3 2024 15,00 € CLASSIC anna danik – Dramaattinen mezzo nauttii ristiriitaisista rooleistaan Tampere kouluttaa MUSIKAALIN TAITAJAT Matthew Halls haluaa orkesterit muuntumaan KONSERTTIMESTARIT näköalapaikoilla VENEZUELASSA musiikki pelastaa cd
Sibelius-Akatemian konserttisali & Musiikkitalo Katso koko ohjelma mirjamhelin.fi Liput Ticketmaster Kansainvälisiä läpimurtoja IX Kansainvälinen Mirjam Helin -laulukilpailu 3.–12.6.2024 Helsinki mirjamhelincompetition mirjamhelin.fi MH_Rondo_ilmoitus.indd 1 MH_Rondo_ilmoitus.indd 1 2.2.2024 11.49 2.2.2024 11.49. Alkukilpailu 3.–6.6. Välikilpailu 7.–8.6. Loppukilpailu 12.6
naantalinmusiikkijuhlat.fi Esiintyjinä muun muassa: Norjalainen kamariorkesteri & Pekka Kuusisto Inmo Yang Marjukka Tepponen. t u r u n m u s i i k k i j u h l a t e s t 1960 Tutustu koko ohjelmaan nettisivuillamme: turunmusiikkijuhlat.fi 29.08.2024 | 19:00 | TURUN KONSERTTITALO JOYCE DIDONATO: EDEN Joyce DiDonato, tuottaja ja mezzosopraano Maxim Emelyanychev, kapellimestari Il pomo d’oro -barokkiorkesteri Marie Lambert-Le Bihan, ohjaaja John Torres, valosuunnittelu Sophie Dand, yleisötyöja kumppanuusvastaava Puolalan musiikkiluokkien kuoro 08.08.2024 | 19:00 | TURUN KONSERTTITALO AVAJAISKONSERTTI: FIRENZE! Ettore Pagano, sello Diego Ceretta, kapellimestari Orchestra della Toscana T M J Hurmaavin aloitus kesälle Tule ja nauti monipuolisista huippukonserteista merellisessä Naantalissa 4.-15.6.2024
”Pystyn täyttämään koko salin ääneni volyymilla, mutta näissä rooleissa on kyse jostain ihan muusta kuin äänenvoimakkuudesta”, suomalaislaulaja sanoo. Oopperalavalla hän haluaa tarjota ihmisille jotakin, mitä älylaitteiden täyttämästä arjesta ei löydy: elävän äänen, joka todella on tässä. Teos on katsottavissa Stage24-sivustolla loppukevään ajan. elämän kokoinen kuvaruutu Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN | Kuvat: TUOMAS TENKANEN |. (Vas.) Anna Danik esiintyi tammi-helmikuussa Poulencin Karmeliittasisarissa Kansallisoopperassa. 8 R ONDO C LASSIC 3|2024 ANNA DANIK on dramaattinen mezzosopraano
9 R ONDO C LASSIC 3|2024 ”Kun mieli on rauhallinen, ääni tekee mitä vain haluat.”
”Lapseton nainen ja äiditön lapsi. Suomen Kansallisoopperassa Danik on vieraillut säännöllisesti. Kamppailevat nunnat Karmeliittasisaret on piinaavan kaunis ooppera Ranskan suuren vallankumouksen aikana giljotiiniin joutuvista nunnista, joiden kohtalo rinnastuu natsimiehityksen alla kärvistelevään Ranskaan. Oopperassa luostarin asukkaat edustavat kukin erilaista suhtautumista pelkoon. Luulin sen johtuvan siitä, että olin tyhmä”, Anna Danik huudahtaa. Hiljattain hän debytoi Ringin Frickana Kiinassa. Danikin roolihahmo, vanha prioritar, on heistä väkevimpiä. Jokainen Poulencin sointu on valtava väriläikkä, jonka päälle maalatut laululinjat ovat ihan toisenlaisia.” Riskinotto kannatti Anna Danik on sukujuuriltaan inkeriläinen ja saapui Suomeen 1990-luvun lopussa paluumuuttajana. Jo silloin olo tuntui epämukavalta, mutta Danik jatkoi sopraanoroolien laulamista sitkeästi lähes kymmenen vuotta. Ranskalainen musiikki on minulle ihan uusi aluevaltaus, mutta tämä rooli syttyi heti tosi voimakkaasti”, Danik iloitsee. Siirtymä onnistui paremmin kuin hän oli osannut odottaa, ja Danik ymmärsi olevansa dramaattinen mezzo. v. ”Tulin laulaneeksi vaikkapa keskeiset Mozartin sopraanoroolit, mutta aina tuntui kuin kengät olisivat hiertäneet. Yhteydet Keski-Euroopan oopperataloihin ovat tiiviit: esimerkiksi tänä keväänä hän laulaa Zürichin oopperan Ringissä Erdaa. ”Ennen ihmisillä oli syytä rukoilla ihan kaikesta, vaikka siitä, että kirje löytää perille. Nyt hän lauloi Kansallisoopperan alkuvuoden tapauksessa, Francis Poulencin Karmeliittasisarissa (1956). Luulen, että teen tätä roolia jatkossa enemmänkin”, Danik sanoo innostuneesti. ”Prioritar kuolee, mutta minusta tuntuu, että tulen kukoistamaan hänen kuolemansa myötä. Lopulta seinä tuli vastaan. Kansainvälinen ura dramaattisena mezzona oli lähtenyt lentoon 2016, kun Danik oli kiinnitettynä Berliinin valtionoopperaan Daniel Barenboimin johtamaan Ringiin. 10 R ONDO C LASSIC 3|2024 ÄÄRÄN KOKOISET kengät jalassa. Nykyään me saavutamme asiat niin helposti, että on paljon vähemmän syitä rukoilla.” Hän kuvailee teosta sielunhoidolliseksi musiikiksi ja loppukohtausta yhdeksi oopperakirjallisuuden vaikuttavimmista. Kun Poulenc 1950-luvulla sävelsi tätä tuotantonsa mittavinta teosta, toisen maailmansodan trauman käsittely oli vasta alussa. ”Tässä oopperassa erityistä on, että siinä puhutaan hirveistä asioista, mutta musiikki ei ole koskaan väkivaltaista. ”Tässä ei ole kyseessä hirveä vanha nainen vaan koko yhteisön äitihahmo”, Danik kuvailee. Sitä ennen hän oli kouluttautunut kuoronjohtajaksi synnyinkaupungissaan Petroskoissa. Danik kertoo, että on ollut hyvin kiinnostavaa paneutua luostarielämään agnostikkona. Viimeisen kymmenen vuoden aikana hän on vähitellen rakentanut kansainvälisen uran tässä harvinaisessa äänityypissä laulaen erityisesti Wagnerin mezzorooleja sekä Verdin Aidan Amneris-prinsessaa. Danik oli valmistunut vuonna 2007 Sibelius-Akatemiasta ja Tanskan kuninkaallisesta musiikkikorkeakoulusta äänityyppinään spintosopraano. Hän saa myös ennenäyn muiden nunnien kohtalosta ja tuntee murskaavasti, ettei asioihin voi vaikuttaa.” Priorittaren kuolinkamppailu on oopperan kohokohtia ennen pysäyttävää loppukohtausta ja vaatii laulajalta monumentaalisia äänivaroja ja tulkintaotetta. Keskinäinen inhimillinen vetovoima on pelastus molemmille.” Äitihahmon tuki kantaa Blanchea, mutta priorittaren kohtalo on ankarampi. ”Vuoden 2016 jälkeen olen laulanut käytännössä pelkkää saksalaista ohjelmistoa sekä Amnerista. Nyt Danik asuu Helsingissä teini-ikäisen poikansa kanssa. Siltä Anna Danikista tuntui, kun hän oli vielä sopraano. Teemme haastattelua tammikuussa, kun Karmeliittasisarten harjoitusperiodi on juuri käynnistynyt. Oopperan päähenkilölle, nuorelle Blanche de la Forcelle priorittaresta tulee erityisen tärkeä. Ensikosketus mezzosopraanoon oli muuttanut kaiken, mutta siihen päädyttiin yllättäen. Yhteinen historia talon kanssa alkoi jo vuonna 2000, kun Danik pääsi Kansallisoopperan lisäkuoroon. ”Hahmon ristiriitana on, että 30 vuotta hän on rukoillut ammatikseen, mutta kun hän makaa kuolemansairaana, hän ei saakaan rauhaa. Danik otti riskin ja hyppäsi mezzosopraanoksi
Yleensä roolihahmot pysyvät näyttämöllä, mutta kerran Straussin Elektran maaninen kuningatar Klytaimnestra putkahti ratikassa esiin: ”Joku huomautti minulle, ettei lippuautomaatti toimi. Hänellä oli käsissään Verdin Requiemin sopraano-osuus, josta ei tullut yhtään mitään. Menin kirjastoon ja lauloin läpi mezzosopraanon aaria-albumin. Pystyn tekemään vaikutuksen jo pelkällä instrumenttini koolla. ”Aloin laulaa sitä, ja kaikki oli itsestään selvää. En minä ollut tyhmä sopraano, minä vain olin aina laulanut väärää äänityyppiä.” Danik huomasi nopeasti olevansa dramaattinen mezzosopraano, eli raskaiden, matalampien roolien laulaja. Danik ajatteli, että voisi nyt huvin vuoksi, jonkinlaisena jäähyväisleikkinä, laulaa läpi teoksen mezzo-osuudet. Hän alkoi rakentaa ohjelmistoa nollasta ja huomasi, että riskiveto oli kannattanut. ”Minä sanoin, että ei käy. Päätin laittaa kaiken peliin, koska tunsin, ettei ollut mitään hävittävää. ”Heitä haukutaan pahoiksi, mutta heillä on hyvä syy toimia kuten he toimivat, ja se on kiinnostavaa.” Danik nauttii suuresti tällaisten hahmojen kenkiin asettumisesta. 11 R ONDO C LASSIC 3|2024 ”Eräänä kauniina flunssaisena päivänä päätin, että lopetan laulu-urani kokonaan”, Danik muistelee kymmenen vuoden takaista saumakohtaa. Käännyin majesteettisesti ja tajusin, että se oli Klytaimnestra, joka vastasi”, Danik kertoo nauraen. Jos ura mezzona ei toimisi, vaihtaisin vain ammattia.” Eräissä koelauluissa Danik väitti pokkana, että hänellä on repertuaarissaan Verdin Don Carlon Eboli, äärimmäisiä tehoja vaativa mezzorooli. ”Tätä roolia olen tehnyt paljon ja tunnen sen kuin oman käteni.” | Anna Danikin roolihahmot ovat väkeviä naisia, joita ei ole helppo luokitella ”hyviksi” tai ”pahoiksi.” ”En minä ollut tyhmä sopraano, minä vain olin aina laulanut väärää äänityyppiä.”. ”Minulla on tosi iso ääni, volyymi on minulle ilmainen asia. ”Sitä tehdessäni tajusin, mistä oli kyse. Mutta se, että laulaa musiikkia kauniisti, on ihan toinen asia ja aina iso työ.” Ristiriitaiset naiset Dramaattisen mezzon roolit ovat lähes poikkeuksetta hankalia hahmoja, jotka yleensä tuhoutuvat. ”He ovat ristiriitaisia naisia”, Danik kiteyttää. Sain kaiken menemään ilmaiseksi, sain kaiken, mitä tarvitsin.” Agentti kuitenkin järkyttyi, vaati, että Danik jatkaa sopraanona ja että ”likainen salaisuus” työnnetään maton alle. ”Sain kiinnityksen Chemnitziin, opettelin Ebolin ja se meni loistavasti!” Ebolia Danik ei sittemmin ole laulanut, sillä se edustaa korkeaa mezzotyyppiä, mutta tämä vahva nainen toimi erinomaisena työkaluna
”Erda oikeasti välittää Wotanista, ja se antaa hänelle myös oikeuden tylyttää.” Danik tuntee olevansa Wagnerissa eniten kotonaan, ja Ringin roolit ovat hänen suosikkejaan. Ääni on todella tässä.” Danik rohkaisee, ettei oopperaan tarvitse valmistautua mitenkään. Kuten prioritar, hän ei voi vaikuttaa kohtaloonsa. Lisäksi tarvitaan fokusta ja mielenrauhaa.” Esityspäivinä hän tekee aina samat rutiinit samaan aikaan. Eritoten Erdassa haasteena on se, että maaäiti nousee vain hetkellisesti esiin ja lausuu painavat sanansa, joiden on oltava maagisia. ”Amneris on prinsessa, joka on lapsesta asti saanut kaiken, mutta rakkautta ei voi tilata pakettiautomaattiin. Se on kaunista. Hän on laulanut Erdan ja Frickan lisäksi reinintyttäriä ja valkyyrioita ja nauttii pienistä ja keskisuurista rooleista, joita voi kehittää eteenpäin tuotanto tuotannolta. Lopputykitys tulee vasta viime metreillä, ja se on massiivinen. ” Mahleria olisi nyt ihana tehdä, olisin tällä hetkellä siinä hyvä.” Danikille musiikki lepää aina tekstin päällä, mutta yleisölle kokemuksessa erityisintä on elävän äänen resonanssi. Reininkullassa tämä hetki on vielä lyhyempi.” Oopperakokemus ei riipu resoluutiosta Usein Danikin roolihahmot edellyttävät suurta volyymia, ja hän leikittelee mielellään sillä, miten voi halutessaan täyttää koko salin äänellään. ”Zürichin Ringissä olen ymmärtänyt, että Erda on ylvään naisellinen hahmo, jolla on monituhatvuotinen ’friends with benefits’ -suhde Wotanin kanssa”, Danik sanoo ja nauraa. Siinä ei voi lämmetä hitaasti, vaan täytyy heti olla upea. ”Siegfriedissä pitää olla viisi tuntia valmiudessa ja sitten tulla esiin ja olla kuin virvoitus kuulijoiden korville. Esimerkiksi Ringin Erda ei ole passiivinen tietäjä vaan sensuelli maaemo, jota kohtaan ylijumala Wotan tuntee ehtymätöntä vetoa. ”Mutta ennen Wagneria pitää muistaa syödä hyvin!” . Siinä ei saa panikoida koskaan. ”Mutta teksti on se pohja, ei volyymi. Kun mieli on rauhallinen, ääni tekee mitä vain haluat.” Koronan jälkeen Danik on laulanut yksinomaan oopperaa mutta kaipaa nyt myös konserttilavoille. Ainoa, mikä merkitsee, on se, miltä oopperakokemus kustakin tuntuu. Ankaran oloinen luostarinjohtaja tuntee äidillistä vastuuta herkästä Blanchesta (alakuvassa Tuuli Takala). ”Näitä naishahmoja haukutaan pahoiksi, mutta heillä on hyvä syy toimia kuten he toimivat, ja se on kiinnostavaa.”. Anna Danik tulkitsi vastikään Poulencin Karmeliittasisarissa vanhan priorittaren hurjan roolin. Tämän vuoksi Danik haluaa laulaa työkseen. Erityisen jännittävä on Aidan Amneris, jonka osuus huipentuu vasta aivan lopussa. 12 R ONDO C LASSIC 3|2024 Mitä enemmän tiettyä roolia laulaa, sitä runsaammin nyansseja siitä löytää. Mutta oopperassa ihmiset ovat oikeankokoisia, kuvaruutu on valtava eikä kokemus ole kiinni resoluutiosta. Tärkeintä silloinkin on keskittyminen ja lepäily. ”Nykyihmisen perusformaattina on tämä suklaalevyn kokoinen puhelin
Hannu Norjanen cantoresminores.fi • facebook.com/cantoresminores SU 7.4.2024 KLO 18 HELSINGIN TUOMIO KIRKKO HUOM! Teos esitetään Tuomiokirkon urkuparvelta LIPUT KULUINEEN: 45, 30/25, 20/15, 10 € (NUMEROIDUT PAIKAT, SIS. PASSIOT: 95, 70/55, 40/30, 20 €. S. PE 29.3.2024 KLO 18 HELSINGIN TUOMIO KIRKKO LIPUT KULUINEEN: 65, 50/40, 30/25, 15 € (NUMEROIDUT PAIKAT, SIS. Suomalainen barokkiorkesteri ja Ilpo Laspas, urut Kapellimestari prof. KÄSIOHJELMAN) SÄVELTAITEEN HISTORIAN SUURIN MONUMENTTI J. 30 laulajaa) Poikasolisteja sekä CM-alumnit Niilo Erkkilä, Teppo Lampela, Jussi Merikanto, Otso Sipilä ja Veikko Vallinoja. KÄSIOHJELMAN) JUHLAKONSERTTI: 300 VUOTTA ENSIESITYKSESTÄ 7.4.1724 J. Bach: Johannes-passio CANTORES MINORES (n. Hannu Norjanen LIPUT TICKETMASTER.FI & TUNTIA ENNEN OVELTA PAKETTITARJOUS 29.3. Bach: Matteus-passio CANTORES MINORES CM Koulutusryhmien kuoro Heikki Hattunen • Jyrki Korhonen • Anu Komsi Jenny Carlstedt • Tuomas Miettola • Toni Hintsala Suomalainen barokkiorkesteri Kapellimestari prof. S. & 7.4
Enenevässä määrin vietän vapaa-aikaani Rovaniemellä tai jossain muualla Lapissa. Opettamalla voin vaikuttaa alan tulevaisuuteen: saada lapsia ja nuoria sitoutumaan ja lisäämään luottamusta muusikon ammattiin.” Elämää Kehä 3:n ulkopuolella Abel Puustinen haluaa haastaa suomalaisessa musiikkielämässä toisinaan elävän kuvitelman, jossa hienoimmat asiat tapahtuvat Kehä 3:n sisällä. ”Alkuvaiheessa minulla oli vapaaviikoilla usein junatai lentoliput Helsinkiin tapaamaan tuttuja tai keikkailemaan muualle. Voimme vain toivoa, että he palaavat kotikaupunkiinsa.” Matsumoto osallistuu itse tulevien muusikkosukupolvien kasvattamiseen. Soittimen ja kahden koiran siirtelykään ei ole aivan yksinkertaista.” Puustisen mukaan työohjelma tekee kuitenkin mahdolliseksi työskentelyn myös muualla. ”Olemme saaneet huikeita sijaisia esimerkiksi Helsingin kaupunginorkesterista ja Tapiola Sinfoniettasta. Yksi haaste on opiskelijavirtojen keskittyminen muutamaan isoon kaupunkiin. ”Se on suuri etuoikeus ja ammatillisesti ehdottoman tärkeää.” . Vaikka kaikki eivät olisi valmiita jättämään pysyvästi omaa arkeaan, on kiva huomata, että tänne tullaan mielellään ja lähdetään hymyssä suin.” Vapaa-ajallaan Puustinen kokee entistä harvemmin tarvetta matkustaa ruuhka-Suomeen. Joensuun kaupunginorkesteri soittaa tyylillisesti laajaa ohjelmistoa kevyempää musiikkia unohtamatta.. ”Pidän konservatoriolla mestariluokkia nuorille opiskelijoille. Puhallinsoittajien keskuudessa siihen jo kannustetaan, mutta jousipuolella voitaisiin pitää nykyistä enemmän esillä, että mielenkiintoisia tehtäviä löytyy myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta.” Ennakkoluulojaan voi testata yksittäisillä keikoilla ja sijaisuuksilla. ”Voi olla mullistava kokemus työskennellä jossain muualla kuin kotitai opiskelukaupungissa. ”Hyvät muusikot menevät usein Helsinkiin opiskelemaan. Sen lisäksi minulla on yksityisoppilaita
20 R ONDO C LASSIC 3|2024 Tampere Filharmonian ylikapellimestari, englantilainen MATTHEW HALLS on sitä mieltä, että sinfoniaorkesterin tulee kuljettaa täysimittaisen kokoonpanonsa sisässä kolmea erilaista orkesteria klassismin ja vanhemman musiikin, romantiikan ja uuden musiikin erilaiset tyylit hallitakseen. matthew halls ja tarina kolmesta orkesterista. Ensimmäisellä Tampereen kaudellaan hän on valinnut teemasäveltäjäksi SIR JAMES MACMILLANIN. ”Saamme soittaa yhdessä Pohjoismaiden hienoimmista saleista”, Matthew Halls kehuu Tampere-taloa
Tälle perustalle haluan rakentaa etsiessämme entistä jännittävämpiä kontrasteja konserttiohjelmiimme.” Britannia ja Pohjola ovat henkisiä sukulaisia Suomalaisen ja brittiläisen musiikkielämän väliset siteet juontavat juurensa tunnetusti pitkälle. 21 R ONDO C LASSIC 3|2024 ETI HAASTATTELUN ALUKSI Matthew Halls innostuu ylistämään Tampere Filharmonian muusikoiden intensiivistä ja heittäytyvää asennetta musiikintekoon. Hänen ajatuksissaan 2000-luvun sinfoniaorkesterin tulee kuljettaa täysimittaisen kokoonpanonsa sisässä kolmea erilaista orkesteria. Ontarion-vuosiemme pohjalta voin myös omasta puolestani sanoa samaa. ”Tämän päivän orkesteri ei ole enää samanlainen instituutio kuin vielä 1900-luvun puolivälissä. Tällaisen orkesterin voi viedä kuilun reunalle, ja he hyppäävät mukaan mihin ikinä olemmekaan menossa. ”Olen aina ollut haltioissani tällaisista muusikoista, joille konsertit ovat elämän ja kuoleman kysymys. Suhteutettuna koko klassisen musiikin kirjoon se on itse asiassa melko pieni osa orkesterikirjallisuudesta. Hänen varhaiset löytöretkensä Sibeliuksen musiikkiin olivat minulle nuorena muusikkona todellinen Damaskoksen tie.” ”Koska olen britti, Sibeliuksen musiikki on varmasti resonoinut minussa syvemmin kuin keskieurooppalaisten kollegoideni ja ystävieni tapauksessa. Kouluaikoina kävimme kuulemassa heidän konserttejaan monet monituiset kerrat. Tämä on yksi monista todella innostavista puolista työssäni.” Kuluvan kauden ohjelmistossa MacMillanilta on kuultu niin vaikuttavia sinfonisia rakennelmia kuin pienimuotoisempiakin teoksia. Sitten vaikkapa Brahmsin sinfoniassa haluan aistia orkesterisoinnin rehevyyden ja rikkauden, kun taas avauskappaleessa – olkoon se vaikka Haydnin sinfonia – kuulijana minun tulisi saada matkata takaisin 1700-lukulaiseen miljööseen ja tuntea, kuinka orkesteri hengittää ja muovaa musiikkia jälleen aivan eri tavoin.” Halls katsoo, että 1900-luvulla oli kenties luonteenomaista antaa enemmän arvoa kunkin orkesterin ominaissoinnille kuin säveltäjän äänelle. Halls kuvaa suomaisorkesteriaan sellaiseksi, joka todella haluaa kommunikoida yleisönsä kanssa. Niinpä olemmekin nyt etsimässä uusia rajoja ilmaisullemme ja tutkimassa kuinka monin eri tavoin orkesteri voikaan löytää itsestään uusia sointeja – ohjelmiston vaatimusten mukaan. Niiden joukkoon lomittuu tietenkin Sibelius, jonka teoksilla on ollut jo varhain olennainen asema saarivaltion esittävässä säveltaiteessa. Suomalaisen luonnon vaikuttava kauneus, inhimillinen elämäntapa sekä koko yhteiskunnallinen ja kulttuurinen rakennelma tuntuvat minusta hyvin kotoisilta.” ”Tietenkin tuo vahva side brittiläisen ja suomalaisen musiikkiperinteen välillä näkyy sitten myös siinä, että kaikki suomalaiset kapellimestarit vaikuttavat viihtyvän Lontoossa, kun taas me brittikapellimestarit pidämme puolestamme majaa täällä!” Menneisyyden aarteet sulautuvat nykymusiikkiin Yhteisen pohjoisen ulottuvuuden kunniaksi Hallsin ensimmäisellä Tampereen-kaudella orkesterin teemasäveltäjänä on ollut skotlantilainen Sir James MacMillan, jonka teoksia on kuultu useaan otteeseen aina elokuisesta avauskonsertista lähtien. Aikamme musiikissa haluan kuulla näiden monisäikeisten kappaleiden soivan tarkasti ja matemaattisen nerokkaasti. Vasta matkusteltuani enemmän olen oppinut huomaamaan, kuinka läheisessä yhteydessä olemme Pohjolaan. Brittiläiseen tapaan Hallsin oma sibeliaaninen herääminen tapahtui jo varhaisteininä. Saan päivittäin ihmisiltä hirmu kiinnostavia kuuntelusuosituksia ja tutustun käytännössä viikoittain aina johonkuhun uuteen nuoreen säveltäjäänne. Kaikki ovat herkkinä aistimaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. ”Yksi isoimmista muutoksista viimeisten viidenkymmenen vuoden aikana on mielestäni ollut tämä aivan uudenlainen vakaumus siitä, ettei kaikkien säveltäjien musiikin ole tarkoitus soida samalla tavalla. Valtavalle, täysimittaiselle sinfoniaorkesterille alettiin kirjoittaa ohjelmistoa toden teolla vasta 1900-luvun alussa. Minut tämä taas pitää nälkäisenä”, Halls kertoo. ”Kun katson johtaessani soittajien kasvoja, näen kaikki ne syvät tunteet, joita he käyvät läpi. Siihen aikaan orkesteria johti varsin nuori kapellimestari nimeltä Sir Simon Rattle, joka ei ollut Sir vielä tuolloin, mutta merkittävä innostaja ja kulttuuriesikuva. Iso-Britanniassa jotakuinkin kaikki osaavat aistia Sibeliuksen teosten musiikillisen rikkauden. Meillä on ollut intensiivisiä hetkiä, joissa olemme ottaneet riskejä.” Ohjelmistosuunnittelussa Halls pitää Tampere Filharmonian valttina sitä, että se on yhtä lailla sitoutunut niin nykymusiikkiin kuin vanhempaankin ohjelmistoon. Meillä on yhteinen pohjoinen sointimaailma. Niinpä hän tunteekin aina olonsa varsin kotoisaksi ollessaan täällä. ”Kunpa Isossa-Britanniassa soitettaisiin enemmän suomalaista nykymusiikkia! Teillä on niin paljon uskomattoman hienoja säveltäjiä. Se on ikään kuin yhteinen kielemme.” ”Siksi toivonkin voivani tuoda Tampereelle vastineeksi myös brittiläisen musiikin helmiä, kuten Waltonia ja Vaughan Williamsia sekä mahdollisesti harvinaisempaakin ohjelmistoa. ”Kasvoin Birminghamin kaupunginorkesterin parissa. Niinpä monipuolisuus onkin yksi nykyaikaisen orkesterin tärkeimmistä ominaisuuksista.” ”Itse kuuntelijana innostun eniten saadessani kuulla konsertissa kolme täysin erilaista teosta kolmen aivan erilaisen orkesterin soittamana. Loppuhuipennuksena keväällä on vuorossa säveltäjän pasuunakonsertto (2016), joka esitetään Tampere-talossa toukokuussa alkuperäisen solistinsa, kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin soolopasunisti Jörgen van Rienin soittamana säveltäjän johtaessa Tampere filharmoniaa. Senhän voi aistia jo ylittäessään Skotlannin rajan.” ”Vaimoni on kanadalainen, ja asuimme seitsemän vuotta Torontossa. Niinpä Sibelius omistikin kolmannen sinfoniansa (1904–07) kollegalleen Sir Granville Bantockille, kun taas Ralph Vaughan Williams viidennen sinfonian (1938–43) etusivulla komeilevat omistussanat suomalaiselle mestarille. Hän kertoo olevansa aivan varma siitä, että hänellä täytyy olla pohjoismaiset juuret. Kaikkien orkestereiden kanssa tämä ei onnistu, sillä monet soittajat kokevat tällaisen lähestymistavan ennemminkin pelottavana. Teksti: JARI KALLIO | Kuvat: VILLE HAUTAKANGAS / Tampere filharmonia | h
Vuosikymmenten työ on kantanut hedelmää, ja Tampere Filharmoniasta onkin tullut kotiyleisön rakkaudella vaalima kulttuuri-ilmiö. Useimpien nuorten muusikoiden tapaan laulu oli olennainen osa koulutustani, joten kävin läpi melko klassisen kirkkomusiikkipolun aloittaen kuoroissa, joista matkani jatkui sitten urkuparvelle. Viimeisimpiä lukuja tarkastellessa on rohkaisevaa nähdä, että tilanne on normalisoitumassa koronaa edeltäneen ajan tasolle.” Halls kokee yleisön tukevan Tampere Filharmoniaa erityisellä tavalla. Hänen sävelkielensä tuntui puhuvan hyvin suoralla tavalla.” ”Uskonnollisena miehenä ja hartaana katolilaisen Sir Jamesin vakaumus on innoittanut häntä säveltämään suurenmoista kirkkomusiikkia. Tuolloin 90-luvun alkupuolella Royal Albert Hallissa teoksen rinnalla kuultiin Beethovenia ja Sibeliusta. Olemme onnekkaita!” . Arvostan erityisesti Sir Jamesin tapaa antaa menneisyyden resonoida läpi hänen musiikkinsa, kuten vaikkapa Robert Carverin messun loisteliaan polyfonian nivoutuessa hänen neljänteen sinfoniaansa. ”Konserttisalimme on kuin temppeli, jonne kokoonnumme saadaksemme kokea asioita yhdessä. Sali on itsessään oma instrumenttinsa, ja me saamme työskennellä siellä joka päivä. Ja juuri tämä yhteys meiltä riistettiin pandemian vuoksi.” ”Tämä orkesteri on valmis hyppäämään kuiluun kanssani” sanoo ylikapellimestari Matthew Halls.. Menneisyyden aarteet sulautuvat osaksi säveltäjän omintakeista ilmaisua.” Yksi MacMillanin tärkeimmistä teoksista kuultiin Tampereella jo kesän lopulla avajaiskonsertissa, kun orkesteri esitti Hallsin johdolla säveltäjän laajan, Skotlannin noitavainoja peilaavan orkesteriteoksen The Confession of Isobel Gowdie (1990). Mehän nimittäin päädyimme – tietämättämme – täällä aivan samaan ratkaisuun! Olen esittänyt tätä teosta monissa paikoissa ympäri maailmaa. ”Sitä on inspiroivaa ja rohkaisevaa aistia, varsinkin kun ajattelen, että vielä kaksi ja puoli vuotta sitten vaimollani ja minulla ei ollut kalentereissamme ainoatakaan konserttia, vaan istuimme kotona ja valmistauduimme kouluttautumaan uudelleen muihin töihin tietämättä, tulisiko musiikki enää olemaan osa tulevaisuuttamme.” ”Ja miten hieno sali meillä onkaan! Meillä on voimavaranamme yksi Pohjoismaiden – ellei peräti koko Euroopan – hienoimmista konserttisaleista. 22 R ONDO C LASSIC 3|2024 ”Sir James on hyvin erityinen niin säveltäjänä kuin ihmisenäkin. Se on aina puhutellut ihmisiä syvästi – niitäkin, jotka eivät yleensä viehäty aikamme musiikista.” Yleisöstä puheen ollen, orkesterin konserttisarja Tampere-talon 1800-paikkaisessa isossa salissa kerää kuulijoita varsin kiitettävästi. ”Teoksen ensiesitys Lontoon Promseilla iski meihin kaikkiin kovaa. Ja juuri tämä yhteys meiltä riistettiin pitkäksi aikaa pandemian vuoksi. ”Konserttisalimme on kuin temppeli, jonne kokoonnumme saadaksemme kokea asioita yhdessä. Niinpä Sir Jamesin musiikki on ollut alusta saakka osa omaa kehitystäni. Nuo herätteet ovat sittemmin tarttuneet myös hänen orkesterimusiikkiinsa
Sacred & Saariaho Anu Komsi ja Marzi Nyman 21.9. Vanhojen italialaisten ja ranskalaisten arvosoitinten lisäksi kokoelmassa on myös tasoltaan ammattiopiskelijoiden tarpeisiin soveltuvia soittimia. Uusi tuleminen – Händel: Messias-oratorio 1.10. Lisätietoja osoitteesta skr.fi/soitinlainat G ia nb at tis ta Ro ge ri, Br es ci a 16 91 . Resitaali Amelie Held 14.5. 28.7. urutsoimaan. Bachin kuolinpäivän konsertti Markku Hietaharju 31.3. Bachin syntymäpäivä Markku Mäkinen 15.6. musiikkitalonsaatio. Sibelius-Akatemian sinfoniaorkesteri Nazanin Aghakhani K uv it us : V i l le Ti e t äv ä ine n. Suomen Kulttuurirahaston SOITINLAINAT haettavina 10.–28.3.2024 Soittimet on tarkoitettu lainattaviksi muusikoiden käyttöön määräajaksi. : Musiikkitalon uusien urkujen juhlavuosi 2024 musiikkitalo
Tämä on aika erilaista musiikkia aiempaan tuotantooni verrattuna, ja pääsin kokeilemaan intiimiä ja rakkauteen liittyvää ilmaisua laajemmassa mitassa.” Teoksen erikoisuutena on se, että lavalla kohtaavat lauluja puheroolit. ”Saaristo-ooppera otti yhteyttä ja kysyi, kiinnostaisiko tehdä ooppera Tommi Kinnusen librettoon. Teksti uppoutuu nuoren miehen epävarmoihin tuntoihin, ja se kertoo myös oman itsensä paljastamisen vaatimasta rohkeudesta. ”Kiinnyin heti juoneen, ja Tommin teksti on todella koskettavaa”, kertoo Järventausta. ”Tämä oli sikäli helpompaa, että dramaturgia oli tekstissä jo valmiina. Inkoon kirkko. Oli kuitenkin mielenkiintoista yhdistellä niitä, ja enimmäkseen ne esittävät omat osuutensa erikseen, joskin on teoksessa välillä myös laulua ja puhetta yhtä aikaa, mikä kuulostaa aika jännittävältä. Jennah Vainio: Unikeko. Pori Jazz All Stars Sextett & kesän 2024 Pori Jazzin nuori taiteilija, Sointi Jazz Orchestra & Baron III Savonlinnan kuorofestivaalI 12.-14.4.2024 mm. kantaesitykset 3 Nyt Järventausta tulee esiin uudenlaisella aluevaltauksella: kamarioopperalla Ihminen parhaan kykynsä mukaan (2023), joka saa ensi-iltansa 2. ”Tämä oopperatilaus tuli kyllä aivan puskista”, Järventausta kertoo. Tämä onkin yhtä aikaa sekä kamariooppera että kamarinäytelmä.” Ensikokemus oopperan parissa oli niin positiivinen, että Järventausta jättää oven auki uudelle oopperahankkeelle: ”Olisi kyllä hienoa kirjoittaa ooppera laajemmalle kokoonpanolle tulevaisuudessa. Sitä odotellessa...” . Miestä tukee nainen, joka on hänelle enemmän kuin ystävä. Esityksiä on yhden lisäesityksen ansiosta kaikkiaan 11, ja myöhemmin teosta pyritään saamaan esiin myös muualla Suomessa kiertue-esityksinä. Hanna Rantala, sopraano Fanny Söderström, piano Maija Turunen, äänisuunnittelu. Petri Komulainen, käyrätorvi & Jan Lehtola, urut. Camerata, Musiikkitalo, Helsinki. Tilaus yllätti minut, ja piti muutama viikko miettiä ennen kuin suostuin.” ”Minua askarrutti esimerkiksi se, että alun perin mukana piti olla vain neljä soittajaa, mutta kun toivoin kahta soittajaa lisää, siihen suostuttiin. OLAVIN JAZZ IV Saimaa Jazz Festival SAVONLINNASSA 5.–7.4.2024 Trio Tanguango, Savonlinna Big Band & Elena Mindru, Bunny Asila yhtyeineen (Kenia) JAZZFESTIVAL.FI KULTTUURIKELLARI.FI Liput: In cooperation with Summer University of Savonlinna and University of the Arts Helsinki – Sibelius Academy Savonlinna International Music Academy Ralf Gothóni, Artistic Chairman Kristian Attila, Artistic Director Summer 2024 MASTERCLASSES More information and registration: www.savonlinnamusicacademy.com CHRISTOPH PRÉGARDIEN (Germany) Lied & Opera • June 26 – 30 MEI-TING SUN (Royal Academy of Music, United Kingdom) Piano • June 28 – July 3 TOPI LEHTIPUU (Finland / United Kingdom) Classical and Modern Song • July 8 – July 13 PAAVALI JUMPPANEN (Australian National Academy of Music, Australia) Piano • July 13 – July 18 MARKO YLÖNEN (Sibelius Academy, Finland) Cello & Chamber Music • July 16 – July 22 MARK GOTHÓNI (Universität der Künste Berlin, Germany) Violin & Chamber Music • July 17 – July 23 JOINT MASTER CLASS (both two teachers) • July 20 – July 25 CHANGYONG LIAO (Shanghai Conservatory of Music, China) Chinese Art Song (Breitkopf & Härtel) HARTMUT HÖLL (Hochschule für Musik Karlsruhe, Germany) Lied July 24 – July 28 MOMO KODAMA (Japan/France/Germany) French Piano Music & RALF GOTHÓNI (Finland/Germany) Chamber Music KARITA MATTILA (Finland) Opera & Lied • July 25 MARTIN KATZ (USA) Master Class for singers and singer-pianist duos • July 27 – August 1 Savonlinna Music Academy 28.–30.6.2024 mm. Lauluyhtye Flok, Itä-Suomen yliopiston edustuskuoro JOY KUOROFESTIVAALI.FI Liput:. Solistirooleissa nähdään baritoni Waltteri Torikka ja näyttelijä Pihla Penttinen, ja teoksen ohjaa Pertti Sveholm. ”Tommi oli hyvin joustava ja toteutti toivomani muutokset, esimerkiksi kun piti vaihtaa jotain sanaa paremmin laulettavaksi.” Minkälaista oli oopperan säveltäminen verrattuna soitinmusiikkiin. Lauluilmaisu on kyllä tuttua laulajatarvaimoni kautta, ja olen tehnyt myös muutamia lauluteoksia.” Eturivin suomalaiskirjailijoihin kuuluvan Tommi Kinnusen libretossa on rakkaustarina miehen ja naisen välillä mutta ilman romanssia. 8.3.2024 Minna Leinonen: Rakkaat. Miltä se tuntui. huhtikuuta Turun kaupunginteatterin pienellä näyttämöllä. 17.3. ”Baritonin ja näyttelijän yhdistelmä oli haastava. Oli hienoa huomata, miten helposti materiaalia syntyi, kun tarina oli jo olemassa.” ”Tässä tapauksessa aihe vaati aivan erityistä musiikkia, koska kyseessä on intiimi teos, ja oli lopulta hyvä, että mukana on pieni kokoonpano. Kuuden hengen soitinyhtyettä johtaa pianon äärestä Marko Hilpo
Tilaa jo tänään ja ole mukana tukemassa kotimaista musiikkielämää, sitä kokoaan suurempaa!. (03) 225 1948 tai sähköpostilla: asiakaspalvelu@rondo.fi vain 58 € 4 kk:n Rondot (4 n:oa + monipuolinen verkkosisältö) Suomi ja Rondo. Kokoaan suuremmaksi kutsutaan jotain näennäisesti pientä asiaa, jonka vaikutusvalta ja painoarvo ovat suhteellisesti suuremmat kuin mihin koko voisi vihjata. Saat Rondon suoraan kotiisi 4 kuukauden ajan 58 eurolla. Rondon kaltaisen erikoislehden ilmestyminen pienessä Suomessa on jälleen yksi merkki siitä, että musiikin maailmassa olemme edelleen kokoamme suurempi maa. Yhdeksän kertaa vuodessa ilmestyvä lehti on säilyttänyt tinkimättömän linjansa musiikkialan sanansaattajana. Suomalainen Rondo Classic on edelleen paperisena ilmestyvä musiikkialan julkaisu, joka on pitänyt sitkeästi pintansa sähköistyvässä julkaisumaailmassa. Suomi on väestömäärältään pieni ja harvaan asuttu maa Euroopan koillisella reunalla, mutta maamme tuottaa edelleen arvostettuja huippuja klassisen musiikin alalle. Samaan hintaan sisältyy myös pääsy jatkuvasti uudistuville ja täydentyville verkkosivuillemme. Musiikin ystävä löytää Rondosta niin elämykselliset artistihaastattelut kuin tarkkaan punnitut arviot ja tiedot konserteista, uudesta musiikista, alan uusista ilmiöistä. Kokoaan suuremmat. Musiikkimaana olemme siis kokoamme suurempi. Elämä on valintoja Tilaukset: rondo.fi/shop_02/ tai puhelimitse asiakaspalvelusta, puh
Musikaalin ohjaamiseen ei myöskään Hurskaisen mielestä riitä se, mikä pätee teatteriesityksiin. | Luukas Sihvonen (vas.) haki Tamkille teatteri edellä. Taideyliopistoon on nyt suunnitteilla musikaaliesiintyjän maisteriohjelma, jossa olisi toteutuessaan mahdollisuus syventää erityisosaamista alalla. Laulunopetus on Tampereella veturi, mutta heti perässä tulevat näyttelijäntyö, tanssi ja liike. Vieläkin voi käydä niin, että ohjaaminen loppuu siihen, kun laulu alkaa. Laulun osalta Hurskainen puhuu acting through song -menetelmästä, jossa monologityöskentelyn avulla laulu tavallaan näytellään läpi. Hurskaista harmittaa, miten musikaalia edelleen pidetään kepeänä taidemuotona, ja monesti sen arvo tuntuu yhäkin olevan lähinnä siinä, miten se turvaa isojen talojen talouden. Uusia teoksia hiotaan workshopeissa. Rikkomaton-musikaalissa on mukana Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan eri vuosikurssien opiskelijoita. Kuitenkin nykymusikaalissa voidaan käsitellä vaativia aiheita mielenterveysongelmista itsemurhiin. Musiikkiteatterilinjalla opettaa jo useita teatterin huippuammattilaisia niin perusopetuksessa kuin mestarikursseillaankin. Musiikkiteatterin ammattilaiseksi Lahden ammattikorkeakoulusta ja musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemiasta aikanaan valmistunut musiikkiteatterilinjan lehtori Hanna Hurskainen haluaa olla mahdollistaja ja kouluttaja, jonka työllä on vaikutusta pitemmällä tähtäimellä.. Ei niin kepeätä Hurskainen alkoi opettaa Tamkissa 2015. Musikaaliohjaamiseen pitäisi siis saada kunnon koulutusta. Toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoita on napattu isoihin rooleihin tai ensembleen ammattilavoille, kuten Helsingin kaupunginteatterin Rakas Evan Hanseniin. Sanna Riski pääsi Tampereelle neljännellä yrittämällä, ja Viljami Rosvall (takana) vaihtoi biologian opinnot musiikkiteatteriin. Koko lehtoraattiaikansa hän on kehittänyt opetusta ottaen maailmalta parhaita oppeja. Siksi Tamkin musiikkiteatterilinjan nuorilla on vientiä isojen laitosteattereiden ramppiin. Teatterin tiedotuskeskus Tinfon tilastoissa teattereiden myydyimmistä tuotannoista kahdeksan kymmenestä on musikaaleja. 33 R ONDO C LASSIC 3|2024 Isoissa musikaalimaissa kolmikärkiosaamista on painotettu jo pitkään, mutta tähän liitetään neljänneksi vielä esimerkiksi musikaalinäyttelijän instrumenttiosaaminen. ”Ne, jotka haluavat syventää osaamistaan vaikkapa amk-tutkinnon jälkeen, hakisivat sitten Taideyliopiston kaksivuotiseen maisteriohjelmaan, jossa on mahdollisuus jatkaa vaikka tohtorinopintoihin. Silloin ei tarvitsisi hakeutua kalliisiin ulkomaisiin jatko-opintoihin”, Hurskainen sanoo. Hurskaisen mielestä musikaaliosaaminen on Suomessa tällä hetkellä sitä tasoa, että parhaat tuotannot vetävät vertoja ulkomaisille huipputuotannoille. Jo nyt hyvin toimivaa työelämäyhteistyötä Hurskainen haluaa myös kehittää
Alkupuoli on musikaalin vaativin. Petja kokee jo nyt olevansa valmis isojen tuotantojen musikaalirooleihin, sen verran kova koulu Evan Hansenin tekeminen on ollut. Rakas Evan Hansen -musikaaliin järjestettiin suljettu koe-esiintyminen, eli sopivista ehdokkaista oli teatterilla jo käsitys. Petjan keskittyminen alkaa iltapäivällä runsaalla vedenjuonnilla. ”En voinut kuvitellakaan, että pääsisin sinne. 35 R ONDO C LASSIC 3|2024 | Itseluottamus tuplaa taidot PETJA PULKKINEN on saanut katsojat etukenoon Evan Hansenin roolissa Helsingin kaupunginteatterissa. Hän vuorottelee nimiroolissa JULIUS SUOMISEN kanssa. ”Aika pian tuli tunne, että nämä eivät riitä, ja hakeuduin Jyväskylän konservatorioon klassisen laulun opintoihin”, Petja kertoo. Molemmat ovat Tampereen ammattikorkeakoulun musiikkiteatterilinjan opiskelijoita. Petja oli kouluaikanaan enemmän kiinnostunut kielistä kuin musiikista, kunnes lukiossa 2017 tehty ja Lappeenrannan kaupunginteatterissa esitetty Nahkatakkinen tyttö -musikaali käänsi pään. Lukion jälkeen hän ehti käydä myös armeijan varusmiessoittokunnassa. Ennen esitystä hän nostaa energiatasot ”sataseen”, koska hänen on saatava yleisö mukaan pelkällä puheella. Se on jopa tärkeämpää kuin jono päärooleja.” Tampereen Teatterin Anastasiassa Riikonen huomasi tekevänsä ihan kaikkea. Savitaipaleella taidetta tehtiin yhteisönä. ”Tärkeintä on tehdä isoja juttuja yhdessä, olla osa kokonaisuutta. AATIVIEN LAULUJEN LISÄKSI lukiolaispoika Evanin täytyy olla uskottava ahdistuksensa kanssa painivana teininä. Itseluottamus tuplaa taidot, ja itseä kannattaa katsoa lämmöllä – siinä kaksi viisautta, jotka hän on oppinut Tamkista. Varusmiessoittokunnassa hän myös ensi kertaa kuuli Tamkin musiikkiteatterilinjasta. Se auttaa pitämään lihakset ja äänihuulet kosteina. Musiikin opettajana, muusikkona ja kuoronjohtajana työskennelleen äidin myötä Petja tutustui jo lapsena musiikkiteatteriin. Petjan tie parrasvaloihin on ollut pitkä ja perusteellinen. Olen vähän sellainen ihminen, että en haluaisi tehdä vain yhtä lajia”, sanoo Petja Pulkkinen.. Ja sitten vielä kaikki kuvittelevat, että hänellä ja itsemurhan tehneellä Connorilla on ollut suhde. Sinne hän pääsi toisella hakukerrallaan. Laulunopettajani Enna Snellman oli tosi paljon mukana auttamassa kolmivaiheisessa valintakoerumbassa”, Petja kertoo. Teksti ja kuvat: ANNE VÄLINORO v ”Toivon, että pääsen tekemään myös puhenäytelmiä. Miten roolintekijä sitten valmistautuu musikaali-iltaan. Siinä sai testata taitojaan ikäluokkansa parhaiden muusikoiden joukossa. Raati piti vakuuttaa koronan aikana zoomissa omalla parin minuutin tanssisoololla, monologilla ja dialogilla. Esiintyjäpohjaa olivat luoneet breakdanceja basso-opinnot, kuorossa laulaminen ja roolit koulunäytelmissä
Kun juna lähti, kiitoksissa sitten tavataan! Ensemble-työskentely voi olla kohotettua, hiki hatussa vääntämistä tai sitten rennon letkeää menoa tehdastyöläisinä, kuten Kinky Bootsissa.” Voiko musikaalinäytöksien palkkioilla sitten elää, jos on, kuten Riikka, kahdessa musikaalissa mukana ja toisessa pääroolissa. Se on jopa tärkeämpää kuin jono päärooleja.” – Petja pulkkinen. Riikonen hallitsee hyvin äänitekniikkansa. Korvaus riippuu roolin suuruudesta, koulutuksesta ja tehtävän vaativuudesta. Hirveästi peruukkija vaatevaihtoja, tansseja, hahmoja, biisejä ja asemia. Tampereella hän on ollut mukana TTT:n Kinky Bootsissa ja TT:n kiitetyssä Anastasia-musikaalissa. Hänelle paras yleisöpalaute on ollut se, kun ihmiset ovat kertoneet liikuttuneensa hänen roolityöstään. Toisaalta Riikonen on opetellut juuri tässä roolissa päästämään irti perfektionismistaan ja antamaan enemmän valtaa tulkinnalle. Siihenhän me kaikki taiteilijat pyrimme, että pysyisi se mielenterveys positiivisen puolella kaikesta huolimatta”, miettii Petja viisaasti. ”Tärkeintä on tehdä isoja juttuja yhdessä, olla osa kokonaisuutta. Merenneidossa edes ”korkea kiljuminen” ei rasita. Se riippuu myös siitä, miten paljon esityksiä on. ”Mua jännittää joka kerta, kun menen laulamaan ensimmäisessä näytöksessä olevaa Sielunmessua, Requiemia. Näytöksiä oli lähes sata, ja yhden päivän aikana saattoi olla kaksikin musikaalivetoa, mikä tarkoittaa kuutta tuntia laulua. Hänen mielestään juuri ensemble-työ haastaa monipuolisuudessaan esiintyjän kaikilla osa-alueilla. ”Anastasia oli kunnon ralli. Riikonen uskoo saaneensa kutsun Rakas Evan Hansen -musikaalin Zoen roolin koe-esiintymiseen aiempien kapellimestari Eeva Konnun kanssa tekemiensä töiden perusteella. Sen kautta yleisö pääsee sisälle Zoen mielenmaisemaan”, Riikonen miettii. 36 R ONDO C LASSIC 3|2024 Kuusi tuntia lavalla Riikka Riikosen syksy oli hektinen, sillä hän oli mukana sekä Rakas Evan Hansen että Pieni merenneito -musikaaleissa Helsingin kaupunginteatterissa. ”Koen olevani silti arvokas, vaikkei tulisikaan suuria töitä heti Evanin roolin jälkeen. ”Pystyin samaistumaan Zoen rooliin, sillä itsellänikin on ollut tosi haastavia tunteita teini-iässä”, pohtii Riikka Riikonen. Riikonen on saanut hyvin jalkaa oven väliin eri ammattiteattereissa. Itsemurhan tehneen Connorin siskon Zoen rooli on Riikoselle ensimmäinen iso musikaalirooli. Mutta kyllä, omalla yhdistelmälläni elin hyvin syksyn.” . ”Freelancerit neuvottelevat itselleen tiettyjä sopimuksia
LUE LISÄÄ: sites.tuni.fi/tamkmusiikki MUSIIKKIPEDAGOGI (AMK) • instrumenttipedagogi • musiikin hahmotustaitojen pedagogi, säveltäminen • kuoronjohtaja • orkesterinjohtaja MUUSIKKO (AMK) • esittävä ja luova säveltaide • musiikkiteatteri J.S. 2,50€) JONAS RANNILA JONAS RANNILA kapellimestari kapellimestari MATI TURI MATI TURI evankelista evankelista VEIKKO VALLINOJA VEIKKO VALLINOJA Jeesus Jeesus JOHANNA ISOKOSKI JOHANNA ISOKOSKI sopraano sopraano JENI PACKALEN JENI PACKALEN altto altto JUHO PUNKERI JUHO PUNKERI tenori tenori TOMI PUNKERI TOMI PUNKERI basso basso 28.3.2024 klo 19 28.3.2024 klo 19 Johanneksenkirkko, Helsinki Johanneksenkirkko, Helsinki MATTEUS-PASSIO MATTEUS-PASSIO. BACH J.S. 2,50€) alk. BACH SUOMEN LAULU SUOMEN LAULU SUOMALAINEN BAROKKIORKESTERI SUOMALAINEN BAROKKIORKESTERI CANDOMINI, KANNELKELLOT & CANDOMINI, KANNELKELLOT & HELSINGIN KONSERVATORION NUORET LAULAJAT HELSINGIN KONSERVATORION NUORET LAULAJAT Liput 70/60/50/40/30/25 € Liput 70/60/50/40/30/25 € kuorolta (www.suomenlaulu.fi) ja Lippupisteestä kuorolta (www.suomenlaulu.fi) ja Lippupisteestä (www.lippu.fi, (www.lippu.fi, hintoihin lisätään palvelumaksu hintoihin lisätään palvelumaksu alk
Pietarsaaressa toimiva barokkimusiikin monimuotokoulutus vetää puoleensa ammattimuusikoita eri puolilta maata. Periodisoittimiin tarttuminen vie opiskelijat pois tutuista tekemisen tavoista. vanha musiikki vie uusille poluille Teksti ja kuvat: TÄHTI OKSANEN P Yhdessä soittaminen on tärkeä osa Henna Martikaisen (vas.) ja Elena Hämäläisen opintoja. Elina Mustonen ohjaa laulajia konsertin harjoituksissa.. 38 R ONDO C LASSIC 3|2024 ARIKYMMENTÄ SOITTAJAA ja laulajaa opettajineen on kokoontunut Pietarsaaren Schauman-saliin harjoittelemaan konserttia, jossa 1500–1600-lukujen englantilainen musiikki yhdistyy Shakespearen teksteihin. Intensiivisissä viikonlopuissa opiskellaan historiaa ja musiikkia yhdessä tekemisen kautta. Barokkimusiikin tarjonta on viime vuosina monipuolistunut Suomessa. Ammattikorkeakoulu Novian barokkilinjan vierailevaksi opettajaksi kutsuttu cembalisti ja näyttelijä Elina Mustonen valmentaa muusikoita kontaktin ottamisessa toisiinsa, ja viulunsoiton lehtori Aira Maria Lehtipuu ohjeistaa heitä affektien eli erilaisten mielenliikutusten eloon herättämisessä
Joensuussa tarjontaa on vähemmän. Vaikka periodisoittimia pääsee toistaiseksi kuulemaan harvoin, on Martikainen toiveikas kotikaupunkinsa tulevaisuuden suhteen. ”Orkesterissa opiskelijat ja opettajat soittavat yhdessä. Elina Mustosen vetämä Shakespeare-kokonaisuus kuvaa Novialla vakiintunutta työskentelytapaa, jossa kurkotetaan musiikin ulkopuoliseen maailmaan ja muihin taiteisiin sekä rohkaistaan opiskelijoita heittäytymään ja lähestymään musiikkia uusista näkökulmista. Puolentoista vuoden tähänastiset opinnot ovat muokanneet sekä Martikaisen että Hämäläisen muusikkoutta. Pianisti Henna Martikainen matkustaa Pietarsaareen 450 kilometrin päästä Joensuusta, josta huonojen yhteyksien takia matka taittuu yleensä Tampereen tai Helsingin kautta. 39 R ONDO C LASSIC 3|2024 Pieni pohjanmaalaiskaupunki on jo yli vuosikymmenen toiminut kotina koulutusohjelmalle, jossa muusikot pääsevät kartuttamaan osaamistaan vanhan musiikin saralla. Improvisointi on tuonut mukanaan tietynlaisen vapautumisen, jossa variointi tapahtuu yhdessä muiden kanssa kuunnellen, täyttäen ja kokonaisuuteen yhdistäen.. Hän aikoo hyödyntää opintojensa aikana saamiaan kontakteja konserttien järjestämiseksi. Viulisti Kreeta-Maria Kentalan perustama koulutus pyörii kahden lehtorin, Lehtipuun ja cembalisti Petteri Pitkon, sekä vierailevien opettajien voimin, ja se on järjestetty viikonloppuopintoina mahdollistaen työssäkäyvien muusikoiden osallistumisen. Vaasassa toimii 2013 aloittanut Vaasa Baroque, joka on vakiinnuttanut toimintansa korkealaatuisten barokkikonserttien tarjoajana kaupungissa. ”Continuosoittoon kuuluu vapaan säestyksen kaltainen tekeminen, jossa joka kerta voi soittaa eri tavalla”, Martikainen kuvailee, ”Improvisointi on tuonut mukanaan tietynlaisen vapautumisen, jossa variointi tapahtuu yhdessä muiden kanssa kuunnellen, täyttäen ja kokonaisuuteen yhdistäen.” Holistinen näkökulma Vaasan kaupunginorkesterin sellistin Elena Hämäläisen mukana Pietarsaareen kulkee barokkisellon lisäksi viola da gamba. Opettajien väliset keskustelut ovat todella hedelmällisiä, kun samoja kysymyksiä pohditaan eri soittimien näkökulmista.” Hämäläinen kertoo koulutuksen valmistaneen häntä työviikkoihin, joissa soitetaan ennen 1800-lukua sävellettyä ohjelmistoa. Kun pianisti siirtyy cembalon ääreen, on muutos suuri, sillä sekä soittotekniikka että soittajan rooli eroavat merkittävästi toisistaan. Motivaatiota ei Martikaiselta puutu, sillä kaipuu barokkityylin opiskeluun on perua pitkältä ajalta. Tämän esille tuominen on tärkeää, jotta voi ymmärtää sitä maailmaa, jossa musiikki on syntynyt.” Uusi herääminen muusikkona Opiskeluun pienessä yhteisössä kuuluu workshop-työskentely, jossa opiskelijat tutustuvat tiettyyn teemaan ja jakavat prosessia keskenään. Työuraa Martikaisella on takana kymmenen vuotta Itä-Suomen yliopistossa, jossa hän opettaa pianonsoittoa ja musiikin pedagogiikkaa opettajaopiskelijoille. Opiskelijoita Pohjanmaalle saapuu ympäri Suomea Rovaniemeltä Nauvoon ja Joensuusta Helsinkiin asti. Tämänkertaisessa konsertissa Hämäläinen muun muassa säestää William Byrdin ja Martin Peersonin lauluja osana gambayhtyettä. Sen ylle on toisinaan kirjattu soinnut continuonumeroin, muutoin ne tulkitaan itse partituurista. ”Tuntuu kuin olisin herännyt uudestaan eloon muusikkona”, kuvailee Martikainen. Hämäläisen lisäksi orkesterissa soittaa muutama muukin Novian opiskelija. Yhdistyksellä on kunnianhimoinen tavoite esittää joka toinen vuosi barokkiooppera”, Hämäläinen kertoo. Petteri Pitko kuvailee aikuisopetuksen lähtevän ryhmäopettamisesta ja integroidusta mallista, jossa teoriaa ja historiaa opetetaan soittamiseen yhdistettynä. Hämäläiselle tärkeää on opinnoissa korostuva yhteisöllinen työskentelytapa. Vaasan ja Joensuun barokkimusiikkitarjonta eroaa paljon toisistaan. Kaupunginorkesterilla on kaudessa yhdestä kahteen barokkikonserttia, joissa tarvitaan cembaloa. ”Toivon, että saataisiin luotua juuri Joensuuhun sopiva barokkimusiikkielämä.” . Hämäläinen on tyytyväinen siitä, että on uskaltanut poistua omalta mukavuusalueeltaan. Continuosoittajalla on usein edessään pelkkä bassolinja. Soittajalinjan rinnalla toimii barokkilaulun koulutus, jonka vastaava lehtori on sopraano Kajsa Dahlbäck. ”Käytämme Vaasassa paljon klassisia jousia, ja niiden käyttö tuntuu luontevalta barokkijousen jälkeen”, Hämäläinen kertoo. Oopperaorkesterissa Ruotsissa työuransa aloittanut Hämäläinen on kiinnostunut tekstin ja musiikin välisestä suhteesta, joka myös barokkiopinnoissa korostuu. ”Opinnoista olen saanut paljon työvälineitä eri affektien ja jopa yksittäisten sanojen ilmaisemiseen soittamalla.” Tietämys historiasta ja maailmasta musiikin ympärillä on olennainen osa barokkityylin omaksumista. Fraseeraus ja artikulaatiot eivät vaadi enää selittämistä. ”Vaasa Baroque tuo Pohjanmaan perukoille maailmanluokan tähtiä esiintymään ja työskentelemään, toisinaan yhdessä kaupunginorkesterin kanssa. vanha musiikki vie uusille poluille Tietämys historiasta ja maailmasta musiikin ympärillä on olennainen osa barokkityylin omaksumista. Pitkon mukaan muusikot palaavat työyhteisöihinsä vieden mukanaan erikoisosaamista, joka vaikuttaa tekemisen kautta myös kollegoihin. ”Cembaloa olin kokeillut aiemminkin, mutta homma lähti lopulta lapasesta Nurmeksen kesäakatemiassa.” Martikainen tilasi oman cembalon, jota nykyisin muun muassa Joensuun kaupunginorkesteri vuokraa barokkikonsertteihinsa. ”1600-luvulla musiikki ei ollut erillinen, jalustalle nostettu taiteenlaji. Cembalistin mahdollisuudet improvisointiin ovat rajattomat. Se oli käytännönläheistä ja sidottua liturgiaan, seremoniaan tai rituaaliin
Kotimaisia rakentajia yhdistää kansainvälinen koulutus ja kokemus. oimaan oimaan S Teksti ja kuvat: SANTERI KAIPIAINEN puu taipuu. 40 R ONDO C LASSIC 3|2024 Viulujen rakentaminen ja korjaaminen on harvinainen käsityöammatti
Hoviorkesterien kaltaisten vaativien asiakkaiden ja terveen kilpailun puskeman tuotekehityksen lisäksi cremonalaisilla mestareilla oli käytettävissään erinomainen puuja lakkamateriaali – ja soitinten uskotaan viinin tavoin parantuneen vanhetessaan. Jokaisella on myös oma näkemys siitä, miltä hyvä soitin kuulostaa. Jokaisella viulunrakentajalla ja soittajalla on oma sointi-ihanne, ja vaikka äänelle voi tehdä paljon, yksittäisen viulun ominaista luonnetta on vaikea muuttaa”, Lahtinen kertoo. ”Viulun tilaaminen kotimaiselta rakentajalta on siinä mielessä vähän kuin puvun teettäminen kotimaisella räätälillä”, Lahtinen vertaa. ”On hyvin iso muutos hypätä koulusta työelämään, kun heti eteen tulee arvosoittimia, ja pitäisi tehdä työ erinomaisesti. Kuvassa liikettä lähes 30 vuotta johtanut Ilkka Vainio. Minun vuosikurssillani sattui onneksi olemaan koko koulun paras opettaja. Cremonan kansainvälisessä Scuola di Liuteriassa opiskeli neljän vuoden ajan myös viulunrakentaja Elina Kaljunen. ”Korjauksiin saa hyvin suurta oppia, kun pomo työskentelee vieressä 8 tuntia päivässä. Viulua trimmataan kuin formulaa Mitään erityistä suomalaista rakennustyyliä ei ole ehtinyt muodostua, sillä uusiin soittimiin otetaan mallia ulkomaisista arvosoittimista ja kaikki suomalaiset ammattirakentajat ovat opiskelleet ulkomailla. Ensimmäinen dokumentoitu Amati-suvun soitin on peräisin 1530-luvulta, ja kultakausi jatkui 1700-luvulle saakka, jolloin Antonio Stradivarin ja Giuseppe Guarnerin urat olivat kuumimmillaan. ”Ei ole periaatteessa väliä, missä opin saa, vaan keneltä. Olen palannut kaupunkiin esimerkiksi Mondomusica-messuille esittelemään omia viulujani.” Työskenneltyään John Dilworthin verstaassa Lontoossa Kaljunen palasi Helsinkiin ja pitää omaa liikettään Töölössä, josta löytyy varsinainen viuluverstaiden ja -myymälöiden keskittymä.. ”Klassisen musiikin huipulla viuluja trimmataan kuin formula-autoa, halutaan kaikki mahdolliset pienetkin lisätehot irti. Ammattikorjaaja pystyy analysoimaan ison osan soinnista mekaanisesti, ja sen jälkeen alkavat makuasiat. Koulutus on vain alkusysäys, jonka jälkeen on tärkeää päästä hyvälle mestarille töihin”, toteaa myös Kaljunen kollegoidensa tavoin. Puiden akustisia ominaisuuksia voi nykyään mitata teknisesti monilla tavoilla, mutta silti lopulta hyvä saundi on fiiliskysymys, ja sattumaa on rakentamisessa väistämättä mukana.” Viulujen kultakausi oli onnellinen sattuma Kansainvälinen konsensus kuuluu, että parhaat viulut tulevat Italian Cremonasta. ”Hienosäätöä on paljon: millainen on talla, mihin pinna tulee, mitä materiaaleja käyttää ja niin edelleen. Vaikka viulunrakennuskoulu keskittyy pelkästään viuluihin, ei se ole läheskään niin tehokasta kuin työssä oppiminen oikeilla soittimilla”, Lahtinen lisää. Tähän on syynä jo 1500-luvulla alkanut rakennusperinne. ”Hiljalleen on tekemisen kautta oppinut, mikä vaihe vaikuttaa mihinkin. Samoin tärkeää oli saada imeä itseensä arjessa Cremonan elävää viulunrakentamisen kulttuuria ja pitkiä perinteitä näyttelyineen ja kilpailuineen. Risto Vainion vuonna 1958 perustama jousisoitinliike on Suomen ainoa ylisukupolvinen viuluverstas. Niemi ja Lahtinen kävivät Newarkin viulunrakennuskoulun Englannissa, josta Niemi siirtyi töihin Peter Benedekin verstaalle Müncheniin, Lahtinen puolestaan Ilkka Vainion oppiin Helsinkiin. 42 R ONDO C LASSIC 3|2024 Historiallisesti Suomessa pelimannit ovat myös rakentaneet itselleen viuluja, mutta kotimaassa valmistettujen harrastajasoitinten tarve on romahtanut, kun esimerkiksi Kiinassa sarjatuotantona valmistetut viulut täyttävät harrastajien tarpeen huokealla hinnalla. Yhdet viulistit hakevat tummempaa, toiset kirkkaampaa sointia”, Niemi puolestaan kuvailee. ”Se kuulostaa pitkältä ajalta käsityöläisopintoihin, mutta todellisuudessa se on hyvin lyhyt aika oppiakseen ammattilaiseksi. Siksi on hyvä olla ensin mukana kasvamassa osana tiimiä, ennen kuin perustaa oman liikkeen”, Niemi kuvailee soitinrakentajan ammattitaidon kehittymistä
Poikkeuksen tekee Vainion soitinliike – niin ikään Töölössä – joka on myös Suomen ainoa ylisukupolvinen jousisoitinliike. Koska en tiennyt, mitä haluaisin tehdä, lähdin sitten Saksan Mittenwaldiin viulunrakennusoppiin, samaan kouluun, jossa isänikin oli ollut. Uuden viulun valmistumiseen menee noin kolme kuukautta.. ”En itse tällä hetkellä rakenna uutta, vaan keskityn arvosoitinten restaurointiin. 43 R ONDO C LASSIC 3|2024 ”Pidän uusien viulujen rakentamista kaikkein tärkeimpänä omassa työssäni, joten varaan sille puolet työajastani. Huomasin nopeasti olevani taitavampi ja nopeampi kuin muut opiskelijat, ja lahjakkuus motivoi jatkamaan alalla. | ”Sopivan uuden viulun tunnistaa siitä, että se inspiroi soittamaan.” Puolet Elina Kaljusen työajasta kuluu rakentamiseen. Ostajalle on kokeiltavana aina useampia eri malleja, jotta se itselle sopivin löytyy. Siinä missä uutta rakentaessa on otettava huomioon tilaajan tyyli ja saundi, pitää korjaajana luovia soittimen rakentajan ajatusten suuntaan, ymmärtää hänen ideansa ja kunnioittaa niitä korjauksissaan.” Tiede ja kokemus lyövät kättä Onko tänä päivänä mahdollista rakentaakaan yhtä hyviä soittimia kuin Cremonan legendojen rakentamat, hinnaltaan miljoonissa liikkuvat viulut. Ja ilman rakennustaitoa ei tällä ole arvoa pelkkänä kauppana. Palasin Suomeen vuonna 1990, ja hyvin pian isäni siirsi minulle päävastuun rakentamista ja korjaamista koskevissa asioissa.” Vainiolla on ollut kisällejä useista maista, ja haastatteluhetkellä verstaassa on töissä kaksi itävaltalaista nuorta soitinrakentajaa. Toki minulla oli etumatkaa, kun olin lapsesta asti pyörinyt isän kaupassa tarkkailemassa ja rakentamassa.” Vainio meni töihin ensin Paesoldille Baijerin Bubenreuthiin ja sieltä Pariisiin Étienne Vatelot’n verstaaseen. Tietoa saattaa tosin olla toisinaan vaikeaa soveltaa käytännössä, sillä iso osa rakentamisvaiheen valinnoista liittyy puun yksilöllisiin ominaisuuksiin. Hän aikoo olla töissä vielä pari vuotta, minkä jälkeen liike hyvin todennäköisesti suljetaan pysyvästi. ”Kun jokin huippusoitin tulee huollettavaksi, saatan rakentaa uuden sen pohjalta. Sopivan uuden viulun tunnistaa siitä, että se inspiroi soittamaan.” Isältä pojalle ja mestarilta kisällille Vaikka kisälliperinne on soitinrakentamisessa voimakas, on harvalla suomalaisella rakentajalla mahdollisuutta palkata uransa alussa olevia työntekijöitä. ”Toisella on restauroinnin alla arvokas Benjamin Banksin 1700-luvun lopussa rakentama sello”, Vainio kehaisee. Välillä on tilauksia, mutta rakennan niidenkin ulkopuolella, sillä haluan soittimiani olevan jatkuvasti myös esillä ja myynnissä”, Kaljunen kertoo. Risto Vainio perusti kaupan vuonna 1958, ja hänen poikansa Ilkka Vainio on ollut yrityksen johdossa vuodesta 1995. Vuoden jälkeen siirryin sieltä Kölniin Wolfgang Bühnnagelille. Kyllä asiakkaat haluavat samassa paikassa myös korjata soittimiaan”, Vainio summaa. Suvun liikkeen jatkaminen ei ollut Vainiolle nuorena mikään itsestäänselvyys. Harva haluaa vaikkapa viisikymppisenä ottaa kokonaan uuden liikkeen pyöritettäväksi, vaikka tämä onkin kooltaan ja liikevaihdoltaan isompi. Nuoremmilla ei puolestaan ole tarpeeksi asiantuntemusta. ”Isäni kyllä vahvasti ajoi minua samalle uralle ja jatkamaan liikettä. Vaikka viulisti on ajatellut haluavansa Guarneri-mallisen viulun, niin voi silti olla, että omalle soitolle paras sointi löytyykin lopulta aivan toisen mallisesta soittimesta. ”Se oli siihen aikaan maailman arvostetuin soitinkorjaamo, jossa kävivät Rostopovitšit ja muut. ”Monilla kollegoilla on jo omat liikkeet ja asiakaskunnat. Molemmilta opin aivan valtavasti, ja he pitivät huolen siitä, että ehtivät myös opettaa meitä kisällejä. Tieteellinen tutkimus soitinten ominaisuuksista on vuosikymmenten varrella lisääntynyt ja helposti saatavilla
Eduksi katsotaan soitinvalmennus-, orkesterija ryhmäopetuskokemus. Tosin vaikka saatamme tietää yhdisteet, joita 1700-luvun viulun puusta tai lakasta löytyy, emme välttämättä aina tiedä, minkä prosessin osana ne ovat sinne päätyneet”, Jarkko Niemi muistuttaa ja lisää, että satavuotisia soittimia on myös niiden elinkaaren varrella modernisoitu. Lähetä vapaamuotoinen hakemus, CV ja mahdolliset suositukset sähköpostitse 1.4.2024 mennessä: vt. Eduksi katsotaan osaaminen ja kokemus ryhmäopetuksesta soitinvalmennuksessa sekä soitinintegroidussa muha:ssa. Suomessa yksi esimerkki tietoa jakavasta ja kollegiaalisesta hengestä on 12-jäseninen Viulunrakentajien kilta. Trumpetinsoiton lehtorilta edellytämme varmaa osaamista valmentaa oppilaita vasta-alkajista ammattiopintoihin asti. 44 R ONDO C LASSIC 3|2024 ”Amatien, Guarnerien ja Stradivarien soinnin salaisuus on muuttunut taikuudesta kemiaksi. ”Se on ammattilaisuuden tae. ”Välillä on tehty hyvin rouheitakin korjauksia, ja jonkin verran on myös ollut välttämätöntä korvata alkuperäistä puuta.” Elina Kaljunen lukee tarkkaan muun muassa kaikki jousisoittajien ja soitinrakentajien The Strad -lehden tieteelliset artikkelit alaan liittyen. apulaisrehtori jenny.robson@emo.fi (sello) apulaisrehtori laura.clewer@emo.fi (trumpetti) Katso hakuilmoitus ehtoineen ja lisätietoineen kokonaisuudessaan: www.emo.fi > ajankohtaista EMO – Elävän Musiikin Oma!. Killan jäsenyys merkitsee sitä, että meidän korjauksiemme laatuun voi luottaa”, Niemi kehuu. Välillä minullekin on tullut vastaan soittimia, jotka ovat menneet pilalle, kun joku on korjannut halkeaman pikaliimalla. ”Jaamme killan kesken kokemuksia ja neuvoja. Oletko innostunut ja innostava soitinpedagogi. ”Mutta uusia soittimia täytyy tehdä myös siksi, että tulevaisuudessa olisi taas vanhoja soittimia!” . Vaikka meillä on pieni ammattikunta, tulemme toimeen toistemme kanssa ja on mukava tavata kollegoja. Ilkka Vainion mukaan uusille soittimille on tarvetta siksikin, että arvosoitinten kansainvälinen kysyntä nostaa markkinahintoja kaikkialla. ”Näihin tutkimustuloksiin olen perustanut myös oman viululakkani reseptin”, Kaljunen toteaa. Me kaikki olemme kouluttautuneet ulkomailla ja korjanneet vanhoja, arvokkaita soittimia. Moni saattaa ajatella, että vanha soitin tarkoittaa hyvää soitinta, mutta kaikkina aikoina on rakennettu eritasoisia viuluja. Kyräilyä ei oikeastaan ole”, Lahtinen jatkaa. Espoon musiikkiopisto (EMO) hakee toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen 1.8.2024 alkaen TRUMPETINSOITON LEHTORIA SELLONSOITON LEHTORIA EMO on 2300 oppilaan ja 100 opettajan inspiroiva musiikkiyhteisö, jonka yksi toiminnan painopistealueista on orkesteritoiminta alkeisorkestereista Tapiolan nuoriin sinfonikkoihin. Hyvät tiimityötaidot ja kehittävä työote ovat tervetulleita EMOn puhallinkampukseen. ”On paljon ennakkoluuloja uusia soittimia kohtaan. Talloja odottamassa soitintaan Elina Kaljusen viuluverstaalla. Sellonsoiton lehtorilta edellytämme varmaa osaamista erityisesti perusopintotasoisten oppilaiden opetuksesta. Edellytämme hakijoilta soveltuvaa korkeakoulututkintoa (kelpoisuusehdot 986/1998). Kaikkien haastateltujen mukaan alalla on sopiva kysynnän ja tarjonnan tasapaino. Oli viulu sitten uusi tai vanha, tarvitsee se aika ajoin korjauksia, huoltoa ja trimmin päivitystä soidakseen optimaalisesti”, Kaljunen muistuttaa
SOITTO JA HILJAISUUS kertoo Tanskan hoviin liittyvistä ihmisistä 1600-luvun alkupuolella, jolloin maata hallitsi edellä mainittu nelos-Kristian (hän on siis eri henkilö kuin Sibeliuksen tunnetuksi tekemä kakkos-Kristian). Sellaiset nautitaan ahmimalla, eikä lukijan silti tarvitse murehtia sivunkääntöjä ja kirjan vähittäistä hupenemista, koska 575-sivuisessa annoksessa riittää sulattelemista useammaksi päiväksi tai viikoksikin (tällaiset tiiliskivet ovat tosiaan epäkäytännöllisiä eikä niitä tule luettua metrossa). Mielestäni riittää, joskin Kristianin musiikkia kohtaan tuntema rakkaus on tarinassa sivuseikka. Erityisen kiinnostuneena odotin, miten musiikki – johon kirjan nimikin viittaa – liittyy asiaan eli käsillä olevaan (sic) teokseen: riittääkö se, että yksi kirjan päähenkilöistä, Peter Claire, on muusikko, tekemään siitä ”musiikkiaiheisen”. Suomennos Kaijamari Sivill.. 46 R ONDO C LASSIC 3|2024 LUN PERIN ARABIALAISEN sananlaskun mukaan kirja on taskussa kannettava puutarha, joten Rose Tremainin Soitto ja hiljaisuus ei ankarasti ottaen ole kirja. Sellaisesta lähtee henki. ODOTIN TIETYSTI LUKUELÄMYSTÄ, koska kyseessä on ilmiselvästi ”lukuromaani”. SoittaR ONDO musiikista sivusilmin Teksti: RIITTA PIETILÄ SARJASSA ESITELLÄÄN MUSIIKKIAIHEISTA KAUNOKIRJALLISUUTTA HÄPEÄMÄTTÖMÄN SUBJEKTIIVISESTI, MAKUASIOISTA TINKIMÄTTÄ. Vaikka linnan äänimaisemointi oli ilmeisen tehokas ja sen suojissa värjötteli muusikoita kokonaisen lauman verran, useimpia heistä ei mainita edes nimeltä. a OSA: 1 Odotin myös tarinaa, joka vangitsee lukijansa olemalla kertomisen arvoinen. * haukotuttavasti Rose Tremain: Soitto ja hiljaisuus (Tammi, 2002). Alkuperäiskielellä eli englanniksi teos toki löytyy sähköisessäkin muodossa, kuinkas muuten: vuonna 1999 romaani Music and Silence todettiin lajissaan vuoden parhaaksi ja sen tekijälle myönnettiin Whitbread-palkinto. Tämä Kristian pani hovikapellinsa soittamaan kellariin, josta soitto sitten johdettiin putkia pitkin kaikumaan kaikkialle kuninkaanlinnaan. Ainoastaan jaarli O’Fingalin onnettomassa tapauksessa siitä onnistutaan kehittämään elämää suurempi epätoivo. Lisäksi odotin kielellistä tyyliä, joka säväyttäisi ja yllättäisi omaperäisyydellään. Musiikkiterapiaa ja kiiltokuvia, sbadigliando ( * ) Yksi kirjan päähenkilöistä, Tanskan kuningas Kristian IV, taiteilija Pieter Isaacszin aikalaismaalauksessa 1610-luvulta. Entäpä se, että kaikkein tärkein päähenkilö – Kristian IV – kuuntelee ja pohtii paljon musiikkia, sen syvintä olemusta ja sielullisia vaikutuksia. Kuusi vuotta myöhemmin Tremain sai vielä Orange-palkinnon teoksestaan The Road Home, joten tartuin ansioituneen brittikirjailijan ainoaan suomennettuun kirjaan suurin odotuksin. Se painaa lähes 700 grammaa ja on 4,5 senttiä paksu, joten sitä on mahdoton sujauttaa yhtään mihinkään taskuun (edes maiharin), ja näin kilpailussa perinteisen kirjan ja äänikirjan välillä on jälleen hävitty yksi erä
Joka tapauksessa tavat ja tyylit sen ilmaisemiseksi ovat monet, ja tässä se verhotaan niin yleisluontoisen väljiin vertauskuviin, että niiden sisäpuolelle varmasti mahtuu kaikki (kirjan otsikkoa myöten): musiikki ja elämä, rakkaus ja epätoivo, soitto ja hiljaisuus. . Kirsteniähän eivät sielujutut kiinnosta pätkääkään, ainoastaan seksi. Rakkaus saa aikaan riitasointuja ja rauhattomuutta jopa kuninkaan vaimolle Kirstenille, joka on tarinan pahis ja siis inhoaa musiikkia. MUSIIKKITERAPIAA ON harjoitettu aina, ja viehtymys viljellä tekstissä musiikkivertauksia on sekin vanhastaan niin tuttua, että resonanssi (eli myötävärähtely) on saattanut ajan saatossa vähän kärsiä. Onneksi sentään kuningas Kristian on jatkuvasti alavireessä. Odotin, että kirjan lopussa monet yksityiset tarinat tai polut johtavat yhteen ja samaan paikkaan, jolloin niiden tehtävä kokonaisuudessa äkkiä upeasti avautuu, mutta näin ei käynyt, ainakaan minulle. klo 16 Tuomiokirkon seurakuntatalo HETKI 23.3. Lue artikkeli netissä Rondo.fi!. Joidenkin mielestä hivutus on onnistunut niin hyvin, että musiikkia itsessään voidaan jo pitää teoksen yhtenä ”henkilöhahmona”, mutta tämä on mielestäni liioittelua. Historiallisuudesta viis; kyseessähän on tarina (oikeastaan montakin sellaista), satu! Kuitenkin Tremainin puutarha oli itselleni pettymys – osin siksi, että en saanut kunnolla selkoa poluista, joilla päähenkilöt näyttivät kulkevan kuin itsekseen, vailla muuta päämäärää ja tarkoitusta kuin oma yksityinen elämänsä. Tuo yksinäisen onnettomuuden tila, jota ihmissydämen on niin vaikea kestää, tekee kirjan yleistunnelmasta vähän vetisen ja sentimentaalisen, vaikka mielestäni rakkaus on tunteena pikemminkin metrimentaalinen. Siihen vajoaminen on kuningas Kristianille pelko ja jaarli O’Fingalille kohtalo: virginaali lukitaan ja viedään pois, talo hiljenee ja muuttuu haudaksi. Nämä Kristianin filosofoinnit tavallaan pelastavat Soiton ja hiljaisuuden tai ainakin hivuttavat sen lähemmäs musiikkiteemaa. Kirsten esimerkiksi on kiva ensimmäisen kerran sivulla 560 – aivan liian myöhään – kun taas kaunis ja hyveellinen Emilia pysyy paperinmakuisena kiiltokuvana hamaan katkeraan loppuun asti (ja saa siitä palkkioksi ikuisen onniautuuden eli toisen kiiltokuvan, joka esittää miestä). Earth Hour klo 20.20 Espoon tuomiokirkko Vapaa pääsy! Tutustu uuteen festivaaliin. Nämä kaksi on toki helppo sitoa yhteen vetoamalla ”sieluun”, josta voikin saman tien johtaa erilaisia sielukkaita mietteitä: musiikki on sielujen sanatonta puhetta (jos kohta myös sfäärien harmoniaa) ja sielujen ymmärrystä aivan kuten vastavuoroinen rakkauskin, jonka puutteesta lähestulkoon kaikki tarinan henkilöt näyttävät kärsivän suunnattomasti koko ajan, läpi elämänsä. SOITON JA HILJAISUUDEN ylivoimaisesti tärkein tekijä ei nimittäin ole musiikki, vaan rakkaus. klo 19 Espoon tuomiokirkko RAUHA 17.3. Tremain luonnostelee ajankuvaa ja sen tapahtumia varsin suurpiirteisin ja huolettomin siveltimenvedoin pieniä arjen yksityiskohtia unohtamatta, väriä säästämättä. Näin enkelimäisen kauniista Peter Clairesta tulee kuninkaan ”suojelusenkeli”, joka lohduttaa ja varjelee tätä päivin ja öin – en liene ensimmäinen vaan ehkä noin sadastuhannes, jonka mieleen nousi tässä kohden raamatullinen kuva kuningas Daavidista soittamassa harppua (joidenkin lähteiden mukaan lyyraa) Saulille, jotta tämä rauhoittuisi. Hän lääkitsee itseään luuttumusiikilla, joka virvoittaa ja vahvistaa häntä niin, että valtakuntaa kuristavan kassavajeen ja uskottoman vaimon lisäksi hän jaksaa pohtia myös musiikkia. H elsingin 2024 urkufestivaali Helsingfors orgelfestival • Helsinki Organ Festival 6 V U O T T A • 1 9 6 4 2 2 4 ORGANUM -seura Porissa, Tampereella, Espoossa ja Helsingissä 3.–10.3.2024 Tutustu ohjelmaan helsinginurkufestivaali.fi R ONDO C LASSIC 3|2024 47 jia, saati heidän soittoaan ei myöskään kuvailla; sen sijaan lukijan tietoisuuteen saatetaan kuninkaan vaimo ja hänen kamarineitonsa, näiden (ja myös kuninkaan) äidit, eräs italialais-irlantilainen kreivitär miehineen sekä luutisti-Peterin ja kamarineito-Emilian perheet Irlannissa ja Jyllannissa. Ja juuri tässä piilee mielestäni ongelma: tarinan henkilöt ovat Kirstenin tavoin ohuita (tai litteitä, kuten kirjallisuudentutkimuksessa nykyään sanotaan) ja haukotuttavan tylsiä, koska he ovat joko hyviä tai pahoja eivätkä muutu tai kehity miksikään. Ihmissuhteet ja niihin liittyvät pelit eivät juuri koskettaneet, ja ihmiset tuntuivat lopussa melkein yhtä etäisiltä kuin alussakin, joten suljin heidät takaisin kansien väliin enkä enää uhraa heille ajatustakaan. Kuningas Kristianille sen sijaan musiikki on toimiva lääke, sillä ilman rakkautta tai musiikkia hän ei voi elää. Onneksi sentään kuningas Kristian on jatkuvasti alavireessä. E S P O O N K A M A R I M U S I I K K I F E S T I V A A L I klo 19 Espoon tuomiokirkko KOSKETUS 16.3. Maagisen realismin ihailijan on helppo heittäytyä Rose Tremainin tyylin vietäväksi. Seuraavalla kerralla: Mozartin hiukset. Vielä vakavampaa on se, että en päässyt (mahtunut?) näiden paperinohuiden ihmisten sisään voidakseni todella eläytyä heidän elämäänsä, myötävärähdellä mukana ja liikuttua
Näin itää silmu sille, mikä myöhemmin ilmenee esteettisinä arvoina, jotka muuntuvat eettisiksi arvoiksi.” Venezuelan musiikkikasvatusjärjestelmä El Sistema on ainutlaatuinen ilmiö ja nostanut slummien lapsia ihmisarvoiseen elämään. Musiikkipedagogi VERNA KAUNISTO kävi paikan päällä ottamassa selvää. Alakuvassa pääkaupunkialueen keskus, Nucleo Montalbán. Mitä sille kuuluu nyt, kun maa on NICOLÁS MADURON valtakaudella luisunut kaaokseen ja epätoivoon. Viimeksi mainitun organisaation kautta pääsin vihdoin paikan päälle Venezuelaan kansainväliseen kongressiin viime vuoden syyskuussa. Sen tuloksia on kuultu edustusorkesterin vierailuilla myös Suomessa. musiikki pelastaa venezuelassa Teksti ja kuvat: VERNA KAUNISTO v. Orkesterisoitto puolestaan auttaa kehittämään solidaarisuutta, empaattisuutta ja yhteishenkeä. Musiikki myös kylvää näitä arvoja lapsen sieluun. Abreuta siteeraten: ”Musiikki muokkaa syvällisesti lapsen psyykeä, sillä se avaa herkkyyden ja älyn vastaanottamaan avoimempia horisontteja. Vierailuilla musiikkikeskuksiin nuorten musiikkiesitykset toivottivat kongressivieraat tervetulleeksi. Se opettaa arvostamaan kauneutta ja kaikkea sitä, mikä on ylevää. Abreun ajatus oli, että orkesteri on kuin yhteiskunta pienoiskoossa. 48 R ONDO C LASSIC 3|2024 ENEZUELA, tuo räikeiden vastakohtaisuuksien maa, samalla rikas ja köyhä, eristäytynyt ja antelias, on kutkuttanut mieltäni jo pitkään. Olen toiminut vuodesta 2013 El Sistema Finlandin Tempo-orkestereiden työryhmässä ja opettajana ja sittemmin Sistema Europen johtokunnassa. El Sistema sai alkunsa vuonna 1977 insinöörin ja musiikinopettajan Jose Antonio Abreun perustaessa ensimmäisen jousiorkesterinsa autotalliinsa
Ensimmäisen tason orkestereissa ”soitetaan” usein pahvista valmistettuja soittimia. Kun Caracasia ympäröivät kukkuloille kiipeävät slummimeret saavuttivat näkökenttäni, oivalsin nopeasti, että tässä ympäristössä El sistema -orkesteriohjelmassa soittaminen oli jotakin muuta kuin virkistävää iltapäivätoimintaa. 49 R ONDO C LASSIC 3|2024 Tuliaisiksi El Sistema Finland päätti printata aloittelijoiden jousiorkesterille suunnatun nuottivihon. Rikollisuus ja musta pörssi rehottavat pakotteista kärsivässä maassa. Jousi liikkuu, mutta ääni syntyy laulamalla. Oikeat otteet opetellaan siis ennen ensimmäisen oikean soittimen saamista. Turvamiesten rivit saattoivat meitä koko matkan ajan alkumetreiltä aina paluuseen saakka. Hän selitti, että tavallinen palkka ei riitä elättämään perhettä. Caracasissa järjestäjien vastaanottodelegaatio oli paikalla jo lentokoneesta ulos astuttaessa. Ne ovat korkeilla piikkilanka-aidoilla eristettyjä, aseellisten vartijoiden vahtimia. Tästä syystä moni tekee useampaa työtä. Lisäksi on mm. El Sisteman tunnetuin vesa, Gustavo Dudamel piti meille etäpuheen inkluusion merkityksestä. Venezuelassa kaikki lapset aloittavat musiikkitoiminnan laululla, joka jatkuu koko toiminnan ajan. Lapsi pääsee koulusta joka päivä noin kello kaksitoista, jonka jälkeen hän menee omaan musiikkikeskukseensa. Ihmiset syövät lähinnä riisiä ja perunaa. Saimme tarkan pukeutumiskoodiston, jossa kiellettiin mm. Mikä tekee Venezuelasta niin vaarallisen. | Noin sadan kitaran ja paikallisten kielisoitinten nuoriso-orkesteri. Koska musiikkiaktiviteetteja on päivästä toiseen, lopputulokset ovat tasokkaita. Minkäänlainen yksin reissailu ei tullut järjestäjän mukaan kysymykseen. topit ja farkut. Kongressin varsinainen pihvi olivat kuitenkin kohtaamiset itse toiminnan ja lasten kanssa. Se oli tae selviytymisen mahdollisuudesta. Koko toiminta on valtiorahoitteista. Olen kuitenkin opettanut esimerkiksi sosiaalisissa orkestereissa Pariisin esikaupungeissa alueilla, joista Suomen lähetystön sivut kehottavat välttämään jopa alueella pysähtyviä junia, enkä ole kohdannut minkäänlaisia haavereita. Nuorten ilmeistä välittyy sekä elämän kovuus että ylpeys omasta paikasta orkesterissa.. Noin seitsemästä vuodesta ylöspäin orkesteriharjoituksia on viikossa yhteensä noin nelisen tuntia, ja yksityistunteja noin kaksi tuntia viikossa. VIIKON AIKATAULU OLI kunnianhimoinen. Nuoriso-orkestereiden taso ylittää monen kehnomman ammattiorkesterin. Toinen ohje oli venezuelalaiskollegani kehotus ottaa mukaan mahdollisimman täydellinen kotiapteekkivarasto kaiken varalle. kuorolaulua. Aamupäivät kuluivat konferenssissa, jossa käsiteltiin erilaisia musiikkikasvatusteemoja, erityisesti kansainvälisyyteen ja sosiaaliseen orkesteritoimintaan liittyviä. Lapset askartelevat ja värittävät ne itselleen mieluisiksi. Vieressäni bussissa istuva venezuelalainen kollegani, joka on noussut Euroopassa korkeatasoiseksi ammattimuusikoksi El Sisteman avulla, osoitti minulle lapsuudenkotinsa
Palattuamme Caracasiin pääsimme kuulemaan vielä uutta mieleenpainuvaa esitystä: The white hand choir, eli valkokäsikuoro on osoitus inkluusion voimasta. Esitykset pidettiin pienen turistihotellin aulassa satumaisen kauniissa maisemissa. Kuulimme myös reservaatista peräisin olevan säveltäjän sävellyksen paikallisesta kolibrin legendasta sovitettuna lapsikuorolle ja jousiorkesterille, jonka lapset omalla kielellään esittivät. Toiminnanjohtaja puhkesi itkuun kertoessaan, kuinka orkesterin aloittaminen reservaatissa kaksi vuotta sitten oli paras asia, mitä lapsille voi tapahtua. Musiikki opettaa paitsi monenlaisia kansalaistaitoja, myös esimerkiksi itsekuria ja järjestelmällisyyttä. Kun kysyin tulkiltamme, kuinka suuri turvallisuusuhka tuolla käyminen minulle olisi, vastasi tämä: ”Henkesi arvo on Caracasissa puhelimesi hinta. Näin ollen huomattavan moni päätyy lääkäreiksi, juristeiksi, opettajiksi, eli niiksi, joiden avulla maa vielä jonakin päivänä saadaan toivottavasti nostettua jaloilleen. Jokainen mukaan päässyt kokee olevansa tärkeä osa yhteisöään. Epämukavuuteni ei kuitenkaan ratkaise alkuperäiskansojen kohtaloa, vaan todennäköisesti on tärkeämpää ymmärtää, mitä maailmassa tapahtuu, ja miten siihen voi yrittää vaikuttaa rakentavasti. Itse reservaatista huokui ankeus ja köyhyys. Abreun käynnistämän El Sisteman toiminnan nerokkuus ilmenee kuitenkin siinä, että kasvatuksen päällimmäinen tarkoitus ei ole kaikesta huolimatta musiikki. . Mm. Valkoisiin käsineisiin sonnustautuneet kuurot muusikot esittävät laulun samanaikaisesti käsillään. Samalla tavallisten kansalaisten elämää leimaa toivottomuus köyhyyden keskellä. Osallistuin yliopistolla paneelikeskusteluun eettisyydestä ja esteettisyydestä musiikkikasvatuksessa. Mitä tekemistä länsimaisella musiikkikasvatusmenetelmällä voi olla intiaanireservaatissa?. Olin epäileväinen matkani alussa El Sisteman T-paitoihin sonnustautuneiden paikallisväestön lasten vastaanottaessa meitä orkesterisoitinten kanssa. Mitä tekemistä länsimaisella musiikkikasvatusmenetelmällä voi olla intiaanireservaatissa. Koin olevani paikassa, jossa minun ei olisi kuulunut olla. El Sisteman kasvatit päätyvät muita useammin jatko-opiskelemaan ja menestyvät ei-soittavia kanssasisariaan ja -veljiään pidemmälle. Pääsin tutustumaan myös alkuperäiskansoille suunnattuun musiikkiohjelmaan Canaiman luonnonpuistossa sijaitsevaan Kanaimö-heimon reservaattiin. Rahapussikin kelpaa, mutta Android tai iPhone ovat selkeää valuuttaa.” MUSIIKKIKASVATUS EI RAJOITU Venezuelan El Sistemassa ainoastaan lapsiin ja nuoriin. Sain musiikin nuotit vietäväksi kotiin. 50 R ONDO C LASSIC 3|2024 Leimallista kaikille esityksille oli se, että lapset olivat silminnähden ylpeitä osaamisestaan. El Sistema oli palkannut alkuperäiskulttuurin ylläpitämiseksi perinnekulttuurin taitajan, iäkkään intiaanirouvan, jonka opastuksella lapset saattoivat harjoittaa perinnelauluja tanssitaitojaan. Asukeista noin 70 prosenttia on lapsia. Mutta mitä Venezuelan orkesterikasvatuksen luvatun maan kansalaisesta sitten tulee. Oloni oli kuitenkin epämukava. Vaikka ammattiorkestereita on maassa useita, on aivovuoto, tai tässä tapauksessa soittovuoto ulkomaille yleistä. Kyseessä ei ole mikä tahansa koreografia, vaan laulujen sanat on oikeasti tulkittu viittomakielellä. Nämä alkuperäisasukkaat eivät kuuluneet enää omaan ympäristöönsä, mutta eivät liioin valtaväestöön, vaan jäivät ikään kuin molempien rajamaille. Keskittyminen ja asennoituminen oli hyvin ammattimaista. Mahdollisimman ammattimainen suhtautuminen jo ennen musiikin alkamista oli jokaiselle lapselle tärkeää. vankiloissa on omat orkesteriohjelmansa. Ikkunasta näkyivät ylös kukkuloille hiipivät slummikorttelit. Kuorossa näkövammaiset muusikot soittavat ja laulavat korkeatasoisesti. https://www.sistemafinland.fi/ Brasilian rajalla sijaitsevassa Canaima-kansallispuiston katveessa elää Amazonin Kanaimö-heimon alkuperäisväestö, jolla on omat orkesterinsa
musiikki! Liitä tilaukseesi Tilaukset (03) 225 1948 tai asiakaspalvelu@ rondolehti.fi Tutustu levyihin: rondo.fi/rondo_cd 1 vsk = 6 cd-levyä hintaan 81 € + lehti tilaus 129 € ½ vsk = 3 cd-levyä hintaan 40,50 € + lehtitilaus 64,50 € Tieto ja tunne samassa paketissa. Rondo-lehden tilaajana voit lisätä tilaukseesi myös kuudesti vuodessa ilmestyvät, uunituoreet ja laadukkaat cd-levyt! Tämä tilausmuoto pitää sinut edullisesti mukana uusimman musiikin matkassa. 51 R ONDO C LASSIC 3|2024
Eleonoora Akvitanialainen aikalaismaalauksen mukaan.. Alue oli laajempi ja vauraampi kuin Ranskan kuningaskunta, johon etelän ruhtinaskunnat vasalleina kuuluivat. Kirkollinen kontrolli ei ollut vahva, mutta kasvamaan päin. 52 R ONDO C LASSIC 3|2024 R ONDO kuukauden klassikko ANTTI HÄYRYNEN ELEONOORA AKVITANIALAINEN RITARILLISUUDEN VELVOITUKSET” juontavat juurensa 1100-luvulle, kun feodaalisten ratsusoturien kelpoisuuteen alettiin liittää eettisiä uskollisuuden ja oikeamielisyyden ominaisuuksia. Anonyymi laulu 1200-luvulta kertoo sivistyneen miehen tehtävän: ” Rouva, koska olen sinut valinnut, ole minulle suopea, sillä koko elämäni olen käskyssäsi. Etelän kerettiläisessä kataarilaisuudessa naisen asema oli vahvempi kuin pohjoisen frankkivaltakunnassa ja elo muutenkin vapaamielisempää. ” trubaduurien kuningatar ”Sukupuolien välinen tasa-arvoisuus ei millään tavalla vapauta ’luomakunnan herraa’ ritarillisuuden velvoituksista naista kohtaan. Trubaduurilauluissa nuo ominaisuudet kiteytyivät hovirakkauden ( amour courtois, fin’amor ) ihanteisiin, joissa nainen nostettiin jalustalle ja feodaalinen lojaliteetti ulotettiin parisuhteeseen. Etelässä puhuttiin ja laulettiin omaa kieltään, oksitaniaa ( langue d’oc ), josta tuli uuden maallisen kulttuurin kieli. ” Trubaduuritaide ja hovirakkauden ihanne lähtivät liikkeelle eteläisestä Ranskasta. Sivistynyt mies ei milloinkaan unhota, että naiselle on osoitettava kunnioitusta ja avuliaisuutta, myönnettävä kunniapaikka ja etusija kaikissa tilanteissa.” – Nimimerkki Bagheera eli Helsingin Sanomien toimittaja Erkki Kivijärvi tiivisti Seurustelun taidossaan vuonna 1926 pitkän, mutta pian katoavan perinteen. Akvitanian herttua Guilhelm IX on ensimmäinen nimeltä tunnettu trubaduuri, jonka varhaiset runot rehentelevät sotilaallisella ja sukupuolisella menestyksellä. Iän myötä Wilhelm pani enemmän painoa käytöskontrollille, johon hän yhdisti taiteensa ”hyvin asetetut sanat sekä miellyttävän ja liikuttavan sävelen” ( Pos vezem de novel florir ). Laulussa Farai un vers, pos mi sonelh herttua kertoo temmeltäneensä kahden sisaren kanssa, jotka pistivät hänen alastomaan selkäänsä kissan ja vetivät sitä hännästä arvattavin seurauksin
satavuotisen sodan. Puhtaasti kirkollinen toimitus avioliitosta tuli vasta 1500-luvulla, mutta sekään ei syrjäyttänyt vanhoja järjestelyjä kaupantekijäisineen. Läänityslaitos tarjosi Eleonooralle valtaa, joka säilyi avioliitossa, vaikka miehestä tuli läänityksen muodollinen hallitsija. Sopimus oli henkilökohtainen ja vahvistettiin uskollisuudenvalalla alttarin äärellä: vasalli oli polvillaan ja ojensi kätensä herransa käsien väliin, ja vala sinetöitiin suudelmalla. Tätä ihannetta ilmensivät vielä Guillaume de Machaut’n teokset 1300-luvulla, mutta renessanssista alkaen sen syrjäytti uudenlainen ihmiskäsitys. Eleonoora Akvitanialaisen ja Englannin Henrik II:n yhteinen hautamuistomerkki Fontevraudin luostarissa, Ranskassa. Onnelliseksi hän ei varmaan tullut kummassakaan liitossa, mutta osasi hyödyntää asemaansa kulttuurin edistäjänä. Molemmissa tapauksissa nainen nostettiin jalustalle, joka ei yleensä ollut kadehdittava paikka. Henrik II oli Normandian herttuana Ranskan kuninkaan vasalli, mikä poiki jatkuvia yhteenottoja Eleonooran uuden ja ex-miehen välille ja sytytti myöhemmin nk. Romantiikalle ja keskiajalle oli yhteistä myös säätyläisten naisten ja miesten korostetun erilaiset roolit, joissa sukupuolet nähtiin todella ”vastakkaisina”. palveluksesta. Uskollisuuden lupaus elää edelleen yhteiskunnan solmukohdissa esimerkiksi vihki-, sotilas-, tuomarinja muiden merkittävää julkista valtaa käyttävien virkavaloissa. Suurin osa Wagnerin oopperoista kumpuaa keskiajan lähteistä, ytimenään uskollisuus ja petokset. Petos oli feodaaliajattelun rikkeistä tuomittavin, ja sitä muunneltiin jatkuvasti kuningas Arthurin ja Tristanin legendoissa. Aristokraattisten ihanteiden ja raadollisen todellisuuden välistä epäsuhtaa on kuvattu historiankirjoituksessa, mutta samat ongelmat teorian ja käytännön välillä ovat koskeneet muitakin yhteiskuntajärjestelmiä. Englannin kuningattarena hänen hovinsa kokoontui useammin Ranskan mantereella kuin Englannissa, jossa sielläkin ylimystö puhui ranskaa. Se ei ollut pelkkää retoriikkaa. Uskollisuudesta ja ritarillisista hyveistä tuli keskiajan elämän sideaine, jonka puute johti jatkuvasti kaaokseen ja valtataisteluihin. Turnajaisissa vihreä oli petoksen väri, minkä 1800-luvun liedsäveltäjät muistivat. Osa heistä täytti roolinsa, suuri osa lähinnä sinne päin. Trubaduurilaulujen rakkaus ei enimmäkseen ollut aviollista, vaikka usein se oli myös platonista.. Kattavan koulutuksen saaneesta Eleonoora Akvitanialaisesta tuli yksi sen keskeisiä keulahahmoja, vakiinnuttaja ja levittäjä. Trubaduurit lauloivat tavoittamattomasta rakkaudesta, mutta avioliitto oli yhteiskunnan ylätasolla maallinen omaisuusja valtajärjestely, joka sovittiin sukujen välillä.1100-luvulla kuninkaalliset silasivat sen kirkollisella vihkimyksellä, joka eräiltä osin paransi naisen asemaa, koska siinä kysyttiin julkisesti myös morsiamen tahto. Taide on keskittynyt enemmän ihanteisiin kuin todellisuuteen, ja niinpä keskiajan maallisessa musiikissa seikkailivat alati uskolliset rakastajat ja nuhteettomat ritarit. 54 R ONDO C LASSIC 3|2024 Etelä-Ranskassa 1100-luvulla virinnyt taide oli omaperäinen yhdistelmä antiikin esikuvia, islamilaisia vaikutteita, karolingista ritarikoodia, kansanperinnettä ja epädogmaattista kristillisyyttä. Lauluissa naisesta tuli linnanherra, ja hänen edessään polvistuvasta trubaduurista vasalli. Mutta senkin jälkeen ritarillista käytöskontrollia hiottiin hoveissa pikkutarkaksi etiketiksi. Trubaduurit eivät olleet ainoastaan laulujensa luojia ja esittäjiä, vaan niiden ihanteiden täytäntöönpanijoita, ronskeja miekkamiehiä, huomaavaisia rakastajia sekä hurskaita Jumalan palvelijoita. Eleonoora ymmärsi pelin hengen ja teki harkittuja siirtoja. Vasallille annettiin linna ja alue, jota hän hallinnoi vastineeksi sotaym. Lupaan ja vannon Feodaaliyhteiskunnan ytimessä oli läänityslaitos, kuninkaan ja hänen vasallinsa suhde. Molemmissa liitoissaan hän pyrki säilyttämään hallinnan läänityksiinsä Akvitaniassa ja poikiensa kautta otteen vallanperimykseen. 1800-luvulla ritariaika herätettiin uudelleen henkiin. Hovirakkauden säännöt ja siirrot olivat asianosaisille tunnettuja, niihin kuuluivat erilaiset vihjeet, symbolit, sekä vaikeneminen ja salaisuuksien varjelu. Yhtenä kuoliniskuna trubaduurien lauluille ja tarinoille voi pitää Cervantesin Don Quijotea (1605), jossa ritari-ihanteet näytettiin vanhentuneina ja naurettavina. Trubaduurilaulujen rakkaus ei enimmäkseen ollut aviollista, vaikka usein se oli myös platonista. Lupausten pitäminen edellyttää vieläkin henkilökohtaista tai kollektiivista idealismia, olipa kyse laihdutuksesta, parisuhteesta tai päästövähennyksistä
Keskiajan historioitsija Robert S. Muistiin merkitseminen ei ollut keskeistä esiintyville trubaduureille, joiden yleisöstä suuri osa ei osannut lukea. En tiedä, missä määränpää. Mutta trubaduurilauluissa on myös ehdotonta outoutta, joka kertoo toisenlaisesta ajattelusta ja tunteiden käsittelystä. ” Laulun onnettomalla rakastajalla on edessään lähtö, pako tunteista ja taiteesta: ” Enempää ette, Tristan, saa. Alhaissyntyinen Bernart de Ventadorn oli toisen eli ”klassisen” laulajapolven kuuluisin trubaduuri, jonka 45 tunnetusta runosta 18:aan on säilynyt sävelmä. Uuden maallisen taiteen kautta Eleonoora tavoitti uudenlaisen roolin naisena ja kuningattarena. Samoja sävelmiä on voitu käyttää useampiin teksteihin, mutta varmuudella monien tekstien sävelmät ovat kadonneet. Kuuluisan valituslaulunsa Ja nuis homs pres Rikhard I sävelsi panttivankeudessa odotellessaan äitinsä tuomia lunnasrahoja. Maallisesta musiikista tuli tämän jälkeen pysyvä osa eurooppalaista hovikulttuuria, joka joskus haastoi, vaikka useammin täydensi kirkon linjaamaa kristillistä maailmankuvaa. Eleonooran vaikutus ulottui perhepiiriä kauemmas. Emme voi tietää, onko hän Eleonoora Akvitanialainen, joka sai kunnianimen ”trubaduurien kuningatar”. Kilvoittelu vaikuttaa toisinaan symboliikalla kuorrutetulta peliltä tai leikiltä, mutta välillä trubaduurit olivat valmiita kuolemaan metafyysisten ihanteidensa puolesta – esimerkkinä Kaija Saariahon teoksista muistettu trubaduuri Jaufré Rudel. Mitenkä naisiin luottaisin. Säilyneet sävelmät jättävät paljon arvailtavaa esimerkiksi rytminkäsittelyn suhteen, johon on paremman puutteessa otettu mallia runomitoista ja metriikasta. Bernartin laulussa pääosassa on trubaduuri ja hänen tunteensa. Suoraan alenevassa polvessa hänen työtään jatkoivat mm. Joka tapauksessa voi olettaa, että kappaleita tulkittiin esitystilanteessa spontaanisti tai improvisoiden. Joidenkin tutkijoiden mukaan Bernart olisi varautunut teoksessaan tällaiseen käsittelyyn. Oli kai rakkaus liian korkea. Rakastaa on pakko naista, jolta en ikinä suosiota saa. ” Täyttymättömän rakkauden tuskasta syntyy misogyyninen johtopäätös, joka joissakin versioissa on sijoitettu laulun loppuun: ” Vain epätoivoon nainen vie. Kuin ennen pidin arvossa, täst’ edes heitä halveksin. Laulussaan Non es meravelha hän kehaisee, ettei ole ihme, että hän laulaa paremmin kuin muut, sillä hän tottelee sydäntään muita uskollisemmin. Siihen kuuluvat luontovertaukset, pakeneminen sekä masokistinen tuskalla ja kuolemalla herkuttelu, joka on rakkauden aitouden ja kertakaikkisuuden todiste. Korkealentoisten rakkaudentunnustusten lomasta pomppaa esiin tietoisia säädyttömyyksiä. Yhtä hyvin Eleonooraa voi luonnehtia maallisen taiteen äidiksi, joka sai trubaduurilaulun perinnökseen isoisältään ja jätti sen pojalleen Rikhard ”Leijonamielelle”. Trubaduurirunoja on säilynyt noin 2600, joista alle kolmeensataan on säilynyt yksi tai useampi melodia. Melodioiden vähäiseen säilymiseen oli varmaan syynä myös nuottikirjoitustaidon harvinaisuus 1100-luvulla. Hän motivoi ja inspiroi suurta laulajajoukkoa, ja hänen mukanaan trubaduurilaulu siirtyi Akvitaniasta pohjoiseen, Englantiin, Normandiaan ja edelleen Saksaan ja Italiaan. Matemaattisilla mieltymyksillään ja rakenteellisella ajattelullaan trubaduuritaide tuntuu olleen tietoinen myös kirkkomusiikin samanaikaisesta kehityksestä. Musiikki voi eri tekstiversioissa olla sama, joten teoksesta ei löydy sellaista sanan ja sävelen vastaavuutta kuin laulumusiikilta nykyisin odotetaan. Laulujen subjekti oli kuvitteellinen hahmo, siinä missä niiden kohde oli usein todellinen, vaikka salattu. Lopez kirjasi ritarillisesti Eleonoora Akvitanialaisen paikan tässä kehityksessä: ” Hänen todellinen kunniansa loistaa siellä, missä kukaan ei voi siihen puuttua: runouden valtakunnassa. Täyttymätön rakkaus toimii itsetuntemuksen ja todelliseksi ritariksi kasvamisen välineenä. Ne ovat feodaalisen elämänmuodon ja ritari-ihanteiden kiteytyksiä. ” Selityksessä häilähtää itsesääli, mutta myös käsitys jalostuneesta rakkaudesta: ” Näin miksi kävi. Runot ja sävelmät on tallennettu kauniisiin käsikirjoituksiin 100– 200 vuotta teosten syntymisen jälkeen, ja työssä kuvastuu myöhempien muusikoiden kädenjälki. Ranskan säveltävä kuningatar Blanka Kastilialainen, cantigaksia koonnut Léonin ja Kastilian kuningas Alfonso X Sabio, sekä tunnettu truveerikuningas Thibaut IV de Champagne. Monet Can vei lauzet moverin runokuvista ja sanankäänteistä ovat kertautuneet maallisen taidemusiikin historiassa. Aikakauden itseymmärryksen tulkkeina laulut kertovat pysyvästä liikkeestä, vaeltamisesta ja etsimisestä, sekä ulkopuolisuudesta, johon pakottavat tunteet sankarinsa ajavat. Nuotit antavat trubaduurien musiikista ylipäätään vain viitteellisen kuvan. Trubaduuritaide kehittyi neljän sukupolven ajan yhä hienovaraisemmaksi ja sublimoidummin taiteelliseksi ilmaisuksi. Meillä on taipumus etsiä menneisyydestä vastaavuuksia ja ohittaa vierailta tuntuvia asioita. Ei laulu luista, vaikenen, taa rakkaus ja ilo jää. R ONDO C LASSIC 3|2024 55 Rakkauden vankina Keskiaika on toinen maailma. ” Runossa on seitsemän nelisäkeistä säkeistöä ja nelisäkeinen kooda, mutta eri tekstiversioissa säkeistöjen järjestys vaihtelee ja sen seurauksena myös runosisältö ja päätelmät. Modernitkin esitykset Bernartin laulusta vaihtelevat paljon, ja mukana on usein ajanmukaisia säestyssoittimia. ” Kiurun vapautta ihasteltuaan laulaja muistaa oman tilansa: ” Viisaaksi luulin itseäni. ” ?. 460 trubaduuria tunnetaan nimeltä, heitä on kaikista yhteiskuntaluokista, myös muutamia naisia (trobairitz). Menetin koko sydämen, itseni, hänet, maailman; ja ainoastaan halun sain ja kaipauksen kalvavan. Bernart de Ventadorn oli käynnistämässä kehitystä, joka johti yhä eriytyneempään ja abstraktimpaan tunneilmaisuun. Joukossa on myös niin monia ruhtinaita ja kuninkaita, ettei trubaduurilauluja voi pitää pelkkänä ylhäisölle suunnattuna viihteenä. Voi! Vähän tiedän. Bernartin tunnetuin laulu on Can vei lauzet mover , joka tunnetaan monina versioina eri käsikirjoituksissa. Sen on tyylikkäästi suomentanut Aale Tynni, joka tavoittaa herkästi alun luontokuvan: ” Kun katson, kuinka siipiään valossa leivo liikuttaa ja sulouden tunteeseen unohtuu, kunnes putoaa. Lauluissa valitetaan paljon, mutta kova kohtalo otetaan usein myös karskisti tai humoristisesti. Trubaduuritaiteesta ulottuu säikeitä nykyaikaan, ja ritariromanssin aiheet ja asetelmat ovat toistuneet populaarikirjallisuudessa ja fantasiaelokuvissa. Sen seurauksena trubaduuritaide on usein kuulostanut lauletulta runoudelta, vaikka aikalaiskuvausten perusteella musiikin rooli on ollut itsenäisempi ja ohjaavampi. Tunteen kohde, ylhäinen nainen, jää etäiseksi, jopa sivuseikaksi
Kirja soveltuu pianonsoiton opiskelijoille jo toisesta opiskeluvuodesta alkaen. Ajatuksia herättävä sohvapöytäkirja, jossa pieniä, eläviä huomioita elämästä ja musiikista. SibeliusAkatemian nuoriso-osaston pitkäaikaisen vetäjän, Tuula Kotilaisen, värikäs ja elävä muisteluteos nuoriso-osaston monista vaiheista aina sen alkuvuosista tähän päivään. Ovh. 39,50 €, nyt vain 10,00 €. Sen kunniaksi sinäkin voit nyt tilata kirjoja kympillä – lahjaksi tuleviin juhliin musiikkia harrastavalle läheiselle tai itsellesi luettavaksi ja katseltavaksi! 10€ 10€ 10€. Tuula Kotilainen: Portaat Parnassolle Keijo Aho: Kamarimusiikin taito Miten syntyi se, jota nykyään kutsumme Suomen musiikki-ihmeeksi. Lassi Rajamaa: Tuuli on puskissa vaarallisen voimakasta Teos on Rondon kuvakolumnistin, Sibelius-Akatemian entisen rehtorin, Lassi Rajamaan proosarunokirja. Kamarimusiikin taito on ensimmäinen suomeksi julkaistu teos, joka toimii kamarimusiikin ohjaajan käsikirjana ja oikeana kätenä. Musiikista sanoin ja kuvin. Tarkemmat kuvaukset ja tilaukset sivulta https://rondo.fi/shop_02/ Hintoihin lisätään postitusja käsittelykulut 4,00 e kirjoja kympillä! 10€ Rondossa alkoi varastonsiivous! Kevättalven aurinko on paljastava, ja niinpä täällä Rondossakin päätettiin pistää nurkat puhtaiksi. Hintoihin lisätään toimituskulut. Ovh. 45,00 €, nyt vain 10,00 €. Marina Bagdasarova-Karhunen: Pedaalikirja Pedaalin käyttö on haastava taito, mutta tämä teos johdattaa akustisen pianon kaikupedaalin käyttöön. 29,30 €, nyt vain 10,00 €. (03) 225 1948, sähköposti: asiakaspalvelu@rondo.fi. 35,50 €, nyt vain 10,00 €. Ovh. Mukana myös kattava kamarimusiikin ohjelmaluettelo. Ovh. Tilaukset osoitteella https://rondo.fi/shop_kirjat/ tai asiakaspalvelusta, puh
41, Johdanto ja hautajaisseremonia, Itämainen tanssi, Kolmekymmentä elettä, Rukous ja epätoivo, Sayiid Chant no. Sayat-Nova: Dara Mi Ani, Maailma on ikkuna. Moniääninen madrigaali on yksi renessanssin hienoimpia musiikillisia saavutuksia, joka on viime vuosina jotenkin luiskahtanut varjoon. . Riceracar RIC455. Ashugh Jivani: Kankaracar Enker. Finaali syttyy liekkeihin balkanilaisissa folk-rytmeissä, jotka pommittavat orkestroinnin puutteet sivuun. ANTTI HÄYRYNEN Gurdjieff Georges Gurdjieff: Pythia, Sayyid Chant no. Näin tekevät myös Alexandre Bloch ja Lillen orkesteri, joka tähtää tavallista kevyempään ja läpikuultavampaan sointiin. . ECM 551 5436. Luzzasco Luzzaschi: Il concerto segreto. Gurdjieffin esoteerinen ajatusmaailma herätCD R ONDO C LASSIC 3|2024 59 | tarkkaan maailmaan. Piaun sananja äänenkäyttö ovat läpi ohjelman sopusoinnussa, kaikki ranskan kielen sävyt soljuvat ja sanat istahtavat fraaseihinsa luonnollisesti samalla, kun hänen äänensä liukuu portaattomasti läpi dynaamisen asteikon. ANTTI HÄYRYNEN ORKESTERIMUSIIKKI Bartók Béla Bartók: Konsertto orkesterille, Alttoviulukonsertto. . . La Nereide -trion kolme laulajatarta kietovat sopraanolinjansa yhteen eläväksi ja väreileväksi sointipylvääksi, joka tavoittaa runojen keväiset luontokuvat ja aikakauden optimistisen kaihon. The Gurdjieff Ensemble, johtajana Levon Eskenian, Armenian Kansallinen kamarikuoro, johtajana Robert Mikejan. Baghdasar Dbir: Zartir. Hänen intohimoinen otteensa ja intensiivinen alttoviulusaundinsa valavat ensimmäiseen osaan folkloristista juurevuutta ja toiseen, Adagio religiosoon, nöyrää, mutta keskittynyttä hartautta. Brittenin lauluissa hienot runot on saatettu vähin elein soivaan muotoon. . La Nereide: Camille Allérat, Julie Roset, Ana Vieira Leite, sopraano; Yoann Moulin, cembalo, Manon Papasergio, harppu, bassogamba, Gabriel Rignol, arkkiluuttu. Alfonso II:n sopraanotriosta tuli maankuulu ja runoilijoiden ylistämä ilmiö. Monteverdin ja Gesualdon teoksia levytetään ahkerasti, mutta kumpikaan ei oikeastaan kuulu lajin valtavirtaan. 1866– 1949) oli armenialaissyntyinen filosofi, mystikko ja muusikko, joka ukrainalaissäveltäjä Thomas de Hartmannin avustuksella laati musiikkia palvelusmenoihinsa ja erikseen esitettäväksi. ta vastasi hoviurkuri Luzzaschi. 1545–1607) sen sijaan kuuluu, mutta mitään tavanomaista hänen ”salaisessa” musiikissaan ei ole. Valikoidulle yleisölle he pitivät salaisia konsertteja, jonka musiikis. Bartókin alttoviulukonsertto jäi hänen kuollessaan niin pahasti kesken, ettei se Tibor Serlyn täydentämänäkään ole oikein noussut siivilleen. Elegiassa on huolella tyyliteltyä draamaa, mutta ei draamaa syventävää painajaistunnelmaa. Alpha 1013. Lauluäänen ja soitintekstuurien tasapainotus on kautta levyn esimerkillistä, mutta näissä lauluissa ne kasvavat erottamattomasti yhteen. 42, Tärisevä dervissi, Suuri rukous. Kolmelle sopraanolle sävellettyjen eksklusiivisten madrigaalien julkaiseminen oli mahdollista vasta herttuan kuoltua vuonna 1601. Georges Gurdjieff (s. JeanFrançois Verdier pitää huolen, että orkesterin jokainen liike seuraa runojen linjaa ja poimii soittimelliset välimerkit. Luzzaschin madrigaalien lomaan on siroteltu muutama Claudio Monteverdin, Luca Marenzion, sekä Francesca Caccinin, Giulio Caccinin tyttären, teos. Madrigaalien soitinosuudet on kirjoitettu ulos, ja ne täydentävät helinällään kauniisti lauluosuuksia. Avausosa kuulostaa suorastaan rennolta, ja toisen osan paripelit voisivat kuvata nykyaikaista ihmissuhdekomediaa. Berliinin filharmonikoissa soittavan israelilaisaltisti Amihai Groszin tulkinta tuo teokseen sen kaipaamaa verevyyttä. . Herttua Alfonso II perusti hoviinsa 1570-luvulla ensiluokkaisen sopraanoyhtyeen, joka myös soitti eri renessanssisoittimia. Bartókin Konsertto orkesterille on 1900-luvun musiikin suuria klassikoita, jota on viime vuosina lähestytty yhä enemmän musiikillisena kuin soittoteknisenä haasteena. Luzzaschin heille säveltämät madrigaalit ovat huolella koristeltuja virtuoositeoksia, joissa kolmen sopraanoäänen linjat saavuttavat parhaimmillaan orkestraalisen tehon. ANTTI HÄYRYNEN Luzzaschi ym. Kaksi orkesterinumeroa, Debussyn Kuutamo Capletin sovituksena ja viimeinen Antiikin epigrafi Ansermetin orkestroimana, silaavat levyn soivalla pumpulilla. Finaali on ketterästi taituroiva ja optimistinen, mutta kokonaisuudesta puuttuu sellainen tarkkuus ja varmuus, jonka Susanna Mälkki ja HKO levytyksessään (Bis) takasivat. Alttoviulukonserton tulkinta nostaa levyn vahvasti plussan puolelle. Amihai Grosz, alttoviulu, Lillen Kansallisorkesteri, johtajana Alexandre Bloch. Ferrarassa koko uransa vaikuttanut Luzzasco Luzzaschi (n
Bachin lausuntoa, jonka mukaan sonaatit kuuluivat hänen isänsä parhaimpiin teoksiin. Gurdjieff oli värikäs ja mielipiteitä jakanut hahmo, jonka tie kulki Armeniasta keisarillisen Venäjän kautta Ranskaan. ANTTI HÄYRYNEN Künneke Eduard Künneke: Tänzerische Suite op. Kokonaisilme on kallellaan vakavaan, vaikka myös leikkisät ja iloiset karakterit huomioidaan. 26. . Hänen sävellyksensä pohjautuvat armenialaiseen perinnemusiikkiin samaan tapaan kuin taidepiireissä suositun Komitas Vartapedin. Teoksella on vahva teknokraattista ja markkinahenkistä kehitysuskoa kritisoiva poliittinen kärki, joka osui maaliin pari kuukautta myöhemmin Wall Streetin pörssiromahduksessa. Päättävässä Suuressa rukouksessa Gurdjieffin sanoma muuttuu rituaalinomaiseksi marssiksi, joka saa voimaa Armenian Kansalliselta kamarikuorolta. ANTTI HÄYRYNEN Koskelin Olli Koskelin: then when A-go, Animal II, Courbures, Tintinnio II, X’three, 7 haikua, Exalté. Koskelin rakentaa kärsivällisesti pienistä palasista mikrorakennelmia, joiden lakonisuudesta kumpuaa monimerkityksisyyttä. Kertoja, kaksi solistia, kuoro ja räimeästi soiva teatteriorkesteri takaavat brechtiläisittäin dramatisoidun kokonaisuuden, joka sopi hyvin uuteen mediaan. . Koskelinin. Ruth Volpert, altto, Christop60 R ONDO C LASSIC 3|2024 CD her Dolin, baritoni, Clemens Nicol, kertoja, Münchenin Musiikkija teatterikorkeakoulun madrigaalikuoro, Münchenin radio-orkesteri, johtajana Ernst Theis. Vaikka Alban levyn ohjelma muistuttaa kuvataiteilijoiden retrospektiivisiä näyttelyjä, kokonaisuuden otsikko, Presentness (”Tämänhetkisyys”) painottaa tässä-ja-nyt-olemista. Gurdjieffin ajattelussa ihmiset olivat kuin unissakävelijöitä, jotka tulisi herättää korkeampaan tietoisuuteen. Se puoltaa C. . . Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, viulu, Tuija Hakkila, fortepiano. Barokkisissa aarioissa kuulevat kunniansa ”jyskyttävät koneet ” ja ”ilmalaivat”, mutta niistä saisi enemmän irti, jos levy-yhtiö olisi älynnyt painaa sanat vihkoonsa. Eksoottisimmillaan, kuten kuudennessa sonaatissa, soitin kuulostaa cimbalomilta. Otto Tolonen, kitara, Gleb Kanasevich, klarinetti ja bassoklarinetti, Tuomas Mali, piano, Mikael Helasvuo, huilu, Timo-Veikko Valve, sello. Vaikka musiikissa risteilee barokkija jazzvaikutteita, teosta hallitsee Eislerin kansanomaiseksi tarkoitettu uusyksinkertaisuus. Sopiva vertailukohde on niukka japanilainen haiku, jollaisia Koskelin on säveltänyt huilulle ja kitaralle. Bachin tiedetään viimeisinä vuosinaan soittaneen Silbermannin varhaisia fortepianoja, ja vaikka sonaattien levytyksissä käytetään yleensä cembaloa, fortepiano on perusteltu ja kiinnostava vaihtoehto. Myös Hanns Eisler sävelsi vuonna 1929 radiota varten kantaattinsa Ajan tempo David Weberin tekstiin. Künneke oli Max Bruchin oppilas, joka sai jazz-herätyksen 1920-luvulla ja keskittyi sen jälkeen repäiseviin näyttämöteoksiin. . ANTTI HÄYRYNEN SOITINJA KAMARIMUSIIKKI Bach Johann Sebastian Bach: Kuusi sonaattia viululle ja kosketinsoittimelle BWV 1014-1019. Kaksi teoksista, Courbures pianolle ja Exalté klarinetille, on sävelletty 1980-luvulla, eivätkä tässä kuultavat esitykset ihan tavoita alkuperäisesittäjien, Jouko Laivuoren ja Kari Kriikun, korvat avaavaa inspiraatiota. Bachin viululle ja klaveerille säveltämissä sonaateissa on paljon hitaita osia, mistä seuraa, että musiikissa korostuu melodinen taito ja tunneilmaisu. BR Klassik 900350. Tavalliselle kuulijalle levy tarjoaa sukelluksen keskiaasialaisen musiikin eksoottisiin, tunnevoimaisiin ja pitkää historiaa huokuviin säveliin. P. Sen vuoksi Zartir-levyllä kuullaan myös muinaisten armenialaisbardien Ashugh Jivanin (1846–1909), Sayat-Novan (1712–1795) ja Baghdasar Dbirin (1683–1768) teoksia, jotka liittyvät vanhaan tag-hovimusiikkiin. Fortepiano tuo Kaakinen-Pilchin ja Hakkilan tulkintoihin mehevyyttä ja harkittua vaihtelevuutta. Hanns Eisler: Tempo der Zeit. Olli Koskelin (s. 1953) on hionut verkkaan modernia taidettaan. Molemmat teokset ovat tarkoin muotoiltuja, mutta silti vapautuneesti liikehtiviä virtuoosikappaleita. Eskenian on sovittanut kaiken perinnesoitinten yhtyeelle, jota hallitsee pehmeä-äänisen dudukin haikea sointi sekä itämaisten lyömäja kielisoittimien terävöittävät tehot. Hitaissa osissa on pitkän tähtäyksen laulavuutta, joka tehostaa teosten arkkitehtuuria. ECM on levyttänyt Gurdjieffin musiikkia jazzpianisti Keith Jarrettin kanssa, mutta Levon Eskenianin ja Gurdjieff-yhtyeen kanssa musiikki on palautettu armenialaisille juurilleen. . E. Tänzerische Suite, alaotsikoltaan Concerto grosso jazzyhtyeelle ja suurelle orkesterille, on uuteen mediaan eli radioon vuonna 1929 tilattu teos, jossa Künneke kiskoo saksalaiset aistien valtakuntaan, jonka natsit vähän myöhemmin tuomitsivat turmioksi ja rappioksi. ”1929” julistaa BR Klassikin uutuus kannessaan, ja Eduard Künneken (1885–1953) Tanssillinen sarja tervehtii kuulijaa Weimarin tasavallan sätkivillä foxtroteilla, syntisen kaihoisilla bluessävelillä ja romanttisesti kaartelevilla Boston-valsseilla. Alba ABCD 476. Äänityksestäkö johtunee, että dynamiikka pysyy varsin samanlaisena. Se on myös levyn nimikkokappaleen, Dbirin Zartirin (”Herää!”) sanoma, vaikka kehotus kuuluu toki toiselle aikakaudelle. Levytyksen USP on Hakkilan soittama Gottfried Silbermannin vuonna 1747 rakentaman fortepianon kopio ( Andrea Restrelli). Harkittuja ovat myös tempot, jotka suovat aikaa yksityiskohdille ja antavat sonaateille regaalista painoa. Huiluteos Tintinnio kuvastaa eri tavoin Koskelinin ajattelua: Mikael Helasvuo esitti sen vuosituhannen alussa, mutta säveltäjä tarttui nauhoitukseen uudelleen vuonna 2022 ja rakensi siitä leikkaa-ja-liimaa-menetelmällä II:n version. Niin pelkistettyä on niidenkin sävelkieli, että soittajien lausumat runot kuulostavat sointikuvassa tungettelevilta. Se on houkutellut soittajia toisinaan väärille jäljille, mutta Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch ja Tuija Hakkila tähtäävät koruttomaan, parhaimmillaan vilpittömän sydämelliseen tunneilmaisuun. Ondine ODE1446-2D. Viulu-klaveeri-sonaattien satsi jäljittelee Bachin gambasonaattien tavoin barokin triosonaattia niin, että klaveerisoitin vastaa bassoäänestä ja toisesta melodiaäänestä. Tuomas Malin tulkinta vuodelta 2006 poimii hellästi Courburesin lopun hiljaiset sävyt, mutta Gleb Kanasevich saa Exaltén kuulostamaan oudon mekaaniselta. ti 1900-luvun alussa suomalaisten mielenkiinnon, ja nykyisin sitä edustaa hänen kirjojaan suomentanut Karatas-seura. Saman materiaalin tutkailu eri näkökulmista hallitsee myös selloteos X’threetä (2003/2022), kun taas Animal II:ssa eläimellinen groteskius on jätetty esittäjän löydettäväksi
Toivomme, että konserteissa ihmiset pysähtyvät kanssamme näiden tärkeiden asioiden äärelle”, johtajatiimi kertoo. Jan Söderblom, joht. ja 14.3. Konserttitalossa. TURUN FILHARMONINEN ORKESTERI 14.3. Kajsa Dahlbäck, sopraano.. Ohjelmassa on neljä konserttia otsikoilla Lumo, Kosketus, Rauha ja Hetki. Pergolesi: Stabat Mater. Bach: Johannes-passio. ja 7.3. Maaliskuun 23. Musisoimassa on taiteellisten johtajien lisäksi muun muassa Otto Antikainen, Hilda Kunnola, Jussi Uuksulainen, Janette Leván, Rebecca Roozemann ja Charlotta Westerback. (Sellosalissa) Haydn: Divertimento D, sov. puhallinkvintetille, Crusell: Konsertti-trio klarinetille, luonnontorvelle ja fagotille, Reicha: Puhallinkvintetto C. Oopperaensi-ilta. toista kertaa järjestettävä kamarimusiikkifestivaali, jonka ovat perustaneet nuoret muusikot Artturi Aalto, Iivari Aalto ja Emilia Granroth. Pianisti ja kulttuurituotannon opiskelija Emilia on sen tuottaja. HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Musiikkitalossa 6. TAPIOLA SINFONIETTA Tapiolasalissa 1.3. Sibeliustalossa. Ohjaus Samuel Harjanne. Andrew Manze, joht. Dramaturgia: Pirkko Saisio, tanssi & koreografia: Atte Kilpinen, näyttelijä: Valtteri Lehtinen. suomessa soi 62 R ONDO C LASSIC 3|2024 Koonnut: HARRI KUUSISAARI Radalla-festivaalin ydintiiminä ovat Emilia Granroth, Artturi Aalto ja Iivari Aalto. Earth Houria vietetään vuosittain maaliskuun loppupuolella, ja sen tarkoituksena on herättää ihmisten tietoisuutta kestävästä tulevaisuudesta. Tampereen Filharmoninen Kuoro. Musiikkitalon Kuoron naisäänet. kuoro kantaesittää Johanna Almarkin uuden teoksen, ja toukokuussa se matkaa Bachin kotisijoille Leipzigiin esiintyen mm. Rauman Pyhän Ristin kirkossa. Cantores Minores esittää Bachin Matteus-passion yhdessä Suomalaisen barokkiorkesterin kanssa. Marianna Henriksson, liidaus. Perko: Kaanaanmaa. 24.3. 28.3. KESKI-POHJANMAAN KAMARIORKESTERI 8.3. 20. Copland: Appalakkien kevät, Górecki: Cembalokonsertto, Sibelius: Sinfonia nro 2 D. Ville Matvejeff, joht. S. Keski-PohjanLEHTI EI VASTAA MAHDOLLISISTA OHJELMATIETOJEN MUUTOKSISTA. Martin Fröst, klarinetti. Erle Kont, joht. päivänä Espoon tuomiokirkossa pidetään erikoiskonsertti kansainvälisen Earth hour -tapahtuman ajan. Hugo Ticciati, viulu ja joht. . ”Festivaalin ohjelmiston suunnittelussa on haluttu kokeilla, miten taiteen avulla voidaan nostaa esiin ympäristökysymyksiä. 28.3. Pekka Kostiainen: Triduum Paschale. ja 23.3. S. RADION SINFONIAORKESTERI Musiikkitalossa ja Ylen kanavilla 8.3. Ritarihuoneella. Sibelius-Akatemiassa opiskelevat veljekset sellisti Artturi ja pianisti Iivari toimivat festivaalin taiteellisina johtajina. Konsertti toteutetaan Bachin tyyliin Tuomiokirkon urkuparvelta pienellä kuorolla (noin 30 laulajaa), uruilla, pienellä orkesterilla ja pääosin poikasolisteilla sekä kuoron nuorilla alumnisolisteilla. Tuomiokirkossa. , 14. Vaughan Williams: 5 Variants of ’Dives and Lazarus’, Bartók: Divertimento jousille, Sibelius: Sinfonia nro 6. Verdi: La Traviata. Clyne: Weathered, klarinetille ja orkesterille, Bruckner: Sinfonia nro 8. Matthew Halls, joht. 29.3. RADALLA ON ESPOOSSA 15.–17.3. 21.4. Federico Fiorio, kontratenori, Terry Wey, kontratenori. huhtikuuta. Rebel: Les Élémens, Aho: Laulu maasta, Messiaen: Messe de la Pentecôte, osa 5, Haydn: Sinfonia nro 59 A-duuri ”Tuli”, Kohtauksia punaisesta jumalasta – draamallinen dialogi-tanssiteos. Marjukka Tepponen, Paolo Fanale, Arttu Kataja, Tuomas Miettola, Niina Keitel ym. Francesco Piemontesi, piano. Chorus Cathedralis Aboensis. Jukka-Pekka Saraste, joht. Charles Daniels, evankelista, Sunhae Im, sopraano, Anna Harvey, altto, David Shipley, Jeesus, Dominic Sedgwick, basso. J. Thomas Adès, joht. SINFONIA LAHTI 14.3. Musiikinjohto Giancarlo Andretta. Festivaalin ydinarvoja on myös yhteisöllisyys. 39, Aho: Sinfonia nro 17. Skrjabin: Prometheus, Tulen runo, Bruckner: Sinfonia nro 9. , 9. Sol. Viikkoa aiemmin 29.3. konservatoriolla. 13. HELSINGIN BAROKKIORKESTERI 9.3. www.radallafestivaali.fi Johannes-passiota 300 vuotta ON KULUNUT 300 vuotta siitä, kun J. Hammo: Maan roihu, (ke.), Bartók: Pianokonsertto nro 3 E, Nielsen: Sinfonia nro 3. Jean-Yves Thibaudet, piano. Ilkka Heinonen, jouhikko ja violone. Tuomaskirkossa. 22.3. . , 16.3. Janne Nisonen, joht. Vaasan kirkossa ja 10.3. ekologisuutta ja yhteisöllisyyttä Musica Baltica e Mediterranea. Erkki Lasonpalo, joht. Sibelius: Sinfonia nro 4 a, Adès: Osat Purgatorio ja Paradiso baletista Dante. ja 21.3. Kaisa Ranta, sopraano, Wilhelmína Tómasdóttir, sopraano, Maiju Vaahtoluoto, mezzosopraano, Johan Krogius, tenori, Nicholas Söderlund, basso. Jukka-Pekka Saraste, joht. TAMPERE FILHARMONIA Tampere-talossa 2.3. Irina Zahharenkova, cembalo. 14.3. Hannu Lintu, joht. SUOMALAINEN BAROKKIORKESTERI 13.3. Konsertin johtaa Hannu Norjanen. 23.3. Bach sävelsi Johannes-passion, ja Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan poikakuoro Cantores Minores juhlii tätä konsertillaan 7. Aapo Häkkinen, joht. Klami: Nummisuutarit-alkusoitto, Klami: Maalaiskuvia, Klami: Karjalainen tori op. , 12. Jukka Perko, saksofoni. Itämeren aallot – Jouhikkoimprovisaatioita ja 1600-luvun pohjoista jousimusiikkia. Esitykset 6. Temppeliaukion kirkossa. Farrenc: Nonetto Es, Ries: Sinfonia nro 4 F
Moduulit on jaettu kategorioihin, ja jokaisessa kategoriassa voi olla useita moduuleita. musakoneella musiikin perusteet haltuun m. Ruotsala toteaa, että 15 moduulia on vain pintaraapaisu siitä, mitä kaikkea koneessa voisi olla. Suomen musiikkioppilaitosten liitto SML on palkinnut neljä erilaista hanketta Vuoden pedagoginen teko -tunnustuksella. Ruotsala kertoo olevansa ylpeä ja iloinen useammastakin syystä. ”Idea syntyi muistaakseni 2019 keväällä. Opetin musiikin hahmotusaineita tietokoneavusteisesti ja ajattelin, että haluaisin koota tekemääni muha-materiaalia keskitetysti yhteen paikkaan”, kertoo Arto Ruotsala, joka koodasi ohjelman kokonaisuudessaan alusta loppuun. Hän oli työryhmän ainoa ohjelmistokehittäjä. Ohjelma on kehitetty siten, että se toimii suoraan selaimesta. Sitä ei siis voi eikä tarvitse ladata omalle laitteelle. ”Ensinnäkin itselleni se on ollut projekti, jossa olen voinut yhdistää kaksi intohimoani: musiikin ja ohjelmoinnin. Musakoneessa on 15 moduulia, joista jokainen opettaa spesifisti jotain tiettyä oppisisältöä. Tällä kertaa palkinnon valintakriteereinä olivat erityisesti uudet pedagogiset avaukset, saavutettavuus ja tasa-arvo sekä yhteisöllisyys. ”Kyseessä ei ole Musakoneeseen pääsee tutustumaan osoitteessa musakone.fi. Liitto sai yli 30 erilaista ehdotusta eri puolilta Suomea. Hän halusi kehittää verkkosivun, jossa musiikin hahmotusaineiden opettajat voisivat jakaa materiaalia nimenomaan tietokoneavusteiseen muhaan. 64 R ONDO C LASSIC 3|2024 & mestari kisälli Teksti: JOHANNA HASU USIIKKIOPISTO AVONIASSA kehitetty Musakone on tarkoitettu musiikin hahmotustaitojen (muha) oppimiseen. Vuoden 2024 Rondoissa esitellään kaikki neljä hanketta. Tämän lisäksi olen huomannut, että se tuo paljon iloa lapsille, jotka voivat hyödyntää sitä ilmaiseksi muhan opiskeluun.” Ruotsala kertoo Musakoneen sisältävän tehtäviä hieman erilaisella kulmalla kuin muut vastaavat sovellukset
16.6.2024 KLO 19 | MUSIIKKITALO KISSIN E V G E N Y 11.8.2024 | KLO 19 MUSIIKKITALO LIPUT 55 € / 85 € / 99 € + mahdolliset toimitusmaksut SOKOLOV G R I G O R I