Riista 8/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

RIISTA TESTASI SÄÄNKESTÄVÄT HIRVIKIVÄÄRIT 8 / 2011 8,40 8 HIRVIKIVÄÄRIÄ .308 WIN VERTAILUSSA METSÄSTYSKOIRAN PENNUN VALINTA JÄLKIKOIRAN OIKEAOPPINEN KÄYTTÖ 710640-1108 6 414887 106405 PAL.VKO 2012 05 2012-05 HAILUOTO MONIPUOLINEN JAHTIKOHDE PERÄMERELLÄ JAHDISSA ESPANJASSA RANNALTA RUUDINTUOKSUUN SEISOJAN PENTUKOULUTUS, OSA 3 TYÖKALUT KUNTOON 11008
Virtalähteenä 8kpl AA-paristoja. pa G500 Black Magnum Hinta 699,699, NYT NOPEILLE! TH3-softa kaupan päälle! NOPEIL NYT UUTUUS OHJELMA! Tracker G400 A-GPS, kolme eri GPRS-seurantaa, tekstiviestiseurannat, hälytykset (alue- ja haukkuhälytys). Vesitiivis, iskunkestävä, lasikuidulla vahvistettu kuori. Valoteho useita satoja metrejä. Alumiinisalkku, valaisin, akku, verkkovirtaja autolaturi, kantohihna, suodatin, puhdistussarja ja O-renkaat. HD-kuvanlaatu. Kuvaa myös videokuvaa. Uusi A-GPS moduli paikantaa koiran jopa sisätiloista. Yksiosainen ja kevyt. Pointer Magnum Tehokas, nopea, varmatoiminen. Toiminta-aika jopa 10 vrk. Valoteho 2800lm/2250lm, toiminta aika 75min/88min, Lithium Cell 4400mAH-akku, pituus 370mm. Soveltuu esimerkiksi myös omakotitalon, kesämökin tai koiratarhan valvontaan. Tallennus infrapunan avulla myös pimeässä. HINNAT HUKASSA! Näillä hinnoilla koirasi ei... Pointer Magnum tai Tracker G400-panta Nyt huippuedulliseen liseen tarjoushintaan! HUIPPU-UUTUUS! Entistäkin pare gsm-kuuluvuus, uusi erittäin parempi herkkä GPS, parantunut akunkesto. Alumiinikuori. Kuvat suoraan sähköpostiin tai kännykkään! 199,- Katso lisää tuotteita ja tilaa kätevästi verkkokaupastamme! www.eratuote.fi tai soita 045 652 0000. Valmiusaika maastossa useita kuukausia! Värinäytöllinen ohjain, jolla voit katsella kuvat vaikka paikanpäällä. 149,KG-680 Pienikokoinen 8MP Riistakamera! Testattu vaativissa olosuhteissa, kestää pakkasta. Xenon polttimo. Tukee 8Gb muistikortteja. 5MP kuvat tai digivideot muistikortille. IR-salama yökuvauksessa, 16GB muistikortin tuki, TV ulostulo, 2" värinäyttö. Muistikortti asetettuna, liittymä avattuna ja paristot valmiina! SG-550MMS 199,- 279,- 30 kpl erä! HID-KÄSIVALAISIN K N Huipputehokas HID-käsivalaisin alumiinisalkussa tarvikkeineen. GPRS-seuranta. Rajaton määrä karttoja! /vuosi vuosi EI MUITA KULUJA! Nokia-puhelimella Sonera, Saunalahti tai DNA-liittymillä valmiiksi asennettuna. TRACKER G400-PANTA 18,90 24kk sopimus VAIN Säästä keskittämällä: Vaihda kaikki liittymäsi Saunalahteen TRACKER G500-PANTA Tekniset tiedot alk. Täysi Pointer-paketti JAHTILIITTYMÄ VAIN /kk Tilaa puhelimitse 0500 176 596 tai verkkokaupasta www.valiokoiravarusteet.fi 26,90 24kk sopimus VAIN 6,90 /kk /kk PUHU PUKILLE! TÄL TÄLLÄ JÄÄ TONTUTKIN KIINNI! käyttövalmiina t mi TARJOUS! 129,SG-550V (camo) c Liikkeen tunnistus. Vesitiivis, iskunkestävä ja erittäin pienikokonen (vain 225g käyttökunnossa)
AMMATTITASON PREMIUM-LIHANKÄSITTELYTUOTTEET SUORAAN MAAHANTUOJALTA NETTOHINTAAN 1000 kpl tilauksesta KATSO VALMII KILLE! K PUHUTUT HUIP SI PUKILLE PUKINKONTTII PUTARJOUKSET N! PUHU PU Nyt! ! Vakuumipussit p Tavalliset -10% Pyydä tarjous ous suuremmista eristä! sä Ilmakanavoidut PUHU PUKILLE! 5 kpl TÄSTÄ PUKINKONTTIIN SÄILÖVÄ LAHJA! erä! Mini Deluxe vakuumipakkaaja Erittäin suorituskykyinen. NOSTURIVAAKA: Maksimi punnituspaino 300kg. Näppärä koko helpottaa varastointia mutta kätkee sisäänsä tehokkaan paketin. Tästä myllystä ei kapasiteetti ja teho heti lopu. 250 kg/h 150 kg/h TEHOHOUUTUUS! 79,Vaa'at Monipuolinen pikkumylly. Mitat 540 x 83 x 280 mm. Soveltuu myös ilmakanavoiduille pusseille. Ruostumatonta terästä. Compact 28 vakuumipakkaaja Kammion mitat (mm) 385x380x100, sauman mitat (mm) 260x8, pumpun kapasiteetti 10 m3/h, nettopaino 44 kg. Compact 43x2 vakuumipakkaaja Mitat (mm) 560x425x340, kammion mitat (mm) 450x370x130, sauman mitat (mm) 430x8, pumpun kapasiteetti 20 m3/h, nettopaino 48 kg. Duo 50x2 Mitat (mm) 580x650x1010, kammion mitat (mm) 530x525x130, sauman mitat (mm) 500x8x2, pumpun kapasiteetti 20 m3/h, nettopaino 125 kg. vakuumipakkaaja 399,- 999,- 1699,- VakuumipussinLite -lihamylly Jokakodin pikkujätti sulkija TÄSTÄ RIITTÄÄ JOKAISELLE! Saumausleveys 400 mm. Saumausleveys 400 mm. Suikaleiden paksuus 3,5 mm. Vetoisuus 4,5 litraa. Hintoihin lisätään toimituskulut. 89,- 29, 10 kpl 3 kpl 90 10,25,- 999,- Tarkka terä takaa hyvät siivutukset lihasta eikä puhti lopu kesken. Minimi punnituspaino 2 kg, tarkkuus 0,1kg. Paino 12.5 kg. Paino 4,4 kg. PUHU PUKILLE! 30 kpl ÄLÄ JAUHA TURHIA erä! 2099,Kapasiteetti Kapasiteetti pa iit t jopa 2499,- Maxi -lihamylly Ed Edullinen hinta, hu huippu suorituskyky Kapasiteetti jopa MaxiPLUS -lihamylly Tehomylly kovaan käyttöön Ammattilaisille ja kotiin. Suorituskyky 200kg/tunti. 69,Haudutuspata Laadukas elektroninen haudutuspata aromikkaampaan ruoanvalmistukseen. Mukana kaukosäädin ja laturi. Maksimi punnituspaino 300kg, minimipunnituspaino 2kg. Vaa´assa ladattava akku. 149,- UUTUUS! Premium u PUHU PUKILLE! 30 kpl TÄTÄ LAHJAIDEAA EI TARVITSE HAUDUTELLA! Lihakoukut Laadukkaat ja kestävät RST-koukut. 249,Lihaveitsi RS RST-terä ja UltraGripkädensija. Ed Edullisuutensa ansiosta li loistohankinta myös kotikäyttöön. 499,- 699,erä! VAAKA: LCD-näyttö, toimii 3xAA paristoilla. Terän pituus 14 cm. Käriste-/ suikalekone Siivutuskone Erinomainen tehokone lihan suikaloimiseen. Terän halkaisija 220mm, siivun paksuus 0~13mm. 499,- 1 kpl Katso lisää tuotteita ja tilaa a kätevästi verkkokaupastamme! www.eratuote.fi tai soita 045 652 0000. Mukana leikkuuterät ja makkarasuutin. 129,- 149,- So Soveltuu erinomaisesti me metsästäjille ja po poromiehille. Helppo käyttää ja puhdistaa
Klassinen tuplaluodikko vaarallisen suurriistan pyyntiin 26 Käyttökoiran löytäminen Narttulinja, puhelin ja KoiraNet 32 Espanja rantapallosta ruudintuoksuun 38 Seisojan pentukoulutus, osa 3 Työkalut kuntoon 44 Tukea metsästysjalkineeseen Yksilöllinen tukipohjallinen 46 Korvaavien haulipatruunoiden lataus Tehokkaita vaihtoehtoja lyijyhauleille 32 Espanja Rantapallosta ruudintuoksuun. Sisällys 8/2011 8 .308 Winchester ruostumattomien metsästyskiväärien vertailu 52 Metsästäjän patruunanurkka .25-06 Remington 54 Metsästäjän knoppitietoa Ammutun eläimen jäljitys jälkikoiralla 60 Monikäyttöinen kamerajalusta Tukea linnustukseen 62 Uutiset 64 Kritiikkipalaveri Lintupolitiikkaa 66 Viimeinen sana 18 Hailuoto Perämeren riistaparatiisi 22 Sabatti .470 N.E
Riista ilmestyy 8 kertaa vuodessa. ITSELATAAJAT HUOMIO! Kansainvälisen tavan mukaan Riista-lehti tai kirjoittaja ei vastaa artikkeleissa esiintyvien latausarvojen oikeellisuudesta. Mainosten ja ilmoitusten julkaisuun sovelletaan kulloinkin voimassa olevan mediakortin ehtoja. Jotta pystymme jatkossakin vastaamaan toiveisiinne, pyydämme antamaan meile palautetta ja juttuideoita. Palveluiden ja tuotteiden mainostaminen on maksullista ja siitä on sovittava erikseen. Syypäinä tähän yliverotukseen ovat ne tahot, joiden mielestä yhdetkin hirvenjäljet metsässä ovat liikaa. Tästä syystä pienpedot ja kyttäämällä pyydettävät pienemmät hirvieläimet ovat saaneet jahdin alkuvaiheessa pitää nahkansa ja odotettavissa on se, että joulukuusta ja tammikuusta muodostuu tärkeä pyyntikausi erityisesti valkohäntäpeuran osalta. Metsästyskoiriin liittyvä sisältö on kokonaisuudessaan kasvavassa roolissa lehdessämme ja tätä kautta lehden sisältö on laajentumassa hyvää vauhtia myös nelijalkaisten metsästyskaverien suuntaan. Tämä talvi on säiden puolesta selvä poikkeus edelliseen vuoteen. Arto Määttä, toimituspäällikkö Riistan kaikki oikeudet, tekijänoikeudet mukaan lukien, ovat Firekustannus Oy:llä tai muilla oikeudenhaltijoilla. Oikea ja nopea ratkaisu olisikin kenties häätää nämä metsästykseen ja riistanhoitoon vihamielisesti suhtautuvat tahot pois kokouksista, joissa lupamääristä ja pyynnin tavoitteista päätetään. Viides vuosikerta. Fire-kustannus Oy:llä on oikeus toimituksellisesti käsitellä tai olla julkaisematta osittain tai kokonaan Riistaan lähetettyä tilaamatonta aineistoa. Materiaalin lähettäjä vastaa lähettämänsä tai välittämänsä aineiston osalta siitä, että aineiston julkaiseminen ei loukkaa ketään kolmatta tai kenenkään kolmannen omistus-, tekijän- tai muitakaan oikeuksia eikä ole lain tai hyvän tavan vastaista. Samaan aikaan kun Riista jatkaa vahvasti informatiivisella linjalla, pyrimme tarjoamaan edelleen myös kritiikkiä vallitsevista metsästykseen liittyvistä ilmiöistä. Kirjoituksia ja kuvia saa lainata lehdestä vain toimituksen luvalla. Fire-kustannus Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu enintään ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Kaikki hyväksytyt mainokset ja ilmoitukset pyritään julkaisemaan sovitussa numerossa. Tällä hetkellä ei voi olla huomaamatta sitä, kuinka pahasti metsästyksen asema on järkkymässä "vallan" luiskahdettua metsästäjien lapasesta aivan muille tahoille. Emme takaa Riistassa julkaistujen artikkelien virheettömyyttä, emmekä vastaa esiintyneistä virheistä. Tämä on tapahtunut vaikutusmahdollisuuksiemme ulkopuolella ja metsästäjiä on talutettu kuin pässiä narussa. Kiväärivertailua on toivottu, samoin kuin Metsästäjän knoppitietoa -palstalla käsiteltävää jälkikoiran käyttöä koskevaa artikkelia. Latausarvojen käyttö vain omalla vastuulla. Riista löytyy myös Facebookista: facebook.com/riistalehti. Fire-kustannus Oy vastaa Riistan toimituksellisen sisällön lainmukaisuudesta. Näitä voitte jättää meille lehden keskustelufoorumilla osoitteessa www.riistalehti.fi/foorumi tai lähettämällä sähköpostia osoitteeseen toimitus@riistalehti.fi. Kaikki oikeudet pidätetään. RIISTA PL , HELSINKI email: toimitus@riistalehti.fi ISSN - PÄÄTOIMITTAJA: Esa Höysniemi TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ: Arto Määttä / arto@firekustannus.fi TEKIJÄT: Tero Kuitunen, Juha Kylmä, Tuomo Karsikas, Jussi Grönstrand, Erno Lindroos, Hannu Uronen, Timo Höysniemi, Ville Pohjola, Jari Laulumaa, Maiju Suominen, Erkki Tamminen, Turo Niemi, Jouni Huhtinen GRAAFIKKO: Antti Teittinen VALOKUVAAJAT: Arto Määttä KANNEN KUVA: Arto Määttä ASIAKASPALVELU JA TILAUKSET: asiakaspalvelu@riistalehti.fi puh: - (klo .-.) Muina aikoina automaatti, puh: - Tilaushinnat: kk euroa kestotilaus euroa/ kk KUSTANTAJA: Fire-kustannus Oy PL , HELSINKI MEDIAMY YNTI: Jani Leskinen puh: - jani.leskinen@firekustannus.fi pääkirjoitus Kohti vuodenvaihdetta Tämänkertaisen Riistan artikkelit ovat vastausta lukijoiden juttutoivomuksiin. Siinä missä viime vuonna esimerkiksi kyttäyskelit alkoivat jo lokakuun loppupuolelta, on tänä vuonna saatu odottaa valaisevaa lumivaippaa kädet kyynärpäitä myöten ristissä. Valitettavasti nämä tahot ovat nykyään äänekkäästi mukana päätöksenteossa ja tähän tottumattomat metsästäjät myötäilevät liikaa niitä, joiden intressinä ei ole pitää huolta hirvikannoista, vaan hävittää ne mieluiten kokonaan pois. lakko) tai asiakkaasta tai ulkopuolisesta tiedontuottajasta johtuvasta syystä kuitenkaan voida julkaista sovitussa numerossa, Fire-kustannus Oy ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Toivotamme lukijoillemme hyvää joulua ja metsästyksellistä uutta vuotta . Näkökulma kiväärivertailussa on nimenomaan metsästyksellisissä seikoissa ja jälkikoirajutussakin huomio kiinnitettiin tarkoituksella vain asioiden oikeaan suorittamiseen. Kevään numeroissa tullaan näkemään muun muassa optiikkavertailu ja muita lukijoiden palautteesta toteutettuja artikkeleita. Näkökantaa on niin hirven kuin peurankin jäljittämiseen ja näiden riistaeläinlajien eroihin jäljityksen suhteen. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Ensi vuonna on odotettavissa, että ainakin Lapissa maksetaan tällä hetkellä tapahtuvaa hirvien yliverotusta rankimman mukaan. Hirviasioissa valtaa on siirretty metsänhoitoyhdistyksille ja muussa metsästyksessä luonnonsuojelujärjestöille
Olemmekin saaneet runsaasti toiveita näiden kiväärien vertailusta ja tässä se nyt tulee. orostettakoon, että kyse on kivääriluokasta, joka jakaa näkemykset. Tämän vuoksi valitsimme ulkopuolisiksi kommentaattoreiksi henkilöitä, joilla ei ole kovin vahvoja merkkiuskollisuuksia tai liian vahvoja mielipiteitä aseiden teknisistä ratkaisuista. Koska jahtikausi on syksyllä, yhä useammin ase hankitaan ruostumattomilla raudoilla ja synteettisellä tukilla. Säänkestävät kiväärit K 8 KALIIPERISSA .308 WIN Pulttilukkoisia .308 Winchester -kivääreitä hankitaan niin hirviaseiksi kuin peuraja pienriistakäyttöön. Joku kivääreistä oli aina loppujen lopuksi sellainen, joka päätyi käteen muiden jäädessä sivuun. Osa haluaa edullisen kiväärin vähäiseen käyttöön, osa taas kiväärin, jota käytetään paljon ja jonka tulee kestää vuosikymmeniä eteenpäin. Emme myöskään tässä vertailussa ota kantaa siihen, onko esimerkiksi irtolipas parempi kuin kiinteä makasiini huomio kiinnittyy lähinnä siihen, miten irtolippaiden kiinnitys on toteutettu.. Mielipidettä aseiden käyttöergonomiasta kysyttiin myös useilta toimituksen ulkopuolisilta metsästäjiltä, jotta aseiden käsittelytuntumasta saatiin mahdollisimman RIISTA kattava selvyys ilman toimituksen edustajien tottumuksia. Pyydettiin siis satunnaisia metsämiehiä kokeilemaan aseiden tuntumaa ja vertaamaan niitä hieman. Täten vertailussa otetaan huomioon molemmat lähtökohdat aseen hankkimiselle. Tämä on osoittautunut parhaaksi tavaksi valita ergonomian puolesta paras vaihtoehto ja tätä tapaa käytettiin nytkin. Tämän yhteydessä tarkkailtiin lähinnä niitä reaktioita, joiden perusteella voitiin arvioida aseiden miellyttävyyttä. Tällaisessa vertailussa ongelmallista on, että äkkinäinen metsämies uskaltaa kehaista herkimmin vain aseita, joiden merkki on tuttu ja turvallinen
Tähän vaikuttaa suoraan kyseisen asemallin lisävarustesaatavuus. Jälkimmäiset ovat yleensä huomattavasti jäykempiä kuin edulliset ruiskuvaletut tukit. Pykälää parempia tukkeja tarjoavat sitten vertailun loput edustajat, joskin yhdessäkään näistä ei vielä ole käytössä hyvälaatuista lasikuitutukkia (McMillan, H-S Presicion, Bell & Carlson). Steyr Mannlicherin tukki on muutoin laadukas, mutta tukin etuosa on löysähkö. Esimerkiksi jälkiasennettavien laukaisukoneistojen, tukkien ja kiikarijalustojen saatavuus ovat merkkejä muunneltavuudesta ja yleisesti voidaan sanoa, että mitä laajempi lisävarustesaatavuus, sen suositeltavampi asekonsepti. Näihin saa jälkiasennusosana esimerkiksi laukaisukoneistoja ja tukkeja, joilla niiden sopivuutta ajateltuihin käyttötarkoituksiin voidaan muuttaa. Synteettisissä tukeissa on siis skaalan ääripäissä rajusti eroa ja jo tässä vertailuotoksessa tukkien erot tulivat ilmi. Vain Tikassa on varmistettuna lukkopultti lukittuna ja sen saa auki vain poistamalla varmistuksen. Tällöin laukaisukoneiston rooli ammuttavuudessa korostuu. MUUNNELTAVUUS Nopeudet mitattiin kahdella nopeusmittarilla, joiden antamat lukemat poikkesivat toisistaan tasaisesti jokaisen aseen kohdalla. mestari, eli Remington . Nyt aseista viidessä on irtolipas, vain yhdessä kiinteä makasiini ja kahdessa makasiini avautuvalla pohjalla. Vertailuotoksen perusteella voidaankin sanoa, että nykyään geneerinen metsästyskivääri tässä luokassa on push feed, jossa on vapaasti värähtelevä piippu ja kolmiasentoinen tai lukon avausnapilla varustettu varmistin. Tämä on luonnollisestikin huono asia, sillä kivääri, jonka laukaisukoneisto on huono, ei ole koskaan kovin hyvä ampua erityisesti silloin kun ampumisessa vaaditaan tarkkuutta. Jos aseiden mekaniikka otetaan tarkasteluun lelumaisuuden näkökulmasta, on tämän vertailun ääripäissä huomattava ero. Laukaisukoneistot ovat varsin paljon toisistaan poikkeavia, mutta suuntauksena näyttäisi olevan se, että yhä useampi vakiomallin laukaisukoneisto on hyvin vaikeasti säädettävissä ja lähtökohtaisilta säädöiltään kohtuullisen karmea. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia esimerkiksi siten, että ase käy eri pisteisiin kohdistustuelta ja tukemattomista asennoista ammuttaessa. NYKYAJAN TRENDIT Vertailumme kahdeksassa aseessa on havaittavissa selvä muutos vastaavaan otokseen esimerkiksi kymmenenkin vuotta sitten. Avotähtäimet löytyvät tässä vertailussa ainoastaan Steyr Mannlicherista ja kontrolloitu syöttö vain Rugerista ja Sakosta (Sakon syöttö on paremminkin push feedin ja kontrolloidun syötön välimalli). Jos siis tätä kahdeksikkoa verrataan puutukkisiin, voidaan perustellusti sanoa, että suurin osa halvoista puutukeista on kehnoja, mutta synteettisiäkin tukkeja on moneksi. Pahimmillaan ongelma on silloin kun ase on tukin löysyydestä johtuen herkkä käytettävälle tuelle. Vertailuun osallistuneista muuntautumiskykyisimmät ovat ilman muuta Howa ja Ruger. Kolmiasentoinen varmistin tai koneisto, jossa lukitun lukon saa auki varmistetusta aseesta, löytyy viidestä aseesta. Lippaallisista aseista vain Sakossa ja Steyrissä lippaan kiinnitys on varmistettu ja muissa irtolippaissa kiinnitys on yhden vivun takana. Tämä näkyy taululla herkästi koroheittelynä ja tätä voidaan pitää metsästyskivääreissäkin käyttöominaisuuksia heikentävänä ominaisuutena. Tukit olisivat ennen olleet erityisesti amerikkalaisissa kivääreissä kiinni piipuissa, mutta nyt vain Rugerissa ja Marlinissa piippu vastaa tukkiin. Niin kuin tämä onkin mainio ratkaisu, on näissä aseissa menty mielestäni hieman liian pitkälle, sillä koneistot alkavat olla alttiita jäätymiselle ja lialle, mikä ei ole ongelma yksinkertaisemmissa koneistoissa. Sittemmin räkäpuiset tukit korvattiin synteettisillä materiaaleilla, joista nykyään suosituimpia edullisten aseiden kohdalla ovat ruiskuvaletut muovit, kun taas kalliimmissa hintaluokissa käytetään lasikuidulla ja muilla kuiduilla vahvistettuja tukkeja. Savage on myös kohtuullisen suoraviivainen, mutta sen pienet muovimaisuudet arveluttavat. Nippelitekniikan huippuja ovat Browning ja Steyr, joiden varmistimet löytyvät aseen kaulalta. Tässä vertailussa puolet tukeista on niin löysiä, että esimerkiksi aseen rakenteelliseen huipputarkkuuteen on vaikeaa päästä. Vertailun aseista puuttuu kuitenkin tämän lajin Synteettiset tukkimateriaalit eivät välttämättä ole kaikkien mieleen. Nippelitekniikkaa (paljon liikkuvia osia) edustavien aseiden ryhmä koostuu Browningista, Sakosta ja Steyr Mannlicherista ja suoraviivaisimmat aseet taas ovat Ruger, Howa, Marlin ja Tikka. Edullisen pään "ohutkuorisia" tukkeja löytyy Savagesta, Marlinista, Tikasta ja Rugerista, joskin Tikan tukin etuosa on jäykempi kuin amerikkalaisissa aseissa. Myös Sako on lukonkammen RIISTA 9. Myös kotimaiseen Tikkaan on saatavana varusteita erityisesti taktiselta puolelta. MUOVILELU T VASTAAN KUNNON KIVÄÄRIT? Nykyaikaisen metsästyskiväärinkin kohdalla yksi mittari on aseen muuntautumiskyky eri rooleihin. Remington-tyyppinen koneisto, jossa varmistetusta aseesta saa lukon auki, löytyy Savagesta ja Marlinista. Pahin tilanne on oikeastaan se, että ase on kevyt ja siinä on huono laukaisu. Kun valmistajat aikoinaan kilpailivat hinnalla, aivan kuten nykyään, ei edullisen hintaryhmän aseissa takuulla nähty hyvän laatuluokan puutukkeja. Makasiinit ovat katoavaa kansanperinnettä ja yhä useampi valmistaja tekee mieluummin lippaallisia aseita
Browning ja Steyr takoivat hieman muita korkeampia nopeuksia. Tässä vertailussa korostuu tukin muotoilun rooli kiväärin ampumatuntumassa. Nopeuksissa ei kuitenkaan ilmennyt mitään erikoisuuksia Sako ja Tikka olivat lyhytpiippuisina versioina hieman hitaampia kuin keskiverto-otos. Paras lukon ajoitus löytyi kotimaisesta Tikasta ja huonoin ajoitus oli Steyrissä. Nykyaseissa näyttää nimittäin olevan kasvavana trendinä käyttää kiikariasennuksissa Weaver-tyypin jalustoja ja renkaita. Skaalan toisessa päässä on sitten Steyr Mannlicher ja Howa, jotka ovat mainioita ampumaergonomiansa suhteen. Browning, Sako ja Tikka taas ovat hyvä yhdistelmä ergonomiaa ja linjakasta muotoilua. Tikan vahvuudeksi voidaan tosin laskea se, että vaihtamalla aseeseen pidempien patruunoiden lippaan ja lukonpysäyttimen, voidaan aseeseen ladata pidempiä patruunoita, jotka tehdasaseiden pitkät ylimenot sallivat. Tämä on Weaverin ja Picatinnyn paras puoli renkaita on joka lähtöön ja asennuksen jämeryys on omassa luokassaan. Lukkoaktioiden toiminnan sujuvuudesta voidaan esille nostaa lukkojen ajoitus ja syötön sujuvuus. Browning oli juuri Sakon perässä tässä mittauksessa ja Howa oli vertailuryhmän keskitasoa. avaussysteeminsä puolesta hieman liian hienoviritteinen, jos tarkoituksena on esimerkiksi käyttää aseita hanskat kädessä. OP TISEN TÄHTÄIMEN ASENTAMISESTA Tämä osa-alue olisi voitu käsitellä nykytrendien kohdalla, mutta kyseessä on niin merkittävä aihe, että se ansaitsee oman osionsa. Picatinny on siis standardoitu kiinnitysjärjestelmä ja tämän vuoksi se olisi suositeltavin kaikista kiinnitysjärjestelmistä. Toinen ero on se, että Picatinnyssä näiden lovien väli on määritelty tarkkaan kun taas Weaver-kiskoissa voi olla heittoa. Myös Tikka T -varustetaan usein tällä kiskolla, sillä rengassaatavuus moninkertaistuu Tikan standardiin verrattuna. Savagessa ja Marlinissa lukot toimivat kuten pitääkin, mutta niiden ajoitus ei ollut Tikan tai Sakon tasolla, eli kampea suljettaessa tuntui selvä voimaa vaativa kynnys. Teknisesti parhaat ratkaisut löytyvät keskeltä syöttävistä irtolippaista ja kiinteistä reunoilta syöttävistä makasiineista, joissa syöttöhuulet ovat kiinteä osa lukonkehystä. Oikeastaan vain perinteet lyövät kiilaa tämän mainion järjestelmän laajemmalle käyttöönotolle. LUKKOAKTIOT Lukkoaktioiden osalta mielenkiintoisen tilanteesta tekee se, että vain Tikassa ja Browningissa on keskeltä syöttävä irtolipas. Winchester -mittaisia. Täten patruunan potentiaalia saadaan haluttaessa lisättyä. Harvoin reunoilta syöttävissäkään on ongelmia, mutta joka tapauksessa nämä ovat alttiimpia syöttöhäiriöille esimerkiksi lippaan huulien väsyessä tai lippaan jousen kuoleentuessa. Weaver-systeemi pohjautuu Picatinnystandardiin, joka on Yhdysvaltojen armeijan standardi aseisiin kiinnitettäville kiikari- ja varustekiskoille. Vertailussa ei millään muotoa voida huomioida hintaa, sillä tähän maailman yleisimmälle kiikarikiinnitysjärjestelmälle löytyvät taatusti myös edullisemmat ratkaisut. Howan Hogue-tukki on tässä suhteessa ehkä pahin ja se saattaa erityisesti 10 RIISTA. Esimerkiksi Tikassa käytettävä jalustastandardi on aivan käyttökelpoinen, mutta voidaan perustellusti sanoa, että Picatinny on parempi. Vertailussa heikoimmassa asemassa ovat Savage ja Ruger, jotka ovat erityisesti pistoolikahvansa osalta hengettömiä. Eräs mielenkiintoinen ampumaergonomiaan vaikuttava seikka on se, että Howan, Sakon ja Browningin tukkien pinnoite on kumimainen ja täten nahkea. Näiden lisäksi myös Marlinissa on kohtuullisen kolho perä. Tämä on ominaisuutena hieman kaksijakoinen, sillä tällainen tukki on keskimäärin miellyttävämmän tuntuinen kuin liukaspintainen, mutta kumimaisella pinnoituksella on aseen noston yhteydessä taipumuksena tarttua kiinni vaatteisiin. Tikassa ja Savagessa samaan lukkoon tehdään myös pitkät kaliiperit, eli näissä lukkoaktioissa ei päästä hyödyntämään .:n lyhyyttä. Järjestelmän etuna aseissa voidaan menestyksellä käyttää eri kiikareita vain harva pikakiinnitysjärjestelmä pystyy samaan toistettavuuteen ja tarkkuuteen kiikariasennusten välillä kuin Picatinny. Erityisesti pakettiratkaisuissa näitä tarjotaan lähes poikkeuksetta. Tämä on yleisesti toimintavarmuuden kannalta paras ratkaisu, sillä keskimäärin toimintavarmin ja vähiten patruunariippuvainen syöttöjärjestelmä on push feed, jossa on keskeltä syöttävä lipas. Lukkoaktiot aseissa ovat Tikkaa ja Savagea lukuun ottamatta lyhyitä, . Ero Weaverin ja Picatinnyn välillä on se, että Picatinny-kiskossa asennuskolot ovat leveämpiä, jotta sotilasaseissa lämpölaajeneminen ei aiheuttaisi ongelmia. Rugerin lukon toiminta oli karheinta, mutta tämä on tyypillistä viimeistelemättömille kontrolloiduille syötöille. Toisaalta päältä täytettävää makasiinia tai lipasta voidaan pitää käyttömukavimpana, sillä patruunoiden asettaminen aseen makasiiniin on erään näkemyksen mukaan luonnollista ja helppoa verrattuna irtolippaan lipastamiseen. Samaten Sakon käyttämä eteenpäin levenevä kiinnitysjärjestelmä alkaa olla menneen talven lumia ja nostaisi pisteitä, jos siinä olisi esimerkiksi suoraan lukonkehykseen koneistetut Picatinny-kiskonpätkät standardinmukaisella jaolla. Vertailuaseista puolessa oli käytössä Weaver/Picatinny -järjestelmän kisko ja myös Howassa sellainen on usein käytössä. Latausliikettä ajoituksen epätäsmällisyys häiritsi ainoastaan Steyrissä, jonka kohdalla latausliikkeeseen jouduttiin lisäämään selkeästi lisää voimaa, jotta liike ei olisi tökännyt siihen pisteeseen, jossa kampea pitäisi alkaa sulkea. AMPUMAERGONOMIA Nopeudet mitattiin, jotta mahdolliset heitot suuntaan tai toiseen olisi huomattu. Weaver-jalustat ovat käytettävissä myös Picatinny-kiskossa, mutta toisin päin hommat usein tökkivät
Winchester -kaliiperisista tavanomaisista kivääreistä. Vain Steyr Mannlicher ja Howa tekevät poikkeuksen ja ne ovatkin isoja kivääreitä tämän vertailun mittapuulla. Kun tällaisen kiväärin päälle lätkäistään keskisarjan kiikari, tyyliin x, jonka paino on jossain kolmensadan gramman hujakoilla, saadaan kokonaispainoltaan aika tarkalleen , kg paketti. Keskipainon ollessa kolmen kilon nurkilla on vertailussa kuitenkin neljä kivääriä , kilogramman luokassa, joten tätä voitaneen pitää nollakaseille tyypillisenä painoluokkana. Sako, Tikka ja Ruger punnittiin kiskollisina ilman tähtäinrenkaiden alaosaa. Ne ovat peruskivääreitä, joilla voi osallistua kaikentyyppisiin jahteihin meillä ja muualla, missä yleiskivääri on ylipäätään sovelias pyydettävää riistaa ajatellen. Vain vähän liioitellen voidaan sanoa, että jokaisella meistä tällainen jo on, ja jos ei ole, niin olisi korkea aika hankkia. RIISTA 11. Lähellä tätä porukkaa on höyhensarjassa pyörivä Tikka ja kiinteällä makasiinilla varustettu Marlin. Vertailun nollakaseista yli puolesta onkin tehtävissä kiikareineenkin kevyt kivääri. Nämä aseet edustavat niitä yleisiä ominaisuuksia, joita aseiden ostajat, valmistajat tai molemmat haluavat aseisiinsa. Toimituksen parissa tällaisella pinnoituksella varustettua kivääriä on kiikutettu metsässä yhden kauden verran entuudestaan ja tuolloin pinnoitus osoittautui kulutusta hyvin kestäväksi ja se säilyttää ulkonäkönsä pitkään. KEVEITÄ ASEITA VAI YLEISASEITA? Kiväärin paino, ja erityisesti keveys, nousevat ainakin jossain määrin esiin kun puhutaan . Tähän keskenään :n gramman sisällä olevien aseiden sakkiin kuuluvat Savage, Browning, Marlin ja Sako. Alle , kg:n raja on viiden aseen osalta helppo alittaa ja esimerkiksi Tikan osalta päästään oikeilla osilla jopa alle kolmen kilon kokonaispainoon! Valinnanvaraa tässä vertailussa siis löytyy ultrakevyestä keskiraskaaseen kivääriin. Sakon tukin pinnoitus on saman oloinen kuin Browningissa käytetty Dura-touch-pinnoite. Täten aseiden painot ovat realistisia ja vain Howassa jalustan teräksisyys lisää jalustan osuutta painossa muutamia grammoja. Periaatteessa pyynti kuin pyynti onnistuu siinä kun muillakin kivääreillä ja ase on kevyt kanniskella. Käyttökelpoisia tämän kaliiperin kohdalla ovat usein myös ns. Keveydelläkin on siis puolensa, mutta moni pärjää parhaiten keskiraskaalla kiväärillä, joka on kuitenkin vielä miellyttävä käsitellä. Painot tuodaan esille sen vuoksi, että valmistajien ilmoittamat lukemat eivät aina pidä paikkaansa. Kiväärin keveys Kivääreiden painot punnittiin ilman varustusta ja punnitsemiseen käytettiin "kaupan vaakaa". Vertailun kiväärien painot: Tikka - 2,68 kg Marlin - 2,87 kg Sako - 2,89 kg Browning - 2,89 kg Savage - 2,92 kg Ruger - 3,14 kg Howa - 3,37 kg Steyr - 3,45 kg on jossain mielessä myyntiargumentti, joten monella valmistajalla on tapana ilmoittaa paino alakanttiin. Vertailuryhmä on myös tältä osin kohtuullisen yhdenmukainen. Jos vastaavantyyppinen vertailu olisi tehty vaikkapa parikymmentä vuotta aiemmin, olisi keskipaino aseilla ollut todennäköisesti ,, kilon seutuvilla. YLEISKIVÄÄRI VERTAILUN PERUSTEELLA Nykyinen "tyyppikivääri" kaliiperissa . Ne eivät ole keveimpiä kannettavaksi vuoristossa, eivätkä ne ole raskaita kyttäyspyytäjän välineitä. Tähän porukkaan vertailussa menevät Savage, Sako ja Browning. Kiväärit punnittiin "kaupan vaa'alla" ja niiden keskipainoksi saatiin , kg. Mitä tällaisella kiväärillä voi sitten tehdä. Toiset arvostavat keveyttä, osa haluaa kiväärinsä painavammalla piipulla ja osa etsii jotain tältä väliltä. Jokaiselle on siis mahdollista väsätä paketti kasaan sen mukaan tuleeko ase liikkuvaan metsästykseen vai esimerkiksi kyttäyspyyntiin. Historiallisesti tarkastellen tämän aseryhmän paino on pudonnut merkittävästi. Winchester on siis , kg:n painoinen ja siinä on irtolipas. Jos painoa on alle tämän ,:n kg:n, saattaa ase olla jo haasteellinen ammuttava, mutta toisaalta ne ovat keveitä kanniskella. Kyseessä on kompromissi, mutta yleiskivääreillä on aina tapana olla kompromissi. Yleensä tällainen raja kulkee jossain ,, kg:n kokonaispainossa, johon vertailun aseilla päästään helposti. Aseen paino on joka tapauksessa niin subjektiivinen asia, että sitä ei tässä vertailussa huomioida plussana tai miinuksena. Tikka T taas on selvästi muita kevyemmässä sarjassa. varmintterit, sillä lyhyen lukkoaktion ja kevyehkön tukin ansiosta aseesta ei raskaammallakaan piippuprofiililla muodostu liian painavaa yleiskäyttöön. pieniraamisilta ampujilta vaatia totuttelua, ennen kuin ongelmilta osataan välttyä. Mittauksissa aseet oli varustettu joko kiikarikiskolla (Weaver) tai Howan tapauksessa Leupoldin Redfieldtyypin jalustan alapalikoilla. Vaihtoehtoja siis löytyy
Kolmiasentoiseen varmistimeen siirtyminen on taas tuonut lisäturvallisuutta, sillä keskimmäisessä asennossa ase on varmistettu, mutta lukon saa avattua. Samaten radalla nahkea tukki aiheutti keikkumista, kun tukki ei liukunut normaalisti etupukin päällä. Howa ei siis suinkaan ole uusi kivääri, eikä se ole aina ollut edes kiinnostava. Howa ja Weatherby Vanguard ovat käytännössä sama kivääri, joiden erot ovat lähinnä kosmeettisia. Sirous saattaa myydä kuvissa, mutta kädessä hieman jämerämpi tukkimalli tuntuu yksinkertaisesti paremmalta. Hogue on kohtuullisen suosittu jälkiasennustukki ja sitä pidetään usein hyvänä kompromissina huokean hinnan ja käyttöominaisuuksien välillä. Samaten Howan pohjametalli on perinteinen ja erittäin toimiva, joten on odotettavissa, että vielä kymmenien vuosienkin päästä kaikki palikat ovat tallella. Aseen voi myös helposti muuttaa irtolippaalliseksi, joten sitäkin kaipaava osa käyttäjäkunnasta tulee tyydytettyä. Tukki on "kädentäyteinen" ja sopii aikuisille miehille erittäin hyvin. Howa on peruskivääri, jonka ratkaisut ovat tavattoman klassisia. Sen lukkoaktio on Remington Model :n lähisukulainen ja se on tästä vertailuryhmästä kokonaisuudessaan lähinnä sitä kiväärityyppiä mikä on ollut yleiskiväärien voimassaolevana trendinä jo -luvulta saakka. Lukkoaktiossa on käytetty esimerkiksi perinteistä rekyylivastinta, joka on tavattoman toimiva kaikissa eri tukkimateriaaleissa. Howa on siis valmistanut Weatherbyn edullisemmat kiväärit. Tukissa ärsytti lähinnä vain sen kumimaisuuden ulottuminen tukin jokaiseen osaan. Hjorth Ab, www.hjorth.fi Plussat: + Tukki + Lukkoaktion ruuvit + Hyvä laukaisukoneisto + Kolmiasentoinen varmistin + Toimiva makasiini + Perinteiset ratkaisut + Muunneltavuus Miinukset: Tukin liiallinen nahkeus joiltain kohdilta Keskustelua herättää: Miksi kiikarikiinnityksen ruuvireikien jako ei täsmää Remingtonin kanssa myös yksiosaisia jalustoja käytettäessä?. Howa 1500 owa on tullut tutuksi jo aiemmin Weatherby Vanguard -merkkisenä. Howa on uudistunut viime vuosina ja voitaisiin sanoa, että tämä viimeisin versio Hogue Overmolded -tukilla ja uudistetulla laukaisukoneistolla ovat nostaneet merkin seuraavalle tasolle. Ase on perinteinen, mutta silti moderni ja konstailematon nykymetsästäjän työkalu. 12 RIISTA H Ver tailuryhmän suosikki Howan uusittu varmistin on kolmeasentoinen ja erittäin looginen käyttää. Howaan on saatavana myös vaihtosarja irtolippaalle. Lukko on perinteinen push feed. Vertailuryhmän jäsenet pitivät Howasta lähinnä sen tukin muotoilun perusteella. Tämä peruskivääri ei pidä sisällään mitään ärsyttävää, heikkoa tai koettelematonta ominaisuutta ja se on tarkoituksenmukainen kivääri niin tällaisenaan kuin custom-aihiona. Kiväärien asema markkinoilla perustuu aina kuitenkin hyvin yksinkertaiseen seikkaan, eli suhteesta kilpailijoiden tuotteisiin. Ampujia huolestutti kuinka herkästi tukki kaappaa mukaansa hirviliivit aseen noston yhteydessä. Varmistettuna Howan lukonkampi lukittuu, mikä on erona Remingtoniin. Täten tukintekijät pitävät Howasta. Voi siis olla aivan hyvin niin, että Howa :n tulo markkinoille joskus aikoinaan ei ollut kovinkaan järisyttävä tapaus, mutta tänä päivänä sen perinteikkäämmät ominaisuudet eroavat edukseen. Howa Hogue 1500 Hinta: 889 euroa www.legacysports.com Maahantuoja: Oy K. Howa ei ole suotta tullut maailmalla suosituksi custom-aihioksi sen lisäksi, että kyseinen ase on suosittu tällaisenaan. Syy sille, että Howa kiilasi itsensä tämän vertailun kärkeen, on siis sen luottamusta herättävissä ominaisuuksissa
Tällainen järjestelmä tulee säästämään lippaita katoamiselta ja tekee aseesta huomattavasti kenttäkelpoisemman. Eräs seikka, jota Sako :ssä vieläkin ihmetellään, on sen "kontrolloitu" syöttö. Tämä on hyvin luonnollinen tapa ladata ase ja moni on vanhempien asemallien myötä tottunut juuri tähän käytäntöön. Myös Karhu-sarjan kiväärit nähdään houkuttelevina, joten huonoiten Sako toimii juuri tällaisena liian paljon lantrattuna perusversiona. Sako 85 Synthetic Stainless Hinta: 1900 euroa www.sako.fi Plussat: + Tukin ergonomia ja pinnoitus + Hyvä laukaisukoneisto (ei säädettävä, hyvä perusasetus) + Lukon avausmahdollisuus ase varmistettuna + Toimiva lipasratkaisu + Pieni lukon avauskulma + Hyvä ulosheitto Miinukset: Turha kontrolloitu syöttö Monimutkainen rekyylivastin Huono jälkimarkkinaosien saatavuus Keskustelua herättää: Kiikarikiinnitys olisiko syytä nykyaikaistaa? RIISTA 13. Sakon tukista saa hyvän otteen ja se miellyttää niin ulkonäöltään kuin käyttöergonomialtaan. Se, että onko oikeassa roolissa juuri tässä kokoonpanossa, onkin kokonaan toinen juttu. Tämä on siis Sakon kannalta huono vertailuryhmä, mutta suosii esimerkiksi saman valmistajan Tikkaa, joka sopiikin tähän ryhmään huomattavasti sujuvammin. Onkin sinänsä hassua, että näillä materiaali- ja rakenneratkaisuilla arvokkuutta saadaan alennettua siten, että yhtäkkiä ase kilpailee ikään kuin tasavertaisena hintaluokkaa edullisempien kiväärien kanssa. Sako 85 Synthetic Stainless ako on tutun ja turvallisen kotimaisen valmistajan nykyisten aseiden mallinimi. Erityisesti tämän kokoluokan kaliipereissa ominaisuus on turha ja lukon pää voisi olla aivan hyvin rehellinen push feed, samanlainen kuin se oli aikanaan Sako :ssä. Nyt lippaassa on "varmistus", eikä se pääse irtoamaan ilman että lipasta painaa sisäänpäin ennen irrotusvivun käyttöä. Sako on totuttu näkemään arvokkaampana aseena kuin mitä synteettisellä ruiskuvaletulla tukilla ja ruostumattomalla peruspiipulla saadaan aikaan. Sakon tekniset ominaisuudet eivät pääse tällaisena työkiväärin perusversiona missään nimessä parhaiten esiin ja sen hinnan ollessa korkea, ei Sakoa nähty vertailuryhmässä parhaana ostovaihtoehtona. Paristakin suusta tuli kuitenkin kommenttia siihen suuntaan, että "ysikolmosena ja deluxe-tukilla tämä kivääri olisi hyvä ostos". "Käyttöliittymään" siis oltiin yleisesti hyvin tyytyväisiä ja tämähän on luonnollista kun ajatellaan, että monella on Sakon aseiden kanssa omaa historiaa, josta ei poikkea käyttöominaisuuksien puolesta kovinkaan merkittävästi. Tämä olisi myös turvallisuuslisä erityisesti itselataajille patruunan kannan mahdollisesti pettäessä. Sakon teknisistä ominaisuuksista vertailuryhmää miellytti eniten se, että irtolipas toimii samanaikaisesti makasiinina, johon patruunat voidaan syöttää patruuna-aukon kautta lippaan ollessa kiinni aseessa. Kun otetaan huomioon, että Sakon lipas on edelleen irtolipas, piti vertailuryhmä siitä, että se ei ole enää sellainen kuin :ssä, jossa lippaan sai irti painamalla irrotusnastaa. Tukkinsa osalta Sako on kärkikastissa, koska muotoilu on hyvä ja erityisesti sen pinnoitus on Browningin ohella tämän ver- S Hienoa tekniikkaa Lukko on push feedin ja kontrolloidun syötön yhdistelmä. Sakon varmistin on kaksiasentoinen ja lukon saa auki varmistettuna painamalla lukonkammen takapuolella olevaa avausnastaa. tailun parasta tasoa. Kehuja Sako sai myös pienestä lukon avauskulmasta ja mahdollisuudesta avata lukko erillisellä vivulla aseen ollessa varmistettu. Tämä syöttö ei ole kuitenkaan oikeasti kontrolloitu, vaan pikemmin myyntiargumentti niitä varten, jotka pitävät kontrolloitua syöttöä jotenkin parempana kuin push feediä. Se ei ole liian tarttuva, kuten Howassa, muttei myöskään muovimainen, kuten edullisimman pään tukeissa. Tässä vertailussa Sako edustaa ulkoisilta ja mitattavilta ominaisuuksiltaan keskiarvoa monessakin suhteessa ja työn laadultaan se on vertailun kärkikastissa
Siinä on omat puutteensa, mutta sen vahvuudet päihittävät heikkoudet ja valinta onkin monesti itsestään selvä, erityisesti jos kotimaisuus painaa vaakakupissa. Kaliiperissa . T:n tukin laatu on hienoinen kysymysmerkki. Reilusti alle kolmen kilon painoisena T on rakennettavissa UL-luokkaan, mikä on edulliselta tuotantokivääriltä kova saavutus. Yksi harvoista muutostoivomuksista olisikin se, että T:n varmistin muutettaisiin kolmiasentoiseksi, joista keskiasento mahdollistaisi lukonkammen avaamisen ase varmistettuna. Suurimmaksi osaksi Tikan painoon vaikuttaa tukin keveys, lukkolaitteen pohjaratkaisu sekä lippaan materiaali. Verrattaessa Tikkaa muihin tämän vertailun kivääreihin, on se turvallinen vaihtoehto peruskivääriksi. Painoa on siis vain lukkoaktiossa ja piipussa. Tikka T3 Lite Stainless ikka T on jo kaikkien vanha tuttu. Tikassa parempi vaihtoehto olisikin ehdottomasti laminaattitukki, jolla aseesta tulisi niin sanotusti normaalipainoinen ja aseen tuntuma paranisi oleellisesti. Keskeltä syöttävä irtolipas ja push-feed takaavat toimintavarmuuden ja jousitoiminen ulosheitto toimii kunhan plungerin reiän vain pitää puhtaana messingistä. Silloin kun ajoitus tökkii, viritetään 14 RIISTA T Edelleen varma vali nta Sadan metrin kasa kolmella laukauksella on 17 mm ja käytettävänä patruunana Norma Oryx 11,7 g. Lukko on perinteinen kahdella sulkuolalla varustettu push-feed. Lipas on yksirivinen ja keskeltä syöttävä toimintavarmuus on huippuluokkaa. lukkoa käytännössä niin avattaessa kuin myös suljettaessa. T on turvallinen vaihtoehto ja siihen on korkeiden myyntimäärien myötä olemassa erinomainen varaosasaatavuus ja asiantuntemus "kentällä". T:n tarkkuus puhuttaa usein, mutta tässä mallissa voidaan tarkkuuden sanoa olevan aivan normaalilla tasolla. Nykyaseeksi T:n malli-ikä on pitkä ja voidaan sanoa, että mitä pidempi malli-ikä aseella on, sen parempi. T Lite Stainless on tämän vertailun höyhensarjalainen. T:n hinta ja laatu ovat hyvässä tasapainossa. Nimenomaan oikea ajoitus vaikuttaa ampumasuoritukseen, silloin lukko toimii jouhevasti eikä lukkoa suljettaessa tapahdu enää juurikaan virittymistä. Mitään kasatarkkuutta aseesta ei kannata odottaa, mutta kulmaminuuttia on helppo hätyytellä laadukkailla tehdaspatruunoilla. Tukki on ontto ja vaikutelma on kuorimainen. Winchester ei Tikan keveys kuitenkaan vielä haittaa, mutta siitä tulee heikkous, jos käytössä on järeämpi kaliiperi T on hyvin yksinkertainen kivääri ja sen etuna muihin vertailun kivääreihin nähden on tavaton suoraviivaisuus. Varmistin on kaksiasentoinen ja lukonkampi on lukittuna aseen ollessa varmistettu. Tikassa latausliikkeen voi suorittaa jouhevasti ilman liiallista voimankäyttöä ja korostetun rivakoita liikkeitä. Se antaa aseesta muovisen vaikutelman, mutta esimerkiksi etutukin jäykkyys on varsin hyvällä tasolla muihin vertailun ruiskuvalutukkeihin verrattuna. Tukin pinta on liukas ja sen karhennukset ovat asialliset, mutta keveys paistaa läpi. Tämä aiheuttaa tökkimistä latausliikkeessä. Vielä tarkempaan lopputulokseen luonnollisesti päästään lataamalla patruunat itse. T olisi Howan ohella ollut monen vertailijan ostoslistan kärjessä. Tikka T3 Lite Stainless Hinta: 1150 euroa www.tikka.fi Myynti: www.sako.fi Plussat: + Keveys + Yksinkertaisuus + Hyvä laukaisukoneisto + Erittäin hyvä lukon ajoitus + Toimiva makasiini + Nykyään hyvä jälkimarkkinatarvikkeiden saatavuus Miinukset: Tukin muovimaisuus Rekyylivastin Keskustelua herätti: Kiikarikiinnitysjärjestelmä: tulisiko vaihtaa Picatinny-standardin mukaiseksi ja luopua Tikan omasta kiinnitysjärjestelmästä?. Tikan lukon liike ja lukon ajoitus ovat vertailussa omaa luokkaansa
Laukaisin jäykkyys korostuu X-Boltissa siitä syystä, että kivääri on muutoin kevyt ja on ilmiselvää, että kevyen aseen ja jäykän laukaisun yhdistelmä on ampumasuorituksen kannalta huono asia. Browningin suurin heikkous liikkuvaa metsästystä ajatellen on sen lipasratkaisu, joka luo potentiaalisen riskin lippaan hukkaamiselle. Se on mitä mukavin ase käyttää ja pyyntimuotoihin, joissa ampujan ei tarvitse liikkua isommin ampumavalmiin aseen kanssa, se sopii mainiosti. Tukki on käsittelytuntumaltaan mainio, mutta ampumatuntumaa on uhrattu hieman ulkonäölle. Browning olikin tässä vertailussa ase, jonka todellisen tarkkuuspotentiaalin mittaamista häiritsi sen kohtuuttoman jäykkä laukaisu. Winchester, joka ei lyhyestä ja hitaasta piipusta ole enää potentiaalinen suurriistapatruuna matkan kasvaessa. B Browningin kaulalla oleva varmistin ohjaa myös lukonkammen avausnastan toimintaa. Browning X-Bolt Stainless Stalker Fluted rowning on kiväärivalmistajana tullut tunnetuksi aiemmin A-Boltmallillaan, jota Kesko toi aikoinaan maahan merkittäviä määriä. Erityisesti merkitystä tällä on kaliiperissa . Vertailussa nähtiin muitakin aseen kaulalla olevia varmistimia, muttei yksikään ollut niin toimiva kuin Browningissa. Tämä on toki makuasia, mutta seikka, joka monella todennäköisesti vaikuttaa ostopäätökseen. Synteettinen tukki lienee myös sopivampi sen vuoksi, että lipaskuilun seinämien ohuuden ohella kaulan varmistin ja yleinen erittäin siro muotoilu ovat potentiaalinen riskitekijä tukin kestävyyden suhteen. Browningin tukki on pinnoitukseltaan Sakon kanssa vertailun parasta tasoa. Esimerkiksi suurriistapyynnissä on oleellisesti eroa sillä, saadaanko patruunasta mitattua ulos sen koko potentiaali, vai ovatko lähtönopeudet matalalla tasolla, kuten lyhytpiippuisissa aseissa. Aseen ollessa varmistettuna, on lukon avausnasta ylhäällä ja tätä painamalla lukon saa auki. Lipas on yksirivinen "rumpulipas", joka matalaprofiilisenakin vetää neljä patruunaa. Yksi selvästi häiritsevä piirre muutoin laadukkaasti valmistetussa X-Boltissa on sen tavattoman jäykkä laukaisu. Tämä ase olisi ollut usean vertailijan valinta kyttäyskäyttöön ja passituskäyttöön, sillä käyttömukavuudeltaan X-Bolt on vertailun kärkeä. Browning X-Bolt Stainless Stalker Hinta: 1279 euroa www.browningint.com Maahantuoja: Gyttorp Finland Oy, www.gyttorp.fi Plussat: + Tukin pinnoitus + Varmistimen sijainti ja käytettävyys + Hyvä lukonkammen avausnasta + Helppo irtolipas + Hyvä toimintavarmuus (keskeltä syöttävä lipas) Miinukset: Laukaisu liian jäykkä Lippaan kiinnitys Keskustelua herätti: Ase on mukava, mutta onko tämän aseen kanssa menty liian pitkälle nippelitekniikan osalta? RIISTA 15. Tukin muotoilu on erittäin siro ja se on samaan aikaan linjakas ja hyvä ergonomialtaan. A:n perillinen X on otettu hiljalleen vastaan jälleenmyyjien keskuudessa, mutta mallistossa edelleen oleva vanhempi malli koettaneen turvallisena vaihtoehtona ja niinpä X-Bolt on vielä myynyt vaisuhkosti. Maailmalta on kuitenkin saatavana kevyempiä jousia, joilla laukaisuvastusta saadaan alennettua. Kun ase avattiin, voitiin myös huomata se tyly tosiasia, ettei laukaisulle ole juuri tehtävissä mitään, sillä laukaisuvastuksen säätöruuvin löysääminenkään ei riitä laukaisun riittävään keventämiseen. Esimerkiksi varmistimen paikka ja toteutus ovat X-Boltissa samoja kuin A-Boltissa ja varmistinta pidettiin ehdottomasti vertailun parhaana. Piipun osalta X-Bolt jatkaa A-Boltin aloittamaa linjaa, eli saavutettavat lähtönopeudet ovat erinomaisella tasolla. X-Bolt on ulkonäöllisestikin kohtuullisen toimiva juuri tällaisena versiona, mutta esimerkiksi puutukkisena se olisi hieman liian moderni lipaskiinnityksen osalta. X-Bolt on teknisesti tarkastellen varsin mielenkiintoinen kivääri ja siinä on muutamia ominaisuuksia, joista kaikki vertailua tehneet pitivät. Browning vakuuttaa hyvällä viimeistelyllään ja fiksulla ulkoasullaan
Yhdysvalloissa tämän mallin hinta on todennäköisesti huomattavan alhainen, ja niitä myydään heräteostosperiaatteella erityisesti peurajahtiin. Esimerkiksi on erikoista, että aseen lipas on kaksirivinen ja molemmilta reunoilta syöttävä, mutta latausaukko on niin pieni, ettei sen kautta patruunoita voi suoraan painella lippaaseen. Toisin sanoen kaliiperi ei tee aseen fyysiselle koolle kunniaa lainkaan, vaan ennemmin tämän kokoluokan aseen näkisi isommassa kaliiperissa. Steyr Mannlicher Pro Hunter Stainless Hinta: 1399 euroa www.mannlicher.at Maahantuoja: Eloranta Oy, www.eloranta.fi Plussat: + Laukaisukoneisto + Lippaan kiinnitys + Varmistimen sijoitus + Tukin ampumaergonomia Miinukset: Lukon ajoitus Erikoinen käytettävyys Lukonkampi Ky ttäysjahtiin Keskustelua herätti: Onko SBS liian turvallinen ja kankea? Marlin Model X7S arlin XS on ottanut runsaasti vaikutteita Savagen kivääreistä ja onkin ilmeistä, että näillä kivääreillä on myös muuta kuin pelkkä teknisistä ratkaisuista koostuva yhteys. Kiinteä makasiini on 16 RIISTA M monestikin parempi kuin huono irtolipas, mutta nykymetsästäjät vierastavat ajatusta siitä, erityisesti jos jahdit painottuvat jatkuvaan patruunoiden lappamiseen aseen ja taskun välillä. Marlinissa on muun muassa blind magazine, eli tukin sisällä oleva makasiini, ja tukkiin koskeva piippu ominaisuudet, joita nykyään ei enää juuri näe. Marlinin tarkkuus kolmella laukauksella oli erittäin hyvä, mutta XS:n hankkivan pitää tiedostaa aseeseensa kohdistuvat odotukset. Mannlicherin ratkaisut ovat toisaalta ymmärrettäviä, mutta toisaalta niitä voi myös vähän ihmetellä. SBS on hyvä systeemi ja se mahdollistaa aseen turvallisen kantamisen ladattuna. Se on lyhyesti ja ytimekkäästi myös vertailun ampumaergonomiakuningas, mutta samaan hengenvetoon voidaan todeta, että se on ryhmän "epäkolmenollakasimaisin" ase. Toisaalta tämä on myös SBS:n ongelma tavanomaisemmassa käytössä. Marlin on hyvä peruskivääri, jos ominaisuudet riittävät käyttötarkoitukseen tai jos tarkoituksena on hommata ase käyttöön, jonka tiedetään altistavan aseen heikommalle huolenpidolle. Marlin XS7 Hinta 499 euroa www.marlinfirearms.com Maahantuoja Normark Suomi Oy, www.normark.fi Plussat: + Kiinteä makasiini + Hyvä tarkkuus kolmella laukauksella Miinukset: Ei lipasmahdollisuutta tai patruunoiden purkumahdollisuutta alakautta Muovimaisuus Laukaisu Kovaan käyttöön. Marlin edustaa vertailussa hyvin perinteistä amerikkalaista edullisen hintaluokan kivääriä. Tällainen tukin ja piipun yhteispeli ei kanna pitkiä sarjoja ja erityisesti asetta kohdistaessa tulee olla hyvin tarkkana, jottei aseen kohdistusta säädetä lämmenneen aseen perusteella. Steyr Mannlicher Pro Hunter Stainless S BS Pro Hunter on maineikkaan itävaltalaisen asevalmistajan nykyinen malli, joka on nähnyt päivänvalonsa jo vuosia sitten. Se on jatkoa merkin legendaarisille malleille, ollen vielä nykyäänkin keskimääräistä modernimpi niin teknisiltä ratkaisuiltaan kuin muotoilultaan. Tällä ominaisuudella on haettu turvallisuutta nimenomaan vuoristo-olosuhteissa tapahtuvassa pyynnissä ja ase ei esimerkiksi pääse laukeamaan vaikka se putoaisi korkealta. Marlinista löytyy Savagelle ominaisia teknisiä ratkaisuja muun muassa piipun kiinnityksestä ja laukaisukoneistosta. Varmistin on kiekko, jota pyörittämällä aseen eri varmistusasennot valitaan Kiekkoon eivät esimerkiksi risut tartu, mutta vastapainona se on hankalahko operoida ja sopiikin parhaiten rauhalliseen toimintaan. Tässä vertaillussa Pro Hunter on kirjaimellisesti raskassarjalainen korkeimmalla painolukemallaan
Huolimatta siitä, että Ruger ei tässä vertailussa pärjännyt, ei tämä tarkoita, ettei se siitä huolimatta menisi joidenkin vertailuryhmän jäsenten valintana edelle muutamista muista vertailun vaihtoehdoista. Täten se on hieman yksinkertaisempi kuin Browningissa tai Steyrissä, mutta samalla Axiksen muotoilussa on jouduttu ottamaan tämä S seikka huomioon ja kaulan muotoilu on vähintäänkin eksoottinen. Ottaen huomioon, että kontrolloidusta syötöstä on hyötyä korkeintaan vaarallisen riistan pyynnissä, ei tässä lukkokoossa ominaisuudella ole sanottavaa merkitystä. Rugerin kontrolloitu syöttö on todellakin kontrolloitu syöttö ja se on kaliiperissa . R Winchester hieman hätävarjelun liioittelua. Axis tuntuu kädessä hengettömältä ja kun tähän yhdistetään kovin jäykkä laukaisu, ei ampuminen ole erityisen helppoa. Savage Axis Stainless avage Axis aloitti elämänsä nimellä Edge, eli kyse on samasta aseesta joka lanseerattiin muutama vuosi sitten. Ase ei vain ole tällaisenaan kovin toimiva paketti. Ruger M77 Hawkeye All-Weather Hinta 950 euroa www.ruger.com Maahantuoja Oy K. Heikkouksistaan huolimatta Ruger on hyvä siinä mielessä, että sen kanssa ei tarvitse jäädä istuskelemaan sormi suussa jos jostain sen ominaisuudesta ei satu pitämään. Axis on siinä mielessä tyypillinen nykykivääri, että siitä löytyy kolmiasentoinen varmistin, irtolipas, vapaasti värähtelevä piippu ja hyvin yksinkertainen perusrakenne. Nykyaseissa esimerkiksi piippuun vastaava tukki on huono ominaisuus ja onkin parempi, että asia on ratkaistu kuten Savagessa. Savage Axis Stainless Hinta 520 euroa www.savagearms.com Maahantuoja Eloranta Oy, www.eloranta.fi Plussat: + Lippaan toiminta + Varmistin + Piippu reilusti irti tukista Miinukset: Pitkä lukkoaktio Tukin kaulan ergonomia Muovimaisuus Laukaisu Lippaan kiinnitys Ruger M77 Hawkeye All-Weather uger on tämän vertailun ehdoton klassikko, mutta sen sijoitus on sitten klassinen, eli vanha luotettava on joutunut antamaan tietä modernimmille asekonstruktioille. Axiksen varmistin on kaulalla samoin kuin esimerkiksi Browningissa, mutta sen sijainti on suoraan laukaisukoneiston päällä. Tukin huono ergonomia, lukon karheus ja tukissa kiinni oleva piippu eivät paranna Rugerin asetelmia modernimpien aseiden rinnalla. Tai oikeastaan merkitystä on siinä mielessä, että lukkoaktion toiminta on karheampaa ja vaatiikin perinpohjaisen tarkistamisen ammattitaitoisen henkilön toimesta. Axis on kaikkien Savagen kiväärien tapaan hyvin pitkälti pyöreistä osista koostuva kivääri, jossa on valmistajalle tyypillinen piipunkiinnitysjärjestelmä ja sulkuvälin säätömahdollisuus. Axis kärsikin tästä hieman koeammunnassa ja vaikka ase on rakenteellisesti tarkka, on sillä vaikeaa toimia äärimmäisellä tarkkuudella. Aseeseen saa jälkiasennusosina tukkeja, laukaisukoneistoja ja kiikarijalustoja siinä määrin, että aseesta saa mieleisensä jälkikäteen. Juuri tukin kaula on Savagen ergonomian kannalta epäedullinen. Hjorth Ab, www.hjorth.fi Plussat: + Muunneltavuus + Varmistin + Makasiinin rakenne Miinukset: Kontrolloitu, viimeistelemätön syöttö Tukin ergonomia Kiikarin kiinnitys Laukaisu RIISTA 17. Axis edustaa vertailussa amerikkalaista edullisten aseiden kerhoa modernilla tavalla ja se eroaa edukseen Marliniin ja Rugeriin nähden, jotka ovat sanalla sanoen vanhanaikaisempia
Sen metsästysmatkailupalvelut on suunnattu erityisesti niille, jotka haluavat päästä jahtiin hyvässä opastuksessa ja ilman stressiä jahdin järjestelyiden onnistumisesta. Kuljetukset majapaikasta, ruokailut ja saaliin käsittelyt hoituvat talon puolesta, joten asiakkaan ei tarvitse stressata esimerkiksi iltalennon jälkeen enää käsiensä sotkemisella, vaan hän voi painua pehkuihin odottelemaan aamulentoa tai lähteä jatkamaan hyvin onnistunutta iltaa majoituspaikan karaokeiltaan. Sisävesistä suuri osa alkaa olla rauhoitettuja metsästykseltä, eli paine sieltä on poistumassa ja siirtymässä pelloille ja merelle. Yrityksestä korostetaan, että aloittelevat metsästäjät saavat halutessaan paikan päältä opastusta esimerkiksi saaliinkäsittelystä, eli mukana on opetuksellinenkin puoli. 18 RIISTA. Hailuodon saari on noussut merestä noin vuotta sitten ja sittemmin hiljalleen yhdistynyt nykyiseen muotoonsa kolmesta eri pääsaaresta. Saaren seikkailut on toistaiseksi ainoa kaupallisia jahteja tarjoava yritys Hailuodossa. Paikallistuntemus on myös jahdin järjestelyissä arvossaan, sillä paikalliset tietävät "kuumat" alueet ja osaavat opastaa väen niille. Lupia saareen myyvät niin Metsähallitus kuin alueen seurat kukin omille alueilleen. Pyynti on painottunut pääasiassa saaren rannoille ja nykyään myös jossain määrin pelloille ja vähäisille sisävesille. Noin kahden ja puolensadan vuoden päästä Hailuoto lakkaa olemasta saari ja yhdistyy mantereeseen. Näinkin lähellä sijaitseva kohde oli jäänyt itseltäni kokonaan käymättä ja samaten saarella asustavan serkkutytön näin nyt ensimmäistä kertaa sitten 80-luvun... ailuoto on Perämeren suurin saari. Sen pinta-ala on neliökilometriä ja asukkaita saarella on noin tuhat. Jahtivieraan ei tarvitse kuin hoitaa itsensä ja varusteensa paikan päälle saarelle lopun hoitaa opas. Toki matkailija voi olla omatoimisempikin, mutta tätä ei vaadita. HAILUOTO MONIPUOLINEN METSÄSTYSKOHDE TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Sain juuri sorsastuskauden kynnyksellä miellyttävän kutsun osallistua sorsajahtiin Hailuodossa. Kyse on siis muun Perämeren rantaviivan tapaan varsin nopeasti muuttuvasta ympäristöstä. SAAREN SEIKKAILU T H Suurin osa Hailuodon metsästysturismista on omatoimimatkailuun perustuvaa toimintaa, eli paikan päältä ostetaan luvat, minkä jälkeen suunnataan metsälle lupa-alueille
Kyseessähän ei ole maailman tai edes Euroopan laajuisesti uhanalainen lintulaji meillä se on lähinnä levinneisyysalueensa rajamailla ja tämä raja liikkuu enemmänkin olosuhteiden kuin lintujen rauhoitustilanteiden mukaan. Eräs indikaattori kantojen voimakkaasta vahvistumisesta on ollut hanhien siirtyminen mereltä nyt myös puiduille viljapelloille. Vaikuttaa lisäksi siltä, että jos jokin rauhoitettu eläin ei uhkaa Helsingin infrastruktuuria, ei siitä tule koskaan metsästettävää lajia. Asiaa voisi verrata esimerkiksi suteen, jota Suomessa suojellaan raivoisasti ja sitä pidetään uhanalaisena eläimenä, vaikka senkin uhanalaisuusluokitus on elinvoimainen (LC, Least Concern). Kiikarointi lintutornista käsin tuotti tuloksen jopa harmaasorsan voitoksi muihin puolisukeltajiin nähden. Se kuuluu harmaasorsan kanssa samaan kastiin uhanalaisuutensa puolesta, eli se on suomalaisittain uhanalainen, mutta kansainväliseltä uhanalaisuusluokitukseltaan sekin on elinvoimainen. Onkin perin kummallista, että näin runsaslukuista lajia ei ole sallittu metsästettäväksi. Luonnollisesti myös metsästyspainetta on siirtynyt tämän vuoksi pelloille, eli peltopyyntivillitys ei johdu yksistään amerikkalaisten pyyntitapojen esiinmarssista, vaan myös siitä syystä, että merihanhikannat ovat vahvistuneet todella rajusti. Robosorsa osoitti toimivuutensa epäluulosta ei ollut tietoakaan ja sorsat tottelivat pilliä erinomaisesti. RIISTA 19. Tämä oli hyvä neuvo siinä mielessä, että kotipuolessani nämä rauhoitetut linnut saavat todellakin olla rauhassa, sillä niitä ei enää Rovaniemen seudulla esiinny. Merihanhikanta on paikallisten mukaan ollut myös selvässä nousussa viime vuosien ajan. Lajistoon kuuluu muun muassa rauhoitettu harmaasorsa (Anas strepera), jonka voidaan sanoa olevan paikallisesti runsaslukuinen. Myös rusakko on runsastunut saarella valtavasti, joten se on myös hyvin tyypillinen saalistuskohde. Omasta näkökulmastani tarkastellen harmaasorsia vaikutti olevan alueella erittäin paljon. Paikallisten mukaan ristisorsa on lisääntynyt huomattavasti Hailuodossa, mutta todennäköisesti "luonnonsuojelijat" ovat sarkastisesti ajatellen sitä mieltä, että kannat ovat pahassa taantumassa. Yritys toivottaa erityisesti metsästyksen aloittavat tai metsästykseen tutustuvat lämpimästi tervetulleeksi. RUNSAS LAJISTO Hailuoto on varsinainen vesilintujen viljaaitta. Tämä on vasta viime vuosina laajemmassa mittakaavassa tapahtunut ilmiö. Iltalentopaikka oli saaren sisäosassa oleva sorsalampi, joka veti sorsia puoleensa kiitettävästi. Yrityksen pääartikkelit metsästysmatkailussa ovat luonnollisesti sorsa- ja hanhijahdit, sekä alueella varsin yleisenä esiintyvän jäniksen ajokoirametsästys. Suomalaiseen luonnonsuojeluun kuuluu kuitenkin oleellisena osana tällainen tyhjänpäiväinen reuna-aluesuojelu. Joka tapauksessa opas painotti vahvasti sitä, että lajitunnistuksen suhteen tulee näiden paikallisesti tavanomaisten, mutta rauhoitettujen lintujen vuoksi olla erityisen tarkkana. Toinen lisääntyvä laji on niin ikään rauhoitettu ristisorsa (Tadorna tadorna). Kyse ei siis ole rehellisestä suojelusta, vaan vallankäytöstä, jolla niin sanotut luonnonsuojelijat pyrkivät ahdistamaan metsästäjiä
On siis todennäköistä, että metsästyksen painopiste kallistuu tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin pienriistaan, jos hirvien liikkumisen rajoituksista johtuen kannan koko saarella ei jatkossa ole enää sama kuin aiemmin. Toisin sanoen syyskuun loppupuoli ja lokakuun alkupuoli ovat ehdottomasti aktiivisinta aikaa vesilinnustuksen osalta. Heinäsorsia ja taveja saadaan iltalennoilta tasaisemmin pitkin kautta. Hailuodon hirvet ovat olleet aina niin sanottua muuttavaa kantaa, eli eläimille saareen pääsy ei ole tuottanut minkään valtakunnan ongelmia, ja Hailuoto onkin sulan maan aikaan ollut aina varsin mieluisa paikka hirville. On vaikea saada matkailijoita paikanpäälle päivän varoitusajalla kun vapaiden ja lomien järjestäminen on vaikeaa jo pidemmällekin etukäteen. Ylipäätään hylkeen- Saaren seikkailujen opas Sampo Marjaniemi veti jahdit läpi tottuneesti ja hyvällä menestyksellä. pyyntiin passeli ajanjakso on vain kolmisen viikkoa ja tämän jakson sijainti kalenterissa vaihtelee vuosittain aika paljonkin jäiden paksuuden ja sään mukaan. Mielenkiintoisesti Hailuodon rusakkokanta on selvästi vahvempi kuin mantereella vastaavalla korkeudella. Rusakonpyynti on mahdollista ajokoirametsästyksen lisäksi myös kyttäämällä. Hyljejahdista tekee metsästysmatkailulle sopimattoman lähinnä se, että sopiva ajankohta pyyntiin riippuu täysin tuulesta ja jäidenlähtötilanteesta. Lisäksi rusakot tuovat oman lisänsä koirien ajorepertuaariin.. Eräs toistaiseksi lapsipuolen asemaan jäänyt jahtimuoto saarella on merimaisemaan erittäin vahvasti kuuluva hyljejahti. Esimerkiksi kyyhkyjä Hailuodossa ei ole samassa mittakaavassa kuin Perämeren rannikoilla mantereen puolella, jossa kyyhky- kantojen voidaan sanoa olevan varsin runsaita. Puhetta saarella onkin ollut siitä, että sinne otettaisiin mielellään vastaan siirtoistutuksin tuotua kaurista. MUU TTUVA ELINYMPÄRISTÖ Siinä missä ilmastonmuutos on vaikeasti todennettavissa ja vaikutusten toteennäyttäminen vaikeaa, on maannousu ilmiönä takuuvarma kehityssuunta. Erityisesti suurin osa hanhi- ja haapanasaaliista painottuu juuri muuttoaikaan. Hailuoto on perinteisesti ollut vahvaa hirvenpyyntialuetta, mutta tähän on tullut muutos Oulun seudun laajojen riista-aitojen myötä. Tähän jahtimuotoon Riistan toimitus aikoo osallistua Hailuodossa ensi talvena. Hailuodon tapauksessa tulevaisuus tulee muuttamaan tilanteen siten, että jatkuvasti pitenevä rantaviiva takaa 20 RIISTA. Myös Saaren seikkailut järjestää jänisjahteja saarella, sillä kanta on vahva. Tämä johtunee siitä, että saaren kanta on muutaman talvella jäitä pitkin vaeltaneen kauriin varassa ja ruokinnalla ylläpidetään vain muutaman kauriin tyhmää. Kuten edellä asiaa jo sivuttiinkin, on jänis todella näkyvässä roolissa saarella. Jos määrätyt lajit voivatkin Hailuodossa hyvin, on siellä selvästi "vajausta" muutamista lajeista. KAUDEN PAINOPISTEET JA RIISTAELÄINLAJIT Sorsastuskauden painopiste Hailuodossa on pitkälti aloituspäivässä, minkä jälkeen pyynti painottuu varsin vahvasti muuttoaikaan. Myös kauriin määrät saarella ovat erittäin alhaisia
Labradorinnoutaja Patu on niitä jahtikoiria, jotka eivät kerää tyylipisteitä, mutta löytävät ammutut linnut hyvin suurella varmuudella. Toimittajankin on toisinaan hyvä antaa kamera pois käsistä ja keskittyä itse asiaan. entistä laajemman elinympäristön lajeille ja jossain vaiheessa riittävän paljon noussut maa yhdistyy mantereeseen täynnä kasvillisuutta olevana, laajana matalanvedenalueena. Metsästystä on se, että linnut saadaan lähelle ja tämän jälkeen niihin kyetään ampumaan varmoja osumia, ei se, että kuvat ovat vedessä ja pilli metsämiehen suussa. Lento oli hiljaista, mutta naapurit olivat aktiivisia. Kuvat olivat rannassa ja pillitimme yhdessä oppaan ja paikallisen metsästysseuran johtajan kans- sa rantakaislikossa, joka oli parhaimmillaan reilusti miestä pidempää. Sitten se olikin jo hakemassa lintuja. Kyseessä oli jokivarren kaislikon jatkoksi tehdystä lammesta, jonka reunoille oli kaivettu kyttäystynnyreitä ja luonnollisesti kaislikko tarjosi luonnollisen tuppaan passitella. Sorsastus on jahtia siinä missä muukin ja sorsien näkeminen ei todellakaan ole sama asia kuin tulikomento. Jos samanmoisen jahdin haluaa onnistuvan mahdollisimman hyvin, on paikalla oltava joko aloituksessa tai syyskuun loppupuolella muuton ollessa käynnissä. Yhteystiedot Hailuotoon: Saaren Seikkailut - Adventure Island www.saarenseikkailut.fi saarenseikkailut@gmail.com 044 595 9872 RIISTA 21. Paikalla olisi oltava useina aamuina, jolloin joku päivä saattaisi tuoda hyvänkin tuloksen. Tämä todisti jälleen kerran sen, että on parempi jos koira löytää linnut ja tottelee heikommin, kuin päinvastoin. AAMULENTO MERELLÄ Osallistuin yrityksen oppaan Sampo Marjaniemen kanssa iltalennolle ja aamulennolle. Eihän hirveäkään ammuta, jos se nähdään puolen kilometrin päässä. Toisin sanoen jotkut lajit hyötyvät tilanteesta aivan valtavasti. Iltalento oli pyynnöstäni sorsapainotteinen, joten suuntasimme saaren sisäosaan sorsalammelle. Aamulennon perusteella ei siis kannata tehdä johtopäätöksiä alueen pyyntiominaisuuksista. Ajan kuluessa riittävästi eteenpäin vesikasvillisuus saa väistyä kovan maan tieltä ja taas tilanne muuttuu. Loppuvaiheessa lentoa meininki oli tyypillistä odottelua ja Aamulento oli merellä, joten en asettanut sille mitään paineita. Lopputulos lennosta oli aivan mukava, eli muutama komea heinäsorsa päätyi metsämiehen reppuun. Täten on aivan tavanomaista, että lintuja joko lentää tai sitten niitä ei lennä. Toisin sanoen jotkin lajit voivat olla häviämässä tästä muutoksesta johtuen ja joitain uusia takuulla tulee. Tässä Patu oli pettämätön: Yksikään siivekäs ei päässyt karkuun. Toki passiammunta on oma taiteenlajinsa ja siinä ampumamatkat saattavat nousta, mutta kutsuntametsästykseen kuvilta tällainen tyhjänpäiväinen paukuttelu ei sovi. Tämä on fakta, jonka kanssa on kyettävä elämään. SORSAJAHTI kuulohavaintoihin perustuvaa ennakointia. Sitä päivää emme ole enää näkemässä, mutta joka tapauksessa lyhytnäköinen suojelutoiminta jonkin kasvi- tai eläinlajin suhteen voi olla täysin hyödytöntä, sillä elinympäristön näinkin radikaali muuttuminen tulee muuttamaan olosuhteet joitain lajeja suosiviksi ja vastaavasti toisille lajeille sopimattomiksi. Aamulennoille merenrannoilla on hyvin tyypillistä, että tuulen suunta vaikuttaa lintujen lentoon oleellisesti. Aamulennon aikana olimme alueella, jossa oli muitakin metsästäjiä. Iltalento oli tyypillinen alkukauden lento, joka ajoittui hämärään. Jokaisessa jahdissa onnistumisen takaa koira, jolla ammuttu riista saadaan talteen. Aamulento ei siis tarjonnut saalista lähinnä naapuripassin liipaisinherkkyydestä johtuen, mutta potentiaalia paikassa on. Sulkaakaan ei katkennut ja linnut kelasivat vauhtia ja painuivat huitin hiivattiin. Ensin kuului siipien suhina ja sen jälkeen pitikin jo valmistautua ampumaan kyseisestä suunnasta näkyviin tulevia lintuja. Pillitys onnistui oikeastaan vain alkuvaiheessa, jolloin lähestyvät linnut näkyivät kauempaa. Sorsia ammuttiin huimilta matkoilta, jolloin lopputulos oli taattu. Tällä kertaa käytössämme ollut vanha labradorinnoutajauros Patu oli vilpitön paukkunoutaja, mutta kuitenkin malttoi pysyä kohtuullisen hiljaa ja paikoillaan siihen asti kunnes alkoi paukkua
Patruunan suunnittelijasta ei ole varmaa tietoa, mutta vahvin ehdokas on asevalmistaja Joseph Lang. SABATTI CLASSIC SAFARI Suurille ja vaarallisille Safariluokan kaksoisluodikoihin suhtaudutaan aina kunnioituksen sekaisella kiinnostuksella oli aseelle tarvetta tai ei. Nitro Express on voimakas patruuna, jossa yleisimmin käytetty luodin paino on gr (, g). Kuten lähes kaikki järeät safaripatruunat, myös . Luoti jättää piipunsuun nopeusalueella - m/s, jolloin jouleja kertyy noin . Vuonna Federal otti patruunan jälleen valmistukseen ja siitä lähtien kaliiperin tarina on ollut pelkkää voittokulkua. Sabatti on lähtenyt markkinoille klassisin linjoin tehdyllä tuplalla ja kaliiperilla .470 Nitro Express, joka on tällä hetkellä ehkä suosituin näissä aseissa. 22 RIISTA TEKSTI: ESA HÖYSNIEMI V uonna esitelty . NE on kokenut melkein "sukupuuton" kun viimeinenkin patruunanvalmistaja Kynoch lopetti -luvulla. Nykyaikaisilla laadukkailla luodeilla patruuna olikin huomattavasti entisaikoja parempi ja se tuli nopeasti tunnetuksi erityisesti hyvästä läpäisystä, joka oli usein parempi kuin monilla vielä järeämmillä kaliipereilla. Nykyisin patruunoita valmistaa mm. Federal, Kynoch, Hornady ja Norma.
Jyvän koko on aivan liian pieni suhteutettuna ylisuureen hahlonaukkoon. Klassista tyyliä on myös punainen perälaatta, jonka paksuus on vain cm. Liipaisimia on kaksi, tämä on oikeastaan pakollista vaarallisen suurriistan aseissa, sillä kahden liipaisimen toimintaa pidetään yhtä varmempana. Etutukki on beavertail-mallia eli levennetty. Vähäinen perän pudotus on tarpeen kaliiperin rekyylin takia. Vetopituus ensimmäiseen liipaisimeen on keskivertoampujalle pitkähkö, mm. Lukkorunko on Anson&Deeley-mallinen boxlock, joten sivulevyjä ei ole. Piippujen sinistys on erityisen hieno, samoin Bresciani kaiverrukset lukkorungossa ja koristeet esimerkiksi avausvivussa. Rekyylivoimat eivät näin nosta asetta liiallisesti, vaan ne suuntautuvat enemmän suoraan taaksepäin. Monet ammattimetsästäjät arvostavat lisäksi perinteistä messinkinupilla varustettua jyvää enemmän kuin loistekuitua, ainakin se kestää paremmin kolhuja. RIISTA 23. Sivusuunnassa liikuteltavassa takahahlossa on kolme eri korkeussäätöä. Baskyylin puolipalloihin on tehty myös näyttävät holvikaaret. Kiikaritähtäimen kiinnityskisko ruuveineen kannattaa liimata paikoilleen. Etujyvässä on punainen loistekuitu, mutta jyvä on suhteessa aivan liian pieni hahlon v-aukkoon nähden. Hahlon v-ura saisi olla huomattavasti leveämpi ja loivempi. Hihnalenkit toimitetaan irtonaisina, jotta ne voidaan asentaa käytetyn hihnan ja käyttäjän mittojen mukaisille paikoille. Samoin on laita varmistimen manuaalitoiminnon kanssa, vaarallisessa ja nopeutta vaativassa hyökkäystilanteessa ei ole lataamisen jälkeen välttämättä aikaa edes sitä sekunnin murto-osaa, mikä tarvittaisiin varmistimen poistamiseen. Perän pudotus on edestä mm ja takaa mm, selkeästi siis vähemmän kuin haulikoissa. Etumainen lenkki kiinnitetään piippujen välikiskoon ruuveilla. Sabatti Safari Classic painaa hieman yli kg, sen kokonaispituus on cm ja piippuparin pituus cm ("). TÄHTÄIMET Edessä on punainen loistejyvä ja takana suurikokoisella v-aukolla varustettu hahlo kahdella käännettävällä lisälehdellä. Perän harja on suora ja siinä on tavanomainen koruton poskipakka ilman varjolinjaa. Piippujen takaosassa on tavanomainen korotettu kiskonpätkä, johon takahahlo on sijoitettu. Tähtäimillä on haettu klassista tyyliä, mutta tässä on pieni moitteen paikka. Suoraharjaisen perän konstailematon muotoilu poskipakkoineen ja punaisine perälaattoineen on safariaseelle varsin tyypillinen ja perustuu käytännön vaatimuksiin joskin myös perinteinen ulkonäkö on säilytetty onnistuneesti. SABATTI CLASSIC SAFARI Ulkoisesti ase on erittäin hyvin tehty, osien sovitukset ovat erinomaiset, oli kyseessä puu tai metalli. Rungon kylkiin on lisätty tyylikkäästi materiaalia vahvistamaan kriittisintä kohtaa
Takahahlo sijaitsee korotetussa kiskonpätkässä, jonka päälle voidaan kiinnittää myös kiikaritähtäimen jalustakisko ruuvein. Toki latauksissa oli myös eri luodit ja eri ruuti. Normaalisti piiput on tehtaalla kohdistettu varsin lyhyille matkoille, tavallisesti metriin, mutta nyt ampumamatka oli metriä. Jos katsotaan vain tuota pientä eroa lähtönopeuksissa, vaikutti se kuitenkin merkittävästi piippujen osumapisteisiin. Nallipiikit jäävät tukemaan nallia iskun jälkeen ja vetäytyvät vasta kun avausvipua aletaan kääntää. Piippujen regulointi tehdään gr luodille, jonka lähtönopeus on noin m/s. Nallipiikit jäävät ammuttaessa ulos tukemaan nallia ja perääntyvät vasta kun avausvipua aletaan kääntää auki. NE on siitä hyvä kaliiperi, että siinä käytetään lähes poikkeuksetta samantyyppistä latausta. Rakenteen uskotaan ehkäisevän nallirikkoja. Baskyylin sivuja on vahvistettu tyylikkäästi. Norman patruunoilla molempien piippujen osumat sijaitsivat oikeaoppisesti rinnakkain, vasemman piipun osuma vasemmalla ja 24 RIISTA. Bresciani-kaiverrukset ovat asiallisen hillittyjä mutta tyylikkäitä. Haulikkoon verrattuna monoblock vaikuttaa todella jämerältä. Juhani Sinisalo Oy:ltä saimme sekä Federalin että Norman tehdaspatruunaa, joissa molemmissa oli gr luoti. Ne on yhdistetty perästä nykyiseen tapaan monoblock-liitoksella ja juotettu toisiinsa koko pituudeltaan, joten sopivan tehdaspatruunan löytäminen saattaa aiheuttaa hieman päänvaivaa. KOEAMMUNTA Baskyyli on sovitettu perään erittäin hyvin ja muutenkin työn jälki on kiitettävää tasoa. Myös lähtönopeudet olivat likimain samassa luokassa, Normalla keskimäärin noin m/s ja Federalilla m/s enemmän eli m/s. Etumainen sulkuharkko menee baskyylin pohjan läpi vähentäen siten sulun pituussuuntaista rasitusta. Ammuin aseella muutaman patruunan lähinnä kokeillen niiden osumapistettä verrattuna tehtaan regulointiin. . Piiput on tehty kylmätakomalla. Nallipiikkien vaihto/huolto onnistuu helposti irrotettavien iskupohjien ansiosta. Kisko kuuluu aseen varustukseen. LUKKORUNKO JA PIIPU T Etutukki on levennettyä mallia, puun ja metallin sovitukset sekä viimeistely on keskitasoa huomattavasti parempaa, Lukkorunko on koneistettu yhdestä kappaleesta ja siinä on vaihdettavat iskupohjat. Rakenteen pitäisi estää mahdollisia nallirikkoja. Kun kysymys on kuitenkin piippujen värähtelytaajuudesta ja piippuajasta, saattavat pieneltäkin tuntuvat erot vaikuttaa suhteellisen paljon toisiinsa kiinteästi juotetuissa piipuissa. Sulku on tavanomainen Purdeyn alapuolinen tuplalukitus ilman muita lisäsulkuja
Aseen annettiin jäähtyä aina kun molemmat piiput oli laukaistu. Hihna-lenkkien paikat voidaan valita tarkasti käytetyn hihnan ja kantajan mitoituksen mukaan. Oikean painetason hylsyt poistuvat aseesta vaivatta vain vähän kallistamalla, toimenpide on nopeampi kuin hylsyjen poistaminen käsin. Kokovertailussa .30-06, .470 NE ja .500 NE. Sabatti Classic Safari Valmistaja: D'Armi Sabatti, Gardone V.T., Italia Kaliiperi: .470 Nitro Express Pituus: 104 cm Piippuparin pituus: 64 cm (24") Paino: 4,15 kg Vetopituus: I liipaisin 375 mm Hinta: 4350 euroa Maahantuoja: Nordis Oy Kaiken kaikkiaan Sabatti on onnistunut varsin hyvin klassikkoaseen luomisessa. Osumapistekokeet toistettiin kolmasti ja aina tulos oli täsmälleen sama. Ainoat pikku moitteet ovat helposti korjattavissa ja hintakin on kohtuullisemmasta päästä. Saa nähdä kuinka kauan nyt vallalla oleva järeiden tuplien ja pulttilukkojen buumi kestää, ainakaan vielä se ei ole laantumaan päin. Vaikka molempien latausten arvot olivat lähellä toisiaan niin luodin painon kuin lähtönopeudenkin suhteen, oli osumapisteissä selvä ero 75 metrissä sekä korkeudessa että piippujen keskinäisessä käynnissä. Pienenä lisämiinuksena on vielä todettava, että varsinkin pistooliperän karhennukset saisivat olla karkeammat, nyt ote helposti lipsui tuntuvan rekyylin takia. oikean oikealla sekä riittävän lähellä toisiaan. Siihen tarvittaisiin korkeampi jyvä tai vaihtoehtoisesti takahahloa olisi muokattava reilusti alemmaksi ja samalla oikeanmalliseksi. Federalin patruunoilla osumapiste oli lähempänä tähtäyspistettä korkeussuunnassa, mutta piippujen kesken osumat sijaitsivat turhan kaukana toisistaan, latausta olisi siis muutettava. Nyt oikealla piipulla nopeushajonta oli selvästi vasempaa pienempi molemmilla patruunoilla, samoin keskiarvonopeudet. KLASSINEN TUPLA Kantohihnan kiinnikkeet kuuluvat aseeseen, etumainen tulee kiinni ruuvein piippujen välikiskoon. Kuten aina tuplissa, yleensä piippujen mitoissa on pieniä eroja. Tällä patruunalla ei siis olisi tarvetta muuta kuin säätää tähtäimet kohdalleen, sillä nyt osumat sijaitsivat reippaasti tähtäyspisteen yläpuolella. Normalla molempien piippujen osumat olivat lähempänä toisiaan ja ylempänä kuin Federalilla. KOEAMMUNTA 75 M, SABATTI CLASSIC SAFARI .470 NE Lataus Norma Woodleigh 32,4 g (500 gr) Norma Woodleigh 32,4 g (500 gr) Federal Premium Safari 500 gr Trophy Bonded Federal Premium Safari 500 gr Trophy Bonded hitain m/s 640 636 645 655 nopein m/s 646 655 649 669 keskiarvo m/s 643 646 647 662 hajonta m/s 6 19 4 14 piippu oikea vasen oikea vasen RIISTA 25. Ulkonäöllisesti Sabatti ei häpeä nimekkäämpiä kilpailijoitaan, joten sillä on hyvät mahdollisuudet yhä kasvavilla safariasemarkkinoilla
Koirat ovat yksilöitä ja tasoeroja löytyy jo lähtökohdista, myös yhden ja saman pentueen sisällä. Ei välttämättä lähintä, halvinta tai välittömästi saatavissa olevaa, kaverin Penin astuman naapurin Tessun pentua joka sekin saattaa osoittautua hyväksi koiraksi, todennäköisimmin kuitenkaan ei. Tulevan pitkäaikaisen metsästyskaverin hankinnassa ei takuita ole olemassakaan. Koiranpidolla ja opetuksella niistä sitten saadaan esiin se kunkin koiran paras mahdollinen, tai pilataan loputkin. Tämä ei ole huono vaihtoehto sekään, mutta yhden metsästyskoiran pitäjälle se on pitkä aika odottaa seuraavaa mahdollisuutta. Yhteinen nimittäjä tässä on käyttökoira. Koira elää todennäköisesti noin vuotta ja jos se ei olekaan aiottuun käyttötarkoitukseensa sopiva, hyvä metsästyskaveri, se on seurakoira. Vaikka seu-. Ilmeisimmät sudenkuopat voi välttää ja tuuria avittaa käyttämällä aikaa ja näkemällä vaivaa selvittääkseen itselleen, millaisen koiran haluaa ja mistä pentueesta sen lopulta hankkii. TOIMIVAN KÄYTTÖKOIRAN LÖYTÄMISEN PERUSKIVET M Narttulinja, puhelin ja koiranet 26 RIISTA TEKSTI: MAIJU SUOMINEN illaisella koiralla" ei seuraavassa tarkoiteta mitään tiettyihin rotuihin liittyvää, sillä samat perusasiat pätevät pennun valintaan rotuun katsomatta. Täysin arpapeliä ei asian kuitenkaan tarvitse olla. Kannattaa siis perehtyä asiaan ja valita paitsi pentu, myös ennen kaikkea pentue
En kannata ns. Täs- säkin suhteessa koiranet on oivallinen apu sisälukutaitoisille. Löydettyään sopivan nartun, Jaako jatkaa tutustumalla sille valittuun urokseen painottaen samoja asioita kuin nartunkin osalta. Niitä käytettiin vain ja ainoastaan pennuttamiseen ja sitten monttuun. Järjestelmällisen etsinnän tuloksena kiikarissa on tällä hetkellä kaksi tulevaa karhukoirapentuetta. Millä kriteereillä Jaako sitten valitsee sen pentueen, josta tulevan metsäkaverinsa mieluiten valitsee. raavassa puhutaankin karjalankarhukoirasta esimerkkinä, voisi kyseessä olla aivan mikä tahansa muukin metsästys- tai yleensäkin käyttökoirarotu, perusasiat ovat sovellettavissa jokaiseen niistä. KUNNON POHJAT YÖ Vajaa 3-viikkoisia tulevaisuuden toivoja sekä toistaiseksi lunastamattomia lupauksia. "Ratkaisevin on narttulinja, se on tärkein asia mistä alan kehittelemään eteenpäin. Katson tarkkaan myös emän mahdolliset aikaisemmat pentueet, emän pentuesisarukset jne., sekä niiden koetulokset ja mahdolliset jälkeläiset. Siitä näkee jo pitkälle millaista geenipohjaa narttu todennäköisesti periyttää", Jaako selvittää pentueen valintakriteereitään. Tätä nykyistä Jämyä aikoinaan valitessani esimerkiksi oli niin, ettei pentueen emällä ollut minkäänlaista koetulosta, mutta emälinjassa on paljon karhua haukkuvia koiria. Ei myöskään ole järkeen käypää, että joillain uroksilla alkaa olla liikaa pentueita. Jo kymmenisen vuotta haukkukokeissa kulkeneena Jaakolla on näkemys siitä, mistä sitä tulevaa toimivaa metsästyskoiraa lähtisi hakemaan. Katselen koiranetistä taustat kuudenteen polveen asti, sieltä näen koirat mistä tulevan pentueen emä on alun perin lähtöisin. Sen näkee sitten myöhemmin, joskus vasta liian myöhään", Jaako tyrmää liiallisen samojen urosten käytön. Raakastihan sitä joutuu luottamaan kasvattajan puheisiin siitä, millainen koira on, ellei virallisia tuloksia ole. Narttulinjan tärkeys ei lopu itse tulevaan emään, vaan on aivan yhtä oleellinen asia myös tulevan pentueen isän puolella. "Jonkin verran prosentteja tulee väkisinkin, mutta itse etsin matalaprosenttisia pentueita." Koiranetistä löytyvät myös kaikki koetulokset, joita kullekin koiralle on saatu. "Joskus ennen aikaanhan narttuja ei pidetty minään. matadorurosten käyttöä. "Eikä meidän enää pidä kaivaa jo kauan kuopassa olleita uroksia käyttöön, kyllä niitä on tarpeeksi hyviä olemassa nykyäänkin", Jaako toteaa. Sille, joka on pennunhankinnassa tosimielessä liikkeellä, yksi ehdoton apuväline on puhelin. Itselle jätettiin urospentu kasvamaan, vieläpä niin, että mitä vihaisempi, sen parempi. "Vaikka nartun olisin todennut hyväksi, riippuu paljon myös siitä, mille urokselle sitä käytetään ja kiinnostukseni tulevaan pentueeseen saattaa kariutua siihen. Paljon käytettyjen urosten myötä tulee myös ennen pitkää eteen se geeniperimän pieneneminen ja sukulinjojen kapeneminen, mikä omalta osaltaan tekee Sille, joka on pennunhankinnassa tosimielessä liikkeellä, yksi ehdoton apuväline on puhelin. hallaa koko kyseisen rodun jalostuspohjalle tulevaisuudessa. "Kun tulevien pentueitten emiä katselen ja jos niillä on koetulokset olemassa, esimerkiksi KVA (käyttövalio) ja VOI-tuloksia, niin silloin voi jo ajatella, että siitä nartusta voisi jatkoja saada, toisin sanoen joku muukin kuin isäntä on arvioinut koiran hyväksi. Rodussa kuin rodussa pitää ottaa huomioon myös se tosiasia, että perinnöllisiä sairauksia tai alttiuksia niille on olemassa. 'Extremeharrastajana' haen näissä tapauksissa mielellään sitten 'sivummalta' jotain uutta ja mielenkiintoista", Jaako tuumaa. RIISTA 27. "Karhukoirapuolella, kuten oikeastaan kaikissa roduissa, kärsitään nyt aikaisemmista korkeista sukusiitosprosenteista, millä parituksia on tehty", Jaako harmittelee nykyistä suota, jossa joutuu rämpimään. "Tosin useinhan näistä lupaavimmista yhdistelmistä on seuraavat pentueet jo varattu pitkälti eteenpäin. Soitin ensin kasvattajalle ja sitten nartun aikaisempien pentujen nykyisille omistajille. Samaan hengenvetoon hän tosin toteaa, että onhan sillä osittain saatu jotain hyvääkin aikaan, viitaten hyviin riistaveriin, joita on näin saatu talteen ja jatkojalostukseen. Onneksi noista ajoista on jo päästy", Jaako puistelee päätään. "Pohjatyö koiranetissä ja sen jälkeen puhelin käteen. Saattaahan olla että nämä urokset takovat kovia tuloksia, mutta ei se vielä tarkoita että ne välttämättä periyttävät omia hyviä ominaisuuksiaan. Näissä asioissa joutuu tosissaan miettimään ja tekemään ajatustyötä. Toisaalta jos nartulla on aikaisempia jälkeläisiä ja niillä tuloksia, silloinhan tilanne on jo eri", Jaako listaa koiran käyttöpuolen näyttöjä. Takuita ei ole, mutta pohjatyöt kannattaa tehdä huolella. Janne Jaako, muoniolainen pitkän linjan hirvikoiramies ja haukkukoetuomari (hirvi, karhu sekä hirvijäljestys), on parhaillaan hankkimassa itselleen toista koiraa nykyisen -vuotiaan karjalankarhukoiran, Jättösarven Jämyn, rinnalle kasvamaan. Jossain kohdin saattaa kuitenkin se klikki tulla, että jokin ei sovi ja silloin lähden toiselle linjalle", Jaako summaa taustojen tutkimisen oleellisuutta
Joka ikinen kerta kun koiran mettään irti lasken, sanonkin sille, että 'toivottavasti illalla nähdään'", Jaako summaa isännän ja koiran yhteenkuuluvuutta. KASVATTAJAN VASTUU Kasvattajalla on suuri vastuu pentuetta teettäessään. Pentua Jaako kuljettaa alusta asti metsässä, mutta varovasti ja ainoastaan paikoissa, joissa ei missään nimessä voi hirviä olla. Kukin taaplaa tyylillään", Jaako toteaa. Että koira on rauhallinen olemassa, eikä mielipuoli hökelö. "Pennun sosiaalistaminen on se tekijä, jolla saadaan aikaan luottamus ihmisiä kohtaan. Näin pentu oppii luottamaan itseensä ja siihen, että löytää isäntänsä vaikka käykin hetken pois näkösältä. Saattaa olla että jotkut pennuista ovat jo siihen mennessä varattuja. (Kuva: Vilho Korteniemi) Kun ensimmäinen vaihe, eli pentueen valitseminen, on suoritettu, seuraa se henkilökohtaisempi vaihe pennun valinta. eli isäntäsuhde. Kun se homma on kunnossa, se koira kävelee vaikka kaivoon minun perässä", Jaako tietää. Luonteesta voi ehkä jotain aavistella pennun vanhempien puolelta, mutta oleellisinta on valitun pennun kasvatus. "Koira täytyy totuttaa metsään, koska se on täysin eri ympäristö kuin missä pentu muuten elelee. Varsinkin kaadolla tulee ilmi koiran luonne ja sosiaalistamisen tärkeys", Jaako muistuttaa. Semmoinen olisi pennulle kauhea paikka. Niin tärkeitä kuin terveysasiat ovatkin, ei silti koskaan pidä unohtaa sitä tosiasiaa, että käyttökoiran tärkein ominaisuus on sen toimivuus.. "Se hihnan yläpää on sitten se tärkeä kun pentu on kotona. "Ensimmäisen viikon nukun lattialla pennun kanssa, silloin se tuntee olevansa turvassa ja tässä kohdin luodaan se kaiken perusta, 28 RIISTA Käyttökoiralla taipumus rodunomaiseen tekemiseen on perimässä. Tykkään rauhallisesta 'suursyliriistakoirasta'. Hyvä kasvattaja suunnittelee tulevan yhdistelmän huolella, sekä suhtautuu asioihin avoimesti ja rehellisesti. "Kauhunsekaisin tuntein katon viisivuotiaankin Jämyn hirvityöskentelyä, aika kylmää kyytiä se on välillä, tulee sorkkaa ja sarvea. Rotu toki on varhaiskypsempi kuin vaikkapa karjalankarhukoira. Kahdeksanviikkoisesta pennusta ei luonnollisestikaan kukaan voi sitä lopullista sanoa, takapakkeja voi tulla. Vasta 7-viikkoisen pointterinpentu Hirvasvuopion Etun seisontataipumus testissä. Yleensä se on vain kannonnokassa istumista ja pennun touhujen katselemista. Uutta pentua ei tyrkätä tarhan perille, vaan se otetaan sisälle taloon, uusien ihmistensä pariin, isäntäsuhteen luomiseksi. "Avoimuus on joillekin kasvattajille varsinainen peikko, enkä keksi siihen mitään muuta syytä kuin raha ja sen menettämisen pelko. Kriteereitä ja mieltymyksiä on monia ja tunteeseenkin on monesti hyvä luottaa. Tykkään luontaisesta rohkeudesta, siitä että pentu ei liikaa vaadi turvaa", Jaako listaa omia kriteereitään pennun valinnassa. "Yksi vahtaa kitalaet, toinen ottaa sen joka ensimmäisenä lipaisee kättä, perusteita on monia. Vihaisuus on usein arkuuden merkki. Mitä itse olen aikojen kuluessa seurannut, niin tasapainoinen koira on se, joka myös metsällä toimii, ei se kettinki suorassa räkyttäjä, silloin on jotain vialla", Jaako summaa ajatuksiaan koiran luonteen tärkeydestä. Pennulle on turhan kova ja vaarallinen paikka kohdata hirvi liian nuorena. Harva kasvattaja uskaltaa olla yltiörehellinen ja kertoa kaiken. Tällä lailla saadaan luotua pohjaa koiran haun kehittymiseen, kun se uskaltaa irtautua isännästä luontaisen uteliaisuuden johdosta mielenkiintoisten hajujen ja äänien perään. Tarvittaessa löytyy se toinenkin puoli, mutta ei sen tarvitse sitä esitellä. Aina näin ei valitettavasti ole. "Koiran täytyy olla täyspäinen. Jaako sanoo käyttävänsä ensimmäiset parisen viikkoa pelkkään pennun kotiuttamiseen. Vaikka olisi kuinka käyttövalioita täynnä sukutaulu, ei se mitään takaa", Jaako muistuttaa kasvatuksen ja koulutuksen tärkeydestä. Suurin osa varmaan kertoo jos kysytään, pennunottajan on vain osattava tehdä oikeita kysymyksiä", toteaa Pekka Veteläinen, joka vuosien aikana on kasvattanut karjalankarhukoirapentuetta kennelnimellä Korpisoturin. Itselleni on tähän asti koska kaukaa olen hakenut ollut mahdollista valita pentu vasta itse hakupäivänä. Se joka vastustaa avoimuutta, ei ajattele rodun parasta vaan tuijottaa vain omaan pieneen napaansa, joka usein on vielä likainen. Usein sitten iässä kk ja vrk haetaan jo AVO-tulos hauk- kukokeessa ja heti reilu -vuotiaana koira on käyttövalio. Aikaisemmin minulla on ollut norjanharmaita, ja sillä puolella on yleistä, että kohta melkein kilpaillaan sillä, kenen koiralle nuorimpana ammutaan hirvi. SOSIAALISTAMINEN JA ISÄNTÄSUHDE Koiralla kuin koiralla, käyttötarkoituksesta riippumatta, huomionarvoinen seikka on luonne. Niistä mistä valita voi, katson luontaista uteliaisuutta, sitä että pentu tohtii jättää pesän ja pentuesisarukset sekä emän, jos ne vaikka viedään pihalle. Kun ensimmäinen vaihe, eli pentueen valitseminen, on suoritettu, seuraa se henkilökohtaisempi vaihe pennun valinta. Itse valitsen lopultakin yleensä ottaen tunteen perusteella, että mikä tuntuu olevan minun
Sille pyritään löytämään sellainen toimiva uros, joka täydentää sen heikkouksia, jos niitä on. "Kukaan metsästäjä ei tee mitään sellaisella koiralla, joka ei toimi sille tarkoitetulla riistalla. Tärkeätä on, että koiran fysiikka riittää pakenemiseen kun hirvi hyökkää. Joskus olen joutunut soittelemaan ja utelemaan hyvinkin laajasti, kun olen ollut suunnittelemassa yhdistelmää, jossa taustalla olevilla esivanhemmilla ei ole ollut koetuloksia. Itse olen mahdollisuuksien mukaan yrittänyt välttää paljon käytettyjä uroksia, koska karjalankarhukoiran perimä on jo muutenkin liian kapealla pohjalla. "Näistä tietokannoista löytyy totuus, jos koira on käynyt useamman kerran kokeissa. Kasvatustyössään myös Veteläinen on tukeutunut eri tietokantoihin, kuten koiranet, sekä siihen puhelimeen. "Pyrkimys on luonnollisesti toimiviin koiriin. "Jos haluaa pelkästään toimivan koiran, niin sitten vaan katsotaan taustojen pelaavuutta ja vanhempien periyttämistä ja valitaan sopiva yhdistelmä. Näistäkin asioista kannattaa ottaa selvää, niin perinpohjaisesti kuin vain mahdollista. Koirat ovat yksilöitä ja niitä pitää osata lukea. Lähtökohtana yhdistelmiä toteuttaessaan Veteläinen pitää käytettävän nartun ominaisuuksia. Väkkäräsalon Elmerin hirvi 15/23. RIISTA 29. Läheskään aina terveysasioiden selvittäminen ei ole niin helppoa kuin suotavaa olisi. Eli olen pyrkinyt saamaan koirien omistajat kiinni ja heitä haastattelemalla selvittämään koiran eri ominaisuuksia", Veteläinen kertoo. Yhdistelmästä syntyvillä pennuilla tulee olla myös jalostusarvoa, eli niillä pitää pystyä jatkamaan eteenpäin ja mielellään niin että rodun geneettinen perimä ei supistu", Veteläinen perustelee jalostuskriteereitään. Kun pennunhankintaa suunnitteleva miettii pentuetta, josta metsästyskaverinsa lopulta ostaa, riippuu päätös osittain siitäkin, mitä pennultansa käytännössä tai jatkossa haluaa. Jos taas halutaan samalla jalostuskoiraa, niin sitten tietenkin pitää katsoa sukutaulut ja sen rasitteet tarkemmin ja ottaa huomioon myös jatkojalostusmahdollisuudet", Veteläinen painottaa. Vaikka koira olisi kuinka hyvä työssään, sen jatkokäyttö saattaa kariutua perinnöllisiin sairauksiin, puhumattakaan siitä, että jotkut sairaudet saattavat haitata kyseisen koiran omaa jokapäiväistä elämää ja käyttöä. Muuten saattaa kokemus olla liian raju ja pelosta pois pääseminen ei onnistu välttämättä koskaan. Kun pentu sitten on uudessa kodissaan, alkaa omistajan vastuu kasvattaa pennusta mahdollisimman hyvä koira. Kasvattajilta pitää uskaltaa kysyä suoraan, sekä kääntyä oman rotujärjestönsä puoleen, mutta myös käyttää apuna koiranetiä siltä osin kuin ter- veystuloksia sinne on kirjattu ainakin PEVISA-roduissa niitä on sieltä löydettävissä. Jos laittaisin ehtoja järjestykseen niin toimivuus on ykkönen. Toinen koira kestää mehtää enemmän kuin toinen", Veteläinen neuvoo pennunomistajia. SELVITÄ MIHIN P YRIT JA HARRASTA! Koirankoulutusta hyvinkin laajalla rintamalla ja eri rotujen puitteissa jo vuotta ammatikseen tehnyt, sekä kilpailuissa menestynyt Vilho Korteniemi on kasvattanut kaksi pointteripentuetta kennelnimellä Hirvasvuopion. Hyvä käyttökoira haukkuu hintansa. Kaikilta se ei onnistu koskaan. Nuorta koiraa hirville mieluummin liian vähän kuin liian paljon. Mutta luonne, terveys, haku ja rodun geneettisen perimän laajana säilyminen on otettava myös huomioon ja näistä sitten muodostuu kokonaisuus, jossa myös joutuu tekemään kompromisseja eri ominaisuuksien välillä", Veteläinen summaa hyvän koiran ominaisuuksia. Tai isännän hermo ei riitä sen poistamiseen. Helpointahan olisi tietenkin mennä muiden mukana, mutta se ei ole koskaan sopinut tyyliini. "Luovutusiästä lähtien paljon erilaisia kokemuksia ja erilaisia ympäristöjä, kuten metsässä pikku lenkkejä koiraa väsyttämättä. Terveysasiat tulee ottaa vakavasti huomioon. Ei hirville ennen kuin fyysiset ominaisuudet riittävät, eli ikää on vähintään puoli vuotta
Siksi hän kehottaakin aina ottamaan yhteyttä kyseiseen rotujärjestöön, jos haluaa itselleen käyttökoiran. (Kuva: Vilho Korteniemi). "Jos haet perusteluja rodullesi netistä, luet kasvattajien mainoksia, jos soitat kasvattajalle, kuulet kasvattajan mainoksia. Ruoka (saalis) on siihen hommaan paras väline. Koirahan rakentaa näkemyksen kaikista asioista lauman mukaan ja siksi ihmisillä onkin yleensä aina käyttäytymiseltään samanlaiset koirat. Terve koira kyllä lähtee rodunomaiseen tekemiseen mielellään. Korteniemen omassa rodussa metsästyslinjainen pointteri ei pentueita synny Suomessa edes joka vuosi. Siitä seuraa, että nämä salkkumerkonomit kuvittelevat koiran olevan kuin tietokone, virta päälle ja metsälle", Korteniemi muistuttaa koulutuksen tärkeydestä. "Koiran koulutushan alkaa siitä hetkestä kun pentu saadaan syliin. Älä jätä koiraasi, ota se aina mukaan kun mahdollista. Ole sitten näitten kanssa kaveri", Korteniemi manaa. Pahinta käyttökoirapuolella ovat jutut itseoppineista koirista. Saksantuonti M-08 FIN MVA DV-04 V-04 Inka vom Leinetal. Yleensä näissä ensimmäisen koiran hankinnoissa ei järki päätä pakota, vaikka kyllä pitäisi", Korteniemi harmittelee jälkimmäistä. "Lopputuloshan on aina 'herrassa'. "Synkkää tässä kasvatuksessa on se, että perinnöllisiä sairauksia salaillaan. Korteniemen näkemyksen mukaan sen ensimmäisen koiran hankinnassa ollaan liikaa markkinamiesten armoilla. Se tarvitsee halausta ja kehuja, rapsustusta, nuuskutusta ja 30 RIISTA 'olet turvassa'-tunnetta. Jos hankit käyttökoiran, niin kotona pitää miettiä, että miten minä itse toiminnallani edistän koiran käyttöominaisuuksia. Nyt puhun käyttökoirasta, näyttelykoiriahan saa ostaa niin kuin Anttilan postimyyntiluettelosta, valitettavasti", Korteniemi lataa nykykäytännön tosiasioita. Kanakoiran kanssa voi harrastaa, metsästää, kouluttaa, hiihtää, lenkkeillä, olla kaveri ja löhötä sohvalla, kaikkea näitä se tekee mielellään. Jos koiralle ei ole mitään suunniteltua käyttöä, kannattaa se jättää hankkimatta", toteaa Olli Silvennoinen, joka on kasvattanut kuusi suomenpystykorvapentuetta kennelnimellä Peijakkaan. "Koiran hankinnassahan lähdetään siitä, että haluat tietynlaisen koiran. Minun mottoni on aina ollut, että kuuntele mitä muut sanovat ja lopulta tee niin kuin itse haluat. Koulutusoppaita luettaessa pitää aina muistaa, että ne ovat vain yhden ihmisen mielipiteitä koiran koulutuksesta. Mielestäni käyttökoirissa kauneus on tuuria, käyttöominaisuudet ovat paremmin jalostettavissa, tietenkin rotumääritelmän puitteissa", Korteniemi toteaa. Poikamiehet sitten ottaa mitä ne haluaa, perheellisten pitää hakea asialle laajempi hyväksyntä. Koiran soveltumisen aiottuun käyttötarkoitukseen ratkaisee Silvennoisen mukaan koiran luonne, eli taipumus, halu ja kyky oppia suoriutumaan siltä edellytetyistä tehtävistä. Muoto seuraa tarkoitustaan, ei päinvastoin. Eli jarruna on ollut se, että 'sitä ei myydä kaikille', Korteniemi harmittelee rotunsa vähäistä suosiota. On karmeaa katsottavaa sellainen koira, jonka laumakäyttäytyminen on aivan pielessä. Mielestäni se johtuu siitä, että pointterilla on väärä maine 'herrojen koirana'. Jalostuksessa Korteniemi laittaa aina painon käyttöominaisuuksille. Aito linnunseisontatilanne, poseerausvaikutelmasta huolimatta. Käyttökoiraa koulutetaan antamalla sille mahdollisuuksia tehdä niitä asioista, joihin se on jalostettu. "Tärkein on kuitenkin se aika, joka ollaan kotona, eli se ajasta oleminen ja eläminen koiran kanssa. Eli silloin kun teet itsellesi käyttökoiraa, tee itsellesi selväksi mitä haluat koirasi osaavan ja oppivan ja sen jälkeen ei ole muuta tietä kuin ahkeruus, ahkeruus ja ahkeruus. Vaikeaa on muuttaa laumanjohtajan, ihmisen, persoonaa." Asioista ei kannata tehdä turhan monimutkaisia. "Valitettavasti. Perinnölliset sairaudet on ainoa asia, jota voi yhdistelmässä ennakkoon aavistella. Tietyissä linjoissa on sairauksia joita ei saada 'poikki' hyvien käyttöominaisuuksien takia, vaikka pitäisi. Kerran juttelin erään tanskalaisen kasvattajan kanssa lonkkakuvauksista ja hän oli sitä mieltä, että koira metsästää päällään eikä perseellään. Mitä pienempi rotu, sitä enemmän kasvattaja on kiinnostunut siitä, mitä teet koirallasi. Älä luovuta, jos olet mielestäsi oikeassa, ui vastavirtaan, saappaat jalkaan ja sateeseen kouluttamaan koiraa." KOIRA KÄY TTÖ TARKOITUKSEN MUKAAN Onkin suuri virhe yrittää ihmiskeinoin opettaa koiralle mitään mikä liittyy metsästykseen. "Koira tulee hankkia jotain käyttötarkoitusta varten. Kuitenkin se on koetuloksissa määräänsä nähden aivan ylivoimainen. Kaikki käyttökoiran jalostajat pyrkivät tekemään mahdollisimman kauniin ja toimivan koiran. Koiran kanssa touhuamiseen Korteniemellä on selkeä ja yksinkertainen neuvo: "Jos haluat harrastaa vaikka englantilaisia kanakoiria, osta käyttölinjainen, lue koesäännöt maailman ohuin kirja ja harrasta. Korteniemi on -vuotisen aktiivisen koiraharrastuksensa aikana teettänyt neljä käyttökoirapentuetta, aina periaatteella "parasta parhaalle ja peukut pystyyn"
Kun pennunostaja sitten on pentunsa valinnut, siirtyy vastuu sen jatkokehityksestä uudelle omistajalle. "Ihmisiin kannattaa tutustua, lähes kaikenlaisiin ihmisiin. (Kuva: Janne Jaako) nen, tai että se ei olisi koulutettavissa. Pennulle pitää suoda hyvä lapsuus, kyllä niitä töitä ehditään tehdä kun niiden aika tulee." "Peruskoulutukseen kannattaa ehdottomasti panostaa. Omakoira-palvelu on Kennelliiton henkilöjäsenille ja jäsenyhdistyksille tarkoitettu sähköinen palvelu. Ihmisellä riittää kyllä puuhaa itsensä kouluttamisessa. Toinen harhaluulo on, että peruskoulutus tulisi aloittaa vasta jossain tietyssä iässä, puolivuotiaana, kahdeksankuisena tai jossain muussa tietyssä iässä. KoiranetHelp on tekninen tiedotuskanava, jossa voit antaa palautetta myös www-sivuista. Järjestelmä on avoimesti selailtavissa oleva tietovarasto, josta voi myös suorittaa monipuolisia hakuja koirien tiedoista. Metsästys on Silvennoisen mielestä asia erikseen, eikä siihen voi koiraa varsinaisesti opettaa. Palveluista käytössä ovat kaikille avoin Jalostustietojärjestelmä, Omakoira-jäsenpalvelu sekä KoiranetHelp. Molempien vanhempien tulee olla PEVISAmääräysten mukaisessa terveystarkastuksessa terveiksi todettuja, käytännön metsästyksessä toimiviksi osoittautuneita, epi-taustaltaan vähäriskisiä, rakenteeltaan ja luonteeltaan metsästyskäyttöön soveltuvia ja ulkomuodoltaan rotumääritelmän mukaisia. Metsään koiran tulee päästä ja jossain vaiheessa myös sellaiseen metsään, joka tarjoaa ärsykkeitä perimässä saaduille vieteille, ja mahdollisuuden näiden viettien viemänä purkaa synnynnäistä paloa haukkumalla kuonon edestä puun oksalle noussutta kanalintua. Kaikkea tietenkin kohtuudella ja kaikessa tulee edetä pennun ehdoilla. "En käytä ilman erityistä syytä nartulleni kahta kertaa samaa urosta. Silvennoinen painottaa määrätietoisuutta ja johdonmukaisuutta pennun kasvattamisessa, mutta toppuuttelee pitämästä kiirettä itse metsästykseen liittyvissä asioissa. Autoilua, kaupungilla kävelyä, ampumaradalla käyntiä, vieraisiin ihmisiin ja toisiin koiriin tutustumista, vieraissa paikoissa ja autossa yöpymistä ja niin edelleen. Samoin on ampumisen laita. Monella on käsittämätön harhaluulo, että pystykorva ei olisi oppivai- Tärkein ihmisen ja koiran välinen asia on luottamus. Koiranpidon onnistumisen kannalta onkin ehdottoman tärkeää, että valittava koira todella on aiottuun käyttötarkoitukseensa sopiva", Silvennoinen painottaa. Linnun löytäminen puusta ei todellakaan ole aina helppoa. Jättösarven Jämy vietti ensimmäiset viikot isäntänsä kainalossa, ei tarhan perillä. Pennun ostoa harkitsevaa Silvennoinen kehottaa selvittämään paitsi kaikki jutussa edellä esiin tulleet seikat, lisäksi myös sekä kasvattajan, että uroksen omistajan taustat ja heidän aikaisemmat tekemisensä, kuten myös aikaisempien pentujen omistajien mielipiteet ja kokemukset. Tällainen erityinen syy voisi olla esim. Monet kerrat on noiduttu ja hattua polettu, kun lintu ei laukauksen jälkeen olekaan pudonnut, vaan lentää liihottanut aina naapuri pitäjään saakka. Järjestelmä sisältää yli miljoonan koiran tiedot. Silvennoinen on täydellisen avoimuuden kannattaja kaikissa koira-asioissa. Kysellä ja tarpeen tullen kyseenalaista. Yhdistelmän tulee pääsääntöisesti olla sukutaustaltaan mahdollisimman laaja, pyrin käyttämään myös 'vieraampia', vähemmän käytettyjä uroksia", Silvennoinen listaa kasvatustyönsä periaatteita. KOIRANET-JALOSTUSTIETOJÄRJESTELMÄ Koiranet on Suomen Kennelliiton koiratietojärjestelmä, joka otetaan käyttöön vaiheittain. "Pennun kanssa tietenkin heti metsään, mutta myös kaikkialle muualle pentu mukaan. Voi voi, kunpa ei koskaan enää tarvitsisi sitä tuskaa kokea", Silvennoinen tietää. Siihen täytyy harjaantua ja silti- kin, sen kaikki harrastajat tietävät, se usein jää löytymättä. "Onkin suuri virhe yrittää ihmiskeinoin opettaa koiralle mitään mikä liittyy metsästykseen. Pohja isäntäsuhteelle luodaan alkaen siitä kun pentu tulee uuteen kotiin. pieni pentue ( pentua) jossa olisi todistettavasti poikkeuksellista lahjakkuutta ja korkea jalostusarvo. Järjestön palveluja kannattaa hyödyntää ja tiedon, kokemusten ja osaamisen karttuessa antaa mahdollisesti myös oma tietotaitonsa järjestön ja harrastajien käyttöön." RIISTA 31. Etenkin, jos näin käy nuoren koiran ensi haukuilla. Jalostustietojärjestelmä jalostus.kennelliitto.fi sisältää Suomessa rekisteröityjen koirien koe-, näyttely- ja terveystulokset. Se homma koiran on opeteltava itse ja yksin. Peruskoulutus alkaa jo pentulaatikossa ja jatkuu erimuotoisena taukoamatta vähintään kahden vuoden ikään asti, ja ylläpidon muodossa koko koiran loppuelämän ajan", Silvennoinen painottaa. Niinpä nartun, jolla Silvennoinen pentuja teettää, tulee olla taustaltaan kunnossa. Lähde: Suomen Kennelliitto, www.kennelliitto.fi "Koiran luonne ohjaa voimakkaasti sen kehitystä ja käyttäytymistä
Suuntanamme ei ollut nyt Mallorca, Costa Del Sol tai muutkaan turistirysät vaan olimme suuntaamassa keskelle Espanjan todellista sydäntä, Valenciasta n. Rantapallosta ruudintuoksuun Espanja on tuttu suurelle osalle suomalaisista aurinkorannoistaan ja turistikeskuksistaan. Espanja kuulostaa monen metsästäjän korviin maalta, jossa ei metsästäjälle ole jalansijaa, mutta todellisuus aukeaa kuin pullonkorkki juhannuksena. TEKSTI: TURO NIEMI ESPANJA M aa on täynnä hienoja riistalajeja ja nyt kohteenamme oli yksi vaativimmista eurooppalaisista jahdeista ja eläimistä, Tortosa-Beceite ibex, eli espanjalaisen villivuohen, ibexin alalaji Capra pyrenaica hispanica. Löysin itseni lähes joka ilta etsimässä tietoa espanjalaisista vuoristojahdeista ja ibexeistä, mutta tietoa ei niin vain ollutkaan saatavilla. Lopuksi keskusteltuani Valeriano Belleksen, Ibex Hunt Spainin omistajan ja ammattimetsästäjän kanssa selvisi, että olemme heidän pitkän historian ensimmäiset suomalaiset metsästäjät. 32 32 RI STA RIIST RIISTA RIISTA II TA. Pitkästä aikaa ennen matkaa sisälläni oli aistittavissa pientä kihelmöintiä. Saman asian tunnusti myös Marko Lehtonen jonka vaiheita olemme jo seuranneet aikaisemmissa numeroissa Mosambikin puhvelijahdin merkeissä. 150 km Pyreneiden pieneen vuoristokylään
Ampumajärjestys oli jo sovittu hyvissä ajoin ja Marko oli oikeutettu ensimmmäiseksi suomalaiseksi ibexin kaatajaksi! Vastakkaisella seinämällä kiipeillyt ibex-lauma sai kuitenkin meistä ja liikeistämme vihiä ja alkoi liikkua hermostuneesti. Marko ei ollut koskaan edes ajatellut, saati yrittänyt radalla vasemmalta puolelta ampumista, mutta näytti se osuvan siltäkin puolelta. Vesipullo, kiikarit, kivääri ja kantovaljailla varustettu reppu mukana aloimme kavuta kohti ensimmäistä harjannetta ylös. Vedimme keuhkot täyteen ilmaan ja marssimme jonossa kohti historiallista kaatoa. Lento Madridin kautta Valenciaan kului mukavasti kun vaihdoimme kuulumiset ja kokemukset niin Mosambikistä kuin Puolan talvisista ajojahdeistakin. Ja niinhän se tammikuinen päivä koitti, kun istuimme Markon (alias Puhveli-Lehtonen) kanssa samassa lentokoneessa. Markolla ei olisi yhtään ylimääräistä aikaa hukattavaksi ja niin nipusta reppuja tehtiin tuki ja Marko heittäytyi makaamaan kivikkoon ihmeellisimpään asentoon mitä olen nähnyt! Asento ei ollut tuttu edes aikuisfilmeistä, mutta nyt oltiinkin tekemässä historiaa. Marko heittäytyi makaamaan kivikkoon ihmeellisimpään asentoon mitä olen nähnyt! José ilmoitti kohteen ja Valeriano matkan lasermittarillaan. Hiki päässä kävelimme pitkin harjanteita ja aloimme saavuttamaan harjanteiden risteyspaikkaa, joka olisi meidän kohteemme. Aamupala, aseiden kohdistus ja vuoristojahdin todellisuus löisi naaman lumikolalla. Tosiasia oli kuitenkin se, että molemmat laukaukset Marko ampui vasemmalta puolelta. Meidän ja lauman välissä olisi useampia harjanteita, mutta lauma kulkisi hiljalleen viistosti meitä kohti. Toinen tähystysryhmä oli paikantanut ibex-lauman. Toinen laukaus kajahti heti perään ja ,x mm luoti teki työtä käskettyä. Valerianon kävellessä kärjessä ja Markon ja minun pitäessä hyvin perää alkoi Valeriano viittoilemaan kiivaasti käsillään. Tähystysryhmä oli menettänyt näköyhteyden laumaan ja olimme täysin Valerianon ja toisen ammattimetsästäjän José A Plán tietämyksen varassa. Valeriano oli meitä vastassa ja eurooppalaiseen tapaan aseiden kanssa ei kauaa tullissa vietetty, vaan matka alkoi taittua kohti pientä Cantaviejan vuoristokylää Maestrazgon vuoristoalueelle. Kysymyksen " metriä, ibex, joka seisoo poikittain, pystytkö ampumaan?" Marko kuittasi Blaserin R:n paukahduksella! Kiikarillani näin kuinka ibex otti iskun vastaan, mutta hieman liian taakse. Vajaan tunnin kestäneen laskun ja nousun jälkeen pääsimme ihastelemaan tätä suurinta espanjalaista ibex-lajia. RIISTA 33. Toinen tähystysryhmä oli jo kiikaroinut rinteitä samaan aikaan kun tarkistimme kivääriemme säädöt lentojen jälkeen. Teimme nopeasti uuden suunnitelman ja saavutettuamme ensimmäiselle harjanteelle aloimme kulkemaan sen selkää pitkin kohti oletettua väijytyspaikkaa. Valencian suurkaupungin syke vaihtui pian pieniin ja kiemurteleviin vuoristoteihin. Valerianon päästessä uuden harjanteen päälle hän näki ibex-lauman, joka oli ollut solassa kaikkien kiikareilta piilossa! Tämä tieto sai Markoon ja minuun liikettä ja nousimme ennästysajassa harjanteelle tarkistamaan havaintoa. Paljoa ei jaksa vuorilla kantaa mukanaan ja olosuhteet asettaisivat melko kovat vaatimukset aseille, panoksille, varusteille ja etenkin suomalaisten metsämiesten vartaloille. Nyt eivät vesipullot tai muutkaan tavarat repussa painaneet, kun kiipesimme kohti Markon ibexiä. Vastakkaiselta rinteeltä kuuluivat muun lauman pakolaukan irroittamien kivien äänet mutta meidän rinteellä oli ilo irti kunhan saimme käänneltyä Markon takaisin säädyllisempään asentoon. Vuoristo näytti auton ikkunasta jo ihan tarpeeksi pahalta, mutta nyt oli aika kivuta rinteiden päälle ja ruveta tähyilemään ibexlaumaa syönnökseltä muilta rinteiltä. Onnittelujen ja olalle taputtelun yhteydessä Marko yritti turhaan selitellä erilaista ampuma-asentoaan. Ibex rojahti alas kalliolta ja jäi kuolleena makaamaan nojaten pieneen kuivaan puunrunkoon. Jo nyt pimeästä autosta sai mielikuvan tulevasta jahdista, jossa ainakin olisi selvää, että hiki virtaisi, nivuset pyytäisivät apua ja keuhkot happea! Iltapalan jälkeen oli aika kömpiä omiin huoneisiimme vuoristohotellissamme ja yrittää koota kaikki voimavarat aamulla alkavaan rypistykseen. Kiivettyämme noin tunnin kohti harjannetta Valeriano sai radiopuhelimella ilmoituksen
Harrisin säädettävien bipod-jalkojen ansiosta ei tarvitsisi rakentaa tukea repuista ja ase on ollut monessa mukana. Matkaa laumaan oli vielä reipas kilometri kuulemma. Useiden pysähdysten ja kiikarointien jälkeen sain itsekin lauman näkyviin. Laumassa oli aikuista urosta, naarasta ja useita nuoria yksilöitä. metrin päähän laumasta. Suuntanamme olisi muutaman kilometrin päässä oleva laakso, jonka rinteillä ibexit usein olivat. Valokuvien jälkeen oli aika tehdä päätös täyttämisestä, sillä eläin jouduttaisiin nylkemään vuorella ja vain kallo ja tarvittava määrä nahkaa tuotaisiin alas. Jos aikataulu petti tai palvelu ei meille ollut hänen mielestään hyvä saivat niin José, Valeriano ja muut paikalliset korvilleen. Vanha sotaratsu, Sako Finnlight .Win. Meistä tämä jo hieman vanhempi senorita piti kyllä hyvän huolen. Kellon soidessa : pomppasin pystyyn kuin tikan poika. Illalla ei tarvinnut NukkuMattia odotella, vaikka ajatus omasta ampumavuorosta kolkutteli takaraivossa. Espanjalaisen lainsäädännön mukaan jokaisen neljästä ibex-lajista tulee täyttää vuoden ikä ennen ampumista. Kaliiperihan on kaikkea muuta kuin suunniteltu pitkille matkoille. Ei siis auttanut kuin ryömiä takaisin Markon luo ja yrittää olla säikyttämättä laumaa karkuun ja pelottaisi muita mahdollisia laumoja pois. Josén har34 RIISTA jaantunut silmä löysi ibex-lauman juuri sieltä missä niiden kuviteltiinkin löytyvän. Kaikkea sitä mokoman pässin vuoksi joutuu kiipeämään.. Syyksi mainittiin ensin hienovaraisesti salametsästyksen estäminen ja petolintujen ruokkiminen, mutta lopuksi listaan tuli myös järjen loppuminen. Ensimmäinen kaato oli takana ja olisi aika palata leiriin syömään ja lepäämään. Lopulta Valeriano ryömi viereeni ja sanoi että emme voisi ampua näitä uroksia, koska ne ovat liian nuoria. Valeriano selitti, että he olivat laskeneet "vuosirenkaita" Josén kanssa ja olivat saaneet vain jokaiselle. Ryömimme ison kivikasan suojassa lähemmäs ja päästyämme n. Virallisten GPS-tietojen ja kaadon virallistamisen jälkeen oli aika nauttia lounas ja suunnitella tulevia jahtipäiviä. Itse tarkkailin laumaa aseen kiikarin läpi ja kävin ampumatkaa, luodinlentorataa ja vahvasti negatiivista ampumakulmaa mielessäni läpi. Näin ollen varmistutaan trofeiden laadusta, joka tuolloin ylittää mitaliluokan C.I.C pistettä ja eläin on jo tehnyt osansa lajin lisääntymisen kannalta. Aamulla olisi tiedossa aikainen herätys ja siirtyminen uudelle alueelle ibexien perään, koska illalla tähystämässä olleet ryhmät eivät löytäneet ainuttakaan eläintä. Itse en saanut tätä laumaa kiikareihini, mutta urhoollisesti jatkoimme matkaa Josén johtamalla reitillä. Mutta monta muuttujaa on edessä, pitkät ampumamatkat, vahvasti positiivinen tai negatiivinen ampumakulma ja pieni, sitkeähenkinen maali ei ainakaan laskenut tämän jahdin edellyttämää suoritustasoa. Kävelimme vielä lähemmäs ja välimatkan ollessa noin metriä jatkoin matkaani Valerianon ja Josén kanssa Markon jäädessä pitämään perää. Josén äkillinen pysähdys aiheutti melkein ketjukolarin harjanteella kun kävelimme kaikki omissa maailmoissamme. Lihaa ei edes saa Espanjan lainsäädännön mukaan ottaa, vaan koko ruho tulee jättää samalla paikalle mistä se on löydetty. Verkkaisesti kävellessä oli aikaa yrittää ennakoida tulevaa tilannetta. Lähdimme kiipeämään taas kerran ylöspäin. joutuisi kovimpaan testiin tähän mennessä. Ibexien ikä voidaan helpoiten laske sarvien "vuosirenkaista" tai turkin värityksestä, joka muuttuu huomattavasti tummemmaksi iän karttuessa tarpeeksi. Jäimme tarkkailemaan laumaa ja valitsemaan sopivan kohteen. Aseena Finnlight on kevyt kantaa ja komposiittitukin ja pinnoitetun piipun vuoksi olosuhteille ei niin arka kuin Markon Blaser -luokan puilla ja kirjokarkaisulla. Sivukorvalla kuuntelin kuinka Valeriano ja José laskivat jotain moneen kertaan mutta mitä, se jäi vielä tässä vaiheessa arvoitukseksi. Ruhon sijainnista tulee ottaa tarkat GPS-koordinaatit jotka luovutetaan paikalliselle alueen vartijalle. Paikallinen emäntämme oli hyvinkin kiivasluontoinen paikallisille. Yksikään tähystysryhmä ei ollut havainnut ibexejä koko aamuna. Harjannetta kävellessämme odotin kiivaasti radiopuhelimen kohahdusta, mutta turhaan. Markolle selvästi olisi uni vielä maittanut, mutta unihiekat varisivat pois viimeistään kun ajoimme Land Roverilla pitkin pieniä kivisiä vuoristoteitä. Ruokaa oli aina tarjolla ja lasi oli täynnä sen hetken Maestrazgon vuoristoalueen harjanteita. Ryömiessäni kädet ja polvet verillä kalliolla katsoin taakseni ja näin kuinka Marko heilautti kättään ja viittoili onnen toivotukset, mutta kasvoilla paistoi pieni ivallinen hymy, ei ollut konttaaminen ja ryömiminen Espanjassakaan herkkua. Selitin tilanteen Markolle samalla kun lähdimme kiertämään tarkkailtua laumaa tarpeeksi kaukaa kohti noutopistettä, sillä kello rupesi lähenemään ruoka-aikaa. Saalista käänneltiin kalliolla moneen asentoon ja kaikki tehtiin suurella tarkkuudella oppaidemme toimesta. José ja Valeriano kiikaroivat laumaa ja keskustelivat kataloniaksi
Heittäydyin kiven taak- Espanjalaisen lainsäädännön mukaan jokaisen neljästä ibex-lajista tulee täyttää 10 vuoden ikä ennen ampumista. se kiväärini kanssa kun lauma rupesi liikkumaan hermostuneesti. Laumassa oli vain yksi uros joten erehtymisen mahdollisuus oli pieni, mutta kuten oli arvattavissa, uros piilotteli koko ajan muiden yksilöiden takana. m suoraan alas kalliolta. Selkääntaputtelijoita riitti ja alkoi valmistelut lähteä kiipeämään ylös ibexin luokse. Valerianolta ja Josélta ei mennyt tottuneina ammattimiehinä kauaa koko eläimen nylkemisessä ja näin koko nahka oli taas pakattu Josén selkäreppuun ja matka kg painavan repun kanssa noutopisteeseen alkoi. Kiivaan keskustelun jälkeen tuli selvä käsky, nyt on kiire! Ibex-lauma on havaittu aivan takanamme ja nopealla siirtymisellä voisimme saada kosketuksen laumaan ja siinä olevaan yksinäiseen urokseen, joka täyttäisi kaikki mahdolliset direktiivit. tunnin kiipemisen jälkeen kaadolle näimme, että luoti oli mennyt takakulmasta sisään ja päätynyt vastakkaisen puolen lapaluun läpi jääden nahan alle osuen myös selkärankaan. Yllättäen nuori naaras hyppäsi uroksen edestä pois ja laukaukselle syntyi vapaa tila. Muu lauma jatkoi hermostuneesti kulkuaan ja nuoret yksilöt pomppivat uhmakkaasti kallioilla. Rinteellä suoritettiin taas normaalit kuvaussessiot ja oli aika nylkeä ibex halutulla lailla. koittaessa. Matkaa onnistuneeseen riistalaukaukseen mitattiin m! Koko tapahtuma tapahtui niin nopeasti, että pitkän matkan arviointi, jyrkkään kulmaan ammuttu laukaus ja osumapisteen sijoitus tuli suoraan selkärangasta. Itse otin koko nahan, jos vaikka jostain syystä täyttäisin ibexin kokonaiseksi kotiSuomessa. Maittavan lounaan jälkeen oli taas aika pakata tavarat ja suunnistaa kohti vuoria. Päästyämme n. Josén antaessa käskyn ampua, Lapua Naturalis LR oli jo matkalla tekemässä pahojaan! Näin kuinka lievästi vinossa asennossa ollut ibex jäykistyi ja putosi n. Rinteille kiipeäminen rupesi jo hiljalleen onnistumaan ilman suurempia ähellyksiä, vaikka välillä meinasi happi loppua keuhkoista. Kiikaroimme hyvin kallioisella alueella, kun Josén radiopuhelin kohahti. José kiikaroi koko ajan urosta minun seuratessani sitä aseen kiikarilla. Oli aika juhlistaa Markon ja mi- Valeriano Belles (vas.) ja Marko Lehtonen haravoivat kiikareineen harjanteita ibexin toivossa. RIISTA 35. Lähes puolijuoksua etenimme kohti havaittua laumaa, joka tuli eteemme yhtä yllättäen kuin koko tilannekin. Valeriano mittasi taas laserillaan ampumamatkan joka yllätti minut suuresti
Kaikki nahat oli nyljetty ja käsitelty, kallot valkaistu ja sarvet käsitelty ja jokainen palanen oli tarkasti nimetty. Kaikkien vaatteiden tulee olla hyvin sopivat ja repun tulee olla hyvin selkään istuva. info@brhunting.fi www.brhunting.fi 050/5454865 tai 040/4178807 nun ibexejä ja onnistunutta historiallista Espanjan ibex-jahtia! Noin kuukausi matkastamme Valerianolta tuli sähköposti, jossa hän kyseli vointejamme ja halusi varmistaa osoitteen, johon Espanjassa parkitut nahat ja valkaistut kallot voitaisiin lähettää. Koiran kanssa lenkkeily ei riitä kuntopohjaksi vuoristojahtiin haluaville. Jälkikäteen on helppoa olla viisas. Valmiita muotteja ja tietoa koko lajista, kun on vielä Suomessa vähän tällä hetkellä. Lisätiedot jahdista: B&R Hunting Oy Ltd. Jahtiin Espanjaan pääsee milloin vain, mm. Kaksi viikkoa myöhemmin pikkukylän postineiti ei ikinä arvannut mitä minulle luovutti, kun kävin noutamassa lähetyksen. On syytä myös tutustua ja tehdä investointeja kunnollisiin varusteisiin, jotka ovat kestäviä, kevyitä ja ennen kaikkea sopivia käyttöön. Kenkien tulee olla hyvin tukevat ja kumipohjaiset, koska kivillä kävelemisessä tarvitaan rutkasti pitoa ja irtokivet aiheuttavat ongelmia nilkalle, jos kengissä ei ole tarpeeksi kiertolujuutta. balear coatin, barbary sheepin, muflonin ja villisian metsästys on mahdollista milloin vain. Eläinkirjo on laaja, mutta eläimet ovat hyvin sidoksissa omiin elinympäristöihinsä. villisika, saksanhirvi, kuusipeura, muflon sekä Cantabrian ja Pyrenean chamois. Espanjassa on useita lajeja joita voidaan metsästää neljän ibex-lajin lisäksi. Aseen kanssa täytyy olla tuttu ja luottavainen ja jos mahdollista, päästä ampumaan m rata-ammuntaa, mikä ei ole valitettavasti jokaisella ampuma36 RIISTA Koiran kanssa lenkkeily ei riitä kuntopohjaksi vuoristojahtiin haluaville. radalla mahdollista. Asehihna olisi hyvä korvata kantovaljailla tai repussa ole- villa kantolaitteilla, koska ampumatilanteet harvoin tulevat niin äkisti, ettei asetta ehdi ottamaan pois valjaista. Seuraavaksi alkoi sitten täyttäjän hakeminen, mikä onkin jo aivan oma tarinansa. Tämän vuoksi metsästäjän tulee olla valmis matkustamaan Espanjan sisällä saadakseen metsästää eri lajeja. Ibexien metsästysajat ovat lokakuusta helmikuuhun kun taas saksanhirvet, kuusipeurat ja chamoisin metsästysajat ovat samoja kuin muuallakin euroopassa. Espanjalaisia kotoperäisiä lajeja ovat neljä ibex-lajia: ronda ibex, Tortosa-Beceite ibex, gredos ibex, south-east ibex sekä balear coat ja barbary sheep, jotka kaikki löytyvät Ovisin Capra Slamista.. Monille tuttuja lajeja mm. Eläinlääkärin myöntämät luvat Espanjassa ovat saapuneet ja trofeelasti olisi valmis lähetettäväksi kotiSuomeen. Ibexhuntspainilla on käytössään yli hehtaaria metsästysmaata ympäri Espanjaa
39 1,90 /pari Varpaanlämmitin lämmittää kengän sisällä kätevä tarrakiinnitys toiminta-aika 6 h 1,90 /pari Kädenlämmitin lämmittää käsineen sisällä tai taskussa toiminta-aika 7 h Feel the personal warmth Myynti: ase- ja eräliikkeet www.kartanokuva.fi. Joulun lämpimät LAHJAT! Akkukäyttöiset lämpöliivit 99 N Nevercold ld d Colorado Nevercold Alaska 159 Tarjous joustava lämmityselementti fleecen ja vuorikankaan välissä ladattava litiumioni-akku 2-portainen lämpötilan säätö toiminta-aika 3 4 h koot S XXL 3 joustavaa lämmityselementtiä fleecen ja vuorikankaan välissä ladattava litiumioni-akku 4-portainen lämpötilan säätö toiminta-aika 2 5 h koot S XXL 31 20 Tehokkaat pienlämmittimet Norm
Tässä kolmannessa osassa kaiken ongelmista kertomisen jälkeen mennään positiivisempiin asioihin ja pistetään työkalut kuntoon. Toisinaan tämä tapahtuu ihmetellen, toisilla pennuilla syttyy heti tappajan katse. Homma onnistuu varmasti kunhan ymmärtää asioiden syyseuraus-suhteet. Nuorta koiraa ei kannata prässätä liikaa silloin, kun se tekee riistatyötä. Riistatyöhön ei siis puututa heti, vaan pennun pitää saada toteuttaa itseään rauhassa. Se RIISTA on tärkeämpää kuin "älä-tee-näin-vaan-teejuuri-näin"-ohjeiden tarkka noudattaminen. Olennaisempaa, kuin se tekeekö pentu virheitä, on se miten ohjaaja suhtautuu niihin. Näin siksi, että ohjaajan komennot tai muu koiralle stressiä aiheuttava käytös on pääsääntöisesti syynä tyypillisimpiin ongelmiin, kuten etenemisongelmiin tai peräänmenoon. Niillä pitäisi seisojan alun harjaannuttaminen toimivaksi riistapuimuriksi onnistua vallan mainiosti. LUONTAISET OMINAISUUDET HOITAVAT RIISTAT YÖN Koko luomumenetelmän kantava ajatus on että koiran luontaiset ominaisuudet hoitavat varsinaisen riistatyön. Artikkelisarjassa on sen jälkeen kerrottu paljon erilaisista koulutuksessa tapahtuvista virheistä. Olemme myös painottaneet monta kertaa kaavamaisen suorituksen kouluttamisen aiheuttavan ongelmia. Tämä osa on myös samalla Hallan ja omistajansa testamentti aloitteleville seisojan kouluttajille. TEKSTI: VILLE POHJOLA E nsimmäisessä osassa todettiin suomalaisessa seisojakoulutuksessa vallitsevan virheiden tekemisen pelon. Niistä ei pidä hätääntyä tai niihin puuttua liian ankarasti pentuna, vaan oikeaa toimintamallia vahvistetaan palkitsemalla oikea suoritus. SEISOJAN PENTUKOULUTUS, OSA 3 Työkalut kuntoon kohti valoa Seisovan lintukoiran pentukoulutuksesta on ensimmäisissä osissa käsitelty kahta V-alkuista asiaa, virheitä ja viettejä. Halla-seisojan tarina on toiminut esimerkkinä siitä, miten nuo kaksi asiaa koulutukseen vaikuttavat. Pentu seisoo riistaa varsinkin, jos kohteena on aito elävä lintu. Pentu myös yleensä pysähtyy luontaisesti lin- 38. Kun menetelmän mukaisesti on viety juuri luovutusiän ohittaneita koiria, -viikkoisia pentuja, riistalle on huomattu, että niillä on suurin osa riistatyöhön liittyvistä ominaisuuksista jo valmiina. Miten sitten päästä eteenpäin uuden seisojan alun kanssa. Miten välttää isoimmat karikot ja miten löytää ne selvemmät väylät kivikoiden ohi. Riistatyöstä harjoitellessa onkin toisinaan hyvä, että koira pääsee tekemään virheitä. Siksi haluammekin tarjota muutamia käytännön ohjenuoria eri vaihtoehdoin varustettuna. Näiden kahden asian välillä on havaittavissa ristiriita, mutta nyt haluammekin lievittää vasta-alkajan tuskaa ja kertoa millä virheillä on merkitystä ja millä ei. Koirat ja niiden kouluttajat ovat erilaisia ja yksi tapa ei sovi kaikille
Launcheria voi ja kannattaakin käyttää mallin vahvistamiseen sitten, kun linnun käyttäytyminen muuten on jo tuttua. SAAT SEN MISTÄ PALKITSET Tässä artikkelisarjassa mainitaan toistuvasti, että koiralle pitää antaa mahdollisuus tehdä virheitä. Linnunvapauttimen, bird launcherin, käyttö tarjoaa mahdollisuuden tarkkaan kontrolloituun riistatyöhön ja on siksi oiva väline seisojan seisontakynnyksen harjaannutta- Palkitsemisesta on kirjoitettu tuhansia sivuja. Silti ensimmäiset kokemukset olisi parempi ottaa vapaalla linnulla, esimerkiksi viiriäisellä. Ensimmäisissä riistakosketuksissa siis kannattaa tutustuttaa seisojanpentu jo lintujen oikeaan käyttäytymiseen ja oikeaan riistatyön toimintamalliin. Muuten pentu saa harhaanjohtavan kuvan seisontakynnyksestään. Toinen asia, joka usein ohjaajilta unohtuu on se, että jokin ohjaajan ele voi olla se palkinto, tai ainakin lupa tehdä asioita. Tämä siksi, että pentu pystyy silloin koko ajan omaksumaan linnun käytöksen luonnollisimmillaan. Nyt kun oikea malli esineen tuomisesta laumanjohtajalle oli jo tarpeeksi vahva, oli turvallista opettaa myös luovutus. Nämä tiedot rekisteröityvät sen selkärankaan ensimmäisistä kokemuksista asti ja koiran "maalinlaskenta" hyödyntää kaikkea tätä sen uran aikana kertynyttä tilastotietoa koko ajan. Seisoja siis uskoo, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Siksi mahdollisimman rauhallinen ja levollinen riistatyön loppuun saattaminen vaikuttaa hallinnan säilymiseen positiivisesti. Siksi palkitsemisen kanssa kannattaa lähteä liikkeelle positiivisen kautta vahvistamisella, toisin sanoen aina kun pentu tekee oikein, se saa laumanjohtajan huomion. On kuitenkin todettava myös, että ensimmäisillä kokemuksilla on iso merkitys. Pentuhan yrittää oppia mihin asti se voi lintua lähestyä ennen, kuin tähtäimessä oleva tirppa säikähtää matkoihinsa. nun siivittäessä. Kärsimätön pentu kun oli, se alkoi kokeilla eri tapoja saada toivottu tulos aikaiseksi. Isännän vain seisoessa hiljaa alkoi Urho ihmetellä, että mistä nyt kiikasti. Varsinkin riistatyön kohdalla pennun ensimmäiset kosketukset riistan kanssa kannattaa rakentaa mahdollisimman aidoiksi ja siten, että pennulla on mahdollisuus onnistua. Ensin lintu Ensimmäinen seisonta. Noudon perusteet olivat siis kunnossa, vain istuen luovutus puuttui. Kuten edellisessä osassa kerroimme, seisojalle peräänmenon pysäyttämiseksi karjaistu "seis" voi toisin sanoen ollakin kannustava "mene". Ne ovat tärkeimmät työkalut seisojan opettamiseen. ENSIMMÄISET KOKEMUKSET OVAT MERKITTÄVIÄ misessa. Seisoja on yleensä varustettu korkealla laumavietillä, toisin sanoen sinnikkäällä halulla saada laumanjohtajan hyväksyntä. Otetaanpa käytännön esimerkki. Luontaiset ominaisuudet saavat pennun seisomaan riistaa jo luovutusiässä. RIISTA 39. Kun koira pystyy patoamaan viettinsä ei ole myöskään tarvetta yhteistyötä rassaaviin liiallisiin pakotteisiin. viikon ikäinen Urho oli oppinut kantamaan isännälleen kaiken mahdollisen, koska se oli aina palkittu lihapullalla kun oikea esine saapui isännän jalkoihin. Riistatyön täydellistä onnistumista olennaisempaa on se, kuinka mahdollisiin epäonnistumisiin suhtaudutaan. Siksi riistaorientoituneessa pentukoulutuksessa päähuomio kiinnitetäänkin yhteistyöhön ja hyvään hallintaan. Jos koiran ensimmäiset seisontayritykset siis päätyvät siihen, että avanssin jälkeen koira on kiinni häkkiin suljetussa linnussa, se pyrkii helposti toistamaan samaa mallia sitkeästi myös jatkossa. Se tapahtui yksinkertaisesti sillä, että eräällä kerralla esineen tuominen ei saanutkaan aikaiseksi normaalia "lintu isännälle, lihapulla Urholle"-reaktiota. Kyseisen virheen uudelleenkoodaus pakotteilla, kieltämisellä tai vaikkapa liinalla johtaa joka tapauksessa epäluonnolliseen riistatyötilanteeseen yhä uudestaan. Ylei- Yleisin virhe palkitsemisessa on unohtaa se, että kaikki laumanjohtajan huomio tarkoittaa koiralle hyväksyntää. sin virhe palkitsemisessa on unohtaa se, että kaikki laumanjohtajan huomio tarkoittaa koiralle hyväksyntää, jopa ohjaajan negatiiviseksi palautteeksikin tarkoittama. Usein unohdetaan kertoa, että esimerkiksi seisojanalulle palkitsemista voi olla moni muukin asia, kuin herkkupala tai kehusana. Jos ohjaaja itse hätääntyy tai stressaantuu, saattaa se välittyä pentuun niin, että sekin alkaa kokea tarvetta stressaantua. Yksi ehdoton sääntö on se, että jo alkuvaiheessa seisonnan päätteeksi linnun pitää myös siivittää. Siksi on aivan varmasti helpompi ja lyhyempi tie viedä koira heti pennusta kyyhkyselle, viiriäiselle tai vaikkapa pihavästäräkille ja antaa sen kokeilla lintujen sietokykyä tositilanteessa. Ei aina, mutta tämäkin malli on helppo vahvistaa oikealla palkitsemisella
Siksi luovutusta kannattaa vahvistaa palkitsemalla se aina. Ei reaktiota. Parempi toimintatapa on olla noteeraamatta asiaa ollenkaan, neutralisoida tilanne ja yrittää hetken päästä uudestaan. OHJAAJAN PERSOONALLA JA KÄY TÖKSELLÄ ON ISO MERKIT YS Kuten on helppo huomata, artikkelisarjamme on kääntänyt monessa kohtaa huomion koiraohjaaja-parivaljakon toiseen osapuo- leen eli ohjaajaan. Tällä tavoin ohjaajan toivoma malli vahvistui. Tässä esimerkissä on pari olennaista asiaa, palkitsemisen oikea-aikaisuus ja opetuksen pilkkominen riittävän pieniin palasiin. Kyllä, ryppy laumanjohtajan ja koiran yhteistyössä. Jos pennulle olisi alusta asti yritetty opettaa koko suoritusketju, eli linnun etsiminen, kantaminen ja istuen luovutus olisi rakennettu koulutustilanne, jossa ei voi muuta kuin tulla virheitä. Esimerkkinä palautteen annon ajoituksesta toimii esimerkiksi tilanne, jossa koira ottaakin seisonnan jälkeen omatoimisen avanssin. Kantaminen itsessään on palkittava asia, ohjaajalle saaliin tarjoaminen toinen ja kolmas osio on istuen luovutus. Perinteinen malli tällaisessa tilanteessa on pysäyttää koira seis-komennolla, ottaa koirasta niskaperse-ote ja palauttaa se paikalle, josta avanssi lähti. Ohjaajan oma käytös vaikuttaa eniten koiran viettitilojen hallintaan, mutta auktoriteettiongelmissakin ohjaajan osuus ongelman synnystä on iso. Tämä kun aiheutti välittömänä palautteena lihapullan livahtamisen Urhon suuhun, naksahti pennulla päässä välittömästi. Suojelukoira prässätään tarkoituksella sellaiseen viettitilaan, että varmasti kaikki teho on käytössä kun hampaat iskeytyvät kiinni maalimiehen hihaan. Ohjaajan tärkein rooli on pitää koira mahdollisimman toimintakykyisenä, eli pääsääntöisesti mahdollisimman rauhallisena. Rusakkoajo on päällä, harmi kyllä äänetön sellainen. PALAU TTEEN AJOITUS ON HAASTAVAA Ehdollistuminen opittuihin malleihin on vahvaa. Halla seisoo tyhjää launcheria. Oli palaute sitten positiivista tai negatiivista, on ajoitus kaikkein tärkeintä. tipahti maahan. Jos koira saa selkeästi positiivisen palautteen jostakin, jatkaa se kyseisen toiminnan toistamista aina vastaavassa tilanteessa. Peltojen laidoilla, koulutuskentillä ja iltanuotiolla puhutaan paljon koirista, niiden ominaisuuksista ja sukulinjoista, mutta usein unohdetaan se, että myös laumanjohtajalla on iso vaikutus siihen minkälainen eräkaveri koirasta kasvaa. Tämä kyseinen 40 RIISTA Ohjaajan oma käytös vaikuttaa eniten koiran viettitilojen hallintaan. tilanne on tyypillisimpiä esimerkkejä koulutusvirheistä, joilla pilataan yhteistyö. Se vanha totuus koulutusongelmien syiden löytymisestä narun toisesta päästä pitää usein paikkaansa. Arvatkaapa mikä tästä on jälleen seurauksena. Koirahan nimittäin totteli pysähtymiskomentoa, mutta sai siitä kirvelevän palautteen isännän retuuttaessa koiran lähtöpaikkaansa. Kuten Hallan tarinastakin tulee ilmi, epälooginen kommunikaatio voi saada koiran sulkemaan korvansa ohjaajan komennoilta. Kouluttajan tärkein oppi koiralleen on viettien patoamisen taito. Ajokoiran tärkein ominaisuus on kyky nostaa saalisviettinsä sellaiseen crescendoon, että saaliin perässä menee helposti. Se kun pyrkii jatkuvasti tekemään vain asioita, jotka ovat sille kannattavia. Ohjaajalle saaliin tarjoaminen ei välttämättä ole luontaista kaikille koirille, kantaminen kylläkin. Toisenlaisena esimerkkinä palkitsemisesta toimii Halla, jonka ajovietti vahvistui suuresti kun sille ammuttiin ensimmäinen rusakko ajoon. Yksi yleisimmistä haasteista koulutuksessa on juuri saada palaute koiralle sillä hetkellä kun toiminta, josta palaute annetaan, on tapahtunut. Koira yhdisti palautteen pysähtymiskomentoon eikä isännän logiikan mukaisesti omatoimiseen avanssiin. Tästä todennäköisin lopputulos on se, että seuraavalla kerralla koira toteaakin, että ei pysähdytä, vaan painetaan kahta kovempaa kyytiä perään. Koira on aivan loistava yhdistämään asioita ja sen maailmassa syyseuraus-suhteilla on suuri merkitys. Jos koira saakin tämän jälkeen negatiivista palautetta samasta asiasta, se todennäköisesti ei heti lopeta, vaan hämääntyy ja yrittää entistä intensiivisemmin toteuttaa totuttua mallia. Toinen kokeilu oli nostaa lintu taas suuhun ja istua isännän eteen katsekontaktin kera. Jotkut koirayksilöt kaipaavat rohkaisua ja motivointia, mutta silloinkin asia kannattaa hoitaa niin, ettei innostaminen mene yli. Saaliille pääseminen toimi niin vahvana kannustimena, että nykyään tiedetään mitä Halla puuhaa, jos sen luovi vähän venähtää. Jos siis puutut seisonnan ongelmiin vasta, kun koira on mennyt perään, on palaute myöhässä. No, hätä ei tässä kohtaa ole tämän näköinen, vaan asia on oikeastaan aika yksinkertainen: mitä vähemmän ohjaaja puuttuu koiran tekemisiin, sitä vähemmän negatiivisia vaikutuksia hänen käytöksellään on. Kuulostaa varmasti jälleen asialta, joka aiheuttaa aloittelevalle ohjaajalle hirveitä suorituspaineita
Toisilla yksilöillä saalisvietti pysyy paremmin hallinnassa kuin toisilla. Toinen hyvä neuvo on se, että ennen treenejä kannattaa rauhoittaa itsensä mahdollisimman neutraaliin tilaan. Jos ajatellaan mitkä taidot ovat koiran toiminnan kannalta merkittävimpiä, voidaan heti kärkeen listata pysähtyminen riistaeläimen lähtiessä liikkeelle sekä ehdoton luoksetulo. Yhteistyötä ei ainakaan paranna se, jos huono päivä tulee purettua syyttä suotta niinkin herkkävaistoiseen eläimeen kuin seisova lintukoira. PIDÄ TILANNE MAHDOLLISIMMAN NEU TRAALINA ten kannattaa palata siihen, jos haluaa vielä kertauksen viettien vaikutuksesta koulutukseen laajemmin. SALLI PENNULLE MAHDOLLISUUS ONNISTUA Jostakin syystä suomalaisessa seisoja-koulutuksessa näkee usein, kuinka koira pakotetaan koulutuksessa tietynlaiseen tulikasteeseen. Seisojan pitää olla innokas hakija ja röyhkeä linnun käsittelijä, mutta jos koira toimii normaalissa viettitilassa se yleensä on kaikkea edellä mainittua. Koulutuksessa onkin tärkeää muistaa antaa koiralle aikaa oppia ja sisäistää asiat ennen kuin siltä vaaditaan enemmän. Kouluttaja pystyisi kuitenkin välttämään monta virhettä pelkästään sillä, että rakentaa koulutustilanteet niin että koiralla on hyvät edellytykset onnistumiseen. Koira pistetään tiukkaan rakoon ja sitä halutaan koetella haastavissa tilanteissa. Seisojan toimintakyky kuitenkin säilyy parhaimpana, kun riistatilanteet pidetään mahdollisimman neutraaleina. Koira vaistoaa huonot päivämme ja sillä on usein iso vaikutus koulutuksen kulkuun. Osassa kerrottiin viettien hallinnasta enemmän jo- Kun tilanne pysyy neutraalina niin vietitkin pysyvät kurissa. RIISTA 41. Kenties pentua haluaa jokainen suojella luontaisesti, toisaalta pennulta ei edes vielä odoteta onnistumisia. Siksi ohjaajan onkin helpompi pitää odotuksensa kurissa ja rakentaa pennulle yksinkertaisempia harjoituksia, joissa sillä on aidot mahdollisuudet onnistua. Kiteytettynä Metsästyskoira toimii aina enemmän tai vähemmän korkeassa viettitilassa. Kun tilanne on tupakan mittaisen tauon jälkeen neutralisoitunut, koulutusta voi taas jatkaa. Erityisesti riistatyössä pala kerrallaan opettelu antaa mahdollisuuden puuttua juurikin oikea-aikaisesti virheisiin. Tällöin sille ei myöskään muodostu yhteistyötä vaikuttavia suorituspaineita tai epävarmuustekijöitä. vaikka seuraavakin päivä. Jalan asento tai jännittynyt etukumara saavat koiran maailmassa nopeasti oman merkityksensä. Sopivia harjoituksia ovat sellaiset, joissa tekeminen on pilkottu riittävän pieniin osiin. Asia kerrallaan kouluttamisesta on monia hyötyjä esimerkiksi palautteen oikean ajoittamisen tai esimerkiksi virheiden välttämisen kannalta. Silloin kun meno kiihtyy liian kovaksi, paras keino tilanteen rauhoittamiseksi on viedä koira hetkeksi sivummalle. Kun pentu pystyy esimerkiksi noutoa harjoitellessaan saamaan positiivista vahvistusta suurimmalle osalle toimistaan, sen itseluottamus rakentuu terveellä tavalla. Koira yhdistää helposti toiminnan ja paikan ja siksi pelkästään metrin siirtymä pois esimerkiksi riistakosketuksen tapahtumapaikalta auttaa koiraa rauhoittumaan. Siksi on hyvä, jos pystyy pitämään koulutustilanteet mahdollisimman neutraaleina. Korkea viettitila aiheuttaa aina myös stressiä ja liian korkea stressihän tunnetusti estää koulutuksen perille menon. Usein riistatilanteet vain ovat ohjaajalle niin kierroksia nostavia tilanteita, että koiran on aika helppo lähteä mukaan isännän vaahtoamiseen. Ohjaajan on paras siis painaa päähänsä se, että koira imee joka solullaan vaikutteita laumanjohtajastaan. Siksi koira seuraa paljon ohjaajansa eleitä ja sanatonta viestintää. Koira pyrkii siihen mikä sille on kannattavinta, ja laumaeläimelle perusoletus on, että laumanjohtajan toiveiden noudattaminen on juuri sitä. Odotukset pentua kohtaan vain eivät yksinkertaisesti ole liian korkeita ja siksi sille annetaan enemmän aikaa. Tämä pätee erityisesti nuoren koiran kanssa touhuttaessa. Ei kuitenkaan mahdoton, jos asian osaa ottaa huomioon. Korkeaviettinen koira vaatii enemmän asian huomioimista kuin rauhallisempi yksilö ja on siksi kenties hieman vaativampi koulutettava. Hiljaa hyvä tulee. KOULU TA ASIA KERRALLAAN Koulutuksen paloittelusta riittävän pieniin osiin on jo mainittukin aikaisemmin. Joko oletuksena on,että siitä kurittomasta pirulaisesta pitää nyt väkisin muokata kunnon seisoja tai sitten koiran kykyjä halutaan koko ajan testata äärirajoilla. Sen luonnolliset vietit saavat seisojan hakemaan riittävän innokkaasti kun mikään ulkoinen seikka ei ole siihen vaikuttanut. Luomumenetelmän kenties parhaita puolia on se, että suurin osa kouluttajista toimii pennun kanssa luontaisesti niin, että koiralta ei tule vaadittua liikoja
Siksi esimerkiksi harjoitukset, jotka kehittävät koiran kykyä hallita takaa-ajohalunsa (eli saalisviettinsä) ovat yksi tärkeä osa suurempaa kokonaisuutta. Noudon merkitys ei siis rajoitu pelkästään saaliin reppuun saamiseen. Samalla tavalla koiran hallinta tietyissä riistatyön osa-alueissa perustuu mieluummin terveeseen kunnioitukseen kuin pakotteisiin. Pääasia on, että kaikki koulutus rakentaa koiran tervettä itsetuntoa ja samalla kuitenkin osoittaa, että laumanjohtaja on johtaja tietystä syystä. OPETA TOIMINTAMALLI, MU TTA RIKO MYÖS KAAVAA Koiran hallinnassa on myös muita kuin henkinen taso ja tärkein niistä on opettaa koira seuraamaan ohjaajaa tarkkaavaisesti. Oikeanlainen auktoriteetti on siis tärkeämpää kuin maahan-ylös-puuhun-alas -rumba. Usein käykin niin, että 42 RIISTA. Tämä tapahtuu luonnollisesti esimerkiksi viemällä pentu linnulle ja vain odottamalla etäämmällä rauhassa. Siitä huolimatta se kiikuttaa linnun isännälle ja luovuttaa sen asianmukaisesti aina kun saa tilaisuuden. Saalisviettihän laukeaa helpoimmin takaaajo-tilanteissa ja pennun kykyä hallita hermojaan voidaan harjoitella heittelemällä lelua poispäin. Oikeanlainen auktoriteetti toimii luonnollisena pohjana seisojan omien viettien toteuttamiselle ja oikeastaan voisi sanoa, että oikeanlainen auktoriteetti laukaisee automaattisesti toivotun toimintamallin tietyissä tilanteissa. Kun Nouto voi olla avain onneen. koira sitten viedäänkin riistalle, eikä se heti reagoi esimerkiksi maahan-komentoon, ohjaaja alkaa vaatia ehdotonta tottelevaisuutta koiraltaan ja toistaa komennon useampaan kertaan. Koiralta vaaditaan nykyään tottelevaisuutta eikä todellista riistatilanteessa toimivaa hallintaa niin kuin pitäisi. Jos pennun seisonta pitää, sen voi turvallisesti antaa seistä rauhassa. Hallinnassa oleva koira seuraa koko ajan myös korkeammassa viettitilassa ollessaan laumanjohtajansa toimintaa. Jos ohjaajan isäntäsuhde on riittävä, on koirakin hallinnassa. Laumanjohtajan kanssa tekemisestä saadaan rakennettua maailman paras juttu. TEKNINEN TOTTELEVAISUUS EI OLE SAMA ASIA KUIN HALLINTA Käsite tottelevaisuus on saanut seisojien koulutuksessa täysin väärän merkityksen. Kun koira onnistuu patoamaan saalisviettinsä niin, että se pysähtyy omatoimisesti linnun siivittäessä, on sillä varmasti riittävästi malttia myös löytää oikea seisontakynnys. Se tekee näin, koska se kunnioittaa isäntäänsä tarpeeksi ja terveellä tavalla. Noudon koulutuksella on iso merkitys myös yhteistyön rakentamiseen ja saalisvietin hallintaan. Kun pentu on onnistuneesti kiikuttanut linnun isännälle, siltä vaaditaankin heti perään myös istuen luovutusta. Näitä hioessa annetaan kuitenkin koiralle helposti mahdollisuus virheeseen, samoin noutoa isompana kokonaisuutena treenatessa on suuri riski vääräaikaisesta palautteesta. Tekninen tottelevaisuus ei siis estä virheitä riistalla, vaan koiran hallittavuudessa on kysymys aivan jostakin muusta. Koulutuskentillä opetettu tekninen tottelevaisuus vaatii aina erillisen komennon. Tällaisilla kokemuksilla yhden osasuorituksen tiimoilta voi olla laajat seuraukset yhteistyöhön. Tätä voi tehdä monin eri tavoin, esimerkiksi laukomalla launcherilla lintuja eri tavoin ajoitettuna tai viemällä pentu kaupungin keskustaan tutustumaan puluihin ja pullasorsiin. NOU TO VOI OLLA AVAIN ONNEEN Yksi tärkeimmistä teeseistä luomumenetelmässä on se, että nouto voi olla avain moneen asiaan. Se ei tee näin pelosta, vaan kunnioituksesta. Jos tämä epäonnistuu, koira ei saakaan positiivista vahvistusta saaliin tuomisesta isännälle. Aina kun pentu luopuu omatoimisesti lelun perään säntäämisestä se palkitaan kehuilla ja laumanjohtajan huomiolla. Esimerkiksi seisojan taidon ylin indikaattori eli tiedotus kannattaa vahvistaa osaksi toimintamallia heti pienestä pitäen. Seisojan on hyvä oppia tietty toimintamalli heti pienestä. Noudon avulla koiralle rakennetaan siis malli, jossa laumavietti nousee tärkeämpään rooliin kuin saalisvietti. Nämä ovat kaksi eri asiaa ja tämä on aihe, josta jatkuvasti myös seisojien koulutuksen yhteydessä keskustellaan. Seurauksena syntyy turhaa käskytystä, jolla loppujen lopuksi ei ole muuta vaikutusta kuin yhteistyön kärsiminen, koska lopulta ohjaaja vaatii koiraa menemään maahan pakotteiden avulla. Hallinnan harjoittelemiseen ei siis ole yhtä tiettyä harjoitetta, vaan kunnioitus, terve auktoriteetti, on asia jota rakennetaan koko ajan koulutuksen eri vaiheissa. Pentuna noutoleikki voidaan helposti kääntää saalisvietin hallintaharjoitukseksi. Perinteisesti nouto on yksi osa tottelevaisuuskoulutusta, sen yhteydessä harjoitellaan paikallaan pysymistä, istumista ja muuta teknistä osiota. Sille jää päällimmäiseksi mieleen epämiellyttävä kokemus epäonnistuneesta luovutuksesta. Noudon avulla voidaan siis joko vahvistaa tai pilata paljon. se mitä tapahtuu linnun siivittäessä, on itse asiassa tärkeämpää kuin seisonta. Voidaan sanoa myös, että opetettu malli ei koskaan ole yhtä vahva kuin kunnioitukseen perustuva luonnollinen malli. Hyvänä esimerkkinä tästä toimii mäyräkoira Kiukku, jolle kukaan ei ole koskaan opettanut noutoa
Suosituin ennakoinnin paikka on avanssi. Olisiko tässä kohtaa kuitenkin tärkeämpää ja rakentavampaa palkita koira siitä, että se lopetti omatoimisesti peräänmenon ja palasi isännän luokse. Asian voi asettaa myös toisin: asia, josta koira todennäköisesti harjoitusta saadessaan luopuu omatoimisesti, tuskin on sen arvoinen, että sitä pois kitkiessä saa aikaiseksi kenties koiran, joka ei etene tai joka alkaa väistämään lintua. Jos kysymys on nuoresta koirasta, joka vielä opettelee tehtäviään eli nimenomaan sitä mitä laumanjohtaja siltä odottaa, kannattaako asiasta tehdä maailman suurin ongelma ja hermostua koiralle niin, että se me- Kuten lukijan on helppo huomata, ei tässä artikkelissa täytetty työkalupakkia uudenlaisilla harjoituksilla tai koulutusohjelmilla. Näin ihminen pääsee siihen lopputulokseen kuin haluaakin, eli valjastamaan lintukoirasta itselleen apurin riistan saamiseksi reppuun. Toinen paikka, jossa opitun mallin rikkomisesta on yleensä hyötyä, on noutoluvan odottaminen. Kun pentu kuitenkin näkee ohjaajan heittävän linnun se alkaa odottamaan noutolupaa. Jos pentu ei irtoa itsenäisesti niin se yksinkertaisesti kutsutaan luokse. Siksi ihminen on se osapuoli, jonka pitää mukauttaa omaa ajatteluaan koiran maailmaan. Pennun maltti kehittyy hyvin, kun noutolupa annetaan eri tilanteissa erimittaisen odotusajan jälkeen. Monissa muissa asioissa tulee vastakkaisella tavalla esiin se että seisoja on usein myös hyvin nopea oppimaan ennakointia. Tämä johtuu siitä, että suurimmat virheet seisovan lintukoiran koulutuksessa liittyvät ennemmin ohjaajan näkemykseen koirasta ja sen toimintaan vaikuttavista asioista, kuin itse tekniseen suoritukseen. Aina, kun tekisi mieli suuttua koiralle ja antaa sille kirvelevä palaute, kannattaa ensin miettiä onko asia todellakin sen arvoista. Varsinkin kun lasketaan vaakakuppiin myös muut huonon yhteistyön aiheuttamat ongelmat noudossa, luoksetulossa ja monessa muussa asiassa. Kun ohjaaja tässä vaiheessa tekee ylimääräisiä paluulenkkejä ja antaa noutoluvan eri vaiheissa koira ehdollistuu siihen, että ohjaajaa on koko ajan seurattava tarkkaavaisesti. ASIOILLA ON MITTASUHTEENSA Oikealla ajattelutavalla on helppo edetä kohti valoisaa tulevaisuutta! nee täysin hämilleen. Pikku hiljaa pentu oppii siis sen, että yksi kiinteä osa hommaa on poiketa lenkki isännän luona ennen kuin kannattaa edes haaveilla mistään avansseista. Tiedotus on siis tyypillisimpiä asioita, joka iskostuu pennulle tietyn toimintamallin opettamisen avulla. Otetaan esimerkkinä pennun tekemä pieni peräänmeno. Siksi edellä on tarjottu tärkein eli työkalut ajattelutavan muutokseen. Merkittävin ero riistaorientoituneen pentukoulutuksen ja perinteisemmän menetelmän välillä ei piile itse suorituksessa, vaan tavassa ajatella. Erilaisiin tekniikoihin siis palataan tulevaisuudessa. RIISTA 43. Aina kun tuntuu, että homma ei ole ollenkaan oikealla uralla, kannattaa miettiä onko kyse loppujen lopuksi niin ratkaisevasta asiasta. Koska koira ei pysty samanlaiseen loogiseen ajatteluun kuin ihminen, se ei pysty muuttamaan samalla tavalla toimintaansa. Tällöin ylenpalttisten kehujen lomassa lähdetään pennun kanssa kohti riistaa. Toisilla koirilla tämä johtuu myös malttamattomuudesta, mutta molemmissa tilanteissa lääke on sama, opittua mallia ryhdytäänkin rikkomaan. Jos haluaa välttää tällaisen tilanteen jo etukäteen, sekoitetaan harjoituksia esimerkiksi erimittaisilla odotusajoilla ennen avanssilupaa. Kun koira on ehdollistunut siihen, että isännän askeleiden kuuluminen vierestä yleensä tarkoittaa heti kohta avanssilupaa, koira alkaakin antaa avanssiluvan itse itselleen. Yksi kokeilemisen arvoinen asia on myös se, että koira jätetään maahan-komennolla paikalleen ja kävellään itse viemään noutolintu pidemmälle. Toisin sanoen koira alkaa itsenäisesti toteuttaa esimerkiksi riistatyössä tiettyä mallia. Ole kuitenkin tarkkana siinä, että palaute kohdistuu ehdottomasti oikeaan toimintaan. LOPPUSANAT Viimeinen, mutta yksi kouluttajan tuskaa eniten lievittävistä teeseistämme on se, että seisojan koulutuksessakin asioilla on mittasuhteensa. pentu omatoimisesti tulee hakemaan vahvistusta ohjaajalta, toisin sanoen tiedottamaan. Lopputuloksen eli saaliin saamisen kannalta jälkimmäinen lienee aika lailla pahempi ongelma. Emme kertoneet suoraan, miten viilata valuva seisonta kuntoon tai antaneet vinkkejä noutolinnun pureskelemisen pois kitkemiseksi. Riistan tulevissa numeroissa tarjotaan lisää tietoa muun muassa linnunvapauttimen käytöstä riistatyön harjoittelussa. Onko juuri tapahtunut virhe sellainen, että sen takia kannattaa pilata hyvä yhteistyö ja keskinäinen luottamus. Jos tilanne kuitenkin niin vaatii, pitää koiran ymmärtää tehneen- sä väärin
Näillä pohjallistyypeillä on eronsa ja tämänkertainen tutustuminen apuvälineteknikon tekemään yksilölliseen pohjalliseen todella vakuuttaa kyseisen pohjallisen eduista muihin verrattuna. YKSILÖLLISET TUKIPOHJALLISET METSÄSTYSJALKINEESEEN Lämpöä ja tukea Metsästäjille jalkineet ja jalat ovat oleellisen tärkeä osa hyvinvointia ja harrastusta. Nyt esiteltävänä on jalkojen virheasennoista johtuvaa väsymystä korjaavat tukipohjalliset, joissa on otettu huomioon myös kylmänkesto. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ ukipohjallisia on maassamme saatavana kolmea eri sorttia. Tästä hyötyvät ketkäs muut kuin jalkojensa päällä paljon aikaa viettävät metsästäjät. 44 RIISTA T ANALY YSI Ennen kuin pohjalliset tehdään, analysoidaan jalan liikkuvuus ja kuormitus ja tarkistetaan mahdolliset kipupisteet (kohdallani jalan kaaren rasittuminen kumisaappaissa) ja ihon kunto. Kipsivalosmuotti on muotoon sortuvaa solumuovia, johon jalka painetaan. Metsästäjille sopivin vaihtoehto on useissa tapauksissa nytkin syynissä oleva huopa, joka toimii kosteissa ja kylmissä olosuhteissa paremmin kuin mikään synteettinen materiaali. MUOTTI JALAN MUKAAN Pohjallisen valmistaminen alkaa siitä, että jalasta otetaan kipsivalos, jonka mukaan pohjallinen sitten muotoillaan. Varsinainen pohjallisaihio kuumennetaan uunissa ja nämä aihiot asetetaan kuumina kipsimuottien päälle. Yksilöllinen pohjallinen on siis pidemmän aikavälin sijoitus.. Tämä kestää noin puoli tuntia, jolloin pohjallinen on jäähtynyt ja se on muodossa. Samaiset teknikot valmistavat pohjalliset myös erilaisista pahemmista jalkavaivoista kärsiville, joten jalkojen virheasentojen korjaus on avainasemassa pohjallisia valmistettaessa. Jalat joutuvat monessa eri metsästyksessä koville niin rasituksen kuin kylmänkin osalta ja moni tuskailee erilaisten ongelmien kanssa. Ensimmäinen pohjallistyyppi tyyppi on nyt esiteltävä jalan mukaan tehty mittapohjallinen, jonka valmistaa apuvälineteknikko, toinen tyyppi on fysioterapeuttien valmistamat tuetut ja kiilatut pohjalliset ja kolmas tyyppi on urheilukaupoista saatava nopeasti muotoiltava pohjallinen, esimerkkinä Foot Balance. Kipsivaloksen yhteydessä muottiin asetetaan tarvittavat tuet, kuten tapauksessani kaarituki, jolla tuetaan matalaa kaarta ja näin ollen varpaiden asentoa oikaistaan. Tapauksessani ei tarvittu kiilauksia, sillä jalan "kallistukset" olivat kunnossa. Esimerkiksi Foot Balance -pohjallisiin verrattuna oleellisin materiaaliero on juuri tämä: SoPro -pohjallisten materiaali vaatii muokkautuakseen korkeamman lämpötilan ja täten se pitää kutinsa vuosikausia kun taas matalammassa lämmössä suoraan jalkaa vasten muokkautuva Foot Balance antaa ajan kanssa periksi ja tuenta käytännössä loppuu yhden syksyn aikana. Yksilölliset tukipohjalliset ovat käsityönä valmistettavia pohjallisia, joiden tekemisestä vastaa apuvälineteknikko. Tämän jälkeen muotti siistitään ja tähän kaadetaan kipsi. Pohjallisen pintamateriaali valitaan käyttötarkoituksen mukaan. Kun kipsivalosmuotti on valmis, asetetaan tämä muotti kammiovakuumikoneeseen, jonka päällä kantena on joustava kumimainen matto. Koko komeus suljetaan ja kone imee pohjalliset muottien päälle. Tämän analyysin perusteella valitaan sitten jalan liikkuvuuden perusteella pohjallisen runkomateriaali ja määritellään tarvittava iskunvaimennus
Tämän vuoksi käytettävän materiaalin tulee olla juuri oikeaa. Tässä vaiheessa teknikko kaivaa pohjallisen muotista ja hioo sen oikeisiin mittoihin. Huopapinnoite liimataan pohjalliseen erikoiskontaktiliimalla, joka on joustavaa ja näin ollen sopivaa käytettäväksi kovassa rasituksessa. Valmis pohjallinen. Yksilöllinen tukipohjallinen Käytetään erilaisten jalkavaivojen hoidossa ja keventämään jalkapohjaan kohdistuvaa kuormaa. Kotimaisten lampaiden villa nukkaantuu käytössä liiaksi ja samoin eri väreillä käsitellyt villat. Soveltuu käytettäväksi erilaisissa jalkineissa ja vähentää "terveidenkin" jalkojen väsymistä. Tähän syynä on villan luonnollinen kyky toimia lämmittävänä materiaalina myös sen ollessa kosteana. Jalkojen analysointi. Valumuotti. Jalan mukainen kipsivalos. Tukien työstö muottiin. Kuumennetut pohjalliset muottien päälle. Pohjalliset muotoillaan kammiovakuumikoneella. Pohjallisesta leikataan ylimääräiset pois. Hionnalla pohjalliseen tehdään kiilat ja viimeistelyt. Huopapinnoite liimataan pintaan. Ylimääräiset leikataan pois. HIONTAA JA VIIMEISTELYÄ Varsinainen työ pohjallisten kanssa alkaa siinä vaiheessa kun pohjallinen otetaan pois kipsimuotista. Ottaen huomioon sen, että pohjallisia valmistava Kaisa Repo on itsekin metsästäjä, oli tämän asiakasryhmän tarpeet hyvin tiedossa. Hiottavaa riittää ja nimenomaan tässä työvaiheessa pohjalliseen tehdään tarvittavat kallistukset. Saatavuus: Helsinki: Soleus Proteor (Hakaniemi, Ruskeasuo), www.soleusproteor.fi Turku: Turun Tukikohta Oy, www.turuntukikohta.fi Rovaniemi: Lapin Apuvälinepalvelu Oy, www. Huopapinnoituksella pohjallinen soveltuu erittäin hyvin kylmiin ja kosteisiin olosuhteisiin. Hinta 190 euroa, sisältää analyysin. lapinapuvalinepalvelu.fi (käyntikohteet Sodankylä, Kemijärvi, Kittilä, Ivalo, Posio) RIISTA 45. Hionnan jälkeen pohjallinen on muodossaan ja se pinnoitetaan. Pinnoitusmateriaaleja on useita, mutta tällä kertaa kiinnostuksen herätti se seikka, että rovaniemeläinen Lapin Apuvälinepalvelu Oy on alkanut valmistaa pohjallisiin huopapinnoitusta. Valmistusaika noin viikko. Kun tähän ynnätään Rovaniemen pohjoinen sijainti, on luonnollista, että nyt käyttöönotettu uusi pinnoitus kylmemmille keleille sai alkusysäyksen juuri Lapista. Tästä hyötyvät sitten tasapuolisesti kaikki metsästäjät. Käytettävä huomamateriaali tulee ulkomailta ja juuri sopivan huovan löytäminen olikin suurin haaste
Hyviäkin seassa oli, mutta niiden tarjonta vähäistä ja edullisuushakuisuus paukkuostoksilla pitivät ne hyvät korvaavat kaupan, tai jopa valmistajan hyllyllä. Näillä peruspaukuilla tulokset olivat heikkoja ja hyvätkin ampujat ampuivat tutuilta, hyviltä holleilta varmoja "huteja". Pyynti jatkui korvaavien haulimateriaalien voimalla ainakin pari päivää. Markkinoille tuotiin patruunoita, joissa oli haulimateriaalina terästä tai sinkkiä ja muutoin ominaisuudet olivat samoja kuin tunnetuissa lyijypaukuissa. Virheeksi voitaisiin sanoa jo sitä, että lähtönopeutta ei ollut nostettu lainkaan lyijypatruunoihin verrattuna. Tämän väitteen kuulee lintuvesillä vielä tänäänkin ja se jaksaa yhä hymyilyttää. TEKSTI: KIMMO RANTANEN O liko enemmistö sitten väärässä. näyttöpatruunoiksi ja enemmistö palasi ampumaan lyijyllä, koska se oli heidän mielestään paras ja tehokkain materiaali. Ei ollut. Kansan käytännön kokeissa tehottomiksi osoittautuneet korvaavat jäivät nopeasti ns. Tuolloin tehtiin paljon virheitä patruunavalmistajien osalta. Kevyt materiaali ja laiskat lähdöt yhdessä aiheuttivat iskemän suhteen "tehot- 46 RIISTA. ietoa t austäjälle Lat säs met Lyijyn korvaavat haulimateriaalit Suomessa kiellettiin lyijyhaulien käyttäminen vesilintujen metsästyksessä 1.8.1996. Markkinoille ensimmäisinä vuosina tulleet korvaavat olivat pääasiassa huonoja
Esimerkiksi kauppanimillä Hevi-Shot, Wingmaster HD, Ultimate Tungsten ja Tundra HD myytävien haulien tiheys on g/cm, eli ne ovat noin prosenttia lyijyä raskaampia, mutta huomattavasti lähes puhdasta volframihaulia kevyempiä. Tämä tarkoittaa, että onnenkantamoisia lievästi ohi ammuttaessa ei tule, mutta kun osuma on kohdallaan, henki pakenee kohteesta nopeasti. Omakohtaisten kokemusteni mukaan teräs on täysin lyijyn veroista materiaalia tehoiltaan eikä ampumamatkasta tarvitse tinkiä yhtään, kunhan pitää yllämainitut arvot mielessä. Tässä suhteessa peruslyijy saa heikot arvosanat. Suuri tilavuus mahdollistaa myös suuren ruutimäärän käytön, jolloin saadaan suuri lähtönopeus. Markkinoilla on myös muita volframisekoitehauleja, joiden tiheys ei ole tätä luokkaa. Lyijyhaulin käyttönopeusalueet ovat m/s. Kulta on myös pehmeää, kuten lyijy. Huomioitavaa on ollut, että nopealla teräksellä perusmatkalle (maksimi metriä) ammuttu lintu kuolee välittömästi. Hieman suurempi ennakon tarve ja tiukemmat kuviot perusmatkoille ovat hankala yhdistelmä kun ammutaan vaistolla, eli siten kuin on totuttu. Valmiina tehdaspatruunana ei , g/cm -tiheyden tavaraa toistaiseksi saa, ne on tehtävä itse. TERÄSTÄ PAUKKUIHIN Jos ajatellaan vain hintaa, teräs on paras korvaaja, koska se on liki samanhintaista tai jopa halvempaa kuin lyijy. Suurempi tiheys tarkoittaa saman massaisella kappaleella pienempää otsapinta-alaa, johon ilmanvastus vaikuttaa. Huonoa sen sijaan on pehmeys. "Teräsmies" löytää useammin kuolleen linnun tai toteaa ampuneensa ohi. Samalla materiaalin muokattavuus paranee. Esiin nouseekin kysymys, miten kultaan saataisiin kovuutta. Haulimateriaalin kauppanimiä on useita, kuten UnA, TSS, UnA-Tungsten. Erittäin suurilla haulikuormilla käytetään alle m/s lähtöjä ja erittäin keveillä voidaan tavoitella yli m/s lähtönopeuksia. TERÄSTÄ PIIPPUUN nopeudet. Esimerkiksi eräänä jahtiviikonloppuna Ruotsissa ammuimme parissa jahtipäivässä kanadanhanhea. Tarkoitan tässä laukausta, joka tappaa välittömästi ja varmasti. Hieman keveämpi, mutta kovempi tavara voi siis saada lyijyn tiheysedun kuitattua. Volframi on erittäin kovaa, niin kovaa, että se voisi murentua ammuttaessa puhtaana materiaalina. Kovuutensa ansiosta teräshaulin lähtönopeutta voidaan nostaa huomattavasti. Mutta missä ne tilanteet tulevat noin lyhyillä holleilla? LYIJY VERROKKINA Hyvää lyijyssä on suuri materiaalin tiheys (käyttöseokset ,, g/cm). Näillä materiaaleilla haulikosta saadaan irti enemmän kuin mihin ampuja pystyy. Teräksen heikkous on tunnetusti pieni tiheys (, g/cm). Pienitiheyksinen haulimaRIISTA 47. Pinnoitettuja hauleja on harvoin tarjolla tehdaspatruunoissa. Teräksellä saadaan järkevillä komponenttivalinnoilla tehtyä lataus joka on noin metriin asti täysin lyijyn veroinen tai jopa parempi. Pienemmän ilmanvastuksen ansiosta kappaleen nopeus ja samalla iskuenergia säilyy paremmin eli kauemmas kuin pienemmän tiheyden tavaralla. Puhdas volframi Omakohtaisten kokemusteni mukaan teräs on täysin lyijyn veroista materiaalia tehoiltaan eikä ampumamatkasta tarvitse tinkiä yhtään, kunhan pitää yllämainitut arvot mielessä. riittämään noin metriin, joka on rajapyykki myös lyijyhauleilla. Teräksen etuihin voidaan myös lukea kovuudesta johtuva kuvion säilyminen perusmatkoilla. Lyijystäkin tulee toki parempi tämän asian suhteen kun se pinnoitetaan itseään kovemmalla aineella, kuten kuparilla tai nikkelillä, joista nikkeli on kovempaa. Kuvio on yleensä tiheämpi ja hajahauleja on vähemmän kuin lyijyllä. rautaa ja kuparia muutamia prosentteja, jotta hauli saadaan riittävän sitkeäksi kestämään ampumisen rasitukset. Lähtönopeus onkin merkittävässä asemassa kevyellä teräksellä. tomuutta" ja lisäksi laukauksien jäämistä jälkeen liikkuvia maaleja ammuttaessa. Pieni tiheys kohtuullisilla haulikuormilla johtaa suureen tarvittavaan hylsytilavuuteen. Nelimillinen teräs pudotti linnun kertapaukulla noin metristä. on täsmälleen samanpainoista, kuin puhdas kulta. Pehmeä materiaali ei kestä muotoutumatta piippuvaiheen rasituksia ja kultahaulin lento-ominaisuudet kärsisivät. Tämän vuoksi volframiin sekoitetaan sideaineiksi mm. Moly-Shot, Nice-Shot ja muut vastaavat ovat tiheydeltään noin g/cm. Teräksen hyvä käyttönopeusalue onkin m/s. Teräshaulilla saadaan nopeutta turvallisesti ja se myös kestää ilman havaittavia muodonmuutoksia jopa m/s lähtö- Teräshaulien lataamisessa huomioitavaa on niiden tilantarve. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että teräshaulien tulee olla noin kaksi numeroa (, mm) suurempia kuin lyijyhaulien. Valitettavasti vielä tänäkin päivänä tehdaslatauksia tarjoillaan jopa alle m/s lähtönopeuksilla. Nopeuden säilyminen edellyttää kuitenkin kohtuullista muodon säilymistä. Suuri lähtönopeus ei yksinään ole autuaaksi tekevä, sillä pienitiheyksinen hauli myös hidastuu voimakkaasti matkan kasvaessa. Nämä seikat johtivat siihen, että korvaavilla materiaaleilla suositeltiin ampumamatkojen lyhentämistä metriin. Puhtaan kullan ominaispaino on , g/cm. Tuon metrin ampumamatkan jälkeen tilanne menee teräksellä haastavaksi. Enemmistö linnuista ammuttiin teräksellä, koot , ja , mm. Materiaalin pehmeys johtaa piippuvaiheessa muodonmuutoksiin, jotka heikentävät lento-ominaisuuksia. Kultaa saisi ampua perinteisillä haulikupeilla kuten lyijyäkin, mutta pehmeydessä on myös kirous. Noh, jakoa haulimateriaalin suhteen ei voine tehdä näin karkeasti, jos ei tunne kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä. Esimerkiksi , mm:n lyijyhaulin korvaaja on , mm teräs ja , mm:n lyijyn korvaaja on , mm teräshauli. Parhaillaan olen saanut teräksellä käynnin ja iskemän KULTAA HAULEIKSI IKUINEN HAAVE VAI NYKYPÄIVÄÄ? Itse haaveilin jo noin vuotta sitten, "että hauleina pitäs olla kultaa, niin olis tehot kohdallaan". Tästä syystä "lyijymiesten" näkee joskus haeskelevan kauan aikaa hieman ylipitkältä matkalta pudotettua sorsaansa. Valmiin, lähes puhdasta volframia olevan haulimateriaalin tiheys on , g/cm, eli se on vain prosenttia kevyempää kuin puhdas kulta ja prosenttia raskaampaa kuin lyijy. Onnenkantamoisia voi saada kaikilla materiaaleilla kauempaakin
Mitä nopeammin kuppi jää matkasta teräslatauksissa, sitä parempi kuvio ja hauliparven toiminta on odotettavissa. Remingtonin hylsyn sisätilavuus on hieman Fiocchia suurempi ja tämä tulee huomioida lataamisessa. Jenkeistä löytyy kirjoituksia ja ohjeita siitä miten eri leikkuut vaikuttavat. Tämä on erittäin vaarallinen tilanne ja tekee patruunasta toimi- mattoman siinä tarkoituksessa, johon se on suunniteltu; muutamia hajahauleja jossain sivumaastossa ja yksi täyteinen, jonka osumatarkkuudesta ei voi edes puhua. leikattu valmiiksi 32S, 32 g, leikkaamaton UnA70, 36 g, leikattu valmiiksi 35S, 36 g, leikkaamaton 44S, 44 g, leikkaamaton Leikattu valmiiksi tarkoittaa kuppiosan pituussuuntaisia viiltoja, joita on yleensä neljä kappaletta. Vihtavuoren ruudeissa on ominaista erittäin progressiivinen 12/76-hylsyt vasemmalta Remington metallinvihreä ja musta, Fiocchi T5 tummanvihreä ja musta. Remingtonit kerran ammuttuja ja Fiocchit uusia, nallitettuja.. Teräslatauksissa käytetäänkin hidaspaloisempia ruuteja kuin lyijylatauksilla juuri edellä mainituista syistä. Kun kuppi tulee täyteen kovia hauleja, jotka eivät juuri puristu kokoon lähtökiihdytyksessä eikä kupissa ole jousto-osaa, asettaa se omat vaatimuksensa ruudille. Jousto-osaa ei vaan mahdu, tilaavievästä materiaalista johtuen. 48 RIISTA Esimerkkejä kupeista ja niiden vetoisuuksista: UnA60, 28 g, leikattu valmiiksi UnA65, 32 g. Pumput ja puoliautomaatit, jotka on pesitetty -millisille patruunoille, eivät yleensä syötä lippaasta rullasuljettua mm:n patruunaa. Moni luulee, että leikkaamaton kuppi lentäisi jonkin aikaa matkassa ja purkaisi sitten haulikuorman ja kuviosta saataisiin näin tiukka pitkillekkin matkoille. Kupin ollessa leikkaamaton siitä purkautuu osa haulikuormasta, jonka jälkeen kupin lento-ominaisuudet pyrkivät kääntämään sen toisinpäin. Toimintavarmuus on kuitenkin jäänyt testeissäni aina hieman vajavaiseksi ja viillänkin kuppini pohjaan asti neljällä viillolla. Teräshauli on kovempaa kuin lyijy, mutta kuitenkin piipputerästä pehmeämpi ja kupille asetetut lujuusvaatimukset ovat sinänsä vähäiset. Vesilintupaukkuja teräshaulein: Resepti 12/70 Teräs Hylsy: Fiocchi 12/70 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Hodgdon Longshot Max 2,20 g Välitulppa: UnA65/32S Haulit: Teräs 3,03,8 mm, 32 g Lähtönopeus: Max 510 m/s Paine: Max 1050 bar Resepti 12/70 Teräs Hylsy: Fiocchi 12/70 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Vihtavuori N340 Max 1,95 g Välitulppa: UnA-65/32S Haulit: Teräs 3,03,5 mm, 30 g Lähtönopeus: Max 460 m/s Paine: Max 1050 bar Resepti 12/76 Teräs Hylsy: Fiocchi T5 12/76 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Hodgdon Longshot Max 2,10g Välitulppa: UnA1276S Haulit: Teräs 3,54,6 mm, 36 g Lähtönopeus: Max 465 m/s Paine: Max 1050 bar Resepti 12/76 Teräs Hylsy: Remington 12/76 musta Nalli: Win209 Ruuti: Vihtavuori 3N38 Max 2,35 g Välitulppa: UnA1276S Haulit: Teräs 3,54,6 mm, 36 g Lähtönopeus: Max 445 m/s Paine: Max 1050 bar Resepteissä esitetyt komponentit kasataan patruunaan siinä järjestyksessä kun on mainittu. teriaali tarvitsee paljon tilaa. Nyrkkisääntö on, että eurohylsyyn laitetaan euronalli ja jenkkihylsyyn jenkkinalli, näin nalli on pesäänsä sopivan ahdas ja se pysyy kiinni. Täytyy myös muistaa, että Remington ei ole Remington, jos hylsy on tehty Euroopassa, kuten esimerkiksi Heavy-magnum. Remingtonin hylsyyn ladattuna olen suosinut Winchester -nallia. Teräshaulikupit ovat normaalisti jousto-osattomia, eli kaasutiiviste on lyhyen väliosan jälkeen suoraan kuppiosan takana. Päätylapusta voi myös olla haittaa kuvion muodostuksessa. Fioccheissa on yleensä uutena mukana nalli, Fiocchi DFS. Nämä arvot pätevät tähtisupistetuille patruunoille. Kuppiin jääneet haulit painottuvat kupin pohjalle, eli nyt menosuunnassa etuosaan ja lopputuloksena kuppi hauleineen lentää täyteisen tavoin. Näin ei yleensä käy. Peruslyijyhauleille tarkoitettuun kuppiin ei teräshaulia silti suositella ladattavan. Viiltojen ansiosta kuppi aukeaa nopeasti piipun jätettyään ja vapauttaa näin hauliparven. Leikkaamattoman kupin leikkuusyvyydellä voi toki kikkailla ja poikkeuksen mainitakseni olen joskus saanut satunnaisia hyviä tuloksia vain vähän leikatuilla kupeilla. Olen tehnyt /-latausreseptejä lähinnä Yhdysvalloissa tehtyihin Remingtonin hylsyihin ja eurooppalaisiin Fiocchi-hylsyihin. Rullaamalla suljettu patruuna vetää selvästi enemmän tavaraa, mutta niiden käyttäminen ei ole mahdollista kaikissa aseissa. Ensimmäisenä tämä tulee vastaan hylsyvalinnassa: totuttu grammaa sopii /- tai /-hylsyyn, grammaa sopii vasta /-hylsyyn ja yli grammaa vaatii jo /- tai /-hylsyn. Kotimaisista Vihtavuoren ruudeista soveltuvat grammaisten teräshaulien lataamiseen tyypit N, N, N ja grammaa raskaammille soveltuvat N ja N. Kovasta materiaalista johtuen välitulpan tulee olla piippua suojaava täyspitkä kuppi, jossa kaikki haulit sopivat kupin sisään. Hylsyn merkillä ei ole merkitystä, kunhan hylsyn ominaisuudet tunnetaan
Kuppipaketti tulee tehdä, koska tehdaspatruunana tätä haulta ei saa ja oikeaa ja valmista "volframikuppia" ei ole valmistettu. -kaliiperin kupin sisään sopii hyvin -kaliiperinen fiber. Vasemmalta Fiocchi T5 -hylsy, Fiocchi 616 -nalli, Hodgdon Longshot -ruuti, UnA1276S -välitulppa, ¼" 20-kaliiperin pehmeä fiber, wrapperi, ½" 20-kaliiperin waxed fiber, UnA-Tungsten-haulit ja päätylappuna 20-kaliiperinen fiberin siivu. paineen nousu ja siksi on oltava erittäin varovainen, kun tavoitellaan maksiminopeuksia sallituilla pesäpaineilla. Wrapperin tehtävä on suojata piippua haulien kosketukselta lähinnä patruunapesän etuosassa ja ylimenokartiossa. Maailmalla on lisäksi muitakin hyvin soveltuvia ruutityyppejä haulipatruunoiden lataamiseen, mutta niiden saatavuus Suomesta on heikkoa. waxed fiber -tulpan käyttöön. Saman nimellisen palonopeuden omaavalla Hodgdonin Longshot-ruudilla, jolla palonopeus on nimellisesti sama, paineennousu on selvästi maltillisempaa ja sillä saavutetaankin suurempia nopeuksia samoilla pesäpaineilla verrattuna Vihtavuoren ruuteihin. Volframilatauksen komponentit. Kylmän kestävyys on tärkeässä osassa näissä patruunoissa, koska käyttöalueena on esimerkiksi ketunpyynti, joka ulottuu myös paukkupakkasiin ja patruunalta vaaditaan silloinkin äärimmäistä suorituskykyä. Wrapperi on yhteinäinen levy, jossa ei ole katkoksia (viiltoja) pituussuunnassa. Fiber on helppo täyttötapa, mutta perusfiber on erittäin peh- meää, joka johtaa latauksen huonoon kylmän kestävyyteen. Hodgdonilla on muitakin haulikon lataamiseen erittäin hyvin soveltuvia ruutityyppejä, kuten HS- ja HS-. Riippuen haulilatauksen määrästä, sisäkupin pohjalle voi tarvita fiberiä täytöksi ( kal) ja lisäksi haulikuppien välinen tyhjä tila täytetään -kaliiperisella fiberillä. Vasemmalta UnA60, UnA65, 32S ja UnA70. RIISTA 49. Sama koko käy myös -kaliiperiseen. -kaliiperin kupin sisälle mahtuu hyvin -kaliiperinen fiber. Sisä- ja ulkokuppi asetetaan toisiinsa nähden noin asteen kulmaan, jotta viillot eivät tue samoille kohdille. Koska haulilasti täyttää kupista vain puolet tai kolmanneksen, olen tehnyt täytön fibertulpalla. Ensiksi mainitulla Longshotilla voidaan ladata teräslataukset grammasta yli grammaan. Fiber on kuitua, selluloosaa, jonka tarkoitus on vain täyttää tyhjää tilaa. Esimerkissä tulpan koostumus on hieman erilainen. Tähän on kehitetty kuppipaketti, jonka "runkona" on varsinainen haulikuppi, esimerkiksi UnAS. Levymäisyydestä johtuen wrapperi jää piipun suulla nopeasti pois matkasta ja eikä siten häiritse hauliparven toimintaa. Ruuteina olen suosinut Hodgdon Longshottia ja Vihtavuoren N-, N- ja N-laatuja. Haulin saadessa piippukosketuksen se jättää varmasti jäljen. Leikkaus tehdään neljään osaan kuppiosan pohjaan asti. Haulikuppi on tällä materiaalilla oikeastaan kuppipaketti, johon tulee erilaisia määriä täytettä tai lisäsuojaa. Tämä kuppi on leikkaamaton ja se tulee itse leikata ennen asentamista ulkokupin sisään. Ilman painemittauskalustoa suosittelen pysymään valmiissa resepteissä ja pysymään aina maksimiannosten alapuolella. "KULTAHAULIEN" LATAAMINEN UnA-Tungsten-haulien lataamiseen voidaan käyttää, välitulppaa lukuun ottamatta, kaikkia samoja komponentteja kuin mitä teräs- ja lyijylatauksiin käytetään. Saavutettavat lähtönopeudet ovat "riittävät" ja pesäpaineiden hallinta selkeää. Varsinainen kuppi on sama, mutta sen sisälle tuleekin toinen kuppi, joka on -kaliiperinen teräshaulikuppi, malliltaan UnA. Volframin kestäviä kuppeja kyllä on, mutta erittäin suuresta ominaispainosta johtuen haulimateriaali vie hylsyssä hyvin vähän tilaa ja siksi tarvitaan täyttöä. Kun fiberi on kovetettu vahakäsittelyllä, myös patruunan toimivuus kylmässä paranee. Tämän vuoksi olen siirtymässä ns. Kupin sisään voidaan (esimerkki ) laittaa wrapperiksi kutsuttu muovilevy, joka pyöräytetään kupin sisään. Kun tulppa tulee hylsystä ulos, sillä on mahdollisuus laajentua ja hauli voi päästä tulpan leikkuukohdasta vastaamaan piippuun. Wrapperi tulee tarvittaessa lyhentää sopivan mittaiseksi
Sama hyväksi testattu patruuna soveltuu myös vesilinnun pyyntiin ja "näyttöpaukut" voidaan jättää vyöstä pois. Teräs soveltuu kanalintujahtiinkin loistavasti, kun puhutaan passipyynnistä esimerkiksi soilla ja pelloilla. Kun oletetaan, että kettua päästään ampumaan enemmän tai vähemmän sivusta, siihen riittää pienikin hauli ja edut ovat samat kuin yllämainitussa linturiistan pyynnissä. Raskas materiaali, pieni hauli ja kovahko lähtönopeus ovat tehokas yhdistelmä. Elukan ollessa jotenkin muuten kuin sivuttain tilanne muuttuu. UnA-Tungsten-hauleilla kokoa voidaan pienentää noin prosenttia (lyijyhaulin koko x , = UnA-Tungsten haulikoko). Tähän haulien päälle voidaan vielä lisätä pehmeästä fiberistä ohut kaista, joka tukee loppusuljentaa ja pitää haulit irti piippukosketuksesta alkuvaiheessa. Käytetyin lataus pyörii siinä gramman kohdalla ja se on täysin riittävä kaikkeen peruspyyntiin. Lyijyhaulien suhteen haulikuormaa monesti ylimitoitetaan, kun metsästäjien päässä on luja usko, että mitä enemmän tavaraa, niin sitä kauemmas voi ampua. Suurilla hauleilla yksittäinen hauli voi vahingoittaa erittäin kauas, vaikka varman pudotuksen takaama peitto loppuu jo perusmatkoilla. Kun kuppi on täytetty ja wrapper pyöräytetty paikalleen sekä haulit lisätty, mitoitus tulisi olla sellainen, että haulikuppi nousee mm ylemmäs kuin haulien pinta. Lisäksi yksittäisen haulin teho (upotus) ja hauliparven peitto riittävät suunnilleen samalle etäisyydelle, joka tarkoittaa pienempää haavoitusriskiä ylipitkillä matkoilla. Lyijyhaulien totuttua kokoa tulee kasvattaa noin kaksi numeroa (noin , mm) teräshaulia käytettäessä. Volframi on haulimateriaali erikoistilanteisiin, mutta niissä se onkin omaa luokkaansa. Itse en pidä satunnaisia hauleja kaarnassa ongelmana, mutta maanomistaja voi olla eri mieltä. Esimerkki haulikoon valinnasta oheisessa taulukossa. Ylimitoitusta on liikaa, jos osumatodennäköisyys kohteeseen on nolla haulia tavoitematkalta. Jo gramman haulikuormilla saadaan parempia peittoja kuin - gramman lyijyannoksilla, käyttäen haulikokoa, joka upottaa vähintään saman verran kuin lyijylatauksen haulit. Vaikka osumat kohteessa eivät alkaisi vähetä, niin osumamäärän kasvamisella ei enää saada mitään etuakaan. Suosittelin aiemmin metriin , mm:n haulia, mutta metsästäjät halusivat enemmän. Syötävää elukkaa ei tosin kannata ampua ihan perusmatkoille ja keskelle paistia. Käyttölataukset äärimmäisyyksiä tavoitellessa ovat olleet max grammaa. TERÄSTÄ VAI VOLFRAMIA PIIPPUUN? Kaikilla kovilla materiaaleilla kuvio pysyy kasassa paremmin kuin pehmeillä. Kun lähden kettu-, hanhi- tai kaurispassiin, piipussa on volframia. Kun ajossa oleva kettu hoksaa jahtimiehen ja näyttää "persettä", tarvitaan yksittäisen haulin tehoa. Niinpä olen suositellut , mm:n kokoa kun tavoitellaan äärimatkoja. KUINKA SUURI HAULI KUORMA PATRUUNAAN? Kovalla materiaalillakin kannattaa pysyä kohtuudessa. Teräshauleja käytettäessä ei hylsyyn saada sopimaan "liikaa" haulikuormaa. Nisäkkäillä haulikokoa voi hieman suurentaa ja joissakin tapauksissa pieni ylimitoitus on sallittua. Noin gramman UnA-Tungsten-annos vastaa peitoltaan noin gramman lyijyannosta yli metrin matkoille. Jokainen kokeilkoon itse, kun ei sitä muuten voi uskoa. 50 RIISTA. unlimitedammo.fi) tulee jatkossa tarjoamaan kuppipaketteja valmiina kokonaisuuksina, jolloin kasaamisvirheet saadaan eliminoitua ja volframilatauksien tekemisestä tulee yksinkertaisempaa. HAULIKOKO Haulikoko on ikuinen tinka jahtimiesten keskuudessa. Volframihauleilla, joiden ominaispaino g/cm haulikuormaa sopisi aivan järjettömästi, mutta sitä ei tarvita. Omien kokemuksien mukaan taulukossa esitetyt UnA-Tungstenhaulikoot pitävät paikkansa. Tavaraa kyllä lähtee paljon, mutta kohteessa sitä on vähemmän kuin kevyemmällä kuormalla tämä johtuu materiaalin muotoutumisesta piippuvaiheessa ja lento-ominaisuuksien huonontumisesta. Itse käytän terästä lähes kaikessa jahdissa. Itse mitoitan siivekkäitä pyydettäessä haulikoon mieluummin hieman alakanttiin. Olen vakuuttunut materiaalin toimivuudesta ja paukkujen kanssa arpomisen voi jättää kokonaan pois, kun piipussa on aina laillista materiaalia. Grammoina kuulostaa vähältä lyijymagnumeihin tottuneille, mutta materiaalin keveydestä johtuen ja suuremman lähtönopeuden ansiosta osumaa saadaan ja iskutehokin riittää kohtuullisen hyvin. Joku saa tällöin saaliin, mutta se ei normaalisti ole ampuja. Haulikon patruunoiden lataustarvikkeisiin erikoistunut Unlimited Ammo (www. Muun muassa tästä johtuen riittää hieman pienempi määrä haulikuormaa. Riittävä peitto ja yksittäisen haulin riittävä upotus saavutetaan totuttua haulikkohollia tuplasti pidemmälle. Todellisuudessa pehmeällä materiaalilla tämä teoria alkaa lyömään itseään turpiin noin gramman jälkeen. Materiaali on laillinen metsästyslain mukaan, mutta maanomistajat eivät välttämättä pidä sen käytöstä. Volframin käyttöön pätevät samat rajoitukset kuin teräkselläkin. Haulikoko volframilla tuntuu varmasti pieneltä, jopa naurettavalta, jos asiasta ei ole aiempaa kokemusta. Pikkuhaulien käyttöä puoltaa esimerkiksi suuresta kappalemäärästä johtuva kasvanut todennäköisyys osua elintärkeisiin ruumiinosiin, kuten päähän ja kaularankaan. Teräs on myös edullinen materiaali yleiskäyttöön. Materiaalin kovuuden vuoksi en suosittele suuria teräshauleja käytettäväksi metsämaastossa, jossa niiden päätyminen puihin on todennäköistä. Hauliparven tiheys myös riittää paremmin avarampia piippuja käytettäessä, jolla on jälleen käytännön Lyijyhauli 2,75 mm 3,50 mm 4,50 mm Teräshauli 3,25 mm 4,00 mm 5,00 mm UnA-Tungstenhauli 1,75 mm 2,25 mm 2,75 mm UnA-Tungsten reseptit Resepti 12/76 UnA-Tungsten Hylsy: Fiocchi 12/76 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Vihtavuori N105 Max 2,95g Välitulppa: UnA1270S+1/3x20ga fiber+wrapper+1x20 ga fiber Haulit: UnA-Tungsten 2,253,00 mm, 40 g + 1/4x20ga fiber Lähtönopeus: Max 420 m/s Paine: Max 1050 bar Resepti 12/76 UnA-Tungsten Hylsy: Fiocchi 12/76 Nalli: Fiocchi 616 Ruuti: Vihtavuori N340 Max 1,75g Välitulppa: UnA1276S+1/3x28ga fiber + UnA90+1/3x28ga fiber Haulit: UnA-Tungsten 2,502,75 mm, 38 g + 1/5x28ga fiber Lähtönopeus: 385 m/s Paine: Max 1050 bar ampumatilanteessa osumatodennäköisyyttä kasvattava vaikutus. Moni pyytää esimerkiksi kettua pienillä hauleilla ja tällekin on perusteensa
Aseessa kestävä, teräsrakenteinen irtolipas. Sääde äyk ad erit 250 Piipun p ääde liipaisinjärjestelmä,, neljjän patruunan makasiini,, rekyyliä vaimentava,, paksu kuminen perälevy. ääde Mainio ase kyttäykseen tai rada e kal perit 308 ja 22-250 Piiipun pituus 26" Säädettävä ProFireMainio ase kyttäykseen taii radallle, kaliiiperit 308 ja 22-250.. Kaliiperit 243, 308 ja 30-06. MARLIN X7 VARMINT MARLIN X7 VARMINT Ma n o e ttäykseen a radalle, kaliiperit 08 22-250 P ipun ituu 26". Piipun pituus 26".. REMINGTON 770 KIVÄÄRIPAKETTI Remingtonin myyntimenestyskivääri ja Bushnellin Sharpshooter 3-9x40 -kiikaritähtäin muodostavat saumattoman työparin, jonka kanssa kelpaa lähteä metsälle. Erittäin tasapainoinen, luistamattomalla, synteettisellä tukilla varustettu ase mahdollistaa nopeat ja tarkat riistalaukaukset. lliipa s n är estelmä elljän patruunan akasi n rekyyl ä a mentava pak u m liiipaiisiinjjärjestelmä neljän patruunan makasiiinii rekyyliä vaiimentava, paksu kumi ipaisinj p mä, än at kyy ntav k Pulttilukkoiset Marlinit saatavana myös ohutpiippuisina metsästysmalleina (hinta: 549,-).
Harvalla on kuitenkaan kokemusta tästä lännen klassikosta. 52 RIISTA ämän kaliiperin historia on mielenkiintoinen monessakin suhteessa. Näiden käyttö oli tuohon maailmanaikaan hyvin pitkälti linturiistan pyyntiä, sillä juuri muuta riistaa ei kiväärillä pyydettäväksi tuolloin ollut. Väliä tämän Adolph Niednerin villikissaluomuksen ja sen tehdasversion välillä oli runsaasti, ja Remington alkoi tarjota patruunaa kaupallisesti vasta vuonna . Metsästäjän patruunanurkka Metsästäjän patruunanurkka on palsta, jossa esitellään tuttuja ja tuntemattomia metsästyspatruunoita, niiden historiaa ja nykyaikaisia sovelluksia. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ .25-06 REMINGTON Asiantuntijoiden suosima T Kaliiperi .25-06 Remington on suurimmalle osalle metsästäjiä tuttu kaliiperi lähinnä "saatavana kaliipereissa" -sarakkeen perusteella. WCF). Tästä huolimatta tämä kaliiperi ei ole koskaan tullut suuren yleisön keskuudessa yhtä suosituksi kuin tätä lähellä oleva . Usea myös tietää, että kyseessä on kaulastaan .257" luodille supistettu .30-06 Springfield. Vasta pitkästi sotien jälkeen keskisuuri riista alkoi runsastua, mutta varttituumaisten aika oli tällöin jo ohi. Varttituumaiset olivat hyvin yleisiä savuttoman ruudin alkuaikoina ja meilläkin varsin laajasti käytössä olivat esimerkiksi kaliiperit .- WCF, ,xR ja ,xR (. Varttituumaisen villikissan pahin kilpailija sai tässä mielessä etulähdön, sillä Winchester otti .:n tuotantoonsa jo vuonna . Winchester tai edes . Kyseessä on ensimmäinen tunnettu villikissakaliiperi, jonka pohjana on ollut .- Springfield. Remington. Vain kotimaisella muunnoskaliiperilla ,xR:llä olisi ollut potentiaalia peurapatruunana, mutta
Myös esimerkiksi kotimainen Sako tarjoaa patruunansa juuri tässä painoluokassa. Siinä missä juuri edellä mainittu grainia (,, g) on ollut Yhdysvalloissa jo pitkään dominoiva suurriistaluotien painoluokka peuralle ja hanka-antiloopille, on nykyään siirrytty pykälää alemmas ja hyvin moni käyttää nykyään grainin (,, g) luoteja tälle riistalle. Jos tämä on kuitenkin tärkein kivääriltä haettava rooli, on .- Remington yksi parhaista yhdistelmistä tarkkuutta, ammuttavuutta ja ulkoballistiikkaa. Vaikka kivääreillä ei koskaan tultaisi hirveä ampumaan, on niin hirvilaillisuuden kuin lintuluotisaatavuuden merkitys suuri ostopäätöstä tehtäessä. Isommat kaliiperit ovat usein paljon vaativampia ammuttavia ja juuri tuennan laatu korostuu erityisesti osumien pystysuuntaisessa hajonnassa. näiden aseiden rihlannousut oli usein harmillisesti sovitettu keveille ja lyhyille lintuluodeille. Erityismaininnan hän kertoi sen suhteen, että kyseinen ase ei ole lainkaan herkkä tuennan vaikutukselle osumapisteeseen. Onkin sanottu, että standardipatruunoista nimenomaan .- Remington on kaikkein suoralentoisin patruuna noin metriin asti. Moni varmaankin ihmettelee, että miksi tähän tarkoitukseen käytettiin isoa .-:n hylsyä, mutta syy tälle on varsin looginen. Erittäin lämpimästi .:sta puhui Metsästys ja kalastus -lehden päätoimittaja Jussi Soikkanen, joka on käyttänyt sitä jo pidempään. Tarina siitä, miten Soikkanen tähän kaliiperiin päätyi, oli mielenkiintoinen ja jopa oman juttunsa arvoinen, mutta sanottakoon, että sattumat ohjasivat valintaa hyvin paljon. Kyseessä ei ole niin pahasti overbore-kaliiperi, että patruuna olisi sisäballistisesti epäedullinen. Kun luodinhalkaisija on .", on kyseessä siis erikoistuneempi ase peuralle, kauriille ja pienpedoille. Muutos kaliiperin roolissa tapahtuikin -luvulla, kun markkinoille saapui IMR- Data Powder, joka nykyään tunnetaan nimellä H. Vaikka ero olisikin pieni tässä suhteessa, on .-:n rekyyli huomattavasti säyseämpi. Winchesterin varjossa. Ne ovat siis asiantuntijoiden valinta erikoiskäyttöön. RIISTA 53. Ensimmäisen kerran törmäsin kaliiperiin kun aseseppä Erkki Wall teki aseen kyseisessä kaliiperissa asiakkaalleen. Verrattaessa lentoratoja eri kaliipereiden kesken, tulee kuitenkin aina muistaa, että laskutapoja on useita ja erityisesti luodeilla on äärimmäisen suuri merkitys yhtälössä. Tässä mielessä .- Remington jäi selvästikin julkisuusmonttuun ja vain harva asekirjoittaja profiloitui sen käyttäjänä ja puolestapuhujana. Meikäläiselle peuralle kaliiperi toimii takuuvarmasti ja niille, jotka haluavat yhdistää peurakyttäyksen ja pienpetokyttäyksen vaatimukset yhteen kivääriin, on tässä kiväärissä erittäin suuri potentiaali juuri lounaisessa Suomessa. Se on siis erinomainen pienen ja keskisuuren riistan patruuna, joka kärsii siitä, että kivääreille asetetaan liikaa vaatimuksia vielä pienempien ja isompien riistaeläinten suhteen. Kaliiperi . Kaliiperille tyypillinen "suurriistaluoti" painaa grainia (,, g), josta grainia on niin sanotusti tyypillinen peuraluodin paino. Jälleenlataaja voi saada tämän painoluokan luodille nopeutta jopa m/s, mikä tarkoittaa hyvän ulkoballistiikan luodilla erittäin laakeaa lentorataa. Näin ollen painavammat keskisuuren riistan luodit ovat näissä aseissa hyvin usein käyttökelvottomia. Lisäksi saavutetta- .- Remington ei ole oudon outo kaliiperimerkintänä, mutta kun asiaa ajattelee, ei montakaan tämän kaliiperin käyttäjää tule mieleen. Suomessa .-:n riistaa ovat kaikki hirveä pienemmät sorkkaeläimet, ehkä villisikaa lukuun ottamatta. Tähän auttaa luotien erinomainen ballistiikka ja se, että hylsyn ja luodin välinen suhde on hyvä. on luotitarjontansa osalta hyvä, mutta tämä patruuna joutui koko uransa alkutaipaleen kamppailemaan suosiosta kaupallisen menestystarinan, . Luotien painoissa on tämänkin kaliiperin kohdalla tultu alaspäin, aivan samoin kun monessa muussa kaliiperissa. Tämä patruunahan sai yli kolmekymmentä vuotta suitsutusta -luvun asekirjoittajien "dekaanilta", Jack O'Connorilta. Kun tähän yhdistetään laakea lentorata, voidaan sanoa, että ase tässä kaliiperissa on erittäin kenttäkelpoinen ja miellyttävä. Esimerkiksi .-:lla grainin luodille saadaan pitkästä piipusta lähes sama kyyti, mutta luotien ballistisessa kertoimessa isompi joutuu antamaan hieman periksi. Kuusimilliset ja kuusipuolikkaat ovat siis meilläkin suositumpia tarkkuuskivääreinä ja monikaan ei tohdi nojata niin vahvasti metsästyskiväärin leimaa harteillaan kantavaan varttituumaiseen. Samaten tarkkuusluotien saatavuus on heikompi kuin tämän luodinhalkaisijan ala- ja yläpuolella. Juuri ,x SE on .-:n pahin vihollinen. Alun perin .- suunniteltiin varmintkaliiperiksi. Nopeudet nousivat huomattavasti aiemmasta tasosta ja patruunasta tuli potentiaalinen keskisuuren riistan patruuna. Meikäläisittäin ongelmallisen tästä kaliiperista tekee se, että kyseiseen luodinhalkaisijaan ei ole saatavana kovinkaan hyvin kokovaippaluotia linnustuskäyttöön. Varttituumaiset ovatkin nykyään juuri "connoisseurs cartridges" -luokassa. Meistä poiketen Yhdysvalloissa .- joutui oikeastaan vain selviytymään kilpailusta. Yleisesti ottaen wapiti eli "elk" on käsitelty tämän kaliiperin saavuttamattomissa, mutta jos sen välttämättä haluaa kyseisellä kaliiperilla ampua, on tehtävään sopivia luoteja saatavana muun muassa Barnesilta, Noslerilta ja Swiftiltä. KÄY TTÖ SUOMESSA .- Remington on käyttökelpoinen keskisuuren riistan patruuna, joka on erittäin nopea patruuna nykykomponenteilla. Nykyään .-:n rihlannousu on lähes poikkeuksetta /" kun se ennen oli hyvin paljon loivempi kevyiden ja lyhyiden luotien vuoksi. Voidaan siis hyvällä omallatunnolla sanoa, että .- Remington on magnumpatruuna niille, jotka eivät erityisemmin rekyylistä välitä. Kaliiperin ominaisuuksien Soikkanen kertoi kuitenkin olevan niin hyvät juuri pienelle ja keskisuurelle nelijalkaiselle riistalle, että ase on ollut käytössä hyvin ahkerasti. Voidaan kuitenkin sanoa, että .- Remington on suoralentoinen patruuna. Tuohon aikaan kyseinen tarvike oli hyvin saatavilla ja ruudit olivat sellaisia, että mistään rakettitieteestä ei nopeuksien osalta puhuttu. Huolimatta heikosta julkisuudesta ja myöhäisemmästä kaupallistamisesta, selvisi .- Remington kuitenkin hengissä - temppu, joka ei onnistunut kaikilta tehdaspatruunoilta -luvun hektisen uusien kaliiperien tarjonnan aikana. LATAUKSISTA JA LENTORADOISTA va lähtönopeus saadaan hyödynnettyä hyvin luotien korkean ballistisen kertoimen vuoksi. Kuusipuolikkaan saa hirvilailliseksi ja tämä ratkaisee monen kohdalla valinnan sen suuntaan. Toisen kerran törmäsin siihen tänä syksynä, kun kyseinen kaliiperi tuli sattumalta puheeksi Kyproksen reissulla
Jos ja kun tällainen tilanne on edessä, on käytännössä aina. Hyvän keuhko sydän-osumankin jälkeen peuralla on tapana juosta metriä. SAMANLAISIA, MU TTA ERILAISIA suurimmista puutteista hirven kyttäyspyynnissä on ammutun hirven etsimiseen ja löytämiseen liittyvät asiat. Yksi Hirven kohdalla tapauksissa, joissa eläin kuolee näkösälle tai heti mentyään metsään, on kaadetun eläimen löytäminen yleensä itsestäänselvyys. Jos rytinä sen sijaan jatkuu metsän puolella useita sekunteja, onkin tilanne kokonaan toinen. Tästä esimerkki löytyy tältä vuodelta omaltakin kohdalta. PEURA Peuran luonnollisten vihollisten lista on pidempi ja sen kyky puolustautua on sen verran heikompi, että se on luontaisesti varovaisempi kuin hirvi. Hirven kyttäyspyynti on varsin nuori metsästystapa ja sitä harrastetaan pääasiassa alueilla, joilla ei ole peuroja. Kun haravoitava alue on lisäksi hieman epämääräinen, ollaan herkästi tilanteessa, jossa etsiminen on suorastaan mahdotonta. Suurin osa suomalaisista amerikantuliaisista kaatuu edelleen iltahämärissä kytiskoppien kätköistä. Eläimiä jäisi ampumatta, jos jahti aloitettaisiin vasta lumikauden alkamisen jälkeen. HIRVI usein korvat tutkan lailla pyörien. Kuitenkin eläinten kokoon nähden ase- ja patruunayhdistelmät ovat usein epäedullisia. Metsästäjän knoppitietoa Metsästäjän knoppitietoa on palsta, jolla pyritään syventämään metsästäjän tietoja metsästettävästä riistasta, metsästystekniikoista ja välineiden käytöstä. TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ, VILLE POHJOLA Kuolleen hirvieläimen löytäminen koiralla Riistan numerossa 6/2011 esiteltiin hirven kyttäyspyyntiä, joka on nouseva jahtimuoto erityisesti maamme runsashirvisillä alueilla. Monilla alueilla, varsinkin levinneisyysalueen laidoilla, peurankytis alkaa vasta sitten kun hirvet ovat nurin ja maassa on hieman valkoista. Täten esimerkiksi äänen suunnan voi päätellä vielä kohtuudella, mutta etäisyys onkin kokonaan toinen juttu. Siksi se ilmestyy kytiksellekin 54 RIISTA Pienemmät hirvieläimet (peura, kauris) ammutaan yleensä suhteellisesti tehokkaammilla kaliipereilla, varsin usein samoilla, joita hirvijahdissa käytetään. Kovarakenteinen "hirviluoti" ei useinkaan toimi pienemmissä eläimissä ajatellulla tavalla, koska luoti ei saa peurassa, saati kauriissa, avautumisen aiheuttavaa vastusta. Tiheimmän keskittymän alueilla taas jahti pitää aloittaa heti kauden alusta, koska lupamäärät ovat suuria. Asiat, jotka tulisi hoitaa oikein, hoidetaankin siten kuin pomo haluaa. KOIRA AVUKSI HETI Hirvelle on hyvin tyypillistä juosta osuman saatuaan kymmeniä tai jopa satoja metrejä. Ilmiötä kärjistää, jos ampumaetäisyys on kaliiperin potentiaaliin nähden pitkänpuoleinen. Samasta syystä peuran adrenaliinitaso on aina kohtuullisen korkea ja sen sitkeys osuman saatuaan surullisen kuuluisaa. Asia on hieman arka ja valitettavasti siihen liittyy paljon hirvenpyyntiryhmän sisäisiä hierarkiakysymyksiä. Hirviin ja peuroihin osutaan, ja ne kuolevat, mutta niiden löytäminen teettää ylimääräistä työtä. V alkohäntäpeuran kyttäyspyynti on jo vanhastaan suosittu jahtimuoto. Hirven siis tiedetään makaavan kuolleena metsässä, mutta sen löytyminen teettää todella paljon töitä. Tähän jahtimuotoon, samoin kuin peuran kyttäyspyyntiin, liittyy eräs negatiivinen piirre, jonka ei tarvitsisi olla niin korostuneessa roolissa kuin se tällä hetkellä on. Juuri tästä syystä peurat ovat erityisesti sulan maan aikana tyypillisintä jäljittämistä vaativaa riistaa pyydetäänhän nimenomaan peuroja pääasiassa kyttäämällä ja useimmiten vielä illalla. Eläimen vireystila vaikuttaa asiaan ja esimerkiksi pellossa rauhallisesti syövä hirvi on aivan eri eläin kuin houkuttelemalla paikalle vedetty hirvi. Tämän vuoksi moni menettelytapa, joka on peuranpyyntialueilla aivan itsestään selvä, on uutta ja outoa. Hirven vauhti on kova ja erityisesti silloin kun hirvi on ampujaan nähden kaukana, on kuulohavaintojen teko haastavaa. Jos hirvi menee metsän puolelle vaikkapa vain sadan metrin matkan, on etsintäalue tavattoman laaja. Tappelupukareilla adrenaliinitasot ovat sellaiset, että kuolleilla eläimillä on taipumuksena juosta hyvinkin pitkään
Vain selkeät raanakkojahdit ovat sitten oma taiteenlajinsa ja niihin tarvitaan oikeasti koulutettua koiraa ja ohjaajaa. Tämä tekee kuolevan eläimen suuntimisen mahdottomaksi. Jäljitettäessä ammuttua ja mitä suurimmalla todennäköisyydellä myös kuollutta hirveä, onkin ensiarvoisen tärkeää ryhtyä hommaan RIISTA 55. Hirven etsinnässä perusvirhe numero yksi on se, että hirviporukan jäsenen omistama hirvikoira löysätään jäljelle. nopeinta ja tehokkainta lopettaa epätoivoinen etsiminen ja tilata paikalle jälkikoira ja koiranohjaaja. Valkohäntäpeuran kanssa tilanne on sama, mutta siihen vaikuttavat seikat ovat hieman erilaisia. Näin asian ei kuitenkaan tarvitsisi olla. Homma voidaan hoitaa yleensä jahtiporukan sisäisesti. Tällöin käy yleensä vielä niinkin, että jos tällainen hirvikoira sotkee sopivasti paikan omilla hajuillaan, on oikeiden jälkikoirien käyttö tai oikealla tavalla jäljittäminen jälkikäteen jo haasteellisempaa tai jopa mahdotonta. Peura voi kadotessaan olla menossa pellolta vasemmalle, mutta se saattaa kiertää metsän sisässä vallan toiselle puolelle peltoa. Toinen vaihtoehto on se, että hirvikoira löytää raadon ja jää kaadolle, jolloin tutkaa käyttämällä hirvi löytyy ennen tutkia nämäkin jäivät yleensä löytymättä. Hirvenliha on siis enemmän seurueen yhteistä omaisuutta ja silloin henkinen paine kuolleiden eläinten löytymiselle on korkeampi. Jos toimintatavoista on sovittu etukäteen ja homma on selvä, hoituvat asiat metsässä sujuvasti. Laukauksen jälkeen peuroja saattaa sinkoilla joka suuntaan niin, että ammuttu peura sekaantuu toisiin. Asiaan kannattaa suhtautua riittävällä vakavuudella, sillä jos hirviä ammutaan vähänkään enemmän kauden aikana ja näistä osa ammutaan kyttäämällä pellolta tai kutsumalla, on todennäköistä, että jäljityksille tulee olemaan syksyn aikana tarvetta. Äänellä ei siis ole suuntaa, koska ääntä ei ole välttämättä ollenkaan. Joissain seuroissa peurat ammutaan seuran piikkiin ilman kiintiöitä, mutta tässäkin tapauksessa erona hirvijahtiin on se, ettei lihoja jaeta. Tietyllä pienemmällä joukolla, yleensä metsästäjällä, on tietty määrä lupia käytettävissään. Pahin pelko onkin vältettävissä, eli jäljityksestä ei tarvitse tulla "broken arrow"-tyylistä häpeällistä ja metsästyksen julkisuuskuvan tahrautumiseen johtavaa tapahtumaa. Ensimmäinen on se, että koira menee jälkeä pitkin hirven luo, ei välitä raadosta ja jatkaa matkaansa. Peura käyttäytyy ammuttuna huomattavasti vauhkommin ja sen pakolaukka saattaa suuntautua erittäin epäloogisille alueille, minkä lisäksi se katoaa metsään äänettömästi. Pakolaukka myös yleensä mutkittelee enemmän kuin hirvellä. Tässä tapauksessa on kolme vaihtoehtoa. Lisähaasteena kuvaan astuvat yleensä vielä samaan aikaan ruokintapaikalla ruokailemassa olevat toiset peurat. Kuolleen peuran jääminen metsään lasketaan siis helpommin tilastotappioksi kuin hirven. Mahdollisuudet hirven asialliseen löytymiseen ovat siis varsin surkeat. Peurajahti on enemmän yksilöjahtia johtuen seurojen peuralupamenettelyistä. Hirven yhteydessä oikea tapa välttää ongelmia jahdin aikana on nostaa asia esille Hirven etsinnässä perusvirhe numero yksi on se, että hirviporukan jäsenen omistama hirvikoira löysätään jäljelle. Näissäkin tapauksissa eläimen löytyminen ja eräksi saaminen on kuitenkin kaikille sen verran suuri helpotus, että jäljitykseen liittyvät etukäteen sovitut toimintatavat ovat koko seurueen etu. PERUSVIRHE JA SEN VÄLTTÄMINEN Jälkikoiran vaatimukset eivät näissä niin sanotuissa varmoissa tapauksissa ole kovin kummoiset suurin osa metsästyskoirista voi hoitaa homman, jos koiranohjaaja osaa asiansa. Monessa seurassa peuraluvat ovat jaettu jäsenille enemmän tai vähemmän tarkoilla kiintiöillä. Kolmas ja varsin yleinen vaihtoehto on se, että koira ei etsi alkuunkaan kaadettua hirveä ja se alkaakin haukkua lähistöllä olevia eläviä hirviä ja hirvi jää löytymättä. Siksi kuollut peura on yleensä kaikkein vaivattomin etsiä heti jälkikoiran avulla. KORKEA KYNNYS VS VÄLINPITÄMÄTTÖMY YS etukäteen ja sopia menettelytavoista jäljitystilanteissa
Peuran sitkeys tuo peliin yhden lisävaikeuden ajan. Hirvikoirista tulee aina muistaa niiden vietit ja käyttötapa, eli hirveä haukkuvien koirien on hyvin vaikeaa tai usein jopa mahdotonta erottaa eri metsästysroolit. Henkinen kynnys tällaiseen jälkikoiran apuun nojaamiseen on toki valtavan suuri ja välttämättä omaa sankarikoiraa ei päästä käyttämään, mutta hirvet löytyvät tällä konstilla varsin vaivattomasti ja nopeasti. Se vain ottaa aikansa. Jälkitarkkuus taas antaa koiranohjaajalle paremman mahdollisuuden tehdä havaintoja jäljitettävän tilasta jäljeltä löytyvien johtolankojen avulla. Tavallinen hirvikoirakin keskittyy työhönsä paremmin kytkettynä, eli jälkitarkkuus paranee yleensä huomattavasti. Väittäisin, että vuosittain hyvin paljon hirviä jää löytymättä sen vuoksi, että niiden kohtalo tulkitaan väärin ja "piti osua" tokaisu muuttuukin muotoon "ei se tainnut osua". Ero tällä ajattelutavalla raanakkovaihtoehtoon tai huonoon osumaan on se, että asiaan suhtaudutaan riittävällä vakavuudella. Älä lankea kiusaukseen ampua liian taakse säästääksesi lapoja. Ammuttaessa kyttäämällä, voi osumakohdan valita huolellisesti, joten isoille luille ei tarvitse ampua ja voimakas läpäisy ei ole kaikkein oleellisin asia yhtälössä. Älä sijoita osumaa liian ylös, hirven kohdalla erityisesti säkäkyhmy saa aikaan illuusion eläimen ruhon korkeudesta ja tämä vetää osumia ylöspäin juuri rangan alapuolella keuhkot ovat ohuet ja kuolinjuoksut saattavat muodostua pitkiksi. Kaikille koirille on kuitenkin mahdollista opettaa, että jälkiliinan päässä kuljettaessa haetaan kuollutta eläintä ja vapaana turkki hulmuten juostessa kohteena ovat kaikki metsän hirvet. VIRHEOLETTAMUKSET Tarkkailemissamme seuroissa tapahtuneita ongelmatilanteita tilastoimalla on paljastunut, että ongelmien synnyssä ovat varsin suuressa roolissa olleet kyttäykseltä tapetut eläimet, jotka eivät meinaa millään löytyä. Kun koira kulkee jäljellä enemmän maavainuisesti, se myös kulkee pääsääntöisesti jäljen päällä. Metsästäjän knoppitietoa kytketyllä koiralla. Peurassa lavan takana on enemmän tilaa, mutta hämärä ja pidemmät etäisyydet sekoittavat herkästi perspektiiviä ja esimerkiksi kulmittaisesti ampujaan nähden seisova peura on enemmän sääntö kuin poikkeus. Jos ensimmäinen olettamus on se, että eläimeen osui hyvin, on tämä myös hyvin todennäköistä. Tällöin makaukset, kompastelun jäljet, karvat ja veripisarat löytyvät huomattavasti helpommin. Jos koiraa on vähäänkään opetettu verijäljelle, nimenomaan kytkettynä työskennellen sen jälkitarkkuus ja jälkivarmuus ovat korkealla tasolla. Jos koira on vapaana ja maastossa on hirviä, on hyvin tavallista, että hirvikoira kiinnostuu näistä, eikä se juurikaan välitä raadosta. Tällöin koira kuin koira toimii yleensä varsin mainiosti ja hirvi löytyy jäljen päästä. Ensimmäinen virheolettamus kyttyyltä ammuttujen eläinten pitkien kuolinjuoksujen yhteydessä on se, että hirven tai peuran Vinkkejä pitkien kuolinjuoksujen välttämiseen hirven kohdalla: Käytä riittävän laadukkaita ja ennen kaikkea varmasti avautuvia luoteja. Peuran kohdalla johtolankojen kerääminen on kenties vieläkin vaikeampaa. Näin erityisesti silloin, jos eläin ei suostu löytymään helpoimman kaavan mukaan. Jotta päästään siihen johtopäätökseen, että etsitäänkö nyt todennäköisesti jo kuollutta vai vielä haavakkona juoksevaa eläintä, pitää peuran kanssa tehdä vieläkin tarkempaa salapoliisityötä. Jälkivarmuus varmistaa ensisijaisesti sen että koira on koko ajan saman eläimen jäljillä. Jos osuma ei pysy molemmilta puolin pallealihojen etupuolella, ovat kuolinjuoksut lähes poikkeuksetta pitkiä, puhumattakaan lihojen laadusta. Metsästyskoira on lähes aina kiinnostunut verijäljestä, kunhan sen vapaa haku estetään kytkemällä koira. Kuollut eläin saattaa ollakin lähellä. 56 RIISTA. Tällöin osuma on tehokkaimmillaan. oletetaan olevan haavakko tai kertakaikkinen ohilaukaus. Täten keuhko-osumilla aikaansaadut raanakot ovat todella epätavallinen poikkeus. Jos mahdollista, käytä niin sanottua järeää hirviasetta, mutta älä käytä niissä "puhveliluoteja", joiden ensisijainen tarkoitus on vain läpäistä. Varsinaista raanakkoa yleisempi tapahtuma on liian takavoittoisesti ammuttu hirvi, mutta tällöinkin on tavallista, että puurot ja vellit ovat hieman sekaisin ja kuolinjuoksu on pitkä, mutta hirvi kyllä kuolee. Peura saattaa kuolettavasti haavoittuneena juosta pidempään kuin hirvi. Kytkettynä jäljestävä koira ei vaihda niin helposti toisen eläimen jäljille, vaikka verijälki katoaisikin hetkeksi. Hirven kyttäyspyynnin yhteydessä pitkän kuolinjuoksun tehneeseen yksilöön tulee siis suhtautua raatona, joka odottaa löytäjäänsä. Tällöin puhutaan raanakkojahdista, joskin tällaiseenkin osumaan hirvi usein kuolee, toisinaan ei. Ohilaukaus on kuitenkin tavattoman epätodennäköistä verrattuna siihen, että eläin on todellakin tehnyt vain pitkän kuolinjuoksun. Näissä patruunoissa käytetyt luodit ovat painavampia ja yleensä kontrolloidummin avautuvia. Täten lavan TAKALINJA on yleensä se paras osumapaikka ja edelleen ampujasta nähden vastapuolen lapa on se paikka, jota kannattaa tavoitella. Jos ampuja esimerkiksi selittää hirven olleen kulmittain ja näkemys osuman sijoittamisesta on "lavan takana", voidaan olettaa, että osuma on täysin ravoilla. Jos siis verijälkeä miesvoimin seuratessa aiotaan tehdä johtopäätös että eläin on haavoittunut siten, että se vielä toipuu, kannattaa miettiä uudemman kerran. Kytkettynä jäljestämiseen erikoistuneiden koirien erityispiirre on se, että ne ovat ehdollistuneet tarkempaan jälkityöhön nimenomaan verijäljellä. Erityisesti keuhkoja tavoiteltaessa on hyvinkin tyypillistä, että hirvet ja varsinkin peurat menevät matkansa ja kuolevat. Hirvillä tämä on ehkä korostunutta, koska muissa pyyntimuodoissa mukana on koira, joka usein merkitsee kaadon. Toisin sanoen luodit eivät ole niin nopeita kuin ne voisivat olla ja ne eivät avaudu niin räväkästi kuin olisi suotavaa suositus: .30-kaliiperisissa luodinpaino 9,7 grammaa/150 grainia on keskimäärin paras peuraluodiksi lähtönopeuden ollessa 850 m/s tai enemmän. Vinkkejä edellisten lisäksi peuralle: Peuran ongelma ase- ja patruunavalinnan suhteen on yleisesti se, että peurat ammutaan "hirvipatruunoilla". Täydellinen suolistoosuma on epätavallinen, muttei suinkaan mahdoton. Se, että tällainen eläin muuttuisi varovaisen alkuetsiskelyn jälkeen huonosti ammutuksi tai kokonaan ohiammutuksi on ajatusmallina edesvastuuton
Tutkiessani peltoa verta ei löy- tynyt mistään. Kuitenkin peura löytyi kuolleena kuin kivi. Tämä on tavattoman iso alue etsiä eläintä, joka kaaduttuaan maastoutuu tavattoman hyvin. Kaverin tultua tunnin päästä ampumisesta koira nappasi heti jäljen. Jouduimme oikein miehissä etsimään luodinreikää peurasta sillä hieman takakeuhkolle osunut laukaus ei ollut vuotanut pisaraakaan. Jos peura jää noin lyhyen ajan ja pakomatkan jälkeen makuulle on sen pakko olla kuolettavasti haavoittunut. Tälläkään jäljellä ei löytynyt pisaraakaan verta, vaikka peura oli juossut pitkin tietäkin useamman sata metriä. Ampuja kannusti kuitenkin onneksemme vielä jatkamaan. Peura ei merkinnyt osumaa oikeastaan ollenkaan, mutta koska oma kokemukseni kertoi, että kaikki tilanteet pitää varmistaa soitin tutun koiranohjaajan paikalle. Polvihollilta ammuttu laukaus päästä sai peuran loikkaamaan metsään eri paikasta kuin mistä kaverinsa pakenivat. Löysimme nimittäin vielä metriä kuljettuamme pienen kuusipuskan keskeltä ensimmäisen makuun, jolla oli kahden kämmenen alalla verta. Pellolta osumakohdan jälki pitää aina tarkistaa koiralla, huolimatta siitä löytyykö paikalta verta vai ei. ESIMERKKI VILLE POHJOLA Jokunen vuosi sitten olimme seurueena peuran ajojahdissa. Olimme kulkeneet veretöntä jälkeä jo metriä ja olin jo itse luovuttamassa, koska emme olleet enää varmoja, onko koira oikean eläimen jäljellä. Jos hirvi juoksee esimerkiksi noin 75 metrin päähän umpimetsään ja sitä joudutaan etsimään 90 asteen sektorista noin 50100 metrin etäisyydeltä, on tämän lohkon pinta-ala yli puoli hehtaaria (100 metrin ympyrän pinta-ala miinus 50 metrin ympyrän pintaala jaettuna neljällä). Kun eläin on usein vielä rähmällään ojassa tai jossain muussa montussa, on kohdalle osuttava todella tarkasti, jotta sen löytyminen on mahdollista. Tämä oli siis ensimmäinen vihje haavoittuneesta peurasta. Haavoittunut eläin etsiytyy pääsääntöisesti suojaisimpiin mahdollisiin paikkoihin kuolemaan ja peuran tapauksessa se tarkoittaa usein nuorta kuusitiheikköä, jossa oksat ovat maassa saakka ja puut kiinni toisissaan. Toinen esimerkkitapaus sattui hiivintäjahdin yhteydessä. Koira vei erittäin määrätietoisesti minua ja ampujaa läpi peuran jälkiä täynnä olevan kuusikon. Jos esimerkiksi hirvi juoksee osumasta metriä, on tämä jo käytännössä niin kaukana, että saalis jää usein löytymättä miesvoimin RIISTA 57. Koska osumamerkit olivat kuitenkin olleet selvät, otin mäyräkoirani autosta ja pistin sen jäljelle siitä kohtaa mihin miehissä olimme lo- pettaneet. Tässä tapauksessakin muut olisivat jo tuominneet tilanteen ohilaukaukseksi. Olin vuoren varma, että peuraan osui hyvin koska se merkkasi osuman selvästi. MIKSI KOIRALLA? Laskutapa etsittävän alueen laajuudesta on asiaa hyvin havainnollistava. Ampumapaikkaa tutkittaessa ei sänkipellosta kuitenkaan löytynyt verta, ei vaikka kuljimme jälkeä sata metriä. On hyvin pitkälti osumakohdasta kiinni, että vuotaako eläin verta ja esimerkiksi hirvellä on hyvin tyypillistä, että verta vuotaa vain sisäänpäin. Peuran kohdalla tilanne on vieläkin kimurantimpi, sillä kuolleesta peurasta kulkee hirveäkin helpommin ohi. Verta ei kuitenkaan ensimmäiseen metriin löytynyt, ei ainoatakaan pisaraa. Toimittajakin on joskus ihmetellyt kuolleen peuran vieressä taivaan tuuliin kadonnutta jälkeä, jopa lumikelillä. Toinen virheolettamuksia aiheuttava seikka on se todellisuus, että kuolettavasti ammuttu eläin ei välttämättä vuoda ollenkaan. Tämäkin tilanne olisi ollut helppo tuomita omaksi mokaksi eli ohilaukaukseksi. ETSIMISEN PSYKOLOGIAA Eräs useille kuolleita hirviä ja peuroja etsineille tuttu tilanne on siis se, että eläimiä etsitään ja ne löytyvät loppujen lopuksi paljon kauempaa kuin mihin etsinnät on ulotettu. Miesajo toi viereiseen passiin pienen pukin, jota passimies ampui. Jos peura sattuu loikkaamaan sen viimeisen sivuloikkansa tällaiseen tiheikköön, ei kuollutta eläintä löydä, vaikka seisoo sen vieressä. Yksioikoinen oletus siitä, että keuhko-osuman saanut eläin vuotaisi aina verta, ei useinkaan pidä paikkaansa. Ollessani sadan metrin päässä samalla pellolla pystyin seuraamaan tarkasti peuran reaktioita osuman aikana. Koira vei meidät puolen kilometrin päässä kuolleena makaavalle ylivuotiselle pukille. Oli alkukausi eli sula maa ja iltakin vielä valoisa kun löysin kolmen peuran porukan pieneltä heinämaalta
Hirvi jatkoi tuloaan, mutta pysähtyi kuin päästin naaraan yhtey58 RIISTA denpitoäänen. - Selvitä ampumisen jälkeisten jälkien sijainti. Pidin pienen tauon ja ääntelin seuraavaksi pienen uroksen äänellä. Tein ensimmäisen etsintäreissun metsään oletettua pakoreittiä pitkin. - Merkitse mahdollisimman tarkasti paikka, jossa eläin oli ampumahetkellä. Tein osumapaikalla normaalit arvioinnit osumasta. Syy pitkälle kuolinjuoksulle oli mitä ilmeisimmin hirven korkeassa vireystilassa. Matkaa hirvelle oli vähän toistasataa metriä. Tosiasia on kuitenkin se, että tunnissa yksi tai useampikaan mies ei haravoi kattavasti kovinkaan isoa aluetta, kun taas koira löytää ammutun hirven usein minuuteissa kun se vain saadaan paikalle. Vältä siis jälkien sotkemista, puhdas jälki auttaa koiran aina parhaiten alkuun vaikka sillä verta ei olisikaan. - Merkitse paikka, jonne itse seurasit jälkiä. Metsästäjän knoppitietoa etsittäessä. Jos et pysty varmasti sanomaan missä ammuttu eläin on mennyt, jätä se koiran huoleksi. Varma osuma keuhkoilla. Sen verran sain selvää, että kuolinjuoksu oli kaksiosainen ja kohtuullisen pitkä. Karvoja ja verta löytyi sieltä mistä pitikin ja ulostuloreiän näkeminen selvästi kiikarista vahvisti sitä näkemystä, että osuma oli hyvä ja tappava. Hirvi oli mennyt linjalta kuitenkin hieman enemmän vasemmalle kuin mitä arvioin ja olin etsinyt sitä lähimmillään noin kuudenkymmenen metrin päästä. Yleensä sataa metriä pidemmälle ei haeta ja jos haetaankin, niin hakusektori muodostuu niin laajaksi, ettei hakeminen ole missään nimessä tarkkaa. Jälkikoiran paikalle kutsumisen ongelmaksi nähdään usein se, että koiran paikalle saapuminen ottaa aikaa. Tällaisissa tapauksissa takaraivossa painaa usein pelko mahaosumasta ja pilalle menevistä lihoista. Ilta oli pimenemässä kovaa vauhtia, joten palasin linjalle ja soitin välittömästi kaverin koirineen paikalle. - Paina myös mieleesi mistä eläin pakeni metsän puolelle. Rytinää kuului useita sekunteja ja arvioin hirven olevan vähintään metrin päässä linjasta, ehkä jopa kauempana. Täten moni ajattelee, että kaadettu eläin löytyy itse etsimällä nopeammin kuin koiralla, jonka tulo ottaa aikaa vaikkapa puolisen tuntia. Se makasi kuolleena jossain lähimaastossa. Todennäköisesti hirven koordinaatit olivat osumasta sen verran sekaisin, että se vain juoksi välittämättä lainkaan maastosta. OHJEET OSUMAN JÄLKEEN - Aivan ensimmäisenä rekisteröi tarkasti miten ammuttu eläin käyttäytyy paetessaan. Hirvi menisi seuralle huutokauppahirveksi ja sen saamisen jälkeen pääsisimme pyytämään omia jakohirviämme. - Tarkista löytyyko verta. Koira tuli paikalle noin puolessa tunnissa. Luoti oli tullut ulos noin kymmenisen senttiä pallealihojen etupuolelta ja se oli mennyt sisään lavan takaosasta. Onneksi mies on ammatiltaan rajavartija ja saanut koulutuksen jälkikoiran käyttöön, joten hän otti mukaansa oman norjanharmaanarttunsa ja aloitti paikalle päästyään hirven etsinnän koira kytkettynä. Hirvi merkkasi . Jos laukaus kuitenkin on mahoilla, tilanne on jo se, että eläin joka tapauksessa juoksee vielä hetken ja puurot ja vellit ovat joka tapauksessa sekaisin. Hirvissä on siis valtavasti eroja hengenlähdön suhteen ja houkuttelemalla saadut sonnit vaikuttaisivat olevan sieltä sitkaimmasta päästä.. Hirvi oli siis hienoisesti kulmittain minuun nähden ampuessani sitä. Koiran tuloa odotellessa etsin linjan varresta hirven pakojäljet ja merkkasin ne, jotta koira saataisiin jäljelle oikeasta kohdasta. Arvelin kyseessä olevan äänettömän hiipparin, jota naaraat kiinnostavat. Kyseessä oli vanha metsäkonetien pohja, jossa on hirvien luonnollinen kulkureitti. Kuunnellessani hirven edesottamuksia metsän puolella en kyennyt varmuudella sanomaan hirven tarkkaa sijaintia. Veri kukee helposti saappaissa ja sotkee jälkiä. Whelenin luodin osuman suurieleisesti ja kiersi parinkymmenen metrin kunniakierroksen linjalla, jonka jälkeen se jatkoi matkaansa metsään niin sanotusti täysillä. - Kun eläin löytyy anna koiran omia rauhassa kaato, se on koiran palkinto hyvästä työstä. Tällöin metsästä alkoi kuulua rytinä ja hirvi oli salamana linjalla etsiskellen katseellaan toista urosta. Epäilen, että mieshaulla hirvi olisi jäänyt löytymättä, sillä se meni epätyypillisesti reittiä, joka ei ollut ilmeinen. Ryhmämme ei ollut avauspäivänä saanut kaadetuksi yhtään hirveä, vaikka niitä oli kuitenkin nähty useampia. - Älä kuitenkaan kulje jäljen päällä vaan vähintään metri sivussa. Ristikko oli säkän takalinjan kohdalla ja noin keskikohdalla pystysuunnassa. Kun koira laitettiin jäljelle, se lähti jälkeä kuin maassa olisi ollut kiskot sen nenälle. - Soita koira paikalle. - Kulje jäljestäjän perässä ja anna koiran tehdä rauhassa työtään. Täten on siis ajallisesti usein edullisempaa tehdä nopea päätös koiran kutsumisesta ja hoitaa sillä jäljitys nopeasti. - Kerro mahdollisimman tarkasti ja rehellisesti koiran ohjaajalle mitä ampumisen jälkeen tapahtui. Olen ampunut isoimman sonnini myös kutsumalla ja tuolloinkin hirvi horjui osuman jälkeen todella kauan ennen kuolemistaan. Koin ryhmän vetäjänä velvollisuudekseni tehdä tälle häpeälliselle asialle jotain ja päätin kutsua sonnin voimalinjan varteen ammuttavaksi. - Seuraa verijälkeä siihen asti kun itse varmasti pystyt jälkeä kulkemaan. Jälkikoiran ohjaajan nyrkkisääntö haavakon perään lähtiessä onkin parin tunnin rauhoittumisaika, kuollutta etsiessä jäljelle voi lähteä heti. TÄMÄN SYKSYN TARINA MÄÄTTÄ Tänä syksynä jahdin aloituspäivänä olin tornissa kutsumassa hirviä. Kääntäessään vastapuolen kyljen näin noin kämmenenpohjan kokoisen punaisen läntin hirven kyljessä merkkinä luodin ulostuloreiästä. Kutsuin aikani naaraan äänellä ja kuulinkin jo pian rusahduksia vastapäisestä metsästä. Edessä on tällöin haavakon jäljittäminen ja silloinkin eläin löytyy nopeammin kun sen antaa rauhassa asettua makuulle. Kun tästä ei löytynyt mitään, tein toisen etsinnän toiselle polulle ja totesin hirven olevan hukassa. Sen tehtyään ja hetken paikoillaan maattuaan eläin ei todennäköisesti siitä enää nouse. Kesti vain toista minuuttia kun kaveri huusi metsästä hirven löytyneen. - Näytä ampumapaikka ja paikka, jonne itse jäljestit. Haavakon jäljestyksessä aika on jäljestäjän puolella, kuollutta etsittäessä kiirettä ei enää todellisuudessa ole. - Kun koiranohjaaja antaa luvan käy pistämässä eläin. Osuma hirvessä oli, kuten olin arvellutkin, juuri siellä missä sen piti olla
Alle 200 gramman monitoimityökalussa on 6,6 sentin terä. AISI PATA RAU DAS TA PAN SSA RIIN TER ÄSL LLE TEH TY KIVÄ ÄRI AAD UT KES TOTE STIS SÄ 49, SIDEKICKTM 64, Luotettava ja ennen kaikkea varmatoiminen monitoimityökalu, joka on helppo ottaa mukaan sinne minne oma seikkailu vie. Pätevillä ominaisuuksilla varustettu, mm. jousiavusteiset pihdit. Leatherman.fi/era. ASETIEDON YKKÖNEN TALVEN TUPL ANUMERO 16 1 SIVU A! 9 90 -KONEKIVÄÄRI 11007 REKYY LI 78 / 2011 M60-K ONEKI VÄÄRI · BERET TA DT 11 · ISSC MSR MK22 · FN P90 · COLT 22 RAIL GUN · BENEL LI VINCI SUPER SPORT · LATAU SKOUL PAL.VKO 2012-05 78 2 0 11 ISSC MSR MK22 BERETTA DT 11 FN P90 WWW.REKYYLI.FI PIDÄ SE MUKANASI, AINA. WINGMANTM 6 414886 854468 U, KORVA AVAT HA 685446-1107 LATAUSKOULU KOR MYY TTIN EN VAIM VAAVIA HAULIPATRUUNOIHIN ENN ETTU REV OLV ERI VOE RE LBW 20 03 19 " SUO MAL TOIM IIKO VAI EI. Kuten Sidekickissa, myös Wingmanissa on jousiavusteiset pihdit! Näyttävä Leatherman-uutuus kätkee kompaktissa koossa sisälleen 15 työkalua
Kamerajalustaa voidaan hyödyntää myös tällaisissa tapauksissa. Latauskokeilujen yhteydessä kamerajalustaa voi käyttää myös nopeusmittarin alustana, johon oikeastaan ei löydy parempia ratkaisuja. Monet ovat myös olleet ne kerrat, jolloin latvalinnustus- tai hanhenpyyntireissulla olisi kaivannut aseelle korkeampaa tukea, jolla luodin lentoradan saisi risukon tai heinikon ulottumattomiin. Itse olen päätynyt Slikin valmistamaan Slik Sprint Mini II -malliin lähinnä sen säädettävyyden, koon ja painon takia. Jalustaksi tällaiseen metsästysammunnan monikäyttöön kannattaa valita niin sanottu portaattomasti säätyvä malli. Lisäkäyttöäkin kamerajalustalla on runsaasti. Jalustalla saadaan tarvitta60 RIISTA. Tästä huolimatta pidemmille matkoille ja pieniin maaleihin etäisyyttä mitattaessa mittarin tulisi olla tukevasti paikoillaan tai mittauspiste voi olla kerta kaikkiaan väärä. KAMERAJALUSTA Monikäyttöinen apuväline Kiväärien testauksen ja latauskokeilujen yhteydessä haikaillaan usein bipodin tai kasa-ammuntapukin perään. Kamerajalustaa ei tarvitse liittää osaksi asetta eikä se siten lisää aseen painoa tai vaikuta aseen estetiikkaan. Kasa-ammuntapukit luonnollisestikin jäävät kotiin pelkästään painonsa takia ja bipodillakin on omat rajoitteensa. TEKSTI: JARI LAULUMAA N äille totutuille ratkaisuille on olemassa kuitenkin vaihtoehto, kamerajalusta. Hintakaan ei huimannut kun sen sai tilattua kotiovelle lähes patruunalaatikon hinnalla. Pitkillä ampumaetäisyyksillä etäisyysmittarin käyttö on miltei välttämätöntä ja laseretäisyysmittarit ovatkin kehittyneet huimasti. Kamerajalusta soveltuu myös mainiosti hirvi- tai peurapassiin, joissa yleensä ei ammuta makuultaan, vaan istuma-asennosta tai kyttäyskopin pöydän päältä
Kokoonsa nähden kamerajalusta on todella tukeva ja ainakin itselläni se kuuluu nykyään ampumaratalaukun ja metsästysrepun vakiovarusteisiin. Kamerajalustat ovat keveitä ja niihin on helppo kiinnittää erilaisia "yläkertoja". Verrattuna bipodeihin, ovat kamerajalustat monipuolisempia ja muuntautumiskykyisempiä. essa ase yli metrin tai vain cm:n korkeudelle, jolloin tuki saadaan sovellettua mainiosti moniin eri ampumatilanteisiin, istumatuesta makuu- tai penkkiammuntaan asti. Ohjelmassa on esimerkiksi Slikin kamerajalkojen säädettäviin kuulapäihin pikakiinnityslevyllä kiinnitettävää tukea aseelle ja esimerkiksi Leican etäisyysmittarille adapteria kamerajalustaan. Jos pieni askartelu harrastevälineiden kanssa ei kiinnosta tai peukalo on vain yksinkertaisesti kasvanut keskelle kämmentä, löytyy asian suhteen kaupallinenkin ratkaisu. Valmiita osia jalustaan valmistaa yhdysvaltalainen Precision Rifle Solutions (www.precisionriflesolutions.com). Samaiselta valmistajalta voi tarvittaessa tilata myös koko paketin kolmijalkoineen.. Kokoon taitettuna tämä jalusta mahtuu sopivasti repun sivutaskuun, eikä painoakaan ole kuin karvan alle grammaa
Nopeutta valmistaja lupaa tälle , gramman/ grainin luodille m/s. Uutiset & uutuudet Geco Express ja Plus -patruunat Geco on kiväärinpatruuna, joka on ollut saatavilla maassamme satunnaisesti tähän asti. Aivan samoin kuin esimerkiksi Federalilla on Fusion, on RWS:llä Geco, joka tuottaa "isoa merkkiä" edullisemman hintatason patruunoita, joiden ominaisuudet ovat kuitenkin erinomaisen hyvällä tasolla. Luodit vastaavat nykyluotien peruslinjaa, joista Express edustaa nykyaikaisia ulkoballistisesti huippulaatuisia polymeerikärkisiä luoteja. Winchesterissä, jossa lyhyt luoti ei vie liiaksi hylsytilavuutta ja luodille saadaan hyvä lähtönopeus. Winchesterille ja se riittää varsin hyvin kaikkeen käyttöön. Plus-luoti on taas bondattu luoti ja se soveltuukin , gramman/ grainin painoisena kaikelle eurooppalaiselle suurriistalle. Hylsyn kaulaosa on jätetty lämpökäsittelyn jälkeen kiillottamatta ja täten kaulan käsittely on havaittavissa samoin kuin esimerkiksi Lapuan hylsyissä. Pakkaukset uudistuvat pikkuhiljaa ja varastoista myydään ensimmäiseksi vanhat rasiat, joissa on vielä tavanomaiset patruunapidikkeet. Luodin avautuminen on siis mitä ilmeisimmin nopeaa. Win, , euroa/.- Sprg ja , euroa/. Nopeutta valmistaja lupaa m/s. Meillä tämä luoti sopii parhaiten peuralle ja kauriille. Polymeeri-insertin tar- koituksena on siis parantaa ulkoballistiikkaa ja myös nopeuttaa luodin avautumista kohteessa. Gecon hylsyt ovat tunnetusti erinomaisia, mikä tuo lisäarvoa niille käyttäjille, jotka lataavat itse patruunoita. Etuosan laakeripinta taas takaa sen, että CIP-mittaisissa patruunapesissä tyypillinen pitkä ylimeno ei huononna patruunan käyntiä. Luodin kärjessä on sisäänpäin rullattu suu ja tästä johtuen pieni reikä. Tällä tavalla luodin muoto sopii käytettäväksi juuri . Hintaa patruunoilla on tämänhetkisen tiedon mukaan , euroa/. Ensi vuonna markkinoilla on kuitenkin jo uudet pakkaukset. 62 RIISTA www.norma.cc www.ukpallas.fi. Winchester Magnum. Nyt oululainen Urheilu & Kalastus Oy on ottanut maahantuontiinsa Gecon patruunoita aiempaa vahvemmin ja tämän myötä markkinoillemme ovat päätyneet juuri sopivasti Gecon uutuuspatruunat uusilla luodeilla tulpitettuna. Winchester, .- Springfield ja . Viime keväänä IWA:ssa Riistan toimitus pääsi tutustumaan hyvin piiloteltuun uutuuteen, Gecon uutuusluoteihin. Insertin keskellä on reikä, jolla haetaan reikäpääluotien hyviä tarkkuusominaisuuksia. Tämä luodinpaino on optimoitu . Tuolloin voimassa oli vielä ehdoton kuvauskielto. Expressin muista kilpailijoista poikkeavia ominaisuuksia on muun muassa se, että luoti on tasaperäinen ja sen ohjauspinta luodin etuosassa on kohtuullisen pitkä. Tämä patruunapidike toimii poikkeuksellisen hyvin ja esimerkiksi erillisille patruunataskuille tai patruunapidikkeille ei ole enää tarvetta. Win Mag. Lisätiedot: www.ukpallas.fi Norma patruunoihin uudet pakkaukset Norma pakkaa uudet metsästyspatruunansa jatkossa innovatiivisiin pakkauksiin, joissa patruunat ovat komposiittipidekkeissä, josta kukin patruuna on poimittavissa erikseen. Tulevaisuudessa kaliiperitarjonta laajenee käsittämään .:n, .:n, , mm:n, .:n, mm:n, mm:n ja , mm:n. Vaipan etuosa on ohut ja näin ollen pienessäkin riistassa luoti avautuu riittävän nopeasti ja tekee kunnollisen haavakanavan. Luodin vaipassakin on huomioitu luodin nopea avautuminen. Tämän luodin parhaat käyttökohteet ovat hirvi ja peura. Valikoima rajoittuu tällä hetkellä ." luotia käyttäviin kaliipereihin ja saatavana ovat
Näiden ongelmaksi voidaan kuitenkin lukea lisääntynyt paino, joka on asettanut haasteita kiikareiden kantovaljaille. S Gear LockDown Optics Deployment System on palkittu tuote, joka toimii kantovaljaana ja jossa kiikarit ovat samaan aikaan hyvin kontrollissa, mutta myös nopeasti käytettävissä. Hintaa valjailla on euroa ja niitä on saatavana kahdessa eri koossa. Lisätiedot: www.kivelaoutdoor.com. Tämä Advanced Adjustable Scope Mount mahdollistaa monipuoliset säädöt, joiden avulla kiikarin ristikko on mahdollista pitää mahdollisimman lähellä putken optista keskilinjaa esimerkiksi silloin kun tarvitaan tavanomaista suurempaa korosäätöä. Siinä missä vielä pari vuosikymmentä takaperin tapana oli valita metsästykseen pienet kiikarit, on nykyään suuntauksena käyttää isompia kiikareita. Jalustaa on saatavana " ja mm kiikareille. www.bkltech.com S4 Gear LockDown Optics Deployment System Katselukiikareiden rooli on onneksi meilläkin koko ajan korostuneemmassa asemassa metsästäjien varusteita. Säätöä pienoiskiväärin jalkaan BKL Technologies tarjoaa mielenkiintoista säädettävää kiikarijalustaa pienoiskivääreihin ja ilmakivääreihin, joissa on käytössä lohenpyrstöura. Liikuttaessa on myös tyypillistä, että kiikarit pääsevät heilumaan holtittomasti
Tämä on luonnollista, sillä poikalintuja on aina pääosa lintukannasta. Ne ovat luonnon ravintoketjussa asemassa, joka on näin ylimmän pedon näkökulmasta kohtuullisen viheliäinen. Tähän yhtyvät erityisesti täällä pohjoisessa ne hirvimiehet, joiden metsästystä kanalintujen pyytäjät haittaavat. Viime vuosi oli tavanomainen "ihan ok" lintusyksy, mutta tänä keväänä oli havaittavissa erityisesti metsojen osalta kantojen reilu harppaus ylöspäin. Nämä ovat siis myös luontaisille vihollisille helpointa saalista ja tämän vuoksi pedot niistävät poikastuottoa rankalla kädellä joka vuosi. Antakaapa ko mie selitän. Täten lintuja aina toisinaan on enemmän kuin sitten toisina vuosina. Seuraavana keväänä riistantutkijat sitten alkavat jauhaa sitä, että lintuja ei ole kovin paljoa ja tähän syypäitä ovat metsästäjät, jotka edellisenä syksynä ovat verottaneet lintuRIISTA kantoja liikaa. Siementä olikin yhtäkkiä reilusti ja kun kesän pesintä onnistui, kolisivat linnut toisiinsa. Kanalinnuissa oli suolikaisia, mikä on yleensä seuraavaa talvea ajatellen kohtalokasta. Kritiikkipalaveri Kritiikkipalaveri on mielipidepalsta, jossa lehden tekijät ja lukijat tuovat esiin metsästykseen vahvasti tai hatarasti liittyviä mielipiteitään. Kanalinnut TEKSTI: ARTO MÄÄTTÄ Minä en ole varsinaisesti maailman innokkain kanalinnustaja, mutta tänä syksynä suuntasin myös lintumetsille johtuen tavattoman runsaista lintukannoista. Edelleen jos kanalintuja on paljon, seuraa perässä vahva petokanta ja kun kanalinnut taas vähenevät, laskee niitä käyttävien petojen määrä. Niiden kannat vaihtelevat vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen. Ihmisen rooli tässä luonnon kiertokulussa on sellainen, että metsästäjän vähentäessä kanalintuja, tapahtuu kaksi asiaa, joita tarkastellaan kuitenkin varsin yksipuolisesti. Kanalinnut ovat proteiinilähde nelijalkaisille ja siivekkäille pedoille. Huolimatta siitä, että niihin kiinnitetään suuren suurta huomiota, eivät kanalintukannat juurikaan välitä riistantutkijoiden ennustuksista ja jälkiviisaista hypoteeseista. Tähän painottumiseen vaikuttaa myös se, että nuoret linnut ovat pöljiä ja ne tapattavat itsensä helpommin kuin varovaisemmat aikuiset linnut. Vähennetty lintumäärä nähdään yksipuolisesti lintukantojen pienenemisenä, kun yhtälössä pitäisi huomioida myös se, mistä tämä vähentynyt lintukanta on pois. Ensi talvi voi siis olla kanalinnuille hyvin tyly. Luonnonkin verotus sitten kohdistuu, yllätys yllätys, nuoriin lintuihin. Pääosa metsästäjien verotuksesta kohdistuu poikalintuihin. Onneksi jänis on vain "arvotonta" pienriistaa, jota voidaan pyytää metsästä, jos niitä siellä sattuu olemaan. Välillä olosuhteet ovat niille suotuisia ja toisinaan taas ei. Näkemykseni kanalinnuista on hyvin tyly. Metsässä oli mukava kulkea kun lintuja oli ja kun niitä sieltä myös sai. K analinnut ovat metsien peruskauraa, pienriistaa, jota on toisinaan paljon ja toisinaan vähän. Facebook täyttyi syksyn mittaan kanalintukuvista ja täysi linnustusaika käytettiin hyvin hyväksi. Kesken tämän kanalinnustuksen alkoi lähipiirissä kuitenkin esiintyä huolestumista. Pedot pitävät ka- 64. Ne ovat toisten ruokaa ja niiden määrä vaikuttaa niitä käyttävien petojen määrään. Esimerkiksi kanakoiramiesten niin runsaan kuuloiset saaliit painottuvat hyvin suurelta osin poikalintuihin ja vain murto-osa saaliista on aikuisia lintuja. Jos jänikseen suhtauduttaisiin samanlaisella kiihkolla kuin kanalintuihin, olisi tavattoman tavallista, että joinain syksyinä jänis olisi rauhoitettu ja lehtien yleisönosastoilla kirjoitettaisiin jos minkälaisia kuvitelmia jäniskantojen ala- ja ylämäistä. "Ei oo lintuja" kuuluu kuin yhdestä suusta ja pyyntiaikarajoituksia esitetään seuraavalle syksylle joka tuutista. Viime vuoden perusteella täällä Rovaniemen seudulla ei tänä vuonna olisi pitänyt olla mikään erityisen huikea lintusyksy
Ja taas soi sama laulu ahneet metsästäjät ampuivat kaikki linnut! Itse olen valmiimpi uskomaan, että metsoilla on laidunkierto. Osa ottaa varmastikin kunnian lintukannoista itselleen ja taas lintukantojen pudotessa syyttää asiasta jotain toista. Minä olen hirvimies eikä minua ole koskaan häirinnyt se, että samassa kairassa on lintumiehiä. Kun ei kerran itseä kiinnosta, niin voidaan aivan hyvin rajoittaa vähän muitakin, vai mitä. Paras kanalintuverotuksen rajoittaja on siis matala verotettavien lintujen määrä ja liberaalit metsästysajat ja -rajoitukset. Näin on ollut aina ja näin tulee aina olemaan. Tähän viittaisi juuri se, että naamattomien lintuvuosien ja tyhjien kairojen välillä on niin karkea ero, että kaikki varpaiden nosteluun verrattavat piperrysteoriat voi heittää romukoppaan. Jos tässä käytetään apuna riistantutkimusta ja yhdistyksiä, ollaan sahaamassa poikki yhteistä oksaa. RIISTA 65. Kun metsot saavat isossa mittakaavassa päähänsä, että paikka vaihtuu, niin paikka vaihtuu. Joo-o, mutta yhtälö ei ole näin suoraviivainen. Metsoja oli päälle kylkiään ja niitä myös ammuttiin. Vanha koirani oli tuolloin nuori ja sen kanssa tuli hätyyteltyä lintuja lähinnä länsikairassa. Seuraavana syksynä lintuja oli länsikairassa enää hitunen edellisistä vuosista. Esimerkiksi metsoja ei olisi ollut tätä määrää, jos niitä ei olisi jostain pölähtänyt paikalle todella suuria määriä. Samaten näillä lyhyillä jahdeilla on sellainen vaikutus ihmismieleen, että jahdista yritetään ottaa kaikki mahdollinen irti ja itse asiassa lyhyen jahdin aikana metsästäjille saattaakin kertyä enemmän metsästyspäiviä kuin pitkän jahdin aikana. Nälkä ajaa petoja saalistamaan sitä, mitä on tarjolla ja jos kanalintuja on tarjolla, pedot saalistavat niitä. Mielestäni pahin metsästyspaine saadaan aikaan siten, että lintujahtia lyhennetään siten, jolloin kaikkien lintumetsille mielivien on painuttava metsään yhdenaikaisesti. Suomen olosuhteissa vaikuttaisi siltä, että niin metsästäjissä kuin tutkijoissakin on aina niin pösilöä porukkaa, että metsästäjien roolia kanalintukantoja määrittävässä yhtälössä liioitellaan ja tämän vuoksi ihmisten harrastustoimintaa rajoitetaan mielivaltaisesti. Joka tapauksessa lintumiehet saavat joka vuosi pidättää hengitystään ja toivoa riistaviranomaisilta armollisuutta pyyntiaikojen suhteen. Yksi asia, jota en kerta kaikkiaan voi ymmärtää, on se, että miksi näiden siivekkäiden jahtiaikojen kanssa yritetään olla niin luovia. Muistan edellisen metsosesongin varsin hyvin. Tänä vuonna puhuttiin paljon siitä, että voimakkaat myyräkannat olivat syynä siihen, että linnut säästyivät petolintujen ja kettujen aiheuttamalta tuholta. Kun linnut ottavat siivet alleen, ne saattavat lentää paikkaan, jossa toiset viisaat saavat esittää niistä toisenlaisia teorioita. Kun tähän pösilöyteen ynnätään ripaus sadismia, onkin kanalintumetsästyksen rajoittaminen mitä mainioin tapa kiduttaa kanssametsästäjiä. nalinnuista, sillä ne ovat arvokas ravintolisä kovaan talveen. Tämä on osa totuutta, mutta ei luonnollisestikaan koko totuus mainioille lintukannoille. Sitten kävi tapaus, joka herätti itseni asian suhteen ajaessani Kittilän suunnasta Rovaniemelle hirvijahtiin, näin Kittilän Alakylässä puiden oksilla ruman läjän metsoja ja koppeloita. Jotkut pedot jopa erikoistuvat määrättyyn riistaan ja jotkut petoyksilöt erikoistuvat lintujen pyyntiin. Tämä ei perustu mihinkään varovaisiin arvioihin tai kuulopuheisiin, vaan ensikäden tietoon siitä, että lintumiehet olisi syytä pitää poissa metsistä "oikeaa" metsästystä häiritsemästä. Jos jollain alueella elinolosuhteet ovat kanalinnuille kerrassaan kelvottomat, niin niitä ei sitten siellä todennäköisesti ole ja jos niitä jossain on reilummin, ovat asiat todennäköisesti sillä hetkellä hyvin. Tänä vuonna jossain naapurimaassa varmaankin pohditaan sitä, että lintuja on pirun vähän ja me taas puolestamme yritämme selitellä lintukantojen kokoa jos millä konstilla. On hyviä lintuvuosia ja on huonoja lintuvuosia. Linnut ovat siitä ongelmallisia eläimiä, että niillä on siivet. Kun käytössä on pitkä ja rajoittamaton kausi, käyttäytyvät metsästäjät luonnollisemmin ja he käyvät metsällä sen mukaan kuin siellä on mielekästä käydä. Metsästäjät ja luonnon pedot siis kohdistavat verotusta samaan kohderyhmään ja usein tämä käsitetään niin, että metsästäjien aiheuttama verotus ja luonnonverotus yhteenlaskettuna on kokonaisverotus. Tämä asennevamma on aiheuttanut sen, että kyseisten alueiden edustajat ovat hanakasti ajaneet juuri hirvenmetsästäjien asiaa ja tähän agendaan kuuluu osana se, että Toivon todellakin näkeväni päivän, jolloin kanalintuihin ja niiden metsästämiseen ryhdytään suhtautumaan järkevästi. hirvenmetsästystä haittaavat tekijät pyritään karsimaan minimiin. Toiset näkevät asian kuitenkin juuri päinvastoin ja he ovat suorastaan häätämässä näitä "vähäpätöisiä" toimijoita pois metsistä. Ihmisen toimesta verotetut kanalintupoikueet siis pitävät petokantoja alhaalla erityisesti pohjoisessa, jossa kanalinnut ovat suuressa roolissa petojen ruokalistalla. Joinain vuosina armoa herahtaa, mutta seuraavana vuonna nämä ryökäleet sitten palautetaankin maan tasolle. Lintuja siis tulee ja menee. Koska petojen määrä noudattaa saaliseläinten määrää, käy voimakkaan metsästyspaineen myötä niin, että pedoilla ei ole niin suotuisat olosuhteet ja seuraavana keväänä niiden poikastuotto on vähäisempi. Välillä niitä on paljon ja välillä niitä on vähän. Tosiasiassa metsästysverotus on suoraan poissa luonnonverotuksesta ja joissain tapauksissa jopa siinä määrin, että pedoille muodostuu ihmisen aiheuttaman verotuksen myötä täysin epäedulliset olosuhteet. Seuraavana vuonna saattaa tulla sitten tauti tai joku muu luonnonmullistus, jonka vaikutusta tutkijat saavat arvioida. Täten meillä tasamaan tallaajilla on hyvä esittää viisaita teorioita lintujen edesottamuksista, mutta linnut osoittavat aina toisinaan, että näillä teorioilla voi pyyhkäistä. Tämä on inhimillistä käytöstä. En myöskään koe jänisjahtia hirvenmetsästystä haittaavana. Hurjaa asiassa on se, että niitä tirppoja on siellä metsässä pitkässä juoksussa kuitenkin aina saman verran ja metsästyksen vaikutus ihmisen aiheuttamana on korkeintaan positiivista silloin kun pyyntiin saadaan suunnata vapaasti. Jos ei ole lintuja, mennään johonkin toiseen paikkaan ja jos sielläkään ei ole lintuja, niin metsästetään jotain muuta. Toivon todellakin näkeväni päivän, jolloin kanalintuihin ja niiden metsästämiseen ryhdytään suhtautumaan järkevästi ja siinä mittakaavassa mikä pienriistalle on järkevää. Olen aivan varma, että erityisesti Metsästyslain § alueella juuri valtion maa-alueilla tapahtuvalla hirvenmetsästyksellä on erittäin suuri vaikutus lintujen metsästysrajoituksiin
Kisulan Eija koiransa Thornen haukusta neljä vasaa ja Volamaa kotinsa ikkunasta yhden helvetin pienen mullikan. Raivonen tilasi tuplaviskin ja kääntyi katsomaan Volamaata, joka oli työntänyt naamansa noin kymmenen sentin etäisyydelle. Myös vakiomallia pidemmillä välityksillä varustettu Volamaa kampesi itsensä kapinahenkeen. Tiedustelin kylmän rauhallisesti, että missä helvetissä kello kahdeksan kahvi ja kampanisu viipyvät. Koiraspuolisen ihmisen humalatilahan voidaan jakaa seitsemään eri kategoriaan: valkoisen vyön humala = ajokunto, keltaisen vyön humala = lievä rattijuopumus, oranssin vyön humala = edustuskunto, vihreän vyön humala = törkeä rattijuopumus ja kasvaneet lihakset, sinisen vyön humala = törkeästi kasvaneet lihakset ja surkastuneet aivot, ruskean vyön humala = sammunut, mustan vyön humala = kuolleista herännyt aivokuollut ihmissusi. Olin pakotettu katkaisemaan siivet Kettusen sietämättömältä tuurilta ja määräsin hänelle loppusyksyn aseetonta palvelusta. Silmät katsoivat kohti, mutta katseesta näki, että muumitalo oli jo lukossa. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että passimiehet saavat ennen naakimisharjoitustani ampua ainostaan neljäpiikkisen sonnin tai vasan... Luullakseni sanoma kuului: "Kuuntele nyt kermaa nielevä omo, pahvi on kuppivalmiina perheessäs ja kampanisuja saa marketista." Käsitin välittömästi, että Eijalla oli NE. viimeinen sana Peijaiset Mallasjärven hirvijahti on edennyt taas siihen pisteeseen, että alkusyksyn kepeällä kaverihengellä voidaan pyyhkiä perse. Hirvet alkavat olla kyllä viittä vaille viilennetty, mutta viimeisten lupien käytöstä on noussut kaamea kapina. Volamaalla oli siis jo mustanvyön känni päällä, kun Raivonen istahti kalju höyryten keltaisen vyön kunnossa viereiselle jakkaralle. Vaikka viestistä ei saanut selvää Erkkikään, niin siitä huolimatta sisältö oli naaraille tyypillistä puuta heinää ja paskaa. Kaikki Mallasjärveläiset saivat lukea kaksintaistelun loppuhuipennuksen seuraavan päivän iltasanomista: "Raivostunut kirvesmies kiinnitti tajuttomalle jahtikaverilleen porkkanoista tehdyt sarvet päähän, ja ajelutti tätä autonsa katolla ympäri kylää." Sanomattakin oli selvää, että Volamaalla oli neljä piikkiä puolellaan... Kisula karjaisi niin rajusti, että kuulolaitteeni löi särkijän päälle. Raivonen repi itsestään esiin sen naarashirven, josta kaikki lähiseudun uroot olivat nähneet vain riettaita unia. Volamaa jatkoi ryöpytystään: "Oisin voinu tännään ampua sinut siihen riistapeltoon, mutta sitte ois pitäny lyyä sitä vassua turpaan." Samalla hän tarttui Raivosta niskasta kiinni ja puski päälaella silmäkulmaan. Operatiivinen osasto koostuu itsestäni ja susikoirastani Kessistä, toimin myös harjoituksen johtajana itse itseäni komentaen. Se käveli sivuttain ohi noin kymmenen metrin päästä esitellen sarvikruunuaan ja lihasmassaansa. - Majuri Hovimäki Riista 1/12 66 RIISTA ilmestyy 25.1.. Vaikka aikaisempien leirien viholliskosketukset ovat jääneet vähäisiksi, on silti välttämätöntä säästää kaatolupa, jotta leiri voidaan juridisesti katsoen toteuttaa. Ja sieltä kiimalaitumelta löytyi tietysti se nelipiikkinen sonni, joka päätti syöksyä ensimmäisenä hornan kattilaan. Raivosen ääni kutsui kaikkia etukenoisia sonnin kyrmyjä syksyn viimeiseen juhlaan. Raivonen on saanut kaksi sonnia houkuttelemalla. Hän ilmoitti, että se muidenkin ampuman aikuisen hirven pitää olla yli kolmepiikkinen. Vaikka sijoitimme hänet viime viikolla seurahistorian huonoimpaan passiin Mallasjoen rantakivikkoon, silloinkin päivän ainoa koikkura ui vastarannalta suoraan Kettusen tuliasemaan. Raivonen ei luopunut oikeudestaan harjoittaa houkuttelua, mutta aikuisen ampuminen määkimällä kiellettiin loppusyksyn ajaksi. Tämä aiheutti maanviljelijässä niin voimakkaan luonnonsuojelukohtauksen, että hirviperhe sai poistua pellolta kaikessa rauhassa. Volamaa kuitenkin ymmärsi, että liipaisinsormi painaisi samalla kertaa myös Raivosen rystysten kuvan keskelle naamataulua. omalla vastuullaan. Raivosella meni hetki piikkiluvun ynnäyksessä, kunnes hän tajusi, että edessä patsasteli se kaikille muille sallittu hirvi. Tällä välin Volamaan peltoon oli tullut emä ja vasa aamusyönnökselle. Kettusen tuuri on saanut kateuden peikon ryömimään kolostaan. Seuraavana iltana helvetti pääsi kuitenkin irti. Itselleni olen eristänyt aikuisen ja vasan luvan joulukuun alun perinteiselle naakimisleirilleni. Viime lauantain jahtiaamuna majallemme saapui vahvuuslaskentaan ainoastaan allekirjoittanut ja susikoirani Kessi. Hermoni kyrvähtivät totaalisesti sivarimaisesta velttoilusta. Mallashuoneen baaritiskiltä löytyi Volamaa "kategoria seitsemän" humalassa. Kahdeksasta aikuisesta ja kuudesta vasasta on jäljellä +. Raivonen sai perseraivarin ja lähti kuin telineistä Mallashuoneelle sammuttamaan käryäviä hermojaan. Kisulan Eijan vasanhaukkuja on loppusyksyn käyttökiellossa ja Volamaa saa ampua pellostaan ainoastaan yli kolmepiikistä sonnia. Samassa karvainen suu retkahti ammolleen singoten räkäisen karjaisun vasten Raivosen naamataulua: "Mitä sie kuulapää killität?!!" Raivonen katsoi hölmistyneenä maajussia, korvissa oli alkanut piipata. Naakimisleiri on viisipäiväinen naakimisharjoitus, jossa tehtävänä on yllättää vihollinen jäljen päästä tuulen alta naakien. Seura on kuitenkin rauhoittanut yli viisipiikkiset sonnit eli riistapellosta sallitulla hirvellä tulee olla neljä piikkiä puolellaan. Otin ensimmäisenä yhteyden seuramme ainoaan hirveämmän sukupuolen edustajaan Eija Kisulaan. Raivonen hyökkäsi kuitenkin askeleen takaisin ja ilmoitti, että se joka ampuu sen viimeisen vasan vastaa asiasta suoraan hänelle. Kaadot ovat kuitenkin jakautuneet siten, että Kettunen on ampunut passista kolme aikuista ja kaksi vasaa
kaatomaksun, ei kokorajoitusta 2790 H lmi- aa isku Helmi-maaliskuu Etelä-Afrikka Helmi-maaliskuu, Etelä-Afrikka i sku te ä-Afr kka Afrik 7 pv, 3 kaatoa 1790 Huhtiku Namibia Huhtikuu Namibi Huhtikuu, Namibia 8 pv, 4 kaatoa 2490 To k k Toukokuu K nada Toukokuu, Kanada ouk Kanada da 8 pv, mustakarhujahti 2490 Varaukset ja lisätietoa matkoista: 040 417 8807 Kesä-heinäkuu, Puola 4 pv, kauris&villisika 890 El k Elokuu, A b id l Azerbaidzan 7 pv, Dagestan T ur, vuoristojahti 4990 B&R Hunting tarjoaa metsästyselämyksiä ympäri maailman! www.brhunting.fi info@brhunting.fi. Saksanhirven kiimajahti Syys Syysku Syyskuu Puola Syyskuu, Puola sku uola 5 pv sis