Rondo Classic 12/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

M U S II K K IL E H T I 20 19 J O U L U K U U C LA SS IC 12 2019 9,90 € mackenzie melemed soitti itsensä suomalaisten sydämiin KUOROT ottavat kantaa ympäristön puolesta NAISTEN ROOLI oopperassa on rakastaa ja kuolla NAISORKESTERIT AIKANSA KUVANA Ihana, vihattu JOULUMUSIIKKI CLASSIC
2 2 O R K E S T E R I N E D E S S A E L O K U V A . F I. Ohjaus ja käsikirjoitus A N N A K A R I N G R Ö N R O O S Kuvaaja M I K A M AT T I L A Leikkaaja O K KU N U U T I L A I N E N Äänisuunnittelu T U O M A S K L A AV O Sävellys S A L L A LU H TA L A Äänittäjä T U O M A S O N T TO N E N Graafikko A N U S A A R I Linjatuottaja J U H A LÖ P P Ö N E N Vastaava tuottaja E L L I TO I V O N I E M I Tuottaja V E N L A H E L LST E DT I H A N F U E M I L I A H O V I N G J A M E S K A H A N E AT S O A L M I L A H A N N U L I N T U S U S A N N A M Ä L K K I E L O K U V A T E A T T E R E I S S A 7 . 2
Melemed haluaa luoda kontaktia yleisöön puhumalla konserteissa niin musiikista kuin kalakukoista – suomeksi ja savoksi. Millaisia sävyjä laulajat löytävät juonikonventioiden ja yhteiskunnallisen kontekstin puristamista hahmoista. Muusikoiden piti vaalia hyveellisyyttään mutta osallistua myös sosiaaliseen puoleen. Niina Keitel on jo tehnyt sitä mm. 4 R ONDO C LASSIC 12|2019 20–22 WWW.RONDOLEHTI.FI CLASSIC 12 / 2019 14–19 • Klassisten oopperoiden naiskuvat ovat monin paikoin kylmääviä. Viisi suomalaista oopperalaulajaa kertovat suhteestaan rooleihin Auli Särkiö-Pitkäsen reportaasissa. Miksi naisten on kärsittävä niin paljon, kuoltava ja tultava hulluiksi. Entä miten roolihahmo rakennetaan. © H EI KK I TU U LI Carmen on vapaan, seksuaalisuudestaan tietoisen naisen perikuva. uhreja, huoria, äitejä hyveellisten naisten soittoa • Ravintoloissa viime vuosisadan vaihteessa soittaneista naisorkestereista on saatu uutta tietoa. Kansallisoopperassa, ja helmikuussa vuorossa on Tampereen oopperan uusi tuotanto. koko suomen mackenzie • Amerikkalainen pianisti Mackenzie Melemed on valloittamassa koko Suomen konserteillaan ja haluaisi myös muuttaa tänne asumaan. 8–12
sisältö 9/2019 7 Pääkirjoitus 8–12 Mackenzie Melemedin haastattelu 14–18 Oopperan naiskuvat 19 Niina Keitelin Carmen 20–22 Naisorkesterit 1900-luvun vaihteessa 24–25 Ihana, raivostuttava joulumusiikki 27 Rondo cd:n esittely 28–29 Sinfoniaorkesteri lätkämatsissa 30 Mediasakset 32–33 Pelimannimuotokuvia: Hilja Grönfors 34 Ihmisiä maailmalta 35 Lassi Rajamaan piirros 36–37 Kantaesitys: Harri Ahmaksen neljäs sinfonia • Joulukuun kantaesitykset 38–41 Kuorot ottavat kantaa 42–44 Uusiutuuko kuorojen joulu. Interiööriltään loistokkaassa Kansallisteatterissa näemme italialaisklassikon Andrea Chénier. OOPPERA& KONSERTTIMATKA OK-MATKAT OY LTD Fabianinkatu 4 B, 00130 HELSINKI PUH (09) 2510 2050, www.okmatkat.fi EMAIL myynti@okmatkat.fi Matkaohjelman ja lisätiedot saat toimistostamme tai okmatkat.fi Mukana matkalla on Rondo-lehden päätoimittaja Harri Kuusisaari, joka esittelee ohjelman.. Upeasti uudistuneessa Valtionoopperassa saa ensi-iltansa Karol Szymanowskin huikea Kuningas Roger, joka tulee myös Savonlinnan oopperajuhlille ensi kesänä. Koskinen Japanin lumoissa 50–52 Ulkomaat: Thielemann, mohikaaneista viimeinen • Pianofestivaali Cremonassa 54–56 Kuukauden klassikko: Berlioz’n Kristuksen lapsuus 57 Lauri Toivion sarjakuva Rondo arvioi 59 – 65 • Kirja Japanin musiikista • CD ja DVD -sivut suomessa soi 66 – 69 • Kaksi uutta kamarioopperaa • Uuno Klami -kilpailun satoa • Orkesterien joulukuun kausiohjelmat encore 70 – 73 • Klassisen ja pop/jazz -opetuksen erot • Lassi Rajamaan runo ylen ohjelmatiedot 74 – 77 • Yle Radio 1 ohjelmatiedot • Yle Teeman ja Areenan musiikkiohjelmia 78 Rondo palvelee 79 Kai Amberlan kolumni © H EI KK I TU U LI / SU O M EN KA N SA LL IS O O PP ER A Hinta Rondon lukijoille 1395 €/hlö/2 h huoneessa 1525 €/hlö/1 h huoneessa LISÄTIEDOT JA VARAUKSET : Praha 3.-6.4.2020 Keväinen musiikkimatka vie meidät Tšekin pääkaupunkiin Prahaan. Historiallisella raitiovaunuajelulla vietämme nostalgiahetken, ja Vltava-joen risteilyltä käsin Prahan nähtävyydet esittäytyvät parhaimmillaan. Giovanni Antonioni johtaa akustiikaltaan erinomaisessa Rudolfinum-konserttitalossa Beethovenin sinfonioita. Euroopan perinteikkäimpiin kuuluva orkesteri Tšekin Filharmonikot on tunnettu jalostuneesta soinnistaan. Matkalla tutustumme Kultaiseen Prahaan, joka on kautta aikojen ollut taiteiljoiden luovuuden ja inspiraation lähde. Musiikki muodostaa tärkeän osan Tšekin kulttuurielämää. Ohjaajana on tunnettu puolalainen Mariusz Treli?ski. Kävelykierros vie meidät Vanhankaupungin kujille sekä Tšekin Musiikkimuseoon. Mysteerinäytelmä on täynnä hurmioitunutta musiikkia vaikuttavine kuorokohtauksineen ja värikkäine orkesteriosuuksineen. 46–47 Nõ-teatteri avautuu naisille 48–49 Juha T
31087316_HKO_kevat_2019_Rondo_230x297mm.indd 1 11/04/2019 15.20
R ONDO pääkirjoitus HARRI KUUSISAARI harri.kuusisaari@rondolehti.fi t. Miehisellä vallalla on musiikkielämässä yhä sellaisia piilorakenteita, joita täytyy riisua. Ainakin osa hyvä veli -verkostoista ja kabinettijunailuista on näin saatu purettua. Kuten yleensä, kuumin debatti on käyty sosiaalisessa mediassa, ja kuten yleensä, sitä on ollut hämmentävää lukea. Asia on kuitenkin toinen erityistaitoja vaativilla aloilla. Tasa-arvoa järkeä unohtamatta JOULUKUU KU VA © H EI KK I TU U LI R ONDO C LASSIC 12|2019 TOIMITUS . Printall AS, Tala 4 , 11415 Tallinna ISSN 2324-0717 Tallinna 2019 RONDO PALVELEE TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET: . Jokaisella on mahdollisuus – taidot ratkaisevat. Jo pelkkä tietoisuuden lisääntyminen siitä, että naissäveltäjiäkin on olemassa, saattaa vähitellen muuttaa ohjelmia. Se tuo mieleen byrokraattisen valvontayhteiskunnan ja voisi leimata naissäveltäjät pakosta mukaan otetuiksi. Laatukriteerien on kuuluttava lopputuloksen vakuuttavuutena, ja ellei näin ole, on kriittisen debatin paikka. NAISTEN OSUUS näillä päätöksenteon paikoilla todennäköisesti kasvaa, mutta muuttaako se maailmaa. Sellainenkin käsitys vilahteli, että on olemassa naislaatua ja mieslaatua, joista edellistä ei vain osattu arvostaa. Mikäli palautusta toivotaan on lähetykseen liitettävä tarvittava määrä postimerkkejä. Väinö Auerin katu 10, 00560 Helsinki toimitus@classicus.fi . RONDOLEHTI .FI perustettu 1963 K an ne n ku va : H ei kk i Tu ul i naislaadun käsite on naisia syrjivää. Siksi on hyvä, että esimerkiksi orkesterien kattojärjestö pitää asiaa esillä tilastojen avulla. Kuoppamäentie 3 A, 33800 Tampere Toimitus ei vastaa aineistosta jota se ei ole tilannut, eikä sitä säilytetä tai palauteta. 7 ASA-ARVO ON OLLUT syksyn keskustelunaihe numero yksi musiikin alalla. Harri Valkonen harri.valkonen@classicus.fi ILMOITUKSET / ILMOITUSLIIKENNE ilmoitukset@rondolehti.fi Matti Tuomisto matti.tuomisto@classicus.fi PAINOPAIKKA . Maltillisten analyysien sijaan on sorruttu kärjistyksiin, jollaiset harvoin tuottavat mitään. Siihen vaikuttaa sukupuolta enemmän kulttuurinen tausta, ja kulttuurisen diversiteetin vaaliminen on tärkeämpää kuin sukupuolikiintiöihin ripustautuminen. Laadussa on taiteen olemassaolon oikeutus, eikä se kysy sukupuolta. Laatukriteerit eivät kuulemma saa mennä ohjelmavalinnoissa sukupuolen edelle, koska ne ovat miesten luomia. Tai jos asia on näin sukupuolittunut, niin miten on sitten trans-laatu tai muunsukupuolinen laatu. KESKUSTELUSTA JÄI omaan haaviini kaksi asiaa, joita sopii tarkastella lähemmin. Jos katsoo musiikinopetuksen nykyistä sukupuolijakautumaa, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö naisten tekemän musiikin osuus tulevaisuudessa kasvaisi myös luontevalla painoarvollaan. Ei silti sovi unohtaa sitä, että tasa-arvo on mennyt monella tavalla eteenpäin. Sukupuolikiintiöistä on ollut melko hyviä kokemuksia julkisessa hallinnossa. Totta on, ettei laatu ole yksiselitteinen käsite ja että siihen liittyy väistämättä subjektiivisia arvotuksia. Kaikesta huolimatta tärkeintä on, että ylipäätään keskustellaan. . Naislaadun käsite on naisia syrjivää, sillä se tunkee heitä yhteen muottiin. Itselleni oudoin puoli käydyssä keskustelussa on ollut taiteellisen laadun käsitteen väheksyntä ja politisointi osaksi miehisen vallankäytön mekanismeja. Naiset saavat jo enemmän esimerkiksi Kulttuurirahaston apurahojen kuin miehet. Classicus Oy:llä on oikeus käyttää tilaajarekisteriä suoramarkkinointitarkoituksiin. Laatua puolestaan ei sovi sekoittaa tyyliin. Sellainenkin voidaan valinnassa testata. Sama pätee naisten johtamiin festivaaleihin. Siksi taiteelliselta johdolta vaaditaan kulttuurista avaramielisyyttä. Näkökulma on mielestäni kieroutunut. Varmaan kukaan parhaista naissäveltäjistä ei suostu sovittautumaan siihen, eikä heidän musiikissaan ole mitään naismaisuutta. Mielestäni ei. AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JÄSENLEHTI WWW. Kansallisoopperassa koko johto on naisten käsissä, mutta näkyykö se linjauksissa. (03) 225 1948, fax (03) 225 1955 asiakaspalvelu@rondolehti.fi RONDON ASIAKASPALVELU . Ajatus 50– 50 -kiintiöistä konserttiohjelmissa on huono. Järkevät argumentit ovat monin paikoin hukkuneet hei me taistellaan -hurmokseen. +358 (40) 563 2374 PÄÄTOIMITTAJA Harri Kuusisaari harri.kuusisaari@classicus.fi ULKOASU Esa Nurminen | AD esa.nurminen@classicus.fi TÄMÄN NUMERON AVUSTAJAT Kai Amberla, Anna Eveliina Hänninen, Antti Häyrynen, Santeri Kaipiainen, Milla Karvonen, Kimmo Korhonen, Anniina Leskelä, Jyrki Lähteenmäki, Anna Pulakka, Lassi Rajamaa, Tommi Saarela, Kari Salminen, Michael Sagulin, Auli Särkiö-Pitkänen, Lauri Toivio, Matti Tuomisto, Heikki Tuuli JULKAISIJA / LEVYTUOTTAJA CLASSICUS OY Tj
Avosydäminen taktiikka on onnistunut, ja suomalaiset ovat ottaneet hänet omakseen.. 8 R ONDO C LASSIC 12|2019 mackenzie Teksti: HARRI KUUSISAARI | Kuvat: HEIKKI TUULI | ”Haluan karsia myyttiä yksinäisestä, pimeässä soittavasta pianistinerosta.” soitti suomalaisten sydämiin Pianisti MACKENZIE MELEMED on parin vuoden aikana konsertoinut useammilla Suomen paikkakunnilla kuin moni suomalainen kollegansa, ja hän haluaa luoda kontaktia yleisöön puhumalla konserteissa niin musiikista kuin kalakukoista – suomeksi ja savoksi
9 R ONDO C LASSIC 12|2019 R ONDO kannessa
Silloin media kiinnostui taiturista, ja hän sai selittää syitä kielitaidolleen moneen kertaan. Saamaansa mediahuomiota Maj Lind -voittaja käytti häikäilemättä hyväkseen ja lähestyi suomalaisia orkestereita ja festivaaleja itse suomeksi kirjoittamillaan sähköposteilla. Lisäksi niissä on yleensä tasokkaat striimauspalvelut, joita voi hyödyntää omassa markkinoinnissaan.” ”Kiinan kilpailu sai aikaan sen, että muutkin ovat joutuneet nostamaan palkintosummiaan. Ehken tee sitä aina Beethovenin Apassionata-sonaatin kanssa, mutta harvinaisemmissa teoksissa kylläkin.” ”Tietenkin on paljon pianisteja, joiden mielestä puhuminen on turhaa, mutta jokainen tekee tavallaan. Melemedillä on suomalaisen yleisön edessä harvinainen valtti: suomen kielen taito. ”Sitten voin mennä asiaan ja kertoa musiikista ja avata sen taustoja. Minä mieluummin karsin myyttiä yksinäisestä, pimeässä soittavasta pianistinerosta. Olen päässyt kalastamisen makuun ja tykkään Hesburgerista”, hän yllättää. Mutta ei raha ole tärkeintä. Eikä tässä kaikki, sillä ensi kesänä Melemed aikoo muuttaa Suomeen, mikäli saa oleskeluluvan. Viime keväänä hän tuli kolmanneksi Kiinan kansainvälisissä musiikkikilpailuissa, ja ensi vuodeksi hän suunnittelee Clevelandin pianokilpailuja ja Rubinstein-kilpailuja. Uraa ei voi ostaa.” h. Olen saanut paljon hyviä ystäviä suomalaisten muusikkojen joukosta, mikä saa tuntemaan olon kotoisaksi. 10 R ONDO C LASSIC 12|2019 elsinki, Tampere, Turku, Kuopio, Lappeenranta, Mikkeli, Rovaniemi, Mänttä, Sysmä, Kauniainen. Hän on hoitanut itse oman myyntityönsä, koska kokee sen luontevaksi osaksi kommunikaatiota ihmisten kanssa, mutta nyt rajat ovat alkaneet tulla vastaan. Jossain New Yorkissa on niin hektistä, että tulee se olo, että pitäisi koko ajan olla jossain muualla kuin on ja tehdä jotain muuta kuin tekee. Kuopiossa hän aloitti jutustelemalla savoksi, että hyvvee iltoo jne., Lappeenrannassa hän veisteli kalakukosta ja Rovaniemellä kokemistaan Lapin lämpötiloista. ”Heti, kun avasin suuni, sain raikuvat aplodit. Sosiaalisuus tekee tästä työstä antoisampaa.” Harjoittelulla oltava päämäärä Lähtölaukaus Melemedin Suomen-uralle oli Maj Lind -kilpailun voitto 2017. Tai jos on, niin helpompi mennä peliautomaatille ja tuhlata sitten kaikki. ”Kilpailut ovat paljon muutakin kuin että vain soitetaan jurylle. Tulee heti ihmetelleeksi, että miksi. Se tehosi, ja konsertteja alkoi tulla. Itse olen maksanut eri palkintorahoilla opintolainani. ”Ehkä ensin majailen ystäväperheeni Korhosen luona Maskussa ja sitten etsin asunnon Helsingistä”, hän suunnittelee. Esimerkiksi Kiinan uudessa tapahtumassa oli jättipalkinnot, ja finaalissa sai soittaa ei enempää eikä vähempää kuin Philadelphia Orchestran ja Yannick Nézet-Séguinin kanssa! Ne ovat hyviä paikkoja solmia kontakteja ja nähdä, missä alalla mennään ja millaisia kykyjä on tulossa. Se tuntui hänestä niin erikoiselta ja musikaaliselta, että hän osti sen tien suomen oppikirjan. Kun hän tuli marraskuussa taas Suomeen, passissa oli jo 17 maahantuloleimaa. Eikö soolouralle tähtäävä, määrätietoinen ja luonteeltaan sosiaalinen huippumuusikko keksi muuta paikkaa. Suomea hän kuuli ensimmäisen kerran lennon välilaskun aikana vuonna 2012. ” Aino Turtiainen-Visala Fazerilta on auttanut minua, ja muutenkin alkaa tuntua siltä, että tarvittavat kontaktit omaava agentti voisi olla fiksu ratkaisu. Se on toki kiinnostavaa, mutta ehkä jonkinlaista keskittymistä siinäkin voisi harkita.” Melemed kiertää musiikkikilpailuja mielellään, ja hänen curriculuminsa on täynnä niitä. Jos tällaisilla keinoilla saa luotua läheisen kontaktin yleisöön, se vaikuttaa koko tunnelmaan ja musiikin vastaanottoon”, hän kertoo. Amerikkalainen pianisti Mackenzie Melemed luettelee paikkakuntia, joissa hän on parin vuoden aikana esiintynyt, joko orkesterin solistina tai sooloilloin. Hän ehkä tietää, mikä minulle olisi juuri nyt parasta. Luvassa on pian ainakin Hämeenlinna ja Vaasa. Sitten hän opiskeli sitä kolme vuotta Columbia-yliopistossa, ja täkäläiset kirjeenvaihtokaverit ja ystävät hoitivat lopun. Menen inspiraation mukaan, ja vaihtelen mielelläni ohjelmia koko ajan. Hän ei epäröi myöskään käyttää sitä konserteissa. Mackenzie Melemed ei kritisoi musiikkikilpailuja vaan kokee ne hyvänä tapana markkinoida itseään ja nähdä, mitä alalla tapahtuu. ”No, nukun täällä hyvin, stressi katoaa, ja rauha inspiroi
Se oli palkintona Juilliard Schoolin kilpailussa. Korsantian kanssa löysin oman ääneni ja musiikillisen intohimon. ”Pienenä olin vain soitellut ilman kovin systemaattista klassista tekniikkaa, jonka Rogach laittoi sitten kuntoon ja avasi sormien asennon. | ”tärkeintä ei ole harjoittelun määrä vaan teho ja keskittyneisyys.”. Ensimmäiset pianonsoiton opettajat olivat Olga Rogach ja Alexander Korsantia. ”Musiikki kuitenkin vei mennessään, mutta uskon, että laaja-alaisuudesta on hyötyä myös muusikkona”, hän tuumii. 11 R ONDO C LASSIC 12|2019 Aasialaisten rynnäkön kilpailuissa Melemed on nähnyt jo pikkupoikana, kun hän oli ainut valkoihoinen osallistuja eräässä amerikkalaisessa mittelössä. Olen päämäärähakuinen kaikessa tekemisessäni.” Läpileikkaus sonaatin kehityksestä Mackenzie Melemed sai pikkupoikana digitaalisen lelupianon. Itse harjoittelen mielelläni lyhyissä pätkissä, jolloin asetan tietyn päämäärän. Sitten tulevat Scarlattin, Beethovenin ja Medtnerin sonaatit sekä Bachin ja Bartókin sarjat. Ohjelma alkaa Bachin preludeilla ja fuugilla, jotka saavat sitten seurakseen Mendelssohnin ja Shostakovitshin vastaavia. Tie vei vihdoin Juilliard Schooliin Robert McDonaldin ja sitten myös maineikkaan Emmanuel Axin oppiin. Lopuksi Poulencia ja israelilaisen nykysäveltäjän Avner Dormanin musiikkia. McDonald antoi viimeisen silauksen tekniikalleni opettamalla, miten soittaa vähemmin ponnistuksin. Hän halusi opiskella tietotekniikkaa ja kieliä, ja alussa päämääränä oli tehdä kaksoistutkinto. Tämä on tehokkaampaa kuin toistaa samaa tuntikaupalla. joulukuuta, jolloin hän pitää New Yorkin Carnegie Hallin debyyttinsä Weill-salissa. Sitten kun se on saavutettu, siirryn seuraavaan. ”No, he harjoittelevat paljon, mutta itselleni harjoittelemisen määrä ei ole tärkeää vaan sen teho ja keskittyneisyys. Esiintymiset paikallisissa kouluissa ja vanhainkodeissa saivat pian näkyvämpää jatkoa: 8-vuotiaana hän esitti Mozartia Discovery Channelin ohjelmassa ja myöhemmin soitti presidentti Bushille Valkoisessa Talossa. Melemed pitää epätavallisesta ohjelmasuunnittelusta, ja tämä konsertti on sitä, jos mikä. Isäpuoli huomasi, että hän yrittää tehdä tosissaan musiikkia ja auttoi häntä eteenpäin. Uran tärkeä merkkipaalu koittaa 13. Ax taas on musiikillinen avartaja ja ystävä, jonka kanssa olen koko ajan kontaktissa.” Melemed on aina ollut kiinnostunut monenlaisista asioista
Usein konsertit sisältävät terveisiä myös Amerikasta – ja Suomesta. Voin jakaa tätä eteenpäin ja tarjota ekstratyöntöä soittoon sen mukaan, mitä kukin tarvitsee. Ranskalainen kulttuuri inspiroi minua niin ikään – puhun myös ranskaa, ja serkkuni on asunut maassa pitkään. ”En voi Musiikkitalolla kävellä pitkäänkään, kun jään taas suustani jonkun kanssa kiinni”, hän tunnustaa. Kauniaisissa taas muistin niin Amerikan emigrantteja kuin natiiveja. No, tätä hän ei nyt ota meriittinä, mutta mestarikurssien antaminen mm. ”En halua sanoa, miten asioita pitää tehdä vaan antaa erilaisia teitä suhteessa kappaleen rakenteeseen ja linjoihin. ”Preludien ja fuugien kohdalla halusin mukaan myös Mendelssohnin, jonka näitä teoksia ei tunneta juurikaan. Näin se ohjelmisto muodostuu; asioista, jotka ovat minua lähellä.” Kuopion kaupunginorkesterin kanssa hän soitti viime kaudella eteläkorealaisen Jeajoon Ryun konserton, jonka hän sitten myös levytti Ralf Gothónin johdolla Sinfonia Varsovian kanssa. Encorena soitin Horowitzin Tähtilipun alla -sovituksen. Kun hänen kanssaan keskustelee, käy ilmi, että hän tuntee melkein puoli Suomen musiikkielämää. Carnegie Hallin arkistonhoitaja epäili, onko niitä soitettu siellä koskaan.” ”Sonaatit alkavat yksinkertaisimmillaan, Scarlattin lyhyillä AABB-muotoisilla teoksilla. Helsingin ja Turun konservatorioissa on alkanut inspiroida häntä. Medtner taas tiivisti muodon yksiosaiseksi yhdistäen orgaanisesti slaavilaista ja keskieurooppalaista.” Avner Dormanin musiikkiin Melemed tutustui erään pianokilpailun yhteydessä, jossa hän soitti säveltäjän etydejä. ”Haluan tuoda esiin teoksia, jotka ansaitsevat tulla kuulluiksi. Se oli kiitosele ensimmäiselle opettajalleni, joka tapasi matineoissa laittaa meitä oppilaita yhteen ja soitattaa tätä kansallismarssia kuudella pianolla.” Suomalaista musiikkia Melemedin konserteissa on edustanut lähinnä Sibelius pikkukappaleillaan, mutta hän on soittanut myös Palmgrenin Virta-konserttoa ja aikoo ottaa mukaan lisää Palmgrenia. Totta kai voin sanoa, mitä minä tekisin tai en tekisi. ”Koen, että venäläisen ohjelmiston soittaminen on samalla matkaa omaan perimääni. Juilliardissa ilmapiiri on kilpailuhenkisempi, vaikka en sitä negatiivisesti kokenutkaan.” Opettamisen Melemed aloitti jo seitsenvuotiaana, kun hän opasti kavereittensa vanhempia, jotka halusivat oppia soittamaan pianoa. ”Ne olivat hurjan vaikeita, nopeaa kiitämistä läpi portaikkojen ja peilikuvien hieman Ligetin etydien tapaan. Pidän tästä monityylisyydestä, ja suunnitelmissani onkin tilata pianokonsertto Dormanilta.” Henkisten kotimaiden musiikkia Melemedin suku on venäjänjuutalaisia, ja näitä juuria hän on alkanut etsiä yhä enemmän myös konserttiohjelmissaan. ”Ja mahdollisesti Aarre Merikantoa ja Einar Englundia, joita Matti Raekallio minulle suositteli. ”Suomalaisten voimavarana näyttää olevan tietty yhteisöllisyys. Varsinaisen opetustyön aika tulee ehkä myöhemmin.” ?. Kuultuaan esitykset säveltäjä tuli tunnustamaan, ettei itse olisi pystynyt soittamaan niitä, ja päädyin levyttämään ne”, hän kertoo. 12 R ONDO C LASSIC 12|2019 ”Punaisena lankana on musiikillisten muotojen metamorfoosit kautta vuosisatojen”, Melemed selittää. On yleisön huomioimista avata pianomusiikkia laajemmin. Katsotaan vaikka nuorten pianoakatemian loistotyyppejä, jotka kirittävät toisiaan mutta joilla tuntuu olevan myös hauskaa keskenään. Eikä se uraa haittaa: Ryun konsertolla sain jalkani oven väliin niin Puolassa kuin Koreassa, ja pääsin soittamaan Varsovan filharmoniaan ilman, että olin voittanut Chopin-kilpailuja.” Melemedin 17 Suomen maahantuloleimaa on melkoinen määrä siihen nähden, että hän ei ole kotimaassaan käynyt esimerkiksi Chicagossa tai New Orleansissa ollenkaan. ”Carnegie Hallissa soittamani kolmas sonaatti on saanut vaikutteita teknosta, ja toisessa sonaatissa on Messiaenja jazz-kaikuja. 54. Beethoven taas tiivisti kolmiosaiseksi vakiintuneen muodon jännittävästi kaksiosaiseksi sonaatissaan F op. Se on suosikkini Beethovenin sonaateista, vaikkakin vähiten soitettuja. Kaikki se, mitä olen oppinut eri opettajilta, on osa minua. Kilpailuissa samat kymmenisen teosta kiertävät vuodesta toiseen
asti) ja opiskelijat 40 €, eläkeläiset 49,50 / 59,50 / 69,50 € Lippupiste ja Tampere-talo vuodesta 1785 W IE N IL ÄIN EN PER IN N E 11-2019_Rondo_WIEN_2020_230x297.indd 1 10/10/2019 9.38. 69,50 / 79,50 / 89,50 €, lapset (16 v. Uudenvuoden Wieniläiskonsertti 2020 Koe maailmankuulun wieniläisen tv-konsertin tunnelmaa! Kapellimestari: GUIDO MANCUSI Solistit: sopraano RINNAT MORIAH ja baritoni KONRAD HUBER SCHÖNBRUNNIN LINNANORKESTERI La 11.1.2020 Musiikkitalo, Helsinki klo 14 ja klo 19.30 Liput palvelumaksuineen alk. asti) ja opiskelijat 44 €, eläkeläisetu: 89,50 € liput hintaan 79,50 € Ticketmaster ja livenation.fi Su 12.1.2020 Tampere-talo, Tampere klo 14 Liput palvelumaksuineen alk. 59,50 / 69,50 / 79,50 €, lapset (16 v
Ohjaaja Leea Klemolan kanssa © ST EF AN B R EM ER Klassisten oopperoiden naiskuvat ovat monin paikoin kylmääviä. Siksi oli riemastuttavaa löytää bel canto -repertuaarista Meyerbeerin ooppera Pohjantähti, jonka Kokkolan Oopperakesä tuotti vuonna 2017: siinä Pietari Suuri ja Katariina I seikkailevat Suomen lähimaisemissa. Sopraano Anu Komsia naisuhrit ovat vaivanneet siinä määrin, että hänen uraansa voi jopa kuvailla perinteisten hauraiden naisten taidokkaaksi väistelyksi. Entä miten roolihahmo rakennetaan. †. ”Lyyrisen koloratuurin roolihahmot ovat olleet minulle tosi ahdistavia. hänen on kuoltava Teksti: AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN o Jos tyylilajina ei ole komedia, romanttinen ooppera vaatii kuolonuhrinsa. Jos et kuole hulluuskohtaukseen niin päädyt vähintään naimisiin”, hän nauraa. Marjukka Tepponen menehtyi Mimìnä Kansallisoopperan La bohèmessa vuonna 2014. Silti oopperan todellisuus tuntuu välillä kylmäävältä: varsinkin 1800-luvun vakavan oopperan sankarittaret ovat lähes poikkeuksetta paitsi julmien tapahtumien myös itse teoksen uhreja, joiden on kuoltava tai vähintään kärsittävä, jotta me saamme kokea liikutuksen. Millaisia sävyjä laulajat löytävät juonikonventioiden ja yhteiskunnallisen kontekstin puristamista hahmoista. 14 R ONDO C LASSIC 12|2019 OPPERA KÄYTTÄÄ voimanlähteenään naisten kuolemia, mutta musiikin lumoavuus saa meidät unohtamaan, mistä ihmeellinen draama ja puhdistavat kyyneleemme ovat peräisin. ”1850-luvulla naisroolit olivat juuri niitä uhreja, mutta Pohjantähdessä Katariina pelastaa koko kansan naamioitumalla miessotilaaksi ja juonimalla rauhan – vaikka päätyykin lopuksi naimisiin tsaarin kanssa.” Komsi on myös halunnut valjastaa ohjauksen tulkintavoiman puolelleen. Miksi sankarittarien on kärsittävä niin paljon, kuoltava ja tultava hulluiksi. Näin argumentoi ranskalainen filosofi Catherine Clément vuonna 1979 ilmestyneessä teoksessaan Opéra, ou la défaite des femmes (Ooppera eli naisten tuho). Nykykuulija suhteuttaa oopperat syntyajankohtaansa ja näkee ne aikansa yhteiskunnan, ihmiskuvan ja myös taiteellisten muotien heijastumina
Usein juoni vain kuljettaa miehet muualle. Hän ei halua miesten apua, mikä oli aikanaan varmaan aika rajua”, Tepponen kuvailee. † KUOLEVAT OOPPEROISSA toki miehetkin: joskus brutaalin yllättäen kuin Siegfried tai surullisen ohikiitävästi kuin Lenski, joskus sydäntäsärkevien viimeisten sanojen saattelemina kuten Posan markiisi. ”Ensin lauloin paljon [Taikahuilun] Paminaa, mutta hän oli liian heiteltävissä oleva karaktääri, ja kaipasin muuta. Toisin kuin romantiikan ajan tyylitellyt sankarittaret, nämä naiset käärivät hihansa juuri saadakseen haluamansa. Naiset taas kuolevat mitä moninaisimmin tavoin. He hyppivät rantakallioilta ja linnoitusten huipuilta. ”Ja Susanna vetää kaikkia kuin pässiä narusta!” Mutta Così fan tutte on oopperaa rakastavien feministien kauhistus. Tämän oopperoissa ajan yhteiskunta aatteineen ja instituutioineen häilyy selvänä taustalla ja määrittää henkilöiden paikat, mutta näissä kehyksissä Mozartin naiset ovat usein ajattoman ärhäköitä. Ainoana poikkeuksena on Jevgeni Oneginin Tatjana, ja hänkin pysyy järjestetyssä avioliitossa eikä saa tavoitella omaa onneaan. Miten siihen pitäisi suhtautua. Myös Morton Feldmanin Neither-pienoisoopperasta (1977) on tullut Komsille läheinen teos, jonka roolihahmolla ei varsinaisesti ole sukupuolta. He pyrkivät parempaan, mutta eivät oikein osaa.” | Jaakko Kuusiston Jää-oopperan Mona oli Marjukka Tepposelle uudentyyppinen roolihahmo: vahva, ärhäkkä nainen, joka piti langat käsissään ja arkea pystyssä. [Don Giovannin] Donna Anna on todellakin uhri, mutta hirveän vahva ja hakee itselleen oikeutta. Se on aika yksipuolinen naiskuva, jota saamme esittää”, tuumii esimerkiksi Puccini-tulkinnoistaan tunnettu sopraano. Kokkolan Oopperakesään Komsi tilasi oopperoita, joissa järjesti itselleen – housurooleja. Kun Heinz-Juhani Hofmann kirjoitti oopperan Ahti Karjalaisen ja Kekkosen suhteesta, Komsi pyysi Kekkos-hahmolleen mahdollisimman korkeaa laulettavaa. Siinä hänen neljä roolihahmoaan on jätetty sukupuoleltaan tulkinnanvaraisiksi. Marjukka Tepponen puuskahtaa nauraen, että hän on oikeastaan kuolemisen mestari. Äänialan ja sukupuolen lokeroita ravisteli myös hänen hahmonsa Sebastian Fagerlundin Döbeln 1809 -oopperassa kenraali Georg Carl von Döbelnin kaksoisolentona. 15 R ONDO C LASSIC 12|2019 hän muovasi Kokkolassa Alban Bergin Lulusta ja Figaron häiden Susannasta itselleen sopivat hahmot: Lulu oli seksiobjektin sijaan apinanainen, Susanna viimeisillään raskaana oleva pohjalainen. He nääntyvät autiomaahan, kuolevat keuhkotautiin tai menehtyvät rakkaudentuskaan. Komsia on ärsyttänyt, että housuroolit on vanhassa repertuaarissa varattu matalammille äänille. Paljon useammin miehet ovat niitä, jotka jäävät huutamaan ruumiin äärelle (”Mimì, Mimì!”), kuten jo Monteverdin Orfeus kurotti manalaan haihtuvan Eurydiken perään ( Gluck puolestaan salli naisen herätä henkiin). © ST EF AN B R EM ER Mozartin naiset tyypillisesti käärivät hihansa ja etsivät oikeutta.. ”Kaikki [romanttisen oopperan] hahmot, joita olen tehnyt, kuolevat. Tepponen kertoo, että kun hän muutama vuosi sitten lauloi Cosìa Seattlessa #metoo-liikehdinnän ollessa kuumimmillaan, yleisö tulistui, miten enää voidaan esittää oopperaa, jossa naisia pannaan näin halvalla. Komsi kertoo kokeneensa erityisen vapauttavaksi George Benjaminin Into the Little Hill (2006) -oopperan, josta on Pariisin-ensi-illan jälkeen kertynyt jo yli 40 esitystä. Toinen erityisen läheinen oopperasäveltäjä Tepposelle on Mozart. Tepposesta taiteen sensurointi ei ratkaisisi mitään. ”Kai mulla on ollut niin hirveä peniskateus”, hän toteaa ja nauraa rehevästi. He syöksevät tikarin rintaansa tai tulevat puukotetuiksi. Nykyooppera on tarjonnut mahdollisuuden paeta uhrityyppejä. Sitä paitsi hän näkee Fiordiligin ja Dorabellan pinnan alla hyvinkin samastuttavia piirteitä: ”He ovat höhliä, mutta sieltä löytää ne aidosti kipuilevat ihmiset
Sitä on draama!” Evoluutiopsykologian näkökulmasta nuoren naisen kuolema on yhteisölle kohtalokkain tragedia. Kummankaan kategorian naiset eivät useinkaan välty kuolemilta: Carmenin, Salomen ja Lulun kaltaiset aistikkaat naiset ovat liian vaarallisia henkiin jätettäviksi, kun taas jalot pelastajat, kuten Senta, tai hyveelliset kaltoinkohdellut, kuten Faustin Marguerite, ylevöittävät tarinan kuolemallaan. Wagnerin Tannhäuser kertookin muusikosta, joka ei osaa päättää, kumpaa rakastaa... Silloin Tepponen saa voiman draamasta. Hahmo on niin raikas – siinä vain todetaan asioita ja nauretaan. Mutta hyvässä oopperassa kohtalot on kokonaan perusteltu musiikissa. Dadaistisessa oopperassa leikitellään sukupuolilla: Thérèse irrottaa rintansa, kasvattaa parran ja siirtyy politiikkaan, kun taas hänen aviomiehensä synnyttää 40 000 lasta. Värelän mielestä Sentaa on kuitenkin liian yksinkertaista nähdä heikkona uhrina. Mimìn tarina on myös totista totta: hänen kohtalonsa ovat jakaneet tuhannet köyhät tytöt, jotka keuhkokuume on nujertanut koleille ullakoille. Mitä ajattelee Miina-Liisa Värelä, joka on jo kartuttanut vaikuttavan kokoelman isoja Wagnerja Strauss-rooleja. Meitä heitellään, mutta saamme kaiken huomion itsellemme!” Hän ottaa esimerkiksi Turandotin orjatyttö Liùn, jota on laulanut Bregenzin musiikkijuhlilla. Sentalla on vahva intuitio, vaikka hän vaikuttaa hieman hullulta. Wagnerin naiset ovat tässä pahamaineisen ristiriitaisia. ”Se on arvokas uhri.” Roolihahmojen kaltoinkohteluun on laulajana otettava joskus etäisyyttä, Juntunen sanoo. Se on myötätunnon musiikkia, joka kietoo kuulijat empatian taikapiiriin. Ehkä tässä taas totellaan isää, mutta loppujen lopuksi musiikista huokuu se, Anu Komsi lauloi syyskuussa Opera BOXin tuotannossa Poulencin Teiresiaan rintojen pääroolin, josta oli unelmoinut kauan. ”Hän on erilainen nuori. Elisabeth, Senta, Brünnhilde, Kundry... ”Marien kuolema on väärin, ja musiikki kertoo sen. ”Hän on pieni hiirulainen, joka lopulta saa kaikki oopperan kyyneleet. ”Todella paljon kaunista musiikkia jäisi kokematta, jos Butterfly kokoaisi itsensä tai Liù paljastaisi prinssin nimen”, tiivistää sopraano Helena Juntunen. Se on terveellistä.”. Hän on niin sinisilmäinen ja inhimillinen – ja sitten häntä rangaistaan, kun hän vain kysyy miehensä nimeä! Näissä rooleissa näkyy Wagnerin naisihanne, että nainen on jotakin enkelimäistä, joka pelastaa miehen”, Värelä summaa. Romanttisen oopperan naisille on aseteltu yksioikoisempia rooleja: valtava määrä hahmoja lankeaa siististi pyhän ja pahan muotteihin, madonnoiksi ja huoriksi, enkeleiksi ja viettelijöiksi. Parhaimpia esimerkkejä tästä on Senta, joka murtaa Lentävän hollantilaisen kirouksen tappamalla itsensä. ”Minulla on sellainen sisäinen palo olla huomion keskipisteenä, ja nämä hahmot ovat draaman ytimessä. ”Musiikki voi myös ilmaista, onko kuolema oikein vai väärin”, hän huomioi ja ottaa esimerkiksi Mimìn, jonka kuolemaan La bohèmen draaman kaari tähtää. ”Siinä pitää koko ajan nauraa itselle ja roolille. välttämättömiä uhrikuolemia. ”Lohengrinin Elsan kanssa minulla on ollut vähän asenneongelmaa. Se kirvoittaa suurimmat tunteet. 16 R ONDO C LASSIC 12|2019 © M AR KK U PIH LA JA Entä ne naiset, jotka eivät pysty vaikuttamaan kohtaloonsa, kuten keuhkosairas Mimì, jota kukaan La bohèmen hahmoista ei pysty auttamaan. Wozzeckin Marie on moderni, vivahteikas naispäähenkilö, ronski yksinhuoltaja, joka ei jaksa enää välittää, mutta kaipaa silti rakkautta ja armoa. Bergin musiikki huutaa tyrmistystä, ja naisen lyyhistyttyä orkesterista kohoaa musertava hätähuuto. Toisin on Bergin Wozzeckissa, jossa Juntunen teki Marien roolin viime keväänä Kansallisoopperassa. Laulajalle veitsen pitää olla yllätys – Marien ei olisi pakko kuolla!” Kuitenkin sekopäisen mustasukkainen ja itsekin tyystin kaltoinkohdeltu miesystävä viiltää Marien kurkun auki. † SANKARITTAREN TUHO laittaa orkesterin kouristelemaan ja purkamaan sisuksistaan huipennuksen, oopperan aikana kypsyneen musiikillisen aarteen
Laulajalta se vaatii usein paljon. ”Sieglinde on alistettu, ja tämä asetelma on valitettavasti ihan ajankohtainen monissa kodeissa edelleen. 17 R ONDO C LASSIC 12|2019 että Senta tekee, minkä itse kokee oikeaksi.” Sentaa Värelä on laulanut hyvin erilaisissa produktioissa, joissa alkuperäistä tarinaa on tulkittu vastakarvaan – näin esimerkiksi Kansallisoopperassa nähdyssä Kasper Holtenin ohjauksessa. Lohengriniin Värelä sai hiljattain täydentävän näkökulman, kun hän debytoi tarinan pahiksena Ortrudina, jota piti paljon Elsaa mielenkiintoisempana roolityönä. Mutta masentuneesta hän nousee hurmokseen ja puhkeaa kukkaan yhden näytöksen aikana. Se kirvoittaa suurimmat tunteet. Miina-Liisa Värelä lauloi Lentävän hollantilaisen Sentaa Lyypekissä Aniara Amosin ohjauksessa, joka käsitteli lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä.. Värelän Strauss-rooleihin kuuluu myös Ariadne, jota hän laulaa alkuvuodesta Kansallisoopperassa. Värelä tulee tekemään roolin Kansallisoopperan Ring-sykliin keväällä. Tällaisista hahmoista on mahdollista näyttää useita puolia sekä tehdä ymmärrettäväksi, miten heistä on tullut sellaisia kuin he ovat. Mutta erityisen inspiroiviksi Värelä on kokenut dramaattiset Strauss-roolinsa, kuten Elektran ja Nainen vailla varjoa -oopperan Värjärin vaimon. ”Tämän kaltaisissa rooleissa energia on niin suuri, että sitä on pitänyt oppia hallitsemaan – vähän niin kuin nuori velho, joka on löytänyt taikuuden”, sopraano vertaa ja kuvailee, miten Värjärin vaimon äärimmäinen energia sai hänet sinkoilemaan koko esityspäiväksi, kun taas Elektran kohdalla hän pikemminkin astui hahmon hurjaan voimaan oopperan alkaessa. ”Wagnerin hahmoissa on varaa painottaa ja tuoda esiin eri asioita – niin rikkaita hahmot ovat”, Värelä toteaa. Värelä nostaa esiin Valkyyrian väkivaltaisessa avioliitossa elävän Sieglinden, joka usein nähdään suotta nyhverönä. Se on upea kaari.” | Evoluutiopsykologian näkökulmasta nuoren naisen kuolema on yhteisölle kohtalokkain tragedia. © OLAF MALZAHN Ohjaus voi kammata oopperasta vastakarvaan monenlaisia teemoja ja pohjavirtoja. ”He ovat todella monisyisiä ja heidät on sävelletty monisävyisesti”, Värelä sanoo. Myyttisissäkin hahmoissa on sekä etäisiä että ajattoman kouriintuntuvia elementtejä
”Hahmoihin sai 60% lisää ihan vain siksi, että he olivat olleet oikeasti olemassa eikä tarvinnut keksiä, mistä he tulevat ja miksi he ovat tällaisia”, Juntunen kertoo innostuneesti. Samalla he saavat katsomaan stereotyyppisen oloisia naisia toisessa valossa ja huomaamaan, miten usein kyseessä onkin tarinan ja perinteen toteuttama kehystys. © ST EF AN B R EM ER. Kultakauden naistaiteilijoista. Helena Juntunen teki roolin ensimmäistä kertaa pari vuotta sitten Strasbourgissa, Anu Komsi viime keväänä konserttiesityksessä Turussa. Hänestä teoksen kanssa on turha alkaa sievistellä ja peitellä sen synkkää seksuaalista latausta sekä Herodeksen ja Salomen suhteeseen sisältyvää ilmeistä seksuaalista hyväksikäyttöä. 18 R ONDO C LASSIC 12|2019 † ENKELIN JA VIETTELIJÄN kategorioiden ulkopuolelle jää paljon hahmoja, joiden ominaisuudet eivät mahdu lokeroihin. Joskus se on vaikeaa, mutta ei Salomen kohdalla. . Musiikki on usein se, joka tekstin alla levittää hahmoista esiin uusia tasoja. ”Salome ei ole psykopaatti, häntä ohjaavat ihan inhimilliset tunteet ja hänen halunsa on aitoa”, Juntunen luonnehtii. Siinä olisi voimakas ja ristiriitainen, hurja ja vaikeasti ymmärrettävä nainen, josta riittää taiteelle pureksittavaa – ilman uhrikuolemaa. ”Miten Salomesta on tullut sellainen, että hän luulee, että ihmisen pään voi vain pyytää?” Komsi kysyy. Juntuselle erityisen mieleenpainuvia roolitöitä ovat myös olleet elämäkertaoopperoiden todelliset henkilöt: Siikri Sillanpää ( Seppo Pohjolan Sillanpää), Kirsti Jylhä ( Ilkka Kuusiston Taipaleenjoki) sekä Kaarina Maununtytär ( Mikko Heiniön Eerik XIV). Minna Canthin Anna Liisaan perustuva teos ei ole suinkaan ainoa kerta, kun Juntunen on laulanut puheteatteriin pohjaavassa oopperassa, tuoreimpana Fagerlundin Syyssonaatti, jossa hän teki Helena-siskon roolin. Tai kenties lahkojohtaja Maria Åkerblomista, josta saatiin juuri elokuvakin. Jos kaikki eivät ole täysillä hahmossaan sisällä, henkilöiden välille ei synny vetoa, Juntunen kuvailee. ”Silloin maailmansodan raunioilla moraali oli löyhä, kehot olivat löyhiä. Carmen on femme fatale, koska Sevillan sotilaat pitävät häntä sellaisena. Myös Veli-Matti Puumalan Anna Liisa -oopperan (2001) päähenkilöstä tuli Juntuselle tärkeä rooli, ehkä juuri siksi, että hänen oli tehtävä töitä pystyäkseen samastumaan lapsensa tappavan tytön karuun tarinaan. Esimerkiksi Siikri Sillanpää oli todellinen voimanpesä, joka lopulta musertui pyörittäessään taiteilijamiehen perhettä. ”On kamalaa, jos katsoo toista lavalla silmiin ja näkee, että tämä ajattelee vain tekniikkaa.” Oma elämäntilanne peilautuu Juntusen mukaan roolityöhön väkisinkin. Juntunen pyrkii aina ymmärtämään laulamiaan roolihahmoja. Epookki antoi kouriintuntuvuutta ja lisäsi jokaisen hahmon ymmärrettävyyttä.” Ooppera on myötätunnon musiikkia. Aikalaisyleisö saattoi tyytyväisenä kauhistella eksoottisen prinsessan dekadenttia pahuutta, mutta nykyihmiselle nuori tyttö näyttäytyy paljon monimutkaisempana. Helena Juntunen kertoo käyvänsä paljon teatterissa ja imevänsä sieltä vaikutteita roolityöhön – joskus myös television puolelta. He lähtevät lentoon ja vievät mukanaan, mutta kovin usein hekin menettävät henkensä, kun juonikaava vaatii sitä. Äitiyttä käsittelevät hahmot – Marie mukaanluettuna – ovat esimerkiksi olleet erityisen puhuttelevia. Niihin laulaja ja ohjaaja voivat tarttua ja tehdä henkilöistä omiaan. Tosca, Brünnhilde tai Donna Elvira ovat vuosisatojenkin jälkeen aitoja ja hämmästyttäviä. Ingmar Bergmanin käsikirjoituksessa Helena on puhekyvytön invalidi, mutta saa oopperassa itselleen kauneimman musiikin. ”Katselen etenkin miesnäyttelijöiden ilmeitä ja eleitä tietyissä tilanteissa ja voin saada niistä uusia työkaluja ilmentää tietynlaisia tunteita.” Roolityötä ei tehdä yksin, vaan dynamiikka syntyy lavalla vastanäyttelijöiden kanssa. Anu Komsi jää pohtimaan, keistä suomalaisista merkkinaisista kannattaisi tehdä uusia, valovoimaisia oopperoita. Entä Straussin ja Oscar Wilden Salome. Helena Juntunen kertoo löytäneensä Kansallisoopperan Wozzeck-tuotannossa Marien hahmoon uusia kulmia Babylon Berlin -menestyssarjasta
AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Carmen Tampereen Oopperassa 14.–29.2.2020 Ohjaus Marco Bjurström, rooleissa mm. Mezzosopraano sanoo, että hänelle on arkipäivää, että roolihahmoa kohdellaan kaltoin, hyljeksitään ja jopa pahoinpidellään. Pitkän esitysperiodin aikana se voi vaihtua päivän mukaan – joskus hahmo on kipakampi, joskus haavoittuvampi.” Mezzosopraano kuvailee, että suuren roolin sisäänajamisessa merkillistä on se, että ensin pelottavankin isolta tuntunut, sivumäärissä valtava rooli tiivistyy lavalla. Helmikuussa hän laulaa Carmenia Tampereen Oopperassa. ”Siinä pitää olla henkisesti hyvässä hapessa. Bizet’n oopperasta ja sen pohjana olleesta Mériméen kertomuksesta nousee samalla moniulotteinen ja yhä uudelleen puhutteleva ihminen, joka ei istu ympäröivään yhteiskuntaansa ja jonka ei anneta kokea vapauttaan. . Jos se voima lähtee minusta itsestäni, se ei ole ulkopuolinen rooli, vaan avaudun ja päätän olla se, mitä olen – se riittää”, hän hahmottelee. Keskityn hetkeen, enkä ajattele, että hän tulee kuolemaan.” Lopullinen tulkinta syntyy lavalla vastanäyttelijän kanssa. Jos joskus tulee se olo, että haluaisi vain käpertyä nurkkaan, niin pitää löytää voima itsestä. ”Carmen on melkein koko ajan lavalla, ja kun ooppera lähtee käyntiin, se vain tapahtuu, tarina vie. ”Carmen haluttaisiin nähdä seksikkäänä ja iloisena, ei uhrina, mutta minua puhuttelee hänen haavoittuvuutensa”, Keitel kertoo. Se on ehkä vaikeinta tässä roolissa.” Ristiriitaisuudet esiin Syntyajankohtanaan Carmen, tupakkatehtaassa työskentelevä mustalainen, on edustanut eksoottista Toista, johon voi peilata pelkoja ja haluja. ”Yleisö tylsistyy, jos kaikki hahmossa menee yksi yhteen. Laulajaa kiinnostaa etsiä hahmosta tulisen femme fatalen kääntöpuoli. ”Vaikka hahmo on minusta erillinen, tunteeni ja elämäntilanteeni peilautuvat häneen. Bizet’n teos tuli tutuksi jo, kun hän teki pienempää roolihahmoa Mercédèsiä Mannheimissa, ja Carmeniksi hän nousi ensimmäistä kertaa Kansallisoopperassa 2013. ”Näin selitän itselleni Carmenin toimintaa. Keitelille Carmenin käytös on kohtalonomaista ja itsetuhoista. Joskus tuntuu raskaalta esittää seksiobjektia ja joutua riepoteltavaksi. ”Hahmo pysyy kiinnostavana, kun kaikki ei ole ennalta harjoiteltua, vaan siinä on paljon minua itseäni”, Keitel sanoo. Miksi hän heti lähtee toreadorin perään, kun rakkauteen tulee särö. Miltä ikoninen rooli tuntuu. Niina Keitel, Arturo Chacón Cruz, Marjukka Tepponen, Tommi Hakala Edellisen kerran Niina Keitel teki Carmenia Saksan Bonnissa kaudella 2017–2018. Carlos Wagnerin ohjauksessa Carmenista kuoriutuu lopuksi toreador, ja Don José on kuin härkä, joka seivästää Carmenin. Se tuo mieleen myös lähisuhdeväkivaltaa kokevan ihmisen käytöksen. Äänityypillä on parhaimmillaan käsissään laaja paletti oopperahahmoja housurooleista pahiksiin ja lempeisiin uskottuihin. Katsojalle pitää tulla sellainen olo, että Carmen vain on tuollainen. Sen takia Keitel harjoitteli paitsi flamencoa myös härkätaistelijan eleitä. Koko ajan mielessä on raksutettava se, miten hahmo sanoo yhtä mutta ajattelee toista – että hänestä löytyy myös ristiriitaa”, Keitel kuvailee. Ja hän tietää kuolevansa. 19 R ONDO C LASSIC 12|2019 © TH IL O B EU Witches, bitches, and young boys – siinä mezzosopraanon työnkuva hauskasti paketoituna. Femme fatalen haavoittuvainen kääntöpuoli †. Carmen janoaa huomiota, pelaa peliä, tekee äärimmäisiä tulkintoja tilanteista. Paljon riippuu Don Joséta esittävän tenorin temperamentista. Ja minulle on tärkeää, että Carmenin seksikkyys ei voi olla näyteltyä, sen pitää lähteä itsestä, sen pitää olla luontevaa. Ja sitten ovat ne kohtalokkaat naiset: ”Vahvoja, seksikkäitä, ja he kuolevat”, tiivistää Niina Keitel. ”Hahmo pysyy kiinnostavana, kun kaikki ei ole ennalta harjoiteltua, vaan siinä on paljon minua itseäni”, sanoo mezzosopraano NIINA KEITEL. Hän ei ole yksiulotteinen. ”Tärkeintä on se, mitä halutaan sanoa ja miten se on perusteltu.” Kohtalokkaiden mezzoroolien ykkönen, Carmen, on ollut jo useamman vuoden Keitelin repertuaarissa, ja helmikuussa hän tekee roolin jälleen Tampereen Oopperassa
Naisen keho oli objekti vanhoissa postikorteissa. Naisorkesterien esityksiä mainostettiin näyttävästi, kuten tässä Musée Grévin -kabinetin julisteessa vuodelta 1888. historiallisten naismuusikoiden jäljillä Teksti: ANNA PULAKKA © H IS TO R IA N KU VA KO KO EL M A / M U SE O VIR AS TO / N YB LIN KU VA T © N UP PU KO IV IS TO N VÄ IT Ö SK IR JA ST A: Sä hk öv al oa , sh am pa nj aa ja W ie ne r Da m en ka pe lle – N ai st en sa lo nk io rk es te rit ja va rie te ea la n tra ns na tio na al is et ve rk os to t Su om es sa 18 77 –1 91 6 Sandbergin orkesterin erikoisuuksiin kuului lasiharmonikka, jolla orkesterin naiset esittivät bravuurinumeroita. Ranskalaisen Les femmes de l’avenir -postikortti-sarjan ”kenraali” vuonna 1902.. 20 R ONDO C LASSIC 12|2019 Uusi suomalainen tutkimus historiallisista naisorkestereista antaa yhtä aikaa sekä valaisevan että huvittavan kuvan siitä, miten naisten soittamiseen suhtauduttiin
Teollistumisen myötä työn merkitys ja muoto alkoivat muuttua, mikä johti muun muassa kiertävien ravintolaorkestereiden yleistymiseen. Musikaalisuus on kautta aikojen laskettu eduksi naimakauppoja solmittaessa, tosin rouvashenkilöille soittoharrastus ei enää välttämättä ollut sopiva. Naisten soitinvalikoimaa on rajoitettu myös kauneusja siveellisyyssyistä: huilun vaatima kasvojen epäedustava vääntely tai rivo jalkojenlevittely selloa soittaessa eivät ole olleet naisille eduksi. Juuri sen helppouden takia tämä harhaluulo on päässyt yleistymään, kun tosiasiassa selitys on huomattavasti moninaisempi. Tämän vuoksi naiselta odotettiin muutakin kuin soittotaitoa: ei ollut poikkeuksellista, että rekrytointi-ilmoituksissa etsittiin alle 25-vuotiaita ja pyydettiin hakemuksen liitteeksi valokuvaa. Pianonsoiton ja säädyllisen viehättävyyden yhdistäminen sen sijaan on ollut sekä mahdollista että suotavaa. Varieteen kulta-aikaa Ravintolaorkesteritoiminta rinnastettiin ennemminkin suosittuun varieteeviihteeseen kuin vakavamieliseen konserttitoimintaan. Tavallaan viihteellinen naisorkesteritoiminta onkin verrattavissa nykypäivänä ravintoloissa keikkaileviin cover-bändeihin. Naiset kiertueella Naisorkesterit sopivat viime vuosisadan vaihteen vauhdikkaasti muuttuvaan maailmaan luontevasti. Valkoinen leninki yhdistettynä värikkäisiin kukkasomisteisiin oli kuitenkin esiintymisasuista yleisin. Lisänimillä, kuten ”Wienin pääskyset”, voitiin vahvistaa yleisön mielleyhtymää suurkaupungin eleganssiin ja loisteeseen, jotka olivat juuri sitä, mitä kuulijat kaipasivatkin. Julkisesti soittavat naiset olivat harvinainen näky – ikään kuin ihmeellinen sirkusesitys. Toiminnan kaupallinen luonne näkyy myös orkestereiden ohjelmistossa ja ulkoisissa piirteissä. Aikana, jolloin naiset eivät saaneet mennä ravintolaan ilman miesseuraa, valvottiin naisten toiminnan viattomuutta joko orkesterin miesten tai ravintolan henkilökunnan toimesta. 1800-luvun lopulla kaupunkien keskiluokan suosioon nousseita naisorkestereita lähti maailmalle erityisesti Luoteis-Böömin pikkukaupungeista. Onkin hauska ajatella, että sata vuotta sitten alan suosituimmat yhtyeet olivat naisvoittoisia, kun taas nykyään kevyen musiikin maailma on verrattain miehinen. Aineiston puute siis tuskin on syynä naisorkestereiden unohdukseen ja tutkimuksen vähyyteen. Klassisen musiikin historiankirjoitus painottuu vahvasti mestariteoksiin ja säveltäjiin. Sovelias muusikkous Musiikinhistorian miesvaltaisuus on helppo kuitata toteamalla, etteivät aikoinaan naiset saaneet soittaa tai säveltää. Yhtyeet soittivat pääasiassa iloisen kevyitä valsseja, polkkia ja muita Keski-Euroopan uusia suosikkisäveliä. Suomessa kiertueillaan esiintyneet orkesterit soittivat esimerkiksi Porilaisten marssia ja Oskar Merikannon Kesäillan valssia. Naisten hyveellisyyttä korostettiin erilaisin mielikuvin, kuten puhtaanvalkeilla puvuilla, ja heidän toimintaansa tarkkailtiin muutenkin tiiviisti. 21 R ONDO C LASSIC 12|2019 ÄNÄ SYKSYNÄ EI OLE VOINUT välttyä kuulemasta kiivaanakin käynyttä keskustelua sukupuolten välisestä tasa-arvosta musiikkielämässä. Vaikka yhtyeistä käytettiinkin nimitystä Damenkapelle, soitti niissä aina kuitenkin vähintään yksi mies, joka usein toimi myös orkesterin johtajana. Koivisto on luonnollisesti joutunut rajaamaan tutkimuksen aiheen huolella muusikoiden kansainvälisiin verkostoihin, mutta rivien väleissä ja alaviitteissä vilisee ajatuksia ja aineistoa, jonka siivin voisi sukeltaa yhä syvemmälle aiheen syövereihin. | t Ravintolaorkesterien naismuusikot herättivät epäilyksiä prostituutiosta. Konserttien jälkeinen sosialisointi kuului myös tärkeänä osana orkesterien toimintaan. Yleisöä houkuteltiin myös eksotiikalla, jota luotiin esiintymällä vaikkapa unkarilaisissa kansanpuvuissa, höystettynä teemaan sopivalla musiikilla. Asiallisella käytöksellä ei suojeltu vain omaa vaan myös koko orkesterin mainetta ja asemaa. Unohdusta on tässä tapauksessa eittämättä edistänyt myös ajalta jääneet ristiriitaiset lausunnot naisista muusikkoina. Tieto 1800-luvun lopun salonkiorkestereista, joissa valtaosa muusikoista oli naisia, yllättää monet alan ammattilaisetkin. Ohjelmistoon sisällytettiin aina myös jotain paikalliseen yleisöön vetoavaa. Tutkimus raottaa ovea yhteen musiikkimaailman unohdetuista salaisuuksista: kiertueillaan Euroopan ravintoloissa soittaneisiin naisorkestereihin. Sen sijaan merkinnät esimerkiksi taideja viihdemusiikin risteyskohdista ovat jääneet marginaaliin. Kunniallisen maineen säilyminen oli tärkeää, sillä varieteealaan liittyi monissa tapauksissa myös prostituutiota ja ihmiskauppaa. Neuigkeits-Welt-Blatt-lehti vertasi yhtyeitä kuvan italialaiseen naisorkesteriin.. Aivan kuin tilauksesta julkaistiin Nuppu Koiviston väitöskirja Sähkövaloa, shampanjaa ja Wiener Damenkapelle – Naisten salonkiorkesterit ja varieteealan transnationaaliset verkostot Suomessa 1877–1916. Tämä näkyy konkreettisesti myös siinä, että suuri osa tänä päivänä löydetystä naisten säveltämästä 1600–1800 -lukujen musiikista on kosketinsoitinmusiikkia
Kiertueet olivat taloudellisesti tuottoisia ja ravintolakiinnitykset pitkiä. Kommentit artistien ulkonäöstä ja asuista musiikillisen sisällön sijaan ovat edelleen arkipäivää joissain yhteyksissä. Niiden kaikkien tulkinnassa on omat ongelmansa, eikä yksiselitteistä kuvaa naismuusikoista saa. Vaikka naisia hyväksyttiin konservatorioiden oppilaiksi vain harvoin jos lainkaan, olivat monet kehittyneet soittotaidoissaan riittävän pitkälle ilman virallista musiikkikoulutusta. H. Naisorkestereiden kiertueohjelmisto oli huomattavan laaja, ja uusia kappaleita täytyi pystyä omaksumaan nopealla vauhdilla. 22 R ONDO C LASSIC 12|2019 Vaikka yhteiskunnan normeissa ei ole aina ollut tilaa naismuusikoille, se ei ole välttämättä tarkoittanut sitä, etteikö näitä normeja olisi ollut mahdollista kiertää. Ammattimuusikkoudesta muodostui 1800-luvun lopulla naisille sopiva uravalinta suhteellisen luonnollisesti, huolimatta ajan ilmapiiristä. Esimerkiksi Venetsiassa orpokoti Ospedale della Pietà oli aikanaan tunnettu virtuoosisista naisviulisteista, jotka nykyään muistetaan lähinnä Vivaldin oppilaina. Lähteiden armoilla Soittavista naisista on vuosien varrelta paljon todistusaineistoa myös kuvataiteessa, kirjeissä ja päiväkirjoissa sekä lehtien sivuilla. Koiviston väitöskirjassa paneudutaan lehtikirjoittelun välittämän ristiriitaisen vaikutelman purkamiseen. On itsestään selvää, ettei lehdistön puolueelliseen näkemykseen naisorkesterien musiikillisesta tasosta ole luottaminen. Jo tästä voi päätellä, ettei naisten soitto varmasti ainakaan kaikissa yhtyeissä ollut lehdissä kuvaillun kaltaista. Yhdessä huvittavimmista anekdooteista konserttia kuunnellut upseeri kommentoi yhtyeen johtajattaren soittoa, tarttuu yleisön kannustamana viuluun ja soittaa samaisen kappaleen häikäisten sekä yleisön että muusikot. Representaatio kun usein on se, mitä meistä jokainen tarvitsee toisinaan rohkaisuksi. Bruckin johtaman Damen-Trompeter-Corps ”Humoresk” -yhtyeen jäsenet skoolasivat mainospostikortissaan iloisissa tunnelmissa.. Koiviston kuvaama naismuusikon elämä vaikuttaa kaikkine sääntöineen ja konventioineen nykypäivän valossa absurdilta. Naismuusikoiden historia on kiinnostava ja merkittävä osa-alue siinä unohdetussa musiikinhistoriassa, jonka kaiken soisi olevan osa nykypäivän kaanonia. . Naisten hyveellisyyttä korostettiin erilaisin mielikuvin, kuten puhtaanvalkeilla puvuilla, ja heidän toimintaansa tarkkailtiin muutenkin tiiviisti. Koivisto esittelee esimerkiksi tiettävästi ainoat suomalaiset naisorkesterimuusikot: Sahlmanin sisarukset, joista Miriam soitti selloa ja Fredja viulua. Toisaalta on hätkähdyttävää huomata, kuinka moni asia on yhä samalla tolalla. Esityksiä kuvailtiin ”hermojaraastavaksi musiikilliseksi meluksi”, josta siedettävän tekivät vain sievät ja nuoret naissoittajat. Äänitysten puuttuessa kysymykseen ei kuitenkaan tulla saamaan sen parempaa vastausta kuin mitä kirjoitusten pohjalta voi tulkita. Fredja jatkoi kuitenkin soittamista ja työtä yhdessä kapellimestarimiehensä Josef Silbermanin kanssa. Pilapiirrokset ja vaikutusvaltaisten miesten julkilausumat ajan lehdissä eivät nekään näennäisessä koomisuudessaan ole niin kaukana nykypäivän klikkiotsikoista ja valeuutisista. M. Pitkien kiertueiden ja matkojen takia naismuusikoiden ura päättyi usein avioliiton ja perheen perustamisen tullessa ajankohtaisiksi. On erityisen ilahduttavaa, että kansainvälisellä tasolla näin merkittävää ja uraauurtavaa tutkimusta tehdään myös Suomessa ja suomeksi. Wilhelm Riemannin Elite Konzert-Damen-Orchester Bonne Fortune poseeraa postikortissa vuodelta 1910 yhtyekulttuurille ominaiseen tapaan pitkissä valkoisissa asuissa. Menneiden vuosisatojen sukupuolten välistä epäsuhtaa ei luonnollisestikaan voida kieltää tai muuttaa, mutta sen sijaan voimme valita sen, miten ja mistä musiikinhistorian ilmiöistä puhumme ja jätämmekö kertomatta jotain olennaista. Ravintolaviihteestä ei aikanaan kirjoitettu varsinaisia arvosteluja, vaan harvat lehdissä julkaissut kommentit ovat pääasiassa nimettömiä mielipidepalstan kommentteja, pilapiirroksia tai pieniä uutisia. Täysin saman tarinan olen lukenut toisaaltakin, tosin siinä tapauksessa yleisön joukosta nousee yksi Casanovan rakastajattarista, Henriette de Schnetzmann, ja hurmaa kuulijansa Vandinin sellokonsertolla
pääsyn kaikkeen verkkosisältöön. (03) 225 1948 2. Klassista modernille ihmiselle. vain 47 € Joulukuun tilaajalahjana 3 cd-levyä Rondon julkaisemasta cd-levysarjasta!. sähköpostitse asiakaspalvelu@ rondolehti.fi ”Me käymme joulun viettohon taas kuusin, kynttilöin...” Toivottu lahja musiikin ystävälle! 5 Rondoa Sis. SSIC V L KOLME TAPAA TILATA: 3. verkkosivuiltamme: https://rondolehti.fi/ tuote-osasto/lehtitilaukset/ 1. soittamalla asiakaspalveluumme, puh
Niillä on yhä liittymänsä liikkeeseen, tanssiin, kulkueeseen, yhteisölliseen keholliseen elämykseen. Sellainen voi ärsyttää nykyihmistä, joka tahtoo olla yksilö. Ateisti muistaa puhua muinaisgermaanisesta yulesta, josta suomalainen ”joulu” sai nimensä. Joulumusiikin suurimpiin kuuluu Bachin jouluoratorio, jota kuunnellessa ei tarvitse eikä huvita tanssia mutta sen myötä osallistutaan muiden kanssa juhlahetkeen, joka vie profaanista pyhään kuten uskonnollinen musiikki aina. Joululaulut ovat jonkinlaisia kellojen ja tiukujen tukemia välimerkkejä myös viihdeartisteille. 24 R ONDO C LASSIC 12|2019 OULUMUSIIKKIA JA LAULUJA inhotaan samasta syystä kuin niitä rakastetaan. Benjamin Brittenin uusien joululaulujen kokoelmaa A Ceremony of Carols, Saint-Saënsin jouluoratoriota ja Arthur Honeggerin joulukantaattia voi suositella tutuimpiin klassikoihin kyllästyneille. Ne ovat merkkejä vapaa-ajasta, perhejuhlasta, arjen jättämisestä taakse. Niistä puhuu jopa tänä vuonna suomeksi saatu Jómin saaren viikinkien saaga. Pelkästään Tony Bennett teki 50ja 60-luvuilla viisi erillistä joululevyä. Ne kiinnittävät nykyihmiset menneisiin, luovat yhteisöä sekä tässä ja nyt että historiassa. Kapinallisten on hyvä tietää, että joulun pakanaperusta on jo aikoja sitten otettu haltuun ja omaksuttu osaksi moninaista kerrostumaa. Se on yhteyttä isompaan musiikin kautta kirkossa, viihdekonserteissa, televisiossa ja kodin lauluhetkissä. Eivät ne moderneinakaan ole pelkkää kulutusjuhlien soundtrackia. Frank Sinatran, Dean Martinin, Phil Spectorin ja Louis Armstrongin joululevyt ovat klassikoita – ja monille käsittämättömän sietämättömiä. Oma ehdokkaani kärsimyskuuntelun kärkeen on ame© SH U TT ER ST O C K / YU G AN O V KO N ST AN TIN Joulumusiikki on yhteisöllinen rituaali – ja siksi se monia ärsyttää. kenelle kulkuset soivat Teksti: KARI SALMINEN j. Vanhakin voi olla taas melkein lapsi. Rakastettu joululaulu kertoo olemassaolollaan meistä osana yhteisöä ja traditiota. Hyperion-yhtiön vuonna 1987 julkaisema Christmas Music from Medieval and Renaissance Europe -levy vaikuttaa kansikuvaa ja latinankielisiä laulunnimiä myöten perinteiseltä, mutta saate-essee kertoo, että joulu sai alkunsa talvipäivän seisauksen, vuoden lyhimmän päivän, juhlista ja riiteistä. Yksi jos toinenkin klassinen säveltäjä on tehnyt joulumusiikkia, ja etenkin Britanniassa se on kuorosäveltäjille lähes pakollista. Kyse on riiteistä, menoista ja toistosta – ja myyteistä niiden takana. Joka vuosi kerrotaan juttuja, että joulu on alkujaan pakanallinen talvijuhla. Vanhakin nuortuu Joululaulut ovat sekä hengellisiä että maallisia, niin kristillisiä kuin pakanallisiakin. Ranskankielinen alkutermi ”carole” merkitsee musiikin säestämää piiritanssia, jonka juuret vievät antiikkiin saakka
Petterillä on taas oikein punainen kuono, ennen niin leijuva lumi paiskautuu maahan metallisesti, valkoinen joulu on tummanharmaa ja Hemingway kohtaa jouluklassikon kappaleessa For Whom the Jingle Bells Toll. • Santa Claws and the Naughty but Nice Orchestra: ...And Christmas for All! The Holiday Tribute to Metallica (Christmas Rock Records 2007) – jouluversioitua Metallicaa. Miksi joulumusiikki sitten niin ärsyttää joitakin. Aiken valkaisee alun perin mustaan kulttuuriin liittyneen biisin niin intohimottomaksi tapettiviihteeksi, että suoritus ansaitsee melkeinpä palkinnon. Joulumusiikki ei ole ”vain musiikkia”. Ketkään eivät ole enemmän tosissaan kuin jazzsoittajat, jotka kyllä löytävät melodioiden ansiot missä niihin sitten törmäävätkin. Tampere Jazz Happening festivaalilla toista kertaa käynyt vapaan improvisaation ja surrealistisen jazzin kombo Das Kapital tunnetaan ennen muuta Hans Eisler -levytyksistään, mutta saksalais-ranskalais-tanskalainen touhuryhmä on julkaissut myös levyn Das Kapital loves Christmas, jossa bändi huitelee surutta Mendelssohnin joululaulusta Irving Berlinin White Christmasiin ja siitä 1400ja 1500-lukujen ranskalaisiin traditionaaleihin ennen kuin päätyy ilmoitetusti ”hyvin vanhan saksalaisen laulun” pariin George Michaelin Last Christmas -lallatuksen saatolla. Esimerkki: Judas Priestin laulusolisti Rob Halford on julkaissut tänä vuonna joululevyn, ja se on jo hänen toinen julkaisunsa siinä lajissa. Syitä on tietysti monia. Joululevyn tekeminen on kevyen musiikin artistille tapa ilmoittaa: minäkin olen instituutio. The BBC National Orchestra, Chorus of Wales/Thierry Fischer (Hyperion 2008). © SH U TT ER ST O C K / SE R G EY N IV EN S. Sitä tehdään kollektiiviseen tilaukseen. Sillä on suora historiallinen ja sosiokulttuurinen kohde. Se on vapaaehtoista alistumista konservatiiviselle perinteelle, ja siksikin joitakin se niin sieppaa. Joulumusiikki on myös kutsu leikkiin, lisenssi tunteisiin, käytösvetoomus, tunnelmakuvaus ja väline, joka yhteislaulun muodossa liittää meidät taas seurakuntaan, vaikka maalliseenkin. Joulun raskaimmat kellot Uudemman eurooppalaisen jazzfuusion mestarien Pantezerballettin levyllä X-mas Death Jazz äärimetalli ja noise sekoittuvat jazz-kokeiluun antaen joululauluille uuden kuosin, joskaan ei välttämättä uutta sydäntä. • The Choir of Westminster Abbey/James O’Donnell: A Christmas Caroll from Westminster Abbey (Hyperion 2008) – englantilaiset osaavat joulun kuorohommat kauneimmin. kenelle kulkuset soivat Joitakin suosituksia jouluksi: • Jorma Hynninen & HBQ: Joulun kellot (Edition Troy 2012) – baritonin ja helsinkiläisen puhallinorkesterin yhteistyössä on sekä hartautta että iloa. Monien ykkösinhokkeihin kuuluvat joulusävelet sellaisilta kuin George Michael, Paul McCartney, Mariah Carey, Slade, Elvis tai Suomessa Vesa-Matti Loiri, Brita Koivunen, Carola, Juice Leskinen tai Matti & Teppo. • Carla Bley, Steve Swallow & The Partyka Brass Quintet: Carla’s Christmas Carols (Watt 2009) – joulutraditionaaleja vapaamman jazzin tapaan. – Honeggerin joulukantaatti on väkevä sinfoninen runoelma. Ja metallimuusikot, hehän ovat kaikkein tunteellisimpia Suomessakin, maassa, jossa pyhää sanaa ja joulun sanomaa soitetaan hevisointujen voimalla. 25 R ONDO C LASSIC 12|201 rikkalaisen Idols-tähden Clay Aikenin joululevy ja sen Mary did you know, mustan ryhmän laulu, joka tekee jouluevankeliumista makeutusainetta. Mukana ovat toisto, siitä seuraava korvamato, liian aikainen liukuma pyhäaikaan, kristillisyys, kaupallisuus, yletön makeilu, lapsekkuus ja pakonomainen yhteisöllisyys – siis ne samat asiat, jotka tekevät joulumusiikista rakastettua. • Arthur Honegger: Une Cantate de Noël. Ei tarvinne edes selventää ironiaa levyn nimessä. Aivan turha luulla, että jazzin ja metallin miehet olivat rienaamassa. • Blackmore’s Night: Winter Carols (Minstrel Hall Musi 2006) – Deep Purple -legenda ja mustan ritarin hieman kitsch mutta silti kuulaan koskettava kokonaisuus. . Otetaan toinen ääripää, se kaikkein epäsentimentaalisin. Se on piirileikkiä yhteisölle, jonka pitää säännöllisin välein toteuttaa itseään ollakseen olemassa. • Bob Dylan: Christmas in the Heart (Columbia 2009) – äänensä jo melkein menettänyt legenda raakkuu rakastetut joululaulut tärviölle, ja se kuulostaa hyvältä. Joululevyn tekeminen on kevyen musiikin artistille tapa ilmoittaa: minäkin olen instituutio. • Rob Halford: Celestial (Sony 2019) – toinen joulualbumi Judas Priestin metallijumalasolistilta
Ballet Orchestra. Ballet Orchestra. Tilasyistä ei orkesteria. Liput palvelumaksuineen alkaen 64 / 74 €, lapset (16 v. Liput palvelumaksuineen alkaen 53 / 64 / 84 €, lapset (16 v. asti), opiskelijat ja eläkeläiset 43 / 53 / 64 € Lippupiste ja livenation.fi JYVÄSKYLÄ P aviljonki P e 3.1.2020 klo 19 OULU M adetojan s ali l a 4.1.2020 klo 15 KUOPIO M usiikkikeskus s u 5.1.2020 klo 15 LAHTI s ibeliustalo M a 6.1.2020 klo 15 -10 pros vähintään 20 lipun ostajalle. Liput palvelumaksuineen alkaen 53 / 64 / 84 €, lapset (16 v. asti), opiskelijat ja eläkeläiset 43 / 53 / 64 € Lippupiste ja livenation.fi Odetten-Odilen rooleissa Margarita Avdeeva. Liput palvelumaksuineen alkaen 53 / 64 / 84 €, lapset (16 v. I r i n a K o l e s n i k o va St Petersburg Ballet Theatre & Ballet Orchestra Odetten-Odilen rooleissa Irina Kolesnikova. asti), opiskelijat ja eläkeläiset 43 / 53 / 64 € Lippupiste ja livenation.fi Odetten-Odilen rooleissa Irina Kolesnikova. asti), opiskelijat ja eläkeläiset 39 / 44 € Ticketmaster ja livenation.fi Odetten-Odilen rooleissa Irina Kolesnikova. Tilasyistä ei orkesteria. 11-2019_Rondo_IRINA_JOUTSENLAMPI_254x365mm.indd 1 10/10/2019 9.19
Vogt pitää Brahmsin kurssissa R ONDO cd ANTTI HÄYRYNEN Levyn ohjelma: RDO 195 Lars Vogt, Piano & kapellimestari Johannes Brahms (1833–1897) Pianokonsertto nro 1, D-molli, op. . Vähän sen jälkeen häntä kuultiin ensi kertaa myös Suomessa. 27 R ONDO C LASSIC 12|201 9 © G IO R G IA B ER TA ZZ I JOHANNES BRAHMS kamppaili ensimmäisen pianokonserttonsa kanssa vuosia. Se tuli mahdolliseksi 20-vuotiaana hänen saavutettuaan toisen sijan Leedsin pianokilpailuissa vuonna 1990. Finaali kipunoi virtuoosisesti, mutta muuttuu D-duurin sarastuksessa hartaaksi. Hidas osa on romanttisen auvoinen ja eteerisen etäinen. Sage Gatesheadin vuonna 2004 valmistuneessa komeassa konserttitalossa majailevan kamariorkesterin erikoisuutena ovat olleet muusikkojohtajat, ennen Vogtia mm. Vogt tulkitsee Brahmsin neljä nuorekasta balladia näyttävästi, mutta ennen kaikkea empaattisen romanttisesti. Tästä taustasta kasvaa intensiivistä ja viitseliästä yhteistyötä, jossa solisti ja orkesteri puhaltavat tiiviisti yhteen hiileen. Andante 6:30 6. III. I. II. Andante 4:36 5. Ondinen äänitys hyödyntää konsertossa Sage Gatesheadin erinomaisen akustiikan täysimittaisesti. Kohtalon voimat hyökkäävät orkesterijohdannossa, jonka jälkeen pianosoolo astuu esiin poikkeuksellisen nöyränä ja lyyrisenä. II. Elisabet II myönsi orkesterille 2015 Royal-tittelin, jolla vahvistettiin duunarihengestään tunnetun Geordie-alueen kulttuuri-identiteettiä. Dramaattiset kontrastit on jännitetty kauas toisistaan, mutta Vogt pitää ison laivan kurssissa. Adagio 13:49 3. B-duuri. D-duuri. D-molli. Maestoso 22:40 2. Intermezzo. Rondo. I. Vuodesta 2015 Vogt on ollut Newcastlessa toimivan Royal Northern Sinfonian taiteellinen johtaja. IV. Eero Hämeenniemen Sade ja punainen maa -teoksen laulusolistina on intialaisen karnaattisen laulun tähti Bombay Jayashri, kuten esittelytekstissä kerrottiinkin, ei Laura Leisma, joka esiintyy kyseisen Alba-levyn toisessa teoksessa.. Allegro non troppo 12:33 Neljä balladia, op. Teos sai vuonna 1854 alkunsa sonaattina kahdelle pianolle, vaihtoi muotoa neliosaiseksi sinfoniaksi ja päätyi lopulta 1859 kolmiosaiseksi konsertoksi, jonka ensimmäiseen osaan – merkinnältään Maestoso, ”Majesteetillisesti” – jäi jylisemään sinfoninen argumentti. Vogt on haastattelussa kertonut mieltävänsä Brahmsin ensimmäisen pianokonserton kohtalonomaiseksi teokseksi, joka kasvaa alun epätoivosta ja pelosta hitaan osan henkevyyden kautta viimeisten sivujen auringonsäteisiin. Newcastlelaisorkesteri ei säästä ruutia tai pianissimoita. Saksalaispianisti Lars Vogt muistelee kuunnelleensa Brahmsin konserttoa korvalappustereoilla junamatkoilla oppitunneilleen 15–16-vuotiaana ja haaveilleensa sen soittamisesta. Ondinen levyllä Brahmsin d-molli-konsertto kuulostaa tavallistakin monumentaalisemmalta. Orkesterivälikkeet nousevat esiin väkevinä, kun taas pianosoolojen aikana soittajat voivat joskus kuulostaa passiivisilta. Andante con moto 7:56 Royal Northern Sinfonia Ondine ODE 1330-2 EAN/UPC 0761195133026 Brahms [72:14] OIKAISU Edellisen Rondo cd:n ohjelmatietoihin oli päässyt virhe. III. 15 49:02 1. 10 22:57 4. Thomas Zehetmair, Jean-Bernard Pommier ja Heinrich Schiff – vierailulla on käynyt myös Olli Mustonen. Allegro 3:55 7. B-molli
Äkkiseltään voisi ajatella, että lätkämusiikin soitteleminen olisi muusikoille helppo keikka – ollaanhan tuttujen hittien äärellä, eikä lätkäyleisö liene sitä kaikista vaativinta ja tarkkakorvaisinta yleisöä. Kapellimestari ja musiikkituottaja olivat yhdessä katsoneet biisit läpi, joskin biisilistat tehtiin yhteistyössä asiakkaan kanssa. Hyvästä ennakkosuunnittelusta huolimatta taitaa kotijoukkueen nopea jäähy ottelun kolmannella minuutilla yllättää niin orkesterin kuin yleisönkin – seuraa hetki kiihkeää nuottien selailua, kunnes jäähybiisi Beethovenin viides kajahtaa ilmoille. Yhtään löysää lähtöä tai tunteetonta vetoa ei jääkiekon dramatiikka salli. Heti ensimmäisen pelikatkon koittaessa valkenee orkesterin tehtävän haastavuus: musiikin on soitava välittömästi, kun erotuomarin pilli soi. Maamme-laulu kajahtaakin rutiininomaisen komeasti, ja kiekon käytyä jäähän ottelu pääsee täyteen vauhtiin. orkesteri tuo rytmiä jääkiekko-otteluun Teksti: ANNIINA LESKELÄ Orkesterin tuominen lätkäkatsomoon oli osa HIFK:n yhteistyökumppanin Sinebrychoffin 200-vuotisjuhlallisuuksia.. ”Kyllähän me heti tiedettiin, että tässä tulee olemaan muutamia haasteita. ”Me nyt lähdetään aina kaikkeen mukaan, ja mitä hullumpi idea, niin sitä mielenkiintoisempi”, Vantaan viihdeorkesterin toiminnanjohtaja Janne Rönnbäck vastaa ja kertoo idean olleen alkujaan mainostoimisto Hasan & Partnersin kynästä. Siksi nurkkakatsomossa komeileva orkesteri herättikin syksyllä välitöntä uteliaisuutta loppuunmyydyn Nordiksen katsomossa. Red Classics -nimeä kantaneessa liigaottelussa kohtasivat TPS ja HIFK. Ei siis ehkä sittenkään ihan helppo iltapuhde. ”Jokaisesta biisistä valittiin kohta, että saadaan se toimimaan lyhyelläkin aikavälillä”, Rönnbäck paljastaa. Samalla tavoin kappaleen on katkettava heti, kun kiekko käy uudelleen jäähän. Yksi on jo se orkesterin sijoittaminen jäähalliympäristöön, ilman erillistä stagea.” Pelikatkon ensi sekunnista lähtien orkesterin on vedettävä tiukalla biitillä täynnä rock ’n rollin hurmosta. Se, miten yli 80-henkinen sinfoniaorkesteri saadaan taipumaan tähän, oli yksi projektin haasteista. Pelikatkojen pituutta ei voi etukäteen tietää, joten orkesterille keikka on yhtä äkkilähtöä ja nopeaa reagointia kolmen erän ajan. Onnistuneet, jääkiekkokulttuuriin sopivat teosvalinnat luovat osaltaan urheilujuhlan tuntua: orkesteri revittelikin Sinfoniaorkesteri jalkautui uuteen ympäristöön kun Vantaan viihdeorkesteri ja Vaskivuoren lukion kamarikuoro säestivät kahden jääkiekkojoukkueen kohtaamista Helsingin jäähallissa. 28 R ONDO C LASSIC 12|2019 JÄÄKIEKKOA ja sinfoniaorkesteria ei yleensä tavata seurata samoilla areenoilla, saati saman yleisön parissa. Mutta juuri yllätyksistähän urheilun adrenaliini kumpuaakin
Tämä on myös freesi tapa tulla yleisön luokse eikä aina vaan pölyttyä tuolla omissa tiloissa!” Mikkelin kaupunginorkesterin pääkapellimestariksi ja Lappeenrannan kaupunginorkesterin taiteelliseksi johtajaksi hiljattain valittu Lasonpalo ehtii toisinaan itsekin jäille. ”Aivan loistava idea”, Kimmo komppaa. Selkeästi tätä onkin osattu ennakoida suunnittelussa. Myös Vantaan viihdeorkesterin Rönnbäck on tyytyväinen kokonaisuuteen, eikä liene poissuljettua, etteikö jotain vastaavaa nähtäisi jatkossakin. Lätkämatseissa usein käyvä seurue toivoo näkevänsä vastaavia spektaakkeleita jatkossakin. Kaikkiallahan pelataan jääkiekkoa – se on hieno kansallinen harrastus. S. Orkesteri tuo kaksikon mielestä piristystä otteluun, mutta sinfoniaorkestereiden konserteissa herrat eivät kuitenkaan useasti vieraile. Säveltäjä neron majesteettinen jouluteos sykähdyttää Tuomiokirkossa. ”Pitäis olla sen verran sivistyneempi, että pitäisi kyllä käydä!” Janin, Jennin, Ellan, Kimmon ja Leon seurue pitää sinfoniaorkesterin ja lätkän yhdistelmää onnistuneena. Kolmannessa erässä orkesteri kuoroineen onnistuu lopulta kannustamaan kotijoukkueen tappioasemasta 2–1 voittoon, ja tyytyväinen kotiyleisö valuu katsomoista Töölön iltaan. KLO 20 cantoresminores.fi • facebook.com/cantoresminores LIPUT TICKETMASTER.FI & TUNTIA ENNEN OVELTA PIKKUKANTTORIEN JOULUUN kuuluu kolme erilaista konserttia. Bach: Joulu oratorio Mitä olisikaan joulu ilman Bachia. Janin, Ellan, Kimmon, Jennin ja Leon seurue pitää sinfoniaorkesterin ja lätkän yhdistelmää onnistuneena. Geils Bandin Flamethrower on mukana setissä. ”Antaa freesiyttä kokonaisuuteen. KLO 19 TI 17.12. ”Me todistettiin tässä se, että urheilu ja kulttuuri voidaan hyvällä suunnittelulla liittää toisiinsa”, Rönnbäck summaa. Cantores Minores • CM Koulutusryhmien kuoro Hedvig Paulig, sopraano • Maria Kettunen, altto Tuomas Katajala, tenori • Juha Kotilainen, basso Suomalainen barokkiorkesteri Hannu Norjanen, joht. KLO 18 PE 20.12. ”Se, että kaikilla on siinä hetkessä sama lappu edessä, koko bändi on nuotit valmiina ja nopeasti lähdetään – kuin painaisi dj:nä nappulasta – niin yllättävän hyvin toimii. On perinteisiä joululauluja, suurta ja pientä musiikkia solistin ja urkujen kanssa sekä barokin loistoa. KLO 19 MA 16.12. Soitan paikalliseen jäähalliin ja kysyn, olisiko jotain vuoroa, johon voisi tulla mukaan höntsäämään. . KLO 19 (KANTAATIT I–III). Tällaista saisi olla useamminkin”, Jenni toteaa. Vantaan viihdeorkesterin reaktiovalmiutta ja sen kapellimestarin Nick Daviesin otteita ihaili katsomon puolella myös Erkki Lasonpalo. ”Mulla on jääkiekkokamat aina auton takakontissa. Myöskään pitemmän linjan HIFK-kannattajia Paulia ja Vesaa sinfoniaorkesterin läsnäolo ”ei estänyt saapumasta paikalle”. Hannu Norjanen CM Koulutusryhmien kuorot Irja Askola, tekstinlukija • Markus Malmgren, urut JOHANNEKSENKIRKKO 30/20, 20/15 € TUOMIOKIRKKO 65, 50/40, 30/25, 15 € TUOMIOKIRKKO 35, 30/25, 15/10, 10 € MA 2.12. ”Jokaisesta biisistä valittiin kohta, että saadaan se toimimaan lyhyelläkin aikavälillä” TO 12.12. 29 R ONDO C LASSIC 12|2019 tutuilla rock-klassikoilla kuten Eye of The Tiger, Final Countdown ja Sweet Child Of Mine, ja istuihan tunnelmaan ripaus ABBAakin. Cantores Minores • Marjukka Tepponen, sopraano Markus Malmgren, urut • Hannu Norjanen, joht. Valitse suosikkisi ja ryhdy joulunodotukseen kanssamme! PERINTEINEN ADVENTTIKONSERTTI Enkellaulu kajahtaa! Ihastuttava adventti konsertti tunnelma valaistussa Johanneksen kirkossa aloittaa pikkukanttorien joulunodotuksen. Cantores Minores • joht. ”Eka erä oli vähän harjoittelua, mutta tokassa erässä meni jo paljon paremmin”, 51ja 40-kertaiset kausikorttilaiset arvioivat orkesterin suoritusta. KAIKKIEN AIKOJEN JOULULAULU J. Myös kotijoukkueen maalilaulu, J. Aika usein natsaa, jos vaan oma aikataulu antaa myöten”, Lasonpalo kertoo. Siinä pitää olla kaikkien hereillä. KLO 19 PE 20.12. JOULUN KAUNEIN MUSIIKKIHETKI KOKO PERHEELLE Perinteinen Joulu konsertti Kuorolaiset nuorimmista vanhimpiin kokoava konsertti sisältää myös joulukertomuksen
lee kuuden kappaleen nuotit, joita taapero pystyy seuraamaan värikoodien avulla. Juuri tästä on oopperassa kysymys: mahdista herättää katsojassa voimakkaita tunteita ohi otsalohkon kontrollin. klo 19.00 Su 19.1. Haluan kategorisoida musiikkia tarkemmin. 48/44 € Rondo_KH.indd 1 12.11.2019 10.51. klo 15.00 OHJAUS Ville Saukkonen KAPELLIMESTARI Kaapo Ijas Rooleissa mm. Oli kyse vain siitä, mihin boksiin levyt levykaupassa laitetaan. Musiikkiin liittyy niin voimakkaita tunteita, että joudun välillä ottamaan etäisyyttä. Yle.fi 5.11.2019 ”Meillä on hyviä kapellimestareita, soittajia ja oopperalaulajia. Aikoinaan ei ajateltu sosiaalisia, poliittisia ja kulttuurisia seurauksia, joita termillä olisi. ” Kuoro luo hienoja ihmissuhteita. Kävimme yhdessä täällä monta vuotta.” – Neljä vuosikymmentä Händel-kuorossa laulanut Väinö Valtonen Tampereen seurakuntalehti Sillassa 6.11.2019 ”’Maailmanmusiikki’ oli markkinointitermi. Uhkana on, ettei taidemusiikkia saada niin monimuotoiseksi ja kiinnostavaksi kuin se voisi olla.” – Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n toiminnanjohtaja Helena Värri brittiläisen Harrison & Parrott -agentuurin vallasta Suomen klassisen musiikin kentällä. klo 19.00 La 18.1. Henkisesti raskaina aikoina en ole voinut kuunnella juuri mitään.” – Pasi Salminen kertoo ET Terveys -lehdessä 9/2019 R ONDO mediasakset ANNA EVELIINA HÄNNINEN LISÄTIEDOT www.teatro.fi/kaunishelena JACQUES OFFENBACH ESITYKSET ESPOON SELLOSALISSA To 16.1. Nyky-yhteiskunnassa haemme monimuotoisuutta – myös kapellimestarien ja solistien kohdalla. Olen varma, että musiikki tulee säilymään ihmisten elämässä ikuisesti.” – Kuusamon musiikkiopiston rehtori Seppo Kallio Koillissanomissa 31.10.2019 ”Säveltäjiä kiehtoo ajatus muusikosta, jolla on kuudes aisti, ihmismielen salainen avain ja kyky manipuloida sekä massoja että auktoriteetteja. Hiljaisuus on hyvää vastapainoa musiikille. Leikillisesti olen sanonut, että mikä se sellainen sekakuoro on, joka ei poikamiehelle vaimoa tarjoa. Siksi myös Hitler, Stalin ja Kekkonen viihtyivät oopperan ensiparvella.” – Toimittaja ja kirjailija Minna Lindgren kolumnissaan Kauppalehdessä 5.11.2019 ”Huono musiikki vaikuttaa minuun lähes yhtä voimakkaasti kuin hyvä, siksi en pidä esimerkiksi automatkoilla radion kuuntelusta. Tero Harjunniemi, Aki Alamikkotervo, Kaisa Näreranta, Jussi Vänttinen, Eeva Semerdjiev T E AT R O PRODUCTIONS LIPUT ALK. Etenimme aika nopeilla askelilla naimisiin. Naishenkilö, jonka kanssa elän, on Händel-kuorosta löydetty. Toki ongelmiakin on, mutta mikäpä ala ei tänä päivänä olisi murroksessa. Tarkkuus ja konteksti ovat tärkeitä.” – Elokuvantekijä ja journalisti Cyrus Moussavi Suomen Kuvalehdessä 42/2019 ”Lapsi voi joko kuunnella laitteeseen tallennettuja melodioita tai soittaa omiaan – tai tehdä samaan aikaan. Mukana tuSUOMEN LEHDISTÖN MUSIIKKISITAATTEJA. Kukapa ei haluaisi kuunnella Beethovenin Hymniä ilolle oman lapsensa soittamana?” – Vauva-lehti esittelee taaperon lelupianon marraskuun 2019 numerossa ”Lontoossa päätetään, millaisia taiteilijoita meille tarjotaan. Ne ovat kestäviä. Ei ole harmittanut päivääkään.
Tilaa sähköpostilla asiakaspalvelu@kotimaa.fi TILAUSKORTTI ASKEL MAKSAA POSTIMAKSUN Kotimaa Oy Vastauslähetys Tunnus 5001582 00003 HELSINKI Tarjous on voimassa kotimaassa 31.12.2019 asti uusille tilauksille. askellehti.fi RIKAS MIES JOKA ANTOI KAIKEN POIS JOULULLA EI OLE VAIHTOEHTOA KOLIN VAARAA VALLOITTAMASSA EIJA-RIITTA KORHOLA: OLLI VALTONEN: MINNA KETTUNEN: Joulun ja ilon kantaja 21 levollista adventin askelta JOULU ON JEESUKSEN SYNTYMÄJUHLA IDA ELINA: Seimi pysäytti Heikki Hurstin ja Ritva Oksasen Diakonissan matkassa Sodankylässä Uskoa, toivoa & rakkautta numero 9,50 € jouluun jouluun Kyllä kiitos! Tilaan Askel-lehden itselleni lahjaksi. Soita 020 754 2333 Puhelun hinta lankapuhelimesta 8,21 snt/puh. 6 lehteä vain (Norm 54,00) 34 , 50 Henkistä hyvinvointia, juurevaa arkea ja ihmissuhteita. Ku va : M in na To ivi o Innostavia tarinoita suurista ja pienistä elämänmuutoksista.. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta. Tilausvaihtoehdot: Postita oheinen tilauskortti, postimaksu on maksettu puolestasi. + 14,9 snt/min. jakso 6 lehteä vain 34,50 (norm 54,00), jonka jälkeen tilaus jatkuu normaalihintaisena kunnes itse irtisanon sen. + kaupan päälle saan hyvän mielen, sillä Askel tukee Naisten Pankkia yhdellä eurolla/tilaus! Kyllä kiitos! Haluan saada Kotimaa Oy:ltä uutisia, tarjouksia ja etuja sähköpostitse tekstiviestillä. Nimija yhteystietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin henkilötietolain mukaisesti. + 6,9 snt/min, matkapuhelimesta 8,21 snt/puh. Hengellisen elämän perus asioita ja uusia virtauksia. TILAAJA/MAKSAJA Rondo12-19-K Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka Puhelin Sähköposti SAAJA (jos eri kuin maksaja) Nimi Osoite Postinumero ja -toimipaikka . Kätevä kestotilaus nyt 1
Ensimmäisellä levylläkin lauloin ikään kuin puolella teholla, koska koin tekeväni jotain kiellettyä. Sama koskee vaatteita; eivät romanit muualla Euroopassa pukeudu kuin meillä.” Vuonna 1952 Juuassa syntynyt Grönfors haaveili nuorena klassisen laulajan urasta. Tajusin, että nyt on aika pelastaa nämä kappaleet. mestarikansanlaulajan arvonimellä, Suomi-palkinnolla, Etno-Emmalla ja Kalevalaseuran tunnustuspalkinnolla. ”Olemme olleet täällä pohjoisessa eristyksissä, jolloin musiikki ei ole päässyt sekoittumaan niin pahasti. ”Vielä aiemmin oli ollut mahdotonta edes ajatella, että romanilauluja levytettäisiin ja esitettäisiin valtaväestölle. Minulla ei ollut nauhuria, joten tein muistiinpanotyön kynällä, paperilla ja kitaralla. Halusin kaiken tämän perinteen kirjoihin ja kansiin, jotta jäisi tietoon, että meillä on Suomessa ollut tällainen heimo, jolla on ollut tällainen musiikkiperinne. Kenties jossain kyläillessä”, Grönfors miettii. Useampien levytysten lisäksi on romanien kansanlauluja saatu tänä vuonna vihdoin kirjan kansien väliin. Väisänen, Elias Lönnrot ja Erkki Ala-Könni ovat tuttuja nimiä kansanperinteen kerääjistä puhuttaessa, mutta listaan on syytä lisätä myös Hilja Grönfors, jonka työ Suomen romanien musiikin elvyttäjänä ja esittäjänä on palkittu mm. Jos säkeistöjä tai sanoja puuttui, niin täydensin itse samalla tyylillä. Kun muut lapset leikkivät, niin minä jäin kuuntelemaan, kun aikuiset lauloivat. ”Kerätessäni en miehiä löytänyt laulamaan, ja tärkeintä oli säilyttää laulut”, Grönfors toteaa. Melodiat palasivat mieleeni vuoMestarikansanlaulaja HILJA GRÖNFORS huomasi 1990-luvulla romanien lauluperinteen olevan katoamaisillaan ja aloitti keräystyön, joka jatkuu tänäkin päivänä. 32 R ONDO C LASSIC 12|2019 . Ajelin ympäri Suomea omalla ajallani ja rahallani leireistä ja tapahtumista toiseen. Hänen mukaansa romanilasten mahdollisuudet klassisen musiikin opintoihin olivat kuitenkin tuohon aikaan lähes olemattomat. ”Koulussa romanin kieltä opettaessani huomasin, etteivät lapset enää opi kotona kansanlauluja. En ainoastaan oppinut säveliä ja sanoja, vaan muistiin ovat painuneet myös laulajien ilmeet ja äänensävyt.” Perinteisesti rajanvedot miesten ja naisten sekä nuorten ja vanhojen laulamien laulujen välillä ovat olleet selkeitä, mutta Grönfors on laulanut kolmelle albumilleen niitä kaikkia. 1990-luvun puolessa välissä Grönfors havahtui romanien lauluperinteen uhanalaisuuteen. © M AA R IT KY TÖ H AR JU a OSA: 15 sikymmenten takaa”, kertoo Grönfors, jonka lapsuudessa romanilaulut olivat vielä elävää arkista perinnettä. ”Ihmettelen kyllä, että mistä olen voinut sitä musiikkia lapsena kuulla. Mutta nyt keikoilla tulee ihmisiä sanomaan itku silmässä, että hyvänen aika, onko tällaista musiikkia olemassakaan?” Grönforsin mukaan suomalainen romanimusiikki onkin Euroopassa ainutlaatuista. Muualla se on joko kadonnut tai liudentunut paikalliseen tanssimusiikkiin. hilja grönfors pelasti kaaleenlaulut katoamasta R ONDO pelimannimuotokuvia SANTERI KAIPIAINEN Hilja Grönfors on tehnyt elämäntyönsä romanimusiikin säilyttäjänä.. O. ”Tänä päivänä niitä kuulee korkeintaan syntymäpäivillä, mutta lapsuuteni aikaan kaikki lauloivat niitä vielä, omat vanhemmat ja isovanhemmat
Ei se oikein hyväksyttyä ole lähteä miten tahansa tekemään. ”Keräämäni kokoelma on kansallisaarre. Eivät asiat mielestäni siis ole aivan kohdallaan.” Ovet ovat kuitenkin olleet romaneille auki jo pidempään tanssimusiikin puolella. Päätapahtumapaikkana Musiikkitalo. NYKY ENSEMBLE & HELSINGIN KAMARIKUORO – PALJU ÕNNE, ARVO PÄRT! 25.1.–1.2.2020 #Ä ÄN ES SÄ SIBAFEST.FI JA YLI 30 MUUTA TAPAHTUMAA! Sibafest on Taideyliopiston Sibelius-Akatemian festivaali. Vanhoissa lauluissa kuulee vaikutteita aina Anatoliasta saakka”, Grönfors kertoo. SAKARI ORAMO & SIBELIUS-AKATEMIAN SINFONIAORKESTERI SUNNUNTAI 26.1. Kuitenkin esimerkiksi vielä lokakuussa [kansainvälisessä kansanmusiikkitapahtuma] WOMEX:issa Tampereella oli lavalla kyllä esimerkiksi saamelaismusiikkia, muttei romanimusiikkia. ”Ehkä siksi, että tangon kaltainen kaihomielisyys on meille helposti lähellä sydäntä”, tuumii Grönfors, jonka listaamat esikuvat ovat hekin tanssilavoilta tuttuja: ” Taisto Tammi, Markus Allan, Anneli Sari, Olavi Virta, Reijo Taipale, Eino Grön, Katri Helena, Paula Koivuniemi, Amadeus Lundberg… ja Tamara Lundin Yksinäinen pihlaja jätti 1960-luvulla lähtemättömän vaikutuksen.” Omassa laulamisessaan Grönfors on kuitenkin ehdottoman perinnetietoinen. Olin viimeisellä mahdollisella hetkellä liikkeellä.” . Konsertissa musisoivat avioparit, sisarukset sekä vanhemmat lapsineen.. PERHEEN ÄÄNI Konsertissa lavalle nousevat – kuten arvata saattaa – perheet. Samalla voitaisiin myös vahvistaa kielen ja muun kulttuurin tuntemusta.” Tänä vuonna ilmestyi viimein Grönforsin pitkäaikainen toive Vanhojen kaaleenlaulujen oppikirja, johon on nuotinnettu 32 romanikansanlaulua. ”Alun perin siihen suunniteltiin 125 laulua, mutta rahoitusta ei saatu tarpeeksi kaikkien saamiseksi kansiin, eikä minulla ole yksin siihen varaa”, Grönfors suree. Jos vasta tänä päivänä oltaisiin alettu työhön, ei enää löytyisi mitään, sillä näiden laulujen osaajat ovat jo nukkuneet pois. ”Perusasioiden pitää pysyä kasassa. En oikein tiedä, mitä lähtisin muuntamaan niitä lauluja esittäessä. Romanimusiikki poikkeaa niin paljon muusta suomalaisesta kansanmusiikista. ”Taiteilijat eivät ole onneksi niin ennakkoluuloisia, ja koen saavuttaneeni suurta hyväksyntää omalle tekemiselleni. ”Johonkin päin Suomea tarvittaisiin musiikkitai kansanopistoon oma opetuslinja romanimusiikille. Perinne tarvitsee jatkajia elääkseen, mutta toistaiseksi melko harva on seurannut Grönforsia hänen jalanjäljissään. ”Vanhemmat eivät osanneet kannustaa, ja vaikka opettajat suosittelivatkin musiikkiopintoja, niin mikään muu musiikkikoulu kuin kansanopisto ei ottanut vastaan, vaikka olisi saanut yhtä hyvät pistemäärät kuin muutkin hakijat. Parempaan suuntaan ollaan menty, mutta ei syrjintä ole vielä loppunut”, Grönfors lisää ja viittaa viimevuotiseen Työnimi-kampanjaan, jossa neljä menestynyttä yrittäjää haki töitä omalla CV:llä, mutta romaninimellä – tuloksetta. TIISTAI 28.1. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila yhdessä muusikko Paula Vesalan ja Hilja Grönforsin kanssa. LAUANTAINA 1.2
Helsingin barokkiorkesteri tarjoaa uudenvuodenaaton konsertissaan todellisen harvinaisuuden, JOHANN ADOLPH HASSEN 282 vuotta arkistojen kätköissä lojuneen oopperan Irene. Saariaho, 18. Mozart, 5. Reich, 20. Roman Schatz haastatteli Ylellä Saariahoa, joka kritisoi klassisen musiikin kaupallistumista. Samalla tavalla kuin kaupallisista syistä etsitään nuoria neroja tai erikoisuuksia, etsitään nyt naisia – joilla voidaan tehdä bisnestä”, Saariaho sanoi. ”Nythän on trendi, että on hienoa, että meillä onkin naissäveltäjiä ja on hienoa, että meillä on naiskapellimestareita. Aapo Häkkinen on kaivanut sen esiin, ja Helsingin barokkiorkesteri esittää sen hänen johdollaan Helsingin Musiikkitalon uudenvuodengaalan jälkeen myös Theater an der Wienissä tammikuussa. Max Emanuel Cen?i. Shostakovitsh, 16. on aikamme kuuluisimpia kontratenoreja sekä myös tuottaja ja oopperaohjaaja. Britten, 12. Jokainen säveltäjä sai äänestää viittä nimeä. Chopin. Ja se on tosi hyvä, että näin ajatellaan, mutta eihän senkään pitäisi olla itseisarvo. Hasse kirjoitti pääroolin rakastajalleen Faustina Bordonille ja oopperaan skandaalimaisia piirteitä, kunnianhimoa, kavaluutta ja rakkautta. Messiaen, 14. Ligeti, 7. Keisarinna tekee äkkikäännöksen rakastavaisesta äidiksi ja karkottaa Oresteen ja KAIJA SAARIAHO NOUSI YKKÖSEKSI elossa olevista säveltäjistä BBC Music Magazinen äänestyksessä, jossa 174 taidemusiikin säveltäjää listasi mielestään merkittävimpiä kollegoitaan kautta aikojen. Solistijoukossa saa herkutella jälleen kolmen kontratenorin taiteella, kun lavalle astuvat Max Emanuel Cen?i. Beethoven, 4. Mahler, 8. Isaccio haluaa omansa hallitsijan vallalla ja vangituttaa äitinsä. Ykkösenä, oli J.S. . Ravel, 10. Niceforosta tulee keisari, ja tämä nai Eudossan. Koko klassinen musiikkihan on mennyt ihan uskomattomalle bisnespohjalle. Kesken kaiken Oreste tunnustaa, että hän on vallanhimossaan vaihtanut lapsia näiden ollessa pieniä: Isaccio onkin hänen poikansa ja Niceforo Irenen. Bach, ja lista jatkui seuraavasti: 2. Tämä on jonkinlainen uusi villitys. Naissäveltäjän urallaan kohtaamista vaikeuksista Saariaho sanoo: ”Kuvittelin, että tätä ongelmaa ei enää ole, mutta siitä on ehkä 15 vuotta, kun aloin ymmärtää, että minulla ei ole sitä ongelmaa, mutta itse asiassa nuoremmilla säveltäjillä se vielä osittain on. Samalla Isaccio on rakastunut Niceforon sisareen Eudossaan, joka ei oikein innostu asiasta. Arvattavaksi jää, oliko kyseessä kunnioitus vai satiiri, sillä oopperan juoni on harvinaisen kitkerä sisältäen jopa insestin aineksia. 34 R ONDO C LASSIC 12|2019 saariaho äänestettiin merkittävimmäksi © M AA R IT KY TÖ H AR JU R ONDO ihmisiä maailmalla HARRI KUUSISAARI 2020 TAMPERE-TALO.FI/TCM2020 TAMPERECHAMBERMUSIC.COM 23.–26.1.2020 KAMARIMUSIIKKIA TANSSIA LUENTOJA HASSEN IRENE SAI kantaesityksensä Dresdenin hovioopperassa 6.2.1738, ja sillä juhlittiin ruhtinatar Annan syntymäpäiviä. Debussy, 6. Haydn, 17. Tarinassa keisarinna Irene hallitsee Bysanttia alaikäisen poikansa Isaccion sijaisena ja on rakastunut itseään paljon nuorempaan Niceforoon, joka on hänen luotettunsa Oresten poika. Wagner, 9. Suomessa ei varmaankaan, mutta aika laajasti muualla. Irenen roolin laulaa Helsingissä Julia Lezhneva, joka on Mirjam Helin -kilpailun voittonsa jälkeen rakentanut hienon uran varsinkin barokkimusiikin parissa. Isaccion. Hassen ooppera esiin kätköistä. Sibelius, 13. Stravinsky, 3. Brahms, 19. Bartók, 15. Monteverdi, 11. Ja sen takia minusta tuntuu, että ehkä siitä pitäisi kuitenkin puhua.” . Joidenkin itsestään selvinä pidettyjen klassikoiden sijoittuminen kauas kärjestä oli yllättävää – esimerkiksi Schumann oli sijalla 49 ja aiemmin uuden musiikin paaviksi nimitetty Boulez sijalla 48. Suomalaisista säveltäjistä äänestämässä olivat Kalevi Aho, Sebastian Fagerlund, Magnus Lindberg ja Outi Tarkiainen. Irene sai viisi esitystä mutta joutui sitten unohduksiin. (Niceforo), David DQ Lee (Oreste) ja Bruno de Sá (Isaccio)
Mare: Marjatta Airas Imant: Tero Halonen Mango: Esa Ruuttunen Komtuuri: Henri Tikkanen Ohjaus: Ville Saukkonen Kapellimestari: Erkki Lasonpalo Helsingin Oopperayhdistys – Helsinki Opera ry. pe 10.1.2020 klo 19 su 12.1.2020 klo 16 ti 14.1.2020 klo 19 to 16.1.2020 klo 19 la 18.1.2020 klo 19 Liput: ticketmaster.fi SUURTEOKSEN PALUU NÄYTTÄMÖLLE! Romuraudan rajamailla Rajamailla PIIRTÄJÄ ON SIBELIUS-AKATEMIAN ENTINEN REHTORI R ONDO kuvakolumni LASSI RAJAMAA lassi.rajamaa@uniarts.fi
Tuntui siltä, kuin se olisi ollut jossakin valmiina, ja minä vain otin sen esiin. ”Orkesterimuusikkona olen sikäli erityisessä asemassa, että työssäni voin hyvin kuulla, mikä toimii ja myös sen, mikä ei toimi”, hän toteaa. Nimi viittaa Uudessa-Seelannissa Harri Ahmaksen sinfonian nimi viittaa Uudessa-Seelannissa eläneisiin suurikokoisiin Moa-lintuihin, jotka metsästettiin sukupuuttoon. joulukuuta Hämeenlinnan Verkatehtaalla. Siinä ajatus jatkuu, on jotain, joka pakottaa musiikin pitkäjänteiseksi.” Vaikka suuret muodot ja orkesterimusiikki ovat Ahmakselle läheisintä aluetta, hän on tottunut tekemään monenlaisia teoksia. Tyyliltään se jatkaa 1900-luvun suurten klassikkojen linjoilla, mutta mihinkään yksittäiseen suuntaukseen tai säveltäjään sitä ei tunnu luontevalta liittää. ”Teos valmistui hyvin nopeasti, neljässä viidessä viikossa helmi-maaliskuussa 2018. ”Olen pyrkinyt pitkään linjaan”, hän toteaa. ”Aika moni teos on kuitenkin tilausteos, ja silloin tulee eteen erilaisia teostyyppejä; esimerkiksi kaikki konserttoni ovat tilausteoksia. Ahmaksen orkesterityön valossa ei ehkä ole yllätys, että juuri orkesterimusiikki muodostaa hänelle läheisimmän alueen. Uusintaesitys on kaksi päivää myöhemmin 8. Hänen laajaan tuotantoonsa sisältyy neljän sinfonian (2002, 2003, 2014 ja 2018) lisäksi useita muita orkesteriteoksia, konserttoja, kamarija vokaalimusiikkia sekä oopperat Sydänvirrat (1996–99) ja Käärmesormus (2008). Vaikka muusikkouden ja säveltämisen yhdistäminen luo omia ajankäytöllisiä kysymyksiään, siinä on myös etunsa. 1957), joka on paitsi Sinfonia Lahden fagotin äänenjohtaja myös tuottelias säveltäjä. Sibelius-Akatemiassa hän opiskeli fagotinsoiton rinnalla säveltämistä Einar Englundin ja Einojuhani Rautavaaran oppilaana. Ahmaksen uutta tuotantoa kuullaan Sinfonia Lahden itsenäisyyspäivän konsertissa Lahden Sibeliustalossa, kun Dima Slobodeniouk johtaa Ahmaksen neljännen sinfonian (2018) kantaesityksen. Niiden välillä vallitsee jonkinlainen symbioosi. harri ahmaksen neljäs sinfonia vakavien tuntojen teos R ONDO kantaesitys KIMMO KORHONEN. Minulla on muitakin teoksia, jotka ovat syntyneet hyvin nopeasti, mutta aina ei tietenkään ole näin.” Sinfonialla on eksoottisia mielleyhtymiä herättävä lisänimi Songs of Moa . ” 36 R ONDO C LASSIC 12|2019 MUUSIKKOUDEN ja säveltämisen rytmittäminen onnistuu minulta aika hyvin. Ahmaksen musiikkia hallitsee usein vakava, elämän tummista pohjavirroista kumpuava tunneilmaisu. Sinfonisuus vaatii pitkäjännitteistä rakentelua ja pohdintaa, tuntua siitä, mikä johtaa mihinkin. Sinfoniat ovat hänelle sikäli luonteva teoslaji, että hänen musiikissaan on usein eeppinen, laajakaariseen kerrontaan perustuva ote. Sävellän ehkä tunnin tai kaksi lähes joka päivä.” Näin kertoo muusikko-säveltäjän kaksoiselämästään Harri Ahmas (s. Säveltäminen on kuulunut vakavammassa mielessä Ahmaksen elämään jo lukiovuosista lähtien. Toisaalta sinfonioista yksikään ei ole tilattu. ”Käytän teoksissa usein samoja aineksia ja samaa tematiikkaa. Ajatus tulee mieleen, kun Ahmas kertoo neljännen sinfonian synnystä. Minulle on luontevaa alkaa säveltää iltapäivällä orkesteritöiden jälkeen tai illalla. Joskus tulee tarve säveltää teoksia vain itselle ilman mitään sävellyksille asetettuja reunaehtoja.” Myös alitajunta saattaa tehdä työtä säveltäjän puolesta
Balderin Sali, Helsinki. Jones Hall, Houston, USA. eläneisiin lentokyvyttömiin, suurikokoisiin Moa-lintuihin, jotka ankara metsästys suisti sukupuuttoon. Jukka Jokitalo. Seppo Pohjola: 3 Rag Babies. Samat huokailut toistuvat myös hitaassa toisessa osassa. Houston Symphony, joht. ”Ensiosa alkaa rauhallisilla ja hitailla huokauksilla mutta muuttuu sitten vähän nopeammaksi. Andrés Orozco-Estrada. . 2: Ad Astra. Sibelius-talo, Lahti. 19.12. – 29.2.2020 BIZET Musiikinjohto Alberto Hold-Garrido Ohjaus Marco Bjurström Solisteina mm. Mitään ohjelmallista ”lintumusiikkia” Ahmaksen sinfonia ei kuitenkaan ole vaan viittaa pikemminkin ajatukseen luonnon tuhoutumisesta ihmisen välinpitämättömyyden vuoksi. 0600 900 900 (2 €/min+pvm) Ryhmät: puh. 4.12. Vokaaliyhtye Incanto, Kamariorkesteri Refugium musicum, joht. 03 2423 4501 (ma-pe 10-16) ryhmamyynti@tampere-talo.fi @TAMPERETALO @TAMPEREFILHARMONIA CARMEN Muut esitykset: 16.2. Eveliina Sumelius-Lindblom (piano). Harri Ahmas: Sinfonia nr. Ajattelin sitä, kuinka pieni ihminen musertuu suurempien voimien alle. Musiikista voi ehkä kuulla tällaisten ajatusten herättämiä tuntoja. Sampsa Ertamo: Maa jota ei ole. Yhteystiedot: lipputoimisto@tampere-talo.fi, lippupiste puh. 5.12. Toisessa osassa on suuria koko orkesterin sointublokkeja, joita on myös nopeassa kolmannessa osassa.” Ahmas kokee kuitenkin vaikeaksi pukea musiikkiaan sanoiksi eikä halua liiaksi ohjailla kuulijaa. ja 11.4.2020 Liput 40 € Eläkeläiset 33 € Opiskelijat, alle 16-vuotiaat, työttömät 20 € INTOHIMOINEN OOPPERAKLASSIKKO TAMPEREEN OOPPERAN ENSI-ILLASSA 14.2.2020 TAMPERE-TALO.FI/VERDI-REQUIEM TAMPERE-TALO.FI/CARMEN. kantaesitykset 12 Liput myynnissä Tampere-talon lipunmyynnissä sekä Lippupisteen myyntikanavissa. Ahmaksen neljäs sinfonia on kolmiosainen, puoli tuntia kestävä teos. Teos koostuu audiovisuaalisista installaatioista ja se on esillä galleriassa 5.–20.12.2019. 4. Minna Leinonen: Close your eyes, what do you see. defunensemsle, Heta Kuchka (visualitointi). Tiesin jo ennen sävellystyön aloittamista, että sinfoniasta tulee vakavasävyinen teos”, Ahmas kertoo. Hänen sinfonisuudelle asettamiensa ihanteiden mukaisesti samoja aineksia toistuu teoksessa läpi osien. ” Pehr Henrik Nordgren sanoi aikanaan säveltäjien kirjoittamista teosesittelyistä, että säveltäjä voi muutamalla rivillä tuhota koko teoksen”, hän naurahtaa. Myymälä 2, Helsinki. Kallion kirkko. Jimmy Lopez: Sinfonia No. Tampere Filharmonia Tampereen Oopperan kuoro Tampereen Oopperan lapsikuoro Liput 102/88/68 € Eläkeläiset 95/83/62 € Tiedustele opiskelijalippuja! Kysy ryhmäalennusta! TAMPERE-TALON JA TAMPERE FILHARMONIAN JUHLAVUODEN OHJELMISTOSSA VERDI: REQUIEM Tampere Filharmonia Santtu-Matias Rouvali, kapellimestari Solisteina: Helena Juntunen, sopraano Maiju Vaahtoluoto, mezzosopraano Andrea Shin, tenori Giorgi Kirof, basso Tampereen Filharmoninen kuoro Tampereen Oopperan kuoro Yksi musiikinhistorian dramaattisimmista kuoroteoksista upeiden esiintyjien tulkintana 9.4. 6.12. Niina Keitel, Arturo Chacón Cruz, Marjukka Tepponen, Tommi Hakala, Suvi Väyrynen, Kevin Greenlaw, Jussi Juola ja Waltteri Torikka. Dima Slobodeniouk. 5.12. ”Nimi on jonkinlainen metafora. Sinfonia Lahti, joht
Kulttuuriseen omimiseen liittyvä problematiikka käsiteltiin paitsi käsiohjelmassa, myös radioja tv-haastatteluissa, joita konsertille kertyi varsin paljon. kuoro ottaa kantaa Teksti: MILLA KARVONEN ” Akademiska Damkören Lyran on käsitellyt konserteissaan mm. Voiko enää tehdä saamelaismusiikkia olematta itse saamelainen?” Hyökki pohtii. Ei asiaa tarvitse sormella osoittaa.” hän toteaa. Kulttuurisesta omimisesta on puhuttu pitkään, mutta vasta YL:n juhlakonsertissa 2018 Hyökille tuli tunne, että joikua hyödyntävän YL-hitin esittäminen ei ole enää soveliasta. Siitä ja meneillään olevasta YK:n kansainvälisestä alkuperäiskielten vuodesta lähti ajatus Noitarumpu. Nyt rakentui yhteistyölle saamelaismusiikkiin keskittyvän Ánnámáret Ensemblen, huuliharppuyhtye Svängin ja modernin kansanmusiikkiyhtye Tuulettaren kanssa. 38 R ONDO C LASSIC 12|2019 YHTEISKUNNALLISIA AIHEITA ehkä arastellaan kuorojen parissa, koska ei haluta leimautua porukaksi, joka ratsastaa esimerkiksi ilmastonsuojelulla,” toteaa Juho Vanamo Mieskuoro Eugasta. ”Olen iloinen, että kuoronjohtajat ovat alkaneet teemoittaa konsertteja yhteiskunnallisesti. Ylioppilaskunnan Laulajien (YL) taiteellinen johtaja Pasi Hyökki puolestaan näkee nousseen trendin paluuna kuoromusiikin juurille. Nyt -konserttiin. ”Kun ymmärtää, miten valtava on oman joiun merkitys saamelaisille sekä henkilökohtaisesti että jokaiselle suvulle, tajuaa, että leikkijoikaaminen tuolla lavalla menee helposti rienaamisen puolelle, vaikka sitä ei edes tarkoitettaisi.” Noitarumpu. naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, äiti-lapsi-suhdetta ja nähdyksi tulemisen tarvetta.. Tietenkin voi tehdä, Saamen musiikkiakatemiasta kerrottiin Hyökille, mutta yhteistyössä oikeuksien omistajien kanssa. Maan kärkikuorot ovat kuitenkin joukolla alkaneet ottaa osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun. Maailma ei ole vielä valmis,” Hyökki kannustaa. © C AT A PO R TIN Taidetta taiteen vuoksi -eetos istuu vahvana myös harrastelijatoimintaan pohjautuvassa kuoromaailmassa. Konserttitilanteen Hyökki haluaa kuitenkin pyhittää taiteelle: ”Pitää löytää taiteen kulma keskusteluun. ”Saamelaiset ovat tuoneet vahvasti omaa kulttuuriaan ja omia oikeuksiaan esille
parisuhdeväkivallasta, ja konsertin tuotto lahjoitettiin yhteistyökumppanille. ”Koen, että minulla on vastuu ottaa kantaa itselleni tärkeisiin aiheisiin myös taiteessa”, aiemmissa töissään mm. Musiikki ja valittu teema kulkevat nimenomaan käsi kädessä. ”Mitään polttavampaa kysymystähän ei voi olla. -konsertin, jossa käsiteltiin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa mm. Pitäisi olla enemmän foorumeita, missä voi istua ja käydä läpi omaa tunneskaalaa,” Seppinen pohtii, ja huomauttaa, että juuri siitä Lyranin konsertissakin on osittain kysymys. ”Musiikin rooli on täydentää ja jäsentää keskustelua päivänpolttavista aiheista,” painottaa kuoron johtaja Teemu Honkanen. Käsiohjelma tarjosi lisätietoa mm. ”Keskustelu kehysti teoksia sopivasti, ja ne olivat dialogisessa vuorovaikutuksessa keskenään,” toteaa yksi panelisteista, Eduskuntatutkimuksen keskuksen johtaja Markku Jokisipilä. Honkanen, joka toimii paitsi konsertin johtajana myös keskustelun moderoijana, punoo kuitenkin yli kaksituntiseksi venyneestä kokonaisuudesta varsin johdonmukaisen. Naisten ja ilmaston asialla ”Olemme jo pidempään miettineet, miten voisimme ottaa kantaa ja minkä teeman ympärillä sen ylipäätään voisi tehdä,” kertoo Akademiska Damkören Lyranin puheenjohtaja Sonja Saloranta. Damström lähestyy aihetta teoksessaan Requiem for Our Earth mm. Teosten yhteyttä keskusteluun väännetään välillä rautalangasta. ”Kysyin kuorolaisilta heille tärkeitä aiheita, ja valitsin niistä itseäni koskettavat: käsittelen teoksessa mm. Kuoron ilmastoaiheinen Epilog-konsertti marraskuussa on jatkoa tälle. Salorannan mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen oli kuorolaisillekin erityisen motivoivaa. asiatekstien ja vaikuttajien kuten Greta Thunbergin ja paavi Franciscuksen puheiden kautta. 39 R ONDO C LASSIC 12|2019 Oodi hiilinielulle Key Ensemblen Laulun mahti -konserttifoorumisarjan lähtökohta oli konsertin uudistamisessa. On ihan käsittämätöntä, mitä täällä tapahtuu, ja tuntui, että jollain tavalla meidän täytyy voida myös musiikin kautta ottaa kantaa,” Lyrania johtava Jutta Seppinen innostuu aiheesta. Taide voi tarjota monitahoiseen aiheeseen muutakin kuin faktoja, paasaamista ja kauhistelua: ”Ilmastonmuutokseen liittyy aivan valtavasti surua, josta ei juuri puhuta. Viime syksynä Lyran järjestikin yhteistyössä Naisten Linjan kanssa Var är du. feminiinistä voimaa, äiti-lapsi-suhdetta ja nähdyksi tulemisen tarvetta käsittelevin teoksin. Mieskuoro Euga lähti lokakuisessa konsertissaan musiikilliselle merimatkalle. lihansyöntiä, metsäteollisuutta ja koralleja.” | ”Ilmastonmuutokseen liittyy aivan valtavasti surua, josta ei juuri puhuta.” © JA AK KO PA AR VA LA. feminismiä ja ympäristöaiheita käsitellyt Damström toteaa. Vaikuttajien sanoja ja ilmastofaktaa Lyran tilasi Epilog-konserttiin ilmastoaiheiset teokset Cecilia Damströmiltä ja Perttu Haapaselta. Ensimmäisen, ilmastonmuutosta käsittelevän foorumin puheenaiheet vaihtelevat hiilinieluista Amazonin paloihin, päivänpolitiikasta henkilökohtaisiin vaikutusmahdollisuuksiin ja populismista ilmastopakolaisiin; musiikki Kortekankaan The Way to the Woodsista, Sallisen The Beaufort Scalesta ja Simo Häklin Korvesta – ”oodista hiilinieluille” – The Real Groupin ja The Policen kappaleisiin
Nuorekas mieskuoro kuitenkin miettii, mitä muuta konsertteihin voisi liittyä. Keskustelun avaaminen, uusien näkökulmien esittäminen sekä uusien ajatusten ja tunteiden herättely taiteen keinoin toistuvat kuorojen tavoitteissa konserteilleen. Ympäristönsuojelu tulee konkreettisimmin esiin Jussi Chydeniukselta tilatussa teoksessa Valaiden laulu. ”Kantaaottavuus ei vie taiteelta mitään pois, mutta tuo enemmän kosketuspintaa niille, jotka kuoromusiikkia haluavat tulla kuuntelemaan.”. Lokakuussa ympäristönsuojeluunkin liittyvän konserttisarjan Elements of Euga ensimmäinen osa lähti musiikilliselle merimatkalle ja toi esille puhtaan veden teemaa. ” Julia Junttilalta teokseen tilattu teksti ottaa selkeästi kantaa ympäristönsuojeluun,” Yrjölä kertoo. ”YL:n sisältä on aina löytynyt vahvojakin mielipiteitä eri suuntiin. 40 R ONDO C LASSIC 12|2019 Haapasen teos Kodecs puolestaan lähestyy aihetta ilmastonmuutokseen liittyvän nettipuheen, faktojen ja huumorinkin kautta: teoksen elektroniikkaosuudessa Sarah Palin laulaa, kuinka rakastaa päästöjen tuoksua, ja äänenkorkeudet muuttuvat vuotuisten hiilidioksiditasojen mukaan. ”Yritän lähestyä vakavaa aihetta vakavasti, mutta myös tutkia sitä lapsenomaisen leikin kautta.” Kokonaistaideteos vesiensuojelusta Mieskuoro Eugassa on pohdittu kuorojen ja kulttuurin tehtävää yhteiskunnassa: ”Jos voimme kuorona kantaa kortemme kekoon, tehdä jotain hyvää ja herättää keskustelua siitä, mitä kuoro tai taideyhteisö voi tehdä, niin miksipä ei”, pohtii Eugan taiteellinen johtaja Visa Yrjölä. Eugan konsertissa ympäristöteemaa avataan lähinnä käsiohjelmassa. ”Miten ilmiöt voi kääntää musiikillisiksi ajatuksiksi?” pohtii Haapanen. Konserttikokonaisuuteen kuuluu musiikin lisäksi mm. Ajatusta paatoksellisesta ja julistavasta luonnonsuojelukonsertista Yrjölä ja Vanamo kuitenkin vieroksuvat: ”Taide puhukoon puolestaan.” Tavoitteena keskustelun herättäminen Moniäänisessä kuoroyhteisössä kaikki eivät varmastikaan ole samaa mieltä asioista – miten kuoro voi ottaa kantaa mihinkään. Emme oikeastaan edes voi lähteä ajamaan jotain tiettyä näkökantaa, vaan eri teemojen esille tuominen ja keskustelujen herättäminen niiden kautta on meidän tavoitteemme,” Hyökki selvittää. Ylioppilaskunnan Laulajat on käsitellyt viime aikoina Noitarumpu nyt -konsertissaan saamelaisten kulttuuria ja oikeuksia. valoja, äänimaisemaa, kuvia Itämerestä sekä fiini vesitarjoilu muistutuksena puhtaan veden ottamisesta itsestäänselvyytenä
41 R ONDO C LASSIC 12|2019 © JAAKKO PAARVALA ”Täytyy ajatella, että esitämme yhden taiteilijan näkemyksen ilmastonmuutoksesta, olemme jonkun toisen instrumentti,” toteaa puolestaan Seppinen. ”Kantaaottavuus ei vie taiteelta mitään pois, mutta tuo enemmän kosketuspintaa niille, jotka kuoromusiikkia haluavat tulla kuuntelemaan. ”Hyvä, jos ihmiset alkavat miettiä omia henkilökohtaisia valintojaan. Täytyy uskoa niin taiteilijoina kuin kansalaisinakin, että tällaisesta asiat lähtevät liikkeelle,” Honkanen tuumii ilmastoaiheisen Laulun mahti -foorumin jälkeen. Oma paikkansa on myös ihan vaan fiiliskonserteilla. ”Kuitenkin, jos kuorokulttuurin kenttä irtautuu yhteiskunnan tilanteesta kokonaan ja alkaa tavoitella vain musiikillisia elämyksiä, se menettää jotain oleellista omasta perinteestään.” . Ei kukaan halua joulukonserteissa saarnaamista,” painottaa Hyökki. hiilinielu, Amazonin palot, populismi ja ilmastopakolaiset.. Key Ensemble konserttifoorumisarjassa ovat olleet teemoina mm. Keskustelun avaaminen, uusien näkökulmien esittäminen sekä uusien ajatusten ja tunteiden herättely taiteen keinoin toistuvat kuorojen tavoitteissa konserteilleen. Lopullisia vastauksia suuriin kysymyksiin ei toki haeta, mutta vaikuttaminen yleisöön – tai kuorolaisiinkin – on tietysti toiveissa. Mieskuoro Euga halusi tuoda konsertissaan esille puhtaan veden teemaa ja hoiti kuvauksenkin sen mukaan
Kyllä perinteisimmillä joululauluilla oma arvonsa on, mutten ehkä haluaisi laulaa niitä aivan joka joulu.” Sabrina Ljungbergille on tärkeää, että laulajat innostuvat ohjelmistosta. Jouluohjelmiston suunnittelu onkin tasapainoilua perinteen ja uuden välillä. Lajista riippumatta parasta joulumusiikissa on nostalgia. ”Pidän kyllä joululauluista, mutta joskus on kyllä tuntunut siltä, että jaha, taas näitä samoja, ja näiden treenaaminen pitää aloittaa jo lokakuussa”, toteaa Helsingin Filharmonisessa kuorossa laulava Silja Ojanen, 29. Tuttu kappale raikastuu usein Joulu on kuoroille vuoden tärkein sesonki. uusiutuuko kuorojen joulu Teksti: ANNIINA LESKELÄ ”. ”Tutut laulut tuovat mieleen lapsuuden joulumuistoja: kuvastoa, joka liittyy vaikka joulunajan lastenohjelmiin, leikkeihin, kouluunkin”, Satokangas perustelee. Perinteisen ystäväksi tunnustautuu ainakin 28-vuotias yleisön edustaja, tohtorikoulutettava Henri Satokangas. ”Tutun tekeminen on omanlaisensa taiteellinen haaste. Pureeko perinteinen joulukuvasto vielä arvotiedostavaan sukupolveen. ”Eihän ne biisit olisi niin kovia ilman sitä nostalgiaa.” Parhaiten iskee se kaikista perinteisin jouluohjelmisto. Ja kuinka innostua vuosi toisensa jälkeen samasta teemasta. Kysyimme kolmelta y-sukupolven edustajalta. Ettei vain kuulosteta väsähtäneeltä ja mennä vanhoilla maneereilla. Savolaisen Osakunnan laulajien joulukonsertit ovat tasapainoilua uuden ja perinteen välillä 42 R ONDO C LASSIC 12|2019 JOULUOHJELMISTOON LIITTYY paljon omakohtaisuutta ja muistoja, joten se on sillä tavalla erilainen ohjelmisto”, sanoo Lahden Naislaulajia, Savolaisen Osakunnan laulajia (SOL) ja laulukollektiivi Sabrina ja Saarten tyttäriä luotsaava kuoronjohtaja Sabrina Ljungberg, 30. Joulufanin useisiin konserttikohteisiin kuuluu myös esimerkiksi Raskasta Joulua -rockkonsertit. ”Ne ovat sellainen pakollinen paha. ”Kovinta valuuttaa joulumusiikissa on Oi jouluyön tai Sylvian joululaulun tyyliset kappaleet.” Kuinka kuorolainen jaksaa laulaa koko harjoituskauden tuttuja kappaleita, joulukausi toisensa perään. Yleisön suosikkikappaleita pitää toisinaan lähestyä uudesta kulmasta ja hiukan ravistella, jotta laulajat syttyvät niille. Satokankaalle on muodostunut perinteeksi käydä kamarikuoro Värinän joulukonsertissa
Savolaisen Osakunnan Laulajat käyvät Savon-kiertueella aina joulun alla. Laulajille nämä ovat jo tärkeitä ja rakkaita. ”Ehkä jotain tiettyjä trendisäveltäjiä on, Lauridsenin lisäksi esimerkiksi Eric Whitacre tai uudempana Eriks Esenvalds. Tekstin lukeminen ajatuksella voi avata laulun sisällön uudella tavalla. Kuoronjohtaja saa kuorolaisilta usein raikkaitakin ohjelmaideoita. Ja onhan Lauridsen ja Whitacre aina makeaa mahan täydeltä”, Ljungberg lisää. Tarina sijoittuu tänne meidän ympäristöömme: se on kansan suulla inhimillistetty, täkäläisillä retorisilla keinoilla kerrottu.” | Parhaat kuorot eivät tee musiikkia vain itselleen, vaan myös kuulijoille. Hän punnitsee kuitenkin, millä tavoin uudempi ohjelmisto koskettaa sellaista kuulijakuntaa, jolle kappaleissa ei vielä ole suoraa yhtymäpintaa jouluun. Kuorolaulaja Silja Ojanen laulaa mieluusti harvinaisempaakin joulumusiikkia.. Lähelle tuotu tarina voi myös puhutella eri tavalla kuin kertomus kaukaisesta Betlehemistä. Ne tulevat sellaisena loruna tuolta selkärangasta. Pohdinnat säveltäjyydestä johtivat hänet kokeilemaan, innostuisivatko kollektiivin laulajat itsekin säveltämään. Ja mehukasta paisuttelua uudempi kuoromusiikki tarjoaakin. ”Esimerkiksi Lauridsenin Magnum Mysterium tai Rahmaninovin Bogoroditse Djevo eivät ehkä ole eksklusiivisesti joululauluja, mutta niistä huokuu talvinen tunnelma”. Onko kaanonissa sijaa uudelle musiikille. Jouluksi 2017 syntyi Kantelettaren joulutarina, kollektiivisesti sävelletty kokonaisuus, jota Saarten tyttäret esittää joulukuussa viiden konsertin verran. ”Mollisointi ja sopiva paisuttelu”, Satokangas summaa hyvän kappaleen ominaisuudet. ”Kantelettaressa ei ole mitään enkelten joukkoja, vaan kettu vie sanan. 43 R ONDO C LASSIC 12|2019 tuoreella sovituksella. Se tekee sen eron, onko kuoro harrastelupiiri, jossa kokoonnutaan saman aiheen äärelle innostumaan, vai ajatellaanko, että se, mitä tehdään, on merkittävää myös vastaanottajapuolelle.” Joulufiilistelijä Henri Satokankaalle kuorosäveltäjät kuten Lauridsen tai Whitacre eivät olekaan tuttuja – ainakaan nimeltä. ”Parhaat kuorot eivät tee musiikkia vain itselleen, vaan myös kuulijoille. Henri Satokangas tunnustautuu joulufaniksi. Kuorolaulaja Silja Ojanen laulaakin mieluusti vaihtelevaa ja monipuolista ohjelmistoa. Jouluohjelmistossa onkin hyvä olla uutta ja vanhaa sopivassa suhteessa. Saatan pyytää laulajia keskustelemaan, millaisia mielikuvia kappale tuo laulajille.” Omakohtainen tarina synnyttää usein jaetun tunnekokemuksen muissakin kuorolaisissa. Onko kuoroille muodostumassa omat modernimmat joulusuosikit. ”Joitakin joululauluja on laulettu lapsesta asti, jolloin laulun sanoja ei yhtään mieti. Tarina on yhteiskunnallisuudessaankin lohdullinen – ja juuri lohdullisuutta joulukuun pimeydessä tarpova ihminen kaipaa. ”Marjatan tarinahan on nuoren naisen selviytymistarina: yhteisön hyljeksimä ihminen voittaakin haasteet ja löytää sisäisen voimansa”, Ljungberg kertoo. Joulutarinana unohdettu Kantelettaren versio voi tarjota – ikiaikaisuudestaan huolimatta – nykykuuntelijalle tuoreita näkökulmia. Ojasen mukaan joulun kauteen liittyvät myös kuorossa syntyneet muistot. Ja innostuivathan he. Lauridsenin teosta onkin viime vuosina esitetty paljon. Kuoromusiikissa hän pitää varsinkin suuresta soundista ja erityisesti kuoroille sävelletyistä teoksista – jotka eivät kenties ole suurelle yleisölle tuttuja. Uutta terää kappaleisiin voi hakea kappaleesta itsestäänkin”, Ljungberg avaa. Tähän yleisön edustajaan ne voisivat varmasti kolahtaakin. Tuoreita näkökulmia kollektiivissa säveltäen Perustamassaan Sabrina ja Saarten tyttäret -laulukollektiivissa Ljungberg työstää laulumusiikkia vähemmän konventionaalisesti. Matkojen kommelluksista syntyy kuoron omia joululegendoja
”Siinä on se ajattomuus: kokemuksena se on varmaan hyvin samanlainen kuin satoja vuosia sitten jossain vanhassa kirkossa”, Satokangas miettii. ”Tapaluterilaisuus on osa kulttuurista jatkuvuutta Suomessa. Pysähtyminen ja rauha tekevät siis joulusta joulun – ja sävellyksestä joululaulun. ”Toki vanhana eksistentialistina voin fiilistellä elämää ihan tavallisena tiistai-iltapäivänäkin”, Satokangas naurahtaa. Kulttuurihan on moninainen sekamelska erilaisia piirteitä, ja juuri se jeesuksellisuus luo sitä nostalgista jatkuvuutta.” Akustinen kuorokonsertti kirkossa on konseptina omiaan luomaan jatkuvuuden tunnetta. Yhdessä pysähdytään suuremman äärelle.” . Läsnäolo ja rauhoittuminen ovat jo itsessään ihme ja aikamoinen aarre.” Kivenkovaksi ateistiksi ilmoittautuva Henri Satokangas ei myöskään koe arvoristiriitaa hengellisen joulumusiikin äärellä, vaan näkee asian humanistisen moniulotteisesti. 44 R ONDO C LASSIC 12|2019 Kehorytmiikkaa, luovaa äänenkäyttöä, draamallisuutta ja katutanssia yhdistelevässä konsertissa tilallisuus on myös oma elementtinsä. Evankeliumin kuvat voivat tunnustuksellisuudesta irtaantuneenakin toimia symboleina teemoille, joita ihminen ei muuten ehkä osaa sanoittaa. ”Seimi on itse asiassa ollut SOLin joulukonsertin teemana useampana jouluna. Noustaan sieltä jokapäiväisyyden keskeltä kohti pyhyyttä. ”Kirkkohan toimii akustisesti loistavasti useimmilla kuorokeikoilla. Rauhallinen ja kaunis musiikki sinänsä auttaa löytämään levon: suljetaan puhelimet, ollaan yhdessä tässä samassa tilassa ja aistitaan samaa musiikkia. ”Mutta joulun tekee juuri se kollektiivisuus. Vaikka seimi sanana vie ajatuksen kristillisen teeman ytimeen, niin se symboloi myös jonkinlaista pysähtymistä joulun ihmeen äärelle – jollaista tietysti haluaa tarjota tässä maailmanajassa”, Ljungberg pohtii. ”Joulun alla ihmiset on usein stressaantuneita. Mutta monesti unohtaa, että kirkko voi monelle kuulijalle tuntua paikkana vieraalta, ja kynnys tulla keikalle on isompi.” Joulun sanoma on rauhoittumisen aarre Evankeliumi Vapahtajan syntymästä ei moniarvoistuvassa yhteiskunnassa ole enää se kaikkia yhdistävä joulun ydin – eikä se välttämättä yhdistä kuorolaisiakaan. Mutta tarvitaanko pysähtymiseen tosiaan joulun viikkokausia kypsyteltävä riitti. Kollektiivi on vienyt esityksiään esimerkiksi taidemuseoihin, jolloin keikka voi olla kuulijalle lähestyttävämpi kuin kirkossa pidetty konsertti. ”Mutta monesti unohtaa, että kirkko voi monelle kuulijalle tuntua paikkana vieraalta, ja kynnys tulla keikalle on isompi.” Sabrina ja Saarten tyttäretkuoro on tehnyt joulumusiikkia myös kollektiivisesti säveltäen.. Jouluohjelmistoa suunniteltaessa onkin oltava herkkänä, Ljungberg kertoo. Silja Ojasen mukaan joulukonsertti on myös laulajalle kiireen keskellä rauhoittava rutiini, joka muistuttaa siitä, missä kohtaa vuotta mennään
Rondon tutut teemalevyt jatkavat myös ilmestymistään, mutta tulevaisuudessa pääpaino tulee olemaan uunituoreissa Ondinen cd-levyissä. Lisää musiikkia elämään. sähköpostitse asiakaspalvelu@ rondolehti.fi Levytilaus uudistui: Joululahjaksi itselle tai ystävälle! Rondo Classic vuosikerta (10 numeroa) + cd-levyt 6 kpl / vuosi Sisältää myös pääsyn laajaan verkkosisältöömme 179 € Tiesithän, että kestotilaajana voit lisämaksusta liittää tilaukseesi myös cd-levysarjan, jossa lähetämme Sinulle tai lahjatilauksen saajalle 6 kertaa vuodessa uunituoreen cd:n lehden ohessa. Tilaa nyt musiikilla maustettu Rondo lahjaksi hänelle, joka todella rakastaa musiikkia! Lahjaksi laatulevyillä maustettu Rondo!. Uudistuksen jälkeen cd-levysarja sisältää Rondon tuottamien teemalevyjen lisäksi upouusia ja korkealuokkaisia, kotimaisen levykustantamo Ondinen tuottamia cd-levyjä. soittamalla asiakaspalveluumme, puh. verkkosivuiltamme: https://rondolehti.fi/ tuote-osasto/lehtitilaukset/ 1. SSIC V L KOLME TAPAA TILATA: 3. (03) 225 1948 2. Hannu Lintu). Ensimmäinen tilaukseen kuuluva cd oli marraskuussa tilaajille toimitettu Sibeliuksen Kullervo-sarja (RSO, joht
On menossa Umewaka Kennokai -ryhmän nõ-esitys Koi no no omoni eli Rakkauden taakka Berliinin Musikfest-tapahtumassa syyskuussa. Tasa-arvo kuitenkin vaatisi koko taidemuodon ja yhteiskunnan uudistumista, ja se ei ole Japanissa helppoa. Puutarhuri oli rakastunut hovineitoon, joka pani hänet julmaan kokeeseen: kanna raskasta kiveä talon ympäri, niin saat rakkauden. Puutarhurin haamua esittää kokenut mestari Umewaka Manzaburo III, joka peri ensemblen johtotehtävän isältään 1991. Yleisö seuraa jokaista askelta henkeään pidätellen, kun haamun hidas kävely sillan KU VA T © AD AM JA N IS C H / M U SIK FE ST B ER LIN 20 19 / B ER LIN ER FE ST SP IE LE Miehisempää taidemuotoa on vaikea kuvitella kuin japanilainen, 650 vuotta vanha nõ-teatteri, mutta nyt naiset ovat nousemassa senkin näyttämöille. Hänen haamunaan lavalle ilmestyi Umewaka Manzaburo III.. Kato Shingo esitti vanhaa puutarhuria, joka yritti kantaa kiveä mutta kuoli mahdottomaan tehtävään. Staattinen rooli vaatii paljon sisäistä energiaa. Koko tänä aikana suvun ulkopuolisia jäseniä on päästetty mukaan vain sivurooleihin ja koomisiin kyõgen-näytelmiin. 46 R ONDO C LASSIC 12|2019 IESKUORO ÖRISEE kurkun uumenista, ja sen huudahdukset, lyömäsoittimien paukahdukset ja huilun vihellykset alkavat tihentyä, kun vanhan puutarhurin haamu astelee lavalle. Umewaka on Japanin vanhimpia nõ-teatterin vaalimiseen keskittyneitä sukuja, ja sen juuret ulottuvat 600 vuoden päähän. Toisin kävi, ja vanhus kuoli taakan alle. Teksti: HARRI KUUSISAARI m Naiset nousevat nõ-näyttämölle Umewana Norika esitti hovineitoa nõ-näytelmässä Koi no Omoini (Rakkauden taakka)
Tietoisesti niitä ei voi mukaan ympätä”, Norika tähdentää. Silti monen katsojan katseet ovat myös näyttämön oikealla puolella, jossa petollinen hovineito istuu ilmekään värähtämättä ja ääntäkään päästämättä, mutta kaikki syyllisyydentunto silti sisällä jylläten. Tekniikassa oleellisinta on, että koko keho avautuu laululle niin, että ilma pääsee virtaamaan vapaasti. Tulkin välityksellä hän kertoi ensin tiestään nõ-ammattilaiseksi. ”Liikkeiden hitaus on ruumiillisesti kuluttavinta, sillä se vaatii hurjan määrän sisäistä energiaa ja läsnäoloa”, hän sanoo. Yhteen asennon vaihdokseen tiivistyy kokonainen tanssi. Tutkijat ovat huomauttaneet, että naisilla oli suuri vaikutus jo teatterityylin synnyssä. Näytelmissä oli naisteemoja ja sukupuoliroolien liukumisia. ?. Sille löydettiin myös uskonnollisia perusteita, onhan koko teatterimuoto vahvasti sidoksissa niin shintolaisuuteen kuin buddhalaisuuteen. ”Naisten olisikin löydettävä aivan oma tapansa tehdä asioita eikä vain matkia sitä, mitä miehet tekevät. Enemmän kyse on yleisön tottumuksista. Ulkomaisen toimittajan on turha yrittää nõtai kabuki-taiteilijoiden haastatteluja ilman vaikutusvaltaisia paikalliskontakteja. Tietyn liikekaanonin hallitseminen on kaiken perusta. 47 R ONDO C LASSIC 12|2019 yli keskeytyy örähdyksiin ja pysähdyksiin. Kun nõ-kukoisti Togunawa-sogunaatin aikana, naisilta kiellettiin pääsy näyttämölle. ”Nõ-teatterin laulu ei ole laulua länsimaisessa mielessä, vaan siinä annetaan vaikkapa tuulelle, vedelle, luonnolle ja hengille inhimillinen ääni. Länsikiertueilla asiantila on kuitenkin toinen, sillä järjestäjien pitää hoitaa tiedotus. Kamakura-periodin lopussa elänyt naisesiintyjä Hyakuman oli tunnettu kusemai-tanssista, joka perustui buddhalaisiin ja shintolaisiin teemoihin, ja nõ-teatterin isänä pidetyn Kan’amin sanotaan saaneen häneltä vaikutteita. Oleellisempaa on kuitenkin se, että pääroolit on varattu edelleen miehille, ja esiintymismahdollisuuksien rajallisuus estää ammattitaidon kehittymistä. synnytykseen ja kuukautisiin liittyvän verenvuodon vuoksi. ”Mitään tasoitusta tyttönä ei saanut – onneksi”, hän toteaa. Se voisi vaikuttaa avartavasti myös koko Japanin yhteiskuntaan”, Norika visioi toiveikkaana. Ajatus siitä, että omaa perinnettä tulisi markkinoida muulle maailmalle, tuntuu olevan japanilaisille outo. Sisäisen energian mittelöt Japanissa maan perinteisten taiteiden sisäänpäinkääntyneisyys tulee esiin monella tavalla. Jos naisten rooli saataisiin aktiivisemmaksi, myös yleisö voisi kiinnostua vanhasta taidemuodosta uudella tavalla. Olisiko jo aika luopua hypermaskuliinisen samuraikulttuurin painolastista. Tässä on suuri ero muun Aasian – erityisesti Kiinan – perinteisten taiteiden tilaan. Se ei ole tavallista Japanin noin 30 esitystoimintaa ylläpitävän nõ-suvun keskuudessa. Se alkoi kolmevuotiaana, ja koulutus oli ankaraa niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Vaikka konventioiden varjelu saattaa kuulostaa kahlitsevalta, se on tehnyt nõsta ja kabukista puhdaspiirteisinä säilyneitä ja juuri siksi kiehtovia ja elinvoimaisia. Vasta tätä kautta naiset ottavat nõn omakseen ja pääsevät päärooleihin. Jotkut kokevat, ettei nainen voi tuottaa sellaista möreää ja tuonpuoleista ääntä, kuin mitä vanha mies naamion takaa voi. Maallinen katkeruus ja surumielisyys etääntyy tuonpuoleisuuteen. Jos se on tottunut näkemään päärooleissa ja kuorossa vain miehiä, ennakko-odotuksia vastaan on vaikea taistella”, Norika sanoo. Kun nõ-sukujen pojat ovat valinneet taloudellisesti tuottavampia ammatteja, samalla naisille on auennut mahdollisuus päästä esiin. Umewaka Kennokai -ensemblen esitys Musikfest Berlinissä alkoi nõ-tanssikappaleella Viinin henki. ”Naispuolista esiintyjää odottavat tuhannet haasteet näyttämöllä ja sen takana. Heitä on voitu myös kieltää koskettamasta pyhiä esineitä. Hän on Umewaka Norika, yksi suvun naispuolisista esiintyjistä. Asenteet vapautuivat Meiji-uudistuksen myötä 1800-luvun lopussa, ja virallisesti tasa-arvo on ollut kirjattuna toisen maailmansodan päättymisestä alkaen. Siksi taloudellisesti huonot ajat ovat yleensä tuottaneet lisää tasa-arvoa nõ-näyttämöllä. Mutta kyllä äänen madaltamiseen ja syventämiseen löytyy keinoja.” ”Sitä paitsi eivät miehetkään aina ole uskottavia esittäessään naisten rooleja. Sitä täytyy harjoitella niin paljon, että se tulee alitajuiseksi, ja vasta sitä kautta persoonalliset tulkinnat voivat tulla mukaan. Parempi pitää oma omanaan. Naisten katsottiin olevan epäpuhtaita mm. Samalla on ymmärrettävä kaikki tuhatvuotiset henkiset taustat: buddhalaisuus, mystiset luonnonuskonnot ja muut filosofiat.” Naisten löydettävä oma nõ Alan suurimmaksi ongelmaksi Norika mainitsee sen, että koska nõ-teatterin juuret ovat niin vanhassa yhteiskunnassa ja sen oppiminen vaatii niin paljon, kovin monet nykynuoret eivät jaksa kiinnostua siitä. Silti edelleen naisia on voitu kieltää osallistumasta pyhiksi pidettyihin kohtauksiin kuten rituaaliseen okinaan, jossa rukoillaan rauhaa ja pitkäikäisyyttä. ”Suurin osa koulutuksesta tapahtuu edelleen perheiden parissa, vaikka nõja kabuki-teatteria voikin jo opiskella Tokion taideyliopistossa. Umewakat ovat olleet edistyksellisiä sallimalla myös tyttärille pääsyn näyttämölle. Norika sanoo hovidaamin roolinsa olevan Rakkauden paino -näytelmän vaikeimpia, sillä hahmon täytyy istua paikoillaan koko ajan. Miesvalta sementoitui Edo-periodin aikana (1600– 1868). Viinin henkeä tulkitsivat Umewaka Yasushi ja Hasegawa Haruhiko. Itselleni koitui Berliinissä harvinainen tilaisuus saada haastatteluun Umewaka Norika. 200 naista on rekisteröity nõ-teatteriin keskittyneiksi näyttelijöiksi, kun miehiä on noin 1200
Molemmille on ominaista täysin erilainen aikakäsitys verrattuna oman yhteiskuntamme hektiseen sykkeeseen. Mieluiten aloitan yhteistyön tulkitsijan kanssa jo ideointivaiheessa. Nobutaka Yoshizawa esittelee Juha T. KOSKISELLA on läheinen suhde japanilaiseen kulttuuriin. KOSKINEN k. Mutta toisinaan tulee epähuomiossa astuttua hauraalle jäälle, ja silloin murskautuvat sitä koristavat kauniit lehdet jalkojen kastuessa surkeasti. Hän kertoo saamistaan vaikutteista ja kulttuurien välisestä ristipölytyksestä. Erilaisuutta ei pyritä kumoamaan eikä sitä yritetä sulattaa väen väkisin osaksi jo tutuksi tullutta identiteettiä. Niiden tärkein anti ei välity älyllisen analyysin kautta, vaan ne avautuvat huomaamatta muhittuaan vuosikausia mielemme ja kehomme salaisissa sopukoissa. Koskiselle koton maailmoja. . Parhaimmillaan kanssakäyminen on positiivisen luovaa toinen toisensa kuuntelua. Silloin syksyn punaiset lehdet loistavat kauniisti vastajäätyneen joen pinnalla, kuten teokselleni inspiraation antaneessa nô-näytelmässä Tatsuta-pyhäkön papitar valistaa buddhalaista vaeltajamunkkia. Japanilaisen perinteisen kulttuurin laajasta kirjosta olen jo useiden vuosien aikana pikkuhiljaa tutustunut erityisesti shômyô-rituaalilauluun ja nô-teatteriin. 48 R ONDO C LASSIC 12|2019 OTONSOITTAJA Nobutaka Yoshizawa tilasi minulta sooloteoksen resitaaliinsa 17-kieliselle bassokotolle. En näe mitään syytä lähteä suoranaisesti kopioimaan kaukaisten kulttuurien ”eksoottista” ilmaisua partituureihini. Tällaisen kulttuurien välisen ristipölytyksen tarkoituksena on ensisijaisesti se, että näiden ainesosasten yhdistelmänä syntyy jotain uutta ja yllättävää. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen vähitellen työstänyt omaa tapaani saattaa yhteen vaikutteita eri kulttuureista. Säveltäjä JUHA T. Suojelevana sädekehänä toimii kunnioitus toisten kulttuuriperintöä sekä sen pyhiä arvoja kohtaan. Juuri tuo pitkällä aikavälillä tapahtuvan säännöllisen harjoituksen tärkeys sai minut etsimään shômyô-opettajan Japanista. Tärkeintä on kohtaamisprosessi, vähittäinen kurotus ja kasvu toista kohden. Jotain sellaista, mitä säveltäjä ei voi täysin ennakoida. Teos sai nimekseen Usugôri, jonka voisi suomentaa ”heikoilla jäillä”. toista kohti kurkottaen Teksti: JUHA T. Ymmärsin, että nyt on juuri se oikea hetki tulla jälleen oppilaaksi päästäkseni kehittymään edelleen säveltäjän ammatissa. Vaikka teoksen nimi etupäässä viittaa myöhäissyksyyn, voi sen myös nähdä metaforana kanssakäymisen haasteista kaukaisen kulttuurin edustajien kanssa. Juuri sen vuoksi shômyôn ja nô-teatterin maailmoihin ei ole olemassa nopeutettua oikotietä
Kävi ilmi, että Hiroshimassa toimii Hisatome-sensein perustama nykymusiikkiyhtye nimeltä Ensemble H[akka]. Jokunen vuosi pääsi vierähtämään, ja kohtasin hänet jälleen Nagoyassa alkuvuodesta 2016. Ensikosketukseni Japanin maaperälle tapahtui kesällä 2004 Takefun musiikkifestivaalilla Echizenissä Kiotosta koilliseen. lokakuuta. Tekstinä uudessa sävellyksessäni on esoteerinen Buddhalocana-mantra, johon olen nivonut mukaan myös muita merkityksiä. Shômyô-laulutraditio syntyi alun perin Intiassa, josta se kulkeutui silkkitietä pitkin Kiinaan ja Koreaan. Ritualistisen teoksen nimi tarkoittaa käännekohtaa. 18:00 Turun konserttitalo Fagioli: MOZART CASTRATO ARIAS Franco Fagioli, kontratenori Kammerorchester Basel TMJ.FI #TMJ2020 Festivaaliohjelma julkaistaan kokonaisuudessaan 9.3.2020 13.8. Manner-Aasiassa traditio on historian mullistusten myötä päässyt katoamaan, mutta Japanissa se on edelleen voimissaan Shingonja Tendai-koulukunnissa. Aikaisemmat matkani ovat suuntautuneet joko Tokioon, Kiotoon tai Nagoyaan, mutta tällä kertaa otan shinkansen-luotijunan Osakasta lounaaseen. ?. Ensimmäisellä oppitunnilla aloitimme sange-hymnistä. Suurkaupungin loputon vilinä ei kuitenkaan pääse häiritsemään Yanakan kaupunginosan kiemurtelevien kujien ja lukuisten temppelien hautausmaiden rauhaa. 19:00 Turun tuomiokirkko Katedraali soi! -viikko Aarne Pelkonen: HAAVEKUVIA Aarne Pelkonen, baritoni Marzi Nyman, piano/kitara Jukka Perko, saksofoni Eriikka Maalismaa, viulu Jani Pensola, basisti L ahjaksi elämys © JU H A T. KO SK IN EN Ote päiväkirjastani syksyltä 2018: ”Olen Tokion laajan metropolialueen (lähes 37 miljoonaa asukasta) sydämessä, lähellä vilkasta Uenon rautatieasemaa. Täällä, Amida-buddhalle pyhitetyssä Konreiji-temppelissä, opiskelen päivittäin ikivanhaa shômyô-rituaalilaulua temppelin johtajan Shôei Suehiron johdolla. Japaniin se rantautui yhdessä buddhalaisuuden kanssa 600-luvulla. Tendai-shômyôn hakase-notaatio lähtee vähitellen avautumaan.” Lokakuussa 2019 lensin jälleen kerran Japaniin. 4.10. Tutustuin silloin Toshio Hosokawan sävellysluokalla ikäiseeni nuoreen säveltäjään Takashi Tokunagaan Hiroshimasta. Itse puolestani olin samassa yliopistossa opettamassa sävellystä professori Akira Kobayashin kutsumana. Kohteena on Hiroshima, jossa uusi sävellykseni TEN sopraanolle ja ensemblelle saa kantaesityksensä 27. Ensemblen laulaja, sopraano Tomoko Akitsu, työskentelee miehensä kanssa Puhtaan maan buddhalaisessa ( Jôdo Shinshû) Gansenbô-temppelissä. Hän oli silloin tekemässä tohtorintutkintoa Aichin taideyliopistossa professori Tomoyuki Hisatomen johdolla. 18:00 Turun konserttitalo Nadine Sierra Nadine Sierra, sopraano Turun filharmoninen orkesteri Lorenzo Passerini, kapellimestari 3.2
Luottamuspulaan loppui myös ylikapellimestarin kausi Münchenin filharmonikoissa, kun orkesterin johto ei uusinut sopimusta. Thielemann haluaa vaalia saksalaisen soinnin jalostuneinta ydinmahlaa, ja siinä hän on voittanut myös muusikoiden luottamuksen. Miksi kaikkien pitäisikään tehdä kaikkea ja olla kaikkialla. Jo alkuaikoinaan Nürnbergin oopperassa hän joutui sopimuskiistoihin oikeutta myöten. © M IC H AE L PO EH N. Se oli kirvelevä tappio. Konservatiivinen Dresden tuntui olevan ideaali laskeutumispaikka. CHRISTIAN THIELEMANN voi olla maailman paras Wagnerja Strauss-kapellimestari, saksalaisuuden pyhän Graalin vartija, kunhan hän malttaa olla tuomatta liikaa omaa egoaan työhön. Hankalan persoonan maine on kuitenkin saatellut häntä koko uran ajan. thielemann vaalii romantiikan mahlaa c R ONDO ulkomaat Teksti: HARRI KUUSISAARI © N.IKEGAMI / SUNTORY HALL Camilla Nylund loisti Wienin Die Frau ohne Schatten -esityksessä. Hän on rajoittanut uransa saksalaiselle kielialueelle, joiden huippuorkestereita hän johtaa mielellään myös niiden Aasian-kiertueilla. Christian Thielemann johti Wienin filharmonikkoja pari viikkoa myöhemmin myös Tokion Suntory Hallissa. Residenssin saaminen Salzburgin pääsiäisfestivaalilta nosti kuitenkin kivasti hänen ja dresdeniläisten statusta. Mutta sielläkin Thielemann ajautui menneen syksyn aikana valtataisteluun uuden intendentin kanssa ja joutuu lähtemään. Hänen työpanoksensa määrään talo ei aina ole ollut tyytyväinen. Berliinissä hän erosi Deutsche Operin Generalmusikdirektorin paikalta koska ei saanut orkesterille lisää resursseja ja palkkaa. Hän on rehellisen konservatiivinen keskittyessään saksalaisromanttiseen ohjelmistoon. Rondo seurasi hänen johtamiaan esityksiä syksyn aikana Wienissä ja Tokiossa. 50 R ONDO C LASSIC 12|2019 HRISTIAN THIELEMANN, 60, on viimeinen mohikaani aikana, jolloin kapellimestarin täytyy olla monipuolinen, avoin ja joviaali. Siellä Thielemann halusi keksittyä vain Staatskapellen ylikapellimestarin tehtäviin eikä ottaa vastuuta oopperasta, jonka osa orkesteri on. Lentokoneissa istumisen sijaan hän posottelee mieluummin Porschellaan kotoaan Potsdamista Dresdeniin, jonka Staatskapellen ylikapellimestarina hän on ollut vuodesta 2012 – ja Bayreuthiin, jossa Katharina Wagner loi häntä varten festivaalin musiikillisen johtajan tittelin 2015
Se oli vähän irrallista, sillä muuten tapahtumat pysyivät sadun tasolla. Joskus hän harrasti vähän Furtwängler-kopiointia vellovine tempoineen, mutta viime aikoina hän on löytänyt luontevamman tavan vapauttaa musiikin virtailua. Yhtä huikea oli Nina Stemme Värjärin vaimona, keisarinnan karhean realistisena ja maanläheisenä vastapoolina. Hän kuuluu myös Wienin filharmonikkojen suosikkikapellimestareihin. Christian Thielemann johtaa silloin Semper-oopperassa Wagnerin Nürnbergin mestarilaulajat. Ohjelmisto oli juuri sitä, mitä japanilaiset haluavat kuulla: Strauss-dynastian valsseja, Richard Straussin sävelrunoja ja Ruusuritari-sarjaa sekä Anton Brucknerin kahdeksas sinfonia. Näin kestoakin tuli lisää, ja teoksen yltäkylläisyys korostui. Kyseessä oli juhlaesitys, sillä tasan sata vuotta aiemmin symbolistinen satuooppera näki päivänvalonsa samassa talossa Frank Schalkin johdolla. Roolin esikuvana oli Straussin oma sopraanovaimo Pauline, joka oli tunnettu äksyisyydestään. Tähän verrattuna Suomen ja Japanin 100-vuotisia suhteita on juhlittu lähinnä intiiminä perhetapahtumana. Tiedustelut: OK-matkat, puh. Toimiakseen se vaatii täysin aukottoman viiden huippusolistin kvinteton, ja Wienissä sellainen oli saatu. 51 R ONDO C LASSIC 12|2019 Bayreuthissa Thielemann on joka tapauksessa saanut gurun aseman, eikä sitä varmaan kukaan ole häneltä pois ottamassa: sen verran jalostuneita ja syvällisiä hänen johtamansa esitykset ovat olleet. Wieniläisillä oli kahdeksan konserttia. Kaikkea sitä parasta, mitä Christian Thielemann voi tarjota, edusti Richard Straussin Die Frau ohne Schatten -esitys Wienin valtionoopperassa lokakuun lopussa, joka kuului Rondon ja OK-matkojen lukijamatkan ohjelmaan. Camilla Nylund teki keisarinnana yhden uransa hienoimmista roolitöistä. Hänen sopraanonsa säteili ensin taivaallista valoa hahmon henkiolentomaisuuden mukaan, mutta kun hän tuli ihmisten maailmaan oppimaan myötätuntoa, se soi yhä raastavammin ja haltioituneemmin. Oli nautinto kuulla uudenvuoden konserttien ohjelmaa kollektiivisesta tajunnasta kumpuavine fraseerauksineen ja rytmikorostuksineen mutta ilman itse massatapahtuman seremoniallisuutta. Muutamia paikkoja vielä jäljellä. 90-2510 2050.. Siksi oli tuotannollisesti täysin normaalia, että molempien filharmonikot olivat samaan aikaan kiertueella maassa. Kummassakin maassa maestroa jumaloidaan länsimaisen musiikkimaailman sankarina – en ole pitkään aikaan nähnyt sellaista henkilöpalvontaa kuin Tokion Suntory Hallin konserttien jälkeen sadan metrin nimmarijonoineen. Komeaa, herooista soittoa oli kyllä kuulolla, mutta ei sellaista arkkitehtuurin linjaa kuin mitä bruckneriaaninen ajan manipulointi vaatisi. No, ei huonoa soittoa kuule Metropolitanissa, La Scalassa tai Baijerin valtionoopperassakaan, mutta wieniläisillä on se ylimääräinen vaihde, joka parhaina iltoina nostaa sen ainutlaatuiseksi. Orkesteri lankesi loveen niin, että oli oikeutettua pitää sitä maailman parhaana alallaan. Strauss-huumaa parhaimmillaan Haastatteluissaan Thielemann on sanonut pitävänsä käsityömäisyyttä korostavasta Kapellmeister-tittelistä. Samalla suureelliset elkeet ovat korvautuneet kuuntelevalla, kamarimusiikillisella lähestymisellä. Thielemann eritteli kaiken mestarillisesti, sääteli balanssia tarkasti, noukki hiljaisten yksityiskohtien magiaa ja avasi kaikki luukut, kun sen aika tuli. Yllätys olikin, että Thielemann toisti kaikki silloiset virheensä. Hahmon turhautumat, ristiriidat, intohimo ja rakkaus antoivat Stemmen veret seisauttavalle äänelle sellaista inhimillistä tarttumapintaa, jossa se syttyi roihuun. Mutta ei kai nyt voi mokata, kun on enemmän kokemusta ja edessä Wienin filharmonikot. Wagner-tenorien nykyinen kuningas Andreas Schager antoi keisarin roolissa palaa volyymia säästelemättä. Hitaan osan hellivät soinnit antoivat silti lohtua, ja toistuvat, pyhää kohti kurkottavat eleet loivat yhtä lailla aistillisen tunnelman. Thomasz Koniezny oli Värjärinä itse hyvyys ja kiltteys, mikä kuului myös baritonin lämpimässä soinnissa. Kovin vakuuttavaa teatteria Huguet ei ollut saanut loihdittua vaan jätti solistit usein yksin. Camilla Nylundin suurtyö Die Frau ohne Schatten sopii sikälikin wieniläisten tulkittavaksi, että teos heijastaa kaikissa freudilaisissa neurooseissaan vuosisadan alun Wienin maailmaa. Silti tässä oopperassa musiikki on se, jonka mukaan mennään. Japanissa klassisen musiikin yleisö tuntuu rakastavan kaikkea, joka alkaa nimillä Wien tai Berlin. Hänen sointi-ihanteensa on muheva. Thielemann kunnioitti historiallista kontekstia käyttämällä alkuperäistä Schalkin partituuria, ilman myöhempiä leikkauksia. . Wagneriaaninen myyttisyys korostui, kunhan unohti libreton oudot, poroporvarilliset puolet lapsentekoon kannustuksineen. Sen uskoo, kun katsoo hänen johtamistaan: lyönti on kotikutoisen näköistä ja vailla itsekorostusta ja tehon tavoittelua. Thielemann ei ehkä ole mentaliteetiltaan ihan wieniläisin nautiskelija, ja hän tekikin viisaasti jättäytymällä itse sivuun Wienin filharmonikkojen avatessa koko Strauss-geeniperintönsä. Rondo Classic ja OK-matkat tekevät lukijamatkan Dresdeniin 14.–17.2. Rahoittajia ja yleisöä riittää aina. Suvereeni, kirkas korkea alue ja väkevä keskirekisteri yhdistyivät. Mihoko Fujimura teki Imettäjästä kylmemmän, jopa kyynisen hahmon, mikä sopi hyvin naistrion keskinäiseen kemiaan. Muusikoihin hänellä on silti intensiivinen katsekontakti. Menin suurin odotuksin myös Brucknerin kahdeksannen esitykseen – muistaen silti sen, että Thielemannin 2012 Dresdenin Staatskapellen kanssa tekemänsä levytys jätti toivomisen varaa. Hän ei malttanut antaa asioiden kehkeytyä rauhassa, mikä on koko jättisinfonian avain, vaan aloitti nousuja liian aikaisin, jolloin todellisten kliimaksien kohdalla eväät oli jo syöty, ja jouduttiin pusertamaan turbovaihteella. Valssipyörre jatkui Japanissa Pari viikkoa ”Die Fraun” jälkeen Thielemann ja Wienin filharmonikot (nyt siis muusikoiden hallinnoimana instanssina – samat muusikot soittavat Wienin valtionoopperassa) kohtasivat pitkällä kiertueellaan Kiinaan ja Japaniin. Ranskalainen ohjaaja Vincent Huguet oli ottanut mukaan myös sodanjälkeisiä tunnelmia tuhotun keisarikunnan rauninoineen. Mukana rummuttivat Salzburgin festivaali ja monet muut. Die Frau ohne Schattenin orkesteri on jaettu tarinan sfäärien mukaisesti niin, että henkien maailmaa säestää pieni soittajisto korkeine helinöineen, ihmisten maailmassa soivat intohimoiset värit ja laveat melodiat, ja suurissa käänteissä koko kosmos tuntuu muljahtavan sijoiltaan. Itävallan ja Japanin diplomaattisuhteiden solmimisesta on tullut kuluneeksi 150 vuotta, ja Itävalta käytti filharmonikkojen kiertuetta häikäilemättömästi maabrändäyksen välineenä
Teksti ja kuvat: MATTI TUOMISTO | Cremona Steingraeber-flyygelillä Schellingin ja Lisztin Wagner-transkriptioita, Matthew Whittallin preludeja ja kirsikkana kakun päällä Verdi-Lisztin Rigoletto-parafraasin. . Roberto Prosseda, joka on levyttänyt Deccalle Felix Mendelssohnin pianotuotannon, on luova persoona ja sosiaalisilta taidoiltaan kiistämätön nero. Kavalkadi ei päättynyt suinkaan tähän: venäläinen pianon mestari Konstantin Scherbakov säväytti Steinwaylla ja UCLA-yliopistossa Los Angelesissa opettava ukrainalaissyntyinen Inna Faliks Faziolilla. a Verkostoitumista Cremonan Piano Experience -tapahtumassa: Fazioli-pianotehtaan perustaja Paolo Fazioli ja pianisti Risto-Matti Marin, instrumenttinaan F278. Innovatiivinen hän on myös: hän on kehitellyt niin pianoa soittavan TeoTronico-robotin kuin kahdesta konserttiflyygelistä kootun jalkiopianon. Tällaista tilaisuutta minulle ei ole tarjoutunut ikinä aikaisemmin”, Risto-Matti Marin toteaa. ”Eri flyygeleitä oli äärimmäisen kiintoisaa kuulla resitaaleissa ihan lähekkäin saman päivän aikana. Jousisoitinten, kitaroiden ja harmonikkojen rikasta esillepanoa täydentääkin Cremonan syksyssä Prossedan oma luomus, Piano Experience -tapahtuma. Esillä on suurten konserttiflyygelien parhaimmistoa: Steinwayn ohella Fazioli, Bösendorfer, Yamaha ja Steingraeber. Kiinnostavia vieraita olivat Chopinia ja Debussytä tulkinnut belgialainen Eliane Reyes, joka on professorina Brysselissä ja Pariisissa, sekä Musogrskin Näyttelykuvia -teoksen soittanut italialainen Maurizio Baglini, jonka käsissä Faziolin ”kruununjalokivi”, 308-senttinen konserttiflyygeli, jylisi turhankin bassovoittoisena. 52 R ONDO C LASSIC 12|2019 MATI, STRADIVARI JA GUARNERI rakensivat viuluillaan Pohjois-Italian idyllisen käsityökaupungin Cremonan ikuisesti maailmankartalle. Marin soitti resitaalissaan Bayreuthissa valmistetulla Pianistien voittokulkua viulujen Cremonassa Cremona tunnetaan viulunrakennuksen mestareista, mutta Mondomusica-messuille kannattaa lähteä kuuntelemaan Piano Experience -tapahtuman solisteja. (alla oik.). Nykyään noin 70 000 asukkaan Cremonan vetonauloja on Mondomusica-messut, taiteellisena neuvonantajanaan italialaispianisti Roberto Prosseda. Palaute oli välitöntä: innokkaat kommentit hän sai tuoreeltaan muun muassa Roland Pöntiseltä ja New Yorkissa vaikuttavalta säveltäjä-pianisti-toimittajalta Jed Distleriltä, joka soitti omassa resitaalissaan Steinwayn salissa transkriptioitaan jazzlegenda Thelonius Monkin kappaleista. Kolmipäiväinen lippu messuille maksaa vain 40 euroa, ja hintaan sisältyvät kaikki Mondomusican resitaalit, soitinesittelyt ja mestarikurssit. Prossedan välittömyys heijastuu Piano Experience -tapahtumassa ”hauskasti yhteisöllisenä ja lämpimänä tunnelmana; ilmapiiri suosii verkostoitumista niin pianistien kuin pianomusiikkiin erikoistuneiden toimittajien kesken”, kuten Cremonassa ensi kertaa esiintynyt Risto-Matti Marin toteaa. (oik.) Steingraeber-flyygelillä Cremonassa soittanut Roland Pöntinen (vas.) yhdessä Piano Experience -tapahtuman sielun ja taiteellisen johtajan Roberto Prossedan kanssa. Soittimien vertailu onnistuu Cremonassa elävissä konserteissa. Cremona Mondomusica jälleen 25.–27.9.2020 www.cremonamusica.com/en/ Fazioli-salissa konsertoinut belgialainen Eliane Reyes seurassaan hollantilainen musikologi, pianisti ja Pianist-lehden päätoimittaja Eric Schoones. Roland Pöntisellä oli messujen päätöspäivänä oma onnistunut konserttinsa, soittimenaan Steingraeber
SSIC V L Musiikkikirjat pukinkonttiin Rondon lahjakaupasta! Soittopolku-sarjan kolmas osa ilmestynyt! Soittopolku on uudenlainen lisä kaikkien pikku soittajien oppimisen tueksi! Innostavaa, moniaistista oppimista nuoremmille soittajille. Tekstit perustuvat mallien todellisiin ja kuviteltuihin puheisiin sekä ajatuksiin. TILAA AJOISSA OSOITTEESTA: Paras joululahjamme. Piirrosten malleina olivat helsinkiläiset raitiovaunuissa, busseissa, sairaalan ja pankin auloissa, apteekeissa, puistonpenkillä, kotisohvilla, taidemuseoissa, konserteissa, kappeleissa ja kapakoissa. Joulukuun puoliväliin mennessä toimitetut tilaukset ehtinevät perille jouluaatoksi. 45 €) VARHAISIÄN MUSIIKKIKASVATUS. Hinta 47 € Nyt vain 39?€ (norm. Sarjan uusin, kolmas osa soveltuu jo pidemmälle ehtineille soittajille. Soittopolku I (4?–7 -vuotiaille) 19,50 € Soittopolku II (7?–?9 -vuotiaille) 22,00?€ Soittopolku III (9?–11-vuotiaille) 22,00 € Tuuli on puskissa vaarallisen voimakasta Rondon kuvakolumnistin, Sibelius-Akatemian entisen rehtorin, Lassi Rajamaan proosarunokirja, joka on syntynyt tekijän taskussaan kantamaan lehtiöön kertyneistä piirroksista. https://rondolehti.fi/tuote-osasto/kirjat/ Hintoihin lisätään postitusja käsittelykulut 4 €. Paljon käytännön vinkkejä ja ideoita. Musiikki varhaiskasvatuksessa Odotettu perusteos pienimpien musiikkikasvatuksen perusteista
54 R ONDO C LASSIC 12|2019 KUN HERODES HUOMASI, että tietäjät olivat pitäneet häntä pilkkanaan, hän raivostui. Anthony van Dyckin ja Pauwel de Vosin yhteismaalaus Lepohetki pakomatkalla Egyptiin (1632) edustaa tyypillistä rehevää barokkityyliä. Rooman keisareille uskollisena Herodes sai mellastaa verraten pienessä kuningaskunnassaan kuten tahtoi. Historiasta voi löytää Herodesta karmivampiakin hirmuhallitsijoita, mutta raamatullisen asemansa vuoksi Juudean kuningas on kelvannut heidän kaikkien esikuvaksi. 73 eKr. Teos on Pietarissa Eremitaasin taidemuseossa.. Viattomien lasten päivää 28.12. Tärkein alkuperäislähde, roomalaisjuutalainen historioitsija Josephus, ei episodia mainitse, vaikkei muuten peittelekään Herodeksen häikäilemättömyyttä ja vainoharhaisuutta. 4 jKr.) esiintyy Matteuksen evankeliumissa vain pikaisesti, mutta hankkii pysyvän mainesijan despoottien historiassa. – n. Hän antoi käskyn, että Betlehemissä ja sen lähistöllä oli surmattava kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat, sen ajan perusteella, jonka hän oli tietäjiltä saanut selville.” Herodes ”Suuri” (n. maan korvessa kulkevat R ONDO kuukauden klassikko ANTTI HÄYRYNEN HECTOR BERLIOZ: KRISTUKSEN LAPSUUS (L’ENFANCE DU CHRIST) ” Kuvis... juhlittiin pyhäpäivänä 1700-luvun lopulle, mutta historiantutkijat ja teologit ovat epäilleet, syyllistyikö Herodes todellisuudessa pikkulapsien joukkomurhaan. Tiernapoikien 1800-lukuisessa versiossa hänen terroriaan verrataan ”vapauttajatsaari” Aleksanteri II:een, joka ”pois otti orjuuden, pois otti tyrannin”
Mainettaan hän yritti parantaa nykytyyliin rahoittamalla talousvaikeuksiin joutuneita antiikin olympialaisia. Sen musiikkia ylistettiin yksinkertaisuudesta, lempeydestä ja melodisuudesta, joiden puutteesta hänen suurteoksiaan oli arvosteltu. Musiikin lempeä ja naivistinen tyyli on luonnollinen seuraus sen aiheesta”, totesi säveltäjä muistelmissaan. Berlioz laati libreton itse raamatunaiheen pohjalta ja lisäsi Paimenten jäähyväisiin ensin oratorion kolmannen osan, Saapuminen Saisiin ( L’arrivée à Saïs ), ja vähän myöhemmin teoksen ensimmäisen osan Herodeksen uni ( Le songe d’Hérode ). Vastasyntynyt Jeesus-lapsi on koko oratorion ajan hiljaa: ihmiskunnan Vapahtajaksi tarkoitettu vauva on täysin ympäristönsä, hyvien ja pahojen ihmisten armoilla. Vuonna 1852 Berlioz laajensi kohtauksen ja julkaisi sen nimellä Pako Egyptiin ( La fuit en Egypte ). Ranskan vallankumous oli erottanut valtion ja kirkon. Se saa minut ajattelemaan sukupuuttoon kuolleita jättieläimiä, mammutteja, ihmeellisten kalojen fantastisia valtakuntia, Babylonin mieleen tuovia maagisia värejä, Semiramiin riippuvia puutarhoja ja Niniven ihmeitä. ” Pyhäksi trilogiaksi otsikoitu Kristuksen lapsuus sai alkunsa, kun Berlioz sävelsi Paimenten jäähyväiset -nimisen urkukappaleen ystävälleen Joseph-Louis Ducille. Vuonna 1849 valmistunut ja yhtä monumentaalinen Te Deum oli omistettu Napoleon Bonaparten muistolle. Berlioz ilmoittautui ateistiksi, mutta osallistui säännöllisesti katolisiin palveluksiin. Tässä muodossa siihen ihastuivat niin Liszt kuin Brahmskin. ”Olisin säveltänyt Kristuksen lapsuuden samalla tavoin 20 vuotta sitten. Hengelliseen musiikkiin yleistynyt valju yleistyyli ei tätä sisäistä totuutta tavoittanut. Jättimäiselle kokoonpanolle sävelletty Requiem, Grande Messe des morts , syntyi vuonna 1837 Ranskan sisäministeriön aloitteesta vuoden 1830 ”Heinäkuun vallankumouksen” sotilasuhrien muistolle. Se ei estänyt Berliozia säveltämästä hengellistä musiikkia. Huoli omasta turvallisuudesta säilyi 2000 miehen henkivartiokaartista huolimatta. R ONDO C LASSIC 12|2019 55 Tällaiset teokset saivat Pariisiin asettuneen Heinrich Heinen vertaamaan Berliozia ”jättiläissatakieleen”: ” Berliozin musiikki tuo yleensäkin mieleen jotain muinaista, ellei vedenpaisumusta edeltävää. | Hector Berlioz tunnustautui ateistiksi ja oli sielultaan tasavaltalainen. En koskaan anna anteeksi itselleni, että olin niin epäoikeudenmukainen ystävä. Berliozia näyttää ärsyttäneen, että Kristuksen lapsuudesta tuli hänen suosituin teoksensa. Jossain korkealla ja kaukana tehdään kaiken aikaa subjektiivisia, omaan etuun perustuvia päätöksiä, jotka uhkaavat tavallisten ihmisten elämää. ” Berlioz lainasi Heinen pisteliään arvion Muistelmiinsa (1865), mutta liitti siihen saksalaisrunoilijan kääntymyksen tämän kuultua vuonna 1854 valmistuneen oratorion L’Enfance du Christ (” Kristuksen lapsuus ”): ” Olet poiminut suloisimpien melodioiden kukkakimpun ja koko oratoriosi on taiteellisen yksinkertaisuuden mestariteos. Suuri juhlamessu valmistui vuonna 1824 kadotakseen ja löytyäkseen uudelleen vuonna 1991. Häneen vetosi hengellisen musiikin kyky nostaa elämän ja kuoleman kysymykset taiteelliselle alttarille. Herodes nylki verotuksella kansaa suuriin rakennusprojekteihin ja tappoi tieltään kilpailijansa, mukaan luettuna yhden vaimonsa ja kolme poikaansa. Kristuksen lapsuudessa soivat myös hänen äitinsä opetukset ja lapsuuden katoliset joulukuvaelmat. Berliozin teksti jatkaa evankeliumin kuvausta Kristuksen syntymästä ja tiivistää sanoman, joka on kristillisempi kuin monissa aikakauden kirkkosävellyksistä. Hän painotti, että tähän musiikkiin kuului ”intohimoinen ilmaisu”, joka paljastaa aiheen sisäisen olemuksen silloinkin, kun aihe itsessään on herkkä ja lyyrinen. Kristuksen lapsuus alkaa despootin muotokuvana, joka politisoi kertomuksen jatkon. Tässä muodossa se saavutti suuremman suosion kuin Berliozin omalla nimellä varustetut sävellykset. Tytär Salome ei toivetta toteuttanut, mutta tälläkin idealla Herodes yltää despoottipörssissä korkealle. Kristus pakolaisena Berlioz ilmoittautui ateistiksi, mutta osallistui säännöllisesti katolisiin palveluksiin. Berlioz omaksui lähtökohdiltaan tasavaltaisen ajattelutavan, jota ilmensi hänen orkestroimansa ja eri yhteyksissä johtamansa Marseljeesi . Jostain Herodes päätteli, etteivät alamaiset pitäneet hänestä. Vähän myöhemmin hän sovitti sen kuorolle ja esitti kappaleen keksimänsä Sainte-Chapellen ”vanhan mestari Ducrén” teoksena. Jättiläissatakieli Hector Berlioz (1803–1869) syntyi lääkäriperheeseen Isèressä, Ranskan kaakkoisella alppialueella, ja hänen kuolemansa 150-vuotismuistoa juhlittiin viime keväänä. Louis-isä toivoi pojastaan ammattinsa jatkajaa, mutta latinan, fysiikan ja anatomian opinnoista huolimatta Hector päätyi Pariisin konservatorioon opiskelemaan musiikkia. Hän oli kuitenkin myös viehtynyt katolisen kirkon liturgioihin ja tapoihin, jotka hänen äitinsä oli lapsena häneen kasvatuksen myötä juurruttanut.. Sen vuoksi hän määräsi, että hänen kuolemansa yhteydessä oli surmattava suuri joukko arvostettujen juutalaisperheiden jäseniä, jotta Juudeassa varmasti kuuluisi itku ja valitus hänen menehdyttyään. Berlioz peri isältään agnostisismin, epäilevän suhteen kirkkoon ja kristilliseen maailmanjärjestykseen, vaikka sai äidiltään kasvatuksen katoliseen kulttuuriin ja tapoihin
Marssin aavemainen fugato kuvastaa väkivaltakoneiston synkkää logiikkaa, palatsia vartioivien sotilaiden rupattelusta käyvät ilmi Herodeksen pelot ja vainoharhat. Äidin kehtolaulu on levollisessa 6/8-tuudituksessaan täydellinen vastakohta edeltävän kohtauksen ylimieliselle pullistelulle. Olennaista ei ehkä ole Jeesuksen paon tai lastenmurhan historiallinen täsmällisyys, vaan se, että kristittyjen piti alusta lähtien pystyä valitsemaan oikea tie.. Nyt kuoron fuuga on dynaaminen ja loistelias ristikkäisine rytmeineen ja fagotin vetämine soitinosuuksineen. Kaikki vetäytyvät onnellisina levolle juuri ennen kuin musiikki on hukkua sulosointuihin. Loppukuvaelmassa Herodes esikuntineen kiihdyttää itsensä murhanhimoiseen vimmaan, joka päättyy matalien vaskien vääristyneeseen fanfaariin. Vain pari päivää myöhemmin virtasi veri ensimmäisistä ja viattomimmista kristillisistä marttyyreistä. Konserttilavan taustalta kaikuu kamariurkujen säestämän enkelikuoron varoitus: Pyhän perheen on lähdettävä välittömästi pakoon. Amen. Toisen maailmansodan aikana täältä lähetettiin noin 80 000 lasta pakoon muihin Pohjoismaihin. Maria ja Joosef iloitsevat koruttoman kauniisti lapsensa syntymästä. Paimenten hyvän matkan ja onnellisen paluun toivotukset pakenevalle perheelle ovat syystä teoksen tunnetuin osa. Nääntyneet Maria ja Joosef lapsineen hoippuvat kaupungin katuja hermostuneessa kolmijakoisessa liikkeessä, jonka viiltävää huolta alttoviulut ja oboe lisäävät. Sodan jälkeen asutettiin uudelleen noin 430 000 karjalaisevakkoa. Illan huipennukseksi ismaeliittaisäntä järjestää spontaanin kotikonsertin, harpun ja kahden huilun trion, jonka höyhenen keveässä saundissa soi sekä hauras toivo että periranskalainen eleganssi. Sen avaa sarastromainen isäntä, jonka tervetulotoivotukseen liittyvät kaikki sisällä olevat. Kuningas pyytää lääkettä painajaisiinsa, ja ennustajat kysyvät neuvoa kabbalistisilta hengiltä, joiden nimissä kiemurtelevat eri orkesterisoittimet. Kertoja kertoo fuugamaisessa johdannossa asukkaiden olevan korskeita ja vailla myötätuntoa. Suomalaiset ovat viime vuosina kipuilleet pakolaisten vastaanottajina, mutta historiassa meillä on ollut useammin pakenijan rooli. Mikään näistä ei kuitenkaan kiteytä teoksen sanomaa. Berlioz näkee Herodeksen shakespearelaisena hahmona, vallan syövyttämänä ihmisenä. Perheenisät toteavat olevansa molemmat puuseppiä ja pistävät saman tien pystyyn yhteisen startupin. Siinä hänen valtaansa uhkaa pikkulapsi, mutta musiikkia reunustavat ( Faustin tuomion ) Mefistofeleen pasuunat sekä kuninkaan kieroutunutta sielua symboloiva klarinetti. Viimeiset Hoosiannat on häivytetty, jotta ymmärtäisimme, mistä kaukaa ohje tulee. Hän muistuttaa sen olevan edellytyksenä Kristuksen myöhemmälle elämälle, uhrikuolemalle ja ihmiskunnan pelastukselle. Kertojaan yhtyvät sekä ihmisten että enkelien kuoro, eli kaikki tapahtumahetken, nykyajan ja iankaikkisuuden todistajat. Kuninkuuden kirot Berliozin Kristuksen lapsuudessa käyttämä tenorikertoja (Le récitant) on Bachin passioiden evankelistan tapainen sanansaattaja, joka yhdistää muinaisen tarinan nykyaikaan. Pakolaisuus on yksi historian pitkäaikaisimpia vitsauksia, yhtä yleinen Augustuksen Roomassa kuin Berliozin Euroopassa. Patarummut toistavat ovien kolkutukset, jotka saavat kuorolta tylyn vastauksen: ”Häipykää, likaiset juutalaiset! Täällä ei ole tilaa maankiertäjille ja spitaalisille” (Arriére, vils Hébreux!) Perhe pelastuu vasta osuttuaan pakanallisten ja arabiheimoisten ismaeliittojen ovelle. Alkusoitto on soitinnettu läpikuultavasti, ja modaalinen fuuga tuntuu ilmentävän tarinan ikiaikaisuutta. Kertoja kuvaa hellästi perheen lyhyen lepohetken keitaalla, mutta kohtauksen johdannon viuluteema soi kotinsa menettäneen haikeutta. Lyhyt toinen osa, Pako Egyptiin , on syntynyt siis alkuperäisen Paimenten jäähyväisten ympärille. Laajan epilogin avaavat orkesterin mystiset soinnut. Isoviha autioitti aikoinaan suuren osan Suomea, ja 1800-luvulla maasta lähti yli 300 000 ihmistä paremman elämän toivossa enimmäkseen USA:han. Kertoja astuu esiin ja painottaa vääräuskoisen pelastaneen Vapahtajan perheineen. Joulusävellykset keskittyvät yleensä idylliseen syntymäjuhlaan Betlehemin tallissa. ” . Itsesäälin purkauksessaan ( Ô misère de rois! ) hän kadehtii metsissä vaeltavia paimenia. Sitä seuraa 8–9 tahdin tauko, josta siirrytään elokuvallisella leikkauksella suoraan seimen ääreen Betlehemiin. Murhan vimmasta seimen ääreen Oratorion oivaltavimpiin kohtauksiin kuuluu Herodeksen ja ennustajien – hallitsijan ja hänen jees-miesten joukkonsa – tapaaminen. Maan hiljaiset osoittavat siinä herkin äänenpainoin ymmärryksensä ja empatiansa. Berlioz sijoittaa Kristuksen syntymän laajempiin kehyksiin ja vaatii kuulijaa valitsemaan puolensa. Herodes (basso) esitellään oopperamaisessa aariassa, jossa hän kertoo toistuvasta painajaisunestaan. Tekstissä soi jouluevankeliumi Berliozin mukaan: ” Oi sydämeni, täytä itsesi syvällä ja puhtaalla rakkaudella, joka yksin voi avata meille tien taivaaseen. Olennaista ei ehkä ole Jeesuksen paon tai lastenmurhan historiallinen täsmällisyys, vaan se, että kristittyjen piti alusta lähtien pystyä valitsemaan oikea tie. Sais, muinainen kaupunki Egyptissä, kuuluu Rooman imperiumiin. Maaltamuuton seurauksena 1950–70-luvuilla Suomesta muutti Ruotsiin noin 500 000 ihmistä. Seuraa groteskisti 7/4-tahtilajissa nytkähtelevä tanssi, juhlava valtiollisia ja kirkollisia proseduureja parodioiva koitos, jonka lopputuloksena julistetaan päätös lasten joukkosurmasta. Ovellesi kolkutetaan Pyhän trilogian kolmas osa alkaa ankeissa tunnelmissa. Enkelien kuoro piirtää kahdella Hallelujallaan sädekehän koko osan ylle. Varsinainen kertomus käynnistyy pizzicatojen säestämästä yöllisestä marssista, jossa kaksi roomalaista sotilasta kohtaa toisensa Jerusalemin kadulla. Hänen puupuhallinsointujen ympäröimä esipuheensa kertoo, kuinka ennen mitään merkkejä Jeesuksen syntymä täytti vallanpitäjät pelolla ja vähäosaiset toivolla. 56 R ONDO C LASSIC 12|2019 Jeesuksesta tuli syntymänsä jälkeen pakolainen kymmeneksi vuodeksi
57 R ONDO C LASSIC 12|2019 TEKIJÄ ON MUSIIKIN MAISTERI, SÄVELTÄJÄ, HUILISTI JA GRAAFIKKO © LA U R I TO IV IO R ONDO sarjakuva LAURI TOIVIO Muusikon matkassa
11 AlfaTV ilmoitus.indd 1 15.3.2019 12.54
Lehtonen on tehnyt väitöskirjansa Helsingin yliopistoon tästä sotaa edeltävän Japanin musiikista, joten lisätietoja kaipaavat on voi opastaa sen pariin. Gaudeamus 2019. Sitten ne pyrittiin japanilaistamaan. Jo varhaisimman japanilaisen musiikin erityispiirre on yhteys luonnonääniin ja -henkiin. Hän etsii kokonaisuuksia, jotka liittyvät kulttuurihistoriaan ja arkielämään eikä siksi juutu estetiikkaan. Soittimista kirjassa suurimman huomion saavat ansaitusti shakuhachi ja koto. Geishojen laulut liittyvät myös länsimaissa myöhemmin esiin tulevaan ilmiöön: miten alun perin kuriton ja hallitsematon populaarimusiikki institutionalisoitui. Kiinnostaviin musiikin identiteettikysymyksiin kirja pääsee Meiji-uudistuksen (1868) yhteydessä. Tietty japanilaisen äänen etsiminen ja toisaalta tapa imeä ulkoisia vaikutteita toistuvat kirjan perusteemoina. Klassisen Japanin musiikin perustat ovat maailman vanhimman orkesterimusiikin muotoa edustava ritualistinen gagaku ja buddhalainen shômyo-laulu. Jonkun nõja kabuki-teatterin yhteydessä näytelmien sisällön avaaminen ja taustoittaminen jää ehkä hieman pinnalliseksi, mutta rajauksia on tässä runsaudessa tietenkin ollut tehtävä. © N AT IO N AL N O TH EA TE R Nõ-teatteri on Japanin vanhin teatterimuoto. 1900-luvun alkupuolella tuli kuitenkin esiin vakavasti otettavia yrityksiä siltojen rakentamiseksi länsimaisen modernismin ja japanilaisen perinteen välillä. arviot ESITYKSET KIRJAT CD DVD t JOULUKUUN japani etsii musiikilla itseään |. Lehtoselle kiinnostavimmat yksityiskohdat ja yhteydet yhteiskuntaan paljastavat merkityksensä vasta, kun kaikkia musiikinlajeja tarkastellaan rinnakkain. Onkin kiinnostava ajatella, mihin tämä syvällisempi fuusio olisi johtanut, elleivät sota ja nationalismi olisi tulleet väliin. Aikakäsityksen suhteellisuus, hiljaisuuden merkitys ja sointivärin rooli ovat jo alusta asti keskeisiä elementtejä. Japanilaisuuden määrittelyyn palataan usein: se voi olla tiettyjen asteikkojen käyttöä, kansallisia aihepiirejä tai mollivoittoista melankoliaa, mutta ei Lehtonenkaan yritä naulata tätä seinään – sehän olisi mahdotonta. Sama tapahtui Meiji-uudistuksen jälkeen, kun ovet ulkomaailmaan avautuivat, ja myös sodan jälkeen amerikkalaisten vaikutteiden rynnäköidessä Japaniin. Kiinnostava tieto on se, että jos nykyään sattuu kuulemaan gagakua, tyyli on ilmeisesti myöhemmin lajin eri ominaispiirteistä pyöristettyä kompromissia, joka ei aina tee oikeutta musiikin erityisyydelle. Parhaimmillaan kirja onnistuukin luomaan yhteiskunnallista tilannetta kuvaavia ristivalotuksia ”korkean” ja ”matalan” rinnakkaiselosta. Klassisella kaudella kulttuurin merkitys tulee ilmi jo siinä, että keisarin katsottiin olevan pätemätön hovin johtajaksi, ellei hän ylläpitänyt omaa muusikkoryhmää ja soittanut itsekin. Edellisen kohdalla soittoihanteiden muuttumisessa on nähtävä länsimaisia vaikutteita: tuhinan tulisi alun perin kuulua sen ääneen. Hayatiuta on kiinnostava populaari laji sikäli, että se sisälsi yhteiskuntakritiikkiä, mikä Japanin hierarkkisessa arvomaailmassa oli harvinaista. Ajan iskulauseena kaikui ”länsimaista osaamista japanilaisella hengellä”, mutta nämä puolet eivät kohdanneet olleenkaan vailla ristiriitoja. 59 R ONDO C LASSIC 12|2019 HARRI KUUSISAARI Lasse Lehtonen: Japanilainen musiikki – Taiko-rumpujen kuminasta J-poppin. Japanin ja lännen ”yhdistäminen” tarkoitti usein pohjimmiltaan japanilaisuuden sovittamista länsimaiseen muottiin. Alkuhistoriaa ja musiikin teoreettista pohjaa Lehtonen menee läpi välttämättömin perustiedoin. utkija Lasse Lehtosen Japanilainen musiikki -kirja on huikea kulttuurityö ja lukuelämys. Edo-kaudella perinnettä veivät eteenpäin sokeiden muusikoiden killat, joiden toiminnassa jo tässä vaiheessa korostuivat kaupallisuus ja hierarkkisuus. 500 sivuun hän on saanut mahdutettua valtavan asiamäärän, sillä mukana ei ole vain taidetai perinteinen musiikki – joista niistäkin olisi saanut jo monta kirjaa – vaan myös populaarimusiikki sodanjälkeisiin iskelmiin, tämän päivän J-poppiin, Idolseihin, karaokeen ja pelimusiikkiin saakka. Tyhjästä ei japanilainenkaan musiikki ole lähtenyt, vaan ensimmäisen vuosituhannen aikana vaikutteet etenkin Tang-dynastian Kiinasta olivat tärkeitä, aina soittimia myöten. Kohtaus Kansallisen nõ-teatterin esityksestä Tokiossa. Näistä pioneereista Lehtonen mainitsee säveltäjä-kapellimestari Kosaku Yamadan ja Kunihiko Hashimoton. Nuottikirjoituskaan ei perustu tarkkoihin sävelkorkeuksiin vaan kieleen ja fysikaaliseen liikkeeseen. Valtaosa Japanin perinteisestä musiikista ei ollut itsenäisiä musiikkiteoksia, vaan kyse oli pikemmin toistuvien melodiaja rytmikuvioiden uudelleenjärjestelystä
Myös japanilaisten soittimien käyttö taidemusiikissa yleistyi. Populaarilla puolella perinne löydettiin jälleen uudelleen mm. Länsimaisen klassisen musiikin osuuden käsittely jää kirjassa aika vähiin siihen nähden, miten suosittua se Japanissa on ja miten vauhdilla alan instituutiot ja koulutus ovat kehittyneet. 10 Royal Northern Sinfonia Lars Vogt, piano & kapellimestari PERTTU HAAPANEN Compulsion Island Ladies’ Room Huilukonsertto Helena Juntunen, sopraano Yuki Koyama, huilu Hannu Lintu & Dima Slobodeniouk, kapellimestarit JURIS KARLSONS Oremus, hengellisiä teoksia sekakuorolle Latvian radiokuoro Sinfonietta Riga Sigvards Klava, johtaja JEAN SIBELIUS Kullervo Johanna Rusanen, sopraano Ville Rusanen, baritoni Viron kansallinen mieskuoro Polyteknikkojen kuoro Radion sinfoniaorkesteri Hannu Lintu, kapellimestari HEINO ELLER Sinfonisia runoja Viron kansallinen sinfoniaorkesteri Olari Elts, kapellimestari FRANZ LISZT Via Crucis ARVO PÄRT Hengellisiä kuoroteoksia Kalle Randalu, piano Viron . www.ondine.net SYKSYN UUTUUKSIA JOHANNES BRAHMS Pianokonsertto nro 1 d-molli, Op. Samalla tunteet ja kehollisuus vapautuivat, mutta enka-laulu korosti jälleen katkeran kaipuun pohjavirettä. Myös jossain vaihteessa kapinallisen hampaita vilautellut rock vakiintui kaupalliseen valtavirtaan, ja se hyötyi myös teknologian sovellutuksista, joissa Japani on ollut edelläkävijä. Töru Takemitsu ja Misora Hibari esitellään kirjassa kahtena jättiläisenä ja symbolina. Lehtonen ei tuomitse kaupallisuuden voittokulkua vaan yrittää objektiivisella asenteella hyväksyä sen osana yhteiskunnallisen kehityksen väistämättömyyttä. Taidepuolella Toshi Ichiyangin Amerikan-tuliaisinaan tuoma John Cagen filosofia vaikutti Japanissa radikaalisti – siksi, että hänen vapauden ideassaan oli niin paljon japanilaista. Painopiste siirtyy populaarimusiikin ilmiöihin niin, että nuoremman polven taidemusiikin edustajat uhkaavat jo jäädä jalkoihin. maaseutua kaipaavan nostalgian muodossa, mutta sodan jälkeen Amerikan-vaikutteet syöksyivät hyökyaallon tavoin. Taideja populaarimusiikki alkavat kirjassa eriytyä tässä vaiheessa toisistaan – varmaan siksi, että näin tapahtui myös elävässä elämässä. Jakelu Suomessa: Oy Fg-Naxos Ab, puh (09) 42412420 • info@fg-naxos.. Populaarimusiikin kehityksessä hahmottuu suorastaan traaginen kuva siitä, miten tuotantoyhtiöiden ja kaupallisuuden valta on kasvanut koko ajan niin, että nykyisin ne tuntuvat imevän koko alan Molokin kitaansa. Mutta se voisi olla jo toisen kirjan aihe. 15 Neljä balladia, Op. lharmoninen kamarikuoro Kaspars Putnins, johtaja LUDWIG VAN BEETHOVEN JEAN SIBELIUS Viulukonsertot Christian Tetzlaff, viulu Deutsches SymphonieOrchester Berlin Robin Ticciati, kapellimestari LUDWIG VAN BEETHOVEN Egmont, täydellinen näyttämömusiikki Elisabeth Breuer, sopraano Robert Hunger-Bühler, kertoja Helsingin barokkiorkesteri Aapo Häkkinen, kapellimestari ODE 1330-2 ODE 1342-2 ODE 1307-2 ODE 1338-5 (SACD/hybrid) ODE 1335-2 ODE 1334-2 ODE 1337-2 ODE 1331-2 60 R ONDO C LASSIC 12|2019 KIRJAT © HARRI KUUSISAARI Toshi Ichiyangi (oik.) ja Joji Yuasa ovat Japanin uuden musiikin pioneereja, ja he säveltävät edelleen aktiivisesti. Genrerajat ylittyvätkin ennen muuta elokuvaja pelimusiikin puolella, joiden katsaus on tervetullut lisä kirjaan. Se huipentuu melkein teollisesti tuotetussa Idols-kulttuurissa ja J-popin muodoissa, joissa nuorien esiintyjiä käytetään paikoin härskisti hyväksi. Lopussa kirjoittaja itse haastattelee taiteilijoita tasapuolisesti eri musiikkityyleistä. ?
Virtuoosisella kuvioinnilla vahvistettiin musiikin tunnevaikutusta ja alleviivattiin yksittäisiä sanoja. Deutsche Grammophon 4836096. 43-vuotiaalla bassotähdellä on vielä aikaa kypsytellä taidettaan, vaikka vibraton säätämisen voisi aloittaa jo nyt. Säkeistä sinkoaa aistillisuutta yhdistettynä gallialaiseen älyyn sekä hovityylin vaatimuksiin, jotka veivät air de couria 1600-luvulla yhä hienostuneempaan, mutta samalla muodollisempaan suuntaan. Vallan ja siihen kuuluvien vääryyksien taakka painaa myös Don Carlon Filip II:sta, Ernanin Silvaa ja Simon Boccanegran Fiescoa, kun taas Nabuccon Zaccaria, Macbethin Banquo ja Sisilialaisen vesperin Procida edustavat rehtiä, mutta jähmeää sankarityyppiä. Syynä siihen on tuskin mikään muu kuin tämän musiikin vaatima erityinen ymmärrys ja taidot. Esitykset ovat itse asiassa mallikappaleita vanhan musiikin tyylinmukaisesta elävöittämisestä: taustalla on tutkimusta ja oppia, mutta tulkinnoissa ei ole mitään akateemista. Le Poème Harmonique, johtajana Vincent Dumestre. . Tätä musiikkia rajasi intiimi luottamuksen ilmapiiri, joka mahdollisti taiteelliset ja tunteikkaat tunnustukset valikoidussa seurassa. Air de cour, ”hovilaulu”, on yksi vanhan musiikin suuria salaisuuksia. Renessanssi vapautti maallisen laulun, tiivisti tekstin ja musiikin suhteen ja ammensi antiikista aiheita, jotka toivat musiikkiin eroottisia jännitteitä. Osa lauluista kuullaan sooloesityksinä – päätähtenä muuntautumiskykyinen sopraano Claire Lefilliâtre – osa moniäänisinä yhtyeversioina, joissa ranskalaisyhtye tarjoilee vokaalista kamarimusiikkia kauneimmillaan. . ”Ajatuksemme kukoistavat vapaina ja tyytyväisinä näissä suloisissa viihdykkeissä ja näissä viattomissa nautinnoissa kaikkoavat kaikki muut mielihalut”, lauletaan tuntemattoman säveltäjän ranskalaisessa renessanssiballadissa, joka julistaa musiikin harmonisoivaa vaikutusta Le Poème Harmonique -yhtyeen tuplalevyn alkajaisiksi. Italialainen madrigaali tai englantilainen consort-laulu ovat tunnettuja ja ihailtuja ilmiöitä, mutta Ranskassa 1560-luvulla syntynyt ja 1600-luvun puoliväliin kukoistanut laulutaide on jäänyt pimentoon. ANTTI HÄYRYNEN VOKAALIMUSIIKKI Haapanen Perttu Haapanen: Compulsion Island, Ladies’ Room, Huilukonsertto. Varhaisessa muodossaan moniääninen air de cour kehittyi 1600-luvulla lyhyeksi ja melodiseksi, luutun tai continuon säestämäksi säkeistölliseksi lauluksi. Laulujen sointimaailmaa on muunneltu taitavasti, mutta mikään ei asetu selkeän tekstintulkinnan tielle. Le Poème Harmoniquen esitykset ovat kaikin tavoin esikuvallisia. Helena Juntunen, sopraano, CD | jin kuuluisia edustajia: Pierre Guédron, Antoine Boësset, Etienne Moulinié tai Guillaume Costeley. Osa levyjen säveltäjistä on laOOPPERA Verdi Giuseppe Verdi: Bassoaarioita. R ONDO C LASSIC 12|2019 61 ranskalaisen musiikin suuri salaisuus Airs de cour. Mukana on myös chaconneja, tanssilauluja, reippaita juomalauluja ja pisteliään satiirisia kappaleita. Aiemmat julkaisut ovat livahtaneet meiltä ohi, mutta nyt Alpha antaa mahdollisuuden korjata vahingon. Yhtään huonompia eivät ole oudommatkaan nime,t ja joukossa on kiinnostavia yllätyksiä, kuten Pariisiin eksynyt espanjalainen Luis de Briceño, jonka kastanjettien säestämät aviolliset opetukset tuntuvat yhä päteviltä. Tunneilmaisu on elävää ilman italialaistyylisiä äärimmäisyyksiä. Venäläinen Ildar Abdrazakov on menestynyt lavalla mm. Henry de Bailly, Girard de Beaulieu, Antoine Boësset, Jean Boyer, Luis de Briceño, Fabrice-Marin Caiétain, Guillaume Costeley, Pierre Guédron, Didier le Blanc, Agrianne Le Roy, Étienne Moulinié, Charles Tessier. Jähmeyttä on myös Abdrazakovin bassoäänessä ja draamallisessa muotoilussa, joka voisi olla myöhäisessä Verdissä nyansoidumpaa. . Melodiat olivat yksinkertaisia ja jättivät tilaa runsaalle, uloskirjoitetulle tai improvisoidulle koristelulle. Ildar Abdrazakov, basso, Métropolitain de Montrealin kuoro ja orkesteri, johtajana Yannick Nézet-Seguin. Hänen toinen vaimonsa Maria de Medici toi mukanaan italialaisia taidevaikutteita ja keskustelevan salonkikulttuurin, jossa naisilla oli keskeinen sija. Verdin oopperoiden bassoroolit ovat auktoriteettihahmoja, kuninkaita, sotapäälliköitä ja ylipappeja, joiden aarioissa tunneilmaisua rajaa asema ja kokemus. Äänitykset on tehty nappiin ja laulutekstit löytyvät esitevihkosta käännöksineen, vaikka jostain syystä runoilijoiden nimet ovat jääneet pois. Suurin osa näytteistä on varhaisteoksista, joiden suoraviivaisempi tyyli istuu hänelle paremmin. Alpha 462 (2 cd). © JE AN -B AP TI ST E M IL LO T KUUKAUDEN CD. 20-vuotistaiteilijajuhlaansa viettävä Le Poème Harmonique -yhtye ja johtajansa Vincent Dumestre levyttivät vuosina 1999–2015 neljä levyllistä air de coureja, joista tähän tyylikkääseen ja hyvin dokumentoituun julkaisuun on tiivistetty kaksi levyllistä. Henrik IV:n valtakausi 1589–1610 loi Ranskassa suotuisat olosuhteet kulttuurikehitykselle. Soitinosuuksia hallitsevat gambat, kitarat, luutut ja harput, joita tarpeen tullen vahvistetaan puhaltimilla ja lyömäsoittimilla. Salonkien ja laulujen keskeinen teema oli renessanssin vapauttama ”rakkauden valtakunta”. Yannick Nézet-Seguinin johtama Montrealin Métropolitain-orkesteri ja kuoro ottavat vähäisetkin tehtävät tosissaan. ANTTI HÄYRYNEN Le Poème Harmonique on ranskalaisen barokin huippujoukkue. . Suurin osa lauluista kertoo rakkaudesta, sen kärsimyksestä, kaipuusta tai täyttymyksestä, uskottomuudesta ja estottomuudesta. Osuvat soitinnumerot tuovat lisää vaihtelua ohjelmaan. DG:n äänitys antaa Abdrazakovin basson jylistä komeasti fortissimossa, hiljaisten sävyjen jäädessä vähän sivuun. hunnien kuningas Attilana
78. . In Paradisum on enemmän auvoisena heräilevä kuin Faurén taivaallisesti helkkävä päätösnumero. Sen groundbass-aihe esiintyy Purcellin kuuluisassa hulluuskohtauksessa, Bess of Bedlamissa, joka on levytetty mukaan, samoin kuin herkkä O Solitude, sekä Kaarle II:n kuolemaan luultavasti liittyvä Hear my prayer. Hedvig Paulig, sopraano, Melis Jaatinen, mezzosopraano, Tuomas Lehtinen, baritoni, Juho Alakärppä, piano, Tuomas Juutilainen, piano. ANTTI HÄYRYNEN Pylkkänen Tauno Pylkkänen: Pyyntö op. Laulusarjassa Ladies’ Room (2008) tekstilähteet runoista, Raamatusta, Scotland Yardilta ja internetistä lomittuvat Adolf Wölflin nonsense-lyriikkaan. Hän on luonnehtinut säveltämistä ”faustilaiseksi intohimoksi löytöretkeilyyn”, mihin lienee kirjattu myös törmääminen vaarallisiin ilmiöihin. Vaaran ja pelon tunteet ovat ilmeisiä, mutta kyse on enemmän teksteistä ja äänteistä syntyvien muistijälkien linkittymisestä kuin yksilön tai yhteiskunnan mentaalisesta ruumiinavauksesta. Henry Purcell sävelsi taidemyönteiselle monarkille niin maallisia kuin hengellisiäkin teoksia, joissa Harry Christophersin johtama The Sixteen -yhtye sekoittaa riipivää surumieltä ja tanssivaa iloa. Agnieszka Budzi?ska-Bennett. ANTTI HÄYRYNEN Mare Balticum Mare Balticum vol. Esiin piirtyy kirkas kuva omanlaisesta keskiaikaisesta kulttuurista ja sen vaikutusvaltaisista aarteista: birgittalaisluostareiden Cantus sororum -aineistosta, Turun graduaalikirjasta sekä tietysti Piae Cantiones -kokoelmasta, josta Peregrina tekee loistavia poimintoja. Teos puoltaa silti paikkaansa 1900-luvun keskeisten sielunmessujen joukossa. CD. Dur uflén Requiemia on pidetty usein Faurén tunnetumman sielunmessun sisarteoksena. Haapasen musiikki etsii uusia teitä, ja vaikka hänen karttaansa ei aina ole helppo lukea, musiikissa avautuvat maisemat ovat yhtä välittömiä kuin jännittäviäkin. . . Berliinin Saksalaisen sinfoniaorkesterin hivelevä soitto sopii tähän yhteyteen kuin hansikas. Peregrina naislaulajineen saa valtaosin yksiäänisen laulumusiikin kantamaan halki levyn jäntevillä tempoillaan ja äänten yksinkertaisella, moitteettomasti intonoidulla säteilyllä. Nokturnoista ensimmäisessä, Pilvissä, huomio kiinnittyy huolella hiottuun dynamiikkaan, hiljaisiin sävyihin, joilla pilvien harmaus sulautuu yötaivaan liikkeisiin. Allonge-peruukissaan nimikkospanieliaan muistuttanut hallitsija tuhlasi surutta valtion varoja jättäen jälkeensä 14 aviotonta lasta ja nolla perillistä. 63, Yötön yö op. 2: Musiikkia keskiajan Suomesta ja Ruotsista. . Ensemble Peregrina, joht. Debussy Claude Debussy: Nocturnes. Welcome to all the pleasures on varhaisempi oodi Pyhälle Cecilialle (1683) ja From hardy climes on samalla tavoin moniosainen sävellys Kaarle II:n veljentyttären, tulevan kuningatar Annen häihin. Perttu Haapanen ei halua sensuroida mielikuvituksensa liikkeitä. Fantasia on usein aarrearkku ja Pandoran lipas – kun sen kerran avaa, on vaikea kontrolloida, mitä sieltä tulee. The Sixteen, johtajana Harry Christophers. 25a/6, Kaiku op. 21, Suvisydännä, Vanha tupa, Kuun silta op. Kumpikin on jättänyt pois Dies iraen tuomionjulistukset, mutta Duruflé joutuu muistuttamaan siitä teoksensa lopulla Libera me -jaksossa. Debussyn kolme orkesterinokturnoa toimivat Robin Ticciatilla impressionistisena pohjustuksena Maurice Duruflén gregoriaanisten hymnien pohjalta ponnistavaan sielunmessuun (1948). 55, Rannalla op. Pie Jésun soolo saa karismaa Magdalena Kozenalta, baritonisoolot on uskottu kuorolle. . Maurice Duruflé: Requiem. In Thee, O Lord, do I put my trust on hengellinen teos, jossa vilahtelee sisällissodan aiheuttaneen uskonkiistan muistoja. Fuga-9455. Tyyli syntyy vähäeleisesti ja kirkkaasti. Tacet S248. Yhtyeen laaja Itämeri-projekti käynnistyi Tanska-levyllä, joka jo voitti ICMA-levypalkinnon vanhan musiikin sarjassa. . Peregrina on helppoja ratkaisuja kaihtamaton, tutkimuslähtöinen keskiaikayhtye, joka mielellään kulkee kirkollisen käyttömusiikin kartoittamattomilla alueilla – ja kuulostaa upealta. Useimmat levyn teoksista ovat tuttuja muista yhteyksistä. Kuoleman joutsen op. Orkesteriteos Compulsion Island (2014) saattaa olla ”pakkomielteiden” tai ”-liikkeiden” saari, mutta kuulija voi ajatella itsensä itämaisen sarjakuvan tai animaation sankariksi, joka kohtaa värikkäät kummajaiset kirkassilmäisellä reippaudella. 2/3, Kaivotiellä, Lintu, Musta lukki, Surutarten laulu, Kehtolaulu (op. . AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Purcell Henry Purcell: Royal Welcome Songs for King Charles II, Volume II. The Sixteen muuttaa notkeasti kokoonpanoaan kappaleesta toiseen, ja Christophers on vapauttanut laulajiensa luovan potentiaalin. ANTTI HÄYRYNEN vuonna 1660, ja englantilaiset kokivat vanhojen hyvien aikojen palanneen. Epäkonventionaaliset äänet hallitsevat myös kaksiosaista huilukonserttoa (2018), josta rohkeiden ratkaisujensa ansiosta kasvaa vahva ja dramaattinen kokonaisuus, Yuki Koyama suvereenina solistina. 74, Hyppelihiiri op. Hannu Linnun tai Dima Slobodenioukin johtama Radion sinfoniaorkesteri on näille retkille voittamaton opas – kuin Vergilius Dantelle. Ticciati on levyttänyt teoksen suuren orkesterin version urkuineen mutta onnistuu pitämään soinnin tasapainoisena. Linn CKD 623. Myös toisen osan Juhlat kietoutuvat tavallista enemmän impressionistiseen hämyyn. . Kyseessä on myös vokaalinen bravuuriteos, jonka solistina Helena Juntunen loistaa kaikkeen kykenevänä äänisampona. Ondine ODE 1307-2. Magdalena Kozena, mezzosopraano, Berliinin radiokuoro, Deutsches Symphonie-Orchester Berlin, johtajana Robin Ticciati. Kaarle II palasi valtaistuimelle Cromwellin diktatuurin jälkeen 62 R ONDO C LASSIC 12|2019 Yuki Koayama, huilu, Radion sinfoniaorkesteri, johtajina Hannu Lintu ja Dima Slobodeniouk. Soittimia on ripoteltu mukaan sopivassa määrin, ja vaihtelua saadaan myös vapaamuotoisemmista hengellisistä lauluista. Coro COR16173. 29/2. Itämeren keskiaikaista kirkollista kulttuuria sävelmineen ja paikallispyhimyksineen esittelevän hankkeen toisen osan aiheena ovat Suomi ja Ruotsi. Suomenkielisetkin messunosat kajahtavat viimeistellysti yhtyeessä laulavan Hanna Järveläisen opastuksella. 1(1-3, 5-6), Iltaruskossa, Visioner op
Esa-Pekka Salosen Ranskassa johtamissa konserttitaltioinneissa sokeri on jätetty pohjalle, sillä hänen Beethoven-tulkintansa on tuoreudessaan ja elävyydessään eheämpi kuin Straussin paikoin yliempaattisesti tulkittu jousifantasia. Salonen levytti Metamorfoosit aikoinaan Tukholmassa (Sony) lujemmin eriteltynä, eikä nuorilla ranskalaissoittajilla ole aivan samaa varmuutta. Olari Elts ja Eestin Kansallinen sinfoniaorkesteri takaavat, että Ellerin musiikki saa parhaan mahdollisen kohtelun. ANTTI HÄYRYNEN KAMARIJA SOITINMUSIIKKI Faltin ym. . BBC:n filharmonikot sähköistävät aktiivisuudellaan joka tahdin. Eestin Kansallinen Sinfoniaorkesteri, johtajana Olari Elts. Strauss lainaa Metamorfoosiensa lopussa Beethovenin ”Eroica”-sinfonian surumarssia, joten on perusteltua sijoittaa sävellykset samalle levylle – joskin mieluummin Beethoven ensin. Usein hänen Lontoo-sarjaansa, viehkeitä pikkukappaleitaan ja tanssisarjojaan kuulee esitettävän puisevalla rutiinilla, mutta Wilson ja hänen orkesterinsa antavat kevyelle orkesterimusiikille kaikkensa. Tyyli on jotain Melartinin ja Klamin välistä, kansalliseksi tunnistettavaa, mutta myös omaperäistä. Tempovalintoja ohjaa luonnollinen loogisuus, eikä hitaassa osassa kavahdeta traagista painoa. Monet lauluista ovat teknisesti vaativia mutta samalla näyttäviä. Richard Strauss: Metamorfoosit. . Totuutta ei ole hakattu kiveen – siitä pitävät livelipsahduksetkin huolen – minkä ansiosta tulkinta tuntuu elävältä eikä esitysmetodin todistelulta. Ohjelmistoa toimittaneen Tuomas Lehtisen hailakka baritoniääni kärsii väpäjävästä vibratosta, joka tulee toisinaan tekstin tielle. Tauno Pylkkänen (1918–1980) muistetaan oopperasäveltäjänä ja oopperajohtajana, jonka musiikki määriteltiin sodan jälkeen sivuraiteelle ja unohdettiin hänen kuoltuaan niin pian kuin mahdollista. Onnistuneempi on näynomainen Visioner-sykli (1958) Svea Kulvikin tekstiin. Tyypillisintä Pylkkästä ovat kuitenkin lyyriset luontokuvat Einari Vuorelan runoihin tai vakavat, pateettisiksi yltyvät laulut. Harvinaisuuksien esittelyyn tulee helposti museaalinen leima, mutta ei Risto-Matti Marinin kohdalla. ANTTI HÄYRYNEN Coates Eric Coates: Orkesteriteokset, Volume I. Eroica-sinfoniassa työskentely käsin poimitun Sinfonia Grange au Lacin kanssa on sytyttävää. Pylkkänen pyrki myös uudistamaan ilmaisuaan, esimerkkinä lastenkirjailija Thorbjørn Egnerin Hyppelihiiri-riimit, joista Pylkkänen on sorvannut synkkämielisen sarjan. Avausosa on svengaava ja eteenpäin katsova, mutta aikaa riittää nautinnollisiin yksityiskohtiin. Risto-Matti Marin, piano. Nostalgiassa ei ryvetä, mutta laajakangastunteita ei kaihdeta. Pylkkänen oli luontainen melodikko ja dramaturgi, mikä kantaa yksinlauluissa pitkälle. Huolellinen tutkijanasenne ja välittömyys eivät sulje toisiaan pois, eikä taituruuden tarvitse olla itsekorostavaa ollakseen loistokasta. Scherzossa pääsevät käyrätorvet kunniapaikalle, ja finaalimuunnelmat on muotoiltu huumorilla ja herkkyydellä. Parhaat Pylkkäsen lauluista toimivat silti edelleen: Kuoleman joutsen -sarja ( Kallas) on tunnetumpi orkesteriversiona ja Kuun silta -sarjaa ( Jylhä) kuulee myös toisinaan. Teoksista huokuu vanhojen hyvien aikojen henki ja reipas optimismi. Uinuvan laguunin hidas valssipoljento keinuttaa kuulijan kauas, kauas pimeästä ja kylmästä. Yö kutsuu (1921) on myrskykuvauksineen levyn melodramaattisin teos, parikymmenminuuttinen sävelruno, jossa Eller näyttää taitonsa tunnelman luojana ja orkesterin käsittelijänä. ”Piilotettuja aarteita”: Faltin, Wegelius, Hannikainen, Marvia, Harjunmaa. 1860-luvulta 1940-luvulle ulottuvasta laajasta aikahaarukasta. Elokuvamainen suurenmoisuus leimaa monin tavoin viitseliäitä tulkintoja, ja soittajat nauttivat hehkeistä saundeista, jotka Chandos on ikuistanut esimerkillisesti. Tämä on toinen levyllinen Heino Ellerin (1887–1970) orkesterimusiikkia ja ehkä vielä parempi paikka aloittaa säveltäjään tutustuminen kuin Ondinen ensimmäinen julkaisu viulukonserttoineen. Tekstin valikoitsijana ja käsittelijänä hän oli jossain määrin aikansa korkeakirkollisten taidekäsityksien vanki. Alba ABCD 446 . Uteliaisuutta herättävät esimerkiksi d’Annunzion ja Hellaakosken runoihin valmistuneet laulusarjat, jotka ovat jääneet levyn ulkopuolelle. Ilmaisultaan häntä voisi luonnehtia raikkaaksi kansallisromantikoksi, mutta musiikissa on myös tuulahduksia 1900-luvun uudistuksista. . Chandos CHAN 20036. BBC PhilR ONDO C LASSIC 12|2019 63 harmonic, johtajana John Wilson. Wilson pitää musiikin hienosti liikkeessä. Sinfonia Grange au Lac, johtajana Esa-Pekka Salonen. . Eric Coatesin (1886–1957) ”Uinuvalla laguunilla” oli kesällä valintani kuukauden klassikoksi, ja tässä on sen tuorein levytys John Wilsonin johtamien BBC:n filharmonikoiden kanssa. Ondine ODE 1335-2. . Hedvig Paulig ja Melis Jaatinen tekevät hartailla tulkinnoillaan oikeutta Pylkkäsen taiteelle, pianistit Juho Alakärppä ja Tuomas Juutilainen aktiivisina kumppaneinaan. Varhaisemmat ja suppeammat Iltahämärä (1917) ja Aamunkoitto (1918) täydentävät kuvaa säveltäjästä, joka puhuu tunnistettavaa, mutta persoonallisesti omanlaistaan kieltä. . Yhteistyössä on samanlaista energiaa kuin aikoinaan Salosen ja Avantin Beethoven-esityksissä. Alpha 544. Romanttiseen pianomusiikkiin persoonallisen polkunsa tampannut Marin paljastaa löytönsä ravistelevalla innostuneisuudella. . Eller oli eestiläisen taidemusiikin voimahahmo 1900-luvulla ja lähes kaikkien myöhempien virolaisCD | säveltäjien taustalla. ANTTI HÄYRYNEN ORKESTERIMUSIIKKI Beethoven Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 3 ”Eroica”. The Merrymakers, The Jester at the Wedding, Dancing Nights, Two symphonic rhapsodies, By the Sleepy Lagoon, London. Coatesin orkesteriviihde kuuluu historian väliinputoajiin: se voi kuulostaa nykykorviin liian herttaiselta, mutta samalla kuitenkin liian hienolta rock ’n rolliin tottuneille. Liki puolituntinen sinfoninen sarja Valkea yö (1939) liikkuu aiheiltaan virolaismaisemissa, kalastajien, leiritulien, marssirytmien ja kansantanssien parissa. . ANTTI HÄYRYNEN Eller Heino Eller: Öö hüüded, Valge öö, Videvik, Koit
Niin kompiltaan kuin harmonioiltaan lattariviitteinen Boekloev esittelee Tuomarilan ja Pohjolan teemankuljetusta unisonossa. Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, joht. Heiltä luonnistuu ääriosien suurieleinen romanttisuus maailmanmiesten ottein. . Ne eivät ole soittajille tai kuulijoille teknisesti vaativia, mutta onnistunut esitys edellyttää musiikkia täyttävän huomavaisuuden ymmärtämistä. Jousia on käsitelty taidokkaasti heti impressionistisessa avausosassa. Edition EDN1128. Alfred Schnittke: Tango. AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Mozart Wolfgang Amadeus Mozart: Pianotriot 1-6. Hanna Pakkala fraseeraa Gálin laulavia linjoja kauniisti, ja Keski-Pohjanmaan Kamariorkesterin rehevä mutta raikas sointi sopii Gálin hyväntuuliseen leikkisyyteen. Viisi 1780-luvulla syntynyttä pianotrioa ja yksi varhaisempi divertimento (KV 254) edustavat Mozartin kamarimusiikkia keveimmillään ja seurallisimmillaan. Isä-Barenboimin puhelimesta olisi varmaan löytynyt muutaman muunkin viulistin numero, mutta edelle on mennyt vanhemman velvollisuus pitää lapsistaan huolta. Moni-ilmeinen trio jaksaisi omillaankin kiinnostaa levyn verran, mutta jo kakkosraidalla (Jord) trioon liittyvä trumpetti tuo toki sovituksiin lisää sävyjä ja syvyyttä. Se voisi tuntua pinnallisen harmittomalta tai silkalta eskapismilta ilman syvältä kumpuavaa viisauden tunnetta, joka antaa musiikille humaanin ja erityislaatuisen rehdin sävyn, etenkin säveltäjän elämänvaiheiden valossa. Unohdettujen säveltäjien esiin kaivamiselle omistautunut Toccata-levymerkki on muutaman vuoden ajan julkaissut itävaltalaissyntyisen Hans Gálin kamarimusiikkia ja aloittaa nyt oman sarjansa tuotteliaan säveltäjän alttoviulumusiikista. . Arno Babajanian: Pianotrio. Jopa Tshaikovskin tarpeelliseksi kokema fuuga löytää paikkansa. Ehkä sitä kautta syntyy kotikonserttimaista intimiteettiä, mutta ei ole vaikea kuvitella tulkintoja, joissa kamarimusiikillinen vuoropuhelu toteutuu samalta viivalta. Alexi Tuomarilan trio on perustettu jo 15 vuotta sitten, ja Sphere on sen neljäs albumi. Väliin jäävät variaatiot on kylvetty täyteen nokkelaa ajatusten vaihtoa ja nopeasti reagoivaa taituruutta. Toccata Classics TOCC0535 . . Pitkän elämänsä varrella Gál pysyi kaiken aikaa uskollisena sävelkielelleen, jota voisi luonnehtia uusklassismiksi ilman tyyliin usein kuuluvaa viileyttä. Jälkimmäisistä hyvä esimerkki ovat suomalaisen musiikkielämän voimahahmojen Richard Faltinin ja Martin Wegeliuksen Leipzigissa säveltämät nuoruudenteokset, jotka taidokkaasti heijastelevat ajan saksalaissuuruuksien vaikutusta. Deutsche Grammophon 483 7506 (2 cd). Divertimentossa (1969) on eleganttia huumoria, oboe-viulu-alttoviulu-triossa (1941) taas Gálille ominaista suloista pastoraalisuutta. Daniel Barenboim, piano, Michael Barenboim, viulu, Kian Soltani, sello. Juutalaistaustainen Gál pakeni natsivainoa Englantiin, jossa jatkoi uraansa. Finaalin vetonaulana ovat nasevasti toteutetut tanssirytmit, jotka saavat jatkoa ”encorena” soitetusta Schnittken tangosta. Ehdottomana pihvinä levyllä ovat Ilmari Hannikaisen ja Einari Marvian silmiäavaavan monisyiset ja omintakeiset pianosonaatit (1912 ja 1935), joista saatiin hiljattain myös ensimmäiset, Marinin valmistelemat nuottilaitokset. . Väkivahvasta vuolaudestaan tunnettu Marin tarjoilee sonaatit puhuttelevan spontaanisti, suuressa soinnissa seikkaillen mutta samalla mukavan eritellysti. Armenialainen väritys nousee esiin viulun ja sellon hitaan osan toisiinsa kietoutuvissa sävelmissä. Äänitystä myöten loistava kamarimusiikkilevy. Sirkka Harjunmaan mainion kirpsakka Etydi (1947) puolestaan kulkee tiukasti pianistisen taide-etydin jatkumossa. Sakari Oramo. Hanna Pakkala, alttoviulu, Reijo Tunkkari, viulu, Takuya Takashima, oboe, Irina Zahharenkova, piano. huolimatta levyn suomalaisia pianoharvinaisuuksia nivovat kiinteästi yhteen romanttistyylinen pianokirjoittaminen ja eurooppalaiset romanttiset esikuvat. Vladimir Gluzman, viulu, Johannes Moser, sello, Jevgeni Sudbin, piano. Tshaikovskin suuri ja konsertoiva A-duuri-trio on luotu tällaisille soittajille, ja Vladimir Gluzman, Johannes Moser ja Jevgeni Sudbin vakuuttavat, että juuri he ovat nämä soittajat. ANTTI HÄYRYNEN JAZZ Alexi Tuomarila Trio: Sphere. AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN Gál Hans Gál: Suite concertante alttoviululle ja orkesterille, Divertimento viululle ja alttoviululle, Sonaatti alttoviululle ja pianolle, Trio oboelle, viululle ja alttoviululle. Babajanian oli erinomainen pianisti, ja piano vetää trioa kuin Kaukoidän pikajuna. . BIS-2372. . Konserttomainen Suite concertante (1949) on levyn parasta antia. Trioa täydentää noin joka toiselta kotimaiselta jazzlevyltä tuttu Verneri Pohjola trumpetteineen. Levyn ytimessä onkin Tuomarilan omaäänisten sävellyksien rinnalla myös tyyli, jolla rumpali Olavi Louhivuori ja basisti Mats Eilertsen niitä yhdessä pianistinsa kanssa tulkitsevat. Barenboimin nepotismi tuntuu nykyisin olevan yhtä yleistä kuin valitettavaa. Michael Barenboimin arkinen viulusaundi on tosiasia, joka kalpenee verrattuna Mozartin triojen klassikkolevytyksiin (Beaux Arts, Florestan, Ann-Sophie Mutterista puhumattakaan). Kappaleen soolossa Tuomarila napsii nuotit klaviatuurilta melkein ääntä nopeammin, ja rumpali Louhivuorellekin avautuu solistinen sauma möllä ja herkkyydellä. Ensimmäinen julkaisu on toteutettu suomalaisvoimin lämja sellisti Kian Soltanille on jäänyt sivurooli. Tältä kaiketi pianotrion pitäisi kuulostaa: kolme tasavahvaa muusikkoa inspiroimassa ja yllyttämässä toisiaan, astuen pelotta valokeilaan, mutta vetäytyen tarvittaessa toistensa tieltä. Neuvostoarmenialaisen Arno Babajanianin pianotrio vuodelta 1952 oli hänen kansainvälistä 64 R ONDO C LASSIC 12|2019 CD huomiota herättänyt läpimurtoteoksensa. . Kolmijakoinen, avara Sirius rauhoittaa levyn alkupuolen kiihkoa seesteisillä arpeggiokuljetuksilla, joissa melodinen piano soi täyteläisesti ja korostetun kirkkaasti. Daniel Barenboim hallitsee pianollaan Berliinin Pierre Boulez -salin konserttitulkintoja suvereenisti, ja johtuu musiikistakin, että hänen Michael-pojalleen. Sen sijaan Gálin musiikki on kullanhohtoisen hyväntahtoista ja tunteikasta. ANTTI HÄYRYNEN Tshaikovski Pjotr Tshaikovski: Pianotrio ”Erään suuren taiteilijan muistolle”
Tällä hetkellä Kaliforniassa Berkeleyn yliopistossa jatkotutkintoaan suorittavan Hynnisen elektroakustiset teokset ovat kirkkaimmillaan, kun arkitodellisuutta taivuttava elektroniikka ottaa vallan, murustaa tekstuurin huokoiseksi, vapauttaa ihmisäänen. Maija Hynninen: Winnowing, ...sicut aurora procedit: As the Dawn Breaks, Orlando-fragments, Freedom from Fear. Etenkin pianon sisäosista Jaana Kärkkäinen poimii värisyttäviä sointeja, jotka uppoavat elektroniikan kosteisiin siivenläpäyksiin ja onttoihin kuiluihin. . TOMMI SAARELA elektroniikka raottaa todellisuuden kerroksia Maija Hynnisen tuotannossa sävellyksellisyys ja äänitaide lomittuvat. met, Mirva Soininen – laulu. Perinteisen soittimellisesti kirjoitetut osiot ovat selvästi persoonattomampia. Debyyttialbumi Metsänpeitto sai Teosto-palkintoehdokkuuden sekä kansainvälistä näkyvyyttä, ja sen esityskonseptilla oli vientiä kotija ulkomailla. Luoto ammentaa toistolle, pitkälle kehittelylle ja MUUT GENRET Luoto Meriheini Luoto: Metsänpeitto 2. Hynninen muotoilee taidokkaasti ihmisääntä, soittimia ja puhetta ikään kuin samassa tasossa, siten että teksti kumpuaa esiin ensemblen unenomaisesta havinasta. Maija Hynnisen debyyttilevyllä liu’utaan toisenlaisten todellisuudentasojen äärelle, mutta kokemus ei ole mystinen vaan pikemminkin filosofinen: sävellyksissä ääni ajattelee. R ONDO C LASSIC 12|2019 65 © MAARIT KYTÖHARJU bändin tarjoaman kudoksen päälle – tai pikemminkin sitä vastaan. Karjaan kirkossa äänitetyissä taitteissa kahdeksanhenkinen ensemble ympäröi vaivihkaisesti mikrofonien stereoparia kuin nimettöminä liihottelevat henget, Luodon hitaasti muuntuvan, raa’an mutta harkitun viulun vallitessa tilassa itsepintaisesti. Kuviteltu ja tosi, elektroninen ja akustinen, puheääni ja lauluilmaisu kutovat vähäeleisen ääniesseen. . Osat VI-X. Meriheini Luoto – sävellykset ja improvisaatiomenetelmät, sooloviulu, laulu, Maija Holopainen, Mirva Tarvainen, Tiina Louneva – viulu, laulu, Noora Kauppila, Minna Koskenlahti – laulu, puupuhaltimet, lyömäsoittimet, Iida Savolainen – viulu, alttoviulu, laulu, lyömäsoittiCD Yhteiskunnallisuus tuo kouraisevuutta oboen käsittelyyn installaatiomaisessa teoksessa Freedom from Fear (2017), jonka lähtökohtana on Aung San Suu Kyin puheääni. Henriikka Tavin suomenkielinen teksti käännöksineen olisi pitänyt sisällyttää mukaan edes levyn verkkoaineistoon, silläkin uhalla, että sivulle aseteltuna teksti toimisi eri ehdoilla kuin sävellys. Vaikka viulisti-säveltäjä Meriheini Luodon tausta ja opinnot ovat olleet kansanmusiikin parissa, on hänen soolotuotantonsa esteettisesti raikasta myös klassisen nykymusiikin vinkkelistä. Syyskuussa ilmestynyt Metsänpeitto 2 on sekä itsenäinen albumi että projektin sulkeva puolikas. . Jaana Kärkkäinen, piano, Mirka Malmi, viulu, Tuuli Lindeberg, sopraano, Hanna Kinnunen, huilu, Lily-Marlene Puusepp, harppu, Mikko Raasakka, klarinetti, Anna Kuvaja, piano, Kyle Bruckmann, oboe, Maija Hynninen, elektroniikka. Albumin päättävä tarkoituksellisen jähmeä ja toisteinen Celeste päästää norjalaisbasisti Eilertsenin tunnelmoimaan jousella. Omakustanne, LUOCD-02. Levyn pääteoksena on Orlando-fragments (2010), jossa soitinyhtye ja Virginia Woolfin romaanin hengessä sopivan androgyynisti itseään ilmaiseva Tuuli Lindeberg vievät ajan ja paikan tuolla puolen olevaan aavistelevaan maailmaan. Äänitaiteen äärelle kallistuminen ja kokonaisvaltaisuus lataavat Kyle Bruckmannin esittämään teokseen intensiteetttiä, jota ei muissa teoksissa samalla lailla ole. Krakow venyttää trion ilmaisua pulssija asteikkopohjaisesta jazzista vapaan kentän ja modernin pianomusiikin suuntaan. Winnowingissa koskettimistolla soivan osuuden voi hahmottaa eräänlaiseksi arkitasoksi kontrastina assosiatiivisiin kerroksiin, mutta sen sointikuva on latistava. Pianolle ja elektroniikalle sävelletyssä Winnowingissa (2010) sekä viulu-elektroniikka-teoksessa ...sicut aurora procedit (2015) elektroniikka ja soitin läpäisevät toisiaan parhaimmillaan huumaavan aineettomasti. . Mikäli levyyn malttaa uppoutua, tuo sen mystinen, draamaa karttava matka mukanaan niin melankolian kuin rauhan sävyjä – outoa merkityksellisyyttä, jota urbaani nykyihminenkin alitajunnassaan kantaa. Levynkansi vaikuttaa ensivilkaisulla silmältä tai joltain halkaistulta eksoottiselta hedelmältä, mutta onkin tarkemmalla tutkinnalla näppärä kuvamanipulaatio Länsimetron Keilaniemen asemasta. Spheren kansi ansaitsee tulla mainituksi. SANTERI KAIPIAINEN. AULI SÄRKIÖ-PITKÄNEN säädellylle improvisaatiolle perustuvan tyylinsä niin arkaaisesta kansanperinteestä kuin Pauline Oliveirosin ja Alvin Lucierin kaltaisista avantgardisteistakin. Ravello Records RR8021 . Kansanuskosta löytyvän käsitteen mukaan metsä saattaa nielaista kulkijan piiloon kuin rinnakkaiseen ulottuvuuteen. Mirka Malmin tulkitsema ...sicut aurora procedit kärsii samasta ilmiöstä: soitinta perinteisemmin käsittelevät, kulmikkaat osuudet kuulostavat täyteaineelta verrattuna hetkiin, kun viulun ääni sulaa valopuruksi
Kun jokin hänen ympäristössään herättää vierauden ja toiseuden tunteita. 1977) ja Uljas Pulkkis (s. joulukuuta Espoon kaupunginteatterissa Tapiolan kulttuurikeskuksen Louhisalissa. Teoksia yhdistää tematiikan lisäksi se, että esitysten toteuttajina ovat samat henkilöt. suomessa soi 66 R ONDO C LASSIC 12|2019 Koonnut: HARRI KUUSISAARI KU VA T © SA N N A B R EI LI N MIKÄ ON IHMISEN paikka maailmassa. Minkälaista on elämä, kun ihminen ei tunne kuuluvansa itseään ympäröivään todellisuuteen. Molemmat teokset ohjaa Vilppu Kiljunen, ja pääroolin kummassakin teoksessa laulaa baritoni Gabriel Suovanen. ”Aihe oli läheinen Jounille. Se on olemassaolonsa aikana rikastanut olennaisella tavalla suomalaista oopperataidetta ja tarjonnut sekä teosvalinnoillaan että toteutuksillaan vaihtoehdon suurten näyttämöiden tarjonnalle. Problemaattista oli kuitenkin sen episodimaisuus, se koostuu enemmän yksittäisistä näyistä kuin yhtenäisestä tarinasta.” Kun Korpijaakko oli saanut tilauksen, hanke oli odottavassa käymistilassa, kunnes Jussi Moila saatiin teoksen libretistiksi. Kaipaisen oli määrä kirjoittaa sekä libretto että säveltää teksti, mutta hanke keskeytyi hänen ennenaikaiseen kuolemaansa. Se on yhtä kujanjuoksua, systeemi on joka puolella. Hän siteerasi usein kirjaa, ja se oli usein hänen mielessään”, muistelee Korpijaakko. Teksti: KIMMO KORHONEN. Tällaisia kysymyksiä nousee esiin Suomalaisen Kamarioopperan uudessa kahden kamarioopperan produktiossa, joka saa ensi-iltansa 5. Teos valmistui lopulta tämän vuoden elokuussa ja soitinnus vasta syys-lokakuun vaihteessa. joulukuuta. Joel Papinoja (vas.), Jussi Vänttinen, Sampo Haapaniemi, Reetta Ristimäki, Annami Hylkilä, Ann-Marie Heino, Janne Marja-Aho ja Gabriel Suovanen oopperatuotannon harjoituksissa. Korpijaakon teos Oikeusjuttu perustuu Franz Kafkan samannimiseen klassikkoromaaniin (1925), jonka kuuluisassa avausvirkkeessä jo määritellään teoksen outo maailma: ”Joku oli varmasti panetellut Josef K:ta, sillä eräänä aamuna hänet pidätettiin ilman että hän olisi tehnyt mitään pahaa.” Vahva kirjallinen perusta on myös Pulkkiksen teoksessa I väntan på en jordbävning (Ennen maanjäristystä), jonka lähtökohtana on ollut Zinaida Lindénin samanniminen Runeberg-palkittu romaani vuodelta 2004. Oopperat juhlistavat Suomalaisen Kamarioopperan 30-vuotista taivalta. ”Oopperan musiikki on näyttämömusiikkia, sen on palveltava draamaa ja annettava impulsseja ohjaajalle, lavastajalle ja muille toteuttajille. Muussa musiikissa voi olla kompleksisempi ilme”, Korpijaakko kuvailee. ei ymmärrä. Oopperoiden säveltäjinä ovat Paavo Korpijaakko (s. Produktio on yhteistuotanto Espoon kaupunginteatterin kanssa. Oikeusjutun kujanjuoksua Paavo Korpijaakon oopperan juuret ovat vuodessa 2013, jolloin Jouni Kaipainen ja Reetta Ristimäki alkoivat kehitellä ajatusta Kafkan Oikeusjutun muokkaamisesta oopperaksi. 1975). Muut esitykset ovat 7. Musiikissa on naivistisia valssipätkiä, ja se valssaaminen on jotain, jota Josef K. Teoksissa käytetään samanlaista seitsemänhenkistä soitinyhtyettä ja samoja laulajia, ja esitykset johtaa Taavi Oramo. Asia jäi kuitenkin itämään Ristimäen ajatuksissa, ja hän sai tilatuksi teoksen Korpijaakolta, joka oli aiemmin ollut Kaipaisen sävellysoppilas. ”Kafkan romaani on kiehtova, iätön ja ajavierauden tuntoja uusissa kamarioopperoissa ton aihe. Musiikki voi olla hyvin moni-ilmeistä, eikä sitä ole tarpeen rajoittaa esimerkiksi johonkin harmoniseen systeemiin. Joillekin sellainen voi sopia mutta ei minulle. ”Jussi Moilan libretto oli innoittavaa sävellettävää”, kertoo Korpijaakko. ja 8. Vuodesta 2016 lähtien Suomalaisen Kamarioopperan taiteellisena johtajana ja toiminnanjohtajana on toiminut Reetta Ristimäki, joka tunnetaan myös laulajana ja aiemmin perustamansa Musiikkiteatteri Kapsäkin johtajana. ”Kafkan henki leijailee vahvasti tekstissä, mutta myös Moilan oma ääni kuuluu läpi.” Selittämätöntä oikeusjuttua vastaan rimpuilevan Josef K:n tarinaa on pitänyt karsia tunnin mittaista oopperaa varten, mutta rooleja on silti lähes parikymmentä, joita tulkitsee Josef K:ta esittävän Gabriel Suovasen lisäksi viisi laulajaa sekä yksi näyttelijä-tanssija
Veracini: Alkusoitto g, Bach: Viulukonsertto a, Dall’Abaco: Concerto Grosso op. Pe 6.12. Bach, Vivaldi, Händel. Pe 6.12. Cem Mansur, joht. ja To 19.12. Sibeliustalossa klo 15. ”Ivan on oopperassa keskushenkilö. klo 12 ja 15. Soitinryhmän soittimista kantele jäljittelee välillä japanilaista kotoa ja alttohuilu japanilaista shakuhachi-huilua. ”Venäläissyntyinen Ivan on muuttanut Japaniin ja on valmistautumassa elämänsä ensimmäiseen sumopainiotteluun. TURUN FILHARMONINEN ORKESTERI Su 1.12. 67 R ONDO C LASSIC 12|2019 LEHTI EI VASTAA MAHDOLLISISTA OHJELMATIETOJEN MUUTOKSISTA. Barnabas Kelemen, viulu. Peter Lieberson: Songs of love and sorrow, Bruckner: Sinfonia nro 9. Dmitry Sinkovsky, joht. Espoon tuomiokirkossa. ja To 12.12. Vilppu Kiljunen keksi sitten niputtaa oopperat yhdeksi illaksi. Muut laulajat esiintyvät sekä kuorona että eri henkilöhahmoina. Ke 18.12. Teemme molemmat teokset samalla työryhmällä ja säästämme puutteellisia resursseja”, iloitsee Ristimäki. Pe 6.12. Kun he ehdottivat oopperaa Suomalaisen Kamarioopperan ohjelmistoon, Reetta Ristimäki kiinnostui teoksesta mutta totesi, että Korpijaakon ooppera on vuorossa ensin. Ooppera tapahtuu yhden illan aikana Ivanin pohtiessa, miten hän on päätynyt tilanteeseensa ja käydessä läpi elämäänsä, kunnes ennen ottelua tapahtuu maanjäristys. HELSINGIN KAUPUNGINORKESTERI Musiikkitalossa klo 19 Pe 13.12. tuomiokirkossa klo 19. Ke 18.12. Kari Kriikku, klarinetti. Pettersson: Sinfonia nro 7, Sibelius: Sinfonia nro 5. Paul Armin Edelmann, basso. ”Yhteisensi-ilta on loistava ratkaisu. & viulu. Yritin miettiä, miten venäläinen, japanilainen ja suomalainen musiikki voisivat kohdata”, Pulkkis kertoo. Madetoja: Kullervo, Kaipainen: Carpe diem!, Sibelius: Lemminkäinen. 5 nro 6, Bach: Orkesterisarja nro 1 C. Jean Sibelius: Finlandia, Sibelius: Cantique sellolle ja orkesterille, Sibelius: Devotion sellolle ja orkesterile. To 12.12. Dima Slobodeniouk, joht. S. Uusinta to 19.12. Marianna Henriksson ja Petteri Pitko, cembalo J. Haydn: Trumpettikonsertto, Haydn: Sinfonia nro 92, Gruber: 3 MOB-kappaletta trumpetille ja orkesterille, Schönberg: Jousikvartetto nro 2. Antoine Tamestit, alttoviulu. Korpijaakon Oikeusjutun tavoin Pulkkiksen ooppera I väntan på en jordbävning kietoutuu vahvasti päähenkilönsä ympärille. Corelli: Joulukonsertto, Bach: Jauchzet Gott in allen Landen, Mendelssohn: Sinfonia nro 5. © VI LL EVE IK KO KA AK IN EN Uljas Pulkkis (vas.) ja Paavo Korpijaakko ovat jännittävien uutuuksien illan säveltäjät. Bruno Weil, joht. TAMPERE FILHARMONIA Tampere-talossa klo 19 Su 1.12. Ensi-ilta on keväällä 2021 Helsingissä ja Los Angelesissa”, Pulkkis kertoo. Työn alla on silti jo uusi ooppera, Sibelius-Akatemian ja Yhdysvaltain arvostetuimpiin musiikkiyliopistoihin kuuluvan Thornton School of Musicin yhteinen produktio All the truths we cannot see, jonka yhtenä lähtökohtana on Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus. SINFONIA LAHTI Pe 6.12. Hasse: Irene. Rossini: Semiramide, alkusoitto, Berio: Voci alttoviululle ja kahdelle soitinryhmälle, Prokofjev: Sinfonia nro 5. Gemma New, joht. klo 15. Sibelius: Viulukonsertto, Ahmas: Sinfonia nro 4, kantaesitys, Sibelius: Finlandia. Raaseporin kirkossa. To 12.12. Teemana on vierauden ja toiseuden tunne”, Pulkkis kertoo. ”Siitä tulee jälleen suurempi teos, kaksi tuntia, orkesteri ja 12 solistia. (klo 15) Bach: Triosonaatti nro 2, Mozart: Kegelstatt-trio, Beethoven: Trio op. Ruut Kiiski, joht. (klo 15) Klaus Mäkelä, joht. Ooppera on Pulkkikselle läheinen sävellysmuoto, ja hänellä on takanaan jo kaksi oopperaa: kamariooppera Viisi naista kappelissa (Espoo 2012) sekä suurimuotoinen Kekkonen – ooppera suurmiehestä (Ilmajoki 2013). Leonardo Chiodo, sello. (klo 15). Ritarihuoneella klo 20. Hän on venäläissyntyinen mutta muuttanut Suomeen ja kirjoittaa ruotsiksi. Julia Lezhneva, sopraano. Aapo Häkkinen, joht. & viulu, Aapo Häkkinen, cembalo. Gerald Finley, baritoni. Leif Segerstam, joht. Jeroen Berwaerts, trumpetti, Virva Puumala, sopraano. Johanna Rusanen-Kartano, sopraano. Rachel Podger, joht. RADION SINFONIAORKESTERI Musiikkitalossa ja Yle radio 1:ssä klo 19 ellei toisin mainita. Vieraassa maassa asumisen teema on tuttua myös kirjailija Zinaida Lindénille. Sibelius: Sinfonia nro 6, Sibelius: Lauluja, Sibelius: Finlandia. ORKESTERIEN JOULUKUUN KAUSIOHJELMA | Venäläisyyden, japanilaisuuden ja suomalaisuuden välimaastossa ”Joskus nelisen vuotta sitten ohjaaja Vilppu Kiljunen soitti, esitteli Zinaida Lindénin romaanin I väntan på en jordbävning ja kysyi, voisiko siitä tehdä oopperan”, muistelee Uljas Pulkkis oman oopperansa alkuhetkiä. Samaan hengenvetoon Pulkkis toteaa, että ooppera voi olla myös ”hirvittävän hankala laji”, ja keskenjääneitä ja toteutumattomiakin hankkeita on hänen kohdalleen osunut. Konserttitalossa. ja Pe 13.12. Musiikkitalon Kuoro. Aluksi Pulkkis suhtautui ajatukseen epäröiden mutta ryhtyi sitten pohtimaan teosta Kiljusen ja libretisti Seppo Parkkisen kanssa. Sophie Karthäuser, sopraano, Katrin Wundsam, mezzosopraano, Werner Güra, tenori. ?. Ti 31.12. Ke 18.12. Santtu-Matias Rouvali, joht. Turun linnassa klo 15. Edward Ananian-Cooper, joht, Tuuli Lindeberg, sopraano. Ke 11.12. Vanhassa kirkossa. 11 B, Robert Kahn: Serenade. TAPIOLA SINFONIETTA Tapiolasalissa klo 19 To 5.12. Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 9. Dara Savinova, mezzosopraano, Max Emanuel Cen?i?, David DQ Lee, Bruno de Sá, kontratenori. Musiikkitalossa klo 19. Bach: Viulusonaatti nro 2 A, Leclair: Viulusonaatti fis, Barber: Jousikvartetto b, Šostakoviš: Kaksi kappaletta jousioktetille, Preludi ja Scherzo. HELSINGIN BAROKKIORKESTERI La 14.12. Roussel: Jousitrio, Honegger: Sonatiini viululle ja sellolle, Schönberg: Verklärte Nacht. SUOMALAINEN BAROKKIORKESTERI Pe 20.12. Hannu Lintu, joht. Bach: Die Kunst der Fuge
”Jännittävästi esitykset paranivat koko ajan ja ainakin mielipiteeni muuttui kappaleista sitä mukaa, kun kuuli useamman kerran”, Aho kertoi. Toiseksi kilpailussa sijoittui yhdysvaltalais-ranskalaisen CHRISTOPHER CULPON Mundus imaginalis ja kolmanneksi TOMI RÄISÄSEN Portal-marimbakonsertto. Finaalikonsertissa viiden uuden teoksen tulkitseminen oli haaste, josta Kymi Sinfonietta yhdessä neljän solistin ja kapellimestari Olari Eltsin kanssa suoriutuivat kiitettävästi. Rosin marimbasta loihtima sointi on täyteläinen, ja folion tuottaman äänen lisääminen marimban soundiin on hauska ajatus. Jalavan Bela Bartókin alttokonserton tyyliin aloittama sävellys on kuitenkin kestoltaan liian pitkä, sen muoto levähtää eikä pysy kasassa loppuun asti. Uuno Klami -sävellyskilpailu on varsin tunnettu Italiassa, osittain kenties, koska italialainen on vienyt kilpailun voiton nyt kolme kertaa neljästä. 68 R ONDO C LASSIC 12|2019 © PE TR I H U R M E / VI N KE Ä D ES IG N O Y Roberto Sansuinin Four Tales for Small Orchestra oli perinteisyydestään, romanttisuudestaan ja elokuvamusiikkimaisuudestaan huolimatta yksi konsertin onnistuneimpia kokonaisuuksia. UUNO KLAMI -KILPAILUN tuomariston puheenjohtajan, säveltäjä Kalevi Ahon mukaan päätös tehtiin äänestyksen perusteella. Sen muoto oli selkeä. Piano sulautui osaksi orkesterin sointia mainiosti. Kilpailun maine Italiassa näkyi myös kilpailuun osallistuneiden määrässä, sillä Italiasta lähetettiin eniten teoksia tuomariston arvioitavaksi. Culpon luomat sointivärit ovat kauniita, ja jousien vibratottomuus sopii teokseen paremmin kuin hyvin. Orkesteri loi hyvän keskinäisen balanssin sekä keskittyneen ja energisen tilan. Pertti Jalavan alttoviulukonserton tulkinnut Oleg Larionov saa soittimestaan esiin kauniin tumman soinnin, mutta siitä jää kaipaamaan avoimuutta, joka saattaisi kannatella solistia paremmin. Teoksen ääriosat pyrkivät luomaan ajatonta tunnelmaa, kun taas keskiosan passacaglia sykkii selkeästi. 020 707 0443 Teksti: MICHAEL SAGULIN klami -kilpailun voitto jälleen italiaan Uuno Klami -sävellyskilpailun voiton vei italialainen ANDREA PORTERA teoksellaan Klecksophonic Lieder. ”Kolmannesta sijasta oli hajontaa enemmän. Sansuinin teos on neljän orkesterisävellyksen sarja, jossa jokainen kappale ilmentää erilaista luonnetta ja tunnelmaa sisältäen kuitenkin saman dna:n. Korkeatasoisia teoksia kaikki.” Ahon mukaan kilpailu oli mielenkiintoinen myös yleisön näkökulmasta, sillä teokset olivat paitsi erilaisia, sisälsivät myös harvinaisempia soolosoittimia: alttoviulun ja marimban. SUOMESSA SOI Uuno Klami -sävellyskilpailun finalistit: Tomi Räisänen (vas.), Pertti Jalava, Andrea Portera, Roberto Sansuini ja Christopher Culpo. Ahon ja Lindbergin lisäksi tuomaristoon kuuluivat säveltäjä Erkki-Sven Tüür sekä kapellimestari Olari Elts. Teoksellaan Portera manaa demonisia piirteitä esiin, mutta luo myös intensiivistä ja sointiväriltään kokeellistakin maailmaa. Räisänen luo erilaisia maailmoja mm. Christopher Culpon kolmiosainen Mundus imaginalis on puolestaan kokonaisuus, joka koostuu pianosolisti Risto-Matti Marinin ja jousiorkesterin välisestä vuoropuhelusta. Minun mielestäni tämä oli hyvin onnistunut kilpailu. Se saattaa johtua siitä, että konsertossa on ajoittain liikaa samaan aikaan tapahtuvia elementtejä. SO IT T O T U N N IL LE JA K O N SE R T T IS A LE IH IN N U O T IT TERVETULOA! www.ostinato.fi Musiikkitalo Mannerheimintie 13a B 00100 HELSINKI p. Ajoittain tulee kuitenkin miettineeksi, pitäisikö orkesterin vakuuttavammin nostaa dissonansseja esiin, paitsi tässä myös muissa konsertin teoksissa. Kilpailun voittaja ja toisen palkinnon saaja olivat selkeitä tapauksia. Kappaleissa orkesteri kuvailee kentaurin ääretöntä viisautta, mutta silti luonteessa piilevää suurta julmuutta sekä keskellä synkkää metsää kasvavaa kovakuoriaisen muotoisista jalokivistä muodostuvaa puuta, pohtii zen-mestarin esittämää paradoksaalista kysymystä ja lopulta luo surumusiikkia. Siinä piti vähän keskustella, mutta siinäkin äänestettiin”, Aho totesi kilpailun tuloksista tuoreeltaan Kotkassa. Konsertin päätti kilpailun voittajan Andrea Porteran 1800-luvulla kehitetystä kleksografiasta innoituksensa saanut laulusarja Klecksophonic Lieder. elokuvista tuttujen portaalien kautta ja Doppler-ilmiötä hyödyntäen. Sarjan solistilta, italialaissopraano Valentina Coladonatolta olisi kuitenkin kaivannut suurempaa teatraalisten sävyjen kirjoa äänessä sekä tekstin rohkeampaa tulkintaa. ”Viisi hyvää kappaletta, varsin erilaisiakin. . Yhteensä kilpailuun saapui 283 sävellystä, joista lopulta Kymi Sinfoniettan soittamien finaalikonserttien ohjelmaan valikoitui viisi.. Konsertin avasi Tomi Räisäsen Portal-marimbakonsertto, virolaisen lyömäsoittaja Heigo Rosinin tulkitsemana
Korundissa klo 19. 24/19€ PERJANTAI 31.1. LAPPEENRANNAN KAUPUNGINORKESTERI To 12.12. 19.00 Kaustinen-sali, Kansantaiteenkeskus Signs, games and messages – itäeurooppalaista viulumusiikkia. Tomas Djupsjöbacka, joht. To 12.12. Corelli: Concerto Grosso g, Torelli, joulukonsertto, Händelin aarioita, Dohnanyi: Pastoriaali. Suvi Väyrynen, sopraano, Anna Danik, mezzo, Jere Martikainen, tenori, Timo Riihonen, basso. Felix Mendelssohn: Sinfonia nro 6, Schreker: Intermezzo, Sandström: Es ist ein Ros entsprungen, Carl Philipp Emanuel Bach: Jousisinfonia Es. Nivalan kirkossa klo 19. Annimaria Rinne, laulu, Seppo Kantonen, piano, Ville Herrala, kontrabasso, Ville Pynssi, rummut. Eeva Oksala, viulu, Kirill Kozlovski, piano, Sami Varvio, harmonikka Kurtag, Enescu, Janá?ek. JOENSUUN KAUPUNGINORKESTERI Carelia-salissa klo 19 To 5.12. To 12.12. Amelia Jakobsson, sopraano. Musiikki kiertää kylillä ja kouluilla TIISTAI 28.1. Klami: Nummisuutarit, Zenger: Flare, Virittäydy alkavaan vuoteen nettiradio Klasua kuunnellen! www.rondolehti.fi/klasu d d d d d ORKESTERIEN JOULUKUUN KAUSIOHJELMA Rautavaara: Suomalainen myytti, Sibelius: Pelleas & Melisande. Weber: Alkusoitto oopperasta Oberon, Mahler: Blumine, Wagnerin ja Weberin aarioita ja Straussin lauluja, Marschner: Alkusoitto oopperasta Vampyyri, Strauss: Valssisarja n:o 2 oopperasta Ruusuritari, Wagner: Alkusoitto oopperasta Nürnbergin mestarilaulajat. klo 19 Keski-Porin kirkossa. Lapset soittavat lapsille 18.00 Kaustinen-sali, Kansantaiteenkeskus Kamarimusiikkitalkoot Konsertin kokoavat Kreeta-Maria Kentala, Kaarina Nisonen, Maria Pulakka ja Kaija Saarikettu. Iiro Rantala, piano, Minna Pensola, viulu, Antti Tikkanen, viulu. Jenni Lättilä, sopraano. To 31.12. Kokkolan kirkossa klo 19. 10.00 Kaustisen kirkko. Virva Puumala, sopraano. 26/21€ LAUANTAI 1.2. Baiba Skride, viulu. Virva Puumala, sopraano, Zoltán Köver, trumpetti. Niko Kumpuvaara, harmonikka. 15€ SUNNUNTAI 26.1. Wagner: König Enzio -alkusoitto, Wagner: Wesendonck-lauluja, Wagner: Sinfonia f. 19.00 Kaustinen-sali, Kansantaiteenkeskus Action, Passion, Illusion Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri Kaija Saarikettu, joht. – TIISTAI 28.1. 18.00 Kallio-sali, Kansantaiteenkeskus Viikon ja taidenäyttelyn avajaiset. 18/13€ KESKIVIIKKO 29.1. Musiikkilukion ilta. John Storgårds, joht. To 5.12. Eero Lehtimäki, joht, Felix Zenger, beatbox. Otto Tausk, joht. Tibor Bogányi, joht, Nika Goric, sopraano. Corelli: Joulukonsertto, Anton Zimmermann: Sinfonia ’Pastoritia’ alppitorvelle ja jousiorkesterille, D’Aquila: The great Horn of Helm alppitorvelle ja orkesterille, Schubert: Sinfonia nro 5. Paula Koivuniemi, Johanna Rusanen-Kartano, Mari Palo, Jyrki Anttila, Hannu Lehtonen. Juhlamessu Liturginen musiikki: Olli Kortekangas, Liturgina Hannu Vapaavuori, kanttorina Merja Wirkkala-Vapaavuori, urkurina Matti Pohjoisaho, Lauluja soitinyhtye 15.00 Kaustisen kirkko Uniikkeja jousikonserttoja Barocco Boreale Unico Wilhelm van Wassenaer. Eva Ollikainen, joht. 24/19€. Markus Nieminen, baritoni. 69 R ONDO C LASSIC 12|2019 To 12.12. Järnefelt: Berceuse, Kokkonen: Adagio Religioso, Merikannon lauluja, Sibelius: Valse Triste, Sallinen: Kamarimusiikki IX, Sibelius: Presto ja Andante Festivo. Sol. Tuomas Pirilä, joht. Sibelius, Nørgård, Tüür, Rautavaara, Heininen. Mieskuoro Sirkat ja mieskuoro Alvar. klo 19 kaupungintalossa. Jaakko Kuusisto, joht, Arttu Takalo, vibrafoni. Jessica Cottis, joht, Alexej Gerassimez, lyömäsoittimet. Helena Juntunen, sopraano. Mendelssohn: Meren tyven ja onnellinen matka, alkusoitto, Victoria Borisova-Ollas: Viulukonsertto, Tshaikovski: Sinfonia nro 1. Huba Hollók?i, joht. Okko Kamu, joht. La 14.12. 24/19€ TORSTAI 30.1. Olari Elts, joht, Riku Pelo, baritoni, Marika Hölttä, sopraano, Sonus-kuoro, kamarikuoro Kotka-Canto, Mendelssohn: Sinfonia nro 6, Ave Maris Stella, Vom Himmel Hoch, kantaatti, Mozart: Sinfonia nro 31, Laudate Dominum, Regina Coeli. Hämärän laulu Onni Koivisto, viulu, Maaria Pulakka, harppu Aho, Bach, Hersant, Hindemith, Jalkanen, Prokofjev, Sallinen, Tournier. To 12.12. Vapaa pääsy. – 1.2.2020 KAUSTISEN KAMARI MUSIIKKI VIIKKO VUO DESTA 1979 PERJANTAI 24.1. Aho: Sieidi, Sibelius: En saga, Sibelius: Finlandia. Sirkka-Liisa Kaakinen-Pilch, joht. JYVÄSKYLÄ SINFONIA Teatteritalossa klo 19 Ke 4.12. Beethoven: Sinfonia nro 9. 15€/10€ LAUANTAI 25.1. Telemann: Alkusoittosarja, Corelli: Joulukonsertto, Bach: Kantaatti nro 51: Jauchzet Gott in allen Landen, Vivaldi: Concerto grosso D. Vionoja-säätiö 30 v. Kokkolan kirkossa klo 15. . Taulumäen kirkossa. Hyvinkää-salissa klo 19. OULUN KAUPUNGINORKESTERI Madetojan salissa klo 19 To 5.12. 19.00 Kaustinen-sali, Kansantaiteenkeskus. Kotkan kirkossa ja To 12.12. -näyttelyn avajaiskonsertti. Tuomas Hannikainen, joht. Kantonen: Laulusarja Pisaroita Iholla, ke, Sibelius: Sinfonia no 5 Es, sov. ja viulu, Reijo Tunkkari, viulu. 19.00 Kaustinen-sali, Kansantaiteenkeskus TRIO TEOS Kreeta-Julia Heikkilä, viulu, Jaani Helander, sello, Jaan Ots, piano Nordgren, Melartin, Martin, Ravel. Johannes Gustavsson, joht. Enigma-kvartetti. Lauluyhtye Lumen valo. LOHJAN KAUPUNGINORKESTERI Ke 11.12. Säveltäjä Paavo Heinisen kuvavariaatioiden näyttely. klo 19.30 Laurentius-salissa. Joulumusiikkia renessanssista barokkiin ja 1900-luvulle. HYVINKÄÄN ORKESTERI Ma 30.12. Ohjelman kokoaa Markus Luomala. LAPIN KAMARIORKESTERI To 19.12. Damström: Tundo!, Arttu Takalo: Kaksoiskonsertto vibrafonille ja harmonikalle, kantaesitys, Sibelius: Sinfonia nro 3. PORI SINFONIETTA To 19.12. Ke 11.12. Kaapo Ijäs, joht, Carlo Torlontano, alppitorvi. Pe 20.12. kamariorkesterille Iain Farrington. TARKEMMAT OHJELMATIEDOT KAMARIMUSIIKKIVIIKKO.NET LIPUT LIPPUTOIMISTO.FI 24.1. Kaustinen-sali, Kansantaiteenkeskus Soikoon viulu! -koulukonsertit 19.00 Pelimannitalo Hämärän laulu Onni Koivisto, viulu, Maaria Pulakka, harppu Aho, Bach, Hersant, Hindemith, Jalkanen, Prokofjev, Sallinen, Tournier. KUOPION KAUPUNGINORKESTERI Ke 4.12. Lappeenranta-salissa klo 19. 17.00 Taide Vionoja, Ullava. Kouvolan keskuskirkossa. KESKI-POHJANMAAN KAMARIORKESTERI Pe 6.12. Melartin: Jousikvartetto nro 1, Sibelius: Fuga för Martin Wegelius, Sibelius: Moderato – Allegro appassionato cis, Kokkonen: Jousikvartetto nro 3. 26/21€ MAANANTAI 27.1. Joht, Eero Lehtimäki ja Tuomas Törmi. Tšaikovski: Osia Pähkinänsärkijästä, Grieg: Peer Gynt sarja. Sibelius: Vapautettu kuningatar, Sibelius: Tulen synty, Madetoja: Sammon ryöstö, Sibelius: Sinfonia nro 1. KYMI SINFONIETTA Ke 11.12. 14.00 Pelimannitalo
Onkin aiheellista tarkastella, kuinka klassisen musiikin ja rytmimusiikin pedagogiikat eroavat toisistaan, ja mitä yhteistä niillä on. Mutta näin on ollut oikeastaan vasta suhteellisen lyhyen aikaa. Kuinka niiden pedagogiikat eroavat toisistaan, ja mitä yhteistä niillä on. Nyt rytmimusiikin opetusta järjestetään klassisen musiikin rinnalla hyvin monessa oppilaitoksessa. Onhan kyencore encore@rondolehti.fi se kuitenkin kahdesta erilaisesta traditiosta. Vielä 1980-luvulla systemaattista rytmimusiikin opetusta oli vaikea saada. 70 R ONDO C LASSIC 12|2019 © H EI D I H EI N O N EN © TOMMI TUOMI Musiikkiteknologia on tuonut uudet, sähköiset työvälineet sekä klassiseen että rytmimusiikkiin. Soitonopetuksen alkuopetus on jo suorastaan genrevapaata; uudet oppimateriaalit sisältävät kappaleita eri musiikinlajeista. Molempia voi opiskella Espoon musiikkiopistossa.. Teksti: JYRKI LÄHTEENMÄKI YKYINEN musiikinopiskelijasukupolvi elää siinä onnellisessa tilanteessa, että klassisen musiikin lisäksi myös rytmimusiikkia voi opiskella yhä useammassa musiikkioppilaitoksessa. Klassisen ja rytmimusiikin rinnakkaiselo kehittyy musiikinopetuksessa kovaa vauhtia. Entä kuinka opettajat ja oppilaat tilanteen kokevat. n korvakuulolta vai nuoteista. Uudet opetussuunnitelmat suorastaan velvoittavat järjestämään myös improvisoinnin opetusta, ja improvisointi on nimenomaan rytmimusiikissa usein tekemisen lähtökohta. © H EI D I H EI N O N EN Sähkökitara ja kitara ovat suosittuja soittimia. Teorialla pitää olla yhteys soittoon Taideyliopiston rehtori Jari Perkiömäki on tunnettu jazzsaksofonisti, joka ennen nykyistä tehtäväänsä toimi pitkään Sibelius-Akatemian jazzkoulutuksen organisaattorina ja opettajana
Harmoniakaan ei ole eksaktisti jokin tietty, vaan harmoniaa voidaan värittää sointuja varioimalla. En nosta jazzia millekään jalustalle, enkä näe sitä historiallisesti erillisenä ilmiönä, vaan näen jazzin laajempaa taustaa vasten.” ”Tiedän, että jotkut opettajat ovat mieltyneet tietyntyyppiseen moderniin jazziin, eivätkä ole kovin kiinnostuneita esimerkiksi bluesista tai gospelista. ”On tärkeää kehittää soundi ilmaisuvoimaiseksi, silloin sitä voi muokata moneen suuntaan, eri tyyleihin. Soitossa pitää olla svengiä ja rytmisiä sävyjä. Mutta lähtökohdiltaan improvisointi ei ole sen kummempaa kuin korvakuulolta soittoa ja muuntelua, ja että uskaltaa irtautua nuottikuvasta”, Perikömäki tähdentää. Improvisoinnin kiehtovuus on juuri siinä, ettei koskaan voi tietää, miten biisi tulee menemään. | Jari Perkiömäellä on pitkä perspektiivi rytmimusiikin opetukseen.. Jos sen tietäisi, se olisi tylsä. 71 R ONDO C LASSIC 12|2019 © AK I-P EK KA SI N IK O SK I ”Rytmimusiikissa on opeteltava teoriaa käytännössä. Aikanaan iso oppi oli, kun Eero Koivistoinen sanoi minulle, että fonistinkin pitää oppia biisit pianon kanssa, jotta oppii ymmärtämään, kuinka ne toimivat. Muodollinen pedagoginen pätevöityminen tapahtui vasta Helsingin yliopiston musiikkitieteen opintojen jälkeen Metropoliassa, ja nykyään Masa Orpana opettaa sekä saksofonia että klarinettia ja toimii ammattimaisesti muusikkona. Erityisesti jazzissa on tärkeää tietynlainen virheen käsittelyn taito. Helppoakin on soitettava tyylinmukaisesti Masa Orpana on pitkän linjan jazzmies, joka aloitti kuten Perkiömäkikin opintonsa klassisella klarinetilla. Aikanaan kuulin letkautettavan, että ”onko se vain muusikko vai oikea pelimanni?” – eli pystyykö soittaja hyppäämään korvakuulolta kappaleesta ja tyylistä toiseen”, Perkiömäki pohtii. ”Sellaista taitoa ei klassisen musiikin pedagogiikassa ainakaan minun opiskeluaikanani treenattu. Jos kappaleet valitaan bändin laulajan toiveiden mukaan, voi olla, että esimerkiksi pianisti joutuu soittamaan neljää sointua, ilman kehittävää haastetta. ”Improvisointi on tietenkin asia, jonka suhteen rytmimusiikki eroaa klassisesta, mutta jo ennen improvisointia tärkeää on korvakuulosoitto, kun taas klassisessa lähdetään lähes aina nuotista. ”Improvisoinnissa ’väärätkin’ äänet voivat kuulostaa hyviltä. Improvisointi edellyttää biisin rakenteen ja harmonian kulun ymmärtämistä”, Perkiömäki kuvailee. ”Eli on vaikea ajatella instrumenttipedagogiikkaa erillään muusta rytmimusiikin opiskelusta, koska pikemminkin on kyse hyvin kokonaisvaltaisesta musiikkityylien haltuun otosta.” ”Instrumentin hallinnan perusasiat ovat klassisessa ja rytmimusiikissa yhteisiä, mutta soundissa, varsinkin saksofonilla, on paljon eroa. Se on ollut käytäntö menneinä vuosisatoina, ja on hyvä, että se on tulossa takaisin. Orpanan oppilaat Pirkanmaan musiikkiopistossa ovat eri-ikäisiä nuoria, ja hän painottaakin opetuksessaan vahvaa perusasioitten hallintaa. Hänen jazzuransa urkeni hyvin vähitellen. Jos vuosia harjoitellaan vain nuotinvaraisesti, voi tulla tilanteita, että yllättävässä keikkatilanteessa ei osaa soittaa yhtään mitään, jos ei ole nuottia. Improvisointi on tavallaan opiskeltu pois.” Väärätkin äänet voivat kuulostaa hyviltä ”Improvisointia usein mystifioidaan. Ihmetellään, kuinka jazzmuusikot osaavat improvisoida vaikeisiin harmonioihin. Mutta jos ajatellaan rytmimusiikin koulutusta työelämän kannalta, niin modernin jazzin korostaminen muiden rytmimusiikin lajien ja klassisen musiikin ilmaisun kustannuksella voi tehdä hallaa työelämämahdollisuuksille.” Juuri suhde nuotteihin on rytmimusiikissa usein erilainen kuin klassisessa musiikissa. Hänelle kehittyy mielipiteitä ja näkemyksiä siitä, mikä kuulostaa ja tuntuu hyvältä.” ”Painotan myös sitä, että rytmimusiikin kenttä nähtäisiin suurena jatkumona, afroamerikkalaisena musiikkina kaikkine tyyleineen. Rytmimusiikin opetuksessa vaaditaan opettajalta kykyä sovittaa ja soveltaa lennossa oppilaiden kykyjen mukaan.” ”On ilahduttavaa huomata, että klassiseenkin musiikkiin on tuotu taas improvisointia. Improvisaatio on ainutkertainen luova prosessi, jota ei sellaisenaan voi toistaa.” ”Bändiopetuksen haasteena, varsinkin musiikkioppilaitoksissa, on kyetä tekemään siitä kaikille soittajille haastavaa. Käytännössä Suomessa vaskipuhaltajat näyttäisivät keikkailevan fonisteja enemmän sekä klassisissa että jazzorkestereissa.” ”Nuotinluvun opettelukin on sikäli erilaista, että klassisessa pyritään toteuttamaan säveltäjän nuottikuva mahdollisimman tarkkaan, mutta rytmimusiikissa on usein vain melodialinja ja sointumerkit, mikä antaa enemmän tilaa muuntelulle ja improvisoinnille.” ”Rytmimusiikissa nuottien rytminen tulkinta vaatii myös tyylin tuntemusta, kuten kolmimuunteisen swing-fraseerauksen hallintaa.” Juuri suhde nuotteihin on rytmimusiikissa usein erilainen kuin klassisessa musiikissa. Olen aina opetuksessa halunnut tuoda eri musiikinlajeja jollain tavalla lähemmäksi toisiaan”, Jari Perkiömäki painottaa. ”Pyrin siihen, että soitetaan mieluummin helpompaa ohjelmistoa tyylillisesti hyvin, kuin että soitettaisiin teknisesti vaikeata, mutta tyyli jäisi kehittymättä”, hän tähdentää. Improvisointi ja korvakuulolta soitto kehittää oppilaan omaa musiikillista ajattelua
Kun siihen keskitytään liikaa, rytminen ja ilmaisullinen puoli jäävät kehittymättä.” ”Olen oman oppimiseni kautta oppinut, että oppilaille kannattaa tarjota esimerkiksi bluesmateriaalia. Nuorille tuttu hip-hop ei ole niin kaukana funkista, rhythm and bluesista, soulista tai reggaesta. Ei siitä, että osaa improvisoida hienosti soinnun ylärakenteilla, ole teatterimuusikon työssä juuri mitään hyötyä, vaikka se on jazzissa tärkeä taito”, Orpana kertoo. eivät eroa musiikinlajin mukaan, vaan pikemminkin opettajan mukaan. Esimerkiksi saksofonistit opettelevat paljon John Coltranen sooloja. Sääli, että sitä ei hyödynnetä enemmän rytmimusiikin opetuksessa. Jazzin harmoninen kompleksisuus on vaikea asia. Myös esimerkiksi joku syventävien hahmotusaineiden oppilas voi ottaa opintoihinsa pop-jazz -historian, tai instrumentalisti voi tehdä yhteismusisointia Ebeli big bandissä. Fraasit ovat eri tyyleissä erilaisia ja saattavat viedä puhaltajan hengitystekniikkaa eri suuntaan.” ”Itselleni iso kysymys on, kuinka oppilaan persoonallista kehitystä tuetaan. Jos oppilas opiskelee sekä klassisella että pop-jazz -linjalla, niin eikö siitä tule ajankäyttöongelma. Masa Orpana huomauttaa, että vaikka klassisella ja rytmimusiikilla on erilaiset perinteet, niin toki kahdella traditiolla on myös paljon yhteistä: systemaattinen harjoittelu, asteikkosoitto jne. Opinto-ohjauksella pyritään varmistamaan, että jokaiselle tulee omien tavoitteiden suuntainen opinto-ohjelma.” Ristiinvalintoihin ilmaisee kiinnostuksensa vuosittain noin parikymmentä uutta, usein jo pidemmälle edistynyttä oppilasta. ”Ebeliin voi hakeutua, kun instrumentin alkeet ovat hallussa. ”Toisaalta korvanvarainen opiskelu menee rytmimusiikissa hyvinkin pitkälle. Ja osaamishaasteissahan ei ole kattoa. Ei kaikki oppilaat innostu modernista jazzista. Opiston oppilailla on poikkeuksellisen laaja opintotarjotin hyödynnettävänään, nimittäin opintojen ristiinvalinta kahdelta linjalta on mahdollista. ”Erityisesti syventävissä opinnoissa pohditaan yhdessä, onko oppilaan syytä fokusoida esimerkiksi instrumenttiopintoihin: jos hän haluaa vaikka ammattiviulistiksi, vai olisiko hänen syytä valita laajempi ainekokonaisuus”, Paula Jordan kertoo. Hengitystekniikka, asento, sormitekniikka jne. Ja voidaanko rytmimusiikin eri tyylejä arvottaa, niin kuin nyt tehdään?” EMO ja Ebeli: harrastamista ja taituruutta Espoon musiikkiopiston rehtori Paulan Jordan johtaa oppilaitosta, jossa on sekä klassinen linja että pop-jazz -linja Ebeli. Ryhmäaineiden opintotarjotin on musiikkiopiston kaikille oppilaille avoin.” Nykyään lapsilla ja nuorilla on paljon harrastuksia, ja heidän ajankäyttönsä helposti sirpaloituu. Ja jos klassisessa musiikissa on ohjelmistolistoja, niin kyllä jazzissakin treenataan joidenkin legendaaristen soittajien kuuluisia sooloja. ”Ajankäyttö ja oppilaiden kuormittuminen on tärkeä kysymys, joka pitää ottaa huomioon, mutta se ei ole genrekysymys”, Jordan vastaa. EMOn oppilaat hakevat Ebeliin pääsykokeen kautta. En välttämättä usko, että kaikkien oppilaiden pitäisi käydä samat isot auktoriteetit läpi. Eli mikä soittamisessa ja opetuksessa tukisi persoonallista kehitystä parhaiten. Tyypillisin ristiinvalinta on klassinen instrumentalisti, joka haluaa pop-jazz -laulun tai sivuinstrumentin, mutta kombinaatioita on monenlaisia. Siellä on rytmisesti ja soundillisesti valtava määrä vivahteita, jotka menevät perehtymättömältä ohi. Juurimusiikkia ovat esimerkiksi blues, soul, rhythm and blues ja gospel. © H EI D I H EI N O N EN Paula Jordan iloitsee johtamansa EMO:n monipuolisuudesta. ”Se, valitseeko oppilas opintoja ristiin sekä klassiselta linjalta että Ebelistä, riippuu oppilaan omasta musiikkisuhteesta ja tavoitteista. ”Pedagogisesti olisi hyötyä niin sanotun juurimusiikin (roots music), harmonisesti usein yksinkertaisen musiikin harjoittelemisesta. Sielläkin mestaruustaso on olemassa”, Masa Orpana muistuttaa. Osaamisessa ei ole kattoa, Masa Orpana sanoo.. Espoossa voi saada rytmimusiikin alkuopetusta monessa paikassa, ja klassisen musiikin alkuopetus on nykyään oppimateriaaleiltaan varsin monipuolista.” ”Opiskelu kahdella linjalla parantaa tiettyjä jatko-opintomahdollisuuksia. 72 R ONDO C LASSIC 12|2019 © TO M M I KO LU N EN ”Esimerkiksi teatterimuusikon työssä pitää hallita montaa asiaa
Ja on eri asia astua EMOon kuin Ebeliin. Ei ole sellaista pistettä, että ”nyt on hyvä, pidetään tää tässä”, vaan jatkuva monipuolinen itsensä haastaminen on tärkeää.” Sama innostus tehdä erilaisia asioita huokuu Andrei Makaroffista, joka on opiskellut Espoon musiikkiopistossa jo noin kymmenen vuotta klassista pianoa, mutta kahden viimeisen vuoden aikana hän on ollut myös Ebelin oppilas pääaineenaan laulu. ’Kello tikittää masurkan tahtiin ’ LASSI RAJAMAA lassi.rajamaa@uniarts.fi vastaus erokirjeeseen ”sydämeni” jos sallitaan on metsästä löydetty flyygeli, hevonen joka on noussut seitsemänteen kerrokseen eikä löydä alaspäisistä portaista askelmia kavioilleen kioskilla kauppaa tekevä joka löytää lompsastaan vain käytöstä poistettuja kolikoita aasian pikajuna joka kulkee kolikosta vitriinissä kymmentätuhatta kilometriä etenemättä lainkaan ”Jos oppilas haluaa laajentaa opintojaan, valita esimerkiksi toisen instrumentin, niin hänen kanssaan kyllä keskustellaan tarkkaan siitä, mitä se vaatii. Klassista musiikkia en kuuntele, mutta tykkään käydä konserteissa. Hän pitää itseään multi-instrumentalistina, eli hän ei mielestään ole kiinnittynyt mihinkään yhteen soittimeen. Ja klassinen on antanut minulle tosi hyvän pohjan pop-jazziin. ”Koen, että saan klassisesta musiikista vieläkin tosi paljon. ”Rytmimusan opiskelussa harvoin on nuotteja. Meidän täytyy kyetä reagoimaan näihin haasteisiin”, Paula Jordan toteaa. ”Monipuolinen taitojen kehittäminen on minulla ikitavoite. On vain sointulaput ja paljon korvakuulolta musisoimista. Minulla on nyt yksi tunti viikossa Ebelillä ja kaksi EMOssa. Ja olen vuosien varrella käynyt vaikka minkälaisen määrän kursseja.” Mitä eroa on Andreille klassisen ja rytmimusiikin opiskelussa. Kaikessa musiikissa isoin motivaatio tulee siitä, kun saan biisin valmiiksi. Hän haluaa syventyä erityisesti rap-musiikkiin. Mikä on aito, oma halu. Klassisen musiikin opiskelu on järjestelmällisempää. Mutta en missään vaiheessa harkinnut viulunsoiton lopettamista. ”EMO on tehnyt tosi helpoksi sen, että voin tehdä erilaisia asioita. Mikä motivoi oppilasta opiskelemaan sekä klassisella että pop-jazz -linjalla. 73 R ONDO C LASSIC 12|2019 ENCORE Improvisointi ja korvakuulolta soitto kehittää oppilaan omaa musiikillista ajattelua. Ja klassinen musiikki on niin tosi kaunista”, Andrei Makaroff hehkuttaa. ?. Usein käy myös niin, että kun oppilas on opiskellut kahdella linjalla yhtä aikaa, niin jossain vaiheessa hän siirtyy jatkamaan vain toisella linjalla.” ”Mutta se, mikä meillä EMOssa on tämän koko toiminnan pontimena, on löytää vastaus kysymykseen: Mistä lapsi syttyy. Keikkoja hänellä on eniten rytmimuusikissa, mutta klassisen viulunsoiton taidosta hänelle on ollut hyötyä myös rytmimusiikin keikoilla. Rap on hänen oma juttunsa ja hän haaveilee tuottajan ammatista. Ja tulevaisuuden musiikkielämä edellyttää monenlaisia valmiuksia. ”Rytmimusiikin opiskelu rupesi kiinnostamaan siinä vaiheessa, kun tuli mahdollisuus soittaa bändeissä”, kertoo Espoon musiikkiopiston entinen oppilas Matti-Veikko Vaari, joka opiskelee nykyään Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta. ”Kun olin jo klassisissa opinnoissa tottunut esimerkiksi soittotunteihin, niin tuli ajatus, että miksei rytmimusaakin voisi opiskella vastaavasti. Taitojen monipuolinen hyödyntäminen on hänelle jatkuva haaste. Rummut ja viulu täydensivät toisiaan, kun ne ovat niin erilaisia.” Hänellä kahden musiikinlajin opintojen vieminen rinnakkain on jatkunut Espoon musiikkiopiston jälkeen Sibelius-Akatemiassa, jossa hän opiskelee kuudetta vuotta musiikkikasvatuksen koulutusohjelmassa. Lippis pois pianotunneilla Entä miltä tilanne näyttää, kun sitä kysytään oppilailta. Kun menen pianotunnille, otan lippiksen pois, vaikkei se opettaja kiellä”, Andrei Makaroff naurahtaa. Pop-jazz taas kehittää ’mun omaa juttua’, ja mitä minä teen myös vapaa-ajalla ja mitä myös kuuntelen. Mikä rakentaa parhaiten juuri tämän nuoren elinikäistä musiikkisuhdetta. ”On ollut kausia, että en ole halunnut soittaa pianoa, mutta koskaan ei ole tullut mieleenikään, että lopettaisin pianonsoiton. Se kehittää minua musikaalisesti, esimerkiksi sävelkorvaa, ja muutenkin. Hän silti kokee, että myös klassinen musiikki on osa häntä itseään
Charpentier: Salve Regina. Kuusisto: Laatokka, sinfoninen balladi. Bellinzonan Montebellon linnassa 10.7. 05:34 Künneke: Das Blumenwunder (Kukkaisihme). 01:16 Hérold: Alkusoitto oopp. 7.05-7.59 Itsenäisyyspäivän Aamusoitto 8.05-9.00 Säveliä Suomelle 11.00-11.55 Narrin aamulaulu Rakkaat karvalakit 13.05-14.00 Itsenäisyyspäivän Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu. PERJANTAI 6.12. Punainen neilikka. 04:33 J.C.F. Sähköposti: lauantain.toivotut@yle.fi. 04:08 Grieg: Sellosonaatti a-molli. 02:47 Llobet (sov.): Diez canciones populares catalanas. 04:15 Hérold: Alkusoitto oopp. 03:56 Melartin: Kuusi kappaletta. 02:24 Conti: Languet anima mea officium. 23:45 J.B. 02:42 Mascagni: Zanetto, 1-näytöksinen ooppera. 01:20 Sallinen: Rauta-aika. 05:57 Tshaikovski (sov. 00:40 Beethoven: Viulukonsertto D-duuri. 00:07 Moszkowski: Fantasia-impromptu. 01:35 Wagner (sov. 04:16 Byström: Sonaatti klaveerille ja viululle n:o 1 B-duuri. Kari Kriikku, klarinetti. LAUANTAI 7.12. 03:54 Molique: Pianotrio n:o 2 F-duuri. 04:16 W.A. Tukholman Berwaldhallenissa 18.9. 03:08 Galuppi: Sonaatti n:o 5 C-duuri. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 RSO-festivaali Magnus Lindberg Joht. 02:29 Schumann: Adagio ja allegro As-duuri. 02:46 Reich: Pulse puhaltimille, jousille, pianolle ja sähköbassolle. 11.00-11.45 Risto ja Jenni pyhimysten jäljillä 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla Kierros eurooppalaisissa konserteissa Ahti Paunun seurassa 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-20.50 Dalia Stasevska johtaa Ruotsin radion sinfoniaorkesteria Sol. Philidor: Kvartetto n:o 5 C-duuri. 03:01 Gluck: Don Juan, balettipantomiimi. 01:07 Englund: Kanteletar-sarja. äänitetyn konsertin toimittaa Ville Komppa. Magnus Lindberg: Kraft; Aura. Merikanto: Haudoilta. 05:06 Wieniawski: Viulukonsertto n:o 1 fis-molli. Armide. 11.00-11.57 Välilevyjä Toimittajana Kare Eskola. 05:57 Anonyymi (1700-l.): Beatus ille servus. 01:37 Reinecke: Jousikvartetto n:o 5 g-molli. 00:21 Weber: Pianosonaatti n:o 1 C-duuri. 05:57 Klemetti Linnala (sov.): Psallat scholarum concio. 03:11 Klami: Sinfonia n:o 2. 23.10-6.00 Yöklassinen F.A. 02:23 Sibelius: Aallottaret. 23:34 Rautavaara: Serenades of the Unicorn (Yksisarvisen serenadeja). 21.20-21.40 Armas Järnefeltin lauluja 21.4022.00 8 klasaria: Jean Sibeliuksen Finlandia sananvapauden asialla 23.10-6.00 Yöklassinen Crusell: Pikku orjatar (Den Lilla slavinnan) 3-näytöksinen ooppera. 23:33 Salieri: Sarja oopp. 01:42 Suk: Fantasia viululle ja orkesterille g-molli. 03:05 John Dowlandin luuttumusiikkia. Konsertti on äänitetty Musiikkitalossa aiemmin samana päivänä. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Musiikkistudio Inari Tilli esittelee Yleisradion uunituoretta musiikkituotantoa ja arkiston aarteita. Mozart: Käyrätorvikonsertto n:o 4 Es-duuri. Bach: Urkuteoksia. Mozart: Viulukonsertto n:o 3 G-duuri. 00:15 Busoni: Konsertto pianolle, orkesterille ja mieskuorolle C-duuri. 05:49 Melartin: Cantilene sellolle ja pianolle. 06:46 M-A. 04:09 J.S. Britta Byström: Farewell Variations. MAANANTAI 2.12. 03:24 J. Musiikkivieraana kuoronjohtajia 16.10-17.00 Faunin iltapäivä Kuuntelijoiden toivemusiikkia 19.02-21.20 Radion sinfoniaorkesterin itsenäisyyspäivän konsertti Joht. 05:09 Madetoja: Kullervo. Bach: Kassandra, kantaatti. Magnus Lindberg, piano, Tuomas Lehto, sello, Giuseppe Gentile, klarinetti, Kazutaka Morita, patarummut, Naoki Yasuda, patarummut, ja Juhani Liimatainen, elektroniikka. äänitetyn konsertin toimittaa Ville Komppa. 01:43 Tshaikovski: Sinfonia n:o 4 f-molli. Saksan Schwetzingenissä 24.5. 02:24 Spohr: Oktetto jousille d-molli. 05:40 Rimski-Korsakov: Espanjalainen capriccio. Shkolnik): Napolilainen tanssi. Amalle Stalhelm, sello. 03:58 Wieniawski: Etydi-kapriisit n:o 2 Es-duuri, n:o 5 E-duuri ja n:o 4 a-molli. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt Maailman paras ja ainoa suomenkielinen levykritiikkiohjelma. TORSTAI 5.12. 05:22 Bruckner: Ave Maria; Tota pulchra es Maria; Christus factus est; Os justi meditabitur sapientiam; Afferentur regi; Pange lingua; Ecce sacerdos; Locus iste; Vexilla regis; Invendi David; Libera me Domine; Virga Jesse. Toimittajana Kare Eskola. Toimittajana Lotta Emanuelsson. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.20-6.00 Yöklassinen Lortzing: Konserttikappale käyrätorvelle ja orkesterille E-duuri. Leevi Madetoja: Kullervo, sinfoninen runo. 23.10-6.00 Yöklassinen Schubert: Gesang der Geister über den Wassern (Henkien laulu vetten päällä). TIISTAI 3.12. 00:11 Couperin: Messe pour les paroisses. Müller-Berghaus): Lapsuuden päivä. MAANANTAI 9.12. Bach: Sonaatti huilulle ja klaveerille n:o 3 A-duuri. 03:23 Liszt: Kuusi unkarilaista rapsodiaa orkesterille. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. 04:37 W.A. 06:20 Sclegel: Kvartetto pianolle ja jousille C-duuri. 23:17 Sibelius: Belsassarin pidot, orkesterisarja. 8.05-9.00 Narrin aamulaulu Rakkaat karvalakit Outi Paananen ylistää suomalaisia oopperoita. 03:19 Bruckner: Sinfonia n:o 4 Es-duuri (Romanttinen) (3. 02:38 Griffes: Kolme intiaaniteemoihin pohjautuvaa luonnosta jousikvartetille. 02:07 Eberl: Trio Es-duuri (Grand Trio). Musiikkivieraana ortopedi Kirsi Jukkala-Partio 8.05-9.00 Narrin aamulaulu Musiikkielämää vanhassa Wiipuris Osa 4b. Suora lähetys Musiikkitalosta. 23.10-7.00 Yöklassinen Fauré: Requiem. Strauss: Feuerfest. 03:36 Jadassohn: Pianotrio n:o 2 E-duuri. 05:40 Kaski: Vienankarjalainen rapsodia. Jean Sibelius: Lemmikäinen, neljä legendaa. Sergei Rahmaninov: Sinfoniset tanssit. 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt Toiveita voi lähettää osoitteella: Lauantain toivotut levyt, PL 81, 00024 Yleisradio. Perthin kaunotar. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Frank Bridge: Londonderry Air. 05:23 Ranta: Sinfonia piccola D-duuri. 05:13 Prokofjev: Viulukonsertto n:o 2 g-molli. 02:41 T. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-20.15 Jouluinen yhteislauluilta Musiikkitalossa Yleisöä laulattaa Yleisradion vuoden nuorisokuoro eli CandoMini johtajanaan Viena Kangas. 03:15 Arenski: Sarja kahdelle pianolle n:o 3, versio orkesterille (Muunnelmia C-duuri). Värmlänningarna. 20.50-22.00 Amy Beachin kamarimusiikkia Marta Kowalczyk ja Anastasiya Petryshak, viulu, Bruno Giuranna, alttoviulu, Ludovica Rana, sello, ja Roberto Arosio, piano. 03:47 Ann-Elise Hannikainen: Pensamientos 1974. 00:04 Kuula: Pianotrio A-duuri. 05:56 Lully: Alkusoitto oopp. 02:04 Tanejev: Sinfonia n:o 4 c-molli. 02:39 Bruckner: Sinfonia n:o ohjelmatiedot YLE RADIO 1 | YLE TEEMA YLE. 03:46 Telemann: Hoffnung ist mein Leben (Toivo on elämäni), kantaatti. 03:56 Kokkonen: Sinfonia n:o 4. 04:38 Beethoven: Serenadi jousitriolle D-duuri op.8. Hannikainen: Variations fantasques. 02:06 von Schillings: Jousikvartetto e-molli. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Musiikkistudio Lotta Emanuelsson esittelee Yleisradion uunituoretta musiikkituotantoa ja arkiston aarteita. 01:17 Matteis: Sarjoja ja sonaatteja yhdelle ja kahdelle viululle sekä continuolle kokoelmasta Ayres for the Violin. Zampa. 03:05 Farrenc: Sinfonia n:o 1 c-molli. Toimittajana Lotta Emanuelsson. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. Zampa, ou la fiancée de marbre. Bach: Sarja orkesterille ja continuolle G-duuri. Mozart: Duo viululle ja alttoviululle n:o 1 G duuri ja n:o 2 B-duuri. 04:23 J.S. 06:56 J. 00:55 Pylkkänen: Sarja orkesterille kuunn. 01:16 W.A. Mozart: Die Schuldigkeit des ersten Gebots (Ensimmäisen käskyn velvoitus), hengellinen laulunäytelmä. 01:10 J. versio). Liszt): Isolden lemmenkuolo. Juontajana Inari Tilli. 02:19 Tulindberg Mattila: Jousikvartetto n:o 6 F-duuri. 23:41 Fabritius (sov. Haydn: Sinfonia n:o 100 G-duuri. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. 04:27 Chopin: Pianosonaatti n:o 2 b-molli (Surumarssisonaatti). Bach: Partita sooloviululle n:o 2 d-molli. 11.00-11.57 Välilevyjä Toimittajana Kare Eskola. KESKIVIIKKO 4.12. 23:53 Muffat: Sonaatti jousille ja continuolle. Haydn: Missa in tempore belli (Patarumpumessu) C-duuri. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä Toimittajana Kare Eskola. 06:56 Anonyymi: In feuers hitz. 23:52 C. 02:45 Shostakovitsh: Pianokonsertto n:o 2 F-duuri. 11.00-11.40 Journalisti Johanna Journalisti Johanna Korhonen yrittää nähdä, mitä oikeasti tapahtuu. 06:08 Tausig: Kaksi transkriptiota Wagnerin oopperasta Valkyyria. 01:49 I. 23.10-7.00 Yöklassinen Schubert: Pianosonaatti n:o 17 D-duuri. Bach: Konsertto cembalolle, jousille ja continuolle n:o 1 d-molli. 00:26 Mielck: Sinfonia n:o 1 f-molli. Musiikkivieraana kuoronjohtajia Toimittajana Anu Jaantila. 23:18 Molter: Sonata grossa g-molli. 02:52 Respighi: Maahisten tanssi. 74 R ONDO C LASSIC 12|2019 SUNNUNTAI 1.12. äänitetyn konsertin toimittaa Noora Hirn. Jouni Kaipainen: Carpe diem, klarinettikonsertto. 03:59 Nielsen: Puhallinkvintetto. 23:34 Galuppi: Adamo (Aatami), oratorio. 00:50 Wagner: Apostolien rakkaudenateria, raamatullinen kohtaus mieskuorolle ja orkesterille. 06:23 J.S. 01:25 Beethoven: Jousikvartetto n:o 12 Es-duuri ja n:o 14 cis-molli (Tokio-kvartetti). 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha: Vieraana kuoronjohtaja Viena Kangas 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 17.10-17.30 8 klasaria: Jean Sibeliuksen Finlandia sananvapauden asialla 19.02-19.55 Klassisen, jazzin ja folkin rajoilla Konsertissa kuullaan musiikkia Hatsaturjanilta, Ravelilta, Horovitzilta ja Bartókilta. Bach: Partita klaveerille n:o 3 a-molli. Klaus Mäkelä, sol. 23:31 J.S. Axur, re d’Ormus (Ormusin kuningas Axur) teemoista. 9.25-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.45 Risto ja Jenni pyhimysten jäljillä Toimittaja Risto Nordell ja pyhimystutkija Jenni Kuuliala seuraavat Pyhän Olavin pyhiinvaellusreittiä, tutustuvat sen keskiaikaisiin kivikirkkoihin ja sytyttävät ensimmäisen adventtikynttilän. 05:57 Piccinini: Gagliarda n:o 1. 23:46 Dvorák: Jousikvartetto n:o 11 C-duuri. Pjotr Tshaikovski: Rokokoo-variaatiot. 00:13 Bizet: Sarja orkesterille oopp. 01:10 Crusell: Klarinettikonsertto n:o 2 f-molli. 00:06 Bruckner: Sinfonia n:o 4 Es-duuri (Romanttinen). 00:11 Reinecke: Kvintetto pianolle ja jousille A-duuri. Merikanto: Fantasia. 02:37 Heininen: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 3 (Boston-balladi). Merikanto: Venhelaulu. 01:21 W.A. 04:27 W.A. 9.25-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 14.00-14.45 Risto ja Jenni pyhimysten jäljillä 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Suomalaisen musiikin Yöklassinen Launis: Nocturne. Mozart: Pianokonsertto n:o 23 A-duuri ja 24 c-molli . 05:08 Brahms: Sinfonia n:o 4 e-molli. 00:14 Weber: Klarinettikonsertto n:o 2 Es-duuri. 03:47 Kokkonen: Neljä laulua Uuno Kailaan runoihin. 01:26 Randel: Alkusoitto laulunäyt. 04:49 Mendelssohn: Jousikvartetto n:o 2 a-molli. Stamitz: Klarinettikonsertto n:o 11 Es-duuri. 23:48 J.S. 05:46 Corelli: Sonaatti viululle ja continuolle n:o 12 d-molli (La Follia). 05:51 Fauré: Les Djinns. 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen Homilius: Ergreifet die Psalter ihr christlichen Chöre 23:28 Tuntematon: Veni, veni Emmanuel. 01:54 Massenet: Musiikkia Jean Racinen näytelmään Phedre (Faidra). 03:08 O. 23:21 Roman: Concerto grosso B-duuri. 04:23 Debussy: Images. 02:32 Dvorák: Sinfonia n:o 6 D-duuri. 00:00 Debussy: Sonaatti sellolle ja pianolle d-molli. 02:06 Bruch: In memoriam. Hannu Lintu, sol. Mozart: Sinfonia n:o 36 C-duuri (Linziläinen). 00:37 W.A. 04:37 Saariaho: D’om le vrai sens, konsertto klarinetille ja orkesterille. 01:26 Tshaikovski: Yhdeksän kirkkolaulua. 05:31 Gyrowetz: Jousikvartetto As-duuri. (Äänitetty Musiikkitalossa 25.10.) Lisätietoja ohjelmista: www.yle.fi 23.10-6.00 Yöklassinen Farrenc: Pianotrio n:o 1. Amy Beach: Kvintetto fis-molli pianolle ja jousille; Pianotrio a-molli. 02:17 Kuula: Notturno. Andreas Ottensamer, klarinetti, Barnabás Kelemen, viulu ja Julien Quentin, piano. 23:32 Praetorius: Luterilainen adventtipalvelus. 05:57 O. SUNNUNTAI 8.12. 02:55 A. 04:58 Brahms: Sinfonia n:o 1 c-molli
23.55-7.00 Yöklassinen Compère: Seray je vostre mieulx amée. 01:41 J.S. LAUANTAI 14.12. 11.00-11.45 Risto ja Jenni pyhimysten jäljillä 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla luvassa mm. Wilhelm Tell. 00:21 Wagner: Wotanin jäähyväiset ja taikatuli oopp. Joshua Weilerstein, sol. 00:35 Mercadante: Kvartetto huilulle ja jousille ja a-molli. Mozart: Pieni gigue G-duuri. Niles/Berio): Black is the colour of my true love’s hair.. 05:45 Flodin: Fleurs d’album. Mlada. Toimittajana Aki Yli-Salomäki. Bach: Konsertto viululle, oboelle, jousille ja continuolle c-molli. Drottningen av Golconda. SUNNUNTAI 15.12. 04:25 Henze: Royal Winter Music. 03:32 Prokofjev: Sinfonia n:o 1 D-duuri (Klassinen). 01:54 Ziehrer: Wiener Bürger (Wienin porvareita). Étienne Marcel. 06:57 Borodin: Serenadi espanjalaiseen tapaan. 05:57 Brahms (sov. 00:11 J.S. 02:57 Berg: Lulu-sarja. 02:58 J.S. 00:23 Bruckner: Sinfonia n:o 8 c-molli. 03:04 Bortnjanski: Seitsemän konserttoa kuorolle (N:ot 11, 33, 19, 1, 21, 7 ja 18). 11.00 Journalisti Johanna Journalisti Johanna yrittää nähdä, mitä oikeasti tapahtuu. 04:23 J.L. Ossi Tanner, piano, ja Jonas Silinskas, trumpetti. Fabio Biondi. 05:22 Telemann: Orkesterisarja F-duuri (Alster-alkusoitto). 23:38 Lebrun: Oboekonsertto n:o 3 C-duuri. Lisa Lise Davidsen, sopraano. (Äänitetty Musiikkitalossa 8.11.) 23.10-6.00 Yöklassinen O. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.30 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. KESKIVIIKKO 18.12. Merikanto: Merikanto-potpuri. Valkyyria. Ruhtinas Jeletski Igor Golovatenko, baritoni. 00:25 W.A. 05:57 Kansansäv. 02:19 Ibert: Satamia, kolme sinfonista kappaletta orkesterille. (Äänitetty Musiikkitalossa 30.10.) 23.10-6.00 Yöklassinen Batiste: Grand offertoire D-duuri. Leon): Pretty Saro. 05:56 Dvorák: Slaavilainen tanssi n:o 8 g-molli. 01:22 Chabrier: Kolme romanttista valssia kahdelle pianolle. 01:24 Clementi: Pianosonaatteja. Bach: Sonaatti viola da gamballe ja klaveerille n:o 2 D-duuri. Surin Raymond Aceto, basso. 21.40-22.00 8 klasaria: Claude Debussyn Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen Verdi: Don Carlos, ooppera. Luciano Berio: Voci alttoviululle ja kahdelle soitinryhmälle. Kreivitär Larissa Dladkova, mezzosopraano. Suoran lähetyksen Musiikkitalosta toimittaa Riikka Holopainen. Orfeus Caitlin Hulcup, mezzosopraano. 00:12 Suppé: Alkusoitto laulunäyt. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt Toiveita voi lähettää osoitteella: Lauantain toivotut levyt, PL 81, 00024 Yleisradio. Sergei Prkofjev: Sinfonia nro 5 B-duuri. Toimittajana Lotta Emanuelsson. Polina Elena Maximova, mezzosopraano. Haydn: Sinfonia n:o 92 G-duuri (Oxford). 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha: Vieraana harpisti Katri Tikka 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 17.10-17.30 8 klasaria: Claude Debussyn Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Clara ja Robert Schumannin liedejä 23.10-6.00 Yöklassinen Schütz: Herzlich lieb hab ich dich, o Herr. 03:47 R. 02:10 Järnefelt: Sinfoninen fantasia. 00:04 Berwald: Alkusoitto oper. Suora lähetys New Yorkin Metropolitan-oopperasta. 05:22 Respighi: Sinfonia drammatica. Bach: Soolosellosarjat n:o 4 Es-duuri, 5 c-molli ja 6 D-duuri. 00:07 J.S. Gerald Finley, baritoni. 23:21 Reinecke: Sonaatti sellolle ja pianolle n:o 3 G-duuri. Merikanto: Muistellessa. 23:35 Schumann: Ritornelle in canonischen Weisen. Les Martyrs. 19.55-23.55 Oopperailta New Yorkin Metropolitanissa: Pjotr Tshaikovskin Patarouva Kolminäytöksinen ooppera. 05:57 Palmgren (sov.): Kun ensi kerran silmäs näin. 05:56 Byrd: An Aged Dame. R ONDO C LASSIC 12|2019 75 7 E-duuri. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti Joht. 05:57 Dowland: Fortune My Foe. 04:24 Szymanowski: Sinfonia n:o 2 B-duuri. 05:58 Palmgren (sov.): Laulu Lapista. PERJANTAI 13.12. 11.00-11.57 Välilevyjä Toimittajana Kare Eskola. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt YLE RADIO 1 | Maailman paras ja ainoa suomenkielinen levykritiikkiohjelma. 03:20 Röntgen: Teema ja muunnelmia B-duuri. Eurydike Helena Juntunen, sopraano. 05:47 W.A. 03:32 Glazunov: Johdanto ja Salomen tanssi; Juutalaisten kuningas, näytelmämusiikkia. 05:04 W.A. Musiikkivieraana energia-asiantuntija Lauri Kärnä 8.05-9.00 Narrin aamulaulu 9.25-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 12.05-13.00 Euroradion joulukonsertti Wienissä 13.00-13.55 Euroradion joulukonsertti Kööpenhaminassa 14.00-14.55 Euroradion joulukonsertti Tartossa 15.05-15.55 Yleisradion joulukonsertti Helsingissä 16.00-16.55 Euroradion joulukonsertti Reykjavikissa 19.02-19.57 Euroradion joulukonsertti Sofiassa 20.00-20.55 Euroradion joulukonsertti Ljubljanassa 21.00-22.00 Euroradion joulukonsertti Madridissa 23.10-6.00 Yöklassinen Bauldeweyn: Missa Inviolata integra et casta es. 03:28 Tshaikovski: Pianokonsertto n:o 1 b-molli. Musiikinjohto: Vasili Petrenko. Kreivi Tomski Alexey Markov, baritoni. 01:14 Dvorák: Sinfonia n:o 2 B-duuri. 02:34 Barber: Medea’s meditation and dance of vengeance. Tshaplitski Arseny Yakolev, tenori. 00:22 Brunetti: Sinfonia n:o 36 A-duuri. Kotiopettajatar Jill Grove, mezzosopraano. MAANANTAI 16.12. 01:21 Tshaikovski: Katkelmia oopp. 06:21 Skrjabin: Yhdeksän masurkkaa. 23:20 O. 04:23 Weber (sov. 03:15 Tshaikovski: Prinsessa Ruusunen, baletti. Bach: Viulukonsertot a-molli ja E-duuri. 23:16 J.S. 05:22 Elgar: Sellokonsertto e-molli. 00:28 Schubert: Ganymed. (sov. 05:06 Dvorák: Sinfonia n:o 7 d-molli. Runoilija ja talonpoika. (Palmyra, Persian kuningatar) teemoista. 04:08 Brahms: Die Schöne Magelone (Magelone-lauluja). 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.30 Euroradion konsertti-ilta 23.10-6.00 Yöklassinen Beethoven: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 4 a-molli. 03:46 Debussy Leinsdorf: Orkesterisarja oopp. 23:34 J. 00:40 Debussy: Pyhän Sebastianuksen marttyyrikuolema, sinfonisia katkelmia. 02:34 Henry Purcellin, John Blow’n ja Matthew Locken urkumusiikkia. 00:52 J. 23:46 Beethoven: Egmont, näytelmämusiikkia. Bach: Sonaatti viola da gamballe ja klaveerille n:o 3 g-molli. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.00 RSO-festivaali Magnus Lindberg: Christoph Willibald Gluckin ooppera Orfeus ja Eurydike Joht. 04:00 Copland: Appalachian spring. (sov. Näin kirjoittaa romaaninsa Boheemielämää (1851) esipuheessa Henri Murger. 04:04 Sibelius: Lauluja sekaköörille. Strauss: Konsertto oboelle ja pienelle orkesterille D-duuri. 04:08 Beethoven: Pianosonaatti n:o 7 D-duuri. 05:33 Backofen: Klarinettikonsertto Es-duuri. Anders Öhrwall sekä Ulf Bergström ja Yngve Sandström, huilu, sekä Tore Rönnebäck, fagotti). 23:16 Brahms: Pianokvintetto f-molli. 00:48 Hellendaal: Concerto grossot n:o 1-6. 02:50 Rossini: Alkusoitto oopp. 05:31 Weiss: Partita luutulle d-molli. Tshekalinski Paul Groves, tenori. 00:11 Paganini: Sonaatti A-duuri. Prilepa (Chloë) Mané Galoyan, sopraano. Mozart: L’Oca del Cairo (Kairon hanhi), keskeneräinen ooppera. TIISTAI 17.12. 04:54 Debussy: Preludit 2. 00:01 Sarasate: Mustalaislauluja. 02:03 Schumann: Papillons (Perhosia). 00:01 J.S. Gioacchino Rossini: Semiramide, alkusoitto. 02:17 Berlioz: Margaretan aaria draamallisesta legendasta Faustin tuomio. 00:33 Fauré: Kvartetto pianolle ja jousille n:o 1 c-molli. 04:10 Rebel: Lullyn hauta. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu ”Boheemikausi on taiteilijan koeaikaa; se on alkutaival akatemiaan, vaivaistaloon tai ruumishuoneelle”. 05:19 Tshaikovski: Francesca da Rimini. Herman Yusif Eyvazov, tenori. Mozart: Sonaatti pianolle ja viululle n:o 28 Es-duuri. Narumov Mikhail Svetlov, basso. Hannu Lintu, sol. 05:04 Mielck: Suomalainen sarja. 23:46 R. Adams: Become Ocean. Haydn: Jousikvartetto n:o 34 D-duuri. 03:03 Brahms: Kuusitoista valssia pianolle. 02:36 R. 02:34 Sibelius: Sinfonia n:o 5 Es-duuri. 02:47 von Dittersdorf: Jousikvartetot n:o 1-6. 00:03 Salieri: Sarja oopp. Bach: Sarja soolosellolle n:o 6 D-duuri. Joseph Haydn: Sinfonia nro 94 G-duuri ’’Rummunisku’’. Timo Nuoranne. 05:37 Saint-Saëns: Balettimusiikkia oopp. 00:38 Albéniz (sov. Amor Tuuli Lindeberg, sopraano. Ludwig van Beethoven: Sinfonia nro 4 B-duuri. Anders Öhrwall: Gaudete, kantaatti Piae cantiones -kokoelman joululaulujen pohjalta (Tukholman Adolf Fredrikin kirkon Bach-kuoro, joht. 02:06 Heininen: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 1 (Boston-sonaatti). 05:14 Waldteufel: Suosionhuutoja. 01:40 Dvorák: Sellokonsertto h-molli. 02:13 Poulenc: Sonaatti sellolle ja pianolle. 00:49 Molino: Kitarakonsertto e-molli. 23.10-6.00 Yöklassinen Elgar: Romanssi fagotille ja orkesterille. 02:03 Tshaikovski: Sinfonia n:o 3 D-duuri (Puolalainen). 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Mozart: Oboekonsertto C-duuri. 21.15-22.00 On ruusu puhjennunna jouluista musiikkia Radion kamarikuoro, joht. 05:28 Kuula: Eteläpohjalainen sarja n:o 2. Bach: Kantaatti n:o 198 (suruoodi). Palmira, regina di Persia. 05:44 Weichlein: Sonaatti n:o 6. Bach: Partita klaveerille n:o 4 D-duuri. Clarke: Pianotrio. Seremoniamestari Eduardo Valdes, tenori. Hindemith): Sinfonisia metamorfooseja. 01:04 Handoshkin: Sonaatti sooloviululle n:o 3 D-duuri. 03:54 Schumann: Fantasia pianolle C-duuri. 23:47 Dvorák: Tertsetto C-duuri. 01:13 Chopin: Pianokonsertto n:o 1 e-molli. 01:08 Donizetti: Balettimusiikkia oopp. 23:59 Berwald: Osia oopp. Strauss: Burleski d-molli. 05:49 Pacius: Alkusoitto Es-duuri. Haydn: Jousikvartetto d-molli. Oopperan kuluessa Risto Nordell vieraineen keskustelee illan teoksesta ja sen esityksestä. Mozart: Divertimento Es-duuri viululle, alttoviululle ja sellolle. 01:53 Gershwin: I got rhythm, muunnelmia pianolle ja orkesterille. 02:04 Schubert: Sonaatti pianolle 4-kätisesti C-duuri. 05:56 Narvaez: Diferencias sobre Conde Claros. 03:06 Revueltas: Kunnianosoitus Federico Garcia Lorcalle. Modehandlerskan. KESKIVIIKKO 11.12. 05:56 Kansansäv. 05:06 Farrenc: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 2 A-duuri. 02:37 Mahler: Das Lied von der Erde. 04:13 J.S. 04:25 Peterson-Berger: Sinfonia n:o 3 f-molli (Same-Ätnam). Patarouva. 01:29 Ives: Pianosonaatti n:o 2 (Concord). TORSTAI 19.12.2 11.00-11.40 Journalisti Johanna 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha: Vieraana sopraano Suvi Väyrynen 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 17.10-17.30 8 klasaria: Igor Stravinskyn Kevätuhri 19.02-21.00 Euroradion konsertti-ilta 23.10-6.00 Yöklassinen Bartók: Puinen prinssi. 03:17 Brahms: Jousikvartetot n:ot 1 c-molli ja 3 B-duuri. Sähköposti: lauantain.toivotut@yle.fi. 04:43 Ravel: Yleviä ja tunteellisia valsseja. 03:26 Mahler: Des Knaben Wunderhorn. 01:06 Rautavaara: True & false unicorn. 04:24 W.A. Caroline Shaw: Entr’acte. Heifetz): Mun mieleheni hiipi. Masha Leah Hawkins, sopraano. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. 02:40 Schreker: Ein Tanzspiel. 04:30 J.S. 00:18 Rahmaninov: Pianotrio n:o 2 d-molli (Trio élégiaque n:o 2). 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Uudet levyt Maailman paras ja ainoa suomenkielinen levykritiikkiohjelma. Dmitri Shostakovitsh: Konsertto pianolle, trumpetille ja orkesterille nro 1 c-molli. 02:36 Lalo: Pianotrio n:o 1 c-molli. 01:35 Crusell: Lähde. TIISTAI 10.12.2 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. Antoine Tamestit, alttoviulu. Peter Lieberson: Songs of love and sorrow, laulusarja. 02:53 J. Metropolitan-oopperan kuoro ja orkesteri. 03:40 Nielsen: Huilukonsertto. 00:54 Dvorák: Sonatiini viululle ja pianolle G-duuri. Libretto: Modest Tshaikovski, Aleksandr Pushkinin samannimisen tarinan pohjalta. 23:26 Wesström: Jousikvartetto B-duuri. 03:39 Saint-Saëns: Sonaatti Es-duuri. 02:26 J.S. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu. 11.00-11.45 Risto ja Jenni pyhimysten jäljillä 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla Kierros eurooppalaisissa konserteissa Ahti Paunun seurassa. 02:45 Glinka: Jousikvartetto D-duuri. 04:59 Hummel: Missa solemnis messu C-duuri. 00:44 W.A. 05:51 Severac: Romanttinen valssi. Pärtiä Amsterdamissa ja Verbier’ssä sekä Schubertia Münchenissä. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen Paganini: Kvartetto kitaralle ja jousille n:o 15 a-molli. Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 d-molli. 00:35 Rimski-Korsakov: Sarja oopperabal. Pelleas ja Melisande. TORSTAI 12.12. Musiikkivieraana energia-asiantuntija Lauri Kärnä 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-21.20 Helsingin kaupunginorkesterin konsertti Voci Gemma New, kapellimestari, sol. Bach: Sonaatit viululle ja klaveerille n:o 1-6 . Helsingin kamarikuoro, valmennus Nils Schweckendiek. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Musiikkistudio Inari Tilli esittelee Yleisradion uunituoretta musiikkituotantoa ja arkiston aarteita. 04:42 Schumann: Zwölf Gedichte. 02:59 J.S. 05:56 Cornysh: Ave Maria, Mater Dei. Llobet Soles): Kastilia. Bach: Partita sooloviululle n:o 2 d-molli
05:57 Reger: Marian kehtolaulu. 00:20 Sor: Muunnelmia Mozartin teemasta kitaralle. 23:50 Schelle: Die Zeit erfüllet ward (Aika oli täytetty), joulukantaatti. 05:33 Byrd: Messu, 4-ääninen a cappella. Esfir (Esther). 23.15-6.55 Yöklassinen Hela: Hiljainen joululaulu. MAANANTAI 23.12.2 11.00-11.57 Välilevyjä Toimittajana Kare Eskola. 01:18 Tshaikovski: Pianokonsertto YLE RADIO 1. PERJANTAI 27.12. 00:31 Kember (sov.): Joululauluja pianoduolle. 23:41 Reinecke: Kolme kappaletta sellolle ja pianolle. Christian Karlsen sekä La Chambre aux échos -ryhmän jäsenet Aleksi Barrière, ohjaaja, ja Thomas Kellner, näyttelijä. 05:45 Monteverdi: Magnificat n:o 2. 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu 8.05-9.00 Narrin aamulaulu 9.25-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. 00:03 Ravel: Sonate posthume. 05:53 Sibelius: Nyt seimelle pienoisen lapsen. 03:37 Joulumusiikkia keskiajan Unkarista. äänitetyn konsertin toimittaa Noora Hirn. 04:58 Paisiello: Jousikvartetot n:o 1 A-duuri, n:o 3 Es-duuri ja n:o 2 Es-duuri. 01:55 Schubert: Sinfonia n:o 7 h-molli. 02:33 Shostakovitsh: Jousikvartetto n:o 14 Fis-duuri. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-15.00 Musiikkistudio Lotta Emanuelsson esittelee Yleisradion uunituoretta musiikkituotantoa ja arkiston aarteita. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä Kuuntelijoiden toivemusiikkia 19.02-21.20 Joroisten Musiikkipäivät: Karita Mattila ja Ville Matvejeff Karita Mattila, sopraano ja Ville Matvejeff, piano. 01:08 Nowowiejski: Joulu Krakovan Mariankirkossa. 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt Toiveita voi lähettää osoitteella: Lauantain toivotut levyt, PL 81, 00024 Yleisradio. (Uusinta) 21.40-22.00 8 klasaria: Johann Sebastian Bachin Das Wohltemperierte Klavier 23.10-6.00 Yöklassinen Wagner: Die Feen (Haltijattaret), ooppera. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä Toimittajana Kare Eskola. 04:48 English ladymass, keskiaikaista polyfoniaa ja gregoriaanisia lauluja Neitsyt Marian kunniaksi. 00:06 Manfredini: Joulukonsertto. 01:31 Dvorák: Pianotrio n:o 3 f-molli op.65. 23.10-7.00 Yöklassinen J.S: Bach: Weihnachts-Oratorium (Jouluoratorio). 05:13 Cornelius: Paimenet sarj. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Riikan tähtitarha: Jouluvieraana pianisti Adam Herd 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 17.10-17.30 8 klasaria: Johann Sebastian Bachin Das Wohltemperierte Klavier Musiikkia, jota ilman et tahdo olla 19.02-21.00 Joulukonsertit Riiassa ja Malmössä Euroradion joulumusiikkipäivänä 15.12. 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen J.S. 04:45 A.L. 04:34 Beethoven: Alkusoitto musiikista näyt. 04:18 Dvorák: Luonnon helmassa, alkusoitto. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Välilevyjä Toimittajana Kare Eskola. 00:17 Tshaikovski: Joutsenlampi, 4-näytöksinen baletti. 03:33 Joululauluja ja motetteja keskiajalta. Joululauluja. 05:41 Rameau: Sarja orkesterille oopperabal. 03:51 Lalo: Sellokonsertto d-molli. SUNNUNTAI 22.12. Kozlovski: Alkusoitto näytelmämus. 05:57 Fauré: Nell. Katowicessa 8.12.2017 taltioidun konsertin toimittaa Ville Komppa. 23:19 P.D. 06:05 Beach: Pianotrio a-molli. Juvan kirkossa 21.7. 05:35 Manfredini: Konsertto cembalolle ja jousille B-duuri. Helsingin Johanneksenkirkossa 21.12. 05:52 Lithenius: Joulu saapuu portin luo. Haydn: Teema ja muunnelmia pianolle f-molli. 05:02 Berlioz: Osia musiikkidraamasta La Damnation de Faust. 02:22 Meder: Sinfonia n:o 4. Bach: Partita sooloviululle n:o 2 d-molli. Kuusisto (sov.): Joulumielinen potpuri. 23:36 Corelli: Concerto grosso n:o 8 g-molli. 05:25 Couperin: Konsertto n:o 12. 06:56 Schütz: Der Engel sprach zu den Hirten. Kiiski): Jouluhymni. 04:34 Muffat: Sonaatti jousille ja continuolle. äänitetyn konsertin toimittaa Anu Jaantila. 06:57 Palmgren: Rauhanruhtinas. 23:12 Sonninen (sov. 05:55 Villa-Lobos: Assobio a Játo (Höyrypilli). 00:31 W.A. Jouluyö. Merikanto (sov. 06:57 Chaplin: Bombay. 19.02-21.00 Musiikin aika 2019: The Heart of Darkness Saariaho: Study for Life (1981, uusi versio 2019). 05:57 Melartin. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu Se privaatimpi Jascha Heifetz 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu. Les Indes galantes (Jalot villit). Peter Herresthal, viulu, Tuuli Lindeberg, sopraano, Uusinta Ensemble, joht. 06:35 Molter: Sarja kahdelle oboelle, jousille ja continuolle C-duuri. 23:22 Buxtehude: Das jüngste Gericht, osia. 03:24 O. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Euroopan konserttilavoilla Kierros eurooppalaisissa konserteissa Ahti Paunun seurassa. 23:49 Bovicelli: Angelus ad pastores. 76 R ONDO C LASSIC 12|2019 n:o 2 G-duuri. 23:29 Gade: Lasten joulu, osia. Saariaho Barrière: Graal Théâtre, viulukonserton uusi versio tekstillä (2018, ekS). 23:31 Compère: Omnium bonorum plena. 01:52 Pleyel: Sinfonia concertante A-duuri. Jouluisia musiikkivieraita 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-22.00 Joululahjavalvojaiset Studiossa M.A. 04:18 Madetoja: Julens budskap (Joulun viesti). Telemann, Purcell, Valentini, Torelli ja Schiassi. Philidor: Trio n:o 5 d-molli. 23:54 Vivaldi: Trio viululle, luutulle ja continuolle C-duuri. TORSTAI 26.12. 02:58 Adams: The Wound-dresser. 00:47 Leipzigin Tuomaskuoro laulaa joululauluja. 03:33 Rahmaninov: Sinfonia n:o 1 d-molli. 05:02 Schnitzer: Sonaatti kosketinsoittimelle n:o 6 G-duuri (Pastoraali). Oi kuin selvään soipi meille. 02:13 Reinecke: Jousikvartetto n:o 3 C-duuri. 23:29 Lanner: Vier Jahreszeiten (Neljä vuodenaikaa). 03:08 Bennett (sov.): The Many moods of Christmas 2. 00:04 Telemann: Sonaatti kahdelle huilulle D-duuri. 03:30 Irlantil. Kreutzer: Trio n:o 2 e-molli. 06:17 Torelli: Concerto grosso n:o 6 g-molli (Joulukonsertto). Segade Sanchez): Navidad nuestra. 03:22 Glazunov: Vuodenajat, baletti op.67. 04:43 Nielsen: Huilukonsertto. 23:17 Humperdinck: Viisi joululaulua. 03:13 R. 03:22 Kuula: Kuusi kappaletta. 04:15 R. 23:53 Literes: PERJANTAI 20.12. Viitasaari Areenassa 6.7. 04:15 Brahms: Sonaatti kahdelle pianolle f-molli. 23.10-7.00 Yöklassinen Panula: Jouluyön hymni. 04:27 Vanhal: Missa pastoralis messu G-duuri. 02:51 Pleyel: Kvartetto huilulle ja jousille B-duuri. äänitetyn konsertin toimittaa Ainomaija Pennanen. 04:04 Warlock: Kolme joululaulua. Sähköposti: lauantain.toivotut@yle.fi. Mignon. Mendelssohn: Lobt Gott, ihr Christen (Nyt kiitosvirsi nouskohon), motetti. 23:18 J. 01:03 Lalo: Pianotrio n:o 1 c-molli. Musiikkia Brahmsilta, Wagnerilta, Duparcilta ja Straussilta. 01:17 Compère: Missa in nativitate deus noster Jesu Christe. 04:11 Telemann: Konsertto huilulle, jousille ja continuolle C-duuri. Anerio: Christe redemptor omnium (Kristus, lunastaja kaikkien). 02:55 J.S. Bach: Sonaatit huilulle ja continuolle n:o 1 C-duuri, n:o 2 g-molli ja n:o 3 F-duuri. 03:19 Beethoven: Pianosonaatit n:o 1 f-molli, 6 F-duuri ja 12 As-duuri. Mustonen: Muistan lapsuuteni joulun. 01:45 Rimski-Korsakov: Sarja oopp. 05:57 Grieg: Osia Peer Gynt -näytelmämusiikista. 00:17 Fernándes: Ensalada de navidad. 02:13 Barber: Die natali (Koraalialkusoittoja joulua varten). Grans): Joulukuusi. 06:24 Mendelssohn: Joulukantaatti Enkeli taivaan. Lenneke Ruiten ja Hélène Walter, sopraano, Christopher Ainslie ja Helena Rasker, altto, Paul Schweinester ja Valerio Contaldo, tenori, ja James Platt, basso. 00:55 Kuula: Lampaan polska. 02:33 New Yorkin FO ja Mormonien tabernaakkelikuoro esittävät vanhoja joululauluja. Pasi Hyökki. 04:32 Händel: Concerto grosso a-molli. 05:58 Tournier: Six Noels. Kuningas Stephan. 40. 04:14 Weber: Fagottikonsertto F-duuri. Kuusisto ja P. LAUANTAI 21.12. 23.10-6.00 Yöklassinen Rimski-Korsakov: Jouluyö, 4-näytöksinen ooppera. 02:59 Lanner: Maria-valssi. 02:48 Franck: Jousikvartetto D-duuri. 19.02-21.30 Ylioppilaskunnan Laulajien joulukonsertti Joht. 05:01 Ramirez (sov. 01:01 Vivaldi: Lungi dal vago volto, kantaatti. 02:48 Guaraldi: Christmas time is here. 05:25 Lasso: Cum natus esset Iesus (Kun Jeesus oli syntynyt). kansansäv.: Good people all. 05:56 Dvorák: Katseesi lumouksessa. 12.10-13.15 Suomalaista joulumusiikkia 14.00-15.00 Kuusta ihaillessa 15.45-15.55 Jussi Björling ja O helga natt 16.10-17.00 Faunin iltapäivä joulutunnelmissa 18.40-19.00 Tiernapojat 19.02-22.00 Johann Sebastian Bachin Jouluoratorio Les Musiciens du Louvre, joht. 02:40 Kropfgans: Konsertto luutulle, viululle ja sellolle c-molli. Boris Godunov. 06:40 Seybold: Joulufantasia. 04:32 Beethoven: Jousikvartetto n:o 3 D-duuri ja n:o 4 c-molli op.18. 04:20 Debussy: Fantasia G-duuri pianolle ja orkesterille. 04:00 Melartin: Prinsessa Ruusunen, sarja orkesterille. 06:07 Barokinajan joulumusiikkia, säv. 23:26 A. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. 23:28 Musorgski: Pimenin monologi, Pimenin kertomus ja Varlaamin laulu oopp. 16.10-16.57 Faunin iltapäivä 18.10-19.00 Lauantain toivotut levyt Toiveita voi lähettää osoitteella: Lauantain toivotut levyt, PL 81, 00024 Yleisradio. 00:14 Granados: Yksinlaulut Ujo poika; Rakkaus ja viha; Vaitelias poika. 23:40 Robert White: Magnificat. 03:20 Cornelius: Weihnachtslieder (Joululauluja). Charpentier: Neljä noëlia soittimille. 05:14 Aguado: Kahdeksan etydiä kitaralle. 03:08 Schubert: Rosamunde, näyttämömusiikkia. Sähköposti: lauantain.toivotut@yle.fi. KESKIVIIKKO 25.12. Zivkovic: On the Guarding of the Heart (2011). Juontajavieraana kuoronjohtaja Matti Hyökki. Robert Paholainen temoista. 04:42 Ranta: Jouluvirsi. 19.02-22.00 Joulumusiikin sävel on vapaa / 09 144 800 Joulumusiikin puhelintoivekonsertti. 05:26 Roman: Sonaatti n:o 4 G-duuri. 11.00-11.55 Narrin aamulaulu 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.55 Näistä levyistä en luovu Toimittajana Anu Jaantila. Numminen ja Outi Paananen. 06:21 Telemann: In dulci jubilo, kantaatti. 23:20 de Lalande: Joulusinfonia. SUNNUNTAI 29.12. 01:35 Fabritius: Lumihiutaleita. 05:18 Praetorius: Jouluvesper. Kreutzer: Trio n:o 4 a-duuri. 02:35 Copland: Teatterimusiikkia. 05:19 J. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 18.00-19.00 Kauneimmat joululaulut Turun Mikaelinkirkosta Puhujana kirkkoherra Jouni Lehikoinen. 01:57 J. 01:35 Beethoven: Sonaatti viululle ja pianolle n:o 9 A-duuri (Kreutzer). 02:16 Vierne: Kvintetto pianolle ja jousille c-molli. Strauss: Sonaatti viululle ja pianolle Es-duuri. 7.25-7.58 Jouluinen Aamusoitto 8.10-9.00 Musiikkia aattoaamuun 11.00-11.55 Klassikkoparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. 06:51 Daquin: Muunnelmia joululaulusta Jeesus syntyi jouluna. 6:27 de Lalande: Deitatis majestatem (Majesteettinen jumaluus). 3.00-6.00 Yöklassinen Stölzel: Weichnachtsoratorium (Jouluoratorio). 02:44 W.A. 03:08 Raison: Ou s’en vont ces gais bergers. Strauss: Sonatiini n:o 2 Es-duuri kuudelletoista puhaltimelle. 04:22 Tallis: Videte miraculum (Katsokaa ihmettä). 01:43 J. 01:25 Cimarosa: Il Maestro di cappella (Kapellimestari). 01:47 Joulumusiikkia Italian luostareista 1500ja 1600-luvuilta. Marc Minkowski, sol. 05:38 Rahmaninov: Vokaliisi. Mozart: Pianokonsertto n:o 21 C-duuri. 04:21 O. Mozart: Viulukonsertto n:o 3 G-duuri. TIISTAI 24.12. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen Lefebure-Wely: Muunnelmia ranskalaisesta joululaulusta. 04:09 Schumann: Fünf Lieder (viisi yksinlaulua) Op. Javotte. 23:54 M-A. 04:42 Tshaikovski: Pähkinänsärkijä, 2-näytöksinen baletti. 23:50 Liszt: Weihnachtsbaum (Joulupuu). 00:32 J.C.F. 04:46 Eybler: Hirten bei der Krippe zu Bethlehem (Paimenet seimen äärellä), jouluoratorio. 05:57 Norén: Tervehtii jo meitä. 05:16 Thomas: Alkusoitto oopp. 00:41 Saint-Saëns: Fantasia orkesterille bal. 05:47 Sibelius: Näytelmämus. 11.00-11.57 Riston Valinta Risto Nordellin puhetta ja musiikkia asiasta ja asian vierestä. Bach: Partita klaveerille n:o 1 B-duuri. 00:01 Collan: Sylvian joululaulu. 06:10 Sheppard: Verbum caro factum est (Sana tuli lihaksi). 7.02-7.57 Näistä levyistä en luovu. 04:46 Sullivan: Sarja orkesterille näytelmämus. The Tempest (Myrsky). 05:24 J.S. 02:20 Franchomme & Chopin: Grand duo concertant Meyerbeerin oopp. Jouluisia musiikkivieraita 8.05-9.00 Narrin aamulaulu Se privaatimpi Jascha Heifetz 9.25-9.53 Musiikkia vanhasta Euroopasta 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.45 Risto ja Jenni pyhimysten jäljillä 16.10-16.30 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen F. 03:17 Fernandes: Botay fora (Tulkaa tallista, paimenet). (Uusinta) 23.10-7.00 Yöklassinen Molter: Trumpettikonsedrtto n:o 1 D-duuri. taltioidut konsertit toimittaa Topias Tiheäsalo. Mikael Lybeckin näytelmään Ödlan (Sisilisko). Bach: Die Kindheit Jesu (Jeesuksen lapsuus). 02:13 Tshaikovski: Serenadi jousiorkesterille C-duuri. LAUANTAI 28.12. 23:42 Molter: Pastoraalikonsertto G-duuri
Koreografeina Léonide ja Lorca Massine. Haydn: Sinfonia n:o 101 (Kello). 22 Sunnuntai 8.12. 06:56 Fauré: Kehtolaulu Dolly-sarjasta. 00:15 Roman: Drottningholmsmusiken (Häämusiikkia). 06:39 Suppé: Alkusoitto oper. klo 12.10. Orkesteria johtaa Matthew Halls. 11.00-11.57 Klassikkoparatiisi Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. YLE TEEMA & AREENA R ONDO C LASSIC 12|2019 77 Perjantai 6.12. klo 12.10 Lumen Valo Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Elämän suuret kysymykset ovat läsnä musiikillisessa matkassa, jota käydään yhdessä Lumen Valo -lauluyhtyeen kanssa. Ohjelmassa kuultiin mm. Kaksiosainen dokumentti avaa heidän musiikkiaan myös yhteiskunnallisen kehityksen, kuvataiteen ja kulttuurihistorian kautta. 00:15 Liszt: Konserttietydi n:o 1 As-duuri (Valituslaulu). Acis y Galatea, zarzuela. 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Utelias äänimatkailija Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. 01:56 Sammartini: Concerto grosso n:o 6 g-molli. klo 15.20 Picassoa Pompejissa Yle Teema (uusinta pe 20.12. 04:40 Schubert: Sinfonia n:o 5 B-duuri. 05:27 Janácek: Jousikvartetto n:o 2 (Intiimejä kirjeitä). Aulin: Pianosonaatti f-molli (Grande sonate serieuse). Venäläisestä Mstislav Rostropovitšista (1927–2007) oli moneksi. Julia Lezhneva, sopraano, Dara Savinova, mezzosopraano, sekä Max Emanuel Cen?i?, David DQ Lee, ja Bruno de Sá, kontratenori. 05:39 Sjögren: Det gamla år framgånget är. 02:12 Just: Triosonaatit 1-6 Op.13. 03:55 Beethoven: Sinfonia n:o 2 D-duuri. Orkesteria johtaa Joshua Weilerstein. Osa Helsingin Musiikkitalossa 13.11.2019 taltioidusta konsertista.. 06:10 Lumbye: Uudenvuoden tervehdys. 01:24 Beethoven: Kuusi menuettia. 03:39 Debussy: Jeux, 1-näytöksinen baletti. 11.00-11.57 Välilevyjä Toimittajana Kare Eskola. (Uusinta) Perjantai 13.12. Kevyt ratsuväki. Huom! Molemmat kaksi osaa nähdään samana sunnuntaina. Sunnuntai 22.12. klo 12.00 Peppi Pitkätossu -baletti suora Areena-lähetys Kansallisoopperasta (Teemalla su 29.12., Areenassa 6 kk) Tervetuloa Huvikumpuun! Peppi Pitkätossu -baletti tarjoaa huvia, vauhtia, värejä, sekä loistavan esikuvan koko perheelle, miten pidetään hauskaa ja ollaan rohkeita! Baletti perustuu kirjailija Astrid Lindgrenin luomaan pikkukaupunkiin, jossa maailman vahvin tyttö joutuu kommelluksiin ystäviensä Tommin ja Annikan, lemmikkiapinansa Herra Tossavaisen sekä hevosensa Pikku-Ukon kanssa. 01:08 Molino: Sonaatti kitaralle ja viululle n:o 2 op.7. 03:23 Finzi: Uuden vuoden musiikkia. 03:12 J. Väinö Raitio, Uuno Klami, Aarre Merikanto ja Ernest Pingoud olivat luomassa modernia, jälki-sibeliaanista maailmaa. Historian lehdet havisivat Pompejin amfiteatterissa v. 04:39 Buxtehude: Uudenvuodenpäivän kantaatti Das Neugeborne Kindelein. 03:12 Chopin: Pianokonsertto n:o 1 e-molli. 23:48 Salieri: Sarja oopp. (Uusinta) Sunnuntai 15.12. Sunnuntai 15.12. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 23.10-6.00 Yöklassinen Graupner: Sonaatti jousille ja continuolle G-duuri. Elokuvassa seurataan tanssiteosten matkaa harjoituksista ensi-iltaan ja tuodaan esiin Saarisen rikasta liikekieltä. klo 14.20 La Scalan konsertti Yle Teema (Areenassa 7 päivää) Milanon maineikkaassa oopperatalossa pidettiin kesäkuussa 2019 hieno konsertti, jonka solisteina esiintyivät pianisti Yuja Wang ja oopperatähdet Jonas Kaufmann, Juan Diego Flórez ja Sonya Yoncheva. 06:52 Sibelius: Finlandia-hymni. Tapani Länsiö). 13.00-14.00 Klassista kahteen 14.00-14.57 Utelias äänimatkailija Eva Tigerstedt avaa polkuja musiikkiin. 06:19 Tshaikovski: Rokokoo-muunnelmia. Schumannin, Verdin, Gounod´n ja Donizettin musiikkia. Ne olivat Eric Satien Parade ja Igor Stravinskin Pulcinella. 0.05-7.00 Yöklassinen Albéniz: Samppanja. Osa Helsingin Musiikkitalossa 8.11.2019 taltioidusta konsertista. 38 Jean Sibelius: Lemminkäinen, neljä legendaa op. 06:12 Byrd: O God that guides the cheerful sun. 02:42 Dvorák: Sinfonia n:o 9 (Uudesta maailmasta). klo 12.00 Ikuinen liike Yle Teema (Areenassa 7 vuotta) Uutuusdokumentti luotaa Suomen kansainvälisesti tunnetuimman koreografi-tanssijan Tero Saarisen työtä. Orkesteria johtaa Television klassisen musiikin ohjelmia joulukuussa Lauluyhtye Lumen valon matkassa liikutaan Hämeen linnassa jouluaattona 24.12. 00:11 Stolz: ”Der schöne Tag war aus” elokuvaoper. Keskiviikko 11.12. 05:57 Melartin: Scherzo TIISTAI 31.12. harvinaisten arkistofilmien kautta. Joshua Weilerstein. Pepin, Annikan ja Tomin seikkailut vievät merenalaisen maailman kautta Etelämeren saarelle asti. Sunnuntai 15.12. 04:50 Rossini: Malja uudelle vuodelle. 02:08 Weber: Muunnelmia B-duuri oopp. Sunnuntai 22.12. 04:46 Stravinsky: Ilotulitus. klo 12.00 Rostropovitsh, voittamaton jousi Yle Teema (Areenassa 30 päivää) Maailmankuulu sellisti, pianisti, kapellimestari, opettaja, monien nykysävellysten innoittaja, väsymätön aktivisti ja ihmisoikeuksien puolustaja, jossa oli vastustamatonta charmia. klo 18.30 Helsingin kaupunginorkesterin konsertti suora Areena-lähetys Musiikkitalosta (ennen konserttia Ennakkoluulijat) Helsingin kaupunginorkesteri Gemma New, kapellimestari Antoine Tamestit, alttoviulu Gioacchino Rossini: alkusoitto oopperasta Semiramide Luciano Berio: Voci alttoviululle ja kahdelle soitinryhmälle Sergei Prokofjev: Sinfonia nro 5 B-duuri Lauantai 14.12. klo 16.25 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri esittää Caroline Shawn teoksen Entr’acte sekä Beethovenin sinfonian nro 4. 05:11 Dvorák: Viulukonsertto a-molli. 01:24 Prokofjev: Viulukonsertto n:o 2 g-molli. 03:51 Bartók: Neljäkymmentäneljä duoa kahdelle viululle. 00:53 Bonporti: Konsertto F-duuri. Osa Helsingin Musiikkitalossa 8.11.2019 taltioidusta konsertista. 03:33 Hummel: Trumpettikonsertto Es-duuri. 16.10-17.00 Faunin iltapäivä 19.02-22.00 Helsingin barokkiorkesterin uudenvuoden juhlakonsertti Aapo Häkkinen, kapellimesteri, sol. 01:41 Bernstein: Serenadi. klo 13.40 Peppi Pitkätossu -baletti Yle Teema (Areenassa 6 kk) Koko perheen baletti on kuvattu Kansallisoopperassa – myös suorana lähetyksenä Areenassa la 14.12.! Sunnuntai 29.12. 05:56 Elgar: Salut d’amour (Lemmentervehdys). 00:25 G.F. klo 16.25 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri esittää Joseph Haydnin sinfonian nro 94 ”Rummunisku” sekä Dmitri Šostakovitšin pianokonserton nro 1 c-molli, solisteinaan Ossi Tanner, piano ja Jonas Silinskas, trumpetti. Sunnuntai 29.12. 01:39 Händel: Ilotulitusmusiikkia. Tiistai 24.12. 03:52 R. 04:29 Korngold: Jousikvartetto n:o 1 A-duuri. 06:46 Bellini: Oboekonsertto Es-duuri. Silvana teemasta. 01:04 Netzel: Pianosonaatti Es-duuri. MAANANTAI 30.12. 02:25 Schütz: Schwanengesang I. klo 19.00 Radion sinfoniaorkesterin konsertti suora Areena-lähetys Musiikkitalosta Radion sinfoniaorkesteri Hannu Lintu, kapellimestari Gerald Finley, baritoni Peter Lieberson: Songs of love and sorrow Anton Bruckner: Sinfonia nro 9 d-molli Perjantai 13.12. 05:44 Respighi: Rooman juhlia, sinfoninen runo. Anerio: Missa pro defunctis. 01:06 Ravel: Le Tombeau de Couperin. Wienin filharmonikkoja johtivat Plácido Domingo ja Gustavo Dudamel. Strauss: Ein Heldenleben (Sankarin elämä), sinfoninen runo. Suora lähetys Musiikkitalosta. 15 Jouni Kaipainen: Carpe diem op. Hämeen linnan ajaton ympäristö kohottaa tunnelman arjen yläpuolelle. 04:58 Crusell: Sinfonia concertante B-duuri. Matkaoppaana on Risto Nordell. 01:53 Sor: Divertimento kahdelle kitaralle E-duuri (Rohkaisu). klo 15.50 RSO esittää suomalaista modernismia Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri esittää kolme teosta modernismin Suomesta: Aarre Merikannon orkesterifantasian Pan (kapellimestari Hannu Lintu), Väinö Raition sävelrunoelman Kuutamo Jupiterissa (kapellimestari Dima Slobodeniouk) ja Uuno Klamin oratorion Psalmus (kapellimestari Hannu Lintu, solistit Helena Juntunen ja Tommi Hakala sekä Musiikkitalon kuoro, valm. 01:24 Loewe: Edward; Erlkönig; Odins Meeresritt; Wandelne Glocke ja Hinkende Jamben. klo 16.20 RSO Musiikkitalossa Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri esittää Mozartin Taikahuilu-alkusoiton sekä pianokonserton B-duuri KV 595 solistinaan Steven Osborne. klo 13.50 Suurkaupungin kasvot Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Mitä maamme musiikkielämässä tapahtui Ainolan hiljaisuuden alkaessa 1920-luvun lopulla ja eurooppalaisen modernismin aaltojen iskiessä Suomeen. Rakkauden lähettiläs. 04:53 Joseph Lannerin ja Josef Straussin polkkia ja valsseja. 05:54 Vivaldi: Konsertto G-duuri. klo 12.00, Areenassa 30 päivää) Sata vuotta sitten taiteilija Pablo Picasso matkusti Italiaan lavastamaan ja puvustamaan kaksi Venäläisen baletin tuotantoa. La Grotta di Trofonio (Trofonion luola) teemoista. 23:23 Beethoven: Serenadi huilulle, viululle ja alttoviululle D-duuri. 2017 kun Rooman oopperan baletin tanssijat esittivät nuo teokset Picasson mielikuvituksellisten suunnitelmien mukaisina. Bruno Monsaingeonin dokumentti kertoo NL:n johdon epäsuosioon joutuneen Rostropovitshin värikkään tarinan mm. 02:10 V. Sunnuntai 8.12. klo 15.00 Itsenäisyyspäivän juhlakonsertti Yle Teema (Areenassa pysyvästi) Radion sinfoniaorkesteri Klaus Mäkelä, kapellimestari Kari Kriikku, klarinetti Leevi Madetoja: Kullervo op
Kuluneesta syksystä lähtien levysarjaan on kuulunut Rondon tuottamien teemalevyjen lisäksi upouusia ja korkealuokkaisia, kotimaisen levykustantamo Ondinen tuottamia cd-levyjä. Tilaajana ja rekisteröitymällä sivuillemme saat eniten irti verkkopalvelustamme, sillä maksullinen sisältö on avoinna pelkästään Rondon tilaajille. Toivotamme lukijoillemme rauhallista ja musiikintäyteistä juhlakautta! uusi vuosi tuo uusia tuulia. Verkkoon päivitämme lisäksi ajankohtaisia arvioita ja muita juttuja myös lehden ilmestymiskertojen välillä. Tilaajana pääset lukemaan sitä rekisteröitymällä sivustolle. Levyille valitaan ainoastaan arvostetuimmat taiteilijat sekä korkealuokkaiset äänitykset. Printtilehden uusi ilmestystiheys ei vaikuta millään tavalla myöskään YLE:n ohjelmatietoihin, vaan ne tulevat edelleen sisältymään lehden vakiosisältöön. Rondon tutut teemalevyt jatkavat myös ilmestymistään, mutta tulevaisuudessa pääpaino tulee olemaan uunituoreissa Ondinen cd-levyissä. 03 225 1948 Vuonna 2020 Rondolehti ilmestyy 10 kertaa. Classicus Oy Jalavakatu 9 50130 MIKKELI Rondon Yhteystiedot: Toimituksen postija käyntiosoite Rondo Classic Väinö Auerin katu 10 00560 HELSINKI Rondon asiakaspalvelu c/o Tampereen Laserma Kuoppamäentie 3 A 33800 TAMPERE puh. Rondo total Rondo Total on tilausvaihtoehto, jossa saat Premium-sisällön lisäksi huolella koostetut ja teemoitetut cd-levyt 6 kertaa vuodessa. R ONDO info Rondon cd-levytilaus uudistui • Kestotilaajamme ovat voineet lisämaksusta liittää tilaukseensa myös cd-levysarjan, jolloin sarjaan kuuluva cd on lähetetty tilaajille 6 kertaa vuodessa uuden lehden ohessa. Lehti ilmestyy 10 kertaa vuodessa vuonna 2020. Sivujemme kautta voit myös kuunnella nettiradioitamme Klasua, Klasu Pro:ta ja Viva Classic:ia sekä tehdä musiikillisia ostoksia verkkokaupassamme RondoShopissa. 020 748 9790 Kestotilaus jatkuu ilman irtisanomista voimassa olevaan kestotilaushintaan. Tilaushinnat: Rondo Total, vuosikerta 10 numeroa + koko verkkosisältö + 6 kpl cd-levyjä 179 € kestotilaus 181 € määräaikainen 144 € opiskelija Rondo Total, 1/2-vuosikerta 5 numeroa + koko verkkosisältö + 3 cd-levyä 89,50 € kestotilaus verkkosisältö Tilaajana voit lukea lehtesi myös sähköisenä versiona esim. SMOL:n jäsenten osoitteenmuutokset • puh. Perinteiseen lehtitilaukseen kuuluu myös rondolehti.fi -sivuston digitaalinen sisältö. Ensi vuoden aikana teemme yhteensä 10 muhkeaa Rondoa, joiden sisältöja laatuvaatimuksissa rimaa pidetään edelleen yhtä korkealla kuin aikaisemmin. (03) 225 1948 • sähköpostitse osoitteesta asiakaspalvelu@rondolehti.fi • verkkosivuiltamme: www.rondolehti.fi/tilaa-lehti Myös tilauksen lopettaminen ja osoitteenmuutokset ilmoitetaan asiakaspalveluun yllämainituilla tavoilla. Tätä kaikkea on rondo 2020 Rondo Premium Rondo Premium on tilausvaihtoehto, jossa saat sekä lehden että koko verkkosisältömme samalla tilauksella. kännykältäsi tai tabletiltasi. Huomaa, että myös lehtitilauksen osoitetiedot tarvitaan rekisteröityessä! Rondo 1 ilmestyy 31.12.2019 Rondo classicin ilmestymisajat vuonna 2020 • Uusi vuosi tuo muutoksia Rondon ilmestymisaikatauluun. Verkkosivu vaatii rekisteröitymisen lehtitilauksen osoitetiedoilla. CD-levysarjamme on uniikkeja kokoomalevyjä tai uusia julkaisuja. Lehden verkkosivut päivittyvät edelleen reaaliajassa ja olemme siellä, missä tapahtuu: tulet löytämään konserttiarviot ja muut ajankohtaiset uutiset tuoreeltaan verkkosivuiltamme. Laaja ja jatkuvasti päivittyvä sähköinen sisältömme kuuluu tilauksen hintaan. Tilaushinnat: Rondo Premium, vuosikerta 10 numeroa + koko verkkosisältö 94 € kestotilaus 96 € määräaikainen tilaus 59 € opiskelija Rondo Premium, 1/2-vuosikerta 5 numeroa + koko verkkosisältö 47 € (kestotilaus) Kolme tapaa tilata: • soittamalla asiakaspalveluumme, puh
Brasilian tapaisessa maassa mikä tahansa on nykyään poliittista, jo pelkästään siksi, että uusi oikeistopresidentti ensi töikseen lakkautti koko kulttuuriministeriön ja pitää taidetta vaarallisena vihollisenaan. Hyvin selväksi tuli taas kerran, että pohjoismaisessa paratiisissa asuvat eivät kunnolla ymmärrä, että totta vieköön elämme paratiisissa. Ja kyllä, jos lavalla on vain miehiä tai vain naisia tai vain valkoihoisia tai vain tummaihoisia, on kyseessä heti kannanotto tai ainakin se voidaan sellaiseksi tulkita. Seminaari oli osa giganttista Pietarin kansainvälistä kulttuurifoorumia. Alun perin tarkoitus oli luoda tavanomainen festivaali, jossa kaikilla on mukavaa ja jossa parhaassa tapauksessa koetaan yllättäviä elämyksiä. JA SITTEN ON VIELÄ kummallisia paradokseja, joita erityisesti rikkaassa lännessä tuotetaan ikään kuin normaalina toimintana. Päätös tarvitsee taustalleen poliittisen linjauksen siitä, että jotain ”tärkeää” on tekeillä ja siksi veronmaksajien se on kustannettava. © H EIK KI TU U LI Rivien välistä erikoisia aikoja p KIRJOITTAJA ON FINLAND FESTIVALSIN TOIMINNANJOHTAJA R ONDO kolumni KAI AMBERLA Keskustelujen sisältö on tietysti aika paljon kiinni siitä, missä päin maailmaa satutaan olemaan.. Jokainen taidelaitos myös pyrkii muuttamaan yhteiskuntaa, tavalla tai toisella. Ja niin edelleen. Ja totta tosiaan, ilmassa lenteli polttopulloja, poliisit heiluivat vesitykkiensä kanssa ja kaikki yli 30-vuotiaat (tämän kirjoittaja mukaan lukien) lähtivät vikkelästi kohti rauhallisempia naapurustoja. Oman ironiansa tähän tuo tietysti se, että foorumi on Vladimir Putinin erityissuojeluksessa, vaikka mies ei ainakaan lännessä ole varsinaisesti demokratian ystävän maineessa. Hongkongissa järjestettiin loka-marraskuussa World Cultures -festivaali, jossa teemana oli Pohjoismaat ja ohjelmassa kirjava kattaus niin tanssia, oopperaa kuin kansanmusiikkiakin. Ei tosin varsinaisesti mikään yllätys kaupungissa, jossa jokapäiväiset mielenosoitukset ovat yhä väkivaltaisempia ja lähes kaiken kontrollin tuolla puolen. Keskustelujen sisältö on tietysti aika paljon kiinni siitä, missä päin maailmaa satutaan olemaan. . Iranissa tai Kiinassa sen sijaan on loputon kudelma erilaisia sääntöjä, joita vain on pakko noudattaa, jos aikoo pysyä vankilan ulkopuolella. 79 R ONDO C LASSIC 12|2019 ITÄÄKÖ TAIDELAITOKSEN olla poliittinen, onko sillä oltava jokin sanoma tai julistus, onko sen otettava kantaa ja valittava puolensa. Tämä näkyi konkreettisesti jopa siinä, että festivaalilla piti esittää kolme kertaa Sebastian Fagerlundin Syyssonaatti-ooppera, mutta viimeinen esitys peruttiin, koska saman päivän mielenosoitusten vuoksi ei turvallisuutta konserttitalon ympäristössä voitu taata. Eli tuottaa radikaalia ja poliittisesti latautunutta sisältöä yhteiskunnan ylimmälle kerrokselle. Kyllä ja ei on aina kätevin vastaus. Köyhyys: millä oikeudella me käytämme satoja miljoonia euroja taiteeseen, kun jopa vauraassa Euroopassa elää tuhansia ihmisiä köyhyydessä. MUTTA PITÄÄKÖ vaikkapa festivaalin tai teatteritalon olla poliittinen vai ei. Nyt jokaisessa keskustelussa ja tapaamisessa ryöpsähti esiin politiikka. PIETARISSA SEN SIJAAN keskusteltiin marraskuussa hillitysti demokratian ja festivaalien suhteesta, järjestäjänä Moskovan Golden Mask -festivaalin briljantit taustavoimat. Tasa-arvo: miksi valkoihoiset miehet edelleen hallitsevat taidetta. Ilmasto: millä oikeudella me tuhoamme maapalloa lennättämällä taiteilijoita ja yleisöjä mantereiden yli. Ja kyllä, jo sellainen päätös, että pääsylipun hinta ei kata tuotannon kustannuksia, on poliittinen. Siksi jokainen esitys tai näyttely on kannanotto ja osa poliittista taistelua. Kiinnostavaksi kattauksen teki paitsi se, että Venäjällä puhutaan kiihkeästi demokratiasta, jota siellä ei juuri ole, myös se, että paikalla oli – pakollisten sanavalmiiden brittien, pohjoismaalaisten, saksalaisten ja muiden ”oikeasti” demokraattisten maiden festivaalijohtajien lisäksi – myös taidelaitosjohtajia niin Kiinasta, Iranista kuin Brasiliastakin. Elämme erikoisia aikoja ja siitä kaiketi johtuen yllä mainittu kysymys kaikuu nykyään kaikissa taidetapahtumissa, konferensseissa ja illanistujaisissa. Kyllä, koska jokainen esitys, jokainen tuotanto on julkilausuma jonkin arvon, ajatuksen tai ideologian puolesta – tai ainakin yleisö sen niin tulkitsee. Sitä voikin sitten miettiä, että onko Salzburgin festivaali poliittinen vai ei. Ääriesimerkki taitaa olla Salzburgin musiikkijuhlat, joka palkkaa mielellään vaikkapa Romeo Castelluccin kaltaisen tinkimättömän neron ohjamaan oopperoita, mutta samalla myy esitykseen lippuja 450 euron hintaan. Ja ei, ei kukaan jaksa seurata suoraan poliittiseen vaikuttamiseen pyrkivää teatteritai muuta esitystä, koska yksiulotteinen julistaminen nyt vain on tylsää ja mielenkiinnotonta