6 2023 15,00 € CLASSIC anu komsi Koloratuuri on muutakin kuin korkeita ääniä 60 RONDO VUOTTA 1963 – 2023 Mitä john Cage puhui Viitasaarella. FESTIVAALIN teemoja rakentamassa Kestävää kehitystä MUSIIKISSA VINYYLILEVY pitää pintansa cd
Juontajina kiertueella vuorottelevat KATJA STÅHL KATJA STÅHL ja AARNO CRONVALL AARNO CRONVALL. Rakkauden Voima. Upean kiertueen orkesterina toimii RIKU NIEMI RIKU NIEMI ORCHESTRAN ORCHESTRAN 10-henkinen kokoonpano, Musiikkitalossa orkesterina on 60-henkinen VANTAAN VIIHDEORKESTERI VANTAAN VIIHDEORKESTERI, kapellimestari ALBERTO HOLD-GARRIDON ALBERTO HOLD-GARRIDON johdolla. MIKKELI | Mikaeli (L) 07.10. LAPPEENRANTA | Lappeenranta-Sali (L) 27.10. VARKAUS | Warkaus-sali (L) RAKKAUDEN VOIMA-konsertit kertovat musiikin keinoin tarinaa parantavasta, vahvistavasta rakkaudesta, josta syntyvän voiman avulla suurimmatkin haasteet voitetaan. TAMPERE | Tampere-talo (L) 26.10. JYVÄSKYLÄ | Paviljonki (L) 11.10. heartbrain.fi | tahtientahdet | tenorpetrus.fi | petrus.schroderus 39€ RAKKA UDEN VOIMA -KIERTU E 2023 (L) (TM) 13.07. KUOPIO | Musiikkikeskus (L) 12.10. HELSINKI | Musiikkitalo (TM) 05.10. HÄMEENLINNA | Verkatehdas (TM) 13.10. SAVONLINNA | Savonlinnasali (L) 02.09
ja pe 1.9. & 23.11. Aleksanterin teatterissa 17 .8 .– 3.9 .2 23 Tuottaja: Greta Tuotanto KAHDEN OOPPERAN TOIVOTTU UUSINTAENSI-ILTA TO 17.8. KLO 19 ALEKSANTERIN TEATTERI Tuottaja: Greta Tuotanto ANNE F EVA B Grigori Frid – Pasi Lyytikäinen – Maritza Núñez ” Rohkea ja hulvaton” – HS ” Syvästi koskettava” – Voima. BRECHTIÄ JOKANAISELLE ««««« Sirpa Kähkönen Taru Mäkelä Reetta Ristimäki Musiikkinäytelmän kysytyt lisäesitykset: 6.9.-21.9. & LA 19.8. Kotkan Kaupunginteatteri Tuottajat: Greta Tuotanto ja Musiikkiteatteri Kapsäkki “Miten kaikki voikin osua niin kohdalleen” HS / Lauri Meri Anna Kortelainen – Reetta Ristimäki NÄKEMIIN, VIIPURI! Musiikkidraama Viipurin evakuoinnista 1940 Esiintyjät: Niina Ahola, Ilkka Hämäläinen, Marika Hölttä ja Seppo Äikäs Alustus: Anna Kortelainen Esitykset Karjalatalolla to 31.8. Musiikkiteatteri Kapsäkki 17.11. tiketti.fi Tuottaja: Greta Tuotanto Uutta ja kokeellista oopperaa ja musiikkiteatteria 17.8.–3.9
Kokemuksen myötä hänelle on avautunut, kuinka paljon korkeissa äänissä on kyse uskomisesta ja uskalluksesta – ja että koloratuurin ei tarvitse rajoittua vain niihin.. 8 R ONDO C LASSIC 6|2023 Koloratuurisopraano ANU KOMSI elää uusista haasteista. Kun ammattiuraa on 30 vuotta takana, hän tuntee vasta päässeensä vauhtiin: tänä kesänä Komsi tekee oopperadebyyttinsä Savonlinnassa, roolina ikoninen Yön kuningatar
9 R ONDO C LASSIC 6|2023 | nauttia Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN | Kuvat: TUOMAS TENKANEN Aika
”Jos hallitsee laajan ohjelmiston, äänestä tulee rajaton.” Kuningattaren paluu Viime syksynä Anu Komsi palasi 11 vuoden tauon jälkeen koloratuurirooleista ikonisimpaan, Yön kuningattareksi. Nyt hän kokee luottavansa itseensä paremmin kuin koskaan – ja pystyvänsä nauttimaan musiikin tekemisestä. Sama koskee ohjelmistoa: uusi ja vanha ruokkivat toisiaan. laulaessaan Helsingin juhlaviikoilla Ligetin teosparissa Aventures ja Nouvelle aventures, säveltäjän itsensä läsnäollessa. Vapaus ja monipuolisuus ovat Komsille elinehtoja. Nykyään Taikahuilu miehitetään usein niin, että Kuningattaren laulaja on hyvinkin paljon nuorempi kuin tyttärensä Pamina. Komsi on kuitenkin haastanut ikäennakkoluulot lukuisin eri tavoin. Silloin tunsin, että olen saavuttanut jotakin, hyvä etten ruvennut itkemään”, hän kertoo. Vuonna 2004 perustettu Kokkolan Oopperakesä tuli päätökseensä viisi vuotta sitten, ja pitkään oopperanjohtajan ja solistin rooleja yhteen sovittanut laulaja on nyt voinut keskittyä konsertointiin. Jo parikymppisenä Komsi suuntautui uuteen musiikkiin mm. ”Se, ettei tasoa voi yhtään laskea, tuo tietysti paineita, mutta se myös motivoi”, Komsi kuvaa. ”Hankin uuden partituurin enkä edes katso vanhoja merkintöjäni”, hän kertoo. Hän vertaa kesäänsä olympialaisiin valmistautumiseen. Nyt on otettava rauhallisemmin ja elettävä ”askeettista nunnaelämää” ennen isoimpia keikkoja. Koloratuurisopraanolla uran huippukohdan mielletään olevan raskaampia äänityyppejä selvästi nuorempana. Nyt, 56-vuotiaana, hänen uransa alkaa olla vaiheessa, jossa laulajat usein kokevat pääsevänsä korjaamaan pitkän työn hedelmiä. Hänen korkea sopraanonsa on nyt parhaassa terässä, ja jo ennestään monipuolinen ohjelmisto on voinut laajentua viime vuosina taas uusiin suuntiin. ”Identiteettini ei sovi siihen, että pitäisi valita oopperan ja konserttien välillä”, hän toteaa. Se jäikin hänen ainoaksi jaksokseen kuukausipalkkaisena laulajana. ”Kunnianhimoisuus pitää minut pinnalla.” Kaiken takana on bel canto Anu Komsilla on nyt takanaan tasan 30 vuoden ura laulajana. ”Olin jo haudannut sen, sillä siinä käy helposti niin, että pyydetään tekemään vain sitä. Silloin Anu Komsi alkoi itsekin uskoa, että paineista voisi vähitellen hellittää. Nyt hän laulaa roolia Savonlinnassa – itse asiassa se on hänen oopperadebyyttinsä Oopperajuhlilla. Hän hyppää jatkuvasti uusiin haasteisiin, ja palatessaan vanhoihin teoksiin hän lähtee kirjaimellisesti puhtaalta pöydältä. Hän näkee vuoden 1993 ammattilaisuutensa rajapyykkinä: silloin tapahtui varsinainen oopperadebyytti Frankfurtissa Hoffmannin kertomusten Olympiana, ja hän piti ensikonserttinsa. Komsi kokeekin, että hänen menestyksensä uuden musiikin tulkkina on perustunut nimenomaan vankkaan bel canto -tekniikkaan. ”Levytimme Rued Langaardin toista sinfoniaa 2017, ja kun tulin lavalle toisiin harjoituksiin, orkesteri taputti. ”Kun ääntään on kouluttanut 40 vuotta, haluaa eteensä haastavaa materiaalia, jossa ei pärjää ilman tätä osaamista”, Komsi tiivistää. Nuorempana hän halusi elää täysillä ja osoittaa, ettei se vaikuta ääneen. 1990-luvun lopulla Komsi palasi Suomeen perheineen – kapellimestari Sakari Oramo sekä lapset Taavi ja Leevi – ja ura jatkui freelancerina. Bel canto -estetiikan ytimessä ovat juuri hivelevät hiljaiset sävyt. ”Nykyään pakotan itseni laulamaan ulkoa silloinkin, kun S ”Kunnianhimoisuus pitää minut pinnalla.”. Komsi kertoo sopeutuneensa ikääntymiseen kiltisti. Kun ne osaa, rajut tehot ja kirkaisutkin toimivat. ”Siksi olen pystynyt pitämään kalenterini tiukkana, hyppäämään lyhyellä varoitusajalla keikalle ja tekemään paljon töitä silloinkin, kun lapset olivat pieniä.” Pikamatkoja ja maratoneja Anu Komsi tuntee, että psyykkinen puoli on valmistautumisessa usein varsinaista laulutekniikkaa tärkeämpää. Kyse oli paljon muustakin kuin uraliikkeestä: hän halusi tietoisesti osoittaa, ettei viisikymppinen ole liian vanha laulamaan roolia. Komsi on aina ollut äärettömän vaativa itseään kohtaan, ja keskipohjalaiselle positiivisen palautteen vastaanottaminen on ylipäätään lähes mahdotonta. ”Tenorit usein puhuvat ’äänistä, joilla he tienaavat’, ja minulla se on kolmiviivainen d pianissimossa”, hän nauraa. Rohkeus kannatti, ja Komsin paluu Yön kuningattareksi oli menestys. Sille on nyt myös enemmän aikaa. Hän huomaa myös, että harjoitteluun, keskittymiseen ja palautumiseen on varattava hieman enemmän aikaa – mikä hänen kohdallaan ei edelleenkään ole valtavasti. Mutta sitten Kansallisoopperasta kysyttiin minua rooliin, ja ajattelin, että jos joskus niin nyt tämä pitää tehdä”, Komsi kertoo. Vähitellen hän on oppinut sitäkin. ”Ajattelen aina eteenpäin.” Toki pieni muistelukin on nyt paikallaan. ”Olen aina ollut nopea lukemaan nuottia, ja minulla on valokuvamuisti”, hän kertoo. 10 R ONDO C LASSIC 6|2023 PONTAANIT APLODIT Wienin filharmonikoilta orkesteriharjoituksissa. Komsin uran perusta on kuitenkin tukevasti klassisissa koloratuurirooleissa, joita hän urakoi työskennellessään Bremenin oopperassa vuosina 1994–98. Mentaliteetiltaan Komsi on kuitenkin kaikkea muuta kuin vakiintunut
Mutta siitä juuri saan kiksejä.” On Komsilla ollut toisenlaisiakin rooleja: Baselissa vuonna 2016 Stockhausenin Donnserstag aus Licht -mammuttioopperan naispääosassa Komsi oli yhteensä kuutisen tuntia lavalla, ja Kokkolan Oopperakesän viimeisessä tuotannossa, Meyerbeerin L’Étoile du Nord -oopperassa hän lauloi uransa pisimmän koloratuuriroolin. 11 R ONDO C LASSIC 6|2023 ei tarvitsisi, sillä silloin pelko on suurempi ja on vain pakko luottaa itseensä. ”Samastuin häneen aivan valtavasti! Kaikki on kiinni lyhyestä, millintarkasta suorituksesta. Hamelnin pillipiiparin tarinan kertova kamariooppera saadaan marraskuussa viimein Suomeen konserttiversiona, kun Radion sinfoniaorkesteri omistaa Benjaminille festivaalin. Hän iloitsee, että useampikin oopperatalo on tekemässä Innocencesta upouusia tuotantoja. Komsi varttui musiikin kyllästämässä Kokkolassa aloittaen laulutunnit 13-vuotiaana. Dresdeniin. Yksi hänen merkkirooleistaan oli George Benjaminin teoksessa Into the little Hill (2006), josta Komsille on kertynyt yli 50 esitystä. Guardianin musiikkikriitikko valitsi Komsin Luonnotar-konserttitulkinnan yhdeksi vuoden 2022 kohokohdistaan. ”Hän alkoi tehdä vasta yli 60-vuotiaana korkeita bel canto -rooleja!” Suomalaisen musiikin lähettiläs Komsin työnkuva on pitkään painottunut konserttilavalle, mutta Kaija Saariahon Innocencen (2021) myötä oopperan merkitys on taas kasvanut. Komsi lauloi siinä anopin roolin, ja uusia kiinnityksiä on tulossa mm. | ”Harrastin aikoinaan pikajuoksua, ja Yön kuningatar on juuri sitä: nyt se tulee, ja pitää vain lähteä.”. Uudet esitykset ovat nykymusiikin elinehto, teroittaa lukemattomia teoksia kantaesittänyt sopraano. Se pitää säilyttää, ja jos sitä ei enää ole, ura on ohi.” Froloffin ohella Komsin idoleja oli slovakialainen koloratuuri Edita Gruberová. Solisteina ovat itseoikeutetusti Anu Komsi ja mezzosopraano Hilary Summers, jotka kantaesittivät teoksen. Harrastin aikoinaan pikajuoksua, ja Yön kuningatar on juuri sitä: nyt se tulee, ja pitää vain lähteä.” Komsin työstäessä Yön kuningatarta kesällä 2022 Wilma Murto voitti seiväshypyn EM-kultaa. ”Hän oli vielä kuusi-seitsemänkymppisenä kuin keijukainen, se äänen kirkkaus oli ihana”, Komsi huokailee. Anu Komsille yksi läheisimmistä teoksista on Sibeliuksen sopraanolle ja orkesterille sävelletty Luonnotar, jota hän esittää säännöllisesti. Opettajana oli viipurilaislähtöinen, Kansallisoopperassa uraa tehnyt Vera Froloff, joka oli kaupungin musiikkielämän voimahahmoja. ”Siitä jäi itsellekin ideaali kirkkaudesta
Nuoria laulajia Komsi rohkaisee taiteelliseen kunnianhimoon, sopivaan riskinottoon ja omien kiinnostuksenkohteiden seuraamiseen. 12 R ONDO C LASSIC 6|2023 Komsille erityissijalla on suomalainen musiikki suomen kielellä. ”Sydämeni pakahtuu, että jonkun ensikosketus oopperaan on ollut tämä teos”, Komsi sanoo liikuttuen. Nuorempana hän ei rohjennut täyttää kalenteriaan sillä liikaa, ettei leimautuisi vain yhden säveltäjän tulkiksi. Jokaisen laulajan ura on täynnä valintoja, joiden merkitystä myöhemmälle uralle ei voi etukäteen tietää. Nuoren polven kannustaminen ja perinnön siirtäminen on Komsille hyvin tärkeää. Anu Komsi on myöhemmin huomannut, että vaikeat vuodet ovat usein olleet niitä tärkeimpiä. Sävellystilauksillaan Komsi on ollut ratkaisevasti muovaamassa suomalaista uutta musiikkia; uusin tilaus on pian kantaesitettävä laulusarja Sebastian Hilliltä. Tehtyään vuonna 2019 Straussin Salomen Leif Segerstamin kanssa hän silmäilee nyt muitakin korkeita Strauss-rooleja ja sellaisia sopraanohaasteita kuten Wozzeckin Marie. Vapaa-ajalla hän viihtyy puutarhatöiden parissa. ”Kun ääni säilyy kirkkaana, ohjelmisto ei vain lopu!” . Kaksi vuotta sitten Komsi julkaisi perustamallaan Coloramaestro-levymerkillä Saariaho-levyn yhdessä pianisti Pia Värrin kanssa. Hän huomaa ilokseen myös monen ulkomaalaisen laulajan jo tarttuneen niihin. Saariahon Innocence muodostui kokemukseksi, jota Komsi ei hevin unohda. Hänen aloitteestaan Kaija Saariaho sävelsi moderniksi klassikoksi nousseet Leino-laulut (2007), joiden rinnalle vastikään syntyi laulusarja Pentti Saarikosken runoihin. Esimerkiksi Sibeliuksen huippuvaikean Luonnottaren osalta se merkitsee eräänlaista ”laadunvalvontaa.” Sitä Komsi on viime aikoina laulanut usein, samoin Magnus Lindbergin Accused-laulusarjaa (2014/2020), josta on hänelle kertynyt jo 20 esitystä. ”Ymmärsin, että voin sekä pitää kiinni omista hittiäänistäni että laajentaa repertuaaria lyyrisen sopraanon suuntaan.”. Itse hän kokee olevansa erityisessä vastuussa kantaesittämistään teoksista, ja suomalaisesta musiikista ylipäätään. ”Nuoria laulajia ei käy kateeksi, sillä kilpailu on entistäkin kovempaa”, hän huokaisee. Saariahon musiikki on Komsille rakasta ja ollut hänen seuranaan jo yli 20 vuotta. ”Kokkolan Oopperakesää oli mahtava tehdä, mutta nyt olen onnellinen, että voin kunnolla nauttia solistin elämästä”, sanoo Anu Komsi, joka toimi festivaalin taiteellisena johtajana yli 10 vuotta. Osittain siksi orkesterin kanssa laulaminen on hänelle niin mieluisaa. Oopperan Suomen-ensiesityksestä syntyi poikkeuksellinen, yhteisöllinen ilmiö, joka täytti katsomon uudella yleisöllä. Pariisissa ja Tokiossa. Lapsena Anu Komsin soittimina olivat piano, viulu ja huilu, ja opiskeluaikana hän soitti viulistina orkestereissa. Luottamus kantaa Jokaiselle koloratuurisopraanolle iskee jossain vaiheessa uraansa kriisi: enkö saakaan enää korkeita ääniä toimimaan. ”Ymmärsin, että voin sekä pitää kiinni omista hittiäänistäni että laajentaa repertuaaria lyyrisen sopraanon suuntaan”, hän kertoo. Nyt sitä ei tarvitse enää pelätä. Pitkään mukana pysyneiden teosten lisäksi Komsi haravoi jatkuvasti uutta. Ne ovat hänelle sekä terapiaa että liikuntaa. Komsi kantaesitti Saarikoski-laulujen orkesteriversion vuonna 2022, ja tulevalla kaudella esityksiä on mm. Hiljattain viulisti Minna Pensola yllytti Komsin tekemään paluun viulistina, ja he kantaesittivät yhdessä Jukka Tiensuun teoksen Ihmepari, molemmat laulaen ja soittaen. Silloin tarvitaan vain luottamusta. Ilman Kurtágin viululle ja sopraanolle sävellettyjä Kafka-fragmentteja (1986) ei ehkä olisi syntynyt Komsin elämän parasta tiimiä: Kurtágin duoteos ratkaisi sen, että hänestä ja viulisti-kapellimestari Sakari Oramosta tuli paitsi aviomyös työpari. He levyttivät Kafka-fragmentit 1996 ja esittävät niitä edelleen. Hänen äänensä on nyt tilanteessa, jossa mahdollisuudet tuntuvat rajattomilta. ”Olen suomalaisen musiikin lähettiläs”, hän linjaa
UUTUUKSIA Jakelu Suomessa: Oy Fg-Naxos Ab, puh. 050 467 5418 • info@fg-naxos.. www.ondine.net ARTURS MASKATS Harmonikkakonsertto Tango Cantus Diatonicus My River runs to thee… Ksenija Sidorova, harmonikka Latvian kansallinen sinfoniaorkesteri Andris Poga, kapellimestari LOTTA WENNÄKOSKI ‘Sigla’ Sedecim Flounce Sivan Magen, harppu Radion sinfoniaorkesteri Nicholas Collon, kapellimestari FRANZ SCHUBERT Pianotriot 1 & 2 Notturno pianotriolle Rondo viululle ja pianolle Arpeggione-sonaatti Christian Tetzla , viulu Tanja Tetzla , sello Lars Vogt, piano MELCHER MELCHERS Sinfonia Elegia – sinfoninen runo op. 15 La kermesse – sinfoninen runo Rubensin taulun mukaan Gävlen sinfoniaorkesteri Jaime Martin, kapellimestari HENRYK GÓRECKI Kirkkolauluja Puolan kamarikuoro Jan ?ukaszewski, johtaja O D E 14 19 -2 O D E 13 94 -2 D (2 -D IS C S) O D E 14 27 -2 O D E 14 28 -2 D (2 -D IS C S) O D E 14 20 -2 O D E 14 18 -2 GRA?YNA BACEWICZ Alkusoitto Pianokonsertto Konsertto kahdelle pianolle ja orkesterille* Musiikkia jousille, trumpeteille ja lyömäsoittimille Peter Jablonski, piano Elisabeth Brauss, piano* Radion sinfoniaorkesteri Nicholas Collon, kapellimestari
Musiikin yhteys tanssiin on elimellinen, ja käsittelemme sitä Katrina-festivaalilla. Katrina kamarimusiikkia hän on suunnitellut jo vuodesta 2014. ”Momentum kuvaa jatkuvaa liikettä, joka on olemassa niin atomeissa kuin aurinkokunnissa sekä galakseissa. Mukana tutut unkarilaiset, slaavilaiset ja romanialaiset tanssit, mutta tanssia myös nähdään. Kukaan ei olisi voinut silloin arvata, että se olisi vasta alkusoittoa tämänhetkiselle traagiselle maailmantilanteelle. ”Liike-teema alkoi siitä, että olen aina ollut kiinnostunut tanssista, ja otan yhä balettitunteja. Mendelssohnin oktetto tiivisti tunnelman Korsholman musiikkijuhlilla viime kesänä.. Tämä on helpottanut ohjelman suunnittelua ensimmäisenä vuotenani taiteellisena johtajana.” Cecilia Zilliacus oli Gustafssonin edeltäjä Korsholmassa. Yhdessä voimme tehdä ihmeitä.” – Jan-Erik Gustafsson Korsholman musiikkijuhlat kutsui juhlavuonnaan kaikki entiset taiteelliset johtajansa ryhmäkuvaan. Britta Byström ja Jonas S Bohlin ovat säveltäneet uudet teoksensa sooloviululle niin, että viulisti pystyy myös samalla tanssimaan. Nyt teema julistaa liikkuvuuden sekä olemassaolon vapautta, antaen energiaa ja toivoa tulevaisuutta varten. Yhdessä voimme tehdä ihmeitä, mutta sitä varten meidän on yhdistettävä kapasiteettimme ja energiamme – aivan kuten musiikissa.” ”Teema ei varsinaisesti sido itseään mihinkään tiettyihin teoksiin, vaan on eräänlainen riemunkiljahdus sille, että saamme taas ilman rajoituksia toteuttaa itseämme musiikin parissa. ”Tanssin lisäksi liike voi olla vaikkapa matkustamista, ja ohjelmassamme on niin Schubertin Winterreise kuin Ralph Vaughan-Williamsin Songs of Travel. Koreografina on Joakim Stephenson”, Zilliacus kertoo. Syksyllä hänen elämänsä siirtyy taas askeleen lähemmäksi Suomea, kun hänet valittiin Sibelius-Akatemian uudeksi viulumusiikin professoriksi. Katrina kamarimusiikin taiteellinen johtaja, viulisti Cecilia Zilliacus on ajatellut to moveja movement -sanoja eri merkityksissään: ne viittaavat sekä fyysiseen liikkeeseen, tunteiden liikuttamiseen että sävellyksen osiin. 17 R ONDO C LASSIC 6|2023 Liikettä Korsholmassa ja Maarianhaminassa Korsholman musiikkijuhlat ja Maarianhaminassa järjestettävä Katrina kamarimusiikki ovat valinneet toisiaan muistuttavat Liike-teemat, mutta näkökulmat ovat erilaisia. Teema on yleisön uteliaisuuden herättäjä ja minulle suunnittelijana inspiraation lähde – jotain, jonka pohjalta voin katsella ympärilleni.” | ”Teema julistaa liikkuvuuden sekä olemassaolon vapautta, antaen energiaa ja toivoa tulevaisuutta varten. Pyrin siihen, että kaikki konsertit ovat yhteydessä teemaan. Liike on aina osa musiikillista nyt-hetkeä, osana musiikin tuomaa energiaa ja sen sanattomia vibraatioita”, Gustafsson ajattelee. ”Teema sai alkunsa koronapandemian aikana, kun olemassaolomme pantiin koetukselle monella eri taholla. Korsholman taiteellisena johtajana aloittava sellisti Jan-Erik Gustafsson on lähtenyt momentum-termistä, joka viittaa myös liikkeen voimaan ja hetkiin eri muodoissaan
Luonto ja järvi ovat mukana luomassa Kuhmon kamarimusiikin rentoa ilmapiiriä. Matti Salminen palaa juurilleen laulamalla tangoja, ja henkisiä juuria edustavat kansanmusiikin vaikutteet. Minna Pensola ja Antti Tikkanen ovat suunnitelleet Kuhmon ohjelman Juuret ja siivet -teemalla.. ”Aika harva kuulija tai muusikkokaan on paikalla koko kahta viikkoa ja 60 konserttia. 18 R ONDO C LASSIC 6|2023 Kuhmo kurkottaa juurilta siiville Kuhmon kamarimusiikin identiteettiä ovat vahvasti muokanneet sen 2021 kuolleen taiteellisen johtajan Vladimir Mendelssohnin suunnittelemat teemat, jotka ulottuivat rönsyilevänä mutta silti ideansa säilyttävänä lehvistönä ensimmäisestä konsertista viimeiseen. Festivaali alkaa Madama Butterfly -oopperan uudella jatko-osalla – siinä lehahtavat jo perhosen siivet. Sellainen on tämän kesän Juuret ja siivet. Teema ja sen viitekehykset toimivat heille inspiraationa ja katseen kohdistajana ohjelmiston loputtomuuden äärellä. Uudelta johdolta odotetaan uusia ideoita. Uusi johtajakaksikko Minna Pensola ja Antti Tikkanen saivat astua Mendelssohnin saappaisiin adaptoidessaan hänen ennen koronaa suunnittelemaansa ohjelmaa viime vuoden festivaalille. Parivaljakko huomauttaa, etteivät musiikin tuomat assosiaatiot ole heidän määriteltävissään, koska yleisö luo siitä omia merkityksiään. Tämän kesän Juuret ja siivet -idea toimii sekä konkreettisina että symbolisina mielikuvina. Tiukan teeman sijaan he halusivat luoda ylätason otsikon, joka antaa mahdollisuuksia moneen. Siksi kaiken kompressoiminen teeman alle voi olla ongelmallista”, Tikkanen jatkaa. Ei saa tulla sitä oloa, että putoaa keskelle tarinaa”, Pensola sanoo. ”Haluamme, että festivaalin osa ja vaikka yksikin konsertti tuottaa elämyksen ja antaa kuvan kokonaisuudesta. Sibeliuksen Puusarjan puillakin on juurensa. ”Vain rajoitettuna voit olla vapaa”, Pensola siteeraa tunnettua ajatusta. Heille tuli heti selväksi, että suuren edeltäjän ajattelu oli niin omanlaistaan, että sitä ei auta lähteä kopioimaan
Oulun konservatoriossa Vesa Valkama rohkaisi häntä säveltämisen pariin. maaseudulla näkee ilmastonmuutoksen voiman Teksti: NELLI KORHONEN o. Siellä sai monipuolista koulutusta musiikkiteknologian eri osa-alueisiin.” Säveltäjäpariskunta SANNA AHVENJÄRVI ja TAPIO LAPPALAINEN voittivat Teosto-palkinnon yhteissävellyksellään Water, joka paljastaa veden voiman. ”Se onneksi ehdittiin perustaa ennen 90-luvun lamaa. Vanhemmat haluavat tukea lastensa musiikillisia pyrkimyksiä. Pariskunta asettui lopulta Haapajärvelle. ”Äitini kuoli ALS-tautiin, kun olin 15-vuotias. Meidän reittimme ei ole ollut ollenkaan suoraviivainen. Ennemminkin se on kulkenut hitaasti ja mutkikkaasti”, kertoo Ahvenjärvi, mihin Lappalainen lisää: ”Ja siksi osaamme arvostaa tätä palkintoa erittäin paljon.” He kummatkin valmistuivat musiikinteorian ja säveltapailun opettajiksi ja lähtivät sitten maailmalle ja valmistuivat Salzburgin Mozarteum-yliopistosta sävellyksen maistereiksi. ”Emme ole koskaan pystyneet tai edes halunneet priorisoida omaa uraa täysin etusijalle. Samoihin aikoihin sinne perustettiin miljoonan markan arvoinen studio. Säveltämällä päin vastoinkäymisiä Ahvenjärvi kertoo olleensa pienestä pitäen hyvin itsekriittinen ja kova jännittämään. Sieltä kaikki lähti, niin Sanna Ahvenjärven ja Tapio Lappalaisen rakkaustarina kuin heidän sävellysopintonsakin. Nykyään heidän nelihenkinen perheensä elää kahden kodin elämää Haapajärvellä ja Oulussa. Sävellysopin tarjoaminen myös nuorille kuuluu heidän elämäntehtäviinsä. Kumpikin löysi töitä Jokilaaksojen musiikkiopistosta, jossa he työskentelevät edelleen. Heidän lapsensa käyvät musiikkipainotteisia kouluja Oulussa. ”Melkoista maakuntarallia tässä joutuu välillä harrastamaan”, Ahvenjärvi naurahtaa. Sanna Ahvenjärvi ja Tapio Lappalainen ovat olleet kehittämässä lasten ja nuorten sävellysopetusta musiikkiopistoissa. Säveltämisestä tuli Ahvenjärvelle keino käsitellä vastoinkäymisiä. Lapset ja läheiset ovat menneet usein uran edelle. 22 R ONDO C LASSIC 6|2023 ULUN KONSERVATORIO 1990-luvulla. 10 vuotta myöhemmin valmistui jousikvartettoni, jonka säveltäminen oli minulle surutyötä.” Myös Lappalainen aloitti Valkaman johdolla systemaattisen sävellyksen opiskelun Oulun konservatoriossa. Nyt he aikovat jatkaa muiden klassisten elementtien eli tulen, maan ja ilman parissa. 30-vuotisen yhteisen taipaleen juhlinta kruunautui Teosto-palkinnon saamiseen huhtikuussa
Miten järjestelmälle käy tulevaisuudessa. Säännölliset palaverit ja suopea suhtautuminen toisen ideoita kohtaan ovat olleet avainasemassa onnistuneessa yhteistyössä. Ahvenjärvellä ja Lappalaisella on nimittäin toiveissa säveltää teokset myös muista klassisista elementeistä – tulesta, maasta ja ilmasta. Ahvenjärvi muistelee muutaman viikon takaista hetkeä, jolloin hän kuunteli automatkallaan Sibeliuksen Kevätlaulua, ja jonka myötä hänen huolensa sukulaisensa terveydentilasta pääsi vihdoinkin purkautumaan: ”Huomasin yhtäkkiä kyynelten valuvan valtoimenaan silmistäni. Lappalainen taas työstää konserttoa sähkökitaralle ja jousiorkesterille. Sitä kautta olemme paneutuneet aiheeseen.”. ”Olen opettanut säveltämistä Suomessa noin 20 eri oppilaitoksessa. Teos onkin vaatinut melkoista pohjatyötä. Veden äärellä voi vaikkapa rentoutua.” ”Teoksen taustalla on rivikansalaisen huoli ilmastonmuutoksesta ja siitä, mitä se tarkoittaa. Lopulta yhteistyö on ennen kaikkea positiivinen voima: ”yksi plus yksi on enemmän kuin kaksi”, Lappalainen summaa. Kummallakin on kuitenkin työn alla myös omia sävellysprojekteja. Siinä ajaessani ja itkiessäni tajusin, kuinka suuri suru ja huoli sisääni olikaan patoutunut. Tapio ja Sanna ovatkin pohtineet sävellyksessään vesiaihetta monesta eri kulmasta: ”Teoksessa on kuvattu, millainen suhde ihmisellä on veteen. ”Pelonsekaisin tuntein kuunnellaan kommentteja kulttuurista luksustuotteena ja kuuden miljardin säästöpaineista”, Lappalainen puhuu ja pohtii: ”Mietityttää kovasti, miten nämä kommentit, jotka on lausuttu ennen vaaleja, materialisoituvat nyt vaalien jälkeen.” Tapio ja Sanna kokevat kumpikin, että heitä on tuettu musiikillisissa pyrkimyksissä lapsena ja nuorena – siitä on pitänyt huolen Suomen eheä musiikinopetusjärjestelmä. Jalkansa he aikovat pitää kuitenkin jatkossakin visusti maanpinnalla. Hänen isänsä toimi Oulun yliopiston sähkötekniikan osaston professorina, joka toi kotiin monenlaisia sähkölaitteita. Luovuus vaatii paljon aikaa Ilmastonmuutos ei ole ainoa asia, joka säveltäjäpariskuntaa huolestuttaa. ”Olemme kyselleet heiltä kaikenlaisia maantieteellisiä kysymyksiä”, Ahvenjärvi kertoo. Loppua kohden teos muuttuu rajummaksi, näyttäen veden todellisen voiman. Niiden tulos on se, että mitä enemmän ihmisiä koulutetaan, sitä enemmän luovuuden määrä laskee. Heidän yhteistyönsä siis jatkuu. Koska he asuvat maaseudulla, he kokevat myös ruohonjuuritasolla, kuinka eri ammattikunnat ovat ilmastonmuutoksen armoilla. Ahvenjärvi ja Lappalainen ovat lukeneet erilaista kirjallisuutta ja katselleet videomateriaalia veden aiheuttamista tuhoista päästäkseen oikeanlaiseen tunnelmaan. ”Olemme asuneet 16 vuotta Haapajärvellä, ja ystäväpiirissämme on useampia maanviljelijöitä. ”Teoksen taustalla on rivikansalaisen huoli ilmastonmuutoksesta ja siitä, mitä se tarkoittaa. Meidän pitäisi ottaa luovuus paremmin huomioon opetuksessa.” Lappalaisen mielestä luovuutta tarvitaan, jotta uusia innovaatioita pääsee syntymään. Esimerkiksi tulvat ovat haitaksi viljan kylvövaiheessa. Myöhemmin teoksessa on myös käytetty esimerkiksi jääkalikan sisälle jäädytettyä hydrofonia eli vedenalaista mikrofonia. ”Olen nuoresta asti päässyt kokemaan, että tietokoneet ja teknologia ovat normaali asia”, hän mainitsee. Sitä kautta olemme paneutuneet aiheeseen”, kertoo Lappalainen. Heidän myötään on syntynyt erityinen suhtautuminen veteen. Toisessa ääripäässä eletään kuivuudessa, toisessa ääripäässä näyttäytyvät tulvat ja tsunamit. ”Tällä alalla ei ole yksinkertaisesti tarjolla pikavoittoja”, Lappalainen sanoo. Myös monipolvista keskustelua on käyty biologiystävien Ritva Annanpalon ja Kasper Koskelan kanssa. Teoksessa kuvataan myös ilmaston lämpenemisestä johtuvaa jäätiköiden sortumista sekä koralleja uhkaavaa kuolemaa. Lappalainen ja Ahvenjärvi toivovat, että Teosto-palkinnon myötä avautuu uusia, etenkin kansainvälisiä mahdollisuuksia. ”Jos musiikilliset tukiverkot katkeavat, se on tuhoavaa tulevien polvien kannalta”, Lappalainen pohtii. Tyyliään säännöllisin väliajoin uudistava Ahvenjärvi viimeistelee Hiekkasilmä-kamarioopperaansa, jonka Pohjoinen oopperakomppania esittää Oulussa syksyllä 2024. 23 R ONDO C LASSIC 6|2023 Teknologia tosin astui Lappalaisen elämään jo hänen lapsuudessaan. Sävellyksen alussa kuuluvat mikitettyyn desimittaan tiputetut vesipisarat. Kummallakin heistä on aktiivinen rooli lasten ja nuorten sävellyspedagogiikan kehittämisessä. Myös palkitussa Waterissa teknologia on läsnä. Pohdin, että kyllä musiikilla on melkoinen voima eheyttää ja hoitaa ihmismieltä.” Yhteistyö on positiivinen voima Water-teos, jonka Oulu sinfonia esittää lokakuussa 2023, saa todennäköisesti jatkoa. Opetussloganini on: lapsen sävellys saa kuulostaa lapsen säveltämältä”, Ahvenjärvi kertoo. . Teos kuullaan Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin esittämänä tulevaisuudessa. ”Jos tämä ei toimisi, me olisimme jo lopettaneet”, Lappalainen mainitsee. Hän kuitenkin korostaa: ”Täytyy muistaa, että tehokkuus, jota yhteiskunta odottaa ihmisiltä, ei sovi kovin hyvin yhteen luovuuden kanssa. Onnellista ja ihmiselle hyvää vesisuhdetta on kuvailtu teoksen välimaastossa”, Lappalainen kertoo, ja Ahvenjärvi jatkaa: ”Vaikka ilmastonmuutos on teoksessa läsnä, olemme halunneet kuvailla myös veden mahdollistamia positiivisia vaikutuksia ihmiselle. Luovuus vaatii paljon aikaa.” Lopulta he näkevät musiikin ennen kaikkea suurena voimavarana. Toisaalta taas kasvukauden aikana vettä pitäisi tulla tasaisesti”, Ahvenjärvi selventää. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, vielä jonakin päivänä kaikki teokset kuullaan samassa konsertissa. He nimittäin tietävät, että menestyminen vaatii pitkäjänteistä työtä. ”Ydinajatuksemme on kannustaa lapsia ja nuoria luovaan tekemiseen”, Lappalainen kertoo ja jatkaa: ” George Landin luovuustutkimuksen tulokset 60ja 70-luvulta ovat häkellyttäviä. Keskivaiheilla on säihkyvää sointiväriä ja viehättäviä melodioita. Ahvenjärvi ja Lappalainen haluavat antaa oman panoksensa lasten ja nuorten musiikinopetukseen
2023: luonto/luonne XIX BAROKKIKUOPIO – VANHAN MUSIIKIN FESTIVAALI 19.–23.7.2023 WWW.BAROKKIKUOPIO.COM Genevieve Laceyn Pleasure Garden -ääni-installaatio soi 22.7.–7.8.2023 Puijon metsässä Flowers of the wilderness VILLIÄ KAUNEUTTA Genevieve Lacey (AU), nokkahuilu & Ensemble Nylandia, joht. ARTTU KATAJA & PAULIINA TUKIAINEN Arttu Kataja, baritoni Pauliina Tukiainen, piano 17.8. Matias Häkkinen Ti 25.7. KENTALA CONSORT – VIVALDIN VUODENAJAT Kreeta-Maria Kentala, viulu Kaisa Ruotsalainen, viulu Alina Järvelä, viulu Laura Kajander, alttoviulu Lea Pekkala, sello Pontus Grans, basso Eero Palviainen, arkkiluuttu, barokkikitara Tea Polso, cembalo 20.7. klo 19 Vanha kirkko, Helsinki Liput 20/15 ¤ tiketti.fi Vivaldi Lang Rebel Telemann www.genevievelacey.com www.ensemblenylandia.info urkuyofestival.fi lippu.fi 1.6.– 31.8.2023 KONSERTIT ESPOON TUOMIOKIRKOSSA TORSTAISIN KLO 21 KESÄKUU 15.6. BENJAMIN BRITTEN: KUOVIJOKI Tuomas Katajala, tenori Arttu Kataja, baritoni Aarne Pelkonen, baritoni Matti Turunen, basso Antti Tikkanen, alttoviulu ja musiikin johto Aleksi Barrière, ohjaus 3.8. YLIOPPILASKUNNAN LAULAJAT 31.8. ALEKSANTERI WALLIUS, urut 13.7. TUULI TAKALA & TUULA HÄLLSTRÖM – KEINUTAN KAIKUA Tuuli Takala, sopraano Tuula Hällström, piano ELOKUU 10.8. & 2.9. JAAKKO KORTEKANGAS – JUHANNUSILTAMAT Jaakko Kortekangas, baritoni Jukka Nykänen, piano Niko Kumpuvaara, harmonikka Maija Linkola, viulu 29.6. SUOMALAINEN BAROKKIORKESTERI – BACH & OLLI KORTEKANGAS (kantaesitys) 24.8. DANIEL BEHLE & SVEINUNG BJELLAND – SCHUBERT: DIE SCHÖNE MÜLLERIN Daniel Behle, tenori Sveinung Bjelland, piano HEINÄKUU 6.7. TIMO MUSTAKALLIO -LAULUKILPAILUN VOITTAJAT Juho Alakärppä, piano 27.7. KLO 19 TAPIOLASALI, ESPOON KULTTUURIKESKUS GUSTAV MAHLER: MAAN LAULU – DAS LIED VON DER ERDE Tuomas Katajala, tenori Tuija Knihtilä, mezzosopraano Suomen Kansallisoopperan suuri orkesteri Ville Matvejeff, kapellimestari. CAMERON CARPENTER, urut 22.6
9.7. Multi-channel Fixed-media. Soittimien osuuksia ei voi enää muuttaa, ei voi tehdä poistoja, vahvistuksia tai muita korjauksia, kun osuudet yhdistetään lauluun. Linjamäen koulu, Kerava, Meidän Festivaali. Marjukka Tepponen, sopraano, Tuomas Miettola, tenori, Terhi Paldanius, viulu, Jukka Untamala, viulu, Jussi Tuhkanen, alttoviulu, Petja Kainulainen, sello, Harri Kuusijärvi, elektroakustinen konserttiharmonikka, Tomas Djupsjöbacka, kapellimestari. Laura Mikkola, piano. Käytännössä on sekä etunsa että haasteensa. Musiikki onkin erilaista kuin Oikeusjutussa, sillä teksti on antanut impulsseja ja ohjannut musiikin estetiikkaa. 19.6. 26.7. Lauri Sallinen, basettiklarinetti. Tytti Arola: Elo. The Compass String Quartet, the Bread & Puppet Theater puppeteers and musicians. kantaesitykset 6 | 7 | 8 urbaani tarina pukeutui särmikkään ekspressionistiseen tyyliin. Sami Junnonen, huilu & Laura Mikkola, piano. Erkki Lahesmaa, sello. ”Vaalan elokuvaa en ole nähnyt ja ihan tarkoituksella olen jättänyt katsomatta, en halunnut sieltä vaikutteita. 29.7. Ari Romppanen: Sunspotting. Anne Hätönen, urut. Mikko Heiniö: Allora. Toisaalta Seppo Pohjolan Sillanpää-ooppera esitettiin muutama vuosi sitten (2017) Hämeenkyrössä samalla tavalla. 9.7. Tapio Lappalainen: E-Xtensions 1 for piano and electronics. Johanna Rusanen, Waltteri Torikka, Ilkka Hämäläinen, Tuomas Miettola, Päivi Nisula, Tiitus Ylipää, Niina Ahola. Ote on Oikeusjuttuun verrattuna lyyrisempi ja jälkiromanttisempi, tyylilajiltaan pelkistetympi, leveämmällä pensselillä tehty. Kuhmon kamarimusiikkifestivaali. ”Myllykolun ulkoilmanäyttämö antaa mahdollisuuden simultaanikohtauksiin. Kamus: Terhi Paldanius, viulu, Jukka Untamala, viulu, Jussi Tuhkanen, alttoviulu & Petja Kainulainen, sello. Paavo Korpijaakko: Ihmiset suviyössä. TampereRaw, joht. 27.8. 9.8. Ahrenshooper Jazzfest, Ahrenshoop, Germany. Juha Leinonen: Ginkgo Collage. Mary Beton: Dorothea Brandt, Mary Seton: Maria Markina, Mary Carmichael: Evelyn Krahe, Judith Shakespeare/ The Young Girl: Marie-Pierre Roy The Young Man: Anton Kuzenok, The Professor: Kenneth Mattice. Jousikvartetti n.n. 25.8. The Bread & Puppet Theater, Glover, Vermont, USA. 23.7. 7.7. Huopalahden kirkko, Helsinki. Sampo Kasurinen: Trapped Butterfly (kamariooppera). 27.8. Homoseksuaali Nokia (Tuomas Miettola) tulee yhteisön ulkopuolelta ja joutuu peittelemään suuntaustaan. Myllykolun kesäteatteri, Hämeenkyrö. Kirjassa on yhteiskunta pienoiskoossa, ja yhteisössä on erilaisia voimasuhteita, joku on vallassa, joku ulkopuolella. Kari Väkevä: Barre Bleed 1. Miltä tuntui säveltää aivan erilaiseen maailmaan ja tunnelmaan liittyvää teosta. Kansallisooppera, Helsinki. Ilkka Hammo: Lauluja valosta. Æestus ensemble: Ilkka Eronen, traverso, Laura Hárs, viulu, Johanna Randvere, viola da gamba, Aura Visala, cembalo, Tytti Arola, elektroniikka. Olin mukana produktiossa apulaisohjaajana, ja ainakin silloin kaikki toimi hienosti.” . Joensuun konservatorion sali, Joensuun Musiikkijuhlat. 9.7. Tze Yeung Ho: Det här är ögonblicket. Raippaluodon kirkko, Korsholman Musiikkijuhlat. Kamus Quartet. Tomi Räisänen: Å (Music for Å//A Universe – Hidden Songlines of the Baltic Sea). Nyt kun ooppera on valmis, sen voisikin jo katsoa”, Korpijaakko kertoo. Paavo Korpijaakolla on pitkä suhde oopperansa esityspaikkaan, sillä hän vietti lapsuutensa Hämeenkyrössä.. NYCEMF 2023, New York, USA. Outi Tarkiainen: A Room of One’s Own. Eriko Takahashi, piano. Suomen Kansallisoopperan orkesteri. Aleksanterin teatteri, Helsinki. Teljän kirkko, Pori. Tuuli Lindeberg, sopraano ja Petri Kumela, kitara. Rooleissa mm. ”Oikeusjuttuun verrattuna erilainen maailma piristi, se oli itselle innoittava lähtökohta. 14.7. Teljän kirkko, Pori. Johanna Tilus, piano & Tapio Lappalainen, elektroniikka. Meidän Festivaali, Järvenpää. Claudia van Hasselt, voice, Golnar Shahyar, voice, Daniel Eicholz, percussion, Eva Alkula, kantele, Roland Fidezius, contrabass, Ferdinand Breil, electronics, Casper Lindroos, electronics. Tässä ulkopuoliset, yhteisön halveksimat nousevat esiin.” ”Santra (Johanna Rusanen) nousee suuremmaksi, ja köyhyys paistaa hänestä. Kuhmon kamarimusiikkifestivaali, Kuhmo. Haapaveden kirkko. 26.7. 18.8. Dramaattisin tapahtuma on puukkotappelu, Jukka Mettälän tappo.” Monien tapahtumien ja juonisäikeiden yhdistäminen toteutuu Korpijaakon oopperassa myös hyödyntämällä simultaanikohtauksia, jolloin syntyy panoraamakuva tapahtumista. 11.7. Teatteri Hagenin kuoro ja lisäkuoro Hagenin filharmoninen orkesteri, joht. Markus Pelli, sello & Sari Blå, piano. Tiina Myllärinen: Pinnan alla. Pyhän Laurin kirkko, Vantaa. Theater Hagenin vierailunäytös. Jouni Rissanen. ”Painotukset ovat romaaniin verrattuna tulleet vähän erilaisiksi. Aulis Sallinen: Fanfaari 60. Porvoon tuomiokirkko. Lotta Wennäkoski: Flickereth. Taavi Oramo, klarinetti, Inka Pärssinen, trumpetti, Linda Suolahti, viulu, Antti Suoranta, perkussiot, Emil Holmström, piano. 7.7. Meidän Festivaali, Järvenpää. Linnéa Sundfær Casserly ja Johanna Maria Nylund, sopraano & Sini Ström ja Sonja Vertainen, harmonikka. Charlie Morrow: Grosse Fuga with Seven Stretches. 17.6. 24.7. Juha Leinonen: In Blue Mode. Outi Tarkiainen: Uusi teos. Ari Romppanen: Kikyo. Lauri Porra: Tuubakonsertto. 29.7. Juonet menevät päällekkäin, ja eri henkilöillä on omia tunnusmotiivejaan.” Oopperan soitinosuudet kuullaan esityksessä etukäteen äänitetyltä tallenteelta, jossa Tampere Raw -ensembleä johtaa Jouni Rissanen. Olavinlinna, Savonlinnan oopperajuhlat. Minna Leinonen: ...and we are rotating with it. ”Hyvänä puolena on se, etteivät soittimet ainakaan vaarannu ulkoilmaesityksestä. 27 R ONDO C LASSIC 6|2023 15.6. Mutta on tässä oma jännityksensä. Harri Miettunen, tuuba ja Suomen puhallinsinfonikot. Tietty oman ilmaisun peruseetos on toki taustalla tässäkin.” Ihmiset suviyössä tunnetaan paitsi Sillanpään romaanina myös Valentin Vaalan suomalaisena klassikkoelokuvana vuodelta 1948. Lieksan Vaskiviikko, Lieksa. Joseph Trafton. 1.7. Stefan Bartling: Alfabet. Nauvon kirkko. Helsingin kamarikuoro
FISKARS SUMMER FESTIVAL FISKARS FESTIVAL ORCHESTRA Jukka-Pekka Saraste & Guests 31 JULY 6 AUGUST 2023 & CHAMBER MUSIC SERIES TICKETS AVAILABLE: www.leadorchestraproject.com Camilla Nylund James Gaffigan Liput: lippu.fi Liput: lippu.fi Info: 0400 203 871 Info: 0400 203 871 kimitomusicfestival.fi kimitomusicfestival.fi Jyväskylä Sinfonia Jyväskylä Sinfonia Roland Roland Glassl Glassl Kajsa Kajsa Dahlbäck Dahlbäck Jan-Erik Jan-Erik Gustafsson Gustafsson Heidi Heidi Peltoniemi Peltoniemi Jukka Jukka Rautasalo Rautasalo Anna Anna Rinta-Rahko Rinta-Rahko Kaapo Kaapo Ijas Ijas Anna-Liisa Anna-Liisa Bezrodny Bezrodny Alfredo Alfredo Perl Perl Sonja Sonja Korkeala Korkeala Katinka Katinka Korkeala Korkeala Helena Helena Juntunen Juntunen Sonja Sonja Korkeala Korkeala 10.–16.7.2023 10.–16.7.2023 25-juhlavuosi 25-juhlavuosi Jyväskylä Sinfonia Wind Quintet Jyväskylä Sinfonia Wind Quintet KIMF_110x297_Rondo_2023.indd 1 KIMF_110x297_Rondo_2023.indd 1 22.5.2023 18.23 22.5.2023 18.23
R ONDO kulmalla Teksti: PAAVO KÄSSI | Kuvat: Limbo Agency | Kuvat: T Tarkoitus oli vain soittaa sitä, mitä oli tullakseen. kovaäänisiä mutta hilpeitä. Instrumentaalisävellyksissä kieli ei myöskään muodostu ongelmaksi. Silloin yhtye esiintyi 47 kertaa 20 maassa reilun puolentoista kuukauden aikana. 30 R ONDO C LASSIC 6|2023 OS LIIKKUU Laukaan Lievestuoreella kulkevaa Hohontietä öiseen aikaan, saattaa tarkkakorvaisempi kuulla erään vanhan maatilan kohdalla kummia. Sittemmin NYOSille on muodostunut tavaksi tehdä vuosittain kaksi pitkää Euroopan-kiertuetta, joista toistaiseksi pisin tehtiin vuonna 2018. SARJASSA ESITELLÄÄN OMALEIMAISIA SUOMALAISIA POPULAARIMUSIIKIN ARTISTEJA. Kyseessä on leedsiläislähtöisen ja Keski-Suomeen muuttaneen Tom Brooken perustama äänitysstudio, joka on toiminut kotisatamana niin jyväskyläläisille rokkareille kuin usealle kansainvälistä uraa tekevälle suomalaiselle vaihtoehtoyhtyeelle. Kaksijäseniselle kokoonpanolle kiertäminen sopii. Avantgarderockia soittava NYOS puhuttelee taideyleisöä ympäri Eurooppaa. Sen ensimmäinen julkaisu Vltava ilmestyi omakustanteena vuonna 2015, ja samoihin aikoihin yhtye esiintyi perinteisen opiskelijatalo Ilokiven lavalla ensimmäistä kertaa. ”Olemme soittaneet oikeastaan kaikissa muissa Euroopan maissa Luxemburgia ja vastaavia lukuun ottamatta. Tämän kevään kiertue olikin omiin standardeihimme nähden aika lyhyt. Siinä lukee Tonehaven Recordings. Kiersimme kaksi ja puoli viikkoa soittaen pääosin Saksassa, Italiassa ja Sveitsissä”, Brooke kertoo. Mutta palataan näihin öisiin jameihin vähän myöhemmin. Jazzista ja metallimusiikin estetiikasta ammentava kaksikko alkaa yleensä tehdä musiikkia vasta illan tullen. Äänille löytyy selitys ulko-oven vieressä olevasta kyltistä. j OSA: 6 Euroopan ympäri ja uudestaan Vuonna 2014 Jyväskylässä perustettu NYOS on tunnetumpi ulkomailla kuin Suomessa. Kilometrejä kertyi lähes 18 000 matkan kulkiessa Portugalin Portosta aina Kreikan Ateenaan. ”Ja muutaman keikan Puolassa ja Liettuassa kotiintulomatkalla,” Kainulainen lisää. Matkakustannukset pysyvät pieninä yhtyeen taittaessa matkaa Brooken punaisella pakettiautolla. Pian keikkatahti kiristyi ja kansainvälistyi. Musiikkiaan siellä ovat levyttäneet niin metallimusiikin tulevaisuudeksi kutsuttu ja musiikkisivusto Pitchforkin kehuma Oranssi Pazuzu kuin The Guardianissa suitsutettu, psykedeelistä rockia soittava Kairon; IRSE! Siinä missä studiossa vierailevat yhtyeet äänittävät päivät ja lepäävät illat, kitaraa soittavan Brooken ja rumpali Tuomas Kainulaisen avantgarderockduo NYOS toimii päinvastoin. Massiivisina kumpuavat soinnut ja rumpujensoiton tiheä pauhe eivät kantaudu niinkään keltaisesta päärakennuksesta tai sen vieressä olevasta tynnyrisaunasta, vaan pihan perällä olevasta navetasta
Jazzin soittamiseen punktaustalla liittyy omat haasteensa, mutta toisaalta sen kautta minulle on muodostunut oma tyyli. NYOSin vaikeasti luokiteltavaa musiikkia kutsutaan milloin milläkin nimikkeellä. Yhtyeen vuonna 2019 ilmestyneen Now.-levyn masteroi Mandy Parnell, joka on tehnyt yhteistyötä niin Björkin, Brian Enon kuin Sigur Rósin kanssa. Vaikka NYOSin musiikki perustuu sävellysvaiheessa pitkälti improvisaatioon, valmiit kappaleet ovat läpisävellettyjä. Metallidiggareiden sijaan yhtyettä kuuntelevatkin sen omien sanojen mukaan ”kaikenlaiset taidetyypit”. Etenkin Kainulainen seuraa jazzia tarkkaan, mikä kuuluu soiton virtuoottisissa yksityiskohdissa. Rakkaudesta ruokaan ja musiikkiin Brookea ja Kainulaista yhdistää musiikin ohella rakkaus hyvään ruokaan. Ruoka ja musiikki limittyvätkin Tonehavenissa kiehtovalla tavalla toisiinsa aina öisiä soittosessioita myöten. Suurin osa on höttöä, mutta jotain hyvää aina löytyy”, Kainulainen sanoo. ”Pääsemme viimeinkin keikalle Luxemburgiin”, Brooke nauraa. Myös vieraan ääniteknikon korvat kelpaavat. Viimeisimmällä kiertueella yhtye esiintyi Berliinissä loppuunmyydyille klubeille, ja vuosi sitten saksalaisen Pelagic Records -levy-yhtiön kanssa solmittu levytyssopimus sekä sen julkaisema Celebration-albumi on tehnyt musiikkia tutuksi entistä laajemmille yleisöille. Ennen kuin Brooke ja Kainulainen alkavat haastattelun lopussa valmistautua illan ateriaan ja jameihin, he ehtivät kertoa vielä loppuvuonna ilmestyvästä uudesta levystään sekä tulevasta kiertueestaan. Jazzin meiningillä Alun perin Brookella ja Kainulaisella ei ollut mitään varsinaista suunnitelmaa musiikilleen. Soitamme niin pitkään kuin huvittaa, äänitämme kaiken ja kuuntelemme myöhemmin materiaalin läpi. Molemmat nauttivat Italiassa keikkailemisesta paikallisen ruokakulttuurin takia. Jälkimmäiseen kun liittyy erityisiä uutisia. Niin Kainulainen kuin Brooke kuuntelevat molemmat englantilaista nykyjazzia, sellaisia yhtyeitä kuin GoGo Penguin, Sons of Kemet sekä Comet Is Coming, joista viimeisimmän kanssa he ovat myös kiertäneet. ”Paitsi jos minä mokaan!” Brooke naurahtaa. Se ei Brookea ja Kainulaista haittaa, siitä huolimatta, että särökitarat tuovat yhtyeelle hieman harhaanjohtavasti heavymusiikin leiman. Levyjen äänityksestä vastaa Brooke, joka toisinaan myös masteroi yhtyeen levyt. ”Käyn paljon jazzkeikoilla ja yritän aina tuoda kuulemieni rumpaleiden tekniikkaa omaan soittooni. Koska Brooken studio sijaitsee vanhalla maatilalla, on hänellä ollut tilaa kasvattaa kaikkea vesimeloneista viinirypäleisiin. Sen jälkeen asettelemme soittimia, ja joskus yhdeltä aamuyöllä aloitamme. ”Vaikka olemme kovaäänisiä, olemme aika hilpeitä tyyppejä!” Brooke naurahtaa. Jos yhtye soittaa keikalla kaiken oikein, kappaleet menevät tismalleen kuin levyllä. . R ONDO C LASSIC 6|2023 31 Ahkera keikkailu onkin tuottanut tulosta. ”Äänittäessä haluan pitää otteen tuoreena. Tarkoitus oli vain soittaa sitä, mitä oli tullakseen. Olisi helppo astua samaan ansaan, koska studio ja instrumentaatio on kaikilla levyillämme sama”, Brooke sanoo. Spotify-suoratoistopalvelun tilastojen mukaan NYOSilla on kuulijoita 109 maassa, ja yhtyeelle on muodostunut vakaa fanipohja ja runsaasti kontakteja ympäri Eurooppaa. ”Usein soitamme illalla, mutta sitä ennen nautimme pitkän illallisen. Syntyi maalailevaa, rumpuvetoista avantgarderockia, jossa hardcore punkin aggressiivista draivia sävyttävät jazzin polyrytmiikka ja hienovarainen dynamiikan taju. Kasvimaan antimia Brooke tarjoaa myös studiovierailleen. Jazz on myös oikeastaan ainoa genre, jossa rumpali voi johtaa musiikkia”, Kainulainen sanoo. ”Vaikka olemme kovaäänisiä, olemme aika hilpeitä tyyppejä”, Tom Brooke naurahtaa, ja Tuomas Kainulainen myötäilee.
Muistan esimerkiksi seuraavat: tanssija-koreografi Soile Lahdenperä, tanssija, esitystaiteilija Frans Poelstra, saksofonisti-säveltäjä-esitystaiteilija-kuvataiteilija Lauri Nykopp, rock-muusikko, kuvataiteilija Jyrki Siukonen, saksofonistit Hepa Halme ja Vesa Lehko, klarinetisti Kari Kriikku, säveltäjät Ari Vakkilainen ja Harri Suilamo, kuvaja esitystaiteilija Erkki Pirtola, musiikkitoimittaja Jukka Mikkola. Meitä oli monialainen joukko, johon ei juuri kuulunut tuolloisia ”akateemisen” nykymusiikin säveltäjiä: uskon, että tässä suhteessa asenteet ovat muuttuneet viime vuosina, kun esimerkiksi ääni-, käsiteja esitystaide ovat tulleet luonteviksi osiksi säveltäjien maailmaa. Cagen kurssilla ei analysoitu partituureja tai ruodittu sävellyssuunnitelmia, vaan hän halusi, että kaikki valmistavat vuorollaan esityksiä, joista sitten keskustellaan. ”Sattumaoperaatioilla voi luoda loputtomasti variaatioita näennäisen yksinkertaisesta materiaalista. 34 R ONDO C LASSIC 6|2023 EN OSAA SANOA, ottivatko oppilaat opikseen Cagen teknisistä neuvoista. Mutta Cagen kurssin osallistujalistalla on joukko oivallisia taitelijoita. Varmaa on, että me, jotka hänen kurssilleen osallistuimme, saimme oivallisen kuvan Cagen ajattelusta ja taiteesta, ja saimme myös velvoittavan esimerkin kanssaihmisten ja -taiteilijoiden kohtelusta ja kuuntelusta. Voit kohdistaa sattuman joko luomiisi tapahtumiin tai niiden ajoitukseen.”
Mutta minä asun kuudennella avenuella New Yorkissa! Sitä voisi sanoa Manhattanin selkäytimeksi; liikenne on jatkuvaa. Muistin, kuinka kerran pidin sävellyskurssin Northwestern Universityssä Chicagossa. Ikkunat olivat auki ja kuulijoiden silmät kiinni. Seuraavassa on kasetille äänittämääni Cagen puhetta hänen kurssiltaan. (En pyytänyt heitä sulkemaan silmiään.) Pyysin heitä kuuntelemaan ympäristön ääniä puoli tuntia ja sitten seuraavat puoli tuntia tuottamaan ääniä mutta niin, että näitä ei pysty erottamaan jo olemassa olevista äänistä. Se on niin kuin keskiyön aurinko! Asuntoni on loft-tila vanhassa tavaratalorakennuksessa, ja siinä on yksitoista suurta ikkunaa: katu kuuluu hyvin selvästi. Niinpä visualisoin sen mielessäni. Luulin, että olen tulossa kesäfestivaalille, jossa olisi harjoituksia ja esityksiä ja saisin sienestää. En tiedä miksi. Oli hyvin kylmä talvisää. Mutta kun sain selville, että minun tulee opettaa, seuraava kysymys oli, mitä tekisin. Vaikka sen vilkkaus vaihtelee, se ei lopu koskaan. CAGE ALKAA PUHUA ja paljastaa peruslähtökohtansa: kaikki ympäristön äänet ovat kiinnostavia. Murtohälyttimestä tuli mielessäni Brancusin veistoksen kaltainen objekti! Ja niin nukahdin rauhassa, ja voin jopa sanoa, että kun hälytin lopulta sammutettiin, kaipasin sitä! Kaikkein dramaattisimmat hälytysäänet ovat paloja poliisiautojen sireenit. Kun muutin sinne, olin huolissani, etten pystyisi nukkumaan. Tiettävästi muita tallenteita Cagen kurssilta ei ole olemassa kuin minun pari kasettiani. Tämä on ennen julkaisematon ja täysin editoimaton ja stilisoimaton katkelma: näin hän puhui Viitasaaren sävellyskurssilla kesällä 1983. Rauhalliseen uneenhan kuuluu unien näkeminen, ja unet ovat visualisointia. Ja nyt se kuitenkin tapahtui!” ”Meidän ympärillämme olevat äänet ovat minulle niin kiinnostavia kuulla, että sanoisin tämän olevan pääaktiviteettini. ”Minulla ei ollut aavistustakaan, että joutuisin opettamaan. Täälläkin kuuluu liikennettä, kuten kaikkialla. Jotakin oli vialla. Mutta nykyään rakastan sitä, ja kaipaan sitä, kun olen matkoilla.” ”Kuuntelen kadun ääniä: ne ovat jatkuvia ja toisinaan hyvin hätkähdyttäviä, ja jotkut niistä ovat sellaisia, joita normaalisti pidettäisiin erittäin häiritsevinä, kuten murtohälyttimiä. Oppilaita oli ehkä tusinan verran. Luulin, että olen tulossa kesäfestivaalille, jossa olisi harjoituksia ja esityksiä ja saisin sienestää.” Cage perusti New Yorkin mykologiaseuran v. Pohdin, voisinko löytää tavan olla häiriintymättä siitä. 35 R ONDO C LASSIC 6|2023 Ehkä tärkein anti Cagen kurssilla olivat hänet monet vuolaat tarinansa. Kotini ei ole tällaisessa puolipastoraalisessa tilanteessa kuin täällä Viitasaarella. Ja kuorma-autoja menee paljon, ja on onnettomuuksia.” | ”Minulla ei ollut aavistustakaan, että joutuisin opettamaan. Ja kaikki tuo tapahtui, ja se oli yksi kauneimmista kokemuksista, mitä minulla on ollut minkään ryhmän kanssa.” ”Toisen kerran yritin toistaa tämän, mutta jostakin syystä se ei toiminut. Se oli Vermontissa, ja rakennus ei ollut vanha. 1962 opetettuaan sienentunnistuksen yliopistokurssia kolme vuotta.. Ennen näitä puheita yksi opiskelijoista – tanssija – oli esittänyt kappaleen, jossa hän hiljaa liikkui luokkahuoneessa. Olimme vanhassa rakennuksessa, ja pyysin oppilaita avaamaan ikkunat, laittamaan päällystakit ylleen ja sammuttamaan valot. Muistan, kuinka yhtenä yönä ollessani nukkumassa jossakin alkoi soida murtohälytin. Oppilaiden esitykset toivat hänen mieleensä ihmisiä, tapahtumia, teoksia, joista kertomalla hän havainnollisti omaa filosofiaansa ja kiertoteitse reflektoi oppilaiden tekemisiä ja ideoita ja tarjosi meille ajattelemisen aihetta. Joten päätin, etten kokeile sitä täällä Viitasaarella, vaan että teemme tätä, mitä olemme tehneet
Muutama. Ramakrishna oli vastannut: ”Ei missään tapauksessa. Hän sanoi, että Jumala on kuin järvi, ja ihmiset tulevat järven rannalle eri suunnista ja kutsuvat sitä eri nimillä, mutta se on aina sama. Musiikki on nopea kulkuväline.” ”Shri Ramakrishna oli suurenmoinen... Ehkä sallitte minun kertoa pari tarinaa. Intiassa on eräänlainen hengellinen oikeusistuin, jossa henkilön jumaluus arvioidaan; tämä elin kokoontui ja päätti, että Shri Ramakrishna on Jumalan inkarnaatio. Säveltäjät puhuivat musiikillaan, muttemme ymmärtäneet toisiamme. kuinka moni täällä tietää hänestä. Ja niin päätin olla sanomatta mitään. Hän oli virallisesti tunnustettu hengellinen johtaja. Se on hyvin kaunis kirja.” ”Ramakrishna näki visionäärisiä kokemuksia kaikkien suurten uskontojen piirissä. Siitä tuli minulle hyvin tärkeä. Palatessaan Intiaan hän antoi minulle Shri Ramakrishnan evankeliumin, ja luin tuota kirjaa seuraavan vuoden. Kaikki sävelsivät eri tavalla, joten jos musiikissa oli kysymys kommunikaatiosta, kuten minulle oli koulussa opetettu, sitä ei tapahtunut. Paikalla oli eräänlainen oikeusistuinreportteri, joka käytti itsestään nimeä M, ja hän kirjoitti paksun kirjan, joka on melkein minuuttikohtainen selonteko kaikesta, mitä Ramakrishna sanoi. ”Työskentelin Gita Sarabhain kanssa 1940-luvulla noin vuoden. Kun uppouduin itämaiseen filosofiaan, lopulta zen-buddhalaisuuteen, minua alkoi askarruttaa, tulisiko minun jatkaa omistautumistani musiikille vai tulisiko minun yksinkertaisesti kokonaan keskittyä mieleni hiljentämiseen. Minä ajattelin, että tänä ylikansoittumisen aikana vetäytyminen maaseudulle ei ole mahdollinen, koska kaupunki on valloittanut senkin. Jatka musiikkisi parissa. Minä olin jo saanut saman vaikutelman luettuani Aldous Huxleyn kirjan ’The ”Oikea ratkaisu 1900-luvulla ei ole paeta kaupungista vaan mennä kaikkein pahimpaan kaupunkiin, asua siellä ja oppia elämään siellä hyvin.”. Seuraava kysymykseni oli: mikä on kirkas ja hiljainen mieli ja mitä ovat jumalalliset vaikutukset?” ”Lukiosta muistin, että Englannissa romantiikan ajan Järvirunoilijat (Lake Poets), kuten Wordsworth ja Keats, menivät järvimaisemaan sama ajatus mielessään, siis mielenrauhaa etsimään. Lou Harrison, säveltäjä ja läheinen ystäväni, löysi erään englantilaisen säveltäjän 1600tai 1700-luvulta, joka oli sanonut täsmälleen saman. Mutta lentokoneita lentää sen yli, ja tämä ärsyttää häntä tavattomasti! Pakopaikkaa ei ole.” ”Joten minun näkökulmastani oikea ratkaisu 1900-luvulla ei ole paeta kaupungista vaan mennä kaikkein pahimpaan kaupunkiin, asua siellä ja oppia elämään siellä hyvin. Ainakaan minä en ymmärtänyt, mitä muut säveltäjät musiikillaan sanoivat, ja huomasin omasta musiikistani kirjoitetuista arvosteluista, etteivät ihmiset ymmärtäneet, mitä minä koetin sanoa. Ja eräs muusikko oli kysynyt Shri Ramakrishnalta, tulisiko hänen luopua musiikista ja seurata tätä. Päätin, että lopettaisin säveltämisen, kunnes löytäisin paremman tarkoituksen musiikille kuin kommunikaatio.” ”Tällaista tarkoitusta etsiessäni löysin intialaiselta muusikolta Gita Sarabhailta vastauksen: Musiikin tarkoitus on kirkastaa ja hiljentää mieli ja näin tehdä se vastaanottavaiseksi jumalallisille vaikutuksille. 36 R ONDO C LASSIC 6|2023 CAGE JATKAA MUSIIKIN tarkoituksesta: ”Monille teistä tämä lienee tuttu tarina: kun ensi kerran aloin pohtia, miksi säveltää musiikkia tähän maailman aikaan, ensimmäinen huomaamani asia oli, ettei kukaan ollut asiasta samaa mieltä. Joten asun New Yorkin meluisimmalla alueella ja rakastan sitä. Hän oli ensimmäinen hengellinen johtaja, joka totesi, että kaikki uskonnot ovat samaa, eikä niiden ole syytä riidellä keskenään. Tammikuussa menen Kalkuttaan ja arvaan, että nautin siitäkin.” SITTEN CAGE PÄÄSEE ajatteluunsa suuresti vaikuttaneeseen asiaan, itämaiseen filosofiaan. Minulla on rakas ystävä, Morris Graves [amerikkalainen maalari 1910–2001], joka on koko elämänsä etsinyt tuollaista järvimaisemaa; nykyään hän omistaa järven Pohjois-Kaliforniassa
37 R ONDO C LASSIC 6|2023 Perennial Philosophy’. Se on pikemminkin korvien avaamista kuin silmien kieltämistä. Oksien katkominen aiheutti kohun, mutta oliko hiljaisuus hämmennyksen todellinen syy?. Ei se ole negaatio vaan tarkkaavaisuuden kohdistaminen ääneen eikä näkemiseen. ”Mahdollisuudet ovat rajattomat. Tämän jälkeen häränpaimennuskuvat jatkuvat ja päätyvät kuvaan, jossa pyylevä mies kävelee kylään hymy kasvoillaan ja lahjoja kantaen.” Vastaus: ”OK, mutta entä jos hänen tulisi luoda teos ammattilaisten esitettäväksi?” Kukaan ei ole puhunut hänen työstään. Mitä ääniin tulee, minulla ei ollut selkeää notaatiota, vaan ne syntyivät siinä hetkessä.” Cage: ”Kun meillä oli silmät kiinni, tanssitko sinä?”Tanssija: ”Minä liikuin. Äänet löytyivät tuolta linjalta. Ne etenevät näennäiseen tyhjyyteen. Tanssija: ”Koska olin ottanut tehtäväkseni luoda musiikkikappale. Minun tuli kulkea tämän tilan läpi mahdollisimman suoraa linjaa pitkin koskettamatta mihinkään. Sellaista en ole koskaan aiemmin tehnyt, joten minun täytyi ajatella työtäni aivan erilaisesta näkökulmasta kuin tavallisesti. Eikö niin. Cage vastasi, että hän luuli kyllä puhuneensa juuri siitä. Pyysin teitä sulkemaan silmänne, koska tämä oli musiikkikappale...” Ensimmäinen keskustelija: ”Se on siis eräänlainen negaatio.” Cage: ”Ei, vaan tarkentaminen ääneen liikkeen asemesta.” Tanssija: ”Niin.” Cage: ”Hän on tottunut liikkeeseen ja hän tulee musiikin pariin, ja tämä on hänelle vieraampaa. Halusit sen tulevan kuulluksi.” ”Niin juuri.” . Minulla oli tilallinen struktuuri. Joten kun aikanaan huomasin, että zen-buddhalaisuuden maku oli minulle sopiva, en etsinyt enää muualta.” ”Sen kokemuksen, joka meillä äsken oli, kun kuulimme noita ääniä, ilmaisee mielestäni hyvin seuraava Zen-ajatelma: Samsara – eli juuri tämä hetki – on nirvana – eli päämäärä.” YKSI LÄSNÄOLIJOISTA olisi halunnut Cagen puhuvan suoremmin luokassa esitetystä kappaleesta. Zen-buddhalaisuudessa on sarja häränpaimennuskuvia. Sinä puhuit kymmenen minuuttia Ramakrishnasta.” Toinen kuulija: ”Sellainen vaikutus tällä kappaleella oli!” Tanssija: ”Minusta kommentti oli kaunis.” Cage: ”Se, mitä minulla on mielessäni, on iloita siitä, että hän on täällä, tässä ryhmässä, ja uskon, että meillä on mahdollisuus yhdessäoloon mutta ei tarkoituksellisesti.” Ensimmäinen keskustelija tiedusteli esittäjältä, millä alalla tämä on ja kuultuaan, että hän on tanssija, hän tiedusteli, kuinka hän päätyi esitykseensä
Iris Candelaria, sopraano Beethoven Canteloube Ligeti Tammisaaren kirkko 4.8.2023 4.8.2023 klo klo 19 19 Suomalainen kamariorkesteri joht. Jan Söderblom sol. Jan Söderblom sol. 41 R ONDO C LASSIC 6|2023 3.–6.8.2023 TAMMISAAREN KESÄKONSERTIT EKENÄS SOMMARKONSERTER PASTORAALI | PASTORAL 3.8.2023 3.8.2023 klo klo 19 19 Suomalainen kamariorkesteri joht. Tami Pohjola, viulu Boulanger Vaughan Williams Brahms Tammisaaren kirkko koko festivaaliohjelma finnchamber.fi
Yhteistyön pohjana on pohjoinen identiteetti, mutta hyvien käytäntöjen toivotaan leviävän muuallekin. Northern Connection -hankkeessa aktivoidaan nykymusiikkiyhteisöjä ja annetaan esimerkki siitä, miten ratkaista yhden esityksen ongelma ja vähentää kansainvälisen keikkailun ilmastopäästöjä. Defunensemble keikalla Musica Novassa. kohti kestävän kehityksen musiikkia Teksti: HANNA ISOLAMMI 42 R ONDO C LASSIC 6|2023
Jouhikko on soittimena ollut yhtä aikaa Heinoselle sekä tuskan että inspiraation lähde. 47 R ONDO C LASSIC 6|2023 Kiehtova ja hankala jouhikko Heinosen tutkivan muusikkouden neljäntenä aspektina ovatkin jouhikon mahdollisuudet ja rajat. Kirkon vokaalimusiikki oli kauempana kansanmusiikista, joten jonkinlainen jaottelu oli jo tuolloin olemassa. Jouhikkosävelmiäkään ei liiemmälti kerätty ennen 1910-lukua ”, Heinonen kertoo. ”Päädyin miettimään, miksi minä ja muutkin kansanmusiikkibasistit soittavat vaikkapa jazzvaikutteista sävelkieltä polskaan, jonka juuret ovat 1600-luvulla. Tanssisoitot ovat vaihtuneet konserttisaleihin ja klubeihin, ja soittotyyli on muuttunut vastaamaan nykyisiä esittämiskäytäntöjä”, Heinonen muistuttaa. Päätin itse lähestyä asiaa aikalaismusiikin eli barokin kautta. Ei ole ihme, että monipuolisemmat viulu ja haitari syrjäyttivät jouhikon Karjalassa. Osin ehkä siksi, että se oli pääasiassa tanssisoitin, mikä ei sekään välttämättä sopinut tuon ajan ylevään ideaan suomalaisesta kulttuuri-identiteetistä. ”Esimerkiksi erilaiset ostinatokuviot kuten folia, bergamasca ja passamezzo perustuivat kansan parissa olleisiin tansseihin eivätkä liikkuneet kovin kauas juuriltaan. Soitinmusiikkia pidettiin rahvaanomaisempana; gamballa oli tosin hovisoittimen status, mikä mahdollisesti myötävaikutti sen katoamiseen valtavirrasta.” Heinonen mainitsee inspiraatioikseen vanhan musiikin ja kansanmusiikin yhdistämisessä Krishna Nagarajan, Kreeta-Maria Kentalan ja Piia Kleemola-Välimäen. ”Soitettuani lapsena bändisoittimia aloin 14-vuotiaana opiskella kontrabassoa, jolla päädyin ammattiopintoihin Tampereelle. Halusin nähdä, millaista musiikkia minulta syntyy, kun altistan itseni eri soinneille, soittotavoille ja perinteille.” Käki-levyllä soi kuusi eri jouhikkoa. ”Halusin kyseenalaistaa omat oletukseni jouhikosta: soittaa eri jouhikkoja eri vireissä ja eri materiaaleista tehdyillä kielillä, ja nähdä, miten se vaikuttaa ilmaisuun. ”Fennomaanien kansallisen identiteetin rakentamispyrkimyksissä tehtiin tietoinen valinta, että kantele on keskeinen myyttisen muinaissuomalaisuuden symboli, eikä jouhikkoon panostettu juurikaan. Pohdin, löytyisikö erityisesti pelimannimusiikin säestämiseen vaihtoehtoisia malleja, jotka perustuisivat historiallisesti informoituihin esityskäytäntöihin.” Mielikuvitusta auttaa myös, että renessanssin aikaan taidemusiikin ja kansanmusiikin rajapinta oli luonteeltaan hyvinkin häilyvä ja liikkuvainen. ”Tosin koko ajatus jouhikon suomalaisuudestakin on kyseenalainen, sillä iso osa soittajista oli ortodoksisia karjalaisia, ja heidän ohjelmistossaan oli sekaisin niin venäläisperäistä, karjalaista kuin länsisuomalaista sävelmistöä.” Historiallista fuusiota Sooloprojektinsa ohella Heinonen soittaa jouhikkoa tyylienvälisessä Ilkka Heinonen Triossa, vanhan musiikin yhtye Ensemble Gamutissa ja saamelaismuusikko Anna Näkkäläjärvi-Länsmanin Ánnámáret-yhtyeessä. Myös jouhikko tuli ensimmäistä kertaa näihin aikoihin mukaan, ja tutustuin Pekko Käppiin ja Rauno Niemiseen”, Heinonen kertoo. ”Intonaatio ilman otelautaa on yhä haastavaa, vasemman käden kielenvaihdot vaikeita ja laadukkaan äänen tuottaminen tuskan takana. ”Jouhikonsoittajana kuitenkin samaistun kemençen ja liran soittajiin Lähi-idästä ja Välimeren alueelta, joiden lyyrisessä ilmaisussa on saumattomasti läsnä vuosisatoja vanha korkeakulttuuri ja perinnemusiikki. Sitä kautta myös gambaperhe tuli mukaan muusikkouteeni. Lisäksi hän on toiminut parikymmentä vuotta kontrabasistina ja viime vuosina freelance-muusikkona gambaperheen soittimilla. Myös gambansoittaja Jordi Savallin historiallisia musiikkikulttuureja yhdistelevät projektit ovat Heinoselle tuttuja. Ne ovat yhtä lukuun ottamatta Rauno Niemisen rakentamia, osin historiallisten museosoittimien pohjalta, ja niissä vaihtelevat sekä viritykset että kielimateriaalit. Olen päätynyt keskittymään siihen, mikä sekä jouhikkoperinteessä että omassa ilmaisussani on olennaista ja miten sitä voi syventää, enkä lähtökohtaisesti pyrkimään uusiin soittotekniikoihin laajentamiseen.” Historiallisena kansanmusiikin soittimena jouhikko on jäänyt reippaasti kanteleen varjoon. mahdollista menneisyyttä Teksti: SANTERI KAIPIAINEN Rauno Nieminen on museosoitinten pohjalta rakentanut suurimman osan Käki-albumilla kuultavista jouhikoista.. Heidän estetiikkansa on hyvin vaikuttavaa.” . Sibelius-Akatemiaan avautuivat ovet musiikkikasvatuksen puolelle, mutta melko pian Heinonen huomasi ottavansa kursseja pääosin kansanmusiikin osastolta ja vaihtoi lopulta pääainettaan. Basson ja gambojen soitossa opitut soittotavat ovat olleet hankalasti siirrettävissä jouhikolle. ”Karjalassa ei ollut jouhikonrakennuksen ammattilaisia, vaan soittajat rakensivat jouhikkonsa itse, ja ne olivat keskenään hyvinkin erilaisia. Klassisen ohella soitin myös jazzia ja kansanmusiikkia, ja päädyin soittamaan yhdessä Alina Järvelän, Petri Praudan ja muiden kansanmusiikki-ihmisten kanssa
Sen sijaan, että levy lähetettäisiin valmistettavaksi Keski-Eurooppaan, helsinkiläinen asiakas voi noutaa koelevyt vaikka omalla fillarilla. Pieni epätäydellisyys, jota jää vinyylilevyllä aina taajuusalueiden ääripäihin, on vain inhimillistä.” Pitkänen muistuttaa, että oikein säilytettyinä levyt ovat pitkäikäisiä. 2000-luvulla Pitkänen työskenteli yrittäjänä it-alan yrityksessä. Ihmistä ei kuitenkaan edelleenkään ole digitalisoitu, ja elämme pääasiassa mekaanisessa maailmassa. Energianlähteinä käytetään tuulisähköä sekä biokaasua. Pitkänen laskee, että uusi lämpöenergia vastaa suunnilleen yhden kerrostalon tarpeita, ja että puristamo on edistyneiden energiaratkaisuiden myötä jopa hiilinegatiivinen. Siteet musiikkielämään pysyivät kuitenkin yllä, ja ajatus äänilevyjen valmistamisesta jäi muhimaan. Vinyyliharrastus yhdistää monia genrejä. Helsingin Levypuristamon yrittäjä Lupu Pitkänen muistuttaa, että oikein säilytettyinä levyt ovat pitkäikäisiä. ”Aloitin konemusiikin tekemisen 1990-luvun puolivälissä. ”Kun päivätyön vastuut vähenivät ja oli mahdollisuus sijoittaa omaa pääomaa, päätin toteuttaa ideani levypuristamosta. Alan suurin oli Helsingin Pitäjänmäessä 1960-luvulla aloittanut Finnvox, jolla oli äänitysstudion ohella levyjen kaiverrus-, matrisointija puristamoyksikkö. Musiikkituottajat – IFPI Finland ry arvioi, että vinyylien myynnillä on noin 5 prosentin osuus Suomen runsaan 70 miljoonan euron vuotuisista äänitemarkkinoista. Vinyylilevyt ovat osa autenttisuuden trendiä, jossa käsityömenetelmillä ja kestävän kehityksen periaatteilla tuotettavat hyödykkeet ja palvelut haastavat isoille markkinoille optimoidun massatuotannon. Ennen kuin koko erä menee tuotantoon, tilaaja saa kuunneltavakseen muutaman koekappaleen. Pyrimme pitämään hinnat kohtuullisina ja palvelemaan asiakkaitamme hyvin.” . Musiikki on kaiverrettuna urissa, ja voit ihailla levyjen etikettejä ja kansitaidetta.” Pitkänen ei halua luoda vastakkainasettelua fyysisen ja digitaalisen äänitteen välille. Keräilyssä on erityinen fiilis: voit ottaa äänitteen käteen ja laittaa sen levylautaselle. ”Onhan meillä myös kahvipaahtimoita, pienpanimoita ja elävää klubikulttuuria. Cd-levyjen vallattua markkinat äänilevyjen valmistus lakkasi 1990-luvun puolivälissä. Vinyylit ovat ylittäneet cd-levyjen myynnin arvon nyt kaksi vuotta peräkkäin. Lupu Pitkänen kasvoi itse DJ-kulttuurissa, johon kuuluu kiinteästi levyjen pyörittäminen. 49 R ONDO C LASSIC 6|2023 Valmiit levyt säilötään pussiin ja kansitaskuun. Se valmistettiin Tshekissä”, Pitkänen kertoo. Silloisen bändikaverini kanssa kiersimme keikoilla Eurooppaa myöten, ja meillä oli myös oma pienlevymerkki. Lopuksi levyt rullaavat muovituskoneen läpi. Uskon, että isot megatrendit pitävät kysynnän tasaisena myös tulevaisuudessa. Aika oli muutenkin kypsä. ”Nyt puristettava levy voi löytyä vielä 100 vuoden kuluttua hyväkuntoisena ja tuottaa iloa omistajalleen.” Vinyyliharrastus yhdistää genrejä Helsingin Levypuristamo on suunniteltu ekologisia arvoja noudattaen. Autenttisuuden trendiä Vinyylilevyjen valmistamisella on Suomessa kunniakas historia. Tarkkailua tehdään lisäksi levypuristamon tiloihin rakennetussa eristetyssä kuuntelutilassa. ”Digitaalinen musiikki, jos se on pakkaamatonta, on yhtä lailla täydellistä. 1998 julkaisimme ensimmäisen oman albumin. Myös visuaalisuus on tärkeää. ”Nyt puristettava levy voi löytyä vielä 100 vuoden kuluttua hyväkuntoisena ja tuottaa iloa omistajalleen.”. Näen tämän osana samaa aaltoa”, Pitkänen tähdentää. Tärkeimmät tilattavat materiaalit ovat levyjen PVC-muovi sekä matrisointivaiheessa tarvittava nikkelipelletti. Minimitilaus on 100 levyä ja tyypillinen määrä joitakin satoja kappaleita. ”Jos olisimme päässeet aloittamaan jo pandemian aikana, lähtö olisi voinut olla vielä vauhdikkaampi. Vuonna 2019 Pitkäsen yritys myytiin Ruotsiin. Jälkimmäistä tarvitaan puristamisessa tarvittavan höyryn muodostamisessa. Laaduntarkkailu kuuluu kuvaan valmistamisen kaikissa vaiheissa. ”Olen keräillyt levyjä ja etsinyt niitä kaupoista pienestä pitäen. Uusi puristamo on ottanut kotimaisessa äänilevyteollisuudessa nopeasti oman paikkansa. Pannuhuoneesta löytyy myös moderni teollisuuslämpöpumppu, jonka kautta hukkalämpö palautetaan takaisin kaukolämpöverkkoon. Vinyylilevyjen valmistamisella on Suomessa kunniakas historia. Suomalaisuus on valttia. Tilaajien joukosta Pitkänen nimeää popin, rockin, jazzin, konemusiikin, metallin, ambientin ja folkin suuntaukset. Naapurimaihin oli jo perustettu uusia tehtaita.” Moni bändi tai levy-yhtiö tilaa vinyylipainoksen täydentämään albumin julkaisemista suoratoistopalveluissa
Zelterille hän raportoi Venetsiasta viettävänsä tuntikausia Tizianin ja Giorgionen maalauksia katsellen. Matkan alkuosa suuntautui Englantiin ja Skotlantiin, mutta lokakuussa 1830 Mendelssohn matkusti kymmeneksi kuukaudeksi Italiaan, pysähdyspaikkoinaan Bologna, Firenze, Rooma, Napoli, Genova ja Milano. Isoisä oli maineikas juutalainen valistusfilosofi Moses Mendelssohn ja Abraham-isä varakas pankkiiri. Maailman ensimmäiseksi turistioppaaksi on nimitetty vuonna 1486 julkaistua Peregrinatio in Terram Sanctamia , ” Pyhiinvaellusta Pyhälle maalle ”, mutta matkaohjeita jaettiin jo antiikin aikana. ” Kukaan parhaista pianisteista, naistai miespuolisista, ei ole koskaan soittanut nuottiakaan Beethovenia. Päälle päin ” Italialainen ” sinfonia saattaa vaikuttaa säätyläismatkailijan valokuva-albumilta, joka taiteellisuuden tavoittamiseksi on muotoiltu sinfoniaksi. 90 . Niitä tehtiin myös muista maanosista Eurooppaan, kuten Montesquieun Persialaiskirjeissä (1721). Houkuttelevinta ja vaarallisinta etelänmatkoissa on sivistyksen ja luonnon yhdistelmä. 21 vuotta täytettyään oli nuoren Mendelssohnin aika lähteä Grand Tourilleen. Kuollessaan Mendelssohn jätti jälkeensä kolme viimeistä osaa aiempaa laajempina versioina, joita ei huomioitu vuoden 1851 ensipainoksessa. ” Missä sitruuna kukkii ” Joka aamu sain suukon Faustin ja Wertherin kirjoittajalta ja joka iltapäivä kaksi suukkoa Isäja Ystävä-Goethelta. Matkailu avartaa Matkailun avartavan vaikutuksen tunsivat jo barbaarit, jotka marssivat Rooman porteille kansainvaellusten aikana. Varhaisempi, vuoden 1833 ensivedos on sitäkin tiiviimpi ja karumpi. Sinfonian lähtökohtana ovat maisemat ja kulttuurihistoria, mutta se päätyy tutkailemaan psyykeä ja elämänasennetta. 1600-luvulta 1800-luvun alkupuolelle vaikutti säätyläisnuorten tekemä Grand Tour, noin 21-vuotiaana tehty kasvatuksellinen siirtymäriitti, joka suuntautui Keskija Pohjois-Euroopasta Ranskaan, Italiaan ja Kreikkaan. Koko matkan ajan Mendelssohn sävelsi ja esiintyi pianistina. Mendelssohn ei silti ollut sinfoniaan tyytyväinen ja pyrki uudistamaan sen, eikä antanut elinaikanaan julkaista teosta tai edes esittää sitä Saksassa. Houkuttelevinta ja vaarallisinta etelänmatkoissa on sivistyksen ja luonnon yhdistelmä.. ” Italia, lopultakin! Nyt on alkanut se, minkä olen ajatellut elämäni suurimmaksi onneksi, ja minä kylven siinä! ” Mendelssohn kirjoitti vanhemmilleen Italiaan saavuttuaan. Kolmannessa sinfoniassa luonnon ja mytologian kohtaamisesta syntyy tasasuhtainen sinfonia, mutta neljännessä, ” Italialaisessa ” sinfoniassa on myös tasapainoa horjuttavia elementtejä. Romanttinen sinfonia oli 1830-luvulla vielä uusi ilmiö. Sotilaallista seuramatkailua edustivat myös keskiajan ristiretket, joiden rinnalla ja jälkeen kukoistivat rauhanomaiset pyhiinvaellukset. Poika sai säveltäjänuraa varten monipuolisen ja yksityiseksi räätälöidyn koulutuksen. Pyhiinvaellusmatkoilla myös tavallinen kansa pääsi kurkistamaan eksoottisiin ympäristöihin. Roomassa hän todisti paavi Pius VIII:n kruunausta, ihmetteli katolisten menojen krumeluureja ja laati motetteja luterilaisista koraaleista. Koko kiertue alkoi kolmen viikon vierailulla Weimariin, jossa Mendelssohn sai viimeiset ohjeet Goethelta. Teoksen luonnokset syntyivät jo Italiassa ja pitivät mielikuvat tuoreina. Lauseessa on aluillaan historistinen ajattelutapa, jossa säilyttäminen ymmärretään edistykseksi. Sen omaksui myöhemmin musiikissaan Goethen suojatti ja Bach-herätyksen toimeenpanija Felix Mendelssohn-Bartholdy (1809–1847). Beethoven oli säveltänyt ” Pastoraali ”-sinfoniansa vuonna 1808 ja Berlioz vuonna 1830 Fantastisen sinfoniansa, joka oli myös yhden lajin matka. Italian klassistinen kulttuuri yhdisti lisääntyneen tiedon ja henkisen kasvun, mutta matkailija ei pysty sulkemaan silmiään ja korviaan ihmisiltä ja elämältä. Ajattele sitä!! ” kirjoitti 11-vuotias Felix Mendelssohn isälleen. 90, ”ITALIALAINEN” etelänmatkalla Felix Mendelssohnin muotokuvan on maalannut saksalainen taiteilija Eduard Magnus vuonna 1846, hieman ennen säveltäjän kuolemaa. R ONDO C LASSIC 6|2023 51 Italian-matkansa vaikutelmat Mendelssohn säilöi vuonna 1833 valmistuneeseen sinfoniaan A-duuri op. Mendelssohn aloitti ” Skotlantilaisen ” sinfoniansa 1829 vähän ennen ” Italialaista ”, mutta teos valmistui vasta vuonna 1842. Goethe-setä ja nuorukaisen sävellyksenopettaja Karl Friedrich Zelter olivat keskenään ystäviä. Italialaisen musiikin alennustila johtaa johtopäätökseen: ” Miksi Italia yrittää yhä esiintyä taiteen maana, kun se todellisuudessa ilahduttaa kaikkia luonnollaan! ” (17.1.1831). Napoliin ehdittyään Goethe tuntee löytäneensä sisäisen eläimensä: ” Kun elää lähellä kansaa, kaikki on niin luonnollista, että siinä seurassa voi muuttua luonnolliseksi itsekin. Mendelssohn kuuli paljon pintapuolista nykymusiikkia, jonka rinnalla mestariteokset kirkastuivat. Hän ymmärtää silti säveltäjä Spontinin piikin, jonka mukaan ” saksalaiset käsittelevät musiikkia kuin valtion asioita ”. Goethen tavoin hän kuuli Vatikaanissa Palestrinaa ja Allegrin Misereren , jonka Mozart oli aikoinaan kopioinut korvakuulosta. Italialaisen ja saksalaisen musiikin välillä hän näkee ”ylittämättömiä kuiluja”, ” niin kauan kuin täällä on näin sinisiä taivaita ja leutoja talvia ”. Luonnolle kirjailija antaa periksi hurmaantuessaan tuon tuosta latinalaisista kaunottarista. ’” Mendelssohnin kirjeistä välittyy, ettei todellista taidetta voi syntyä, jos elämä on liian helppoa. | FELIX MENDELSSOHN: SINFONIA NRO 4 A-DUURI OP. Vihjasin, ettei häntä tai Mozartia tulisi ylenkatsoa, johon he vastasivat: ’Ai, te olette klassisen musiikin ihailija. Jos matkailun on tarkoitus avartaa, niin sinfonian pitäisi kohottaa sielua. Uudempi taide vaikutti ”melko merkityksettömältä”, vanha sen sijaan ”inspiroi musiikillisesti” (16.10.1830). Siinä sinfonia on säilytetty vuonna 1834 korjatussa muodossaan, jota on pidetty myöhempiä tuumailuja tuoreempana ja tasapainoisempana
Virtuoosisuuskin on paljolti italialainen keksintö, ja taituruudellaan päätösosa tuntuu halveksivan kuolemaa. Musiikillisena esikuvana on toiminut toinen A-duuri-sinfonia , Beethovenin seitsemäs, josta ovat peräisin tanssivat rytmit, mollisävyinen hidas osa ja kolmannen osan välitaitteen kertaus käyrätorvikutsuineen. . Teoksen edetessä käy kuitenkin selväksi, että kyseessä on uuden kulttuurin kohtaaminen, joka muuttaa myös tarkkailijansa. Keskieurooppalaisuus ja etelämaalaisuus kohtaavat Mendelssohnin leikkiessä teemasommitelmien ja soitinnuksen taidokkuudella. Usein tuo toinen minä kuitenkin jätetään aurinkorannoille. On myös sallittua keskittyä pelkkään auringonottoon, mutta siinäkin sykkii antiprotestanttisen nautiskelun sydän, mahdollisuus olla joku muu kuin kotona oravanpyörässä. Goethen sanoin kaikki Italian-matkaajat ovat pyhiinvaeltajia. Thomas Cook perusti matkatoimistonsa vuonna 1841, ja nykyaikainen seuramatkailu sai alkunsa rautatiematkalla Leicesteristä Loughboroughiin. Mollijaksot lataavat kehittelyyn ja kertaukseen draaman aineksia, pinnanalaista jännitettä, joka puhkeaa myöhemmin. Muutos ulkopuolisesta vierailijasta elämän sykkeeseen sulautuvaksi ihmiseksi alkaa sinfonian ensi tahdeilta. ” Kaikki tuntuvat elävän itsensä unohtaen, kuin huumattuna ”, Goethe kirjoitti. Kolmas osa (Con moto) on seurapiirihenkisesti pyörähtelevä moderni menuetti, johon välitaitteen käyrätorvikutsut lisäävät luonnontuntua. Goethen ja Mendelssohnin lailla Mozartitkin kapusivat ihmettelemään Pompeijin raunioita, jotka arkeologian pioneeri Winckelmann oli tehnyt kuuluisiksi. Ensimmäinen osa (Allegro vivace) tempaa kuulijan mukaan seikkailuun. Vuonna 2019 niitä vieraili ihmettelemässä noin 65 miljoonaa turistia. Päätösosassa yhdistyy kaksi italialaista tanssia, otsikkoon merkitty saltarello ja napolilainen tarantella. Eteenpäin on mentävä, ja sen vuoksi esittelyjakson kertaukseen on rakennettu tyylikäs silta. ” Kolmen henkevän ja herttaisen osan jälkeen Mendelssohnin A-duuri-sinfonian finaali pinkoo matkansa päähän kuin fatalistinen amok-juoksija. Massaturismi on riisunut matkailusta ainutkertaisuuden ja tehnyt löytöretkeilystä teollisuudenhaaran, jonka ympäristövaikutuksista kannattaa olla huolissaan. Se oli nousevan keskiluokan havittelema luksustuote, jossa kultivoitunutta esikuvaa seurattiin uskollisesti. Jos säveltäjä aiemmissa osissa ihaili Välimeren maisemia lierihatussa ja rusetti kaulassaan, niin viimeinen osa tempaa estottomaan tanssiin kuin tarantula-hämähäkin puraisun riivaamana. Goethen kuvaamissa Rooman karnevaaleissa katosivat säätyerot: ” Ero ylhäisten ja alhaisten välillä näyttää hetkeksi käyvän umpeen; kaikki lähestyvät toisiaan; jokainen ottaa kepeästi vastaan mitä tulee, ja röyhkeys ja vapaus pysyvät tasapainossa puolin ja toisin, kun kaikki ovat hyvällä tuulella. Nykyisinkin moni turisti, joka kotipitäjässään ei erehdy museoihin tai raunioille, käy kohdemaassa tunnollisesti läpi oppaisiin kirjatut merkkipaalut. Etelän elämällä on kirkkaat värit, mutta kuoleman varjo ei ole kaukana. Matkailijoiden massat käyvät yhä uudelleen todistamassa samoja monumentteja. Saltarelloa Mendelssohn oli seurannut Roomassa. Hitaan osan (Andante) taustalla on Mendelssohnin Napolissa näkemä pyhiinvaelluskulkue. Jousien riemukas melodia, pulseeraavat säestysrytmit ja puhaltimien huikkaavat kutsut tuovat runsaudessaan mieleen italialaisen piazzan. Sukupolvien ajan ”alankomaalaiset” säveltäjät matkustivat Italiaan ja loivat kukoistavan synteesin pohjoisesta moniäänisyydestä ja etelämaalaisesta virtaviivaisuudesta. Vuosien varrella tehdyt muutokset ovat lähinnä kosmeettisia, ja tuntuu kuin hän olisi halunnut taltuttaa musiikin alkuvoimaa. Elämähän on lyhyt, mutta taide pitkä. Matkailu on oppimisen väline, mutta myös mahdollisuus löytää itsensä uudelleen. Mozartin ja Mendelssohnin jälkeen Italiasta ovat innoitusta hakeneet mm. Etelänmatkojen idea perittiin aristokraateilta. Hämähäkin puraisu ” Olen jälleen alkanut säveltää uusin voimin, ja Italialainen sinfoniani edistyy vauhdilla; siitä tulee iloisin teos, minkä olen säveltänyt, varsinkin finaali ”, kirjoitti Mendelssohn Fanny-sisarelleen helmikuussa 1830. Oboeiden, klarinettien ja alttoviulujen alakuloinen ja balladimainen sävelmä on paikannettu milloin mistäkin – Ignaz Moschelesin mukaan se oli tsekkiläinen pyhiinvaellushymni. Bolognassa hän sai Padre Martinilta ainoan muodollisen sävellysoppinsa. Massaturismi on riisunut matkailusta ainutkertaisuuden ja tehnyt löytöretkeilystä teollisuudenhaaran, jonka ympäristövaikutuksista kannattaa olla huolissaan.. 52 R ONDO C LASSIC 6|2023 Musiikin kehitykselle matkustus on ollut elinehto. Mendelssohnin ” Italialainen ” sinfonia ei ole ohjelmallinen teos. Jean Sibelius, Toivo Kuula, Magnus Lindberg ja Esa-Pekka Salonen. Finaalia (Presto) Mendelssohn yritti muokata kuolemaansa saakka. Bolognassa Burney tutustui Mozartiin, joka vuosina 1769–1773 teki isänsä kanssa kolme opintomatkaa Italiaan. Goethelle ja Mendelssohnille Italia oli eurooppalaisuuden alkukoti, joka esitteli erilaisen ihmistyypin ja elämänasenteen. Musiikissa ei ole mitään erityisen italialaista, mutta sen sulavat linjat ja aistikkaat värit tuovat mieleen Mendelssohnin kuvaukset renessanssimaalauksista. Osan lopussa nuo kutsut kertautuvat, ” kuin koputtaakseen vielä kerran ovelle ja poistuakseen sitten ”. Ulkoisesti ” Italialainen ” sinfonia vaikuttaa esikuvaansa kevyemmältä sinfonialta, jossa matkamuistot on silattu biedermeierin sopuisalla hengellä. Saapasmaan yli vuosisatojen varrella marssineet armeijat ja ihmislaumat eivät ole juuri jättäneet jäljelle koskematonta Italiaa. Höyrylaivat ja rautatiet tekivät etelänmatkoista 1800-luvulla entistä saavutettavampia. Melodia luo staattisen säestyskuvionsa kanssa väreilevän, helteisen painostavan tunnelman, johon joutuisampi sivuteema tuo vilvoitusta. Tarantellan on arveltu juontuvan Rooman senaatin aikoinaan kieltämistä Bacchuksen palvontamenoista eli bakkanaaleista. Kaksikymmentä vuotta Mendelssohnin jälkeen Mark Twain kuvasi amerikkalaisten törmäämistä Italian kulttuuriin menestysteoksessaan The Innocents Abroad (1869), jossa kohteet olivat samoja, mutta kuvaukset kursailemattomampia kuin Goethella. Musiikillinen uteliaisuus ajoi mannermaihin englantilaisen Charles Burneyn (1726–1814), joka raportoi kokemuksistaan matkakirjoissaan
Tutustu levyihin: rondo.fi/rondo_cd Liitä tilaukseesi musiikki! Tilaukset (03) 225 1948 tai asiakaspalvelu@ rondolehti.fi 1 vsk = 6 cd-levyä hintaan 81 € + lehti tilaus 118 € ½ vsk = 3 cd-levyä hintaan 40,50 € + lehtitilaus 59 € SSIC V L Rondolehden tilaajana voit nyt lisätä tilaukseesi myös kuudesti vuodessa ilmestyvät, uunituoreet ja laadukkaat cd-levyt!. R ONDO C LASSIC 6|2023 53 Tieto ja tunne samassa paketissa
R ONDO C LASSIC 6|2023 55 ESITYKSET opetusta. Sali varustettiin aikansa moderneimmalla tekniikalla, jolla funktiota kyettiin muuntamaan teatterista tanssisaliksi ja konserttija juhlatilaksi. Ange-Jacques Gabrielin suunnittelema teatteri rakennettiin Ludwig XV:n aikana. Tanssijat yhdistivät barokkitanssin virtuoosista jalkatyötä moderniin kuvaelmallisuuteen onnistuneesti Bruno Bennen koreografiassa. Nyt musiikin rytminen soljuvuus, kuvaileva värikkyys ja hahmojen tunteita luonnehtiva teksti-ilmaisu toteutuivat täydellisesti. Muu solistikunta koostui nuoren polven ranskalaisista, barokin parissa kouliintuneista laulajista, kärjessä Cyril Auvityn Renaud. Tuotanto lieneekin tehty musiikin vuoksi, sillä Château de Versailles Spectacles tekee siitä levyn. Pitoiset on rakentanut tarinasta eräänlaisen moraalisen oikeudenkäynnin, jossa allegoriset hahmot ja kuoro ovat tuomareina. Lullyn ooppera poikkeaa muista Armide-versioista siinä, että se keskittyy lähes kokonaan nimihenkilön eli miehiä saarelleen vanginneen viettelijätär-noidan sisäiseen maailmaan ja jättää ritari Renaudin (Rinaldo) lähes sivurooliin. Versailles’n ooppera on interiööriltään huikeimpia paikkoja maailmassa barokkioopperan esittämiseen. Armide ei voi hyväksyä ritarin vastahakoisuutta rakastaa häntä ilman taikaa, ja tämä tuska ja pakkomielle vievät tuhoon. . Vasta toinen maailmansota raunioitti osan teatterista, mutta restaurointia tehtiin eri vaiheissa, kunnes vuodesta 2009 siellä on ollut säännöllistä esitystoimintaa. Nimiosaan oli saatu lyyris-dramaattisen äänen omaava sopraanotähti Stéphanie d’Oustrac. Oopperaa ehdittiin käyttää vain nelisenkymmentä kertaa ennen vallankumousta, mutta senkin syövereistä se selvisi, ja sitä käytettiin valtiollisiin juhliin sekä Napoleon III:n että kolmannen tasavallan aikana. Aurinkokuninkaan hovisäveltäjän Lullyn hienoimman oopperan, Armiden esitys toukokuussa oli musiikillisesti täydellinen, mutta Dominique Pitoiset’n moderni ohjaus ei sopinut teatteriin. Useimmiten siellä tehdään oopperoiden konserttiesityksiä, mutta toisinaan myös barokkiestetiikkaa hyödyntäviä lavatulkintoja. Ovaali muoto kolmine gallerioineen ja loisteliaine koristeluineen tekee siitä yhtä aikaa sekä ylellisen että intiimin tuntuisen. Hän paneutui Armiden ristiriitoihin niin polttavasti, että tragédie lyriquen muodollisuus väistyi yleisinhimillisen draaman tieltä. Erillään siitä on Château de Versailles Spectacles, joka on jakaantunut upeaa työtä harvinaisten teosten parissa tekevään levy-yhtiöön sekä konsertteja ja oopperaesityksiä Versailles’n linnassa järjestävään tuotantoon. Taiteellisia lahjoja omaava Ariodante (Emily D’Angelo) ja Ginevra (Olga Kulchynska) rakastuvat.. Versailles’n ooppera on niitä tiloja, joissa esitykset täytyisi rakentaa tarkasti miljöötä kunnioittaen. Versailles’n kuninkaallinen ooppera on maailman ylellisimpiä teattereita barokkioopperalle. Kyllä ohjaus lajissaan asiallinen oli, mutta se ei löytänyt yhteistä aaltopituutta Lullyn musiikin taikaan, ja karu auditoriorakennelma oli ristiriidassa miljöön historiallisen loiston kanssa. Tapa, jolla Lully limittää toinen toistaan vetävämpiä tansseja ja tarttuvia aariamelodioita saumattomaan, ilmaisullisesti monipuolisella deklamaatiolla kuljetettuun draamakerrontaan, oli käänteentekevä ranskalaisessa oopperassa. Illan toinen tähti oli kapellimestari Vincent Dumestre Le Poème Harmonique -orkestereineen. Hyvis ja pahis Lurcanio ja Polinesso (Eric Ferring ja Christophe Dumax) joutuvat kaksintaisteluun. Silti tyyliin kuuluva hienostunut deklamointikin sai paikkansa
klo 20, Tenho Restobar Cello vs. Tulee kuva tyhjästä tilasta, joka jatkuu spiraalina ylöspäin, loputtomana ikuisuuden virtana. Musiikki toistaa samaa asteittaista teemakulkua eri rekistereissä ja käännöksissä kuin jokin kaleidoskooppi, ja tanssijat astuvat vuorotellen esiin yhä uusin muodostelmin ja abstraktein, taiturillisin kuvioin. Hän katsoo peiliin ja kohtaa elämäänsä vaikuttaneita ihmisiä. Toisessa osassa, Kiirastulessa, Dante käy läpi elettyä elämää: mitä tuli tehtyä oikein ja väärin, minne nyt suunta. Kolmas osa, Paratiisi, vie tanssin ja musiikin aivan uudelle, kosmiselle tasolle. Kiirastulen musiikilliseksi perusmateriaaliksi Adés on valinnut ikivanhaa synagogalaulua oman sukunsa luostarista, jonka perinne ulottuu vuosituhannen taakse Syyrian Aleppoon. Sitä kuullaan ensin nauhalta, ja sitten orkesterin eri soittimet nappaavat ja muuntelevat teemoja. Se ulottui varjojen ja chiaroscuron maailmasta eri kuva-aiheiden (väriään vaihtava puu, kalliomaisemat) kautta kosmiseen häikäisyyn. Jylhää, sak5.–8.7. Danten elekieli on etsimistä, kurkottamista ja hamuamista kohti ideaalia – paitsi rakkautta niin myös elämän tarkoitusta.. Thomas Adés johti itse Pariisin oopperan orkesteria, joka tempautui koko voimallaan mukaan partituurin hyytävästä polttavaan ulottuvaan värimaailmaan. R ONDO C LASSIC 6|2023 57 ESITYKSET Danten elekieli on etsimistä, kurkottamista ja hamuamista kohti ideaalia – paitsi rakkautta niin myös elämän tarkoitusta. Electro 8.7. klo 14, Robert’s Coffee Jugend Avajaiskonsertti 5.7. klo 17, Astoria-juhlasali Milleniaalit Erzhan Kulibaev viulu, Essi Höglund viulu, Kreeta-Julia Heikkilä viulu, Ulla Knuuttila alttoviulu, Jaani Helander sello, Bruno Lima sello, Paul Aksman kontrabasso, Laure Paris klarinetti, Ignas Mažvila fagotti, Fanny Söderström piano, Otto Kentala kitara, Cellomania, Petteri Mäkiniemi Ginette, Tuomas Ahva elektroniikka Lipunmyynti ennakkoon: www.tiketti.fi Järjestäjä: Helsinki Chamber ry info@helsinkichamber.com Yhteistyössä: Jane ja Aatos Erkon säätiö, Helsingin kaupunki, Taiteen edistämiskeskus, Musiikin edistämissäätiö, Toonika-jousisoitinliike, Ostinato-nuottikauppa, Brasilian suurlähetystö, Café Engel www.helsinkichamber.com pohjaisen liikkeen täydellisyys ja sulavuus saivat mukaansa koreografisia epämukavuusalueita, jotka loivat jännitettä ilmaisuun. Tacita Deanin visualisointi ja Lucy Carterin valot täydensivät kokonaisuuden näyttämörunoelmaksi, joka yhdisti kristillistä symboliikkaa postmoderniin kuvakieleen. Näyttämöllä nähdään myös Dante ja Beatrice lapsina. raalia kokemusta täydentää kellojen kilke, mutta ilme on samalla henkilökohtainen, intiimi. klo 14, Falkmanin piha Matka halki Brasilian 6.7. klo 19, Hietsun paviljonki Svengiä ja perinteitä 7.7. Pariisin oopperan baletissa on erikseen tähtija rivitanssijoiden kategoriat, mutta tämän esityksen perusteella kaikki tuntuivat olevan karismaattisia tähtiä. klo 19, Juhlasali G18 Valokeilassa Leo Ornstein 6.7. klo 11, Café Engel 30 min of Classical 7.7. 2023 Kamarimusiikkia genrerajoja rikkoen! 5.7. . KlassisGermain Louvet Dantena ja Hannah O’Neill Beatricena
ANTTI HÄYRYNEN Couperin Francois Couperin: Messe pour les paroisses, Chant sur le livre alterné. Anke Vondung on sooloissaan sopivan vähäleinen, ja Howard Arman pitää yllä symbolistista auraa. Vammat johtivat kuolemaan 46-vuotiaana. Odotettu uutuus musiikin perusteiden opetukseen! Nuottitaito 1-3 E D U M U S I C A N T T I . Matala rekisteri tuo kolmiodraamaan alusta lähtien uskottavuutta ja lisää surulliseen loppuun julistavaa varmuutta. Kutakin osaa valmistaa aihetta syventävä alkusoitto. Alba ABCD 525. Taiteellisen ryhdin ja Couperinin sielun levylle antaa Latry, joka vyöryttää Versaillesin vuonna 1995 rekonstruoiduista barokkiuruista huikean värikirjon, rautaista tyylitajua ja kokoavaa rytmienergiaa. Anke Vondung, mezzosopraano, Baijerin radion kuoro ja sinfoniaorkesteri, johtajana Howard Arman. . Lauluosuuksissa on paikoin hieman tunnusteleva ote – käytäntöä ollaan vasta herättelemässä uudelleen – mutta ne tekevät messukokonaisuudesta entistä loistokkaamman ja ymmärrettävämmän. Barokkiaikana urkuosuuSchubert Franz Schubert: Die schöne Müllerin. Myllärin ammatti on raskasta työtä, ja on johdonmukaista, että myllärinkisälliksi hakeutuu tavallista raskasäänisempiä laulajia. André Caplet (1878–1925) oli 1900-luvun alussa palkittu säveltäjä ja kapellimestari, joka johti paljon uutta ja impressionistista musiikkia. Miroir de Jesus on levytetty aiemminkin, mutta ei näin viimeistellysti. Vuonna 1910 hänet valittiin Bostonin sinfonikkojen johtajaksi, josta hän palasi kotimaahansa vapaaehtoiseksi ja joutui länsirintamalla kaasuhyökkäyksen uhriksi. . Kokoonpano on erikoinen, mutta hyvin harkittu: jouset, harppu ja naiskuoro, josta irtaantuu aika ajoin mezzosopraanosoolo. Impulsiivisilla otteilla on tarinassa oma todistusvoimansa, mutta vaik60 R ONDO C LASSIC 6|2023 CD VOKAALIMUSIIKKI Caplet Andre Caplet: Le miroir de Jesus. Musiikki on otsikkonsa mukaisesti tapahtumia kuvastelevaa, välillä hauraan kaunista ja toisinaan pelottoman ekspressiivistä. Pääteoksiin kuuluva oratorio Miroir de Jesus, ”Jeesuksen peili”, liittyy samoihin katolisiin rukousnauhamysteereihin kuin barokkisäveltäjä Biberin Rosenkranz-sonaatit. . Erik Rousi, bassobaritoni, Justas Stasevskij, piano. Francois Couperin julkaisi 22-vuotiaana kaksi urkumessua (1690), toisen seurakunnille (paroisses) ja toisen luostarien (convents) käyttöön. Chateau de Versailles CVS083. ANTTI HÄYRYNEN Henri Ghéonin runot, jotka on jaettu kolmeen osaan Ilon, Kärsimyksen ja Kunnian peileihin. . Bassobaritoni Erik Rousi kuulostaa Schubertin Kauniissa myllärintyttäressä mieheltä, jolta onnistuisi myös jauhosäkkien kantaminen. F I det täydennettiin laululla, mutta Couperinin urkumessuista on levytetty toisinaan pelkät soitinosuudet, välillä höystettynä joillakin messuteksteillä. Pistäessään itseään oikein lujille hänen virityksensä toisinaan horjuu ja sanat jäävät vaille sävyjä. Olivier Latry ja Jean-Yves Haymouzin johtama kuusihenkinen lauluyhtye menevät Versaillesin Chapelle Royalessa vielä pitemmälle. Se täydentää kiintoisasti Couperinin urkumessun visiota, jossa on Purcellin ja Bachin teosten tapaan haettu tasapainoa vanhan moniäänisyyden ja uusien pyrkimysten välillä. BR Klassik 900342. Teoksen ensiversiossa intiimiä lähestymistapaa painotti jousikvartetti, mutta Baijerin RSO:n jousisto tavoittaa herkästi musiikin läpikuultavan läheisyyden. . Capletin lähtökohtana ovat. Olivier Latry, urut, lauluyhtye. Viimeisissä teoksissaan hän yhdisti modernistiseen ilmaisuun esoteerista hengellisyyttä. Couperinin urkukappaleet käyvät aktiivista vuoropuhelua messun laulettujen osuuksien, ei ainoastaan tekstin ydinajatuksia ilmaisevien gregoriaanisten hymnien (plain-chant) kanssa, vaan myös vapaammin, kontrapunktisesti ja välillä improvisatorisesti muotoiltujen lauluosuuksien (alternatim) kanssa. Ne kuvastavat Kristuksen elämää syntymästä ristiinnaulitsemiseen ja ylösnousemukseen. Rousi tavoittaa hyvin alun kirkasotsaisen optimismin, ja hän on yllättävän ketterä kiihkeissä Ungeduld-, Meintai Der Jäger -lauluissa. Piano-osuutta tavataan luonnehtia laulajan tasaveroiseksi kumppaniksi, mutta musiikillisessa rikkaudessaankin se on enemmän tarkkailija, joka ei pysty laulajaa auttamaan, vain lohduttamaan. Jälkimmäinen on 1900-luvun alussa kielletty, mutta viime vuosina ahkerasti tutkittu perinne, jota kutsutaan nimellä Chant sur le livre alterné
Rouvalin katse on kohdistettu eteenpäin, eikä monumentaalisuus lipsu mahtipontisuudeksi. Antola on kannuksensa ansainnut nuori oopperalaulajatar, joka saa näissä lauluissa pistää peliin koko instrumenttinsa. ”Santtu conducts Strauss” ilmoittaa Signumin tuplalevy tuttavallisesti. Justas Stasevskij punoo tarinalle pianistisen punaisen langan, joka pysyy lujana silloinkin, kun tunteet läikkyvät. Alba ABCD 523. Brittenin lauR ONDO C LASSIC 6|2023 61 CD | e-liput ja ohjelma: pellinginmusiikkipaivat.fi Tule mukaan kokemaan Pellingin saariston taikaa ja tunnelmallista konserttia Porvoon tuomiokirkossa. Niiden vaikutusta on tehostettu erilaisilla kansansoittimilla, kuten cimbalomilla, kornamusa-puhaltimella tai baraban-rummulla, joita säveltäjä ei ole kirjannut nuotteihinsa. Viktor Ullmann: Fünf Liebeslieder nach Ricarda Huch. Alppisinfonia kohoaa erityisen korkealle, vaikka metsästäjät käyrätorvineen (ja oletettuine aseineen) on päästetty lähietäisyydelle. Iso osa levyn vaikutuksesta on tärvelty kaikuisalla äänityksellä, joka puurouttaa tekstiä, estää intiimit äänenpainot ja ylikorostaa fortissimoita. Koronan jälkeinen aika aloitettiin Richard Straussin järeillä orkesterispektaakkeleilla. Les Musiciens de Saint-Julien, Francois Lazarevitch. kapa matalan baritonin Matthias Goernen levytyksestä löytää laajemman liedilmaisun skaalan. ”Aloitimme isosti”, toteaa Rouvali Philharmonia-orkesterin ylikapellimestarin pestinsä käynnistyksestä syksyllä 2021. . Benjamin Britten: Cabaret Songs. . Konserttitaltioinneissa Royal Festival Hallista on hetkittäistä horjahtelua, jota kompensoi pursuava into ja vahva draaman taju. Mutta Cole Porter -henkinen jazzeleganssi sujuu hyvin ja yhteistyö pianisti Kirill Kozlovskyn kanssa on aivan erinomaista. Don Juanin ja Till Eulenspiegelin studioäänitykset paljastavat partituureista enemmän ja pääsee ihailemaan konserttimestarin ja puhaltajien yksilöllisesti profiloituja sooloja. ALPHA949. Rousi ja Stasevskij onnistuvat ydindraaman hahmotuksessa, mutta tulevia levytyksiä ajatellen kehityskohteitakin jää. . Virtuoositekstuurin käsittely on yhtä aikaa rentoa ja tarkkaa ilman tähdentelevää mikrosäätämistä. Antola ja Kozlovsky tavoittavat hyvin myös Messiaenin laulujen kiperät rytmit ja taivaita tavoittelevan hurmion. . Natsien vankileirillä kuolleen Viktor Ullmannin rakkauslauluissa (1939) Ricarda Huchin runoihin on synkempi, paikoin enteellinen sävy. Audenin runot Brittenin Kabaree-lauluissa (1938) piikittelevät romanttisia kliseitä, esimerkiksi pelotellessaan rakkauden yllättävän nenää kaivaessa. Messiaen toista maailmansotaa edeltävissä Maan ja taivaan lauluissaan (1938) kurottaa perheidyllistä kohti kuolemaa ja ylösnousemusta. Olivier Messiaen: Chants de terre et de ciel. Muistelmissaan Telemann kirjoitti kansanmusiikin ”barbaarisesta kauneudesta”, joka on myös Saint-Julienin muusikoiden ja erilaisia puhaltimia soittavan Francois Lazarevitchin Telemann-näytteiden otsikko. Iida Antola, sopraano, Kirill Kozlovski, piano. Barokin taidemusiikki oli lählujen ilmaisuasteikko on laaja, ja siihen olisi mahtunut vähän paheellisempiakin sävyjä. Philharmonia-orkesteri, johtajana Santtu-Matias Rouvali. H. Perinteinen taidelaulu antaa rakkaudesta usein ihanteellisen kuvan. ANTTI HÄYRYNEN The Truth About Love The Truth About Love. W. Kaikki tuntuvat nauttivan hulppeista panoraamoista, vuoriston korkeuseroista, yli-ihmisen kasvukehityksestä, hurmurin viettienergiasta tai kujeilijan kommelluksista. Telemann palveli 1700-luvun alussa kreivi von Promnitzin hovissa Soraussa ja ihastui puolalaiseen tai tarkemmin Krakovan eteläpuolisten slovakkien kansanmusiikkiin. Ranskalaissoittajat käyvät suoraan asiaan soittamalla eksoottisia katkelmia Telemannin teoksista. . Also sprach Zarathustran Auringonnousu ei ole kaikkein ponnekkaimpia, mutta jatko vyöryy vakuuttavasti. Monica Groop, taiteellinen johtaja Kamarimusiikkia Pellingissä ja Porvoon tuomiokirkossa OHJELMA LAURA MIKKOLA • PETTERI IIVONEN • AAPO HÄKKINEN • OLLI LEPPÄNIEMI • KAJSA DAHLBÄCK • ANNA-MARI PELTONEN • BIANCA MORALES • EARTHLY ANGELS • EERO PALVIAINEN • FRED AHLBERG • HEIDI PELTONIEMI • ILOA-KVARTETTI • JAKOB DINGSTAD • JANI SUNNARBORG • LEENA JAAKKOLA • OLGA HEIKKILÄ • PAULIINA FRED • SAMULI PELTONEN AINO ACKTÉN KAMARIFESTIVAALI 6.6.–29.9.2023 Ohjelma: www.acktefestival.fi BALDERIN SALI & HELSINGIN LYCEUMKLUBI rondo_actefestival_43x127.indd 1 rondo_actefestival_43x127.indd 1 15.5.2023 13.29 15.5.2023 13.29. ANTTI HÄYRYNEN Telemann Georg Philipp Telemann: Beaute barbaré. Hän tuntuu välillä hämmästelevän myllärinkisällinsä naiiviutta, vaikka on horjumaton myötätunnossaan. Signum SIGCD720 (2 cd). . Lopputuloksena voi olla pimeä yö, kuolema tai hirttosilmukka, mutta ei sen väliä, kun ennen sitä saa siemaista elämän tuopista niin paljon kuin jaksaa. Se mureni ensimmäisen maailmansodan jälkeen, ja sopraano Iida Antola ja pianisti Kirill Kozlovsky ovat päättäneet kertoa Brittenin, Ullmannin ja Messiaenin lauluilla ”Totuuden rakkaudesta”. Ullmannin laulut ovat harvinaisuuksia, jotka Antolan tulkintoina ansaitsevat paikan 1900-luvun parhaiden liedien joukossa. ANTTI HÄYRYNEN ORKESTERIMUSIIKKI Strauss Richard Strauss: Don Juan, Alppisinfonia, Also sprach Zarathustra, Till Eulenspiegel. Esitteeseen pitäisi painaa myös englanninkieliset runot
ANTTI HÄYRYNEN Kuusisto & Ahonen Symmetria Pario – Creation. Alphan levyllä Telemannin vinkistä otetaan kaikki irti, ja lyhyttä huilukonserttoa TWV 51:02 lukuun ottamatta kappaleista syntyy folkloristinen sillisalaatti, jossa kuulijan ohi tanssivat puolalaiset, sleesialaiset, slovakit, unkarilaiset, romanialaiset, ”muskoviitien” ja turkkilaisten janitsaarit. Yhdeksän sävellyksen joukosta monet liittyvät teemaan alkaen alkuräjähdyksestä (Assad), islamilaisten suufien ( Sanlikol), jotökohtaisesti ylimystön hanke eikä kiinnostus rahvaan soitteisiin silotellut säätyeroja. ANTTI HÄYRYNEN ruba-kansan ( Mabuchi), tai veda-hymnien ( Kej) syntymyytteihin. Christine Bernsted, viulu, Ramez Mhaanna, piano. . Naxos 8559928. Laajasta Dreams-sarjasta (2014) kuullaan kontrapunktitutkielma Ruins ja taiturillinen herätyskäsky Wake Up. Musiikki viittaa hanakasti eri suuntiin, ja Shostakovitsh toimii usein takapiruna. Laulusolistina toimii yhtyeen sellisti Hélène Richaud. Preludeista kasvaa kokonaisuus, jossa musiikki tuntuu etsivän yhteyttä sisäiseen sielunmaisemaan. Pekka Kuusiston ja Joonas Ahosen levyn ”Symmetria Pariolla” viitataan maailmakaikkeuden syntyyn, josta musiikinkin moninaisuus kumpuaa. Adam Knight Gilbert: Triptych at the Beginning of Time. Suuri osa Rzewskin musiikista on yhdistelmä tiukkaa modernismia ja tehokasta suoraviivaisuutta. Slaavilaisen perinteen kautta Auerbachin teoksista tulvii runollisia näkyjä, jotka soivat surua ja menetystä, ironiaa ja kiihkoa, sekä muistoja kadonneesta kauneudesta. . Monet kappaleista ovat aihettaan maanläheisempiä, mutta oma viehätyksensä on siinäkin. Kappaleet ulottuvat epätoivoisesta rimpuilusta ja repäisevästä taituruudesta – viuluosuus on sävelletty Vadim Gluzmanille – nokkelasti tanssiviin ja hitaaksi jähmettyneisiin. Samalla Rzewskistä tuli USA:ssa yksi 1960–70-lukujen radikalismin lipunkantajista. War Songs (2008) muuntelee sotaisia ja sodanvastaisia sävelmiä seitsemänsadan vuoden ajalta. Harrison Birtwistle: Dockooing Bird. . Bobby Mitchell oli Rzewskin luottopianisteja, joka on valikoinut levylleen 2010-luvulla syntyneitä myöhäisteoksia. Mehmet Sanlikol: Kûn. Hän oli myös ensiluokkainen pianisti, joka levytti omien teostensa ohella mm. Nuotit ovat kyllä paikallaan, mutta lisäksi niihin on puhallettu elämää, joka antaa vaativalle levyotsikolle painoa. Hannah Kendall: Weroon Weroon. Kuusisto ja Ahonen rakentavat kappaleistaan hyvin toimivan seikkailun. Voi tuntua yllättävältä, että hänen opettajiaan olivat Princetonin yliopiston akateemikot, kuten Roger Sessions, Elliott Carter ja Milton Babbit. Naxos 8574464. 1974) suoritti opintonsa loppuun New Yorkin Juilliard-koulussa. Vain kahdeksas preludi lainaa suoraan Mozartin pianokonserttoa nro 23. . . Musiikin peloton luonnehdinta on valovuosien päässä nykymusiikkiin pesiytyneestä passiivisesta nuottikuvan toistosta. Amerikkalaisen Yarlungin intohimona ovat äänentallennuksen uskollisuus sekä erilaisia säveltäjiä ja tyylejä yhdistelevät resitaalilevyt. Laajin näistä on kolmiosainen Winter Nights (2015), kokoelma kohmeisen hiljaisia ja meditatiivisesti leijailevia sointeja, joiden lomassa musiikki havahtuu kirpeään aktiivisuuteen. . Yarlung YAR84165. 62 R ONDO C LASSIC 6|2023 CD Pekka Kuusisto ja Joonas Ahonen ovat maanmainio duo.. Suomalaisen Cecilia Damströmin hääkappaleeksi säveltämä Cura yhdistää ankaraan marssiin runollisia tuokioita, joissa Kuusisto väläyttää jälleen vihellystaitoaan. ANTTI HÄYRYNEN SOITINJA KAMARIMUSIIKKI Auerbach Lera Auerbach: 24 preludia ja viululle ja pianolle. Siten itäeurooppalainen kansanmusiikki oli Telemannista ”kaunista”, mutta myös ”barbaarista” eli kyvytöntä sivistyneeseen viestintään. Auerbachin preludit vaihtelevat tunnelmiltaan ja kestoltaan (1’–5’) yhtä paljon, mutta tyyli on luonnollisesti täysin toinen. Adam Gilbertin Triptyykki tyylittelee renessanssin maailmankuvalla ja tutulla Folia-teemalla. Stockhausenia ja Anthony Braxtonin freejazzia. Yuko Mabuchi: Evolution of the One. Bobby Mitchell, piano. Preludeja hän on säveltänyt pianolle, sellolle ja pianolle, sekä tässä Christine Bernstedin ja Ramez Mhaannan taiten levyttämät 24 preludia viululle ja pianolle (1999). Venäjänjuutalainen, mutta pitkään lännessä vaikuttanut Lera Auerbach (s. taa (1975), jotka ovat levyttäneet muiden muassa Marc-André Hamelin ja Igor Levit. Clarice Assad: Symmetries. Saints and Sinners (2016) on teos, jonka Rzewski toivoi soitettavan hautajaisissaan, Brahmsin Intermezzon op. Kansantaiteen kautta modernit barokkimuusikot pääsevät tavoittelemaan uudenlaista katutai turveuskottavuutta. Tyyliä voisi luonnehtia ”postschnittkeläiseksi”, mutta Auerbachin ote on kevyempi ja raastavimpia johtopäätöksiä karttava. Yhdeksän teoksen ”Creationiin” kuuluu vielä edesmenneen Harrison Birtwistlen pieni varhaisteos pianolle, Missy Mazzolin Bachin inspiroima sooloviuluteos Dissolve, O My Heart, sekä Hannah Kendallin Weroon Weroon, joka kutoo päätteeksi ’preparoidulla’ viululla luomistyön langoista laajalle leviävää verkkoa. ANTTI HÄYRYNEN Rzewski Frederic Rzewski: Dreams; War Songs; Winter Nights; Saints & Sinners. Cecilia Damström: Cura. Pekka Kuusisto, viulu, Joonas Ahonen, piano. Olemassaolon ydinkysymykset ansaitsevat joskus huumoria ja svengiä siinä missä filosofista pinnistelyä. Viimeisessä preludissa yhdistyvät mekaaninen porhallus ja Messiaenia muistuttava näynomaisuus. Frederic Rzewski (1938–2021) nousi maailmankuuluksi järeillä pianomuunnelmilla vallankumouslaulusta Yhtenäistä kansaa ei voi voitSävellajisuunnitelman esimerkki tulee Chopinin pianopreludeista. Ricky Kej: Arambah. Kappaleessa taitaa olla omakuvan piirteitä, pyhimysten kirkkautta ja syntisten maanläheisyyttä. . Missy Mazzoli: Dissolve O My Heart. 188/2 kanssa
Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja Soittopolku I-III Pienen soittajan oppimisen tueksi Visuaalinen sarja koostuu työkirjoista, joiden avulla oppija voi itse seurata edistymistä lapsen maailmaan sopivalla tavalla. Tämä varhaiskasvatukseen tarkoitettu, laadukas oppikirja antaa myös pienten lasten vanhemmille runsaasti kehittäviä musiikkileikkien ideoita. Voiko teorian opiskelu tulla hauskemmaksi! Musiikin Perusteet I – 3 á 29,00 € Musiikin Perusteet 4 39,00 € Musiikin perusteet I-IV Kesä kuluu nopeasti, ja pian koulujen käytävät täyttyvät jälleen tutusta hälinästä. Musiikki varhaiskasvatuksessa norm. Tilaa nyt Classicus Oy:n laadukkaat musiikkikirjat valmiiksi ja jatka lomaasi huolettomin mielin! Tarkemmat kuvaukset ja tilaukset sivulta https://rondo.fi/shop_02/. opettaja! Tilaa kirjat nyt ja jatka huoletonta kesää!. SSIC V L Hintoihin lisätään toimituskulut. Musiikista sanoin ja kuvin. 47,00 € , tarjoushinta opiskelijalle 35,00 €. Osa I: 4–7-vuotiaille, osa II: 7–9-vuotiaille, osa III: 9–11-vuotiaille. Soittopolku 22,00 € Toivottu suosikki Elävä ja mielenkiintoinen tehtäväkirjasarja päivittää teorian opiskelun tähän päivään. Tilaukset osoitteella https://rondo.fi/shop_kirjat/ tai asiakaspalvelusta, puh. (03) 225 1948
Mitä uutta voi tarjota jo opistossa oleville, jotta heidän osaamisensa voisi vielä laajentua. ”Heillä on ollut kokemus siitä, että tätä kautta on löytynyt opistolle uusia oppilaita.” ” Teksti: JOHANNA HASU Kotkan seudun musiikkiopistossa uutta on musiikkiteatterilinja, vanhaa perinteikäs ja vankka osaaminen yli seitsemän vuosikymmenen ajalta, lainattua puolestaan idea ja toimivat toimintatavat Espoon Juvenaliasta. Miten tavoittaa sellaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät ole löytäneet tietään tavoitteellisen musiikinopiskelun pariin. Riikka Pelo on tehnyt musiikkiteatteria jo kolmenkymmenen vuoden ajan ja opettanut laulua yli kaksikymmentä vuotta. Uuden luominen olemassa olevan osaamisen pohjalta tuntui järkevältä. Kuvassa Eela Pelo. 64 R ONDO C LASSIC 6|2023 & mestari kisälli musiikkiteatteri osallistaa kaikki PÄÄT YLPEÄSTI PYSTYSSÄ, heilutetaan lippua kulttuurin puolesta yhdessä. Kaikki, mitä tehdään, on kulttuurin viemistä eteenpäin.” Näillä sanoilla Kotkan seudun musiikkiopiston apulaisrehtori Riikka Pelo kuvaa tunnelmia uuden oppiaineen ympärillä. Sama on tavoitteena myös Kotkassa. Kotkassa on ensimmäistä kertaa mahdollisuus hakea opiskelemaan musiikkiteatteria taiteen perusopetuksen laajan oppimäärän mukaisesti. Uusi linja syntyi käytännön tarpeesta ja kysymyksistä, joiden parissa monessa musiikkiopistossa painiskellaan. Kotkassa annetaan sekä klassisen että rytmimusiikin opetusta, joten konserteissa ja myöhemmin mahdollisissa kokonaisissa musikaaleissa tarvittavan viihdeorkesterin kasaaminen onnistuu luontevasti.. ”Juvenalian väki on kertonut toiminnasta musiikkioppilaitosten liiton tapaamisissa ja kannustanut muitakin opistoja tekemään vastaavaa”, musiikkiteatterin vastuuopettajana toimiva Pelo kertoo. Tähän asti ainoa vastaavaa opetusta antanut oppilaitos on ollut musiikkiopisto Juvenalia Espoossa. Kotkassa lähtökohtana on ollut toiminnan jatkuva kehittäminen niistä lähtökohdista, joita talossa jo on. Tulevaisuudessa musiikkiteatterilinjalaiset saattavat päästä myös Kotkan kaupunginteatterin näyttämölle