Riista 8/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2 X SAKO BAVARIAN = EUROOPPALAINEN PARI 8 / 2009 6,90 METSÄSTYSNUOLEN LÄPÄISY MYYTIT JA FAKTAT 710640-0908 6 414887 106405 09008 Jyrkänteiden ketterä kiipeilijä LAPIN ROMAHTANEET RIEKKOKANNAT VIISI KETTUPILLIÄ - KÄYTTÖKOKEMUKSIA PAL.VKO 2010-04
Ryhmään mahtuu 4 henkilöä. SÄHKÖPOSTI: INFO@BRHUNTING.FI PUH: 040 417 8807. LUKIJAMATKAT ETELÄ-AFRIKKAAN NAMIBIA LIMPOPO Nkonka Etelä-Afrikka 3.11.4.2010 EN KORKEALUOKKAIN MAJOITUS 2790 Sisältää lennot, majoituksen, ruokailut, 5 metsästyspäivää, 2 kaatomaksua (impala uros, pahkasika) Ryhmään mahtuu 8 henkilöä. ESTÄJÄNÄ MATKANJÄRJ RINA E JA PRO-HUNT B&R HUNTING SUOMALAINEN NAMIBIAAN RYHMÄ 1 2890 ILMOITTAUTUMINEN JA LISÄTIEDOT: 13.21.3.2010 RYHMÄ 2 20.28.3.2010 Sisältää lennot, majoituksen, ruokailut, 5 metsästyspäivää, kaatomaksun (keihäsantilooppi)
Sisältö 8/2009 4 Pääkirjoitus 5 Sisällysluettelo 6 Gemssijahdissa 12 Sako Bavarian pari 18 Kahden kiväärin patteri 20 Kettupillit 24 Baikal IJ-18 - parannuksia 28 Kyttäysjahti käytännössä 32 Kyttäyskauden 2009-2010 avaus 34 Afrikka ja revolveri, osa 2 - varusteet 38 Pykälät kuntoon: Punaista päälle 40 Veto päällä - hirvi ja mönkijä 42 Pomar Gore-tex -saapas 44 Metsästysnuolen läpäisykyky 48 Riekkokannat romahtaneet Lapissa 52 Swarovski Z3 3-10 x 42 54 Beretta Schwartzwald -puku 56 Crock Pot - haudutuspata 58 Riistan joululahjavinkit 62 Uutiset 64 Palaute 65 Riistakamerakisa 66 Pakina 4 RIISTA Kuva: Tuomo Karsikas
kuuluisat city-kanit. Mielestäni on samantekevää, kutsutaanko uusia eliöitä tulokkaiksi vai vieraiksi, sillä ainoa ratkaiseva asia on se, miten eliön olemassaolo haittaa muita. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Merimetson metsästys vähentää myös muihin vesilintuihin kohdistuvaa painetta. tulokaslajit, jotka ovat laajentaneet esiintymisaluettaan ihan itse. Merimetson kohdalla ollaan tekemässä samaa virhettä kuin muidenkin salamavauhtia lisääntyvien otusten kanssa: yritetään yhä pidätellä vaikka paskat on jo housuissa. Kun merimetsokannat lisääntyvät meillä prosenttia vuosittain, ei tarvita kovin ihmeellistä laskupäätä ynnäämään mitä tästä seuraa lähivuosina. Kolmas vuosikerta. Esa Höysniemi, päätoimittaja ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Suomi on jo -luvulta lähtien ratifioinut kymmenien eri ympäristökonferenssien (Rio, Ramsar, Bern jne.) artiklat, jotka koskevat mm. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. RIISTA 5. Merimetso hyödyntää kuitenkin kalan kuin kalan kokoluokassa cm, se syö sen mikä helpoiten on tarjolla. Mutta jospa edes kerran mentäisiin enemmistön (=kansan) ehdoilla kuuntelematta kovaäänisiä vähemmistöjä. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Kuuluisin tämän päivän tulokaslaji onkin merimetso, jonka suojelua perustellaan sillä, että se on joskus -luvulla kuulunut Suomen eläimistöön! Vastapuolella on saaristoluonto ja kalastajat eikä kädenväännöstä näytä seuraavan kovinkaan hyvää. Merimetso on osoittautunut haitalliseksi koko läntisen Euroopan alueella ja se on kaikissa ongelmamaissa riistalintu, metsästyksellä pyritään pitämään kanta kurissa ja samalla hyödynnetään tämän maukkaan linnun liha. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Erno Lindroos, Juha Kylmä, Teppo Hämäläinen, Tuomo Karsikas, Hannu Uronen, Olli Autonen GRAAFIKKO: Antti Teittinen KUVAAJAT: Arsi Ikäheimonen Sauli Luolajan-Mikkola Kim Juutilainen KANNEN KUVA: Kim Juutilainen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo :-:) Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus VIERAS VAI TULOKAS? V Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Fire-kustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Hallituksessa asia on nyt jopa otettu esiin, tosin tavan mukaan ollaan pahanpäiväisesti jälkijunassa. Vahvin argumentti on se, että merimetsot syövät vain pieniä roskakaloja. Meillä ongelmaan voisi olla hyvä ratkaisu siirtää mantereelta supikoiria merimetsojen pesimäluodoille! Suomessa merimetson puolustajia riittää, tosin perustelut ovat varsin heppoisia. Kaikki oikeudet pidätetään. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Tämä toimenpide ehkäisee poikasten kuoriutumisen eikä pesivä pari älyä tehdä uutta pesää ennen kuin se on jo myöhäistä. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Esimerkiksi Tanskassa metsästyskään ei ole riittänyt, joten siellä ruiskutetaan parafiinia merimetson munille. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. luonnon monimuotoisuuden säilyttämistä, vieraslajien hävittämistä, vesilintu- ja vesialuesuojelua ja muita vastaavia, mutta käytännössä vain suojeluasioita on viety eteenpäin, eikä koskaan ole edes ajateltu minkään haitallisen lajin vähentämistä edes siedettävälle tasolle. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Eri luonnonsuojelujärjestöt hyväksyvät vieraslajien hävittämisen, mutta tulokaslajien kohdalla ei sitten enää ymmärtämystä näytä riittävän. Näiden lisäksi voivat uhkana olla myös ns. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Luontoomme tuotuja haitallisia eläimiä ja kasveja löytyy pitkälti toista sataa, mm. Päivässä kalaa kuluu g lintua kohti ja tämän mukaan on laskettu että toissa vuonna meni miljoonaa kiloa pelkästään merimetsojen suihin. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Kun tiedetään että tämä lintu pystyy sukeltamaan jopa yli metrin syvyyteen, ei tarvitse ihmetellä jos esimerkiksi Saksassa on paikoin kalat loppuneet pienemmistä vesistä. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Tästä on meillä vain yksi tutkimustulos ja sekin käsittää vain pesimäajan ja pesäpaikan lähialueen. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. iime aikoina mediassa on puhuttu paljon vieraslajeista. Lisäksi tulee vielä lintujen haavoittamat kalat, joista kuolee noin puolet
6 RIISTA
Talvi oli tullut kuukauden etuajassa ja lunta oli noin kilometrin korkeudella sijaitsevan laakson pohjallakin kymmenisen senttiä, korkeammalla enemmän. Vaikka toisen päivän tarkoitus oli vierailla myös Swarovskin optiikkatehtaalla, jahti oli kuitenkin tehtaan edustajan mukaan pääasia. Jahtimatka toteutui Sakon ja Swarovskin järjestämänä. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI KUVAT: KIM JUUTILAINEN G emssijahdin tukikohtana toimi Scharnitz, kylä Saksan ja Itävallan rajan tuntumassa Tirolissa. Laajamittaisen talviruokinnan ansiosta alueella on myös elinvoimainen noin päätä käsittävä saksanhirvikanta ja tietysti runsaasti metsäkauriita. GEMSSIPUKKI KOHTEEKSI Saaliiksi suunnitellun gemssin piti kuulua trofeeluokkaan yksi, eli sen tulisi olla vähin- tään kahdeksanvuotias pukki. Paikallinen metsästysopas Josef toimi retken johtajana ja hänen osalleen lankesi raskas vastuu oikean eläimen löytämisestä, itävaltalaiset kun ovat tarkkoja tässä suhteessa: vääränlaista eläintä ei ammuta. Tämä johtunee siitä, että moiseen harrastukseen ei mielihaluista huolimatta ole koskaan ollut mahdollisuutta. Lähtökohta oli siis ainakin teoriassa varsin yksinkertainen, mutta käytäntö osoittikin pian muuta. Varhaisesta lumentulosta oli kuitenkin se hyöty, että gemssit laskeutuivat alemmaksi alueille, joista saisi helpommin ravintoa. RIISTA 7. Alueella on arviolta noin gemssiä, joista ammutaan vuosittain nelisenkymmentä naarasta ja saman verran uroksia. Tämä on aluetta, missä tienviitoissa ilmoitetaan etäisyydet matkaan kuluvan ajan mukaan, ei matkan pituutena. Kun sellainen vihdoin tarjoutui, ei asiaa tarvinnut miettiä sekuntiakaan. S GEMSSIJAHDISSA ITÄVALLASSA charnitzin rinteillä Gemssinmetsästys oli vuosien saatossa muodostunut mielessäni eräänlaiseksi lähes myyttiseksi tapahtumaksi. Jahtiin oli varattu aikaa yksi päivä ja mahdollisesti toinen, ellei ensimmäisenä päivänä onnistaisi. Swarovski hallitsee Scharnitzin liepeillä hehtaarin metsästysaluetta, joka muodostuu jylhistä vuorenrinteistä ja syvistä jokilaaksoista tunnetun Isar-joen alkulähteillä. Lähtö majapaikasta tapahtui aamun lähes valjettua ja suuntasimme kylän läpi kulkevan Isar-joen varteen kapealle vuoristotielle. Aluksi tiepahanen noudatteli uskollisesti jokivartta ja aina välillä oppaamme pysäytti auton tähyilläkseen ympäröiviä vuorenrinteitä
Pian tie kaarsi poispäin joesta ja samalla lumen määrä kasvoi. Kun rupesi näyttämään siltä, että maastossa joudutaan liikkumaan paljonkin, alkoi vuorostaan mietityttää kestääkö kuntoni rinteiden kapuamista oppaan tahdissa. Matkaa 8 RIISTA Loivatkin osuudet olivat jyrkkiä. Nyt opas kehotti lataamaan aseen, sillä tilanne saattoi tulla eteen hyvinkin nopeasti. METSÄINEN RINNE Kohta rinteeseen päästyämme havaitsimme metsässä kauriita ja samalla myös gemssejä. Kapusimme varsin jyrkkää seinämää viitisenkymmentä metriä suoraan ylöspäin, sitten vastassa oli tasanne ennen varsinaista seinämää, jolla opas oli nähnyt yksinäisen gemssin. Patikoimme hangessa samalla gemssejä vuorenseiniltä etsien. Josef pysäytti lopulta auton, työnsi alppisauvan ja kiväärin käteeni esitellen samalla lipasta. Olin kuitenkin joka pysähdyksellä valmiina ampumaan, tuin kiväärin alppisauvaan ja tähyilin gemssejä kiikarin läpi siinä missä opas kiikarilla.. Tapahtuma sai aikaan pienen toivon kipinän, ehkäpä sopiva eläin löytyisi kohtuullisen helposti. Matka jatkui autolla, kunnes tulimme harvaa puustoa kasvavan rinteen juurelle. Tässä olivat kuitenkin ensimmäiset tilanteet. Se ryntäsi juoksuun joen vastarannalta ja hävisi muutamalla loikalla lumiseen maisemaan. Oli yllättävää, etteivät gemssit tuntuneet kovinkaan varovaisilta parhaimmillaan pääsimme jopa metrin tuntumaan. Mikään eläimistä ei kuitenkaan täyttänyt vaatimusta, joten pakkauduimme autoon ja lähdimme takaisinpäin. ALKAVAA JÄNNIT YSTÄ Gemssejä metsästetään periaatteessa kahdella eri tavalla; kyttäämällä tai maastossa etsimällä kuten nyt. Ase oli tuttu Tikka kaliiperissa . Näinkään lyhyt matka ei antanut mahdollisuutta tunnistaa otuksen ikää ja sukupuolta varmasti, elleivät eläimet pysähtyneet. Edessämme oli kyttäyskoju, johon ahtauduimme, koska siitä oli helpompi ampua kunnon tuelta. Vaikka kuvasta näyttää, ettei rinne ole pahakaan, kulkijoiden etenemistyylistä voi lukea toista. Metsästysopas kiikaroi syvän rotkon vastarinteellä ruokailevia gemssejä. Aamuilma oli kirpakka johtuen kymmenisen astetta nollan alapuolella olevasta pakkaskelistä ja lievästä tuulesta. Auto pysähtyi äkkiä ja oli lähdettävä maastoon, kun rinteessä näkyi liikettä. Mustia möykkyjä siis riitti, mutta mikään niistä ei paljastunut etsityksi eläimeksi. Gemssejä ei kuitenkaan näkynyt sen enempää ja matkamme jatkui. WSM. Lähestymisemme rouskuvassa lumessa oli saanut kuitenkin kohteemme epäluuloiseksi ja se päätti vaihtaa maisemaa ennen kuin sain sen edes ristikkoon tarkkailtavaksi. Pikku hiljaa nousimme yhä ylöspäin ja riistaa tuntui näkyvän joka puolella. Koska alkuun ei ollut tiedossa mitä jahtimuotoa harrastetaan, pelkäsin homman olevan ensin mainittua. Jo noin vartin ajon jälkeen saimme näkyviin ensimmäisen gemssin. Kiikaroimme vielä jonkin aikaa rinnettä ja ylempää löytyikin toinen yksilö. Kaikki olivat joko naaraita tai liian nuoria kohteeksi. oli kuitenkin yli metriä ja gemssi liikkui koko ajan yhä ylemmäs, joten palasimme autolle. Luulisi tummaturkkisen otuksen olevan helppo löytää lumista vuorenrinnettä vasten, mutta rinteillä oli myös paljon kiviä ja pensaita, joihin tuulen kuljettama lumi ei ollut tarttunut. Palatessamme autolle vastapäisellä rinteellä havaittiin liikettä: kolme gemssiä ruokaili metsänrajan yläpuolella. Rahisevasta lumesta johtuen eläimet edes- sämme pysyivät valppaana ja koko ajan liikkeessä, joten sopivan yksilön tunnistaminen oli vaikeaa. Ehdin jo aprikoida mielessäni, että pärjääkö Josef muka tirolilaishatullaan, kun hän kaivoikin reppunsa kätköistä ihan rehellisen pipon päähänsä
Olimme jo lähellä puurajan yläosaa noin metrin korkeudessa, kun saimme oikealta ylärinteestä näkyviin neljä gemssiä, joista kaksi viimeistä näytti jo meikäläisenkin silmään aikaisemmin nähtyjä suuremmilta. Nousimme vielä satakunta metriä ylöspäin, mutta uusia tilanteita ei enää syntynyt. Täytyyhän siinä porukassa olla ainakin yksi vanhempi pukki, ajattelin toiveikkaasti. Todennäköisesti myös sarvet olisivat menneet rikki pudotuksessa, joten trofeekin olisi ollut entinen. Ajatukseni keskeytyivät, kun Josef päätti palata takaisin autolle. Olisikin ollut varmasti melkoinen urakka noutaa saalis, mikäli joku olisi saatu ammuttua. "Kylläpäs tämä on omituista, miten kaikki gemssit ovat nuoria tai naaraita! Joka paikassa vain naisia!" Josefin manaus ei muuttanut tilannetta ja jahti jatkui entiseen malliin: paljon riistaa, mutta ei sitä oikeaa. Juuri kun olin siirtänyt tähtäyksen etummaiseen, Josef kertoi viimeisen olevan hyvä trofeeyksilö: ammu! Ampumiskomento näytti toimi- van myös starttina gemsseille ja ennen kuin sain oikean eläimen uudelleen ristikkoon, se hävisi jo puunrunkojen sekaan. Paluumatkalla riistaa ei enää näkynyt samassa määrin kuin noustessa, mutta onnistuimme havaitsemaan pari saksanhirveä ennen autolle saapumista. ROTKOLAAKSON REUNALLA Seuraava kohteemme oli hieman korkeammalla. Alkoi näyttää siltä, että kaikki metsän gemssit kasautuivat hiljalleen edessämme yhdeksi suureksi laumaksi. Syynä oli kaksi gemssiä, jotka eivät suostuneet nousemaan makuulta ja niin tunnistus ei onnistunut edes kaukoputkella. RIISTA 9. Takimmainen näytti suuremmalta, mutta tarkastelin välillä myös toista. Tämä olisi ollut vasta alkua, koska ruho olisi pitänyt kuljettaa vielä poiskin. Tässä vaiheessa päivää vähäiset eväämme, sämpylä, omena ja tuoremehu oli jo syöty ja gemssi yhä saamatta. Ampumakulmat olisivat olleet useimmissa tapauksissa erittäin jyrkät. Gemssejä ruokailemassa rinteellä. Ampumatilanne alkoi nyt tuntua jopa mahdolliselta. Gemssejä näkyi harvakseltaan, mutta mikään niistä ei kelvannut kohteeksi. Sopivaa yksilöä ei vain löytynyt, joten matka jatkui kohti puurajan yläosaa. Pystysuoran jyrkänteen pohjalla erottui joki noin metriä meitä alempana, vastarinteelle oli matkaa vajaat kaksisataa metriä. Todennäköisesti eläin olisi ensin vierinyt tuon metriä suoraan alas, ehkä peräti jokeen asti. Sitten meidän olisi pitänyt jostain kanjonista päästä saaliin luo ja joen yli. Metsää kasvavalla rinteellä noin 1500 metrin korkeudessa näkyi runsaasti riistaa ja koko ajan piti olla ampumavalmiina. Patikoimme syvän rotkolaakson reunaa kiikaroiden välillä rotkon vastarinteellä ruokailevia gemssejä. Opas kiikaroi kuumeisesti molempia, nyt paikoilleen jähmettyneitä eläimiä, eikä matkaa ollut juurikaan metriä enempää. Loppupäivä kuluikin jokilaaksoja edestakaisin ajellessa ja vain kerran jouduimme viettämään aikaa erään rinteen alla tavallista pidempään. Siirtelin kiikaritähtäimen ristikkoa vuoronperään eläinten välillä odottaen ampumislupaa. Itseäni asia ei huolettanut lainkaan, mutta Josefin kärsivällisyys alkoi olla koetuksella, tai sitten kyse oli ammattiylpeydestä
Toinen taas päätti jäädä makuulle nauttimaan iltapäiväauringon viimeisistä säteistä eikä noussut, vaikka asiaa yritettiin jouduttaa viheltämällä ja auton äänitorvea painamalla. Nopea toinen laukaus pudotti gemssipukin rinnettä alas. KOLME KERTAA KYMMENEN Metsästyksessä tilanteet vaihtuvat nopeasti ja niin kävi nytkin. Ei ollut kulunut viittä minuuttiakaan lähdöstä, kun tunnelma sähköistyi. Pahaksi onneksi gemssi oli pysähtynyt tuuhean kuusennäreen taakse, enkä hämärästi näkyvästä hahmosta erottanut miten päin se oli. Matkaa oli enää ehkä metriä ja Josef oli tulla ulos nahoistaan, joten otin riskin ja laukaisin keskelle hahmoa. Myöhemmin osoittautui, että pukki oli ollut takaperin ja laukaus oli "Texasin sydänosuma", tosin sen ansiosta eläin hypähti askeleen sivulle ja sain sen kyljen näkyviin. Sitkeys palkittiin, sillä Josef tuli siihen tulokseen että sen ikä saattaa olla seitsemän tai kahdeksan vuotta, todennäköisemmin seitsemän, joten oli parempi jatkaa. Josef oli havainnut sopivan eläimen eturinteessä makuulla, matkaa oli tuskin sataakaan metriä. Ajelumme aikana olimme käyneet useamman kerran eräällä sillalla ja joen vastarannalla, missä Josef vietti aina pitkän tovin kiikaroiden, vaikka mitään ei näkynyt. Ensimmäisenä päivänä jahdattiin kokonaista kymmenen tuntia ilman tulosta, toisena päivänä homma oli selvä kymmenessä minuutissa. Aamuhämärissä hyppäsimme taas autoon ja suuntasimme kohti eilisiä rinteitä. Gemssijahdin mystiikka on nyt saanut uuden eksoottisen vivahteen.. Erilaiset maastot ja henkeäsalpaavat maisemat olisivat jääneet näkemättä, jos ampumatilaisuus olisi tullut heti. Nyt Josef ajoi suoraan sillan yli vastarannalle, missä edellisenä päivänä oli usein kiikaroinut. Ei auttanut 10 RIISTA muuta kuin palata hotellille, syödä maukasta gemssipataa ja ottaa palanpainikkeeksi pari isoa ja kylmää olutta. Nyt päästiin nauttimaan metsästyksestä ja jouduttiin näkemään onnistumisen eteen myös vaivaa, mikä nosti saaliin arvon aivan eri lukemiin. Syy tälle käytökselle selvisi vasta seuraavana päivänä. VIISAS MENEE VIPUUN Ensimmäisen jahtipäivän yritys oli "hyvä kymmenen", mutta tulos nolla. Näillä eväillä ja päivän patikoinnilla uni maittoi. Saalis oli sellainen kuin pitikin, -vuotias gemssipukki, jota Josef oli tarkkaillut jo useamman päivän aikana. Se nousi seisomaan ja lähti hitaasti nousemaan rinnettä. Oli toisaalta hienoa, että jahti kesti näinkin kauan. Saaliiksi saatiin komea 10-vuotias pukki ja Josef pelasti maineensa. Viimeinen kunnianosoitus saaliille. Etäisyysmittari näytti matkaksi metriä, joka olisi ollut vielä käypä ampumamatka. Ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua toinen gemsseistä suvaitsi nousta tunnistettavaksi ja samalla hylättäväksi. Muutaman minuutin kuluttua olimme lähes sopivassa paikassa, mutta kohteemme alkoi jo hermostua. Nyt ei ollut enää aikaa etsiä tukea aseelle, vaan oli ammuttava nopeasti. Päästäksemme parempiin asemiin, jouduimme hiipimään lähemmäs. En meinannut millään löytää sitä, mutta viimein näin liikahduksen, joka paljasti gemssin olinpaikan. Tässä vaiheessa mieleeni iski kuitenkin pieni epäilys siitä, miten oudolla aseella osuisi noinkin pitkältä matkalta, sillä missään vaiheessa ei ollut ollut mahdollisuutta kokeilla asetta edes yhden laukauksen verran. Josef määkäisi kuin lammas ja sai kuin saikin pukin pysähtymään
Elää vuodenajasta riippuen 10002000 metrin korkeudessa, joko puurajan tuntumassa tai sen yläpuolella. Gemssi vaihtaa karvansa keväällä ja syksyllä, mutta selkäkarvat vaihtuvat vain keväällä. Gemssinaaras elää liki parikymmenvuotiaaksi, uros joitakin vuosia kauemmin. "gemssinparta", joka sitten kiinnitetään ampujan hattuun. Vanhemmat gemssiuroksett liikkuvat tavallisesti yksin tai kaksin, joskus kolmisin ja tulevat naaraiden ja vasojen joukkoon vasta kiimaaikana marraskuussa. Sarvet kasvavat lähes täyteen mittaansa neljän ensimmäisen elinvuoden aikana. Myöhemmät "vuosirenkaat" eivät näy karvoituksen alta, joten sarvien perusteella iän määrittäminen maastossa ei onnistu. Selän päällä kasvavista pitkistä karvoista valmistetaan ns. Tämä ja eläimen ruumiinrakenne näkyy vasta kun gemssi seisoo, joten makuulla olevan eläimen iän ja sukupuolen määritys ei onnistu. Gemssin sarvet kasvavat lähes täyteen mittaansa neljän ensimmäisen elinvuoden aikana, sen jälkeen kasvu on millin luokkaa/vuosi. Kaukoputki on siis tarpeen. Toinen alue, josta ikää arvioidaan, on gemssin kuve. Ylemmillä rinteillä puurajan yläpuolella sorkan reunat kuluvat matalammiksi ja pyöristyvät. Silmän alla oleva pieni harmaa laikku kertoo gemssin iästä. Kuvan karvoitus ei ole vielä täydessä mitassaan. Gemssi (Rupicapra rupicapra) Runsaimmin gemssejä esiintyy Balkanilla, Alpeilla, Karpaateilla, Pyreneillä ja Tatralla. Paino elinympäristöstä riippuen 4550 kg, säkäkorkeus 8085 cm. Onttosarvisiin kuuluvana se ei pudota sarviaan. Niitä on istutettu myös muille alueille menestyksekkäästi. Tämä yksilö on asustanut ikänsä puurajalla, joten sen sorkat ovat kuppimaiset ja teräväreunaiset. Mitä enemmän harmaata, sitä vanhempi yksilö. Metsästysoppaalle se on yksi keino määrittää kaadettavan yksilön ikää maastossa. Myös houkuttelumetsästystä harjoitetaan satunnaisesti. Gemssin levinneisyys. RIISTA 11. Metsästetään pääasiassa hiipimällä tai kyttäämällä
12 RIISTA
On sanomattakin selvää, että esimerkiksi kyttäysjahdissa ja päiväjahdissa on syytä käyttää toisistaan poikkeavaa Sakon uudehkot Bavarian-mallin kiväärit ovat selkeästi Keski-Euroopan markkinoille suunnattuja kivääreitä. SAKO BAVARIAN 9,3X62 JA 6,5X55 SE KAHDEN KEIKKA O n olemassa vahvat perusteet käyttää metsästyksessä kahta eri kaliiperia, kun metsästettävien lajien kirjo kattaa kaiken syötävästä linturiistasta suomalaiseen suurriistaan. Tähän ympätään kaksi kiikaria pikajaloilla ja pulitetaan koko pakkauksesta sievoinen summa. Päiväkiikarien käyttökelpoisuus pimeässä on kyseenalaista ja pimeään sopivia kiikaritähtäimiä on ikävää raahata pitkin metsiä, koska niiden valovoimaisuutta ei päästä hyödyntämään. Kaksikin asetta on jonkinasteinen kompromissi, mutta sanotaanko, että tilanne on huomattavasti parempi, kuin pyrittäessä tulemaan toimeen ainoastaan yhdellä aseella kaikessa kiväärimetsästyksessä. Näitä ajatellen aseen on hyvä olla kaliiperissa, joka puoltaa tarkkuutta ja helpottaa lähtökohtaisesti ampumasuoritusta. SAKO BAVARIAN Kahden aseen käyttämisessä parina on käytännössä monta eri puolta, mutta konkreettisin ja ehkä myös eniten aseiden roolia määrittävä tekijä on kaliiperien lisäksi niissä käytetty optiikka. Erityisesti tukin muotoilu on selkeän silmiinpistävä Bavariansianselkätukki. Kyttäysjahdit kohdistuvat suurimmalla osalla pieneen ja keskisuureen riistaan. Tukin latvassa on schnabel ja RIISTA 13. Pääosin käyttäjät mieltävät aseparin siten, että päiväjahtiase on ajometsästykseen tai muuhun suurriistametsästykseen sopiva näppärä ja isoa luotia ampuva ase, jonka päällä on pienellä suurennoksella varustettu variaabeli. Voisi sanoa, että asepari on runko, jolla hoidetaan pääosa jahdeista ja muilla aseilla täydennetään muita tarpeita. KAKSI ASETTA, KAKSI TÄHTÄINTÄ TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Tämänhetkinen suuntaus metsästäjien keskuudessa on hankkia vaihtopiippuase kahdessa eri kaliiperissa. On olemassa toinenkin lähestymistapa, joka saattaa olla huomattavasti sopivampi meikäläisiin olosuhteisiin. optiikkaa
Bavarianit edustavat siinä mielessä Sakolle uutta lähestymistapaa, että niitä voidaan pitää selkeästi johonkin tyylisuuntaan kuuluvina ja tässä mielessä ne ovat lähtökohtaisesti valmiita aseita. Klassinen muotoilu tukee esteettisesti jahdin luonnetta. TEKNIIKKAA JA ERGONOMIAA Periaatteessa Bavarian-sarjan aseet ovat vain Sakon -mallien yksi versio, mutta käyttäjälle Bavarian tarjoaa muun muassa vakiovarusteena herkistimellä varustetun laukaisukoneiston. Mielenkiintoisena seikkana voidaan pitää sitä, että eri kaliiperin Bavarianeissa on käytetty keskenään eripituisia piippuja. Ampumaergonomia mahdollistaa avotähtäinten käytön aivan eri tavoin kuin 14 RIISTA Tähtäimet Bavarianeissa ovat tavanomaiset, mutta niiden linja on tukin mitoituksista johtuen sopiva, eli tässä aseessa avotähtäimet ovat todella hyvin käytettävissä. Jo Sakon 75-mallista lähtien pistoolikahvojen pohjaa on koristanut metallinen laatta. Yleensä piipunpituudet vaihtelevat kaliiperiryhmittäin, mutta Bavarinissa ,x:ssa on selkeästi lyhyempi ja lähinnä ajojahteja varten tarkoitettu cm piipunpituus. Pistoolikahvassa on hieman kämmenpahkaa parantamassa otetta. Ruusupuinen tukin latva on muotoiltu Bavarian tyylille uskollisesti schnabel-tyyppiseksi. Esimerkkinä toimii samaten Sako Kodiak. Bavarianissa tämä yksityiskohta yhdistettynä ruusupuiseen pohjaan on todella tyylikkään näköinen. Karhennukset ovat perinteiset ja asiallisesti tehdyt. Pähkinäpuun ja ruusupuun raja on oikeaoppisesti hieman viisto ja tästä johtuen liitos on kestävä ja silmälle mieluisa.. ,x SE -kaliiperisen piipunpituus on tavanomaisempi cm. Ysikolmosen rihlannousu on uusia raskaampia luoteja ajatellen loiva /", eli tässä kiväärissä kannattaisi käyttää pääasiassa kaliiperiin nähden kevyehköjä tai tavanomaisia luotipainoja. Tämä on rajannut joidenkin markkina-alueiden kiinnostusta näihin aseisiin. tukin mitoitus ja aseen mittasuhteet vastaavat perinteisiä linjauksia. Sako on aiemmin tehnyt lähinnä vain keskitien aseita, eli ne ovat aina olleet ulkomuodoiltaan neutraaleja sopimaan sellaisenaan useille eri asiakassegmenteille. ,x SE edustaa piipunpituudeltaan ja rihlannousultaan keskimääräistä lähestymistapaa ja näin ollen se on yleisesti erittäin käyttökelpoinen juuri kuten kahden kiväärin paketissa on tarkoituskin. Sianselkäperä on joskus häiritsevän voimakas ja ulkonäöltään aseen linjoja dominoiva, mutta Bavarianissa muotoilu on maltillista ja tyylikästä. Keski-Euroopan metsästäjille on tyypillistä, että suuri enemmistö suosii aseita, joiden muotoilu on alueelle tyypillistä
Pystystä ammuttaessa tukkimalli taas toimii vallan mainiosti ja periaatteessa rekyylissä ylöspäin keikkaava ase helpottaa hieman lataustyötä, RIISTA 15. Toisin sanoen muotoilullisesti ja esteettisesti hieman epäedullisempi jyrkempi pistoolikahva olisi ampumaergonomialtaan huomattavasti parempi ja puoltaisi parempaa laukaisutuntumaa. Pistoolikahva on aavistuksen loiva ja liipaisimen asento on normaalitilanteessa juuri äärirajoilla, eli periaatteessa liipaisin ei saisi missään nimessä olla enää yhtään edempänä. Vika on jälleen pistoolikahvan pään muotoilussa, eli terävä takareuna tahtoo lyödä ilkeästi vasenta kättä takatukkia tuettaessa. Tällöin liipaisin on niin edessä, että liipaisinsormi on hyvin herkästi niin suorana, että sormi koskee liipaisimen sivuun. Tämä tarkoittaa Stecher-koneistolla sitä, että jos sormi jarruttaa liipaisimen liikettä, palautuu laukaisukoneisto ainoastaan perustilaansa ja ase ei laukea. Tavallisesti avotähtäinten linja on niin matala, että suurimmalla osalla ampujia niiden käyttäminen on tavattoman vaikeaa tai jopa mahdotonta. Deluxe on tehty ensisijaisesti kiikaritähtäinkäyttöä varten, mutta Bavarian on mitoitettu avotähtäinkäyttöön sopivaksi. Bavarianit edustavat siinä mielessä Sakolle uutta lähestymistapaa, että niitä voidaan pitää selkeästi johonkin tyylisuuntaan kuuluvina ja tässä mielessä ne ovat lähtökohtaisesti valmiita aseita. muissa kokeilemissani Sakon aseissa. Bavarianin tähtäinlinja on juuri sopiva, eli poskea ei tarvitse puristaa aseen tukkia vasten aivan järjettömällä voimalla. Poskipakka on saksalaistyyppinen ja toteutettu erittäin hyvällä maulla. Bavarianin perä (ylhäällä) on perän harjan osalta huomattavasti enemmän putoava kuin esimerkiksi Sako Deluxessa. Nyt voidaan sanoa, että liian avara ampuvan käden mitoitus on selkeä vika aseen muuten hyvässä ampuma- ja käsittelyergonomiassa. Herkistimen käyttöä hieman häiritsee Bavarianin tukin muotoilu. Siksi kova rekyylituntuma aseesta välittyi olkapäähän. Suoraan sanottuna "ysikolmosella" ei tehnyt hirveästi mieli moukaroida itseään siihen kuntoon, että kaikki muu ampuminen häiriintyisi pidemmäksi aikaa. Herkistin Sakossa toimii luonnollisesti siten, että liipaisin työnnetään eteen, jolloin Stecherkoneisto virittyy. Näin kävi radalla useita kertoja silloin, kun laukaisuun ei kiinnittänyt sen suuremmin huomiota. Rekyylituntumaa tietyllä tapaa lisää tukkimalli, joka sopii todellakin paremmin loivemmille patruunoille. Siinä missä Perälevy on kumia ja saksalaiseen tyyliin sopivasti se on musta. ,x SE on maitovelliä, on ,x todella miehekäs ammuttava. Toinen epämiellyttävä seikka ampumaergonomiasta tulee esille erityisesti penkistä ammuttaessa. Lopputulos on tyylikäs ja leimallinen, mutta ei liian korostettu. Tässä suhteessa vähemmän perinteinen lähestymistapa olisi yleistä käyttökelpoisuutta paremmin puoltava. AMPUMATUNTUMA Rekyylituntumaltaan nämä kaksi asetta eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. Vastavuoroisesti aseen tukin sopivuus kiikaritähtäimelle on eurooppalaisittain tyypillinen, eli kiikari tulee joka tapauksessa asetetuksi liian korkealle
Sen sijaan tavallisessa asennossa liipaisin on oikealla etäisyydellä. Kasat olivat kohtuullisia ja reiät taulussa pyöreitä, mutta joka tapauksessa kyseisen luodin sopivuus arvelutti. Tähän seikkaan toivoisi pientä kompromissia. 6,5x55 Sako Racehead / 15 mm Lippaan irrottamiseksi on lipasta painettava ensin aseeseen. Tämän painoluokan aseelle ,x:n tarkkuus oli tyypillistä, joskin Norman uusi gr Oryx aiheutti harmaita ampujille rekyylinsä vuoksi, ja tarkkuuden ulosmittaaminen tästä aseesta suoraan sanoen hirvitti. Tällä on saatu eliminoitua Sako 75:ä vaivannut lippaiden irtoamisongelma. Näistä kahdesta ,x SE:n tarkkuus oli selvästi parempi ja Sakon Racehead-latauksella saatiin aikaiseksi yksi kauden pienimmistä viiden laukauksen kasoista sadan metrin etäisyydeltä. Tämäkin on kustannuksia alentava tekijä, kun käyttäjä ei ole sidottu mahdollisesti valmistajan määrittämään jalustaratkaisuun. Tukin muita erikoisuuksia on bavarialaistyylisen sianselän lisäksi poskipakka, joka noudattelee tarkasti keskieurooppalaisia mieltymyksiä. Tämä johti koeammunnan aikana muutaman kerran siihen, että sormen kylki jarrutti liipaisimen liikettä siten, että kivääri ei lauennut. kun aseen rekyylinousua voi käyttää hyväksi pultin operoinnissa. Tukin pintaa ei ole käsitelty nykytyyliin kovin pitkälle, eli tukin pintaa parantaa huomattavasti, jos tukki viimeistellään heti käyttöönoton yhteydessä. Jälleen kerran voidaan todeta, että esteettinen puoli jahdin eurooppalaisuudesta tulee taatuksi näillä aseilla. Esittelyaseissa käytössä oli vielä kaksi samalla tavalla asennettavissa olevaa kiikaritähtäintä, joiden tähtäinkuva oli keskenään yhtenevä. ,x lyhyellä piipulla painaa vaivaiset , kg ja ,x SE kaliiperille tyypillisemmän , kg. Ysikolmosen paino saisi olla grammaa enemmän, jotta aseella ampuminen olisi mielekkäämpää. KAUNIIT PUUOSAT Bavarianin puuosat ovat erittäin edustuskelpoiset ja puuosien laatu on selkeästi paremmalla tasolla esimerkiksi perus Huntermalliin verrattuna, joka edustaa puiltaan tyypillisempää Sakon takavuosien tasoa. Kaksi rajalinjaa antaa viimeistellyn ulkonäön ja ne ovat tyylillisesti oikeaoppiset. Tämä ikään kuin kruunasi kokonaisuuden käyttökelpoisuuden ja teki aseista todellisen parin. 9,3x62 Norma Oryx 21,1 g / 48 mm Sako 85 Bavarian Valmistaja: Sako Oy, Riihimäki Hinta: 1650 euroa Piipunpituudet: Lyhyt piippu: 20"/51 cm Normaali piippu: 22 7/16"/57 cm Painot: 9,3x62/lyhyt piippu: 3,2 kg 6,5x55 SE/normaali piippu: 3,3 kg Kokonaispituudet: 9,3x62/lyhyt piippu: 102,5 cm 6,5x55 SE/normaali piippu: 108,5 cm 16 RIISTA. Liipaisinsormen joutuu työntämään liian suoraksi eteen herkistinkoneistoa käytettäessä. Painoa aseilla on kohtuullisen vähän siihen nähden, mitä Sakon kiväärit ovat aiemmin painaneet. Tehdaslatauksen nopeus pii- punsuulla oli vain m/s, jota voidaan pitää tavattoman hitaana lähtönopeutena normaalia metsästyskäyttöä ajatellen. SOPIVA PARI Sako Bavarian on parina erittäin onnistunut ja näillä kivääreillä kattaa mainiosti normaalin metsästystoiminnan, joka painottuu hirvenmetsästykseen ja kaikenlaiseen peltokyttäykseen. Kahden käytöltään ja ergonomialtaan samanlaisen aseen omistaminen helpottaa aseen ja kaliiperin vaihtamista suuntaan jos toiseenkin hallintalaitteiden pysyessä paikoillaan. TARKKUUS RIITTÄÄ Yksi Bavarianin heikkous mitoituksessa on pistoolikahvan aavistuksen liiallinen avaruus. Tukin latvassa ja pistoolikahvan päässä on ruusupuiset koristepalat, jotka ovat värisävyltään erittäin sopusointuiset tukin kanssa. Kahden kiväärin hinta jää alemmas kuin moni vaihtopiippuinen ase kahdella piipulla, ja tähtäinten kanssa ei tarvitse pelata vaan molemmat voivat olla kiinnitettynä aseisiinsa kiinteästi
1014) KYLLÄ, TILAAN RIISTA-LEHDEN Valitse tilausjaksosi: kestotilaus 47,95 / vuosi 12 kk (8 numeroa) 55,20 3 kk testitilaus (2 numeroa) 13,80 Tilaus alkaa seuraavasta ilmestyvästä numerosta Nimi Lähiosoite Postinumero ja toimipaikka Kotipuhelin, myös suuntanumero Kestotilausta ei voi lopettaa kesken laskutuskauden. Vastaanottaja maksaa postimaksun Syntymäaika Sähköposti VASTAUSLÄHETYS Sopimus 00300-307 00301 HELSINKI Allekirjoitus (huoltajan, jos alle 18 v.) RIISTA 17. Tilaa KOTIIN KANNETTUNA Voit tilata Riistan myös osoitteesta www.riistalehti.fi tai puhelimitse numerosta 09-827 5556 (arkisin klo
Hyvin monen suosima kaliiperipari metsästyksessä on ,x ja ,x SE. Tarkastelutapoja on paljon, mutta tässä ehkä yksi tyypillisimmistä. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Y leensä kiväärimetsästys Suomessa käsittää aika suurella todennäköisyydellä hirvenmetsästystä ja toisaalta myös pienen ja keskisuuren riistan metsästystä. Sotilastaustasta on aina hyötyä, joskaan se ei ole välttämättömyys. Tässä ajattelutavassa kaliipereita rajoittaa periaatteessa aseiden yleiskäyttövaatimus. Tämä on oikeastaan klassinen esimerkki isomman riistan yleiskaliiperin ja pienemmälle riistalle suunnatun, mutta suurellekin riistalle riittävän kaliiperin yhteispelistä. Nämä kaksi metsästyksen peruslajia poikkeavat toisistaan lähinnä siten, että hirvenmetsästys on selkeästi päiväpainotteisempaa ja periaatteessa ainakaan optiikan suhteen tällöin ei tarvitse olla niin tarkkana, kuin kyttäyspyynnissä tai pienempää riistaa tavoiteltaessa. ASET Y YPPI PARISSA Yleensä lähdetään siitä, että aseparin aseet olisivat mahdollisimman käyttökelpoisia kaikessa mahdollisessa metsästyskäytössä. Tämä tarkoittaa lähinnä sitä, että aseiden ulkoisten mittojen, painon ja erityisominaisuuksien tulisi olla hyvin lähellä peruskivääreitä. Joka tapauksessa olisi hyvä, että pienempään kaliiperiin saisi kohtuudella edullista ja hyvälaatuista patruunaa rataharjoittelua silmälläpitäen. H&H vaatii äärimmäistä huolellisuutta luotivalinnan suhteen, jotta lopputuloksena ei olisi vajaasti osumassa laajeneva luoti, joka hirven kokoisessa riistassa 18 RIISTA. Tällöin on vaikeaa Suomen olosuhteissa suositella mitään muita vaihtoehtoja kuin kaliipereita . Pulttilukon asemaa tässä ajattelutavassa puoltaa varsinkin aseen monipuolisuus, mutta myös tarvittavan laaja kaliiperikirjo siinä tilanteessa, että lähtökohtana on esimerkik- si molempien käytettävien kaliiperien hirvilaillisuusvaatimus. Kyseessä on tällöinkin "pari" jos kiväärit ovat käytettävyydeltään ja ominaisuuksiltaan riittävän lähellä toisiaan. Toisin sanoen molemmilla saavutetaan jotain selkeää etua toiseen kaliiperiin nähden. Hyvin monella "ysikolmosen" kaverina on myös . Winchester Magnum, ,x ja . H&H. Isompi kaliiperi lienee viisainta valita jostain kolmesta perusvarmasta suorittajasta silloin, kun kyseessä on nimenomaan hirvenmetsästyskäyttö. Lisäksi pulttilukkoisuutta puoltavat muutkin asiat kuten esimerkiksi äänettömyys, helppokäyttöisyys, huollettavuus ja tarkkuuspotentiaali. PARIN KALIIPERIT Ensimmäisenä ja tyypillisimpänä lähtökohtana kaliiperivalinnalle suomalaisessa metsästyksessä on hyvin usein se, että kivääriparissa isomman pitää olla riittävän iso suurimmalle pyydettävälle riistalle ja pienemmän on oltava sille laillinen. Periaatteessa pienempi kaliiperi on helpompi valita, koska on vain kourallinen yleisesti käytössä olevia ja riittävän suosittuja kaliipereita, joita kannattaa tähän pienriistan ja keskisuuren riistan metsästyksen ja rataharjoittelun yleiskäyttöön hankkia. Winchester tai .- Springfield ja voidaankin sanoa, että tällöin on usein käynyt niin, että yleiskivääri on saanut hirvenmetsästyksen lisääntyessä isomman kiväärin rinnalleen. Näistä erityisesti . KAHDEN KIVÄÄRIN PATTERI Kaksi kivääriä ei ole vielä kovinkaan riittävä paketti kiväärimiehelle kaikkea kiväärimetsästystä silmälläpitäen, mutta se on varmasti tarvittava kivijalka, jota on hyvä täydentää tarpeen niin vaatiessa. Toisin sanoen tämäntyyppisessä kivääriparissa ei puhuta vielä erikoistyökaluista, vaan lähinnä kaliiperiensa ja tähtäinratkaisujensa puolesta parempaan soveltumiseen käyttötarkoitusalueiden ääripäihin. Normaalitilanteessa meidän olosuhteissamme kyseeseen tulisivat siis tavanomaiset pulttilukkoiset kiväärit, jotka ovat saatavana kahdessa eri kaliiperissa, mutta jotka vastaisivat muilta ominaisuuksilta toisiaan mahdollisimman tarkasti. Tällä tarkoitan lähinnä sitä, että vaikka hirvenmetsästyksessäkin pääosa ampumatilanteista on lähietäisyyksiltä tapahtuvaa toimintaa, on lähes säännönmukaista, että eteen tulee tilanteita, joissa ampuminen pidemmälle etäisyydelle olisi vähintään suotavaa. Henkilökohtaisesti olen myös sitä mieltä, että parin käyttöä mukavoittaa, jos kaliiperit eivät ole liian lähellä toisiaan. Mielestäni ei ole järkevää hankkia esimerkiksi pääasiallista hirvikivääriä kaliiperissa, joka rajoittaisi aseen käyttöä tavallisesti metsästyksessä eteen tulevissa tilanteissa
Aina puhutaan siitä, että metsästäjän pitää harjoitella sillä aseella millä hän pyytää, ja tätä asiaa voi helposti oikoa tällä menettelyllä. Luonnollisesti raja ei ole näin jyrkkä, eli joskus huvittaa käyttää jotain muutakin. Voidaan siis sanoa, että molemmat aseet ovat koko ajan entistä tutumpia, olipa käytössä sitten pieni tai iso puolisko parista. Tällöin olisi hyvä, että hirvimies ei olisi yhden kiväärin varassa. Isomman parin kanssa lähtökoh- tana on kuitenkin dominoivassa asemassa oleva hirvijahti, joka on todellisuutta pintaalallisesti suurimmassa osassa Suomea. Ratkaisu on toimiva ja patruunakustannuksiltaan tämä pari on erittäin edullisessa asemassa muihin keskisytytteisiin kiväärinpatruunoihin verrattuna. jokapäiväisessä perusmetsästyksessä. Syitä moiselle oli entisaikoina runsaasti, mutta yksi tärkeimpiä tekijöitä tuolloin oli pienempien ja yleisempien aseiden matalammat patruunakustannukset, ja monestikin näiden aseiden sotilastausta piti huolen siitä, että patruunat toimivat varmemmin. Sopivalla luodilla patruuna on taas porukan parhaimmistoa. AJATTELU TAVAN TAUSTAA Perinteinen kivääripariajattelu tulee Afrikan safareiden ajoilta, jolloin metsästäjillä oli käytössä yleensä mediumbore tai bigbore -kivääri suurelle riistalle ja ns. Harjoittelun voi hoitaa pienemmällä ja isomman tapoihin tutustumiseksi riittää maltillinen laukausmäärä. Kahden aseen etuina on myös määrätynlainen särkymävara, kun on kyseessä esimerkiksi juuri hirvenmetsästys. (Vasemmalla) .223 Remington ja .308 Win on suosittu ja hyvin tyypillinen kivääripari niillä metsästäjillä joilla harrastus painottuu pienriistaan ja ampumarataharjoitteluun. Isompi vaihtuu jo piakkoin ,x M&W -kaliiperiin ja pienempi muutetaan kahdelle keskenään erilaiselle kiikaritähtäimelle. Viikonloppuna sattuneen aserikon hoitaminen seuraavaksi pyyntiviikonlopuksi kuntoon on usein tiukan takana ja useimmiten tällöin joudutaan turvautumaan laina-aseisiin, jos sellainen jostain on saatavana. Joillakin on käytössä kaksi samaa kaliiperia käyttävää asetta, joiden pääasialliset käyttötarkoitukset on määritetty esimerkiksi toisistaan poikkeavilla tähtäinratkaisuilla tai muilla vastaavalla peruseroavaisuuksilla. PARIN EDU T Kahden samanlaisen kiväärin etuina on kivääreiden käytön mukanaan tuoma käsittelyja ampumatuntuman tuttuus. Suurriista-aseiden patruunat ovat kalliimpia ja sotilastaustaisten kaliiperien patruunat ovat monesti yllättävänkin hyviä suuremmalle riistalle. (Oikealla) Aseisiin enemmän painottavilla metsästäjillä on yleensä tarkemmin eri tarkoituksia varten suunniteltu kalusto, mutta heillekin on hyvin tyypillistä suosia esim. Toimittajalla peruspatruunana tässä virassa on toiminut .300 Holland & Holland ja isomman kaliiperin virkaa toimittaa jatkossa 9,3x68 M&W. ei edesauta eläimen nopeaa kuolemista. Tiedän myös tapauksia, joissa ei voida puhua aseparista siinä mielessä, että kaliiperieroavaisuus täyttyisi. Tällöin sen käyttö voidaan muuttaa kiikarinvaihdolla päiväpyynnistä kyttäyspyyntiin, ja kyttäyspyynnissä voidaan käyttää myös äänenvaimenninta huolehtimatta osumapisteen siirtymisestä, kun kiikarit on kohdistettu kulloiseenkin käyttötarkoitukseen. H&H ja . Samasta syystä jotkut käyttivät niitä isollekin riistalle. Yleensä pari muodostuu siten, että yleiskiväärin lisäksi hankitaan esimerkiksi hirvenmetsästystä varten isompi ase ja pienempi siirretään puhtaasti harjoittelukäyttöön tai vaikkapa kyttäysaseeksi. H&H -kaliiperin kivääreistä. Nykyään tilanne on toinen, mutta toisaalta "vähemmän vakavasti" ajatellen sama. Tämä on luonnollisesti metsästyskäytössä toivottavaa ja suotavaa. On sanomattakin selvää, että ollaan huomattavasti paremmassa tilanteessa jos ase löytyy omasta takaa. MINUN PARINI Minulla on aktiivisesti hirvenmetsästyskäytössä pari, joka vielä tällä hetkellä koostuu . "lihakiväärinä" oli antiloopeille riittävä väline. Jahtikausi on yleensä pitkä ja aseen rikkoutumiseen on aina olemassa mahdollisuus. kahden "hirvikiväärin" käyttöä ns. Pääasiassa metsillä päiväjahdeissa kulkee kuitenkin jompikumpi osapuoli tästä parista. RIISTA 19. Omassa käytössäni kivääriparin käyttö painottuu lähinnä siten, että isompi on mukana sulan maan aikana ja pienempi silloin, kun pääasiallisena kohteena on pienempi riista tai maassa on lunta. Tällöin voisi ajatella aseiden olevan pääasiassa pienen ja keskisuuren riistan pyyntiin, ja mahdollisuus isomman käyttämisestä hirven kokoiselle riistaeläimelle on olemassa, jos sille joskus tulee tarvetta tai jos tarve normaalissakin tilanteessa olisi vain satunnainen. Vieläkin pienemmäksi voidaan mennä, jos listalla ei todellakaan ole mitään riistaa, joka vaatisi isoa kalustoa. (Keskellä) Suomalaisen suurriistapyytäjän peruskaliiperit kahteen eri kivääriin ovat klassisimmillaan .308 Winchester ja 9,3x62. Toisin sanoen hyöty parin toisen osapuolen käytöstä välittyy myös toisen aseen käyttötuntumaan ja päinvastoin. Kukin etenee asiassa makunsa ja tarpeidensa mukaan. Tällöin isompi kivääri voisi olla vaikkapa peuralle sovitettu ase ja pienempi puhtaasti linnuille tai pienpedoille ja ampumaradalle suunnattu laite. Suomalaisittain myös .222 Rem on suosittu pienriistakaliiperi, mutta .223 vie siltä tilaa koko ajan. Remington -kaliipereista koostuva. Winchester ja . ERILAISIA PARISKUNTIA Periaatteessa pienemmistä kivääreistä puhuttaessa asepari voisi olla vaikkapa
Kysymys ei ole kuitenkaan pillien toimimattomuudesta, sillä jokaisella niistä on saatu kontakti kettuun. 20 RIISTA K etun houkuttelu perustuu periaatteessa kolmeen erityyppiseen ääneen, hiiren vikinään, jäniksen kuolinhuutoon ja eri lintulajien hätä-ääntelyyn. Jäniksen huutoa matkivilla pilleillä oppii myös helposti toistamaan kauriin hätähuudon. DVD:T KEHIIN Jäniksen hätähuutoa ei ole monikaan kuullut ja siten pillin ensimmäiset rääkäisyt kuulosta-. Sain kokeiltavaksi viisi erilaista kettupilliä ja otin epärealistisesti tavoitteeksi ampua ketun tai supin jokaisella niistä. VIISI KETTUPILLIÄ, KOLME KETTUA JA SUPI ALOITTELIJAN TUURILLA TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Kettupillejä on markkinoilla lukematon määrä. Aikaa on nyt kulunut useampi kuukausi ja pillityskertoja on siunaantunut melkoisesti, mutta saalista ei niinkään. Koska nämä kaikki äänet antavat ketulle kuvan maittavasta ateriasta, se ei voi vastustaa luonnon kutsua eikä houkuttelun ajankohta ole siten myöskään riippuvainen kiima-ajasta, kuten esimerkiksi hirvieläimillä
Joskus pikkupoikana kymmeniä vuosia sitten juoksin kiinni haavoittuneen jäniksen ja se oli ensimmäinen kerta kun kuulin tämän todella kimeän ja viiltävän äänen. Vaikka pillit matkivat eri jänislajeja ja sävyt ovat hieman toisistaan poikkeavia, ei se näytä kettuja haittaavan. Hetken istuskeltuaan se kääntyi takaisin ja silloin puhalsin Nordikin linnunäänipilliin. Ajoin nopeasti vielä puoli kilometriä kotiin ja kaivoin pikapikaa houkutusvarustuksen mukaan. Ilta alkoi jo hämärtää, kun asetuin asemiin erään luolan suuaukon lähelle ja aloitin houkuttelun. Tästä huolimatta suosittelen aiheesta kertovan filmin hankkimista ja sillä voi sitten ainakin fiilistellä silloin kun ei pääse jahtiin. ERI RIISTALAJEJA Ketun houkuttelua voi harrastaa mainiosti myös muun metsästyksen yhteydessä. Laskelmieni mukaan ketun pitäisi olla seuraavan kallion takana mikäli se oli jatkanut samaan suuntaan kuin sen nähdessäni. Hieman hengästyneenä saavuin kalliolle, jonka päällystä oli hakattu hiljattain. Ehkä huvittavin tapahtuma oli alkusyksystä, kun yritin saada supikoiran houkuteltua ampumaetäisyydelle Nordikin linnun hätähuutoa matkivalla pillillä. Jotenkin tuntui, että jäniksen rääkäisy olisi liikaa, matkaa kun oli enää kuutisenkymmentä metriä. En edes ehtinyt toistaa huutoa, kun vastapäisellä kalliolla jo vilahti punaruskeaa. Vaikka toista kertaa en ole sitä ääntä luonnossa kuullut, on se vieläkin tallentuneena jonkin muistilokeron pohjalla. Olen pyrkinyt pitämään aina jonkun pillin mukana oli kohteena mikä tahansa riista ja usein on tullut mahdollisuus kokeilla ketun houkuttelua esimerkiksi kauriin kyttäyksen yhteydessä, yhden ketun sain kyyhkyjahdin ohessa jne. Hakkuuaukon keskellä oli sopiva kanto ja katajapuska, jotka antoivat näkösuojaa, kun puhalsin ensimmäisen rääkäyksen Johnny Stewartin pilliin. Todellisuudessa voi olla, että kymmentä houkuttelukertaa kohden saadaan tulosta vain kerran tai ei kertaakaan. Houkutusjahtifilmit antavat kuitenkin helposti hieman väärän kuvan, sillä filmillä on tietysti vain onnistuneet tapaukset, epäonnistumisia kun ei juurikaan esiinny. Tämä viRIISTA 21. En tiedä, oliko pillityksessä vikaa vai miksi paikalle ilmaantui kerran metsäkauris ja toisen kerran valkohäntäpeura. Tämä vaikuttaa silloin jossain määrin asevarustukseen, joskus kannattaa pitää mukana kahta asetta tai haulikkorihlaa. Myös varislintuja kettupillin rääkäisy veti hyvin puoleensa. Ensimmäinen houkutuspillillä saatu kettu on mieleenpainuva tapahtuma. vat ehkä turhankin rajuilta. Muutamassa minuutissa ympärilläni hyöri kuusi punarintaa, sitten parveen liittyi kolme tiaista ja kun hetken päästä paikalle ilmestyi vielä mustarastas, ajattelin että tämä supinpyynti saakin tällä erää riittää. ENSIMMÄINEN KETTU Pillityskertoja oli takana jo useita ja aloin jo kuvitella että taitaa olla turhaa hommaa koko houkuttelu. Kettu tuli suoraan kohti, matkaa oli tosin vielä liki metriä. Puolijuoksua lähdin kettua vastaan. Tämän pillin pitäisi olla valmistajan mukaan hyvin tehokas supikoiran pyynnissä. Kettua houkutellessani pääsin tutustumaan myös muihin riistaeläimiin. Hakkuuaukon laitaan tullessaan se kuitenkin muuttui epäluuloiseksi ja pysähtyi pysytellen visusti kuusten suojassa. Eräänä päivänä tullessani töistä näin ketun nousevan peltorinnettä kohti metsää. Helpointa on kuitenkin harjoitella ääntä esimerkiksi DVD:ltä tai mistä tahansa lähteestä ennen kuin aloittaa houkuttelun, näin päästään heti paremmin jyvälle koko hommasta
Koska kontaktia ei syntynyt, päätin kokeilla houkuttelua haaskan yhteydessä, sinne supit ainakin tulisivat. Sen toisesta päästä saadaan jäniksen rääkäisy ja toisesta päästä puhallettaessa voidaan matkia hiiren tai myyrän vikinää. Kaksivärisellä aikaan saatu jäniksen hätähuuto kuuluu varsin kauas. Vasemmalla Nordik Crying Bird, jolla voidaan matkia linnun hätähuutoa, oikealla olevalla pillillä hoituu sekä jäniksen että kauriin hätä-ääntely, minkä lisäksi pillillä voi matkia hiiren tai myyrän vikinää. Uusi viserrys ja ketun paluu tapahtui vielä kahdesti, ennen kuin sopiva rakonen löytyi oksien välistä ja kiväärin luoti löysi kohteensa. Välillä se pysähtyi kuulostelemaan ja uusi vikinä sai sen jälleen etenemään. Vaihdoin varovasti hieman suurempihaulisen patruunan pesään ja kaivoin Buck Gardner Predatorin esiin. Nopea laukaus ja saalistilasto kasvoi yhdellä. Koska aseistuksenani oli vain haulikko, päätin lähteä hiipimään lähemmäksi. Samantyyppisessä tilanteessa Buck Gardner Raspy CottonJackilla homma meni putkeen ja kaveri ampui ketun kiväärillä noin metristä. Kaivoin houkutuspillin esiin ja tällä kertaa Nordik Predatorista päästetty rääkäisy sai ketun huomion osakseen. Jälleen yksi piste houkuttimelle. SUPIKOIRA Supikoiria houkuttelussa ei jostain syystä ole näkynyt lainkaan, vaikka niitä alueella varmasti onkin. Repo muutti välittömästi astetta kulkusuuntaansa ja lähti kohti. Kolmantena iltana sainkin supin näköpiiriin ja pääsin kokeilemaan Nordik Crying Birdiä. Myös tälle pillille piste. KAVERI APUNA Maaston muoto vaikuttaa ensisijaisesti pillityksen kannalta järkevää passipaikkaa haettaessa. Tässä vaiheessa tuulen suunta muuttui lähes vastakkaiseksi aiempaan nähden ja en- nen kuin kettu tuli kaverin hollille, se sai vainun samoin kuin kauriitkin ja tilanne kuivui kokoon saaliiden poistuessa näyttämöltä. Koska kettu pyrkii lähestymään mielellään tuulen alapuolelta, tulisi houkuttelijan asettua siten, että paras näkymä olisi juuri oletettuun ketun tulosuuntaan. Paketin mukana tulee yksi kuminen "vararengas". Johnny Stewart Predator Call matkii jäniksen hätähuutoa. serrys saikin ketun palaamaan, mutta pienen hetken päästä se lähti jälleen. Paljon ennen kuin kauriit olivat ampumaetäisyyden päässä, näkyi niiden takaa liikettä, kettu oli ohittamassa niitä minusta noin metrin päässä, kaverille matkaa oli ehkä vajaa m. Olen houkutellut monesti aivan liian peitteisessä maastossa, jolloin voi käydä niin, että kettu pääsee liian lähelle ja poistuu petoksen havaittuaan pillittäjän tietämättä asiasta mitään. Olin asettunut pellonlaitaan vesakon sisään asemiin odottelemaan kyyhkyjä juomapaikalle. Passipaikan ja houkutuspaikan välimatka oli noin m. Pienen aikaa odoteltuani huomasin ketun itsestäni ehkä metrin päässä ja sen kulkureitti vei viistosti ohitseni kuitenkin haulikonkantaman ulkopuolella. Se otti jopa muutaman askeleen kohti houkuttelua, mutta pyörsi kuitenkin heti takaisin. Passittajien väliä voi olla sata metriä tai enemmän maastosta ja tuulen suunnasta riippuen. Kun repolainen oli vajaassa metrissä, se istahti ja sai samalla passituksen autuaammille jahtimaille. Se muutti kulkusuuntaansa siten, että lähti tulemaan saman ojan vartta, missä istuin piilossa. Nousin peltoaukean laidassa sijaitsevaan hirvitorniin ja kaveri siirtyi noin metrin päähän pellon vastapuolella. Kun tähän lisätään tuuliolot, on usein tilanne melko vaikea. On kuitenkin epävarmaa, tuliko supi pillin houkuttelemana vai oliko se vain matkalla haaskalle, tahtoisin kuitenkin uskoa että houkuttelu oli onnistunut.. Tällä kertaa hiiripuoli tuli käyttöön ja kettu reagoikin siihen heti. Tästä kuitenkin piste houkutuspillille. Olin kaverin kanssa iltakytiksellä pääkohteena metsäkauriit. Pienen ajan kuluttua oli selvää, kumpi kiinnosti enemmän. En ehtinyt kuitenkaan liikahtaa, kun huomasin toisen supin parinkymmenen metrin päässä katselemassa suuntaani. Asemapaikkani oli pienellä kalliokummulla vajaan sadan metrin päässä haaskasta. Miten tämä vaikuttaa kettuun, on vaikea sanoa, mutta ehkäpä se ei enää seuraavalla kerralla olekaan yhtä innostunut tarkistamaan hätähuudon syytä. Buck Gardner Predator Triple Threat Pack sisältää kaksi pilliä ja elektronisen "valmentajan", jota kuuntelemalla voi opetella neljän eri eläimen hätähuutoa. Koska supi oli jo runsaiden antimien ääressä, se ei malttanut jättää haaskaa, vaikka selvästi mieli paloi tarkistamaan kauempaa kuuluvaa ääntelyä. Yksivärinen toimii molemmin päin ja sillä voi matkia sekä jäniksen hätähuutoa että myyrän tai hiiren vikinää. Lisäksi olisi eduksi olla muuta maastoa ylempänä, jolloin ketun on vaikeampi vainuta vihollistaan ja houkuttelijan on helpompi havaita saalis. Piste molemmille pilleille. HAULIKOLLA Seuraava tilanne syntyi puolivahingossa kyyhkyjahdin yhteydessä. Pellolle tulikin pian kauriita, joita kohden kaveri lähti hiipimään pitkin metsänrajaa. Voimakkaalla tuulella en ole toistaiseksi saanut minkäänlaista näyttöä siitä, että houkuttelu olisi tehonnut kettuun. 22 RIISTA Kaksi passimiestä onnistuu usein helpommin kuin yksi, sillä vaikka pillittäjä olisikin epäedullisessa asemassa, saattaa strategisesti oikein sijoitettu kaveri saada ampumatilaisuuden
Tätä on vaikea ellei lähes mahdoton todeta sulan maan aikana, mutta lumikeleillä ketun voi kiertää ja näin houkuttelulle luodaan vankempi pohja. Alueella, missä houkutellaan, tulisi myös olla kettuja. En ole toistaiseksi kokeillut erillistä houkutinta, joka voi olla esimerkiksi tuulessa heiluva karvatupsu, jäniksen nahan palanen tai vaikkapa pehmoeläin. Monissa tapauksissa tällaisesta "bulvaanista" on ollut selkeästi apua. PARAS AIKA EDESSÄ Ketun houkutteluun on paras aika vasta edessä. Todennäköisesti useimmat ketut katsovat tuoreiden ihmisen jälkien olevan suurempi uhka kuin pillin houkutus. Tällä kokemuksella sanoisin että parhaat vuorokaudenajat tuntuvat olevan aamu ja ilta, mutta uskoisin homman kuitenkin so- pivissa olosuhteissa onnistuvan koska hyvänsä. Myös ketun saaliin hankinta on vaikeampaa jolloin houkutuksen teho korostuu. On kuitenkin toivottavaa, että asiat pystytään sopimaan puhumalla ja vaikka kiintiöitä tai alueita jakamalla, uskoisin että kettuja riittää jahdattavaksi kaikille. Usein houkuttelujahti onnistuu paremmin kun metsästäjiä on kaksi. Haulikkorihla sopii hyvin ketun houkutteluun varsinkin silloin, kun maasto on peitteisempää ja samalla metsästetään myös muuta riistaa. HOUKU TTELUN ONNISTUMINEN Tässä vaiheessa on vielä vaikea sanoa mitä kaikkia virheitä on tullut tehtyä ja mitä niistä on opittu. Tuulen suunnasta pitäisi olla selvillä koko ajan ja varsinkin myöhemmin syksyllä, jolloin tuuli muuttaa usein suuntaa lähes käänteiseksi. Houkuttelu on selvästi helpointa kun maassa on lumipeite. Houkuttelupaikalle pitäisi päästä myös ketun tietämättä ja kulkea myös siten, ettei pillin ääntä kohti suunnistavan ketun tarvitse ylittää houkuttelijan kulkemaa reittiä. Ainakin on varmaa, että kettupilli kuuluu jatkossakin jahtivarustukseeni. Viisi kettupilliä Buck Gardner Predator Triple Threat Pack, hinta 49 Maahantuoja: Armoria, www.armoria.fi Nordik Predator & Crying Bird, hinta molemmilla 39 Maahantuoja: Kartanokuva Oy, www.kartanokuva.fi Johnny Stewart Predator Call, hinta 15 Maahantuoja: Midway-Suomi, www.midwaysuomi.com RIISTA 23. Houkutuspilliä kannattaakin pitää aina mukana, sillä kettuun voi törmätä missä hyvänsä jahdissa. Tällöin ketun huomaa helpommin ja maastoesteitä on vähemmän. Tämän on tarkoitus kiinnittää ketun huomio, jotta houkuttelija ei paljastuisi. On kuitenkin selvää, että peitteisessä metsämaastossa ja alkusyksyn korkeissa heinikoissa ja viljapelloilla on turha toivoa menestystä. Metsästysmuotona houkuttelu onkin erittäin jännittävä ja ainakin näin aloittelijan kannalta paljon mielenkiintoisempi kuin moni muu jahtimuoto. Houkuttelupyyntiä on pidetty joissakin piireissä jopa liian tehokkaana ja tämä on aiheuttanut närää ajokoiralla kettua metsästävien keskuudessa. Helpoin tilanne on silloin, kun kettu on jo havaittu ennen kuin houkuttelu on edes alkanut. Houkuttelijalla tulee olla esteetön näkymä mielellään joka suuntaan
Maahantuoja markkinoi usein aseen mukana Masina-Tuotteen Tarkka-pikajalustaa, jossa on reikä ja kierre kahdelle stoppariruuville. Piippu on harvoin täysin vapaasti värähtelevä, vaikka rakenne sen oikein koottuna sallisikin. Nyt ruuveja varten tehtiin kolot aseeseen, mutta tässä tulee huomioida, että pelkät pyöreät upotukset estävät jalustan pikakäytön. Baikalissa etutukin 24. Toinen yleinen epäkohta on laukaisun yletön jäykkyys ja kolmanneksi kiikaria käytettäessä kiinnityskiilasta useimmiten puuttuva rekyylistoppari päästää kiikarin helposti liikkumaan varsinkin suuremmissa kaliipereissa. Toinen keino on jyrsiä kiskon etupäähän sivuilta päin pysäytyskolot, jolloin alkuperäiset kaarevat jyrsinnän lopetuskohdat jäävät pois ja kiskon ehjäksi jäävä etuosa hoitaa rekyylistopparin virkaa. VAPAASTI VÄRÄHTELEVÄ PIIPPU PARANTAA KÄYNTIÄ Piipun vapaata värähtelyä estää kertalaukeavassa aseessa tavallisimmin etutukin kiinnitys ja sitä kautta tuelta ammuttaessa käytetyn tukipisteen kohta. Tämä johtuu siitä, että etumaisen jalan kynnet eivät pysähdy jyrsinnän loppupään kaareen, vaan liike jatkuu eteenpäin. Jos pikajalkaa halutaan hyödyntää, tulee stoppariruuvi(t) lukita kierreliimalla ja aseessa olevat upotukset on tehtävä soikeiksi sivusuunnassa. Lähtökohtaisesti Baikalin piiput ovat yleensä varsin hyväkäyntisiä, mikäli aseen rakenteen muut osatekijät ovat kunnossa. Kokeilujen perusteella jalusta pysyi paikoillaan tässä aseessa jo yhdellä ruuvilla (jalustan mukana tulevia ruuveja on vain yksi), mutta erittäin kovarekyylisillä pat- T älle artikkelille syntyi idea kertalaukauskiväärien vertailussa, jossa Baikalilla jouduttiin ampumaan avotähtäimin, koska rekyylistopparin puute esti silloin kiikarin paikoillaan pysymisen. Jyrsintä päättyy edessä molemmin puolin ulospäin suuntautuvana kaarena ja tämä aiheuttaa myös ongelmia kiikarin kiinnitysjalkojen kanssa, ellei rekyylistopparia ole. Seuraavassa esitetään toimenpiteitä, joilla näitä kolmea epäkohtaa voidaan parantaa joko itse tai asesepän avustuksella. RIISTA ruunoilla molemmat ruuvit kannattaa ottaa käyttöön. Koska se on rakenteellisesti varsin yksinkertainen, on usein huolimatonta toteutusta mahdollista parantaa melko pienin toimenpitein. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI TRIMMAUSTA KIIKARIN KIINNIT YS Kiikarin kiinnityskiila on tavanomainen, noin mm leveä lohenpyrstö, joka on jyrsitty piipun takaosaan. Kun kiikarinjalat pääsevät liikkumaan rekyylissä, tapahtuu ennen pitkää niin, että osumat alkavat siirtyä myös sivusuunnassa. Sadasta metristä kasat olivat kymmenen sentin luokkaa ja myöhemmin, kun tulos ei parannetun kiikariasennuksen jälkeenkään juuri parantunut, otettiin ase maahantuojan myötävaikutuksella lähempään syyniin. Jalkamallista ja jyrsinnän symmetrisyydestä riippuen jyrsinnän lopetuskaari alkaa viedä jalkaa sivulle laukaus laukaukselta siltä puolelta, mistä se tai jalusta antaa ensiksi periksi. Näin menetellen kiikarinjalka asettuu aina samaan kohtaan ja sen saa myös paikoilleen jalustaa kallistamalla pysäytinruuveihin kajoamatta. BAIKAL IZH-18 KALIIPERISSA .30-06 KERTALAUKEAVAN Baikalin kertalaukeavasta kivääristä on edullisuutensa takia tullut erittäin suosittu suomalaisten metsästäjien keskuudessa
Tämä on aivan oikeaoppinen keino, mutta itänaapurimme sepät eivät aina näytä olevan niin tarkkoja touhuissaan, että suunnittelijan visiot toteutuisivat myös käytännössä. Käyttökelpoinen keino on kiilata osa etupäästään irti piipusta esimerkiksi ruuvimeisselin kärjellä ja naputella samanaikaisesti vasaralla kiinnitysraudan runkoa keskeltä piippuun päin. Kiinnitysraudan ja piipun väliin saisi jäädä vähintään millin rako. Etutukin piippukourua joudutaan useimmissa tapauksissa avartamaan. kiinnitys on pyritty pitämään erillään piipusta siten, että sen kiinnityshaka on teräksisessä ulokkeessa eikä suoraan piipussa. Tavallisesti tämä toimenpide parantaa myös yleensä liian tiukan piippukourun sovitusta, mutta nyt oli tarvetta poistaa vielä myös puuta etutukista. Piipun vapaan värähtelyn varmistus vaati siis tässä tapauksessa kaksi toimenpidettä: Etutukin kiinnitysraudan ja piipun välille tulisi jäädä rakoa noin millin verran. Iskuvasaran jousen puristus ja lukitseminen karalle asennusvalmiiksi. RIISTA 25. Näin oli myös esimerkkiaseessamme, jossa kyseisen osan etupää painoi hyvin voimakkaasti piipun alapintaa. Kiinnitysrauta on erittäin vahvaa ja joustavaa terästä, joten sen vääntäminen irti piipusta ei onnistu aivan helposti. Kiinnitysraudan taivutuksen toimivuuden voi kokeilla esimerkiksi siten, että asettaa kiväärin ampumaasentoon tuelle ilman etutukkia. Useimmissa tapauksissa tämä kiinnityskisko on asennettu siten, että se on kiinni piipussa. Tukipiste sijoitetaan kiinnitysraudan etupään kohdalle ja katsotaan, ettei rauta taivu kiinni piippuun aseen painosta. Näin rauta saadaan taipumaan ja pysymään irti piipusta
Siitä voi huoletta napsaista ainakin mm pois, jolloin laukaisu on jo huomattavasti inhimillisempi. Jousen karoineen saa kammettua melko helposti irti iskuvasarasta vaikkapa pienellä ruuvimeisselillä. Toisella teetettynäkään työn hinnan ei pitäisi muodostua ylivoimaiseksi esteeksi.. Jousen pituus vapaana on noin mm. ennen muutoksia kasat olivat luokkaa mm. Hjorth Ab Muut kaliiperit: .22WMR, .222 Rem, .223Rem, 5,6x50R, 7x57R, 7x65R, 7,62x39, .308Win, 7,62x53R, 7,62x54R, 9x53R ja 9,3x74R Kun ase on teknisesti kunnossa, voidaan myös karua ulkokuorta parantaa lähemmäs omia mieltymyksiä; jo puuosien uudelleen muotoilu ja pinnoitus saa ihmeitä aikaan. Kuvassa on käytetty pientä alumiinipuristinta, johon on tehty poraamalla kolo vastaavia jousioperaatioita varten. Ero on siis huomattava. Hommaa helpottamaan jousen karaan on tehty reikä, johon jousi saadaan lukittua puristuksen jälkeen sopivalla piikillä asennuksen ajaksi. Yksi kasa ammuttiin Winchesterin Silvertipillä ( mm), Lapuan Naturalis LR:llä ( mm) ja itseladatulla Barnes TSX:llä ( mm), joilla kaikilla päästiin mm:n tuntumaan. Jousen lyhennystä varten perä on irrotettava. Näyttääkin siltä, että huonoiten käyvät patruunat hyötyivät suhteessa eniten muutoksista ja paremmin käyvät vähemmän. Se ei kuitenkaan kuulu tämän artikkelin piiriin, joten pallo jää aseen omistajalle. Näin menetellen korjaaminen pysyy paremmin hallinnassa ja säästyy ylimääräiseltä työltä. Näin jalustan saa käännettyä paikoilleen kallistamalla. Toinen keino on jyrsiä kiskon etupäähän kuvan mukaiset kolot. Iskuvasaran tulee olla edessä eli lauenneena. Tässä käsitellyt muutokset ovat joka tapauksessa suhteellisen vaivattomia verrattuna niistä saatavaan hyötyyn, joten toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä. Mikäli jalustaa halutaan käyttää pikairrotettavana, tulee reikiä leventää sivusuunnassa ja stoppariruuvi(t) lukita esimerkiksi kierreliimalla. Ennen etutukin kiinnityksen muokkausta Remingtonilla saadut kasat vaihtelivat mm välillä, muutoksen jälkeen mm. Laukaisua ei yleensä kannata ruveta heti uutena liikaa korjailemaan, vaan vasta pienen käytön jälkeen, kunhan osat ensin hieman hioutuvat keskenään. etutukin kiinnitysraudan vääntämisen ja etutukissa olevan piippukourun reilun avartamisen siten, että puun ja piipun väliin jäi vajaan millin rako. LAUKAISUN KEVENNYS Tässä neuvotaan laukaisun keventäminen vain iskuvasaran jousta lyhentämällä, mikä on turvallisin tapa kajota laukaisuun. Ongelma on lähinnä jousen puristaminen ja asennus takaisin paikoilleen. Näin kiskon etuosa toimii rekyylistopparina. Ennen muutostöitä paras Remington UMC:llä saatu kasa oli 95 mm, jälkeen 38 mm. Muutostöiden dramaattisin vaikutus näkyy kuvissa osumakuvioista, joissa on Remingtonin UMC-patruunalla ammutut parhaat kasat ennen ja jälkeen muutosten. Baikalin iskuvasaran jousi on erittäin jäykkä, ilmeisesti alkuperämaan nallit ovat niin huonoja syttymään tai niissä on niin paksu kuori, ettei tavanomainen iskuvoima riitä. Takaisin asennus onkin jo vaikeampaa ja siihen tarvitaan apuvälineitä. Näin eri latauksilla osumakuvioiden vaihtelut tasoittuivat siten, että jos ennen muutok26 RIISTA sia kasojen kokovaihtelu edellä mainittujen latausten välillä oli noin mm, oli sama lukema muutosten jälkeen enää mm! VÄHÄLLÄ VAIVALLA Baikal IZH-18MH Valmistaja: Izhevsky Mekhanichesky Zavod, Venäjä Kaliiperi: .30-06 Springfield Pituus: 1005 mm Paino: 3,0 kg Piipun pituus 600 mm (23 5/8") Vetopituus 365 mm Hinta: 315 euroa Maahantuoja: Oy K. KOEAMMUNTA MUU TOSTÖIDEN JÄLKEEN Tarkka-pikajalassa on paikat kahdelle ruuville, pakettiin kuuluu kuitenkin vain yksi
IKUINEN RIITA HIRVIKALIIPEREIS ATTIMETSÄSTÄJÄN VALINTA REMINGTON M700 ABG AMM LAIN TULKINNANVARAISUUS HIRVEÄ HAULIKOLLA METSÄSTYS ORYX kaliberit 222 Rem 3,6 g 223 Rem 3,6 g 22-250 Rem 3,6 g 220 Swift 3,6 g 6XC 6,5 g 243 Win 6,5 g 6,5x55 10,1 g 270 Win 9,7 g 270 WSM 9,7 g 7x57 R 10,1 g 7x57 10,1 g 7x65 R 10,1 g 280 Rem 10,1 g 7x64 10,1 g 7 mm Rem Mag 10,1 g 7,5x55 Swiss 11,7 g 308 Win 11,7 g 30-06 11,7 g 30-06 13,0 g 300 WSM 11,7 g 308 Norma Mag 11,7 g 300 Win Mag 11,7 g 300 Win Mag 13,0 g 8x57 JRS 12,7 g 8x57 JS 12,7 g 338 Win Mag 14,9 g 358 Norma Mag 16,2 g 9,3x57 15,0 g 9,3x62 15,0 g 9,3x62 18,5 g 9,3x62 21,1 g 9,3x74R 18,5 g 375 H&H Mag 19,4 g 6 Te oit stiv taja PAL.VKO 2008-51 6 414887 JAKTMATCH EDULLISET JA TARKAT LINTU- JA HARJOITUSPATRUUNAT. Myynti: alan liikkeet www.ukpallas.fi. LAHJO ITSEÄSI FIREN VERKKOKAUPASSA 45 ERI HIRVILUO ILUSSA IA TIA RASITUSVERTA AL SUOM AIN ETS EN M ÄSTY SLEHT I 2 6 / 2008 6,90 4/ 2008 SUOM ALAI NEN MET SÄ K anadan- 08 2 / 20 STYS 6 / 2008 IHANHIHDISSA JA saaliit Suur a Ruotsin pelloilt HAULIKKORIHLAT VERTAILUSSA Fretit avuksi kaniinijahtiin 7 / 2008 6,90 PA L.V KO 200 87 4148 KARK N LI.35 WHELESÄST EENÄ MET N ET VERTAILY A K USSKO en klassikoidVÄLIN NE PUNAPIAH TÄHTÄIM JSTE APU LLIN VHAULIKY 0 V TIR DEN kädenvääntöISJÄÄN TOMIAHAWK 140O HIREDUOSTAETTUTKÄYTTÖALUMMEHKYSM H IO RIISTALINT M MAHA MAHAW E INA TOVTERTOKURPP T ALIARVN KUTSU MET IMIT R IS URP ETS LEH KURPP TAJA A MU Ä L TOKURPPA MN S AFRIK INEN ÄSTYSKA TAUT I V PEURS MITTA VALKOHÄNTÄN METAN ASSA HOUK VERI U ÄLLE II IPU E TIILI METOLIN TYS O AJO RA UTTE KUULO MIN PORT LE SA LLE KROK MONIP SÄS TI RII RVIP KORV EN NIILIN KOIRA mäyräkoiralla ESS STA PÄÄT A IR 08006 710 EDOT IENPUIHINN P K OO UUKx62 LO9,3KANTAvsKUNTÄJÄN T KANALINTUJAHTI a seisovalla koirall 6 710640-080 PAL.VKO 2008-45 6 414887 HAU V LIK Pää ERT ll A hauekkäisp I liko iipp t esitt ely -08 04 GPS 710640-0807 08007 106405 PA L.V KO 20 106405 40-0 802 0800 1 05 1064 7106 OTTAV 6 4148 87 1064 05 08 -3 1 0800 4 640 7 / 2008 8-18 N LU AK TÄ KIJA HTÄIME IN MAT EN KAST A TA ISO VAI PIENI
Kaikki varikset, harakat, riistan roippeet, roskakalat ja kalan perkeet päätyvät houkuttelumateriaaliksi sitä mukaa kun niitä tulee. Tämänkertaisen artikkelin kuvitus saattaa antaa hieman harhaanjohtavan kuvan haaskapyynnin tuloksellisuudesta. Yhden yön pienpetoennätykseni on kuusi supikoiraa ja kaksi kettua. Mitään isoa houkutinta ei siis kannata värkätä ennen kuin ilmat viilenevät alle viiden asteen. Lukijan on hyvä huomioida, että minulla homma toimii parhaimmin näin, mutta varmasti joitakin asioita voi tehdä toisinkin. MUU TAMA SANA RUOKINNASTA Eläinten houkuttelu kyttäyspaikan ampumasektoriin kannattaa aloittaa hyvissä ajoin. Jokaiseen kauteen, etenkin kevättalvelle on osunut aina joku huippuyökin, eli vähintään viisi pienpetoa samalle kyttäykselle. Itse aloitan pienpetojen houkuttelun kyttäyspaikoille elokuulla. Toki pyynti on oikein toteutettuna hyvin tehokasta, mutta nollakeikkoja ja "yhden elukan öitä" on valtaosa istunnoista. KYTTÄYSJAHTI KÄYTÄNNÖSSÄ TEKSTI JA KUVAT: ERNO LINDROOS U 28 RIISTA sko hommaan tulee kuitenkin säilyttää. Näin menetellen pienpedot oppivat tuntemaan mielenkiintoisen alueen, josta saa silloin tällöin pientä purtavaa ja kutkuttavia hajuja. Seuraavassa kerron omasta metsästystavastani. Kaikki houkuttelumateriaali kannattaa tässä vaiheessa heitellä ohuelti isommalle alueelle, näin ne kuivahtavat nopeasti, eikä houkuttelu mene kärpästoukkien kasvatteluksi. Monissa haaskapyyntiä koskevissa artikkeleissa neuvotaan kaivamaan maahan roipetta ja asettamaan siitä torvi maan pinnalle tuomaan hajut houkuttelemaan pienpetoja.
Kaikki turhat äänet kannattaa siis karsia pois jo kopille mennessä, sillä muuten on todennäköistä, että muutama tilanne menee kauden mittaan sivu suun. Mietitäänpä asiaa hieman omalta kohdalta ja kuvitellaan itsellemme mojova nälkä: menisittekö itse nakkikioskille, jossa saisi vain haistella vai sellaiselle jossa saa saman tien höyrymakkaran ja hampurilaisen. Muuta on aivan turha itselleen uskotella. Pyrin menemään peurakytikselle tuntia ennen hämärän tuloa ja olen yleensä kahdeksaan asti. Hyvä konsti on esimerkiksi pyhittää yksi reppu kokonaan kyttäyshommiin ja pitää siellä aina kaikki tarvittavat varusteet. Haaskan koon ei tarvitse välttämättä olla iso, mutta siinä pitää olla aina jotain suuhun pistettävää silloin, kun eläimet paikalla käyvät. Uskon, että pelkän hajun perässä ei säännöllistä liikettä haaskalle synny. Jos ruokinnalla/haaskalla näkyy aina siellä käydessä tuoreita merkkejä ruokailijoista ja kyttäyksellä ei mitään, tekee metsästäjä joitakin asioita systemaattisesti väärin. Näihin kuuluu mm. Tämän vuoksi ilmojen jäähdyttyä vien yleensä kerralla muutaman kymmenen kiloa roipetta varsinaiseksi haaskaksi. Ovia ei pidä paiskoa, vaan poimia nopeasti reppu ja pyssy pykälään ja painaa ovet kiinni niin hiljaa kuin mahdollista. En tee kovin usein myöhäisempiä kyttäyksiä etenkään arkena, koska peura työllistää ainakin pari tuntia kaadosta ennen kuin pääsee nukkumaan. Saaliseläimiä voi olla hyvin lähellä kyttäyspaikkaa tai peräti ruokailemassa kyttäyspaikalle mentäessä kellonajasta riippumatta. Nopein peurakyttäykseni on kestänyt vain noin sekuntia kyttäykselle menosta. Eläin tai eläimethän ovat tulossa syömään, eivätkä ole haRIISTA 29. Joka viikko lisäystä en jouda viemään, mutta kun roipetta on kunnolla, siitä leviää tuoksuja ympäristöön tarvittava määrä. On aivan uskomatonta, miten ihan käden ulottuvilta voi hukata pimeydessä esimerkiksi katselukiikarit silloin, kun ne pitäisi nopeasti saada käsiinsä sektoriin ilmaantuneen pisteen lajimääritystä varten. Tämän vuoksi näen järkevimpänä pitää pienpetohaaskan maan pinnalla. Mikään ei ole tympeämpää, kuin huomata panosten olevan edelleen eteisen pöydällä, kun itse on kyttäyskopissa kaikkien muiden valmisteluiden ollessa muuten valmiina. Peurojen houkuttelu ruokinnalla kannattaa aloittaa omenoilla sitä mukaa, kun niitä putoilee maahan. Tämä on niitä asioita, joiden takia uskon monien aloittelijoiden turhautuvan tyhjän pyyntiin. Tuolloin napsautin välittömästi toisen vasan nurin ja samalla täytin lupakiintiön. Toimintaa helpottaa paljon, jos pitää tiettyjä tarvikkeita aina tietyssä paikassa, jolloin ne löytyvät pimeässä rutiininomaisesti. TOIMINTA ERI RIISTATILANTEISSA VALKOHÄNTÄPEURA Lumettomana aikana en suosittele peuran kyttäysmetsästystä, ellei ole mahdollisuutta kutsua asiansa osaavaa jäljittävää koiraa apuun tarvittaessa. Viimeistään kunnon lumisade antaa yleensä alkusysäyksen peuran käynnille ruokinnalla. SÄÄSTÄ töönsä. Ilmojen viilettyä kannattaa ruokinnalle viedä kipossa viljaa ja juureksia maasta. Luonnollisesti ennen kyttäykselle lähtöä kannattaa tutkia keli, tuulen suunta ja valaistuksen riittävyys. kopin lämmittäminen sekä katselukiikareiden ja muiden varusteiden asettaminen paikoilleen ja käden ulottuville. Peurat liikkuvat kyllä pitkin yötä ja aamuhämy on myös kuumaa aikaa. Näin etenkin sen vuoksi, että pyydän pienpetoja vain riistanhoidollisin perustein, eli en ota nahkoja talteen, kun niillä ei ole nykyään mitään arvoa. Varsinkin uudella ruokinnalla kannattaa houkuttelu aloittaa hyvissä ajoin, jotta eläimet osaavat paikalle talven koittaessa. Tuorerehupaalinkin voi viedä, mutta huomionarvoista on, että heinän tulisi olla siinä hyvälaatuista alkukauden satoa. Uskon kuitenkin jokaisen huhtikuulla pyydetyn kettuja supinaaraan tarkoittavan yhtä pienpetopentuetta vähemmän kyseisellä alueella. KY TTÄYKSELLE MENO Edellytykset onnistuneelle jahdille luodaan jo kotoa lähdettäessä. Mikäli kettukanta olisi harva, saisi se olla minulta kokonaan rauhassa. Kyttäysaseissa käytettäviä patruunoita, samoin kuin esimerkiksi tulitikkujakin on parem- Kun kyttäyskoppi on paikoillaan täysin varusteltuna ja ruokinnalla tai haaskalla on säännöllistä liikennettä, on jahtiin lähtö mukavaa. Niin, uskoisin asian tulleen selväksi. Perhonsitojatkaan eivät ole enää aikoihin halunneet ottaa ketunhäntiä käyt- Ajettaessa kyttäyspaikalle kannattaa aina muistaa ajella viimeiset tienpätkät mahdollisimman rauhallisesti ja pysäköidä auto ilman turhia kaasutteluja. pi laittaa johonkin repun sivutaskuun varmuusvarasto. Kun peura saapuu pellolle, tulee metsästäjän aina pitää pää kylmänä. Nopein saalis haaskapyynnissä on tullut alle vartissa kopille menosta. Omalla kohdalla olen todennut tuon aivan turhaksi hommaksi. Juuri muu kuin makoisa hedelmä ei alkusyksystä peuralle kelpaakaan. Olin värkkäämässä tulia kamiinaan, kun satuin vilkaisemaan huurtuneeseen ikkunaan ja erotin sen läpi tumman hahmon liikkuvan pellolla. Joskus olen jopa onnistunut menemään niin hiljaa kopille, että olen päässyt yllättämään ruokailevan eläimen. Itse panostan eniten pienpetojen kevätpyyntiin, eli maalis- ja huhtikuu ovat tärkeimmät pyyntikuukaudet itselleni. Suosittelen kunnon panostusta juuri parhaimpiin keleihin, eli jos jo kotona voi todeta tuulen käyvän epäsuotuisesti kyttyypaikalle, vesisateen alkavan tai muuta vastaavaa, on parempi keskittyä johonkin muuhun. Ampumaluukun aukaistuani näin ketun menevän haaskalle, minkä jälkeen asetin "viisseiskan" asemiin ja ammuin. Kopille saavuttua on siis ensimmäisenä ladattava ase ja sen jälkeen tehtävä kaikki muut valmistelut. Alkuaikoina kävin kyttäämässä kelillä kuin kelillä, mutta tämä johti lähinnä tyhjiin passituksiin. Tällöin ei siis ymmärretä, kuinka hyvin äänet kuuluvat luonnossa, etenkin kuulaalla pakkassäällä. Lähdettäessä kannattaa varmistaa, että kaikki varusteet ovat mukana. Ajettaessa kyttäyspaikalle kannattaa aina muistaa ajella viimeiset tienpätkät mahdollisimman rauhallisesti ja pysäköidä auto ilman turhia kaasutteluja. Jos heinä ei ole priimaa, järsivät paalia vain rusakot. En ehtinyt edes kunnolla istua, kun emä ja tuplavasat tulivat vauhdilla viljakipolle. Tätä asiaa ei voi korostaa liikaa. Tässä vaiheessa ei ole mitään syytä hätäilyyn
Jälkiä ei pidä missään nimessä sotkea, vaan kulkea niiden sivussa. Jos saaliiksi sopiva on paikalla, voidaan eläinten liikkuessa avata ampumaluukku, laittaa ase asemiin ja jäädään odottamaan tilaisuutta riistalaukaukselle. Haavakkoa ei pimeässä metsässä oteta juoksemalla kiinni, eli sen on parempi antaa rauhoittua. Jos kierros ei tuo tolkkua asiaan, isonnetaan rinkiä, kunnes jäljet löytyvät. Valitettavasti en ole koskaan ottanut aikaa siitä kuinka kauan peurat keskimäärin ruokailevat, mutta kovin pahasti en puhu palturia kun sanon eläinten ruokailevan useimmiten minuuttia, kunnes jatkavat matkaa. Usein pimeässä käy niin, että suuliekki sokaisee metsästäjän, eikä metsästäjällä ole mitään tietoa, mitä toisessa päässä tapahtuu. Sitten kuljetaan kaadolle ja aloitetaan riistan käsittely. Kuitenkin on usein käynyt myös niin, ettei verijälkiä löydy ollenkaan. Se on mielestäni suositeltavin paikka ampua. Jos paikalla ei ole ammuttavia yksilöitä, ihaillaan eläimiä ja toivotaan sopivan ilmaantuvan paikalle myöhemmin. Useimmiten keuhko-osumasta on verta pakojäljillä runsaasti ja yleensä eläinkin on näköpiirissä kumossa, mikäli pelto on vähänkään isompi. Peurakyttyyllä tutkitaan siis ensin katselukiikareilla, onko sektoriin ilmaantunut saaliiksi sopivaa yksilöä. Nyt siis kuljetaan siihen kohtaan, missä eläin oli ammuttaessa. Saaliseläimen kääntäessä kylkensä ammutaan paikoillaan olevan eläimen lavan takalinjaan keuhkolaukaus. Haavakot ovat joka tapauksessa oikein toimittaessa äärimmäisen harvinaisia kyttäysmetsästyksessä, koska pääsääntöisesti ampumaetäisyydet ovat lyhyitä ja osuma pyritään sijoittamaan lavalle tai sen takalinjaan paikoillaan olevaan eläimeen. Aikuinen eläin puolestaan voi mennä satakin metriä, mutta löytyy aina jäljen päästä. Eläin on todennäköisesti hengiltä lähellä ja keuhkolaukauksesta veri on valunut 30 RIISTA Eläimen epäillessä jotain ei tarvita isoakaan liikettä ikkunassa tai vaatteiden kahinaa, niin häntä nousee pystyyn ja eläin pakenee paikalta. rintaonteloon, joten ensiaskeleet priimalaatuisen lihan suhteen on otettu. Toisaalta jos kaikesta huolellisuudesta huolimatta metsässä on haavakko, ei hötkyily ainakaan paranna tilannetta. Sitten asetan otsalampun päähän, laitan puukon taskuun ja suuntaan pellolle. Tällaisesta laukauksesta vasa saattaa joskus harvoin tippua paikoilleenkin, mutta yleensä tuupertuu noin metrin etäisyydelle. Mitä lähempänä eläin tai eläimet ovat, sen paremmin nämä ohjeet pitävät paikkansa. Silloin kun eläin pysähtyy kuuntelemaan tai pureskelee ruokaa pää pystyssä, metsästäjä ei saa räpäyttää edes silmiään. Eläimen epäillessä jotain ei tarvita isoakaan liikettä ikkunassa tai vaatteiden kahinaa, niin häntä nousee pystyyn ja eläin pakenee paikalta. Koska eläin juoksee osuman jälkeen hetken aikaa, tulee lavan lihasten väliin vertymää, mutta se on kalvoissa lihasten välissä, eikä sillä ole mitään tekemistä lihahävikin kanssa. vainneet mitään uhkaa jos ne olisivat, eivät ne tulisi pellolle ensinkään. Kun liipaisinta on puristettu ja luoti lähetetty matkaan, tulee koettaa seurata, mihin suuntaan eläin lähtee osuman jälkeen juoksemaan. Eli silloin kun eläin tulee ruokailemaan, voi metsästäjä ihan rauhassa seurata eläintä katseellaan ja selvittää kiikareilla, millaisesta yksilöstä on kyse. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole mitään kiirettä. Kuljetaan siis noin viidentoista metrin säteellä ampumapaikasta kierros siten, että pyritään kulkemaan mahdollisimman ehjää hankea koko ajan. Silloin kun eläin syö kuono maassa, voi metsästäjä varovaisesti liikutella itseään. Jos ruokinnalla on käynyt paljon eläimiä, kannattaa suosiolla ruveta tekemään kierrosta ampumapaikan ympäri. Lavat jäävät ehjiksi, eli lihahävikkiä ei tule ollenkaan kylkilihoissa lihahävikki on olematonta. Nyrkkisäännöt ovat seuraavat: silloin kun eläin liikkuu, voi metsästäjäkin varovaisesti liikutella itseään. Riistalaukauksen jälkeen pakkaan kyttäyskamppeet kasaan ja nostan ne kopin nurkalle poislähtöä varten. Silloin kun eläimen pakosuunnasta ei ole mitään käsitystä, tutkitaan onko ampumapaikalta pakojälkiä. Näin ei turhaan jätetä mahdollisesti peuroja karkottavia hajuja pellolle.. Huomaa, että ammuttu eläin kannattaa vetää kokonaisena kunnolla pois ruokintapellolta ennen suolistamista
Välillä kuulee jonkun nähneen pellon reunassa ketun ja jättäneen sen ampumatta, koska odotti ketun tulevan haaskalle. Tämä on seurausta siitä, että eläimet liikkuvat vasta silloin, kun yöpakkanen on kovettanut hangen pinnan. Tietenkin ampumisvalmisteluja tehdään vain ketun liikkuessa. Joissakin tapauksissa supiparin eloonjäänyt puolisko säikähtää laukausta sen verran, että se juoksee ampumasektorin ulkopuolelle. SUPIKOIRA Omilla kyttäyspaikoillani supikoirat tulevat haaskalle hyvin suurella varmuudella kello ::. Itse teen niin, että niin kauan kuin eläin lähestyy, annan sen tulla aina sadan metrin etäisyydelle asti, jonka jälkeen ruuti palaa heti eläimen pysähtyessä sopivasti. Itse olen ampunut kettuja . Kun kettu siis tulee sektoriin ampumaetäisyydelle, valmistaudutaan heti riistalaukaukseen. Supikoira on käyttäytymisensä ansiosta monella tapaa kiitollinen pyydettävä haaskapyytäjälle. Tunnin päästä tämä kettu sitten tulikin haaskalle ja kertoja sai sen ammuttua. Kokemuksen syvällä rintaäänellä neuvoisinkin, että kettuun tulee käyttää heti ensimmäinen tarjolla oleva tilanne, sillä toista ei välttämättä tarjoudu. . Jos kettu ei tunnu pysähtyvän, auttaa tähän yleensä hiljainen vihellys. Näin siitä huolimatta, että lähimmät pesät ovat vain muutaman sadan metrin päässä. En yhtäkkiä muista koskaan käyneen niin, että supikoira sektoriin ilmaannuttuaan ei olisikaan tullut haaskalle. Kettu ei haaskalla useinkaan ihmettele kovin pitkään. . Kevättalvella on hyvä huomata, että haaska saattaa vaikuttaa päivällä tarkistettaessa aivan koskemattomalta ja jälkiä paikalla ei näy ollenkaan. Aivan alkusyksystä supit tulevat usein heti hämärän tullen, mutta etenkin maalis- ja huhtikuussa riittää, kun on varttia vaille kymmenen kyttäyspaikalla. Nopeimmat visiitit ovat olleet alle minuutin, vaikkei eläimellä varmasti ole metsästäjästä mitään tietoa. Ensinnäkin ne hyödyntävät haaskaa huomattavasti uskollisemmin kuin ketut. Samoin käy yleensä muutenkin, jos supista ampuu kokonaan ohi. Talvella kun etelässäkin oli kovempi talvi tammikuusta huhtikuun alkuun asti, niin silloin myös ketut hyödynsivät haaskaa kunnolla. Kettu on syy- tä ampua välittömästi kun se tarjoaa siihen tilaisuuden. Kun supikoira tai -pariskunta tulee näköpiiriin, on niiden hyvä antaa tulla haaskalle asti, kun ne kerran ovat tulossa. Toisekseen ne tulevat vuodenvaihteen jälkeen miltei sataprosenttisella varmuudella aina pareittain ja ne ovat ihailtavan pariuskollisia. Kolmanneksi kun supipariskunnasta ampuu toisen, toinen jää useimmiten pää pystyssä ihmettelemään mitä tapahtui, joko paikoilleen tai sitten se juoksee muutaman metrin päähän ja jää kuuntelemaan. Alkuaikoina tein usein sen virheen, että odotin ketun tulevan haaskalle syömään, enkä toiminut heti kun eläin oli jo optiikan ja ampumataidon puolesta ammuttavissa. joka tunnille suhteellisen tasaisesti. Välillä saattaa mennä puolikin tuntia, ennen kuin siippa seuraa puolisonsa jälkiä haaskalle, mutta tämä on oman kokemukseni mukaan melko harvinaista. Tämä tuon aiemmin kerrotun vuoksi, eli kun toisen on ampunut, saattaa toinen ottaa pienen spurtin ja jäädä paikoilleen ihmettelemään, mitä tapahtui. Luonnollisesti eniten . Kuten olen jo aiemminkin kertonut, kokemukseni mukaan ketut tulevat useimmiten vain kiertelemään haaskaa ja korkeintaan hieman tonkivat sitä. On vaikea sanoa kuinka kauan tätä ihmettelyä jatkuisi, koska en ole malttanut koskaan odotella kuin juuri sen verran mitä latausliike, tähtäys ja liipaisimen puserrus on kestänyt. Jos kettu ei selkeästi osoita lähestymisen merkkejä tai lopettaa lähestymisen ja alkaa siirtyä poispäin, ammun heti sen pysähtyessä. Olen vakuuttunut, että sama elukka ei samalla seudulla kauaa vanhene. RIISTA 31. Tässä vaiheessa on tunnustettava, että en ole koskaan kauaa tutkinut supin käyttäytymistä haaskalla, vaan olen kyllä ampunut aina, kun hyvä ampumatilaisuus on tarjoutunut ja aion toimia näin vastaisuudessakin. KETTU Kettujen kulkuajoista kuulee välillä hyvinkin tarkkoja kellon aikoja. välille mutta se johtuu vain siitä, että tuo on itselleni yleisin kyttäysaika. Käyttäytyminen on varmaankin erilaista pohjoisessa missä on kunnolla pakkasta ja lunta ja sitä myöten ravinnonhankinta ketuille hankalampaa. Tällöin tulee metsästäjän olla aivan ääneti, sillä supikoirapariskunnan side on niin vahva, että oman kokemukseni mukaan pariskunnan toinen osapuoli tulee tunnin sisään etsimään puolisoaan, mikäli se ei saa merkkejä ulkopuolisesta uhasta. Väitän, että jos ketun olisi ampunut sinne pellon reunaan, niin haaskalle olisi saanut ampua toisen. Huomattavaa on, että pariskunnat eivät aina kulje aivan nipussa. Olen opetellut ampumaan käyttämälläni kiväärillä tarkasti metriin asti ja jos en olisi, niin monta kettua olisi tässä vuosien varrella jäänyt juoksemaan
Huomasin ketun noin metrin päässä sektorin vasemmassa reunassa. Kuu valaisi tienoota parhaimmalla mahdollisella tavalla, joten näkyväisyys tulisi olemaan erinomainen. Ensi yrittämällä en saanut eläintä ristikkoon vaan jouduin etsi- 32. Parhaana kyttyysaaliinani pidän 25.2.2005 saamaani viittä kettua. KAUDEN ALOITUS Tänä vuonna pienpetokyttäykseni sai mieluisan alun. Mielessäni harmittelin ketun ilmaantumista näin lähelle. Se kulki noin asteen kulmassa ja tähtäsin eläintä lavan taakse, kuitenkin hieman ylös, koska näin läheltä luoti osuisi pari senttiä tähtäyspisteen alapuolelle. Pakkasta oli muutaRIISTA ma aste ja maahan oli satanut vähäinen lumiriite. Kettu kulki ripeästi vasemmalle, jolloin avasin varovasti ampumaluukun ja työnsin aseen ampuma- luukkuun samalla kun seurasin ketun kulkua. Tutut rutiinit menneiltä vuosilta kyttäykselle menosta varusteiden säätöön asti toistuivat. Osa tapahtumista oli jopa allekirjoittaneelle uusia ja ennen kokemattomia. TEKSTI: ERNO LINDROOS I lmojen jäähdyttyä riittävästi päätin hakea kunnon mällin kalanperkeitä varsinaiseksi haaskaksi. Kettu ei tiennyt minusta mitään kun se kääntyi kulkemaan suoraan poispäin kohti haaskaa. Toisella paikalla kalanperkeitä oli levitelty laajalti ja niitä oli lisäksi kanniskeltu metsänreunaan kuusien alle. Pari päivää myöhemmin kävin katsomassa merkkejä mahdollisista ruokavieraista. Toisaalta olin muutenkin aivan varma ruokavieraista, koska olin jo elokuulta asti käynyt käsittelemässä saaliiksi saadut riistalinnut kyseisillä paikoilla. Puolen tunnin päästä kiikaroin pellolle. Toisellakin paikkaa oli samansuuntaisia merkkejä. Suuliekki välähti hieman ja en voinut olla varma, että osuinko kettuun. Etäisyyttä siihen on vain kolmenkymmenen metrin verran. Kettua oli miltei mahdoton huomata paljaalla silmällä kaurasängen seasta. Täten oli varmaa, että joku supikoira jo paikalla kävi varislintujen lisäksi. Kettu kuunteli ja katseli tarkkaavaisesti eteensä. Heti kun kettu pysähtyi, puristin luodin matkaan. Siirryin kunnolla aseen taakse ja etsin ketun ristikkoon. Tein tämän kauden ensimmäisen haaskakyttäyksen ... Kahden illan kyttäys tuotti harvinaisen runsaan saaliin ja mielenkiintoisia tapahtumia. Nämä roippeet katosivat parempiin suihin sitä mukaa kun niitä haaskoille jätettiin. Asetin kiikarit ja muut tavarat totutuille paikoille, niin ettei kyttäyksen aikana tarvitsisi keskittyä kuin itse asiaan. TOIMINTA ALKAA Noin kymmentä vaille yhdeksän hätkähdän ketun ilmaantuessa oikealta sektoriin
Taisi olla ensimmäi- Vajaa kaksi tuntia peltoa kiikaroituani erotin tumman täplän pellon oikeassa kulmassa noin kolmensadan metrin päässä. Seuraavana iltana olin päättänyt tehdä vastaavan kyttäyksen toiselle haaskalleni. lopetin kyttäyksen. Supi kuitenkin tuli ojan yli haaskapellon puolelle, mutta kulki edelleen poispäin metsään. Sain ketun ristikkoon ja siirsin jälleen ristikon osoittamaan keskelle lapaa. Uros on tippunut suoraan jalansijoilleen ja onnistumisen tunne levisi rintaan. Todennäköisesti ketun veren tuoksu kummastutti sitä. Niskani väsyivät hankalaan asen- toon kun jouduin pitämään päätä aivan kiinni ikkunassa nähdäkseni supin. Hetken kiikaroituani olin varma, että täplä oli liikkunut. Oli täydenkuun aika, mutta taivas pilvessä. Mietin, että olisiko sillä kaveri mukanaan, koska syksyisin niitä kulkee yksikseenkin. Kolme kettua ja supi löytyivät ampumapaikoilta. Eläimestä näkyi näin ollen vain yläosa. Kettu lähestyi vielä hieman, mutta sitten se kääntyi astetta ja lähti kulkemaan oikealle. Laukauksen suuliekki välähti taas sen verran, etten ole täysin varma mitä vastaanottavassa päässä tapahtui. Otsalamppu oli unohtunut kotiin, joten marssin heikossa kuun valossa pellolle. Ketun käytöksestä ei ollut havaittavissa mitään kiinnostusta haaskalle tuloa kohtaan. Supin olisi pitänyt tulla haaskan suuntaan parikymmentä metriä ennen kuin olisin pystynyt ampumaan. Hommahan alkoi sujua... TOINEN AALTO Tässä vaiheessa aloin odotella supeja tulevaksi haaskalle. Eläin luultavasti vaistosi, että kaikki ei ollut kunnossa. Nostin kiikarit silmille ja huomasin ketun kulkevan oikealta vasemmalle noin sadan metrin etäisyydellä. Ketun liikkuessa laitoin aseen asemiin. Kävelin peltoa ristiin rastiin mutten nähnyt jälkeäkään ketusta. Lumethan sulivat päivällä, eli valkoinen väri hieman epäilytti. Puoli kahdentoista maissa ilmaantui jälleen vasempaan sektoriin musta piste. Kettu oli vielä hyvin sektorissa kun se vihdoin pysähtyi. Upea saalis, mutta pummi jäi kirvelemään ikävästi. Latasin aseen nopeasti uudelleen ja nappasin katselukiikarit silmille. Ihmettelin tämän supin käytöstä, koska ne eivät yleensä välitä vaikka haaskalle olisi jo ammuttu muita petoja. Heti kun kettu pysähtyi puristin liipaisinta. Ase lepäsi tuella ja pidin ristikkoa keskellä ketun lapaa. Mietin, että oliko kyseessä eläin vai olkikasa. Asetin aseen luukusta ja käänsin sen niin vasempaan kuin mahdollista. Tähtäsin keskelle lapaa ja jäykistin itseni kunnon pitoon ja puristin luodin matkaan jolloin kettu tipahti paikoilleen. Vajaa kaksi tuntia peltoa kiikaroituani erotin tumman täplän pellon oikeassa kulmassa noin kolmensadan metrin päässä. Laukaus lähti kuin varkain, eli juuri niin kuin pitääkin, mutta vaikutti siltä kuin musta piste olisi singahtanut pellolla. Vihdoin se lähti liikkeelle, mutta ei tullut ampumasektoriin vaan lähti kulkemaan peltoja erottavan ojan vartta pois päin. Heti kun kettu pysähtyi, ammuin sitä lavan yläosaan ja kettu romahti paikoilleen. Minuutit kuluivat, mutta supi vain olla kökötti paikoillaan. tutkin sektorin viimeisen kerran ja aivan vasemmalla, viereisellä kyntöpellolla, oli supi katselemassa haaskan suuntaan. Nostin kiikarit silmille ja luulin ensin eläimen olevan supi mutta eläimen lähtiessä liikkeelle yllätyin kun kiikarissa olikin kettu! Tilanne kehittyi kuten edellinenkin paitsi, että kettu kulki enemmän vasemmalle jossa kauran sänki oli korkeampaa. Tajusin voivani ampua aivan metsänreunaan mikäli supi ei muuttaisi kurssiaan. Supi sai jalat alleen ja lähti juoksemaan suoraan koppia kohden! Odotin sen pysähtyvän, mutta supi oli eri mieltä ja meni menojaan. Eipä ole tällaista kauden avausta kettujen kanssa ennen ollutkaan! Mieltä kuitenkin kaihersi se, että milloin supit olisivat liikkeellä. Noin minuuttia ennen puolta yötä huomasin tumman hahmon liikkuvan sektorissa. Kellon näyttäessä . Nostin kiikarit silmille ja näin supin haistelevan ilmaa nokka pystyssä. Kettu kulki haaskan ohi ja katseli peltoaukealle jolloin sain ketun ristikkoon ja napsautín tähtäimestä valopisteen päälle. Laitoin aseen valmiiksi ampuma-aukkoon ja etsin ketun ristikkoon. Ammuinko ohi. Asento oli hankala mutta uskoin onnistuvani. Haravoin peltoa, mutta mitään liikettä ei näkynyt. Napsautin valopisteen päälle, keskityin ja laukaisin aseen. Jostain kumman syystä en meinannut löytää kettua ristikkoon ja jouduin pariin kertaan paikallistamaan eläimen katselukiikareilla ennen kuin löysin sen tähtäinkiikariin. Matkaa oli nyt alle kaksisataa mutta varmasti yli sataviisikymmentä metriä. Mietin, että oliko kyseessä eläin vai olkikasa. mään sen sijainnin katselukiikareilla. Supin liikkuessa tein ampumavalmistelut ja etsin sen ristikkoon. Supi pysähtyi tässä vaiheessa kyljittäin ja ammuin välittömästi tiputtaen supin paikoilleen. Kun tilanne alkoi vaikuttaa synkimmältä, huomasin valkoisen täplän parin metrin päässä. Viiden minuutin päästä tallasin miltei naarasketun päälle. Parin illan kyttäysjahti oli mahtava alku haaskapyynnille kaudelle -. RIISTA 33. Muutaman minuutin päästä se lähti määrätietoisesti kalakasaa kohden. Pikku hiljaa eläin tuli lähemmäs ja huomasin katselevani kettua. Sillä hetkellä olin varma, että toinenkin laukaus olisi osunut varmasti. Tässä vaiheessa oli jäljellä kaksikymmentä minuuttia päättämääni kyttäyksen lopetusajankohtaan. Myöhemmässä tarkastelussa osoittautui, että laukaus oli selvä pummi. Päivällä kävin katsomassa haaskan ja kalakasan ympärille oli jälkensä jättänyt muutama supi, jotka tulisivat varmasti tänä yönä uudelleen haaskalle. Samalla kettu kääntyi kyljittäin, jolloin etäisyyttä siihen oli noin seitsemänkymmentä metriä. Matkaa oli hyvinkin parisataa metriä, joka on etäisyytenä juuri niillä rajoilla, että voisin ampua. Kello . Se ei edes vilkuillut haaskan suuntaan. Kyseessä olikin ketun hännänpää. Olin mielestäni aikalailla sillä kohdalla missä kettu oli viime tilanteessa. Kello . Ainakaan mitään liikettä ei näkynyt. tumma hahmo ilmaantui suurin piirtein samaan kohtaan kuin edellinen kettu. Yhtäkkiä supi veti henkeä ja lähti kiertämään kalakasaa vasemmalta. Supi tuli ampumasektoriin niin, että sain sen ristikkoon ampumamatkan ollessa yli sata metriä. Tiedän, että sänki kyllä kätkisi saaliin, joten mikäli laukaus onnistui, ei saalista olisi voinut nähdä. Hetken kiikaroituani olin varma, että täplä oli liikkunut. nen supi koko kyttäysurallani joka pummin jälkeen juoksi yhtä kyytiä yli sadanviidenkymmenen metrin matkan aukeata! Pakkasin tavarat kasaan ja menin kopista ulos
Ensimmäisenä on huomioitava paikallinen lainsäädäntö ja sen jälkeen on oltava rehellinen itselleen ja valittava ase, jolla oikeasti pystyy ampumaan. AFRIKKA JA REVOLVERI OSA 2 Edellisessä numerossa kerroin kokemuksiani Etelä-Afrikan jahtireissustani ja sivusin hieman käyttämiäni välineitä. Mukaan reissuun lähti läpeensä tuttu Smith & Wesson M revolveri. Itselleni aseen valinta oli helppo. Tällä kertaa kerron näistä valinnoistani tarkemmin. TEKSTI: TERO KUITUNEN M etsästäjän tärkein varuste on ase, ja kun ollaan lähdössä Afrikkaan saakka, kannattaa aseen valintaan käyttää runsaastikin aikaa. Sen rekyyli ei tunnu enää miltään ja olen oppinut tuntemaan aseen oikut ja luonteenpiirteet. 34 RIISTA. Jos valitaan ase, joka rankaisee ampujaa liikaa, ei sillä tule harjoiteltua riittävästi ja myös kovassa tilanteessa rekyylikammo saa keskittymisen herpaantumaan. Tämä varmuus on seurausta siitä, että olen ampunut aseella paljon. Totuus kuitenkin on, että teho vaikuttaa myös ampumasuoritukseen. Magnum, jossa on riittävästi puhtia hieman isommankin eläimen kaatamiseen ja lisäksi tiesin osuvani sillä riittävällä varmuudella. Lyhyiden aseiden puolella on nykyään saatavana hyvinkin tehokkaita aseita, jotka voivat houkutella kokematonta. Sen kaliiperi on
siluettimalli, jonka piippu on toistakymmentä tuumaa pitkä. Jos olisin ostanut aseen kyseistä reissua ajatellen, olisi piipun pituudeksi tullut jotain tuuman väliltä. Hiemankin varjossa seisovan eläimen erottaminen vaati turhan paljon tutkailua. Optiikka on tähtäyshetkellä kaukana silmästä ja käytännön syyt rajoittavat linssien kokoa. Voisi helposti kuvitella, että pitkästä piipusta saavutettaisiin revolverissa etua, mutta käytännössä paras valinta jahtihommiin olisi tuumaa lyhyempi ase. Syyt ovat yksinkertaiset: lyhytpiippuinen on kevyempi kantaa mukana ja myös piippuaika on lyhyempi. Kiväärimetsästäjät RIISTA 35. Sovimme sepän kanssa, että hän asentaa revolverin päälle picatinny-kiskon. Kyseessä on ns. Näin jälkeenpäin valintani oli tietyllä tapaa kompromissi, mutta se osoittautui onnistuneeksi. Ainoa kiikariasennuksessa havaittu ongelma oli ruuvien löystyminen, mutta koska se ilmeni jo kotimaassa, saatiin se korjattua ja kokeiltua hyvissä ajoin. Toinen moitteen aihe oli kiikarin huono kontrasti. Kiinnityksestä saatiin luja, eikä aseen kestävyyskään kärsinyt. Vaikka avotähtäimillä ampuminen olisi se "oikea" tapa käsiaseella metsästettäessä, en antanut tällaiselle oppinäkemykselle paljoakaan painoa. Näin avotähtäimet säilyivät nopeasti käyttöön otettavana varajärjestelmänä, jos vaikka kävisi niin, että kiikari sanoo sopimuksensa irti kesken reissun. Seppä porasi reiät paksuseinäiseen piippuun ja ohut yläsilta jätettiin koskemattomaksi. Landen Custom Guns -asesepänliikkeeseen. Kiskoksi valikoitui malli, joka sallii avotähtäimillä ampumisen. vyys. TÄHTÄIN Jos päätyy asentamaan revolveriin kiikaritähtäimen, on sillä syytä ampua määrällisesti riittävän paljon ennen H-hetkeä. Optiikka joutuu kohtuullisen kovaan kouluun rekyylin riepotellessa sitä, joten kovalla käytöllä saadaan jo etukäteen todettua kiikarin kestä- Nykyään on saatavana metsästysrevolvereita, joissa kiikarinkiinnitysmahdollisuus on valmiina. Sen näkökenttä on käyttämälläni kakkossuurennoksellakin pieni, joten kohteen löytäminen nopeasti ei ole helppoa. Itse en kokenut tätä ongelmaksi, koska aseen kahvakulma on niin tuttu, että ase suuntautuu likimain oikein jo pelkästään tuntoaistin avustamana. Tässä tapauksessa optiikan kestävyys oli jo moneen kertaan todettu hyväksi, joten siitä ei tarvinnut olla huolissaan. Jälkimmäinen tarkoittaa sitä, että luoti viettää piipussa lyhyemmän aikaa ja ampujalla on siten vähemmän aikaa pilata laukaus. Lisäksi ristikon pitää olla selvästi erottuva. Kehotan silti ottamaan kaikki tarvittavat työkalut mukaan matkalle, omalla kohdallani se tarkoitti Leatherman-tyyppistä yleistyökalua ja muutamaa laadukasta kuusiokoloavainta. Toki avotähtäinten käyttäminen houkutteli, mutta koska olin lähdössä tällaiseen jahtiin ensimmäistä kertaa, päätin asennuttaa aseen päälle kiikaritähtäimen. Revolverin päälle asennettiin Bushnellin kertaa suurentava pistoolikiikari, joka oli jo aiemmin saanut kovaa kyytiä erinäisten revolverien koeammunnoissa. Pistoolikiikaria hankkivan metsästäjän kannattaa kiinnittää tähän erityistä huomiota. On myös syytä todeta, että kapea näkökenttä on tavallinen ilmiö pistoolikiikareissa. Afrikkalaiset riistaeläimet ovat kohtuullisen sitkeitä ja niillä on paha tapa juoksuttaa jahtimiehiä haavoitettuina. Ulkonäöllisesti ratkaisu ei ehkä ole kaikkein tyylikkäin, mutta omasta mielestäni se sopii Smitikkaan hienosti. Asennuskohta ja kiikarin jalat valittiin siten, että aseen virittämiseen on tilaa. Kaliiperi todennäköisesti pysyisi samana. OP TIIKKAA VAI EI. Päädyin tähän kiinnitystapaan, koska se on erittäin käytännöllinen: sopivia renkaita ja muita kiinnitysmahdollisuuksia löytyy lukemattomia ja lisäksi kyseinen kisko mahdollistaa avotähtäinten käyttämisen. Bushnellin ristikolla pärjäsi mainiosti, jos kohde oli kirkkaassa päivänvalossa, mutta pusikon varjoissa lymyilevän eläimen kylkeä vasten ristikon hienolankainen keskiosa näkyi vain juuri ja juuri. PATRUUNAT Kun tähtäinasia oli saatu kuntoon, alkoi armoton juoksu latauspuristimen ja ampumaradan välillä. Jos tämän jahtimuodon harrastamiseen olisi mahdollisuuksia enemmän, hankkisin kuitenkin metsästykseen suunnitellun revolverin. Vanhassa Smith & Wessonissa sellaista ei kuitenkaan ollut, ja niinpä siihen asennutettiin picatinny-kisko. Juoksemista olisi tullut enemmänkin, jos sopivaa koeammuttavaa olisi ollut saatavilla laajemmin. Kiikaritähtäimen käyttäminen lyhyessä aseessa oli jo tuttua, joten tiesin kokemuksesta sen parantavan osumatodennäköisyyttä melkoisesti. Tämä mahdollisuus ei houkutellut lainkaan, joten ase lähetettiin J.J. Jahdissa Bushnell ajoi asiansa, mutta myös se korvattaisiin toisella, jos jahtiin pääsisi useammin
Oikealla tarkkuudestaan tunnettu Hornady XTP: vaipallinen reikäpääluoti, joka laajenee nopeasti. Hornady XTP ennen ja jälkeen käytön. Vasemmalla Remingtonin luoti, joka ei tarkkuutensa puolesta kelvannut käyttöön. Syy on ymmärrettävä: käsiaseiden patruunat, joissa luoti on reikäpäinen tai muutoin osumassa laajeneva, ovat Suomessa "erityisen vaarallisia" ja tarvitsevat erityisen luvan. Hihna tuntui kuitenkin ty- 36 RIISTA. Virallisesti Etelä-Afrikkaan saa viedä vain tehdaspatruunoita, nekin avaamattomissa tehtaan laatikoissa. Perillä varotoimenpiteeni osoittautui viisaaksi, koska pro hunterit melko suoraviivaisesti suosittelivat jättämään lyijyluodit matkasta. Kuula kaivettiin esiin vastakkaisen puolen nahan alta, joten läpäisyä oli riittävästi. Luoti oli mennyt läpi molemmista keuhkoista ja eläin löytyi noin sadan metrin päästä. Jos kohteena ovat suuremmat tai jopa vaaralliset eläimet, näkisin että vaihtoehtoja revolverihommissa on vain yksi: kova ja mahdollisimman raskas lyijyluoti ja sille vauhtia niin paljon kuin uskallusta löytyy. Ampumaratakäyttöön olin aiemmin ladannut ohjearvot huomattavastikin ylittäviä patruunoita, mutta otin varman päälle. Nyt se sienettyi kohtuullisen hyvin, mutta vaippa irtosi lyijysydämestä. Luodin olisi syytä olla XTP:tä kestävämpi, eli vähintään vaippa pitää olla kiinnitetty sydämeen. Magnum -tehdaspatruunoita tuntunut olevan saatavana. Koska kyseistä lupaa ei ole läheskään kaikilla käsiaseampujilla, ei näille patruunoille löydy suurta kysyntää. Kovalla lyijymurikalla läpäisyä olisi taatusti tarpeeksi ja luodin tylppä kärki tekisi riittävän haavakanavan suuremmankin eläimen kaatamiseksi. Niippauksen tekeminen maltillisemmaksi oli ratkaisu, jolla osumatarkkuus saatiin kohdalleen. Maailmalla revolvereissakin käytetään metsästyksellistä kantohihnaa, aivan kiväärien tapaan. Niin, Etelä-Afrikan viranomaiset eivät muuten olleet vähääkään kiinnostuneita patruunoistani. KOTELO Kiikarilla varustettu revolverini on kookas kapistus, minkä vuoksi mietin hetken kantolaitetta. XTP:n sopivuudesta jahtiluodiksi voidaan siten olla monta mieltä. valmistin yhteensä vain patruunaa, jotka varmasti riittäisivät. Muutoin läpäisyä ei kerta kaikkiaan saada aikaan tarpeeksi. Lataamisessa olin korostetun huolellinen jokaisessa vaiheessa ja tarkkailin tulosta kriittisesti. eivät edes tajua, kuinka onnekkaassa asemassa he ovat patruunahuollollisesti. Luoti osui luuhun, joka rikkoi kärjen ontelon, joten luoti ei laajentunut. Sen teho perustuu suureen otsapinta-alaan ja painavana riittävään läpäisyyn. Keskellä tyypillinen valinta; massiivinen, kovasta seoksesta valmistettu lyijyluoti, joka ei laajene osumassa. No, tottahan sekin on. Kokemuksien perusteella tämän kokoisille riistaeläimille laajeneva luoti voisi sittenkin olla hyvä valinta. XTP vaikutti heistä paljon paremmalta vaihtoehdolta. Eläin on kuollut". Luoti kohtasi heti ensimmäisenä suuren luun, joka rikkoi luodin kärjen, eikä se auennut tarkoitetulla tavalla. Matkaa varten latasin molemmilla luodeilla patruunoita valikoituihin hylsyihin. Kun kritisoin luotivalintaa pro hunterille, hän totesi yksikantaan: "Hyvä luoti. En oikein luottanut reikäpäisen XTP:n toimivuuteen, vaikka amerikkalaiset hehkuttavat sen toimivuutta mm. Keskimmäinen luoti on kaivettu gnun ruhosta. Ensimmäisellä ratakäynnillä mukana oli myös Remingtonin reikäpääluodilla ladattuja pat- ruunoita, mutta koska ne eivät käyneet edes siedettävästi, jätin ne kokonaan pois kuvioista. Luodin aiheuttama kudosvaurio gnun keuhoissa oli kuitenkin riittävä. Tilanteesta johtuen päätin ottaa pienen riskin. Käynti oli hyvä ja kaikki ruuti paloi odotetusti. Koska tehdaspatruunoita ei ollut helposti saatavana, päätin tehdä käytettävät patruunat itse. Topi-antilooppia ammuin lavan taakse, jolloin luoti aukesi pehmytkudoksessa. Valikoin erän hylsyjä, joihin minulla oli olemassa vastaavan merkkiset patruunarasiat. Aloittelijana en halunnut olla vastahankaan, vaikka mielessäni pohdinkin valinnan oikeellisuutta. Gnussa luoti osui juuri haluttuun kohtaan, eli lapaan. Ottaessani yhteyttä pariin maahantuojaan, ei metsästyksen sopivia . Käytännöstä tiesin, että N:n taulukkomaksimissa on niin paljon turvavaraa, että Afrikan helteet eivät nostaisi painetasoa vaaralliseksi. peurajahdeissa. Otin varastostani Hornady XTP ( gr / , g) ja Cast Performance ( gr/, g) -luoteja ja tein ensimmäiset patruunaerät. Latausohje oli yksinkertainen: maksimilataus Vihtavuoren N:ä ja kova niippaus uraan. Vaivannäkö ei ollut kohtuuton, koska Revolverin metsästysluoteja. Cast Performancen lyijyluodilla tarkkuus ei vastannut odotuksia ja siksi latasin muutaman erän miedommalla latauksella ja erilaisella niippauksella. Olin ajatellut käyttää jahdissa Cast Performancen kovaa lättänokkaista lyijyluotia ja XTP:t latasin mukaan vain varmuuden vuoksi. Jo heti ensimmäisellä kerralla todettiin, että XTP-lataus oli valmis. Kokemuksien perusteella minun olisi ehkä kannattanut pitää pääni, koska XTP osoittautui liian heikkorakenteiseksi. Oikealla topi-antiloopin kaatanut luoti, jossa vaippa on irronnut lyijystä. Jäljistä päätellen luoti on kulkenut ruhon läpi kulma edellä
Jälkimmäistä ajattelutapaa noudattavien pykälän tuijottajien mielestä on parempi, jos päällä on vaikkapa punainen liivi ja sen alla vihreä vaate (siis käsien väritys on edelleen vihreä) kuin takki, jossa on huomio-oranssit paneelit ylävartalossa. Heille "punainen tai 38 RIISTA oranssinpunainen" tarkoitaa sitä, että vaatteessa ei saisi olla muuta väriä. Pykälät kuntoon PUNAISTA PÄÄLLE, TAI ORANSSINPUNAISTA... ...ELI MITEN VÄÄRIN ASIAT VOIDAANKAAN YMMÄRTÄÄ Metsästyslaissa on pykälä joka on hyvä ajatukseltaan, mutta jonka sanamuoto on saanut pykälänviilaajat tekemään omia johtopäätöksiään käytettävien asusteiden sallituista värityksistä ja muistakin varusteisiin liittyvistä ratkaisuista. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ A sia on niin vähäpätöisen oloinen, että sillä ei luulisi olevan merkitystä. Tähän ajattelutapaan kuuluu, että lakitekstistä ei huomioida sanaa "samantapaista". Toiset näkevät asian siten, että vaatteen pitää olla yksivärinen. Pykälä itsessään kuuluu seuraavasti: Metsästysasetus ../ § Hirvieläinten metsästyksessä käytettävät varusteet Kuusipeuran, saksanhirven, japaninpeuran, hirven, valkohäntäpeuran ja metsäpeuran metsästyksessä metsästykseen osallistuvien on käytettävä selvästi näkyvää punaista tai oranssinpunaista päähinettä tai päähineen suojusta sekä väriltään samantapaista liiviä, takkia tai muuta vastaavaa vaatetta. Heidän mielestään on oikeellista pitää päällään tummanpunaista vaatetta, joka hämärässä näyttää mustalta, mutta he ovat valmiita kieltämään näkyvämmän vaatteen, koska heidän mielestään metsästysasetuksen § on tulkittavissa siten, että nämä eivät olisi sallittuja.. Pykälän väärin tulkitsevat eivät suinkaan löydy tällä kertaa ainoastaan viranomaisista vaan huomattavasti lähempää, eli omista metsästysseuroistamme! Ongelmana joillekin tuntuvat olevan eritoten risukuviota sisällään pitävät huomiooranssin värit ja päähineen värityksen toteutustapa. Tätä pykälää voidaan pitää varsinaisena kiusantekopykälänä, jota hirviporukoiden alemmuuskompleksista kärsivät käyttävät halveksumiaan asioita vastaan. Toiset näkevät pykälän siten, että hirvieläinten metsästyksessä metsästäjän näkyminen on kaiken a ja o. Ensimmäinen täyttää lain kirjaimen ja jälkimmäinen ei, mutta ilman värin määrittelyä on mahdotonta sanoa, että kumpi ratkaisu näkyy paremmin. "Häh!?! Siis eihän se sitten ole enää punainen tai oranssinpunainen jos siinä on mustia kuvioita välissä".. MÄÄRITTELYKYSYMYS Lakia kirjoitettaessa pitäisi aina pyrkiä siihen, että se jättäisi mahdollisimman vähän tulkinnanvaraa. Mutta niin vain on porukkaa, jotka saavat tähän pykälään nojaten tehtyä toisista rikollisia ja toisista oikeellisesti ajattelevia. Tämä samantapainen saattaisi tarkoittaa vaikkapa väritystä, jossa päävärinä on huomio-oranssi ja seassa esimerkiksi mustaa risukuviota. Tämän on ajateltu parhaiten hoituvan siten, että käytössä on päähine ja vaate, joissa on punaista tai oranssinpunaista väriä
Lisäksi moni osavaltio määrittää erikseen sen, että onko värin oltava "solid" eli yksivärinen vai ei. Tämä ei siis missään nimessä tarkoittaisi sitä, että kaikki metsästäjät pyrkisivät jättämään vapauden koittaessa huomiovärin käyttämättä. Hänen näkemyksensä mukaan "oranssinpunainen tai punainen väri" pitäisi tulkita siten, että jos kyseinen väri on vallitseva ja vaate näkyy hyvin, on väritys oikea. Toisin sanoen näkyvyys on kaikki kaikessa, ei liian pitkälle viety pykälän tulkinta, jolla ei ole mitään merkitystä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on monessa osavaltiossa määrätty oranssin värin käytöstä siten, että sekä värin aallonpituus (yleensä välillä - nm), että tarvittava värin pinta-ala (esimerkiksi neliötuumaa vyötärön yläpuolella) on määritetty. On sanomattakin selvää, että nykyään onneksi vallitsevaksi väriksi luonnostaan tullut Blaze Orange tai Hunters Orange on metsässä kaikkein parhaiten näkyvä väri. Haastattelemani poliisimies intoutui irvailemaan tämäntyyppistä nipottamista ja tuumasi, että tässä yhteydessä varmastikin olisi paikallaan myös määrittää päähine, etteivät kaikenlaiset reuhkat täyttäisi määritelmää... Lisäksi väriä ei monessakaan osavaltiossa tarvitse käyttää kun metsästetään nostetulta lavalta, jolloin metsästäjän korkeus maanpinnasta on vähintään - jalkaa (noin - , metriä). Paremminkin käytäntö tulisi määräytymään siten, että oikeat asiat korostuisivat. Kyseisessä lainkohdassa on kyse turvallisuudesta ja jos tätä ei kyseenalaisteta, niin on aivan sama, että onko päähineen punainen tai oranssinpunainen väritys "päähineen suojus" tai vaihtoehtoisesti "kahdeksalla" hakaneulalla päähineen kiertävä hyvin näkyvä leveä nauha. Niin viranomaisista kuin maallikoistakin. Päähineessä tulee olla vastaavaa väriä siten, että se on nähtävissä edestä, takaa ja sivuilta. Hänen suorasanainen kommenttinsa oli, että jos tällaista nipottamista lain kirjaimen kanssa esiintyy, niin kyse on lähinnä siitä, että hankalia ihmisiä löytyy joka lähtöön. Väriä tulee kuitenkin käyttää näille paikoille mentäessä tai niiltä poistuttaessa." ...TAI MONIMU TKAISEMMIN Alaskassa käytössä oleva tapa, eli "vahva suositus" voisi meilläkin olla se toimivin ratkaisu. Miehiä on todellakin joka lähtöön. Vaatteessa tulee olla merkintä värin aallonpituudesta ja merkintä siitä, että ylittääkö vaatteen värin pinta-ala määritel- lyn minimitason. Sanamuoto voisi olla vaikkapa seuraava: "Vaatteen värin aallonpituus tulee olla nm ja värin pinta alan tulee olla vähintään , m². Väriä tulee käyttää johdetussa seuruemetsästyksessä. Silloin kun värillä on väliä, sitä myös käytettäisiin, mutta toisaalla sen käyttämiseen ei olisi pakkoa silloin kun sillä ei ole mitään merkitystä. POLIISIN TULKINNAT Tämän pykälän virhetulkinnat alkoivat ärsyttää minua niin vahvasti, että soittaa rimpautin metsästysasioista vastaavalle poliisille ja kysyin hänen näkemystään asiasta. Suomen olosuhteissa voisi toimia parhaiten sellainen lähestymistapa, että määritettäisiin asusteissa lantiolinjan yläpuolella olevan värin kokonaismäärä neliösentteinä ja vaatevalmistajat ja maahantuojat saisivat merkitä vaatteisiinsa sen, että täyttävätkö ne tätä määritelmää vai ei. Olisi todellakin toivottavaa, että kiusanteon sijaan metsästysturvallisuudesta huolta kantavat tahot keskittyisivät siihen, että metsästäjien näkyvyys olisi taattu tulipa tämä lakipykälä tulkittua miten hyvänsä. RIISTA 39. Ulkomailta voitaisiin ottaa esimerkki siihen, että miten määrittelykysymyksiltä ja vääriltä tulkinnoilta voitaisiin välttyä. Tällöin asia olisi varsin yksiselitteinen ja tulkinnanvaraa ei olisi. Monessa osavaltiossa värin käyttöpakko koskee vain tiettyjä metsästysmuotoja ja yleensä värien käyttöä ei vaadita kiväärikauden ulkopuolella. Esimerkiksi Alaskassa värien käytöstä ei taas ole säädetty lainkaan lailla, mutta niiden käyttöä suositellaan vakavasti. Sen sijaan lavalle eli "standille" menemistä ja tulemista pidetään eri asiana ja siinä yhteydessä väri saatetaan vaatia. Väriä ei tarvitse käyttää metsästyksessä joka tapahtuu yli kolmen metrin korkeuteen sijoitetuilta passipaikoilta tai näkösuojatuista tai umpinaisista rakenteista. Värin tulee sijoittua vaatteessa siten, että se on nähtävissä edestä, takaa ja sivuilta. Samaten värin aallonpituus tulisi määritellä lakiin. Suomessahan punaista tai oranssinpunaista pitää käyttää vaikka olisi kyttäyskopin sisällä ja väri ei kopista johtuen näkyisi mihinkään. YKSINKERTAISEMMIN... Yleisesti monessakin osavaltiossa on sääntö, jonka mukaan väriä ei tarvita jos esimerkiksi metsästetään suljetusta tilasta, kuten kyttäyskoppi tai muu vastaava tila, joka on suojattu kauttaaltaan näkymiseltä
Oikeita apuvälineitä käyttämällä liikahtaa hirvenruho tienlaitaan vaativammankin maaston takaa, vaikka yhden miehen voimin. 40 RIISTA O ulujoen Eräseurassa hirvisyksy on lähtenyt käyntiin perinteisen kiireisissä merkeissä. Oululaisseurassa onkin käytetty nelivetomönkijää saaliin kuljetuksessa apuna jo -luvun alusta alkaen. Vetolevy on ahkiota parempi siinä mielessä, että Mönkijä on verraton apuväline kaatuneen hirven vetotehtävissä. Kaatuneen hirven vetämisen lisäksi mönkijä on koettu hyödylliseksi myös seuran talkootöissä, joihin kuuluu muun mu-. Erityisen toimivana Nykänen pitää seuran käytössä olevaa Puuru-vetolevyä. - Tähän mennessä ollaan saatu kaadettua aikuista ja vasaa. Hirviä on löytynyt metsästä oikein mukavasti, kiitos hyvin toimineiden korien, kertoo seuran aktiiveihin lukeutuva Seppo Nykänen. Nykäsen seurassa hirvenvetoon käytetään tavallisimmin ahkiota tai vetolevyä, joiden avulla ruho saadaan kuljetettua tienvarteen. Kahdeksaan seurueeseen jaetulla seuralla on tänä syksynä luvat hirven kaatoon. Nykänen on paitsi kokenut hirvimies, myös pitkänlinjan mönkijäharrastaja. NYKÄNEN AJOSILLAT KÄYTÖSSÄ assa riistapeltojen hoitaminen ja nuolukivien vieminen metsään. - Mönkijä on tarpeen varsinkin nykyään, kun kaatomäärät ovat kasvaneet. - Ahkiota ja levyä käytetään niissä paikoissa, mihin peräkärryn kanssa ei pääse. Ennen päivä oli pulkassa, kun hirvi oli nurin, mutta nykyisin saatetaan nylkyvajaan kuskata neljäkin hirveä saman päivän aikana. Käytäntö on jalostanut vetohommiin myös sopivat apuvälineet. HIRVEN VEDOSSA MÖNKIJÄLLÄ TEKSTI: OLLI AUTONEN KUVAT: OLLI AUTONEN JA SEPPO T
Seppo Nykäsen mukaan hirvenvetotehtävistä selviää käytännössä kaikilla markkinoilla olevilla laitteilla, sillä vetovastus ei perässä ole kovin suuri. - Käytännössä hirvi tulee metsästä millä tahansa nelivetomönkijällä, varsinkin kun apuna käytetään ahkiota tai vetolevyä. Vetoalustan käyttäminen on ehdotonta, sillä muutoin hirvenliha pääsee vertymään ja arvokas talja vaurioitumaan. Perinteisestä metsämaastosta hirveä voi kuitenkin lähteä hakemaan ilman rengaspäivitystä. - Ajosiltojen ansiosta hirvi pystytään tuomaan vaikka ojitusalueiden yli. Ojien ylittämiseen olemme kehittäneet ajosiltojen avulla hyvän tekniikan. Mönkijän ylitettyä ojan, on hirvi ja vetolevy vielä köyden päässä toisella puolella. Ojia varten Nykänen suosittelee pitämään mukana ajosiltoja joita käyttämällä yksikin mies voi edetä hankalassakin ojitusmaastossa helposti. Nykyisin nelivetomönkijöitä on markkinoilla moneen lähtöön. Tässä vaiheessa ajosillat laitetaan tukevasti vierekkäin, jolloin hirvi ja vetolevy pääsevät yli. Alennusvaihde on kuitenkin hyvä mönkijässä olla, sillä veto tapahtuu lähes kävelyvauhdilla ja monesti ahtaassa maastossa. Ojan tullessa vastaan vetolevy kiinnitetään mönkijän perässä olevaan, neljän metrin pituisen köyden perimmäiseen silmukkaan. - Tavallisessa metsämaastossa hirvenhakuun on riittänyt ihan vakiorengastus. Offroadharrastajat ja pehmeässä maastossa paljon ajavat asentavat mönkijöihinsä muun muassa isommalla tuumakoolla ja karkeammalla kuvioinnilla varustettuja maastorenkaita. Vetolevyn ja sen kyydissä kulkevien ajosiltojen kanssa hirvi kulkee maastosta vaivattomasti yhden mönkijämiehen voimin, samalla kun muu porukka voi keskittyä jahdin jatkamiseen. Hirveä ei kannata kiskoa pulkassa liian pitkiä matkoja. Ajosillat asetetaan ojan yli mönkijän akselileveydelle, jotta mönkijä pääsee yli. Mahdollisuuksien salliessa kannattaa käyttää vaikkapa puukärryä, jolloin vetopulkka säästyy turhalta kulumiselta. se ei keikahda missään tilanteessa kumoon ja lisäksi se myötäilee paremmin maastoa. Vauhti ei siis ole avainasemassa kuormia vedettäessä. Rouheampi kuviointi parantaa mönkijän etenemiskykyä eritoten suoaluilla ja mutaisessa maastossa, mutta kolikon kääntöpuolena karkeampi rengastus jättää mönkijästä maastoon selvät jäljet. Jotkut laitteet painottuvat vapaa-ajan käyttöön, toisten edustaessa enemmän perinteistä hyötyajoneuvoa. Valtion maille kaadetun hirven hakuun mönkijällä voi hakea lupaa Metsähallitukselta. Lisätietoja Puuru-hirvenvetolevystä: www.puuru.com RIISTA 41. Moottorien koko liikkuu haitarissa - kuutiosenttimetriä. Ojanylityksen jälkeen vetolevy kiinnitetään taas silmukkaan lähelle mönkijää, jolloin se seuraa tarkasti samoja ajolinjoja mönkijän kanssa. Ojat kun voidaan ylittää siltojen avulla, ei karkeammasta kuviosta ole välttämättä mitään hyötyä, toteaa Seppo Nykänen. Näin koko paketti kulkee ketterästi puunkierrossa, ja ajosillat kulkevat kätevästi kuorman päällä, Nykänen selventää. HIRVENVETO EI VAADI HEVOSVOIMIA Hevosvoimat eivät hirvenvedossa ole tarpeen. Oikealla ajotekniikalla pyritään siihen, että pyörät eivät lyö tyhjää ja veto pysyy tasaisena. Muistaa sopii, että maastossa mönkijällä ajamiseen tarvitaan aina maanomistajan lupa
Näin eritoten silloin kun jahti painottuu passissa seisoskeluun. POMAR TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Kotimaisia jalkinevalmistajia ei ole enää nykyään samaan tapaan kuin ennen, ja pääosa käyttämistämme jalkineista tuleekin ulkomailta. Hinta on tullut myös alas noista päivistä ja esimerkiksi nykyinen Chevalierin jalkine on valmistettu Kiinassa ja siinä on Sympatex 42 RIISTA. Kun ulos mennessä tempaistaan viileät jalkineet jalkaan, vältytään jalkojen hikoamiselta jalkineessa ja tätä kautta jalka pysyy kuivana koko ajan ja ulkoa ennen pitkää hiipivä kylmä ei pure niin pahasti. Pomarin lämpöä lisää mukava teddyvuori, joka takaa jalkineen sisällä olevan ilman määrän ja pitää jalkaa loitolla jalkineen kylmästä ulkopinnasta. Pomar on tässä kelissä kotonaan ja se on erittäin hyvä kompromissi lämpimyyden ja Pomar on pomarkkulainen ja meillä tunnettu jalkinevalmistaja, jonka tarjonta painottuu pääasiassa normaaleihin Suomen olosuhteissa tarvittaviin perusjalkineisiin. Tämä on erittäin tyypillistä syksyn metsästyskelien aikaan ja tällöin jalkineelta vaaditaan hyvää vedenpitävyyttä ja hyvää lämmöneristyskykyä. Nyt on saatavilla jälleen yksi lämmin ja kotimainen, joskin ulkomailla valmistettu saapas talven passituksiin. kalvo Pomarin käyttämän Gore-Texin sijaan. POMAR GORE-TEX SAAPAS TALVIPASSEIHIN N ykyään on menty enemmän ja enemmän kohti metsästyskenkiä, jotka juontavat juurensa vaelluskengistä ja tietyistä keskieurooppalaisen metsästyksen erikoispiirteistä. Tässä suh- teessa saapas on todellakin paras talvikelien jalkinetyyppi. Pomar on valmistettu Viron Pärnussa Pomarin tehtaalla. LÄMMIN JALKINE Jalkojen lämpö riippuu hyvin paljolti kehon muusta lämmönsäätelystä. Näin on myös metsästysjalkineissa. Jalkineen päällysnahan alla on Gore-Tex kalvo, joka estää jalkineen kastumisen ja päästää kohtuudella kosteutta jalkineen läpi. VAIKEAT KELIT Yksi vaikeimmista keleistä jalkineelle on se kun maassa on lunta ja ulkona on pakkasta, mutta maa lumipeitteen alla on sula. Silloin kun ruumiinlämpö laskee, alkaa elimistö rajoittamaa verenkiertoa toissijaisilla alueilla, eli raajoissa. Yksi hyvä konsti paleleville jaloille on laittaa jalkineet viilenemään ulos ja tepastella sukkasillaan sisällä niin kauan kuin on valmis menemään ulos. Erityisesti suomaastossa tämä keli on ongelma ja kumisaappaat ovat yleensä aina liian kylmät tai kankeat ja vaelluskenkätyyppisistä jalkineista loppuu lämmöneristyskyky. Saapas on siitä hyvä jalkine pakkasella, että sen voi pukea riittävän myöhäisessä vaiheessa ennen pakkaseen menoa. Kaikki metsästys ei ole kuitenkaan niin liikkuvaa, että vaelluskenkää tarvittaisiin ja usein parempi vaihtoehto moneen jahtiin löytyy saapasmaisista jalkineista. Metsästykseen kyseinen valmistaja on valmistanut tällä kertaa esiteltävää jalkinetta jo pidemmän aikaa, mutta aiemmin kenkä on valmistettu Chevalier tuotemerkille. Tästä johtuen joillain on tunne siitä, että jalkoja palelee aina ja jalkineella ei ole asian kanssa mitään tekemistä
Pomar GT soveltuu pakkaskelien passisaappaaksi ja muutenkin jalkineet ovat hyvin soveltuvat moneen talviseen aktiviteettiin. eurooppalainen kokonumerointi. Muutaman hengen kokeiluotannan mukaan näissä kengissä on niiden kokoon nähden varsin kapea varsi, eli silloin kun pohkeen koko on tavanomainen tai vähän suurempi niin saappaiden kanssa tulee ongelmia. Saappaan käyttöalueena valmistaja näkeekin metsästyskäytön lisäksi myös pilkkijöiden ja moottorikelkkailijoiden tarpeet, jossa nahkasaapas sopii käyttötarkoitukseen paremmin kuin kumijalkine. Pomar Gore-Tex Valmistaja: Pomarfin Oy, www.pomar.fi Hinta: 249 Suomalaiset ovat siitä hankalassa asemassa, että meille tuttu kokonumerointi on ,- RIISTA 43. Se ei kovetu pakkasessa ja sen kengän pito säilyy tästä syystä hyvin. Remmin huono puoli tulee taas siitä, että metsämaastossa se on erittäin herkkä tarttumaan kiinni pikkurisuihin ja tämän vuoksi nämä remmit tuntuvat kohtuullisen huonolta ratkaisulta jos saappaita on tarkoitus käyttää esimerkiksi liikkuvassa jahdissa. Sitä vastoin kastuessaan kiinteän vuoren kuivaaminen on työläämpää kuin esimerkiksi irtovuoren. liikkuvuuden välillä. Toisin sanoen kun naiset ilmoittavat kengänkookseen niin todennäköisesti numero on -,. Oma saapaskokoni oli viime vuonna kertausharjoituksissa edelleen sama kuin armeija-aikoinani vuonna , mutta nykyään suurin osa kengistä on kooltaan -. Pohjan kuviointi on erittäin pitävänä "hyvä" keräämään mukaan kaiken mahdollisen roskan ja lian, eli nämä saappaat on syytä jättää jalasta heti ensimmäisenä sisätiloihin tultaessa. PIENET KOOT numeroa eri kuin ns. Kannan pysyessä paikoillaan sukkakin pysyy paikoillaan. Itselläni näiden kenkien pitäminen rajoittuu siten, että lahje on pidettävä saappaan päällä. Kengän pohja on erittäin hyvin pitävä ja se onkin tehty selkeästi talviolosuhteisiin. Nilkan yli menevä kiristysremmi auttaa siinä, että jalka ei pääse liikkumaan liiaksi saappaan sisällä ja kanta pysyy paikoillaan. Tällöin arktisiin olosuhteisiin tehdyt "pack-boot" tyyliset jalkineet ovat auttamattoman kankeita ja raskaita, mutta Pomar on vielä vallan mainiosti käveltävissä. Pohja jalkineessa on valmistettu Pomarin kaikissa talvijalkineissaan käyttämästä materiaalista. On luonnollisesti olemassa lämpimämpiä jalkineita, mutta näiden kohdalla alkaa ongelmia esiintyä siinä vaiheessa kun pitäisi vaihtaa esimerkiksi passituksista liikkuvaan jahtiin. Nämä kengät minun piti ottaa koossa . Käytössä kengässä on Pomarin muistakin talvikäyttöön tarkoitetuista jalkineissa käytetty pohjamateriaali. Pohjan kuvio on karkea ja pitävä. Sisältä saappaan varsi on teddyä, eli saapas on erittäin lämmin
Perehdymme nyt Dr. Ed Ashbyn laajan tutkielman havaintoja käyttäen ja niitä osittain kritisoiden metsästysnuolen läpäisykykyyn vaikuttaviin tekijöihin. Ashbyn mukaan tämä suhde näyttää olevan yleisesti väärin ymmärretty terminaaliballistiikan aspekti. Eri tahot ovat vuosia yrittäneet löytää koemassaa, johon ammuttujen nuolten läpäisytulokset vastaisivat kenttäolosuhteissa. METSÄSTYSNUOLEN LÄPÄISYKYKY TEKSTI JA KUVAT: JUHA KYLMÄ Edellisessä Riista-lehdessä metsästettiin jousilla erittäin tehokasta läpäisyä vaativia lähes tonnin painoisia puhveleita. Ashby korostaa jousimetsästäjänä olevansa kiinnostunut lopputuloksesta oikeassa kudoksessa eikä tasalaatuisessa testimassassa. Hänen sivuinen "läpäisyartikkelinsa" on perusteellinen ja korostetun tieteellinen. Huolimatta Ashbyn varsin yksipuolisesta tarkastelukulmasta raskaat nuolet ja kaksiteräinen perinteinen kärki on 25-sivuisen artikkelin tarkka tutkiminen erinomaisen kouluttavaa monilta osin, kun muistaa ottaa "Ashby-lasit" silmiltä ja tulkita asioita laajemmasta, nykyaikaisen jousimetsästyksen näkökulmasta. 44 RIISTA A rtikkelissaan "Momentum, Kinetic Energy, and Arrow Penetration" (liikemäärä, kineettinen energia ja nuolen läpäisy) pohtii Dr. Ed Ashby nuolen kineettisen energian ja liikemäärän suhdetta ja puolustaa näkemystään siitä, että läpäisyn kannalta merkittävin tekijä on liikemäärä (momentum) siitäkin huolimatta, että kaikissa jousimetsästysalan julkaisuissa näytetään säännöllisesti käytettävän kineettistä energiaa kuvaamaan metsästysnuolen läpäisypotentiaalia
Kevyempi nuoli siis kohtaa nelinkertaisen (toiseen potenssiin) massan vastuksen. Hän esittää vertauksena pesäpalloesimerkin: Pallo painaa g ja se voidaan parhaimmillaan heittää yli m/s (, fps) vauhdilla. Nuolen liikemäärä (momentum) on osa sen kineettistä energiaa ainoa osa joka on yhteydessä nuolen läpäisykykyyn, jatkaa Ashby. Kuitenkin, todellisista metsästystilanteista kootut tulokset ennustavat kohtalaisesti metsästysnuolen kykyä läpäistä oikeaa, monipuolista kudosmassaa, toteaa Ashby. Kyseisenlaista massaa ei ole löytynyt. Kevyemmässä nuolessa on , prosenttia enemmän kineettistä energiaa kaksinkertaisesta nopeudesta johtuen. Tämä ainoastaan siksi, että liike-energian Vetovastuskäyrän mittaaminen. lisääntymisen kannalta välttämätön nopeuden lisääntyminen lisää myös liikemäärää. Kineettinen energia on liikkeessä olevan kappaleen kokonaisenergia. Tässä vertailussa raskaampi, mutta puolta hitaampi nuoli läpäisee paremmin kaiken muun pysyessä muuttumattomana. LÄPÄISYKYKY Ashby toteaa, että kineettistä energiaa voidaan käyttää mitattaessa jousen mekaanista RIISTA 45. Perusteellisen massan, nopeuden, voiman, kiihtyvyyden ym. Raskas nuoli lentää hitaammin, mutta sen pysähtyminen on hitaampaa kuin kevyen. termien selvittämisen jälkeen Ashby selvittää kuinka nuolen nopeuden lisääntyminen nostaa kohdemassan vastusta. Raskaampi nuoli ylläpitää suuremman liikemäärän läpäisyn vaatiman ajan jokaisessa kohdassa ja kohdemassan vastus kasvaa nopeuden neliönä, selittää Dr. Hän olettaa, että gr nuoli ammutaan perinteisellä jousella ja gr nuoli modernilla taljajousella, ja että molemmat nuolet ovat suuresta painoerosta huolimatta muuten samanlaiset paksuus, materiaali, pinta ja lento-ominaisuudet. Viipottava nuoli ei läpäise hyvin. gia, on oikea tapa mitata nuolen lineaarinen, potentiaalinen käytössä oleva lopullinen voima. Vastus kasvaa eksponentiaalisesti. Kineettinen energia määrää kuinka kovaa pallo iskee, mutta ei suoranaisesti määritä kuinka hyvin pallo läpäisee. Kineettisellä energialla ei luonnossa ole suuntaa. Kahdesta saman liikemäärän (momentum) omaavasta nuolesta se, joka ammentaa suuremman osan liikemäärästään massasta hidastuu hitaammin matkallaan massan läpi (liikemäärä p = mv). Hän määrittelee kineettisen energian seuraavasti: Kun objekti on liikkeessä, siinä on kineettistä energiaa. Ashby korostaa, että fysiikan lait määräävät sen, että liikemäärä, ei kineettinen ener- Paperitesti kertoo kuinka hyvin nuoli lähtee jousen hyllyltä. Molemmissa kaavoissa on samat elementit: massa ja nopeus (liikemäärä = m v, kineettisessä energiassa nopeus korotetaan toiseen potenssiin m v v ÷ ). H YVÄ OSUMA VS. Kineettinen energia määritellään energiaksi, ei voimaksi. Ashby vertaa kahta nuolta toinen gr ( g) ja kevyempi gr ( g). Siinä on , ft lb kineettistä energiaa ja se tosiasiassa iskee paljon kovempaa kuin perinteisellä jousella ammuttu raskas nuoli, mutta pesäpallolla ei kuitenkaan voi metsästää biisoneita. Koejärjestelyä tulkitessa tulee miettineeksi kuinka todennäköistä on, että fps ampuvalla taljajousella ammuttaisiin yhtä paksua, samat lento-ominaisuudet omaavaa ja samaa materiaalia olevaa nuolta kuin fps ampuvalla pitkäjousella, kun nuolen painoero on peräti gr! Ashbyn tutkielma nuolen tunkeutumiseen vaikuttavista fysiikan laeista on mielenkiintoinen, mutta lopputuloksena syntyy tunne, että Ashby yrittää "tunkea käärmettä putkeen" selittämällä asiaa omasta näkökulmastaan pitkäjousen ja raskaan nuolen käyttäjänä. Hän useaan otteeseen alleviivaa, ettei kineettinen energia ole oikea tapa mitata mitään läpäisyyn vaikuttavista voimista, mutta myöntää, että kineettisen energian lisääntyessä voidaan todeta myös nuolen läpäisyn lisääntyvän. Sellaisen koemassan löytäminen tekisi terminaaliballistiikan tutkimisesta helposti ja halvalla toteutettavaa. havaittuja tuloksia. Raskaampi lentää fps ( m/s) nopeudella ja kevyempi fps ( m/s). Ashby toteaa, että keveiden ja nopeiden nuolien puolestapuhujat usein väittävät, että kineettinen energia on oikea mittapuu ennustettaessa nuolen kykyä läpäistä kudosta. Nopeuden kaksinkertaistuessa massan vastus kasvaa toiseen potenssin korotettuna, jne. Ashby
Ashby lisää, että pitkä ja loiva kalteva pinta (perinteinen kaksiteräinen kärki) hyödyntää "kone-efektin" paremmin kuin lyhyt ja jyrkkäkulmainen kärki. Jos erittäin suuren eläimen rintakehä olisi cm paksu, tarkoittaisi :n ero , sentin häviötä kolmiteräisen tappioksi. Dave Holt tutki erilaisten kärkien läpäisyä ja totesi, että kaksiteräinen kärki läpäisi paremmin kuin kolmiteräinen, mutta jälkimmäinen teki , suuremman haavakanavan. Liian kevyt nuoli aiheuttaa sen, että osa kaariin varastoidusta energiasta purkautuu jouseen, raskaamman nuolen ottaessa suuremman osan energiasta mukaansa. Ero erilaisia jousia ja nuolia vertaillessa ei kuitenkaan ole vastaava nopeimman ja hitaimman metsästyslaillisen jousen nopeusero voi olla vain noin kaksinkertainen mikä tarkoittaa vain nelinkertaista massan vastusta. Täten jousen tuottama kineettinen energia on käytännöllinen ilmaisin siitä, kuinka suuren nuolen liikemäärän jousi voi tuottaa. Pääasiallinen syy eroon on se, että kohdemassan vastus kasvaa nopeuden neliöön. suorituskykyä / tehokkuutta. Jousi toimii tehokkaammin, kun nuoli on riittävän raskas. Kohtuullisissa rajoissa myös nuolen hidastuvuus hieman pienenee raskaammalla nuolella ammuttaessa. Nämä kaltevat pinnat mahdollistavat sen, että nuolenkärki, yksinkertaisena koneena, kykenee moninkertaistamaan voiman, joka kohdistetaan sen perään. Suuri kappaleen etuosan poikkileikkauspinta-ala suhteessa projektiilin massaan heikentää myös läpäisyä, koska massan vastus kasvaa jälleen (vrt. Lentoradan kaarevuus tai suoruus vaikuttaa ampujan osumatarkkuuteen etäisyyden kasvaessa. Tässä Ashby mainitsee myös lentoradan. Ashbyn pesäpalloesimerkki!). Nuolen nopeus ja paino tarvitaan kineettisen energian laskemiseen. Läpäisyn maksimointiin vaikuttaa myös jousi/nuoli -yhdistelmän hyötysuhde. Jousivalmistajat suosittelevat, että nuolen paino olisi vähintään gr / pauna. Toisaalta pitkä ja matalaprofiilinen kärki voi olla todella paksunahkaisten ja jykeväluisten eläinten kohdalla herkkä taipumaan ja vaurioitumaan. Taljajousella monen- LÄPÄISYN HAHMOTTAMISTA Jos hiekalla täytettyä ämpäriä ammutaan .:lla ja metsästysnuolella, pysähtyy luoti pian hiekkaan, mutta hidas ja raskas metsästysnuoli lävistää hiekan helposti. Seitsenkertainen nopeus aiheuttaa lähes kertaa suuremman kohdemassan vastuksen. Näissä tapauksissa erittäin kaareva lentorata aiheuttaa varmasti enemmän huolta. Peuran kokoisen eläimen kohdalla ero olisi vain muutaman millimetrin. KE ennustaa nuolen läpäisypotentiaalia. 46 RIISTA. Dave Holt kysyykin kirjassaan Balanced Bowhunting: "Kuinka usein olet menettänyt riistaeläimen riittämättömän läpäisyn vuoksi ja kuinka usein siksi, että osuit liian alas tai liian ylös?" Riittämätön läpäisy on epäilemättä tärkeä tekijä puhuttaessa poikkeuksellisen suurten ja paksunahkaisten / -luisten eläinten metsästyksestä puhveli, norsu, sarvikuono mutta harvoin ongelma, kun kyseessä on peuran, hirven ja karhun kokoiset riistaeläi- met. Tällä kovin teoreettisella pohdiskelulla on merkitystä erityisesti siinä tapauksessa, kun kyseessä on marginaalinen ryhmä jousia tai jousimetsästäjiä: jousen jännittämiseen käytettävä voima on erityisen pieni ja vetopituus lyhyt, jolloin jousen voima pääsee vaikuttamaan nuoleen lyhyemmän ajan ja pienempänä kuin valtaosassa tapauksia, ja/tai jousen hyötysuhde on heikko. LEIKKAAVA KÄRKI ON "YKSINKERTAINEN KONE" Leikkaava metsästyskärki on "yksinkertainen kone", jossa on sarja kaltevia pintoja. Mutta valtaosa metsästäjistä käyttää jonkin verran raskaampaa nuolta, jolloin jousen äänekkyys pienenee, säätäminen helpottuu ja jousi joutuu pienemmän "väkivallan" uhriksi. Myös kappaleen / projektiilin paksuus ja muoto vaikuttaa läpäisyyn. Jousen tuottama kineettisen energian määrä mahdollistaa päättelyn jousen kyvystä heittää nuolta. Mitä suurempi kineettinen energia, sitä paremmin kykenee jousi heittämään raskasta nuolta hyväksyttävällä nopeudella ja lentoradan kaarevuudella eettisesti hyväksyttävää jousimetsästystä ajatellen. Kyky tehdä työtä eli läpäistä massaa lisääntyy. Eroon vaikuttaa myös se, että raskas nuoli hidastuu massassa hitaammin kuin kevyt luoti. Siis paunaa vetojäykkyyttä vaatisi minimissään gr nuolen. Jousen tehokkuus tai hyötysuhde määritellään kaarisysteemiin varastoituneen ja nuoleen laukaisuvaiheessa siirtyvän energian suhteella ()
Perinteisillä jousityypeillä metsästävät käyttävät yleisesti selvästi raskaampia nuolia. Lisäksi jousimetsästyksen kaikki komponentit ovat kehittyneet takaamaan pienemmälläkin paunamäärällä erinomaisen läpäisyn. Hän viittaa tässä omiin käytännön metsästystilanteissa tekemiinsä tutkimuksiin... Ashby väittää, että useimmat jouset tuottavat parhaan tehon, kun nuolen painoa lisätään - grainiin per vetojäykkyyspauna. Kotimaan lajit eivät aiheuta suurempaa haastetta tavanomaisille jousimetsästysvälineille. kiosa on ns. Jousi toimii metsästysnuolen laukaisualustana, nuolenvarsi puolestaan kiidättää leikkaavan kärjen kohteeseen. Hän toteaa erinomaisen osuvasti, että metsästysnuoli on metsästäjän varusteista tärkein yksittäinen kappale ja valittu metsästyskärki on nuolen tärkein osa. heti leikkaavaa mallia. Ashby alleviivaa, että riittävän läpäisykyvyn puute on tärkein syy siihen, ettei osuma ole kuolettava. J) energia. RIISTA 47. Hän korostaa, että useimmat jouset tuottavat parhaan tehon, kun nuolen painoa lisätään - grainiin per vetojäykkyyspauna. Jälkimmäisellä yleisnuolella saavutetaan fps (feet per second) nopeus ja lähes ft lbs (n. Huono osuma aiheuttaa valtaosan jousimetsästyksessä kohtuullisen harvinaisista haavakoista ei kelvoton läpäisy. Tämä tarkoittaisi keskiverto suomalaisen jousimetsästäjän tilanteessa (taljajousi, paunaa) sitä, että nuoli painaisi grainia tyypillisen gr sijaan. JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Verrattuna muihin metsästysaseisiin, on nuolen voima pieni, mutta nuoli siitä huolimatta läpäisee hyvin, kuten edellä kuvatusta käy ilmi. Ensimmäisenä hän esittää, jousen tehon maksimoimisen käyttämällä raskainta mahdollista nuolta, jolla kuitenkin pystyy ampumaan riittävän laakeasti tavanomaisilla jousimetsästysetäisyyksillä. Edellisessä Riista-lehdessä julkaistun puhvelijahdin varusteina käytin -paunaista Hoyt Katera -taljajousta, nuolet olivat kokonaispainoltaan gr. Ashbyn tutkielma mitä opettavaisin ja innostavin lukuelämys. KOKEMUKSIA KENTÄLTÄ Laskeudutaan lopuksi tieteen ja teorian monimutkaisesta maailmasta maanpinnalle ja todetaan vertailun vuoksi minkälaisia jousimetsästysvälineitä olen itse käyttänyt hyvää läpäisyä vaativiin riistalajeihin: karhuihin, villikarjuihin, Afrikan lajeihin, scrub bull -härkiin ja tonnin puhveleihin. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna runsas prosenttia jousimetsästäjistä käyttää hyötysuhteeltaan erinomaisen tehokkaita jousia. Myös nuolen hyvään lentoon kehottaa Ashby kiinnittämään huomiota. laista riistaa metsästävät saattavat suosia noin gr per pauna -suhdetta. Kärkenä puhvelinuolissa oli graininen German Kinetic. Ashby vaikuttaa olevan niin innoissaan raskaasta nuolesta ja kaksiteräisestä perinteisestä kärkimallista, että hän jättää jousen kokonaan vaille huomiota, aivan kuin jousen ominaisuuksilla ei olisi mitään merkitystä läpäisyasiassa. Ehkä tässä viitataan myös jouseen yhtenä osana välineistöä. Kaikkiaan, yksipuolisesta näkökulmasta huolimatta, on Dr. Villikarjut ja -härät olen ampunut muuten vastaavilla varusteilla, mutta kärkenä näissä on ollut graininen G Montec. Nuoli iskee yli tai alle. Jos metsästäjä omaa riittävän hyvän ampumataidon ollakseen valmis lähettämään nuolensa kohti riistaeläintä, syntyy huono osuma yleensä väärin arvioidusta ampumaetäisyydestä. Lisäksi hän kehottaa käyttämään matalaprofiilisia ("tehokkaampi kone") kärkimalleja, joiden kär- Eräät riistalajit vaativat poikkeuksellisen hyvää läpäisyä. Jos harjoittelunuolten osumakuvio muistuttaa D-peuran kyljessä haulikon vastaavaa, on syytä pidättäytyä ampumasta eläviin maaleihin. Kaksikymmentäviisisivuisen artikkelinsa loppupuolella hän kuitenkin mainitsee yleisesti, että viisas välineiden valinta johtaa parantuneeseen metsästysnuolen tappokykyyn. Jos kyseessä on poikkeuksellisen heikkotehoinen ja -hyötysuhteinen jousimalli sekä poikkeuksellisen lyhyt vetopituus ja/tai erityisen paksunahkainen ja vankkaluinen eläin kasvaa huoli läpäisypotentiaalista. Voisiko olla mahdollista, että metsästäjä on ampunut kehnon osuman ja syyttää itsensä sijaan huonoa läpäisyä. Tässä yhdistelmässä nuolen paino on gr per pauna, kokonaispainon ollessa gr. Nuoli painoi , gr per jousen pauna. Tätä yhdistelmää käytän myös pienriistan metsästyksessä, kärkityyppiä vaihtaen riistan mukaan. Ashby listaa asioita, jotka täytyy ottaa huomioon, jos epäilys riittävästä läpäisystä herää. Mutta ilman "laukaisualustan" kykyä varastoida lihasvoima taivutettuihin kaariin ja voiman siirtämistä kärkeä saattelevaan nuolenvarteen, ei paraskaan kärki tuo lihaa pöytään. Väite todennäköisesti on aika kohdallaan, jos puhutaan perinteisestä pitkäjousesta. Kuitenkin jousityypillä, taljapyörien mallilla, jännevälillä ja jousen jäykkyydellä on erittäin suuri merkitys
Tätä kun oli jatkunut puoli päivää, eikä yhtäkään lintukosketusta ollut tullut, vaihdoin taktiikkaa. Tapani mukaan, kun en tiennyt millaisesta maastosta lintuja voisi löytyä, kuljin korkeuskäyriä poikittain. Lintuja oli jäljellä vain rippeet siitä, mihin parhaina vuosina olen tottunut. TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS LAPIN RIEKKOKANNAT ROMAHTANEET K annat olivat kyllä jo varovaisesti arvioiden nousussa edelliseen vuoteen verrattuna. Yhtälöhän on aivan mahdoton toteuttaa, mutta tällaiset aatokset tulevat mieleen, kun viisi päivää kävelin Lapissa kolmen seisovan koiran kanssa metsästämässä riekkoja. Ruska oli jo häipynyt, ainoastaan maaruska oli jäljellä. Toinen mokoma oli jäänyt myymättä juuri sen tiedon perusteella, ettei Lapissa ole riekkoja tänä vuonna kuin vain rippeet entisestä. RIISTA Aloitin metsästyksen Petsikon alueella, missä aiemmin olin kulkenut ja tavannut riekkoja, joskus jopa runsaasti. Olin onnistunut saamaan Metsähallitukselta tuon luvan, joita oli myyty koko Lapin alueelle lupaa. Vihdoin havaitsin koirastani, että jostain tuuli toi viestiä. Aika nosti päänsä korkeal- 48. Metsästysaika oli rajoitettu riekon ja kiirunan osalta Enontekiön, Inarin ja Utsjoen Riistanhoitoyhdistysten alueella ...., eli vain kymmenen päivän ajalle. Nyt se olisi ollut mahdollista toteuttaa; riistalinnun lihalla liikkumatta laihtuminen. Kesällä poikueita oli kuitenkin tavattu paikka paikoin ja poikueiden koot olivat olleet normaalit, mutta harvassa. Tänäkin keväänä kuulin, että alueelle oli ilmestynyt riekkoja jostain, mutta aina pakkasöiden aikaan ne olivat vaihtaneet paikkaa idemmäksi. Ilmat suosivat minua suuresti, sillä päivä paistoi ja tuulta oli riittävästi, jotta koirat pystyivät haistamaan aika ajoin jopa kaukaa. Välillä laskeuduin jängille ja kuruihin ja taas kiipesin ylemmäksi. Lähdin kulkemaan jängän ja kovan maan rajoja ja annoin koirien hakea sekä jängällä että kovalla maalla. Olivat sitten kevätpakkasten jatkuessa kait häipyneet, jopa Kuolan niemimaan puolelle
Ajoin Samuttivaaraan ja lähdin tien itäpuoleiselle osalle ihan jängän reunaan. Kun vain pysähtyi hetkeksi, olivat ne heti paikalla. Näyttipä pelaavan, vaikka oli ensimmäistä kertaa Lapin riekkomailla. Kolmantena metsästyspäivänä päätin sitten pyrkiä oikein vesijängille, missä luulin RIISTA 49. Vauhti hidastui ja muuttui viimein seisonnaksi. Haulikko oli hihnassa selässä taitettuna, eikä kuten normaalisti kanakoirametsällä ollessani, ilman hihnaa taitettuna ja aina kädessä. Vain yksi "tyhjäksi" osoittautunut oma-aloitteinen tiedotus, joka päättyi seisontaan jängän reunaan ja olemattomaan ylösajoon. Päätin käydä katsomassa Iijärven tien varresta, olisi- vatko riekot tulleet jo korkeammalle ja kovalle maalle. Arkoja olivat nämä vähäiset riekot. Tämän matkan tarkoitus oli ottaa mahdollisimman paljon kuvia. Toinen päivä oli edellisen kaltainen. Eivät haitanneet linnut koirien hakua entiseen malliin. Jouduin palaamaan päivän reissulta tyhjin käsin. Kohta tuli koira paikalle ja otti täydestä vauhdista kiinteän seisonnan. Tosin tämäkin yhtälö on todella vaikea; ohjata omia koiria, kuvata ja vielä tarpeen tullen pyrkiä pudottamaan riistaa. Sain kävellä kaikessa rauhassa ja tarkkailla ympäristöä ja kuukkeleita. Ilmeisesti kuulivat tulomme ja päättivät paeta. Toinen samanlainen tilanne syntyi sitten myöhemmin iltapäivällä, kun kuljimme jo myötätuuleen autoa kohden. Sopivaa paikkaa jängän ylittämiseen en kovista yrityksistäni huolimatta löytänyt, joten jouduin palaamaan takaisin. Kaukana ovat, arvelin itsekseni tuosta seisonta-asennosta. Kuvasinkin niitä aluksi, mutta enhän minä niitä tänne tullut kuvaamaan, vaan riekkoja. Lehtihän oli lähtenyt jo puista ja maa oli värikäs, mikä sai linnut levottomiksi. Mukanani oli kolme seisovaa koiraa. Eivät haitanneet linnut koirien hakua entiseen malliin. le ja alkoi vetää vainua. Harvalukuiset linnut olivat nyt erittäin arkoja. Kuljin järven rantaa länttä kohden ja nousin vaaran päälle suunnaten kohti Sammuttijärveä. Niitä olikin siunaantunut nyt entistä enemmän. Iltapäiväksi vaihdoin sitten paikkaa. Koira seisoi jälleen tiukasti ja eteni halukkaasti, mutta riekot olivat lähteneet paikalta jo aikaisemmin. Tiheästä koivikosta kuulin, kuinka linnut nousivat siivilleen. En koskaan ole tavannut tuota metsämiehen ystävää niin runsaslukuisena, kuin tänä syksynä. Tiesin, että ei siinä enää mitään ole, mutta tämä havainto vahvisti kuulemani siiveniskut. Pääsin aivan seisovan koiran taakse ja kaksi muuta koiraa seurasi kiltisti hihnassa, jonka toisen pään olin kiinnittänyt lenkistä vyöhöni. Se syöksyi eteenpäin ja hölmistyi, kun mitään ei noussutkaan. Kertaakaan en ollut päässyt ampumaan, enkä kuvaakaan riekosta saanut. Annoin luvan edetä: Avancè! Syntyi eloa seisovaan koiraan. Siinä oli nyt vain kuuma haju, joka sai koiran jäykistymään seisontaan. Niin tein minäkin, vaikka olin odottanut lintujen lähtevän kauempaa edestämme, vaivaiskoivikosta. Näppäsin kuvan ja vaihdoin kameran haulikkoon
Jarmon setteri pääsi hakuun. Pari luovia meni, ennen kuin se otti ja jäykistyi yllättäen tiukaan kiinteään seisontaan pienen kummun alla. Niiden perään ei ollut menemistä. Tavanomainen savuriekko jäi näkemättä, kun suuntasimme sitten takaisin itään. Sain nyt kaveriksi Jarmon ja poikansa Jeren sekä kaksi koiraa lisää vahvuuteen; pointterin ja kokeneen englanninsetterin. Emme päässeet tiestä kuin vajaan kilometrin, kun myötätuulessa Aika otti tiukan seisonnan meitä päin. Aseen sulkemisääni sai aikaan liikettä. Kovalle maalle päästyämme päätimme keittää kahvit, kun kohdalle sattui vesipaikka ja tulipuita. Ylitimme sitten nelostien ja jatkoimme itään päin kulkua. Neljännen metsästyspäivän aamuna tuuli rajusti, jopa myrskyten. Ennen Petsikkoa lähdimme kohden länttä ja ylitimme puolen kymmentä jänkää. Paluumatkalla Aika alkoi käyttäytyä omituisesti. Mitään muuta siellä ei tapahtunut, kuin että englanninsetterini oli hukkua suonsilmään. Aikan outo käyttäytyminenkin selvisi: sen edessä juoksivat nuo riekot, mutta sillä ei ollut vielä taitoa naulata noita juoksevia lintuja. En ennättänyt edes kuvaa ottamaan, kun latasin aseen. Ampumista ei tarvinnut edes harkita, niin kaukana ne jo olivat. Se ei irronnut hakuun, vaan kulki edessämme kuono maassa. Valitsin yhden kolmesta linnusta, jotka yrittivät karkuun myötätuuleen. Eikä aikaakaan, kun näimme hajotetun muurahaispesän. Latasimme aseet ja menimme paikalle. Koira syöksähti eteen ja näimme parin sadan metrin päähän nevan reunaan, kun riekot siivittivät. "Tässä on ollut kesällä karhuja" totesi Jarmo. Ammuin kerran, mutta mitään vaikutusta en havainnut ja aivan viimetingassa sain liikkeelle kuolettavan lau50 RIISTA Kuukkeli. Kun hausta ei yksinkertaisesti tullut mitään, vaihdoimme koiraa. Onneksi se pääsi sieltä omin avuin pois, sillä en olisi päässyt sitä auttamaan, niin pehmyttä siellä jängällä oli. Sieltä oli tultava pois ja tyydyttävä kovalla maalla metsästämiseen. Maa oli siinä kohden tasaista ja siinä kasvoi jäkälää, mutta maassa olleita lintuja emme huomanneet. Löysimme vielä suojaisen kurun, johon myrskytuuli ei paljonkaan vaikuttanut. Riekot nousivat ilmaan meidän ja koiran välistä. Kovan maan puolelta löysin sitten kaksi riekkoa, jotka karkasivat jo kaukaa lentäen jängälle. Kaksi muuta riekkoa suuntasivat tuulta vasten. lintujen piileskelevän. Kuulin takaani laukauksen ennen omaani; tiesin Jarmon ampuvan. En koskaan ole tavannut tuota metsämiehen ystävää niin runsaslukuisena, kuin tänä syksynä.
jota on myös lyhennetty kuukaudella antaa sitten tarkempaa tietoa tulevasta. Iltapäivällä alkoi sitten sataa vettä ja se vain iltaa kohden kiihtyi. Viiden päivän aikana tapaamieni lintujen perusteella riekkokannat ovat romahtaneet, mutta aallonpohja on toivottavasti ohitettu ja kannat ovat varovaisessa nousussa. Heti sateen alettua otimme suoran suunnan autolle, sillä emme nähneet tarpeelliseksi kastella itseämme läpimäriksi. Aika sai kunnian noutaa riekon ja suorittikin noudon halukkaasti. Reissu oli pelastettu ja samalla päätin, että tämä on tämän syksyn ainut riekko, sillä kantaa on parempi säästää. Seuraavan päivän kävelinkin sitten vain kamera aseenani, mutta vain kahdesta paikasta tapasimme riekot, emmekä saaneet niille tilannetta aikaan. 9-17 490 Puhelun hinta 8,21 snt/puh + 11,9 snt/min.. Kevätpyynti .... Ammuttu riekko sai sille kuuluvan arvon: se päätyi vaimoni syntymäpäiväpäivälliseksi. 99,Korppi (139,-) 399,Apaja GTX puku (549,-) 449,Wolf GTX puku (598,-) 49,50 Target GTX (65,-) 129,Olos (139,-) 39,Highlander (49,95) Puhelinpalvel Puhelinpalvelu h lu ark 9 17 · 010 3970 49 90 ark. Jos Ylä-Lapin alueelle tulee muuttoparvia ja ne jäävät pesimään alueelle, tilanne saattaa muuttua jo yhdessä kesässä tyydyttäväksi tai jopa hyväksi. Kats ja fiilikset verkosta m tarjoukset anOutdoorStore.com avi ww.Scandin w 99,99,Mella Naisten fleecetakki Polartec Thermal Pro (155,-) Kinos Miesten villaneulospaita (139,-) Toinen päivä oli edellisen kaltainen. liikkum Aktiiviseen iseen! tuotteista otos Sastan ssä on pieniOutdoor Storen valikoiTä a, n Scandinavia o siis laajempi valikoim assa. Vain yksi "tyhjäksi" osoittautunut oma-aloitteinen tiedotus, joka päättyi seisontaan jängän reunaan ja olemattomaan ylösajoon. kauksen ja näin, kuinka riekko putosi hengettömänä maahan
Hirven kyttäyspyynti on siinä mielessä ongelmallista, että jahti on yhteisöllistä ja määrätynlainen riskien välttäminen on aiheellista ja jossain sitä jopa vahvasti vaaditaan. SWAROVSKI Z3 3-10 X 42 PÄIVÄJAHTIKIIKARIEN ELIITTIÄ Olen joskus kirjoittanut selkein sanoin, että en juuri pidä kiikaritähtäimistä joissa on liian suuri etulinssi tai yli tuuman vahvuinen runkoputki. Swarovski itse määrittelee Z:n sopivaksi yleiskiikariksi kaikkeen kiväärikäyttöön ja RIISTA erityisesti tilanteissa, jolloin kyseessä on esimerkiksi klassinen kivääri johon ei haluta liian massiivista tähtäintä. Se ikään kuin laventaa päiväkiikarin käyttöaluetta hämärän molemmissa päissä ja vähentää varsinaisen pimeässä ampumiseen tarkoitetun kiikaritähtäimen tarvetta. Pienin suurennos on riittävän pieni lähietäisyyksille tai nopeisiin tilanteisiin ja ainakin suurriistakäytössä suurin suurennos on varsin riittävä niin pitkälle kuin suurriistaa on asiallista ampua. Jako päiväkiikareiden ja yökiikareiden kannattajien välillä alkoi näkyä selkeästi. Tässä mielessä Z on minulle erittäin mieluisa tuttavuus. Vertailu hämärässä ns. Tämän vuoksi kyttäyspyyntiin on monessa paikkaa asetettu seurakohtaisia valoisuuteen perustuvia aikarajoja. Se on riittävän valovoimainen "hämärään" ja tämän alueen kiikari hoitaa siinä missä joku pimeäänkin soveltuva kiikari. Vastoin yleistä käsitystä, riittävän hyvä optiikan laatu mahdollistaa pienempikokoisen kiikaritähtäimen käytön myös silloin kun perinteisesti on totuttu valitsemaan käyttötarkoitukseen ulkomitoiltaan järeämpää kalustoa. Toisaalla se on välttämätön pyyntitapa johtuen muun muassa pyynnin kannalta epäedullisista maaalueista ja toisaalla sen suosio perustuu "tehostusvoimaan" paikoissa joissa hirvimäärät ovat suuret ja tavanomaisten pyyntimuotojen verotustahti ei ole riittävä. Tähän tarkoitukseen Z on kuin tehty. Oikeaan pimeäpyyntiin siitä ei välttämättä ole, mutta toisaalta pimeäkiikareiden asettamat kokovaatimukset eivät ole riesana tähtäinkiikarin päiväkäytössä. Päiväjahtikiikareita löytyy periaatteessa joka lähtöön, mutta ehdottomasti suosituin kokoluokka on "- x ", joka onkin erinomainen kompromissi. Toinen näkemys on, että tällä kiikarilla Swarovski haluaa täyttää Yhdysvaltojen markkinoiden aukon, jossa kysyntää on päiväkiikareille. ERINOMAINEN KOMPROMISSI Swarovskin tähtäinkiikari tässä kokoluokassa on periaatteessa aika mullistava. Siellä uutuuksien vastaanotto oli tietyllä tapaa kaksijakoinen, eli osa porukasta oli asiasta innostunutta ja osaa asia ei olisi voinut enää vähempää kiinnostaa. Hirven kyttäyspyynti on maassamme nopeasti suosiotaan lisäävä jahtimuoto. Syynä on, että en tee kompromissia päiväjahtien ja yöjahtien välillä vaan valitsen molempiin tarkoituksiin eri vaihtoehdon. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ E nsikosketuksen Swarovskin kiikaritähtäinsarjan uutuuksiin, eli Z ja Z malleihin sain tämän vuoden Oulun erämessuilla. Nykyään tämä kokoluokka kiikaritähtäimissä on suosittu myös sen vuoksi, että uusi hirvikoe vaatii optiikalta enemmän kuin ennen. "oikeaan" kyttäyskiikariin (tässä tapauksessa vanha Swarovski 52
Tähtäinristikon kuva ei siis "yllätä". Takaokulaarin halkaisija on tässä kiikarissa mm, mikä on liki täsmälleen sama kuin niin sanotussa johtavassa päiväkiikaristan- dardissa eli Leupold VX-:ssa. Erityisesti ulkomitat ovat selvästi Z:n puolella. Se ei ole ainoa tämäntyyppinen kiikaritähtäin, mutta siinä on ominaisuuksia, jotka monessa kilpailijassa ovat huonommalla tasolla. Tämän ristikon huonona puolena ensimmäisen tason ristikkoon verrattuna voidaan pitää vajavaisuutta etäisyyden arvioinnissa. amerikkalaistyyppinen ristikko. Habicht Nova x) osoitti jälleen kerran, että optiikan suora karsinoiminen niiden numeeristen mittojen perusteella on äärimmäisen ongelmallista. Yleensä Leupoldia on totuttu pitämään ulkomitoiltaan miellyttävimpänä päiväkiikarina, mutta nyt Swarovski on selkeästi astunut myös kiikaritähtäinten tälle saralle hyvin vahvasti. Päiväkäytössä tämä tietysti myös osaltaan puoltaa paikkaansa kun tähtäinkuva pysyy samana suurennoksesta riippumatta. Swarovski Z - x on yksi niistä harvoista tähtäinkiikareista, jotka puoltavat asekokonaisuuden "ystävällisyyttä" antaen silti yllättävän vähän periksi optiikan saralla. Kompakti optiikka taas sallii kiikaritähtäimen ergonomisen ja joustavan asennuksen ja esimerkiksi lukonkampi ei pääse rajoittamaan asennuskorkeutta kuten massiivisemmissa tähtäimissä. Näkisin mieluummin tämäntyyppisiä kiikaritähtäimiä enemmänkin niiden aseiden päällä joiden käyttö on painottunut päiväjahteihin ja joiden pimeäkäyttö on vain satunnaista tai painottuu puhtaasti pienpetojahtiin. Swarovski Z3 3-10x42 Valmistaja: Swarovski Optik KG, www.swarovskioptik.at Runkoputken halkaisija: 1" Pituus: 321 mm Paino: 360 g Objektiivin ulkohalkaisija: 48 mm Okulaarin ulkohalkaisija: 40 mm Suositushinta: 1420 Maahantuoja: Sako Oy, www.sako.fi, 010 830 5200 RIISTA 53. Uutuuden kuva oli hämärässä ja pimeässäkin kirkkaampi (kehitys kehittyy) ja ristikko erottui taustasta vähintään yhtä hyvin kuin vanhemmassa, jossa käytössä on Swarovskin määrittelyjen mukaan ristikko numero . Yleensäkin optiikalle on rakenteellisesti edullista jos painoa on vähän ja aseen käytettävyyttä puoltaa jos tähtäimen ulkomitat ovat mah- dollisimman pienet. 4A, eli keskellä ja ylhäällä on hieno hiusristikko ja sivuilla ja alhaalla tasavahvat ja taustasta selkeästi erottuvat tolpat. Syitä kevyen optiikan edullisuudelle ovat muiden muassa tähtäinkiikarin ja sen kiinnitysjärjestelmän kesto rekyylissä, aseen yläpainoisuuden välttäminen ja aseen kokonaispainon pysyminen kurissa. Kannattaa muistaa, että Nova on tietyllä tapaa minun luottoputki pimeään ja sillä näkee toimia varsin pimeässä. Tämä on nykyään yleisin ja suosituin ristikkomalli johtuen yhtä aikaa avoimesta tähtäyskuvasta ja toisaalta riittävän näkyvistä sivutolpista ja alatolpasta. Tämä on yleisesti päiväkiikareiden pahin kompastuskivi, eli tilanteessa jossa tähtäinkiikarin ominaisuudet olisivatkin riittäviä, alkaa ristikon näkyminen olla kyseenalaista. Ristikko näkyy hämärässä ja tummaakin taustaa vasten erittäin hyvin. Kokeiltavana olleessa mallissa oli varsin käyttökelpoinen ristikko, eli A. Molemmilla ristikkotyypeillä on siis puolensa, mutta tämä "amerikkalaistyyppinen" ristikko on usein enemmän mieleen suomalaisille metsästäjille johtuen meidän pitkästä historiastamme kyseisen ristikkotyypin kanssa. Vertailua luonnollisesti häiritsi se, että kiikariseniorin linssit alkaisivat olla jo pesun tarpeessa ja viimeistään tämä rinnanvertailu oli sopiva sysäys huollolle. RISTIKKO Z3:n ristikko on ns. Taustaa vasten katsottuna Z:n ristikko on täysin musta ja se erottuu tästä johtuen erinomaisesti maastosta ja riistaeläimistä. Perusongelmana nykyään on se, että siinä missä kiikaritähtäinten "rahamallit", eli valaistulla ristikolla varustetut pimeätähtäimet valloittavat markkinoita, hiipii näiden kiikareiden epämiellyttäviä ominaisuuksia myös päiväkiikareiden puolelle. Pienemmillä suurennoksilla on lisäksi mielestäni mukavaa, että ristikko ei kutistu liian pieneksi ja täten ristikon näkyvyys pysyy hyvänä. KEVY T JA KOMPAKTI Päiväkiikareiden olisi hyvä olla ulkomitoiltaan kohtuuden rajoissa ja niiden paino ei saisi missään nimessä olla kovin suuri. Ristikko sijaitsee toisella tasolla, eli tässä suhteessa on kyseessä ns. Ristikko näyttää silmään samansuuruiselta suurennoksesta riippumatta, mutta jonka mittasuhteet maastoon luonnollisesti muuttuvat suurennosta säädettäessä
Vertailun vuoksi eräänlaisena standardina pidettävällä goretex-kalvolle ilmoitetaan arvoksi mm. Itse asiassa Schwartzwald on yllättävänkin tavallisen metsästyspuvun näköinen ulkopuoleltaan. Tästä toimii esimerkkinä Beretta Schwartzwald metsästyspuku. H eti alkuun tehtäköön selväksi, että Beretta Schwartzwald on valmistettu Kiinassa. Schwartzwald on kaikin puolin laadukas puku. EUROOPPALAINEN MU TTA KÄY TÄNNÖLLINEN Ulkonäöllisesti puku on selkeästi eurooppalaistyylinen, mutta ei missään nimessä häiritsevästi. Kaukoidässä valmistetut tuotteet on usein vieläkin helposti tunnistettavissa sellaisiksi, mutta Berettan tuotteen kohdalla näin ei ole. Sisäpuolen vuoren ruutukuviointi on jo selvempi viittaus Suomen ulkopuolelle, samoin kuin muutamat muut yksityiskohdat. Puvussa on Berettan oma BWB-kalvo (Beretta Waterproof Breathable) ja teipatut saumat. Todennäköisesti hieman vähemmän pitävä kalvo myös hengittää paremmin, joten rasitustilanteissa ulospäin pääsee paremmin virtaamaan kosteutta ja lämpöä. 54 RIISTA. Käytännössä metrin painettakaan ei metsästysvaatteisiin kohdistu, joten puvusta voidaan käyttää määrettä "vettä pitävä". Valmistusmaata huomattavasti tärkeämpi seikka vaatteissa on nykyään laadunvalvonta. Vesipilariarvo on mm, joten Berettan ilmoituksen mukaan kalvo vuotaa vasta, kun siihen kohdistuu metrisen vesipatsaan paine. Tummanvihreä väritys ja nahkavahvikkeet ovat tuttua muista metsästyspuvuista. Se lukee rehellisesti puvussa, eikä Beretta ole yrittänytkään salata tosiasioita. BERETTA-METSÄSTYSPUKU ITALIASSAKIN ON KYLMÄ TEKSTI: TERO KUITUNEN Asevalmistajan ryhtyessä tarjoamaan pehmeitä tuotteita, suhtautuu suomalainen asiaan tavallisesti varauksella. Ilmeisesti "oheistuotteisiin" liittyy yhä voimakas heikkolaatuisuuden leima, joka ei useinkaan ole enää oikeutettu
Takaisin pukeminen käy näppärästi, kädet työnnetään hihoihin ja nostetaan takki päälle. Taskuja on paljon ja ne ovat monipuolisia. Puku säilyy puhtaampana, mutta mikä tärkeämpää, pintakangas ei vety helposti. Tyylisyistä huppu on kiinnitetty perinteisillä napeilla, joten hupun kääntäminen on hieman vaivalloista. Liikkuessa puku on helposti turhankin lämmin. Pelkästään neppareilla suljettava reisitasku taas on suunniteltu laajennettavaksi, joten jos kannettavaa on enemmän, tilaakin saadaan enemmän. Tuulelta suojautumisen apuna ovat lumilukot hihoissa ja takin alaosassa. Takissa on kainaloissa vetoketjuilla suljettavat tuuletusaukot, mutta housuista sellaiset puuttuvat kokonaan. Itse pidän housuista, joissa lahkeen saa kirittyä tiukasti kengän varren ympärille ja olisin tässä kohtaa kernaasti tinkinyt hieman tyylistä. Italia Valmistusmaa: Kiina Pintakangas: 40 % puuvilla, 39 % polyesteri (PES), 21 % nailon Vuori: polyesteri Koot: S-XXXL, (kokoja voi ostaa ristiin) Suositushinta: takki 259 euroa ja housut 183 euroa Maahantuoja: Sako Oy, www.sakosuomi.fi jon, että varsinkin käytön alkuvaiheissa niitä löytyy jatkuvasti lisää. Niihin saa tarvittaessa geelityynyn, joka asettuu ampujan ja aseen perän väliin ja vaimentaa rekyylin vaikutusta. ÄRSY TTÄVÄN H YVÄ Schwartzwald-puku on miellyttävä kokonaisuus. Vyötäröllä on lumilukko, joka on yksi ominaisuuksista, joilla puvun lämpimyyttä on lisätty. Sen sisäpinnalla on kumipinta, joka pitää lukon tukevasti paikoillaan. Takissa on Beretta hands free systeemi, jolla takin saa riisuttua kuumuuden yllättäessä selkään roikkumaan. Osa taskuista on myös laajennettavissa paksuussuunnassa. Schwartzwaldin pintakangas on käsitelty Teflonilla, joten se hylkii likaa ja vettä. Siinä on siten turvallisempaa kuljettaa arvokkaampaa omaisuutta. Housuissa kuljetuskapasiteettia on riittävästi ja lisäksi taskut on suunniteltu erilaisia käyttötarkoituksia varten. Puvusta ei heti sateen sattuessa tule painavaa riippakiveä. Leikkaus on sen verran väljä, että mikään kohta ei ahdista ääriliikkeissäkään, mutta puku ei kuitenkaan valu päällä. Lisäksi kokonaisuudessa on nostettava esille kauttaaltaan käsin kosketeltava laatu. On mukavaa törmätä jahtivaatteisiin, joissa mikään kohta ei repsota jo uutena ja esimerkiksi vetoketjut tuntuvat siltä, että ne toimivat vielä ensimmäisen kauden jälkeenkin. RIISTA 55. Schwartzwald-pukuun kannattaakin suhtautua juuri kylmien kelien varusteena tai pitkiin passituksiin sopivana pukuna. Lisäksi sen läppä on mahdollista lukita tarrakiinnityksellä pois tieltä, jolloin tasku toimii helposti tavoitettavana kuljetuspussina. Materiaalit on valittu huolella eikä valmistusprosessissa ole tehty kompromisseja. Vastaavia ratkaisuja on käytetty myös takin taskuissa. Esimerkiksi reisitaskut näyttävät ulkoapäin samalta, mutta toisessa niistä on läpän alla vetoketju. Tyyliseikkana voitaneen pitää myös hupun lippaa, joka on kyllä käytännöllinenkin erityisesti sateella. TASKUJA LÖY T Y Y Täytyy myöntää, että odottelin hieman enemmän tyyliseikoilla pröystäilevää pukua, mutta käytännöllisyyttä arvostavana yllätyin puvusta positiivisesti. Vaikka ne näyttäisivät ulospäin samalta, niissä on eroja esimerkiksi sulkemismekanismissa. Takin sisäpuolella on kännykkätasku ja ns. napoleontasku. Puvussa on harkittuja yksityiskohtia niin pal- Huppu on irrotettava ja käännettävä. Tavanomaisten taskujen, jotka ovat mukavan kookkaita, lisäksi takin rintamuksessa on radiotaskut molemmin puolin. Puku on kohtuullisen paksu ja esimerkiksi parin asteen pakkasessa sen alla ei tarvita tavallista vaatetusta enempää kerroksia edes passitusta vaativissa jahtitilanteissa. Erikoisimmat "taskut" löytyvät olkapäiltä takin sisäpuolelta. Esimerkiksi taskuja on tarpeeksi ja niiden toteutus on erinomainen. Juuri tässä näkyy mielestäni se, että suunnittelun takana ovat vaatteistaan tunnetut italialaiset. Housujen lahkeissa vastaavaa kiristyssysteemiä ei ole ilmeisesti tyylisyistä. Toiselta puoleltaan väritys vastaa takin vihreää, toiselta puolelta huppu on kirkkaan oranssi. Takkiin kuuluu myös irrotettava ja käännettävä huppu. Myös hupussa on kiristysmahdollisuudet, joilla se saadaan tiiviisti päähän. Beretta Schwarzwald Valmistuttaja: Beretta
Joka tapauksessa tällainen liha tulee ylikypsentää koska se sisältää huomattavan paljon sidekudosta. Metsästäjän kannalta tämä pata on kuitenkin ajankohtainen, koska jo lyhyt kokeilu on. Näiden osien kohdalla on tavallista jatkojalostaa liha joko jauhelihaksi tai vaihtoehtoisesti nämä osat päätyvät hyvin usein purkkiin. Tällä tarkoitetaan kypsentämisen kannalta vaati56 RIISTA vampia ruhonosia kuten niskaa tai potkaa. Valitettavasti aika tuntuu olevan monellakin kortilla ja tämäntyyppiset ruoat jäävät helposti tekemättä kun ruoanlaittoon ryhdytään. Tällaiset lähtökohtaisesti sitkaat osat ovat kuitenkin tavattoman maukkaita kunhan ne vain saadaan kypsytettyä. Riistan liha hyödynnetään metsästäjien keskuudessa tarkoin ja riistanlihalla korvataan muutoin kaupan tiskistä ostettavaa lihamäärää. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ R iistanliha on kokonaisuudessaan erittäin kiitollinen komponentti ruoanvalmistuksessa ja voidaan perustellusti sanoa, että lähes kaikki teollisesti tuotettu liha on korvattavissa oikein käsitellyllä riistalla. Toinen syy pitkän kypsytyksen vaativien ruokien syrjimiselle on vaivannäkö ruoanvalmistuksen tarkkailun kanssa. Nykyään nämä ruhon toissijaiset osat hyödynnetään teollisesti valmiissa ruoka- tuotteissa ja valitettavasti kotikokeilla näiden osien käyttö on aivan liian vähäistä. CROCK-POT HITAASTI HAUDUTTAMALLA Metsästykseen liittyy oleellisesti ruoanlaitto. Hauduttaminen on erinomainen tapa valmistaa ruokaa, joka paranee aina samassa suhteessa kuin kypsennysaika pitenee. Tämä siis silloin kun liha säilyttää kosteutensa. CROCKPOT Alkukesän Oulun erämessuilla tartuimme messuesittelijään, jolla ei luulisi olevan mitään tekemistä erämessujen kanssa. Pidempään tätä harrastaneena voisin sanoa, että esimerkiksi naudanliha maistuu valitettavan paljon navetalle kun vuosikaudet punainen liha on tarkoittanut käytännössä hirvenlihaa. YLIKYPSÄKSI Riistasta saatava liha poikkeaa siinä mielessä normaalisti kulutettavasta lihasta, että sivutuotteena niin sanotulle priimalle tulee aikamoinen läjä toissijaista lihaosaa. Maut tasaantuvat ja lopputulos on, sanottakoon, suun mukainen. Kyseessä oli ylikiiminkiläinen Patakunkku, joka myy Crock-Pot-haudutuspataa
Sopivasti maustettuna ja yön yli hauduttaen pataa käyttäen päästään taatusti mainioon lopputulokseen kun aromit sekoittuvat rauhassa pitkän kypsennyksen aikana. METSÄSTÄJÄN TALOU TEEN Crock-Pot sopii metsästäjien talouksiin kuin nenä päähän. Padan käyttö on lisäksi niin sanotusti idioottivarmaa, eli jos padassa on edes suunnilleen oikeat ainekset ja maustaminen on edes oikealla suunnalla, niin lopputulos hauduttamisen jälkeen on Digitaalisesti toimivat säätimet ovat "viisaita" ja muuttavat esimerkiksi ajastuksen jälkeen haudutuslämpötilan automaattisesti tarjoilulämpöön. mitä todennäköisimmin erittäin hyvä. Pata ja sen kansi kestävät uunin asteeseen saakka ja padan mukana tulevalla lämmönsiirrinritilällä pataa voi käyttää myös liedellä. Käyttömahdollisuuksia padalla on siis tavattoman paljon ja padan mukana tuleekin kaksi varsin kattavaa keittokirjaa, jotka sisältävät kokeiltuja ja hyviksi havaittuja reseptejä. Asia on kokeiltava jo ensi viikonloppuna... Crock-Pot Valmistaja: Crock-pot, Kiina Padan tilavuus: 5,7 litraa Takuu: Sähköosat 2 vuotta Hinta: 270 euroa Maahantuoja: Patakunkku, (08) 817 9004 Ensimmäinen kokeilu padalla suoritettiin välittömästi sen saavuttua kokeiltavaksi. Tavallisesti uunissa hauduttamalla lämpötila on tasainen, mutta haudutuspadassa lämpö on padan alareunoilla korkeampi ja näiltä osin ruoka ruskistuu valmistettaessa. Kannattaa muistaa, että padan yläosa on avoinna ja tämän vuoksi alaosan täytyy olla kuumempi kuin padan sisälämpö keskimäärin. Tämän jälkeen ainesosat ladottiin pataan siten, että kypsennyksen kannalta mutkikkaampi peruna tuli alimmaiseksi. Ajastimeen väännettiin neljän tunnin lukemat ja pata jätettiin hautomaan. Keittimen pata on valmistettu puristamalla jauhetusta kivestä ja se on lasitettu lyijyttömästi. Lopputulos oli kerrassaan mainio. Crock-Pot on , litran padalla varustettu verkkovirralla toimiva hidas haudutuskeitin. Pataruoissa makujen tasaisuus on suoraan verrannollinen kypsytysaikaan, eli mausteiden "hyötysuhde" kasvaa. Kotiin epämääräiseen aikaan tultaessa, padassa odottelee valmis eväs tarjoilulämpöisenä. Itselleni tämän padan käytöstä tuli mieleen, että aamulla hirvijahtiin lähdettäessä laitetaan pata tulille ja säädetään siihen haluttu haudutusaika. Laitteessa on kolme eri lämpötila-asentoa eli haudutus, hidas keitto ja tarjoilulämpötila. Pata sopii monipuoliseen ruoanvalmistukseen erinomaisesti. Perunoiden päälle tuli kasvikset ja mausteet ja kaiken päällimmäiseksi jauheliha. Eräs hauska ominaisuus tällä keittimellä on vastuksen läheisyydestä aiheutuva ruskistuminen. paljastanut sen potentiaalin riistaruokien valmistamisessa. Liha on padassa ja se ei kuivu kypsentämisen aikana. Itse keitin on valmistettu ruostumattomasta teräksestä ja se on varustettu mainiolla lämmönsäätöjärjestelmällä. Pataa käyttämällä on mahdollisuus hyödyntää nekin osat riistaeläimistä joiden valmistaminen normaalisti on työlästä ja joiden valmistamisessa on suuri riski esimerkiksi lihan kuivattamisesta. Pata kestää konepesun ja on muutenkin varsin käyttökelpoinen ruoanlaitossa. KOKEILU Padan mukana tulee lämmönsiirtoritilä jonka avulla pataa voidaan käyttää sähköliedellä. Lämpötila on hauduttamisen kannalta optimaalinen ja tämän lämmön tuottamiseen ei tarvita niin paljon energiaa. Sama ritilä toimii kuvan tavoin käytettynä höyrytys/-haudutusritilänä, jossa valmistuvat esimerkiksi kasvikset tai makkarat. nasiivut, pilkottiin sipuli ja porkkanat ja ruskistettiin jauheliha. Tämän haudutuskeittimen virrankulutus on huomattavasti pienempi kuin tavallisen uunin. Seuraavaksi pata pääsee tositoimeen potkien kanssa. Maku ja suutuntuma olivat sekoitus paistettua ja uunissa valmistettua ja ruoka on sopivan kosteaa ilman lisättyä nestettäkin. Ohjeiden mukaan pata pestiin ensin tiskikoneessa, jotta lämpö poistaisi mahdolliset jännitykset padasta. Mausteiden ja suolan leviäminen ruoassa tuli hoidettua siten, että sekoitin ruoan puolentoista tunnin hauduttamisen jälkeen kun perunaviipaleet olivat jo kypsiä. Silloin kun esimerkiksi valmistetaan ruokaa joka vaatii vaikkapa kuuden tunnin hauduttamisen, on ajastin säädettävissä tähän kuuteen tuntiin. Tämän jälkeen kiehautettiin peru- RIISTA 57. Kahden ja puolen tunnin kohdalla suola oli jo levinnyt tasaisesti ruokaan ja kokonaiset maustepippuritkin antoivat makua erittäin hyvin. Tämän lisäksi padassa on ajastin, joka toimii varsin nerokkaasti. Tämän ajan täytyttyä laite pudottaa lämpötilan automaattisesti haudutuslämpötilasta tarjoilulämpötilaan. Lämmönsiirtoritilää voi käyttää padassa haudutusritilänä, jota voi käyttää esimerkiksi höyryttämisessä tai erillisten ruokien valmistuksessa samaan aikaan. Laitetta ei siis tarvitse kytätä vaan sen sijaan, että keskityttäisiin ruoanlaittoon, voidaan mennä vaikka muualle harrastusten pariin ja palata sieltä myöhemmin valmiille sapuskalle. EDU T Uunissa kypsentämiseen verrattuna CrockPot sisältää monia mieluisia ominaisuuksia
Jotta puutuminen ei yllätä, on laadukas istuin tarpeen. istan Ri hjavinkit ula ul jo Näillä lahjaideoilla et voi mennä pieleen, vinkkejä laatua arvostavalle metsästäjälle. Walkstool Comfort Tietyt metsästysmuodot vaativat pitkiä odotteluja ja sen päätteeksi sähäkkää toimintaa. Nouda: Hiidenkivi, Lönnrotikatu 27, Helsinki Tilaa: www.hiidenkivi.fi (Jouluksi tilattava viimeistään vko 51) Puh. Hinnat 79-95 euroa. Walkstoolin jalat ovat teleskooppiset ja sen saa pakattua reppuun sopivaksi. Kokoontaitettava Walkstool-istuin sopii erinomaisesti jahtikäyttöön, koska sen korkeammissa versioissa istutaan jalat suorina ja pystyyn pääsee ilman ponnisteluja. +358 9 626 009 MAINOS 58 RIISTA. Sen laadusta kertoo oleellisen kestävyys; istuin kestää kg:n painon. Tarjolla on 45, 55, 65 ja 75 cm korkeat versiot, jotka painavat vastaavasti 725 - 900 grammaa
Kun liike lakkaa, -prosenttinen Merinovilla antaa hyvän lämmöneristyksen. Hintaa paidalla on 52,50 euroa ja housuilla 46 euroa. WoolNet-asussa ei ole perinteisen verkkorakenteen ongelmia; esimerkiksi paidan sivut ovat Rib-ommeltu, jolloin paita ei lähde kiertymään päällä. Lisäksi puvulla on kyky vastustaa ihon hajuja ja se onkin mm. Norjan ja Ruotsin armeijoiden valitsema kokonaisuus. Sen HotWoolalusasu ( merinovilla, Polyester, Polyamidi) on kehitetty kylmiin sekä vaativiin olosuhteisiin. Tilaa: www.soimport.com Puh. Ryhtiä lisäävät myös vahvikkeet puvun kriittisissä kohdissa. Sen ulkopinnalla olevat tekniset kuidut nostavat kulutuskestävyyttä ja Merinovilla pitää lämpimänä vaikka se olisi kosteaa. Tilaa: www.soimport.com Puh. Repun kantamista helpottamaan on olkäpäille lisätty pehmustavat paneelit. Koot S-2XL. Aclima HotWool -alusasu Norjalainen Aclima AS valmistaa alusasuja Merinovillasta. Värivaihtoehtoina on oliivin vihreä ja Midnight Navy -sininen. Hintaa poolokauluksisella paidalla on 56,50 euroa ja housuilla 49,50 euroa. +358 16 342 4202 Aclima WoolNet -alusasu Acliman WoolNet-verkkoalusasut on suunniteltu siirtämään tehokkaasti kosteutta liikuttaessa. +358 16 342 4202 RIISTA MAINOS 59
Ulkopinta on villaneulosta, jonka ansiosta materiaali on hyvin lämpöä eristävää ja hengittävää. Kankaan sisäpinta on pehmeäksi harjattua polyesteriä, joka on miellyttävän tuntuista ihoa vasten. Lämmin ja kevyt materiaali siirtää kosteuden hyvin seuraaviin kerroksiin. Villapaidassa on vetoketjullinen rintatasku sekä säädettävä helma. Materiaali : 48 % wo, 38 % pes, 14 % pa Koot: XS - XXL Nouda: hyvinvarustetut erä- ja urheiluliikkeet Tilaa: www.scandinavianoutdoorstore.com (Jouluksi tilattava viimeistään vko 51) MAINOS 60 RIISTA. Sasta Mella -fleecetakki Mella on naisellinen neulospintainen fleecetakki Polartec® Thermal Pro® materiaalista. Sen materiaali on kaksikerroksista. Se imee ja siirtää kosteutta tuntumatta kuitenkaan märältä. Materiaali kuivuu nopeasti ja sopii myös villa-allergikoille. Fleeceä voi käyttää joko väliasuna tai sellaisenaan. Materiaali: 100 % pes Polartec® Thermal Pro® Koot: N 32 - 46 Nouda: hyvinvarustetut erä- ja urheiluliikkeet Tilaa: www.scandinavianoutdoorstore.com (Jouluksi tilattava viimeistään vko 51) Sasta Kinos -villapaita Kinos on tyylikäs villapaita vapaa-aikaan tai lämmittäväksi välikerrokseksi kuoritakin alle
+358 9 626 009. Club Interchasse -tuotteet ovat omiaan myös riistaillallisille ja muihin juhlallisuuksiin, joissa ne tuovat hienovaraisen viittauksen kantajansa harrastukseen. Club Interchasse solmiokalvosinnappipaketti Metsästyshenkisillä kalvosinnapeilla ja solmiolla tyyliä vuodenvaihteen juhliin. Minikokoisiksi haulikonpatruunoiksi muotoillut kalvosinnapit ovat pääosin hopeoitu ja irroitettava kantaosa kullattu. Nouda: Hiidenkivi, Lönnrotikatu 27, Helsinki Tilaa: www.hiidenkivi.fi (Jouluksi tilattava viimeistään vko 51) Puh. Solmio -prosenttista silkkiä. Hinnat: Solmio 45 euroa, kalvosinnapit 35 euroa, nyt joulutarjous pakettina 65 euroa
Todennäköisesti tällöin olisi tullut esille maaseudun ja kaupungin väliset erot, kun kyse ei olisi ollut pelosta vaan paljon konkreettisemmista asioista. Maailmalta löytyy yhä uusia kohteita, sellaisiakin, jotka eivät kävisi edes mielessä. Tässä yhteydessä olisi ollut järkevämpää tutkia miten petoihin suhtaudutaan ja miten petojen ylenpalttiseen suojeluun suhtaudutaan eri puolilla maata. Eräs tällaisista on Nepal. Tämän patruunan suosio on noussut räjähdysmäisesti sen jälkeen kun pari yhdysvaltalaista ase- ja metsästyskirjoittajaa on kirjoittanut kyseisestä patruunasta erittäin myönteisiä arvioita. Kysymys on pitkälti kysymyksen asettelusta. Nepalissa trofeemetsästys oli ennen vain kuninkaallisten etuoikeus. KUKA PELKÄÄ SUTTA? KUNINKAALLISTA Vastikään taloustutkimus kysyi yli tuhannelta suomalaiselta heidän pelkoaan susia ja karhuja kohtaan. on saatavana nyt klassisessa kaliiperissa . Tässä esimerkin vuoksi linkki erään matkanjärjestäjän kotisivulle: www.adventuresnepal.com/nepal/hunting_nepal_tour.htm. RUGERIN UUTUUS Rugerin kertalaukeava kivääri No. Moni ei pelkää sutta henkilökohtaisesti, mutta moni pelkää päästää koiransa irti tai lapsensa jalan koulumatkalle alueella jossa niitä on. Tämä on luonnollista kun kyse on peloista ja niiden tunnustamisesta. Tilanne muuttui, kun maoistien kansannousu alkoi vuonna . Luonnollisesti No. Nyt jahdissa ovat ulkolaiset metsästäjät, jotka maksavat valtiolle noin dollaria metsästysluvastaan. Metsästäjäryhmien käytössä on Dorpatanin metsästysalue, joka perustettiin aikoinaan kuningasperheen ja muiden maan johtajien käyttöön. on asetyyppinä sellainen johon uudet kaliiperit on helppo pesittää ja tästä johtuen valmistaja pystyy reagoimaan markkinoiden tarpeisiin varsin nopeasti. Oy K. Lyhyesti summaten näyttäisi, että siellä missä näitä suurpetoja on, ei niitä pelätä niin paljoa kuin alueilla joissa niitä on vähemmän. Tekemällä petoihin kriittisesti suhtautuvista median edessä pelkureita on pienellä kaupunkilaisella vihervähemmistöllä jälleen yksi väärin perustein leivottu kortti kädessään keskustelujen argumentoinnissa. JAHTIA NEPALISSA Metsästysmatkat ulkomaille kasvattavat suosiotaan ja suomalaisetkin laajentavat kokemuspiiriään uusiin eksoottisiin kohteisiin. Koko tutkimus tuntuu sinänsä hölmöltä, että pelko on tunteena sieltä irrationaalisimmasta päästä ja pelko sinänsä ei ole indikaattori siitä, että miten petoihin suhtaudutaan. Baraaleita, joita voisi kuvata lampaan ja vuohen "välimuodoksi", on useampia lajeja. Maassa on jälleen rauha ja myös metsästys on käynnistetty uudelleen. Esimerkiksi susi- ja karhualueilla asuvat tuskin pelkäävät petoja koska heille pedot ovat tuttuja ja niihin ei liity mystiikkaa joka ruokkisi pelkoja. Samaten esimerkiksi poronhoitoalueella ei todennäköisesti sen kummemmin pelätä petoja, mutta niiden mukanaan tuomasta haitasta elinkeinolle ollaan aidosti huolissaan ja kyseessä saattaakin olla pelko oman elinkeinon jatkuvuudesta. Sen seurauksena Nepal ei enää ole kuningaskunta ja myös trofeemetsästykseen tuli taukoa. Lisäksi eroja on saatu aikaan miesten ja naisten välillä. Amerikkalaisilla on kiihkeä suhtautuminen "lammasjahteihin", joka houkuttelee heitä Nepaliin tämän hieman erikoisemman lampaan perään. Hjorth Ab, www.hjorth.fi 62 RIISTA. Pedoista pitäminen tai niiden inhoaminen kun ei ole tekemisissä petojen pelkäämisen kanssa. Jahtireissuja on järjestänyt erityisesti amerikkalainen Safari Club International, jonka jäsenet lähtevät Himalajalle kohteenaan esimerkiksi baraalit ja leopardit. Sen sijaan he saattavat pelätä sitä mitä pedot saattavat tehdä. H&H. Nykyiseen tilanteeseen on päädytty, koska maan hallinto haluaa edistää matkailua
Uudistus koskee patruunasarjaa, eli kyseessä ei ole mikään uusi kaliiperi, vaan ilmeisesti tehotasoltaan kohotettu patruunasarja. Hakukaavakkeet ja ohjeet hakemuksen täyttämiseen löytää MKJ:n osoitteesta www.riista.fi/?mag_nr=15&group=00000186 Hornady on laittanut jakoon varsin ärsyttävän videonpätkän, joka koskee valmistajan uutuutta kiväärinpatruunapuolella. Kaliiperi aseissa on .- Springfield. Hakemusten käsittely vie aikaa ja mitä aiemmin byrokratian saa hoidettua, sitä varmemmin haittalintujen verottamisen voi aloittaa riittävän ajoissa. Infrapunasalama on edelleen hyvä ja huomaamaton normaalikäytössä, mutta esimerkiksi luolakäytössä se on usein riittämätön. Tätä varten kameraan saa halutessaan vaihdettua tavallisen salaman, jolla yökuvat onnistuvat pimeämmissä olosuhteissa ja joilla kuviin saa myös värit. Hintaa uutuudella on , . Eränetti, www.eranetti.fi VAIHTOEHDOLLA Weatherby Vanguard -kiväärit saavat monen toivoman uudistuksen kun ensi kaudelle saadaan puutukkinen Sporter DBM ja synteettisellä tukilla varustettu Synthetic DBM, joissa on perinteisen makasiinin sijaan kolmen patruunan irtolipas. Uutuuden julkistamista saataneen odotella Shot Show messuille asti. Silloin näemme kuinka hyvin veikkaukset pitävät paikkansa. RIISTA 63. rauhoittamattomien lintujen tappamiseen rauhoitusaikana kannattaa hoitaa nyt. Niille, joilla on kyseisessä kaliiperissa oleva vanhempi Vanguard, tulee saatavaksi myös muutossarja, jolla makasiinilla varustettu kivääri saadaan muutettua irtolippaalliseksi. HW-Company, www.hw-hunt.fi HORNADYN "SALAINEN" UUTUUS METSÄSTÄJÄT HUOMIO! Poikkeusluvan hakeminen ns. VANGUARD IRTOLIPPAALLA RIISTAKAMERA KAHDELLA SALAMASpypoint FL-A on eränetin maahantuoma ja edustama riistakamerauutuus, jossa on vaihdettava salama. Suurin osa veikkauksista uutuuden ympärillä sisältää maininnan valmistajan GMX luodista ja Light Magnum teknologiasta
Pyyntöjä lähetetään useammallekin maahantuojalle, mutta loppupelissä sortimentin ratkaisee se, että kuka pystyy toimittamaan aseensa vertailuun riittävän ajoissa. -Toimitus -JT Kiitokset palautteesta. Pienpetojen harvennus on tärkeää riistanhoitotyötä ja Lindroosin artikkelit ovat avanneet tehokkaan pyyntimuodon saloja niille joilla aika ja rahkeet eivät esiKIITOKSET VERTAILUISTA Haluaisin kiittää rinnakkaispiippuisten aseiden vertailusta. Myös Merkelillä on eri hintaluokissa kertalaukeavia/taittuvia kivääreitä, joista olisi mukava lukea. Tämä näkyy taatusti aseiden esittelyissä. Tämän vuoksi olisi aina parempi jos metsästäjillä olisi paikallisesti mahdollisimman suuri mahdollisuus soveltaa paikallisesti soveltuvia käytäntöjä. Lehden toimittajakaarti koostuu metsästäjistä ja pitkän linjan ampumaharrastajista. Nimettömiä kirjeitä ei julkaista.. Olemme alusta pitäen pyrkineet tuomaan Riistassa esille metsästyksen vähemmän puhuttuja ja jopa vaiettuja aihealueita. Löydätte varmaan muutaman muunkin aseen samaan esittelyyn. Kertalaukeavien kiväärien osalta olemme saaneet palautetta ja juuri mainitsemasi T/C Encore on varmastikin yksi vertailun menestyjistä. Ulkomaille myydyn kotimaisen aseteollisuuden mahdollisuuksista Suomessa olisi mielenkiintoista lukea. Olin mielessäni pohtinut samaa asiaa jo jonkin aikaa. Kriittisesti suhtautuen voidaan sanoa pykälien olevan usein erittäin yksitotisia ja tämän vuoksi lapsi tahtoo mennä hyvin usein pesuvesien mukana. Kyseessä on kuitenkin metsästäjän tärkein yksittäinen harrastusväline ja tämän vuoksi suhtaudumme niihin vaadittavalla kunnioituksella. Tavoitteenamme ei ole istua salaisuuksien kirstun päällä ja pantata toimiviksi osoittautuneita pyyntikeinoja lähestymistapoja eri jahteihin. Tästä olisi kiinnostunut varmaan moni muukin, sillä ainakin kohtuuhintaisista tukkisepistä tuntuu olevan pulaa, joskin laatu/hinta käy käsi kädessä Lehti on mielestäni hyvä ja se on ottanut/ ottamassa jalansijan erikoistumalla, mm. -Arto Määttä -RS Vertailusta jää luonnollisesti pois siihen sopivaa materiaalia johtuen siitä, että aseita on enemmän kuin mitä vertailuun kerralla sopii. KIRJOITA MEILLE! 64 RIISTA Palsta on tarkoitettu Riistan lukijoilta saatujen palautteiden ja kysymysten käsittelyyn. Pyrimme vastaisuudessakin tuomaan luettavaksi metsästäjien kannalta tärkeitä aihealueita ja viemään eteenpäin konkreettista metsästystietämystä. Haluaisin myös lukea esittelyjä eri ase- ja tukkisepistä. Esimerkkejä pengotaan ylös jatkossa tasaisen tappavaan tahtiin. Myöskään suomalaisuudella ei ole merkitystä muille kuin suomalaisille. Samoin haluaisin kiittää kertalaukeavien/ taittuvien kiväärien testistä. erilaisiin ase-esittelyihin - tällä erotutaan massasta. Yksi päällimmäisistä meidän näkemyksen mukaisista ongelmakohdista löytyy metsästyslaista ja -asetuksesta, joka on pääasiassa joko liian pikkutarkka tai vaihtoehtoisesti jättää asioille liian suuren tulkinnanvaran. Olisiko nykyään vielä mahdollista tehdä kotimaisia paremman luokan aseita ja olisiko esimerkiksi valtio tukemassa tätä teollisuudenhaaraa. Hyvin pitkälle vertailuihin osallistuvat aseet määrittää maahantuojien valmius toimittaa aseita. Oikeastaan näiden kahden artikkelin vuoksi rupesin tilaajaksi. merkiksi riitä luolakoirahommiin tai loukkupyyntiin. Jos sinulla on kysymys Riistan toimitukselle tai haluat antaa palautetta toiminnastamme, lehdestämme tai vaikkapa nettisivuistamme, lähetä palautteesi osoitteella: Riista-lehti, PL 20, 00251 HELSINKI tai sähköpostitse osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi Muistathan liittää mukaan myös oikean nimesi ja yhteystietosi, vaikka haluaisitkin palautteen julkaistavaksi nimimerkillä. Olenkin jo ottanut Thompson Encoren maahantuojaan yhteyttä, mutta aseita tulee heille harvaan tahtiin. Erno Lindroosin kyttäyspyyntiin liittyvät artikkelit ovat olleet ilahduttava lisä lehtemme sisällössä ja jopa toimituksen jäsenten keskuudessa ne on noteerattu erittäin positiivisesti. Kotimaisen aseenvalmistuksen tilaa tullaan varmastikin selvittämään, mutta on eri asia, että onko kyseessä kyky, halu vai mahdollisuus valmistaa aseita. Tavoitteemme on tuoda esille sitä ajatusta, että metsästyslain tulisi itsessään olla mahdollisimman suppea ja asiat pitäisi takoa metsästäjien kalloon valistuksellisin keinoin. Toki "Baikaleitakin" pitää väliin olla esillä... Jospa artikkeli tulisi viranomaistenkin tietoon. Syitä tälle lähestymistavalle on mm. Metsästysasemarkkinat ovat erittäin voimakkaasti kilpailtu ala ja siinä pärjäämiseksi ei riitä yksistään hyvä ja ammattitaidolla tehty tuote. Toivoisin asian tiimoilta vielä yhtä esittelyä, missä olisi mukana ainakin Merkelin / kaliiperin rinnakkaispiippuinen haulikko. Erityisesti pyrimme osoittamaan kyseisten aseiden sopivuuden metsästyksen eri osa-alueille ja tuomaan esille kaikkien aseiden vahvuudet ja heikkoudet. PAL AUTEPALSTA ENERGIA JA LAINMUKAISUUS Mielestäni artikkeli luotien energiasta ja lainmukaisuudesta oli loistava kannanotto. Samoin artikkeli passikopin rakentamisesta oli mielenkiintoinen. se, että maamme eri osissa saattaa periaatteessa samasta asiasta vallita useampikin eri näkemys. Monellekin juuri nämä artikkelit ovat antaneet kipinää uuden jahtimuodon aloittamiseen. Toivottavasti maahantuoja saa tavaraa maahan, sillä tällä hetkellä kysyntä ylittää selkeästi tarjonnan. Pyrkimyksemme on tuoda esille aseista niiden tekniikkaa, mutta myös niiden tarkkuuspotentiaalia. Kyse on siis siitä, että onko jollain halu ottaa liiketaloudellinen riski ja yrittää maailmanmarkkinoille, vai onko jokin muu ala liiketaloudellisesti mieluisampi vaihtoehto
Pyydämme lähettämään otokset osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi Kuvat osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi Ari Maununiemi Rovaniemi Janne Tanskanen Orimattila Joni Sikiö Ruokolahti Jouko Nieminen Sastamala RIISTA 65. RIISTAKAMERAKUVAKILPAILUN SATOA Tässä toinen erä toimitukseen saapuneita otoksia. saakka, johon mennessä saapuneet ehtivät Riistan numeroon /. Kilpailu jatkuu .. Joudumme rajoittamaan julkaistavien kuvien määrän kahteen osallistujaa kohti, joten lukijoita pyydetään tekemään ennakkovalintaa ja lähettämään vain kaksi parasta otostaan. Aikaa kilpailuun osallistumiseen on siten kaksi seuraavaa Riistan numeroa. Sen jälkeen lukijat äänestävät parhaat kuvat ja tulos julkistetaan numerossa /
Raunon perkele oli siis mennyt kantelemaan perättömiä poliisille ja väitti nyt, että viikon takainen naarashirven ampumistapaus olisi jättänyt jälkeensä orvon vasan. Tällä kertaa ongelmien ytimessä oli jälleen kerran Rauno, joka on vuosien mittaan kehittänyt lähes täydellisen tavan nävertää seuran yhteishenkeä toimillaan, jotka ovat juuri ja juuri seuran sääntöjen mukaisia, mutta jotka sotivat railakkaasti muita yhdessä sovittuja pelisääntöjä vastaan. Raunon virsut lipsuivat todella pahasti, mutta kukaan ei halunnut tai kehdannut sanoa sitä, mitä kaikki ajattelivat. Raunon olisi aika jättää hirvihommat ja niistä murehtiminen nuorempien tehtäväksi ja tyydyttävä siihen rooliin, joka olisi vanhalle ruholle ja pääkopalle sopivinta. Tällä kertaa allekirjoittaneen päreet poltti Raunon tapa jäytää hirvenpyynnin järjestelyitä, joita Rauno on alusta pitäen nävertänyt toimillaan. Koko näytelmästä sai varsin säälittävän kuvan, kun Lärsäkön hirvenmetsästyksen kultapoika antoi tulla täyslaidallisen kaikkia tuttuja ja sukulaisia kohtaan. Raunoa yksinkertaisesti vitutti kun hän ei ollut enää se, joka ampuu seuran kaikki hirvet Rutku-koiran avustuksella kuten aikana, jolloin lihanjakojärjestyksen määritti se, kuka sattui olemaan metsässä ensimmäisten joukossa kantamassa hirviä pois tai vaihtoehtoisesti tarjoamassa Raunolle pitkiä konjakkiryyppyjä naapurikylän hotellin kapakassa. Aivan ensimmäisenä asia valkeni allekirjoittaneelle, kun poliisilaitokselta soitettiin ja kyseltiin hieman "kuulumisia" hirvenmetsästyksen sujumisen suhteen. Tätä ei lyöty luonnollisesti heti lukkoon, vaan asiasta ilmoitettiin ikään kuin viimeisenä varoituksena Raunolle. Ei ihme, että naapuripitäjien lehtimiehet ja eräkirjailijat ovat kilvan käyneet haastattelemassa Raunoa, josta paikallislehdet ovat luoneet vahvaa sankarimyyttiä metsien miehestä vailla vertaa. Omaa vikaa Rauno ei toimissaan ole nähnyt luonnollisesti koskaan onhan hän selvästikin sitä sukupolvea, joka tietää kaiken paremmin, tekee kaiken paremmin ja on aina ja poikkeuksetta oikeassa. Raunon voisi sanoa olevan jopa tietyllä tapaa puolipäiväisesti töikseen toimiva seurakavereiden ahdistaja. Sen verran kyläläisetkin olivat jo Raunoon kyrpiintyneitä ja hänen hirvipolitiikkaansa kyllästyneitä, että kyläpaikoista alkoi olla uupelo ja kissanristiäisten koosta huolimatta kutsua ei tahtonut enää tulla mihinkään tilaisuuteen. Hirvijahti pitäisi saada sujumaan sutjakasti, mutta tämä vaatisi varsin epämiellyttäviä toimenpiteitä. Periaatteessa ongelmana on se, että Rauno on aina ja täysin poikkeuksetta kaikkea yhteisesti päätettyä vastaan ja täten toimiessaan hän säilyttää aina oppositioaseman, josta on hyvä räkyttää ja arvostella muita. Reaktio oli voimakas. Kukaan ei halunnut olla Raunon kanssa tekemisissä, kun puhe joka tapauksessa kääntyi hetimiten väärin organisoituun hirvenmetsästykseen. Näyttöähän ei luonnollisesti ollut saatavissa mitenkään, mutta Rauno moolasti jo huoltoaseman baarissa, että nyt tulee palloa jalkaan koko paskasakille. Parin kusitolpan avustuksella Raunolla on aina mahdollisuus lisäksi väittää ajatuksillaan olevan "laajempaakin kannatusta". Lisäksi Rauno oli sanonut laitoksella, että autoja käytetään jahdissa miten sattuu ja kolmanneksi Rauno väitti, että kaikki metsästys lärsäkköläisillä tapahtui vähintäänkin ympäripäissään. Sen verran seuran metsästysasiat joka tapauksessa kiinnostavat muitakin kuin Raunoa, että tämä häiritsevä toiminta päätettiin ottaa johtokunnan kokouksessa esille ja esittää Raunolle määräaikaista seurasta erottamista perustuen seuratoiminnan kannalta epäedulliseen toimintaan. Hälytyskellot alkoivat soida poliisin ilmoittaessa, että oli tehty ilmoitus kolmesta erillisestä metsästysrikkomuksesta tai -rikoksesta lärsäkköläisten toimesta ja poliisi ilmaisi halukkuutensa hieman tutkia asioita. Kokopäivätoiminen mulkku Rauno on nykyään joka tapauksessa. Tiedä häntä. viimeinen sana Rauno-perkele Metsästyksenjohtaja tarvitsisi aina välillä rusakopallisen varapäreitä. Sopivasti valikoiva muisti auttaa hyvin paljon henkilökultin luomisessa. Voi saatana tuota Raunoa! Reiska Naapurivaara 66 RIISTA. Metsästyksenjohtajana ja Raunon sukulaisena allekirjoittaneella on varsin mehevä välikäsi asian hoidossa. Toisaalta tilanne on vähän sellainenkin, että muutaman vuoden päästä luonto olisi hoitanut ongelman maton alle ja metsästys pystyisi jälleen jatkumaan ilman häiriötekijöitä. Voi helvetin helvetti... Kun tähän lisätään nykymetsästäjien mollaaminen taidottomina ja kaupunkilaistuneina niin legenda on sitä myöten valmis
Lukuisat uudet ominaisuudet takaavat lisätehoja ja lisäturvallisuutta. Kauden huippu-uutuuksia - DoGPS+ Chat -viestintäjärjestelmä - Uusi tehokkaampi karttamoottori - Vaihdettavat symbolit - Reittien lataaminen palvelimelta - Tuki kosketusnäyttöisille Java-puhelimille Katso lisää www.ultrapoint.fi Jari Rundgren, Ultrapoint-testikäyttäjä Koivumaan Erä oira-GPS timainen k n olosuhteisiin Ko isii pohjoisma jät Koi Ultrapoint ra-GPS:n va ltuutetut jä lleenmyy Ultrapoint Koira-GPS:ään kuuluu useimpiin puhelinmalleihin soveltuva ohjelmisto sekä muovinen, pestävä panta akkuineen ja latureineen. Antennit sijoittuvat optimaaliselle paikalle koiran niskaan. Akuissa on markkinoiden pisin virrankesto. Kaik www.ultrap t-mallit ja ki Ultrapoin det -ominaisuu oint.fi. "Huimaa vauhtia eteenpäin" DoGPS 4, Ultrapoint Koira-GPS:n uusin ohjelmaversio, on kehitetty entistäkin helppokäyttöisemmäksi
www.karhu.fi /ryijy