Riista 8/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

.223 REM MIKSI HAULIKONPATRUUNA EI TOIMI HAULIEN KOVUUS. HIRVENSYÖJÄ LYIJYMITTAUKSESSA: MYRKYTYS? 8 / 2010 7,50 VARISJAHTI KAURIIN KÄYNTIIN REVIIRILLÄ Ennakkovalmistelut Valikoivaa pyyntiä 710640-1008 10008 6 414887 106405 PAL.VKO 2011-05 BERETTA SILVER HAWK 471 RINNAKKAINEN ITALIASTA RAKENNETAAN PIENRIISTAKIVÄÄRI KAL
Sisältö 8/2010 8 Varisjahti, osa 1 Luvat kuntoon varisjahtia varten 56 Vanguard Steady Aim Monikäyttöinen ampumatuki 58 Kritiikkipalaveri Vastinetta palautteeseen edellisen kritiikkipalaverin tiimoilta 60 Metsästäjän patruunanurkka .35 Whelen 62 Lyijytutkimus Viimeinen sana 63 Uutiset 64 Riistakamerakuvakilpailu 65 Eläinlääkäri vastaa 30 Haulikonpatruunatutkimus Miksi patruuna ei toimi, osa 1. 34 Hirvenlihat metsästä Valmistelut ja toteutus 38 78. metsästysvuosi 44 Metsästäjän knoppitietoa Ketun pillitysvinkkejä 48 Swarovski Z6i 3-18x50 P BT Huippuluokan yleiskiikari 50 Swarovski Ballistic Turret Käyttöohjeet lukijoiden pyynnöstä 52 Minox ZA 3 Yleiskiikari päiväkäyttöön 54 Sasta Mehto Päällepuettava kyttäyskoppi 66 Viimeinen sana, Reiska Naapurivaara 14 Kauriin reviirillä Opastus valikoivaan pyyntiin 18 Beretta Silver Hawk Laatuhaulikko Italiasta 22 Metsästysjousen osat, osa 3 Tähtäimet 24 Weatherby Vanguard Varmint Asepaketin kokoaminen 28 Winchester Super Speed Generation 2 Uudistunut lataus
Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. ammattikunnan edustajat ovat tosin jo nyt yksimielisesti kieltäytyneet. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Koska tiedämme poliisin monilla paikkakunnilla jo vuosia toimineen surutta vastoin perustuslakia ja asetuksia soveltaen määräyksiä täysin mielivaltaisesti, on jatkossa tiedossa yhä suurempaa eriarvoisuutta. Pahinta on, että kaikki tässäkin esitetyt asiat ovat vain spekulointia. Loukku- ja luolapyyntiin ei jatkossa sallita kuin kertalaukeava pistooli tai revolveri. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Uuden, JO HYVÄKSYTYN lain sisältö on heikoissa käsissä ja lopulliselta vaikutukseltaan vielä täysin avoin! Esa Höysniemi, päätoimittaja Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Firekustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Kolmas vuosikerta. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. "Joukossa tyhmyys tiivistyy ja tehty päätös on yleensä typerämpi kuin tyhmin osanottaja." Tämän vanhan totuuden vahvistivat meidän "edustajaamme" (oikeastaan , sillä "varsinaiset" kun tarvitsevat avustajan niitä vähäisiä, heille uskottuja tehtäviä hoitamaan), jotka suuressa viisaudessaan allekirjoittivat aselain ensimmäisen vaiheen TÄYSIN TIETÄMÄTTÄ MITÄ ALLEKIRJOITTIVAT, sillä lain toteuttamiskelpoisuuden ohjaavat asetukset puuttuivat vielä kokonaan! Miksi presidenttimme ei heti allekirjoituksellaan kyseistä tekelettä siunannut, ei johdu ainakaan asemyönteisyydestä! Jossain on siis jotain hämärää ja salailu jatkuu entiseen tapaan. Lain ensimmäisen vaiheen muutoksien piti yleisölle annetun tiedon mukaan koskea käytännössä vain itselataavia pistooleita ja ensimmäisen aseen hankkijoita, mutta toisin kävi. Äänenvaimenninpykälä on yhtä epäselvä. Monelle metsästysintoiselle nuorelle aseen hankkimisen ikärajan nostaminen voi tuoda ylitsepääsemättömiä esteitä, alaikäinen kuin saisi aseelle vain rinnakkaisluvan. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Riista löytyy myös Facebookista: facebook.com/riistalehti. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Tämä epäkohta koskee suhteellisen pientä osaa metsästäjistä, mutta se joka tapauksessa lisää eriarvoisuutta. Metsästäjäin Keskusjärjestön mukaan lakiesitys oli onnistunut! Erehdys, kyllä tämä uusi tekele iskee metsästäjääkin vasten kasvoja, ehkä vielä pahemmin kuin tässä vaiheessa osataan edes kuvitella. Lääkäreille on määrätty ilmoitusvelvollisuus siitä, kelpaako satunnaisen sairauden takia apua hakenut potilas aseen omistajaksi vai ei. Kukaan ei myöskään vielä tiedä, keitä soveltuvuustesti tulee asetuksessa koskemaan, parhaimmillaan se voi olla vain ensimmäisen itselataavan pistoolin hakijalle, pahimmillaan jokaiselle uutta asetta hankkivalle riippumatta siitä kuinka paljon lupia on ennestään. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Lisäksi ampumaharrastuksen aloittamisen vaikeuttaminen johtaa todennäköisesti myös siihen, että yhä useammin aselupa haetaan metsästysperusteella. RIISTA PL , HELSINKI Puh: - email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Jussi Grönstrand, Erno Lindroos, Hannu Uronen, Timo Höysniemi, Nina Juslin, Jukka Villanen, Maiju Suominen, Olli Autonen, Erkki Tamminen GRAAFIKKO: Antti Teittinen VALOKUVAAJAT: Esa Toivonen Arto Määttä KANNEN KUVA: Jari Niskanen ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo .-.) Muina aikoina automaatti, puh: - Tilaushinnat: kk , euroa kestotilaus , euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus HÖLMÖILY JATKUU Y hdellekään kansanedustajalle ei varmasti jäänyt epäselväksi, mitä uuteen aselakiin kaavaillut muutokset tuovat mukanaan: kaikki suunnitellut tiukennukset vain lisäävät sekä laittomien aseiden määrää, että rikollisuutta eli asioita, joita haluttiin vähentää. Entäpä sitten, jos yksinhuoltajaäiti ei metsästäkään tai halua omistaa asetta. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Pahinta nykyisessä menettelyssä on se, että nyt puuttuvien asetusten laatiminen on annettu poliisihallitukselle. Kaikki oikeudet pidätetään. Tästä kunniasta ao. Nyt se on määritelty aseen osaksi, ja jos asia hoituu kaavailun mukaan, aselupa riittää vaimentimen hankintaperusteeksi eikä ongelmia ehkä tule, mutta asetus voi kuitenkin määrittää jotain aivan muuta. Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Poliisille on uudessa laissa sälytetty tehtäviä, joita se ei pysty parhaalla tahdollaankaan toteuttamaan, kuten soveltuvuustestit ja ampumaseurojen edustajien koulutus. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
Perustana pitää olla se todellisuus, joka asianosaisen riistanhoitajan metsästysalueella vallitsee. Kiinnittäisin erityistä huomiota siihen, että lupahakemukset ovat julkisia asiakirjoja. Toivon, ettei kukaan innostu asiasta niin, että oikeiden perusteiden puuttuessa anoo lupia virheellisin tai valheellisen perustein. Rauhoituksesta voi poiketa riistanhoitopiirin myöntämällä erityisluvalla. Seuraavassa osassa käsitellään tarvittavia varusteita ja kolmannessa osassa itse jahtitapahtumaa. Silloin kun kaikki perusteet ovat kunnossa, ei kenelläkään ole asian suhteen nokan koputtamista.. Tässä osassa käydään läpi poikkeuslupahakemusta ja perusteita, joilla lupa voidaan myöntää. Pyrin valaisemaan asiaa mahdollisimman selkeästi. On olemassa ihmisiä, jotka haluaisivat kieltää koko pyynnin, riippumatta sen hyödyllisyydestä. VARISJAHTI, OSA 1 POIKKEUSLUVAN HAKEMINEN TEKSTI: ERNO LINDROOS Tämä artikkeli avaa kolmeosaisen juttusarjan varisjahdista. Joten, jos olet jahkaillut tämän asian kanssa, toimi nyt, näistä jutuista saat perustan miten vahinkolintujahdissa pääsee liikkeelle! 8 RIISTA "R auhoittamattomien lintujen poikkeusluvat vahinkoperusteisia. Huomatkaa, että jokainen lupahakemus on omansa, eikä ole olemassa yhtä sanasta sanaan -mallia. Kyseessä on poikkeuslupa, joka voidaan myöntää, jos yllämainitut rauhoittamattomat linnut aiheuttavat vahinkoja elinkeinotoiminnalle, muulle eläimistölle tai ne aiheuttavat terveydellisiä tai hygieenisiä haittoja." MKJ:n sivuilta Olen havainnut, että intoa varisten pyyntiin löytyy, mutta metsästäjät eivät monestikaan tiedä miten lupaprosessi toimii
(Esim. Nämä linnut ovat siis tärkeä osa luonnon ekosysteemiä. Se tekee suurta hallaa kaikille metsästäjille ja tuomitsenkin sellaisen jyrkästi. Olen viime vuosina ikäväkseni kuullut pari kertomusta kuinka varisjahdissa on käyttäydytty epäasiallisesti. Itselläni motivaatio niin varisjahtiin kuin pienpetopyyntiinkin pysyy yllä nimenomaan omin silmin nähtyjen vaikutusten ansiosta. Virkamies ei voi hoitaa työtään lakien ja asetusten vastaisesti. PERUSTEISTA VARISJAHTIIN Kaikille lukijoista lienee selvä asia, että muiden lintujen munat ja poikaset kuuluvat varisten, harakoiden ja harmaalokkien luonnolliseen ravintoon. Jos riistanhoitopiirissä katsotaan, etteivät nykyisten lakien ehdot täyty, eivät he voi lupaa myöntää, koska tällöin he rikkovat virkavelvollisuuttaan. Riistanhoidollisin perustein anottavassa luvassa on vuorokauden valitusaika, vasta tämän jälkeen lupa voidaan panna täytäntöön. Näillä jahtimailla puolestaan paras aika pyyntiin on maaliskuun viimeinen viikko ja huhtikuu, eli oman lupahakemukseni on siis oltava riistanhoitoyhdistyksessäni viimeistään helmikuun alussa. vrk valitusaika lasketaan rhp:n päätöksen antopäivästä eteenpäin. Kun omin silmin näkee maassa pesivien lintulajien ja jänisten RIISTA 9. Mielestäni on vähintäänkin ironista, että on olemassa henkilöitä, jotka haluaisivat kieltää pienpetojenpyynnin ja varisjahdin turhana hommana ja samaan hengenvetoon surraan kuovin häviämistä EteläSuomesta. Lisäksi tulee ymmärtää, että riistanhoitopiireissä lupien myöntämisestä päättävät ihmiset ovat virkamiehiä. Hallintolain nojalla lupaan voidaan kirjata, että se voidaan panna täytäntöön valitusajasta huolimatta, jos kyse vahinkoperusteisesta luvasta ja valitusaika olisi kohtuuton hakijalle tai lupa menettäisi valitusaikana merkityksensä. Tämä on seurausta lähinnä ihmisen toiminnasta johtuvasta ravinnon määrän kasvusta. Lisäksi aikaa kuluu yllättävän paljon muun muassa mahdollisten selvitysten hakemisessa lupahakemuksen liitteiksi maanviljelijöiltä, jotka lintu- On ollut havaittavissa, että moni riistanhoitaja on jättänyt keväisen varisjahdin sikseen lupabyrokratian tultua vuonna kuvioihin. Useat ovat nostaneet kädet pystyyn kun olisi pitänyt täyttää kaavakkeita. Muuten mahdollisesti myönnettävää poikkeuslupaa ei saa riittävän ajoissa, ja toisin sanoen kaikki vaivannäkö olisi turhaa. tuhoista kärsivän kasvin rajallinen satokausi tai ulosteiden välitön hygieniariski). Samoin ruokalistalle päätyy jäniksenpoikakin sen eksyessä näiden tarkkojen lintujen silmiin. Tilanne on kuitenkin monin paikoin muuttunut ja jopa vääristynyt ihmistoiminnan vuoksi. Tämän takia tietyissä paikoissa variksien, harakoiden ja harmaalokkien määrää ja nimenomaan pesivän kannan määrää on perusteltua rajoittaa. Jälkikasvun kasvattaminen vaatii varikseltakin suuren ravintomäärän kuskaamista poikasille. Samoin ihmisen muokkaama ympäristö soveltuu hyvin elinympäristöksi näille linnuille. Lisäksi rhy:illä lausunnon anto kestää vaihtelevan ajan, riippuen monesta seikasta. Samalla on luonnollisesti kasvanut näiden lintujen saalistuspaine muihin lintulajeihin, joista herkimmin erityisesti maassa pesiviin lajeihin. Jos taas jossain joku anoo luvan virheellisin tai valheellisen perustein tai käyttää lupaa lupaehtojen vastaisesti jääden siitä kiinni, kohdistuvat seuraukset kaikkiin tätä keväistä riistanhoitotyötä tekeviin. Näin, vaikka perusteet luvan saamiseksi olisivat selkeästi olemassa. Jos varis etsii pellolla matoja ja muita pieneläimiä poikasille ruuaksi ja huomaa siinä ohessa linnunpesän, yrittää se varmasti ottaa siitä poikasille ravintoa. PUHTIA LUPIEN HAKEMISEEN määrien nousun ja kun maanviljelijä kiittää kun karjasuojaan ei enää tule lintuja sotkemaan rehuja, on se minulle kiistatonta faktaa pyynnin vaikutuksesta. Heidän on katsottava, että lupahakemuksen myöntöperusteet täyttävät lakien hengen ja perusteet, jotta luvat ylipäätään voidaan myöntää. Itsekin olen kuullut aiemmin innokkaan ja tuloksekkaan variksien vähentäjän sanoneen nykyisen lain voimaantullessa: "Antaa sitten olla." Se on todella sääli, varsinkin kun tuntemani tätä riistanhoitomuotoa tehneet, ovat poikkeuksetta aina olleet hyvin valistuneita pyyntialueiden muusta linnustosta ja motivaationa pyyntiin lähtemiseen on nimenomaan muun linnuston ja esimerkiksi jänisten lisääntymismenestyksen edesauttaminen. Tästä on kysymys esimerkiksi kaikille varmasti tutussa, äänekkäässä näyssä, kun keväisellä pellolla töyhtöhyyppä ajaa kiukkuisesti varista takaa. Paikallisesti vaikutus on todellista. KEVÄÄN VARISJAHTIIN HAETAAN LUVAT NY T! Vaikka eletään vasta joulukuuta, on viimeistään nyt herättävä tekemään pohjatyötä keväistä varisjahtia varten. Tämä siis koskee riistanhoidollisilla perusteilla haettavia lupia. Alueilla joilla vähennän variksia, alkaa niiden rauhoitusaika .. Varislintujen, samoin kuin harmaalokkienkin kannat ovat paikoin hyvin voimakkaita. Kyseessä on kamppailu elämästä ja kuolemasta. Tässä ei ole mitään ihmeellistä ja se kuuluu luonnon kiertokulkuun ja luonnon moninaisuuteen. Tarkkaa takarajaa jättämiselle yhdistykseen on siis vaikea antaa, mutta sanoisin että , - kk ennen haetun lupakauden alkua. Varsinkin sairaat tai muuten varomattomat yksilöt poistetaan tehokkaasti, joka on hyvä asia. Näin pitääkin olla
Selkeästi vahinkoperusteisiin hakemuksiin ei välttämättä rhy lausuntoa tarvita. AJAT JA LAIT MUU TTUNEET EU:N MYÖTÄ Kun itse aloitin metsästysurani, ei varisjahti vaatinut muuta kuin maanomistajan luvan. Äänen avulla saadaan varikset lentämään niin lähelle, että ne huomaavat vihollisensa, useimmiten huuhkajaa imitoivan kaaveen, jonka kimppuun ne tulevat hieman ennen pesinnän aloittamista välillä hyvinkin raivoisasti. asti ja taas ..-.. Selvittäkää ovatko perusteenne riittävät luvan myöntämiseksi. jen vähentämistä tiloiltaan ja rehuvarastoiltaan ovat toivoneet. Aika asioiden hoitamiseen tuntuu olevan aina kortilla. Tämä johtuu siitä, että luvassa on vrk pituinen valitusaika, vasta tämän jälkeen 10 RIISTA voidaan lupa myöntää. Eli vahingot kasvaisivat liikaa lupaa odotellessa. Kun erikseen tuli varislupa ja koneellisen ääntä tuottavan laitteen lupa, tarkoitti tämä kukkaron kevenemistä eurolla. Pesinnän alettua linnut eivät kokemukseni mukaan enää huuhkajasta innostu. Lisäksi rauhoittamattomien lintujen aiheuttaessa omaisuudelle ja elinkeinolle vahinkoa, tukee myös perustuslain (/) § oikeutta saada poikkeuslupa. Variskauden alku eli aika, jolloin varikset rupeavat olemaan aggressiivisia vihollisilleen alkaa omilla jahtipaikoillani maaliskuun puolivälissä. Sanon metsästää, vaikkei laki variksenpyyntiä metsästykseksi tunnustakaan, sillä ei varista niin vain ammuta. Ampumakojuista ja paikoista kerron tarkemmin seuraavassa numerossa, mutta koska poikkeusluvassa vaaditaan liitteeksi jahtialueen karttaa, johon on merkitty rajaamalla (siis ympyröidään vaikka tussilla) jahtialue, on ampumapaikkoja päätettävä jo nyt ja huolehdittava, että nämä paikat ovat merkityn alueen sisällä. Poikkeuslupaa haetaan lintudirektiivin a § ja metsästysasetuksen (/) a § mukaan. Samoin on samalla muistettava anoa lupa käyttää "ääntä synnyttävää koneellista laitetta". vahinkoperusteinen lupa voidaan myöntää mille tahansa ajanjaksolle rauhoituskaudella, jos tilanne sitä edellyttää. AMPUMAPAIKKOJEN VALINTA Keväinen varisjahti tapahtuu miltei poikkeuksetta houkuttelemalla varikset huuhkajan kaaveen ja äänilaitteen avulla haulikon kantamalle. Kuitenkaan yhtä aikaa ei voi kuulua kuin yhteen riistanhoitoyhdistykseen. Riistanhoidollisilla perusteilla myönnettävät luvat myönnetään pääsääntöisesti . Huomattavaa on, että lupa voidaan myöntää vain siinä tapauksessa, että muuta tyydyttävää tapaa vahinkojen ehkäisemiseen ei ole olemassa. Kaikki riistanhoitomaksun suorittaneet kuuluvat automaattisesti johonkin riistanhoitoyhdistykseen, joko siihen minkä toiminta-alueella on kirjoilla tai missä hänellä on metsästysoikeus. Mielestäni summanmutikassa ei kannata toimia, nimittäin luvat, olivatpa ne sitten puolletut tai hylätyt, lähetetään kirjattuina kirjeinä. Mikäli jahdille on olemassa laissa määritellyt perusteet täyttävät syyt, voidaan osalle rauhoitusaikaa anoa pyyntilupa; "poikkeuslupa rauhoittamattomien lintujen tappamiseen". Oman kokemuksen mukaan jahdista ei ole haittaa kun olet ilmoittanut asiasta. Poikkeuslupa voidaan hallintolain perusteella myöntää nopeamminkin, mikäli katsotaan, että haittalinnuista on elinkeinon harjoittamiselle kohtuutonta haittaa. Tosin on ollut myöhäisiä keväitä, jolloin luvan olisi tullut olla voimassa ainakin toukokuun ensimmäinen viikko, jotta hyöty linnustolle olisi ollut paras mahdollinen. Jos riittävän pitkät etäisyydet eivät ole syystä tai toisesta mahdollisia, niin selvitä haittaako keväinen varisjahti asukkaita. Erillistä rauhoitusaikaa ei variksien ja harakoiden vähentämiseen ollut, eikä jahdissa sen pidempään juuri käyty kuin mitä nykyään lupien puitteissakaan. Tässä muutama nyrkkisääntö: Valitse paikat niin, että asuttuihin taloihin tulisi reilut matkat. Tämä lupa anotaan samalla lupahakemuksella kuin "poikkeuslupa rauhoittamattomien lintujen tappamiseen", laittamalla rasti ruutuun. Voit tarkistaa mihin riistanhoitoyhdistykseen ja sitä kautta riistanhoitopiiriin kuulut sekä yhteystiedot näihin löydät internetosoitteesta: http:// riistaweb.riista.fi/yhteystiedot/. PERUSTEET POIKKEUSLUVAN MYÖNTÄMISEEN Lupaa anotaan siltä riistanhoitopiiriltä, jonka alueella metsästäjä pääsääntöisesti variksia metsästää. Vuodesta on ollut toisin, (Metsästysasetus ../ a §), eli EU:hun liittyminen toi tämän muutoksen. Metsästäjä odottelee hyvässä suojassa ampumatilanteita. Itse sovellan omaa metrin sääntöä ilmoituksessa.. Lunastaminen postista maksoi viime vuonna euroa / kirjekuori. Lupaa ei myönnetä metsästysalueelleni huhtikuun loppua pidemmälle mikä useimmiten, etenkin aikaisina keväinä, onkin ihan riittävästi. Suosittelen jokaista, joka poikkeuslupia aikoo anoa, ottamaan ensin yhteyttä omaan riistanhoitopiiriinsä. Itse vähennän variksia riistamailta Satakunnassa ja lupahakemuksen on oltava vuodenvaihteessa Satakunnan riistanhoitopiirissä. Rauhoitusaikana rauhoittamattomia lajeja suojaa samat direktiivin // EY (lintudirektiivi) perusteet kuin rauhoitettuja lajeja koko vuoden
Marjanviljelykohteissa lupaa voidaan hakea viljelykselle ja sen läheisyyteen. Innokkaana lintuharrastajana hän on myös huomannut samoin käyneen monelle muullekin maassa pesivälle lajille, joiden kannat ovat aiemmin olleet huomattavasti runsaampia kyseisellä alueella. Yhdistyksen (esimerkiksi metsästysseura) hakemuksen allekirjoittaa siihen oikeutettu henkilö. Linnut ulostavat rehuihin ja todennäköisesti luulevat muovin läpi kuultavia heinänkorsia madoiksi. Jos kunnolliset perusteet ovat olemassa, ei lupien hakeminen ole hankalaa asiaan hieman perehdyttäessä. Ns. Luvan hakija Hakijana tulee ensisijaisesti olla vahingonkärsijä. Hän voi luvan saatuaan sopia sen käytöstä valitsemiensa henkilöiden kanssa. ESIMERKKI: LUVAN HAKIJA TEPPO VARIKSENPOIKA Hakijana meillä on kuvitteellinen henkilö nimeltä Teppo Variksenpoika, kuvitteellisesta Harakkalan kunnasta, joka kuuluu kuvitteelliseen Myrskylän riistanhoitoyhdistykseen, joka puolestaan kuuluu kuvitteellisen Pörhölän riistanhoitopiiriin, joka sijaitsee Etelä-Suomessa. rauhoittamattomille linnuille on säädetty pesimäaikainen rauhoitus. Useamman hakijan yhteishakemuksessa tulee olla jokaisen osakkaan yhteystiedot, selvitys vahingosta ja tapettavien lintujen määrät selkeästi esitettynä. TEPON PERUSTEET POIKKEUSLUPAHAKEMUKSEEN Teppo on innokas metsästäjä ja riistanhoitaja. Toinen paikallinen lintuharrastaja on havainnut saman asian ja erityisesti häntä on vaivannut ennen niin runsaiden punajalkaviklo- ja kuovikantojen pieneneminen. Selvitys vahingosta Hakijan tulee antaa mahdollisimman tarkat tiedot estettävän vahingon suuruudesta ja luonteesta sekä vahinkojen estämiseksi tehdyistä toimenpiteistä. Metsästyslaki a §: Rauhoittamattomien lintujen rauhoitusaikoja Rauhoittamattomat linnut ovat rauhoitettuja seuraavasti: ) varis, harmaalokki, merilokki, kesykyyhky ja räkättirastas Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella .., Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien alueella ..-.. Jo pari vuotta hän on jahtimaillaan seurannut paikallisen peltopyykannan alamäkeä, rauhoituksesta huolimatta. Vaikka kaikki lähistön ihmiset eivät ampumisesta pitäisikään, ei jälkipuheita pääse syntymään kun toiminnasta on kerrottu etukäteen. Oma vaivansa siinä toki on ja aikaakin menee välillä melkoisesti, kun esimerkiksi käy isäntien luona täyttämässä selvityksiä. Seuraavassa käyn läpi lupahakemuskaavakkeen esimerkin avulla. Voi käydä jopa niin, ettei varisjahtiin tarvitse jatkossa enää lähteäkään kun maanomistaja kertoo tämän toiminnan riittävän. Lisäksi hakijan tulee selvittää syyt, miksi vahinkoa ei voida estää muutoin kuin lintuja ampumalla. Lisäksi yhteisluvan osakkailta tulee olla valtuutus hakijana toimivalle henkilölle. Ota siis aina muut ihmiset huomioon mahdollisimman hyvin. Korostan vielä, että mikäli näköpiirissä on asuinrakennuksia, soita tai käy ilmoittamassa jahdista! Voit olla kohtuullisen varma, että jos et ole etukäteen ilmoittanut lähimpiin taloihin ja keväisenä aamuna kuudelta ammut haulikolla ensimmäiset laukaukset, niin sanomista tulee. Koko ajan ei pysty suojaamaan kaikkea ja pitämään ovia kiinni. Päätös hakea vihdoin poikkeuslupaa varisten ja harakoiden vähentämiseksi syntyy. Jos varis, harakka, merilokki, harmaalokki, räkättirastas, kesykyyhky tai. Ensin hän tutustuu voimassa oleviin varisten ja harakoiden rauhoitusaikoihin ja luvan myöntöperusteisiin MKJ:n internetsivuilta: korppi (poronhoitoalueella) kuitenkin aiheuttavat merkittävää haittaa tai vahinkoa, voidaan niille hakea poikkeuslupaa. "Tarttis tehdä jotain!" Teppo ottaa yhteyttä riistanhoitopiiriinsä ja saa kuulla perusteiden riittävän poikkeusluvan myöntämiseen. Yhdessä he ovat todenneet variksen ja harakan olevan ihmisen jälkeen yhden suurimmista syistä tilanteeseen. Alue Alue rajataan hakemuksen mukaan liitettävään karttaan. Lukijan tulee ymmärtää, että jokainen lupahakemus käsitellään tapauskohtaisesti; eri paikkakunnilla on hyvinkin erilaisia syitä, joiden perusteella poikkeuslupa voi olla tarpeellinen. rauhoittamattomien lintujen tappamiseen rauhoitusaikana. Lisäksi muutama paikallinen isäntä on jo pari vuotta pyytänyt Teppoa tekemään jotain karjasuojiin ja rehuvarastoihin tunkeutuville ja rehupaaleja nokkiville variksille ja harakoille. Miten lupia sitten anotaan. ja muualla maassa ..; ) harakka Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueella .. Itselleni on jopa auennut uusia metsästysmahdollisuuksia tällaisten yhteydenottojen yhteydessä. POIKKEUSLUPAHAKEMUKSEN TÄY TTÄMINEN Mikäli on huomattu runsaan varis-/harakka-/harmaalokkikannan tuottavan suuria tappioita suojelun tarpeessa oleville lintulajeille tai maataloudelle, kannattaa toimenpiteisiin ilman muuta ryhtyä. ja muualla maassa ..; ) korppi poronhoitoalueella ..; sekä Poikkeuslupa ns
(=luvan poiketa momentissa säädetyistä rauhoitusajoista §:n momentin kohdassa säädetyillä perusteilla.(/)). Tämä oikeus hänellä on silloinkin, kun metsästysoikeus alueella on metsästysvuokrasopimuksella luovutettu toiselle. Oikeus pyydystää tai tappaa rauhoittamaton eläin on myös rakennuksen omistajalla tai haltijalla, jos rauhoittamaton eläin tavataan rakennuksessa tai sen pihapiirissä, sekä metsästysvuokraoikeuden haltijalla ja metsästysluvan saaneella, jollei vuokrasopimuksesta tai luvasta muuta johdu. 12 RIISTA Ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttäminen Ääntä synnyttävää koneellista laitetta ei saa käyttää apuna riistalintujen, hirvieläinten, metsäjäniksen, euroopanmajavan, suden, karhun, hillerin, saukon, näädän, ilveksen, itämeren norpan, kirjohylkeen eikä hallin metsästyksessä eikä myöskään rauhoittamattomien lintujen pyydystämisessä tai tappamisessa. Jos vahingon estämiseksi on tarpeen eikä ole muuta tyydyttävää ratkaisua vahingon estämiseksi, riistanhoitopiiri voi antaa luvan ääntä synnyttävän koneellisen laitteen käyttämiseen rauhoittamattomien lintujen pyydystämiseen tai tappamiseen. Oikeus pyydystää ja tappaa rauhoittamaton eläin Alueen omistajalla tai haltijalla on oikeus pyydystää tai tappaa alueellaan oleva rauhoittamaton eläin. Poikkeuslupa rauhoittamattomien lintujen tappamiseen Lupahakemus, jolla sekä poikkeuslupaa, että lupaa äänilaitteeseen anotaan, löytyy MKJ:n internetsivuilta osoitteesta: riista.fi > palvelut > lomakepalvelu > pyyntilupalomakkeet > vahinkoa aiheuttavat eläimet.. ) harmaalokkikoloniat koko vuoden. Jos vahingon estämiseksi on tarpeen eikä ole muuta tyydyttävää ratkaisua, riistanhoitopiiri voi antaa luvan tässä pykälässä säädetystä rauhoituksesta poikkeamiseen
Tepon täytetty hakemus viereisellä sivulla. Teppo saa kiitosta ilmoituksesta, samalla häntä pyydetään vähentämään erään talon pihapiiriin pesiytynyttä harakkalaumaa.) - Hänen tuntemansa lintuharrastaja on Tepon pyynnöstä kirjoittanut puollon perusteluineen luvalle, päiväyksineen ja allekirjoituksineen. Tässä kuitenkin muutamia huomioita: Lupa-anomukseen kirjataan ensin hakijan tiedot. Äänilaitteen käyttöä Teppo anoo koko vuodeksi, siitä on hyötyä jos ongelmalintuja pyydetään hävittämään rauhoitusajan ulkopuolellakin. Mikäli hakija on yksityishenkilö eikä esimerkiksi metsästysseura, on hän myös "Yhteyshenkilö (jolle päätös lähetetään)". Valtaosa hakemuksen kohdista lienee itsestään selviä. ja harakalla ., joten Teppo anoo poikkeuslupaa vain tälle ajanjaksolle. Teppo arvioi varisten ja harakoiden määrät ja mitoittaa vähennystarpeen niin, etteivät ko. Koska Teppo on liikkeellä jo nyt ennen vuoden vaihdetta, saa hän lupapäätöksen varmasti ajoissa. KAUPPA FIREKUSTANNUS.FI/. Etelä-Suomessa variksen pesimäaikainen rauhoitusaika alkaa nykyisellään . Tepolla on myös muutamia liitteitä lupahakemuksen tueksi: - Hän on ottanut A-kopion metsästysalueen kartasta ja ympyröinyt siihen ampuma-alueet tussilla. - Lisäksi Teppo on täyttänyt yhdessä maanviljelijän kanssa, jotka varisten ja harakoiden vähentämistä ovat pyytäneet, selvitykset vahingoista. Tepon laatimassa vapaamuotoisessa, yhden A-sivun pituisessa kaavakkeessa käyvät selville seuraavat asiat: - Selvityksen antaja - Tilan nimi ja rekisterinumero - Syy, miksi lupaa haetaan - Arvio vahingon laadusta, määrästä ja rahallisesta tappiosta - Selvitys ennakkoon tehdyistä vahinkojen torjuntatoimista - Muut perusteet - Paikka, aika ja selvityksen antajan allekirjoitus KUN KAAVAKE ON TÄY TETT YNÄ JA LIITTEET MUKANA... LUKEMATTOMIA VANHOJA NUMEROITA FIREN VERKKOKAUPASSA Nyt Tepon täytyy lähettää oman alueensa riistanhoitoyhdistykseen eli Myrskylän riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle. Teppokin kopioi tietokoneelleen täytetyn pohjan, jotta lupahakemuksen teossa pääsee helpommalla tulevina vuosina. Aikanaan postista tulee kirjatun kirjeen noutoilmoitus lähipostista. Kaavake on kokenut hiljattain uudistuksen, se on päivitetty / ja päivitys onkin siinä mielessä onnistunut, että sen voi kopioida omalle koneelleen ja kaavakkeeseen voi suoraan täyttää kaikki tiedot. Teppo aikoo käyttää äänilaitetta apuna jahdissa, joten hän pitää rastin kyseiseen kohtaan. (Teppo on ottanut huomioon alueen asukkaat ja heiltä asukkailta ammunnan häiritsevyydestä ja saanut synninpäästön; kyllä maalla vähän saa paukkua. lintujen kannat vaarannu pyydettävien määrien rajoissa. Mikäli riistanhoitoyhdistys puoltaa hakemusta, lähettää toiminnanohjaaja puolletun lupahakemuksen edelleen Pörhölän riistanhoitopiiriin käsiteltäväksi. Riistanhoitopiiristä hänelle on kerrottu, ettei lupaa myönnetä huhtikuun loppua pidemmälle, joten Teppo ei sen pidemmälle aikaa hakemuksessakaan suotta ano
14 RIISTA
Se ei myöskään karta asutusta ja voi elää hyvinkin lähellä ihmisiä alueilla, joissa puutarhat toimivat hyvänä lisäravinnon lähteenä. rityisesti kesäaikaan kauris viettää piileskelevää elämää, pellolla käydessään sitä ei juuri näe korkean heinän tai viljan seasta ja metsässä se väistää äänettömästi kulkijan huomaamatta sivuun. REVIIRI Koska kauriin jättämät merkit maastossa ovat vähäiset, reviirin tunnistaminen voi olla vaikeaa. Pukin "harjoitusvastustajat" voivat olla sormenpaksuisia risuja tai tukkipuukokoon ehtineitä runkoja. Varmin merkki kauriiden asustamisesta lähitienoolla ovat kaurispukin merkkaamat reviirin raja-alueet. Sille kelpaavat myös pystyyn kuolleet rungot siinä missä katajapuskakin. E Tällainen hajustepuu on myös mainio riistakameran paikka, jos reviirinhaltijan haluaa tunnistaa. Syksyn tullen metsäkauriit alkavat vierailla yhä näkyvämmin pelloilla, joista ne voidaan havaita helpommin kasvillisuuden lakouduttua ja viljan puimisen ansiosta. VALIKOIVAA METSÄSTYSTÄ Metsäkauriin reviirillä TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI Metsäkauris viihtyy monimuotoisessa maisemassa, sille kelpaavat peltoaukeiden rajaamat pienimuotoiset metsiköt, kuusitaimikot, kalliosaarekkeet ja monet tiheää kasvillisuutta tai jyrkkiä maaston-muotoja sisältävät, ihmiselle vaikeakulkuiset alueet. Se hankaa sarviaan ja pään hajurauhasia erityyppisiin kohteisiin kuopien samalla maata. Kun merkit maastossa ovat tuoreita, ovat myös kauriit lähellä. Todisteena kauriin oleskelusta alueelle jää myös kasoja pitkulaisista, säännöllisenmuotoisista papanoista, joita ei voi sekoittaa muiden hirvieläinten jätöksiin. Talvella varmoja merkkejä kauriiden asustamisesta ovat mustikanvarpujen ja sammalien esiin kaivamiset joskus laajoiltakin aloilta. Reviirin koko vaihtelee suuresti, mutta vanhemmilla hyväkuntoisilla pukeilla on yleensä aina selvästi suuremmat alueet hallinnassa kuin nuorilla. Jos voimakas reviirinhaltija ammutaan tai se joutuu petojen suiRIISTA 15
Sarvitrofeiden parantamiseksi keväällä voidaan poistaa myös pukit, joiden sarvet ovat kehittyneet epänormaalisti. Näiden lisäksi yli-ikäiset (yli -vuotiaat) ja tietysti sairaat tai heikkokuntoiset yksilöt. Kauris kuopii maata ja hankaa sarvia sekä pään hajurauhasia monenlaisiin kohteisiin. Vastaavasti kaikki yli kuusivuotiaat joutuvat automaattisesti poistolistalle, oli kyseessä uros tai naaras. Koska metsäkauriin parhaat vuodet ajoittuvat vuoden ikähaarukkaan, pitäisi uroksen antaa kasvaa vähintään viisivuotiaaksi ennen kuin sarvitrofeen kehitys on huipussaan. Huonokuntoisilla pukeilla on kevätmetsästyksen aikaan usein nahka vielä sarvista täysin kelomatta kun parempikuntoisilla sarvet ovat jo täysin kehittyneet. 16 RIISTA. Luonnollinen ikäjakauma ilman vasoja on seuraava: -vuotiaita , -vuotiaita ja -vuotiaita sekä vanhempia . Mielenkiintoista saksalaisten ampumakaaviossa on vasojen kohdalla tilanne siten, että naarasvasoja ammutaan enemmän kuin uroksia, mutta sitten vastaavasti Ilves verottaa kauriskantaa tehokkaasti, eikä suurtenkaan pukkien saalistaminen tuota sille pienintäkään ongelmaa. Olisi tärkeää selvittää nopeasti sopiva suhde petojen ja hirvieläinten välille, nyt liiallisten petokantojen saalistuspaine on paikoin musertavaa ja koituu lopulta myös saalistajien kohtaloksi. yksivuotiaissa osuudet kääntyvät päinvastoin. Nämä kaksi ikäryhmää muodostavat kuitenkin pääosan ammuttavasta määrästä eli noin . Metsäkauris elää tavallisesti hyvin "perhekeskeisesti" pienissä ryhmissä. Normaalioloissa kauris lisääntyy melko tehokkaasti, keväällä tavattavien aikuisten naaraiden lukumäärän mukaan voidaan lisäystä odottaa , jopa . Vasta talvella tällaiset perhekunnat saattavat lyöttäytyä yhteen, jolloin eläimiä voi esiintyä jopa pieninä laumoina. KAURIIN VALIKOIVA METSÄST YS Metsäkauriskannan sopiva sukupuolijakauma on :, samoin metsästettävien eläinten suhde. Meillä valikoivaa metsästystä ei ole vielä kauriin osalta juuri ehditty harrastamaan, mutta otetaan tässä esimerkiksi saksalaisten suositukset. Tuoreet jäljet ovat varma merkki siitä, että aluetta hallitsee kaurispukki. Loppu koostuu tasaisemmin urosten ja naaraiden eri ikäryhmistä. Metsäkauris on kiitollinen hoitokohde ja tehokas lisääntyjä, kun olosuhteet ovat sopivat. hin, saattaa sen alue jakaantua kahtia kahden nuoremman pukin tullessa uusien reviirien omistajiksi. Joskus merkkauksen kohde voi sijaita keskellä peltoa, vaikka useimmiten se sijaitsee metsän puolella. Syksyllä voidaan ampua maltillisesti myös vanhempia pukkeja kannan sallimissa rajoissa. Kevätjahdissa verotus tulisi keskittää nuoriin pukkeihin. Meillä tämä kaikki on vielä aivan lapsenkengissä ja tuskin löytyy jahtialuetta, jossa oltaisiin perillä alueen kauriskannan ikäjakaumasta saati sitten pystyttäisiin tunnistamaan eri ikäryhmien edustajat
24 -vuotiaita yksilöitä tulisi olla kannassa 4550 %. Erityisen hyvillä alueilla metsäkauriskanta voikin olla esimerkiksi hirveen verrattuna monikymmenkertainen. = Ammuttavat yksilöt Ikä 7 6 5 4 3 2 1 Urokset Naaraat (aikuiset ja nuoret) Kevätkanta 1. Tämä ravintoaines käsittää noin puolet kauriin koko ruokavaliosta, joten pensaikkojen ja metsänreunojen esiintyminen reviirillä on erittäin tärkeää. Nykyisellä ylisuurten petokantojen ylläpidolla monilla alueilla kauris taantuu niin voimakkaasti, että sen metsästys täytyy lopettaa. Ehkä suurimpia etuja sen hoitoa ja kannan säätelyä helpottamaan on eläimen reviiriuskollisuus, se pysyttelee ympäri vuoden muihin hirvieläimiin nähden hyvin pienellä alueella. Meillä suurin osa kaurismaista lienee pohjoisen sijaintimme takia etupäässä tuota heikompaa sorttia, mutta silti kauriiden määrä voidaan pitää suhteellisen suurena muihin hirvieläimiin verrattuna. ILVEKSEN VAIKU TUS Ilveksen asettuessa kauriin reviirille, voi hyvässä nousussa oleva kannan kasvu pysähtyä kokonaan ja joissakin tapauksissa noususuunta vaihtuu nopeasti laskevaksi. Normaalioloissa kauris tarvitsee tuntia yhtäjaksoista ja rauhallista ruokailuaikaa varpujen ja oksien keräämiseen ravinnoksi. Myös meillä kevätmetsästyksessä nuoret pukit kuuluvat ensisijaisesti valikoivan metsästäjän saalislistalle. lempien lajien hyväksi kantaa vahvistavana, mutta erityisesti nykyinen, selvästi liiallinen petomäärä johtaa pahimmassa tapauksessa ensin metsäkauriskannan romahtamiseen ja nopeasti sen jälkeen ilvesten nälkiintymiseen. Saksassa edellisvuoden vasat (Schmalreh) lasketaan nuoriksi naaraiksi 1.4. Ehkäpä tässä on eläin, joka nostaa meilläkin riistanhoidon tasoa, mahdollisesti jopa samaan mittakaavaan kuin Euroopassa, jossa metsäkauris on eräs halutuimmista riistaeläimistä ja samalla myös yksi parhaiten hoidetuista. RIISTA 17. Innokas riistanhoitaja oppii halutessaan tunnistamaan eri yksilöitä ja tuntemaan niiden olinpaikat vuodenaikojen mukaan kohtalaisen tarkasti. Koska kauriiden esiintymisalueen ravinto näyttelee ratkaisevaa osaa, määräytyy sopiva populaatio pitkälti sen mukaan. olevan kannan naaraista) 25 urosvasaa 25 naarasvasaa Tässä esimerkkitapauksessa nähdään ihanteellinen kannan kevätjakauma (100 yksilöä), sen oletettu keskimääräinen kasvu ja riistanhoidollisesti poistettavat yksilöt. Tällainen tilanne ei ole missään oloissa kenenkään etujen mukaista. MIELENKIINTOINEN HOITOKOHDE Metsäkauris on varsin mielenkiintoinen lisä riistavalikoimaamme. Olen varma, että sopiva ilves/kaurissuhde toimii mo- Kuvassa olevat, saksalaisella täsmällisyydellä suolistetut nuoret pukit ammuttiin kesäkuussa lomareissun yhteydessä. alkaen, siihen asti ne lasketaan vasoiksi. KESTÄVÄ KAURISTIHE YS Vaikka kauris viihtyykin lähellä asutusta, ovat saksalaiset tutkijat tulleet siihen tulokseen, että mikäli kauriita häiritään jatkuvasti, vaikuttaa se haitallisesti eläinten ruokailuun ja sitä kautta eläinten kuntoon. huhtikuuta ( 50 urosta ja 50 aikuista ja nuorta naarasta) Arvioitu lisäys (100 % 1.4. Tässä täytyy jälleen turvautua saksalaisten tuloksiin, siellä parhaimmilla alueilla kannan tiheys saa olla kpl/ ha, keskinkertaisella kpl ja heikommilla ruokamailla - kpl/ ha
Vaikka päällekkäispiippuinen on aikoja sitten syrjäyttänyt sen suosiollaan, ei rinnakkaispiippuinen silti suostu kuolemaan ja siihen on syynsä. Karhennukset on tehty puristamalla ja jälki on aavistuksen epätarkka ja suttuinen. On pakko sanoa, että tämän hintaisessa haulikossa ei saisi näin olla. Parhaimman lopputuloksen saisi kun karhennukset tehtäisiin vasta öljyämisen jälkeen. Sama virhe näkyy myös alapuolella. Vaihtosupistajat tekevät monesti haulikosta hieman raskaamman. Tukissa on sivuvääryyttä reippaan puoleisesti, luonnollisesti oikeakätiset huomioiden. Tällä kertaa pääsemme tutustumaan Berettan näkemykseen kohtuuhintaisesta rinnakkaispiippuisesta. TEKSTI: JUSSI GRÖNSTRAND I talialainen Beretta ei ole erityisen tunnettu rinnakkaispiippuisistaan, vaan se on aina ollut paremmin tunnettu päällekkäispiippuisistaan ja itselataavistaan. Perälevy on tehty pähkinäpuusta ja se on erittäin tyylikäs ja toimiva ratkaisu. Tämä asetyyppi saisi olla perinteinen niin pitkälle kuin vain mahdollista. TUKIT Berettan tukit ovat melko kaunista pähkinäpuuta ja veikkaan, että puut ovat melko todennäköisesti Turkista kotoisin. Italiassa on monia eri tehtaita ja pajoja, jotka valmistavat toinen toistaan upeampia rinnakkaispiippuisia perinteisin menetelmin käsityönä. Nyt esiteltävä Beretta Silver Hawk on sekoitus vanhaa tietotaitoa ja uutta valmistusteknologiaa. Näistä tunnetuimmat ovat Piotti, Bernardelli ja Renato Gamba. Kaiken lisäksi pintakäsittelyaine, tässä tapauksessa öljy, on vielä vedetty niiden päälle. Se ei ole täysin tarkka, vaan haritusta on nähtävissä tukinkaulan yläpuolisessa liitoskohdassa. Beretta toimitettiin maahantuojan toimesta asepussissa, jossa oli vain pelkkä ase. Ensivilkaisulla Beretta näyttää kuin miltä tahansa perinteiseltä rinnakkaispiippuiselta, mutta lähempi tarkastelu paljastaa sen todella italialaistyyliseksi haulikoksi. Yhden 18. Vaihtosupistajat ja ohjekirja olivat siis jääneet pois kyydistä. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että rinnakkaispiippuisessa RIISTA haulikossa ei tarvitsisi olla vaihtosupistajia, saati sitten magnumpesiä. BERETTA SILVER HAWK 471 HOPEAHAUKKA ITALIASTA Rinnakkaispiippuisilla haulikoilla on aina ollut oma aktiivinen käyttäjäkuntansa. Tukin sovituksessa on myös hieman sanottavaa. Erityisesti peltopyyn ja lehtokurpan metsästyksessä rinnakkaispiippuinen on vailla vertaa. Ase on käsittelytuntumaltaan erittäin tasapainoinen ja siro, joskin piipuissa on aavistuksen verran enemmän painoa kuin vastaavassa kiinteäsupisteisessa versiossa
Liitostavalla ei ole käytön suhteen mitään merkitystä. Monoblock-liitos on vain hieman edullisempi tapa valmistaa kuin demiblock. Etummainen liipaisin on nivelletty. aseen perusteella ei voida myöskään päätellä, onko tämä virhesovitus ainoastaan tämän kyseisen aseyksilön ongelma. PIIPU T JA LUKKORUNKO Silver Hawkin piiput ovat pituudeltaan cm, eli tuumaa. Piiput on käsitelty sinistämällä ja jälki on todella kaunista. Lisäksi kiskon päässä on perin- Rinnakkaispiippuisen taittokulma on selvästi pienempi kuin päällekkäisen. Tähtäyskiskossa on nähtävissä monoblockiin viittaava liitoskohta, mutta vastaavaa jälkeä ei näy kummassakaan piipussa vaikka katsoisi kuinka tarkasti. Tällaisia niiden pitäisi tämän tyyppisissä haulikoissa olla. Silver Hawk edustaa rinnakkaispiippuisten tyylikästä linjaa. Tämä seikka on jatkuvasti keskustelun ja väittelyn kohteena "rinnakkaispiippupiireissä". Perälevyratkaisu on tyylikäs ja toimiva. Aseessa on vaihtosupistajat. Tähtäyskisko kulkee piippujen yläpinnan alapuolella lähes koko matkan ja kisko on karhentamaton. Tästä syystä rinnakkaispiippuinen on suosittu varsinkin kanakoirapiireissä. RIISTA 19. En päässyt täysin selkeään käsitykseen siitä, onko piiput valmistettu monoblock vai demiblock-liitoksella
Ensimmäiseksi koepatruunaksi pääsi grammainen pahvihylsyinen Hubertus, jossa haulikoko oli millimetriä. Tukki oli ainakin allekirjoittaneelle juuri sopiva ja myös nopeassa nostossa ase osoitti sinne minne piti. Huomiota herättävin seikka on erittäin ohut tukinkaula. Scroll-kaiverrus on perinteistä eng20 RIISTA lantilaista tyyliä, mutta Berettan tapauksessa kaiverrukset on tehnyt kone. Läpiporausmitta on , mm. Vaihtosupistajat ovat Berettan vakiomallistoa ja puolisuppealla ja sitä väljemmillä supistuksilla saa ampua kaikkia teräshaulilatauksia. Mitään lisäsulkuja ei ole. Ennen koeammunnan alkua tehtiin muutamia koenostoja ja todettiin, että Beretta on helposti suuntautuva haulikko. Piiput ovat sisältä kovakromatut ja myös sisäpuolen viimeistely on hyvää luokkaa. Patruunapesät ovat suorassa, samoin vaihtosupistajien kierteet. Kaiken kaikkiaan Berettan metallisovitukset on tehty hyvin, hyviä materiaaleja käyttäen. Piiput on valmistettu Excelsior High Strenght -terässeoksesta. Metsästyskäytössä tämä ratkaisu on täysin riittävä ja valtaosa italialaisista ja englantilaisista rinnakkaispiippuisista valmistetaan nykyisin tällä yksinkertaisella sulkutyypillä. Näin saadaan vähemmän sovitettavaa ja sillä saadaan hieman säästettyä hinnassa. Berettan suurin heikkous oli ehdottomasti liian litteä ja huonosti karhennettu varmistin. Pa-. Lukituksena Berettassa on tavanomainen ja yksinkertainen alapuolinen sulkukiila. Lukkorunko on kauttaaltaan kaiverrettu kevyellä scrolltyyppisellä kaiverruksella. Vaikka karhennus on hyvin runsas, se on liian sileä. Etutukissa on pieni laatta signeerauskaiverrusta varten. Berettan tähtäyskisko on alkupäästä luiskamainen ja loppumatkan kisko kulkee piippujen sisällä. KOEAMMUNTA Patruuna 1) Hubertus Special 70 mm 2) Hubertus Special 70 mm 3) Federal Magnum 70 mm 4) Federal Magnum 70 mm 5) Hull Ultramax 70 mm 6) Hull Ultramax 70 mm Hauliannos 36 g 36 g 42 g 42 g 36 g 36 g Haulikoko 3 mm 3 mm 3,2 mm 3,2 mm 3 mm 3 mm Haulimäärä 236 kpl 236 kpl 225 kpl 225 kpl 238 kpl 238 kpl Osumia 161 kpl 178 kpl 125 kpl 131 kpl 156 kpl 170 kpl Osumaprosentti 67 % 75 % 55 % 58 % 65 % 71 % Supistus (IC) (M) (IC) (M) (IC) (M) teinen messinkinuppijyvä ja se onkin rinnakkaispiippuiseen ainoa oikea. Koeammunnassa käytetyt supistukset olivat tällä kertaa väljemmän puoleiset, mutta linnustuksessa monesti juuri väljät supistukset ovat osoittautuneet hyviksi. Käsin tehty kaiverrus on aina tyylikkäämpi, mutta myös reilusti kalliimpi. KOEAMMUNTA Silver Hawkin koeammunta suoritettiin muutamalla tavallisella metsästyspatruunalla metrin etäisyydeltä. Se on käteen äärimmäisen siro ja onkin sanottava, että paljon magnumeita ampuva saa varautua jossain vaiheessa tukin korjaustöihin
Berettassa sulkuna toimii yksinkertainen kiilasulku, joka on helpoin ja edullisin tapa toteuttaa. Beretta 471 Silver Hawk Valmistaja: Beretta Armi, Italia Kaliiperi: 12/76 Pituus: 108 cm Paino: 2,9 kg Piippuparin pituus: 66 cm Varmistin: Manuaalinen Liipaisimia: Kaksi Perän pudotus: Edestä 35mm, takaa 50mm Hinta: 4400 euroa Maahantuoja: Sako Oy, (019) 7431 rannetusta sylinteristä ammuttuna kuvio oli kohtuullisen hyvä. Beretta Silver Hawk on tehty perinteisten haulikoiden ystävälle, joka arvostaa keveyttä ja tyylikkyyttä. Jänismetsällä hihnalenkkejä sen sijaan saattaa kaivata, mutta nekin on mahdollista asentaa jälkeenpäin. Keskeltä kuvio oli hyvin tiivis, mutta pientä aukkoisuutta oli nähtävissä reunoilla. Rekyyli sirolla aseella oli suoraan sanoen ärsyttävän kova. Seuraavaksi kokeilin Federalin grammaista minimagnumia, jossa on , mm kuparoidut haulit. Vaikka ase olisikin pesitetty mm patruunoille, monesti paras käynti löytyy "tavallisista" patruunoista ja ampumamukavuus on parempi. KENELLE. Puolisuppeasta sama patruuna teki vielä paremman kuvion. Silver Hawk oli kaikin puolin mukava tuttavuus, tosin miinusta on annettava liukkaista karhennuksista, perän sovituksesta ja huonosti muotoillusta varmistimesta. Haluan muistuttaa, että tällaisella perinteisellä haulikolla ammuttaessa grammaisiin latauksiin pitäisi suhtautua ehdottomana maksimina. Hihnalenkkejä aseessa ei ole, mutta kanakoiraharrastaja ei niitä välttämättä edes tarvitse. Tässä hintaluokassa edellä mainittujen seikkojen tulisi olla kunnossa.. Kuviokaan ei ollut edellisen patruunan veroinen, vaan selvästi hajanaisempi ja aukkoisempi. Aukkoja ei juuri ollut ja riistatilanteessa esimerkiksi fasaani tai jänis olisi päätynyt reppuun varmasti
Nykyisillä nopeilla jousilla voidaan yhdellä optimaalisesti kohdistetulla tähtäinpiikillä operoida metriä etäisyyksiltä peuran kokoisen eläimen kyseessä ollessa. Tällainen virtuositeetti ei ole kovin tavanomaista. TEKSTI: JUHA KYLMÄ J os harjoitteluaikaa on rajoitetusti ja taipumukset eivät ennusta uraa "trick shooterina", voi silti päästä piankin riistanlihan makuun hankkimalla yksi- tai useampipiikkisen tähtäimen. tritium) saattavat olla jopa ,,-tuumaisia. MONIPIIKKISET VALOKUITU TÄHTÄIMET tettu metrille tai nopeaheittoisissa jousissa metrille. Useimmissa malleissa on eriväristä tähtäinpiikkiä. Kuituja suojaa tähtäimen suojakaari. Ensimmäinen piikki voi olla ase22 RIISTA Yksijyväisessä tähtäimessä ei eri tähtäinpiikkejä voi vahingossa sekoittaa. Tähtäimen kaaressa voi olla myös pieni valonlähde, joka valaisee joko koko tähtäimen aukon piikkeineen tai valokuitujen lähtöpäät suojakaaren rungossa. Tässä tapauksessa etsitään sellainen kohdistusmatka, joka kattaa mahdollisimman suuren etäisyyshaarukan siten, että nuoli osuu eri etäisyyksiltä samalla tähtäinpiikillä ammuttuna johonkin kohtaan vitaalialueen pystysuuntaista akselia yläosaan, keskelle tai alaosaan. Sopivan tähtäimen valinta on henkilökohtainen asia. VALOKUITU TÄHTÄIMET Tällä hetkellä suosituin tähtäinmalli on valokuitutähtäin. Passitasolta tapahtuvaan peuranmetsästykseen erikoistuneet jousimetsästäjät saattavat myös käyttää jotain muuta, mahdollisimman laajan pyyhkäisyalan tarjoavaa asetusta. Samoilumetsästyksessä, jossa ampumaetäisyys voi vaihdella edellä mainittua laajemmalla skaalalla, tai pienriistaa metsästettäessä voi olla hyötyä useampipiikkisestä tähtäinlaitteesta. YKSIPIIKKISET VALOKUITU TÄHTÄIMET Tähtäimen piikit säädetään yleensä metrin välein. Tähtäinvalikoima on suuri ja joka vuosi esitellään uusia teknisiä ratkaisuja ja malleja. JOUSEN OSAT JA VARUSTEET TUTUIKSI, OSA 3 TÄHTÄIMET Hyvät vaistoampujat käyttävät "tähtäämiseen" lihasmuistia, johon tarpeellinen rutiini on tallennettu satojen tai paremminkin tuhansien tuntien harjoittelemisen kautta. Pikasäädettävän tähtäinmallin täsmälliselle etäisyydelle säädetyllä piikillä voi aina tähdätä keskelle haluttua osumapistettä. Tähtäinpiikkien paksuus voi olla ,, , tai , tuumaa, jotkin erikoisjyvät (esim. Toisaalta, tähtäimen säätö saattaa jännittävässä tilanteessa unohtua.. Lopulta huippuvaistoampuja voi hyvinkin päihittää tähtäimiä apuna käyttävän keskivertojousiampujan. Siinä valokuidut keräävät valoa ja johtavat sen kuidun katkaistuun päähän, joka toimii tähtäinpiikkinä eli tähtäimen jyvänä
Yleensä säädettävän valon himmein asetus toimii parhaiten hämärässä ammuttaessa. TÄHTÄIMEN RAKENNE Metsästysjousen tähtäin on jousen rungosta ulkoneva, kolhuille altis laite. Seuraavassa osassa käsitellään tarkemmin tähtäinten Axis-säätöjä. RIISTA 23. Tämä tähtäinmalli myös kertoo mahdollisesta kahvaotteen virheestä ja siitä johtuvasta jousen kiertymisestä. Vaihtoehtona hämäräammuntaan voidaan käyttää myös itsevalaisevaa tritiumjyvää tai punapistetähtäintä. Valaistu tähtäinpiikki ei saa loistaa liian kirkkaasti, sillä silmän hämäränäkökyky heikkenee ja kohde katoaa pimeyteen kirkkaan valon loistaessa tähtäävään silmään. Valokuitu on vallannut tähtäinmarkkinat lähes totaalisesti. Tähtäimen säädettävyyttä parantavat mikrosäätöruuvit ja asteikkomerkintä. Koska etutähtäimen pyöreä suojakaari keskitetään jännetähtäimen reikään, on sen oltava myös hämärässä hyvin näkyvä. Siksi tähtäimellä jonka piikit eivät näy hyvin vähäisessä valossa, ei juuri ole käyttöä metsästyksessä. Korkealle ankkuroivan ampujan on säädettävä tähtäimen runko-osa ikkunaleikkauksen alaosaan ja päinvastoin. Myös säätö- ja kiinnitysmekanismien on oltava luotettavat. Valokuitu ei kuitenkaan loista, kun ympäristön valoisuus heikkenee tarpeeksi. Tästä seurasi, että ampumaetäisyyden muuttuessa muuttui hieman myös ankkurointipiste. Eräissä tähtäimis- sä piikkien suojakaaren alaosassa on uloke, josta valokuidut johdetaan tähtäinkaareen. Joissain tapauksissa saattaa myös tritium kuulua kiellettyjen laitteiden joukkoon. Punapistetähtäin sopii hyvin vahtimismetsästykseen vähäisessä valossa. TRITIUMJYVÄT Pienen tritiumkapselin sisältävä tähtäinpiikki on vaihtoehto valokuitujyvälle. PUNAPISTETÄHTÄIMET Jyvähahlo-tähtäin. Ruutiaseiden punapistetähtäimiä vastaavilla jousiversioilla on nopea tähdätä ja kirkas piste näkyy hyvin erilaisia kohteita vasten. Silloin yksittäinen tähtäinpiikki keskitettiin jännetähtäimen reiän keskelle. Etutähtäimen pyöreä suojakaari kohdistetaan tähdättäessä jännetähtäimen reiän sisään. Oikealla 0.029 piikit. Jousimetsästys tapahtuu usein aamu- tai iltahämärässä. Aikaisemmat tähtäinten suojakaaret eivät olleet pyöreitä. Parhaissa malleissa valo johdetaan kuidun päästä tähtäinpiikkeihin ja sen voimakkuutta voidaan säätää. Siksi näiden kahden renkaan on oltava kooltaan sopivat suhteessa toisiinsa. Siksi kaareen on yleensä upotettu tai maalattu vaalea, hämärässä hohtava rengas. Tässä ratkaisussa jää nuolen sulituksen ja tähtäimen väliin tavanomaista vähemmän tilaa. Lähinäön heikentyessä saattaa lähellä silmää olevan jännetähtäimen terävänä näkeminen olla vaikeaa. Tähtäimiin voidaan yleensä asentaa lisävarusteena led-valo. Yleensä vain tavanomaisen monijyväisen tähtäimen ylin piikki korvataan tritium jyvällä, koska on oletettavaa, että valon riittävyyden äärirajoilla ammutaan vain lähietäisyyksille. TÄHTÄIMEN HÄMÄRÄOMINAISUUDET Vasemmalla 0.019" piikit. Tähtäinpiikki voidaan myös asettaa optimaaliselle etäisyydelle ja hallita yhdellä piikillä tyypillisimmät passitasolta ammuttavat etäisyydet. JYVÄHAHLOTÄHTÄIMET Tähtäinlaitteeseen integroitu takatähtäin voi sopia joillekin metsästäjille hyvin. Mahdollisina heikkouksina mainittakoon, että elektronisia tähtäinlaitteita ei kaikkialla sallita ja paristo saattaa loppua arvaamatta. Kun "takatähtäin" on siirretty kauemmas, lähelle jousen runkoa, saattaa hahlo erottua terävämpänä. Tritiumjyvä näkyy täysin pimeässäkin, eikä se kuitenkaan ole elektroninen laite. Se onkin ylivoimainen ratkaisu vaihteleviin metsästysolosuhteisiin. Joidenkin tähtäinmallien rakenteesta johtuen saattaa tähtäimen kaaren ja nuolen etäisyys toisistaan jäädä liian pieneksi pitkille etäisyyksille ammuttaessa. Siksi sen rungon on oltava vahva ja tähtäinpiikkien suojakaaren riittävän vankka ja suojaava. Etutähtäimen sijainti jousen ikkunaleikkauksessa riippuu ankkurointipisteen korkeudesta. Myös hämärästä tai pimeästä piilokojusta ammuttaessa voi olla vaikea erottaa tähtäinpiikkiä
Kiinteä lipas on kenttäkelpoinen ja aseen saa ampumarataolosuhteissa lipastettua helposti suoraan latausaukosta seikka, joka on oikeasti mukava niin jahdissa kuin radalla. Tämä kivääri oli 24 RIISTA vertailun kevyen pään aseita, ja sen käytettävyys oli eniten yleiskiväärimäinen. Lisävarusteet siis lisäisivät Weatherbynkin mittoja ja painoa hyvinkin raskaan varmintterin kuivapainon tasolle. Kivääriä tultaisiin varustelemaan siten, että kaikkein raskaimman pään varmintterit eivät olisi enää näin varusteltuna kovin hyvin mukana kuljetettavia. Toisaalta aseessa pitää olla sen verran painoa, että ampuminen on vielä helppoa. SUOSIKKI Vertailuryhmän suosikki niin sanotuksi yleiskäyttövarmintteriksi oli Weatherby Vanguard Varmint Special. Tämä oli tarkoituksena, sillä käytettävät luodinpainot painottuisivat joka tapauksessa - grainin väliin. Ajatuksena oli, että erityisesti varmint-luodit painottuisivat joko Nosler Ballistic Tip ja Hornady V-Max -luoteihin painoluokassa - grainia. Vertailussa oli yksi kivääri noussut jokaisen suosiossa korkealle johtuen sen yleisestä käyttökelpoisuudesta näissä metsästyslajeissa. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ A jatuksena oli siis löytää sellainen kivääri, jolla voisi vaimennettuna hoitaa pienpetokyttäyksen ja joka olisi vielä hyvin mukana kannettava liikkuvassa linnustuskäytössä haukkuvalla lintukoiralla. Joka tapauksessa painon tulee olla järkevissä puitteissa, eli kovin raskasta varmintteria ei välttämättä ole mielekästä kantaa mukanaan. Kauriille parhaat luodinpainot löytyvät luokasta - grainia ja näissäkin rihlannousu riittää. Nykyaikaiset aseenkantoreputhan mahdollistavat mainiosti oikean kiväärin kantamisen maastossa siten, että kivääri on kantolaitteessa ja käsissä kulkee haulikko. PIENRIISTAKIVÄÄRIÄ KOKOAMASSA MONEN ROOLIN .223 Viime talvena Riistan .223 Remington -kaliiperin kiväärien vertailu sai toimituksen pohjoisessa yksikössä aikaan muutaman kaverin ringissä armottoman kuumeen pienpetojen ja linturiistan metsästykseen sopivan kiväärin rakentamiseen. Lintuluodithan ovat pääasiassa juuri - grainisia kokovaippaisia ja varmint-luodit pääasiassa - grainisia muovikärkisiä. Toki vertailuryhmä piti monesta muustakin asemallista, mutta Weatherby nousi rakenteluaihiona esiin myös keveytensä vuoksi. Miellyttävänä ominaisuutena tässä aseessa oli myös se, että rihlannousu oli perinteinen -", joka ohjaa käytettävän luodinpainon alle grainisiin. Lisäksi tukki on ergonomialtaan niin sanottu tavallinen kivääritukki, eli ase on kokonaisuudessaan kompakti ja tutun oloinen niillekin metsästäjille, jotka aiemmin eivät ole pelanneet tarkkuuskiväärien tai varminttereiden kanssa. Näistä löytyvät parhaat vaihtoehdot niin linnustukseen kuin pienpetojen haaskapyyntiin
Täten pönttöä voidaan pitää mukana myös linnustuksessa, eli jatkuvalle kohdistamiselle ei ole tarvetta vaimenninta jatkuvasti irrotettaessa tai takaisin kiinnitettäessä. Lopulliseen versioon kiikari tulee kiinni kiinteillä renkailla. Vaimentimeksi valittiin lyhyt ja hyvän vaimennustehon omaava Oulun työstökeskuksen vaimennin. vakauttamaan luodit, jos ne eivät ole lähtökohtaisesti liian pitkiä profiililtaan. KOKOONPANO Tarkoituksenmukainen kokoonpano tällaiselle kiväärille on jossain määrin kompromissi. Niissä päätettiin suosia kevyttä linjaa, eli niitä käytettäisiin vain linnustuksen yhteydessä, joten ne eivät saisi olla liian "taktiset" ja monimutkaiset. RIISTA 25 Kun Weatherbyn laukaisukoneisto säädetään siten, että liipaisimesta poistettiin kaikki mahdollinen ylimääräinen liike, ei varmistin enää toimi. Täten optiikan osalta tullaan todennäköisesti hieman tinkimään ja lopullinen ratkaisu on jokin eurooppalainen mm etulinssillä varustettu tähtäin, jossa suurin suurennos on x. Saman valmistajan rengasjalat ovat lisäksi osoittautuneet erinomaisiksi samoin kuin esimerkiksi Leupold PRW-jalustat. Vaimenninasennuksen yhteydessä aseen piippua lyhennettiin pari tuumaa, jolloin aseen kokonaispituus on vielä aivan riittävä. Voihan pyynti tapahtua lähellä asutusta. Eräs huomionarvoinen seikka kiikaritähtäimessä tähän käyttötarkoitukseen on se, että ristikko on toisessa polttotasossa. Tämän voi poistaa kokonaan laukaisu on tästä huolimatta kohtuullisen jäykkä.. tuuman pituus on aivan riittävä ajateltuun käyttötarkoitukseen. Koska kiikaritähtäimessä päädyttiin yhden kiikarin käyttöön, oli ilmiselvää, että kiikari kiinnitettäisiin aseeseen kiinteillä jaloilla. Todennäköisin kandidaatti tällä hetkellä on Zeiss Duralyt -x, sillä se on hinnan ja laadun osalta onnistunut kompromissi. Vaimentimia on moneen lähtöön, mutta .223 Remington on siinä mielessä mutkaton, että se on helposti vaimennettavissa kohtuullisen pienelläkin vaimentajalla. Koska kyseessä on pimeäkyttäykseen sopiva kivääri, on luonnollista, että ase varustettiin äänenvaimentimella suuliekin poistamiseksi ja laukausmelun vähentämiseksi. Vaimentimia on moneen lähtöön, mutta . Zi ei kuitenkaan todennäköisesti jääne pysyväksi ratkaisuksi hintatasonsa vuoksi aseeseen, jossa ratakäyttö ei ole niin suuressa roolissa. Lisätarvikkeista ainoastaan etujalat eli bipodi nähtiin tarpeellisena. Tarkoitukseen parhaiten sopii nykyaikana weaver-tyypin jalusta, joka teräksisenä löytyy näppärästi Warnen valmistamana. Koneisto tullaan tulevaisuudessa vaihtamaan parempaan. Laukaisukoneiston etuosassa on ruuvi laukaisuvastuksen säätämistä varten. Ensimmäiseksi tähtäimekseen aseemme sai päälleen tässä numerossa tarkemmin esiteltävän Swarovski Zi -x P BT:n, joka olisi ajateltuun käyttötarkoitukseen ehkäpä ideaaliratkaisu. Näistä kahdesta kun lähdetään valitsemaan, on selvä voittaja nimenomaan pimeäkyttäykseen sopiva putki, koska päiväkäyttöön suunnitellulla tarkkuusammuntakiikarilla ei voi hoitaa pimeäkyttäystä kun taas pimeäkyttäyskiikarilla pärjätään vallan mainiosti linnustuksessa olettaen, että suurennus on riittävä. Remington on siinä mielessä mutkaton, että se on helposti vaimennettavissa kohtuullisen pienelläkin vaimentajalla. Siinä missä linnustuskäytössä kiikaritähtäin hyötyy yleensä tarkkuuskäyttöön tehtyjen kiikaritähtäinten ominaisuuksista, ovat pienpetojen haaskapyynnissä ja kauriiden kyttäyspyynnissä tarvittavat ominaisuudet enemmänkin hämärä- ja pimeämetsästykseen tehtyjen putkien mukaisia. Kiikari aseeseen kiinnitettiin Warnen täysteräksisellä jalustalla. Tällöin ristikon suhde silmään pysyy aina vakiona, eli ristikko ei peitä pientä kohdetta liian paljoa suurennoksen ollessa säädettynä isolle
Tällöin tulee vain muistaa, että jäykempi tukki on usein myös askel painavampaan suuntaan, eli aseen käyttömukavuus saattaa toisessa päässä kärsiä kannettavuuden kustannuksella. H on mainio ruuti määrättyyn pisteeseen asti, mutta sen syttyminen heikkenee kun pakkasta on parikymmentä astetta. Samoin ainakin Norman sarja on toimiva. Tarkkuutta olisi voitu saada vielä parannettuakin käyttämällä paremmin annostimen läpi juoksevaa H ruutia, mutta tässä ruudissa piilee ominaisuus, joka tulee esiin vasta talvella H on herkkä lämpötilamuutoksille ja erityisesti kovalle pakkaselle. Ajoaineena oli grainia Hodgdon Varget ruutia ja nallina käytettiin Federalin pientä kiväärinallia. Tämä sisältää liipaisimen herkistämisen ja tukin petaamisen irti raudoista. Yksinkertaisin versio on Vanguard merkillä valmistetut Equalizer -jalat, jotka on tarkoitettu makuuammuntaan, eli tältä osin ne olisivat juuri linnustukseen sopivat. Tyypillisimmillään ampumaetäisyydet tulisivat olemaan metrin sisällä, eli haastetta tulisi esiintymään lähinnä luotien tuuliherkkyyden kanssa. Pienpetokyttäyksessä jalat olisivat ainoastaan tiellä, eli silloin niitä ei tultaisi käyttämään. TUUNAUSTA Koska aseemme on budjettiratkaisu, tehtiin sille aluksi vain ne toimenpiteet millä siitä saataisiin ulosmitattua riittävä perustarkkuus. Kun otetaan vielä huomioon, että Weatherby ei ole lähtökohtaisestikaan maailman epätarkin ase, niin tarkkuus olisi taatusti riittävä. Kaikille näille ruudeille on yhteistä se, että ne eivät ole yhtä hyvin annostelijan läpi juoksevia kuin palloruudit ja tämän vuoksi niiden käyttäminen tarkkojen latausten rakentamisessa on työläämpää. Tämän bipodin vahvuutena on jousikuormitettu nivel, joka estää jalkojen heilumisen ja lotinan, sallien kuitenkin aseen kallistamisen. Kannattaa myös huomioida, että asetta ei ollut vielä pedattu. Weatherbyssä on tyypillistä, että kun laukaisusta säätää liiallisen etuliikkeen pois, ei varmistin toimi enää lainkaan. Jatkossa yksi huomionarvoinen seikka tulee olemaan myös paremman laukaisukoneiston asentaminen. Metsästyslatauksissa asian kanssa kuitenkin pärjää, sillä. Tämä on käyttöaseelle yleensä varsin riittävä parannus käynnin varmistamiseksi. Kotimaisista ruudeista Vihtavuoren N sarja on sopiva käytettäväksi laajassa lämpötilahaitarissa. Tällä latauksella aseen tarkkuus oli keskimäärin noin ¾ kulmaminuuttia, mitä voidaan pitää 26 RIISTA hyvänä tarkkuutena lataukselle, jota ei ollut vielä tehty aseelle paisutetuilla hylsyillä. Hodgdonilta toimivat ruudit ovat Extremesarjan putkiruudit. Aseeseen tehtiin siis ensimmäisen ratakäynnin jälkeen massapetaus ja etutukin uraa hiottiin varovasti auki, jotta piippu ei koskisi tukkiin muutoin kuin tyvestään. Tukin etuosa jäi kaivelemaan ja tulevaisuudessa tämä ase saattaa saada jäykemmän tukin, jolla tarkkuutta bipodin kanssa saadaan vielä oleellisesti parannettua. RADALLA JA LATAUSPRÄSSIN ÄÄRESSÄ Bipodiksi aseeseen valittiin Vanguard Equalizer 1, joka on linnustuskäyttöä ajatellen käytännöllinen ja helppo. Ensimmäinen ratakäynti suoritettiin liipaisimen säädön jälkeen, ennen petausta. Tämä ei ole hyväksyttävää, mutta ominaisuuden kanssa on tultava toimeen kunnes asennetaan uusi laukaisukoneisto joko Timneyltä tai Rifle Basixilta. Ampumasuoritus painottui hylsymateriaalin tekemiseen, eli aseella ammuttiin uusiin Norman hylsyihin ladattua gr Nosler Custom Competition -luotia. Tämä seikka tuli esille viime talvena varminttereita kokeiltaessa. Tämä on talven pienpe- tokyttäyksillä vielä normaali käyttölämpötila, eli ruudin tulee olla sellaista, että se toimii moitteettomasti laajassa käyttölämpötilaympäristössä
WEATHERBY VANGUAR VARMINT SPECIAL .223 REMINGTON Patruuna Sako Gamehead 50 gr Sako Gamehead 55 gr Sako Arrowhead 50 gr Hornady V-Max Oma lataus Nosler CC 52 gr Pienin kasa 3 ls/100 m 10 mm 14 mm 16 mm 10 mm Suurin kasa 3 ls/100 metriä 13 mm 16 mm 17 mm 14 mm Pienin kasa 5 ls/100 metriä 12 mm Suurin kasa 5 ls/100 metriä 16 mm Keskiarvo 11 mm 15 mm 16 mm 12 mm 14 mm Käyttötarkoitus Kettu, supi, rauhoittamattomat linnut Kauris, kettu Kettu, supi - pitkät etäisyydet* Rauhoittamattomat linnut Ratalataus Latauskokeet jatkuvat 50 gr Nosler Ballistic Tip luodilla ja Hodgdon Benchmark ja H322 -ruudeilla. Klassinen ruuti . Tämä on monikäyttöasetta ajatellen erinomaista, sillä patruuna voidaan vaihtaa eri käyttötarkoituksen mukaan, eikä esimerkiksi turhia ratakäyntejä tällöin tarvita. TOSITOIMEEN Tulikaste tositoimessa tälle kiväärille tulisi talvisessa pienpetokyttäyksessä ja loppukauden kauriskyttäyksissä. Eroa latauksilla oli vain muutamia millimetrejä. Pienehköjä kaliipereita ladattaessa joillain on taipumusta käyttää hyvin nopeita ruuteja, mutta mielestäni hieman hitaammat ruutilajikkeet toimivat myös näissä pienissä kaliipereissa paremmin. Samaten kauriille haetaan sopiva kontrolloidusti avautuva luoti 55-60 grainin painoluokasta. Remingtonissa on luonnollisesti syytä käyttää hieman nopeampia ruuteja. Luodin painot tekstissä ja taulukossa grammoina: 40 gr = 2,59 g (2,6 g) 50 gr = 3,24 g (3,2 g) 55 gr = 3,56 g (3,6 g) niin haluttaessa jokainen annos on punnittavissa erikseen. Remingtoniin on taas H, mikä toimii keveillä luodinpainoilla erinomaisesti myös .:ssa. Petaamisen jälkeen ainakin ajatukset aseen Hornady V-Max, 40 gr Sako Gamehead, 50 gr Tukin latvaan piipun ja tukin väliin asennettiin pala silikonia. Tämä vaimentaa piipun värähtelyä, mutta ennen kaikkea se tasaa piipun ja löysän etutukin välistä painetta ja vähentää kasojen pystysuuntaista hajontaa. uudelleenpiiputtamisesta karisivat, sillä jopa tehdaspesällä aseen käynti on alle puolen kulmaminuutin lukemissa sopivalla patruunalla. * Huolimatta aavistuksen heikommasta tarkkuudesta Gamehead 50 gr verrattuna, on tämän luodin kanssa helpompi toimia pidemmille etäisyyksille (200-250 metriä) suoremmasta lentoradasta johtuen. Pienemmässä . N ei siis ole välttämättä hyvä ratkaisu ja totuus löytyykin mielestäni lähempää N:n palonopeutta. Kaiken kaikkiaan tämä pienimuotoinen pienriistakivääriprojekti vaikuttaa tähän mennessä todella lupaavalta ja kipinä näillä mietorekyylisillä aseilla ampumiseen ei näytä hiipumisen merkkejä. Toisekseen Weatherby pitää myös poikkeuksellisen paljon muutamasta tehdaslatauksesta, eli tarvetta lataamisellekaan ei välttämättä ole, jos se ei kuulu harrastukseen. Henkilökohtaisesti uskoisin, että tämä tulee olemaan aseen pääkäyttöä ratakäytön ohella ja linnustuskäyttö jäänee lintujahdin lyhentämispyrkimyksistä johtuen vähemmälle. Suurriistakivääreihin tottuneena voisin sanoa jopa kaivanneeni tällaista asetta ja kaiken kaikkiaan se tähän käyttöympäristöön parhaiten sopiikin. Sako Arrowhead, 50 gr Sako Gamehead, 55 gr RIISTA 27. Erittäin paljon ase piti Sako Gamehead , g ( gr ) latauksesta ja Hornady V-Max latauksesta. Petauksen jälkeen kaikki lataukset kävivät hyvin lähelle samaa osumapistettä. Toinen ratakäynti sisälsi pedatun aseen ja tällöin myös tehdaslatausten tarkkuus nousi erinomaiseksi. Ensimmäisen kauden jälkeen päätetään se, että onko aseelle tarvetta enää tehdä muutoksia vai koputellaanko projekti päätökseen
Mikä on se lämpötila, jossa toisen sukupolven patruunat vielä toimivat, selviää vasta talven tullen, jolloin kokeiluja voidaan jatkaa. Sa- moin oli vanhemman version laita, oikeassa lämpötilassa patruuna toimi varsin mallikkaasti. Välitulppa on kuitenkin eurooppalaista standardia eikä kestä pakkasta. aivan eri lukemiin kuin vanhemman version kanssa. Winchesterin Double Base Ball Powder on vaihtunut paremmin kylmää kestävään nitroselluloosa-lehtiruutiin. On kuitenkin hyvä, ettei nopeutta ole lisätty liiaksi, sillä kaikki ns. Myös patruunan valmistaja on vaihtunut, nykyiset euroopan Winchesterit ladataan tiettävästi Baschieri & Pellagrin tehtaalla ja tällä yrityksellä olisi kyllä tietotaitoa myös pakkaspatruunoiden valmistuksesta. GENERATION 2 Ruuti on vaihtunut palloruudista lehtiruutiin ja muovinen välitulppa/haulikuppiosa on sekin erilainen. Tiivisteosan halkeaminen pudottaa esimerkiksi haulien läpäisytehoa , jopa enemmän. HV-patruunat (high velocity) ovat käyneet. Haulikuppi on itse asiassa tyypiltään eräs useimmin tavattava minkä tahansa eurooppalaisen patruunavalmistajan tuotteissa. WINCHESTER SUPER SPEED GENERATION 2 Winchester Super Speed on kokenut sisäisen muodonmuutoksen. Vanhan patruunan nopeusalue osui väliin m/s. Uskon kuitenkin, että nyt päästään 28 RIISTA Haulit ovat pyöreydeltään kohtalaisen hyviä ja tasakokoisia. Jo lähellä nollaa tehot putosivat dramaattisesti eikä patruunoita voinut suositella lainkaan talvikäyttöön. Uudet patruunat edustavat "toista sukupolvea", jossa ensimmäisen ongelmat on pyritty korjaamaan. Haulit olivat pyöreitä ja kooltaan tasalaatuisia, joten tältä osin ei ole huomauttamista. Lähtönopeus näyttää olevan hieman korkeampi kuin aiemmin, tosin nopeusmittarin ongelmien vuoksi nyt ei saatu kuin yksi nopeus, joka oli erikoissuppealla m/s. Hauliannos on g (tarkka , g) ja ainakin koepatruunoiden numero vastasi tarkalleen mm:n haulia. Patruunan käyntiominaisuudet eivät näytä muuttuneen, joten jos kaikki menee niin kuin pitääkin, toimivuus on hyvä. Tässä on se huono puoli, että näitä "tavanomaisia" välitulppia ei ole tehty kylmänkestäviksi ja niin nytkin kävi, että pakastetut patruunat (- astetta) eivät toimineet, tällä kertaa syynä oli välitulpan tiivistysosan halkeaminen jokaisella koepatruunalla. Vanhan version merkittävin heikkous olikin huono alhaisten lämpötilojen sieto. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI E nsimmäisen sukupolven heikkona lenkkinä oli siinä käytetty ruuti, Winchesterin Double Base Ball Powder, jonka toimivuus oli kyllä hyvä niin kauan kuin lämpötilat pysyivät reilusti nollan yläpuolella
EI KOVIMPIIN PAKKASIIN Patruuna on suljettu 6-segmenttisellä tuukkauksella, jonka keskellä on Winchesterin amerikkalaislatauksille tyypillinen sulatettu alue. Uusi ja vanha ruuti vierekkäin. Winchester Super Speed Gen on edeltäjäänsä parempi pakkasen kestävyyden suhteen, mutta ei vieläkään mikään talvipatruuna. Tällä kertaa lyhyempi piippu kävi kaikilla supistuksilla selvästi pitempää tiukemmin. Tähän kysymykseen lienee oikea vastaus, että Suomen patruunamarkkinat ovat niin pienet, ettei yhtäkään Euroopan patruunanvalmistajaa kiinnosta asia pätkääkään. Hjorth Ab, www.hjorth.fi ja Gyttorp Oy, www.gyttorp.fi koeammunnoissa paljon huonommin kuin vastaava tavanomainen patruuna maltillisella nopeudella. OSUMAKUVIOT Uutta patruunaa ammuttiin parilla eri aseella, mutta samoilla supistajilla. Kun latausta kerran lähdettiin muuttamaan, miksei siitä tehty pakkaskelpoista. Supistajina käytettiin erikoissuppeaa Hiviz Long Spuria, kolmevarttista Polychokea ja puolisuppeaa Hastingsia. Onkin jälleen mielenkiintoista nähdä piipun vaikutus lopputulokseen. Muilta ominaisuuksiltaan se on säilynyt lähes ennallaan. Uskon myös, että tässä ei auta edes maahantuojan painostus, ongelma kun koskee lähes jokaista Euroopan patruunavalmistajaa. Koeammunta 35 m, Winchester Super Speed Generation 2 Ase Browning A-500R 12/76, piippu 28" Ø mm 3 g 36 kpl 253 osumia 200 151 134 Winchester 1300 12/76, piippu 22" 3 36 253 209 166 190 % 79 60 53 83 66 75 tiheys 2,2 1,6 1,2 3,1 2,0 2,4 supistus Hiviz Long Spur XF Polychoke IM Hastings M Hiviz Long Spur XF Polychoke IM Hastings M RIISTA 29. Pakastettujen patruunoiden välitulpat rikkoutuivat ammuttaessa. Winchester Super Speed Generation 2 Valmistaja: Bashieri & Pellagri, Italia Suositushinta: 8,50 euroa / 10 kpl Maahantuojat: Oy K. Browningin kuvio oli supistusasteen mukainen, kun Winchesterillä päästiin peräti pari pykälää tiukempaa kuvioon eli reilusti täyssuppean puolelle. Erikoissuppean ja kolmevarttisen kuviot vastasivat molemmilla aseilla supistusastetta, mutta puolisuppealla asekohtaiset erot olivat suurempia
Aluksi muutamia käsitteitä metallien ominaisuuksista: MYÖTÖRAJA RE Kun testattavasta metallista tehtyyn koesauvaan kohdistetaan veto, se saa aikaan koesauvan venymisen. MIKSI HAULIKONPATRUUNA EI TOIMI KUTEN PITÄISI? OSA 1, HAULIN KOVUUS Nykyiset haulikonpatruunat ovat pääsääntöisesti huonoja tai erittäin huonoja. Jotta asia selviäisi maallikollekin, pyrimme esittämään perusasiat ja käytetyn mittausmenetelmän ensimmäisessä osassa. Tuolloin venymä lisääntyy vaikka voima ei enää juurikaan kasva. Työn suorittajat eivät halua nimiään julkisuuteen. Kun kimmoinen alue ylitetään, aineessa tapahtuu pysyviä muodonmuutoksia. Mitattua voimaa vastaava jännitys on aineen myötöraja ja se kertoo miten suuren jännityksen aine sietää ennen kuin siinä tapahtuu pysyviä muodonmuutoksia. MURTORAJA RM Kun edellä mainittua kuormitusta lisätään alkaa lisävenymä vaatia suurempaa voimaa. Voima kasvaa lineaarisesti niin kauan kuin se pysyy aineen kimmoisella alueella eli kappaleen muoto palautuu kun voima poistetaan. Seuraavassa kaksiosaisessa artikkelisarjassa tutkitaan lyijyn kovuuksia, kovuuden vaihteluita ja sen vaikutusta käytännössä. TEKSTI: ERKKI TAMMINEN H 30 aulien kovuusmittaukset tehtiin eräässä suomalaisessa korkean teknologian metallialan yrityksen materiaalitutkimuslaboratoriossa. Toisessa osassa esitetään patruunakohtaiset tulokset ja miten tulos vaikuttaa käytännössä patruunan RIISTA toimintaan, pelkkä haulimateriaalin kovuus kun ei yksinään ratkaise lopputulosta. Miksi näin on päässyt käymään, johtuu monista eri seikoista, joista osa on jo tullut esiin Riistan aiemmissa artikkeleissa
Lyijyä voidaan seostaa käyttötarkoituksesta riippuen eri metalleilla. Tuloksia arvioitaessa onkin aina verrattava mittausten keskiarvoa, ei yksittäisiä mitta-arvoja. MITTAUSTULOKSET JA TULOSTEN ARVIOINTI Metallien kovuuden mittaukseen on kehitetty useita mittausmenetelmiä, joista tässä tunnetuimmat. Ckokeessa painimena on timanttikartio, jonka kärkikulma on astetta. Laitteessa on mittakello, joka ilmoittaa kp (N) paineella, painuman syvyyden ja kovuuden. Mikäli hauli oli pinnoitettu, kovuusmittausta ei näin ollen voitu suorittaa niin että kovuudessa olisi mukana myös pinnoite, eikä myöskään pinnoitteelle sen pienen kerrospaksuuden vuoksi. Mittalaitteena käytettiin Struers Duramin 4 5 2 1 3 RIISTA 31. Rockwellin kovuuskoe Rockwell-kovuuskoe suoritetaan kahdella eri tavalla, B- ja C-kokeena. Rockwell B-koetta käytetään ei-rautametallien kovuuden mittaukseen eikä sen arvolla ole suoraa yhteyttä HB- tai HRC-kovuuteen. Metallin kovuudella ja vetomurtolujuudella on suora yhteys. Painin painetaan sysäyksettömästi kohtisuoraan pintaa vasten ,- N (- kp) kuormituksella. SEOSAINEIDEN VAIKU TUS Kaikki seikat, jotka estävät plastisen muodonmuutoksen metallihilassa korottavat metallin myötörajaa. Standardin mukaista Brinell-koetta ei suositella aineille, joiden kovuus ylittää HB eli se soveltuu melko pehmeiden aineiden koetukseen, mutta ei esimerkiksi karkaistujen tai korkeasti seostettujen terästen kovuuden mittaukseen. Mitattua maksimivoimaa vastaava jännitys on aineen murtolujuus. KOVUUS Metallin kovuudella tarkoitetaan sen kykyä vastustaa siihen tunkeutuvaa vierasta esinettä. Kovin lyijyhauli (, HV ) oli ,x (, ) kovempi kuin pehmein (, HV). METALLIN KOVUUSMITTAUSMENETELMÄT Saatu arvo merkitään esimerkiksi HRC. Mittaus suoritettiin käyttäen lyijylle , kp ja korvaaville materiaaleille kp mittausvoimaa kuormitusajan ollessa sekuntia. Tutkittavien kappaleiden muodon vuoksi haulit valettiin erikoismuovinappiin. Vickers-kokeessa painin on suora neliöpohjainen timanttipyramidi, jonka sivutahkojen välinen kulma on astetta. mutta ei enää lineaarisesti. Vickers-kovuus on painuman pinta-alan ja kuormituksen lukuarvojen suhde. MUOKKAUSLUJITTUMINEN Metallin kovuuden ja lujuuden kasvua muokkauksen aikana ja siihen liittyvää muovautumisen vähentymistä sanotaan muokkauslujittumiseksi. Brinell-kovuus (HB) on mitatun painumakalotin pinta-alan ja kuormituksen lukuarvon suhde. Voimaa lisätään asteittain niin että loppuvoima on N. Brinell-kovuuskoe Brinell-kovuuskokeessa painetaan tutkittavan kappaleen pintaan karkaistu teräspallo, jonka halkaisija on - mm, voimalla, joka on ,- N riippuen kappaleen ominaisuuksista ja koosta. Pyramidin kärkikulman valinnalla pyrittiin luomaan Brinell-koetta vastaava koe, joten Brinell- ja Vickers-kovuudet vastaavat toisiaan Brinell -kokeelle suositellulla kovuusalueella. Koska haulin pinta on pyöreä, mittakartiota ei voida painaa suoraan haulin pintaan vaan siitä on valmistettava hie, eli koenapit hiotaan niin että haulin pinta on taso ja kovuus mitataan haulin ytimen kovuutena. Kun mittakello pysähtyy, lisäkuorma poistetaan jolloin mittakello osoittaa lisäkuorman aiheuttaman painuman syvyyden kasvusta yleensä suoraan kovuusarvon. Lyijyhaulien kovuuksissa oli erittäin suuria eroja. Mittauksia suoritettiin kappaletta kullekin haulille joista laskettiin keskiarvo. Tämä selittyy haulien seosainepitoisuuksien eroilla. Tämä johtaa lopulta koesauvan katkeamiseen. Saatu arvo ilmoitetaan esimerkiksi HV, jonka jälkeen ilmoitetaan lisäksi käytetty kuormitus (kilopondeina) ja vaikutusaika (sekunteina), esimerkiksi HV /. TU TKIMUKSESSA KÄY TETT Y KOVUUSMITTAUSMENETELMÄ JA MITTALAITTEET A- -mittauslaitetta. Koetta käytetään yleisimmin karkaistujen terästen tutkimiseen jolloin käytettävä menetelmä on C-koe. Paininta kuormitetaan ensin N voimalla. Hauli- tai luotimateriaalissa seostus tapahtuu lisäämällä joko tinaa tai antimonia joiden puhtaiden aineiden ominaisuudet ovat seuraavat: Antimoni: Kovuus HB ja tiheys , kg/dm Tina: Kovuus , HB ja tiheys , kg/dm Johtuen haulien koosta ja materiaalin pehmeydestä, kovuusmittaukset suoritettiin käyttäen Vickers-mikrokovuuskoetta, jossa käytettävä voima voi olla välillä ,- kp. Likimääräisesti voidaan sanoa että HRC = HB/. Vickersin kovuuskoe Vickers-kovuuskoe soveltuu kaikkien metallien kovuuden mittaukseen, myös erittäin kovien
Perusaineen pehmeyden vuoksi ohuen pinnoitteen vaikutus haulin muokkautumiseen on kuitenkin rajallinen ja vaikuttaa lähinnä pintakerroksen muodonmuutoksiin vähentäen terävien vekkien muodostumista jolloin haulin pinta säilyy sileänä. Rottweilin tungstenmateriaalin kovuus alkaa jo lähennellä piipputerästen kovuuksia, joten ilman haulikupin antamaa suojaa ja piipun kromausta) tai muuta pintakäsittelyä naarmuuntuminen on vaarana. Haulien muokkautuminen ei ollut muokkauslujittumisen kannalta kovin voimakasta ja materiaalin pehmeydestä johtuen muokkauslujittumisella voidaan olettaa olevan vähäinen vaikutus haulien keskinäiseen kovuuseroon verrattuna seostuksen aiheuttamaan eroon. Ensin mainitun kovuus vastaa tai hieman ylittää pehmeiden rautahaulien kovuuden kun taas tunsgstenin kovuus ylittää sen selvästi. Lyijyn muokkauslujittumisesta ei löytynyt kirjallisuustietoa. Korvaavista haulimateriaaleista Remington Wingmaster HD:n kovuus, , HV, oli selvästi Rottweilin tungsten-materiaalia, , HV, alempi. Lyijyhauliin verrattuna korvaavien materiaalien kovuus on - kertainen. Tungstenin kovuus kertoo, että se on valmistettu pulverimetallitekniikalla ja että sitä on seostettu, sillä puhtaan wolframin kovuus on selvästi mitattua korkeampi. Haulien materiaalia tutkittiin vain parista näytteestä koska mittausmenetelmä antoi vain likimääräisen arvon eikä tutkimuksessa keskitytty haulien koostumukseen, vaikka se olisikin ollut mielenkiintoista. 32 RIISTA Useimmat mitatuista hauleista olivat peräisin ammutuista patruunoista. Lyijyhaulien kovuuden voidaan todeta olevan huomattavasti alhaisemman kuin haulikon piipun sisäpinnan kovuus joka asettuu - HV välille, riippuen valmistusmenetelmästä ja siitä onko piippu esimerkiksi kovakromattu vai ei. Seostamattoman lyijyn ominaisuudet: Kovuus , HV ja tiheys , kg/dm Kirjallisuustiedon mukaan karkea sääntö lyijyn kovuuden nousulle on että lisäys tinaa nostaa kovuutta , HB ~HV ja lisäys antimonia nostaa kovuutta , HB ~HV Seoksen kovuus = . Tina) + (. Tämä voi osaltaan hieman vaikuttaa mittaustulokseen muokkauslujittumisen vuoksi. Pinnoitteena käytettyjen kuparin ja eteenkin nikkelin kovuus on selvästi lyijyä suurempi. + (. Karkea seosainepitoisuuden mittaus muutamista hauleista osoitti seosaineen olleen juuri antimoni. On huomattava, että pelkkä piipun kovakromaus ei tee aseesta teräshaulikelpoista vaan se on myös oltava rakennettu kestämään patruunan korkeampi paine ja supistajien tai irrallisten supistajien tulee olla suunniteltu koville haulimateriaaleille.. Antimoni) Tässä tapauksessa todennäköisin seosaine on Antimoni (Sb), puolimetalli, jonka ominaispaino on ainoastaan , kg/dm joten antimoniseostus laskee haulin ominaispainoa. Pehmeimmät haulit eivät joko sisällä lainkaan antimonia tai sitä on erittäin vähän
vaimennin+kiikari+lippaita BRNO 2-E, kal. 12/76-6,5×55, esittelyase FERLACH DRILLINKI, kal.16/70-7×57R, Smidht&Bender hakajaloin, Jakob Koechin valmist., varmistin kaulalla TIKKA M07, kal. Hyvä kuntoinen! Pienoiskiväärit TOZ 22LR, vanha toz ratatukilla ja kiikarilla LAHDEN VAIHTOASEET Kiväärit TORNADO JAAK 4 338 LAPUA MAGNUM, harvoin tarjolla !! aseteknon valmistama tarkkuuskivääri, 3x optilock + nightworce 12-42×56 benchrest SAKO L61 R 30-06, APEL pikajalka TOZ 7.62X53R, SA-Leimattu CZ 750 S1M1, Uudenveroinen, 2 lipasta, kovalaukku SAVAGE 11 308 win CZ 550, 9.3×62, battue, vuoden vanha TIKKA T3 Lite stainless, 222 rem 3 vuotta vanha, kuin uusi, + meopta meostar r1 3-12×56 BRNO 222 REM, 20 Laukausta ammuttu, kuin uusi, Herkistin, 2-7×40 FONTAINE Kiikari Haulikot MIROKU 12/70 TRAP 30 BREDA VEGA LUSSO BROWNING 325 Grade 2, 30" trap kiinteät supistimet ESCORT FIEL HUNTER, Rihlattu piipu + walker punapiste VALMET, 12/70 WINCHESTER 12/76 PUMPPU FABARM 12/70 BERETTA S 682 12/70 WINCHESTER X2, 12/76 Puutukki, hyväkuntoinen Yhdistelmäaseet BAIKAL TAIGA, 12/76-308 win, pikajalka, shirstone 1.5-6×42 450 290 100 350 450 6500 200 5 500 920 250 1 800 450 750 1 400 650 680 950 1000 350 350 400 400 1600 800 700 550 130 590 290 390 1500 250 320 550 990 Voit tilat a myös puhelimella tai sähköpostilla Tilaa soitta malla nume roon 0104303031(Ark 9-16) Muina aikoin a lähetä tilaus myynti@ka rkkai nen.c om tai klikka a itsesi verkk okaup paan. se edullisen ostamisen tavaratalo Kärkkäinen Oulu Alasintie 12, Limingantulli, Oulu Kärkkäinen Ylivieska Ollilanojankatu 2, Ylivieska Kärkkäinen Ii Sorosentie 2, Ii Kärkkäinen Lahti Pasaasi 2, Renkomäki, Lahti Verkkokauppa osoitteessa: Keskus 010 430 3000 Keskus 010 430 3020 Infopiste 010 430 3820 Keskus 010 430 3630 www.karkkainen.com. 22lr. Säädettävä suurennoskerroin 3-12. KATSO HINTAA! Valaisinyksiköllä varustettu kiikaritähtäin. Erittäin lämmin fl eece-sisäpinta lisää lämpöä ja käyttömukavuutta. Keräilykunto SAKO P54, Kal. 12/89, p-auto REMINGTON 870 EXPRESS SUPER MAGNUM, kal 12/89, puutukilla SAIGA 12, kal. 22lr. Parallaksi-säätö. 4950 5950 Sniper 1.5-6X42E 30mm ASEKIIKARI Sniper 3-12X56, 30mm ASEKIIKARI Valovoimainen kyttäyskiikari 56mm objektiivilla. Korkeavyötäröiset henkselihousut säädettävällä olkapituudella ja nopeilla pikalukoilla. Kaksisuuntainen vetoketju helpottaa pukemista ja riisumista. Nyt ei tähtäimen hankinta ole enää hinnasta kiinni. 12/76 FABARM LION 368, kal. 308win, Erittäin siisti, TIKKA M65 SPORTER, Kal. 30mm runkoputki ja 42mm objektiivi takaavat paremmat hämäräominaisuudet Sniper 6-18X40,30mm ASEKIIKARI Radalle ja lintumetsälle. 12/76 BROWNING PHOENIX CAMO, kal. 12/70, kunto käytetty LINCOLN PREMIER, kal 12/89, Siisti TAPIO, kal.12/76, Käyttökunto VALMET LEIJONA, Kal. 12/76, Vasuri TIKKA M77, kal. Nämä loppuu ensimmäisenä! Sniper 6-24X50 AOE, 30mm ASEKIIKARI Kyttäyskiikari säädettävällä valaisinyksiköllä. Passimiehen parhaaksi! 4250 4250 6450 Sniper 1.5-6X42 30mm ASEKIIKARI Suosituin tähtäinmallimme hirvijahtiin. 308win, Kiikari+pikajalka, BAIKAL IJ-18, kal. Apel pikalajka, Kunto erinomainen, Löytö! Pienoiskiväärit SAKO P46, Kal. 308win, BAIKAL TUPLALUODIKKO, kal.308, SAKO L579, kal.243 win, ampumahiihto malli, diobterit, keräilykunto, SAKO AMPUMAHIIHTO, kal.243 win, alkuperäinen diobtereilla, malli sapporo, SAKO L-46, kal.7×33, IV malli, hieno kunto, TIKKA T3 TACTICAL, kal.308, ampumaton, Haulikot BERETTA 682 SKEET, kal.12/70,hyvä kunto BERETTA SILVER HAWK, kal 20/76, eng.perä, 2xliipasin, uudenveroinen BAIKAL MP-43 EM, kal. 42mm objektiivi ja 30mm runkoputki takaavat paremmat hämäräominaisuudet. 3750 3950 9450 Sniper 1.25-4.5X26E 30mm ASEKIIKARI Pienikokoinen kiikaritähtäin on haluttu vaihtoehto koiramiehelle. 7,62×53r, VALMET PETRA, kal. siisti. Housussa vetoketjulla avattavat lahkeensuut lumihupulla sekä tarraläpälliset sivutaskut. Sniper metsästyskiikarit -50%. Riistalehden lukijoille ensimmäisenä! 89 Anar Raitio TALVIPUKU Kylmiin olosuhteisiin valmistettu toppa-asu sopii metsästäjälle, pilkkijälle sekä talvisaikaan ulkoilevalle ihmiselle. Vuoden -89 drillinki alkup. 12/76 p-auto. 22lr. 12/89, Jatkomakasiini SAUER SUHL, kal. 6,5×55, 8,2X53R, siviilitukki, BAIKAL MP-221, kal, 45-70, siisti tupla, REMINGTON MOHAWK-600, kal 308win, kokotukki, sis. 12/70 TIKKA 512 SD, kal 12/76, Kuin uusi TIKKA 512 SD, kal 12/76, supistajilla BENELLI RAFAELLO 121, kal 12/70, supistajilla ESCORT, kal. 42mm objektiivi ja 30mm runkoputki. 49 Anar Real CAMOPUKU Mallistomme uudistuu! Poistamme viimesyksyn loppuerän - Väri: Real Camo Hengittävyys: 3000mg/m2/24h. Nopeasti säädettävä valaisinyksikkö, säädettävä suurennoskerroin ja 30mm runkoputki. 22lr. 12/76, vaihto supistajat BROWNING BPS, kal. 12/70, hyvä kunto VALMET 212, kal. 12/70 MAVERICK, kal. Säädettävä suurennoskerroin 1.5-6. 12/70-308win, Leupold vx-III 3,5-10×50+ Apel kääntöjalka, Siisti ANTONIO-ZOLI Drillinki, kal. 42mm objektiivi ja 30mm runkoputki. Sniper 3-12X42E, 30mm ASEKIIKARI Valaisinyksiköllä varustettu kiikaritähtäin säädettävällä suurennoksella. Puutukilla TIKKA MA92GL, Kal. Sis. 12/76, Siisti, p-auto Yhdistelmäaseet MERKEL 96K DRILLINKI, kal.20/76-6,5×55, esittelyase KRIEGHOFF Trumpf Drillinki, kal. Schmidt&Bender 6X42 hakasjaloin. - Vedenpitävyys: 5000mm - Pintamateriaali: 100% polyesteri - Vuori: 100% polyesteri - Täyte: 100% polyesteri - Koot: S-XXXXL. Näitä ei ole kuin nopeimmille! Kärkkäisellä laaja valikoima käytettyjä aseita ja tarvikkeita! YLIVIESKAN VAIHTOASEET Kiväärit BROWNING 45-70, kiilalukko, schmidt&bender 1,5-6×42, hakasjalat, HIENO, SAKO AIII, kal. 12/70-222rem, sis. sisältää kiikarin Kiikarit BURRIS FULLFIELD II 12x, made in USA SWAROVSKI Z6I 3-18X50 BT L, ristikko 4A-I, Käyttämätön WEAVER 4X, Teräsrunko+jalat WEAVER 2-7X32, Teräsrunko,(korkit puuttuu) BURRIS FULLFIELD II 1,75-5×20 SWAROVSKI PV 1,25-4×24 MEOPTA MEOSTAR R1 3-12×56 OULUN VAIHTOASEET Kiväärit BAIKAL IJ-94 Express 308, Uutta vastaava tuplaluodikko SOTILASKIVÄÄRI m91-30 7,62×53R TIKKA M55 308WIN, vasuri Haulikot FN BROWNING Auto 500 12/70, hyvä kuntoinen REMINGTON 1100, kahdella piipulla BERETTA 686 S, siistikuntoinen WINCHESTER 1300 12/76, peruspumppu REMINGTO 870 12/76, puutukki TIKKA 12/70, rinnakkaispiippuinen Italiasta, siisti BENELLI SBE 12/89, erittäin hyväkuntoinen 360 390 4490 3990 3300 3500 750 190 300 250 320 260 2490 170 170 190 790 695 YILDIS 12/70, lyhytperäinen rinnakkainen BAIKAL MP-153 12/89, puolari puutukilla TÄHTI 16/70, yksipiipuinen ihme idästä Yhdistelmäaseet KRIEGHOFF PIIPPU, SISÄPIIPPU 22MAG BAIKAL Taiga, 12/7,62X53R KRIEGHOFF Trumpf Drillinki, 12/70, 243win. omistajalta. kiikarin + apel-jalat, TIKKAKOSKI M/27, kal.7,62×53R, alkuperäinen, TIKKA M55 SEMI SPORTER, kal, 308win, TIKKA M55, kal, 222rem, Mäkisen piipulla, VALMET PETRA, kal. Valovoimainen kiikari 30mm runkoputkella. Säädettävä suurennoskerroin 1,5-6. 12/89, kuin uusi REMINGTON G1100, kal.12/76, uusin malli, ampumaton 1690 690 70 590 590 290 750 590 800 190 950 790 450 950 690 590 1 590 1 400 2790 360 550 190 490 390 190 750 490 590 390 390 490 760 790 190 190 890 1190 YILDIZ PROFESSIONAL, Kal. TÄSSÄ ALENNETUT HINNAT! Sniper 3-12X42, 30mm ASEKIIKARI Kiikaritähtäin säädettävällä suurennoksella 3-12. Siisti TOZ 99, kal. Ase teräsrunkoinen, piiput 63,5cm, 1/2 ja 1/1 supistuksilla. Vesitiivis ja hengittävä materiaali pitää myös tuulen ulkopuolella. Takissa kiinteä fl eecevuorattu huppu, jonka saat nopeasti rullattua lämpökaulukseksi, useita vetoketjullisia taskuja sekä kiristettävät helma ja lantiovyöt
On ansaittu nautinto päästä ruokapöytään. HIRVENLIHAA VAIVALLA VAI VAIVATTA? TEKSTI: MAIJU SUOMINEN KUVAT: JARI KAIPAINEN Hirvipaisti muhii uunissa, potut kiehuvat liedellä ja vesi on kielellä. Se ei kuitenkaan ilmesty sinne ilmaiseksi ja itsestään ainakaan ei pitäisi. 34 RIISTA. Vai onko. Tähän aikaan vuodesta ovat itse kullakin pakastimet pullollaan hirvenlihaa
Tehokkaampaa ja tuloksellisempaa on olla kartalla sen suhteen, missä ja miten oman alueen hirvet liikkuvat, niin talvella, kesällä kuin syksylläkin. Kaikkien panosta kuitenkin tarvittaisiin, sillä taustalla on paljon työtä ja tehtävää, ennen kuin lihat ovat riippumassa. ITSESTÄ KIINNI Hirviä ei varsinaisena pyyntiakana välttämättä löydä pelkästään summanmutikassa metsässä samoilemalla. Tämä on aseen kohdistaminen. Jo vähäinen harjoittelu riittäisi ampumataidon ylläpitämiseen. Hirvi on iso eläin, eikä metsälle toivota yhtään asetta, joka ei ole kohdallaan. YHTEISPELIÄ JA TALKOOVÄKEÄ Hirviporukka on sosiaalinen yhteisö, jossa jäsenten taidot ja kyvyt vaihtelevat. Tai sitten niitä ei osata lukea. Tutuilla alueilla ongelmaa ei yleensä ole, mutta isommilla mailla ei osatakaan joka kolkkaan silloin kun tarve vaatisi. Käsittämättömän moni testaa aseensa käynnin vasta tositilanteessa. Muutama kerta radalla harjoittelua kesäaikaan tulisi lisäksi kuulua jokaisen ohjelmaan. Kartanluku- ja suunnistustaito ei kaikille ole itsestäänselvyys, mikä puolestaan hankaloittaa sovituille passipaikoille löytämistä tai J kaadolle pääsemistä. Toinenkin metsästykseen liittyvä perusasia tuntuu olevan yllättävän monella ampujalla vain viitsimistä vaille valmis. Tähän auttaa vain metsään jalkautuminen. Samalla tulee väkisinkin oppineeksi omat metsästysmaat ja niiden rajat palsta palstalta. ututettuani useampaa kaveria monestakin hirviporukasta, näyttää lopputulema olevan seuraavanlainen: lähes kaikissa hirviporukoissa on karkeasti ottaen kahdenlaisia tyyppejä - niitä jotka osallistuvat ja niitä jotka eivät osallistu mihinkään. Jokaisen ei tarvitsekaan osata kaikkea, kunhan osaa ja RIISTA 35. Karttojen teettämisen omista metsästysalueista luulisi olevan ihan perusasioita, mutta näin ei ole
Selvästi korostuukin arvostus niitä kohtaan, joilla on yleensä hyvä valmius lähteä tilanteen ollessa päällä. Kuluja on toki muitakin. Kaikkien taidot eivät voi olla samanlaiset ja pääasia onkin, että mukana ollaan osallistumassa kukin kykyjensä mukaan. Hyvää hirvikoiraa ymmärtävät kaikki arvostaa, mutta sen sijaan tullaanko ajatelleeksi mikä työ ja silkka rahakin kuluu yhdenkin koiran 36 RIISTA. Tämä koskee vaikkapa halua lähteä hakemaan kaadettu hirvi pois metsästä, olipa se miten hankalassa paikassa tahansa. Kalusto on yleensä hakijan henkilökohtaista omaisuutta, jonka ylläpitoon ja polttoaineeseen kuluu rahaa siihenkin. Kuluu, vaikkei se vaaran päältä alas raahattu roppi päädykään omaan pakastimeen. Hommassa ovat kovilla sekä mönkijät että hakijat. tekee jotain minkä osaa
Lavat ja passipaikat myös merkataan monissa seuroissa. Jälleen tarvitaan työn tekijöitä. Uudet metsästyslavat eivät nouse itsestään ja vanhojakin pitää korjailla. Laiskimmat osuutensa odottelijat saapuvat vasta paloitteluun. Korjaamista, remontoitavaa ja muuta huoltotyötä löytyy aina, tekijöitä jälleen vähemmän. Usein tämäkin työläys koskee juuri porukan aktiivista osaa. Yksin puusavotta ja halkotalkoot ovat välttämättömyys, jotta kämppä ja sauna lämpiävät vastaisuudessakin. Jos porukasta vielä löytyy taitava lihanleikkaaja, joka ajastaan tinkimättä saapuu paikalle tarvittaessa, ollaan jo onnellisessa tilanteessa. Kämppä on porukoilla tukikohta, jolta metsästys monesti aloitetaan. Kuten hulppein kuulemani hirvenlihanodottelijan perustelu kuului: "Kyllähän te voitte ne hirvet ampua, tehän tykkäätte siitä!". RIISTA 37. Jos koira loukkaantuu, saatikka kuolee työmaallaan, miten asiaan suhtaudutaan. Vähänkin isommille maille osuu myös takuuvarmasti sellaista vesistöä, jonka taakse kaadettu hirvi pitää saa- da tuotua pois ilman turhia kiertoteitä. Kuva: Tarmo Pantsar hankkimiseen, kouluttamiseen ja ylläpitoon. Kaikki eivät monestakin hyvästä syystä pääse varsinaiseen metsästykseen osallistumaan niin usein kuin haluaisivat. Ruhon riippumaan hoitaminen ja nylkeminen on sekin yleensä niiden hommaa, jotka olivat paikalla jo hirveä kaadettaessa. Lihan käsittely hygieenisesti ja hyvin alkaa kuitenkin jo kaadolta, siellä varmistetaan parhaimman lihan saanti. Asia on ajateltava hyvissä ajoin sulan maan aikaan ja tarvittavat sillat rakennettava mönkijöitä varten. Ei siis pelkkä rellestyspaikka, jossa on mukava saunoa ja ottaa kuppia. Jos hirviä on vielä pystyssä paksun lumen aikana, alkaa homma yleensä olla melko totista. Omilla pyyntimailla riittää muutakin pikkupuuhaa halukkaille, kuten esimerkiksi nuolukivien vieminen sopivaksi katsotuille paikoille ja tarkistuskäynnit näille paikoille hirvien liikkumisen selvittämiseksi. Silti osa jatkaa, vaikka oma osuus olisikin aikoja sitten saatu pakastimeen. Mitä enemmän kaatolupia ja vähemmän metsälle lähtijöitä, sitä työläämmäksi pyynti käy. Toisilta taas puuttuu jo silkka yritys. Näitä onneksi harvakseltaan sattuu, ja eläinlääkärikuluihin on osa porukasta kiitettävästi koiran jos toisenkin kohdalla osallistunut, pyytämättä
Harva metsästäjä pääsee tähän, vaikka nykyisin on ennustettu ihmisten elinkaaren pidentyvän. metsästysvuottaan lehtokurppajahdissa Nivalassa. Toki sitä ennenkin olin jo metsästänyt, mutta silloin joku aikuinen oli aina mukana." TEKSTI JA KUVAT: TUOMO KARSIKAS 78. "S ain olla mukana kun "vanhat herrat" äitini isä ja Konrad Walentin "Konni" Huber olivat sorsajahdissa. Olemme tarkoituksellisesti siirtäneet aloitusta yhdellä päivällä, että 38 RIISTA. Minun tehtäväni oli myös noutaa alasammutut linnut." Näin aloittaa professori Heikki A. Gentlemannimetsästäjä, joka on nähnyt ja kokenut metsästyksessä lähes kaiken. Reenpää jutustelun, kun olemme aloittamassa hänen . Kaikki mikä metsästä tuotiin, runsastutti ruokapöytää, se oli "särpimen" jatke. LEHTOKURPPAJAHDILLA SE ALKAA On elokuun . Herrat istuivat puutarhatuoleilla rannalla, kun minä ajoin sorsat lentoon läheisestä lahdesta. METSÄSTYSVUOSI "Olin yhdeksän vuotta, kun sain ensimmäisen rinnakkaispiippuisen aseeni äitini isältä. päivä, siis vuorokausi varsinaisen jahdin alusta. Se oli saksalainen käsintehty 20 kaliiberinen. Hän osaa nauttia hetkestä, eikä hänelle metsästys ole suoritus, vaan kokemus, joka tuo lapsuus- ja nuoruusvuodet mieleen, jolloin oli joka sortin riistaa runsaasti tarjolla. Kyllä, kyllä, mutta onko vielä voimia kulkea metsissä ja vainioilla, niin kuin Heikki A:lla, kuten hänen nimensä tuttavallisesti kuuluu, ja voiko silloin vielä metsästää
Haulisuihku tavoittaa sen ja se putoaa vihreään heinikkoon, josta koira hetken haettuaan löytää sen tuo ohjaajalle ja luovuttaa istuen kaunista täydellistä työskentelyä. Suuntakin on kulkusuuntaamme nähden oikea. Emme pääse kunnolla liikkeelle autoilta, kun on jo ensimmäinen tilanne. Aloitamme peltojen keskellä olevista saarekkeista, joissa muutamissa on vesiprunnit keskellä. Saattaa olla, että olivat tällaisella "helteellä" tiheämmissä paikoissa, joten suuntaamme tielle. Heikki oli lähtenyt jo varhain aamulla liikkeelle, sillä juna lähti Helsingistä siinä kuuden maissa. Päätämme aloittaa samasta paikasta, eli siitä mihin eilen jäätiin. Kurppa putoaa pellon puolelle, josta koira käy sen noutamassa ja luovuttaa istuen käteen. Ja niinhän siinä käy, koko poikue on saarekkeessa mutta yhtäkään emme saa pudotetuksi. Koirien työskentely on nyt vielä varmempaa. Olemme lähestymässä juuri metsikön päätä, kun englanninsetterini ottaa täydestä juoksuvauhdista nopean ja tiukan seisonnan. Toisaalta kova maa on mukavampaa kulkea, kun tuo kostea neva. Paikka ei tänäänkään petä. Välillä vuorottelevat seisojat ja välillä ylösajavat koirat. Yön lepo on tuonut uutta intoa ja kuntoakin koirilla näyttää olevan. Tämähän on jo toinen jahtipäivä, tietävät mitä ja miten pitää toimia. Tässä jahdissa koiratkin pääsevät tositoimiin, tekemään juuri sitä mihin ne on jalostettu. Sieltä löytyy kolme kurppaa, mutta nekin pääsevät, kuin koira veräjästä karkuun. innokkaimmat sorsajahtilaiset ovat jo menneet rannoilta. Päivä kuluu nopeasti. Se osoittautuu vääräksi valinnaksi. Laukauksia ammutaan ja välillä koirat saavat hakea ja etsiä ihan tosissaan, kun pudonnutta kurppaa ei vaan tahdo löytyä. Aika, tuo lyhytkarvainen saksanseisoja saa lehtokurpan piikkiin. Oikeastaan paras aika päivästä on vasta käsillä. Mikä oivallinen kuvauspaikka huokaan. Päätän jättää kameran pois, koska se on yli kolmekiloinen möhkäle ja hankala kantaa yhdessä aseen kanssa. Kuljemme nevan ja kovanmaan rajaa tien suuntaisesti takaisin päin kohden valtatietä. Kamera on kaukana autolla, enkä viitsi sitä lähteä hakemaan, joten pelataan peli näin, vaikka harmittaa. Iltapäivällä linnut ovat maassa syömässä ja näin otollista riistaa juuri seisoville koirille. Kurppa tekee virheen, se nousee pellon puolelle ja kaartaa saarekkeen yli yrittäen sitä kautta karkuun. Se lehahtaa lentoon ja lentää pusikon suojassa takamaastoon, eikä lähde kummallekaan puolella saareketta. Annan sille luvan, ja se nostaa kurpan lentoon. Kookas ja kostea neva, mutta se ei houkuta meitä nyt, kun riekko on täällä Pohjois-Pohjanmaalla rauhoitettu kokonaan. Se ottaa pienen spurtin ja kurppa siivittää. Lintu on aivan koiran kuonon alla ojan pohjalla. Seuraavana aamuna jatkamme metsästystä puoleen päivään, sillä pidempimatkalaisten on päästävä ajoissa matkaa joutuakseen illaksi Kurppa tekee virheen, se nousee pellon puolelle ja kaartaa saarekkeen yli yrittäen sitä kautta karkuun. kotiin. Reunassa ovat hirvetkin kulkeneet ja pääsemme helposti kulkemaan niiden aikaansaamaa polkua. Kurpalla on onnea, se lentää vahingoittumattomana ja laskeutuu noin sadan metrin päähän. Koira saa luvan edetä ja se nostaa halukkaasti, mutta kurppa tekeekin tempun. Lähestyn koiraa takaa päin ja huomaan ojanreunassa vain parin metrin päässä koiran kuonosta lehtokurpan painautuneena maahan. Tiedämme paikan, joka on entistä peltoa, mutta muutama vuosi sitten sinne on istutettua koivua. Emme lähde kuitenkaan sen perään, vaan edessä on varmaan uusia lintuja, koska ensimmäinen löytyi tutulta paikalta. Ne ovat jo päässeet vähän metsästyksen makuun, mutta nyt ollaan metsälinnuilla. Aloitamme Pitkänevan reunasta, joka on luonnonsuojelualuetta. Kaksi ammutuista lehtokurpista päätyy täytettäväksi, siis metsästysmuistoksi. Nyt on vain ohjaajan oltava valppaana, että vaihtaa tarpeeksi ajoissa koiraa, jotta vauhti säilyy hyvänä, eivätkä koirat pääse väsymään heti alkukaudesta liikaa. Heikki jää koirien kanssa odottamaan ja minä käyn hakemassa auton. Tilanteita kertyy tällekin puolelle päivälle ainakin parikymmentä, joista saamme saaliiksi neljä kurppaa. Sitten nouto tulee perään, jos ampujat ovat osuneet. Tällaisissa paikoissa tiheyttä ja kosteutta on riittämiin, jotta lehtokurpat niissä viihtyvät. Siirrymme seuraavaan saarekkeeseen. Tieto ampujille, että koira seisoo ja kaikki on valmista. Lehtokurppia tuntuu olevan joka puolella. Haku kulkee lämpimästä säästä huolimatta. Kokoonnumme Niittytuvalla, jossa pidemmältä tulleet saavat vaihtaa metsästyskamppeet päälle ja pääsemme aloittamaan jahdin. Päätämme jahdin, kun saaliina on kuusi lehtokurppaa. Kerrankin olisin päässyt kuvamaan koiran ja lehtokurpan samaan kuvaan ehkä ensi kerralla sitten. Englanninspringerspanieli Teri pääsee aloittamaan täällä. Päätämme siirtyä Järvikylän puolelle. Se on kurpan viimeinen lento. Seisojat osoittamaan riistan seisonnalla ja ylösajavat merkkaamaan, ennen ylösajoa. Siitä on tullut sopivan tiheä ja aluskasvillisuudeltaan lehtomainen kasvillisuus. Asetelma on selvä; koira ja koiranohjaaja sisään pusikkoon ja muut metsästäjät molemmin puolin saareketta pellon puolelle valmiina ampumaan, kun kurppa tulee ulos puskasta. Aiemmin tämä paikka on ollut oikea "kurppapankki". Koiranohjaajana minäkään en pysty ampumaan, tilanne on todella nopea. Tilanteita tulee ja menee. Koskaan aikaisemmin emme ole tavanneet näin paljon lehtokurppia heti aloituksessa. Näillä samoilla rannoilla nimittäin elävät myös lehtokurpat, joita moni ei arvosta riistalintuna, toisin kuin me. Sorsajahdissa pääpaino tulee yleensä vain noudolle. Sillä niin ylösajavalla ja seisovalla koiralla jahdattaessa kurppajahti on todella haastavaa, sekä koirille, että metsästäjille. Välillä kasvaa heinää ja vadelmapensaita, nokkosia ja on sinne ilmestynyt muutama saniainenkin, joka todistaa, että kosteutta on riittämiin. Kaikesta näkee ja aistii, että koirat ovat nyt todella innokkaita. Ajamme yli parikymmentä kilometriä Lahnajärven metsäautotietä ja parkkeeraamme auton kääntöpaikalle. Emme näe mitään merkkejä linnuista. Me emme taas sorsajahdista juuri piittaa. Kun kaikki ovat valmiina, annan koiralle luvan edetä. Eikä meidän tarvitse kauaa kulkea, kun koira jo seisoo ja ilmaisee seisonnallaan kurpan olevan edessä. Sillä aikaa, kun minä olen autoa hakemassa Heikin ja koirien luokse on tullut yllättäRIISTA 39. Vähän jälkeen puolen päivän pääsemme sitten yhdessä liikkeelle kohden Nivalaa. Jahtivuosi on näin alkanut arvoisellaan tavalla. METSÄLINNUSTUKSELLA JATKETAAN Täällä kanalintujahti alkoi onneksi jo .., joten päätimme aloittaa heti aloituspäivänä. Kaksi puolen päivän jahtia on takana ja kymmenen lehtokurppaa saaliiksi. Olen muutama syksy aikaisemmin ollut tällä samalla alueella metsällä, joten tunnen vähän paikkoja etukäteen. Lehtokurppia löytyy aivan samalla tavalla. Emme lähde sen perään, vaan etenemme alkuperäisen suunnitelman mukaan. Kolmannesta paikasta onnistaa. Ainoastaan linnut loistavat poissaolollaan
en kaksi hirveä. Ennakkotieto piti siis paikkansa alueella on lintuja ja lintupoikueita. Onpa nyt seisonnat herkässä. Lähestymme koiraa varovasti. Koira pysyy paikallaan, vilkaisee vain taakseen, kuin sanoen: "Senkin tohelo"! Heikillä on suuri kuusi juuri sopivasti edessä, joten hän ei pysty ampumaan tässä tilanteessa. Täydeltä terältä paistava aurinko siivittää matkaamme, kun ajamme kohden Ristikoivun kämpän maastoa. On ihme, että näin alkukaudesta ovat linnut noin arkoja. Pienten alkuvalmistelujen jälkeen pääsemme autolta matkaan. Koirakin huomaa lentoon nousevan. Laukaustakaan emme pääse ampumaan, niin nopea tuo tilanne on. Koira purkaa kuitenkin seisonnan oma-aloitteisesti ja jatkaa hakua. Ensimmäinen metsälinnustuspäivä on takana. Se tulee läheisen ojan varteen ja ottaa seisonnan, ja jälleen purkaa. Olemme tulossa juuri nevan reunaan, kun saan ilmoittaa seisonnan. Nyt näyttää, että seisonta pitää. Lataan aseen ja lähestyn varovasti koiraa. Ehdotan: "Käymmekö katsomassa tuosta pitäjänrajalta vielä teeriä?" Siinä on kuulemma teeripoikue aika lähellä. Matka on sen verran pitkä, että jätän ampumatta, samoin Heikki, vaikka hänen aseessaan on vähän tiukemmat supistukset. Ammun molemmat piiput tyhjiksi, eikä karvankaan vahinkoa tule. Liikkuuko jänis edessä! Vähän matkan päässä jälleen koira ottaa seisonnan. Pysähtyy ennen sen lakea ja jää seisomaan. Yhtäkään saaliseläintä meillä ei ole kotiin viemisinä, vain kaksi hikistä miestä. En jouda edes ottamaan kuvaa, vaikka kuvaustilanne ja koiran asento alhaalta kuvatessa taivasta vasten olisi ollut houkutteleva. Aika ottaa kohta tiukan seisonnan ja hiippailemme varovasti koiran lähelle aseet valmiina. Olivat aikansa töllistelleet siinä lähietäisyydeltä, saaneet viimein vainun ja menneet korskuen tiehensä. Samassa kuuluu edestä, kun lintu tai linnut lähtevät, mutta puusta. Ajamme jonkin matkaa ja havaitsemme tiheämmän sekametsän. Siinä se nyt menee. Tämäkin tilanne kuivui siihen. Päästän setterin irti ja se aloittaa vauhdilla, sillä se on tänään päässyt vähiten liikkeelle, johtuen ehkä sen pitkästä karvasta säästelen sitä hellekelillä. Annoin setterin jatkaa. Heikki tekee samoin. Annan koiran edetä. Olemme kulkeneet tuskin varttituntia, kun Aika, tuo lyhytkarvainen saksanseisoja vetää vainua. Siinä on lämmin jälki. Uutta kosketusta lintuihin emme saa, joten päätämme yrittää tien toiselta puolelta. Vaihteleva maasto, ja tieto siitä, että alueella on lintuja, sai meidät matkaan. Annan Heikille merkin, että koira seisoo. Päästän nyt seisojan hakemaan. Ilta on jo painamassa päälle, mutta päätämme vielä yrittää. Ei taaskaan mitään. En edes ennätä ladata haulikkoa, kun syystä tai toisesta kolme teertä nousee ilmaan ja katoaa heti tiheikköön. Mitä tämä oikein on. Sen haku on huomattavasti verkkaisempaa, mutta tähän maastoon aivan sopivaa ja riittävää, ei tosin niin näyttävää, kuin setterin haku. Paikka on niin tiheä, että en näe lintuja, mutta arvelen niiden olevan teeriä. Tulemme lähelle luonnonojaa, jonka yli on rakennettu silta moottorikelkkauran vuoksi. Lähdemme niiden perään. Parvi kuitenkin hajaantuu. Kun päämme kohoavat kallion takaa, huomaamme, että edessä olevalta nevalta n. Vaihdan setterin pois ja pääsän seisojan liikkeelle. Koira syöksähtää eteen ja edestämme nousee koko teeripoikue, kahdeksan lintua ilmaan. Jätämme auton P-paikalle ja suuntaamme kohti Vinnurvan nevaa. Hän on jo tulossa vasemmalta koiran luokse ase ladattuna. Päätämme kulkea ajouran vasenta puolta, sillä siellä maasto näyttää lupaavammalta. Se nostaa nokkansa korkealle ilmaan ja hidastaa vauhtia ja nousee pienelle kalliolle. Se syöksyy eteen ja sieltä kaukaa nousevat jälleen teeret ilmaan. Olemme jo päättäneet metsästyksen, kun tulemme pikitielle. Pääsemme parisataa metriä eteenpäin, kun jälleen koira ottaa seisonnan ja purkaa jälleen. Jo matkalla tapaamme muutaman teeren tienvarressa, jossa ne ovat sorastamassa. Pysähdymme sen kohdalle ja lähdemme nyt tien vasemmalle puolelle metsään, emmekä nevan puolelle. Ei epäilystäkään, etteikö sen edessä ole lintuja. Siinä on maasto kosteampaa ja ojanvarsi tiheää. Tässä lähistöllä oleilee siis poikue. Annan kädellä merkin, että kohta lähtee. Osa lentää pikitien yli ja toinen osa kaartaa etuvasemmalle metsään. Se on turhaa, sillä kokenut metsästäjä on seurannut koko ajan koiran liikkeitä ja havainnut saman kuin minäkin. Tiedän, että sauna on jo lämpiämässä. Huomaan, kun setteri seisoo ojan varressa. metrin päästä nousee siiville komea ukkometso. Lintuja ei löydy ja nevallekaan emme viitsi mennä. Kävelemme jo vähän allapäin pitkin talvitietä kohden autoa, kun koira ottaa jälleen seisonnan. 40 RIISTA Lataan aseen, eikä minulla ole aikomustakaan koskea kameraan. Ovat kuulleet tulomme ja nousseet kaikenvaralta jo puuhun
Pyrähtävät lentoon ja laskevat melkein heti maahan auton mentyä ohi. Onneksi tuuli käy ja hirvikärpäsiä, noita kiusankappaleita on nyt edellistä syksyä vähemmän. Siinä meni toinen tilaisuus. Päätimme mennä Näljännevalle, koska siellä on mahdollista tavoittaa sekä metsälintuja, että fasaaneja. Täällä on näkyvissä vuosikymmenten aikana tapahtunut maatalouden murros. Olemme kävelleet sen verran pitkästi tänään, että emme innostu noista linnuista. Näillä koirilla tällaisessa maastossa puuhun seisonta ei onnistu. Kuljemme näet myötätullen ja pyyt ovat arkoja lintuja ja sitä paitsi lähtivät puusta. Jatkamme matkaa, sillä emme ole "maantiemetsästäjiä". Se on tuo äskeinen yksilö, joka lensi tähän suuntaan. Seurauksena on, että puhelimessa oleva GPS menee jostakin syystä jumiin. Vauhti hidastuu ja koira jäykistyy seisontaan. Jatkamme matkaa, sillä tiedämme, että sauna ja ruoka odottavat. Siellä näyttää kaikki olevan kunnossa. Siinä matkatessamme, minulle tulee puhelu, jonka otan vastaan. Jatkamme matkaa, mutta sitä ennen vilkaisen vain, että meillä on oikea suunta kohden autoa, sillä en tunne näitä maastoja niin tarkkaan, että pelkän maaston mukaan pystyisin kulkemaan. Kaukaa edessä olevasta puusta lähtee jälleen metso lentoon. Pidämme pienen tauon, sillä olimme vähän aika sitten pysähtyneet ja ottaneet pienet välipalat kahvin kera, joten siihen ei nyt ole tarvetta, eikä tulien tekokaan tällaisena hellepäivänä kovasti kiinnosta. Tulemme vihdoin autolle ja saamme lisää juotavaa, jota olemme jättäneet autoon odottamaan paluuta varten. Kilometrin päässä edellisestä jälleen on teeriä tiellä. Olemme lähestymässä Ristikoivun kämppää, kun koira merkkaa jälleen lintua. Tosin olemmehan melko kaukana asutuksista. Onhan meillä vielä huominen päivä aikaa metsästää. 3. Pari pyytä kuulen pyrähtävän lentoon, mutta koirat eivät niitä pysty ottamaan. Kiertelemme ja kaartelemme pitkin sopivan näköisiä paikkoja, mutta koirat eivät vain löydä seisottavia lintuja. Pysähdymme muutaman kerran levähtämään. Mitäpä sillä on väliä, sillä valoa piisaa vielä pitkään, joten voimme aivan huoletta kulkea ja kompassisuunta on minulla otettuna. Juuri RIISTA 41. Aluksi on peltohakua, joka ei tuota toivottua tulosta. Pääsemme vihdoin tiheään pajukkoon, josta oletamme löytävämme ainakin fasaaneja. Ajamme muutaman kilometrin poispäin, kun näemme teeripoikueen jälleen tienvarressa. Poikkeamme Ristikoivun kämpällä, vaikka meillä ei ole avainta mukana. Heti autoilta pääsemme aloittamaan. Se on melkoinen urakka tällaisella helteellä. linnun, vilkaisee syrjäsilmällä minua, kuin sanoen: "Olisitte tulleet nopeammin!" Matka jatkuu nevan ylityksellä. PÄIVÄ TODEN SANOO Tänään saamme sitten mukaamme "nuorta voimaa", kun Kaukon kaksi lastenlasta lähtee mukaamme linnustamaan. Sen nuoliosoitin ei enää liiku, eikä näytä kuljettavaa suuntaa. Kompassi on aina oltava mukana, vaikka onhan niin, että: "Vaikka kartta ja kompassi on mukana, niin Jeesus johdata, tiemme kulkua!" Niin siinä vain käy tälläkin kertaa. Nämä puolestaan nousevat tienvieruspuihin istumaan. Alue on osittain peltoa ja vanhaa peltoa, joka on uudelleen metsitetty ja vieressä uutta aluetta, jota ollaan juuri raivaamassa pelloksi. Kuljettavaa matkaa en tiedä autolle, mutta arvelen sen olevan alle kolme kilometriä. Nämä nykyajan rakkineet vain tahtovat olla sellaisia, ettei niihin voi yksin luottaa. Niitä ei vain löydy. Näyttää siltä, että tämän perän linnut ovat kaikki tässä tienvarressa, eivätkä kaukana metsässä. Parikymmentä kilometriä suuntaan tai toiseen ei ole yhtään asumusta. Se ei ollut lentänyt kuin pari kilometriä ja pysähtynyt tähän
Annan koiralle luvan nostaa. Kuoppalat olivat hyviä laulumiehiä. Näemme, kun koira seisoo jälleen kuono osoittaen ojaan. Viimein koira ilmestyy näkyviin, mutta sillä ei ole mitään suussaan, se tulee siis tiedottamaan. Pitkän jäljityksen jälkeen Aika ottaa tiukan seisonnan kahden ojan risteyksessä ja siitä se nostaa suuren fasaanipoikueen. Se syöksyy ojaan ja kulkee siellä muutaman metrin ja sieppaa elävän teeren suuhunsa ja tulee ja luovuttaa sen minulle istuen. Odottavan aika on pitkä. Yrityksistä huolimatta emme löydä niitä toistamiseen, joten katsomme metsästyksen tältä erää päättyneeksi. MUISTOJEN TIISTENJOKI "Sodan jälkeen vuonna olin täällä ensimmäisen kerran peltopyyjahdissa. Kohta koiraa seisoo taasen. Nyt se kulkee edessä hitaampaa, joten pystyn seuraaman sitä. metsästysvuosi seisojilla päättyi Tiistenjoelle, mutta Heikki A:n jahdit jatkuivat muulla riistanpyynnillä metsästyskauden loppuun saakka. 42 42 RIIST RIISTA RIISTA RIISTA I TA. Matkasimme autoilla, kun mukanamme oli aina useita koiria. Vasta kun olemme jälleen yhdessä ja menossa jo autoille, ottaa Aika pakettipellossa seisonnan, joka johtaa pitkään jäljitykseen. Kun kaikki on valmista, annan koiralle luvan edetä. Koira on paikoillaan ja odottaa seuraavaa käskyä. Ampumatilannetta ei kuitenkaan tule, sillä aina on joku taustalla, ja laukaukset jäävät ampumatta. Kuuluu vain valtava siiven läiske, mutta en näe lintua. Se tekee uuden tiedotuksen. metsästysvuosi seisojilla päättyi Tiistenjoelle, mutta Heikki A:n jahdit jatkuivat muulla riistanpyynnillä metsästyskauden loppuun saakka. Sitä ei kuulu. Joudun välillä menemään konttausasentoon, kun en pääse muuten risukossa etenemään. Tiethän olivat aivan toista luokkaa, joten matkoihin kului aikaa. Edellisen kerran kävin täällä yhdeksänkymmentä luvulla, ja silloin koirani oli englanninsetteri Honey. Rovasti Kuoppala oli myös mukana metsällä, samoin Simo Korhonen, joka ohjasi englanninsetteriä. Aikaa tuosta ensivierailusta on Heikki A:lla kulunut jo vuotta. Kun kuvaaminen on suoritettu jatkamme metsästystä. . Nyt oli hyvää aikaa jälleen tulla verestämään vanhoja muistoja ja kun vielä tuli tieto, että täällä niitä peltopyitä olisi jälleen." Verestimmekin noita muistoja kolmen päivän ajan. Olemme valmiina myös ampumaan, jos tarve niin vaatii. Kuljen suoraan linnun lentosuunnan mukaan vain eteenpäin. Paasikas oli silloin uudisraivausalueetta, jossa silloin oli todella paljon peltopyitä ja karjatalous oli voimissaan. Nyt on muutama vuosi jäänyt väliin, kun olen käynyt muualla peltopyyjahdissa. Risukko on niin tiheää, että näköyhteys koiraan katkeaa. Se oli hyvänenäinen ja suhteellisen varma metsästyskoira." Olimme nyt samaisilla pelloilla. Moniko meistä pystyy samaan? 78. "Kävimme täällä joka syksy ja olimme aina yhden viikon. Minulla oli silloin koirana Tanskasta tuotu lyhytkarvainen saksanseisoja Mortti. Se ampaisee metsitetyllä pellolla suoraan risukkoiseen melkein tukkeutuneeseen ojaan. Annan koiralle noutokäskyn, vaikka tiedän, että matka on pitkä, eikä koira nähnyt koko lintua lennossa. Epäilen jo kyseessä olevan rusakon, mutta erehdyn. Jään odottamaan. Ammun kaksi laukausta, joista jälkimäinen näyttää osuvan, sillä lintu heilahtaa, mutta jatkaa silti lentoaan, mutta voimat ehtyvät ja se liukuu viistosti alas ja katoaa uuden peltoraivion toisella puolella olevaan risukkoon. Peltopyitä löytyi tämän päivän mittapuun mukaan runsaasti. Jään odottamaan, koska en tiedä mihin suuntaan koira meni. Kohta koira tulee ja tekee oma-aloitteisen tiedotuksen ja lähtee viemään takaisin seisonnalle. Majoituimme silloin pappilaan, jossa "isännöivät" Kuoppalan veljekset. Nyt pääsemme kuvamaan koiraa ja saalista. Kohta Aika katoaa etumaastoon. Suurikokoinen lehtokurppa nousee siiville ja kaartaa pellon puolelle. Seurueeseemme kuului Georg ja Robert Ehnrooth ja veljeni Martti. Koira risteilee edessä ja katoaa kohta etumaastossa olevaan risukkoon, johon juuri tuo haavoittunut lintu laskeutui. Niitä ei kuitenkaan synny. Joudun odottamaan tovin, ennen kuin lintu pääsee siivilleen ja ilmestyy pusikon yläpuolelta näkyviin. Pidämme pienen tauon, jonka jälkeen jakaannumme kahteen ryhmään, jotta saisimme enemmän tilanteita aikaiseksi. Luonnollisesti emme ammu, sillä koira ei ole seisonut sitä. Palaamme takaisin, koska emme päässeet oikein kunnolla alkuun tuossa risukossa. Myöhemmin kuulin, että sielläkin olisi lintuja ollut runsaasti. kun olemme tulossa risukosta pellonlaitaan, lähtee ojasta teeri, ennen kuin koira ehtii paikalle. Kyllä pappilassa silloin virret ja laulut raikuivat iltaisin. Jopa niin runsaasti, että Paasikkaalle asti emme edes ennättäneet. Kohta soi puhelin ja toiset, jotka ovat jääneet pellolle tiedustelevat, että mitä siellä oikein tapahtuu, kun viivymme. Tiedän, että nyt se seisoo jossakin tuolla tiheikössä. Ryhmitymme ja annamme koiralle luvan toimia. Sinne koira jää. Saamme siitä yhden saaliiksi. Näemme kurpan laskeutuvan, mutta sitä ei toistamiseen löydy. Niin tapahtuukin ja kiiruhdamme mahdollisimman nopeasti koiran perässä, jotta näköyhteys ei katkeaisi. Viimein koira ottaa tiukan seisonnan, osoittaen linnun
Tiedät, millaisessa paikassa koira haukkuu ja mitä maastossa on milloinkin edessä. Piirto-ohjelmalla kartalle mm. - seuran rajat - valtionmaiden rajat - hirvitornit numeroineen - metsästysmajat - leiripaikat - tulipaikat - tiheiköt - aukeat - uudet ajourat - kettujen pesät - kaikki muut tarpeelliset maastomuutokset Lue lisää www.ultrapoint.fi Muurolan Erämiesten pyyntialue ennen ja jälkeen kartantäydennyksen. Tällä taataan pannan toimintavarmuus ääriolosuhteissakin. Kaikki U oint www.ultrap allit ja -o ltrapoint-m et minaisuud .fi. Lisää turvallisuutta täydennetyllä kartalla Täydennä seuran metsästyskarttaa Ultrapoint Koira-GPS:n uudella kartanpiirto-ohjelmalla. Mittakaava 1: 50 000. koira-GPS Kotimainen iin olosuhteisiin is pohjoisma yyjät ut jälleenm Ultrapoint :n Koira-GPS valtuutet Ultrapoint Koira-GPS:ään kuuluu useimpiin puhelinmalleihin soveltuva ohjelmisto sekä muovinen, pestävä panta akkuineen ja latureineen. Antennit on sijoitettu optimaaliselle paikalle koiran niskaan
Jos vain maasto mahdollistaa, pitkät ampumamatkat ovat suositeltavampia, koska jahtaaja selviää vähemmällä varustuksella. Peitteisen maaston vuoksi lyhyeksi muodostuvia ampumamatkoja kannattaa ehdottomasti välttää. Metsästäjän knoppitietoa Metsästäjän knoppitietoa on palsta, jolla pyritään syventämään metsästäjän tietoja metsästettävästä riistasta, metsästystekniikoista ja välineiden käytöstä. HUOMIOITAVAA KETUN PILLITYKSESSÄ VIRHEISTÄ OPITTUA Ketun pillitykselle on taas sopiva aika. Ne ovat vaikeusasteeltaan aivan eri luokkaa, sillä pillittäjän maastoutuminen on vaikeampaa ja kettu pääsee helposti haju- ja yllätysetäisyydelle. Molemmilla oli pilli ja käytimme niitä yhtäaikaisesti, houkutteluäänet kuuluivat hyvin tornista toiseen. Kulkiessaan se jou- 44. Kaikesta RIISTA huolimatta, kun ampumatilaisuus vihdoin näillä lyhyilläkin etäisyyksillä koittaa, tuppaa ketun salamannopea reagointi melkein aina viemään voiton houkuttelijasta. YKSI OPETTAVAINEN TARINA Eräällä kevättalvisella houkuttelukerralla olin kaverini kanssa hirvitornissa pari tuntia ennen hämärän tuloa. Itse houkuttelu, pillitys, ei ole kovinkaan vaikeaa, mutta toisinaan ketun ilmestyttyä jokin menee vikaan ja epäonnistumisia tahtookin tulla onnistumisia enemmän. Lukijoiden pyynnöstä käymme läpi joitakin pikkuniksejä, joilla tilannetta voi yrittää korjata. TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI S euraavassa käydään läpi ketunpillittäjän varusteita sekä valmistautumista pillitykseen siten, että lopputulos olisi onnistunut. Toinen kettu oli lähestynyt suoraan peltoaukean poikki kohti tornia ja se oli enää noin metrin päässä, kun se havaitsi liikkumiseni ja tietysti lähtö oli sen mukainen, etten viitsinyt edes yrittää ampua. Kaverin torni sijaitsi keskellä viljelemätöntä ja osittain metsittynyttä pientä peltotilkkua, itse olin laajan viljellyn peltoaukean ja metsän rajalla. Jatkoin pillitystä vielä puolisen tuntia, mutta kun mitään ei näkynyt, ajattelin, että olisi aika lähteä. Aivan ensimmäiseksi jakaisin koko pillitysjahdin karkeasti kahtia jahtimaiden maasto-olosuhteiden ja siten muodostuvan ampumamatkan mukaan. Mitään ei kuitenkaan ollut tehtävissä, sillä kettu oli melkein tornin alla ja katsoi suoraan minuun, Matkaa kettuun oli vain viitisen metriä! Aseenani oli haulikkorihla, joten haulipiipulla olisin pärjännyt, jos ase olisi ollut oikeassa suunnassa. Nyt en ehtinyt juuri silmää räpäyttää, kun repo hävisi sinne mistä oli tullutkin. Keräsin kamat kasaan ja käännyin laskeutuakseni tornista, kun näin jotain syrjäsilmällä. On selvää, ettei ilman kunnon varustusta kannata lähteä yritykseen, sillä valmistautumaton pillittäjä menettää pelin yhdeksässä tapauksessa kymmenestä. Lunta oli maassa kohtalaisesti, mutta pelloilla oli jo suuriakin pälvipaikkoja. Olimme molemmat tornissa noin sadan metrin päässä toisistamme, näköetäisyyttä ei kuitenkaan ollut tiheän puuston takia. Varustus voi olla hyvinkin erilainen, jos ampumamatkat ovat erittäin lyhyet tai noin metriä ja yli. Toisen pillin ääni oli ollut kuitenkin houkuttelevampi ja niin kettu oli jatkanut matkaa kohti torniani poikkeamatta reitiltään. Se oli tasaisin välein istahtanut kuuntelemaan kaverin virolaisvalmisteista pilliä, mutta aina niin tiheän puskan taakse, ettei pienikaliiperisella kiväärillä kannattanut edes kokeilla. Ensimmäinen kettu oli tullut myötätuuleen (tuuli oli heikko) ja ohittanut kaverin tornin metrin päästä. Tarina ei kuitenkaan pääty tähän, sillä kaverin luo tullessani selvisi mielenkiintoisia seikkoja. Harmikseni olin odotellut sitä toisesta suunnasta metsän puolelta ja se tulikin pellon reunaa tiheän kuusinäreikön suojaamana. Ampuma-aikaa on usein enemmän eikä maastoutuminen ole yhtä vaativaa kuin lähimatkoilla. Aikaa oli kulunut reilusti tunnin verran, kun kuulin tassuttelua lumessa ja samassa havaitsinkin ketun vasemmalla puolellani. Se yksikin tapaus onnistuu vain tavallista paremmalla tuurilla
Tämä lisää pillin äänen luonnollisuutta ja "hädän" aitoutta. Tässä houkutuspilli on kiinnitetty väliaikaisesti kiväärin pistooliperään. tui ylittämään meidän molempien jäljet, minun jälkeni kahteenkin otteeseen. TARINAN OPETUKSET Monissa oppaissa kerrotaan ettei pillitystä kannata jatkaa paikassaan kuin korkeintaan puoli tuntia. Äänen tuottamisessa käytetään yleensä apuna toisen tai molempien käsien kämmeniä, joita aukomalla ja sulkemalla äänen väriä voidaan muuttaa vaihtelevammaksi. Kierrejousi pillien kantonarussa on kätevä keino pitää ne erillään ja tarvittaessa sen avulla on myös helppo kiinnittää houkutin väliaikaisesti johonkin muuhun paikkaan, kuten esimerkiksi aseen pistoolikahvaan tai ranteeseen/käsivarteen. Käytettäessä kasvosuojusta, kannattaa suun kohdalle tehdä pilliä varten reikä, ellei sitä suojuksessa ole. Tämä ei kuitenkaan näytä kettuja haittaavan. Pilliin puhaltamisesta pyydetään usein neuvoa, mutta sitä on erittäin vaikea antaa kirjallisesti. Näin käy erityisesti silloin, kun taustana on pelkkä taivas. Joskus molempien kannattaa olla likimain samassa paikassa, selät vastakkain, jolloin lähitienoon kontrollointi on huomattavasti helpompaa. Yhteen kalahtavien pillien aiheuttama ääni ei sovi luontoon eikä sen kuullessaan kettu yleensä jää miettimään. Helpoin tapa on hankkia tähän tarkoitukseen sopiva opetusfilmi tai etsiä tietoa internetistä. Tämän lisäksi pillittäjän tulee luoda puhallustempollaan riittävästi kiihkoa ja pelkoa luonnollisuuden aikaansaamiseksi. Sanoisin, että kaksi tuntia voisi olla sellainen raja, ettei pillitystä enää kannata jatkaa. Tämä ei ollut myöskään ainoa kerta, kun kettu ilmestyy vasta reilun tunnin odottelun jälkeen. Jollei ase ole suunnattuna oikeaan kohtaan, mitään ei ole tehtävissä. Avoin hirvitorni voi olla strategiselta sijainniltaan mainio paikka, mutta ketun ei tarvitse päästä kovinkaan lähelle, kun se jo huomaa houkuttelijan pienimmänkin liikkeen. Kun kaksi pillittäjää on asialla suhteellisen lähellä toisiaan, vain yhden kannattaa houkutella. Pillin äänellä, äänen voimakkuudella tai pillityksen jaksotuksella (nyt käytetyt pillit olivat erityyppisiä) on varmasti jotain merkitystä, vaikea sanoa mitä, mutta miksi kettu katsoi toisen äänen houkuttelevammaksi. Kiinnityskohtana voi olla käsivarsi tai muu vastaava kohta, jossa pilliä voidaan puhaltaa mahdollisimman vähäisin liikkein ja samalla voidaan pitää asetta ampumavalmiudessa. RIISTA 45. Asutulla seudulla ketut eivät juuri välitä tuoreistakaan ihmisen jäljistä, erämaa-alueilla tilanne on varmasti toinen. PUHALLUSTEKNIIKAT Eri valmistajien pillit matkivat eri jänislajeja ja pillien äänet ovat joskus selvästikin toisistaan poikkeavia. Kettu ei läheskään aina tule tuulen alapuolelta ja nytkin molemmat esimerkin ketut lähestyivät täysin vastakkaisista suunnista, toinen tuulen alta ja toinen päältä. Näyttäisi siltä, että menetelmä, jossa käsiä käytetään pillin edessä Jos kaulassa kannetaan useampaa pilliä, tulisi ne kiinnittää siten, etteivät ne osu toisiinsa. Pilliin puhallettaessa saadaan äänen väriä ja voimakkuutta muutettua avaamalla ja sulkemalla kättä tai käsiä äänen ulostuloaukon edessä. Nyt houkutteluaikaa oli kulunut jo yli puolitoista, kun toinen kettu ilmestyi
Ampua toki voi jos tilanne sen mahdollistaa eli ampumaasento on otettu valmiiksi. PASSIPAIKKA kin. Mielestäni laajoilla aukeilla riittää jänispilli, mutta peitteisemmässä maastossa haulikkoon tyydyttäessä hyvä yhdistelmä on käyttää molempia pillejä. Sientä puristettaessa itiöpöly paljastaa vähäisimmänkin ilman liikkeen. MAASTOU TUMINEN Koska ketun näkökyky on samaa luokkaa kuin muutkin aistit, on sanomattakin selvää, että pillittäjän on piilouduttava tai sulauduttava mahdollisimman hyvin maastoon, oli sitten kesä tai talvi. Pienetkin tuulenvireet havaitaan esimerkiksi sytyttimen liekistä, kylmällä ilmalla hengityshöyrystä tai heittämällä kuivia ja keveitä kasvinosia ilmaan. Alkuun kannattaa antaa jäniksen huutoa ja kun kettu on jo suhteellisen lähellä, siirrytään hennompaan ääneen. Vain harvoin ratkaisu on täysin optimaalinen. Pitkiä ampumamatkoja käytettäessä paras valinta on kivääri suoralentorataisella kaliiperilla, hyvällä kiikaritähtäimellä ja mielellään etutuella varustettuna. Passittajien väliä voi olla sata metriä tai enemmän maastosta ja tuulen suunnasta riippuen. Lähellä asutusta pienikaliiperiset kiväärit ovat turvallisuuden takia suositeltavimpia eikä äänenvaimentimestakaan ole haittaa. Ehkä oleellisin asia pillityksen onnistumiselle on oikean houkuttelupaikan valinta. Vaikka kettu usein lähestyy pillin ääntä hyvinkin suoraviivaisesti, tuulen suunnasta pitäisi olla selvillä koko ajan. ASEISTUS Kalusto on helppo jakaa suoraan sen mukaan, houkutellaanko avomaastossa vai joudutaanko toimimaan peitteisemmässä ympäristössä. Istuma-asennossa istuimen tulisi pyöriä äänettömästi ja makuuasennossa tilaa ja näkösuojaa pitäisi olla riittävästi asennon vaihtoon. Tämä on sitä tärkeämpää mitä lähemmäs kettu joudutaan kutsumaan. Jäniksen hätähuuto on erittäin tehokas ja voimakas ääni, joka kuuluu kauas. Ketun tassuttelun kuulee niiden avulla aikaisemmin kuin paljaalla korvalla ja näin voidaan saada juuri se tarvittava lisäaika, joka vaaditaan onnistuneeseen ampumatilanteeseen. Ampumamatkat määräytyvät paitsi maaston, myös ampujan taitojen mukaan. Näkymättömänä pysyminen täytyy siis jokaisen suunnitella ampumapaikan mukaan siten, ettei suojaus rajoita toimintaa liiaksi. Tämä pätee varsinkin myöhemmin syksyllä, jolloin tuuli muuttaa usein suuntaa lähes käänteiseksi. Lisäksi olisi eduksi olla muuta maastoa ylempänä, jolloin kettu ei yhtä helposti aisti pillittäjän hajujälkeä kuin maan tasossa. Tämä aiheuttaa sen, että houkuttelija tähtäilee aivan väärään suuntaan ja jos asetta kääntää, liike paljastaa ketulle petoksen ennen kuin ehditään ampua. Metsästäjän knoppitietoa myös hieman hämää kettua, sillä se ei pysty aistimaan äänen suuntaa yhtä tarkasti kuin suoraan pilliin puhallettaessa. Maasto tietysti vaikuttaa ensisijaisesti pillityksen kannalta järkevää passipaikkaa haettaessa. Tällöin joudutaan usein myös ampumaan ilman tukea ja joskus nopeastikin, joten mahdollisen kiikaritähtäimen valinta tulee tehdä tämä huomioiden. Hiiren vikinä ja lintujen hätäviserrykset ovat siihen verrattuna heikkoja. Jos kyttäyspaikka on vaikea, tilannetta voidaan parantaa toisella tai miksei kolmannellakin passimiehellä. Keinoja piiloutumiseen on runsaasti, mutta yleensä ongelmaksi tulee se, että koskaan ei voida olla täysin varmoja ketun näköpiiriin ilmaantumisen suunnasta. Hyvä apuväline, joka on saatavilla loppukesästä lumen tuloon asti, on "savusieni" eli erilaiset tuhkelot, joiden itiöt pysyvät kuivina sadesäällä46 RIISTA Hyvä ja käytännöllinen apuväline on pienikokoinen kattoprismakiikari, joka kulkee esimerkiksi jahtiliivin taskussa.. Kun kettuun on saatu kontakti ja se katsoo suoraan kohti pillittäjää, tulee pillittäjän jähmettyä liikkumattomaksi, eikä silloin myöskään puhalleta pilliin. Pillityksen hoitaa yksi, joka asettuu parhaalle paikalle kutsumista ajatellen, muut paikkaavat ne suunnat, joihin houkuttelija ei näe. Jos kettu joudutaan houkuttelemaan lähietäisyydelle, paras ase on joko haulikko tai haulikkorihla, miksei myös drillinki. Voimakkaalla tuulella ja sateella ei nähtävästi kannata houkuttelua harjoittaa, itse en ole ainakaan koskaan onnistunut edes näkemään kettua näissä oloissa. Jos kettua vaanitaan kojussa, sekä näköettä ampuma-alan pitäisi olla astetta. Asiaa on myös jossain määrin hankala neuvoa ja tämä onkin yksi niistä kokemuksen mukanaan tuomista opeista, jotka ovat varmasti houkuttelijasta riippuen erilaisia. KUULEVAT KUULOSUOJAIMET Jos houkuttelupaikka on valittu siten, että joudutaan ampumaan lähelle, hyvälaatuisista kuulevista kuulosuojaimista on joskus apua. Valinnassa kannattaa huomioida myös tuuliolot, vaikka kettu ei aina suoraviivaisesti tuulesta välitäkään
Tällöin kettu vaihtoi välittömästi lähempään kohteeseen. Tähän tarkoitukseen sopii melkein mikä tahansa, esimerkiksi tuulessa heiluva karvatupsu, jäniksen nahan palanen tai vaikkapa pehmoeläin. Tärkeää olisi, että houkutin joko selkeästi erottuu maastosta tai liikkuu. Kun ketulla on runsaasti ravintoa näköpiirissä, houkuttelun teho on huono. Samoin varsinkin hyvinä jyrsijävuosina vasta puidut pellot olkikasoineen voivat olla ketuille todellisia aarreaittoja, mutta niitä ei saa helposti houkuteltua sieltä pois. Näin voi käydä esimerkiksi kaatopaikoilla, jotka ovat muuten mainioita pillitykseen, koska kettuja mitä todennäköisimmin on aina lähimaastossa. Kerran pidin houkuttimena jahtiin menomatkalla ampumaani rusakkoa, jonka asettelin pellolle keppien varaan. Tähän tarkoitukseen on saatavana myös moottoroituja apuvälineitä, ellei oman valmistaminen kiinnosta. MUU T EDELLY T YKSET Houkutusalueella tulisi olla kettuja, minkä toteaminen sulan maan aikana on ilman näköhavaintoa lähes mahdotonta. Houkuttelu on helpointa silloin, kun kettu on havaittu jo ennen pillityksen aloittamista. Lumikelillä ketun jälkiä voi tutkailla vaikkapa tienvarsilta ja parhaassa tapauksessa ketun voi jopa kiertää, jolloin tieto ketun paikalla olosta on varmaa ja houkuttelu suunnitellaan sen mukaan. Parhaat vuorokaudenajat houkutteluun ovat aamu ja ilta, mutta varsinkin kevättalvella houkuttelu tehoaa vuorokaudenajasta riippumatta. Ketun houkuttelu on yksi jännittävimmistä jahtimuodoista, vaikka se vaatiikin jossain määrin kokemusta tulosten aikaansaamiseksi. Kun maassa on lumipeite, ketun huomaa helpommin ja maastoesteitä on vähemmän. Yritin tätä kerran yli tunnin ajan, mutta aina kun kettu otti suunnan kohti pillitystä, sen huomion vei lähempänä liikehtinyt hiiri tai myyrä. Saman asian ajaa nahanpalanen tai vaikkapa pehmolelu. Tarkoitukseen on saatavana myös kaupallisia versioita. Lumen tuloon asti maastosta löytyy lahjomattomia tuulen ilmaisijoita, jotka paljastavat pienimmätkin ilman liikkeet kevyellä puristuksella. Mitä lyhempiä ampumamatkoja käytetään, sitä enemmän on hyötyä erillisestä houkuttimesta, joka kiinnittää ketun huomion pois pillittäjästä. BULVAANIN KÄY TTÖ Mitä lyhempiä ampumamatkoja käytetään, sitä enemmän on hyötyä erillisestä houkuttimesta, joka kiinnittää ketun huomion pois pillittäjästä. Aloittelijan ei kuitenkaan kannata luovuttaa, sillä ahkera harjoitus tekee tässäkin lajissa mestarin. RIISTA 47. Ketun huomiota kiinnittämään on karvalakki asetettu taipuisaan risuun. Jalusta voidaan tehdä vaikkapa puutapista, jonka jat- koksi kiinnitetään kierrejousi. Lakki liikkuu pienestäkin tuulenvireestä. Liike on helppo saada aikaan tuulisella säällä asettamalla houkutin ohuen risun varaan tai sitä varten tehtyyn jalustaan. Tällöin sopivan paikan valitseminen helpottuu ja näköyhteyden ansiosta tilanne on selkeä koko ajan. Jousen tulee olla sen verran pitkä ja heikko, että se taipuu luokille houkuttimen painosta ja näin liikkuu pienimmästäkin tuulenvireestä
Täten parallaksin säätö on helppoa ja vaivatonta, eikä ampujan tarvitse kurkotella tyypilliseen tapaan kiikarin objektiiviin. Ehdottomasti käänteentekevin uutuus oli sarjan pienin malli 16x24, jossa yhdistyi käytännössä suurennukseton putki ja maksimissaan kuusinkertainen kiikari. Ensinnäkin sen pienin suurennuskerroin on riittävän pieni yleiskiikarille suurriistajahdissa. Nyt Z6sarjaan on lisätty mielestäni paras yleismalli. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ A iemmin yleiskiikareina Zsarjassa ovat olleet ,-x ja -x mallit. Toisekseen suurennuskerroin venyy 48 RIISTA ratakäyttöön sopivaksi, jossa suurin suurennos vastaa esimerkiksi suositun -x -kokoluokan rataputkia. Sehän on sama kuin esimerkiksi tavanomaisissa -x "peruskiikareissa". Kiikaritähtäin sopii myös erittäin hyvin nykyään suosittuun kyttäyskäyttöön valaistun ristikon ja riittävän suuren etulinssinsä ansiosta. Sama ilmiö tapahtuu Schmidt & Benderin vastaavan suurennoksen malleilla. Nyt sarjaan on tuotu uusi yleismalli -x P, joka voi osoittautua parhaaksi kompromissiksi monessa eri käyttötarkoituksessa. JOKAPAIKANHÖYLÄ Todellisen yleiskiikarin manttelin tämä uudehko malli tempaisee päälleen muutamastakin syystä. Tämä säätö löytyy kolmannesta tornista, eli kiikarin vasemmalta sivulta. Swarovskin näkökenttä pienimmällä suuren-. SWAROVSKI Z6i 3-18x50 P BT KUKKULAN UUSI KUNINGAS Lanseeratessaan Z6sarjan kiikareitaan, teki Swarovski muutama vuosi sitten tempun, joka mullisti laakista kiikarikentän. Hel- pompi asento tarkoittaa tarkempaa parallaksinsäätöä ja juuri sen asetuksen hakemista, jossa silmän asento ei enää vaikuta osumapisteeseen. LUKUJA Pienimmällä suurennuksella tämän kiikaritähtäimen näkökenttä on sadan metrin matkalla , metriä, eli kiikarissa on , asteen näkökenttä. Verrattaessa tätä muiden valmistajien kiikaritähtäimiin, on Swarovski siinä mielessä edelläkävijä, että esimerkiksi Zeiss Victory Diavari kiikareihin verrattuna näkökentän laajuus Z:ssa pienimmällä suurennuksella menee ,-x ja -x -mallien väliin. Valaistu ristikko on samaa lajia kuin mihin on totuttu muissakin Z sarjan kiikareissa, eli asetukset löytyvät niin päiväkuin yökäytöllekin. Suurempi ,-x P on vielä jokseenkin yleiskiikari, mutta yleensä sen paikka on erikoistuneempien kyttäysvälineiden katolla. Suurennosalueesta johtuen tämän kiikarin oletetaan päätyvän kivääreihin, joissa tarkkaa toimintaa varten parallaksinsäätö on ehdoton edellytys
Pituutta kiikarilla on millimetriä ja painoa grammaa. Z:ssa parallaksisäätö oli hyvin tarkka, eli se on mielestäni sopivampi juuri ratakäyttöön, missä parallaksin saa säädettyä pois hyvin tarkasti. Joissain kiikaritähtäimissä parallaksivirheen tarkka poistaminen on vaikeaa, mutta sitten taas parallaksivirhe on suuremmalla syvyysalueella pienempi. Tältäkin osalta Z on siis sopivassa raossa. KÄY TÄNNÖN KERTOMAA Ratakäynnin yhteydessä kiikaritähtäimestä haluttiin tarkistaa muutama toiminnallinen ominaisuus. Valittavissa on kaksi kirkkausaluetta, yölle ja päivälle. säädetään arvot muille latauksille. Tästä tulee mallinimen kirjain P. Zi -x P mallia on hyvin vaikea voittaa yleisessä käyttökelpoisuudessa. Esimerkiksi ero pienimmän suurennuksen eron osalta on marginaalinen tavanomaisesti -kertainen pienin/kiinteä suurennus on aivan käyttökelpoinen suurriistametsästyksessä, jos tähtäimen laatu ja näkökenttä ovat riittäviä. Metsästyskäytössä parallaksiheitto saadaan taas säädettyä pois riittävällä tarkkuudella katsomalla säätörummun metrimääriä. Z:ssa säädöt pitivät hyvin paikkansa, mitä voidaan pitää oikeastaan jopa hieman erikoisena, sillä vain ani harvassa kiikarissa säädöt ovat oikeasti sitä mitä säätönupissa lukee. Tätä ennen -x -mallia pidettiin tähän rooliin sopivimpana, mutta -x- malliin verrattuna sen edut ovat lähinnä kompaktimmassa koossa. Henkilökohtaisesti väitän, että jos suomalaisessa metsästyksessä ja rata-ammunnassa on tarkoitus pärjätä vain yhdellä tähtäimellä ja kiväärillä, niin tähtäimen osalta valinta alkaa olla helppo. Tämä kohta on monessa kiikarissa valitettavan heikosti toteutettu ja käytännössä käyttökelpoisin pienin suurennos ei ole sama kuin pienin suurennos. Kolmas hyvin tärkeä osa-alue tällä kiikaritähtäimellä on säätöjen täsmällisyydessä. Tarkoilla ja toistettavilla säädöillä vaihdot latausten välillä on helppo ja luotettava toteuttaa. Erikoisen tähtäimestä tekee sen ratakäyttö- ja metsästysroolien yhdistyminen niin saumattomasti. On erittäin vaikeaa sanoa, että jokin tuote olisi ehdottomasti paras jossain roolissa, mutta mielestäni Swarovski Zi -x P on tällä hetkellä kaikkein paras kompromissi silloin, kun samalla kiikarilla tulee kyetä toimimaan monessa eri tilanteessa. Toki tämän hintaluokan kiikareissa tarkkuus näissäkin asioissa on yleensä huomattavan hyvää. YLEISKIIKARI. Ensinnäkin näkökentän käyttökelpoisuus pienimmällä suurennuskertoimella on aina syystä huomion kohteena. nuksella on siis käytännössä suurempi kuin muiden x suurennoksilla ja vain aavistuksen pienempi kuin kilpailijoiden ,x suurennoksilla. Z:ssa pienin suurennos on käyttökelpoinen, vaikka näkökentän reunat hieman kaareutuvat. Näillä luvuilla Swarovski on taas ,x-x kokoluokan kilpailijoitaan painavampi ja pidempi, mutta kevyempi ja kompaktimpi kuin kilpailijoiden saman maksimisuurennoksen omaavat kiikarit. Jos tavoitteena olisi saada taas puhtaasti rataputki tai metsästysputki, tulee ongelmasta monisyisempi ja vaihtoehtojen määrä lisääntyy rajusti. Swarovski 3-18x50 P BT Suurennoskerroin: 3-18x Silmäetäisyys: 95 mm Näkökenttä: 13,3-2,2 m/100 m Silmän diopterin säätö: -3:sta +2:een Säädön suuruus/naksu: Sivusäätö: 5 mm/100 m Korosäätö: Ballistic Turret tornilla 10 mm Pituus: 384 mm Paino: 635 g Hinta: 2710 euroa Maahantuoja: Sako Oy, www.sako.fi RIISTA 49. Tämän ominaisuuden merkitys on radalla ja maastossa hieman toisistaan poikkeava painoarvoltaan. Toisissa kiikareissa säätö on taas äärimmäisen tarkka, mutta virhettä tapahtuu kohtuullisen paljonkin jos säätö ei ole juuri kohdallaan. Toinen merkittävä osa-alue tämän kiikarin toiminnassa on parallaksisäädön käytännöllisyys, eli se tarkkuus, jolla parallaksivirheen saa poistettua aina kullekin käyttöetäisyydelle. Metsästyskäytössä, samoin kuin tarkka-ammunnassa on hyötyä parallaksisäädöstä, joka poistaa parallaksivirheen riittävällä tarkkuudella suuremmalla syvyysalueella. Tällaisella monikäyttöisellä tähtäinkiikarilla säätöjen toistettavuus on äärimmäisen isossa roolissa, sillä hyvin usein tähtäinkiikariin asetetaan jokin "nollalataus", josta sitten Z6i -mallissa valopisteen säätö on okulaarin päällä. On siis luonnollista, että kun käyttöalue on laaja, on myös käytettäviä luoteja ja latauksia todennäköisesti kohtuullisen paljon. Jos metsästettävä riista kattaa kaiken hirven ja teeren välillä, niin Swarovski Mallin monikäyttöisyyttä lisää latauksen mukaan säädettävä korotorni ja tarkka parallaksinsäätö kiikarin kyljessä. Parempia vaihtoehtoja toki löytyy päiväkäyttöön, hämäräkyttäykseen ja ratakäyttöön, mutta kaikkien näiden yhdistelmään sopivampaa vaihtoehtoa ei löydy aivan helpolla. Swarovski ei ole missään nimessä kovin huokeasti hinnoiteltu putki, mutta monessakin mielessä tämä kiikari vesittää tarpeen esimerkiksi kahdelle eri kiikaritähtäimelle. Ratakäytössä on taas etua mahdollisimman tarkasta parallaksivirheen korjaamisesta. Joka tapauksessa tarkka-ampujakäyttöön ja metsästyskäyttöön parallaksin säätö voisi olla hieman häilyvämpi
Irrota kororumpu kokonaisuudessaan kääntämällä kiikarin mukana tulevalla avaimella rummun päällä olevaa ruuvia vastapäivään. Tornin säätäminen ja aseen kohdistaminen ovat hieman toisistaan irrallaan olevia asioita ja tämän säätötornin, aivan kuten muidenkin vastaavien systeemien säätäminen kohdalleen, vaatii ensi alkuun aseen kunnollisen kohdistamisen. Tämän voi tehdä kiikaritähtäimen mukana toimitettavalla avaimella. Ensimmäisen tavan riskit ovat siinä, että luodin laskennallinen lentorata ei olekaan todellinen ja tästä johtuen virhe kasvaa etäisyyden kasvaessa. Tästä syystä korotornia kannattaa pitää ensisijaisesti sellaisena työkaluna, jolla lentoradan saa kompensoitua maltillisille etäisyyksille. Tämä ulkokehä on rajoitin, joka estää rumpua pyörimästä "miinukselle". 4. Merkittävä huomioitava asia ovat myös kohdistusetäisyydet. Säädössä on oma hommansa, mutta kyse on oikeasti varsin yksinkertaisesta asiasta. SWAROVSKI BALLISTIC TURRET TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ O SÄÄTÖHOMMISSA len kuullut usealta taholta, että Swarovskin Ballistic Turretin toiminnasta kaivattaisiin opastusta, jotta sen käyttöönotto- ja ostokynnystä saataisiin hilattua alemmas. Kun säätökiekot ovat paikoillaan, kasataan rumpu ruuvaamalla ruuvi paikoilleen. 50 RIISTA. Käytännössä tämä raja kulkee usein metrissä, jolloin normaali kiväärinluoti on noin - cm tähtäyspisteen alapuolella. Seuraava etäisyys kannattaa taas miettiä sen mukaan, että mikä osumapistepoikkeama alkaa olla sietorajalla pyydettävään riistaan nähden. Tarkista, että tämän säätöruuvin ulkokehän stoppari on ääriasennossaan siten, että rumpua voi kääntää vastapäivään, mutta ei lainkaan myötäpäivään. Koro on siksikin helppo tapaus, mutta sivutuulen voimakkuutta on aina erittäin vaikea arvioida. Tapahtuipa säätö sitten manuaalisesti kokeilemalla tai taulukoita vertaamalla, ollaan kuitenkin aina tilanteessa, jossa ristikolla voidaan tähdätä osumapisteeseen ja osuma on vähintäänkin kohtuullisen lähellä haluttua pistettä. 1. Kun ruuvi on irti, saadaan rumpu ja sen merkkikiekot irti ja alta paljastuu säätöruuvi. 3. Varmin tapa saada lentoratakorjaus kohdalleen juuri oikein on nimenomaan ampua nolla-asetuksella pidemmälle matkalle ja säätää tämän jälkeen Yksi huomionarvoinen seikka koron kompensoinnin lisäksi pitkille etäisyyksille ammuttaessa on tuulikorjauksen riittävän tarkka huomiointi. Kohdista ase normaalisti ALOITUSETÄISYYDELLE, joka voi olla esimerkiksi jokin mukava ja pyöreä matka, kuten vaikkapa sata metriä. Suurin osa peruskaliipereita lennättää luodin tällöin hyvin pienessä "putkessa" ja lähemmäs ei siis tarvita säätöjä. Mielestäni Swarovskin käyttämä korotornisysteemi on erittäin käyttökelpoinen ja se on pienellä vaivalla sovitettavissa aina kulloisellekin patruunalle. Toisen tavan ongelma on patruunakulutus ja sopivien ratojen puute. 6. Aseta korotornin runko pohjan säätöruuvin päälle ja tarkista, että nollakohta on oikeassa paikassa. 5. Suurimmalla osalla kaliipereita lentorata alkaa tästä eteenpäin kaareutua voimak2. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tällaisella korotornilla varustettu kiikari kannattaa kohdistaa kohtuullisen maltilliselle alkuetäisyydelle, jolloin puhutaan käytännössä tyypillisesti sadan metrin ampumaetäisyydestä. Ristikon koro siis säädetään avaimella kehän sisäpuolista ruuvia kääntämällä. kaammin ja tällöin seuraava piste voi olla jo esimerkiksi metrissä ja tästä seuraava metrissä. Tässä vaiheessa koromerkinnät onkin jo käytetty. EI AINOASTAAN KORO HUOMIONARVOISTA Suurin ongelmakohta tämän kiikaritähtäimen oikeassa säädössä on viitoskohdan lentorataongelma. Tämä kohdistaminen tehdään poistamalla säätötorni ja liikuttamalla sen alla itsenäisesti toimivaa säätöruuvia. Lentoratataulukoiden kanssa ollaan aina siinä ikävässä tilanteessa, että toisinaan luodin lähtönopeutta ei ole mitattu (ehdoton edellytys lentoradan laskemiselle) ja toisinaan luotien ballistiset kertoimet eivät pidä kutiaan. Vaihtoehtoisesti voit asettaa rumpuun säätöjä ilmaisevat merkit siten, että lasket luodin lentoradan laskentaohjelmalla ja asetat merkin tähän kohtaan rumpua, tai voit siirtyä haluamallesi etäisyydelle ja ampua, ja korjata ristikkoa luodin putoaman verran ja asettaa merkin paikoilleen. ristikko penkissä kohdalleen siten, että ristikkoa siirretään osumakeskeispisteeseen juuri oikea määrä
MINOX ZA 3 ZA :ssa suurennusalue on -x ja objektiivin läpimitta on mm. Tähtäimen pituus on cm, rungon läpimitta tuuman, läpimitta takaa mm ja edestä mm. Yksi napsu siirtää ristikkoa amerikkalaiseen tapaan ¼ "/ jaardilla. Minox tähtää juuri tähän keskiluokkaan kaikilla malleillaan. Harva metsästäjä haluaa sijoittaa markkinoiden huippua hallitseviin merkkeihin ja toisaalta huonot kokemukset halpakiikareista saavat aikaan reaktion; ei koskaan enää! ämän trendin ja samalla markkinaraon ovat huomanneet myös huippumallien valmistajat ja jokaiselta niistä alkaakin löytyä jo ainakin yksi selvästi edullisempi malli. Koko on siis varsin kompakti ja tähän pitäisi jokaisen metsästykseen kiikareita valmistavan pyrkiä kaikin keinoin, isoja "perunanuijia" kun ovat kauppiaiden hyllyt väärällään. miniatyyriversioita klassikkokameroista. Suurennuksen säätörengas on kumipintainen ja varustettu ulkonevalla korokkeella säädön helpottamiseksi. Viimeksi mainitussa SF tarkoittaa side focusta eli laitteessa on kolmas säätötorni parallaksisäätöä varten. Kun kiikari on kohdistettu, voidaan säädöt nollata ja lukita paikoilleen kahdella pienellä kuusiokoloruuvilla. Amerikkalaista tähtäimessä on tuuman runkoputki ja 52 RIISTA TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI T ristikon sijainti toisella polttotasolla. Myös okulaaripäässä on kuminen reunapehmuste, mutta koska silmäväli on yli cm, puolikuukerhon jäseneksi tuskin normaalikaliipereilla pääsee. Alkuun se lähti kamerapuolella ollen mm. Se valmistaa yhä "tavallisten" kameroiden ohella mm. Eurooppalaista tähtäimessä on valmistaja, alumiinista tehty runko osineen tulee Saksasta, samoin linssit, jotka valmistaa maailmankuulu saksalainen Schott. Runkoputki on alusta loppuun tehty yhdestä kappaleesta, mikä lisää tähtäimen tukevuutta. Valikoima sopii mainiosti myös meille, malliston vaihtoehtoja kannattaa tutkailla tosissaan. Tämän alumiiniseoksen tärkein lisä on kupari ja seos. Sen koko ei siis muutu suurennuksen mukaan. minikokoisten "agenttikameroiden" luoja. Materiaalina on lentokonekäyttöön sopiva alumiini, tai sitä vastaava. Tämän lisäksi kiikaritähtäimen kokoonpano tapahtuu Yhdysvalloissa. MALLIVALIKOIMA Minox-kiikaritähtäinmallisto koostuu neljästä eri suurennusalueesta ja näihin neljään malliin on saatavana joko duplex-tyyppinen Minoplex-ristikko tai vaihtoehtoisesti Minox BDCristikko. Esittelymalli on ZA BDC (Ballistic Drop Compensation) -ristikolla. Jossain vaiheessa yritys kuului Leican alaisuuteen, mutta nyttemmin se on jälleen itsenäinen. ZA-tähtäisarjan mallivalikoima perustuu amerikkalaisille metsästäjille tehtyyn laajaan kyselyyn ja siten ne pyrkivät kattamaan siellä harjoitettujen metsästysmuotojen koko skaalan. Optisten laitteiden valmistajana Minox on jo vanha tekijä. Mallimerkinnät suurennuskertoimineen ovat ZA -x, ZA -x, ZA -x ja ZA -x-SF. SAKSA/USA -KIIKARITÄHTÄIN MINOX ZA 3 Keskihintaisten kiikaritähtäinten suosio kasvaa nopeasti. Sekä sivu- että korkeussäädön kokonaisvara on MOA (noin cm / m). Säätötornit ovat sormin kierrettävät ja suojakorkeissa on kerrankin sen verran nopea kierre, ettei tarvitse puolta päivää käyttää suojuksen irti ruuvaamiseen
MINOX ZA 39x40 BDC-retikkelin mitat suhteessa maastoon (tuumia /100 yardia) Suurennuksen asetus 3 5 7 9 Ristikon paksu osa Hiusristikko Hiusristikon "aukko" Vaakatason "ennakkopykälien" välinen etäisyys Ristikon keskeltä 300 yardin viivalle Ristikon keskeltä 400 yardin viivalle 300 yardin koroviivan leveys 400 yardin koroviivan leveys 2,68 0,73 100,82 10,23 6,33 14,12 18,02 22,4 1,61 0,44 60,49 6,14 3,8 8,47 10,81 13,44 1,15 0,31 43,21 4,38 2,71 6,05 7,72 9,6 0,89 0,24 33,61 3,41 2,11 4,71 6,01 7,47 Neliökoe tehtiin pienoiskiväärillä 50 metriin. Kaikkien mallien käyttöalue on varsin laaja, ehkä meikäläiselle metsästäjälle malliston -x ja -x suurennukset sopivat parhaiten yleiskäyttöön, -x ja -x ovat sopivampia silloin kun ampumamatkat tuppaavat olemaan keskivertoa pidemmät. Tämän lisäksi Minox on yhdistänyt mainiosti saksalaisen tekniikan amerikkalaiseen kuosiin, josta pidän yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena tähtäimen järkevää kokoa. Jokaisen laukauksen jälkeen säätöä muutettiin 30 napsua viiden kierroksen verran eli 20 kertaa. Seoksella on useita eri vastaavuuksia, kuten esimerkiksi Birmetal-, DurciliumK, Aviomal- jne. Ristikon viivojen vastaavuus selviää oheisesta taulukosta parhaiten. ONNISTUNU T KONSEP TI BDC-ristikolla varustettuna sitä voi varmasti hyödyntää useissa kaliipereissa. Neliökoe tehtiin metriin . LR:llä siirtäen joka laukauksen jälkeen säätöä napsausta. Ristikkovaihtoehtoja on siis kaksi, tavanomainen duplex (MinoPlex), jossa keskellä tolpat ohenevat hiusristikoksi ja Minox BDC, jossa keskustan lisäksi vaakaviivoja on kaksi, ja metrille sekä keskiristikon molemmin puolin olevat pystyviivat. Säätötornit voidaan kohdistuksen jälkeen nollata ja lukita kahdella kuusiokoloruuvilla. Säätötornit ovat kierrettävissä sormin, yksi säätönapsu siirtää ristikkoa amerikkalaiseen tapaan neljännestuuman 100 jaardilta. Osumakuvioiden keskipisteet muodostavat yllättävän suorakulmaisen neliön, vaikka aseen käynti ei niitä parhaimpia ollutkaan. Tähtäin on vesitiivis ja linssien sisäpintojen huurtuminen on estetty täyttämällä sisäosa argon-kaasulla. Viimeksi mainittu suurennus on tehty erityisesti pitkille ampumamatkoille, siinä on parallaksisäätö ja esimerkiksi RIISTA 53. Takaosan reunus on pehmustettu kumilla ja siitä voidaan säätää kuvan ja ristikon tarkkuus omalle silmälle sopivaksi. on sekä erittäin kestävää että helppotyöstöistä. Erillistä parallaksisäätöä ei ole (vain malli ZA , -x SF), parallaksittomuus on säädetty jaardiin. Valovoima on erittäin hyvä, parempi kuin monessa vastaavassa kalliimmassa mallissa. Säädön liikkuvuus on hyvä myös kylmänä. Suurennussäätö on kumipintainen ja varustettu kohoumalla. Jos valmistajan lupaama elinikäinen ja kaiken kattava "no questions asked" -takuu toimii myös käytännössä, voidaan Minoxin hankintaa pitää jopa turvallisena. Minox ZA 3 Osien valmistaja: Minox GmbH, Saksa Kokoonpano: Minox USA Linssit: Schott AG, Saksa Suurennusalue: 3-9x Runkoputki: 1 tuuma Objektiivi: 40 mm Silmän etäisyys: 10+ cm Paino: 400 g Hinta: 460 euroa Maahantuoja: Premirex Ky, www.premirex.fi Käytössä Minox ZA on osoittautunut jopa ensivaikutelmaa paremmaksi. Esittelykiikarin BDC-ristikkoa ei ole tullut käytännössä juurikaan kokeiltua. Kiikarinjaloille on tilaa säätötornien molemmin puolin reilut mm. KÄY TÖSSÄ kokeen perusteella erittäinkin hyvin, joskin olisin toivonut aavistuksen selkeämpää vastusta kiekkoa käännettäessä. Säätötornien napsut toimivat suhteellisen tarkasti, neliö- Minox vaikuttaa osuneen oikeaan mallistollaan ja erityisen onnistunut on tähtäimen laatu verrattuna hintaan. Näin menetellen ammuttiin viisi kierrosta, joten säätöä liikutettiin kertaa
Se vain lähestyi minua, eikä huomannut mitään tai saanut selvää. Mihin laitan lompakon. Liipaisimen sijasta painan vain laukaisinta. Poikaset olivat kuoriutuneet ja pesue oli häipynyt kauemmaksi. Pian saapuivat molemmat paikalle. Nyt tutustumme Sasta Optifade Mehto Camo -kalvopukuun. T ämä puku tuli myyntiin elokuussa, mutta sain kokeiltavakseni tämän puvun jo keväällä. Tämä tietysti edellytti, että olin suojannut myös kasvoni ja piilottanut jalustalla olevan kameran vihreän verkon alle. Painoin laukaisinta. Pääsin myös ensimmäistä kertaa kuvaamaan hautovaa kurkea, joka syöskenteli pesän läheisyydessä ja viimein laskeutui hautomaan. Olin iltapäivällä kuvaamassa pienen mäkikumpareen laidassa ilman muuta suojaa. En tiedä millainen puku mahtaa silloin olla, kun se suunnitellaan yksistään linnunmetsästäjälle. Saa nähdä kuinka näiden kanssa sitten käy. Kohta se täytti jo lähes koko kameran "luupin". Tuntui, että linnut tulivat aivan syliin. Kuvasin monta ruutua, kun se vihdoin jatkoi matkaansa. Vasta kun oli varttitunti kulunut sen poistumisesta, poistuin minäkin paikalta. Kokemuksesta tiedän, että housuista, joissa ei ole taskua lompakolle, ei tule minun mielihousuja. Aluksi käytin sitä tietysti kuvatessani luonnossa, sillä kuvaaminen ja metsästäminen ovat lähellä toisiaan. Aivan selvästi se ei hahmottanut minua ihmiseksi. PÄÄLLEPUETTAVA KYTTÄYSKOPPI SASTA OPTIFADE MEHTO CAMO TEKSTI: TUOMO KARSIKAS Gore Optifade Concealment on ensimmäinen tieteellisesti kehitetty visuaalinen suojautumismenetelmä, joka perustuu sorkkaeläinten erilaiseen näkökykyyn. Puku on suunniteltu sorkkaeläinjahtia silmälläpitäen, mutta kokemus on osoittanut, että toimii tämän kuosi myös linnuille. Pesä sijaitsi letolla, jonne jouduin kulkemaan lumikengät jaloissa. Kun lämpötila ihossa ja puvussa tasaantuivat, sen jälkeen olo tuntui hyvältä. Matkaa pesälle oli viisitoista metriä. Se ei saanut selvää, mikä siinä oli. Olisiko jo tulossa? KUVAUKSISSA Ensimmäisenä käytin tätä päällepuettavaa kyttäyskoppia teeren soitimella. Menin tietämälleni joutsenen pesälle. Naaras nousi välittömästi pesäkummulle ja suki vähän aikaa sulkiaan ja laskeutui hautomaan. Se ei tiennyt minusta mitään. Kunnon taskua ei löytynyt. Viimein sieltä ilmaantui näkyville koppelo, joka käänteli päätään, keikisteli kaulaansa ja tuijotti minua. Kohta se kääntyi kohden minua. Negatiivinen yllätys piili kuitenkin taskuissa. Muuten kenttä oli vapaa ja avoin. Läheisestä kanervikosta alkoi kuulua kahinaa. Kameran tietojen mukaan se oli metrin päässä minusta. Pukiessani housuja jalkaan olin aluksi yllättänyt niiden hyvästä materiaalista ja leikkauksista. Koskaan en54 RIISTA nen en ole päässyt ja ollut niin lähellä teeriä, ja mikä parasta, ilman häiritsevää kojua ympärillä. Lyhyt alusvaatekerta tuntuu aluksi epämiellyttävältä, mutta hetken kuluttua ihan OK:lta. Suljinääni havahdutti sen, mutta se ei paennut, vaan alkoi kotkottamaa ja kääntyi sivuttain minuun päin. Ennen juhannusta, lähellä puoltayötä, olin jälleen kuvaamassa hakkion lai-. Uusi puku näytti toimivan, lintukaan ei huomannut minua, vaikka olin lähes aavalla paikalla aivan rannan tuntumassa, liikkumatta. Annoin sen mennä paljastamatta itseäni. Pesäkumpu oli tyhjänä, kun menin paikalle. Tarkoituksenani oli vielä kuvata poikasten kuoriutuminen, mutta ilmeisesti laskin väärin, sillä seuraavan kerran, kun menin pesälle, se oli jo tyhjä. Toinen asia, joka tuli puvusta mieleen on sadeasumaisuus
Juhannusviikolla olin kuvaamassa ves silintuja, kun yllättäen huomasin oikeassa silmäkulmassani liikettä. Uskon, että ilman tällaista päälläni olevaa kyttäyskoppia ei tämä olisi onnistunut. Aina ne valitsivat lähtöpaikan niin, että suuri kuusi tai vastaava oli ampujan edessä. Sasta Optifade Mehto Camo Materiaali on täysin veden- ja tuulenpitävää, mutta silti hengittävää 3-kerros Gore-Tex:iä. Metsot toki juoksivat karkuun, kuten tavallista, yksinäiseltä metsästäjältä. Housuissa on korotettu, vahvistettu selkäosa, muotoillut polvet ja säädettävät lahkeensuut. Housut soveltuvat sekä metsästykseen että muuhun eräulkoiluun. Myöhemmin syksyllä, kun lehti kellastui ja lähti puista ja metsälinnut olivat arkoja, tuli tämän puvun ominaisuus hyvin esille. Pystytasku esim. Materiaalin päällinen on harjattua polyesteriä ja sisäpuoli kestävää mikrokangasta. Takissa on irrotettava ja säädettävä huppu. puhelimelle edessä, mutta ei sovellu vasenkätiselle ampujalle. Itse asiassa suurin huoli oli, miten koirat suhtautuvat tällaiseen pukuun, kun ohjaan niitä peitteisessä maastossa. Emolintujen n hätähuudot ilmeisesti vaimensivat sulkijan h äänen, koska kettu ei välittänyt siitä mitään. Pääsin lähestymään seisovan koiraan edessä olevia lintuja paremmin, kuin ennen ja mikä parasta, saalistakin tuli. Aloitin koirien ohjauksen ja puvun käytön avomaastossa, jotta koirat oppisivat näkemään ja tunnistamaan minut. Siinä uroskettu s nosti jalkaa pajupensaaseen. Koska kuvasin aluksi, oli minun parasta tehdä se ampumasuojan ulkopuolelta, mutta olihan minulla kyttäyskoppi päälläni. Vetoketjulliset sivutaskut, jotka toimivat myös tuuletustaskuina. Säädettävän kauluksen sisäpinnalla on miellyttävää reikäneulosta. Hinnat: Pukuna kampanjassa 649 Takki 499 Housu 365 Hanskat 59 Hattu 45 Valmistaja: Sasta Oy, www.sasta.fi RIISTA 55. Ne eivät tienneet tuon taivaallista minusta. Kainalotuuletus. dal dalla, kun neljä hirveä ilmaantui kuin tyh tyhjästä. Ne melkein tuppaantuivat syliin niin, että katsoin jo valmiiksi piilopaikkaa, jos ne päälle tulevat. Pääsinkin kuvaamaan ruokailevan sepelkyyhkyn kuuden metrin päästä ja kuvan jossa kyyhky on joutunut haulisateeseen. Kymmenes elokuuta aloitin kyyhkysjahdissa. onn METSÄST YSTÄ Koittihan se vihdoin metsästyskin, että pääsin kokeilemaan pukua toisitoimissa. Vetoketjulliset sivutaskut. Reisitasku on lumilukollinen ja tilava. ää Sain otetuksi monta kuvaa metrin pääsSa sä olevasta ketusta. Tässä ei esiintynyt mitään ongelmaa, eikä myöhemminkään peitteisessä maastossa kulkiessani
Yleensähän näissä paikoissa ei ole mahdollisuutta kunnollisten penkkien käytölle, joten tällainen pöydän päälle asetettava teline olisi mitä mainioin tapa saada jokaiselle riittävä tuki kohdistukseen. Tämä tuki ei siis ole sopiva kasa-ammuntaan, mutta asettaan kohdistava metsästäjä voi ottaa surutta hyödyn irti sen antamasta helpotuksesta. Etutuessa on jämäkkä tarranauha aseen kiinnittämistä varten. Etutuki on "hiekkapussi", joka on täytetty jollain synteettisellä ja hyvin tukin muotoon muokkautuvalla, mutta tiiviillä tavaralla. VANGUARD STEADY AIM AMPUMATUKI MONEEN MENOON S uomen markkinoilla on toistaiseksi nähty kohtuullisen vähän kiinteästä asemasta ampumiseen tarkoitettuja ampumatukia, pääosassa tarjonta on koostunut haarukoista ja hiekkasäkeistä. Yhtälöstä saadaan poistettua huonon penkkitekniikan 56 RIISTA Koekäytössä mieleen nousi pari potentiaalista kohderyhmää, joiden käyttöön tämä tuki sopisi kuin nenä päähän. Yksi hieno puoli tässä tuessa on se, että ammuttaessa rekyyli ei pääse muuttamaan aseen ja tuen välistä suhdetta. Tällöin hirvi- ja kar- hukokeiden suorituksesta pompanneet voisi panna kohdistamaan aseensa tuelta, jolta osuu myös silmät kiinni. Esimerkiksi toisiinsa liitetyt etu- ja takatuet ovat suoritusta helpottavina kielletty. Tuki on erittäin vakaa lähes pöydän kuin pöydän päältä ammuttaessa. Samaten asiansa osaava järjestävän seuran henkilö voisi tällaista penkkiä käyttäen nopeasti antaa kohdistusapua ampujille, jotta patruunakulutus pysyisi näissä ruuhkaisissa kohdistuspisteissä järkevänä. Kiinnitys suojaa asetta, koska se ei päästä asetta pomppaamaan rekyylissä pois tuelta. EI KASAAMMUNTAAN myötä tuleva aseen asemoinnin muuttuminen laukausten välillä. Stedy Aim on aivan mainio metsästysseurojen radoille aseiden kohdistukseen. Tämän vuoksi jotkut ampuvat tarkemmin esimerkiksi aseeseen kiinnitettyä bipodia hyväkseen käyttäen, kuin hiekkapussituelta. SEUROJEN RADOILLE JA AMPUMAKOEPAIKOILLE Kasa-ammunnassa käytettävät tuet on määritelty tarkasti kasa-ammunnan säännöissä ja monilta osiltaan tämä tuki on useimpien kasa-ammuntaluokkien sääntöjen vastainen. Kohtuullisesti raakakohdistetun aseen saattaminen "riittävälle tasolle" vaatii tätä penkkiä käyttäen kaksi laukausta. Ase tuetaan lukkoaktion etuosan ja perän takaosan kohdilta, joten etutukin jäykkyydellä ei ole sanottavaa merkitystä aseen tarkkuuspotentiaalille tällä tuentatyylillä. Siten vain sivusäätö joudutaan tekemään tukea kokonaisuudessaan liikuttamalla. Vanguard Steady Aim on äärimmäisen yksinkertainen ampumatuki, jonka avulla aseen saa tuettua likimain liikkumattomaksi. Tällä on taas suora vaikutus tuloksiin, koska kasoista on poissa inhimillisen virheen myötä esiin nousevat virheet, joita ampuja ei välttämättä edes tiedä tehneensä. Aseen etu- ja takaosaa voidaan säätää pystysuunnassa ja korotuskulmaa voidaan muuttaa tuen keskiosan ruuvista säätämällä. Tämän jälkeen tarvitsee tarkistaa ainoastaan aseen käynti ja tehdä mahdollinen kohdistuspisteen hienosäätö. Vanguard Steady-Aim Hinta: 140 euroa Maahantuoja: HW-Company Oy/HW-Hunt www.hw-hunt.fi. Penkki olisi aivan omiaan myös ampumakoepaikoille, joiden läheisyydessä on aseiden kohdistusmahdollisuus. Pulttilukkoisessa kiväärissä on kuitenkin ensisijaisen tärkeää, että tuenta on laukauksesta toiseen muuttumatonta. Penkin avulla on nimittäin mahdollista tukea ase niin hyvin, että ristikon voi vääntää osumien kohdalle aseen liikkumatta. Nyt HW-Company on saanut tuontiohjelmaansa Vanguard-merkillä tuotetun yksinkertaisen ampumatuen, joka tarjoaa edullisen ja toimivan ratkaisun aseiden tuennassa ilmaantuviin kohdistusongelmiin
210 g) Tehokkaat piipun päälle menevät mallit edullisesti Myynnissä myös heittokirveet, japanilaiset ja keskiaikaiset miekat kesän rientoihin ja seinälle. www.ouluntyostokeskus.com sak@ouluntyostokeskus.com 08-31131 33, 040-5085833 LUE UUTISET KESKUSTELE RIISTALEHTI.FI. - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100.000 tuotetta PTG kovametallinen haulikon ylimenon al kalvain 12 kal Timneyn laukaisukoneisto varmistimella sotilaskiväriin 350 TUOTENRO 514861 140 TUOTENRO 559350 Hornadyn uusi latausohjekirja, 8 painos englan painos eng i eng englanninkielinen n Winchester veitsisarja lahjapakkauksessa TUOTENRO 783420 60 TUOTENRO 127276 69 www.midwaysuomi.com puhelin arkisin 12-17 09-5122 933 Kiväärin äänenvaimentajat nyt alkaen 120 euroa Lintu- ja hirvikivääreille (alk. Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen metsästäjän saatavilla
Henkilökohtaisesti sain kokea hieman vastaavan norsunluutornissa elämisen silloin kun menin asemyyjäksi kaupan tiskin taakse. Esimerkiksi omassa metsästysseurassani on muutama jousella ampuva ja metsästävä henkilö, jotka eivät kuulu paikalliseen "alan" seuraan. Tässä asiassa minulla ei ole niin sanottua "Elmer Keith syndroomaa", eli kukaan aikaisemman sukupolven 58. Tämä kohta koski nuolen läpäisyä. Harrastaakseen ei tarvita ratoja ja pakonomaista tarvetta kuulua seuraan sitä ihanaa saa ruutiasepuolella aivan tarpeeksi. Tuoreena jousimetsästäjänä edustan taas edelleen suurempaa jousimetsästäjien joukkoa kuin mitä moni harrastuksessaan syvemmällä oleva jousimetsästäjä voisi kuvitella. Tässä asiassa olen nykytutkimuksen varassa, eli minulla on asiasta ehkä vähemmän värittyneet mielipiteet kuin pidempään asiassa mukana olleilla. Se on mielipiteeni asiasta ja asetelmasta, johon viittasin. Sama tilanne on voimassa jousimetsästäjien keskuudessa, eli kaltaisiani oman tontin "kesälomatreenaajia" ja satunnaisia jousimetsästäjiä on huomattavasti enemmän kuin asiaan vihkiytyneitä ja vahvasti harrastuneita. Kirjoitus sai aikaan kohtuuttoman suuren kuohunnan määrätyillä keskustelufoorumeilla ja jopa määrätyissä liitoissa. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ K uohunnan aiheuttanut Kritiikkipalaveri oli puhdas mielipidekirjoitus. Se kuvastaa myös näkemystäni, jonka olen saanut jousimetsästyksen sisäisistä harrastajakuntaeroista oman henkilökohtaisen perehtymiseni perusteella. Tuolloin luulin, että minulla olisi hyväkin kuva metsästäjäkunnasta, mutta todellisuus oli toinen. Jousi on kiva lisä harrastuksessa ei koko harrastus. Tämä minun henkilökohtainen näkemykseni ei perustu mihinkään "virallisiin" tahoihin tai hienoihin julkilausumiin, vaan kylmästi siihen mitä olen jousimetsästykseen liittyen nähnyt ja kuullut. Yksi väitteeni soti Ed Ashbyn niin sanottua "yleisesti hyväksyttyä" teoriaa vastaan. Tämä joukko koostuu niistä, joiden harrastus tapahtuu täysin irrallaan seuroista ja liitoista. HarjoitteRIISTA lu tapahtuu täysin oma-aloitteisesti ja vapaasti. Maailmanlaajuisesti seurojen näpeissä on vain murto-osa jousimetsästäjistä, josta johtuen seurojen aktiiveilla on helposti hieman vääristynyt käsitys jousimetsästäjäkunnan läpileikkauksesta harrastajista nähdään vain se osa, joka käy kisoissa, radalla ja leireillä. Tarkastelutapaani vaikuttaa vahvasti myös se, että edustan metsästäjien suurempaa joukkoa, eli ruutiasepuolta näin toki tekee suurin osa jousimetsästäjistä. Tämä porukka on todella suppea otanta suhteutettuna jousien kokonaismäärään maailmalla. Suurin osa porukasta oli täysin outoa ja asiakaskunnan rakenne poikkesi täysin siitä porukasta, josta minulla oli käsitys. Tämä on mielestäni jousen hyvä puoli. Otin kantaa jouseen metsästysvälineenä ja siihen rooliin, joka perinnejousilla mielestäni tässä keskustelussa on. Tämä osa tekstiäni leimattiin toisaalla asiantuntemattomaksi (sitä minulla tässä aihealueessa totta vie piisaa), mutta toisaalla se sai jousimetsästäjät tinkaamaan keskenään. Kritiikkipalaveri Kritiikkipalaveri on mielipidepalsta, jossa lehden tekijät ja lukijat tuovat esiin metsästykseen vahvasti tai hatarasti liittyviä mielipiteitään. EDELLISEN KRITIIKKIPALAVERIN JOHDOSTA JOUSIMETSÄSTÄJÄN ETIIKKA Edellisen numeron Kritiikkipalaveri-kolumnissa otin kantaa jousityypeistä käytävään keskusteluun. Tämä kokemus oli puhdistava
Väite, jota palautteesta en kerta kaikkiaan voi niellä on se, että jokin väline korottaisi metsästysetiikkaa oleellisesti. Tämä taas ei ole suoraan riippuvainen ampumaetäisyydestä vaan myös muista asioista. Vaikka saalis ei ole metsästyksessä tärkeintä, on ihmisluonnon vastaista väittää, ettei saalis olisi kuitenkin jossain määrin tärkeä. Voipi olla, että ampumakokeen vastustamisen suhteen kannattaa tällöin olla hyvin hiljaa. Siinä vaiheessa kun jousta aletaan vakavasti kaavailemaan ison riistan pyyntiin, tulee kritiikki ajatusta vastaan nousemaan varmuudella ennennäkemättömäksi. Luin tekstini pariinkin kertaan läpi huomattuani minkä myräkän se aiheutti määrätyissä piireissä. Epäonnistumisen jälkeen voi esittää kysymyksen, että oliko laukaus epäeettinen vai epäonnistuiko se jostain muusta syystä. Olipa niin tai näin, näkemysten vastaanottotapaan kannattaa tehdä muutos ja keskusteluyhteys kannattaa aina säilyttää. Jotta asiaa saadaan tällöin eteenpäin, kritiikkiin tulee kyetä vastaamaan asiallisesti. Toinen vähemmän korostettu puoli on se, että laukaus kuin laukaus ilman tappamisen meininkiä ja riistan talteen saamisen tavoitetta on epäeettinen. Kyse on enemmänkin ilmiöstä, joka on olemassa jousimetsästyksen sisällä. Asiaan vaikuttaa myös maasto ja metsästettävä riistaeläinlaji. Keinutuolissa ja takkatulen ääressä etiikasta on helppo puhua, mutta metsällä metsästäjät tekevät välillä asioita, jotka sotivat eettisen metsästyksen periaatteita vastaan. Jokaisessa metsästysmuodossa saalis on tärkeä ja se on mittari menestymisestä. Tämä saaliin saamisen tarve menee sitten jossain kohtaa siihen pisteeseen, että vaikka paikassa olisi jotain epävarmuustekijöitä, tulee paikka käytettyä. On aivan yhtä varmaa, että tällöin nyt puheena olevan asian käsittely ei ole kovin pehmeää. Metsästykseen ja riistalaukauksiin liittyy aina välineestä riippumatta epäonnistumisen mahdollisuus. Toisessa päässä tämä taas tarkoittaisi sitä, että mitä varmemmasta aseesta on kyse, sitä hatarammalla moraalisella pohjalla olisi metsästäjän suoritus. guru ei ole niin merkittävässä asemassa, etteikö uusi tutkimustulos voisi syrjäyttää "yleisesti hyväksyttyä". Näin käy hirvimetsällä kiväärin kanssa ja näin käy haulikon kanssa sorsahommissa. Ja sama käy jänismetsällä jousen kanssa.. Tässä astuu kehään suoritusvarmuus ja ensimmäisen laukauksen osumavarmuuden taso. Väite tarkoittaisi sitä, että mitä vaativammasta välineestä olisi kyse, sitä korkeampaa etiikkaa metsästäjä käyttäisi. En aivan ensipureskelulla ymmärrä sitä väärinkäsitysten ja loukkaantumisten määrää, jonka teksti sai aikaan. Ensimmäinen eettinen hyve, jota jousimetsästäjät toisinaan jankuttavat on pääseminen lähelle riistaa ja tätä kautta riistalaukauksen suorittaminen läheltä. Vanha sääntö metsästyksessä on se, että henkilö, joka ei koskaan ole ampunut huonosti metsällä ei ole joko metsästänyt tarpeeksi tai hänellä on valikoiva muisti. En esitä tätä oikeutuksena epäeettiselle toiminnalle - se on vain kylmä fakta. Täten ei kannata väittää, että pelkkä jousen kanssa metsässä kulkeminen olisi metsästystä. Tätä voidaan pitää epäeettisenä, mutta toisaalta se on inhimillistä. Jos teksti loukkasi, on sille varmasti syynsä. Liian pitkälle etäisyydelle ampuminen on epäeettistä. Toisaalta kritiikki on voinut olla epäreilua ja jos näin on ollut, pahoittelen tapahtunutta. Ei se ole. Yksi syy voi olla se, että vastaanottava taho (jousimetsästäjät yleensä) ei ole tottunut vastaanottamaan kritiikkiä. Tekstissä ei varsinaisesti ole mainittu ketään tai mitään tahoa, johon kirjoitus suoraan kohdistuisi
Hylsyn muokkaaminen . Edelleen puhuttaessa "talousmagnumista", voidaan . Ensimmäistä paisutuslatausta ammuttaessa ei tarvita myöskään hylsyn trimmausta, sillä patruunapesämitoitukset Whelenissä on suunniteltu yleensä siten, että ne vastaavat suustaan avatun nollakutosen pituutta, yleensä avatut hylsyt ovat vielä reilusti lyhyempiäkin kuin pisin trimmauspituus. Tämän sanonnan takana on se, että kyseistä kaliiperia oleva ase on niin haluttaessa valmistettavissa äärimmäisen edullisesti ja helposti. Yksinkertaisimmillaan .- Springfield -kaliiperin kivääriin vaihdetaan ." luodeille tarkoitettu piippu ja kalvetaan siihen . Whelenistä magnumkaliiperin. Toisin sanoen se ei nosta ." luotien yleistä suoritustasoa pykälää ylem-. Whelenissä käytetään muodoltaan hyvin syöttyviä luoteja. Patruunapesä tulkataan samoilla tulkeilla kuin .-, sillä patruunoissa olkapää on samalla kohtaa. Voidaan hyvinkin kysyä, että mikä sitten tekee . Whelen -täyssupistusholkilla nollakutosesta onnistuu kertapainalluksella esimerkiksi Hornadyn holkeilla. Whelenin kanssa esimerkiksi hylsysaatavuus on taattu, sillä .-:n hylsyt eivät ole loppumassa maailmasta aivan heti. Whelenin eduiksi laskea komponenttisaatavuus, jossa on monesti vaikeuksia niin sanotuissa oikeissa magnumeissa. Lähtökohtahylsy on siis .-, joka avataan suustaan ." luodeille, RIISTA eli mahdollisesti vain pienet muutokset syötön säätöön suuremmasta luodista johtuen ovat toisinaan tarpeellisia. Itsekin olen joskus nuorena lukenut Höysniemen artikkelin kaliiperista, jonka piti olla yksinkertaisesti paras yleiskaliiperi ainakin pohjoisen pallonpuoliskon suuriistan metsästykseen. Whelen. Tokihan patruuna on likellä tuttua ,x:ta, eli kyseessä on vain ison murikan liikkeelle lähettävä patruuna, joka ei vielä varsinaisesti ole magnum. Metsästäjän patruunanurkka Metsästäjän patruunanurkka on palsta, jossa esitellään tuttuja ja tuntemattomia metsästyspatruunoita, niiden historiaa ja nykyaikaisia sovelluksia. 12,01 mm 11,96 mm .358" (9,09 mm) 63,35 mm 84,84 mm .35 WHELEN KÖYHÄN MAGNUM Olen oikeastaan myöhäisherännäinen kirjoittamaan kaliiperista .35 Whelen, koska lehtemme päätoimittaja Esa Höysniemi on ollut varsinainen uranuurtaja tämän patruunan esiinmarssille Suomessa. Yleensä kiväärit eivät vaadi mitään toimenpiteitä syötön suhteen, sillä pääasiassa . Tätä yksinkertaisempi muutostyö ei voi olla. Whelenin patruunapesä. Nykyisin alan olla pelottavan samaa mieltä. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ O 60 tsikossa mainitaan "köyhän magnum", joka ei voisi pitää paremmin paikkaansa puhuttaessa kaliiperista
Whelenin heikkoutena voidaan pitää kaliipereita . hyesti ilmaisten äärimkoiman painottuminen selvästi raskaampiin luoteihin. Lisäksi ysikolmosessa näiden riksi ollut ysikolmosen sijaan nimenomaan taas tarkoittaa parempia käytännön mahdol- ruutien kanssa ollaan tekemisissä hyvin voi- . Eri,x:sta, että siinä käytetyt luodinpainot ovat huomattavasti kevyempiä (.-kalii- ladattavuutta näihin nopeuksiin pyrittäessä, tyisesti . Whelen on luotivalikoimankäytössä silloin, kun niiden luodinnopeudet lä toisiaan. Whelenin yleistymi- sa suhteen monikäyttöisempi ja sopivampi ovat lähellä yleiskiväärien patruunoiden suo- selle jarruna on nimenomaan , mm:n luo- meidän suurriistallemme kuin mikään muu rituskykyä. Tämä logiikka kuin muihinkin suurriistakaliipereihin, eli jos luodin ranetta räväkämpiä. Magnumrinteisten luotien paino nimitystä siis puoltaa tässä kaliiperissa esise, että käytettävät luomerkiksi hirven osalta dinpainot huomioiden, on ollut gr (, g), saadaan tästä patruuvoidaan nykyaikaisilnasta irti melkoisia nola premium-luodeilla peuksia. Laaja luotivalikoima tien latauksiin. Ysikolmosessakin näitä nusaihiot. Käytännössä meikäläisittäin siis tia ampuvien kaliiperien yleisyys Euroopassa kaliiperi jos asiaa ajatellaan järkevästi. Tämä "kaksoisrooli" on mahdollinen vain muutamien . Whelen ja pienempi . Whelen mevitosten" omaan maaperään Yhdysvaltoiruuna tässä väljyydessä. Whelenin ja ,x:n kaliiperi kulttiasemassa Yhdysvalloissa. Toisaalta . Winperin yleiskaliiperien raskaimpien luotien on Whelen edullisemmassa asemassa mah- chester ovat olleet hyvin suosittuja. Onko kyse sitten erikoisuudentavoittelusta vai tosiasiallisesta paremmuulisuuksia löytää paras vaihtoehto aina kulloi- makkaiden puristuslatausten kanssa. Näiden ja tästä johtuva historiallinen suosio suomapatruunoiden metsästyslataukset toimivat laistenkin metsästäjien keskuudessa. Itse kenne on hyvä, voidaan patruunansa lataava luodin nopeutta nospääsee todellakin nautaa ja painoa vähentää. . mäs, vaan se on ikään kuin standardipat- fps ( m/s) nopeutta. Ysikolmosessa tarkoittaa ruuteja Hodgdon H, Vihta- mäisen hyvä kompromissi, jossa yhdistyy oikeastaan vain Nosler Accubond grai- vuori N, Norma URP ja muutamia mui- erinomaisesti hyvä komponenttisaatavuus, nin painoisena on niin sanotusti suoralentoi- ta hyvän hyötysuhteen omaavia yleisruuteja, yleinen käyttökelpoisuus, monipuolinen sia luoteja. Olen sitä mieltä, että aikoinaan helle) koko joukko - grainin luoteja, ruuteja voidaan käyttää, mutta ne soveltuvat hirvijahdin paisuessa kohti nykytasoa, olisi eli valikoima käytettävien luotien suhteen on käytännössä vain lyhyiden ja raskaiden luo- meilläkin parempi vaihtoehto isoksi kiväähuomattavasti laajempi. Toisin sanoen tämä kaliiperi somyös keskiraskaiden suurriistakiväärieni pys- Ruotsin käyttämästä SAAMI-järjestelmästä pii vain niille, joilla on riittävät valmiudet tyvän, mieluummin vielä likemmäs .-:n ja täten saumattomammasta yhteydestä "kol- patruunoiden lataamiseen. RIISTA 61. Ruot- meidän oloissa puutteellista tehdaspatruuna- m/s välimaastossa. Whelen on kui- toimii juuri näillä nopeusalueilla, eli patruu- hin. Syy . Omista lähtöseenkin jahtiin. Win ja .- Spr. Verrattaessa . Whelenin ja ,x:n keskinäisel- desta, jää osittain avoimeksi. Whelen. litettavasti ongelmana käsiaseluoteja harjoitus- ja pienriistalatauksissa. tiskelemaan kunnon Käytännössä tämä tarnopeuksista ja energikoittaa sitä, että jos pealuvuista. vuodesta ja valmistumonenkin", mutta va- Kaliiperin vahvuus on laajan suurriistaluotivalikoiman lisäksi myös mahdollisuudessa käyttää .357-kaliiperin serästä toiseen samana. Wheleniin pätee luotien suhteen sama tasolla) ja tästä johtuen niiden lähtönopeu- dollistaessaan hieman hitaampien ruutien det ovat huomattavasti eurooppalaista vasti- käyttämisen kevyemmille luodeille. Käytännössä "Vileenillä" saadaan jotka on alun perin tarkoitettu esimerkiksi käyttöalue ja hyvin saatavilla olevat rakenlähetettyä samoille nopeuksille (tai hyvin lä- kaliiperiin .-. Vaikka kaliiperin ." luodit eivät olekaan amerikkalaisten keksintöä, on kyseinen tenkin siinä mielessä poikkeava esimerkiksi na on äärimmäisen monikäyttöinen. Toki suorittajia, joiden ratähän pystyy myös kenne näyttäisi pysyvän meille tutumpi "ysikolLuotivalikoimaltaan .35 Whelen on monessa mielessä optimaalinen Suomen keskisuurelle ja suurelle riistalle. Whelen on lyon , mm:n luotivali- kiväärikaliiperien kohdalla. Hir grainin (, g) ven kohdalla esimerkiksi luodin reilusti yli gr Swift A-Frame m/s nopeuksilla, voija Nosler Accubond daan puhua todellisesta ovat tasaisen varmoja tehopakkauksesta. Olen sitä mieltä, että kaliiperit ovat par- le vertaamiselle tässä esittelyssä on ilmeinen, kohdistani tarkastellen olen kuitenkin sitä haimmillaan suurriistametsästyksen yleis- sillä nämä kaliiperit ovat lopulta hyvin lähel- mieltä, että . . . samaan tai parempaan Kun puhutaan katulokseen päästä gr liiperista, joka lähettää (, g) luodeilla. Tähän haluan sissa myös .-kaliiperi on yleinen johtuen saatavuutta
Uutuusluodin (CHP "Moose Stopper") kärkiontelo on suurempi ja sen pitäisi valmistajan mukaan avautua osumassa. Patruunoita saadaan Riistan kokeiltavaksi ja niiden ominaisuudet tullaan raportoimaan tulevissa numeroissa. www.pyssypuoti.fi impalabullets.co.za ULTRAPOINTIIN PÄIVITYKSIÄ Ultrapointin koiratutkaohjelma toimii nyt myös uudessa Nokia N -mallissa. Winchester ja .- Springfield. "Jousimetsästys Johdatus nykyaikaisen jousimetsästyksen perusteisiin" on tuhti tietopaketti, joka on jaettu kahteen osaan, pikaoppaaseen ja syventävään osioon. Kirja etenee jousimetsästyksen olemuksesta välineiden kautta eri riistalajien pyyntiin, joten lukupakettia voi suositella harrastusta aloittavalle ja harrastuksessa pitkällekin ehtineille. Muut uuden päivityksen myötä muuttuneet ominaisuudet on nähtävissä valmistajan nettisivuilta. www.ultrapoint.fi JULKKIKSET METSÄLLÄ Ruotsin tämänhetken valovoimaisin jalkapalloilija Slatan Ibrahimovic on ruotsalaislähteiden mukaan suorittanut metsästyskortin. Ultrapointin DoGPSNet -palvelussa toimiva piirto-ohjelma on valmistajan mukaan tullut todella suosituksi. Ensimmäiset lataukset uudella luodilla on tehty kaliipereihin . Teos on kannesta kanteen kuvitettu erinomaisen havainnollisesti ja se sisältää arvokasta tietoa kaikkesta jousimetsästykseen liittyvästä. Suomessakin tarvittaisiin ehdottomasti korkean profiilin metsästäjiä, jotka toisivat harrastuneisuutensa julkisesti esille. RIISTA 63. Sivuja kirjassa on . Symbian^ -tuki on liitetty ohjelman uusimpaan päivitysversioon. KOTIMAINEN TIETOTEOS JOUSIMETSÄSTYKSESTÄ Juha Kylmä on saanut pitkällisen työn päätteeksi valmiiksi tietoteoksen jousimetsästyksestä. Kirjan hinta on euroa ja sen voi tilata suoraan tekijältä osoitteesta juha.kylma@co.inet.fi. UUTUUSPATRUUNA IMPALALTA Impala-luotien ja patruunoiden maahantuoja Pyssypuoti on lisännyt tuotevalikoimaansa erityisesti Skandinavian markkinoille suunnatulla "Moose Stopper" -patruunalla. Svensk Jakt -lehden haastatteleman Slatanin mukaan syy metsästäjätutkinnon suorittamiselle oli lajin suoma luontokokemus ja adrenaliini
Palkinnoksi otoksesta lähtee Oy K. Hjorth Ab:n palkinnoksi lahjoittamat Bandee Hunter ja Tarkka-kuulosuojaimet. Riistakamerakuvakilpailu jatkuu edelleen. Haaskaa kuvaamassa ollut riistakamera on taltioinut kuvaan komean maakotkan. Otsikoksi viestiin "Riistakamerakuvakilpailu". Palkintona voittajille jaetaan metsästysaiheisia tuotepalkintoja.. Lähetä kuvasi osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi. Kuvista valitaan toimituksen raadin toimesta yksi voittaja jokaiseen numeroon. Kuvien lisäksi viestin tulee sisältää lähettäjän yhteystiedot. RIISTAKAMERAKUVAKILPAILUN VOITTAJA 8/10 Tämänkertaisen riistakamerakuvakilpailun voittajakuvan lähetti Sami Vasenius Kiskosta
Paljonko trikiinitarkastus maksaa? TEE-SE-ITSE Numerossa esitellään useita kotioloissa toteutettavia projekteja kuten syöpyneen haulikon piipun hoonaaminen, aseen tukin ja rautojen kunnostus. Porojen ja hirvien teurastusjätteet tulee myöskin hävittää niin, etteivät koirat tai luonnoneläimet pääse niitä syömään. Rekyyli 8/2010 on myynnissä lehtipisteissä kautta maan 22.12.2010.. Eläinlääkäri vastaa Eläinlääkäri Hanna Yksjärvi vastaa tällä palstalla lukijoiden lähettämiin kysymyksiin, aihepiirinä kaikki metsästykseen liittyvät eläinten terveyttä koskevat aiheet. Mikä on totuus. Väli-isännissä ekinokokit voivat aiheuttaa ekinokokkoositaudin, jossa ekinokokit muodostavat väli-isännän maksaan ja keuhkoihin nesteen täyttämiä rakkulamaisia muodostelmia, jotka aiheuttavat paineongelmia. Tartunnan estämisessä koirien säännöllinen heisimatolääkitys on tärkeää varsinkin poronhoitoalueella ja hirvikoirien kohdalla. Jos ei ole, niin minkä vuoksi meillä käytetään eri termiä. Kumpi toimii isäntäeläimenä ja miten ekinokokki leviää? KRIEGHOFF OPTIMA -DRILLINKI Rekyylissä otetaan ennakkokatsaus laadukkaaseen drillinkiin, joka tulee osallistumaan Riistassa ensi keväänä julkaistavaan drillinkivertailuun. LATAUSKOULU Haulikonpatruunoiden lataamisessa edetään välineisiin. Tämä asia tuntuu jakavan näkemykset kahtia, eli osa väittää, että mahdollisuutta ei ole (kasvissyöjä) ja toiset väittävät, että liha pitäisi tarkistuttaa ennen käyttöä. Väli-isäntä voi saada tartunnan loista kantavan koiran tai suden ulosteista tai niiden ulosteen saastuttaman veden, marjojen tai sienien välityksellä. Ihmiset voivat saada tartunnan myös lemmikkieläimien turkkiin tarttuneista madon munista. Mato ei aiheuta oireita isäntäeläimilleen kuten sudelle tai koiralle. Muina aiheina ovat yksinkertaisen luodinnopeusmittarin rakentaminen ja vanhan ilmakiväärin saattaminen jälleen harrastuskäyttöön. Trichinella spiralis eli trikiinimato on yleinen riistaeläinten, kuten villisian, karhun ja ketun loinen, mutta sitä voi esiintyä myös siassa, hevosessa sekä raatoja tai eläinjätteitä syövissä eläimissä. Pakastus ei tuhoa kaikkia trikiinilajeja, joten sitä ei voida pitää suositeltavana trikiinin tuhoamismenetelmänä. Miksi samasta loisesta käytetään kahta eri nimeä, eli susiekinokokki muualla ja hirviekinokokki meillä. Majavasta on periaatteessa mahdollista saada trikiinitartunta, mutta käytännössä se on hyvin harvinaista. Se on Suomessa melko harvinainen. Isäntä-eläin saa tartunnan syömällä väli-isännän lihaa. Kuten kysymyksessäkin jo todetaan, majava on pääsääntöisesti kasvissyöjä ja kasvisravinnosta ei trikiini voi majavaan tarttua. Trikiini voidaan todeta lihasta elintarviketutkimuksia tekevässä laboratoriossa. Mukana mm. Väli-isäntä on kasvissyöjä, kuten poro, hirvi tai ihminen. Trikiini aiheuttaa ihmisessä trikinoosiksi kutsutun lihassairauden. Suomessa loisen nimeksi on vakiintunut hirviekinokokki väli-isännän mukaan, vaikka oikeampi nimi olisi kenties nimenomaan tuo susiekinokokki, jota muualla maailmassa yleisesti käytetään. Onko kyseessä sittenkin eri loinen. Hinta vaihtelee laboratorioittain, esimerkkihinta euroa. Lähintä laboratoriota voi tiedustella eläinlääkäriltä. yleisesti käytetty edullinen Lee Load-All sekä maineikas MEC Steelmaster -latauspuristin. Kyseessä on yksi ja sama loinen eli latinaksi Echinococcus granulosus. Trikiini tuhoutuu täysin kuumennettaessa. Sitä on löydetty poroista, hirvistä ja susista Itä-Lapista, Kuusamosta, Kainuusta ja Pohjois-Karjalasta. Kysymykset eläinlääkärille pyydetään lähettämään osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi ja viestin otsikoksi "kysymys eläinlääkärille". Rekyylin seuraavassa numerossa (8/2010): Voiko majavasta saada trikiinitartunnan. Jos majava on jostain syystä syönyt eläinjätteitä tai raatoja, silloin pieni riski tartunnalle on olemassa. Loisen isäntäeläin on lihansyöjä esimerkiksi susi. Halvin keino hälventää huolet trikiinistä on kypsentää liha kauttaaltaan hyvin (sisälämpötila astetta)
Hirvitaulujen ja kehikoiden irrottaminen vei oman aikansa samoin. Lajina olisi hirviluodikkoammunta. Lärsäkön kisoissa palkintoja pitää riittää koko sakille. Metsiin jääneiden hirvien rauhaa rikkoi enää muutama jänispiiska ja pari passissa kärvistelevää jänismiestä. Kuka paikalla olevista ja ammuntoihin osallistuvista nyt niistä olisi kiinnostunut. Arttu ei luonnollisesti vauhtiin päästyään lupia kysellyt, saati niiden perään haikaillut. Liikkuva maali otettaisiin käyttöön ja maaliksi jumalaton vaneri, jonka sivuprofiili olisi yksi yhteen muovikeula-Hiacen kanssa. Pena korjasi puitteet radalla ja ajoi paikalle kunnolla tulipuita. Arttu oli tehnyt valtavan työn haalatessaan juuri samaiselle viikonlopulle ja samalle radalle "Itsenäisyyden muistopäivän juhla-ammuntaharjoitukset". Tämä simuloisi kapinallisten ajoneuvoa rauhanturva-alueella. Eki päätti järjestävän seuran puolesta hommata palkinnoksi koko sian, jonka hän sitten palvauttaisi paikallisessa lihanjalostamossa. Artulla ei tietenkään tullut mieleenkään kysyä, että olisiko radalla mahdollisesti käyttöä muussa tarkoituksessa kuin näissä itsenäisyysammunnoissa. Ilahduttavaa radalle mennessä olikin se, että Artun traktorin perään valmiiksi asennettu lumilinko osoittautui tarpeettomaksi kun tie radalle oli avattu. Tämä oli luonnollisesti virhe, sillä suunnitelmat menivät pahemman kerran päällekkäin Lärsäkön reserviläisten itsenäisyyspäiväammuntojen kanssa. Nyt pantaisiin sileäksi seuran kassan ylimääräiset rahat ja kinkkukisoista tulisi samalla metsästyskauden juhlallinen päätös. Toimitalon lämmöt olivat päällä ja paikat kunnossa. Perjantaina Arttu voisi siis viimeistellä maalilaitteet ilman hirveää kiirettä ja painetta. viimeinen sana Itsenäisyysammunnat Hirvijahdin alkumetreillä koetuista vastuksista huolimatta Lärsäkön kylän hirvijahti saatiin jo marraskuulla loppumaan lupamäärän täytyttyä. Vaatimattomat seurakaverit olivat mitä ilmeisimmin halunneet auttaa Arttua näissä yhden miehen talkoissa, joka liikutti Arttua hyvin vahvasti. Kylän hirvimiehet eivät kuitenkaan moisista välittäneet, vaan suunnitelmissa oli kinkkukisat. Tähän aikaanhan ei normaalisti järjestetty minkään valtakunnan ampumakisoja tai ampumaharjoituksia, joten koko rata-alue olisi varmasti käytössä. Perillä odotti vielä suurempi yllätys kun paikalle oli jo tuotu puut ja evästarpeet. Tämä nimihirviöjuhla pitäisi sisällään äärimmäisen sovellettua näytösammuntaa ja pari simuloitua taistelutilannetta kovapanosammuntoineen. Samaten Pena järjesti paikalle lättypannut ja kahvitermarit ja kävi ostamassa säkillisen makkaroita kilpailijoiden eväiksi. Kisat ajoitettiin joulukuun ensimmäiselle viikonlopulle, juuri ennen itsenäisyyspäivää. Perjantaiaamuna Arttu olikin jo työn touhussa ja valmiina paikoillaan olevat jantterit pystyyn nostettuaan hän suuntasi hirviradalle. Touhuun ryhtyivät Eki ja Pena, joilla oli taatusti pisin kokemus kisojen järjestämisestä ja tuomaroinnista
Jokaisen asteen välillä on-off kytkin. Ristikon ää keskellä olevan punapisteen kirkkautta voi säätää välillä 0-7. Ristikko suurenee suurennoksen myötä. 4C MEOSTAR R1r 3-12X56 Osuva valinta varhaisen aamun ja myöhäisen illan haastaviin valaistusolosuhteisiin. Ristikko ei suurene suurennoksen myötä. 4C 4K www.remes.fi ti Myynti: Ase Ase ja urheilu liikkeet kautta maan m. Osuva valinta VALOVOIMAISET MEOPTA MEOSTAR -KIIKARITÄHTÄIMET - ainutlaatuinen sisäinen koneisto takaa mekaniikan kestävyyden - optinen suorituskyky erinomainen - typpitäytetty ja sinetöity runko: huurtumaton ja täysin vedenkestävä - kvadraattinen sivusuunnan ja korkeuden säätö 0,7 cm/100m välillä - kevyt, huippulaatuisesta alumiiniseoksesta tehty runkoputki MEOSTAR R1 3-12X56 Osuva valinta kaikista haastavimpiin valaistusoloosuhteisiin, jopa yömetsästykseen. Jokaisen asteen välillä on-off kytkin. Ristikon keskellä olevan punapisteen kirkkautta voi säätää ää välillä 0-7. Linssien MB55050pinnoite takaa 99,8% valonläpäisyn. Ristikko takapolttopisteessä