Riista 8/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

JÄREÄ ITÄTUPLA BAIKAL ARTEMIDA kal .45-70 8 / 2008 6,90 VILLISIKAJAHTI VIROSSA JATKOA KAUTEEN 710640-0808 08008 TASAPAINOTETTU HAULILATAUS PAL.VKO 2009-06 106405 ISOT VAI PIENET HAULIT? TÄYTETTÄVÄN SAALIIN ALKUKÄSITTELY AMMATTILAINEN OPASTAA KRIITTINEN NÄKEMYS POHJOISMAISESTA HIRVILUOTITUTKIMUKSESTA 6 414887
879 Pakettihinta TM (panta + ohjelmisto) 1049 LIVE TM Maksuton 31.12.2008 asti! ** 199 399 269 Hunting Experience
Sisältö 8/2008 04 Pääkirjoitus 06 Tähtäimessä villisika 12 Järeä Itätupla Baikal MP-221 Artemida .45-70 18 Norma Oryx siirtyi raskaaseen sarjaan 20 Metsästäjä-lehden "hirviluotitutkimus" 22 Koirankoulutus osa 6: sekundeeraus eli säestys 25 Kansallispuistot muuttuneet hirvireservaateiksi 26 Voiko metsästäjä vaikuttaa säädöksiin. 28 Budjettimetsästystä Australiassa 32 Perustyökalu metsästäjälle Armsan 612 36 Jousimetsästyksen alkeet osa 6: Ampumatilanteen syntyminen 39 Luonnonhajustetta loukkuihin 40 Verilamppu Primos Bloodhunter ja bloodhunter mini 42 Eberlestock X2 Isosti pieni reppu 46 Balanced load 50 Metsästystä Lietussa 54 Tee-se-itse: Tukin petaus osa 2 56 Saaliin alkukäsittely 58 Ammattilaisen veitset 62 Uutiset 64 Palaute 65 Resepti: Valkohäntäpeuran kruunukyljys 66 Pakina 4 RIISTA JAHTIFILM
Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kaikki oikeudet pidätetään. Muutamia faktoja on kuitenkin tiedossa. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. pääkirjoitus SUURPEDOT, RKTL JA MEDIA iistantutkimuslaitos on ottanut suurpetoasioissa metsästyksenvastaisen roolin. Onko tosiaan niin, että heti kun tutkijoissa ei ole yhtään metsästäjää, ovat tuloksetkin enemmän tai vähemmän hihasta vedettyjä. On ennustettu ensimmäisen ihmisuhrin joutuvan suden suihin vuoden parin sisään. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Tällä menetelmällä saadaan susikantakin niin alas kuin WWF haluaa! Metsästäjien luottamuksen pettämisellä voi olla kauaskantoiset seuraukset, asia ei unohdu aivan helposti. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Missä siis mennään ja kuka puhuu potaskaa. Toiseksi ja tärkeimmäksi syyksi väitetään törkeästi että näiden kadonneiden kohtaloksi on koitunut joutua suomalaisten metsästäjien saaliiksi, tätä ei kuitenkaan ole pystytty todistamaan. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 5. Jos tämä uhkakuva toteutuu, tiedämme ainakin tahot, jotka eivät ota vastuuta tapahtuneesta. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Esa Höysniemi, päätoimittaja R ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Metsästäjäliiton viime julkaisussa oli uutinen Karjalan tasavallan päämiehen, Sergei Katanandovin ja SML:n puheenjohtajan, Lauri Kontron tapaamisesta. Tällä hetkellä lähes koko itärajan metsästäjät ovat lakossa. Toinen vuosikerta. Esimerkiksi Ilomantsin alueen kaikista petohavainnoista on suoraan vähennetty puolet RKTL:n toimesta, muualla Suomessa huomattavasti enemmän. Tiedämme myös, ketkä joutuvat korjaamaan asian. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riista.info ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Tero Kuitunen TOIMITUSSIHTEERI: Toivo Haimi ART DIRECTOR: Paula Laitinen TEKIJÄT: Arto Määttä, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Adam Mykkänen, Jussi Grönstrand, Esa Säppi, Teuvo Puska, Teppo Hämäläinen, Mika Vainionpää GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Esa Toivonen, Arsi Ikäheimonen KANNEN KUVA: Jahtifilm ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riista.info puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Toisekseen mistä on löydetty sellaiset sudenmetsästäjät, jotka ovat pystyneet romahduttamaan kannan lähes parilla sadalla yksilöllä muutamassa kuukaudessa! Vaikka kaikki suurpetomme olisivat koko vuoden täysin vailla rauhoitusta, ei kantaa pystyttäisi hävittämään metsästyksellä! Suomen ylisuuri susikanta on asia, jonka vähättelystä ei seuraa hyvää millekään taholle. Näyttää siltä, että laitosta johdetaan suoraan WWF:n toimesta. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Petohavaintoja ei ole ilmoitettu, koska RKTL ei ole suhtautunut ilmoituksiin asiallisesti. Samanaikaisesti toisessa alan lehdessä haastatellaan riistantutkimuslaitoksen nykyistä petotutkimuksen johtajaa, Ilpo Kojolaa, jonka "tutkimuksissa" on havaittu yhtäkkinen lähes suden vajaus. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Tähän on syynä kaksi asiaa: Itärajan takana tapetaan susia ennätysmääriä, koska niistä maksetaan hyvät tapporahat eikä sieltä enää saada täydennystä. Katanandov toi julki huolensa itärajan ylisuuresta susikannasta, mihin osasyynä on se, ettei sudesta enää makseta tapporahaa
Teksti ja kuvat: Teppo Hämäläinen Matti ampui hyvän karjun joka hiippaili yksinään kaukana koirista. TÄHTÄIMESSÄ VILLISIKA 6 RIISTA TEKSTI JA KUVAT: TEPPO HÄMÄLÄINEN Kun Suomessa on hirven metsästysaika päättynyt ja lihat ovat pakastimessa, ei kuitenkaan tarvitse vielä lukita kivääriä asekaappiin. Mielenkiintoinen jahtimuoto ja vieläpä suomalaisittain eksoottiseen suurriistaan kohdistuva sellainen on tarjolla kohtuullisella hinnalla, jos on valmis näkemään hiukan vaivaa.
JARKKO KOSKINEN RIISTA 7
Viimeaikojen uutisoiduimpia vaeltajia ovat olleet Ahvenenanmaan rannikolta löytyneet hukkuneet villisiat. Sen ei tarvitse väistellä tiheikköjä, vaan se menee kovaa vauhtia läpi mistä tahansa. NOPEAT TILANTEET Passitus on yleensä tien tai pellon laidassa. Tällöin, jos sikoja on paljon, ne leviävät eri suuntiin kuin varpusparvi. Ehdottomana rajana on 40 cm:n lumensyvyys, jonka aikana se vaatii selvitäkseen ruokintaa. Se elää täällä elinalueensa ehdottomalla pohjoisrajalla, onhan myös Viron villisikakannan säilyminen pitkälti riippuvaista ihmisten tarjoamasta talviravinnosta. Tavallinen meikäläinen ei valitettavasti erota emakkoa karjusta nopeassa tilanteessa, mikäli "emis" tulee näkyviin ilman sitä seuraavia porsaita. Siksi passimiehen pitää olla koko ajan tarkkana näiden hiippailijoiden varalta. Kun tämä aikaa vievä toimitus on saatu tehtyä, jahtipäällikkö suunnittelee passituksen ja jahtimiehet viedään paikalleen. Vanha karju puolestaan erkanee laumasta ja hiippailee varovasti jonkin matkaa päinvastaiseen suuntaan. Se on pitkäpäinen, lähes pallomaisen ruumiinrakenteen omaava etupainoinen otus, jota luonnehtivat lyhyet, mutta suhteellisesta siroudestaan huolimatta voimakkaat jalat. Niinpä jahdissa on syytä olla tarkkana ja pyrkiä tekemään oikea arvio saaliseläimestä. KOIRAT APUNA Ison karjun veitsenterävät hampaat ovat vaarallinen ase. Itse olen käynyt vuosittain jo kymmenen vuoden ajan Haapsalun kaupungin lähistöllä paikallisen Käbi Jahimajan järjestämissä jahdeissa. Sitten se kääntyy vastatuuleen ja aloittaa varovaisen poistumisen paikalta. Jos tilanteen alkaessa sikoja on vain yksi iso, ja koirat ottavat sen haukkuun, lähtee se pakenemaan kuin ohjus tiheikössä ja jättää koirat helposti heti ensi spurtissa. Suomeen villisiat ovat siirtyneet pääosin kaakosta maareittejä pitkin, mutta uskotaan että niitä on tullut myös uimalla Suomenlahden yli. Villisika on kesysian kantamuoto, ja vaikka ne ovat yhä risteytymiskykyisiä, ei villisika ole mikään pitkänomainen proteiinintuotantokone. Näkökyvyn suhteellinen heikkous on ymmärrettävää jo siksikin, että villisiat ovat hämärä- ja yöaktiivisia eläimiä. Australian länsirannikolle ja Yhdysvaltain kaakkoisosiin. Lajin leviämistä pohjoiseen ehkäisee juuri talvien ravintotilanne. Käytännössä riittää, että emakot jätetään rauhaan, jolloin ne synnyttävät vuosittain porsasta. Tästä rauhoituksesta ja villisian biologisista ominaisuuksista johtuen se onkin lajina nopea lisääntymään. Villisika pyrkii yleensä pakenemaan, mutta haavoitettuna se on erittäin vaarallinen vastus. Passitusalue on yleensä jopa satoja hehtaareja, jos jahtimiehiä on paljon. Muutoin villisika selviytyisi taigallakin, onhan sen suojana tiivis pohjakarva ja sen päällä harjakset peitinkarvana. Villisikaan onkin pakattu tiiviiseen muotoon terävää voimaa ja notkeutta. Jahti tapahtuu siten, että jos maassa on lunta, aamulla jälkipartiot kiertävät metsästysalueen rajoilla ja paikallistavat sikalaumat. Ja jos elinolosuhteet ovat suotuisia, valtaosa porsaista jää myös henkiin. Etelänaapurissamme villisian metsästysaika on pitkä, karjua ja porsasta saa ampua melkein ympäri vuoden. Tämä onkin lajille tyypillinen tapa siirtyä uusille alueille. Ampumatilanteet ovat siten nopeita ja usein vain nopea heittolaukaus "lentävään" sikaan on mahdollinen. Sakko on riittävän suuri, jotta se J tuntuu jo tavallisen jahtimiehen lompakossa ja hillitsee siten kummasti harkitsematonta liipaisinsormen koukistamista. Niinpä niitä tavataan satunnaisesti aina lapista saakka. Vaikka karjut ovat kookkaampia ja aseistettu suuremmilla torahampailla, ei naaraskaan ole helppo, avuton, saalis. ännittävään ja haastavaan villisikajahtiin pääsee helposti Suomenlahden toiselle puolelle Viroon, mikäli suostuu luopumaan ylimääräisistä euroista. Kaikista toimenpi- TERO KUITUNEN METSÄSTETTÄVÄ MAANVAIVA on levinnyt mm. Viime vuosina virolaiset ovat ymmärtäneet metsästysturismin merkityksen sekä rahallisen tuoton, ja ovat aloittaneet valtion tukemana voimakkaan talviruokinnan. Ensimmäisenä tällaisesta muodostelmasta ilmaantuvaa sikaa, joka on tavallisesti myös suurin, ei siten kannata ampua, mikäli aikoo säästyä ylimääräiseltä maksulta: se voi olla juuri "emis", eli sakon alainen emakko. Emakko voi kuitenkin pitää laumansa koossa ja etenee tällöin kuin "sikajuna" pensaikossa lauman porsaita seuratessa sen perässä. Villisika tarjoaa vaarallisen vastuksen, joten susien verotus kohdistuu pääasiassa nuoriin yksilöihin, joita niitäkin on tavallisesti suojelemassa emä. Koiria on kerralla jahdissa kahdesta kuuteen kappaletta. Matkoja järjestää useampi suomalainen matkanjärjestäjä, jotka ilmoittelevat jahdin ajankohdan alan lehdissä. Villisika on erityisesti lauhkean lehtimetsävyöhykkeen laji ja sen luontaiseen elinalueeseen kuuluu Euraasian laajat alueet. Metsä tuolla alueella on tiheää lehtimetsää, jossa näkyvyys on enintään metriä, yleensä vähemmän. Luontaisista vihollisistakaan sillä ei ole suurta huolta, koska esimerkiksi susi välttelee täysikasvuisten yksilöiden pyyntiä. Villisika on eräs kookkaimmista meillä esiintyvistä sorkkaeläimistä. Kun koirat löytävät sikalauman, alkaa haukku välittömästi. Tästä kertoo se, että maailmanlaajuisesti haavoitettu villisika surmaa vuoden aikana enemmän metsämiehiä kuin esimerkiksi karhut. Koirat ottavat haukkuun tavallisesti sen yksilön, joka on hitain liikkeissään. Vanhan karjun lisäksi näin voivat käyttäytyä myös ylivuotiset nuoret siatkin. Lisäksi kannan ylläpitämiseksi on emakon ampujalle asetettu melkoinen sakko, joka koskee myös oman maan metsästäjiä. Nykyisin villisikaa esiintyy myös muualla, siirtoistutusten ansiosta se HAISTAA KUIN KOIRA Vaikka villisian näköaisti on heikon puoleinen, ovat sen muut aistit täysin riittävät tekemään sen metsästyksestä haastavaa. Koirat ovat yleensä länsisiperianlaikoja, mutta joukossa on vaihtelua tuomassa myös muutama karjalankarhukoira ja saksanmetsästysterrieri. Suomessa villisika esiintyy harvalukuisena Etelä-, Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Lajille tyypillisenä ilmiönä on, että urokset elävät kiima-ajan ulkopuolella erakkoina ja usein nuoret yksilöt päätyvät vaeltamaan pitkiäkin matkoja. Näkö- 8 RIISTA. Emakko on ymmärrettävistä syistä osan vuodesta rauhoitettu. Yleensä ajon kohteeksi päätyy siten porsas. Niissä käytetään koiria apuna. Tämän vaiheen tultua valmiiksi, koiranomistajat ja muutama nopsajalkainen metsästäjä lähtevät tuulen alapuolelta etsimään sikojen makuupaikkaa. Kyselijöille olen yleensä vastannut tyypillisen koirilla suoritettavan villisikajahdin ampumatilanteesta: "Kuin metsästäisi jänistä kiväärillä!" Passipaikalla käyttäytymisessä on huomioitava villisian hyvä hajuaisti
pikkujyrsiöitä ja myös raadot kelpaavat. Huippunopeus 5060 km/h. Se poikkeaa sorkkaeläinten valtavirrasta myös ruoansulatukseltaan, eli se ei ole märehtijä. Niinpä tuhot viljelyksille, pihaistutuksille ja muullekin omaisuudelle tulisivat olemaan mittavat. Kiihtyy huippunopeuteen muutamassa sekunnissa. Maassa kasvavien hyötykasvien lisäksi sille kelpaavat myös viljapeltojen Karju painaa noin 100250 kg. Tässä ajatuksessa on kuitenkin muutama ongelma: Kannan kasvaessa liikaa, sen hallitseminen metsästykselläkin voi olla mahdottomuus. Säkäkorkeus karjulla vaihtelee metrin molemmin puolin. Tällaisesta kehityksestä voidaan katsoa mallia Saksasta, jossa metsästyksellä ei nykyisellään pystytä pienentämään kantaa. Elinympäristönä suosii kosteita tiheiköitä, lehtimetsiä, pellonlaitamia. Pyyntiajat Suomessa 1.629.2, emakko jolla on porsaat, on aina rauhoitettu! TULEVAISUUS SUOMESSA Villisian tulevaisuus Suomessa on nyt kiinni päättäjistä. Jos Suomessakin villisikojen määrä kasvaisi jossain vaiheessa kestämättömän suureksi, olisi vastuutonta pyrkiä virheen korjaamiseen lopettamalla ruokinta. RIISTA 9. Sian ruokalistan perustan muodostavat juuret, toukat ja madot, joita sika tonkii maasta voimakkaalla kärsällään. antimet ja kannan kasvaessa liikaa villisika voi muodostua vihatuksi maanvaivaksi. Kiima alkutalvesta. Lisäksi seurauksena olisi sikakolareita. Niinpä monia villisikoja vaivaa trikiini, jonka joutumisen kaadetusta siasta ihmisen elimistöön voi estää tarkistuttamalla lihan tai perusteellisella kypsennyksellä. OPPORTUNISMIA Villisika on, toisin kuin monet muut sorkkaeläimet, kaikkiruokainen. Porsaat syntyvät alkukeväällä. Pituus jopa 200 cm. Tässä on eroa myös kotisikaan, villisian ruoansulatus on tehokkaampi. Taipumus tonkimiseen tekeekin siitä pahimmillaan melkoista vahinkoa aikaansaavan viljelysten tuholaisen. Metsästystä ajatellen sitä on lisäksi pidettävä melko "älykkäänä" eläimenä verrattuna vaikkapa hirveen. Kasvisravinnon lisäksi villisika syö tilaisuuden tullen mm. On esitetty näkemys, että villisika rauhoitettaisiin ja näin vahvistettaisiin sen kantaa kestämään tulevaisuudessa voimakkaampaa verotusta. Emakko painaa 80150 kg. Hajuaistilla on sille suuri merkitys, koska siihen se luottaa myös etsiessään ravintoa. Tupla Tikan kaatama nuori emakko, joka tarvitsi kaksi osumaa. Faktoja Villisika (Sus Scrofa ) kyvyn puutteita korvaamassa ovat tarkka kuulo ja erinomaisen tarkka hajuaisti. Nykyisin kanta on pieni ja se pidetään matalana metsästyksellä
Karvoja oli lentänyt lumelle, mutta ei verta. Sen perässä ei ollut koiraa, mutta silti sen vauhti oli kova. Katsoin tien toiselle puolen lepikkoon, siellä oli Hinnat Käbi Jahimajan noin kolme metsästyspäivää sisältävä paketti maksaa nykyään 550 euroa, sisältäen ylöspidon. Sitten rähähti katajapensaikossa kova koiran haukku. Tässä on suuri ero verrattuna passiivisempaan tornista tapahtuvaan kyttäysmetsästykseen, jossa eläin ammutaan hyvin rauhallisessa tilanteessa sen tullessa syömään. RASKAITA LUOTEJA RISUKKOON kin sijalle, mutta tällöin sen osumatarkkuuden täyteisillä on oltava riittävän hyvä, jotta varmat laukaukset ovat mahdollisia. Otin sen tähtäimeeni, mutta nyt oli jo niin pimeää, etten voinut ampua tarkasti päähän. Hämärä painoi jo päälle, kun saimme passituksen kuntoon. Ensimmäinen osuma oli etulavan takana, toinen mahalaukussa. Paljon sikoja on ammuttu kyllä meikäläisittäin sallituilla ja suosituilla hirvikaliipereilla ja esimerkiksi .:lla tulee toimeen paremman puuttuessa. "Otapa askel niin pamahtaa", ajattelin. 9,3:n luoti haki sian kyljen, mutta tämä paineli karkuun häipyen pusikkoon. Yritin seurata sitä pensaikossa kolminkertaisella teistä huolimatta varovasti lähestyvä sika haistaa ihmisen tuulen yläpuolella jo viidenkymmenen metrin etäisyydeltä ja kääntyy pois ilman, että jahtimies tietää siitä mitään. VAARAELEMENTTI Suomalaisen hirvieläinten metsästykseen tottuneen jahtimiehen on syytä muistaa, että villisian metsästys ei ole täysin vaaratonta. Saaliini oli keskikokoinen naaras. Kokemukseni perusteella kiväärityypeistä parhaana pidän kaksipiippuista kivääriä. Nyt näin, että se pysähtyi tiheikössä ja haisteli ilmaa kärsä pystyssä. Tärkeintä on, että käytettävään kaliiperiin saa raskaita luoteja, jotka eivät muuta suuntaansa pienistä risuista. Ampumaan en ehtinyt, vaikka etäisyyttä oli vain 50 metriä. Parhaina vaihtoehtoina voidaan pitää valopistetähtäintä tai kiikaritähtäintä suurennuksella -, mutta samaan tulokseen pystytään pääsemään myös vaihtoehtoisesti väljän tähtäinkuvan antavilla rautatähtäimillä. kiikarin suurennuksella. Se pysähtyi tien laitaan siten, että vain pää näkyi puiden runkojen takaa. Seuraavaksi parhaat kiväärivaihtoehdot laskevassa järjestyksessä ovat itselataava, suoravetolukkoinen ja pulttilukkoinen ja vasta näiden kaikkien jälkeen tulee haulikko täyteisillä ladattuna. Näillä osumilla se vielä juoksi kuin pikajuoksija sadalla metrillä! Samasta ajosta kaksi muuta suomalaista sai ammuttua sikansa, kumossa oli kaksi naarasta ja porsas. Erityisesti haavoittuneeseen sikaan pitää suhtautua tietyllä varovaisuudella. Passi on voimassa 10 vuotta. Seurasin sitä kiikaritähtäimen läpi ja laukaisin toisen piipun. Sillä matkalla neljä suomalaista sai saaliiksi villisian. Aseeksi sikajahtiin suosittelen kivääriä, vaikka haulikkoa täyteisillä ladattuna käytetään myös. "Tuo ei kaukana ole", ajattelin. Jonkun aikaa oli aivan hiljaista. Ensi tammikuun jahtiin on vielä muutama paikka vapaana. Sian aikomuksena oli ylittää tie meidän välistämme. Seurasin verijälkeä reilun sata metriä, ja siellä oli sika kyljellään. Seuraava mies oli minusta noin 70 metrin etäisyydellä. Kun kivääri pamahti pohdin: "Saikohan suomalainen sikansa?" Samassa näin hämärtyAmmutut siat lähdössä hinauskuljetukseen. vässä pensaikossa liikettä ja keskikokoinen sika hypähti polun yli hyvää vauhtia. Kun yhdistetään nopeat tilanteet ja maanpinnan tasolla tapahtuva passittaminen, on villisian metsästys koirilla metsästyskokemuksena jännittävä tapahtuma, joka saa pulssin nousemaan ja adrenaliinin virtaamaan. Käyttökelpoisia tähtäinvaihtoehtoja on useita. Se meni kohti virolaisen passia. Siinä oli hyvä päätös sille jahdille. Joku voi, ja taatusti laittaakin haulikon paremmalle10 RIISTA. ERÄÄLLÄ JAHTIMATKALLA KOETTUA Virolaiset jahtimiehet olivat jäljittäneet sikalauman suhteellisen pieneen metsikköön vielä illan suussa. Nyt se laukkasi lepikossa täyttä vauhtia. Se vainusi miehen ja lähti tulemaan minua kohti. Kuitenkin, jos asetta pääsee valitsemaan matkalle, kannattaa ottaa huomioon pari senttiä paksu kylkipanssari, joka on vanhemman sian suojana. "Johan on sitkeä otus", pohdin mennessäni katsomaan paikkaa, johon ammuin ensimmäisen laukauksen. Sika otti ja "tuplavalmet" pamahti. Olin varma hyvästä osumasta, mutta sika ottikin kovan spurtin tien yli, jonka se ylitti melkein ilmassa. Tällöin artikkelin kirjoittaja toimii oppaana. verta roiskunut, kuin kupilla olisi heitelty. Toiseen suuntaan näkyvyyttä oli reilut sata metriä, ja siellä seisoikin kaksi miestä. Virolaisilla metsästäjillä on paljon karvaita kokemuksia tilanteista haavoittuneen karjun kanssa ja liian innokkaat koiratkin saavat usein maistaa veitsenterävää sian kulmahammasta, ikävin seurauksinkin. Seisoin passissa kapean kylätien laidassa. Siat tuntuivat kuitenkin lähtevän eri suuntaan. Lisäksi on kaatomaksu ja maksut hampaiden mukaan: Pronssimitali 80 euroa, hopea 120 euroa ja kulta 160 euroa. Oman aseen vientiin Viroon tarvitaan EU:n asepassi, jonka myöntää poliisiviranomainen hintaan 83 euroa. Kaliiperina suositeltava villisikajahtiin on ,(x tai xR) tai sitä järeämpi
239hmäkoko max RIISTA 11 y Huom! R. Perinteinen LUKIJAMATKA 11.19.4.2009 MATKAPAKETTI MATKANJÄRJESTÄJÄNÄ JA PRO-HUNTERINA SUOMALAINEN B&R HUNTING Sisältää majoituksen, ruokailut, 7 päivää perillä, 5 metsästyspäivää, 3 kaatomaksua (impala uros, topiantilooppi, pahkasika) Ryhmäkoko max 8 henkilöä LIMPOPO Nkonka Etelä-Afrikka 1990 +LENNOT K MAJOITUS KEALUOKKAINEN OR NO EXTRA: SARVIKUO PUISTO ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: s-posti: info@brhunting.fi Puh: 040 417 8807 AAN! NAMIBI YÖS ATKAT M lennot M ! löä 0 + 4 henki alk
12 RIISTA
Toiseksi: piippujen lämpiäminen muuttaa tavallisesti osumapistettä, joten jokai-. Ensimmäiseksi: liikutetaanpa kumpaa piippua tahansa, liikkuu silloin toinenkin, joten tarvittavat säädöt ovat yleensä minimaalisia. Takatähtäimen lukitusruuvi hyvin näkyvissä. Jyvän rakenne on pelkistetty ja sitä voidaan säätää korkeussuunnassa kiertämällä. Osumapisteitä ei kannata koskaan säätää ampumaan ristiin, vaan mieluiten siten, että ne sijaitsevat suurin piirtein saman matkan päässä toisistaan kuin aseen piiputkin. Kun säätökiekkoa siirretään myötäpäivään 14 RIISTA aseen vasemmalta sivulta katsoen, siirtyvät oikean piipun osumat oikealla ja vasemman vasemmalle. Vasemman piipun liipaisin vaatii lauetakseen reilut pari kiloa, mutta oikea piippu lähemmäs kolme, joten voidaan jo puhua jäykästä laukaisusta. Loppuviimeistelyyn ei ole enää uhrattu aikaa. Takatähtäin on selväpiirteinen ja sivusuunnassa säädettävä. Varmistin on automaattinen ja sen toiminta on selkeää. Kiekko on varustettu napsuin säätämisen helpottamiseksi. Tärkeintä piippujen kohdistuksessa on muistaa kaksi asiaa. Osumapisteet siirtyivät joillakin latauksilla myös pystysuunnassa, joten kokeilemista riittää. Ohjekirjassa on ilmoitettu yhden napsun aikaansaamaksi siirtymäksi yksi cm sadan metrin matkalla. Tämä teoriassa, sillä latauksesta riippuen yksi napsu siirsi osumia erilleen jopa cm jo metristä. Piippuparin keskellä sijaitsee säätökiekko, josta piippujen keskinäistä osumapistettä voidaan säätää latauksen mukaan. Tyhjälaukauksia ei Artemidalla tarvitse tehdä, sillä aseen saa pois vireestä seuraavasti: ase avataan, poistetaan patruunat ja työnnetään varmistin pois päältä, minkä jälkeen painetaan molemmat liipaisimet pohjaan ja samanaikaisesti suljetaan piippupari. Oikea piippu pääsee elämään suuhelassa. Suurehkotkin siirtymät latauksen vaihtuessa ovat kuitenkin tavanomaisia kaikissa kaksoisluodikoissa säätömenetelmästä riippumatta. KOHDISTAMINEN Kaksoisluodikon kohdistaminen aloitetaan aina siten, että molempien piippujen kasat pyritään saamaan mahdollisimman lähelle toisiaan, esimerkiksi metrin matkalla. Näin menetellen luotien lentoradat pysyvät samoina matkasta riippumatta. Eurooppalaiset suurriistatuplat ammutaan tavallisesti metristä, mutta kohdistusmatkaksi voi valita itselleen parhaiten sopivan etäisyyden sen mukaan, kuinka pitkälle on valmis ampumaan tai mikä on se tavanomaisin ampumaetäisyys. Varmistin lukitsee sekä liipaisimet että virekynnet. Laukaisukoneisto on kaksiliipaisiminen, etummaisesta laukeaa oikea piippu kuten haulikoissakin. Artemidan kaliiperi on riittävä suurriistalle. Karhennukset on leikattu käsin ja oikeaoppisesti vasta tukin pinnoituksen jälkeen. KONEISTO JA PIIPPUPARIN SÄÄTÖ Laukaisukoneisto on kaksiliipaisiminen ja laukaisuvastus pitäisi olla tehtaan mukaan luokkaa ,, kg. Kiikarin 11 mm kiinnityskisko sijaitsee heti hahlon takana ja siinä on upotus rekyylistopparille. On tärkeää varmistaa, että tiedetään kumman piipun osuma taulusta löytyy, samaan tauluun ammutta- essa osumat on syytä merkata joka laukauksen jälkeen. Varmistin toimii automaattisesti ja se lukitsee sekä liipaisimet että virekynnet
Vastaavat lukemat Hawkin luodilla olivat cm sivusuunnassa ja cm korkeudessa. Muuta tietoa ei valmistajan papereista herunut, joten kovin paljon iloa näin puutteellisesta informaatiosta ei ollut. Parhaiten molemmissa piipuissa kävi lataus Remingtonin gr luodilla, mutta nyt piippujen välinen ero sivusuunnassa oli peräti cm, korkeusero cm. Kun piiput on saatu ampumaan haluttuun pisteeseen, kohdistetaan avotähtäimet ja/tai kiikari osumapisteiden mukaan. Huomionarvoista oli, että kaikilla muilla, paitsi tehdaslatauksella pystyi ampumaan x laukausta yhteen menoon piippujen osumapisteen muuttumatta! Tämä on erittäin harvinaista ja osoitus siitä, että aseen rakenteessa on ainakin jotain tehty oikein. Speerin gr latauksella piippujen keskinäinen ero oli cm sivusuunnassa, korkeusero vain cm. Kun kohdistus on onnistuneesti suoritettu, voidaan kokeilla miten monta laukausta aseella kärsii ampua, ennen kuin osumat alkavat vaeltaa piippujen lämpiämisen takia. PMC:n tehdaslatauksella piippujen osumapisteet sijaitsivat metrissä päällekkäin, väliä noin cm, oikea piippu ylempänä. Tärkeää on myös pitää mielessä, että monessa järeämmässä kaliiperissa latauksen pienikin muutos vaikuttaa enemmän kuin pienikaliiperisissa aseissa. Käytössä oli PMC:n tehdaslatausta gr Hornadyn luodilla sekä muutama oma lataus Speerin ja Hawkin gr sekä Remingtonin gr luodilla. Piippujen säätö tehtaalla oli tehty käyttäen gr luoteja ja ampumamatkana oli ollut metriä. Tehdaslatauksen lähes m/s nopeRIISTA 15. Perän kaula voisi olla lyhyempi ja samalla pistooliperän kulma jyrkempi. Kuminen perälaatta on kiitettävän paksu mutta siitä huolimatta sen joustavuus on heikko eikä se juuri vaimenna kevyen aseen rekyyliä. Molemmilla piipuilla kaksi ensimmäistä laukausta kävivät samaan, mutta viides (oikea piippu) siirtyi kasasta selkeästi erilleen, ylös ja vasemmalle. Tässä yksi syy, miksi hinta on vain kolminumeroinen eikä lähelläkään länsituplia! 20-kaliiperinen baskyyli on riittävän vahvarakenteinen myös neljäviitoselle, jonka huippupaineet jäävät paljon 308:aa pienemmiksi. Metallin ja puun sovitukset ovat karusta ulkokuoresta huolimatta hyvät. Artemidan sulkuharkot näkyvissä monoblockin alla. Pintojen viimeistelystä ei juuri voi puhua, mutta sulun sovitukset ovat kunnossa. Piippujen välissä lähellä keskikohtaa on säätöruuvi, jolla voidaan siirtää piippujen keskinäistä osumapistettä lähinnä sivusuunnassa. Säätökiekkoa voidaan liikutella reikään sopivalla piikillä/tapilla. sen laukauksen jälkeen kannattaa pitää tauko kohdistusvaiheessa. Koeammunnan aikana havaittiin esimerkiksi luodin asetussyvyyden vaikutuksen olevan todella suuri, samoin hylsyjen iän, moneen kertaan ammutuilla hylsyillä osumat sijaitsivat aivan eri paikoissa kuin samalla latauksella käyttäen uusia hylsyjä. KOEAMMUNTA Koeampumamatkaksi valitsin m. Tämä on metsästäjälle tärkeä tieto, sillä varsinkin kiinteäpiippuisissa osumapisteiden siirtymä voi olla jo parin laukauksen jälkeen melkoisen suuri. Vasemman piipun kolmas laukaus siirtyi vastaavasti cm vasemmalle, mutta korko säilyi ennallaan. Aseessa oli Nikonin kiikaritähtäin ,-kertaisella suurennuksella. Purdeytyyppinen sulkukiila estää aseen aukeamisen ja takimmainen harkko estää pituussuuntaista rasitusta, jotta se ei jäisi pelkästään saranatapin varaan. Ehkä raskaampien luotien hidas, alle m/s lähtönopeus auttoi asiassa
Jos olisin hankkimassa kaksoisluodikkoa, voisi Artemida hyvinkin olla valintani. Pituus: 100,5 cm Piippuparin pituus: 60 cm Piippujen säätö: Sivusuunnassa säädettävä Paino: 3,1 kg Hinta: 850 euroa Maahantuoja: Oulun Ase Tmi., (08) 516 370 Nikon Monarch E ,- x M IL Valaistu piste: Punainen ja vihreä Paino Sako Optilock jalustalla: 740 g Hinta: 970 euroa Maahantuoja: Ef-security Oy, (06) 429 5550 Parhaiten molemmat piiput kävivät latauksella, jossa oli Remingtonin 405 gr luoti ja latauspituus 68 mm. Hawkin 400 gr luoti ja latauspituus 67 mm. PMC:n tehdaslatauksella viides ja kuudes luoti erkanivat kasasta. Koeammunta, Baikal Artemida, m Lataus Ruuti / g N 133 / 3,2 N 135 / 3,3 N 133 / 3,2 PMC tehdas Luoti / gr Keskinopeus m/s Latauspit. Karkeasta viimeistelystä huolimatta aseessa on hyvin käyvät piiput ja varsinkin raskailla luodeilla ja hitaalla nopeudella näyttää olevan mahdollista ampua jopa kuusi laukausta osumapisteen muuttumatta. Tekisin kuitenkin perän muotoiluun tarvittavat korjaukset ja kalvaisin pesän hieman pitemmäksi, sopivaksi kaliiperille .-. Kaliiperimuutos mahdollistaisi lisäksi edelleen .--patruunoiden käytön. Baikal Artemida on samaa laatutasoa kuin tehtaan haulikotkin, käyttöominaisuudet kuten kalliimmissa mutta arkisen työkalun ulkokuori. Täytyy kuitenkin pitää mielessä, että idässä tehtaillut aseet ovat tavallisesti enemmän tai vähemmän yksilöitä, joten tässä hintaluokassa ei aina voi odottaa täysin virheetöntä kappaletta. Suuremmalla hylsyllä päästään samoihin nopeuksiin pienemmillä paineilla ja toki tarvittaessa saadaan vähän lisäpotkuakin. Oikean piipun käynti oli todella hyvä, selkeästi vasenta parempi kaikilla muilla latauksilla paitsi Speerin luodilla. KAKSOISLUODIKKO TOSITOIMIIN Artemidan raaskii ottaa kovaankin käyttöön, sillä turhia kruusailuja ei tarvitse varoa. Kasojen sijainti vaihteli eri latauksilla siinä määrin, että aina latauksen vaihtuessa olisi jouduttu säätämään piiput keskenään uudelleen. mm 3 ls kasa mm Oikea piippu Speer FN / 400 Hawk 400 Remington FN 405 Hornady 350 FNSP 541 545 544 698 64,8 67,0 68,0 64,8 85 15 12 105 Vasen piippu 75 95 30 180 niippaus ei niipattu ei niipattu 2 ls 10 mm ja 32 mm Huom 16 RIISTA. Esittelyase toimi kuitenkin häiriöittä ja luotettavasti kaikilta osin, joten voidaan sanoa hinta/laatusuhteen olevan kohdallaan. Baikal MP Artemida Valmistaja: FGUB Izhevsky Mechanichesky Zavod, Venäjä Kaliiperi: .45 70 Govt. us vaikutti varmastikin nopeammin piippujen lämpötilaan, jolloin viimeiset laukaukset lähtivät omille teilleen
350 x s. 1500 x l. 370 mm Paino: Väri: Lukko: ASEKAAPPI ON TURVALLISIN TAPA SÄILYTTÄÄ ASEITA Asuntomurrot ovat hälyttävästi lisääntyneet ja aseet ovat haluttua tavaraa. 1380 x l. 1500 x l. 500 x s. Uusi arvokkaan aseille ja pistooleille. turvalukko ja kiinteä turvakahva lukitsevat oven varmasti tallessa Tek n suomalaisten metsästäjien kanssa 749,TAMPERE, Possijärvenkatu 4 + toimituskulut Mitat: k. 300 mm Paino: Väri: Lukko: avainlukko, 2 avainta, kampalukko teräs ja pistooleille varusteille 229,PREMIUM VASTAAVAT 390,- 479,- VASTAAVAT 695,- + toimituskulut JAHTIJAKT PREMIUM GUNSAFE 16 aseelle + toimituskulut Mitat: k. MARKKINAJOHTAJALTA LYÖMÄTTÖMÄÄN HINTAAN SUOMEN MYYDYIN PARIVALJAKKO! 5 PRO 35 aseelle 8-15 R PRO 815 aseelle takaseinässä aseille Mitat: k. 575 x s. Aseiden säilyttämisestä 1.3.1998 voimaan tulleen lain (§105, §106) mukaan aseet ja myös patruunat on säilytettävä siten, ettei vaaraa niiden joutumisesta ulkopuolisten käsiin ole. Uutu us! erikoisteräs. pois lasten ja luvattomien ulottuvilta pitää aseet turvassa Loistava muunneltavuus. 400 mm Paino: kullanvärinen Lukko: avain, ja aina uusia tarjouksia ai ne n hi nt a-la Tilaa www.eratukku.fi tai numerosta 020 747 7000 (mape 917) VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 tu a su hde Erätukun verkkokaupassa on STALOU US TUTKIM 8 3/200 se st i edistyks e ll i i ne n E rino m
Hiivin lä- hemmäksi ja hahmolle ilmestyi selkälinjakin. Silti kehumaan en ruotsalaista rupea, en. Maahantuoja: Urheilu ja Kalastus Oy, (08) 321 7200 E-mail: email@ukpallas.fi RIISTA 19. Näin siinä sitten kävi. Jos luotia kokeiltaisiin vain oikeasti riistaa ampumalla, tulisi siitä melkoinen urakka, metsän puolella kun ei tule kahta samanlaista kaatotilannetta ensimmäistä sataa otusta ammuttaessa. Haavakanavaa oli syntynyt heti läpäisyn jälkeen laajalti ja pitkästi. Vanhempi , gramman versio puski myös samanlaista onkaloa, mutta haavakanava kutistui parinkymmenen sentin matkalla noin kolmeen senttiin, joka on oikein hyvä tulos sekin. Raskas Oryx on siis kuronut massiivirakenteisten luotien etumatkan kiinni. Norman 21,1-grammainen Oryx nousee pohjoismaiselle suurriistalle kehitettyjen luotien kärkipaikalle ja avaa samalla uuden sivun tämäntyyppisten metsästysluotien kehityksessä. Haavakanavan halkaisija, mm Uutuuden aiheuttama haavakanava paperimassasimulaation perusteella. Luodin jäämäpainoja ja avautumiakin on paha mittailla Oryxin kaltaisista luodeista. Jos luoti tunkeutuu luettelomassaan yli senttiä, se läpäisee normaalikokoisen hirven olettaen, ettei osuma ole isoissa olkavarren luissa. Luotien uppoumaa vertailtaessa , g:n Oryx pysähtyi keskimäärin sentin matkalla, joten se läpäisee hirven, jos luoti ei osu suuriin luihin. Jotta käytäntö ja teoria vetäisivät kuitenkin yhtä köyttä, on välttämätöntä kokeilla testipatruunoita myös oikeissa riistatilanteissa. Oryxin nopeus oli hirvessä hieman alle m/s, jolloin luodin nopeudesta syntyvä paineaalto oli minimaalinen. Hirvi käänteli päätään ja paljasti kuusitappiset sarvensa. Tässä tapauksessa käytäntö ja teoria löivät reilusti kättä ja tukivat toisiaan. Hirvenpyynnissä olen pyrkinyt noudattamaan yksinkertaista periaatetta; älä näy, älä kuulu, älä haise. Oryx meni jonnekin taustalla olevaan mäkeen. Numerokohdalla oli hieman kuivaoksia, mutta ne tuskin vaikuttaisivat lopputulokseen, kun , gramman Oryx lähtisi matkaan. Norma Oryxin 9,3 mm:n 21,1 grammaa painava uutuuspatruuna on äkisti katsoen samanlainen, kuin vanha 18,5 g:n Oryx, mutta luodin tehokkuus on todella raskaan sarjan tasoa. Oryxin patruunarasia, patruuna ja 2 ammutua luotia. Uuden Oryxin , gramman massa toimii ihanteellisesti ja se pystyy hyödyntämään noin m/s hitaammalla nopeudella paremmin tämän luotityypin hyviä ominaisuuksia. Oryxin laajeneminen osumasta on sekin huippuluokkaa, paperimassassa avautuminen oli ja vedessä peräti , , kun kevyempi veli tyytyi halkaisijaltaan prosentin kasvuun. Ne kun menevät menojaan hirven läpäistyään. tinen litimärkä puhelinluettelo oli käännetty sivuun, kävi selväksi että nyt ei ole kyse mopopoikien puuhastelusta. Nopeasti laajenevat luodit pysähtyvät yleensä - sentin syvyyteen ja amerikkalaistyyliset nuukasti aukeavat löytyvät - cm:n syvyydestä. Olemme kokeilleet kymmeniä riistaluoteja ja kaikenlaisia kaliipereja samalla testimenetelmällä, mutta nyt on käännettävä sivua, sillä vastaavaan suoritukseen ei ole aikaisemmin yksikään riistaluoti pystynyt. Kun luotien perusrakenteet ovat hyvin samankaltaisia, nämä erot laajenemisessa ja painon menetyksessä selittyvät luotien nopeuseroista. Susien kouluttama naaras vei vasansa turvaan aivan kylän reunaan kolmen kilometrin päähän ja Pekon serkkutyttö Heta liittyi vielä seuraan. Sitten koirani, -vuotias Pekko, hirvenkaatoa kontollaan, löysi naaraan ja tuplavasikoiden jäljet. Uusi ,-grammainen Oryx läpäisi viiden laukauksen keskiarvona paperimassaa cm:n matkan. Veteen ammuttunakin massaa löytyi vielä , kun , g:n versio painoi sekin mainiot , lähtöpainostaan. Kolmatta jahtipäivää kulutettiin loppuun, eikä sopivaa ammuttavaa näkynyt, ei kuulunut. Kymmenen sentin raosta mahtuu hyvin ,-millinen luoti, joten seurasi pamaus ja sonni kuoli suurin piirtein niille jalansijoilleen. Siinäpä oli siis hirvi noin kahdenkymmenenviiden metrin päässä, mutta onko ammuttava, sillä alkujahdissa oli määrätty ampumaan vain urosta ja vasaa. Ei tehnyt mieli lähteä hirvenpyyntiin laitakaupungille, joten käännyin lähimmän metsätien suuntaan, jossa oli passiketju asemissa. 50 0 504 mm -50 0 50 100 150 200 250 300 350 400 450 500 Haavakanavan syvyys, mm Riistaluotien testaamisessa on lähtökohtana kokeiltavan luodin ja verrokin vertaaminen mahdollisimman samanlaisissa olosuhteissa ja toistettavasti. Kun luodit kaivettiin esille, näytti vaaka osuman jälkeiseksi jäämäpainoksi lyijyrakenteiselle luodille harvinaisen korkeat prosenttia. Pelkkä reikä oli noin -millinen ja vielä sentin uppoaman jälkeen löytyi millistä kanavaa. Testaaminen tulisi suorittaa lisäksi niin, että se olisi mahdollisimman lähellä oikeaa riistatilannetta. Tässä tapauksessa liika kiire on pahasta. Metsätien reunassa oli ollut ensiharvennushakkuu ja melkoisessa risukossa on tunnetusti vaikeaa noudattaa "älä kuulu"-periaatetta, vaan ei kuitenkaan mahdotonta. Näillä saavutuksilla uusi raskas Oryx nousee kärkipaikalle pohjoismaista suurriistaa ajatellen ja kääntää samalla uuden sivun riistaluotien toimivuudessa. TEORIASSA TOIMII, ENTÄPÄ KÄY TÄNNÖSSÄ? 2 patruunaa, 2 ammuttua luotia ja vanha patruuna oikealla. Omalta kohdaltani voin todeta, että ,-grammainen Norma Oryx on paras koskaan ampumani suurriistaluoti kaliperissa , x . Osumajälkeä ei tarvinnut etsiä hirvestä, sillä reikää oli riittämiin, mutta ympäröivissä kudoksissa ei ollut painevaurioita nimeksikään. Tie ei ollut enää kaukana, kun oikealta osui silmään ikään kuin hirven mahalinja ruskeanharmaan värin sekamelskasta
Metsästäjät rahoittavat heikolla pohjalla olevaa "tutkimusta" ja jopa järjestölehtemme on mennyt halpaan! Seuraavassa suomalaisen luotitutkimuksen pioneeri Adam Mykkänen valottaa simulaation tarpeellisuutta. TEKSTI JA KUVAT: ADAM MYKKÄNEN M etsästäjäin Keskusjärjestön palkkalistoilla oleva herra Marko Svensberg on onnistuneesti saanut sijoitettua meidän metsästäjien maksamia metsästyskorttivaroja niin sanottuun pohjoismaiseen metsästysluotitutkimukseen, joka tarkoittanee lähinnä hirviluotien puntarointia. METSÄSTÄJÄ-LEHDEN "HIRVILUOTITUTKIMUS" SORTUU TEORIAAN JA SAIVARTELUUN Joskus liika oppiminen alkaa rasittaa aivoja ja käytännön asiat hämärtyvät. Pohjoismaisen tavan mukaan tutkimuksen tueksi on kerätty riittävä määrä titteleitä, jolloin rahoitusta on helpompaa saada tuloksista huolimatta. Tältä kannalta on ymmärrettävää, että Svensberg pyrkii vähättelemään niitä menetelmiä, joissa johtopäätökset metsästysluotien ominaisuuksista voidaan tehdä simulaation avulla yksiselitteisesti, halvalla ja niin että ne ovat yhtä myös tositilanteissa. Svedbergin mukaan tällaisiin testikappaleisiin ampuminen ei anna "kovin paljon käyttökelpoista tietoa, koska mikään kudossimulantti ei alkuunkaan muistuta elävää kudosta". Kun Svensberg nojaa havaintonsa tapaukseen, ovat johtopäätökset enemmän kuin vähän tyhjän päällä. Näppärä logiikka, sillä koko tutkijaporukka on ollut jo kauan eläkkeellä, kun edelleen sama RIISTA tutkimus on hyvässä menossa ja projekti on "saamaisillaan" selväksi, että hirvi kuolee, kun sitä ampuu johonkin arkaan kohtaan. Huomautan, että jo työni puolesta olen osumajäljistä erityisen kiinnostunut ja avaan saaliin aina niin, että voin todeta sammuneen "konehuoneen" vauriot. tieto puuttuu tai on virheellistä. Nämä ilmiöt ovat tuttuja kokeneelle 20. Tieteen piirissä on siis pohjoismaisten "luotitutkijoiden" mielestä valtavat määrät huithapelia, kun tietoa hankitaan simulaation kautta. Työryhmä tarvitsisi vain maalaisjärkeä ymmärtääkseen, että käytännön hirvijahdissa on hirven tappaneissa osumissa niin paljon hallitsemattomia muuttujia, että kaikenlaiset johtopäätökset tieteen nimissä ovat samalla tasolla kuin sään ennustaminen etanasta. Riistanhoitoyhdistysten kautta lähetetyissä luotitutkimuskaavakkeissakin on aivan simppeleitä pukkeja, jotka vesittävät koko selvityksen. Jokainen kokeneempi metsästäjä tietää, että aivoihin, selkärankaan ja kaulan alueen hermokeskukseen osunut luoti pudottaa hirvieläimen niille jalansijoilleen, olkoon luoti miten huono tahansa. Jo pelkästään tutkimuksen kohteena oleva .-sarjan luoti saa koko homman kaatumaan, sillä samaa Norman luotia on voitu ladata noin viiteentoista erilaiseen patruunaan, jolloin luodin osumanopeudet saattavat heitellä välillä m/s - m/s. Mitä kertoo muutama hirvestä kerätty luoti, jos lähtönopeudet, ampumakulmat, osumaetäisyydet ym. Maailmassa on kyllä laskematon määrä asioita, jotka on selvitettävä simuloimalla esimerkkinä vaikka lääkkeiden testaus koe-eläinten avulla. Suurin vaara tutkimusryhmän auktoriteetille löytyykin yllättävästi puhelinluetteloista, joiden avulla kuka tahansa voi kokeilla käyttämiään metsästysluoteja. Toisaalta työnsä erittäin hyvin tehnyt, mutta hirven läpäissyt luoti jää kokonaan pois Svensbergin ryhmän käsittelystä, todistuskappale kun on ja pysyy metsän siimeksessä. Kun kaavakkeiden täyttäjä saa tietonsa usein pahimmillaan kolmen henkilön kautta kierrätettynä ja stilisoituna, niin ei ole harvinaista että naaraallekin on saattanut kasvaa sarvet matkan aikana. Omalta kohdaltani voin todeta, että olen ampunut nelinumeroisen luvun sorkkaeläimiä, mutta kahta samanlaista kaatoa en ole vielä onnistunut tekemään. Pohjoismaiset veljemme ovat pähkäilleet asiaa tutkijankammioissaan ja tulleet siihen tulokseen että luotien kerääminen kaadetuista eläimistä on ainoa etenemiskelpoinen tie, jos haluamme oppia jotain luotien käyttäytymisestä
Mitkä luodeista ovat peräisin hirvestä? alan tutkijalle, joten tällä luotitutkimuksella on pitkä ja kivinen tie oikeisiin ja tieteellisesti päteviin johtopäätöksiin. Vaatimuksena oli kokeessa käytetyn materiaalin mahdollisimman suuri samankaltaisuus elävän kudokseen ja kokeen toistettavuus luotettavasti. MKJ voisi ryhdistäytyä ja siirtyä näiden ongelmien ratkaisuissa etulinjaan. Metsästäjäkunnalla on edessään riittävästi ratkaisemattomia haasteita, esimerkkinä suurpedot ja vielä mustempia pilviä on tulossa. Pohjoismainen luotityöryhmä on linnoittautunut ilmeisesti sisätiloihin eikä halua tai kykene tekemään johtopäätöksiä. Ne ovat olleet ilmaisia ja antavat tasaista ja luotettavaa tulosta luodin käyttäytymisestä riistaeläimen pehmytkudoksessa. Oikeiden johtopäätösten teossa auttaa vain riittävä määrä oikeita riistalaukauksia ja siitä saadun kokemuksen hyödyntäminen. Noin neljännesvuosisata sitten kokeilimme asealan ammattilaisen, aseinsinööri ja asetoimittaja Vesa Toivosen kanssa erilaisia menetelmiä selvittääksemme riistaluodin käyttäytymistä elävän kudoksen kaltaisessa massassa. Yllä olevat testausmenetelmät ovat yksinkertaisia ja halpoja toteuttaa, mutta varsinainen ongelma saattaa olla oikeiden johtopäätösten vetäminen simuloinnin tuloksista. On sanomattakin selvää, että jäämäpainot, joita Metsästäjälehden kuvapylväikössä esitetään, eivät ole samoja, kun hirvistäkin kerätyissä luodeissakin heittoa voi olla moninkertaisesti. Kun ne ovat pehmenneet limaiseksi massaksi, ollaan hyvin lähellä elävää kudosta. Ja jättää luotiongelmat alan ammattilaisille. RIISTA 21. Omalta kohdaltani olen pitänyt suitset niin tiukalla, etten ole suostunut arvioimaan lopullisesti kokeiltavan luodin ominaisuuksia, ennen kuin olen käytännön metsästyksessä ampunut useampia riistaeläimiä. Olisi vain kyettävä vetämään oikeat johtopäätökset luodin käyttäytymisestä. räystään alla. Gelatiini toimi ja antoi tasaista tulosta, mutta oli liian kallista satoihin koelaukauksiin. Tätä kautta päädyimme puhelinluetteloihin, joita onkin tuhoutunut tuhansia kappaleita. vanerilaatalla, mutta me olemme päätyneet erilaiseen ratkaisuun. Tässä yhteydessä on syytä käsitellä tarkemmin puhelinluetteloiden käyttämistä elävän kudoksen simulaattorina. On ymmärrettävää, että luettelomassalla voidaan simuloida vain pehmytkudososumia, joten luuosumien vaikutus riistaluotiin on selvitettävä muulla keinoin. Tieteestä viis, mutta tämänkin laukauksen jälkeen faktat löytyvät vain takana olevasta luettelomassasta. Arvoitus tohtoreille ja professoreille: Kuvan luodeista joka toinen on kaivettu hirvestä ja joka toinen puhelinluettelosimulaattorista. Vaikka riistalaukausten määrä yhtä kokeiltavaa luotia kohti on tietysti rajallinen, kertaakaan ei ole kohdalleni osunut tapausta, että simulaation ja käytännön välillä olisi merkittäviä ero. Vesi on osoittautunut erinomaiseksi vastineeksi luuosumille, sillä se särkee vahvan luun tavoin armotta heikon luodin ja toisaalta se on kaikille keskenään kilpaileville luodeille tasapuolinen menetelmä. Vaikka MKJ elää vapaana kilpailuyhteiskunnan kiroista, tämäntapainen kritiikitön löysäkätisyys syö järjestön lopunkin arvovallan. Monissa kokeiluissa on luuosumaa simuloitu esim. Ehkä pohjoismainen kielipuolisuus on ollut asian ymmärtämisen esteenä, mutta olemme aina korostaneet luettelomassan oikeaa käsittelyä ennen kokeita. En tietystikään voi vastata muiden menetelmää käyttävien puolesta, mutta luettelomassan kasteleminen yksin riitä, ne on liotettava vähintään puoli vuotta esim. Metsästäjäin Keskusjärjestön johdon olisi aika terästäytyä ja katsoa tarkemmin, miten järjestön kuitenkin rajallisia varoja käytetään
KOULUTUS OSA 6: SEKUNDEERAUS - SÄESTYS TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS METSÄSTYSKOIRAN Sekundeeraus eli säestys perustuu koiran näköhavaintoon seisovasta koirasta. 22 22 RI ST RIISTA RIISTA RIISTA II TA
Myönsin, että olen minä niitä Todellinen metsästystilanne parihaussa: valkea setteri seisoo linnulle ja jo etäältä musta saksanseisoja säestää. Toinenkin koira tulee saman linnun hajulle ja seisoo. Toinen odottaa rauhallisesti toisen koiran suorituksen loppuun saakka, eikä sitä tarvitse kytkeä. Yksi niistä on kokenut koira ja pari muuta ovat koulutettavia. Nämä kaksi tapausta on siis erotettava toisistaan. Olen nähnyt, kuinka leikataan seisovan koiran kuvia ja niistä tehdään teline, joka sitten sijoitetaan pellolle etukäteen. Näin pikku hiljaa koira totutetaan tavallaan säestykseen. Ilmoitin, että en ollut halukas pilamaan omaa koiraani toisten koirien tähden. Onneksi minun ei ole tarvinnut tuota työlästä tapaa kokeilla, sillä koirani ovat olleet joko oma-aloitteisia tai sitten ne ovat oppineet säestyksen kuin varkain. Tämä ei ole säestys! RIISTA 23. Jäljempänä esitetty tapaus taasen perustuu siihen, että toinenkin koira tulee saman linnun hajulle ja seisoo. Näin myös niin sanotun neulansilmän (voittajaluokkaan pääsemisen) voi läpäistä koira, joka ei hallitse säestystä. Hän oli kuitenkin kuullut, että minä koulutan koiriani siiven avulla ja tähän koulutukseen sisältyi myös säestys. Kun toinen koira ottaa seisonnan, niin parihaussa oleva toinen koira, havaittuaan toisen koiran seisovan, jäykistyy myös itse seisomaan, eli toisin sanoen säestää. Tällä koiralla mielekäs kilpaileminen olisi jäänyt siihen, sillä sen tottelevaisuus ei ollut sillä tasolla, että se olisi jäänyt paikoilleen, kun käskettiin. Tämä johtunee kaiketi siitä, että en mielelläni metsästä sellaisten koirien kanssa, jotka eivät noudata metsästyksessä vaadittavia käyttäytymistapoja. KÄY TÄNNÖN "OPPITUNTI" Joitakin vuosia sitten eräs tunnettu kanakoiramies otti minuun yhteyttä ja pyysi apua, kun hänen pointterinsa ei suostunut säestämään. Tässä vain piilee vaara, että kun koira joutuu useasti tämän tilanteen eteen, saattaa siltäkin maltti pettää ja koira saattaa lähteä ja nostaa linnut ennen kuin sen parikaveri niin tekee. Niille koirille, jotka eivät ole säestäneet luontaisesti olen kouluttanut säestyksen toisen seisovan koiran kanssa. Seisonnalle menen koirat kytkettynä, mutta vierellä kulkien. Koira odottaa siinä liikkumatta, kunnes toinen koira joko purkaa oman seisontansa, molempien jatkaessa oma-aloitteisesti hakua tai odottaa niin kauan, että toinen koira saa luvan nostaa linnut. Se ryösti aina toisen koiran seisonnan ja meni perään. Siksi en suosittele alkukoulutusta luonnonlinnuilla. Toisaalta kilpailuissa säestävä koira on hävinnyt linnut. Tähän toimintamalliin liittyy myös toinen ikävä piirre; alkaa valtava pillitys ja komennusten sarja, jolla tätä toista koiraa (jolla on yleensä puutteellinen tottelevaisuus) yritetään saada kytketyksi. Koira laitetaan hakuun. Nykyisin on kokeissa vallalla käytäntö, että kun toinen parihaussa oleva koira saa seisonnan, tuomari määrää toisen koiran kytkettäväksi. Samalla häiritään seisovan koiran työskentelyä. Onneksi metsästystilanteissa ei tätä ole kovin monesti päässyt tapahtumaan. Kun koulutan koiriani, minulla on aina useampi koira mukana, yleensä kolme. Kokeissa olen joutunut aika usein tilanteeseen, jossa toinen koira on ryöstänyt koira- ni seisonnan. Tämä on mielestäni ehdottomasti väärin. Tämä on seisonnan ryöstöä, joka on ankarasti tuomittava. Tätä en ole tehnyt luonnonlinnuilla, vaan siivellä. T ämä kaunis ja parihaussa välttämätön ominaisuus kuuluu niiden perinnöllisten taipumusten piiriin, joita tulisi vaalia ja testata aina, kun siihen tarjoutuu tilaisuus. Onneksi koirieni tottelevaisuus on ollut kunnossa ja ne ovat jääneet paikoilleen maahan makaamaan, vaikka toinen koira on vierestä ajanut ohi ja nostanut saman tien linnut lentoon ja mennyt perään. Säestys tapahtuu ilman, että toinen koira saisi linnusta vainua. Säestystä ei ole se, että toinenkin koira tulee seisovan koiran viereen ja pahimmassa tapauksessa työntää kuononsa seisovan koiran edelle. Sovimme, että harjoittelisimme yhdessä ja yrittäisimme saada hänen koiransa säestämään. Kun se havaitsee tai sen oletetaan havainneen tuon kuvan koirasta, käsketään sen pysähtyä paikoilleen. Kuten kerroin, on tämä luontainen ominaisuus toisille koirille, mutta koira, joka ei säestä, voidaan kyllä opettaa säestämään. Tällöin jää eräs käytännön metsästyksessä tärkeä asia testaamatta: säestys. Lähes aina nämä hihnassa kulkevat koirat ovat alkaneet säestämään, kun ovat havainneet toisen koiran seisonnalla
Sovimme päivän, jolloin hän saapuisi silloiseen asuinpaikkaamme Kortesjärven pappilaan. Parempi niin. Heti kun se havaitsi toisen koiran seisovan, pointteri jäykistyi seisontaan. Opetettava koira ei tähän seisontaan reagoinut, vaan juoksi ohi, kun ei linnun hajua saanut. Parihaussa tunturissa: saksanseisoja on saanut seisonnan riekoille ja musta pointteri säestää. Seisontaa ja säestystä voi harjoitella siiven avulla. tälläkin tavalla kouluttanut. Minulla oli siipi mukanani takin alla piilossa. Oli kaunista katsottavaa, kun kaksi koiraa seisoi toinen linnuille ja toinen säesti. Menimme pellolle ja päästimme koirat parihakuun. Kaikki neljä koiraa osoittivat hallitsevansa säestyksen. Annoin pointterin jatkaa hakua. Hetken päästä tilanne oli päinvastainen. Saksanseisojakin, vaikka niiltä ei tuota ominaisuutta vaadita, osaa sen tehdä, kun se on oppinut sen parihaussa. Pudotusta emme luonnollisesti edes yrittäneet, sillä pyiden metsästys oli jo päättynyt kuukausi sitten. Enkä minä ole omilleni edes opettanut sitä, vaan ne ovat tehneet sen luontaisesti, vaistojensa varassa. Minä puolestani otin mukaan pointterin ja setterin. Niin, alueelta löysimme parin tunnin sisällä neljä suurehkoa peltopyyparvea.. Pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että yrittäisimme siivellä ja unohtaisimme toisen koiran käytön tässä tilanteessa. Nyt olimme varautuneet siihen, että kun tämä koulutettava koira tulee lähemmäksi, pysäytämme sen keinotekoiseen säestykseen. Välittömästi se otti kiinteän seisonnan. Kun pointterini tuli hakuluovilta, joka oli lähellä minua, sujautin siiven lentoon, niin että se putosi maahan ja hakeva koira havaitsi sen. Hän otti mukaansa kaksi lyhytkarvaista saksanseisojaa. Toistimme tämän muutaman kerran, kunnes koulutettava koira huomioi seisovan koiran ja säesti sitä. 24 RIISTA Seuraavana päivänä siirryimme sitten käytännön harjoituksiin. Menipä tuo säestys niin pitkälle, että kun joku koirista kyyristyi tarpeilleen, niin toinen haussa oleva koira alkoi säestää. Nyt seisoi setteri, jota lyhytkarvainen saksanseisoja säesti. Asiahan oli kyllä minulle selvä, se säestäisi. Laukaus ilmaan ja haku jatkui. Tuo säestyskynnys näytti olevan alhainen. Se kun oli aivan Kuoppasillan vieressä. Eipä siinä kauaa mennyt, kun pakettimaassa seisoja otti seisonnan. Matkaa seisovaan koiraan oli vielä noin metriä. Pelasimme pelimme loppuun ja jälleen haku jatkui. Mielenkiinnolla seurasimme, mitä pointteri tekisi, kun se näki toisen koiran seisovan. Niinhän se tekikin. Se vilkaisi vain ohi juostessa "Mitähän se tuokin tuossa tököttää?" Annoin pointterin nostaa ja tempaisin siiven ylös. Nyt minä vuorostani menin Alahärmän maisemiin. Eipähän tarvinnut pitää meteliä pellolla. Haku jatkui, ja kohta uusimme edellä kerrotun tilanteen. Seisova koira sai luvan nostaa linnut ja toinen odotti rauhallisesti paikallaan. Saimme pari hyvää tilannetta, joissa tämä toinen pointteri pääsi linnuilla osoittamaan, että se hallitsi nyt säestyksen jalon taidon. HARJOITUSTA MAASTOSSA Joitakin viikkoja sitten lähdimme ystäväni kanssa katsomaan, löytyisikö Nivalan pelloilta vielä peltopyitä. Näin myöskin tapahtui. Päädyimme alueelle, jolla en koko syksyn aikana ollut käynyt. Totesimme, että näin sen parihaussa täytyykin mennä. Siellä testasimme vielä siivellä aiemmin opetellut asiat ja sen jälkeen minä uskaltauduin koirineni käytännön metsästykseen. Päätimme haettaa parihakua, jotta vähäinen aika tulisi käytetyksi tehokkaasti. Ei tämä rotukysymys ole. Kaikki oli tapahtunut ilman, että kumpikaan meistä päästi edes ääntäkään
asuipaikka, koulutus ja sukupuoli. Tilastoja tutkimalla kyllä selviäisi, että metsästys on eräs turvallisimmista luonnossa liikkumisen muodoista. Tähän tutkimukseen nojaten ei voi välttyä ajatukselta, että monelta Luonnonsuojeluliiton jäseneltä on jäänyt koulu kesken... Kansallispuistojen hirvieläinkantoja hoidetaan nykyisilllä säännöksillä tähän malliin. Taitaa suojeluväki istua kesäajan kellareissa, jos vaikka ukkonen jyrähtäisi ja lisäisi levottomuutta. Luonnonsuojelijoiden perustelut rakentuvat enemmänkin huumorin puolelle Uusin ruotsalainen tutkimus kartoittaa kansalaisten suhtautumista metsästykseen. Luonnonsuojelulaki mahdollistaa haitallisesti lisääntyvien riistaeläinten metsästyksen suojelualueilla ainakin teoriassa, käytännössä ei niinkään. Olisi enemmän ymmärrettävää, jos Luonnonsuojeluliitto tuntisi levottomuutta Liesjärven ja Torronsuon kansallispuistojen puolesta. Seurauksena on kohtuuttomia hirvituhoja sekä luonnonpuistoissa että niiden ympäristöissä. Pohjois-ruotsalaisista vain kaksi prosenttia vastusti metsästystä, kun kaupunkialueilla vastaava luku oli noin prosenttia. Hirvenmetsästäjän mahdollisesti ampuma laukaus "aiheuttaisi perusteltua levottomuutta luonnossa liikkuville". Esimerkiksi haapa tulee metsäasiantuntijoiden mukaan häviämään kokonaan näiltä ylilaidunnetuilta alueilta. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila aikoo nyt korjata nämä ongelmia aiheuttaneet säännökset yhdessä ympäristöministeri Paula Lehtomäen kanssa niin, että rajoitettu hirvenmetsästys sallittaisiin myös kansallispuistoissa ja muilla suojelualueilla. Susilauma on napannut valkohäntäpeuran aamupalaksi, mutta ylitiheisiin hirvieläinkeskittymiin ei tämäkään konsti auta. RIISTA 25. KANSALLISPUISTOT HIRVIRESERVAATEIKSI MMM SALLISI RAJOITETUN METSÄSTYKSEN PUISTOISSA TEKSTI: ADAM MYKKÄNEN MUUTTUNEET kuin faktoihin. Luonnonsuojeluliitto vastustaa tapojensa mukaisesti MMM:n suunnittelemaa rajoitettua oikeutta laajentaa hirvenmetsästystä luonnonsuojelualueille. Tutkimustulos kertoi, että metsästyksen vastustajia oli noin prosenttia vastaajista, kun taas sen hyväksyi prosenttia ruotsalaisista. Siellä voi ilmeisesti nauttia luonnon rauhasta, kunhan varoo jäämästä kaatuvan hongan tai kaivinkoneen telan alle. M aa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila haluaisi hirvikannan harventamista myös kansallispuistoissa ja muilla luonnonsuojelualueilla. Vain metsästyskauden ajan suojelualueilla tungeksivat hirvieläimet leviävät kuitenkin luonnonpuistoista lähialueille metsästyskauden loputtua, mutta kyseisessä laissa ei ole ollenkaan huomioitu tällaista tilannetta. Mielenkiintoinen seikka tutkimuksesta kuitenkin ilmeni; mitä vähemmän koulutusta vastaajalla oli, sitä negatiivisemmin hän suhtautui metsästykseen. Hirvet ovat oppineet käyttämään hyväkseen näitä alueita metsästysaikana, jolloin suojelualueille keskittyy luonnottoman ylitiheitä paikallisia hirvikantoja. Siellä kun "ennallistetaan" luontoa kaatamalla puustoa ja möyrimällä kaivureilla ojat ja tiet uuteen kuosiin. Myös hirvieläinten aiheuttamat liikenneonnettomuudet kuolonkolareineen ovat lisääntyneet näiden keskittymien ympärillä erityisesti Etelä-Suomen suojelualueiden tienoilla. Myönteiseen suhtautumiseen vaikutti mm
Missä vaiheessa alkuvuodesta jätetty esitys on menossa, ei ole tiedossa, sillä ministeriöstä ei ole ehditty vastaamaan kyselyymme. ESIT YKSIÄ MMM:LLE KARHUNMETSÄST YKSEEN PORONHOITOALUEEN ETELÄPUOLELLA Joensuu .. Ministeriöön on lähtenyt parikin esitystä, jotka julkaisemme tässä. Perusteluna tälle on se, että tällöin luodaan koiratoiminnalle viileämpi toiminta-aika kuin elokuussa. Vaikka kaatolupamäärä kasvaisi huomattavastikin, kanta säilyisi suotuisalla suojelun tasolla. . . Edelleen tällöin olisi sato kaurapelloilta suuremmilta osin korjattu, mikä vähentäisi huomattavasti tulkinnanvaraisia tilanteita. Alue on nykyisellään maan tiheintä karhualuetta ja se on myös kehittyvän kannan aluetta. Pystyykö metsästäjä vaikuttamaan metsästyssäädöksiin? Ilomantsin alueen jahtimiehet haluavat muutoksia karhunmetsästykseen. Pohjois-Karjalan karhunmetsästysseurueet esittävät MMM:lle karhunmetsästykseen poronhoitoalueen eteläpuolella liittyen seuraavia muutoksia ja tarkennuksia: . Lisäksi tämä lisäisi karhujen sitä ikäluokkaa, mikä lähtee vaeltamaan ja näin levittäytymään laajemmalle alueelle. Tässä esiintynyt erilaisia tulkintoja eri alueilla. Asiasta voi esittää mielipiteitä ja kommentteja, jotka julkaisemme lehtemme palautepalstalla. Nykyisellä kaatolupamärällä ei metsästetä edes vuotuista pentutuottoa vastaavaa määrää. Tällöin tulkinnanvaraiset tapaukset, joita tapahtuu vuosittain joitakin, vähenisivät. . Esitykset kirjasi Rauli Järvinen. Emokarhu, jota seuraavat pennut, myös ylivuotiset erauspennut, rauhoitettava. Karhun kaatolupia lisää Pohjois-Karjalaan. Karhun metsästyksen myöhentäminen alkamaan .. Edelleen 26 RIISTA karhun turkki olisi kehittynyt huomattavasti tuuheammaksi ja laadultaan paremmaksi. Karhunmetsästysaikana sallittaisiin koiran kouluttaminen, vaikka luvat karhujen kaatamiseen olisi käytetty omalla karhunmetsästysalueella
Vastaavasti saadaan muuhun metsästykseen käytettävän koiran metsästyskokeita järjestää ja tällaista koiraa kouluttaa elokuun . Hirvieläinten rauhoitusta estämättä saadaan hirvieläinten metsästykseen käytettävän koiran metsästyskokeita järjestää ja tällaista koiraa kouluttaa elokuun . Liitto sitten päättää, viekö se asian liiton esityksenä eteenpäin. päivästä helmikuun loppuun. Karhun rauhoitusta estämättä saadaan karhun metsästykseen käytettävän koiran metsästyskokeita järjestää ja kouluttaa elokuun . Lisäksi karhunmetsästykseen käytettävän koiran jalostus on hyvässä myötätuulessa ja tuottanut koiria, jotka ovat olleet merkittävällä tavalla avustamassa viranomaisia karhuongelmissa. Seuraavaksi esityksen käy läpi joku virkamiehistä ja määritellään kiireellisyysaste. On myös mahdollista, että esitys unohtuu jonkin virkamiehen paperipinoon ja sen vuoksi se on syytä toistaa muutaman vuoden välein.Viranomainen voi myös päättää ettei esitys aiheuta toimenpiteitä. Perustelut: Suomen yhteiskunnan ja jopa EU:n (häirikkökarhu Saksassa kesällä ) kannalta on erittäin merkittävä asia, että Suomessa on koiria ja koiranohjaajia, jotka kykenevät viranomaisten apuna jäljittämään ja tarvittaessa poistamaan liikenteen yhteydessä vammautuneet, asutuksen läheisyyteen tulleet, metsästyksen yhteydessä haavoitetut, sairaat/häiriintyneesti käyttäytyvät yms. Koirakokeen ja kouluttamisen tulee tapahtua siten, että rauhoitettuja riistaeläimiä ei niiden lisääntymisaikana häiritä. päivästä joulukuun loppuun. karhuyksilöt. EU-direktiivi ei anna suoraa vastausta tähän kysymykseen, eikä sitä löydy metsästyslaistakaan, joten olisi kansallisesti syytä ottaa kantaa lisäämällä edellä mainitun metsästyslain kohtaan esitetty lisäys karhunmetsästykseen käytettävän koiran osalta. E SITYKSEN KULKU MINISTER IÖSSÄ Esityksen saavuttua ministeriöön, se kirjataan tiedoksi. Tällä hetkellä on Suomessa, etenkin Itä- ja Pohjois-Suomessa, hyvä tietotaitotaso karhunmetsästystä varten sekä karhunmetsästykseen käytettävä koirakanta. LUKU 52 § Koirakokeet ja koiran kouluttaminen http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa// Riistanhoitopiiri voi koirakokeen pitämiseksi tai koiran kouluttamiseksi antaa luvan poiketa §:n momentin velvollisuudesta. Koska esitykset eivät juuri edellytä kiireellisiä toimia, ne jäävät tavallisesti odottamaan niihin mahdollisesti liittyviä laajempia säädösuudistuksia. Tähän on päästy harjoittamalla suomalaista karhunmetsästyskulttuuria, johon kuuluu oleellisesti koiran käyttö senhetkisen lainsäädännön puitteissa. Tämäkään tie ei ole sen pikaisempi, mutta ehkä liitolla on enemmän painoarvoa ministeriössä kuin yksityisillä henkilöillä? RIISTA 27. Kaikissa tapauksissa esitysten tie on jollei pitkä niin ainakin niin kivinen, että aikaa hukkautuu kuukausitolkulla tai jopa vuosia. Metsähallitus valtion alueiden hallinnoijana on ottanut maa- ja metsätalousministeriön ohjeistamana kannan, ettei karhua saa häiritä kuin karhunmetsästyksen pyyntilupa-aikana, vedoten karhun olevan EU:ssa rauhoitettu ja säännelty eläin. Metsästystä koskevista esityksistä suurin osa odottaa nyt metsästysasetuksen korjailua tai metsästyslakiin tehtäviä muutoksia. Kokeessa koiranohjaaja on hankkinut koemaaston, jossa hänellä on ollut lailliset edellytykset pitää koiraa irti. Koirakokeen ja kouluttamisen tulee tapahtua siten, että rauhoitettuja riistaeläimiä ei vahingoiteta. MUU TOSESIT YS VALTION ALUEISTA KARHUNMETSÄST YKSEEN KÄY TETTÄVÄN KOIRAN OSALTA Esitetään, että karhunhaukkutaipumuskokeiden järjestämisestä valtion alueilla sopisi kokeiden järjestäjä, kennelpiiri paikallisesti valtion alueita hallinnoivan metsähallituksen kanssa ennen jokaista koekautta ..-.. Käytännössä se käy siten, että yksityinen jäsen esittää asian seuralleen, seura piiriin ja piiri lopulta liittoon. MUU TOSESIT YS METSÄST YSLAKIIN 8. Suomen kennelliiton hyväksymiä ja kennelpiirien järjestämiä karhunhaukkutaipumuskokeita on järjestetty sääntöjensä mukaisesti ..-... Metsästyslaki ei kuitenkaan ota mitenkään kantaa karhunmetsästykseen käytettävän koiran kouluttamisesta ja kokeiden järjestämisestä karhunmetsästykseen käytettävien koirien osalta. Ne voivat mennä myös valmisteluun, jossa tavallisesti hukkaantuu erittäin paljon aikaa. Yksi tie on myös tehdä esitys esimerkiksi Metsästäjäliittoon, joka esittelee sen edelleen ministeriössä. Yleinen käytäntö karhunmetsästykseen käytettävän koiran kouluttamisesta on ollut, että koiria on koulutettu karhulle ..-.., mikäli koiranohjaajalla on ollut laillinen koiran irtipito-oikeus alueella. päivästä lokakuun loppuun. Esitetään, että valtion alueilla karhunmetsästykseen käytettävää koiraa saisi kouluttaa ..-.
Isäntäväkemme, noin -vuotiaat Grace ja Jon olivat jopa Australian todella ystävällisten ihmisten joukossa erityisen sydämellisiä ja mukavia. Koirasta, jonka myötä vaimonikin oli joutunut mukaan itselleni lapsesta asti rakkaaseen har- 28 RIISTA. Ilmoitettuamme heille, että haluaisimmekin autella maatilan töissä emmekä pelkästään ratsastamisessa, he suostuivat ja lupasivat tulla hakemaan meidät parin päivän kuluttua Cairnsista. Useita päiviä tilalla työskenneltyämme olimme ehtineet kertoa myös kotosuomestamme ja kotiin jääneestä ajavasta mäyräkoirasta. Useiden puheluiden jälkeen soittoomme vastasi Jon, jolla oli vaimonsa Gracen kanssa hevostila turisteil- päätä. Hevosia oli laiduntamassa vapaana satojen hehtaarien alueella. Lensimme KoillisAustralian Cairnsiin Singaporesta. Tila oli Australiassa vielä pieni, mutta Suomen mittakaavaan se olisi ollut todella suuri. Matkamme oli vielä aivan alussa, emmekä oikein tienneet miten pääsisimme maatilalle töihin. Tilalla kasvatettiin myös lihakarjaa, jota oli noin H alusimme kiertää matkallamme myös Australiaa, joka kiehtoi erilaisuutensa vuoksi. Jon ilmoitti heidän olevansa lopettelemassa yritystoimintaa, eivätkä siten tarvinneet apua turistien kanssa. Päätimme vain yksinkertaisesti soitella tiloille ja kysellä töitä. pellon tekoa, karjan ruokkimista, kurpitsoiden keräämistä, hevosten hoitoa sekä traktorin ajoa ja sen huoltoa. BUDJETTIMETSÄSTÄJÄ Säästimme vaimoni kanssa pari vuotta ja lähdimme kiertämään säästöillämme maapalloa mahdollisimman edullisesti. Tällä perhetilalla työhömme kuului mm. Tilalla oli kokoa noin hehtaaria, eli yhtä paljon kuin Suomijärven metsästysseurallamme on maita yhteensä. Yhtenä suunnitelmistamme oli työskennellä australialaisella ranchilla. Tiukasta budjetista huolimatta halusimme kokea mielenkiintoisia asioita, joita vastaamme tulisi. TEKSTI JA KUVAT: MIKA VAINIONPÄÄ AUSTRALIASSA le
Edessämme rimpuili kuoleva käärme. Hän myös kertoi tappavansa jokaisen myrkyllisen käärRIISTA 29. Tiedustelimme samalla Jonilta heidän metsästyskulttuuristaan ja -tavoistaan. Aloin välittömästi tarkkailla pakoon lähtevää riistaa. Jon ajoi minut ja vaimoni mönkijällään muutaman kilometrin päähän. Hetken käveltyämme pellolla alkoi kahahdella. Jatkoimme matkaa, mutta hetken kuluttua Jon pysähtyi taas vierelleni. Aukkokohdassa tunnistimme eläimen wallabiksi, joka on kengurun näköinen mutta hieman pienempi. Vaimoni avustuksella Jon vakuuttui metsästyskokemuksestani niin paljon, että hän lupasi viedä meidät peltotöiden jälkeen metsälle. rastukseen, metsästykseen. Eläin eteni vauhdilla edessämme, vajaan miehen mittaisessa heinässä. Huomasin Jonin ilmeestä, että oli hyvä kun jätin epävarman laukauksen ampumatta. Kysymykseen "onko se vaarallinen" sain vain ylimalkaisen vastauksen, että ei enää kovinkaan vaarallinen. Jonilla se oli todella vanhan näköinen ja läpeensä ruostunut pulttilukkoinen haulikko. Kysymykseeni siitä, mitä riistaa etsisimme, sain vain vastauksen, että katsotaan nyt mitä vastaan tulee. Jon antoi luvan ampua, mutta koska wallabi oli jo taas ehtinyt korkeampaan heinään, en yrittänyt edes ampua toivotonta laukausta. Ennen liikkeellelähtöä sovimme, että ammun ilman erillistä lupaa villisikaa ja muuta riistaa vain Jonin käskystä. Sillä välin Jon oli ottanut käteensä pitkän kepin ja löi sillä maahan. Vaikka Jonin varsinaisiin harrastuksiin ei metsästys kuulunutkaan, Australian takamailla on talonisännän hyvä omistaa vähintään yksi ase. Vaimoni avustuksella Jon vakuuttui metsästyskokemuksestani niin paljon, että hän lupasi viedä meidät peltotöiden jälkeen metsälle. Vasta myöhemmin talolla Jon kertoi käärmeen olleen myrkyllinen
Parin illan hienot metsästysmuistot eivät maksaneet meille yhtään ylimääräistä dollaria.. Aina ei metsästämisestä tarvitse maksaa suuria summia rahaa
Vastaan tuli Jonin poika, joka kertoi nähneensä dingon eli villikoiran alueella. Ilta alkoi jo hämärtyä ja minun tulisi pitää kiirettä. Matkalla eteemme ilmestyivät ensimmäistä kertaa Australian kuuluisat kanit. Vastaan tulleella kosteikkoalueella oli satoja sorsia. Jon ja vaimoni tulivat onnittelemaan paikalle, jossa makasi kaksi villisikaa. Näimme dingon, mutta emme päässeet metriä lähemmäs. Parin illan hienot metsästysmuistot eivät maksaneet meille yhtään ylimääräistä dollaria. Jon otti pienestä maastoautostaan vaimonsa keittiöveitsen ja leikkasi villisikojen kurkut auki. Käärmeiden myrkky oli miltei tappaa hänet ennen kuin hänen isänsä sai Jonin kuljetettua lääkäriin saakka. Toinen asia on sitten kuinka kieltoa pystytään valvomaan valtavan suurilla alueilla, joilla asutuskin on harvassa. Hevosia oli neljäkymmentä laiduntamassa vapaana satojen hehtaarien alueella. meen joka tulee hänen eteensä. Aikani lehmänlannan seassa ryömittyäni olin mielestäni ampumaetäisyydellä laumasta. Silloin tällöin vastaan tuli Jonin karjaa. Asetta oli pidetty todella hyvin, rasvattu, puhdistettu ja siinä oli päällä kiikaritähtäin. Aina ei metsästämisestä tarvitse maksaa suuria summia rahaa. Koko aikana emme olleet nähneet yhtäkään kania, mutta nyt auton valoissa pellot tuntuivat olevan täynnä pitkäkorvia. Ympäri maailmaa riittää paljon metsästäjiä ja näin ollen myös ilmaisia tai ainakin edullisia metsästysmahdollisuuksia. Seuraavana päivänä olimme tehneet ainoastaan puoli päivää töitä, kun Jon ilmoitti että nyt lähdemme hieman kauemmas hänen mailleen etsimään riistaa. Toinen samanlainen laukaus, toinen kaatuva villisika jonka jälkeen kuivan maan pöly peitti pakenevan lauman. Meidän tulisi kuitenkin tottua käärmeiden läsnäoloon, koska Australiasta löytyvät maailman myrkyllisimmät käärmeet. Syynä tähän kuulemma oli se, että hän putosi pienenä leikkiessään kuoppaan, jossa oli käärmeiden pesä. Matkalla minun oli lupa ampua villisikaa, jota ei kuitenkaan eteemme tällä kertaa ilmestynyt. Dingojen ampumiseen Australiassa ei kuulemma saa lupaa, vaikka joillain alueilla dingoista on Jonin mukaan paljon haittaa. Jon pysäytti auton, jolloin olimme noin metrin päässä laumasta. Laukauksen jälkeen tämä putosi niille jalansijoilleen. Valitsin keskikokoisen villisian, joka oli selvästi erillään muusta laumasta. Jatkoimme muutaman kilometrin yhdessä matkaamme, jonka jälkeen Jon lähti hakemaan mönkijää ja käski minun ja vaimoni seurailla kuivunutta joenuomaa länteen, joka johtaisi talolle. Tämä siitäkin huolimatta, että niin kuivilla alueilla ei pitänyt olla krokotiileja. Talolle päästyämme Jon ja hänen poikansa olivat sen verran mielissään kahdesta villisiasta, etteivät antaneet minun edes puhdistaa pölyntäyteistä asetta. Saa nähdä, mistä paikasta itsensä seuraavaksi löytää metsältä.... RIISTA 31. Vaimoni lupasi lähteä taas iloksemme mukaan ja aloitimme pomppuisen, yli tunnin kestävän matkan maastoautolla Jonin paremmille riistamaille. Istahdimme terassille Australian äänekkääseen, mutta lämpimään iltaan ja avasimme kylmät oluet grillin ääressä... Jätimme kuitenkin sorsat rauhaan, koska meillä ei ollut noutavaa koiraa, eikä Jon suositellut uimista kyseisessä kosteikossa. Tosin näiden lämpimien muistojen eteen piti tehdä monia tunteja raskaitakin maatilan töitä päivässä, eikä silti ollut varmuutta metsälle pääsystä. Jon halusi tarkistaa, oliko se sama, joka oli aiemmin hätistellyt Jonin vasikoita. Jon ja vaimoni lähtivät kävelemään kohti minua, mutta koska villisiat eivät yllättäen liikahtaneetkaan, viittoilin heitä kyyristymään. Villisiat kyydissä lähdimme tyytyväisinä ajamaan kohti taloa, välillä korkeita termiittikekoja väistellen. Saimme ranchilta ilmaiset ruuat, juomat ja majoituksen. Etenin kyyryssä vajaaseen metriin, jonka jälkeen katsoin parhaaksi alkaa ryömiä avoimessa, hieman kumpuilevassa maastossa. Eräällä aukealla laidunalueella lehmän takaa ilmestyi vastasyntynyt vasikkakin, mutta villisikoja eikä muuta riistaa näkynyt. Hämärä alkoi jo lähestyä, kun Jon huomasi aukean laidunalueen toisella puolella ruokailevan villisikalauman. Talolle päästyämme kiitin Jonia mahdollisuudesta päästä metsälle ja että kokemus oli todella hieno, vaikka saalista ei tullutkaan. Seuraava iloinen yllätys minulle oli, kun Jon oli lainannut poikansa rihlakkoa, joka oli täysi vastakohta Jonin eiliselle aseelle
Perustyökalu METSÄSTÄJÄLLE 32 RIISTA
Tällä kertaa tutustumme hiljattain Suomeen rantautuneeseen itselataavaan Armsan haulikkoon. TEKSTI: JUSSI GRÖNSTRAND KUVAT: ARSI IKÄHEIMONEN urkkilaisen Armsan Silah San -tehtaan miehistöön kuuluu yli työntekijää. Hinnat ovat huokeimmasta päästä, osa on jopa venäläishaulikkoja halvempia. Etutukki on myös todella siro ja mukavan tuntuinen. Viimeksi mainittu ATA kuuluu italialaisen Marocchin asedynastiaan. Koeaseen piipun pituus on cm. Ainoa miinus on annettava siitä, että sitä ei ole vahvistettu takapäästä eikä sisältä mitenkään. Armsan Silah San -tehtaan periaatteena on tarjota metsästäjille hyviä käyttöhaulikoita kohtuulliseen hintaan. Se on varsin kevyen tuntuinen kaasumäntätoimiseksi haulikoksi ja tasapaino on hyvin kohdallaan. Pyynnöistä huolimatta supistajia ei saatu, joten koeammunnat ammuttiin ainoastaan puolisuppealla holkilla. Jos ase olisi omani, ennen käyttöä öljyäisin sen puuosat kunnolla. Armsan valmistaa toistaiseksi ainoastaan itselataavaa mallistoa, josta riittää valikoimaa aina avotähtäimillä varustettuihin täyteishaulikoihin saakka. Lukko on varustettu yhdellä ulosvetäjän kynnellä, kuten moni kilpailijakin. Toki löytyy myös monia muita hyviä tukkiöljyjä, joiden käyttö on viisasta, jos tällaisen aseen elinajanodotetta mielii jatkaa yksinkertaisella tavalla. PIIPPU JA MUU T RAUDAT Ulkoisesti tarkasteltuna Armsan vaikuttaa kaikin puolin asialliselta metsästyshaulikolta. Jyviä on yksi, joka on piipun päässä oleva tavallinen messinkinuppi. Lukko on varustettu yläpuolisella sululla. On jännää huomata, että lähes kaikissa Turkissa valmistetuissa haulikoissa puut ovat melko vaatimattomia, vaikka Turkki on tällä hetkellä maailman suurin pähkinäpuun tuottaja. Vaihtosupistajia koeaseen mukana tuli ainoastaan yksi kappale. Armsanin kehys on nykytyyliin metalliseosta ja se on näin ollen saatu teräksistä aavistuksen kevyemmäksi. Armsanissakin on nähtävissä paljon Marocchin ja Franchin tyyliä varsinkin ulkomuodoissa. Ulkopintojenkin työnjälki on kaiken kaikkiaan asiallista, eikä mitään harituksia tai työstöjälkiä juurikaan näy. Armsanin piippu on perinteiseen tapaan sinistetty ja päällä on normaali tähtäyskisko. Tehdas toimii yhdessä Khanin ja ATA Armsin kanssa. Itselataavissa haulikoissa etutukit tuppaavat usein jossain vaiheessa halkeamaan ja vaikuttaa todennäköiseltä, että Armsanin tapauksissa se tapahtuu vahvistettuja nopeammin. Ja kaiken lisäksi se on valmistettu erittäin ohueksi. Armsanin tukit ovat halpaa turkkilaista peruspähkinäpuuta. Harvassa itselataavassa se on yhtä siro. Yhteistä kaikilla Turkissa valmistetuilla haulikoilla on se, että ne ovat jokainen enemmän tai vähemmän kopioita italialaisista haulikoista. Lukko on pinnaltaan matanharmaa eikä se kiillä. Mitään omaa tyylisuuntaa ei olla Turkissa vielä toistaiseksi löydetty. HALPA ASE HALVAT PUU T T Etutukki istuu paikalleen hyvin, eikä se pahemmin lonksu. Tukkivaihtoehtojakin on saatavilla aina camoväritykseen saakka. Aseen sisuskalut on viimeistelty kuten halvoissa aseissa yleensä, viitteellisesti. Ne ovat hyvin vaaleita ja valmiiksi melko kuivia. Puun huokoset ovat täysin auki. Standardiaseiden tukit käsitellään tehtaalla kerran tai pari, mutta käytännössä se ei vielä riitä. Tuk- kien öljyämisen voi jokainen harrastaja tehdä itse, kunhan on vähän viitseliäisyyttä. Halvemmista kilpailijoista Baikalissa niitä on peräti kaksi kappaletta, mutta kyllä yksikin hoitaa homman. Käsittely on syytä tehdä ennen metsälle lähtöä. Armsanin toiminnot ovat yleisesti ottaen melko jouhevia edullisesta hinnasta huolimatta. RIISTA 33. ARMSAN 612 Turkkilaisia haulikoita tulee vuosi vuodelta enemmän ja enemmän kauppojen valikoimiin. Kyydistä oli jäänyt pois myös supistaja-avain ja ohjekirja. Marocchi on erityisen tuttu myös suomalaisille, koska se jatkoi maineikkaan Valmet -asejärjestelmän valmistusta. Lähes kaikki Suomessa myytävät turkkilaishaulikot ovat joko itselataavia tai pumppuhaulikoita, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Malliston kulmakiviä ovat kaasumäntätoimiset - ja -sarjan haulikot. Esimerkiksi omassa SKB:ssäni se on vahvistettu takapäästä muovilla. Piipun pituuksia on kolme: cm, cm ja cm. Sillä ei kuitenkaan ole käytön kannalta mitään merkitystä, kun ase vain toimii. H YVÄT KÄY TTÖOMINAISUUDET Puiden viimeistely on jäänyt puolitiehen. Sormiuraa tukissa ei ole, vaan se on täysin suora muodoiltaan. Marocchi avasi turkkilaisille valmistajille oven Eurooppaan -luvun lopulla. Aseliikkeistä on saatavilla muiden muassa saksalaista Schaftol-tukkiöljyä ja siitä minulla on kokemusten perusteella ainoastaan positiivista sanottavaa. Tämä on pieni mutta hyvä ominaisuus metsästyshaulikossa. Etutukin karhennukset ovat melko kapeita ja tasaisia, mutta yllättävän siistejä. Metalliseoksen ainoa huono puoli on, että se on melko arka kolhuille
Hylsyt lensivät jämäkästi aseesta ja lukko palautui aina kunnolla eteen. Kokeiltu ratapatruuna oli Rio Winner. PARAS TURKKILAINEN? suosio on ollut jatkuvassa nousussa kaikkialla maailmassa, myös meillä Suomessa. Kuviot olivat patruunoista riippuen vähintäänkin kohtuullisia. Irroitus ja pudistaminen käy helposti. Perälevynä on paksu kuminen laatta joka vaimentaa rekyyliä melko tehokkaasti. Etutukin seinämät ovat erittäin ohuet ja tästä johtuen en uskalla luvata sille kovin pitkää ikää. Lukko on varustettu yhdellä ulosvetäjän kynnellä. Uskoisin niidenkin silti kestävän tavallisen metsästyskäytön, mutta ennen metsälle lähtöä ne on syytä käsitellä kunnolla. Kyseisen asetyypin haulikoko, mm 3,25 3,5 3,5 3,2 3,5 3,3 haulimäärä, kpl 227 153 149 280 197 212 osumia, kpl 128 113 77 150 130 149 Armsan Valmistaja: Armsan Silah, Turkki Kaliiperi: 12/76 Kapasiteetti: 1+2 rajoittimella Pituus: 1124 mm Piipun pituus: 700 mm Paino: noin 3 kg Hinta: noin 500 euroa Maahantuoja: Normark Suomi, (014) 820 711 osumaprosentti 56% 74% 52% 54% 66% 70% supistus (M) (M) (M) (M) (M) (M) 34 RIISTA. Aseessa on hyvä ergonomia. Puiden ja rautojen sovitukset on tehty kauttaaltaan hyvin. Teräshaulikelpoisuudesta en päässyt täysin jyvälle, kun mukana ei tullut edes ohjekirjaa. Mielestäni se on parhaiten valmistettu turkkilainen itselataava. Kokeilin aseella tavallisia metsästyspatruunoita ja vaikuttaa siltä, että Armsaniin ei ole vaikeuksia löytää hyvin käyvää metsästyspatruunaa. Halutessaan ne voi jälkeenpäin laittaa aseeseen melko edullisesti ja itselataavaan ne on vielä helppo laittaa. Sisäosien viimeistelyssä on halpojen aseiden tapaan tingitty. Piipun päässä on tavallinen messinkinuppi. Suurempia rakoja tai välyksiä ei ole näkyvissä. Laukaisukoneisto on itselataavista tuttu ja yksinkertainen. Koeammunnan aikana ei esiintynyt ainuttakaan häiriötä. Aseen laukaisu on hyvä ja täsmällinen. Kisko on puolestaan ristiin karhennettu. Aseen ergonomia on hyvä, ja ammuttavuuskin on hyvää ja rauhallista. Koeaseen mukana toimitettiin harmillisesti vain yksi supistaja. En silti sakota siitä metsästyshaulikkoa, aseella voi kyllä silti ampua ykköstrappia. Hihnalenkkejä aseessa ei ole, mutta mielestäni niitä ei haulikossa edes tarvita. Armsan onkin tervetullut lisä markkinoille kuluttajan kannalta. Kokemusten perusteella ainoa miinus täytyy antaa Armsan :n puuosista. Kokeilin myös perinteiseen tapaan -grammaisia savikiekkolatauksia, mutta kuten arPatruuna Remington Shur shot Vihtavuori Metso Vihtavuori Royal Rottweil Magnum Winchester Super Speed Magnum Federal Premium Mag hauliannos, g 36 36 35 52 50 42 vasin, Armsan ei jaksanut niillä toimia. Rekyyliä kesyttää sinällään jo aseen toimintaperiaate ja paksu kumiperälevy. Etutukissa ja lukitusmutterissa on tuttua tyyliä Francchin haulikoista. Armsan on kova haastaja edullisten itselataavien haulikoiden joukkoon
RIISTA 35
JOUSIMETSÄSTYKSEN ALKEET, OSA 6 Ampumatilanteen syntyminen 36 RIISTA
Ampumahetki on parhaimmillaan, kun eläin täysin tietämätön vaarasta. Pa- Jousimetsästäjä suunnittelee lähestymistapaa ja ennakoi riistan liikkeitä. Jousimetsästäjien tyypillisesti käyttämä passitaso, treestand. RIISTA 37. Tällöin nopeinkaan eläin ei niin herkästi niiaa nuolta hyppyyn valmistautuessaan. Eri eläinlajit sietävät ihmisen läsnäoloa, ääntä ja liikettä eri tavalla. Erehtymättömät silmät skannaavat maastoa, erikoistuneet aivot analysoivat hajureseptoreiden kaappaamia molekyylejä ja hapuilevat korvat poimivat luonnosta poikkeavia ääniä. On aika lähteä metsälle! TEKSTI JA KUVAT: JUHA KYLMÄ ousimetsästäjä joutuu jännittämään jousen hyvin lähellä riistaeläintä. Silloinkin on jännittämisliike tehtävä hitaasti ja äänettömästi. Silmä saattaa nähdä sinut, kun näet edes osan silmää, Jousimetsästäjän on ennakoitava ja pyrittävä ennustamaan riistaeläimen liikkeet sekä ennen varsinaista tilannetta että sen kehittyessä. Ennen metsästystä on varmistettava, että nuolihyllyn nuolta kannattava osa on riittävästi vaimennettu. Tällä string jumping -ominaisuudella voi myös kätevästi selitellä huteja! Hyviä ampumatilaisuuksia ovat ne, jolloin eläin on rauhoittunut syömään, kääntynyt katsomaan pois tai silmät ovat piilossa jonkin esteen takana. Jännittävässä tilanteessa saattaa laukaus lähteä, kun tähtäinpiikki tai nuoli osoittaa pesuvadin kokoiseen "pisteeseen". Huolestuneisuus ja itsevarmuuden puute totuuden hetkellä saattaa johtaa taitoja huonompaan suoritukseen. Siksi on osattava valita hetki, jolloin kohteen "ajovalot" on suunnattu muualle tai silmät eivät ole näkyvissä jonkin esteen vuoksi. Kasvissyöjien silmät ovat pään sivuilla. Jousimetsästäjällä ei juuri ole mahdollisuuksia voittaa villieläintä nopeudessa, eikä jousella yleensä ammuta pomppaavia, lentäviä tai juoksevia maaleja paitsi show-mielessä erilaisissa näytöksissä. On liian myöhäistä nousta seisomaan ja valmistautua ampumaan. Jousimetsästyksen alkeet -sarjan aiemmissa osissa on opittu tuntemaan välineet, säätämään ja huoltamaan niitä sekä saatu perustiedot hyvän ampumataidon hankkimiseen. Muutaman tunnin istuskelu passitasolla puussa puuduttaa paikat ja mielen. Jokainen menestyvä jousimetsästäjä on kurittanut itseään huonoista suorituksista. Epäonnistumisien ja onnistumisien kriittinen analysointi auttaa kasvamaan jousimetsästäjänä. OIKEA AMPUMAHETKI J rasta koulutusta tähän on metsästys itse, mutta hyvästä harjoittelusta käyvät myös kuvien ja videoiden katselu sekä eläinten tarkkailu villieläinpuistoissa. Mieti, milloin voisit jännittää jousen eläimen huomaamatta ja mihin täsmälliseen pisteeseen pyrkisit ampumaan. Laukausta ei myöskään kannata liikaa hätiköidä, vaan jarruttaa vielä sekunti tai kaksi sen pienen pisteen poimimiseksi. Oikea eläin sen sijaan voi reagoida arvaamattomasti ja metsästäjä saattaa siksi tahtomattaan kiirehtiä laukausta, vaikka mahdollisuuden ikkuna ei vielä ole kunnolla auki. Myös jousimetsästäjän vaatteiden on oltava äänettömiä ja hyvin tuuletettuja sekä maaston sävyihin sopivia. Jos tilanteen saisi kelattua taaksepäin, voisi odottaa hievahtamatta, kunnes lähestyvä pukki on mennyt hieman ohi tai sopivaan katveeseen. Metsästäjän ramppikuume, tai buck fever, kuten ulkomaan kollegat sanovat, pahentaa tilannetta ja vaivas- ta pahasti kärsivällä saattaa nuoli täristä hyllyllä niin, ettei ampumisesta tule mitään. Jos eläin hyppää riittävän nopeasti laukaisuäänen kuultuaan, saattaa osuma olla joko liian ylhäällä tai kokonaan ohi. Tämä on syytä ottaa huomioon laukaisutilanteeseen valmistautuessa. Mitä lähempänä eläin on, sitä herkemmin se pakenee äänen tai liikkeen havaittuaan. Paperipeurat ja D-eläimet eivät liiku tai välitä ampujan liikkeistä ja äänistä. Kaurispukki tai jokin muu metsän "vaeltava aave" ilmestyy kuin tyhjästä metriin ja lähestyy hitaasti vaanijaa. Hidas, hiljainen jousen nostoliike ei jää nimenomaan liikettä herkästi aistivilta silmiltä huomaamatta ja pukki lentää jäntevin loikin tavoittamattomiin. Siksi on hyödyllistä käyttää vielä hetki oikean ampumakulman, mahdollisten lentoradalle osuvien oksien ja eläimen valppaustilan arvioimiseen. Tarkkanenäiset lajit eivät ihmisen hajun aistittuaan odota ääni- tai liikevarmistusta vaan kiitävät välittömästi karkuun. Mikä meni pieleen. Tämä koskee myös jousen laukaisuääntä! Nopea nuoli voi lentää metrin sekuntivauhdilla, ääni taas singahtaa yli kolminkertaisella nopeudella kohteen korviin. Pienikin liike paljastaisi jousimetsästäjän. Odota ja ennakoi vastapelurin seuraava liike! Kun tilanne on päällä, kiitää koko metsästyksen huipentuma muutamassa hetkessä ohi. Luettuna tämä kaikki kuulostaa helpolta, mutta jokainen lähes hajuetäisyydellä himoitsemaansa riistaeläintä joustaan jännittänyt tietää, kuinka musertavan jännittävä saattaa tilanne olla. Lisäksi mielen on kyettävä riittävästi kontrolloimaan kehoa, jotta jousen hidas jännittäminen ja varma ampuminen sujuisivat hyvin. Nopeat, tarkat päätökset ovat tarpeen
Tämä muuten on se toinen temppu selitellä huonoa ampumistaan kotona tai metsästysleirissä. Ennusta seuraavat tapahtumat, kuinka tilannne kehittyy. Hirvipassissa Pohjois-Albertassa. Niiden on vaikeampi havaita vaarallinen liike tuulen heiluttelemien oksien ja puskien seasta. Riistaa houkuteltaessa pilleillä, jättösarvilla tai kaaveilla on pieni liike luonnollista, kunhan se ei tapahdu liian lähellä eläintä. Koska nuolen lentorata on jo muutaman kymmenen metrin matkalla kaareva, ei oksa tai risu välttämättä näy tähtäinkuvassa uhkaavana. Tässä kohdassa varmasti moni jo kokenut jousimetsästäjä muistaa sen hetken, kun jäykkä jousi jäi mahdollisuuden ikkunan auetessa vetämättä. Kojun pystyttäminen vie vain pari minuuttia. Näkymä passitasolta (6 m). Nyt olemme jo päässeet jännittämään jousen. Eläimet eivät myöskään kovin hyvin havaitse pientä ja hidasta liikettä liikkuessaan. Pidetään se vielä hetki vireessä ja perehdytään seuraavassa osassa siihen, mihin kohtaan ja mistä ampumakulmista riistaa olisi ammuttava.. Passitasolla seisova tai istuva jousimetsästäjä voi käyttää tätä tietoa hyväkseen liikkuessaan parempaan ampuma-asentoon. Sarvien kalistelu kuusi metriä korkealla puussa kuulostaa ja näyttää kahteenkymmeneen metriin hiipineestä peurasta lievästi sanottuna epäilyttävältä! Jousen hidasta jännittämistä on syytä etukäteen harjoitella myös istuma-asennosta. Nolo tilanne! Riistaeläimen läsnä ollessa on kaikki liikkeet, jousen jännittäminen mukaan lukien, tehtävä kuin siirapissa uiden. Piilokoju sisältä. etenkin jos joudut punnertamaan ylijäykän jousen kanssa taivaan kautta huitoen. AMPUMATILANTEEN NAAMIOINTI Eläimet ovat yleensä säikkyjä tuulisina päivinä. Herkästi hyppäävää eläintä lähietäisyydeltä ammuttaessa voi yrittää käyttää ympäristön ääniä hyväkseen laukaisuhetkellä. Tuulta ja sadetta voi myös käyttää hyväkseen, etenkin jos metsästää maastossa samoillen. Ennakoi peuran reitti, huomioi oksat. Väärä hetki liikkua. Piilokoju läpiammuttavalla ikkunaverkolla. Metsästäjää itseään hämäävä asia voi olla nuolen lentoradalle osuva huomaamaton oksa, josta nuoli voi ottaa uuden suunnan. Hiipivä metsästäjä saattaa tahtomattaan astua räsähtävälle oksalle. Näitä luontaisia ääniä voivat olla lehtiä kahisuttava tuuli, eläinten aiheuttamat äänet tai lähellä asutusta metsästettäessä autojen tai koneiden äänet. Tällöin voi yrittää pelastaa tilanteen hämäämällä esimerkiksi valkohäntäpeuraa luulemaan rasahduksen aiheuttajaa 38 RIISTA peuran vasaksi päästämällä peurapillistä vasan korkean "määä"-äänen
Juurta ei tarvita suuria määriä, joten yksi keräyskerta yleensä riittää vuoden tarpeisiin. Käsittely kannattaa uusia aika ajoin, sillä ulkotiloissa hajuaromit laimenevat nopeasti. KERÄÄ SYKSYLLÄ Rohtovirmajuuri erottuu hyvin muusta kasvillisuudesta suuren kokonsa ( cm) ja punertavan kukintonsa ansiosta varsinkin loppukesästä. Juuren haju voimistuu huomattavasti, kun se kuivuu. RIISTA 39. Rohtovirmajuuri (Valeriana officinalis) sisältää isovaleriaanahappoa, jonka hajun vaikutus esimerkiksi kissoihin on yleisesti tiedossa. Samaan houkutustulokseen päästään kuitenkin käyttämällä rohtovirmajuuren juurakkoa. Kasvin juurakkoa voidaan käyttää menestyksekkäästi myös syöttinä ja houkutusaineena. Paras keräysaika on loppusyksystä. Valeriaanahappoa esiintyy myös jalkahiessä, joten hajujen samankaltaisuutta ei tarvitse ihmetellä. Juurakolla voidaan myös hajustaa loukku pyyhkimällä sillä pyydyksen sisäosia. Jälkimmäisessä on tosin muitakin aromeja, jotka eivät välttämättä houkuta pienpetoja kuten puhdas valeriaanahappo. VALERIAANA, RESEP TILÄÄKE Kasvin juurakosta uutettu valeriaana on kuitenkin reseptituote, jota käytetään niin ihmisten kuin eläintenkin hoitoon ja sitä ei ilman reseptiä apteekista heru. Käyttöön otettaessa kuivattu juurakko tai sen osia voidaan kääräistä esimerkiksi harsopussiin ja se asetetaan loukkuun syötin sijaan tai lisäksi. Pienpedot saadaan helposti loukkuihin myös luonnon omilla antimilla, kuten virmajuurella. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI E telä- ja Keski-Suomessa yleisenä kasvavaa rohtovirmajuurta on käytetty lääkkeenä moniin vaivoihin, muiden muassa virmaan eli kaatumatautiin. Kissojen lisäksi myös muut pienpedot pitävät hajua vastustamattomana. Pelkästään kasvin varresta vetämällä osa juurakosta jää usein maan sisään. Rohtovirmajuuri on esiintymisalueellaan yleinen viljelemättömillä niityillä ja tienpenkereillä, joten kasvia löytää helposti ja sen juurakoita voidaan kuivata varastoon myöhempää käyttöä ajatellen. PYYNTIOPAS: LUONNONHAJUSTETTA LOUKKUIHIN Rohtovirmajuuri syöttinä ja houkuttimena Nykyisin myydään mitä erilaisimpia kemiallisesti valmistettuja hajusteita vähän jokaisen riistaeläimen houkutteluun. Juurakko irrotetaan varresta ja puhdistetaan mullasta, kuivaamisen nopeuttamiseksi se voidaan rikkoa pienempiin osiin. Juurakko ei ole yleensä erityisen suuri, mutta kovassa savimaassa tarvitaan lapiota tai muuta apuvälinettä, jotta se saadaan mahdollisimman ehjänä ylös. Kuivattua juurta on ollut paikoin myös apteekkimyynnissä. Äkkiä katsottuna virmajuuri muistuttaa putkikasveja
Vihreällä valolla on samat hyvät ominai-. Mutta valkoisen valon käytössä RIISTA on kuitenkin huonot puolensa, joista käyttäjän hämäräsokeus ei ole niitä pienimpiä. Toki punaiset verijäljet erottuvat hyvin tavallisella, ns. Tällöin eläimet eivät säiky ja käyttäjän pimeänäkökyky säilyy. Primos Bloodhunter ja Bloodhunter Mini ovat suunniteltu helpottamaan jäljitystä hämärässä ja pilkkopimeässäkin. P 40 äivän painuttua mailleen on haavoittuneen eläimen jäljittäminen vaikeaa, vaikka verijälkiä olisi runsaastikin, koska tummat veripisarat näkyvät heikosti tummassa aluskasvillisuudessa. Valomoodien käyttötarkoitus on seuraava: punaista valoa käytetään lähialueen tarkasteluun tai esimerkiksi kartan lukemiseen. Primos Bloodhunter ja sen pienempi versio Mini on suunniteltu juuri tämän ongelman ratkaisuksi. Lisäksi valkoinen valo säikyttää helposti saaliseläimen uudelleen liikkeelle pidentäen ja vaikeuttaen tarpeettomasti jäljitystä. valkoisella valolla, jos tehoa on riittävästi. VERTA NÄKYVISSÄ PRIMOS BLOODHUNTER JA BLOODHUNTER MINI TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI JA TERO KUITUNEN KUVAT: ARSI IKÄHEIMONEN Riistaeläimen jäljitys osuman jälkeen on metsästyksen osa-alue, jossa kaikenlaiset toimivat apuvälineet ovat tervetulleita. Niiden käyttövalo tuotetaan punaisel- la ja vihreällä ledillä, joita yhdistämällä saadaan aikaan veren paljastava, mutta muita ongelmia tuottamaton keila
Vaikka nykyaikaiset ledit ovat tehokkaita, on valoteho suhteellisen matala. Kun valotehoa on vähemmän, vähenee myös tummien varjojen näkyminen ja veri näkyy paremmin. KÄY TÖSSÄ Nämä kuvat on otettu täysin pimeässä Bloodhunter-valaisimen avulla. Molemmat valaisimet ovat veden pitäviä, joskin valmistaja kertoo, että niiden upottamista kokonaan veteen tulee välttää. Eri valaisumuotojen valikoiminen tapahtuu näppärästi "liipaisimesta" naksuttelemalla. Bloodhunter on ergonomisesti muotoiltu valaisin, jonka pitkäaikainenkin käyttö on miellyttävää. Punainen valo on merkityksetön verijälkien etsimisessä ja vihreälläkin ne näyttävät vain mustilta pisteiltä. Kun on kerran oppinut näkemään miltä veripisarat näyttävät Bloodhunter-valaisimen keilassa, on käytössä apuväline, joka parantaa suuresti saaliin talteen saamisen todennäköisyyttä. Tässä käytössä valaisimen antamaa keilaa tulee liikuttaa edestakaisin, jolloin veripisaroiden aiheuttamat tummat laikut on helpompi havaita. Lamppu on koruttoman asiallinen ja selvästi suunniteltu kovaan käyttöön. Vaikka valaisin on varsin kevyt, on sitä huomattavasti miellyttävämpi käyttää ranteelle luonnollisen asennon sallivan kahvan ansiosta. Kun punainen ja vihreä yhdistetään, saadaan jäljitykseen sopiva keila, koska valaisimissa hyödynnetään patentoitua teknologiaa, joka on erityisesti suunniteltu korostamaan punaisen (=veren) sävyjä. Kun molemmat värit ovat käytössä, alkaa jäljittämiseen löytyä apua. Laitteiden katkaisijat ja muut ominaisuudet ovat juuri niin hyviä kuin odottaa voi. Pimeässä metsässä se kuitenkin riittää hienosti ja ohjeen mukaisella keilan liikuttelulla saadaan varsin suurikin alue tutkittua tarkasti lyhyessä ajassa. Havaintojen mukaan valaisimen tehokas käyttö vaatii hiukan totuttelua ja silmän kalibroimista. Verrokki: valkoinen valo. suudet ja sitä voidaan käyttää valaisemiseen liikuttaessa. Niitä voikin suositella erityisesti hämärä jahteja harrastaville metsämiehille. Bloodhunter Mini on näppäränkokoinen valaisin, joka kulkee metsästäjän vyöllä kotelossa. Primos Bloodhunter Mini Primos Bloodhunter Valot: Punainen, vihreä ja punavihreä Käyttöaika: kahdella ledillä 1,5 h, yhdellä 3 h Paino: 680 g Mukana tulee: - akku/autolaturi 12 V - laturi 110 V (vaatii muuntajan!) - ohje mini-DVD:llä Hinta: 90 euroa Valot: valkoinen, vihreä, punainen, punavihreä, himmeä punavihreä Käyttöaika: kahdella ledillä 4 tuntia (himmeänä 6 tuntia), valkoisella 8 tuntia Valon voimakkuus: 95 lumenia Virtalähde: kolme AA-paristoa Mallit: Bloodhunter mini: 1 väri (punavihreä) Bloodhunter mini plus: 5 väriä (vihreä, punainen, punavihreä voimakas, punavihreä heikko ja normaali valo) kuvassa Hinnat: Bloodhunter mini 69 euroa Bloodhunter mini plus 89 euroa RIISTA 41. Bloodhunter on akkutoiminen ja sen lataaminen onnistuu esimerkiksi auton savukkeensytyttimestä. Tällä perusteella niiden käytössä ei tarvitse huomioida esimerkiksi sateen vaikutusta. Minissä on myös punavihreän yhdistelmävalon heikkotehoinen asetus, jolla helpotetaan jäljitystä pensaikossa tai ruohikossa. Mini-versiot ovat tässä suhteessa tavanomaisempia, mutta niissä pieni koko kompensoi rasituksen merkitystä. Valaisumoodin valinta tapahtuu selaamalla virtakytkimestä, joten käyttöliittymä on yksinkertainen
EBERLESTOCK X2 ISOSTI PIENI 42 RIISTA
Erityisen mielenkiintoisen suomalaisittain tästä repusta tekee se, että suurin osa tuotekehityspaineesta tuli nimenomaan suomalaisen maahantuojan suunnalta ja Suomesta saadun palautteen perusteella. Repun pääosasto on yksinkertainen säkki, jonka päällä on pikkurepuista tutut kurenauhat. Näiden merkitys on lähinnä se, että vajaasti pakattuna kangas ei huljua omin nokkineen ja repun olemus säilyy särmänä. Uutuusreppu on varsin mielenkiintoinen, sillä päinvastoin kun voisi olettaa, tämä Kantolaite X2:ssa on samantapainen kuin isommissakin repuissa, eli pääosan painosta kantaa lantiovyö. Eberlestockin tuotteet ovat olleet esillä tässä julkaisussa aiemminkin ja hyvästä syystä yhtiöltä tulee tasaisin väliajoin metsästäjille mieleisiä kantolaitteita. Repun ryhdikkyyteen tällä pystysuuntaisella kiristysmahdollisuudella on luonnollisesti se vaikutus, että kaikki ylimääräiset lotinat on saatavissa pois. Molemmissa taskuissa on läpiviennit juomaletkuille ja taskujen sisäpuolella on kiinnitys joilla esim. Erityisen mukavaa on se, että tässä repussa pohja on tästä teknisestä seikasta johtuen hiljainen, eikä repun pääosaston pohjan kestävyys ole tästä huolimatta kyseenalaistettu. J104 eli Just One oli oikeastaan se reppu joka vakuutti minut Eberlestokcin tuotteiden pätevyydestä. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ oinen suomalaisten selässä näkyvyyttä saanut reppu on XA ja se onkin erinomaisen käyttökelpoinen erityisesti linnustuksessa, jossa haulikon lisäksi halutaan kantaa kivääriä. J ja XA ovat olleet metsästäjien suosiossa samoin kuin Gunslinger, joka on aavistuksen isompi kuin XA. Reppuun onkin saatu halutut ominaisuudet ja toisaalta myös epämiellyttäviä ominaisuuksia on saatu karsittua siitä pois. RYHDIKÄS KOKONAISUUS T pienokainen on varsin nerokkaasti laajennettavissa. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään koulureppu, vaan selkeästi tarkoituksenmukainen päiväreppu metsästyskäyttöön. Periaatteessa tämä on repun toiminnan kannalta juuri se ominaisuus, jolla on käytännössä suurin merkitys. Tätä silmälläpitäen valmistaja suunnitteli valtaisaa asiakaspalautetta hyödyntäen uuden päivärepun, josta Eberlestockin tavaramerkki eli aseenkantojärjestelmä on riisuttu pois. Sivutaskut ovat pehmustetut ja ne pitävät repun ryhdikkäässä muodossa silloinkin kun reppu on pakattu. Sourcen juomapussin saa kiinnitettyä reppuun kätevästi. Myös repun yli kulkee Just One repun tapaan pystysuuntainen tuenta ja suojaus. Kantoviilekkeet ovat tässä pesueen pienimmässä kiinteät, eli niissä ei ole korkeussuuntaista säätömahdollisuutta. Repussa on samaa ideaa kuin Just One mallissa, eli sen sivutaskut ovat kiinni toisissaan pääosaston yli kulkevilla kompressioremmeillä ja pikalukoilla ja tällä tavoin sivutaskut toimivat pakkauksen "laitoina". Sivutaskuissa itsessään on vedenkestävät vetoketjut ja ne aukeavat oikein päin, eli ylhäältä alas. Tällöin vajaasti kiinnitetty tasku ei automaattisesti suolla taskun sisältöä ulos. Sivutaskujen sisäpuolella on taskut pitkille tavaroille kuten esimerkiksi kaukoputkelle ja kamerajalustalle (nämä ovat tavanomaista tavaraa Yhdysvalloissa opaskäytössä). Periaatteessa kaikissa näissä repuissa yhdistävänä piirteenä on Eberlestockin maailmanmaineeseen saattanut aseenkantojärjestelmä, joka on oikeasti ollut yksi viimeisten vuosikymmenten mullistavimpia keksintöjä metsästysvarusteissa, sillä se on mahdollistanut aidosti aseen helpon ja turvallisen kantamisen, sekä meidän näkökulmastamme juuri kahden aseen kantamisen realistisena vaihtoehtona. Selkä on tuuletettu hyvin ja ilma pääsee kiertämään selässä, eli tämä reppu ei ole pahimmasta päästä kuumuuden suhteen. RIISTA 43. Periaatteessa tämä tukee ylhäältä asti repun kuormaa ja toisaalta pehmustettu kangas suojaa repun pääosaston pohjan. X on suunniteltu toisista lähtökohdista. Valmistajalta haluttiin vielä XA:tä pienempi ja kätevämpi päiväreppu erityisesti suurriistametsästäjien tarpeita ajatellen
Repun kilpikonnamainen rakenne vaikuttaa siihen, että tämä tasku on ikään kuin sivutaskujen välissä, eikä toimi repun ulkomittoja lisäävästi. Pääosaston sivuilla onkin sitten muista repuista poiketen MOLLE/PALS kiinnityssysteemiin sopivat varaukset. Ylätasku repussa on kohtuullisen kookas. Ylätaskun etupuolella on taas kiinnityskohdat lisävarusteille, kuten esimerkiksi riistapussille. PARANNUSTA EDELLISIIN Suurimpia parannuksia X:ssa edellisiin saman valmistajan reppuihin on mm. Liikuttaessa reppu on selässä kiinni ja se on periaatteessa aina kompressoitavissa siten, että repun massapainopiste on sen keskellä ja täten se ei roiku, eikä siinä ole ulkonemia, jotka osuisivat risuihin. Tasku, joka on pehmustettu sisältä jotta sinne laitetut avaimet eivät pääse kilisemään. Ainoa kohta, joka tässä repussa ei miellytä ovat pullotaskut, joissa erityisesti suu on tavattoman äänekästä materiaalia. Ylätaskun etuosassa on mukava yksityiskohta, sillä siinä on pehmustettu pikkutasku, joka mitä ilmeisimmin on tehty juuri auton avaimille. Näillä reppuun saadaan ympättyä lisävarusteita, jollainen tässä paikassa on ainakin kiväärikotelo sitä varten, että tätä reppua haluaa käyttää aseenkantoreppuna. Repun sisäsäkin laidoilla on kiinnityskohdat esimerkiksi asekotelolle, jonka saa halutessaan lisävarusteeksi. Tämän rakenteen etuina on se, että repussa voidaan edelleen käyttää tavattoman vahvoja materiaaleja ja samalla reppu voidaan "päällystää" hiljaisilla materiaaleilla. Pieni, mutta tärkeä yksityiskohta. Barta Stalker -mallissa tämä yksityiskohta on tarkemmin mietitty äänettömyyttä silmälläpitäen. Uusittu rakenne mahdollistaa sen, että repussa on oikea ylätasku, joka on erityisen käyttökelpoinen yleistasku. Tässä taskussa ne eivät pääse kilisemään. Vetoketjut sivutaskuissa ovat vedenpitävät. Repun vahva sisäpussi on suojattu joka puolelta, jotta pakkaus on kompressoitavissa ja toisaalta reppu säilyttää mahdollisimman monipuolisen laajennettavuuden. Tämä tekisi repusta käytännössä täysin äänettömän, sillä nyt taskut eivät ole varsinaisesti äänekkäät, mutta pehmeämmät taskut vaimentaisivat entisestään esimerkiksi risujen kopsahtelua reppuun.. Säkin pohjassa on hakkulenkit, joilla meikäläisittäin ei ole juurikaan merkitystä. Toisissa repuissa tämä kohta on pyritty eliminoimaan koska se vie tilaa ja on monesti repusta ulkoneva. Ainoa moite äänen suhteen tulee sivutaskujen sivuilla olevista pullotaskuista, jotka voisivat olla samanlaiset kuin Barta Stalkerissa, eli pehmeästä kankaasta. Tämä saattaa tuntua merkityksettömältä, mutta repussa joka on näin muunneltavissa, se on äärimmäisen hieno ominaisuus. Pääosaston yläosassa on lisäksi säkin etupuolella pieni etuläpän suojassa oleva tasku, johon sopii esimerkiksi lupapaperit. Repun sivutaskujen sisäpuolella on taskut, joihin mahtuu mukavasti pidempää tavaraa tai vaikkapa julmetun suuri termospullo. Tähän paneeliin on sijoitettu muutama MOLLE -kiinnityslenkki, joilla saadaan lisävarusteeksi esimerkiksi taljajousen kantotasku. Repun sivutaskujen sisällä on kiinnityskoukut juomapusseille, joten ne pysyvät repun sisällä taatusti kuosissaan. se, että reppu on tavattoman ehjä paketti ja siinä ei ole käytännössä mitään remmejä tai naruja jotka ulkonevat repusta silloin kun se on normaalisti pakattu. Repun pohja on paneeli, joka tässä repussa toimii samaan tapaan kuin isommassa Just One -repussa, eli se kaartuu repun selkäosasta pohjan yli repun päälle. X:ssa tasku menee kompressoitaessa kätevästi sivutaskujen väliin ja se puolustaa paikkaansa erinomaisen hyvin, sillä käytännös44 RIISTA sä repun päällä olevat taskut ovat monesti niitä käyttökelpoisimpia pikkutavaran säilytyspaikkoja. Toinen suuri parannus on, että reppu on varsin äänetön ja virtaviivainen
sapainote Ta AULILAT H 46 RIISTA
Taulu voidaan viedä aluksi vaikka metriin ja ampua siihen koelaukaus. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö pienilläkin hauleilla voisi haavoittaa, mutta haavoittamisriski on olematon verrattuna isoihin Taulukosta löytyy tärkein tieto. Taulukosta nähdään erikokoisten haulien (yksittäisen haulin) energiat. Suuren haulin teho perustuu läpäisyyn ja osumiseen kuolettavaan kohtaan, aivoihin, keuhkoihin, sydämeen jne. Kun hauli osuu esimerkiksi suolistoon, tunkeutuu se niin syvälle, että seurauksena on poikkeuksetta eläimen kuolema päivän tai parin sisällä. Kauemmas ammuttaessa jokaisen yksittäisen haulin energia on kuitenkin niin suuri, että yhdenkin haulin osumasta seuraa aina vakava haavoittaminen. Miksi sitten ylisuuren haulin käyttäminen on ongelma. Sillä yksittäisen haulin energia (, J) ylittää vaadittavan minimienergian kaikilla l d muilla taulukon riistaeläimillä paitsi kauriilla vielä metrissä! Kuitenkaan vaadittavaa haulimäärää ei useinkaan saavuteta kuin metrin tuntumaan. Ylisuurilla hauleilla metsästettäessä toimitaan epäeettisesti eikä anneta saaliille sitä arvoa, minkä se ansaitsee. PIENET HAULIT hauleihin. Jos tarkastellaan yksittäisen haulin energiataulukkoa ja verrataan sitä eri riistaeläinten vaatimaan minimienergiaan, on helppo arvata miten käy esimerkiksi , mm haulilla ammuttaessa. Tällaisen latauksen käytännön kokeilu on suhteellisen helppoa ja samalla voi määrittää kulloinkin käytetyn ase-patruunayhdistelmän pisimmän ampumaetäisyyden. Tällaista osumaa ei yleensä edes huomata, vaan se tulkitaan puhtaaksi pummiksi, koska saalis jatkaa matkaansa osumaan reagoimatta. Tässä vaiheessa tiedämme, että voimme ampua , mm haulilla aina metriin asti, jos hauliparven peitto on riittävä (= haulia cm ympyrässä). Tarvittava minimihaulimäärä kattaa kaikki riistatilanteet, siinä on huomioitu myös juokseva tai lentävä saaliseläin. ISON HAULIN KOULUKUNTA Haulikolla metsästävät jakaantuvat kahteen leiriin; karkeasti eriteltynä toiset käyttävät mahdollisimman suurta ja toiset taas pientä haulikokoa. Lukijoiden pyynnöstä olen luvannut palata asiaan, joten tässä se vihdoin tulee. Suomessa ei ole riistaeläimiä, jotka tarvitsisivat , mm suurempia hauleja, mutta silti yleisimmin käytetyt haulikoot löytyvät väliltä , mm. TAULUKOT JA NIIDEN KÄY TTÖ Pieniä hauleja käytettäessä teho perustuu monen lähes samanaikaisesti osuvan haulin aiheuttamaan sokkiin ja eläin kuolee välittömästi, vaikka yksikään hauli ei tunkeutuisi nahkaa syvemmälle. Taulukosta löytyy myös vaadittava haulin minimienergia ja pienin haulimäärä. Valitsemme aseen ja supistusasteen, esimerkiksi kaliiperin haulikko puolisuppealla supistuksella. Taulukosta nähdään, että , millimetrin haulin energia riittää metriin asti, joten se voidaan valita jo sillä perusteella, että ampumamatkat pidetään alle metrissä. Koska tasapainotettu haulilataus toimii erittäin hyvin myös käytännössä, kannattaa asiaan paneutua oikein ajatuksen kanssa ilman ennakkoluuloja. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI TAUS etsästyspatruunoista puhuttah essa Balanced load, suomeksi tasapainotettu lataus, tarkoittaa sellaista haulikon patruunaa, jossa latauksen teho on optimaalinen riistaeläimen kokoon ja ampumamatkaan nähden, mutta haavoittamisriski minimissään. Haulikuvion ympärille osumakeskipisteen mukaan piirretään läpimitaltaan cm ympyrä ja RIISTA 47. tettu M BRITTIEN TIETOTAITOA Englantilaisten Balanced load -periaatteesta on tullut kirjoitettua muutamaan otteeseen vuosien varrella. Pienillä hauleilla haavoittamisriski on myös olematon, koska yksittäisillä hauleilla ei ole enää energiaa käytettävissä riittävään läpäisyyn. Seuraavaksi onkin selvitettävä, mille matkalle todellisuudessa voimme ampua ja tässä vaiheessa joudumme turvautumaan käytännön kokeisiin. Tarvittava haulin minimienergia on , J ja tarvittava haulimäärä cm ympyrässä on kpl. Ampumamatkaa ei ole ilmoitettu, käytetty lataus on käyttökelpoinen sillä matkalla, missä taulukkoarvot täyttyvät. Siinä on esitetty riistaeläin, suositeltava haulikoko, tarvittava haulin minimienergia ja tarvittava haulimäärä cm ympyrässä. Lähtökohtana voidaan pitää taulukkoa, josta valitaan kulloisellekin riistaeläimelle sopiva haulikoko. Ylisuurilla hauleilla ampuminen on verrattavissa arvontaan, on täysin onnen kauppaa, mihin ne muutamat harvat haulit osuvat, vaikka tähtäyspiste olisi aivan kohdallaan. Kun ampumamatkat pitenevät, valitaan helposti vielä suurempi haulikoko paremman "tehon" toivossa. Näin menetellen hauliparven peitto kuitenkin heikkenee tuntuvasti ja yleisenä seurauksena onkin joko ohilaukaus tai haavoittaminen. Kun halutaan löytää sopiva lataus esimerkiksi kyyhkylle, katsotaan taulukosta sopiva haulikoko (, , mm). Haulimäärä lasketaan senttimetrin ympyrästä
Jostain syystä yksikään suurien haulien käyttäjä ei ole vielä suostunut lähtemään radalle tutkimaan osumakuviota. KORVAAVAT HAULIMATERIAALIT lee haulikokoa muuttaa haulin ominaispainon mukaan. Tässä olisi jollekin laskemisen paikka, haulikokojen verrannollisuus ominaispainon mukaan. TEORIASTA KÄY TÄNTÖÖN Taulukkoarvot pätevät normaaleille lyijyhauleille. Suurella haulilla tilanne on täysin päin48 RIISTA vastainen, haavoittamistodennäköisyys verrattuna kuolettavaan laukaukseen on moninkertainen. Pyri siis aina valitsemaan haulikoko siten, että haulin energia on minimissään silloin, kun peitto ei enää ole riittävä. Jos haulimäärä jää alle tarvittavan kappaleen, tiedämme että matka on jo liian pitkä. Tähän olen itsekin syyllistynyt, kuten varmasti jokainen metsästämässä käynyt. Jos käytetään korvaavia materiaaleja, tu- Monen metsästäjän ampumatulos on parantunut huomattavasti siirtymällä astetta avarampaan supistukseen ja pienempään haulikokoon. Kun haulilataus on oikein tasapainotettu, tarkoittaa se sitä, että ammuttaessa liian kaukaa, yksittäisen haulin teho on minimaalinen ja sitä kautta myös haavakkoriski vähäinen tai jopa olematon. Taulua siirtämällä saadaan selville esimerkiksi maksimi ampumamatka, jolle voidaan käytetyllä ase-patruunayhdistelmällä ampua. Lyijyä ominaispainoltaan tiheämpiä, ns. On suorastaan käsittämätöntä, kuinka usein haulikon ja jonkin patruunan käynti määritellään yhden riistalaukauksen perusteella. Huonoa ampumataitoa ei tämäkään menetelmä korjaa, mutta ainakin ollaan lähempänä oikeaa tietä ja se on jo paljon enemmän kuin mihin yhden riistalaukauksen perusteella koskaan päästään.. Näin menetellen voidaan selvittää miten kauas tietyllä patruunalla voidaan ampua eri supistajilla tai miten eri patruunamerkit toimivat samalla supistuksella. MAKSIMI AMPUMAMATKA Haulikkometsästäjän yleisin helmasynti on ampuminen liian kaukaa. Molemmilla yksittäisen haulin energia on riittävä metsolle, hanhelle ja jänikselle 50 metriin asti. Edellä kuvatulla tavalla on suhteellisen helppo määrittää, mikä on kulloinkin käytetyn ase-patruunayhdistelmän pisin käyttökelpoinen ampumamatka ja tämä kiinnostaa varmasti jokaista metsästäjää. Taulukko Riistaeläin suositeltava haulikoko mm 2,0 2,5 2,4 2,6 2,6 3,0 2,6 3,0 3,0 3,3 3,2 3,5 3,0 3,3 3,2 3,5 3,2 3,75 haulin minimienergia J 0,9 0,9 1,6 1,6 2,5 2,5 2,5 4,0 6,5 minimi haulimäärä 75 cm ympyrässä 150 130 130 120 80 90 80 90 90 Taulukko Yksittäisen haulin energia J Haulikoko mm 3,5 3,3 3,0 2,8 2,4 2,2 2,0 30 m 8,8 5,9 4,5 3,3 1,9 1,8 1,0 35 m 7,7 4,9 3,6 2,8 1,5 1,4 0,9 40 m 7,0 4,3 3,1 2,2 1,3 1,1 0,6 45 m 6,7 3,7 2,8 1,8 1,0 0,9 0,4 50 m 6,3 3,1 2,2 1,5 0,7 0,6 0,2 55 m 5,6 2,7 1,8 1,3 0,6 0,4 0,1 Lehtokurppa Pyy, riekko, kyyhky Teeri, fasaani Heinäsorsa Metso Hanhi Jänis Kettu Metsäkauris Kuvassa on 36 g annokset haulikokoa 3,2 ja 3,5 mm. Jos halutaan ampumamatka pidemmäksi samalla patruunalla, voidaan kokeilla suppeampaa supistajaa. high density -hauleja käytettäessä voidaan haulikokoa pienentää ainakin numerolla ja vastaavasti kevyemmillä haulikokoa kasvatetaan, vismutilla numeroa suurempi, tinalla ja sinkillä pari, jopa kolme numeroa suurempi jne. Pienempiä hauleja on likimain 50 kpl enemmän, joten riittävä peitto ja siten pitempi ampumamatka saavutetaan pienemmällä haulilla! Maksimi ampumamatka selviää vain kokeilemalla. Erityisesti metsälintujen ampuminen pompusta vaatii oikein tasapainotetun latauksen, jolloin haavoittamisprosentti jää minimaaliseksi ja osumat ovat heti tappavia. lasketaan haulien lukumäärä ympyrän sisällä. Samoin syntyy aina väittely eri haulikokojen paremmuudesta, suurten haulien puolustaja pitää tiukasti kiinni kuvitelmistaan, vaikka ei ole edes kokeillut pieniä hauleja. Balanced load -periaatteen mukaan suoritettu koeammunta on helppo todeta oikeaksi myös käytännössä, kunhan ensin tyhjentää pään turhista ennakkoluuloista
Sis. asennusmedian ja kartan vapaavalintaiselta alueelta. Erittäin herkkä GPS-vastaanotin. Laite on myös vesitiivis IPX7-standardin mukaan. + toimitusk ul 199,Huippu-uutuus! 369,- + toimituskulut ut Huippu-uutuus! GARMIN KARTTA-GPS TOPO SUOMI PLUS MAASTOKARTALLA Erätukun etupaketti 0,NYT kaksi vapaavalintaista TopoSuomi PLUS karttaa asennettuna 1 Gt muistikortille Lisämuistikortti 1Gt + adapteri. Erätukku -pikalaturi + NiMH -akut 60 CX kartta-GPS maastokartalla Oregon 300 kartta-GPS maastokartalla Testimenestyjä Ammattilaisen ja aktiivisen harrastajan suosikki Erittäin helppokäyttöinen Vakiona muistikortti Erittäin tarkka GPS-kompassi ja antenni Vesitiivis Pitkä pariston kesto Pinta-alamittaus le + 200:l alle m nopeim sis. SUOMEN KOVIN GPS-TARJOUS JOULUN TOIVELAHJAT ERÄTUKUSTA Nüvi 205WT navigaattori Nüvi 550 navigaattori Ensimmäinen Garmin laite joka on suunniteltu käytettäväksi niin kävellessä, veneillessä, pyöräillessä, autoillessa eli kaikki samassa paketissa. etupak etin Karttakeskuksen GPS -käsikirja KOSKETUSNÄYTTÖ Valmiina tarkimmat Garmin-maastokartat Huipputarkka värinäyttö Yhteensopiva 3-ulotteisen kartan kanssa Pinta-alamittaus Vesitiivis Sähköinen kompassi Laite tukee G 2 Vision karttaa Tilaa www.eratukku.fi tai numerosta 020 747 7000 + toimitusk ul 445,sis. etupaketin + toimituskulut 499,- ut
Serlachius voitti Lietun tilan aikoinaan korttipelissä. TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS. Sinne on matkaa Jyväskylästä noin 95 km ja Tampereelta noin 115 km. Se sijaitsee siis keskeisellä paikalla Keski-Suomessa. G.A. METSÄSTYSTÄ LIETUSSA Lietun päärakennus ja nykyiset yrittäjät. Liettu löytyy Keski-Suomesta Kolhosta, Keiteleen rannasta
Alueella on vapaana muutama tuhat fasaania. L ietun riistanhoitotila on perustettu alkujaan jo , jolloin tilan silloinen omistaja G. Omia koiriakaan ei välttämättä tarvitse, sillä nekin voidaan tarpeen niin vaatiessa järjestää tilan puolesta jahdista riippuen. Joulukuun aamuhämärässä pitkin hiekkatietä soljui mustien autojen letka kohden Lietun kartanoa. Myös sorsajahtiin tarjotaan mahdollisuus. Serlachius päätti panostaa voimakkaasti fasaanien kasvatukseen ja metsästystapahtumien järjestämiseen. Ennen ampumapaikoille siirtymistä oli vielä "käskynjako", jossa jokaiselle ampuRIISTA 51. Oli kunnia saada kutsu Liettuun. Vain ase on henkilökohtainen varustus. Sen jälkeen tilan hoitovastuun otti Jorman poika Heikki Liettu ja hänen vaimonsa. Tarvittiin vain se yksi peltopyy. YHTEEN JAHTIIN SOPII NOIN KAKSITOISTA HENKEÄ FASAANIJAHTI Vuosittain tilalla järjestetään jahtia, joissa pyydetään jahdista riippuen fasaaneja, pienpeto- Tila siis tarjoaa ns. Tilan jahtipalvelut on tarkoitettu lähinnä yritysten käyttöön ja paketit räätälöidään asiakkaan toiveiden mukaan. Lehtokurppajahtejakin on tulevaisuudessa tarkoitus järjestää. Lunta oli sen verran maassa, että se vähän valaisi maisemaa, mutta pellon sänget olivat vielä paljaana. Tila jatkaa vanhoja perinteitä nykyisin Liettu Oy:n nimellä ja nyt jahteihin voi päästä mukaan kuka tahansa. JAHTEJA ja, hirviä ja jäniksiä. Seisovalla koiralla on mahdollista metsästää myös peltopyitä, mikä tosin vaati tottelevaisia koiria, sillä alueella on vapaana aina muutama tuhat fasaania, joten arvata saattaa, että peltopyiden "poimiminen" fasaanien seasta vaatii koirilta todella paljon. Tilan ensimmäiseksi riistanhoitajaksi palkattiin Jorma Jokinen, joka työskenteli tilalla aina vuoden loppuun saakka. Korkea-arvoisimpia vieraita olivat Ruotsin kuningas Kaarle XVI ja Suomen tasavallan presidentti Urho Kekkonen, jotka vierailivat jahdissa marraskuussa . Usein jahtipakettiin liittyy fasaanijahti ja lisäksi joko kettu-, sorsatai jänisjahti, sekä riistaruokailu maastossa ja jahdin päätteeksi riistapitoinen juhla-ateria tilan päärakennuksessa. Tästä se alkoi. Jahtivieraita on ollut aina valtionpäämiehiä myöten; Lietun tilan jahtivierasjoukko on vuosien saatossa ollut varsin monipuolinen. täyden palvelun paketin, johon kuuluu metsästyksen lisäksi ruoka ja majoitus kaikkine tykötarpeineen. Silloisiin tapahtumiin osallistujat kutsuttiin jahtivieraiksi. A. Suomen lippu oli nostettu salkoon, kuten aina jahtipäivän aamuna tehdään
Kohta olikin ilmassa melkoinen määrä fasaaneja, jota yrittivät suurina parvina lentää aukean yli. Turvallisuudesta täällä ei tingitä. Aina kun se yritti lähteä seisomaan fasaaneille, käskin sen vain hakuun. Muilla kerroilla otin linnun vain koiran suusta, kun se toi sen minulle ja annoin sen jatkaa työtään. Niinpä toteutimme tuon kokeilun vuoden syksyllä. Muodostimme kaksi ryhmää, jotta molempiin tulisi suunnilleen sama määrä ampujia ja koiria. Tummuvaan iltaa loivat tunnelman palavat tervapadat ja riista oli laitettu kauniisti nähtäville. Osallistuin myös pari kierrosta ampujana, jotta sain tuntumaa myös tuohon jahtimuotoon. Aloitimme aamun jälleen lipunnostolla ja "käskynjaolla". Eivätkä siltä alueelta muutkaan koirat enää löytäneet yhtään lintua. Sovimme kuitenkin, että seuraavana syksynä kokeillaan pienellä porukalla. Koira löysikin vielä viisi fasaania, joten päiväsaalis kasvoi vähän. SEISONTOJA JA PELTOP YITÄ Tuolle edellisellä reissulla syntyi ajatus, että voisiko täällä metsästää seisovalla kanakoiralla peltopyitä, joiden ääntelyä olin ajon aikana kuullut, mutta vain pari lintua nähnyt. Joka puolella oli näkyvissä fasaaneja. Alku näytti vähän tahmealta, mutta kun pääsimme pensaikkojen. Seuraavalle kierrokselle osallistuin sitten aseen kanssa ja sain oman paikkani ampujaket52 RIISTA jussa. Kohta ajomiehet ja koirat tulivatkin näkyviin. Torvet soivat ja puheet pidettiin, ja syystäkin, sillä tämä oli Jorman jäähyväisjahti tälle ryhmälle. Päivän saaliiksi kertyi fasaania. Paraatin jälkeen kävin vielä koiran kanssa maastossa tarkastuskäynnin, jotta kaikki mahdolliset haavoittuneet linnut tulisivat pois. Minä annoin koiralleni heti noutoluvan, kun ensimmäinen lintu oli alhaalla, sillä laitapaikalla tämä oli mahdollista. Pudistin päätäni ja käskin sen hakuun. Ammuin vielä yhden kierroksen ja keskityin sitten vielä koiran ohjaamiseen toden teolla. Pointteri vilkaisi minua, kuin apua anellen! Mitä nyt tehdään. Tärkeinä minulle oli, että koira tottui "paukkeeseen" ja sai rutiinia noutosuorituksiinsa. Heille näytti olevan tärkeää, mikä oli ammuttujen laukausten ja pudotuksen suhde pudotusprosentti. Asian jouduttamiseksi otin joka kolmas kerta noudon vastaan istuen. Ajomiehet koirineen olivat menneet jo valmiiksi lähtöpaikalle, jotta turhilta odotuksilta vältyttiin. Jorma epäili, ettei se varmaan onnistu, kun noita fasaaneja on maastossa irrallaan monta tuhatta. Päätin aloittaa pointterilla, koska tiesin sen olevan koirista nöyrin. Vähän jännitti se minuakin, koska koskaan aikaisemmin eivät koirani ole olleet tekemisissä tuollaisen lintumäärän kanssa. Hän siirsi tulevan vetovastuun nyt pojalleen Heikille. Osallistuin jahtiin joulukuussa , jolloin olin harjoittamassa nuorelle englanninspringerspaniellilleni ylösajoa ja noutoa tuossa jahdissa. Jatkoin koirallani noutoharjoituksia, johon ajomiehet koirineen yhtyvät. Minulle tämä ei ollut suoritus, vaan eräs kokemus kokemusten joukossa. Jonkin ajan kuluttua kuului jälleen merkkitorven ääni ja silloin oli ammunnan lakattava. Ja todella, molempia tuli roppakaupalla. Maastossa oli lämmin ruoka- ja juomatarjoilu. Illan päätteeksi linnut laitettiin telineeseen paraatia varten. jalle ilmoitetaan oma ampumapaikka ja paikan päällä näytetään ensikertalaisille vielä ampumasektorit, joista on ehdottomasti pidettävä kiinni. Vielä puheensa päätteeksi Jorma kiitti sekä ampujia että ajajia, sekä oli tyytyväinen, että yhtään huonoa laukausta hän ei ollut päivän aikana nähnyt, eikä ajomiehilläkään ollut tässä suhteessa valittamista. Kun ampujat olivat valmiina, kuului merkkitorven ääni, joka tiesi sitä, että ajomiehet olivat lähteneet liikkeelle ja ammunta voi alkaa. En laskenut laukauksia, enkä pudonneita lintuja, vaikka muut näyttivät tekevän niin. Aloitimme kuudella koiralla; mukanamme oli kolme lyhytkarvaista saksanseisojaa, kaksi setteriä ja yksi pointteri. En pitänyt tätä metsästyksenä, vaan shootingina, ampumisena elävään maaliin. Puolenpäivän aikaan oli maastossa lämmin ruoka- ja juomatarjoilu, joka oli tervetullut, sillä ilma oli jo kolea ja eikä tuo ampuminen yksistään lämpimänä pitänyt. Alkoi valtava pauke, kun jokainen yritti ehtiä ampua ja ladata niin paljon kuin vain suinkin ennätti. Laskin koiran hakuun. Vain ani harvoin metsästä tuli yksittäisiä lintuja. Kun spanielini oli noutanut yli seitsemänkymmentä lintua, lopetti se noudon ja antoi ymmärtää, että nyt ne loppuivat. Päivän päätteeksi järjestettiin vielä paraati, johon osallistuivat sekä ampujat, että ajomiehet koirineen
Se lupaili ainakin jotain hyvää, sillä siinä suunnassa en ainakaan silmämääräisesti havainnut fasaaneja. Osa jahdeista tapahtuu tarhatuilla ja istuteluilla linnuilla, mutta osa jahdista tapahtuu villillä luonnonriistalla. Tottelemattomia koiria ei kannata jahtiin tuoda, sillä ne sekoavat alta aikayksikön, niin paljon täällä on riistaa. VARAA PAIKKASI AJOISSA Peltopyyn nouto veden yli. Tänä syksynä, kun piipahdin Lietussa, oli siellä israelilaisia ja tanskalaisia jahtivieraita hirvijahdissa ja olivatpa päässeet kaatamaan hirven vasan. Annoin koiralle luvan nostaa ja niin tapahtuikin. Päätösparaatissa oli nähtävissä, että saaliiksi oli saatu yli seitsemänkymmentä peltopyytä ja viisi fasaania. Ammutut peltopyyt siirrettiin konevoimin päätösparaatiin. reunaan, tilanne muuttui. Annoin koiran vielä jatkaa, että päästäisiin hyvin tuntumaan. Osa jahtivieraista varaakin jo seuraavan syksyn jahdin saman tien, mutta aina kannattaa kysäistä onko tilaa. Kun tämä porukka oli hajotettu ympäri rantametsikköä, alkoi varsinainen "marjanpoiminta". Mitäpä sillä väliä, olihan hyvä, että koirat joutuivat toden teolla välillä hakemaan lintuja. Pienehkö peltopyyparvi nousi ilmaan ja saimme yhden linnun pudotetuksi. Koska jahtien määrä ja aika on rajallinen, kannattaa olla ajoissa liikkeellä, jos aikoo Liettuun jahtiin. Aluksi settereitäkin kiinnostivat näkyvissä olevat fasaanit, mutta kun niiden ei annettu mennä, tyytyivät ne hakemaan peltopyitä. Tästä se alkoi. Se saattaa myös kiinnostaa keskieurooppalaista jahtiväkeä. RIISTA 53. Sama toistui muidenkin koirien kohdalla. Hyvin hoidetut lammet keräsivätkin runsaasti luonnon sorsia läheiseltä järveltä ja pauke oli sen mukainen. Sekin osoittautui hyväksi alueeksi, mutta sieltä emme ta- vanneet yhtä paljon lintuja kuin aamupäivällä. Seuraavana aamuna jatkoimme vielä jahtia, joka jatkui tavanomaiseen tahtiin. Olimme onnistuneet jahdissa yli odotusten, joten olemme jatkaneet niitä nyt vuosittain. Se oli myös hieno kokemus. Pointteri otti tiukan seisonnan täydestä juoksuvauhdista. Koirat osasivat ja hoitivat hommansa. Kun koira näki, että tänään metsästetään peltopyitä, antoi se fasaanien olla rauhassa, kun niistä ei kukaan näyttänyt välittävän. Vielä illaksi meille oli varattu paikat sorsien iltalennolle. Puolen päivän aikaa ruokailimme maastossa ja sen jälkeen vaihdoimme aluetta. Tuo lehtokurppajahdin mukaan tulo on todella mielenkiintoinen uutuus ja sitä kannattaa kokeilla ja kokea. Siirryimme pikkuhiljaa rannan tuntumaan, josta löytyikin oikein pyiden "pesäpaikka". Ampujille jäi oma osuutensa. Se on vain fakta, että tällaisessa riistatiheydessä koirilta vaaditaan tavallistakin varmempi tottelevaisuus. Peltopyitä löytyi katajapensaikosta yksittäin ja useamman linnun ryhmissä. Siihen vielä kaunis täydellinen nouto päälle, konstiko oli koiraa kehua. Näki, että ne olivat olleet rantapöheikössä ja heinikossa pitkiä aikoja ja niitä oli paljon. Koiratkin ovat jo välillä vaihtuneet, mutta tutuksi tulleet tavat ovat ilmeisesti "periytyneet"
Joitakin kysymyksiä on kuitenkin noussut esiin lukijoiden taholta, joten pyrimme täydentämään artikkelia, jotta matti meikäläinenkin uskaltaisi tarttua toimeen. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Petaustyön uttuun ei sinänsä ole mitään lisättävää ja ohjeet ovat selkeät, mutta esimerkiksi petausmassan hankkiminen tuntuu olevan ongelma, samoin kysellään muita käyttökelpoisia massoja. Näihin kysymyksiin pyrimme antamaan lisäselvitystä tässä artikkelissa. PETAUSMASSA JA LISÄAINEET J On totta, että yllättävän harvasta asekaupasta petausmassaa löytyy hyllytavarana. Plastic Baddingin kemiallinen metalli, kemiallinen puu, erilaiset epoksiliimat, kuten Araldit, Super Epoxy jne. Muovimassan joustavuutta voidaan ehkäistä sekoittamalla siihen esimerkiksi alumiinijauhoa. Yleensä pahin innostus asiaan kuivuu siinä vaiheessa, kun kauppias ehdottelee tilaamista jos yleensä ehdottaa. Kestävimpiä ovat hitaasti kuivuvat, mutta niiden pitkä kuivumisaika ja juokseva koostumus aiheuttavat yleensä valumisongelmia. käyvät myös. Aloittelevalle petaajalle tulee kiire ja todennäköisesti massa alkaa jo kovettua ennen kuin oikea annostus on löytynyt ja raudat saatu paikalleen. Epoksiliimoja löytyy hitaasti ja nopeasti kuivuvia. ALOITUSKYNNYS MATALAMMAKSI KIVÄÄRIN MASSAPETAUS, OSA 2 Viime numerossa julkaistiin Markus Forsströmin ansiokas tutkielma kiväärin massapetauksesta. Plastic Baddingin tuotteissa on se hyvä ominaisuus, että aine on työstettävissä juuri ennen lopullista kovettumista, jolloin yli pursuneet ainejäämät voidaan helposti ja siististi leikata pois.. Tämä voidaan estää sekoittamalla epoksimassaan metallijauhoa, mahdollisesti väripigmenttiä, selluloosamikrokuitua tai vaikkapa Fillite-mikropalloa. Petausaineeksi käyvät toki monet muutkin massat, käytännössä kaikki liimat ja täyte54 RIISTA massat, jotka kovettuvat riittävän koviksi. Nopea kovettuminen on kuitenkin mukavampaa työn jatkon kannalta, kuivumista kun ei tarvitse odotella vuorokausitolkulla. Lasikuitu- ja muovikiteillä sekä muissa noin viidessä minuutissa kovettuvissa liimoissa suurin ongelma on taas päinvastainen. Toinen askarruttava kysymys koskee sopivaa ainetta, jolla raudat saadaan irti massan kuivuttua ja kolmanneksi ihmetellään, mistä sopivat petausruuvit. Nämä ovat kaikki teollisuudessa käytettäviä aineita, joita todennä- köisesti löytyy useilta työpaikoilta ja hyvin varustetuista rautakaupoista. Lisäaineita sekoitetaan liimaan niin paljon, että massa on tarpeeksi jäykkää eikä valu. Autonkorjauksessa käytetty lasikuitukitti tai jopa muovikitti toimii silloin, kun aseen kaliiperi ei ole erityisen voimakas rekyyliltään
Kun joudutaan käyttämään aseen omia kiinnitysruuveja, myös ne voidellaan. RAUDAT IRTI ASEEN OMAT RUUVIT KÄY TTÖÖN TUUMASTA TOIMEEN Irrotusaineeksi sopivat myös monet tuotteet, mutta ehkä kätevin on mm. Jos on käytetty rasvoja tai öljyjä, käy helposti niin, että lisäysaine ei tartukaan, koska vajaaseen kohtaan on valunut irrotusainetta. Aseesta riippuen kiinnitysruuveja löytyy useilla eri kierteillä. Kun sopivaa kierrettä ei löydy, voidaan petauksessa käyttää aseen omia pultteja. Sively onnistuu vaikka sormin ja käytön jälkeen tahnan voi poistaa esimerkiksi pyyhkimällä. Joka vuosi olen havainnut eri puolilla Suomea, että petausasian tärkeyttä ei lainkaan ymmärretä ja tänäkin päivänä todella monen metsästäjän kiväärissä tukki painaa piippua. Ei siis ole lainkaan ihme, jos sateisen jahtipäivän päätteeksi huomataan, että ase vie cm eri paikkaan kuin jahtiin lähdettäessä. Kuparitahnaa sivellään ohuelti niihin pintoihin, joihin massan ei haluta tarttuvan ja vähän ohi, jotta myös yli pursuava massa saadaan helposti poistettua. Tällöin kiinnityspultit voidellaan kuparitahnalla ja lukkorungon pultinreikiin työnnetään esim. Puutikkujen tarkoitus on estää massan kulkeutuminen lukkorungon kierteisiin. puutikku rautojen paikoilleen asettelun ajaksi. autotarvikeliikkeistä saatava kuparitahna, jota käytetään mm. Jos petausmassa on nopeasti kuivuvaa, tulee kaikkien osien olla asennusvalmiina. Massapetauksella varmistetaan, ettei tukin eläminen vaikuta osumapisteeseen. Taustalla näkyvää oksidimustaa käytetään massan värjäämisessä ja samalla juoksevan aineen jäykistämisessä. Rautojen irrotusaineeksi sopii esimerkiksi kuparitahna, jota sivellään ohuelti kohtiin, joihin ei haluta petausmassan tarttuvan. Petausmassaa kannattaa annostella mieluummin liian vähän kuin liikaa, sillä liian poistaminen on hankalaa, mutta kuparitahnaa käytettäessä voidaan tehdä lisäannostus kohtiin, jotka ovat jääneet vajaaksi. Tässä safarikiväärin raudat on pedattu Super Stål -liimalla. Petausaineeksi käyvät monet autotarvikeliikkeistä tai rautakaupoista löytyvät tuotteet. Toivottavasti lukija löytää sopivan keinon aseensa trimmaamiseksi näiden artikkelien pohjalta, kaikkea voidaan soveltaa ja mikä parasta, työ tekijäänsä neuvoo. RIISTA 55. kuumien osien voiteluun. Etumainen kiinnitysruuvi kiristetään tiukaksi niin, että liiat massa pursuavat pois ja sitten tiukataan takimmainen ruuvi, mutta ei liiaksi, jotta rautoihin ei jäisi jännitystä. Kiväärin massapetaus on ehkä tärkein ja kannattavin työ silloin, kun aseessa käytetään kiikaritähtäintä. Kun raudat ja liipaisinkaari/lipassola on aseteltu paikoilleen, poistetaan puutikut ja työnnetään tilalle aseen omat kiinnitysruuvit
Muista varoa etujalkojen välin ja kainaloiden ohutta nahkaa. Jos kyseessä on sorkkaeläin, niin ne "ratkaisevat avausviillot" on todella tärkeää tehdä oikein. Siis helppoa kuin mikä. Sitten voidaan irrottaa nahka eläimen rintakehästä ja etujaloista varovasti. Nylje kaula tuppeen niin pitkälle kuin se suostuu menemään, yleensä kallon rajaan asti. Tehdäänkö ns. Joillakin lajeilla nahka menee nyljettäessä tuppeen helposti, mutta jos kyseessä on isompi eläin, esimerkiksi hirvi, voidaan nahka avata puukolla viiltäen korvien välistä niskan keskilinjaa säkää pitkin ympärysviiltoon asti. ENNEN KUIN SE TOIMITETAAN ELÄINTENTÄYTTÄJÄLLE Metsästyssaaliin käsittelyyn liittyy monia asioita, jotka vaikuttavat merkittävästi täytöksen lopputulokseen. Irrota eläimen pää katkaisemalla kaula joko kallon rajasta tai hieman taaempaa. El avata koko eläintä alaleuan kärjestä peräaukkoon, vaan vasta rintakehästä alkaen viilto kohti peräaukkoa. Se helpottaa nylkemistä merkittävästi. On olemassa myös useita uskomuksia siitä, miten se parhaiten tapahtuu, mutta on vain yksi tie ja se on huolellisuus. TEKSTI JA KUVAT: TEUVO PUSKA SAALIIN ALKUKÄSITTELY, K un unelmasaalis on metsästyspäivän päätteeksi kaatunut, on aika pysähtyä miettimään, mitä saalista halutaan muistoksi. Myös metsässä tapahtuva suolistus on tehtävä huolella. Tämän jälkeen avaa etujalat takapuolelta polvesta asti alas aina ruhon ympärysviiltoon asti. Samalla voi aina keskustella, mitä saalista halutaan valmistettavan. päätrofee vai täytetäänkö koko eläin. Jos tuntuu, että ei eläimen kaatohetkellä muista kaikkia ohjeita, kannattaa aina soittaa ja kysyä, eläintentäyttäjä neuvoo kyllä mielellään. Tässä vaiheessa kannattaa miettiä tosi tarkasti, ennen kuin ruvetaan heiluttamaan veitsiä. Tehdään selkeät viillot terävällä veitsellä, eikä sahata tylsällä veitsellä nahan reunoja pilalle. PÄÄTROFEEN NAHANKASITTELY Katkaise etujalat polvista. Eläintentäyttäjä irrottaa kyllä nahan, kunhan kaulaa ei ole avattu altapäin. 56 RIISTA. Hyvä nyrkkisääntö on, että jos et ole varma mistä kohtaa nahka katkaistaan, niin tuo koko nahka. Sen jälkeen viillä eläimen ympäri viilto alkaen cm kyynärpään takaa vatsapuolelta kohti eläimen selkää ja edelleen takaisin vatsapuolelle koko eläimen ympäri
Ei ole sinänsä suurempi yllätys, että Tapiot kestivät rääkin täysin. Useista maista voi tuoda esimerkiksi suolattuja nahkoja Suomeen, mikä olisikin suositeltavin tapa, jotta saadaan onnistunut lopputulos. Jalat nyljetään pitkin raajojen sisäreunaa niin, että ei halkaista kämmennahkaa. Jos pystyy kiikuttamaan lintunsa täyttäjälle suoraan metsältä palatessa tai kuitenkin samana päivänä, on ainakin minulla tapana nylkeä lintu asiakkaan odottaessa ja lihat saa näin heti mukaansa. ISO ELÄIN, JOKA TÄY TETÄÄN KOKONAAN Kun kyseessä on muu iso trofee, esimerkiksi karhu, se voidaan nylkeä muuten normaalisti, mutta se avataan kurkusta peräaukkoon. Kaikki tämä pakataan vielä lopuksi tukevaan pahvilaatikkoon. Siis jos pakastat, paperit pois ja eläin muoviin. Varo höyhenten katkeilemista ja vääntyilemistä. Silmät nyljetään varovasti ihan kallon rajaa myöten silmäluomia varoen. Huulet katkaistaan jo kaukaa heti suupielestä alkaen kohti kuonon kärkeä. Käytävät katkaistaan kallon rajasta ja jatketaan nylkemistä silmiin asti. Lopuksi katkaistaan nenärusto. PIENELÄINTEN OIKEA KÄSITTELY Avausviillot Huomioi, että rintanahkaa ei saa halkaista etujalkojen välistä. Haix Tapio "Haix Tapio oli jalkineista ainoa, jonka kumpikin kenkä pysyi allaskokeessa aivan kuivana." Metsästys ja Kalastus -lehden testi 6/2006 Pienemmät eläimet voidaan tuoda tai lähettää eläintentäyttäjälle kokonaisina. Kun lähetät eläimen täyttäjälle esim. Kääri eläin muovipussiin vasta juuri ennen pakastamista. Lisäksi myös vesi pysyy ulkona. Lyhyesti sanottuna ne ovat parhaat kengät, joita olen metsällä koskaan käyttänyt." Tero Kuitunen, Riista-lehti 3/2008 Meillä Suomessa on mahdollista täytättää myös ulkomaanmatkoilta saatuja saaliita. Edes saumat eivät ratkenneet ja myös pohjien kiinnitys kuin uusissa. Veri ei ole enää kovin suuri ongelma, mutta silti sitäkin kannattaa imeyttää talouspaperiin tai johonkin muuhun imukykyiseen kuten kuiviin sammaleisiin. LINNUISTA VIELÄ Avausviilto niskaan keskeltä korvien välistä säkään asti. Isot linnut kuten metso ja hanhi voidaan suolistaa, jos niitä ei tuoda vuorokauden sisällä täyttäjälle. Näin varmistat turvallisen perillemenon. JAHDISSA ULKOMAILLA "Eräs etukäteen kiinnostanut seikka oli luonnollisesti kenkien kestävyys, olenhan kävellyt ison liudan kenkiä ennenaikaiseen hautaan. On myös tärkeää etukäteen selvittää nahkojen tuontimääräykset eri maista. www.finscoop.fi puh. Niille riittää nopea jäähdytys sopivan viileässä paikassa, jossa ei ole raatokärpäsiä ja sen jälkeen pakastus. Sanomalehti on huono kääre niille, koska painomuste tahrii karvan tai höyhenet, eikä tahdo lähteä millään pois. Muista ottaa aina ennen lähettämistä yhteyttä eläintentäyttäjään, ettei paketti joudu hukkaan. Pakastettaessa pidä eläin mielellään suorassa asennossa hyvin siististi. Kannattaa siis jo jahdin alkuvaiheessa neuvotella matkanjärjestäjän kanssa, miten trofeenahat voi ottaa mukaansa, ettei tule yllätyksiä. Vatsaonteloon voi laittaa imukykyistä paperia, kun lintu on jäähtynyt. OTA HUOMIOON, ELI VIIME HETKEN OHJEITA Moninkertainen testivoittaja Kun lintuja tai pienempiä eläimiä pakastetaan pidempiä aikoja, olisi hyvä, jos muovipussiin ei jäisi eläimen mukana paperia, silla se kuivattaa eläintä. Linnun suolistus on paras suorittaa siten, että piirretään rintalastan loppupäästä viilto peräaukkoa kohden varovasti (ettei rikota suolia) ja poistetaan suolet. Pää nyljetään aina tuppeen eli siis käännetään nahkaa nyljettäessä väärinpäin, kunnes korvakäytävät paljastuvat. 020 758 9966 FINSCOOP Myynti ja markkinointi:. postissa tai matkahuollon kautta, ota se pois muovipussista ja kääri sen ympärille paksu kerros imukykyistä paperia sekä päälle vielä reilusti sanomalehteä ym. Valkoiset eläimet kannattaa kääriä valkoiseen paperiin tai muuten ne värjäytyvät likaisen näköisiksi. Näin saadaan lihat käyttöön
Tämä onnistuu paremmin jopa tavanomaisella veitsellä jossa on sopiva drop point muotoiltu kärki.. SAALIINKÄSITTELYYN Metsästäjille myydään tavattomasti kaikenlaista tavaraa. Osa on tarpeellista ja osa on tarpeetonta. Oikeaoppisesti nahka viilletään auki siten, että terä leikkaa sitä viistosti alta käsin. Metsästäjille on saatu myytyä tavaraa, joka heidän käyttötarkoitukseensa ei välttämättä kunnolla sovi. Terä on näissä yritelmissä yleensä joko liian paksu ja tunnoton, tai sitten se on väärin muotoiltu. Kun yhtälöön lisätään erähenkinen mainonta ja hienot nimet, on soppa valmis. Ainakin kolme tunnusmerkkiä täyttyy erittäin usein. Terään liittyy myös se, että puukon tai veitsen hamarapuolelle tehdään avauskoukku eli gut hook, joka on ensinnäkin erinomaisen huono tarkoitettuun käyttötarkoitukseen ja toisaalta se huonontaa veitsen käyttöominaisuuksia silloin kun sitä ei missään nimessä tarvittaisi. Avauskoukun perusongelma on, että nykyään se on tavanomaisesti toteutettu siten, että sen teroitus ei leikkaa nahkaa siten kun nahkaa pitäisi leikata. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että nykyään veitsissä, kuten muissakin kaupallisissa tuotteissa, on olemassa niin sanottu yleisesti tunnustettu linja, joka muodostaa käsityksen tuotteen käyttötarkoituksesta. Veitsien osalta valitettavasti ollaan siinä tilanteessa, että edes ostaja ei tiedä, mikä mihinkin tarkoitukseen sopisi parhaiten. etsästäjille myydään erityisesti suurriistametsästyksen yhteydessä pääasiassa veitsiä, joiden lähtökohtaisena tarkoituksena on houkutella ostajaa mielikuvilla metsästyksestä. Terä on usein myös leikkuukulmaltaan hassu, eli pääasiassa liian jyrkkä terän pidon vuoksi. Syy huonouteen on yksinkertaisesti se, että veit58 RIISTA TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ M set eivät ole metsästäjien tekemiä, vaan ne on suunniteltu lähinnä kaupallisista lähtökohdista. HUONOT ENSIN Huonojen metsästysveitsien perusominaisuuksiin kuuluvat käyttökelvoton terä, gut hook eli avauskoukku, ergonomialtaan huono tai liian dominoiva pää ja kallis hinta. Tämä on valitettavasti sellainen yhtälö, että suurin osa metsästäjille myytävistä veitsistä täyttää lähes jokaisen näistä neljästä ominaisuudesta
Suurin ongelma lihankäsittelyn oppimisessa on se, että suomalaiset metsästäjät ovat jostain syystä tavattoman huonoja oppimaan uutta ja he ovat erityisen paksupäisiä, jos heidän saaliinkäsittelytaitojaan menee moittimaan. Monestikin teknisyys ja monimutkaisuus tarkoittavat juuri teknisyyttä ja monimutkaisuutta. Ainakaan kerran opituissa maneereissa ei ole parantamisen varaa ja auta armias, jos joku kyseenalaistaa näitä toimintatapoja. Lihakäyrän lisäksi erittäin kätevä työväline on avausveitsi, jonka terän teroitus on kovera. Käytännössä molemmista on vain ja ainoastaan haittaa. MIKSI METSÄSTÄJÄT OSTAVAT HUONOJA VEITSIÄ? Metsästäjiä vaivaa nykyään se ongelma, että saaliin käsittely on valtaosalle suurriistanmetsästäjiä tavattoman outoa. Eräs äärimmäisen ärsyttävä ominaisuus monissa veitsissä on se, että niiden otepinta yritetään saada täysin pitäväksi, vaikka ongelmilta vältyttäisiin oikean mallisella otealueella. Maaseudulla oli ennen varsin tavanomaista, että pienimuotoisia ja vähän isompiakin teurastamoita oli vähän siellä täällä. Myös kärjen teroituskulma on jyrkempi kuin terän tyvessä, eikä ole siten enää kovin pureva. Avausveitsessä terä on kovera ja terän päässä on "helmi" tai se on hiottu tasaiseksi. Saaliinkäsittelyssä aivan ensiarvoisen tärkeä veitsi on hyvä lihaveitsi eli "bouneri", jolle löytyy käyttöä periaatteessa koko saaliinkäsittelyn ajan aina pistämisestä lihan paloitteluun asti. Terä on yleensä aina näissä veitsissä vähän jäykempi tyvestä ja terä kaareutuu voimakkaasti kärkeen päin. Huomion pitää olla leikattavassa eikä välineen käyttöliittymässä. Tämä on äärimmäisen tyypillistä niin sanotuille järeille metsästyskäyttöön suunnitelluille kääntöveitsille. Suurimpia ongelmia ovat lähinnä etusormen osalta hengetön tuntuma ja toisaalta massiivisuus kahvan takaosassa. Jälleen RIISTA 59. On aina positiivista, jos niin sanottu yleispuukko tai yleisveitsi on sellainen, jolla on tarvittaessa hyvä teurastaa saaliseläin, mutta ensisijaisesti saaliinkäsittelyyn kannattaa varata siihen paremmin soveltuvaa kalustoa. Terän malleja löytyy moneen makuun, mutta mielestäni hieman kaareva veitsi sopii yleiskäyttöön parhaiten, koska se sopii jossain määrin myös nylkemiseen, joka saattaa joskus olla ajankohtaista myös kenttäolosuhteissa. Tämäntyyppinen veitsi soveltuu erinomaisesti suolistukseen, sillä terän tylppä pää kulkee nahan alla rikkomatta kalvoja tai suolia. Veitset sohivat sinne tänne ja osa jopa luulee tekevänsä jotain oikein. Pohjoisessa on teurastettu ja leikattu poroja, etelässä taas karjaa. Sillä saa terästä kierteen pois ja osa soveltuu myös teroittamiseen. Teurastajanveitsi on tarkoitettu nylkemiseen ja raajojen katkaisuun. Niiden hinnat vaihtelevat 12,90-16,50 euron välillä. Tämä veitsi nopeuttaa työtä ja tekee jäljestä huomattavan siistiä. Valkokahvaiset työkalut ovat Mundialin valmistetta ja mustakahvainen avausveitsi on Frosts:n käsialaa. Kyseessä ei siis ole mikään lihanahneus vaan se, että asiallisesti hoidettuna vähäinenkin saalis on arvokkaampaa ja eron huomaa viimeistään ruokapöydässä (jos siis osaa laittaa ruokaa). Nämä miehet taas tietävät hyvin tarkkaan, mikä toimii ja mikä ei ja heille huonoa veistä ei voi myydä. Toisilla menee käsi päähän välittömästi kun hengiltä saatua riistaeläintä pitäisi alkaa käsittelemään. Kuvassa oleva "bouneri" on käyrä, joka on yleisesti käyttökelpoisin metsästyskäytössä. Teroituspuikko eli stoola on tärkeä työkalu terän teroittamisessa. Onneksi näihin kuuluu vain osa metsästäjistä valitettavan iso osa kuitenkin. Hyviä malleja löytyy usealta eri valmistajalta ja hinnat pyörivät noin - euron paikkeilla. Toisilla mentaliteetti lähentelee hyeenojen laumakäyttäytymistä, eli tärkeintä on osallistua ja saa- da nopeasti aikaan jotain eikä jäljellä ole juuri väliä. Tämä oli oiva keino saada koulutettua lihankäsittelyn taitavaa väkeä metsiinkin, sillä hyvin moni maaseudulla asuvista miehistä on jossain vaiheessa elämäänsä käynyt leikkaamassa lihaa töikseen. Perustavaa laatua olevana ratkaisuna ongelmaan olisi siis parantaa metsästäjien saaliinkäsittelytaitoa, sillä samalla kun se näkyy riistalihan laadun parantumisena, se on myös selkeä osoitus siitä, että saalista kunnioitetaan arvoisellaan tavalla. Tällainen terä kulkee nahan alla ja terä viiltää sen auki nahan sisäpuolelta. Hinta huonosti toimeen soveltuvilla metsästysveitsillä liikkuu useimmiten kohtuuttoman ja käsittämättömän välimaastossa. Lihaveitsi on lihanleikkaamiseen tarkoitettu veitsi, joka soveltuu myös ruhon teurastukseen ja tarpeen tullen myös nylkemiseen. Tämä tarkoittaa pistoon ja leikkaamiseen soveltuvaa veistä sekä avaamiseen soveltuvaa veistä. Usein ongelmana on myös tunnottomuus kahvan asennosta kädessä ja tämä luonnollisesti on huono asia veistä käsiteltäessä. Kyseessä on sellainen asia, jota joidenkin ei ilmeisesti koskaan tarvitse opetella. Nämä voidaan hoitaa samallakin veitsellä, mutta kätevintä on pitää mukanaan askarteluhommiin joko puukkoa tai taittoveistä ja saaliinkäsittelyyn siihen soveltuvaa kalustoa. Homma on ollut tuttua ja toiminta ammattimaisen tehokasta ja siistiä. Pääosa metsästysveitsistä on aivan liian teknisiä ja hienoja siinä mielessä, että niiden pitäisi olla ensisijaisesti käyttövälineitä. Eivätkä he ostaisi sellaista, vaikka saisivat puoli-ilmaiseksi. Jälleen kerran on kyseessä taitolaji, jossa vääriä toimintatapoja on huomattavasti enemmän kuin oikeita. MILLAISIA OVAT H YVÄT VEITSET? Metsästyskäytössä veitsiä tarvitaan pääasiassa makkaratikun vuolemiseen, tulentekoon, makkarapaketin avaamiseen ja saaliinkäsittelyyn. Saatavuus: Oy Eräkontti Ab, (010) 440 9410. Huonon puukon tai veitsen pää eli kahva on hyvin usein sellainen, että ergonomian on suunnitellut muotoilija, joka on huolissaan enimmäkseen veitsen ulkonäöstä
Vastaus on, että värkätään niille kotelo ja pannaan reppuun. Makuasiat määrittelevät ammattivälineissäkin sen, minkä mallinen veitsi tulee valittua käyttöön. Materiaaleiltaan nämä veitset ovat yleensä sellaisia, että ne kestävät hyvin konepesua ja suoloja ja ovat siten äärimmäisen käyttöystävällisiä. Totta toinen puoli, mutta lihakäyrä, avausveitsi ja teroituspuikko (varauksella) eivät paina repussa niin paljoa, että asialla olisi mitään merkitystä. Nylkemis- ja teurastajanveitsi on astetta kaarevampi ja terältään jäykempi veitsi, jolla raajojen katkominen ja nylkeminen onnistuu helpommin. Lihakäyrät ovat yleensä loivemmalla ja leikkaavammalla kulmalla varustettuja, kun taas nylkemiseen tarkoitettujen veitsien terän kärki on toteutettu hyvin jyrkällä kulmalla, jotta terä ei olisi liian ottava. Malleja löytyy moneen lähtöön ja monelle eri käyttäjälle, mutta kuljettaessa kultaista keskitietä ollaan todennäköisesti parhaiten varustettuja tässäkin asiassa. Monella koko homma on etsimistä, eli aina kun luulee löytävänsä paremman veitsen, se hankitaan, jotta siihen voidaan pettyä taas uudelleen. Mukana hirvimetsällä on siis pääasiassa kaksi kääntöveistä, lihakäyrä ja avausveitsi. Dick, Stainelec, Sanelli ja Giesser. Käsittelyominaisuuksiltaan ammattiveitset ovat siis omassa luokassaan, mutta niissä on usein myös sellaisia ominaisuuksia, jotka eivät näy varsinaisesti päällepäin. Terän kulman ollessa liian loiva leikitään yleensä terän pidon kustannuksella. Myös nylkemisen yhteydessä avausveitsellä on hyvä piirtää raajat. Puukko kannattaa sitten pitää mukana kaikkea muuta oheistoimintaa varten. Eri käyttötarkoituksia varten valmistetuissa veitsissä teroituskulma ja terän hionta poikkeaa selkeästi toisistaan. Toisaalta terän leikkaavuus heikkenee. Dick Teurastajanveitsi: F. Nylkemisveistä ei välttämättä kannata raahata metsään ollenkaan, vaan se kannattaisi säilyttää lahtivajalla, jotta edes siellä olisi aina käyttötarkoitukseen soveltuva työkalu. Myös leikkuutyylit vaikuttavat siihen, millainen terä puoltaa parhaiten paikkaansa. Aivan oikein, käytönaikaista. Toisaalta liian loiva terä on myös erittäin hankala teroittaa kotikonstein. kerran jälki on siistiä ja työ on nopeaa sekä tehokasta. Teroituspuikon käyttö kannattaa opetella mieluummin ennemmin kuin myöhemmin, sillä se helpottaa huomattavasti veitsien käytönaikaista teroittamista. Ammattiveitsiä valmistetaan ympäri maailmaa ja tunnettuja merkkejä ovat mm. Hyvä tasapaino löytyy tältä väliltä. KRAPULA Monen metsästäjän kohdalla veitset edustavat kummallista tarvikeryhmää, sillä he ovat äärimmäisen herkkänahkaisia jos heidän valinto60 RIISTA Hyvät saaliinkäsittelyveitset ovat siis ammattikäyttöön valmistettuja lihankäsittelytyökaluja, joiden ominaisuudet ovat muotoutuneet nykyisenkaltaisiksi aikojen saatossa. Nykyään tiedän tarkalleen mitä tuolla tarkoitettiin. Ammattikäyttöön valmistetut veitset ovat teollisen näköisiä eivätkä ne näytä metsästyksellisiltä. Joka tapauksessa seuraava veitsisetti kannattaa ehdottomasti suunnitella siltä pohjalta, että se muodostuu lihakäyrästä (tai suorasta), avausveitsestä, teroituspuikosta ja teurastajanveitsestä. Dick ja Mundial Teroituspuikko: Marttiini teräs Yleisveitsi: Roselli UHC-teräinen eräpuukko, johon kaveri on tehnyt pään ja tupen, Leatherman E301 housun taskussa ja Leatherman E500 repussa. Valitsipa näistä tai monesta muusta merkistä minkä hyvänsä, valinta ei ole väärä ja odotettavissa oleva tasoero niin kutsuttuihin kaupallisiin veitsiin verrattuna on huikea. Ammattiveitsissä on lisäksi hyvin paljon eri tottumuksia ja mieltymyksiä varten valmistettuja terämalleja, joten jokaiselle luulisi löytyvän sopivan työkalun. Toimittajan veitsivalinnat: Lihaveitset: Mundial medium flex käyrä bouneri, valkoinen pää näkyy hyvin maassa hämärässäkin, vanhoja Stainelec suoria bounereita lihanleikkuuseen, Giesser autossa, jos sattuu tarvitsemaan akuutisti ja muut ovat muualla. Hyvä terä ei pysy äärimmäisen leikkaavana koko operaation ajan ja välillä terää joutuu lipsuttamaan terästä vasten, jotta homma jälleen sujuisi. Kivääreistä voidaan sanoa, että vain tarkat ovat mielenkiintoisia, mutta veitsissä asia menee niin, että vain terävillä tekee ylipäätään yhtään mitään. Kunnollisista välineistä saatu etu on paljon suurempi kuin muutaman sadan gramman painoero välineissä tai tyylipuhtaus perinteen noudattamisessa. OIKEAT T YÖKALU T OIKEISIIN HOMMIIN Ollakseen käyttökelpoisia täytyy teräaseiden olla teräviä. Puukko tulee otettua mukaan yhä harvemmin.. Yleensä näiden veitsien osat ovat sellaisia, että ne eivät päästä likaa sisäänsä, eli ne ovat äärimmäisen hygieenisiä. Mundial, Victorinox, F. Moni kritisoi hyvin voimakkaasti sitä, että mukana metsällä pidetään useampaa kuin yhtä veistä ja monen metsästäjän ideologiassa kummittelee voimakkaasti suomalaiskansallinen näkemys puukon ylivertaisuudesta yleispätevänä työkaluna. Lihakäyrä ja avausveitsi ovat siis erittäin hyviä veitsiä yleiskäyttöön ja metsään, mutta koska pääasiassa eläinten ruhot siirretään tämän jälkeen kokonaisina lahtivajoille, kannattaa sinne hommata lisää kalustoa, joka soveltuu jälleen paremmin kyseiseen käyttötarkoitukseen. Myös terän joustavuuden suhteen on selkeitä makueroja ja voidaan sanoa, että toiset tykkäävät äidistä ja toiset tyttärestä. Avausveitsi: F. Pettymyksen ymmärtää, kun miettii metsästäjien teräaseisiin sijoittamia varoja. Esimerkiksi Mundialin veitsissä kahva on myös mikrobisuojattu, eli se ei pääse muodostamaan kasvualustaa bakteereille. H YVÄSSÄ TERÄSSÄ jaan arvostellaan. Pääasiassa tällöin työhön tarvitaan hiomakivi ja teroituspuikko. Itse jouduin joskus nuorempana painumaan hienoine metsästysveitsineni pois ruhon kimpusta, koska kuuleman mukaan sitä nyhertämistä ei jaksa kukaan selväjärkinen katsella pidemmän päälle. Kuinka ne siis voidaan ylipäätään liittää metsästykseen. Tämä säästää lihat terän kärjen pistoilta ja tekee työstä mielekästä. Terän kulma on mielenkiintoinen kompromissi, sillä mitä jyrkempi kulma, sitä paremmin veitsi pitää teränsä
Pienikokoinen, paino 180g. Pintakangas ja kalvo testattu pakkasella. HE | NG I TTÄVÄ | 149 a s i s . Kuusi (6) kertaa suurentava kiikari. et u p VE D EN ke t i n PITÄVÄ Erätukun etupaketti 0,- Neulepipo Kynsikkäät Odotettu lisäerä! JAHTIJAKT ETÄISYYSMITTARI Erittäin helppo ja nopea käyttää, yhdellä napin painalluksella. Takuu 1 vuotta. TALVEN SUOSIKKIPUKU JOULUN TOIVELAHJAT ERÄTUKUSTA SNOWCAMO JAHTIJAKT LUMICAMO -PUKU Talvimetsästäjän suosikkipuku lämmittää ja pitää kuivana. Roiskevesitiivis. Likaa hylkivä Teflonpinta. Mittausmatka 15-600 metriä. Neljä eri toimintoa: normaalimittaus, sadekelin mittaus, sekä mittaus heijastaville pinnoille ja pitkille matkoille. Uskomattoman upeasti maastoon ja talveen sopeutuva asu. Uniikki suomalainen talvimaastokuvio, design Kimmo Takarautio. Näkökenttä 122/1000m. 149 Tilaa www.eratukku.fi TAMPERE, Possijärvenkatu 4 tai numerosta 020 747 7000 (mape 917) VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 sk + toimitu 00 ulut s + toimitu 00 kulut LÄ MP Ö L A M I N OI T U |. Huipputarkka etäisyyden mittaus, +/- 1 m. Uusi AIR-TEX2-huippukalvo, vedenpitävyys ja hengittävyys huipputasoa
Kiikari painaa g ja se toimitetaan nahkaisessa kantolaukussa, mukana kaulahihna. Saatavuus: www.eranetti.fi Hinnat: Visioncare Spotter 134,90 euroa Visioncare Vico 188,50 euroa. Purkamiseksi tarvitsee vain avata aseen alla oleva purkusalpa ja vetää osat erilleen toisistaan. Linssit on pinnoitettu molemmin puolin ja laitteessa on BAK--prisma (tiedoksi niille, jotka aiheesta jotain ymmärtävät). Browning BLR on vipulukkoinen moderni kivääri, joka on suunniteltu tehokkaille kaliipereille. Ennen kuljetusta varten katkeavia metsästyskivääreitä oli pilvin pimein, mutta nykyään ne ovat harvinaisempia. BLR:n uusi versio, Light Weight Take Down, julkistettiin marraskuun lopulla. Spotterin ilmoitetaan olevan -prosenttisen vesi- ja sumutiivis. Win, .- Sprg, . Ulostulopupillin koko on mm, minkä pitäisi toimia myös silmälasien kanssa. Uutuuden tärkein ominaisuus on aseen helppo purkaminen kahteen osaan kuljetusta varten. Tämä on outoa, koska nykyään metsästysaseita kuljetetaan vähintään yhtä paljon pitkin maapalloa kuin muutama vuosikymmen sitten. Myynnissä on ratakaukoputki Visioncare Spotter ja Visioncare Vico -katselukiikarit. Saatavilla ovat kaliiperit . Kaikissa linsseissä on molemminpuolinen FMC-monikerrospinnoite. Kokeilimme ratakaukoputkea myös käytännössä ja optiikan laatu vaikutti yllättävänkin hyvältä. Win Mag ja . Kaukoputkessa on portaaton -kertainen suurennos. Kyseessä on mielenkiintoinen uudistus, jonka suosiota Suomessa rajoittanee lähinnä aseen toimintatapa, vipulukkoisuus. Spotter painaa g ja etulinssin halkaisija on mm. Marlin. Runko on tehty kevyestä magnesiumista ja päällystetty kumipinnoitteella. 62 RIISTA Visioncare Vico on kattoprismakiikari (BAK--prisma), jota markkinoidaan hämäräkiikarina. Tämä ominaisuus Browningista löytyy. Ollakseen oikea take down -ase, operaation on tapahduttava käden käänteessä ja ilman ulkoisia työkaluja. Kokoaminen tapahtuu tietysti päinvastaisessa järjestyksessä. Hinnat ovat edullisemmasta päästä. WSM, . On kiinnostavaa nähdä, seuraavatko muut valmistajat Browningin esimerkkiä tuomalla markkinoille vastaavia matkamalleja. Maahantuoja: www.gyttorp.fi UUTTA OPTIIKKAA Eränetti on tehnyt sopimuksen Visioncare-nimisen optiikkavalmistajan kanssa. Laitteen mukana tulee kantolaukku, johon mahtuu myös pakettiin kuuluva pöytäkolmijalka. Suurennuskerroin on ja linssin halkaisija mm. Valmistusmateriaali on myös magnesiumia ja pinnoitus kumia. BROWNING BLR PÄTKIKSI Tuntuu kuin vanhat hyvät ajat olisivat tulossa takaisin, kun eräs suurista asevalmistajista julkistaa take down -metsästyskiväärin
Pirjo Ilvesviita on tutkinut laajasti suomalaista eräkulttuuria ja metsästyspolitiikkaa. X-Tracen rakenne mahdollistaa siteen säätämisen sopivaksi kaikille kengille , numeron väliltä. Siteen kiinnitysremmit on toteutettu lumilautojen siteistä tutulla nopealla ja varmalla tekniikalla. X-Trace suksiside Valmistaja: Rezotec, Saksa X-Trace: 149 euroa X-Trace junior: 115 euroa Hagan X-Trace pitopohjainen retkisuksi: 239 euroa X-Trace yhdessä Hagan X-Trace retkisuksen kanssa: 388 euroa Maahantuoja: Outdoor Action Finland Oy, 040 5665 966 PIRJO ILVESVIITA MH:N ERÄTALOUDEN LAPIN ALUEPÄÄLLIKÖKSI Metsähallituksen Lapin luontopalvelujen erätalouden aluepäällikön virkaan on valittu yhteiskuntatieteiden tohtori Pirjo Ilvesviita Rovaniemeltä. 040 719 7463 Metsähallitus / Lapin luontopalvelut RIISTA 63. Metsähallituksen julkisten hallintotehtävien hoidosta, joista erätalouden alaan kuuluvat metsästys-, kalastus-, maastoliikenne- sekä erävalvonta-asiat. Lisätietoja: Aluepäällikkö Pirjo Ilvesviita puh. Hiihtokengäksi metsämiehelle käy nyt kumisaappaan lisäksi mikä tahansa jalkine. Työnsä Ilvesviita aloitti ... Runko-osat ovat lasikuituvahvisteista polyamidia, mikä takaa erinomaisen kylmä- ja rasituskestävyyden. Remmisiteen perinteitä uudistava rakenne mahdollistaa minkä tahansa kengän käytön suksilla liikuttaessa. ERÄMIEHEN SUKSEEN UUSI SIDE X-Trace-suksiside tuo erämiehen hiihtovälineet uudelle tasolle. Luontopalvelut vastaa mm. Esimerkiksi Flexplate-joustolevy on tehty hiihtokengän pohjissa käytetystä elastisesta Hytrelista. Metsähallitukselle Ilvesviita siirtyy Lapin TE-keskuksesta. Modernit valmistusmateriaalit ovat koeteltuja. Hänen ympäristösosiologian alaan kuuluvan väitöskirjansa aihe oli riistanhoidossa, metsästyksessä ja ympäristösuhteissa tapahtuneet muutokset. Siteen flexplate-pohja ja kiinnitysjärjestelmä takaavat monomaisen hiihtotunnun ilman lämpimyyden tai hiihdettävyyden suhteen tehtäviä kompromisseja. Lapsiperheiden kasvaville jaloille sopiva X-Trace junior on mitoitettu -kokoisiin kenkiin. Ilvesviita tuntee laajasti Lapin alueen ja sen työ-, maaseutu- ja elinkeinopolitiikan työskenneltyään Lapin TE-keskuksessa, Lapin lääninhallituksessa ja Lapin Yliopiston Arktisessa keskuksessa
Matka-Jaska Kiitokset palautteesta. Samoin toimivat joissakin lyijytäyteisissä johderenkaat tai muut vastaavat leikkaukset/kohoumat. Olen jo pidemmän aikaa ollut sitä mieltä, että on vähintäänkin yhtä tärkeää pyrkiä lisäämään ymmärrystä kuin pelkkää tietoa. Vaikka kyseiset ammukset ammutaan tavallisesti haulikupista tai sabottien avulla, ei yksikään aseenvalmistaja ota sitä riskiä, että suosittelisi täyssuppeaa! Kaikki länsimaiset lyijytäyteiset voidaan ampua huoletta täyssuppealla supistuksella ellei patruunarasiassa ole muuta sanottu. Kun kerroit ampuneesi Baikalilla täyteisen täyssuppealla, tuli heti mieleen että täyteinen on joku ohuempi kuin perinteinen, mutta netistä tarkastettuani se on normaali rihlattu murkula. Jonkin teknisen asian voi tiedostaa, mutta sen merkityksen ymmärtäminen saattaa siitä huolimatta olla tavattoman vaikeaa. Aina ei tämmöinen vanha metsänukko ole hänen kanssaan samaa mieltä, mutta pidän silti hänen tyylistään, onhan se niinkin että ärsyyntyminen herättää parhaimmin ajatuksia. Mielestäni on äärimmäisen tärkeää, että herätän mielipiteitä ja on erityisen mukava kuulla, että vaikka toisaalla oltaisiin täysin päinvastaista mieltä niin toisaalla saatetaan olla samaakin mieltä. Erityisen hyvä on aina välillä saada palautetta niin positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Tuo ehdotus hirven tappavasta osuma-alueesta on hyvä ja siihen liittyy hyvin paljon ampumiseenkin liittyvää problematiikkaa jota on hyvä tarkastella samassa yhteydessä. Esa Höysniemi LISÄÄ TÄTÄ Kiitokset toimittaja Arto Määtälle. Sitä ei Jalonen luvannut hioa, ei myöskään piippumies Mäkinen. Ns. -Toimitus KIRJOITA MEILLE! 64 RIISTA Palsta on tarkoitettu Riistan lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Jos täyteinen saattaa aiheuttaa ongelmia tiukassa supistuksessa, ilmoitetaan tästä patruunarasiaan painetulla tiedotteella, tosin präntti on yleensä varsin pientä ja sijainti voi olla jopa näkymättömissä rasian taitteessa ja tulee näkyviin vasta kun aski avataan. Lehden lähettäminen toki onnistuisi tutuilta, mutta kun se maksaa, eikä muutaman kuukauden takia oikein viitsisi tilaustakaan siirtää. Jos lukija voi esittää toiveita, niin toivoisin, että Määttä kirjoittaisi vastaavia helposti ymmärrettäviä juttuja muistakin aiheista. Palvelun osoite on www.lehtiluukku.fi. Ja eikös yleensä supistuksen pitäisi slugille olla puolikas tai horompi. On hyvä jos olen pystynyt auttamaan tai esittämään näkemyksiäni tässä suhteessa. Hyvää joulua toivoen P. Se oli erityisen hyvä, joskaan ei tällä kertaa ärsyttänyt lainkaan. Täyssuppean ainoa ongelma on se, että läheskään kaikki täyteiset eivät käy siinä yhtä hyvin kuin väljemmissä, tosin tästäkin löytyy runsaasti poikkeuksia. Nikkanen Terve! Se, että venäläisissä haulikoissa on yleensä täyteisten ampuminen kielletty täyssuppealla johtuu siitä, että Venäjällä käytetään erittäin yleisesti ammuksia, jotka on sorvattu teräksestä tai messingistä. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista.. Syysterveisin Seppo Ketola vakautumiseen sillä ei ole mitään merkitystä, koska rihlaus siliää ammuttaessa jo sylinteripiipussa. Rupesin kirjoittamaan edellisen numeron luotijutun takia. Sylinteripiipulla niitä voidaan ampua turvallisesti, mutta ne eivät vakaudu, joten käynnistäkään ei voida puhua. Meidän seurassa hirvitellään, kun ammun usein kaularankaan. Onko teillä mitään palvelua, jolla Riista-lehden voisi saada luettavaksi esimerkiksi PDF:nä. Niin että mikä se oikea "terveellinen "supistus olisi tavalliselle rihlatulle täyteiselle. Jos olen oikeassa niin eikös se ole jo vaarallista, ainakin mitä Baikalin omassa ohjekirjassa sanotaan. Asia oli itselleni ajankohtainen kun oma Taiga oli kiinteällä täyssupistuksella varustettu ja peurajahtiin halusin siihen täyteisille sopivan piipun. Riista-lehden pääsee lataamaan yläreunan pudotuspalkista. Toinen aihe voisi olla ampuma-asennot, ne kun tuntuu varsinkin nuoremmilla olevan ihan mitä sattuu. Haulikkorihla testissä sitten nousi kysymyksiä?. Ihan hyvä lehti. Maksu hoituu mukavasti verkkopankin tai luottokortin avulla. Mutta apu löytyi moottorikoneistamolta jossa piipusta tehtiin puolisuppea, ja sattui vielä käymään lähes samaan ( cm) luotipiipun kanssa, ja oli halpa. ilmarihlauksen tärkein tehtävä on helpottaa ammuksen muokkautumista supistuksissa, kiertoliikkeeseen tai RIISTA ULKOMAILLE? Joudun työni puolesta viettämään pitkiä aikoja ulkomailla ja välillä sitä tahtoisi lukea suomalaisiakin lehtiä. PAL AUTEPALSTA TÄY TEINEN JA TÄYSSUPPEA Ostin uuden "Riista"-irtonumeron, siinä kun oli itselle niin ajankohtaiset aiheet. Jos valinnanvaraa on (vaihtosupistajat), valitaan se supistus, jolla patruuna käy parhaiten tai (kiinteä supistus) etsitään kokeilemalla se patruuna, joka käy parhaiten kyseisessä supistuksessa. Miten olisi vaikkapa hirven tappava osuma-alue. "Oikea ja terveellinen supistus" tavalliselle (ilma)rihlatulle täyteiselle löytyy vain kokeilemalla, piipun kestävyys ei ole ongelma millään supistusasteella. Arto Määttä PDF-muodossa emme voi valitettavasti lehteä lähettää, mutta Riistan saa luettavaksi irtonumeroina lehtiluukusta. Jos sinulla on kysymys Riistan toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi osoitteella: Riista-lehti, PL 82, 00511 HELSINKI tai sähköpostitse osoitteeseen toimitus@riista.info Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Nykyisin käytetään runsaasti erilaisia erikoisammuksia rihlatuissa haulikonpiipuissa ja nämä patruunat eivät sovellu lainkaan sileäpiippuisiin, ei varsinkaan supistettuihin haulikoihin. Täyssuppean sopimattomuus tavanomaisille täyteisille on sitkeästi elävä myytti, joka pohjautuu lankapiippujen ja palloluotien aikaan. Perustaitoja voisitte heille opettaa
Toinen asia, joka myös joskus pistää silmään, on se, kuinka pitkälle matkalle saalis kaadetaan. Kun tähän liitetään taidot ja valmiudet pärjätä maastossa vaikkapa viikko ilman mökkiä ja televisiota, autokyytiä ja suihkua, niin näistähän ennen erämiehet olivat tehty. Se oli monelle liikaa ja tiedän tapauksia, että olisi jopa kielletty moisen kauhistuksen omistajaa käyttämästä asettaan hirvijahdissa. Syytä en osaa arvata, mutta toden- H näköisesti ollaan harjoiteltu menneinä vuosina niin paljon, että rutiini on luja, jolloin harjoittelu on turhaa. Ei tarvitse mennä ajassa taaksepäin kuin vuotta, niin .--kaliiperi aiheutti keskustelua seurueissa. Ja tähän hymiö. Paras, jonka olen kuullut, on metso, joka pudotettiin metrin päästä. Älkää niin tuijottako kaliipereihin tai millä mikäkin patruuna on luoditettu, kaikki ne ovat toimivia käytännössä. Mutta jo marginaalikaliiperin osuma tappaa, siitä ei ole mitään epäilystä. Sitten joku uskalikko meillä päin hankki .-:n ja kauhistus, vieläpä vipulukkoisen. Masai-poikien miehuusriitteihin väitetään kuuluneen leijonanhännän nykäisy. Jos aseisiin ja kiikareihin, äänenvaimentimiin ja suujarruihin ollaankin valmiita uhraamaan runsaasti rahaa, niin patruunakauppiaiden mukaan harjoituspatruunoiden myynti on pienenevä kanta joka vuosi. Amerikkalaiset uudisraivaajat joutuivat torjumaan harmaakarhunsa kymmenien ei metrien vaan jalkojen päästä: liian kauas ammuttu laukaus olisi jättänyt piilukkomiehen puukkotappeluun otuksen kanssa. Harjoitelkaa siis taitojanne yli kokeen vaatimusten. Eikä enempää eikä vähempää kuin . viimeinen sana Isojen poikien isot pyssyt eti aluksi totean, että minulla ei ole mitään sitä vastaan, millä itse kukin saaliinsa ampuu. Metsästysharrastusta aloittaville nuorille haluaisin sanoa, että suomalainen lainlaatija on onnistunut aivan hyvin säätämään asetukset ja lait, jotka koskevat aseilta ja patruunoilta vaadittavia tehoja. Vodka aiheuttaa joskus metrimäärien muuttumisen hieman epäuskottaviksi, mutta se on heidän ylpeilynaiheensa. Aseissa on näet se pirullinen puoli, että ne tahtovat kestää miehen iän, jopa yli, niin joku perusteluhan aseen uusimiselle on oltava: olkoon se sitten vaikka se, että isoreikäinen sen olla pitää. Viime vuosina on suuntaus ollut isompiin kaliipereihin: valikoima on itse asiassa jo melkoinen. Teknologiauskovainen nykymies ei hevin anna arvoa entisille erämiestaidoille: ampumataito, hiipimistaito, maltti, kärsivällisyys ja lopulta, siekailematon toiminta saaliin saamiseksi. Tervetuloa mukaan talkoisiin! Esa Säppi 66 RIISTA. Kun tähän lisätään asemaahantuojien "valistus" asiassa, niin alkaa keiton aineet ollakin jo kasassa. WinMag:n ilmestyminen asevalikoimaan. Epäiltiin tehoa olevan aivan liikaa siihen nähden mitä hirvi tarvitsee. Kirjoitus siis ei ole siinä mielessä kantaaottava. On ajateltu siis, että kun karhua isoreikäisellä jymäyttää niin ei se ainakaan päälle tule. Kirjaimellisesti tähtään asiassa tarkemmin. Osumat ratkaisevat lopultakin, vieläkin. Mutta pääasiassa sopuisasti jahdit sujuivat, hirvet saatiin yleensä kaadettua, vaikka ei vielä ollutkaan puhelimia ja koiratkin tekivät vasta tuloaan. Onko syynä helpottunut hirvikoe, kotilatauksen yleistyminen vai joku muu. Mutta edelleen "käpyjähän nuo on paukutkin" -juttuja viljeltiin hanakasti. En tarkoita sitä, että palttinapaidassa ja nokkoshousuissa mennä paarustaisin naurishaudikkaat tuohikontissa pitkin hakkuuaukeita. No siinä oli vähän jo aihettakin, ei sillä. Yritän kehittää niitä erämiehen valmiuksia, en ostamalla, vaan harjoittelemalla. Lainlaatija on asettanut myös suuremman riistan pyyntiin pääsykokeen, ampumakokeen, joka on liian helppo. Metsästäjän kunnia-asiana tuntuu monesti olevan se, että "kaatu :een metriin". Ampumaratoja kohtuullisen aktiivisesti käyttävänä metsästäjänä uskallan väittää, että harjoitteluammunta on vähentynyt selvästi. Perusteluna isoreikäisen hankinnalle ovat vaihdelleet ainakin seuraavat ajatukset: iso reikä, varma ja nopea kaato, risukkotunnottomuus ja karhujahdin kyseessä ollen turvallisuus. "Se kun hajottaa kolmanneksen hirveä osuessaan", kuuluivat perustelut noin suurin piirtein. Meni vuosia ja huomattiin, että pahimmat skenaariot kokonaisia lapoja tuusannuuskaksi räjäyttävästä kaliiperista eivät toteutuneet. Metsästäjäjärjestöjen pakonomainen tarve tuoda esille myös se, että isoreikäisellä saalis kituu vähemmän, on ollut myös valintoihin vaikuttamassa. Ja osumaan oppii vain harjoittelemalla. Viimeinen pisara oli . Lapua Magnumilla! Rajantakaiset heimoveljemme idässä ylpeilevät sillä, että kuka kaataa otuksen läheltä: mitä lähempää sitä parempi. Itseni olen haastanut palaamaan lähemmäs esi-isien taitoja ja valmiuksia. Siis osuma on se tärkein. Ilmaan saa periaatteessa puhkaista kuinka suuren reiän hyvänsä, ei hirvi tai karhu siitä kuoliaaksi säikähdä. Totta ilman muuta se onkin
Monitoimisesti säädettävä käyttökytkin. LUKSUSLUOKAN HAUDUTUSPATA ALLE PUOLEN HINNAN! Hankittuasi Pitokokki Slowcooker Haudutuspadan saat kiitosta loistavasta ruoasta, joka on aina valmiina, kun sitä tarvitaan. Ei pala pohjaan, ei kiehu yli. Vastaanotin ilmaisee koiran suunnan piippaavalla äänellä ja LED-valoin silloin, kun vastaanotin osoittaa lähettimen suuntaan. Tyylikäs, helppohoitoinen teräspinta. Kätevä, valmistaa lähes kaikki ruokalajit. 7. 5. Hunter x433 on tehokas paketti, joka sopii kaikenkokoisille koirille ja on erittäin helppo käyttää. Laita vain raaka-aineet pataan ja Pitokokki valmistaa ruuan puolestasi 2. Suuntimaltaan vastaanotin on ensiluokkainen, joten koiran suunnan löytyminen on kerrasta toiseen varmaa. 9. Selkeä digitaalinäyttö. Hauduttaa ruuan herkullisen mureaksi. Laitat vain ainekset pataan ja annat Pitokokin huolehtia kaikesta. VASTAAVAT 235, 10. 4. 6. Aito keraaminen sisäpata, tilavuus 3,8L. - SUUNTIMALTAAN ENSILUOKKAINEN, TEHOKAS JA HELPPOKÄYTTÖINEN HUNTER X433 KOIRATUTKA JahtiJakt Hunter x433 on metsästyskoirien paikantamiseen tarkoitettu radiosuuntimapaketti perinteinen koiratutka - sisältäen lähettimen ja vastaanottimen. Sitten avaat vastaanottimesta antennit, kytket virran päälle ja säädät herkkyyden. Aito keraaminen sisäpata pitää ja tasaa lämmön. Riistaruuat, liha- ja kasvispadat, uunijuustot, riisipuurot, keitot, kaikki valmistuu itsekseen Pitokokissa. Laitteella on 24 kk takuu. 99,- 299 Tilaa www.eratukku.fi TAMPERE, Possijärvenkatu 4 tai numerosta 020 747 7000 (mape 917) VANTAA, Valimotie 27 OULU, Alasintie 8 LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 sku + toimitu 00 lut + toimituskulut Kestosuosikk i!. Turvallinen. Digitaaliajastin vahtii ruuan valmistumista puolestasi vaikka yöllä. Ei pala pohjaan, ei kiehu yli. Se on siinä. 8. Takuu 12kk. JahtiJakt Pitokokki Haudutuspata kymmenen ylivoimaista ominaisuutta 1. Helppokäyttöinen. CE-hyväksytty. Tilavuus 3,8 litraa. 3. Lähettimen saat toimintakuntoon laittamalla pariston lähettimeen ja pannan koiran kaulaan