9 2023 15,00 € CLASSIC 60 RONDO VUOTTA 1963 – 2023 Eloa klassikoihin PERIODISOITTIMIN esa-pekka salonen uusien maailmojen äärellä NUORTEN KUOROT ottavat kantaa cd jan lehtola auttoi urut soimaan Musiikkitalon urut luovat äänihurmoksen
klo 19 | Musiikkitalo Helsingin Barokkiorkesteri joht. klo 16 | Musiikkitalo Ivana Lazar, Aco Biš . Aapo Häkkinen Galuppi: La Caduta di Adamo Joulukonsertti. klo 16 | Musiikkitalo su 31.12. www.hebo.fi su 26.11. Cecilia Bernardini, viulu Ina Kancheva, sopraano Helsingin Barokkiorkesteri | johtaa Aapo Häkkinen, cembalo Liput palvelumaksuineen 18–60 € Liput palvelumaksuineen 20–58 € Liput palvelumaksuineen 20–48 € Uudenvuoden juhlakonsertti B ach, V ivaldi Dvo?ák, Mendelssohn, Spohr su 17.12. , Liliya Gaysina, Sonja Runje Helsingin Barokkiorkesteri joht. evi
Tutustumme lisäksi Münchenin tärkeimpiin nähtävyyksiin ja Nymphenburgin linnaan. 7 Pääkirjoitus: Moninaisuutta, mutta millaista. Wien 7.-10.5.2024 Näemme Wienin valtionoopperassa Figaron häät sekä uuden tuotannon Wagnerin Lohengrinistä. München 11.-14.7.2024 Baijerin valtionoopperan festivaaleilla on matkamme aikana ohjelmistossa Jonas Kaufmannin lied-konsertti, Tshaikovskin Patarouva sekä Weinbergin Die Passagierin. OK-MATKAT Hämeentie 31, 00500 HELSINKI PUH (09) 2510 2050, www.okmatkat.fi EMAIL myynti@okmatkat.fi Lisätietoa matkoista sekä matkaohjelmat ja hinnat: okmatkat.fi Mukana matkoilla on Rondo-lehden päätoimittaja Harri Kuusisaari, joka esittelee ohjelman.. Teemme myös kaupunkikierroksen Milanossa sekä päiväretken Maggiore-järvelle. 8–15 Jan Lehtola kertoo Musiikkitalon uruista 16–23 Kurkistus talon kokoiseen soittimeen 24–25 Musiikkia uusille uruille 27 Rondo CD: Kalevi Kiviniemi 28 Persoonallisuus valttia sellokilpailuissa 29 Gergijev kiertää Kiinassa 30–31 Kantaesitys: Sebastian Hillin viulukonsertto 33 Olli Virtaperkon kolumni 34–35 Kulmalla: Vimma 36–39 Esa-Pekka Salonen ja urkujen uusi maailma 40–43 Periodisoittimilla eloa klassikoihin 44–47 Moderni kuoro ottaa kantaa 48–51 Kuukauden klassikko: Straussin laulut 52 Lauri Toivion sarjakuva Rondo arvioi 53 – 60 • Messa di Requiem Kansallisbaletissa • Kirja Helena Juntusesta • Ottone in Villa Opera Boxissa • Rakas Evan Hansen Helsingin kaupunginteatterissa • CD ja DVD -sivut suomessa soi 62 – 63 • Lokaja marraskuun orkesterikalenteri mestari & kisälli 64 – 65 • Géza Szilvayn työ jatkuu 66 Rondo palvelee 67 Kai Amberlan kolumni sisältö VARAUKSET: Kevään ja kesän 2024 musiikkimatkoja Milano 4.-7.4.2024 Musiikkimatkan ohjelmassa La Scalassa uudet tuotannot Gioachino Rossinin Wilhelm Tellistä sekä Giacomo Puccinin La Rondinesta. Tukholma elokuussa 2024 Elokuun musiikkimatka vie Drottningholmin linnateatteriin, jossa uusi tuotanto Jean-Baptiste Lullyn Armidesta. Musikvereinissa kuulemme Concertgebouw-orkesterin konsertin Klaus Mäkelän johdolla
Hän on huolehtinut alkupääoman lahjoittaneen KAIJA SAARIAHON toiveiden parhaasta mahdollisesta toteutumisesta. 9 R ONDO C LASSIC 9|2023 ne soivat viimein Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN | Kuvat: TUOMAS TENKANEN | JAN LEHTOLA on auttanut Musiikkitalon urkuja maailmaan prosessin ensimetreiltä viimeisiin testisoittoihin saakka. Uusi musiikki on Lehtolalle kaikki kaikessa, mutta nyt hän haluaa keskittyä aiempaa enemmän myös kantaohjelmistoon sekä omaan säveltämiseen.
”Nyt epäilyttää, olisimmeko tulleet luoneeksi prototyypin siitä, millaiset hyvät konserttisaliurut ovat”, Lehtola hymyilee. Häntä voisikin luonnehtia uusien urkujen kätilöksi. Viimeistään tässä vaiheessa monien silmät avautuivat sille, että urut oli saatava. Musiikkitalon urut ylittivät Jan Lehtolan odotukset. ”Minua on kaiken aikaa ohjannut tässä vastuu Kaijan perinnöstä”, Lehtola sanoo. Urut soittimena kehittyivät kirkkoakustiikkaan, ja akustiikka on yhtä tärkeä osa urkuja kuin sen äänikerratkin, Lehtola teroittaa. Asiantuntijatyöryhmä sekä myöhemmin Musiikkitalon Urut Soimaan ry kävivät viiden vuoden aikana satoja tunteja neuvotteluja eri tahojen kanssa ja puskivat kohti parasta mahdollista lopputulosta. Urkutaiteilija Jan Lehtola on ollut mukana tuomassa Musiikkitalon urkuja maailmaan koko prosessin ajan. s. Olen onnellinen siitä, kuinka monet tahot ymmärsivät urkujen tärkeyden.” Miten tuoda urut iholle. Juuri Jan Lehtola esitti vuonna 2015 Musiikkitalossa Saariahon urkukonserton Maan varjot ensi kertaa Suomessa – sähköuruilla, koska konserttisaliurkuja ei ollut. ”Olen soittanut maailmalla monia konserttisaliurkuja, ja ne ovat valitettavan usein epätyydyttäviä”, Lehtola sanoo. Miten saada monen miljoonan arvoinen soitin Musiikkitaloon tilanteessa, jossa kulttuurilta jatkuvasti leikataan. Nyt, Musiikkitalon konserttisaliurkujen seistessä paikoillaan loppusilausta vaille valmiina, Jan Lehtola myhäilee onnellisena. Hän on viilettänyt välittäjähenkilönä eri osapuolten kesken ja pitänyt jatkuvasti prosessissa mukana Kaija Saariahon, jolle urut olivat sydämen asia. Siirrettävä soittopöytä mahdollistaa urkurin tuomisen orkesterin keskelle ja lähemmäs yleisöä. 10 R ONDO C LASSIC 9|2023 E VAIKUTTI MAHDOTTOMALTA tehtävältä. ”Konserttisaliuruilla soittajan on itse luotava vaikutelma akustiikasta.” Konserttisaliin täytyisi siis suunnitella urut, jotka ottaisivat tämän huomioon. Kaikki muuttui, kun Kaija Saariaho vuonna 2017 teki miljoonan euron lahjoituksen Musiikkitalon säätiölle konserttisaliurkujen pesämunaksi. Monissa paikoissa tässä ei ole onnistuttu, ja urkujen sointi jää etäiseksi huminaksi pillistön taakse eikä kanna orkesterin yli kuulijalle saakka. Nykykonserttisalien kuiva, erotteleva akustiikka on tyystin erilainen kuin holvatut katedraalit seitsemän sekunnin jälkikaikuineen. Sen jälkeen alkoi tapahtua vauhdilla. ”Jo tuona keväänä Kaija sanoi minulle, että haluaa tarjota apuaan, että Musiikkitaloon saataisiin urut”, Lehtola kertoo. Miten onnistua suunnittelemaan urut, jotka todella toimivat konserttisalissa. Usean urkurin aktiivisuuden ansiosta soittimelle oli saatu varattua paikka Musiikkitalon rakennusvaiheessa, mutta pitkän aikaa näytti siltä, ettei varoja niihin löydy. Lisäksi syksyllä 2019 perustettiin Musiikkitalon Urut Soimaan ry, joka käynnisti myös laajan kansalaiskeräyksen tulevia soivia sisältöjä varten. ”Hän on tehnyt tämän eteen niin paljon, ja meidän tehtävämme on ollut huolehtia vastaan tulevista haasteista. Salissa pitkään tyhjänä odottaneelle paikalle on vihdoin saatu urut, ja niistä tuli paremmat kuin osattiin odottaakaan. seitsemän eri säätiötä ja rahastoa Suomen Kulttuurirahaston johdolla, Helsingin kaupunki ja talon pääkäyttäjät Radion sinfoniaorkesteri, Helsingin kaupunginorkesteri sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Jan Lehtola on toiminut yhdistyksen puheenjohtajana koko sen olemassaolon ajan sekä asiantuntijalautakunnan varapuheenjohtajana. ”En silloin vielä ymmärtänyt, mitä hän tarkalleen ottaen tarkoitti.” Saariaho ei ehtinyt kuulla urkuja valmiina, mutta tulevana uudenvuodenpäivänä virallisen ensikonserttinsa antavat urut konkretisoivat hänen mittavan perintönsä Suomen musiikkielämän hyväksi. Soitinta alkoi suunnitella Musiikkitalon säätiön asettama urkuasiantuntijalautakunta. Hankkeen taakse asettuivat monet eri tahot, mm
Koko sali tuntuu muuttuneen jättimäisiksi uruiksi. Nimettömän kilpailutuksen tuloksena rakentajaksi valikoitunut itävaltalainen Rieger Orgelbau oli Lehtolan mukaan ehdottomasti paras tehtävään. Nämä tekijät vaikuttivat Lehtolan mukaan ratkaisevasti siihen, että urkujen sointi tulee kuulijan iholle. Urkujen soinnillisena ytimenä toimivia pääpillistöjä on nyt tavallaan kahdet. Käykö näin myös Musiikkitalossa?. Äänikertojen määrää pystyttiin nostamaan ennätykselliseen 124:ään. | Los Angelesin Walt Disney Hall tunnetaan nimenomaan urkujensa fasadista. Tarvittiin moderni hybridi, joka vastaisi juuri konserttisalin haasteisiin: ”Urut, jotka täydentävät orkesteria, joilla voi soittaa monenlaista ohjelmistoa, jotka vastaavat nykysäveltäjien tarpeisiin ja ennen kaikkea soivat salissa hyvin”, Lehtola luettelee. Työryhmä kiersi maailmalla kuuntelemassa uusimpia konserttisaliurkuja, perehtyi, keskusteli. Siihen, että urut todella täyttäisivät salin soinnillaan, satsattiin kaikin tavoin. Kun saan maistiaisen uusista uruista, niiden pauhina syöksyy katsomoon kuin vesiputous. 11 R ONDO C LASSIC 9|2023 Asiantuntijalautakunta käsitti Lehtolan lisäksi suomalaisurkurit Olli Porthanin, Ville Urposen, Kari Jussilan, Pekka Suikkasen ja Pétur Sakarin sekä Saariahon toiveesta erityisasiantuntijana Pariisin Notre-Damen urkurin, professori Olivier Latryn. Sudenkuopat haluttiin ennakoida. Musiikkitalossa alkaa uusi aikakausi. Musiikkitalon urut ovat äänikertamäärältään maailman suurimpien konserttisaliurkujen joukossa, ja rakentamolle kyseessä oli jättihanke. He tiesivät, ettei konserttisaliin voisi tehdä historiallisia tyyliurkuja tai niiden kompromissiyhdistelmää. Lisäksi työryhmään on kuulunut urkuhankkeen projektipäällikkö Kaisa Näreranta. Vuonna 2018 onnistuttiin orkestereiden ylikapellimestarien tuella neuvottelemaan uruille lisää tilaa Musiikkitalon lavan takana: istuimia poistettiin ja valokiskoa siirrettiin, jolloin urut saatiin alemmas ja edemmäs
Lehtolan säveltämisessä tapahtui käänne, kun hän kohtasi Saariahon Maan varjot -konserton. Erityispaino on nykymusiikin tarpeissa, ja uruista löytyy neljäsosasävelaskeläänikerta sekä erilaisia uuden teknologian mahdollistamia erityispiirteitä, joista voi lukea lisää seuraavilta sivuilta. ”Kun ennen Suomen ensiesitystä keskustelimme, Kaija sanoi minulle, ettei partituurin tarvitse olla upea, tärkeintä on, että se toimii. 12 R ONDO C LASSIC 9|2023 ”He halusivat tehdä sensaatiomaisen soittimen”, Lehtola kuvaa. Hän on kantaesittänyt yli 120 teosta ja säveltää itsekin. Lehtola kutsuu teosta timantiksi, ja 10.–11.1. Nykymusiikki on myös Jan Lehtolan ominta maaperää. ”Musiikkitalon urut luovat äänihurmoksen, jota konserttisaliurut eivät yleensä tarjoa, ja mahdollistavat lisäksi sellaisen tarkkuuden, jota monet nykysäveltäjät jäävät kirkkoakustiikassa kaipaamaan.”. Se kantaesitettiin KLANG-konserttisarjassa 2016. Urkuhankkeen tultua maaliin hän toivoo säveltämiselle löytyvän vielä lisää aikaa – tällä hetkellä sitä on lähinnä junamatkoilla. Ylikriittisyys oli pitkään kipsannut hänen säveltämistään. Keskustelu Saariahon kanssa aloitti lukon murtumisen, joka konkretisoitui noin vuosi Maan varjojen esittämisen jälkeen Lehtolan sonaatissa fagotille ja pianolle. hän tuo sen HKO:n kanssa Musiikkitaloon viimein sellaisena kuin se on tarkoitettu. ”En ole tavannut mitään rakentamoa, joka kehittäisi urkujenrakennustekniikkaa näin hienosti.” Sävellyslukko ratkesi Monikäyttöisyyteen on uruissa panostettu monin tavoin. Maan varjojen partituurihan on upea, mutta aloin miettiä sanoja omalla kohdallani”, Lehtola muistelee
”Koen syntyneeni säveltäjäksi, mutta urut veivät silti mennessään. Hän opettaa Sibelius-Akatemiassa, jonka Kuopion-yksikössä toimii yliopistonlehtorina, tutkii ja luennoi, konsertoi ja levyttää. ”Nämä urut ovat ehdottomasti tärkeimpiä asioita, mitä urallani olen saanut aikaan”, sanoo Jan Lehtola. Lopputulos saa Lehtolan hykertelemään. ”Ja tärkeintä näissä uruissa on, että ne kuulostavat hyvältä ja että niitä tullaan soittamaan.” 13 R ONDO C LASSIC 9|2023 ”Nyt luotan enemmän itseeni ja voin säveltää vapautuneemmin”, Lehtola kertoo. Kaikki on jo valmiina, ja musiikin annetaan vain tulla sielun lävitse. Konserttisaliurkujen haasteena on salien akustiikka, jossa urut jäävät usein etäiseksi huminaksi. Toinen erityisen tärkeä yhteistyökumppani ja ystävä on ollut Olli Kortekangas, hänkin entinen sävellyksenopettaja. Nyt olen tyytyväinen, että yhdistelmäni on tämä”, Lehtola kuvailee. Musiikkitalon urkuhankkeessa satsattiin kaikin tavoin siihen, että soittimen ääni tulisi kuulijan iholle. Sävellystä Lehtola on opiskellut mm. Hän on nyt 51-vuotias. Se tulee olemaan kunnianosoitus Paavo Heiniselle.” Musiikkitalon urkuhanke ei ole hiljentänyt Jan Lehtolan tahtia. ”Nyt, kun urkuhanke jää taakse, aion vähentää levyttämistä ja panostaa enemmän konsertointiin ja uuden ohjelmiston omaksumiseen. ”Voisin kuunnella loputtomiin joitakin tiettyjä rekisteröintejä, ne vain kuulostavat niin kauniilta!” |. ”Nyt Maija Hynninen säveltää minulle urkukonserttoa, joka esitetään Helsingin juhlaviikoilla vuonna 2025. Työryhmä ei lyönyt äänikertaluetteloa lukkoon etukäteen, vaan antoi Rieger-rakentamolle lähtökohtia ja sorvasi heidän ehdotustaan puhtaalta pöydältä. Viime vuosina on syntynyt niin orkesterikuin kamarimusiikkia, viimeisimpänä kamarikonsertto nro 2 ja puhallinkvintetto. ”Pidän levyttämisestä, koska siinä saa keskittyä täysillä. Paavo Heinisen kanssa ja sittemmin kantaesittänyt tältä lukuisia teoksia. On tärkeää opetella lisää kantaohjelmistoa ja esittää myös niitä teoksia, joita on soittanut jo 30 vuoden ajan”, Lehtola miettii. Vaikka uusi musiikki on minulle niin tärkeää, en voi rajautua vain siihen. Mutta levyttäminen prosessina on hidasta, ja on niin paljon, mitä vielä haluan soittaa ja ehtiä.” Ennakointi takaa käytettävyyden Jan Lehtola ei pitkään aikaan edes osannut kuvitella, miltä Musiikkitalon urkujen kannattaisi kuulostaa. Kuluneena vuonna häneltä ilmestyi peräti neljä levyä jo yli 60 nimekettä käsittävän katalogin jatkoksi
Urut Soimaan -kampanjaan lahjoittaneille järjestettiin lokakuussa urkujen esittelytilaisuus, jossa nämä pääsivät myös kuulemaan soitinta ensi kertaa. Kaikki konserttisaliurkujen käyttöä haittaavat kynnykset pyrittiin minimoimaan. Pian haastattelumme jälkeen Jan Lehtola ja Olivier Latry vetäytyivät saliin tutkimaan rekisteröintejä. Uruista tuli katseenvangitsija Olivier Latryn konsertti uudenvuodenpäivänä käynnistää urkujen avajaisviikon, jonka aikana soitin saa arvoisensa juhlat. Rakennusaika oli tiukilla, sillä Musiikkitalon sali on kovassa käytössä. Sitä kuullaan sooloresitaaleissa, orkesterien kanssa ja koko perheen konserteissa, nykymusiikista improvisaa”Kun tuntee riittämättömyyttä, luovuus tulee apuun. Musiikkitalon Urut Soimaan -yhdistyksen tehtävänä on koordinoida soittimen käyttöä ja vastata niiden huollosta. Urkurit ovat käyneet testaamassa soitinta yöaikaan. Virheet ovat merkki siitä, että on yrittänyt ja tehnyt.”. ”Se luo äänihurmoksen, jota konserttisaliurut eivät yleensä tarjoa. Konserttitilanteessa upeaa on se, ettei mitään voi ottaa takaisin. ”Ajatuksena oli, ettei urkurin tai äänittäjän tarvitse maksaa salivuokraa tehdäkseen järjestelyjä, vaan kaikki olisi valmiina – mikit, valot, kamerat, elektroniikka”, Lehtola kertoo. ”Tämän soittimen perussointi on äärimmäisen kaunis ja koskettava”, kuvailee Lehtola. Urkuja on testattu myös orkestereiden kanssa. Ja lisäksi nämä mahdollistavat sellaisen tarkkuuden, jota monet nykysäveltäjät jäävät kirkkoakustiikassa kaipaamaan.” Hankkeen prioriteettina oli alusta alkaen se, ettei urkuja vain pystytettäisi, vaan ne myös soisivat. Urkujen teknologiassa on varauduttu niin äänityksiin, striimauksiin kuin live-elektroniikkaankin. 14 R ONDO C LASSIC 9|2023 Kun teemme haastattelua lokakuun alussa, Riegerin työntekijät uurastavat vielä urkujen sisällä otsalamppuineen ja asentavat viimeisiä pillejä
Yhdistys oli myös vastaamassa Saariahon 70-vuotisjuhlakonsertin synnystä syksyllä 2022. Lehtola on julkisivuun erittäin tyytyväinen. Samaan aikaan hän jatkoi täydellä teholla uraansa, joka jo itsessään on erittäin aktiivinen. ”En silti ole perfektionisti – jos olisin, en pystyisi heittäytymään asioihin tällä lailla. Miten aika riittää. Prof. Rantala-Heinimäki: Jouluoratorio SU 10.12.2023 KLO 18 MUSIIKKITALO CANTORES MINORES Mari Palo • Mika Pohjonen • Iiro Rantala Tiksola Co. Hän korostaa, että urkuhankkeen menestys nojasi yhteiseen tahtotilaan ja hyvään yhteishenkeen. Hannu Norjanen LIPUT: 49/35 €, VIP-LIPPU 90 € Yhteistyössä Cantores Minores ja Musiikkitalo LIPUT TICKETMASTER.FI & TUNTIA ENNEN OVELTA HUOM! Joulukuun konserteissa numeroidut paikat! J.S. Jokainen virhe on uniikki.” Lehtola kertoo mieltäneensä itsensä nuorena yksinäiseksi oman tien kulkijaksi, mutta vanhemmiten hän on löytänyt itsestään yhä enemmän sosiaalisuutta. Urkujen käyttöä suunnitellaan Musiikkitalon pääkäyttäjien kanssa, ja kirkkomusiikin opiskelijoiden tarpeet on haluttu huomioida matineoilla ja mestarikursseilla. ”Rakentamo teki useita julkisivuehdotuksia, mutta mikään niistä ei kelvannut meille. tioon ja elokuvamusiikkiin. Bach: Jouluoratorio Perinteinen Joulukonsertti KE 20.12.2023 KLO 18 & 20 TO 21.12.2023 KLO 18 & 20 HELSINGIN TUOMIOKIRKKO LIPUT: 35, 30/25, 20/15, 10 € (1–3) PE 15.12.2023 KLO 19 HELSINGIN TUOMIOKIRKKO SU 17.12.2023 KLO 18 PUKKILAN KIRKKO CANTORES MINORES Saara Kiiveri • Jeni Packalén Heikki Hattunen • Tommi Hakala Suomalainen barokkiorkesteri Joht. Saariahon kädenjälki näkyy urkujen julkisivussakin. Sitten näimme kuvataiteilija Harald Schwarzin konseptin, joka oli ollut liian moderni eräisiin kirkkourkuihin. Kaartelevat, yhteen kietoutuvat putket, joista osa on soivia pillejä, ovat kuin urkujen ääni materialisoituneessa muodossa. Kaija Saariahon nimeä kantavan, Musiikkitalon Urut Soimaan -yhdistyksen organisoiman sävellyskilpailun myötä saatiin 13 uutta urkuteosta, jotka on ripoteltu tulevien kausien konsertteihin. Toivomme, että näin käy myös Musiikkitalossa.” Yhteinen tahtotila kantoi Jan Lehtola on puurtanut vaivojaan säästelemättä uusien urkujen eteen. Urkuhankkeessa hän oli nimenomaan ihmisten yhdistäjä, joka piti lankoja käsissään. ”Tämä soitin on yhteistyön ansiota, ja olen äärimmäisen iloinen, että olen saanut olla vaalimassa tätä kokonaisuutta. Los Angelesin Walt Disney Hall tunnetaan nimenomaan urkujensa fasadista. Nämä urut ovat ehdottomasti tärkeimpiä asioita, mitä urallani olen saanut aikaan. Hannu Norjanen LIPUT: 15.12.: 65, 50/40, 30/25, 15 € • 17.12.: 30/20 € cantoresminores.fi • facebook.com/cantoresminores Tuomiokirkon konserttien saapumisohjeet & AimoPark Kluuvin pysäköintietu: cantoresminores.fi. kamariorkesteri Joht. Tämä idea nostatti meissä välittömästi ilonkiljahdukset”, Lehtola kertoo muutaman vuoden takaisesta kokouksesta. Haluan ajatella, että nämä urut ovat esimerkki yhteistyön tärkeydestä ja siitä, että kulttuuriin satsaamalla satsataan hyvinvointiin ja rauhaan isolla r:llä”, Lehtola sanoo. ”Se on katseenvangitsija, jossa on paljon eri tasoja. Konserttitilanteessa upeaa on se, ettei mitään voi ottaa takaisin. Prof. Virheet ovat merkki siitä, että on yrittänyt ja tehnyt. Työryhmä hahmotteli alkuperäistä konseptia eteenpäin, ja Saariahokin tarjosi luonnoksia. ”Maailma on rankka ja arvosteleva, koko ajan jossain soditaan sanoin tai asein. Kun tuntee riittämättömyyttä, luovuus tulee apuun. Ja tärkeintä näissä uruissa on, että ne kuulostavat hyvältä ja että niitä tullaan soittamaan.” . Mukana on niin kansainvälisiä huippuja kuin Sibelius-Akatemian opiskelijoitakin. Lehtola sanoo, että hän on nuoresta pitäen ollut armoton ja kriittinen itseään kohtaan. Jan Lehtolan panos oli tärkeä siinä, että tapahtuma laajeni koko Suomen kattavaksi Saariaho-festivaaliksi
16 R ONDO C LASSIC 9|2023 talon kokoinen soitin Teksti ja kuvat: MIKA KOIVUSALO Julkisivun luikertelevan pilliviidakon putkistot koottiin monista 3D-tulostetuista palasista, jotka sitten aseteltiin paikoilleen.
Monelle ihmiselle urut ovat jotain, mitä kuulee vain silloin tällöin kirkossa. Kirkoissa urut on usein rakennettu jonkin tietyn tyylisuunnan mukaan. 17 R ONDO C LASSIC 9|2023 RUT OVAT SOITTIMISTA SUURIN. Urut on rakennettu perinteitä noudattaen, mutta soittimessa on myös modernia sähköja digitaalitekniikkaa. talon kokoinen soitin | u Asentamisen alkuvaihetta. Yksi ainoa soittaja pystyy tuottamaan musiikkia äärimmäisen hiljaisista soinneista valtavan suuriin orkestraalisiin pauhuihin. Suomen suurimpien urkujen titteli siirtyy nyt Lapuan tuomiokirkon vuonna 1938 rakennetuilta uruilta Musiikkitalon uruille. Vanhimmat edelleen soivat soittimet ovat yli 500 vuotta vanhoja, mutta soittimen historian voi jäljittää aina 2000 vuoden taakse. Urkujen ensikonsertti on uudenvuodenpäivänä 2024. Esikuvana voivat olla myös tietyn rakentajan historialliset urut. Musiikkitalon urut eivät edusta mitään yhtä tiettyä tyylisuuntaa vaan soveltuvat suuren äänikertojen määränsä ansiosta hyvin monenlaisen musiikin esittämiseen. Ne ovat samalla yhdet Euroopan suurimmista konserttisaliuruista. Salin lava on täynnä urkujen osia ja pillejä.. Suomalaiset pääsevät nauttimaan jostain täysin ainutlaatuisesta. Kynnys tutustua urkumusiikkiin madaltuu. Helsingin Musiikkitaloon on valmistumassa yhdet maailman suurimmista konserttisaliuruista. Musiikkitalon uruissa nykyaika kohtaa menneen. Urkujen rakentamista ohjaa vuosisatainen perinne. Soitin voi olla barokkityyppinen tai edustaa romantiikkaa. Urkujen perälle tulevista pilleistä on jo osa paikoillaan. Musiikkitalon urkujen merkitys onkin siinä, että ne tuovat soittimen ja sille sävelletyn musiikin laajemman yleisön tietoisuuteen
Tuona aikana äänikertamäärä oli noussut 123:een alkuperäisestä 92:sta. Siinä missä pianojen erot ovat hiuksenhienoja, eri urkujen äänelliset erot ovat korvinkuultavia. Kaikki on käsityötä. Urut suunnitellaan aina siihen tilaan, mihin ne sijoitetaan. Tässä Bombarde 32, jonka suurimmat kaikutorvet ovat melkein 10 metrin korkuisia.. Rakenteita muutettiin, purettiin ja vahvistettiin. Ennen kuin urkuja voidaan asentaa, niiden kaikki osat, kuten kaapit, pillit, koneisto, ilmalaatikot ja soittopöytä, rakennetaan urkurakentamolla valmiiksi. Urkukaappi asennettiin vuonna 2022, ja sen sisälle asennettiin paisutuspillistöjen kaapit, ilmalaatikot ja ilmakanavat sekä näihin liittyviä rakenteita ja koneistoja. Urkujen takaosassa ovat suurimmat pillit. Myöhemmin lisättiin vielä yksi äänikerta. Tämä jälkeen ryhdyttiin laittamaan pillejä paikoilleen ilmalaatikoille. Uruissa on yhteensä viisi puhallinta. Niistä neljä on urkujen alapuolella olevassa tilassa yhdessä varastopalkeitten kanssa. 18 R ONDO C LASSIC 9|2023 Rakentaminen Kaikki urut ovat yksilöitä, ei ole kahta samanlaista. Myös Musiikkitalossa tehtiin mittavat valmistelut. Uruille varattua tilaa laajennettiin, jonkin verran penkkejä jouduttiin ottamaan pois. Kun itävaltalainen Rieger Orgelbau -urkurakentamo voitti tarjouskilpailun vuonna 2018, alkoi urkujen suunnittelu. Asentaminen alkoi urkujen runkorakenteiden pystytyksellä ja takaosaan tulevien suurimpien pillien laittamisella paikoilleen. Urkujen asennus alkoi vuonna 2021 runkorakenteiden kokoamisella ja suurimpien pillien sijoittamisella. Ilmalaatikot odottavat pillejä. Musiikkitalon urkujen suunnittelu ja rakentaminen on ollut tavallista vaativampi operaatio. Urut on suunniteltu alusta loppuun yksilönä. Suunnitelma oli valmis 2019
Kesällä 2023 asennettiin viimeiset pillit paikoilleen pois lukien Orchesterwerk-pillistö, jonka asennus jäi myöhempään. Se on pieni metallilanka, joka on taivutettu pillin sisällä niin, että se osuu kieleen. Kun soittaja painaa koskettimia, vastaavien pillien venttiilit aukeavat soittokoneiston ohjaamana. Lankaa liikuttamalla vaikutetaan kielen värähtelevään pituuteen ja siten äänenkorkeuteen. Urkujen pienimmät pillit ovat vain muutaman senttimetrin korkuisia.. Palkeista ilma johdetaan ilmakanavia pitkin urkujen sisään. Tukittu pilli tuottaa avointa pilliä vastaavan äänenkorkeuden puolta lyhyemmällä pituudella. Erityisen paljon huomiota herättää urkujen julkisivussa oleva suuri, luikerteleva pilliviidakko. Kielipillin toimintaperiaatetta voisi verrata klarinettiin tai huuliharppuun. Ne eivät vaikuta äänen leviämiseen ulos soittimesta, kuten joissakin uruissa julkisivun pillit saattavat tehdä. Huulipillejä voisi verrata nokkahuiluun. | Pillit asetettuna ilmalaatikolle. Uruissa on kahdenlaisia pillejä: huulipillejä ja kielipillejä. 19 R ONDO C LASSIC 9|2023 Ilmanantolaitteet eli puhaltimet ja varastopalkeet asennettiin urkujen yläpuolella ja alapuolella oleviin tiloihin. Siksi Musiikkitalon urut ovat poikkeuksellisen äänettömät. Pituutta säädetään virityskoukulla. Siinä ei ole perinteisten urkujen kiilteleviä pillejä, vaan pillistöjen edessä on suuret, sälekaihdinmaisesti kääntyvät luukut, jotka avaavat näkyviin urkujen pillistöt. Äänen korkeuden määrää kielen pituus ja paksuus. Huulipilli voi olla päästään avoin tai tukittu. Kierrätysilmaa Musiikkitalon uruissa ilmaa syöttää viisi sähkömoottoreilla toimivaa puhallinta. Syntyy ääni, jonka korkeuden määrää pillin pituus. Suurin työ oli pillien asentaminen paikoilleen ilmalaatikoille sekä niiden äänittäminen, eli soinnin muokkaus halutuksi. Myös liikuteltava soittopöytä saatiin loppukesästä saliin. Niissä on huuli, jota vasten ilmaa puhalletaan kapeasta raosta. Ilma johdetaan puhaltimista suuriin varastopalkeisiin. Kielipillin kaikutorvi muokkaa soinnin halutuksi. Sen on suunnitellut saksalainen kuvataiteilija Harald Schwartz. Urkujen erikoisin ja näyttävin, keskusteluakin herättänyt osa on urkujen julkisivu. Puhaltimet ja palkeet sijaitsevat omissa tiloissaan urkujen yläja alapuolella, ei urkujen sisällä kuten yleensä. Pehmeää metallia oleva kieli värähtelee ilman virtauksesta
32-jalkaisen Untersatz-äänikerran pillin suuaukko on melko suuri. (Ylinnä) Chamade-kieliäänikertojen pillit on asennettu vaakasuoraan, kohti salia. 20 R ONDO C LASSIC 9|2023 (Vas.) Pillit odottavat urkujen sisällä vuoroaan päästä paikoilleen. Niiden ääni on siksi voimakas, fanfaarinomainen. (Oik.) Pillit ja kieliäänikertojen kaikutorvet odottavat lavalla asennusvuoroaan.
Äänikerran nimessä on jalkaluku, joka kertoo äänikerran äänenkorkeuden. Tyypillisiä huuliäänikertoja ovat Principal, Oktave ja Subbass. Niiden tuottamat äänet ovat osittain jo infraääniä, matalimman äänen taajuus on 16 hertsiä. Huulipillejä ei viritetä kuin rakennusvaiheessa, sen sijaan kielipillit vaativat säännöllistä virittämistä, myös siksi, että kieli ”tottuu” oikeaan vireeseen ja pilli pysyy paremmin vireessä. Sointiin voi vaikuttaa myös yhdistimillä, joilla yhdistetään useampi pillistö soimaan yhdeltä sormiolta. 8-jalkainen äänikerta soi normaalikorkeudelta, 4-jalkainen oktaavia korkeammalta, 16-jalkainen taas oktaavia matalammalta. Jalkaluku kertoo äänikerran matalimman äänen pillin pituuden. Koska uruissa jokainen ääni soi aina samalla voimakkuudella, dynamiikka saadaan aikaiseksi äänikertoja lisäämällä ja vähentämällä sekä paisutuspillistöjen luukkujen asentoa muuttamalla. Urkujen äänikerrat ovat kuin syntetisaattorin ”soundit”. Ne on tehty tinan ja lyijyn seoksesta tai puusta. Principalbass 32:n suurimmat puiset pillit ovat noin 10 metriä korkeita, ja ne sijaitsevat urkujen ulkopuolella molemmissa laidoissa. Poikkeuksena ovat julkisivun luikertelevat pillit, jotka on 3D-tulostettu puukomposiitista ja päällystetty ohuella kerroksella urkumetallia. Ne ovat voimakasäänisiä vaakasuoraan sijoitettuja kieliäänikertoja, ”fanfaaritrumpetteja”. Kuusi pillistöä Urkupillit seisovat urkujen sisällä äänikerroittain rivissä ilmalaatikon päällä. Kosketinta painettaessa venttiili ilmalaatikossa aukeaa ja ilma virtaa niihin pilleihin, joihin listeet sen ohjaavat. Jalkiossa on 32 kosketinta, eli yhdessä jalkioäänikerrassa on 32 pilliä. Jokaiseen pilliin johtaa ilmalaatikosta sopivan kokoinen reikä. Niillä voidaan vaikuttaa pillistön sointivoimakkuuteen ja -väriin. Riittävästi äänikertoja Musiikkitalon uruissa on 124 äänikertaa. Oktaaviyhdistimet yhdistävät oktaavia alemmat tai korkeammat äänet mukaan. Urkujen sisällä on möreä-äänisiä 32-jalkaisia kieliäänikertoja. Ilmalaatikko on siis eräänlainen hermokeskus urkujen pillistölle. Musiikkitalon uruissa on myös 32-jalkaisia äänikertoja. Jokainen tuottaa erilaisen sointisävyn. Se on myös raskas ja tukeva osa, sillä sen täytyy kantaa kaikkien siihen asetettujen pillien paino. Uruissa on kolme Chamade-äänikertaa. Äänikertojen nimet vaihtelevat urkujen alkuperämaan mukaan. Nimet viittaavat orkesterin soittimiin, joita äänikerta jäljittelee. Ilmalaatikossa on puhaltimen ja palkeiden tuottamaa paineistettua ilmaa. Niiden kaikutorvet aukeavat suoraan kohti yleisöä. Musiikkitalon uruissa on kuusi pillistöä, joista kaksi on sijoitettu paisutuskaappeihin, eli kaappeihin, joissa on portaattomasti avattavat ja suljettavat luukut. Julkisivupillien huulija viritysosat ovat tina-lyijyseosta. Rekisteröintikoneisto on ilmansyötön tapaan poikkeuksellisen hiljainen. Kieliäänikertoja ovat muun muassa Clairon, Trompette, Posaune ja Bombarde. Musiikkitalon urkujen rekisteröintikoneisto on sähköinen. Äänikertojen nimet juontavat juurensa urkujen historiasta. Kielipillissä ääneen vaikuttaa kielen värähtelytapa (lyökö se runkoa vasten vai värähteleekö se vapaasti), kielen materiaali, kaikutorven muoto, sen pituus ja materiaali. 21 R ONDO C LASSIC 9|2023 Suurin osa Musiikkitalon urkujen äänikerroista on huulipillejä. Kosketinala on viisi oktaavia, yhdessä äänikerrassa on 61 pilliä. Kun äänikerta kytketään päälle rekisteritappia vetämällä, sähkömagneetti liikuttaa listettä, ja siinä olevat reiät osuvat kohdakkain ilmalaatikon muiden reikien kanssa. |. Uruissa on myös kolme mikrotonaalista äänikertaa, joissa sävelasteikko etenee neljäsosasävelaskeleen välein normaalin puolisävelaskeleen sijaan. Musiikkitalon uruissa on poikkeuksellisen paljon kieliäänikertoja, ja niiden kaikkien virittämiseen kuluu helposti puoli päivää – tai oikeastaan puoli yötä, koska päivisin salissa on muuta toimintaa eikä urkuja silloin viritellä. Kaikki vaikuttaa pillin sointiin: materiaali, metallien seossuhde, suuaukon muoto, ilmaraon ja huulen koko ja muoto sekä ilmanpaine. Äänikertojen päälle ja pois kytkemistä varten ilmalaatikossa on pitkät puiset listeet, joissa on reikä jokaista äänikerran pilliä varten. Suurenkaan äänikertamäärän kytkemisestä päälle ei kuulu oikeastaan mitään ääntä, vaikka urkujen sisällä tapahtuu isoja liikkeitä, kun ilmalaatikoiden listeet liikkuvat. 16-jalkaisen äänikerran suurimman pillin pituus on noin 5 metriä
Liikuteltava soittopöytä on nelisormioinen, ja se voidaan sijoittaa saliin lavalle vapaasti. Urkurit ovat tutustuneet soittimeen ja sen erityisominaisuuksiin. Se on mekaaninen, perinteinen soittopöytä, jossa koskettimien liike johdetaan pitkillä puisilla soittolisteillä soittoventtiileihin. Esimerkiksi Einojuhani Rautavaaran teoksessa Annunciations puhallinorkesterille ja uruille on kohta, jossa urkujen pauhatessa puhallin sammutetaan, ja tuloksena on erikoisen kuuloinen äänimaisema, kun ilma katoaa uruista. Poikkeuksellista on se, että magneetti ei ole pelkkä päälle-pois-kytkin, vaan sitä voi halutessaan ohjata siirrettävältä soittopöydältä koskettimen painalluksen nopeudella. Soittaja voi myös tallentaa oman soittonsa ja kaikki soittopöydän tapahtumat urkujen muistiin ja mennä sitten kuuntelemaan soittoaan salista. Sähköisessä koneistossa sähkömagneetit avaavat soittoventtiilejä ilmalaatikoissa. Kahden pillistön ilmanpainetta voi nostaa tai laskea. Jos kosketinta painaa hitaasti, soittoventtiilikin aukeaa hitaasti – kuten mekaanisessa soittopöydässä. 22 R ONDO C LASSIC 9|2023 Kaksi soittopöytää Musiikkitalon uruissa on kaksi koneistoa ja kaksi soittopöytää. Sostenuto-toiminnolla ääni soi, kunnes seuraava ääni soitetaan. Tämä mahdollistaa vaikkapa äänikenttien synnyttämisen. Urkujen ääni pääsee täysin vapaasti ja esteittä saliin. Kiinteässä soittopöydässä on myös viides sormio, jolla soitetaan kolmea mikrotonaalista äänikertaa. Käyttötunteja uruilla on jo yli 500. Urkuri kuulee lavalta paremmin rekisteröinnit, ja myös yleisö näkee soittajan joka puolelta. Uruissa ei ole perinteistä pilleistä muodostettua julkisivua, vaan siinä on sälekaihdinmaisesti aukeavat luukut, jolloin pillistöt tulevat esiin. Sitä ovat soittaneet urkurit, joilla on konsertti urkujen vihkiäisviikolla tammikuussa vuonna 2024. Uruissa on neljä sormiota, joista kukin yhdistyy tiettyyn pillistöön. Orkesteri-urut-teoksissa urkurilla on hyvä näköja kuuloyhteys orkesteriin. Sen ääni tuntuu kantavan salin jokaiseen nurkkaan ja parven perälle yhtä lailla kuin permannolle.. Uruissa on myös erillinen kytkin, jolla voi sammuttaa puhaltimet. Sostenuto plus -toiminnossa kaikki äänet jäävät soimaan. Musiikkitalon urut ovat olleet soittokunnossa kesän lopusta lähtien. Uruissa on paljon nykyaikaista tekniikkaa. Kiinteä soittopöytä on urkujen kyljessä. Miten se soi. Uusia urkuja pitääkin soittaa mahdollisimman paljon, jotta sekä koneisto että pillit asettuvat, ja samalla löydetään mahdollisia puutteita toiminnassa. Soittoyhteys urkuihin on sähköinen, soittopöytä on kaapelilla yhteydessä urkuihin. Kiinteän soittopöydän äärestä yhteissoitto on vaikeampaa. Musiikkitalon urut on poikkeuksellisen onnistunut soitin
Sen ääni tuntuu kantavan salin jokaiseen nurkkaan ja parven perälle yhtä lailla kuin permannolle. Riegerin kullanhohtoinen logo soittopöydässä.. 23 R ONDO C LASSIC 9|2023 Urkuja ei koskaan ole suunniteltu soimaan johonkin tiettyyn pisteeseen tai tietylle etäisyydelle. Uskon, että Kaija Saariaho olisi pitänyt lopputuloksesta. Voisi melkein sanoa, että onneksi aikoinaan Musiikkitalon budjetti ylittyi ja urkuja ei voitu heti rakentaa. Liikuteltavan soittopöydän rekisteritapit ovat moderneja ja liikkuvat kevyesti. Sointivoimakkuus ja -sävy ei olennaisesti muutu, oltiin salissa sitten ihan edessä tai aivan takana. Musiikkitalon urut on poikkeuksellisen onnistunut soitin. Liikuteltavan soittopöydän jalkio. Jokaisen ääni on säädetty käsin paikan päällä. Jos olisi rakennettu, meillä olisi puolta pienempi soitin, jonka äänija sävyvarannot olisivat merkittävästi vaatimattomammat. . Urkujen kaikki noin 8000 pilliä on äänitetty Musiikkitaloon. Nyt meillä on soitin, jolla saa tarvittaessa aikaan korviahuumaavan pauhun, eikä se jää kakkoseksi orkesteri-urut-teoksissa. Urkukaappi sekä sisällä olevat paisutuspillistöjen kaapit ovat osa soittimen ääntä. Jopa urkujen ”alla” tai vieressä sointi kantaa selkeänä, ääni ei ammu yli. Urkujen liikuteltava soittopöytä on nelisormioinen, ja se voidaan pitkän yhdyskaapelin ansiosta sijoittaa lavalle vapaasti. Urut ovat talon kokoinen soitin, joka tuottaa suurimmillaan koko pinta-alaltaan ääntä. Päinvastoin, sitä saattaa joutua hillitsemään, ettei orkesteri huku urkujen alle
050 467 5418 • info@fg-naxos.. www.ondine.net BERNHARD HENRIK CRUSELL Den siste kämpen Fagottikonsertto Alkusoitto oopperaan ‘Den lilla slavinnan’ Jani Sunnarborg, fagotti Helsingin barokkiorkesteri Audi-nuorisokuoro Aapo Häkkinen, kapellimestari WOLFGANG AMADEUS MOZART Pianokonsertot 9 & 24 Pariisin kamariorkesteri Lars Vogt, piano & kapellimestari OTTORINO RESPIGHI Roomalainen trilogia Italian kansallinen sinfoniaorkesteri RAI Robert Treviño, kapellimestari FRÉDÉRIC CHOPIN Masurkat Vol. VIOTTI Viulukonsertto nro 22 ANTONIN DVO?ÁK Hiljainen metsä Christian Tetzla , viulu Tanja Tetzla , sello Deutsches SymphonieOrchester Berlin Paavo Järvi, kapellimestari KRZYSZTOF PENDERECKI Hengellisiä kuoroteoksia Latvian radiokuoro Sigvards K?ava, johtaja WITOLD LUTOS?AWSKI Konsertto orkesterille Partita viululle ja orkesterille Novelette Christian Tetzla , viulu Radion sinfoniaoresteri Nicholas Collon, kapellimestari OLLI MUSTONEN Sinfoniat 2 & 3 Ian Bostridge, tenori Turun . lharmoninen orkesteri Olli Mustonen kapellimestari ODE 1424-2 ODE 1425-2 ODE 1414-2 ODE 1431-2 ODE 1423-2 ODE 1444-2 ODE 1435-2 ODE 1422-2 ODE 1424-2 ODE 1423-2 ODE 1425-2 ODE 1444-2 ODE 1414-2 ODE 1435-2 ODE 1431-2 ODE 1422-2. UUTUUS Jean Sibeliuksen teosten kriittinen editio (JSW) on hanke, jossa julkaistaan ensimmäistä kertaa kaikki Jean Sibeliuksen säilyneet teokset mukaan lukien varhaiset versiot ja säveltäjän omat sovitukset. JSW tarjoaa sekä tietoa tutkijoille että perustan Sibeliuksen teosten esityksille. UUTUUKSIA Jakelu Suomessa: Oy Fg-Naxos Ab, puh. Editio valaisee teosten lähdemateriaalin erityispiirteitä ja historiaa sekä Sibeliuksen notaatiokäytäntöjä. UUTUUS Sarja I Orkesteriteokset | Osa 7 Sinfonia nro 1 op. Jean Sibelius Works Julkaisijat: Suomen kansalliskirjasto ja Suomen Sibelius-seura Sarja IV Kamarimusiikki | Osa 1 Pianotriot toimittanut Anna Pulkkis SON 631 . 104 toimittanut Kai Lindberg SON 633 . 2 (2/2) Peter Jablonski, piano JOHANNES BRAHMS Konsertto viululle, sellolle ja orkesterille G.B. UUTUUS Sarja IV Kamarimusiikki | Osa 4 Jousikvartetot toimittaneet Pekka Helasvuo ja Tuija Wicklund SON 634
Levottomina aikoina mielenrauha on tärkeä ominaisuus, mutta voiko sitä pistää pakettiin. Vaikka mielenrauha ei sellaisenaan taivu käärittäväksi joulupapereihin, voit aina pistää hyvän kiertämään ja antaa jotain siitä, mitä sinulla jo on. Pistä tänä jouluna hyvä kiertämään Tilaukset: rondo.fi/shop_02/ tai puhelimitse asiakaspalvelusta, puh. (03) 225 1948 Porttisi klassiseen musiikkiin 86,70 € ensi vuoden loppuun Rondo Classic -lehti+ tuore ja ajankohtainen verkkosisältö nyt vain Joulu on hyvän tahdon aikaa. Kulttuurielämykset antavat aivoille niiden ansaitseman lepotauon. Musiikki voi tarjota vahvoja elämyksiä, jotka nollaavat arjessa koetut vastukset ja luovat uskoa tulevaisuuteen. Rondo on kulttuurilehti, joka tarjoaa näkymän laajaan länsimaiseen kulttuuriperintöömme – miksipä et Rondon tilaajana jakaisi tätä perinnettä myös läheisellesi! Kun huomioit hänet tällaisella lahjalla, levität hyvää ilmapiiriä ympärillesi ja tuot läheisesi mukaan elämäntapamme puolustajien joukkoon.
”Aktivismin kautta levyllä kuuluu ajatuksia myös laajemmilta ihmisjoukoilta ja yhteisöiltä”, Rajakangas kokee. ”Jos Meri ja avaruus oli todella pitkä matka ajassa ja tilassa, niin nyt ollaan mikrotasolla: tuodaan esimerkiksi esille sitä, miten ilmastoaktivisti kokee maailman”, kuvailee yhtyeen laulaja Eeva Rajakangas. Toisella albumillaan Vimma kuvaa ympäristöaktivistin henkilökohtaista kokemusja tunnetilaa toivottomuuden, merkityksellisyyden ja onnen leikkauspinnoilla. v OSA: 8 ”Siinä mielessä Tornadon silmässä on kuin porttiteoria: populaarimusiikissa on aina käsitelty rakkauden ja menettämisen kaltaisia yleisinhimillisiä tunteita. Ne ovat meille yhtä lailla läsnä rakkaudessa maapalloa kohtaan, ja musiikki asettaa ne tuttuun kehykseen. Haastattelun aikaan Rajakangas oli mukana Taideyliopiston opiskelijavaltauksessa. muutoksen käyttömusiikkia Vimma vasemmalta oikealle: Aapo Lankinen, Pessi Jouste, Santeri Kettu, Roope Jokinen, Eeva Rajakangas, Aino Kallio ja Kalle Outila.. R ONDO kulmalla Teksti: SANTERI KAIPIAINEN | Kuvat: PEDRO BERGAMO SARJASSA ESITELLÄÄN OMALEIMAISIA SUOMALAISIA POPULAARIMUSIIKIN ARTISTEJA. ”Esimerkiksi Maailmanlopun voi tulkita ihmissuhdekertomuksena, mutta tuttu ympäristöaktivisti on kommentoinut, että onpa kyllä hyvä kuvaus aktivismista”, Jouste kertoo. Siinä missä esikoisalbumi Meri ja avaruus (2019) oli kaukaiseen tulevaisuuteen sijoittuva kahdeksanosainen konseptiteos, rakentuu sen lokakuussa julkaistu seuraaja Tornadon silmässä enemmän yksittäisten kappaleiden ja henkilökohtaisemman perspektiivin ympärille. Se laajentaa kuvittelemisen kykyä. Usein luonto nähdään muusta elämästä irrallisena asiana, vaikka sen tulisi olla osa kaikkien elämää tavalla tai toisella, jos tällä planeetalla haluaa elämäänsä jatkaa”, Rajakangas selventää. Molemmat käyttävät suuren osan vapaa-ajastaan ympäristöja ihmisoikeusliikkeissä, eikä mielenosoittaminen ole muillekaan yhtyeen jäsenille vierasta. ”Ne tunteet peilautuvat ja vertautuvat myös muun elämän kokemuksiin. Osan lauluista voi siksi tulkita samanaikaisesti vaikkapa myös parisuhdekertomuksina”, jatkaa viulisti Pessi Jouste. 34 R ONDO C LASSIC 9|2023 IMMA ON HANKALA PALA genrelokerointia harrastavassa maailmassa: yhtyeen musiikissa on kuultavissa niin kansanmusiikin akustista sointia viuluineen, progressiivisen rockin muotorakenteita kuin indiepopin kertosäkeitä
R ONDO C LASSIC 9|2023 35 ”Esimerkiksi spoken wordia sisältävä Antrasiitille kumpusi aktiosta, jossa joukko aktivisteja pysäytti hiilijunan. Siksi taide tarvitsee aina kaverikseen myös konkreettista toimintaa, jos haluaa luoda muutosta”, Rajakangas sanoo. Uusi levy on kuitenkin liikkunut enemmän popin ja rockin suuntaan. Säveltämiseen ja sovittamiseen osallistuvat vaihtelevasti kaikki yhtyeen jäsenet, samoin käytännön bänditoiminnan vastuualueet jakautuvat kunkin soittajan ehtimisen ja asiantuntemuksen mukaan. Vierastan ajattelua, jossa taide on irrallaan muusta yhteiskunnasta”, Jouste toteaa. ”Ajatus siitä, että kappaleilla on välinearvoa, nimenomaan liittyy artivismiin eli taiteen ja aktivismin yhdistämiseen. Kuulijalla on kuitenkin aina valta kuulla musiikissa jotain muuta kuin mitä tekijät itse tarkoittavat. ”Taide onkin siksi tosi huono väylä ainoaksi vaikuttamisen välineeksi, koska se perustuu tulkintoihin, ja niitä ei voi kontrolloida. Eräs aiempi soittajamme esimerkiksi vaihtoi musiikkiopinnot ympäristötieteisiin. ”Ulkopuolinen tuottaja on vaikuttanut jonkin verran asiaan, mutta lopulta kuitenkin ajattelen, että nyt vain on syntynyt enemmän tällaisia biisejä. Ydin on voiman antaminen ihmisille, ja jos se tapahtuu, ei tulkinta voi tavallaan mennä pieleen”, Jouste täydentää. ”Minulle tulee kyllä viestejä, että ’kuuntelin tätä ja aloin kyllä miettiä asioita ja ilmoittauduin ympäristöjärjestön uusien iltaan’. Esikoisalbumin aikoihin Vimma luokiteltiin ennen kaikkea kansanmusiikin kenttään, ja uuden levyn julkaisee niin ikään pohjoismaista kansanmusiikkia vahvasti esiin tuova saksalainen Nordic Notes. Sitä paitsi jos ensimmäistä levyä kaksine viuluineen ei olisi ollut, niin tämä toinen albumi olisi vaikuttanut varmasti kokeellisemmalta kuin mitä se nyt on”, Jouste miettii. Sateenkaaren ja ilmapallon sanoitukset puolestaan syntyivät Elokapinan Kesäkapinassa 2021, kun yövyimme Unioninkadulla”, Jouste jatkaa. ”Kansitaiteet ja visuaalisen ilmeemme suunnitellut Pedro Bergamo on käyttänyt sanaparia hopeless happiness, joka kiteyttää meistä jotain hyvin”, Jouste kertoo. ”Epäpoliittisuuden väittäminen läpeensä poliittisessa maailmassa on potaskaa. Yksin en saa mitään aikaan, vaan heittelen ihmisille ideoita ja kokoan tulokset sanoituksen muotoon”, Rajakangas kertoo. ”Meidän musiikissamme on tietty poliittinen sanoma, joten jos sekä musiikki että sanoma ovat monimutkaisia, voi se olla kuulijalle liikaa. Ennemminkin Eeva avasi jonkin tulpan”, Jouste kokee. Hiljeneminen on status quon kannattamista, eli poliittinen kanta sekin. ”Olen kuullut palautteita, että Vimman musiikki on antanut voimaa, ja se on jo minulle paljon. Esimerkiksi Alankomaissa useat valtavirran poptähdet ovat osallistuneet mielenosoituksiin ja teiden tukkimisiin sekä nostaneet ilmastoaktivismia puheeksi. Hänen lisäkseen alkuperäisjäsenistä on mukana vielä pianisti Aino Kallio; heidän ja Rajakankaan lisäksi mukana ovat viulisti Roope Jokinen, kitaristi Kalle Outila, basisti Santeri Kettu ja rumpali Aapo Lankinen. Mielenkiintoista nähdä, miten se värittää kappaleen elinkaarta”, Jouste miettii. ”Sanoituksiakin olemme pallotelleet yhdessä. Rajakankaalla on oma selvennyksensä termille: ”Toivoa ei tarvitse ollakseen toiminnassa, ja toiminnassa oleminen toisaalta voi tuoda onnellisuutta.” . Pitää kysyä, ketä hyödyttää väite epäpoliittisuudesta”, Jouste muistuttaa. ”Olen kuullut kyllä kahden kesken suomalaisilta muusikoilta, kuinka nykysuunta ahdistaa, mutta on joku taikamuuri, ettei julkisesti uskalleta siitä puhua, kun pelätään ’olla poliittinen’. Uusia ajatuksia tuttuihin rakenteisiin Jouste perusti Vimman vielä teini-ikäisenä, vuonna 2015. ”Ja nyt Maailmanloppu julkaistaan keskellä yliopistojen valtausta. Kaikki asiat ovat lopulta johonkin suuntaan poliittisia, joten on hyvä olla tietoinen, mihin suuntaan ne ovat poliittisia. Hän nostaa esiin, että toisinkin voi tehdä. Alun perin Vimma oli instrumentaaliyhtye, mutta ekososiaalinen painotus oli ehtinyt kypsyä jo ennen Rajakankaan ja sitä myöten sanoitusten mukaantuloa. Veikkaan, että iso osa musiikkialasta on samojen asioiden puolella.” Entä onko Vimman aktivistista vaikuttavuutta mahdollista arvioida. Eihän sitä kauheasti voi mitata, mutta kyllä tämäkin jo kuulostaa siltä, että jotain on tehty oikein”, tuumii Rajakangas. Jos niillä voi ja haluaa vaikuttaa johonkin, kannattaa viedä niitä suuntaan, jossa haluttu vaikutus on suurempi. Siksikin uusi levy pelaa tutummilla rakenteilla, jotta niihin voi yhdistää uutta ajattelua”, Rajakangas kuvailee. Tärkeintä minulle on, että musiikki resonoi ja auttaa eteenpäin”, Jouste sanoo. ”On syytä taas on käytetty Elokapinan UPM:n sellutehtaan blokin koostevideon taustamusiikkina”, Rajakangas täydentää. Kahden viulun sointi tuo omaa leimaansa Vimmaan niin levyllä kuin lavalla.. Vaikeneminenkin on poliittista Joustetta ja Rajakangasta turhauttaa suomalaisten muusikkojen haluttomuus ottaa yhteiskunnallisiin asioihin kantaa. ”Meidän kaikkien ajattelu oli jo mennyt siihen suuntaan. ”Vaikka kappaleita tulkitsisi miten, niin mielestäni niillä on sielu, joka kertoo välittämisestä, rakkaudesta tai voimakkaasta konfrontaatiosta
Joskus taas se soiva vastine onkin sitten ihan eri nuotti, jos käytetään näitä kvinttitai desimiäänikertoja. Ja sepä olikin kiinnostavaa! Olin itse asiassa yllättynyt, miten jotkut niistä ratkaisuista toimivatkin sillä tavalla.” Vaikka partituurin ensimmäisen vedoksen etusivulla kummittelee edelleen perinteinen teosnimike Organ Concerto, Salonen päätyi lopulta antamaan kolmiosaiselle, puolen tunnin mittaiselle teokselleen otsikoksi Sinfonia concertante for Organ and Orchestra. ”Tässähän on periaatteessa kaksi orkesteria – sinfoniaorkesteri ja urut – joista jälkimmäinen pystyy tekemään käytännössä kaiken sen, minkä ensimmäinenkin. Silloin se, mitä on kirjoitettu, soikin sitten kvinttiä tai terssiä korkeammalta.” ”Workshopatessani tätä Jan Lehtolan kanssa kysyin tältä etevältä urkurilta, että miten voin kirjoittaa jonkun fraasin niin, että tiedän tarkalleen, että siellä soivat juuri haluamani sävelet. Jos taas on vaikkapa monta oktaavia päällekkäin, niin ei tiedä, mikä niistä on prominentein. Sointivärin ohella sävelkorkeus on toinen asetelma, jota ei pysty kontrolloimaan – alkaen ihan siitä, missä oktaavissa kukin yksittäinen nuotti soi. Niinpä tämä redundanssiongelma piti ratkaista heti alkuunsa. Minua elähdytti ajatus siitä, että kyseessä on vanhin yhä käytössä oleva soitin, jollaisia tunnettiin jossain muodossa jo antiikin Kreikassa. Minua kiinnosti erityisesti ajatus häivyttää siltaa uruista orkesteriin ja toisinpäin. Tähän piti löytää balanssi.” ”Kun olin sitten keksinyt, minkälaisia nuo asetelmat urkujen ja orkesterin välillä voisivat olla, päätin liu’uttaa niitä vähän. Erot Ivetan ja Olivierin rekistereiden ja soundin välillä ovat huikeita. Molempien näkemykset ovat hyviä, enkä pane niitä mitenkään järjestykseen, mutta todella erilaisia ne ovat.” | ”Koska olen käytännöllinen muusikko, pidän ajatuksesta, että vastataan johonkin käytännölliseen toiveeseen, puutteeseen tai haasteeseen.”. Ensimmäinen ja kenties perustavanlaatuisin näistä koski sooloinstrumentin ja orkesterin välistä suhdetta. Nämä urkurisäveltäjät ovat sitten ihan oma porukkansa – eräänlainen klubi, joka on erikoistunut juuri tällaisen musiikin säveltämiseen – mutta meiltä maallikoilta ei ole juuri tarjolla vastaavaa ohjelmistoa.” ”Koska olen käytännöllinen muusikko, pidän ajatuksesta, että vastataan johonkin käytännölliseen toiveeseen, puutteeseen tai haasteeseen. Minulle valkeni, ettei nuottikuva kerro juuri mitään siitä, miltä itse musiikki lopulta kuulostaa. Näin ollen Sinfonia concertante tuntui luontevammalta nimeltä. Se kutsuu laajaan historialliseen perspektiiviin.” ”Mitä enemmän urkuihin perehdyin, sitä pahemmin menin sekaisin päästäni. Jos laittaa kaksi orkesteria päällekkäin, niin sehän ei hyödytä ketään, mutta toisaalta ajatus siitä, että ne olisivat jotenkin kokonaan erikseen, ei sekään ollut mielekäs, koska kyseessä on kuitenkin konsertoiva sävellys. ”En ajatellut teosta niinkään konserttona. Vuosien mittaan sitä on tottunut siihen, että lukemalla partituuria saa aika selkeän käsityksen, miten teos soi, mutta urkujen suhteen asia ei olekaan näin, koska siellä voi tapahtua ihan mitä tahansa.” ”Kaikki instrumentit ovat ensinnäkin keskenään aivan erilaisia, ja lisäksi rekisteröinti vaikuttaa ihan massiivisesti. Poulencit ja Saint-Saënsit on kelattu niin moneen kertaan, ja sitten on toki muutama hyvä uusi biisi, kuten Kaijan [ Saariaho] Maan varjot, mutta ei hirveästi sellaista musiikkia, jonka olisi kirjoittanut ei-urkuri. Siinä sitten yhdessä naurettiin, että pitää vain oppia luottamaan ihmisiin, sillä siitähän tässä on kysymys. Sen sijaan kirjoitin vain musiikkia ja ikään kuin orkestroin sen uruille ja orkesterille. ”Jos lähtee kirjoittamaan urkubiisiä, niin yksi instrumentin erikoispiirteitä on juuri sen massiivinen historia. Kyllähän jokaisessa konsertoivassa sävellyksessä on solistin ja orkesterin välillä jonkun verran tuollaista liikettä sisään ja ulos jo ihan akustisistakin syistä, mutta että se on teoksen rakenne-elementti, niin se onkin sitten vähän harvinaisempaa.” Suuren historian perspektiivi Löydettyään oman tiensä urkujen orkesterin maailmaan, Salonen ryhtyi pohtimaan teoksen karaktereja pyrkien kattamaan laajan emotionaalisen ja ilmaisullisen kirjon. 37 R ONDO C LASSIC 9|2023 Pitkään kypsytellyn teoksen synty juontaakin juurensa Latryyn, joka ehdotti Saloselle urkukonserton säveltämistä jo kymmenkunta vuotta sitten. ”Olivier on loistava muusikko ja muutenkin mukava mies, ja olemme tehneet paljon yhteistyötä vuosien varrella, mutta tuossa vaiheessa minulla ei ollut vielä mitään konkreettista ajatusta siitä, mitä teos voisi olla”, Salonen muistelee. ”Lupasin miettiä asiaa, mutta kun Ewa oli maininnut mahdollisesta teoksesta muutamille kontakteilleen, tilauskyselyjä alkoi tulla monesta suunnasta, joten tavallaan ajauduin sellaisen säveltämiseen.” ”Kun tilaajaporukka alkoi sitten koaguloitua, huomasin, että konserttisaleissa on ympäri maailmaa paljon hienoja urkuja, joille ei ole isommin repertuaaria. Palikat alkoivat kuitenkin loksahdella kohdalleen, kun Katowicen NOSPR-konserttitalon johtaja Ewa Bogusz-Moore pyysi Salosta säveltämään konserton talon uusien urkujen vihkiäisiin. Aika suuren osan sävellystyötä tein sillä tavalla, että luovuin hetkeksi ajattelemasta, mikä on urkuja ja mikä on orkesteria. Tietysti siellä on sellaisia tilanteita, joissa ensin soivat urut ja sitten soittaa orkesteri, mutta sitten on aika paljon sellaisia hetkiä, joissa en ollut itsekään ihan varma, missä kohtaa vaikkapa huilut lopettivat ja urut aloittivat. Jos meillä on jossain repertuaarityhjiötä, niin silloin tuntuu mielekkäältä kirjoittaa sinne jotakin.” Siltoja uruista orkesteriin Ryhtyessään säveltämään uruille ja orkesterille Salonen sai ratkaistavakseen kokonaan uudenlaisia musiikillisia kysymyksiä mukauttaessaan omaa ajatteluaan ja estetiikkaansa kokoonpanon vaatimuksiin
Näin nimittäin kävi meille Pariisissa, missä ne urut ovat niin voimakkaat. Jousiorkesterifantasia Saltat sobrius (2020) nimittäin pohjautuu Perotinuksen neliääniseen organumiin Sederunt principes (1198), kun taas klarinettikonsertino Kin?man (2021) kolmannessa osassa Pérotin Dream kuullaan unenomaisia kaikuja Notre Damesta. Osana Sinfonia concertanten aikaperspektiivitietoisuutta Salonen siteeraa Perotinusta, joka on vieraillut hänen tuotannossaan jo kahdesti aiemminkin. On jotenkin hauskaa ajatella, että ei ole mitään uutta auringon alla, vaan on tällainen syklisyys – tässä tapauksessa kahdeksansadan vuoden sykli, mutta sykli kuitenkin.” Vanha rakkaus käyrätorvi Sinfonia concertanten valmistuttua Salonen on ehtinyt jo kirjoittaa uuden orkesteriteoksen Tiu Los Angelesin filharmonikoille Frank Gehryn suunnitteleman Walt Disney Concert Hallin kaksikymmentävuotisjuhlien kunniaksi. ”Magnus esitteli minulle siskonsa häihin aikoinaan säveltämäänsä häämarssia, josta hän oli tehnyt uudistetun version sellolle ja uruille tyttärensä häihin. Kävelin harjoituksessa salin perälle ja totesin, että 90 tyyppiä soittaa täysillä, eikä niistä kuulu mitään! Sanoin sitten Olivierille, että hiljennä vähän, ja se nauratti häntä kovasti.” Keskiajalta äidin muistoihin Teoksessa on myös henkilökohtaisia yhteyksiä, sillä sen kolmas kadenssi on eräänlainen surusoitto Salosen äidille, joka nukkui pois sävellysprosessin ollessa viime metreillään. Siinä on tietynlainen svengi, joka ilahduttaa.” Vaikka aikajänne Perotinuksen päiviin on pitkä, Salonen löytää kuitenkin ilahduttavia yhtymäkohtia keskiaikaisen ajattelun ja sodanjälkeisen modernismin väliltä. Jos sitten ajatellaan tällaista quadruplumia, joka kestää semmoisen varttitunnin ja jossa tenori laulaa periaatteessa yhtä tai kahta pitkää ääntä muiden äänten törmäillessä toisiinsa koko ajan kuin sammakonpoikaset, niin en oikein enää tiedä, mitä se tarkoittaa. Mutta kun kirjoitettiin Jumalalle, jonka tiedettiin fiksuna tyyppinä kelaavan kyllä hyvin jonkun 24-äänisen kontrapunktin, niin säveltäjien ei tarvinnut välittää siellä kirkon penkillä istuvasta porvaristosta.” ”Olen saanut aika paljon iloa siitä ajatuksesta, että mikään ei ole kokonaan uutta. ”Tässä tapauksessa säveltäjän musiikin käyttö tietysti viehätti erityisesti, koska sillä on teokseen suora yhteys. ”Se tulee Berliinin filharmonikoiden ykköscornisti Stefan Dohrille, ja kantaesityksen on määrä tapahtua Luzernin festivaalilla kesällä 2025. ”Kun Perotinuksen aikoihin kaikki toimi kirkon siipien alla, säveltäjille avautui sinne turvasatama. Kuohuina pauhaavan alun jälkeen osa tekee yllätyskäännöksen ja sukeltaa keskiaikaisiin äänimaisemiin 1200-luvun Notre Dame -organumin hengessä. 38 R ONDO C LASSIC 9|2023 ”Periaatteessa tiedän orkesterin balanssista yhtä ja toista tässä vaiheessa elämääni, mutta tällä kertaa sitä oli hirveän vaikea arvioida kirjoittaessa. Sen jälkeen vuorossa onkin käyrätorvikonserton säveltäminen. Kollegiaalista tukea sävellystyöhön Salonen sai myös toiselta hyvältä ystävältään Magnus Lindbergiltä, joka oli sattumoisin juuri työstänyt urkuosuutta omaan kappaleeseensa. Ensimmäistä kertaa elämässäni jouduin sellaiseen tilanteeseen, että solisti peitti koko orkesterin. Edes darmstadtilainen tietoinen etäännyttäminen kuulijasta ja tietynlaiseen teoreettiseen ajatteluun eristäytyminen eivät ole ainutkertaisia ilmiöitä musiikin historiassa. Erona keskiaikaiseen tilanteeseen on oikeastaan vain se, että suojelijana ja mesenaattina toimivatkin nyt katolisen kirkon sijaan Länsi-Saksan radioasemat. Vaikka Perotinuksen musiikkia voidaan perustellusti luonnehtia kulttuurihistorialliseksi kulmakiveksi, edustaa se kuitenkin meille monin tavoin jotakin tuntematonta, jonka ydintä on oman aikamme perspektiivistä vaikeaa, ellei mahdotonta täysin tavoittaa.” ”Jos kuuntelen renessanssimusiikkia, saan vielä mielestäni kiinni sen emotionaalisesta sisällöstä; siitä, mitä jokin fraasi merkitsee. Monet Perotinuksen fraaseista ovat sellaisia, joita voi käydä kuuntelemassa hiekkalaatikolla, missä lapset leikkivät ja laulavat pilkkalaulujaan. Totesin, että tässäpä on käytännön mies.” Kolmas osa, Ghost Montage, on ilkikurinen kunnianosoitus säveltäjän tuntemista urkumusiikeista kaikkein vulgaareimmalle, NHL-otteluiden urkurenkutuksille. Sitten kun mennään sydänkeskiajalle, niin rehellisesti sanottuna en enää ymmärrä. Kun siellä ei oltu minkäänlaisen markkinatilanteen orjia, kirjoitettiin sitten välillä aika teoreettisestikin. Ajatus muistokadenssin säveltämisestä tuli Kaija Saariaholta. Urkusoolon voi kuulla ennemminkin lämpiminä jäähyväisinä – ikään kuin ”iso laiva purjehtisi horisontin taakse”, kuten säveltäjä itse kuvaa teosesittelyssään. Sitten vähän myöhemmin tehtiin näitä monikielisiä, 24-äänisiä motetteja, joista tavallinen seurakuntalainen ei tajunnut yhtään mitään. Sanoin Stefanille, että on kiva kirjoittaa cornokonsertto nyt, kun lopultakin ”On jotenkin hauskaa ajatella, että ei ole mitään uutta auringon alla, vaan on tällainen syklisyys – tässä tapauksessa kahdeksansadan vuoden sykli, mutta sykli kuitenkin.”. Hän kertoi sitten soittavansa urkuosuuden itse, ja että on helpompi osua oikeisiin pedaaleihin, jos ne ovat kaikki mustia koskettimia ja siten korkeammalla kuin muut. Onhan Olivier Notre Damen nykyinen urkuri, kun taas Perotinus toimi siellä suurena Magisterina 1200-luvulla. Se oli kirjoitettu Des-duuriin, joka on hankala sävellaji sellolle. Siitä huolimatta pidän siitä. Siinä materiaalissa on tiettyä yleismaailmallisuutta.” ”En nyt väitä, että varhainen polyfonikko Perotinus olisi inspiroitunut lasten piirileikeistä, mutta mistäpä sitä tietää; mehän emme tiedä hänestä mitään. Niinpä kysyin Magnukselta, että miten se piti näin kirjottaa
Mutta olen kyllä joskus miettinyt, että jos ottaisin sapattivuoden johtamisesta, niin voisin vähän treenailla ihan omaksi ilokseni.” Vuonna 2000 Salonen sävelsi kuusiminuuttisen konserttietydin soolokäyrätorvelle Holger Fransman -muistokilpailuun Lieksan Vaskiviikoille. Niinpä kirjoitin siitä sitten tosi vaikean. Sitä soitetaan kuulemma konservatorioissa Kiinassakin.” ”Koska tuo etydi tilattiin kilpailuun pakolliseksi kappaleeksi, siitä pyydettiin säveltämään sellainen, että se erottaa jyvät akanoista. Mentaalisesti osaan soittaa sitä heti, mutta fyysisesti en, koska ei ole lihaskuntoa. Kun kerran globaalisti tulee jatkuvasti hämmästyttävän hyviä soittajia ja laulajia, niin siinä on semmoinen kognitiivinen dissonanssi, jota on vaikea käsittää. Avanti!: Piazzolla SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 4.1. Sitä ei unohda koskaan sitä mekaniikkaa; kuinka toimia, kun on torvi kädessä. Kyllä se jotain todistaa.” . Ei ole mahdollista, että tämä taidemuoto olisi ajautumassa jonkinlaisen unohdukseen, kun meillä on satoja tuhansia, ellei miljoonia mielettömän hyviä nuoria tulossa. Siitä tulee hyvälle tuulelle! Ajatellaan vaikka jotakin Stravinskyn Petrushkan pianoversiota, jota pystyi aikoinaan soittamaan suurin piirtein kolme pianistia koko maailmassa. Köp biljett • Osta liput svenskateatern.fi Ylipää med vänner feat. Ehkä kaivelen sen jonakin juhannuksena esiin ja töräytän pari kertaa. Tämä on hauskaa, koska näinhän siinä käy aina. – 5.1.2024 PÅ STORA SCENEN SvT-Avanti-Rondo-94x127mm.indd 1 SvT-Avanti-Rondo-94x127mm.indd 1 24.10.2023 12.17 24.10.2023 12.17. Toiveena olisi tietenkin säveltää sellainen biisi, joka jäisi repertuaariin.” Vaikka Salonen kertookin, ettei itse soita enää vanhaa instrumenttiaan – ainakaan selvin päin – kosketus cornistiaikoihin on silti edelleen pitänyt pintansa monin tavoin. Nythän sitä soitetaan pääsykokeissa.” ”Sama toistuu monissa virtuoosikappaleissa, kuten esimerkiksi Paganinin kapriiseissa. Silloin vain muutama kilpailija pystyi soittamaan sen. ”Samaan aikaan kun lehdistä saa lukea näitä tuomiopäivän lausuntoja siitä, kuinka klassinen musiikki on menettänyt relevanssinsa ja matkaa kohti tuhoaan, uusi muusikkopolvi on vahvempi kuin koskaan ennen. ”Yksi instrumentti on kyllä landella vielä, mutta muut torvet myin aikoinaan. Muistan, kun kaksitoistavuotias Sarah Chang soitti Paganinin viulukonserton solistinani. Sekin on hauskaa.” Puhuessaan nuorista muusikoista Salonen on ehdottoman optimistinen klassisen musiikin tulevaisuudennäkymien suhteen. Vaikka epäilijät muuta välillä väittävätkin, säveltäjä-kapellimestari on varma, että taidemuoto tulee kukoistamaan kirkkaammin kuin vielä koskaan aikaisemmin. Tästä pienimuotoisesta kunnianosoituksesta säveltäjän omalle käyrätorvenopettajalle on sittemmin tullut osa konservatorioiden opetussuunnitelmaa ympäri maailmaa. ”Olenpa sitten melkein missä tahansa, aina tulee joku opiskelija tai nuori torvensoittaja kysymään, että voiko hän soittaa sen minulle. Olisi siinä tuollainen Paganinin kaltainen demoninen henkilö ollut ällistyksissään, kun pieni saparopäinen mimmi tulee ja pudottaa jokaisen nuotin sieltä. Se on vähän kuin pyörällä ajaminen. Törmään myös vanhempiin torvensoittajiin, jotka opettavat sitä nuoremmille. Mutta nytpä tulee näitä kuusitoistavuotiaita, jotka soittavat sen kuin apteekin hyllyltä. 39 R ONDO C LASSIC 9|2023 tiedän, mitä olen tekemässä
40 R ONDO C LASSIC 9|2023 eloa klassikoihin periodisoittimin Pelkillä periodijousillakin pääsee pitkälle. Soittimia ja kieliä Vaasan kaupunginorkesteri ei ole vaihtamassa.
”Se on järkevää, sillä pienten orkesterien ohjelmisto painottuu klassiseen tyyliin, ja sen ajan jousityypillä siitä saa enemmän irti. Vaasan kaupunginorkesteri on ensimmäisenä Suomessa ottanut käyttöönsä klassisen tyylin jouset koko jousisektiolleen, ja niitä täydentävät luonnontorvet ja puuhuilut. 41 R ONDO C LASSIC 9|2023 RKESTERIKENTÄN jyrkkä jako ”normaaleihin” kaupunginorkestereihin ja free-pohjalta toimiviin periodiorkestereihin alkaa liudentua, jos alkanut tyylitietoisuuden trendi edellisten parissa leviää. Tähän pyrimme myös salin lisäverhoilulla.” Pelkät jouset eivät tietenkään riitä, vaan niillä on osattava myös soittaa. Yksittäiset muusikot monessa orkesterissa ovat kiinnostuneita periodisoittimista, mutta koko orkesterin varustaminen niillä on aivan eri ja laajakantoisempi asia. Kokonaisen orkesterin kattavista tilauksista selviytyviä soitinrakentajia ei ole joka oksalla, mutta New Yorkissa asuva Markus Laine tarttui työhön. eloa klassikoihin periodisoittimin Teksti: HARRI KUUSISAARI | Kuvat: Vaasan kaupunginorkesteri | o Vibrato on puhuvan fraseerauksen apuväline.. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch oli jo pitämässä kaksi konserttiperiodia, joissa asiaan perehdyttiin, ja vastaavat projektit jatkuvat. Aikakauden musiikki saa tällä uutta ilmettä, lisää kepeyttä ja puhuvaa artikulaatiota. Kokeilemalla rajankäynti selviää. Hyvästi humu ja raskaus Jousien lisäksi Vaasan kaupunginorkesteri hankki puuhuilut. Kaikki klassisille soittimille ja jousille soveltuva musiikki myös soitetaan niillä – karkeasti Haydnista Schumanniin, vaikka tarkkoja rajoja on vaikea vetää. ”Yksi reunaehto oli se, että emme vaihda kieliä suolikieliin, kuten tyyliin ehkä kuuluisi. Kentala ylistää Vaasan kaupunginorkesterin päätöstä klassisten jousien hankkimiseksi. Oikea muusikko vastaamaan tähän on viulisti Kreeta-Maria Kentala, joka tekee uraa barokkiviulun parissa, liidaa suomalaisten orkesterien barokkiproduktioita ja vaihtelee alinomaa jousiaan musiikin mukaan – barokkijousista klassisiin, varhaisromanttisiin ja moderneihin. Eikö muusikkojen taholta tullut yhtään vastalauseita – onhan kyse heidän työvälineistään. Näin muutos ei ollut kertaheitolla niin suuri. Soitammehan joka tapauksessa sen aikakauden ohjelmistoa koko ajan”, kertoo Vaasan kaupunginorkesterin ylikapellimestari Tomas Djupsjöbacka. Se voi olla jokeri myös uusien muusikoiden rekrytoinnissa.” Jousi ohjaa tyyliin Mitä klassinen jousi ja sillä musisoiminen sitten käytännössä tarkoittaa. Uskon, että orkesterille tällainen taiteellinen profilointi tekee hyvää. ”Periodimallisista jousista on se hyöty, että artikulaatio kevenee, ja soinnista tulee läpikuultavampi. Ajattelin, että olisi kiva saada myös kokonainen jousisto, joka käyttäisi 1700-luvun mallisia jousia. Kaikki nämä asiat voitiin neuvotella Laineen kanssa. Nyt Vaasan kaupunginorkesteri on ottanut ehkä vielä käytännöllisemmän askeleen hankkimalla muusikoilleen klassisen tyylin jouset, sillä niille sopiva ohjelmisto on juuri tämänkokoisten orkesterien leipälaji. Sen paino on eri paikassa, ja se pureutuu kieliin napakammin. Rahoitus saatiin orkesterin normaalista investointirahasta, jonka Vaasan kaupunki on antanut pysyviin hankintoihin. ”Perusero on se, että barokkijousi on modernia jousta käyrempi, ja jouhia on ohuemmin. Konserttisalimme Vaasan kaupungintalossa on kaikuisa, joten on hyvä, jos humua ja raskautta saadaan poistettua. Olisiko tässä tie muillekin orkestereille. ”Kyllä tämä menee aika lailla yhteen Sinfonietta-kokoonpanon kanssa, sillä raskaammassa romantiikassa mukaan tulevat jo pasuunat ja neljät cornot. ”Idea sai alkunsa siitä, että orkesterimme käyrätorvensoittajilla on jo ennestään ollut luonnontorvet. Jousi ikään kuin ohjaa oikeaan tyyliin”, hän sanoo. Minusta niin Vaasassa kuin muissakin Suomen orkestereissa on avoin suhtautuminen tyylikysymyksiin. Se myös pysyy kielellä eikä lähde helposti pomppimaan spiccatoon, kuten moderni jousi”, Kentala selvittää. Tampere Filharmonia näytti tietä hankkimalla jousistolleen barokkijouset, mutta niitä ei kovin montaa kertaa kaudessa päästä käyttämään. Uudemmassa musiikissa tietenkin vaihdetaan taas moderneihin välineisiin. Pelkillä jousillakin pääsee kuitenkin jo pitkälle, mutta niihin piti saada vähän enemmän painoa, jotta ne kestäisivät metallikielet. Pystyimme myös kokeilemaan prototyyppejä ja toivomaan pieniä muutoksia”, Djupsjöbacka selvittää. Katsomme myöhemmin, pitääkö muut puhaltimet balanssin vuoksi ottaa muutokseen mukaan – puuhuilut olivat nyt ensi askel, ja nekin muuttavat soiton ilmettä jo paljon”, Djupsjöbacka sanoo. Mendelssohn vielä sopisi näillä välineillä. Se olisi liian iso harppaus kaupunginorkesterin tapaiselle organisaatiolle. ”Eivät kaikki tietenkään ole kiinnostuneita näistä asioista, mutta siksi olikin hyvä, että saatoimme säilyttää entiset soittimet ja kielet
Sitä pitäisi lisätä ja vähentää fraasin intensiteetin mukaan eikä käyttää automaattisesti. Kovin tiukka asenne kaupunginorkesterien kentällä ei ole mahdollista. ”Barokkiorkesterissa balanssi asettuu itsestään oikein, kun taas moderneilla soittimilla puhaltimet kuuluvat helposti liian kovaa, kun ne ovat trimmattuja ihan erilaiseen musiikkiin, kantamaan isojen jousistojen yli.” Mikä musiikki vaatii mitäkin pelejä, sitä Kentala joutuu usein pohtimaan. Kun levytin Joonas Ahosen kanssa Beethovenia, Kreutzer-sonaatissa klassinen jousi selvästi alkoi olla rajoillaan, kun Graf-pianolla oli rajua ja paksusti kirjoitettua satsia. Mutta kaikille lienee selvää, ettei suolikielisiä soittimia kannata yhdistää teräskielisten modernien soittimien kanssa, koska silloin soundi on liian epäyhtenäinen.” Balanssiasiat saattavat silti tulla ongelmaksi. ”Luonnontorvia ja moderneja trumpetteja voidaan käyttää samassa konsertissa – riippuen soittajien harrastuneisuudesta ja stemmojen hankaluusasteesta. Luonnontorvet kuuluvat jo monen suomalaisen cornistin arsenaaliin, ja niistä alkoi myös Vaasan kaupunginorkesterin projekti soittimiston tyylinmukaistamiseksi.. Tämäkin asia riippuu tyylistä ja soittimesta – teräksinen e-kieli soi kokonaan ilman vibratoa aika ankeasti, ja leveä romanttinen vibrato musiikissa kuin musiikissa ei ole tätä päivää.” . Vibrato on puhuvan fraseerauksen apuväline. En kuitenkaan voinut vaihtaa jousta, koska halusin soittaa barokkiviulullani.” Levy sai kiittävät arviot, ja se valittiin myös Rondon lukijalevyksi. Joskus osalla jousistosta on barokkija osalla modernit jouset, ja jotkut käyvät barokkikeikoilla niin, että pistävät vain suolikielet moderniin viuluun. 43 R ONDO C LASSIC 9|2023 kipainotteinen, sitä on helpompi nostaa, ja soittoon saa tanssillista irtonaisuutta ja keveyttä.” Soittimistoissa on erilaisia kombinaatioita, ja Kentala on oppinut hyväksymään ne osana realiteetteja. Leopold Mozart vertasi oppikirjassaan jatkuvaa vibratoa horkassa soittoon. * Frossi (engl. ”Vanhassa musiikissa ekspressiivinen ilmaisu tulee jousenkäytöstä, ei vasemmasta kädestä. Se ei Kentalan mukaan ole periodityylissä lainkaan kategorisesti kielletty, kuten joskus käsitys tuntuu olevan. ”Erityisesti siirtymä klassisen ja romanttisen musiikin välillä on häilyvä. bow frog) = jousen päätyosassa sijaitseva, yleensä ebenpuusta valmistettu osa, jossa on jouhia paikallaan pitävä ja kiristävä mekanismi. Tyylikysymyksiin kuuluu tietenkin myös vibraton käyttö
Vanhoista organisaatioista vapaat ja taiteellisesti kunnianhimoiset nuorten aikuisten kuorot elävät tätä päivää: tasa-arvo, yhteisöllisyys ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuuluvat niiden missioihin. Myös joulukonsertteihin ne haluavat luoda omannäköisen tunnelman. Vanhat, usein erilaisten instituutioiden varassa toimivat kuorot eivät pystyneet työllistämään kaikkia uusia kuoronjohtajia – eikä niihin haluttu välttämättä työllistyäkään. Uusille kuoroille oli myös kysyntää. Kun perustetaan oma kuoro, saadaan toteuttaa omanlaista juttua, tehdä asioita musiikki edellä, eikä tarvitse tyytyä vanhojen organisaatioiden toimintamalleihin”, pohtii Jere Jäppinen, Kamarikuoro Värinän puheenjohtaja sekä Helsingin kaupunginmuseon tuottaja ja tutkija. Haluttiin olla samantaustaisten ja -ikäisten kanssa, ja sen takia ei välttämättä haluttu mennä vaikkapa itseä vanhempien ihmisten joukkoon”, kertoo Jäppinen. moderni kuoro haluaa taas ottaa kantaa Teksti: NELLI KORHONEN p. 2000-luvulla elettiin suorastaan kuoronjohdon koulutuksen kulta-aikaa, kun ainetta opetettiin ammattikorkeakouluissa ympäri Suomea. Ahjo Ensemble harjoittelee Julia Laineman johdolla. 44 R ONDO C LASSIC 9|2023 ÄÄTOIMINEN KUORONJOHTAJIEN koulutus Sibelius-Akatemiassa alkoi vuonna 1982, ja 1990-luvun loppupuolella alan ammattilaisia koulutettiin jo muuallakin, esimerkiksi Helsingin ja Keski-Suomen konservatorioissa. Sittemmin osa näistä koulutuksista on ajettu alas tai niiden laajuutta on vähintäänkin supistettu. Sen sijaan uuden kuoron perustaminen saattoi tuntua houkuttelevammalta. ”Kuoroja oli kyllä tarjolla, mutta ne eivät välttämättä vastanneet omiin tarpeisiin. Koulutuksen myötä kuoronjohtajien määrä tietenkin lisääntyi. Ammattimaisten kuoronjohtajien määrän kasvu ja kuorokentältä lähtenyt itsenäisen ja yksilöllisen tekemisen tarve ovat saaneet aikaan suuren murroksen suomalaisessa kuoroelämässä. ”1980-luvulta asti on ollut voimakas suuntautuminen kohti yksilöllisyyttä. Samaan aikaan kun kuoronjohtajien määrä kasvoi, monet erilaisista nuorisoja opiskelijakuoroista ulos kasvaneet nuoret aikuiset etsivät uutta kuoropaikkaa
RICHARD STRAUSSIN lauluista syntyy eräänlainen porvarillisen elämänmuodon ylistys, yhdistyneen Saksan pitkän nousukauden ja ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen belle epoquen kuva. Hän aloitti laulujen säveltämisen kuusivuotiaana joululaululla Schubartin runoon, ja Viimeisten laulujen jälkeen syntyi vielä vihoviimeinen laulu. 48 R ONDO C LASSIC 9|2023 R ONDO kuukauden klassikko ANTTI HÄYRYNEN RICHARD STRAUSS: YKSINLAULUT ICHARD STRAUSS (1864–1949) muistetaan orkesterija oopperasäveltäjänä, mutta liedsäveltäjien joukossa hän on jäänyt sivuosaan huolimatta liki kahdensadan laulun tuotannosta. Siitä ei juuri erotu metafyysistä maailmantuskaa tai yksityisen elämänpiirin ulkopuolelta tulevia huolia. Hänen aiheensa ovat intiimejä onnen hetkiä, rakkaus, avioliitto, lapsen syntymä, luonto ja siitä kumpuavat ilonaiheet. Laulut olivat Straussille erityinen, muusta säveltäjäntyöstä erillinen alue. Klassisen liedin maailman murjomia vaeltajia ja haavoittuneita runosieluja Straussin lauluissa tapaa harvoin. Tuossa yksityisessä sfäärissä on Straussin laulujen aitous: aiheet kiteytyvät tavallisten ihmisten elämäksi ja onneksi, jotka ovat kaikkien toiveissa ja tavoitettavissa. onnellisten laulut r. Niistä syntyy eräänlainen porvarillisen elämänmuodon ylistys, yhdistyneen Saksan pitkän nousukauden ja ensimmäistä maailmansotaa edeltäneen belle epoquen kuva. Sopraanolle ja orkesterille sävellettyjen ” Viimeisten laulujen ” ( Vier letzte Lieder ) palvotusta asemasta huolimatta vain kourallinen Straussin lauluja on yleistynyt laajempaan käyttöön
” Egyptiläisen Helenan jälkeen Strauss poikkesi Kaukoitään Hans Bethgen saksantamiin persialaisiin ja kiinalaisiin runoihin syntyneessä Gesänge des Orientissa op. Edetessään laulu ymmärtää, ettei menneeseen voi palata, ja kotiinpaluuseen sekoittuvat jäähyväiset nuoruudelle. Goethen runoihin syntyi vuosien varrella myös ilman opusnumeroa jääneitä lauluja, jotka olivat usein huomionosoituksia ystäville ( Sinnspruch, Erschaffen und Belben, Durch allen Schall und Klang ). Vain yhdeksän kuukautta ennen kuolemaansa Strauss sävelsi legendaariselle sopraano Maria Jeritzalle ”viimeisen ruusunsa”, laulun Malven (” Malvat ”) Betty Knobelin runoon. 71 Friedrich Hölderlinin tekstiin tiivistävät monin tavoin Straussin laulujen maailman ja ilmaisun. Vuosia aiemmin Strauss oli luvannut kustantaja Bote & Bockille kuusi laulua, joita yhtiö vaati oikeusteitse. Vokaalinen linja on aiempaa askeettisempi ja vaativampi, ja pianotekstuuri seikkailee siitä kaukana. Ei ole vaikea nähdä Straussia lauluissaan samankaltaisena ”kesän palvelijana”, inhimillisten onnen hetkien taidokkaana tallentajana. Strauss tilasi runoilija Alfred Kerriltä kaksitoista tekstiä, jotka pilkkasivat musiikinkustantajia tekijänoikeuskysymyksissä. Pianon johdanto vie kuulijan kukkakedolle, jossa haalean purppuraiset malvat nuokkuvat kullanhohtoisessa valossa. Mahler oli käyttänyt Bethgen runoja Das Lied von der Erdessään , mutta Strauss ei vaeltanut kauas mukavuusalueeltaan, rakastetun silmistä ( Ihre Augen ) tai rakkauden kaikkivoipaisuudesta ( Die Allmächtige ). ” Toisen laulun ( Rückkehr in die Heimat ) kotiinpalaaja tervehtii orkesterikimalluksen keskeltä tuttua luonnonympäristöä. R ONDO C LASSIC 9|2023 51 Straussin pysyvämpi paluu laulusorvin ääreen vuonna 1918 oli seurausta oikeuskanteesta. USA:han emigroitunut Jeritza ei esittänyt eikä antanut muidenkaan esittää laulua, joka löytyi hänen jäämistöstään vuonna 1982 ja myytiin huutokaupassa 60 500 dollarilla. Tämän jälkeen Strauss sävelsi lähinnä yksittäisiä lauluja, joista Friedrich Rückertin runoihin vuosina 1929–35 valmistuneet teokset ( Und dann nicht mehr, Vom künftigen Alter ja Im Sonnenschein ) käsittelevät vanhenemista ja kuolemaa. Vaikka tässä ei käydä läpi hänen orkesterilaulujaan, vuonna 1921 sopraanolle ja orkesterille valmistuneet Kolme hymniä op. Ensimmäinen laulu, Hymne an die Liebe , on haltioitunut ylistys luonnon ja ihmisen siteelle: ” Onnellisina suloisista näkymistä me vaellamme vihreillä niityillä; meidän pappeutemme on ilo ja meidän temppelimme luonto. Straussin melodia kaartelee Es-duurissa ja poimii avainsanoja säilyttäen hauraan sävyn. Siitä syntyi hänen laajin yhtenäinen laulusarjansa Krämerspiegel (” Näyteikkuna ”, 1918), jonka huumori ei tavoittanut kustantajaa. Straussin kokemus orkesterisäveltäjänä kuului yhä selvemmin myös yksinlauluissa. 77 (” Itämaiden lauluja ”, 1928). Laulusarja päätyi esityskieltoon, ja Strauss velvoitettiin täyttämään alkuperäisen sopimuksen ehdot. Vähän myöhemmin Strauss lämpeni natsien hovirunoilija Josef Weinheberille, jonka runoihin tarttui myös Yrjö Kilpinen Suomessa. Strauss täytti sopimuksen kolmella Goethen runolla kuvaavasti otsikoiduista ” Huonotuulisista kirjoista ” ( Büchern des Unmuts ). Niissä harppaillaan harmonisesti epävakailla aloilla tekstien tarjotessa umpimielistä filosofointia. Lopussa tuuli puhaltaa kukinnot, ”kesän palvelijat”, kevyesti pois. Triptyykin kolmas osa, Die Liebe (” Rakkaus ”), päättyy rauhalliseen julistukseen, jossa kiteytyy Straussin ja aikakauden sanoma: ” Olkoon rakastavaisten kieli maan kieltä, heidän sielunsa kansan ääni. Kantaesityksestä vastasi vuonna 1985 Kiri Te Kanawa. ?. Sankt Michaelissa vuodelta 1942 lännestä puhaltaa ilkeä tuuli ja idästä tulee rutto, mutta kaikki saksalaiset palvelevat kuuliaisesti symbolista arkkienkeliään. Kansallissosialistien valtaannousu vuonna 1933 tuotti joitakin kyseenalaisia kappaleita. Sen hän teki säveltämällä ensin Shakespearen Hamletista kolme Ofelian laulua , joissa mieleltään järkkyneen naisen hauraus ja tyhjyys soi karun suorasukaisesti. Kiitokseksi nimityksestään Reichsmusikkammerin johtajaksi Strauss omisti propagandaministeri Joseph Goebbelsille laulun Die Bächlein , joka päättyy kolminkertaiseen Mein Führer -lupaukseen
jokainen orkesteristemma saa yksilöllisen karakterin. La Caliston ja Giasonen varjoon. Yksinäisen, Valhallaan halajavan viimeisen soturin herooiset ja nostalgiset repliikit voi ymmärtää tässä yhteydessä, mutta niistä ei rakennu koskettavaa draamaa. Äänityspaikka, Berliinin Radiotalon sali, korostaa kolkohkoa ilmettä, vaikka Paavo Järvi yrittääkin ladata orkesteriosuuteen suoVOKAALIMUSIIKKI Crusell Bernhard Henrik Crusell: Pieni orjatar -alkusoitto, fagottikonsertto, Den sista kämpen. Salonen saa Bartókin pianokonsertot sykkimään rikasta ja värikästä elämää. Etenkin hitaan osan kaipauksentäyteinen laulu on mieleenpainuvaa. H. Muodoltaan teos on rapsodinen potpuri. Erik Gustav Gejderin teksti liittyy Ruotsin 1810-luvun nationalistiseen ilmapiiriin, jossa ihannoitiin vanhoja hyviä aikoja. Siihen voi olla osansa Giovanni Faustinon libretolla, joka on barokkimittareillakin melkoinen ihmissuhdevyyhti. Vincent Dumestre onnistuu elävöittämään varhaisen barokkioopperan mukaansatempaavasti. Esa-Pekka Salonen on levyttänyt Bartókin pianokonsertot aiemmin Yefim Bronfmanin kanssa, mutta nyt pianistina on modernin musiikin spesialisti Pierre-Laurent Aimard, jolla on vahva ote musiikin unkarilaisiin piirteisiin. Pentatonen syväpuhdas äänitys tuo kaiken esiin ja lupaa paljon tulevalta. Ondine ODE 1423-2. . Hebon Crusell-levy alkaa sen alkusoitolla. Marc Mauillon heittelehtii nimiosassa tunteiden tyrskyissä, ja myös Sophie Junker, Zachary Wilder ja Ambroisine Bré vakuuttavat oikukkaiden jumalien pelinappuloina. B. Crusellin ooppera Pieni orjatar herätettiin henkiin Turussa 1996, ja siitä tehtiin myös levy. Paavo Järvi. Monteverdin kolme säilynyttä oopperaa olivat aikoinaan lajityypin alkuräjähdys, mutta seuraavia vaiheita on kartoitettu levyllä niukemmin. Valitettavasti Deutsches Symphonie-Orchester ei ole mikään sulokkaanmuhkea Brahms-orkesteri vaan sangen kovasointinen radio-orkesteri. . Kyllä se kuuluu kummankin stemman hermoherkässä, emotionaalisuutta täynnä olevassa ilmaisussa. Premayr soitti sitä ympäri Eurooppaa, ja teos antoi hänelle mahdollisuudet esitellä ketterää tekniikkaansa ja soittimen laajaa kolmen ja puolen oktaavin äänialaa. Hebon fagotisti Jani Sunnarborg saa siihen lennokkaasti pulppuavaa ja laulavaa ilmettä. Lausutut osuudet jäävät irrallisen ja pitkän kuuloisiksi – eikä syy ole näyttelijä Frank Skogin. . Yhteistyö Aimardin kanssa on saumatonta. Kolmannen konserton Andante religiosossa koetaan todellista taikaa. Aegistos on rakastunut Cloriin, mutta heidät sieppaavat ja myyvät orjiksi merirosvot. Se on värikkäästi orkestroitua ja kihelmöivää odotusta henkivää musiikkia klassismin ja romantiikan välillä, orientaalisin maustein ja janitsaarikaiuin. Aapo Häkkinen. Crusell kirjoitti fagotti-concertinon vävylleen, Tukholman hovikapellin fagotistille Franz Premayrille, ja siinä on italialaisten bel canto -oopperoiden henkeä. ANTTI HÄYRYNEN. Chateau de Versailles CVS076 (2 cd) . . Tulkinnat ovat teräväpiirtoisia, mutta enemmän psykologisessa kuin teknisessä mielessä. Teokseksi valikoitui Brahmsin kaksoiskonsertto, koska siinä on samaa intohimoa ja kärsimystä kuin Vogtin elämässä, ja lisäksi siinä on taustalla läheisen ystävyyden teema, Brahmsin ja viulisti Joseph Joachimin välinen. Francesco Cavalli (1602–1676) oli seuranneista oopperasäveltäjistä merkittävimpiä, mutta vuonna 1643 ensi-iltansa saanut L’Egisto on jäänyt mm. . ANTTI HÄYRYNEN Brahms Johannes Brahms: kaksoiskonsertto viululle ja sellolle, Giovanni Battista Viotti: viulukonsertto, Dvo?ák: Waldersruhe sellolle ja orkesterille. Christian Tetzlaff, viulu, Tanja Tetzlaff, sello, Deutsches Symphonie-Orchester Berlin, joht. Klassinen fagotti soi karakteristisin värein, ja erityisesti salaperäisesti pörisevä alarekisteri on kihelmöivää kuultavaa. Christian ja Tanja Tetzlaff halusivat omistaa levyn viime vuonna kuolleen ystävänsä, pianisti Lars Vogtin muistolle. Jani Sunnarborg, fagotti, Frank Skog, lausuja, Audi Jugendorchesterakademie, Helsingin barokkiorkesteri, joht. Marc Mauillon (Egisto), Sophie Junker (Clori), Zachary Wilder (Lidio), Ambroisine Bré (Climene), La Poème Harmonique, johtajana Vincent Dumestre. Levytekstin mukaan Brahms olisi assosioinut itsensä konserton sellistiksi, joka pui suhdettaan viulistiin (Joachimiin), ja Tetzlaffin sisaruksilla tämä aspekti on myös läsnä tulkinnassa. Samoin käy Zakynthoksen saarella häitä juhlivien Climenen ja Lidion. HARRI KUUSISAARI ORKESTERI & KONSERTOT Bartók Bela Bartók: Pianokonsertot 1–3. Pentatone PTC 5187 029. Cavallin teos sisältää kimmoisasti tanssivia aarioita ja aareittain resitatiiveja, joita Chateau de Versaillesin laulajat tykittävät vahvasti eläytyen. Ondine ODE 1424-2. Aimard ei sen seurauksena ehkä vaikuta yhtä yksilölliseltä solistilta kuin jotkut muut, mutta sitä lujempana näyttäytyy kustakin teoksesta syntyvä yhteinen näkemys. Se on kuin kamarimusiikkia, jossa ei ole solistin ja orkesterin kamppailua, vaan moni-ilmeistä – ajoin toki dramaattistakin – vuorovaikutteisuutta. Pierre-Laurent Aimard, piano, San Franciscon sinfoniaorkesteri, johtajana Esa-Pekka Salonen. Sen musiikki on melodisesti tarttuvaa ja loisteliaasti orkestroitua, mutta lajityypiltään ja tekstiltään Den sista kämpen kuitenkin tuntui vanhanaikaiselta. Rytminen drive, nyansseille herkistetty tarkkuus ja dramaattinen kokonaishahmotus eivät jätä toivomisen varaa, mutta jotain erikoista on tavassa, jolla 58 R ONDO C LASSIC 9|2023 CD OOPPERA Cavalli Francesco Cavalli: L’Egisto. Etenkin puhaltimet heräävät henkiin animistisina olentoina, jotka paljastavat musiikista valtavan määrän temaattista elämää. Levy juhlistaa Salosen kiinnitystä San Franciscon sinfonikkojen taiteelliseksi johtajaksi, ja heidän häikäisevän hieno soittonsa vakuuttaa, että juhlalle on aihetta. . Aapo Häkkinen ja muusikot kuitenkin uskoivat teoksen voimaan, ja Audi Jugendchorakademie -kuoro laulaa puhtaasti, kauniisti ja ponnekkaasti. Periodisoittimet korostavat sen pohjoisen kuulasta ominaislaatua. Kaikki palaavat Zakynthokselle, jossa heidät pistetään sekaannusten tehosekoittimeen, josta hulluuskohtausten jälkeen päästään viime metreillä onnelliseen loppuun. Levyn päänumerona on ensilevytys Crusellin deklamaatiosta Den sista kämpen, joka on tehty lausujalle, orkesterille ja kuorolle. Tarina seuraa kiintoisasti päivänkiertoa aamusta yöhön ja seuraavaan aamuun, koska Aegistos polveutuu auringonjumala Apollosta
Ia:7. Wolfgang Amadeus Mozart: Käyrätorvikonsertto nro 4. . Lisänimi ”L’Impériale” on joka tapauksessa jonkun muun kuin Haydnin keksimä, vaikka se ehkä vauhditti säveltäjän läpimurtoa Lontoossa 1780-luvulla. Giovanni Antonini joutuu luottamaan niiden vetovoimaan vakaasti etenevässä Haydnin sinfonioiden kokonaislevytyksessään, mutta on hyvä ymmärtää, etteivät sinfoniat G-duurissa (nro 54) tai C-duurissa (nro 33) ole vähemmän kiinnostavia kuin ”Majesteetillinen” nro 53 D-duurissa. Mutta myös pelkillä järjestysnumeroilla varustetut teokset tarjoavat ilonaiheita. Konserttoakin hivelevämpi kokemus on Mozartin Sinfonia concertante puhaltimille klarinettiversiossaan. Sinfonia nro 2, ”Ylösnousemus”. HARRI KUUSISAARI Bruckner Anton Bruckner: Sinfonia nro 8. Ajatus voi tuntua kaukaa haetulta, mutta sarjan viimeinen julkaisu vakuuttaa, että se toimii loistavasti. Tonhalle-orkesterilta puuttuu hurjimmissa vyörytyksissä suurten orkesterien filharmoninen patina, mutta he kompensoivat sitä tarkalla dynamiikalla ja ajoituksella. Ia:7). Hitaalle osalle on suotu aikaa ja lyyristä ilmavuutta, jonka mahdollistaa Tonhalle-orkesterin läpikuultava soitto. . Monivaiheinen finaali etenee määCD R ONDO C LASSIC 9|2023 59 | Mahler Gustav Mahler. Klassinen kuosi ja romanttinen sisin yhdistyvät mozartmaisella tavalla, joka aikanaan teki vaikutukseen myös Brahmsiin. . ANTTI HÄYRYNEN Haydn Joseph Haydn: Sinfoniat nro 33, 53 ”L’Imperiale” ja 54, Sinfonia Hob. Sydämeenkäyvästi soittaa myös Tanja Tetzlaff soolovetonsa, Dvo?ákin Metsän rauhan. Mahlerin ”Ylösnousemus”-sinfoniaa lähestyttiin takavuosina juhlallisin sanankääntein ja tuntemuksin. Alpha 937. Edgar Olivero on säveltänyt metsästysfinaalin pohjalta hauskan Rondo alla Rumban, joka paljastaa Mozartin ja kuubalaismusiikin salaisen yhteyden. . Tämä projekti on rakentanut monenlaisia siltoja ja saa korvat avautumaan moneen suuntaan. Sarah Willis, käyrätorvi, Jonathan Kelly, oboe, Wenzel Fuchs, klarinetti, Stefan Schweigert, fagotti, Harold Frias, trumpetti, Havana Lyceum Orchestra, johtajana José Antonio Méndez Padrón. Sinfoniassa nro 54 huomio kiinnittyy laajaan hitaaseen osaan (Adagio assai), jossa orkesteri soi periodiasetuksista huolimatta lämpimän hellästi. ANTTI HÄYRYNEN rasukaista draamaa. Philharmonia-orkesteri ja ylikapellimestarinsa ottavat teosjärkäleen rennommin ja otsikoivat livelevytyksensä ”Santtu johtaa Mahleria”. . Willis on Mozartin neljännessä ja muhkeimmassa käyrätorvikonsertossa rento, mutta ketterä solisti. Joséito Fernandez: Guantanamera. Zürichin Tonhalle-orkesteri, johtajana Paavo Järvi. Edgar Olivero: Rondo alla rumba. Esitystä tuntuu innoittaneen soittajista ja kuulijoista huokuva yhteisöllinen henki, joka valtasi maailman covid-rajoitusten väistyttyä. Hieman huokean näköiseen graafiseen suunnitteluun yhdistettynä se voisi antaa aiheen arvailla, etteivät Santtu-Matias Rouvali ja The Philharmonia ota tehtäväänsä täysin tosissaan, mutta lopputulos kertoo muuta. Avausosasta voi halutessaan havaita itsevaltaiseen monarkiaan kuuluvaa suvereniteettia, vaikka teoksen erikoisin osa on oikukkaasti kääntyilevä finaali Capriccio moderato. ANTTI HÄYRYNEN. Haydnin sinfoniat tarttuvat muistiin lisänimiensä ansiosta, miten apokryfisiä ne sitten ovatkaan. Sinfonia nro 33 päättyy jälleen kerran railakkaaseen finaaliallegroon, johon Antonini valaa temperamenttia ja säihkettä. rätietoisesti kohti loppuhuipentumaa, vaikka ei Brucknerkaan löydä sinne suorinta tietä. Alpha 987. Tämä on poikkeuksellisen spontaani, varmalla kädellä ohjattu ja todelliseen ”Ylosnousemukseen” yltävä tulkinta, joka saa päätteeksi lontoolaisyleisöltä euforiset suosionosoitukset. Havana Lyceumin orkesteri reagoi José Padrónin johdolla konsertoivissa teoksissa mainiosti, ja lattaribiiseissä he ovat lyömättömiä. Ehkä avausosasta puuttuu julmistelevin draama, mutta scherzon kimurantit rytmit iskevät nasevasti. Sinfonia concertante KV 297b. Konserttitaltioinneilla on tämän mittakaavan teoksissa omat rajoituksensa, mutta hetkeen tarttuva ja verraten onnistuneesti hankalassa Royal Festival Hallissa kesäkuussa 2022 äänitetty tulkinta puolustaa paikkaansa. ”Ylösnousemus”-sinfonian kollektiivinen sanoma polveilee Rouvalin tulkinnassa jyhkeästä avausosasta kohottavaan finaaliin asti. Berliinin filharmonikoissa soittava Sarah Willis on yhdistänyt kolmella levyllä Mozartin käyrätorvikonserttoja ja kuubalaista mamboa. . Soitto on valpasta ja innokasta, ja Rouvali maalaa suurta freskoa oivaltavin vedoin, vaikka jotkut detaljit toimivat paremmin kerran koettuina kuin toistettuina. Mozart y mambo. Tulkinta on ennättänyt jakaa kansainvälisissä arvioissa jyrkästi mielipiteitä, mutta itse en osaa paheksua Järven persoonallisia ratkaisuja, jotka kasvavat luontevasti jättisinfonian arkkitehtuurista. ANTTI HÄYRYNEN Mozart ym. Mari Eriksmoen, sopraano, Jennifer Johnston, mezzosopraano, Philharmonia-orkesteri ja kuoro, johtajana Santtu-Matias Rouvali. Baselin kamariorkesteri, johtajana Giovanni Antonini. Järven valitsemat tempot ovat hivenen entisaikoja nopeampia, mutta eivät periodityylisen radikaaleja. Willis saa kumppaneikseen kolme kollegaa Berliinin filharmonikoista, joiden kanssa syntyy yksi kauneimmista ja hyväntuulisimmista kuulemistani tulkinnoista. . Hän sijoittaa huipentumien edelle ja jälkeen kiihdytyksiä ja hidastuksia, jotka tuovat esitykseen henkilökohtaista sävyä. José Lafitten La Bella Cubana hyvästelee levytysprojektin käyrätorvet kaihoisimmillaan. José Lafitte: La Bella Cubana. Jorge Aragon on sovittanut Guantanamera-hitistä letkeän fantasian. . Philharmonia Records SIGCD760 (2 cd). Mari Eriksmoen, Jennifer Johnston ja Philharmonia-kuoro liittyvät loppukuvaelmaan tiiviisti osana kokonaisnäkemystä. Oma lukunsa ovat sinfonioiden erilaiset editiot, mutta Paavo Järvi ja Zürichin Tonhalle-orkesteri eivät aiheuta sen suhteen sydämentykytystä, sillä he levyttivät Brucknerin kahdeksannesta sinfoniasta standardiksi vakiintuneen Novakin vuoden 1890 version. Antonini ja Baselin kamariorkesteri tekevät sille oikeutta kipunoivalla soitollaan, johon löytyy vielä ylimääräinen vaihde vaihtoehtoisessa Presto-finaalissa (Hob. Viottin viulukonsertossa asiantila unohtuu, ja Christian Tetzlaffin säihkyvä, melankolisin vedoin värittynyt viulutaituruus nousee etualalle. Alpha 694. Brucknerin sinfonioista on viime vuosina tullut tulkinnallisten koulukuntien taistelukenttiä, joilla perinteitä kunnioittavat konservatiivit ja uudistusmieliset liberaalit ottavat kiihkeästi yhteen.
Molemmat teostyypit seurasivat Fauréta elämän läpi, ja niissä erottuu kehitys Chopin-vaikutteisesta romantiikasta lakonisempaan, 60 R ONDO C LASSIC 9|2023 CD Dolly-sarja Cathy Fullerin kanssa täydentää kokonaisuuden. . läpikuultavampaan ja arvoituksellisempaan ilmaisuun. Faurén taidetta on usein verrattu Proustin romaaneihin, mutta musiikissa ennakointi, elämykset ja nostalgia syntyvät ja katoavat hetkessä. Uusi Helsinki -kvartetti. ANTTI HÄYRYNEN Tieto ja tunne samassa paketissa. Vuosina 2018 ja 2021 syntyneet viides, kuudes ja seitsemäs kvartetto ovat tiiviitä, yksiosaisia ja noin parikymmenminuuttisia teoksia, joissa musiikki soljuu luontevasti kohtauksesta toiseen. Seppo Pohjola on synnynnäinen kvartettosäveltäjä. Pohjolan ilmaisu – toistot, kaanonit ja vaihtuvat jousitekstuurit – on tiivistynyt entistä enemmän persoonalliseksi puheeksi, jonka Uusi Helsinki -kvartetti muuttaa erehtymättömästi soivaan muotoon. ANTTI HÄYRYNEN Infinite Voyage Infinite Voyage. Juuri siinä piilee haaste, johon armoitettu virtuoosi Marc-André Hamelin on halunnut käydä käsiksi. Tutustu levyihin: rondo.fi/rondo_cd Liitä tilaukseesi musiikki! Tilaukset (03) 225 1948 tai asiakaspalvelu@ rondolehti.fi 1 vsk = 6 cd-levyä hintaan 81 € + lehti tilaus 129 € ½ vsk = 3 cd-levyä hintaan 40,50 € + lehti tilaus 64,50 € Rondolehden tilaajana voit nyt lisätä tilaukseesi myös kuudesti vuodessa ilmestyvät, uunituoreet ja laadukkaat cd-levyt!. Alphan levyn otsikkona on ”Päättymätön matka”, joka kertoo, ettei kamarimusiikissa tulla koskaan maaliin. Kappalevalikoima sisältää sekä haikeita eron elementtejä että askelia uuteen tuntemattomaan. Hyperion CDA68331/2. Chaussonin hienostunut Chanson perpetuelle voisi olla jälkikirjoitus romantiikalle, pianistivieraana Bertrand Chamayou. Alpha 1000. Rakastajattaren tyttärelle sävelletty KAMARIJA SOITINMUSIIKKI Fauré Gabriel Fauré: Nocturnes, Barcarolles, Dolly Suite. Viidennessä kvartetossa referenssinä on Vincent van Goghin taide ja itsemurha sekä synkät ajatukset ihmiskunnan kohtalosta. Alban Berg: Jousikvartetto op. Emerson-kvartetti, Barbara Hannigan, sopraano, Bertrand Chamayou, piano. Modernismin kynnykselle saavutaan Bergin kvartetossa op. . Paul Hindemith: Melancholie. Seitsemännessä kvartetossa tuntemukset ovat samanlaisia, mutta nyt myös ironisesti valotettuna. Faurén pianolyriikalla on jännittävästi pakoileva luonne, vaikka kyseessä on visusti romanttinen ja hienovireinen musiikki. Kvartetti on kutsunut levylle kumppanikseen sopraano Barbara Hanniganin, joka aloittaa harvinaisuudella, Hindemithin Melancholie-laulusarjalla Christian Morgensternin sanoihin. Emerson-kvartetti on ollut hieno esimerkki amerikkalaisesta tarkasta soitosta ja analyyttisestä tulkintatavasta, joka pääsee oikeuksiinsa viimeisellä levyjulkaisulla. ANTTI HÄYRYNEN Pohjola Seppo Pohjola: Jousikvartetot nro 5–7. 3. Ehkä joissakin yksittäistapauksissa Germaine Thyssens-Valentinin legendaariset monolevytykset tavoittavat portaattomamman tunneasteikon, mutta modernina tulkintana ja äänityksenä Hyperionin tuplalevy on ylittämätön. Alba ABCD 470. . Kuudennessa kvartetossa yhdistyvät kevään hurma ja sen muistuttamana ikääntymisen tuoma ahdistus. Hamelin hahmottaa ajan liikkeen taidokkaasti. 3, jonka emersonilaiset tulkitsevat empaattisen erittelevästi. Teokset hahmottuvat usein juuri sarjoina kohtauksia, joissa Pohjola viipyy aina tovin verran tiettyjen teemojen ja tekstuurien parissa. Marc-André Hamelin, Cathy Fuller, piano. Gabriel Faurén pianomusiikki, kolmetoista Nokturnoa ja Barcarollea, on edelleen harvinaisuus konserteissa ja levyllä. Arnold Schönberg: Jousikvartetto nro 2. Hän on siinä suhteessa Haydnin, Beethovenin, Bartókin tai Shostakovitshin hengenheimolainen, vaikka ilmaisun parametrit tulevat pohjoisempaa. Ernst Chausson: Chanson perpetuelle. Hänen seitsemään teokseen yltäneestä kvartettotuotannostaan syntyy kokonaisuus, jota voi tarkastella säveltäjätyön musiikillisena ja elämäkerrallisena jatkumona. Hamelin on ennenkin loistanut ohjelmistossa, jonka kulmakivenä ei ole tekninen suorituskyky, vaikka ylivertaisesta soittotaidosta on apua myös tämän mietteliään musiikin onnistumisessa. 1800-luvun amerikkalaisfilosofin mukaan nimetty Emerson-kvartetti on soittanut pienin muutoksin vuodesta 1976, ja nyt on tullut aika sanoa näkemiin – vaikka ei hyvästi. Kvartetoissa on terävöitynyt Pohjolan musiikille ominainen psykologinen jännite, joka tuo jotenkin mieleen Strindbergin näytelmät ja Bergmanin elokuvat – sielunrippejä, joihin ei ole sekoitettu turhaa toiveikkuutta, mutta ei myöskään tylyintä pessimismiä. . Uuteen astutaan Schönbergin toisessa kvartetossa, jonka Emerson on soittanut vain kerran aiemmin 1980-luvulla. Hannigan on ihanteellinen solisti teoksen jälkimmäisiin osiin, joissa Stefan Georgen sanoin ”hengitetään ilmaa toisilta planeetoilta”. . Nuoren säveltäjän alakulolla on taustanaan maailmansota, josta kumpuaa impressionistisia vaikutelmia. Hamelin pystyy tuomaan esiin musiikin harsomaiset kerrostumat ja musiikilliset ideat, jotka saattavat hajautua ja kiteytyä jälleen fraaseja myöhemmin.
Osa I: 4–7-vuotiaille, osa II: 7–9-vuotiaille, osa III: 9–11-vuotiaille. Musiikista sanoin ja kuvin. Soittopolku 22,00 € Musiikki varhaiskasvatuksessa -käsikirja Lisää lahjavinkkejä: Toivottu suosikki Elävä ja mielenkiintoinen tehtäväkirjasarja päivittää teorian opiskelun tähän päivään. Hintoihin lisätään toimituskulut. 47,00 € , tarjoushinta opiskelijalle 35,00 €.. Tilaukset osoitteella https://rondo.fi/shop_kirjat/ tai asiakaspalvelusta, puh. Voiko teorian opiskelu tulla hauskemmaksi! Musiikin Perusteet I – 3 á 29,00 € Musiikin Perusteet 4 39,00 € Tämä varhaiskasvatukseen tarkoitettu, laadukas oppikirja antaa myös pienten lasten vanhemmille runsaasti kehittäviä musiikkileikkien ideoita. Tarkemmat kuvaukset ja tilaukset sivulta https://rondo.fi/shop_02/ Lahjoita nyt tienviittoja musiikin poluille! Musiikin perusteet I-IV Soittopolku I-III Pienen soittajan oppimisen tueksi Visuaalinen sarja koostuu työkirjoista, joiden avulla oppija voi itse seurata edistymistä lapsen maailmaan sopivalla tavalla. (03) 225 1948. Musiikki varhaiskasvatuksessa norm
Beethoven: Leonore-alkusoitto nro 3, Beethoven: Pianokonsertto nro 3 c, Nielsen: Sinfonia nro 3. Schauman-salissa. Samuli Edelmann, laulu. Emilia Vesalainen-Pellas, sopraano. Mikaelissa. 13.12. Gemma New, joht. ja tenori. Joulukonsertti. Sibelius: jousikvartetto ”Voces intimae”, Rautavaara: Jousikvartetto nro 1. Sibelius: Karelia-sarja, Sibelius: Humoreskit I–VI, Leiviskä: Kansantanssisarja, Sibelius: Finlandia, Pacius: Maamme. Mikaelissa. Kotkan konserttitalossa ja 23.11. Topi Lehtipuu, joht. JOENSUUN KAUPUNGINORKESTERI 9.12. Joulumusiikkia. 23. R ONDO C LASSIC 1|2022 MARRASJOULUKUUN KAUSIOHJELMA 9.12. Smetana: Alkusoitto oopperasta Myyty morsian, Fagerlund: Kontrabassokonsertto Arcantio ke., Fagerlund: Sky II, Mendelssohn: Alkusoitto musiikista näytelmään Kesäyön unelma. MIKKELIN KAUPUNGINORKESTERI 17.11. 7.12. Aho: Maailman kaunein sointu, Debussy: Clair de lune, Sibelius: Andante Festivo. JYVÄSKYLÄ SINFONIA Teatteritalossa 15.11. Joulukonsertti. Esther Yoo, viulu. Jules Buckley, joht. Händel: Messias-oratorio. Tibor Bogányi, joht. Max Reger): O Mensch, bewein ´dein´ Sünde gross, Jaakko Kuusisto: Viulukonsertto, Jaakko Kuusisto: Sinfonia op. 7.12. Anna-Maria Helsing, joht. 39 (viimeistely Pekka Kuusisto). KESKI-POHJANMAAN KAMARIORKESTERI 22.11. Händel: Messias. Kerem Hasan, joht. 7.12. Nils Schweckendiek, joht. Jukka Perko, saksofoni ja liidaus. Montgomery: Strum, Schumann: Konzertstück neljälle käyrätorvelle, Beethoven: Sinfonia nro 6. Pori Quartet. Kouvolan musiikkiluokkien kuoro. Atso Almila, joht. Sibelius: Karelia-sarja, Ann-Elise Hannikainen: Pianokonsertto, Sibelius: Sinfonia nro 6. 13.12. Keski-Pohjanmaan konservatoriolla. Joulukonsertti. Lilja Haatainen, viulu. 15.12. Elam Rotem, basso ja kosketinsoittimet, Linnéa Sundfær Casserly, sopraano, Sirkku Rintamäki, mezzosopraano, Taavi Oramo, tenori. Minna Pensola ja Antti Tikkanen, viulu & liidaus. Seinäjoen kaupunginorkesteri ja Etelä-Pohjanmaan musiikkiopiston oppilaita. KYMI SINFONIETTA 22.11. 24.11. ja piano. Raatihuoneella. 30.11. Berwald: Kuningatar Golconda, Sofia Kiviniemi: from -21 to +35, Gabriel Kivivuori Sereno: La pájara, Almila: Sodan soutumies. Elina Vähälä, viulu. Emma Smith ja Atila, laulu. Erica Back, altto, Jussi Merikanto, basso, Iida Antola, sopraano, Hugo Hymas, tenori. Tomas Djupsjöbacka, joht. OULU SINFONIA Madetojan salissa 23.11. Ossi Tanner, piano. Mario Venzago, joht. Kotkan konserttitalossa. Joulumusiikkia saksankieliseltä alueelta 1600-luvulta: Buxtehude – Schelle – Rosenmüller – Tunder. Mirka Viitala, piano. Vaasan kaupungintalossa. Lappeenranta-salissa ja 15.12. Mari Palo, sopraano, Aarne Pelkonen, baritoni. Bach: Kantaatti BWV 105, Beethoven: Meeresstille und glückliche Fahrt, Mozart: Requiem d. SINFONIA LAHTI Sibelius-talossa 16.11. Ville Rusanen, baritoni. SEINÄJOEN KAUPUNGINORKESTERI 23.11. Topi Lehtipuu, joht. Joensuun ev.lut. 1.12. Vaasan kirkossa. Barber: Adagio, Haydn: Sinfonia nro 49 Gershwin: Lullaby, Rantala: Improvisaatio ja Tears for Esbjörn, Mozart: Konsertto kahdelle pianolle Es. Simon Crawford Phillips, kapellimestari & piano, Iiro Rantala, piano. Musiikkikeskuksessa. TURUN FILHARMONINEN ORKESTERI Turun konserttitalossa 17.11. Madetoja: Kullervo, Lintinen: Harmonikkakonsertto, Leiviskä: Sinfonia nro 2, Sibelius: Finlandia. Yhdessä: Vaasan kaupunginorkesteri. Jascha von der Goltz, joht. Weill: Viulukonsertto, Richter: The Four Seasons Recomposed. Sinfonia Lahden käyrätorviryhmä. Maria Ylipää, Ville Rusanen. Osmo Vänskä, joht. 15.12. ja 24.11. kirkossa. 30.11. Eugene Tzigane, joht. Schubert: Fierrabras-alkusoitto, Berg: Kolme osaa oopperasta Wozzeck, Schumann: Sinfonia nro 2 C. Joulukonsertti. Johanna Isokoski, sopraano. Colin Currie, lymäsoittimet. Jutta Seppinen, joht. LEHTI EI VASTAA MAHDOLLISISTA OHJELMATIETOJEN MUUTOKSISTA. 15.12. Vivaldi: Konsertto F, Sibelius: Viisi joululaulua op. LAPIN KAMARIORKESTERI Korundissa 16.11. Reisjärven kirkossa. Niek de Groot, kontrabasso. Henri Sokka: Klarinettikvintetto (ke.), Schubert: Pianotrio nro 1 B. Hendrickje Van Kerckhove, sopraano, Erica Back, altto, Oscar Esmerode, tenori, Szymon Raczkowski, basso. 13.12. 26.11. Higdon: Blue Cathedral, Brubeck: konsertto bassopasuunalle ja orkesterille, Ives: The Unanswered Question, Bernstein: Symphonic Dances from West Side Story. 15.12. Roman: Kolme osaa teoksesta ”Drottningholmsmusiken”, Sebastian Hilli: ”Du är jorden under dig” (ke.), Clyne: Pivot, Sibelius: Kolme osaa näytelmämusiikista Belsassarin pidot, Vasks: Lonely Angel, Fagerlund: Osia klarinettikonsertosta. Marjukka Tepponen, sopraano. Olli Mustonen, joht. TAMPERE FILHARMONIA Tampere-talossa 17.11. Canticum Maris. 8.12. PORI SINFONIETTA 8.12. Kristian Sallinen, joht. Teljän kirkossa. Ossi Tanner, piano. ”Open orchestra”. Kouvolan keskuskirkossa. Jonas Rannila, joht. ?. Jascha von der Goltz, joht. 1, Rautavaara: Adagio Celeste, Bach: Nur ein Wink von seinen, Händen Jouluoratoriosta, Händel: Let the bright Seraphim oratoriosta Samson, Pärt: Summa, joulululaluja, Corelli: Joulukonsertto. Biber: Battalia, Ravel: Le Tombeau de Couperin, Tiensuu: Lots / Tiet, Mahler: Adagio, sinfoniasta nro 10. I-Han Fu, joht. Xenakis: Metastaseis, Barber: Viulukonsertto, Mahler: Sinfonia nro 1. Wen Hong Low, bassopasuuna. Sibelius: Karelia-sarja, Ann-Elise Hannikainen: Pianokonsertto, Sibelius: Sinfonia nro 6. (Taulumäen kirkossa) David Claudio, joht. Johanna Isokoski, sopraano, Petteri Salomaa, baritoni. Matthew Halls, joht. Kristian Sallinen, joht. Kaisa Ranta, sopraano, Lucile Richardot, altto, Tomi Punkeri, basso. Erkki Lasonpalo, joht. Dalia Stasevska, joht. Aku Sorensen, joht. VAASAN KAUPUNGINORKESTERI 8.12. 63 R ONDO C LASSIC 9|2023 6.12. Yhdessä: Seinäjoen kaupunginorkesteri. Helsingin kamarikuoro. KUOPION KAUPUNGINORKESTERI 7.12. 7.12. Niko Kumpuvaara, harmonikka. LAPPEENRANNAN KAUPUNGINORKESTERI 14.12. John Storgårds, joht. Haydn: Sinfonia nro 96 ”Ihme”, Norman: Switch, Brahms: Sinfonia nro 2 D. Mari Palo, sopraano, Abel Puustinen, konserttimestari. Anna-Maria Helsing, joht. Madetoja: Sinfonia nro 1 F, Englund: Pianokonsertto nro 1, Leiviskä: Sinfonia nro 1. Aarne Pelkonen, baritoni. Anu Komsi ja Julia Sporsén, sopraano, Mari Samuelsen, viulu, Christoffer Sundqvist, klarinetti. Bach (sov. 29.11. Joulukonsertti