CL SSIC V M U S II K K IL E H T I 20 19 T A M M IK U U C LA SS IC 1 2019 9,90 € Rock aikuistui klassiseksi Muusikoiden tärkeät harrastukset Olli Mustonen syöksyy Bartókin ääripäihin Kyeong Ham Han Kim soittavat nyt sooloja RSO:ssa &
RICHARD STRAUSS: TO 16.5. | 19.00 Konserttitalo CHRISTIAN KLUXEN, kapellimestari GEORGY TCHAIDZE, piano Adès – Rahmaninov – Nielsen 25,50 | 20,50 | 9,50 € MUUSA JA RUNOILIJA To 28.2. | 19.00 TURUN KONSERTTITALO KONSERTTIVERSIO Maestro Leif Segerstamin menestyksekkään ylikapellimestarikauden vaikuttava päätösnumero! LEIF SEGERSTAM, kapellimestari ANU KOMSI, Salome CHRISTIAN JUSLIN, Herodes TUIJA KNIHTILÄ, Herodias TOMMI HAKALA, Jokanaan SAM FURNESS, vartiopäällikkö Narraboth NIINA KEITEL, Herodiaan palvelija KATEGORIA I: 65,50 | 58,50 | 34 € KATEGORIA II: 34 | 29 | 18,50 € TURUN KULTTUURIKAUPPA ARS MUSICA Aninkaistenkatu 9 (ma–pe klo 12–17 sekä tapahtumien yhteydessä) Hinnat sisältävät Lippupisteen palvelumaksut. & | 19.00 | Sigyn-sali DAVID CLAUDIO, kapellimestari 25,50 | 20,50 | 9,50 € 17.1. | 19.00 | Konserttitalo TAAVI ORAMO, kapellimestari REBECCA ROOZEMAN, viulu JONATHAN ROOZEMAN, sello Haydn – Saint-Saëns – Lindberg – Haydn 25,50 | 20,50 | 9,50 € TAMMIKUU NELJÄ VIIMEISTÄ LAULUA to 17.1. | 18.00 | Tuomiokirkko EDWARD ANANIAN-COOPER, kapellimestari SOLISTIT: TFO.FI Haydn 34 | 29 | 18,50 € VENI, VENI, EMMANUEL To 25.4. & pe 15.2. & pe 25.1. | 19.00 Konserttitalo JULIAN RACHLIN, kapellimestari ja viulu Mendelssohn – Mozart – Beethoven 25,50 | 20,50 | 9,50 € MESTAREIDEN MATKASSA Su 27.1. 15.3.. | 18.00 | Konserttitalo 17.00 Lasten kulttuuritempaus Lastenkonsertti ESA HEIKKILÄ, kapellimestari MARI KÄTKÄ, laulu ULLA PIISPANEN, laulu HELMIKUU KATEDRAALI SOI To 7.2. | 14.00 | Sibelius-museo Kamarimusiikkikonsertti TAPIO LIUKKONEN, bassoklarinetti HANNES KAUKORANTA, käyrätorvi MERVI HUTTUNEN, (ohjelmiston suunnittelija), käyrätorvi MARJAANA HOLVA & JUHA VILJANEN, viulu MATTHIAS FUNKE, alttoviulu LARIMATTI PUNELPURO, sello Bowen – Bartók – Beethoven 25,50 | 20,50 | 9,50 € FAGOTIN VIEMÄÄ pe 8.3. & pe 15.3. & | 15.00 | Konserttitalo MARKKU JOHANSSON, kapellimestari PAULA KOIVUNIEMI, laulu 25,50 | 20,50 | 9,50 € RANSKALAINEN ILTAPÄIVÄ Su 5.5. Toimitusmaksut alk. & | 19.00 | Konserttitalo RYAN BANCROFT kapellimestari SIMONE RUBINO, lyömäsoittimet Ljadov – MacMillan – Rahmaninov 25,50 | 20,50 | 9,50 € TOUKOKUU VAPPU PAULAN KANSSA Ke 1.5. | 19.00 Konserttitalo LEIF SEGERSTAM, kapellimestari JOHANNA RUSANEN, sopraano Strauss 25,50 | 20,50 | 9,50 € EROICA to 24.1. & pe 29.3. | 15.00 | Turun linna Kamarimusiikkikonsertti MATTI KOPONEN, (ohjelmiston suunnittelija), viulu SUSANNA SUORTTANEN, viulu JOUNI RISSANEN, alttoviulu ROI RUOTTINEN, sello Brahms – Mendelssohn 25,50 | 20,50 | 9,50 € EGOTRIPPI & TFO ”Aina matkalla jonnekin” Ke 30.1. | 19.00 | Konserttitalo JULIAN RACHLIN, kapellimestari BORIS BROVTSYN, viulu Beethoven Saint-Saëns – Brahms 25,50 | 20,50 | 9,50 € MUSIIKKISATU HILLA JA LIISI To 21.3. | 19.00 | Konserttitalo ALEXANDRE BLOCH, kapellimestari ETIENNE BOUDREAULT, fagotti Schumann – von Weber – Schönberg 25,50 | 20,50 | 9,50 € ROMANTIIKKAA To 14.3. | 19.00 | Konserttitalo LEIF SEGERSTAM kapellimestari JANNE MERTANEN, piano Chopin – Sibelius 25,50 | 20,50 | 9,50 € AIKOJEN LOPPU su 7.4. | 19.00 Konserttitalo OKKO KAMU, kapellimestari ELINA VÄHÄLÄ, viulu ARTO NORAS, sello Brahms – Beethoven 25,50 | 20,50 | 9,50 € HUHTIKUU PIANISMIA To 4.4. & pe 18.1. | 19.00 | Logomo-sali ANTTI RISSANEN, kapellimestari EGOTRIPPI: MIKKI KAUSTE, laulu, koskettimet KNIPI, laulu, kitara SKELE, kitara ANSSI MAASALO, basso, laulu RISTO NIINIKOSKI, rummut, laulu 34 | 29 | 18,50 € PÄÄSIÄISKONSERTTI: LUOMINEN Pe 19.4. & PE 17.5. & pe 5.4. 1 €, www.lippu.fi. TUOMAS KESÄLÄ, piano PUOLALAN MUSIIKKILUOKKIEN PICCOLO-KUORO 18,50 | 9,50 € NAANTALIN MUSIIKKIJUHLAT 40 VUOTTA To 28.3. | 18.00 | Betel-kirkko Kamarimusiikkikonsertti JASMINE BEAMS & QI LI viulu HELINÄ NISSI, alttoviulu ANDREAS HELLING & EIJA HUHTALA-KRAPU, sello AAPO KYYHKYNEN, kontrabasso TAKUYA TAKASHIMA, oboe TANJA NISONEN, käyrätorvi JOUKO LAIVUORI, cembalo Couperin – Adès – Rossini – Schubert 25,50 | 20,50 | 9,50 € VIRTUOOSI Pe 12.4. | 14.00 & 16.00 Konserttitalo Lastenkonsertti SATU SIMOLA, kapellimestari ja kertoja TFO:N HIIRIORKESTERI 18,50 | 9,50 € TEMPERAMENTTIA! To 14.2. | 15.00 | Turun linna Kamarimusiikkikonsertti JUHA-PEKKA VIKMAN & SUSANNA SUORTTANEN, viulu SAULI KULMALA, alttoviulu KATJA KOLEHMAINEN, sello MEGUMI NAKAZAWA, trumpetti ANNA-MAIJA LAIHOIHEKWEAZU, pasuuna ANNA KULMALA, piano Fauré – Castérède – Debussy 25,50 | 20,50 | 9,50 € NUORTEN SOLISTIEN KONSERTTI Ke 8.5. | 19.00 | Konserttitalo HÅKAN HARDENBERGER kapellimestari ja trumpetti Haydn – Prokofjev – Ravel – Planel – Mitchell – Lundgren – Legrand – Piazzolla 25,50 | 20,50 | 9,50 € MAALISKUU FANTASIA Su 3.3. | 19.00 | Tuomiokirkko JUHA-PEKKA VIKMAN & MAIJA KONTUNEN, viulu VESA-PEKKA KOPAKKALA & MEGUMI NAKAZAWA, trumpetti ANU HONKANEN, piccolohuilu Pachelbel – Vivaldi – Bach 25,50 | 20,50 | 9,50 € LASTEN MUSIIKKISALONKI: ORKESTERISATU HIIRI Su 10.2
48–50 Kuukauden klassikko • Béla Bartókin jousikvartetot ovat symmetriaa ilman paluuta entiseen. 52–56 Ulkomailta • Wagnerin Ring on Mariinski-teatterin klassikko • Barokkiooppera kukoisti Berliinin uudella festivaalilla 57 Lauri Toivion sarjakuva • Muusikko ja graafikko Lauri Toivion musiikkisarjakuva. Joka tapauksessa ne antavat musiikinteolle erilaista perspektiiviä. 36–40 Ei pelkkää musiikkia • Muusikoiden toiset tekemiset voivat liittyä kiertoteitse musiikkiin, tai sitten eivät. Bisnes ja taide hyrräävät vanhojen ja kuolleiden varassa. 4 R ONDO C LASSIC 1|2019 CL SSIC V t ammikuun Sisältö 46–47 Jazzin oman tien kulkija • Sid Hille haluaa, että sävelletty musiikki kuulostaisi improvisaatiolta ja improvisoitu sävelletyltä. 59–65 Rondo arvioi 59 Tuhkimo Kansallisbaletissa 60–65 CD ja DVD -sivut 66–69 Suomessa soi 66 Tampereen musiikkikevään satoa 68 We jazz toi alan trendejä esiin 67–69 Tammikuun orkesterikalenteri 69 Tammikuun kantaesitykset 70–73 Encore 70–71 Myöhäisiän musiikkikasvatusta 72 Kosketinsoitinten koko skaala opetuksessa 73 Jouni Auramon kolumni 73 Lassi Rajamaan runo 74–77 Radio ja TV 74–76 YLE Radio 1:n ohjelmatiedot 77 Yle Teeman ja Arenan musiikkiohjelmia 78 Palvelukortti 79 Kai Amberlan kolumni www.rondolehti.fi. 8–19 Alkusoitto • Jaakko Kuusiston Jää Kansallisoopperassa • Järnefeltin elokuvamusiikki alkuperäisenä • Lappeenrannan laulukilpailut • Salosen ja Vänskän uudet kuviot • Pelimannimuotokuvia: Maija Pokela 21 Lassi Rajamaan piirros 22 Mediasakset • Musiikkisitaatteja Suomen lehdistöstä tänään 23 Olli Virtaperkon kolumni 24–27 Tabea Zimmermann kriittisenä • Alttoviulistitähti kritisoi niin vanhojen jousisoittimien kauppaa kuin kapellimestarien valtaa. 42–45 Rock kasvoi klassiseksi • Klassinen rock on 2000-luvun musiikillista arvoperintöä. 30–35 Musiikki ei tunne rajoja • Ulkomaisten muusikoiden tulo Suomen orkestereihin nostaa rimaa ja tuo väriä soittoon. 28–29 Olli Mustonen ja Bartók • Säveltäjän pianokonsertot ovat matka pianismin äärirajoille. 7 Pääkirjoitus • Musiikkielämä kansainvälistyy, ollaanko siihen valmiita
Teos maalaa kuvan ihmiskohtaloista keskellä ulkosaariston ankaria olosuhteita. Teksti: KIMMO KORHONEN Marjukka Tepponen laulaa Mona Kummelin roolia Jää-oopperassa. Saaristolaiselämää Lundbergin Jää-romaanin vahva tunnelataus ja kerronnan elävyys kumpuavat kirjailijan omasta taustasta. Petter pitää ensimmäisen saarnansa, pääsee saarelaisten suosioon ja alkaa sulautua osaksi pientä yhteisöä, jossa on omat ilonsa ja surunsa ja myös omat pinnanalaiset ja joskus pinnallekin nousevat jännitteensä. Ohjaajana on Anna Kelo. ULLA-LENA LUNDBERGIN rakastettu romaani Jää saa uuden muodon JAAKKO KUUSISTON oopperana. Vielä intensiivisemmän merikokemuksen hän sai viettämällä elokuusta 2014 kesäkuuhun 2015 koko talvikauden Suomen saariston eteläisimmässä asutussa nurkkauksessa Utön saarella. Myös Jaakko Kuusistolle meri-aiheinen lähtökohta on ollut läheinen. On itsestään selvää, että naapuria autetaan, ja sitä elämää on nykyisessä kaupunkikulttuurissa melkein mahdotonta kuvitella.” Aika Utössä muodosti hienon pohjustuksen Kuusiston Jää-oopperalle, vaikka teoksen säveltämisestä ei vielä silloin ollut tietoakaan. Alun perin oli mielessä aivan toinen aihe, mutta se jäi käytännön syistä toteutumatta. e ”Olin kolme vuotta sitten tekemässä Eicca Toppisen ja Perttu Kivilaakson Indigoa Kansallisoopperassa, kun Lilli Paasikivi totesi, että minunkin pitäisi tehdä heille oma ooppera. 8 R ONDO C LASSIC 1|2019 Alkusoitto KANSALLISOOPPERAN SUOMALAISSATSAUS | JÄRNEFELTIN ELOKUVAMUSIIKKI ALKUPERÄISENÄ | MAESTROT LIIKKEESSÄ LETÄÄN 1940-LUKUA, ensimmäisiä sodanjälkeisiä vuosia. 1974) ooppera Jää (2017–18) saa 25. ”Kaikkein mielenkiintoisinta oli sään ääri-ilmiöiden ohella se pienen saaristoyhteisön elämä; siinä puhutaan talvikaudella muutamasta kymmenestä ihmisestä. Ahvenanmaan ulkosaaristossa on itäisestä ja läntisestä osasta muodostuva Luoto, jonne nuori pappi Petter Kummel ja hänen Mona-vaimonsa saapuvat pienen tyttärensä kanssa. Kenties juuri kokemukset pienessä yhteisössä keskellä meren pauhuja ohjasivatkin hänet Lundbergin romaanin ääreen. Tämä on lähtökohtana Ulla-Lena Lundbergin Finlandia-palkitussa romaanissa Is (Jää) (2012), joka on poikkeuksellisella tavalla löytänyt lukijoiden sydämet ja saavuttanut suomalaisittain muhkean lähes 150 000 kappaleen myynnin. Ympärillä velloo meri mahtavana luonnonvoimana, jonka armoilla ihmiset ovat. Meri antaa heille elämän mutta joskus myös ottaa sen. meren ehdoilla elämää. Miten esimerkiksi toimitaan, kun jotain tarvitaan tai jokin elintarvike loppuu. Hän kertoo tapahtumia, joka ovat saaneet innoituksensa hänen aikanaan Kökarin saarelle muuttaneiden vanhempiensa tarinasta. ”En ollut lukenut sitä vielä silloin, mutta moni oli suositellut sitä minulle. tammikuuta ensi-iltansa Suomen Kansallisoopperan isolla näyttämöllä. Se on melkeinpä parasta, mitä säveltäjälle voi Suomessa tapahtua. Lisäksi tiesin aiheen, ja minulla itsellänikin on saaristotaustaa.” Kuusisto on viettänyt lapsuutensa Sipoossa meren rannalla, joten saaristo ja siihen liittyvät luonnonvoimat ovat hänelle tuttuja. Seuraavaksi ajatus kääntyi Lundbergin romaaniin. Iso ooppera on se kuningaslaji”, Kuusisto kertoo. Nyt Luodon asukkaat nousevat näyttämölle, kun Jaakko Kuusiston (s
Sarjaliput myynnissä 20.1. 2019 saakka! lippupalvelu Juhani Heinonen -viulukilpailu 2019 Ikäsarjat 10–12-vuotiaat 13–15-vuotiaat 16–24-vuotiaat Ilmoittautuminen sekä ajantasaiset tiedot kilpailutapahtumista ja nettilähetyksistä www.kesmes.fi Jyväskylässä 1.–6.3. klo 18 Hannikaissali, Pitkäkatu 18-22 16–24-vuotiaiden finaali Jyväskylä Sinfonia, kapellimestarina Erkki Lasonpalo ke 6.3. klo 19 Jyväskylän teatteritalo, Vapaudenkatu 36 Kilpailijoiden ilmoittautuminen 5.2.2019 mennessä Tulossa Keski-Suomen musiikin edistämissäätiön yhteistyökuviona Ilmari Hannikainen -pianokamarimusiikkikilpailu 2020 Alkuerät Suomalaisella musiikkikampuksella. 13–15-vuotiaiden finaali Campus Sinfonietta, kapellimestarina Kimmo Tullila su 3.3
Naisten sarjan kärjessä olivat Virpi Augustin ja Irja Aurora. Vuoden 1972 kilpailijoista komeimman kansainvälisen uran Wagner-tenorina loi miesten sarjan kolmanneksi tullut Heikki Siukola. Tiina Penttinen ja Ville Rusanen (voitot 2004) ovat nuorehkon laulajapolven aktiivista kärkeä, ja Penttinen on ollut kiinnityksillä Saksassa – samoin kuin vuoden 2008 miesten toisen palkinnon saanut (ensimmäistä ei jaettu) Timo Riihonen. . Jorma Silvasti, Juha Uusitalo, Tommi Hakala, Topi Lehtipuu ja Tuomas Katajala. Sibelius-Akatemiaan pyrkivien laulajien määrä ja taso vaihtelee vuosittain, mutta Salomaa ei näe siinä mitään dramaattista muutosta. Onko laulavien miesten määrässä tapahtunut taas notkahdus. Marjukka Tepponen ja Waltteri Torikka ovat vuoden 2010 voittojen jälkeen olleen hyvin esillä, Torikka myös viihdepuolella, mutta suurina maailman valloittajina heitä ei voi pitää. ”Tällä kertaa on vain käynyt niin, että aika moni nuori mieslaulaja on päässyt jo töihin oopperataloon, joten heillä ei ole aikaa osallistua tai muuten kilpailulle ei ole tässä vaiheessa uraa tarvetta. Bayreuthissa ja oli kiinnitettynä Saksan taloihin. Silloin sarjan voitti Jorma Hynninen, ja kakkonen oli Matti Salminen. Miesten paras (kakkostilalla) oli Tuomas Pursio, jonka kotitaloksi vakiintui Leipzig,. Timo Mustakallio -kilpailussa, ja tehneet sittemmin suurta uraa. Aarne Pelkosen ja Eeva Hartemaan riemua vuonna 2013 Lappeenranann laulukilpailun voiton jälkeen.. Naisten sarjan voitti tällöin Stina Zilliacus ja miesten Tapani Valtasaari, joka tuli tunnetuksi Kansallisoopperan solistina. Mieslaulajat ovat ennenkin jättäneet Lappeenrannan väliin mutta nousseet esiin muualla, mm. Sellaisia ovat mm. Satu Sippola-Nurminen voitti naisten sarjan vuonna 1984 mutta valitsi sittemmin opetusuran. APPEENRANNAN LAULUKILPAILUN ilmoittautuneista 20 on naisia ja yhdeksän miehiä. Myös vuoden 2002 naisten sarjan voittaja Helena Juntunen tekee hienoa kansainvälistä uraa, ja miesten sarjan tuolloinen ykkönen Arttu Kataja kuluu Staatsoper Berlinin ensembleen. Hänellä on ollut arvostettu asema dramaattisena sopraanona niin Suomessa kuin Euroopassa, mutta aivan ykköslavoille hän ei ole yltänyt. Miten 50-vuotisen historiansa aikana kilpailun tulokset ovat ennakoineet laulajien uraa. Pääosin Kansallisoopperassa uransa luoneita voittajia ovat sittemmin olleet mm. Sibelius-Akatemian lauluprofessori ja itsekin kilpailun miesten sarjan vuonna 1981 voittanut Petteri Salomaa sanoo, ettei huoleen ole aihetta. Miesten sarjan voittaja Tero Hannula taas oli niitä monia Saksan oopperatalojen nielemiä. Kirsi Tiihonen oli aikansa kilpailujyrä, sillä hän voitti sekä Lappeenrannassa 1989 että Mirjam Helin -laulukilpailussa viisi vuotta myöhemmin. yhteensä 29 laulajaa. Salomaan mielestä niillä on suuri merkitys nuorten laulajien esiin tuojana, mutta yksi yhteen menestys ei uraa ennakoi. Tällöin toiseksi tullut Ulla Sippola lauloi mezzorooleja Bayreuthia myöten kunnes palasi Suomeen opetustöihin. Maailmalla viihtyi myös vuoden 1975 naisten sarjan voittaja Margareta Haverinen, jonka asemapaikkoina olivat mm. ”Jotkut laulajat ovat nousseet huippu-uralle ilman kilpailuun osallistumista, ja jotkut voittajat taas ovat valinneet lopulta pedagogin uran tai muuten eivät ole päässeet suurille näyttämöille. Tietenkin mukana voi olla myös silkkaa haluttomuutta kilpailla”, Salomaa selittää. Vuoden 2013 miesten ykkönen Aarne Pelkonen on profiloitunut myös liedin taitajana. Jälkimmäinen lauloi mm. 11 R ONDO C LASSIC 1|201 9 Teksti: HARRI KUUSISAARI L laulukilpailu ei ole oikotie onneen Lappeenrannan valtakunnallisiin laulukilpailuihin osallistuu 1.–6.1. On muistettava, että kilpailijat ovat iältään nuoria, ja äänessä saattaa tapahtua mitä vain.” Ehkä kaikkein paras saldo miesten osalta oli vuonna 1969. Pariisi ja Rooma. Karita Mattilalle vuoden 1981 kilpailun voitto merkitsi ponnahdusta suurelle kansainväliselle uralle, samoin kuin aiemmin kanttorina työskennelleelle Sole Isokoskelle vuona 1987. Seuraava todellinen tähti oli Camilla Nylund, joka jakoi naisten sarjan voiton 1996 Johanna Rusasen kanssa ja on esiintymisten statuksen ja määrän osalta menestyksekkäin suomalainen laulaja tällä hetkellä. Merja Wirkkala, Kalevi Olli, Raimo Laukka, Jaakko Kortekangas, Hannu Forsberg ja Tove Åman – joista jotkut ovat olleet välillä kiinnityksillä myös Saksassa. ”Sopraanojen valta kilpailuissa on yleismaailmallinen ilmiö.” Miten laulukilpailut sitten indikoivat tulevaa uraa
Hän kirjoitti tietokoneelle partituurin säilyneestä käsikirjoituksesta ja stemmoista. Lisäksi nuottimateriaalin kanssa oli omat ongelmansa. ”Elokuvan ja musiikin yhdistävä tallenneversio on itse asiassa työn alla. Oletan, että se tullaan näkemään vuoden 2019 aikana, mutta missä formaatissa, se on vielä auki”, Kuusisto kertoo. 12 R ONDO C LASSIC 1|2019 RMAS JÄRNEFELTIN (1869–1958) musiikki Mauritz Stillerin melodraamaan Sången om den eldröda blomman (Laulu tulipunaisesta kukasta) (1919) on pohjoismaisen elokuvamusiikin pioneeriteoksia: kyseessä on ensimmäinen pohjoismainen pitkä elokuva, johon sävellettiin alkuperäismusiikki. Siinä on käytetty yllättävän aidosti elokuvamusiikillisia keinoja, esimerkiksi kaupunkikohtauksen alkupuolella, jossa Järnefelt irtaantuu täysin konserttimusiikin formaatista ja kirjoittaa modernia elokuvamusiikkia.” Olisiko mahdollista saada elokuvasta yhdessä musiikin kanssa tehtyä tallennetta. Yhtään en ole kuitenkaan säveltänyt uutta musiikkia, ja siellä, mihin on tarvittu lisää musiikkia, on tehty kertauksia.” ”Myös instrumentaatio on säilytetty alkuperäisenä, vaikka sen vaskipuhaltimisto on vajaa, ja mukana on harmoni. Siinäkään kaikkea ei ollut kuitenkaan kirjoitettu ulos, ja merkinnät yhteyksistä elokuvaan olivat äärimmäisen niukkoja. Te ks ti: KI M M O KO RH O N EN. Kun elokuva nyt nähdään loppiaispäivänä Helsingin kaupunginorkesterin konsertissa, sitä myötäilee nimenomaan heidän restauroimansa alkuperäismusiikki. Helsingin jälkeen elokuva ja musiikki koetaan seuraavaksi huhtikuussa Kuopiossa. Myöhemmin elokuvamusiikkia on tarkoitus esittää Gävlen orkesterin kanssa Ruotsissa, silloin toivon mukaan myös Tukholmassa. Esitys merkitsee samalla avausta Järnefeltin syntymän 150-vuotisjuhlavuodelle. Järnefelt johti musiikin elokuvan ensi-illassa Tukholmassa 14. Jouduin miettimään, miten toimitaan, kun jostain piti poistaa musiikkia tai saada johonkin lisää. Helppoa musiikin restaurointityö ei ole ollut. Lisäksi saatoimme käyttää apuna olemassa olleita stemmoja”, kertoo Helsingin kaupunginorkesterin loppiaiskonsertin johtava Jaakko Kuusisto. MAURITZ STILLERIN mykkäelokuvaklassikko Laulu tulipunaisesta kukasta kuullaan Helsingin kaupunginorkesterin loppiaiskonsertissa ARMAS JÄRNEFELTIN alkuperäisen elokuvamusiikin kanssa. ”Jani Kyllönen teki tässä todella suuren työn. Helsingin kaupunginorkesterin loppiaiskonsertti merkitsee lähtölaukausta Armas Järnefeltin syntymän 150-vuotisjuhlavuodelle, jonka aikana hänen musiikkiaan kuullaan monissa yhteyksissä. Myöhemmin Järnefeltin musiikki oli pitkään unohduksissa, joskin hän levytti siitä muutaman katkelman vuonna 1931. Musiikki taltioitiin viime kesänä Gävlen orkesterin kanssa levyä varten, ja se ilmestyy loppiaiskonsertin yhteydessä. Miten Järnefelt on sitten onnistunut pioneerityössään. a ”Meillä oli käytössämme käsikirjoitettu partituuri. Harmoni päätettiin kuitenkin säilyttää, ja se tuo oman erikoisen tunnelmansa musiikkiin.” Ensimmäisen kerran Kyllösen ja Kuusiston restauroima alkuperäisversio kuultiin elokuvan kanssa Oulun Musiikkijuhlilla maaliskuussa 2017. . ”Hienosti on onnistunut, varsinkin kun ottaa huomioon, että hänellä ei ole juuri ollut esikuvia”, toteaa Jaakko Kuusisto. Vuodesta 1988 lähtien elokuvaa on voitu esittää jälleen Järnefeltin musiikin kanssa, valitettavasti kuitenkin suurelle orkesterille tehtynä epäautenttisena ja tyylinmukaisuudeltaan kyseenalaisena versiona. ”Mukana on toki kansansävelmälainoja, mutta suurin osa on Järnefeltin omaa, hienoa musiikkia, on hienosti orkesteroitua, tunteisiin vetoavaa ja myös väkevää. Partituuri löytyi lopulta hänen sukulaistensa hallusta 1980-luvulla erään ruotsalaisen väitöskirjaprojektin yhteydessä, ja stemmat olivat säilyneet Suomen Yleisradiossa. Elokuva ei ole säilynyt täydessä mitassaan, joten musiikkia on ollut jo lähtökohtaisesti liikaa. huhtikuuta 1919, ja samana iltana musiikki kuultiin myös Göteborgissa ja Malmössä. Minä ryhdyin sitten liittämään musiikkia ja elokuvaa yhteen. Sen jälkeen Kuusisto on johtanut sen myös Joensuussa ja Kajaanissa. Arm as Järn efelt Järnefeltin elokuvamusiikki kuullaan alkuperäisasussa Mauritz Stillerin alkuperäinen elokuva Laulu tulipunaisesta kukasta on vuodelta 1919. Onneksi elokuvamusiikista on äskettäin tehty uusi, mahdollisimman tarkkaan Järnefeltin alkuperäiseen käsikirjoitukseen ja orkestraatioon palautettu versio, jonka tekijöinä ovat olleet Jani Kyllönen ja Jaakko Kuusisto
Jazz-ehdokkuuden saaneet albumit ovat Emma Salokosken & Ilmiliekki Quartetin Ligger du fortfarande i sängen, Hot Herosin Folkjazz from Finland, Jori Huhtala Trion Jori Huhtala 3, Mopon Mopocalypse sekä Timo Lassyn Moves. Oopperan sävellystyötä tarjottiin ensi Mendelssohnille, mutta hän ehti kuolla ennen kuin aloitti sävellystyön. Myös Alfredo Catalani on tehnyt samanaiheisen oopperan 1890. Esityspaikka on sama kuin teoksen kantaesityksellä vuonna 1887. Klassisen musiikin listalle on päässyt kaksikin Hannu Linnun johdolla tehtyä Radion sinfoniaorkesterin albumia: toisella on Sebastian Fagerlundin teoksia, toisella Witold Lutos?awskin 1. Rooleissa ovat Saara Kiiveri, Tero Harjuniemi, Kaisa Näreranta, Tero Halionen, Kristjan Moisnik ja Henri Uusitalo. Etno-Emmasta kisaavat Teho.-viuluduo sekä seuraavat albumit: saamelaisyhtye Soljun Odda Áigodat, edellisen tavoin äiti–tytär-duo Sansin Kulku, viulisti-laulaja Päivi Hirvosen Alku sekä Enkel-yhtyeen We are Enkel. Solisteina ovat aikamme kysytyimpiin kontratenoreihin kuuluva Franco Fagioli, bassobaritoni Luca Pisaroni, kontratenori Jakub Józef Orlinski, sopraano Kathryn Lewek, kontratenori Xavier Sabata, basso Andrea Mastroni ja baritoni Biagio Pizzuti. p aciuksen vedenneito -ooppera palaa. sinfonia. Lavastus on Tinde Lappalaisen ja puvut Hanna Hakkaraisen suunnittelemia. tammikuuta lähtien. . Alkuperäinen kansantarina kertoo Loreley-nimisestä merenneidosta, joka istuu kalliolla ja yrittää lumota laulullaan joella ohi matkustavia ihmisiä, houkutella nämä kuolemaan. Kolmatta kertaa festivaalilla vieraileva venetsialainen Il Pomo d’Oro -barokkiensemble ja solistit esittävät Agrippinan konserttiversion Turun konserttitalolla osana kiertuetta, joka vie yhtyeen Luxembourgiin, Madridiin, Barcelonaaan Pariisiin ja Lontooseen. B arokkioopperan huippua Turussa TURUN MUSIIKKIJUHLAT tuo varaslähtönään 2. . Oopperaversiossa hän on majataloin pitäjän tytär, joka tultuaan rakastettunsa pettämäksi tekee sopimuksen Reinin henkien kanssa, että he yrittävät auttaa häntä kostossa, ja samalla hänestä tulee osa heidän joukkoaan. kesäkuuta kansainvälisellä tuotannon Händelin oopperasta Agrippina. ja 4. Palkintoehdokkaina ovat myös Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin Pehr Henrik Nordgren -levytys A Finnish Elegy, kitaristi Otto Tolosen italialais-argentiinalaisten säveltäjien teoksista koostuva Retratos sekä pianisti Risto-Matti Marinin suomalaisten nykysäveltäjien soolopianoteoksia esitteleve Sixth Sense. Agrippinan roolissa on 26-vuotias amerikkalaismezzo Samantha Hankey. Kriitikoiden valinta -listan ehdokkaina ovat feministinen rap-artisti Adikia, Lac Belot’n debyyttialbumi Abracadabra!, Ruusut-yhtyeen albumi Ruusut, The Holyn albumi Daughter sekä muitakin palkintoehdokkuuksia kahminut Vestan esikoisalbumi Lohtulauseita. FREDRIK PACIUKSEN OOPPERA Die Loreley pääsee esiin viiden esityksen verran Aleksanterin teatterissa 11. . Tuotanto on Helsingin oopperayhdistyksen. Spohrin oppilaana ollut Pacius tarttui aiheeseen, ja musiikissa on kuultavissa niin Mendelssohnin, Weberin kuin Wagnerin Lentävän hollantilaisen vaikutusta. R so:lle kaksi emma-ehdokkuutta MUSIIKKITUOTTAJAT RY:N vuosittain järjestämän Emma-gaalan ehdokkaat on julkistettu. Kapellimestarina on Mikk Murdvee ja ohjaajana Ville Saukkonen
jättifanfaari uudelle alulle Arvio: Musiikkitalo 12.12.: Radion sinfoniaorkesteri, joht. Samoja kamppailun ääniä, jytisyttäviä toistoja ja maanisia asteikoita löytyy pianokonsertostakin. Kauan odotettu teos on omaperäisen säveltäjän painokas näkemys sinfonian lajista ja näyttävä suurteos, jota ei voi olla kuuntelematta myös poikkeuksellisen syntyprosessinsa itsereflektiivisenä kuvana: musiikki taistelee tiensä läpi erilaisten odotusten kohti uudenlaista vapautuneisuutta. Alun ja lopun jättinuija, profetoivat trumpettija pasuunasoolot sekä dekadentin koristeelliset repliikit esittävät kysymyksiään Mahlerin suuntaan, massiivisesti jankkaavat sointulohkareet taas nuoruuden idolin Brucknerin. Matkan varrella se käy jatkuvaa keskustelua sinfoniakirjallisuuden kanssa. AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN. Omakohtainen hidas osa – johon kantaesityksessä leimansa toi yleisössä tapahtunut sairaskohtaus – avautuu terälehti terälehdeltä yhä sulokkaampiin, kainoihin mutta sydämellisiin melodiakaarroksiin ja sadunomaiseen enkelimusiikkiin. Mutta sitten 45-minuuttinen sinfonia tarjoaa jotain muuta: suurteoksen laajakaarista, eeppistä hengitystä, sinnikästä monumentaalisuutta, luonnonvoimia ja laveaa värikylläisyyttä. Ristiriitaa vuosikausia työstetyn musiikin ja sinfoniaorkesterin tiukan harjoitusaikataulun välillä ei silti voinut olla ajattelematta, etenkin erityistä vetreyttä ja säkenöivyyttä vaativissa kuvioissa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ironista viittailevuutta, vaan sinfoniassa liekehtii koko ajan Hakolalle tuttu intensiivinen paahtavuus. . Hannu Lintu, Seong-Jin Cho, piano SINFONIKKOUS EI OLE kuollut Suomesta, ja tehokkuusmaksimoinnin aikanakin taide voi yhä olla elämää suurempaa. Humoristisenakin lopun voi kokea, mutta ei missään nimessä vitsinä. Pianokonserton jälkeen konsertoista on tullut 60-vuotiaalle Hakolalle keskeinen ilmaisumuoto, ja sinfonia-avauksen jälkeen myös ”kuninkuuslajissa” on jatkoa odotettavissa. Kimmo Hakola antoi ensimmäiselle sinfonialleen kaiken sen ajan jonka se tarvitsi, useamman vuosikymmenen, ennen kuin Radion sinfoniaorkesteri ja Hannu Lintu viimein pääsivät kantaesittämään sen joulukuisessa konsertissaan. Pikemminkin suhde traditioon on kiihkeän etsivä. Hannu Lintu ja RSO toivat kantaesitykseen oikeanlaisen latauksen ja toteuttivat musiikin hurjalla voimaperäisyydellä. – pitkittynyttä päättymistä, ja teoksen lopetus venyttää erilaisia sinfoniaperinteestä ammentavia lopetuseleitä iäisyydeltä tuntuviin mittoihin, kunnes musiikki vain vaivoin suostuu hyväksymään, että teos on päättynyt. Ensimmäinen ja viimeinen osa peilaavat toisiaan aina siinä määrin, että aloitus on kuin jonkin asian – sinfonikkoutta edeltävän ajan. Neliosainen rakenne on ääriviivoiltaan perinteinen tukevine avausosineen ja finaaleineen, hitaine osineen ja scherzoineen, kuin pohtien mitä näissä raameissa voi tehdä. Hieman kuten vuonna 1996 lopulta kantaesitetty pianokonsertto se on kamppailun tulos ja uusi alku. Sinfonia hehkuu vahvoja tunteita. Toistot, ylösalas kertautuvat asteikot ja iskut luovat sinfoniaan voimaperäisen jännitteen, jossa ei niinkään vieritetä materiaalia eteenpäin vaan painitaan periksiantamattomasti paikoillaan, ravistaudutaan kohti avautumista. Scherzon paikalla ovat scherzot monikossa: huumaava kavalkadi scherzomaisia tekstuureita, jotka rynnistävät elämänvimmalla läpi kahakoiden, tanssien ja popahtavien melodioiden aina pulsatiivisesti ryskivään ilakointiin saakka. Finaalissa rytminen ekstaasi muuttuu fanfaarisuudeksi: alkusoitto uuteen vaiheeseen
Soittimien ja mikrofonien laadun kehitys sekä eri soittajien omat, persoonalliset otteet ovat muuttaneet kuvaa monipuolisemmaksi.” Pokela itse kokee nuoruuden esikuvikseen muun muassa Vilma Timosen ja Senni Eskelisen, joiden yhtyeissä kantele on kitaran, basson ja rumpujen rinnalla, sekä Pauliina Syrjälän ja klassiset kanteleensoittajat Eva Alkulan ja Eija Kankaanrannan. Nimike saa pontta alleen myös We are ENKEL -levyn huomiota herättäneestä supersankarikuvituksesta. On niin kummallista, että nykyisin yleisö kuuntelee verevää, nopeatahtista polkkaa hartaana. Talvinen koko perheen kaupunkifestivaali Kokkolassa ja Pietarsaaressa En vintrig stadsfestival för hela familjen i Karleby och Jakobstad WWW.TALVIHARMONIKKA.COM Talviharmonikka XXI Kokkolan XXI Karleby Vinteraccordeon 10.–17.2.2019 Katso koko ohjelma osoitteessa www.talviharmonikka.com Ke/Ons 13.2. ” Aili Järvelän New Better Spring Band oli popimpaa, mutta viihdyn hyvin kansanmusiikin parissa. Giorgio Dellarole (IT) & Kreeta-Maria Kentala To 14.2. ”Kun olin lapsi, kanteleensoittajat musisoivat lähinnä keskenään, ja olen kuullut vanhemmilta kollegoilta, ettei muita soittajia juurikaan kiinnostanut aikanaan soittaa kantelistien kanssa. Soolouralle hänellä ei ole juuri nyt aikaa – mutta hän ei sitä harmittele. Vuonna 2014 perustettua kvartettia voisi kutsua Y-sukupolven kansanmusiikin superkokoonpanoksi – sen verran aktiivisia hahmoja ovat myös Iida Savolainen, Leija Lautamaja ja Miia Palomäki omilla tonteillaan. ”Siinä jäävät eri kielet soimaan, ja hajotukset ovat erilaisia kuin pitkältä puolelta soitettaessa. BayanTonic (SWE/NO) Lars Karlsson Øivind Farmen Su/Sö 10.2. ENKEL toimii myös vastapainona kanteleen rauhalliseksi ja kauniiksi mielletylle luonteelle. Yksittäiset soolokeikat silloin tällöin ovat kyllä olleet ihanaa vastapainoa, kun lavalla saa tehdä mitä lystää ja improvisoida niin paljon kuin huvittaa.” Persoonallisella otteella perinteen äärellä 28-vuotias Pokela kokee kanteleen roolin muuttuneen merkittävästi hänen lapsuudestaan. ”Kandidaattikonserttini osana soitin soolona perinteiset kanteletanssit, joissa ihmiset tulivat spontaanisti tanssimaan lavalle. ”Meillä oli jo perustamishetkellä tämä supersankariajatus, ja aika oli toisen levyn kohdalla kypsä. JP Leppäluoto & Netta Skog Heleyden rinnalle revittelyä Kotimaan kentällä näkyvin Pokelan yhtye on viime vuosina kuitenkin ollut ENKEL. ”Se on kanava revitellä. ”Koen olevani enemmän bändisielu. Kaikille soittajille syntyy muutenkin omanlaisensa sävelkieli, kun säveltää ja improvisoi.” Perinnettä Pokela haluaa pitää esillä tietoisesti. Voi olla oma itsensä ja näyttää kaikki tunteet.” Uusimpana yhtyeenä Pokelalla on ruotsalais-suomalainen Folk’Avant-trio. Huumori saa olla luontevasti osana meidän koko konseptia. Pokelan oma tyyli syntyy siitä, että hän soittaa kanteletta keskipohjalaisen perinteen mukaisesti lyhyeltä sivulta, mikä on ammattilaistasolla epätyypillistä. Tämä on niin sosiaalinen genre, jossa jaetaan paljon soittajien, tanssijoiden ja yleisön kesken. Se on rytmimusiikkia, jota saa elää! Ehkä juuri rytminen soitto ja tanssittavuus on osa omaa tyyliäni.” Helsingistä Pohjanmaalle muuttanut Pokela on välittämässä perinnettä myös opettamalla kansanmusiikkiyhtyeitä Kokkolan konservatoriolla ja Centria-ammattikorkeakoulussa. Esse Quintet (RUS) La/Lö 16.2. ?. Sitä on kanteleella tehty ennen viuluja ja haitareita. ”Olen nauttinut siitä, että yhtyeopetuksessa saa olla niin paljon tekemisissä muidenkin soittimien kuin niin rakkaan mutta tutun kanteleen kanssa.” Laajennuksia kansamusiikin ulkopuolelle Pokela ei ole hirveästi miettinyt. Ei meillä ollut sen kummempaa agendaa: haluttiin tehdä juttu sopivan överisti, ja se vain toimi”, Pokela hymyilee. Lisäksi kun kanteleita on useampaa kokoa, ja myös laulaa, niin ei ehdi tulla tylsää”, Pokela nauraa. Guardia Nueva Mika Pohjonen & Jennie Storbacka To 14.2
(03) 225 1948 2. Mikset jatkaisi juhlakautta tilaamalla itsellesi nyt Rondo-lehden?. Rondosta saat paljon iloa ja voimakkaita elämyksiä vielä silloinkin, kun talven juhlaviikoille on aika jättää hyvästi. Vuoden alkajaisiksi voit myös hemmotella itseäsi tilaamalla Rondon, maamme ainoan klassisen musiikin aikakauslehden. SSIC V L Uusi vuosi on hyväonnista aikaa Uudenvuoden tarjous: 6 kk vain 47 € (sis. sähköpostitse asiakaspalvelu@ rondolehti.fi Musiikin juhlaa ympäri vuoden. CL SSIC V M U S II K K IL E H T I 20 18 M A R R A S K U U C LA SS IC 11 2018 9,90 € heikki laitinen ja ihmisen ääni seong-jin cho Pianon runoilija RSO:n solistiksi Feministinen katse kansanmusiikkiin Digitaaliset nuotit pilvipalvelussa loi huippu-uran Saksassa Kristiina poska Virolainen CL SSIC V M U S II K K IL E H T I 201 8 S Y Y S K U U C LA SS IC 9 2018 9,90 € m aria y lipää palaa musikaaliin uusin voimin Uusi vapaus koitti musiikkiop istoille hann u linnu n Mahlerissa soi ihmiseläm än koko kirjo Kiihkeän 60-luvun protestilau lut KOLME TAPAA TILATA: 3. verkkosivuiltamme: lehti: www.rondolehti.fi/ tilaa-rondo kirjat: www.rondolehti.fi/shop 1. myös lukuoikeidet verkkosisältöön) Keskitalven juhlakausi huipentuu uuteen vuoteen ja loppiaiskonsertteihin, mutta mikäpä estää jatkamasta sitä vielä sen jälkeenkin omalla persoonallisella tavallasi. Miksei vielä loppiaisen jälkeenkin voisi herkutella piparkakuilla ja konvehdeilla, nauttia hyvistä konserteista lämpimissä sisätiloissa, kun ulkona puhaltavat talven tuulet. soittamalla asiakaspalveluumme, puh
PIIRTÄJÄ ON SIBELIUS-AKATEMIAN ENTINEN REHTORI. rajamailla LASSI RAJAMAA lassi.rajamaa@uniarts.fi Misogyynien Rajamailla Fredrik Paciuksen ooppera palaa yli 130 vuoden jälkeen kantaesityksensä näyttämölle Aleksanterin teatterissa 11.1.–19.1.2019 Ohjaus: Ville Saukkonen Kapellimestari: Mikk Murdvee Orkesteri: Ylioppilaskunnan Soittajat Lavastus: Tinde Lappalainen Puvut: Hanna Hakkarainen Saara Kiiveri • Tero Harjunniemi Kristjan Mõisnik • Tero Halonen Henri Uusitalo • Kaisa Näreranta helsinkiopera.fi Koreografia: Laura Humppila Liput: ticketmaster.fi Tuotanto: Helsingin Oopperayhdistys –Helsinki Opera ry Liput: 45/38 € ticketmaster.fi Die_Loreley_Rondo_230x80.indd 1 12.12.2018 12.09
soittamalla asiakaspalveluumme, puh. SSIC V L Hinta nyt vain osa 1: 19 € osa 2: 22 € 3. Tehtävien tuoma visuaalinen lisä ja lapseen vetoava kuvitus täydentävät ja rikastavat pienen soittajan musiikin maailmaa. Laulamiseen tarvittavat lihakset ja hermoradat eivät ole vahvistuneet. sähköpostitse osoitteesta asiakaspalvelu@ rondolehti.fi Soittopolku-sarjassa jo kaksi kivaa työkirjaa! Soittopolku 1 ja 2 ovat aivan uudenlainen lisä (3 –9-vuotiaille) kaikkien instrumenttien oppimisen tueksi. Me keskitymme luomaan uutta musiikkia.” – Sibelius-Akatemian musiikkiteknologian osaston johtaja, professori Andrew Bentley mtvuutiset.fis:ssä 30.11.2018 Oppimisen iloa. Se vaatii kuitenkin kommunikointia, johon liittyy täydellinen avoimuus, ja sitä kautta myös riski epäonnistumisesta. Naisillakin on sitä paitsi äänenmurros.” – Kontratenori Teppo Lampela Suomen Kuvalehdessä 7.12.2018 ”Suomessa taide mielletään helposti julkiseksi palveluksi muiden joukossa, kuten vaikkapa Helsingin seudun liikenne, jonka tärkein ominaisuus on yllätyksettömyys ja luotettavuus.” – Teatterinjotaja ja ohjaaja Erik Söderblom Teatteri, tanssi + sirkus -lehdessä 6–7/2018 ”Vika on käyttämättömyys. verkkosivuiltamme: https://rondolehti.fi/ tuote-osasto/kirjat/ 1. Hiihtäjälle on iso ero, hiihtääkö hän vuodessa kolme vai viisisataa kilometriä. Kun olen laulanut lopuksi Tiitiäisen tuutulaulun hymisten ja hiljeten, lapset ovat maagisesti rauhoittuneet. Soittopolku on tehokas ja innostava apu yhteisiin kotiharjoitteluhetkiin. Ne ovat työkirjoja, joiden avulla oppija voi itse seurata omaa edistymistään havainnollisella ja lapsen maailmaan sopivalla tavalla. Mutta se on riski, joka usein kannattaa.” – Muusikko Marzi Nyman Savon Sanomissa 15.11.2018 ”Kenellekään ei voida opettaa kaikkea, mutta heille voi opettaa halun oppia ja ottaa selvää. Se olisi jonkin sortin pyhäinhäväistys. Jos sävellyksessä ei ole ideaa, muotoa ja sanottavaa, teknisesti moitteettomat yksityismediasakset ANNA EVELIINA HÄNNINEN SUOMEN LEHDISTÖN MUSIIKKISITAATTEJA. Epäkunnioittavaa. Olisi hienoa saada mukaan alle 50-vuotiaita laulajia.” – Mieskuoro Pohjan Miehien edustaja Reijo Norrena Ilkassa 11.12.2018 ”Emme me Sibeliukseen ja muihinkaan vanhoihin säveltäjiin koske. Esiintyessä pitää olla uskallusta, samanlaista kuin missä tahansa sosiaalisessa tilanteessa, kertoa mielipiteensä silläkin uhalla, että toinen on eri mieltä. Kirjan tekijät, konservatorion viulunsoiton lehtori Katri Kaihola ja ammattikoulun mediaopin lehtori, graafikko ja kuvittaja Hanna Azevedo . Sama pätee laulamiseen.” – Laulutaidottomien opettamiseen erikoistunut laulunopettaja Tuula Tenni Helsingin Sanomien Viikko-lehdessä 47/2018 ”Ole laulanut Tiitiäisen satupuun runoja päiväkodin lepohetkellä lapsille. ” 22 R ONDO C LASSIC 1|2019 Kun fyysinen kunto heikkenee eikä aina voi toteuttaa itsemääräämisoikeuttaan, sillä, että saa valita musiikin tai piirtää muutaman siveltimenvedon, voi olla iso merkitys elämänhallinnan tunteen näkökulmasta.” – Helsingin kaupungin vanhustyön kulttuurisuunnittelija Jenni Räsänen Kuntalehdessä 12/2018 ”Parhaimmillaan konsertti on tilanne, jossa yleisön ja esiintyjien välillä ei ole eroa, vaan musiikkia juhlitaan yhtenä rintamana. (03) 225 1948 2. KOLME TAPAA TILATA:. Nyt porukka alkaa ukkoutua, kuten monessa muussakin kuorossa. kohdat eivät tee siitä merkittävää sävellystä.” – Säveltäjä Roope Mäenpää Muusikko-lehdessä 5/2018 ”Ei se ole vehkeistä kiinni vaan kurkunpäästä ja äänihuulista ja siitä, miten niitä käytetään. . Elävä lauluääni ilman mitään säestystä on nykylapselle ihmeellinen ja edelleen rauhoittava asia.” – Päivi Suominen Kodin Kuvalehdessä 24/2018 ”Nuoria ääniä kaivattaisiin lisää. Monipuolinen ja aktivoiva sisältö tukee uutta Taiteen perusopetussuunnitelmaa
24 R ONDO C LASSIC 1|2019 Neuvoni nuorille on, että luottakaa vaistoihinne ja antakaa itsellenne aikaa kasvaa.” ”
25 R ONDO C LASSIC 1|2019 ABEA ZIMMERMANN vieraili marraskuun lopussa Tapiola Sinfoniettan liidaajana ja soitti oman sovituksensa Robert Schumannin sellokonsertosta. ”Kapellimestarien valta instituution johtajina perustuu sellaisille jäykille hierarkioille, joita ei nykyään enää tarvittaisi. Tapiola Sinfonietta on tottunut tällaiseen työtapaan, ja tämä orkesteri olikin yhdeksän vuotta sitten ensimmäinen, jota johdin alttoviulun äärestä.” ”Kapellimestarin korokkeelta lupaan silti pysyä visusti erossa. ”Totta kai kapellimestareita tarvitaan etenkin suurissa ja mutkikkaissa teoksissa, enkä ole ollenkaan heidän taidettaan ja tulkintojaan vastaan. ”Keskeisin asia tässä ei ole soitin vaan se, mitä saamme orkesterin kanssa aikaiseksi kamarimusiikillisesti asioita jakamalla. Opettajana hän on kasvattanut kokonaisen sukupolven altisteja, jotka ovat seuranneet hänen jälkiään soittimen aseman kohottajina. ”Mutta toisaalta Schumann itse sovitti sen viululle ja teki muutenkin eri versioita teoksistaan, joten miksei se sopisi myös alttoviululle. Keski-Euroopassa asiat muuttuvat hitaammin, mutta muuttuvat kuitenkin.” Materiaalin hitaus voitettava Tabea Zimmermann jakaa aikansa solistiesiintymisten, kamarimusiikin ja opettamisen välillä. ”Tosin on sanottava, että esimerkiksi Pohjoismaissa tämä hierarkkisuus ei ole enää mikään suuri ongelma. t alttoviulu on kokeilujen kenttä Teksti: HARRI KUUSISAARI | Kuvat: MARCO BORGGREVE. Ihailen monien musiikillista persoonallisuutta ja ihmeellistä taitoa luoda sointia käsiä ilmassa liikuttelemalla. Musiikki on tärkeintä, ja se vaatii kokeilunhalua ja uuden etsimistä. Olen ollut kahdesti avioliitossa kapellimestarin kanssa ja tiedän, mitä se työ vaatii”, hän hymyilee. Hän sanoo vanhojen jousisoittimien kaupan olevan pitkälle huijausbisnestä ja kritisoi kapellimestarien hegemonista asemaa aikansa eläneeksi. Ongelmat kulminoituvat Daniel Barenboimin tai Valeri Gergijevin tapaisissa supermaestroissa, jotka rakentavat kokonaisen valtapyramidin suosikkeineen.” ”Valtaa ja vastuuta pitäisi jakaa enemmän muusikoille ja asiantuntevalle hallinnolle niin, että työyhteisö tulisi terveemmäksi ja jokainen muusikko voisi tuntea sataprosenttista identifikaatiota työnsä kanssa”, Zimmermann vaatii. Konsertissa tiivistyi kaksi taiteilijan uralle keskeistä pyrkimystä: uuden ohjelmiston etsiminen alttoviululle sekä suoraan kommunikaatioon perustuva työtapa, jossa kapellimestaria ei tarvita välissä. Se on myös Zimmermannin tavoitteena. Tabea Zimmermann näkee, että juuri tapiolamainen vastuun jakaminen jokaiselle muusikolle on orkesterilaitoksen tulevaisuutta. TABEA ZIMMERMANN on harvoja solistina kiertäviä alttoviulisteja, mutta hän ei tyydy vain soittimen markkinoijaksi. Joitakin kulkuja täytyy tietenkin siirtää oktaavia ylemmäksi, mutta pyrin silti aika lähelle alkuperäistä”, hän kertoo. ”En ollenkaan väitä, että Schumannin sellokonsertto olisi parempi alttoviululla soitettuna”, hän aloittaa. Mutta vastustan sitä institutionaalista valtaa, mitä kapellimestarit käyttävät – myös väärin”, hän sanoo. Alttoviulu ei todellakaan ole enää mikään viulun nuhainen ja kömpelö sisarpuoli vaan itsenäinen instrumentti, jossa parhaimmillaan yhdistyvät viulun ja sellon parhaat puolet. Tabea Zimmermann soittaa Etienne Vatelot’n vuonna 1980 rakentamaa soitinta
”Ensin on löydettävä musiikilliset ideansa ja sitten etsittävä soitin, joka niihin sopii. Uusille teoksille täytyy antaa aikaa. ”Säveltäjien mielikuvitus laajentaa merkittävällä tavalla soittimen mahdollisuuksia, ja siksi en halua rajoittaa sitä antamalla neuvoja. ”Ei ole olemassa yhä tekniikkaa, vaan niitä on monia erilaisia, ja niistä on valittava kuhunkin teokseen ja kohtaan paras. Nyt sitä soittaa koko nuorempi sukupolvi.” ”Viimeksi kantaesitin Jörg Höllerin ja Michael Jarellin teokset, joista etenkin jälkimmäinen tuntui siltä, kuin se olisi sävelletty kokonaan jollekin muulle soittimelle. Siksi menetin kunnioitukseni häntä kohtaan ihmisenä enkä enää palannut tunneille.” Tässä vaiheessa onkin jo kysyttävä, mikä on alttoviulun soiton tekniikan salaisuus – miten soittimen saa soimaan niin kiinteästi, ketterästi ja värikkäästi kuin Zimmermann. Satojatuhansia jousisoittajia tulee Aasiasta ja muualta, mutta vanhoja arvosoittimia on vain rajallinen määrä. ”Veghillä oli suuri mielikuvitus ja kyky opettaa vapautta musiikillisen kieliopin sisällä. En halua taistella sopiakseni Stradivarius-muottiin. On päästävä materian hitauden yli.” Vanhat soittimet yliarvostettuja Tärkeä kysymys on myös soittimen valinta. Haluan vain tehdä musiikkia, ja minun ääneni sattuu olemaan alttoviulu”, hän aloittaa. Alttoviulu voi matkia niin pasuunaa, huilua kuin sopraanolaulajaa – mielikuvitus on rajana. Ei käynyt kateeksi. ”Alttoviulussa vanha arvosoitin ei ole välttämättä ollenkaan paras. Tunnen erään taiwanilaisen miljonäärin, jolla on 1500 vanhaa italialaista arvosoitinta kellarissaan! Onneksi hän pitää niistä hyvää huolta.” Nykymusiikista pelastus Kun Tabea Zimmermann aloitti soolouraansa, ensin eteen tuli tietenkin ohjelmistokysymys. ”Haluan olla muusikko, en alttoviulisti, jonka täytyy todistella soittimensa kelpoisuutta. Tämä oli merkillinen havainto suuren gurun luokalla olevalta ammattiopiskelijalta ja avasi ovia omaan menneisyyteeni”, hän kertoo. Vaikka antaisit minulle Stradivariuksen, en soittaisi sillä”, hän täräyttää. Ensin hän ei pitänyt sen suuresta koosta ja punaisesta sävystä, mutta pian hän näki sen mahdollisuudet. Kun György Ligeti teki minulle sooloteosta, se tuntui ensin teknisesti mahdottomalta. ”Siinä on mukana mafioita, keinottelua, rahanpesua ja kaikkea likaista, jonka kanssa en halua olla missään tekemisissä.” ”Nettikauppa on tehnyt diilerin työstä liian helppoa – se ei ole enää vain ammattilaisten käsissä. Freiburgin musiikkiyliopistossa häntä opetti Ulrich Koch, ja curriculumin huipulta näyttävät opinnot Salzburgin Mozarteumissa kuuluisan Sandor Veghin johdolla. Niiden suurin anti oli se, että huomasin, että ensimmäinen opettajani Mantel oli opettanut minulle samat asiat musiikillisesta ajattelusta jo kun olin lapsi. Ei Berlioz’n Harold Italiassakaan ole mikään konsertto vaan sinfonia alttoviulun obligatolla. Uudessa soittimessa on helpompaa muokata siitä omanlaisensa.” Samalla Zimmermann kritisoi vanhojen arvosoittimien kauppaa, josta on hänen mielestään tullut rahan hallitsemaa kovaa bisnestä. Alttoviulu ei ole rakenteeltaan niin vakiintunut kuin viulu, vaan eri soittimien kokoerot saattavat olla jopa kahdeksan senttimetriä. Voin ymmärtää antiikkiesineiden arvon, mutta soittimet ovat meidän jokapäiväisiä työkalujamme”, hän puuskahtaa. ”Kävin Veghin tunneilla vain viisi kertaa. Myöskään soittimia lainailevien säätiöiden tarkoitusperistä taiteilija ei ole aina vakuuttunut. ”Monet viulunrakentajat ovat kiinnostuneet alttoviulusta siksi, että se jättää niin paljon tilaa kokeellisuudelle. Vakiintumaton rakenne on haaste soitinrakentajille, mutta taiteilija pitää sitä vain myönteisenä asiana. Silti hän oli vaikea ihminen ja kohteli joitain opiskelukavereitani todella huonosti. Se on enemmän kuin viulun ja pienen alttoviulun välinen ero”, Tabea Zimmermann huomauttaa. Soittimet soivat hyvin eri tavoin, ja kaikkien on tehtävä kompromisseja mittasuhteiden ja soitettavuuden kanssa.” Tabea Zimmermann soittaa Etienne Vatelot’n vuonna 1980 rakentamaa soitinta, jonka hän sai kilpailuvoittona. Ainut ratkaisu oli yhteistyö nykysäveltäjien kanssa, joka jatkuu yhä”, hän kertoo. Omassa soittimessani on rikkaampi skaala sointeja, joista voin valita sopivat eri teoksiin. Itse asiassa kaari ei mene näin ennalta odotetusti. Siksi on suuri ongelma, että vaikka kantaesityksiä saa helposti, toiset esitykset ovat kiven alla.” Kapellimestarien valta perustuu sellaisille jäykille hierarkioille, joita ei nykyään enää tarvittaisi.” ”. Sen koon on oltava suhteessa soittajan fysiikkaan. 26 R ONDO C LASSIC 1|2019 Hän aloitti alttoviulunsoiton kuusivuotiaana, opiskellen Dietmar Mantelin johdolla Lahrin musiikkikoulussa. Vasta pitkän työn ja kolmen esityksen jälkeen sen todellinen substanssi aukeni. Zimmermannille sävellettyjen uusien teosten lista on niin huikea, ettei hän pysty noukkimaan sieltä mieleisiään. Vaikeinta on saada se soimaan nopeasti ja terävästi artikuloituna, kun taas pehmeästi soittaminen on helppoa. ”Alttoviululle ei ole suuria romanttisia konserttoja, vaan barokkiteosten jälkeen hypätään 1900-luvulle. Tietenkin hinnat tällöin nousevat. ”Ala kerää kaikenlaisia eksentrikkoja. ”Sointi tuntuu syvenevän vuosi vuodelta ja ylärekisterissä lähenevän viulua – eli juuri niin kuin haluan. Niissä saattaa olla kauniita kvaliteetteja mutta myös sellaisia puolia, jotka eivät toimi kovin hyvin.” ”Hiljattain soitin duettoja entisen oppilaani Nils Mönkemeyerin kanssa, jolla on kallis Stradivarius
Aasialaisten lisäksi kovaa nousua on tapahtunut Turkissa. Haluan, että luokallani opiskelijat huomaavat olevansa yksilöitä, jotka eivät kilpaile keskenään. ”Aasiasta tulee huikeita lahjakkuuksia, mutta omaan musiikilliseen ajatteluun rohkaisemisessa on työtä. ”Saan opetustyöstä uusia ideoita omaan soittooni, sillä opetus laittaa minut koko ajan kysymään kysymyksiä. ”Usein agentuurit ottavat nuoren kilpailuvoittajan huostaansa ja alkavat myydä tätä uutena tähtenä. Tämä on ollut viime vuosikymmeninä nähtävissä.” Tapa rikastuttaa ohjelmistoa ja työnkuvaa on ollut kamarimusiikki. Säveltäjän tehtävä on rikkoa rajoja, ja se nostaa myös soittajien tasoa. Alttoviulussa tulisi yhdistyä viulun ja sellon parhaat puolet.” ”. Niissä on kuitenkin työaika käytettävä tehokkaasti ja otettava liidaajan vastuu.” Opettaminen on kysymistä Tabea Zimmermann asuu Berliinissä ja opettaa kaupungin Hans Eisler -musiikkikorkeakoulussa. Kiinalaisten osalta maassa harjoitettu yhden lapsen politiikka tuntuu joskus vähän itsekeskeisenä asenteena myös musiikissa. Haluan tuoda kamarimusiikillisen kuuntelun ja joustavuuden mukaan myös työhön suurempien kokoonpanojen kanssa. Kaikilla oli niin paljon omia opetusja soolotöitään, että projekteja oli koko ajan vaikeampi järjestää. ”Mielestäni opetustyössä on luotava yhteisöllisyyden henki. 14 vuotta toiminut ja pari vuotta sitten lopettanut Arcanto-kvartetti oli hänelle sellainen ideoiden täyttymys, että uuteen jousikvartettiin hän ei enää halua sitoutua. Kaikki hierarkiat ja soittajien egot on riisuttava musiikillisten ideoiden tieltä. Toisaalta tuon myös kaiken kokemukseni konserttilavalta luokkaan”, hän sanoo. Musiikin historia ja kielioppi on tunnettava, mutta sen jälkeen jokaisen on löydettävä persoonallinen maailmansa.” Zimmermann on huomannut, että uraa yritetään nykyisin tehdä nopeammin kuin mitä sisäinen kasvu muusikkona antaisi myöten. ”Lopetimme käytännöllisistä syistä. Zimmermann soittaa lukuisissa ei yhtyeissä trioista kvintettoihin. Neuvoni nuorille on, että luottakaa vaistoihinne ja antakaa itsellenne aikaa kasvaa. Vain näin voi syntyä jotain ainutlaatuista.” Suuri osa Saksan musiikkikorkeakoulujen opiskelijoista on aasialaisia. ”Mutta minkäs teet, sisään pääsee 15 korealaista ja vain kaksi saksalaista”, hän huokaa. Ajattelimme, että on parempi lopettaa huipulla.” ”Kamarimusiikillisen kemian luo yhteinen fokus musiikkiin. Se koskee myös mielikuvitusta. Nykyisin musiikinopettajien palkat ovat niin huonot, ettei kukaan halua alalle. 27 R ONDO C LASSIC 1|2019 ”Alttoviulun perinteisin vahvuus on tummassa laulavuudessa, mutta olisi tylsää, jos se jäisi siihen. Minun on tähdennettävä toisen kuuntelun ja reagoinnin tärkeyttä.” ”Saksassa tehtiin suuria virheitä 1980-luvulta alkaen, kun koulujen musiikinopetusta supistettiin. Opettaminen on hänelle tärkeä osa elämää, ja hän haluaa antaa sille aikaa eikä hoitaa työtä vain konserttien lomassa ja niille alisteisena. Lopputulos voi olla, että hän alkaa juosta kuin hamsteri pyörässä. Sieltä vielä kuuluu kummia!” . Ei riitä, että tekee kuten opettaja käskee. Se pätee myös Tabea Zimmermannin luokkaan, vaikka hän haluaakin pitää kiinni joukon monipuolisuudesta
Tuo koko prosessi on ollut suuri nautinto, kuin tutkimusmatka pianismin äärirajoille”, Mustonen kertoo. Jo hyvin nuorena kuuntelin niitä paljon, usein kaikki kuusi peräkkäin”, hän muistelee. 132 Heiliger Dankgesangia.” ”Ensimmäinen konsertto on kapellimestarille vaativin, toinen konsertto taas solistille. ”Usein myös unohtuu, että niin Bartókin kuin Prokofjevinkin musiikilliset juuret ovat romantiikassa, vaikka kumpikin herätti nuorena kauhistusta modernismillaan. ”Hän on merkinnyt joihinkin teoksiin – muun muassa For Children -kokoelman kappaleisiin – sekunnintarkkoja kestoja. Olli Mustonen on esittänyt Béla Bartókin pianoteoksia koko uransa ajan, ja hänellä on hyvin varhaisia muistikuvia Bartókin musiikista. Hänen musiikissaan kuuluu musiikin koko menneisyys: Palestrina, Bach, Beethoven... Kummassakin konsertossa nuo tekniset haasteet ovat kuitenkin aina täysin musiikillisesti motivoituja.” ”Pianistit näkevät Bartókin toisen konserton usein hirveänä teknisenä temppuratana, mutta helposti ei tulla ajatelleeksi, kuinka valoisa ja elämäniloinen teos se on. ”Bartókin jousikvartetot ovat minulle erityisen läheisiä, samoin kuin Beethovenin, Bartókin ja Shostakovitshin jousikvartetot, joita olen kuunnellut todella paljon. ”Tykkään harjoitella hitaasti, ja usein jotain sellaista teosta, joka ei ole juuri konserttiohjelmassani. Se on tavallaan Bartókin varhaisen, vielä romantiikantäyteisen tyylin huipentuma. Jos vertaa esimerkiksi Prokofjevin toiseen konserttoon, voisi ehkä jollain tapaa luonnehtia, että siinä missä Prokofjev koettelee käsiä, Bartók puolestaan aivoja. Kolmas konsertto vaatii hyvin herkkää balansoimista, jotta siinä saa esimerkiksi tempot toimimaan, kun siinä itse asiassa on tarkkoja tempomerkintöjä hyvin vähän. Mutta Bartókin kerrotaan harmitelleen, että se on väärinkäsitys! Hän on merkinnyt kestoja vain vertaillakseen esimerkiksi jaksojen suhteita, mutta on varmasti täysin hänen musiikkinsa hengen vastaista alkaa näitä jaksoja kellon kanssa kalkyloimaan.” ”Bartókin musiikki kasvaa romantiikasta ja kansanmusiikista, se on tavallaan niiden synteesiä. Huomio kiinnittyy joskus ehkä liiaksikin vain aikalaisia shokeeranneisiin ’barbaro’-tyyppisiin piirteisiin, niin tärkeitä, riemastuttavia ja olennaisia kuin ne ovatkin heidän musiikissaan”, Mustonen aprikoi. Usein hitaammissa tempoissa monet rytmiset, harmoniset ja soinnilliset asiat voivat toteutua mielestäni paljon vivahteikkaammin ja vaikuttavammin.” ”Jos soitto menee vain kovaksi rymistelyksi, jää hirveän paljon yksityiskohtia kuulematta. Toinen konsertto on suorastaan ilon apoteoosi”, Mustonen hehkuttaa. Kolmannessa konsertossa on haikeutta ja nostalgiaa. 29 R ONDO C LASSIC 1|2019 lisuuden pianistisesti vaativimpia teoksia. Niiden soittaminen korkeimmalla tasolla on mitä vaativin tehtävä, niin musiikillisesti kuin pianistisestikin. Tosin Bartók on niin hyvin sävellettyä musiikkia, ettei rymistelykään huonolta kuulosta”, Mustonen naurahtaa. ”Bartók oli itse suurenmoinen pianisti, vaikka nykyään tietysti tunnemme hänet ensisijaisesti nerokkaana säveltäjänä. Jousikvartetot ovat säveltäjälle kuningaslaji.” ”Myös Bartókin ooppera Herttua Siniparran linna aiheuttaa minulle aina kylmiä väreitä. Hänen musiikkinsa kansanmusiikkimaisuus symboloi hänen sielunmaisemaansa, joka on Unkarin maaseutu. Jousien hitaat, polyfoniset jaksot muistuttavat Beethovenin a-mollikvarteton op. Pianistit ovat luulleet sen merkitsevän, että Bartók vaatisi täysin eksaktia tempoa. Sävelsin ensimmäisen oman jousikvartettoni kuitenkin vasta pari vuotta sitten. ”On ehkä jollain tavalla myös vähän liian helppo tie lähestyä näitä säveltäjiä ensisijaisesti suurten nopeuksien ja volyymien kautta. Hitaasti harjoittelu on kuin meditaatiota, terapiaa niin käsille kuin aivoillekin. ja sitten kansanmusiikki. Mutta ykkönen ja kakkonen vaativat solistilta kyllä kypsyttelyä orkesterinkin kanssa, jotta tempot saa kunnolla asettumaan.” Bartókin sielunmaisema ja musiikin henki Bartókin nuottikuvasta on syntynyt Mustosen mukaan yksi surkuhupaisa väärinkäsitys. Juuri kun alkoi näyttää siltä, että hän pääsisi takaisin kotiin, hän sairastui syöpään ja sitten kuoli. Bartók ei viihtynyt esimerkiksi New Yorkissa, vaan hän ikävöi Unkariin ja Transilvaniaan, jossa vieläkin on kyliä tiettömien taipaleiden päässä”, Mustonen kuvailee. Minun ensimmäinen sinfoniani ”Tuuri” (2012), joka perustuu Helkavirsiin ja jossa on baritonisolisti, on saanut tärkeitä vaikutteita juuri Siniparran linnasta.” ”Minulle ovat hyvin tärkeitä myös For Children ja Mikrokosmos -kokoelmien kappaleet. Ennen kuin esitin mahdottoman vaikean toisen pianokonserton ensimmäisen kerran, olin harjoitellut sen monimutkaisimpia kohtia hyvin hitaasti jo vuosikausia. ”Meillä oli lapsuudenkodissani Bartókin kuuden jousikvarteton levytys ja myös pienoispartituurit. Silloin tulee tunne, kuin katsoisin musiikkia mikroskoopilla. ”Kolmas konsertto on Bartókin pianokonsertoista yksinkertaisin ja kirkastunein. Olen aina kokenut hänen musiikkinsa tavattoman läheiseksi, ja hän on minulle suuri esikuva, kuin tärkeä opettaja.” . Bartók oli Amerikassa, mutta hänellä oli siellä vaikeaa. Teoksessa kuuluu myös koti-ikävä. Mutta toisaalta mukavuudelle ei pidä antaa periksi, eli oikeaan tempoon pitää olla aina musiikilliset syyt.” ”Tempon valinnassa ei pitäisi tehdä kompromissia esimerkiksi teknisten vaikeuksien vuosi, vaan sitten on harjoiteltava, jotta oikea tempo asettuu. Se on hyvin liikuttava ja koskettava teos – Bartókhan sävelsi sitä lähellä kuolemaansa, ja se jäi jopa hieman kesken. Mutta se on minulle oopperoista yksi läheisimpiä, kuten Musorgskin Boris Godunov ja Beethovenin Fidelio. Mielestäni vaikkapa pianokilpailuissakin voisi olla hyvin virkistävää, jos pakollisena tehtävänä olisi joskus myös näiden kaltaisia teoksia sen sijaan, että soitetaan vain kappaleita, joissa on valtava määrä nuotteja, joita yritetään sitten soittaa jotenkin oikeassa järjestyksessä. Bartók oli itse suurenmoinen pianisti, vaikka nykyään tietysti tunnemme hänet ensisijaisesti nerokkaana säveltäjänä.. Ja ikään kuin se riittäisi! Lasten kappaleet voisivat olla pianokilpailussa hieman linjasta poikkeava tehtävä, jossa kilpailijoiden muusikontaidot joutuisivat eri tavalla puntariin.” ”…kuin katsoisin musiikkia mikroskoopilla…” Mustosen mielestä Bartók on ajatonta
30 R ONDO C LASSIC 1|2019 Muusikoiden markkinat ovat avautuneet globaaleiksi, ja se on selvästi nähtävillä myös suomalaisissa orkestereissa. kansainvälisyys tuo iloa ja väriä Teksti: HARRI KUUSISAARI Kuvat: HEIKKI TUULI. Kilpailu nostaa tasoa ja tuo orkesteriin väriä. Han Kim on opiskellut Euroopassa teini-ikäisestä asti, ja kilpailuvoittojakin on jo kertynyt. Ulkomaisten hakijoiden määrät ovat moninkertaistuneet, mikä tietenkin näkyy myös rekrytoinneissa
Tämä oli pitänyt korealaisen soitosta ja pyysi häntä muutaman viikon sijaisuudelle RSO:hon viime keväänä. Lisäksi hän tapasi RSO:n soolo-oboistin Jorma Valjakan osallistuessaan kilpailuun, jonka tuomaristossa Valjakka oli. R Kyeong Ham on soittanut mm. 31 R ONDO C LASSIC 1|2019 ADION SINFONIAORKESTERIN konserttien kuulijat ovat tällä kaudella saaneet nauttia uudesta ilmeestä puhallinsektiossa, kun toisena soolo-oboistina on aloittanut Kyeong Ham ja toisena sooloklarinetistina Han Kim. Kyeong Hamilla oli Suomeen kontakteja jo ennen orkesteripaikkaa, sillä hän vieraili 2011 Kuhmon kamarimusiikissa. Molemmat ovat Euroopassa opiskelleita korealaisia ja tyyppiesimerkkejä globalisoituneesta muusikkokunnasta. Concertgebouw-orkesterissa ennen Helsinkiin tuloaan.
Aikamoiset meriitit siis! Han Kimille RSO:n pesti on ensimmäinen vakipaikka, mutta hän on soittanut orkestereissa jo 13-vuotiaasta lähtien ja kunnostautunut kamarimuusikkona. ”Yritin tuoda vain esiin sen, kuka olen niin muusikkona kuin ihmisenä. Säveltäjän musiikki koskettaa molempia. Millä avuilla Han Kim uskoo voittaneensa RSO:n koesoiton. Etelä-Koreassa sinfoniaorkestereita on vähän, ja täytyy odottaa todella pitkään, että joku puhaltaja niissä jää eläkkeelle, ja paikka avautuu. Soolo-oboella on orkesterissa erityinen rooli aina viritysäänen antoa myöten. Tietenkin silloin kun minulla on soolo, niin johdan sektiota, mutta antennit on oltava auki kaikkialle. Vastaavasti Ham selittää, että amerikkalaisissa orkestereissa oboistit käyttävät erilaista rööriä. Nuorukaiset lähtivät jo 14ja 15-vuotiaina Keski-Eurooppaan opiskelemaan, joten heille ei ehtinyt muodostua suhdetta muusikon työhön kotimaassaan. Hän opiskeli Berliinin Hans Eisler -musiikkikorkeakoulussa ja soitti Berliinin filharmonikoiden orkesteriakatemiassa. Vastaanotto on ollut lämmin ja kollegiaalisesti tukeva”, kehuu Ham. Samaa korostaa Kyeong Ham. ”Yhteinen motivaatio antaa parastaan hitsaa erilaisen taustan omaavia muusikoita yhteen, ja RSO:n klarinettisektiossa se toimii hyvin. ”On kuitenkin hienoa, että kaikilla on tasavertainen mahdollisuus hakea paikkoja”, Kim sanoo. Se sai toisen palkinnon Carl Nielsen -kilpailussa 2015. Kaksikko on iloinen siitä, että heidän aloituskaudelleen osui Mahler-teema. Oikeiden nuottien soitto ei riitä. Siinä tulevat subjektiiviset asiat mukaan”, Ham tietää. Ensi kerran he kohtasivat toisensa kuusi vuotta sitten, kun he tulivat mukaan vasta perustettuun Vers-puhallinkvintettiin. ”Oboeryhmässä on enemmän saksalaista kuin ranskalaista väriä, se sopii minulle. Arvioitavaksi sitten jää, sopivatko ideani muuhun tiimiin. ”Kyllä orkesterin sointi spesifi on, mutta silti sellainen, että siihen adaptoituminen tuntuu mukavalta”, Kim sanoo. Hamin isä on oboisti ja äiti viulisti, Kimin setä taas säveltäjä. 32 R ONDO C LASSIC 1|2019 ”Jakso tuntui hyvältä, ja päätin osallistua myös koesoittoon, jonka sitten voitin. Hannoverin oopperassa ja Amsterdamin Concertgebouw-orkesterissa. ”Sinfoniat ovat täynnä isompia tai pienempiä sooloja, joissa voi antaa persoonallisuutensa puhua ja käydä dialogia eri soittimien kanssa”, Kim sanoo. ”Jotain rajoitteita silti on: saksalaiset orkesterit vaativat sikäläistä klarinettia, joka on erilainen kuin muualla käytettävä böömiläinen. Soitossani en ole joutunut muuttamaan mitään; kyse on aina sulautumisen ja persoonallisuuden tasapainosta”, Kim sanoo. Työmarkkinoina koko maailma Maanmiehillä on samantyyppinen tausta. Koko puhallinsektio on kansainvälistynyt vauhdilla. RSO:ssa mitään koulukuntakysymyksiä ei ollut esteenä. Korealaiset soittavat RSO:ssa toisen soolopuhaltajan vakansseilla. Lontoon Guildhall Schoolissa alkaneet opintonsa hän viimeisteli Zürichin oopperan orkesteriakatemiassa. ”Vaikka soittaisi miten hyvin, sointi ei välttämättä sovi siihen, mitä haetaan. Koesoitto on kuin kakun myyntiä: yrität myydä parhaan kakkusi, mutta jos se on suklaata, josta muut eivät pidä, ei voi mitään”, klarinetisti vertaa. Alusta pitäen heille oli selvää, että työmarkkinoina on koko maailma. Ajattelin hetken, pitäisikö minun vaihtaa saksalaiseen systeemiin, mutta päädyin silti pitäytymään omassani”, Kim kertoo. ”Ehkä se on vain hyväksi – se auttaa jännitteen synnyttämisessä soittoon”, Ham arvelee. Jos on jotain yhteistä sellon tai alttoviulun kanssa, korvat on suunnattava sinne.” Molemmat ovat kokeneet kilpailun kiristymisen muusikkomarkkinoilla. Molemmat aloittivat koulussa nokkahuilulla mutta löysivät sitten oman soittimensa. ”Orkesterisoitto on aina tiimityötä. Ennen Suomeen tuloaan hän soitti mm. Kokemus huipputasoltakaan ei ole poistanut Kyeong Hamin jännitystä ennen suurta sooloa. Nyt näemme sen, mikä taso maailmalla on” – Christoffer Sundqvist ”. Pidän myös siitä, että monet asiat selviävät ilman turhaa puhetta”, Ham hymyilee. Pruuveissa pärjääminen on kuitenkin monen asian summa
”Sieltä on tulossa todella hyvää porukkaa.” Puhaltajissa käy kuhina Useimmissa Suomen suuremmissa orkestereissa on sama tilanne kuin RSO:ssa, eli ulkomaisten muusikoiden osuus saattaa puhaltimissa olla yli puolet, mutta jousisto on pysynyt enemmän sinivalkoisena. Kyllä tällainen voi vaikuttaa kiinnostukseen.” Sarotie on iloinen siitä, että tänne tulleet muusikot ovat myös jääneet eivätkä vain käyneet kääntymässä hakeutuakseen pian muualle. Rekrytointi on helpottunut, kun kaikki avoimet paikat ovat nähtävillä kansainvälisillä nettisivuilla. Integroituminen on sujunut ongelmitta, koska musiikki on kansainvälinen kieli, ja muusikot valitsevat koesoitoissa itse omat kollegansa. Hän on persoonallinen soittaja, joka osaa joustavasti muuntaa sointiaan.” ”Kun itse tulin orkesteriin, klarinettisektio oli sataprosenttisesti suomalainen, ja sain oppia vanhemmilta kollegoiltani. Sopivuus ja muuntautumiskyky ovat tärkeämpiä asioita kuin sointi sinänsä”, Aarnio kertoo. ”Se on ihan suhteessa hakijamääriin. ”Tosin viime aikoina koesoitot ovat olleet niin selviä, eli tietty hakija on ollut niin erinomainen, että valinnat ovat olleet helppoja. Rautaesiripun kaatuminen toi venäläiset muusikot mukaan markkinoille. ”No, sointihan on nykyisin universaali asia, hyvässä ja pahassa. Vasta musiikkioppilaitosten kehittyminen 1960-luvulta lähtien toi mukanaan omavaraisuutta, mutta ei sekään virtaa tyrehdyttänyt. Kapellimestaritkin ovat saattaneet vaikuttaa asiaan: esimerkiksi Jyväskylässä 1980-luvun lopussa William Boughton toi mukanaan liudan brittimuusikoita, mikä nosti tasoa hetkessä. Mistä se johtuu. ”Yksinomaan myönteisesti. Erityisesti puhaltajat olivat jo tuolloin muualta tulleita. Kansallisuuksien kirjo jatkui pitkään myös itsenäisyyden ajalla. Maahanmuutossa oli erilaisia aaltoja, kuten unkarilaiset – vaikuttavimpina Szilvayn veljekset – 1970-luvulla. ?. . RSO:n intendentti Tuula Sarotie näkee syitä myös orkesterin tunnettuuden kasvulla: ”Olemme olleet esillä kansainvälisissä striimauksissa, ja myös levytyksemme ovat saaneet huomiota. Muusikot ovat opiskelleet huippuyliopistoissa eri puolilla maailmaa ja tuovat mukanaan erilaisia tapoja soittaa. Amerikasta tullaan tänne vain harvoin.” RSO:n koesoitot pidetään useimmiten sermin takana, ja valinnan tekevät äänenjohtajat ja konserttimestarit. ”Nyt näemme sen, mitä taso maailmalla on. Miten tämä suuri sukupolven ja kulttuurin muutos kuuluu. Äänestys tapahtuu pisteytyksellä. Rahoitusleikkauksia on tehty mm. Kun Kuopion kaupunginorkesterissa tapahtui hiljattain suurehko muusikkopolven eläkkeelle lähtö, pelastus tuli nimenomaan ulkomaisten muusikoiden suunnalta. Ei ole enää sellaisia kansallisia tyylejä kuin ennen. Orkesterista on tullut värikkäämpi ja iloisempi”, Sarotie kokee. Oikeastaan siitä pitäisi kysyä kuulijoilta.” Sundqvist toimii myös lehtorina Sibelius-Akatemiassa eikä ole huolissaan suomalaisten klarinetistien tasosta. Hyvät muusikot vain ovat hyviä, ja yhteistyö ratkaisee. Aasialaisten osuus on korostunut viime vuosina, mutta myös se on nähtävillä, että kaikissa Euroopan maissa orkestereilla ei mene hyvin. Orkesterista käsin on vaikea huomata äkillisiä muutoksia – ei se niin suoraan mene. Puhaltajien paikkoja avautuu niin vähän, että koesoittoihin lähdetään hanakasti. Tyytyväisyyttään hyrisee RSO:n klarinetin äänenjohtaja Christoffer Sundqvist. 34 R ONDO C LASSIC 1|2019 Ei uutta auringon alla VAIKKA ORKESTERIMUUSIKKOJEN työmarkkinoiden avautuminen maailmanlaajuisiksi onkin kasvattanut tarjontaa myös Suomessa, ei kansainvälisyys ole mikään uusi ilmiö. Aasialaiset ovat viimeisen vuosikymmenen suuri ilmiö kaikkialla maailmassa. Nyt näyttää siltä, että olen ryhmän ainut suomalainen vanha jäärä”, Sundqvist naurahtaa. ”Hakijamäärien kasvu on pidentänyt koesoittoja monipäiväisiksi. Sibelius-Akatemiassa on entistä enemmän ulkomaisia opiskelijoita, ja jotkut heistä ovat sitä kautta hakeutuneet töihin Suomeen. Kun ensimmäiset suomalaiset ammattiorkesterit perustettiin, muusikkokunta oli suurelta osin Saksasta ja Venäjältä. Ennen riitti yksi päivä. Hollannissa ja Etelä-Euroopan maissa. Helsingin kaupunginorkesterissa vaikutti emigranttisukuja ja -persoonallisuuksia kuten Cosimo ja Mario Sgobba, Michele Orlando, Hanns ja Juho Alvas jne. Hakijamäärissä suhde on vielä enemmän ulkomaalaisten eduksi, sillä sadasta hakijasta 10–15 on ollut suomalaisia. Iloa ja väriä orkesteriin Radion sinfoniaorkesterissa on ollut viimeisen vuoden aikana auki seitsemän paikkaa, joista kaksi on mennyt suomalaisille ja viisi ulkomaalaisille. ”Monet ovat opiskelleet jopa suomen kielen.” Miten kansainvälistyminen vaikuttaa orkesterin soittoon. Han Kim on vasta 22-vuotias mutta osaamiseltaan jo huipputasoa. Jousipaikkoja on paljon enemmän, joten paikka löytyy usein lähempääkin”, selittää RSO:n konserttimestarina pruuveja kuunteleva Petri Aarnio
Kuvan ottamisen tilanteen hallinta tekee valokuvauksesta taidetta. Minäkin piirsin lapsena, mutta yläasteella ja lukiossa se jäi, kun valitsin aina musiikin.” ”Valokuvauksessa kiehtoo kuvan käsittely, mahdollisuus muokata lopputulosta. Isäni ja kaksi isoveljeäni ovat olleet hyviä piirtäjiä. Tällä hetkellä on koko ajan kuvauskeikkaa. Soittajana koen olevani se pianisti, miksi halusin nuorena tulla. 68-vuotiaana saavutettu maratonennätys kertoo, että Heiniö on paitsi erittäin systemaattinen harjoittelija myös juoksijalahjakkuus. Sitten hän kaatui kuolleena maahan. Kestävyysjuoksu on pikemminkin tila, johon asetutaan kuin prosessi, joka vain viedään läpi”, Heiniö sanoo. 37 R ONDO C LASSIC 1|2019 ”Vuodesta 2013 lähtien olen ottanut kuvia muista taiteilijoista. TÄTÄ TAUSTAA VASTEN Mikko Heiniön saavutukset maratonjuoksijana herättävät kunnioittavaa ihmetystä. (siistit numerot!) ikäsarjassa, jossa oli 142 osallistujaa. Saan tehdä töitä tosi hyvien ammattilaisten kanssa. Se ei ole ehkä tosihistoriaa mutta kulttuurihistoriaa kumminkin. Vuonna 2017 tein valokuvat Mäntän musiikkijuhlien uuteen visuaaliseen ilmeeseen, ja tänä vuonna olin musiikkijuhlien toinen virallinen valokuvaaja.” ”Valokuvaus liittyy jollain tavalla kuvataiteelliseen puoleen minussa. Hän juoksi maratonennätyksensä 3:19:15 68-vuotiaana! Aikuisurheilun SM-kisoissa on tullut kultaa 2018 ja 2016, hopeaa 2017 ja pronssia 2015. Tyytyväisyyden tunne kantaa hommaa eteenpäin.” ”Soittotöitä valokuvaus ei ole vähentänyt, eikä pianonsoitto häiriinny valokuvauksesta. Maratonjuoksu. ”Maraton on elämänhallinnan metafora. Juoksun varsinainen ikoni, sanansaattaja Feidippides, juoksi v. Musiikkiakin on joskus tarve päästä pakoon.” Mikko Heiniö, säveltäjä, musiikkitieteen professori (emeritus). Jo neljän tunnin alitus maratonilla vaatii pitkäaikaista, systemaattista treeniä, ja kolmen ja puolen tunnin alitus onkin jo tosi kova tulos, joka ei läheskään kaikilta lajin harrastajilta onnistu. 490 eKr Marathonin kylästä Ateenaan (suunnilleen 42 km) ilmoittamaan kreikkalaisten taisteluvoitosta. Kuva on puolestavälistä, eli 21,1 km:n kohdalta.. Mikko Heiniö on maamme tunnetuimpia säveltäjiä, ja hän toimi vuosina 1985–2005 Turun yliopiston musiikkitieteen professorina. Tällä hetkellä erityisesti nykymusiikki kiinnostaa.” ”Valokuvaus on tosi hyvä vastapaino musiikille, kun saa tehdä työtä silmillään ja ilman ääntä. Berliinin maratonilla 2018 hänen aikansa oli 3:33:33 ja sijoitus 3. Feidippideen kohtalolta eivät kaikki nykymaratoonaritkaan välty. Muusikot käyttävät kuviani omiin markkinointitarkoituksiinsa. ”Mekaniikaltaan hieno juoksujalkamme on ollut atavistinen eloonjäämisen ehto Afrikan savanneilla; siellä ihminen osoitti jaksavansa juosta kauemmin kuin mikään muu nisäkäs. Valokuvauskeikalla voi tehdä jotain aivan muuta kuin musiikkia, ja se voimaannuttaa. Mutta mitä maratonjuoksu hänelle merkitsee, ja mikä on sen suhde musiikkialan töihin. Hänen tuotantonsa sisältää toista sataa sävellystä (muun muassa 4 oopperaa, 3 sinfoniaa ja 12 konserttoa), 12 musiikkitieteellistä monografiaa ja satoja artikkeleita. Illalla, kun on saatu lapset nukkumaan, voi rauhoittua käymällä kuvia läpi.” ”Usein valokuvat ovat hienompia kuin mitä olen itsekään kuvitellut etukäteen. Lisäksi hänellä on takanaan 30 vuotta hallitustyöskentelyä sekä Suomen säveltäjissä (puheenjohtaja 1992-2010) että Teostossa (varapuheenjohtaja 1999-2014). Fyysisesti raskas suoritus edellyttää myös paljon tietoa ja kovaa henkistä kanttia.” Säveltäjä Mikko Heiniö juoksee vuoden 2018 Berliinin maratonia
Eli sain olla mukana sekä muusikkona että tavallaan myös näyttelijänä, ja se oli tavattoman ihanaa! Sen jälkeen teimme Lisbethin kanssa muitakin produktioita, joissa minulla oli aina vain enemmän ja enemmän näyttelemistä.” ”Varsinaisesti ovi näyttelemiseen avautui, kun suoritin Helsingin työväenopistossa kahden vuoden näyttelemisen peruskurssin. Kurssi päättötyönä oli Shakespearen Myrsky, jossa tein Prosperon roolin. Ohjaaja Lisbeth Landefortilla oli idea, että cembalisti olisikin näyttämöllä. Mutta olen hyvä pistämään kännykän äänettömälle, kun pitää keskittyä harjoittelemaan.” ”Olenko muusikkona oppinut jotain näyttelemisestä. Kyse on jonkinlaisesta laajennuksesta sen ulkopuolelle, mitä jo teen muusikkona. Näyttelemisestä on tullut suuri osa taiteellista toimintaani, vaikka esiinnyn koko ajan myös muusikkona.” ”Näyttelemisessä ja muusikkona esiintymisessä on pohjimmiltaan kyse hyvin samasta asiasta. Ryhdyimme yhdessä Nely Keinäsen kanssa suunnittelemaan produktiota Shakespearen naisista ja tuon aikakauden virginaalimusiikista. Kaikki tapahtuu juuri siinä hetkessä, kun ollaan lavalla, vaikka siihen hetkeen on valmistauduttu hyvin monella eri tavalla.” ”Kun lähdin tekemään Her Infinite Varietya, minua kiinnosti, mitä tapahtuu, kun siirryn lavalla näyttelijän roolista muusikoksi ja päinvastoin. – 31.1.2019 MADETOJA-SÄÄTIÖN AVUSTUSTEN HAKU klaavi Tee sähköinen hakemus Klaavissa. Kuinka näytteleminen on vähitellen ujuttautunut Elina Mustosen töihin. Se on suunnattoman palkitsevaa.” . Minulla ne ruokkivat toinen toistaan. Viime kesänä olin siellä opiskelemassa Ibseniä ja Tšehovia.” ”Haen koko ajan tilanteita, joissa voin kouluttaa itseäni näyttelijänä. Lukiossa tein tietoisen valinnan, että ryhdyn muusikoksi”, Mustonen kertoo. Näyttelemisen ja musisoimisen välillä saumojen pitää olla luontevia, tapahtumien täytyy soljua eteenpäin. Ja näyttelijän työssä on se etu, että monesti saman ohjelman voi esittää monta kertaa peräkkäin, kun taas konserttiohjelman useimmiten vain muutaman kerran.” ”Näyttelemiseen minulla on ollut aina palo, enkä tee sitä sen vuoksi, että siitä olisi minulle jotain hyötyä. Toisaalta teatteritoiminta on tuonut työhöni enemmän käytännön kysymyksiä, joita pitää ratkoa. Molièressä näyttelemisen ja soittamisen lomittumista – tai jopa samanaikaisuutta – on varsin paljon. Mutta välineiden vaihtaminen ei ole aina ihan yksinkertaista. Sen jälkeen liityin Järvenpään teatteriin. Rupesin silloin tulemaan kovin tietoiseksi siitä, mitä teen ja epäilemään tekemisiäni. Performing artist olisi hyvä, mutta esiintyvä taiteilija ei tunnu luontevalta.” ”En koe, että näytteleminen ja cembalonsoitto kilpailisivat keskenään siitä, kumpi on minulle tärkeämpää. www.klaavi.fi Madetoja-säätiö julistaa haettavaksi avustukset, joita myönnetään Leevi Madetojan teoksiin liittyviin hankkeisiin sekä uuden suomalaisen taidemusiikin tilaamiseen. Suuren suosion saaneen esityksen visuaalisesta ilmeestä vastaa Nina Mansikka. Pian syntyi ajatus muusikon ja näyttelijän roolien yhdistämisestä samassa esityksessä. Lapsena näyttelin ja järjestin esityksiä. Nelyn kautta työryhmään tuli mukaan myös Johanna Freundlich.” ”Syntyi näyttämöllinen sooloteos ”Her Infinite Variety – Shakespearen naiset sanoin ja sävelin”. Kenties suhde yleisöön on tullut entistä välittömämmäksi, koska näyttelijänä yleisön joutuu ja saa kohdata usein silmästä silmään. Tämä on antanut tilaisuuden olla välillä oppilaan roolissa, ja se on hyödyllistä myös oman opetustyön kannalta.” ”Nyt sitten on ollut tämä Molière-produktio, ja tammikuussa tulee ensi-iltaan lyhytelokuva, jossa minulla on pääosa eli teen siinä pelkästään näyttelemistä. www.majaojapercussion.fi III Majaoja-lyömäsoitinkilpailu 2.-5.10.2019 kansainvälinen international 40 R ONDO C LASSIC 1|2019 näsen ja ohjaaja-dramaturgi Johanna Freundlichin kanssa näyttämöllisen sooloteoksen ”Her Infinite Variety – Shakespearen naiset sanoin ja sävelin.” Mustosen ja Freundlichin tuorein yhteistyö ”JOUEZ! – Molièren matkassa” yhdistää Molièren värikkäät näyttämöhahmot ja aikakauden ranskalaisen musiikin persoonalliseksi musiikkiteatteriksi. Tekstiä ja musiikkia on kestollisesti suunnilleen sama määrä. Koen, että teen molemmissa rooleissa ikään kuin samaa asiaa, vain väline vaihtuu. Olen verrannut tätä ampumahiihtoon, jossa urheilijan pitää pystyä nopeasti rauhoittamaan olotilansa, kun hän asettuu ampumaan hiihto-osuuden jälkeen. Se tuottaa minulle suurta iloa. Kun soitan Bachia tai näyttelen Shakespearea tai Molièrea, olen tekemisissä kulttuurimme arvokkaimpien tuotosten kanssa. Mutta murrosiässä tuli stoppi. Osittain tämän innoittamana päädyin Lontooseen Royal Academy of Dramatic Art -korkeakouluun (RADA) Shakespeare-opintojen pariin. ”Halu näyttelemiseen minulla on ollut ihan pienestä pitäen yhtä vahva kuin musiikin tekemiseen. Molempien esitysten kesto on tunti.” ”Nämä ovat siis musiikkiteatteriproduktioita, mutta en ole vielä onnistunut löytämään sopivaa nimikettä omalle toiminnalleni niissä. Sitä en pääse pakoon. Ei niin, etteikö minulla muusikkona olisi haasteita riittävästi, mutta uteliaisuus ja jonkinlainen ahneuskin ajavat minua kohti uudenlaisia tapoja ilmaista itseäni. Kun olen näytellyt jotain intensiivistä kohtausta, jonka jälkeen siirryn soittamaan cembaloa, pulssi ja hengitys pitää saada tasaantumaan.” ”Soittamisessa käytetään eri lihaksia kuin näyttelemisessä, mikä myös pitää hallita. ”Ensimmäinen uusi tilaisuus näyttelemiseen tuli vuonna 1985, kun olin Kansallisoopperassa cembalistina Rossinin Tuhkimossa. Avustuksia voidaan myöntää rajoitetusti myös taltiointiin ja esittämiseen. Hakuaika 1.1
klo 19 Kuusankoskitalo Kapellimestari: Olari Elts Solisti: Olli Mustonen, piano Carl Maria von Weber: Juhla-alkusoitto Edvard Grieg: Pianokonsertto Jean Sibelius: Sinfonia nro 5 Liput: 25/20/12 € www.kymisinfonietta.fi Liput: 22/17/9 € Ennakkomyynti: Orkesteritoimisto, puh. klo 19 Kuusankoskitalo Kapellimestari: Olari Elts Solisti: Brannon Cho, sello Uuno Klami: Sarja pienelle orkesterille Joseph Haydn: Sellokonsertto C-duuri Franz Schrecker: Musiikkia baletista ’The Birthday of the Infanta’ Vuodenajat ympäri maailmaa Ke 23.1. klo 19 Kotkan konserttitalo To 10.1. (05) 234 4891 toimisto@kymisinfonietta.fi Ticketmaster, www.ticketmaster.fi (toimituskulut alk. klo 18 Kouvolan kaupungintalo Debussy Mozart Danzi Fauré Farkas Bryars Koechlin Ravel Draganski Volans Juhlakonsertti Kymi Sinfonietta 20 vuotta! To 7.2. Avajaiskonsertti Ke 9.1. klo 19 Kouvolan kaupungintalo Kapellimestari: Andres Mustonen Solisti: Itamar Zorman, viulu Antonio Vivaldi: Kevät, Viulukonsertosta ”Vuodenajat” Joaquin Rodrigo: osia Kesäkonsertosta EugèneYsaÿe: Talvilaulu Astor Piazzolla: Syksy Buenos Airesissa Joseph Haydn: Sinfonia nro 92, ”Oxford” Meditatiivinen kamarikonsertti Ke 30.1. klo 19 Kotkan konserttitalo To 31.1. klo 19 Kotkan konserttitalo To 24.1. klo 19 Kotkan konserttitalo Pe 8.2. 1 €) Kymi Sinfoniettan 20v -juhlavuoden konsertteja
Queenista ja Freddie Mercurysta kertova elokuva Bohemian Rhapsody pyörii parhaillaan elokuvateattereissa. Hei, tämähän on modernia klassista musiikkia. Van Morrison kuten muutkin 60-luvulla esiin murtautuneet muusikot soittaa lähinnä omia vanhoja suosikkejaan, klassista repertuaaria, joka puolestaan pohjaa hänen nuoruutensa bluesja soulsuosikkeihin. Näin kulttuuri kerrostuu ja piirteet monistuvat ja muuntuvat. 42 R ONDO C LASSIC 1|2019 E VÄLÄHTI KESKELLÄ Lontoon O2-areenalla järjestettyä Bluesfest-juhlan keikkaa. Bisnes ja taide hyrräävät vanhojen ja kuolleiden varassa. ROCK aikuistui klassiseksi Teksti: KARI SALMINEN S. Lavalla oli irlantilainen jäärä Van Morrison. Klassiseksi rockiksi sitä jo kutsutaankin, mutta pelissä on enemmänkin kuin vain semantiikkaa. Klassinen rock on 2000-luvun musiikillista arvoperintöä. Samalla yhtyeen samanniminen kappale nousi viime vuosisadan striimatuimmaksi Youtubessa ja Spotifyssä
R ONDO C LASSIC 1|2019 Maailmaa kiertävät rockin veteraanit ovat oman uransa jukebokseja, jotka soittavat loputtomasti hittejään varioiden. Siitä on tullut vakiintunutta taidetta ja arvoperintöä. Pink Floyd ja muut myyvät yhä Rockista tuli 1900-luvun viimeisten vuosikymmenten ja 2000-luvun parin ensimmäisen vuosikymmenen klassista musiikkia. Erotuksena siitä varsinaisesta klassisemmasta klassisesta musiikista rock on yhä sen verran nuorta, että alkuperäisiä tekijöitä on vielä hengissä, ja heistä jokunen jopa muistaa jotain. Kauheaa piinaa korville, ja miten ne pukeutuvatkin.” Entiset piikkilankamusiikin – termi on 60-luvun Aku Ankasta – ystävät ovat oman kuplansa vankeja. Fanfaarit, juhlavaatteet ja musiikilliset muistokokoelmat kuuluvat asiaan. Uudemmat tulokkaat esittävät usein niistä omia tulkintojaan. Taas oltiin rockin klassisuuden ytimessä. Avantgarde kätkeytyy katseilta. Yli kaksikymmentä Britannian Top 40 -hittiä tehnyt ja 50 miljoonaa levyä myynyt Jeff Lynne ja Electric Light Orchestra toivat areenakiertueensa Lontoon O2-areenalle 17.–21. Populaarimusiikin kehitys menee aivan jossain muualla. Rockin kaanon on suhteellisen vakaa, eikä siihen ole enää helppo päästä. Jukeboksi taitaa olla alan ylellisintä laatua. Jos Lynne olisi uudistanut laulujaan, skandaalihan se olisi ollut. anteeksi, bändinsä The Who ovat viime vuosina tehneet massiivisia keikkoja vanhojen teemalevyjensä tai rockoopperoidensa Tommyn ja Quadrophenian merkeissä. Myös kitaristi Brian May ja rumpali Roger Taylor kunnioittivat tilaisuutta läsnäolollaan. On syntynyt klassinen repertuaari, vakiintunut ohjelmisto ja kaanon, josta ammennetaan ja jonka ympärille on kasvanut mediakulttuuri klassisen rockin ohjelmineen ja lehtineen. lokakuuta. Roger Daltrey, 74, ja Pete Townshend, 73, ja heidän yrityksensä... Mutta niin nyt on päässyt käymään, että rock on klassisoitunut. Viisi keikkaa kuolematonta puolisinfonista rockia tuntui tulevan klassisuuden paikattomasta ja ajattomasta maailmasta. Jäljellä olevat jäsenet ovat tuotteistaneet merkistä varsinaisen rahasammon. Nyt sen kannattajat valittavat hiphopista ja pintapopista aivan kuten heidän vanhempansa naputtivat rockin räminästä. Kuunnellessa voi vain ihmetellä, kuinka alkuperäisille sovituksille ja soundeille uskollista kaikki oli Living Thingistä Rockariaan ja Showdowniin. 43 Jeff Lynne ja Electric Light Orchestra ovat yhä vauhdissa.. ”Mitä ihmeen lyhyttukkaisten tyyppien musiikkia tuo nuoriso oikein veivaa. Rock-kansakunnan ihmiset ovat muuttuneet omiksi vanhemmikseen. Seuraavana tiistaina sai Wembleyllä maailmanensi-iltansa Queenista ja Freddie Mercurysta kertova elokuva Bohemian Rhapsody. Mutta klassinen rock on ja pysyy, se, jonka vanhukset julistivat ensin 50-luvulla ja sitten 60-luvulla ohimeneväksi nuorisomuodiksi. Nyt se muoti on instituutiona järkkymätön
Groovea myös klassiseen Platypus Ensemblen viimeisen levyn ja siihen jousikvartetille kirjoittamansa musiikin jälkeen Hille halusi säveltämistyössään keskittyä enemmän läpisäveltämiseen. Ensimmäinen jousikvartetto valmistui kuitenkin jo 2004. Improvisoimisen Hille mieltää hetkessä säveltämiseksi, missä tärkeää on rohkeus keksiä juttuja ilman harjoittelua tai valmistautumista. Suuri herätys oli Chick Corean Return to forever -bändin televisioitu keikka Saksan televisiossa – jazz näyttäytyi nuoren miehen tulevana tienä. Oman musiikin tekemisen keskeisenä päämääränä hän pitää sitä, että sävelletty musiikki kuulostaisi improvisaatiolta ja improvisoitu sävelletyltä. Hän haluaa, että sävelletty musiikki kuulostaisi improvisaatiolta ja improvisoitu sävelletyltä. Kaksi muuta jousikvartettoa sisältävä Farbformen-levy valittiin YLE:n kuuntelijoiden vuoden suoSaksalaissyntyisestä SID HILLESTÄ on tullut suomalaisen jazzin omaperäisimpiä tekijöitä. Toinen levy To Be Frank kuulosti jo enemmän omalta musiikilta, mutta vasta vuosina 2000–2008 Suomessa operoineen Platypus Ensemblen kanssa työskentely auttoi löytämään oman sävellystyylin ja improvisatorisen vapauden. Hän muutti vaimoineen Helsinkiin ja toteutti unelmansa. Vuonna 1994 Hille tapasi suomalaisen tulevan vaimonsa, jonka kanssa muutti Kokkolaan. On tärkeää antaa tilaa spontaaneille ideoille ja sattumalle. Hän on säveltänyt muun muassa bandoneonille, decacordelle, big bandille ja jousikvartetille sekä konserton saksofonille. Elämisen hän rahoitti soittamalla tanssibändeissä. Hän viimeisteli myös klassisen musiikin opintojaan, joista on ollut hänelle paljon iloa myös jazzin tekemisessä. Tällä hetkellä Hilleä kiinnostaa säveltämisen ja vapaan improvisaation risteämisalue, jota hän alkoi tutkia jo Platypus Ensemblen kanssa. Hillen viimeisin merkkipaalu vapaan improvisaation saralla on kevättalvella 2018 f#-trion tekemä levy The Wannsee Punk. 46 R ONDO C LASSIC 1|2019 UN SAKSAN Donaueschingenissä kasvanut Hille aloitti lapsena klassiset piano-opinnot, opettaja soitatti Bachin, Mozartin ja Beethovenin rinnalla myös boogie woogieta. Siellä hän teki omaa musiikkiaan ja kehitti Keski-Pohjanmaan konservatoriolla pop/ jazz-opetusta. Vuodesta 2001 alkaen Hille on improvisoinut liki viikoittain Temppeliaukion kirkossa Helsingissä ja tarjonnut lukemattomille turisteille tilaisuuden hiljentyä. Jazzin lisäksi Hille on tehnyt klassista nykymusiikkia, elokuvaja elektroakustista musiikkia sekä ambienttia. Apuraha Big Band -sävellyksen tekemiseen mahdollisti sarjan Frutas Maduras, ja ajatus vapaan taiteilijan elämästä alkoi voittaa. Siitä Hille innostui niin, että perusti bändin 17-vuotiaana. 2015 hän julkaisi siellä äänitetyn levyn How Shall I Receive You, jossa improvisaatioiden pohjana ovat suomalaiset virsimelodiat. Tilaa spontaaneille ideoille Hille julkaisi vuonna 1993 asuessaan vielä Hollannissa Pat Methenyn musiikilta kuulostavan ensimmäisen jazz-levynsä Dunjin’s Dance. k Sävellyksen ja improvisaation risteyksessä Te ks ti: TO N I H O N KA LA | Ku va t: M AA RI T KY TÖ H AR JU. ”Hippikommuunissa” vietettyjen vuosien jälkeen Hille hakeutui opiskelemaan jazzpianoa Hollannin Utrechtin School of the Arts:iin. Yllätyksellisyys innostaa jatkamaan etsimistä ja keksimistä
Elokuvan Tähtitaivas talon yllä (2012) musiikin instrumentaationa on basso, kitara, kantele ja piano. Elokuva Kohtaamisia on vuodelta 2010. Haluan, että varsinkin pitkien elokuvien musiikki toimii myös livetilanteessa.” Hille haluaa tehdä elokuvamusiikkia myös improvisoiden äänimaisemia, jotka toimivat tarvittaessa myös itsenäisesti ilman kuvaa. Tällä hetkellä se ei vielä kuitenkaan ole mielekästä. Julkaisen myös musiikkini itse, sillä haluan pitää langat omissa käsissäni.” Digitaalisesta julkaisemista Hille ei tällä hetkellä välitä, koska siinä jakelu ja rahanjako on epäoikeudenmukaista ja hämärää. ”Groove on tärkeää myös sävelletyssä klassisessa nykymusiikissa. 47 R ONDO C LASSIC 1|2019 ”Pyysin tuotantoyhtiöltä Tähtitaivas talon yllä -elokuvasta itselleni kopion ilman ääniraitaa. Yhdistelen esimerkiksi ambient-musiikissani klassista, nykymusiikkia ja jazzia. Sid Hille mieltää improvisoimisen hetkessä säveltämiseksi, missä tärkeää on keksiä juttuja ilman valmentautumista.. Musiikit ovat syntyneet kolmeen pitkään, kahteen lyhyeen ja pariin dokumenttielokuvaan. Tärkeitä nykymusiikin säveltäjiä ovat erityisesti Maurice Ravel, Alban Berg ja Arnold Schönberg. Säveltäjänä minulle ovat olleet merkittäviä teoksia myös sellaiset popja rockbiisit kuten The Beatlesin kokeellinen Revolution 9 ja Frank Zappan We’re only in it for the money.” Elokuvamusiikkia livenä Hille on säveltänyt musiikkia myös elokuviin. Elektroniikalla ilmaisuvoimaa Hille on nyt vuosikymmenten jälkeen kiinnostunut käyttämään elektronisia soittimia ja efektejä. Lisäksi hänellä on syntetisaattoreita ja Theremin, jossa Hilleä kiehtoo soittimen laaja ääniala ja mahdollisuus vaivattomiin glissandoihin sekä erityisesti ilmaisuvoimainen äänen pidättelytapa ja vibrato. Myyn levyjä keikoilla, ja nykyään ihmiset myös tilaavat niitä minulta suoraan. Esimerkkinä tällaisesta on levy ONE (2011), jonka tekemisestä Pia Antikainen on tehnyt dokumenttielokuvan A room for ONE. ”Olisi hienoa joskus saada omasta musiikista elantoa myös jakelemalla sitä digitaalisesti. Onneksi muun muassa Suomen musiikintekijät, Teosto ja Suomen säveltäjät tekee koko ajan työtä, jotta digitaalisesta striimauksesta tulisi oikeudenmukaisempaa meille musiikintekijöille.” . Farbformen-levyllä julkaistuihin jousikvartettoihin kirjoitin rytmisen ilakoinnin lisäksi muutamia improvisatorisia osuuksia. Hille käyttää efektejä muokkaamaan Fender Rhodes -sähköpianonsa soundia. Ne ovat lisänneet ilmaisuvoimaisuutta ja soundeista syntyvää kekseliäisyyttä. Varsinainen ”thereministi” hän ei kuitenkaan koe olevansa. Elektroniikan käyttöön Hille sai uuden innostuksen jazzkitaristi Teemu Viinikaiselta. ”Levyjen tekeminen ja julkaiseminen on myös oman työn ja ammatillisen historian dokumentointia. Sen jousille, pianolle ja perkussioille kirjoitettu musiikki oli ilmestymisvuotenaan Jussi-ehdokkaana. ”Vaikutteet ja ihanteet kuuluvat jossain määrin kaikessa tekemässäni musiikissa. Hillen musiikissa kuuluu piirteitä jazzista, popista, klassisesta ja nykymusiikista. Levyllä olevissa jousikvartetoissa on tiukkaa pulssia ja rivakoita tanssirytmejä. sikkilevyksi 2017. Levytuottajana Hille haluaa omille levyilleen pitkällä kaarella rakennettuna musiikkia, jossa on laajoja kokonaisuuksia ja paljon erilaista musiikillista ainesta. Kolmas pitkä elokuva, Ainoat oikeat (2013), on romanttinen komedia, jossa musiikki on kirjoitettu jazzkvintetille. Ne antavat teoksille sattumanvaraista luonnetta sekä pitävät soittajat virkeänä ja luovana”, Hille kertoo. Soundit ovat tärkeitä. Sitä me ollaan bändin kanssa soitettu keikoilla niin, että laitetaan elokuva pyörimään ja soitetaan musiikit livenä päälle. Lavaesiintymisen näkökulmasta Thereminin soitto on visuaalisesti vangitsevaa, ja soitin onkin ollut mukana myös ulkomaankiertueilla. Esimerkiksi Spotifyn tavasta maksaa artisteille on ollut paljon keskustelua. Poljentomaisuus tuntuu tulevan mukaan teoksiini luontaisesti jazzin maailmasta
Beethovenin kvartetoissa kohtaavat ekspressiivisyys ja arkkitehtuuri, impulsiivinen ilmaisu ja pysyvät rakenteet, jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Bartókin tiedetään säveltäneen vuosina 1896–98 ainakin kolme jousikvartettoa, jotka ovat myöhemmin hävinneet. a rkkitehtuuri liekeissä BÉLA BARTÓK: KUUSI JOUSIKVARTETTOA kansanmusiikkiin. Kansantaide edusti Bartókille musiikkia puhtaimmillaan ja väärentämättömimmillään, se opetti hänelle ”taidon ilmaista mikä tahansa musiikillinen ajatus täydellisenä ja lyhyimmässä muodossaan käyttämällä yksinkertaisimpia ja välittömimpiä keinoja.” Bartókin ajatusmaailma ei ollut nationalistinen, vaan hänelle kelpasivat unkarilaiset, romanialaiset, slovakialaiset, bulgarialaiset, turkkilaiset ja pohjoisafrikkalaiset kansansävelmät. Itävalta-Unkarin hajotessa vuonna 1918 Bartókin syntymäkoti jäi Romanialle ja hänen äitinsä asumus Slovakiaan. Kun tanskalaissäveltäjä Carl Nielsen vieraili 1925 Unkarissa, Bartók kysyi häneltä toisesta jousikvartetostaan: ”Onko se riittävän moderni?”. Arkkimuotoja ja kansantanhuja Brahmsin kolme jousikvartettoa olivat edelläkävijä modernille jousikvartetolle, jonka vaikuttavin kokonaisuus ovat Béla Bartókin (1881–1945) kolmenkymmenen vuoden aikana 1909–1939 säveltämät kuusi jousikvartettoa. 1900-luvun kamarimusiikissa niistä syntyi kumuloituva sarja, jossa ajanjakson eurooppalainen kulttuurihistoria piirtyy abstraktiin muotoon. Säveltäjän kuoleman jälkeen ne julistettiin lajinsa klassikoiksi, ja sellaisina ne ovat keränneet enemmän kunnioitusta kuin esityksiä. Beethovenilla jousikvartetosta tuli väylä uusille musiikillisille keksinnöille sekä niiden tehokkaalle ja ekonomiselle toteutukselle. Ne peilaavat hänen elämäntarinaansa ja säveltäjäidentiteettiään alkaen suhteesta j BÉLA BARTÓKIN jousikvartetot ovat symmetriaa ilman paluuta entiseen. 48 R ONDO C LASSIC 1|2019 ANTTI HÄYRYNEN lassikko K kuukauden OUSIKVARTETOSTA tuli kirjaimellisesti klassinen teoslaji 1700-luvun lopulla Haydnin ja Mozartin teoksissa. Nuoruudessaan parikymmentä jousikvartettoa säveltänyt ja hävittänyt Brahms tiedosti historiallisen taakan: ”Kvartettojen säveltäminen ei ole vaikeaa, mutta vaikeinta on päästä eroon tarpeettomista nuoteista”. Siitä hän löysi jo varhain totuuden ansioituen kansanmusiikin kerääjänä ja tutkijana. Heidän jälkeensä Beethovenin kuusitoista kvartettoa vahvistivat lajin orkesteriteoksia enemmän asianharrastajille suunnatuksi taidemuodoksi. Virallisen ensimmäisen kvartettonsa säveltäessään hän oli jo valmis mestari, vaikka esikuvat häämöttävät taustalla. Bartókin kvartetot syntyivät ennen hänen pakenemistaan Unkarista USA:han. Amiraali Miklós Horthyn oikeistodiktatuuri pyrki palauttamaan Unkarin entisen mahdin, mutta Bartók ajautui hallinnon kanssa konfliktiin ja modernistien leiriin. Jonkinlainen sosiaalinen diskriminaatio hänen kirjoituksistaan sen sijaan erottuu, sillä hänen mielestään totuus kätkeytyi kaikkein köyhimpien ja marginaalisimpien ihmisten musiikkiin. Kuuden kvarteton nippu oli kokonaisuus, johon klassiset säveltäjät päätyivät julkaisuissaan, ja samalla tavoin Bartókin kuusi kvartettoa kuuluvat toisilleen. Jousikvartetto kiinnosti myös romantikkoja, mutta ei niinkään sisällön ja muodon vuorovaikutusta tutkivana musiikkina
Bartókin toinen jousikvartetto valmistui ensimmäisen maailmansodan vuosina 1915–17. Kohti riittävän populaaria Vuonna 1928 valmistuneessa neljännessä jousikvartetossa Bartókin ”arkkimuoto” esiintyy ensi kerran lopullisessa muodossaan. Finaalikooda (Allegro molto) järjestää uuteen uskoon toisen osan kaanonmuodostelmia ja fuugia ja kiihdyttää teoksen pyörteiseen päätökseen. Symmetrinen kolmiosainen rakenne enteilee tulevien kvartettojen arkkimuotoja ja hitaan ensimmäisen osan käynnistys kahden viulun kaanonina tuo mukaan kontrapunktisen herätteen. 131. Energiaa kihisevä Seconda parte (Allegro) lainaa avauksesta materiaalia yhdistettyyn sonaattija muunnelmamuotoon. ja 4., muodostavat komplementaariset parit. Monimutkaisen rytmiikan ja kimuranttien sävellajisuhteiden vuoksi jousikvartettojen symmetriset piirteet eivät tunnu toistavilta, vaan kaoottista maailmaa jäsentäviltä rakenneperiaatteita, jotka viittaavat jonkin pysyvän elementin läsnäoloon. Ensimmäinen jousikvartetto syntyi Stefi Geyerin kanssa päättyneen rakkaussuhteen muistoksi, minkä vuoksi Bartók kutsui avausosaa ”hautalauluksi” ja säveltäjäystävä Zóltan Kodály luonnehti puolestaan koko teosta ”paluuksi elämään”. Bartókin kehittämä arkkimuoto koostui enimmäkseen klassisella kaudella tunnetuista rakennetyypeistä, kuten sonaattimuodoista ja kolmitaitteisesta A-B-A -muodosta. Ystävykset Ernst von Dohnányi, Béla Bartók ja Zoltan Kodály ilveilevät vanhassa valokuvassa soittimien kera. Bartók hyödynsi kvartetoissaan kaikki jousisoitinten fraseerausja artikulaatiomahdollisuudet tekemättä niistä itsetarkoituksellista kikkailua. Kyseessä on itsetutkiskeleva ja sulkeutunutkin teos, täynnä melankolista lyriikkaa. sekä 2. R ONDO C LASSIC 1|2019 49 osa avautuu synkkään ja autioon maisemaan hapuillen hajoaviksi liikkeiksi eri suuntiin. Modernistien leiristä tuli kuitenkin lähtö 1930-luvulla, kun Bartók piti itsepintaisesti kiinni kansanmusiikkivaikutteista. Teoksen viidestä osasta neljä, 1. Klassismi pohjautui kuitenkin enemmän balanssille kuin symmetrialle, jota taas ruokkivat Bartókin hyödyntämät barokin sävellystekniikat, kuten kontrapunkti ja fuuga. Jousikvartetin neliääninen satsi antaa mahdollisuuden tavoitella lähes orkestraalisia tehoja ekonomisessa muodossa. Kohti riittävän modernia Esikoiskvartettonsa (1909) malliksi Bartók otti Beethovenin huikeimman myöhäiskvarteton cis-molli op. Ricapitulazione (Moderato) kertaa ensimmäisen osan aineiston, mutta puoleen tiivistettynä ja muunneltuna. Mutta nopeissa ja kiihkeissä finaaleissa tuntuu samalla ryskyvän kaikki säännöt musertava elinvoima. Toisen osan sirosti tanssillinen ote voi hetkessä vaihtua purevan tuikeaksi ja rytminen jännite teoksen finaalia varten on pedattu. Dodekafonista maailmanjärjestystä hän ei hyväksynyt, mutta hän pyrki luomaan järjestystä maailmaan rakenteellisilla ratkaisuillaan. Ensimmäisen osan sonaattirakennelmasta ei erotu suuria vastakohtia, vaan pyrkimys harmoniaan tasoittaa temaattista aineistoa, jonka hauras ja ajoin tavoittamattomalta tuntuva kauneus kaikuu tunnustuksellisena. Avausosan pääteema on pakahtua kromaattisuuteen, josta kasvava hidas fuuga puolestaan miltei hukkuu rubatolla höystettyihin intohimoihin. Tekstuuria hallitsevat myöhäisromanttiset ja impressionistiset ainekset, joista teoksen kuluessa siirrytään enteilevästi kohti kansanmusiikilla vapautettua suorasukaisuutta. Lopputulos on eräässä mielessä hänen klassishenkisin teoksensa, yksi laajakaarinen sonaattirakennelma, jota tervehdittiin Schönbergin leirissä modernistisena aluevaltauksena. Bartókin kolmas jousikvartetto valmistui vuonna 1927 Philadelphian Music Fund Societyn kilpailuihin, jossa se saavutti jaetun ensimmäisen sijan ja kolmen tuhannen dollarin palkinnon. Bartókille symmetria edusti järkeä, tasapainoa ja täydellisyyttä. Toinen osa on sukua pianolle sävelletyn Allegro barbaron primitiivijyskytykselle, mutta väkivaltaisella temmellyksellä on myös temppuileva ja leikittelevä luonne. Ensimmäisen osan (Allegro) sonaattimuoto on tiivis ja sen teemat on pakotettu vastakarvaiseen liikkeeseen. Bartók on vienyt myös motiiviset linkit ruohonjuuritasolle ja sulauttaa ankaralla tekniikalla ekspressionistisen vimman ja folkloristiset ainekset. ja 5. Bartókin musiikissa puhutaan usein ”arkkimuodoista”, millä tarkoitetaan musiikin muotoja, jotka rakentuvat symmetrisesti keskuksensa ympärille. Erilaisina käännöksinä ja sommitelmina esiintyen ne tuntuvat rimpuilevan irti kromaattisen perusmotiivinsa ahtaudesta. Hidas finaali. Symmetrinen (A-B-A) ensimmäinen osa (Prima parte: Moderato) käynnistyy teeman esittelyllä kaanonissa. Keskimmäinen, teoksen ainoa hidas osa, hahmottuu itsensä täydentävänä A-B-A -rakenteena. Tauotta seuraavaa viimeistä osaa valmistaa rapsodinen johdanto ja päätaite tuo yhtenäisyyttä viittaamalla aiempiin osiin. Bartók aloitti teoksessa määrätietoisen ”formalistisen” kokeilunsa, jossa muodon tuli hallita sisältöä. Hektinen ja itsepintainen eteneminen luo vaikutelman musiikista, joka ei välitä vastuksista ja vapauttaa sisäisellä energiallaan säveltäjän ja kuulijan
Ontuvat ostinatot on loiMaestro pianonsa äärellä. Mesto on päätösosan ainoa esitysmerkintä. Vaikutelma on silti pakoton ja iloisina kirskahtavat riitasoinnut tuntuvat nauttivan vapaudestaan samoin kuin säveltäjä nuottipelistään. Sello laulaa väreilevien (vibrato e non vibrato) sointujen yllä valittavaa kansanmelodiaa, jonka rapsodinen fraseeraus viittaa unkarilaiseen kansanmusiikkiin ja tarogato-klarinettiin. Toisen osan päätaite on rehvakas, huumorissaan pisteliäs marssi. Ensimmäisessä osassa symmetriaperiaate on viety äärimmilleen: esittelyn neljä teemaa (a-b-c-d) ilmestyvät kertauksessa takaperoisessa järjestyksessä (d-c-b-a) ja käännettyinä. Lähes kaikki maamme koulutetut kristityt ovat natsien kannattajia. . Edellisten osien aiheet häilähtävät haurastuvina muistoina ja loppu avautuu sellon pizzicatoissa kohti mystissävyistä tuntemattomuutta. Adagio moltossa musiikki käynnistyy hiipivistä trilleistä ja hauraaseen tunnelmaan yhdistyvät salaperäiset koraaliaiheet. Toinen ja neljäs osa edustavat Bartókille ominaista ”yömusiikkia”. Finaali hyökkää pienen avauspuheen jälkeen raivoisassa Prestossa, mutta täynnä holtittomuudessaan valloittavaa elämäntunnetta. Repäisevä finaali nojaa romanialaisille synkooppirytmeille, mutta ekspressiivinen raivo on kaukana kansallispukuisista tanhuajista. Bartókin pila on pieni humoristinen kadenssi, jonka jälkeen motorisoidut rytmit porhaltavat loppuun henkeä vetämättä. Ensimmäisessä osassa aiheen esittää sooloalttoviulu, toisessa osassa sen esittää sello muiden jousien jännittyneellä säestyksellä, ja kolmannessa osassa Mesto-aihe esitetään kolmiäänisesti ilman alttoviulua. Angstin ja epätoivon tilalla on lukujen leikkiä, mystistä yöilmaa, kansanomaisia rytmejä ja tuoretta elinvoimaa. Musiikki ei ylly traagisiin purkauksiin, vaan suru kypsyy resignoituneissa ja hiljenevissä kohtauksissa. Keskimmäinen osa, Scherzo alla bulgarese, yhdistelee taitavasti synkopoituja rytmejä. Viisiosainen teos on moninkertaisesti symmetrinen: kolme keskimmäistä A-B-A -muotoista ja scherzotyyppistä osaa muodostavat yhden suuren scherzo-trio-scherzo-kokonaisuuden; sonaattimuotoa versioivat ääriosat muodostavat taas toisiinsa vertautuvan parivaljakon. Viidenteen jousikvartettoonsa ryhtyessään Bartók oli saavuttanut kansainvälistä menestystä ja saattoi tyytyä vähemmän kärkevään kieleen kuin kahdessa edellisessä kvartetossaan. Viimeisen osan Mesto-aihe valtaa kokonaan, täyttäen musiikin epävarmuudella ja hiljaisella hyvästelyllä. Lukujen leikkiä ja mystiikkaa Aikalaisille viides kvartetto oli yhtä kova pähkinä kuin edeltäjänsäkin, mutta modernistisen pinnan alta paljastuu hyvin klassishenkinen rakennelma. Andantessa liu’utetut pizzicatot luovat juonikkaan virityksen, johon liittyy staccato-soinnuin terästetty kaihoisa melodia. Lähtö Unkarista oli katkeruuden maustama: ”Lähes kaikki maamme koulutetut kristityt ovat natsien kannattajia. Repivät riitasoinnut on tyylitelty ekspressiivisiksi energiavirroiksi. Välitaite kehittää painajaismaista energiaa ja purkautuu lopulta rajusti, mutta lopussa musiikki häipyy yön pimeyteen. Bartók laati vuonna 1935 teoksesta analyysin, joka oli puettu kokonaan kaavioihin: säveltäjä on arkkitehti, rytmien, sointujen ja rakenteiden insinööri. Julmistuneen aggression ohella musiikin läpi pyyhkäisee suuri vapautumisen aalto kvarteton ensimmäisen osan motiivien transformoituessa uuteen olomuotoon. 50 R ONDO C LASSIC 1|2019 Kahdesta scherzosta ensimmäinen soi kokonaan sordinoituna erittäin nopeassa 6/8-rytmissä. Jokainen teoksen neljästä osasta käynnistyy johdannolla, jonka merkintänä on Mesto (”Suruisasti”). Kuudes jousikvartetto oli viimeinen teos, jonka Bartók sävelsi vuonna 1939 ennen pakenemistaan USA:han. Teoksen keskimmäinen on myös sen ainoa hidas osa. Elisabeth Sprague Coolidgen säätiötä varten tilattu teos valmistui yhdessä kuukaudessa vuonna 1934, mutta sen enempää sujuvasta kvartettotyylistä kuin kärsivällisesti sommitelluista rakenteistakaan ei paista kiire. Kansanmusiikin tyylin tanssivia aiheita maustavat vihlaisevat glissandot sekä tarkoin tähdätyt ”väärät” äänet. Toinen scherzo on vastavuoroisesti kokonaan näppäilty ensimmäisen scherzon teemojen staccato-muunnelma, jonka pistemäinen ilmaisu huipentuu otelautaan pamahtaviin Bartok-pizzicatoihin. ”. Minua hävettää olla peräisin tuosta joukosta.” tonnettu postikorttifolklorismista, vaikka välitaitteen hyönteismäisten säestysfiligraanien keskeltä kohoava sävelmä puhaltaakin puhdasta Pustan ilmaa. Välitaitteessa maalaillaan yötunnelmaa, jossa muut soittimet näykkivät viulun tunteikasta sooloa. Suru on muutenkin avain tähän jousikvartettoon. Avausosan päätaite on sonaattimuotoinen, pidättyväinen ja kehittelyssään ankara. Vaikka Béla Bartók onkin tullut nykymaailmalle tutuksi lähinnä säveltäjänä, oli hän myös mestaritason pienisti. Kolmannen osan pääjakso on otsikoitu Burlettaksi, ”pikku pilaksi”, jonka huumori on pilkallista ja synkeää. Päätösosan mieleenpainuvin tuokio on kesken kaiken yllättävä Allegretto con indifferenza (”Välinpitämätön allegretto”): viulu virittää viattoman A-duuri-version yhdestä rondoteemasta ja transponoi sen B-duuriin, pizzicato-säestäjien jäädessä nuotin viereen varhaisempaan sävellajiin. Minua hävettää olla peräisin tuosta joukosta.” Viimeinen niitti oli säveltäjän äidin kuolema, joka sai Bartókin vaihtamaan kvarteton alkuun suunnittelemansa nopean ja iloisen osan hitaaseen ja surulliseen
35,50 nyt 10?€ + toimituslisä 4?€ Ovh. Ajatuksia herättävä teos Rondon kuvakolumnistin, Sibelius-Akatemian entisen rehtorin Lassi Rajamaan piirroksista ja proosarunoista. Paljon käytännön vinkkejä ja ideoita. Kamarimusiikin taito Kamarimusiikkiyhtyeen perustaminen, ohjelmisto, ryhmädynamiikka, innostuksen ylläpito. Portaat Parnassolle Sibelius-Akatemian entisen vararehtori Tuula Kotilaisen kirjoittama teos Sibiksen Nuoriso-osaston vaiheista ja merkityksestä maamme musiikkilämää.n. Runsaasti harjoitteluvinkkejä. Käsikirja kaikille kamarimusiikista kiinnostuneille. Musiikin perusteet Neliosainen havainnollinen ja inspiroiva kirjasarja musiikin perusteiden opintoihin.. Punnittua tietoa ja ajattelemisen aihetta tilaa nyt musiikilliset tietokirjat rondosta ! Tilaukset: www.rondolehti.fi/ tuote-osasto/kirjat Musiikki varhaiskasvatuksessa Odotettu perusteos pienimpien musiikkikasvatuksen perusteista. Sisältää paljon vinkkejä myös kotiharjoitteluun. Soittopolku 1– 2 Inspiroiva, uudenlainen työkalu pienten soittajien oppimisen tueksi. Tuuli on puskissa... 39,50 nyt 10?€ + toimituslisä 4?€ Ovh. 29,30 nyt 10?€ + toimituslisä 4?€ Ovh. Ovh. Pedaalikirja Pedaalinkäyttö on yksi pianistin perustaidoista. Pedaalikirjan runsaiden harjoitusten avulla oikea tuntuma pedaaliin löytyy, olipa oppija opintojensa alussa tai myöhemmässä vaiheessa. 45?€ + toimituslisä 4?€ Ovh. 47?€ + toimituslisä 4?€ Osat 1–?2 26?€ Osa 3 29?€ Osa 4 39?€ + toimituslisä 4?€ Osat 1 19?€ Osa 2 22?€ + toimituslisä 4?€
Hyvä näin, sillä Wotanina Nikitin oli joutunut säästelemään. Jekaterina Shimanovitsh vakuutti Sieglindenä, Siegfriedin Brünnhildenä ja Gutrunena. R ONDO C LASSIC 1|2019 53 Voi nimenomaan puhua Gergijevin Ringistä, sillä hän on vedellyt naruja alusta asti vaihdellen ohjaajia ja tuoden tiimiin vuosien varrella uusia nimiä. Siitä iso kiitos kuuluu Gleb Filshtinskin valaistukselle, joka kainostelematta loihtii esiin luonnonelementit ja hahmojen tunnekuohut. Marraskuisissa esityksissä Wotanina lauloi mm. Luonnonlapsimaisella lavapresenssillään Vekua herätti koko näyttämön eloon ja loi jokaisesta roolihahmostaan erilaisen karaktäärin: Logena hän oli liukas keppostelija, Siegmundina miehekäs melankolikko, Siegfriedinä röyhkeän poikamainen. Myös Petrenkon laulaminen edusti hyvää Wagner-tyyliä, mutta tekeminen oli yllättävän epätasaista: Hundingin basso hoiti asiaankuuluvan eläimellisesti, mutta Hageniin Petrenko ei löytänyt pelottavaa kumua. Raunioituneen näköisinäkin kivikolossit vaikuttavat lavan tapahtumiin syvästä unestaan käsin. Jos Valhallan jumalat ovat pikemminkin kaukasialaisen mytologian nart-hahmoja, puolijumalallisia sankareita, ovatko näyttämöä vartioivat kivipatsaat ammoin kadonneiden jumalten kuvia. Valeri Gergijevin ja Georgij Tsypinin ideoima monumentaalinen lavastus ammentaa slaavilaisten muinaiskansojen uskomuksista. Mystinen unenomaisuus eroaa älyllisestä Regietheaterista kuin loputtomat arot Keski-Euroopan moottoritieviidakosta. Matalien miesäänten venäläistähtiin kuuluvat Jevgeni Nikitin ja Mihail Petrenko ahkeroivat kaikissa oopperoissa – tai näin oli tarkoitus, kunnes Nikitin päätti levätä Siegfriedin ja antaa mitäänsanomattoman Vladimir Feliauerin hoitaa Vaeltajan roolin. Ero nykyohjaustrendin mukaisiin hillityn tehokkaisiin, usein ennalta-arvattaviin valaistusratkaisuihin on iso – valaistus voi olla värikästä, suurieleistä ja samalla tyylikästä! Uudessa Mariinski-talossa akustiset erot parven ja permannon välillä ovat isot. Uusintaohjaaja Marina Mishukin panos henkilöohjauksessa jää arvaukseksi. Mariinskin iso koneisto on otettu hyötykäyttöön värittämällä näyttämöä runsaasti avustajilla ja tanssijoilla – ilman näitä tuotanto olisikin huomattavasti yksitoikkoisempi. Tatjana Noginovan puvustus oli mielikuvituksellisimmillaan sivuhahmoilla ja avustajilla, joiden valaistut päähineet toivat luonnonhenkiin ripauksen ajatonta kosmisuutta. Lapsikuoro pääsi töihin Nibelheimin kääpiöinä, ja tanssijat olivat milloin ahjosta kimpoilevia kipinöitä, Reinin aaltoja tai symbolisia metsänotuksia. Mariinskin Ringiä on kritisoitu halvan näköiseksi, mutta lavasteiden muovista rutinaa lukuunottamatta tuotanto ottaa valtaansa. Mariinski-teatteri orkestereineen tarjoaa uuden ja vanhan talonsa oopperaja balettiesitysten lisäksi konsertteja ja vierailuja erillisessä konserttisalissaan sekä uuden talon kamarisaleissa. Mutta esitysten ehdoton sankari oli lännessä tyystin tuntematon tenori Mihail Vekua, jolle ei ilmeisesti ollut temppu eikä mikään laulaa yhtä välipäivää lukuunottamatta perätysten Logena, Siegmundina ja kahdessa Siegfried-roolissa. hienostunut Jevgeni Nikitin. Viiden päivän spurtti Marraskuussa Ring esitettiin Mariinskissa harvinaisen napakasti viidessä päivässä. Sankaritenorin voimannäyttö Kaiken kaikkiaan Mariinskin ensemblestä tuntui kuitenkin löytyvän lähes ehtymätöntä vokaalista kantokykyä. Kun viisumi on kunnossa, Pietarin musiikkitarjonta on napakan junamatkan päässä. Herättäessään Brünnhilden kolossin sydänalasta Siegfried tuntuu herättävän myös oman sankaruutensa. Muista myös Mihailovskin teatterin, Pietarin Akateemisen Kapellan salin sekä Pietarin Kamarioopperan tarjonta.. Jumalten tuhon päätös on laimeudessaan antiklimaattinen, eikä konseptin lataus kanna loppuun asti. Vuonna 2003 ensi kerran kokonaan Mariinskissa nähty uusi tetralogia luotiin lopulta Gergijevin ja Georgij Tsypinin konseptin pohjalta, ja sittemmin sitä on muokattu etenkin vierailuesityksiin. Vaikka täysvenäläisessä miehityksessa oli spurttiin tarvittavaa leveyttä, monilla laulajilla oli tiukka viikko. Sen sijaan Jumalten tuhon Brünnhildenä debytoineen Mlada Khudoleyn ääni oli lopulta liian kapea ja epätasainen tuomaan tetralogian lopetukseen maailmanlopun voimaa. Gergijevin johdolla Ring on kiertänyt maailmaa Tokiosta Los Angelesiin, ja Mariinskissa Ring pyörii yhä säännöllisesti hyvällä yleisömenestyksellä. Jumalten tuhoon hän teki uljaan paluun Guntherina, ja hänen ketterästä, jalosointisesta baritonistaan ja erinomaisesta Wagner-tekstauksestaan saattoi nauttia täysin siemauksin. Nornia ja Metsälintua myöten etenkin kaikki naisäänet puskivat rautaisesti läpi orkesterin, jota johti talossa työskentelevä nuori amerikkalainen Christian Knapp. Uudessa Mariinski-talossa akustiset erot parven ja permannon välillä ovat isot, ja etenkin parvelle orkesterin soitto kuulosti vaisulta, joskin erittäin kultivoituneelta. Hänen äänessään ei niinkään ollut tyypillistä Wagner-sopraanon metallia, vaan pikemminkin venäläisäänille tyypillistä loputonta vuolautta, jonka aallonharjalla hän ratsasti suurenmoisella kantavuudella. Arkkityyppistä alkuvoimaa Kaukasian muinaiskansoista ja rautakautisesta hämärästä ammentava Mariinskin Ring vyöryttää assosiaatioita kansanuskon eläinuhreihin ja esi-isien palvontaan. Tuhoutuvatko ne vai kumartavatko uutta aikaa. Lopussa kolossit saavat arkisempia piirteitä ihmiskunnan omakuvina – ja Valhallan tuhoutuessa ne luonnollisesti lakoavat. Ringin synty oli mutkikas. . Permannolla saattoi nauttia upeista vaskista ja jousten iskukyvystä, vaikka hurjuutta orkesterista puuttuikin. Vaalean nuorekas, äärimmäisen iskukykyinen tenoriääni kajahteli kauniina ja väsymättömänä, joskin hänellä oli taipumusta laahata. Guru itse on toki harvoin puikoissa
Hautausmaalla ei tosin liikuta, siunauskappelissa korkeintaan. Rondon kuvakolumnistin piirroksia kovien kansien välissä. ” KOLME TAPAA TILATA: 1. verkkosivuiltamme https://rondolehti.fi/ tuote-osasto/kirjat/ 45, 00 € + toimituskulut 4 € Lahjaksi! Jaettuja elämyksiä. Tutustu levyihin: www.rondolehti.fi Liitä tilaukseesi musiikki! Tilaukset (03) 225 1948 tai asiakaspalvelu@ rondoclassic.fi 1 vsk = 6 cd-levyä hintaan 85 € ½ vsk = 3 cd-levyä hintaan 42,50 €. Ne perustuvat mallien todellisiin ja kuviteltuihin puheisiin sekä ajatuksiin, hieman Edgar Lee Mastersin Spoon River antologian rakenteen mukaisesti. Kovakantinen, sidottu, 168 sivua. Tilauksesi on tällöin nimeltään Rondo Total, ja siihen sisältyy myös sähköinen Rondo Plus -palvelu. soittamalla asiakaspalveluumme, puh. sähköpostitse osoitteesta, asiakaspalvelu@ rondolehti.fi 3. Teos on mainio, ajatuksia herättävä kirja esimerkiksi olohuoneen sohvapöydälle selailtavaksi tai lahjaksi ajattelevalle ystävälle. Tekstit on liitetty kuviin useimmiten jälkeenpäin mutta myös joissain tapauksissa etukäteen. Rondo-lehden tilaajana voit liittää tilaukseesi cd-levymme, jotka ilmestyvät kuusi kertaa vuodessa. TUULI ON PUSKISSA VAARALLISEN VOIMAKASTA” on Rondon kuvakolumnistin, Sibelius-Akatemian entisen rehtorin Lassi Rajamaan piirroksista koottu proosarunokirja. Tieto ja tunne samassa paketissa. Kuvat ovat syntyneet tekijän taskulehtiöön kertyneistä piirroksista, joiden malleina on ollut tavallisia helsinkiläisiä raitiovaunuissa, busseissa, sairaalan ja pankin auloissa, apteekeissa, puistonpenkillä, kotisohvilla, taidemuseoissa, konserteissa, kappeleissa ja kapakoissa. (03) 225 1948 2
Martti Talvela-sali klo 19 To 21.2. Carelia-sali klo 19 ROOSA JA ATSO Atso Almila, kapellimestari Roosa Lampela, pasuuna Ke 17.4. Carelia-sali klo 19 KEVÄÄN RIEMUA SING ALONG! Petri Juutilainen, kapellimestari To 9.5. Jeux vénitiensissä (1961), Venetsialaisissa peleissä tai leikeissä, Lutos?awski sovelsi ensi kertaa aleatoriikkaa elimellisenä osana musiikkinsa dramatiikkaa. Yhteistä säveltäjille on suppeahko tuotanto, josta erottuvat kaikilla tasoilla loppuun saakka hiotut teokset. ANTTI HÄYRYNEN arviot cd LIPUNMYYNTI Carelicum, p. Ehkä vaikutelmaa vahvistaa Radion sinfoniaorkesteri, joka Hannu Linnun johtamana syöksyy esikoissinfonian ääriosissa rennolla itsevarmuudella. Lutos?awskin ensimmäinen sinfonia vuodelta 1947 pursuaa sodan päättymisen riemua ja taitavasti organisoitua vallattomuutta, joka Neuvostoliiton kontrolliin joutuneessa Puolassa tuomittiin formalismiksi. RSO:n soitto on tarkkaa ja purevan aktiivista, ei kuivasti toteavaa. Carelia-sali klo 19 TRIPTYYKKI Olli Mustonen, kapellimestari ja piano To 21.3. Radion sinfoniaorkesteri, johtajana Hannu Lintu. Carelia-sali klo 18 KATTI MATIKAINEN Jukka Myllys, kapellimestari Silja Sillanpää: Katti Matikainen Ville Mononen: Nakkirakki Lapsille! Hannu Linnun ja RSO:n Lutos?awski-sarja jatkuu seuraavaksi toisella ja kolmannella sinfonialla.. Carelia-sali klo 19 NUORTEN SOLISTIEN KONSERTTI Jutta Seppinen, kapellimestari Ti 21.5. Neljäs sinfonia (1992) on Lutos?awskin viimeinen sävellys, ja sen seestynyt avaus toteutuu levytyksessä hivelevän kauniina. Carelia-sali klo 19 JANNE & JURJEN Jurjen Hempel, kapellimestari Janne Mertanen, piano Ke 20.2. Lutos?awskin musiikkia ovat levyttäneet muutkin, mutta Hannu Lintu ja Radion sinfoniaorkesteri kestävät vertailun esimerkiksi Esa-Pekka Saloseen ja ovat monia muita pään mitalla reippaampia. Teos kuitenkin loppuu mystisesti hiutuvaan hiljaisuuteen, joka tuskin on sattumaa. Lutos?awskilla ja Dutilleux’lla se tarkoitti myös sinfoniaa, mutta ei vanhana leilinä, joka täytetään uudella viinillä. Carelia-sali klo 19 ELÄMÄSTÄ Markku Johansson, kapellimestari Paula Koivuniemi To 11.4. Lutos?awskin musiikissa kohtaavat apolloninen järjestyksen kaipuu ja dionyysinen vapauden huuma, josta tunnetuin esimerkki on hänen soveltamansa aleatoriikka eli säädelty sattumanvaraisuus. Carelia-sali klo 19 KAIKUJA AMERIKASTA Jurjen Hempel, kapellimestari Julien Van Mellaerts, baritoni To 28.2. Joensuun kirkko klo 19 SIELUN MESSU Andres Kaljuste, kapellimestari Ke 24.4. Joensuun museo klo 18 KAMARIKONSERTTI Irina Zahharenkova, piano kaupunginorkesterin muusikot Ti 30.4. Esimerkiksi György Ligetin, Henri Dutilleux’n ja Witold Lutos?awskin (1913–1994) tuotanto on vakiintunut pysyväksi osaksi orkesteriohjelmistoa ympäri maailman. 013 267 5222 www.ticketmaster.fi www.joensuu.fi/orkesteri KEVÄT 2019 To 7.2. Viime vuosina modernistisesta perinteestä on kuitenkin kiteytynyt säveltäjiä ja teoksia, joita voi luonnehtia aikaa uhmaaviksi klassikoiksi. 60 R ONDO C LASSIC 1|2019 kuukauden levy RSO:n Lutos?awski on purevaa ja tarkkaa Witold Lutoslawski: Sinfoniat 1 ja 4, Jeux vénitiens. Kohdat, joissa jonkin matkaa saa soittaa mitä lystää, saattavat toisinaan muusikot hämilleen, mutta ei RSO:ta, jonka soittajat käyttävät tilaisuutensa täysimääräisesti hyväkseen. Joensuun kirkko klo 19 BAROKIN MESTARIT Kreeta-Maria Kentala, kapellimestari ja viulu To 14.3. Se tuo tapahtumaketjuun räjähdysalttiutta, joka päätösosassa ajaa musiikkia sykähdyttävään kaaokseen. Hitaassa osassa on traagiset varjonsa ja scherzossa lyyrinen välijakso, mutta musiikin perusolemus säilyy ronskisti maanläheisenä. Ondinen onnistuneen julkaisun täydentää erinomainen äänitys sekä monista kanavista että stereona kuultuna. Lopputuloksena on poikkeuksellisen ytimekäs tulkinta teoksesta, joka on toisinaan jäänyt eri tavoin puolitiehen. Ondine 1320-5. Mitään formaalista musiikista ei nykykuulijan korvaan tartu, vaan musiikki pursuaa iloa ja elinvoimaa, joka voi tuoda suomalaiskuulijan mieleen sodan päättymisestä samalla tavoin iloinneen Uuno Klamin. Carelia-sali klo 19 FANTASIA Jurjen Hempel, kapellimestari Daniel Rowland, viulu To 4.4. Vielä jokin aika sitten näytti siltä, että suurten säveltäjien sarja loppui Shostakovitshiin. . Mitään perinteistä jäähyväiskirjoitusta säveltäjä ei ollut laatimassa, ja Lintu laittaa draaman jälleen oikea-aikaisesti liikkeelle. Carelia-sali klo 19 NAISENERGIAA!!! Anna-Maria Helsing, kapellimestari Elina Raijas, huilu Paula Malmivaara, oboe To 28.3. Carelia-sali klo 19 KIITOS JURJEN!! Jurjen Hempel, kapellimestari Anssi Karttunen, sello To 16.5
Hänellä oli aikansa runouteen rento ja ymmärtävä ote, josta Charles Baudelairen, Paul Verlainen tai Stephane Mallarmén säkeet syttyvät elämään ja väreihin. Sophie Karthäuser, sopraano, Eugene Asti, piano, Stephane Degout, baritoni, Alain Planès, piano. Kenties sen suosio innoitti Salieria säveltämään enemmän Gluckin kuin Mozartin vaikutuksesta kertovan oopperan, joka kuitenkin floppasi kolmen esityksen jälkeen. Hannigan Vienna – Fin de siècle. . Sen tarinassa roomalaisia edustava Horatiusten perhe käy taisteluun Alba Longaa edustavia Curatiuksia vastaan, joihon heitä yhdistää perhesiteet. Kesällä menehtynyt suuri säveltäjä-kapellimestari Oliver Knussen nähtiin vielä viime keväänä OOPPERA Salieri Antonio Salieri: Les Horaces. Harmonia mundi on valinnut tuplalevylleen nelisenkymmentä laulua sekä kaksi kevytäänistä mutta sävykästä laulajaa. Wolfin Mignon-kuvat toimivat yllättäen hyvin hieman subrettimaisestikin väritettyinä. . . Orkesteri on tavallista vahvemmin mukana, ranskalainen puhallinsaundi jalustalla, ja kuoro laulaa taistelukohtauksissa verenhimoisella energialla. Ranskalaisbaritoni Stéphane Degoutin ja Planésin osalla ovat kolme laulua Verlainen ja kolme laulua Mallarmén runoihin, Villon-balladit, Le promenoir des deux amants -sarja sekä kolme laulua Ranskasta. Barbara Hannigan, sopraano, Reinbert de Leeuw, piano. 2), Webernin (Dehmel) ja Bergin lauluissa, jotka näyttivät tietä modernismiin. Molempien duot poimivat kaikki vivahteet ja levytyksen pianosaundi on herkullisen syvä. Belgialainen Sophie Karthäuser tulkitsee pianistinsa Eugene Astin kanssa mm. Aparte AP185 (2 cd). Tämän lähemmäs elokuvaa klassisessa oopperassa tuskin päästiin: aarioita on vähän ja ne ovat lyhyitä, draama ryntää vauhdilla ja pääsee maaliin 90 minuutissa. Solistit ovat täysin tehtäviensä tasalla, ja nykykuulijat voivat olla huojentuneita, ettei Horatius onnistu murhaamaan Camillaa, joka vaivihkaa katoaa loppuselvittelyistä. Alpha 393. ANTTI HÄYRYNEN ORKESTERI Anderson Julian Anderson: The Comedy of Change, Heaven is Shy of Earth. ANTTI HÄYRYNEN. Romanttisen kaihon ja modernistisen Angstin välillä on vain hienoinen ero, jota Hannigan valottaa taitavasti näytteissään Zemlinskyltä ja hänen oppilaaltaan Alma Mahlerilta. Schönberg, Webern, Berg, Zemlinsky, Alma Mahler, Wolf. . ANTTI HÄYRYNEN R ONDO C LASSIC 1|2019 61 cD arviot VOKAALI Debussy Claude Debussy: Harmonie du soir – Mélodies. Barbara Hanniganin instrumentaalinen sopraanoääni ja näyttämölliset taidot ovat keränneet voittoja nykymusiikin parissa. Kahden veljestrion kamppailusta selviää hengissä Horatius nuorempi, joka tappaa kaikki vastustajansa. Nyt hän luotaa taiteensa juuria 1800ja 1900-lukujen vaihteen Wienissä, Schönbergin (op. Hanniganin tekstinkäsittely ja vivahdetaju on ihailtavaa ja Reinbert de Leeuwin pianonsoitto apostolisen ymmärtävää. Silti Bergin Seitsemässä varhaisessa laulussa huomaa kaipaavansa laajempaa dynamiikkaa ja syvempää sointia. Antonio Salierin kohtalona on ollut jäädä hänen elinaikanaan marginaalisen Mozartin jalkoihin. . Oliver Knussen. Degout löytää tekstiin aidon tunnelatauksen lipeämättä romantisointiin. Harmonia mundi HMM 902306.07 (2 cd). Lontoo Sinfonietta, Susan Bickley, mezzosopraano, BBC:n sinfoniaorkesteri ja kuoro, joht. Baudelaire-lauluissa Karthäuserin ääneen toivoisi lisää syvyyttä, mutta muualla hänen keijumaisena liihotteleva sopraanonsa tavoittaa hienosti musiikin vihjailevat vivahteet. Laulujen välissä Alain Planés soittaa Images oubliées -sarjan ja Eugene Asti Debussyn viimeiseksi jääneen kappaleen hiilikauppiaalle. Judith van Wanroij (Camille), Cyrille Dubois (Curiace), Julien Dran (Le jeune Horace), Jean-Sébastien Bou (Le vieil Horace), Le Chantres de musique baroque de Versailles, Les Talents Lyriques, johtajana Christophe Rousset. . viisi Baudelaire-runoa, Bilitiksen laulut ja puolet Fêtes galantes -sarjasta. Claude Debussyn noin sata laulua – ranskalaisittain ”melodiaa” – eivät esiinny konserttiohjelmissa niin tiheään kuin ansaitsisivat. Christophe Rousset ja hänen Talents Lyriquesinsa antavat toiminnalliselle teokselle uuden tilaisuuden. Ondine ODE 1313-2 . Vuonna 1786 jälkimmäinen sai näyttämölle Figaron häät, kun Salieri tuotti Ranskan hovin iloksi Corneillen tragediaan pohjautuvan oopperan Les Horaces (Horatiukset). Harmonia mundin tekstiliitteestä löytyvät runot. Aihe on tunnettu myös Jacques-Louis Davidin vuoden 1784 maalauksesta Horatiusten vala
ANTTI HÄYRYNEN Eller Heino Eller: Viulukonsertto, Sinfoninen legenda, Fantasia viululle ja orkesterille, Sinfonia nro 2: Andante – Allegro molto. Eller oli itse viulisti, ja sen huomaa hänen vuonna 1937 valmistuneesta viulukonsertostaan. Baiba Skride, viulu, Eestin Kansallinen sinfoniaorkesteri, johtajana Olari Elts. Venäläisessä perinteessä on korostettu sinfonian musertavaa voimaa ja repiviä huipentumia. Ei ole parempaa tapaa aloittaa uutta vuotta kuin kuunnella Bachin Brandenburgilaisia konserttoja. Kahdessa nopeassa väliosassa Noseda karttaa teatraalisuutta ja saa tarkkuudellaan musiikin kuulostamaan sekä hyytävältä että sinfoniselta. viilettävät nokkahuilut ja sooloviulu löytävät kerrankin luontevan tasapainon. Tulkintaa voi luonnehtia tavallista abstraktimmaksi ja lyyrisemmäksi. Kesken jääneestä toisesta sinfoniasta (1947) kuvastuu hyvin Ellerin taide, josta tuntuu jää62 R ONDO C LASSIC 1|2019 arviot cd neen puuttumaan jokin viimeinen lunastus. Nopeiden osien tempot ovat riuskoja, mutta niiden aikana ennättää tapahtua paljon. Andris Nelsons ja Bostonin sinfonikot levyttivät teoksen taannoin näyttävyydellä, joka muistutti sotaja toimintaelokuvien karmean komeita tuhospektaakkeleja. Lontoo Sinfonietta työstää hellästi Andersonin lyyris-kompleksia tyyliä, jossa on yhteyksiä Knussenin omaan siron maagiseen sävelkieleen. Olari Elts ja Eestin Kansallisorkesteri pääsevät näyttämään kyntensä yhtä laajassa Sinfonisessa legendassa (1923/38), johon Eller lataa myös impressionistisia vaikutteita. LSO:n puhallinsoolot soivat sitä vasten kuin huutavan ääni pimeässä korvessa, yksinäisinä ja riipivinä. Kolmannen konserton jousiartikulaatiota ei ole hukattu päistikkaiseen menoon, ja neljännessä konsertossa 21.2. klo 14 & 16 Snellman-sali, Kokkola BLENDULF & ANTIKAINEN DANIEL BLENDULF , johtaja OTTO ANTIKAINEN , viulu La 4.5. Gatti on huilusolistina myös persoonallisesti viimeistellyssä h-molli-orkesterisarjassa, joka täydentää Zefiron aiemman ja yhtä hienon orkesterisarjojen julkaisun. Vanaja-sali, Verkatehdas, Hämeenlinna 8.3. . 19.00 K-P:n konservatorion sali, Kokkola LASTENMUSIIKIN IKIVIHREÄT EEVA-LEENA POKELA, laulu & kantele LASTENMUSIIKKIORKESTERI LOISKIS & KPKO La 27.4. Konserttitaltioinnissaan Gianandrea Noseda eliminoi teoksesta myös militaristisen loiston. Shostakovitshin kahdeksas sinfonia valmistui toisen maailmansodan synkimmissä syövereissä, ja harvoin on jonkin historiallisen hetken erityislaatu löytänyt tiensä yhtä vakuuttavasti musiikkiin. Kiril Gerstein, piano, Alisa Kolosova, mezzosopraano, johtajavieraana Suomessakin. Ongelmaksi jää huonosti motivoitu orkesteriosuus. ANTTI HÄYRYNEN Skrjabin Aleksandr Skrjabin: Sinfonia nro 1, Prometheus. Levy esittelee kaksi Andersonin luontovisiota. Arcana A 452 (2 cd). 19.00 Snellman-sali, Kokkola BEETHOVEN 4 KLAUS MÄKELÄ, johtaja SENJA RUMMUKAINEN, sello La 13.4. Ondine on nyt julkaissut kaksi Knussenin johtamaa, vuonna 2010 tehtyä liveäänitystä tälle läheisestä Julian Andersonin musiikista. AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Bach Johann Sebastian Bach: Brandenburgilaiset konsertot 1-6, Orkesterisarja nro 2. . 28.3. . . 19.00. ANTTI HÄYRYNEN Shostakovitsh Dmitri Shostakovitsh: Sinfonia nro 8. Lontoon sinfoniaorkesteri, johtajana Gianandrea Noseda. Viidennen konserton solistitrio – Mateo Gatti, Cecilia Bernardini ja Francesco Corti – taituroivat kilpailijansa suohon, vaikka cembalokadenssi alkaakin kuulostaa ompelukoneelta. Teoksessa yhdistyvät romanttinen tunnelataus, raikas klassismi ja vienosti modernit mausteet. Ne ovat niin kestävästi hyvää musiikkia, että tuskin mikään levytys tuottaa pettymystä, mutta Alfredo Bernardinin ja Zefiro-kamariorkesterin tulkinnat ovat innostavimpia pitkiin aikoihin. . Akustiikka-sali, Ylivieska 28.3. 8.3. Jousisoolot kertovat sielläkin hänen soittajaidentiteetistään, kuten lyhyessä g-molli-fantasiassa (1916/64) viululle ja orkesterille. . Kaukametsän sali, Kajaani VIERAILUKONSERTTI AARNE PELKONEN, b aritoni To To 21.2. 19.00 19.00 Snellman-sali, Kokkola SUURI JOUSIORKESTERIKONSERTTI THOMAS KEMP, johtaja MARI PALO, sopraano La 23.3. Ondine ODE1321-2. Jotain koskettavan kotoista hänen musiikissaan on. Mezzosolisti Susan Bickelyn abstraktia julistusta ympäröivät harras kuoro ja orkesteri, jotka lopussa kantavat teoksen horisontaaliseen päätökseen. Kaikilla heillä oli vain hyvää kerrottavaa maansa vaikeimpien vaiheiden läpi eläneen opettajansa avarakatseisesta hengen viljelystä. Alunperin vuoden 2006 BBC Promseille kirjoitettu Heaven is Shy on Earth on seesteisen hurmoksellinen luonnonmessu, jossa tutut messutekstit ilmestyvät koristeellisesta maisemasta ja saavat seurakseen Emily Dickinsonin pyhiltä tuntuvia sanoja. Kuudennen konserton energisinä hyörivät gambat kylpevät Bachin elinvoimaisessa kontrapunktissa. Sekä baletiksi että konserttiteokseksi tarkoitettu, miniatyyrimäinen The Comedy of Change (2009) ihmettelee luonnon muutosvoimaisuutta Darwinin jalanjäljissä ja vie ajatukset Galapagossaarten eläimiin. LSO Live LSO0822. Heino Eller (1887–1970) on virolaisen taidemusiikin suuri taustahahmo, joka mainitaan useimmin mm. 19.00 Raatihuone, Kokkola KAMARIMUSIIKKIA RAATIHUONEELLA KAAÅS-TRIO: ANNEMARIE ÅSTRÖM , viulu , ULLA LAMPELA , sello , TIINA KARAKORPI , piano sekä HANNA PAKKALA , alttoviulu To 4.4. 19.00 19.00 7.3. Toisen konserton ääriosat ovat trumpettija viulusooloineen häikäisevän virtuoosisia, mutta ensimmäisessä konsertossa on tilaa myös muhkeille käyrätorville ja elegiselle Adagiolle. Eestin Kansallisorkesterin soittoa vaivaa – osin pehmeähkön äänityksen vuoksi – ajoittainen sameus, mutta Elts ja hänen muusikkonsa antavat Ellerille sata prosenttia. Sen voima tulee esiin lopussa, joka hapuilee kärsivällisesti mutta uskottavasti kohti C-duurissa lepattavaa toivoa. Snellman-sali, Kokkola BROMAN MALIN BROMAN, viulisti-johtaja To Pe 7.3. Eduard Tubinin, Arvo Pärtin ja Lepo Sumeran opettajana. Avausosan kuva raunioituneesta maailmasta soi orkesterin matalissa jousissa tylyn riisuttuna. . Zefiro, johtajana Alfredo Bernardini. Viulusoolo on kirkkaasti pääosassa ja Baiba Skride selvittää sen häikäisevällä intensiteetillä
Steven Isserlis, sello, Dénes Várjon, piano. Nikolai Golovanov tai Jevgeni Svetlanov ovat pystyneet tarttumaan näihin näkyihin sumeilematta, mutta suurin osa nykytulkitsijoista kainostelee kirkasotsaista idealismia ja hehkeää sävelkieltä ja keskittyy partituurin yksityiskohtia pulppuavaan rikkauteen. LAWO LWC1160. György Ligeti: Melodien. . Samalla tavoin Schubertin alun perin Arpeggione-soittimelle säveltämän sonaatin ajatuksia jatkaa sovitus Nacht und Träume -liedistä. Gergijevin ote on lähinnä maalaileva. Aleksei Dolgov, tenori, Oslon filharmoninen orkesteri, johtajana Vasili Petrenko. . . Mariinsky MAR0594. klo 19, Mikaeli Jan Söderblom, kapellimestari Janne Mertanen, piano SAIMAA SINFONIETTA TRAAGINEN to 14.2. Richard Straussin baletti Schlagobers (”Kermavaahtoa”) on juuri niin höttöinen ja suussa sulava, kuin nimi antaa olettaa. Muusikoiden valppaudesta kasvaa silti oivaltavasti yksilöityjä tulkintoja, joissa mitään ei pidetä itsestään selvänä. klo 19, Mikaeli pe 24.5. Hienostuneesti hiotut ja hyvin äänitetyt esitykset siirtävät huolen kappaleiden yhteensopivuudesta taustalle. klo 19, Mikaeli Ville Matvejeff, kapellimestari Kaisa Ranta, Jeni Packalén, Simo Mäkinen, Tapani Plathan ST. Hän poimii partituurista maukkaita yksityiskohtia, ja sooloissa riittää luonnetta, mutta kokonaisuus kuulostaa hajanaiselta ja väsyneeltä. Mariinsky-orkesteri, johtajana Valeri Gergijev. 70a. ANTTI HÄYRYNEN KAMARIJA SOITINMUSIIKKI Chopin ym. Debussyn Jeux’llä (1913) on flirttaileva puolensa, mutta teoksen avoin arvaamattomuus saa Straussin kymmenen vuotta nuoremman musiikin kuulostamaan konservatiiviselta. Uudella levyllään hän on tarkastanut esitysmerkintänsä käsikirjoituksista ja virittänyt Stradivarius-sellonsa aikalaistaajuuksille. Dénes Várjonin soittama 1853 valmistunut Èrard-piano takaa duolle kamarimusiikillisen tasapainon, vaikka Chopinissa huomaa joskus kaipaavansa enemmän säihkettä. Pentatone PTC 5186 721. klo 19, Lääninhallitusrakennus Jyrki Lasonpalo, konserttimestari POIMINTOJA OHJELMASTA KEVÄT 2019 KESÄILLAN VALOA to 6.6. MICHEL STRINGS to 23.5. Vuonna 1924 sen valssitahtiset muistot wieniläisten sokerileivonnaisten sotaa edeltäneestä kulta-ajasta eivät ottaneet tulta, mutta nykykuulijalle sen taitavalla orkesterinkäsittelyllä kuorrutetut herkut maistuvat herkulliselta, alhaisesta ravintosisällöstä huolimatta. ANTTI HÄYRYNEN KOLMEN KONSERTON ILTA to 31.1. Lopussa räjähtävä supernova jää ehkä hiukan vaisuksi. . . Orchestre de la Suisse Romande, R ONDO C LASSIC 1|2019 cD arviot 63 johtajana Jonathan Nott. Stravinskyn musiikkiin kuuluva energia ja draama toteutuvat vain ajoittain, ja se verottaa vielä enemmän uusklassisen Korttipelin (Jeux de cartes) tulkintaa. . klo 19, Mikaeli Jurjen Hempel, kapellimestari Julien van Mellaerts, baritoni SALZBURGISTA RUOTSINMAALLE to 7.3. klo 19, Kangasniemisali Daniel Raiskin, kapellimestari Marjukka Tepponen, sopraano Rondo_60x297mm_K2019.indd 1 7.12.2018 12:06:30. Richard Strauss: Schlagobers-suite op. klo 19, Temppeliaukion kirkko Kaija Saarikettu, kapellimestari ja viulu ILTASOITTO KELTAISESSA SALISSA to 9.5. . Sinfonian tunnelatauksessa on sekä lyyristä herkkyyttä että hienoista haurautta, mutta finaalissa etualalle astuvat kuoro ja solistit Alisa Kolosova ja Aleksei Dolgov antavat Skrjabinin viestille potkua. Franz Schubert: Arpeggione-sonaatti, Nacht und Träume. Straussin seuraksi on valikoitunut vähän kummallisia kumppaneita. Sellisti Steven Isserlis kuuluu niihin soitinsolisteihin, joilla on etuoikeus levyttää koko perusohjelmistonsa. ANTTI HÄYRYNEN Stravinsky Igor Stravinsky: Petrushka, Jeux de cartes. Chopinin estradityylisen poloneesin ja viimeiseksi jääneen sellosonaatin seuraan hän on etsinyt August Franchommen Nocturnen ja sovittanut yhden Chopinin laulun. Laskiaistunnelmaa tuprutteleva Petrushka-baletti tulvii värejä ja mielikuvia vanhan Venäjän maslennitsa-juhlista, mutta siinä on myös bitonaalista kirpeyttä ja terävä rytminen draivi, joka Valeri Gergijeviltä ja Mariinski-orkesterilta jää sivuosaan. klo 19, Mikaeli Erkki Lasonpalo, kapellimestari Marko Ylönen, sello UUDESTA MAAILMASTA ke 20.2. Ranskankielisen Sveitsin orkesterin peräsimeen asettunut Jonathan Nott ottaa baletin orkesterisarjasta ilon irti, ja soittajat silaavat virtuoosihaasteet notkeasti keimaillen. Stravinsky oli pesunkestävästi venäläinen säveltäjä, mutta venäläiset esittäjät ovat joutuneet usein hakoteille tulkitessaan hänen tarkoin rajattua taidettaan. Hänelle on ominaista etsiä siihen uusia näkökulmia, höystää sitä erilaisilla löydöillä ja pohjustaa esityksiään omilla esittelyteksteillään. Debussyn ajatusmaailmaa jatkavat Ligetin Melodiat (1971), jotka Nottilta jäivät levyttämättä hänen Ligeti-sarjassaan (Warner). ANTTI HÄYRYNEN Strauss . klo 19, Mikaeli Katarina Andreasson, kapellimestari Lisa Larsson, sopraano SAIMAA SINFONIETTA EROICA pe 22.3. Hyperion CDA68227. Frédéric Chopin: Sellosonaatti, Introduction et polonaise brillante, Nie ma czego trzeba. Yleensä Gergijeviltä löytyy jokin ässä tai jokeri hihastaan, mutta tällä kertaa käteen jää Musta Pekka. Näin myös Vasili Petrenko, joka saa levyllään päätökseen Oslon filharmonikoiden kanssa toteuttamansa Skrjabin-syklin. . klo 19, Mikaeli Vytautas Luko?ius, kapellimestari Mackenzie Melemed, piano JOUSIEN JUHLAA to 4.4.klo 19, Mikaeli Daniel Raiskin, kapellimestari Dana Zemtsov, alttoviulu PÄÄSIÄISORATORIO to 18.4. August Franchomme: Nocturne c-molli. Tarkkuudesta on kuitenkin etua, kun ollaan matkalla valovuosien päähän, ja oslolaisorkesterin liukkaat refleksit auttavat kuulijaa telakoitumaan mukaan. Claude Debussy: Jeux. Kun sinä täytät kipeän sydämen, kaikki tuska kaikkoaa, lempeästi liukenee.” Skrjabin sävelsi ensimmäisen sinfoniansa vuonna 1900 ja kirjoitti itse myös finaalin ylistyksen luonnolle. Ilmassa on enemmän sähköä Prometheus-runoelmassa, jossa Petrenko ja pianosolisti Kiril Gerstein tuntuvat pelaavan interplanetaarista tennistä. ”Olet puhtaan ilon kevätpuro, jumalan lähettämä sielujemme virkistäjä
. . klo 19.00 Korundi Tung-Chieh Chuang, johtaja Li-Chin Li, sheng SCHÖNBERG – GUO – SCHUBERT – BJARNASON – POULENC – DEBUSSY KAMARIKONSERTTI II ’Ystävänpäiväfagotismia’ To 14.2. Melankoliassa ei ole mitään sentimentaalisuutta, se tulee sielun syvyyksistä vyöryen pakahduttavana ja irroten maasta leijailevin säestyskuvioin ja haavein. AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Rahmaninov Destination Rahmaninov – Departure. klo 19.00 Sallan kirkko To 24.1. . klo 19.00 Luontokeskus Naava, Pyhätunturi To 28.2. Deutsche Grammophon on paketoinut ne matka-teemaksi ja kuvauttanut pianistia vanhassa junavaunussa ajatuksiinsa uppoutuneena. Sointi on modernia pianoa kumeampi ja yläsävelikkäämpi, mikä tekee monista väreistä karakteristisempia. Hän käyttää sillä omistamaansa Erard-pianoa vuodelta 1885, mikä jo sinällään luo hätkähdyttävän sointimaiseman. klo 19.00 Ivalon kirkko Jaakko Luoma, fagotti ja musiikillinen ohjaus Antal Mojzer, fagotti (Gubaidulina) DANZI – HABA – DU PUY – GUBAIDULINA – FRANÇAIX KORUNDIN KORURASIASTA I ’Jousten jalokiviä’ Pe 22.2. Vuoden kuluttua julkaisuun tulevat toiset kaksi. Kuin tätä korostaakseen hän soittaa konserttojen välissä säveltäjän sovituksen Bachin viulupartitasta ja luo kädenpuristuksen aikakausien yli. Musiikki velloo ja pyrskähtelee suorastaan monumentaalisena, ja Esfahani pyörittelee tekstuureita rakastuneen ekspressiivisesti. HARRI KUUSISAARI LAPIN KAMARIORKESTERI KEVÄT 2019 LIPUNMYYNTI (mm.) Kulttuuritalo Korundi Lapinkävijäntie 4, Rovaniemi +358 16 322 2822 info@korundi.fi www.korundi.fi/fi/Info KAMARIKONSERTTI I ’Virtuoottisia originaliteetteja’ To 10.1. Vedenneito välkkyy kuin kultakala, keijut tanssivat irtonaisin sävelryppäin, ja näin kumein staccatoin kenraali Lavine on eksentrisempi kuin koskaan. Kosketuksen skaala on laaja ulottuen läpikuultavasta satsista ja kaunopuheisista yksityiskohdista orkestraaliseen pauhuun. Historiallisesta oikeudesta ei sinänsä ole kyse, sillä Debussyn tiedettiin suosivan Bechstein-pianoa, mutta se, mitä Melnikov Erardillaan tekee, on vangitsevaa. . Alexander Melnikov, piano. HARRI KUUSISAARI Esfahani ”The Passinge Mesures”. Loistokas musiikillinen taju pitää huolen siitä, ettei soitto tunnu kikkailulta. Mahan Esfahanin rämäpäisen cembalismin huomioiden voi tuntua Philadelphia Orchestra, joht. Emme kuitenkaan tiedä, miten tätä musiikkia soitettiin ja mitä se ihmisille merkitsi, joten parasta on soittaa se niin kuin hyvältä tuntuu, cembalisti perustelee. Daniil Trifonovin edellinen Rahmaninov-levy, Paganini-muunnelmat, nousi kaikkialla ylistyksen aiheeksi, ja nyt hän jatkaa yhteistyötä Philadelphia Orchestran ja Yannick Nézet-Séguinin kanssa kahdella pianokonsertolla. Hän kääntää kappaleiden pienimuotoisuuden sähäkäksi iskevyydeksi ja orkestraaliseksi möyrinäksi. klo 19.00 Korundi John Storgårds, johtaja Kirill Gerstein, piano BERNSTEIN – MOZART – NØRGÅRD – BEETHOVEN TAMMIKUU MAALISKUU HELMIKUU Rondo toivottaa lukijoilleen hyvää ja musiikin täyteistä uutta vuotta 2019!. La Merin sovituksessa kahdelle pianolle Melnikov ja Olga Pashchenko luovat kuohuvia orkestraalisia tehoja. Mm. klo 19.00 Korundi BACH – BRUCKNER – SCHNITTKE – MENDELSSOHN BARTHOLDY KAMARIKONSERTTI III ’Muistojen bulevardi’ Ke 27.2. Joskus värit sekoittuvat selkeämmin ja alkuvoimaisemmin kuin on totuttu, välillä taas sumuisemmin. Bull, Byrd, Tomkins, Farnaby, Gibbons. klo 19.00 Korundi SIHVO – NISKANEN – STOCKHAUSEN – PASQUET – TSHAIKOVSKI – PIAZZOLLA KAMARISINFONIAKONSERTTI II ’Tavallisen talvitiistain tähti-ilta’ Ti 26.3. Etenkin Byrd ja Bull ovat kuitenkin kulkeneet hänen mukanaan jo pitkään, ja tältä värikkäältä levyltä paistaa Esfahanin hullaantuneisuus kryptisiin fantasioihin, lennokkaisiin variaatiosarjoihin ja kepeisiin tanssisävelmiin. klo 14.00 Korundi John Storgårds, johtaja HERMANN – WIDERKEHR – PROKOFIEV – CAGE – ENESCU KAMARISINFONIAKONSERTTI I ’Tuulahduksin Kaukoidästä’ Ke 23.1. Rahmaninov: pianokonsertot nro 2 ja 4, sovitus Bachin viulupartitasta E. Hän luo taitavan pedaalinkäytön ja kosketuksen avulla koko ajan muuttuvia soinnillisia perspektiivejä. klo 19.00 Korundi Pe 15.2. DG 4835335. Paikoin Trifonov pidättelee ja taas rynnistää, mutta orkesterilla ei ole vaikeuksia seurata finaalin aivan pieniä epätäsmällisyyksiä lukuun ottamatta. Siinä on Prokofjeviin viittaavaa motorisuutta ja jopa jazzaineksia. Yannick Nézet-Séguin osaa paljastaa soinnissa vielä olevia vanhan glamourin makuja. Hyperion CDA68249 . Niin romanttisesti kuin Daniil Trifonov soittaakin, hän osaa tuoda esiin myös Rahmaninovin klassisen puolen ja polyfonian. Mahan Esfahani, cembalo. Se tuntuu hieman irralliselta, vaikka koti-ikävä onkin Venäjän vallankumousta paenneen säveltäjän tuotannossa tuntuvilla. . hieman yllättävältä, kuinka läheinen suhde hänellä on englantilaiseen virginaaliohjelmistoon, tähän päältä päin hienovaraiseen ja introverttiin renessanssimusiikkiin. Cembalon kauhukakara mielellään suomii ”autenttisuuspsykoosia”, ja nytkin hän on anakronistisesti valinnut soittimekseen täysikokoisen cembalon rekisteröintimahdollisuuksineen soittaen vain muutamat raidat hennolla virginaalilla. klo 19.30 Korundi La 12.1. Yannick Nézet-Séguin. Siinä Trifonov päästää virtuositeettinsa valloilleen ja osoittaa, miten tulevaisuuteen katsova tämä säveltäjän konsertoista vähiten soitettu on. Daniil Trifonov, piano, 64 R ONDO C LASSIC 1|2019 arviot cD Debussy Claude Debussy; preludeja (kirja 2,) La Mer, sovitus kahdelle pianolle. Harmonia Mundi 902302. Philadelphia Orchestralla riittää perinteitä tässä musiikissa, sillä Rahmaninov itse työskenteli läheisesti sen kanssa ja levytti konserttonsa. Tapiola Sinfoniettan taiteellinen partneri Alexander Melnikov vastaa yhdestä parhaista Debussy-levyistä säveltäjän juhlavuonna. Mutkikkaat harmoniat muodostavat lähes läpitunkemattomia sumukenttiä (Broullards), kuunvalo loistaa kelmeänä pianissimonyanssein, (La terrasse des audiences du clair de lune). Neljäs konsertto on ehkä kakkoskonserttoakin parempi esitys. Heti toisen konserton alussa käy selville, miten syvälle säveltäjän maailmaan nuori pianisti on päässyt
Yhteistyössä Tampereen Musiikkiakatemia. Eeva Hartemaa, sopraano, Monica Groop, mezzosopraano, Niall Chorell, tenori, Juha Kotilainen, baritoni. Jarkko Hartikainen. Tanja Carita Ikonen. Kouvolan kaupungintalossa. Karoliina Kantelinen, laulu, Jussi Makkonen, sello, Nazig Azezian, piano. Klange. SAVONLINNAN ORKESTERI Su 27.1. 30.1. Helsingin Musiikkitalo. Kirje tuolle puolen. Brannon Cho, sello. 20.1. Meeri Pulakka (sopraano). KEMIN KAUPUNGINORKESTERI Ti 8.1. La 12.1. Kalevi Aho. (Five Chinese Poems), Debussy: Clair de Lune, sov. Erika Back (mezzosopraano), Eviva Choir, joht. Ke 23.1. & piano. LOHJAN KAUPUNGINORKESTERI To 24.1. Risto Joost, joht. Hermann: Capriccio nro 2 G, Jaques Widerkehr: Trio nro 3, Prokofjev: Kvintetto g, Cage: Music for Wind Instruments, Enescu: Oktetto D. Vivaldi: Kevät, viulukonsertto, Rodrigo: osia Kesäkonsertosta, Ysaÿe: Talvilaulu, Piazzolla: Syksy Buenos Airesissa, Haydn: Sinfonia nro 92 ”Oxford”. Kansallisooppera, päänäyttämö, Helsinki. To 31.1. Auric: Trio oboelle, klarinetille ja fagotille, Françaix: Puhallinkvintetto nro 1, Janá?ek: Nuoruus – Sarja puhallinsekstetolle. Bartók: Romanialaisia kansantansseja, Kodály: Kesäilta, Weber: Andante ja unkarilainen rondo. Laulukilpailun finalistit. Abban musiikkia. & alttoviulu. Kaksoiskonsertto kahdelle fagotille ja orkesterille. Pehr Henrik Nordgrenin 75-vuotismuistokonsertti. Pekka Jalkanen: Jean Sibelius kohtaa Pedri Shemeikan, Kuulan ja Sibeliuksen teoksia. Ke 16.1. 11.1. Dvo?ák: Sinfoniset muunnelmat, Mozart: Käyrätorvikonsertto, Dvo?ák: Sinfonia nro 8. Jonne Grans, kitara, Robert Tobin, huilu. Jyväskylän oopperakuoro, Vox Aurea. Reetta Haavisto, sopraano, Aki Alamikkotervo, tenori, Robert Kolar, baritoni. Ohjaus: Anna Kelo. Janne Mertanen, piano. Itamar Zorman, viulu. Rääts: Konsertto kamariorkesterille Bacewicz: Konsertto jousiorkesterille, Chopin: Pianokonsertto 1. Tibor Bogányi, joht. Schönberg: Notturno, Wenjing Guo: Sounds from Tibet, Schubert: Sinfonia nro 3 D, Daníel Bjarnason: Fimm kínversk ljó. Salviucci: Sinfonia da camera, Britten: Serenadi käyrätorvelle ja jousille, Honegger: Sinfonia nro 4. Carl Orff: Carmina Burana. Ville Matvejeff, joht. Ville Matvejeff, joht. Libretto: Juhani Koivisto. Eugene Tzigane, joht. Ylen tilaus. Vytautas Luko?ius. Scarlatti,, Avison, Forqueray, Rameau, Bach. Veli-Matti Puumala. Eivind Ringstad, alttoviulu. Hanna Kronqvist. To 10.1. Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. . Johanna Ruotsalainen: Tapa minut ennen aamua. To 24.1. Kaustinen-sali, Kansantaiteenkeskus. Vivaldi: Vuodenajat. klo 19 Kemin kirkossa. Wennäkoski: Hava, Éric Tanguy: Klarinettikonsertto, Louise Farrenc: Sinfonia nro 3. Jan Söderblom, joht. Laurentius-salissa klo 19. Klami: Sarja pienelle orkesterille, Haydn: Sellokonsertto C, Schrecker: Musiikkia baletista ”The Birthday of the Infanta”. klo 18 Lappeenrannan valtakunnalliset laulukilpailut klo 18. Mikaelissa klo 19. La 26.1. Tiensuu: Rubato, Mozart: Pianokonsertto nro 14, Wolf-Ferrari: Kamarisinfonia. Pe 25.1. Tung-Chieh Chuang, joht. kuukauden kantaesitykset oopp. John Storgårds, joht. Kokkola. Kotkan konserttitalossa ja To 24.1. Mikael Konttinen, laulu. KYMI SINFONIETTA Ke 9.1. Jyväskylän Paviljongissa. Sami Klemola. David Herbert (perc), Oliver Herbert (vlc). Kari Kropsu, joht. Jukka Tiensuu. Kotkan konserttitalossa ja To 10.1. To 31.1. 30.1. J.S. To 24.1. Pasuunakonsertto. Sumera: Musiikkia kamariorkesterille, Barber: Sellokonsertto, Brahms: Sinfonia nro 1. LAPIN KAMARIORKESTERI Korundissa klo 19. To 24.1. Darren Acosta (pasuuna), Radion sinfoniaorkesteri, joht. [uusi teos]. Heta Halonen, laulu. Helsinki. Pierre Génisson, klarinetti. LAPPEENRANNAN KAUPUNGINORKESTERI Lappeenranta-salissa. Ke 9.1. kaupungintalolla klo 19. Youth Square, Chai Wan, Hong Kong. Olli Mustonen, joht. Helsingin Musiikkitalo, Camerata, klo 19. Alexander Zemtsov, joht. Meri-Lapin Oratoriokuoro. Tom Nyman, tenori, Jonathan Nikkinen, käyrätorvi. Recitative, Aria and Dance. Tuomas Törmi, joht. 18.1. Petteri Iivonen, viulu. [uusi teos]. JYVÄSKYLÄ SINFONIA Teatteritalossa klo 19. Bram van Sambeek ja Leszek Wachnik (fagotti), Orkiestra Filharmonii Narodowej (Warsaw Philharmonic Orchestra), joht. Tristero Piano Trio (Eriikka Maalismaa, Markus Hohti, Emil Holmström), Hanna Pakkala (alttoviulu). Bach: Jouluoratorio osat IV–VI. Jukka-Pekka Lehto. PORI SINFONIETTA Promenadisalissa klo 19. Lohjan kirkossa klo 19. Drammen, Norja. Jukka Untamala, joht. Regionkorps Øst, joht. To 17.1. 25.1. Kaustinen-sali, Kansantaiteenkeskus. & käyrätorvi. Jää. Kuusankoskitalossa. Niklas Willén. 69 R ONDO C LASSIC 1|2019 tammikuu KUOPION KAUPUNGINORKESTERI Musiikkikeskuksessa klo 19. Ulf Långbacka. Su 6.1. MIKKELIN KAUOUNGINORKESTERI To 31.1. André Caplet. Bastien e Bastienne, Hoffmeister: alttoviulukonsertto D, Beethoven: sinfonia nro 3. Sesto Quatrini, joht. Ligeti: ’Poème symphonique’, teos 100 mekaaniselle metronomille, Field: Nocturnes. Kalevi Aho. Varsova. Amalie Stalheim, sello. To 31.1. Melaretin-salissa klo 19. Jaakko Kuusisto. Erkki Lasonpalo, joht. Juha Kangas. Talven nuoret taiteilijat: Meeri Pulakka. Olari Elts, joht. To 17.1. Lauri Forsten, piano. Perustuu Ulla-Lena Lundbergin samannimiseen romaaniin. Virittäydy alkavaan vuoteen nettiradio Klasua kuunnellen! www.rondolehti.fi/klasu d d d d d d. 15.1. John Storgårds. 19.1. Li-Chin Li, sheng. Raili Peltonen, cembalo. Mozart: Intrada 7.1. Radovan Vlatkovic, joht. 30.1. & viulu. SEINÄJOEN KAUPUNGINORKESTERI Seinäjoki-salissa klo 19. Tristero Piano Trio (Eriikka Maalismaa, Markus Hohti, Emil Holmström), Hanna Pakkala (alttoviulu)
Myöhäisiän musiikkikasvatusta 70 R ONDO C LASSIC 1|2019 encore encore@rondolehti.fi Teksti: SANTERI KAIPIAINEN
”Minua on yllättänyt, kuinka moni lähtee osallistumaan itse, esimerkiksi soittamaan soittimia. Visioni on, että jotain vielä voisi oppia vanhanakin”, Viitala kertoo. Osallistujat yhtyvät lauluun, osa hennosti ja mumisten, osa kantavammin, mutta tervehdyssäkeistön osuessa omalle kohdalle ilo on herkässä. Toivon, että hoitajatkin viljelisivät musiikkia osastolla, ettei tarvitse aina kahta viikkoa odottaa seuraavaa kertaa.” Laulaminen virkistää selvästi Tuokion käynnistyessä paikalle on saapunut noin tusinan verran Pakilakodin asukkaita sekä viisi hoitajaa. Musiikki on täällä selvästi se, joka koskettaa ja saa ihmiset liikkeelle.” ”. Kaisa ehdotti, että alettaisiin pitää tällaista ’seniorimuskaria’, ja toiminta on tervetullutta. Hänelle kuitenkin tärkeintä on, että tunnin aikana on laulettu, soitettu, naurettu – ja muisteltu. Kokoontuminen loppuu yhteisiin tansseihin. Musiikki on täällä selvästi se, joka koskettaa ja saa ihmiset liikkeelle”, Lehtonen kertoo. Se hyvä olo säilyy, joka musiikin myötä tulee, vaikka olisikin tuntia myöhemmin unohtanut, mitä oltiin juuri tehty.” Kertomukset ja muistelu tärkeitä Viitalan esitellessä sadeputkea soitin tunnistetaan edellisiltä kerroilta, ja Sataa sataa ropisee eli Nalle Puhin sadelaulu löydetään esimerkiksi sadeaiheisista kappaleista. Viitala aloittaa tervetulolaululla itseään kanteleella säestäen, toivottaen jokaisen tervetulleeksi nimeltä yksi kerrallaan. Se tuo muistoja lapsuudesta, ja ne ovat lämpimiä muistoja.” . Pyrimme siihen, että asukastoiminta olisi moniaistista: itse tekemistä, kosketusta, liikkumista ja kuulemista”, kertoo asukastoiminnanohjaaja Saila Lehtonen. Jokaisella pitää olla kokemus siitä, että he ovat arvokkaita ja heitä kuunnellaan, iästä riippumatta”, Viitala painottaa. ”Pidän samantapaisesti alkuja loppulauluja sekä toistuvia laululeikkejä kuin lastenkin kanssa työskennellessä. ”Sen vetäjät olivat tehneet tätä samaa työtä kuin minä nyt. Viitala soittaa pianon takana muutaman ikivihreän valssin hoitajien tanssittaessa Pakilakodin asukkaita. Toistuvuudella voi jäädä jonkinlainen muistijälki. Aktiivisuus osallistujien kesken vaihtelee selvästi: osa on puheliaita ja virkeitä, toiset puolestaan vaiteliaampia ja passiivisempia. Suutarin emännän kehtolauluun tulevat mukaan myös rytmikapulat, ja sanat nousevat vaivatta hymynkareisille huulille, samoin kuin Asikkalan puisissa rattaissa. Asukkaat saapuvat hoitajien avustamina omin jaloin, rollaattorein ja pyörätuolein. Musiikin maisteri, pianopedagogi ja varhaisiän musiikkikasvattaja Kaisa Viitala järjestelee soittimia – kanteleita, rytmimunia ja -kapuloita, kehärumpuja ynnä muuta – ja säätää kannettavaa äänentoistoaan kuntoon. Meno päällä Pakilatalossa. Viitala oli saanut kipinän toimintaan Martin Wegelius -instutuutin vuosi sitten järjestämältä Musik som glädje i äldrevården -kurssilta. ”Lastenlaulujen kaltaisista sävelmistä huolimatta en halua aliarvioida senioreita, aivan kuin en aliarvioi lapsiakaan. ”Pidän todella tärkeinä niitä spontaaneja, omaehtoisia kertomuksia, joita osallistujien joukosta nousee.” Tunnin tuokion aikana onkin osallistujien joukosta silloin tällöin kerrottu muistoja ja kaskuja. ”Tällaista työtä tehdään muuallakin Suomessa, ja tutkimusta löytyy paljon siitä, kuinka tärkeää musiikki on hoivatyössä. Syyskuun alussa Pakilakodissa käynnistynyt Iloa musiikista -ryhmä on kokoontunut joka toinen viikko laulamaan, soittamaan ja tanssimaan yhdessä. Jutustelu lisääntyy hiljalleen väkimäärän kasvaessa ja ohjelman alkua odotettaessa. ”Nytkin, kun kysyin, mikä sadelaulu tulee mieleen, niin Sataa sataa ropisee tuli heiltä itseltään, ei tarjottuna. Koko tilaisuus päätetään vielä yhteiseen loppulauluun. Lasten muskareista tuttu laulu kajahtaa jo alkulaulua varmemmin. Kappale on lähes kaikille jo entuudestaan tuttu. Pakilan musiikkiopiston KAISA VIITALA on siirtänyt musiikkileikkikouluosaamisensa myös seniorikansalaisten pariin. S ”Vaikutukset näkyvät osallistumishetkellä, ja kenties jopa myöhemminkin päivällä. Suurin osa on meiningissä mukana ja tekee itse. Seuraava laulu Jos sun lysti on houkuttaa mukaansa taputtamaan, tömistämään ja laulamaan. 71 R ONDO C LASSIC 1|2019 YDÄNSYKSYN SATEISENA iltapäivänä alkaa Pakilakodin uneliaassa aulassa tapahtua. Soittaminen sekä muistoja tuovat tärkeät laulut aktivoivat palvelutalon asukkaita. ”Idea tuli alun perin musiikkiopistolta. Sain siitä valtavasti iloa ja energiaa, ja lähdin pohtimaan, kuinka tätä voisi toteuttaa musiikkiopiston kautta”, kertoo Viitala. Suurin osa on meiningissä mukana ja tekee itse. Mistään uranuurtajaryhmästä ei hänen mukaansa kuitenkaan ole kysymys
Kappaleiden luonne muuttuu, esimerkiksi Norsun keinukin kuulostaa yhtäkkiä enemmän lempeältä tuutulaululta. Urut on tosi kivat kun niissä voi vaihtaa ääntä.” Soittoasento löytyy itsestään Eino Mäkinen ei ole ainoa laatuaan Pakilassa. Kimeät äänet voivat olla linnun laulua, ja jalkiolla soitetaan ukkosta tai karhun askeleita. Siinä on kevyt kosketus, pienen lapsen kädelle tosi helppo soittaa, mutta silti hämmästyin siitä, kuinka käden oikea muoto löytyy paljon helpommin kuin pianon kanssa. Cembalo-oppilaat ovat yleensä soittaneet pianoa jo melko pitkään, mutta aloin miettiä, että cembalo olisi todella hyvä aloittelijan kosketinsoitin. Teksti: SANTERI KAIPIAINEN Pakilan musiikkiopistolla on useita nuoria soittajia, jotka heti harrastuksensa alusta alkaen pääsevät cembalon, urkujen ja pianon pariin. ”Uruissa pitää kuunnella tarkkaan, milloin ääni loppuu, ja eri äänikerroilla voi leikkiä. ”Olen huomannut, etteivät oppilaat halua muiden koskettimien jälkeen soittaa niin paljon pianoa. Pianonja cembalonsoitonopettaja, Sibelius-Akatemian vanhan musiikin koulutuslinjalta maisteriksi valmistunut Vesalainen on aloittanut musiikkiopistossa cembalovalmennuksen ja kosketinsoitinkylvyn, jossa aivan vasta-alkajatkin pääsevät soittamaan urkuja, pianoa ja cembaloa. Kyllähän lapset tulevat soittotunneille muutenkin innostuneena, mutta en arvannut, että he niin paljon haluavat soittaa eri kosketinsoittimilla!” Uutta näkökulmaa ohjelmistoon Läksyt – sekä helpotetut barokkisovitukset että tavanomaisten pianokoulujen kappaleet – soitetaan usein kolmella eri kosketinsoittimella, mikä tuo uutta kuulokulmaa oppilaalle. Urkureista puhumattakaan!” . Päivi Vesalainen opastaa Eino Mäkistä cembalon saloihin.. Eikä kukaan paukuta koskettimia, koska äänen syttymisen tuntee sormissa, sen hetken kun kynsi nappaa kieltä, ja se herkistää lapsen kuuntelemaan.” Alun perin pienenä soitintestauksena aloitettu kokeilu muuttikin Vesalaisen yllätykseksi oppilaiden kiinnostusta selkeästi. ”Olen ehtinyt soittaa muutaman helpon ja muutaman vaikeen kappaleen”, hän kommentoi. Lapsen kuuntelukyky kehittyy valtavasti. Onhan maassamme diplomicembalistejakin, joilla ei kotona ole ollut opiskeluaikana omaa soitinta. Se on niin tavallinen soitin, ettei se herätä mielenkiintoa ja innostusta samalla tavalla kuin harvinaisemmat urut, spinetti ja cembalo. Kaikki luokasta löytyvät kosketinsoittimet ovat olleet käytössä. 72 R ONDO C LASSIC 1|2019 kosketinsoitinkylpy yllätti opettajankin TOIMISTOJA TEOLLISUUSTILOJEN oloisten Pakilan musiikkiopiston käytävien erään oven takana odottaa yllätys. Seinän vierestä löytyvät vielä muutaman äänikerran urut. ”Kyllä mä tolla cembalolla eniten soitan, ja uruilla. En oikein tiedä, mikä on lemppari, mutta ainakaan ei piano.” Eino löytää nopeasti eroavaisuuksia soittimista. Isossa luokassa on flyygeli, jonka viereen on tuotu seisomaan spinetti ja kaksi cembaloa, joista toinen on vielä kunnostuksen alla. Kolmasluokkalainen Eino Mäkinen harjoittelee Meri Louhoksen Norsun keinu -alkeispianokappaletta cembalon ääressä yhdessä opettajansa Päivi Vesalaisen kanssa. Kotona voi olla millainen koskettimisto tahansa, jonka kanssa opetellaan nuotit ja sormitukset, ja täällä sitten keskitytään sointiin. ”Pidän pianon kannet esittelyssä kiinni, ja ihmeen hiljaista on, kun kaikki keskittyvät cembalon ja urkujen äänten kuunteluun.” Kosketinkylpy on Vesalaisen mukaan tehnyt oppilaiden kotiväkeenkin vaikutuksen. Ihan eri tavalla lähtee lapsenkin mielikuvitus laukkaamaan.” Soittimiin tutustuvat oppilaat ovat Vesalaisen mukaan ihmeissään astuessaan kosketinluokkaan. Ennen tunnin loppua ehditään vielä soittaa myös barokkisäveltäjä Michel Corretten Fanfaari helpotettuna sovituksena. Eino on aloittanut juuri musiikkiopistolla cembalo-oppilaana. Lisäksi on kiva tehdä improvisaatiota eri äänikertojen kautta. ”Cembalon koskettimissa on raskaampi se paino, niin että tuntuu kun niitä painaa. ”Olin pyöritellyt ideaa useamman vuoden mielessäni. ”Muistan sen ensimmäisen kerran, kun soitimme vanhemmille cembalolla kappaleen oppitunnin lopuksi, ja he olivat aivan mykkänä, suu auki! Sen jälkeen vanhemmatkin halusivat tutkia, miten soitin toimii
00:34 W.A. Tanejev: Andante semplice h. 03:53 R. 05:57 Barrios: Vals tropical. Sergei Rahmaninov: Pianokonsertto nro 2 c-molli. 02:44 Debussy: Preludit 1. 03:11 Chopin: Scherzot pianolle n:o 1 h, n:o 2 b, n:o 3 cis ja n:o 4 E. MAANANTAI 7.1. 01:04 Musorgski (sov. 11.00-11.57 Välilevyjä 13.00-14.00 Klassista kahteen 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen Beethoven: Pianotrio Es. SUNNUNTAI 6.1. 23:46 Ljapunov: Sinfonia n:o 2 b. 04:33 Stradella: Pyhä Johannes Krysostomos, oratorio. 11.00-11.57 Riston Valinta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-20.45 Helsingin kaupunginorkesterin konsertti – Valkoinen riikinkukko Joht. 05:28 Barth: Ciacona sooloviululle h. 00:07 S. 03:11 Linjama: Pas de deux. Scarlatti: Arie con tromba. 11.00-11.57 Utelias äänimatkailija 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-20.40 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht. 23:23 Madetoja: Sinfonia n:o 3 A. Bach: Sonaatti viola da gamballe ja klaveerille n:o 1 G. 01:39 Szymanowski: Jousikvartetto n:o 1. yle.fi/klassinen, #lprlaulukilpailut 23.10-6.00 Yöklassinen Tshaikovski: Patarouva, ooppera. 00:03 Tshaikovski: Valssi bal. Gustav Mahler: Sinfonia nro 6 a-molli ’’Traaginen’’ (Äänitetty Musiikkitalossa 21.12.2018). 02:24 J.S. 03:02 Dvorák: Nokturni H. Haydn: Sinfonia n:o 84 Es. 11.00-11.40 Valkoista valoa: Ihmeellinen iho 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha: Vieraana sopraano Aurora Marthens 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-22.00 Etnogaala 23.10-6.00 Yöklassinen Quantz: Triosonaatti C. 23:32 Sibelius: Sinfonia n:o 3 C. 05:58 J. 00:49 Grieg: Sonaatti sellolle ja pianolle a. 05:01 W.A. Bach: Partita klaveerille n:o 4 D. Il Pirata (Merirosvo). Joutsenlampi. 03:42 Beethoven: Pianosonaatti n:o 23 f. 04:53 Musiikkia keskiaikaisiin pitoihin, säv. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Syötävät sävelet: Rossinin makaroniskandaali 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.20 Konserttilavalla saksofonisti Esa Pietilä 22.05-23.10 Kooste Lappeenrannan laulukilpailusta Kooste välierän 2.päivästä. 04:08 Mahler: Sinfonia n:o 5 cis. Mozart: Jousikvartetto n:o 16 Es ja n:o 17 B. 23:58 Beethoven: Pianosonaatit n:o 14 cis, 8 c, 26 Es ja 23 f. Kimmo Hakola: Sinfonia nro 1 (kantaesitys, Ylen tilaus). 23:55 Kraus: Alttoviulukonsertto Es. KESKIVIIKKO 9.1. Toimittaja Lotta Emanuelsson ja asiantuntija Päivi Kantola. 01:26 Telemann: Ihr Völker, hört (Kuulkaa, te kansat) loppiaiskantaatti. 05:04 Boccherini: Kvintetto jousille D. 03:55 Fauré: Kolmetoista nokturnia. 01:07 Mahler: Sinfonia n:o 8 Es. 00:02 Brahms: Kvintetto jousille n:o 2 G. 03:03 Sibelius: Kymmenen kappaletta pianolle op. 74 R ONDO C LASSIC 1|2019 TIISTAI 1.1. Bach: Kuusi sonaattia huilulle ja continuolle. 01:33 Schubert: Yksinlauluja. 01:46 Berlioz: Fantastinen sinfonia. 00:11 Händel: Sonaatti viululle ja continuolle g. 23:43 Moszkowski: Espanjalainen kapriisi. 11.00-11.40 Valkoista valoa: Korruptio on viheliäistä 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Syötävät sävelet: Lisztin terveyskeitto hampaattomaan makuun 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Konsertti-ilta 22.05-23.10 Kooste Lappeenrannan laulukilpailuista Koosten ensimmäisestä välieräpäivästä toimittaa Lotta Emanuelsson ja asiantuntija Päivi Kantola. 00:28 SaintSaëns: Bakkanaali oopp. Respighi): Sonaatti D. Hannu Lintu. TIISTAI 8.1. John Adams: Viulukonsertto. Bach: Adagio konsertosta viululle, oboelle, jousille ja continuolle c. Mozart: Divertimentot jousille D, B ja F. 00:16 Schubert: Jousikvartetto n:o 3 B. 02:27 Rimski-Korsakov: Sinfonia n:o 1 e. 00:52 Skrjabin: Pianosonaatti n:o 5 Fis. 00:39 Granados: Romanttisia kohtauksia. Schumann: Waldesgespräch. KESKIVIIKKO 2.1. 02:14 Poulenc: Sekstetto pianolle ja puhallinkvintetille. 01:31 Chopin: 24 etydiä (op. 04:11 Marcello: Trumpettikonsertto d. yle.fi/klassinen, #lprlaulukilpailut. 23:48 Berwald: Osia oopp. 04:54 Telemann: Orkesterisarja F. Grazin Stefaniensaalissa 26.6. Drottningen av Golconda. 20.45-22.00 Musiikkia pohjoismaista 23.10-6.00 Yöklassinen Fibich: Kvintetto pianolle, klarinetille, käyrätorvelle, viululle ja sellolle D. 23:20 Vaughan Williams: Kuusi tutkielmaa englantilaisesta kansanlaulusta. 00:21 Brahms: Muunnelmia Haydnin teemasta orkesterille. (Uusinta) 23.10-6.00 Yöklassinen Giuliani: Muunnelmia huilulle ja kitaralle. 01:57 W.A. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Riikka Holopainen. 10 ja op. Seong-Jin Cho, piano. Strauss: Sarja bal. 23:49 Roman: Osia sarj. 05:44 Ysa?e: Muunnelmia jousikvartetille. 00:12 J.S. 01:59 Krommer: Konsertto kahdelle klarinetille ja orkesterille Es. Musiikkivieraana kanttori Aijaleena Ranta 9.05-9.53 Kauneimmat joululaulut vielä kerran 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riston Valinta 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 17.10-17.50 Valkoista valoa: Korruptio on viheliäistä 18.00-22.00 Lappeenrannan laulukilpailu 2019 finaali ja tulokset Lappeenrannan laulukilpailun finaali ja palkintojenjako Lappeenrannan kaupungintalolta. Louise Adler, sopraano, Magdalena Kozaná, mezzosopraano, Tim Mead, kontratenori, ja Florian Boesch, basso. 05:46 W.A. 02:44 Arriaga: Jousikvartetto n:o 3 Es. 01:51 Beethoven: Jousikvartetto n:o 7 F ja n:o 8 e. 05:57 R. Alexander von Zemlinsky: Kaksi osaa jousikvintetolle. Arnold Schönberg: Kirkastettu yö. Charles Tomlinson Griffes: Valkoinen riikinkukko. LAUANTAI 5.1. 03:45 E. 00:54 Fauré: Kvintetto pianolle ja jousille n:o 1 d. 00:43 Brahms: Sinfonia n:o 4 e. Stokowski): Näyttelykuvia. 04:23 Elgar: Enigma-muunnelmat. 00:48 J.S. 21.00-22.00 Ääniversumi: Sacred Songs 23.10-6.00 Yöklassinen Buxtehude: Uudenvuodenpäivän kantaatti Das Neugeborne Kindelein. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Vuoden levy 2018 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt 19.02-21.00 Georg Friedrich Händelin Messias-oratorio Berliinin saksalainen sinfoniaorkesteri ja RIAS-kamarikuoro, joht. Arbós): Navarra. 02:31 Liszt: Sinfoniset runot Festklänge; Hamlet; Hungaria. 05:56 Liszt: Gnomenreigen. Marcello: Oboekonsertto d. 25). Bach: Rondo C. Mozart: Muunnelmia pianolle C. äänitetyn konsertin toimittaa Topias Tiheäsalo. 04:54 C.P.E. 04:18 Borodin: Sinfonia n:o 1 Es. 00:12 Vivaldi (sov. 20.40-21.00 Sopraano Anja Harteros laulaa 21.00-22.00 Ääniversumi 23.10-6.00 Yöklassinen Pleyel: Sinfonia concertante B. 02:59 Reger: Pianokonsertto f. Charles Ives: Sinfonia nro 2. Haydn: Jousikvartetto n:o 40 B. TORSTAI 3.1. yle.fi/klassinen, #lprlaulukilpailut Lisätietoja ohjelmista: www.yle.fi TAMMIKUUN Yle Radio 1 ohjelmatiedot 23.10-6.00 Yöklassinen Sor: Kolme etydiä kitaralle. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 12.15-12.30 Suomalaista musiikkia 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. 05:31 Debussy: Sonaatti viululle ja pianolle g. PERJANTAI 4.1. 05:50 Sarasate: Andalusialainen romanssi. 01:46 Berg: Viulukonsertto (Erään enkelin muistolle). Kuningas Kristian II. Chloë Hanslip, viulu. 03:21 Copland: El Salon Mexico. 01:26 J.S. Groneman: Sonaatti kahdelle huilulle G. 01:58 Orkesterimusiikkia Wagnerin oopperoista Lohengrin, Valkyyria, Siegfried, Jumalten tuho, Tristan ja Isolde, Nürnbergin mestarilaulajat ja Parsifal. 04:12 Brahms: Sonaatti kahdelle pianolle f. 03:04 W.A. 23:33 J. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. Mozart: Pianosonaatti n:o 8 a. 00:17 W.A. Parsifal. 04:53 W.A. 11.00-11.57 Narrin aamulaulu – Pidättekö Brahmsista. Figaron häät. 04:46 Albéniz (sov. 24. 03:39 Liszt: Hunnenschlacht, sinfoninen runo. 05:42 A. 05:57 Sibelius: Dialogi. 05:36 Farrenc: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 1 c. 01:26 Llobet (sov.): Diez canciones populares catalanas. 04:38 J.S. Äänitetty 15.12.2018 Berliinin Filharmoniassa. 04:23 Mendelssohn: Jousikvartetto Es (ilman opusnumeroa). Väliajalla ovat haastateltavina illan taiteilijat. 23:30 Chausson: Runoelma Es-duuri viululle ja orkesterille. Haydn: Sellokonsertot C ja D. 00:36 J. (Äänitetty Musiikkitalossa 12.12.2018). 05:57 Holborne: The Farewell. Kuohukermaa. 00:30 Tshaikovski: Prinsessa Ruusunen, baletti. 03:33 Raitio: Kuutamo Jupiterissa. 05:56 Ravel: Habaneran tapaan. 00:48 Förster: Viri Israelite audite. Risto Joost, sol. Drottningholmsmusiken. 23:22 Bonis: Kvartetto pianolle ja jousille n:o 2 D. Mozart: Pianosonaatti n:o 17 D. 02:15 Roman: Sarjat cembalolle n:o 1-6. 23:44 Telemann: Konsertto huilulle, jousille ja continuolle h. 23:57 Mahler: Um Mitternacht. 03:11 Brahms: Kvintetto pianolle ja jousille f. 03:09 Albéniz: Iberia. 01:13 Sweelinck: Morir non puo 2-ääninen madrigaali. 23:15 Tshaikovski: Alkusoittofantasia Hamlet. 05:56 Debussy: Anacaprin kukkulat. 03:10 MacFarren: Konserttikappale e. 23:50 A. 05:57 Dowland: Melancholy galliard. 00:02 Obrecht: Missa Fortuna desperata. 11.00-11.57 Riston Valinta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Syötävät sävelet: Mozart ja neitseellinen manteli 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.30 Euroradiokonsertissa Zemlinsky-kvartetti Johannes Brahms: Jousikvintetto G-duuri. 00:44 Stenhammar: Pianokonsertto n:o 2 d. | TV | RADIO |. Bach: Kantaatti n:o 123 Liebster Immanuel, Herzog der Frommen (Loppiaiskantaatti). 05:17 Shostakovitsh: Sinfonia n:o 15 A. 23.10-6.00 Yöklassinen J. 00:12 W.A. 01:16 de Victoria: Missa pro defunctis. 23.10-7.00 Yöklassinen A. Samson ja Dalila. 04:04 Mielck: Konserttikappale D. 23:58 Franck: Koraali n:o 3 a. 04:55 Henselt: Kaksi nokturnia. Bach: Kantaatti n:o 190, uudenvuodenpäivän kantaatti. 23:30 Gouvy: Trio pianolle, viululle ja sellolle n:o 3 B. 05:13 Tshaikovski: Sarja orkesterille n:o 1 D. 05:57 Schubert: Der Musensohn. TORSTAI 10.1. Hannu Lintu, sol. Mozart: Kreivittären resitatiivi ja aaria Dove sono oopp. 04:20 Tshaikovski: Sinfonia n:o 4 f. 02:57 M. 04:50 W.A. 04:44 Mendelssohn: Konserttikappale n:o 1 f. 01:05 Lalo: Viulukonsertto F. 01:50 Sibelius: Nokturno näyt. Jacopo da Bologna, Landini, Ciconia ym. Robin Ticciati, sol. 01:18 Buxtehude: On kirkas aamutähti nyt. 06:57 Heifetz (sov.): Deep river. Meyer: Konsertto sellolle, kontrabassolle ja orkesterille. 05:21 Wieniawski: Viulukonsertto n:o 1 fis. 03:23 Bellini, Vincenzo: Imogenen mielipuolisuuskohtaus oop. Mozart: Fantasia pianolle c. Bach: Partita klaveerille h. Haydn: Kvintetto jousille B. 02:36 Mahler: Kindertotenlieder. 03:51 Casella: Sinfonia n:o 3. 03:29 Baritoni Hermann Prey laulaa aarioita Mozartin oopperoista Taikahuilu, Cosi fan tutte, Don Giovanni ja Figaron häät. 06:47 Wagner: Du siehst das ist nich so, oopp. Mozart: Sinfonia n:o 41 C. S. 05:24 C.Ph.E. 02:32 Britten: Soirées musicales. 03:28 Tshaikovski: Pianotrio a. 03:24 Bruckner: Sinfonia n:o 3 d. Mozart: Konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille Es. 01:33 Telemann: Triosonaatti oboelle, viululle ja continuolle g. 23:18 Massenet: Année passée. 01:18 Weiss: Sonaatti luutulle, kahdelle viululle ja continuolle F
23:48 Bizet: Sarja orkesterille Carmen-oopperan teemoista. 01:08 Kodály: Háry János (Sankarihusaari), sarja orkesterille. LAUANTAI 19.1. Mozart: Zaïden aaria Ruhe sanft oopp. Haydn: Sinfonia n:o 104 D. 01:02 Mahler: Sinfonia n:o 9 D. 23:58 Schubert: Kuusi yksinlaulua kok. 04:59 Gluck: Autuaitten sielujen karkelo oopp. 00:35 Schubert: Sinfonia n:o 5 B. 05:56 Murcia: Fandango. 05:41 Rimski-Korsakov: Alkusoitto venäläisistä teemoista. 00:49 Ravel: Viulusonaatti G. 06:40 Ysa?e: Jousikvartetto. Libretto Temistocle Solera ja Francesco Maria Piave. 03:35 Foote: Sarja jousiorkesterille E. 23:29 Beethoven: Sinfonia n:o 6 F. 04:34 Beethoven: Prometheuksen luomistyöt, baletti. 05:56 Chopin: Masurkka n:o 20 Des. 04:27 Cabanilles: Urkusävellyksiä. 05:17 J. Hannu Lintu, sol. 02:00 Händel: Susanna, oratorio. 23:28 W.A. 05:48 Corrette: Messu uruille. 05:44 Gabrieli: Canzona n:o 7. Paavi Leo I – Gianluca Buratto, basso. Foresto – Fabio Sartori, tenori. Frau Luna (Rouva Kuutar). Joht. 01:34 Roussel: Sinfonia n:o 3 g. Don Carlo. 23:46 W.A. Sebastian Hilli: Snap Music (kantaesitys, Ylen tilaus). Jukka Tiensuu: Suuna, pasuunakonsertto (kantaesitys, Ylen tilaus). 01:05 Beethoven: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 9. 05:50 Popper: Espanjalainen tanssi n:o 5. 02:37 Shostakovitsh: Pianotrio n:o 1 c. 05:52 Dowland: Fantasia G. Johanna Rusanen-Kartano, sopraano, ja Ville Rusanen, baritoni. 23:44 H.I.F. Attila – Ildar Abdrazakov, basso. 04:23 Dvorák: Stabat mater. Odabella – Saloa Hernández, sopraano. 05:44 Debussy: Faunin iltapäivä. Mozart: Sinfonia n:o 39 Es. Musiikkivieraana pianotaiteilija Eeva Rapeli. Le Cid. Béla Bartók: Konsertto orkesterille. 00:24 Crusell: Sinfonia concertante B. Haydn: Jousikvartetto n:o 30 D. Äänitetty 25.10.2018 Oslon konserttitalossa. 02:07 Vivaldi: Konsertto sellolle, jousille ja continuolle c. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. 04:38 Granados: Danzas espanolas. 04:26 S. Darren Acosta, pasuuna. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu Usko, toivo ja rakkaus eli Lina Prokofjevin (1897-1989) tarina 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu. 02:25 Liszt: Unkarilaiset rapsodiat pianolle n:ot 1-9. 00:33 Weber: Pianosonaatti n:o 4 e. 23:24 J. 02:48 Brahms: Pianokvintetto f. Orfeus ja Eurydike. 03:11 Händel: Concerto grosso e. 01:15 J.S. Musiikkitalon Kuoro (harjoittanut Jani Sivén). 02:40 Liebling: Fantasia Sousan teemoista. 01:33 Dvorák: Jousikvartetto n:o 11 C. TIISTAI 15.1. 03:30 Beethoven: Viulusonaatti n:o 10 G. 04:10 Kodáy: Adagio alttoviululle ja pianolle. TORSTAI 17.1. 05:04 Ewald: Kvintetto vaskipuhaltimille n:o 1 b. 02:49 Debussy: Preludit 1. Jean Sibelius: Sinfonia nro 3 C-duuri. 03:17 Saint-Saëns: Javotte, 1-näytöksinen baletti. 00:46 W.A. 00:53 Schubert: Fantasia C. 7.12.2018 äänitetyn oopperan toimittaa Janne Palkisto, asiantuntijoina keskustelemassa oopperalaulaja Kirsi Tiihonen ja professori Markus Lehtinen. 02:28 Tartini: Sonaatti g. 03:51 Lincke: Katkelmia oper. 00:15 Schumann: Viisi kappaletta kansansävelmän tapaan. 00:06 W.A. R ONDO C LASSIC 1|2019 75 yle radio 1 radio PERJANTAI 11.1. 04:20 Grieg: Peer Gynt, näytelmämusiikkia. Mozart: Trio Es. Milanon La Scala -oopperan kuoro ja orkesteri. Prutsman): European songs, sarja vaskikivintetille Kurt Weillin lauluista. 04:03 Granados: Goyescas. Atomic Symphony; Scheherazade. 11.00-11.57 Utelias äänimatkailija 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht. 03:45 Beethoven: Jousikvartetto n:o 8 e. Merikanto: Passacaglia. John Adams: Short ride in a fast machine; Tromba lontana; Dr. 05:57 Kuula: Kesäyö kirkkomaalla. 11.00-11.57 Välilevyjä 13.00-14.00 Klassista kahteen 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen Rangström: Sarja viululle ja pianolle n:o 2. Kaksi sydäntä valssin tahdissa. 04:18 O. 00:22 Genin: Fantasia Verdin oopp. 01:15 Chopin: Pianokonsertto n:o 2 f. 05:36 Joachim: Heprealaisia sävelmiä. MAANANTAI 14.1. Leila Josefowicz, viulu. 05:36 Schumann: Gesänge der Frühe. 23:19 Tshaikovski: Rokokoo-muunnelmia. 23:57 Beethoven: Pianokvartetto Es. 03:36 Elgar: Viulukonsertto h. Zaïde. 02:49 V. 05:02 Beach: Sinfonia e. 01:44 Arnold: Tam o’Shanter konserttialkusoitto. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.10 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. Musiikkitalon Kuoro, harjoittanut Nils Schweckendiek. 23:28 Debussy: La Mer (Meri). 01:47 Madetoja: Okon Fuoko. 06:32 Orejón y Aparicio: Mariposa de sus rayos. 21.00-22.00 Ääniversumi 23.10-6.00 Yöklassinen Pingoud: Viisi sonettia. 02:51 Mendelssohn: Sinfonia n:o 5 D. 00:07 Franck: Sonaatti viululle ja pianolle A. LAUANTAI 12.1. 03:38 Tshaikovski: Sinfonia n:o 4 f. 05:33 Marais: Sarja viola da gamballe ja continuolle a. 00:32 Kozeluch: Klarinettikonsertto n:o 2 Es. 03:46 Melartin: Surullinen puutarha. 23:21 Beethoven: Sinfonia n:o 4 B. 05:08 Brahms: Sinfonia n:o 2 D. 20.40-22.00 Myöhäisillan kamarimusiikissa kuultua Pjotr Tshaikovski: Pianotrio a-molli ’’Suuren taiteilijan muistolle’’ (Ossi Tanner, piano, Petri Aarnio, viulu, ja Li Wei Qin, sello). 02:31 Beethoven: Viulusonaatit n:o 1 D, n:o 3 Es, n:o 4 a ja n:o 6 A. Ezlo – George Petean, baritoni. Musiikinjohto Riccardo Chailly. Bach: Sonaatti huilulle ja klaveerille n:o 1 h. 00:39 Weber: Andante ja unkarilainen rondo. 23:53 Emilie Mayer: Kvartetto jousille g. 21.10-21.40 Sergei Prokofjevin varhaisia teoksia 23.10-6.00 Yöklassinen Wagner: Lohengrin, ooppera. 02:19 Weill (sov. (Äänitetty Musiikkitalossa 6.12.2018). 06:56 Wilson: Peace, mutt’ring thoughts. 23.10-7.00 Yöklassinen Schubert: Jousikvartetto n:o 2 C. 00:56 Berwald: Pianotrio n:o 4 C. 04:20 Biber: Partita n:o 1. PERJANTAI 18.1. 05:48 Delibes: Bacchuksen kulkue bal. 11.00-11.57 Utelias äänimatkailija 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt. 05:57 Kaski: Auringon ruusu. 11.00-11.40 Valkoista valoa 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 20.35-21.00 Art’s Birthday: Birth of uncool 21.00-23.00 Taiteen syntymäpäivä – Art’s Birthday 23.10-6.00 Yöklassinen Saint-Saëns: Osia näytelmämusiikista Andromaque. 05:42 Anonyymi: Johdanto, teema ja muunnelmia klarinetille ja orkesterille Es Rossinin teemoista. Golda Schulz, sopraano, ja Jennifer Johnston, mezzosopraano. 05:30 Thalberg: Fantasia Donizettin Don Pasquale -oopperan teemoista. 23.10-6.00 Yöklassinen Wagenseil: Sonaatti n:o 2 F. 05:56 Stolz: Valssi elok. Raitio: Konsertto viululle, sellolle ja orkesterille. 23:50 Wagner: Siegmundin monologi oopp. Joseph Haydn: Sinfonia nro 96 D-duuri ’’Ihme’’. 01:53 J. 05:32 Bonporti: Angelice mentes. Uldino – Francesco Pittari, tenori. Tanejev: Erään psalmin luennan jälkeen, kantaatti. KESKIVIIKKO 16.1. 11.00-11.57 Riston Valinta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-20.40 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Gustav Mahler: Sinfonia nro 2 c-molli ’’Ylösnousemus’’. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Lotta Emanuelsson. 01:14 Tshaikovski: Joutsenlampi, 4-näytöksinen baletti. 03:59 Bartók: Konsertto orkesterille. 03:26 Verdi: Resitatiivi ja aaria oopp. Schwanengesang. 05:58 Marvia: Pieni valssi. 02:34 Massenet: Chimenen resitatiivi ja aaria oopp. Joonas Kokkonen: Requiem. Sylvia. Naamiohuvit teemoista. Haydn: Pianosonaatti n:o 35 As. Béla Bartók: Jousikvartetto nro 3 (Laura Vikman ja Jukka Pohjola, viulu, Jakob Dingstad, alttoviulu, ja Mikko Ivars, sello). Mozart: Pianokonsertto n:o 17 G. 23:52 Vivaldi: Nisi Dominus. 05:56 Rubinstein: Romanssi Es. Musiikkivieraana pianotaiteilija Eeva Rapeli. 03:24 Melartin: Karjalaisia kuvia. 11.00-11.57 Utelias äänimatkailija 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt 19.02-22.00 Oopperailta Milanon La Scalassa: Giuseppe Verdin Attila 3-näytöksinen ooppera. John Storgårds, sol. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu: Musiikkivieraana oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.20 John Adams johtaa Oslon fiharmonista orkesteria Sol. (Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Janne Palkisto). SUNNUNTAI 13.1. 00:16 Schumann: Kvintetto pianolle ja jousille Es. 01:56 Sibelius: Sinfonia n:o 4 a. Valkyyria. 05:53 Brahms: Unkarilainen tanssi n:o 21 e. 23.10-6.00 Yöklassinen Bellini: Beatrice di Tenda, ooppera. 02:01 Bruch: Viulukonsertto n:o 1 g. Hannu Lintu, sol. 8.05-9.00 Narrin aamulaulu Usko, toivo ja rakkaus eli Lina Prokofjevin (1897-1989) tarina 9.05-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riston Valinta 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 17.10-17.50 Valkoista valoa: Ihmeellinen iho 23.10-6.00 Yöklassinen Byrd: Messu, 3-ääninen a cappella. 02:09 d’Indy: Sinfonia ranskalaisesta vuoristolaissävelmästä. Biber: Sonaatti kahdelle viululle, pasuunalle ja continuolle. 23:36 Holst: A Fugal concerto
00:09 Kuula: Lampaan polska. Händel: Amarilli vezzosa (Il duello amoroso). 11.00-11.57 Riston Valinta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.30 Trio d’anches – musiikkia oboelle, klarinetille ja fagotille Veera Pesu, oboe ja englannintorvi, Tuulia Ylönen, klarinetti, ja Asko Padinki, fagotti. Berg: Pianosonaatti h op. 23:51 Brahms: Viulusonaatti n:o 1 G. G. Béla Bartók: Konsertto orkesterille. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. John Storgårds, sol. 72. 05:57 Johnson: Full fathom five. 02:30 Meder: Sinfonia n:o 4. 03:36 Padilla: Deus in adiutorum meum intende; Missa Ego flos campi; Circumdederunt me dolores mortis. 11.00-11.40 Valkoista valoa 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Arcangelo-kamariyhtyeen konsertti Joht. Tanejev: Preludi ja fuuga gis. 00:09 Monteverdi: Mentre vaga Angioletta og’n anima. 05:57 Sanz: Canarios. 23:16 Giuliani: Kitarakonsertto n:o 1 A. 04:01 Sonninen: Pessi ja Illusia. Jumalten tuho. 02:06 Sibelius: Sinfonia n:o 1 e. Golda Schulz, sopraano, ja Jennifer Johnston, mezzosopraano. 11.00-11.57 Välilevyjä 13.00-14.00 Klassista kahteen 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen Wagner: Syreenikohtaus ja Hans Sachsin monologi oopp. 00:04 Debussy: Preludit 2. 05:10 Tshaikovski: Sinfonia n:o 1 g. 01:05 Rahmaninov: Rapsodia Paganinin teemasta. 02:20 J. 01:59 Wilms: Sonaatti pianolle 4-kätisesti C. Jukka Tiensuu: Suuna, pasuunakonsertto (kantaesitys, Ylen tilaus). 04:18 Mahler: Sinfonia n:o 1 D. 01:30 Glazunov: Johdanto ja Salomen tanssi. 23.10-6.00 Yöklassinen Couperin: Konsertto n:o 12. 1. 01:42 Dagnelies: Fantaisie variée ofikleidille ja pianolle. Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli. 23:37 Smetana: Ilveilijöiden tanssi oopp. 23:32 Fux: Missa corporis Christi. 00:16 Vivaldi: Lungi dal vago volto, kantaatti. 01:36 MacDowell: Osia orkesterisarj. Haydn: Luominen, oratorio. Robert Schumann: Pianokonsertto a-molli. Tuntematon). Tansman, Kaipainen, Lutoslawski, Veress. Joseph Swensen, sol. Romeo ja Julia. 21.20-21.40 Musiikkia säveltäjäkollegoiden muistolle 3.00-6.00 Yöklassinen LAUANTAI 26.1. äänitetyn konsertin toimittaa Tuomas Niemelä. Kaarle-kuninkaan metsästys. 05:25 Lanner: Die Mozartisten. Mäster Olof. 04:41 R. Georg Friedrich Händel: Triosonaatti nro 1 h-molli. 03:30 Prokofjev: Musiikkia lapsille. Anton Webern: Sinfonia op.21 pienelle orkesterille. 01:03 Montpellier Codex, ranskalaisia motetteja 1200-luvulta (säv. S. 00:29 Bruckner: Sinfonia n:o 6 A. Joht. 00:50 Berlioz: Osia draamallisesta sinf. Joseph Haydn: Sinfonia nro 96 D-duuri ’’Ihme’’. Myyty Morsian. 76 R ONDO C LASSIC 1|2019 Radio yle radio 1 19.02-22.00 Sävel on vapaa / 09 144 800 Konserttimusiikin puhelintoivekonsertti. 03:40 Debussy: Pour le piano. 46 ja op. 02:25 Chadwick: Melpomene, draamallinen alkusoitto. 23.10-6.00 Yöklassinen TORSTAI 31.1. kansansäv. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Janne Palkisto. 03:07 Mendelssohn: Jousikvartetto n:o 5 Es. 05:25 Thomas: Alkusoitto oopp. 11.00-11.57 Utelias äänimatkailija 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht. 05:46 Telemann: Konsertto f. 00:19 J.S. 03:07 Kraus: Musiikkia näytelmästä Olympie. 05:06 Schumann: Adagio ja Allegro As. 04:58 Berlioz: Rob Roy, alkusoitto. 05:15 J. 23:40 Händel: Concerto grosso h. TIISTAI 22.1. 04:22 Weber: Fagottikonsertto F. 02:43 Copland: Teatterimusiikkia. 06:09 Gabrieli: Canzona n:o 12. 03:05 Adams: The Wound-dresser. John Adams: Shaker Loops. 23:35 Sor: Muunnelmia Mozartin teemasta kitaralle. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Lotta Emanuelsson. 8.05-9.00 Narrin aamulaulu 9.05-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riston Valinta 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 17.10-17.50 Valkoista valoa 23.10-6.00 Yöklassinen MAANANTAI 21.1. Mozart: Serenadi B. TORSTAI 24.1. 05:12 Mendelssohn: Pianotrio n:o 1 d. 02:42 Dvorák: Slaavilaiset tanssit op. Alexander Glazunov: Konsertto saksofonille ja orkesterille op.109. 04:47 Beethoven: Pianosonaatit n:o 14 cis, 8 c, 26 Es ja 23 f. Dardanus. 04:30 Ravel: Kaddish. 05:57 Bizet: Carmenin seguidilla oopp. ja cembalo Jonathan Cohen, sol. 46. 06:21 Kuula: Eteläpohjalainen sarja n:o 2. 04:55 Saint-Saëns: Viulukonsertto n:o 3 h. 01:08 Skrjabin: Yhdeksän masurkkaa. (Äänitetty Musiikkitalossa 16.1.) 21.00-22.00 Ääniversumi 23.10-6.00 Yöklassinen KESKIVIIKKO 30.1. Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 8 F-duuri op. 04:28 Debussy: Pyhän Sebastianuksen marttyyrikuolema. 02:08 von Schantz: Kullervo-alkusoitto. 23:18 Dvorák: Romanttisia kappaleita. 23:25 Fesca: Septetto n:o 2 d. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu. Carmen. Puhelinumero suoraan lähetykseen 09 144 800. 23:18 Telemann: Sonaatti kahdelle huilulle D. 02:20 Couperin: Sarja viola da gamballe ja continuolle n:o 1 e. Louise Adler, sopraano, ja Tim Mead, kontratenori. 04:40 Händel: Concerto grosso a. 05:06 J. SUNNUNTAI 20.1. 03:27 Beethoven: Pianosonaatit n:o 1 f, 6 F ja 12 As. 23.10-7.00 Yöklassinen Grieg: 10 lyyristä kappaletta. 23:29 Granados: Yksinlaulut Ujo poika; Rakkaus ja viha; Vaitelias poika. 03:12 Fasch: Konsertto orkesterille ja continuolle B. 05:11 Berlioz: Osia musiikkidraamasta La Damnation de Faust. 02:48 Telemann: Sarja viola da gamballe, jousille ja continuolle D. 04:27 Chopin: Pianotrio g. 03:45 Liszt: Hunnenschlacht, sinfoninen runo. Hannu Lintu, sol. 00:45 Arriaga: Jousikvartetto n:o 2 A. 11.00-11.57 Utelias äänimatkailija 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Gustav Mahler: Sinfonia nro 2 c-molli ’’Ylösnousemus’’. 02:06 Linkola: Käyrätorvikonsertto. 01:09 Schubert: Sinfonia n:o 7 h. 02:39 Liszt: Faust-sinfonia. 00:38 Schubert: Schwanengesang. 20.40-22.00 Franz Schubertin yksinlauluja 23.10-6.00 Yöklassinen Kuula: Kuusi kappaletta. 02:09 Tausig: Transkriptio pianolle Richard Wagnerin keisarimarssista. Mozart: Konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille F. 23:34 Beethoven: Sinfonia n:o 5 c. 06:57 Sibelius: Valssi E. 23.10-6.00 Yöklassinen Bonis: Ilta, aamu. 00:25 Beethoven: Pianokonsertto n:o 1 C. 05:15 T. Mozart: Viulukonsertto n:o 3 G. 03:52 Ravel: Miroirs. Aulin: Orkesterisarja näytelmämus. 11.00-11.57 Utelias äänimatkailija 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt 19.02-21.00 Aurore-festivaali: Skandaali! – rikollisen mielen mestariteoksia Kaleidos Ensemble, Trio Audi Alteram, Ensemble Petraloysio. 04:22 Beethoven: Viulukonsertto D. 05:40 Beethoven: Jousikvartetto n:o 5 A. Schumann: Sinfonisia etydejä. Edo de Waart, sol. 06:13 Dvorák: Sellokonsertto h. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.20 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. 01:55 Weber Liszt: Alkusoitto oopp. James MacMillan: Konsertto saksofonille ja orkesterille (kantaesitys). 02:00 Telemann: Sarja kahdelle huilulle, jousille ja continuolle e. PERJANTAI 25.1. 03:49 Balakirev: Pianosonaatti b. Mignon. Musiikkivieraana oopperalaulaja Johanna Rusanen-Kartano. 05:26 Fibich: Kvartetto pianolle ja jousille e. Groneman: Sonaatti huilulle ja continuolle e. 01:34 Sibelius: Kuusi kansanlaulusovitusta pianolle. Glasgown City Hallsissa 13.4.2018 äänitetyn konsertin toimittaa Ahti Paunu. Yuja Wang, piano. 00:26 Chopin: Etydejä op.10 ja op.25. Thomas Larcher: Sinfonia nro 2 ’’Kenotafi’’ (ensiesitys Suomessa). 23:29 Josef Strauss: Itävallan kyläpääskysiä. 03:29 Weill (sov. 02:43 W.A. Giselle. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. 05:51 Adam: Osia bal. 02:29 Moszkowski: Konsertto pianolle ja orkesterille E. Amy Dickson, saksofoni. Groneman: Sonaatti huilulle ja continuolle G. 23:53 de Fossa (sov.): Grand duo n:o 9 E. 01:46 Berlioz: Harold Italiassa, sinfonia op.16. 05:00 Aguado: Johdanto ja rondo kitaralle. 00:21 Respighi: Linnut, sarja pienelle orkesterille. 05:56 Chopin: Masurkka n:o 15 C. 00:40 Griffes: Kolme sävelkuvaa. Johannes Piirto, piano. Bach: Sonaatit viululle ja kosketinsoittimelle n:o 1 h, n:o 2 A ja n:o 3 E. Nürnbergin mestarilaulajat. Versa est in luctum; Transfige, dulcissime Domine; Lamentations for Maundy Thursday. 21.10-22.00 Myöhäisillan kamarimusiikissa kuultua Antonín Dvorák: Pianotrio nro 4 e-molli ’’Dumky’’ (Sonja Fräki, piano, Paula Sundqvist, viulu, ja Tuija Rantamäki, sello). 03:15 Telemann: Huilukvartetto n:o 6 e. 05:33 Byrd: Messu, 4-ääninen a cappella. RSO:n gambayhtye soittaa. (Äänitetty Musiikkitalossa 11.1.) 21.00-22.00 Ääniversumi 23.10-6.00 Yöklassinen Godowsky: Kaksitoista impressiota. Mozart: Courante C. 00:32 Tshaikovski: Pianokonsertto n:o 2 G. 03:51 Poulenc: Huilusonaatti. 04:51 Nielsen: Huilukonsertto. 05:39 Wagner: Aamun sarastus ja Siegfriedin Reininmatka oopp. Alessandro Scarlatti: Piango, sospiro e peno; Clori e Mirtillo. 00:19 J.S. 23:39 Erlebach: Sarja orkesterille ja continuolle n:o 4 C. F. 06:45 Franck: Preludi, fuuga ja muunnelma h. 00:19 Saint-Saëns: Sankarimarssi. (sov. TIISTAI 29.1. 23.10-7.00 Yöklassinen Schubert Godowsky: Hyvää yötä. 00:08 Dvorák: Kansanlaulun tapaan, laulusarja. 11.00-11.40 Valkoista valoa 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarhaä. 01:04 W.A. 01:27 Chopin: Balladi n:o 1 g. Äänitetty 7.12.2018 Lontoon Wigmore Hallissa. 03:54 Nielsen: Sinfonia n:o 6. 11.00-11.57 Riston Valinta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.10 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. Hannu Lintu, sol. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-20.40 Saksofonisti Amy Dickson Skotlantilaisen kamariorkesterin solistina Skotlantilainen kamariorkesteri, joht. Nicola Porpora: Ecco che il primo albore; Il Ritiro. 8.05-9.00 Narrin aamulaulu 9.05-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riston Valinta 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 17.10-17.50 Valkoista valoa 23.10-6.00 Yöklassinen Schubert: Jousikvartetto n:o 14 d. 00:20 Speer: Sonaatti ja gigue. KESKIVIIKKO 23.1. Bach: Partita klaveerille n:o 1 B. Musiikkitalon Kuoro, harjoittanut Nils Schweckendiek. Musiikkivieraana silmälääkäri Aurora Heickell. DiLorenzo): Kerjäläisooppera, sarja vaskikvintetille oopperan kohtauksista. Suora lähetys Helsingin Paavalinkirkosta. MAANANTAI 28.1. 05:52 Pacius: Niin hän on mun päin pystyin hän virran kuohuja ohjaa oopp. 05:34 Lebrun: Oboekonsertto n:o 2 g. 00:13 J. Jean Sibelius: Pelléas et Mélisande op. Darren Acosta, pasuuna. 02:45 Stravinsky: Orpheus, 3-kohtauksinen baletti. 01:37 Dvorák: Sonaatti F, Romanttisia kappaleita ja Sonatiini G. Mozart: Pianokonsertto n:o 20 d. Musiikkitalon Organo-salissa 19.1. 01:30 Elgar: Falstaff, sinfoninen luonnos c. Buck): The last rose of summer. 23:59 Lemare: Andantino Des. 06:02 Nielsen: Huilukonsertto. 01:42 Ravel: Hanhiemo-sarja. Witold Lutoslawski: Pianokonsertto. 11.00-11.57 Välilevyjä 13.00-14.00 Klassista kahteen 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen S. 04:05 Irl. 05:22 Giornovichi: Viulukonsertto n:o 9 G. 01:28 Rossini: Sonaatit jousille n:o 1-6. 03:31 J. 04:15 Arenski: Sarja kahdelle pianolle n:o 2 (Silhuetteja). Mozart: Jousikvintetto n:o 3 C ja n:o 4 g. 04:35 Rameau d’Indy: Sarja orkesterille oopp. Bach: Kantaatti n:o 57. 04:37 W.A. 23:45 W.A. 23:57 Sweelinck: Kuoroteoksia. SUNNUNTAI 27.1. 00:08 A. Haydn: Jousikvartetto n:o 63 D. 05:57 Hofhaimer: Greyner, zanner. 23:53 Melartin: Sonaatti huilulle ja harpulle. 23:34 W.A. 04:08 Crusell: Klarinettikonsertto n:o 3 B. 05:56 Tshaikovski: Albuminlehti D. 02:28 Suk: Asrael-sinfonia. 06:57 W.A. Toiveita otetaan vastaan jo ennakkoon osoitteessa savel.vapaa@yle.fi. 00:24 Ponce: Estrellita. Taika-ampuja. 05:57 Fauré: Nell.. n:o 2 e. 93. 02:23 Janácek: Jousikvartetto n:o 1. 23:18 Berwald: Konsertto kahdelle viululle ja orkesterille E. 03:56 Bruckner: Sinfonia n:o 9 d
Sunnuntai 20.1. Osa 14.11.2018 taltioidusta konsertista. Perjantai 11.1. Tuotanto LTV, Latvia (2016) (Uusinta) Perjantai 11.1. Hampurin baletin esityksessä pääroolin tanssii Alexandre Riabko. klo 19.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti suora Areena-lähetys Musiikkitalosta Radion sinfoniaorkesteri. klo 12.00 Teeman lahjapaketti: Fidelio Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Ooppera ja teatteri yhdistyvät, kun lavalla ovat Radion sinfoniaorkesteri, solistit sekä Beethovenia ja hänen sisäkköään esittävät Esko Salminen ja Kati Outinen. John Adams: Viulukonsertto Charles Ives: Sinfonia nro 2. Keskiviikko 30.1. klo 12.00, Areenassa 31 päivää) Teema tanssii: Sata vuotta sitten, 19. Joseph Haydn: Sinfonia nro 96 ”Ihme” Jukka Tiensuu: Pasuunakonsertto, kantaesitys, Ylen tilaus. Sunnuntai 20.1. tammikuuta 1919, legendaarinen balettitanssija Vatslav Nižinski esiintyi viimeisen kerran julkisesti. klo 19.00 Radion sinfoniaiorkesterin konsertti suora Areena-lähetys Musiikkitalosta Radion sinfoniaorkesteri. (Uusinta) Sunnuntai 13.1. Historian lehdet havisivat Pompejin amfiteatterissa vuonna 2017, kun Rooman oopperan baletin tanssijat esittivät teokset Picasson mielikuvituksellisten suunnitelmien mukaisina. Sunnuntai 27.1. Siinä hän tulkitsee Nižinskiä tanssijana, koreografina ja ihmisenä. Yksi 13-metrisen puomin päässä liikkuva ja kaikkialle pääsevä kamera kuvasi tapahtuman yhtenä pitkänä ottona. Toimittajina Riikka Holopainen ja Janne Palkisto. sinfonian D-duuri. klo 14.40 Pianotaituri Maurizio Pollini Yle Teema (uusinta pe 18.1. Hän kuoli vuonna 1950. Kilpailua voi seurata osoitteessa yle.fi/klassinen ja sosiaalisessa mediassa tunnisteella #lprlaulukilpailut. klo 12 Oulun Tuomiokirkko Keskipäivän kevennys Laura Röntynen, cembalo Byrd – Storace – Jacquet de La Guerre – C.P.E. klo 15.35 Brahmsia ja kameran lentoa Yle Teema (uusinta 18.1. Tästä alkaa Nižinski-experttinä tunnetun koreografin John Neumeierin teos. Kapellimestarina Tugan Sohiev. Toimittajina Riikka Holopainen, Lotta Emanuelsson ja Janne Palkisto, asiantuntijana Päivi Kantola. klo 13.05, Areenassa 31 päivää) Teema tanssii: Maineikas belgialainen koreografi Sidi Larbi Cherkaoui ja hänen maanmiehensä, nouseva koreografitähti Jerome Verbruggen tarttuvat ranskalaisen Maurice Ravelin musiikkiin. klo 12.00 Teeman lahjapaketti: Estradilla Yle Teema (Areenassa 31 päivää) Keskiviikon lahjapaketin aluksi Troijan Helena, Venus, Penelope ja muut antiikin tarujen vahvat naiset valtaavat Arena di Veronan upeassa jääshowssa, jonka esiintyjät ovat olympiatason luistelijoita. klo 16.20 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (Areenassa pysyvästi) RSO esittää Joseph Haydnin sinfonian nro 96 ”Ihme” sekä Jukka Tiensuun uuden pasuunakonserton. 21, Robert Schumann: Pianokonsertto a-molli op. Charles Tomlinson Griffes: Valkoinen riikinkukko. Sunnuntai 13.1. Television klassisen musiikkin ohjelmia tammikuussa Yle Teema & Areena Festivaali 5-10.2.2019 www.ovm.fi 5.2. klo 19.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti suora Areena-lähetys Musiikkitalosta Radion sinfoniaorkesteri. kerran laulukilpailut kaupungitalolla. Osa 12.12.2018 taltioidusta konsertista. Es. Palkinnot ovat 10000, 7000 ja 5000 euroa. Solistina soittaa Darren Acosta ja orkesteria johtaa John Storgårds. Sen jälkeen nähdään uusintana edellispäivältä Wienin filharmonikkojen perinteinen uudenvuodenpäivän konsertti Strausseineen ja kukkalaitteineen. 1946) on Euroopan tunnetuimpia nykysäveltäjiä. klo 12.00, Areenassa 20 päivää) Italialainen Maurizio Pollini (s. klo 19 Oulun Lääninhallitus Follia Peter Spissky, Laura Kangas, barokkiviulu Johanna Leponiemi, barokkialttoviulu Riina Salminen, barokkisello Virve Räisänen, cembalo Purcell Biber Schmelzer Vivaldi Händel Liput 20/15 € +kulut, ovelta 25/20 € 8.2.2019 klo 19 Voimala 1889, Oulu Kyliltä ja kartanoista Duo Torbjörn Näsbom & Andreas Edlund Liput 20/15 € +kulut, ovelta 25/20 € 9.2.2018 klo 15 Oulun Taidemuseo Kello kolmen tee ja Espanjan Armada Paulus Sipilä, laulu Mikko Ikäheimo, Marko Jouste ja Kari Suvilehto, teorbi, luuttu, vihuela ja barokkikitara Sanz Campion Ortiz Dowland Purcell Käsiohjelma 10 € 9.2. klo 16.20 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri ja ylikapellimestari Hannu Lintu kantaesittävät Kimmo Hakolan sinfonian nro 1. Johannes Piirto, piano. klo 15 Madetojan sali, Oulu Barokkitanssin taikaa Obo & Peter Spissky & Nordic Baroque Dancers, Karin Modigh ja Noah Hellwig Händel Lully Bach Rebel Vivaldi Liput 30/22 € +kulut, ovelta 35/27 €. Béla Bartók: Konsertto orkesterille. Hannu Lintu, kapellimestari. Hannu Lintu kapellimestari. klo 19.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti suora Areena-lähetys Musiikkitalosta Radion sinfoniaorkesteri. Gustav Mahler: Sinfonia nro 2 c-molli ”Ylösnousemus”. Sunnuntai 6.1. Bruno Monsaingeonin tekemässä henkilökuvassa Pollini muistelee elämänsä keskeisiä tapahtumia ja tapaamisiaan mm. Esityksen teemana on ”kauneuden legenda” ja solistitähtenä Andrea Bocelli. Kreeta-Maria Kentala, johtaja ja viulusolisti, Laura Vikman, Kaisa Kallinen ja Hannu Vasara, viulu. Osa 11.1.2019 taltioidusta konsertista. Flanderin Kuninkaallinen baletti esiintyy. Perjantai 25.1. Valentinin ja Vivaldin musiikkia. Myöhäisillan kamarimusiikki: Bartók: Jousikvartetto nro 3 L (Vikman, Pohjola, Dingstad, Ivars) Sunnuntai 13.1. Noin kymmenen vuotta kestäneen tanssijanuransa aikana Nižinski hurmasi sekä teknisillä taidoillaan että ilmaisuvoimallaan. 1942 Milanossa) on aikamme suuria pianisteja, joka edelleen konsertoi aktiivisesti. Beethovenin, Chopinin, Schumannin, Schubertin ja keskeisten nykysäveltäjien tulkkina. John Adams: Shaker Loops, Witold Lutos?awski: Pianokonsertto, Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli op. klo 14.15 Nižinski Yle Teema (uusinta pe 25.1. Kilpailussa on oma sarja miesja naislaulajille. Keskiviikko 9.1. Sunnuntai 6.1. klo 12.00 Musica serena: säveltäjä P?teris Vasks Yle Teema (Areenassa 31 päivää) Latvialainen P?teris Vasks (s. R ONDO C LASSIC 1|2019 77 teema, areena radio & tv Keskiviikko 2.1. klo 12.00, Areenassa 31 päivää) Teema tanssii: Sata vuotta sitten taiteilija Pablo Picasso matkusti Italiaan lavastamaan ja puvustamaan kaksi Venäläisen baletin tuotantoa. Luigi Nonon, Claudio Abbadon ja Pierre Boulezin kanssa. Verbruggen käyttää teoksia Pavane kuolleelle prinsessalle ja Hanhiemo. 67. Cherkaouin musiikkina soi Ravelin tunnettu orkestraatio Modest Musorgskin Näyttelykuvista. klo 18 Raahesali, Raahe 10.2. klo 16.30 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri esittää mm. klo 13.40 Picassoa Pompejissa Yle Teema (uusinta pe 1.2. Bach Käsiohjelma 10 € 7.2. klo 12.55, Areenassa 19 päivää) Deutches Symphonie-Orchester Berlin soittaa Johannes Brahmsin 2. John Storgårds, kapellimestari. klo 19 Oulun Lääninhallitus C.P.E.Bach – Huilun lumoa Pekka Elsilä ja Jenni Kaikkonen, traverso Kati Valkama, viola da gamba Anna-Maaria Oramo, cembalo Liput 20/15 € +kulut, ovelta 25/20 € 7.2. Yuja Wang, piano. Elämän suurta tragediaa on se, että Nižinski vietti 30 viimeistä vuottaan erilaisissa mielisairaaloissa. Anton Webern: Sinfonia op. Edo de Waart, kapellimestari. Ohjaus: Krist?ne Želve. Musiikkitalon kuoro, valm. Kilpailua ja kilpailijoita voi seurata osoitteessa yle.fi/klassinen ja sosiaalisessa mediassa tunnisteella #lprlaulukilpailut Sunnuntai 6.1. Darren Acosta, pasuuna. Nils Schweckendiek. Tuomaristo valitsi 29 kilpailijasta 17 välieriin. Yhdeksän finalistia esiintyy Saimaa Sinfoniettan solisteina, johtajana Vytautas Luko?ius. Konsertti on kuvattu niin, että katsoja tuntee olevansa osa esityksestä. Osa 12.12.2018 taltioidusta konsertista. Orkesteria johtaa ylikapellimestari Hannu Lintu. klo 18.00 Lappeenrannan laulukilpailu 2019, finaali, suora Areena-lähetys Lappeenrannan laulukilpailujen finaali ja palkintojenjako Lappeenrannan kaupungintalolla. Golda Schultz, sopraano, Jennifer Johnston, mezzosopraano. Loppiaisen lahjapaketissa saa tv-esityksensä upea esitys Beethovenin ainoasta oopperasta, joka avasi RSO:n Beethoven-festivaalin tammikuussa 2018. klo 14.45 Cherkaoui, Verbruggen ja Maurice Ravel Yle Teema (uusinta pe 1.2. 1960-luvulla hän myös aktivoitui poliittisesti. Ne olivat Eric Satien Parade ja Igor Stravinskin Pulcinella, koreografeina Léonide ja Lorca Massine. klo 16.00 ja 19.30 Lappeenrannan laulukilpailu 2019, välierät, suora Areena-lähetys Lappeenrannan kaupunki järjestää jo 19. Keskiviikko 16.1. klo 18.30 Helsingin kaupunginorkesterin konsertti, suora Areena-lähetys Musiikkitalosta (ennen konserttia Ennakkoluulijat) Helsingin kaupunginorkesteri Risto Joost, kapellimestari, Chloë Hanslip, viulu. Pollini tunnetaan mm. Henkilökuva tuo luonnosta inspiraationsa saavan säveltäjän lähelle meitä. Sunnuntai 27.1. Teoksen päärooleissa ovat Johanna Rusanen-Kartano ja Russell Thomas, esityksen johtaa Hannu Lintu. Teos on Yleisradion tilaus. Sunnuntai 27.1. klo 16.15 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri ja pianisti Seong-Jin Cho esittävät Sergei Rahmaninovin pianokonserton nro 2. Torstai 3.1.– perjantai 3.1. Lähetyksen päätteeksi selviää, ketkä voittavat naisten ja miesten sarjan. 54, Thomas Larcher: Sinfonia nro 2 ”Kenotaph”, ensiesitys Suomessa