Rondo Classic 06/2024 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

6 2024 15,00 € CLASSIC Camilla Nylund nousi sopraanojen raskaaseen sarjaan rondo.fi AVANTI! etsii itseään MITEN RAKENTUU Kuhmon palapeli. Crusellin kadonnut aarre heräsi henkiin Alon Sariel – mandoliinin mestari cd Klaus Mäkelä – neljän orkesterin toivo
24 / 20 € Nicolas Dautricourt, viulu, Knut Erik Sundquist, kontrabasso 27.7. 24 / 20 € Jennie Kackur, nokkahuilu, Karolin Wargh, urut, Øyvor Volle, viulu, Berit Cardas, alttoviulu, Bjørg Lewis, sello FONTANA / BASSANO / CORELLI / MOZART 26.7. PAPPA BACH JA ISÄ MOZART Vaasan Ortodoksinen kirkko • . AVAJAISKONSERTTI Mustasaaren kirkko, Vanha Vaasa • . € 28.7. 19.00 • . € 27.7. 24 / 20 € Martin Fröst, klarinetti, Jan-Erik Gustafsson, sello, Diana Ketler, piano, Vertavo Quartet RAVEL / POE / HAMMO / BRAHMS 31.7. 14.00 • . 24 / 20 € Mi-kyung Lee, Nicolas Dautricourt & Øyvor Volle viulu, Berit Cardas, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson & Bjørg Lewis, sello, Knut Erik Sundquist, kontrabasso, Päivi Severeide, harppu HALVORSEN / POE / SALZEDO / SCHUBERT 29.7. Aikuinen 10 € / Lapsi 2 € Hanna Luukkanen, laulu, viulu, Pauliina Lerche, laulu, harmonikka, kantele, Daniela Fogelholm, laulu, Nina Palmgren, laulu 30.7. 19.00 • . 24 / 20 € Anna-Liisa Bezrodny, Mi-kyung Lee & Øyvor Volle, viulu, Kaija Lukas & Berit Cardas, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson & Bjørg Lewis, sello, Knut Erik Sundquist, kontrabasso HAMMO / DOHNÁNYI / MOZART 27.7. 12.00 • . 19.00 • . MESTARIKURSSIN OPPILAITA Vaasan kaupungintalo • . 19.00 • . 24 / 20 € Tuuli Lindeberg, sopraano, Anna-Liisa Bezrodny, Nicolas Dautricourt & Øyvor Volle, viulu, Kaija Lukas & Berit Cardas, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson & Bjørg Lewis, sello, Knut Erik Sundquist, kontrabasso, Petri Kumela, kitara, Diana Ketler, piano HAMMO / WILLIAMS / POE / RESPIGHI 26.7. 24 / 20 € Hannu Rantanen, kontrabasso, Sampo Hiukkanen, viulu, saksofoni, Henrik Wikström, piano, haitari, Sofia Finnilä, laulu ja tarinat MÅRTENSON 27.7. NICOLAS, KNUT ERIK & FRIENDS Salteriet, Björköby • . 19.00 • . 29 / 25 € Martin Fröst, klarinetti, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Malin Broman, viulisti-johtaja BACH / HAMMO / COPLAND / WILLIAMS / DVO?AK 24.7.–31.7.2024 MIELIKUVIA | ARTISTIC DIRECTOR JAN-ERIK GUSTAFSSON 30 KONSERTTIA JA TAPAHTUMAA 8 PÄIVÄN AIKANA KOKO OHJELMA: www.korsholmmusicfestival.fi info@korsholmmusicfestival.fi • +358 40 833 2022 • Senaatinkatu 1, 65100 Vaasa. PERPETUELLE Stundars, Sulva • . 24 / 20 € Petri Kumela, kitara, Vesa Vierikko, lausunta 28.7. ROUENIN KATEDRAALI Bladhin talo, Kaskinen • . 22.00 • . 15.00 • . MESTARIKURSSIN OPPILAITA Vaasan kaupungintalo • . 15.00 • . PÄÄTÖSKONSERTTI Vaasan kaupungintalo • . 24.7. CHANSON DANS LA NUIT Vaasan kaupungintalo • . 19.00 • . 24 / 20 € Johanna Salomaa, laulu, viulu, akustinen kitara, Heini Säisä, basso, taustalaulu, Sirkku Karvonen, koskettimet, Alina Toivanen, rummut, taustalaulu, Erno Laitinen, kitara 28.7. 22.00 • . SOUVENIRS Tikanojan taidekoti, Vaasa • . 24 / 20 € Iirisilona Segerstam, sopraano, Tuula Hällström, piano, Nicolas Dautricourt, Anna-Liisa Bezrodny, Mi-kyung Lee & Øyvor Volle, viulu, Kaija Lukas & Berit Cardas, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson & Bjørg Lewis, sello SIBELIUS / KUULA / MERIKANTO / MENDELSSOHN 28.7. LASSEN VANAVEDESSÄ Ritz, Vaasa • . MIMMIT -LASTENKONSERTTI JA TYÖPAJA Kulttuuritalo Fanny, Vaasa • . NUORTA VOIMAA Vaasan kaupungintalo • . 24 / 20 € Jennie Kackur, nokkahuilu, Karolin Wargh, urut, Erica Nygård, huilu, Päivi Severeide, harppu, Vertavo Quartet SAMMARTINI / TELEMANN / JACOB / POE / AGOPOV / SMETANA 29.7. HARMO JA MINÄ Doo-Bop Club, Vaasa • . LA FOLIA Sulvan kirkko • . GRAVITATED Raippaluodon kirkko • . 24 / 20 € Vladimir Reshetko, sello, Vertavo Quartet BACH / MOZART 30.7. 21.00 • . 24 / 20 € Nicolas Dautricourt, viulu, Anna-Liisa Bezrodny, viulu, Kaija Lukas, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson, sello, Diana Ketler, piano, Päivi Severeide, harppu FAURÉ / DVO?AK / AGOPOV / GOETZ 29.7. 19.00 • . 18.00 • . 12.00 • . INDICA 20 VUOTTA IKUISTA VIRTAA Palosaaren kirkko • . 16.00 • . PARIISISTA BÖÖMIIN Vaasan Babtistikirkko • . 24 / 20 € Tuuli Lindeberg, sopraano, Anna-Liisa Bezrodny, Nicolas Dautricourt & Øyvor Volle, viulu, Kaija Lukas & Berit Cardas, alttoviulu, Jan-Erik Gustafsson & Bjørg Lewis, sello, Diana Ketler, piano, Petri Kumela, kitara CHAUSSON / KORNGOLD / RANTA-AHO / POE / FAURÉ 25.7. 21.00 • . 13.00 & 17.00 • . ELÄMÄSTÄNI Huutoniemen kirkko • . 29 / 25 € Tuuli Lindeberg, sopraano, Vaasan kaupunginorkesteri, Johannes Gustavsson, kapellimestari MOZART / RAUTAVAARA / HILLBORG / ELGAR 25.7
t u r u n m u s i i k k i j u h l a t e s t 1960 Tutustu koko ohjelmaan nettisivuillamme: turunmusiikkijuhlat.fi 21.08.2024 | 18:00 SIGYN-SALI RAKASTETUT KLASSIKOT: DAVID MUNK-NIELSEN David Munk-Nielsen, piano 29.08.2024 | 19:00 TURUN KONSERTTITALO JOYCE DIDONATO: EDEN Joyce DiDonato, tuottaja ja mezzosopraano Maxim Emelyanychev, kapellimestari Il pomo d’oro -barokkiorkesteri Marie Lambert-Le Bihan, ohjaaja John Torres, valosuunnittelu Sophie Dand, yleisötyöja kumppanuusvastaava Puolalan musiikkiluokkien kuoro 08.08.2024 | 19:00 TURUN KONSERTTITALO AVAJAISKONSERTTI: FIRENZE! Ettore Pagano, sello Diego Ceretta, kapellimestari Orchestra della Toscana T M J
4 R ONDO C LASSIC 6|2024 © SH IR LE Y SU AR EZ CLASSIC 6 / 2024 sopraano huipulla © VI LL E M AT TI LA © SH U TT ER ST O C K • Sopraano Camilla Nylund on edennyt pitkän tien ja rakentanut ääntään askel askeleelta kohti raskaimpia Wagner-tehtäviä. palapeliä kokoamassa • Festivaalin temaattisen kaaren rakentaminen on tihenevää kimpoilua ideoiden ja tosiasioiden välillä. Vieläkö 1980-luvun idealismi on voimissaan, vai pitäisikö konsepti päivittää. 8–12 RONDO.FI 14–17 30–32. Camilla Nylund laulaa Isoldea Bayreuthissa ja Brünnhildeä Milanon La Scalassa. • Kamariorkesteri Avanti! miettii uusiksi identiteettiään ja toimintamuotojaan. Kuhmon Kamarimusiikin taiteelliset johtajat Minna Pensola ja Antti Tikkanen kertovat, kuinka ison festivaalin ohjelma paketoidaan toimivaan muotoon. avanti! etsii itseään Avantin vanha henki leimahtaa vuosittain henkiin Suvisoitto-festivaalilla
Tshaikovskin Patarouvasta nähdään Benedict Andrewsin ohjaama tämän kauden uusi tuotanto, jossa pietarilainen draama sairaalloisesta peluri Hermannista saa myös amerikkalaisen film noirin ilmettä. Oopperajuhlien liedkonsertissa hänen pianistinaan on Helmut Deutsch. Liedin vivahteikkuus ja oopperan draamallisuus käyvät hänen ilmaisussaan käsi kädessä. Toinen oli Auschwitzin keskitysleirin vartija ja toinen vanki. 70 60–61 Musiikista sivusilmin: Kjell Westön Tritonus 63 Lauri Toivion sarjakuva Rondo arvioi 64 – 69 • Jumalten tuho Kansallisoopperassa • CD ja DVD -sivut 70 Rondo palvelee 71 Kai Amberlan kolumni © SH U TT ER ST O C K © ST EF AN B R EM ER / K U H M O N K AM AR IM U SI IK K I sisältö VARAUKSET JA LISÄTIEDOT: Münchenin oopperafestivaaleilla oopperat Patarouva ja Matkustaja sekä Jonas Kaufmannin konsertti 11.-14.7.2024 Rondon heinäkuisella matkalla Münchenin oopperafestivaalille on ohjelmassa Jonas Kaufmannin liedkonsertti, Tshaikovskin Patarouva-klassikon uusi tulkinta sekä Mieczys?aw Weinbergin vaikuttava holokaustiaiheinen ooppera Die Passagierin, Matkustaja. Jonas Kaufmann on siitä harvinainen tähtitenori, että lied on ollut hänelle koko uran ajan yhtä tärkeää kuin ooppera. Aziz Shokhakimov johtaa, ja päärooleissa laulavat Asmik Grigorian (Lisa), Brandon Jovanovich (Hermann) ja Boris Pinkhasovich (Jelezki). Mieczys?aw Weinbergin ooppera Die Passagierin, Matkustaja, kertoo kahdesta naisesta matkalla Brasiliaan. Keväällä ensi-iltansa saavan tuotannon ohjaus on Tobias Kratzerin, ja musiikinjohdosta vastaa Baijerin valtinoopperan ylikapellimestari Vladimir Jurowski. 18–20 Klaus Mäkelä ja neljän orkesterin luksus 22–23 Kantaesitys: Tove Teuvalla -ooppera Korsholman musiikkijuhlilla 25 Olli Virtaperkon kolumni 26–27 Kulmalla: Mikko Pykäri 28 Kesän 2024 Festarikalenterin täydennyksiä 30–32 Avantin tulevaisuus 34–35 Jussi Merikanto ja hallinnon taide 36–37 In memoriam: Kalevi Kiviniemi ja Kaj Chydenius 38 Crusellin kadonnut aarre herää henkiin 40–41 Periodiliike saavutti Wagnerin 42–43 Alon Sariel ja mandoliinin taide 44–45 Defunensemble kiinni sähkössä 46–47 James MacMillan ja säveltämisen pakko 48–49 Monologiooppera on tie mielen sisään 50–53 Metropolitan Operan suunnanmuutos 54–55 Lilja Haatainen, viulun ihmelapsi 56–59 Kuukauden klassikko: Antonin Dvo?ákin Sinfonia nro 7 d-molli op. 7 Pääkirjoitus: Tähtiä ja legendoja 8–12 Camilla Nylundin pitkä tie raskaaseen sarjaan 14–17 Miten syntyy Kuhmon kamarimusiikin ihme. MUSIIKKIMATKA OK-MATKAT Hämeentie 31, 00500 HELSINKI PUH (09) 2510 2050, www.okmatkat.fi EMAIL myynti@okmatkat.fi Matkaohjelma: okmatkat.fi Hinta Rondon lukijoille 2495 €/hlö/2 h huoneessa 2795 €/hlö/1 h huoneessa Mukana matkalla on Rondo-lehden päätoimittaja Harri Kuusisaari, joka esittelee ohjelmiston.
Laitosorkesterien liepeille jää yhä tilaa: vaihtelevien kokoonpanojen hyödyntämistä, ajankohtaisiin asioihin reagointia ja nykymusiikin hermolla olemista kaivataan siinä missä 1980-luvullakin. Muusikot ovat hänet valinneet ja kokeneet yhteistyön hänen kanssaan innostavana. Jos Avanti! aikoo olla vielä relevantti ja uudistava tekijä musiikkielämässä, sen on saatava uuden sukupolven äänet ja ideat esiin. Sekä orkestereille että kapellimestareille terveellisempiä olisivat sinne tänne yhtenään lentelevien jet set -johtajien sijaan pitkäjänteiset suhteet, joissa on tilaa kasvaa. +358 (40) 563 2374 PÄÄTOIMITTAJA Harri Kuusisaari harri.kuusisaari@classicus.fi ULKOASU Esa Nurminen | AD esa.nurminen@classicus.fi TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Kai Amberla, Pekka Hako, Sampsa Heiniö, Antti Häyrynen, Santeri Kaipiainen, Jari Kallio, Kimmo Korhonen, Paula Nurmentaus, Riitta Pietilä, Elina Salin, Shirley Suarez, Lauri Toivio, Olli Virtaperko O I KO L U K U Anna Piiroinen, Arja Valkonen JULKAISIJA / LEVYTUOTTAJA CLASSICUS OY Tj. Niistä hedelmistä nautitaan nyt. Nyt on korkea aika löytää Avanti! uudelleen luovien ja idearikkaiden muusikoiden yhteisönä. Väinö Auerin katu 10, 00560 Helsinki toimitus@rondolehti.fi . Hänellä on mittavat musiikilliset kyvyt, ja tulevilta yhteistöiltä on lupa odottaa paljon. Monet pitävät ongelmallisena tilannetta, jossa 28-vuotias kapellimestari joutuu jakamaan huomiotaan yhtä aikaa neljälle huippuorkesterille – vaikka hän lopettaakin Oslossa ja Pariisissa Amsterdamin ja Chicagon pestien alkaessa. 7 LAUS MÄKELÄN VALINTA Concertgebouw-orkesterin lisäksi myös Chicago Symphonyn seuraavaksi ylikapellimestariksi oli suuri uutinen ja ilon aihe kaikille meille, jotka olemme seuranneet hänen uraansa. Uskon silti, että fiksuna muusikkona Mäkelä pitää pään kylmänä, raivaa kalenteriaan ja jättää aikaa partituurien opiskelulle. KAMARIORKESTERI AVANTI! ON suomalaisen musiikkielämän legenda, jonka vaikutus ulottuu paljon sen nykyisiä aktiviteetteja laajemmalle. Itse Avanti! on vuosittain leimahtanut entiseen liekkiinsä Porvoon Suvisoitto-festivaalillaan, mutta muuten sen ympärivuotinen toiminta on etenkin viime aikoina jäänyt laimeaksi ja satunnaiseksi. Printall AS, Tala 4 , 11415 Tallinna ISSN 2324-0717 / 2024 RONDO PALVELEE TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: . Nostalgiaan on turha palata, vaikka perustajajäsenet ovatkin virkeitä kuusikymppisiä. Klaus Mäkelää itseään ei voi syyttää, sillä ei kukaan nuori kapellimestari voi sanoa ei Chicago Symphonylle ja Concertgebouw-orkesterille. Mutta eivät muusikotkaan nimiä keksi, vaan ehdokkaita tuodaan heidän eteensä. Muusikoiden ääntä täytyy kuunnella, mutta taitavaa johtajaa tarvitaan päätösten tekoon. AIKAKAUSMEDIA RY:N JÄSEN WWW. RONDO .FI PERUSTETTU 1963 K an ne n ku va : © Sh ir le y Su ar ez R ONDO pääkirjoitus HARRI KUUSISAARI harri.kuusisaari@rondolehti.fi k Avantin on saatava uuden sukupolven äänet ja ideat esiin.. Tämä kaikki vaatii kuitenkin visionääristä taiteellista suunnittelua ja uusien rahoitusmallien löytämistä. Classicus Oy:llä on oikeus käyttää tilaajarekisteriä suoramarkkinointitarkoituksiin. Keväällä tehty organisaatiouudistus nykyisenlaisen taiteellisen johtajan pestin lakkauttamisineen oli vääjäämätön päätös. tähtiä ja legendoja KESÄKUU – ELOKUU K U VA © H ER A C H O I R ONDO C LASSIC 6|2024 TOIMITUS . Hiilijalanjälkikin olisi vähemmän punaisella. Kuoppamäentie 3 A, 33800 Tampere Toimitus ei vastaa aineistosta jota se ei ole tilannut, eikä sitä säilytetä tai palauteta. Mikäli palautusta toivotaan on lähetykseen liitettävä tarvittava määrä postimerkkejä. Yhtye ikään kuin luisui irvikuvaksi siitä laitosjärjestelmästä, jota vastaan se aiemmin kapinoi: seinät eli organisaatio VOS-tukineen olivat pystyssä, mutta sisältöön ei ollut rahaa. En ole kenenkään suomalaisen kapellimestarin – joissa on tähtiä toisensa perään – kohdalla nähnyt samanlaista hypen luomista. Harri Valkonen harri.valkonen@classicus.fi ILMOITUKSET / ILMOITUSLIIKENNE ilmoitukset@rondolehti.fi Matti Tuomisto matti.tuomisto@classicus.fi PAINOPAIKKA . Kaikki kommentaattorit maailmalla eivät kuitenkaan olleet yhtä innoissaan. Yhtyeessä tuntuu kiteytyvän 1980-luvulla alkanut Suomen musiikkielämän nousukausi, ja sen jäsenet muuttivat ammattiorkestereihin rantauduttuaan koko kentän avoimemmaksi ja taiteellisesti rohkeammaksi. (03) 225 1948 asiakaspalvelu@rondolehti.fi RONDON ASIAKASPALVELU . . Ovatko tehtävien ahnehtiminen, nuoruuden suosiminen ja tähtikultin luominen menneet liian pitkälle. Mäkelän ympärillä pyörivä koneisto agentteineen, pr-ihmisineen ja levy-yhtiöineen (Decca) on todella tehokas
© LU DW IG OL AH Sopraano CAMILLA NYLUND on edennyt pitkän tien ja rakentanut ääntään askel askeleelta kohti suurimpia WAGNER-tehtäviä. AMILLA NYLUNDIN kevät on ollut hektinen. Esitys oli tammikuussa 2024. pitkä tie kantaa huipulle Teksti: HARRI KUUSISAARI | Kuva: SHIRLEY SUAREZ c 8 Camilla Nylund laulaa Isolden Lemmenkuoloa Dresdenin Semper-oopperassa. Toisen Ring-sarjan jälkeen seurasi heti Salome Wienin valtionoopperassa – rooli, jota hän on laulanut menestyksekkäästi jo 20 vuoden ajan. Seuraavan kerran hän tarttuu rooliin Bayreuthissa heinä-elokuussa.. Hän ei silti halua W-merkkiä otsaansa vaan pitää ovet auki kaikenlaiselle musiikille. Nyt huippu on saavutettu: tänä kesänä hän laulaa Isoldea Bayreuthin festivaaleilla ja ensi vuonna Brünnhildeä Milanon La Scalassa. Hän on tehnyt Richard Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian naispääosaa, Brünnhildeä Zürichin oopperassa, ja kahden sarjan välissäkään hän ei malttanut levätä vaan riensi vakipianistinsa Helmut Deutschin kanssa liedkonsertteihin
Jossain vaiheessa unelmoin, että olisi upeaa laulaa dramaattisemmin ja tummemmin, mutta onneksi en lähtenyt siihen. Miten tämä on mahdollista. Siitä varmaan juontui myös karisma ja sisäinen voima.” ”Nilsson kertoi, miten vaikeita ensimmäiset vuodet olivat ennen kuin hän löysi oman tapansa laulaa. Pitäisiköhän minun tehdä sama. Laulajan jokainen päivä on erilainen, ja aina joutuu palaamaan opiskelijaksi. Hänellä vain oli pidäkkeetön halu laulaa ja se vakaumus, että on taisteltava ja selvittävä itse. Kuulostaa simppeliltä, mutta sitä se ei ole. 9 R ONDO C LASSIC 6|2024 Välissä hän käväisi Suomessakin laulamassa RSO:n solistina Straussin Neljä viimeistä laulua. Uralla ei mikään ole tullut ilmaiseksi vaan uutteran ja järjestelmällisen työnteon kautta. ”En ehtinyt kuulla hänen lauluaan luonnossa, mutta tapasin hänet 16-vuotiaana Tampereella, jossa osallistuin hänen mestarikurssilleen, ja myöhemmin Hannoverin oopperassa, jossa hän oli mainostamassa elämäkertaansa”, Camilla kertoo. ”Olen ollut lavalla jo 30 vuotta, ja luulen jo tietäväni, miten Mozartia, Straussia, Wagneria, italialaista oopperaa ja liediä lauletaan ja miten erilaiset tyylit, ilmaisut ja karaktäärit tuodaan ulos. ”Toinen keskeinen asia on tekniikka. La Nilssonin opetuksia Vaikka Camilla Nylundiin onkin tarttunut paljon keskieurooppalaista tyylikkyyttä, hänessä on silti yhä tunnistettava annos pohjalaista maanläheisyyttä. Tuorein esitys siitä oli Dresdenissä maaliskuussa 2024.. Siksi häneen ei sovi myöskään minkäänlainen tähtikultti. Camillan suurin ihanne onkin Birgit Nilsson, joka on esikuva paitsi tekniikassa ja repertoaarissa niin myös asenteessa ja uran rakentamisen tavoissa. Nylund on säilyttänyt sopraanossaan lyyrisen värin, vaikka tehtävät ovatkin menneet raskaaseen päin. Lavalle astuessa tärkeintä on asenne: jos ääni toimii, minä pystyn siihen! Pieni jännitys on silti tarpeen, muuten ottaa liian iisisti.” ”Birgit Nilsson rakensi uransa sille, että Wagnereiden vastapainona oli aina italialaista oopperaa. Se onkin tärkeintä: löytää oma sisäinen äänensä ja keinot saada se ulos. Lied Wagnerin jälkeen on kuin paluu intiimien perusasioiden äärelle”, hän aloittaa. ”Hän oli normaaleista oloista tullut ja jalat maassa pitävä maalaistyttö kuten minäkin, eikä häntä kukaan ollut paapomassa. Se tie ei pääty koskaan.” ”Olen viime aikoina alkanut opettaa oopperastudioissa ja mestarikursseilla, ja se on kiinnostavaa ja laittanut miettimään asioita. Aloitin urani kevyillä tehtävillä, Taikahuilun Paminalla ja muilla. Wagner-laulajan leima otsassa voi olla myös rasite, kun muuta ei enää pyydetä.” © LU D W IG O LA H | Kreivitär Richard Straussin oopperassa Die Frau ohne Schatten on ollut Nylundin bravuurirooleja. Hän mainitsee myös opettajansa, 95-vuotiaan Irmgard Boasin opettaman ”i-tekniikan”, eli ääni on kunnossa, jos korkeatkin äänet voi laulaa i-vokaalilla leventämättä niitä a:ksi. Olen saanut rakennettua sen niin kestäväksi, että pystyn luottamaan siihen, että ääni toimii. Se olisi ollut vaarallista. Ilman kirkkautta ja lyyrisistä rooleista tullutta teknistä pohjaa en voisi nyt tehdä nyt Isoldea ja Brünnhildeä.” Laulutekniikkansa Camilla tiivistää niin, että ”kaiken täytyy virrata ja kantaa ilmavirran päällä ja tulla ulos luonnollisesti kuin puhe”. Näin ääni pysyy freesinä ja taipuisana. Hän saattoi sanoa johtajille, että kyllä hän tulee laulamaan Isoldea, jos saa laulaa myös Toscaa ja Ameliaa. Työtaakka ei kuitenkaan kuulu äänessä mitenkään, vaan laulu on yhtä nuorekkaan kirkasta kuin ennenkin. Ohjelmiston monipuolisuus tekee hyvää laulukunnolle
”Se on Wagnerin pisin sopraanorooli. ”Olen edennyt Wagnerissa askel askeleelta: vuonna 2003 tuli Tannhäuserin Elisabeth, 2006 Lohengrinin Elsa, 2013 Valkyyrian Sieglinde ja 2015 Lentävän hollantilaisen Senta. Ringin kolmesta Brünnhildesta läheisin minulle on Jumalten tuhon hahmo, koska siinä hän on ihminen ja kokenut rakkautta, menetystä, petetyksi tulemista, mustasukkaisuutta. Jokainen näytös on erilainen, ja sehän on fantastista tässä ammatissa. Ajattelin aina, että olenkohan jo myöhässä.” Oopperarooli on matka Bayreuthin Tristan ja Isolde on irlantilaisen Thorleifur Örn Arnarssonin ohjaama. Vielä viisi vuotta sitten edellisessä Rondon haastattelussa hän aprikoi, ottaako näitä huippuraskaita rooleja ohjelmistoonsa. Rooli tulee mukaan vasta kolmannessa näytöksessä, ja tuntuu kummalliselta tulla töihin, kun esitystä on kulunut jo kolme tuntia. Sen jälkeen lauloin Tristanin ja Isolden toisen näytöksen konserttiesityksenä Bostonissa ja New Yorkissa, ja Homoki tuli kysymään, että tekisinkö Brünnhilden heidän uudessa Ringissään.” ”Oletko hullu, vastasin. ”Saa olla todella tarkkana aloitusten ennakointien kanssa. Piti löytää väriä, ydintä ja metallia, tekniikkaan luottaen ja prässäämättä. Ensimmäisen ja toisen näytöksen ajan täytyy olla koko ajan lavalla ja laulaa korkeaa ja matalaa, laut und leise… Siinä ei ole yhtään aikaa miettiä, täytyy laittaa vain autopilotti päälle. Se on myös hyvin rakennettu: vaikka rooli on pitkä, siinä on sopivia pausseja.” ”Valkyyrian rooli on kompaktimpi ja matalampi. Tein Zürichissä 2018 Sentaa talon johtajan Andreas Homokin tuotannossa, ja se meni hyvin. Camilla Nylundilla on festivaalista pitkä kokemus vuoden 2011 Tannhäuserista lähtien, ja Isoldea Wagnerin omassa teatterissa hän pitää kaikkien unelmiensa täyttymyksenä. Mikä sai aikaan ratkaisun, että nyt on aika. Ja sitten tulee pitkä paussi, kunnes täytyy tulla taas lavalle ja löytää vire huipentaa ooppera Lemmenkuoloon. Elokuussa hän laulaa Bayreuthin Wagner-festivaalilla Isoldea Tristanin ja Isolden uudessa tuotannossa – ensimmäisenä suomalaisena kautta aikojen. Hän on asunut jo pitkään Dresdenissä aviomiehensä, tenorilaulaja Anton Sarisin ja lastensa ja koiransa kanssa. Sinne hän palaa kiertueiltaan lepäämään, eikä matka Keski-Euroopan lavoille ole useinkaan pitkä. Ensi vuonna hän aloittaa Milanon La Scalan uuden Ringin Brünnhildenä Christian Thielemannin johdolla. Sitten aloin kuitenkin miettiä ja konsultoida opettajaani ja pianistiani. Päätöstä helpotti se, että aikaa oli neljä vuotta, ja lisäksi Zürichin talo on pieni, ja olosuhteet ovat hyvät. Siegfried taas on oma lukunsa: siinä Brünnhilde vain herää, ja sitten se kiitää loppuun kuin bäng, bäng, bäng. Ja pelkkään ääneen ei voi keskittyä, sillä tekstiä on hurjasti, ja se täytyy työstää.” Isolden kertomus oopperan ensimmäisessä näytöksessä on raivossaan ja vimmassaan äänellinen koetinkivi, mutta Nylund ei näe, että sen vuoksi voimia pitäisi säästellä. Toinenkin uusi Ring on jo sovittuna, mutta se julkaistaan myöhemmin. Visuaalisesti upea tuotanto on Berliinin Staatsoperista.. Straussin Ruusuritarin marsalkattarena Nylund on saanut näyttää aristokraattista puoltaan. Siksi en halua laskelmoida.” Vaikka Bayreuthin Festspielhausin akustiikka on loistava, se ei ole Nylundin mukaan helppo paikka laulaa. Päädyin sanomaan kyllä. Isolde tuli mukaan kuin varkain, kun se pyöri ennen Ring-harjoituksia Zürichissä, ja tein sen sitten myös Thielemannin kanssa Dresdenissä.” ”Kummankin roolin haaste oli se, että ne ovat fakiltaan hochdramatisch, mitä ääneni ei ole. 10 R ONDO C LASSIC 6|2024 © R U TH W AL Z Selkein etapein huipulle Superlatiiveilla ei ole taiteessa merkitystä, mutta selvää silti on, että Camilla Nylund on suomalaisista naislaulajista korkeimmalla kansainvälisen uran lakipisteellä. Se on todella vaikeaa. Katettu orkesterimonttu alenee portaittain, ja puhaltajien ja laulajien välillä on jo sen verran etäisyyttä, että äänet tulevat viiveellä, eikä näköyhteyttäkään ole. Minä olen kokenut tämän aina vieraana. Balanssi ja synkronointi ovat kapellimestarin varassa, ja kokemuksen puutteen huomaa heti.” Jääprinsessa odottaa Tasapaino elämässä on Camilla Nylundille uran edellytys. Minulle oopperarooli on kuin matka: tiedän päämäärän, mutta en koskaan sitä, millainen tuo matka on. ”Monethan sanovat, että näin pitäisi tehdä: ottaa iisisti, suunnitella ja jaksotella, jotta myöhemmin jaksaisi
Richard Strauss on kuitenkin se säveltäjä, jonka parissa hän on saavuttanut eniten voittoja. Toivottavasti voin jatkaa Straussin parissa niin pitkään kuin mahdollista.” Nylundin ura tuntuu monesta unelmien täyttymykseltä, mutta kaikki ovet eivät ole suinkaan avautuneet ensi yrittämällä. ”En ole kaikissa koelauluissakaan tullut valituksi, esimerkiksi Bayreuthissa. Kiinnitykset Hannoverin ja Dresdenin oopperoihin antoivat pohjan vierailu-uralle. Sen jälkeen olen laulanut Toscaa Wienissä ja Berliinissä, joissa kummassakin oli vanha, traditionaalinen ohjaus. 20-vuotiaana häntä ei hyväksytty Sibelius-Akatemiaan, mutta Salzburgin Mozarteumiin sen sijaan kyllä. Haluan ehdottomasti kokeilla sitä. Täytän kohta 56, ja minulla on vielä paljon lauluvuosia jäljellä, ja toivottavasti myös uusia haasteita. Jokainen näytös on erilainen, ja siksi en halua laskelmoida.”. © MONIKA RITTERSHAUS / OPERVHAUS ZÛRICH ”Minulle oopperarooli on kuin matka: tiedän päämäärän, mutta en koskaan sitä, millainen tuo matka on. Mutta nyt kun kaikkea katsoo taaksepäin, ajattelen, että hyvä niin. Musikaalien ja elokuvasävelmien maailma sopi hänelle yllättävän hyvin. Elokuussa Bayreuthin esitysten lomassa hän ehtii Ahvenanmaan oopperafestivaalien gaalakonserttiin laulamaan. Ihanaa, että niitäkin vielä löytyy eikä pelkkää modernia.” Vaikka Wagnerin Mount Everestit on nyt valloitettu, Nylund ei koe, että nyt olisi kaikki saavutettu. Monta Verdiä on myös yhä tekemättä, ja konserttipuolella ohjelmistoa on loputtomasti opeteltavaksi.” Viime vuonna Nylund yllätti uudella DVD:llä The Great American Songbook -ohjelmistosta. Yksi rooli, joka varmasti odottaa nurkan takana, on Turandot. Tuotanto oli tuore mutta ei sillä lailla moderni, ettei kertomuksesta enää saisi selvää. 11 R ONDO C LASSIC 6|2024 Hän on pysynyt uskollisena myös suomalaiselle yleisölleen. Suomen Kansallisoopperassa hänet muistetaan Toscana, Sentana ja Saariahon Émilienä. | Camilla Nylundin Brünnhilde raivoaa mustasukkaisena Jumalten tuhossa Zürichin oopperassa toukokuussa 2024. Tyylillinen matka Salomesta ja Elektrasta Ruusuritariin, Arabellaan, Daphneen ja Capriccioon on pitkä. Se imaisi hänet saksankielisen kulttuurin ytimeen. Kaikki on tullut oikeaan aikaan. ”Helsingin Toscasta vuonna 2021 jäi erityisen hyvät muistot, sillä se oli debyyttini roolissa. Salomea toki saa ja pitää luukuttaa, mutta älykkäästi ja kontrollista kiinni pitäen. ”Ei ollenkaan. Tuntuu, kuin universumissa olisi voimia, jotka valvovat, että asiat menevät niin kuin pitää.” . Minulla on vielä korkeat äänet, joita Die Frau ohne Schattenin kreivitär tarvitsee. ”Yhteistä on kuitenkin musiikin pitkä melodinen linja, joka tuntuu hyvältä kurkussani
Hän tulee kertojana näkyville silloinkin, kun ei laula, mutta kyllä äänessä riittää puhtia läpi tetralogian. Tapahtumien taustana pyörii seinärakennelma, jonkinlainen Valhallan sali. Seinillä on myös sanoma: Näemme, miten kulttuuri syntyy, kun etäännytään luonnosta, vetäydytään palatseihin, opitaan riistämään luonnonrikkauksia. Kun Wotan johdattelee tyttärensä uneen ja kohti ihmisyyttä, on tämä isän ja tyttären ero niin lähelle tuleva, että kyyneleet puristuvat silmiin. Tarina viedään pois luonnosta sisätiloihin, jopa Reinintyttärien makuuhuoneisiin. Valkoiset hameenhelmat hulmuavat, mustat rintahaarniskat ja keihäät viittaavat sotaisuuteen. Hevospäähineet assosioituvat kentaureihin, mutta myös pikkutyttöjen ponileikkeihin. Sekä Vogt että Nylund ovat molemmat laulaneet tähän asti lyyrisempiä Wagner-rooleja, mutta ottavat nyt voitot raskaimmassa sarjassa. Siinä käydään läpi kaikki tunteet arastelusta ja kursailusta lopulliseen antautumiseen estottomine sänkykohtauksineen. Lohikäärmeet ja sammakot luikertelevat esiin salin valtavasta vaatekaapista. Wotanin rakennusprojekti suistaa maailman lopulta tolaltaan. Tämä seinien pyörittäminen jakoi mielipiteitä, mutta toisaalta se antaa tilaa Homokin tarkalle henkilöohjaukselle ja akustista tukea laulajille. Homoki halusi ohjauksessaan korostaa intiimiä toteutusta. Nylundin vivahteikkaasti tulkitseva ääni sopii hyvin yhteistyöhön Zürichin oopperan orkesterin ja sen ylikapellimestarin Gianandrea Nosedan ideoiden kanssa, sillä talon orkesterimonttuun ei mahdu valtavaa Wagner-soittajistoa. Ehkä Zürichin hienostuneesta Ringistä muodostuu uusi trendi. Myös talon katsomo on melko pieni, sinne mahtuu noin 1100 katsojaa, joten luukuttaminen ei ole tarpeen. Näin Ringin tarina kietoutuu palatsin rakentamisen ympärille. Ohjaaja on nostanut koko Ringin keskushahmoksi Wotanin, jota esittää Bayreuthista tuttu Tomasz Konieczny. Nylund työsti kolmessa tetralogian osassa esiintyvät Brünnhildet sekä äänellisesti että näyttämöllisesti erillisiksi hahmoiksi liikkuen jumalallisesta kohti inhimillistä naiseutta. 12 R ONDO C LASSIC 6|2024 © M O N IK A R IT TE R SH AU S / O PE R VH AU S ZÛ R IC H CAMILLA NYLUND TEKI VOITOKKAASTI ensimmäisen Brünnhildensä Zürichin oopperan näyttämöllä, jossa Richard Wagnerin Ring-tetralogia esitettiin toukokuussa kahtena syklinä. Efektit korvataan näyttelemisellä. Oopperan ohjaaja ja Zürichin oopperan pääjohtaja Andreas Homoki on todennut, että ei voi sietää kurkku suorana huutavia Wagner-laulajia. Valkyyriat tulevat näyttämölle jo alkusoiton aikana, mutta mitäpä heillä onkaan päässään! Kypärä on muuttunut hevosen pään muotoiseksi. Eihän Wagnerin ajan orkesterikaan pystynyt tuottamaan samoja volyymeja kuin nykyiset soittimet. PAULA NURMENTAUS Voittoisana Zürichissä Siegfried (Klaus Florian Vogt) löytää Brünnhilden (Camilla Nylund) kalliolta Zürichin oopperan Siegfriedissä. Esitys oli toukokuussa 2024.. Nylundin Brünnhilde muodostaa ihanteellisen parin Siegfriedinä laulavan Klaus Florian Vogtin kanssa. Varsinkin Jumalten tuhossa Camilla Nylund pääsi näyttämään sopraanonsa loistoa. Näin hän kruunasi koko tuotannon. Selät toisiaan vasten kiven päällä kilpaa huutavia pariskuntia on Ringin tulkinnoissa nähty aivan liikaa. Valkoiset seinät auttavat kiinnittämään huomion laulajan eläytymiseen, jumalperheen riitoihin, huumoria unohtamatta. Nylundin ääni ei ole se läpitunkevasti orkesterin yli pauhaava Wagner-sopraano, vaan jotain belcantomaisempaa, mutta samalla hyvin ilmeikästä ja inhimillistä. Ensimmäistä Ringiään tekevä Noseda innostui korostamaan teoksen kamarimusiikillisuutta. . Katse ei harhaile tarinaa kuvittavissa kulisseissa. Myös Vogtille Siegfried on uusi valtaus, sillä tähän asti hänet on tunnettu ”vakituisena” Lohengrinina. Noseda sääti orkesteria aina kunkin laulajan ääneen sopivaksi. Grane-hevonenkin kurkistaa. Ahneus ja riitely vievät lopulta maailman tuhoon. Heidän rakkausduetossaan on todellista intensiteettiä
Tervetuloa Taidesaunan yleisövuoroille – varaa lippusi verkossa! 30.7.–3.8.2024 MAAILMANLUOKAN PIANOKONSERTTEJA TAITEEN JA LUONNON KESKELLÄ NYT JO 25. MÄNTTÄ | SERLACHIUS.FI | RAVINTOLAGOSTA.FI NAAMIOT 15.9.2024 asti | Devan Shimoyama FADE CUT 18.8.2024 asti | ROR ABC 23.3.2025 asti | MESENAATIT Riiko Sakkinen LOS MOIMOI DE FUENGIROLA 16.2.2025 asti | KIITOSKIRJEITÄ 16.2.2025 asti | KARTANON KLASSIKOT TAIDEKOHDE MÄNTÄN KULTTUURIMAISEMASSA Serlachius Pääkonttori uudistui! Uppoudu Serlachiuksen ja Mäntän tarinaan uudessa Mesenaatit-näyttelyssä. Se rla ch ius , ark isto ko ko elm a. KERTAA mantanmusiikkijuhlat.fi /manttamusicfestival /mantanmusiikkijuhlat. Se rla -m ain os , 19 60 -lu ku . Jiri Ge lle r, Hu bb a Bu bb a, 20 23 . M an Ra y, No ire et bla nc he , 19 26
Sen jälkeen buukataan ne taiteilijat, joita olemme ajatelleet tilausteoksiin, ja koska kukaan ei tule Kuhmoon vain yhtä teosta esittämään, mietimme seuraavaksi, mitä muuta hän voi tuoda mukanaan. kertaa järjestettävä Kuhmon Kamarimusiikki on vähintäänkin kotimaisella mittapuulla kokoluokaltaan ainutlaatuinen klassisen musiikin festivaali. Siitä alkaa sitten kasvaa aikataulujen palapeli”, Pensola tiivistää. K U VA T © K U H M O N K AM AR IM U SII K K I / ST EF AN B R EM ER Festivaalin temaattisen kaaren rakentaminen on tihenevää kimpoilua ideoiden ja tosiasioiden välillä. kuhmon palapeli Teksti: SANTERI KAIPIAINEN 14 päivää,. Kuhmon Kamarimusiikin taiteelliset johtajat MINNA PENSOLA ja ANTTI TIKKANEN kertovat, kuinka ison festivaalin ohjelma paketoidaan toimivaan muotoon. 14 60 konserttia, 100 esiintyjää, 300 teosta ja yli 20 000 konserttikäyntiä: jo 54. Heinäkuun 2024 ohjelmaa kehystää teema Rajalla, joka kattaa taiteellisten johtajien, viulistipariskunta Minna Pensolan ja Antti Tikkasen mukaan niin kansojen, musiikkityylien kuin yksilöiden väliset rajat. Mutta millainen työ on saada valtava ohjelma loksahtamaan johdonmukaiseksi kokonaisuudeksi. ”Ensimmäinen pala uutta festivaalia ovat sävellystilaukset, jotka on jo lyöty lukkoon kesälle 2026
”Käytännön kannalta meidän on helpompaa buukata jokin kokoonpano, joka on aiemmin esittänyt saman teoksen tai ohjelman, sen sijaan että koottaisiin Kuhmoon aivan uusi porukka sitä harjoittelemaan. Tämä pätee varsinkin aikamme musiikin ja vaikeiden klassikoiden kanssa, jotka vaativat enemmän harjoituksia”, Pensola toteaa. ”He ovat harjaantuneita näkemään sen heti, aivan kuin säveltäjä tietää, millainen musiikki toimii milläkin soitinnuksella. ”Usein tietyn maan tai säveltäjän teema myös ankkuroi muuta ohjelmaa sekä tuo ideoita, jotka lähtevät toteuttamaan itseään. kuhmon palapeli | ”Pitää ottaa huomioon myös festivaalivieraan ’päivämatkat’. Jos jokin teema on hyvin synkkä, voidaan tasapainottaa päiväohjelma niin, ettei yhdessä vuorokaudessa ole sitä synkkyyttä liikaa.” Minna Pensola ja Antti Tikkanen työskentelevät Kuhmon Kamarimusiikin taiteellisen suunnittelun parissa pääosin etätöinä, tässä kotonaan Punavuoressa. ”Pitää ottaa huomioon myös festivaalivieraan ’päivämatkat’. Majoitustilojen rajallisuudesta johtuen eivät kaikki esiintyjät voi olla Kuhmossa samaan aikaan. Hyppäsimme liikkuvaan junaan: festivaali suunniteltiin miettien, minkä asian aikaraja tulee seuraavaksi vastaan. Tilausteosten jälkeen rakentuvat erilaiset yhteistyöt. Harjoitusaikataulujen rakentamisesta festivaalille vastaa Márta Schmidt, joka on tämän omanlaisensa Tetris-pelin mestari. Toisaalta se oli kuin kädestä pitäen opastettu tutorial siitä, kuinka homma etenee”, Pensola muistelee. © SANTERI KAIPIAINEN. Tikkanen oli toiminut Suomalaisen barokkiorkesterin taiteellisena johtajana sekä ohjelmoinut Oulaisten musiikkiviikkojen kamarikonsertteja, Pensola oli puolestaan ollut useamman vuoden Sysmän Suvisoiton taiteellisena johtajana. Vuonna 2024 tällaisia ”valmiita paketteja” ovat muun muassa Schumannien musiikin ja kirjeenvaihdon ympärille rakentuva näyttämöllinen Wings sekä teatteria ja kamarimusiikkia yhdistävä These Are The Names. Tämän lisäksi täytyy ottaa huomioon soittajien konsertti-, opetusja harjoitusajat, siirtymät, ruokatauot ja mahdolliset soittimien siirrot ja viritykset. ”Se oli Vladimirin kokonaistaideteos, ja tehtäväksemme jäi kääntää se toteutettavaan muotoon. Molemmat soittavat Meta4-jousikvartetissa, joka on ollut muun muassa Jyväskylä Sinfonian taiteellinen partneri ja Oulunsalo Soi -festivaalin taiteellinen johtoryhmä. Molemmilla oli jo aiempaa kokemusta taiteellisesta suunnittelusta. Tai ammattikokki, jonka pitää tehdä rajatuista aineksista mahdollisimman hyvä ruoka”, Tikkanen jatkaa. ”Seuraavaksi selvitämme, keillä muusikoilla on kokemusta säveltäjävieraiden – tänä vuonna Lotta Wennäkoski ja Sebastian Fagerlund – musiikin esittämisestä. ”Osa teemoista saattaa tulla tiettyjen säveltäjien juhlavuosista tai muista ulkopuolisista painotuksista. Sitä kautta on helppo lähteä kyselemään soittajia”, Tikkanen jatkaa. Niille täytyy seuraavaksi löytää kontrastia, mikä loksauttaa seuraavat palikat paikalleen”, Pensola sanoo. Tetristä ja hiljaista tietoa Ensimmäinen Pensolan ja Tikkasen toteuttama Kuhmon ohjelma oli koronakesältä 2020 siirtynyt, heidän äkillisesti edesmenneen edeltäjänsä Vladimir Mendelssohnin suunnittelema Illuusion taide kesällä 2022. Esimerkiksi viime vuonna Kuhmon kaupunki oli Suomalais-ugrilainen kulttuuripääkaupunki, jolloin se heijastui myös meidän ohjelmaamme tavoilla, joita muuten emme olisi voineet ohjelmateemassa perustella”, Pensola lisää. Lisäksi pariskunta on pyörittänyt kotikonnuillaan Helsingin Punavuoressa PuKama-kamarimusiikkisarjaa. Lopulta vasta valmis sävellys paljastaa, mihin suuntaan se vie muuta ohjelmaa”, Tikkanen kertoo. Välillä teokset määräytyvät ensin, toisinaan esittäjät. Muusikoiden muut esiintymiset festivaalisesongin aikana niin ikään raamittavat ajoituksia, lentojen ja junien aikatauluista puhumattakaan. Esimerkiksi kesällä 2023 Kuhmon Kamarimusiikissa nähtiin Rauma Festivon ja Meidän Festivaalin kanssa yhteistyössä tilattu Sampo Kasurisen ja Aina Bergrothin kamariooppera Trapped Butterfly. Onneksi toimiston väki osasi suoraan kertoa meille, mikä on käytännössä mahdollista ja mikä ei”, Pensola kertoo. ”Tiedämme vasta yleisiä aihioita vuodelle 2026, joihin tilausteokset on sovittu. Molempien ohjaajana toimii hollantilainen Thom Hoffman ja musiikin esittäjänä Storioni-pianotrio. ”Näin suurta kokonaisuutta ei kumpikaan meistä ollut kuitenkaan koskaan suunnitellut. 15 R ONDO C LASSIC 6|2024 Festivaalin lopullinen temaattinen runko on sävellyksiä tilatessa vielä luonnosvaiheessa. Kokoonpanoissa Pensola ja Tikkanen ottavat huomioon myös esiintyjien välisen kemian. Jos jokin teema on hyvin synkkä, voidaan tasapainottaa päiväohjelma niin, ettei yhdessä vuorokaudessa ole sitä synkkyyttä liikaa”, Tikkanen jatkaa
On myös hyvä muistaa, että harva ramppaa jokaisella kesän kamarimusiikkifestivaalilla, jolloin samankaltaisuudetkaan eivät haittaa liikaa”, Pensola toteaa. © STEFAN BREMER. © K U H M O N K AM AR IM U SII K K I / JU U SO W ES TE R LU N D © JU U SO W ES TE R LU N D © STEFAN BREMER © ST EF AN B R EM ER © ST EF AN B R EM ER Yhteys luontoon on Kuhmon erämaakaupungissa vahvasti läsnä myös muusikoille. ”Julkaisemme ohjelman ensimmäisten joukossa, jolloin muut pikemminkin joutuvat ottamaan meidät huomioon. 16 R ONDO C LASSIC 6|2024 ”Kun haluamme tietyn artistin tai ryhmän tekemään jonkin tietyn asian, täytyy sen ympärille rakentaa järkevästi kaikki muu niin, että heillä on tarpeeksi muttei liikaa tekemistä.”. Kuhmon ohjelma vaihtelee sooloresitaaleista orkestereihin ja kamarioopperaan, esityspaikat kirkoista kouluihin ja konserttisaliin. Epävirallista keskustelua käydään etukäteen myös muiden festivaalien taiteellisten johtajien kanssa, jolloin mahdolliset päällekkäisyydet selviävät ennen kiinnityksiä. Kellokortin voi unohtaa Tällä hetkellä vuoden 2025 ohjelmasta on suunniteltuna suurin piirtein kolmannes. Olemme sen verran suuri festivaali, ettemme ratsasta vain yhdellä ainutlaatuisella esityksellä, varsinkin kun yleisökin on yleensä paikalla useita päiviä. Ohjelman täytyy olla valmis marraskuun lopussa ja painomateriaalin valmiina itsenäisyyspäivään mennessä, jotta ohjelman voi julkaista tammikuussa”, Tikkanen kertoo. Kun isot reunapalat ovat paikallaan, tiivistyy suppilo syksyä kohti, ja ’säläohjelman’ raamit rajoittuvat yhä enemmän. ”Se on ääriviivainen hahmo, johon on jo buukattu tiettyjä taiteilijoita ja ryhmiä”, Tikkanen kertoo
”Kun haluamme tietyn artistin tai ryhmän tekemään jonkin tietyn asian, täytyy sen ympärille rakentaa järkevästi kaikki muu niin, että heillä on tarpeeksi muttei liikaa tekemistä.” Klassista musiikkia Lapin upeissa tunturimaisemissa! Pääkonsertissa 3.8. . Toisinaan Tikkanen ja Pensola keskittyvät muihin töihinsä, ja syksyllä Kuhmo-vaihe on intensiivisimmillään, kun ohjelman valmistumisen aikaraja häämöttää. 17 R ONDO C LASSIC 6|2024 Taiteellisen johtajan työssä ovat apuna sekä hyvä repertuaarin tuntemus että laajat verkostot, jotka auttavat sopivien esittäjien ja kokoonpanojen löytämisessä. ”On ilmaisten opintojen paikka, kun näin viulistina pitää löytää vaikkapa sopiville puhallinkokoonpanoille soitettavaa ja selvittää, miten työläitä ne teokset ovat. ”Jos esiinnymme jollain ulkomaisella festivaalilla ja tutustumme henkilöihin, jotka sopivatkin Kuhmoon, niin sekin oli odottamatonta työtä Kuhmon eteen”, Pensola muistuttaa. ”Kuhmo on läsnä mielessä enemmän tai vähemmän eri tavoin. Vielä kaksi viikkoa ennen festaria saattaa tapahtua mitä tahansa”, Tikkanen muistuttaa. Tässäkin auttaa sopivien ihmisten tunteminen. Suunnitteluun käytettyä aikaa on molempien mukaan mahdotonta arvioida, sillä kyseessä ei ole mikä tahansa kellokorttityö. Festivaalin temaattisen draaman kaaren säilyminen on usein kohtalon käsissä. Kun runko on viimeisiä elementtejä vailla, yritämme kuitenkin löytää sellaisia palasia, jotka sopisivat myös kaikkeen muuhun”, Pensola jatkaa. Sellainen tiedonhaku saattaa myös tuottaa odottamattomia löytöjä – silloin, kun sille on aikaa”, Pensola kertoo. ”Jotkut kirjailijat sanovat, että kirja alkaa kirjoittaa itseään. ”Ja lopulta yleisö saattaa kokea ohjelman aivan eri tavalla kuin mitä ajattelimme”, Pensola lisää. ”Punainen lanka voi katketa vaikkapa siinä kohtaa, kun tulee viime hetken peruutuksia. Kun sen osaa ottaa oikealla tavalla, havainnoiden, pohtien ja tekstiksi ideoiden, niin se ei ole liian raskasta”, Tikkanen toteaa. Jyväskylä Sinfonia 4 päivää, 10 esity ä, teemana hi orian kaikuja LUOSTO SOI! 1.–4.8.2024 Luosto Pyhätunturi Sodankylä www.luostosoi.fi facebook: luostosoi © K U H M O N K AM AR IM U SII K K I / ST EF AN B R EM ER
Musiikki on hänen työssään etusijalla, ei hänen oma asemansa. Musiikki on hänellä verissä, eikä hän tarvitse show-eleitä sen todistamiseen.” Valinta Oslon filharmonikkojen, Pariisin orkesterin ja Amsterdamin Concertgebouw-orkesterin lisäksi myös Chicagon sinfonikkojen ylikapellimestariksi on sysännyt 28-vuotiaan KLAUS MÄKELÄN hurjaan mediamyllyn. ”Mäkelä ei ole monisanainen eikä suurien dramaattisten eleiden mies. Mäkelällä täytyy siis olla erityinen kyky saada kontakti muusikoihin. Kaikki, mitä hän tekee, vaikuttaa asialliselta mutta silti vaikuttavalta. ”Kyllä maailman parhaat muusikot tietävät, kenet valitsevat”, vastasin. Concertgebouw’n ja Chicago Symphonyn kunnianarvoisat soittajat eivät todellakaan alistu siihen, että agentit tai markkinoijat syöttäisivät heille nuoren ja myyvän kasvon, kuten keskustelussa on vihjattu. Mihin suosio perustuu. 18 R ONDO C LASSIC 6|2024 ONKO SE KLAUS MÄKELÄ todella niin hyvä?” kysyi eräs musiikinystävä, jolle äkillinen hyppäys Suomen orkesterien edessä ahkerasti esiintyneestä lupauksesta maailman kuumimmaksi nuoreksi kapellimestariksi herätti paitsi ylpeyttä niin myös ihmetystä. Hän johtaa ikään kuin kaikki olisi yksinkertaista. annetaan klausille aikaa Teksti: HARRI KUUSISAARI © ED U AR D U S LE E ”
Hänen pr-työstään vastaava Lucy Maxwell-Stewart harmittelee sitä, että monet skribentit tuntuivat tietävän kaiken Klausista, mutta eivät ole koskaan tavanneet häntä tai edes kuulleet hänen konserttejaan. © M AT H IA S B EN G U IG U I / PA SC O & C O | © ED U AR D U S LE E ”Mäkelä ei ole monisanainen eikä suurien dramaattisten eleiden mies.”. Tarkoitus oli antaa Klausin itsensä vastata, mutta Maxwell-Stewartin mukaan hän on lopettanut haastattelujen antamisen ainakin joksikin aikaa ja ”haluaa palata perusasioihin ja musiikkiin hypen sijaan”. Alex Ross puolestaan toteaa, että nuori kapellimestari voi hyvinkin tuoda tervetullutta energiaa kunnianarvoisiin laitoksiin, mutta hän kritisoi nykytrendiä, jossa ei keskitytä tarpeeksi vaan halutaan tehdä uraa ympäriinsä. Miten psyyke kestää, kun neljä huippukokoonpanoa kisaa hänen huomiostaan. Orkesterin kuvittelisi haluavan tästä hyötyä myös imagollisesti – varsinkin, kun sillä ei ole ollut ylikapellimestaria Daniele Gattin potkujen jälkeen. Orkesterin ainutlaatuista sointia hän haluaa kehittää ”niin joustavaksi kuin mahdollista” ja houkutella myös nuorempaa yleisöä, ”vaikkei siinä vanhassakaan ole vikaa”. Concertgebouw’n kanssa Klausilla on kuitenkin siirtymäajaksi solmittu taiteellisen partnerin sopimus, johon sisältyy myös kiertueita. KUN MÄKELÄN NIMITYS Chicagon sinfonikkojen kaikkien aikojen nuorimmaksi ylikapellimestariksi vuodesta 2027 alkaen julkistettiin huhtikuussa, alkoi mediamylly, jossa vastakkain asettuivat Mäkelän ylistäjät ja koko ilmiön kritisoijat. Niiden johtajuus päättyy 2027, kun Amsterdamin ja Chicagon sopimukset alkavat. Esimerkiksi Chicago Tribune -lehden Hannah Edgar ylisti Mäkelää Chicagon muusikoiden ylivoimaisena ykkösvalintana. Kapellimestarina se on hyvin, hyvin erityinen tunne, että sillä, mitä saavuttaa, ei ole rajoja.” Yksityiskohtia hiova harjoitustyö onkin se, joka Mäkelää kiinnostaa. ”En suomalaisena hätkähdä säätä – se vaikuttaa minusta suorastaan kotoiselta”, hän vastaa The New York Timesille. Mikä sitten. Kun Klaus tuli Pariisin orkesterin johtoon, hän vertasi suhdetta avioliittoon ja puhui häämatkasta. Hän tuo sinne kuudessa konsertissa Oslon, Pariisin ja Amsterdamin orkesterinsa ja lisäksi vierailee joulukuussa 2024 Wienin filharmonikkojen edessä. Klaus Mäkelä kehui esimerkiksi The New York Timesille Chicago Symphonyn ainutlaatuista intensiteettiä ja kapasiteettia: ”Tuntui siltä, että mitä tahansa pyytäisit, he voisivat vielä parantaa ja tehdä paljon enemmän. Itse hän sanoo, ettei ikä merkitse musiikinteossa. Ross vertaa jutussaan tilannetta aiempiin suurmiehiin: Willem Mengelberg oli 25-vuotias tullessaan Concertgebouw’n johtoon ja Simon Rattle 25-vuotias aloittaessaan Birminghamissa. Levytyssopimus Deccan kanssa sitoo kuitenkin Klausia julkisuudessa nykyisiin pääorkestereihinsa. Selvää on, ettei tälle orkesterille noin vain sanota ei – ellei sitten ole suvereeni Esa-Pekka Salonen, jota huhujen mukaan kosittiin Chicagoon ennen kiinnitystä San Franciscoon. Tällaisia kysymyksiä on viime aikoina julkisuudessa esitetty. Salonen aloitti Los Angelesissa 34-vuotiaana. Hän lupaili Chicagoon monipuolista ohjelmistoa nykymusiikista barokkiin ja mainitsi mm. Mitä tämä kertoo klassisen musiikin markkinoista. sellaiset nykysäveltäjät kuin Unsuk Chin, Thomas Larcher, Andrew Norman ja Anna Thorvaldsdottir. Eikö näin hektinen meno johda burnoutiin. Amerikkalainen kriitikko David Hurwitz taas kutsui häntä ”klassisen musiikin Ken-nukeksi”, jonka kuori on kaunis mutta sisältö tyhjä. Henkilökohtaiset asiat kiinnostavat mediaa, ja sekin tuli nyt julki, että Klausin puoli vuotta kestänyt suhde tähtipianisti Yuja Wangiin päättyi, mutta eroon ei päästä, kun yhteisiä konsertteja on sovittu jo kolmen vuoden päähän. Pariisilaisten kanssa hän on levyttänyt Ballets Russes -ohjelmistoa, ja oslolaisten kanssa on alkanut Shostakovitshin sinfonioiden paketti. 19 R ONDO C LASSIC 6|2024 Näin esitteli Wienin Musikvereinin lehti Mäkelän, joka aloittaa ensi kaudella talon nimikkotaiteilijana. Musiikki edellä ja ego sivuun -asenne on ollut yhteistä käytännössä kaikille menestyneimmille suomalaisille kapellimestareille samoin kuin se, että ei puhuta liikaa vaan näytetään. Missä välissä hän ehtii opiskella partituureja ja kasvaa tehtäväänsä. Se ei siis tee Klaus Mäkelästä ainutlaatuista. MYÖNTEISTÄ VASTAUSTA Chicagon kosintaan Klaus on perustellut sillä voimakkaalla yhteisellä energialla, joka aiemmilla periodeilla on syntynyt. Klausilla oli tästä suhteiden ruuhkasta vastaus valmiina jo Chicagon pestin julkistuksessa: nyt hänellä on kaksi orkesteria, Oslon filharmonikot ja Pariisin orkesteri, joihin hän keskittyy täysillä. Entä Chicagon hyinen talvi järviltä puhaltavine tuulineen. The New Yorkerin tunnettu musiikkikirjoittaja Alex Ross piikittelee jutussaan, että on epäilyttävää, kun näitä avioliittoja on monta samanaikaisesti. Oslon ja Pariisin toimistot eivät ehkä ole tilanteesta kovin mielissään. Lisäksi siellä on luvassa levylle lisää Sibeliusta kiitellyn sinfoniaboxin jälkeen. Mikä rooli nuoruudella on Klausin menestyksessä. Kausi Oslossa kestää seitsemän ja Pariisissa kuusi vuotta, mutta Klaus toivoo yhteistyön myös jatkuvan
Jäin kuitenkin kaipaamaan elämyksellisempää muodontaa. Sitä ennen hän kuitenkin on orkesterin taiteellinen partneri ja johtaa useita kiertueita. Mahtava sointi oli jälleen se, joka Musikvereinin akustiikassa huumasi. Hänen omille sivuilleen on koottu tietenkin vain ylistäviä arvioita. Santtu-Matias Rouvali levytti vastikään saman baletin Philharmonian kanssa energisemmin ja tanssillisemmin. Se, mitä Klaus Mäkelä nyt kaiken hulabaloon jälkeen eniten tarvitsee, on aikaa tutkia partituureja ja syventää näkemyksiään. Toisessa konsertissa Mäkelä johti Brucknerin viidennen sinfonian. Debussyn Jeux jää hieman vaisummaksi, mutta Petrushka osoittaa, mihin Klaus voi yltää, kun orkesterin kanssa löytyy inspiroiva yhteys. TOUKOKUUSSA 2023 KUULIN Mäkelän johtavan Pariisin Filharmoniassa Shostakovitshin Leningrad-sinfonian Pariisin orkesterin kanssa. Wiener Sängerknabenin ja Wienin Valtionoopperan naiskuoron enkelinäky oli kaunis. Tätä kuunnellessa unohtuvat hypet, vain musiikki puhuu. Die Presse -lehden kriitikko Walter Dobner moitti tulkintaa epäidiomaattisuudesta ja pinnallisuudesta. Se, mitä Klaus Mäkelä nyt kaiken eniten tarvitsee, on aikaa tutkia partituureja ja syventää näkemyksiään. Monet ovat pitäneet Mäkelän työtä huolellisena ja siistinä mutta kokeneet, että siitä puuttuu pakottavaa sisäistä voimaa ja persoonallista näkemystä. Ei epäilystäkään, etteikö löydy suuria asioita. Hurjuuden puute latisti myös Stravinskyn Kevätuhria saman orkesterin 2023 ilmestyneellä Decca-levyllä. Hänen saamansa kritiikit ovat vaihdelleet sangen paljon. On turhaa vaatia 28-vuotiaalta nyt jo messiaanisia kykyjä.. He uskovat siihen, mitä ajan myötä yhdessä löydetään. Kun sellaiseen matkusteluun ei ole mahdollisuutta, tyydyn esimerkinomaisesti muutamaan kokemukseen viime vuoden ajalta. Klaus Mäkelän kausi Concertgebouw-orkesterin ylikapellimestarina alkaa 2027. Mutta entä Klaus Mäkelä. Iho ei tullut kananlihalle. Se on täynnä karakterisoinnin voimaa, ärhäkkää aksentointia, torin värikästä vilskettä, jännittäviä käänteitä ja yksityiskohtien elävyyttä. Hän otti mammuttimaiseen avausosaan rivakan ja aktiivisen otteen, korostaen kevään heräämisen voimaa. Perusteellinen analyysi kaipaisi isoa konserttiotantaa. 20 R ONDO C LASSIC 6|2024 © M AR C O B O R G G R EV E ”Erona oli kuitenkin se, että he omistautuivat yksituumaisesti orkestereilleen ja rakensivat jotain merkittävää ennen kuin siirtyivät eteenpäin”, Ross vertaa. Mutta finaalista jälleen puuttui jännitettä, eikä kasvava rakkauden hymni päässyt hehkumaan niin kuin se voisi. Mäkelä tuntui olevan liiaksi kiinni nuottitekstissä, kun pitäisi päästä sen taakse – tuntoihin ja tunnelmiin. Hänet pestanneiden orkestereidenkin tähtäin on tulevaisuudessa. Tätä elämäntapaa noudattavat kapellimestarit eivät voi rakentaa todellista yhteyttä kaupunkiin ja sen kulttuuriyhteisöihin.” MUTTA TAKAISIN ALUN KYSYMYKSEEN: onko Klaus Mäkelä todella niin hyvä. Scherzon postitorvisoolo ja Jennifer Johnstonin laulama yölaulu soivat mystisesti. Näkökulma avausosan kauhuksi paisuvaan marssiin oli totuttua kiltimpi – ehkä liiankin. Parempaa lähtöasetelmaa ei olisi voinut olla, sillä tällä soittajistolla on yksi hienoimpia Mahler-perinteitä Mengelbergin, Haitinkin ja Janssonsin johtajakausilta, ja se osaa sinfonian vaikka unissaan. On turhaa vaatia 28-vuotiaalta nyt jo messiaanisia kykyjä. ”Amerikkalaiset orkesterit ovat antautuneet valheelliseen rituaaliin: ulkomaisella aksentilla varustettu ylikapellimestari lentää muutaman kerran kaudessa kahdeksi tai kolmeksi viikoksi, majoittuu hotellissa, osallistuu lahjoittajaillallisiin ja laittaa päähänsä sopivan lakin, kun paikallinen baseballjoukkue pääsee pudotuspeleihin. . Sen parina oli säveltäjän Tulilintu, jossa Mäkelä keskittyi satumaiseen sointimaailmaan rytmin ja kertomuksen imun kustannuksella. Lyyriset väliosat onnistuivat paremmin. Siihen ei voi tietenkään antaa objektiivista vastausta. Onneksi loppunousu oli vaikuttava, ja yleisö hurrasi niin, että mukaan oli pakko mennä. Parastaan Mäkelä tarjoaa uudella Decca-levyllä Stravinskyn Petrushkasta, jälleen pariisilaisten kanssa. Nyt teos eteni vähän kuin juna: maisemia vilisti, mutta niistä ei päästy nauttimaan. Kuulin toukokuussa Concertgebouw-orkesterin kiertueella Wienin Musikvereinissa konsertin, jossa ohjelmassa oli Mahlerin kolmas sinfonia
KLO 20 Machaut: Messe de Nostre Dame TUULI LINDEBERG, ANNA-MAARIA ORAMO, MATS LILLHANNUS, TAAVI ORAMO JUKKA RAUTASALO, VIOLA D’ARCO BAPTISTE ROMAIN, FIDEL LA 29.6. Bach: Sonaatit viululle ja cembalolle ERICH HÖBARTH, VIULU | AAPO HÄKKINEN, CEMBALO KE 24.7. KLO 15 Lemin koulukeskus Johanna Försti Quintet Kunpa sinut tuntisin paremmin Liput 28 € Lemillä ja Savitaipaleella 24.-28.7.2024 Kiitos tuesta! Liput myy: Lemin kirjasto leminmusiikkijuhlat.fi. KLO 18 C. KLO 19 Tapiola Jumalten keinussa dramatisoitu konsertti Liput 28 € SU 28.7. KLO 19 Savitaipaleen kirkko Eron hetki on kalvea kasvo Suomalaisen oopperan ilta Liput 28 € PE 26.7. KLO 18 Musiikkia kuningatar Kristiinan Ruotsista ja Italiasta HELSINGIN BAROKKIORKESTERIN YHTYE KRISTIAN SAARINEN, URUT SU 30.6. KLO 10 Lemin laululava Musiikillinen jumalanpalvelus Vapaa pääsy SU 28.7. KLO 12 Lemin kotiseutumuseo Särälounas Vapaa pääsy PE 26.7. KLO 11–14 Lasten Barokki LA 29.6. KLO 16 Tapiola Sointukylpy Liput 15 € ovelta PE 26.7. VANHAN MUSIIKIN FESTIVAALI JANAKKALAN SEURAKUNTA PE 28.6. KLO 18 Lemin laululava Lemi laulaayhteislaulukonsertti Vapaa pääsy TO 25.7. KLO 12 Lemin laululava Laululavakarkelot Vapaa pääsy LA 27.7. KLO 11 JA 14 Lemin koulukeskus Lasten konsertti Miniooppera Carmen Vapaa pääsy LA 27.7. KLO 19 Savitaipaleen kirkko Matka kamarimusiikillinen maailmanympärimatka Liput 28 € LA 27.7. E. P
Uljas Pulkkis pitää oopperaa sävellystyönsä suosikkilajina. Kuntalaisille isku oli raju, mutta kunnan väki ei kauaa aikaillut uuden kirkon kanssa, ja sellainen valmistui jo 1953. ”Sitä minä ja libretisti Gunilla Hemming aluksi ihmettelimme, kun meidät pyydettiin mukaan hankkeeseen. Teuvan kirkkoa onkin joskus kutsuttu ”naisten kirkoksi”. elokuuta. Ensimmäiset neljä esitystä loppuunmyytiin nopeassa tahdissa, mutta teokselle saatiin kaksi esitystä lisää. ”Nuoruudessani kasvoin musiikkiin oopperoita kuunnellen”.. Teoksen ohjaa Jorma Uotinen, ja Vaasan kaupunginorkesteria johtaa Anna-Maria Helsing. Arkkitehdiksi oli valittu Elsi Borg, joka puolestaan valitsi alttaritaulun tekijäksi Tove Janssonin ja tämä taas sen aiheeksi Jeesuksen vertauksen Kymmenen neitsyttä. Esityksiä on kaikkiaan kuusi, ja hanke on herättänyt suurta kiinnostusta. 1975), jonka uusi ooppera Tove Teuvalla (2023–24) saa ensi-iltansa autenttisella paikalla Teuvan kirkossa 3. Ainutlaatuiseksi ensi-illan tekee se, että se esitetään samassa tilassa, jossa Tove Jansson teoksensa maalasi. Tapahtumasarja on kaunis ja lohdullinen, mutta onko siitä oopperan aiheeksi. Tove Teuvalla on osa Korsholman Musiikkijuhlien ohjelmistoa, ja sen ideoijana on ollut Teuvalaisen Kulttuurin Tuki ry:n puheenjohtaja Erkki Hakala. Kun ideaa ehdotettiin Pulkkikselle, hänen oli helppo suostua sikäli, että ooppera on aina ollut hänelle läheinen sävellysmuoto: R ONDO kantaesitys Teksti: KIMMO KORHONEN t ooppera alttaritaulun maalaamisesta © SA AR A VU O R JO K I TOVE JANSSONIN persoona pääsee toisen kerran oopperalavalle, kun ULJAS PULKKIKSEN säveltämä Tove Teuvalla saa kantaesityksensä osana Korsholman musiikkijuhlien ohjelmistoa. Mutta kun aloimme kunnolla perehtyä aiheeseen, se alkoikin tuntua todella kiinnostavalta ja inspiroivalta.” Näin kertoo säveltäjä Uljas Pulkkis (s. Alkuperäinen maalaus toimii siis osana oopperan lavastusta. 22 R ONDO C LASSIC 6|2024 AMMIKUUN PUOLIVÄLISSÄ 1950 eteläpohjalaisen Teuvan kirkko vuodelta 1863 tuhoutui öisessä tulipalossa. Tove Janssonin maalaama alttaritaulu ”Kymmenen neitsyttä” on maalattu suoraan kirkon kiviseinään. Solisteina ovat Mia Heikkinen, Johanna Rusanen, Elli Vallinoja, Tuomas Miettola, Niklas Spångberg, Minna-Sisko Mutanen ja Mika Nikander
”Oopperassa on prologi, jossa vanha kirkko tuhoutuu, ja sävelsin sen ikään kuin sodaksi. A. Gunilla on tehnyt librettoja aiemminkin ja tuntee musiikkia.” Tove Janssonin saapuminen Teuvalle loi monia aiheita, joita teoksessa voi käsitellä: vanhan korvaaminen uudella, ruotsinkielisen taiteilijan oleskelu suomenkielisessä kunnassa ja ystävystyminen suomenkielisen työmiehen kanssa sekä heidän keskustelunsa kipeistä salaisuuksista. Soolosoitinteos pianolle. 8.6. Tilaaja: Bachfestival Dordrecht. Tilaaja: O-P Tuomisalo. Edellisenä vuonna sotakorvaukset oli saatu maksetuksi ja maassa oli pidetty olympialaiset. Laulusävellys. O-P Tuomisalo ja Linda Hedlundin jousikvartetti. Pilar Miralles: Brief Requiem for the Poets and Prayers. Kimmo Kuokkala: Muinaismelankolia. Eetu Ranta-aho: Recordare – Danna. María Christina González, huilu, Inge Ariesen, oboe, Fie Schouten, bassoklarinetti, Bram van Sambeek, fagotti. Kari Väkevä: p(Y) – for Violin and electronics. 23 R ONDO C LASSIC 6|2024 2.6.2024 Sampsa Ertamo: Sonata for Viola and Piano. Ja siinä oopperan kuluessa se alttaritaulukin paljastetaan”, Pulkkis kertoo. Nyt seitsemän oopperan jälkeen alkaa olla jo jonkinlainen käsitys, miten oopperaa sävelletään: miten sen sävellystyö tapahtuu, mistä kohtaa aloittaa, miten sen hahmottaa ja miten kokonaismuodon saa toimivaksi.” Gunilla Hemming on tunnettu aiemmin varsinkin kuunnelmien ja näytelmien kirjoittajana, mutta hän on kunnostautunut myös libretistinä. Someron kirkko. Avanti-sali, Taidetehdas, Porvoo. 31.7. 4.6. 22.7. Meidän Festivaali, Järvenpää. Matteuksenkirkko, Helsinki. 27.6. Lübeck, Saksa. Tilaajat: Santa Fe Chamber Music Festival, Meidän Festivaali ja Ensemble Temporum. Ursula Langmayr, sopraano ja Jan Lehtola, urut. ”Koin oopperan heti hirveän henkilövetoiseksi, mistä itse pidän”, kertoo Pulkkis. Minna Pensola ja Antti Tikkanen, viulu. Outi Tarkiainen: Sensory Flashbacks (suom. New York City, Yhdysvallat. Soolosoitinteokset – Works for Solo Instruments. Ajankohta on mukana myös Pulkkiksen oopperassa. 25.7. Hänen käsialaansa on muun muassa Sebastian Fagerlundin Höstsonaten-oopperan teksti. Toisaalta tila ei ole musiikille aivan helppo, sillä se on kirkkosalien tapaan kaikuisa. Pasuunakvartetti, ääninauha. Johanna Suvenmetsä, alttohuilu, Erkki Palola, viulu, Valerie Lassfolk, alttoviulu, Eija Huhtala-Krapu, sello, Lily-Marlene Puusepp, harppu. Katri Vanhamäki, urut. 25.6. Hannu-Pekka Björkman, lausunta; Florin Szigeti, viulu; Laura Mikkola, piano. Helsinki Trombone Quartet. Tämän uuden kiinnostuksen merkkejä ovat myös Zaida Bergrothin hieno elokuva Tove (2020) ja Heta Ahon kamariooppera Tove J (2022). Kallion kirkko, Helsinki. 24.7. Espoon tuomiokirkko, Urkuyö & Aaria -festivaali. Tilaaja: Laura Mikkola. Korsholman musiikkijuhlat, Vaasa. Maja Cerar (Violin), Kari Väkevä (electronics). ?. Soolosoitinteos. 27.6. ”Alussahan yleisö ei tunne kuin Toven, tunnetun taiteilijan, ja hänen persoonansa – eloisa ja vähän ronski suomenruotsalainen nainen, joka on kiinnostunut naisista – on jo sinänsä kiinnostava. Lauri Supponen (Oene van Geel, Sophia Günst, Krists Auznieks): LOKS. Uusinta ensemble. Oopperan kuluessa muidenkin persoonat alkavat hiljakseen aueta: miten kirkkoherra alkaa hiljaa pehmetä, miten Erland Luoma ei täysin pysty hallitsemaan rooliaan maalauksen mesenaattina ja miten jokaisesta henkilöstä paljastuu jotain uutta.” Tove Jansson on ollut vahvasti esillä viime aikoina. Tilaaja: Kuhmon kamarimusiikki. Petäjäveden Vanha Kirkko. Locatie Nationaal Onderwijsmuseum, Bachfestival Dordrecht, Hollanti. Se oli jälleenrakennuksen aikaa ja nousukautta suomalaisessa yhteiskunnassa. Lauri Sallinen, klarinetti, Elina Vähälä, viulu, Riitta-Liisa Ristiluoma, alttoviulu, Senja Rummukainen, sello, Johannes Piirto, piano. Kai Nieminen: Hymnos VIII ”…Pysähtyy kuulemaan laulua” alttohuilulle (lyhennetyn version kantaesitys). Alku on aika hurja, ja kun sitten tullaan vuoteen 1953, tunnelma vaihtuu kuin taikaiskusta. Jyrki Linjama: De Profundis III. 23.6. Jyrki Linjama: När marken brister. Ooppera onkin kaksikielinen. 29.7. Olen pyrkinyt ottamaan akustiikan huomioon musiikissa, esimerkiksi käyttämällä paljon pizzicatoja. Tilaaja: Classical Beat. Koskenniemen tekstiin). 8.6. Orkesteriteos. 24.6. Kamarimusiikkia. Villa Lill-Kallvik, Helsinki. Cecilia Damström: Unda. 20.7. Serlachius Kartano, Mänttä. Tapio Tuomela: Pas de deux. Emäsalon musiikkijuhlat / Midgård. Ajan aistit). Ivan Podyachev, alttoviulu, Leena Hytti, piano. Kai Nieminen: Hymnos V huilulle. Avanti! Chamber Orchestra. Lauri Supponen (Oene van Geel, Sophia Günst, Krists Auznieks): LOKS. Pauliina Kupiainen, O-P Tuomisalo. Lotta Wennäkoski: Sic. Lauri Supponen (Oene van Geel, Sophia Günst, Krists Auznieks): LOKS. Osmo Palmu, vahvistettu / kaiutettu kitara. Jouko Tötterström: Huomisehtoo (Melodraama V. Liedon kirkko. 30.6. Tilaaja: Nicholas Söderlund. Johanna Suvenmetsä, huilu. Oopperassa eletään vuotta 1953. Näin saimme libretistin kanssa teokseen dramaattisen alun.” Tove Teuvalla on sikälikin kiinnostava teos, että se esitetään autenttisella paikalla, samassa tilassa, johon sen tapahtumatkin sijoittuvat. Joskus librettoa joutuu vääntämään monta kertaa uudelleen ja uudelleen, mutta tähän tehtiin vain pieniä muutoksia, jollaisia aina tulee, kun musiikillinen ilmaisu vaatii muutoksia tekstiin. Hiljaisuus-festivaali, Kaukosen urheilutalo (Kittilä). Esittäjät: TBC. Tapani Länsiö: Bow and Blow. Villa Lill-Kallvik, Helsinki. Pulkkis kiittää vuolaasti Hemmingiä: ”Hän on todella hyvä libretisti. 16.6. 7.6. Iitin musiikkijuhlat, Iitin kirkko. Naisääni / alttosaksofoni. Eetu Ranta-aho: Samine. Hänen merkityksensä kuvataiteilijana ja kirjailijana on nostettu kunnolla esiin suosittujen Muumi-kirjojen varjosta. Meidän Festivaali, Tuusulan kirkko. Tuupalan alakoulu, Kuhmo. kantaesitykset 6–7 ”Eloisa ja vähän ronski suomenruotsalainen nainen, joka on kiinnostunut naisista – on jo sinänsä kiinnostava.” ”Ooppera on nuoruudesta lähtien ollut suosikkilajini, ja kasvoin musiikkiin oopperoita kuunnellen. Kari Vuola, urut. 30.7. Tilaaja: Mäntän Musiikkijuhlat. ”Kun ensimmäisen kerran kuulin salissa Mika Nikanderin laulua, se kuulosti todella suurelta. Kamarimusiikkia. Musiikkiopisto Juvenalian pieni sali, Espoo. Johanna Suvenmetsä, huilu. 13.6. Kai Nieminen: From Time… Moon… & Stars… Kai Nieminen: Birds Near the Lake (kvintettoversion kantaesitys). Tuuli Lindeberg, sopraano, Petri Kumela, kitara. Tapani Länsiö: Basho Lunaire. Kai Niemisen kvintetot -konsertti
KISSIN E V G E N Y 11.8.2024 | KLO 19 MUSIIKKITALO LIPUT 55 € / 85 € / 99 € + mahdolliset toimitusmaksut Jakelu Suomessa: Oy Fg-Naxos Ab, puh (09) 42412420 • info@fg-naxos.fi www.ondine.net UUTUUKSIA JOHANN SEBASTIAN BACH Kuusi sonaattia BWV 1014–1019 (2 CD) Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, viulu Tuija Hakkila, Silbermann fortepiano JOHANN SEBASTIAN BACH Die Kunst der Fuge Aapo Häkkinen, cembalo OUTI TARKIAINEN Midnight Sun Variations Songs of the Ice Milky Ways The Ring of Fire and Love Radion sinfoniaorkesteri Nicholas Collon, kapellimestari PAUL HINDEMITH Kaikki teokset huilulle Stathis Karapanos, huilu Schleswig-Holstein festivaaliorkesteri Konzerthaus Berlin -kamariorkesteri Sayako Kusaka & Christoph Eschenbach, kapellimestarit OSKAR MERIKANTO Yksinlauluja Waltteri Torikka, baritoni Marko Hilpo, piano FERDINAND RIES Sinfoniat nro 1 & 2 Tapiola Sinfonietta Janne Nisonen, kapellimestari ROLF WALLIN Five Seasons Whirld Stride Spirit Wu Wei, sheng Eldbjørg Hemsing, viulu Ida Nielsen, bassokitara Stavangerin sinfoniaorkesteri Andris Poga, kapellimestari GABRIEL ERKOREKA Sellokonsertto Kolme Michelangelon sonettia Pianokonsertto Asier Polo, sello Carlos Man, kontraternori Alfonso Gómez, piano Baskimaan kansallinen orkesteri Juanjo Mena, kapellimestari ODE 1446-2D ODE 1437-2 ODE 1432-2 ODE 1409-2 ODE 1441-2 ODE 1443-2 ODE 1429-2 ODE 1442-2
Näin sinänsä perusteltu korvausjärjestely tuli tiensä päähän, kun sen perusteita ei poliittisesti kyetty mukauttamaan vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. kulttuurin rahoituksen kurjistamisen lyhyt historia s KIRJOITTAJA ON SÄVELTÄJÄ JA MUUSIKKO R ONDO kolumni OLLI VIRTAPERKO © H EIK K I TU U LI Saa nähdä, jääkö seuraavalle hallitukselle enää mitään romutettavaa.. Tämä mielessä pitäen ei ole ollut erityisen yllättävää, että Petteri Orpon sinimusta hallitus on todella käyttänyt kasvanutta valtaansa – ja ronskisti. Kun videokasetit ja CD-ROMit vaihtuivat ensin kovalevyihin ja muistitikkuihin ja myöhemmin alustaja pilvipalveluihin, kasvoi paine veronalaisen laitekannan ja verotuskonseptin ajanmukaistamiseen. Leikkausten lista ja kokoluokka on hämmentävä: konserttien ja kulttuuritapahtumien pääsylippujen alv-kantaan 4 prosenttiyksikön korotus, OKM:n myöntämiin kulttuurin valtionavustuksiin ensi alkuun 75 miljoonan leikkaus ja yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun vakiintuneesta 11 miljoonan tukitasosta puolet pois. Valtion tasolla kulttuurin tukipäätökset toteutetaan poliittisen prosessin kautta, joka on nimensä mukaisesti altis politikoinnille. Viimein 2024 veikkausvarat otettiin täysin poliittisen kontrollin piiriin. Lisäksi pandemian myötä Veikkauksen tulos laski sadoilla miljoonilla. Marinin hallitus kohtuuttomine koronarajoitustoimineen liki tuhosi tapahtuma-alan ja vieraannutti konserttija teatteriyleisön. Nokia-vetoinen teknologiajättien voimakas vastustus kuitenkin torppasi tämän suunnitelman. Alun perin ”kasettiverona” tunnetun yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun kohtalo on kuvaava. Hyvitysmaksu on ollut kriittinen ruohonjuuritason taiteentekemisen mahdollistaja. Tämä mielessä pitäen valtion kulttuuripolitiikan rahoitukselliset peruspilarit on vuosikymmenten saatossa pyritty sementoimaan rakenteisiin, jotka ovat välittömien poliittisten keikausten ulottumattomissa. Orpon hallitus puolestaan näyttää hyvää vauhtia ajavan alas kulttuurin rahoituspohjaa. Vaikka Suomessa on merkittäviä taidetta tukevia yksityisiä säätiöitä, lepää taiteiden rahoituspohjan kova ydin kuitenkin valtiollisen tuen varassa. Veikkaus tilittää tästä eteenpäin aiempaa pienemmät voittovaransa kokonaisuudessaan valtiolle ilman korvamerkittyjä tukikohteita, minkä jälkeen poliitikot päättävät rahamäärän jakamisesta mielensä mukaan. TOSIASIA ON, että aiempaa merkittävästi suurempi osuus kulttuurin rahoituksesta kaivetaan nykyään suoraan valtion budjetista. Sen seurauksena poliitikoilla ja virkamiehillä on aiempaa suoraviivaisempi tie kulttuurin vakiintuneiden tukirakenteiden sorkkimiseen. Hyvitysmaksun romahduttaminen on vakava takaisku kaikkien turvaverkkojen ulkopuolelle jääville freelance-taiteilijoille, mutta samalla se myös symboloi täydellisesti oikeistohallituksen ideologisesti painottunutta politiikkaa: niille, joilla on paljon, tulee antaa entistä enemmän ja niiltä, joilla on vähän, tulee ottaa se vähäkin pois. Leikkauksista vapaaseen kenttään kohdistuu voimakkaimmin nimenomaan hyvitysmaksun puolittaminen. NÄIN SIIS ENNEN, nyt on toisin. . Uhkapelin ja sen aiheuttamien ongelmien kytkeytyminen kulttuurin ja urheilun tukitoimintaan alkoi viime vuosikymmenen lopulla näyttäytyä julkisessa keskustelussa kyseenalaisena. Veikkausvarat ja hyvitysmaksumekanismi tarjosivat rahalle valtiovallan siunaaman oikotien päätyä tukikohteisiinsa ilman jatkuvaa päivänpoliittista kissanhännänvetoa – valmiiksi paketoituna ja allokoituna tuloutukset kävivät valtiokonttorissa piipahtamassa jatkaen sieltä pikaisesti matkaansa ennakkoon päätetyille tuensaajille. Tuella on muun muassa järjestetty konserttitoimintaa, kustannettu äänitteitä ja mahdollistettu oman luovan taiteellisen työn tekemistä. Samalla paine rahapelimonopolin purkamiseksi kasvoi. Esimerkkeinä tästä ovat kulttuurin valtionosuusjärjestelmä, tiedettä ja urheilua voittovaroillaan tukeva valtion uhkapelimonopoli Veikkaus sekä kuvan ja äänen tallentamisen laitekantaan aikoinaan sidottu veroluonteinen Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksu, luovan työn tekijälle maksettava korvaus hänen teoksiensa laillisesta yksityisestä kopioinnista. Aika alkoi olla poliittisesti kypsä monopoliaseman osittaiselle purkamiselle. Vapaalla tyylillä R ONDO C LASSIC 6|2024 25 UOMALAISEN TAIDEja kulttuuripolitiikan rakenteellisiin heikkouksiin kuuluu rahoituspohjan huteruus. Suomessa on kuluneella vuosikymmenellä ollut kaksi peräkkäistä kulttuurivihamielistä hallitusta. Loppujen lopuksi ”kasettivero” lakkautettiin kokonaan 2015, minkä jälkeen yksityisen kopioinnin lakisääteinen korvaus on maksettu suoraan valtion kassasta. Saa nähdä, jääkö seuraavalle hallitukselle enää mitään romutettavaa. Musiikille kohdennetusta hyvitysmaksuosuudesta 2,5 miljoonaa on maksettu suoraan tekijöille tekijänoikeusjärjestöjen kautta ja 2 miljoonaa jaettu hakemusperusteisesti Musiikin edistämissäätiö MESin kautta. Sama lopputulos – valtion syliin päätyminen – oli myöhemmin odottava kulttuurin julkisen rahoituksen selkärankaa, Veikkausta
” R ONDO kulmalla Teksti: SANTERI KAIPIAINEN | Kuvat: REETTA SAARIKOSKI SARJASSA ESITELLÄÄN OMALEIMAISIA SUOMALAISIA POPULAARIMUSIIKIN ARTISTEJA. Se ulkopuolinen tai oman itsen sisällä oleva vieraus on sitä kautta jotenkin tullut läsnä olevaksi tekstiin.” OSA: 14 Sanoituksiaan Pykäri ei halua analysoida tai pureskella pahemmin edes itselleen. ”Olen vasta tällä ja edellisellä levyllä tehnyt itse tekstit, joten en ole muodostanut vielä identiteettiä sen suhteen, paljonko haluan avata kuulijoille omaa lyriikkaani. Elektroniset äänet ovat vaihtuneet luomuun bändisoittoon Pykärin neljännellä sooloalbumilla. ”Mietin tätä ’ufohahmoa’ sanoittaessani. Hyvä laulu ei kuitenkaan ole koskaan vain sitä, miltä se näyttää. Itselleni on selkeää, miten asiat liittyvät toisiinsa, mutten osaa aina purkaa sitä sanoiksi järkevästä suunnasta; haluan olla mieluummin alikuin ylianalyyttinen.” U.F.O.:n taustatarinassa kaksi menestyslevyä tehnyt 1970-luvun lopun punkbändi on saanut taiteellisen herätyksen ja lähtenyt kokeilemaan kansanmusiikin pariin. Vierauden teemaa viistävä albumi sai hänet myös tekemään tutkimusretken kansanmusiikkiin. Sen sijaan hän näkee arvoa niiden spontaaniudessa tai tietynlaisessa tyhmyydessä, vaikka pinnan alla piilisi muutakin. Pidän allegorioista, ja haluan, että teksteissäni on mukana konkreettinen taso, metataso sekä jokin omakohtainen oivallus. Sen kappaleissa on Pykärin mukaan yhteinen näkökulma: laulujen kertojina on ihmisiä, joista ei pidetä, joita kadehditaan tai jotka ärsyttävät. 26 R ONDO C LASSIC 6|2024 TIEDÄN, ETTÄ LYHENNE tarkoittaa alusta eikä avaruusolentoa, ja tiedän ihmisten ärsyyntyvän, kun käytän sitä tarkoittamaan tätä hahmoa”, myhäilee Mikko Pykäri huhtikuussa ilmestyneen U.F.O. tuntematon soiva asia ”En pystynyt kuvittelemaan, miltä tällainen levy kuulostaisi, joten oli pakko kokeilla.”. -albuminsa nimeä
Elektronista poppia menestyksekkäästi tehneen Regina-yhtyeen hajottua hän jatkoi soolouralla, kutsuen vierailevia solisteja Pykärija O-levyille laulamaan omia tekstejään, joko suomeksi tai englanniksi. Kakkosalbumi Marriagen julkaisun kunniaksi Babel järjesti ”häät ilman häitä” Käpylän työväentalolla, eikä kyseessä ollut ensimmäinen kerta, kun Pykäri on halunnut ravistella popkeikan konseptia. ”En tiennyt kuoromusiikista juuri mitään, mutta pikkuhiljaa oma maku ja ymmärtämys kasvoi senkin suhteen. Ainut päämääräni on tehdä mahdollisimman hyvää musiikkia, ja mietin, miten lauluni voi parhaiten palvella sitä tarkoitusta. ”Olen aina ajatellut olevani todella huono laulaja, joten minulla ei ole laulussani kiinni mitään egoa tai identiteettiä. ”Kyllästyn helposti popkeikoilla, joten on tosi kiinnostavaa nähdä, mitä yleisön odotukset ovat sen suhteen, mitä saa ja ei saa tehdä”, Pykäri tuumii. R ONDO C LASSIC 6|2024 27 ”En pystynyt kuvittelemaan, miltä tällainen levy kuulostaisi, joten oli pakko kokeilla”, Pykäri kertoo. ”Kuuntelen paljon uutta musiikkia, ja huomaan sen herättävän ajatuksia siitä, minkälaista musiikkia toivoisin enemmän kuulevani. Tarinan avulla hän sai mukaan nuoremman polven kansanmuusikoita, kuten lauluja kanteleyhtye Kardemimmit, Hanna Ryynäsen, Meriheini Luodon ja Vilma Jään. Esimerkiksi Kardemimmien yhteinen laulusointi on upean kuuloista.” Tuottaja-rumpali Mikko Pennanen, basisti-miksaaja Jarno Takkumäki ja kitaristi Jaska Stenroth hoitivat tarinan ”punkyhtyeen” virkaa. Kolmannella soololevyllä Pyqäri siirryttiin edellisten levyjen elektronisemmasta soinnista orgaanisempaan suuntaan. Toivotaan, että tila on mahdollisimman täynnä yleisöä, jotta esiintyjä vaikuttaa mahdollisimman suositulta, kysytään, onko hyvä meininki, halutaan saada yleisö taputtamaan mukana. Keikkarituaalia kyseenalaistamassa Pykäri on soolouransa ohella myös toinen puolikas Babelduoa Karin Mäkirannan kanssa. Esimerkiksi en tällä hetkellä löydä oikein mitään itseäni kiinnostavaa elektronisen musiikin saralta, kun sitä on ollut valtavirrassa niin paljon, mutta 2000-luvun alun indie kuulostaa taas kiinnostavalta ja hauskalta.” Pyqärillä Pykäri myös päätti astua laulusolistin saappaisiin, jatkaen samaa linjaa myös U.F.O.:lla. Tästä tuli minulle omanlaisensa kaveriporukkaprojekti, ja jopa harmittaa, että se tuli valmiiksi.” Vieraita taitoja kohti Muusikkona itseoppinut Pykäri sanoo karsastavansa itsensä toistamista ja pyrkivänsä tekemään aina jotain uudenlaista, mielellään sellaista, jota ei vielä aivan osaa. ”On paljon esityskäytäntöjä, jota ei kyseenalaisteta: bändi on lavalla, valot vilkkuvat ja kaikilla on paras paita päällä. On kuitenkin tuhat kertaa helpompaa laulaa itse kuin käyttää vierailijoita. ”Heidän osuutensa on äänitetty kokonaisina ottoina yhdessä studiossa, jolloin lopputuloksesta kuulee eri soittajien persoonat. Hän on muun muassa lähettänyt Cup-yhtyeen Sami Suovan kanssa keikkalaskun tietokoneeltaan kesken esityksen ja heijastanut sen videotykillä yleisön nähtäväksi. Eräällä G Livelabin keikalla Pykäri pyysi taiteilijaduo Biitsiä kehittämään ”keikkakonseptin” ja siirtyi itse yleisön puolelle katsomaan lopputulosta. Sitä kautta se ohjaa myös omaa tekemistäni. Albumin kuvamaailman hahmo toimii vierauden symbolina.. U.F.O.:lla ei ole yhtään syntetisaattoria tai edes laulun virekorjausta – luomumpi laulu ja soitto tuntuu minulle raikkaalta. ”Oma musiikillinen äidinkieleni on 1990-luvun Music Television ja musiikin listaohjelmat. Popmusiikki on näissä asioissa ihmeellisen konservatiivista ja kaavamaista.” . Muiden äänien käyttäminen omiin ideoihin sisältää aina riskejä, mutta itsensä kanssa tietää aina, mitä saa. Ihmisääni kiinnostaa, koska sellaista ei syntetisaattorilla voi saada aikaan. Samalla suhteeni kansanmusiikkiin on muuttunut, kun olen löytänyt uusia ja innostavia asioita. Siinä on niin paljon emotionaalista informaatiota, jota ihmiskorva on virittynyt kuulemaan”, Pykäri tuumii. Kansanmusiikki oli aina jäänyt vähän vieraaksi, ja oli kiinnostavaa alkaa tutkia, mitä kaikkea sieltä alkaa löytyä. Lähestyin asiaa suosittelutekniikalla, eli kysyin jokaiselta mukaan tulevalta, kenen kanssa hän haluaisi mieluiten työskennellä. O:lla kuullaan laajasti myös kamarikuoro Ahjo Ensembleä. Pykäri sanoitti laulujen kertojaksi henkilöitä, joita kadehditaan tai joista ei pidetä
Kantaesityksiä kuullaan Outi Tarkiaiselta, Sampo Kasuriselta, Sebastian Hilliltä, Eetu Ranta-aholta sekä Markku Klamilta. kuullaan Händeliä, Bachia sekä Vivaldin Neljä vuodenaikaa.. Drottningholmin barokkiyhtye Tukholmasta on päävieraana ja soittaa Porvoon tuomiokirkossa mm. Ritarihuoneella pääestradiaan pitävä Kamarikesä kokoaa yhteen etenkin nuoria muusikoita. 28 R ONDO C LASSIC 6|2024 © AL EX AN D ER K EN N EY Koonnut: HARRI KUUSISAARI festivaalikalenteri 2024 Koivu ja tähti -festivaali, Karjalohja, 17.–24.7. kuinka Niko Kumpuvaara kesyttää Wagneria harmonikalla, miltä Jimi Hendrix kuulostaa Marzi Nymanin käsittelyssä ja miten kansanlaulaja Amanda Kauranne jäljittää Halosenniemessä asuneiden naisten muistoja. Kesän 2024 klassisen musiikin festivaalikalenteri julkaistiin viime Rondossa. Taiteellisessa johdossa jatkaa Kamus-kvartetti. Säveltäjistä teoksiaan tuovat esiin mm. Päätöskonsertissa Porvoon tuomiokirkossa 11.8. Solisteina ovat Janne Malinen (kitara) ja Monica Groop (laulu). Seuraavassa muutamia täydennyksiä, myöhemmin julkaistuja ohjelmatietoja ja yksi korjaus. Pellingin musiikkipäivien ohjelmaan viime Rondossa oli pujahtanut edellisen vuoden esiintyjiä. Festivaali alkaa gaalakonsertilla kulttuurikeskus Alandicassa. Festivaaliviikon aikana nähdään mm. Ohjelmassa on myös Lasse Mårtensonin sävelmiä, sekä zarzuela, operettija musikaalisävelmiä neljän laulajan esittäminä. Jessie Montgomery, Tara Valkonen ja Paul Wiancko. viulisti Iidamari Ahonen, kontrabasisti Pauli Pappinen, amerikkalaisviulisti Alexi Kenney, belgialainen sellisti Stéphanie Huang ja baritoni Gabriel Kivivuori Sereno. Ohjelmassa on Sibeliuksen, Straussin, Mozartin, Puccinin, Wagnerin ja Verdin musiikkia. Oulunsalo soi -festivaalin uutena taiteellisena johtajana aloittaa alttoviulisti Atte Kilpeläinen. Lisäksi kuullaan Cecilia Damströmin Landet som icke är ja Ulf Långbackan kantaesitys Så länge världen står. Hän on ideoinut mm. Festivaalin ohjelmistossa tarkastellaan tänä vuonna perinteitä ja niiden merkityksiä niin musiikkityylien kuin esityskonventioidenkin kautta. pellinginmusiikkipaivat.fi Åland Opera Festival 12.–15.8. Avajaiskonsertissa esiintyvät sopraano Hedvig Paulig, baritoni Juha Kotilainen, sellisti Tuomas Ylinen ja pianisti Laura Mikkola. Kapellimestarina toimii Solveig Lindroos. www.acktefestival.fi Kamarikesä, Helsinki 8.–11.8. Maineikas Drottningholmin barokkiyhtye Ruotsista esiintyy eri kokoonpanoissa ja konserteissa Pellingin musiikkipäivillä. Lavoille nousevat myös viulisti Elina Vähälä, sellisti Senja Rummukainen, klarinetisti Lauri Sallinen, alttoviulisti Riitta-Liisa Ristiluoma, pianisti Johannes Piirto, Helsinki Trombone Quartet, sopraano Olga Heikkilä, pianisti Kirill Kozlovski sekä arkaais-elektroninen kansanmusiikkiyhtye Sähköpaimen. Heidän lisäkseen konserteissa esiintyvät mm. Takapiha-kvartetti, viulisti Kasmir Uusitupa, sellisti Anna Westerlund, harmonikkataiteilija Philippe Turiot ja Obo ensemble. Muina esiintyjinä konserteissa ovat mm. Lisäksi siinä laulavat sopraano Sofie Asplund, baritoni Philip Björkqvist, mezzo Jenny Carlstedt sekä tenorit Albin Jansson ja Dan Karlström. https://opera.axs Oulunsalo soi 7.–11.8. Karjalohjan kirkossa pidettävään sellisti Marko Ylösen ja Lohjan kaupunginorkesterin jousikvintetin konserttiin. Siinä soittavat Kilpeläisen lisäksi pianisti Anna Laakso ja fagotisti Etienne Boudreault, ja tuomarina toimii näyttelijä Timo Vuento. Maxwell Daviesin monodraamassa Kahdeksan laulua hullulle kuninkaalle saksalainen Baritoni Franz Xaver Schlecht laulaa Kuninkaan roolin. Muita esiintyjiä ovat Kirsi Poutanen ja Esa Helasvuo fado-ohjelmineen, Angelika Klasin ja Henrik Sandåsin trio argentiinalaisine tangoineen, näyttelijä Seela Sella ja kirjailija Sirpa Kähkönen yhdessä sopraano Pia Freundin, pianisti Kristian Attilan ja saksofonisti Ilta Attilan kanssa sekä laulaja Johanna Försti ja Trio Play, Girls! Koivu ja tähtifestivaali huipentuu ke 24.7. Sen tähtivieraana on sopraano Camilla Nylund. Vivaldin Vuodenajat sekä Pyhän Olavin kappelissa Vivaldin, Mozartin, Romanin ja Agrellin musiikkia. www.meidanfestivaali.fi Pellingin Musiikkipäivät 8.–11.8. Mukana on myös kynttiläkonsetti, soundpainting-taidetta ja lounasajan soppakonsertti. https://www.kamarikesa.fi/ Meidän Festivaali 28.7.–3.8 Meidän Festivaali järjestetään tänä vuonna 28:nnen kerran Tuusulanjärven kulttuurihistoriallisessa ympäristössä. Koivu ja tähti -festivaalin konserttipaikkoja ovat Karjalohjan kirkko ja Seurojentalo. Sen taiteellisina johtajina ovat pianisti Ossi Tanner, viulisti Abel Puustinen sekä klarinetisti Klaara Vasara. draamakonsertin ”musiikillinen oikeudenkäynti”, jossa tutkitaan, kuinka paljon Brahmsin musiikkia voi laillisesti mukiloida. . Åland Opera Festivalin oopperaesitykset järjestetään Kastelholman linnan pihalla
TIEN SUU Tuuli Lindeberg, sopraano • Kentala Consort: Kreeta-Maria Kentala, barokkiviulu • Eero Saunamäki, nokkahuilut • Jukka Rautasalo, viola da gamba • Petteri Pitko, cembalo ja urut 20.6. JUHANNUSILTAMAT Mari Palo, sopraano • Esa Pietilä, saksofoni • Marko Hilpo, piano VAPAA PÄÄSY! 27.6. MIRJAM HELIN -LAULUKILPAILUN VOITTAJA Vuoden 2024 kansainvälisen kilpailun voittajan koko illan konsertti 18.7. THE DEER`S CRY Virolainen Grammy-palkittu huippukuoro Vox Clamantis Jaan-Eik Tulve, kuoronjohtaja 25.7. POÈME English Chamber Orchestra Ensemble Kesäillan konsertit ja taidemusiikin huippunimet Espoon tuomiokirkossa joka torstai klo 21! urkuyofestival.fi lippu.fi. SELLOJEN SÄIHKETTÄ Total Cello Ensemble 1.8. PÄÄTÖSKONSERTTI: THE KING IS DEAD! – KUNINGAS ON KUOLLUT! PETER MAXWELL DAVIES: KAHDEKSAN LAULUA HULLULLE KUNINKAALLE OLIVIER MESSIAEN: AIKOJEN LOPUN KVARTETTO Dramatisointi ja ohjaus – Aleksi Barrière Holger Falk, baritoni • Jukka Untamala, viulu ja liidaus • Olli Leppäniemi, klarinetti • Markus Hohti, sello • Kirill Kozlovski, piano 15.8. URKUJEN VALLOITTAJA Pétur Sakari, urkutaiteilija 22.8. DE PROFUNDIS KANTAESITYS: Jyrki Linjaman teos sopraanolle ja uruille Ursula Langmayr, sopraano • Jan Lehtola, urut 4.7. RUNOILIJAN RAKKAUTTA – DICHTERLIEBE Tuomas Katajala, tenori • Aapo Häkkinen, fortepiano • lmari Saarelainen, lausunta 8.8. LYYRINEN YÖ, TAPIOLASALI KLO 19 Kansallisoopperan suuri orkesteri • Hannu Lintu, kapellimestari • Astrid Kessler, sopraano • Tommi Hakala, baritoni 29.8. WESENDONCK LIEDER – TUKAHDUTETTU RAKKAUS Helena Juntunen, sopraano • Elias Nyman, viulu • Elias Lassfolk, viulu • Valerie Lassfolk, alttoviulu • Annika Valkeajoki, sello 11.7. 13.6
Avanti! vauhdissa Porvoon Suvisoitossa 2023. Nyt pyrkimyksenä on tehdä festivaalilla enemmän yhteistyötä myös porvoolaisten toimijoiden kanssa. 30 R ONDO C LASSIC 6|2024 etsii itseään historiaansa unohtamatta Teksti: HARRI KUUSISAARI K U VA T © VIL LE M AT TIL A A V ANT l !
”Vaikka nyt kuunnellaankin muusikoiden ideoita, etsimme myös uutta taiteellista johtajaa. Orkesteri tiedotti helmikuussa, että se lopettaa nykymuotoisen taiteellisen johtajan pestin ja katsoo kortit uudelleen puhtaalta pöydältä. Ajan myötä Avantin profiili festivaalinsa ulkopuolisen sesongin aikana kävi kuitenkin yhä epämääräisemmäksi, ja konsertit pääkaupunkiseudulla kuivahtivat satunnaisiksi. ”Ongelma on tietenkin vielä siinä, että yleisö ei heitä aina tunne, joten konserttien myymisessä voi olla haasteita. Heille on äärimmäisen tärkeää, että on muusikkoyhteisö, jonka kanssa voi turvallisin mielin realisoida ideoitaan. Viime aikoina oltiin siinä tilanteessa, ettei konserttituotantoihin enää ollut rahaa. Jäsenkunta on uusiutunut koko ajan, ja kiinnostusta nuorten muusikoiden parissa riittää. 31 R ONDO C LASSIC 6|2024 AIKKI MUSIIKIN EHDOILLA, julisti Avanti! 1980-luvulla ja aloitti kauaskantoisen kapinan laitosorkestereiden jämähtäneisyyttä vastaan. Ohjelma on aiempaa kompaktimpi, jotta varmistetaan taloudellisesti hyväksyttävä tulos, myös jos yleisötavoite ei täysin täyty. Hallituksella on tietenkin tärkeä rooli, ja siellä yli puolet jäsenistä on muusikoita. Mutta miten kävi Avantille itselleen. Vieläkö 1980-luvun idealismi on voimissaan, vai pitäisikö konsepti päivittää uuden sukupolven astuessa remmiin. Katse nuoriin säveltäjiin Lindeberg kokee, että yksi Avantin tärkeistä tehtävistä jatkossakin on olla symbioottisessa suhteessa säveltäjäkuntaan, myös sen nuorimman polven edustajiin. Ja niinhän siinä kävi, että koko Suomen musiikkielämä alkoi avantimaistua. Yhtyeen aktiivijäsenet rantautuivat vuosien mittaan ammattiorkestereihin ympäri maata ja alkoivat uudistaa niitä sisältä käsin. Vähähierarkkisessa kombossa kaikki saavat sanoa sanansa”, täydentää varapuheenjohtaja, Avantissa vuodesta 1987 mukana ollut huilisti Heljä Räty. ”Totta kai, hallinto on vain mukana, ei riippana”, Lindeberg myötäilee. ”Periaatteena silti on, että organisaatio olisi kevyehkö ja että aktiivisilla muusikoilla säilyisi keskeinen rooli. Ideariihissä on kuultu myös vanhoja jäseniä aina Esa-Pekka Salosta ja John Storgårdsia myöten. Sen taloudellista toimivuutta ja uusien yleisöjen tavoittamista halutaan nyt vahvistaa yhteistyöllä porvoolaisten toimijoiden, kuten tänä kesänä Porvoo Jazz Festivalin kanssa. Tämä on taas sitä suunnittelun tasapainoilua – kuten myös se, miten paljon tehdään tilauskeikkoja ja yhteistyötä ja miten paljon omaa tuotekehitystä.” ”Pelkkä tilausorkesteri emme halua olla”, Räty painottaa. Johtajahahmoa kaivataan, vaikkei hän olisikaan autoritäärinen. Adámek itse tosin joutui perumaan tulonsa Porvooseen. Tarkoituksena on tiivistää pienimuotoisempien konserttien sarjaa festivaalin ulkopuolella samalla, kun kirkastetaan orkesterin omaa profiilia ja jatketaan työskentelyä yhteistyökumppaneiden kanssa. Tässä palattiin alkuperäiseen muusikoiden orkesteri -periaatteeseen. Toisaalta ilman organisaatiota ulkopuolisen rahoituksen hankkiminen olisi vielä vaikeampaa. Lindeberg on vahvasti sitä mieltä, että Avantin alkuperäinen ajatus pätee yhä: mennään musiikin ehdoilla ja tehdään tuttua musiikkia uudella tavalla ja uutta musiikkia niin, että se tuntuu tarpeeksi tutulta ja kiinnostavalta – ei vaikealta ja pelottavalta. ”Konserttiohjelmat etenkin talvikautta varten täytyy laatia pitkäjänteisemmin niiden taloutta myöten, mutta samalla olisi säilytettävä joustavuus ja reagointikyky ajankohtaisiin asioihin. Joka vuosi vaihtuvien suunnittelijoiden perinnettä aiotaan jatkaa myös tulevaisuudessa. On hyvä olla joku, jolle esitellä ideoita, joka voi sparrata ja reagoida eteen tuleviin asioihin nopeammin kuin mihin joku tiimi pystyy”, kertoo Avantin hallituksen puheenjohtaja Robin Lindeberg. Klarinetisti Kari Kriikun pitkällä taiteellisen johtajan kaudella se sai myös ulkomaista keikkaa. Ond?ej Adámekin suunnitteleman ohjelman kunnianhimoisuudesta ei silti ole tingitty. Suurimman eron nykyisten nuorten ja perustajajäsenten sukupolven välillä hän näkee niissä taidoissa, jotka liittyvät uuteen musiikkiin ja tyylien moninaisuuteen: Kamariorkesteri Avanti! valmistelee tämänkesäistä Porvoon Suvisoittoaan erikoisissa tunnelmissa, sillä se koki keväällä suuren organisaatiomuutoksen. | k. Uusi sukupolvi mukaan Rädyn mukaan Avanti! aloitti sukupolviorkesterina, mutta se ei ole ollut sitä enää pitkään aikaan. Siinä riittää pähkäiltävää. Kokoonpanojen tuli muuttua musiikin mukana, ohjelmiston ja soittotapojen tuli monipuolistua, hengen palon korvata jäykät organisaatiot. Se oli saanut VOS-tuella kohtuullisen taloudellisen aseman ja todisti kesäisellä Suvisoitto-festivaalillaan, että vanha henki vielä palaa. Pitkälle sen ansiosta – ja toisaalta ulkomaisten muusikoiden tuoman uuden veren virkistämänä – koko orkesterilaitos on nyt taiteelliselta elinvoimaltaan aivan toista kuin 50 vuotta sitten. Tämä on tasapainoilua riskinoton ja taloudellisten raamien välillä.” ”Kunhan säilytetään se periaate, ettei kaikkea tehdä varman päälle vaan otetaan joskus myös syteen tai saveen -asenne”, Räty lisää. Pallo takaisin muusikoille Pallo heitettiin jälleen muusikoille, erityisesti äänenjohtajille, jotka ovat loppukevään aikana yhdessä hallituksen kanssa pohtineet strategioita tulevaisuutta varten. Suvisoitto on orkesterin kustannusten ja konserttien lukumäärällä mitattuna noin 1/3 toiminnasta. Se oli kuin dominoefekti. Nyt yhteisö miettii uusiksi identiteettiään ja toimintamuotojaan. ”Menneinä vuosikymmeninä teimme paljonkin ulkomaankeikkoja, mutta taloudellisesti ne eivät oikein kannattaneet, ja muutenkin ihmiset alkavat olla vähän skeptisiä jatkuvan matkustelun suhteen.” Vaikka VOS-asema varmistaakin Avantille organisaation olemassaolon, itse konsertteihin ja muusikoiden palkkoihin on raha löydettävä muualta
Porukka voi olla hyvinkin moniääninen, vaikka yhteinen suunta olisikin. Nykyinen nuori sukupolvi on näissä asioissa paljon valmiimpaa ja monipuolisemmin koulutettua. ”Eivät varmaan kaikki edes halua, mutta ne, jotka haluavat ideoida, suunnitella ja olla julkisuudessa, ovat iso voimavara. Siellä myös Avantin tapaan muusikot osallistuvat hallintoon. Avantin muusikot ovat tuttuun tapaan yhdistelmä freelancereita ja sellaisia orkesterimuusikoita, jotka haluavat tehdä jotain sellaista, mitä arkityö ei tarjoa – kuten tuoda omia ideoitaan aina ohjelmasuunnittelua myöten. ”Meillä 1980-luvulla suurin kauhistus oli pelko leipääntymisestä. ”Me olimme täysin klassisen koulun kasvatteja. Avanti oli meille uuden musiikin ja uudenlaisten asioiden korkeakoulu. ”Sydämen palo on edelleenkin se motiivi, joka ihmisiä Avantiin tuo”, Heljä Räty muotoilee. Kun saa mandaatin ja tuen, luovuus kukoistaa. Kilpailun tuomaristo | Jury Heikki Liimola, pj (Suomi) Carsten Sayer-Hansen (Tanska) Ida Cecilie Holm (Norja) Kari Pappinen (Suomi) Säännöt|Regler|Rules: kuorokokkola.fi ERIK FORDELL Grand Prix Kokkola 15 . Sellaisista musiikinteon tavoista, joiden eteen Avanti! yritti taistella, on nyt tullut normi”, Räty sanoo. Mutta raameissa on myös pysyttävä”, Robin Lindeberg vastaa. Kuorokokkola_2024_rondo110x297.indd 1 Kuorokokkola_2024_rondo110x297.indd 1 21.5.2024 0.50 21.5.2024 0.50. ”Orkestereissa on silti vieläkin tapoja ja hierarkioita, joille Avanti! voi tarjota vaihtoehdon. Täällä saa tehdä sitä, mitä muualla ei saa. Avantin toimitilat ovat Helsingin Kaapelitehtaalla, jossa se myös harjoittelee. Orkestereissa on silti vieläkin tapoja ja hierarkioita, joille Avanti! voi tarjota vaihtoehdon. Äänitteet ja ilmoittautuminen 1.11.2024 mennessä. . 2 2 5 Kuorokilpailu|Körtävling|Choir comptition Stiftelsen Emilie och Rudolf Gesellius fond .. 3 . Hyppäsimme suoraan veteen. KUTSU kaikille pohjoismaisille ja virolaisille kuoroille Grand Prix 8000 € Finaaliin valitaan 8 kuoroa äänitekarsinnan perusteella. Yksi sellainen on pulttijärjestys: Avantissa muusikot voivat soittaa mitä tahansa stemmaa, palkka on sama, ja tehtäviä vaihdellaan.” Tämä periaate on viulusektion uusien jäsenten osalta omaksuttu myös Tapiola Sinfoniettassa, jossa ei palkata enää ykkösja kakkosviulisteja. ”Tänne voi tulla sellaisena kuin on, omine vahvuuksineen. Raamimme eivät sanele sitä. Jos muutkin orkesterit ovat avantimaistuneet, onko nykyisellä Avantilla vielä kohdetta kapinaan. Täytyy sanoa, että sen suhteen kapina onnistui”, Räty kertoo. Onko muusikoista organisaattoreiksi. Saa olla myös räväkkä, ei tarvitse pelätä”, Lindeberg lupaa
Musiikin ystävä löytää Rondosta niin elämykselliset artistihaastattelut kuin tarkkaan punnitut arviot ja tiedot konserteista, uudesta musiikista, alan uusista ilmiöistä. Musiikkilehti Rondo Classic on musiikin sanansaattaja niin ruohonjuuritason harrastajalle kuin korkeakulttuurin ystävällekin. Koko maailmasta, maailman suurilta esiintymislavoilta sekä kotimaasta, jossa liikumme luontevasti kaupungeissa, kunnissa ja kylillä. Toiminnan luonnetta kuvaa talkootyön suuri osuus. Tilaa jo tänään!. Hintaan sisältyy myös pääsy jatkuvasti uudistuville ja täydentyville verkkosivuillemme. Tästä näkökulmasta katsottuna kulttuuri ei todellakaan ole harvojen huvia tai luksusta: jokainen lipunmyyjä, järjestysmies ja muu festivaalien toimija on omalta osaltaan mahdollistamassa kulttuurintäyteistä elämää meille kaikille, asemasta ja tulotasosta riippumatta. Elämä on valintoja Tilaukset: rondo.fi/shop_02/ tai puhelimitse asiakaspalvelusta, puh. Kesä on musiikinystävän kulta-aikaa. Jokainen löytää omansa kymmenien musiikkijuhlien joukosta, ja monelle on jo pitkäaikainen traditio vierailla tietyillä festivaaleilla vuosi toisensa jälkeen. Siksi, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä. (03) 225 1948 tai sähköpostilla: asiakaspalvelu@rondo.fi vain 29,90 € 3 seuraavaa lehteä (+ monipuolinen verkkosisältö) Koko Suomi liikkeellä. Kulttuuri on osa ihmisyyttä. Festivaalit ja monet kyläjuhlat koristavat Suomen karttaa Hankoniemestä ylimpään pohjoiseen. Saat 3 seuraavaa Rondon numeroa nyt festivaalihintaan 29,90 €. Miksi. Monessa kunnassa kesän musiikkijuhlien onnistuminen on yhteinen ponnistus ja kunnia-asia
”Perinteisesti hallinnon ja taiteen välissä koetaan olevan jonkinlainen kuilu, jonka yli ei riitä tarpeeksi keskustelua tai ymmärtämystä. hallinnon taide Teksti: SANTERI KAIPIAINEN © M ER JA YE U N G t. Hän kokee kaikki työnsä intohimoammateiksi, joihin saa ympäröivästä maailmasta jatkuvasti virikkeitä. Sitä kautta syntyy innostumista ja uusia näkökulmia molemmille.” Laulamista Merikanto ei ole myöskään lopettanut, hän esiintyy freelancerina oopperoissa, passioissa ja oratorioissa. Näen itse kuitenkin hallinnollisten töiden pyrkivän samaan päämäärään kuin mitä tavoittelen laulajana, eli mahdollisimman korkealaatuiseen taiteeseen, mutta nyt keinot ovat vain erilaiset: sopivien lahjakkuuksien kiinnittäminen ja sparraaminen, tai esityspaikkojen ja ohjelman luova suunnittelu”, Merikanto kertoo. Hänelle nämä kaikki pyrkivät samaan päämäärään – mahdollisimman onnistuneeseen esitykseen. 34 R ONDO C LASSIC 6|2024 UOTTAMINEN ON luovaa toimintaa – tähän kiteytyy Jussi Merikannon ydinsanoma haastattelun aikana. Oopperalaulajana mietin oman roolisuoritukseni ohella, miten koko tuotannon saisi paremmaksi: millainen ryhmä toimii, miten luovuutta kannustetaan, miten sitoutetaan lahjakkuuksia, onko toiminta liian hierarkista, mikä kannattaa hylätä ja mikä säilyttää. Ymmärsin kaiken tämän olevan olennainen osa taiteellista lopputulosta”, Merikanto kertaa. Tehtyään muun muassa yli 15 vuoden uran Kansallisoopperassa baritonina Merikanto on vuodesta 2021 saakka työskennellyt Urkuyön ja Aarian toiminnanjohtajana sekä Joroisten Musiikkipäivien taiteellisena johtajana. Hän päätyi asiaa pohdittuaan toistamiseen Sibelius-Akatemian penkille, tällä kertaa taidehallinnon maisteriohjelmaan. Hallinnon ja tuotannon tehtävät ovat Jussi Merikannolle luovuuden ilmentymiä siinä missä laulajana esiintyminenkin. ”Taiteellisessa suunnittelussa en aina pyydä joltakulta, että voitko laulaa nämä kappaleet, vaan keskustelemme yhdessä siitä, mitä festivaali ja esiintyjän konsertti voisi olla. Kaudella 2024 hän on lisäksi tuottanut Tapiola Sinfoniettan kausikonsertteja, unohtamatta vuodesta 2011 jatkunutta pestiä Nurmeksen Joulumusiikin taiteellisena johtajana. ”Ennen laulajan uraa opiskelin valtiotieteellisessä, joten hallinto ja kokonaisuudet kiinnostivat. Oopperalaulajan uransa ohella JUSSI MERIKANTO on kädet kiinni taideorganisaatioiden mullassa niin tuottajana, toiminnanjohtajana kuin taiteellisena johtajana
Lisäksi on paljon operatiivisia tehtäviä, kuten käytännön asioista sopimista esiintyjien kanssa ja näyttämöteosten tuottamista. He voivat tuoda uusia ideoita sekä nähdä nopeammin, mikä on olennaista tai mikä ei toimi.” Mitä puolestaan klassisen muusikon olisi hyvä oppia tuottamisen ja hallinnon puolelta. Kun he tulevat kuuntelemaan konserttia, saan aivan uudenlaisia huomioita. Jos vain käy kaikissa koe-esiintymisissä ja odottaa, mitä milloinkin tarjolla on, kehittääkö se. Festivaali on klassisen lauluja urkumusiikin juhlaa, keskittyen Espoon tuomiokirkkoon ja sen tunnelmaan. Vaikka vain yksi henkilö olisi parrasvaloissa, niin aplodit kuuluvat mielestäni jokaiselle, joka on ollut tavalla tai toisella mukana.” . ”Mielestäni partituuriin kirjoitetun lisäksi esityksessä soivat näkymättömissä myös kaikki festivaalityöntekijät aina toiminnanjohtajasta ja viestinnästä väliaikatarjoiluihin ja kuljettajiin. ”Ostopäätös tehdään nykyään hyvin lähellä konserttia, joten markkinointi painottuu myöhemmäksi. Tähän kysymykseen Merikannon on vaikea löytää selkeää vastausta. Sen ansiosta olen päässyt näkemään niitä tärkeitä kulttuuripoliittisia arvoja, joita tällaisilla festivaaleilla on maakunnissa. Tapiola Sinfonietta on mukana Händelin Messiaassa, joten siinä produktiossa olen molempien organisaatioiden tehtävissä”, Merikanto listaa. ”On aika yleinen mielikuva, että toiminnanjohtaja toimii jonkinlaisena ’järjen äänenä’ ja muistuttaa taloudellisista tai tuotannollisista realiteeteista. Ihmiset rakastavat klassikoita, mutta kekseliäällä tuotannolla niihinkin saadaan uusia kulmia. ”Siinäkin raamissa pystyy luomaan ja tuomaan paljon tähän aikaan kiinni niin teosten kuin ohjausten muodossa. ”Onko tärkeintä verkostoitumiskyky, kulttuuripolitiikan ymmärtäminen, taiteen substanssiosaaminen vai taito houkutella yleisöä. Onkin arvokasta, että festivaalia tekemässä on myös henkilöitä, jotka tulevat muusikkokuplan ulkopuolelta. Uuden tekeminen, etsiminen ja kokeminen vaatii rohkeutta niin yleisöltä kuin tekijöiltä, kun ei ihan tiedä, mitä on tulossa.” Joroisilla on samaan aikaan meneillään festivaalilehden rakentaminen ja viestintä festivaalin näkyvyyden lisäämiseksi. © M IK K O K U K K O N EN KUVAT © JOROISTEN MUSIIKKIPÄIVÄT Esityspaikat, kuten seudun lukuisat kartanot, tuovat Joroisten Musiikkipäivien ohjelmasuunnitteluun oman silauksensa. ”Toiminnanjohtajan tehtävä ei ole vain toteuttaa, vaan se on erilaisista raameista muistuttamista. Näen kuitenkin yhä vähemmän eroja näiden kahden tehtävän välillä”, Merikanto kertoo. 35 R ONDO C LASSIC 6|2024 Näkökulmaa kuplan ulkopuolelta Mikä on tärkein ero toiminnanjohtajan ja taiteellisen johtajan välillä. ”Teemana tänä vuonna on kauneuden eri muodot, sisäinen ja ulkoinen kauneus ja niiden läsnäolo ympärillämme. Pienessä yhdistyksessä työtehtävien määrä on valtava, joten tehtävässä pystyy kasvattamaan monialaista osaamista.” Kysymys saa Merikannon pohtimaan myös tehtävissä tulevaisuudessa tarvittavia taitoja. Konserttien pitäminen seudun kartanoissa tuo oman vaikutuksensa ohjelmaan. Se on ollut oma koulunsa, jossa ollaan kädet kiinni käytännön mullassa ja samalla tehdään monivuotista kehitystyötä. Olen itse oppinut paljon musiikkipiirien ulkopuolisten tuttavieni kautta, esimerkiksi jääkiekkoharrastukseni pelikavereilta. ”Haluan rohkaista kaikkia alalla toimivia miettimään, kuka itse on taiteilijana ja miten haluaa luovuuttaan toteuttaa. Festivaalilla on myös koko seutua palveleva luonne, eli se ei keskity pelkkään klassiseen musiikkiin. Merikanto haluaa täsmentää, että luovuus ei ole vain yksittäisessä ”taiteilijanerossa”, vaan valmiin konsertin, esityksen tai muun taideteoksen esillä olemisen takana on aina useita henkilöitä luovine panoksineen. Onko sellaisella taiteilijalla erottuva persoonallisuus, ja onko sellainen työskentely hänen ominta itseään?” Partituurin näkymättömät rivit Huhtikuisella haastatteluhetkellä on Urkuyön ja Aarian kesän 2024 konserttien markkinointi loppusuoralla. © M IK K O K U K K O N EN
KORONAVUOSINA KALEVI omistautui iäkkään äitinsä hoitamiseen ja siirtyi Lahdesta asumaan lapsuudenkotiinsa Jalasjärvelle. Ulkomailla näistä sivurooleista ei tiedetty juuri mitään. Ammatillisesti Kalevin tärkein esiintymisalue oli Saksa, mutta henkisen kotinsa hän sanoi olevan ranskalaisessa urkumusiikissa. Pariisin Notre-Damen katedraaliin hänellä oli nelikymmenvuotinen yhteys. . Taiteilijakollegat luonnehtivat häntä intomieliseksi romantikoksi, suurten visioiden toteuttajaksi, joka elämässään pyrki jalouteen myös ventovieraita kohtaan. huhtikuuta 2024. Sen piti olla kansainvälinen paluu, uusi alku. Kalevi oli mielipiteet jakava värikäs persoona. Erityisen taitava Kalevi oli jalkion käyttäjänä, ja tätä taitoaan hän piti yllä pakkaamalla aina matkalaukkuunsa pienikokoisen harjoitusjalkapallon. Hän lyyhistyi harjoitusurkujensa viereen juuri kun oli hiljaisten koronavuosien jälkeen virittämässä itseään huippukuntoon kansainvälisiä esiintymisiä varten. Jätettyään tehtävänsä Lahden Ristinkirkon urkurina (1985–2000) ja Lahden kansainvälisen urkuviikon johtajana (1991–2001) hän omistautui konsertoimiseen ja piti jopa sata konserttia vuodessa. Hän oli monen henkilön tärkeä sielunhoitaja. SUOMESSA EI AINA ymmärretty Kalevin ainutlaatuisen laajaa ja monipuolista osaamista, hänen syvällisintä puoltaan. Vanhojen urkumestarien tavoin Kalevi oli erittäin taitava improvisoija. KALEVI OLI POIKKEUKSELLISEN syvällisesti perehtynyt soittamansa musiikin historiallisiin taustoihin ja kunkin aikakauden esitystraditioihin. Kalevi kuvasi Cochereaun soittoa esikuvalliseksi, urkujen ja maalaustaiteen ihmeelliseksi yhdistelmäksi. Viimeiset kuukaudet Kalevi harjoitteli vimmalla syyskuuksi Italiaan sovittuun konserttiin. Oppilailleen hän jakoi auliisti osaamistaan ja antoi heille aikaa silloinkin, kun sitä ei olisi ollut. Ensimmäisen kerran hän kävi siellä opiskelijana lukuvuonna 1981–1982 ja pääsi kuulemaan ranskalaisen mestariurkuri Pierre Cochereaun improvisointia, mikä uursi nuoreen muusikkoon elinikäisen jäljen. Hänen äitinsä kuoli viime marraskuussa, minkä jälkeen hän alkoi vastata kutsuihin myönteisesti. 36 R ONDO C LASSIC 6|2024 KONSERTTIURKURI Kalevi Kiviniemi menehtyi sairauskohtaukseen lapsuudenkodissaan Jalastossa 3. Junioriajan maalivahti oli voittanut useita tekniikkamestaruuksia, ja pallon vikkelä käsittely hotellihuoneessa piti jalat hyvässä vireessä. Hän myös sovitti uruille oopperaja orkesterimusiikkia sekä pianoteoksia. Hän oli 65-vuotias, syntynyt musiikkia aktiivisesti harrastavaan perheeseen Jalasjärvellä 30. Hän rakasti Cavaillé-Coll-urkuja ja César Franckin musiikkia. Monet tempaukset tanssijoiden, Leningrad Cowboys -yhtyeen ja tulitaiteilijoiden kanssa tai esiintymiset lapsille Notre-Damen kellonsoittajan hahmossa antoivat julkisuudessa aivan liian yksipuolisen kuvan hänen taiteilijapersoonastaan. Hän tunsi tarkoin sekä pienten kirkkojen ja suurten katedraalien että konserttisalien urkujen erityispiirteet. Esiintyessään ympäri maailmaa hän pääsi perehtymään satoihin urkuihin filippiiniläisistä bambu-uruista yksityisiin kokoelmasoittimiin. Pekka Hako, Jorma Hynninen, Pétur Sakari, Kari Kiviniemi Kirjoittajat ovat Kalevi Kiviniemen ystäviä, kollegoja ja veli Kalevi Kiviniemi 1958 – 2024 Rohkea urkutaiteilija, intomielinen romantikko. Kiviniemi kuului kansainvälisten urkutaiteilijoiden terävimpään kärkeen. Hän halusi aina tehdä oikeutta niin musiikille kuin soittimen luonteelle, ja siksi hän räätälöi ohjelmansa kullekin yleisölle sopivaksi. JOKAISEN URUN ÄÄRELLÄ Kalevi haastoi itsensä, minkä seurauksena hänelle kehittyi vankka tyylien taju. Hän julkaisi lähes kaksisataa äänilevyä kattaen kaikki tyylija aikakaudet. Muusikkona hän oli optimisti ja näkijä, joka uskoi, että asiat toteutuvat, kun niihin tarpeeksi vahvasti uskoo. Hänen kansainvälinen menestyksensä perustui lahjakkuuden lisäksi intohimoiseen harjoitteluun, loputtomiin toistoihin, mikä samalla antoi vapautta ylivertaisen virtuoosisiin, rohkeisiin ja epäsovinnaisiinkin tulkintoihin. Itse hän rohkeni kulkea unelmiaan kohti ja ylittää rajansa. Tuolloin hän uskoi konserttiuransa olevan ohi, vaikka maailmalta sateli esiintymiskutsuja. Ystävilleen ja läheisilleen hän oli ylitsevuotavan antelias ja epäitsekäs. Kotimaassa Kalevin tärkeä tukija oli Tauno Äikää, joka valoi uskoa nuorempaan kollegaansa. kesäkuuta 1958. Harjoitusurkujen nuottitelineelle jäivät konserttia varten hänen uruille juuri sovittamansa Chopinin Nocturnen nuotit
Kuusankoskella syntynyt ja Juankoskella varttunut Chydenius opiskeli alkujaan kauppakorkeakoulussa, mutta suuntautui musiikkiin opiskellen Sibelius-Akatemiassa, Helsingin yliopistossa ja Moskovan konservatoriossa. Niissä kuvastui uuden vasemmistolaisuuden nousu sekä leveämmällä rintamalla tapahtunut kulttuurin ja asenneilmaston muutos. Marja-Leena Mikkolan, Aulikki Oksasen, Jussi Kylätaskun, Pirkko Saision ja Claes Anderssonin teksteihin syntyneistä lauluista. Chydenius sävelsi laulunsa suoraan eri esittäjille ja välittömästi käytettäväksi. Musiikkiarvostelijana Chydenius kävi mm. NYKYISIN CHYDENIUKSEN – sekä hänen kanssaan esiin nousseiden Henrik Otto Donnerin ja Kari Rydmanin – musiikin sanottaisiin rikkoneen rajoja, mutta syntyaikanaan sen katsottiin lähinnä rikkoneen vakiintuneita arvoja ja järjestystä. Merkkipaaluna muistetaan Lapualaisooppera (1966) Arvo Salon tekstiin, jonka oikeistoradikalismin kritiikki ja pasifistinen sanoma ei ole menettänyt ajankohtaisuuttaan. Sama sanojen ja sävelen iskevä yhdistelmä löytyy Chydeniuksen monista mm. Chydeniuksen sävellyksistä mainitaan yleensä ensimmäiseksi 1960ja 70-luvulla syntyneet kantaaottavat laulut. tutustumassa Darmstadtin modernismilaboratorioon, mutta hänen omaksi ilmaisukseen valikoitui sanoista syttyvä, välitön ja melodinen tyyli. Yhtä tärkeää kuin eri populaarimusiikin lähteistä virrannut melodisuus oli laulujen moderni ihmiskuva ja raikas tunneilmaisu. . Ja vaikka hänen musiikkiaan on käsitelty kitsaasti taidejulkaisuissa, on hänen tuotannossaan runsaasti taidemusiikin genreen luokiteltuja jousikvartettoja, liedejä, kuoroteoksia, satuoopperoita ja oratorioita. Hänen perintöään jatkoi 2000-luvulla erityisesti Kerkko Koskinen ja Ultra Bra -yhtye, mutta vaikutus kuuluu laajemminkin suomalaisessa laulutaiteessa. Hän totesi, ettei ole juuri karsinut teoksiaan, ja jälkipolville jää kohtalainen urakka seuloa nuottien röykkiöistä helmet esiin. 37 R ONDO C LASSIC 6|2024 in memoriam VAPUN ALLA MENEHTYNYT Kaj Chydenius oli yksi Suomen tuotteliaimpia säveltäjiä, todellinen tuhansien laulujen mies. Chydenius kahlasi lauluissaan läpi valtavan määrän suomalaista lyriikkaa, mutta tarttui myös klassiseen eurooppalaiseen runouteen. VALTAOSA CHYDENIUKSEN lauluista syntyi näyttämölle tai elokuviin, joista usein kumpusi tulkintoja leimannut julistavuus. Sieltä saattaa löytyä osumia, joiden oikea aika on vasta edessä. Parhaiten hänet muistetaan sellaisista lauluista kuin Kalliolle kukkulalle, Nuoruustango tai Sinua, sinua rakastan, joissa hän sovitteli ylleen nykyaikaisen Oskar Merikannon manttelia. ANTTI HÄYRYNEN Tuhansien laulujen mies Kaj Chydenius 1939 – 2024
Myös kansainvälisesti ajatellen teoksen rekonstruointi ja saaminen repertuaariin on merkittävää. Mutta on työ ollut paljon haastavampi. Eränkö Hyytinen alkoi rekonstruoida käyrätorvikonserttoa sellaiseen muotoon, jossa sitä on viimeksi kuultu noin 200 vuotta sitten. ”Aluksi voisi ajatella, että onkohan tämä isokaan työ, orkestroida vain nämä sovitukset myöhäisklassiselle orkesterikokoonpanolle. Uskon, että käyrätorvikonsertto voi nousta samanlaiseen arvostukseen.” Konserttoa on soitettu aikanaan luonnontorvella, ja näin myös Tommi Hyytinen tekee tämän kesän esityksissä. 38 R ONDO C LASSIC 6|2024 ERNHARD HENRIK CRUSELLIN (1775–1838) käyrätorvikonsertto sai ensiesityksensä huhtikuussa 1810 Tukholmassa solistinaan Johann Michael Hirschfeld. Tommi Hyytinen uskoo, että Crusellin käyrätorvikonsertto saa samanlaisen aseman kuin säveltäjän klarinettikonsertotkin ovat saaneet. Vertailin, miten hän yhdistelee eri soitinryhmiä tai miten hän kehittelee teemoja, siirtymisiä teemoista toiseen.” ”Olen myös pyrkinyt siihen, että viimeisen osan uutta musiikkia voisi perustella Crusellin säveltämän musiikin kautta, hänen ideoistaan ja materiaalistaan.” Tommi Hyytinen luonnehtii käyrätorvikonserttoa valloittavaksi ja virtuoosiseksi musiikiksi. CRUSELLIN kadonneesta käyrätorvikonsertosta on valmistunut rekonstruktio, joka kuullaan heinäkuussa Uudenkaupungin Crusell-viikolla ja Helsingissä Suomalaisen barokkiorkesterin ja solisti TOMMI HYYTISEN voimin. Onneksi soolostemmasta oli siinä mielessä suurta apua, että soittajan avuksi kirjoitetut ns. ”Konserton alkuperäismateriaalista on säilynyt vain soolostemma, ensimmäinen ja toinen osa kokonaan ja kolmannesta, rondo-osasta 113 tahtia. Crusellin ensimmäinen klarinettikonsertto on ollut tärkeä referenssi työssäni. ”Tottakai meidän cornistien kannalta konserton saaminen ohjelmistoon on järisyttävää: suomalainen konsertto 1800-luvun alusta! Seuraava kotimainen konsertto soittimelle sävellettiin vasta 1970-luvulla. Molemmat sovitukset on tehnyt Frans Preumayr, Crusellin vävy ja kollega hovikapellissa sekä aikansa kuuluisa fagottivirtuoosi”, Eränkö Hyytinen kertoo. Se on hänestä teknisesti vaikeampi kuin Mozartin tai Haydnin käyrätorvikonsertot. H. Kun käyrätorvisti Tommi Hyytinen kysyi säveltäjäja musiikkitieteilijäpuolisoltaan Johanna Eränkö Hyytiseltä apua tiedonhankintaan teoksesta, uutta ja kiinnostavaa tietoa löytyi nopeasti. Konsertit ovat Uudenkaupungin kirkossa 26.7. Konserton avausosasta löytyi vuonna 1982 sovitus vuodelta 1840 käyrätorvelle ja vaskiyhtyeelle ja 2000-luvun alussa sovitus vuodelta 1849 käyrätorvelle ja puhallinyhtyeelle konserton toisesta osasta. Teos on myös laaja – jo ensimmäinen osa kestää kymmenen minuuttia. . Crusellin klarinettikonsertot kuuluvat instrumentin perusohjelmistoon. Sittemmin alkuperäinen nuottimateriaali on kadonnut. Se vaatii siis solistilta hyvää kestävyyttä”, Tommi Hyytinen sanoo. ja Helsingin Musiikkitalossa 27.7. Heti kävi selväksi, että Preumayr on joutunut muuttamaan orkesterin tekstuuria monella tavalla. Hän soitti konserton solistina seuraavina vuosina useita kertoja. pikkunuotit antavat tiettyä indikaatiota siitä, mille soitinryhmälle jokin asia on kirjoitettu.” ”Rondo-osan kohdalla olikin sitten isompi työ, sillä orkesterimateriaalia ei ole toistaiseksi löytynyt yhtään, ja soolo-osuuskin on täytynyt säveltää loppuun. © VIL LE PA U LI PA AS IM AA B. crusellin kadonnut aarre herää henkiin Teksti: HARRI KUUSISAARI b. ”Crusell paikoitellen kirjoittaa käyrätorvelle kuin omalle instrumentilleen klarinetille. Tässä onnena on tietysti osan rondomuoto, jossa teemojen tulee toistua. Gottfried Schunke Stuttgartissa vuonna 1823. Solisti joutuu soittamaan nopeita hyppyjä ja kulkuja rekisterin äärilaitojen välillä. Hirschfeldin lisäksi teosta on esittänyt mm
klo 15 TAMMISAAREN KIRKKO Suomalaisen kamariorkesterin muusikot Alma Pöysti, lukija Sibelius: Skogsrået ym. klo 19 TAMMISAAREN KIRKKO Suomalainen kamariorkesteri joht. klo 16 la 3.8. IX JORMA PANULA INTERNATIONAL CONDUCTING COMPETITION VAASA 4.-7.9.2024 Uuden sukupolven kapellimestarit Vaasassa! Tervetuloa syksyn huipputapahtumaan Vaasaan! Nelipäiväisessä IX Jorma Panula kansainvälisessä kapellimestarikilpailussa etsitään voittajaa 20 kapellimestarin joukosta. Sibelius: Viulukonsertto c-molli, Op. klo 19 TAMMISAAREN KIRKKO Suomalainen kamariorkesteri joht. CHAPPE SOLO -sarja to 1.8. klo 14 pe 2.8. Jan Söderblom ja Kristian Sallinen sol. Kilpailun orkestereina soittavat Vaasan kaupunginorkesteri ja Jyväskylä Sinfonia. Debussyn La Mer. Jukka Tiensuun tilausteos, C. I rollerna t.ex. Finaalin solistina Tami Pohjola, J. Ensimmäinen JORMA PANULA MINIKAPU KAPELLIMESTARIKILPAILU www.panulacompetition.fi Päiväliput ja viikkopassi:www.netticket.fi ISFÅGLARNA oopperabaletti.fi kpkamariooppera.fi Sävellys-Komposition Olli kortekangas Libretto Johan Bargum Ohjaus-Regi Ville Saukkonen Kapellimestari-Kapellmästare Henriikka Teerikangas Rooleissa mm. Maestro Jorma Panula on pannut alulle uuden nuorille opiskelijoille suunnatun Minikapu-kilpailun varmistaakseen jatkuvan kiinnostuksen orkesterijohtamista kohtaan. Maria Krykov, kontrabasso Sibelius / Rota / Respighi / Stravinsky PE 2.8. Minna-Leena Lahti, Olli Tikkanen ja Niall Chorell Kokkola -Karleby 25.10. Virpi Räisänen, mezzosopraano Kasmir Uusitupa, viulu, Hanna Hujanen, klarinetti ja Paula Ernesaks, käyrätorvi Debussy / Merikanto/ Tarkiainen LA 3.8. klo 13 TAMMISAAREN TAMMISAAREN KESÄKONSERTIT KESÄKONSERTIT IKUISIA TARINOITA. 47. Ohjelmistossa mm. Minikapu-kilpailu järjestetään yhtä aikaa Jorma Panula kansainvälisen kapellimestarikilpailun rinnalla. (KE) /26.10.2024 Snellman-sali Pietarsaari-Jakobstad 9.11.2024 Schaumansali Helsinki-Helsingfors 22.11./23.11.2024 Alminsali 2024 KOKO FESTIVAALIOHJELMA FINNCHAMBER.FI TO 1.8. Jan Söderblom ja Kristian Sallinen sol. Kilpailuorkesterina Wasa Sinfonietta, jota johtaa seitsemän nuorta kapellimestaria
Esitykset alkoivat Kent Naganon johtamalla Reininkullalla viime vuonna ja jatkuvat tänä vuonna Valkyyrialla. Miten Wagnerin sointivärit sitten eroavat hänen aikansa soittimilla soitettuina siitä, mihin olemme tottuneet. Projekti tuo yhteen tutkijat ja muusikot, jotka yhdessä pyrkivät kuvittelemaan, millaisena Wagner sisällään näki ja kuuli Ringinsä ja miltä se olisi voinut kuulostaa Bayreuthin kantaesityksessä 1876. Se on jo kuultu Prahassa, Dresdenissä ja Amsterdamissa ja kuullaan vielä syyskuussa Luzernin festivaalilla. Erityisenä fokuksena ovat Wagnerin yhteiskuntapoliittiset kontekstit kuten antisemitismi. Historiallinen lähestymistapa eroaa merkittävästi nykyisestä esitysperinteestä: tuolloiset laulajat eivät vain laulaneet vähemmän vibratolla vaan käyttivät myös lukuisia draamallisen ilmaisun välineitä, jotka ulottuvat myös puheenomaisuuteen pelkän laulun sijaan. Rondolle vastauksen antaa Dresdenin musiikkijuhlien johtaja, sellisti Jan Vogler sähköpostitse: Periodisoittimien liike on saavuttamassa jalansijaa myös JEAN SIBELIUKSEN ja RICHARD WAGNERIN musiikissa. Osana projektia on historiallisten soittimien ja niiden soittotapojen rekonstruktio. Esityksiin kuuluu myös oheisohjelmaa, kuten workshopeja ja seminaareja. Kuva Valkyyrian esityksestä Dresdenin Kulttuuripalatsista.. 40 R ONDO C LASSIC 6|2024 ERIODISOITTIMET JA tyylinmukaisuuden pyrkimys ovat olleet arkea romantiikan ajan musiikissa jo pitkään, mutta suurimmat kansalliset ikonit kuten Jean Sibelius Suomessa ja Richard Wagner Saksassa ovat vasta nyt pääsemässä joukkoon. Koko sarja on tarkoitus saada valmiiksi sen 150-vuotisjuhliin 2027. Kent Nagano johtaa. uutta valoa wagneriin Teksti: HARRI KUUSISAARI © O LIV ER K IL LIG © FR IT Z LU C K H AR D T p Dresdenin Festivaaliorkesteria täydentävät Ring-esityksissä Concerto Köln -yhtyeen muusikot. Dresdenin musiikkijuhlien vetämä projekti Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian esittämisestä säveltäjän ajan soittimin ja historiallisen tiedon valottamalla laulutyylillä on uraauurtava. Suomalaisen barokkiorkesterin Sibelius-projekti eteni toukokuun lopussa viulukonserttoon ja neljänteen sinfoniaan. Nagano onkin aloittanut harjoitukset laulajien kanssa pelkällä tekstin luvulla, kuten Wagner itsekin teoksensa aina ensimmäistä kertaa lähipiirilleen esitteli. Saksassa Dresdenin musiikkijuhlat ja sen periodisoittimilla soittava festivaaliorkesteri ovat puolestaan ottaneet urakakseen Wagnerin Nibelungin sormus -tetralogian
Yli tunnin mittaisen teoskokonaisuuden äänellis-tilallinen ydin rakentuu esiintyjien ja kaiuttimien muodostamasta matriisista. Heidän uusin teoksensa Matrix of Modernity saa kantaesityksensä Viitasaaren Musiikin ajassa. ”Wagnerin soittimista ja hänen mieltymyksistään tiedetään aika paljon, ja hän oli itse yhteydessä aikansa soitinvalmistajiin. Näiden tietojen pohjalta ryhdyimme kokoamaan soittimistoa, osittain etsimällä alkuperäisiä, osittain tekemällä jäljennöksiä ja osittain myös valitsemalla löyhempiä viitteitä malleihin – saatavuuden mukaan”, Müller vastaa. Tässä suhteessa suhtaudun varovaisesti Wagnerin aikomusten etsimiseen. Sen avulla voi ymmärtää Wagnerin musiikillista kieltä paremmin”, Vogler sanoo. Myös Bayreuthin orkesterin soittajat on dokumentoitu. Yleisö kokee teoksen liikkumalla esitystilaan levittäytyvien kaiutinten ruudukossa tai asettumalla äänilähteiden leikkauspisteisiin. ”Historialliset soittimet ovat suuri apu laulajille. Olemme kuitenkin pragmaattisista syistä keskittyneet pääasiassa Münchenin hoviorkesteriin, joka kantaesitti Parsifalin vuonna 1882. kantaesitettävä Matrix of Modernity on jatkoa Walter Sallisen ja Klaus Maunukselan laajamittaisille ääniteoksille, joihin kuuluvat mm. Dramaturgi-kirjailija Klaus Maunukselan kanssa Sallinen on tehnyt useita esitystaiteellisia kokonaisuuksia, joissa hypitään taiteenalojen rajojen yli kollektiivisessa hengessä. Musiikkitieteelliseltä puolelta asiaa valottaa tutkimusryhmän puheenjohtaja Kai Hinrich Müller. Sen toteuttaa kööpenhaminalainen nykymusiikkiyhtye Neko3 sekä lyömäsoittaja Marta Soggetti. Ne auttavat ymmärtämään säveltäjää.” ?. Meitä kiinnostavat esityskäytännölliset asiat, joita voimme jäljittää. 41 R ONDO C LASSIC 6|2024 © EE TU JÄ R VIN EN / M U SII K IN AIK A WALTER SALLINEN ON NIITÄ säveltäjiä, jotka voivat hyvällä syyllä lisätä ammattinimikkeeseensä äänitaiteilijan. Kaiken kaikkiaan musiikki tuntuu kevyemmältä ja erottelevammalta, mikä myös parantaa tekstin ymmärrettävyyttä.” Müller kuitenkin huomauttaa, että on kaksi eri asiaa, mitä Wagner oikeasti halusi ja mitä muusikot ja laulajat Bayreuthissa tekivät. Teos sai Suomen kantaesityksensä tämän vuoden Tampere Biennalessa. Se vaikuttaa itse asiassa romanttisemmalta ja salaperäisemmältä. Viitasaaren kirkossa 5.7. Matrix of Modernity -teoksen esitys on osa Euroopan Unionin Luova Eurooppa -ohjelman tukemaa Ulysses-hanketta. Antonin Artaudin visio elimettömästä ruumiista saa rinnalleen kamerunilaisen nykyfilosofi Achille Mbemben ja xenofeministisen Laboria Cuboniks -kollektiivin kirjoitukset, joissa moderniteetin perustavat ristiriidat saavat lihallisen muodon.” musiikki kutsuu interaktiiviseen installaatioon ”Matrix of Modernity kutsuu kuulijan arkkitehtoniseen äänikenttään, jossa sattumanvaraiset kytkökset merkityksen ja hälyn, laskennallisen ja mittaamattoman sekä ihmiskehojen ja kaiuttimien välillä tuottavat aistillisen kokemuksen kuulijan ajautumisesta hypermoderniteetin myrskynsilmään.” ”Matriisista tulee muotokuva geopolitiikan sattumanvaraisesta rakenteesta; kaoottisesta ja silti vääjäämättömän loogisesta järjestelmästä, jota rakennamme teoillamme ja joka vuorostaan rakentaa meitä omaksi kuvakseen. . ”Olisiko Wagner pitänyt teräskielistä. Puhallinsoittimet ja vasket kuulostavat pehmeämmiltä ja vähemmän läpitunkevilta, joten kokonaissointi on erottelevampi kuin modernilla orkesterilla. elektronisessa teoksessaan Schizophonic Self-Portrait (Et le passé revit le temps d’une visite, Argobooks 2022), jossa äänimassaksi muuttunut puhe löytää tiensä takaisin puheeksi erilaisia puhesynteesin menetelmiä hyödyntämällä. SAMPSA HEINIÖ ”Orkesteri kuulostaa yhtä aikaa lämpimältä ja läpikuultavalta. Matriisin koneelliset ja inhimilliset prosessit hahmottuvat kuulokuvassa järjestelmän tai arkkitehtuurin kaltaisena.” ”Esiintyjien sähkörummuilla soittama hypnoottinen rytmiaines yhdistyy tavuista koostuviin äänikenttiin, jotka muodostavat hetkellisesti syntyviä ja katoavia tekstikatkelmia. Ääni kantaa paremmin, ja hieman matalammalla virityksellä – 435 hertsiä – on myös merkitystä. Teoksessa kuulijan on mahdollista seurata kielellisen merkityksen muodostumista ja hajoamista reaaliaikaisesti.” ”Hajotettu ja uudelleen massoiteltu kielellinen aines tuottaa yhä laajemmaksi skaalautuvalla, fraktaalisella logiikalla loputtomasti uusia soinnillisia ja semanttisia yhdistelmiä lähtömateriaalina olevista teksteistä.” Sallinen on tutkinut vastaavanlaista tekniikkaa mm. Mitä tietoa Wagnerin orkesterin soittimista on säilynyt, ja miten se on löydetty. Helsingin juhlaviikoilla vuonna 2019 kantaesityksen saanut UXO sekä tänä keväänä julkaistu binauraalinen äänikirja Klaus Maunukselan esseeromaanista Prosessi (Kosmos, 2024). Miten laulajien ja orkesterin välinen tasapaino muuttuu. Emme tiedä, koska niitä ei ollut. Jousten suolikielet erottuvat ja artikuloivat selkeämmin kuin teräskielet. Moni asia on helpompaa, täytyy käyttää vähemmän voimaa ja volyymia. Wagner oli tyytyväinen esitykseen, mikä ei ollut asianlaita vuoden 1876 Bayreuthin kirjavan tilapäisorkesterin kohdalla. Häntä voisi kutsua myös nimikkeellä äänitaiteilija. Sallinen kertoo seuraavassa itse teoksestaan: ”Neljälle esiintyjälle ja yli 40 kaiuttimen äänijärjestelmälle sävelletty installatiivinen ääniteos kuvaa ihmisen toimijuutta algoritmisen hallinnan aikakaudella. Walter Sallinen on yksi monipuolisimmista nykysäveltäjistä Suomessa. Hän on kotonaan elektroakustisen musiikin parissa, ja häntä kiehtoo monitieteisyys niin sävellystyökaluna kuin avaimena uusiin yhteistyökuvioihin. Yhteentörmäytyvissä katkelmissa erilaiset nykyaikaa diagnosoivat teoreettiset viittaukset käyvät dialogia keskenään
Suomalaisten kantele on kuuluisa, ja odotan kovasti kohtaavani sen tullessani kesällä Sastamala Gregoriana -festivaalille.” Mitä sovituksiin tulee, Sariel uskoo tämän päivän yleisön olevan niille paljon avoimempaa kuin vielä muutama vuosikymmen sitten. Bachin soolosellosonaattien transkriptioissaan yhdistellyt mandoliinia, erikokoisia luuttuja, barokkikitaraa ja islamilaisessa maailmassa tunnettua oud-luuttua tuodakseen esiin kielisoitinperheen koko rikkauden ja värikkyyden. Mandoliini kuitenkin kulki aina mukana, ja pikkuhiljaa se otti taas vallan, ja siitä tuli pääinstrumenttini”, hän kertoo. Rakastin vanhaa musiikkia, ja tulin opiskelemaan luuttua Eurooppaan. Toisella Bach-levyllä hän soittaa mandoliinilla säveltäjän luuttu-, viuluja urkuteoksia. Minua kiinnostaa niiden universaali ulottuvuus. mandoliinista löytyy koko maailma Teksti: HARRI KUUSISAARI © SH U TT ER ST O C K m. ”Jokaisessa kulttuurissa on kielisoittimia, kansanperinteen tärkeimpinä instrumentteina. ”Kun olin nuori, kukaan tuntemani muusikko ei tehnyt uraa mandoliininsoittajana, ei ollut minkäänlaista roolimallia. Hän on mm. Se alkoi kiehtoa, ja luuttu tuli pian rinnalle. Niissä tuntuu olevan jotain, joka ulottuu musiikin juurille. 42 R ONDO C LASSIC 6|2024 ANDOLIINI TUNTUU ensi tuntumalta taidemusiikissa marginaaliselta soittimelta, jota käytetään lähinnä jossain Don Giovannin serenadissa tuomassa lemmekästä tunnelmaa, mutta käsitys muuttuu, jos on kuullut Alon Sarielin soittavan. ”Alun perin pyrin paikalliseen konservatorioon soittaakseni sähkökitaraa, mutta koska olin liian nuori, sieltä ehdotettiin, että aloittaisin mandoliinilla. Ohjelmisto oli enimmäkseen viuluteosten sovituksia”, Sariel kertoo Rondolle puhelimitse. Jopa Beethoven on säveltänyt mandoliinille ja fortepianolle, ja nämä teokset löytyvät Sarielin Naxos-levyltä. Hänen mandoliinimusiikkinsa on wieniläisklassismin mainstreamia, ja teokset olivat koskemattomina 200 vuotta Baijerin kansalliskirjastossa!” Sovittajana Sariel on ollut ahkera. Hänen uusimpia löytöjään ovat Ernest Krähmerin teokset mandoliinille ja orkesterille, joita hän levytti vastikään. Hän vierailee kesällä Sastamala Gregoriana -festivaalilla ja odottaa malttamattomana kohtaavansa suomalaisen kanteleen. Mandoliinille on kirjoitettu yllättävänkin paljon alkuperäisteoksia 1700-luvulta nykypäivään, mutta niiden löytäminen vaatii arkistojen penkomista. Ehkä tässä on syy niiden viehätykseen. Legendat kertovat Orfeuksesta ja luutusta, Davidista ja harpusta jne. © FO N TE SIL VIA M AO Israelilainen ALON SARIEL on ainut soolouraa tekevä mandoliininsoittaja maailmassa, mutta hän tarttuu myös muihin kielisoittimiin ja johtaa orkestereita. ”Hän oli wieniläinen oboensoittaja, joka soitti Burgtheaterissa ja oli mukana Haydnin, Mozartin ja Beethovenin sinfonioiden kantaesityksissä. Mikä virtuositeetti, viettelevyys ja sävyjen kirjo esimerkiksi hänen Deutsche Grammophonelle levyttämissään Vivaldin konsertoissa! Uusien polkujen luominen oli alussa kaikkea muuta kuin helppoa
basso continuo -perinteellä. Työskentelen usein viulunsoiton opiskelijoiden kanssa Bachin kappaleiden parissa ja huomaan vaativani asioita, joita on vaikeaa saavuttaa jousella, mutta jotka luonnistuvat paremmin näppäilen. Myös polyfonia on selkeämpää näppäilykuin jousisoittimissa. Hänen levyiltään löytyy mm. ”Bachia on kuultu niin harpulla, harmonikalla kuin saksofoneilla, ja miksi ei! Musiikki on leikin väline, ja sovitukset antavat meille toisenlaisen kuvan asioista, joihin olemme jo tottuneet.” Sariel näkee mandoliinissa paljon ilmaisumahdollisuuksia alkaen siitä, että kieliä voi näppäillä niin monilla eri tavoilla. Se on toinen valtava nautinto!” . Musiikilla on yksinkertaisesti enemmän tilaa hengittää.” Sariel on uransa myötä laajentanut rooliaan myös kapellimestariksi, ja johtamansa Concerto Foscarin kanssa hän on levyttänyt laajan katalogin erityisesti barokin ajan musiikkia. ”Voit vaihdella nopeasta rämpytyksestä hitaaseen arpeggioon, voit käyttää loputtomasti tremolosävyjä riippuen siitä, käyttääkö plektraa vai suoraan sormenpäitä. Sastamala Gregorianassa hän soittaa cembalisti Paola Erdasin kanssa. © G R EG O R H O H EN B ER G. Alon Sariel kiertää kesän aikana eurooppalaisia festivaaleja erityisesti Plucked Bach -ohjelmallaan, jossa hän yhdistelee erilaisia kielisoittimia. israelilaisen Yehezkel Braunin teoksia. Hän haluaa auttaa luomaan myös uutta musiikkia mandoliinille. ”Viimeisin tilaukseni on Nimrod Borensteinin konsertto, jonka kantaesitin äskettäin. Hän säveltää sitä itse ja tilaa nykysäveltäjiltä. Toisaalta pidän kovasti siitä, että mandoliini on niin kotonaan eri aikakausien ja kulttuurien musiikissa. Joskus palaan taas luutun pariin, kun haluan mukaan muita muusikoita, varsinkin ns
”Viime vuosiin saakka olimme ainoa suomalainen ryhmä, jossa on kiinteästi mukana elektroniikasta vastaavia jäseniä. Alkunsa sai defunensemble, jonka nimi kiinnittää huomion pienellä alkukirjaimellaan: se viittaa 1950-luvun LISP-ohjelmointikielen komentoon define function eli ”määrittele funktio”. ”Huomasimme tahoillamme elektroakustisen musiikin harjoitusperiodien toistuvan hankaluuden, kun treeni-infrastruktuuriin ei ollut yhtenäisiä ja rutinoituneita käytäntöjä”, muistelee yhtyeen taiteellisena johtajana sen perustamisesta saakka toiminut säveltäjä Sami Klemola. kiinni sähkössä Teksti: SANTERI KAIPIAINEN | Kuvat: RENE JAKOBSON / Viron musiikkipäivät v defunensemblen jäseniä: ylhäältä alas Timo Kurkikangas, Mikko Raasakka ja pitkäaikainen entinen jäsen Lily-Marlene Puusepp. Yhtyeen kokoonpano jätettiin tarkoituksella pieneksi, jotta sillä olisi notkeutta testata ohjelmistoa, tilata sävellyksiä ja toteuttaa Suomessa esittämättömiä teoksia. Klemolan, huilisti Hanna Kinnusen, klarinetisti Mikko Raasakan, sellisti Markus Hohdin ja kosketinsoittaja Emil Holmströmin ohella ryhmään kuuluvat Timo Kurkikangas ja Anders Pohjola, jotka vastaavat teosten elektronisten osuuksien toteuttamisesta. Koko Euroopassa on lopulta yllättävän harvoja yhtyeitä, jotka keskittyvät yksinomaan elektroakustiseen musiikkiin. Puolet esiintymisistämme ovatkin ulkomailla, lähinnä festivaaleilla.” 15-vuotiasta defunensembleä on erottanut muista nykymusiikkiyhtyeistä sen omistautuminen elektroakustisille teoksille. Kirjavat yhteistyöt ja ohjelmistovalinnat pitävät toiminnan muusikoille mielekkäänä. Alhaalla Sami Klemola, Raasakka, Emil Holmström ja Markus Hohti.. 44 R ONDO C LASSIC 6|2024 UONNA 2009 elektroakustisesta nykymusiikista ja siihen liittyvistä ilmiöistä kiinnostunut muusikkojoukko löysi toisensa keskellä ympyröitä, joissa nykymusiikkiyhtyeetkin olivat lähtökohtaisesti kokoonpanoltaan täysakustisia
Hän aloitti oman musiikillisen uransa metallija hardcoreyhtyeiden kitaristina ennen kuin siirtyi opiskelemaan klassista musiikkia. Aloitimme tutulla porukalla, tunnemme toisemme hyvin ja yritämme tehdä asioita, jotka kiinnostavat kaikkia”, Klemola toteaa. ”Näen konsertin ohjelmallisen kaaren yhtenä isona sävellyksenä, jossa on intensiteettiä ja rauhallisempia hetkiä. Yhtye pyrkii pitämään ulkopuolisten soittajien palkkaamisen melko minimissä, mutta tekee mielellään vertaistensa yhtyeiden kanssa yhteistyötä. Varjoon jääviä polkuja Tyylien vaihtelu myös pitää defunensemblen toimintaa mielenkiintoisena Klemolalle itselleen. ”Kuvataiteessa – ellei kyse ole liikkuvasta kuvasta – koko teos on olemassa yhdessä hetkessä, sen voi omaksua humauksessa tai sen yksityiskohtia voi jäädä tutkailemaan vaikka pariksi tunniksi. Klemolan mukaan festivaalit ovat mielekkäitä sekä hänelle että yhtyeelle: hän voi jäädä enemmän taka-alalle, kun festivaalin taiteellinen johtaja on mukana ohjelmasuunnittelussa, ja samaan aikaan muusikkoja voi virkistää ulkopuolisen kokoama ohjelma. ”Elektronisuus ja kiinnostava taide on se yhdistävä asia. Se on minulle kiinnostavampaa kuin jokin teoksia yhdistävä ulkomusiikillinen teema. Installaatio on jostain tästä välistä: sillä ei välttämättä ole alkua tai loppua, ja sen äärellä voi viettää sen verran aikaa, kuin tuntuu puhuttelevalta. Syksyllä vuorossa on kiertue Skotlannissa, ensin Sound-festivaalilla Aberdeenissa ja sen jälkeen Pohjoismaisilla musiikkipäivillä Glasgow’ssa. Musiikki taas tapahtuu sidoksissa aikaan. Kyllä yhteistyöhön keinot keksitään, oli se tarvittaessa sitten sanalliset ohjeet, kuulonvarainen opettelu tai graafinen notaatio.” . Jälkimmäinen teos oli buukattu virolaiselle Intsikurmu-vaihtoehtorockfestivaalille, mikä oli mahtavaa, sillä meitä kiinnostaa erilaisten yleisöjen etsiminen ja rajapintojen kanssa pelaaminen.” Defunensemble onkin tehnyt yhteistyötä monien artistien kanssa, joilla ei ole akateemista sävellyskoulutusta ja jotka niputetaan populaarimusiikin tai muun kokeellisen musiikin puolelle. ”Silloin tällöin itsekin siirryn lavan puolelle, kun tarvitaan kivien kolistelijaa tai ilmapallon ruttuuttajaa”, Klemola lisää. ”Mutta ainahan se on neuvottelua festivaaliteeman ja meidän ohjelmistomme välillä. Muusikot ovat päässeet defunensemblessä lukuisten eriskummallisten vaihtosoitinten, kuten sähköhammasharjojen tai ompelukoneiden pariin. Kiinnostus elektroakustiseen musiikkiin heräsi sävellysopinnoissa Sibelius-Akatemiassa, jossa hän on toiminut musiikkiteknologian tuntiopettajana vuodesta 2005. ”En ole tähän kyllästynyt vieläkään, eikä yhtyekään näköjään minuun. Kaikissa biiseissä on elektroniikkaa, ja akustisten soitinten osalta kokoonpano on suhteellisen kiinteä, joten sopivien teosten löytäminen ei aina ole helppoa – puhumattakaan, että se sopii festivaalin temaattisen sateenvarjon alle.” Soitinnuksen kiinteys on tosin melko joustava käsite. ”Olemme esimerkiksi yhdistäneet voimamme Tallinn New Music Ensemblen kanssa, jotta saisimme tarpeeksi soittajia Fausto Romitellin Professor Bad Tripiin ja Enno Poppen Rundfunkiin. 45 R ONDO C LASSIC 6|2024 Klemola on toiminut defunensemblen taiteellisena johtajana perustamisesta saakka, ylittäen reilusti taiteellisten johtotehtävien keskimääräisen keston taidemusiikin kentällä. Ääni-installaatiot ovat olleet nykymusiikin puolella paitsiossa viime vuosina, joten olemme alkaneet tilata ja toteuttaa niitäkin.” Ompelukoneita ja kiviä Defunensemble esiintyi huhtikuussa osana Tampere Biennale -nykymusiikkifestivaalia ja suuntaa toukokuun alussa Tarttoon Baltian musiikkipäiville. Ei hyvä musiikki vaadi sitä, että tekijän tarvitsee osata esimerkiksi kirjoittaa nuotteja. ”Muusikot ovat päässeet eriskummallisten vaihtosoitinten, kuten sähköhammasharjojen tai ompelukoneiden pariin.” Nykymusiikkiin profiloitunut sellisti Markus Hohti kuuluu defunensemblen omintakeiseen kokoonpanoon.. Työpajayhtyeenä toimiminen Taideyliopiston sävellyksen ja musiikkiteknologian opiskelijoille on säännöllinen osa defunensemblen vuosiohjelmaa. Toki niitäkin on, eikä ainoastaan festivaaleilla: suunnittelemme esimerkiksi kirjallisuuteen kytkeytyvää konserttisarjaa, ja ensi syksyn festivaalillemme on tulossa teos yhteistyössä australiansuomalaisen säveltäjä-muusikko Erkki Veltheimin ja kuvataiteilija Riiko Sakkisen kanssa”, kertoo itsekin kuvataiteen saralla aktiivinen Klemola
Joskus valmisteluvaihe voi viedä jopa vuosia, toisinaan työhön pystyy käymään liki suoriltaan. ”Halusin tuoda pasuunakonsertossani esille soolosoittimen laaja-alaisuutta introspektiivisesta sielukkuudesta ja tietystä melankolisuudesta niille täysin vastakkaisiin tunnelmiin, tanssillisuuteen, jonka mieliä nostattavassa ilossa on sellaista henkisyyttä, joka toimii vastavoimana haikeudelle.” Koska pasuunan ilmaisuasteikko yltää sakraalista sirkukseen, minun oli asetettava itselleni tietyt ilmaisun rajat, jottei teos lähtenyt täysin käsistä.” Konsertot kertovat tarinoita Konsertoivat teokset muodostavat merkittävän osan MacMillanin tuotannosta. ”Aloitin konserttojen säveltämisen 1980-luvun pianokonsertollani. Niiden kasvavaan joukkoon lukeutuu kolme pianokonserttoa, kaksi viulukonserttoa, kaksi lyömäsoitinkonserttoa, useita puhallinkonserttoja, urkukonsertto sekä sellokonsertto. Koska jokaisen teoksen kohdalla haasteet ovat erilaisia, on niihin tartuttava aina kulloisistakin lähtökohdista käsin. Hän on yksi esitetyimpiä oman aikamme säveltäjiä. 46 R ONDO C LASSIC 6|2024 SÄVELTÄMISEEN EI OLE varsinaista kaavaa. Sehän ei ole sinänsä ohjelmallinen teos, mutta yhtä kaikki musiikki maalaa siinä kuviaan sekä kertoo omalla tavallaan tarinaa.” © H AN S VA N D ER W O ER D Konsertot, sinfoniat ja uskonnollinen musiikki ovat Tampere Filharmonian menneen kauden nimikkosäveltäjän SIR JAMES MACMILLANIN tuotannon pääkategoriat. Sattumoisin samoihin aikoihin kiinnostuin yhä enemmän orkesterirunoelmasta tyylilajina, mikä ilmeni esimerkiksi The Confession of Isobel Gowdiessa. james MacMillan ja säveltämisen pakko Teksti: JARI KALLIO | Kuva: MARC MARNIE ” S ir. Säveltäjän oman vierailukonsertin pääteoksena kuultiin hänen pasuunakonserttonsa (2016), jonka soolo-osuuden soitti Tampereella Kuninkaallisen Concertgebouw-orkesterin ykköspasunisti Jörgen van Rijen, jolle teos on kirjoitettu. Suomeen hänet toi toukokuussa Tampere filharmonian nimikkosäveltäjyys, joka käynnistyi ylikapellimestari Matthew Hallsin johtaessa MacMillanin läpimurtoteoksen The Confession of Isobel Gowdie (1990), jonka liki puolituntisesta musiikillisesta kertomuksesta muodostuu orkesterirequiem Skotlannin noitavainojen uhreille. Säveltämisen pakko ottaa jossain vaiheessa vallan, ja silloin on vain ryhdyttävä toimeen”, skotlantilainen säveltäjä Sir James MacMillan pohtii. Sir James MacMillan kokee, että ihmisten mallistumisesta huolimatta hengellinen musiikki elää kukoistuskauttaan. ”Tähän teokseen tartuin mieluusti, sillä itselläni on vaskisoittajan tausta. Soitin nuorempana trumpettia, joskaan en ollut siinä kovin kummoinen”, säveltäjä kertoo. Hän kertoo suhteestaan näiden lajien perinteeseen, säveltämisen pakkoon ja päätökseensä ryhtyä myös kapellimestariksi. Sävellysprosessin kuluessa MacMillan konsultoi solistiaan intensiivisesti, ja tämä esittelikin soittimen mahdollisuuksia
”Minun oli kerta kaikkiaan pakko aloittaa sävellystyö, jotta saisin konkreettisen otteen musiikkiin nähdessäni trumpettien, harpun, kuoron ja jousten paikat viivastolla. Monituisten pienimuotoisempien sävellysten rinnalla katalogiin sisältyvät myös Jouluoratorio (2019), Johannespassio (2007) sekä Luukaspassio (2012–13). james MacMillan ja säveltämisen pakko ”Kun alitajunta on ensin aikansa kypsytellyt aiheita, on niitä sitten pakko ryhtyä säveltämään.. Säveltäminen on päätyötäni, enkä voisi ryhtyä missään vaiheessa johtamaan Mahleria tai Bruckneria, vaikka haluaisinkin. Kaikesta huolimatta säveltäjälle on ollut tärkeää sitä sellaiseksi kutsua.” ”Niinpä sinfoniassa onkin enemmän kyse pyrkimyksistä kuin tietynlaisista muotoratkaisuista. Nyt koen saaneeni langan päästä kiinni, ja tämän teoksen parissa tuleekin sitten kulumaan noin vuoden päivät.” ”Kun alitajunta on ensin aikansa kypsytellyt aiheita, on niitä sitten pakko ryhtyä säveltämään. Kaksoisroolissa on puolensa, mutta myös oma tasapainoilunsa. Mutta mikä siitä tekee sinfonian. ”Nuo kaksi teosta mahdollistivat aivan erityisellä tavalla koreografisen ulottuvuuden iskostumisen musiikkiin – halusinpa sitä sitten tai en. Teoksen on otettava haltuun tietyn verran tilaa tietyllä vakavuudella.” Sävellystyönsä ohella MacMillan nähdään usein kapellimestarinkorokkeella johtamassa erityisesti omia teoksiaan. Minulla ei ollut alun perin minkäänlaisia aikomuksia ryhtyä kapellimestariksi, vaan olin uravalinnastani yhtä yllättynyt kuin muutkin. ”Sinfonian tulee olla kaikkea sitä, mitä säveltäjä kulloinkin haluaa sen olevan. Omalla kohdallani se on varmasti viivästyttänyt esimerkiksi passioon tarttumista, sillä Bachin haamua on vaikea kohdata.” ”Bachin läsnäolon tuntee toki silti koko ajan, mutta sen voi myös valjastaa tarkoitushakuisesti omiin päämääriinsä. 47 R ONDO C LASSIC 6|2024 ”Näitä ominaisuuksia huomasin sittemmin siirtyneen myös konserttoihini, joiden tietyissä muotoratkaisuissa saattaa aistia sinfonisen runon piirteitä. Aluksi se on tietenkin pelottavaa, ja siksi monet ehkä luopuvatkin yrittämästä. Vakka modernismin aikana sinfoniasta tulikin osalle säveltäjistä tabu, on se säilyttänyt kuitenkin elinvoimansa. Tämä lienee syy siihen, miksi tällainen musiikki puhuttelee edelleen.” ”Modernismikin kaikessa sekulaarisuudessaan tuotti uskonnolliseen musiikkiin suuntautuneita säveltäjiä. Tällä tavoin olen pyrkinyt kanavoimaan nämä väistämättömät kohtaamiset hyväntahtoisiksi sen sijaan, että olisin kokenut ne vastuksina.” MacMillan säveltää parhaillaan laajaa kuoroja orkesteriteosta, jota hän on työstänyt mielessään jo hyvän aikaa. Molemmissa solistin työskentelyn seuraaminen on kuin katsoisi balettia. ”Yhteistyömme näyttäisi sujuvan hyvin, vaikken oikein osaakaan sanoa, miten se lopulta toimii. Stravinskyn Symphonies of Wind Instruments saattoi olla suunnannäyttäjä, sillä sehän oli aivan erilaista musiikkia kuin mikään aiemmin sinfonian nimeä kantanut teos, mutta siitä huolimatta säveltäjä halusi sitä sellaiseksi kutsua. Niinpä minun pitikin hyvin nopeassa tahdissa ryhtyä hankkimaan tarvittavia taitoja ja tekniikkaa, jotta olisin korokkeella tehtävieni tasalla.” ”Joidenkin säveltäjien kohdalla johtamisesta tulee heidän päätyönsä, kuten vaikkapa Esa-Pekka Salosen tai Oliver Knussenin tapauksissa, toiset taas löytävät sellaisen balanssin, jota itsekin olen halunnut ylläpitää. ”Ovatpa taidemusiikin kuulijat sitten maallistuneita tai eivät, heillä on kuitenkin varsin hyvä ymmärrys siitä, mitä tarkoitusta varten vaikkapa Bachin passiot, Händelin Messias sekä Mozartin tai Beethovenin messut on sävelletty. Heillä on myös avoimuutta lähestyä tämän musiikin ydintä niin tunnustuksellisessa kuin ei-tunnustuksellisessakin mielessä, koska kulttuurinen tietoisuus kytkee heidät noihin perinteisiin. Niinpä oma johtamiseni onkin tarkkaan kuratoitua.” Bachin haamua kohtaamassa Kolmas pääkategoria MacMillanin teosluettelossa on kirkkomusiikki. Tuosta mielensisäisestä vaateesta kasvaa lopulta liki ärsyttävä paine, jonka sietämättömyys pakottaa tarttumaan työhön, jotta muotoaan hakevan teoksen pystyisi tuntemaan käsissään joka päivä. Nämä ulkomusiikilliset herätteet heijastuvat usein myös teosteni nimiin, kuten vaikkapa englannintorvelle ja orkesterille säveltämäni The World’s Ransomingin tapauksessa.” ”Olkoonkin, että pasuunakonserttoon tultaessa musiikkini olikin taas siirtynyt abstraktimpaan suuntaan, tiettyjä kaikuja noiden sinfonisten runojen estetiikasta on siihenkin iskostunut.” Näyttämöllinen ulottuvuus korostuu MacMillanin soitetuimmassa teoksessa, Veni, Veni, Emmanuel -lyömäsoitinkonsertossa (1991–92) sekä sen seuraajassa, Colin Currielle kirjoitetussa toisessa lyömäsoitinkonsertossa (2014). ” . Tai ajatelkaamme Ustvolskajan viidettä sinfoniaa. Kenties tuosta on jotakin sittemmin kulkeutunut myös muihin teoksiini, mutta korostan jälleen, että tällaiset elementit ilmestyvät musiikin kehityskulkuihin vailla säveltäjän tietoista kontrollia.” Sinfonia on mitä säveltäjä haluaa Konserttojen ohella MacMillanin teosluettelosta löytyy viisi sinfoniaa, jotka säveltäjä on myös otsikoinnillaan tunnustanut avoimesti tyylilajin edustajiksi. Niinpä ei liene sattumaa, että Ninian-klarinettikonserttoni pyrkii kuvittamaan niin historiallisia kuin mytologisiakin aihelmia. Niissä solistin on hyvinkin konkreettisessa mielessä etsittävä tiensä soitinryhmältä toiselle, ja tämä luontaisesti jättää musiikkiin jälkensä. Olenkin siteerannut Bachia molemmissa passioissani muiden säveltäjien ohella. Minua pyydettiin yhä useammin johtamaan ei ainoastaan omia teoksiani vaan myös muiden säveltäjien musiikkia. Jotkut heistä olivat vakaumuksellisia ja jotkut taas eivät, mutta yhtä kaikki he kytkeytyivät tähän sakraalin etsintään musiikillaan. Siinä on pienehkö soitinyhtye ja kertoja, joka lausuu Isä meidän -rukousta venäjäksi. Sinfonian määritteleminen nykyisellään ei aina ole yksiselitteistä
Oopperan päähenkilön selviytymiskeino on käydä raivokkaaseen taisteluun ja kaivaa absurdeiltakin tuntuvia perusteluja, miksi olemme ymmärtäneet kaiken väärin”, Lauri Mäntysaari kertoo. ”Neljäsosasävelaskelviritys kuuluu välillä kirpeinä dissonansseina, välillä komeina yläsävelsointuina. Helsingin oopperakesässä saavat kantaesityksensä kaksi monologioopperaa, LAURI MÄNTYSAAREN Loputtomuus ja HEINZ-JUHANI HOFMANNIN Minä/Minä/Minä. Yhdessä vaiheessa Tuuli saa laulaa ääninauhalla itsensä kanssa kolmiäänistä mikrotonaalista polyfoniaa, tekstinä kuuluisa pseudolatinankielinen täyteteksti Lorem ipsum.” Miksi musiikki ja ooppera olisivat oikeita välineitä keskustelemaan ajankohtaisista teemoista. monologiooppera on tie mielen sisään Teksti: HARRI KUUSISAARI m. Mäntysaaren teos nähdään myös Turun musiikkijuhlilla. Pohjimmiltaan Henriikka Tavin libretto onkin ennemmin tutkielma ihmismielen taipumuksesta ’upota kaninkoloon’, hakeutua sellaisen todellisuuden äärelle, joka ulkopuolisen silmin näyttää täysin järjettömältä. Graafikon näkemys Tuuli Lindebergistä Lauri Mäntysaaren oopperassa Loputtomuus. Hänen käyttämänsä asteikot sisältävät runsaasti neljäsosaylennettyjä ja -alennettuja säveliä. Poikkeuksellisesta harmoniasta tulee vähän huojuva olo, kenties samalla tavalla hutera kuin päähenkilöllä, joka yrittää ottaa selvää, mikä hänen markkinoimansa uusi maailmanjärjestys oikein on.” ” Elisa Järven soittama ja kehittämä neljäsosasävelaskelpiano on Loputtomuus-oopperan harmonian ydin, jonka päälle laulajan ja klarinetin on helppo rakentaa tavallisesta poikkeavaan viritykseen nojaavaa musiikkia. Soittimistona ovat 1/4-sävelaskelpiano, klarinetti ja live-elektroniikka. 48 R ONDO C LASSIC 6|2024 ONET SÄVELTÄJÄT ovat tarttuneet ilmastonmuutokseen teostensa teemana, ja se on taustalla myös Lauri Mäntysaaren uudessa monologioopperassa Loputtomuus. Keskiosan luentojakso taas tempoo ja poukkoilee, välillä hauskasti, välillä pelottavasti. ”Kyseessä ei ole silti ooppera ilmastonmuutoksesta vaan ihmisyydestä. Tuulin tarkkuus virittämisessä on luonnonihme!” ”Prologissa ja epilogissa ollaan syvän hengityksen maailmassa. Fokuksessa on meitä kaikkia ympäröivä todellisuus, jota emme pääse pakoon. Niissä esiin pääsevät ajankohtaiset teemat kuten ilmastonmuutos, salaliittoteoriat, somejulkisuus ja itsekeskeisyys. Lavalla nähdään sopraano Tuuli Lindeberg, jonka roolihahmo pyrkii kumoamaan ilmastonmuutoksen, esittelee uuden maailmanjärjestyksen ja lähtee lopulta aivan absurdeille poluille. ”Teos hyppää salaliittoteorioiden syvään päätyyn. Lopulta tästä kaninkolosta myös tavallaan kaivaudutaan ulos.” Oopperan musiikin oleellinen piirre on mikrotonaalisuus. Tuuli Lindebergillä on paljon nopeaa ja melodisesti hyppivää laulettavaa
Somejulkisuuden alttarilla Heinz-Juhani Hofmann on suomalaisista säveltäjistä ehkä voimakkaimmin profiloitunut yhteiskunnallisesti kantaaottaviin aiheisiin. Elektroninen musiikki monistaa päähenkilön ääniä tehden niistä alitajunnan, päänsisäisen kuoron. ”Olen aina tykännyt elektroniikasta. Suhtaudun jossain määrin skeptisesti soitinmusiikin kykyyn muotoilla poliittista sanomaa. Poikkitaiteellinen musiikkiteatteriteos laulajalle, näyttelijälle ja elektroniikalle seuraa Afrodite eli Didi-nimisen nuoren naisen rimpuilua tämän kilvoitellessa kohti pakkomielteisiä päämääriään. © EE TU LIP PO N EN monologiooppera on tie mielen sisään © M AA R IT K YT Ö H AR JU ”Itsekeskeiselle ihmiselle unelmien foorumina on sosiaalinen media, joka antaa mahdollisuuden olla edes jotain.” Heinz-Juhani Hofmannille yhteiskunnallinen kantaa ottaminen on luonnollinen osa säveltäjyyttä. Hän on käsitellyt mm. lasten seksuaalista hyväksikäyttöä, joukkomurhaajaa ja kansannousua. Helsingin oopperakesässä kantaesitettävä uutuus on Minä/Minä/Minä. Se antaa paljon mahdollisuuksia ja on myös taloudellisesti järkevää näin pienimuotoisessa tuotannossa. Tästä tulee hauska kontrapunkti.” Koska kyseessä on some-ooppera, sillä on instagram-tili, jota päivitetään tiheään. ”Mikrosävelharmoniasta tulee huojuva olo, kenties samalla tavalla hutera kuin päähenkilöllä, joka yrittää ottaa selvää, mikä hänen markkinoimansa uusi maailmanjärjestys on.” Lauri Mäntysaari on kiinnostunut mikrosävelvirityksistä, ja niitä kuullaan myös oopperassa.. Hän polkee kuntosalilla pyörää ja katsoo aamu-uutislähetyksiä. Lauletussa musiikissa voimme sitten kysyä, onko kyseessä poliittinen musiikki vai poliittinen teksti, jolle musiikki antaa tunnesisältöä.” Loputtomuus-ooppera ei Mäntysaaren mukaan ole poliittisesti kantaaottava julistavassa mielessä. Hän haaveilee julkisuudesta ja rahasta ja asettaa itsensä muiden yläpuolelle. ja 17.8. Loputtomuus Aleksanterinteatterissa 15. Vaikka teksti on realistista puhekieltä, ohjaaja Johanna Freundlich käsittelee sitä tyylitellen. Vokaalitekstuurini on pääosin resitoivaa, mutta olen kerrankin säveltänyt myös yhden oikean aarian. ”Ilmassa on kaikenlaista, haluan vain tarttua siihen. Rooleissa ovat sopraano Annika Fuhrmann ja näyttelijä Pauliina Palo. Viimeksi mainittu Aukio – ooppera kansannoususta oli Teosto-palkintoehdokkaana 2023. ja Turun Sigyn-salissa 20.8. Kummankin teoksen tuottajana on Ooppera Skaala. Äidin rooli on puherooli, ja hän käy tyttären kanssa jatkuvaa dialogia. Kantaa ottaminen ajankohtaisiin asioihin taiteen avulla on Heinz-Juhani Hofmannille niin luontaista, ettei se vaadi edes tietoista päätöstä. Teoksen libretto on Hofmannin itsensä tekemä. ”Afroditen maailmankuva on pimeä, pinnallinen ja itsekeskeinen. ”Sen tarkoitus on pysäyttää, koskettaa ja kenties antaa vähän toivoa.” Teoksen ohjaus ja lavastus ovat Laura Humppilan. . Alttarina on sosiaalinen media, joka antaa mahdollisuuden olla jotain, vaikkei olisi mitään. Toivon silti, ettei tästä tule säveltäjien parissa muotiliikettä”, hän virnuilee. Siinä pyörivät Ukraina, Lähi-Itä ja muut ajankohtaiset aiheet, jotka sekoittuvat hänen omiin kuvitelmiinsa”, Hofmann kertoo. Minä/Minä/Minä Aleksanterinteatterissa 22.–25.8. 49 R ONDO C LASSIC 6|2024 ”Musiikki on ehkä taiteenlajeista suorimmin tunteisiin menevä, ja tunteiden kautta voimme myös liikuttaa ajatuskulkujemme luutumia: kun jokin ei enää tunnu oikealta, siitä luopuminen on helpompaa kuin pelkän kylmän järkiperustelun avulla.” ”Musiikin tapa vaikuttaa tunteiden ja alitajunnan kautta tekee tietysti poliittisen viestin suuntaamisesta epämääräisempää
50 R ONDO C LASSIC 6|2024 EW YORKIN Metropolitan Opera on maailman suurin niin budjettinsa kuin katsomonsa suhteen, ja se on myös suomalaisen yleisön parhaiten tuntema ulkomainen oopperatalo Finnkinon kautta moneen kaupunkiin leviävien HD-lähetysten ansiosta. Kun 18 kuukautta kestänyt pandemiasulku päättyi 2021, Met kohtasi uusia vaikeuksia. Tuoko se pelastuksen talousahdinkoon. Erityisesti sakkasivat klassikot. Se on hyvin erilainen kuin Peter Sellarsin alkuperäisversio.. Konservatiivisesta tähtiareenasta on tullut uusia amerikkalaisia teoksia esittelevä, sosiaalisesti tiedostava ja ajankohtaisiin teemoihin reagoiva taidelaitos. Se ilmoitti suunnitelmasta esittää 17 uutta teosta viiden vuoden aikana. ”Olemme yhä pandemiassa, mutta tunnelin päässä on valoa”, sanoi oopperan johtaja Peter Gelb. Kyseessä oli jo toinen kerta lyhyen ajan sisällä, ja endowment on laskenut 309 miljoonasta 255 miljoonaan dollariin. Näytösten täyttöaste onkin noussut tällä kaudella 63:sta 73 prosenttiin. Ne ovat tarjonneet näyteikkunan erityisesti aikamme tähtilaulajiin ja oopperan klassikoihin. Yleisö ei palannutkaan 3800 henkeä vetävään saliin. Tänä keväänä taloustilanne oli kuitenkin yhä niin paha, että Met joutui nostamaan 40 miljoonaa dollaria hätäapua kantarahastostaan toiminnan kulujen kattamiseen. Pelastajiksi kohosivatkin uudet amerikkalaiset oopperat, mikä oli herätyskello talon johdolle. © EV AN ZIM M ER M AN Metropolitan Opera on tehnyt pandemian jälkeen suuren käännöksen. tähtiareenasta aktivistiseksi oopperaksi Teksti: HARRI KUUSISAARI, New York © M ET O PE R A n Surrealistinen, värikylläinen ja sadunomainen tunnelma hallitsee uutta tulkintaa John Adamsin El Niñosta Metropolitanissa
Kolme kontratenoria ovat enkeleitä ja itämaan tietäjiä. Kaudella 2025–26 kuudesta ensi-illasta neljä on moderneja teoksia: Jeanine Tesorin Grounded, Jake Heggien Moby-Dick, Osvaldo Golijovin Ainadamar sekä John Adamsin Anthony ja Kleopatra. Kapellimestari Marin Alsop toteutti kaiken tämän niin mestarillisesti ja ilmeitä ja värejä koko ajan vaihdellen, että koko ”minimalismi”-epiteetin oli valmis unohtamaan. Kuvassa sen musikaalimainen steppitanssikohtaus.. ”Oli selvää, että oli muutosten aika – niin Metissä kuin yhteiskunnassa.” Kauden 2021–22 avannut Terence Blanchardin Fire Shut Up in My Bones oli ensimmäinen mustan säveltäjän teos talon 138-vuotisen historian aikana, ja se toi uutta yleisöä. The Hours veti yhä yleisöä, mutta Blanchardin teoksessa oli paljon tyhjiä paikkoja. Adam Riggin lavastus ja Montana Levi Blancon puvustus herättävät värikkäänä kukoistavan luonnon satukuvakirjan estetiikalla, jota Yi Zhaon hallusinogeeniset valot tehostavat. John Adamsin El Niñon (2000) uusi tuotanto vastasi kysymykseen myöntävästi, ja esityksistä moni oli loppuunmyyty piippuhyllyä lukuun ottamatta. Kertovat osiot vuorottelevat tapahtumia tulkitsevien ja meditoivien aarioiden ja kuorojen kanssa Händelin Messiaan tapaan. Tämä testasikin hyvin niiden kantovoiman, kun uutuudenviehätys oli laantunut. Sellarsin oma ohjaus on pyörinyt maailmalla Pariisin kantaesityksen jälkeen. John Adams luo musiikillaan jokaiselle kohtaukselle erilaisen dramaturgisen ilmeen ja sitoo hypnoottisella pulssillaan ja symbolisella maalailullaan kuvakirjan sivuja yhteen. Marioita on versiossa useita. Mezzo J’Nai Bridges tuo esiin erilaisia puolia hahmosta. Raamatun ja myöhempien tekstien välinen kontrasti kulminoituu Rosario Castellanon runossa Memorial de Tlatelolcon, joka rinnastaa Herodeksen lapsimurhat Meksikon sotilasjuntan vuonna 1968 tekemään opiskelijamielenosoittajien teurastukseen. | Fire Shut Up in My Bones toi yhteen afroamerikkalaista musiikkia ja oopperaperinnettä. Tämä ei kuitenkaan tapahtunut yhtään päälle liimaten tai saarnaten vaan sadunomaisella teatterilumolla. latinalaisamerikkalaisella runoudella ja evankeliumeilla, joita ei ole hyväksytty kodifioituun Raamattuun. 51 R ONDO C LASSIC 6|2024 Gelb vakuuttaa, että uusiin teoksiin satsaaminen jatkuu, mutta näytösten määrä vähenee. Molemmat mainitut teokset palasivat kuluneen kevään lopussa, yhdessä John Adamsin El Niñon kanssa. Tarina on kuvakirja, jonka kuvat sekoittuvat kuin kaleidoskoopissa. Naisrunoilijoiden tekstit korostavat maailman kaikkien Marioiden tunteita syntymän ihmeen edessä ja samalla naisten asemaa omana aikanamme. Joulutarina naisten ja siirtolaisten peilinä Voiko Metin kaltaisessa jättilaitoksessa ajankohtaistava ohjelmasuunnittelu toimia. Tarinan pääetapit ovat enkelin ilmoitus Marialle, matka Beetlehemiin, itämaan tietäjien vierailu, Herodeksen määräämä lasten joukkomurha sekä pako Egyptiin. Uhkeaääninen sopraano Julia Bullock eläytyy tulevan äidin osaan stoalaisella vastuunkannolla, johon sekoittuu myös epävarmuuden tunteita. ”Oopperan on laajennettava horisonttiaan ja esitettävä teoksia, jotka heijastavat oman aikamme sosiaalisia kysymyksiä”, Gelb sanoo Metin huhtikuun ohjelmalehdessä. Pääasiaksi kuitenkin muodostuvat tarinan inhimilliset tunteet. James Ortiz täyttää lavan nukketeatterin magialla lohikäärmeineen ja joulun tähtineen. El Niñon oratoriomuoto sopii tähän hyvin. Klassikkojen puolella Aida ja Salome saavat uudet ohjaukset. Ovi sosiaaliseen diversiteettiin tuntui vihdoin raottuneen. Adams ja libretisti Peter Sellars tarjoavat Jeesuksen syntymätarinasta vaihtoehtoisen version, jossa Uuden testamentin kertomusta laajennetaan monikulttuurisilla aineksilla, mm. Nyt Metissä nuoren polven amerikkalaisen teatteriohjaajan Lileana Blain-Cruzin ja hänen tiiminsä tulkinta päivittää sen kulttuuriset ulottuvuudet moniulotteisemmin ja värikkäämmin. Marioita ilmestyi myös ensemblen jäsenten keskuudesta, muistuttaen katolisesta ikonografiasta ja alkuperäiskansojen perinteistä. Surrealistinen kuvasto sopii ilmentämään paitsi alkuperäistä kertomusta niin myös kuvitteellisen nykypäivän eteläamerikkalaisten pakolaisten tunteita, joissa synnyinmaan kaipuu ja uuden paratiisin toive sekoittuvat pelkoon ja epävarmuuteen. Marian ja Joosefin matkat Beetlehemiin ja Egyptiin assosioituvat nykypäivän pakolaisuuteen ja Herodeksen valtakunta autoritaarisiin hallintoihin. Blain-Cruz vie raamatulliset kuvaukset rehevään trooppiseen maailmaan. Kauden toinen menestys, Kevin Putsin The Hours perustuu Michael Cunninghamin kirjaan ja sen elokuvasovitukseen, ja solistitriossa Renée Fleming ja Joyce diDonato kohtasivat Broadway-tähti Kelli O’Haran. Hän kertoo saaneensa herätyksen vuonna 2020 Georg Floydin murhasta ja sitä seuranneesta Black Lives Matter -liikkeestä. Messiaanisesti jylisevä baritoni Davóne Tines on niin mustasukkainen Joosef, tyrannimainen Herodes kuin Jumalan ääni
Lopussa hänen on päätettävä, kostaako vai päästää irti. Terence Blanchardin Fire Shut Up in My Bones oli hyvä alku, ja sitä seurasi seuraavalla kaudella Antony Davisin The Life and Times of Malcolm X. Jos orkesterin puikkoihin tarttuminen Michael Tilson Thomasin pitkän ja menestyksekkään kauden jälkeen edellytti Salosen kaltaista ilmiömäistä muusikkoutta, joudutaan seuraavassa valinnassa punnitsemaan asioita jälleen taiten – ja varsin haastavassa tilanteessa. Blanchardin teos sai kantaesityksensä Saint Louisissa 2019. Tämä oli kuin suoraan Broadwaylta. Tekstin resitointia ja pitkiä monologeja on etenkin alkupuolella liikaa, ja orkesteri joutuu istumaan niiden aikana tyhjän panttina. Teksti: JARI KALLIO. MAESTROJA TOKI TULEE JA MENEE, mutta harvemmin tilanteessa, jossa musiikillinen yhteistyö sujuu erinomaisesti ja orkesteri soittaa taiteensa huipulla. Tämä joutuu äitinsä hylkimäksi, ja vanhempi serkku käyttää häntä seksuaalisesti hyväkseen. Kapellimestari Evan Rogister yritti kunniakkaasti pitää dramaturgisesti hieman höttöistä teosta kasassa ja loikin huippukohtiin kiihkeää sykettä. Hän etsii hyväksyntää uskonnollisista piireistä ja rakkautta useilta naisilta, mutta ei pysty avautumaan homoseksuaalisuudestaan. Spontaanisti alkunsa saaneesta eleestä onkin tullut osa soittajien vetoomuksia. Miltä tilanne näyttää siellä ja muualla USA:ssa. Käytännössä leikkaukset osuvat paljolti juuri niihin taiteellisen toiminnan osa-alueisiin, jotka alun perin toivat Salosen San Franciscoon. Siinä myös Fire Shut Up in My Bones onnistui. 52 R ONDO C LASSIC 6|2024 Gospelien voimaa ja tanssin sykettä Metropolitan on kyllä muistanut New Yorkin kiinalaisväestöä mm. Oopperan on laajennettava horisonttiaan ja esitettävä teoksia, jotka heijastavat oman aikamme sosiaalisia kysymyksiä. Brown) osalta ooppera luo elävän kuvan afroamerikkalaisesta yhteisöstä, ja siinä on selkeä amerikkalainen aromi. Ryan Speedo Green oli pääosassa ilmiömäinen, yhtä aikaa voimallinen ja herkkä, tunteikas ja ristiriitainen – ja ulkoisestikin urheilijan mitoissa. Kyseessä on surumielinen tarina yksinäisyydestä, mutta musiikin ja ohjauksen ( James Robinson ja Camille A. Libretisti Kasi Lemmons keskittyy päähenkilö Charlesin sisäisiin konflikteihin. Sen pitää lähestyä myös sellaisia vähemmistöjä, jotka eivät itsestään oopperateatteriin suuntaa. Olisikin toivonut, että näille ”autenttisille” elementeille ja vetävälle groovelle olisi annettu isompi paino ja jätetty raskas oopperallisuus vähemmälle. Latonia Moore teki verevän ja todellisen kuvan hänen äidistään, joka yrittää parhaansa mutta ei kykene nousemaan sosiaalisesta asemastaan. Konserttiensa päätteeksi orkesteri on ottanut tavakseen osoittaa seisten suosiotaan musiikilliselle johtajalleen. Merkillepantavaa olikin Esa-Pekka Salosen suorasanaisesti ilmaistu perustelu San Franciscon pestinsä päättämiselle: häneltä ja orkesterin mittavista säästöistä päättäneeltä johtokunnalta puuttuu yhteinen päämäärä – tämä siis maassa, jossa kulissien takaiset skismat kuitataan tavallisesti viestintäammattilaisten laatimilla tiedotteilla hyvästä yhteisymmärryksestä ja perhesyistä. Lavalla on kolme eri laulajien esittämää Charlesia, nuori ja aikuinen sekä sisäinen ääni. Tan Dunin oopperoilla, mutta afroamerikkalaisen perinteen unohtaminen aina vuoteen 2021 on ollut kummallista. New York Timesin mielipidekolumnisti Charles Blow’n 2014 ilmestyneisiin samannimisiin muistelmiin perustuva teos seuraa nuoren mustan miehen tarinaa myrskyisestä lapsuudesta Louisianan maaseudulla ja hänen kamppailuaan oman identiteettinsä kanssa. Sitten kun kuoro ja taiturillinen tanssiryhmä pääsevät valtaan, tunnelma piristyy heti. Tanssijat ilmentävät Charlesin salattuja seksuaalisia haluja, ja kohokohdaksi muodostuu huikea steppikohtaus, jossa pannaan halvalla valkoisten rakentamia hierarkioita ja rituaaleja koulumaailmassa. ESA-PEKKA SALONEN ilmoitti maaliskuussa jättävänsä San Franciscon sinfoniaorkesterin musiikillisen johtajan tehtävät nykyisen sopimuskautensa umpeutuessa kesällä 2025. . On myös muistettava, että pitkän väännön tuloksena viime syksynä lopulta solmittu palkkasopimus San Franciscon orkesterimuusikoiden kanssa on tulossa uudelleen katkolle ensi kaudella, joten helppoja aikoja ei senkään suhteen ole luvassa. Taustalla ovat orkesterin suuret rahavaikeudet. San Franciscon muusikot ovat asettuneet yksituumaisesti Salosen tueksi tiedotteessaan, jossa vedotaan yleisön tukeen johtokunnan päätösten pyörtämiseksi ja orkesterin innovatiivisen tulevaisuuden turvaamiseksi. Oireellisia olivat jo aiemmat tiedot kesän 2025 Euroopan-kiertueen perumisesta, ja kun niiden jatkoksi saatiin kuulla orkesterin muista säästötoimenpiteistä, kuten kokeilevan SoundBox-konserttisarjan leikkauksista, taiteellisten partnereiden karsimisesta sekä uusien tilausten supistamisesta, oli ilmeistä, että johtokunnan ja musiikillisen johtajan tiet veisivät todellakin eri suuntiin. Gospelsävelmät soivat erityisesti kuoro-osuuksissa elinvoimaisina, ja kerrontaosuuksia säestää vapaasti jammaileva jazzyhtye. Säästötoimien keskellä kun pitäisi huolehtia orkesterin houkuttelevuudesta suhteessa sen lähimpään kilpailijaan, Los Angelesin filharmonikoihin, jonka verraton rahantekokone, Hollywood Bowlin kesäkonserttisarja, on mahdollistanut lukemattomat kunnianhimoiset taiteelliset projektit – niin Salosen kuin Gustavo Dudamelin kausilla. Oli teosten taiteellisista onnistumisista mitä mieltä tahansa, niin yksi asia on varmaa: Ooppera kaipaa lisää monikulttuurisuutta
Ja kukapa olisi uskonut arkkivanhoillisen Metropolitan-oopperan kohottavan aikamme musiikin keihäänkärjekseen, kuten on käynyt Yannick Nézet-Séguinin johdolla. Vaikka ns. Mäkelän saapuessa Chicagoon päättyy myös Clevelandissa yksi aikakausi, kun orkesteria neljännesvuosisadan ansiokkaasti luotsannut Franz Welser-Möst jättää tehtävänsä. Perinteisen sinfonisen ohjelmiston ohella Welser-Möst on ankkuroinut Clevelandiin niin oopperaa kuin aikamme musiikkiakin – eurooppalaisista säveltäjänimistä John Adamsiin ja Wynton Marsalisiin. Jos korona-ajasta jotakin hyvää mielii löytää, on se kenties osaltaan edesauttanut monia amerikkalaisorkestereita ottamaan rohkeammin uutta musiikkia ohjelmistoihinsa. korkeakulttuuri ei olisikaan kohonnut kulttuurin valtavirraksi, on taiteellisia tavoitteita mahdollistamaan pitkään löytynyt kulttuuritietoista rahaeliittiä verohelpotettuine lahjoituksineen. Keskilännen huippuorkesterit Chicago ja Cleveland ovat paaluttaneet maineensa pitkälti eurooppalaisen kantaohjelmiston parissa. Disney Hallin täyttävän, amerikkalaisella mittapuulla monikulttuurisen yleisön mielenkiintoa ylläpitämään tarvitaankin jälleen jotakin raikasta. Missä määrin it-miljardööreillä on vastaavia pyrintöjä, selvinnee tulevien vuosien kuluessa. Rohkeammin uusille urille Siirtymäkausi on kuitenkin edessä Los Angelesissakin Dudamelin jättäessä orkesterin kesällä 2026 ottaakseen vastaan New Yorkin filharmonikoiden musiikillisen johtajan tehtävät. Yksityisen rahoituksen luvatussa maassa isojen taidelaitosten johto on perinteisesti ollut varsin sitoutunutta työlääseenkin varainkeruuseen taiteellisten päämäärien nimissä ymmärtäen pitkäjänteisen työn merkityksen. Tilausteoksista säästäminen onkin San Franciscon talouskuurilistan oudoin kohta, sillä budjettikokonaisuutta ajatellen uusi musiikki ei kummoista menoerää muodosta verrattuna vaikkapa vierailevan ison solistinimen palkkioon. Amerikkalaisorkesterien luotsaaminen on ollut varsin miehistä puuhaa – muutamin poikkeuksin, joista huomattavimpia ovat olleet JoAnn Fallettan pitkä kausi Buffalon filharmonikoiden johdossa, Nathalie Stutzmannin taannoinen valinta Atlantan sinfoniaorkesteria luotsaamaan sekä Susanna Mälkin ja Marin Alsopin päävierailijan tehtävät Los Angelesissa ja Philadelphiassa. Aika näyttää, mitä kaikkea Klaus Mäkelän syksyllä 2027 alkava kausi tuulisessa kaupungissa tuo tullessaan, mutta uuden musiikillisen johtajan työ orkesterikirjallisuuden klassikoiden parissa ei liene jäänyt huomiotta valintaa tehtäessä. 53 R ONDO C LASSIC 6|2024 © TIM O TH Y N O R R IS / W AL T D IS N EY C O N C ER T H AL L San Franciscon sinfoniaorkesteri osoittaa suosiotaan Esa-Pekka Saloselle Disney Hallissa maaliskuussa. Niin valitettavaa kuin Salosen lähtö San Franciscosta onkin, herättää se kuitenkin toivottua keskustelua ja ehkäpä myös sitä vieläkin tärkeämpää eli ajattelua. Valintoja on kenties tehtävä, mutta niitä harvoin selittää aikamme ontto muotisana – pakko. Taiteen ja talouden ristiveto Vaikka monia myönteisiä merkkejä on ilmassa, herättää San Franciscon tilanne pohtimaan, missä määrin kyseessä on oire laajemmasta problematiikasta. Toki monet kehityskulut juontavat juurensa pidemmälle, kuten vaikkapa New Yorkissa, missä Alan Gilbertin kausi vuosiAmerikkalainen orkesterikenttä murroksessa na 2009–17 merkitsi paluuta Leonard Bernsteinin ja Pierre Boulezin päivien rohkeampaan ohjelmistopolitiikkaan. Toki voi olla niinkin, että kantaohjelmiston ja orkesterisäestettyjen elokuvakonserttien yhdistelmä koetaan houkuttelevaksi tavaksi pyrkiä saamaan sinfoninen talous pysymään tasapainossa, eikä kummassakaan tyylilajissa sinällään ole mitään vikaa, mutta kenties taidelaitokselta voi odottaa jotakin enemmän. ?
viulunsoitto elämäntapana Teksti: ELINA SALIN y. Elokuussa vuorossa ovat Mikkelin musiikkijuhlat. Yksi festivaalin esiintyjistä on musiikin ihmelapsi, 13-vuotias viulisti LILJA HAATAINEN, joka soittaa rivinsä yhdistävien Sinfoniaorkesteri Vivon ja Orkester Nordenin solistina. Kolmevuotiaana Haatainen tapaili jo pianolla melodioita ja soitti Tuiki tuiki tähtöstä. Alina Haatainen on soittanut lapsena pianoa, mutta muita soiton harrastajia tai ammattilaisia suvussa ei ole. 54 R ONDO C LASSIC 6|2024 KSIVUOTIAS PIKKUINEN nauttii iloisena taustalla soivasta klassisesta musiikista ja taiteilee samalla piirtotaululle. ”Kun tulin siihen kameran kanssa, hän katsoi minua tiukasti kuin sanoen, että älä häiritse. Lilja Haatainen on kesällä ehtinyt jo soittaa Naantalin musiikkijuhlilla. Äiti Alina Haatainen muistelee tyttärestään Lilja Haataisesta tämän vauva-aikoina kuvaamaansa videota. Samoihin aikoihin hän eteni musiikkileikkikoulusta ryhmämuotoiseen viulumuskariin, jota opetti Suzuki-metodilla Greta Hovi-Pietilä. Haataisen muusikonlahjojen alkuperä on jäänyt osittain arvoitukseksi. Musiikki sai Lillin jo nuorena rauhoittumaan ja keskittymään”, Alina Haatainen kertoo. K U VA T © TO M M I LE VY Suomalaiset nuoret ovat näkyvästi esillä Mikkelin musiikkijuhlilla Lontoon Philharmonia-orkesterin vastapainona. Hänen kaksi isoveljeään harrastavat urheilua
Toinen uravaihtoehto on jo valmiina Sittemmin Haataiselle on kertynyt menestystä viulukilpailussa ja konserteissa. Konsertit ovat aiheuttaneet poissaoloja koulusta, mutta onneksi opettajat ovat ymmärtäneet. Pidimme muutaman perhepalaverin ja teimme päätöksen”, Alina Haatainen kertoo. ”Eivätkä Paganinin kapriisitkaan helppoja ole”, äiti lisää. Vivo on esiintynyt festivaalilla jo useana vuonna. Yläasteelle siirtyminen voi tuoda haasteita, joten perhe on harkinnut kotikouluun siirtymistä. Kun yhteistyö Malmivaaran kanssa oli sovittu, äiti ja tytär alkoivat kulkea Oulusta soittotunneille Porvooseen, ensin viidesti tai kuudesti vuodessa. Nykyään viulua yhä innolla soittava kuudesluokkalainen kertoo harjoittelevansa päivittäin. Orkester Norden on kapellimestari Esa-Pekka Salosen ja Ruotsin Lions-järjestön vuonna 1993 perustama nuoriso-orkesteri. Kesällä 2024 hän esiintyy musiikkijuhlilla Naantalissa ja Mikkelissä. Noin 70 % Orkester Nordenin sekä Vivon soittajista on sijoittunut ja sijoittuu myöhemmin urallaan eri ammattiorkestereihin. Haatainen oppi asiat vauhdilla, joten opettaja ehdotti hänelle yksityisiä viulutunteja. ”Ei, ne ovat tosi kinkkisiä”, tytär vastaa. Kun kappale on konserttikunnossa, siitä voi sitten nauttia.” Nuorta voimaa Mikkelissä MIKKELIN MUSIIKKIJUHLILLA koetaan nuoriso-orkestereiden yhteinen voimannäyte, kun pohjoismainen Orkester Norden ja Sinfoniaorkesteri Vivo yhdistävät rivinsä kahden konsertin ajaksi. Haatainen on jatkanut soittotunteja Malmivaaran opastuksella Porvoonseudun musiikkiopistossa. ”Tykkään ja haluan harjoitella. Alina Haatainen työskentelee luokanopettajana ja voisi opettaa tytärtään kotona. Sen jälkeen he tekivät pitkän matkan pohjoisesta etelään ja takaisin joka viikonloppu. Kapellimestarina on Vivon ja myös musiikkijuhlien taiteellinen johtaja Erkki Lasonpalo. Koko perhe muutti Porvooseen vuonna 2022. Se on ehkä vaikein kappale tähän mennessä”, Haatainen sanoo. Lopulta järjestelyn rajat alkoivat tulla vastaan. Siinä missä Vivon periodeille osallistuu suomalaisia soittajia hyvinkin nuorista ammattiopiskelijoihin, Orkester Norden on pohjoismainen ammattiopiskelijoiden orkesteri, jonka soittajisto tulee kaikkialta Pohjoismaista sekä Baltiasta. 55 R ONDO C LASSIC 6|2024 Viulistinlahjat alkoivat tulla nopeasti ilmi. ”Kieliä haluan myös opiskella. Orkesteritoiminnan päärahoittaja on Pohjoismainen ministerineuvosto. ?. Äiti ja isä löysivät seudulta työpaikat. Mikkelin lisäksi konsertti kuullaan Lahden Sibeliustalossa. Viulukonsertoista Haatainen haluaisi vielä jonain päivänä soittaa Sibeliuksen ja Paganinin viulukonsertot. Työn alla on suuria viulukappaleita: Milsteinin Paganiniana, Tartinin Paholaistrillisonaatti ja Sarasaten Carmen-fantasia. ”Päätöksiä ei ole tehty, mutta Lilja haluaa tosissaan panostaa viuluun. Viulistin ura vaatii uhrauksia Suzuki-koulun jälkeen Haatainen opiskeli Oulun konservatoriossa Mervi Kyrkin johdolla. Alina Haatainen otti soittotuntien takia osittaisen työajan. Toinen taidealan ammatti, kuinkas muutenkaan. Orkesteri avaa lahjakkaille opiskelijoille väylän myös kohti kansainvälistä ammattikenttää. Pidän myös David Oistrakhista ja Jascha Heifetzistä, vanhoista mestareista.” Jos Haatainen ei ryhdykään viulistiksi, hänellä on jo kakkosvaihtoehto mielessä. Joskus, kun on ollut pitkä koulupäivä, Haatainen ei jaksa harjoitella. ”Niissä on paljon kauniita kohtia, mutta myös virtuoosista soittoa. Suosikkiaineita koulussa ovat musiikki ja muut taiteelliset aineet, kuten kuvataide ja käsityöt. Pian täytyisi löytää uusi opettaja, joka ottaisi tämän erikoislahjat huomioon. Sitä kuitenkin tapahtuu harvoin. Nyt soitan myös Tshaikovskin konserttoa. Jo soittotuntien alkuvaiheessa Kyrki, joka oli eläköitymässä, alkoi ennakoida Haataisen tulevaisuutta. Monet suomalaisnuoret soittavat sekä Nordenissa että Vivossa tai vaihtelevat näiden välillä. ”Tykkään ja haluan harjoitella. Opettajat antoivat Liljalle Haataiselle luvan olla poissa koulusta perjantaisin. Haluan viulistiksi, joten jos lähden töihin ulkomaille, olisi hyvä osata kieliä.” Lempisäveltäjiä ovat Tshaikovski, Brahms, Sibelius ja Sarasate. Lisäksi Nordenin soittajat esiintyvät myös Saimaa Sinfoniettan kanssa musiikkijuhlien avajaiskonsertissa 3.8. Siksi olisi mukavaa, jos jäisi aikaa myös hänen muille harrastuksilleen.” Esimerkiksi nykytanssia Haatainen harrastaa viikoittain, ja ensi vuonna hän haluaisi aloittaa pianonsoiton. Moni kappale jäi hänelle sillä tavalla hyvin mieleen”, Alina Haatainen muistelee. ”Haluaisin olla kapellimestari.” . ”Lilli oppi nopeasti korvakuulolta, mikä sävel on mikäkin. Orkester Nordenin isännyys on Pohjoismaiden kesken kiertävä, ja vuoteen 2025 saakka orkesterin kotina on Lahti. Suomalaisia toiminnassa on ollut vuosittain mukana noin 20. Kun kappale on konserttikunnossa, siitä voi sitten nauttia. ”Mietimme, että olisi mukavampaa, jos ei jatkuvasti tarvitsisi joustaa koulusta ja töistä. Haatainen käy kuudetta luokkaa, eikä oppimisen suhteen ole ollut ongelmia. Yhteistyö alkoi, kun Orkester Nordenin taiteellinen johtaja Ilkka Uurtimo ehdotti Lasonpalolle nuoriso-orkesteriyhteistyöhön kansainvälistä laajennusta. Huippuviulisteista tykkään Itzhak Perlmanista, hän soittaa vapaasti ja täysillä. Kyrki otti yhteyttä Porvoon Viuluakatemiassa opettavaan Janne Malmivaaraan
Dvo?ákin Frantisek-isä toimi kylän majatalon pitäjänä ja teurastajana, mikä muistetaan mainita huvittuneesti – ajatella, teurastajan pojasta säveltäjä! Ainakin kaikkien lihansyöjien tulisi suhtautua kunnioituksella taitoa vaativaan ammattiin, joka opete Antonin Dvo?ák pyrki d-molli-sinfoniassaan väistämään saksalaisarvioijien tarjoamaa kotiseutusäveltäjän leimaa, mutta tshekkiläisyys on silti syvällä sen DNA: ssa. Semminkin kun tulevan säveltäjän äiti oli työskennellyt linnassa palvelijattarena. 70 NNEN 1900-LUKUA ylivoimaisesti suurin osa eurooppalaisista oli maalaisia, mutta taidesäveltäjiä sikisi enimmäkseen kaupungeissa. Lisäksi siinä voi kuulla luonnon inspiraatiota, kohtalokkaita tapahtumia – ja säveltäjän viehtymystä juniin. Hänen seuraajansa Ferdinand Josephin ei tiedetä tukeneen Dvo?ákia, mutta linnan kulttuuririennot säteilivät lähiympäristöön. Dvo?ák syntyi Nelahozevesin kylässä Tsekkiä halkovan Vltavan rannalla noin 25 kilometriä Prahasta pohjoiseen. Kylää ja sen vieressä olevaa barokkilinnaa hallitsi Lobkowitzin suku, jonka edeltävä ruhtinas Joseph Franz oli tullut tunnetuksi Haydnin ja Beethovenin mesenaattina. kansallista romantiikkaa Antonin Dvo?ák sunnitteli vakavissaan urkurin uraa vuonna 1857 jatkaessaan opintojaan Prahassa.. 56 R ONDO C LASSIC 6|2024 R ONDO kuukauden klassikko ANTTI HÄYRYNEN ANTONIN DVO?ÁK: SINFONIA NRO 7 D-MOLLI OP. Kumpikin joutui kulkemaan pitkän tien taiteenlajin huipulle. Suurista taidesäveltäjistä oikeastaan vain Joseph Haydnilla ja Antonin Dvo?ákilla (1841–1904) on selkeästi maalainen tausta, mikä kuului heidän musiikissaan odottamattomillakin tavoilla
Brahmsin suosituksesta Dvo?ák sai teoksilleen saksalaiskustantaja Simrockin, joka innostui Määriläisten duettojen ja Slaavilaisten tanssien eksotiikasta. Dvo?ák saapui Prahaan kansallishengen noustessa uudelleen 1860-luvulla. Etninen puhtaus ei usein ollut kansallishankkeissa pääasia: Böömissä kansallista romantiikkaa ajoi alkuun liberaali saksankielinen sivistyneistö. Isä toivoi pitkään pojasta työnsä jatkajaa, mutta Dvo?ákin ajettua härkälauman järveen hän kallistui kylän kanttoriopettajan suosittelemiin musiikkiopintoihin. © SH U TT ER ST O C K ˆ. Uuden aikakauden merkkinä kylän läpi rakennettiin Prahaan menevä rata. Böömiläisten alapuolelle sijoittuivat Balkanin kansat, romanialaiset, slovakialaiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset, ruteenit ja erikseen vielä juutalaiset, joita kaikkia kohdeltiin sivistymättöminä maalaisina. Musiikillisena suuntauksena kansallisromantiikka sytytti erityisesti kansakunnat, jotka vuoden 1848 jälkeen jäivät kaipaamaan parannuksia asemaansa. Urkurin uraa Dvo?ák suunnitteli vuonna 1857 jatkaessaan opintiellä Prahaan. Jopa politiikasta kiinnostumaton Dvo?ák valittiin 1901 Itävallan parlamenttiin, josta palatessaan hän ojensi vaimolleen tukun istunnossa käytössä olleita kyniä: ”Katsos Anna, nämä tulevat tarpeeseen, kun alan taas säveltää!” Epäpoliittinen kansallissäveltäjä Dvo?ák otti teoksissaan harvoin kantaa poliittisiin aiheisiin. Sen seurauksena valtakunnan kansoja kohdeltiin hyvin eri tavoin. Taiteella voitiin perustella oikeutta kuulua kansakuntana kansakuntien joukkoon. Itävalta-Unkarin tai Venäjän kaltaisissa keisarikunnissa taide ja varsinkin musiikki olivat alueita, joissa näitä pyrkimyksiä pystyttiin ilmaisemaan. 30 muistelee nuo sodat päättänyttä taistelua, jossa Itävalta valloitti Böömin. Myös Saksassa romanttinen taideperinne valjastettiin tukemaan maan nousua yhdistyneeksi keisarikunnaksi ja supervallaksi. Smetanan kautta Dvo?ák omaksui Lisztin ja Wagnerin orkesterinkäsittelyn ja johtoaiheajattelun, joita hän kuitenkin sovelsi Beethovenilta ja Schubertilta perimiinsä klassisiin rakenteisiin. 67 , jossa katolinen säveltäjä puolusti Jan Hussin protestanttista reformaatiota ja talonpoikaisia uskonsotia. Dvo?ákin patrioottisin sävellys taitaa olla ” Amerikan lippu ” op.102, joka tilattiin Kolumbuksen Amerikan löytämisen 400-vuotisjuhliin. Toimet tulivat säännöllisesti liian myöhään. Monikansallinen keisarikunta Habsburgien Itävalta oli 1800-luvun lopulla vertauskuvien savijalkainen jättiläinen. Muinaisen Böömin kuningaskunnan Habsburgit pyyhkäisivät historiaan Valkean vuoren taistelussa 1620 miehittäen läänitykset omilla kannattajillaan. Nelahozevesia on luonnehdittu rauhalliseksi ja luonnonkauniiksi. Monikansallinen keisarikunta natisi liitoksistaan, jotka repesivät ensimmäisessä maailmansodassa. Musiikillinen kansallisromantiikka on etenkin saksalaisessa historiankirjoituksessa tiivistynyt jonkinlaisek| Ehkä Dvorákin aseman maalaistaustaisena ja tsekinkielisenä taiteilijana voi jossain määrin rinnastaa Aleksis Kiven nousuun kansankielisenä kirjailijana Suomessa. Smetanaa syytettiin siitä, että hänen musiikkinsa oli liikaa sidoksissa germaanisiin esikuviin. Isä lähetti pojan 13-vuotiaana läheiseen Zloniceen enonsa luokse oppimaan saksaa ja urkujensoittoa. Tuo ”oma ääni” syntyi enimmäkseen idealistisesti tulkitusta historiasta ja kansantaruista sekä samalla tavoin idealisoidusta, tonaaliseksi ja salonkikelpoiseksi taltutetusta kansanmusiikista. Näistä pidettiin kiinni vielä 1960-luvulla Deutsche Grammophonin levytyksissä. taa yhtä ja toista elämän kiertokulusta. Valtaistuimelle vallankumousvuonna 1848 noussut Frans Joosef I ei halunnut tinkiä absolutistisesta perinnöstään vaan yritti sammuttaa kansallisia tulipaloja koetulla hajota-ja-hallitse -periaatteella. Ne olivat myyntimenestys, jolle Simrock toivoi samanlaista jatkoa suhtautuen penseämmin sinfonioihin. Wienissä istunut raati, joukossa Johannes Brahms, myönsi Dvo?ákille apurahan kolmena vuotena peräkkäin. Ylimpänä oli saksankielinen aatelisto, tukenaan Unkarin ja nykyisin Puolaan kuuluvien alueiden maata omistava aristokratia, sekä Pohjois-Italian ylimystö, johon kuului myös Habsburgien italialaisespanjalainen linja. Kansalliset kulttuurit voitiin lokeroida ja perifeerillistää kuin menneiden aikojen hullunkurisiksi perheiksi, joissa pienet kansat esiteltiin kansallispuvuissaan hegemonisen valtakulttuurin liitännäisjäseninä. Seurauksena oli elinikäinen ystävyys ja kollegiaalinen tuki. Simrock painoi säveltäjän etunimen saksalaiseen muotoon ja aloitti sinfonioiden numeroinnin uudelleen ja väärässä järjestyksessä. Suomessa asialla oli ensimmäisenä ruotsinkielinen sivistyneistö. R ONDO C LASSIC 6|2024 57 si nykyaikaisen Euroopan syntytarinaksi, jossa musiikin keskieurooppalaisesta rungosta versoi eri kansallisuuksien omilla äänillään laulavia oksia. Musiikissa se tarkoitti ennen muuta Bedrich Smetanan säveltämiä ja johtamia oopperoita ja sävelrunoja, joita urkuopinnot viuluun vaihtanut Dvo?ák oli soittamassa. Majatalossa varmaan kuultiin uutisia tsekkien itsenäisyyskamppailusta, mutta siellä soi myös paikallinen kansanmusiikki Frantisek Dvo?ákin ennättäessä soittamaan sitraa tanssiyhtyeissä. Hymni Valkean vuoren perilliset op. Patrioottisista sävellyksistä tunnetuin on Husitska , Hussilainen alkusoitto op. Brahms näytti Dvo?ákille uuden suunnan sinfonikkona. Ehkä Dvo?ákin aseman maalaistaustaisena ja tsekinkielisenä taiteilijana voi jossain määrin rinnastaa Aleksis Kiven nousuun kansankielisenä kirjailijana Suomessa. Itävallan sosiaalisessa hierarkiassa korkeamman kulttuurin katsottiin olevan saksankielistä, mutta sotilaalliset tappiot 1860-luvulla yhdistyville Italialle ja Saksalle pakottivat keisarin kallistamaan korvansa maakuntien äänille. Optimistinen kuudes sinfonia on sävelletty Brahmsin toisen sinfonian innoittamana, kun taas d-molliin sävelletyllä seitsemännellä sinfonialla oli etäisenä mallinaan Brahmsin kolmas, f-molli-sinfonia. Dvo?ák sävelsi myös joukon lisztiläisiä sävelrunoja hyytävistä kansantaruista, joissa – kenties muistona teurastajan työstä – pilkotaan paljon ihmisiä. Dvo?ák sai näpeilleen heti, kun astui tuosta roolista ulos. Päälajikseen hän valitsi kuitenkin abstraktin sinfonian, joka painoi paljon, kun hän vuonna 1877 anoi keisarillista apurahaa ”nuorille, köyhille ja lahjakkaille taiteilijoille”
Dramaattisesti käynnistyvä päätaite ( Allegro maestoso ) ei löydä rauhaa lyyrisistä sivuteemoistaan, vaan taisteluhenkisesti kehitellyt sävelaiheet sekä laveat sinfoniset linjat kitkevät musiikista optimismin. Moni pitää Dvo?ákin parhaana sinfoniana vuonna 1885 valmistunutta sinfoniaa nro 7 d-molli op. Junat olivat Dvo?ákille suuri intohimo ja pakkomielle. Vielä tärkeämpää oli slaavilaisen kerronnallisuuden tuominen klassisiin rakenteisiin, viitteet johtoaihetekniikkaan, teemojen hierarkian sekoittaminen ja aiheiden jatkuva variointi. Dvo?ákin vastaus kertoo hänen kutsumuksestaan: ” Jos tutkii asiallisesti kaikkia viime kirjeenne ehdotuksia, tulee yksinkertaiseen johtopäätökseen: Ei sinfonioita, suuria vokaalitai soitinteoksia, vaan joitakin lauluja, pianokappaleita, tansseja ja mitä lie. Junat olivat hänelle teollisen vallankumouksen, uudenlaisen kommunikaation, kansallisen yhteenkuuluvuuden ja inhimillisen kekseliäisyyden symboli. Tämä kone laitetaan sitten radalle, siihen kaadetaan vettä ja hiiliä, mies kääntää vivusta ja suuret pyörät alkavat liikkua. Seitsemännessä sinfoniassa tuo liike jatkuu alusta loppuun, ja teos kulkee kuin juna radalla, jonka kiskot vievät vaikeuksista voittoon. Antaisin kaikki sinfoniani, jos olisin voinut keksiä veturin! ” kirjoitti sinfonista vipua kääntävä säveltäjä. Majesteetillinen kiihko tiivistyy koodassa, mutta osan loppu raukeaa © SH U TT ER ST O C K Dvorák itse totesi, että seitsemännen sinfonian oli ylitettävä aikaisemmat ja ”säväytettävä koko maailma”. ” Kuudennesta sinfoniasta tuli Dvo?ákin kansainvälinen läpimurto, jota esitettiin parin vuoden sisällä eri puolilla Eurooppaa ja Yhdysvalloissa, mutta Wienin filharmonikoiden ohjelmassa vasta vuonna 1942. Juna oli täynnä kansallismieliseen protestiin valmistautuvia tsekkejä, mutta tapahtumalla oli vetureista kiinnostuneelle säveltäjälle laajempi vertauskuvallinen merkitys. Kyseessä oli säveltäjän kolmas mollisinfonia ja luonteeltaan se on poikkeuksellisen kohtalokas, mikä on aiheuttanut arvailuja äidin kuoleman, taiteellisen kriisin tai tsekkien kiristyneen poliittisen tilanteen vaikutuksesta. Edellisellä konserttikaudella esitetty Slaavilainen rapsodia nro 3 oli saanut Wienissä viileän vastaanoton: ” Tästä kansanomaisesta slaavilaisesta koulukunnasta ei pidetä Wienissä. Vaikka vaunut painavat satoja tuhansia tonneja, veturi vetää niitä jäniksen nopeudella. Junat olivat Dvo?ákille jonkinasteinen pakkomielle. Pienimmänkin pultin tarkoituksena on kiinnittää jotakin yhteen. ”Antaisin kaikki sinfoniani, jos olisin voinut keksiä veturin” säveltäjä kirjoitti. Läpi uransa hän tarkkaili junia, opiskeli niiden aikatauluja ja lähetti oppilaitaan kirjaamaan ylös vetureiden numeroita. Dvo?ák toi sinfonioihin slaavilaisia elementtejä, kuten scherzon tehtäviä täyttävän furiantin tai hitaina osina polveilevan, alun perin ukrainalaisen dumkan. Ja toivokaamme, että kansat, joilla on taidetta ja jotka tuottavat sitä, eivät koskaan katoa, olivatpa ne miten pieniä hyvänsä. Haluan vain sanoa, että taiteilijalla on aina kotimaansa, johon hänen on uskottava ja jolle hänen sydämensä sykkii. Kansainvälinen maalaissinfonikko Dvo?ákin kuudes sinfonia oli tilattu kantaesitettäväksi Wieniin konserttikaudelle 1880–81, mutta useiden lykkäysten jälkeen hanke peruuntui, ja kesäinen sinfonia kantaesitettiin Prahassa. 58 R ONDO C LASSIC 6|2024 Wieniläisyleisö ja kritiikki ottivat Dvo?ákin Slaavilaiset tanssit ja rapsodiat vastaan ihastellen niiden eksoottista ja pittoreskia luonnetta, mutta slaavilaisia elementtejä sisältävät sinfoniat saivat rasistisesti sävyttyneitä vastalauseita. Hän tutki ja tarkkaili niitä koko elämänsä ajan ja keräili junien aikatauluja. Dvo?ákin sinfonioista ei kannata hakea konerytmejä tai kiskojen kalketta, mutta niiden maalaismaisemia halkoo kehityksen veturi, joka raivaa tietä uudenlaiselle musiikilliselle ajattelulle ja materiaalille. ” Asetelman alla kytenyt jännite leimahti uudelleen, kun Simrock kieltäytyi painamasta teoksen pianopartituuriin säveltäjän etunimeä ja sävellysotsikkoa tsekiksi. Tsekin säveltämä ja slaavilaisuutta julistava rapsodia herättää hiljaista vastarintaa. 70. ˆ. Uudenlainen vakavuus erottuu seitsemännen sinfonian avauksesta. ” Edistyksen veturi Seitsemännen sinfonian kansilehdellä on maininta ” pääteema juolahti mieleeni nähdessäni juhlajunan saapuvan Pestistä Prahaan vuonna 1884 ”. Englannista tuli Dvo?ákin kansainvälisen maineen tukijalka, kun Simrock kieltäytyi julkaisemasta hänen kahdeksatta sinfoniaansa, ja teoksen painoi sen sijaan lontoolainen Novello. Hänen ei tarvinnut, sillä tsekkiläiset furiantit, sousedskat, skocnat ynnä muut kuuluivat hänen musiikilliseen dna:hansa. Dvo?ák vastasi: ” Meidän ei pitäisi piitata politiikasta, olkaamme iloisia, että voimme omistautua taiteelle. Sävelaiheiltaan teos on sukua pari vuotta aiemmin valmistuneelle Hussilaiselle alkusoitolle . Dvo?ák ei käyttänyt alkuperäisiä kansansävelmiä. Säveltäjän johtama kantaesitys Lontoossa säväytti, ja teos jatkoi voittokulkua Saksassa, USA:ssa – mutta ei Wienissä. ” Siinä on valtavasti eri osia, joilla kaikilla on oma tehtävänsä ja paikkansa. Aavistelevassa johdannossa pääteemalla on pahaenteinen lataus. Koska olen taiteilija, joka haluaa jättää jälkensä maailmaan, minun on sanottava, etten pysty siihen. Simrock ei taaskaan innostunut sinfonian julkaisemisesta, tarjosi pientä palkkiota ja toivoi mollijärkäleen tilalle slaavilaisia tansseja ja lauluja. Erityisen suosion se saavutti Lontoossa, jossa Filharmoninen seura tilasi vuonna 1884 säveltäjältä seitsemännen sinfonian. Dvo?ák itse totesi, että seitsemännen sinfonian oli ylitettävä aikaisemmat ja ”säväytettävä koko maailma”
Loppua kohden musiikkia piiskataan yhä uusiin huipentumiin, jotka kruunataan loppusuoran ( Poco maestoso ) fatalistisessa paisutuksessa. Vallanpitäjien näkökulmasta taide tuntuu usein sikiävän väärään aikaan, väärässä paikassa ja väärien ihmisten tekemänä. Moniarvoisuudella on omat ongelmansa, etenkin kun sitä vaalimaan asetetaan valtiolliset toimijat. Robert Musil kirjoitti romaanissaan Mies vailla ominaisuuksia (1930–43) parodisen perunkirjoituksen Itävallan keisarikunnalle, jonka byrokraattinen asenne on tuttu myöhemmästäkin viranomaishistoriasta: ” Sitä pääsi syyttämään vain yhdestä virheestä: se piti neroutta ja nerollisen yrittämisen himoa yksityishenkilöissä, joilla ei ollut siihen korkean syntyperän tai valtion toimeksiannon suomia valtuuksia, nenäkkäänä ja röyhkeänä käytöksenä. Päätöksen plagaalinen kadenssi oli aikalaisille tuttu kirkkosävellysten Aamenesta , ja siinä viimeiseksi puristuvan duurisoinnun voi ymmärtää vihjeeksi valoisammasta tulevaisuudesta. Duurissa kulkevalla toisella teemallaan säveltäjä rakentaa päätöksensä tiukan konfliktin, ruudinkatkuisen taistelun valon ja pimeyden välillä. Kehittelystä tulee sen seurauksena suoraviivainen, ja rikas rytmiikka jää sivummalle. klo 19, Solhälla ”An die Musik” kahvikonsertti la 10.8. Synkkä, uhkaava ja sävyltään slaavilainen pääteema tuo viestin ensimmäisestä osasta. R ONDO C LASSIC 6|2024 59 ratkaisemattomana ja hautautuu alun hämärään. Dvo?ák pyrki d-molli-sinfoniassa väistämään saksalaisarvioijien tarjoamaa kotiseutusäveltäjän leimaa, ja sen vuoksi vasta scherzossa ( Vivace ) tavataan periböömiläisiä rytmejä sonnustettuna sinfonian tuikeaan perusvireeseen. Herkkä puhallinsatsi avaa laajan ja eeppisen osan idyllisin sävyin, mutta jousiaiheet tuovat mukaan inspiroitunutta tunteikkuutta, jonka jännitettä säveltäjä taitavasti pidättelemällä kasvattaa. ”Lassen vanavedessä” to 8.8. Seitsemännen sinfonian päätösosassa ( Allegro ) Dvo?ák pyrkii vaikeasti hallittavaan suurieleisyyteen. Lyhyt triotaite ( Poco meno mosso ) on valoisampi, mutta rauhattomuuden täyttämä sekin. Kaikista taiteenlajeista musiikin soisi olevan symbolisesti ja kirjaimellisesti moniääninen. klo 19, Skärgårdshemmet “I dreamed a dream” pe 9.8. klo 19, Pyhän Olavin kappeli ”Vuodenajat” päätöskonsertti su 11.8. Vähemmistöjen ääni Ernest Pingoud luonnehti kansallista taidetta ”kaiken taiteen lapsuusasteeksi”. Mutta vielä tärkeämpää on tunnistaa kulttuurista hegemoniaa ja yhdenmukaisuutta ylläpitävä vallankäyttö, jolla ilmaisua rajoitetaan tai marginalisoidaan. klo 18, Porvoon tuomiokirkko PELLINGISSÄ JA PORVOON TUOMIOKIRKOSSA SOFIA FINNILÄ & CO JÚLIA PÉREZ ARQUILLO FANNY HENN JASPER LEPPÄNEN LUKE SCOTT KRISTIAN ATTILA JANNE MALINEN MONICA GROOP Taiteellinen johtaja DROTTNINGHOLMIN BAROKKIYHTYE OHJELMA E-liput, ohjelma, artistit: www.pellinginmusiikkipaivat.fi. Kansallisromanttisen musiikin maalaamat ihannekuvat voi nähdä oikeutettuna pyrkimyksenä saada oma ääni kuuluviin, mutta mitään dokumentteja menneestä tai nykyisestä todellisuudesta ne eivät ole. Monumentaaliset huipentumat leviävätkin sitten sitäkin vaikuttavammin, mutta Dvo?ák luo niiden perään usein raikkaita, luontohenkisiä pastoraalikohtauksia. Kaksoisteeman ristiin iskevistä rytmeistä syntyy hermostunutta energiaa, ja jousien myötäilevät aiheet lisäävät melankolista virettä. Se on voinut myös typistyä nationalismiksi, joka sulkee korvat ulkopuolelta tulevilta ääniltä. Se on usein onnistunut olemaan kovakorvainen myös omia etnisiä, sosiaalisia, poliittisia tai sukupuolisia vähemmistöjä kohtaan. Ja vaikka ääni olisi kuinka oma, se ei takaa laajassa taiteellisessa tarkastelussa sen esteettistä kantavuutta. Ratkaisussa on symboliikkaa: viulut soittavat tsekkiläistä furianttia, kun taas sellot ja fagotit tapailevat sen alla wieniläisvalssia. Myös hidas osa ( Poco adagio ) on Dvo?ákille poikkeuksellisen painokas ja monikerroksinen. ” . klo 14, Solhälla ”Ilta barokkiyhtyeen seurassa” la 10.8
Pelkkä vilkaisu sahvariin riittää rauhoittamaan pelkääjän paikalla istuvan, sillä kaikkihan me tiedämme, että Westö osaa kertoa! Lisäksi hän on paitsi ennakoivan ajon, myös muistelemisen mestari, jonka vetämät historiakierrokset Helsingin yläluokkaisissa kortteleissa ovat nånting helt fantastiskt, int’ sant. JUKKA VIIKILÄN Taivaallinen vastaanotto ja Tritonus ilmestyivät peräkkäisinä vuosina, eikä kumpikaan ole mielestäni mikään laaturauta. Taivaallinen vastaanotto on ansioitunutta kirjailijaa ikään kuin valmiina odottamassa – ja sitten tuotantohihnalta putkahtaakin teos, jossa on paholaismaisen jännää vain nimi. Istun paljon mieluummin Kjell Westön kuin sekopäisen kirurgin kyydissä, sillä perinteisessä kerronnassa on puolensa. Absolut. Ne ovat monimutkaisia ja vaarallisia, mikä voi aluksi tuntua jännittävältä mutta muuttuu vähitellen ikävystyttäväksi sekin, sillä pelkäämiseenkin väsyy, ja täysin ennalta-arvaamattomien kielellisten operaatioiden seuraaminen on uuvuttavaa. Itse en siedä kytkimiä, jotka ottavat kiinni aivan viime senteillä; vetopistettä eli kytkimen irrotushetkeä on toki mahdollista säätää, mutta se ei muuta koeajossa saatua ensivaikutelmaa, joka voi joko sinetöidä tai mitätöidä ostopäätöksen. Teoksia yhdistää sekin, että erityisesE OSA: 4 ti Westön kohdalla lukijan odotukset ovat kohtuuttoman korkealla, koska tekijä on saanut Finlandia-palkinnon ja nostettu sitten kansakunnan kaapin päälle pölyttymään. Käsikirjoituksesta suomentanut Laura Beck.. Koeajoin Kjell Westön toiseksi uusimman romaanin Tritonus, ja se on mielestäni perheauto. 60 R ONDO C LASSIC 6|2024 NSIVAIKUTELMAN VOI TEHDÄ vain kerran. Yksi niistä on se, että lukijan ei tarvitse R ONDO musiikista sivusilmin Teksti: RIITTA PIETILÄ © SH U TT ER ST O C K SARJASSA ESITELLÄÄN MUSIIKKIAIHEISTA KAUNOKIRJALLISUUTTA HÄPEÄMÄTTÖMÄN SUBJEKTIIVISESTI, MAKUASIOISTA TINKIMÄTTÄ. Ei tullutkaan tulipunaista Mercedes-Benziä avokorilla, tuli hillityn harmaa Volkswagen Passat kätevine säilytysratkaisuineen (690 litran tavaratila) ja huipputurvallisine kuskeineen. Esimerkiksi renkaan koko, malli, kuviointi ja jopa käytetyn kumiseoksen laatu vaikuttavat kaikki ajotuntumaan, ja ääritilanteissa väärät rengaspaineet ovat turvallisuusriski. missä ajoimme kerran – in modo sicuro nella macchina di famiglia ( * ) * turvallisesti perheautolla Kjell Westö: Tritonus (Otava, 2020). Sellaiset ovat turvallisia, tilavia ja tasavarmuudessaan hieman tylsiä – ehkä onneksi, sillä kirjallisuuden lajien muuttuvassa maailmassa on takavuosina nähty myös kirja, joka ei tekijänsä mukaan ole kirja ensinkään vaan avosydänleikkaus
Kun taskuun kilahtaa tekstiviesti ex-rakastetulta Kristalta, henkilögalleria onkin jo alustavasti koossa: kaksi keski-ikäistä miestä muistelemassa ja peittelemässä kolhujaan ja joku verevä ja pystyvä nainen aiheuttamassa niitä. Positiivista perinteisessä kerronnassa on sekin, että mitä ennalta-arvattavampi auto tai tarina, sitä takuuvarmemmin se ainakin toimii. Rauma Festivo 2024 6.–10.8. ENSIVAIKUTELMASTANI KERTOO jotain se, että itse aloin miettiä tätä jo sivulla 37, jossa kirjan päähenkilö, kapellimestari Brander, vasta tutustuu paikkoihin ja ihmisiin. Ryppyotsainen hyvesignalointi käynnistyy heti, kun vääriin (v)aatteisiin pukeutunut Jonas ilmaantuu näköpiiriin ikään kuin nuorukaisen ympärillä leijailisi moraalisten emootioiden ummehtunut haju. R ONDO C LASSIC 6|2024 61 mennä lähellekään omaa epämukavuusaluettaan salaa punastelemaan omaa ymmärtämättömyyttään (tai purkaa pettymystään netin kirjallisuuskeskusteluihin, joissa päivitellään tupla-Finlandia-palkitun keisarin uusia vaatteita). Seuraavalla kerralla: Uskollinen äänentoisto Mitä voisi päätellä siitä, että naisiin viitataan teoksessa yleensä etunimillä, kun taas miehet ovat melkein yksi yhteen sukunimensä kanssa. Varmaan kaikenlaista, mutta miehinen tulokulma sinänsä ei minua haittaa, ainoastaan se, etten onnistunut pääsemään siihen sisään. Toinen on se, että juuri Westö on mestari kuvaamaan kaikkea sitä, mitä ei haluta tai ehkä edes osata sanoa, koska liikutaan tiedostamattoman mielen ja/tai musiikin alueilla. Voi olla, että vähempikin riittäisi, ja sama pätee Branderin yliampuvaan taloon, joka on se ylinouseva kvartti eli tritonus; Casa Tritonus. Tietenkin musiikin ammattilaisista ja harrastajista kertovassa kirjassa on käsiteltävä musiikkia ja luonnehdittava sitä mahdollisimman osuvin sanankääntein – Mozart oli niin vailla kuonaa että melodianpätkät kuulostivat patologisen puhtailta – mutta jatkuva tykitys tekee lukijan tavallaan kuuroksi, ja lopulta musiikki lakkaa kokonaan soimasta, koska sitä on liikaa. Koska Lindellin edesmennyt vaimo on tässä jätettävä pois laskuista ja ollaan ”Ravaisissa”, päädytään lähinnä paikallisen Rainbow-bändin solistiin Annetteen, minkä lisäksi Brander kipuilee sen häikäisevää konserttiviulistin uraa tekevän Kristansa kanssa (ja yrittää samalla olla hukkumatta oman uransa aallonpohjaan). Hän on juuri saapunut saaristohuvilalleen ja tavannut naapurinsa Lindellin ja menee tämän bändin keikalle Siirin Krouviin. Ja koko ajan autossa soi musiikki! Siitä, Tritonuksen soittolistasta, on tehty konserttejakin, sillä teos on täynnä säveliä tai oikeammin sanottuna nimiä: säveltäjien nimiä, musiikkiteosten nimiä, yhtyeiden ja esiintyjien nimiä. En löytänyt rekisteriotteesta blogin omistajan nimeä, ainoastaan nimimerkin (Reader, why did I marry him?), joten jos joku tunnistaa tästä kirjallisuusblogia pitävän valetulenkantajan tai itsensä, minuun voi ottaa yhteyttä, tarjoan lasillisen. Esimerkiksi avosydänleikkauksessa lukijan oli mahdotonta tietää, missä kohtaa on se ”perillä”, sillä leikkaus oli muodoltaan himmeli. En esimerkiksi kyennyt eläytymään siihen, että Brander pelkää ammatillisen ja fyysisen impotenssin lisäksi myös susia, tai että psykologi-Lindellin huoli ravaislaisten yhteisestä hyvästä on aitoa. Mitä voisi päätellä siitä, että naisiin viitataan teoksessa yleensä etunimillä, kun taas miehet ovat melkein yksi yhteen sukunimensä kanssa. . Lopuksi tunnustan varastaneeni perheauton – tai sen idean – Valetulenkantajan kulttuurilaboratoriosta ja huristelleeni sillä tänne asti. Vuodenaikamme Kamarimusiikkifestivaali Vanhassa Raumassa raumafestivo.fi. MUITAKIN TENDENSSIROMAANEISTA tuttuja tendenssejä perheautoon on ängetty mutta eipä hätää, sillä kansanautoon niitä mahtuu! Näkökulmakertojat istuvat edessä, naiset ja Jonas takana; tavaratilassa on vielä yksi syyrialainen mamu ja muitakin ajankohtaisia teemoja pakaaseissa, joita ei koskaan avata. Etsit lukulasit, astut sisään ja käynnistät moottorin, rullaat vähän matkaa eteenpäin, sadattelet tienvarsimaisemien yksitoikkoisuutta, parkkeeraat sopivaan juonenkäänteeseen ja jatkat siitä sitten seuraavana iltana, kunnes takakansi tulee vastaan ja olet perillä. Pakolaisten lisäksi sieltä löytyy esimerkiksi pandemiaa, ilmastokriisiä, venäläisten maakauppoja, uusnatseja sekä yksi henkilökohtainen trauma, jonka Brander on tunkenut hansikaslokeroon. Esimerkiksi pelkästään S-kirjaimella alkavia säveltäjiä tai artisteja on 10, ja skaala ulottuu Sibeliuksesta ja Scarlattista Spencer Davis Groupiin ja Springsteeniin. Westön Tritonus sen sijaan on muodoltaan tavallinen siivutettu makkara, joka suoritetaan kronologisessa järjestyksessä si(i)vu ja kilometri kerrallaan, vaikka takapenkiltä kuinka kuuluu lasten käninää sekä tasaisin väliajoin toistuva kysymys ikävästi narisevassa falsetissa: Milloin ollaan perillä. Niiden kartoittaminenhan on lähtökohtaisesti turhaa ja turhauttavaa, koska ihmisen ilmeet, eleet, äänenpainot ja asennot paljastavat hänestä joka tapauksessa paljon enemmän kuin sanat. Tritonuksessakin kohtaukset ovat tutusti elokuvamaisia, ja niitä on jo nähty näyttämöllä
MUSIIKKITEATTERIja POPLAULUKURSSI Sopraano Sirkka Lamminen opettaa musiikkiteatterija poplaulua. Kurssihinta 350,euroa. Ilmoittautuminen Kurssille ilmoittaudutaan 30.6.2024 mennessä oheisen QR-koodin kautta tai osoitteessa https://bit.ly/alavus-laulu Lisätietoja Anu Katajamäki (anu.katajamaki@alavus.fi puh. 040 5734912) Sirkka Lamminen (sirkka.lamminen@uniarts.fi puh. Kurssi pidetään Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston Alavuden toimipisteessä (os. Molempiin kursseihin sisältyy neljä yksityistuntia à 45 min, kaksi säestystuntia (à 15 min), ryhmäopetustunti (90 min), säestysharjoitus ja loppukonsertti Taidekeskus Harrissa. Järviluomantie 3, 63300 Alavus). 040 1810704) ALAVUDEN LAULUKURSSI 1.–4.8.2024 (to-su) Neljän päivän intensiivikurssi laulun huippuammattilaisten johdolla Alavuden kauniissa järvimaisemissa. Kangasniemen Musiikkiviikot 12.-21.7.2024 www.kangasniemenmusiikkiviikot.fi Muutokset mahdollisia KANGASNIEMEN LAULUKILPAILU Loppukilpailussa Kuopion kaupunginorkesteri LAULAN LAULUN LEHMILLEKIN Sopraano Johanna Rusanen-Kartano ja pianisti Tuula Hällström debytoivat navetan vintillä TUUBAKIMALAINEN! Koko perheen iloinen musiikkimullistus KESÄILTA KANGASNIEMELLÄ Kurssien opiskelijoiden konsertti PUULA OHOI! Nope Oulun Nopein ja valloittavin musiikkiyhtye PÄÄTÖSKONSERTTI VUODENAIKOJEN LAULU Runollinen konsertti kertojalle ja kuorolle Helsingin filharmoninen kuoro ja näyttelijä Armi Toivanen ILTAMUSIIKIT Kurssien opiskelijoita Lipunmyynti: www.lippu.fi Koko ohjelma 62 R ONDO C LASSIC 6|2024 KLASSISEN LAULUN KURSSI Sopraano Kirsi Tiihonen opettaa klassista yksinlaulua ja oopperalaulua. Tervetuloa nauttimaan kannustavasta opetuksesta ja iloisesta ilmapiiristä sekä laulun riemusta! 23.-28.7.2024 23.-28.7.2024 www.kirkkomusiikkijuhlat.fi www.kirkkomusiikkijuhlat.fi KOE KOE kirkkomusiikin kirkkomusiikin koko kirjo koko kirjo
63 R ONDO C LASSIC 6|2024 TEKIJÄ ON MUSIIKIN MAISTERI, SÄVELTÄJÄ, HUILISTI JA GRAAFIKKO R ONDO sarjakuva LAURI TOIVIO Muusikon matkassa © LA U R I TO IV IO
Näyttämötulkinta ei varsinkaan kahdessa ensimmäisessä osassa, Reininkullassa ja Valkyyriassa vakuuttanut. Valojen avulla syntyy myyttinen tunnelma. Helsingin Ringiä on vaivannut epäonni alkaen kalliiksi tulleista alkuperäisen ohjaajan potkuista, koronan keskeyttämästä syklistä ja Esa-Pekka Salosen vetäytymisestä. Hänen äänensä soi kautta illan kiinteänä ja kirkkaana dramaattisissakin puristuksissa, ja hän eläytyi hahmon monivivahteiseen matkaan rakkauden euforiasta petetyksi tulemisen katkeruuteen ja lopussa kaiken ymmärtäneen naisen viisauteen. Mikki Kuntun valojen ja tuliprojisointien avulla syntyi myyttinen tunnelma. Wagnerin johtoteemojen salaisuus on siinä, että ne eivät aina ole pinnassa osoittelemassa vaan vaikuttavat salakavalasti jostain pinnan alta alitajunnan ääninä. Kohtauksen pysähtynyt pelkistyneisyys oli myös Anna Kelon ohjauksen parhaita hetkiä samoin kuin oopperan alku, jossa nornat punovat jylhinä patsaina tulevaisuuden lankaa, joka sitten katkeaa. Kapellimestari Hannu Lintu oli päässyt entistä paremmin sisään Ringin maailmaan. 64 R ONDO C LASSIC 6|2024 K U VA T © ST EF AN B R EM ER / SU O M EN K AN SA LL IS O O PP ER A h ELPOTUKSEN huokaus kävi, kun Valkyyriasta tuttu tulirengas palasi näyttämölle, jumalten linna alkoi vajota maan alle, ja Reinintyttäret kirmailivat vedessä takaisin saamansa sormuksen kimallellessa. Onneksi Siegfried oli jo selkeä askel parempaan, ja synkänjylhässä finaalissa, Jumalten tuhossa kuultiin niin komeaa laulua ja soittoa, että tunnelma katsomossa oli viiden ja puolen tunnin raskaan istunnonkin jälkeen innostunut. Linnun luoma intensiteetti ja aktiviteetti palveli kuitenkin hyvin draaman kulkua, ja orkesteri terästäytyi mallikkaaseen soittoon. Sen ansiosta tässä Jumalten tuhossa ei ollut tylsää. Maailmanpaloon ja musiikissa soivaan lunastavaan rakkauteen päättyvä tarina saa ohjaajilta lopussa yleensä jonkun vinjetin siitä, miten tästä eteenpäin. Illan sankarittareksi kohosi Johanna Rusanen, joka teki parhaan kolmen oopperan Brünnhildeistään. Draamaa tehtiin laulajien ja orkesterin välillä enemmän yhdessä kuin aiemmin. Kansallisoopperan Nibelungin sormus -sarja eli Ring oli saatu sen viimeisessä osassa, Jumalten tuhossa viimein kunnialla maaliin. Anna Kelo ei kuitenkaan jättänyt käteen mitään tulkintaa eikä myöskään sitonut yhteen temaattisia lankoja. Siinä oli keskittynyttä emotionaalista voimaa, joka sai ihon kananlihalle. Idiomaattisempi Wagner-kapellimestari malttaisi painaa orkesRusasen Brünnhilden ja Tuija Knihtilän Waltrauten kohtaaminen. Hyvä niin, sillä Kelon omat ideat ovat kautta matkan olleet vähän sekavia, ja parhaimmillaan tuotanto on ollut silloin, kun se antaa musiikin kertoa. Senkin silti kuuli, ettei Lintu ole oopperan parissa kasvanut. Hän loi teokseen kuohuvaa tuhoromantiikkaa ja herpaantumatonta jännitettä ilman, että laulajat täysin peittyisivät. Saatiin vain pelkistynyt, klassinen loppunäky. Itselleni illan koskettavin hetki oli kahden valkyyria-sisaruksen, Nornat, maaäiti Erdan tyttäret, punovat tiedon lankaa Jumalten tuhon alussa. Tuli jo mieleen, että tuleeko tästä floppi. Rusanen torjui sormuksen luovutuspyynnön rakastuneen naisen ehdottomuudella. Knihtilä latasi kertomukseensa jumalten koko hädän ja toivottomuuden. arviot ESITYKSET KIRJAT CD DVD K E S Ä K U U N jumalten tuho huipensi Ringin onnistuneesti. Kelo oli sijoittanut tapahtumat dystooppiseen tulevaisuuteen, jossa ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja toisistaan, ja Brünnhilden ja Siegfriedin viljelemät kasvitarhat ovat menneisyyden kummajaiteria enemmän myös taustalle ja kontrolloida balanssia tarkemmin
Miten he olivat päässeet tulen läpi. Tämä hahmo jää usein vähän profiilittomaksi, mutta Haavisto loi sen täyteen innokasta toiveikkuutta unelmien aviomiehen löytymisestä ja toisaalta musertavaa surua kaiken romahtamisesta. Marjukka Tepponen, Mari Palo ja Jeni Packalen olivat tasavahvat Reinintyttäret. Gibichungien palvelijoilla ei ollut muuta roolia kuin käveleskellä. Mihin heitä tarvitaan. . Erika Turunen oli pukenut Gibichungien väen veistoksellisiin, hopeanharmaisiin kaapuihin, jotka loivat ajattomuuden tuntua. Pursion baritonissa oli ytyä, ja hän toi esiin hahmonsa epävarmuuden. Se vei tehoa kohtaamiselta. Miksi. Tuomas Pursion Gunther oli degeneroituvan suvun edustaja, joka haksahtaa helposti Hagenin juoniin. Vanhaa musiikkia tässä ajassa Draamaa tehtiin laulajien ja orkesterin välillä enemmän yhdessä kuin aiemmin.. Gibichungin valtakunta, johon Siegfried matkaa ja joutuu petoksen uhriksi, on omassa kuplassaan elävä yhteisö, jossa ihmiset käyttävät kaasunaamareita. niin. Hän lauloi ponnekkaasti ja säteilevällä resonanssilla. Reinintyttäristä ei ollut tehty huoria, kuten usein nykyisissä Ring-tulkinnoissa, vaan he saivat olla myyttisiä olentoja. Färsaarelaisen Rúni Brattabergin Hagen oli suuriääninen paholaishahmo. Kansallisoopperan mieskuoro sai mylviä sydämensä halusta. Kun Siegfried tulee Güntheriksi naamioituneena noutamaan Brünnhildea, hänellä onkin seurassaan koko joukko naamiomiehiä. HARRI KUUSISAARI IHMISEN ÄÄNI 10.–16.8.2024 Liput myynnissä! lippu.fi/brq www.brq.fi @brqvantaafestival Marianne Beate Kielland, Tommi Korpela, BRQ Vantaa Ensemble ja paljon muuta. Rusasen ja Knihtilän lisäksi suomalaisista naissolisteista eniten vakuutti Reetta Haaviston Gutrune. Kolmesta nornasta kokeneet ja vahvaääniset Noa Beinart ja Niina Keitel näyttivät tietä nuorelle Sonja Herraselle. Jukka Rasilaisen Alberich oli terävästi karrikoitu kuten aiemminkin. sia. Hagenin demonia ei tule volyymillä vaan tekstin purevuudella ja tarkasti laskelmoivilla vivahteilla – kuten niin Matti Salminen kuin Mika Kares ovat näyttäneet. Siegfriedin murhaa seuraavan jakson rauhoittuminen ja pelkistyminen antoi tilaisuuden hienolle loppunousulle, jossa Johanna Rusanen sai loistaa. Hyvä Jumalten tuhon Brünnhilde oli Johanna Rusasen Ring-rooleista paras ja samalla hänen laulajanuransa huipentumia. Mikki Kuntun valospotit olivat jälleen komeita, mutta ne ovat säilyneet kautta Ringin vähän liian samanlaisina. Aika vähän tuosta dystopiasta lopulta irtoaa, ja koko naamari-idea ja Siegfriedin joutuminen koronatestiin vaikuttavat irrallisilta. R ONDO C LASSIC 6|2024 65 ESITYKSET Siegfried (Daniel Brenna) kertoo nuoruutensa urotöistä Hagenin naamaripäiselle joukolle. Joskus laulusta jäi hieman mylvivä maku. Hagenin miesten demonia kuitenkin välittyy kylmäävänä, vaikkei heidän tarvinnut muuta kuin seistä. Kun kääpiö Alberich ilmestyy poikansa Hagenin uneen, hänen seurassaan on iso joukko naispuolisia nibelungeja ilveilemässä. Daniel Brennan sankaritenorille nuori Siegfried sopi paremmin kuin tämä vanhempi, mutta luotettavasti hän roolin teki
Antti Rissanen: Spanish Delights. Vaskimusiikkia pidetään usein omana genrenään, kuten vaskisoittajatkin voidaan mieltää omaksi ihmislajikseen. Vaikka musiikki on enimmäkseen kevyttä, heidän sanottavansa on painavaa. Aaron Copland (sov. 1993) luonnehtii teostaan ”varjobarokiksi”, jonka syvä suru lopussa sukeltaa hyvinkin nykyaikaisiin varjoihin. Musiikki on kansainvälinen kieli, ja varmaan sen vuoksi yhtyeen nimenä on esperanton yhteentörmäystä tarkoittava sana kolizio. Levy on myös omistettu vuonna 2023 yllättäen kuolleelle Keskitalolle. Ludwig van Beethoven (sov. Mieczyslaw Weinberg: Improvisation-Romance. Soitossaan he eivät tuupi toisiaan, mutta musiikissa törmäävät vaikutteet klassisesta musiikista, lattarista ja jazzista. Mathilde Wantenaar: Ich hatte viel Bekümmernis – Hier ist ja lauter Nacht. Morton Stevens (sov. Minkä tahansa kappaleen kohdalla voi törmätä yllätyksiin, esimerkkinä Bachin valoisan Kristuksen vierailu Merikannon virressä. Yli-Iin Kierikkikeskuksessa tehdyssä äänityksessä on rauhattomuutta, joka karkottaa jonkin verran kamarimusiikillista intimiteettiä. ANTTI HÄYRYNEN Kolizion jäsenet ovat Jukka Eskola, trumpetti, Pasi Pirinen, trumpetti, Antti Rissanen, pasuuna, Valtteri Malmivirta, pasuuna, Jukka Myllys, eufonium ja Sergio Carolino, tuuba.. Resitaalin teoksissa on paljon surua ja luopumista, joten ohjelma on paikallaan päättää Mahlerin lau66 R ONDO C LASSIC 6|2024 vaskilla ketterästi kuin gepardi KUUKAUDEN CD Kolizio – Universala albumo. 2024 K AMARIMUSIIKKIA PIE TARSA ARESSA TAITE E LLINE N JOHTA JA Anna-Maria Helsing VUODE N SÄVE LTÄ JÄ Emmy Lindström V U O D EN T EEMA Kaipuun kauneus Muutokset mahdollisia VOKAALIMUSIIKKI Mahler Gustav Mahler: Rückert-Lieder. Petri Keskitalo: FunKolizio, KoliZefyros, Let Them Be Free. CD LIPUT Campus Allegro Infopoint Puh. Mutta luokittelun ja lokeroimisen sijaan kotimaisen Kolizio-yhtyeen levyltä huokuu rajat ylittävä virtuoosinen vapaus. Alba ABCD 478. Danel-kvartetin spesialiteetteihin kuuluu Weinbergin musiikki, josta kaksi kappaletta vuodelta 1950 ovat hieno näyte. 12. . 045 108 9934 infopoint@schaumanhall.fi www.netticket.fi SEURA A ME ITÄ /ruskfestival @ruskfestival @ruskfestival TUTUSTU OHJE LMA AN www.ruskfestival.fi TAITE ILIJAT Vertavo-kvartetti (Øyvor Volle, Annabelle Meare, Berit Cardas, Bjørg Lewis), Rachel Breen, Mackenzie Melemed, Björn Nyman, Maria Ylipää, Niko Kumpuvaara, Marzi Nyman, Ville Herrala, Anna-Maria Helsing, Vaasan kaupunginorkesteri, Jan-Erik Andersson, Shawn Decker ym. . Saundi säilyy kiivaimmassakin menossa tasapainoisena ja kiitos Markku Veijonsuon erinomaisen äänityksen sen myös kuulee kotonaan. Esa Onttonen: Getting Paid. Rückert-lauluja seuraa Bachin kantaatista tekstinsä ja aiheensa saanut Ich hatte viel Bekümmernis (”Minulla oli paljon surua”). Perinteiseen vaskikvintettiin verrattuna kahdesta trumpetista, kahdesta pasuunasta, baritonitorvesta ja tuubasta koostuva kokoonpano on jykevä, välillä orkestraalisen muhkea, mutta näiden soittajien huulilla myös gepardinketterä. Säveltäjä Mathilde Wantenaar (s. 19.–23.11. Svengaavista kappaleista ja sovituksista kumpuaa 1970-luvun funkin henki, sykkivän beatin päälle kipuavat riffit ja soolot. Virpi Räisänen, mezzosopraano, Danel-kvartetti. Gustav Mahler: Ablösung im Sommer. Keskitalo): Fanfare for Common Man. Soitto on siis ilmiömäisen tarkkaa, mutta se ei estä humoristista pilkettä tai soolojen improvisatorista vapautta. ”Älä katso laulujani” pyytää Virpi Räisäsen ja belgialais-ranskalaisen Danel-kvartetin herkullisesti katettu levy. Ehkä Coplandin Fanfaarista tavalliselle ihmiselle jää kaipaamaan lyömäsoittimia, mutta viimeistään tv-sarja Hawaiji 5-0-tunnussävelmä vahvistaa, kuinka universaalia vaskimusiikki voi olla. Kolizio: Jukka Eskola, trumpetti/flyygelitorvi, Pasi Pirinen, trumpetti/flyygelitorvi, Antti Rissanen, pasuuna, Valtteri Malmivirta, pasuuna, Jukka Myllys, baritonitorvi, Sérgio Carolino, tuba. Oskar Merikanto (sov. Keskitalo): Oi muistatko vielä sen virren, Romanssi op. Levyn huipentuma on Respighin Il Tramonto, jonka Räisänen saa kylpemään lämpimissä, intohimoisissa ja haikeissa iltaruskon väreissä. Kappaleista syntyy tyylilajien tehosekoitin, jossa Keskitalon jazzhenkinen svengi kohtaa Oskar Merikannon kansallisromantiikan, Beethovenin juhlavat pasuunakappaleet liittyvät neworleansilaiseen hautajaiskulkueeseen, tai vaskisoittajat löytävät itsensä espanjalaiselta härkätaisteluareenalta. . Blicke mir nicht in die Lieder on tässä ensimmäinen Mahlerin Rückert-lauluista, jotka kuullaan Frederick Neyrinckin antoisan vihjeellisenä kvartettisovituksena. Kolizio): Drei Equali. Ottorino Respighi: Il Tramonto. Räisäsen hieno tekstinkäsittely uppoaa silti syvälle Mahlerin onnen ja menetyksen maisemaan. Keskitalo): Hawaii 5-0. Alba ABCD 532. Räisäsen ja suomalaisille tutun jousikvartetin yhteisymmärrys on inspiroitunutta, ja pahoitella voi vain, etteivät kaikki hiljaiset sävyt pääse levyllä oikeuksiinsa. Tälle soitinyhdistelmälle on niukasti alkuperäistä materiaalia, mutta yhtyeen perustajajäseniin kuuluneen tuubisti Petri Keskitalon sävellykset ja sovitukset tarjoavat musisoinnille lentävän lähdön
” Lola Montezin Hämähäkki-tanssi” toimii maistiaisina Adamsin oopperasta Girls of the Golden West. William Blaken kuuluisasta runosta nimensä napanneesta teoksesta ei löydy liekehtiviä tiikereitä, vaan 1980-luvun väsymätöntä energiaa ja kyltymätöntä kasvua, jotka syöksyvät musiikillisten viitteiden viidakon läpi. Esitetekstissä laululintujen joukkoon on löydetty ”metsosopraano”. Lili Boulanger: D’un matin de printemps – D’un soir triste. Adams luokiteltiin aikoinaan minimalistiksi ja suuntauksen herkeämättömästä pulssista ja monistuvasta muuntumisesta muistuttaa vuonna 1988 valmistunut Fearful Symmetries. . Vincenzo Galilei: Contrapunto Secondo. La Dolce Volta LDV 103. Striggio toimi Firenzessä Medici-suvun palveluksessa ja erikoistui kirkkomusiikkia enemmän maallisiin madrigaaleihin, joista I Fagiolinin levyllä on seitsemän oivaa näytettä. ANTTI HÄYRYNEN ORKESTERI & KONSERTOT Adams John Adams: City Noir, Fearful Symmetries, Lola Montez Does the Spider Fance. Davitt Moroney löysi Striggion messun 2000-luvun alussa, jolloin se herätti kohtalaista kohua. Yhdistävä musiikillinen nimittäjä tuntuu filmisäveltäjien sijaan olevan Leonard Bernstein, jolla oli samanlainen halu luoda yhteenveto amerikkalaisuudesta. . . Betsy Jolas: A Little Summer Suite. Poétesses symphoniques on otsikkona La Dolce Voltan levylle, joka luotaa ranskalaisten naissäveltäjien traditiota 1800-luvulta meidän päiviimme. Adams on monilla amerikkalaista kulttuurihistoriaa luotaavilla teoksilla tuntunut myös hakeneen tuota roolia, mutta hän ei ole epäröinyt tökätä sormeaan myöskään kansakunnan kipukohtiin. Coro COR16199. ORF Wienin radion sinfoniaorkesteri, johtajana Marin Alsop. Otsikon kaupunki on Los Angeles ja ”noir” viittaa sen kulta-aikaan 1950-luvulla, jolloin rikoksia tihkuvia katuja kuvitti mm. Striggio vieraili Englannissa vuonna 1567 ja teki vaikutuksen Tallisiin, joka motetissaan pyrki ja osin onnistuikin ylittämään Striggion rakennelmat. Messun ja madrigaalien välissä kuullaan korvien puhdistamiseksi Vincenzo Galilein, tähtitieteilijän isän, luuttuteos. Kymmenistä erillisistä stemmoista ei synny tehokasta kontrapunktia, vaan ihmisäänien ja renessanssisoitinten elävänä aaltoileva valtameri. ANTTI HÄYRYNEN Boulanger ym. Lili Boulangerin (1893–1918) hieno myöhäisimpressionistinen diptyykki ”Kevätaamu-Surullinen ilta” on viime R ONDO C LASSIC 6|2024 67 CD | 8.–14.7.2024 8.–14.7.2024 www.kimitomusicfestival.fi www.kimitomusicfestival.fi Tutustu ohjelmaan Tutustu ohjelmaan ja taiteilijoihin: ja taiteilijoihin: Tuulikki Tuulikki Närhinsalo Närhinsalo Carla Carla Usberti Usberti Anna-Maaria Anna-Maaria Oramo Oramo Jukka Jukka Rautasalo Rautasalo Riitta Riitta Pesola Pesola Roland Roland Glassl Glassl Katinka Katinka Korkeala Korkeala Sonja Sonja Korkeala Korkeala Rafael Rafael Adobas Bayog Adobas Bayog Markus Markus Bellheim Bellheim Luka Luka Coetzee Coetzee Aku Aku Sorensen Sorensen Mikkelin kaupunginorkesteri Mikkelin kaupunginorkesteri. Franz Waxmanin, Dmitri Tiomkinin ja Max Steinerin elokuvamusiikki. César Franckin kaitseman Augusta Holmesin (1847– 1903) sävelrunossa Andromeda ei ole vain miessankarin pulasta pelastama neito, vaan kokonaisvaltaisempi tulkinta tähtitaivaalle päätyvästä myyttisestä naisesta. I Fagiolini ja Hollingworth tulkinnoissa on reilut kolmekymmentä laulajaa ja saman verran soittimia, joilla vahvistetaan laulettuja linjoja. Tämä levy ilmestyi Deccan julkaisemana kymmenen vuotta sitten ja nosti tuntemattomuudesta Alessandro Striggion (1536/37– 1592), renessanssin monikuoroisuuden taiturin. Mel Bonis: Femmes de légende. Naxos 8.559935. Yhdysvallat pullistelee muun ohella säveltäjiä, mutta jos pitäisi valita yksi koko monikansaista ja -kulttuurista maata edustava taidesäveltäjä, niin tällä hetkellä se olisi John Adams (s. Aihepiiriä kartoitettiin laajalti Bru Zanen kahdeksan levyn Compositrices-julkaisussa, mutta Metzin Kansallisorkesterin ja David Reilandin esityksissä ”sinfonisten runoilijattarien” jatkumo tulee esiin tiivistettynä. Äänitys on niin onnistunut kuin se voi olla, sillä täysin oikeuksiinsa tällainen musiikki pääsee vain aidossa kirkkoakustiikassa. 1947). ANTTI HÄYRYNEN Striggio Alessandro Striggio: Ecce beatam lucem, Missa Ecco si beato giorno, madrigaaleja. Sekä motetti Ecce beatam lucem että messu Ecco si beata giorno on sävelletty 40:lle äänelle ja rinnastuvat siten Thomas Tallisin tunnettuun motettiin Spem in alium samanlaiselle äänimassalle. Thomas Tallis: Spem in alium. . Siitä huolimatta teksti ja sävelkudos hämärtyvät välillä. luun Ablösung im Sommer, elämää ja vähän kuolemaakin kihisevään kesän vapautukseen. Augusta Holmes: Andromède. Adams jatkaa film noir -perinnettä kolmella spektaakkelimaisella freskollaan. Orchestre National du Metz Grand Est, johtajana David Reiland. Bernstein toimi mentorina myös kapellimestari Marin Alsopille, joka kannustaa Wienin radio-orkesterin kerrassaan repäiseviin esityksiin. . . Puolituntinen ”Kauhistavia symmetrioita” on teostyypiltään sinfoniseksi kasvava rynnistys, mutta hieman pitempi vuonna 2009 valmistunut kolmiosainen City Noir muodostaa hyvinkin perinteisen sinfonisen rakennelman. Kuninkaallisiin ja paavillisiin juhlamenoihin tarkoitetusta teoksesta on tallella kaksi Agnus Deiä, joista tähän levytetty on peräti 60-ääninen. I Fagiolini, johtajana Robert Hollingworth
Nykyesittäjille säveltäjän väljät määritelmät suovat vapautta, mutta en ole varma, onko Genuinin levyn soittajien idea yhdistää historiallisia ja moderneja soittimia täysin onnistunut. . 00170 Helsinki acktefestival_rondo_94x217_2024.indd 1 acktefestival_rondo_94x217_2024.indd 110.5.2024 15.52 10.5.2024 15.52. Mahler luonnehti kolmannen sinfoniansa etenemistä evoluutioksi, jossa nietzscheläinen luontokäsitys kuljettaa ihmistä kohti täydellistä ja yhä kaivattua tietoisuutta: ”Luonnon ääni aina ja kaikkialla!... Tsekkiläinen filharmonia, johtajana Semjon Bytshkov. ANTTI HÄYRYNEN Mahler Gustav Mahler: Sinfonia nro 3. Teoksessa riittää hurjuutta, kummallisuuksia ja kosmeettista kauneutta, joiden yhteiselo edellyttää vakaata otetta, mutta myös rohkeutta seurata säveltäjän mielikuvitusnäkyjä. 1926) ”Pieni kesäsarja”, seitsenosainen kesävaellus, jota nivoo yhteen Musorgskin Näyttelykuvista poimittu idea kävelystä ja pysähdyksistä. Semjon Bytshkov on johtanut Tsekkiläistä filharmoniaa vuodesta aikoina yltänyt suomalaisorkestereidenkin ohjelmistoon. Orkesteri pureutuu musiikkiin suurella intensiteetillä ja jokaisesta soolosta paistaa sekä ammatillinen että kansallinen ylpeys. Genuin GEN 24673. Alkuperäinen ajatus heräsi henkiin vuoden 1990 ”samettivallankumouksessa” ja tunne on ikuistettu levytykseen, jonka Rafael Kubelik johti Prahassa 40 vuoden pakolaisuuden jälkeen. Tsekin itsenäisyys ei ole uhattuna, mutta tuntuu kuin lähellä käytävän sodan varjo olisi tuonut tulkintaan syvyyttä, vakavuutta ja juhlavia tempoja. Levyn päätepisteenä on ranskalaisamerikkalaisen Betsy Jolasin (s. Maris Jansons on levyttänyt teoksen aiemmin Oslon filharmonikoiden ja Concertgebouw-orkeste-FESTIVAALI 17.–24.7.2024 KARJALOHJAN KIRKKO JA SEUROJENTALO Ohjelma: www.acktefestival.fi AINO ACKTÉN KAMARIFESTIVAALI 14.8.-13.10.2024 Ohjelma: www.acktefestival.fi SALONKIKONSERTIT HELSINGIN LYCEUMKLUBI Rauhankatu 7 E, 5 kers. ANTTI HÄYRYNEN SOITINJA KAMARIMUSIIKKI Couperin François Couperin: Concerts royaux nro: t 2 ja 4, Les Goûts-réunis nro:t 5-6 ja 9. Emanuel Abbühl, oboe, oboe d’amore, englannintorvi, David Tomas, fagotti, Carla Sanfelix, barokkisello, Miklos Spanyi, cembalo, Benoit Fallai, teorbi. . Konserttiesitys on siunattu myös hienolla äänityksellä. ANTTI HÄYRYNEN Smetana Bedrich Smetana: Ma Vlast. Pentatonen komealla äänityksellä silattuna tämä levytys on merkkipaalu Ma Vlastin ansiokkaassa diskografiassa. . Simon Rattlelle ja Berliinin filharmonikoille vuonna 2015 valmistunut teos on edeltäjiään modernimpi, mutta siitä erottuu sama runollinen eläytyminen aiheeseensa. François Couperin totesi esipuheessaan ”Kuninkaallisiin konserttoihinsa”, että esitysvälineiksi on mahdollista valita erilaisia barokin puhaltimia ja jousisoittimia. Sen voi päätellä myös oikeaoppisen taidepaussin jälkeisestä aplodimyrskystä. . Musiikissa kuultaa Jolasin opettajan Messiaenin vaikutus, mutta ote on arvaamattomampi ja aforistisempi. Baijerin radion sinfoniaorkesterin konsertti vuodelta 2010 on inspiroituneempi, ja etenkin ensiosan orkestraaliselle vimmalle tehdään oikeutta. Teos syntyi 1870-luvulla Böömin kuuluessa Itävaltaan, mutta ennustukset realisoituivat maan itsenäistyessä 1918. Pääosassa on Lontoon sinfonikoissa soolo-oboistina soittava Emanuel Abbühl, jonka nimi 68 R ONDO C LASSIC 6|2024 CD rin kanssa, mutta kumpikin tulkinta on päätynyt huolellisten, mutta anonyymien esitysten harmaaseen massaan. . Hänen tiedetään esittäneen teoksia mm. oboisti Philidorin ja fagotisti Dubois’n kanssa. Pentatone PTC 5187 205. Nathalie Stutzmann, altto, Tölzin poikakuoro, Baijerin radion kuoro ja sinfoniaorkesteri, johtajana Maris Jansons. Teoksen kuudessa sävelrunossa säveltäjä yhdisti luonnon, myytit ja historian kuvasarjaksi, jonka merkitys on vaihdellut ajan kuluessa. Sarkan tarina miehiä tappavista amatsonitaistelijoista saa nykyajassa emansipatorisen sävyn. Bedrich Smetanan ”Isänmaani”-kokoelma sinfonisia runoja on yksi kansallisromantiikan merkkipaaluja ja vertauskuvallinen niin tsekeille kuin muillekin itsemääräämisestään huolehtiville kansakunnille. . 2018 lähtien ja paneutunut huolella teokseen, jonka merkitys orkesterille on valtava. Nathalie Stutzmannin Urlicht soi ylimaallisena, sitä seuraava poikakuoro taas pontevasti maallisena. Nyt se on koko maailma, luonnon koko totaliteetti, joka on herätetty syvästä hiljaisuudestaan soimaan ja kaikumaan.” Valtaisaa koneistoa vaativa konsepti on sinfoniakirjallisuuden suurimpia haasteita, joka ei levylläkään ole onnistunut kovin usein. Ehkä finaalin pitkässä nousussa muunneltavat teemat eivät aina löydä toisiaan, mutta viimeiset tahdit nostavat kuulijat taivaan porteille. Mel Bonisin (1858–1937) kolme ” Legendaarista naista ” – Kleopatra, Ofelia ja Salome – on maalattu kevyemmällä pensselillä, mutta kaikkia yhdistää uhrius, joka tuodaan esiin hallitun koskettavasti. Natsit kielsivät teoksen vallatessaan Tsekkoslovakian ja Neuvostoliiton hallinnassa sen patriotismi valjastettiin valtion käyttöön. BR Klassik 900194 (2 cd). Sävelrunoista tutuin, kuvaus maan halki virtaavasta Vltava-joesta, saa majesteetillisen tulkinnan, mutta yhtä hehkeitä ovat näyt Böömin metsiltä ja kedoilta tai historiallisista taisteluista
Viisiosainen teos koukkaa Byrdin ja Dowlandin ”piilotetuista sävelmistä” sähköistävästi improvisoidun kadenssin kautta Vivaldin oopperamusiikkiin. Toinen laajempi kokonaisuus Gugnin levyllä on Balladiksi otsikoitu muunnelmasarja ikivanhasta norjalaisesta melodiasta, jonka säveltäjä poimi vuonna 1840 julkaistusta kokoelmasta. kirjan op. ANTTI HÄYRYNEN R ONDO C LASSIC 6|2024 69 CD Tieto ja tunne samassa paketissa. Levyn esityksissä historiasta on eliminoitu vanhan ajan museaalisuus. . Niitä ei pidä painottaa, sillä kappaleen yhdistelmä romanttista taituruutta ja runoutta peilaa jälleen kauniisti kuvitellusta menneisyydestä kumpuavia ihannekuvia. Gugnin on valinnut ensin harvinaisempia näytteitä 7. kirjasta op. . Näytelmäkirjailija Ludwig Hollbergin vanhoja hyviä aikoja 1700-luvulla muisteleva sarja kuulostaa tässä aidosti pianistiselta ja nostalgiselta, paikoin sentimentaaliseltakin. Näillä asetuksilla Couperinin kamariteokset kuulostavat soolokonsertoilta, mikä voisi toimiakin, ellei soittokumppaneita olisi äänityksessä karkotettu kauas taustalle. Linn CKD 742. Abbühl soittaa oboen lisäksi oboe d’amorea – ymmärrettävästi yhdeksännen konserton rakkauskuvauksessa – sekä viidennen konserton Sarabandessa yllättäen englannintorvea, johon Couperin ei liene tutustunut. Niissä perhoset, pikkulinnut, kotiseuturakkaus, kevät ja erotiikka siivittävät yksinäisen vaeltajan matkaa. 1962) viulukonsertto TYCHE on saanut otsikkonsa kreikkalaisten onnen ja kohtalon jumalalta, jota lähestytään historiallisten viitteiden välityksellä. Itse asiassa näin esitettynä teokset kuulostavat usein enemmän ranskalaisesta musiikista kiinnostuneelta Telemannilta kuin Couperinilta. Jotain alkuperäisteoksen napakasta pallottelusta jää kaipaamaan, mutta Kadesha kollegoineen ei ole mikään keskitien kulkija. Griegin sarja ”Hollbergin ajoilta” on alun perin pianoteos, vaikka tunnetaan paremmin säveltäjän versiona jousiorkesterille. Tyyli, fraseeraus ja koristelu ovat myös suoraviivaisempia kuin ranskalaisbarokissa on totuttu kuulemaan. Igor Stravinsky: Suite italienne. Stravinsky ei itse piitannut autenttisuudesta, joten esittäjät eivät syyllisty rikokseen ottaessaan esityksessään nautinnollisia vapauksia. Yhtyeen sellisti Andreas Fleck on sovittanut viululle ja jousille Stravinskyn Italialaisen sarjan, joka on itsessään sovitus Pulcinella-baletin aiheista. Jonian Kadesha, viulu, CHAARTS-kamariyhtye. Griegin tärkein panos pianomusiikkiin ovat kymmenen kirjaa pieniä Lyyrisiä kappaleita. Kreikkalaisalbanialainen viulisti Jonian Ilias Kadesha liittyy levyllään nykyaikaa elähdyttävien virkistävästi kurittomien viulutaiteilijoiden joukkoon. Lähtökohdaksi tarjoutuu Vivaldin viulukonsertto RV 208, jonka lisänimi ”Suurmoguli” on yhdistetty eurooppalaisia kauhistuttaneeseen Aurangzebiin (1618–1707). . ANTTI HÄYRYNEN Grieg Edvard Grieg: Hollberg-sarja, Balladi norjalaisen sävelmän muunnelmien muodossa, Lyyrisiä kappaleita: Sylfide, Takk, Fransk serenade, Bekken, Drømmesyn, Hjemad, Sommerflug, Ensom vandrer, I hjemmet, Småfugl, Erotikk, Til våren. 62 ja päättää levynsä tuttuihin 3. Lisänimi ei ole peräisin säveltäjältä, mutta Kadesha valloittaa soolonsa esikuvaansa muistuttavalla virtuoosisuudella ja häikäilemättömyydellä. ANTTI HÄYRYNEN Vivaldi Antonio Vivaldi: Viulukonsertto RV 208, “Suurmoguli”. . on vahvistettu esitteeseen lihavoinnilla. Myös Benoit Fallain fagotti ponnahtaa ajoin esille, mutta barokkisoittimet tuntuvat jäävän jämäkästi tuuttaavien nykyinstrumenttien varjoon. Italialaisen sellistisäveltäjä Giovanni Solliman (s. 43 numeroihin. Levyn yhteinen nimittäjä on italialainen barokki, mutta sitä sohitaan monesta suunnasta. Andrei Gugnin tunkeutuu norjalaiseen sielunja vuonomaisemaan virtuoosisesti virittyneenä ja romanttisesti latautuneena. Yli kaksikymmenminuuttinen Balladi on Griegin laajimpia pianoteoksia ja suuren muodon hallinta tuottaa toisinaan ongelmia. Andrei Gugnin, piano. Tutustu levyihin: rondo.fi/rondo_cd Liitä tilaukseesi musiikki! Tilaukset (03) 225 1948 tai asiakaspalvelu@ rondolehti.fi 1 vsk = 6 cd-levyä hintaan 81 € + lehti tilaus 129 € ½ vsk = 3 cd-levyä hintaan 40,50 € + lehti tilaus 64,50 € Rondolehden tilaajana voit nyt lisätä tilaukseesi myös kuudesti vuodessa ilmestyvät, uunituoreet ja laadukkaat cd-levyt! KAMARIMUSIIKKIK O N S E R T T E J A KESÄ-HELSINGISSÄ 4.–5.7.2024 Puotilan kartano Hakasalmen huvila Café Engel Angelicum-sali Tenho Restobar www.helsinkichamber.com Järjestäjä: Helsinki Chamber ry info@helsinkichamber.com Yhteistyössä: Taiteen edistämiskeskus Helsingin kaupunki Annemarie Åström, viulu Kreeta-Julia Heikkilä, viulu Hanna Hohti, alttoviulu Jaani Helander, sello Anna Kuvaja, piano. Maailman suurimmaksi jousikvartetiksi itseään luonnehtiva CHAARTS-yhtye ymmärtää pelin hengen ja esitys syttyy liekkeihin samaan tapaan kuin kiertävien katusoittajien Vivaldi-taiturointi maailman toreilla. Hyperion CDA68424. . Giovanni Sollima: Viulukonsertto “TYCHE”
Vuonna 2024 lehti ilmestyy 9 kertaa. Helsingin kaupunginteatterissa musikaalia nähdään kolmella estradilla: suurella näyttämöllä loistaa Moulin Rouge, Lillanissa teoksena on Dancer in the Dark ja Arenalla Forever Young. Levyille valitaan ainoastaan arvostetuimmat taiteilijat sekä korkealuokkaiset äänitykset. (03) 225 1948 • sähköpostitse osoitteesta asiakaspalvelu@rondolehti.fi • verkkosivuiltamme: https://rondo.fi/shop_02 Myös tilauksen lopettaminen ja osoitteenmuutokset ilmoitetaan asiakaspalveluun yllämainituilla tavoilla. Muutkin kokeneet musiikkiteatterin tekijät tuovat syksyyn musikaalia: Svenska Teaternissa nähdään Matildan magiikkaa, Turun kaupunginteatterissa Dubliniin sijoittuva Once sekä Lahden kaupunginteatterissa Tom Waitsin säveltämä rock-ooppera The Black Rider. Hyvää kesää niin lukijoille kuin musiikkielämän tekijöille! . syyskuuta.. Rondo total Rondo Total on tilausvaihtoehto, jossa saat Premium-sisällön lisäksi huolella koostetut ja teemoitetut cd-levyt 6 kertaa vuodessa. Tilaushinnat: Rondo Total, vuosikerta 9 numeroa + koko verkkosisältö + 6 kpl cd-levyjä 210 € kestotilaus 158 € opiskelija Rondo verkkolehtenä 86,70 € vuosi 43,50 € 6 kuukautta verkkosisältö Tilaajana voit lukea lehtesi myös sähköisenä versiona esim. Classicus Oy Jalavakatu 9 50130 MIKKELI Rondon Yhteystiedot: Toimituksen postija käyntiosoite Rondo Classic Väinö Auerin katu 10 00560 HELSINKI Rondon asiakaspalvelu c/o Tampereen Laserma Kuoppamäentie 3 A 33800 TAMPERE puh. Verkkoon päivitämme lisäksi ajankohtaisia arvioita ja muita juttuja myös lehden ilmestymiskertojen välillä. Laaja ja jatkuvasti päivittyvä sähköinen sisältömme kuuluu tilauksen hintaan. Tätä kaikkea on rondo 2024 © VUOKKO SALO Rondo Premium Rondo Premium on tilausvaihtoehto, jossa saat sekä lehden että koko verkkosisältömme samalla tilauksella. Ensi-ilta on 7. RONDON TOIMITUS rondo sukeltaa syvälle musikaalisyksyyn Vilma Kinnunen Lahden kaupunginteatterin rock-oopperassa The Black Rider, jonka on säveltänyt Tom Waits. Päivitetty mediakortti löytyy kohdasta ”mediatiedot”. Sivujemme kautta voit myös kuunnella nettiradioitamme Klasua, Klasu Pro:ta ja Viva Classicia sekä tehdä musiikillisia ostoksia verkkokaupassamme RondoShopissa. Tilaajana pääset lukemaan sitä rekisteröitymällä sivustolle. Tästä kaikesta ja paljosta muusta kertoo syyskuun Rondo. Tilaushinnat: Rondo Premium, vuosikerta 9 numeroa + koko verkkosisältö 129 € kestotilaus 77 € opiskelija Rondo Premium, 4 lehteä 4 numeroa + koko verkkosisältö 58 € (kestotilaus) Kolme tapaa tilata: • soittamalla asiakaspalveluumme, puh. Toisen suuren teeman muodostavat musikaalit ja musiikkiteatteri, oopperaa unohtamatta. Huomaa, että myös lehtitilauksen osoitetiedot tarvitaan rekisteröityessä! Rondo 7/2024 ilmestyy 2.9.2024 R ONDO info Rondo 7/2024 avaa laajan näkymän syksyn konserttikauteen, jossa orkesterit ovat aina merkittävässä roolissa. Tampere tunnetaan teattereistaan, ja syksyssä TTT ja TT kilpailevat omilla tuotannoillaan. 0800 418 401 Kestotilaus jatkuu ilman irtisanomista voimassa olevaan kestotilaushintaan. Tampereen Työväen Teatteri tuo jättilavalleen musikaalin School of Rock, ja sen haastajana Tampereen Teatterissa on Taru Sormusten Herrasta. Ja muistathan ennen syyslehden ilmestymistä selailla nettisivujamme rondo.fi-osoitteessa. 03 225 1948 Vuonna 2024 Rondolehti ilmestyy 9 kertaa. Verkkosivu vaatii rekisteröitymisen lehtitilauksen osoitetiedoilla. CD-levysarjamme on uniikkeja kokoomalevyjä tai uusia julkaisuja. kännykältäsi tai tabletiltasi. Tilaajana ja rekisteröitymällä sivuillemme saat eniten irti verkkopalvelustamme, sillä maksullinen sisältö on avoinna pelkästään Rondon tilaajille. Perinteiseen lehtitilaukseen kuuluu myös rondo.fi -sivuston digitaalinen sisältö. SMOL:n jäsenten osoitteenmuutokset • puh
71 R ONDO C LASSIC 6|2024 PITI MATKUSTAA MAAPALLON toiselle puolelle Australian Perthiin oppiakseni, että vielä on kiukkuisia taiteilijoita, jotka uskovat muutoksen mahdollisuuteen ja jotka jaksavat yrittää vaikuttaa politiikkaan – ja ehkä peräti tehdä vallankumouksen, tosin naurussa suin. Ainoa vähäinen valopilkku on opetusja kulttuuriministeriön johdolla tehtävä kulttuuripoliittinen selonteko, joka annetaan eduskunnalle syksyllä. Ainakin halutaan tuoda esiin, että taidemaailma on naiivi ja tekopyhä – ja ennen kaikkea naurettava – hyväksyessään lahjoituksia yrityksiltä, jotka tekevät voittoa ympäristön kustannuksella. . Kiitoksia monista kommenteista, vastaväitteistä, kehuista ja muutamista kiukkuisista haukkumisista vuosien varrella. Kaltaiseni hyvätuloinen ihminen huomasi ihmeekseen maksavansa vähemmän veroja tänä vuonna, vaikka kaikki kuulemma osallistuvat. Siksi tulevaisuusskenaarion pitää olla kasvua tavoitteleva niin kulttuurialan laajuuden kuin resurssien suhteen. Vaikka tällä hetkellä ainoa kulttuuripoliittinen todellisuus on rahan väheneminen, ei selonteon pidä juuttua siihen. Voiko tällaista tukea hyväksyä, jos taidelaitos tai yksittäinen taiteilija samalla väittää pitävänsä ilmastotyötä tärkeänä. 3. Kollektiivin yksi viha-rakkauskohde on kaivosjätti Rio Tinto, joka tekee satumaisia voittoja hiiltä louhimalla ja samalla tukee avokätisesti taide-elämää. Ei voi, sanoo kollektiivi. Australiassa se tarkoittaa ilmastotuhoja aiheuttavia kaivosyrityksiä, jotka imagoansa kiillottaakseen tukevat mielellään taidetta. Mutta on kollektiivilla ratkaisukin sponsoroinnin eettisiin ongelmiin: se on perustanut ikioman ”extraordinary stock market” -järjestelmän, jonka portfolioon voi kuka tahansa tehdä sijoituksia viiteen eri kategoriaan: play, hope, disruption, failure, revolution (leikki, toivo, häiriö, epäonnistuminen ja vallankumous). Säästöt tosin koskevat vain niitä, joilla ei ennestäänkään ole mitään. Luova aktivisti voi olla esimerkiksi kiinnostunut siitä, mitkä tahot tukevat taidetta. Kuunneltu ei kuitenkaan ole. Taiteelle Orpo-Purran hallitus tarjoaa lähinnä hallitusohjelmaan kirjattuja korulauseita ja kertoo, että alaa on toki kuultu. Käsitteellä tarkoitetaan suurin piirtein samaa kuin vaikkapa Elokapinan vaikuttamisyrityksillä ympäristöpolitiikassa. Se jakaa tämän kysymyksen inspiroimana ”Artwash Awardin” taholle, joka yrittää taidepestä syntistä imagoaan syytämällä rahaa taiteeseen. Selonteko yrittää visioida kulttuuripolitiikan päälinjoja 20 vuodeksi eteenpäin. Kyllä vaan, puhun nyt itsestäni ja tästä kolumnipalstastani, jonne olen sepustellut sekavia aatoksiani jo yli 20 vuotta. Politiikassa on voitava tehdä valintoja eikä julistaa alistuneesti, että ”vaihtoehtoja ei ole”. SUOMESSA ON VALLASSA HALLITUS, joka änkyröi ympäristökysymyksissä ja jonka mielestä asiat paranevat leikkaamalla, säästämällä ja hilpeästi saksia promootiokuvissa heiluttelemalla. Mitä tällaisilla tempauksilla tavoitellaan. All kind of sh*tf@ckery -alaotsikoitu gaala antoi viimeksi pääpalkinnon Woodside-energiajätille, joten Rio Tinto jäi tällä kertaa toiseksi. Perthissä toimiva pvi collective -taiteilijaryhmä tekee erilaisia tempauksia niin verkossa kuin kaduilla. Jos selonteko julistaa, että julkista investointivaraa ei 20 vuoden kuluttua ole nykyistä enemmän, se vie pohjan koko projektilta. Hauskaa ja kiinnostavaa on ollut, mutta silti olen päättänyt, että tämä on viimeinen kolumnini tässä lehdessä. ”Luova aktivismi” on käsite, johon en juuri ole Euroopassa törmännyt. LOPETTAMINEN ON AINA VAIKEAA, mutta jos on vuosikausia roikkunut tietyssä asemassa, pitäisi ymmärtää lopettaa ajoissa. Taiteesta pitää keskustella, siitä pitää olla mielipiteitä – ja asioista pitää uskaltaa olla erimielisiä, joten keskustelu jatkukoon. Kukaan ei kiistä, etteikö talouskuri olisi tarpeen ja etteikö erilaisista saavutetuista eduista olisi syytä tinkiä, mutta hyvin vaikea on ymmärtää ideologista illuusiota siitä, että hyvinvointia ja kasvua voitaisiin luoda säästämällä ja rakenteita tuhoamalla. Alistunut apatia taitaa olla todellisempi kuvaus taide-elämästämme. Taiteelta leikataan jo tänä vuonna miljoonia, ja meno vain kovenee tulevina vuosina. 1. © H EIK K I TU U LI 2. Uusi aika tarvitsee uusia ääniä ja uusia ajatuksia, ja varmimmin niitä syntyy päästämällä uudet ihmiset ääneen. Kansanedustajat siis pakotetaan käymään keskustelua ja ottamaan kantaa kulttuuripolitiikkaan! Olen jo hankkinut popcorneja esitystä odottaessani. Rivien välistä kuultu mutta ei kuunneltu KIRJOITTAJA ON FINLAND FESTIVALSIN TOIMINNANJOHTAJA R ONDO kolumni KAI AMBERLA Uusi aika tarvitsee uusia ääniä ja uusia ajatuksia, ja varmimmin niitä syntyy päästämällä uudet ihmiset ääneen.. Mutta anteeksi: unohdin, että toki olutveron lasku hiukan lohduttaa pienituloisia, sillä tölkki kaljaa maksaa nyt kolme senttiä vähemmän kuin edellisvuonna! (Sivutuotteena valtio menettää kymmeniä miljoonia euroja verotuloja, mutta viis siitä.) Luovia aktivisteja ei täällä juuri näy. Pitäisikö niiden rahoille sanoa ei