MINNA CANTH saa oman oopperan MONIKULTTUURISUUS tuo energiaa musiikkiin KUOKKAVIERAITA musiikin kaanonissa 2 2021 12,50 € erkki lasonpalo haluaa orkesterien luovan kotiseutuylpeyttä CLASSIC cd
sähköpostitse asiakaspalvelu@ rondolehti.fi. Musiikki jatkuu väliajan jälkeen Musiikin voimin uutta kohti SSIC V L Kun elävä musiikki on edelleen katkolla, Soiva Rondo tulee avuksesi. (03) 225 1948 2. Voit tutustua Rondon cd-levysarjaan osoitteessa: rondolehti.fi/cd-levyt. soittamalla asiakaspalveluumme, puh. verkkosivuiltamme: https://rondolehti.fi/ tuoteosasto/lehtitilaukset/ 1. Tilaa nyt itselle tai ystävälle viiden numeron jakso Rondo-lehteä – saat joka numeron mukana myös yhden cd:n Rondon julkaisemasta cd-levyjen sarjasta, ja voit jatkaa musiikin kuuntelua myös väliajalla! Ystävänpäivä lahjaksi tai itselle Soiva Rondo 5 numeroa + verkkosisältö + 5 cdlevyä nyt vain 59,00 € (ovh 84,00 €) KOLME TAPAA TILATA: 3
176 kosketinta. 02 262 0333 (ma–pe klo 9–15), kulttuuri.myynti@turku.fi 25 | 20 | 10 € Lippu.fi 27,50 | 22,50 | 10,50 € Vain verkkolähetyksenä: katso tfo.fi/live 28.1. Matka Aranjueziin 22.–23.4. fi TURUN KONSERTTITALON MYYNTIPALVELU puh. TERVETULOA KEVÄÄN KONSERTTEIHIN! tfo. Kollegoiden kesken Taiteellisen johtajan Olli Mustosen kausi alkaa! Konserttitalolla: 11.–12.3
7 Pääkirjoitus 8–12 Erkki Lasonpalon haastattelu 14–19 Aasialaiset muusikot ja kulttuurien kohtaaminen 20–21 Minna Canth -ooppera Kuopioon 23 Rondo CD: Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ja C.P.E. Bach 25 Lauri Toivion sarjakuva 26–27 Kantaesitys: Roope Mäenpään kantelekonsertto ja Jaimas vu. 28–29 Jazzpolkuja: Iro Haarla 30 Mediasakset 31 Olli Virtaperkon kolumni 32–35 Kuokkavieraita musiikin historiassa 36–39 Ajankohtainen Akhnaten 40–43 Kuukauden klassikko: Herttua Siniparran linna Rondo arvioi 44 – 49 • Kirja suomalaisista klarinetisteista ja saksofonisteista • Tiina Rajamäen Alisa, Markku Pirin Muodoton elämä • CD ja DVD -sivut mestari & kisälli 50 – 52 • Virtuositeetin hyveet ja paheet ylen ohjelmatiedot 54 – 57 • Yle Radio 1 ohjelmatiedot • Yle Teeman ja Areenan musiikkiohjelmat 58 Rondo palvelee 59 Kimmo Hakolan kolumni sisältö lippupalvelu
Korkeatasoisen opetuksen lisäksi tarjoamme sinulle kannustavan ilmapiirin monipuolisen kurssitarjonnan mahdollisuuden keskittyä muusikon taitojesi kehittämiseen erinomaiset valmiudet jatko-opintoihin Hae koulutukseen 23.2.-23.3.2021 opintopolku.fi Avoimet ovet YouTubessa konservatorion kanavalla ti 12.1. klo 13.00-14.00 Hakuinfo ti 12.1.2021 klo 18.30-19.30 Helsingin Konservatorion kamarimusiikkisalissa & YouTubessa Lue lisää: konservatorio.fi/ammattiin Musiikki ammatiksi @helsinginkonservatorio @helsinginkonservatorio Helsingin Konservatorio #helsinginkonservatorio Ruoholahdentori 6, 100 m Ruoholahden metroasemalta. 6 R ONDO C LASSIC 2|2021 Turun AMK:n Taideakatemiassa MUSIIKKIPEDAGOGI (AMK) Päiväja monimuotokoulutukset: Soitontai laulunopettaja Musiikin hahmotusaineiden opettaja MUSIIKKIPEDAGOGI (YAMK) Mediaja kulttuuriyrittäjyys Taiteen uudet kontekstit Tutustu myös muihin esittävän taiteen koulutuksiin: Sirkus, Tanssi, Teatteri/nukketeatteri HAKUAIKA 17.3.–31.3.2021 www.opintopolku.fi Lisätiedot: www.turkuamk.fi/musiikki eero.linjama@turkuamk.fi Turun konservatorion ammatillisessa peruskoulutuksessa MUUSIKKO Klassinen (myös kirkkomusiikki), popja jazzmusiikki MUSIIKKITEKNOLOGI Studiotyöskentely ja äänentoisto Myös täydentävä koulutus: tutkinnon osat HAKUAJAT Pohjana peruskoulu tai lukio: Yhteishaku 23.2.–23.3.2021 www.opintopolku.fi ja www.turunkonservatorio.fi/hae Pohjana muu tutkinto: Jatkuva haku 1.2.–31.3.2021 www.turunkonservatorio.fi/hae Helsingin Konservatorion toisen asteen ammatillisesta peruskoulutuksesta valmistut klassisen musiikin muusikoksi
8 R ONDO C LASSIC 2|2021 ”on katastrofi pitää klassista musiikkia itsestäänselvyytenä”
kaakosta kajahtaa Teksti: SANTERI KAIPIAINEN | Kuvat: HEIKKI TUULI | R ONDO kannessa. 9 R ONDO C LASSIC 2|2021 ERKKI LASONPALO sinkautui kertaheitolla itäisen Suomen kulttuurivaikuttajaksi tultuaan valituksi sekä Mikkelin että Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteelliseen johtoon. Yhteistyötä yli hallinnollisten rajojen hakeva Lasonpalo haluaa orkesterien luovan kotiseutuylpeyttä pikkusieluisuuden vastavoimaksi
Lopulta viime elokuussa kaupunginvaltuusto päätti säilyttää orkesterin. Savonlinnan tapaan muodostaa päätoiminen jousikvartetti Kemissä kaupunginorkesterin rungon, ja muut soittajat palkataan kunkin konsertin tarpeiden mukaan. 12 miljoonan euron säästötoimenpiteistä orkesteri on murto-osa, mutta lakkauttamisen myötä lähtevät myös valtionosuudet, eikä niitä saa takaisin noin vain. Isompien yhteiskonserttien haalimisen voi nähdä myös olevan selviytymisstrategia, jolla orkesteri pystyy paremmin perustelemaan olemassaoloaan kuin vain omillaan soittaessaan. Ja kun muistutimme, että itsenäisyyspäivänä pitäisi mennä Ouluun asti kuuntelemaan Finlandia, niin säilyttämistä puollettiin niin, ettei asiasta tarvinnut lopulta edes äänestää. Se voisi nostaa valtionosuuksia, ja jäljelle jäävä 40 prosenttia jakautuisi useamman kunnan kesken. Se oli tietoinen ratkaisu”, Lasonpalo kertoo. ”Oli hyvä, että keskustelua käytiin ja faktoja tuotiin esille. 10 R ONDO C LASSIC 2|2021 ESÄLLÄ 2019 Suomen orkesterikentällä tapahtui verrattain harvinainen yhtäaikainen kaksoiskiinnitys, kun samana päivänä sekä Mikkelin että Lappeenrannan kaupunginorkesterit tiedottivat kumpikin valinneensa Erkki Lasonpalon taiteelliseksi johtajakseen. ”Kun Lappeenranta kiinnostui palveluksestani, niin siinä oli hyvä sauma ottaa myös vastaan pääkapellimestarin pesti Mikkelissä, jossa olin ollut taiteellisena partnerina vuodesta 2017. On väitetty, etteik ”Jos saan kourallisenkin nuoria innostumaan orkesterityöstä, olen onnistunut antamaan takaisin siitä kaikesta, mitä itse olen kasvaessani saanut.”. Kemin maksettavana olisi silloin enää ihan karkkiraha. Lappeenrannan kaupunginorkesteri on Suomen pienin sinfoniaorkesteri 21 muusikollaan, ja Mikkelissä on 12-henkinen jousiorkesteri. Se nosti asian myös niiden tietoon, jotka eivät olleet kulttuurin asemasta kaupungissa piitanneet”, Lasonpalo muistuttaa. ”Yhteistyön ajatus pätee mielestäni koko Saimaan seutuun. Kaikki orkesterin eteen tehty työ lähtisi heti viemäristä alas ja tuhoaisi toiminnan täydellisesti vuosiksi”, Lasonpalo avaa. ”Senkin takia päätös johtaa molempia oli tosi luonteva. Yhteiskonserttien teko on helpompaa, kun voi jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.” Mikkelin orkesterilla on säännöllinen yhteistyö myös Jyväskylä Sinfonian sekä Kuopion ja Joensuun kaupunginorkesterien kanssa. Hän kertoo nähneensä useammassa kaupungissa, kuinka kulttuuritoiminta tuomitaan turhaksi ja arvottomaksi jo ennen hintalapun näkemistä. ”Koen, että työnkuvaani kuuluu laajemminkin Saimaan alueen ja Itä-Suomen musiikkija kulttuurielämä sekä sen puolesta taistelu.” Kommenttipalstan myrkylliset huhupuheet Taistelusta kulttuurin puolesta Lasonpalolla on jo kokemusta Kemin kaupunginorkesterista, jonka taiteellisena johtajana hän toimi vuosina 2016–2020. Yhteiskonsertit ovat kuitenkin tervettä vaihtelua sekä yleisölle että muusikoille”, Lasonpalo vastaa ajatukseen. ”Aika pahassa pulassa siellä oltiin. Hänestä kehityssuunta, jossa Saimaan alueen orkesterit muodostaisivat ikään kuin liittovaltion, ei ole mitenkään mahdoton ajatus. Haluttiin nähdä, mitä orkesterista voisi tulla.” Lakkautusuhan alla kaupunkilaisetkin aktivoituivat orkesterin puolelle. Kemin kaupunginhallitus esitti alkuvuonna 2020 orkesterin lakkautusta osana säästötoimenpiteitä. Imatralla on vahva big band -perinne, ja Savonlinnassa on jousikvartetti sekä sen ympärille kokoontuva orkesteri”, Lasonpalo listaa. ”Kävimme läpi lukuja ja kerroimme mahdollisuudesta luoda vaikkapa koko Meri-Lappia kiertävä orkesteri. Samanaikaisuus tuskin oli sattumaa. ”Kompaktin jousiorkesterin pitää lähtökohtaisesti pelata juuri sen omilla korteilla. Lappeenrannan kaupunginorkesteri puolestaan soittaa säännöllisesti yhteiskonsertteja Rakuunasoittokunnan kanssa. ”Asennetta saatetaan levittää anonyymisti tekstiviestipalstalla väärien tietojen kera. Ne yhdistävät kokoonpanonsa 4–6 kertaa kaudessa Saimaa Sinfoniettaksi
Orkesterin kanssa voi tehdä yhteistyötä teatteri, musiikkiopisto, tanssijat, kuvataiteilijat… tai vaikka jääkiekkojoukkue!” kertoo harrastuksenaan jääkiekkoa pelaava Lasonpalo. Jos kaupungin päättäjät pitävät JYP:iä kovana urheilujoukkueena, joka ansaitsee hyvät puitteet, niin eikö samaa ansaitsisi toinen yhtä kova, ellei kovempikin ammattiporukka?” Lähimusiikkia ja kotiseutuylpeyttä Samalla tavalla kuin maakunnan keskuskaupungin jääkiekkojoukkue toimii monelle identiteettiä rakentavana tekijänä, voi oma orkesterikin olla kotiseutuylpeyden aihe. Orkesteritoiminnan lakkauttaminen ei oikein sovi yhteen sen kanssa, että halutaan olla tulevaisuuteen katsovia.” Orkesterin täytyy lunastaa paikkansa Lasonpalon havahtuessa siihen, että Kemin orkesteri oli vaarassa kaatua juuri hänen johtajakaudellaan, alkoi hän kiinnostua työkenttänsä yhteiskunnallisesta puolesta. Meidän pitää löytää yleisöä ja tehdä itsemme tarpeelliseksi. ”Pyrin siihen, että tavoittaisimme laajasti koko kaupungin väestön vauvasta vaariin monipuolisella tarjonnalla. ”Mietitään vaikka Jyväskylää, jonka orkesteri on tehnyt huikean edistymisen ja konsertit ovat aina loppuunmyytyjä. Vaikka orkesteri on itsessäänkin arvokas, on pienemmässä kaupungissa yhteistyö eri tahojen välillä avain onneen; silloin kulttuuria tehdään heti isommalle osalle kaupunkia. Hän ei aseta vastakkain urheilua ja kulttuuria, mutta vertailee niitä kyllä toisiinsa. ’Musta tuntuu’ -puhe ei ainakaan lisää positiivista ilmapiiriä”, Lasonpalo huomauttaa. Ehkä se on aikuistumista, että alkaa nähdä itse musiikin lisäksi sen ympäristön, missä sitä soitetaan”, Lasonpalo miettii. ”Sen sijaan orkesterin puuttuminen vähentää vetovoimaa. Eivät kai ihmiset muuta sellaiseen kaupunkiin, jossa ei ole kulttuuria ja harrastuksia. 11 R ONDO C LASSIC 2|2021 vät muusikot tee kunnon viikkoa palkkansa eteen ja että kaupunki on maksanut muusikkojen arvosoittimet. Silti se ei ole vieläkään saanut konserttitaloa, vaan joutuu soittamaan teatterissa. ”On katastrofi pitää klassista musiikkia itsestäänselvyytenä.” Lasonpalon nykyinen päämäärä taiteellisena johtajana on ytimekäs. ”Yhä enemmän huomaan miettiväni, miten orkestereilla menee ja millaisessa valossa ne nähdään. | Naapurimaakunnissa sijaitsevien Mikkelin ja Lappeenrannan kaupunginorkesterien johtajuus mahdollistaa Lasonpalolle tehokkaan ja tiiviin yhteistyön.. ”Aktiivi, joka haluaa kannustaa oman kaupungin orkesteria ja käy konserteissa, tekee samanlaisen lähialuetta tukevan teon kuin ostaessaan lähileipomon tuotetta ison kansallisen leipämerkin sijaan.” Yksi keino sitouttaa asukkaita on myös luoda yhteisö konserttien ulkopuolelle, esimerkiksi pitämällä keskustelutilaisuuksia, luentoja, ilmaisia pienkonsertteja – tai vaikka painattamalla orkesterin logolla varustettuja oheistuotteita
Aivan varmasti sillä on ollut vaikutusta, että olen kasvaessa istunut isäni harjoituksissa sekä kotona kuullut työnkuvasta sekä kaiken positiivisen että negatiivisen”, Lasonpalo toteaa. ”Tunnistan ainakin tietyn savolais-karjalaisen mentaliteetin olemassaolon. ”Ihmiset ajattelevat, että Helsingissä ja ulkomailla on aina laadukkaampaa, ja yllättyvät, kun kerron kokemukseni perusteella, että pienenkin kaupungin orkesteri voi olla loistava.” Myös pienellä tähtimuusikoiden huomaavaisuudella voisi saada aikaan suuren arvonnousun.” Oulun intendentiltä Maija Kuusistolta on peräisin hieno ajatus, että maailmalla menestyneet suomalaiskapellimestarit voisivat palata silloin tällöin vierailemaan maakuntaorkestereissa, joissa monet ovat uransa aloittaneet. Lasonpalon mukaan orkesterin omaleimaisuus ja kotiseutuun kiinnittyvä identiteetti voivat vahvistaa myös sen suosiota. Onko mahdollista samalla tavalla löytää itäsuomalainen saundi. ”Netzel oli syntyjään Rantasalmelta ja restauraatio tehtiin Kuopiosta käsin, joten kyseessä oli todellakin itäsuomalainen saavutus.” Esimerkiksi Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri on painottanut kulttuurista sijaintiaan esittämällä ja levyttämällä alueen rikkaasta pelimanniperinteestä ammentavaa musiikkia sekä Kokkolan 1700-luvun kirkkoherran Anders Chydeniuksen nuottikokoelman musiikkia. ”Myös kokeneita soittajia kuitenkin tarvitaan; en lähtisi kokoamaan orkesteria pelkistä energisistä parikymppisistä.” Lasonpalon mukaan vähättelevää mentaliteettia voi yhtä lailla esiintyä orkesterien kotipaikkakunnilla. Ennen koronaa oli sekä Lappeenrannassa että Mikkelissä jo hyvä meininki yleisön suhteen, ja koronan aikaankin saimme valtakunnallista huomiota Laura Netzelin pianokonsertolla”, Lasonpalo muistuttaa. Etenkin Heinäveden musiikkijuhlilla, jossa olen ollut taiteellisena johtajana vuodesta 2014, olen sen huomannut vieraanvaraisuutena ja vilpittömänä liikutuksena. Kilpajuoksun kantaesityksestä voitti Norrköpingin sinfoniaorkesteri alle kuukauden mitalla, mutta eri restauraatiolla. Klassinen musiikki on kuitenkin globaali ala, ja kun maakuntienkin orkesteripaikoista kisataan kansainvälisesti, niin kyllähän siinä taso kasvaa jokaisen uuden soittajan myötä. ”Ehkä se on aikuistumista, että alkaa nähdä itse musiikin lisäksi sen ympäristön, missä sitä soitetaan.”. 12 R ONDO C LASSIC 2|2021 ”Monet näistä ovat jo käytössä. Sekin on arvokasta, että heistä tulee aktiivisia konserttikävijöitä, tai kenties jotkut päätyvät kabinetteihin päättämään taiteen määrärahoista ja muistavat omat kokemuksensa.” Käykin siis järkeen, että Lasonpalon omiin esikuviin kuuluu Juha Nikkola (1962–2009). Ehkä jotkut niitä väheksyvät ovat viimeksi kuulleet niitä 80tai 90-luvulla, eivätkä ole päivittäneet tietämystään. Finlandian kaltaisilla historiallisilla teoksilla voi rajaseudun asukkaalle olla erityinen merkitys”, Lasonpalo tuumii. ”Myös isoisäni ja isosetäni ovat olleet viulisteja. ”Jos saan kourallisenkin nuoria innostumaan orkesterityöstä, olen onnistunut antamaan takaisin siitä kaikesta, mitä itse olen kasvaessani saanut. Hän opiskeli ensin viulunsoittoa Lahden konservatoriossa ja Sibelius-Akatemiassa, kunnes vaihtoi kapellimestariluokalle vuonna 2007. Se olisi upea tapa lunastaa mahdollista kiitollisuutta.” Samalla periaatteella Lasonpalo yhä toimii nuorten sinfoniaorkesteri Vivon sekä Tapiolan nuorten sinfonikkojen taiteellisena johtajana. Olen työssäni nähnyt toistakymmentä vuotta, kuinka valtavasti sitä kehitystä on tapahtunut”, kertoo Lasonpalo. Paluu juurille osoittaa kiitollisuutta Vuonna 1986 syntyneen Erkki Lasonpalon isä Jyrki Lasonpalo on ollut konserttimestarina useammassakin kaupungissa, tällä hetkellä Mikkelissä, jonka musiikinjohdossa siis työskentelee harvinainen isä-poika-tiimi. Samaan vaikutukseen haluan itsekin pyrkiä.” . ”Se ei kuitenkaan ole valtaosan mielipide. Hän on Helsingissä törmännyt myös maakuntaorkestereita vähättelevään asenteeseen. ”Hän teki paljon työtä maakuntaorkesterien parissa ja oli muun muassa edesauttamassa Kymi Sinfoniettan syntymistä, mutta ennen kaikkea hän otti lapset ja nuoret tosissaan ja vähättelemättä sekä kannusti ja uskoi heihin. Eikä kaikista tarvitse tulla ammattimuusikoita
Suomen monipuolisin konservatorio Yhteishaku 23.2.-23.3.2021 Klassinen musiikki | Kansanmusiikki | Pop/jazz-musiikki | Musiikintekijä. Toteuta unelmasi Kokkolassa. KLO 19 PMMP-tribuutti Keski-Pohjanmaan konservatorion salissa Alli Järvelän D-tutkinto ja opinnäytetyö Alli Järvelä laulu Anni Kaakinen laulu Ilari Mäkelä koskettimet, taustalaulu Konsta Kivelä kitara Samuli Kiiveri basso Oskari Paakki rummut Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA WWW.KPKONSA.FI Tähtäimessä musiikista ammatti. klo 20 Konservatorion Sali Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA VIIMEINEN VALITUSVIRSI KE 10.4. 13 R ONDO C LASSIC 2|2021 DON’T TALK TO STRANGERS Johanna Oksasen opinnäyte/D-tutkintokonsertti perjantaina 13.4.2018 klo 18 Konservatorion Iso sali, vapaa pääsy Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA TORSTAINA 6.4.2017 KLO 20 KESKI-POHJANMAAN KONSERVATORION SALI Sound tracks SOUNDS JAZZ Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Emma Rahjan opinnäytekonsertti ke 11.4.2018 klo 18 Konservatorion sali Emma Rahja, sopraano | Anna Kuusniemi, viulu | Ewa Tracz-Lejman, sello | Tero Tavaila, piano & cembalo Meine Seele hört im Sehen Meine Seele hört im Sehen Varjoa ja valoa Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Nelli Marjomäen opinnäytekonsertti Pieni sydän Tiistaina 10.4.2018 klo 20 Konservatorion iso sali Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Moments Ilmari Tunkkari, sello Johanna Tilus, piano Bach Debussy Schumann Keski-Pohjanmaan konservatorion sali Tiistaina 9.4.2019 klo 20.00 ILMARI TUNKKARIN C-TUTKINTO & OPINNÄYTEKONSERTTI Flying Foos Tribute To Foo Fighters Torstaina 11.4
”Kyllä olen, niin työssä kuin muuallakin. ”Kun katsoo Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta viimeisten 15 vuoden aikana valmistuneita ulkomaalaisia, onko heidän joukossaan yhtään, joka olisi aktiivinen Suomessa. 15 R ONDO C LASSIC 2|2021 suurempaa valittamista myöskään työilmapiiristä – olihan heidän valintansa kollegoiden tahto. Vähän erilainen kuva välittyy kulttuuripolitiikan tutkimuskeskuksen Cuporen tutkimuksesta, jonka se toteutti vuosina 2017–20. Kolme Suomessa asuvaa ja työskentelevää aasialaista muusikkoa kertoo suhteestaan kulttuurien kohtaamiseen ja identiteettiin. Kun jatkoin opintoja Amsterdamissa, harjoitusluokka olikin vapaa vain kuudeksi tunniksi. Onko hän kokenut rasismia. Hänellä on oma yritys, jonka puitteissa hän opettaa aasialaisten lyömäsoittimien soittoa ja luo kulttuurisiltoja myös esitysten ja muiden projektien avulla. Rondo aloittaa juttusarjan monikulttuurisuudesta Suomen musiikkielämässä. Aasiassa luotetaan ehkä liikaa siihen, että mitä enemmän harjoittelee, sen parempi muusikosta tulee. Miksi. Ei taida olla. Johtamiskeikkoja oli opintojen osana Kuopiossa ja Lahdessa. Ihmisiä on aina niin monenlaisia, mutta kaikkea ei kannata ottaa itseensä.” Aasialaisia muusikoita pidetään joka tapauksessa tunnollisina työntekijöinä, jotka eivät taatusti rähjää. Onko orkestereissa protektionismia. Taidelaitokset suhtautuivat periaatteessa myönteisesti kulttuuriseen moninaisuuteen mutta eivät aina ole valmiita sen vaatimiin toimenpiteisiin. Siksikö, että he eivät ole olleet hyviä?” I-Han Fu kysyy. ”Kyllä pohjalla on kova tekninen taito, joka tulee ahkerasta harjoittelusta. Vajavainen suomen kielen taito asettaa esteitä työn saannille ja siinä etenemiselle, ja myös syrjiviä käytäntöjä, epäasiallista käytöstä ja rasismiakin ilmenee. Mutta kyse on myös musiikillisista ideoista ja mielikuvituksesta, joka niitä ruokkii. Ulkomaiset alan ammattilaiset kokivat, että heidän osaamistaan ja koulutustaan ei aina arvosteta. Kapellimestari ja lyömäsoittaja, taiwanilainen I-Han Fu on valmistunut Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kapellimestariluokalta. Myös Sibelius-Akatemiassa harjoitustiloja voi varata 20 tunniksi viikossa ”, hän kertoo. Toisaalta monilla eurooppalaisilla riittää kyllä ideoita muttei tekniikkaa niiden ulos tuomiseen.” I-Han Fu ei ole kovin luottavainen sen suhteen, että klassisen musiikin suosio aasialaisten urahaaveena vielä tästä kasvaisi. Se koski ulkomaalaissyntyisten ammattilaisten asemaa suomalaisella kulttuurikentällä. Seuraavissa lehdissä tartumme tarkemmin Cuporen tutkimuksen teemoihin. Kun opiskelin Taipeissa, harjoittelin 7–9 tuntia päivässä, kuten kaikki muutkin. ”Lapsi laitetaan soittotunnille, koska uskotaan musiikin tekevän hyvää: soittavasta lapsesta ei voi tulla pahaa ihmistä. On tunnettua, että erityisesti maakuntaorkesterit suosivat suomalaisia kapellimestareita, joiden tasoon on totuttu luottamaan. Toisaalta yhteiskunta on mennyt kilpailuhenkisemmäksi: halutaan menestystä nopeasti, ja siihen klassinen musiikki vaatii liian paljon aikaa ja syventymistä, ja sen opiskelu on kallista. Epäilen, että 10–20 vuoden kuluttua tulijoita on vähemmän.” | Rasismia on kaikkialla, missä on hierarkioita.. Ja tässä en puhu vain Suomesta, sillä rasismia on kaikkialla, missä on hierarkioita. Ensiksi kuitenkin otamme vauhtia yleisemmillä näkökulmilla. Enkä vain rasismia vaan myös kiusaamista. I-Han Fu soittaa niin kiinalaisia, korealaisia kuin intialaisia lyömäsoittimia ja tekee aasialaista kulttuuria tunnetuksi Suomessa. ”Ajan myötä tajusin, että tärkeämpää on, miten harjoittelee ja asettaa päämäärät. Se lienee luonneja kulttuurikysymys, mutta mikä heidän soittotaitonsa salaisuus on. I-Han Fu on huomannut, että he pidättäytyvät usein tuomasta esiin itseään, ja länsimaiset kollegat ovat enemmän äänessä. Järkytyin ajatellen, ettei siinä ajassa ehdi. Kielitaidon puutteeseen kyllä törmää”, hän sanoo. ”Suomalaisten orkesterien eteen pääseminen ei ole ulkomaalaisille mitenkään helppoa. Tätä perinnettä on pidetty ”suomalaisen kapellimestari-ihmeen” yhtenä alkusyynä, mutta olisiko tämä voinut mennä jo protektionismin puolelle
Japanissa on yhtä aikaa ahmittu länsimaisia vaikutteita ja toisaalta pyritty japanilaistamaan niitä. Tässä olikin kaiken ydin: musiikin myötä opetetaan elämää, ei pelkkää soittamista.” ”Traditionaalisessa musiikissa ei ole notaatiota, joten kaikki välittyy suullisesti. Erinomaisen katsauksen tähän tarjoaa Lasse Lehtosen kirja Japanilainen musiikki (Gaudeamus, 2019). Hienoissa ja komplisoiduissa perinnesoittimissa on aivan omanlainen karaktäärinsä, joka ei suuressa kokoonpanossa pääse oikeuksiinsa. Muusikot ovat nykyisin paljon parempia kuin vanhojen diktaattorimaestrojen aikana, joten kommunikoinnin taito korostuu.” ”Aivan omanlaistaan psykologista silmää vaatii se, että orkestereissa on muusikoita niin eri kulttuureista. Nyt halutaan kehittyä ja olla osa muuta maailmaa. Siinä oppi, miten käyttäytyä lavalla ja korjata virheitä – tai emme käytä sanaa virhe vaan epäkontrolli. ” Tshaikovski kiinalaiselle orkesterille sovitettuna kuulostaa naurettavalta”, I-Han Fu on joutunut kokemaan. Kaikki sekoittuu: uusi ja vanha, oma perinne ja lännen kopiointi. Yhdessä intialaisessa tabla-teoksessa voi olla vain 16 tahtia, mutta oleellista onkin se, miten täydennät ja varioit sitä mielikuvituksella – teet siitä omaa musiikkiasi.” ”Johdin Kuopion kaupunginorkesterin konsertissa Dvo?ákin viulukonserttoa, jossa oli jakso, joka oli kuin suoraan kansanmusiikista. korealaiseen ja intialaiseen perinteeseen. Se pätee kaikkeen kulttuurien väliseen kommunikaatioon.” . Tietyn erityistaidon oppimiseen voi mennä useita vuosia, joten helppo tämä tie ei ole. ”Tietenkin ammattiorkestereissa hierarkia on aivan erilainen kuin opiskelijaorkesterissa. Avoimuuden hengessä Kaikki sekoittuu: uusi ja vanha, oma perinne ja lännen kopiointi.. 16 R ONDO C LASSIC 2|2021 Häntä harmittaa aasialaisten tapa matkia länsimaista kulttuuria, mikä tulee esiin esimerkiksi aasialaisten soittimien orkestereissa. En tiedä, onko se aina niin hyväksi.” Kommunikaatio kaiken avain I-Han Fu aloitti musiikkiopintonsa kiinalaisten lyömäsoittimien mestarin Ten Hsiehin johdolla ja laajensi pian skaalaansa myös mm. ”Esiinnyimme ensemblen kanssa joka päivä lyömäsoitinkylässä. Osa muusikoista on puolta vanhempia kuin minä. JAPANIN MUSIIKISSA kulttuuri-identiteettiin liittyvät kysymykset ovat olleet pinnalla aina länsimaalaistumisen aloittaneesta Meiji-uudistuksesta (1868) ja viimeistään toisen maailmansodan jälkeisestä amerikkalaismiehityksestä saakka. Niissä perinteisiä soittimia on asetettu suuriksi sektioiksi länsimaisen orkesterin mallin mukaisesti – jopa istumajärjestystä myöten. Hän kertoo saaneensa Hsiehiltä paljon sellaista, joka on muovannut hänen muusikkouttaan myös länsimaisen klassisen musiikin parissa. Sen saattoi ulottaa kokonaiseksi elämänohjeeksi: miten käyttäytyä ihmisenä. Koin sen jännittävänä – ehkä siinä oli jokin aromi musiikista, jota nuorena opiskelin, vaikka kyse onkin täysin eri perinteistä.” Sibelius-Akatemian kapellimestariluokan suuri anti I-Han Fulle oli siinä, miten kommunikoida orkesterin kanssa. Teknisissä asioissa ja sävelpuhtaudessa yhteisyys voidaan saavuttaa helposti, mutta musiikillisten asioiden välittäminen vaatii todella suurta ihmistuntemusta ja hienovaraisuutta. Suhde repertoaariin on erilainen kuin lännessä. Kiinalaiset orkesterit ovatkin parhaimmillaan niille varta vasten tehdyissä teoksissa, eivät sovituksissa.” ”Taustalla on Kiinan sulkeutuminen 200 vuotta sitten ja siitä syntynyt aukko vaikutteiden vaihdossa. ”Aasialaisissa soittimissa ei ole harmoniaa luovia bassoja, joten sellaiset on pitänyt rakentaa. Jos jostain kappaleesta onkin tehty nuotinnos, se on vain viitteellinen, ja kappaletta voi soittaa eri tavoilla eri perinteiden mukaan
Tutustuin suomalaisten ystävieni avulla kanteleeseen ja löysin siitä tähän ajattelutapaan sopivan instrumentin. Myös suomalaisen musiikin luontosuhde tuntuu läheiseltä – luonto on myös hänelle tärkeä inspiroija. | Tekee hyvää saada erilaisia näkökulmia omaan perinteeseensä. Yokoyama opiskelee professori Veli-Matti Puumalan johdolla. Japanin taidemusiikissa kulttuurisen adaptoinnin ja oman perinteen esiin nostamisen suhde on vaihdellut, ja lähes jokainen merkittävä säveltäjä on opiskellut Amerikassa tai Euroopassa ja vienyt oppiaan eteenpäin. Halusin katsoa Japania ulkoa päin ja samalla löytää yksilöllisen tyylini. Se laittaa kuuntelemaan hengitystä ja improvisoimaan. Hän kuuli tämän musiikkia jo ennen Suomeen tuloa, ja se oli päällimmäinen heräte jatko-opiskelupaikan valinnassa. Siten päädyin Suomeen”, hän kertoo. Olen myös oppinut tarkastelemaan aikaansaannoksiani objektiivisemmin”, hän kertoo. Japanissa ollessani sävelsin sangen vaistomaisesti, mutta nyt työhöni on tullut enemmän tietoista muodon hallintaa. ”Olen tehnyt paljon harjoituksia eri tyyleissä, ja se on auttanut minua suunnittelemaan teoksiani niin, että ne etenevät alusta loppuun loogisella tavalla. Myös kolme vuotta Suomessa asunut ja Sibelius-Akatemiassa sävellystä opiskeleva Mioko Yokoyama on kokenut nämä kysymykset työssään voimakkaina. Jos sävellyksissäni on jotain siihen viittaavaa, se on tullut täysin tiedostamatta”, Yokoyama sanoo ja antaa pari esimerkkiä: ”Kirjoitan usein niin pitkää laulavaa linjaa, ettei aina tiedä, missä päämelodia menee. En oikeastaan vieläkään tiedä, mitä japanilaisuus musiikissa on. Voiko kulttuuri olla muutakin kuin syntyperäinen asia – jotain sellaista, jonka voin tuntea kasvavan omasta itsestäni, Mioko Yokoyama pohtii.. Hyödynsin tätä kaikkea kanteleteoksessani.” Suomalaisessa ja japanilaisessa musiikissa Yokoyama kuulee jotain yhteistä, erityisesti melankolisten enka-laulujen ja suomalaisten iskelmien suhteessa. Itse koin tässä ristiriitaa. Se on tyypillistä traditionaaliselle japanilaiselle musiikille, samoin kuin tyhjän tilan estetiikka. ”Kun tulin Suomeen, mietin sitä, että voiko kulttuuri olla muutakin kuin syntyperäinen asia – jotain sellaista, jonka voin tuntea kasvavan omasta itsestäni. Kanteleen sointi luo tilaa ja aikaa, jota metronomi ei sanele. Hän on kokenut saaneensa täällä juuri sitä, mitä tuli hakemaankin. Professorit olivat opiskelleet Ranskassa, ja kun uusi opiskelija tuli osastolle, hänen otaksuttiin kulkevan samoja polkuja. ”Kun opiskelin sävellystä Japanissa, yliopistossani vallitsi hyvin ranskalainen tyyli-ihanne. 17 R ONDO C LASSIC 2|2021 Amerikkalaisuuden kopiointi on näkynyt erityisesti populaarimusiikissa – kuten nykyisin kaikkialla. Opetuksen käsityötaitoa korostava metodi on miellyttänyt. Kuulen kauneutta hiljaisuudessa
Jos kuuntelee nuoria aasialaisia huippumuusikoita, esimerkiksi korealaista pianistia Seong-Jin Chota, niin ei soiton sielukkuudesta ja tyylitajusta jää yhtään mitään puuttumaan. Tämä tekniikkavoittoinen maine on juurtunut niin, että sitä voi pitää jo rasistisena. Ehkä tämän vuoksi ohjelmisto on aika konservatiivista verrattuna Suomeen, jossa kuulee paljon nykymusiikkia.” Yokoyama on kotiutunut Helsingin musiikkikuvioihin hyvin. ”Vaikka aasialaisia muusikkoja on tullut suuri määrä Eurooppaan ja Amerikkaan, meidän on silti muistettava, että olemme yhä vähemmistö. Hän valittelee, että oman kulttuurin harrastaminen ei oikein kuulu japanilaisten arkipäivään. Jeremy Wong tuli Sibelius-Akatemiaan 2017 tekemään maisteritutkintoa musiikin teorian puolella. Avoimuus on kaikille hyväksi.” . AASIALAISET MUUSIKOT alkoivat saada jalansijaa lännessä 1970-luvulla japanilaisten myötä. Kilpailut tulisi nähdä vain harjoittelun kannustajina”, Wong toteaa. Aina ei ole selvillä, mitä tehdä sen jälkeen. Asiantila on muuttunut, eikä tällaista yleistystä voi enää tehdä – kaikki riippuu yksilöstä. ”Klassisen musiikin konsertit ovat suosittuja, mutta liput ovat kalliita. siltoja rakentamaan. Hän opettaa myös partituurinsoittoa Sibelius-Akatemiassa. Taustalla on usein myös vanhempien kunnianhimo. Tällöin heitä pidettiin teknisesti täydellisinä mutta hieman robottimaisina soittajina. 18 R ONDO C LASSIC 2|2021 ”Yhtä paljon saan kuitenkin ahmiessani museoissa länsimaista taidetta, katsoessani balettia tai tutustuessani säveltäjäkollegojen teoksiin. Tekee hyvää saada erilaisia näkökulmia omaan perinteeseensä. Hän opettaa Helsingissä pianonsoittoa ja teoriaa International School of Music -oppilaitoksessa. Halu kulttuuristen siltojen luomiseen tuli luonnostaan. Itse kuitenkin lähden aina soittimien luontaisimmasta soinnista, ja rakennan musiikin sonoriteetit sen varaan.” Mioko Yokoyama opiskeli yliopistossa japanilaista traditionaalista musiikkia, mutta esimerkiksi kabuki-teatterissa hän on käynyt vain kerran. Maisteriopintojensa ohessa hän opettaa pianonsoittoa International School of Music Finland -oppilaitoksessa niin lapsille kuin aikuisille, ja hänen tarkoituksenaan on saada soitonopetukseen entistä enemmän säveltämisen perspektiiviä. Samalla on annettava molemmin puolin vapaus uudenlaisille tulkinnoille. ”Aasiassa on kuitenkin ollut vallalla se mentaliteetti, että kilpailun voittaminen on päämäärä, johon satsataan kaikki energia. Länsimainen musiikin modernismi on niin kaukana Japanista kuin olla saattaa, mutta minusta on aina kiinnostavaa, kun yritetään puskea taiteen rajoja eteenpäin ja viedä sitä tulevaisuuteen. Jeremy Wong korostaa kulttuurisen taustan huomioon ottamista musiikinopetuksessa. ”On aivan totta, että aasialaiset ovat kehittyneet kovasti musiikillisessa ilmaisussa”, ilmiötä läheltä seurannut singaporelainen pianisti ja pedagogi Jeremy Wong myöntää. Hän on kehittänyt pedagogista metodiikkaansa säveltämisen ja improvisaation näkökulmasta. Meidän on kunnioitettava paikallista kulttuuria sekä opiskeltava länsimaista klassista musiikkia ja yritettävä löytää sen ilmaisu itsestämme. Hän kuitenkin ymmärtää esille pääsemisen tarpeen, sillä yrittäjiä on Aasiassa paljon – Kiinassa on laskettu olevan miljoona pianonsoiton opiskelijaa. Moni menee mieluummin musikaaleihin
Kysymys miksi soitetaan voi olla oleellisempi kuin se, miten soitetaan.” Wong on myös World Piano Teachers -yhdistyksen Suomen puheenjohtaja. Milanon kansainvälisessä pianokilpailussa hän sai kolmannen sijan vuonna 2017, mutta klassinen soolopianismi ei silti ollut ainut ala, johon hän halusi keskittyä. klo 19.00 Schaumansali, Pietarsaari Musiikillisen vaelluksen poluilla Maria Kalaniemi – harmonikka ja laulu Eero Grundström – harmoni Guardia Nueva La 13.2. ”Soitto-oppilaat alkavat ajan myötä ennakoida, mitä heiltä vaaditaan. Panin oppilaat kertomaan omista kokemuksistaan ja etsimään eri tapoja kappaleiden toteuttamiseen. Into yhdistellä asioita alkoi jo tuolloin, kun hän halusi saada kaksi erilaista perinteisen musiikin tyyliä kohtaamaan. | Opettajan matkimisella on Aasiassa pitkät perinteet. Klassisia säveliä eri vuosisadoilta. ”Opettajan matkimisella on pitkät perinteet aasialaisessa opetuksessa – katsotaan vaikka kungfu-elokuvia. Piano-oppilaita Wongilla on ollut lapsista aikuisiin, ja hän on innostunut vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimisestä pedagogiikassa. klo 19.00 Konservatorio Joikuja ja svengaavia rytmejä Hildá Länsman – laulu, joiku, lyömäsoittimet Viivi-Maria Saarenkylä – laulu, harmonikka, efektit Maria Kalaniemi & Eero Grundström Pe 12.2. Aloin myös soittaa kiinalaista musiikkia eri tilaisuuksissa, ja se laajeni sitten Kulttuurikeskus Caisan konserttisarjaksi, jossa kulttuurit keskustelivat laajemman muusikkojoukon voimin.” Wong aloitti pianonsoiton nelivuotiaana, ja myös kiinalaisten soittimien sointi tuli hänelle tutuksi niitä harrastavan äidin kautta. Pohjoismaissa levinnyt vuorovaikutteinen ihanne on ainakin musiikissa parempi, ja siitä onkin joissakin aasialaisissa oppilaitoksissa jo alettu ottaa oppia. Miten oppilaan kulttuurinen tausta pitäisi ottaa opetuksessa huomioon. klo 19.00 johtaa Raimo Vertainen Sol. Singaporen Kiinalainen orkesteri inspiroi häntä huomaamaan, miten eri tavoilla niitä voi käyttää. ”Koin ilmapiirin avoimeksi ja järjestin kokeiluja, joissa suomalaiset muusikot soittivat kiinalaisia sävelmiä, ja aasialaisilla perinnesoittimilla soitettiin suomalaista kansanmusiikkia. Se voi olla peräti sen uusiutumisen edellytys. Virva Puumala, Matti Korkiala, Maria Autio ja Jiri Tammilehto. Suomessa hän on soittanut myös vapaata improvisaatiota, ollut mukana teatterituotannoissa ja säveltänyt. Halusin rikkoa näitä odotuksia ja vaihtaa näkökulmia. Täydellisyyden tavoittelu ei saa hallita musiikintekoa liikaa.” Jeremy Wong on sitä mieltä, että länsimainen klassinen musiikki hyötyy suuresti kulttuurisesta diversiteetistä. ”Teen aina selväksi sen, että olen kiinnostunut oppilaan lähtökohdista: mistä hän on kotoisin, millainen musiikkisuhde hänellä on jne. Sonja Vertainen – harmonikka, bandoneon / Iiris Rannikko – alttoviulu / Julia Hansson – harmonikka, laulu / Katri Antikainen – sello – Bach, De Falla, Sallinen, Rachmaninov, Couperin, Grieg, Federico-Garello – VILDÁ Ke 10.2. Katso koko festivaaliohjelma WWW.TALVIHARMONIKKA.COM Kaikki konsertit striimataan osoitteessa: www.keskipohjanmaa.fi Talviharmonikka Ilta Jukkolanmäellä Ti 9.2. Palaute oli innostunutta. klo 19.00 Juhlanavetta, Lohtaja. Se voi alkaa rajoittaa oppimista. Hän on tuottanut omaa materiaaliaan, jossa lähestytään pianonsoittoa teorian ja improvisaation kautta. Uusi Vuorovaikutteinen ihanne on parempi. Kokkola 400 vuotta -juhlakonsertti nauhoitettuna Snellman-salista. Se on molemminpuolista peilailua, joka auttaa näkemään omaakin tekemistä eri valossa.” . ”Muualta tulevat muusikot tuovat mukaan aina erilaista energiaa johtuen taustastaan, koulutuksestaan ja mentaliteetistaan, ja se hyödyttää myös länsimaisia kollegoita. Yritän kehittää ensin niitä asioita, joita oppilaalla jo on ja vasta siten lähteä syöttämään uusia ideoita”, hän tähdentää
Sittemmin Kuopiossa toki on vieraillut produktioita muun muassa yhdessä paikallisen kaupunginorkesterin kanssa, esimerkiksi Bernsteinin Trouble in Tahiti -kamariooppera sekä Savonian, Kuopion konservatorion ja Jaakko Kuusiston Koirien Kalevala vuonna 2017. Minnan Kuopion-kotitalo Kanttila näyttäytyy Minnan salongin sosiaalisen elämän näyttämönä. Ooppera tutuksi -työpajoja jatketaan tuotannon edetessä, ja koululaisryhmiä kutsutaan myös seuraamaan harjoituksia. Se on tärkeää jo siksi, että Kuopion musiikkikoulutuksen kampus on valtakunnallisesti merkittävä. Se yrittää rikastuttaa kirjailijan vakavaa julkisuuskuvaa älykkään leikkimielisyyden suuntaan. Tikkanen pohtii, että Canthin älykäs leikkimielisyys on se puoli, joka hänen vakavassa julkisuuskuvassaan on jäänyt vähemmälle huomiolle. Viimeksi se tuotti La Traviatan niinkin kauan sitten kuin vuonna 2006. tammikuuta 2022. Savo-ooppera ry sai kerättyä innokkaan työryhmän. Kapellimestarina on Tikkanen. Hän on vakuuttunut, että Canth ilman muuta taipuu oopperaksi ”siinä, missä Sillanpää, Kuopiossa valmistuu uusi ooppera MINNA CANTHISTA. Minnan Taivas -produktion pääpuuhamies on Savonia-ammattikorkeakoulussa vaikuttava kapellimestari Rauno Tikkanen. Rauno Tikkanen kertoo, että kuopiolaisten tuotannossa Canthin kanssa käyvät dialogia monet samaan aikaan vaikuttaneet henkilöt, kuten Snellman, Aho ja Soldan-Brofeldt. Tikkanen kehuu Linkolan laajaa kokemusta näyttämömusiikin parissa sekä hänen musiikkinsa svengiä ja rytmiikan rikkautta. Aiemmin Kuopiossa paikallisia oopperatuotantoja on organisoinut Kuopion Musiikinystäväin yhdistys, joka aloitti vuonna 1961. Ooppera elää myös maakunnissa Tikkasen mukaan oopperasta pyritään tekemään myös nuorisoa puhutteleva. Nyt kuitenkin alkaa tapahtua muutaman vuoden tauon jälkeen. Tukena on vuonna 2019 perustettu Savo-ooppera ry ja tuottaja Marjo Suhonen. Jo ennen Savo-oopperan perustamista Tikkanen mietti, että Minna Canthista, jos kenestä, Kuopiossa pitäisi tehdä ooppera. Nuorison mielipiteitä kuunneltiin käsikirjoitusvaiheessa, kun Vesannon yläkoululaiset antoivat palautetta libreton kiinnostavuudesta. Säveltäjänä on Jukka Linkola. Suomalaista oopperamaailmaa työkseen tutkinut Liisamaija Hautsalo on ilahtunut kuopiolaisten ryhdyttyä toimeen. 20 R ONDO C LASSIC 2|2021 UOPION MUSIIKKIPIIRIT ovat jo vuosia tuskailleet paikallisten oopperaproduktioiden puuttumista rahoitusongelmien ja niistä johtuvan turhauman vuoksi, samaan aikaan kun esimerkiksi Tampereella on tehty oopperaa säännöllisesti. Mukana myös Kuopion kaupunginorkesteri. Oopperan käsikirjoittaa ja ohjaa Veera Airas. Päärooleissa ovat Marjukka Tepponen, Esa Ruuttunen, Marjatta Airas ja Jukka Romu. aariat soivat minna canthin salongissa Teksti: AULIKKI ELO | Kuva: AAKE ROININEN k. Ensi-ilta on vuoden kuluttua. Teos nostaa esiin yhteiskunnan rakentajia, samalla heidän esiin nostamiaan arvoja nykyihmisen silmin, humoristisellakin otteella. Minnan Taivas -oopperan ensi-ilta on Kuopiossa 6. Tikkasen mukaan yhdistyksen toiminta tulee vielä näkymään muuallakin Suomessa kiertävine produktioineen. Aihe on tekijöiden mielestä herkullinen paikallisesti ja miksei valtakunnallisestikin: Kuopiossa pitkään vaikuttaneen Minna Canthin (1844–1897) värikäs ja laajalti suomalaiseen kulttuuriin vaikuttanut siviilija sosiaalinen elämä. Kanttilan elvyttämisestä takaisin kulttuurikäyttöön on menossa iso vääntö, joten sikälikin ooppera on paikkakunnalla ajankohtainen. Siellä nousee esiin vahva aate yhtä lailla kuin sivistyneistön halu diskuteerata ja pitää lystiä
Monet ammattilaulajat ovat kuitenkin aloittaneet uransa juuri maakuntaoopperaproduktioissa, Hautsalo huomauttaa. 21 R ONDO C LASSIC 2|2021 Kekkonen tai Mannerheim”. Maakuntaoopperoista Suomessa alettiin puhua juuri silloin, kun Kuopiokin oli 1960-luvun alussa ensi kertaa asialla. Hän on iloinen, että myös merkittävistä naisista tehdään oopperaa niin kuin jo Edith Södergranista. ”Alueoopperat ja uudempana ilmiönä niin kutsuttu kansanooppera ovat samalla muuttaneet asenteita oopperaa kohtaan myönteisemmiksi. Hautsalo katsoo, että maakunnallisesti ja paikallisesti tuotettavat produktiot nostavat osaltaan oopperan tasoa ja tunnettuutta. Kotimaisen paikallisoopperan säveltäjistä hän nostaa esille Punkaharjulla kanttoriuransa tehneen Pentti Tynkkysen. Etenkin 1990-luvulla provinssissa tehtiin suuren mittakaavan oopperaproduktiota satojen harrastajien ollessa mukana. Viimeistään tämä teki selväksi, että vakavasti otettavaa oopperaa tehdään monilla eri areenoilla myös Kansallisoopperan ja Savonlinnan ulkopuolella. Kansanoopperoissa tavoitellaan ensi sijassa muuta kuin taiteellista huipputasoa, samalla opitaan ja rakennetaan paikallista identiteettiä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sivistystä ja tasa-arvoa Hautsalo on nyt työskennellyt runsaat kolme vuotta Suomen Akatemian akatemiatutkijana Taideylipiston Sibelius-Akatemiassa, jossa hän tarkastelee oopperaa tasa-arvon näkökulmasta. Hautsalo nostaa esiin Ilpo Saastamoisen Velho-trilogian Äkäslompolossa ja seuraavalla vuosikymmenellä Kaj Chydeniuksen ja Bengt Pohjasen kolmen oopperan sarjan Tornionjokilaaksossa. Tekijöillä maakunnissa alkaa olla itsetuntoa, tuotantoja ei enää vähätellä tai verrata Kansallisoopperaan.” . Hautsalon keräämän suomalaisen oopperan tietokannan mukaan Suomen oopperatuotantojen ennätysvuosi oli 2017, jolloin hän kirjasi jopa 28 kantaesitystä. Paikallisoopperoista Hautsalo puhuu silloin, kun asialla ovat esimerkiksi yhden kunnan innostuneet musiikin harrastajat tukenaan muutama ammattilainen ja kun oopperan aihe käsittelee paikkakunnan omia asioita ja aihepiirejä. Ossi Jauhiainen, Johanna Takalo, Veera Airas, Jukka Linkola, Rauno Tikkanen, Marjukka Tepponen, Marjatta Airas, Marjo Suhonen, Esa Ruuttunen ja Katariina Kummala.. Rahoitus on haalittava eri tahoilta, ja resurssit jäävät usein vaatimattomiksi. ”Meillä on vahva fennomaaniseen sivistyskäsitykseen perustuva ymmärrys siitä, että myös ooppera on osa sivistysvaltiota. Näin ollen Kuopionkin oopperaproduktio on olennainen sekä kulttuurin kuluttajien että naisten tasa-arvon näkökulmasta. Kuvassa Savon oopperatuotannon työryhmä: vas. Nyt käytetään mieluummin termiä alueooppera. Tämä ajattelutapa yhdistettynä hyvinvointiyhteiskunnan tasa-arvoajatukseen kulttuurin kuulumisesta kaikille on tutkimukseni mukaan yksi selitys sille, että ooppera on tällä hetkellä kukoistuksessa Suomessa.” Hautsalo muistuttaa, että etenkin vakiintuneiden oopperainstituutioiden ulkopuolella oopperan tekeminen on valtava voimainponnistus, kuten Kuopiossakin on havaittu
II Poco adagio 2:54 3. Mojovan tehon tarjoaa esimerkiksi siirtymä B-duuri-sinfonian hitaasta osasta finaaliin: tunteellisen sulokas adagio ryöstäytyy villiin prestoon ikään kuin riuhtaisten korsetit päältään. I Allegro di molto 3:36 5. III Presto 3:41 Sinfonia B-duuri Wq 182 nro 2: 4. Bachin pojista, ja hänen tuotantonsa sijoittuu kahden maailman välille. Carl Philipp Emanuelin sävellystapaa on luonnehdittu Empfindsamkeiteli tunteelliseksi tyyliksi, jossa ilmaisua tehostavat yllätykselliset harmoniat ja vastakohdat. Sakari Oramo ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri ottavat kopin Swietenin ja C. II Poco andante 2:53 18. kahden maailman välissä R ONDO cd Levyn ohjelma: RDO 203 Hamburger Sinfonien [63:11] HARRI KUUSISAARI Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Sakari Oramo, johtaa ALBA ABCD 374 | EAN: 6417513103748 Carl Philipp Emanuel Bach (1714–1788) Sinfonia G-duuri Wq 182 nro 1: 1. Hän nimenomaan vaati tilauksessaan teknisesti vaikeaa ja tyylillisesti taidokasta musiikkia, ja säveltäjä sai vapaat kädet mielikuvitukselleen. II Poco adagio 2:14 6. I Allegro, ma non troppo 4:12 11. P. Bachin pyrkimyksistä suorasukaisilla ja virtuoosisilla tulkinnoillaan. Siinä kuuluu yhä yhteistyön into ja eteenpäin suuntaava henki. A-duuri-sinfoniassa meno rauhoittuu, ja kuulija saa nauttia Swietenin haluamasta klassisesta tyylikkyydestä, siitä kuuluisasta A-duurin iltakajosta. I Allegro assai 2:39 8. . R ONDO C LASSIC 2|2021 23 CARL PHILIPP EMANUEL BACH (1714–1788) oli toiseksi vanhin J. III Presto 3:25 Sinfonia C-duuri Wq 182 nro 3: 7. III Presto 4:07 Sinfonia E-duuri Wq 182 nro 6: 16. III Allegro assai 4:02 Sinfonia h-molli Wq 182 nro 5: 13. Eivät he toki ole ensimmäisiä, jotka demonstroivat tämän musiikin rohkeaa draamallisuutta, josta galantti sipsuttelu on tiessään. III Allegretto 4:50 Sinfonia A-duuri Wq 182 nro 4: 10. Vimmaiset juoksutukset ja pysähdykset saavat kaikunsa toiselta äärilaidalta, ikään kuin kysymysmerkkeinä. II Adagio 2:48 9. Teokset kasvavat isä-Bachin opetuksista ja barokin perinteestä mutta viittaavat voimakkaassa ilmaisussaan tulevaisuuteen, Haydniin ja Mozartiin mutta ehkä jopa saksalaiseen romantiikkaan asti. E. I Allegro di molto 2:29 17. Oramo korostaa sinfonioiden kompaktiutta liittämällä osat tiiviisti yhteen. B-duuri-sinfoniassa tulee selkeimmin esiin, miten paljon Mozart oppi Carl Philipp Emanuelilta: valot ja varjot, vakaa melankolia ja huolettomat irtiotot limittyvät toisiinsa. II Largo ed innocentemente 3:04 12. II Larghetto 3:09 15. C-duuri-sinfoniassa sävellajiin liittyvä kirkkaus saa kontrastinsa dissonoivista harmonioista, ja kirmaavat kuviot törmäävät synkeiden bassorepliikkien karille. III Allegro spirituoso 3:35 Ohjelmatiedot: joensuu.fi/musiikkitalvi. I Allegretto 4:01 14. Tässä kuuluu Sturm und Drang -tyylisen oopperan maailma. Silti moni periodiorkesterikaan ei pääse näin pitkälle jyrkissä dynaamisissa kontrasteissa, yksityiskohtien tarkkuudessa ja yllätyksellisissä käänteissä. Hitaassa osassa galantti askellus kompastelee korostettuun jälkipotkuun, ja koko sinfonia tuntuu törmäilevän ambivalenssissa tilassa. Sakari Oramo toimi Keski-Pohjanmaan kamariorkesterin taiteellisena johtajana vuosina 2013–2019, ja tämä 2014 ilmestynyt levy oli heidän ensimmäinen yhdessä tekemänsä. Kaikki tämä kuuluu selvästi kuudessa jousisinfoniassa, joiden tilaajana oli itävaltalainen paroni Gottfried van Swieten. I Allegro di molto 3:42 2. Kapellimestarin ja soittajiston kumppanuus jatkuu yhä, vaikka taiteellinen johtajuus onkin siirtynyt Malin Bromanille. S. Jo ensimmäisessä G-duuri-sinfoniassa rämäpäistä pääteemaa seuraavat heti äkkinäisesti vetäytyvät pianissimot
Soittopolku 1 (4?–7 -vuotiaat): 19,50 € Soittopolku 2 (7?–?9 -vuotiaat): 22,00 € Soittopolku 3 (9?–11 -vuotiaat): 22,00 € Hintoihin lisätään postitusja käsittelykulut 4 €. Eikö etäopetus enää innosta lasta. Kirjan tekijät: konservatorion viulunsoiton lehtori Katri Kaihola ja ammattikoulun media-alan lehtori, graafinen suunnittelija, kuvittaja ja kuvataideopettaja Hanna Azevedo. SSIC V L Tilaukset osoitteesta https://rondolehti.fi/tuote-osasto/kirjat. Soittopolku-työkirjojen avulla oppija saa lisäbuustia opiskeluunsa myös nyt, kun tavanomaiset soittotunnit ovat joko kokonaan tauolla tai etänä. Sarjan kirjat soveltuvat kaikenikäisille lapsille tasosta riippuen. Soittopolku-kirjasarja aktivoi myös poikkeusaikana. Soittopolku on innostava lisä kaikkien pikku soittajien oppimisen tueksi! Kolmiosainen kirjasarja tarjoaa moniaistista oppimista nuoremmille soittajille. Iloa oppimiseen
Tampereen muusikot ry:n 100-vuotisjuhlan kunniaksi Tampere Filharmonia, solistinaan Eva Alkula, kantaesittää kantelekonserton Käsiin – jos konsertit saadaan järjestää. Teemasäveltäjän ja arkkitehdin Iannis Xenakiksen haamu ei kuitenkaan ollut Mäenpään olkapäällä. Sen sijaan RSO on ollut Mäenpäälle aiemmin pikemminkin etäinen haave. Se kertoo mielestäni ennakkoluulottomuudesta: Tampereella on nuori ja vireä orkesteri.” Konsertto tilattiin nimenomaan Alkulalle, joka mm. 1990) kohdalla odottavissa tunnelmissa niin hyvässä kuin pahassa. mittakaavan miettimistä R ONDO kantaesitys Teksti: SANTERI KAIPIAINEN | Kuvat: VILLE HAUTAKANGAS v Roope Mäenpää huomasi koronapandemian tuoman olosuhteiden muutoksen vaikuttaneen myös hänen sävellykselliseen estetiikkaansa. Toisaalta minulle nimi merkitsee myös paluuta. Lähdin Stanis?aw Jerzy Lecin aforismista, jossa ’ääni ja ihminen palaavat soittimeen’, siinä missä säveltäessä usein tulee ajateltua juuri päinvastaisesti.” Ennen kantelekonserttoa, jo viime kevään lopussa, valmistui Jamais vu (suom. Tamperelaiselta ROOPE MÄENPÄÄLTÄ kantaesitetään helmikuussa sekä hänen kotikaupunkinsa muusikoiden tilaama kantelekonsertto Käsiin että Musica nova Helsingissä kuultava orkesteriteos Jamais vu.. ”Lukkarinrakkaus vaikuttaa siihen tunnelmaan, jossa sävellän Tampere Filharmonialle, vaikka en olekaan varma, vaikuttaako se sävelkieleen; olenhan tarkoittanut sävellykseni kestämään aikaa ja eri esittäjiä. Hän on itse kotoisin Tampereelta, opiskellut siellä säveltäjäksi ja säveltänyt aiemminkin kaupungin filharmonikoille. Konserttoa varten sain työhuoneelleni myös lainaan konserttikanteleen”, Mäenpää valaisee. ”Minulla oli ollut ilo tehdä Evan kanssa yhteistyötä jo säveltäessäni kantele-huiluteoksen Yykeä (2017) ja silloin tuli sukellettua soittimen ytimeen. ”Lähdin ajatuksesta, että kyseessä on ennen kaikkea teos muusikoille, käsityöläisille – vaikka soiva lopputulos onkin toki kaikelle yleisölle. 10.2. Äänentoisto olisi tarjonnut vaikka mitä mahdollisuuksia elektroniikalle, mutta halusimme pitää kanteleen äänen mahdollisimman luomuna.” Nimi Käsiin liittyy tilaajaan eli Tampereen muusikoihin. palkittiin Pirkanmaan taidepalkinnolla viime syksynä. Mäenpää oli saanut tietoonsa jo ennen työn aloittamista, että teoksen kantaesitys olisi osana Musica novaa, ja toiveena olisi sen nitoutuminen festivaalin vuoden teemaan eli arkkitehtuuriin. RSO on tosin viime vuonna soittanut tyhjällekin salille”, miettii Mäenpää. kuullaan Radion sinfoniaorkesterin tilaus Jamais vu osana Musica nova Helsinkiä, ja 19.2. Sen sijaan aloin lähestyä teemaa tilan kokemisen ja tilassa olemisen kautta. 26 R ONDO C LASSIC 2|2021 UOSI 2021 ALKAA SÄVELTÄJÄ Roope Mäenpään (s. Aiempi yhteistyö kantelekonserton solistin Eva Alkulan kanssa oli Mäenpäälle hyödyksi sävellysvaiheessa. Tilaus on rohkea, sillä kantelekonserttoja ei juuri koskaan tehdä, varsinkaan isolle orkesterille. ”Kanteletta täytyy vahvistaa, muuten se ei kuuluisi edes jousikvartetin yli. ”Ennennäkemätön”). ”Hänen tyylinsä, tai arkkitehtuuri yleisemminkään, eivät ole lähellä omaa estetiikkaani. ”Vähän öisin valvottaa, että peruuntuvatko molemmat, varsinkin kun konserttipäivät ovat niin lähellä toisiaan
17.2. Sibeliusmuseo, Turku. Roope Mäenpää: Kolloidi. Tapiola Sinfonietta, joht. Antti Salovaara, fagotti, Matti Heininen, eloelektronikka. Roope Mäenpää: Jamais vu. Musiikkitalo, Helsinki. Roland Kluttig, Emil Holmström, Hammond. 7.2. Tampere-talo, Tampere. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen, soitettiin helmikuussa kumpi versio tahansa.” ?. Minna Leinonen: Alma! CHANGEnsemble, johtaa Jutta Seppinen, Tuuli Lindeberg, sopraano, Olga Heikkilä, sopraano, Hanna Kinnunen, fl, Fanny Söderström, piano, Mikko Perkola, gamba, Ville Syrjäläinen, lyömäsoittimet. Suomalainen barokkiorkesteri FiBO, joht Tomas Djupsjöbacka. Radion sinfoniaorkesteri. Roope Mäenpää: Käsiin – Konsertto kanteleelle ja sinfoniaorkesterille. 21.2. Tampere-talo, Tampere. Espoon kulttuurikeskus, Espoo. Sibeliusmuseo, Turku. Ajatus ei enää tuntunut tavoitettavalta ja kiinnostavalta, vaan musiikki lähti eri suuntaan ja alkoi kirjoittaa itseään”, Mäenpää avaa. Jonne Valtonen: 14.4.k handshake. Klaus Wiede: sopra il buio d’abisso. 5.2. Käsittelen mittakaavaeroja pienestä suureen monella parametrillä, ja sen erottaa teoksen pintatasoltakin.” Juuri kun Mäenpää oli saanut kantelekonserton valmiiksi marraskuussa, tuli RSO:lta viesti, että Jamais vu täytyy rajoitusten vuoksi sovittaa uudestaan pienemmälle kokoonpanolle. Hällä, Tampere. Erkki Palola, alttoviulu, ja Tuomas Mali, piano. Sami Klemola: Ghost Notes (Concerto for Hammond organ and chamber orchestra). ”Jos jotenkin viime kevät näkyy teoksessa, niin siinä, miten se heitti mittakaavat uusiksi. 5.2. Ritarihuone, Helsinki (Musica nova Helsinki). Tanssi Anniina Kumpuniemi, Mari Rosendahl, Samuli Roininen, Esete Sutinen. 10.2. ”Olin valmis lepäämään, ja yhtäkkiä täytyikin pudottaa 10 soitinta pois ensimmäisestä ison orkesterin teoksesta. Matti Heininen: [uusi teos harmonikalle]. 17.2. Sanna Engström, klarinetti, Ilana Gothóni, viulu, Teemu Mastovaara, sello, Tuuli Lempa, piano. Hakasalmen huvila, Helsinki. Olli Virtaperko: Konsertto luonnontorvelle ja barokkiorkesterille. Sibeliusmuseo, Turku. Tampere-talo, Tampere. Taavi Oramo. Matti Heininen: Haunted Visions – studies on apparitions for solo bassoon and live electronics. Ville Hautakangas, piano. 21.2. Ville Hautakangas, piano. Huomasin, että kun ulkomaailman epävarmuus lisääntyi, niin rentouduin ja pystyin vapautumaan niistä esteettisistä raameista, jotka olin musiikillisesti itselleni laittanut.” Mäenpää ei silti näe teosta kuvana korona-ajasta. ”Se kieltämättä oli kummallista: minulla eivät yleensä henkilökohtaiset emotionaaliset kokemukset ole ainakaan itselleni havaittavasti yhteydessä säveltämiseeni, mutta nyt tilanne oli erilainen, kummallinen ja kokonaisvaltainen. Se oli henkisesti raskasta. Matti Heininen: Spectral Night Music II. 17.2. Mikko Luoma, harmonikka. 19.2. Eva Alkula, kantele, Tampere Filharmonia, joht. Tanssi ja sopraano Suvi Eloranta. Tommi Hyytinen, luonnontorvi. kantaesitykset 2 Viime keväänä kuitenkin itse tilallisuus muuttui ja menetti hetkeksi muussa elämässä jopa merkityksensä. 17.2
Ei se sorto ollut niin pahaa, etteikö minua olisi hyväksytty. ”Kriitikko saattoi kyllä kirjoittaa enemmän siitä, mitä minulla oli päällä, kuin siitä, miten soitin, ja keikkamatkojen miesjoukoissa oli oma yksinäisyytensä. Ytimekkäiden pintojen takana on klovnin hymyn tavoin vakavampia teemoja: petollisia ihmissuhteita ja itsensä hyväksymisen vaikeutta. Jazzkokoonpanojen lisäksi tuotannosta löytyy myös Norlannin oopperan sinfoniaorkesterin tilaama Ante Lucem (2012), joka Haarlan mielestä on hänen paras saavutuksensa. . Suurimmilta osin Haarla kuitenkin kokee kollegoittensa kunnioittaneen häntä. Mutta tuumin, että ajatelkaa mitä haluatte, ei se minua lannista! Olen tiennyt, että jos soitan yhtä hyvin tai paremmin kuin miehet, pääsen mukaan joukkoon. 15 minuuttia, 15 laulua: TIERRA WHACKIN debyyttialbumi Whack World (2018) on muotokokeilu, jossa riemukkaan vinksahtaneet ja leijuvan surumieliset tunnelmat vaihtavat paikkaa juuri, kun niistä alkaa päästä jyvälle. Chopinin kanssa samaan henkiseen lokeroon istahti vuonna 2018 laulaja ja räppäri Tierra Whack (s. Sävellykset heittivät huipulle Naissoittajat ovat jazzissa yhä vähemmistössä, mutta 40 vuotta sitten todella harvinaisia. Whack tunsi 18-vuotiaana olevansa henkisesti jumissa kotikaupungissaan Philadelphiassa ja lähti hakemaan inspiraatiota Yhdysvaltain eteläisen rap-skenen pääkallonpaikalta Atlantasta, jossa päätyi puurtamaan autopesulassa kaksi vuotta. Seussin kirjojen villejä riimejä ja kuvituksia, ja luokan ainoana tummana oppilaana omaksui pellen roolin selviytyäkseen kiusaamisesta. R ONDO C LASSIC 2|2021 29 Tavanomaisesta poikkeavan polun kuulee myös Haarlan mietiskelevissä sooloissa, jotka usein lähtevät odottamattomiin suuntiin ja sisältävät käsien välistä polyfoniaa. Harvinaisuus herätti myös kunnioitusta, kun osasin tehdä jotain ’miesten jutuksi’ miellettyä, ja olen saanut myöhemmin kuulla olleeni esikuvana useammallekin naisjazzarille.” Edward Vesalalle sovittaminen – vailla edes mainintaa levyn tekijätiedoissa – painoi Haarlan oman säveltämisen tauolle, ja se puhkesi kukkaansa vasta vuonna 2000, Vesalan kuoleman jälkeen. Tierra Whackin musiikki ja siihen yhdistyvä videotaide pulppuaa synkistä aiheista huolimatta värikästä ja absurdia komiikkaa. Kliseitä on vaikea löytää, mutta kerroksia sitäkin enemmän. ”Sovittaminen oli muovannut musiikillista ajatteluani paljon, ja aloitin uudelta pohjalta”, Haarla kertoo. 60 SEKUNTIA ON maksimipituus videolle, jonka Instagramin käyttäjä voi ladata sosiaalisen median syötteeseen. Se ei ole voinut olla vaikuttamatta kaikkiin, jotka sisältöä palveluun tuottavat: oma luomus tai siitä leikattu pätkä täytyy kasata raamin mukaan. Liukuhihnamainen raskas työ puljun ainoana naisena ei tuonut mukanaan vain tiukkaa työmoraalia ja musiikintuottamisen alkupääomaa, vaan istutti siemenen Whack Worldiin, jonka tasan minuutin mittaiset raidat ovat kuin pesulinjastolla urheiluautoa seuraava kolhuinen avolavakärry: ne pyöräyttävät kuulijan uuteen perspektiiviin heti, kun tunnelmaan on päässyt sisään. ”Olen onnellisessa asemassa, kun olen 20 vuotta saanut keskittyä omaan soolouraani, tehdä yhdeksän omaa levyä sekä vierailuja ja tilausteoksia. Soitan sillä tavalla kuin sovittaisin, esimerkiksi välillä melodia kulkee vasemmassa kädessä. Vähäeleisten taustojen tyylikirjo on runsas aina Flea Marketin Drake-tunnelmista ja Hookersin hunajaisesta r&b:stä Sore Loserin sumuun ja säksättäviin 808-rumpukoneisiin. Riemukkaan outouden juhlan voi havaita Pet Cemetaryn iloisten kuorojen toistaessa, kuinka ”kaikki koirat pääsevät taivaaseen”, Fuck Offin vinksahtaneessa syntetisaattorikantrissa tai lautapelejä listaavassa Silly Sam -valssissa: kuin yhdistäisi Missy Elliottin rap-persoonan Wes Andersonin elokuviin. Arvostetun ECM-levy-yhtiön kiinnostus hänen musiikkiinsa avasi ovet kansainväliselle uralle. Jopa Haarlan tuolloinen puoliso Vesala oli murjaissut, etteivät naiset osaa soittaa jazzia. 1995), joka on haastatteluissa epäillyt itselleen ADHD:ta tiuhaan vaihtuvien kiinnostustensa ja mielialojensa vuoksi. instagram-ajan miniatyyrejä R ONDO populaaritaidetta Teksti: SANTERI KAIPIAINEN OSA: 3 SARJASSA ESITELLÄÄN TAITEELLISESTI KORKEATASOISIA 2000-LUVUN ALBUMEITA KLASSISEN MUSIIKIN ULKOPUOLELTA.. Whack World on hämmästyttävän nerokas, runsas ja kypsä paketti nuorelta artistilta, eikä suotta sinkauttanut häntä kertaheitolla musiikkialan kiikareihin. ”Ehkä siksi, että piano on minulle pikemminkin kuin orkesteri. Tunnelmat saattavat vaihdella hyvinkin radikaalisti kahden peräkkäisen osan välillä. Bugs Lifen tai 4 Wingsin tapaiset synkkäsävyisemmät raidat ovat suorempia karuja kasvukertomuksia, ja lopun Dr Seuss ja Waze ovat jo riisuneet vitsailun kaavun yltään. Suurin palkinto on kuitenkin se, että saa kuulla omien teostensa soivan.” . Lyhytmuotoinen taide on toistuva ilmiö, oli kyse sitten liturgisista sävelmistä, 1980-luvun hardcore-punkista tai romantiikan ajan pianominiatyyreistä, kuten Chopinin 24 preludia op. Whack rakasti lapsena Dr. En ikinä harjoittele sooloja kotona, vaan mietin, millaiset raamit sävellys luo, ja alan värittää sitä kuin maalaisin taulua”, Haarla kuvailee. 28, joista suurin osa on esityskestoltaan jossain 30 sekunnin ja kahden minuutin välissä
Saan suurta iloa, kun ihmiset kadulla tai yleisessä saunassa tunnistavat minut ja kertovat nauttineensa konserteista. . Fanien innostus on lähes epätodellista. Onneksi tällaiset tuntemukset eivät tavoittaneet Tan Dunia tai jos tavoittivat, ei hän antanut niiden häiritä.” – Toimittaja Venla Kuokkanen kirjoitti Helsingin Kaupunginorkesterin esittämän Tan Dunin Water Concerton nostattamista ajatuksista Helsingin Sanomissa 19.12.2020 ”Täällä kaikki tietävät, että olen Kaija Saariahon tytär. Olisin heti SUOMEN LEHDISTÖN MUSIIKKISITAATTEJA. Mutta minä olen sellaisella alalla, etten voi liikaa ajatella, mitä muut ajattelevat minusta. Lisää aiheesta: goldenseauv.eu Tiedustelut: hans.karlsson (at) elisanet. ” 30 RONDO CLASSIC 2|2021 Meidän arvo nousi ihmisten silmissä yhtäkkiä. Japanissa klassisella musiikilla ja orkestereilla on mielettömät faniyleisöt siinä missä poptai rock-artisteillakin. halunnut lähteä itsekin kokeilemaan, mitä tuolla epätavallisemmalla instrumentilla olisi tarjota harrastemusisoijalle. Onhan se itsestään selvää, että kun cv:ssä lukee ensimmäisenä Game of Thrones, niin se tekee vaikutuksen.” – Johanna Kyykoski, yksi Alku-yhtyeen laulajista, kertoo kuuluisan tv-sarjan dvd-boksin mainokseen päätyneen sävellyksen vaikutuksesta Suomen Kuvalehdessä 2/2021 ”Työssäni nautin eniten siitä, että saan tarjota monipuolista musiikkia ja viihdettä yleisölle Kuopiosta ja kauempaa. Se voisi luoda ylimääräisiä paineita. PULTTITIE 6 00880 HELSINKI WWW.LAFOY.FI. Sitä ennen olin taistellut kaksikymmentä vuotta, että joku ottaisi minut vakavissaan, vaikka olen nainen. Minä teen parhaani, ja siinä se.” – Viulisti Aliisa Barrière Eeva-lehdessä 11/2020 ”Jossain vaiheessa moni kollega oli sitä mieltä, että minulla menee hyvin, koska olen nainen. Olen myös ryhtynyt toimenpiteisiin asian suhteen.” – Viulisti, säveltäjä ja kapellimestari Jaakko Kuusisto Oulun seudun kaupunkilehti Forum24:ssä 7.1.2021 ”Varmasti monen kanttorin ulkoasu on nyt huolitellumpi, sillä tallenteet jäävät nettiin.” – Imatran seurakunnan kanttori Samuli Saarela kommentoi koronaepidemian tuomaa kulttuurista muutosta Uutisvuoksi-lehdessä 24.12.2020 ’’Mitä tylsempi elämä minulla on, sitä enemmän sävellän.’’ – Säveltäjä Outi Tarkiainen Kainuun Sanomissa 10.1.2021 R ONDO mediasakset ANNA EVELIINA HÄNNINEN Covid-19pandemia tuo meille kaikille näinä aikoina haasteita kaikissa muodoissaan. Päämiehemme GSUV on tuonut markkinoille valikoiman tuotteita jotka UV-C valojen avulla puhdistaa ja desin oi laitteistoa, pintoja, ilmaa laitevalinnasta riippuen. Yhtäkkiä ihmisten silmissä asia kääntyi päinvastaiseksi.” – Säveltäjä Kaija Saariaho Eeva-lehdessä 11/2020 ”Havahduin koronavuoden myötä ensimmäistä kertaa siihen, että ammattini on erittäin haavoittuvainen, enkä voi luottaa siihen, että esiintyvänä taiteilijana voisi elättää itsensä. Olisi hauskaa nähdä enemmän villejä faneja myös täällä.” – Kuopion kaupunginorkesterin konserttimestari Lila Watanabe Kohtaamisia-verkkojulkaisussa 16.12.2020 ”Lumouduin siitä, miten säveltäjä on lähtenyt tekemään musiikkia ei-niin-perinteisestä soittimesta – vedestä. Toteutus olisi aiheuttanut luonnollisesti haasteita, mutta suurempi haaste kumpusi asenteestani; olisihan tuollainen veden kanssa ilottelu outoa, lapsellista ja vähän noloakin, ajattelin
Erityisasema joukossa on Florence Pricella (1887–1953), ensimmäisellä mustalla naissinfonikolla. Musiikillisesta kaanonista on jätetty sivuun säveltäjiä poliittisista, sosiaalisista, kulttuurisista, uskonnollisista, etnisistä, tai seksuaalisuuteen, kieleen ja kansallisuuteen liittyvistä syistä. Tai jos heidät hyväksytään kansalliseen kaanoniin, heidän ominaispiirteitään sopeutetaan tai sordinoidaan. 34 R ONDO C LASSIC 2|2021 Naissäveltäjien vähäisyys konserttiohjelmissa korostuu nykyisin, kun esiintyjistä ja yleisöstä yhä suurempi osa on naisia. Viime aikojen eniten huomiota herättänyt syrjintää vastustava liike on ollut USA:sta alkanut Black Life Matters. Institutionaalista syrjintää on pyritty korjaamaan esimerkiksi Ruotsissa julkisesti tuettujen konsertinjärjestäjien kiintiösäännöksillä. Musiikin kaanonissa on jätetty marginaaliin Latinalaisen Amerikan ja Kaukoidän maiden pitkä länsimaiseen taidemusiikkiin liittyvä perinne. Esimerkiksi homoseksuaalisia säveltäjiä on ollut kaikkina aikoina, eikä heilläkään ole yhteistä ääntä tai tyyliä. Mieczyslaw Weinberg kuului niihin neuvostoliittolaisiin säveltäjiin, jotka joutuivat kärsimään Stalinin vainosta. Rappiolla on hyvä olla Oma lukunsa on musiikillisen antisemitismin pitkä historia. Positiivinen syrjintä joidenkin ihmisryhmien aseman parantamiseksi on tärkeä väline tosiasiallisen yhdenvertaisuuden toteuttamiseksi. Toivoisi silti, että naissäveltäjät löydettäisiin ohjelmistoon muilla perusteilla kuin prosenttikiintiöiden täyttämiseksi. Sen sivutuotteena on syntynyt Black Composers Matter -kampanjoita, joissa on nostettu esille mustia klassisia säveltäjiä. Musiikissa se on tarkoittanut myös eri syistä syrjittyjen säveltäjien uudelleen arvioimista. Etnisyyteen, kansallisuuteen tai kieleen perustuva syrjintä on yhtä aikaa pienten kansojen ja monikulttuuristen kansakuntien ongelma. Etnisyyteen tai kansallisuuteen liittyvä syrjintä muistuttaa taidemusiikin Eurooppa-keskeisyydestä. Heitä on silti stigmatisoitu eri tavoin, esimerkkinä kaanoniin kuuluvan Tshaikovskin elämänvaiheet. Tarvitaan avarakatseisia ja laajalti sivistyneitä puutarhureita, jotta kaikki kukat saisivat kukkia.. Pavel Haas oli tšekkiläis-juutalainen säveltäjä, joka jouduttuaan ensin kolmeksi vuodeksi Theresienstadtin keskitysleirille kuoli lopulta Auschwitzin tuhoamisleirillä. Sukupuolisen suuntauksen hyväksyminen ei edelleenkään ole itsestäänselvyys vaikkapa Suomessa työskenteleville transsäveltäjille. USA:ssa on jo rakentunut eräänlainen mustien klassisten säveltäjien kaanon, joka alkaa Scott Joplinista ja Samuel Coleridge-Taylorista ja päättyy William Grant Stilliin ja ensimmäisenä mustaihoisena Pulitzer-palkinnon (1996) saaneeseen George Walkeriin. Seksuaalinen suuntaus ei ole suoranaisesti ollut este musiikin kaanoniin pääsemiseksi. Samassa veneessä voivat istua niin turkkilaiset ja iranilaiset kuin kanadalaiset ja australialaiset säveltäjät. Se kulminoitui 1900-luvulla natsien vainoihin, jotka johtivat sekä laajaan emigraatioon että keskitysleireille. Positiivista syrjintää Positiivisella erityiskohtelulla (affirmative action) on pyritty edistämään erilaisten vähemmistöjen edustusta hallinnossa ja työelämässä. Eri maissa on omat kansalliset kaanoninsa, joista tällaiset vähemmistöt usein puuttuvat. Juutalaissyntyisten sekä muiden natsien vainoamien säveltäjien mainetta on palautettu järjestelmällisesti Florence Price oli ensimmäinen tummaihoinen naissinfonikko
Musiikillisten vähemmistöjen ilmaisuvapautta on vaalittava, mutta siitä on vaikea tehdä kulttuuripoliittista suojelukohdetta sekaantumatta taiteenalan itsenäiseen kehitykseen. Heidän esitaistelijakseen laskettava Mahler on ollut yksi 1900-luvun lopun suosituimpia säveltäjiä. Kaikki kukat Oikeusvaltion tasa-arvoperiaatteiden soveltaminen taiteeseen ja varsinkaan sen historiaan ei ole yksinkertaista. . 35 R ONDO C LASSIC 2|2021 1970-luvulta lähtien. Suurten säveltäjien teokset tulisi kohdata uusiutuvina inspiraation lähteinä, ei ikuisen ja pyhän järjestyksen toteemeina. Vastustuksellakin on oikeutuksensa, mutta taiteellisia ansioita ei ratkaista enemmistöpäätöksillä. Seitsemänkymmentä vuotta myöhemmin modernistisesta musiikista ei ole tullut aikoinaan ennustettua mainstreamia. Modernistien joukosta erottuu oman tiensä kulkijoita – kuten Lutos?awski, Ligeti ja Dutilleux – jotka ovat ohjelmistossa saaneet pysyvän jalansijan. Suomalaisen 1920-luvun modernismin ansiot tunnustettiin yleisesti vasta 1960-luvulta lähtien. Ehkä keskeisin oppi on ilmaisunvapauden puolustaminen. Menneisyyden vääryyksiä ei voi korjata jälkeen päin, mutta niistä pitäisi oppia. Julkisin varoin tuetussa kulttuurissa on pyrittävä yhdenvertaisuuteen ja läpinäkyvyyteen, mutta viime kädessä musiikin kehitys ei ole demokraattista. Sodanjälkeinen modernistipolvi on tuntunut unohtuvan nopeasti kuolemansa jälkeen. Modernismi kuului toisen maailmansodan voittajiin ja nosti etenkin toisen Wienin koulun säveltäjät, Schönbergin, Bergin ja Webernin, ”klassikoiksi” – ainakin teoriassa. Moraalisesti motivoituneita ryhtiliikkeitä esiintyi myös ei-totalitaarisissa maissa. Taiteellisillakin pyhimyksillä on leipäpappinsa. Perustelut olivat avoimesti rasistisia tai moralisoivia. Kotimaastaan paenneista säveltäjistä tuli usein väliinputoajia. Päätöksentekijät ja rahanjakajat ovat kautta aikain altistuneet yllättävän helposti tällaisille painostuksille. Neuvostoliittoon jääneet modernistit kokivat taas 1930-luvulla kurinpalautuksen, jota vahvistettiin karkotuksilla ja vankileireillä. Hierarkisoivat kaanonit edustavat tässä yhteydessä monopolipyrkimyksiä, jotka vääristävät kilpailua ja hyödyttävät lähinnä niiden ylläpitäjiä. Kaikkien säveltäjien tulisi saada äänensä kuuluviin. Vielä huonommin kävi länteen paenneille venäläismodernisteille. Kuolema tuntuu näyttävän, ketkä säveltäjät halutaan muistaa, mutta tulevaisuus voi kaivaa unohdetut uudelleen esiin. Säveltäjiä ei tarvitse palvoa tai kunnioittaa, mutta heitä tulisi pyrkiä ymmärtämään ja heidän musiikistaan nauttimaan. Historiallisesti merkittäväksi osoittautunut musiikki on usein kohdannut omana aikanaan vastarintaa. Sitä voisi jossain mielessä verrata markkinatalouteen, jossa monet eri tekijät musiikin kentällä vaikuttavat lopputulokseen. Tarvitaan avarakatseisia ja laajalti sivistyneitä puutarhureita, jotta kaikki kukat saisivat kukkia. Säveltäjien tai teosten valikoituminen ”klassikoiksi” on monimutkainen prosessi. On oikein, että erilaisen syrjinnän seurauksena vaiennettujen säveltäjien musiikki saadaan uudelleen kuuluville. Asiantuntijapiireissä alun perin ylenkatsotut uustonalistit ja minimalistit ovat myös vakiinnuttaneet asemansa. vuosisadan musiikin kustantamiseen erikoistunut Universal Edition listaa yli sata tällaista säveltäjää. Venäjän vallankumousta paennut Rahmaninovkin joutui keskittymään säveltämisen sijaan soittamiseen. 1980-luvulta lähtien heidän teoksiaan on herätetty uudelleen eloon, ja esimerkiksi juutalaissyntyisen Mieczyslaw Weinbergin (1919– 1996) musiikki on yltänyt viime aikoina kohtalaiseen menestykseen. Bach, Mozart tai Beethoven eivät kaipaa kanonisointia. Musiikkityyleihin liittyvä diskriminointi on monitahoinen ilmiö. ”Rappiomusiikiksi” leimattiin kaikki ”dekadentti”, modernistinen tai jazz-vaikutteinen musiikki, joka päätyi 1930-luvulla esityskieltoon ja polttorovioille. Vapauden ja demokratian välistä ristiriitaa muinoin tutkinut Alexis de Tocqueville (1805–1859) varoitti enemmistötyrannian johtavan keskinkertaisuuteen ja toisinajattelun rajoittamiseen. Juutalaissyntyisiä säveltäjiä on syrjitty muuallakin kuin kolmannessa valtakunnassa, kun taas osa natsien vainoista kohdistui sävellystyyleihin ja ideologioihin. Korkeimmalta lienee pudonnut Karlheinz Stockhausen, ja hänen seuraansa näyttää liittyneen suurta valtaa käyttänyt Pierre Boulez. Vanha kaanon on laajentunut 1950-luvulta lähtien ajassa taaksepäin ja nostanut historiasta esiin uusia säveltäjäsuuruuksia. Sosiaalinen media on nykyisin vienyt taiteesta käytävää keskustelua mustavalkoiseen suuntaan, jossa äärimmäisimpien ratkaisujen kannattajat huutavat kovimmin. Musiikillisten vähemmistöjen ilmaisuvapautta on vaalittava, mutta siitä on vaikea tehdä kulttuuripoliittista suojelukohdetta sekaantumatta taiteenalan itsenäiseen kehitykseen.. Myös eri tavoin syrjittyjen säveltäjien joukosta erottuu nimiä, jotka vakiinnuttavat asemansa ohjelmistossa. Esimerkiksi 20. Samalla tavoin Neuvostoliitossa ”kosmopoliittisuudella” ja ”formalismilla” voitiin leimata säveltaide, joka poikkesi sosialistisen realismin ohjeista. Purcell, Couperin, Telemann tai Monteverdi ovat päässeet historiallisten kiintotähtien joukkoon, ja vanhan musiikin ohjelmisto laajenee ja tarkentuu edelleen. Sitä siivittää toisinaan huono omatunto tai moraaliset argumentit, jotka ovat yhtä paljon irti itse musiikista kuin ne, joilla aikoinaan vastustettiin vääräuskoisuutta tai perusteltiin Eurooppa-keskisyyttä ja nationalismia säveltaiteessa
Myös taide koki suuren vapautumisen ja jopa hallitsijaa uskallettiin kuvata inhimillisenä olentona. Kohokohtiin kuuluvat kolme kohtausta, joissa esiintyvät Akhnaten, hänen vaimonsa kuningatar Nefertiti sekä hänen äitinsä, kuningatar Tye. tehdään egyptistä jälleen suuri Teksti: JOHN RICHARDSON a Farao Akhnatenin poikkeuksellinen hallituskausi järisytti koko yhteiskuntaa. Niitä ovat Walt Disneyn elämää käsittelevä The Perfect American ja Amerikan löytöretkiä ja sci-fi fantasioita kuvaileva The Voyage. Huomionarvoisen siitä tekee muun muassa se, että Akhnatenin Aurinkohymni esitetään pääosin suomen kielellä, kuten myös teoksen kirjurin puhutut repliikit. Esitykset ovat Aleksanterin teatterissa 18.–21.2. Oopperassa tapahtuu kaksi vallankumousta. Muinaiseen Egyptiin sijoittuva teos on ajankohtainen paitsi musiikiltaan niin myös sanomaltaan, onhan siinä kyse poliittis-uskonnollisesta idealismista ja vanhoillisten vallankaappauksesta, kirjoittaa Glass-tutkija JOHN RICHARDSON. Libreton kirjoittamisen kanssa yhteistyötä tehnyt historian tutkija Shalom Goldman kuvasi teosta ”lauletuksi arkeologiaksi”. Tumma väripaletti hallitsee Akhnatenia, johtuen siitä, että orkestroinnissa on jätetty viulut kokonaan sivuun. Ensimmäinen niistä on faaraon johtama pyrkimys uudistaa egyptiläistä yhteiskuntaa ja uskontoa; toinen on vanhoillisten onnistunut vallankaappaus, jonka tunnuslause olisi hyvin voinut olla ”tehdään Egyptistä jälleen suuri”. Nyt egyptiläisooppera on kuitenkin noussut uudelleen esiin. Näkyvin tuotanto oli Lontoossa, Los Angelesissa ja New Yorkissa kiertänyt, Phelim McDermottin ohjaama ja kriitikkojen ylistämä produktio. Oopperatalven tapaus on PHILIP GLASSIN Akhnatenin ensimmäinen tuotanto Pohjoismaissa. Opera Boxin ja Ooppera Skaalan yhteistuotanto osuu siis oikeaan aikaan. 36 R ONDO C LASSIC 2|2021 KHNATEN ON JÄÄNYT Philip Glassin tuotannossa modernin musiikkiteatterin klassikon Einstein on the Beachin ja uudempien oopperoiden varjoon. Lauletut tekstit ovat etupäässä tarinan aikakauden muinaiskielissä, mikä luo omalaatuisen ja abstraktin tunnelman. Ratkaisu on esteettisesti sukua Stravinskyn latinaksi esitetylle oopperalle Oedipus Rex, kuten myös molemmissa teoksissa esiintyvä karuhko tunnelma. Kuvaus on varsin osuva eritoten siksi, että muinaistekstejä esitetään oopperassa sellaisenaan. Teoksen kuoro-osa lopussa esitetään heprean kielellä osoituksena Akhnatenin monoteismin aatteen kantavuudesta. Alttoviulujen ja matalien jousisoitinten rinnalle on otettu käyttöön melko räväkköjä rumpustemmoja yhdistettyinä tummiin puhallinstemmoihin. Siinä nousevat esille progressiivinen sukupuolipolitiikka ja poliittis-uskonnollinen idealismi. Tämä Kairon Egyptiläisessä museossa oleva patsas on siitä hyvä esimerkki.. Näitä leimaa lähinnä minimalistinen, uusbarokkilainen tyyli, joka näkyy chaconne-variaatioiden laskevissa linjoissa, trumpettiobligatossa, joka toimii aurinko-jumalan henkilöitymänä ja Akhnatenin dueton kumppanina, sekä moniäänisissä laulustemmoissa, joissa kauniisti dissonoivat ristikuviot kertovat paljon päähenkilöiden läheisistä suhteista. Akhnaten vaikuttaa kuitenkin hyvinkin ajankohtaiselta juuri tällä hetkellä useista eri syistä. Akhnaten on dramaattisten kontrastien ooppera
Muiden kontratenorien tapaan Zoltan Darago yhdistelee ohjelmistossaan uutta musiikkia ja barokkia. Halusin opiskella laulua ja musiikkia, en ajatella yksinomaan instrumenttiani. Odotan innolla pääseväni taas reissaamaan. Hänelle rooli on uusi, ja hän tunnistaa sen yhdeksi vaikeimmista äänityypilleen kirjoitetuista. korkealta ja luonnollisesti Teksti: HARRI KUUSISAARI h ”Naisrooleja en ole vielä tehnyt, mutta niitä on tulossa.”. 38 R ONDO C LASSIC 2|2021 ELSINGIN AKHNATEN-OOPPERAN vaativaa nimiroolia laulaa unkarilainen kontratenori Zoltan Darago, joka opiskeli viime vuoden Sibelius-Akatemiassa. Äänenmurroksen jälkeen menetin korkeimmat sopraanoääneni, ja olin siitä surullinen. Falsettirekisterissä hän tuntee olonsa niin luonnolliseksi, ettei asiaa tarvitse edes ajatella. Tämä on hyvä muistaa niitä opiskellessa.” ”Naisrooleja en ole vielä tehnyt, mutta niitä on tulossa. Ihailen häntä suuresti, mutta en voi kuvitella matkivani häntä – hänen laulutapansa on niin erityinen.” ”Suurin osa ohjelmistostamme on peräisin kastraateilta. Täksi kevääksi on buukattu Lullyn Porvari aatelismiehenä. Oli hienoa saada Akhnaten rikkomaan korona-ajan odotus, ja samalla sain tarpeeksi aikaa valmistautua siihen.” Hän ei löytänyt äänityyppiään hetkessä tai tietyn inspiraation herättämänä, vaan korkealta laulaminen on aina ollut hänelle helpointa. Säveltäjä kirjoitti rooleja tietylle laulajalle ja hänen erityistaidot mielessään. ”Kontratenorien laulutekniikka on ottanut aimo harppauksen eteenpäin, ja äänityyppi on yleistynyt kaikkialla barokin suosion myötä. Ne kiinnostavat minua etenkin näyttelemisen suhteen. ”Vanhemmat veivät minua lapsena oopperaan, ja hurahdin siihen maailmaan. Sukupuolirooleilla leikkiminen oli barokin aikaan suosittua.” . ”Yksi vaikeus on jo kielten moninaisuus, sillä Aurinkohymni on suomeksi, ja muuten käytetyssä muinaiskielessä on usein vain yksittäisiä tavuja, joiden muistaminen on vaikeaa. Eteen on tullut Franco Fagiolin kaltaisia ääni-ihmeitä. ”Kontratenorin markkinat ovat hyvin kansainväliset, ja erityisesti Euroopan oopperatalojen barokkibuumi työllistää. Gluckin Orfeon ja Euridicen nimirooli ja Monteverdin Poppean kruunauksen Amor. Ennen lauloin jopa Yön kuningattaren aariaa! Pian kuitenkin löysin hyvin istuvan alueen hieman alempaa ja keskirekisteristä.” Darago opiskeli Budapestin Béla Bartók -konservatoriossa ja Franz Liszt -akatemiassa, ja neljä vuotta Haagin konservatoriossa olivat tärkeitä erityisesti barokkiperehdytyksen kannalta. Heidän laulutapaansa ei voi tietää, mutta sitä voi kuvitella nuoteista käsin, sillä he tekivät tiivistä yhteistyötä säveltäjien kanssa. Niihin ovat lukeutuneet mm. ”Näin teoksen viime vuonna Metropolitanin HD-lähetyksenä, ja se lisäsi minun intoani opiskella se.” Zoltan Darago on tehnyt tähän mennessä lähinnä barokkirooleja Unkarin valtionoopperassa. Haasteita lisää musiikin repetitiivisyys”, Darago kuvailee videoyhteydellä kotoaan Budapestistä
Rooleissa ovat Zoltan Darago (Akhnaten), Essi Luttinen (Nefertiti), Riikka Hakola (kuningatar Tye), Kristjan Möisnik (Aye), Ville Salonen (ylipappi), Mika Nikander (Amenhotep) ja Sampo Haapaniemi (Horemhab). ”Onneksi olen tehnyt barokkioopperaa, sillä se on antanut eväät siihen, miten jatkuvien kertausten ja joskus minimaalisten draama-ainesten kanssa toimitaan. Tanssijoilla ja mimiikalla on tärkeä osuus kuvakerronnan osina. Akhnatenin kapellimestarina on Jonas Rannila. Akhnaten-oopperassa se on vain yksi tyyli muiden joukossa. ”Musiikin toistoisuus ja teoksen pituus ovat teoksen suurimmat haasteet ohjaajalle”, Saukkonen toteaa. Esitykset Aleksanterinteatterissa 18.–21.2. Tematiikka eli vanha valta vastaan uusi valta on ajaton ja hyvää tarttumapohjaa antava.” Saukkonen on ollut suuri Egypti-fani ja käynyt Akhnatenin haudassa, jota konekiväärein varustautuneet vartijat suojelivat. Työnjaoksi valikoitui, että Saukkonen ohjaa ja Lehmusvuo huolehtii visualisoinnista – joka tällä kertaa koostuu suurimmaksi osaksi videoprojisoinneista. Tarinasta tuntuu myös puuttuvan palasia, ja rakennamme niitä uusiksi etenkin Akhnatenin ja Nefertitin suhteen osalta. Tyrmäävä teos juurtui kummallekin haaveosaston kärkipäähän. AKHNATEN-YHTEISTYÖN juuret olivat jo 1990-luvulla, kun opiskelukaverit Moskovasta, ohjaajat Ville Saukkonen ja Janne Lehmusvuo näkivät sen Stuttgarissa. . Kuoro-osuus on vaikea, ja siksi siihen on koottu laulajat ammattiopiskelijoista. 39 R ONDO C LASSIC 2|2021 Philpp Glassin musiikkia luonnehditaan minimalistiseksi, mutta se on liian kapea käsite. Hän kuitenkin haluaa välttää oopperalavalla kaikkea Egypti-kitchiä. Viime aikoina he ovat kotiutuneet eri oopperaryhmiin, Saukkonen Boxiin ja Lehmusvuo Skaalaan, ja kun he miettivät, mitä voisi tehdä yhdessä, Akhnaten nousi taas esiin. korkealta ja luonnollisesti Barokista oppia minimalismiin Tee elämäsi paras ratkaisu! Hae täällä: opintopolku.fi Lisätietoa opinnoista ja hakemisesta: Yhteishaku 17.–31.3.2021 Opiskele musiikin ammattilaiseksi TAMKissa Musiikkipedagogi (AMK), 240 op • Instrumenttipedagogi • Musiikinteoriapedagogi, laaja-alainen musiikkipedagogiikka • Musiikinteoriapedagogi, säveltäminen • Kuorontai orkesterinjohtaja Muusikko (AMK), 240 op • Musiikkiteatteri tuni.fi
Tuloksettomaksi jäi myös yritys valloittaa nuori viulistitähti Jelly d’Arányi, joka suostui esittämään Bartókin hänelle säveltämiä viulusonaatteja. R ONDO kuukauden klassikko ANTTI HÄYRYNEN Gustave Doren piirustus ”Siniparta”. Vuonna 1923 42-vuotias Bartók saattoi 19-vuotiasta Ditta Pásztorya pianotunnilta, kosi yllättäen ennen kotiovea ja antoi kolme päivää aikaa vastata. Vuonna 1909 hän vei 16-vuotiaan oppilaansa Márta Zieglerin kävelylle, kosi ja palautti tämän kotiinsa laillisesti vihittynä vaimona. Unkarin uusi oikeistohallitus vaati maasta paenneen libretistin Béla Balázsin nimen poistamista tuotannosta, ja Bartók kielsi Siniparran kotimaiset esitykset. 40 R ONDO C LASSIC 2|2021 Mitkään tähdet eivät ole yhtä kaukana toisistaan kuin kaksi sielua. Geyer piti käsikirjoituksen, joka tuli julkisuuteen vasta hänen kuoltuaan vuonna 1956. Avioiduttuaan Ditta Pásztory-Bartók omisti elämänsä säveltäjämiehelleen, joka testamenttasi hänelle kolmannen pianokonserttonsa. Toinen vaimo löytyi jälleen omien oppilaiden joukosta. Mártan mukaan suuri osa oopperasta oli sävelletty aurinkoa ottaessa pelkissä aurinkolaseissa. Bartók oli kotoisin synkästä maineestaan tunnetusta Transsilvaniasta, josta teokseen tuntuu siirtyneen autenttinen kauhun ilmapiiri. Tästä huolimatta Herttua Siniparran linna on syvästi unkarilainen teos. Bartók ei jäänyt tuleen makaamaan. Maeterlinck nimeää näytelmissään Siniparran varhaisemmista vaimoista kuusi, mukaan luettuna Mélisanden , joka päätyi Debussyn oopperaan vuonna 1907. Maurice Maeterlinck oli muokannut aiheesta symbolistisen libreton Ariane et Barbe-bleu (1901), josta Paul Dukas sävelsi oopperan vuonna 1907. Balázsin libreton trokeemitta seuraa myös transilvanialaista traditiota ja tekee tekstistä vaikean kääntää laulettavaksi. Oopperan kantaesitys siirtyi vuoteen 1918, mutta läpimurtoa se ei saavuttanut silloinkaan. Mártasta tuli Bartókin sihteeri ja puhtaaksikirjoittaja, joka seurasi säveltäjätutkijaansa kansanmusiikin keräysmatkoille Algeriaa myöten. BÉLA BARTÓK: HERTTUA SINIPARRAN LINNA pattitilanteessa Márta jakoi miehensä katsomukset, unitaristisen kristillisyyden ja naturismin, joka ärsytti naapureita pariskunnan voimistellessa alasti puutarhassaan. parisuhde ”. Kansainvälistä huomiota teos herätti vuonna 1938 Firenzessä, mutta teoksen voittokulku alkoi vasta toisen maailmansodan jälkeen. ” Nuori Béla Bartók (1881–1945) lisäsi vuonna 1908 Béla Balázsin runosäkeen ensimmäisen viulukonserttonsa käsikirjoitukseen, jonka hän lähetti rukkaset saatuaan viulisti Stefi Geyerille. Menestys jäi kauas toivotusta, ja tuomaristo piti teosta mahdottomana esittää näyttämöllä. Säveltäjä kiinnitti tutkimustyössään vuonna 1908 huomiota transsilvanialaiseen balladiperinteeseen ja sen sävelmien arkaaiseen pentatoniikkaan. Saman pentatoniikan hän löysi yllätyksekseen myös Debussyn teoksista. Vuonna 1915 Bartók ihastui 15-vuotiaaseen runoilijattareen Klára Gombossyyn, sävelsi joukon tämän runoja, mutta tuli torjutuksi. Balázsin libretto pohjautui Charles Perraultin satuihin (1697), joista Maurice Ravel kokosi samoihin aikoihin Hanhiemonsa (1911). Vuonna 1911 Bartók omisti Mártalle yksinäytöksisen oopperansa Herttua Siniparran linna ( A kékszakállú herceg vára ). Verenkarvainen historia Siniparran linna osallistui vuonna 1911 valtion järjestämään nuorten säveltäjien Ferenc Erkel -kilpailuun. Sinipartoja oli 1900-luvun alussa liikkeellä enemmänkin
1900-luvun alun Itävalta-Unkarin psykoanalyyttisesti jännittyneestä sielunmaisemasta siirtyi oopperaan klaustrofobinen vire. Ongelmat ovat pariskunnan välillä, eivät heidän ympärillään. Esipuheen jälkeen linna esitellään libretossa kuin yksi päähenkilöistä: suuri pimeä ja ikkunaton halli, ”kuin kiviseen sydämeen koverrettu luola”, joka elää, hengittää ja tihkuu verta Judithin avatessa ovia. Siniparran legendasta on kulttuurihistoriassa valtava määrä muunnelmia, joiden näkökulmat ulottuvat naisvihamielisistä emansipatorisiin. Yrittäessään estää paljastumistaan Siniparta esittelee Judithille ensin valtansa brutaalit tunnusmerkit, kidutuskammion ja asehuoneen. Siniparta uskoo voittavansa Judithin viidennen oven takaa purskahtavilla maisemalla ja valolla, mutta tämä näkee vain säihkeen verenkarvaisen värin. Se jää Judithin ja Siniparran ulottumattomiin. Suhteeton pari 1800-luvun romanttisessa oopperassa parisuhdeongelmat esitettiin ihanteellisessa valossa ja suurimpana pulmana oli useimmin, kuinka rakastavaiset saavat toisensa. Symbolistinen vire on vahva Balázsin libretossa, jota hän luonnehti ”sisäisen elämän balladiksi”. He ovat linnan ja teoksen motiiviverkon vankeja, vaikka orkesteri myötäelää Judithin odotukset tämän avatessa oven toisensa jälkeen. R ONDO C LASSIC 2|2021 41 lähtökohta soittimellisesti suuntautuneelle oopperalle, jonka kaksi lauluääntä vaeltavat orkesterin rakentamassa valojen ja varjojen linnassa. Tämä on oivallinen | Psykologinen rehellisyys vie Bartókin oopperan some-moralismin ulottumattomiin. Kun nainen kävelee sinne, hän kävelee sisälle elävään olentoon. Avioliitto kesti säveltäjän kuolemaan saakka ja Ditta omisti elämänsä säveltäjämiehelleen.. ”Siniparran” vertauskuvallisuudesta erottuu arkaainen ja kansanomaisesti mytologinen pohjavire, jota vasten modernit näkemykset parisuhdekemiasta ja freudilaisuudella höystetystä omistushalusta peilautuvat. Kynnyksen ylitettyään Siniparta (baritoni) ja Judith (mezzosopraano) kamppailevat loppuun saakka suhteensa hallinnasta. Balázs herätti myöhemmin huomiota elokuvakriitikkona, jonka formalistiset ideat inspiroivat niinkin erilaisia ohjaajia kuin Sergei Eisenstein ja Leni Riefenstahl. Judithin tunnustellessa kosteita muureja aihe saa rinnalleen terävän Gis-A-intervallin, pienen sekuntin muodostaman veren johtoaiheen. Sille löytyy vastine nykyisestä pandemiaeristyksestä ja sosiaalisesta kriisistä, joka näkyy jo erotilastoissa. Béla Bartók toisen vaimonsa Dittan kanssa. Herttua Siniparran linnassa – kuten tosielämässä – ongelmat vasta alkavat, kun rakastavaiset on liitetty yhteen. Herttua Siniparran linna huokuu historiaa, mutta kertoo urbaanista eristäytymisestä ja tunteiden esineellistymisestä. ” Rakasta, älä kysy ”, toistaa Siniparta oopperassa. Freudille tarina edusti miehistä kastraatiopelkoa. Balázs kuului unkarilaisälymystön Sonntagskreisiin, josta tunnetaan myös taidehistorioitsija Arnold Hauser, filosofi ja kirjallisuudentutkija György ( Georg) Lukacs ja sosiologi Karl ( Karoly) Mannheim. Toisaalta taiteilijan velvollisuus on paljastaa sisimpänsä, asettaa kaikki peittelemättä yleisön tarkasteltavaksi. Siniparran tarina tunnetaan monissa kansansaduissa. Siniparran väkivaltaisesta maineesta huolimatta Bartók kuvaa hänet myötätuntoisesti. Lopun paluu fis-molliin ja hämärään on kuitenkin väistämätön ja arkisen toteava. Kun linnaan viidennen oven avautuessa tulvii C-duurin valo, musiikki muuttuu kertaheitolla kolmiulotteiseksi ja hahmottaa muurien ulkopuolelle jäävän maailman. Grimmin veljekset pohdiskelivat 1800-luvun alussa, mistä Siniparran verenhimo oli peräisin ja päättelivät, että ”veressä kylpeminen parantaisi ’sinipartaisuuden’, eli spitaalin, ja siksi verta säilytettiin kertomuksessa suurissa sammioissa”. Puupuhaltimien kolmisävelinen motiivi lehahtaa liikkeelle kuin lepakko. Lohengrin ) kielto urkkia sankarin salaisuuksia, eli jättää luova mysteeri (tai sen puuttuminen) taiteilijan henkilökohtaiseksi asiaksi. Yksityisyyttään miltei neuroottisesti varjellutta Bartókia puhutteli wagnerilainen (vrt. Oopperalibrettoa Balász tarjosi ensimmäiseksi huonetoverilleen Zoltán Kodálylle, joka luovutti aiheen ystävälleen Bartókille. Kaikki sävelaiheet tuntuvat käpertyvän sisäänpäin, ja soitinnusta leimaa maanalainen hämärä. Hahmolle on löydetty todellisia esikuvia, kuten 1400-luvulla vaikuttanut bretagnelainen sarjamurhaaja Gilles de Rais. ” Linnan ovet ovat ”haavoja”, aukkoja miehen rikkinäiseen sieluun. Kuten vähän myöhemmin baletissa Puinen prinssi (1917), Herttua Siniparran linnan perusjännite syntyy rakastavaisten kyvyttömyydestä kommunikoida keskenään. Balázs kirjoittaa: ” Linnaan, omaan sieluunsa, Siniparta laskee rakkaansa. Bartókin Puisen prinssin dramaturginen asetelma, jossa nainen ei ymmärrä taiteilijan sisintä ja kiinnostuu vain ulkoisesta menestyksestä, on oopperassa käännetty toisinpäin. Sävelaiheiden piirittämänä Oopperan pariskunta on tuomittu linnansa pimeyteen sillä hetkellä, kun he huokaavassa fis-mollissa astuvat sisään ja näyttämölle. Monien vaimojen herttua yrittää loppuun asti suojata salaisuuttaan nuorikoltaan, joka haluaa tietää kaiken heti. Oopperalle voi hahmottaa vielä kolmannenkin päähenkilön, jungilaisia merkityksiä kihisevän rakennuksen. Sen jälkeen on vuorossa materiaalinen menestys (aarrekammio) ja sen estetisoitu muoto (puutarha). Judithin hahmo on anonyymimpi, mutta voi viitata Raamatun Judithin ja Holoferneksen taruun, jossa kaunis israelilaisleski katkaisee häntä himoavalta assyrialaisvalloittajalta pään. Kumpikaan ei tunnu ymmärtävän toistensa tarpeita, ja he jäävät etäisiksi kuin toisiaan kiertävät planeetat
Monet juutalaistaiteilijat ovat esittäneet Wagneria, mutta toisille hänen musiikistaan kulkee kuuma linja kolmannen valtakunnan keskitysleireille. Linnan sulkeutuessa pimeään naisen laulu on kahlittu kokonaan verimotiivin pieneen sekuntiin. Historiallisten säveltäjien joukosta löytyy tyyppejä, joiden käytös ei täytä meidän aikamme normeja, jos omansakaan. Judith vaatii avaamaan viimeisen oven. Judith näkee hämärässä hopeisena uinuvan veden, peilityynen kyynelten järven. Siniparta haluaa suudella häntä, mutta Judith vaatii itsepintaisesti saada avata jäljellä olevat kaksi ovea. Judithin hän kohtasi yön pimeydessä, ja pimeydessä, elävien muistojen vankeina, he tulevat viettämään aikansa. Nuori Judith on jättänyt lapsuudenkotinsa, sukunsa ja kihlattunsa seuratakseen arvoituksellista herttua Sinipartaa tämän linnaan. Kohtalon sinetöi seitsemäs ja viimeinen ovi, joka paljastaa entiset vaimot ja tuomitsee pariskunnan viettämään liittonsa kahlittuina menneisyyteensä ja tekoihinsa. Asiasta nousseen hälyn seurauksena museot ryhtyivät editoimaan tekstejä, jotka kuvasivat Gauguinin suhdetta alkuperäisväestöön. Musiikkia ja sen tekijää ei ole helppo erottaa toisistaan. Tapahtumien kulku ” Sinä katsot minuun, minä sinuun, silmiemme esirippu nousee, onko näyttämö edessämme vai sisällämme. Rakkauden ja kuoleman teemat on johdettu samoista intervalleista. Kuudetta ovea valmistelee jälleen sanattoman naiskuoron (ad lib) huokausaihe ja orkesterin a-molli-arpeggio, joka kulkee kuulijan läpi kuin kylmä väristys. Siniparta kiirehtii Judithia avaamaan viidennen oven, jonka takaa rävähtää esiin loputon horisontti, siniset vuoret, silkkiset niityt ja samettiset metsät. Hän arvaa nyt, keiden veri on tahrinut aiemmat kammiot ja keiden kyyneleet täyttävät kuudennen huoneen (joissakin tulkinnoissa linnan veri on Siniparran omaa). Esimerkiksi ” Nuoret tahitilaisnaiset ” vaihtuivat ”13ja 14-vuotiaiksi tahitilaistytöiksi”. 42 R ONDO C LASSIC 2|2021 Rakennelman symmetriassa Herttua Siniparran linna ennakoi Bartókin jousikvartettojen arkkimuotoa. Teemat jäsentyvät keskipisteensä ympärille, ja aiheet päättyvät siihen, mistä ovat alkaneet. Musiikki ei tarjoa pakotietä. Viidennen oven kohdalla vilahtavan vapauden sulkevat syyllisyys, tietoisuus vanhoista rikoksista, eli kuudennen oven takaa löytyvä kyynelten täyttämä huone. Ooppera tuntuu noudattavan yhtä aikaa sinfonista ja draamallista logiikkaa, jonka kääntöpisteenä viides ovi toimii. On murhaajia, pettäjiä, pedofiilejä ja rasisteja, jotka ovat säveltäneet loistavaa musiikkia. Kolmasti orkesteri kajauttaa mahtavan C-duuri-teeman, ja linnan täyttävä auringonpaiste sokaisee tytön. Seitsemännessä salissa Judithin murhatuiksi luulemat vaimot istuvat elävinä kuninkaallisissa asuissaan. Taiteilija hylkäsi vuonna 1891 perheensä Pariisiin ja purjehti Tahitille, jossa hän avioitui usean lapsivaimon kanssa tartuttaen heihin ja moniin saarten naisiin syfiliksen. Rakastaminen ei ole omistamista, vaan luottamusta. Judith tempaa pian toisen avaimen, ja puhaltimien sotaisat fanfaarit kertovat oven takaa paljastuvista aseista, käytetyistä ja veren tahrimista. Siniparta antaa periksi Judithin kiihkeille vaatimuksille ja ojentaa hänelle seuraavat kolme painavaa avainta: ”Katso, mutta älä kysy mitään”. Ensimmäisen vaimon hän tapasi punaisessa aamunkoitteessa, toisen kultaisella keskipäivällä ja kolmannen kalpeana iltana. Historian tuomiot Bartókin Herttua Siniparran linnan asetelma on helppo jäljittää säveltäjän omaan elämään. Neljäs ovi avautuu leppeänä: jousisto soi viileän sinertävänä, käyrätorven kutsu soi pastoraalisena ja puupuhaltimet jäljittelevät lintujen liverteitä. Huilujen ja oboeiden riitasointuiset sforzatot kiinnittävät huomion jalokivien ja kultakruunujen verijälkiin. Myös motiiviset solut noudattavat symmetriaa. Regaaliset koristeet yllään hän muuttuu Siniparran unelmaksi. Oopperamusiikkina Herttua Siniparran linna tunnustaa romanttiset juurensa, joista se on kasvanut omaperäiseksi muunnelmaksi vuosisadan alun symbolismia, ekspressionismia ja syvyyspsykologiaa. Teoksen pessimismille voi nähdä oikeutuksen nykyajan aviotilastoissa, mutta sen varsinainen viesti on pyrkiä irti ihmissuhteita sumentavista valtapyrkimyksistä ja huonosta kommunikaatiosta. Taulut pysyivät seinillä, mutta niille annettiin tarkempi konteksti. Mutta taikapuutarhan valkoiset ruusut tihkuvat mullasta imemäänsä verta. Kolmannesta huoneesta Siniparta ottaa raskaan kruunun ja asettaa sen turhaan protestoivan Judithin päähän. ” (Siniparran linna: Prologi) Oopperaa edeltää toisinaan esitettävä puhuttu johdanto, jossa kiertävä trubaduuri pohtii, kertovatko vanhat laulut menneisyydestä vai ikuisesta nykyhetkestä. Trumpettien, sellon ja huilutremolon säteily näyttää Judithille kolmannen oven takana kohoavat kimmeltävät kultavuoret. Hän uskoo päästävänsä ”onnellisen auringonpaisteen ja nauravan tuulen” sisälle pimeään linnaan. Siihen on sujuvaa liittää some-aikakauden moraalinen tuomio: taiteilija teinityttöjen sarjajahtaajana, joka hakee sävellyksissään ymmärrystä toiminnalleen. Astuessaan sisään linnan suureen halliin Judith näkee seitsemän ”mykkää, mustaa ovea” ja vaatii avaimia avatakseen ne. Vuonna 2019 herätti keskustelua Paul Gauguinin muotokuvanäyttely Englannissa ja Kanadassa. Antisemitistisistä käsityksistään tunnettua Wagneria boikotoidaan yhä Israelissa. Siniparran legendasta on kulttuurihistoriassa valtava määrä muunnelmia, joiden näkökulmat ulottuvat naisvihamielisistä emansipatorisiin.. Kimeä viulutremolo ja lyömäsoitinten kilke näyttävät lepattavassa valossa veitsiä, kuumennettuja rautoja ja pihtejä samalla kun seinien kosteus osoittautuu vereksi
Monien mielestä taide voi edustaa hyviä ja positiivisia arvoja. Bartókin ” Siniparta ” näyttää parisuhteen pessimistisessä valossa ja jättää opetukset avoimiksi. Sen mukaan musiikinharrastus kasvattaa henkisyyttä ja eetosta ja tekee meistä ”parempia ihmisiä”. Márta Ziegler tai Ditta Pásztory eivät näytä kokeneen itseään uhreiksi, ja kohtalainen joukko nuoria naisia torjui Bartókin pyrinnöt. Menneisyyden henkilöitä voi ja toisinaan pitääkin kritisoida, mutta jos historiasta haluaa jotakin oppia, on asioita ja olosuhteita parannettava nyt. Tämä johtaisi naiset kuitenkin suurempiin rajoituksiin, jolloin pitäisi ottaa huomioon, mitä siitä seuraisi… Ja niin päädyn siihen, mistä aloitin: tasa-arvo miesten ja naisten välille. 12.5.2021 HAE YHTEISHAUSSA 23.2. Psykologinen rehellisyys vie Bartókin oopperan some-moralismin ulottumattomiin. R ONDO C LASSIC 2|2021 43 Modernin moraalin soveltaminen menneisyyteen johtaa helposti ymmärtämättömyyteen ja tekopyhyyteen. Tämän jutun alussa esitelty säveltäjän parisuhdehistoria ”kontekstualisoi” Herttua Siniparran linnaa . Menneisyys on, kuten englanniksi toisinaan kuvataan, ”toinen maa”, jota tulisi lähestyä kuin antropologit alkuperäiskansoja ja heidän outoja tapojaan. 28.5.2021 HAE YHTEISHAUSSA 17. Kumpikaan ei ymmärrä toistaan, eikä pysty kompromissiin. Ei se varmaan ole mahdotonta, mutta riittää esimerkkejä myös ihmisistä, joita taidemusiikki ei ole parantanut mitenkään. Etsin itselleni ihanteellista kumppania, vaikka tiedän että se on turhaa ”, Bartók kirjoitti äidilleen vuonna 1905, muistuttaen samalla asetelman freudilaisista virityksistä. ” Tiedän, että kohtalonani on henkinen yksinäisyys. Jotain näistä pohdiskeluista välittyi Bartókin äidilleen kirjoittamasta kirjeestä, joka kertoo, miten vaikea on pyristellä irti romantiikan taakasta niin elämässä kuin musiikissa: ” Naisilla tulisi olla samat vapaudet kuin miehillä. Romantiikka jätti perinnökseen idealistiset ja epärealistiset odotukset ihmissuhteissa, jotka Herttua Siniparran linnassa päätyvät pattitilanteeseen. ” . Bartók ja Balázs keskustelivat ” Sinipartaa ” valmistellessaan paljon naisen yhteiskunnallisesta asemasta. Historiaa pitäisi ymmärtää, mutta sitä ei voi korjata. 31.3.2021 savonia.?. Judith ja Herttua sulkeutuvat lopussa linnan – yhteiskunnan, normien, perinteiden, omien ja muiden odotusten – muurien sisään. Oopperassa avioliitto näyttäytyy monimutkaisena valtataisteluna, tunteiden ja tarpeiden temmellyskenttänä. Naisilla tulisi olla oikeus tehdä samoja asioita kuin miesten, tai miehillä ei pitäisi olla oikeutta tehdä asioita, joita naisten ei sopisi tehdä – näin ajattelin tasa-arvon nimissä. ”Kauneus” on yhtä vaikea käsite kuin ”hyvä” tai ”oikea”. 23.3.2021 kuopionkonservatorio.. Asiaa pitkään pohdittuani tulin kuitenkin tulokseen, että naiset ovat hengeltään ja ruumiltaan niin erilaisia, ettei ehkä sittenkään ole huono asia odottaa heiltä suurempaa siveellisyyttä. Musiikkipedagogi (AMK) 240 op, 4 vuotta I Päivätoteutus I Kuopio VALINTAKOEPÄIVÄT 26. Savolaista synergiaa Savolaista synergiaa Kouluttaudu musiikin ammattilaiseksi Kuopiossa! Musiikkialan perustutkinto, muusikko 180 osp, 2-3 vuotta I Kuopio VALINTAKOEPÄIVÄT 10. Oopperassa ei murhata ketään, mutta ei saavuteta sovintoakaan. Oopperan perimmäinen sanoma ei silti ole romanttinen ajatus miehen ja naisen yhteensovittamattomuudesta, vaan ihanteiden ja todellisuuden välinen ristiriita sekä ihmisen perimmäinen yksinäisyys. Moraalia ja taidetta on vaarallista yhdistää, vaikka esteettiset ja moraaliset arvot usein muistuttavat toisiaan
He käyttivät ansatsia, jossa suukappaletta puristetaan molemmilla huulilla. . Aviador 2020. Turussa klarinettisolisteja kuultiin orkesterien edessä vuosina 1801– 1914 peräti 77 kertaa. Erityisesti tämä pätee sellaisiin marginaaleihin kuin puhallinsoittajiin. Suomalaisten klarinetistien kantaisän Kusti Aerilan kirja jättää yllättävän vähälle huomiolle, ehkä siksi, että Paavo Helistö on jo tehnyt hänestä elämäkerran. Historiallisen linjan hahmottamiseksi Aerila olisi silti pitänyt käsitellä paremmin. Saksofonin tulon tärkeä etappi oli vuosi 1920, kun amerikansuomalainen Louhi-soittokunta vieraili Suomessa. Kirja ei yritä olla tieteellinen, vaan Tuomisalo listaa muusikoita etenkin historian varhaisilta vaiheilta ja kartoittaa Suomessa soitettua soolo-ohjelmistoa klarinetille ja saksofonille. Kari Kriikun kaltaisten klarinettisolistien suosio perustuu pitkälle uuteen musiikkiin ja sen ällistyttäviin tulkintoihin. Molemmat pyrkivät täydelliseen sointiin ja saivat maineen soittimensa kaunosieluina. Yrjö Gunaropulos saa paikan toisena soittimen pioneerina, joka sävelsi myös ensimmäiset suomalaiset saksofonikonsertot. Näkymättömät puurtajat on jäänyt kirjana vähän luonnosasteelle, materiaalin keruun esittelyyn. 44 R ONDO C LASSIC 2|2021 Klarinetin ja saksofonin taitajat ulos piilosta e SITTÄVÄ säveltaide sai oman niteensä Suomalaisen musiikin historia -kirjasarjassa, mutta yleisesti ottaen muusikot ovat pahasti aliedustettuna tutkimuksessa ja dokumentoinnissa verrattuna säveltäjiin. Jälkipolven tärkeää kouluttajaa, RSO:ssa soittanutta Sven Lavelaa Tuomisalo sen sijaan ehti itse haastatella, ja se tuo kirjaan elämän makua ja tietoa mm. Paavo Lampinen on äänessä suorin murrerepliikein. Saksofonisteista Tuomisalolla on enemmän tarinoita kerrottavana kuin klarinetisteista, joiden osuus jää ajoittain luettelomaiseksi. Tuomisalo on itse mukana tässä työssä uuden saksofonimusiikin puolesta taistelijana ja ohjelmiston löytäjänä. Saksofonisti Olli-Pekka Tuomisalon kirja suomalaisista klarinetisteista ja saksofonisteista onkin enemmän kuin tervetullut. Tuomisalo on tehnyt valtavan työn onkiessaan selville myös maakuntaorkesterien klarinetistit ja jopa solistiesitysten tarkat luettelot vuosilta 1801–1994. Alex Wittenberg levitti saksofonin suosiota Suomessa, ja Josef Kaartinen reissasi se kainalossaan maailmaa. Matka jatkuu jazzista luontevasti kohti klassista saksofonia ja modernia musiikkia. HARRI KUUSISAARI Olli-Pekka Tuomisalo: Näkymättömät puurtajat – Suomalaisen klarinetin ja saksofonin historia. Myös mm. Heistä olisi kaskuja enemmänkin kuin mitä kirjaan on saanut mahtumaan. Klarinettikonserttojen esityshistoria alkaa Suomessa jo vuodesta 1801, jolloin Helsingissä ja Turussa konsertoi suomalaissyntyinen Bernhard Henrik Crusell. Italialaisten klarinetistien maahantulon aloitti Bianco Bianchini, mutta tunnetuimmiksi tulivat Cosimo Sgobba ja hänen poikansa Mario Helsingin kaupunginorkesterin legendaarisina sooloklarinetisteina. Mario Sgobba soittaa tyttärille. Puhaltimilla on kuitenkin taipumus ylittää rajoja, siinä oli niiden sauma sata vuotta sitten ja on yhä. Jazz sen sijaan tuli kuusi vuotta myöhemmin Andania-laivan mukana saksofonisti Wilfred ” Tommy” Tuomikosken noustua maihin. Useimmin puhallinsolistit saivat loistaa populaarikonserteissa, jotka vetivät salit täyteen yleisöä. Saksalainen, Suomeen asettunut sokea klarinetisti Carl Friedrich Wohllebe sai suuren suosion ympäri maata. Nöyränä kirjurina hän ei sitä kuitenkaan tee. Siinä Tuomisalon oma rooli on niin keskeinen, että hän olisi voinut omistaa itselleen kunniapaikan. Saksalaisten mukana soittimeen tuli Albert-systeemi, joka alkoi korvautua Böhm-systeemillä vasta 1930-luvun jälkeen. Voisiko sitä kysyä yhä. Tuomisalo olisi voinut kuvailla näitä teoksia, sillä niitä harva tuntee. armeijan soitto-oppilaskoulun arjesta ja radio-orkesterin alkuajoista – miten studiolähetyksissä tempoja piti venytellä tai nopeuttaa, jotta kesto osuisi yksiin ohjelma-ajan kanssa. Saksofonin historia taas liittyy oleellisesti viihdeorkesterien ja jazzin tuloon, ja moderni taidemusiikki rikastutti sen kuvaa. Puhallinsoittajilla on Suomessa yllättävän pitkä historia. Sen jälkeen virta kävi ulkomailta. Tuomisalo kysyy, olisivatko sinfoniakonsertit muodostuneet suositummiksi, jos solistitehtäviä olisi jaettu enemmän myös puhaltimille ilmiselvien pianon ja viulun sijaan. Kirjan kuvitusta.. Carl Baumert puolestaan teki pitkän uran Turun orkesterin klarinetistina ja oli aikansa ahkerin solisti. Mutta tärkeintä toki on, että nämä pioneerit nostetaan esiin, ja mukaan on saatu paljon kiinnostavaa tietoa. arviot ESITYKSET KIRJAT CD DVD H E L M I K U U N Tuomisalon mainitsema ”suurten soolosoittimien kupla” on ymmärrettävä ohjelmiston valossa, sillä eihän puhaltimille kirjoitettu musiikki voi pianon ja viulun mestariteosten runsaudelle vetää vertoja. Soittimien liittäminen yhteen on luontevaa, sillä monet klarinetisteista ja saksofonisteista olivat multi-instrumentalisteja eli soittivat molempia. Tuttuja nimiä on mukana, mutta suurin osa klarinetisteista 1800-luvun lopusta ja 1900-luvun alusta on jäänyt unhoon
Alisan arkkitehti-isä ja menestyneen pianistin uraa luova äiti ovat mahdollistaneet täydelliset puitteet tyttärensä maailmanmenestykseen. Mistään uhriutuvasta taistelukirjasta ei ole kyse, vaan kaikki nivoutuu taiteilijan omakohtaiseen kehitystarinaan, vaikeasta isäsuhteesta alkaen. Voisi käyttää myös sanaa kapinallinen, sillä ”sen enempää ei tässä ympäristössä tarvita kapinallisen mielikuvan luomiseen”. Romaanista tekee voimakkaan tietynlainen huokoisuus. 333 s. Miten onnistuu oman osaamisen sivuun siirtäminen ja suoranainen hylkääminen. . Teos 2020. Oman mausteensa tuovat henkilöiden taustat: luokkaerot korostuvat erityisesti Saran ja Alisan välillä. Kuten sen, missä vaiheessa vaa’ankieli kallistuu sen verran, ettei paluuta enää ole. ”Voisin olla jotakin muuta. Onneksi Pirillä on aikaa myös ympäristön ja ihmisten tarkoille havainnoille. Rakentaminen pitää aloittaa alusta.” Uusi polku vaatii aivan omanlaistaan rohkeutta: miten koko ikänsä huipulle tähdänneen ihmisen on mahdollista hyväksyä aloittelijan osa ja pohjalle luiskahtaminen kärkikahinoista. MARISSA MEHR elämän ja taiteen vuoristoradalla Markku Piri: Muodoton elämä. Yrityksistä huolimatta kumpikaan ei kykene unohtamaan Alisaa. Juoruiluun ei silti syyllistytä, eikä suhteiden loppukaan jätä katkeraksi. . Mitä muuta. Pirillä on paljon yhteyksiä myös musiikkiin: hän on laulutaiteen ihailija ja oopperan ja baletin tarkkakatseinen seuraaja, ja 2000-luvulla hän on kunnostautunut myös konserttien tuottajana, enin kodeissaan Karkussa ja Huittisten Vanhassa pappilassa. Arki lähiössä sairaan vanhemman kanssa aiheuttaa ahdistusta, jota on helppo paeta musiikkiin. 200 s. Muista klassisen musiikin maailmaan sijoittuvista romaaneista tuttu, suorastaan sairaalloinen kilpailuhenkisyys ja sen tuoma psyykkinen rasite on läsnä myös Alisassa. Alisan, henkeäsalpaavan lahjakkaan sellistin, elämä katkeaa kuitenkin odottamatta kerrostalon sisäpihalla. Säveltäjän 150-vuotisjuhliin luvattiin mannaa taivailta, mutta lopputulos oli konkurssi. Samalla teos on rakkaustarina, jossa on useampia osapuolia, eikä vähäisimpänä musiikki. HARRI KUUSISAARI. Hämeenlinnan Sibelius-säätiön ja sen johtajan Erkki Korhosen edesottamukset käydään läpi perinpohjaisesti. Tragiikkaa kirjaan tuo Pirin oma taistelu uusiutuvaa syöpää vastaan, ja sen vaiheet hän kuvaa rehellisesti. Tiina Rajamäki: Alisa. Siltala 2020. Sitä, kuinka aikuisuus tulee äkkiarvaamatta takavasemmalta ja pakottaa heidät tarkastelemaan omia valintojaan. Saavutuksia kirja todella pursuaa, kun taas inspiraation lähteille olisi voinut sukeltaa enemmänkin. Musiikki kulkee monessa mukana. Piri on sosiaalinen verkostoituja, ja erilaiset ystävät niin muotoiluja taidemaailmasta kuin intiimit ihastuksetkin vilistävät kirjassa runsaslukuisena, joskus vain etunimeltä mainiten. Silminnäkijöitä on kaksi: Sara ja Katja. Rajamäki kuvaa taiten sitä, miten musiikki ja soitonopettajat muokkaavat nuoria oppilaitaan kuin muovailuvahaa, ja miten nuoren minäkuva kehittyy musiikin ja harjoittelun sanelemassa ympäristössä: ”Minkä kaiken voi vaihtaa musiikkiin, mistä kaikesta luopua musiikin vuoksi?” Aina aika ajoin esille pilkahtaa toive toisenlaisesta elämästä. ”Miksi tyytyisit olemaan hyvä, kun voit olla paras?” ja muut vahingolliset ajattelutavat pesiytyvät keskushenkilöiden ajatuksiin jo varhain. Musiikki yhdistää, mutta myös erottaa. Sara on eksentrinen viulisti, joka pukeutuu esiintyessään housuihin ja kauluspaitaan. Eteen piirtyy kauhukuva suomalaisen maalaiskaupungin politiikan teosta ja hyvä veli -verkostoista. Paljon tapahtuu rivien välissä: teoksessa on vain kaksisataa sivua, ja ilmaisu on niukanpuoleista ja täsmällistä. Piri sivuaa yleisemminkin suurten diivojen ja homomiesten symbioottista suhdetta. Kaikissa näissä hän on joutunut kohtaamaan pikkukaupunkilaisen ahdasmielisyyden, joka saa kirjassa satikutia. Muodoton elämä on Pirin näköinen rönsyilyssään. R ONDO C LASSIC 2|2021 45 KIRJAT | ESITYKSET KIRJAT CD DVD voiko musiikille uhrata kaiken. Alisan kuoleman jälkeen hän jättää musiikin ja luo itsensä uudestaan. MUOTOILIJA Markku Pirin kirja eroaa viime vuoden muista taiteilijaelämäkerroista siinä, että se on itse kirjoitettu ja renessanssihenkisesti taiteen ja elämän koko skaalalla liikkuva. Aids-epidemian pahimman vaiheen kuvaus näköalapaikalta New Yorkin homopiireistä on raastavaa luettavaa, ja Karkun silmäätekevien homofobia karmaisee. YLIOPPILASKEVÄT ja kolme nuorta naista, joista kukin on omistanut elämänsä soittamiselle. Sara taas on taistellut viulistiksi reilusti heikommista lähtökohdista, eikä sekään olisi ollut mahdollista ilman onnellisia sattumia sekä soitonopettajan kaltaista hyväntekijää. Monivuotinen asuinpaikka New York sekä Portugal, Japani, Italia ja muut kiintopisteet avautuvat persoonallisesti koettuina eivätkä vain uran näyteikkunoina. Avoin homotaiteilijan näkökulma on suomalaisissa biografioissa sangen uusi. Samalla teos piirtää onnistuneesti näkyviin luokan ja perhetaustan vaikutuksen mahdollisuuksiin edetä uralla. Sitten hän yritti pistää lusikkaansa myös nykyisen asuinpaikkansa Hämeenlinnan kulttuuriin. Kriittinen katse moniin asioihin tuo kirjaan särmää. Tiina Rajamäen ensimmäinen romaani käsittelee klassisen musiikin alalla uraa ja elämäänsä rakentavien nuorten naisten kasvua aikuisiksi. Näin esimerkiksi Karita Mattilan kohdalla, josta avautuu yhteisten työtehtävien kautta kompleksinen kuva. Katja taas on tarkkailija, sivullinen, outolintu. Estetiikasta kumpuava elämänvoima, kauniiden asioiden palvonta kulkee onneksi läpi kirjan vapauttavana, ja se näkyy myös rikkaassa kuvituksessa. Alisa herättää monia musiikille elämänsä omistaneiden nuorten kannalta olennaisia kysymyksiä. Se kertoo tietenkin hänen urastaan, jossa hän on edennyt tekstiilitaiteesta keramiikkaan, lasitaiteeseen, maalauksiin, pukusuunnitteluun sekä urheiluja muiden tapahtumien visuaalisen ilmeen luomiseen
Barokkitenori (haute-contré) Philippe Gagné eläytyy koskettavasti Pygmalionin osaan. Marais kuitenkin sävelsi Académie Royale de Musiquen kapellimestarina neljä oopperaa, joista 1706 kantaesitetty Alcione sai parhaan menestyksen. . Marais tunsi vetoa myös näyttämölle, mutta Ludwig XIV:n hovisäveltäjä Lully oli niin suuri valtias Ranskan oopperaelämässä, että se kahlitsi muita. Virtuaalirakkauden ongelmat eivät ole niin uusia kuin kuvittelisi. Ranskalaiseen tapaan Galathean opettaa liikkumaan tanssimestari, ja onnellisessa lopussa siunataan taiteilijan ja nukkevaimon liitto. Tuhlailevan loistelias orkestraatio ja tanssien ylenpalttisuus luovat kuvan totaalisesta spektaakkelista. Jordi Savall. Tällainen naturalismi ja orkesteri-ilmaisun äärirajoille vieminen olivat rojalistisen muodollisessa ranskalaisessa oopperassa uutta. Jean-Philippe Rameaun Pygmalion sai menestyksekkään ensi-iltansa vuonna 1748 ja Georg ( Jiri) Bendan samanniminen monodraama vuonna 1779. Vaikka Alcionen tansseista moni (menuetti, sarabande, bourrée ym.) viittaa hoveihin, musiikki on lähempänä kansanperinnettä rehevine aksentteineen, ja tähän oopperaan erityisen sävyn antavat merimiessävelmät. Korneel Bernotin johtamissa esityksissä on tarkkaavaisen soiton lisäksi myötämielistä huumoria. Musiikin kuvausvoima on huikeaa, oli sitten kyse suurista tehoista tai sisäisistä tunteista. Tämä kaikki tekee siitä fyysisesti tarttuvaa kuunneltavaa – jalka tempautuu väkisinkin vispaamaan. Bendan lyhyempi teos on Jean-Jacques Rousseaun näytelmään pohjautuva melodraama, jossa Norman Patzke vastaa Pygmalionin puheroolista. Bernard Shaw kirjoitti aiheesta näytelmän, josta Frederick Loewe sävelsi musikaalin My Fair Lady. Alia Vox AVSA9939 . Oopperan libretto perustuu kreikkalaiseen Ceyx ja Alcione -myyttiin, joka levisi Ovidiuksen Metamorfoosien kautta barokkioopperan ydinaiheistoksi. Rameaun pieni balettiooppera on tunnettu ja moneen kertaan levytetty teos, jossa kuvanveistäjän taltta ja vasara nakuttavat alkusoitossa. Patzke (Pygmalion), Morgane Heyse (Le Statue & Galathée), Apotheosis-orkesteri, johtajana Korneel Bernolet. Alkunäytös on silkkaa tanssiriehaa, ja sitten mennään demonisten voimien temmellykseen, merimiestunnelmiin, uskonnolliseen mystiikkaan ja ylevään tragediaan, joka päättyy jumalan väliintulon myötä kaiken kokoavaan chaconneen. Uusi levytys on tehty näistä esityksistä, ja se tekee heti selväksi, että käsillä on suuren luokan mestariteos, puuttuva linkki Lullyn ja Rameaun välillä. Pääosien esittäjät Lea Desandre ja Cyril Auvity ovat korostuneen lyyrisiä ääniä, joiden rajat tulevat joskus vastaan, mutta hahmojensa neitseelliset tunteet he tuovat satuttavasti esiin. HARRI KUUSISAARI KUUKAUDEN CD Jordi Savallin pitkä matka Marin Marais’n musiikin parissa huipentui Alcione-oopperan tuotantoon.. Siitä on soitettu ja levytetty lähinnä tanssisarjaa, mutta 2017 Savall palasi vanhaan rakkauteensa ja johti Opéra Comiquessa ensimmäisen kokonaiseen näyttämöversion Pariisissa sitten vuoden 1771. Hän tuskailee urakkaansa vuolassanaisesti ihannevaimon syntyyn saakka. Le Concert des Nations, joht. Aihe kiinnosti myös 1700-luvun säveltäjiä, joita inspiroivat valistusajan ideat mekaniikasta ja sielusta. Päähenkilöiden luonnehdinta on taas intiimin lyyristä, huilujen ja gambojen hellimää, mikä ennakoi Rameaun Hippolyte et Aricieta. Marin Marais on tunnettu lähinnä melankolisista ja ilmaisuvoimaisista gambateoksistaan, joita Jordi Savall toi 1991 maailmanmaineeseen Kaikki elämäni aamut -elokuvan soundtrackilla. Sen kuuluisin kohtaus oli jo säveltäjän aikana myrsky, jossa Marais luo lyömäsoittimilla ja jousten ja puhaltimien erityistehoilla elementaarisen kaaoksen tunnun. Lea Desandre, Cyril Auvity, Marc Mauillon, Lisandro Abadie ym. ANTTI HÄYRYNEN 46 R ONDO C LASSIC 2|2021 CD barokin tunnetta ja spektaakkelia Marin Marais: Alcione. Ramée RAM 1809. Ovidiuksen Metamorfooseissa Pygmalion veistää itselleen patsaan, joka Amorin henkiin herättämänä hurmaa kaunotar Galatheana. Savallin pitkä perspektiivi Marais’n maailmoihin kuuluu tulkinnassa, jossa draama ja spektaakkeli saavat molemmat osansa. . . Tulee voimakas halu nähdä tämä esitys elävänä! Toivottavasti dvd seuraa cd:tä perässä, sillä visuaalisuus on ollut keskeinen osa barokin kokonaistaideteosta. Le Concert des Nations -orkesteri ja kuoro luovat musiikkiin vastustamatonta svengiä ilman että herkistä vivahteista jäisi mitään puuttumaan. Hyvän ja pahan, päähenkilöiden rakkauden ja sitä vastustavien voimien välinen kamppailu tulee esiin kunkin näytöksen selkeässä karaktäärissä. Philippe Gagné (Pigmalion), Norman D. Bendan näyttämömusiikki edustaa rokokoo-naivismia viehkeimmillään. VOKAALIMUSIIKKI Rameau Jean-Philippe Rameau: Pygmalion. Georg Anton Benda: Pygmalion
Soitinta on restauroitu 1600-luvulla, jolloin tehdyt matalammat äänikerrat soivat pehmeän laulavasti. Zimmermannin soitossa ei ole mitään varmistelun tuntua, ja Presto-finaali sivaltaa yhtä kiihkeänä kuin tarkkanakin. Konserttojen kumppaniksi on levytetty Bartókin järeä uusbarokkinen soolosonaatti (1944), kestoltaan konserttojen mittainen. Levy-yhtiö Fugalle 20 vuoden aikana tekemässään OrganEra -sarjassa Kiviniemi on soittanut historiallisia urkuja kaikilta aikakausilta, mukaan lukien sellaiset erikoisuudet kuin Filippiinien bambu-urut. Ehkä monien nykykuulijoiden maku vastaa paremmin rahvaan kuin hoviaateliston normeja, joka tapauksessa barokkiaikana musiikissa vaikutti yhtä jyrkkä säätyjako kuin yhteiskunnassakin. oli kostealle pinnalle maalaava frescotaiteilija, jonka musiikissa on patenttiratkaisunsa, mutta myös tuoreutta ja jännittävyyttä, jota ei toisenlaisella tekniikalla tavoita. Kalevi Kiviniemi, Sionin Notre Dame de Valéren urut. Frank Peter Zimmermann paikkaa Bambergin sinfonikkoja johtavan Jakub Hrusan kanssa ison aukon näyttäen, kuinka elinvoimaisesta ja taiturillisesta musiikista on kyse. Levytyksiäkin on syntynyt vähänlaisesti: Josef Sukin Supraphon-tulkinnat kuuluvat historialliseen kategoriaan, ja Isabelle Faust levytti jokin aika sitten toisen konserton. Pianokappaleita leimaa Grazinyten lasimainen kosketus, luonnollinen rubato sekä Arinuschke-muunnelmissa ja Für Anna Mariassa lempeä huumori. ANTTI HÄYRYNEN ORKESTERIMUSIIKKI Martin. Rouenin Cavaillé-Coll-soittimella tehty levy on erityisasemassa tilan, arkkitehtuurin, soinnin ja tulkinnan muodostaman kokonaisuuden huikeudessa. Sekä vuonna 1933 valmistunut ensimmäinen että kymmenen vuotta myöhemmin syntynyt toinen viulukonsertto ovat kolmiosaisia, layoutiltaan uusklassisia teoksia, jotka luultavasti sujuvan luonteensa vuoksi ovat jääneet sivuun. . Accentus Musicus ACC 30512. Siinä on 376 pilliä, joista vanhimmat ja samalla pienimmät ovat mahdollisesti jo 1300-luvun puolelta. Hän soittaa Sveitsin Sionissa Notre Dame de Valéren basilikassa maailman vanhimmilla soittokuntoisilla, yli 600 vuotta vanhoilla uruilla. ANTTI HÄYRYNEN KAMARIJA SOITINMUSIIKKI Kiviniemi Antico. . Hrusalle Martin?n musiikki on lähetystehtävä, eikä hän päästä yhtään yksityiskohtaa karkuun. Onute Grazinyte ja Modestas Pitrenasin johtama Liettuan Kansallisorkesteri saavat eriparisen vuoropuhelunsa toimimaan hienosti. ”Vähien sävelten valkoinen valo” otsikoi Pärt-kokoelmansa Accentus Musicus, joka seuraa ECM:n esimerkkiä harmaasävyisen askeettista kansiliparetta myöten. Fuga 9464 . Paljon säveltänyt Martin. Huilisti François Lazarevitchin johtama normandialaisyhtye Les Musiciens de Saint-Julien tarttuu levyllään rohkeasti englantilaiseen populaariperinteeseen, laulettuihin balladeihin ja kengän kantoja kopisteleviin kontratansseihin. Vanhemmat rekisterit soivat heleän yläsävelikkäästi. Fiona McGown, mezzosopraano, Enea Sorini, baritoni, lyömäsoittimet, dulcimer, Les Musiciens de Saint-Julien, François Lazarevitch. Fratres soi sello-piano-versiossaan myös dialogimaisesti. Pärt on vähien sävelien profeetta, ja vain lapsenuskolla ja oikealla ajoituksella niistä syntyy tällainen immateriaalinen keidas nykyajan kulutuksen ja kohelluksen keskelle. Kalevi Kiviniemen urkutaiteen ja levytysten yksi voimanlähde on hänen kykynsä adaptoitua eri instrumentteihin ja ottaa niistä irti niiden luonteenomainen ilmaisu – kuitenkin oman persoonallisen tulkintansa säilyttäen. . Toivottavasti McGownin kaunis balladi Drive the Cold Winter Away (”Aja kylmä talvi tiehensä”) kertoo tulevastakin. Béla Bartók: Sooloviulusonaatti. Alpha 636. R ONDO C LASSIC 2|2021 47 CD | The Queen’s Delight The Queen’s Delight – Englantilaisia lauluja ja tansseja 1600–1700-luvuilta. Kiviniemi päättää sarjan palaamalla alkulähteille. ANTTI HÄYRYNEN Pärt Arvo Pärt: Lamentate, Für Anna Maria – Nachdenklich, Für Alina, Fratres, Gesung von Arinuschke -muunnelmat, Für Anna Maria – Frölich, Vater Unser. Vaikutelma on siis runsaampi ja viimeistellympi kuin ilta 1600-luvun lopun majatalossa olisi varmaan ollu tarjolla, mutta sitä nykykuulija ei ehkä pane pahakseen. Niiden rakentajaa ei tunneta. Levyllä kuultavia Henry Purcellin, Henry Lawesin ja Jacob van Eyckin suosittuja sävelmiä päätyi esitettäväksi toreilla ja kapakoissa, mutta kukaan ei oikeasti tiedä, kuinka niitä kansan keskuudessa muunneltiin. . Musiikki on enimmäkseen peräisin John Playfordin (1623–1686) The Dancing Masterin eri painoksista, nykyaikaiset sovitukset ovat Lazarevitchin. Liekehtivä viulusoolo kuulostaa alati muuntuvan elämän symbolilta, jota Zimmermann tanssittaa viulullaan vuoroin demonisesti ja vuoroin herkän aistillisesti. Martin?n kaksi viulukonserttoa eivät ole lähimainkaan niin tunnettuja kuin soisi. Kosketuksen herkkyys on soittimelle ominaista, ja se. . Bohuslav Martin?: Viulukonsertot 1–2. Frank Peter Zimmermann, Bambergin sinfonikot, johtajana Jakub Hrusa. Anish Kapoorin Marsyas-veistoksen innoittama, suurelle orkesterille ja pianosolistille sävelletty liki 40-minuuttinen Lamentate on Pärtiä massiivisimmillaan ja intiimeimmillään. . Saint-Julienin muusikot pistävät peliin suuren joukon soittimia: jousia, huiluja, dulcimerin, sisterin, harpun ja tukuittain lyömäsoittimia, joita tuskin oli yhtä aikaa saatavilla. Urkumusiikkia 1300–1600-luvulta. BIS-2457. Ja jos tyyli kertoo meidän ajastamme, niin kappaleet – kuten Seafauchi’s Farewell, Nobody’s Jig, Scots Rant ja Bacchus’s Health – kertovat barokkiajan karuudesta ja rikkaudesta. Kärsimystä ja kuolemaa tutkaillaan yksinäisen pianon vaeltaessa harvakuteisen, joitakin kertoja ärjähtävän orkesteritekstuurin halki. Viime aikoina barokkimusiikkia on lähestytty yhä enemmän sekä nykyisten että historiallisten populaarityylien kautta. Tästä Kiviniemi antaa näytteen levyllään Carissimin Fantasiassa. Isä meidän -rukouksessa hän liittää pianosäestykseen hauraan lauluäänensä. Laulamisen päävastuuta kantava Fiona McGown hallitsee tyylin ja balladien kerronnan erinomaisesti. Levyn muut teokset jatkavat rituaalia pienimuotoisemmin. Onute Grazinyte, piano, Liettuan Kansallinen Sinfoniaorkesteri, johtajana Modestas Pitrenas, Edward King, sello
ANTTI HÄYRYNEN Mozart Wolfgang Amadeus Mozart: Jousikvintetot C-duuri KV 515 ja g-molli KV 516. . Levyn säveltäjät olivat myös Boulangerin ystäviä tai oppilaita, ja hänestä taas ulottuvat säikeet yhtä hyvin Stravinskyn uusklassisimiin, Piazzollan tangoon, Carterin modernismiin, Legrandin jazz-chansoneihin, Glassin minimalismiin ja Jonesin bossanovaan. Glazunovin täysromanttiset pienoiskuvat, kaksi kappaletta op. C-duuri-kvintetossa se tarkoittaa ensiviulun duettoja vuoroin sellon tai toisen viulun kanssa, mikä tuo teokseen hauskaa sosiaalista pilkettä. Renessanssipolyfonian läpikuultava kauneus yhdistyy siihen saumattomasti. Sellisti Astrig Siranossianin Nadia Boulangerille (Dear Mademoiselle) omistama levy alkaa Piazzollalla ja päättyy Quincy Jonesiin, mutta vierailee välissä Stravinskyn, Elliott Carterin ja Philip Glassin hyvin erilaisissa maailmoissa. Kvartettolevytyksistä tuttu linjakas, läpikuultava ja niukkavibratoinen saundi karkottaa musiikista jonkin verran mehevyyttä, mutta sen tilalla painotetaan tekstuurin monitasoisuutta ja soitinten erilaisia rooleja. Enkelit lentävät kirkon halki todentuntuisesti. Eskelisen kitara hyrisee ja Gomyo soittaa vilpittömällä, kirkkaalla otteella. Jännittävistä efekteistä esimerkkinä on Air anglaise (anon.), jossa soivat pelkkä ilmavirran humina ja koneiston lyömäsoitintehot. Astrig Siranossian, sello, Nathanaël Gouin, piano, Daniel Barenboim, piano. Toisinaan hänen tunneilmaisunsa on hiukan lyhytjänteistä, legatosta puuttuu levollisuutta ja kiihtymys kasvaa läikkyen fortis48 R ONDO C LASSIC 2|2021 CD mahdollistaa myös lyömäsoitinefektejä. Ne haarukoivat venäläisen musiikin traditiota vallankumousta edeltävästä myöhäisromantiikasta toisen maailmansodan jälkeiseen neuvostoepiikkaan. Quatuor Van Kuijk, Adrien La Marca, alttoviulu. Tässäpä viehättävästi suunniteltu levy Paganinin ystäville: Karen Gomyo ja Ismo Eskelinen kertovat virtuoosi-Paganinin intiimimmästä, lyyrisemmästä puolesta, tuovat taustaksi sata vuotta Paganinin teoksia edeltävää barokin viulismia sekä ylipäätään muistuttavat, kuinka läheinen instrumentti kitara oli Paganinille. ”Moskovan omaksitunnoksi” luonnehdittu Mjaskovski pystyi säilyttämään aikojen myrskyissä pohdiskelevan luonteensa, joka istuu hyvin sellomusiikkiin. Paulon kilpailut 2007 voittanut Andreas Brantelied heittäytyy muhkean selloäänen turvin slaavilaiseen itsetutkiskeluun, kamppailun ja nostalgian täyttämään melodisuuteen. 20 (1888) ja Minstrelin laulu (1900), kuulostavat vapautuneemmilta, salonkimaisia pastellikuvia ilman liikoja ilmaisupaineita. simoon. Barokkisonaatteja lähestytään modernein soittimin Paganinista käsin, bel canton hengessä. Alpha 635. Rostropovitsille sävelletyssä toisessa sellosonaatissa ote tuntuu tasapainoisemmalta ja pianisti Bengt Forsbergin eleettömämpi eleganssi pääsee paremmin oikeuksiinsa. Levylle ovat päätyneet Mozartin kaksi suurinta jousikvintettoa C-duurissa ja g-mollissa. HARRI KUUSISAARI Piazzolla ym. AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Mjaskovski Nikolai Mjaskovski: Sellosonaatit 1–2. Barenboim – yksi Boulangerin oppilaista – suorakielisellä Maene-pianollaan. Naxos 8.573985. Kapriisi nro 24:n kitarasäestyksellinen versio sekä variaatiosarja Venetsian karnevaali tuovat rinnastuksen tutumpaan, demoniseen Paganiniin, ja Venetsian karnevaalin groteski ilkikurisuus on hyvä vastapaino edeltävälle kauneudelle. Viulu-kitara-sonaateissa tavataan romanttisesti laulava Paganini tutun sähäkän taiturin rinnalla. . . Andreas Brantelied, sello, Bengt Forsberg, piano. Kuuluisan g-molli-kvinteton esitys on traagisissa äänenpainoissaan varovainen. Aleksandr Glazunov: Kaksi kappaletta op. Myös kahden alttoviulun diskanttia ja bassoa yhdistävä rooli tuodaan esiin. ANTTI HÄYRYNEN Paganini ym. Nikolai Mjaskovskin kaksi sellosonaattia (1911, 1948) ovat hiljalleen vakiintuneet osaksi sellistien ohjelmistoa. 20, Chant du Ménestrel. Astor Piazzolla: Le Grand Tango, Igor Stravinsky: Suite italienne, Nadia Boulanger: Kolme kappaletta sellolle ja pianolle, Elliott Carter: Sonaatti pianolle ja sellolle, Philip Glass: Tissue nro 7, Michel Legrand: Peau d’âne, Les Moulins de mon cœur, Les parapluies de Cherbourg, Quincy Jones: Soul Bossa Nova. Fraseeraus pidetään lyhyenä ja tunteet intiimin introvertteina mieluummin kuin oopperamaisesti julistavina. Ylipäätään levyn ohjelma jättää nälkää: Paganinin sulokkaita sonaatteja olisi voinut olla mukana vielä lisää, kun taas ainakin Corellin Follia-variaatiot olisivat joutaneet poiskin. Alpha 587. Hän on kotonaan eri tyylilajeissa, löytää musiikista omat juurensa ja rakentaa erilaisista kappaleista hienon kokonaisuuden. Molemmissa teoksissa otetaan todesta finaalien riemukkaasti purEskelisen unelmoiva kitara pääsee valloilleen Grand Sonatassa A-duuri, jossa viulu säestää myhäillen. . Carterin kuulaan kauniista sonaatista voi olla pitkä matka Cherbourgin sateenvarjoihin ja Sydämeni tuulimyllyihin, silti siirtymät tunnelmasta toiseen käyvät luontevasti. Pianisti Nathanaël Gouin jää hivenen taustalle, mutta mitään suurempaa epäsuhtaa ei duon työskentelyyn synny. Dear Mademoiselle. Carnival: Paganini, Vivaldi, Locatelli, Corelli. Älyllä valjastettu ennakkoluulottomuus ylittää crossoverin rajat. Levyn ohjelman vanhimmat teokset ovat 1300ja 1400-lukujen urkutabulatuureista, ja aikamatka jatkuu Dowlandin ja Praetoriuksen kautta kohti barokkia. BIS-1998 . Karen Gomyo, viulu, Ismo Eskelinen, kitara. . Mjaskovskin sonaatteihin kannattaa silti tutustua: ne ovat kuin Tshehovia sellolle. Eräänlaisena gravitaatiopisteenä toimivat Boulangerin omat kolme viehkeää kappaletta sellolle ja pianolle, joissa kumppanina vierailee Daniel. . On ajan hengen mukaista poimia joistain teoksista osia, mutta tämän teoksen olisi kernaasti kuullut kokonaan. Kiviniemi on perehtynyt pieteetillä soittimen mahdollisuuksiin ja kunnioittaa sen alkuperäistä henkeä. Soittimelle sopii vanhemman musiikin rytmisyys, tanssillisuus ja suoranainen hauskuus, josta voi löytää kansanomaisia perinteitä aina keskiajan pillipiipareita myöten. Ranskalainen, ensiviulistinsa Nicolas van Kuijkin mukaan nimetty kvartetti on aiemmin levyttänyt Mozartin jousikvartettoja, mutta poikkeaa tässä kertaluokkaa suurempiin kvintettoihin, ekstra-alttoviulistinaan Adrien La Marca. Kaikki demonstroi tietysti myös Siranossianin monipuolisuutta.
Aiempienkin levytysten perusteella Heinonen on syvästi Sibeliukseensa paneutunut, tulkintojaan perusteellisesti hionut, mutta silti hetkessä elävä taiteilija. A. Tällaisella joka soluun ulottuvalla draamallisella hermolla Mozart puhkeaa eloon. Mozart: aarioita ja alkusoittoja. Paljon lähemmäksi itselleen ominta bel canto -tyyliä hän pääsee opera serioiden Paimenkuningas, Tituksen lempeys ja Idomeneo aarioissa, joita hän laulaa kaunopuheisesti, taiturillisesti ja tilainteisiin eläytyen. HARRI KUUSISAARI R ONDO C LASSIC 2|2021 49 nin harmonian harsoon. Mozart-ohjelmassa on tunnettuja aarioita Don Giovannista, Cosi fan tuttesta ja Ryöstö Seraljista -oopperasta, mutta niissä Floréz ei jotenkin ole kotonaan: tietoinen yrittäminen kuuluu venytetyissä tempoissa ja itse kehitellyissä kadensseissa, eikä saksa oikein istu suuhun. Luonnonvoimainen, liikkuva Fata Morgana pianotriolle kantaa alkuräjähdyksensä kaikuna niin spektralismia kuin Pärtin Fratresin jousiarpeggioita. Harmonian leikki houkuttelee ovelasti täyttymättömiin odotuksiin. ANTTI HÄYRYNEN Tüür Erkki-Sven Tüür: Fata Morgana, Synergie, Jousikvartetto nro 2 ”Lost Prayers”, Lichttürme. Toistuvina spiraaleina kohoava päätösraita Lichttürme tuntuu jättävän enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Juan Diego Floréz, tenori, ja Orchestra la Scintilla, joht. Viulu-selloduo Synergie käynnistyy puolestaan harvoilla, haurailla ja melankolisilla intervalleilla, kuin edeltävästä runsaudesta taltalla veistettynä. Sen tulinen pyttipannu lainaa elementtejä niin romantiikasta, Ravelista kuin Bartókista, peitellen niitä moder. Bremenin Sendesaal on tarjonnut levylle loistavan akustiikan, ja soittajavalinnat ovat priimaa. Levyn huipentuma on konserttiaaria Miseo o sognio K 431, jossa romanttinen tunne yhdistyy klassiseen linjakkuuteen. Kymmenen kappaletta op. Jousikvartetto Lost Prayers kuvaa Tüürin mukaan epätietoisuutta siitä, tulevatko lausutut rukoukset koskaan vastaanotetuiksi. Se kaikuu ”Puu”-sarjassa op. Suomalaista musiikkielämää vaivaa jonkinmoinen ikärasismi, sillä valitettavan harvoin kuulee konsertissa tai levyllä säveltaiteemme vanhempia valtiohenkilöitä. 5 impromptut soivat kalevalaista mystiikkaa ja nuorekasta ilmaisuvoimaa, milloin ugrilaisen raskasmielisenä, milloin itsetietoisen taiturillisina. Florézin ääni on tummunut, mutta eleganssia, taipuisuutta ja korkeiden äänten suvereeniutta siinä on yhä kyllin. Siveltimenvedoissa on samaan aikaan rajuutta, haurautta, riitelyä ja kauneutta. Riccardo Minasi. DVD CD Juan Diego Floréz tekee Mozartista bel cantoa.. Harry Traksmann, Florian Donderer, Annette Walther, viulu; Xandi van Dijk, alttoviulu; Leho Karin, Tanja Tetzlaff, Thomas Schmitz, sello; Marrit Gerretz-Traksmann, piano. Florian Donderer ja Tanja Tetzlaff lomittuvat paikoin illuusionomaisesti yhdeksi soittimeksi. Sen komeasti kasvava päätösnumero, Kuusi , saa uskontunnustuksen sävyn. 67/1, “Puu”-sarja op. kautuva ilo, mutta välillä tuntuu, että siihen päädytään liiankin helposti. Kernaasti hänen Sibelius-tulkintojaan kuuntelisi enemmänkin. Tietyn tyylin vangiksi Tüür ei jää, vaan ottaa kokoonpanon tekniikasta runsaasti keinovaroja irti. Ylipäätään Heinonen tavoittaa Sibeliuksen musiikista henkevyyden, jolla hän silaa pienet ja suuret mietelmät. SANTERI KAIPIAINEN DVD Mozart W. Eero Heinonen, piano. Ote on entisestään tiivistynyt, ja Enno Mäemetsin äänitys tekee oikeutta Heinosen pianosoinnille, täyteläiselle diskantille ja murealle bassolle. Zürichin oopperan muusikoista koottu periodiorkesteri La Scintilla soittaa alkusoittoja ja säestää aarioita Riccardo Minasin johdolla kuin veitsenterällä. Mitä menetettiin, sen voi kokea uudella DVD:llä, jolla hän laulaa Mozartin aarioita Münchenin rokokoohelmessä, Cuvilles-teatterissa. Viime aikoina hän on laajentanut ohjelmistoaan ranskalaiseen suuntaan ja klassismiin – kukaan ei voi olla ikuisesti koloratuureja livertelevä Rossini-prinssi, jollaisena hän maailman valloitti. Ne kerrat, kun häntä on päässyt kuulemaan, ovat vahvistaneet, että kokemuksen jalostamat muusikot – kuten hienoimmat viinit – vain paranevat ikääntyessään. . . 24. Piano Classics PCL10220. Piano Classics korjaa tilannetta julkaisulla, joka tarjoaa poikkileikkauksen Sibeliuksen pianotaiteesta. Viime vuonna 70 vuoden rajapyykin saavuttanut Eero Heinonen on yksi näistä taiteilijoista. Heinonen teki vuosituhannen vaihteessa Sibeliuksen julkaistuista pianosävellyksistä Finlandia-merkille hienon, lähinnä kolkosta äänityksestä kärsineen kokonaislevytyksen. . Heinoselle eivät ole vieraita myöskään salonkien tanssit ja silmäniskut, mutta nekin hän aateloi maailmanmiehen ottein. 75, Kymmenen pianokappaletta op. Se on päätynyt keräämään pölyä Warnerin arkistoissa. 24 soivat aiempaa yksilöllisempinä, esimerkkinä persoonallisesti muotoiltu Des-duuri-romanssi, jossa eetos ohjaa paatosta. Juan Diego Florézin piti tulla Turun musiikkijuhlille Mozart-ohjelmallaan orkesterin kanssa, mutta koronan takia se peruuntui, ja ensi kesänä hän korvaa sen resitaalilla pianistin kera. ECM New Series ECM2666 . Toisaalta Mozartin kvintetot ovat niitä klassikoiden klassikoita, jotka kestävät hyvin erilaisia näkökulmia. ANTTI HÄYRYNEN Sibelius Jean Sibelius: Impromptut op. Virolainen Erkki-Sven Tüür tunnetaan ennen kaikkea orkesterisäveltäjänä, mutta ECM:n uudella levyllä esitellään tyylirikkaan säveltäjän kamariteoksia jousiduolle, pianotriolle ja jousikvartetille. 75. 5, Sonatiini fis-molli op. Erityisen puhuttelevalta kuulostaa fis-molli-sonatiinin elegantti yksinkertaisuus, jossa yhdistyy pakkasilman raikkaus ja moderni ajatuksenjuoksu. C Major Blu-ray. . Varhaiset op.
Yksi terävimpiä ja syvällisimpiä virtuoosisuuden merkityksen ymmärtäjiä oli Ferruccio Busoni, joka oli itse pianistina taituri vailla vertaa. Monissa kirjoituksissaan hän valotti sisältäpäin taituruuden arvoa ja olemusta, eivätkä hänen oivalluksensa ole vanhentuneet. Toiseksi: Paganinin olemus ja toiminta mursivat aikaisemman, sovinnaisen käsityksen siitä, millainen esiintyvän taiturin tuli olla. Myöhempien sukupolvien reaktio virtuoosikultin tähän osaan on osittain ”rationalismin” reaktiota ”romantiikkaa” vastaan, osittain porvariston itsepuolustusta: rivit suljetaan liian oudon häirikön edessä. Tilannetta ja käsitettä voi valaista kolmen käsiteja henkilöparin yhdistelmällä. Olennaista on ehkä huomata se, että vastakkainasettelu elää nykyisinkin: virtuositeetin merkitystä ei vieläkään ole ymmärretty niin, että viime vuosisadalta perityt esteettiset kiistat olisivat lopullisesti ratkenneet. Paganinin saavutukset pakottivat aikalaiset arvioimaan uudestaan koko taituruuden käsitteen. Busoni sanoi mm.: ”Suuren pianistin on ennen kaikkea oltava suuri teknikko. Transkriptio: Liszt Myös Franz Liszt kävisi tietysti transgressiivisen taiteilijan esimerkistä, samoin kuin kaikki muutkin merkittävät virtuoosit. Siinä ei vielä ole mitään ainutlaatuista – niin olivat monet aiemmatkin muusikot tehneet, juuri sitenhän tyyli ja sävellystekniikka kehittyvät – mutta Paganini teki sen niin radikaalisti, että hänen uudistuksensa merkitsivät laadullista muutosta, kokonaan uuden soittotaidon kategorian syntyä. Liszt soitti, improvisoi ja sävelsi pianolla ja pianolle suunnattoman määrän parafraaseja, transkriptioita ja Esittävän taiteen piirissä virtuoosisuudella on nykyisin toisaalta vakiintunut ja toisaalta arvolatauksiltaan ristiriitainen maine. Paganini siis rikkoi siihenastisen virtuositeetin rajat ja määritteli uudet. Hän oli sovittamisen suurmestari. Paganinin ura esittävänä taiturina oli ennennäkemätön, ja ilman häntä ei olisi mahdollista ajatella sitä, mihin myöhemmät kollegat, kuten Liszt, Chopin ja kaikki muut 1800-luvun suuruudet pystyivät. Mutta Lisztin musiikillisessa toiminnassa on sen lisäksi piirre, joka valottaa taituruuden olemusta aivan erityisestä näkökulmasta. | Niccolo Paganinin olemus ja toiminta murskasivat käsityksen siitä, millainen esiityvän taiturin tuli olla.. Transgressio: Paganini Transgressio, rajojen rikkominen, kuuluu virtuoosisuuden olemukseen tavallaan jo määritelmän mukaan: se, että tehdään jotakin asiaa paremmin kuin yleensä, rikkoo jos ei muuta niin ainakin keskinkertaisuuden ja sovinnaisten odotusten rajoja. Mutta tekniikka on vain osa pianistin taiteesta.” Ja toisaalla: ”Ollakseen enemmän kuin virtuoosi – täytyy ensin olla virtuoosi!” Busoni siis näki taiturillisen tekniikan välttämättömänä muttei riittävänä edellytyksenä taiteen tekemiselle. Jotkut taiturit havainnollistavat tätä piirrettä paremmin kuin muut, eräät aivan erityisen monipuolisesti, ja heistä parhaiten 1800-luvun virtuoosikultin kantaisä ja alkuunpanija, ”Paholaisen viuluniekka”, Niccolo Paganini. 51 R ONDO C LASSIC 2|2021 Encyclopedia of Music toteaa, että ”virtuooseja houkuttelee jatkuvasti pyrkimys esitellä sopimattomasti loisteliasta tekniikkaansa, ja koska useat ovat langenneet kiusaukseen, monet ovat alkaneet pitää termiä ’virtuoosi’ lievästi halventavana, ja suurimmat taiteilijat yleisesti ottaen vastustavat määreen liittämistä heidän nimiinsä.” Artikkelisitaatin sanavalinnat muistuttavat saman ajan raittiuspropagandan tyyliä, mutta tämä ei onneksi ollut ainoa yli sadan vuoden takaisessa julkisuudessa esitetty näkökulma. Aika oli tullut auliiksi yksilön häikäilemättömälle emansipaatiolle, ja Paganini jos kuka oli kiihkeästi Toinen, poikkeus, kummajainen, outsider, eikä haitannut yhtään, kun hän lisäksi näyttäytyi aikalaisilleen elämässä ja kertomuksissa ikään kuin rikinkatkuisen taikapiirin keskellä. Ne vaikuttivat paitsi viulunsoittoon, myös kaikkeen myöhäisempään instrumentaalimusiikkiin. Rajojen ylityksistä rangaistaan muuallakin kuin taiteessa – kunnes tarpeeksi perusteellisten, jatkuvien ja päättäväisten transgressioiden kautta lopullisesti rikotaan entiset ja luodaan taas uudet rajat, ja sykli pääsee jatkumaan. Ensinnäkin: Paganinin teosten soittotekniset vaatimukset nostivat viulunsoiton haasteet uudelle tasolle. Samalla ehkä selviää jotakin siitä, miksi virtuoosisuus on joissakin piireissä herättänyt ja herättää yhä niin voimakasta torjuntaa. Paholaismaisuus puri hienosti porvarillistuvassa Euroopassa, jossa musiikin ja kirkon suhteet olivat aikaisempina vuosisatoina olleet kiinteät. Hän rikkoi siihenastiset rajat monilla alueilla. Hän käytti mestarillisesti hyväkseen paitsi ainutlaatuisia taitojaan, myös ulkonäköään, omaa erityisyyttään ja toiseuttaan suhteessa kulttuurinsa entisiin tottumuksiin, uskomuksiin ja oletuksiin
Nämä ovat ”transsendenttietydeitä” vielä syvemmin kuin Lisztin sennimisen kuuluisan kokoelman sävellykset. – tai Lisztin Rigoletto-parafraasia Verdin oopperaan: Lisztillä Mantuan elostelevan herttuan teema hajoaa ja haihtuu olemattomiin viimeisellä sivulla, ikään kuin parfymoituihin ornamentteihin liuenneena. Verrattakoon Mozartin Don Giovanni -oopperan loppua Lisztin Don Juan-fantasiaan – saako paha palkkansa vai ei. Tätä taustaa vasten on sekä huvittavaa että surullista, miten joskus vieläkin näkee puhuttavan Lisztin transkriptioista pinnallisina tekeleinä. Chopinin soitossa musiikki ja virtuositeetti yhdistyivät aikalaisten todistusten mukaan runoudeksi. Se on helppo uskoa hänen sävellystensä perusteella, ja erityisen loistokkaita esimerkkejä voi löytää Chopinin 24 etydistä, virtuoosisen pianokirjallisuuden ydinteoksesta. Chopinin kuulijat kertovat myös huomiota herättävän usein siitä, miten ”tekniikka” ja ”tyyli” tai ”tulkinta” Chopinin soitossa olivat erottamattomia, yhtä ja samaa. Tyypillinen muoto oli oopperaparafraasi, jossa Liszt kehitteli aikansa muodikkaimpien oopperoiden teemoja taiturilliseen sävyyn, mutta joskus myös kommentoi alkuteoksen ideoita, roolihahmoja ja juonta. Chopin ei, toisin kuin Liszt, kirjoittanut itse tästä pyrkimyksestä, mutta hänen soittoaan kuulleet aikalaiset – säveltäjät, muusikot, kirjailijat – todistavat, eri sanoin mutta yhtäpitävästi, kokeneensa hänen taiturillisten esitystensä ja musiikkinsa kautta ainutlaatuisia, kategoriat ylittäviä kokemuksia. Franz Liszt oli kaiken muun ohella myös sovittamisen suurmestari.. Joskus hän oli alkuperäiselle partituurille varsin uskollinen, kuten Beethovenin sinfonioiden pianoversioissaan. Pianisti on niissä teoksissa totisesti tapahtumien polttopisteessä, ja virtuoosisolistin keskeinen asema koko 1800-luvun länsieurooppalaisessa musiikkikulttuurissa kuvastuu Lisztin transkriptioissa täydellisesti. Chopinin etydien parissa työskennellessään pianisti voi kohdata erikoisen selvästi yhden keskeisen perustotuuden: muusikon tarvitsema virtuoosinen tekniikka ja musiikkiteosten ”tulkinta” ovat erottamattomia käsitteitä, ne ovat vain erilaisia näkökulmia ja saman musiikillisen perusreagoinnin eri puolia. Parhaissa Lisztin parafraaseissa pääsee kukoistamaan huippuunsa viety romantiikan ajan pianismi: virtuoosiset taitotemput, dramaattiset huipennukset, tunnelmalliset suvannot, yleisesti ottaen kaikki se kuuloaistin nautinto, jonka kokemiseen piano soittimena antaa ylellisiä mahdollisuuksia. Tulkinnalliset ja tekniset ratkaisut syntyvät yhtä aikaa ja vuorotellen, muuttuvat toisikseen ja ovat itse asiassa yhtä ja samaa kokonaisvaltaista suhdetta musiikillisiin tapahtumiin. Mutta riippumatta syvällisemmistä aspekteista, kieltämättä myös Lisztin sovitusten pintakerros vetää puoleensa. Muutamat Lisztin parafraasit ovat yhtä aikaa sekä pianistisia, musiikillisia että käsitteellisiä innovaatioita, tekstikritiikkiä sanan syvimmässä merkityksessä. 52 R ONDO C LASSIC 2|2021 muita vapaita sovituksia kaikenlaisesta musiikista. Parhaissa Lisztin parafraaseissa on kyse innovatiivisista, itsenäisistä taideteoksista, joissa materiaalin käsittely ja yhdistely avaa uudenlaisia näkökulmia alkuperäisen oopperan dramaturgiaan tai myös sen musiikillisiin tapahtumiin, jolloin prosessi johtaa lopulta myös uuteen tietoon ja ymmärrykseen alkuteoksesta. Ne kertovat virtuoosisen subjektiivisuuden mahdollisuuksista tunkeutua kulttuuriperinnön ytimeen. . Joskus taas hän otti aktiivisemman roolin ja laati vapaampia sovituksia. Silti Frédéric Chopinin musiikissa, taiteilijahahmossa ja (säilyneiden kertomusten mukaan) soitossa henkilöityy ehkä vielä hienommassa muodossa se, mitä romantiikan ajan taiturit omienkin sanojensa mukaan hakivat: musiikin ja virtuositeetin yhdistyminen, ja sen yhdistelmän muuttuminen kuulijan kokemuksessa runoudeksi, kuviksi, mielenliikkeiksi, siis lopulta pääsyksi musiikin ”tuolle puolen”, transsendenssin tavoittamiseksi. Miten sanoikaan runoilija Aleksander Blok: ”Jotta voisi luoda taideteoksen, on osattava tehdä se”. Transsendenssi: Chopin ”12 Transsendenttietydin” säveltäjä Liszt olisi tämänkin käsitteen kohdalla mahdollinen havaintoesimerkki. Niiden ulkoasu on usein kerrassaan uhkea. Chopinin etydit ylittävät, transsendoivat oman etydiytensä, muuttuvat metaetydeiksi, jättävät taakseen kädenja silmänkääntötemppujen tason ja kohoavat tutkielmiksi musiikin loistokkuudesta, joka saa suoran vastineensa pianistisessa asussaan
Rovaniemellä 15.1.2021 | KOULUTUSPALVELUT. Tutustu levyihin: www.rondolehti.fi rondo-cd Liitä tilaukseesi musiikki! Tilaukset (03) 225 1948 tai asiakaspalvelu@ rondolehti.fi 1 vsk = 6 cd-levyä hintaan 81 € + lehti tilaus 118 € ½ vsk = 3 cd-levyä hintaan 40,50 € + lehtitilaus 59 € SSIC V L Rondolehden tilaajana voit nyt lisätä tilaukseesi myös kuudesti vuodessa ilmestyvät, uunituoreet ja laadukkaat cd-levyt! ROVANIEMEN KAUPUNGIN KOULUTUSPALVELUT julistaa haettavaksi Lapin musiikkiopistossa Toistaiseksi 1.8.2021 alkaen • Pop & jazz pianonsoiton lehtorin virka nro 39805001 • Viulunsoiton lehtorin virka nro 56400135 Hakuaika päättyy 10.2.2021 klo 15.00. 016 322 2490. Tieto ja tunne samassa paketissa. Tarkemmat tiedot musiikkiopiston kotisivuilta: www.rovaniemi.fi/musiikkiopisto. Hakuväylästä riippumatta opiskelu alkaa lukukausittain. 53 R ONDO C LASSIC 2|2021 Helsingin Konservatorion konserttisali SARJAT • ALLE 25-VUOTIAAT • 25-VUOTIAAT JA SITÄ VANHEMMAT helsinkilied.fi #helsinkilied KILPAILU 29.–31.10.2021 LIED HELSINK I Ilmoittautuminen kilpailuun 1.-30.4.2021 Meillä soi klassinen aina ja pop-jazz tauotta Tutustu opiskeluun ja hakuun: concis.fi/ammatillinen-koulutus Tule Lahteen opiskelemaan kivassa porukassa musiikista itsellesi ammatti! Toisen asteen ammatilliseen koulutukseemme voi hakea aina avoimessa jatkuvassa haussa sekä yhteishaussa 23.2. 23.3.2021. Virkaa haetaan jättämällä hakemus Rovaniemen kaupungin sähköiseen työnhakupalveluun osoitteessa www.rovaniemi.fi/rekry Tiedustelut: Lapin musiikkiopiston rehtori Kaisa Kuula-Bullat kaisa.kuula-bullat@rovaniemi.fi tai puh
Tomas Djupsjöbacka, sol. Iannis Xenakis: Á Hélène. Anna Meredith: Four Tributes to 4am. 23.10-7.00 Yöklassinen SUNNUNTAI 7.2. Sarasate: Mustalaislauluja (Arthur Grumiaux, viulu, ja István Hajdu, piano). Anna-Maria Helsing, sol. Olli Virtaperko: Konsertto luonnontorvelle ja barokkiorkesterille. Bixio: Parlami d’amore, Mariu (Peter Lindroos, tenori, ja Marita Viitasalo, piano). Emil Holmström, Hammond-urut. 11.00-11.57 Välilevyjä Taidemusiikin tarinoita kertoo ja purkaa Kare Eskola. Nils Schweckendiek. 20.30-22.00 Musica nova Helsinki: Suomalaisen barokkiorkesterin konsertti Joht. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Musica nova Helsinki: Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Joht. Brett Dean: Pastoral symphony. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä Kuuntelijoiden toivemusiikkia 19.02-21.20 Musica nova Helsinki: Helsingin kamarikuoron konsertti Joht. Winterreise; Tränenregen sarj. André de Ridder, sol. Radames Francesco Meli, tenori. 23.10-6.00 Yöklassinen MAANANTAI 8.2. Ramfis Jongmin Park, basso. Liza Lim: Extinction Events & Dawn Chorus. äänitetyn konsertin toimittaa Noora Hirn. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt Kuuntelijoiden suosikkilevyt ovat soineet radiossa syksystä 1935 lähtien. 23.10-7.00 Yöklassinen SUNNUNTAI 14.2. Toiveita voi lähettää osoitteella: Lauantain toivotut levyt, PL 81, 00024 Yleisradio. 54 R ONDO C LASSIC 2|2021 MAANANTAI 1.2. 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu Toimittajana Inari Tilli. 23.10-6.00 Yöklassinen PERJANTAI 12.2. 10.00-10.57 Klasariparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Iannis Xenakis: Plekto. Ylipapitar Chiara Isotton, sopraano. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-22.00 Musica nova Helsinki: Avajaiskonsertissa NYKY Ensemble Joht. Tshaikovski: Ken kaihon tuntee (Sami Luttinen, basso, ja Ilmo Ranta, piano). W.A. äänitetyn konsertin toimittaa Ainomaija Pennanen. Einojuhani Rautavaara Kalevi Aho: Kaksi serenadia. Simon Steen-Andersen: Pianokonsertto. Sami Klemola: Ghost Notes -teos orkesterille ja Hammond-uruille. Constantinos Carydis, sol. 13.00-14.00 Klassinen kattaus Rimski-Korsakov: Espanjalainen capriccio (Dallasin SO/Eduardo Mata). Tommi Hyytinen, luonnontorvi, sekä Petteri Pitko ja Marianna Henriksson, cembalo. Kyeong Ham, oboe, ja Ismo Eskelinen, kitara. Franz Schubert: Des Fischers Liebesglück; Im Abendrot; Wegweiser sarj. Musiikkitalossa 27.11. Aki Yli-Salomäen toimittaman kahdeksanosaisen sarjan runsaasta musiikillisesta kokonaisuudesta hahmottuu samalla kuva uuden 2020-luvun taidemusiikin olemuksesta ja suuntaviivoista. 13.00-14.00 Klassinen kattaus Satie: Empire-teatterin diiva (Lamoureux-ork./Yutaka Sado). Brahms: Unkarilainen tanssi n:o 1 g-molli (Pinchas Zukerman, viulu, ja Marc Neikrug, piano). Steve Reich: City Life. Roope Mäenpää: Jamais vu. 11.00-11.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. 23.10-6.00 Yöklassinen TORSTAI 11.2. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu Outi Paananen penkoo levyhyllyjä ja tutkailee taiteilijaelämää. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu Toimittajana Inari Tilli. Lisa Streich: Mantel. Matthias Goerne, baritoni. 23.10-6.00 Yöklassinen TIISTAI 9.2. Die Schöne Müllerin. Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 35 D-duuri ’’Haffner’’. Magnus Lindberg: Marea. Maija Hynninen: Incandescence konsertto oboelle ja orkesterille. Konsertin jälkeen Hannu Lintu, kaunokirjallisuuden Finlandia-voittaja Anni Kytömäki ja Lotta Emanuelsson keskustelevat. 23.10-6.00 Yöklassinen PERJANTAI 5.2. Helsingin Ritarihuoneella 7.2. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu Toimittajana Inari Tilli. Lisa Streich: Händeküssen. Bach: Toccata klaveerille e-molli (Glenn Gould, piano). 8.05-9.00 Narrin aamulaulu Outi Paananen penkoo levyhyllyjä ja tutkailee taiteilijaelämää. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Lotta Emanuelsson. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.45-20.00 Ennen illan konserttia 20.00-21.30 Musica nova Helsinki: Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. Beethoven: Konsertto pianolle, viululle, sellolle ja orkesterille C-duuri (Lev Oborin, David Oistrah ja Svjatoslav Knushevitski sekä Lontoon Philharmonia-ork./ Malcolm Sargent). Eugene Birman: State of the Union. 8.05-9.00 Narrin aamulaulu Outi Paananen penkoo levyhyllyjä ja tutkailee taiteilijaelämää. Iannis Xenakis: Voile. Riccardo Chailly. 11.00-11.57 Välilevyjä Taidemusiikin tarinoita kertoo ja purkaa Kare Eskola. Strauss: Etelän ruusuja (Wienin Johann Strauss -ork./Willi Boskovsky). Sähköposti: lauantain.toivotut@yle.fi. 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu Toimittajana Inari Tilli. 14.00-14.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. Hannu Lintu, sol. 19.02-23.00 Oopperailta La Scalassa: Giuseppe Verdin Aida Nelinäytöksinen ooppera. 11.00-11.57 Klasariparatiisi 13.00-15.00 Klassinen kattaus Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Nicolas Hodges, piano. Sanansaattaja Francesco Pittari, tenori. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-20.30 Musica nova Helsinki: Tapiola Sinfoniettan konsertti Joht. 13.00-14.00 Klassinen kattaus Lisätietoja ohjelmista: www.yle.fi J.S. 11.00-11.57 Klasariparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Sarah Nemtsov: running.out of tune kahdelle cembalolle ja elektroniikalle. 13.00-14.00 Klassinen kattaus Telemann: Huilukonsertto E-duuri (Robert Stallman sekä Philadelphian kamariork.). 14.00-14.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. Amneris Anita Rachevelishvili, mezzosopraano. 10.00-10.57 Klasariparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Äänitetty 15.10.2020 Milanon La Scalassa. Rooleissa: Aida Saloa Hernández, sopraano. Lisa Streich: wallpapers. Paula Sundqvist, viulu. Espoon kulttuurikeskuksen Tapiolasalissa 5.2. David Claudio. äänitetyn konsertin toimittaa Janne Palkisto. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 22.05-23.00 Ajassa soi 23.10-6.00 Yöklassinen TIISTAI 2.2. Toiveita voi lähettää osoitteella: Lauantain toivotut levyt, PL 81, 00024 Yleisradio. Bach: Sonaatti n:o 5 C-duuri (Suomalainen kitaratrio). 11.00-11.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. Petri Komulainen. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Riikka Holopainen. Villa-Lobos: Bachianas brasileiras n:o 5 (Renée Fleming, sopraano, ja Uuden maailman SO:n 8 sellistiä). äänitetyn konsertin toimittaa Ainomaija Pennanen. Milanon La Scala -oopperan kuoro ja orkesteri, joht. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 22.05-23.05 Epäilyttävän uutta Ohjelmassa soi raikas elektroakustinen musiikki, erilaisten laulutyylien ilmentymät taidemusiikissa, ambient ja äänimaisemat sekä kollektiivisesti tuotettu äänistö. Mozart: Sinfonia n:o 28 C-duuri (Lontoon Mozart-soittajat/Harry Blech). 23.10-6.00 Yöklassinen KESKIVIIKKO 10.2. 23.10-6.00 Yöklassinen LAUANTAI 13.2. äänitetyn konsertin toimittaa Lotta Emanuelsson. Suoran lähetyksen Sibelius-Akatemian konserttisalista toimittaa Ainomaija Pennanen. Sarasate: Faust-fantasia viululle ja pianolle Gounod’n oopperan Faust teemoista (Rachel Barton ja Patrick Sinozich). Helsingin Ritarihuoneella 6.2. 23.10-6.00 Yöklassinen LAUANTAI 6.2. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 22.05-23.05 Epäilyttävän uutta Ohjelmassa soi raikas elektroakustinen musiikki, erilaisten laulutyylien ilmentymät taidemusiikissa, ambient ja äänimaisemat sekä kollektiivisesti tuotettu äänistö. 11.00-11.55 Uudet levyt Maailman parhaat suomenkieliset taidemusiikin levyarviot. Aki Yli-Salomäen toimittaman kahdeksanosaisen sarjan runsaasta musiikillisesta kokonaisuudesta hahmottuu samalla kuva ohjelmatiedot YLE RADIO 1 | YLE TEEMA YLE Ohjelmanmuutokset mahdollisia, erityisesti Yle Radio 1:n konsertti-illoissa.. Tshaikovski: Myrsky (Chicagon SO/Claudio Abbado). 23.10-6.00 Yöklassinen KESKIVIIKKO 3.2. 9.05-9.53 Euroopan konserttilavoilla Kierros Euroopan konserttilavoilla Topias Tiheäsalon seurassa. Anon.: Englantilaisia maalaistansseja (New York Renaissance Band). Edgar Varèse: Deserts. Libretto: Antonio Ghislanzoni. Vierne: Psyche (Psyyke) (Steve Davislim, tenori, ja Queenslandin ork./Guillaume Tourniaire). 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.30 Konsertti-ilta 23.10-6.00 Yöklassinen TORSTAI 4.2. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä Kuuntelijoiden toivemusiikkia 19.45-20.00 Ennen illan konserttia 20.00-21.20 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. Illan aikana teatterinjohtaja Päivi Loponen-Kyrönseppä, oopperalaulaja Petri Lindroos ja toimittaja Risto Nordell keskustelevat teoksesta ja sen esityksestä. J.S. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt Kuuntelijoiden suosikkilevyt ovat soineet radiossa syksystä 1935 lähtien. 9.05-9.53 Euroopan konserttilavoilla Kierros Euroopan konserttilavoilla Pia Antikaisen seurassa. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 22.05-23.00 Ajassa soi: Musica nova Helsinki Zagros Ensemblen konsertti Joht. Holst: A Moorside suite (Radion viihdeorkesterin puhaltajat/George de Godzinsky). Roland Kluttig, sol. Amonasro Amartuvshin Enkhbat, baritoni. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Lotta Emanuelsson. Helsingin Olaus Petrin kirkossa 6.2. J. Lisa Streich: Augenlider. Dvorák: Othello, konserttialkusoitto (Tshekkiläinen FO/Karel Ancerl). Liza Lim: Garden of Earthly Desires. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.30-22.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht. Egyptin kuningas Roberto Tagliavini, basso. Matthew Whittal: Devil’s Gate. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu Outi Paananen penkoo levyhyllyjä ja tutkailee taiteilijaelämää. Zoltán Kodály: Tansseja Galántasta. 11.00-11.55 Uudet levyt Maailman parhaat suomenkieliset taidemusiikin levyarviot. Sähköposti: lauantain.toivotut@yle.fi
Aki Yli-Salomäen toimittaman kahdeksanosaisen sarjan runsaasta musiikillisesta kokonaisuudesta hahmottuu samalla kuva uuden 2020-luvun taidemusiikin olemuksesta ja suuntaviivoista. Arvo Pärt: Fratres puhallinoktetille ja lyömäsoittimille. 23.10-6.00 Yöklassinen MAANANTAI 15.2. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Euroradion konsertti-ilta 23.10-6.00 Yöklassinen PERJANTAI 26.2. 9.05-9.53 Euroopan konserttilavoilla Kierros Euroopan konserttilavoilla Pia Antikaisen seurassa. Jean Sibelius: Sinfonia nro 3. 28 “Pastoraali” ja op. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt Kuuntelijoiden suosikkilevyt ovat soineet radiossa syksystä 1935 lähtien. 23.10-6.00 Yöklassinen PERJANTAI 19.2. 13.00-14.00 Klassinen kattaus 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu Toimittajana Inari Tilli. J. 8.05-9.00 Narrin aamulaulu Outi Paananen penkoo levyhyllyjä ja tutkailee taiteilijaelämää. Carolin Widmann, viulu. Ernest Pingoud: Sinfonia nro 1. Toiveita voi lähettää osoitteella: Lauantain toivotut levyt, PL 81, 00024 Yleisradio. Einar Englund: De profundis. R ONDO C LASSIC 2|2021 55 uuden 2020-luvun taidemusiikin olemuksesta ja suuntaviivoista. 23.10-6.00 Yöklassinen KESKIVIIKKO 24.2. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 22.05-23.05 Epäilyttävän uutta Ohjelmassa soi raikas elektroakustinen musiikki, erilaisten laulutyylien ilmentymät taidemusiikissa, ambient ja äänimaisemat sekä kollektiivisesti tuotettu äänistö. Unsuk Chin: Cantatrix Sopranica. 11.00-11.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. Aki Yli-Salomäen toimittaman kahdeksanosaisen sarjan runsaasta musiikillisesta kokonaisuudesta hahmottuu samalla kuva uuden 2020-luvun taidemusiikin olemuksesta ja suuntaviivoista. Benda: Huilukonsertto e-molli (Emmanuel Pahud ja Kammerakademie Potsdam/ Trevor Pinnock, cembalo). Field: Nokturno n:o 14 C-duuri (Miceal O’Rourke, piano). Alban Gerhardt, sello. Igor Stravinsky: Konsertto pianolle ja puhaltimille. Wolfgang Amadeus Mozart: Sinfonia nro 26 Es-duuri. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 22.05-23.05 Epäilyttävän uutta Ohjelmassa soi raikas elektroakustinen musiikki, erilaisten laulutyylien ilmentymät taidemusiikissa, ambient ja äänimaisemat sekä kollektiivisesti tuotettu äänistö. 11.00-11.57 Klasariparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Tárrega: Capricho Arabe (Arabialainen kapriisi) (Mattias Jacobsson, kitara). toivotut@yle.fi. äänitetyn konsertin toimittaa Lotta Emanuelsson. Dima Slobodeniouk, sol. 19.02-22.00 Sävel on vapaa / 09 144 800 Konserttimusiikin puhelintoivekonsertti. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä Kuuntelijoiden toivemusiikkia 19.45-20.00 Ennen illan konserttia 20.00-21.20 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. Helsingin Ritarihuoneella 14.2. 23.10-7.00 Yöklassinen SUNNUNTAI 21.2. Anu ja Piia Komsi, sopraano, ja Pasi Hyökki, kontratenori. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä Kuuntelijoiden toivemusiikkia 19.02-21.20 Kaartin soittokunnan konsertti Joht. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu Outi Paananen penkoo levyhyllyjä ja tutkailee taiteilijaelämää. Veli-Matti Puumala: Tear. Sähköposti: lauantain.toivotut@yle.fi. Haydn: Jousikvartetto n:o 74 g-molli (Ratsastajakvartetto) (Amadeus-kvartetti). 23.10-6.00 Yöklassinen LAUANTAI 20.2. 23.10-6.00 Yöklassinen KESKIVIIKKO 17.2. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.30-22.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu Outi Paananen penkoo levyhyllyjä ja tutkailee taiteilijaelämää. Sähköposti: lauantain. 8.05-9.00 Narrin aamulaulu Outi Paananen penkoo levyhyllyjä ja tutkailee taiteilijaelämää. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.30-22.00 Radion sinfoniaorkesteri konserttilavalla Joht. Kalkbrenner: Adagio e allegro di bravura pianolle ja orkesterille (Howard Shelley ja Tasmanian SO). 10.00-10.57 Klasariparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Dmitri Shostakovitsh: Pianokonsertto nro 2. Suoran lähetyksen Lahden Sibelius-talosta toimittaa Noora Hirn. Miika Jämsä, tuuba. 10.00-10.57 Klasariparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Du Puy: Andante sostenuto kvintetosta fagotille ja jousille (Donna Agrell, fagotti, Marc Destrube, viulu, Franc Polman, viulu, Yoshiko Morita, alttoviulu, ja Albert Brueggen, sello). John Storgårds, sol. Ludwig van Beethoven: Pianosonaatit op. 19.02-21.20 Euroradion konsertti-ilta 23.10-7.00 Yöklassinen SUNNUNTAI 28.2. Smyth: Sinfoninen serenadi D-duuri (BBC:n FO/Odaline de la Martinez). Einojuhani Rautavaara: Sinfonia nro 2. 31/2 “Myrsky”; Sellosonaatti op. 13.00-14.00 Klassinen kattaus 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu Toimittajana Inari Tilli. Julian Anderson: Litanies, sellokonsertto. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu Toimittajana Inari Tilli. Anna-Maria Helsing, sol. Jukka Linkola: Tuubakonsertto. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu Toimittajana Inari Tilli. 69. 11.00-11.57 Klasariparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. 13.00-15.00 Klassinen kattaus Glinka: Espanjalainen alkusoitto n:o 2 G-duuri (Kesäyö Madridissa) (Neuvostoliiton valtion SO/Jevgeni Svetlanov). 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 22.05-23.00 Ajassa soi 23.10-6.00 Yöklassinen TIISTAI 23.2. 9.05-9.53 Euroopan konserttilavoilla Kierros Euroopan konserttilavoilla Topias Tiheäsalon seurassa. 13.00-14.00 Klassinen kattaus 14.00-14.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. Sakari Oramo, sol. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt Kuuntelijoiden suosikkilevyt ovat soineet radiossa syksystä 1935 lähtien. 23.10-6.00 Yöklassinen LAUANTAI 27.2. 23.10-6.00 Yöklassinen MAANANTAI 22.2. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Sinfonia Lahden konsertti Joht. 11.00-11.55 Uudet levyt Maailman parhaat suomenkieliset taidemusiikin levyarviot. Konsertin jälkeen ylikapellimestari Hannu Lintu keskustelee tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikon kanssa. 13.00-14.00 Klassinen kattaus 14.00-14.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. 11.00-11.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. 11.00-11.57 Välilevyjä Taidemusiikin tarinoita kertoo ja purkaa Kare Eskola. Pjotr Tshaikovski: Entr’acte Hamlet-näytelmämusiikista. Claude Debussy: Faunin iltapäivä. 23.10-6.00 Yöklassinen YLE RADIO 1 | Virittäydy alkavaan vuoteen 2021 nettiradio Klasu Prota kuunnellen! www.rondolehti.fi/ klasu-pro/. 11.00-11.55 Uudet levyt Maailman parhaat suomenkieliset taidemusiikin levyarviot. äänitetyn konsertin toimittaa Ahti Paunu. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.30 Euroradion konsertti-ilta 23.10-6.00 Yöklassinen TORSTAI 18.2. Karl Amadeus Hartmann: Concerto funebre. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Lotta Emanuelsson. Musiikkitalossa 11.12.2020 äänitetyn konsertin toimittaa Lotta Emanuelsson. 23.10-6.00 Yöklassinen TORSTAI 25.2. Emil Holmström, piano. Toiveita voi lähettää osoitteella: Lauantain toivotut levyt, PL 81, 00024 Yleisradio. Musiikkitalossa 16.12.2020 äänitetyn konsertin toimittaa Lotta Emanuelsson. Hannu Lintu, sol. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.30 Beethovenin tarina – Lyyrikko Jan-Erik Gustafsson, sello, ja Paavali Jumppanen, piano. Helsingin Temppeliaukion kirkossa 3.2. Hilding Rosenberg: Sinfonia puhaltimille ja lyömäsoittimille. 11.00-11.57 Välilevyjä Taidemusiikin tarinoita kertoo ja purkaa Kare Eskola. 13.00-15.00 Klassinen kattaus 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 22.05-23.00 Ajassa soi 23.10-6.00 Yöklassinen TIISTAI 16.2
Sisällössä mm: Soittopolku I 4?–?7 -vuotiaille 19,50 € Soittopolku II 7?–?9 -vuotiaille 22,00 € Soittopolku III 9?–11?-vuotiaille 22,00 € Hintoihin lisätään käsittelykulut. Elävä ja mielenkiintoinen työkirja sopii hyvin niin opiskelijalle, opettajalle kuin musiikkioppilaitoksellekin. Hintaan lisätään käsittelykulut. Tarjoushinta opiskelijalle 35,00 €, norm. Musiikista, sanoin ja sävelin. (03) 225 1948. Musiikin perusteet on suosittu tehtäväkirjasarja, joka yhdistää entiset yleisten aineiden sisällöt ja päivittää teoriaopetuksen tähän päivään. Musiikin Perusteet I – 3 á 29,00 € Hintaan lisätään käsittelykulut. SSIC V L Soittopolku I–III Pienen soittajan oppimisen tueksi Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja Musiikin perusteet I – III Tilaa nyt opaskirjat musiikin poluille! Visuaalinen, aisteja aktivoiva Soittopolku-sarja lisää iloa ja intoa oppimisen polulle. Sarja koostuu työkirjoista, joiden avulla oppija voi itse seurata omaa edistymistään havainnollisella ja lapsen maailmaan sopivalla tavalla. • Lapsen musiikillinen kasvu • Musiikinteoriaa pähkinänkuoressa • Musiikilliset työtavat • Taideintegraatio musiikissa • Musiikkitoiminnan suunnittelu Kasvuvoimaa! Toivottu ikisuosikki. 47,00 €. Soveltuu hyvin oppikirjaksi varhaiskasvatukseen tai muuhun musiikkipedagogiseen opetukseen kaikille tasoille. TILAUKSET rondolehti.fi/shop/ tai asiakaspalvelustamme, puh
Mozart: Sinfonia nro 35 D-duuri ”Haffner” Einojuhani Rautavaara – Kalevi Aho: Kaksi serenadia Zoltán Kodály: Tansseja Galántasta Keskivikko 10.2. Yle Teema, 21.2. klo 19.00 Helsingin kaupunginorkesterin konsertti – Musica nova Helsinki Suora Areena-lähetys Musiikkitalosta (Areenassa 30 päivää) Helsingin kaupunginorkesteri André de Ridder, kapellimestari Nicolas Hodges, piano Edgar Varèse: Deserts Anna Meredith: Four Tributes to 4am Simon Steen-Andersen: Pianokonsertto Perjantai 5.2 klo 12.00 Kuka anasti Ravelin Boléron. Yle Teema, 31.1. klo 20.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri Constantinos Carydis, kapellimestari Paula Sundqvist, viulu W. Orkesteria johti Valeri Gergijev ja laulusolistina oli tenoritähti Jonas Kaufmann. YLE TEEMA & AREENA Torstai 4.2. jyu.fi/di. Diplomi-insinööriksi yhdistämällä tietotekniikka ja musiikki. klo 20.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti – Musica nova Helsinki Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri Anna-Maria Helsing, kapellimestari Kyeong Ham,oboe Ismo Eskelinen, kitara Iannis Xenakis: Voile Maija Hynninen: Incandescence, oboekonsertto Lisa Streich: Augenlider Roope Mäenpää: Jamais vu Perjantai 19.2. Perjantai 5.2. klo 20.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri Sakari Oramo, kapellimestari Alban Gerhardt, sello Julian Anderson: Litanies, sellokonsertto Jean Sibelius: Sinfonia nro 3 C-duuri op. klo 15.55 RSO esittää suomalaista modernismia – Väinö Raitio: Kuutamo Jupiterissa Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri ja kapellimestari Dima Slobodeniouk esittävät Väinö Raition teoksen Kuutamo Jupiterissa. Kuka anasti Maurice Ravelin Boléron. Teoksen suosio on ollut valtava: sitä soitetaan jatkuvasti noin 15 minuutin välein jossain päin maailmaa ja se on tuottanut oikeudenhaltijoille vuosittain noin 2 miljoonaa euroa. klo 13.30. klo 15.15. KUN MAAILMA MUUTTUU, TULEVAISUUS ON MAHDOLLISUUTEMME. Wienin Schönbrunnin linnan perinteinen kesäkonsertti 2020 päästiin pitämään vasta syyskuussa Koronapandemian vuoksi. A. Mutta kenelle Ravelin perintö ja rahat ovat menneet. klo 13.30 Kesäkonsertti Schönbrunnista 2020 Yle Teema (Areenassa 30 päivää) Koronapandemian viivästyttämä Wienin filharmonikkojen perinteinen kesäkonsertti pidettiin viime syyskuussa. Konsertin teemana oli ”Rakkaus”. Wienin Schönbrunnin linnan edustalta suorana nähdyn konsertin selosti Lauri Itäkannas. (Uusinta) Sunnuntai 21.2. Yle Teema (Areenassa 30 päivää) Maurice Ravelin hypnoottinen orkesteriteos Boléro sai ensiesityksensä vuonna 1928. Muutokset ovat mahdollisia. (Uusinta) Television klassisen musiikin ohjelmia 1.2.–28.2. Fabien Caux-Lahallen tutkiva dokumentti avaa kutkuttavaa mysteeriä. 52 Sunnuntai 21.2. Osa Radion sinfoniaorkesterin konserttien ohjelmasta ilmoitetaan myöhemmin
Kalenterissa esitellään kattavasti musiikin harrastajille ja ammatteihin opiskeleville suunnattu leirija kurssitarjonta. CD-levysarjamme on uniikkeja kokoomalevyjä tai uusia julkaisuja. Tilaushinnat: Rondo Premium, vuosikerta 10 numeroa + koko verkkosisältö 118 € kestotilaus 69 € opiskelija Rondo Premium, 1/2-vuosikerta 5 numeroa + koko verkkosisältö 59 € (kestotilaus) Rondo Premium, 2/1 kaksi vuotta 20 numeroa + koko verkkosisältö 199 € Kolme tapaa tilata: • soittamalla asiakaspalveluumme, puh. Tilaajana pääset lukemaan sitä rekisteröitymällä sivustolle. Levyille valitaan ainoastaan arvostetuimmat taiteilijat sekä korkealuokkaiset äänitykset. Vuonna 2021 lehti ilmestyy 10 kertaa. Tervetuloa rakentamaan yhdessä musiikkilehti Rondon kanssa upeaa yhteistä musiikkikesää 2021! . Sivujemme kautta voit myös kuunnella nettiradioitamme Klasu Pro:ta ja Viva Classicia sekä tehdä musiikillisia ostoksia verkkokaupassamme RondoShopissa. Tilaajana ja rekisteröitymällä sivuillemme saat eniten irti verkkopalvelustamme, sillä maksullinen sisältö on avoinna pelkästään Rondon tilaajille. 0800 418 401 Kestotilaus jatkuu ilman irtisanomista voimassa olevaan kestotilaushintaan. Kannattaa siis katsoa vaikkapa viime vuoden huhtikuun Rondoa 4/2020 noin malliksi. (03) 225 1948 • sähköpostitse osoitteesta asiakaspalvelu@rondolehti.fi • verkkosivuiltamme: www.rondolehti.fi/tilaa-lehti Myös tilauksen lopettaminen ja osoitteenmuutokset ilmoitetaan asiakaspalveluun yllämainituilla tavoilla. Voit myös pyytää sähköpostitse Rondosta pdf-tiedoston mallisivuista muistin virkistämiseksi. Verkkosivu vaatii rekisteröitymisen lehtitilauksen osoitetiedoilla. huhtikuuta ilmestyvässä lehdessä jälleen musiikkikesän perinteisen kesäleirija kurssikalenterin. kännykältäsi tai tabletiltasi. Classicus Oy Jalavakatu 9 50130 MIKKELI Rondon Yhteystiedot: Toimituksen postija käyntiosoite Rondo Classic Väinö Auerin katu 10 00560 HELSINKI Rondon asiakaspalvelu c/o Tampereen Laserma Kuoppamäentie 3 A 33800 TAMPERE puh. Tätä kaikkea on rondo 2021 Rondo Premium Rondo Premium on tilausvaihtoehto, jossa saat sekä lehden että koko verkkosisältömme samalla tilauksella. Tilaushinnat: Rondo Total, vuosikerta 10 numeroa + koko verkkosisältö + 6 kpl cd-levyjä 199 € kestotilaus 150 € opiskelija Rondo Total, 1/2-vuosikerta 5 numeroa + koko verkkosisältö + 6 cd-levyä 99,50 € kestotilaus verkkosisältö Tilaajana voit lukea lehtesi myös sähköisenä versiona esim. Laaja ja jatkuvasti päivittyvä sähköinen sisältömme kuuluu tilauksen hintaan. 03 225 1948 Vuonna 2021 Rondolehti ilmestyy 10 kertaa. SMOL:n jäsenten osoitteenmuutokset • puh. Verkkoon päivitämme lisäksi ajankohtaisia arvioita ja muita juttuja myös lehden ilmestymiskertojen välillä. Perinteiseen lehtitilaukseen kuuluu myös rondolehti.fi -sivuston digitaalinen sisältö. Huomaa, että myös lehtitilauksen osoitetiedot tarvitaan rekisteröityessä! Rondo 3 ilmestyy 2.3.2021 R ONDO info • RONDO TOTEUTTAA 1. MATTI TUOMISTO musiikkileirien kesä lähestyy. Rondo total Rondo Total on tilausvaihtoehto, jossa saat Premium-sisällön lisäksi huolella koostetut ja teemoitetut cd-levyt 6 kertaa vuodessa. Jos sinulla on tarjolla uusi leiri tai kurssi, ota yhteyttä leirikalenterin kokoamisesta vastaavaan Matti Tuomistoon, email: matti.tuomisto@classicus.fi tai puhelin 0400 823 695. Perinteikkäisiin leireihin Rondo on yhteydessä helmikuun alkupäiviin mennessä. Kalenteri toteutetaan vanhalla hyväksi havaitulla kaavalla
20?1 nykymusiikkifestivaali Katso ohjelma ja OSaLLISTU musicanova.fi MnH_mondo_230x297_2021.indd 1 MnH_mondo_230x297_2021.indd 1 12.1.2021 17.02 12.1.2021 17.02. MUSICA NOVA 2.–10.?