7 2024 15,00 € CLASSIC P etteri iivonen haluaa uudistaa soittokulttuuria Pariisin oopperassa rondo.fi MITEN RAKENTUU hyvä akustiikka konserttisaliin. Bedrich Smetana 200 vuotta Kansakunnan herättäjä on yhä ajankohtainen Wagner katsoo menneeseen ja tulevaan MUSIKAALISYKSY pursuaa suuresta pieneen cd
klo 19 | Vanha kirkko Vivaldi, Mozart, Sibelius Helsingin Barokkiorkesteri | joht. György Vashegyi. www.hebo.fi Vanhan musiikin sarja Helsingissä | syksy 2024 Vanha kirkko | Ticketmaster 30–42 € Muut konsertit | Musiikkitalo 13–65 € lippupalvelu Liput (sis. klo 19 | Sibelius-Akatemia Schubert, Schönberg Erich Höbarth, Réka Szilvay, viulu Atte Kilpeläinen, Mariette Reefman, alttoviulu Tatu Kauppinen, Anna Westerlund, sello 10.11. klo 16 & 12.11. klo 19 | Musiikkitalo Mozart: Idomeneo Mari Eriksmoen, Tuomas Katajala, Anna Lucia Richter, Siobhan Stagg Zürcher Sing-Akademie Helsingin Barokkiorkesteri | joht. klo 19 | Vanha kirkko Mare nostrum – Musica Baltica & Mediterranea Biber, Bruhns, Castello, Schütz Cornelius Uhle, basso | Boris Begelman, Laura Vadjon, viulu Romina Lischka, viola da gamba Izidor Erazem Grafenauer, teorbi | Aapo Häkkinen, cembalo 26.10. klo 16 | Musiikkitalo Joulukonsertti Haydn: L’Infedeltà delusa Ella Smith, Szilveszter Szélpál, Adriána Kalafszky, Bernhard Berchtold, Zoltán Megyesi Orfeo Orchestra | joht. Aapo Häkkinen 22.12. palvelumaksut): SYKSYN OOPPERATAPAUS! Syksyn sarjaan myynnissä kaksi eri sarjalippupakettia, katso lisää hebo.fi 21.9. Erich Höbarth 29.10
8 R ONDO C LASSIC 7|2024 Kameleontti traditionalisti &
23-vuotiaana hän ylsi toiselle sijalle vuoden 2010 Sibelius-viulukilpailussa, ja kutsuja alkoi tulla kiihtyvään tahtiin, ohjelmassa usein Sibeliuksen viulukonsertto. Soolouralta konserttimestariksi Petteri Iivonen temmattiin kansainväliselle solistiuralle jo 17-vuotiaana, kun Kuopion viulukilpailun voitto alkoi välittömästi poikia esiintymisiä orkestereiden solistina ensin Euroopassa ja pian jo Yhdysvalloissa. ”Äänilevyaika alkoi vähitellen yhtenäistää viulunsoittoa, ja lentäminen teki sitten lopun erillisistä koulukunnista, kun oli mahdollista mennä opiskelemaan minne vain”, Iivonen taustoittaa. Työkulttuurit, yleisöt ja eri maiden olosuhteet taas saattavat erota toisistaan dramaattisesti. Viulunsoitonopettajaltaan, tämän vuoden alussa edesmenneeltä Tuomas Haapaselta hän sai vanhojen viulusuuruuksien LP-levyjä ja alkoi pian myös itse kartuttaa äänitekokoelmaa. Pariisin oopperaorkesteriin hän on konserttimestarina puhaltanut uusia tuulia. Hän sai paikan konserttimestarina Töölönlahdella. Suomeen veti myös isoisältä jäänyt maatila, jossa Iivonen toivoi voivansa työn vastapainona viljellä maata. ”Minä olen tällainen traditionalisti”, Iivonen kuvaa itseään ja naurahtaa. 1990-luvulla älppärit olivat jo käyneet historiallisiksi cd-levyjen rinnalla, ja Iivosen viuluopintojen edetessä klassikkoäänitykset siirtyivät vähitellen nettiin. Se on tyylitietoisuuden näkökulma, jota nykyään harvemmin kohtaa. Kameleontti traditionalisti Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Kuvat: TUOMAS TENKANEN | k. 9 R ONDO C LASSIC 7|2024 un Petteri Iivonen oli koululainen, hän jaksoi kuunnella loputtomiin Jascha Heifetzin ja Yehudi Menuhinin soittoa vanhalla levysoittimella. Esiintymisiä kertyi esimerkiksi eri puolilla Brasiliaa sekä Bolivian pääkaupungissa La Pazissa 4000 metrin korkeudessa. Uusi elämä tyssäsi kuitenkin alkuunsa, sillä Iivoselle selvisi, ettei maatilalle perinnönjaon vuoksi sittenkään voinut jäädä pysyvästi asumaan. Edessä oli uran järjestyksessä toinen koesoitto, nyt Pariisissa, ja jälleen tärppäsi heti. ”Viimeistään nyt digiaikana vallalla on oikeastaan vain yksi valtavirtatapa soittaa viulua.” Iivonen on ottanut haltuunsa eri koulukuntien – unkarilaisen, ranskalaisen, neuvostoliittolaisen – soittotapoja ja soveltaa niitä soitossaan. Erityisesti häntä kiinnostavat viulunsoiton vanhat alueelliset koulukunnat, jotka ovat oleellinen osa 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolen esitystraditioita. Suoraan Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksesta ulkomaille lähteneen viulistin elämä ulkosuomalaisena siis jatkuu, mutta vielä seitsemisen vuotta sitten Iivonen oli nähnyt tulevaisuutensa toisin. Kiireinen sooloura kesti kymmenisen vuotta, ja sinä aikana Iivonen kohtasi suuren määrän orkestereita ympäri maailmaa. Iivonen on konsertoinut niin Yhdysvaltain suurissa kaupungeissa, Aasiassa kuin ympäri Etelä-Amerikkaa, jossa solistia on kuljetettu aseistetun vartijan saattamassa panssariautossa. Vuosien kiertue-elämän jälkeen Iivonen halusi asettua kotimaan kamaralle ja meni vuonna 2017 elämänsä ensimmäiseen koesoittoon, Kansallisoopperaan. Tällä hetkellä Iivosen koti on kuitenkin Pariisissa, jossa hän toimii Pariisin oopperan orkesterin konserttimestarina – ensimmäisenä ei-ranskankielisenä instituution historiassa. Pettyneenä Iivonen lähti Suomesta oltuaan kotimaassa vain kaksi vuotta. Yhä tasapäistyneemmällä viulukentällä hänen perinteistä ammentava lähestymistapansa edustaa raikasta vastavirtausta. ”Orkesterien keskinäiset erot soitossa ovat häviämään päin, etenkin Euroopassa, jossa orkesterikenttä on niin kansainvälinen”, hän sanoo. PETTERI IIVONEN haluaa ylläpitää yhteyttä vanhojen viulukoulukuntien tyyleihin ja soveltaa niitä soitossaan perinteitä ja modernia yhdistellen
Muusikot seuraavat visusti kapellimestaria sen sijaan, että sektiot muodostaisivat omia yksiköitään. ”Kuulemma Heifetzin kirjahyllyssä oli yksi kirja viulunsoitosta, loput käsittelivät oopperaa. Oopperassa konserttimestarin rooli on vielä suurempi kuin sinfoniaorkesterissa, sillä kapellimestarin johtaessa samalla kertaa musisointia lavalla ja montussa konserttimestarin merkitys orkesterin ohjailussa ja kapellimestarin tulkinnan välittäjänä korostuu. ”Kapellimestari ei ehdi näyttää kaikkea, eikä harjoitusaikaakaan ole paljoa. Silloin konserttimestarin on otettava vastuuta, mutta pitää tunnustella, ettei astu kapellimestarin kengille”, Iivonen naurahtaa. Alussa se oli aikamoista sönkötystä, mutta häpeällä siitä selviää!” Mukautumisen taidetta Oopperan maailma edustaa Iivoselle eräänlaista kotiinpaluuta, sillä hänen lapsuudenkodissaan kuunneltiin valtavasti oopperaa, ja rakkaus oopperaan oli tyypillistä myös vanhoille viululegendoille. Työja soittokulttuuri erosi valtavasti siitä, mihin Iivonen oli muualla tottunut, ja periranskalainen jääräpäisyys iski vasten kasvoja. ”Tämä ei ole vain kulttuurinen vaan pikemminkin koulukuntaero”, Iivonen selittää. Tämä on asia, jota olen yrittänyt muuttaa: että annettaisiin enemmän vastuuta soittokavereille, kuunnellaan muita ja hoksataan, että omalla tekemisellä on väliä. Oopperamusiikki oli aikoinaan myös viulisti-säveltäjille tärkeä lähde, ja viululla yritettiin imitoida laulajia.” Montussa muusikot soittavat aina kirjaimellisesti lavan alapuolella ja laulajien ehdoilla, ja usein se tarkoittaa jatkuvaa hissuttelua, ettei orkesteri peittäisi laulajia. ”Nyt avoimuuden ja kansainvälistymisen tuulet ovat alkaneet täälläkin puhaltaa, mutta perinteet ja hierarkkisuus elävät yhä vahvoina. ”Oopperaorkesterin kulttuuriperimä on pitkään ollut Pariisin orkestereista kaikkein varjelluin”, Iivonen kertoo. ”Venäläisessä orkesterikoulussa mennään basso edellä, Etelä-Euroopassa seurataan johtajaa. Iivonen korostaa, että lisäksi on aina mukautettava sointia repertuaarin mukaan – Verdissä, Wagnerissa ja Puccinissa eri väripaletilla. 90 % soittajista on ranskalaisia, ja vain kolme sellaista, jotka eivät ole opiskelleet Ranskassa.” Työkieli on ranska, ja soittajat puhuttelevat Iivosta itsepintaisesti ”maestrona”. 180-henkinen orkesterikokoonpano on jaettu kahteen orkesteriin, jotka soittavat taloissa vuoron perään.. 10 R ONDO C LASSIC 7|2024 Soittokulttuuria uudistamassa Työ konserttimestarina 355 vuotta vanhassa, omanarvontuntoisessa ranskalaisinstituutiossa oli sukellus syvään päätyyn. Soitettavaa on paljon, sillä Pariisin ooppera käsittää kaksi oopperataloa, historiallisen Garnier’n ja 1980-luvulla rakennetun Bastillen. ”Joskus harvoin kapellimestari ei puhu ranskaa, ja silloin minun on pitänyt tulkata muulle orkesterille ranskallani. Siitä voi ammentaa loputtomasti.” Muutenkin Iivonen on huomannut, että konserttimestarilla on mahdollisuuksia muuttaa soittokulttuuria, niin ideoillaan kuin omalla esimerkillään. Ranskassa myös odotetaan konserttimestarilta johtajuutta ja aloitteellisuutta
Iivosen opinnot ovat nekin vastaveto nykyaikaiselle, usein opettajaa vaihtavalle kouluttautumiskulttuurille, sillä hän on ollut teini-ikäisestä lähtien Shahamin opissa mestari-kisälli-tyyliin – joskin nopeasti tästä tuli Iivoselle pikemminkin ystävä ja mentori. Siellä pitää keinotekoisesti antaa elinaikaa viimeisille nuoteille.” 11 R ONDO C LASSIC 7|2024 ”Kesäisin haluan irtioton oopperasta, ja soitan mahdollisimman monenlaista ohjelmistoa kesäfestivaaleilla”, Iivonen sanoo. ”Bastille on niin valtava, että siellä voi soittaa vähän voimakkaamminkin. Silloin konserttimestarin on otettava vastuuta, mutta pitää tunnustella, ettei astu kapellimestarin kengille.”. Garnier soi kauniisti, mutta on todella kuiva. Opettajan perässä ulkomaille Lähimpänä Iivosen sydäntä on unkarilainen viulutraditio, jota hänen pitkäaikainen opettajansa Hagai Shaham edustaa niin sanotusti suoraan alenevassa polvessa. Pariisin kahden oopperatalon akustiikat eroavat suuresti toisistaan ja vaativat erilaista orkesterisoittoa. Haastatteluun hän istui kesäkuussa Riihimäellä, jossa esitti George Enescun viulusonaatin. Konserttimestari nauttii esiintymispaikkojen kontrastista. Aikaa festivaalivierailuille ei ole kauheasti, mutta muutamaan otteeseen Iivonen ehti tänä kesänä Suomeenkin. Jyhkeä teos on seurannut häntä kouluikäisestä alkaen, ja Iivosen muhkeasti virtaavassa soitossa sekä ylellisessä sävymaailmassa kuuli vanhojen mestareiden vaikutuksen. | ”Oopperakapellimestari ei ehdi näyttää kaikkea
Pian aloin käydä hänen mestarikursseillaan, ja lähdin sitten 18-vuotiaana hänen perässään opiskelemaan ensin Kaliforniaan, sitten Tel Aviviin ja taas takaisin Yhdysvaltoihin.” Shahamin soitossa Iivosta kiehtoi vanhojen viuluideaalien yhdistäminen nykyaikaiseen viulunsoittoon. Näitä puolia voi yhdistellä, tai ehkä vielä palaan joskus freelanceriksi”, Iivonen tuumii. 12 R ONDO C LASSIC 7|2024 ”Tutustuin Hagaihin jo kymmenvuotiaana Riistaveden musiikkileirillä, ja tiesin heti, että hän oli unelmaviulistini. Hetken sain olla Pariisin tähtenä, kun kahviloissa pyydettiin nimmareita.” Lopun elämäänsä Iivonen tuskin kuitenkaan viipyy Pariisissa, vaan kuten tähänkin asti, maisemat ja työnkuvat tulevat varmasti vielä vaihtumaan. Iivonen antaa esimerkkejä: ”Ranskalaisessa koulussa on hyvin ekspressiivinen vibrato, neuvostokoulussa taas käytetään isosti jousta. ”En silti tiedä, onko Suomi se paikka johon lopulta asetun.”. Toistaiseksi konserttimestarin työ on ollut hyvä valinta kiireisen solistivaiheen jälkeen. Hahmolle käy lopussa köpelösti, mutta oli tosi kiinnostavaa tehdä töitä tanssijoiden kanssa. ”Koreografi halusi musiikiksi Sibeliuksen konserton ja innostui luomaan päähenkilöksi viulistin, joka soittaa lavalla Sibeliusta! Se olin sitten minä. En silti itse identifioidu mihinkään tiettyyn viulukouluun, olen kameleontti, joka tapauskohtaisesti muuttaa mieltään”, hän sanoo ja nauraa. ”Myös solistikutsuja tulee edelleen, ja Pariisin ooppera-akatemiassa minulla on lisäksi kolme viuluoppilasta. Avoimin mielin tulevaan Viiden Pariisin-vuoden jälkeen Iivonen on kotiutunut kaupunkiin, saanut kielen haltuun ja viihtyy oopperatalossa. Konserttimestarikeikkoja on sukeutunut viime aikoina muihinkin orkestereihin, niin Pariisissa kuin esimerkiksi Genevessä, ja se kiinnostaa. Lavakin on tullut tutuksi, sillä toissa kaudella hänellä oli keskeinen rooli Pit-nimisessä nykytanssiproduktiossa. Toki Iivonen kävi imemässä vaikutteita myös muilta opettajilta. ”Pariisi on stressaava kaupunki asua. Tykkään kalastuksesta, metsästyksestä ja purjelennosta, eikä niitä voi tehdä täällä. Hän alkoi räätälöidä opintojaan sen mukaan, että pystyi paneutumaan vuorotellen kaikkiin tärkeimpiin viulukoulukuntiin. En silti tiedä, onko Suomi se paikka, johon lopulta asetun, tai mikä on uran seuraava vaihe.” . ”Äänilevyaika alkoi vähitellen yhtenäistää viulunsoittoa, ja lentäminen teki sitten lopun erillisistä koulukunnista.” Petteri Iivonen pitää kalastuksesta, metsästyksestä ja purjelennosta, mutta Pariisissa niitä ei voi harrastaa
Asteenkin vaihtelu vaikuttaa. ”En tiedä maailmalta yhtään hyvin soivaa viuhkaa. Myös seinien, katon ja penkkien materiaalit vaikuttavat siihen, kuinka sali tukee eri taajuuksia ja kuinka kirkas ääni on. Mutta elämyksellisyyteen vaikuttaa myös suuresti, kuinka dynaaminen sali on: miten sointi herää esimerkiksi silloin, kun orkesteri soittaa crescendon?” Hyvä lavakuuluvuus puolestaan tukee soittajien edellytyksiä onnistua tehtävässään. Konserttisalien muodot jaetaan yleensä muutamaan arkkityyppiin, kuten kenkälaatikkoon, sitä lähellä oleva hevosenkenkään, viuhkaan ja viinitarhaan. Mitä suunnittelussa pitää ottaa huomioon. Teksti: MARKUS LUUKKONEN | Kuvat: Nimi | t. ”Taustalla on useita rinnakkaisia menetelmiä, mutta lopulta kaikki pohjautuu suunnittelijoiden kumulatiiviseen tietämykseen sekä ensimmäisten ja varhaisten heijastusten optimointiin. Tuleeko siitä ihan maailmanluokkaa vai vain erittäin hyvä, sitä en vielä osaa sanoa.” Fuugan konserttisalin suunnittelussa on tukeuduttu uusimpaan tieteelliseen tietoon. Tällöin äänikuva on yleensä myös läheinen. Miten rakentuu hyvä klassisen musiikin akustiikka. Moni odottaa jo uuden konserttitalon tuomia mahdollisuuksia, eritoten salin akustiikkaa. 15 R ONDO C LASSIC 7|2024 URUN KAUPUNGIN asiantuntijana Fuuga-hankkeessa työskentelee palkittu akustiikan tutkija ja Aalto-yliopiston professori Tapio Lokki. Fuugassa salin pintojen kaarevuuksia optimoidaan jopa millin tarkkuudella. Olemassa olevista saleista on myös laskelmia, joita voidaan hyödyntää uuden salin suunnittelussa”, Lokki kuvailee. ”Se, kuinka sali vahvistaa ääntä ja paljonko salissa on jälkikaiuntaa, on perinteinen tapa tarkastella akustiikkaa. Mitä helpompaa siellä on soittaa ja kuinka hyvin soittajat kuulevat toisiaan, vaikuttaa siihen, kuinka orkesteri soittaa yhteen ja kuinka salin lopulta koetaan soivan.” ”Varmaan Turun filharmoninen orkesteri joutuu harjoittelemaan jonkin aikaa, ennen kuin se tottuu uuteen saliin.” Kenkälaatikkoja vai viinitarhoja. Siksi rakennusaikanakin valvonnassa on kiinnitettävä huomiota siihen, että kaikki vaatimukset täyttyvät.” Musiikki ympäröi yleisön Lokin mukaan tavoitteena on, että musiikki ympäröi yleisön. Vaikuttaako perusmallin valinta paljonkin siihen, millainen salista voi tulla tai ei voi tulla. Taustalla on kuitenkin kenkälaatikko, jonka muotoja on pyöristetty.” Suomeen on 15 vuoden tauon jälkeen rakenteilla kansainväliset mitat täyttävä konserttitalo. ”Esimerkiksi parvekkeiden alapintojen kulmilla on merkitystä, jotta ääni saadaan jakautumaan oikein. ”Lava-akustiikan onnistuminen vaikuttaa paljon koko salin hyvyyteen. ”Salien ominaispiirteet nousevat kyllä geometriasta ja materiaaleista, eli siitä, missä ne seinät ovat ja mitä materiaaleja on käytetty. Äänikokemuksen tulisi olla samanlainen riippumatta siitä, missä kuulija istuu. Keskieurooppalaisista saleista esimerkiksi Wienin Musikverein on klassinen kenkälaatikko ja Berliinin filharmonia puolestaan kuuluisa viinitarhamallinen sali. Kahlen ryhmän osaaminen keskittyy muun muassa avaruuskulmatarkasteluun. Pääakustikkoja ovat saksalainen Eckhard Kahle, jonka referenssilistalta löytyvät esimerkiksi Pariisin filharmonia ja Stavangerin konserttitalo, sekä monikäyttösalien akustiikan asiantuntijat Sara Vehviläinen ja Henrik Möller. Viuhkamalliset salit eivät lähtökohtaisesti sovi hyvin länsimaisen taidemusiikin esittämiseen. Vuonna 2026 valmistuvasta Fuugasta tulee koti Turun filharmoniselle orkesterille. Lokki suhtautuu hankkeeseen luottavaisesti. Sointi jää niissä oikeastaan poikkeuksetta monomaiseksi.” Turussa lähtökohtana on kenkälaatikko, jossa on paljon pyöristettyjä muotoja. Akukonin tekemällä mallinnuksella puolestaan lasketaan huoneakustisia parametreja ja pyritään varmistamaan jälkikaiunnan ominaisuuksia. Siinä simuloidaan äänienergian suuntautumista eri pinnoille. Kuitenkin hyvä akustiikka on myös sellainen, joka soi ja ympäröi kuulijan.” Muuttuvia tekijöitä on tietenkin monia. Projektipäällikkönä toimii Perttu Laukkanen. ”Erinomaisessa akustiikassa äänikuva on mahdollisimman selkeä, jotta stemmat ja soittimet erottuvat. ”Havainnekuvista voi tulla mieleen ovaali muoto. Jos viet orkesterin salista toiseen, se soittaa aluksi suunnilleen samalla tavalla kuin aina ennenkin. Lokki on pannut merkille, että kenkälaatikot soivat tietyllä tavalla ja viinitarhat tietyllä tavalla. Salit muokkaavat kuitenkin paljonkin sitä, miltä orkesteri kuulostaa”, Tapio Lokki sano. Oopperat ovat yleensä hevosenkengän muotoisia, koska tällä järjestelyllä saadaan mahdollisimman paljon ihmisiä lähelle lavaa. ”Nykyaikana ymmärrys on niin korkealla tasolla, että uskallan laittaa pääni pantiksi, että Fuugan akustiikasta tulee hyvä. Akustiikkasuunnittelusta vastaa Akukon & Kahle Acoustics -yhteenliittymä
Se asettuu samaan kokoluokkaan kuin Lahden Sibeliustalo, jossa on tilaa 1229 kuulijalle. Tällöin iso osa energiasta häviää ja ääni jää monomaiseksi.” Syy viinitarhamallisten salien suosioon saattaa piillä siinä, että ne tuovat kapellimestarin keskipisteeseen. ”Kun orkesteri vielä istuu alhaalla ja ensimmäiset heijastukset tulevat lattiasta tai kanoopista, seurauksena on paljon suoraa ääntä. Tavoitteena on, että musiikki ympäröi yleisön. Sen takia viinitarhat ovat varmaan menestyneet, koska ne ovat usein kapellimestarien kannalta optimaalisia.” Akustisia käytäviä ja kammioita Fuugaan on tulossa noin 1300 istumapaikkaa. Äänikokemuksen tulisi olla samanlainen riippumatta siitä, missä kuulija istuu.. Tapio Lokki pitää tätä suuruusluokkaa akustisen suunnittelun kannalta melko ihanteellisena. Petri Lehto soittaa bassoa ja akustikko Jukka Pätynen mittaa. ”Lontoossa, Berliinissä tai Hampurissa on luonnollista, että halutaan isompia saleja, koska yleisötkin ovat suuria.” Suomalaisista saleista Sibeliustalo on Lokin havaintojen mukaan onnistunut parhaiten. Sali on ekspressiivinen ja tuntuu heräävän, kun orkesteri soittaa ison crescendon. Äänikuva levenee ja leviää dynamiikan mukaan.” | Akustisten ominaisuuksien mittaamista esiintymislavan prototyypin avulla. 17 R ONDO C LASSIC 7|2024 mukaan äänikuvan jääminen lavalle, jolloin musiikkia ikään kuin katsellaan sen ulkopuolelta. ”Sibeliustalossa on tavallista isompi ero pianissimon ja fortissimon välillä. ”Kapellimestari haluaa kuulla kaikki soittajat balanssissa
Värikkäät kuvat, tarinat ja hahmot piristävät soittohetkiä, ja pienet teoriatehtävät tukevat pedagogisesti tarkkaan mietittyä etenemistä. Kauniaisten musiikkijuhlat Grankulla musikfest KAUNIAISTENMUSIIKKIJUHLAT.FI | GRANKULLAMUSIKFEST.FI Rauha ja sota 25.10. Muista myös nämä pianokoulut ja kokoelmat: Pianon avain Suomalainen pianokoulu Colour Keys Piano ABC Lukutunti pienille pianisteille Anna soida! Pianokoulu aikuisille Yhdessä pianolla Sonaatteja ja sonatiineja Ensimmäiset etydit Pikku-Czerny Verkkokauppa: fennicagehrman.fi Saatavana myös pdf-nuotteja.. Säestyksiä löytyy kirjan sivuilta ja myös soivina versioina QR-koodien takaa. — 3.11.2024 Viktoria Tolstoy yhtyeineen | Christel Lee & Jonathan Roozeman Atte Kilpinen, tanssi ja koreografia | Anni Niemelä huippuroolissa Anne Frankina Suomalaisen kamariorkesterin ensemble | Maukka & Väykkä yllätysvieraineen Taiteellinen johtaja Jan Söderblom Festivaalin ohjelma, tunnelmallinen Huvilasarja ja mielenkiintoiset puheenvuorot Uusi alkeiskirja pikku pianisteille Julia Reinikainen: MINUN PIANONI U usi pianokoulu on ilmestynyt! Innostavien kappaleiden kautta opitaan perusrytmit, tahtiosoitukset ja nuotit kahden oktaavin alueella
Romaania käytettiin Keplerin omaa äitiä Katharinaa vastaan dramaattisessa noitaoikeudenkäynnissä, jossa astronomipojasta tuli noitaäidin puolustaja. Kertomuksessa Kepleriä itseään muistuttava tiedemies matkustaa noitaäitinsä avulla kuuhun ja tutkii maapalloa toisesta näkökulmasta.” Earthrise kietoutuu tämän tekstin ympärille ja avaa sen monia ulottuvuuksia. Uudenlainen visio musiikkiteatterin mahdollisuuksista lähti muodostumaan Radio Francen tilaaman Ophelia/Tiefsee -teoksen myötä, joka oli säveltäjä Juha T. KOSKISTA ja dramaturgi ALEKSI BARRIÈREA, ja tuloksena oli genrerajoja rikkova ooppera Earthbound. Sitä pidetään historian ensimmäisenä tieteisromaanina. ”Moniäänisen pluralistinen työmetodi toteutui Earthrise-teoksessa vielä monitasoisemmin ja kattavammin. Earthrise-teoksen työryhmä on alusta alkaen tehnyt kaikki tärkeimmät päätökset keskustellen”, Koskinen kertoo. ”Lähdimme liikkeelle tähtitieteilijä Johannes Keplerin (1571–1630) Somnium (Uni) -kertomuksesta. ”Olemme kutsuneet teosta varten säveltämääni uutta musiikkia interpolaatioiksi, koska juuri ne osuudet rakentavat siltoja teoksen muiden musiikkien välille. Omasta puolestani tärkein muutos on tämä: teoksen työprosessissa ei ole enää dominoimassa säveltäjä. Tämän jälkeen vokaalitaiteilija Anni Elif Egecioglu sävelsi laulut teoksen avainkohtiin. Ja vasta kaiken tämän jälkeen käynnistyi Koskisen osuus säveltäjänä. Lisäksi olen orkestroinut barokkisoittimille kaksi Anni Elif Egecioglun säveltämistä lauluista, sekä säveltänyt koraalifantasian, kehtolaulun ja lisäksi musiikkia teoksen johdantoon ja postludiin.” R ONDO kantaesitys Teksti: HARRI KUUSISAARI k ooppera yhdistää aikakausia ja musiikkigenrejä Tähtitieteilijä JOHANNES KEPLER pyrki tieteisromaanissaan Uni (1624) edistämään uutta maailmannäkemystä ja joutui kärsimään epädogmaattisuutensa seuraukset. 20 R ONDO C LASSIC 7|2024 ANSALLISOOPPERAN Alminsalissa 17.10. Työryhmä lähti etsimään cembalisti Marianna Henrikssonin johdolla teokseen sopivaa 1600-luvun musiikkia. Koskisen edellinen yhteistyöprojekti libretisti-dramaturgi-ohjaaja Aleksi Barrièren kanssa. kantaesitettävä Earthrise laulajalle, näyttelijälle ja barokkiorkesterille on monen tekijän yhteistyönä syntynyt teos. Keplerin tarina kiinnosti säveltäjä JUHA T. Se yhdistää uutta musiikkia ja 1600-luvun ohjelmistoa.
Muista myös konserttikauden alku ja ympyröi konserttikalentereista ne itsellesi rakkaimmat esitykset. Hintaan sisältyy myös pääsy jatkuvasti uudistuville ja täydentyville verkkosivuillemme. Elämä on valintoja Tilaukset: rondo.fi/shop_02/ tai puhelimitse asiakaspalvelusta, puh. Ota avuksesi Rondo, jossa konsertit on luetteloitu pitkälle tulevaisuuteen koko maan mitalta. Näin varmistat itsellesi aktiivisen ja elämyksellisen syksyn, ja kuin sivutuotteena saat sopeutumisen syksyyn. (03) 225 1948 tai sähköpostilla: asiakaspalvelu@rondo.fi 49 € 4 seuraavaa numeroa + pääsy jatkuvasti päivitettäville nettisivuillemme Jatketaan kesäfiilistä musiikilla ja Rondolla. Saat 4 seuraavaa Rondon numeroa nyt syyshintaan 49 €. Syyskauden konserttien lisäksi löydät Rondosta niin elämykselliset artistihaastattelut kuin tarkkaan punnitut arviot menneistä konserteista, uudesta musiikista, alan uusista ilmiöistä. Arjen koittaessa monen on vaikea sopeutua samanlaisina toistuviin päiviin ja syksyn aikatauluihin. Tilaa jo tänään!. Siihen on olemassa yksi oiva neuvo: vie syksyysi niitä palasia kesästäsi, joista nautit eniten. Koko maailmasta, maailman suurilta esiintymislavoilta sekä kotimaasta aina kuntia ja kyliä myöten. Keksi pieniä ilonaiheita arkesi lomaan: nauti aamiainen terassilla tai parvekkeella niin pitkään kun varpaasi eivät palele, piipahda lounastunnilla puistoon kuuntelemaan lintujen laulua ennen kuin ne lentävät muualle. Soita itsellesi sitä musiikkia, mikä vie mielesi takaisin kesän tunnelmiin, festivaaleille ja konsertteihin
Anna Pesonen haluaa nähdä musiikkinsa kautta aina jotain hyvää vaikeuksien keskellä.. Esimerkiksi jääkiekkomuistossa ei soi tyypilliseen tapaan rock vaan Bachin mieleen tuovat orkesterisatsit jousineen ja puhaltimineen. Muusikko Anna Pesonen osoittaa sormella aitojen läpi kohti penkin alareunaa. Menin Samanna-yhtyeeni treeneihin ja selitin tätä juttua. Loppukeväästä ilmestyneessä kokonaisuudessa kuultavia kappaleita on yhteensä seitsemän, joita ihmiset voivat käydä soittamassa älylaitteidensa avulla. Myöhemmin saksofonistimme Sippolan Sami totesi, että on hyvä idea, että se täytyisi tehdä.” Pois negatiivisuudesta Soivien muistomerkkien aiheet vaihtelevat avantouintikokemuksista laivamatkoihin ja Tapparan mestaruusjuhliin. Ajatus sai alkunsa, kun Pesonen kohtasi muutama vuosi sitten metsässä muistomerkin. ”Olin kävelyllä metsässä, ja siellä vastaan tuli sota-aiheinen muistomerkki. Viimeisen parin vuoden ajan Pesonen on työskennellyt Pirkanmaan kulttuurirahaston, Taiteen edistämiskeskuksen ja Operaatio Pirkanmaan rahoituksen apurahan t OSA: 15 avulla soivien muistomerkkien parissa. Moninaisista aineksista Pesonen halusi tehdä yhtenäisen musiikillisen kokonaisuuden, joka ei seuraisi tyypillisimpiä musiikillisia mielleyhtymiä. ”Tuolla se on”, Pesonen osoittaa. Pieni metallilaatta kimaltaa auringossa teksteineen ja QR-koodeineen. Huoltotöiden takia torin reunalla olevaa puupenkkiä rajaa rivi työmaa-aitoja. Samanna-yhtyeen ANNA PESONEN säveltää muistomerkkejä onnellisista aiheista. onnesta soivia muistoja 26 R ONDO C LASSIC 7|2024 AMPEREEN KESKUSTORI lepää paahteisessa iltapäivässä. Laatta on osa Pesosen Soiva muistomerkki -ääniteosta, jossa tamperelaisilta kerättyjä muistoja on sävelletty musiikiksi. Ajattelin, että miksi muistomerkeissä on aina näin surullisia aiheita ja että pitäisi tehdä myös positiivisia ajatuksia herättäviä muistomerkkejä. Kappaleet on sijoitettu ympäri Tampereen keskustaa. R ONDO kulmalla Teksti: PAAVO KÄSSI | Kuvat: KALEVI SUOPURSU SARJASSA ESITELLÄÄN OMALEIMAISIA SUOMALAISIA POPULAARIMUSIIKIN ARTISTEJA
Esimerkiksi Särkänniemessä Pesonen oli käynyt tekemässä äänityksiä aiemmin jo muihin tarkoituksiin. Pesonen hymyilee kysyttäessä, mitä puut merkitsevät hänelle. Psykologisesti meillä ihmisillä on sellainen negatiivinen vinouma päässä, että muistamme helpommin huonot asiat. Nurmijärven maaseudulla kasvanut ja Kuopiossa muusikoksi opiskellut Pesonen kertoo aloittaneensa muutama vuosi sitten uudelleen lapsena rakkaaksi kokemansa ratsastamisen. Säntillisen koulutyylin sijaan Pesonen on alkanut harrastaa lännenratsastusta. Muun muassa jazzia, folkia ja poppia soittavaa Samanna-yhtyettä johtava ja Amurissa toimiva Pesonen on esiintynyt viime aikoina keikkalavoja kiertävän Kasevan riveissä. Aika paljon kävin Metson musiikkiosastolla pianoluokassa vain soittelemassa ja äänittelemässä. Valmistunut kappale on vähän kuin se kuva, jonka haastattelusta sain ja jonka halusin siihen biisiin. Käy ilmi, että Pesonen on käsitellyt hevosia omassa taiteessaan eri tavoin. Puut merkitsevät elämää”, Pesonen toteaa. Ajattelin hetkeä torilla ja ihmisiä jotenkin tosi yhteisöllisissä fiiliksissä. Soivan muistomerkin musiikillista tyyliä Pesonen lähti kartoittamaan pianovetoisen ja vähäeleisen instrumentaalimusiikin suunnalta. Soivista muistomerkeistä Pesonen toivoisi, että niistä syntyisi kuulijalle kokonaisvaltainen mielikuva. ”Olin kuunnellut Bremer/McCoyn ja Olafur Arnaldsin musiikkia ja päättänyt, että tällaista haluan tehdä. Projektin äänittänyt Jussi Suonikko puolestaan hyödynsi teoksissa itse tuottamaansa kohinaa. Kirjassa käsitellään esimerkiksi sitä, miten puut voivat viestiä keskenään ja antaa toisilleen hiilidioksidia, jos jokin niistä ei itse pysty siihen. Vanhuksista ja nuorista pidetään huolta, jotta niillä on riittävästi ravinteita. Tehdään yhteistyötä, ja hevonen on niin kuin työkaveri siinä hommassa. Ja onhan meillä toisen levyn kannessa heppa, ja sitten uuden levyn kanteen akvarellimaalasin hevosen pään.” Lopulta Pesonen vastaakin hymyillen: ”Kun tässä vanhemmaksi käy, niin hevosista tulee ajankohtaisempia ja tärkeämpiä.” . Hevosten tärkeydestä Luonto tuntuu olevan Pesoselle tärkeä vaikuttaja, ja hän pitääkin luontoa pikemminkin lohdun kuin uhkan paikkana. Etenkin muistomerkin positiivisuudella on tärkeä rooli täydentämässä muistomerkkien käyttöä myös positiivisten kokemusten säilyttämiseen kollektiivisessa muistissa. ”Samannan levyllä on sellainen kappale kuin Mittasuhteet, jossa ensin lauletaan ’hevosenkuvia, lapsuusmuistoja’ ja toisessa kohtaa ’leivinpaperin läpi piirrettyjä heppoja’. Siitä ne aihiot alkoivat kehittyä. Pianoa säestävien puhaltimien ja jousien lisäksi teoksessa kuullaan esimerkiksi Eero ”Safka” Pekkosen soittamaa haitaria. Esimerkiksi yksi Samannan biisi on semmoinen, jossa lauletaan ’hei mieli, sä oot sellanen vekkuli, koitat mulle selittää, etten mä tähän pystykään’, ja sitten kertosäkeessä ’ja niin mä otan sut kainaloon ja kaikki on ihan ok’. Vaikka muistomerkit on sijoitettu eri paikkoihin, äänet eivät välttämättä ole suoraan niitä kuvaavista ympäristöistä. ”Mietin aika paljon ihmisen psykologiaa. Lännenratsastuksessa on erilaiset varusteet ja sen tyyli on rennompaa. R ONDO C LASSIC 7|2024 27 ”Ne ovat sellaisia mielikuvia, että mitä siellä tapahtuu ja millaisena itse kuulen tilanteen. Koen itse, että on tärkeä vaalia ja nähdä niitä hyviä juttuja.” Samaa psykologista ajatusta Pesonen on käsitellyt myös Samanna-yhtyeensä musiikissa. Opettelemme muun muassa hakemaan postia postilaatikolta, avaamaan ja sulkemaan porttia, eikä hevosta pakoteta mihinkään. Osa niistä jutuista pohjautuu Amerikan alkuperäiskansojen hevoskäsittelytaitoihin. Musiikki voi kuvailla sitä toritunnelmaa, eikä sen tarvitse olla kiekkohallissa”, Pesonen kuvailee. ”Hauskaa että kysyt, luen juuri nyt kirjaa nimeltä Puut puhuvat. Joskus sanotaan, että se, mihin keskityt, sen näet. Kun joskus päänsisäinen dialogi voi olla vähän negatiivista, niin sille voi sanoa, että kaikki on ihan ok”, Pesonen naurahtaa. ”Psykologisesti meillä ihmisillä on sellainen negatiivinen vinouma päässä, että muistamme helpommin huonot asiat.”. Sävelsin, tein nuotteja, demoja ja viime syksynä 2023 äänitimme ne bändin kanssa”, Pesonen kertaa. ”Omassa musiikissani on aina semmoinen tietynlainen näkökulma siihen, että miten voisi ikään kuin nähdä jonkun hyvänkin jutun siellä vaikeuksien keskellä. Se on tosi kiinnostavaa”, Pesonen kuvailee. ”Se on vähän erilaista kuin täällä yleisemmin käytössä oleva eurooppalainen tyyli
Nuorten laulajien tasosta hän on huolissaan. laulajien vienti on ihmisten kanssa työskentelyä Teksti ja kuva: HARRI KUUSISAARI ”. Tässä tuleekin esiin management-työn tärkein väline: henkilökohtaiset suhteet ja verkostot. POHJOLA lopettaa 39 vuotta toimineen Allegro-toimistonsa. Hänen roolinsa kansainvälisten ovien avaajana suomalaisille laulajille on ollut merkittävä. 28 R ONDO C LASSIC 7|2024 KAI TÄSSÄ NYT ON VIHDOIN lopputilinpäätöksen aika”, Pekka K. Wienin-vuosieni tärkeimpiä kontaktejani oli agenttinani toiminut Ioan Holender, josta sittemmin tuli Wienin valtionoopperan johtaja. Tuomas Pursio ja Dan Karlström ovat yhä siellä”, Pohjola muistelee. ”Että voit soittaa oopperatalojen johdolle koska vain, ja sinut tunnetaan ja huomioidaan.” Pohjolalla oli suhteiden luomiseen luontainen tausta. ”Omista esiintymisistäni vahvana mieleen on jäänyt esimerkiksi Okko Kamun johtama Don Giovanni Helsingin Kulttuuritalolla, jossa lauloin nimiroolia. Meille kehittyi luottamuksellinen suhde. Ensimmäinen yhteistyökumppani oli Jaakko Ryhänen. Listaa voi jatkaa: Matti Salminen, Camilla Nylund, Anna-Kristiina Kaappola, Peter Lindroos, Tommi Hakala, Walton Grönroos, Arttu Kataja, Marjukka Tepponen, Niina Keitel, Eeva-Liisa Saarinen, Virpi Räisänen… ”Ehkä yksittäinen ennätys kiinnitysten määrässä oli se, kun Leipzigin oopperaan pestattiin kerralla 11 laulajaamme. Siinä hän jatkoi, kunnes oma Allegro Management -toimisto antoi tilaisuuden yhdistää kaksi osaamisaluetta. Hän esitteli minut piireille, mikä avasi monia portteja, ja pääsin seuraamaan talon toimintaa aitiopaikalta.” Sivu suomalaisen klassisen musiikin managementin historiassa kääntyy, kun PEKKA K. ”Oikeastaan tämän piti tapahtua jo muutama vuosi sitten, mutta Kansallisoopperan Ring-sarjan viivästyminen aiheutti sen, että toimistolla oli kesken jääneitä sopimuksia.” Kukaan muu ei ole avannut laulajillemme niin paljon kansainvälisiä ovia kuin hän. Hän opiskeli ensin merkonomiksi, mutta laulu vei mennessään. Ystäväni Henri Meier oli tullut talon intendentiksi ja sanonut irti vanhan ensemblen. Pohjola korostaa inhimillisen suhdetyön ja neuvottelutaidon tärkeyttä alalla. Mistä seuraaja hänen työlleen. Pakka K. Sibelius-Akatemian jälkeen hän jatkoi opintojaan Roomassa ja Wienissä. Soile Isokoskea Pohjola edusti heti hänen esiintulonsa jälkeen, ja hän oli Allegron pitkäaikaisimpia taiteilijoita. Pohjola huokaa juuri ennen 80-vuotissyntymäpäiväänsä. Hän soitti minut apuun, ja järjestin koelaulut Helsinkiin. Tie oli jo aukenemassa Saksan oopperoihin, kunnes isä toivoi, että poika palaisi Suomeen jatkamaan paperitukkualan perheyrityksen pyörittämistä. Hän perusti Allegro Artist Management -toimistonsa vuonna 1985, kun Jorma Hynninen oli sanonut hänelle, että eikö hän voisi ottaa suomalaisten laulajien välitysja edustustyötä harteilleen, kun sitä ei kukaan muukaan tee. Pohjola on ollut suomalaisten laulajien tärkeä ovien avaaja
Suureen bassoon liittyy muitakin muistoja. Opettajiksi oli puhuttu jo tähtiä Pavarottista ja Sutherlandista asti. ”Minulla oli kiireisimpinä vuosina keskimäärin 130 ulkomaanmatkapäivää vuodessa. Näin saatiin mm. On ajateltava taiteilijaa, ei vain provisioita. Henkilökohtaistakin asioista on keskusteltava.” Allegrolla oli 12 vuotta toimisto myös Berliinissä, ja se oli tärkeää aikaa saksalaiseen musiikkielämään integroitumisen kannalta. Kuljin Euroopan oopperatalojen lisäksi Japanissa, Kiinassa ja Amerikassa, ja lentäminen silloin kesti. Se on ihmisten kanssa työskentelyä, jossa oleellisinta on rehellisyys. ”Ensemblen kadotessa katoaa nuorten laulajien kasvamisen alusta. Joskus agentteja on syyllistetty laulajien ryöstöviljelystä – liian paljon ja raskaita tehtäviä liian aikaisin. Asiakas on aina oikeassa.” ”Myymisen vastapainona mukana ovat myös empatia ja arvostus. Laajemmalla tasolla lapset ja nuoret pitäisi saada takaisin akustisen laulamisen pariin, kun nyt mennään helpoimman kautta tv:n iskelmäkilpailuihin.” Pohjola katsoo pitkää uraansa taaksepäin kiitollisena, vaikka sureekin sitä, että seuraajia laulajien viemisen urakassa hänelle ei ole Suomessa ilmaantunut. ”Kyllä heidän pitäisi tietää, mitä repertoaaria milläkin äänellä voi laulaa. Myös Martti Talvela pyysi häntä rinnalleen valmistellessaan tuloaan Kansallisoopperan johtoon. Ei se systeemi, että kuorosta hypitään pikkurooleihin ja takaisin, korvaa sitä. Pohjola on käyttänyt suhteitaan myös tähtilaulajien tuomiseen Suomeen. Pohjola kohtasi epäluuloja, että hän on vain viemässä laulajien rahat. Olisi Kansallisoopperalla edes nuorten laulajien studio tai akatemia, mutta ei ole sitäkään. Siitä oppia ottamaan!” Suomalaisten nuorten laulajien ja laulunopetuksen tasosta Pohjola on huolissaan. Sääli, ettei se toteutunut.” Allegron alkuaikoina koko management-idea oli Suomessa sangen uusi. Camilla Nylund on hyvä esimerkki järkevästä tavasta rakentaa uraa: kevyemmistä tehtävistä raskaampiin. Välistäveto tai epäeettisyys tuhoavat maineen. Se ei ole kaduttanut. Pohjola virittää vastuuta myös laulunopettajille. Valitettavasti tällaista ilmeni, kun liiketoiminta EU:ssa vapautui. Montserrat Caballén ja Frederica von Staden konsertit ja Anna Tomowa-Sintowin vierailu Kansallisoopperan Toscassa. Agentti lähinnä myy rosteriaan, kun management tarkoittaa laajaa ja henkilökohtausta asioiden hoitoa. laulajien vienti on ihmisten kanssa työskentelyä Holender pyysi Pohjolaa jopa aisaparikseen Wienin oopperassa, mutta hän päätti pysyä itsensä herrana. ”Koen agentin ja managerin eri asioina. Se hanke kariutui Talvelan kuoltua. Ei ole näkyvillä paljoakaan sellaisia kykyjä, joiden siivet kantaisivat maailmalla. ”Martti kutsui 1988 minut ja eräitä muita Savoon, ideanaan perustaa nimeään kantava instituutti kouluttamaan suomalaisia nuoria laulajia Mikkelin Mikaelissa. Hänestä Kansallisoopperan ratkaisu luopua solistiensemblestä pahentaa asian tilaa. En kaipaa lentokentällä odottelua ja hotellielämää, mutta päällimmäisenä muistona on silti etu tehdä työtä rakastamiensa asioiden ja hienojen ihmisten kanssa – joita valtaosa kohtaamistani taiteilijoista on.” ?. Se olisi ollut valtavan iso asia. Joskus se tarkoittaa kompromissien tekoa ja toisen ajatteluun mukaan menemistä. Monia yrittäjiä putosi villeillä markkinoilla.” ”Managerilla on oltava laaja asiantuntemus, hyvä kielitaito ja rakkaus alaa kohtaan. On tiedettävä, mitä kaupassa tapahtuu, ja on osattava neuvotella niin, ettei sopimuksen syntyminen jää ainakaan hänestä kiinni
School of Rockin Suomen kantaesitys TTT:n Suurella näyttämöllä 5. Kaila kertoo olevansa hyvin otettu palkinnosta siksi, että se kertoo nimenomaan kollegoiden arvostuksesta. Tajusin jossain vaiheessa, että yleisö saa esityksestä paljon enemmän irti, jos niitä vapaasti suomentelen.” Kaila sai apua biisitekstien kääntämiseen musiikkiteatterin palkitulta konkarilta Mikko Koivusalolta. Suomennostöiden välissä ”Vuoden musiikkiteatterintekijä 2024” ahkeroi näyttämöllä ja dubbausstudiossa minkä ehtii.. TTT:n School of Rock on aluevaltaus, sillä se on dialogia myöten Kailan suomentamaa. Kaikki lähti biisien kääntämisestä omiin tarpeisiin. School of Rock on ollut Kailalle todella mieluinen käännöstyö, olkoonkin, että Glenn Slaterin lyriikat olivat hankalia. Lähetin foton mukana Samuel Harjanteelle viestin piloillani: Sitten kun ohjaat tämän Helsinkiin, niin minä käännän sinulle biisit!” Vitsi muuttui todeksi. Siksi suomalaiskäännösten punch lineista ei oikein millään meinaa saada yhtä nasevia kuin alkuperäisistä. ”Saatoin kirjoittaa tärkeimpien biisien avainfraaseihin jopa sivun verran vaihtoehtoisia ilmaisuja siksi, että avainfraasi saattaa toistua monessa eri rytmissä ja joskus jopa eri merkityksessä. Sitten fraasi vielä tuppaa linkittymään kohtaukseen, joka edeltää laulua. Toki matka musikaalisuomentajaksi oli käynnistynyt jo yli kymmenen vuotta aiemmin. ”Omista kokemuksista lavalla on ollut valtavasti hyötyä. syyskuuta. Siitä rohkaistuneena uskalsin kääntää Matilda-musikaalissa pääroolin äidin laulaman You Gotta Be Loud -biisin avainfraasin muotoon ”Sun on oltava Wow!” Kinky Bootsin jälkeen Kailan kynästä ovat syntyneet laulujen tekstit muun muassa musikaaleihin Pieni merenneito, Päiväni murmelina, Anastasia, Hiljaiset sillat ja Rakas Evan Hansen. Palkinto jaettiin kolmatta kertaa. ”Rakastan esittää angloamerikkalaisia, kertovia, mielellään koomisia lauluja, jotka ovat isoja ja polveilevia. Samuel Harjanne ohjasi, Kari Arffman suomensi dialogin ja Hanna Kaila Kinky Bootsin biisit Kaupunginteatteriin syksyksi 2018. Mainitut ovat kimppatöitä – usein Reita Lounatvuoren kanssa. Samuel suunnittelee kaiken hiton tarkasti eikä päästä helpolla ketään.” Kailan mukaan esimerkiksi liiallinen kielellinen nokkeluus ja sanoilla kikkailu voi saada ohjaajalta tuomion: Turhan kryptistä – kukaan ei tajua ensi kuulemalla, selvennä! Kapellimestarin kanssa puolestaan väännetään pienistä musiikillisista yksityiskohdista, esimerkiksi rytmityksistä. Hanna Kailan suomennoksia kuullaan tällä kaudella School of Rockin lisäksi Turun Onceja Oulun Kinky Boots -musikaaleissa. ”Yritän olla tarkka jokaisen nuotin mitasta, mutta joskus suomentaessa on parempi kääntää synkooppi toisin päin, ja toisinaan joutuu pyöristelemään kahdeksasosia trioliin, että saa lauserakenteen soimaan.” Sitten kun Kaila on kirjoittanut kaiken muutamaan kertaan, hän istuu kapellimestarin kanssa vastakkain alas ja vetää koko musikaalin läpi. Kumpi sulta irtoaa korkealta paremmin, nyt voit ostaa vokaalin!” Valintojen edessä Kaila sanoo, että yrittää olla tekstiä kääntäessään mahdollisimman uskollinen kirjailijalle. Nuottien pyöristelyä Kaila kehaisee School of Rockin ohjaajaa äärimmäisestä tarkkuudesta. Uskoisin tietäväni, millaista suomea milloinkin ja kenellekin kannattaa laulettavaksi kirjoittaa.” . ”Saatan soittaa tekstin työstövaiheessa pääosan esittäjälle, että haluatko viimeiseen pitkään nuottiisi ävai i-kirjaimen. Jos alkuperäislyriikassa tulee paljon tärkeää informaatiota, kääntäjä joutuu päättämään, mikä tiedosta on katsojalle välttämätöntä. ”Samuel voi huomauttaa käännöstä lukiessaan, sopiiko tietty sana sittenkään roolihenkilön suuhun, koska hän ohjaajana tuntee niin hyvin musikaalinsa hahmot. 32 R ONDO C LASSIC 7|2024 Boots -musikaalia ja otin selfien isojen pahvisten glittersaappaiden kanssa. ”Kapu, joka on tässä musikaalissa Tony Sikström, saa siinä vaiheessa merkattua itselleen ohjeet, jotka siirtyvät lopulliseen partituuriin ja soittajien lappuihin, että vedetäänkin tämä kohta soveltaen.” Kapellimestarin ja ohjaajan lisäksi yksittäisten esiintyjienkin kanssa tulee toisinaan pureskeltua erinäisiä pähkinöitä. ”Mikon moniin hyviin vinkkeihin kuuluu sekin, ettei haittaa, jos pystyy ymppäämään suomennokseen samankuuloisen riimin kuin alkuperäistekstissä. Kailan ansiot on nyt myös virallisesti tunnustettu, elokuussa valtakunnallisessa Musiikkiteatterigaalassa hänet palkittiin Vuoden musiikkiteatterintekijänä. Loppu putoaa pois.” Kääntäjänä Kaila kärsii siitäkin, ettei suomessa ole englantiin verrattuna niin paljon yksitavuisia verbejä ja adjektiiveja. Silloin valitun ilmaisun pitäisi olla sellainen, että se toimii myös puhutussa kielessä.” Useimmista kollegoistaan poikkeavaksi valtikseen Hanna Kaila tunnistaa sen, että on kulkenut istumaan kirjoituspöydän ääreen musikaalinäyttämön kautta. Suomentajan klassisin ongelma on, että englanti on niin lyhyttä, siinä ehtii samoissa nuoteissa kertoa paljon enemmän asiaa. ”Muutan jotain vain, jos mikään ei auta
Kansallisen kulttuurin rakentaja loi pohjaa maan itsenäistymiselle. Säveltäjä Bedrich Smetana Prahassa vuonna 1878. kansakunnan herättäjä sytyttää yhä Teksti: HARRI KUUSISAARI b Smetana-museo ja säveltäjän patsas ovat Prahassa Kaarlen sillaan juurella.. Myslive?ekin ja häntä seuraavien tshekkisäveltäjien musiikki liittyy kuitenkin enemmän wieniläisklassismiin tai saksalaiseen romantiikkaan kuin kansallisiin idiomeihin. Perhe oli saksankielinen – Bedrich ei osannut tshekkiä kuin vasta aikuisena, kun hän päätti opiskella sen kansallisen herätteen saatuaan. Kuva studio J. Hänen teoksensa vaikuttivat myös Mozartiin, jolla oli erityissuhde Prahaan. Uskalletaanko kansallista ikonia myös modernisoida. Säveltäjiä yhdistää poliittisen roolin lisäksi myös se, että he loivat kansallisen musiikkikielen ilman suoria esikuvia. Musiikki kohoaa kuitenkin yleismaailmalliseksi ja kiinnittyy aikansa eurooppalaisiin virtauksiin. Smetana tutustui myöhemmin myös Lisztin vävypojan BEDRICH SMETANAN 200-vuotisjuhlat huipentuivat Tshekissä hänen syntymäkaupunkinsa Litomyšlin festivaaliin heinäkuussa. Vaikka isän olut maistuikin Itä-Böömin ruhtinaille, perheen varallisuus hupeni, ja Bedrich joutui aloittamaan musiikkiopintonsa Prahassa tyhjin käsin, ansaiten elantonsa opettamalla ja keikkapianistina. Isä oli amatööriviulisti ja Bedrichin ensimmäinen musiikinopettaja. Perheen koti ja isän työpaikka, olutpanimo, sijaitsi linnan korttelissa, ja nykyisin se toimii museona. Bedrich Smetanan kotipaikka Litomyšl ei ole aivan käpykylä, sillä sen renessanssilinna on Tshekin hienoimpia ja kertoo vanhasta kulttuuriperinnöstä. 38 R ONDO C LASSIC 7|2024 EDRICH SMETANALLA (1824–1884) on Tshekissä sama kansallissäveltäjän asema kuin Jean Sibeliuksella Suomessa. Oli maassa toki paljon säveltäjiä ennen Smetanaakin, yhtenä kuuluisimmista Josef Myslive?ek (1737–1781), joka tunnettiin Italiassa nimellä Il divino Boemo, Jumalainen böömiläinen. Mulac. Proksch ohjasi hänet Franz Lisztin oppilaaksi. Siinä missä Sibelius nosti kansallista itsetuntoa ja kulttuurista identiteettiä Venäjän ikeen alla, Smetana teki saman Tshekissä Itävallan monarkian suitsiessa vapauden haaveita. Josef Prokschin johdolla hän keskittyi harmonian ja kontrapunktin taitojensa hiomiseen. Lisztistä tulikin Smetanan tärkeä tukija, ja tämän vaikutus kuuluu myös hänen sävellyksissään, etenkin sinfonisia runoja kuljettavassa johtoaihetekniikassa
BACH: JOULUORATORIO (1–3) LIPUT: 75, 55/45, 35/30, 20 € (NUMEROIDUT PAIKAT) KE 18.12.–TO 19.12. KONSERTTI) JA TUNTIA ENNEN OVELTA Cantores Minores -kuoron joulu SU 30.11.2024 KLO 18 • MUSIIKKITALO Iiro Rantala & Cantores Minores IIROMAISTA JOULUA! Iiron jouluista musiikkia ja Jouluoratorio LIPUT: 60/45 €, VIP-LIPPU 98 € (NUMEROIDUT PAIKAT) *) MA 16.12.2024 KLO 19 • HELSINGIN TUOMIOKIRKKO Kaikkien aikojen joululaulu J.S. KLO 18 & 20 • HELSINGIN TUOMIOKIRKKO Joulun kaunein musiikkihetki koko perheelle PERINTEINEN JOULUKONSERTTI LIPUT: 40, 35/30, 25/20, 15 € (NUMEROIDUT PAIKAT) Konsertti INTRO. PE 1.11.2024 KLO 19 HELSINGIN TUOMIO KIRKKO LIPUT KULUINEEN: 75, 55/45, 35/30, 20 € (NUMEROIDUT PAIKAT, SIS. A. Hannu Norjanen Katso Tuomiokirkon konserttien saapumisohjeet & AimoPark Kluuvin P-etu: ccaannttoorreessm miinnoorreess..ffii LIPUT TICKETMASTER.FI TAI MUSIIKKITALON LIPUNMYYNTI (*) 30.11. KÄSIOHJELMAN) IKUINEN VALO W. Mozart: Requiem CANTORES MINORES Tuuli Lindeberg, sopraano • Jeni Packalén, altto Tuomas Miettola, tenori • Tommi Hakala, basso Suomalainen barokkiorkesteri Kapellimestari Prof
CAVALLI: LA DORICLEA (1645) ISABELLA SHAW & RACHEL FENLON ENSEMBLE NYLANDIA MATIAS HÄKKINEN 15.–17.11.2024 PANNUHALLI, TANSSIN TALO. F
Ei kiitos, hänhän on ilmiselvää muovia. Tämän vuoden huippuhetkiä oli CAMILLA NYLUNDIN roolidebyytti Tristanin ja Isolden naispääosassa. Osa AR-osuudesta onkin nörttimaailman kliseitä, mutta on siellä paljon kiinnostavaakin. Meille näytetään esimerkiksi vihjeitä Parsifalin lapsuudesta, jota ooppera ei käsittele, ja kuvien ennakoiva ja assosiaatioita tuova luonne muistuttaa Wagnerin johtoaihetekniikkaa. Hänen pukunsa oli eräänlainen häämekko jättimäisine laahuksineen, johon hän kirjoittaa tekstejä. Entä tuo pumpattavaa Barbaraa muistuttava avatar-kukkaistyttö, hänhän tulee vierelle ja alkaa pyöriä ympärilläni. Aluksi ohikiitävien kuvien paljous hämmentää: videopeleistä tuttuja avatar-hahmoja, uskonnollisia symboleja, luurankoja, pääkalloja, kukkia, aseita, käärmeitä, piikkisiä oksia, kämmeniä, jotka syttyvät palamaan. Muut joutuivat tyytymään Scheibin normaaliin, melko seisoskelevaan lavaohjaukseen, jonka tapahtumia toistettiin lähivideokuvin. Camilla Nylund teki Isoldesta suvereenin ja vivahteikkaan roolitulkinnan. Mutta kuka onkaan tullut istumaan viereeni katsomossa – sehän on Parsifalin Kundry! Kokonainen kyyhkysparvi valtaa Graalin temppelin, ja nimisankarin tappama joutsen saa myös lentää muutaman virtuaalisen ympyrän päiden yli ennen veristä loppuaan. 44 R ONDO C LASSIC 7|2024 PUA, KEIHÄS TULEE SUORAAN kohti mutta onneksi jää nenän eteen leijumaan Pyhän hengen ripustamana. Parhaimmillaan AR oli Klingsorin taikapuutarhaa kuvatessaan: kasvien rönsyilevä viidakko oli häikäisevän kaunis ja linnan sortuminen yhtä Hollywood-spektaakkelia. wagner katsoo menneeseen ja tulevaan Teksti: HARRI KUUSISAARI, Bayreuth Kuvat: ENRICO NAWRATH / Bayreuther Festspiele a. Bayreuthin WAGNER-festivaali tutki tulevaisuuden mahdollisuuksia virtuaalisen todellisuuden keinoin mutta myös katsoi menneeseen ja jatkoi loputonta itsereflektiota. Ohjaaja Jay Scheib ja hänen videosuunnittelijansa Joshua Higgason ovat tehneet oopperan esitykseen AReli lisätyn todellisuuden tason, joka tuo interaktiivisen ja assosiatiivisen kuvatulvan katsojan ja näyttämön väliseen tilaan. Bayreuthissa lisätyn todellisuuden onni jakautui epätasaisesti, sillä AR-laseja oli tarjolla vain 20 prosentille yleisöstä. Tällaista ja paljon muuta ihmeellistä tapahtuu Richard Wagnerin Parsifalissa Augmented Reality -lasien läpi katsottuna. Graalin ritari Gurnemanzilla on heti alussa näkyvä suhde Kundryn kanssa, mikä asettaa oopperan syyllisyyskysymyksen uuteen valoon. Aina niiden yhteyttä Parsifaliin ei ehdi hahmottaa. Ohjauksessa oli hyviäkin ideoita. Miksi Amfortas tuomittiin parantumattoman haavan kidutukseen, vaikka muitakin syntisiä riitti. Sen voi tulkita päiväkirjana, vankilana tai meren keskellä olevana saarena
Norjalainen ohjaaja Thorleifur Örn Arnarsson on tulkinnut oopperan niin, ettei rakkausjuomaa edes tarvita. Toisen näytöksen huikeana näyttämökuvana (lavastus: Vytautas Narbutas) on laivan hylyn sisäosa, jonne on kerätty kaikenlaista antiikkiroinaa: patsaita, ruukkuja, tauluja, huonekaluja, kirjoja… Pölyttynyt kaaos symboloi rakastavaisten historiaa, josta he eivät pääse ulos. Tarkemmin katsottuna tekstit ovat oopperan libretosta. Siinä on sarkasmin ja kostonhalun hetkiä, jotka rakkaus aina voittaa. Tristanin ja Isolden toisen näytöksen lavasteena on laivan hylyn sisäosa täynnä antiikkiroinaa: patsaita, ruukkuja, tauluja, huonekaluja, kirjoja, ruoreja... Hän ei vain laula osuuttaan vaan syventyy ohjauksen kokonaisideaan. Tristania lauloi Parsifalista tuttu Heldentenori Andreas Schager, nykypäivän paras Siegfried, jonka voimat tuntuvat ehtymättömiltä. Rakastavaiset menneisyyden vankeina Camilla Nylundille menneen kesän Wagner-festivaali edusti uran huippuhetkiä. Hän oli yleisön selvä suosikki, jota juhlittiin koko katsomo tömisten. Vastakohta Nylundin Isoldeen korostui. Se on kärsivä hahmo, ei suoraviivainen sankari, ja Schagerin tulkinnasta puuttui hiljaisia nyansseja ja merkityksiä. Sitten hän oivaltaa, että Kristukselle ristillä nauranut nainen vain hukuttaa syyllisyytensä useisiin seksipartnereihin. Georg Zeppenfeld teki Gurnemanzin niin kaunopuheisesti, että pitkiä kertomuksia kuunteli nauliintuneena. Vaikka Nylund ei olekaan dramaattinen sopraano, hänen äänensä kesti oopperakirjallisuuden raskaimpiin kuuluvan roolin vailla kamppailun tuntua. Valaistus muuttaa romukasan sadun valtakunnaksi.. Oleellista tulkinnassa ei ollut voima vaan sävyjen eriytyneisyys ja tekstin sisällön ilmaisu. Kolme vuosikymmentä jatkunut instrumentin järjestelmällinen rakentaminen saavutti huippunsa Tristanin ja Isolden naispääosan huikeassa tulkinnassa – ensimmäisenä suomalaisena tällä lavalla. Hän käsitteli tempoja normaalia hitaudessa rypemistä joustavammin ja antoi myös liikkeelle ja ilmavuudelle tilaa. Näytöksen näyttämökuvana on myrkyllinen louhosjärvi, ja AR-puolella muoviroska, käsikranaatit ja akut pyörivät valtameren syvyyksissä. Hän on pystynyt säilyttämään sen nuorekkaan, lyyrisen värin, jonka kantokykyä luja tekniikka varmistaa. Festspielhausin armollinen akustiikka tietenkin auttoi tässä. | Parsifal rikkoo Graalin maljana toimineen sinisen kristallin ja lähtee yhdessä Kundryn kanssa pelastamaan maailmaa ekokatastrofilta. 45 R ONDO C LASSIC 7|2024 Myös Parsifal on valmis useampaan kuin yhteen suudelmaan, kun hän tapaa Kundryn taikapuutarhassa. Pölyttynyt kaaos symboloi rakastavaisten historiaa, josta he eivät pääse ulos. Andreas Schager oli sankarillisesti kalskahtava Parsifal, todellinen ”reine Tor”, ja Ekaterina Gubanova toi sensuellin tummalla mezzollaan Kundryn osaan koko tunteiden skaalan. Molemmat oppivat empatian, epäitsekkään välittämisen. Mekolle voi keksiä muitakin symboleita – vaikkapa vankilan tai meren keskellä olevan saaren. Lopussa Parsifal rikkoo Graalin maljana toimineen sinisen kristallin ja lähtee yhdessä Kundryn kanssa pelastamaan maailmaa ekokatastrofilta. Pari on menneisyytensä ja ympäristön vanki jo valmiiksi, ja ainut tie vapauteen on kuolema. Musiikillisesti Parsfial oli hieno, kapellimestari Pablo Heras-Casadon johtaman orkesteriosuuden osalta jopa maaginen. Isoldelle Sibylle Wallum oli suunnitellut alkunäytökseen aivan uskomattoman puvun, eräänlaisen häämekon jättimäisine laahuksineen, johon Isolde kirjoittaa päiväkirjaansa. Vanhat uskomukset eivät riitä, tarvitaan toimia. Minusta Tristan ei ole yhtä paljon hänen aluettaan kuin mainitut roolit. Isolden ensimmäisen näytöksen kertomuksessa tulee esiin koko hahmon menneisyys, komplisoitu rakkaussuhde entisen sulhasensa tappajaan Tristaniin. Melotin miekan sivalluksen sijaan Tristan napaa myrkkypullon. Nylund meni rimpuiluun mukaan inhimillisesti eläytyen. Vanhat uskomukset eivät riitä, tarvitaan toimia
Claudian Punch ja Judy Show, Hannu ja Kerttu.” Se oli ajankohtaista kulttuuripoliittista pilkkaa, sillä Bayreuthin festivaalin avajaispäivänä Saksan kulttuuriministeri Claudia Roth ehdotti, että festivaalilla pitäisi esittää muutakin musiikkia kuin Wagneria – esimerkiksi Humperdinckin Hannu ja Kerttu. 46 R ONDO C LASSIC 7|2024 Onneksi toisen näytöksen suuressa rakkausduetossa maailmat kohtasivat, kiitos kapellimestari Semyon Bychkovin, joka loi laulajille hiljaisen, tähtien kaukaista tuiketta henkivän orkesterimaton ja ohjasi saamalle aaltopituudelle. Illan mittaan Örn Arnarssonin ohjaus alkoi uuvuttaa kalmankalpeissa tunnelmissaan. Aluksi huristellaan Road moviessa, jossa surullinen klovni Tannhäuser viilettää Gay Pridesta reväistyn kolmikon kanssa. Valaistus muutti romukasan sadun valtakunnaksi. Bychkov harrasti kautta oopperan äärimmäisiä tempon venyttelyjä ja hiljaisuuden hetkiä. Riemukas komiikka ei silti rienaa perinteistä esitystä. Ei, vaan Road movie jatkuu. Sitä paitsi se sopii hyvin laulukilpailukohtauksen tematiikkaan, rakkauden monimuotoisuuteen. Klaus Florian Vogt lauloi nimiosaa toista kesää ja teki uskomattoman muodonmuutoksen lyyrisen hienostuneesta tenorista Tannhäuserin koko anarkismin dramaattiseksi ilmentäjäksi. Kuka kirjoittikaan: ”Frei im Wollen, frei Im Thun, frei im Genießen?” Richard Wagner pamfletissaan Die Revolution, 1849. Itseironia on jo pitkään kuulunut festivaalin ja Wagner-kultin perinteeseen, mikä on terve asia. Gay Pride tulee Festspielhausiin Jo neljättä kesää pyörineestä Tobias Kratzerin ohjaamasta Tannhäuserista on tullut yleisön suuri suosikki, jonka lipuista tapeltiin. Joukkue päätyy Bayreuthin Festspielhausiin, Tannhäuserin esitykseen. Onneksi lopussa oli Camilla Nylund ja Lemmenkuolo. . Elisabeth Teige oli unelmien Elisabeth, ylväästi ja tunnevoimaisesti rakastava ja kärsivä, ja Irene Roberts oli hänen vastakohtansa sirkeänä Venuksena. Sen tematiikka on yhä ajankohtaista: rakkauden olemus, vapauden ja uskollisuuden suhde, taiteen merkitys konservatiivisuuden ja vallankumouksellisuuden ristiaallokossa. Eikä syyttä, sillä Kratzerin versio on erinomainen yhdistelmä railakkaa provokaatiota ja teoksen tematiikan ja hengen kunnioittamista. Sen jäsenet ovat sääntöjä halveksiva hedonisti Venus, drag-artisti Le Gateau Chocolat ja pieni peltirumpu-Oscar. Nathalie Stutzmann johti esitykset mestarillisesti, täynnä draaman kiihkoa, suuria tunteita ja kokonaisrytmin vetävyyttä. Vihertääkö paavin sauva, tuleeko anteeksianto. Kevyt ja vakava, etäisyyttä ottava show ja tunteiltaan ja ihmiskuviltaan aito draama sekoittuvat. Tässä teatterissa tämäkin käy, mutta jäntevämpiä draaman kaaria olisi kaivannut. Tobias Kratzerin loistavassa ohjauksessa kevyt ja vakava, etäisyyttä ottava show ja aito draama sekoittuvat.. Ennen päätymistään esitykseen joukko pitää tauon, syö varastettuja hampurilaisia ja löytää keltaisen tapahtumajulisteen, jossa mainostetaan: ”Dr. Wagner sanoi vanhoilla päivillään, että hän on vielä maailmalle Tannhäuserin velkaa. Markus Eiche teki koskettavan kuvan outsideriksi jäävästä Wolframista. Musiikki kumpusi kuin tyhjyydestä, ja alkusoiton ensimmäinen kenraalipaussi tuntui kestävän ikuisesti. Kratzerin ohjauksessa kaikki vain toimii. Se jätti sielukkaat jäähyväiset ja yleisölle hyvän mielen. Entä loppu. Tarvitaan tällaisia esityksiä herättämään se eloon. Parsifalin toisen näytöksen taikapuutarha on värikylläinen jo ilman AR-laseja, mutta lisätyn todellisuuden kautta kuvallinen assosiaatiovyöry moninkertaistuu. Teoksesta ei syntynyt sellaista katharsista kuin pitäisi. Tannhäuserin laulukilpakohtaus on perinteinen, kunnes Gay Pridesta repäisty kolmikko Venuksen johdolla tulee sotkemaan kuvioita
*Yksi harjoitus (20x sisäänja uloshengitystä) päivittäin kuukauden ajan
”Passioiden” ja ”affektien” herättäminen kuulijoissa voitiin ymmärtää yhdeksi musiikin tarkoitukseksi, mutta ideana ei ollut yllyttää kuulijoita tunteiden valtaan. Barokkiajan affektien käsikirjana mainitaan yleensä Johann Matthesonin (1681–1764) ” Täydellinen kapellimestari ” ( Der Vollkommene Kapellmeister 1739). Oopperoissa sitä vahvistivat lavasteet ja näyttämötehosteet, kuten Lullyn oopperoiden prologeissa. Ranskalainen jesuiitta Marin Mersenne pohdiskeli ( Harmonie universelle 1636), miksi surulliset ja rauhalliset laulut tuntuvat usein suloisemmilta kuin iloiset. Passiot ja affektit olivat enemmän yleisiä kategorioita kuin yksilöllisiä kokemuksia, ja niiden kohtaaminen musiikissa tuotti enemmän rinnastettavia kuin samastuttavia kokemuksia. ” Ranskalaisfilosofi teki samanlaisen eron myös tasaja kolmijakoisten rytmien välille. Silti 1600–1700-lukujen rationaalinen käsitys tunteista koski myös heitä, mutta siitä kumpuavia ideoita voitiin soveltaa taiteellisella vapaudella. Se kiinnosti myös säveltäjiä ja musiikkioppineita. Kaikki muut tunteet ovat niiden yhdistelmiä. Siten iloa voitiin ilmaista laajoilla intervalleilla ja surua pienillä. ” Monille barokkiajan ajattelijoille ja taiteilijoille tunteiden etiikka oli sidoksissa kristinuskoon. Mitään systemaattista oppia affektien esiintymisestä musiikissa ei syntynyt, mutta Matthesonin esimerkeistä syntyi laaja, vaikkakin mekanistinen | Barokkimusiikissa viitattiin tunteisiin usein sanalla affekti, joka on tunnetta laajempi toimintaan ja ajatteluun vaikuttava impulssi – pohjana latinan affectus eli vaikutus.. Aristoteleen katharsis-oppi, tragedian henkisesti ja fyysisesti puhdistava vaikutus, tuli uudelleen ajankohtaiseksi musiikkidraaman kehittyessä. Myös eri sävellajeilla oli tunnelatauksensa, mutta niiden suhteen Matthesonilla ja vaikkapa Rameaulla ja Quantzilla oli kaikilla omat näkemyksensä. Näitä allegorisia esinäytöksiä kohdellaan usein Ludvig XIV:tä mairittelevina muodollisuuksina, mutta ranskalaisella alkusoitolla terästettynä prologeilla rakennettiin siltaa reaalipolitiikan maailmasta oopperan mytologiseen maailmaan. Affektien esiintymistä musiikissa oli ennen häntä tarkastellut moni muukin, kuten Michael Praetorius, Marin Mersenne, tai Athanasius Kircher, jonka Musurgia universalikseen (1650) Bach tutustui nuorena. Spinoza näki, että ymmärtämällä tunteiden luonnetta ja toimintaa, saattoi myös hallita niitä. Tempojen vaikutusta Mattheson eritteli suoraviivaisesti: ” Adagio ilmaisee surua ja valitusta, lento huojennusta, andante toivoa, affetuoso rakkautta, allegro lohtua, presto kaipausta jne. Antiikista oli peräisin myös tunteiden tutkiminen tiiviissä yhteydessä etiikkaan, hyvään ja pahaan. Tunteiden hierarkia Tutkielmassaan Descartes päätteli, ettei perustavia tunteita ollut kuin kuusi: ihmetys, rakkaus, viha, kaipaus, ilo ja suru ( admiration, amour, haine, désir, joie, tristesse ). Hän päätyi antiikin lääketieteestä peräisin olevaan homeopaattiseen selitykseen, eli että taudin vie se, mikä sen on tuonut – surullinen musiikki poistaa surun. Musiikissa ilmaistavat perustunteet Mattheson poimi Descartesilta. Bachiin suhde näyttää olleen viileämpi, eikä Bach lähettänyt tietojaan Matthesonin kokoamaan 148:n saksalaissäveltäjän matrikkeliin. Barokkisäveltäjät sovelsivat tätä ideaa ahkerasti, esimerkkinä Bachin edeltäjän Leipzigissa, Johann Hermann Scheinin laulu Die mit Tränen säen psalmin 126 sanoihin: ” Jotka kyynelin kylvävät, ne riemuiten leikkaavat. ” Descartes oli kirjoittanut aiheesta: ” Yleisesti hitaammat tempot herättävät meissä hiljaisempia tunteita, kuten raukeutta, surua, pelkoa ja ylpeyttä. Rakkaus oli jaloimmassa muodossaan rakkautta Jumalaan, suru syvimmillään kuoleman ja kadotuksen pelkoa, ja ilo ylimmillään tietoisuutta iankaikkisesta elämästä. Nopeat tempot herättävät meissä nopeampia tunteita, kuten iloa jne. Descartes oli ehkä vaikutusvaltaisin mutta ei ainoa ajattelija, joka 1600-luvulla laittoi tunteita järjestykseen. Nykykäsityksissä affekti on hermostollinen reaktio sisäiseen tai ulkoiseen ärsykkeeseen, ja myös Descartes näki ”sielun liikutusten” takana fysiologiset muutokset. Affektien vallassa Barokkimusiikissa viitattiin tunteisiin usein sanalla affekti, joka on tunnetta laajempi toimintaan ja ajatteluun vaikuttava impulssi – pohjana latinan affectus eli vaikutus. Olipa säveltäjä tarkoittanut sitä tai ei, se on niiden vaikutus. Affektien ja musiikin suhteesta esitettiin barokkiaikana erilaisia käsityksiä ja yhtenäisestä affektiopista alettiin puhua vasta 1900-luvulla. Suoraviivainen ajatus iloisesta duurista ja surullisesta mollista oli barokille liian yksinkertainen. Matthesonin kaltaiset barokkisäveltäjät pohdiskelivat tunneilmaisun teorioita, mutta aikakauden suuret säveltäjät eivät etsineet mallia oppikirjoista tai tutkielmista. Monet ajattelijat tunnistivat tunteiden käsittelyssä ja ymmärtämisessä terapeuttisen mahdollisuuden. Kontrollia ihailevassa ranskalaisessa kulttuurissa paheksuttiin jo sitäkin, jos esiintyjät olivat tulkitsemansa tunnetilan vallassa. R ONDO C LASSIC 7|2024 49 näkemys tunteiden ilmentämisestä barokkimusiikissa. Ihmetys, ihailu ja kunnioitus liittyivät barokkimusiikissa usein toisiinsa. Viha vaati musiikissakin rajuja liikkeitä, mutta laulavaa linjaa ei saanut kadottaa. Descartesin mielestä kaikki tunteet olivat lähtökohtaisesti hyviä ja ongelmia tuotti vain niiden liiallisuus tai väärinkäyttö. Thomas Hobbesin kartoituksessa perustunteita löytyi 25, John Locke luetteli niitä 11 ja asiaan syvälle porautunut Baruch Spinoza hahmotti nelisenkymmentä perustavaa tunnetta. Ilon ja kiukun koloratuurit Mattheson oli ystävä Händelin kanssa, vaikka olikin tappaa hänet nuorena kaksintaistelussa. Nykyihmiselle erikoiselta voi tuntua ensimmäinen ja tärkein: ihmetys on tunne, joka syntyy, kun kohtaamme jonkin asian tai ilmiön ensi kertaa. Aikansa modernien ajattelijoiden ohella barokkiajan läpi vaikuttivat monet vanhemmat ideat, kuten antiikin eetosja temperamenttioppi, joka muistetaan Nielsenin toisesta sinfoniasta, lisänimeltään ” Neljä temperamenttia ”. Toivoa kuvastivat ylöspäin nousevat sävelkulut, kun taas epätoivo kukoisti laskevissa sävelmissä
Barokin tunneilmaisulla oli myös yhteiskunnallinen ulottuvuus. ”BRAHMS SAAPUU HÄMEENLINNAAN” ON UUDEN TAWASTIA SINFONIA -ORKESTERIN KONSERTTIEN TEEMANA. Valistusfilosofi David Humen tunnetut sanat painottivat tunteen ja järjen erottamattomuutta: ” Järki on, ja sen pitääkin olla, vain passioiden orja, eikä se voi toimia muuten kuin niitä palvellen ja totellen. Affektiopin kaavamaiset piirteet herättivät 1700-luvun puolivälissä vastareaktion, sulavakäytöksisen galantin tyylin, teatraalisen Sturm und Drang -kauden, sekä tunneilmaisultaan arvaamattoman, mutta valistushenkisen empfindsamer -tyylin, jota edusti C. Liput alkaen 34 €: Lippu.fi B r a h m s s a a p u u H ä m e e n l i n n a a n VUONNA 1989 VANHAN MUSIIKIN KONSERTTISARJAKSI PERUSTETTU MUSIIKKIA LINNASSA JUHLII 35-VUOTISTA TAIVALTAAN HÄMEENLINNASSA. Järkeä pidettiin musiikin esittämisessä pikemmin intuition tai vapaan tunneilmaisun esteenä kuin edesauttajana. Muusikoillekin etiketti asetti rajoituksia, mutta sekä esittäjille että kuulijoille musiikki toimi myös emotionaalisena varoventtiilinä. Tunneilmaisun nykykäsityksissä tuntuu edelleen romantiikan vaikutus, joka on jäänyt kukkimaan arkiajatteluun, elokuviin ja populaarikirjallisuuteen. Empatia ja myötätunto kuuluivat alempien kansankerrosten tunnevalikoimaan. syksy 2024. Barokin muusikot olivat rinnastettavissa käsityöläisiin ja palvelijoihin, mutta heidän oli osattava tunnistaa ja tulkiYksilöiden kokemat tunteet eivät ole vuosisatojen varrella muuttuneet tavattomasti. MUSIIKKIA LINNASSA TORSTAI 3.10.2024 KLO 19.00 Verkatehdas, Vanaja-sali Sinfoniakonsertti – Tawastia Sinfonia johtaa Heikki Seppänen Rebecca Roozeman, viulu Franz Liszt: Les Préludes – sinfoninen runo Felix Mendelssohn: Viulukonsertto e-molli op. Oopperoiden vihaiset jumalat, voitosta iloitsevat sankarit ja hylätyt kuningattaret tarjosivat esimerkin säädynmukaisesta jalostuneesta tunneilmaisusta. Suurjännitteisestä älyllisyydestään huolimatta se tietää, että elämä on salaisuus. Se antoi mahdollisuuden tarkastella tunteiden olemusta, vaikutusta ja irrationaalisuutta hierarkkisessa ja säädellyssä ympäristössä. 45 Tawastia Sinfonia – Vox Cantorum; Vanajaveden mieskuoro; Tampere Cappella Heikki Seppänen johtaa, Tomi Punkeri, baritoni Jeanette Köhn, sopraano Konsertin tuottaa Hämeenlinna-Vanajan seurakunta. Sääty-yhteiskunnassa taidemusiikkia esitettiin hoveissa ja kirkoissa, ja aristokraattisen yleisön tunteiden käsitettiin olevan ylevämpiä kuin rahvaan. ta musiikin affektit, ”sielun havainnot”. Barokissa fasadit olivat tärkeitä ja välittömät tunnereaktiot kätkettiin käytösja seurustelusääntöjen, livree-pukujen ja allonge-peruukkien alle. Siinä piilee yksi barokkikulttuurin kiehtovia ristiriitoja, jonka kulttuurihistorioitsija Egon Friedell tiivisti lennokkaalla tyylillään: ” Niin vaeltaa barokki-ihmiskunta ohitsemme kuin hyvin järjestetty, kirkkaasti valaistu naamiaiskulkue, joka kuitenkin peittää todelliset kasvonsa sekä meiltä että itseltään. Romantiikan aikakausi koki järjen ja tunteiden kuuluvan eri maailmoihin – järki oli kylmää ja tunteet kuumia. Karkeasti jakaen keskiajalla, barokin ja romantiikan aikakausilla tunteiden ilmaisu oli keskiössä. P. Barokin aikana järki ja tunteet kuuluivat yhteen ja ohjasivat ihmisen moraalista toimintaa, pyrkimystä hyvään ja oikeaan. ” Ihminen ei voi valita tunteitaan, mutta voi päätellä eettisesti, mitä tunnetta seurata. 64 Johannes Brahms: Sinfonia Nro 3 F-duuri Liput alkaen 34 €: lippu.fi KESKIVIIKKONA 16.10.2024 KLO 19.00 Hämeen linna, Kuninkaansali Violoncello Napoletano Tatu Ahola, barokkisello Mikko Ikäheimo, luuttu ja barokkikitara Lassi Kari, violone Francesco Paulo Supriani, Rocco Greco, Giulio de Ruvo Liput 25/20/15 €: ovimyynti ja lippu.fi TORSTAINA 24.10.2024 KLO 19.00 Hämeen linna, Kuninkaansali Zagros-ensemble Tuulia Ylönen, klarinetti Zagros-kvartetti: Hannu Vasara ja Kaisa Kallinen viulu Camilla Vilkman, alttoviulu Miika Uuksulainen, sello Magnus Lindberg: Steamboat Bill jr Fanny Mendelssohn: Jousikvartetto Es-duuuri W. Renessanssissa, klassismissa ja modernismissa pyrittiin enemmän objektiivisuuteen ja universaaliuteen. Kuulijat vaikuttuivat tunneilmaisusta, mutta heidän ei välttämättä tarvinnut antautua samaan tilaan. Samalla taakse jäänyttä aikakautta alettiin kutsua epämuotoiseen, liioittelevaan ja monimutkaiseen viittaavalla sanalla barokki. Eri aikakaudet ovat painottaneet tunneilmaisua eri tavoin. Suru kouraisee ja kalvaa, ilo kohottaa ja rakkaus pistää pään pyörälle – siitä todistavat vanhat runot ja laulut. E. Mozart: Klarinettikvintetto K 581 A-duuri Liput 25/20/15 €: ovimyynti ja lippu.fi LAUANTAINA 2.11.2024 KLO 18.00 Hämeenlinnan kirkko Johannes Brahms: Ein deutsches Requiem op. ” . Tähän perustuu se suuri esteettinen viehätys, joka ympäröi barokkia ja kohottaa sen uuden ajan aikaisempien ja myöhempien kehitysjaksojen yläpuolelle. A. Bach. Aikalaiskuvauksista saa välillä vaikutelman, että musiikissa lainehtivia tunteita seurattiin kuin eläintarhan eläimiä
Niin minulle kävi, niin useimmille käy (paitsi Bruce Springsteenille). Siinä myydään vanhentuneita musiikkisäilykkeitä (jotka eivät käy kaupaksi) ja isketään tai itketään naisia huonolla menestyksellä ja melkeinpä periaatteesta, keräilymielessä. Bestselleristähän on tehty myös elokuva (2000), Broadway-musikaali (2006) ja televisiosarja (2020), jossa biologiset sukupuolet on tietenkin vaihdettu (sosiaalisia ei). Hittitai panolistan ykkönen on tietysti paras ja kakkonen toiseksi paras mutta muuten kaikkein veret seisauttavimmat listat rakennetaan negaation kautta, kääntämällä lista ylösalaisin. F I. No, nyt on sellainenkin laulu sitten sepitetty. Vaan mistä. Odotettu uutuus musiikin perusteiden opetukseen! Nuottitaito 1-3 E D U M U S I C A N T T I . Metoolla maustettu televisiosarja lopetettiin heti ensimmäisen kauden jälkeen mutta se ehti jo kylvää epäilyksen siemenen moniin hyvää tarkoittaviin ja pahaa karkoittaviin nuoriin mieliin: onko Rob Fleming kenties incel. Tätä vonkasaalisten listaamista, kuten kaikkea, voi toki paheksua mutta omasta mielestäni juuri listat olivat kirjassa parasta tai ainakin piristävintä. R ONDO C LASSIC 7|2024 53 alun ja laiskasti laahustavan, naisia esineellistävän lopun välillä koin ”tarinan” enimmäkseen puuduttavaksi, koska 1) sen päähenkilö on pohjimmiltaan hyvin pinnallinen ihminen 2) pinta on määritelmällisesti jotain ohutta, siis latteaa 3) pinnan alla joko ei ole mitään tai sitä ei näytetä lukijalle 4) tällainen päähenkilö ei ole henkilöhahmo ollenkaan, siis ihminen lihaa ja verta, vaan pelkkä tyyppi 5) ”tarinaa” ei juuri ole koska se ei etene, on vain loputonta marinaa. Siis mikä. Hän ei löydä iloa 1) perheestä tai kavereista 2) naisista tai seksistä 3) levykaupasta 4) kapakasta 5) musiikista. Robilla esimerkiksi on mielessään to do -lista ja siinä kysymys ”pääsenkö ikinä sänkyyn kenenkään kanssa, jolla on levytyssopimus?” ja kun rasti on ruudussa, seuraa syvällisten musiikkipsykologisten pohdintojen aika: Pidänkö popmusiikista, koska olen onneton vai olenko onneton, kun pidän siitä. Vasta 2010-luvun suuret herätysliikkeet Woke ja Metoo saivat hymyt hyytymään julistamalla vitsit identiteettipoliittisiksi kannanotoiksi ja nauramisen kielletyksi. Aidon vassen tunnistaa siitä, että hänen saamattomuutensa on aina naisen vika, joten joku Lauransa perään itkevä luuseri, joka pohtii omia mokiaan, ei todellakaan ole vasse, vaikka naisistaan listaa pitääkin (Robin lista on kovin lyhyt, suunnilleen prosentti Leporellon luetteloaariassa mainituista nimekkeistä). KEPEÄ KIELELLINEN LIUKKAUS ja kyyniset, itseironialla maustetut sutkaukset toki välillä huvittivat, ja ihan periaatteestakin pyrin suhtautumaan kaikenlaisten huumorinkukkien viljelyyn suopeasti, koska huvittuneisuus on sukua ilolle ja ilo on mukava ja vapauttava tunne. Paitsi Simple Minds, joka on inhokkilistan ykkösenä sentään suuttumuksen ja huutomerkin arvoinen! On tosiaan ihmeellistä, ettei kukaan koskaan sepitä lauluja siitä, kuinka (...) ihminen voi lähteä lähiöstä kaupunkiin mutta päätyä silti viettämään pliisua lähiöelämää. Itsesäälissä rypee nyt Robyn, jonka Clyde on jättänyt mutta muuten asetelma on sama: sukupuolten välinen sota on ikään kuin latistunut pelkäksi lapselliseksi naljailuksi, jota ylläpidetään laiskasti omasta pikku poterosta käsin käymällä aina silloin tällöin sen reunalla näyttämässä keskisormea sinne jonnekin oletetun vihollisen suuntaan. Seuraavalla kerralla: Moby Doll. Jostain syystä ihmismieltä kiinnostaa enemmän ”paskin” kuin ”paras”, ja siksi kirjaan on kirjattu myös lista viidestä bändistä tai muusikosta, jotka täytyisi ampua, jos tulisi musiikkivallankumous. INCEL (sanoista involuntary celibacy) eli ”vasse” (sanoista vastentahtoinen selibaatti) on mies, joka ei saa naista. . Pidänkö popmusiikista, koska olen onneton vai olenko onneton, kun pidän siitä. Se on ihan raikas ajatusleikki. USKOLLINEN ÄÄNENTOISTO ei tosiaan ole mikään Nuoren Wertherin kärsimykset vaan tavallinen, melko keskinkertainen kirja, mutta onko se musiikkikirja. 35-vuotiaalla Robillahan on epäilyksensä siitä, että liika levyjen kuuntelu sotkee elämän ja tämä on ilmiselvästi jo tapahtunut, sillä kirjassa ei juurikaan kuunnella musiikkia, saati innostuta siitä – tai mistään, kaikki on blääh. Asioiden listaaminen, luokitteleminen ja järjestäminen tuo mieleen ryhtiä, ja juuri sitä tämän selkärangattoman ikiteinin elämästä puuttuu! Ryhtiä puuttuu myös kirjasta, jossa käsitellään selkärangattoman lontoolaisen ikiteinin elämää – ja ehkä myös tästä pakinasta, joten teen nopean korjausliikkeen kokoamalla edellä sanotusta helppolukuisen listan, kas tässä: (INTRO) Rob Fleming on kyyninen, koska hänen elämästä puuttuu ilo (ja sama toisinpäin). No tämä taisi jo tulla selväksi. 1990-luvun lukijat olivatkin paljon vapautuneempia kuin nykyiset sillä niissä maissa, joissa teoksen vitsikäs nimi heti ymmärretään sanaleikiksi, High Fidelityä myytiin yli miljoona kappaletta. Blääh. Elämä ilman iloa on merkityksetöntä ja ikävystyttävää, koska siitä puuttuvat superlatiivit ja komparatiivejakin on aivan liian vähän
Rupeama opetti paljon. viulujen äänenjohtajana toimiminen. Hän valmistui viime kesänä Juilliard Schoolista ja työskentelee nyt kaupungissa freelance-muusikkona. Avenuen kihinää täynnä olevassa kahvilassa. Sen jälkeen kaikki riippuu itsestä: ”On oltava aktiivinen ja hoidettava asiansa niin hyvin, että saa luotettavan maineen. En silti osaa täältä lähteäkään. Lunta tuprutti yleisöön.” ”Orkesterin viulusektio oli yllättävän pieni, ja jokainen soittaja oli mikitetty erikseen, joten yhtään virhettä ei saanut tulla. Perhe muutti takaisin Suomeen, jossa hän opiskeli Anatoli Melnikovin ja Sibelius-Akatemian nuoriso-osastolla Meri Palaksen ja maisteriohjelmassa Reka Szilvayn johdolla. Yksityistä opetustyötä on myös runsaasti tarjolla. Eliittikoulusta on vallalla se klisee, että siellä leivotaan virtuooseja, ja ilmapiiri on kilpailuhenkinen. Vakiintuneista orkestereista ei noin vain saa töitä, ja vapaat ryhmät sinnittelevät talouspaineiden alla. Vaikka työ New Yorkissa onkin haastavaa, Charlotte Loukola aikoo jäädä. Omaa tekemistä kuten kamarimusiikkia erilaisissa ryhmissä on paljon, ja esimerkiksi produktiot talon tanssijoiden kanssa tuovat kivaa vaihtelua.” ”Alussa systeemi on aika tiukka, mutta maisteritasolla vapautta on enemmän, ja oman taiteilijuuden etsiminen on oleellista. New York on kallis, hektinen ja kaupallinen – miten klassinen muusikko voi elää kaupungissa, ellei satu olemaan supertähti. Juilliard Schoolissa Charlotte Loukolan opettajana oli Masao Kawasaki ja barokkiviulussa Robert Mealy ja Cynthia Roberts. ”Puhumattakaan Broadwayn show-tarjonnasta, elokuvamusiikin soitosta, kaupallisista nauhoituksista. ”Totta kai vaatimustaso on korkea, ja niin sen pitää ollakin. Täytyy olla avoimuutta ja ketteryyttä siirtyä tyylistä toiseen, taiteesta viihteeseen”, hän jatkaa. Lavalla saattaa tapahtua mitä vain, joten pitää olla tarkkana ja reagoida sekunnissa.” Charlotten muihin orkesterikiinnityksiin kuuluu mm. Vuokrat ja muut elinkustannukset ovat kohonneet pilviin. inklusiivisuutta ja uusien yleisöjen tavoittamista korostavan PROTESTRA-orkesterin varakonserttimestarina ja New York Chamber Players-orkesterin 2. Hän oli orkesterin varakonserttimestarina, ja esityksiä kertyi 94. Charlotte Loukola pääsi piireihin Juilliard Schoolissa tuttujen kautta. Kaupunki on niin kiehtova ja elämää ja mahdollisuuksia täynnä.” . 54 R ONDO C LASSIC 7|2024 EW YORK ON TÄYNNÄ MUSIIKKIA, mutta muusikolle se on kaikkea muuta kuin helppo paikka elää. On mentävä pikkukeikoilta toiseen, opetustunneilta musikaaliin, kertoo Charlotte Loukola.. Charlotten kokemukset ovat toisenlaiset. Hyvin, sanoo CHARLOTTE LOUKOLA. Koin kuitenkin ilmapiirin kannustavana, ja koulun antama kuva muusikkoudesta on monipuolinen ja kokonaisvaltainen. Kaikki tämä vaatii tietenkin suurta monipuolisuutta. Työ oli todella nopeatempoista. free-muusikon on new yorkissa oltava valmis kaikkeen Teksti ja kuva: HARRI KUUSISAARI, Nyw York n Muusikon on New Yorkissa selviytyäkseen totuttava hektisyyteen. Jos peruuttelee keikkoja, turha odottaa uusia.” Viime vuodenvaihteessa Charlotte sai ensimmäisen suuren Broadway-työnsä Radio City Music Hallin mammuttimaisessa Christmas Spectacularissa. Yksityisten ihmisten ja firmojen järjestämissä tilaisuuksissa on keikkaa vaikka miten paljon: häitä, synttäreitä, edustustilaisuuksia ja muita kekkereitä”, hän kertoo 6. ”Diilin saatua piti hypätä suoraan veteen: yksi harjoitus, jossa tarkistettiin balansseja ja muuta, kenraali ja esitys! Se tuli selväksi, että olen vain osa isoa koneistoa valoineen, lampaineen, kameleineen. ”Totta kai vuokrat ja hinnat pyörryttävät, mutta kyllä New Yorkissa riittää tällaiselle tavallisellekin muusikolle töitä. Itselläni barokkiviulu on oleellinen osa muusikkouttani, ja sain toteuttaa paljon kiinnostavia juttuja sen parissa.” Charlotte on syntynyt USA:ssa. Hän on myös Lähi-idän säveltäjien klassista nykymusiikkia esittävän Ensemble Phoenician jäsen. Kontaktit ovat muusikolle työnsaannin avain. Musikaalissa tyylit vaihtelevat klassisesta swingiin ja jazziin. ”Free-muusikon on oltava valmis kaikkeen, ja työpäivät venyvät usein kellon ympäri, kun täyttyy reissata keikoilta ja opetustehtävistä toiseen isossa kaupungissa. Suomalainen viulisti Charlotte Loukola on kuitenkin nähnyt myös Ison Omenan hyvät puolet: monipuoliset mahdollisuudet ja kihelmöivän hengen. Välissä hän opiskeli Clevelandin Institute of Music-yliopistossa, jossa häntä opetti Ilya Kaler
van Beethoven: Sinfonia nro 7 HUSH To 19.9. klo 18 Paviljonki Lorenzo Passerini, kapellimestari Verneri Pohjola, trumpetti K. Kirjoittaneet Robert Wilson ja William S. Telemann: Burlesque de Quixotte G. klo 18 Paviljonki Lorenzo Passerini, kapellimestari Saskia Giorgini, piano C. Vivaldi: Kaksoiskonsertto kahdelle trumpetille G. klo 17 ja 18.30 Paviljonki Erle Kont, kapellimestari Veikko Ketola ja Niilo Porvali, laulu Joulukonsertti Ke 11.12. van Beethoven: Sinfonia nro 2 Uudenvuodenjuna Su 6.10. klo 17 ja 19 Paviljonki Jukka Untamala , kapellimestari Paavo Honkimäki, juontaja Swinging Christmas La 30.11. Holst: A Fugal Concerto A. Vaughan Williams: The Lark Ascending A. klo 17 ja 19 Paviljonki Ti 19.11. klo 18 Taulumäen kirkko Lorenzo Passerini, kapellimestari Solisteina Jyväskylä Sinfonian muusikoita L. ISFÅGLARNA oopperabaletti.fi kpkamariooppera.fi Sävellys-Komposition Olli Kortekangas Libretto Johan Bargum Ohjaus-Regi Mikko Korsulainen Koreografi-Koreograf Sonja Pakalén Kapellimestari-Kapellmästare Henriikka Teerikangas Rooleissa mm. Saint-Saëns: Sellokonsertto nro 1 L. klo 16 Paviljonki Jaakko Jauhiainen, kapellimestari Tuomo Rannankari, laulu Jyväskylän musiikkiluokkien kuoro Folkfoniaa To 10.10. klo 18 Paviljonki Okko Kamu, kapellimestari Annika Valkeajoki, sello J. Sibelius: Kullervo Pyhäinpäivän konsertti To 31.10. Burroughs Musiikki Tom Waits Päärooleissa Vilma Kinnunen, Aurora Manninen ja Tuomas Korkia-Aho Ohjaus Lauri Maijala Ensi-ilta 7.9.2024 Suuri näyttämö lahdenkaupunginteatteri.fi / lippu.fi. klo 15 Jyväskylän kaupungintalo Jyväskylä Sinfonian muusikoita Stravinsky / Barber / Mozart Open Orchestra Ma 18.11. I rollerna t.ex. Tšaikovski: Sinfonia nro 5 Jyväskylä Sinfonia & Tuure Kilpeläinen: PartyTuure La 28.9. P. van Beethoven: Pianokonsertto nro 5 L. Ives: The Unanswered Question L. klo 18 Paviljonki Anna-Maria Helsing, kapellimestari Tuija Knihtilä, mezzosopraano Tommi Hakala, baritoni Mieskuoro Sirkat Mieskuoro Alvar Etelä-Pohjanmaan mieslaulajat Jussit J. klo 18 Paviljonki Janne Nisonen, kapellimestari Frigg-kansanmusiikkiyhtye Kullervo To 24.10. klo 18 Paviljonki Antti Rissanen, kapellimestari Tuure Kilpeläinen, laulu Korvakarkkeja Ke 2.10. Saariaho: HUSH – trumpettikonsertto P. klo 15 Paviljonki Ti 31.12. klo 17 ja 18.30 Paviljonki Ke 4.12. Puccini: Messa di Gloria Kamarikonsertti: Hetkiä ja helmiä La 9.11. klo 18 Paviljonki Antti Rissanen, kapellimestari Mikko Leppilampi & Saara Aalto Lumiukko-elokuvakonsertti Ti 3.12. Boccherini: La musica notturna delle strade di Madrid R. Sibelius: Pelléas ja Mélisande, osia C. (KE) /26.10.2024 Snellman-sali Pietarsaari-Jakobstad 9.11.2024 Schaumansali Helsinki-Helsingfors 22.11./23.11.2024 Alminsali 55 R ONDO C LASSIC 7|2024 jyvaskylasinfonia.fi Benvenuto, Lorenzo! To 12.9. Minna-Leena Lahti, Olli Tikkanen ja Niall Chorell Kokkola -Karleby 25.10. klo 19 Paviljonki Lorenzo Passerini, kapellimestari Iris Candelaria, sopraano Jyväskylän oopperakuoro THE BLACK RIDER THE CASTING OF THE MAGIC BULLETS Tom Waitsin pirullinen rock-ooppera intohimoisesta rakkaudesta ja tarjouksista, joista kannattaa kieltäytyä. Vivaldi: Concerto per orchestra di Dresda Uusi vuosi Venetsian & Wienin tyyliin Ti 31.12. klo 18 Taulumäen kirkko Anna Rakitina, kapellimestari Aki Alamikkotervo, tenori Juha Kotilainen, baritoni Kamarikuoro Cantinovum G
05 616 2220 ma-pe klo 8.30 – 16.30 2 2 3 – 2 2 4 V I N T E R N A T I O N A L C O M P O S I T I O N C O M P E T I T I O N UUNO KLAMI LIPUT MYYNNISSÄ mm. Tutustu levyihin: rondo.fi/rondo_cd Liitä tilaukseesi musiikki! Tilaukset (03) 225 1948 tai asiakaspalvelu@ rondolehti.fi 1 vsk = 6 cd-levyä hintaan 81 € + lehti tilaus 118 € ½ vsk = 3 cd-levyä hintaan 40,50 € + lehtitilaus 59 € SSIC V L Rondolehden tilaajana voit nyt lisätä tilaukseesi myös kuudesti vuodessa ilmestyvät, uunituoreet ja laadukkaat cd-levyt! Keskiviikko 1.1.2025 klo 16.00 Avajaiset ja laulu järjestyksen arvonta, avoin yleisötilausuus klo 19.30 Alkuerä I jakso Torstai 2.1.2025 klo 11.00 Alkuerä II jakso klo 15.00 Alkuerä III jakso klo 18.00 Alkuerä IV jakso Perjantai 3.1.2025 klo 16.00 Välierä I jakso klo 19.30 Välierä II jakso Lauantai 4.1.2025 klo 16.00 Välierä III jakso klo 19.30 Välierä IV jakso lappeenrantaevents.fi/laulukilpailut #lprlaulukilpailut Lappeenranta-salissa, Lappeenrannan kaupungintalolla 1.–6.1.2025 Sunnuntai 5.1.2025 Orkesteriharjoitukset loppukilpailua varten, ei yleisölle avoin Maanantai 6.1.2025 klo 18.00 Loppukilpailu Saimaa Sinfoniettaa johtaa Erkki Lasonpalo Liput myynnissä 1.10.2024 Asiakaspalvelukeskus Winkki, Villimiehenkatu 1, Lappeenranta puh. Schönberg, Nyman, Spoliansky KE 6.11. Ticketmaster ja orkesteritoimisto (p. 05 234 4891) orkesteri I Kymi Sinfonietta kapellimestari I Ernest Martínez Izquierdo (myös juryn jäsen) solistit I Kaisa Kortelainen, huilu – Joonas Ahonen, piano juontaja I Jussi-Pekka Rantanen tuomaristo I Kalevi Aho – Mats Larsson Gothe – Magnus Lindberg – Lotta Wennäkoski finalistit I s Ä velt Ä j Ä t Yves Balmer, Ranska/Sveitsi Jonathan Brigg, Iso-Britannia Matei Gheorghiu, Romania/Suomi Dawid Grenda, Puola Roberto Sansuini, Italia KOUVOLA 14.11. KLO 19.00 – LOUHISALI, ESPOON KULTTUURIKESKUS PIERROT LUNAIRE WWW.VOCALESPOO.FI K uv a Ju lia na H ar kk i. 1,50 € / tilaus www.lippu.fi) Maria Ylipää, laulu / Siljamari Heikinheimo, viulu / Hanna Hohti, alttoviulu / Markus Hohti, sello / Hanna Kinnunen, huilu / Olli Leppäniemi, klarinetti / Tuomas Turriago, piano mm. & KOTKA 15.11. Kotkassa palkintojenjako ja YLE radioi konsertin FINAALIKONSERTIT 2024 k la m ic o m p e tit io n .fi LIPUT 15–32 € + tilausmaksut (alk. 56 R ONDO C LASSIC 7|2024 Tieto ja tunne samassa paketissa
Vaikka Neuvostoliitto ottikin aluksi Weinbergin vastaan, todellisuus alkoi paljastua sodan jälleen, kun Stalinin suhtautuViulisti soittaa Bachia juuri ennen kuolemaansa Auschwitzin keskitysleirillä. Viulistin käskettiin soittaa leirin komentajan suosikkivalssi, mutta tämä soittikin protestiksi Bachin d-molli-partitaa, ja hänet tapettiin sen tien. Hänen orkesterija kamarimusiikkituotantoaan on levytetty sangen paljon, eikä ihme, sillä hänen musiikkinsa tiivistää 1900-luvun historiallisia ja inhimillisiä kipukohtia siinä missä hänen ystävänsä Dmitri Shostakovitshinkin. Todellisuuspohjaa on myös Martan ja leirille joutuneen muusikon Tadeuszin rakkaustarinassa. Baijerin valtionoopperaan se tuli tällä kaudella ja kuului itseoikeutettuna myös Münchenin oopperajuhlien ohjelmistoon. Laivalla hän näkee järkytyksekseen leirin vangin, hänen alaisuudessaan olleen Martan. Näyttämöllisesti se nähtiin ensi kertaa 2010 Bregenzin festivaalilla. Sen jälkeen Matkustaja on saanut kymmenisen uutta tuotantoa pääasiassa pienemmissä saksalaisissa taloissa. 58 R ONDO C LASSIC 7|2024 atseja Neuvostoliittoon paennut ja perheensä Auschwitzin tuhoamisleirille menettänyt puolanjuutalainen säveltäjä Mieczys?aw Weinberg (1919–1996) on 2000-luvun suuria löytöjä klassisilla musiikkimarkkinoilla. Tobias Kratzerin ohjaaauschwitzia ei saa unohtaa n minen kansallisiin ja uskonnollisiin vähemmistöihin tuli selväksi. Oopperassa Auschwitzin keskitysja tuhoamisleirin vartija Lisa on sodan jälkeen miehensä kansarviot ESITYKSET KIRJAT CD DVD S Y Y S K U U N HARRI KUUSISAARI, München MIECZYS?AW WEINBERGIN holokaustiooppera Matkustaja on ollut Baijerin valtionoopperan kauden löytöjä. Hämäräksi jää, onko hän todellinen hahmo vai ei, mutta kohtaaminen sysää Lisan omien traumojensa ja itsesyytöstensä suohon. Matkustajan suunniteltu kantaesitys Bolshoi-teatteriin peruuntui, ja se toteutui vasta vuonna 2006 Moskovan Kansainvälisessä Musiikkitalossa konserttiversiona. Weinberg ehti kuitenkin juuri ja juuri nähdä alun musiikkinsa renessanssista lännessä. Siinä hän palaa sukunsa kohtaloon ja holokaustipainajaiseen. Weinbergin seitsemästä oopperasta Matkustaja (1968) on se, jota hän itse piti tärkeimpänä teoksenaan, ja myös Shostakovitsh ylisti sitä. sa matkalla Brasiliaan etsimään uutta elämää. Se ei kuvita suoraan Auschwitzin kauhuja vaan keskittyy syyllisyyden, muistamisen, tukahduttamisen ja anteeksiannon prosesseihin.. Ooppera kulkee kahdessa aikatasossa, laivalla vuonna 1950 ja takautumina Auschwitzissa 1943. Sekä Lisalla että Martalla on vastineensa Auschwitzin todellisissa henkilöissä. Aleksander Medvedevin venäjäksi kirjoittama libretto perustuu keskitysleiristä selviytyneen puolalaisen vastarintataistelijan Zofia Posmyszin omaelämäkerralliseen kirjaan Pasazerka (1962)
Osa artikkeleista käsittelee selkeästi tietyn alueen opetusta. Vaikka itse toimisi esimerkiksi taiteen perusopetuksen parissa, on avartavaa lukea musiikin varhaiskasvatuksen tai koulun musiikinopetuksen kysymyksistä. Kirjassa muistutetaan, että musiikkikasvatuksessa on ensisijaisesti kysymys musiikista ja ihmisistä, kokemuksista, yhteisöistä ja ihmisten välisistä suhteista. Se kuitenkin aiheuttaa vaikeuksia sekä mukaan otetuille että ulos suljetuille. Kirja on tärkeä ja monipuolinen paketti musiikinopettajan ammatillisessa kehittymisessä. Samalla tuodaan esiin lasten oikeuksien näkökulma. Muuttuvassa maailmassa on heidän mielestään entistä tärkeämpää kyetä tunnistamaan sekä musiikin sisäiset tai esteettiset päämäärät että mahdollisuudet vaikuttaa myönteisesti muun muassa ekososiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, oppilaiden kasvun ja hyvinvoinnin tukemiseen sekä globaalien haasteiden ratkomiseen. Kirjassa käsitellään myös lasm ten osallisuutta ja sitä, että osallistaminen ei tarkoita ainoastaan ’vapaata sanaa’, vaan dialogin ja yhdessä tekemisen mahdollistamista. Kirjoittajat myös huomauttavat, että musiikkikasvatuksen laaja-alaisia mahdollisuuksia ei tarvitse nähdä kritiikkinä tai uhkana taiteen itseisarvolle. Yhteisestä olemisesta ja tekemisestä musiikin äärellä. KIRJAT R ONDO C LASSIC 7|2024 61 kohti vastuullista musiikkikasvatusta arja-Leena Juntusen ja Heidi Partin toimittama kirja Musiikkikasvatus muutoksessa pyrkii 27 kirjoittajan ja 600 sivun voimin avaamaan alan sisäisiä muutoksia ja pohtimaan sitä, miten musiikkikasvatus voisi edistää globaalien haasteiden ratkaisemista ja tukea oppijoiden kasvua kohti vuoropuhelulle perustuvaa vastuullista maailmasuhdetta. Kirjassa esitelty taulukko kehollisuudesta oppimisessa ja opettamisessa avaa käsitettä sellaisella tavalla, että jokainen opettaja pystyy sen avulla pohtimaan omaa työskentelyään: olenko kiinnostunut oppijasta ihmisenä ja hänen kokemuksistaan, etsinkö tapoja aktivoida oppijan toimintaa kokonaisvaltaisesti, edistänkö oppijan kehontuntemusta ja kehollista tiedostamista ja ohjaanko oppijaa reflektoimaan omia havaintojaan ja oppimistaan, vai kerronko esimerkiksi omat havaintoni ensin. Kirjaan tutustuminen edellyttää kykyä lukea tutkimukseen perustuvaa tekstiä. Tämän lisäksi artikkelit käsittelevät muutosta musiikkikasvattajan ammatillisuuden näkökulmasta; miten oman substanssiosaamisen ylittävä sosiaalinen ja yhteiskunnallinen vastuullisuus laajentaa työnkuvaa ja kutsuu yhteistyöhön. Suomalaiset musiikinopettajat ovat kuitenkin niin korkeasti koulutettuja, että tämä tuskin nousee esteeksi. Kestävyysajattelu, musiikin ammattilaisten työnkuvan laajentuminen sosiaalija terveydenhuollon ympäristöihin, sosiaalinen kestävyys, moniäänisyys – nämä kaikki ovat aiheita, joihin tutustuminen on osa oman opettajuuden reflektointia ja kehittämistä. Tieteelliseen tutkimukseen perustuvassa kirjassa tarkastellaan musiikkikasvatuksen roolia vastuullisen maailmasuhteen rakentumisessa, toimintakulttuureja sekä moniäänisiä käytäntöjä erilaisissa oppimisympäristöissä. . Tämä näkökulma voidaan ottaa osaksi musiikkikasvatuksen käytäntöjä. Esimerkiksi kirjoituksessa musiikkiopiston yhdenvertaisuushaasteista avataan meritokraattisuuden käsitettä; eriarvoinen kohtelu saatetaan ’oikeuttaa’ ajattelemalla, että paremmin menestyvät ansaitsevat erityiskohtelun. JOHANNA HASU Tuoretta musiikkikasvatus-kirjaa pääsee lukemaan myös osoitteessa https://taju.uniarts.fi/handle/10024/7961. Myös kehollisuus liittyy kaikkeen musiikkiin. Kirjassa käsitellään musiikkikasvatusta laaja-alaisesti sen eri muodoissa. Esipuheessa Juntunen ja Partti toteavat, että taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuuskehitys, luottamuksen rapautuminen, segregaatio, huoltosuhteen heikkeneminen, nuorten mielenterveysongelmat, koulukyynisyys ja uupuminen koskettavat ennen kaikkea ihmisiä: oppijoita, opettajia, rehtoreita sekä perheitä ja sidosryhmiä. Yksi kirjassa esiin nostetuista käsitteistä on ekokriittinen musiikkikasvatus, joka vaatii ekolukutaitoa – kykyä ymmärtää ekosysteemien järjestymisen periaatteita sekä soveltaa näitä periaatteita niin, että luonnon resurssit riittävät myös tuleville sukupolville. Musiikin tunnekokemusten merkitys hyvinvoinnin rakentajana on myös hyvä jokaisen opettajan tiedostaa
Suuri osa laulajista liikkuu pääosin tonaalisilla vesillä, jonka vuoksi näitä liedejä kuulee harvoin niin konsertissa kuin levylläkin. Boothin vibrato lepattaa paineistettuna huolestuttavasti, mutta pääosin haastavat melodialinjat toteutuvat puhtaina. Tsekkiläinen filharmonia huolehtii myös Dvo?ákin ”Iltalaulujen” ja kahden op. Opuskokonaisuuksien sijaan Booth ja pianisti Christopher Glynn ovat ryhmitelleet laulut kolmen laulun nippuihin, jotka on nimetty ”Odotukseksi”, ”Lihaksi”, Nocturneksi, ”Vihaksi”, ”Satiiriksi”, ”Ajatteluksi”, ”Talvikuviksi” ja ”Kyyneliksi”. Mustonen W. ANTTI HÄYRYNEN VOKAALI Martin. Solistisissa teoksissa hän inspiroituu kunkin instrumentin erityispiirteistä ja kertoo kitaran olleen viritystapansa, hiljaisen volyyminsä ja soittotekniikkansa vuoksi erityinen haaste. klo 19 Korundi Anu Jormalainen, juontaja Vieraina mm. Bach: Contrapunctus XIV, jousiorkesterille sovittanut Kalevi Aho. Kahdeksankymppisen Kalevi Ahon työpajasta lähtee teoksia tasaisena virtana, mutta merkkejä sarjatuotannosta tai patenttiratkaisuista ei kuulu. Kielimuuri lienee suurin syy siihen, että pienempien kielialueiden lauluja kuulee niin harvoin muualla kuin kotimaassaan. klo 18 Sodankylä John Storgårds, johtaja Raschèr-saksofonikvartetti G. . . Seitsenosaisesta teoksesta kasvaa vaihteleva ja vahvojen kontrastien liki puolituntinen draama, jonka tummissa väreissä erottuu toisinaan häivähdys Shostakovitshia, nuoren Ahon johtotähteä. CD R ONDO C LASSIC 7|2024 63 | soiva tulkinta Monteverdin oopperaklassikosta, mutta ei ehkä kaikkein pedanteimmille korville. Niissä ekspressionistisista ääritiloista poiketaan tuon tuosta pohdiskelevaan pessimismiin. . Eskelinen on armoitettu kantaesittäjä, jonka sormista tämäkin teos lähtee maailmalle tuoreevoimakkaasti herkkä syysavaus KE 11.9. . Jakob Haringer, Friedrich Nietzsche, Gottfried Keller, Julius Hart ja Viktor Klemperer. Tsekkiläisiä lauluja: Bohuslav Martin?, Antonin Dvo?ák, Hans Krasa. Englantilaissopraano Claire Booth korjaa asiaa levyllään, joka on otsikoitu ”Ekspressionistiseksi musiikiksi”. J. Outi Tarkiainen, Jaakko Laitinen ja Niillas Holmberg Vieraiden toivekappaleita ja taustoja loppuhuipentuma Viulistikomeetan seurassa To 19.12. 2 laulun kansallisesta sointimaailmasta. Suurin osa 24:stä laulusta lukeutuu Schönbergin varhaistuotantoon – mukana on myös Toven Nun sag ich dir Gurre-liedeistä – ja myöhempinä näytteinä on kaksi op. S. Juon yllätysten ilta! to 10.10. Vaikka kyseessä ovat orkesterilaulut, Kozena ja Rattle löytävät niihin liedtaiteen vivahteet. 48 laulua 1930-luvulta. . Nordgren A. Lied on aina kahden taiteilijan, runoilijan ja säveltäjän teos, ja vaikka laulutekstit on painettu levylehdykkään, runoilijoiden nimiä ei. ANTTI HÄYRYNEN ORKESTERI Aho Kalevi Aho: Konsertto kitaralle ja kamariorkesterille, Käyrätorvikvintetto. klo 19 Korundi John Storgårds, johtaja Johan Dalene, viulu B. Ismo Eskelinen, kitara, Ilkka Puputti, käyrätorvi, Abel Puustinen ja Ida Mojzer, viulu, Taru Lehto, alttoviulu, Lauri Angervo, sello, Lapin kamariorkesteri, johtajana John Storgårds. BIS 2666. ANTTI HÄYRYNEN Schönberg Arnold Schönberg: Lieder. luokitellaan yleensä uusklassikoksi, mutta aivan nuorena sävelletyt japanilaiset kansanrunot ( Nipponari) kallistuvat surumieliseen impressionismiin. Booth ja Glynn heittäytyvät tähän vahvojen värien ja kontrastien musiikkiin taidolla ja tunteella. Faure P. . Pentatone PTC 5187 077. Mozart P. Glynn soittaa laulujen välissä kaksi numeroa op. Uuteen ulottuvuuteen harpataan Hans Krasan neljässä orkesterilaulussa (1920) Christian Morgensternin runoihin, joiden groteskit ja absurdit käänteet kirvoittavat Kozenasta ja orkesterista outoja aavistuksia ja yllättäviä käänteitä. Magdalena Kozena on tshekkiläinen, mutta samalla kansainvälinen tähti, joka aviomiehensä Sir Simon Rattlen kanssa tuo Martin?n, Dvo?ákin ja Krasan lauluihin sekä kansainvälistä glamouria että syvälle juurtunutta paikallistuntemusta. klo 19 Korundi Pe 27.9. Krasa päätyi vuonna 1942 ensin Theresienstadtiin ja sitten Auschwitziin, jossa hänet murhattiin, kuten vähän nuorempi Gideon Klein. Äänilevyllä kynnys madaltuu, kun tekstit voi lukea alkukielellä ja englanniksi. Levyn päättävä Kleinin yksinkertainen Kehtolaulu on myös sävelletty Auschwitzissa, josta se onnistuttiin salakuljettamaan pois. Orchid Classics ORC 100306. Claire Booth, sopraano, Christoph Glynn, piano. klo 18 Olos ollin spektrein ja perspektiivein To 26.9. klo 19 Korundi to 12.9. Pärt A. Niiden lakoninen, mutta ytimekäs ilmaisu saa kypsän vastineen vuosikymmeniä myöhemmin maanpaossa sävelletyissä ”yhden sivun” tsekkiläisissä kansanrunoissa. Gideon Klein. Magdalena Kozena, mezzosopraano, Tsekkiläinen filharmonia, johtajana Simon Rattle. Laulut olivat Arnold Schönbergille 1900-luvun alussa portti myöhäisromantiikasta moderniin ekspressionismiin. Esittelytekstissä mainitun Richard Dehmelin ohella Schönbergiä ohjasivat näissä lauluissa kohti atonaliaa mm. Martin. Smetana S. Schönberg Olli Mustonen, piano & johtaja Anna Laakso, piano O. 19 pianokappaleista. Ismo Eskeliselle räätälöity kitarakonsertto (2018) onnistuu selättämään nämä ongelmat kitarakliseitä karttavalla soolo-osalla ja taitavalla orkesterinkäsittelyllä. Prokofjev J. Brahms Liput lippupiste: lippu.fi tai kulttuuritalo korundi info@korundi.fi lisätiedot: korundi.fi SYKSYllä myös: Håvard Gimse, piano Georg Köhler, johtaja Juuli Holma, sello Brett Dean, alttoviulu ja johtaja Rondo 0824_60x297_Lapinkamariorkesteri.indd 1 Rondo 0824_60x297_Lapinkamariorkesteri.indd 1 12.8.2024 16:50:05 12.8.2024 16:50:05. ym. A. H
Vänskälle totuus on partituurissa ja muu informaatio – säveltäjän puheet, kirjeet ja muut selitykset – ovat korkeintaan aihetodisteita, joiden perusteella tulkintaa ei voi langettaa. Kahanen johtama Helsingin kamariorkesteri on aktiivisesti mukana keskustelussa, pelissä ja myötäelämisessä. klo 19 Keski-Porin kirkko ERKKI LASONPALO kapellimestari KAISA RANTA sopraano WALTTERI TORIKKA baritoni PORIN FILHARMONINEN KUORO Puccini / Fauré L I P U T : 3 / 2 4 / 1 € porin päivän konsertti rakkautta, riemua ja raivoa To 26.9. HARRI KUUSISAARI Mahler Gustav Mahler: Sinfonia nro 3. ANTTI HÄYRYNEN Junnonen Jacques Ibert, André Jolivet: huilukonsertot, Joaquin Rodrigo: pastoraalikonsertto. 64 R ONDO C LASSIC 7|2024 CD na ja elävänä. ja moni on täydentänyt sen, yleensä kosketinsoittimille. Supraphon SU 4332-2. Ahon Contrapunctus XIV jousille ei pelkästään viimeistele teokselle loppua, vaan jatkaa teemojen kehittelyä tavalla, johon Bachin voi olettaa pyrkineen. Tsekkiläissoittajille nämä tanssit ovat varmaan tuttuja, mutta rutiinisuorituksia ei joukkoon ole eksynyt. Sami Junnonen, huilu, Helsinki Chamber Orchestra, joht. Siitä hyötyy erityisesti laaja ja monivaiheinen avausosa, jonka hurjimmatkin irtiotot pysyvät lujasti hallinnassa. John Storgårdsin johtaman Lapin kamariorkesterin tulkitsemana lopputulos on paitsi taiteellisesti uskottava, myös jykevästi vaikuttava. Kahane. Bachilta jäi kuollessaan kesken Die Kunst der Fugen viimeinen fuuga. BIS 2486 (2 cd). Ibertin konsertto soi särmikkäänä mutta avaa hitaassa osassa vitsikkään tarinoijan vakavan puolen. Kolmannessa sinfoniassa se tarkoittaa erittäin tarkkaa ja viimeisteltyä soittoa, joka BIS:n hienon äänityksen avustamana paljastaa muhkeasta teoksesta yksityiskohtia, joita tuskin missään muussa levytyksessä on kuultu. 46 ja 72. Temperamenttiset nopeat tanssit räiskyvät, ehkä välillä vähän malttamattominakin, mutta tarttuvasti. . JenSINFONIETTA.PORI.FI RAKASTU MUSIIKKIIN! tulevaisuuden paloa To 14.11. Jolivet yhdisti uusklassismiin vaikutteita niin antiikin kulttuureista kuin dodekafoniasta. Tunteikkaat ja aistilliset nyanssit poimitaan hellin sormin, ja soittajat nauttivat selvästi tehtävästään. . Rosonus 10335. Jennifer Johnston. Tasapainon löytäminen näiden elementtien välille on vaikeaa, mutta Thomas Braunerin johtama Prahan sinfoniaorkesteri onnistuu siinä. ”Totuus, mitään siihen lisäämättä ja mitään pois ottamatta”, luvataan usein amerikkalaisissa oikeussalidraamoissa. Sami Junnosen 24 karaatin kultahuilu, jonka hänelle on valmistanut japanilainen Muramatsu, soi hurmaavan ilmeikkäästi ranskalaisissa 1900-luvun alun huilukonsertoissa. Värejä riittää pastoraalisesta heleydestä ekspressiiviseen täyteläisyyteen, kirkkaasta säihkeestä alarekisterin mystisiin ääniin. 72, mutta Brauner ottaa nekin yhtä riuskasti. Prahan sinfoniaorkesteri, johtajana Tomas Brauner. Kansallispukuinen maalaisväki lyö vinhasti pyörien lapikasta lattiaan ja käsiä yhteen. Turistimaisiakin mielikuvia voi tulla mieleen Dvo?ákin Slaavilaisia tansseja kuunnellessa. Junnonen on levyllä virtuoosisessa vauhdissa ja valottaa teoksia kiinnostavasti. klo 19 Promenadisali, Pori ELISAR RIDDELIN kapellimestari CAROLINA AZZOLA huilu VIVO-ORKESTERI ja PORI SINFONIETTA Palmgrén / Ibert / Shostakovich L I P U T : 3 / 2 4 / 1 € maan laulu To 10.10. James S. klo 19 Promenadisali, Pori HEIKKI ELO kapellimestari LAURA RUUSUMAA laulu Solistina The Voice of Finland -voittaja L I P U T : 3 / 2 4 / 1 € L I P U T : 3 / 2 4 / 1 €. ANTTI HÄYRYNEN Dvo?ák Antonin Dvo?ák: Slaavilaiset tanssit op. klo 19 Promenadisali, Pori EERO LEHTIMÄKI kapellimestari JENI PACKALEN mezzosopraano DAN KARLSTRÖM tenori Klami / Pépin / Mahler faurE: requiem To 31.10. James S. Maalaistaustainen säveltäjä tunsi hyvin furiantit, sousedskat, skocnat ja dumkat, mutta latasi niihin isolla orkesterilla säihkettä ja paatosta, joka nosti ne agraarisilta juurilta konserttisalien seurapiireihin. Lapin kamariorkesterissa päätoimekseen soittava Ilkka Puputti saakin kollegoineen pistää kaiken peliin nopeissa osissa, vaikka vaikuttavin sanoma kiteytyy aloittavaan Misteriosoon ja Adagio-osaan. . Väliosia palkitsee Vänskän huolellinen dynamiikan käsittely, jossa hiljaiset sävyt on tyypillisesti huomioitu hyvin. . Tanssit ovat täynnä orkestraalisia ja harmonisia hienouksia, unohtamatta kansanomaista mutkattomuutta. Kvintetto käyrätorvelle ja jousikvartetille (2018) on neliosaiselta rakenteeltaan perinteisempi, mutta luonteeltaan myös jossain määrin konsertoiva teos. Kolmas sinfonia on viimeinen pala Osmo Vänskän Minnesotassa levyttämästä Mahlerin sinfonioiden kokonaislevytyksestä. Silti erityisen vaikutuksen tekevät hitaat ja lempeät tanssit, joissa kukkii slaavilainen kaiho. Rodrigon pastoraalikonsertto on karnevalistinen virtuoositeos, ja Junnosella riittää rahkeita leikitellä. . Ansiokasta on myös musiikin helposti pujahtavan sentimentaalisuuden välttäminen. Kaiken kuitenkin sitoo yhteen ranskalainen henkevyys, joka on Junnoselle luontaista. Ensimmäinen tanssiopus 46 on jonkin verran suoraviivaisempi kuin runollisempi jälkimmäinen op. Kustantaja Simrockin tilaamat tanssit olivat Dvo?ákin suurimpia menestyksiä hänen elinaikanaan sekä kotiin pianolla kokeiltavaksi että hehkeinä orkesterinumeroina, joille ei oikein löydy paikkaa nykyajan ohjelmasuunnittelussa. . johtajana Osmo Vänskä. mezzosopraano, Minnesota Choralen naiset, Minnesotan poikakuoro, Minnesotan orkesteri. Huilukonserttoa kuunnellessa voi kuvitella antiikin huilumyyttejä Panista alkaen, mutta myös soittimen dionyysinen puoli tulee esiin villeissä tansseissa
Epäilemättä hän tarkasteli sinfonian ideaa germaanisen perinteen ulkopuolelta, mutta juuri siksi hänen teoksensa ovat kiinnostava lisä 1900-luvun sinfoniakirjallisuuteen. Mutta sen lisäksi hän löytää musiikista yllättävän paljon kauneutta sekä vilkasta vuorovaikutusta, jossa loistavat orkesterin monet solistit. Signum Classics SIGCD791. Leen sello laulaa verevästi ja ehkä enemmän oopperamaisella kuin liedmäisellä otteella, mutta viesti pianisti Georgy Tchaidzen kanssa menee perille. Avausosan (Inizio) synkkyys on kohdistettua ja purevaa, mutta toisen osan Gavotti alkaa tanssia sen jälkeen hämmentävän luontevasti. Astor Piazzollan Neljä Buenos Airesin vuodenaikaa Lee soittaa tarttuvalla svengillä ja innostaa mukaansa myös Emilia Hovingin johtaman Englantilaisen kamariorkesterin. Toisen maailmansodan aikana syntynyt Sinfonia kolmessa osassa on periaatteessa abstrakti teos, johon aikakausi on jättänyt tiukkoja käänteitä ja dynaamista liike-energiaa. . Astor Piazzolla: Las Cuatro Estaciones Poertñas. On levytyksiä, joissa loppunousu kuulostaa vielä kohottavammalta, mutta minnesotalaisten maalintulossa on johdonmukaista rehellisyyttä. Lintinen seikkailee vapautuneesti historiassa, mutta ei niinkään esitellen musiikillisia kaivannaislöytöjä kuin näyttäen, miten menneisyys elää yhä keskellämme. Erica Nygård, huilu; Päivi Severeide, harppu; Patrik Kleemola, kitara; Juha-Pekka Vikman, viulu; Torsten Tiebout, alttoviulu; Mikko Multamäki, kontrabasso. BIS2441. Lintinen ei ole aiemmassa esittelyssään maininnut teoksen yhteydestä ilmastonmuutokseen, mutta Lee yhdistää konserton ”tulevaisuuden vuodenaikoihin”, joissa noustaan dystooppisesta pessimismistä varovaiseen, mutta kannustavaan optimismiin. Sinfoniaa in C (1940) – ei siis duurissa tai mollissa – hallitsee uusklassinen kisailu, jossa eivät kuulu sävellysajan perhetragediat. Trey Lee, sello, Georgy Tchaidze, piano, Englantilainen kamariorkesteri, johtajana Emilia Hoving. | R ONDO C LASSIC 7|2024 65 CD nifer Johnston on Nietzschen ”Keskiyö”-soolossa oikealla astraalisella aaltopituudella ja usein hankalaksi osoittautunut poikakuoro on minnesotalaislaulajilla sekä tarkka että energinen. Seasons Interrupted: Franz Schubert: Im Frühling, Die Sommernacht, Herbst, Gefrorne Tränen. . ANTTI HÄYRYNEN Lintinen ym. Galician sinfoniaorkesteri, johtajana Dima Slobodeniouk. Igor Stravinskya ei mainita yleensä sinfonikkona, vaikka hän sävelsi neljä – tähän levytettyjen lisäksi Psalmisinfonian (sekä julkaisemattoman varhaisteoksen) – sinfoniaa, siinä missä Schumann tai Brahmskin. Piazzollan Kesässä on barokkisia mausteita, jotka rakentavat siltaa levyn mielenkiintoisimpaan teokseen, Kirmo Lintisen Leelle omistamaan sellokonserttoon (2010). Trey Lee venyttää virtuoosisuuttaan kolmannen osan kadenssissa ja jos finaalissa on häivähdys romantiikkaa, niin varmaan paremman tulevaisuuden toiveet tarvitsevat vähän idealismiakin. . Hongkongissa syntyneen, Berliinissä asuvan sellisti Trey Leen ”Keskeytetyt vuodenajat” alkavat keväisissä tunnelmissa. 1960) on päässyt useampien sävellyskilpailujen palkintosijoille, mutta tarvinnut urallaan sinnikkyyttä pärjätäkseen establishmentin ulkopuolisena säveltäjänä. Itsenäisesti opiskellut Pertti Jalava (s. Stravinskyn musiikissa on aina moderni terä ja lakonisuutta, jonka Slobodeniouk orkestereineen tuo hyvin esiin. Kirmo Lintinen: Sellokonsertto. Sitäkin vahvempana konsertosta nousee esiin musiikillinen ekologia, jolla Lintinen sulauttaa erilaiset vaikutteet yhteen. Finaali kaartaa vakaasti kohti korkeuksia, varmaan tunnelataukseltaan varovaisena, mutta kauniisti soiden. . Schubertin sellolle ja pianolle sovitetuista liedeistä koostuva sikermä kallistuu pian syksyyn ja lopuksi Winterreisen talviseen lohduttomuuteen. . Varhaisemmat Sinfoniat puhaltimille (1920) koostuu lyhyistä lauseista, joista syntyy arvoituksellisen arkaainen ja ritualistinen kokonaisuus – teos oli omistettu Debussyn muistolle. Viimeistään päätöksessä musiikissa on myös rituaalista hartautta, jolle Mahlerkaan ei löytänyt täsmällistä nuottikuvaa. Slobodeniouk etenee maltillisin tempoin, mutta pitää rytmit ja fraseerauksen tyylinmukaisen napakkana. ANTTI HÄYRYNEN KAMARIJA SOITINMUSIIKKI Jalava Pertti Jalava: And I Left The Door Open. ANTTI HÄYRYNEN Stravinsky Igor Stravinsky: Sinfonia kolmessa osassa, Sinfonia puhaltimille, Sinfonia in C. Albumi And I Left The Door Open on kiinnostava kokoelma SYDÄMENI KYLLYYDESTÄ UR DJUPET AV MITT HJÄRTA. Siihen uskoo myös Dima Slobodeniouk, joka tarjoilee Espanjan Corunassa toimivan Galician sinfoniaorkesterin kanssa pirteät tulkinnat Stravinskyn kolmesta soitinsinfoniasta. . Pilfink Records JJVCD-259
Tilaukset osoitteella https://rondo.fi/shop_kirjat/ tai asiakaspalvelusta, puh. Hintoihin lisätään toimituskulut. (03) 225 1948, sähköposti: asiakaspalvelu@rondo.fi. Älä unohda näitä: Koulu alkoi jo! Laatukirjat musiikin opetukseen tästä! Toivottu suosikki Elävä ja mielenkiintoinen tehtäväkirjasarja päivittää teorian opiskelun tähän päivään. Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja Tarkemmat kuvaukset ja tilaukset sivulta https://rondo.fi/shop_02/ Ope tta ja!. 47,00 € , tarjoushinta opiskelijalle 35,00 €. Osa I: 4–7-vuotiaille, osa II: 7–9-vuotiaille, osa III: 9–11-vuotiaille. Musiikista sanoin ja kuvin. Musiikki varhaiskasvatuksessa norm. Soittopolku 22,00 € Tämä varhaiskasvatukseen tarkoitettu, laadukas oppikirja antaa myös pienten lasten vanhemmille runsaasti kehittäviä musiikkileikkien ideoita. Voiko teorian opiskelu tulla hauskemmaksi! Musiikin Perusteet I – 3 á 29,00 € Musiikin Perusteet 4 39,00 € Musiikin perusteet I-IV Soittopolku I-III Pienen soittajan oppimisen tueksi Visuaalinen sarja koostuu työkirjoista, joiden avulla oppija voi itse seurata edistymistä lapsen maailmaan sopivalla tavalla
Mozart: Balettimusiikkia oopperasta Idomeneo, Bruch: Viulukonsertto nro 1, Beethoven: Sinfonia nro 2. 4.10. Myöhäisillan kamarimusiikki: Jan Lehtola soittaa Bach-sovituksia. Yefim Bronfman, piano. Senja Rummukainen, sello. Brahms: Traaginen alkusoitto, Ysaÿe: Amitié, Beethoven: sinfonia nro 6. Wagner: Alkusoitto oopp. Kristian Bezuidenhout, pianisti-joht. 19.9. Vivaldi, Mozart, Sibelius. Ava Bahari, viulu. Delius: The Walk to the Paradise Garden, Fagerlund: Sellokonsertto Nomade, Tshaikovski: Sinfonia nro 4 f. 18.9. Sibelius: Aallottaret, Dutilleux: Tout un monde lointain, sellokonsertto, Mahler: Sinfonia nro 1. ja 5.9. 10.10. 5 B. 17.10. Nicholas Collon, joht. Ruth Reinhardt, joht. Martin?: La Bagarre, Sibelius: Kaksi vakavaa melodiaa, Suk: Fantasia viululle ja orkesterille, Dvo?ák: Sinfonia nro 7. Noriko Koide: Swaddling Silk and Gossamer Rain, Saint-Saëns: Pianokonsertto nro 2 g, Prokofjev: Sinfonia nro 5 B. Olari Elts, joht. llya Gringolts, viulu. 26.9. 10.10. Vivaldi: Viulukonsertto ”Grosso Mogul” D, Bach: Brandenburgilainen konsertto nro 3 ja 4 G, Sollima: viulukonsertto. Musiikkitalossa. Jakob Dingstad, alttoviulu. Emma Mali, viulu, Laura Vikman, viulu. Strauss: Don Juan, Schönberg: Verklärte Nacht, Brahms / Schönberg: Pianokvartetto nro 1 g. Matthew Halls, joht. 24. HELSINGIN BAROKKIORKESTERI 21.9. näytöksen alkusoitto oopperasta Lohengrin, Bridge: Oration – Concerto e legiac, Dvo?ák: Waldesruhe, Wagner: Alkusoitto ja Venusvuori oopperasta Tannhäuser. 2. Aphrodite Patoulidou, sop69 R ONDO C LASSIC 7|2024 raano. ja 6.9. Olli Mustonen, piano. |. HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Musiikkitalossa 6.9. 20.9. Pekka Kuusisto, joht. ja 3.10. Joseph Swensen, joht. Pingoud: La dernière aventure de Pierrot, Britten: Lachrymae, Sibelius: Sinfonia nro 2 D. Inmo Yang, viulu. Leiviskä: Orkesterisarja nro 2, Rautavaara: Pianokonsertto nro 3 ”Gift of Dreams”, Lutos?awski: Sinfonia nro 4. Saariaho: Changing Light, Moussa: Adgilis Deda – Hymn for Orchestra, Bjarnason: From Space I Saw Earth, Brahms: Sinfonia nro 1. 57 (K’s Strange Day)” timpanille ja orkesterille (ke), Strauss: Neljä laulua op. Jan Lehtola, urut. Myöhäisillan kamarimusiikki: Janá?ek: Jousikvartetto nro 1 ”Kreuzer-sonaatti”. Bach: Brandenburgilainen konsertto nro 1 ja 2, Stravinsky: Pulcinella-sarja, Bach: Sinfonia kantaatille, Biber: Battalia. Susanna Mälkki, joht. Ligeti: Concert Românesc, Liszt: Pianokonsertto nro 1 Es, Dvo?ák: Sinfonia nro 6 D. Bach: Orkesterisarja nro 3 D, Haydn: Sinfonia nro 44 ”Suru”, Mendelssohn: Sinfonia nro 5. Alessio Bax, piano. 42, Schubert: Sinfonia nr. 31.10. 13.9. ja 11.10. 11.10. LEHTI EI VASTAA MAHDOLLISISTA OHJELMATIETOJEN MUUTOKSISTA. Thorvaldsdottir: AI?N, Mahler: Sinfonia nro 1. Simon Crawford-Phillips, joht, Torleif Thedéen, sello. Ryan Bancroft, joht. Jukka-Pekka Saraste, joht. Wagner: 1. Key Ensemble. TURUN FILHARMONINEN ORKESTERI Konserttitalossa 5. 24.10. Grieg: Peer Gynt-sarja nro 1, Shostakovitsh: Sellokonsertto nro 1, Dvo?ák: Sinfonia nro 7. Hannu Lintu, joht. Solomon’s knot -kuoro. Jonian Ilias Kadesha, viulisti-joht. Leonore – Miina-Liisa Värelä, Florestan – Jussi Myllys, Don Pizarro – Tommi Hakala, Don Fernando – Waltteri Torikka, Marzelline – Iida Antola, Jaquino – Tuomas Miettola. Nicholas Collon, joht. 26.9. 27.9. Håkan Hardenberger, trumpetti. 18.10. ja 10.9. 9. Christian Kluxen, joht. Luka Coetzee, sello. 25.9. Christian Tetzlaff, viulu. Nicholas Collon, joht. Nicolas Ellis, joht. 3.10. Rocco – Matti Turunen. Simon Höfele, trumpetti. 12.9. Beethoven: Pianokonsertto nro 5, Bruckner: Sinfonia nro 7. Dalia Stasevska, joht. Musiikkitalon kuoro. Nicholas Collon, joht. Thorvaldsdottir: Aion, Mahler: Sinfonia nro 1 D. Brahms: Pianokonsertto nro 2, Rautavaara: Sinfonia nro 2, Hindemith: Nobilissima Visione. Katarina Barruk, laulu. Bach: Sinfonia g, Brandenburgilainen konsertto nro 5 ja 6, Mozart: Pianokonsertto nro 9. 26.9. Bacewicz: Konsertto jousiorkesterille, Bruch: Viulukonsertto nro 1 g, Beethoven: Sinfonia nro 5. Finnegan Downie Dear, joht. Pärt: Swansong, Sibelius: Viulukonsertto, Sibelius: Sinfonia nro 5 Es. 11.9. Kensho Watanabe, joht. Dalia Stasevska, joht. Peter Whelan, joht. TAMPERE FILHARMONIA Tampere-talossa 27.9. Tower: Fanfare for the Uncommon Woman, Sandström: Sellokonsertto, Copland: Sinfonia nro 3. Nürnbergin mestarilaulajat, Haydn: Trumpettikonsertto Es, Betsy Jolas: Onze Lieder trumpetille ja orkesterille, Dvo?ák: Sinfonia nro 3 Es. Tomas Nunez, sello. 10.10. Jukka-Pekka Saraste, joht. Maximilian Hornung, sello. Tabita Berglund, joht. 10. Beethovenin Fidelio, konserttiesitys. Adès: Aquifer, Dutilleux: Tout un monde lointain, sellokonsertto, Tshaikovski: sinfonia nro 4. 11.10. Meeri Pulakka, sopraano, Ruut Mattila, mezzosopraano, Juho Punkeri, tenori, Tomi Punkeri, basso. Susanna Mälkki, joht. John Storgårds, joht. Alessio Bax, piano. Temppeliaukion kirkossa. Pekka Kuusisto, joht. Harvey: Tranquil Abiding, Vaughan Williams: The Lark Ascending, Weinberg: Concertino op. Masaaki Suzuki, joht. Mare Nostrum: Musica Baltica & Mediterranea. ja 25.10. Ritarihuoneella Tuuli Lindeberg, sopraano, Erik Bosgraaf, nokkahuilu. Tarkiainen: The Rapids of Life, Helsinki-variaatiot (ke.), Rautavaara: Cantus arcticus, Tippett: A Lament, Glass: Blood Oath, Bach: O Mensch, bewein’ dein’ Sünde gross, Weroon Weroon, Tüür: Passion teoksesta Action, Passion, Illusion, Katarina Barruk: Valittuja lauluja. Miller: Swim, Wessman: trumpettikonsertto, Schumann: Sinfonia nro 3. Mao Fujita, piano. TAPIOLA SINFONIETTA Tapiolasalissa 13.9. SINFONIA LAHTI Sibeliustalossa 12.9. John Storgårds, joht. 26.10. Pingoud: Dance Macabre, Federico Perotti: Essence, urkukonsertto (ke), Maxwell Davies: An Orkney Wedding, Mendelssohn: sinfonia nro 3. Strozzi – Vivaldi – Auvinen. Louise Alder, sopraano, Kazutaka Morita, patarummut. Dalia Stasevska, joht. Monteverdi: Vespro della Beata Vergine. SUOMALAINEN BAROKKIORKESTERI 4.10. Bruckner: Neljä orkesterikappaletta, Missa solemnis, Sinfonia nro 9 d. John Storgårds, joht. Musiikkitalossa. Tami Pohjola, viulu. Beethoven: Viulukonsertto, Moussa: Sinfonia nro 1 ”Concordia”. Erich Höbarth, joht. SYYSKUU – LOKAKUU KAUSIOHJELMA RADION SINFONIAORKESTERI Musiikkitalossa ja Ylen kanavilla 4. 30.10. Jonathan Roozeman, sello. Philip Zuckerman, viulu. Kristian Sallinen, joht. 27, Shostakovitsh: Sinfonia nro 5 d. Tampereen oopperan kuoro. Cornelius Uhle, basso, Boris Begelman, viulu, Laura Vadjon, viulu, Romina Lischka, viola da gamba, Izidor Erazem Grafenauer, teorbi, Aapo Häkkinen, cembalo. Richard Ayres: ”No. Elim Chan, joht. 4.10. Pekka Kuusisto ja Samy Moussa. 19.9
Schumann: Alkusoitto, scherzo ja finaali, Mendelssohn: Viulukonsertto e, Mendelssohn: Sinfonia nro 3. Blake Pouliot, viulu. Hämeen linnan kuninkaansalissa esiintyvät 16.10., Tatu Ahola, barokkisello, Mikko Ikäheimo, luuttu ja barokkikitara ja Lassi Kari, violone, ja 24.10. Tomas Djupsjöbacka, joht. TOIVO KUULA -LAULUKILPAILU 9.-10.8.2025 Alavudella www.toivokuula.fi www.alavus.fi Huimat palkinnot ja ansioituneet tuomarit! 1. Anaëlle Tourret, harppu. Helena Juntunen, sopraano. Mozart: Don Giovanni -alkusoitto, Barber: Knoxville Summer of 1915, Gluck: 3 osaa baletista Don Juan, Strauss: Don Juan. Moberg: Orchestersvit – Sunrise & Prelude, Brahms: Viulukonsertto D, Stenhammar: Serenadi F. Beethoven: Sonaatti op. Wagner: Alkusoitto oopperasta Nürnbergin Mestarilaulajat, Liszt: Les Préludes, Mahler: Sinfonia nro 1 D. Vaasan kaupunginorkesterin kanssa. Shunske Sato, viulu. 80, sov. Françaix: Puhallinkvartetto, Schumann: Kolme romanssia, Arnold: Käyrätorvikonsertto nro 2, Reid: Desiderium, Vivaldi: Neljä vuodenaikaa. 90 e. Mustonen: Vanha kirkko Petäjävedellä, Mozart: Pianokonsertto nro 14 Es, Juon: Divertimento, Mustonen: Jousikvartetto nro 1. Wagnerin, Straussin, Sibeliuksen ja Rangströmin musiikkia. sinne saapuu Kamarimusiikkiyhtye Zagros. Solisteina ovat Jeannette Köhn, sopraano, ja Tomi Punkeri, baritoni. Topi Lehtipuu, joht. Iro Rantala: Seven o’Clock Overture, Rantala: Kaksoiskonsertto Joy of Life, Rantala: Veneziana. Andreas Brantelied, sello. Seinäjoen kaupunginorkesterin kanssa. . Musiikkia linnassa -festivaali Hämeenlinnassa HÄMEENLINNAN Musiikkia linnassa -festivaali tarjoaa neljä konserttia 3.10.– 2.11. 2 nro 3 C, Sonaatti op. Anna Laakso, piano. Raschèr Saxophone Quartet. Seinäjoki-salissa. 24.10. Mayer: Faust-ouverture, Mendelssohn: Sinfonia nro 6, Dvo?ák: Sellokonsertto. 26.9. Tuukkanen: Romanttisia tuokioita, Aho: Sonata Concertante, Sibelius: Voces Intimae, Sibelius: Presto. Sarja alkaa kaupungin oman orkesterin Tawastia Sinfonian konsertilla Verkatehtaalla, jonka johtaa Heikki Seppänen, ja viulusolistina on Rebecca Roozeman. 31.10.2024 Nuotit soittotunnille ja konserttisaleihin Musiikkitalo Mannerheimintie 13a B 00100 Helsinki puh. Fauré: Pelléas et Mélisande -sarja, (sov. Weber: Sinofnia nro 1 C, Mendelssohn: Jousisinfonia g, Haydn: Sinfonia nro 48 C. Kuusankoskitalossa. SEINÄJOEN KAUPUNGINORKESTERI 25.10. sija 10 000 euroa, 2. 19.9. 31.10. ja piano. 16.10. sija 3000 euroa. Jan Söderblom, joht. . Helena Juntunen, sopraano. Andree: Alkusoitto g, Mozart: Pianokonsertto nro 22 Es, Dvo?ak: Sinfonia nro 7. Antti Tikkanen, liidaus ja viulu, Minna Pensola, viulu, Iiro Rantala, piano. 3.10. Kirill Kozlovski, piano. Haydn: Sinfonia nro 85 ”La Reine”, Hermann: Harppukonsertto nro 1 F, Gluck: Orfeo ed Euridice – Sinfonia & Suite, Mozart: Sinfonia nro 31. Pekka Kuusisto, viulu ja joht. 24.10. Kaupunginorkesterin yhtyeitä. Olli Mustonen, piano. Kuopion kaupunginorkesterin kanssa. Eugene Tzigane, joht. Klami: Nummisuutarit-alkusoitto, Pépin: La Source d’Yggdrasil, Mahler: Das Lied von den Erde. PORI SINFONIETTA Promenadisalissa 10.10. 25.9. 10.10. Erkki Lasonpalo, viulu. 101 A, Sonaatti op. Kotkan konserttitalossa ja 17.10. LAPPEENRANNAN KAUPUNGINORKESTERI Lappeenranta-salissa 5.9. Ilmoittautuminen 1.9. 020 7070443 ostinato.fi. 29.9. Brahmsin Ein Deutsches Requiem kuullaan Hämeenlinnan kirkossa 2.11. Andreas Brantelied, sello. MIKKELIN KAUPUNGINORKESTERI 16.10. Oliver Davis, käyrätorvi. puhallinkvintetille ja pianolle); Nordgren: Konsertto saksofonikvartetille, jousiorkesterille ja gongille, Pärt: Wenn Bach Bienen gezüchtet hätte… Schönberg: Verklärte Nacht. Erkki Lasonpalo, joht. Eero Lehtimäki, joht. Jascha von der Goltz, joht. Eugene Tzigane, joht. VAASAN KAUPUNGINORKESTERI Kaupungintalossa 3.10. 13 c ”Pathétique”, Sonaatti op. Kotkan konserttitalossa ja 26.9. LAPIN KAMARIORKESTERI Korundissa 11.9. 12.9. sija 6000 euroa, 3. Pushkarev, Vorisek: Sinfonia D. Tomas Djupsjöbacka, joht. Tawastia Sinfonian ja Vox Cantorum -kuoron voimin. Eugene Tzigane, joht. John Storgårds, joht. Tomas Djupsjöbacka, joht. Erkki Lasonpalo, joht. Kuusankoskitalossa. Tomáš Netopil, joht. Almila: Huilukvartetto II, Mozart: Käyrätorvikvintetto Es, Martin?: Nonetto. Erkki Lasonpalo, joht. Joensuun kaupunginorkesterin kanssa. Beethoven: Coriolan alkusoitto, Prokofjev: Viulusonaatti nro 1 op. 71 R ONDO C LASSIC 7|2024 SYYSKUU – LOKAKUU KAUSIOHJELMA 25.9. Olli Mustonen, joht. Mikaelissa. 10.10. KUOPION KAUPUNGINORKESTERI Musiikkikeskuksessa 5.9. Charles Olivieri-Munroe, joht. Maija Hynninen: Mobiles ensemble, Merikanto: Schott-konsertto, Ries: Sinfonia nro 2. Janne Valkeajoki, harmonikka. Mayer: Faust-ouverture, Mendelssohn: Sinfonia nro 6, Dvo?ák: Sellokonsertto
Hän kehitti Wellosta tuotantoversion, jota myydään WellO2-nimellä apteekeissa ja kodinkoneliikkeissä kautta maan. hengitysharjoittelusta hyötyjä laulajalle w WellO2-laite on kehitetty avuksi mm. Lääkeannoksia nostettiin ”tappiin”, kunnes edessä oli umpikuja. kosteuttaa hengitysteiden limakalvoja, irrottaa limaa, auttaa äänen avaamisessa ja huoltamisessa sekä syventää ja rauhoittaa hengitysrytmiä. Lisäksi hengityslihasvoima kasvoi merkittävästi, keskimäärin 20 prosenttia. WellO2 on lääkkeetön laite, joka mm. Aulis Kärkkäinen ryhtyi miettimään, miten voisi omin konstein auttaa hengitysongelmaansa. ”Wellossa on erillinen nenämaski, jonka käyttö auttaa tukkoiseen nenään ja poskionteloihin”, Jyrki Anttila kertoo. Astmaoireita olivat yskä, hengityksen vinkuna, hengitysteiden limaisuus, hengenahdisJyrki Anttila tekemässä WellO2-laitteellaan hengitysharjoituksia. ”Laulajan on osattava läähättää kuin koira, ja mallina toimii myös koiran palleasta jäniksen ajossa lähtevä terävä haukku. Nuori kroppa tuntui vielä silloin jäykältä, ja hän mietti, miten voisi lisätä kehon elastisuutta. Kärkkäinen havaitsi saavansa laitteensa säännöllisestä käytöstä oireisiinsa merkittäviä hyötyjä, ja uniapneasta hän vapautui kokonaan. Hengitysharjoittelussa käyttäjä pystyy säätämään ulosja sisäänhengityksen vastusta samalla kun hän hengittää laitteen tuottamaa lämmintä vesihöyryä keuhkoihinsa. Nyt monet laulajat ovat tunnistaneet laitteen hyödyt omassa ammatissaan. astmasta ja uniapneasta kärsiville hengityspotilaille. 72 R ONDO C LASSIC 7|2024 & mestari kisälli Teksti: MATTI TUOMISTO ellO2 Care -laitteen kehittäjä, keksijä Aulis Kärkkäinen sai geeniperimässään vaikean astman ja allergian. Wellon ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 2006. Hän on peruskallio, jonka luona Anttila käy yhä tarkistamassa, että kaikki pysyy raiteillaan.. Tärkeää on, että oma opettaja on tehnyt ammattiaan suurella lavalla, jolloin hän osaa näyttää, miten ääni oikeasti tulee eteen”, Jyrki Anttila kuvailee. Tuore kliininen tutkimus marraskuulta 2023 toteaa, että kohderyhmän astmapotilaiden oireet lievittyivät tilastollisesti merkitsevästi Wello-laitteella neljän viikon ajan tapahtuneella päivittäisellä hengitysharjoittelulla. Laulajan valmentautumiseen kuuluvat suhinat, pihinät eli monet hengitysharjoitukset. Hän on käyttänyt Welloa jo kuuden vuoden ajan. Hengityselimistöä piti oppia käyttämään oikein, ja tueksi tarvitaan koko kropan lihaksistoa. Tilannetta pahensi vaikea uniapnea, vaikka ylipainoa miehellä ei ole koskaan ollut. Hänen opettajansa on ollut kolmen vuosikymmenen ajan basso Jaakko Ryhänen. Hengityksen elastisuus tärkeää Jyrki Anttilalle Parhaillaan uutta Wagner-ohjelmistoa harjoittava tenori Jyrki Anttila, 58, aloitti lauluopintonsa 18-vuotiaana. tus sekä äänen käheys
Opettajallani Tauno Kaivolalla oli iso työ saada vuotavat äänihuuleni sulkeutumaan tiiviisti sekä kvintti ja muu yläsävelsarja soimaan. Kymmenessä vuodessa nuori laulaja on ammattinsa ensimmäisillä portailla. hengitysharjoittelusta hyötyjä laulajalle. Kun teen muutaman rankan puhallusharjoituksen, korkea C irtoaa kimakasti.” Jos Jyrki Anttila on laulanut paljon, hengityksen vastuksen voi säätää suoraan voimakkaaksi. Harjoittelussa tärkeää on säännöllisyys, ei pitkä kesto”, Anttila korostaa. Totta kai rimaa nostetaan, ja mietitään, mitä lauletaan viiden, mitä kymmenen vuoden päästä – ja mitä ei koskaan, sillä äänen ryöstöviljely johtaa sen menettämiseen.” Ryhänen toteaa, että laulaminen on mitä suurimmassa määrin joogaa: ”Ihminen ei voi pumpata itseään täyteen ilmaa.” Hän kuvailee: ”Joku huutaa nurkan takaa ’Jaska hei’; tulee hämmästyksen ilme; nappaan sen verran ilmaa kuin pallea luonnostaan ottaa ja annan ulos ääntä…” ”Aloittaessani laulamisen takanani oli vuosia kamarikuorossa. Wello-laitetta käytän keikan valmisteluun. Hengityselimistö aukesi ja lämpeni, ja laulua voi jälleen jatkaa. Mitä parempi tekninen osaaminen, sitä helpompaa on tekeminen.” Ryhänen korostaa, että laulajaksi tuleminen vie aikaa. Kuutisen vuotta sitten Jyrki Anttila hankki apuvälineekseen WellO2-hengityslaitteen ja otti sen saman tien tyytyväisenä omakseen. Jos on flunssaa WellO2 auttaa saamaan räkää liikkeelle niin nenässä kuin keuhkoissa ja keuhkoputkissa. ”Laitteessa on myös erillinen nenämaski, jolloin käyttö auttaa tukkoiseen nenään ja poskionteloihin. ’Mutta kun te lauloitte, huulia ympäröivät lihakset kompensoivat muutoksia’, foniatri totesi. Kun siis on opiskellut hyvän tekniikan, vanhoillakin äänihuulilla pystyy tuottamaan laulua.” Tampereella asuvalla Jaakko Ryhäsellä on Vantaan Tikkurilassa omakotitalo, jossa hän pitää parina päivänä viikossa laulutunteja naapureita häiritsemättä. ”Kysyin foniatrilta, millaiset ovat vanhan basson äänihuulet. Heistä viimeisin oli 94-vuotiaaksi elänyt Eini Liukko-Vaara. Raskaat äänet kehittyvät hitaammin. Tässä on omat lainalaisuutensa.” Wello korvasi kahvipannun höyryhengityksessä Jaakko Ryhänen kertoo, että ennen vanhaan laulajat käyttivät kahvipannua, kun oli tarve hengittää höyryä. Laulaminen on fyysistä työtä, jossa koko keho on mukana. Tutkimuksessa nenästä sujautettiin kamera kuvaamaan kurkunpäätä. 73 R ONDO C LASSIC 7|2024 Haastattelua edeltävänä päivänä Jyrki Anttila harjoitteli pianisti Mikael Loposen kanssa kolme tuntia työstäen oopperakirjallisuuden vaativimpiin kuuluvaa Siegfried-roolia. Omia esiintymisiä hänellä on enää harvoin – lähinnä hautajaisissa. Näitä Wello huoltaa lämmöllä ja kosteudella. Pitää löytää oma äänensä ja jalostaa se kestämään ja kantamaan. ”Laitteen avulla ilmaa voi ottaa säädettävän vastuksen kautta sisälle ja vastaavasti puhaltaa sitä ulos. Jaakko Ryhänen kertoo, että Wello-laitteesta on apua etenkin talvella, kun ilma on kuivaa. Tietenkin ehtona on, että laitteesta pitää huolta: Anttila pesaisee ja kuivaa laitteen käytön jälkeen sekä ajaa laitteen oman desinfiointiohjelman läpi tarpeeksi usein. Moni nuori haluaa laulaa yli äänensä, huippulaulajia imitoiden. Hän totesi, että huulten pitäisi olla suorat ja paksut, mutta minulla ne olivat käyrät samalla kun massaa oli hävinnyt aika lailla. Kun limakalvot ovat kosteat, paksut ja turpeat, ei bakteerikantakaan pääse sillä tavalla ahdistamaan.” . Siitä on apua etenkin talvella, kun ilma on kuivaa. Muutoin hän usein etenee lisäten vastusta keveämmästä raskaampaan. Nyt aamulla hän juoksi seitsemän kilometrin lenkin. Kun on tärkeä keikka, saatan jättää tietyt lääkkeet ottamatta, silläkin riskillä, että kuolisin lavalle. Viimeisen puolen vuoden aikana hän ollut saattamassa viittä ystäväänsä ja kollegaansa. Suurimmat hyödyt Wellosta Anttila saa talvikaudella, kun ilma on kuivaa ja flunssa-ajan virukset ja bakteerit uhkaavat herkkiä limakalvoja. Sama asia on vähän joka tekemisessä. Wellon avulla Anttila kehittää hengityslihaksiaan: palleaa mutta vielä enemmän kylkiluiden välissä olevia lihaksia, joita tarvitaan sisäänja uloshengityksessä. ”Lääkkeitä minulla on paljon, ja monet niistä kuivattavat limakalvoja. Wello-laite on kätevämpi ja monipuolisempi, koska siinä voi säätää sisäänja uloshengityksen vastusta sekä höyryn määrää ja lämpötilaa. ”Sanon oppilailleni, että harjoita itsellesi hyvä tekninen valmius, niin säästät hermojasi. Basson paras aika alkaa viisikymppisenä, ja hän voi jatkaa 65tai jopa 70-vuotiaaksi saakka.” ”Fyysisen kunnon ja tekniikan lisäksi tärkeitä ovat oikeat valinnat. Samalla käyttäjä hengittää höyryä, jonka lämpötilaa voi säätää laulajalle sopivaksi, siis ei liian kuumaksi. Ryhänen osallistui pari vuotta sitten tutkimukseen, jossa selvitettiin, paljonko hiukkasia syntyy, kun oopperalaulaja laulaa eri konsonantteja ja vokaaleja sekä tuottaa ääntä eri nyansseilla ja korkeuksilla. Jaakko Ryhäsen ohje laulajille: kävelyä, juoksua, ei punttisalia Jyrki Anttilan opettaja Jaakko Ryhänen, 77, teroittaa, että laulajan pitää huolehtia fyysisestä kunnostaan: ”Sanon aina, että kävelkää ja juoskaa, mutta älkää menkö punttisalille, sillä siellä kehitetään laulajan työn kannalta vääriä lihaksia.” Ryhänen toteaa, että laulajaksi tulo edellyttää loistavaa luonnonääntä, musikaalisuutta, hippuisen verran intelligenssiä, intohimoa ja hyvää opettajaa – loppu on ”työtä, työtä, työtä”