CL SSIC V M U S II K K IL E H T I 20 19 H E L M IK U U C LA SS IC 2 fagioli 2019 9,90 € Elämä resonoi Cremonan viuluissa Naisten unelmia muinaisesta Kiinasta andy warhol muuttui oopperaksi Vammaisillakin on oikeus musiikkiin loi uudesti barokkilaulun ihmeet franco
Lähtö klo 15 Helsingistä bussilla. Kello 15.30-18.00 Viking Xprs -laivamatka Tallinna-Helsinki. Johtaja Leif Segerstam; Turun . 1 hengen huoneen lisämaksu 85 e. ohjelman ja yön 2 hengen huoneessa. Anu Komsi, Christian Juslin, Tuija Knihtilä, Tommi Hakala, Sam Furness, Niina Keitel. Lähtö klo 15 Helsingistä bussilla. Taiteilijatapaaminen. Kello 19.00 ERI KLAS OOPPERAGAALA, konsertti Estonia-teatterin konserttisalissa. Kuljetus satamaan. lharmoninen orkesteri; sol. Kuljetus ja majoittuminen Sokos Hotel Estoriaan. Päivällinen Turussa. Nyt se tapahtuu... luvassa ikimuistoinen ilta! Lähtö klo 14 Helsingistä bussilla. Samantha Hankey, Luca Pisaroni, Franco Fagioli, Kathryn Lewek, Xavier Sabata, Andrea Mastroni, Jakub Jósef Orlinski, Biagio Pizzuti. KYSY LISÄÄ! UUDEN VUODEN JUHLAMATKA WIENIIN SU UN NI TT EIL LA :. Sol. Händel: Agrippina, konserttiesitys Turun konserttitalossa klo 19. huippukontratenori Franco Fagioli, nimiroolissa mezzosopraano Samantha Hankey. Lähtö takaisin Helsinkiin bussilla, ajoaika noin 2 h. Wienin Filharmonikkojen Uuden vuoden Strauss-konsertti 30.12. lharmoninen orkesteri esittää vaikuttavasta yksiosaisesta oopperasta konserttiversion. Lähtö takaisin Helsinkiin bussilla, ajoaika noin 2 h. AGRIPPINA Kansainvälinen huipputuotanto Händelin barokkioopperasta AGRIPPINA! Venetsialainen Il Pomo d’Oro -barokkiensemble ja solistit esittävät teoksen konserttiversion, jonka johtaa Maxim Emelyanychev. Lähtö takaisin Helsinkiin bussilla, ajoaika noin 2,5 h. 040 7660 926 info@musiikkimarjatta.net JORMA HYNNINEN & JAAKKO RYHÄNEN Ystävien ilta Mestarit lavalla! Suomalaisen oopperan legendat Jorma Hynninen ja Jaakko Ryhänen ovat pitkäaikaisia ystäviä, mutta eivät ole koskaan esiintyneet yhteiskonsertissa. Strauss: Salome, konserttiesitys Turun konserttitalossa klo 19. Päivällinen Turussa. ERI KLAS Musiikkimatka Tampereelle la 27.4.2019 Musiikki Marjatta Ky Myllytie 17 B 9, 45910 Voikkaa (Kouvola) puh. Hinta 235 e. Vuonna 2016 kuollutta virolaista maestroa muistellaan lämminhenkisessä Oopperagaala-konsertissa Estonia-teatterissa. Solisteina joukko oopperamaailman nimekkäitä tähtiä: mm. Ohjelmassa mm. Hinta 345 e sisältäen em. Leif Segerstamin johtama Turun . Konsertti Tampere-talon pienessä salissa klo 18: Jorma Hynninen, baritoni; Jaakko Ryhänen, basso; Jukka Nykänen, piano. Mukana kutsuttuna esiintyjänä on muun muassa oopperalaulaja Jaakko Ryhänen. Matkatavarahytit laivalla. Lounas Tampere-talossa. Musikvereinin Kultaisessa salissa. Mukanamme konsertin esittelijänä on säveltäjä Kari Tikka, Eri Klasin kapellimestarikollega Suomen Kansallisoopperassa. Matkatavarahytit laivalla. Kari Tikan musiikkipalaveri. Hinta 185 e. Sunnuntai 9.6.2019 Aamiainen. Teoksen nimiroolissa debytoi Anu Komsi, myös muut roolit on miehitetty tasokkaasti! Mukanamme teosesittelijänä on pianisti Jukka Nykänen. Hinta 225 e. Lauantai 8.9.2019 kello 10.30-13 Viking Xprs -laivamatka Helsinki-Tallinna. Vastuullinen matkanjärjestäjä Matkapojat Oy Musiikkimatka Tallinnaan 8.-9.6.2019 (la-su) ERI KLAS MUISTOISSAMME LISÄTIETOA MATKOISTA MUSIIKKIMARJATTA.NET Eri Klas oli suomalaisten rakastama kapellimestari – Suuri taiteilija, joka jätti musiikkielämäämme unohtumattoman jäljen. Kari Tikan musiikkipalaveri. Oopperamatka Turkuun pe 17.5.2019 Matka Turun Musiikkijuhlille su 2.6.2019 SALOME Richard Straussin SALOME-ooppera herättää tunteita rohkealla aiheellaan ja sävelkielellään
50–52 Kuukauden klassikko • Robert Schumannin Dichterliebe 55–61 Rondo arvioi 55 Paciuksen Die Loreley heräsi henkiin 56–61 CD ja DVD -sivut 62–65 Suomessa soi 62 Kokkolan Talviharmonikka 64 Music Nova 63–65 Helmikuun orkesterikalenteri 65 Helmikuun kantaesitykset 66–69 Encore 66–68 Erilaisten oppijoiden haaste musiikissa 69 Anna Hoffrénin kolumni 69 Lassi Rajamaan runo 70–73 Radio ja TV 70–73 YLE Radio 1:n ohjelmatiedot 73 Yle Teeman ja Arenan musiikkiohjelmia 74 Palvelukortti 75 Kimmo Hakolan kolumni www.rondolehti.fi. 24–27 Flash Flash • Juhani Nuorvalan Andy Warhol -ooppera ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan, vaikka kantaesitys viivästyikin pahan kerran. 46 Johan Tallgrenin kolumni 47 Lauri Toivion sarjakuva • Muusikko ja graafikko Lauri Toivion musiikkisarjakuva. 48–49 Taide on instrumentti • Sini Monen aloittaa uuden sarjan, jossa tutkitaan kuvataiteen ja musiikin yhteyksiä. 34–39 Cremonan perinne elää • Reportaasi viulunrakennuksen kunniakkailta kulmilta 40–41 Säätiöiden arvosoittimet • Lainasoitin tuottaa korkoa nuoren taiteilijan kasvuna. Se sai Berliinissä oman festivaalin, jossa korostuivat vahvojen naisten tarinat. 7 Pääkirjoitus • Kulttuurista päättäminen vaatii pätevyyttä 8–16 Alkusoitto • Tampere hakee kulttuuripääkaupungiksi • ICMA-palkinnot RSO:lle ja Turkuun • Rondon lukijamatkat • Pelimannimuotokuvia: Milla Viljamaa • Kantaesitys: Antti Auvisen Digital madrigal 17 Lassi Rajamaan piirros 18 Mediasakset • Musiikkisitaatteja Suomen lehdistöstä tänään 19 Lotta Wennäkosken kolumni 20–23 Franco Fagiolin haastattelu • Kontratenori kertoo äänensä löytymisestä, ohjelmistostaan ja barokin bel canto -perinteestä. 28–29 Musiikkia pöytälaatikkoon • Miksi uusi sävellys voi joutua vuosiksi tai kokonaan esittämättömänä pöytälaatikkoon. 4 R ONDO C LASSIC 2|2019 CL SSIC V h elmikuun Sisältö 42–45 Oopperaa muinaisesta Kiinasta • Kuusi vuosisataa vanha kunqu on kaikkien kiinalaisten oopperoiden äiti. 30–33 Musiikki kutsuu teatteria • Ranskalais-suomalaisen ohjaajan Aleksi Barriéren musiikkiteatteriryhmä La Chambre aux échos vierailee Tampereella ja Helsingin Musica Novassa. Ensimmäisenä polttopisteessä Jani Ruscica
Katsotaanpa tarkemmin, kenen lelut hiekkalaatikolla kiinnostaisivat eniten. Tampere hakee titteliä jo toistamiseen, edellisen kerran se jäi rannalle Turun korjatessa potin 2011. Vai onko kysymys ihan jostakin muusta, ehkä itsensä uudistamisesta. Nämä eivät kuitenkaan automaattisesti nosta sitä edelle. 8 R ONDO C LASSIC 2|2019 Alkusoitto TAMPERE HAKEE KULTTUURIPÄÄKAUPUNGIKSI | ICMA-PALKINNOT RSO:LLE JA TURKUUN | MILLA VILJAMAA KUVITTAA SÄVELILLÄ ARMAA ON VAIN SE, että toinen Euroopan kulttuuripääkaupungeista tulee olemaan Suomessa, toinen Slovakiassa. Eli pakka pitää osata sekoittaa kunnolla ja kehittää ihan uusia pelejä. Kuulostaako naurettavalta. Tampere on asukasluvultaan suurin, suomalaisten silmissä vetovoimaisin ja sivistynein ehdokas, jos asiaa mittaa korkeakoulujen ja kulttuuripalvelujen määrällä ja tasolla. Ei siis vain lipunostajana ja asiakkaana, vaan luovana tekijänä, osallistujana. Ja samasta prosessista pitäisi hyötyä myös elinkeinoelämän. Tampereella on kyllä Suomen parhaana palkittu museokeskus Vapriikki, kymmenkunta ammattiteatteria ja kapellimestarikomeetta Santtu-Matias Rouvalin lentoon nostama Tampere Filharmonia, mutta Euroopan kulttuuripääkaupunkileikissä ollaan kiinnostuneita muusta kuin instituutioiden tarjonnasta. Samaan hakuun ovat ilmoittautuneet myös Oulu ja Savonlinna. Tampere haluaa nimittäin päästä Euroopan vuoden 2026 kulttuuripääkaupungiksi. Tampereella, pelialan yritysten luvatussa kaupungissa sen luulisi onnistuvan. Teemana yhydessä tekeminen Tänä vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunkeja ovat Bulgarian Plovdiv ja Italian Matera. v Kulttuuripääkaupunki on se, joka lisää kansalaistensa vuorovaikutusta ja tuo oman kulttuurisen moninaisuutensa parhaiten esiin. Tampereella kulttuurikaupunkivuoden hakuprosessin luovana johtajana aloitti äskettäin ohjaaja Juha Hemanus ja tuottajana Filharmonian apulaisintendentti Eija Oravuo, kokeneita prosessien rakentajia molemmat, mutta heiltäkään ei irtoa vielä vastausta. En tarkoita nyt mobiilija tietokonepelejä, vaan sellaisia kulttuurisen toiminnan tapoja, joissa kaupunkilainen ottaa kultuuriympäristön ja asuinalueen haltuunsa. Sitä ei taida tietää vielä kukaan. tampereen mitalla. Kaupungissa allekirjoitettiin sopimus yhtenäisestä Bulgariasta 1885. Teksti: ANNE VÄLINORO vai saimaan sävelin. Never heard. Satuin käymään Plovdivissa 28 vuotta sitten. Siis mitkä. Tampere ottaa hakukumppanikseen taidekaupunki Mänttä-Vilppulan, joka yltiöpäisesti ilmoitti jo pari vuotta sitten hakevansa titteliä. Se oli silloin väsähtänyt teollisuuskaupunki, jolla on kunniakas menneisyys. Tampere hakee paikkaa Euroopan turistirysänä. Väkeä on kaupungissa suunnilleen saman verran kuin Tampereen kaupunkitaajamassa, reilut 330 000. Sama valtti on Oululla. Suomesta samoille Euroopan Union luovan tuen suurimmille apajille suuntaavat myös Oulu ja Savonlinna. No mitä sellainen tekeminen sitten on. Historiaa Plovdivilla on sen sijaan 8000 vuotta enemmän kuin Suomen suurimmalla sisämaan kaupungilla, joka vimmatusti peittää asemanseutuaan kansiareenalla ja pilvenpiirtäjillä ja hitsaa toisella kädellä kiskoja raitiovaunua varten runnotulle pääväylälleen
Ja Koli. Ei. Mutta etupäässä niin, että luovia osapuolia tulee myös muista Euroopan maasta. 1400-luvun linnakin Kyrönsalmen kuohujen keskellä on jotenkin kiehtovampi kapistus kuin kolmikymppinen kongressitalo lintupuistossa. Voiko vuonna 2021 valmistuvalle Tampere Areenalle rakentaa sellaisen luistinmusikaalin, joka valaisee koko Euroopan mantereen. Siihen kulttuurivuosi antaisi loistavan tilaisuuden. Totta kai mukana on 500 muutakin tapahtumaa, joissa kulttuuria tehdään ja vastaanotetaan myös perinteisillä tavoilla, konserteissa, teatteriesityksissä ja näyttelyissä. Totta kai se on Oulu. . Viime vuosina rinnalle ovat kiilanneet museot. Säätiö sijoitti Gustaf Serlachiuksen (1935–2009) perintöä luomukseen, joka hyvin koottuine näyttelyineen vetää kulttuurituristeja meiltä ja muualta. Tai kaamoksen alkajaisiksi parkkihalleissa väijyvä maanalainen Tampere avautuisi hyde parkiksi, hölkkäpoluiksi, joogapuistoksi tai rullaluistelulle. Ne oikeasti merkittävät ohjaajat ja näytelmäkirjailijat kutsuttaisiin yhteistyöhön Tampereen teattereiden ammattilaisten ja tuhansien harrastajien kanssa, kerrankin. Tarjolla on eksoottinen Merenkurkku, Hailuoto, Oulun koulu arkkitehtonisine erikoisuuksineen, Kärpät ja kunnon talvi. Tampereelle tulon voi laskea vähintään kymmenkertaisena. No mutta miksei sitten Oulu. Nyt Tampereella on 1,1 miljoonaa hotelliyöpymistä vuosittain ja päivittäiskävijöitä vuositasolla 3,5 miljoonaa. . Tai Tampereen valoviikot laajenisi kaikkien korkeiden rakennusten valoilla kerrotuksi tarinaksi, taivaalliseksi galleriaksi. Tampere on ollut perinteisesti teatterija jääkiekkokaupunki. Mukaan ovat tervetulleita niin taiteilijat kuin kadunmiehetkin. Suomihan on ykkösluokkaa uimataidon yleisyydessä. Se ei enää ota santaa silmilleen. Nyt katsotaan kymmenen vuotta eteenpäin. Yksi tapahtumista liittyy leivän leivontaan ja leipään liittyviin tarinoihin. Tampereella on punatiilinen imago. Kuten hanketta kulttuurija vapaa-aikalautakunnassa eteenpäin pökkinyt Visit Tampereen operatiivinen johtaja Perttu Pesä sanoo, hakuprosessissa luodaan tulevaisuuden kehitystyötä ja yhteinen tahtotila. Onko tästä kolmiyhteydestä ison teeman, ison otsikon aineksia. Yksi projekteista on Ayliak, turkkilainen käsitys hyvästä joutilaisuudesta, joka kokoaa vapaasta mielen liikkeestä ja mukavasta oleilusta kiinnostuneita suureen happeningiin. Jo hyvin laadittu hakustrategia kantaa hedelmää, vaikkei status osuisikaan omalle kohdalle. Haaste Savosta ja Oulusta Savonlinnan alue päihittää Tampereen luonnonkauneudessaan. Helsingin jälkeen Suomen ainoan kansainvälisesti kiinnostavan kesäkaupungin valinta Euroopan kulttuuripääkaupungiksi alkaa tuntua vallan mainiolta vaihtoehdolta. Siellä riittää antiikinaikaisia muistomerkkejä, areenoja ja raunioita. Punatiili verhoaa noin 150 vuotta vanhaa keskustaa, Finlaysonin, Tampellan ja muiden Tammerkoskea reunustavien rakennusten sarjaa. Kulttuurivuosi toisi ainakin 10–15 prosentin korotuksen. Matkailijoita virtasi niin, että raitilla jäi monelta suu epäuskosta auki. Sillä luodaan tekemisen tyyli ja tahto tuleville vuosille. Plovdiv oli jo antiikin roomalaisten, kreikkalaisten, ottomaanien ja juutalaisten suosiossa. Kulttuuripääkaupunkivuoden teemaksi on jalostettu ajatus yhdessä olosta, yhdessä tekemisestä. Tai yhtenä iltana kuka hyvänsä saisi mennä kenen hyvänsä luo kylään. 2030-luvulla asiat on pakko tehdä eri tavalla, jotta löydetään uusia kulttuuriyleisöjä ja säilytetään entiset. Ei voi. Toinen romanija maaseutukulttuurista insipiroitunut tapahtuma on Plovdiv Karavana, jonne odotetaan kiertäviä ryhmiä ja katuteatteriproduktioita eri puolilta Eurooppaa. Ehkä Eppujen säestyksellä. Vuonna 2014 Gösta Serlachiuksen Joenniemen kartanossa sijaitsevan taidemuseon kylkeen nousi 20 miljoonan panostuksella puinen paviljonki, uudistunut Gösta-museo. Sellutehdas oli suljettu edellisenä vuonna ja työttömiä riitti. Tukeutuuko Plovdiv sitten komeaan historiaansa. Tampere alkaa vasta hakea niitä työtapoja ja yhteistyökumppaneita, joilla se haluaisi kulttuurivuotensa toteuttaa. Puhuttaisiinko jo sisällöistä. Plovdivissa on esimerkiksi 20 000 asukkaan romanighetto, jonka asukkaat ilmiselvästi halutaan jotenkin mukaan kulttuurivuoteen. Kun Joensuu, Mikkeli ja Kuopio vielä peesaavat Savonlinnan hanketta, sillä on takanaan 700 000 asukkaan ja puolen Suomen tuki. Sen sijaan uskon vaikkapa Tampereen Teatterikesän pohjille luotuun Teatterifestivaalien Neljään Vuodenaikaan, jossa kulttuurivuosi 2026 tarjoaisi jotain täysin uutta kansainvälisten yhteistyöproduktioiden kautta. Maailmanluokan ooppera kajahtaa Olavinlinnasta jo vuosikymmenten kokemuksella. Kirjoittaja on Tampereella asuva vapaa kulttuuritoimija, toimittaja ja ohjaaja, joka viettää kesät Savonlinnassa.. Siellä luotiin perusta Tampereen teollistumiselle. Plovdivissa on arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen vanha kaupunki ja kuusi yliopistoa. Satatuhatta vuotuista kävijää jättää Mänttä-Vilppulaan 9–10 miljoonaa euroa. Teemavuonna halutaan lisätä kaupunkilaisten keskinäistä ymmärrystä. Taidekipinä syttyi roihuun kun fuktionalismin perintöä edustavaan konttorirakennukseen peruskorjattiin Gustaf-museo 2003. Oulu on hakijoista itse asiassa pisimmällä, se on jo valinnut hankkeelleen luovat neuvonantajat eri taiteen ja tieteen aloilta, eri sukupolvista ja toimijoista. 9 R ONDO C LASSIC 2|2019 TAMPERE HAKEE KULTTUURIPÄÄKAUPUNGIKSI | ICMA-PALKINNOT RSO:LLE JA TURKUUN | MILLA VILJAMAA KUVITTAA SÄVELILLÄ Kulttuuripääkaupunki on se, joka lisää kansalaistensa vuorovaikutusta ja tuo oman kulttuurisen moninaisuutensa parhaiten esiin. Esitystaiteen patrioottisten megavetojen aika on ohi, Rammsteinin konsertit ovat oma juttunsa. Älykännykän luomaa loputonta valinnanvapautta vastaan voi taistella vain törmäyttämällä ihmisiä uusiin asioihin. Kaupunki tarjoaisi kahvipaketit ja pullat. Olette oikeassa. Tai Pyhäjärven ja Näsijärven rannoilla järjestettäisiin maailman suurin luonnonvesien matkauintitapahtuma stand up -koomikoiden säestäessä kauhontaa suppilaudoiltaan. Tampereella katsotaan toistuvasti vuoteen 1918. Mänttä repäisi jo 1992 käynnistämällä Kuvataideviikot. Tai Tampereen äänimaisemasta tehtäisiin sinfonia. Tampere on jo kerran vetänyt vesiperän. Nyt kun tehtaiden jyske ja hurina on keskustasta vaiennut, tilat ovat täyttyneet kahviloista, ravintoloista, palveluista ja teknologiayrityksistä. Olisiko Tampereesta esteettömyyden, yhdenvertaisuuden ja välittömyyden esikuvaksi Euroopan mittakaavassa. Sovinnoksi taittuva sisällissodan perintö ja yhä yksityiskohtaisemmiksi käyvät muistelot eivät riitä kuitenkaan kulttuuripääkaupungin teemaksi. Saimaa-ilmiö onkin totta. Mutta kuluva vuosi vasta näyttää, kenellä lopulta nappaa
Opera Rara 9293800572 Soitinsoolot Wolfgang A. ECM New Series 2600 Sekalaiset ohjelmat In Time Felix Mendelssohn: viulukonsertto op. Accentus Music ACC20366 Videodokumentit Belcanto – The Tenors of the 78 Era Documentary by Jan Schmidt-Garre Caruso, Slezak, Tauber, McCormack, Schipa, Gigli, Schmidt, Koslovsky, Björling et al. Mukana levysarjojen parhaissa ovat Christian Tetzlaffin ja Hannu Linnun johtaman RSO:n tulkinnat Bartókin viulukonsertoista (Ondine) sekä Turun Filharmonisen orkesterin ja Leif Segerstamin Naxos-yhtiölle tekemä paketti, jossa on Sibeliuksen näyttämömusiikkiteokset. Myrios MYR020 Konsertot The Golden Age – Cello 1925 Hindemith: Kammermusik No. The Great Live Recordings Sony Classical 88985392322 Videoesitykset Bartok: Ritari Siniparran linna – Poulenc: Ihmisen ääni Barbara Hannigan, John Relyea, Ekaterina Gubanova, Paris Opera Orchestra Esa-Pekka Salonen, joht. GEN18613 Sekä : Bartok: viulukonsertot nro 1 & 2 Christian Tetzlaff, RSO, Hannu Lintu, joht. Warner Classics 01902956 61588 Nykymusiikki Arvo Pärt: sinfoniat Nos. Jürgen Flimm & Bettina Hartmann,ohj. 34/2. INTERNATIONAL CLASSICAL MUSIC AWARDS -palkinnot on taas julkistettu. Frank Peter Zimmermann Hänssler Classic 17046 Barokki, vokaalimusiikki 1600-luvun sakraalimusiikkia Wroclawista Concerto Palatino, Gli Angeli Genève, Wroclaw Baroque Orchestra, Stephan MacLeod Claves 501805 Lauluresitaali Miroirs Elsa Dreisig, sopraano Orchestre National de Montpellier, Michael Schønwandt, joht. 475 + pianosonaatit nro 14, 16 & 18 Maxim Emelyanychev Aparté AP 161 Kamarimusiikki Es war einmal – Once upon a time Robert Schumann: Märchenerzählungen, Fantasiestücke op. 3 Ibert: Concerto for Cello & Wind Instruments Toch: Cello Concerto – Martin?: Concertino for Cello, Winds, Percussion & Piano Christoph Heesch, Eroica Berlin, Jakob Lehmann, joht. 73 + Märchenbilder. 20. Audite 97754 Ooppera Gioacchino Rossini: Semiramide Olistit ja Orchestra of the Age of Enlightenment Opera Rara Chorus, Mark Elder, joht. Oehms Classics OC457 Sekä : Bernstein: Complete Sinfoniat + Prelude, Fugue & Riffs. Tacet 243 Barokki, soitinmusiikki Johann Sebastian Bach: viulukonsertot BWV 1041, 1042, 1052. 1– 4 NFM Wroclaw Philharmonic Tonu Kaljuste, joht. Erato 190295634131 Kuoro Sergei Prokofiev: Kantaatti lokakuun vallankumouksen vuosijuhliin Ernst Senff -kuoro, Erfurt Air Force Music Corps Staatskapelle Weimar, Kirill Karabits, joht. Chouchane Siranossian, Anima Eterna Brugge, Jakob Lehmann, Balasz Bozzai, Nicolas Mazzoleni, Bernadette Verhagen, Katya Polin, Davit Melkonyan, Astrig Siranossian. Genuin. Gürzenich-Orchester Köln, Dmitrij Kitajenko, joht. Levysarjojen kaikki palkitut ovat seuraavat: 10 R ONDO C LASSIC 2|2019 ICMA-palkinnot rso:lle ja Turkuun Christian Tetzlaffin, Hannu Linnun ja RSO:n Bartók-levy on saanut jo useita palkintoja. Palkinnot jaetaan juhlagaalassa Luzernissa toukokuussa. Arthaus Musik 109364 Sekä: Mozart: Figaron häät Ildebrando D’Arcangelo, Dorothea Röschmann, Anna Prohaska, Lauri Vasar, Marianne Crebassa. Alpha 410 Paras kooste Jean Sibelius: Näyttämömusiikkia Turku Philharmonic Orchestra Leif Segerstam, joht. Naxos 8.506032 Historiallinen Birgit Nilsson. + sol. Ondine ODE1317-2 Sinfonia Sibelius: sinfonia nro. Vuoden nuori taiteilija on fagotisti Matko Smolcic, ja vuoden levy-yhtiön tittelin saa Ars Produktion. Krzysztof Warlikowski, ohj. Naxos NBD0063-64V2 Turkulaisten Sibelius-kokonaisuus on tehty usean vuoden aikana mutta ilmestyi pakettina viime vuonna.. Jörg Widmann: 5 Stücke im Märchenton Jörg Widmann, Tabea Zimmermann, Denes Varjon. Vanha musiikki Musiikkia keskiajan Saksasta Ensemble Peregrina, Agnieszka Budzinska-Bennett Benjamin Bagby, joht. Berliner Barock Solisten, joht. Edellinen palkittiin konserttoja jälkimmäinen koostesarjassa. Elämäntyöstä palkitaan pianisti Nelson Freire, ja vuoden taiteilija on pianisti Javier Perianes. 2 – Grieg: Allegretto grazioso + Melodia Op. Marie-Nicole Lemieux, Beatrice Rana, Nadine Serra, Josephine Barstow Orchestra e Coro dell’ Academia Nazionale di Santa Cecilia, Antonio Pappano, joht. 64 + oktetto op. Staatsoper Unter den Linden, Berlin Gustavo Dudamel, joht. Mozart: fantasia K
(03) 225 1948 2. SSIC V L Yhdessä koettuna ilolla on tapana tuplaantua. verkkosivuiltamme: https://rondolehti.fi/ tuote-osasto/lehtitilaukset/ 1. Myös musiikkielämysten jakaminen samoin ajattelevan ystävän kanssa tuo koettuun uusia ulottuvuuksia. Ystäv änta rjous : Rond o 6 num eroa + laaja verk kosis ältö vain 47,00 € Ystävän kanssa musiikkikin on hauskempaa. sähköpostitse asiakaspalvelu@ rondolehti.fi Siitä tunnet sä ystävän. CL SSIC V M U S II K K IL E H T I 20 18 M A R R A S K U U C LA SS IC 11 2018 9,90 € heikki laitinen ja ihmisen ääni seong-jin cho Pianon runoilija RSO:n solistiksi Feministinen katse kansanmusiikkiin Digitaaliset nuotit pilvipalvelussa loi huippu-uran Saksassa Kristiina poska Virolainen CL SSIC V M U S II K K IL E H T I 201 8 S Y Y S K U U C LA SS IC 9 2018 9,90 € m aria y lipää palaa musikaaliin uusin voimin Uusi vapaus koitti musiikkiop istoille hann u linnu n Mahlerissa soi ihmiseläm än koko kirjo Kiihkeän 60-luvun protestilau lut KOLME TAPAA TILATA: 3. Piristä nyt kevätkauden ja kesän elämyksiäsi tilaamalla Rondo puoleksi vuodeksi itsellesi – ja mikset saman tien myös lahjana ystävällesi! Saat 6 numeroa hintaan 47 euroa, ja samaan hintaan sisältyy myös laaja verkkosisältömme. soittamalla asiakaspalveluumme, puh
VIRVA PUUMALA JA JUssi VÄNTTINEN VOITTOON LAPPEENRANNASSA. Miesten puolella muut palkitut olivat tenori Jere Martikainen ja baritoni Tiitus Ylipää. Palkinnot olivat suuruudeltaan 10 000, 7 000 ja 5 000 euroa. Nuorten laulajien riemua Lappeenrannassa. Tämänkertainen laulukilpailu oli erityisesti sopraanojen juhlaa. Tuomariston puheenjohtajana toimi Kansallisoopperan taiteellinen johtaja, mezzosopraano Lilli Paasikivi. Yleisöäänestyksen suosikki oli basso Henri Uusitalo. . Lisäksi jaettiin 1 000 euron erityispalkintoja: Lappeenrannan konserttiyhdistys palkitsi Alina Koivulan, jonka myös Yleisradio palkitsi äänitysmahdollisuudella; OP Etelä-Karjalan palkinnon sai Annika Leino ja Suni Oy palkitsi Irina Nuutisen. C M Y CM MY CY CMY K rondo_RR_kevatkausi_2019_ilmoitus.pdf 1 15/01/2019 12.08 VALTAKUNNALLISTEN Lappeenrannan laulukilpailujen voittajat olivat tällä kertaa naisten sarjassa sopraano Virva Puumala ja miesten sarjassa baritoni Jussi Vänttinen. Naisten sarjan toisena palkittiin Marika Hölttä, ja kolmannen palkinnon sai Aurora Marthens. Finaalissa kilpailijat lauloivat Saimaa Sinfoniettan säestyksellä, kapellimestarina Vytautas Luko?ius. Muita jäseniä olivat oopperalaulajat Johanna Rusanen-Kartano, Garbriel Suovanen ja Jyrki Korhonen, pianotaiteilija Ilmo Ranta sekä kapellimestari Hannu Lintu
Etnogaalan raati nimesi Vuoden artistiksi huuliharppuyhtye Svängin, Vuoden tanssintekijäksi koreografi ja tanssija Kaari Martinin, Vuoden tulokkaaksi Pauanne-yhtyeen ja Vuoden tuottajaksi tamperelaisen Kulttuuriosuuskunta Uulun. Nainen ja Viulu Liput/Biljetter 25€/15€ ovelta & www.mirkamalmi.fi/nainenjaviulu Suomalainen nainen 10.2.2019 klo 18, G18 Ruotsalainen ilta 28.4.2019 klo 18, G18 I V V. rajamailla LASSI RAJAMAA lassi.rajamaa@uniarts.fi 17 R ONDO C LASSIC 2|2019 Kansanmusiikin vuoden huiput KANSANMUSIIKKI on saanut jälleen vuotuiset palkintonsa. . Maailman musiikin keskus palkitsi Risteys-palkinnolla helsinkiläisen Kulttuuriyhdistämö Interkultin. Suomen Musiikintekijöiden asettama raati palkitsi Vuoden kansanmusiikkitekijänä saamelaisyhtye Soljun, ja Music Finlandin raati palkitsi Vuoden kansainvälistyjänä vokaaliyhtye Tuulettaren. PIIRTÄJÄ ON SIBELIUS-AKATEMIAN ENTINEN REHTORI. Palkinnot olivat 1000–2000 euron rahapalkintoja tai muita toimintaa edistäviä etuuksia
Soitettuna musiikki on aina jonkun toisen taiteilijan tulkinta. ” 18 R ONDO C LASSIC 2|2019 Lopetin pesäpallon pelaamisen yläasteikäisenä käsieni varjelemiseksi. Siten voidaan myös vahvistaa lapsen omaa persoonallista musiikillisen ilmaisun tapaa, joka on nykypäivänä niin tärkeää.” – Pakilan musiikkiopiston kansanmusiikin lehtori, musiikin tohtori Leena Joutsenlahti Kansanmusiikki-lehdessä 4/2018 ”Yritimme johdatella heitä valitsemaan pienikokoiset soittimet, jotta he pystyisivät kuljettamaan niitä helposti itse soittotunnille.” – Paula Hokkanen perustelee perheensä lasten soitinvalintaa Meidän Perhe -lehdessä 12/2018 ”Luen musiikkia mieluummin kuin kuuntelen. Ehkä olen luonteeltani liian ekstrovertti siihen, että minun olisi pitänyt kyetä harjoittelemaan itsekseni kuudesta kahdeksaan tuntia päivässä.” – Suomen kansallisoopperan ja -baletin pääjohtaja Gita Gadambi Kotiliedessä 1/2019 ”Luovuus ei ole harvojen erityislahja vaan lihaksia, joita voi treenata. Konserttipäivinä en leikkaa leipää veitsellä enkä avaa säilyketölkkejä. Soivasta kudoksesta saa vääränlaisia ajatuksia. Jos niihin erehtyy uskomaan, lakkaa kehittymästä. ja miltä sen pitäisi kuulostaa. Alkaa ajatella, että olenpa tosiaan mainio, olen keksinyt koko pianonsoiton.” – Pianisti Iiro Rantala Kodin Kuvalehdessä 28.12.2018 ”Jos on maanantaina sählyä, tiistaina jääkiekkoa, keskiviikkona pianotunti ja torstaina motocrossi, ei koskaan kehity soittajaksi.” – Pianisti Iiro Rantala Kodin Kuvalehdessä 28.12.2018 ”Musiikin opetus on pitkään lähtenyt siitä ajatuksesta, että lapset eivät osaa mitään ja siksi heille pitää opettaa, mitä musiikki on mediasakset ANNA EVELIINA HÄNNINEN SUOMEN LEHDISTÖN MUSIIKKISITAATTEJA. Nuotteja lukiessa kuulen ne päässäni juuri niin kuin itse ne ajattelen.” – Kapellimestari Okko Kamu Eeva-lehdessä 1/2018 ”Hakeudu taitavien muusikoiden pariin ja uskalla kysyä neuvoa myös omilta kollegoilta ja useammalta eri opettajalta. Mietin joskus, että jos yksi sormi menee poikki, se on siinä. Tämän sijaan varhaislapsuudessa pitäisikin lähteä vahvistamaan lasten omia luonnollisia taitoja ja improvisointikykyä. Korkeatasoisen opetuksen lisäksi tarjoamme sinulle kannustavan ilmapiirin monipuolisen kurssitarjonnan mahdollisuuden keskittyä muusikon taitojesi kehittämiseen erinomaiset valmiudet jatko-opintoihin Haku koulutukseen 19.2.–12.3.2019 opintopolku.fi Lue lisää: konservatorio.fi/ammattiin Tule opiskelemaan muusikoksi @helsinginkonservatorio @helsinginkonservatorio #helsinginkonservatorio Ruoholahdentori 6 100 m Ruoholahden metroasemalta. Minun mielestäni kaikki ovat luovia ennen kuin autoritäärinen koulujärjestelmä tukahduttaa tuon luomisvoiman.” – Rap-muusikko Paleface eli Karri Miettinen Meidän Perhe -lehdessä 12/2018 Helsingin Konservatorion toisen asteen ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistut klassisen musiikin muusikoksi. Mutta liikaa sitä ei saa ajatella, muuten tulee hulluksi.” – Pianisti Ville Hautakangas Aamulehdessä 16.12.2018 ”Tämä on monimutkainen ala juuri sen takia, että koko ajan tulee kehuja. Heiltä saadut neuvot auttavat muodostamaan kuvaa erilaisista tavoista tehdä musiikkia.” – Lyömäsoittaja Jerry Piipponen neuvoo ammatti-muusikon urasta haaveilevia Uusi Lahti -lehdessä 7.1.2019 ”Minulla oli jo pitkään ollut tunne, etten haluaisi keskittyä tulevaisuudessani pelkästään soittamiseen. Ei klassinen pianisti pysty soittamaan yhdeksällä sormella.
20 R ONDO C LASSIC 2|2019 FRANCO FAGIOLI on luonut uudesti kontratenorin imagon muuttamalla sen hennosta enkeliäänestä dramaattiseksi ja suurta ilmaisuskaalaa käyttäväksi oopperan sankariksi. stratosfääreistä s y v y y k s i i n. Hän tähdittää kesäkuussa Turun musiikkijuhlien vierailutuotantoa HÄNDELIN Agrippinasta
Tästäkin on esimerkkejä levylläni.” ”Minulle hänen äänelliset ominaisuutensa sattuvat sopimaan. Hän korosti paljon syvää hengitystä ja passagiota eli rekisterien yhdistämistä. Italialainen bel canto oli hänen oman koulutuksensa kulmakivi. Se oli aikansa bel cantoa.. ”Lauloin lapsuudessani kuorossa poikasopraanoa. Perustana on yhtäläinen italialainen koulu kuin myöhemmässä tyylissä. Ja rintarekisterien yhdistäminen oli taidoista tärkeimpiä, ja siinä myös kastraattitähdet olivat mestareita.” Tämän taidon soveltamisessa piilee myös Fagiolin ihmettelyä aiheuttaneen laulutekniikan salaisuus. Juuri tuo passagio, pää-, keski-. Serse on kirjoitettu värikkäälle Caffarellille, eikä Händel ottanut mukaan muita kastraatteja vaan antoi Arsamene-veljen roolin naiselle.” Caffarellille sävelletyille aarioille Fagioli on omistanut myös levyn. ”Caffarelli on äärimmäinen laulaja niin tekniikan kuin ilmaisun suhteen, ja se kuuluu myös noissa aarioissa. ”Kontratenorit työskentelivät kirkon palveluksessa, ja heidän perinteensä on elänyt etenkin Britanniassa meidän päiviimme asti. En voi sietää sitä, että niitä esitetään vain mekaanisina shownumeroina.” Bel canto kaiken perusta Franco Fagioli muistuttaa, että jo barokkiaikana oli myös kontratenoreja, mutta ei heitä sovi sekoittaa millään tavalla kastraattilaulajiin. Kerran hän kuunteli levyltä Pergolesin Stabat Materia, jossa lauloi James Bowman. Hasse. ”Ei kyse ole siitä, laulaako falsetilla vai ei. ”Händelin ja italialaisten barokkisäveltäjien oopperat ovat bel cantoa. Händel kirjoitti roolinsa tietylle laulajalle, ja Senesinon, Carestinin ja Caffarellin kurkku ja temperamentti olivat aivan erilaiset. Ääni on yksi kokonaisuus. Lauloin paljon Rossinia, Belliniä ja Donizettia mutta myös Mozartia ja muutamia barokkiaarioita.” Ääni on yksi kokonaisuus Vasta myöhemmin Euroopassa Fagioli syventyi barokkiohjelmistoon. Ei tuohon aikaan Pohjois-Argentiinassa ollut ketään sanomassa minulle, että olen kontratenori”, hän kertoo. 22 R ONDO C LASSIC 2|2019 ”Legendoja ei kannata haikailla, mutta kyllä heistä voi inspiraatiota mielikuvituksen tasolla ottaa. Sitten pääsin Buenos Airesiin Teatro Colonin kouluun sen historian ensimmäisenä kontratenorina. Kyse ei ole äänityypistä vaan koko koulusta ja laulutavasta.” Fagioli oman sukupolvensa kollegoineen on siis saanut astua käytännössä neitseelliselle maaperälle. Myös monet mezzosopraanot yhdistävät naisellista pääsointia ja maskuliinista rintasointia.” Italialainen koulu on paras pohja myös barokkimusiikkiin. Siinä korostuvat napolilaisen koulun säveltäjät Nicola Porpora, Leonardo Vinci, Leonardo Leo, Gennaro Manna ja Saksassa vaikuttanut J.A. Sitä kautta hän oppi, mikä hänen äänensä on. Hämmästys oli suuri: tämä teki ssamaa mitä hänkin naisia matkiessaan. Kuva Norjan Kansallisoopperan ylellisesti puvustetusta tuotannosta. Julius Caesar on ollut Fagiolin eniten esittämiä Händel-rooleja. Vaikka oopperat tehtiin tietyn laulajan avuja esitteleviksi bravuureiksi, haluan ottaa niihin mukaan myös emootion ja humaanisuuden. Sain baritoni Ricardo Yostilta vahvan italialaisen bel canto -pohjan. 15-vuotiaana lopetin kuoron, mutta jatkoin korkealta laulamista naisten ääntä pilanpäiten matkimalla. Ne ovat virtuoosisia ja äänialaltaan laajoja. Mutta ei sillä ole mitään tekemistä italialaisen oopperaperinteen kanssa. Joskus hän pyrki varta vasten tuomaan esiin sekä maskuliinisia että feminiinisiä puoliaan esittämällä saman aarian korkeampana ja matalana versiona. ”Ensin minua opetti eräs sopraano. Tällöin hän huomasi, että hänen koulutuksensa oli ollut paras mahdollinen, vaikkei se barokista lähtenytkään
24 R ONDO C LASSIC 2|2019 JUHANI NUORVALAN ja JUHA SILTASEN Flash Flash saa Musica nova -festivaalilla viimein kantaesityksensä vuosien odotuksen jälkeen. Kiistanalainen muuttui oopperaksi Te ks ti: AU LI SÄ RK IÖ -P IT KÄ N EN POPTAITEILIJA Flash Flash Flash Flash. Erityislaatuinen musiikkiteatteriteos ei tekijöiden mielestä hevin menetä tuoreuttaan. Vuonna 2019 ANDY WARHOL on entistäkin ajankohtaisempi
Kansallisoopperan ja lyhytikäisen New Generation Operan kanssa, mutta kohtalo ei koskaan jakanut suopeita kortteja. Vihdoin. Jo yhteinen suunnitteluvaihe kesti vuoden, ja usean vuoden kirjoitusja sävellystyökin tapahtui kiinteässä yhteistyössä kirjailijan ja säveltäjän välillä. Musica nova Helsinki -festivaalin oli tarkoitus toteuttaa kantaesitys vuonna 2009, mutta tuolloin nähtiin lopulta vain teoksen keskimmäinen osa Väliaika visualisoituna konserttiesityksenä. Sittemmin Flash Flashia on sinnikkäästi yritetty saattaa näyttämölle lukuisia kertoja milloin missäkin. Poptaiteilija Andy Warholista (1928–1987) kertova ooppera Flash Flash on kulkenut poikkeuksellisen kivikkoisen taipaleen. Nykyään Warhol nauttii kulttimainetta, mutta 80–90-luvuilla hän oli marginaalissa. Warholin taide perustui toistamiseen ja tunnistettavuuteen. ”Vaikka aikaa on kulunut ja vaikka tämän muotoiset teokset eivät enää ole tavattomia, Flash Flash on säilyttänyt erityisyytensä”, Juha Siltanen uskoo. Nyt helmikuussa Musica nova vie loppuun sen minkä aloitti ja toteuttaa Flash Flashin kokonaisuudessaan Erik Söderblomin ohjauksena. Flash Flash Flash Flash. Se ei silti estänyt Ooppera Skaalaa innostumasta, kun Nuorvala ehdotti seurueelle Warhol-aiheista teosta näiden pyytämän lastenoopperan sijaan. 30 vuotta myöhemmin Juhani Nuorvala ja Juha Siltanen eivät ainoastaan ole luoneet tällaista teosta vaan saavat myös nähdä sen näyttämöllä. ”Totta kai tämä on senhetkinen puheenvuoro siihen, mitä taiteessa voi tehdä”, Nuorvala toteaa. Sen sijaan teatterikentällä musiikin, tanssin ja näyttämön rohkeat yhdistelyt ovat nyt aivan eri lailla arkea kuin Flash Flashin valmistuessa. Tekijöiden mielestä musiikkimaailma ei kuitenkaan ole erityisemmin ajanut ohi teoksesta. Toinen heittää haluavansa joskus säveltää musiikkiteatteriteoksen Warholista. ”Siinähän ei ole mitään erikoista, että säveltää pienen kappaleen, joka jää esittämättä, mutta tähän on käytetty monta vuotta”, säveltäjä Juhani Nuorvala sanoo. Monilla tahoilla on silti ollut uskoa Flash Flashiin. Suunnitelmia oli mm. Millainen teos sitten on kyseessä. 60–70-lukujen New Yorkin taidemaailmasta nouseva teos sopiikin erinomaisesti nykymusiikkifestivaalin tämänvuotiseen Amerikka-teemajuonteeseen. Marilyn (1962, 1967) ja John Lennon (1985–1986) kuuluvat Warholin ikonisiin julkkismuotokuviin jotka on toteutettu seriväri painatuksena ja niistä on otettu lukuisia vedossarjoja. Ratkaisevana hahmona oli Musica novan saksalainen taiteellinen johtaja André de Ridder. Ongelmat alkoivat, kun Ooppera Skaala ei onnistunut tuottamaan vuodelle 2006 kaavailtua esitystä. Ei ainakaan mikään tavanomainen ooppera – kaikkein vähiten ”elämäkertaooppera, jossa nähtäisiin peruukkipäinen hahmo maalaamassa keittopurkkeja minimalistisen musiikin säestyksellä”, Nuorvala sanoo. o Warholilainen estetiikka alkoi näyttäytyä kuvana nykymaailmasta. Sovitaan, että jos näin kävisi, toinen tarjoaisi libreton. Warholin näköinen kokonaistaideteos 2000-luvun alussa Flash Flash hiottiin loppuun saakka, eikä sitä ole nyt ryhdytty päivittämään. 25 R ONDO C LASSIC 2|2019 N 1980-LUKU, ja Korvat auki -piireissä kaksi opiskelijaa äkkää yhteisen kiinnostuksen Andy Warholiin
Onhan sävellystilaus aina riskisijoitus, jossa ei voi olla varma siitä, mitä saa. Muun muassa Kalevi Ahon ooppera Hyönteiselämää odotti kymmenisen vuotta Savonlinnan oopperajuhlien kutsukilpailun jälkeen. Joskus valmiita sävellyksiä vedetään pois levityksestä myös säveltäjän omasta toiveesta, näin voi tapahtua missä tahansa vaiheessa teoksen historiaa; siis ennen kantaesitystä, sen jälkeen tai vasta vuosien kuluttua. Kustantaja Fennica Gehrmanin Henna Salmela kuvailee tällaisia tapauksia kuitenkin harvinaisiksi. Jokaisen teoksen näyttämölle asti tuottaminen on konserttimusiikkiin verrattuna valtava operaatio. Verrattuna muihin sävelteostyyppeihin ooppera on toki tuotantonsa monimutkaisuudeltaan omaa luokkaansa. Kun teosta ei luoda tiettyyn tilaan, tietylle yhtyeelle ja tai tietyn konserttisarjan vakiintuneelle kuulijakunnalle, tällä lienee vaikutuksensa teoksen valmistumisprosessiin. Joskus teoksen esittämättä jääminen voi johtua kulttuurielämän käytännöistä, kuten sävellyskilpailuihin yleisesti liittyvästä vaatimuksesta osallistua kantaesittämättömällä teoksella. Tekijälleen esittämätönkin taideteos voi kuitenkin olla hyvänlaatuinen harha-askel, josta jäi käteen ajatuksia, uusia taitoja, näkökulmia ja kokemusta. Äänitysteknologia tai digitaalisuus ovatkin ehkä luoneet uudenlaista digipöytälaatikkosävellystä, jossa teosten on esityksistä huolimatta hankalaa lyödä läpi ilman huolellista mediaprofiilia. Toisella tuloksena voi olla vapautuminen ja toisella ehkä motivaation puute tai prosessin kokeminen yksinäiseksi. Sen sijaan oopperaan on kytköksissä säveltäjän työn lisäksi muun muassa libretistin, ohjaajan, puvustajan ja lavastajan luova työ, puhumattakaan solisteista, orkesterista, lavatekniikasta, ja toisaalta teosten kestosta, joka vaikuttaa suoraan harjoittelumääriin. Säveltäjän ratkaisuja ei aina taidemusiikin historiassa ole pidetty yhtä pyhinä ja koskemattomina kuin nykyisessä kulttuurissamme, mutta mielenkiintoiseksi taidefilosofinen keskustelu muuttuu silloin, kun taiteilijan autonomia taistelee esimerkiksi taloudellisia intressejä vastaan. Voidaan ajatella että esittämätön sävelteos ei monessa mielessä ole vielä olemassa, partituuria osaavat lukea vain harvat ja vielä harvemmat viitsivät.. . Nykyään toisaalta teosten näkyvyyteen vaikuttavat huomattavan paljon myös teoksen helppo saavutettavuus ja digitaalinen näkyvyys. Useimpien teosten kohdalla vähintäänkin materiaalia päätyy aina pöytälaatikkoon. Säveltäjällä toki ammattitaitonsa puolesta tulisi olla vastuu teoksen esitettävyydestä, mutta uudenlaisen sävelkielen löytäminen saattaa joskus vaatia kompromisseja idiomaattisuuden suhteen. Mikäli kilpailun teemarajaus tai kokoonpano on ollut erityisen spesifi, voi teokselle olla vaikea löytää sopivaa esitystilannetta myöhemminkään. Juhan kaltaiset tapaukset eivät ole mitenkään tavattomia, joskin suhteellisen harvinaisia ja liittyvät yleensä tilaajan tai esittävän tahon kohtaamiin haasteisiin teoksen valmistamisen kanssa. Ooppera on eräänlainen metateos peruuntuneesta oopperasta ja käsittelee omaelämäkerrallisesti Kokkolan Oopperakesän tilaaman oopperakohtauksen esityksien peruuntumista. Suomalaisia oopperoita ja muita näyttämöteoksia jää jatkuvasti pöytälaatikkoon, tähän ongelmaan ovat pyrkineet vastaamaan esimerkiksi Erik Söderblom Helsingin Juhlaviikkojen taiteellisena johtajana vuonna 2017 ottamalla ohjelmistoonsa kolme uutta suomalaista näyttämöteosta, joista kaksi oli myös kantaesityksiä. 29 R ONDO C LASSIC 2|2019 Tahtomattaan pöytälaatikkoon Tilausteoskin voi syystä tai toisesta jäädä hyllylle pölyttymään pitkäksikin aikaa, kuten kävi kuuluisassa tapauksessa Aarre Merikannon Juhalle ja sen jälkeen monille muillekin teoksille. Omanlaisensa esimerkki unohtuneesta oopperasta on myös Karl Müller-Berhausin Die Kalewainen in Pochjola, joka kaivettiin arkistosta esiin ja kantaesitettiin Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi 2017. Suurissa instituutioissa epäilemättä tunnetaankin kiusausta muotoilla tilaussopimukset niin, että tarpeen vaatiessa kiperästä tuotannossa voidaan vielä vetäytyä tai yrittää vaikuttaa säveltäjän ratkaisuihin. On mielenkiintoista pohtia niitä lainalaisuuksia, jotka säveltäjiin vaikuttavat silloin kun teoksen esittäjä, esitystilanne ja paikka ovat tiedossa jo ennen teoksen syntyä. Kun sävellyskilpailuihin yleensä osallistuu huomattavasti suurempi määrä teoksia kuin mitä kilpailun järjestäjällä on aikeissa kantaesittää, jää jokaista kilpailua kohden kymmenistä satoihin sävellyksiä esittämättä. Jo uuden orkesteriteoksen toimiva harjoittaminen ja esittäminen parin viikon aikana on haastavaa, mutta kuitenkin mahdollista. Voisiko ”oletetun yleisön” puuttuminen vaikuttaa vapauttavasti taiteelliseen ajatteluun. Esimerkiksi yllättävä tekninen vaativuus tai aikaresurssien puute saattavat muodostua ongelmaksi. ”Useimmiten syynä on se, että säveltäjä haluaa jollain tavalla muokata teosta ja pyytää siksi, että se tilapäisesti vedetään pois levityksestä. Näin on tapahtunut esim. Ongelmatilanteet ovat raskaita kaikille osapuolille. Voidaan ajatella että esittämätön sävelteos ei monessa mielessä ole vielä olemassa, partituuria osaavat lukea vain harvat ja vielä harvemmat viitsivät. joidenkin Einojuhani Rautavaaran teosten kohdalla.” Luovan työn tekijällä potentiaalinen yleisö tai sen puute vaikuttaa monin tavoin teoksen syntyyn ja ominaisuuksiin, mikä tekee pöytälaatikkoon säveltämisestä selkeästi erilaista. Kaikki pöytälaatikkosävellykset eivät kuitenkaan ole viime vuosituhannelta. Säveltäjäkin ehti menehtyä ennen kuin vihdoin teos kokonaisuudessaan saatiin näyttämölle, odotettuaan ensin 41 vuotta. Juha valmistui 1922, radioitiin 1958, kantaesitettiin näyttämöllä Lahdessa 1963 ja lopulta 1967 ensimmäistä kertaa Kansallisoopperassa. Joskus, harvemmin voi olla syynä se, että teos on peräisin hyvin varhaiselta vaiheelta säveltäjän uralla, ja siksi säveltäjä ei enää halua sitä aktiiviseen katalogiin. Vapautta vai motivaation puutetta. Oopperat kortistossa Unholaan jääneiden tai pitkään esitystään odottaneiden teoksien tapauksia tutkiessa on vaikea olla panematta merkille, kuinka suuri osa peruuntuneiden teosten esityksistä on oopperoita. Taiteellisin keinoin esityksen peruuntumista käsitteli säveltäjä Jovanka Trbojevic teoksessaan Opera Absurdium. Teos kantaesitettiin Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla 2014, jolloin oopperan ensimmäisenä kohtauksena oli Kokkolan tilaama kohtaus ja loput kuusi kohtausta käsittelivät viime hetkellä peruuntuneiden esitysten aiheuttamia tunnelmia
Barriéren äidin KAIJA SAARIAHON tapahtumassa Tampereella. Hänen musiikkiteatteriryhmänsä La Chambre aux échos vierailee helmi-maaliskuussa Suomessa. Musiikki kutsuu teatteria Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Kuvat: LA CHAMBRE AUX ÉCHOS. Se on mukana mm. 30 R ONDO C LASSIC 2|2019 Ranskalais-suomalainen ohjaaja ALEKSI BARRIÈRE uskoo, että musiikkiteatteri on mielekkäimpiä tapoja luoda musiikkia yhteiskunnallisesti vaikuttavalla tavalla
Minulle teoksessa oli jotain tosi pyhää. La Chambre aux échos -ryhmälle on tärkeää osallistaa yleisöä esitystensä teemoihin, myös Suomen-vierailulla: Tampere-talon esitykseen kutsutaan lukiolaisia ja sävellysopiskelijoita, ja tapahtuman yhteydessä järjestetään keskustelutilaisuuksia. Teatteri pystyy nyt olemaan paljon lähempänä musiikkia.” Valaistuksella sekä vakiovalaistussuunnittelija Étienne Exbrayatilla on tärkeä osa ryhmän töissä, kuten myös videotaiteella, josta Aleksi Barrière on itse erityisen kiinnostunut. Haluamme kannustaa toisenlaiseen suhteeseen taiteeseen kuin että vain ostetaan lippu, istutaan tunti ja mennään kotiin”, Barrière tiivistää. Ryhmän perusideana ja erityisyytenä on taiteellisen johtajan kahdentunut rooli: ohjaaja Barrière ja kapellimestari Mao-Takacs toimivat tiiviinä aisaparina, joiden aivoriihissä ideat pääsevät kehittymään orgaanisesti. Helmi-maaliskuussa La Chambre aux échos vierailee ensi kertaa Suomessa. ”Ja on uskomatonta, kuinka paljon teknologia on viime aikoina laajentanut teatterin mahdollisuuksia. Surutyön ajatus taas peilautui no-teatterin olemukseen kertomuksina rauhattomista sieluista, jotka oikean käsittelyn kautta saatetaan lepoon. Soitinyhtye ja kuoroa korvaava lauluyhtye mahtuvat kaikki lavalle, ja lavalla on elävä näyttelijä nauhaäänen sijaan. ”Taiteen täytyy kutsua niitäkin, jotka eivät yleensä koe olevansa tervetulleita kulttuurilaitoksiin. Esityksiään ryhmä kutsuu kamarioopperoiksi tai musiikkiteatteriesityksiksi mutta myös ”resitaaliteatteriksi” tai ”lukukonserteiksi”. Pystymme puhumaan toistemme kieltä ja voimme rakentaa ideoita dialogin ympärille sen sijaan että vain lisäisimme jotain uutta ulottuvuutta musiikin päälle”, Barrière kuvailee. Yhdessä erilaiset teokset heijastavat toisiaan ja herättävät eri ajatuksia kuin erikseen. Ryhmän estetiikkaan kuuluu elementtien yhdistely. ”Videolla pystyy valaisemaan, muuttamaan tilaa, kertomaan tarinoita, avaamaan rajatun lava-alueen toiseen ulottuvuuteen”, hän havainnollistaa. Kun La Chambre aux échos loi oratoriosta kamariversionsa vuonna 2013, Aleksi Barrière teki ensimmäisen kerran taiteellista yhteistyötä äitinsä Kaija Saariahon kanssa. Sama koskee Musica novan Violences-esitystä, jonka teemana on naisen kokema vaiennus ja väkivalta. Alkuperäisessä versiossa näyttelijän lukemat Weil-sitaatit tulivat nauhalta, ja päähenkilönä oli Weilia puhutteleva laulaja. ”La Passion de Simone oli Kaijan senhetkinen testamenttiteos, ja hän omisti sen meille lapsilleen. Barrière kuvailee prosessia, jossa Friedrich Rückertin oman lapsen kuolemaa käsittelevät runot, Freudin surutyön käsite sekä Rückertin ja Mahlerin kiinnostus aasialaiseen ajatteluun kietoutuivat rikkaaksi dialogiksi. Barrièren mielestä näyttämöllä eri ammattilaiset, näyttelijöistä muusikoihin, laulajiin ja lavastajiin voivat oppia toisiltaan. Silloin teatteri voi tuoda ratkaisuja musiikillisiin pulmiin, ja musiikki ehdottaa asioita, joita teatteri ei itse osaisi keksiä. ”Kukaan ei esitä Simone Weilia vaan luodaan hahmo, joka yrittää samastua Weiliin kuten Weil itse yritti samastua kaikkiin ihmisiin ympärillään. ”Pystymme puhumaan toistemme kieltä ja voimme rakentaa ideoita dialogin ympärille”, ohjaaja Aleksi Barrière (vas.) kuvailee hänen ja kapellimestari Clément Mao-Takacsin yhteistyötä La Chambre aux échos -ryhmän taiteellisena johtokaksikkona.. Lisäksi sen ohjasi mentorini Peter Sellars. He tilasivat Saariaholta uuden version kamarikokoonpanolle. Keskeinen teema on myötätunto. Myötätunnon oratorio Vuonna 2006 kantaesitetty, filosofi Simone Weilin ajatuksia käsittelevä La Passion de Simone on Barrièrelle erityinen teos. ”Nykyään meillä on vihdoin mahdollisuus ajatella teatteria vapaammin”, Barrière sanoo. Tampere on jo yhdeksäs paikkakunta, jossa La Passion de Simonen kamariversiota esitetään. Koska hänen elämäntarinansa on sinänsä manifesti välinpitämättömyyttä vastaan, myös yleisössä herää myötätunto, ja muistutetaan, että Weilin kysymykset ovat edelleen tärkeitä meille yhteiskuntana”, Barrière kuvailee. Esimerkiksi vuonna 2013 La Chambre aux échos toteutti Mahlerin Kindertotenlieder-sarjan ympärille näyttämöteoksen, jossa liedejä peilattiin japanilaiseen no-teatteriin. La Chambre aux échos on halunnut korostaa yksilön ja yhteisön välisiä suhteita tuomalla koko esiintyjäryhmän esityksen keskiöön. Kuvassa esitys Saint-Denis’n katedraalissa. Hän ei ole sankari eikä roolimalli, mutta hän muistuttaa, että aina on mahdollista kuunnella, välittää, ja siten myös toimia. Suomalaisyleisö pääsee tutustumaan La Chambre aux échos’n kokeilevaan musiikkiteatteriin nyt kahden teoksen verran: helmikuiselle Musica nova Helsinki -festivaalille se tuo kaksiosaisen musiikkiteatterikokonaisuuden Violences, ja maaliskuussa Tampere-talon Kaija Saariaho -tapahtumassa nähdään ryhmän toteuttama kamariversio Saariahon La Passion de Simone -teoksesta. ”Kaikkien alojen välillä on harmaita alueita, joilla ammattilaiset pystyvät kommunikoimaan”, Barrière kertoo Skypen välityksellä kotoaan Pariisista. ” Tampere-talossa maaliskuussa nähtävä kamariversio Kaija Saariahon La Passion de Simone -oratoriosta korostaa yhteisöllisyyttä ja myötätuntoa. En osannut kuvitellakaan, että lähestyisin sitä.” Clément Mao-Takacs kuitenkin sai Barrièren vakuuttuneeksi siitä, että La Passion de Simonesta kannattaisi toteuttaa kamariversio. Musiikkiteatteri on hänelle taiteen tapahtumapaikoista hedelmällisin, ja hänen yhdessä kapellimestari Clément Mao-Takacsin kanssa perustamansa teatteriryhmä La Chambre aux échos, Kaikukammio, on hänen laboratorionsa. ”Clément on erittäin kiinnostunut ja tietoinen teatterista ja kirjallisuudesta, itse taas olen musiikin harrastaja ja rakastaja. Se on aina kiehtonut minua.” Ranskalais-suomalainen ohjaaja ja kirjailija Aleksi Barrière on omistautunut taiteidenvälisyyden haasteille – kirjallisuuden, musiikin ja visuaalisuuden vuorovaikutukselle teatterinäyttämöllä. Yhteentörmäysten kaleidoskooppi Vuonna 2011 perustetun La Chambre aux échos’n projektit yhdistävät musiikkia, tekstiä ja näyttämöilmaisua kokonaisvaltaisella tavalla. 31 R ONDO C LASSIC 2|2019 KIINNOSTAVIN MUSIIKKITEATTERI syntyy silloin, kun musiikillisia kysymyksiä ollaan vielä ratkaisemassa. Usein lähtökohtana on musiikki: ”Musiikki kutsuu teatterin sen sijaan että teatteri murtautuisi musiikkiin”, Barrière kiteyttää
Vain se tuo tähän rehellisyyden. 32 R ONDO C LASSIC 2|2019 Vaiennettu nainen löytää äänen Violences-esityksen toisen puoliskon muodostaa Barrièren kirjoittama ja suomalaissäveltäjä Juha T. Esitys rakentuu näyttelijä Thomas Kellnerin ja alttoviulisti Vladimir Per?evi?in väliselle dynamiikalle.. ”Teatterissa on kiehtovaa se, ettei mikään medium ole siinä välttämätön. ”Suomi on EU:n toiseksi väkivaltaisin maa naisille. Lopulta kellään ei ole lupaa puhua toisen puolesta, täytyy vain yrittää kuunnella.” Ofelia on arkkityyppinen naisuhri pitkässä ketjussa, joka ulottuu aikojen alun kirjallisuudesta nykyajan rikossarjoihin. Keskusteleminen väkivallasta on vaikeaa, ja sitä pystytään harvemmin käymään ilman aggressioita.” Kokonaisvaltaista ohjaustyötä Aleksi Barrière haluaa tehdä yhteiskunnallisesti merkityksellistä taidetta. Ofeliaa esittää saksalaisnäyttelijä Thomas Kellner. Koskisen säveltämä ja Aleksi Barrièren käsikirjoittama Ophelia/Tiefsee saa Suomen ensiesityksensä Musica nova -festivaalilla helmikuussa. Elokuva perustuu Heinrich Böllin romaaniin, joka kytkeytyy 70-luvun Länsi-Saksan yhteiskunnalliseen kuohuntaan ja RAF-ryhmän poliittiseen väkivaltaan. Teatteri käsittelee sitä, miten ihmiset eri aloilta tekevät jotakin yhdessä, se on teatterin ydin”, hän innostuu. Katharina Blumin hahmo taas muistuttaa Barrièren mielestä Ofeliaa. Meillä ei ole mitään auktoriteettia kertoa Ofelian tarinaa. Koskisen säveltämä Ophelia/Tiefsee, joka kertoo Hamletin Ofelian tarinan monesta näkökulmasta. ”Musiikkiteatterissa asioita mietitään ja harjoitellaan enemmän, tekijöiden välille syntyy enemmän keskustelua ja esityksiä on usein enemmän kuin yksi. Böllillä taas on runsaasti yhteyksiä aikalaiseensa Heiner Mülleriin, jonka näytelmä Hamletinkone on Ophelia/Tiefseen tärkeimpiä pohjatekstejä. Tällä hetkellä musiikkia tehdään usein paremmissa olosuhteissa teatteriryhmissä kuin musiikkilaitoksissa.” Barrière suuntautui nuorempana ensin kirjoittamiseen, ja innostui teatterista, kun oivalsi sen mahdollisuudet ”kaikkien taiteellisten ja ei-taiteellisten ilmaisukeinojen” yhdistäjänä. Juha T. Mikä yhteys voi olla tarinoilla naisuhreista ja esimerkiksi kouluampumisilla, joiden tekijät ovat aina miehiä. ”Siksi ainoa keino oli toteuttaa Ofelia miesnäyttelijän avulla, miehen, jonka joka sekunti täytyy kuvitella, millaista on olla nainen, ja tehdä tästä pyrkimyksestä ongelmineen esityksen ydin. Ophelia/Tiefseessä lähtökohtana oli antaa uudenlainen ääni Ofelialle, jolle Shakespearen näytelmän muut hahmot eivät anna minkäänlaista tilaa. Musiikkiteatteri on hänestä tähän ihanteellinen väline, ja hänen mielestään moni nuoren polven säveltäjä ajattelee samoin. Viulisti Peter Herresthalin tulkitsema teos on tarkoitus tuoda lähitulevaisuudessa Suomeen. Pariisissa vuonna 2017 kantaesitetty Ophelia/ Tiefsee nähdään nyt ensi kertaa Suomessa, ja Violences-kokonaisuuden osalta kyseessä on maailmankantaesitys. Hamletinkoneessa Ofelia muuttuu eräänlaiseksi Ulrike Meinhofiksi, joka kääntyy väkivalloin vastustamaan saamaansa kohtelua. Toisen puoliskon lähtökohtana on Hans Werner Henzen musiikki elokuvaan Katharina Blumin menetetty kunnia (1975). Barrière tiedostaa vahvasti, että Ofelian ja Katharinan tulkit ovat kaikki miehiä: Shakespearesta Bölliin ja koko tekijätiimiin. Henzen Katharina Blum -musiikkia suunniteltiin Ophelia/ Tiefseen rinnalle jo alkuvaiheessa, ja sen kokoonpano antoi esikuvan Koskisen sävellystyölle. Graal Théâtre -esityksessä Aleksi Barrière muovasi Kaija Saariahon viulukonserttoa tekstin ja videon avulla. Barrière haluaa herättää keskustelua siitä, miten narratiivit naisuhreista, ”Ofeliasta Twin Peaksin Laura Palmeriin”, vaikuttavat todellisuuteen
Barrière haluaa herättää keskustelua siitä, miten narratiivit naisuhreista vaikuttavat todellisuuteen. Lisäksi esityksessä on paljon videota ja myös näyttelijän päälle projisoidaan. Äänen ruumiillisuutta käsittelevässä teoksessa esiintyjänä on mezzosopraano Marianne Seleskovitch. Ylipäätään Barrière iloitsee mahdollisuudesta tehdä ryhmän työtä näkyväksi nyt myös Suomessa. ”Tajusin, että on oltava radikaalimpi siinä, miten teatteri löytää tilansa musiikin keskellä. Kehittelin uudenlaisen muodon, ja Kaija oli avoin sille. On siis mahtavaa olla siinä nyt mukana.” . Yritin lähestyä teosta musiikin vapauden, en narratiivisen estetiikan kautta”, Barrière kertoo. Barrière kuvaa itseään ammatiltaan ohjaajaksi, mutta hän on myös julkaissut näytelmiä ja runoutta, kääntänyt, tehnyt videotaidetta sekä toiminut skenografina ja tutkijana. Uusien ulottuvuuksien löytämiseksi Barrière kutsui tutun näyttelijän Thomas Kellnerin tekemään kanssaan kokeiluja. ”Kaksoiskansalaisena Suomen kulttuurikeskustelu on minulle läheinen ja tärkeä, ja on kiinnostavaa lähestyä sitä myös ulkomaalaisella kokemuksella. Luciano Berion, John Cagen ja Giacinto Scelsin teoksia sooloäänelle. Löysin musiikin keskeltä koloja ja saumoja, joita saattoi venyttää ja pidentää ja kirjoitin niihin tekstiä. ”Ainoa keino oli toteuttaa Ofelia miesnäyttelijän avulla, miehen, jonka joka sekunti täytyy kuvitella, millaista on olla nainen.” Musica nova Helsinki: Violences Kansallisoopperan Alminsalissa 6.–9 .2. Kylässä Kaija Saariaho: Give Me A Few Words 7.3. Tampere-talossa. 33 R ONDO C LASSIC 2|2019 Ohjaajan tehtävänä on puolestaan toimia ”näkymättömänä nivelenä” kokonaisuuden sisällä. Tampereella maaliskuussa nähdään myös La Chambre aux échos’n Give Me A Few Words -esitys, joka sisältää mm. Kaikkia roolejaan hän ei edes osaa erottaa toisistaan. Ryhmän tavoitteena on tuoda Graal Théâtre lähitulevaisuudessa myös Suomeen. La Chambre aux échos’n viimeisin, vuonna 2018 ensiesitetty tuotanto Graal Théâtre on siitä hyvä esimerkki: ”En osaa sanoa, missä vaiheessa alkoi kirjailijan työ, missä vaiheessa ohjaajan, tai mikä oli ohjausta, mikä valaistusta, mikä videotaidetta, vaikka tietysti ne ovat kaikki erilaisia ammattitaitoja.” Lähtökohtana oli näyttämöllistetty versio Saariahon Graal Théâtre -konsertosta viulisti Peter Herresthalin kanssa. & La Passion de Simone 10.3
Hänellä oli valtava määrä Stradivarin perheen työkaluja, malleja ja dokumentteja, jotka viulunrakentaja Giuseppe Fiorini hankki 1920-luvulla kreivin perikunnalta omistukseensa. Avainhenkilöihin lukeutui kreivi Ignazio Alessandro Cozio, joka oli Italian keräilijöistä merkittävimpiä. Cremona Scuola Internazionale di Liuteria viettää tänä lukuvuonna 80-vuotisjuhlavuottaan. Läheinen suhde opettajan ja oppilaan välillä jatkuu, kun opiskelija siirtyy koulusta valmistuttuaan työelämään jonkin kokeneen viulunrakentajan oppiin. Museo del Violinon aarrekammio: Antonio Stradivarin ”Vesuvius.” 34 R ONDO C LASSIC 2|2019 IULUNRAKENTAJA EI VOI löytää velvoittavampaa mittapuuta omalle aherrukselleen kuin minkä jokainen cremonalainen jousisoitinten tekijä joutuu kotikaupungissaan kohtaamaan – kantaahan Cremona Amatin, Stradivarin ja Guarnerin traditiota. Perinteistä soitinrakennusta opetetaan kansainvälisessä koulussa, jossa ovat opiskelleet myös monet paikalliset viulunrakentajat, heidän joukossaan Davide Negroni ja hänen isänsä Massimo Negroni. Museo del Violinossa loistokas kokoelma Mitä cremonalainen viulunrakennus on ollut koko loistossaan, siitä saa parhaiten kuvan vierailemalla Museo del Violinossa, jota usein kutsutaan myös Museo Stradivariksi. Cerani oli soitinkeräilijä ja -myyjä, joka lahjoitti upean soitinkokoelmansa vuonna 1893 Cremonan kaupungille perustettavaa museota varten. Museon aarteiden salissa on nähtävillä suurimpien viuluntekijöiden mestariteoksia – seitsemän viulua, yksi alttoviulu ja yksi sello. Kokoelmat ovat sittemmin laajentuneet niin lahjoituksin kuin ostoin. Mukana on kilpailuvoittajia myös Cremonan triennalesta eli joka kolmas vuosi järjestettävästä viulunrakentajien kansainvälisestä kilpailusta. Antonio Stradivaria (noin 1644-1737) edustavat viulu ”Cisbee” (1669), sello ”Stauffer ex Cristiani” (1700), sekä viulut ”Il Cremonese” (1715) ja ”Vesuvius” (1727). Viulunrakentaja DAVIDE NEGRONI tekee soittimia isänsä MASSIMON perustamalla verstaalla Cremonassa vanhojen käsityöperinteiden säännöin. Ceruti jätti verstaansa kaikki tarvekalut poikansa Paolon leskelle Michelinalle. Sen syntyhistoria ulottuu vuoteen 1883 ja italialaisen viulunrakentajan Enrico Cerutin kuolemaan. Giuseppe Guarneri fiulius Andreae (1666-1740) esittäytyy viulullaan ”Quarestani” ja Giuseppe Guarneri ”del Gesù” (1698-1744) viulullaan ”Stauffer”. Varhaisin aarre on Andrea Amatin (noin 1505-1570) viulu ”Carlo IX”. V elämä resonoi viulussa Teksti ja kuvat: MATTI TUOMISTO | Cremona Viulunrakennus Cremonassa on osa Unescon maailmanperintöä. Stauffer viulujen nimissä viittaa Walter Staufferin säätiöön. Fiorini lahjoitti kokoelmansa Cremonan kaupungille 1930. Tämä oli toisessa avioliitossa Giovanni Battista Ceranin kanssa, joka oli Cerutin läheinen ystävä. Esillä museon muissa saleissa on myös oman aikamme viulunrakentajilta hankittuja korkeatasoisia soittimia, millä halutaan korostaa perinteen jatkuvuutta. Girolamo Amatilta (noin 1548-1630) on esillä alttoviulu ”Stauffer” ja Nicolò Amatilta (1596-1684) viulu ”Hammerle”. Koulun toiminta perustuu täysin mestari-kisälli -järjestelmään, johon viulunrakennuksen käsityötaidon vieminen uusille sukupolville on aina nojautunut
35 R ONDO C LASSIC 2|2019 Davide Negroni, 27, ylläpitää Cremonan soitinrakennuksen maailmanperintöä.
36 R ONDO C LASSIC 2|2019 Soitinrakennuksen arvostus näkyy vuosittain syyskuun lopussa järjestettävillä Cremona Mondomusica -messuilla, joka on jousisoitinten rakentajien maailmanlaajuinen kohtaamispaikka. Davide kertoo aloittaneensa työnsä soittimien parissa urkupillien korjaajana, mutta totesi pian haluavansa isänsä jalanjäljille. ”Minulla oli tapana seurata isäni työskentelyä pikkupojasta alkaen. Myös Davide Negroni hankki perustaitonsa Cremona Scuola Internazionale di Liuteria’ssa. Aluksi hän toimi isänsä apurina valmistaen soittimen osia kuten kierukoita, mutta pian hän ryhtyi tekemään myös omia viuluja ja selloja. On selvää, että jokainen viulunrakentaja projisoi oman persoonallisuutensa soittimiinsa. Vaikka viulunrakennus on yhä samaa perinteistä käsityötä kuin Stradivarin aikana, korjattavien soitinten tutkimisessa käytetään uusia menetelmiä. Hän opetti rikkain kielikuvin kehittäen oppilaidensa soinnillista mielikuvitusta ja fraseerauksen eloisuutta. Soittimia kokeillaan ahkerasti, ja niinpä näyttelyssä soi maailman viulukirjallisuus joskus todellisten taiturienkin esittämänä. Isänsä perustamalla verstaalla hän aloitti 20-vuotiaana. La Gioconda -oopperan säveltäjän Amilcare Ponchiellin mukaan nimetyssä perinteikkäässä teatterissa Massimo Negroni näki orkesterin työskentelyä ja innostui soittimista. Samalla tavoin isäni Massimo omaksui kiinnostuksen käsityöläisyyteen, kun hän kulki oman isänsä eli minun isoisäni mukana Cremonan Teatro Ponchiellissa, jossa isoisä työskenteli lavastajana”, Davide Negroni kertoo. Syyskuussa 2018 seurasin viulutaiteilija Maxim Vengerovin mestarikurssia. Cremonan viulunrakennuskoulusta hän eteni alle 20-vuotiaana maineikkaan Giovanni Battista Morassin (1934-2018) oppipojaksi. Kukin soitin nimikoidaan joko Massimo tai Davide Negronin tekemäksi. Messujen oheisohjelmaan sisältyy lukuisia konsertteja, ja myös opettajat ovat korkeinta tasoa. MINULLA OLI TAPANA SEURATA ISÄNI TYÖSKENTELYÄ VIULUNRAKENTAJANA PIKKUPOJASTA ALKAEN.” ”. Silti on myös mahdollista tunnistaa oman työpajamme sointi.” Negronien verstaan jokainen soitin on tekijänsä käsistä lähtevä yksilö, ja soitinrakentajan elämä ja tunnetilat resonoivat jokaisessa instrumentissa. Davide Negroni kehittyy isänsä Massimon opissa Cremonalaisella 27-vuotiaalla viulunrakentajalla Davide Negronilla oli vuoden 2018 Mondomusicassa oma osasto yhdessä isänsä kanssa. ”On ollut onni voida rakentaa oma työskentely isän osaamisen perustalle ja käyttää isän malleja, materiaaleja ja lakkaa, vaikka teen myös omia kokeilujani
Myös röntgentutkimuksia tehdään – toisin sanoen vanhaa viulua kohdellaan, kuin se olisi viety lääkärin diagnostisoitavaksi”, Davide Negroni toteaa. ”On eri asia rakentaa soitinta solistille, orkesterin konserttimestarille tai vaikkapa jousikvartetin jäsenelle. Davide iloitsee, että tilauksia on riittänyt myös hänelle nuorena tekijänä. Näytteitä Cremonan Museo del Violinon kokoelmista: kurkistus viulunrakentajan työpajaan ja museon arkistolaatikostoon, jossa on suuri kokoelma Antonio Stradivarin verstaan alkuperäisiä työkaluja. Jousi-instrumentin sointi avautuu luonnostaan käytön eli soittamisen myötä. ”Kun olen luovuttanut soittimen, toivon, että tilaaja tulee 4-6 kuukauden jälkeen verstaalle. 37 R ONDO C LASSIC 2|2019 ”Esimerkiksi lakkausta voidaan tutkia erilaisilla valoilla, jolloin nähdään, onko soittimessa käytetty lakka alkuperäistä vai uudempaa perua. Tilaukset työllistävät Negronien verstasta Davide Negroni valmistaa vuosittain 9-10 soitinta, joista ainakin yksi on sello. ON ERI ASIA TEHDÄ SOITINTA KONSERTTIMESTARILLE TAI JOUSIKVARTETIN JÄSENELLE. Sointiin voi vaikuttaa trimmaamalla tallaa ja viulun sisällä olevan äänipuikon eli pinnan sijaintia. Kiinnostavinta on, kun taiteilijalla on aikaa tulla henkilökohtaisesti verstaalle keskustelemaan näistä asioista”, Davide Negroni kertoo. Cremonan Mondomusica -tapahtuman kanssa syyskuussa 2018 julkistettiin samalla XV viulunrakennustriennalen voittajat. Jokainen soitin tehdään tilauksesta, joskin jokin malli-instrumentti pyritään aina pitämään esillä. Tällöin ääni on jo kehittynyt. Muutoinkin toivon, että muusikko palaisi joka vuosi soittimen tarkistusta ja puhdistusta varten.” Davide Negroni arvostaa työssään mahdollisuutta kasvaa soitinten rakentajana vuorovaikutuksessa hänen omaa ikäpolveaan edustavien muusikoiden kanssa, sillä ”pitkäaikainen yhteistyö voi kehittyä ystävyyssuhteeksi”. . Davide Negroni mainitsee, että hänen soittimensa ovat isän tekemiin verrattuina hinnaltaan edullisempia, mikä on tehnyt niistä nuorille asiakkaille saavutettavampia kuin isän soittimet ovat. Kun viulu ”syntyy” (hieno sanavalinta Davidelta!), soittimella on tietty ominaisääni, jota voi säätää mutta ei kuitenkaan mullistaa. MUUSIKOILLA ON ERILAISIA ROOLEJA, JOIHIN SOITTIMEN RAKENTAJAN ON VASTATTAVA.” ”. Tämä on oikea hetki ottaa soittajan persoonallisia toiveita huomioon ja tehdä säätöjä. Muusikoilla on erilaisia rooleja, joihin soitinrakentajan on vastattava
Pionipaviljongin päähenkilö kokee unessa hurmioituneen rakkauselämyksen.. Uneksiva draama sai Berliinissä kokonaisen festivaalin, jossa esiin tulivat etenkin emansipoituneet ja sankarillisesti rakastavat naiset. 42 R ONDO C LASSIC 2|2019 Kiinan vanhin oopperamuoto kunqu kävi tuhon partaalla mutta on päässyt jälleen valtaapitävien suosioon. Shanghain seurueen esityksissä niitä oli erityisesti näytelmässä Hadanin uni. ooppera unelmoi vapautta naisille Teksti: HARRI KUUSISAARI | Berliini Kuvat: JUERGEN SIECKMEYER Joskus kunqu-esityksissä näkee Peking-oopperan vaikutteita kuten akrobaattikohtauksia
Tang Xianzu kuvaa naisten kaipuuta ja intohimoja poliittisen ja sosiaalisen elämän rajoitusten kahleissa. Vielä toisen Japanin sodan aikoina sitä käytettiin kansallisen propagandan välineenä, ja kommunistikauden alussa itse Mao piti kunqua suuressa arvossa. Neiti Du tapaa unessa komean oppineen herra Liun. Sankarillisuus palkitaan Tang Xianzun ja samalla koko kunqu-kirjallisuuden tunnetuin teos on Pionipaviljonki, joka on alun perin 20 tuntia kestävä ja 55 näytöstä sisältävä mammutti. Missään sen unenomaisuus ei korostu niin kuin alkuperäisessä kunqu-tyylissä. L. Seksuaalisesti näytelmät saattoivat olla vapaamielisiä kuvaten avointa halua ja naisten välistä rakkautta. Kurkottaminen kohti vapautta ja rakkautta on teosten universaali teema, samoin kuin tuonpuolisuus ja maallinen kunnianhimo. Tapahtuman teemana oli ”Kiinan Shakespeareksi” kutsuttu näytelmäkirjailija Tang Xianzu (1550–1616), jonka neljä oopperaa muodostavat sarjan nimeltä The four dreams of Linchuan. Alamäki alkoi, kun vauhdikkaampi ja kansanomaisempi Peking-ooppera voitti sen suosiossa. Hänen sankarillisuutensa palkitaan: monien esteiden jälkeen pari saa toisensa. Oopperoita sensuroitiin vielä pitkään, koska oltiin sitä mieltä, että ne antavat väärän kuvan keisarikunnasta. Rakkausafääri on niin voimakas, että herättyään Du kuolee lemmensuruun. 43 IIKE ALKAA SORMISTA ja virtaa pitkien hihojen kautta läpi koko ruumiin, melankolisesti kujertavan laulun ja tyylitellyn näyttelijäntyön yhdistyessä tarkasti synkronoituun ilmaisuun. Tangin naiset ovat yllättävän emansipoituneita verrattuna länsimaiseen oopperaan, jossa he kuolevat tai tulevat hulluiksi, kun eivät kykene käsittelemään tunteitaan. Tangin naissankarit ovat kuitenkin valmiita kuolemaan rakkauden tähden, ja se tekee heistä niin suuria ja hyveellisiä, ettei konfliktiin vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kanssa tarvinnut mennä. Oopperamuoto kiteytyi 1500-luvulla muusikko Wei Liangfun ja kumppaneiden jalostaessa Kunshanin alueen (nyk. Se herätti myös Kiinan päättäjät, ja nykyisin ooppera on valjastettu kansallisaarteena suurvallan virallisen kulttuuripolitiikan tarpeisiin. Manalan vartija lumoutuu tämän tunteista ja kauneudesta ja auttaa hänet aaveena maan päälle etsimään rakastaan. Pääjuonena on Du Liniangin ja Liu Mengmein rakkaustarina, joka ylittää kuoleman ja aikojen rajat, mutta tekstissä on myös viimeisiään vetelevän Song-dynastian ja Jin-dynastian taisteluun liittyviä sivujuonia. Näin ne tuntuvat asettuvan konfutselaista moraalikäsitystä vastaan, sillä sehän korostaa järjen ja itsehillinnän merkitystä yhteiskunnan peruspilarina. Siitä tuli kiinalaisten oopperoiden äiti, kokonaistaideteos, jonka runous oli korkealaatuista ja esitystyyli hienostunut. Ne kertovat unesta tai uneksimisesta, mutta niihin sisältyy myös peitettyä yhteiskuntakritiikkiä. Oopperat alleviivaavat tunteiden valtaa järkevän juonen tai moraliteetin asemasta. Asiaa oli tilaisuus katsastaa joulukuussa Berliinissä, jossa Berliner Festspiele oli kutsunut Shanghain Kunqu-seurueen viikonlopun mittaiselle festivaalille. Suzhou) melodioita salonkikelpoisiksi ja yhdistäessä niihin elementtejä muista tyyleistä. Kulttuurivallankumous kuitenkin nitisti sen vanhan maailman dekadentiksi jäänteeksi, ja taiteilijat passitettiin pelloille ja tehtaisiin. Dengin uudistusten aikana lajia yritettiin elvyttää, mutta lopullinen pelastus oli, kun Unesco vuonna 2001 julisti kunqun ihmiskunnan esittävien taiteiden aarteeksi. Purppurainen hiusneula on kiinalaisen draaman tunnetuimpia tekstejä, joka on levinnyt moderneja tv-sarjoja myöten. Kun rooliinsa alistumattomien naisten lisäksi mukana vielä on yliluonnollisia elementtejä, voi ymmärtää, miksi kunqu on ollut kommunisteille kova pala. Kunqu on esteettisyydessään ja unenomaisuudessaan aina yhtä vangitseva kokemus. Peräkkäin iltapäiväja iltanäytöksinä nähdyt teokset olivat The Purple Hairpin, The Peony Pavilion, The Nanke Dream ja The Handan Dream. Sen rahoitus ja koulutus on taattu, mutta kuinka käy taiteen vapauden. Naiset vapaaksi kahleista Erityisesti naisten alisteinen asema Ming-kauden Kiinan feodaaliyhteiskunnassa tulee näytelmissä vahvasti esiin
Uudelleensyntymää ja maanpäällisiä vastoinkäymisiä kuvaava jakso taas oli tehty kuin pikakelauksella – aikataulun pakosta, sillä aamupäivällä oli nähty jo toinen ooppera. Orkesteri säestää aarioita, joissa kerrataan asioita niin, että lineaarinen aika häviää. Etenkin laulusta se teki paikoitellen kovasointisen, mutta minkäs teet, kun akustiikkaa ei ole. Purppurainen hiusneula kertoo tarinan tanssijatytöstä oppineesta nuorukaisesta, jonka rakkauden esteeksi muodostuvat ajan sosiaaliset rajoitteet. Esitykset vaativat tekstityksen, sillä kiinalaisetkaan eivät välttämättä ymmärrä sen murretta. Säveltäjää ei länsimaisittain ajateltuna ole, vaan musiikki valitaan tiettyjen konventioiden ehdoilla tyyppimelodioista. Unikohtaukselle oli annettu tarvittava aika, jotta sen transsendentaalinen ajan pysäyttäminen välittyi. Tämä muistuttaa länsimaista barokkioopperaa, mutta puheen ja laulun välillä on vielä enemmän asteita. Esitys oli minimalismissaan maaginen, eräänlainen yhden naisen sielunvaellus. Li An ja Shewn Yii pääparina edustivat Shanghain ryhmän nuorta kaartia, ja vaikka olen karismaattisempiakin kunqu-näyttelijöitä nähnyt, ilmaisun aitoudesta ei jäänyt epäilystä. Ne menivät paikoin vähän makeiksi. Unien kautta pari kuitenkin löytää toisensa ja symbolisen hiusneulan.. Tekstin ja musiikin tiivis integraatio lähtee jo kiinan kielen tonaalisesta rakenteesta: jokaisella sanalla on melodia itsessään. Tapahtumaa taas viedään eteenpäin puhekielisellä resitatiivilla. Naispääroolit saivat tuoda pelkojaan, toiveitaan ja intohimojaan esiin paitsi laululla myös ilmeikkäillä eleillä ja katseilla. Rekvisiitta oli minimissään, ja valoilla luotiin dramaturgisia tehoja. Berliinissä saksannos oli erinomainen, tavoittaen paitsi merkityksen niin myös rytmin. Silmät sielun peili Kunqun sydämenä ovat aariajatkumot, jotka etenkin Pionipaviljongissa ja sitä ennen nähdyssä teoksessa Purppurainen hiusneula olivat pitkiä ja tunteellisia, viivytellen koristeltuja adagio-virtoja. Esitys Berliner Festspielen teatterisalissa vaati äänentoiston, mikä ei periaatteessa sovi kiinalaiseen oopperaan sen enempää kuin länsimaiseenkaan. 44 R ONDO C LASSIC 2|2019 Berliinin esityksessä ooppera oli kutistettu kolmeen tuntiin, mutta dramaturgia oli jaksoteltu hyvin. Silmätyö on oleellinen osa näyttelijäntekniikkaa. Italialaisten bel canto -oopperoiden idea oli siis keksitty jo vuosisatoja aikaisemmin Kiinassa. Orkesterin pääsoittimena on bambuhuilu dizi, joka usein käy dialogia laululinjan kanssa
”Ei se kuulu kunqun hienostuneeseen tyyliin. Kiinalaisessa taiteessa vaikutteet ovat aina sekoittuneet, se on ollut ottamista ja antamista. Projektin tuottajat eivät lannistuneet vaan kokosivat amerikankiinalaisista ja muualta joukon tekemään sen. Silloin voitiin sanoa: kunqu on tullut takaisin, ja sillä on tulevaisuutta!” Shanghain ryhmän esityksistä Handanin uni jätti hieman ymmälleen siksi, että siinä oli niin selviä Peking-oopperan vaikutteita: rivissä marssivia sotilaita, taistelukohtauksia ja pitkään kestänyttä rummunmäiskettä – kuin ”virallista” Kiinaa. Perinteen katkeamisesta seurannutta aukkoa on mahdotonta paikata. . Nuoret katsojat jonottivat lippuja kuin rock-konserttiin. Se oli sensaatio, ja kysyntä oli valtava. Professori Gissenwehrer on samaa mieltä. Tässä mielessä koko alkuperäisyyden käsite on hankala.” ”Kunqu on ollut viime aikoina saamapuolella. Aiemmin Peter Sellars oli ottanut kunqun elementtejä teatteriinsa ja osoittanut lajin universaaliuden”, muistelee Aasian teatteriin erikoistunut Münchenin yliopiston professori Michael Gissenwehrer Berliinin esityksen väliajalla. Näytelmässä Handanin uni keisarillisissa pääsykokeissa hylätty nuori mies näkee unessa kokonaisen elämänkaaren menestyksestä alhoon, herätäkseen taas samaan todellisuuteen jossa nukahtikin. Naiset saavat tuoda esiin pelkojaan, toiveitaan ja intohimojaan paitsi laululla niin myös silmillään.. Keskittykää laulujen ja tekstin merkityksiin, päästäkää nuoret tulkitsemaan niitä tuoreesti”, Gissenwehrer kehottaa. ”Uudessa tulemisessa tärkeä hahmo oli taiwanilainen taiteilija Pai Shien-yung, joka etsi Kiinasta nuoria, innokkaita näyttelijöitä ja teki heidän ehdoillaan Pionipaviljongista kuusituntisen version vuonna 2004. Mikä onkaan alkuperäistä. Sen yläluokkaisissa piireissä tällaista ilmaisua pidettiin Pekingin katupoikien sirkuksena. 45 R ONDO C LASSIC 2|2019 Molemmat mainitut näytelmät ovat tunnettuja myöhempinä teatterisovituksina, elokuvina jajopa tv-sarjoina, mutta missään muualla niiden surumielinen runollisuus ei ole yhtä tehoavaa kuin kunqussa. ”Tuo esitys oli kaikkea muuta kuin tyylipuhdas, mutta sillä oli periaatteellinen merkitys. New Yorkin Lincoln Centerissä toteutettiin vuonna 1999 ensi kertaa länsimaissa täysimittainen, 20-tuntinen versio Pionipaviljongista. Toisaalta voi kysyä, mitä koko perinne on. Vuotta aiemmin hanke oli kariutunut, kun Kiina ei päästänytkään taiteilijoitaan lähtemään loikkaamisen pelossa. Paljon näkee silti esityksiä, jotka ovat historiallista näköistaidetta ilman sellaista perinteen uudelleenarviointia, jota länsimaisessa barokkioopperassa on tehty.” ”Suhtautuisin hieman skeptisesti ajatukseen muokata vanhoista perinteistä virallisen kulttuuripolitiikan auraa. Sanoisin mieluummin: antakaa taiteen olla
Pelkkä kauneus ei kuitenkaan riitä, vaan soitin on kuitenkin aivan oleellisella tavalla ja hyvin syvällisesti myös välinearvoinen. ”Annoin ohjeeksi lähestyä soittimia oman kehon kautta. Molemmat teoskokonaisuudet pohjautuvat fiktiiviseen kuvamateriaaliin. Jani Ruscica kävi 90-luvulla Savonlinnassa taidelukiota, jonne suomalais-sisilialainen perhe muutti tämän ollessa 11-vuotias. Myös kaikki Flatlandsin soittimet perustuvat aikoinaan sensuroituun kuvamateriaaliin, jossa on esitetty mielikuvituksellisia ja fantastisia soittimia. Ruscican taidekäsitys muistuttaa itse asiassa erittäin paljon soittimen ideaa. Ei siis ihme, että soittimet ovat eri muodoissaan läsnä Ruscican taiteessa. Mahlerin kuvan lisäksi Ruscica on löytänyt piirrettyjä soittimien malleja vuonna 1968 valmistuneessa neuvostoanimaatio Steklyannaya garmonikasta ja vuoden 1938 animaatio The Isle of Pingo Pongosta. Kuten Conversation in Pieces -teoksessa, myös Flatlandsissa kuvien taustalla olevat tarinat vaikuttavat teoksen tulkintaan – vaikkakin teoksia voi lähestyä ilman pohjatietoa kuvista ja niiden takana olevista tarinoista. Teos on aina funktionaalinen ja sillä on jokin käyttötarkoitus muunakin kuin taide-esineenä. Muusikot kokivat ongelmalliseksi purkaa esimerkiksi kuvien kulttuurihistoriallista kontekstia. ”Toteemipaalusoitin panee esineenä ja soittimena vastaan, eikä suostu tekemään sitä mitä soittaja yrittää tehdä. Ruscica päätyi antamaan soittajille vapaat kädet ja mahdollisuuden tulkita uutta instrumenttia omalla tavallaan. Lopulta iranilaisia huiluja soittanut Johannes Salomaa onnistui saamaan siitä äänen.” Kuvataiteen ja musiikin kenttien erot näkyvät myös tavassa suhtautua taiteeseen ylipäätään. Myös The Isle of Pingo Pongoon liittyy poliittinen ulottuvuus. Kiasmassa esillä ollut Conversation in Pieces ja siihen sisältynyt toteemipaalupuhallin oli soittajalle vaikea jo äänen tuottamisen tasolla eivätkä kaikki soittimen soittamista yrittäneet ammattimuusikot saaneet siitä ulos ääntä. Musiikin ja kuvataiteen yhtymäkohtien tutkiminen seurasi kuitenkin niin taiteen kandidaatin opinnoissa Chelsea College of Art and Designissa Lontoossa kuin Kuvataideakatemiassa, josta Ruscica valmistui taiteen maisteriksi vuonna 2007. Sittemmin musiikilliset vaikutteet ovat olleet selvästi havaittavissa Ruscican ammattiuran aikana syntyneissä teoksissa. Tex Averyn ohjaama musiikillinen matkakertomus vie eksoottiselle saarelle, jonka asukkaat esitetään primitiivisinä villeinä. Flatlands muistuttaa monessa suhteessa Conversation in Pieces -kokonaisuutta ja sen voi ajatella jatkavan Kiasmassa koettavissa olleen toteemipaalusoittimen tutkimusta instrumentista ja sen esineluonteesta. Mahleria pilkattiin aikoinaan epäkonventionaalisista orkestroinneista sekä liian kansanomaisista melodioista. Kenties kuuluisin käytetyistä kuvista, on vuonna 1907 Die Muskete-lehdessä julkaistu pilakuva säveltäjä Gustav Mahlerista, jossa tämä istuu postitorvi kädessään perkussiivista soitinkokoelmaa muistuttavan rakennelman edessä. Matias on vanhan musiikin maailmasta ja tehnyt niin ikään kokeellisia projekteja. Tapahtumaluonteisessa ja avantgardehenkisessä esityksessä soittimet saavat uuden elämän. Siinä oli kolme teosta varten toteutettua fantastista soitinta, joita tulkitsivat ammattimuusikot: lasisointinta soitti saksofonisti Linda Fredrikson, bambusoitinta cembalisti Matias Häkkinen ja löydettyä instrumenttia elektronisen musiikin tekijä Sara Milatzzo. Nuoruuden instrumenttina hänellä oli oboe, joka sai kuitenkin väistyä kuvataiteen opintojen myötä. Kokeellisilla soittimilla on omat suuret rajoituksensa. Siinä missä kuvataiteen kenttä sulauttaa luontevasti sisäänsä erilaisia ilmaisutapoja, traditioita ja taidemuotoja, musiikin parissa esimerkiksi käsitteellisyys on suhteellisen marginaalinen ilmiö ja kentän sisäinen perinne ohjaa vahvasti taidekäsitystä. Tarvitsen vuorovaikutuksen. 49 R ONDO C LASSIC 2|2019 ”Taiteen tekeminen lähtee minulla aina vuoropuhelusta ihmisen ja esineen välillä. Minun on vaikea tehdä taide-esinettä, joka olisi autonominen. Pilkkaa tämä sai myös muun muassa piirroksessa kuvattujen lehmänkellon ja postitorven käytöstä. Hän on vahvasti kiinni akateemisessa ajattelussa.” Eri taustoista huolimatta muusikot löysivät tavan kommunikoida uusilla instrumenteilla toistensa kanssa saumattomasti. Ruscica kuvaa kuinka Flatlandsissa kenttien erot näkyivät siinä, kuinka eri lähtökohdista tulevat taiteilijat puhuivat teoksesta. Sara soittaa kokeellista musiikkia, rakentaa itse soittimia ja on toiselta ammatiltaan sähköasentaja. Itsekin ajattelin, että tavallaan syntyy jotain kokonaisvaltaisesti kiinnostavampaa ja vähemmän kirjaimellista, jos musiikkia lähestyy puhtaan materiaalisesti ja fyysisesti.” Prosessi paljasti myös muusikon koulutuksen kulttuurisidonnaisuuden ja siihen liittyvät käytänteet. Voisi jopa sanoa, että musiikki ja sen pohdinta lävistää koko Ruscican taiteellisen tuotannon. Toteemipaalusoitin on liian suuri, korkea, pitkä ja raskas ja vaatii aivan tietynlaisen soittajan. Sensuroitujen soittimien maailma Esimerkiksi viime vuonna Riika biennaalissa, Rauma Festivossa ja Helsingin musiikkitalossa esitetty Flatlands oli luonteeltaan musiikillinen tapahtuma. Esimerkiksi perinteisemmissä galleriatöissäni puupiirrokset ovat myös käyttöesineitä, painolaattoja ja kirjaimia, joilla voi painaa tekstiä”, hän kertoo. Niitä täytyy lähestyä eri kautta ja pyrkiä saamaan jotain uutta irti. Muusikolle mielikuvitukselliset soittimet ovat erityisen haastavia, sillä niistä puuttuu kokonaan tradition tuoma ohjaus. Tässä paljastui kuitenkin ajattelun ero. Lyönti, puhallus ja hankaus olivat keskeisiä lähestymistapoja. Näin syntyi täysin uudenlaisia soundeja.” ?. Esimerkiksi Flatlandsissa jokaisen soittimen taustalta löytyy tarina stereotypioista. Samalla teoksen voi ajatella kuvaavan stereotypioiden murtumista sekä ajattelun ja havaitsemisen muutosprosessia musiikillisin keinoin. Tarinoiden kautta voidaan kuitenkin hahmottaa sitä, kuinka käsitteellisyys kohtaa Ruscican taiteessa musiikin. Totalitaristisessa poliisivaltiossa soitin kuitenkin takavarikoidaan ja tuhotaan – kunnes se ilmestyy uudelleen vallankumouksellisena ja jumalallisena sointina tuomaan yhteiskuntaan harmoniaa. Yhteensoitto ja varsinainen esitystapahtumassa kuultu musiikki syntyi Flatlandsissa lopulta nimenomaisesti muusikoiden tulkinnan tuloksena. Andrei Khrzhanovskyn ohjaamassa Steklyannaya garmonikassa esiintyi lasiharppu, joka inspiroi ihmisiä yleviin tekoihin ja parempaan ihmisyyteen. Elokuvan lopussa on musisointikohtaus, josta löytyy klavikordia muistuttava bambusoitin. ”Flatlandsissa kaikki soittajat tulivat eri traditioista ja huomasin että puhumme eri kieliä. Taiteen kaksi kenttää Kuvataiteen ja musiikin kentän traditioissa on eroja, jotka vaikuttavat muun muassa siihen, kuinka muusikon tai kuvataiteilijan koulutuksen saanut taiteilija lähestyy aihettaan. Etenkin klassinen orkesteri-instrumentti on usein esineenä kaunis. ”Annoin muusikoille kuvien tiedot ja kuvalähteet ja kerroin heille tiivistetysti kontekstista ja siitä mistä kuvat olivat lähtöisin. Soittimen suhde todellisuuteen ja sen tutkimukseen sekä tulkitsemiseen on erottamaton, sillä ilman käytettävää eli soivaa ulottuvuutta soitin on vain vaillinaisesti olemassa. Linda tulee jazzin puolelta mutta hänellä on myös taustaa hyvin erilaisista kokoonpanoista, kuten populaarimusiikin yhtyeistä ja kokeellisista projekteista
Se jätti jälkeensä kirjavan kokoelman suurempia ja pienempiä, sekä poliittisesti erittäin konservatiivisia kuningaskuntia, jotka yhdistyivät Saksan keisarikunnaksi vuonna 1871. 48 perheeseen Düsseldorfissa. r unoilija rakastuu ROBERT SCHUMANN – HEINRICH HEINE: DICHTERLIEBE OP. Dichterliebessä piano seuraa luovan persoonan tietä surumielisenä. Uuden saksankielisen kulttuurin nousulla oli prosessissa oma roolinsa. Vastarakkautta vaille jäänyt tunne oli kantavana voimana vuosina 1822–23 valmistuneelle runokokoelmalle Lyrisches Intermezzo, joka painettiin uudelleen vuonna 1827 kokoelmassa Buch der Lieder. 50 R ONDO C LASSIC 2|2019 ANTTI HÄYRYNEN lassikko K kuukauden -LUVULLA KUKOISTANUT saksankielinen lied oli ehdottomasti kahden kauppaa: runoilijan ja säveltäjän, laulajan ja pianistin. 1800-luvun alussa Napoleon pyyhkäisi historiaan Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan rippeet. Heinrich Heine (1797–1856) syntyi samana vuonna kuin Schubert tekstiilikauppias Samson Heinen 1800 Schumann antaa liedeissään piano-osuudelle itsenäistä luonnetta. Valinta ei ollut vapaaehtoinen, sillä saksalaisen nationalismi nojasi alusta lähtien antisemitismiin. Musiikissa saksalainen kielialue otti aloitteen haltuunsa taiteen entisiltä suurvalloilta Italialta ja Ranskalta. Heine kokeili kaupallista uraa setänsä Salomonin pankkiiriliikkeessä Hampurissa, mutta tuon elämänvaiheen pysyvimmäksi muistoksi jäi rakastuminen Amalie-serkkuun. Kyse ei ole arvovallasta tai tekijänoikeuksista, vaan taidemuodon oikeasta ymmärtämisestä, joka alkaa saksalaisen kielialueen poliittisesta hajaannuksesta 1800-luvun alussa. ”Lyyrinen intermezzo” oli yksi modernin saksalaisen runouden suurmenestyksiä, kertomus onnettomasta rakkaudesta, jonka kipeyttä lääkitään Heinen tunnusmerkiksi kasvaneella romanttisella ironialla. Heinrich Heine ja Robert Schumann tapasivat toisensa 1828, mutta kirjailija ei myöhemmin kommentoinut säveltäjän hänelle lähettämiä lauluja.. 48. ROBERT SCHUMANN ei säveltänyt HEINEN runoja teksteinä vaan ajatuksina, korostaen niiden psyykkistä taustavirettä. Ristimänimi Chaim vaihtui kutsumanimeksi Harry, juutalainen usko vuonna 1825 protestanttiseen kasteeseen, jota hän luonnehti ”pääsylipukseen eurooppalaiseen kulttuuriin”. Kuudenkymmenenkuuden runon kokoelma oli sukupolviklassikko vuonna 1840, kun Robert Schumann (1810–1856) valikoi siitä kuusitoista runoa liedsarjaansa Dichterliebe, ”Runoilijan rakkautta” op. Kirjallisuudessa ja filosofiassa roihusi kaukaista Suomeakin lämmittänyt liekki, johon liittyi myös kriittisiä, absolutistista kuningasvaltaa vastustavia ja perustuslaillista kansalaisyhteiskuntaa ajavia äänenpainoja
Yksilötragedian taustalla häälyy suurempi kohtalo, joka sulkee mahdollisuuden onneen. Voi olla, että Schumann jätti sen vuoksi Dichterliebestä sivuun joitakin Heinen teksteistä. Heinea ja hänen Amalie-serkkuaan erotti tunteiden ohella tuloraja, josta runoilijalla riitti varmaan myöhemmin puhuttavaa Pariisissa pikkuserkkunsa Karl Marxin kanssa. Laulusarjan rakkauden kohde on anonyymi haavekuva, joka todeksi muuttuessaan vaikuttaa arkiselta ja torjuvalta. Romanttinen ironia on erityisten, mutta edelleen pätevien historiallisten olosuhteiden tuote. Kun Heine rakentaa yksipuolisesta rakkauskertomuksesta selviytymistarinaa, Schumann keskittyy taiteilijamuotokuvaan, luovaan persoonaan, jonka haavoittuvuus on pysyvää ja oikeastaan välttämätöntä. Schumann oli tavannut Heinen vuonna 1828 Münchenissä, jonka nähtävyyksiä runoilija oli esittellyt säveltäjänalulle. Ironia oli selviytymiskeino ja kriitikin muoto olosuhteissa, joissa avoin protesti olisi johtanut vaikeuksiin. 1800-luvun alkupuolen germaanista kielialuetta hallittiin sensuurilla ja vahtimisella. ”Kun sanat loppuvat, musiikki alkaa” Vuosi 1840 oli Schumannin säveltäjäuran kuuluisa ”liedvuosi”, jolloin hänen 250:stä laulustaan syntyi 138, joukossa neljätoista laulusarjaa. Se on historian ironiaa. Heinen tekstejä sävellettyään Schumann lähetti laulujaan hänelle, mutta jäi vaille vastausta. Friedrich Wieck olisi saanut laulasarjasta lisää ammuksia parjauskampanjaansa, sillä teoksen runoilijatyyppi ei vaikuta pätevältä perheenelättäjältä. Schumann oli siihen mennessä esiintynyt lähinnä pianomusiikin säveltäjänä. Heidän rakkaustarinallaan oli vaikea alku, kun Claran isä ei hyväksynyt sulhasehdokasta.. Ironian viljelijä tuntuu asettavan itsensä muiden yläpuolelle, mikä on ärsyttävää vaikka kyseessä olisi kohtalon ironia. Myös laulujen tunneilmaisu oli moraalisesti kyseenalaista, yhtä aikaa vakavaa ja leikillistä, pateettista ja ironista. Kolme vuotta myöhemmin Heine muutti vuoden 1830 kumousaallon seurauksena Chopinin tavoin vapaamieliseen Pariisiin. Ironia sopi altavastaajien ilmaisutavaksi, jolla saattoi iskeä säröjä kliseisiltä tuntuviin totuuksiin. Esimerkiksi 800-luvun kiinalaiset alkemistit keksivät ruudin yrittäessään selvittää ikuisen elämän lähdettä. Dichterlieben näkökulma onnettomaan parisuhteeseen on miehinen, mutta Schumann jätti monet ”Lyyrisen intermezzon” naisia ironisoivista teksteistä sivuun. Dichterlieben taustalla kummittelivat lisäksi Friedrich Wieckin vuosien ajan kylvämät syytökset Schumannin kaiken kattavasta epäkelpoisuudesta, jotka kyseenalaistivat säveltäjän ihmisarvon. Dichterliebessä Schumann syventää Heinen rikasta luontosymboliikkaa ja taittaa runojen katkeruutta. R ONDO C LASSIC 2|2019 51 Ihanteelliselle kansallisromantiikalle tai mukavuudenhaluiselle biedermeier-tyylille ironia maistui haluttomuudelta laittaa itseään peliin tilanteissa, jotka näyttivät niille selviltä ja suoraviivaisilta. Avioliitto Claran kanssa solmittiin Schönefeldissä 12.9. Hän ei kuvita sanoja, vaan jatkaa niitä laulusävelmillään. Heinen runot tavoittelevat kansanlaulujen maanläheisyyttä, mutta Schumann korostaa enemmän runojen psyykkistä taustavirettä. Dichterliebe valmistui toukokuussa ja vasta syyskuussa oikeus teki Schumannille myönteisen ratkaisun. Nyt hän elvytti Schubertin jäljiltä unohtuneen liedtaiteen ja liitti sen moderniin saksalaiseen runouteen. Ironian siivin Ironia ymmärretään usein väärin ja sen vuoksi siitä on tullut väärinymmärrettyjen nerojen leipälaji. Piano-osuus elää omaa elämäänsä, seuraa kehitystä surumielisenä, ja antaa kokonaisuudelle välija loppusoittoissaan läpisävelletyn luonteen. ”Lyyrisen intermezzon” onneton rakkaustarina oli keväällä 1840 ajankohtainen Schumannille. Heinen keskeisiä opettajia Bonnin yliopistossa oli August Wilhelm Schlegel, joka luonnehti romanttista ironiaa ”taiteilijan työhönsä kohdistamaksi ulkopuoliseksi epäilyksi, joka näyttäytyy kirjallisena minätietoisuutena ja itsetutkiskeluna.” Robert Schumannin vaimo Clara oli aikansa loistavimpia pianisteja. Taiteilija oli 1800-luvun alkupuolen Saksassa ja nousevan porvariston varjossa toisen luokan kansalainen. Schumann ei säveltänyt runoja tekstinä, vaan lukeminaan ajatuksina. Samalla tavoin Robert ja Clara Schumannin suhdetta varjostivat luovan ja esiintyvän taiteilijan tuloja statuserot. ”Kun sanat loppuvat, musiikki alkaa”, kirjoitti Heine. Mutta ironialla on myös yksityisempi jännite, jolla voi etäännyttää itseään ja uhmata rakenteellista väkivaltaa. Avioliittoaikeet Clara Wieckin kanssa olivat kariutuneet morsiamen isän vastustukseen ja vuoden alussa asiaa käsiteltiin oikeudessa. Heine ja Schumann kuuluivat eri tavoin syrjittyihin vähemmistöihin, mutta myös siihen suureen enemmistöön, jonka toiveet paremmasta tulevaisuudesta Saksan restauraatioajan konservatiivisuus tukahdutti. Hetkensä koittaessa vuoden 1848 kansannousun yhteydessä hänkin sävelsi vastarintahenkisiä mieskuorolauluja ja barrikadimarsseja
Dichterliebessä ne eivät kuihdu milloinkaan. Viimeisenä kaikuu Am leuchtenden Sommermorgen -laulun pianoepilogi: runoilijan rakkaus ei lakastu meren pohjassakaan. Jo tässä vaiheessa laulusarja on virittynyt vaarallisen kireälle ja seuraavat laulut korostavat rakkauden herättämää tuskaa, jonka tosin pelkkä katse (Wenn ich deine Augen seh) voi poistaa. Schumann aloittaa Heinen ensimmäisestä (prologin jälkeisestä) runosta, Im wunderschönen Monat Mai, sävellyshetken ”ihmeen kauniista toukokuusta”. Ironiaa ilmaisee vain laulaja, ei myötäelävä pianosatsi, joka kertoo totuuden silloinkin kun laulaja ei sitä usko. Piano jatkaa unelmointia eteerisessä loppusoitossaan. Schumann ei poiminut Dichterliebeensä Heinen runojen ”sinistä kukkaa”, itsemurhan symbolia, mutta hän jätti myös säveltämättä runon ”Laulun siivin” (Aus Flügeln des Gesanges), jotka Mendelssohn sai kantamaan parisuhteen paratiisiin Gangesin rannoille. Etäisyyttä tunteisiin ja niiden kohteisiin pystyy säätelemään ja ne voidaan nähdä yhtä aikaa eri näkökulmista. Unelmat arkussa Ironia on ennen muuta nyanssien taidetta ja sopii siksi liediin. Ich will meine Seele tauchen vie tunteen projisointia pitemmälle: runoilijan sieluntila on totta, mutta entä lilja jossa sielu kylpee tai laulu jota lilja hengittää – tai rakkaus josta laulu kertoo. Allnächtlich im Träumessa kaikki vaikuttaa olleen vain unta – unen nainen suhtautuu runoilijan tunteisiin osaaottavasti, mutta päätään puistellen. Upotettuun arkkuun on suljettu yhden taiteilijapolven unelmat paremmasta tulevaisuudesta. 52 R ONDO C LASSIC 2|2019 Romanttinen ironia on suojautumisen väline, jolla voi käsitellä myös omia virheitä. Aus alten Märchen kertoo vanhojen satujen maailmasta, johon runoilija haluaa uskoa, vaikka tietääkin sen haihtuvan todellisuuden auringonvalossa. Dichterliebessä perspektiivi vaihtuu koko ajan ja laulaja, joka aikoo kertoa koko tarinan kirkasotsaisella paatoksella, on tuomittu epäonnistumaan. Am leuchtenden Sommermorgen -laulussa kukat kuiskivat runoilijan korvaan ja vaativat vuorostaan hänen huomiotaan. ?. Pianon lyhyt prologi on jatkoa ajatellen tärkeä ja kappaleen jännittyminen fis-mollin ja A-duurin välille kertoo todellisuuden ja toiveiden välimatkasta. Seuraavan laulun hääkohtauksessa (Da ist ein Flöten und Geigen) Schumann ei korosta Heinen runon ironiaa, vaan antaa kansanomaisen sävelmän pyörittää ikiliikkujan tavoin ”niiden”, so. Katedraalissa kohdataan ihannenainen, kerubien ja kukkien ympäröimä Pyhä Neitsyt, jonka kasvot muistuttavat rakastettua. Runoilija on tähän saakka esiintynyt liikuttuneen tunteellisena, mutta Ich grolle nichtissä Upotettuun arkkuun on suljettu yhden taiteilijapolven unelmat paremmasta tulevaisuudesta. Laulun ironista reippautta vahvistavat tuoppi olutta ja arkkua kantavat Kölnin Pyhää Kristoforosta vahvemmat jättiläiset. rakastetun ja jonkun muun häävalssia. Ich hab’ im Traum geweinet -laulun kyyneleiset unikuvat ja pianon pelokas staccato-säestys jatkavat pakoilua, mutta vahvistavat lopputuloksen: rakkaudesta puhutaan nyt menneessä aikamuodossa. Schumannin kolmannessa sinfoniassa näyttäytyvät pyhä Rein-joki ja Kölnin tuomiokirkko nousevat dramaattisesti esiin laulussa Im Rhein, im heligen Strome. hän ”ei kanna kaunaa”, vaikka rakastettu paljastuisikin ”surkeaksi olennoksi”. Viimeisessä liedissä ”vanhat, huonot laulut” (Alten, bösen Lieder), ”katkerat unet” sekä runoilijan ”rakkaus ja kärsimykset” sullotaan samaan arkkuun ja haudataan mereen. Ein Jüngling liebt ein Mädchen on kansanlaulumainen terveen järjen purkaus, suorasukaisesti ironinen tarina tyttöjen ja poikien valinnoista ja särkyneiden sydämien ikuisesta kiertokulusta. Luontoinspiraatio välittyy lyhyestä, mutta kuumeisen kiihkeästä kolmannesta laulusta (Die Rose, die Lilie, die Taube, die Sonne), jossa sanattomat luontokappaleet todistavat kuorossa runoilijan rakkautta. Motiivisella tasolla piano paljastaa myös, että Schumannin tunteiden kohde on Clara. Hör’ ich das Liedchen klingen palauttaa traagisen vireen entistä kirvelevämpänä, mutta seuraavat laulut vaihtavat näkökulman kokonaan. Ne leimahtivat uudelleen vuonna 1848 ja joitakin kertoja molempien taiteilijoiden kuoleman jälkeen. Dichterlieben kaksi viimeistä laulua ottavat etäisyyttä koettuun. Romanttinen ironia ilmenee miehekkäänä uhmana ja huipentuu toisessa säkeistössä oopperamaiseen sankaruuteen. Viimeisessä laulussa palaa myös teoksen alun sävellajijännite. Laulusarja ei ole niinkään kronologinen kertomus kuin psykologinen epikriisi. Toisessa laulussa (Aus meinen Tränen sprießen) kyyneleistä puhkeaa kukkia, jotka runoilija lupaa poimia rakastetulleen, jos saa vastauksen tunteisiinsa. Siinä laulaja paljastaa korttinsa ja kertoo naiselleen rakkaudestaan. Seuraavassa laulussa puhutaan (Und wüßten’s die Blumen) kuitenkin jälleen kukille, satakielille ja tähdille sydämen haavoista, mutta ilman vastausta – sillä tunteisiin voi oikeasti vastata vain toinen ihminen
Ammattikorkeakoulututkinto (240 op) päivätoteutus Musiikkipedagogi (AMK) pop/jazzja/tai klassinen musiikki • soiton ja laulun opetus • varhaisiän musiikikasvatus ja taiteen soveltava käyttö Muusikko (AMK) pop/jazzmusiikki • esittäminen • musiikin tekeminen ja tuottaminen metropolia.fi/haku Tutustu ja hae! Kevään 2019 yhteishaku 20.3.-3.4.2019 Ylempi ammattikorkeakoulututkinto (60 op) Musiikkipedagogi (ylempi AMK) pop/jazzja/tai klassinen musiikki Muusikko (ylempi AMK) pop/jazzja/tai klassinen musiikki Musiikin ja musiikkipedagogiikan huippuosaajat kasvavat Metropoliassa Hakuohjeet, valintakoekuvaukset sekä alustava hakuaikataulu osoitteessa metropolia.fi/haku sekä opintopolku.fi Tutustu Metropolian musiikin konserttitarjontaan osoitteessa metropolia.fi/tapahtumat R ONDO C LASSIC 2|2019 53. Turun ammattikorkeakoulussa MUSIIKKIPEDAGOGI (AMK) Soitontai laulunopettaja Musiikin perusteiden opettaja MUSIIKKIPEDAGOGI (YAMK) Taiteen uudet kontekstit Mediaja kulttuuriyrittäjyys Tutustu myös muihin esittävän taiteen koulutuksiin: Tanssinopettaja, Teatteri/nukketeatteri, Sirkus HAKUAIKA 20.3.–3.4.2019 www.opintopolku.fi Lisätiedot: www.turkuamk.fi/musiikki eero.linjama@turkuamk.fi Turun konservatoriossa ammatillinen peruskoulutus MUUSIKKO Klassinen tai kirkkomusiikki, popja jazzmusiikki MUSIIKKITEKNOLOGI Äänitystekniikka ja äänentoisto HAKUAJAT Pohjana peruskoulu tai lukio: Yhteishaku 19.2.–12.3.2019 www.opintopolku.fi ja www.turunkonservatorio.fi/hae Pohjana muu tutkinto: Jatkuva haku 1.1.–31.3.2019 www.turunkonservatorio.fi/hae Pääkaupunkiseudulla toimiva Metropolia Ammattikorkea kou lu muodostaa lähes 16 500 opiskelijan ja 1 000 työntekijän yhteisön. Koulutamme kulttuurin, liiketalouden, sosiaalija terveysalan sekä tekniikan asiantuntijoita ja kehittäjiä
Pedaalikirjan runsaiden harjoitusten avulla oikea tuntuma pedaaliin löytyy, olipa oppija opintojensa alussa tai myöhemmässä vaiheessa. Punnittua tietoa ja ajattelemisen aihetta tilaa nyt musiikilliset tietokirjat rondosta ! Tilaukset: www.rondolehti.fi/ tuote-osasto/kirjat Musiikki varhaiskasvatuksessa Odotettu perusteos pienimpien musiikkikasvatuksen perusteista. 35,50 nyt 10?€ + toimituslisä 4?€ Ovh. Käsikirja kaikille kamarimusiikista kiinnostuneille. 45?€ + toimituslisä 4?€ Ovh. Ovh. Soittopolku 1– 2 Inspiroiva, uudenlainen työkalu pienten soittajien oppimisen tueksi. 39,50 nyt 10?€ + toimituslisä 4?€ Ovh. Paljon käytännön vinkkejä ja ideoita. Tuuli on puskissa... 29,30 nyt 10?€ + toimituslisä 4?€ Ovh. Pedaalikirja Pedaalinkäyttö on yksi pianistin perustaidoista. Kamarimusiikin taito Kamarimusiikkiyhtyeen perustaminen, ohjelmisto, ryhmädynamiikka, innostuksen ylläpito. Musiikin perusteet Neliosainen havainnollinen ja inspiroiva kirjasarja musiikin perusteiden opintoihin.. Sisältää paljon vinkkejä myös kotiharjoitteluun. Ajatuksia herättävä teos Rondon kuvakolumnistin, Sibelius-Akatemian entisen rehtorin Lassi Rajamaan piirroksista ja proosarunoista. Runsaasti harjoitteluvinkkejä. Portaat Parnassolle Sibelius-Akatemian entisen vararehtori Tuula Kotilaisen kirjoittama teos Sibiksen Nuoriso-osaston vaiheista ja merkityksestä maamme musiikkilämää.n. 47?€ + toimituslisä 4?€ Osat 1–?2 26?€ Osa 3 29?€ Osa 4 39?€ + toimituslisä 4?€ Osat 1 19?€ Osa 2 22?€ + toimituslisä 4?€
Samalla voi seurata barokkioopperan kehitystä 1600-luvun lopun Venetsian tekstilähtöisyydestä Agostino Steffanin silloittamana napolilaiseen virtuositeettiin ( Porpora ym.) ja Händelin mestarilliseen yhteenvetoon. . Katalonialainen kontratenori, kesällä Turun musiikkijuhlien Agrippina -produktioon tuleva Xavier Sabata on koonnut uudelle levylleen näytteitä 75 vuoden ajalta. Lyyrisissä aarioissa ääni alkaa muistuttaa kelmeästi soivaa traverso-huilua. Kuudesta konsertosta puolet on mollissa, puolet duurissa, yksi on viisiosainen, kaksi nelija kolme kolmiosaisia. Aplha. 7 on painettu vuonna 1748 ja ne edustavat lajin myöhäistä huippua. Francesco Geminianin (1687– 1762) kuusi konserttoa op. Händelin ja Bachin lailla Geminiani pyrkii op. Giovanni Antonioni. Emmanuelle de Negri (Maddalena), Mailys de Villoutreys (Marta), Benedetta Mazzucato (Amor terreno), Reinoud van Mechelen (Cristo), Riccardo Novaro (Fariseo), Le Banquet Céleste, johtajana Damien Guillon (Amor celeste), Alpha 426 (2 cd). Yhdessä konsertossa on kansallisuuksiin (ranskalainen, englantilainen ja italialainen) viittaavat otsikot. Edellinen levy sisälsi Haydnin teatterillisia sinfonioita, nyt vuorossa ovat kirkkomusiikin vaikutteet. . Giovanni Antonionin Haydn-maraton jatkuu herkeämättömän inspiroituneena ja ilman OOPPERA Sabata L’Alessandro amante. Caldaran oratorion kaksi osaa jakaantuvat kumpikin 34:ään numeroon. Oratoriossa vastakkainasettelu on ilmeinen, kun Magdalan Mariaa vetävät puoleensa maallinen (Amor terreno) ja taivaallinen rakkaus (Amor celeste), oikeamielisen Martan, ylevän Kristuksen ja bassoäänistä itsevarmuutta puhkuvan Fariseuksen ympäröidessä valintaprosessia. Café Zimmermannin esitykset ovat kaikin tavoin mallikelpoisia, eikä reilun tunnin mittaiseen läpikäyntiin jää yhtään tylsää hetkeä. Baselin kamariorkesteri, joht. Sisällölliset teemat ryhmittävät sinfonioita ilman kronologian kahleita. Valloittavinta on kuitenkin Geminianin kekseliäisyys, tiuhaan vaihtuvat lyhyet kohtaukset, joita toisinaan ryhdittää miltei bachmainen kontrapunkti fuugineen. Aarioita Giovanni Mattista Bonochinin, Georg Friedrich Händelin, Giovanni Battista Pescettin, Agostino Steffanin, Antonio Draghin, Fansesco Mancinin, Leonardo Vincin, Leonardo Leon ja Nicola Porporan oopperoista. Haydnista paljastuu tässä sarjassa koko ajan uusia puolia. . Myös soitinkokoonpano vaihtelee erilaisin solistiyhdistelmin ja parissa teoksessa jousien joukkoon pujahtavat myös huilu ja fagotti. Vaikka loppuratkaisu huokuukin hyveellisyyttä, musiikissa riittää aistillista kuvausvoimaa, sillä kyse on sentään italiaisesta barokista. Katalonialainen barokkiorkesteri Vespres d’Arnadi on miellyttävä tuttavuus. Xavier Sabata, kontratenori, Vespres d’Arnadi, joht. . Tyhjäkäyntiäkin teokseen mahtuu, mutta Damien Guillon ja hänen nuorekkaat laulajansa eläytyvät vertauskuvalliseen tarinaan taidolla ja sydämellä. Café Zimmermann. Harmonia mundi HMM 902303.. Aleksanteri Suuri oli monen barokkiajan oopperan keskushahmo, ja esimerkiksi pelkästään Metastasion librettoon Aleksanteri Intiassa niitä sävellettiin 65. . Paljon upeaa, harvoin kuultua musiikkia! Sabatalla on mielenkiintoinen, tumman verhottu alttoääni ja mahtava kuviotekniikka, jolla hän alarekisteriä värittämällä saa aikaan dramaattisia tehoja. 7 teoksissaan synteesiin barokin eri aineksista, vaikka pohjalla kuuluu hänen opettajansa Corellin lämmin juhlavuus. . Antonio Caldara (1670–1736) oli täysbarokin tuotteliaimpia italialaismestareita, tilillään yli 70 oopperaa ja nelisenkymmentä oratoriota. Magdaleena Kristuksen jaloissa on 1600-luvun lopussa valmistunut oratorio, jossa raamatullisen aiheen kautta päästään käsiksi naisen seksuaalisuuteen. Italialainen concerto grosso, ”suuri konsertto”, on barokin orkesterimusiikin kuningaslaji, mutta valtavasta aineistosta ohjelmistossa pyörivät yhä uudelleen näytteet Vivaldin, Händelin ja Corellin op. Sen pysähdyttävälle surumusiikille vastakohtana on sinfonia nro 30, jossa pohjana ovat sävelmät, joita on käytetty julistamaan pääsiäislauantain Hallelujaa. ANTTI HÄYRYNEN Haydn Lamentatione – Haydn 2032. . HARRI KUUSISAARI R ONDO C LASSIC 2|2019 57 cD arviot VOKAALIMUSIIKKI Caladra Antonio Caldara: Maddalena ai piedi di Cristo. Sinfonia nro 79 F ei kuulu tähän teemaan vaan linkittää sitä edellisen levyn vauhdikkaisiin teatteritunnelmiin. HARRI KUUSISAARI KAMARIJA SOITINMUSIIKKI Debussy Claude Debussy: Viulusonaatti, Sellosonaatti, Sonaatti harpulle, alttoviululle ja huilulle, Page d’album, Élegie, Le soirs illuminés. Dani Espasa. Isabelle Faust, viulu, Alexander Melnikov, piano, Jean-Guihen Queyras, sello, Javier Perianes, piano, Xavier de Maistre, harppu, Antoine Tamestit, alttoviulu, Magali Mosnier, huilu, Tanguy de Williencourt, piano. Antonioni ja periodisoittimiin siirtynyt Baselin kamariorkesteri eläytyvät uskonnollisiin tunteisiin syvällä ja meditatiivisella otteella, joka taas vaihtuu säkenöiväksi loistoksi. Kulttuurihistoriassa Maria Magdaleena on julistettu niin prostituoiduksi kuin Jeesuksen vaimoksi. Se heittäytyy musiikin kuvaelmiin jyrkin vastakohdin, rytmisellä iskevyydellä ja lämpimällä tunteella. 7. Sinfoniat nro 3 G, 26 d, 79 F, 30 C. 6 teoksista. Apate. Alpha 396. Keskushenkilö seikkailee niissä ympäri maailmaa niin sotasankarina kuin rakastajana, ja hänen ristiriitaiset luonteenpiirteensä väkivaltaisuudesta ja ylimielisyytensä armeliaisuuteen ja humaanisuuteen tulevat laajalla skaalalla ilmi. Jo varhaisessa G-duuri-sinfoniassa on messulainailuja ja erikoista kontrapunktia. . Selvimmin ne tulevat esiin sinfoniassa nro 26, lisänimeltään Lamentatione, joka lainaa suoraan kahta gregoriaanista sävelmää, joita on käytetty profeetta Jeremiaan valituksissa. Nopeatkaan osat eivät taannu jolkottavaksi barokkihumpaksi, vaan taituriotteet on silattu hovikelpoisella viehkeydellä. Tiiviitä dacapo-aarioita valmistavat lyhyet resitatiivit ja laulajien kohtauksia jakavat nasevat orkesteri-ritornellot. ORKESTERI Geminiani Francesco Geminiani: Concerti grossi op. Le Banquet Celeste soittaa hallitulla energialla välisoitoissaan, säestetyissä aarioissaan ja continuo-osuuksissaan. ANTTI HÄYRYNEN mitään sarjatuotannon makua
Tämä on sarjan antoisimpia julkaisuja, Debussyn kolme myöhäistä sonaattia sekä kimppu hänen viimeiseksi jääneitä pianokappaleitaan. Siitä todistavat lyhyemmät 58 R ONDO C LASSIC 2|2019 arviot cd jonka kymmenläppäisen soittimen saundi pysyi tasaisena yli kromaattisen asteikon. Signum SIGCD552. Martyn Brabbinsin johtamat Antwerpenin sinfonikot – vuoteen 2017 Kuninkaallinen flaamilainen filharmonia – soittaa tarkasti ja innostuneesti. Teoksen rakenne on jälleen kirkkosonaattimaisesti neliosainen, soolo-osuus ja orkesteri tiiviissä vuorovaikutuksessa. no (”Riemuitkaa kaikki Herrassa”). Mutta äänilinjojen kirkastajina ja punaisen langan pujottelijoina heillä on yhä vähän vertaisiaan. Triosonaatissa Antoine Tamestititin, Xavier de Maistren, ja Magali Mosnierin soitinten profiilit erottuvat persoonallisina ja tulkinnassa on juurevaa mullan tuoksua, mutta ei ehkä samanlaista hentoa taikaa kuin Kashkashianilla ja kumppaneilla (ECM). . Klarinetille sävelletyt mestariteokset ovat syntyneet tunnetuille klarinetisteille sekä erityisille instrumenteille. Isabelle Faust ja Alexander Melnikov ovat ihanteellisen ilmava, mutta tarpeen tullen terävästi kääntyilevä duo viulusonaatissa. Josquin des Prez (n. Bliss soittaa harkiten ja detaljoiden, mutta peukaloimatta musiikkia liiaksi ratkaisuillaan. Esiteltyään aiheensa yksinkertaisesti messun alussa Josquin hyödyntää sulavasti erilaisia tekniikoita ja kasvattaa moniäänistä kudosta vaivattomasti kaikkiin suuntiin. ANTTI HÄYRYNEN Mozart Wolfgang Amadeus Mozart: Klarinettikvintetto. Gimell CDGIM 050. Tempot ovat hitusen hitaampia, mutta tasapaino solistin ja orkesterin välillä on eheämpi. ANTTI HÄYRYNEN VOKAALI Josquin Josquin des Prez: Missa Gaudeamus, Missa L’ami Baudechon. Harmonia mundin sarja kunnianosoituksia Debussyn 100-vuotismuistolle ei ollut arkistoista koottu kavalkadi aiemmin julkaistuja levytyksiä vaan yhtiön eri taiteilijoiden uusia, tuoreita näkemyksiä edustavia tulkintoja. Carl Maria von Weber: Klarinettikvintetto. . Roland Brautigam, fortepiano, Die Kölner Akademie, johtajana Michael Alexander Willens. Säveltäessään konserttoja lähes kaikille kuviteltaville soittimille Kalevi Aho on järjestelmällisesti asettunut soittimen puolelle, mutta usein sen traditiota vastaan. Weberin konserttojen ja kvinteton muusana toimi Heinrich Bärmann, van pasuunaosuuden sisältäneeseen yhdeksänteen sinfoniaan (1994) tulee selväksi. Weberissä ote voisi olla räväkämpikin, mutta avausosan draama, Larghetton romanttinen värinä ja finaalimuunnelmien liukas taituruus saavat aikaan hykertävää hyvänolon tunnetta. Carducci-kvartetto, Julian Bliss, klarinetti. Sopraanosaundi on uudistunut pehmeämpään suuntaan ja miesäänet mannermaisempaan, hieman vähemmän anglikaaniseen väritykseen. Korostaessaan soolosoittimen notkeutta ja monipuolisuutta Aho tulee säveltäneeksi varsin perinteisen virtuoositeoksen, jossa riittää svengaavia rytmiryntäyksiä sekä sordinoilla, multifoneilla ja soittimenvaihdoksilla (alttopasuunaan) vahvistettuja värejä. Silti hän on yksi musiikin historian salaperäisimpiä hahmoja. Ero konsertoi. . BIS 2264. Jean-Guihen Queyras tavoittaa samalla tavoin Javier Perianesin kanssa sellosonaatin vaihtuvat tunnelmat ja älykkään leikkisyyden. Orkesterinkäsittelyn mestarina Aho osaa vaalia saundia soitinja sordiinovalinnoillaan, mutta myös tunnelmanvaihdoksilla, jotka tässä tapauksessa jäsentyvät kiehtovasta mystiikasta jazzmaiseen rentouteen. Mielikuvat pasuunasta jäykkänä tuomionjulistajana murenevat vuonna 2010 valmistuneessa neliosaisessa pasuunakonsertossa, joka on räätälöity levyllä soittavalle Amsterdamin Concertgebouw -orkesterin soolopasunisti Jörgen van Rijenille. . . ANTTI HÄYRYNEN ORKESTERI Aho Kalevi Aho: Pasuunakonsertto, Konsertto trumpetille ja puhallinorkesterille. Säveltäjäuran puolivälistä tulee Missa Gaudeamus, jonka cantus firmuksena on gregoriaaninen hymni Gaudeamus omnes in Domi. 29, Capriccio brilliant op. . . BIS 2196. Nyt kumppanina on Michael Alexander Willensin johtama periodiorkesteri Kölnin Akatemia ja soittimena Paul McNultyn rakentama kopio vuoden 1830 Pleyel-pianosta. Missa L’ami Baudichon on peräisin säveltäjän varhaisilta vuosilta ja perustuu maalliseen sävelmään – Phillips arvelee Baudichonin kuvanneen reteätä renessanssinuorukaista. Signumille paljon levyttänyt englantilaisklarinetisti Julian Bliss soittaa puolestaan uudentyyppistä Leblanc-instrumenttia, jossa soinnin tasaisuus on toteutettu tavallista ekonomisemmin. Fortepianisti Ronald Brautigam ei ole ensi kertaa Mendelssohnia kyydissä, sillä hän levytti molemmat pianokonsertot vuonna 1995 Amsterdam Sinfoniettan ja varhaisen piano-jousiorkesteri-konserton kanssa. Vuonna 2011 valmistuneessa trumpettikonsertossa solistin kumppanina on puhallinorkesteri, josta löytyy kaksi saksofonia ja trumpettien tilalla flyygelitorvet. Debussyn viimeisiä vuosia varjosti ensimmäinen maailmansota ja syöpä, mutta näissä teoksissa hän avasi ovia kukkeasta impressionismista karumpaan, arvoituksellisempaan ja jännittävämpään maailmaan. Jörgen van Rijen, pasuuna, Alain de Rudder, trumpetti, Antwerpenin sinfoniaorkesteri, johtajana Martyn Brabbins. Mendelssohn tavoitteli konsertoivissa pianoteoksissaan eloisaa säihkettä, jonka Brautigam tavoittaa keveällä ja liukasliikkeisellä otteellaan. Tallis Scholars on levyttänyt Josquinia 1980-luvulta lähtien, ja esitystapa sekä Oxfordin Metron Collegen kappelissa tehdyt äänitykset ovat säilyneet hämmästyttävän yhdenmukaisina. ANTTI HÄYRYNEN Meldelssohn Felix Mendelssohn: Pianokonsertot 1–2, Rondo brillant op. Mozartin klarinettikvintetto ja -konsertto valmistuivat Anton Stadlerille ja hänen käyttämälleen basettiklarinetille, joka ylettyi tavallista klarinettia matalammalle. 22, Serenadi ja Allegro giocoso. Alain de Rudder soitti solistina myös kantaesityksessä ja vakuuttaa niin yhteissoittotaidoillaan kuin virtuoosisilla kadensseillaan. . Jostain syystä hänen elämästään tai henkilöstään ei ole säilynyt dokumentteja ja varmuudella hänen kädenjälkensä on paikannettu ainoastaan Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin seinägraffitista. The Tallis Scholars, johtajana Peter Phillips. Bliss ja Carducci-kvartetti huokuvat hitaassa osassa paratiisin suloa, mutta muistavat myös musiikin maanläheisen huumorin ja viattomuuden. Modernista arvostuksesta huolimatta hänen 18:sta messustaan ei vielä ole yhtään yhtenäistä kokonaislevytystä, mutta Peter Phillipsin Tallis Scholarseilla maali häämöttää jo. Mozartin kvintetto on musiikkikirjallisuuden auvoisimpia luomuksia, mikä on viime vuosina johtanut liiankin sliipatuiksi hiottuihin levytyksiin. 1440–1521) oli täysrenessanssin kiistattomin mestari, aikalaisten ja seuraajien mielestä aivan omassa luokassaan. Tanguy de Williencourtin pianokappaleet silaavat levyn haikeuteen, viimeisenä palelevan säveltäjän hiilikauppiaalleen omistama Les soirs illuminés par l’ardeur du charbon
Toisinaan Tarkiainen kurottaa traditiosta futuristisiin irtiottoihin, kuten saamelaisrunoilijatar Rauni Magga Lukkarin runoon pohjautuvassa kappaleessa Born on Another Star, jonka hivelevistä sooloista vastaavat huilisti Mats Garberg, jousta kauniisti käyttävä basisti Petter Olofsson ja pianisti Adam Forkelid. Kappaleiden monissa sooloissa riittää improvisoivaa yksilöllisyyttä, mutta samalla ne seuraavat herkkävaistoisesti musiikin runollista latausta. 24, Sonaatti op. . Dalloway, Prayer, Suffragette Dance, Our Heritage, Born on Another Star, Minna’s Dream, Primroses, First Steps. Hespèrion XXI, johtajana ja gambistina Jordi Savall. Välissä kuullaan Paraboscon, Grillon ja Andrea Gabrielin ricercareja ja capriccioita, englantilaisia consort-teoksia, saksalaisia soitintansseja ( Scheidt), Marinin ja Legrenzin virtuoosikappaleita, sekä Charpentierin komea Concert pour quatre parties gamboille vuodelta 1680. Tarkiainen saa soittajistaan ja heidän pohjoismaisen raikkaasta saundistaan aina parhaan irti. . . Kaikkinainen kunnollisuus ei ole aina tehnyt säveltäjästä kiinnostavaa, mutta komean pianistiuran tehneen Dussekin klaveerimusiikki on viime vuosina kokenut renessanssin, joka on paljastanut rohkean ja mielikuvituksekkaan taiteilijan. ANTTI HÄYRYNEN KAMARIJA SOITINMUSIIKKI Dussek Johann Ladislav Dussek: Complete Piano Sonatas Vol. Konsertoista tunnetumpi g-molli-teos on elohopeamaisesti pulppuava taituriluomus, johon Brautigam lataa myös ärhäkkää draamaa. Hakkila tavoittaa soitinten eri persoonallisuudet: wieniläissoittimen herkkyys, heleät värit ja salamannopeat reaktiot sopivat mainiosti kaksiosaisiin Asja B-duuri-sonaatteihin. Norrbotten Big Band, johtajana Outi Tarkiainen. ANTTI HÄYRYNEN Savall Musica nova – Harmonie des Nations. . Suhdetta perinteeseen valotetaan monissa kuvissa ja tribuuteissa (Our Heritage, First Steps, Primroses). 5 & 24) kuullaan viisioktaavista wieniläistä soitinta, jälkimmäisissä teoksissa soittimena on kopio suuremmasta Longman Clementi -fortepianosta. ANTTI HÄYRYNEN Tarkiainen Outi Tarkiainen: Unpainted portraits: Mrs. Charpentier, Pedro de San Lorenzo, Araujo, Cabanilles. Matka alkaa venetsialaisesta tanssimusiikista 1500-luvun alussa ja kiertyy lopussa 1600–1700-lukujen vaihteen espanjalaisiin tansseihin ja ’folioihin’. 43, Sonaatti op. Kahdessa varhaisemmassa teoksessa (opp. Toisissa nousee taas esiin naiseuden teema, esimerkkeinä Suffragettien tanssi, Virginia Woolfin hahmottama Mrs. Tarkiainen on hyvin kiinni jazzin big band -perinteessä. Hän pystyy täysimittaisesti luulajalaisten tasapainoiseksi hiotun soinnin sekä erinomaiset solistit. . Preussin prinssi Louis Ferdinand kaatui Saalfeldin taistelussa vuonna 1806 ja Dussekin hänen muistolleen säveltämä Elegia vertautuu syöverimäisissä tunteissaan jopa Eroica-sinfonian surumarssiin. Pianosonaateissaan hän ennakoi romantiikkaa sekä yksilötaituruudessa että musiikillisen draaman hahmottajana. R ONDO C LASSIC 2|2019 cD arviot 59 virtuoositeokset, ”briljantit” Rondo ja Capriccio, sekä lemmekkään Serenadin ja ”iloisen” Allegron yhdistelmä. Dalloway, tai Minnan (Canth) unelma. Tummempi ja jyhkeämpi d-molli-konsertto paljastuu tässä esityksessä beethovenmaiseksi koitokseksi, jonka ilmaisu yltää yllättäviin syvyyksiin. Vuonna 2017 hän oli Luulajassa toimivan Norbotten Big Bandin residenssisäveltäjä ja yhteistyöstä syntyi levyllinen ”Maalaamattomia muotokuvia”. Äänilevy voi viihdyttää, sytyttää, mutta myös opettaa, kuten monet historiallisen esitystavan vanhat gurut ja Jordi Savall heidän joukossaan ovat ajatelleet. Se on ideana myös uutuudessa, jonka lähtökohtana on renessanssin Musica nova. . 4: Sonaatti op. Tasaisempi ja voimakkaampi sointi tuo A-duuri-sonaatin op. Tarkiaisen ”näyttelykuvat” toimivat parhaiten kokonaisuutena, jonka päättyminen bändinjohtaja Maria Schneiderille omistettuihin ”Ensi askeliin” punoo musiikkiin omakuvaa ja elämäntarinaa. 5/3, Sonaatti op. Tuija Hakkila, fortepiano. Yhden levyn poikkileikkaus kahdensadan vuoden kehityksestä on väistämättä kursorinen, mutta Savallin ja Hespérion XXI:n. 43 lähemmäs Beethovenia ja Hakkila saa avausosan kromaattiset syöksyt loikkaamaan levyltä. Rovaniemeläissäveltäjä Outi Tarkiainen (s. Alia Vox AVSA9926. Brilliant Classics 9563. Gabrieli, Dowland, Gibbons, Brade, Scheidt, Marini, Legrenzi, M-A. Savallin tavaramerkiksi ovat viime vuosina tulleet paksujen kirjasten saattamat teemoitetut levytykset, jotka ovat todistaneet menneisyyden monikulttuurisuudesta ja musiikin kyvystä rakentaa yhteyksiä kansakuntien välille. Haydn lähetti tsekkiläissyntyisen, mutta kosmopoliitiksi kasvaneen Jan Ladislav Dussekin (1769–1812) isälle kirjeen, jossa kehui poikaa ”mitä suoraselkäisimmäksi, moraaliseksi ja musiikissa etevimmäksi mieheksi”. Brilliant Classics on uskonut Dussekin 35:n pianosonaatin kokonaislevytyksen eri soittajille, ja sarjan neljännessä osassa on vuorossa Tuija Hakkila, joka on saanut esitettäväkseen neljä teosta vuosilta 1788–1807 kahdella eri fortepianolla. Danze veneziane, Parabosco, Grillo, A. 1985) on liikkunut teoksissaan vapautuneesti konserttija jazz-musiikin välillä. 61, “Elégie harmonique sur le mort de Louis Ferdinand”. Tässä ”uudella musiikilla” tarkoitetaan soitinmusiikin itsenäistymistä vokaalimusiikista omaksi instrumentaaliseksi taiteekseen
Janne Mertanen, piano. Kuusankoskitalossa. Musica nova Helsinki. Helsinkin Musiikkitalo. Juhani Grönroos, Lauri Hyvärinen, Jukka Kääriäinen ja Sigurður Rögnvaldsson (sähkökitara). Temppeliaukion kirkko, Helsinki, klo 19. Petri Sakari, joht. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Temppeliaukion kirkko, Helsinki. Laurentius-salissa klo 19. Kaapelitehdas, Turbiinihalli, klo 18. 15.2. Alte Schmiede, Wien, Itävalta. Bach: Osia teoksesta ”Die Kunst der Fuge”, Bruckner: Adagio (Jousikvintetosta F-duuri), Schnittke: Hymnus II, Mendelssohn: Oktetto Es. SEINÄJOEN KAUPUNGINORKESTERI To 14.2. Ylen tilaus. Marko Ylönen, sello. 27.2. Mikaelissa. Eriko Takahashi (piano). Gardell, Kärki, Mäkinen, Piazzolla ym. Tangosävelmiä, säv. LAPIN KAMARIORKESTERI Korundissa klo 19. 3.2. Tapiola Sinfonietta, joht. To 28.2. Kotkan konserttitalossa ja Pe 14.2. Bach: Triosonaatti a, Telemann: 6 Moralische Kantaten, Telemann: Triosonaatti d, Bach: Eine italiänische Ariette, Bach: Triosonaatti BWV 1079 (Das Musikalisches Opfer). Julien Van Mellaerts, baritoni. Ile de Creations Composer’s Competition Final, Centre des bords de Marne, Pariisi, Ranska. Juhani Nuorvala: FLASH FLASH – Andy Warholin kaksi kuolemaa. JOENSUUN KAUPUNGINORKESTERI Carelia-salissa klo 19. Gardell, Kärki, Mäkinen, Piazzolla ym. Musica nova Helsinki. 15.2. Alte Schmiede, Wien, Itävalta. Musica nova Helsinki. G Livelab, Helsinki. Dizzy Gillespien musiikkia. Helsingin Musiikkitalo, Black Box. Antti Auvinen: [uusi teos]. Yhteistyössä Kokkolan Talviharmonikka-festivaalin kanssa. Kreeta-Maria Kentala, joht. 15.2. Beethoven: Egmont-alkusoitto, Schumann: Sellokonsertto a, Schubert: Sinfonia nro 4 c. VAASAN KAUPUNGINORKESTERI Ke 13.2. Weber: Juhla-alkusoitto, Grieg: Pianokonsertto, Sibelius: Sinfonia nro 5 Ke 13.2. Maison de la Radio, Pariisi, Ranska. Crash Ensemble. Jukka Perko, saksofoni, Joonas Tuuri, kontrabasso, Teppo Mäkynen, rummut. Olari Elts, joht. To 7.2. Polyteknikkojen kuoro, Saksofonikvartetti Aava, joht. Mendelssohn: Märchen von der schönen Melusine, Ravel: Le Tombeau de Couperin, Brahms: Serenadi nro 1. Lohjan kirkossa klo 19. 2.2. Olli Mustonen, piano. Stravinsky: Neljä norjalaista tunnelmaa, Copland: Old American Songbook 1 ja 2, Dvo?ák: Sinfonia nro 9 ”Uudesta maailmasta”. Ohjaus: Erik Söderblom. Sami Klemola: [uusi teos]. José María Sánchez-Verdú. Libretto: Juha Siltanen. Víkingur Ólafsson, piano. Antal Mojzer, fagotti. Ensemble für Neue Musik. Essi Luttinen, mezzosopraano, Mari Kunnari, traverso, Petra Aminoff, traverso, Miika Uuksulainen, barokkisello, Jouko Laivuori, cembalo. Pe 22.2. 4.2. Orchestre National d’lle de France, joht. Baldus Nrönnimann. 9.2. Ari Romppanen: Snowball Earth. & viulu. Kotkan konserttitalossa ja Pe 8.2. . Helsingin Musiikkitalo, Paavo. Uusinta To 21.2. 17.2. David Hackston (tenori), Sampo Haapaniemi (basso), Varvara Merras-Häytynen (mezzosopraano), Martti Anttila (baritoni), Tuuli Lindeberg (sopraano), Ari Kauppila (steppi), NYKY Ensemble, joht. Aulis Sallinen: Sonata per violino e piano opus 113. Ville Matvejeff, joht. Nils Schweckendiek. 7.2. Matthew Whittall: [uusi teos]. Musica nova Helsinki. KYMI SINFONIETTA To 7.2. Mozart: Marssit KV 335, Beethoven: Pianokonsertto nro 3, Haydn: Sinfonia nro 102. Minna Leinonen: Sirri. Richard Jakoby Saal, Hannover, Saksa. Danzi: Puhallinkvintetto Fm Haba: Fantasia Nonetolle, Du Puy: Fagottikvintetto a, Gubaidulina: Duosonaatti kahdelle fagotille, Françaix: Konsertto fagotille ja 11 jouselle. Mikkelin Mikaelissa. Petteri Waris (harmonikka), Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, joht. Su 3.2. Jaakko Luoma, fagotti ja musiikin johto. Espoon kulttuurikeskus. Elina Vähälä (viulu), Paavali Jumppanen (piano). Saara Aittakumpu. Erkki Lasonpalo. Jukka Iisakkila, joht. Musica nova Helsinki. Virittäydy alkavaan vuoteen nettiradio Klasua kuunnellen! www.rondolehti.fi/klasu d d d d d d. 65 R ONDO C LASSIC 2|2019 helmikuu Ke 20.2. Paavo Korpijaakko: Siivet. KUOPION KAUPUNGINORKESTERI To 21.1. Pieksämäen Poleenissa ja To 14.2. LAPPEENRANNAN KAUPUNGINORKESTERI Pe 15.2. Ville Raasakka: Black cloud, under ground. Veli Kujala: Shape-Shifter. Uusinta Seinäjoki-salissa To 14.2. Nielsen: Rhapsody Overture (An Imaginary Journey to the Faroe Islands), Elgar: Merikuvia altolle ja orkesterille, Rubinstein: Sinfonia nro 2 ”Meri”. Eriko Takahashi (piano). Tomas Djupsjöbacka. Seinäjoki.salissa klo 19. Händel: Kuninkaallinen ilotulitus Vivaldi: Neljä vuodenaikaa. To 28.2. Mikko Perkola (viola da gamba), Uusinta Ensemble, joht. Einojuhani Rautavaara – Kalevi Aho: Sérénade pour mon amour. Lappeenranta-salissa klo 19. Hannu Lintu. Sihvo: Muistoja Pohjolasta, Niskanen: Memoires du Nord, Stockhausen: Adieu, Pasquet: Adaptation, Tšaikovski: Jousisekstetto ”Muistoja Firenzestä”. Konsertti kuullaan myös Ke 13.2. Tangosävelmiä, säv. Jurjen Hempel, joht. Angelika 1.2. Ari Romppanen: Sakura. To 14.2. 5.2. Musiikkikeskuksessa klo 19. Sauli Zinovjev: Gryf, Bartók: Pianokonsertto nro 3, Šostakovitš: Sinfonia nro 9. 6.2. Uusinta Porvoon tuomiokirkossa Su 10.2. LOHJAN KAUPUNGINORKESTERI Pe 1.2. Rautavaaran keskeneräiseksi jääneen teoksen täydennys. Mikko Nisula: Yön enkeli. Yhdessä Mikkelin kaupunginorkesterin kanssa. Kaisa Ranta (sopraano), Ilmo Ranta (piano). kaupungintalossa klo 19. Verkatehdas, Hämeenlinna. Hilary Hahn (viulu), Orchestre Philharmonique de Radio France, joht. Joensuun kirkossa. Jurjen Hempel, joht. Matti Heininen: [uusi teos sinfonietta-kokoonpanolle]. Angelika Klas, sopraano. 21.2. Mikko Franck. Konservatorion sali, Kokkola. Musica nova Helsinki. Jean Deroyer. Kuusankoskitalossa. Ke 20.2. 15.2. kuukauden kantaesitykset Klas, sopraano. Jukka Iisakkila, joht. Joel Järventausta: [uusi teos]. Saimaa Sinfonietta. Lilli Paasikivi, mezzosopraano. Florian Ludwig, joht
Lokakuu, kuoleman kuukausi, luopumisen kuukausi on tshaikovskiaanisen gorka i sladka, katkeransuloinen muisto. Nouvelliste oli kuukausittain ilmestyvä, musiikillinen aikakausilehti, jonka tilaajat olivat tsaari-Venäjän keskiluokkaa, perheitä, joiden kodissa oli piano ja mahdollisuus kotimusisointiin. JOKAISEN SARJAN osan otsakkeen alla on runositaatti, jota kyseisen kuukauden musiikillinen kuva syventää. Ainoat elämän tummia sävyjä sivuavat tekstit ovat Lokakuu ja Marraskuu. Runoissa troikat kiitävät, lumi pöllyää, kevät koittaa, elokuun sadonkorjuu on sankarillinen kuin sosialistisen realismin täysverisissä maalauksissa. Tammikuu on Puskinin ”Uneksijan” katkelma, joulukuun teksti on Zhukovskin Svetlana-balladista. Helmikuun tekstissä Vjazemski kaihoaa koti-Venäjän laskiaishulinaa – nyt esitellään laskettelutunnelmia Tunturi-Lapista. Tällöin jää huomiotta musiikin olemus ihmisyyden perusprinsiippinä, kuten antropologi Niobe Thompson määritteli – ihmisyys alkoi siitä, kun esi-isämme alkoivat tehdä musiikkia. Samankaltainen vaikutus on tunnelmien tutkiskelulla ja oman elämän tarinan kertomisella sosiaalisessa mediassa, minäkuvan vahvistaminen. Jos Nouvellisten konseptin siirtäisi nykyaikaan, olisi jakelukanava tietysti sähköinen. Kliseisin esimerkki, joka usein otetaan todistuskappaleeksi, on Tsaikovskin B-duuripianokonserton alku. TammikuuPuskinin tekstissä ollaan turvaisasti hämärässä, nykyversio – harmoninen kotimiljöö viimeisissä joulukuvissa. 69 R ONDO C LASSIC 2|2019 encore P JOTR TSAIKOVSKI sävelsi kaksitoistaosaisen pianosarjan Vuodenajat marraskuun 1875 ja lokakuun 1876 välisenä aikana. Tshaikovskin kerrotaan sopineen palvelijansa kanssa järjestelystä, jossa Aljosha-palvelija muistutti säveltäjää hiukan ennen toimituksen deadlinea tilaustyöstä ja Tshaikovski pyöräytti kuukauden kappaleen yhdeltä istumalta aikansa sähköpostille, juoksupojalle ojennettavaksi. Runot olivat lehden toimituksen valitsemia, lyyrisiä tunnelmakuvia. Teoksien tekstuuri on orkestraalista, teknisesti vaativaa, osittain taas keveää. Päivityksiä ennen ja nyt ANNA HOFFRÉN MUSIIKIN KAUTTA VOI KÄYDÄ LÄPI TUNTEITA, JOIHIN EI SANOILLA PÄÄSE KÄSIKSI. Tsaikovski ei kapinoi, hän säveltää. Kuukausien kuvaukset oli tarkoitettu lehden tilaajakunnan käyttöön harrastelijapianisteille soitettaviksi. Sama leima voidaan lyödä samoin perustein myös viihdemusiikille. . Jos lähestyy Tshaikovskin kuukausien maailmaa ihmisen sisäisten tuntemuksien kuvaajana, miniatyyrien nerokkuus on selvä. Figaron häiden yhteiskuntakiritiikki tai Verdin oopperoiden itsenäisyyspyrkimykset eivät ole läsnä. Tilaustyö lienee ollut valmis jo keväällä 1876, etupainotteisesti, ehkä taloudellisista syistä, ehkä säveltäjän mielenkiinto oli jo vaativimmissa teoksissa. Muutamat kuukausista tuottavat melkoisia haasteita kotimusisoijille. Kuukausipostaukset, kuten facebookissa aina, kuvaisivat täydellistä elämää. Taidemusiikkia syyllistetään silloin tällöin viihdyttämisestä, elitistisyydestä ja majoittumisesta norsunluutorniin. Harmonioista löytyy kaikuja Tshaikovskin tulevaan tuotantoon, ”Lokakuun” melodioissa enteillään ehkä Joutsenlammen duettoa. Life as it should be. Marraskuu Nekrasovin tekstin mukaisesti käskee unohtamaan, ”sulje kaipuu sydämeesi”. Tilaajat saivat uunituoreet, kunkin kuukauden tunnelmaa kuvaavat miniatyyrit kotiinkannettuina. MAAORJUUTTA, valtiokoneiston korruptiota, sosiaalista eriarvoisuutta tai epäonnisia keisarin sotamanoovereitä ei esitellä. Lähetti sitten toimitti tilaustyön toimitukseen. Tilaustyön etu tekijälleen oli tietenkin säännöllinen korvaus, eikä tunnettuus mahdollisen tulevan yleisön piirissä ollut pahitteeksi. Ja niin edelleen. Facebook-päivitykset vanhenevat, taidemusiikki ei. ’Kello tikittää masurkan tahtiin ’ LASSI RAJAMAA lassi.rajamaa@uniarts.fi työkkärin tuulikaapissa pianisti pukee yllensä ahtaaksi käyneen poplarin ja kiinnittää nenän paikalle porsaan kärsän paperissa lukee että on aika nousta estradille esittämään Wolframin laulu iltatähdelle työkkärin tuulikaapissa pianisti pukee yllensä ahtaaksi käyneen poplarin ja kiinnittää nenän paikalle porsaan kärsän paperissa lukee että on aika nousta estradille esittämään Wolframin laulu iltatähdelle. Tshaikovskin marraskuu ei suuremmin sure, troikan kolmivaljakko kiitää täyttä laukkaa. Sarja oli Nouvellisten kustantajan, N.M Bernardin, ideoima tilaustyö. Musiikin kautta voi käydä läpi tunteita, joihin ei sanoilla pääse käsiksi
John Dowlandin lauluja ja tansseja. Ralf Sochaczewsky. 23:35 C.P.E. Lisätietoja ohjelmista: www.yle.fi HELMIKUUN Yle Radio 1 ohjelmatiedot SUNNUNTAI 3.2. 23:57 Waldteufel: Espanja, valssi orkesterille Chabrierin orkesterirapsodian pohjalta. Helsingin kamarikuoro (valmennus Jutta Seppinen). 04:36 Dvorák: Cyprise. 05:31 Lebrun: Oboekonsertto n:o 5 C. TIISTAI 5.2. Daníel Bjarnason: Emergence; Viulukonsertto. Bach: Viulukonsertto d. 23:57 Grétry: Huilukonsertto C. Anna Thorvaldsdottir: Metacosmos. 23:51 Brod: Nokturno n:o 2. 04:44 J.S. Francis Poulenc: Novelette C-duuri. TORSTAI 7.2. Bachin teoksia 23.10-6.00 Yöklassinen Massenet: Le Cid, ooppera. 05:08 Grieg: Viulusonaatit n:o 1 F ja 2 G. 03:29 K. 00:32 Tshaikovski: Sinfonia n:o 6 h. 02:17 Alkan: Concerto da camera n:o 1 a. Bruno Mantovani: Cadenza nro 1. Bach: Konsertto kahdelle cembalolle, jousille ja continuolle n:o 3 c. 02:07 J. 02:37 Magnard: Sonaatti sellolle ja pianolle A. PERJANTAI 8.2. Louis Andriessen: De Snelheid. 04:31 W.A. 01:08 W.A. 23.10-7.00 Yöklassinen Wolf: Kolme laulua Michelangelon runoihin. äänitetyn konsertin toimittaa Kare Eskola. Benvenuto Cellini. Thorvaldsdottir: Ad Genua. LAUANTAI 2.2. & viulu Antti Tikkanen. Richard Rodney Bennet: Sonatiini klarinetille. 23.10-6.00 Yöklassinen Giuliani: Gran Pot-Pourri eri säveltäjien teoksista. Hannu Lintu, sol. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Lotta Emanuelsson. 8.05-9.00 Narrin aamulaulu 9.05-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riston Valinta 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 17.10-17.50 Valkoista valoa: Ei koskaan ihmisten ilmoille 23.10-6.00 Yöklassinen Donizetti: Serenadi klarinetille ja kitaralle. 11.00-11.40 Valkoista valoa 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha: Vieraana äänitaiteilija Tytti Arola 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Musica nova 2019: Tapiola Sinfoniettan konsertti Joht. 01:11 Kuhlau: Huilukvintetto n:o 1 D. Bach: Konsertto kahdelle cembalolle, jousille ja continuolle n:o 2 C. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-20.40 Musica nova Helsinki: Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Peter Rundel, kapellimestari. 00:23 Beethoven: Messu C. 04:22 Diabelli: Sonaatti kitaralle A. Paul Taffanel: Puhallinkvintetto g-molli. 04:46 Holst: The Hymn of Jesus. Mozart: Pianokonsertto n:o 9 Es. 23:23 W.A. Ayres for the Violin. KESKIVIIKKO 6.2. | TV | RADIO |. Yhteislähetys Ruotsin radion P2-kanavan kanssa. 04:51 Ries: Jousikvartetto n:o 1 F. Jesper Nordin: inevitabilini. 01:37 Glazunov: Vuodenajat-baletti. Rohloff: Nothing Else Nothing More (ke). Pierre-Yves Macé: Rumorarium. La Folia. 11.00-11.57 Riston Valinta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla. Lang: the litlle match girl passion. 00:34 Gade: Noveletteja. 02:36 Rahmaninov: Pianokonsertto n:o 2 c. 01:23 Brahms: Viulukonsertto D. 23.10-6.00 Yöklassinen Sibelius: Sandels. Tuhlaajapoika . 23:58 Paderewski: Konsertto pianolle ja orkesterille a. 02:26 Monteverdi: Vespro della Beata Vergine. 03:59 Hummel: Trumpettikonsertto E. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 20.00-22.00 Uuden musiikin ilta Piitimessä Suoran lähetyksen Piitimen Studio Acusticum -salista toimittavat Ainomaija Pennanen ja Märet Öman. Bryce Dessner: Wires. LAUANTAI 9.2. 00:04 J.S. 05:37 Fiala: Oboekonsertto B. 23:22 W.A. 05:57 Puccini: Preludi. 70 R ONDO C LASSIC 2|2019 PERJANTAI 1.2. 04:26 Paganini: Kvartetto kitaralle ja jousille n:o 15 a. Haydn: Jousikvartetto n:o 31 Es. 02:52 Matteis: Sarjoja ja sonaatteja yhdelle ja kahdelle viululle sekä continuolle kok. Nummisuutarit. 03:04 Glazunov: Johdanto ja Salomen tanssi. 04:16 Berlioz: Ascanion aaria oopp. Bryce Dessner: Konsertto kahdelle pianolle. 05:57 W.A. Robert Schumann: Pianokonsertto a-molli. 00:03 Fabri: Beatus vir. Terpsichore. 05:19 Rahmaninov: Pianosonaatti n:o 1 d. Jay Schwartz: Delta Music for Orchestra IV. 6.25-6.56 Aamusoitto 11.00-11.57 Utelias äänimatkailija 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt 19.02-21.00 Euroradiokonsertissa Atéa-puhallinkvintetti Giulio Briccialdi: Puhallinkvintetto nro 1 D-duuri. 05:57 Glier: Intermezzo. Don Giovanni. Anton Webern: Sinfonia op.21 pienelle orkesterille. 00:31 Lully: Ballet des Arts, hovibaletti. 23:58 Wolf-Ferrari: Viulukonsertto. 06:56 Madetoja: Aamu. 03:51 Dvorák: Jousikvartetto n:o 11 C. 02:26 Saint-Saëns Lemare: Danse macabre. 02:32 Tshaikovski: Sinfonia n:o 2 c. Alexander Melnikov, piano. 03:35 Liszt: Pianosonaatti h. 23:53 d’Indy: Wallenstein. Gilles Durot, lyömäsoittimet. 05:16 Weiss: Sonaatti luutulle C. 23:54 Vidal: Gavotti bal. 01:55 Stanford: Kvintetto pianolle ja jousille d. 11.00-11.57 Välilevyjä 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Jazzlegendat Suomessa arkistot aukeavat Horace Silver Quintet Kulttuuritalolla 12.10.1962. 23:49 Fuchs: Sinfonia n:o 1 C. 6.25-6.56 Aamusoitto 11.00-11.55 Narrin aamulaulu 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.10 Musica nova 2019: Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. 05:06 Beethoven: Trio jousille n:o 1 Es. 00:52 Bruckner: Sinfonia n:o 9 d. Katia Labèque ja Marielle Labèque, piano. 23:38 Donizetti: Balettimusiikkia oopp. Enno Poppe: Koffer. 21.20-21.40 Pianisti Vikingur Olafsson soittaa J.S. Mozart: Don Giovannin serenadi oopp. Baldur Brönnimann, sol. 00:17 J.S. 03:18 Blasco de Nebra: Sonaatti n:o 5 fis. 02:33 W.A. 04:36 Liszt: Die Ideale, sinfoninen runo n:o 12. 03:19 Weber: Andante ja unkarilainen rondo. Tyondai Braxton, elektroniikka. Enno Poppe, sol. 04:46 Sibelius: Pianotrio D. 05:57 Murcia: Zarambeques o Muecas. La Favorita. 01:46 Tshaikovski: Kahdeksantoista kappaletta pianolle. 6.25-6.56 Aamusoitto 7.25-7.59 Aamusoitto 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt 19.02-21.00 Musica nova 2019: Ensemble Intercontemporainin konsertti Joht. Bryce Dessner, sähkökitara. 04:06 Dvorák: Sellokonsertto h. 03:03 Mendelssohn: Lobgesang op.52. 05:17 Borodin: Jousikvartetto n:o 1 A. 00:12 J.S. Mozart: Divertimento Es. 23:50 Hue: Fantasia huilulle ja pianolle. 05:28 Rangström: Sarja viululle ja pianolle n:o 1. Bach: Goldberg-muunnelmat. Mozart: Vesperae solennes de confessore C. Musiikkivieraina arkkitehdit Marja Heikkilä-Kauppinen ja Timo Kauppinen. 03:39 Schumann: Aamulauluja. 03:58 Bartók: Neljäkymmentäneljä duoa kahdelle viululle. 03:10 Brahms: Jousikvartetot n:ot 1 c ja 3 B. 23:30 Wolf-Ferrari: Suite-concertino F. 02:11 Paisiello: Jousikvartetot n:o 1 A, n:o 3 Es ja n:o 2 Es. 02:10 Shostakovitsh: Sinfonia n:o 8 c. -Suoran lähetyksen musiikkitalosta toimittaa Riikka Holopainen. Strauss: Don Quijote. (Äänitetty Musiikkitalossa 25.1.) 21.00-22.00 Musica nova 2019: konserttilavalla HKK ja Zagros Ensemble Joht. 02:52 Madetoja: Sinfonia n:o 2. Tyondai Braxton: TELEKINESIS (ensiesitys Suomessa). 02:20 J.S. 6.25-6.56 Aamusoitto 11.00-11.55 Narrin aamulaulu 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu. 23:20 W.A. 03:17 R. 23:31 Gaultier: Sarja luutulle d. MAANANTAI 4.2. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht. 05:56 Barrios: El Sue?o de la mu?equita. 04:45 Corelli: Concerto grossot op.6/n:ot 1-6. Max Richter: Four Seasons Recomposed. 05:03 Ponce: Teema, muunnelmia ja fuuga säv. Suoran lähetyksen Tapiolasalista toimittaa Ainomaija Pennanen. Eugène Bozza: Trois pièces pour une musique de nuit; Image huilulle. 02:18 Klami: Alkusoitto näyt. 01:48 Händel: Agrippina condotta a morire. 00:22 Saint-Saëns: Jousikvartetto n:o 1 e. Bach: Konsertto viululle, jousille ja continuolle E. Pekka Kuusisto, viulu. 02:07 Batiste: Grand offertoire D. 04:18 Farewell, Unkind. 01:42 Skrjabin: Kymmenen masurkkaa. 23.10-6.00 Yöklassinen Beethoven: Sonaatti sellolle ja pianolle n:o 1 F. 00:52 Rahmaninov: Pianokonsertto n:o 3 d. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. 01:39 Beethoven: Sonaatti sellolle ja pianolle n:o 3 A. Mozart: Sonaatti pianolle, huilulle ja sellolle C. 23.10-7.00 Yöklassinen Widor: Sonaatti sellolle ja pianolle A. 04:07 Melartin: Viisi kappaletta viululle ja pianolle. Komzák (nuor.): Badenin tyttöjä. 03:57 Dvorák: Pianotrio n:o 3 f. Anna Thorvaldsdottir: Shades of Silence. 06:10 Brahms: Sinfonia n:o 1 c. Morton Feldman: For Samuel Beckett. Sarah Nemtsov: ”beyond its simple space”. 01:08 Ricordi: Le Livre des serenades. Helsingin Ritarihuoneella 5.2. 05:56 Händel: Abinoamin aaria orat. Deborah. 05:46 Respighi: Pini di Roma (Rooman pinjoja) sinfoninen runo. 23:19 Garth: Sellokonsertto n:o 2 B. Mozart: Klarinettikvintetto A. Helsingin Ritarihuoneella 2.2.2019 äänitetyn konsertin toimittaa Inari Tilli. 00:38 Reger: Neljä sävelrunoa Arnold Böcklinin maalausten mukaan. André de Ridder, sol. Mozart: Adagio ja rondo lasiharmonikalle ja jousikvartetille. Zino-Zina. 03:29 Tshaikovski: Francesca da Rimini. Bach: Triosonaatti F. 20.40-21.40 Ranskalaisia säveliä 23.10-6.00 Yöklassinen Giordano: Andrea Chénier, ooppera. 01:74 Zelenka: Sonaatti kahdelle oboelle, fagotille ja continuolle n:o 2 g. Äänitetty 28.9.2017 Tokion Musashino-kulttuurikeskuksessa. 05:56 Popper: Chanson villageoise. Thomas Larcher: Sinfonia nro 2 ’’Kenotafi’’ (ensiesitys Suomessa). 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.30 Musica nova 2019: Suomalaisen barokkiorkesterin konsertti Joht. 05:42 Anonyymi: Sarja soittimille G n:o 2 kok. 04:04 Debussy: Vasnier-laulukirja. 23.10-6.00 Yöklassinen Rameau: Pygmalion, baletti. Carl Nielsen: Puhallinkvintetto. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Ainomaija Pennanen. Antti Auvinen: uusi teos (ke). 01:38 Eberlin: Aaria ’’Nein, der Unflat meiner Seele’’ oopp
Mozart: Pianosonaatit n:o 1 C, n:o 2 F ja n:o 3 B. 03:15 Pierné: Variations libres et finale. 05:51 J.P.E. 23:18 O. 03:54 Brahms: Pianokvintetto f. Madonnan jalokivet. Mozart: Huilukvartetot n:o 1-4. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen TIISTAI 12.2. 03:43 Beethoven: Pianosonaatti n:o 31 As. Bach: Toccatoja ja fuugia. Valkoinen nainen. Tomas Djupsjöbacka. 02:00 Ravel: Tzigane ja Habaneran tapaan. 02:21 Villa-Lobos: Bachianas brasileiras n:o 4. 05:57 Henselt: Gondoli, KESKIVIIKKO 13.2. 02:14 Chopin: Sonaatti sellolle ja pianolle g. SUNNUNTAI 10.2. Duncan Ward, sol. Hartmann: Sonaatti huilulle ja pianolle B. Tutustu levyihin: www.rondolehti.fi rondo-cd Liitä tilaukseesi musiikki! Tilaukset (03) 225 1948 tai asiakaspalvelu@ rondolehti.fi 1 vsk = 6 cd-levyä hintaan 85 € ½ vsk = 3 cd-levyä hintaan 42,50 € SSIC V L Rondo-lehden tilaajana voit liittää tilaukseesi cdlevymme, jotka ilmestyvät kuusi kertaa vuodessa.. 05:56 Glinka: Matkalaulu. Johannes Brahms: Sinfonia nro 1 c-molli. 05:19 Debussy: Lasten nurkkaus. John Adams: Shaker Loops. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.20 Kokkolan Talviharmonikka 2019: Ajan hermolla Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri, joht. Merikanto: Lasten maailmasta. 01:32 Tshaikovski: Vuodenajat (heinäkuu-joulukuu). 04:10 Debussy: Kolme nokturnoa. 04:05 Boieldieu: Alkusoitto oopp. 02:37 Berlioz: Requiem. 05:23 J. 02:39 J.S. Musiikkitalossa 3.2.2019 äänitetyn konsertin toimittaa Aki Yli-Salomäki. 11.00-11.57 Välilevyjä 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Jazzlegendat Suomessa arkistot aukeavat Count Basie Orchestra Kulttuuritalolla 25.4.1962. (Äänitetty Musiikkitalossa 30.1.) 21.00-22.00 Musica nova 2019: Crash Ensemblen konsertti Gordon: Cake; DRY. 00:42 I. 23:41 Wolf-Ferrari: Orkesterisarja oopp. 01:51 Goldberg: Sonaatti kahdelle viululle, alttoviululle ja continuolle c. 05:27 J. Amihai Grosz, alttoviulu. Lang: super chill; forced march. Anu Komsi, sopraano. 04:13 Beethoven: Pianokonsertto n:o 3 c. Mozart: Osminin aaria oopp. 01:54 van Bree: Jousikvartetto n:o 3 d. 23:37 Halvorsen: Sarja näytelmämus. R ONDO C LASSIC 2|2019 71 yle radio 1 radio 01:47 Mahler: Sinfonia n:o 6 a. Valkyyria. 01:05 Sibelius: Sinfonia n:o 2 D. 05:35 Rimski-Korsakov: Antshar, yksinlaulu. 06:36 Fredrik II Suuri: Konsertto D. Mozart: Serenadi kuudelle puhaltimelle Es. Varasteleva harakka. 05:14 Paganini: Viulukonsertto n:o 1 D. Suoran lähetyksen toimittaa Lotta Emanuelsson. 04:37 W.A. 23:53 Pacius: Sinfonia d. 11.00-11.57 Riston Valinta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.15 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. 00:34 Tristan ja Isolde, keskiaikainen laulunäytelmä. 06:57 W.A. 4:27 Just: Triosonaatit 1-6 Op.13. 05:57 C.P.E. 23:24 Mendelssohn: Pianotrio n:o 1 d. 05:37 Fasch: Konsertto orkesterille ja continuolle B. Mascarade. 11.00-11.40 Valkoista valoa 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha: Vieraana säveltäjä Sebastian Hilli 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Sakari Oramo johtaa Pohjois-Saksan radion Elbphilharmonie-orkesteria Sol. 04:49 Glazunov: Kvintetto jousille A. Bach: Selma, kantaatti sopraanolle, kahdelle huilulle, jousille ja continuolle. 05:09 W.A. Oklahoma. 06:18 Reger: Kaksi romanssia viululle ja orkesterille. 05:41 Reincken: Sonaatti jousille d. 05:42 Rodgers: Oh! what a beautiful mornin’ ja The Surrey with the fringe on top mus. 02:40 Saint-Saëns: Pianotrio n:o 1 F. Mustalaisparoni. Hampurin Elbphilharmonie-konserttisalissa. Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 5 c-molli. Bach: Kantaatti n:o 51. 23:21 Antonio José: Kitarasonaatti. 02:51 Milhaud: Le Boeuf sur le toit (Härkä katolla), baletti. Witold Lutoslawski: Pianokonsertto. Ryöstö seraljista. 23.10-6.00 Yöklassinen Wolf: Italialainen serenadi. 04:33 Wagner: Sinfonia C. 00:24 J.S. 01:44 Skrjabin: Sinfoninen runo Poeme de l’extase. Wolfe: A Wild Furze. Jean Sibelius: Sinfonia nro 2 D-duuri. Johannes Piirto, piano. Tugan Sohijev, sol. 05:56 J.S. 00:58 Szymanowski: Kolme katkelmaa Jan Kasprowiczin runoihin. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht. 03:13 J.S. 02:05 Hindemith: Mathis der Maler. Johannes Brahms: Muunnelmia Haydnin teemasta. 03:09 Giuliani: Duo concertante e. Hannikainen: Orkesterisarja laulunäyt. 00:23 Chopin: Balladit ja scherzot pianolle n:ot 1-4 . 00:43 Stamitz: Alttoviulukonsertto D. 05:42 Telemann: Huilukonsertto E. 03:57 Barber: Medea’s meditation and dance of vengeance. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu 8.05-9.00 Narrin aamulaulu 9.05-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riston Valinta 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 17.10-17.50 Valkoista valoa 23.10-6.00 Yöklassinen Cozzolani: O quam bonus es. MAANANTAI 11.2. Haydn: Jousikvartetto n:o 31 Es. PERJANTAI 15.2. Konsertissa soivat Richard Straussin ja Johannes Brahmsin klassikkosävelet, kantaesityksenä Veli Kujalan Tieto ja tunne samassa paketissa. 23:39 W.A. 05:51 Satie: Kutsumus. TORSTAI 14.2. 01:19 Sibelius: Malinconia. 03:52 Fauré: Kvartetto pianolle ja jousille n:o 2 g. Magnus Lindberg: Accused. Béla Bartók: Alttoviulukonsertto. Äänitetty 9.12. Bach: Das Wohltemperierte Klavier I, preludit ja fuugat n:ot 1-24. Talkootanssit. 03:27 Palestrina: Tu es Petrus (Sinä olet Pietari), messu. 23:59 Gluck: Don Juan, balettipantomiimi. 00:05 Wagner: Wotanin jäähyväiset ja taikatuli oopp. 21.15-22.00 Myöhäisillan kamarimusiikissa kuultua Antonín Dvorák: Pianotrio nro 4 e-molli ”Dumky” (Sonja Fräki, piano, Paula Sundqvist, viulu, ja Tuija Rantamäki, sello) (Äänitetty Musiikkitalossa 12.10.2018). 01:35 Schubert: Sinfonia n:o 3 D. Bach: Duetto F klaveerille. 23.10-6.00 Yöklassinen Acerbi: Kvartetto klarinetille ja jousille n:o 3. 00:12 Rossini: Alkusoitto oopp. 02:04 Berlioz: Fantastinen sinfonia. Strauss: Alkusoitto oper. 23.10-6.00 Yöklassinen Janácek: Satu. RSO:n vasket soittavat (Äänitetty Musiikkitalossa 7.4.2017)
11.00-11.55 Narrin aamulaulu 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-20.45 Academy Windsin konsertti: Villi ja vapaa Academy Winds, joht. 00:39 Gesualdo: Quinto libro dei madrigali. 03:17 Schein: Sarjoja soittimille kok. 00:11 Kerll: Missa pro defunctis. Baijerin valtionoopperan lapsikuoro, kuoro ja orkesteri. 01:34 Sibelius: Viulukonsertto d. 23:50 E.T.A. 03:35 Lalo: Espanjalainen sinfonia d. 00:24 Giuliani: Sonaatti klarinetille ja kitaralle. 23.10-6.00 Yöklassinen LAUANTAI 16.2. 04:09 Schumann: Arabeski C. 23:30 W.A. Johannes Brahms: Sinfonia nro 1 c-molli. 03:17 W.A. MAANANTAI 18.2. 02:34 Rahmaninov: Pianokonsertto n:o 3 d. 04:28 Grieg: Jousikvartetto g. Olivier Messiaen: Couleurs de la Cité Céleste; Oiseaux exotiques. 01:11 W.A. Lithander: Sonaatti fis. 05:03 Busnois: In hydraulis. 3:43 J.S. 03:54 W.A. 00:38 Wegelius: Daniel Hjort -alkusoitto. 00:13 Fauré: La Bonne chanson. Montano Milan Siljanov, bassobaritoni. 01:42 Doppler: Chanson d’amour. 05:56 Schütz: Schwanengesang II. 00:58 J.S. 00:51 J. LAUANTAI 23.2. Leonard Bernstein: Serenadi viululle, jousille, harpulle ja lyömäsoittimille ’’Symposium’’, Sinfonia nro 1 ’’Jeremia’’ mezzosopraanolle ja orkesterille; Sinfonisia tansseja musikaalista West Side Story; Candide, alkusoitto; Väliajalla n. Bach: Partita klaveerille n:o 2 c. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht. Mozart: Konsertto pasuunalle ja orkesterille D. Hoffmann: Arlequin (Harlekiini), balettimusiikkia. 04:16 Beethoven: Sellosonaatit n:o 1 F, n:o 2 g ja n:o 3 A. Ruusuritari. Mozart: Viulusonaatit n:o 18 G, 20 C, 22 A, 19 Es ja 17 C. 01:10 L. Johannes Brahms: Muunnelmia Haydnin teemasta. 01:47 Schubert: Yksinlaulut Alinde; Nähe des Geliebten; Normans Gesang; Lied des gefangenen Jägers; Greisengesang ja Nachtstück. 02:25 Tartini: Viulusonaatti g. (Äänitetty Musiikkitalossa 11.5.2018). 23:21 Lalo: Norjalainen fantasia. Claude Debussy: Sonaatti huilulle, harpulle ja alttoviululle. 01:53 Schumann: Kvartetto pianolle ja jousille Es. 02:54 Bortnjanski: Seitsemän konserttoa kuorolle (N:ot 11, 33, 19, 1, 21, 7 ja 18). klo 20.20 Väliajalla Outi Paananen vieraineen keskustelee illan teoksesta ja sen esityksestä. 06:57 Kuula: Yö. 02:32 Holst: Planeetat. 00:10 Förster: Repleta est malis animia nostra. 01:02 Schubert: Sinfonia n:o 6 C. 23:19 Emilie Mayer: Pianosonaatti d. Merikanto: Nuoruuden ylistys . Suoran lähetyksen Keski-Pohjanmaan konservatoriosta toimittaa Inari Tilli. 05:33 De Fesch: Sonaatti nokkahuilulle, sellolle ja continuolle op.12/6. Kaija Saariaho: Couleurs du vent; Fall. (Äänitetty Musiikkitalossa 13.2.) 21.00-22.00 Ajassa soi 23.10-6.00 Yöklassinen Carissimi: Jonas (Joona), oratorio. Mozart: Käyrätorvikonsertto n:o 3 Es ja n:o 4 Es. 05:12 Tanejev: Konserttisarja g. 23:30 W.A. 05:28 Paganini: Variazioni di bravura. Haydn: Sinfonia n:o 95 c. 05:00 Couperin: Konsertto n:o 13 G. (Äänitetty 23.11.2018) n. 02:48 Arenski: Pianokonsertto f. 02:05 Smetana: Tshekkiläiset tanssit 1. 01:41 J. 03:43 Diabelli: Grande serenade. 01:58 Crusell: Concertino B. SUNNUNTAI 24.2. Sanansaattaja Markus Suihkonen, basso. Lodovico Bálint Szabó, basso. 05:20 Murschhauser: Praeambulum duodecimi toni. 23:50 Tshaikovski: Romeo ja Julia. 05:57 Dinicu: Hora staccato. 00:07 Byström: Sonaatti n:o 2 g. 23:21 Hummel: Pianotrio n:o 7 Es. 02:15 Chavez: Sinfonia india (Sinfonia n:o 2). Tugan Sohijev, sol. Mozart: Exsultate jubilate F. 05:01 Nordgren: Konsertto alttoviululle, kontrabassolle ja kamariorkesterille. Bach: Partita klaveerille h. 04:55 C.L. Iris. 06:26 Sarasate: Muiñiera. 23:46 Chopin: Balladi n:o 4 f. 23:48 Wolf-Ferrari: Serenadi jousiorkesterille Es. 03:10 Beethoven: Viulukonsertto D. 02:36 Beethoven: Sinfonia n:o 9 d. (sov. Dom Sébastien. 23:54 Moreno: Sinfonia Es. 20.45-22.00 Barokkia perjantai-iltaan 23.10-6.00 Yöklassinen Auber: La Muette de Portici (Porticin mykkä), ooppera. 05:10 Scarlatti: Lisa, del foco mio. Mozart: Käyrätorvikonsertto n:o 4 Es. 23.10-7.00 Yöklassinen W.A. Petri Komulainen, sekä Niina Ranta ja Janne Oksanen, piano. Mozart: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 18 G. 06:37 Piccinini: Toccata n:o 10. Palmgren): Tuoll’ on mun kultani. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu 8.05-9.00 Narrin aamulaulu 9.05-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riston Valinta 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 17.10-17.50 Valkoista valoa 23.10-6.00 Yöklassinen Zipoli: Partita kosketinsoittimelle a. Rodrigo Gaelano Salas, tenori. Bach: Kantaatti n:o 198. 03:41 Sweelinck: Toccata C; Suurherttuan tanssi; Ricercar; Malle Sijmen; Mein junges Leben hat ein End; Fantasia a; Onder een linde groen; Toccata a; Erbarm dich mein; Poolsche Dans. 23:21 Berlioz: Balettimusiikkia oopp. KESKIVIIKKO 20.2. Elina Vähälä, viulu, ja Jenny Carlstedt, mezzosopraano. Desdemona Anja Harteros, sopraano. 03:58 Strauss (sov. 23:48 Donizetti: Balettimusiikkia oopp. 01:35 Brahms: Akateeminen juhla-alkusoitto. Mozart: Duo B-duuri viululle ja alttoviululle. 01:22 Saint-Saëns: Pianotrio n:o 1 F. 05:41 Fauré: Masques et bergamasques, sarja orkesterille op.112 näytelmämusiikista. James Gaffigan, sol. Cassio Evan LeRoy Johnson, tenori. 04:02 Schumann: Pianotrio n:o 1 d. 23:35 Nonó: Sinfonia F. 23:43 Beethoven: Sonaatti sellolle ja pianolle n:o 2 g. 01:45 R. 00:43 Grigny: Messu uruille ja lauluäänille. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. 05:39 Lully: Kohtauksia oopp. Amihai Grosz, alttoviulu. 03:23 Delius: Hassan, sarja baritonille, kuorolle ja orkesterille. Mozart: L’Oca del Cairo (Kairon hanhi), keskeneräinen ooppera. 05:02 Szymanowski: Sinfonia n:o 3. 72 R ONDO C LASSIC 2|2019 Radio yle radio 1 23.10-6.00 Yöklassinen Rebel: Les Caractères de la danse. 00:48 Moreno Torroba: Castillos de España. 00:34 Liszt: Les Preludes, sinfoninen runo n:o 3. 02:02 Liszt: Transkriptioita pianolle Paganinin viulusävellyksistä. TIISTAI 26.2. 02:37 Ljadov: Lumottu järvi. 00:21 Schubert: Rondo A. TORSTAI 21.2. MAANANTAI 25.2. Emilia Rachael Wilson, mezzosopraano. Schumann: Pianokonsertto a. 23:34 Massenet: Scènes de bal. 00:30 Chopin: Balladi n:o 3 As. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt 19.02-22.00 Sävel on vapaa / 09 144 800 23.10-7.00 Yöklassinen C.P.E. 03:52 Chopin: Pianokonsertto n:o 2 f. 06:57 Anonyymi: Goe and catch a fallinge star. 23:24 Delius: Sarja viululle ja orkesterille. Banister: Another division on a ground. SUNNUNTAI 17.2. 00:09 Pabst: Konserttiparafraasi Tshaikovskin Jevgeni Onegin -oopperan teemoista. 05:04 Brahms: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 1 G. 05:42 Locatelli: Concerto grosso B-duuri op.1/3. 02:28 Brahms: Viulukonsertto D. 06:40 Neruda: Trumpettikonsertto Es. Béla Bartók: Alttoviulukonsertto. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Ahti Paunu. 01:46 Tshaikovski: Konserttifantasia pianolle ja orkesterille G. 03:18 Gade: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 3 B. 00:22 Mendelssohn: Viulukonsertto e. 23:32 Weber: Klarinettikonsertto n:o 2 Es. 01:33 Sor: Muunnelmia Mozartin Taikahuilu-oopperan laulusta Das klinget so herrlich. 05:57 Popper: Perhonen. Perthin kaunotar. 03:05 Klami: Vipusessa käynti. 05:57 O. Troijalaiset. 01:55 Beethoven: Sinfonia n:o 7 A. Igor Stravinsky: Kevätuhri. 00:12 Ponce: Teema, muunnelmia ja finaali e. Toimittajana Lotta Emanuelsson. klo 19.35 haastateltavina kapellimestari James Gaffigan ja säveltäjä Christian Holmqvist. 03:04 Beethoven: Jousikvartetto n:o 7 F. 00:21 Lebrun: Oboekonsertto n:o 6 F. 00:21 Kansansäv. 01:40 Beethoven Liszt: Sinfonia n:o 6 F, transkriptio pianolle. 05:18 Brahms: Jousikvartetto n:o 3 B. 11.00-11.57 Välilevyjä 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Jazzlegendat Suomessa arkistot aukeavat 16.10-17.00 Faunin iltapäivä. Äänitetty 17.2. 8.05-9.00 Narrin aamulaulu 9.05-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riston Valinta 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 17.10-17.50 Valkoista valoa 17.50-18.00 Musiikkia parrasvaloista 23.10-6.00 Yöklassinen Roussel: Joueurs de flûte. Bach: Orkesterisarjat n:o 3 D, 2 h, 1 C ja 4 D. 23.10-6.00 Yöklassinen Popper: Im Walde (Metsässä), sarja sellolle ja pianolle. 04:45 Fuenllana Narvaez Pisador: Passeavase el rey moro. 00:46 Ravel: Jousikvartetto F. 05:56 Mascagni: Osakan serenadi oopp. 05:56 Kraus: Viulukonsertto C. ja 2. Armide. Stamitz: Trio E orkesterille. 04:32 Wagenseil: Sonaatti n:o 4 A. 11.00-11.57 Riston Valinta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.30 Klassikkoparatiisi konserttilavalla: Tuulen värejä Mikael Helasvuo, huilu, Sivan Magen, harppu, ja Atte Kilpeläinen, alttoviulu. 04:02 Ginastera: Kolme argentiinalaista tanssia. 05:57 Poldini: Tanssiva nukke. 05:33 C. 23:21 Franchomme: Grande valse. 05:24 Coleridge-Taylor: Balladi d. 23:57 Codax: Seitsemän rakkauslaulua. 01:17 Paganini: 24 kapriisia sooloviululle. 02:40 Rodrigo: Concierto andaluz. Jago Gerald Finley, bassobaritoni. 00:40 Massenet: Musiikkia Jean harmonikkakonsertto, solistina Petteri Waris. Mozart: Sinfonia n:o 28 C. Strauss: Till Eulenspiegelin lystikkäät kujeet . Bernsteinin teoksia esittelee pianisti Jukka Nykänen. 05:37 Reinecke: Sonaatti huilulle ja pianolle e. 23:48 Mendelssohn: Jousikvartetto n:o 6 f. 11.00-11.57 Välilevyjä 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Jazzlegendat Suomessa arkistot aukeavat 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen W.A. 02:12 Agopov: Sellokonsertto. Rodzinski): Valssisikermä oopp. 01:15 Franck: Koraali n:o 1 E. TIISTAI 19.2. 00:52 W.A. 02:22 Brahms: Trio käyrätorvelle, viululle ja pianolle Es. 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt 19.02-22.35 Oopperailta: Giuseppe Verdin Otello Baijerin valtionoopperasta 4-näytöksinen ooppera. Bach: Triosonaatti B. 04:16 Brahms: Sinfonia n:o 1 c. 05:57 Palestrina: Pulchra es, amica mea. 05:25 Ravel: Jousikvartetto F. 04:23 Grieg: Lyyrisiä kappaleita, osia. 00:25 Respighi: Rooman pinjoja. Musiikinjohto: Kirill Petrenko. 05:28 Telemann: Puolalainen partita. 02:41 Mahler: Adagio sinfoniasta n:o 10 fis. 05:34 Pleyel: Sekstetto puhaltimille Es. 02:18 Giornovichi: Viulukonsertto n:o 8 B. 01:31 Franck: Pièce heroïque h. 11.00-11.40 Valkoista valoa 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha: Vieraana säveltäjä Niilo Tarnanen 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Euroradion konsertti-ilta 23.10-6.00 Yöklassinen PERJANTAI 22.2. Helsingin Balderin salissa. 06:34 J.S. 00:44 W.A. Libretto: Arrigo Boito Shakespearen näytelmän mukaan. 03:10 Janácek: Sinfonietta. Mozart: Serenadi Es. 00:49 Beethoven: Pianosonaatti n:o 28 A. 05:26 Bizet: Sarja orkesterille oopp. Rita. Mozart: Andante C. 04:47 Vaughan Williams: Leivo nousee korkeuksiin. Otello Jonas Kaufmann, tenori. 23:36 Ernst: Fantaisie brillante. 00:20 Nielsen: Mielikuvitusmatka Färsaarille. Banchetto musicale, 1617. 04:11 J.S. kirja. 04:45 Saint-Saëns: Sellokonsertto n:o 1 a. 21.00-22.00 Ajassa soi 23.10-6.00 Yöklassinen Debussy: Rapsodia saksofonille ja orkesterille. 00:23 J. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä. 05:02 Weber: Pianosonaatti n:o 3 d. 05:57 Henselt: Toccatina. 01:32 Madetoja: Shakkipeli, orkesterisarja. 23:40 Foote: Four character pieces. 23:32 Donizetti: Beppen aaria oopp. 23:57 Brahms: Sonaatti klarinetille ja pianolle Es.00:17 W.A. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht
Aleksandr Puškinin romaaniin Jevgeni Onegin perustuva tulkinta nostaa päähenkilöksi Tatjana Larinan, voimakastahtoisen maanomistajan tyttären. klo 19.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti suora Areena-lähetys Musiikkitalosta Radion sinfoniaorkesteri Tugan Sohijev, kapellimestari Amihai Grosz, alttoviulu Johannes Brahms: Haydn-muunnelmat op. Säveltäjät, kuten Beethoven ja Liszt, nousivat aikansa supertähdiksi ja mahdollistivat musiikin vakiintumisen modernin ajan johtavaksi taiteenmuodoksi. Claude Debussy: La mer. klo 12.00, Areenassa 30 päivää) Teema tanssii: Hampurin Valtionoopperan baletti ja Moskovan akateeminen musiikkiteatteri esittävät John Neumeierin koregrafian, joka perustuu Aleksandr Puškinin romaaniin Jevgeni Onegin. 05:05 Franck: Jousikvartetto D. Das Trompeter von Säckingen. 23:56 Nessler: Wernerin jäähyväiset oopp. Osa 30.1.2019 taltioidusta konsertista. 00:48 Forqueray: Sarja cembalolle. Sunnuntai 17.2. Tuotanto:Bel Air Media, Ranska (2017). Sedlak): Sarja puhaltimille oopp. Bach: Sarja soolosellolle n:o 2 d. taltioidusta konsertista. 00:31 Liszt: Reminiscences de Don Juan. 01:43 Villa-Lobos: Pienokaisen perhe, pianosarja 1. Orkesteria johtaa Duncan Ward. klo 15.40 Haamuja Pantheonissa Yle Teema (uusinta pe 15.2. klo 14.40 Eräs kesäyön unelma Yle Teema (uusinta pe 22.2. 00:03 SchulzEvler: Arabeski pianolle J. (Uusinta) Sunnuntai 24.2. Taikoja, snapseja,tanssahtelua juhannussalon ympärillä, heinillä kieriskelyä ja olisiko muutakin romantiikkaa ilmassa. 01:10 Saint-Saëns: Havanaise viululle ja orkesterille. R ONDO C LASSIC 2|2019 73 teema, areena radio & tv Racinen näytelmään Phedre. 00:29 Delius: Arabeski. Hannu Lintu, sol. klo 12.00, Areenassa 30 päivää) Teema tanssii: arabimaailmassa tanssilla ja musiikilla on pitkä ja tärkeä historia, jonka islamilaiset fudamentilistit haluaisivat tukahduttaa. Marokkolaisyntyisen ohjaajan Jawad Rhalibin ajankohtainen dokumentti tarjoaa vastaiskun mahdollisuuden islamilaisille taiteentekijöille ja kertoo taiteen voimasta identiteetin etsinnässä. (Uusinta sunnuntailta 27.1.) Lauantai 2.2. 21.10-22.00 Suomalaisia laulajia baritoni Hemming Eklund (1910-2000) ja altto Maiju Kuusoja (1925-2008) 23.10-6.00 Yöklassinen Beethoven: Sinfonia n:o 3 Es. Vokalistina Anna von Hausswolff ja orkesterina Dahlkvist-kvartetti. Haydn: Sinfonia n:o 103 Es. Päärooleissa tanssivat Hélène Bouchet (Tatjana), Edvin Revazov (Onegin) Leslie Heylmann (Olga) Alexandr Trusch (Lenski), Carsten Jung (Prinssi). klo 20.00 Musiikin vallankumous Yle Teema (uusinta ke 6.2. Ruotsin kuninkaallinen baletti esiintyy. Keskiviikko 13.2. T: Telmondis, Ranska (2015). 04:54 Popper: Masurkka. 04:58 Händel: Vesimusiikkia, sarjat F, G ja D. Orkesteria johtaa Hannu Lintu. 68 Sunnuntai 17.2. helmikuuta). 01:59 Prokofjev: Romeo ja Julia, baletti. 03:37 Glazunov: Balettikohtauksia A. Tiistai 5.2. 11.00-11.57 Riston Valinta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.10 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. Sunnuntai 3.2. 05:41 Blavet: Huilusonaatti a. 11.00-11.40 Valkoista valoa 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha: Vieraana säveltäjä Cecilia Damström 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Konserttilavalla The King’s Singers Musiikkia renessanssin ajasta Paul Simoniin. klo 14.00 Tatjana Yle Teema (uusinta pe 8.2. 01:20 Hummel: Trumpettikonsertto Es. klo 16.20 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (uusinta TV1 la 2.3. 05:56 Marx: Selige Nacht. Osa 11.1.2019 taltioidusta konsertista. Ne olivat Eric Satien Parade ja Igor Stravinskin Pulcinella. 01:12 Stenhammar: Sinfoninen alkusoitto Excelsior. klo 12.00 Picassoa Pompejissa Yle Teema (Areenassa 30 päivää) Teema tanssii: sata vuotta sitten taiteilija Pablo Picasso matkusti Italiaan lavastamaan ja puvustamaan kaksi Venäläisen baletin tuotantoa. 67. klo 16.20 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (Areenassa pysyvästi) RSO esittää Béla Bartókin Konserton orkesterille. 04:06 Balakirev: Sinfonia n:o 2 d. klo 16.20 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (uusinta TV1 la 23.2. Otello. Esiintyjät: Tanel Padar, Mati Turi, Rauno Elp, Priit Volmer, Ellerhein-tyttökuoro, Viron kansallinen mieskuoro ja Viron kansallinen sinfoniaorkesteri. 1935) aloitti 50-luvulla uransa säveltämällä lauluja lapsille. 01:03 Tartini: Pastoraali A. klo 12.00, Areenassa 60 päivää) Virolaisen Peeter Vähin säveltämä afrikkalainen initiaatioriitti kertojalle, laulusolisteille, tyttökuorolle, mieskuorolle ja sinfoniaorkesterille. Sunnuntai 24.2. 05:56 Chopin: Masurkka n:o 14 g. Sunnuntai 10.2. 01:27 Verdi: Pajulaulu ja rukous oopp. klo 12.30 Tatjana-baletin tarina Yle Teema (uusinta la 9.2. 01:04 Brahms: Serenadi n:o 2 A op.16 pienelle orkesterille. Jutta Seppinen Daníel Bjarnason: Emergence Daníel Bjarnason: Viulukonsertto Tyondai Braxton: TELEKINESIS, ensiesitys Suomessa Myöhäisillan kamarimusiikki: Salla Savolainen, viulu Tommi Aalto, alttoviulu Jukka Rautasalo, sello Andrew Norman: Jousitrio ”The Companion Guide to Rome” Sunnuntai 10.2. 01:39 J. Osa 25.1. 03:20 Telemann: Triosonaatti nokkahuilulle, viululle ja continuolle C. TORSTAI 28.2. Kapellimestarina John Storgårds. Ravel): Näyttelykuvia. 05:57 Massenet Powell: Hämärä. Béla Bartók: Pianokonsertto nro 3. 03:50 Loewe: Edward; Erlkönig; Odins Meeresritt; Wandelne Glocke ja Hinkende Jamben. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Lotta Emanuelsson. klo 19.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti suora Areena-lähetys Musiikkitalosta Radion sinfoniaorkesteri Hannu Lintu, kapellimestari Olli Mustonen, piano Qigang Chen: Viisi elementtiä Béla Bartók: Pianokonsertto nro 3 Ville Raasakka: Black cloud, under ground, kantaesitys (Ylen tilaus) Claude Debussy: La mer Television klassisen musiikkin ohjelmia helmikuussa Yle Teema & Areena. 1800-luku muutti maailmaa, ja musiikilla oli siinä roolinsa. 00:16 Chopin: Fantasia f op.49. klo 12.45, Areenassa pysyvästi) RSO esittää Ludwig van Beethovenin sinfonian nro 5 c-molli op. klo 14.15 Peeter Vähi: Mystisellä Kaydaranmaalla Yle Teema (uusinta pe 1.3. Sevillan parturi teemoista. Sunnuntai 3.2. 04:20 Rossini (sov. Sunnuntai 10.2. Bach: Partita n:o 2 d-molli; Sonaatti n:o 3 C; Partita n:o 3 E. 05:07 Weiss: Konsertto luutulle, jousille ja continuolle C. 23.10-6.00 Yöklassinen J.S. Straussin (nuor.) valssista Tonava kaunoinen. klo 19.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti – Musica nova Helsinki, suora Areena-lähetys Musiikkitalosta Radion sinfoniaorkesteri André de Ridder, kapellimestari Pekka Kuusisto, viulu Helsingin kamarikuoro, valm. Ville Raasakka: Black cloud, under ground (kantaesitys, Ylen tilaus). klo 14.15 Silloin, kun arabit tanssivat Yle Teema (uusinta pe 15.2. Koreografeina Léonide ja Lorca Massine. klo 12.00, Areenassa 30 päivää) Koreografi Alexander Ekmanin suuri menestysteos virnuilee ruotsalaisten (ja ehkä suomalaistenkin) juhannustavoille. klo 15.15 Arvo Pärtin lastenlauluja Yle Teema (uusinta pe 1.3. 00:57 Purcell: Kohtauksia puolioopperasta King Arthur. 00:43 Beethoven: Pianosonaatti n:o 14 cis. Musiikki: Lera Auerbach. Musiikki: Mikael Karlsson. klo 15.30, Areenassa 30 päivää) Teema tanssii: taustadokumentti koreografi John Neumeierin balettiin (joka nähdään Teemalla 3. klo 12.45, Areenassa pysyvästi) RSO esittää Thomas Larcherin sinfonian nro 2 ”Kenotaph”. klo 13.25, Areenassa 30 päivää) Teema tanssii: Ranskan kansallispyhättö Panthéon, maapallon pyörimistä todistava Foucault’n 67-metrinen heiluri, trampoliini, pyörivä näyttämö, keinulauta, akrobaatit ja Franz Schubertin musiikki luovat puitteet Yoann Bourgeoisin ällistyttävälle koreografialle. 02:37 Gluck: Il Parnaso confuso. 04:57 Weber: Alkusoitto näytelmämusiikista Preciosa. klo 12.45, Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri ja viulisti Augustin Hadelich esittävät Henri Dutilleux’n viulukonserton L’arbre des songes. 04:42 J.S. Bach: Ranskalainen alkusoitto. Musiikin on säveltänyt venäläis-amerikkalainen Lera Auerbach. Äänitetty 6.5.2018 Schwetzingenin festivaalilla. 00:16 Franck: Kirottu metsästäjä. 03:28 Franck: Piece héroique h. 05:17 Brahms: Lieder und Gesänge op.32. Qigang Chen: Viisi elementtiä. 05:51 Palestrina: Minä olen elämän leipä. KESKIVIIKKO 27.2. 04:42 Elgar: Four partsongs. Keskiviikko 27.2. 00:50 Diabelli: Kitarasonaatti C. Orkesteria johtaa Hannu Lintu. Kuoroa ja orkesteria johtaa Mihhail Gerts. klo 15.00, Areenassa 85 päivää) Dokumenttisarja, osa 3/3. 56a, Béla Bartók: Alttoviulukonsertto Johannes Brahms: Sinfonia nro 1 c-molli op. 23:49 J. 23:26 Cartellieri: Divertimento n:o 3 F. Tässä lämminhenkisessä ohjelmassa seurataan Pärtin lastenmusiikkilevyn tekoa Tallinnassa vuonna 2015. Perjantai 1.2. Strauss: Mustalaisparoni, operetti. Osa 23.11.2018 taltioidusta konsertista. Sunnuntai 24.2. Perjantai 10.2. 2017 kun Rooman oopperan baletin tanssijat esittivät nuo teokset Picasson mielikuvituksellisten suunnitelmien mukaisina. 01:36 J.S. klo 13.00, Areenassa 60 päivää) Kuuluisa virolaissäveltäjä Arvo Pärt (s. klo 16.35 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (uusinta TV1 la 16.2. Historian lehdet havisivat Pompejin amfiteatterissa v. 04:07 Musorgski (sov. Olli Mustonen, piano