PJ HARVEY Suomeen saapuva taiteilija pitää internetiä valtavana avoimena kirjana MIRA LUOTI Soolouralle siirtynyt PMMP-puolisko ei osaa snäpätä EEVIL STÖÖ Iso vauva Jeesus vastaa maileihinsa yön pimeimpinä hetkinä 1 2016 8,90 € Tähti avasi viimein sydämensä BOWIE David
62 LEVYT 70 BLACK PEIDER 72 HITTIKARUSELLI 74 LEVYHYLLY MAT MCNERNEY, HEXVESSEL 76 KOLUMNI HIRVONEN 78 NISSE M 80 KYSYMYS & VASTAUS MIRA LUOTI S I S Ä LT Ö 1 / 2 1 6 RUMBA 3. Palaamme esseekokoelmassa heidän albumeihinsa. 6 AJANKOHTA 8 VALITUT PALSAT 18 VIERAISSA EEVIL STÖÖ 22 STUDIOSSA EVELINA 26 POP-ESSEE LEMMY 28 NOUSUSSA LIIMA 30 KIITORADALLA 32 KOLUMNI VUORELA 34 DAVID BOWIE Bowie jätti maailmalle jäähyväiset Blackstarin muodossa. Elä Bowien viimeinen matka hänen kanssaan. Yritimme saada kiinni hänestä. Jussi Karjalaisen kansitaide antaa levyille uuden elämän ja uutta perspektiiviä. 56 MITÄ JÄI KÄTEEN VUODESTA 2015. Grimes, Sanni, Chisu, Paperi T ja Kendrick Lamar jäivät mieleemme viime vuodesta. 44 PJ HARVEY Kesällä Suomeen saapuva PJ Harvey on yksityisyyttään varjeleva kameleontti. 50 AIKAKONEELLA LIISANKADULLE Svart julkaisee sarjan vuosikymmenten takaisia taltiointeja
Hinta 349 € KEF R500 huikea lukuisia testivoittoja kerännyt lattikaiutin, 4 eri värivaihtoehtoa. CAMBRIDGE AUDIO G5 ehkä maailman paras bluetooth-kaiutin Tule ja totea itse! Värit: titaani ja kulta. Hinta 1559 € KATSO LISÄTIEDOT TUOTTEISTA www.audiokauppa.fi. Aseta Optoma GT5500 vain 20cm päähän seinästä ja saat 2m leveän FullHD kuvan. Hinta 2000 €/pr OPTOMA GT5500 loihdi elokuvateatteri kotiisi helpoimmalla tavalla
Pelkkä uutuus ei tietenkään ole itsearvoinen auvola, jonne pääsee rimpuilemalla väkinäisyydessä tietyn tuntimäärän. Muun muassa näihin kysymyksiin tämä numero tarjoaa vastauksen. Tuhannen maskin Bowie jätti jälkeensä testamentin, jollaista popmusiikki ei ole nähnyt. Katse eteenpäin www.rumba.fi facebook.com/rumbafi twitter.com/rumbalehti instagram.com/rumbalehti VT. Hän halusi kuolemansa olevan yksi roolihahmoistaan. PÄ Ä K I R J O I T U S JUKKA HÄTINEN Kirjoittajan ainoa uudenvuodenlupaus oli levyhyllyn järjestäminen. Vastaavan päätoimittajan Saku Schildtin poissaollessa numero valmistui allekirjoittaneen tuuratessa. Mitä edessä odottaa. Riikonen maalaa laajaa lähdeaineistoa ja omaa asiantuntemustaan käyttäen Bowien viimeisistä ajoista eläväisen ja koskettavan dokumentin. Onhan tässä aikaa. vuosikerta Numero 664 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Tuurauksesta ei olisi tullut mitään ilman Rumban entisen päätoimittajan Teemu Fiilinin tukea, kiitos siitä. Kuinka Bowien Blackstar syntyi syöpätaistelun keskellä. Toivon, että viihdytte seurassamme. PÄÄTOIMITTAJA Saku Schildt VASTAAVA TOIMITTAJA Jukka Hätinen ULKOASU Mikko Litmanen KIRJOITTAJAT 1/2016 Anna Brotkin, Teemu Fiilin, Iida Sofia Hirvonen, Perttu Häkkinen, Tuukka Hämäläinen, Toni Keränen, Samuli Knuuti, Joni Kling, Joonas Kuisma, Markus Laakso, Anna-Maija Lippu, Nisse M, Oskari Onninen, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Vilho Rajala, Santtu Reinikainen, Jose Riikonen, Petteri Tikkanen, Kimmo Vanhatalo, Anton Vanha-Majamaa, Mervi Vuorela HARJOITTELIJA Amanda Micklin TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi rumba@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 0781-0326 33. Luottamus Jose Riikoseen kansijutun osalta palkittiin. M enneeseen turvaaminen tuottaa hengetöntä pastissia kypäräpäisille kuluttajille. Voiko reliikkeihin puhkua uuden elämän. Rumba on yli 30-vuotisen historiansa aikana käyttänyt popmusiikin painavaa historiaa työkaluna, jonka avulla uusi merkittävä musiikki asettuu kontekstiinsa lukijaa, intohimoista ja uteliasta musiikinkuluttajaa, parhaansa mukaan palvellen. Hän elää kirkasotsaisten basistinalkujen pirullisissa kiilusilmissä vielä kun aika meistä jättää. Suomalaisessa musiikkilehdistössä Riikosen artikkeli on lähestulkoon ennenkuulumaton. RUMBA 5. Siinäkin suhteessa Rumban katse on edelleen vakaasti eteenpäin. Hidasta musiikkijournalismia, joka on toivottavasti sekä ajatonta että aikansa kuva. Mustanaamion suojeluksessa jo vuodesta 1984. Hengähtäessä ajatuksia kokoamaan heräsi kysymyksiä. Isänmurha ei ole relevanttiuden tae. Rumba ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Yhden bootsiparin Lemmy taas eli kuten opetti, hautaansa asti. Missä todella mennään musiikin karkuun juoksevalla ja pirstaloituneella pelialustalla. Menneessä vellominen kultaa kyynistyneiden möhömahojen pökäleiden reunat. Kun kaksi sukupolvia yhdistävää ikonia, David Bowie ja Lemmy Kilmister, kuolee lehden numeroiden välisellä ajanjaksolla, ei vieläkään ole syytä raapustaa homeisia nekrologeja ja heristellä nyrkkiä kuinka nykynuoriso ei voi ymmärtää mitään 70-luvun Berliinistä. Heidän kuolemansa saa pysäyttää, ja niin niiden pitääkin
”Miten voi olla mahdollista, että niin identiteetitön ihminen, arkkityyppinen ja enkelien kaltainen voi olla kuollut. Tarjoaako sitaatti lähtökohdan esseelle vai ei, emme vielä tiedä, mutta Nylénillä on varmasti sanansa sanottavana Bowiesta. A J A N K O H TA TEKSTIT JUKKA HÄTINEN Antti Nylénin Bowie-essee Wu-Tang Clan: Once Upon a Time in Shaolin U niikista albumista käsityöesseeseen. Once Upon a Time in Shaolin huutokaupattiin kahden miljoonan dollarin hintaan. Omistajaksi ilmoittautui mulkvistin mainetta AIDS-lääkkeen hintakeplottelulla niittänyt Martin Shrkeli. Wu-Tang kokosi klaaninsa ja pyöräytti albumin, josta pääsisi nauttimaan vain yksi tarpeeksi tuhdin pinkan taskussaan kantava kaveri. Käsin numeroidut vihkot on pakattu origami-kääreisiin, joita on neljä erilaista, Nylénin lempi-Bowieita mukaillen: Hunky Dory, Station to Station, Low ja Black Tie White Noise. Esseisti ja muun muassa Morrisseyn omaelämäkerran suomentaja naputteli 30 000 merkin esseen Bowiesta ja julkaisi 46-sivuisena pikkukirjasena. Romantisoidussa universumissa ostaja kierrättäisi albumia, uniikkia taideteosta, näyttelyissä ympäri maailman, ja luovuttaisi sen digitaalisena ilmaiseen jakoon. Mikäli tämän lehden kansijuttuna toimiva Jose Riikosen sykähdyttävä ja eläväisesti Bowien viimeiset vaiheet läpikäyvä artikkeli jätti kaipaamaan lisää, apua löytyy Antti Nylénin puoleen kääntymällä. Jyväskylän ammattiopisto 6 RUMBA. Shrkeli kertoi, että saattaisi aivan hyvin tuhota koko levyn huvin vuoksi. Noh, maailma ei ole täydellinen mutta tarjosi paremman tarinan. Opiskele musiikista ammatti ainutlaatuisella musiikkikampuksella. MUUSIKKO, Musiikkialan perustutkinto Yhteishaku 23.2.–15.3.2016 opintopolku.fi www.jao.fi/muusikko Aikuisten näyttötutkintoon jatkuva haku. Ghostface Killah älähti, että levy tulisi antaa kansalle, johon naamioitujen korstojen ympäörimä Shrkeli vastasi uhkaamalla poistaa Ironmanin rivit albumilta. Tästä puuttuu enää tosi-tv-ohjelma, jossa Wu-jäsenet yrittävät yksi toisensa jälkeen pelastaa albumin ilkeän rikollisneron tuhoamisjuonilta. Näytös on ollut jo tähän mennessä herkullisempi kuin keskinkertainen Wu-Tang Clan -albumi, joten sisällön kuuleminen tuntuisi antikliimaksilta. Jyväskylän ammattiopistossa kehityt esiintyvänä taiteilijana: syvennät instrumenttitaitoja, omaa ilmaisua sekä muita musiikin tekemisen valmiuksia. M U U L E V Y Onko unelmasi työskennellä musiikin parissa. Kuin yllättävän juonenkäänteen seurauksena Wu-Tang Clan on joutunut keskelle omia sarjakuvasankaritarinoitaan. N äinä joukkorahoituksen, vertaistalouden ja musiikin ”uusien ansaintamallien” leimaamina aikoina tarvittiin New Yorkin räppilegendoja viheltämään peli poikki. Lehden painoon mennessä odottelemme malttamattomina jatkoa miljonääriräppäreiden ja koko maailman pahikseksi tähtäävän hegderahastosijoittajan väliselle draamalle. Lehden ilmestyessä sadankahdenkymmenen kappaleen painos on varmasti loppuunmyyty, mutta sellaisen hankkiminen lienee helpompaa kuin yllä esitellyn WuTang Clan -albumin. Hän oli aina ollut toisaalla ja on nyt oikeasti toisaalla”, kommentoi Nylén ensimmäistä kohdalleen sattunutta merkittävää pop-kuolemaa
”Luuttu on kaikkea teknologiaa vastaan, se on tietokoneita vastaan ja kaikkea muuta tarpeetonta paskaa vastaan”, kuten van Wissem asian ilmaisi. Mikäli olet käynyt luuttukonsertissa yhtä monta kertaa kuin olet kuunnellut Wu-Tang Clanin Once Upon a Time in Shaolinin tai lukenut Antti Nylénin Bowie-esseen, tätä menovinkkiä ei kannata sivuuttaa. L I V E BJ AR N E JO N AS SO N Musiikkiteknologi: Ammatillinen II asteen peruskoulutus Tampereen konservatoriossa koostuu musiikkiopinnoista ja teknologiaopinnoista. maaliskuuta, ja tämän underground-Ajankohdan henkeen sopivasti väestönsuojassa Katri Valan puiston alla Vapaan taiteen tilassa. Yhteishaku 23.2.-15.3.2016: opintopolku.fi & lisälomake ja lisätiedot www.tampereenkonservatorio.fi Sähköisku 2016 Musiikkiteknologian tapahtuma 13.3. Jozef van Wissem konsertoi 11. Fb: Tampereen Musiikkiakatemia TAMPEREEN MUSIIKKIAKATEMIA Valtä huonoa musiikkia! www.rumba.fi RUMBA 7. Ne vangitsevat otteeseensa, josta erinomaisen esimerkin antaa mainittu Jarmuschin Only Lovers Left Alive (2013). A J A N K O H TA Jozef van Wissem J im Jarmuschin elokuvaan sävelletystä musiikista Cannes-palkinnon napannut, Primaverassa ja All Tomorrow’s Partiesissa esiintynyt Brooklynissä asuva taiteilija konsertoi alkukeväisessä Helsingissä. Hänen sävellystekniikkansa ovat avantgardistisia, sävellykset varjoissa kulkevien melodioiden minimalismia. Mikäli saimme pidettyä sinut tällä sivulla, uskaltanemme nyt mainita, että alankomaalaisen Jozef van Wissemin instrumentti on barokkiluuttu. Vapauta sisäinen pastoralistisi ja painu luutun perässä bunkkeriin. Van Wissemin käsissä soitin muuttuu kiehtovaksi, se kertoo esteettisesti ajattomia tarinoita, joiden alkuperä voi olla eilisillalta tai sadan vuoden takaa
Tampereella Death Hawksille lankesi pääbändin rooli, mikä ei ollut pelkästään kadehdittava tehtävä. Kuvaajan pitää vain yrittää jotenkin pysyä tapahtumissa perässä. Circle Klubi, Tampere 26.11.2015 CIRCLEN ja Death Hawksin laaja kimppakiertue oli yksi viime vuoden suurista tapauksista vaihtoehtomusiikin saralla. Legendaarinen kaikkien musiikkityylien suvereeni erikoisyhtye Circle veti pohjille niin naurettavan nautinnollisen ja lapasesta lähteneen keikan, että kovinkaan monella bändillä ei riittäisi kantti nousta moisen esityksen jälkeen lavalle. Circlen livespektaakkeleissa sattuu ja tapahtuu. V A L I T U T PA L S AT KUVAT TOMI PALSA 8 RUMBA. Väkevistä keikoistaan tunnetut yhtyeet sparrasivat toisiaan ilta toisensa perään ylittämään itsensä. Death Hawks selvisi tehtävästään komeasti, mutta illan kuningas oli siltikin Circle, valokuvaajan unelmayhtye
Audiovisuaalisen viestinnän perustutkinto MEDIA-ASSISTENTTI RUMBA 9. V A L I T U T PA L S AT Opiskele ammattiin OUTOKUMMUSSA Teatterija esitystekniikka valoa, ääntä, lavatekniikkaa ja erikoistehosteita Äänituotanto äänitystä, miksausta ja editointia Radioja TV-tuotanto ohjelmatyötä, videoja elokuvatuotantoa www.pkky.fi/amoo Kaikille avoin haku Yhteishaku 23.2.–15.3. Erillishaku 23.2.–31.5
Don Johnson Big Band, Tommy Lindgren Yo-talo, Tampere 18.12.2015 IHMISILLÄ on erilaisia jouluperinteitä. DJBB:n keikoilla hymynaamojen esiintymistiheys on aina melkoinen. Ja viimeistään todella vahvan Beastie Boys -laina Sabotagen, Whamin Last Christmasin ja Kirkan Surun pyyhit silmistäni pois -version jälkeen yleisö saattoi valua hyvillä mielin koteihinsa valmistautumaan suureen kulutusjuhlaan. Yo-talon lavalle ahtautunut iso bändi annosteli tavaraa musiikillisesta runsaudensarvestaan totutun vakuuttavasti. Yksi parhaista perinteistä on Don Johnson Big Bandin joulunalusajan riehakkaat keikat. V A L I T U T PA L S AT 10 RUMBA
Mainonta oli harhaanjohtavaa, vaikka iltamat olivatkin onnistuneet. Syksyisen kiertueen päätteeksi Vilkkumaa piti bileet viihtyisäksi klubiksi muuntautuneessa Kulttuuritalossa. Maija Vilkkumaa Kulttuuritalo, Helsinki 4.12.2015 USEAMMAN vuoden ajaksi keikkalavoilta ja julkisuudesta vetäytynyt Maija Vilkkumaa tuli viime vuonna takaisin aikamoisella ryminällä. Kultsan konserttia mainostettiin pikkujoulukauden parhaina bileinä. Hyvä! V A L I T U T PA L S AT RUMBA 11. Kesän festivaalikeikat, Vain elämää -ohjelmaan osallistuminen ja uusi albumi ja sen julkaisukiertue pitivät Maijan kiireisenä. Visuaalisuuteen ja asuihin oli panostettu ja Vilkkumaa itse jaksoi heilua lavalla sähikäisen lailla
V A L I T U T PA L S AT 12 RUMBA
Slipknot, Corey Taylor Hartwall areena, Helsinki 18.1.2016 RASKAAMPI musiikki on jäänyt Valitut Palsat -keikkakuvapalstalla hieman lapsipuolen asemaan. Toki metallibändeissä ja kuvaajissa on eroja, kuten viineissä. Jotta meno ei menisi kuitenkaan liian rajuksi, halusin poimia keikalta tällaisen hieman seesteisemmän hetken kuvan. 125€*! * sis. festivaalipassi, menopaluumatka ja kaksi yötä kahden hengen huoneessa Tallink Express-hotellissa – Artemyi Troitsky. V A L I T U T PA L S AT Yksi Euroopan arvostetuimmista kaupunkifestivaaleista liputtaa vahvasti luovuuden, uteliaisuuden, vapauden ja tasa-arvoisuuden puolesta. Kun suurin osa maamme musakuvaajista kiertää pääosin raskaamman musiikin keikoilla ja käsittelee kuvansa samantyyppisen kuvaihanteen mukaisesti, muuttuvat tuhanteen kertaan nähdyt geneeriset tukanheilutuskuvat helposti pelkäksi bulkkikamaksi. Metallikeikkojen kuvaaminen ei inspiroi allekirjoittanutta juurikaan, osasyynä siihen on hevikuvaajien suuri määrä. Viikonloppupaketit alk. Musiikkia, sunnnittelijoita, taidetta, teknologiaa, tiedettä, ruokaa, puhetta, konferensseja ”Inspiroiva tunnelma, upeat klubit ja energinen paikallinen ympäristö tekevät Tallinn Music Weekista matkan arvoisen” Varaa majoitus & matkat Tallinnaan erikoishintaan osoitteesta tmw.ee. Halusin siis saada tälle palstalle mukaan hieman raskaampaakin osastoa, ja mikä olisikaan parempi kohde moiselle kuin näyttävistä keikoistaan tunnettu Slipknot
Johanna Kurkela Keuruun kirkko 29.11.2015 KAIKENLAISIA uhrauksia sitä onkin valokuvaaja valmis tekemään suosikkiartistiensa vuoksi. Tuollainen epäortodoksinen kuvakulma kiehtoi minua kovasti, mutta kirkon henkilökunta ei huutanut hurraata, kun kysyin etukäteen lupaa kuvan ottamiselle. Kurkelan konsertti oli niin vavisuttava kokemus, että mikäli jonkun paikalla olleen konserttielämys meni pilalle siitä, että yhden kappaleen ajan saarnastuolissa hääri pihatontun näköinen valokuvaaja, hanki itsellesi elämä. “Jos tulee valituksia, se on sitten sinun omalla vastuulla”, sanoi kirkon mies. Maailman paras Johanna Kurkela keikkailee niin harvakseltaan, että hänet nähdäkseni olen valmis lähtemään Tukholmaan tai Keuruulle asti, vaikka keikat olisivatkin kirkoissa. Tämän kuvan tekee erikoiseksi se, että kävin ottamassa sen saarnatuolista kesken konsertin. Joulun alla minulla tuli kirkkokiintiö täyteen monen vuoden tarpeiksi, kun kävin viikon aikana kolmessa eri kirkossa kuuntelemassa ylimaallista musiikkia. V A L I T U T PA L S AT 14 RUMBA
Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. STEVE “The Colonel” Cropper (kitara), LOU “Blue Lou” MARINI (saksofoni), LEE “Funkeytime” FINKELSTEIN (rummut) ROB “The Honeydripper” PAPAROZZI (laulu, huuliharppu) , LARRY “Trombonius Maximus” FARRELL (pasuuna LEON “The Lion” PENDARVIS (koskettimet), “Smokin” JOHN TROPEA (kitara), ERIC “The Red” UDEL (basso) STEVE“Catfish” HOWARD (trumpetti), BOBBY “Sweet Soul” HARDEN (laulu), TOMMY “Pipes” McDONNELL (laulu) VIP-SCORPIONS-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Liput toimituskuluineen alkaen 59,50 / 69,50 €. 79,50 €, kenttä alk. 010 841 4185. Liput toimituskuluineeN; istumakat somo alk. VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€) VIP-paketit Menolipusta: vip@menolippu.fi / Puh. Liput toimituskuluineeN; istumakat somot alk. P e 1 5 . Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€.. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. VIP-paketit alkaen 149 € +alv24% (184,76€) Liput ja VIP-myynti: www.menolippu.fi “THE MISSION CONTINUES...!” Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. 2 1 6 S E I N Ä J O K I , TA PA H T U M A S TA D I O N portit aiki klo 16.00. LA 30.7.2016 TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. L a 1 6 . AN EVENING WITH Su 21.2.2016 HELSINKI, JÄÄHALLI Klo 20.00 (ovet auki klo 18.30). Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 / 79,50 €. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, .lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit L I P U N M Y Y N T I : menolippu.fi, lippupalvelu.fi, lippu.fi, tiketti.fi ja R-Kioskit Pe 10.6.2016 HELSINKI, KAISANIEMEN PUISTO Portit auki klo 16. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. La 11.6.2016 OULU, RAATIN STADION Portit auki klo 15. 69,50 €. 7. 89,50 €. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. 00. alk. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 79,50 €, kenttä alk. 010 841 4185. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Pe 29.7.2016 KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. E N S I K E S Ä N Ä J Y R Ä H T Ä Ä ! TOP-VIP-illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i + supports TBA portit auki klo 18.00. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Priority-liput toimituskuluineen alkaen 89,50 €. 010 841 4185. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. 7. 69,50 €, Priority (k-18) alk
Ismo Alanko Kulttuuritalo, Helsinki 12.11.2015 ISMO Kullervo Alanko taustajoukkoineen tarjoili syksyn kiertueellaan kaikkia aisteja hivelleen esityksen. Ja itse taiteilijajäbä on tehnyt niin naurettavan suuren määrän huippubiisejä, ettei Alangon konserteissa voi mennä oikeastaan mikään vikaan. Poikkeuksellisen komeat taustaprojisoinnit toivat hyvää ynnää kappaleisiin, ja Alangon yhtyehän on kaikkivoipaisuudessaan huikea ryhmä. V A L I T U T PA L S AT 16 RUMBA
Niillä en luuraa. ”Laitan myllyn päälle heti aamusta, jos oon muistanut sulkea sen ennen kuin oon tipahtanut. Foorumit kuoli jo aikaa sitten. Uutisten ja keskustelufoorumien seuraamisen Stöö on omien sanojensa mukaan lopettanut. ”Uusi musiikki kiinnostaa edelleen, vaikka olisi kai pitänyt jämähtää kuuntelemaan vain ysäriräppiä, kuten normaalit V I E R A I S S A EEVIL STÖÖ tapasi toimittajan lempipaikassaan internetissä. Ostin joku aika sitten eBaystä vuorokauteen huolella lisätunteja, joten aika ei ole ollut mikään ongelma sen jälkeen”, Stöö kertoo sähköpostitse. Facebookiin ja Instagramiin laitan välillä kuvia ja muuta kampetta, mutta vaan koska [Monspin] Kepe pakottaa”, Stöö sanoo. Kun Stöö avaa internetin, hän menee yleensä YouTubeen tai sen ranskalaiseen hassutteluversioon PetitTubeen, joka arpoo käyttäjilleen YouTuben vähiten suosittuja videoita. Eevil Stöön tapauksessa sähköpostihaastattelu tuntuu kuitenkin luontevalta – onhan Stöö anonymiteetin taakse kätkeytyvä fantasiahahmo tai eräänlainen alamaailman avatar, jonka persoonan kuuluukin olla häilyvä. Hän ei myöskään tarkkaile musiikkivideoihinsa tulleita Youtube-kommentteja, koska palaute ei kuulemma vaikuta häneen millään tavalla. ”Koska me eletään viimeisiä aikoja, suurin osa uutisista on huonoja, joten niitä ei tule hirveästi seurattua. Onneksi Stöö itse ei ole enää nuorison edustaja, sillä hän sanoo viettävänsä suurimman osan valveillaoloajastaan internetissä. Sähköpostihaastattelut ovat usein ongelmallisia, koska ne estävät toimittajaa näkemästä haastateltavan persoonaa ja esittämästä lisäkysymyksiä. Satunnaisesta some-aktiivisuudestaan huolimatta Stöö ei koskaan vastaa hänelle lähetettyihin Facebook-viesteihin. Mä vaan dataan J oulukuussa ilmestyneellä Yksijäinen-singlellä Eevil Stöö räppää: ”Stöö ei pilannut nuorisoa, nuorison pilas internetti”. Ja kuten Stöö itse asian muotoilee, ”mitä ketään Stöön lärvillä tekee?”. Toisinaan ne myös antavat haastateltavalle mahdollisuuden esittää fiksumpaa kuin hän oikeasti onkaan. Samalla räppäri kertoi ajatuksiaan tuoreesta Iso vauva Jeesus -levystä, jolla kuulijat pääsevät näkemään vilauksen hiihtopipon sisältä. TEKSTI MERVI VUORELA 18 RUMBA. Musiikkimaailman tapahtumia Stöö sen sijaan seuraa netistä aktiivisesti
V I E R A I S S A RUMBA 19
Stöö ei suostu kommentoimaan, onko internet lisännyt hänen yksinäisyyttään. Se oli tosi hieno kokemus.” Paljastettakoon vielä lopuksi, että Stöö palautti haastatteluvastauksensa Rumballe kello 3.16. ”Abortin laulaja Tapsa on mun ystävä, ja se antoi ton paidan mulle. E ntä sitten internetin rooli Stöön uudella levyllä. Toimiiko punk videolla vertauskuvana yksinäisyydelle ja outolintuudelle, vai onko Stööllä lähempikin suhde punkrockiin ja hardcoreen. 6.3. Esimerkiksi Mvda Fvck -kappale alkaa säkeillä: ”Mä muistan kun nuori Stöö oli ihan pikkunen / vast kaksvuotias / Stöö roikku puusta yhel kädellä ja mietti et mitä täst elämästä oikeen tulee /– – Stöö ei oo enää kaks / ja tää elämä on jättäny arven”. Kuulijalle tulee kuitenkin selväksi, että vaikka hiihtopipoa ei ole vieläkään riisuttu, jotain on riisuttu. 8.5. Vahingossa”, Stöö kuittaa. ”Mun luurissa on aika paska akku, mutta pyrin selaamaan niin paljon kun pystyn. V I E R A I S S A ”Uusi musiikki kiinnostaa edelleen, vaikka olisi kai pitänyt jämähtää kuuntelemaan vain ysäriräppiä, kuten normaalit Stöön ikäiset. Toi kirja on helvetin hyvä. 20.3. Välillä musta tuntuu, että Stöö on Peter Pan.” – EEVIL STÖÖ *subst. Mulla on mennyt lähiaikoina rikki yksi Titanic-vhs, Maho Neitsyen Vitustakos näistä tietää. Joulukuussa Stöö selaili nettiä kaksi viikkoa Tokiossa. Kysymyksen siitä, mikä nykyajassa on mennyt rikki, Stöö väistää taitavasti. Stöön ikäiset. [musavisa]: Poptietämyksen neljän kierroksen mittainen suurmittelö maksimissaan neljän hengen joukkueille Bar Loosessa. ”Koko ajan mennään paskempaan suuntaan ja kohta on kaikki rikki. Välillä musta tuntuu, että Stöö on Peter Pan.” H elmikuussa ilmestyneellä Iso vauva Jeesus -levyllä Stöön Peter Pan -syndrooma näyttäytyy takautumien kautta. Ainakin avausbiisissä Udon on kohtia, joiden voisi tulkita olevan sohaisuja internetin suuntaan, kuten ”tän kaiken paskan keskellä on vaikee Stöön keskittyä” ja ”Stöölläkin on sananvapaus”. Kun Stööltä kysyy asiasta, vastaus on lyhyt ja ytimekäs: ”Stöö ei allekirjoita mitään”. Se on internet-ammattilaisen kellonaika. 17.4. Internetin varjopuolista puhuttaessa jaksetaan aina mainita, kuinka netissä roikkuminen on lisännyt ihmisten yksinäisyyttä, ahdistuneisuutta ja jopa masennusta. ”Käyn esimerkiksi pitkillä kävelyillä, retkillä metsässä, tiskaan, tiirailen tähtiä kaukoputkella ja askartelen. esim. 21.2. Sen sijaan hän korostaa tekevänsä paljon muutakin kuin selaavansa nettiä. ”Tuli kiire, niin taisi mennä henkilökohtaisuuksiin. Siinä missä esimerkiksi Paperi T:n teksteissä kuvataan ihmissuhteiden päättymisen aiheuttamaa yksinäisyyttä, Eevil Stöön kappaleissa ei ole ihmissuhteita, joita päättää. Paikalla ei ole oikeastaan mitään merkitystä. -seiska, vasen olkapää ja aivot. Sen hallitsevia teemoja ovat ulkopuolisuus, ajan henkeen turhautuminen ja yksinäisyys. ”Jotenkin arvasin, että tartut noihin”, Stöö sanoo. On vain Stöö, joka ”kuuntelee yksin himassa kun Motorola ei soi”. Stöö itse pidättäytyy levynsä analysoinnista. Dataamista hidastavat oikeastaan vain tekniset rajoitukset. Mun vastaus on siis joo ja ei, ja sen lisäksi että on suhde.” Stöön hirtehiseen huumoriin ja mielivaltaisiin mafiatarinoihin tottuneille Iso vauva Jeesus on hätkähdyttävä levy. Oon ollut netissä myös monessa eri maassa. ANNANKATU 21 BARLOOSE.COM FACEBOOK/BARLOOSE 20 RUMBA. Välillä tulee jopa tehtyä musaa, mutta se on aika harvinaista.” Internet kulkee Stöön mukana myös metsässä ja kävelyretkillä. Stöön mukaan albumi puskettiin kasaan nopeasti, koska ”Nuori Derrick ei jaksa tehdä biisiä yli tuntia”. Darby Crashiltä oon oppinut paljon. "Voitimme juuri musavisasta neljä vinyylilevyä." SUNNUNTAI KLO 18.00 (warm-up 17.45) VISAILUPÄIVÄT 7.2. Nuorella Derrickillä hän viittaa levyn tuottajaan, jonka kädenjälkeä on viime aikoina kuultu esimerkiksi Julma H:n Evä-kappaleella. Jos joltain löytyy toi seiska, oon kiinnostunut ostamaan.” Stöön kiinnostus punkrockiin ei rajoitu pelkästään Maho Neitsyeen. Esimerkiksi Yksijäinen-biisin musiikkivideolla Stööllä on yllään Abortti 13:n paita, ja pöydällä lojuu Germs-solisti Darby Crashin elämäkerta. 22.5. Abortti 13 on kova bändi, ja siksi mulla on niiden paita videossa. 3.4
S T U D I O S S A 22 RUMBA
Biisejä automatkoilla ja peiton alla EVELINALLA olisi tarpeeksi materiaalia debyyttialbumia varten, mutta hän ei ole varma onko albumi enää järkevä konsepti. ”Vastoin kaikkea mitä laulamisesta neuvotaan, tykkään juoda kokista ja syödä suklaata. Tietysti sieltä on jäänyt jotain aihioita ja laineja myöhempään käyttöön, S T U D I O S S A RUMBA 23. Soundit syntyvät M-Eazy Musicin studiolla Lahdessa. En ole koskaan oikein oppinut avaamaan ääntäkään”, Evelina sanoo. Se saa sut kuulostamaan Beyoncélta joka tapauksessa.” E velina on työstänyt biisejään MGI:n kanssa nyt kahden vuoden ajan. ”Kaksi vuotta sitten olin tosi alussa kirjoittamisen ja säveltämisen kanssa. Heti alkaa miettiä että ’äh, miksi mä laulan noin’ tai ’miksi mä sanon tolla äänenpainolla’?” Ehkä nopea sykli liittyy myös genreen: kitarafolkin sounditrendit muuttuvat paljon hitaammin kuin elektronisen r’n’b:n. ”Se on ihan auki, että kannattaako julkaista albumia vai ei. Valmista materiaalia olisi jo tarpeeksi kasassa kokonaista albumia varten, mutta Evelina ei ole ollenkaan varma, onko albumi konseptina enää vuonna 2016 välttämätön artistin uran kannalta. ”Nyt kun kuuntelen jotain vanhoja juttuja, tekisi mieli tunkea tehosekoitin korvaan. ”Toisaalta on ollut helppoa olla tyytyväinen siihen, miltä kuulostaa, kun MGI on niin hyvä siinä mitä tekee. Pitkät automatkat saattavat olla monen mielestä puuduttavia, mutta Evelinalle ne ovat otollista biisinkirjoitusaikaa. Yhteistyö alkoi kun MGI kuuli Evelinasta puskaradion kautta alkuvuodesta 2014. Kokeilujen kautta näkökulma on laajentunut. TEKSTI ANNA BROTKIN KUVAT AMANDA MICKLIN S uora tie, tylsä maisema ja ajoaikaa vielä neljä tuntia jäljellä. Biisit, joita hän teki kaksi vuotta sitten, eivät automaattisesti enää artistia itseään miellytä. Artistin kahden biisin mittainen esikois-ep julkaistiin viime keväänä. Sen jälkeen Evelina on julkaissut kolme sinkkua ja vieraillut useilla muiden artistien biiseillä. Studiossa Evelina ei ole mikään eukalyptushöyryjä hengittelevä kuorotyttö. Evelina kokee kasvaneensa biisintekijänä ja suhtautuu kunnianhimoisesti taitojensa kehittämiseen. Se on monesti paras paikka uusille ideoille”, Evelina sanoo. ”Autossa syntyy joku sellainen alitajuinen flow. Jollain JVG:llä on toiminut tosi hyvin se, että julkaistaan yksittäisiä biisejä”, Evelina miettii. Plääh! Persekin puutuu. Vuoristorataa sekä Eevil Stöön kanssa tehty Rakkaudesta lajiin löysivät heti yleisöä, ja biisintekoa jatkettiin yhdessä tuottaja Henri Lanzin eli MGI:n kanssa
Koen olevani tosi uusi ja alussa.” Evelina toivoo, että tulevaisuudessa voisi tehdä biisejä myös muille artisteille. ”Mun lempijuttu on olla sängyssä koko päivä ja kirjoittaa biisejä siellä. Että lopputulos olisi jotenkin tosi nolo.” Reaktiot Evelinan musiikkia kohtaan ovat kuitenkin osoittaneet päinvastoin. Musiikilliset esikuvat olivat englanninkielisiä, joten englanti tuntui luontevalta valinnalta. Artistin mielestä ahkera feattaaminen on vahvasti tätä päivää. Aiheensa Evelina sanoo poimivansa omasta elämästään. mutta on paljon sellaista mitä en enää laittaisi ulos.” Kun Evelina aloitti biisinteon MGI:n kanssa, ei suunta ollut aivan selvillä. E velina on kirjoittanut biisejä lapsesta asti, mutta aiemmin aina englanniksi. Yksittäisiä sanoja vaihdetaan, soundeja hiotaan. ”Jengi on ehkä tajunnut, että muiden kanssa voi tehdä yhteistyötä ja lopputulos on monesti parempi kuin jos tekisi vain yksikseen.” S T U D I O S S A ”Varmaan monet ajatteli, että tällaista soundia ei voi yhdistää uskottavasti suomen kieleen. Honey-biisiä taas viilattiin lähes vuoden päivät. Ensin artistin tyyli oli selvästi popimpi. ”Suomessa ei ollut ketään mimmiä, joka olisi tehnyt juuri tällaista musiikkia suomeksi. Puhelimen sanelimeen ja tietokoneelle tallentuu jatkuvasti pieniä melodianpätkiä. ”Suomeksi kaikki tuntuu olevan mahtipontisempaa ja jollain tavalla painavampaa. Vielä kymmenen vuotta sitten suomenkielinen r’n’b oli harvinaisuus. Evelinan omista biiseistä kolmesta kahdella on mukana feattaaja: Rakkaudesta lajiin -biisillä räppää Eevil Stöö ja Honey-sinkulla Mikael Gabriel. Oli kokeiltava ja testattava, jotta oma suunta r’n’b:n, popin ja hip hopin välimaastosta alkoi löytyä. Vuoristorataa-biisin teksti syntyi puolessa tunnissa, ”sellaisena oksennuksena”. Sellaisen yhdistäminen suomenkielisiin lyriikoihin oli ehkä ennen tätä koettu turhan riskialttiiksi. Evelinalta ei ole julkaistu albumia, mutta hän on jo featannut Robinin, JVG:n, Cheekin ja Brädin biiseillä. ”Varmaan monet ajatteli, että tällaista soundia ei voi yhdistää uskottavasti suomen kieleen. Että lopputulos olisi jotenkin tosi nolo.” – EVELINA 24 RUMBA. Kirjoittamiseen hänellä ei ole mitään valmista kaavaa, vaan hän työskentelee kulloisenkin fiiliksen mukaan. Tuntui että pitää paljon tarkemmin miettiä, mitä sanoo.” Kun biisinteko MGI:n kanssa alkoi, oli kielen vaihtaminen suomeen tietoinen valinta. Kultaraja on ylitetty. Monia niistä Evelina sanoo usein häpeävänsä jälkikäteen. Kansainvälisyyteen on tietoisesti pyritty Evelinan soundissa, mutta urallaan hän ei ulkomaille ainakaan toistaiseksi pyri. En ole sellainen tyyppi, joka kävelisi merenrantaan katsomaan auringonlaskua ja kirjoittaisi siitä.” Kun biisistä on valmiina ensimmäinen demo, sitä pallotellaan MGI:n ja Universalin kanssa. ”Nyt valmiina olevista biiseistä ehkä yksi on sellainen, joka ei kerro jollain tapaa mun omasta elämästä. Kyllä musiikkiin syntyy ihan erilainen fiilis, kun se kertoo jostain mitä on itse kokenut.” Evelinan puhelimen muisti on täynnä biiseihin liittyviä muistiinpanoja, avainsanoja ja ideanpätkiä. Siksi se tuntui varmasti vaikeammalta. Mukana on tietysti värikynää. ”Viime vikoina mukaan on tullut lisää edgeä.” M usiikinteossa kaksikon työnkuva menee niin, että MGI lähettää Evelinalle trackejä, joiden päälle Evelina alkaa rakentaa omia juttujaan, melodioita ja sanoja. Honey-biisi on pysytellyt Spotify-listan kärkipaikoilla viikkokausia ja sitä on streamattu yli kaksi miljoonaa kertaa. ”Yksi kymmenestä jutusta mitä teen, on hyvä. Tuntui, että tällaiselle oli sopiva rako.” Musiikistaan puhuttaessa Evelina käyttää termiä ”jenkkisoundi”: isoa, kansainvälistä ja häpeilemätöntä. Ajat ovat monella tapaa muuttuneet
Kysy lisää kuinka tavoittaa 500 000 aktiivista tapahtumakävijää.. TAVOITA FESTAREISTA JA MUISTA TAPAHTUMISTA KIINNOSTUNEET KULUTTAJAT HELPOSTI JA TEHOKKAASTI PRINTISSÄ + + VERKOSSA MOBIILISSA OLE YHTEYDESSÄ: ilmoitusmyynti@popmedia.fi POP MEDIAN kohderyhmä paketeista löytyy ratkaisu jokaisen tapahtuman budjettiin
Lemmy ei perustanut poliitikoista, papeista tai feministeistä. Yksityiskohdista neuvottelemme seuraavaksi. Gaye Advertillakin oli nahkatakissaan Motörheadin merkki. He kurkottivat transsendenttiin, tuonpuoleiseen, tietoisuuden taakse. T ässä luonteeltaan varsin subjektiivisessa muistelossa joudun toisinaan kirjoittamaan myös itsestäni. Motörhead hävisi. Tavallisen ihmisääntelyn sijaan se kuulosti jonkin myyttisen pedon, kenties minotaurin, huudolta. TEKSTI PERTTU HÄKKINEN 26 RUMBA. Innostuin siitä itse asiassa niin paljon, että osallistuin Overkill-kappaleella ala-asteen levyraatiin. K esällä 2004 sain etuoikeuden todistaa Ruisrockissa sekä Hawkwindin että Motörheadin esiintymisiä. Hawkwind oli, kuten Lemmyä käsitelleessä dokumenttielokuvassa osuvasti ilmaistiin, ”hippibändi, jota punkkaritkin kehtasivat kuunnella”. Luokkatoverit veivät lähinnä Raptoria, joka lopulta voittikin. Siitä ei puuttunut mitään. Seisoin ystäväni kanssa etäällä lavasta, koska asiat ja ihmiset ovat usein parhaimmillaan juuri kaukaisuudesta tarkkailtuina. Matkalta elämään jäikin minkä tahansa asiantilan Y superlatiivista ylivoimaisuutta kuvastava ilmaus: ”Toimii kuin Motörhead nipsuissa”. Lemmy on totta, me emme ole P O P E S S E E Kolmesta asiasta voimme olla yksimielisiä: LEMMY syntyi, eli ja kuoli. Ihailin lapsena myös Zeppeliniä ja Stoogesia, mutta Motörheadin ilmaisu oli jostain syystä aivan omaa luokkaansa. Eritoten Lemmyn ääni. Mutta siitä lisää myöhemmin. (Lapsekkaassa mielessäni samaistinkin levynkansien Snaggletooth-taistelusian Lemmyyn itseensä. Motörhead oli puolestaan hevibändi, jota punkkaritkin kehtasivat kuunnella. Motörheadin taide virtasi suoraan lähteestä: se oli jollain oudolla ja huonosti sanallistuvalla tavalla täydellistä. Isä oli nimittäin maininnut aikovansa hirttää itsensä, joten järkeilimme, ettei ainakaan hän tulisi levyä tarvitsemaan. Heiltä uupui sekä heviin läheisesti liittyvä tekninen yliyrittäminen että punkin vaivaannuttava poliittisuus. Rock and rollin vastaanottaminen on luonteeltaan niin puhtaan subjektiivinen kokemus, etten koe olevani kykeneväinen ilmaisemaan tiettyjä elimellisiä seikkoja sivuamatta samalla henkilöhistoriaani. Lemmyn sanoitukset eivät tuhrailleet pintatajunnassa vellovien dikotomioiden parissa, vaan kuvastivat todellisuutta niiden takana: Valon, nopeuden, ja katkeamattoman selkäytimestä purkautuvan energian sfääriä. Vuosi sitten Soundin haastattelussa valitsin sen ”Mieluisimmaksi varsinaiseksi rock-albumiksi”. ”You win some, lose some, all the same to me.” Dualismin ripun takana kaikki arkipäivän vähäpätöisyydet menettivät merkityksensä. Tutustuin Motörheadin musiikkiin 80-luvun lopussa ja innostuin siitä välittömästi. Motörhead palvoi rock and rollin ekstaattisuutta ja siitä uhoavaa puhdistavaa voimaa. Se oli kauhea mutta samalla oudon kutsuva. Perusteluissa mainitsin Space Ritualin ”pelastaneen minut teininä, Terveitten käsien ohella, grungelta ja muulta tuhruiselta jollotukselta.” Se on, eikä vähiten Lemmyn jyräävän bassonsoiton ansiosta, täydellinen jytälevy. Teini-ikäisenä löysin Hawkwindin musiikin. Tuttavani isällä oli Space Ritual -albumi, jonka vaihdoin tuttavani kanssa erääseen muodikkaaseen trip hop -levyyn. Auringonpaisteisessa Ruissalossa suoritettu toimitus ei juuri muistuttanut perinteistä rockkonserttia muutoin kuin ulkoisilta puitteiltaan: Sisällöllisesti kyse oli ennemminkin jonkinlaisesta solarfallisesta palvontamenosta, joka ylitti arkijärjen sfäärin. Sille ei voi mitään. Siinä missä leijonanosa punkyhtyeistä kuulosti vasemmistonuorten puppugeneraattoreilta, jylisi Motörheadin pommittaja moisten sekulaarien teemojen yläpuolella. Siitä lähtien olen kuunnellut albumia jatkuvalla syötöllä. Peruseetokseltaan Motörhead kuitenkin oli, kuten Lemmykin tapasi alati muistuttaa, rock and roll -yhtye. Myöhemmin opin olleeni oikeassa.) Ja myyttinen oliohan Lemmy eittämättä olikin, aivan Jeesukseen verrattavissa
044 785 7415 Mari Miettinen mari.miettinen@savonia.fi Puh. Mitä hän tunsi noina loputtomina tunteina tuijottaessaan ruokkoamatonta kuvajaistaan yksikätisen rosvon välinpitämättömästä pinnasta, taustallaan vain jäiden kolina tyhjenevässä lasissa. Olemisen maailma on arkkityyppinen, metafyysinen, ikuinen ja todellinen, tulemisen maailma vasta pyrkii samaan. Ihmisen pojan tuskaan on helppo yhtyä: jokainen ”puolannuhaa” maistanut kansalainen tietää, että jo pelkästään kahdenkin vuorokauden rykimisestä maksettava hinta on kauhea, eivätkä laskut vanhetessa loivene. ”Olen jo 37-vuotias enkä tahdo kuolla”, oli Lemmy tuskaillut Ilta-Sanomille Lappeenrannassa 1982 tuijottaessaan kesäsadetta hotellihuoneensa ikkunasta. Koulutuksessa suuntaudut musiikin opettajaksi tai musiikkioppilaitoksen opettajaksi joko klassiseen musiikkiin tai rytmimusiikkiin. Vastahan olin nostanut maljan hänen seitsemänkymmentävuotispäivänsä kunniaksi. Millaisia olivat hänen yksinäisyyden ja ahdistuksen hetkensä. Minä en seurannut toimitusta suorana videopalvelusta, koska huomion keskipisteenä ollut maallinen kuori ei pitänyt sisällään enää mitään merkityksellistä. Millaista oli viettää aikuisikänsä soittamalla Ahveniston, Punkaharjun ja Pellon kaltaisissa paikoissa juopuneitten maalaisten taantuneille laumoille. Enkä usko, että Lemmyn evankeliumi tulee kaikumaan kuuroille korville tulevaisuudessakaan. Molemmat olivat myös ihmissuvun keskuuteen syntyneitä vapahtajahahmoja, jotka julistivat taivaitten valtakunnan ilosanomaa. Millainen oli hänen sisäinen Getsemanensa. Musiikkipedagogi (AMK) Paikkakunta // Kuopio Toteutustapa // Päivätoteutus sekä monimuotototeutus 240 op, 4 vuotta Savoniassa saat koulutuksen, joka valmistaa sinut musiikkialan työelämän aitoon tarpeeseen. Kuka hän oli. Jeesusta ja Lemmyä yhdistää myös se piirre, että kumpaankin liitetty myyttinen aineisto on luonteeltaan sekä historiallisia tosiseikkoja väkevämpää että todistusvoimaisempaa. Me tiedämme historian Lemmystä paljonkin, mutta rutkasti jää arvailujen varaan. Katson kolmevuotiasta poikaani: hänelläkin on päiväkotiin rientäessään yllään pikkuruinen Motörhead-paita. O ppineistolla ja rahvaalla on tapana spekuloida ”historian Jeesuksella”. Kari Peitsamo on ilmaissut saman ajatuksen toteamalla kauniisti ”Kyllä Raamattu on totta, mutta me emme ole.” Peitsamon viisautta mukaillen voisikin todeta: Lemmy on totta, me emme ole. Hengen astia, johon miljoonat ja taas miljoonat kansalaiset projisoivat salatut toiveensa. Mitä hän ajatteli. Länsimaisessa viisausperinteessä on tavattu puhua tulemisen maailmasta ja olemisen maailmasta. Jeesuksen tapaan Lemmykin oli enemmän kuin ihminen – hän oli idoli. 044 7857425. Lemmy kuitenkin jatkoi elämistä. Samaa voisimme kysyä Lemmystä. Matkalta elämään jäikin minkä tahansa asiantilan Y superlatiivista ylivoimaisuutta kuvastava ilmaus: ”Toimii kuin Motörhead nipsuissa”. Lemmy haudattiin viime yönä. Hänhän oli hahmona aikalailla Jeesuksen kaltainen: sama syntymäpäivä, pitkät hiukset, tykkäsi kallistella mukia huolimattomien naisten seurassa. Silti se järkytti. www.savonia.fi Hae kevään yhteishaussa 16.3.6.4.2016 Lisätietoja Sari Mokkila-Karttunen sari.mokkila-karttunen@savonia.fi puh. Monasti mietin, millainen hänen kuolemansa päivä tulisi olemaan. Katsoin joitakin vuosia sitten Lemmystä kertovan dokumentin ja luin hänen elämäkertansa, mutta en oppinut niistä mitään sellaista merkityksellistä, mikä ei jotenkin olisi kuvastunut jo Motörheadin musiikista. Jeesus valoi uskoa iankaikkiseen elämään, Lemmy puolestaan vakuutti omalla esimerkillään monta illuusiotonta miespolvea siitä, että elämänsä voi todella viettää flipperiä piesten, toista maailmansotaa leikkien ja piriä tissibaarissa ryystäen
Oslo (By:larm), 31.3. Helsinki (Kuudes linja, levynjulkaisukeikka), 1.4. It reminds us Battles and Caribou, with a touch from the North.” -Highclouds.org • facebook.com/liimaband F A K T A 28 RUMBA. N O U S U S S A • Perustettu: 2014, Järvenpää • Jäsenet: Tatu Rönkkö, Mads Brauer, Casper Clausen ja Rasmus Stolberg • Keikat: 3.–4.3. Tallinna (Tallinn Music Week) • Sanottua: ”Liima will seduce you if you like the idea of a band mixing vocals, complex drums and electronic vibes
Ympäristön äänien sämplääminen ja käyttäminen musan tekemisessä on jatkuvaa kokeilua ja uuden etsimistä.” Roolit sekoittuvat Liimassa niin, ettei aina voi tietää, kuka soittaa mitäkin. Musiikin, jonka soittaminen on hauskaa, inspiroivaa ja haastavaa; musiikin, jossa on vaaran tuntua ja uusia tutkimattomia polkuja.” E fterklangissa Rönkkö viehättyi sen taiteelliseen tinkimättömyyteen ja monimuotoisuuteen. Sooloteos ”Tatu Rönkkö Plays Your Kitchen” toteutui nimensä mukaisesti kuulijoiden keittiöissä sieltä löytyneitä instrumentteja hyödyntäen. ”Liimassa soitan sämpleriä sormirummuttamalla ja erilaisia efektejä, joilla manipuloin soundejani. 4AD tarjoaa ympäristön, jossa on inspiroivaa työskennellä. maaliskuuta ilmestyvän debyyttialbumin nimi on ii. ”Minulle rumpusetti, keittiö ja sämpleri ovat kaikki yhtä lailla soittimia, joissa rajana on vain oma mielikuvitus.” ”Minulle rumpusetti, keittiö ja sämpleri ovat kaikki yhtä lailla soittimia, joissa rajana on vain oma mielikuvitus.” – TATU RÖNKKÖ RUMBA 29. Rönkkö oli tässä vaiheessa soittanut Efterklangissa rumpuja parin vuoden ajan. ”Perinne ja moderni törmäävät, katselevat toisiaan vähän kummeksuen ja lopulta kellahtavat lusikka-asentoon samalle sängylle”. Keikkailun myötä ne hioutuivat ja muokkautuivat levyllä kuultaviksi kymmeneksi versioksi. Residenssin jälkeen nelikko esitti viikon aikana syntyneet kappaleet yleisölle Järvenpäässä. Levitettäessä liima on nestemäistä tai tahnamaista, ja kovettuu liimauksessa kalvoksi, joka kiinnittää kappaleet toisiinsa. Rönkkö kuvailee sen sisältöä ”elektroniseksi, kokeelliseksi popmusaksi”. Liimoja voidaan valmistaa joko synteettisesti tai käyttämällä eloperäisiä raaka-aineita. Soundit tulivat itse nauhoitetuista äänistä, joita käytettiin sampleina. R önkkö on tunnettu materiaalien luovasta käytöstä. ”Levy äänitettiin old school -tyyliin yhdessä isossa tilassa livenä. Yhtyeelle tämä tarkoittaa, että he pystyvät toteuttamaan omaa visiotaan tinkimättömästi ja laajentamaan kuulijakuntaansa. Kappaleita syntyi 16, ja niitä on esitetty ympäri Eurooppaa ennen levyn äänittämistä. Turvallisesta perinnepopista Liima ei ole kiinnostunut. ”Koen omakseni minkä tahansa musiikin, joka liikuttaa minua jollain tavalla. ”Isoimpia esikuviani ovat avantgarden pioneerit, jotka ovat kaataneet raja-aitoja, aiheuttaneet hämmennystä ja suunnanneet aina kohti tuntematonta taiteen saralla”, Lontoosta tavoitettu Tatu Rönkkö kertoo. (Lähde: Wikipedia) Liima on nelihenkinen suomalais-tanskalainen yhtye, joka syntyi kesällä 2014. Yhtyeen musiikki on jatkuvasti liikkeessä. Levyllä on elektroninen ja moderni twisti, mutta samalla analoginen lämpö ja orgaanisuus.” Liima kiinnitettiin hiljattain arvostetulle brittiläiselle 4AD-levymerkille, jolle levyttävät muun muassa indiesuuruudet Grimes, St. ”Oikeastaan konsertti kuvasti hyvin koko Meidän festivaalin ideaa”, Brotkin kirjoitti Rumban verkkosivuilla. Ilman kompromisseja. Toisaalta mieleen tulee aineen päihdyttävä vaikutus ja musiikin kuuntelu eräänlaisena auraalisena liimanhaisteluna. Tuolloin järjestettiin Pekka Kuusiston kuratoima Meidän festivaali, jonka residenssissä suomalainen perkussionisti Tatu Rönkkö sekä tanskalaisen indie-yhtyeen Efterklang jäsenet Mads Brauer, Casper Clausen ja Rasmus Stolberg sävelsivät musiikkia ensi kertaa yhdessä. Festivaaliresidenssissä syntynyt LIIMA kiinnittää yhteen Tatu Rönkön ja Efterklangin. Kuvaus pätee nelikkoon, joka on aina tekemisissään yhdistänyt ikiaikaista uuteen, ja joka alkoi konsertin jälkeen kutsua itseään Liimaksi. Mökillä äänitetyn purkinkansimusiikin lisäksi hän veti We Jazz -festivaalilla keikkoja ihmisten kodeissa. Vincent ja Pixies. Rytmin ja melodian vuoropuhelu on alue, jota jäsenet tutkivat jatkuvasti. Ensimmäinen single Amerika julkaistiin tammikuussa. Kukaan ei voi sanoa yhtä oikeaa tapaa käyttää sitä, ihan niin kuin keittiönkin kohdalla. Kyse on instrumentista, jonka soittamisessa ei ole sääntöjä. ”Valokuvaaja ja taidemaalari Man Ray ja äänitaiteilija Pierre Schaeffer ovat hyviä esimerkkejä tästä. Levy sävellettiin kollektiivisesti neljän eri residenssin inspiroimina Istanbulissa, Madeiralla, Berliinissä ja Suomessa. Puolentoista tunnin konsertissa soivat lasipurkkien kannet, kipot ja kupit, laineiden liplatus, soutaminen ja sihisevä vesi kiukaalla. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA L iima on kiinnitysaine, joka tarttuu siihen rajoittuviin kappaleisiin ja kiinnittää ne toisiinsa. Viimeisimmällä albumillaan Piramida (2012) se otti pari askelta lisää popin suuntaan, mutta piti mukana kenttä-äänitykset ja maalailevat äänimaisemat. Nimivalinta on sopiva: muusikot tulevat eri taustoista ja eri instrumenteista, mutta yhdessä luominen toimii yleisliimana, joka kiinnittää eripariset palaset toisiinsa. Liiman 18. Oneohtrix Point Never edustaa minulle tätä nykymusiikissa.” Rönkölle tärkeintä on tehdä musiikkia, joka synnyttää reaktion. N O U S U S S A Yhdessä luominen yleisliimana Tanskalaisbändi ja sen riveissä pari vuotta soittanut suomalaisperkussionisti sävelsivät musiikkia. Sämpleri on Rönkölle keittiöiden tapaan uusi aluevaltaus. Rumban toimittaja Anna Brotkin kuvaili muusikoiden vaivuttaneen ladollisen ihmisiä transsiin
Kukaan haluu kuolla tänä yönä -kappale on oiva lämmittely kosteaan ja melankoliseen illanviettoon. Etelä-Suomen asukkien joukko herättää kiinnostuksen jo minuutin pituisella YouTube-esittelyvideolla, jota seuraa kaksi lupaavaa kappaletta, Melancholia ja Swan Song. Vaikutteikseen Rue Morgue nimeää post-punkja goottiyhtyeet sekä 1980-luvulla syntyneen batcave-alakulttuurin. Joku kuuntelee -debyyttijulkaisu räjähtää korviin niin varmalla otteella, että itseluottamuksen puutteesta yhtyeen menestyminen tuskin jää kiinni. Rytmit ovat isommassa osassa kuin melodiat, mutta niiden vaihtuvuus pitää mielenkiinnon yllä. • facebook.com/involversband EMMA EMMA TA RU TU U LI KK I JE N N A JO RO N EN ”Lapsihymy onnistuu jotenkin ylittämään Four Tetin ja Sigur Rósin atmosfäärisyyden vaikean rajan. Ohjelman toimittavat Nick Triani ja Emma Kemppainen. Musiikki välittää niin selkeän sanoman, että odotukset uudesta materiaalista nousevat hetkessä korkealle. Seesteisemmän elektron pinnalle nousua on katseltu jo pitkään, ja Lapsihymyn tuotanto herkkine melodioineen kuulostaa olevan sieltä innovatiivisimmasta päästä. Kai nämä jätkät pitää löytää jostain ja ottaa selvää, saavatko he kuuntelijassa aikaan vielä enemmän huumetrippiä muistuttavan pöhnän livenä kuin kotikuuntelussa. Parikymppisten miesten kokoonpano esittäytyy hämyisissä mustavalkokuvissa näyttäen ehkä ujoilta yksinäänsoittelijoilta, mutta musiikki sanoo aivan muuta. Jos raskaampi rock kiehtoo mutta jostain syystä säikyttää, on Joku kuunteleeja Pimentoon-kappaleet hyviä ensiaskelia. • soundcloud.com/jukka-tulensytyttaja • facebook.com/poniajelu Involvers VUODEN 2014 lopulla perustettu Involvers tekee vaikutuksen melankolisella rokillaan. Nettisivujen profiileissa lukee kotikaupunkina Helsinki ja näkyy vain kuvia pienestä poikalapsesta, joka ehkä on tai ei ole hän itse. Laulu on surumielistä ja sanat kuulostavat lonkalta heitetyiltä, mutta tuotantoon on panostettu. Darra-ep ilmestyi joulukuussa Spotifyhin, ja YouTubesta löytyy kaksi varsin huvittavaa, minimalistisen budjetin musiikkivideota. Nimi tuleekin siitä, kuinka yhtye sekoittaa indietä ja metallia. Vaihtoehtoinen, koneellinen synkkyys on hienosti hämmentävää ja vaikeasti lokeroitavaa, mikä on valttia musiikkimaailmassa jossa kaikki uusi on vanhaa. Markan kurssi voisi miehen materiaalista päätellen olla nousussa, sen verran kuuntelukelpoista tavara on. Helsinkiläisen elektroduon anti on varsin hiottua ja omaleimaista. • soundcloud.com/lapsihymy • facebook.com/Lapsihymy Shannon KUN on kuunnellut Shannon-yhtyeen She Took a Needle -demon, olo on kuin häiritseviä painajaisia sisältäneiden päiväunien jäljiltä. • soundcloud.com/shannonsound Spring Warrior JOS on tullut käytyä Flow Festivalilla, on hyvin todennäköistä, että Spring Warriorin musiikki vie mielen takaisin sinne nurmikkoiseen nurkkaan, johon tultiin huilimaan isojen lavojen ääreltä ja hytkymään valolyhtyjen alle nonstoppina soivan konemusiikin tahtiin. • soundcloud.com/user-780815648 • instagram.com/sprwrrr Rue Morgue HELSINGISTÄ tulee vaihteeksi suomenkielistä rockia, ja sitä tarjoaa tukan putkelle saava Rue Morgue. Soittaisin Spring Warrioria dj-setissäni.” ”Rue Morgue tarjoaa goottimaista post-punkia hurjalla bassohyökkäyksellä. • facebook.com/ruemorguehelsinki Poniajelu ”PONIAJELU on yhden miehen näkemys kolmen markan elektrosta”, kertoo Jukka Tulensytyttäjä, tamperelaismies uuden artistinimensä takana. Erittäin eheän ja valmiin kuuloista. Räminää on toki, mutta vahva laulu ja taustamelodiat antavat soundille ryhtiä. Shannon leikkii muodolla ja rytmillä luoden jotain ajankohtaisen kuuloista.” ”Tämä huokuu laatua ja kultaista taianomaisuutta. Muistathan myös kuunnella Damn-kappaletta matkalla töihin kaivatessasi erityisen pehmeää laskua alkavaan maanantaihin. Hän ymmärtää avaruuden päälle ja on älykäs lahjakkuus 17-vuotiaaksi.” ”She Took a Needle punoo useita vokaalimelodioita yhteen, ja laulu on mahtavaa. K I I T O R A D A L L A TOIMITTANUT ANNA-MAIJA LIPPU Kiitoradalla-palsta tehdään yhteistyössä Radio Helsingin DLX DEMO SHOW -ohjelman kanssa. Usein ensijulkaisuissa rönsyillään ja kokeillaan vielä eri juttuja, mutta nämä miehet ovat joko syntyneet valmiin soundin kanssa tai kehittäneet sitä hiljaisuudessa hyvin pitkään. Energinen ja melodinen synkistely tekee yhtyeestä seuraamisen arvoisen.” ”Korkeatasoinen tuotanto, ripaus röyhkeää nörttihuumoria ja hieno video: Poniajelulla on ironiantajua, mutta myös kykyä luoda tehokas kappale.” ”Involvers tekee eeppistä rokkia ripauksella shoegazeä sekoittaen mukaan synkkyyttä ja unenomaisuutta. Vaikutelma on kypsä ja kansainvälinen. Tällä yhtyeellä on iso soundi, josta kuullaan vielä.” NICK NICK NICK NICK 30 RUMBA. Äänimaisema muistuttaa Paramoren riffejä ja rakenteita, kun taas laulaja Salla Seppälän ilmaisu tuo häilyvästi mieleen Florence + the Machinen herkkyyden ja draaman. Lisäksi jälkimmäiseen on tehty pysäyttävän kaunis, väriharmoninen video. Poniajelulla on siihen tarpeeksi munaa. Lapsihymy 17-VUOTIAS elektroartisti Lapsihymy luottaa mysteerin voimaan, eikä ole musiikkinsa lisäksi paljastanut oikein mitään itsestään. Häpeilemättömän outoja ja kiusallisia artisteja tarvitaan maailmaan enemmän, koska sellainen artisti kovin moni ei kehtaa olla. 35th Winter -ep:n kappaleet ovat pitkiä, mutta eivät pitkästyttäviä. Ei niin, etteikö musiikki puhuisi jo tarpeeksi puolestaan. Laulu on ainutlaatuista. Jos tykkäät Cashmere Catistä, tulet nauttimaan tästä. Eikä kuvio selkene paljoakaan parin muun kappaleen jälkeen. Jaan Gröndahlin ja Walter Dewaldin muodostama kaksikko on keikkaillut Helsingissä ja pari kertaa Tallinnassakin, mutta muuten Shannonin näkyvyys on Soundcloud-tiliä lukuun ottamatta olematonta
SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T VIRON KAIKKI KEIKAT NYT OSOITTEESTA MELOMAAN.EE MATKALLA TALLINNAAN. facebook.com/meteli.net facebook.com/melomaanee twitter.com/meteli twitter.com/melomaanee instagram.com/metelinet instagram.com/melomaan.ee
Bowien ja Claptonin mölinät eivät jääneet ”suvakeilta” huomaamatta vaan synnyttivät Rock Against Racism -liikkeen. Asenneilmapiirin terävöityminen on iskenyt 2010-luvun Suomessa etenkin heviin ja helsinkiläiseen Prkl-klubiin. Toisin kuin moni harrastuksensa ympärillä kiemurteleva kaappinatsi, Lemmy oli alusta lähtien johdonmukainen keräilynsä motiiveista: ”I am not, nor have I ever been, a racist. V uonna 1974 David Bowie antoi kiinnostavan lausunnon: ”Britain is ready for a fascist leader… I think Britain could benefit from a fascist leader”. Nor should you be. Osa on ryhtynyt tekemään kansallissosialistista black metalia, osa on hyödyntänyt fasistista symboliikkaa provokaation välineenä ja osa on alkanut keräillä natsirekvisiittaa. Bowie ei tietenkään ollut ensimmäinen eikä viimeinen fasistisen kuvaston kanssa flirttaillut rocktähti. Stop Britain from becoming a black colony...” Puheensa lopuksi Clapton kehotti kuulijoitaan äänestämään pääministeriksi Enoch Powellia – konservatiivia, joka vuonna 1968 aiheutti kohun maahanmuuttoa vastustavalla Rivers of Blood -puheellaan. Bändin piti esimerkiksi hyllyttää rasistisia sanoituksia sisältävät biisit setistään. Hasta la vista, motherfuckers.” Oliko Hitler rocktähti. Myöhemmin Clapton ja Bowie selittelivät puheitaan päihtymyksellä. Vuonna 2016 meillä ei ole enää Bowieta eikä Lemmyä. ”Leave the hall” 32 RUMBA. Vuonna 1976 myös Eric Clapton hämmensi keikkayleisöään Birminghamissa: ”Do we have any foreigners in the audience tonight?... Can you not, with your brain (which seems to be inter-racially supplied) distinguish between people who are okay and people who are assholes?” Lemmy sanoi vuonna 1995. And boy, when he hit that stage, he worked an audience”. Not just leave the hall, leave our country... Lemmyn vuonna 1995 antama opetus kannattaa silti pitää mielessä: ”What are we going to take with us. K O LU M N I V U O R E L A MERVI VUORELA Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja tietokirjailija. I think he was quite as good as Jagger... Oikeistopopulismin noususta huolimatta – tai siitä johtuen – nykypäivän musiikkipiirit suhtautuvat fasismiin entistä tuomitsevammin. Keväällä 1978 RAR järjesti yli 80 000 ihmistä keränneen festivaalin, jossa esiintyivät muun muassa The Clash, The Buzzcocks ja Generation X. Klassinen ”kännissä ja läpällä” -retoriikka näytti tepsivän ainakin Bowien faneihin, jotka todennäköisesti järkeilivät ”natsi-Bowien” olleen vain yksi Bowien lukuisista roolihahmoista. Jos punkkarit pystyivät vielä 70-luvulla käyttämään hakaristejä symbolisen väärinkäytön nimissä, enää se ei onnistu. Myöhemmin bändi tosin buukattiin keikalle uudestaan, mutta tiukentuneiden ehtojen kera. Kaksi vuotta myöhemmin musiikkilehti NME valokuvasi Bowien Lontoon Victorian asemalla, jossa hän otti fanijoukkonsa vastaan natsitervehdyksellä. Yksi tunnetuimpia natsitavaran keräilijöitä oli Motörheadin Lemmy Kilmister. Well wherever you all are, I think you should all just leave. WORK AGAINST IT. Saman vuoden syyskuussa Bowie kertoi Playboy-lehdelle pitävänsä Adolf Hitleriä yhtenä ensimmäisistä rocktähdistä: ”Look at some of his films and see how he moved. Kolmannen valtakunnan ideologia on kiehtonut äärimmäisyytensä vuoksi satoja artisteja etenkin raskaan musiikin genressä. How can you hate a race. Negatiivisen huomion seurauksena useita keikkoja on peruttu, viimeisimpänä Prkl-klubille buukattu venäläinen Korrozia Metalla. Jos punkkarit pystyivät vielä 70-luvulla käyttämään hakaristejä symbolisen väärinkäytön nimissä, enää se ei onnistu. Hate. Antifasistinen Varisverkosto on stalkannut uupumatta keikkapaikkojen bändikiinnityksiä ja aloittanut julkisen sanasodan välittömästi kyseenalaisia bändejä bongattuaan
Tämä mies on muiden luovien ambitioidensa lisäksi innokas kuvataiteen ystävä. Sillä tavalla hiukan huikentelevaisen ja korskean näköisesti hänellä on usein tapana istua. Ryhdikkäänä istuen hän kuuntelee, kun Donny McCaslinin johtama saksofonikvartetti soittaa. Jos tämä tarina olisi elokuva, tässä vaiheessa alkaisi laulu. TEKSTI JOSE RIIKONEN D A V I D B O W I E N ew York kevätsunnuntaina 2014. Hän ottaa ehkä drinkin. Hän tulee hissillä alas. Siihen aikaan, kun hän oli itsekin nuori saksofonisti, josta oli tuleva jotain suurta. Tämän kadun tämä osoite on vajaan kahden vuoden päästä tammikuussa täynnä kauniita kukkia. Hän laittaa ehkä hattunsa pöydälle – miehellä on silloin tällöin tapana käyttää tyylikkäitä hattuja ja pukeutua muutenkin muodinmukaisesti – ja varmaan hän laittaa jalan toisen päälle. Jos hän tietäisi, mitä hänen maksassaan tapahtuu jo tällä hetkellä, hän saattaisi jättää sen juomatta. Ovimies varmaan tervehtii häntä. Ensin kuuluisi akustista kitaraa ja raukeaa laulua. Tässä tarinassa kerromme, miten DAVID BOWIESTA, tavoittamattomasta rockikonista, tuli taiteen, rakkauden ja kuolinkamppailun ristitulessa hauras ihminen, jonka oli pakko saada elämänsä valmiiksi ennen varmaa kuolemaa. Huoneen takaosassa on pieni lava, joka ei ole pinta-alaltaan montaa neliömetriä ja joka on korotettu korkeintaan parikymmentä senttiä lattian tasosta. Sinne on parinkymmenen minuutin matka, joten ehkä hän jättää taksin sikseen ja ikäisekseen hoikkana ja hyväkuntoisena kävelee koko matkan. Tervetuloa matkalle Blackstar-albumin tekoprosessiin ja David Bowien viimeisiin hetkiin. Tähti 34 RUMBA. Ehkä hän huikkaa vaimolleen Imanille ja teini-ikäiselle tyttärelleen Lexille hyvästiksi. Tämä on niitä paikkoja, joissa täyden ja riehakkaan keikan kohdalle sattuessa koko baari haisee hieltä, kameran linssit käyvät huuruisiksi ja asiakkaat saavat pikemminkin liukua kuin kävellä toistensa editse. Baari on katutason alapuolella. Vanha mies laittaa ulkovaatteita päälle kattohuoneistossaan Manhattanin 285 Lafayette Streetillä. 483 neliön kokoinen asunto lienee tyylikkäästi sisustettu. Tänä iltana 55 Bar ei tosin taida olla täyteen ammuttu, sillä mies pääsee istuskelemaan aivan lavan eteen yhden pöydän ääreen. Ehkä hän palaa muistoissaan viisikymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Vieri vieressä on pöytiä ja tuoleja. Sellaisia on New Yorkissa hienojen miljoona-asuntojen auloissa. ”Time takes a cigarette…” Kamera kuvaisi ryhdikkäästi kävelevän miehen selkää, joka loittonisi kadulla kohti horisonttia. Se on pieni, matala ja lämpimin sävyin sisustettu paikka, jossa on lähes koko baarin pituuden mittainen baaritiski. Seinillä roikkuu todennäköisesti kallista nykytaidetta, esimerkiksi Damien Hirstin töitä. Hän lähtee hissillä alas. Mies on lähdössä jazzbaariin katsomaan keikkaa, jota hänen ystävänsä Maria Schneider on suositellut. Kuuluisi neljä bassorummun tömäystä ja sanat: ”Oh no no no, You’re a rock ’n’ roll suicide” Mies kävelee kohteenaan West Villagen kaupunginosa ja jazzbaari nimeltään 55 Bar. Mies astuu kadulle. Keikan jälkeen hän ottaa takkinsa ja lähtee sanomatta yhtyeelle mitään. Mies katoaisi kulman taa ja kuva loppuisi
D A V I D B O W I E ”Näyttävätpä tähdet tänään erilaisilta.” MAJOR TOM RUMBA 35
D A V I D B O W I E 36 RUMBA
Täysin vastakkaisena, kuin kuolematon, Marsista saapunut poptähti, tunteeton kokaiinizombi tai muutenkaan kukaan, joka on yhtään sinun tai minun, tavallisen ihmisen yläpuolella. M aanantai 11. Seuraa jatkotutkimuksia, esimerkiksi patalogisanatominen diagnoosi, jossa otetaan koepala maksasta. Helsingissä on aamu, kylmä ja pimeää. David Bowie on nimittäin kuollut. RUMBA 37. Täysin vastakkaisena kuin kuolematon, Marsista saapunut poptähti, tunteeton kokaiinizombi tai muutenkaan kukaan, joka on yhtään sinun tai minun, tavallisen ihmisen yläpuolella. Tässä vaiheessa on kuitenkin ilmeisesti mahdollista, että syöpä on voitettavissa. On saatava albumi valmiiksi. Etenkin 70-luvulla kovasti Bowieta kuunnellut Hänninen on tutustunut myös Bowien viimeiseen tuotokseen. Jos olisi sattunut katsomaan aamulla pimeälle taivaalle, olisi ehkä Major Tomin tavoin huomannut, että tähdet näyttävät perin erilaisilta tänään. Bowie valjastaa ensimmäistä kertaa inhimillisen tunteen työkalukseen ja kertoo sen, mitä varmasti moni tavallinen, kuoleva ihminen tuntee. Niiden on täytynyt olla merkillisiä kuukausia, sillä niiden pohjalta syntyi ainutlaatuinen, paljastava Bowie-albumi. On vavahduttavaa, kun Bowie laulaa arvistaan, röntgenkuvista, taivaaseen menemisestä ja siitä, kuinka ei haluaisi päästää irti. Vaikka vastaukset tähän kysymykseen ovat silkkaa spekulaatiota, on mielenkiintoista pohtia ihmisen ajatuksia Bowien kaltaisessa tilanteessa yleisellä tasolla sellaisen henkilön kanssa, joka on nähnyt elämänsä aikana 10 000 ihmisen hiipuvan pois. Hetkeä ennen tätä tapaamista Bowie on ilmeisesti saanut puhelun lääkäriltään. Tosin albumi ja siltä lohkaistut musiikkivideot antoivat vahvoja vinkkejä siitä, mitä kahden vuorokauden päästä julkaisusta tulisi tapahtumaan. Parin kuukauden päästä jazzkeikasta ja Sue-laulun äänittämisestä Bowie tapaa luottotuottajansa Tony Viscontin ja rumpali Zack Alfordin demosessioissa Magic Shop -studiolla Crosby Streetillä. Bowie ryhtyy töihin. ”Kuuntelin Blackstar-kappaleen ja katsoin sen musiikkivideon. Aggressiivisen syövän diagnosoimisen jälkeen potilaan elämä alkaa keskittyä sairauden ja sen hoidon ympärille, mikä on Bowielle hankalaa. Mutta eräs hoitamani muusikko esimerkiksi nauhoitti vielä kuolinvuoteellaan musiikkia. Tervetuloa David Bowien oletettuun sisäisen maailmaan, jossa Bowie taistelee aikaa vastaan ja paljastaa meille kaikille sen, mitä hän ei koskaan aiemmin suostunut paljastamaan. Tämä oli elämäni ensimmäinen merkittävä pop-kuolema. K uolema on saattohoitolaitos Terhokodin johtaja ylilääkäri Juha Hännisen työtä. Bowie on hirvittävän haavoittuvaisen näköinen, mutta kuitenkin vahva”, Hänninen sanoo. Hän oli aina ollut toisaalla ja on nyt oikeasti toisaalla.” Muutamaa lähipiiriin kuuluvaa henkilöä lukuun ottamatta kukaan ei tiennyt, että Bowie oli jo kauan tehnyt kuolemaa. Sitä emme koskaan aiemmin ole saaneet nähdä. Bowien ajatusten selvittäminen on mahdotonta. Kuvataiteilijat ja valokuvaajat viimeistelevät usein projektejaan.” Blackstarin lauluissa tuntuu, että Bowie esiintyy ensimmäistä kertaa hauraana ja inhimillisenä ihmisenä. tammikuuta 2016. Leimallista heille on usein se, että he haluavat saattaa projektinsa päätökseen. Niissä sessioissa he, nuoret saksofonistit ja entinen nuori saksofonisti, äänittävät kappaleen Sue (Or in a Season of Crime). Hän katoaa Viscontin ja Alfrodin tapaamisen jälkeen viideksi kuukaudeksi piiloon säveltämään. Uutinen Bowien kuolemasta hämmentää. Maksasyövän ennuste on yleensä huono. Miten voi olla mahdollista, että niin identiteetitön ihminen, arkkityyppinen ja enkelien kaltainen voi olla kuollut. Silti kaikki, mitä tässä jutussa kerrotaan, perustuu dokumentoituun tietoon. Ne ovat todella vaikuttavia. Hänellä on nimittäin monta rautaa tulessa. Yllätystä lisäsi se, että Bowie oli vain kaksi päivää ennen kuolemaansa julkaissut uuden, erikoisen Blackstar-albumin. Maksasyöpä ja muut ruoansulatuselimistön syövät huomataan usein sattumalta. Hänen tehtävänsä on pyrkiä tekemään kuolevien ihmisten viimeisistä hetkistä mahdollisimman miellyttäviä. Kymmenen päivän päästä tästä New Yorkin keikasta Bowie laittaa McCaslinille sähköpostia, jossa hän toivoo yhteistyötä. ”Tietysti ihmisen toiminta viimeisinä hetkinä on hyvin yksilöllistä. Ovathan siinä kaikki kuoleman merkit.” Hänninen on nähnyt monta kuolevaa taiteilijaa. D A V I D B O W I E Tarjoilija kysyy keikan jälkeen McCaslinilta: ”Odotas, oliko se David Bowie?” Oli. Bowie tosiaan näyttää inhimillisyytensä. On saatava New Yorkin kaupunginteatterissa esitettävä, Bowien osaltaan käsikirjoittama Lazarus-musikaali valmiiksi. Mitä Bowie noiden viiden kuukauden aikana on miettinyt. Millaista Bowien elämä oli silloin, kun hän tiesi kuoleman olevan vääjäämätön ja lähes välitön. N ew York kesällä 2014. Moni tuntee varmaan jotain samantyyppistä kuin esseisti Antti Nylén, joka kertoi Ylelle: ”Olin täydellisen tyrmistynyt. Näiden tutkimusten pohjalta suunnitellaan mahdollisimman tehokas hoitomuoto. ”Minulle tuli ihan samanlainen fiilis. Tämä kappale päätyy Blackstarille, David Bowien jäähyväisalbumille. Bowie on saanut kuulla sairastavansa maksasyöpää. Blackstarin lauluissa tuntuu, että Bowie esiintyy ensimmäistä kertaa hauraana ja inhimillisenä ihmisenä. Lunta on tullut runsaasti viime aikoina. Bowiellakaan ei ole välttämättä ollut minkäänlaisia oireita
Kaikki ovat valtavan tyytyväisiä porukkaan, joka studiossa työskentelee. Muun muassa Kendrick Lamar soi studiossa taajaan. Sen lisäksi, että hän on ollut vahvasti rajatilassa muun muassa 70-luvun puolivälissä 43-kiloisena kokaiiniaddiktina, hän on käynyt läpi myös vanhemmalla iällä sydänleikkauksen veritulpan takia. Koti, teatteri ja studio ovat kaikki vain muutaman minuutin matkan päässä toisistaan. Bowie on studiolla kovassa vedossa. Syy mediahiljaisuuteen on selkeä: Bowie haluaa antaa musiikin puhua puolestaan. ”I can’t give everything away”, hän valittaa. J oulukuu 2014. D A V I D B O W I E 38 RUMBA. Tammikuussa 2015 Bowie kutsuu koko sen jazzbaarissa keikan tehneen McCaslinin kvartetin äänittämään seuraavaa studioalbumiaan Blackstaria. Tämä albumin viimeisen laulun viimeinen lause jää lopulta hänen viimeiseksi viestikseen. Lisäksi Bowie kirjoittaa Dollar Days -kappaleen kokonaisuudessaan studiosessioissa. Jossain vaiheessa teatterin tuottaja ”Kuuntele sanoituksiani, niin tiedät, missä mennään”, hän on varmasti ajatellut. Sessioiden tunnelma on kevyt ja iloinen. Lehdistö on spekuloinut jo vuosia Bowien terveydentilalla lähinnä siksi, että hän ei ole laulanut julkisesti lainkaan sitten vuoden 2006, eikä myöskään ole antanut vuosiin yhtäkään haastattelua. Ei Bowie muutenkaan ole ensimmäistä kertaa tekemisissä kuoleman kanssa. Esimerkiksi McCaslinin jazzporukka suoriutuu mistä vaan, mitä heidän eteensä työnnetään. Kaikki tämä onnistuu, sillä Bowien kaikki hoidettavat projektit ovat joko onneksi tai suunnitellusti lähellä toisiaan. ”Kuuntele sanoituksiani, niin tiedät, missä mennään”, hän on varmasti ajatellut. Bowie tekee selväksi, että tarkoituksena on tehdä jotain erikoista ja välttää perinteistä rockmusiikkia mahdollisimman paljon. Blackstarin kohdalla lupaus pitää paremmin kuin koskaan. Bowie soittaa pitkäaikaiselle tuottajalleen Tony Viscontille ja sanoo, että on valmis tekemään albumin kuukausien yksinäisen sävellysprosessin jälkeen. Bowie on työssään kuin pikkupoika, joka sukeltaa projektiin innoissaan ja pelkäämättömästi. Silloin tällöin Bowie ei pääse paikalle teatteriin, sillä hän on syöpähoidoissa. Hän seuraa harjoituksia ja antaa omia mielipiteitään siitä, miten asiat tulisi hoitaa parhain päin. Blackstarin kohdalla lupaus pitää paremmin kuin koskaan. Bowie ei vaikuta lainkaan sairaalta levytyssessioiden tässä vaiheessa, eikä hän paljasta kenellekään sairastavansa syöpää. Bowieta ei väsytä sessioissa. A lbumin äänitysten välillä Bowie käy hoitelemassa asioita Lazarus-näytelmänsä parissa New Yorkin kaupunginteatterissa
Toiset hyväksyvät iästä riippumatta kuoleman helpommin kuin toiset. Bowie ei kuitenkaan valita, vaan on hyvin määrätietoinen. M arraskuu 2015. Bowie ei halua kuolla. Kyseessä on sentään mies, jonka kuuluisimpiin hitteihin kuuluu kappale nimeltään Fashion. M yöhemmin vuonna 2015 Bowie istuu Lazarus-näytelmän harjoituksissa New Yorkin kaupunginteatterissa. Lääkärillä on huonoja uutisia. Eräs kolmaskin työ on vielä edessä. Bowie on pukeutunut elegantisti harmaaseen puseroon ja valkoiseen paitaan. Varmaan hän on hengästynyt. Saako Bowie syyttää itseään siitä, että hän on sairastunut kuolemaan johtavaan maksasyöpään. Syöpä on kaikkialla. Jos Bowie on laittanut aamulla hatun päähänsä, sen pois ottaessaan asiasta tietämättömille studiomuusikoille varmasti valkenee kouriintuntuvasti, mistä on kysymys. joulukuuta 2015. Kun tämä tauti on viimeisissä vaiheissaan, se alkaa usein kehittyä eksponentiaalisesti. Yleisö taputtaa varmaan edelleen, kun Bowie kävelee lavalta takahuoneeseen, jossa hän istahtaa hetken vaimonsa Imanin ja ohjaaja Ivo van Hoven kanssa. Bowie astelee lavalle muun näytelmän työryhmän kanssa. Ainakin Bowien pitkäaikainen ystävä ja työtoveri, muusikko ja tuottaja Brian Eno saa Bowielta pitkästä aikaa viestin. Bowie ei halua sanoa pahasti, mutta hän viestii eleillään, että hän vaatii enemmän. Sitä ei enää taistele sitä asiaa vastaan, vaan se on vain hyväksyttävä”, sanoo Terhokodin lääkäri Hänninen. Syöpä on kuitenkin viekas. Laulujakin hän on sille jo kirjoittanut. Bowie on uuvuksissa. Silmien yläpuolella ei ole lainkaan kulmakarvoja, koska kemoterapia, josta Bowie on juuri saapunut suoraan studiolle, on vienyt ne. ”Paradoksaalisesti se, että tietää varmasti kuolevansa, tuo turvallisuutta. Jos hänen työnsä eivät säväyttäisi, mitä jäisi jäljelle. Hän kumartaa, varmaan useampaan otteeseen, kuten taputtavan yleisön edessä on tapana tehdä. Bowie ryhtyy ilmeisesti jättämään järjestelmällisesti jäähyväisiä. Jos aiemmin eläteltiin vielä toiveita syövän kukistamisesta, nyt se ei ole enää realismia. Se kertoo paljon siitä, miten Bowie näkee elämänsä. ”Raskas alkoholinkäyttö lisää maksasyövän riskiä, ja varmaan muutkin toksiset aineet (kuten kokaiini). Van Hove taluttaa Bowien autoon. Blackstarja Lazarus-kappaleiden videokuvauspäiviä ei voida pitkittää kovasti, sillä Bowie ei kestä enää juurikaan rasitusta. Vaikka voisi ajatella, että jo 68-vuotiaalle miehelle kuoleman hyväksyminen on helpompaa kuin nuorelle, se ei mene niin. Hän ei puhu mitään eikä puutu harjoituksiin, mutta näytelmän johtava porukka ymmärtää Bowien viestin laihojen käsien ja jalkojen jatkuvan sätkimisen merkityksen. Eräänä päivänä asia selviää tuottaja Tony Viscontille. Niin syvällä Bowie on työssään, että esimerkiksi Bowien sairaudesta tietämätön näytelmän koreografi Annie-B Parson saa vaikutelman, että mies on ihan toisessa maailmassa. Syövän edetessä myös studiolla aletaan päästä tilanteen tasalle. Hän kirjoittaa pienellä lyijykynällä huomioitaan pieneen paperiin. Uutinen saattaa olla Bowielle murskaava, mutta toisaalta se saattaa olla myös hyvä uutinen. Hän sanoo: ”Sinä nenäkäs paskiainen! Olet tekemässä jäähyväisalbumia.” Bowie nauraa. Bowie oli muun muassa 70-luvulla vuosia vahvasti kokaiiniriippuvainen. Myöhemmin vuonna 2015 sen kappaleiden sanoitukset alkavat saada tummempia sävyjä. Bowie käy heikommaksi, hauraammaksi. Hän on taiteilija ja perfektionisti. Eräänä päivänä Bowie laittaa taas takin päälle ja lähtee kattohuoneistostaan hissillä alas, sillä edessä on äänityspäivä. Bowie vaatii Spektaakkelin. ”Näin pelkoa hänen silmissään”, teatterin tuottaja Ivo van Hove kertoi The Guardianille. Hän kun ei totistesti ole ollut se kaikista tervehenkisin ihminen etenkään nuoruudessaan. V ielä ei ole kuitenkaan aika. M aanantai 7. Mutta mitä pidemmälle vuosi ja syöpä etenevät, sitä enemmän Bowien kanssa työskentelevät taiteilijat alkavat nähdä muutosta. Tämä nopea taudin kehittyminen tulee ilmeisesti Bowielle yllätyksenä. Robert Fox panee merkille, että Bowie ei ole kunnossa. Studion sijaan hänen täytyy ensin käydä eräässä toisessa paikassa. Ensimmäinen Lazarus-näytelmän esitys on ohi, ja se on ollut menestys. Bowie ei totisesti aikonut antaa sen valmistua puolivillaisena. Bowie suunnittelee julkaisevansa vielä yhden albumin Blackstarin jälkeen. Ilmeisesti hän tiedostaa vasta viimeisinä päivinä, että ihan pian on aika mennä. Bowien laihoja kasvojaan kruunanneet, vuosien varrella monia muotoja ja värejä saaneet hiukset ovat kokonaan poissa. Epävarmuus on nimittäin poissa. Bowie tulee kuolemaan pian. ”Sinä nenäkäs paskiainen! Olet tekemässä jäähyväisalbumia.” – TONY VISCONTI D A V I D B O W I E RUMBA 39. Se on viimeinen kerta, kun van Hove näkee David Bowien. Vanhan, tyylikkään miehen erivärisissä silmissä alkaa näkyä uusi tunne. Tämä raamatullinen kuolleesta nousseesta Lazaruksesta kertova näytelmä olisi Blackstar-albumin ohella hänen jäähyväistyönsä. Pukeutumisesta ei tingitä. Mutta kuinka paljon – jos juuri lainkaan – se on vaikuttanut siihen, että Bowie sairastui maksasyöpään, sitä on mahdotonta sanoa”, Hänninen sanoo. Bowien vimma niin studiolla kuin teatterissa viestii siitä, että hänen on ollut erittäin tärkeää saada todennäköisesti viimeiset taiteelliset projektinsa täydellisiksi. Blackstar on saatava valmiiksi. Bowiella on vielä asioita hoidettavanaan
…Tai palaa alkuun David Bowie / Space Oddity (1969) on näppärä folklevy, mutta siitä ei saa minkäänlaista käsitystä siitä, mikä Bowiessa on hienoa. Ensimmäinen askel, mistä siinä on kysymys. Soundeiltaan lämminhenkinen, folkahtava albumi on Bowien helpoin ja popein albumi. Viimeinen askel: Blackstar ja hyvästit Blackstar (2016) on David Bowien viimeinen albumi, jolla hän jättää synkissä, pelottavissa, surullisissa, haikeissa, kauniissa ja lopullisissa tunnelmissa hyvästit maailmalle. …Tai soulia Young Americans (1975) on Bowien soulalbumi. Vaihtoehtoaskel: jos meni liian vaikeaksi, kokeile tanssimusiikkia… Let’s Dance (1983) on Bowien kaikkien aikojen kaupallisesti menestynein albumi. Heathen (2002) on jämerää aikuispoppia, jossa kuulee, että Bowie on kypsässä 55 vuoden iässä aikuistunut. Seuraavan ajanjakson kokoelma The Best of David Bowie 1974/1979 on yhtä hyvä summaus näistä vuosista. D A V I D B O W I E 40 RUMBA. Young Americans ei ole Bowien paras levy, mutta se on mielenkiintoinen tulkinta siitä, mitä tapahtuu kun sieluton yrittää tehdä sielukasta musiikkia. Komeasti laulettu, tummalla pensselillä vedelty musiikki on jylhää ja koskettavaa. Bowie esitteli roolihahmonsa, jonka nimi oli Halloween Jack. Vaihtoehtoaskel: jos meni liian vaikeaksi, kokeile aikuispoppia… ’Hours…’ (1999) on ehkäpä ainoa Bowie-albumi, jota on helppoa kuunnella taustamusiikkina. Se esitteli uuden David Bowien, joka oli ruskettunut ja hymyilevä koko perheen David, jonka tahtiin saattoi bailata iloisena diskossa. Jos Bowien alkuaikojen poprock olisi hampurilainen hyvillä raaka-aineilla, Berliini-trilogia olisi dekonstruoitu, hyvää makupalettia vaativa kolmen Michelin-tähden illallinen. Station to Station on Bowieta äärimmillään. Matkaopas David Bowien maailmaan David Bowie julkaisi 1967 alkaneen uransa aikana 25 studioalbumia, 8 livealbumia ja 49 erilaista kokoelmalevyä. Scary Monsters (And Super Creeps) (1980) on tietynlainen tilinpäätös, jonka jälkeen Bowie vaipui pitkäksi aikaa pahoille teille leimallisen helpon ja kaupallisen popin keinoin. Hunky Dory (1971) on albumi, jossa Bowien ulkopuolinen avaruusmiestematiikka ei vielä ollut muotoutunut huippuunsa. Monien laulujen rakenteet eivät vastaa perinteistä säkeistö-kertosäe-kaavaa. Helppoa, mutta samalla syvällistä ja kiehtovaa poprockia. Jos et ole Bowieen perehtynyt, lue tämä MATKAOPAS, joka auttaa alkuun Bowie-elämykseen. Kuudes askel: äärikokeellisuutta Outside (1995) sai inspiraationsa mielisairaalasta. Bowieta kiehtoi mieleltään sairastuneiden ihmisten vapaus normeista ja kankeista kaavoista, jotka rajoittavat ajattelua. Musiikki on hyvin erikoista mutta erittäin kiinnostavaa. Aladdin Sane (1973) jatkaa Ziggy Stardustin jalanjäljissä koukuttavalla glamrockilla, mutta paikoin albumi on avantgardistisempi ja kokeellisempi. Kyseessä on kokaiinivuosien jälkeinen vieroitusriitiltä kuulostava setti. Toinen askel: poppia ja rockia The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars (1972) on Bowien tuotannon tärkeimpiä albumeita. Kilkattava, svengaava, funkkaava ja riipivä albumi on rytmillisesti ja soundillisesti itsevarman ja taiteellisella huipullaan olevan miehen työtä. Teatraalinen ja hullu levy, jolla on entistäkin vähemmän tekemistä rockin ja perinteisen popin kanssa. …Tai diskoreivausta Earthling (1997) on Bowien versio Prodigy-tyyppisestä drum and bass -musiikista sekä Nine Inch Nailsin tapaisesta industrial-musiikista. Taiteena upeaa, mutta tavallisesta rocktai popmusiikista ei tietoakaan. Viides askel, ”Berliini-trilogia” Low (1977), ”Heroes” (1977) ja Lodger (1979) voidaan niputtaa löyhästi yhteen. Kokoelmalevy The Best of David Bowie 1969/1974 antaa hyvän kuvan niistä vuosista, joita monet pitävät Bowien parhaimpina. Se on mukava ja helposti sulava poplevy ja huomattavasti parempi albumi, kuin suurin osa Bowien vuosien 1984–1993-aikana tekemistä levyistä. Kolmas askel: kokeellisempi suunta Diamond Dogs (1974) hyppää dystopia-teeman saattelemana askeleen kokeellisempaan suuntaan. Levy on erittäin energinen ja sinne tänne säntäilevä, hyvällä tavalla. Äänimaailmassa on tunnistettavat Bowie-merkit, mutta levy on leimallisen psykedeelisen kuuloinen, jopa Led Zeppelin -tyyppiseksi hardrockiksi luokiteltava. Albumeilla on useita pelkästään instrumentaalikappaleita sekä silkkaa ambient-musiikkia. Kaksi tämän jälkeistä levyä, Tonight (1984) ja Never Let Me Down (1987), kannattaa kiertää kaukaa. Se on vahingossa teemalevyksi muotoutunut glamrocklevy, jota monet pitävät Bowien parhaana. Musiikki on päällisin puolin lempeää ja kepeää. The Man Who Sold the World (1971) on Bowien ensimmäisiä levyjä ja hieman viimeistelemättömän oloinen. Erikoisia, häiritseviä ääniä sisältävän taidepopalbumin sanoitukset palaavat Bowien aiempaan tuotantoon, mikä tekee albumin tunnelmasta nostalgisen. Musiikki on mennyt tässä vaiheessa jo askeleen mitan kauemmas perinteisestä melodisesta popista ja rockista. Neljäs askel: kokaiinifunkia ja kokeellisuutta Station to Station (1976) luetaan usein Ziggy Stardustin ohella yhdeksi Bowien parhaiksi albumeiksi
Nile Rodgers taas mainitsee, kuinka Bowie oli jopa jossain määrin häveliäs. Asiasta, josta Bowie ei ollut koskaan pystynyt laulamaan paitsi ihmisestä irrotettuna, mielenkiintoisena ilmiönä. Analyyttinen älykkö ja popikoni, joka on pikemminkin enkelinä lainassa jostain tuonpuoleisesta vailla inhimillisiä tunteita ja heikkouksia. Puhelimessa hän sanoi aina: ”älä epäröi kertoa, jos jokin on pielessä”. Jos kaikki on sujunut hyvin, hänen vaimonsa ja tyttärensä ovat tarttuneet tiukasti hänen vanhan miehen laihoihin, sairauden runtelemiin käsiinsä. Jo vuonna 2007 Bowie sanoi, ettei tunne itseään samalla tavalla yksinäiseksi kuin aiemmin. Tuottaja Tony Visconti kertoo, että Bowie oli täynnä elämää ja rakkautta. Myös Bowielle on saattanut viimeisinä hetkinä käydä näin. Ne eivät koskaan mätäne. Kun Rodgers esitteli Bowien tuntemattomille ”rockin Picassona”, Bowie valahti aina punaiseksi. Hän taisi lopulta saada niin taiteelliset kuin henkilökohtaisetkin asiansa päätökseen ennen tammikuun 10. En uskonut, että se olisi osa minua. ”Olen hyvin rauhallinen, ja pidän siitä. Jonkinlainen nietzscheläisen eksistentialismin superihminen. Heille – tai meille – David Bowie on aina ollut etäinen, epäinhimillinen, epäaito ja tuonpuoleinen hahmo. Tuntuu, että se on tapahtumassa minulle”, Bowie sanoi tuolloin Telegraph-lehdelle. Häneen kertyy ehkä nestettä ja hän on turvoksissa. Jos syöpä on tehnyt maksan toiminnan vajavaiseksi, sairastunut ihminen saattaa olla unelias, kuumeinen ja sekava. Bowie saattaa sanoa jotain. Tuollainen viesti nimittäin ei kuulu siihen tarinaan, joka Bowien faneilla on hänestä. Blackstar on julkaistu, ja se on ollut arvostelumenestys. En koskaan ajatellut, että olisin perheorientoitunut ihminen. Hänen vaimonsa Iman ja tyttärensä Lexi ovat varmasti hänen vierellään. Eletään Bowien viimeisiä tunteja. Vaikka esimerkiksi David Buckley kuvaa kirjassaan Bowieta silloin tällöin rationaaliseksi ja jopa kylmäksi henkilöksi, hän kertoo samalla tarinoita siitä, kuinka mukava, miellyttävä, kiinnostava ja jopa lämmin kaveri Bowie on ollut. Mitään suuria filosofisia viisauksia hän ei varmaankaan enää pysty lausumaan. Se ei ole mikään ihme, sillä maailmantähteys tekee ihmiselle kummallisia asioita, ja se vaihe kesti Bowiella vuosikymmeniä. Rinta kohoilee sekunti sekunnilta vähemmän, sydän pysähtyy ja hän nukkuu pois. Ehkä kuvamme Bowiesta on liiaksi niiltä ajoilta, kun hän oli hakoteillä henkilökohtaisessa elämässään. tammikuuta 2016. Pete Townshend kehuu Bowien nokkeluutta, älykkyyttä, kohteliaisuutta ja erinomaisuutta seuramiehenä. T ätä täytyy pohtia hetki. D A V I D B O W I E RUMBA 41. Jos Bowie olikin Blackstarin äänityksissä elämän ja kuoleman välissä, hän oli ihmisenä täydempi, inhimillisempi ja omalla tavallaan eläväisempi kuin koskaan. Se saattaa olla esimerkiksi jonkinlainen infektio tai sydäninfarkti. Ziggy Stardust seisoisi viekoittelevasti käsi lanteellaan avaruusjumpperissa. Yksinäisyyden tunne, joka aiemmin oli Bowien mukaan ollut erittäin läpitunkeva, oli väistynyt vuosien varrella. Se johtui rakkaudesta. Hänen henkensä irtautuisi ruumista. Jos tämä tarina olisi elokuva, tässä vaiheessa alkaisi laulu. päivää. (Bowie arvosti Pablo Picassoa suuresti). David Bowie tervehtisi huoneeseen saapunutta väkeä. L auantai 10. Siellä olisi Major Tom. Bowie kirjoittaa sähköpostissaan. Sitten Bowie kuolee. Pikkuhiljaa elämä poistuu ruumiista. Joskus, jos onni käy, ihmisen viimeiseksi sanaksi jää: ”rakastan sinua.” Sellaista esimerkiksi ylilääkäri Hänninen on päässyt joskus todistamaan. Bowie maksoi Marc Bolanin kuoltua tämän pojan Rolanin koulutuksen ja monet muut kulut, jottei poika jäisi heitteille, eikä koskaan kertonut asiasta julkisuudessa. Mutta kun lukee hänen läheistensä ajatuksia siitä, millainen Bowie oli, piirtyy kuva kiltistä ja sympaattisesta herrasmiehestä. ”Time takes a cigarette…” Kamera kuvaisi miestä, joka makaa sängyllä. Yoko Onon mukaan Bowie otti John Lennonin kuoltua Sean Lennonin suojiinsa aina mahdollisuuden tullessa. Hän tokaisisi, että ”näyttävätpä tähdet tänään erilaisilta”. –Dawn”. Kivut eivät välttämättä ole valtavan pahat, joten Bowie ei välttämättä ole niin vahvasti kipulääkitty, että hän olisi täysin sekaisin. Mutta joku on sanonut, että vanhetessasi sinusta tulee se tyyppi, joka sinun olisi aina pitänyt olla. Tietysti osa niistä on varmasti silkkaa kuoleman jälkeistä lepertelyä, mutta tuskin ne tuulesta ovat temmattu. Jos Bowie olikin Blackstarin äänityksissä elämän ja kuoleman välissä, hän oli ihmisenä täydempi, inhimillisempi ja omalla tavallaan eläväisempi kuin koskaan. David oli Onon mukaan isähahmo Seanille ja läheinen ystävä hänelle ja Johnille. ”Kiitos hyvistä ajoistamme, Brian. Todennäköisesti hän yksinkertaisesti lopettaa hengittämisen. Jotenkin näin ne ovat saattaneet edetä: Hän makaa varmaankin sängyllä. Ensin kuuluisi akustista kitaraa ja raukeaa laulua. Silti Bowie tuskin jaksaa juuri puhua. On vaikeaa sanoa, mikä viimein tekee sen, että David Robert Jonesin elimistö ei enää jaksa taistella
285 Lafayette Streetille viedyt sadat ja tuhannet kukat lienevät jo lakastuneet. Pablo Picasso kuiskailisi salaa Stanley Kubrickin kanssa, ettei rasittava kommunisti George Orwell kuulisi ja pääsisi osallistumaan hankalilla sanankäänteillään keskusteluun. ”Oh no love, you’re not alone” M aailma, fanit ja artistit ovat jo pikkuhiljaa selvinneet yhden maailman tärkeimpiin kuuluvan poptaiteilijan kuolemasta. Taiteessa nuorten on tapettava vanhat, niin Bowie on itsekin sanonut. Häntä parempaa ei ole.” YOKO ONO: ”John (Lennon) ja David kunnioittivat toisiaan. Lemmy Kilmister soimaisi tätä ja sanoisi, että herttuan pitäisi opetella hieman sydämen sivistystä. Tunsimme toisemme yli 40 vuotta. Silti 285 Lafayette Streetistä tulee samanlainen pyhiinvaelluskohde, kuin Ziggy Stardust and the Spiders From Mars -albumin kansikuvan Lontoolaisesta takakujasta, 23 Heddon Streetistä. Minulla ja Johnilla oli vain muutamia ystäviä ja tunsimme, että David oli läheinen kuin perhe. Se johtui siitä, että hän arvosti Picassoa niin paljon, kuten myös minä.” LINDA PERRY: ”Voi, kamalia uutisia. Nyt saa itkeä.” PETE TOWNSHEND: ”Faneilleen David oli karismaattinen ja eksoottinen olento ja vielä lähes 70-vuotiaana loistokkaan kaunis. Artikkelissa on käytetty lääketieteellisten asioiden kohdalla lähteenä ylilääkäri Juha Hännistä. Söimme kerran japanilaisessa ravintolassa pikkuisia eläviä rapuja, jotka bisnesmies-fanit olivat tarjonneet meille. En ole koskaan tavannut niin säteilevää tyyppiä. Missä Bowie nyt on, haluan olla siellä jonain päivänä itsekin.” NILE RODGERS: ”Esittelin Bowien kaikille Rockin Picassona, ja Bowie aina punasteli sitä. BRIAN ENO: ”Bowien kuolema – kuten lähes kaikki muukin, mitä hän teki – tuli minulle täydellisenä yllätyksenä. Hän halusi tehdä asiat omalla tavallaan ja parhaalla mahdollisella tavalla. Kasvotusten hän oli hauska, nokkela, lukenut, taiteista kiinnostunut ja erittäin hyvää seuraa. Niin peloton, luova ja antoi meille taikaa koko elämäksi.” RUSSELL CROWE: ”Rakastin musiikkiasi. Tunsin itseni friikiksi.” AL YANCOVIC: ”Kuin ilmat olisivat mennet pihalle. En ollut valmis tähän.” KANYE WEST: ”David Bowie oli yksi suurimmista inspiraation lähteistäni. Ne eivät koskaan mätäne. Noin viikkoa ennen hänen kuolemaansa sain häneltä sähköpostin, joka päättyi lauseeseen: ’kiitos hyvistä ajoistamme, Brian. Että hän kaitsisi musiikillaan teinit murrosiän yli ja inspiroisi vuosikymmeniä ja varmasti vuosisatoja kaikkien alojen taiteilijoita työssään. Seanille Davidin menettäminen on samalla toisen isähahmon menetys.” TONY VISCONTI: ”Hän teki aina, mitä halusi. Ymmärsin, että hän jätti hyvästit.” IGGY POP: ”Ystävyys Davidin kanssa oli elämäni valo. Lisäksi itse tarinan lähteenä on käytetty lukuisia artikkeleita muun muassa Rolling Stonesta,The New York Timesista,The Guardianista, Telegraphista, Independentista, Daily Mirrorista, BBC:sta, Observerista, Daily Mailista, Los Angeles Timesista, Vanity Fairista, Ylestä ja HS:sta. He olivat tasaveroiset älyssään ja lahjakkuudessaan. David sanoi, että meidän on maistettava, kohteliaisuudesta. Minun ikäluokalleni hän antoi elämän soundtrackin.” ISMO ALANKO: ”Kuuntelin Bowieta aika lailla itsekseni nuorena. En olisi tehnyt sitä kenenkään muun kanssa.” WIN BUTLER, ARCADE FIRE: ”Hän loi maailman, jossa yhtyeemme oli mahdollista syntyä, ja kutsui meidät siihen mukaan lämmöllä.” MICHAEL STAPE, R.E.M: ”Tuntuu, kuin aurinkokunta olisi keikahtanut akseliltaan, kuin eräs tärkeimmistä planetaarisista ankkureista olisi poistunut radaltaan. Hänen kuolemansa ei eroa hänen elämästään – molemmat olivat taideteoksia. Hän tulee aina olemaan kanssamme. Että hän todella muuttaisi niin monen elämän, ajattelun ja asenteet. Nettisivujen top 10 klikatuimpien uutisten listoilla ei ole enää viikkoihin ollut David Bowie -uutista. Ajatteliko hän, että hänestä tulisi miljoonille ihmisille jokapäiväinen ilo. Kun Sean oli Sveitsissä koulussa, David vei häntä museoihin ja hengaili hänen kanssaan studiolla Genovassa. Vain yksi kaveri oli samalla tavalla innostunut hänestä kuin minä. Että hän saisi ihmiset – sukupuoleen, seksuaalisuuteen, ulkonäköön, uskontoon tai yhtään mihinkään muuhunkaan katsomatta – uskomaan siihen, mitä hän itse lauloi Berliinissä vuonna 1977: ”We can be heroes, just for one day”. Korkokengissään koreileva Halloween Jack asettelisi silmälappuaan mukavampaan asentoon. Mitä hän ajatteli, juuri sinä valokuvan päivänä. Nuorimies Bowie seisoo siinä kuvassa kitara rennosti kädessään ja katsoo erivärisillä silmillään suoraan sinuun ja minuun, valmiina valloittamaan maailman. Hän oli täynnä elämää ja rakkautta. En koskaan tuntenut sopeutuvani Michiganiin, kun kasvoin siellä. Tätä on hyvin vaikeaa älyllistää tai kuvailla, todella vaikeaa, Bowie on niin tärkeä.” (YLE) MADONNA: ”David Bowie muutti elämäni suunnan ikuisesti. Menetimme äärimmäisen tärkeän ja vaikutusvaltaisen artistin.” HECTOR: ”Vähän niin kuin olisi kaveri lähtenyt vierestä, niin kauan olen kuljettanut häntä mukanani niin muusikkona kuin toimittajanakin.” (HS) TEEMU MARKKULA: ”Hän oli kuningas ja kuningatar.” (HS) DAVID CAMERON: ”Nero on liiaksi käytetty sana, mutta musiikin, luovuuden ja taiteellisuuden saralla David Bowie oli nero. David Bowie kosketti alasta riippumatta David Bowien kuolema sai myrskyn aikaan TWITTERISSÄ sekä suomalaisissa ja ulkomaalaisissa MEDIOISSA, kun eri alojen tähdet muistivat David Bowieta. Kun John kuoli, David oli aina minun ja Seanin tukena. Thin White Duke olisi vitivalkoisessa paidassaan ja oransseissa hiuksissaan pitkästynyt, koska hän ei siedä tällaisia ylisentimentaalisia jälleennäkemisiä. Lisäksi lähteenä on käytetty kirjallisuutta, dokumenttielokuvia, Googlen karttapalvelua – ja kirjoittajan 12-vuotisen Bowie-faniuden kokemuksia. Ulko-ovea auki pitäisi Elvis Presley, ja koko porukka lähtisi David Robert Jones ja David Bowie mukanaan, molemmat samassa sielussa, ikuisiksi ajoiksi takaisin tähtiin. David Bowie on kuollut, mutta maailma jatkaa eteenpäin. –Dawn’. Iman, Lexi ja yksinuottista ääntä pitävä sydänkone jäisivät huoneeseen, jossa kuuluisi vielä yksi kuiskaus, joka olisi suunnattu perheelle ja koko maailmalle, joka rakasti David Bowieta. Kohta julkaistaan varmaan uusi David Bowie -kokoelma. Rakastin sinua.” IMAN ABDULMAJID (DAVID BOWIEN VAIMO): ”Kamppailu on aito, mutta niin on Jumalakin.” D A V I D B O W I E 42 RUMBA. Janis Joplin availisi ääntään karhean tervetuliaislaulun kajauttaakseen, ja Lou Reed virittelisi Jimmy Pagen kanssa kitaraa
WWW.ROOMESCAPE.FI H E L S I N K I ON NYT AVATTU ISO-ROBALLE! VARAA HUONE OSOITTEESTA HELSINKI TAMPERE LAHTI ROVANIEMI RoomEscape_HKI_225x297mm.indd 1 4.2.2016 10.18
Ennakoimattoman polun kulkija PJ H A R V E Y 44 RUMBA
Esikoislevyn nimikappale kuvastaa paljon: ”Sinä et saa minua kostumaan” on aika lailla julminta, mitä nainen voi sanoa hänen rakastajakseen haluavalle miehelle. Keskelle kaikkea tätä, kuin tilauksesta, pulpahti 22-vuotias Polly Jean Harvey, maalaistyttö jonka hippivanhemmat omistivat kivenkaiverrusfirman. Harveyn kaksi ensimmäistä levyä – Dry (1992) ja Rid of Me (1993) – olivat täynnä sanoituksia, joissa Harvey suorastaan hyökkäsi potentiaalisia rakastajiaan vastaan. Dress summaa hyvin myös Harveyn varhaisvuosien imagon. PJ H A R V E Y PJ HARVEY konsertoi kesällä Helsingissä. Hän oli opetellut muusikkoutta syystä unohdetussa Automatic Dlamini -yhtyeestä mutta ponnahti omilleen vasta lokakuussa 1991 ilmestyneen Dress-singlen avulla. NME:n kannessa hän poseerasi yläosattomana ja muutenkin promokuvissaan parodioiden mukaili muotikuvien käsitystä seksikkäistä naisista: niukat mekot eivät istuneet luisevan Pollyn ylle, huulipunaa oli levitetty kuin baari-illan jälkeiseen pettymiseen, ei siihen toiveikkaaseen valmistautumiseen. Vasta viime aikoina olen käynyt läpi heidän levykokoelmaansa, koska en ollut oikeasti kuunnellut niitä levyjä, vain kuullut niitä – ja kun soitin jotakin levyä, huomasin tuntevani jokaisen sanan, koska he olivat soittaneet niitä niin paljon. Omasta taustastaan Harvey kertoi näin vuonna 1993 Melody Makerin haastattelussa: ”Roolit olivat nurinkuriset kotonani: minä ja veljeni usein heräsimme keskellä yötä, kun isä ja äiti soittivat musiikkia todella kovalla viereisessä huoneessa, ja me suutuimme heille kovasti. Ei ihme, että Cobain oli listannut Harveyn debyytin yhdeksi suosikkilevyistään. Se on tehtävä vakaalla ja tuimalla katseella, samanlaisella jolla Harvey itse tarkastelee maailmaa ja kuulijoitaan. Vaikka julkaisu kantoi PJ Harveyn nimeä, oikeasti sen takana oli trio, joka koostui Harveysta, Rob Ellisistä ja Ian Oliversista. Englannissa Madchester-soundi (toiselta nimeltään baggy) oli turmeltunut nopeasti sokeaksi hedonismiksi – kuin bileet, joissa kaikki jatkavat puhumista, vaikka ovat menettäneet kyvyn ilmaista itseään ymmärrettävästi. Kyllä, kesällä Guns N’ Roses julkaisi kaksoistuplansa Use Your Illusion I ja II, mutta bileet olivat jo ohi Axlin ja hänen tunarijoukkonsa osalta. Harveylta ehkä puuttuu Bowien populistinen taipumus, kouristuksenomainen tarve säteillä taidettaan massoille, mutta se ei tee hänen tuotannostaan yhtään vähemmän kiinnostavaa. Kuten Bowie, Harvey on muuttunut vuosien varrella yhä yksityisemmäksi ja omintakeisemmaksi hahmoksi. Riden ja Slowdiven kaltaisten bändien jäsenet olivat itsekin niin typertyneitä luomastaan metelikarkista, etteivät kyenneet sanomaan oikein mitään, eivät musiikillaan eivätkä sen ulkopuolella. Mutta aina emme muista, että PJ Harvey on yhä elossa. Vaihe 1: Mellakkatyttö maaseudulta Rakas lukija, mikäli suinkaan pystyt, palautapa mielesi vuoteen 1991. 90-luvun huhut syömishäiriöistä ja romanssista Nick Caven kanssa ovat pelottaneet hänet yhä syvemmälle yksityiseen maailmaansa, josta hän harvoin nykyisin poistuu muuten kuin musiikkinsa kautta. RUMBA 45. Uusin trendi oli shoegaze, joka työsti ääniveistoksia feedbackistä; kaunista mutta ilmaisukyvytöntä musiikkia sekin. Kurt Cobain tarjosi äänen sukupolvelle, joka oli tähän mennessä luullut olevansa liian herkkiä ja älykkäitä sortuakseen rockin viettelyksiin. Ero pitelemättömään lavaesiintyjään on mittaamattoman suuri. Äitini oli suuri Bob Dylan -fani, heillä oli paljon blueslevyjä, Howlin’ Wolfia, Beefheartia, Canned Heatiä, John Lee Hookeria, Rollareita.” Kaikki tämä kuuluu Dressillä, joka on todellakin modernia bluesia mutta taitettuna Diamanda Galasin ja Maria Callasin kaltaisten avantgardistien prisman läpi. Harvey kommentoi moderneja sukupuolirooleja yhtä jyrkästi kuin Kurt Cobain, joka yhtä lailla ei koskaan päässyt sinuksi oman miehuutensa kanssa johtuen ulkopuolisen maailman häneen miehenä suuntaamista odotuksista. Ja onneksi se merkitsee myös sitä, ettei Harvey tule kuuna päivänä julkaisemaan omaa Tonightiaan tai Never Let Me Downiaan. Nyt kun PJ Harvey on kiinnitetty kesäkuisen Sideways-festivaalin pääesiintyjäksi, on aika luoda katsaus naisen uraan ja tuotantoon. Hänet tavanneet haastattelijat kertovat hänen olevan luonnossa kohtelias mutta etäinen, ajasta irrallaan oleva nainen, joka puhuu taiteestaan lähes 1800-luvun kielellä. TEKSTI SAMULI KNUUTI KUVAT MARIA MOCHNACZ ”Sinä et saa minua kostumaan” on aika lailla julminta, mitä nainen voi sanoa hänen rakastajakseen haluavalle miehelle. Kappale kertoo tarinan naisesta, joka yrittää miellyttää miestään uudella mekollaan, mutta voi, vaate tuntuu kovin epämukavalta, se ei saa kantajaansa tuntemaan oloaan seksikkääksi: ”I’m spilling over like a heavy loaded fruit tree” on taidokas mutta ei kovin eroottinen metafora. Tämän me tiedämme. Eräs haastattelija vertasi Harveyn puhetta tapaan, jolla hän kaatoi teetä: elegantisti mutta varmasti, läikyttämättä pisaraakaan yli. Musiikkimaailmassa se oli suurten muutosten vuosi. Rid of Me -albumin nimikappaleen hysteerinen kertosäe ”Lick my legs, I’m on fire, lick my legs of desire” taas tekee irvokasta pilkkaa rockin machismosta, sen naurettavan tahmaisesta ja kuntosalin pukuhuoneelta haisevalta käsityksestä intohimosta. Ja kuitenkin elävistä artisteista Harvey pääsee lähimmäksi Bowieta muuntautumiskyvyllään, sinnikkäällä uteliaisuudellaan ja tinkimättömyydellään. Yhdysvalloissa taas oli puhkeamassa toisenlainen myrsky, grunge, kun degeneroitunut 80-lukulainen sukkahousumetalli oli jäämässä seattlelaisen itseinhon alle. D avid Bowie on kuollut. Keväällä ilmestyvästä levystä emme lehden painoon mennessä tiedä vielä mitään, joten tarjoamme perspektiivin yksityisyyttään varjelevan ja aidan vaikeimmasta kohdasta ylittävän kameleontin tähänastisiin vaiheisiin
Muuten en osaa puhua tunteistani lainkaan. Poissa ovat edellisalbumien irvokkaat roolileikit, tällä kertaa Harvey on kannessa vähäeleisessä mustassa mekossa keskellä iltaista kaupunkia, kasvoillaan aurinkolasit joita vuorokauden aika ei vaadi, ja olallaan olkalaukku. ”Halusin kaiken kuulostavan niin kauniilta kuin mahdollista”, Harvey kertoi Q-lehdelle vuonna 2001. Uusi albumi oli kuitenkin jotakin ihan uutta: se oikeasti sukelsi klassisen taiderockin valtavirtaan, näytti kaikille kuinka osuvia ne Patti Smith -vertaukset olivat olleet, kuitenkaan menettämättä lainkaan omaleimaisuuttaan. Mihin silmäni sattuvat osumaan kirjoittaessa. Juttelen mieluummin levyistä, levytystekniikoista tai lampaiden siittämisestä.” Vaihe 2: Valtavirran viettelykset Harveyn kaksi ensimmäistä albumia yhdessä 4-Track Demosin (1993) kanssa muodostavat hyvin epämukavan trilogian: kuten niiden tekijä on itse sanonut, ne ovat kutisevia levyjä, niitä kuunnellessa tekee mieli raapia itseään. Minusta on hauskaa kieriskellä naurusta niin että kyynelet valuvat silmistäni.” Vielä radikaalimpi siirto oli vuonna 2000 ilmestynyt Stories from the City, Stories from the Sea. ”Paikat ovat aina olleet tärkeitä musiikilleni”, Harvey kertoi Wire-lehdelle vuonna 2011. Samalla Harvey oli näyttänyt ovea bändilleen, nyt hän oli oikea sooloartisti, joka tosin sai vankkaa taustatukea muun muassa U2:ta, Depeche Modea ja Smashing Pumpkinsia tuottaneelta Floodilta. Hän on vain tyylikäs nuori nainen keskellä kaupunkia, päättäväisesti matkalla jonnekin tai sieltä pois – eikä ole sattumaa, että kaupunki hänen ympärillään on New York, jonne Harvey oli muuttanut Englannin maaseudulta muutamaa vuotta aikaisemmin. Patti Smithiin hän tutustui vasta kun ihmiset alkoivat alituiseen verrata häntä amerikkalaislaulajaan. Jo nimikirjainyhdistelmä PJ huokuu poikuutta, hyvävelisyyttä. Hän vierastaa naisten stereotyyppistä tapaa kokoontua keskustelemaan tunteistaan. Ja tärkeä on myös välitön ympäristö, huone jossa kulloinkin olen. Ajattelin, että ei, haluan tämän albumin laulavan ja lentävän, olla täynnä kaikua ja pehmeätä melodisuutta. Stories from the City… oli todellakin klassikkoluokkaa oleva perinteinen rocklevy – 2000-luvulla ja vieläpä PJ Harveylta! Kukapa olisi uskonut. Suutun päivittäin asioista joita kuulen, huudan radiolle ja huudan televisiolle, tai oikeasti voin pahoin tai alan itkeä. Albumit oli myös helppo liittää Yhdysvalloissa suosiota saaneeseen Riot Grrl -ilmiöön, grungen vihaiseen sisarpuoleen, joka musiikissaan käsitteli samalla intensiteetillä samoja teemoja kuin Harvey, modernien sukupuolisroolien epämukavuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. ”Haluan jokaisen albumin olevan erilainen edelliseen verrattuna, ja paikan vaihdos on minulle takuu tietynlaisesta muutoksesta. Sen tärkeyttä ei voi liioitella.” PJ H A R V E Y Vielä ennen vuotta 2000 Thom Yorken ja PJ Harveyn duetto olisi kuulostanut ahdistavimmalta mahdolliselta yhdistelmältä, pariskunnalta joka tappaisi paatuneimmankin terapeutin omalle sohvalleen. Kunnes se on melkein mahdotonta hyväksyä. Tähän saakka Harvey oli keskittynyt antamaan suhteellisen pienelle yleisölleen sitä mitä he haluavat, mutta aina sellaisella tavalla jolla he eivät osanneet vielä haluta sitä. Vuonna 1995 grunge oli mennyt mailleen ja monet odottivat Harveyn vihaisen punk-bluesin häipyvän taustalle monien hengenheimolaistensa kanssa. Harvey oli kuitenkin paljon monitasoisempi ja kiinnostavampi artisti kuin tähän mennessä oli uskottu: tästä oli todisteena kolmas albumi To Bring You My Love (1995), jolla hän oli luopunut aikaisemman musiikkinsa niukkuudesta ja kirjaimellisuudesta – uusi albumi käsitteli isoja ja ikuisia teemoja, taivasta ja kuolemaa, syntiä ja pelastusta, tavalla joka oli etäisesti tuttua kypsän Nick Caven tuotannosta. ”Olen hyvin intensiivinen ihminen sillä tavalla, että tunnen asiat hyvin syvästi. ”Vain musiikki saa minut tuntemaan mitään. ”Olin tietoisesti tehnyt kokeita mahdollisimman kammottavilla soundeilla edellisillä albumeilla – joilla todella etsin mahdollisimman synkkiä ja häiritseviä ääniä – ja Stories oli reaktio edellisiä levyjäni vastaan. Ikuisena vastarannan kiiskinä Harvey ei kuitenkaan koskaan suostunut tunnustamaan itseään feministiksi, sillä jokainen määre on loppujen lopuksi vain häkki. Eivätkä mitään mukavia miehiä, vaan intensiivisiä, usein naistenvihaajiksi syytettyjä tyyppejä, kuten Nick Cave, William Burroughs tai Steve Albini, jonka Harvey sai tuottamaan Rid of Me -albuminsa. Nuori Harvey sanoi myös suosivansa miesten seuraa, jo lapsesta saakka, jolloin hän oli kylän ainoita tyttöjä. 46 RUMBA. Olen siinä toivottoman huono. Tämä on minun popalbumini, mutta se on poppia PJ Harveyn tapaan, mikä takuulla on useimpien ihmisten mielestä hyvin epäpoppia.” Jo albumin kansi kielii uudesta asenteesta. Tämä oli yhä äärimmäistä musiikkia, mutta musiikissa oli tarpeeksi melodisuutta, jotta suuri yleisö löysi siitä jotain itseään kiusaavaa. Etsin aina asioiden ääripäitä. Aivan uusi yleisö sai tutustua häneen kappaleen Down by the River groteskin glamoröösillä videolla, jolla Harvey luikerteli huonosti istuvassa iltapuvussa kuin ”happoa nappaillut Joan Crawford”, kuten hän itse uutta lookiaan kuvasi. Se luo täysin erilaisen tunnelman, jos matkalla studioon joutuu väistelemään pyörälähettejä lampaiden sijaan. Hän arvostaa miesten tapaa viettää aikaa yhdessä jonkin tietyn kiinnostuksen kohteen – olipa se sitten jalkapallo, popmusiikki tai postimerkkeily – ympärillä ja ilmaista itseään niiden kautta. Vastaavasti joka päivä nauran paljon ja rakastan komediaa – To Bring You My Love -albumilla halusin tuoda tämän puolen esille itsestäni, mielestäni se albumi on täynnä hyvin mustaa huumoria. Ja jos hän todella oli feministi, miksi kaikki hänen sankarinsa olivat miehiä. Samaa yritän tehdä musiikissani, viedä jotain niin pitkälle kuin sen voi viedä. ”En koskaan ole etäinen tyyppi, huolimatta siitä mitä teen”, Harvey on sanonut The Quietus -nettijulkaisulle
Kuka voisi siis syyttää sitä suurta yleisöä, joka halusi mieluummin sen edellislevyn kannessa poseeranneen urbaanin nuoren naisen, joka lauloi seksistä, miehistä, kaupungista, yöstä ja kaikesta muusta mikä rockiin oleellisesti kuuluu. ”Halusin Uh Huh Herin (2004) olevan yksinkertainen albumi”, Harvey kertoi Time Outille levyn ilmestymisen aikoihin. Stories teki jälkimmäisen, ja maailma palkitsi Harveyn siitä hyvästä: albumi voitti Mercury-palkinnon ensimmäisenä naisartistina, Q-lehti nimesi sen kaikkien aikojen parhaaksi naisartistin tekemäksi levyksi ja Rolling Stone piti sitä vuosikymmenen 35. Halusin lämpöä ja kotoisuutta, halusin tehdä levyn, joka saisi kuulijan tuntemaan olonsa tervetulleeksi.” Tavoitteensa saavuttamiseksi Harvey hankkiutui eroon nimekkäistä tuottajista ja vierailevista muusikoista – ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen hän soitti kaiken itse, jokaisen instrumentin. White Chalkin (2007) kannessa hän poseeraa 1800-luvun hovinaiseksi pyntättynä, ja itse albumi on 33 minuuttia pianoja, harppuja, akustisia kitaroita. Näinhän siinä kävikin, mutta tuon uran kahmi itselleen The Yeah Yeah Yeahs; Harvey itse oli suunnannut katseensa jo toisaalle. Ainoana kauneusvirheenä voi pitää kappaletta The Whores Hustle and the Hustlers Whore, jonka nimi jo kuulostaa Primal Screamiltä turisteeraamassa 70-luvun Isossa Omenassa. parhaana levynä. -albumi (1998), jota monet pitivät hankalana pettymyksenä uusia lupauksia kuiskineen To Bring You My Loven jälkeen. Tavallaan tätä oirehti jo Is This Desire. Se oli teema-albumi naisista, jotka olosuhteet olivat tuominneet tuhoon; solakassa 40 minuutin mitassaan se on silti suorastaan raamatullinen murheen ja hävityksen sinfonia, joka on rakennettu tarkoituksellisen rumien ja raastavien elektronisten äänien päälle. Vaihe 3: Avaamattoman hangen kauneus Stories from the City, Stories from the Sean pohjalle olisi ollut helppoa rakentaa pitkä ja menestyksekäs ura, olihan rockmaailmalla tarvetta juuri Harveyn kaltaiselle rajoja rikkovalle mutta menestyslevynsä mukaan kuitenkin perinteisiä arvoja kunnioittavalle naisartistille. Huhut levy-yhtiön väliintulosta ja albumin viivästyminen kielivät siitä, että jo silloin Island toivoi nuoren naisartistinsa ottavan sen ratkaisevan askeleen pienen piirin suosikista osaksi valtavirtaa. Tuon askeleen Harvey kaikkien yllätykseksi otti – harppasi suorastaan, syöksyi ponnahduslaudalta suurien kalojen sekaan – seuraavalla albumillaan, mutta se mikä siitä seurasi, oli uusi sivuaskel, monien mielestä suoranainen kompastuminen. Jo avausraita Big Exit tuo aivan uuden vertailukohdan Harveyn tuotantoon: kun hän laulaa haluavansa aseen, hän tuntuu kanavoivan ennen kaikkea Chrissie Hynden päällekäyvää poikatyttöyttä. Harveyn seuraava siirto oli kuitenkin vieläkin suurempi yllätys. Harvey halusi kirjoittaa albumin pianolla, koska sitä soitinta hän ei hallinnut; kun toimii oman osaamisalueensa ulkopuolella, PJ H A R V E Y RUMBA 47. Good Fortune -singlen säkeet ”In Chinatown, hung over, you showed me just what I can do” säteilivät aivan uudenlaista toiveikkuutta, ja ne kielivät avautuvista ovista ja avautuvista silmistä. Edes Yorke ei kuulosta yhtään karmivalta laulaessaan ”All day I dream of making love to you”, minkä voi laskea Harveyn uran yhdeksi suurimmista saavutuksista. ”Halusin sen olevan paikoitellen ruma, halusin että sen askelluksessa olisi uhmaa, mutta samalla toivoin sen huokuvan todellista rehellisyyttä ja läheisyyttä. Vielä ennen vuotta 2000 Thom Yorken ja PJ Harveyn duetto olisi kuulostanut ahdistavimmalta mahdolliselta yhdistelmältä, pariskunnalta joka tappaisi paatuneimmankin terapeutin omalle sohvalleen, mutta This Mess We’re In on hämmentävän herkkä, kaunis ja jopa aistillinen kappale. Kuten Robert Christgau kirjoitti Village Voicessa, siinä on eroa, käyttääkö musiikkiaan demoniensa kohtaamiseen vai niiden yli loikkaamiseen. Uh Huh Herin tekeminen oli Harveylle selvästi jonkinlainen puhdistautumisriitti, yritys puhdistaa luovuutensa komerot kaikesta niihin keräytyneestä roinasta, luurangoista ja lukinseiteistä. Tulos oli itsetarkoituksellisen demomainen, sekoitus intiimiä kuiskausta ja alkukantaista huutoa
Musiikillisena saavutuksena se on kuin pidättelisi hengitystään puolen tunnin ajan formaliiniin upotettuna. White Chalkin levytysprosessissa avain oli kirjaimellisesti uuden äänen löytäminen – en ole aikaisemmin laulanut tällä tavalla, eikä minun ehkä kuuluisi laulaa tällä tavalla, mutta kun löysin sen, samalla avautui uusi maailma.” Yhtään helpompi ei ollut Harveyn seuraava siirto. luovuus vapautuu hänen mielestään kahleistaan. Vaikka nimi antaa ymmärtää levyn kertovan Englannista, Harvey halusi paneutua sotien historiaan hyvin globaalilla ja historiallisella tasolla. Siksi minun täytyy olla hyvin kurinalainen. Let England Shake ei ollut juurikaan helpompi albumi kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta tällä kertaa tuuli oli kääntynyt uudelleen Harveylle myötäiseksi. S. Hän aikoi äänittää Let England Shaken (2011) aluksi Berliinissä, mutta albumi löysi luontaisen levytysympäristönsä St Peter’s Churchissä Englannin Dorsetissa, lähellä synnyinseutujaan. c o m / o l o h u o n e k l u b i ” helmi maalis huhti touko. Näin usein käy taiteilijoille, jotka sinnikkäästi tarpovat omaa polkuaan – aina välillä Zeitgeist saapuu moikkaamaan, samalla tavalla kuin PJ H A R V E Y ”Minua vetävät puoleensa murheelliset asiat, mutta haluan uskoa, että toivo ja rakkaus ovat silti kaksi tärkeintä asiaa taiteessani.” –PJ HARVEY L I P P U J A R A J O I T E T T U M Ä Ä R Ä T I K E T T I . ”Kirjoitan nyt eri tavalla, koska olen kulkenut pitkän matkan, eikä minun enää kulkea sitä uudelleen. Vastaavasti Harvey laulaa albumilla kaikki laulut oman luontaisen äänirekisterinsä yläpuolelta, jotta albumin epämukavuus välittyisi kuulijalle. Eliotin runoudesta, Salvador Dalin ja Fransesco de Goyan maalaustaiteesta sekä The Poguesin, The Doorsin ja Velvet Undergroundin musiikista. Valkoista liitua, lakanoita, kummituksia… White Chalk on komeron tiukimpaan korsettiin pujotettu puolituntinen toivotonta kaipuuta ja tyydyttämätöntä himoa; ”kyynelehtivä hylsy albumiksi”, kuten eräs kriitikko sitä kutsui. Internet on loppujen lopuksi vain valtava avoin kirja, joten käytän sitä vain hyvin rajattuihin ja ennalta määrättyihin tarkoitusperiin.” Gallipolin taistelu, jonka Ison-Britannian ja Osmanien valtakunta kävivät vuosina 1915–16, on peräti kolmen kappaleen aiheena, ja Harvey perehtyikin siihen sellaisella vimmalla, että pystyisi varmasti väsäämään aiheesta uskottavan opinnäytteen käden käänteessä. ”Varhaisten laulujeni seksuaaliset metaforat liittyivät siihen, että silloin olin paljon nuorempi nainen, joka oli vasta alkamassa tutkia noita alueita”, hän kertoi The Guardianille vuonna 2009. H U O N E K A S V E J A , S O H V I A, N O J A T U O L E J A . i 1 7 / 0 2 A N T E R O L I N D G R E N L A K E J O N S T H E H E A R I N G S U R P R I S E A C T : P A R I I S I N K E V Ä T ( S O O L O ) ii 0 9 / 0 3 K A R I N A L A U R A M O I S I O M A T T I J O H A N N E S K O I V U S U R P R I S E A C T iii 2 0 / 0 4 J O O S E K E S K I T A L O M A N N A P R I N C E O F A S S Y R I A ( S W E ) S U R P R I S E A C T + M I K I L I U K K O N E N iv 1 8 / 0 5 Y O U N G H E A R T E D I I S A S A M A E K O S K I N E N S U R P R I S E A C T f b . F I 1 5 € + P A L V E L U M A K S U K L O 1 9 – 2 4 K 1 8 K U L T T U U R I A R E E N A G L O R I A P I E N I R O O B E R T I N K A T U 1 2 , H K I P Ä Ä E S I I N T Y J Ä N Ä Y L L Ä T Y S A R T I S T I . (Tässä kannattaa ottaa mielessä vertailukohdaksi Sam Smith, joka etsii innoitusta korkeintaan oman puhelimensa torjuntaa uhkuvista tekstiviesteistä.) ”Olen sellainen ihminen, että jos minulla on yhteys johonkin, haluan saada sieltä kaiken saatavissa olevan tiedon”, Harvey kertoi The Guardianille. I N T I I M I O L O H U O N E T U N N E L M A . White Chalk onkin eroottinen samalla tavalla kuin monet pitävät kuristumista eroottisena. Albumin ainoa single When Under Ether saavutti Englannin singlelistalla hamutun sijan 101. ”En pysty olemaan lukematta kirjaa loppuun. T A U O I L L A V I E R A I T A K I R J A I L I J O I S T A N O U S E V I I N A R T I S T E I H I N . Hän on kertonut ottaneensa inspiraatiota Harold Pinterin ja T
rikkinäinen kellokin näyttää oikean ajan kaksi kertaa vuorokaudessa. Siihen sisältyy monia asioita – pelkoja tietenkin, mutta myös rakkautta, intohimoa, onnellisuutta, iloa, suuttumusta. Vasta nyt tunnen oppineeni maailmasta tarpeeksi voidakseni kirjoittaa näin. ”Tässä vaiheessa elämääni koen elintärkeäksi sen, että puutun minulle tärkeisiin asioihin”, hän sanoi The Quietusille vuonna 2011. Vuonna 2015 Harvey julkaisi valokuvaaja Seamus Murphyn kanssa ensimmäisen runokokoelmansa The Hollow of the Hand, joka pohjautui heidän yhteisiin matkoihinsa muun muassa Kosovoon ja Afganistaniin. Tähän on turha listata sen ympärillä liikkuvia spekulaatioita, jotka ovat kuitenkin varmasti osoitettu vääriksi tämän lehden ilmestymiseen mennessä. Vaihe 4: Taivas tietää Mitäpä seuraavaksi. Se kiehtoo minua myös muissa kirjoittajissa, jos voin samastua johonkin mitä he ilmaisevat, se merkitsee sitä että olen itse tuntenut samoin elämäni jossakin vaiheessa. Työlläni heijastan vain asioita, joita näen ympärilläni. On hyvin lohdullista tietää, että muut ihmiset ovat tunteneet samoin kuin itse tuntee ja ovat vielä osanneet pukea sen paremmin sanoiksi. Wells, D.L.; Graham, L.; Hepper, P.G. Siis millaista on olla ihmisolento tällä planeetalla. Olen kiinnostunut kaikesta, jotta voisin ilmaista mahdollisimman paljon ihmisyydestä ja asioista jotka kiinnostavat minua. Vuosi 2016 tuo meille myös uuden albumin, ja sen mukana varmasti taas uuden muodonmuutoksen. HEVI SAA KOIRAT HAUKKUMAAN ” ” Musiikki tekee hyvää Soundi koirat 2015 1.indd 1 25.11.2015 16:40:11. Viimeiset sanat onkin syytä jättää Polly Jean Harveylle itselleen: ”Olen kiinnostunut tutkimaan kaikkia ihmisenä olemisen tapoja. Se otettiin vastaan huomattavasti paremmin, joskin matalammalla profiililla kuin Morrisseyn esikoisromaani. Se on kaikista upein asia, miten luovuudellaan voi auttaa muita ihmisiä.” (Pitchfork, 2007) PJ Harvey esiintyy ensi kesänä Sidewaysfestivaalilla Helsingissä. Minua vetävät puoleensa murheelliset asiat, mutta haluan uskoa, että toivo ja rakkaus ovat silti kaksi tärkeintä asiaa taiteessani.” Kyllä, PJ Harvey todella puhuu musiikistaan taiteena. Niiden sanoiksi ja musiikiksi pukemisen yrittäminen vaatii empatiaa. ”Sanoa asiat, joita kukaan muu ei sano. Tähän ei ole mitään vastaansanomista. Lähde: Animal Welfare, Volume 11, Nro 4, 2002. PJ H A R V E Y Tutkimus. Ihmiset musiikki saa viihtymään. Kun 50 koiralle soitettiin tutkimusolosuhteissa erilaista musiikkia, klassinen musiikki sai ne levollisiksi ja heavymetalli haukkumaan. Uutta oli myös albumin poliittisuus: Harvey oli heittänyt hyvästit henkilökohtaisille traumoilleen ja historian murjotuille naiskohtaloille, nyt hänen tuskansa ja myötätuntonsa kohteena oli ihmiskunnan nimellä kulkeva tragedia. Kommentoida ajankohtaisia asioita
10 :12 Mu sic by Ma ke Lie vo ne n So los : Pa ak ku na ine n – ba rit on e sa xo ph on e, Ah ve nla hti – pia no PA RO NI PA AK KU NA IN EN – so pra no , alt o an d ba rit on e sa xo ph on es , . . . . . . . ”Lähdin miettimään yksinkertaisesti sitä, että wigwam tarkoittaa telttaa ja teltan muoto on kolmio. . . . . . . . Co py rig ht YL E 20 16 , un de r lic en se to Sv ar t Re co rd s. . . HO ST ED BY MA TT I PO IJÄ RV I. . . . . TEKSTI TUUKKA HÄMÄLÄINEN KUVAT JUSSI KARJALAINEN Katulamput Liisankadun yllä 50 RUMBA. . . . . 11 :38 Mu sic by Pa ron i Pa ak ku na ine n So los : La ine – dru ms , Lie vo ne n – ele ctr ic ba ss B2 . . . . . Karjalainen ei kuitenkaan halunnut tehdä kuvituksestaan liian selkeästi esittävää, joten hän teki muodoista pelkistettyjä, kuin graafisia elementtejä. . . . . On aika aloittaa puhtaalta pöydältä. . . . 10 :13 Mu sic by Oll i Ah ve nla hti So los : Pa ak ku na ine n – so pra no sa xo ph on e, Ah ve nla hti – pia no A2 . . . . . . . . . . . IN CA RN AT IO N . . Yhtye esiintyi yleisölle ilmanvaihto-ongelmien vaivaamassa tilassa, ja konsertti esitettiin suorana Ylen radio-ohjelmassa Popstudio. . . . All rig ht s res er ve d. . . . . . Se oli niin lapsellinen, että häivytin sen, mutta ehkä joku hippi voi sitten paukkupäissään löytää sen vielä.” Un iso no Qu ar tet 19 73 JA ZZ LI IS A LI VE IN ST UD IO 01 01 J A Z Z L IIS A U N I S O N O Q UA R T E T 19 7 3 | SR E0 19 UN IS ON O QU AR TE T LIV E AT LII SA NK AT U ST UD IO S, HE LS IN KI . . ute OL LI AH VE NL AH TI – pia no an d Fe nd er Rh od es ele ctr ic pia no MA KE LI EV ON EN – ele ctr ic ba ss RE IN O “R EI SK A” LA IN E – dru ms Re co rd ed liv e at Li isa nk atu St ud ios , He lsi nk i, Fin lan d. . . SP EC IA LL Y FO R . . . . . . . . . . . . LO NG TA ND EM . . . . . . . . . . M arraskuussa 1973 suomiprogen suuri nimi Wigwam nousi lavalle Helsingin Liisankadulla sijainneessa studiossa. . . J U S S I K A R J A L A I N E N SVART RECORDS aloittaa keväällä vinyylilevysarjan, jossa julkaistaan Ylelle 1970-luvulla tehtyjä harvinaisia konserttitaltiointeja. . . . . . . . . . . . . . . . PR OD UC ED BY YL E. . . . . . . . . . . . Samalla se on kuvassa kuin kirkas säde, jossa ylempi voima laskeutuu teltan eli tämän yhtyeen kautta maan päälle”, Karjalainen avaa kuvitustaan. . . . . . . . Muutamia taltiointeja toki katosi tai osoittautui julkaisukelvottomiksi, mutta Wigwamin konsertti säästyi. 10 :0 1 Mu sic by Oll i Ah ve nla hti So los : Ah ve nla hti – pia no , Pa ak ku na ine n – alt o sa xo ph on e B1 . . . . . LIV E BR OA DC AS T ON CH AN NE L 2, WE DN ES DA Y SE PT EM BE R 26 TH , 19 73 , 8 PM TO 8.4 PM . . . . . A1 . ”Toteutin sen tarkoituksella niin, ettei telttaa ensisilmäyksellä näe, koska Wigwamin levyn kuvittaminen teltalla tuntui niin lattapäiseltä idealta. . Liisankadun studiossa taltioidut Popstudioja Jazzstudio-ohjelmat toivat eetteriin valtavan joukon esiintyjiä Kirkasta ja Tabula Rasasta aina Piirpaukeen ja Haikaraan. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Vaikka Ylen oikeudet ulottuivat vain ohjelman lähettämiseen, on valtaosa tallenteista säästynyt. . TO TU UD EN AA RR EA IT TA TR EA SU RE S OF TH E TR UT H . . . Liisankatu on vain kävelymatkan päässä, mutta studiota ei enää ole – sen tilalla taitaa olla Alepa – ja itse yhtyekin on comebackistaan huolimatta kadonnut musiikkihistoriaan. . . . . Graafikko JUSSI KARJALAINEN sai mahdottoman tehtävän: Kuvittaa 24 ainutlaatuista albumia, joista valtaosan sisällöstä hänellä ei ole mitään käsitystä. . 43 vuotta myöhemmin graafikko Jussi Karjalainen istuu kellarityöhuoneessaan ja pohtii, kuinka Wigwamin livetaltioinnista ilmestyvän levyn kuvittaisi. . .
. . Pop Liisa -sarja taas päätettiin julkaista kuvakansilla, mutta niin, että kaikki kuvitukset näyttävät osalta samaa kokonaisuutta. Lambertland-vaikutteita voi halutessaan löytää Jazz Liisa -sarjassa julkaistavan Jukka Tolosen levyn kannessta.” Karjalaisen suunnittelemassa kannessa voi helposti nähdä vinyylin uurteet, joista sateenkaaren värit kurottautuvat ulospäin. . . . LIV E BR OA DC AS T ON CH AN NE L 2, WE DN ES DA Y NO VE MB ER 21 ST , 19 73 , 8 PM TO 8.4 PM . . . . . ”Päädyin tuollaiseen ’väriä elämään’ -tyyppiseen kanteen, joka ei oikeastaan ole ollenkaan pressamainen”, Karjalainen toteaa. . . . Ne kuvittavat kyseisen musiikin ohella vähintään yhtä paljon myös sarjan kokonaisuutta”, Karjalainen kuvailee. . . . . HO ST ED BY MA TT I PO IJÄ RV I. . Ta iva an tem pp eli 19 73 —— —— —— —— —— JA ZZ LI IS A —— —— —— —— —— LI VE IN ST UD IO —— —— —— —— —— 02 —— —— —— —— —— 02 J A Z Z L IIS A —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— — TA IV AA NT EM PP EL I LIV E AT LII SA NK AT U ST UD IO S, HE LS IN KI . . . . . . . . ”Kansikuvat ovat enemmän alisteisia levysarjalle kuin artisteille. . . . . . . . . . . . (14 :0 8) Mu sic by Ma ke Lie vo ne n So los : Re ch ard t – ele ctr ic gu ita r, Jak ola – flu te, Ah ve nla hti – pia no B1 . . LI SA . . . 10 :13 Mu sic by Oll i Ah ve nla hti So los : Pa ak ku na ine n – so pra no sa xo ph on e, Ah ve nla hti – pia no A2 . . . . . . . . . . . . . 10 :12 Mu sic by Ma ke Lie vo ne n So los : Pa ak ku na ine n – ba rit on e sa xo ph on e, Ah ve nla hti – pia no PA RO NI PA AK KU NA IN EN – so pra no , alt o an d ba rit on e sa xo ph on es , . . . . . . . . 10 :0 1 Mu sic by Oll i Ah ve nla hti So los : Ah ve nla hti – pia no , Pa ak ku na ine n – alt o sa xo ph on e B1 . . . . Ne ovat aika ympäripyöreitä, ja enemmän estetiikkaa kuin sisältöä, jolloin kuvitus ei myöskään helposti asetu ristiriitaan musiikin kanssa.” Tasavallan Presidentin esiintyminen taltioitiin syyskuussa 1973, samoihin aikoihin kun bändi äänitti neljättä studioalbumiaan Milky Way Moses (1974). ”Ehkä hieman itsekkäästi olen ottanut lähtökohdaksi, että näiden kansien tekemisen pitää olla suht helppoa ja vaivatonta.” M onilta Liisankadulla esiintyneiltä yhtyeiltä on julkaistu tunnettuja levyjä, joiden kansikuvista on tullut ikonisia ja osa kotimaista musiikkihistoriaa. . . . . TO TU UD EN AA RR EA IT TA TR EA SU RE S OF TH E TR UT H . . . . . . . . . . . . Jim Pembroke kirjoitti albumiversioon englanninkieliset sanat, mutta suomen kieli taittuu solisti Eero Raittiselta englantia luonnollisemmin, ainakin tässä RUMBA 51. Tulevaisuudessa niitä on luvassa vielä lisää. . . . . . . . . . . . . . . . . Koska sarjalla on vahva viite Liisankatuun, kuvittelin sitä, kuinka lamput ovat keikkuneet tuulessa artistien tullessa sessioista.” Karjalaisen suunnittelemissa Jazz Liisa -kansissa leikitellään tekstillä ja kirjaimilla, mikä on graafikon mukaan nyökkäys Blue Note Recordsille ja jazzlevyjen tekstikansiperinteeseen. . . . . . . Ajatus perinteisten promokuvien käyttämisestä kuvituksessa hylättiin heti kättelyssä, ja Karjalainen sai lähes vapaat kädet lähteä toteuttamaan itseään. . . . . . . . . . . . . . . . . Karjalaisen mukaan myös kuvitus tehtiin pikemminkin sarjan kuin musiikin ehdoilla. . . . —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— A1 . . . . . . . . . ”Kun julkaisujen määrä on niin valtava, päätimme jo alussa, että sarjan ulkoasusta tehdään hyvin kurinalainen sisäinserttiä myöten,” Karjalainen kertoo. . . . . . . . . . . . ”Tein sarjalle myös logon, joka esittää niitä Helsingissä ja myös Liisankadulla olevia katulamppuja, jotka roikkuvat vaijerin varassa kadun yläpuolella. . . Kun sitten tuli aika suunnitella kansi Pop Liisa -sarjan avaavalle Tasavallan Presidentille, suuntasi hän mahdollisimman kauas yhtyeen klassikkokansista, kuten Mats Huldénin kuvittamasta Lambertlandista (1972) tai Sonja Strengin suunnittelemasta Magneettimiehen kuolemasta (1970). . SP EC IA LL Y FO R . . . . . . . Ne kuvittavat kyseisen musiikin ohella vähintään yhtä paljon myös sarjan kokonaisuutta.” –JUSSI KARJALAINEN W igwamin levy ei jää lajissaan ainoaksi, vaan Svart Records julkaisee vuoden 2016 aikana peräti 24 albumin sarjan Popstudion ja Jazzstudion taltiointeja. . LO NG TA ND EM . . . . . . . ”Sekä tekstiettä kuvakansissa mottoni on ollut, että kansien tekemisen pitäisi olla leikkisää ja hauskaa”, Karjalainen kertoo. . . ”Sarjan kansissa ei kuvata mitään hirmu spesifiä, vaan niissä liikutaan aika yleisellä tasolla. . . . . . . . . . . . PR OD UC ED BY YL E. . . All rig ht s res er ve d. . . . . . Levyt on jaettu tyylilajin mukaan kahteen sarjaan, jotka kantavat nimiä Pop Liisa ja Jazz Liisa. . All rig ht s res er ve d. . . (15 :15 ) Mu sic by Ma ke Lie vo ne n So los : Jak ola – flu te, Ah ve nla hti – pia no , Re ch ard t – ele ctr ic gu ita r, Iko ne n – pe rcu ssi on —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— MA TT I JA KO LA – flu te OL LI AH VE NL AH TI – pia no an d Fe nd er Rh od es ele ctr ic pia no PE KK A RE CH AR DT – ele ctr ic gu ita r MA KE LI EV ON EN – ele ctr ic ba ss UP I SO RV AL I – dru ms TA PA NI «N AP PI » IK ON EN – co ng as an d pe rcu ssi on —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— —— Re co rd ed liv e at Li isa nk atu St ud ios , He lsi nk i, Fin lan d. . . . . . . 11 :38 Mu sic by Pa ron i Pa ak ku na ine n So los : La ine – dru ms , Lie vo ne n – ele ctr ic ba ss B2 . . . J U S S I K A R J A L A I N E N ”Kansikuvat ovat enemmän alisteisia levysarjalle kuin artisteille. PR OD UC ED BY YL E. . Tasavallan Presidentti esitti Liisankadun studiolla kolme kappaletta, joista yhden taltiointi osoittautui käyttökelvottomaksi häiriöäänen vuoksi. . Co py rig ht YL E 20 16 , un de r lic en se to Sv ar t Re co rd s. ON TÄ MÄ KK I SA NO … . . . . . . HO ST ED BY MA TT I PO IJÄ RV I . . Karjalainen on kuitenkin tietoisesti vältellyt suoria vaikutteita. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ”Usein lopputulos on kiinnostavampi jos sen palaset eivät istu toisiinsa aivan saumattomasti, vaan mukana on pientä hölskyntää. . . . . Onneksi kyseessä ei kuitenkaan ollut avauskappale, sillä Svartin livealbumin avaa todellinen harvinaisuus: Jarkko Laineen runoon sävelletty Lennosta kii, jota yhtye ei koskaan levyttänyt suomeksi. . Kaikki levyt julkaistaan luonnollisesti vinyylillä. . . . ”Silloin kun idea on tarpeeksi yksinkertainen, se jää avoimeksi monenlaisille tulkinnoille, mikä on mielestäni vain hyvä asia”, Karjalainen toteaa. . . . . . . . . (10 :24 ) Mu sic by Ma ke Lie vo ne n So los : Jak ola – flu te, Re ch ard t – ele ctr ic gu ita r, Ah ve nla hti – ele ctr ic pia no , Lie vo ne n – ele ctr ic ba ss A2 . . . . . . . . TA I VA A NT E M PP E LI 19 7 3 | SR E0 20 Co py rig ht YL E 20 16 , un de r lic en se to Sv ar t Re co rd s. . . . . . . . . . . . LIV E BR OA DC AS T ON CH AN NE L 2, WE DN ES DA Y SE PT EM BE R 26 TH , 19 73 , 8 PM TO 8.4 PM . . . . . Un iso no Qu ar tet 19 73 JA ZZ LI IS A LI VE IN ST UD IO 01 01 J A Z Z L IIS A U N I S O N O Q UA R T E T 19 7 3 | SR E0 19 UN IS ON O QU AR TE T LIV E AT LII SA NK AT U ST UD IO S, HE LS IN KI . TO TE M DA NC E . . . . . . . . . . . . . . . . . . ute OL LI AH VE NL AH TI – pia no an d Fe nd er Rh od es ele ctr ic pia no MA KE LI EV ON EN – ele ctr ic ba ss RE IN O “R EI SK A” LA IN E – dru ms Re co rd ed liv e at Li isa nk atu St ud ios , He lsi nk i, Fin lan d. . . . . . . . IN CA RN AT IO N . . . . . . . . . . . . . . . . A1 . . . . . . . Kuvan voisi tulkita kunnianosoituksena paitsi yhtyeelle, myös koko vinyyliaikakaudelle, mutta Karjalainen itse ei tätä tullut ajatelleeksi
. Ehkä ne ovat siinä mielessä jopa vähän ikonimaisia”, Karjalainen pohtii. Niistä voi muistaa vaikka että ’se on se levy, jonka kannessa on sateenkaari tai tulppaani’. All rights reserved. Unisono Quartet 1973 J A Z Z L I I S A L IVE IN S T UDIO 01 1 JA Z Z L II S A U N IS O N O Q U A R T E T 19 73 | S R E 19 UNISONO QUARTET LIVE AT LIISANK ATU STUDIOS, HELSINKI. . . . ”Superkingsin kansikuva on hyvä esimerkki. . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6:28 Music by Eero Ojanen Original Swedish Lyrics by Claes Andersson, translated to Finnish by Claes Andersson & Tommy Tabermann Solos: Hauru – electric guitar, Ojanen – electric piano B3. Tuttujenkin yhtyeiden ja artistien kohdalla Karjalainen on vältellyt antamasta alkuperäisten kansikuvitusten vaikuttaa työhönsä. . . . . . . . . Siinä missä Wigwam ja Tasavallan Presidentti olivat projektin alussa Karjalaiselle hyvinkin tuttuja, monet muut yhtyeet olivat täysin tuntemattomia – ja ovat vieläkin. . . . . . . . MITÄ SINÄ SANOTKAAN . . . ——————————————————————————————————————————————————— A1. . . . . . . PRODUCED BY YLE. . . . . . INCARNATION . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . TOTUUDEN AARREAITTA TREASURES OF THE TRUTH . . . . . . A1. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . J U S S I K A R J A L A I N E N 52 RUMBA. . Kun lisäksi ottaa huomioon, että kansikuva julkaistaan lp-koossa, paljastuu pelkistettyjen graafisten elementtien rohkeus. . LONG TANDEM . . . . . MARVELRY SKIMMER (FRIEND FROM THE FIELDS) (3:40) Music and lyrics by Jim Pembroke B1. . . . PRODUCED BY YLE. . . . . HOSTED BY ERKKI «UNDE» LEHTOLA. Copyright YLE 2016, under license to Svart Records. Sitten se lipsahti vahingossa tulppaaniksi.” ”Kuvituksia tehdessä täytyy aistia milloin mennään kiinnostavaan suuntaan ja milloin kannattaa tarttua sattuman tuomiin ideoihin.” Karjalainen leikitteli Jukka Hauru & Superkingsin kantta tehdessään myös sillä, kuinka vähään kuvittaja uskaltaa luottaa. . . . Liisankadulla tehty taltiointi on tiivis purkaus paikoin jazzahtavaakin progea, jossa etenkin Tarmo Rosenlundin ”laulusuoritus” tuo mieleen hollantilaisyhtye Focuksen jodlaukset. . . . . ”Esimerkiksi KOM Quartetin kanteen olen tuonut tietynlaista KOM-teatterin estetiikkaa, eli aika karkeaa, yksinkertaista ja topakkaa grafiikkaa. . . . . . . Olen yrittänyt sillä tapaa välittää esittäjään liittyvän mielikuvani.” L iisankatu-sarjoihin sisältyy valtava määrä vähemmän tunnettuja yhtyeitä, joista osa ei koskaan päätynyt tekemään edes studioalbumia. . . . 10:13 Music by Olli Ahvenlahti Solos: Paakkunainen – soprano saxophone, Ahvenlahti – piano A2. . . . . . . . K O M Q U A R T E T 19 75 | S R E 2 3 Copyright YLE 2016, under license to Svart Records. . . . . . . . All rights reserved. . PRODUCED BY YLE. . . . . . IMAGINE . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Karjalaisen Wigwamille, Tasavallan Presidentille sekä vaikkapa Jukka Hauru & Superkingsille suunnittelemat kannet ovat kaukana tällaisesta estetiikasta, ja Karjalainen meneekin tavoittelemassaan ajankuvassa pelkkää jäljittelyä pidemmälle. FAIRYPORT . . . . . . . . . . . HOSTED BY MAT TI KONT TINEN. . . . . . . . . LIVE BROADCAST ON CHANNEL 2, WEDNESDAY SEPTEMBER 26TH, 1973, 8 PM TO 8.40 PM. . LAPSI / KALEVI . . . Toukokuussa 1973 Popstudiossa esiintynyt Taivaanvuohi jäi historiaan kulttiyhtyeenä, joka hajosi ennen kuin yhtäkään albumia oli äänitetty. . . . . . . (3:42) Music and lyrics by John Lennon A2. Ajattelin lintua ja kuinka laulu sen nousee ylöspäin – siinä oli jotain nostattavaa, joten keskityin vain sellaiseen laavalamppumaiseen liikkeeseen. . . . . . . . 10:01 Music by Olli Ahvenlahti Solos: Ahvenlahti – piano, Paakkunainen – alto saxophone B1. . . . . . . . . . . ——————————————————————————————————————————————————— A1. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ”Yritän jossain määrin yhdistellä kuvituksessa aikakauden rock-kuvastoa siihen, kuinka 1970-luvulla nähtiin skandinaavinen muotoilu, kuten Aarikka ja Marimekko,” Karjalainen avaa filosofiaansa. . . . . . . . SPOKEN INTRODUCTION . . . . . . . . . . . . Lähdin sitä tehdessäni ajattelemaan jälleen yksinkertaisesti vain kuningasta ja hahmottelin jonkinlaista taloa, joka näyttäisi samalla kruunulta. . . . KOM Quartet 1975 —————————— J A Z Z L I I S A —————————— L IVE IN S T UDIO —————————— 04 —————————— 4 JA Z Z L II S A ——————————————————————————————————————————————————— KOM QUARTET LIVE AT LIISANK ATU STUDIOS, HELSINKI. . . . ”Esimerkiksi Taivaanvuohi on yhtye, jota en ole vielä kuullut nuottiakaan, vaikka kansi on jo tehty”, Karjalainen tunnustaa. . . . Hän tavoittelee kansille tiettyyn musiikkiin, artistiin tai jopa pelkkään sanaan liittyvää mielikuvaa, jossa yhdistyvät monet asiat. 1 970-luvulla etenkin progelevyjen kannet olivat tyypillisesti runsaita ja täynnä yksityiskohtia. 4:38 Music by Eero Ojanen Original Swedish Lyrics by Claes Andersson, translated to Finnish by Claes Andersson & Tommy Tabermann Solo: Hauru – electric guitar ——————————————————————————————————————————————————— EIJA ORPANA – vocals and violin PERTTI MELASNIEMI – vocals and percussion EERO OJANEN – piano and electric piano JUKKA HAURU – electric guitar TAPANI TAMMINEN – bass ARI VALTONEN – drums ——————————————————————————————————————————————————— Recorded live at Liisankatu Studios, Helsinki, Finland. . . . . . . ute OLLI AHVENLAHTI – piano and Fender Rhodes electric piano MAKE LIEVONEN – electric bass REINO “REISKA” LAINE – drums Recorded live at Liisankatu Studios, Helsinki, Finland. . . . . . . . . . . . . (14:02) Music and lyrics by Jukka Gustavson B2. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Ennen Svartin julkaisua yhtyettä on kuitenkin ollut likimain mahdotonta päästä kuulemaan, joten Karjalainen asettui samaan asemaan muiden musiikinystävien kanssa ja lähti jälleen liikkeelle yksinkertaisista assosiaatioista. . . . . Joskus kuitenkin myös esittäjään liittyvä visuaalinen ilme on noussut esiin kuvituksessa. . . . ”Ja ovathan ne mieleenpainuvampia merkkejä kuin joku mustavalkoinen kuva vaikka Tasavallan Presidentistä. . . . . . . . . . . . . . ”Kannessa on tavallaan pilvi käänteisessä vetovoimassa niin, että kaikki nousee ylöspäin. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10:12 Music by Make Lievonen Solos: Paakkunainen – baritone saxophone, Ahvenlahti – piano PARONI PAAKKUNAINEN – soprano, alto and baritone saxophones, . . . . . . . . Se olisi lopulta vaan joku harmaa kuva, jollaisia on postuumisti julkaistujen levyjen geneerisissä kansissa totuttu näkemään.” Karjalainen pyrkii kansikuvissaan myös löytämään tasapainon retrotyylin ja nykyaikaisuuden välillä. . . . ÄLÄ TUHLAA AIKAA . . . . . . . Vaikka Karjalainen olisi voinut pyytää kuultavaksi Svartin julkaiseman livetaltioinnin ennakkoon, hän päätti tehdä kannen sokkona. . . . Siinä voi nähdä myös jonkunlaisen itämaisen kaupungin, mutta se on oikeastaan puhdas vahinko”, Karjalainen avaa kuvitustaan. . ”En ole ryhtynyt suoranaisesti vanhentamaan kansia, vaan olen tehnyt vain pintakäsittelyä, jotta syntyisi hieman vaikutelmaa silkkipainosta,” Karjalainen kertoo. . . . . . ”Lähtökohtana oli vain taivaanvuohi, eli se rumaääninen lintu, joka oli kai itseironinen nimi bändille. (8:46) Music by Pekka Pohjola A3. . . (9:32) Music and lyrics by Jim Pembroke ——————————————————————————————————————————————————— JUKKA GUSTAVSON – vocals and organ JIM PEMBROKE – vocals and electric piano PEKKA POHJOLA – electric bass RONNIE ÖSTERBERG – drums ——————————————————————————————————————————————————— Recorded live at Liisankatu Studios, Helsinki, Finland. . . . . . LIVE BROADCAST ON CHANNEL 2, WEDNESDAY NOVEMBER 7TH, 1973, 8 PM TO 8.40 PM. . . . . . . Se voisi olla yhtä hyvin vaikkapa esite jollekin lasivaasille. INTERVIEWED . . . 11:38 Music by Paroni Paakkunainen Solos: Laine – drums, Lievonen – electric bass B2. . . . GRASS FOR BLADES . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ”Siinä on vaikutteita teollisesta muotoilusta siltä ajalta, jolloin Suomessa uskottiin että pelkistäminen on aina kova juttu”, Karjalainen hymähtää. . . . . . . . . . . . . . . . . kappaleessa. . . . . . . . . 10:45 Music by Jukka Hauru Original Swedish Lyrics by Claes Andersson, translated to Finnish by Claes Andersson & Tommy Tabermann Solos: Ojanen – piano, Hauru – electric guitar, Ojanen – piano B1. . . . . . . . . . . . . . . . . . ”Annoin tavallaan itselleni luvan operoida pimeässä,” Karjalainen kuvailee. . . . HOSTED BY MAT TI POIJÄRVI. . LIVE BROADCAST ON CHANNEL 2, WEDNESDAY APRIL 23TH, 1975, 8 PM TO 8.40 PM. . 7:19 Music by Eero Ojanen Original Swedish Lyrics by Claes Andersson, translated to Finnish by Claes Andersson & Tommy Tabermann Solo: Hauru – electric guitar B2. . . 1:00 A2. . . . . Hänen käsialaansa ovat muun muassa useat 22-Pistepirkon, Tuomari Nurmion, Circlen ja Agentsin Wigwam 1973 —————————— P O P L I I S A —————————— L IVE IN S T UDIO —————————— 03 —————————— 3 P O P L II S A W IG W A M 19 73 | S R E 4 ——————————————————————————————————————————————————— WIGWAM LIVE AT LIISANK ATU STUDIOS, HELSINKI. Tästä ideasta kuva syntyi, eikä alkuperäinen idea ole yhtään sen syvempi.” J ussi Karjalainen on suunnitellut levynkansia jo viisitoista vuotta. . . . . . . . ”Luotan siihen, että kun yhdistelee asioita sydämellä ja hyvällä fiiliksellä, se saa ne sopimaan yhteen.” ”En tiedä paranisivatko nämä kannet sillä, jos niitä tehdessä kuuntelisi musiikkia todella paljon ja analyyttisesti.” Taivaanvuohi oli kitaristi Sami Hurmerinnan ensimmäinen yhtye, joka hajosi ennen kuin poppoo ehti äänittämään Love Recordsin kanssa sovittua levyä. . . . VARO NIITÄ . . . . . . . . . . 7:11 Music by Jukka Hauru Original Swedish Lyrics by Claes Andersson, translated to Finnish by Claes Andersson & Tommy Tabermann Solos: Ojanen – electric piano, Hauru – electric guitar A3. . . . . Koko liveveto on myös albumiversiota orgaanisempi, ja aitoon progetyyliin myös tuntuvasti pidempi. . . . . . . . . . . NIPISTYS . . . SPECIALLY FOR . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Copyright YLE 2016, under license to Svart Records. . . ”Oikeastihan vaikkapa Aarikan puuhelmikukot ovat aika karseita, mutta varmaan ne olivat siihen aikaan tosi rohkeita.” ”Halusin myös, että kannet yksinkertaisesti jäisivät mieleen. . . . . . . All rights reserved. .
. . . . . . Keikkamme ei tosin ollut paras mahdollinen, mutta ihan kohtalainen. . . . Se oli minulle rankkaa aikaa, joten nimen taivas viittaa myös siihen,” Hurmerinta kertoo. . . . . . Soitimme sen jälkeen parempiakin.” Ennen Svartin julkaisua Hurmerinta ja Päivinen kävivät kuuntelemassa konserttinsa uudelleen Ylellä. (8:27) Music by Sami Hurmerinta Lyrics by Urpo Siitonen & Ismo Räisänen A3. . . . (15:15) Music by Make Lievonen Solos: Jakola – flute, Ahvenlahti – piano, Rechardt – electric guitar, Ikonen – percussion —————————————————————————————————————————————————— MATTI JAKOLA – flute OLLI AHVENLAHTI – piano and Fender Rhodes electric piano PEKKA RECHARDT – electric guitar MAKE LIEVONEN – electric bass UPI SORVALI – drums TAPANI «NAPPI» IKONEN – congas and percussion —————————————————————————————————————————————————— Recorded live at Liisankatu Studios, Helsinki, Finland. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . J U S S I K A R J A L A I N E N ”Ääripäänä voisi mainita vaikka PMMP:n Rakkaudesta-albumin kannen. . . . . . . . Taivaanvuohi 1973 Taivaantemppeli 1973 —————————— J A Z Z L I I S A —————————— L IVE IN S T UDIO —————————— 02 —————————— 2 JA Z Z L II S A ——————————————————————————————————————————————————— TAIVAANTEMPPELI LIVE AT LIISANK ATU STUDIOS, HELSINKI. (10:24) Music by Make Lievonen Solos: Jakola – flute, Rechardt – electric guitar, Ahvenlahti – electric piano, Lievonen – electric bass A2. . ”Kun Matti kysyi minua tekemään kannet, hän varoitti jo etukäteen, että aikoo sitten nipottaa kyllä kaikesta. Hurmerinnan mukaan soitossa kuuluu nuoruuden innokkuus, ja hänestä on hauskaa, että Taivaanvuohi saa näin vuosien viiveellä esikoislevynsä julki. . . Tämä johtuu siitä, että Taivaanvuohen ensimmäinenkin studioalbumi jäi aikanaan äänittämättä, ja Svartin nyt julkaisema livetaltiointi on yhtyeen ensimmäinen levyjulkaisu. HOSTED BY ERKKI «UNDE» LEHTOLA. . . . . . . . . . . . . GLOOM / MUUKALAISET YÖSSÄ . . . . . . . . . . . . . . . . . . Kokemusta Karjalaisella on siis runsaasti, mutta Liisankatu-sarjojen kuvitustyö poikkeaa hänen mukaansa tyypillisestä suunnittelutyöstä. . . . . ”Treenasimme kovasti ja konsertoimme paljon pääkaupunkiseudulla, kuten N-klubilla ja Vanhalla, sekä nuorisokerhojen bändi-illoissa.” ”Popstudion keikan jälkeen suunnittelimme myös levyn tekemistä, ja neuvottelimme siitä jo Love Recordsin kanssa, mutta erinäisten tekijöiden takia yhtye lopetti ennen kuin ehdimme studioon.” Taivaanvuohi sai alkunsa kesällä 1972, ja kokoonpano vakiintui vuoteen 1973 mennessä. ”Isoveljeni kuoli moottoripyöräonnettomuudessa Juhannusaattona 1972. . . —————————————————————————————————————————————————— A1. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Vaikka RUMBA 53. . . . . . Tällä kokoonpanolla Taivaanvuohi esiintyi myös Liisankadun studiolla. . . Että teet vain niin hyvän kuin osaat”, Karjalainen muistelee saamiaan ohjeita. . . ”Pääsimme ohjelmaan lähetettyämme demon juontaja Erkki Lehtolalle,” Hurmerinta kertoo. . . . . . . All rights reserved. . . . . . . . . . . . Osa tekijöistä kontrolloi julkaisujen ulkoasua tarkemmin, osa taas antaa kuvittajalle lähes vapaat kädet. HOSTED BY MAT TI POIJÄRVI . . . . . . . . . . Kitaristi Sami Hurmerinta muistaa Taivaanvuohen yhtenä ensimmäisistä nuoruuden yhtyeistään. . . . . . . . . . Siinä on useampia tahoja, joiden välillä täytyy tasapainoilla, jotta saadaan aikaan kaikkia jossain määrin tyydyttävä lopputulos. . . . ”Svartilla haluttiin tehdä kannen esittelytekstikin englanniksi, siltä varalta että levyä halutaan viedä ulkomaille. DROP DRAG . . . . . ——————————————————————————————————————————————————— A1. . . . . . . . ”Ensimmäisenä julkaistulle Heliumpallo-singlelle Paula Vesala olisi vielä valinnut eri kansiversion kuin minä. . SHEDDING . ”Uusiin julkaisuihin taas liittyy usein paljon säätöä, koska asiaan pyrkivät vaikuttamaan sekä artisti että levy-yhtiö, joilla on joskus yhteneviä ja joskus eriäviä mielipiteitä. . . LIVE BROADCAST ON CHANNEL 2, WEDNESDAY NOVEMBER 21ST, 1973, 8 PM TO 8.40 PM. . . . . . (10:02) Music and lyrics by Sami Hurmerinta B2. . . . . . All rights reserved. . . . . . . . . . —————————— P O P L I I S A —————————— L IVE IN S T UDIO —————————— 04 —————————— ——————————————————————————————————————————————————— TAIVAANVUOHI LIVE AT LIISANK ATU STUDIOS, HELSINKI. (14:08) Music by Make Lievonen Solos: Rechardt – electric guitar, Jakola – flute, Ahvenlahti – piano B1. . . . . . . LIVE BROADCAST ON CHANNEL 2, WEDNESDAY DECEMBER 5TH, 1973, 8 PM TO 8.40 PM. . Teimme yhteistyötä jo Tehosekoittimen aikoina, joten se ei ollut oikeastaan mikään uutinen”, Karjalainen naurahtaa. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Monesti pitää tehdä useita versioita, jotka voivat olla parempia tai sitten niillä onnistutaan vain todentamaan, että alkuperäinen idea toimi paremmin.” Karjalainen on kohdannut urallaan monia erilaisia asenteita niin artisteilta kuin julkaisijoiltakin. Taivaanvuohi ensi kertaa levyllä YLEN Popstudio ohjelmassa toukokuussa 1973 konsertoinut Taivaanvuohi on useimmille tuiki tuntematon nimi, vaikka yhtye onkin pienessä kulttimaineessa. . . . . . . . (6:50) Music by Frank Zappa ——————————————————————————————————————————————————— TARMO ROSENLUND – vocals PERTTI «PEPA» PÄIVINEN – alto saxophone and flute SAMI HURMERINTA – electric guitar and backing vocals URPO SIITONEN – electric bass ISMO RÄISÄNEN – drums ——————————————————————————————————————————————————— Recorded live at Liisankatu Studios, Helsinki, Finland. . . . . . . . . FORWARD BOUND . . . . . . . . . . . . . . . . ”Ensinnäkin uusintajulkaisuissa pitää yleensä olla täysin uskollinen alkuperäiselle levylle, jolloin toimin ikään kuin vain renkipoikana,” Karjalainen kuvailee. . . . . . LISA . . Myös Mirel Wagnerin uusin levy on Karjalaisen kuvittama. . . . . . . . . . . levynkannet. Se oli jännää, koska kyseessä oli suora lähetys ja paikalla oli paljon yleisöä. . . ”Kun sen merkityksen yhdisti ei-niin-kovin-kauniisti laulavaan lintuun, nimi jollain tapaa sopi siihen aikaan.” 4 P O P L II S A T A IV A A N V U O H I 19 73 | S R E 5 Copyright YLE 2016, under license to Svart Records. . ”Tehtävänantona oli tehdä progehtava avaruuskansi, jossa on mystistä symboliikkaa, mutta kelaamatta asiaa liian syvästi. . . . . . . PRODUCED BY YLE. Kitaristi Hurmerinnan ohella yhtyeeseen kuuluivat laulaja Tarmo Rosenlund, basisti Urpo Siitonen, rumpali Ismo Räisänen, sekä huilua ja alttosaksofonia soittanut Pertti Päivinen. . . Sitä tehdessä yhtye totesi vain, että kun olemme nyt sinut tähän valinneet, niin kyllä me sinuun luotetaan. . . . . . . . PRODUCED BY YLE. ORANGE COUNTY LUMBER TRUCK . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Esimerkiksi Japanissa on paljon progemusan ystäviä.” Taivaanvuohen mieleenpainuva nimi on peräisin kahlaajalinnulta, joka tunnetaan määkivästä laulustaan. . . . . . Mutta sitten hän vain totesi, että minusta tämä on kyllä parempi, mutta jos olet sitä mieltä että tuo toinen, niin mennään sillä.” Karjalaisen mukaan toisessa ääripäässä taas oli Saimaan lokakuussa 2015 julkaistu Matka mielen ytimeen -albumi, jonka kohdalla yhtyeen nokkamiehellä Matti Mikkolalla oli tarkka visio siitä, millaisen kannen hän haluaa. . . (4:48) Music by Sami Hurmerinta, Lyrics by Tarmo Rosenlund A2. . . . . . . . . ”Se oli ensimmäinen bändi, jossa esitimme pääosin omia biisejä,” Hurmerinta muistelee. . . . T A IV A A N T E M P P E L I 19 73 | S R E 20 Copyright YLE 2016, under license to Svart Records. . Hurmerinta myöntääkin, että nimivalinta oli osittain itseironinen, mutta sen taustalla piilee myös tarina. . TOTEM DANCE . . . . (5:17) Music and lyrics by Sami Hurmerinta B1. ON TÄMÄKKI SANO… . . ”Meille oli tosi hienoa päästä samaan sarjaan, jossa oli esiintynyt isoja, vakiintuneita nimiä.” ”Muistan hyvin kun keikka nauhoitettiin Liisankadulla
. . . . Muutama on kyllä kadonnutkin, kuten Maaritin kesäkonsertti, eikä Kasevankaan taltiointia ole vielä löytynyt.” Pulkin mukaan reitti neuvotteluiden kautta arkistoihin ja lopulta julkaisuun oli pitkä ja hankala. . . . . (19:28) Music by Eero Koivistoinen Lyrics by Jarkko Laine B1. . . . . . . . . . . . 21:50 Music by Jukka Tolonen Solos: Koskinen – trumpet, Tolonen – electric guitar, Pöyry – alto saxophone ——————————————————————————————————————————————————— MIKE KOSKINEN – trumpet PEKKA PÖYRY – . . . . . . . . . . T oisinaan graafikon toimenkuva on laajentunut myös kansitaiteen ulkopuolelle. . . . . . . . . . . LIVE BROADCAST ON CHANNEL 2, WEDNESDAY OCTOBER 10TH, 1973, 8 PM TO 8.40 PM. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . ”Kova juttu on myös Kalevala, joka teki kaikki studioalbumit englanniksi, mutta taltiointi tehtiin ennen ensimmäistä levyä, jolloin yhtye oli vielä suomenkielinen. . . . MAI-LING . . . . . . . ute, alto and soprano saxophones JUKKA TOLONEN – acoustic and electric guitars PEKKA POHJOLA – violin and electric bass HEIKKI HÄKÄ VIRTANEN – electric bass REINO REISKA LAINE – drums and percussion RONNIE ÖSTERBERG – drums and percussion ——————————————————————————————————————————————————— JU K K A T O L O N E N R A M B L IN ’ JA Z Z B A N D 19 73 | S R E 22 Copyright YLE 2016, under license to Svart Records. . . . . . . . . . . . Esimerkkinä Pulkki mainitsee muun muassa turkulaisen Yellow-yhtyeen, joka esiintyi Liisankadulla jo kolme vuotta ennen ainoan albuminsa julkaisua, sekä Piirpauken, joka esiintyi vielä tuolloin nimellä Kukko–Walli Quartet ja esitti poikkeavan version Konevitsan kirkonkellot -klassikostaan. . . . . . . . . . LENNOSTA KII . . . . Sarjassa on monia bändejä, jotka eivät koskaan päätyneet studioon asti tai jotka soittavat tässä aivan eri tavaraa kuin levyillään. . . . . . . . . . . (9:47) Music by Juhani Poutanen ——————————————————————————————————————————————————— JUHANI POUTANEN – violin OLLI AHVENLAHTI – Fender Rhodes electric piano JUKKA HAURU – electric guitar HEIKKI «HÄKÄ» VIRTANEN – electric bass VESA AALTONEN – drums REINO «REISKA» LAINE – congas, marimba and glockenspiel ——————————————————————————————————————————————————— Recorded live at Liisankatu Studios, Helsinki, Finland. . ANGEL . PRODUCED BY YLE. . Jukka Hauru & Superkings 1973 —————————— P O P L I I S A —————————— L IVE IN S T UDIO —————————— 02 —————————— 2 P O P L II S A JU K K A H A U R U & S U P E R K IN G S 19 73 | S R E 2 ——————————————————————————————————————————————————— JUKKA HAURU & SUPERKINGS LIVE AT LIISANK ATU STUDIOS, HELSINKI. . . . . . . . Yhtyeen toisen albumin, Dwzyrekin (2015), kohdalla Karjalainen ja Sinikoski lähtivät yhtyeen mukaan Islantiin kuvaamaan promokuvia sekä Kamppailu merellä -musiikkivideon, jolla Karjalainen toimi apulaisohjaajana. ”Olemme joutuneet kysymään julkaisuluvan joka ainoalta esiintyjältä erikseen,” Pulkki kertoo. . . . . ”Se että toimme kuviin omaa näkökulmaamme ja tiettyä vakavuutta hauskuuden ohelle, on ehkä auttanut jopa yhtyettä itseään muodostamaan selkeämmän kuvan itsestään,” Karjalainen arvelee. ”Voi olla että minua luullaan sen verran hipiksi, ettei minulta tulla tilanneeksi mitään Antti Tuiskun kansia”, Karjalainen arvelee. . . . . Itse kuvauksiin meni kolme neljä päivää, joista kahtena molemmat veljekset olivat paikalla. . Esimerkiksi Unisono teki kyllä Pekka Pohjolan kanssa yhden albumin vuonna 1975, mutta Liisankadulla yhtyeellä oli hieman eri kokoonpano ja eri meininki muutenkin.” Sama kuvio toistuu myös Pop Liisa -sarjan puolella. . . . . . . . . . . . . . . . . . . Meillä oli aikataulu jokaiselle päivälle suurin piirtein varttitunnin tarkkuudella. . . . . ”Wöyh!-homma on todella poikkeuksellinen, koska siinä on päässyt toteuttamaan monenlaista”, Karjalainen toteaa. . HOSTED BY MAT TI POIJÄRVI. . . . . ——————————————————————————————————————————————————— A1. . . All rights reserved. . . . . . . . . . . . . Kuten sitä, että tekstit eivät saaneet olla liian hienosti, vaan sen piti näyttää sellaiselta teollisen koneiston tuottamalta massatuotantolevyltä, jota myydään divarissa eurolla.” Vaikka Karjalainen on suunnitellut valtavan määrän levynkansia, ovat harvat niistä kaikkein kaupallisimmilta artisteilta. . . . . . . HOSTED BY ERKKI «UNDE» LEHTOLA. PRODUCED BY YLE. . . . . Copyright YLE 2016, under license to Svart Records. . . Karjalainen uskookin, 2 JA Z Z L II S A Copyright YLE 2016, under license to Svart Records. . . LIVE BROADCAST ON CHANNEL 2, WEDNESDAY SEPTEMBER 12TH, 1973, 8 PM TO 8.40 PM. . . ”En tiedä onko se sitten brändäystä tai jotain coach ingia, mutta luotto yhtyeen suunnalta on ollut alusta asti valtava.” J U S S I K A R J A L A I N E N ensimmäinen kansikuvitus menikin läpi, niin kaikkia muita yksityiskohtia säädettiin. . . . 17:19 Music by Jukka Tolonen Solos: Pohjola – violin, Pöyry – soprano saxophone, Koskinen – trumpet, Tolonen – electric guitar B1. . . . ”Lähestyimme hommaa aivan toisesta tulokulmasta kuin vaikkapa Svartin levyjen kohdalla, koska pääsimme Sinikosken kanssa alusta asti vaikuttamaan yhtyeen visuaaliseen puoleen.” ”Esimerkiksi ensimmäisen levyn videoilla ja kuvituksessa käytetyt balettitanssijat olivat meidän ideamme, joka sitten poiki tanssijoiden käytön myös keikoilla. DANCE . . . . . HOSTED BY ERKKI «UNDE» LEHTOLA. Mukana on myös muutama biisi, joita ei koskaan päätynyt levylle.” että visuaalisen alan tekijöiden tiivis yhteistyö on toiminut rohkaisuna yhtyeelle. . . . . . . . . . Ongelmia tuotti etenkin se, että Ylen lisenssi kattoi ainoastaan tallenteiden radiolähetyksen, ei myöhempää julkaisua. ”Video käsikirjoitettiin rennosti porukalla, ja se kuvattiin samalla kun otettiin kuvia levyä varten”, Karjalainen kertoo. . ——————————————————————————————————————————————————— JUKKA TOLONEN RAMBLIN’ JAZZ BAND LIVE AT LIISANK ATU STUDIOS, HELSINKI. . . . . Graafikko arveleekin profiloituneensa epäkaupallisempaan suuntaan. . . . . . RAMBLIN’ . . . Harvinaisuuksien äärellä SVART aloittaa kaksi mittavaa levysarjaa, Pop Liisa ja Jazz Liisa, joiden musiikki taltioitiin livenä Ylen Liisankadun studiolla 1970-luvulla Popstudioja Jazzstudio-ohjelmissa. . A WARM TRIP WITH TAIJA . . . . . . . ”Kaikkiaan olemme pyytäneet noin 250 julkaisulupaa artisteilta tai heidän perikunniltaan, mihin on kulunut puolitoista vuotta.” Pulkki pitää Liisankatu-sarjoja merkittävinä etenkin suomalaisen jazzin kannalta. . . . . . . . . . . . . T A S A V A L L A N P R E S ID E N T T I 19 73 | S R E 1 Jazz Liisa Pop Liisa 54 RUMBA. . . . (8:34) Music by Jukka Hauru B2. . . . . . ”Tuohon aikaan julkaistiin vähän jazzlevyjä suhteessa siihen, kuinka paljon jazzia tehtiin ja soitettiin. All rights reserved. ”Olimme reissussa viikon, etsimme kuvauspaikkoja ja laadimme kuvaus-suunnitelman. . All rights reserved. . . Olemme tavallaan vähän niin kuin tiimin ulkojäseniä, jotka tuovat yhtyeelle ideoita.” Karjalainen suunnitteli toki myös Ikkillyk-albumin (2013) näyttävän vinyylipainoksen, joka julkaistiin poikkeuksellisena triplafolder-versiona läpinäkyvällä vinyylillä ja lp-kokoisella kansivihkolla varustettuna. . . . . . . . . . . . TWILIGHT TIME . . . . . ——————————————————————————————————————————————————— A1. . . . . ——————————————————————————————————————————————————— A1. . PRODUCED BY YLE. . ELEGY ELEGIO . . . . . . . . . . . . (14:28) Music by Jukka Tolonen ——————————————————————————————————————————————————— EERO RAITTINEN – vocals and percussion PEKKA PÖYRY – alto and soprano saxophones, flute, piano and electric piano JUKKA TOLONEN – electric guitar HEIKKI «HÄKÄ» VIRTANEN – electric bass VESA AALTONEN – drums ——————————————————————————————————————————————————— Recorded live at Liisankatu Studios, Helsinki, Finland. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Copyright YLE 2016, under license to Svart Records. . . . Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band 1973 —————————— J A Z Z L I I S A —————————— L IVE IN S T UDIO —————————— 03 —————————— 3 JA Z Z L II S A Recorded live at Liisankatu Studios, Helsinki, Finland. . . . . . . . Vaikka muutamia, kaikkein perinteisimpiä dixielandja swing-tyylisiä taltiointeja jätetään julkaisematta, täydentää Jazz Liisa -sarja olennaisesti kotimaista jazzhistoriaa. . LIVE BROADCAST ON CHANNEL 2, TUESDAY APRIL 4TH, 1973, 19.15 PM TO 8.00 PM. . . . . . . Svart Recordsin Tomi Pulkin mukaan kimmoke sarjan julkaisuun syntyi jo vuosia sitten, Jee jee jee – suomalaisen rockin historia -kirjan oheislevyn myötä. . . . . . . . . . . . . . . . (13:46) Music by Jukka Hauru B1. (8:38) Music by Jukka Hauru A2. Näin kävi Jussi ja Antti Hyyrysen omintakeisen Wöyh!-yhtyeen kohdalla, jolloin artistit ottivat yhteyttä Karjalaiseen ja kuvaaja Aki-Pekka Sinikoskeen jo hyvissä ajoin ennen minkäänlaista julkaisua. . . . . . . . . . . . . ”Levy koostui pelkästään arkistomateriaalista, kuten studioliveistä ja festaritaltioinneista,” Pulkki muistelee ”Sitä kuunnellessa ruvettiin sitten miettimään, että löytyisiköhän Yleltä enemmänkin materiaalia.” ”On puhuttu paljon, että taltiointeja olisi jyrätty yli, mutta siitäkin huolimatta materiaalia paljastui olevan todella paljon,” Pulkki kertoo. . . . . . . ”Kävi ilmi, että pelkästään Liisankadun studiossa tallennettuja keikkoja on säästynyt 40. . . . . All rights reserved. . . . . . . . . . . . Menimme kohteeseen, otimme still-kuvat ja pätkän videota ja jatkoimme eteenpäin.” Wöyh! on saanut paljon positiivista palautetta niin levyjensä kansisuunnittelusta kuin musiikkivideoistaan. . Tasavallan Presidentti 1973 —————————— P O P L I I S A —————————— L IVE IN S T UDIO —————————— 01 —————————— 1 P O P L II S A ——————————————————————————————————————————————————— TASAVALLAN PRESIDENTTI LIVE AT LIISANK ATU STUDIOS, HELSINKI. . .
Hashtagejä auteurien käsissä Viime vuoteen mahtui niin epäuskottavia menestystarinoita kuin arvaamattomia floppeja, massahypnoosilta vaikuttavaa hypeä ja teoksia suuremmaksi kasvaneita meemejä. Sannin vastavoimaksikin tulkittavissa olevaa Chisua lukuun ottamatta he kuitenkin löytyivät bubbling under -osiosta. Viime vuonna vedetty johtopäätös, että aika on ajanut ryppyotsaisesti genreihin tuijottamisesta ohitse, näyttää pitävän kutinsa. Näiden lisäksi vuodesta jäi käteen KOURALLINEN LEVYJÄ, joista se tullaan muistamaan, kun savuverhot ympärillä ovat haihtuneet. Tällä kertaa otimme suurennuslasin alle vuoden 2015 miettiessämme minkälaisesta musiikista se tullaan muistamaan. Art Angelsin, Lelun ja Polarisin lisäksi palasimme Kendrick Lamarin To Pimp a Butterflyhin ja Paperi T:n Malarian pelkoon. Hip hop ei ole historiallisten raamiensa vankina, pop käsittää kaiken alfasta omegaan ja postmodernismin viimeinenkin ovi on avattu. Jos raati oli tuolloin vapaamuotoinen, oli se sitä tälläkin kertaa. 2010-luvun kymmenen tärkeimmän artistin joukosta tälle listalle mahtui vain Grimes. Esseemme antavat kenties alkuhuuman sokaisemana ohitettua perspektiiviä albumeihin ja vastaavat kysymykseen, miksi vuosi 2015 tullaan muistamaan näistä levyistä. V uosi sitten tässä lehdessä listattiin 2010-luvun tärkeimmät artistit. TOIMITTANUT JUKKA HÄTINEN 2 1 5 56 RUMBA
Se on koko pop-instituutiota hallinnut tabu, jota Art Angels murentaa lujemmin iskuin kuin ennen. Siksi on tärkeintä, että Grimes täyttää kaikki indiekliseet, ulkopuolisuuden, diy-estetiikan ja varsinkin auteurismin. Oli täysin loogista, että popkulttuurista jos jostain tuli kenttä, jossa aivan kaikkia vaikutteita käytetään ristiin. Popin historiassa on totuttu katsomaan ulkoreunoja palvoen ja halveksumaan keskustaa. OSKARI ONNINEN Grimes: Art Angels (4AD) • Sanottua: ”Omalla tavallaan [Art Angels] on Grimesin odotettu poplevy, mutta onneksi vain sellaisena kuin tuo käsite on olemassa tekijänsä mielessä.” –Joni Kling • Arvosana Rumban levyarviossa: 8,5 • Korkein sija Suomen albumilistalla: – • Viikkoja Suomen albumilistalla: – F A K T A GRIMES Postmodernin perimmäisessä nurkassa 2 1 5 H O LL Y AN DR ES RUMBA 57. (Lady Gagan Artpopilla oli jo 40 tuotantoja studioihmistä, Art Angelsilla tekijöitä on listattu ylipäänsä kolme: Grimes itse ja levyn molemmat vierailijat, Janelle Monáe ja taiwanilaisräppäri Aristophanes.) Tarinassa on kuitenkin virhe, joka aiheuttaa dissonanssin. G rimes on pop-auteur, joka otti viime vuonna vaikutteita sieltä, mistä auteur ei saisi. (Eri asia on, miten moderni rock on puolivahingossa pysynyt samoista lähtökohdista huolimatta ajatuksen antiteesinä.) Katsoi postmodernismin tulleen poppiin sitten David Bowiesta tai Madonnasta, kunnes lopulta maailma oli pienentynyt ja genret hälvenneet lopullisesti, jolloin me saimme M.I.A:n ja Lady Gagan. Jo viime vuosikymmenen lopussa oltiin päädytty tilanteeseen, jossa koko menneisyys oli ehditty kaluta ja vaikutteet käyttää ristiin. (Mihin liittyy se kierre, että se on samalla ollut oikeastaan ensimmäinen paikka, johon postmoderni popissa pesiytyi.) Viime vuonna sinne viimein uskaltautui Grimes neljännellä levyllään Art Angels. Kollegoistaan Grimes on aina eronnut siinä, kuinka hänellä paitsi tuntuu olevan niin musiikillisia kuin visuaalisia vaikutteita enemmän kuin muilla, hän myös tuntuu ymmärtävän ne paremmin kuin muut. Mutta postmodernismin viimeisen huoneen ovea moni ei ole uskaltanut avata. Postmodernismi lävisti jo vuosikymmeniä sitten kaiken kulttuurin, mutta popmusiikki törmäsi sen kanssa ongelmaan: sillä oli liian vähän, mitä sekoittaa keskenään, kun vielä 1980-luvun alussa koko taiteenala eli omaa modernismiaan. Harvassa ovat kuitenkin ne, jotka pyrkivät olemaan yksinään kokonaisen koneiston kokoisia. Sittemmin, tietenkin, kaikki on normalisoitunut, sillä popin esteettinen kehitys on ollut supernopeaa. Lajissa, joka palvoo erikoisuudentavoittelijoita, kaikkia yllytetään tekemään, mitä itse tahtovat. Vielä edellislevyllään Visionsillä (2011) Grimes tuli selvästi levy-yhtiönsä 4AD:n taidepopmaailmasta. Huone on melkeinpä kaikkein suurin, mutta moni ajattelee, että siitä puuttuu muiden huoneiden aitous. Kurtcobainit ja muut vaihtoehtotähdet hehkuttivat K Recordsejaan, mutta Grimesin katse on liimautunut kaikkein tarkimmin keskelle, siihen, kuinka valtavan monimuotoista valtavirtapop onkaan aina ollut. Huone on täynnä valtavirtaa. Mutta Art Angelsin ilmiselvimmät vaikutteet ovat sellaisia, joista on turha kysellä kaanonmiehiltä edes musavisoissa: Katy Perryä, Taylor Swiftiä, Madonnaa, EDM:ää, mutta kaikki vedettynä Grimesin oman neonväreilevän ja digisäröisen maailman läpi. Rihannoista, beyoncéista ja kanyeista on tullut niitä, jotka tosiasiassa ohjaavat esteettisiä trendejä. Hänellä on 27-vuotiaana ollut aina pääsy kaiken ääreen ja sitä kaikkea hän on kanavoinut. Se on paikoin kliininen, paikoin teollinen, mutta täynnä viittauksia muihin huoneisiin. Ennen indielevyt olivat ne, josta valtavirta otti, mitä halusi, mutta tällä vuosikymmenellä maailma on kääntynyt nurinkurin. Sävellykset olivat ehkä poppia, mutta Björkin ja Cocteau Twinsin sukuista sellaista
Eniten pidän Malarian pelossa siitä, ettei se herätä kysymyksiä ironiasta, vaikka sitä voi kutsua läpäksi. Nyt-liitteen haastattelussa vuosi sitten artisti sanoi olevansa ulkopuolinen ihan mielellään, vaikka se tarkoittaisi elitistin leimaa. Ajatus on yhä kutkuttava ja relevantti, mutta hip hop on tietenkin myös kiinnostunut tekijästä. ANTON VANHA-MAJAMAA Paperi T Malarian pelko (Johanna kustannus) • Sanottua: ”Malarian pelko vie intertekstien viljelyn äärimmäisyyksiin, jollaista ainakaan suomalaisessa populaarimusiikkissa ei ole aiemmin harrastettu.” –Niko Peltonen • Arvosana Rumban levyarviossa: 6,3 • Korkein sija Suomen albumilistalla: 1. Hän pukeutui mustiin, mutta niin hän tekee aina. Jututin artikkeliin muun muassa Paperi T:tä ja Oukkidouppia. Se voi tarkoittaa yksinkertaista iloa hillittömästä riimistä (En päässy kappeliin / olin Kutosen vessassa kahlittuna kiinni patteriin) tai populaarikulttuuriviittauksesta, jotka ulottuvat Henry Milleristä 1990-luvun indie-elokuviin ja Formula ykkösiin. Ne eivät olleet sitä räppiä, joka Cheekin ja Elastisen myötä oli domestikoitu Radio Novalle istuvaksi autoilupopiksi. Se on kotimainen levy jota olen kuunnellut viime vuonna kaikkein eniten, ja siltä jää ainakin kolme kappaletta kotimaisen popmusiikin historiaan. Niitä on paljon. Kirjoitin aiheesta Rumbaan marraskuussa 2013 otsikolla ”Suomiräpin sivukujilla”. Lajityyppi on niin monimuotoinen ja versatiili, ettei kansallisuus enää yksin kerro siitä mitään. • Viikkoja Suomen albumilistalla: 28 F A K T A PAPERI T Virvatuli M AR KU S PA AJ AL A 58 RUMBA. Pulkkinen tekee räppiä Paperi T:n nimellä. Siinä mielessä se vertautuu Pyhimyksen Salaiseen maailmaan (2007), jossa ollaan Intiassa ja hajoillaan eroon. Malarian pelko on paikoin kuin oman päiväkirjansa äänikirjaversiota kuuntelisi. Teemalevy Malarian pelko on aivan ehdottomasti. Ja ihmisestä. Ja sellaista Paperi T kutsuu/toivoo nahkaansa iskettäväksi. ”Ei tällaisena päivänä saa hymyillä.” Henri Pulkkinen meni radioon ja soitti kolmen tunnin ajan David Bowien musiikkia. Vastavoiman sijaan hän on luontevaa jatkoa suomenkielisen rockin perinteelle. Toisaalta räpin kuvasto oli ollut jo vuosien ajan murroksessa. Kertoja on itsekäs ja nolo ja sellainen, ettei kenenkään kannattaisi ainakaan rakastua. Albumilla dokataan giniä ja aprikoidaan sekä pään työntämistä tehosekoittimeen että edelmannien duunaamista laivalta. Kuulijan katarsis voi myös tarkoittaa oman epätäydellisyytensä kohtaamista. Ansaitusti. Aikansa orastava Juice. Ensimmäinen single Sä jätät jäljen sai paljon radiosoittoa, ja jopa kakkossinkuksi valittu ääririisuttu Resnais, Beefheart & Aalto saavutti kaiken järjen vastaisesti suosiota. 2 1 5 K un David Bowie kuoli, Radio Helsingin dj Henri Pulkkinen oli silminnähden järkyttynyt. Hän ei ole kasvoton, asian tai teorian tai hyvän läpän taakse jättäytyvä taiteilija, vaan omaa persoonaansa – tai ainakin jotain persoonaa, jossain – musiikissaan perkaava tarinankertoja. Tunnelma on synkkä ja vihamielinen. Huhtikuussa 2015 julkaistu debyyttialbumi Malarian pelko oli yllättävä menestys ja nousi albumilistan kärkeen. Sankka viittailu edustaa ehkä Paperi T:n maailmankuvaa, jossa (korkea-)kulttuurilla on yhä itseisarvo, ja jossa kirjallisten sitaattien tiputtelu on tapa erottautua rahvaasta. Malarian pelko on henkilökohtainen levy silloinkin, kun sen kertoja tuntuu kaikista eniten roolihahmolta. En tiedä nauranko sille vai sen mukana, mutta se herättää tunteita ja tekee minut kuulijana iloiseksi. Paperi T on hyvä esimerkki tästä. Kirjoitin post-internetistä ja siitä, kuinka tekeminen siirtyy internetiin ja muuttuu yhteisölliseksi, verkon datavirrassa ikuisesti tapahtuvaksi performanssiksi, johon kuka tahansa voi milloin tahansa osallistua. Toisaalta syvimmissä murheen alhoissa piilee mahdollisuus katarsikseen, puhdistumiseen. Paperi T ei pelkää suistua apatiaan ja itseinhoon kieriessään päättyneen parisuhteen jälkipyykeissä. Ydinajatukseni oli, ettei suomiräppiä enää varsinaisesti ole
”Ei nykyräppäreitä kiinnosta mikään 70-luku. Samoin Lamar ja D’Angelon Black Messiah (2014) kantoivat kaikuja Fergusonista ja Black Lives Matter -kampanjasta. Hän käy dialogia menneisyyden ja nykypäivän välillä – jopa kirjaimellisesti. Sitä on moniäänisyydessään ja -tulkintaisuudessaan verrattu esimerkiksi Spike Leen Do the Right Thing -elokuvaan (1989), joka tuntui ennakoivan ilmestyessään Los Angelesin mellakoita. To Pimp a Butterfly on samanaikaisesti yksityinen ja poliittinen, perinteikäs ja uudistava postmoderni aarreaitta. Se tuntuu vähättelyltä ja siten vallankäytöltä. Sen lukeminen tulokulmasta, joka aukeaa syvälle menneisyyteen, ei ole vähättelevää. Se on lähtöyhteisö, rappeutunut paratiisi, jonka vaikutusta itseensä Lamar sanoituksissaan tutkii. Lamarin omat juuret ovat Comptonissa, räpin legendaarisessa topoksessa. 22 vuotta myöhemmin sama sisältö ja estetiikka kulkevat yhä kiinnostavasti käsikkäin. Lopputulos oli väistämättä korni. Lamarin teoksen kulmakivi on King Kunta -hitti, jolla hän rinnastaa oman matkansa musabisneksessä Juuret-romaanin Kunta Kinteen, joka riistetään orjaksi Afrikasta Amerikkaan. Silti kaltaiseni toimittajat typistävät lajin historiallisiin raameihinsa ja jauhavat siitä, miten ”räppi antoi rauhanomaisen itseilmaisukeinon afroamerikkalaiselle kansanosalle”. Levyllä esiintyvien Thundercatin ja Kamasi Washingtonin kera se kunnioittaa niin Miles Davisiä, James Brownia kuin Lamarin Compton-esikuva Suga Freetäkin. Retroilu ei kuitenkaan ole uusi kikka, vaan sekin asettuu kiinnostavasti osaksi populaarimusiikin syklisyyttä. Ne on kuunnelleet ysärillä Jay-Z:tä.” Hän oli oikeassa. 2 1 5 O lin joulun alla juttukeikalla breakin SM-kisoissa, joista kirjoittaessani kohtasin haasteen. Mikä hip hopin lähtöpiste 1970-luvun alun Bronxissa oli. Päinvastoin, vasta se lukutapa avaa albumin kaikessa neroudessaan. Miten kuvailisin yhä sanomalehtiä lukevalle yleisölleni mistä tanssilajissa on kyse. Olimme kuitenkin yhtä mieltä siitä, ettei laajaa kulttuurista näkökulmaa voi sivuuttaa puhuttaessa Kendrick Lamarin vuoden 2015 suurtyöstä To Pimp a Butterfly. Se on kirjava ja intertekstuaalisesti rikas kokonaisuus, joka on kuin läpileikkaus mustasta kulttuurista. ”Vituttaa, kun jengi kirjoittaa räpistä ja jauhaa edelleen hiphopin neljästä pääelementistä”, Papru puuskahti. • Viikkoja Suomen albumilistalla: 6 F A K T A KENDRICK L AMAR Syvälle menneisyyteen RUMBA 59. JOONAS KUISMA Kendrick Lamar To Pimp a Butterfly (Top Dawg Entertainment) • Sanottua: ”Levy on niin hyvä, että se tullaan ilman pienintäkään epäilystä muistamaan yhtenä 2010-luvun merkkipaalualbumeista.” –Santtu Reinikainen • Arvosana Rumban levyarviossa: 9,4 • Korkein sija Suomen albumilistalla: 14. Tunsin itseni kääväksi, joka on lukenut nämä jutut Wikipediasta. Se on albumi, joka ei luotaa ainoastaan hiphopin juuria, vaan monen vuosisadan afroamerikkalaisia kipupisteitä. Mitä tulisi ajatella siitä, että häntä osoitetaan nyt iPhonella eikä ysimillisellä. Levyn loppuun on simuloitu keskustelu, jossa Lamar puhuu Tupac-haastattelunauhan kanssa. Levystä, josta alettiin sen ilmestyttyä puhua ”suurena amerikkalaisena hiphop-albumina”. To Pimp a Butterfly ei leikkaa afroamerikkalaista traditiota vain tekstuaalisesti vaan myös musiikillisesti. Vaikka sen teksteissä kulkee houkutuksia symboloiva Lucy-paholainen ja Lamar esittää runon hermoromahduksestaan atlantalaisessa hotellissa, ei To Pimp a Butterfly ole silkka levy menestyskrapulasta. Lamar, joka nousi tähdeksi good kid m.A.A.d city -levyllään (2012), yrittää kolmannella julkaisullaan suhteuttaa omaa rooliaan taiteellisena voimana edeltäjiinsä. Rap on vuosia työntänyt kunnianhimoisesti oman genrensä rajoja yhä pidemmälle. Lamar kysyy neuvoa Tupacilta esimerkiksi siihen, miten saavutetun suosion kanssa voi tulla toimeen. Kuten Radio Helsingissä Uusi Legacy -ohjelmaa pyörittävä DJ Aksim huomautti, imi Ice Cube Lethal Injection -albumillaan (1993) vaikutteita vastaavasta soundista tehdessään oman juurillepaluunsa. Myöhemmin juttelin tekstistä Paperi T:n kanssa, joka turhautui valitsemastani näkökulmasta. Sitä muistettiin 11 Grammy-ehdokkuudella, joka on räppärien ennätys
2 1 5 1 990-luvun alussa suomalaiset pikkutytöt lauloivat siitä, kuinka haluavat kiihdyttää ja viihdyttää. Lelun maailmassa taiteillaan lapsuuden ja aikuisuuden rajamailla. Se on klassikko jo nyt, kaukana hupsusta. Haahuillaan tunnepäissään kaduilla ja suudellaan taksitolppaa. Lelulla syntyvä Lolita-kuvio on harkittu, mutta myös aidosti rohkea teko. Muistan itsekin pukeutuneeni pinkkiin uimapukuun ja leikkineeni Kikkaa. Lelu onnistuu olemaan kiinnostava ja samalla popstandardit täyttävän valtavirtainen. Kuin Kikka 90-luvun lamapöhnässä, Sanni antaa meille muuta ajateltavaa. Vasta myöhemmin tajusin, mistä Kikka oikeasti lauloi ja vasta aikuisena olin tavallaan kiitollinen. Sannin keikkayleisössä pikkutytöt hoilaavat silmät kirkkaina ”tuu tänne niin leikitään” samalla kun heidät paikalle tuoneet aikuiset tietävät kyllä, minkälaisilla leluilla he itse pimeässä leikkivät. Lelulla Sannin sanat ovat ehkä moderneja, mutta niillä on iätön sielu. Tyhjyyden ja ulkopuolisuuden tunteista. Voin luvata, etteivät aiheet mene ihan heti pois muodista. Kun kuulemme ensimmäisen kerran säeparin ”Netflix-sarjoja / syön purkista”, hymähdämme vähän. Sannin toinen albumi Lelu ilmestyi väsyttävän pitkältä tuntuvan talouslaman keskelle. Mutta pian tiedämme, että 2080-luvulla on yksi Suomen parhaista 2010-luvulla tehdyistä biiseistä. Sanni kutsuu leikkiin lasten sanoilla mutta aikuisten merkityksillä. Lelulla Sannin nasaalipikkutyttösoundi ja tunteenpurkaukset ovat muuttuneet tavaramerkeiksi, joista artisti tunnistetaan. Lelu on jo nyt, alle vuosi ilmestymisensä jälkeen, jättänyt jälkensä suomalaisiin. Viittauksia vilisevää hashtag-musiikkia on Suomessa tehty Lelua ennen ja varsinkin sen jälkeen. Teekutsut tarkoittaa vain yhtä asiaa; lapsuus on loppu. • Viikkoja Suomen albumilistalla: 40 60 RUMBA. Kikka opetti iloitsemaan ja pyytämään, ei ainoastaan tyytymään annettuun osaan. Sanni ei ainoastaan heilu uikkari päällä laulamassa muiden lauluja vaan tekee itse. Hämmentävän sopimatonta, mutta minkäs teet. Arkiseen kielenkäyttöön hämmentävän laajalti omittu ”mennä tunteisiin” on Sannin Pojat-biisistä pöllitty. Erona Kikkaan on se, että Sannin biiseissä on muutakin: ne ovat älykkäästi ja taidolla tehtyjä popbiisejä. Rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta. Odotan päivää, jolloin ”flanellin lainaus” saa arkipuheessa uuden merkityksen. Kun Sanni pyytää Lelu-levyllä ”soittamaan häntä kuin viidakkorumpua”, ollaan tutun asian äärellä. Jenni Vartiainen ja Chisu laulavat seksistä paljon hienovaraisemmin, jos ollenkaan. Seksi on palannut valtavirtaan, radiokanavilla soivaan popmusiikkiin, ja tauon jälkeen siitä laulaa nuori nainen. Onpa hupsua. Ikää oli alle kymmenen. Ei nimittäin riitä, että luettelee netflixejä ja meganfoxeja jos ei ole mitään muuta sanottavaa. Näennäisesti Sanni saattaa laulaa 2010-luvun parikymppisten rasittavan kapeasta elämänpiiristä, mutta oikeasti hän puhuu meille kaipuusta, nuoruudesta ja aikuistumisesta. Naivistisuus on Lelun ytimessä, mutta vain sen pinnalla. Mutta Lelu erottuu sillä, että se tarjoaa viittaustensa lisäksi myös substanssia. Kiekko menee maaliin samalla tavalla kuin sukkula Venukseen. Se on täynnä klassisen kulunutta nuoruuskuvausta: ollaan kännissä ja kamoissa, valvotaan öitä yksiössä ja tekstaillaan. ANNA BROTKIN SANNI Kiekko maaliin F A K T A Sanni Lelu (Warner) • Sanottua: ”Parhaimmillaan Sanni on kappaleissa, joissa suomalaisen radiopopin kaavat heitetään silppuriin.” –Santtu Reinikainen • Arvosana Rumban levyarviossa: 6,9 • Korkein sija Suomen albumilistalla: 1. Samaan aikaan lapsuus on jatkuvasti läsnä, yökyläillään ja ollaan Heurekassa
Musiikkiteollisuuden ansaintamekanismien kuihtuminen ja niiden painopisteen siirtyminen levymyynnistä striimauksiin ovat johtaneet toimialan elämiseen heppoisilla pikahiteillä mittakaavassa, jollaista ei olla aiemmin nähty. Levyn kohokohta on järjettömän upea Tähdet, jonka kertosäe valuttaa hienojakoista hopeapölyä tänne yksiöihin, baareihin ja kahvihuoneisiin kuin muistuttaakseen, että vaatekaapin läpi kulkemalla voi päästä mihin tahansa. Tosin Polariksen hattarankepeä ensisingle Ihana on miellettävissä hashtag-popiksikin, mutta mikään muu kunnianhimoisella ja silti välittömästi tarttuvalla levyllä ei sitten sellaiseen viittaa. 2 1 5 L istapopin haukkuminen on väsynyt ja kuluttava ajanviete, mutta ehkä siihen on Suomessa vuoden 2016 alkaessa keskimääräistä enemmän syytä. Banaalin ja pakahduttavan välinen raja on hiuksenhieno, mutta jokaisella Polariksen kuuntelulla se jää kauemmas kuulijan selän taakse. Se seikka ei ole jatkossakaan muuttumassa. Suomessa, kuten muuallakin, tehdään tietysti koko ajan loistavaa musiikkia kaupallisista lainalaisuuksista piittaamatta. Hänen kaksi edellistä levyään – varsinkin tunneskaalan ääripäitä kartoittava ja biisimateriaaliltaan jotakuinkin täydellinen Vapaa ja yksin – lanseerasivat omaleimaisen pop-auteurin, joka kykeni myymään huimia määriä levyjä tinkimättä persoonallisuudestaan tai leikkimättä mitään halpoja julkisuusleikkejä. Markkinoinnin keskittyminen sosiaaliseen mediaan taas tuntuu tarkoittavan sitä, että tällaisella hitillä on oltava hashtag-kelpoinen nimi ja kertosäe, jossa sitä nimeä toistetaan riittävän tiuhaan. Kasarija ysärilapsena olen kasvanut sellaisen popin parissa ja nauttinut siitä kauan ennen kuin ymmärsin mitään niin sanotusta vaihtoehtomusiikista. Päinvastoin Chisu suuntaa yhä syvemmälle saduista, ajattomista romansseista ja suurista sanoista rakennettuun taikalabyrinttiinsa. Se ei nöyristellyt oletettujen kuulijoidensa matalimpia makumieltymyksiä vaan auttoi heitä kohoamaan niiden yläpuolelle. Kaikki edellisten levyjen viittaukset todellisten ihmissuhteiden todellisiin kompastuskohtiin ja kiihkonaiheisiin on häivytetty. Jostain syystä itsestäni tuntuu kuitenkin tärkeältä, että myös listapopin väljästä viitekehyksestä löytyisi jotain elämää suurempaa ja kohottavaa. NIKO PELTONEN Chisu Polaris (Warner) • Sanottua: ”Sateenkaaren värit sekoittuvat, ja kokonaisuus on kuin musiikillinen metafora itse elämästä, sen valoista ja varjoista.” – Virve Nyyssönen • Arvosana Rumban levyarviossa: 8,5 • Korkein sija Suomen albumilistalla: 2. Silloin pop kurotti arkipäivän tuolle puolen, loi fantasiamaailmoja ja leikki muiden luomissa maailmoissa rajoja tuntematta. Mitään muuta hittibiisiltä ei sitten vaaditakaan. Neljän vuoden levytystauon aikana suomalainen listapop ja Chisu ovat kulkeneet järjestelmällisesti eri suuntiin. Chisun lokakuussa ilmestynyt Polaris on vuosiin ensimmäinen hittilistojen ytimeen suunnattu suomalainen poplevy, joka sekä pyrkii tähän että onnistuu loisteliaasti. • Viikkoja Suomen albumilistalla: 17 F A K T A CHISU Taikalabyrintissa RUMBA 61. Niinpä listoilla on vuoden sisään nähty Pämppää, Tarkenee, Madafakin darra, Bandana, Kapteeni käskee, Rullaa, Kissavideoita, Eteen ja ylös – surullista ja banaalia taustamusiikkia surulliselle ja banaalille ajalle, kirkkaalla ja julmalla valolla valaistuja otoksia nihkeimpien impulssiemme toteuttamisesta, audiovastineita photoshoppaamattomalle kuvalle ketjuhampurilaisesta
Onhan lähes kaikissa yhtyeen tekemisissä ollut ajallinen perspektiivi vahvasti läsnä: joko he ovat yrittäneet tehdä tulevaisuuden musiikkia tänään, fuusioineet nykyhetken kaaosta, kuten parhailla albumeillaan, Screamadelica (1991) ja XTRMNTR (2000). Vaikka se onkin albumi, josta ei tulla muistamaan sen enempää Primal Screamia kuin vuotta 2016. Olihan syntikkapop ensiksi futurismia, joka pian muuttui retroksi – kunnes 2000-luvulla se on palautettu ja integroitu valtavirtaan niin, että aikamuodot ovat hävinneet elektropopin narratiivista. Riot City Blues (2006) oli koiriakin naurattava yritys hekumoida yhtyeen pahimmilla retrorockfetisseillä, kun taas eksyksissä ollut Beautiful Chaos (2008) kuulosti lähinnä ei-kovin-inspiroituneelta Suedelta. More Light (2013) oli tervetullut paluu vihaisen, kaoottisen ja kunnianhimoisen musiikin pariin, mutta positiivisista arvioista huolimatta levy ei ollut sellainen comeback mitä Primal Scream tarvitsi ja olisi ehkä ansainnut. Tässä mielesssä elektroninen pop on ongelmallinen musiikkityyli Primal Screamille. Primal Screamin yli viisikymppiset miehet takuulla tiedostavat, etteivät he enää kykene nappaamaan Zeitgeistin perhosta haaviinsa – eikä 53-vuotias Gillespie raitistuneena perheenisänä pysty uskottavasti esiintymään vallankumousta ajavana anarkistina eikä teeskentelemään olevansa sekaisin milloin mistäkin päihteestä. SAMULI KNUUTI Setäelektroa ajan tappamiseen UUDESTA Primal Scream -levystä tulee sitten aina hyvälle tuulelle. Akustista Private Warsia lukuun ottamatta koko loppulevyn Primal Scream seikkaileekin elektronisen popin ja syntikkarockin välimaastossa. Kuulijan onneksi Trippin’ On Your Love osoittautuu täysin vääräksi johtolangaksi, sillä sitä seuraavilla kappaleilla Chaosmosisin todelliseksi esikuvaksi osoittautuu aivan toinen manchesterilaisyhtye, viime vuonna Music Complete -albumillaan renessanssin kokenut New Order. Pianot Kaikki mitä ämyreistä kuuluu on sujuvaa ja miellyttävää poppia, mutta yhtyeenä Primal Scream tuntuu olevan taas vaihteeksi hieman hukassa. Tai sitten he ovat korskeasti ammentaneet 70-luvun Rolling Stonesilta, kuten levylle Give Out But Don’t Give Up (1994), ja toivoneet että heidän häpeämättömyytensä ja innokkuutensa tomuttaisi retron pölyt pois lopputuloksesta. Ja kun Primal Screamin tulkinnassa lajityypistä ei enää erota, mikä siinä on päivän trendeillä surffaamista ja mikä arkistojen ammentamista, on myös vaikea löytää siitä sitä autenttisuuden tuntua, mitä yhtye on aina pitänyt jonkinlaisena kattoarvonaan. Jo pintatasolla albumi lähettää ristiriitaisia viestejä: nimi Chaosmosis vihjaa yhtyeen yrittävän liikaa, kun taas kansikuva (johon Gillespie on photoshopattu lähinnä testikuvaa muistuttavan muka-psykedeelisen värimaton päälle) ja alle 38 minuutin kesto kielivät päinvastaisesta. helkkyvät, naiskuorot jylläävät ja Gillespien koulukiusattu ääni – Bobby on aina ollut antilaulaja, noin kiltisti sanottuna – koikkelehtii dance-indie-soundin päällä kuin Mad chesterin kunnian päivät eivät olisi koskaan laskeneet mailleen. 100% Or Nothing kuulostaa lähinnä The Killersiltä yrittämässä vaikuttua Motownissa, kun taas ensimmäisellä singlellä Where the Light Gets In Gillespie ottaa laulajana turpiin duettokaveriltaan Sky Ferreiralta, jolle hän häviäisi varmasti kädenväännössäkin. When the Blackout Meets the Fallout muistuttaa vuosituhannen vaihteen aggroteknovaiheesta mutta sippaa alle kahden minuutin, aivan kuin yhtye ei jaksaisi juntata kovaa konerytmiä sitä enempää ilmoille. Kaikki mitä ämyreistä kuuluu on sujuvaa ja miellyttävää poppia, mutta yhtyeenä Primal Scream tuntuu olevan taas vaihteeksi hieman hukassa. Avausraita Trippin’ On Your Love tarjoaa kylmäävän ensivaikutelman. Sitä odotellessa on ihan mukava kuunnella vaikka Chaosmosia. Hengenvaarallinen: 0–1,9 Kehno: 2,0–4,9 Keskinkertainen: 5,0–6,9 Hyvä: 7,0–8,9 Klassikko: 9,0–10 L E V Y T 6,6 Primal Scream Chaosmosis IGNITION 62 RUMBA. Kenties kaikki tämä kielii jonkinlaisesta syvemmästä identiteettikriisistä. Shaun Ryderin apinoiminen on kuitenkin syvästi ongelmallista, jos ei satu olemaan Shaun itse; siinä missä Happy Mondaysin laulaja oli holtiton, syntymästä asti päissään ja todennäköisesti pihallasi varastamassa autoasi samalla kun kuuntelet hänen musiikkiaan, Gillespie on tekstittäjänä täysin lahjaton ja niin läpinäkyvä plagiaristi, että lopputulos jää aneemiseksi pastissiksi, valokuvaksi suklaakonvehdista. (Feeling Like a) Demon Again ja I Can Change ovat kuulasta ja keski-ikäistä setäelektroa, jossa Gillespie yrittää sovitella harteilleen Bernard Sumnerin alati naiivia miespoikapersoonaa. Tätä tunnetta vain vahvistaa se, ettei Bobby Gillespien johtama skottilaiskollektiivi (jollainen Primal Scream on aina ollut enemmän kuin perinteinen bändi – niin paljon heidän tärkeimmät albuminsa ovat nojanneet vierailevien muusikkojen panokseen) ole ollut ajan hermolla enää 14 vuoteen, sitten electroclashistä ammentaneen Evil Heatin jälkeen. Oheistietojen puuttuessa on myös vaikea tietää, mitä yhtyeen muun jäsenet varsinaisesti edes tekevät näin koneellisella albumilla. Ehkä koko sakki vain tappaa aikaa odottaessaan vanhuusvuosiaan, jolloin rockmuusikon on taas helpompi olla kärttyinen vastarannan kiiski, kun lapset ovat lentäneet pois kotoa ja elämän takaseinän näkyminen alkaa aidosti ahdistaa. Ennakkotietojen ja lehdistötiedotteen puutteessa yhtyeen yhdenteentoista albumiin saa tutustua kutkuttavan puhtaalta pöydältä. Viimeinen vuosikymmen ei ole ollut helppo Primal Screamille eikä heidän harvenevalle kuulijakunnalleen
L E V Y T SA M CH RI ST M AS RUMBA 63
Se soittaa jännää musaa. Yli 70-minuuttinen seitsenbiisinen järkäle vaatii keskittymistä ja oikean mielentilan, jotta meluisasta ja korskuvasta kiekosta edes jotain irti. Loppuvuodesta 2008 luukkuun kopsahti kirjekuori, joka sisälsi muovitaskuun sullotun cd-r-levyn ja lyhyen, askeettisesti asemoidun saatteen. ”Vittu mitä paskaa”, kommentoi lafkan pomo. Oranssi Pazuzu ei ole jumahtanut toistamaan itseään tai kopioimaan toisilta, vaan se tarkastelee teoksissaan oman mikroja makrokosmoksensa ajattomia salaisuuksia eri näkökulmista, tutkimusmenetelmiään alati kehittäen. PYÖRITIN viime vuosikymmenellä metallimusiikkiin keskittynyttä levy-yhtiötä. Lopputulos on visuaalista, tunnelmallista ja uusia ovia aukovaa suomenkielistä musiikkia”, kirjeessä väitettiin. Jo seuraavana päivänä hän pyörsi sanansa, piti levyä mestariteoksena ja päätti julkaista sen. Mustan metallin, vanhakantaisen psykedelian ja kosmisten ääniefektien liitto tarjosi aidosti jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Oranssi Pazuzu nousi sittemmin pieneksi kansainväliseksi undergroundilmiöksi ja Muukalainen puhuu (2009) lafkan eniten myyneeksi äänitteeksi. Sisäänpäin kääntynyt trippailumammutti Kosmonument (2011) ja helpommin lähestyttävä Valonielu (2013) hioivat yhtyeen ilmaisua omaan, tunnistettavaan suuntaansa. Bändin sielunmaisema oli tiivistetty nokkelaan loppukaneettiin: ”Oranssi Pazuzu tekee musiikkia joka saa kirkonpolttajat ja pilvenpolttajat pitelemään toisiaan kädestä”. Koska bändin seos oli niin omaleimainen, oli selvää, että se tulisi herättämään vahvoja reaktioita. Levyyn oli tussattu sanat ”Oranssi Pazuzu” ja ”Muukalainen puhuu”. Vaikka välillä välähtävät totuttua kepeämmät vivahteet, kokonaisuus on umpisynkeä kuin Kali Ma’n musta uni. Nauttimissuositus: kuuntele hyvillä luureilla yksin pimeässä. Tai vältä kokonaan. Se paiskasi mielikuvituksen portit levälleen: avaruuden painajaismaisen koleuden, mustuuden, elottomuuden, yksinäisyyden ja tuntemattomuudenpelon pystyi miltei maistamaan. Vaikka rakastuin äänitteeseen tulisesti, en julkaissut sitä itse, vaan lähetin sen kuultavaksi toiselle levy-yhtiölle. Vaikka julkaisija on vaihtunut ja yllätysefekti karissut, debyytin saatekirjeen sanat pitävät yhä kutinsa. Viisi vuotta myöhemmin yhtye jatkaa raja-aitojen kaatamista neljännellä täyspitkällään, Värähtelijällä (2016). Demoja ja julkaisijaa vailla olevia täyspitkiä tippui postiluukkuun niin valtavasti, että suurin osa niistä jäi kuuntelematta jo tökerön kansitaiteen, amatöörimäisen saatekirjeen tai luotaantyöntävän nimen takia. Oranssi Pazuzu ei päästä kuulijaa helpolla. Vaikutteita on otettu mm. ”Meillä on tämmöinen yhtye nimeltä Oranssi Pazuzu. Värähtelijällä yhtye luottaa yhä toiston hypnoottisuuteen, riipivään korinaan, tieteellis-mystillisiin teksteihin ja ahdistavaan tunnelmaan, mutta äänimaisemaan on tarttunut paljetillinen uusia sävyjä, etenkin syna-, lauluja efektiosastolla. MARKUS LAAKSO 64 RUMBA. Bileillan soundtrackiksi, taustamusiikiksi tai hittikimaraksi siitä ei ole, mutta tuotannollisilta ja säveltaiteellisilta ansioiltaan albumi täyttää yhtyeeltä odotettavat laatukriteerit puhtain paperein. Levy lunasti yllättäen mainoslauseiden lupaukset moninkertaisesti. Värähtelijä tarjoaa kypsyneimmän ulottuvuuden universumin alkuräjähdyksen ensimmäisen värin ja tuulten demonien kuninkaan nimessään yhdistävän ryhmän audiolaboratoriseen jatkumoon. norjalaisista black metal -klassikoista, kotimaisesta Mustan tripin lumo L E V Y T 8,0 Oranssi Pazuzu Värähtelijä SVART / 20 BUCK SPIN psykedeliasta ja 70-luvun krautprogesta. Syöttiin ei voinut olla tarttumatta
Sairas T on siis teeartisteista se, joka ei Tipan tai Paperin tavoin vielä ole löytänyt omaa ääntään. Eihän. Biisillä vierailee taho nimeltä Bloodlands. Kappaleet on tehty aidosti hyvään, OD Kokemuksen tuottamaan biittiin. Aina ajankohtaiseen nu metal -sointiin sovitettu kappale muistuttaa sisällöllisesti punkbändi Shitter Limitedin Vittu mä tapan sut Iiro Viinanen -kappaletta, Steen1:n Spürma-bändiä ja Vanhasta Puukolla Kyrpään -yhtyeen toimintaa vuonna 2010. Nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä vain pelkäsin. Vastaavaa kyseenalaista julkisuutta havittelee tietenkin myös Sairas T, joka on vastenmielisyydessään ja väkivallantekojen yksityiskohtaisessa, brutaalissa kuvauksessaan niin sanotusti nextillä levelillä. Kappaleella lainataan myös vihjailevasti europarlamentaarikko Jussi Halla-ahoa arvostelemassa Palefacen Helsinki–Shangri-Lan ”tyypillistä vasemmistoanarkistista epälogiikkaa”, ja Päivi Räsästä sekä Timo Soinia kommentoimassa tasa-arvoista avioliittolakia. Tiedettiin kyllä, että toista ääripäätä edustivat ”huolestuneet suomalaiset”, jotka ampuivat pakolaisia kuljettanutta bussia ilotulitteilla, heittelivät Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoistyöntekijöitä kivillä, purkivat tuleviin vastaanottokeskuksiin johtavia portaita ja mitä näitä nyt oli. Deliriumin ensimmäiset yhdeksän biisiä ovat peruslähiöräppiä masennusja päihdekuvauksineen. Jutta Urpilaista kutsutaan huoraksi. Sillä uhotaan muun muassa potkia perussuomalaisten Olli Immosen kylkiluut paskaksi, plintata valtiovarainministeri Alexander Stubbin hampaat sisään ja joukkoraiskata kokoomuksen Susanna Koski. Biisi ja sen myötä valitettavasti koko levy tulee vain vaieta kuoliaaksi. Haluan kuitenkin verrata kuuntelukokemustani vielä taannoin tekemääni lähijunamatkaan. Se toinen ääripää L E V Y T 0,0 Sairas T Delirium 3RD RAIL MUSIC Mutta toisen ääripään olemus ei koskaan käynyt selväksi. Ja silloin peli on lopullisesti hävitty. Ehdokas maahanmuuttokeskustelun toiselle ääripäälle löytyy Sairas T:n eli Sairas Takkisen Delirium-levyn viimeiseltä, Suljetut ovet -nimiseltä kappaleelta. Kappale ei edusta muuta kuin matalamielistä öyhötystä, joka sortuu käyttämään vastapuolensa aseita. Varmasti. Se oli monelle epäselvä. En halua alkaa sen kanssa minkäänlaiseen älylliseen dialogiin. Aivan samasta syystä Suljetut ovet ei hymyilytä. Viimeksi mainittua soppaahan käsiteltiin Valtioneuvoston kansliassa asti. Suljetut ovet fantasioi poliittisella väkivallalla. Eihän sillä nyt voitu tarkoittaa ihmisiä, jotka kokoontuivat rauhanomaisesti Meillä on unelma -mielenosoitukseen ja kiusasivat Matias Turkkilaa pilkkahuudoilla. VUONNA 2015 Suomen poliittisessa diskurssissa vilahteli aika ajoin käsite ”maahanmuuttokeskustelun molemmat ääripäät”. Ennen olisin nauranut ihmisten tyhmyydelle. Ehkä. Olenko tosikko ja tukari. He edustivat sitä ääripäätä, joka oli valmis tuhoamaan oman kotikuntansa infrastruktuuria, jotta jollain menisi vielä itseään huonommin. Enkö tajua ironiaa tai anarkistilarppaamista. JOONAS KUISMA RUMBA 65. Myyrmäessä vaunuuni astui nainen, jonka nyrkkiin oli tatuoitu hakaristi. Se mädättää levyn muutkin omenat. Kuljin syksyllä kohti lentoasemaa. Mutta Suljetut ovet on sellainen rimanalitus, että lapiolle on käyttöä. Shitter Limited sai ministeri Helena Pesolalta kunnianloukkaussyytteen
Oman yltäkylläisyytensä jatkuvasti ylittämään pyrkineen Flaming Lipsin tavoin Animal Collectiven voi nähdä ajaneen itsensä nurkkaan, värittäneen värityskirjansa täyteen. Se tarkoittaa edelleen tavallista anteliaampaa kättä efektilaudalla ja vikkelää hektisyyttä biittipuolella muttei enää sävellyksien piilottamista äänimassan ja dronen alle. Centipede Hz (2012) yritti esitellä säröisemmän äänimaiseman mutta jäi liian vähälle huomiolle. Peter ”Sonic Boom” Kemberin suojeluksessa syntyneet Panda Bearin soolot puolestaan ovat tuntuneet luonnollisemmalta jatkeelta Merriweather-kauden saundille. Tämä on ollut aistittavissa sitten Merriweather Post Pavilionin (2009) popmelodioiden ja hypnoottisuuden virheettömän yhteensulauttamisen. Levylaareja joita ei vielä ole pengottu läpi ja eksoottisia maisemia, joissa kukaan ei ole astellut. Hidastunut julkaisutahti kielii, ettei itsekehitys veny loputtomiin. Bändin yhteistyökumppaneista ja Paw Tracks -merkillään julkaisemista artisteista saisi koottua edustavan ostoslistan 2000-luvun alun levykauppoja kiertämään lähtevälle aikamatkustajalle. Kember on tuottajana myös yhtyeen lineupista jälleen jättäytyneen Deakinin tulevalla levyllä. JONI KLING 66 RUMBA. Samassa United Western -studiossa 50 vuotta aiemmin äänitetty Pet Sounds on vertailukohteeksi liian kunnianhimoinen, mutta kuvaava: Painting With on esipsykedeliaa, tyyntä harmoniaa aistiräjähdyksen edellä, vaikka jää ajoin keinumaan paikallaan, upoten omaan visioonsa poprenesanssista. Tällainen tyhjäkäynti jättää levylle hetkiä, joiden kohdalla bändille ominaista värivalikoimaa jääkin kaipaamaan. Pursuilevat paletit on korvattu tyhjällä kankaalla, jolle pudotellaan collectivemaisesti leikittelevän rytmiikan kanssa neuvottelevia pop-elementtejä sekä hallitusti kaikua ja luuppeja. Sen uusi pelkistetympi lähestymistapa palvelee Panda Bearin ja kumppaneiden erehtymätöntä melodiatajua mutta myös janoaa sitä jatkuvasti lisää suvantokohtia täyttämään. On Delay nojaa ylevään lauluharmoniaan, mutta varsinaista kappaletta sen ympärille ei tunnu rakentuvan. Painting Within missio onkin selvä heti FloriDada -avauksessa: maratonmittaiset kappaleet ja maksimalismi ovat poissa. Tällä reseptillä FloriDada, samoin kuin hiipivä Vertical ja älyvapaasta lähtökohdasta riemukkaaksi kasvava Bagels in Kiev -rallattelu edustavat bändin tarttuvinta ja huolettominta kappaleantia vuosiin. Kaikki materiaali ei kuitenkaan kestä yhtä hyvin tarkastelua riisutumman toteutuksen valossa. Animal Collectiven nimessä on värähdellyt aina lupaus siitä, että jotain Puhtaalta paperilta 7,2 Animal Collective Painting With DOMINO oudompaa, tuoreempaa ja avartavampaa on yhä löydettävissä. L E V Y T SEITSEMÄN kuluneen vuoden ja vain kahden studiolevyn jälkeen on paikallaan muistuttaa, kuinka Animal Collective ehti yhden vuosikymmenen aikana kohota asemaan, jossa se eräälle kuulijapolvelle merkitsi samaa kuin Radiohead edeltävälle: yhtyettä, joka ei edes teoriassa voisi epäonnistua, ja jonka albumeihin ladatut odotukset olivat arvuuttelua siitä, miten ne voisivat vielä ylittää aiemmat tuotokset
Toisaalta: heti seuraavan kappaleen (Half Asleep) häpeilemättömissä barokkipopsävyissä on nerouden kipinää, etenkin kertosäkeessä. Niinpä yhtye on yhdistellyt pelimerkkejä oman historiansa lautapelistä. Sen sähkönsininen humina, elektroninen kalkatus ja syntikoilla silattu pop oli jännittävää. Silti huomaan haikailevani Fragrant Worldin perään. Amen & Goodbyella yhtye palaa enimmäkseen aiempien levyjensä leveysasteille, mutta on kaapannut mukaansa vähän entistä enemmän progea ja barokkia. Kysymys kuuluukin: onko Yeasayerillä mitään tarjottavaa maailmalle – tai edes suomalaisen musiikkilehden lukijalle – vuonna 2016. Yeasayerille se on tällä levyllä, esimerkiksi kappaleella Silly Me, vaikeaa. Toisaalla on epätasaisempaa. Lopputulos: rypäs taitavasti sävellettyjä kappaleita, jotka keikkuvat jossain inspiraation, ärsyttävyyden, relevanssin ja irrelevanssin vuorovesissä. Fragrant Worldillä oli draivia ja kiintoisia oivalluksen hetkiä. Musiikista on ollut vaikea löytää samaistuttavia kiintopisteitä; sen harmonioissa vellova, antheminen tunnelataus on tuntunut vähän merkityksettömältä, muoviselta. Edellisalbumi Fragrant Worldillä esiintyi kuitenkin yhtyeen alkupään tuotantoa elektronisempi Yeasayer; albumi toi mieleen pikemminkin öisen metropolin tummana kiiltävät kadut kuin indiepartojen afrobeat-psykejamit. On yhtyeitä, jotka osaavat tehdä hyväntuulista musiikkia ilman että se muuttuu ärsyttävillä maneereilla lastatuksi pelleautoksi. Se on herättänyt mielikuvia lähinnä Coachellassa tai Flow’ssa identtisissä ylisuurissa mustissa lierihatuissaan, huolella kulutetuissa cutoff-farkkushortseissaan ja vintageraybaneissaan itsetietoisesti bailaavista hipsterikokelastytöistä. Parhaimmillaan, kuten erinomaisella I Am Chemistry -kappaleella, Yeasayer tarjoaa varteenotettavan vaihtoehdon sille, miltä postmoderni popmusiikki voi 2010-luvun jälkipuoliskolla kuulostaa. Yeasayer klaaraa toki leipälajinsa ongelmitta ja levy onnistuu välttämään geneerisen tanssi-indiesoundin pahimmat sudenkuopat. Onpa levyllä jopa cembalo-välisoitto ja viittaus ”manic pixie dream girliin”. Albumi jättää vaikutelman, että jokaisella levyllään uudistunut Yeasayer on halunnut toistaa saman tempun, mutta ei ole ollut ihan varma miten sen tekisi. Yeasayer on kärsinyt aiemmin jossain määrin samasta vaivasta kuin moni 7,2 Yeasayer Amen & Goodbye MUTE blogi-indieaikalaisensa: ulkoisesti kaikki on kohdillaan – on melodioita, nokkelia sovituksia, punttia tuulettavia rytmejä – mutta musiikkia on vaikea sijoittaa ihmiselämän janalla tunnistettavien emootioiden joukkoon. Hype Machine -sivusto nimesi yhtyeen vuoden 2010 ”blogatuimmaksi artistiksi”. SANTTU REINIKAINEN Inspiraatio ja ärsyttävyys JA SO N FR AN K RO TH EN BE RG RUMBA 67. L E V Y T YEASAYER kuuluu kiinteästi Pitchfork-sivuston, SXSW-festivaalin ja MGMT:n, Friendly Firesin ja Vampire Weekendin kaltaisten yhtyeiden määrittämälle tanssittavan festari-indien kukoistuskaudelle. Uudella albumilla yhtye annostelee musiikilliseen bouillabaisseensa itselleen tyypillisiä aineksia pop-spirituaalisesta kuorolaulusta dance-indien renkutukseen ja hattaranmakeista Beatles-harmonioista valkoisuudessaan hätkähdyttäviin polyrytmeihin
En ymmärrä, miksi. Jodarokin Meiän musiikki -lafkalle levyttävän Krison Mitä K!. TE RO AH O N EN L E V Y T LY H Y E T 68 RUMBA. Varvara ei varmastikaan juo teetä, kofeiinipitoisuus alkaa olla vahvan mustan kahvin luokkaa. TEKSTI NIKO PELTONEN ”Missä jatkot?” pohtii Olavi Uusivirta. 5.9 Toisen mahdollisen startin viikonlopulle tarjoaa meluisaa kitaraindietä esittävä Varvara Death Defying Tricks -levyllään. Mutta löytyykö arvostelluista levyistä täydellisen viikonlopun täydellinen soundtrack. Krisolla ei ole siihen vaadittavaa persoonaa tai kovin omintakeisia läppiä. Tämä on toivottoman laiskaa setärokkia, joka yrittää larpata puolivillaisesti rytmimusiikkia – mieleen tulee lähinnä Red Lyhyissä levyarvioissa katsastetaan tällä kertaa nivaska alkuvuoden kotimaisia. Täydellisen viikonlopun soundtrackiä etsimässä Lauantaiaamu Kiireetön lauantai on hyvä aloittaa kiireettömällä suomiräpillä. Koska allekirjoittanut kriitikkonne on ollut päivätöiden ikeessä tammikuun jokaisena viikonloppuna, noudattaa draaman kaari kuvitteellista TÄYDELLISTÄ VIIKONLOPPUA: lauantaiaamun rennoista, mutta energisistä tunnelmista illan koviin bileisiin, ja sunnuntaiaamun maailmantuskaiseen päänsärkyyn, jota voi kuitenkin loivennella parhaassa seurassa. Tämmöinen amerikkalaisvaikutteinen jyystö ei oikeastaan ole omaa alaani, mutta Varvaralle on annettava pisteet intensiteetistä ja genren keskiarvoa paremmista melodioista. täyttää perusedellytykset: sujuvaa ja maanläheistä vanhan koulun sanailua sujuvilla taustoilla, jotka eivät yritä esittää mitään itseään kummempaa. Tämän tahtiin juo helposti aamuteensä, mutta tässä tyylilajissa on hirvittävän vaikeaa välttyä hukkumasta joukkoon. 7.3 Lauantai-ilta Atomirotasta vaikuttaa tulleen niin iso juttu, että kevään mittaan on varmasti monia bileitä, joissa kakkoslevy II:n biisit soivat innostusta herättäen
03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 42,50 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 44,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV %. Se tuntuu tämän euforisen ja painostavan musiikin perimmäiseltä tarkoitukselta. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Levy taipuu äkkiväärästä elektrosta Berliini-kauden Bowieen ja post-punkiin, eikä ole lainkaan huono. 8.0 Tilaa Rumba! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. 7.5 Sunnuntaiaamu Herätessä pajavasarat hakkaavat aivokuorta sisältäpäin, eikä reseptivahvuinenkaan särkylääke auta. Konetaustat ovat parhaimmillaan oikein hyviä, mutta konsepti tukehduttaa nekin. 4.8 Sunnuntai-ilta Rovaniemeläisen Autiomaan esikoisalbumi Lauluja sielun autiudesta olisi saattanut aamulla yksin kuunneltuna ahdistaa, mutta kolmannen kaljan ja ensimmäisen vodkan kohdalla se saa vain laulamaan mukana. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tätä kuunnellaan kuulokkeista kotiin kävellessä. Levy on täynnä korvamatoja itsemurhaa tai juoppoutumista harkitseville. Omaa ääntä tältäkin jää kaipaamaan. 5 numeroa/12kk 42,50 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.rumba.fi Tilaajapalvelu puh. Hyvänä sunnuntai-iltana itketään ja nauretaan samojen asioiden takia, ja Olavi tarjoaa tähän lähes täydelliset puitteet. Tähtiportti usuttanee sinne pika-aikataululla. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. On käännettävä volyymia kovemmalle ja kovemmalle, kunnes äänivallin alle hukkuu. Neljän ensimmäisen biisin ajan Olavi Uusivirran Olavi on juuri sitä: melodista ja ihanaa poppia, joka varsinkin Kultaa hiuksissa -kappaleessa taittuu jo iskelmään, pelkästään hyvässä mielessä. K-X-P tuntuu näkevän herkkinä hetkinä liskojen sijaan näkyjä Prahan kaduille vyöryvistä panssarivaunuista. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Mukka tuntuvat tärkeimmiltä ainesosilta tässä nuorten miesten synkässä folkrockremellyksessä, jossa jalka kyllä nousee, mutta juuri sydänkohtauksen tai junan alle eksymisen edellä. Periaatteessa ryhmän maksimalistinen soundi on pysynyt koko ajan samanlaisena, mutta jotenkin se tuntuu kasvavan levy levyltä. 8.6 Raskaan ja palkitsevan viikonlopun päätteeksi tarvitaan kuitenkin musiikkia, joka halaa kuulijaansa lämpimän peiton lailla. Hot Chili Peppersin 2000-luku, eikä se muuten ole positiivinen mielleyhtymä. Kesyt pikkurikollisuudesta kertovat tekstit eivät vakuuta yhtään enempää. 16 Horsepower, Joose Keskitalo ja Timo K. Atomirotta on suuri huijaus, näistä juhlista pois niin kuin oltaisiin jo. Kyse ei tällä kertaa ole kuitenkaan krapulasta, vaan K-X-P:n levyparin täydentävästä III, Part II -uutuudesta. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Esikoislevyllä touhu jaksoi vielä hetkellisesti hämmentää, mutta siihenhän tämän olisi pitänyt jäädä. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rumba.fi. Tässä vaiheessa yhtä darrainen kaveri on tullut kylään, ja baariin siirtymistä aletaan harkita. Tähtiportti tekee esoteerista huumoria, joka tavoittelee kuumottavuutta, mutta kuulostaa liikaa divareissa ja oudoilla nettisivuilla luuhanneiden erikoismiesten kikattelulta. 3.9 Jossain toisaalla Liima, tanskalaisen Efterklang-yhtyeen ja suomalaisperkussionisti Tatu Rönkön kollaboraatio, tarjoilee hapokkaampaa lauantai-illan taustoitusta samankaltaisesti ja hämäävästi nimetyllä ii-esikoisellaan. Kreisibailaamiseen Liima ei innosta, eikä se ole tarkoituskaan. 8.4 Tähtiportin kakkoslevy Eetterimessu pelaa väljästi samassa viitekehyksessä aivan erilaisilla triggereillä. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-rumba Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Puolenvälin tietämillä levy heittäytyy sekä arvaamattomammaksi että epätasaisemmaksi, mutta Uusivirta tuntuu löytäneen uudelleen sen innoituksen, joka tasapaksulta Ikuiset lapset -albumilta puuttui
B L A C K P E I D E R 70 RUMBA
www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja
KV: Se, että Kanye on ollut huipulla viisitoista vuotta, kertoo myös siitä, että musiikkimaailma ei enää liiku eteenpäin niin kovalla vauhdilla kuin aikaisemmin. Radiohead sen sijaan tuskin tulee enää hittejä tekemään. TF: Kanye on ollut huipulla jo viisitoista vuotta. Kanye West Real Friends Tammikuun alussa julkaistu Real Friends ennakoi Westin helmikuussa julkaistavaa Swish-levyä. Se kuuluu myös tästä kappaleesta. Karusellia pyörittävät Rumban entinen päätoimittaja TEEMU FIILIN ja vapaa toimittaja KIMMO VANHATALO. On mielenkiintoista nähdä, jatkuuko Kanyen valtakausi rapin huipulla. Aikaisemmin julkaistut singlet eivät ole olleet kovin kiinnostavia. Onko Kanye tullut siihen pisteeseen urallaan, että hän alkaa muistella menneitä. KV: Tämä on paras niistä uusista kappaleista, joita Kanye on tähän mennessä julkaissut. Se on jatkunut hämmästyttävän kauan. KV: Vesalan Tequila ei sekään ollut hirveän vakuuttava kappale. Se oli myös iso hitti. Kappale on syntynyt yhteistyössä Pariisin kevään Arto Tuunelan kanssa. 2000-luvusta lähtien niitä on vaivannut ylimiettiminen ja kaavoihin kangistuminen. TF: Adelen Skyfall on viimeisistä Bond-tunnareista helposti paras. TF: Jos Swishistä tulee kädenlämpöinen välityö, sen jälkeen Kanyella on varmasti kahta kauheampi todistamisen tarve. KV: Sinkun kansikuvassa on teini-ikäinen Kanye, ja kappaleessa on kuultavissa hänen debyyttinsä. Se on yksi kaikkien aikojen laimeimmista Bond-tunnareista. Yhtyeelle on hieno tilanne, kun sen ei tarvitse tehdä mitään uran takia, vaan se voi tehdä sitä, mikä tuntuu hyvältä. Mira Luoti Pinnan alla Pinnan alla on PMMP:stä tutun Mira Luodin ensimmäinen soolosingle. Ei Suomessa liikaa tällaista hyvää poppia tehdä. Tuntuu absurdilta ajatukselta, että vuonna 1965 aloittanut muusikko olisi tehnyt aikansa mielenkiintoisinta popmusiikkia vielä vuonna 1980. KV: Elokuvan tekijät ovat tehneet kovan päätöksen, kun tämän sijaan tunnuskappaleeksi valittiin Sam Smithin Writing’s on the Wall. TF: Tästä tulee mieleen Kanyen ensimmäinen levy. TF: Aloin miettiä, että keneen sooloartisti Mira Luoti vetoaa paitsi PMMP-faneihin. Melankolinen kappale haikailee menneisyyteen paitsi sanoituksissaan, myös soundissaan. Ehkä Vesala toi sen yhtyeeseen sanoitustensa kautta. Uskon, että PMMP palaa yhteen näiden soolohairahdusten jälkeen. Pinnan alla on kaunis, mutta hiukan vaisu. Tuntuu, että hän ei ole julkisuudessa piirtynyt kauhean erottuvana tai räväkkänä tyyppinä. KV: Hän on jäänyt jopa PMMP:n kaltaisessa duossa varjoon. TF: Kanye West ja seestyminen eivät tunnu sopivan samaan lauseeseen. 72 RUMBA. TF: En pysy tähän hätään muistamaan mitään Sam Smithin kappaleesta. Nyt hän lähtee hakemaan vähän spontaanimpaa ja rujompaa soundia. TF: Tämä ainakin on hyvin elokuvallinen. Ehkä perus-Radiohead-musiikin tekeminen on käynyt tylsäksi. H I T T I K A R U S E L L I Legendoja, mystiikkaa ja tyhjäpäistä bailaamista Vuoden ensimmäisessä hittikarusellissa surraan David Bowieta ja kuunnellaan biisejä bileräpistä UMK-ehdokkaisiin ja kuulaasta popista jylhään dramatiikkaan. Radiohead Spectre Spectre on Radioheadin tekemä tunnuskappale samannimiseen Bond-elokuvaan. TF: Mielestäni tämä on hyvä biisi. Luin haastattelun, jossa hän puhui jotain siihen suuntaan, että voi sitten kesällä vilkutella festarin pikkulavalta päälavalla esiintyvälle Vesalalle. Tuntuu, että artistit ovat vähän ongelmissa näiden Bond-kappaleiden kanssa. Tämä sävellys menisi melkein vanhemmasta Reginasta. Jotenkin se ei tunnu ihan Radioheadille soveltuvalta. Tuona aika hän on tehnyt monta rapsoundin vallankumousta – pikkuoravakorkeudelle pitchatut soulsamplet, autotune, hidas ja melankolinen masennusrap, Yeezusin aggressiivisempi ja elektronisempi soundi. Se kaava, jolla ne pitää tehdä, on niin jäykkä. Jännä kuulla Luodin laulua näin pinnassa. Luulisi, että siellä olisi tilaa kahdelle vahvalle persoonalle. Tässä ei ole PMMP:lle tyypillistä räväkkyyttä. Ehkä Kanye on kuitenkin kulkenut sen vaiheen ohi, että kaikki tehdään suuresti ja Hollywood-kiillolla. Olisiko vanhassa kliseessä ”yhtye on enemmän kuin osiensa summa” kuitenkin perää. KV: On mielenkiintoista, että Luoti myös itse pitää itseään PMMP:n kakkosjäsenenä. Tuleeko Swishistä Westin keski-ikäistymislevy. Pitkään pelkältä myytiltä vaikuttanut kappale julkaistiin lahjana faneille joulupäivänä. Tällainen vähäeleinen laulu voisi olla albumin päätösraita. Kappaleesta kuuli, ettei olla lähdetty tekemään hittisingleä. TF: Tämän biisin perusteella toivon Luodille kyllä menestystä. KV: Jack Whiten ja Alicia Keysin Another Way to Die jäi mieleen, koska se oli niin hirveä. Sama pätee vaikkapa Chris Cornellin You Know My Nameen. PMMP:ssä se on ollut vähemmistössä verrattuna Paula Vesalaan. TF: Lähtökohtana on arvostettavaa, että Luoti tekee sellaista musiikkia, jota haluaa tehdä, eikä odotakaan PMMP:n tai edes Vesalan tapaista menestystä. Kaikki, mitä hän on tehnyt, on poikinut uusia reaktioita. Tässä on Bond-tunnarin fiilis. Ehkä Kanyella alkaa olla viimein vaikeuksia keksiä, mitä seuraavaksi. KV: Miksiköhän yhtye ylipäänsä lähti mukaan tekemään Bond-tunnaria. Hän ei selvästi tähtää isoksi tähdeksi. Silloin looginen liike on palata taaksepäin. KV: Ei tämä omissa kirjoissani kuitenkaan nouse klassikko-Bond-tunnareiden tasolle
TF: Tästä tulee mieleen joku paikallisradion dj, joka on alkanut tehdä musiikkia. Hän lähti, kuten eli. KV: Sia on myös hahmona mielenkiintoinen. Olen yrittänyt kuunnella hänen albumeitaan, mutta niissä on järjestään myös kauheita kappaleita. TF: Bowie on artisti, jota on mahdoton arvioida pelkästään musiikkina. H I T T I K A R U S E L L I Sia Reaper Reaper on viides ennakkomaistiainen tammikuun lopulla julkaistavalta This Is Acting -levyltä. TF: Sialla on kappaleissaan aina tämä sama kaava. Sen tyylin puitteissa ne tekevät hyviä biisejä. Se on viihdyttävää, suosittua ja kaupallisesti kannattavaa. Se on hirveä lähtökohta tehdä musiikkia. TF: Jälleen kerran palataan helppoon lähestyttävyyteen. On vaikuttanut siltä, että hän oli sinut itsensä ja historiansa kanssa, mutta siitä ei ole aina syntynyt kovin jännittävää musiikkia. Ilmeisesti 15–16-vuotiaat jossain Mikkelissä, joilla on toisessa kädessä ES-tölkki ja toisessa nuuskarasia. TF: Bowien äänessä kuulee vanhentumisen. KV: JVG:ssä ei mitään taiteellista, eikä mitään haastavaa. Tässä ei ollut yhtään taitoa tai näkemystä. Rihanna, jolle kappale oli alun perin tarkoitettu, tulee väistämättä mieleen. Se on albumimitassa väsyttävää. Sia pystyy parempaankin. Tämä ei missään tapauksessa ollut Chandelierin tasoinen. Tämä on yksi niistä hyvällä maulla tehdyistä. KV: Tämä kuulostaa siltä, että on päätetty tehdä Kapteeni käskee -niminen biisi ja sitten on keksitty kaikki mahdolliset mereen, merenkäyntiin ja merirosvoihin liittyvät jutut ja ympätty ne samaan kappaleeseen. Sen perusteella olin varma, että kyseessä oli Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana. Toisaalta Sia on hyvä säveltämään tällaisia kappaleita. Onko edes järkeä laittaa sinne suomenkielistä kappaletta. Kertosäkeessä vedetään sitten palkeet auki. Olisihan se ihan kiva, jos JVG:n sanoituksissa olisi jotain tolkkua, mutta toisaalta sitten ne eivät varmasti olisi näin suosittuja. Pistetään vaan känni päälle, ja laitetaan soimaan joku biisi, jonka tahtiin hyppiä. KV: Euroviisukarsinnoissa on kaksi kilpailevaa koulukuntaa: hyvällä ja huonolla maulla tehdyt kappaleet. Jazzvaikutteisella levyllä se edustaa klassisempaa Bowien balladisoundia. Tässä on monia juttuja, joista en pidä, kuten jazzin ja rockin yhdistäminen. TF: Tästä oli etukäteen Instagram-teaser, jossa oli lyhyt instrumentaalilooppi biisistä ja silhuettikuva artistista. TF: Kuitenkin Sia on parhaimmillaan niissä dramaattisissa biiseissä. Se formaatti on toimiva. David Bowie Dollar Days Dollar Days on albumiraita David Bowien viimeiseksi jääneeltä Blackstar-levyltä. TF: JVG käytti tätä nostalgiakorttia jo ensimmäisen levynsä ensimmäisellä varsinaisella kappaleella Kasarin lapsella. Hänen musiikkiaan ei voi erottaa hänen persoonastaan ja merkityksestään. TF: Vain elämää osoitti hyvin, että VilleGalle on niin tavallinen jätkä, että siihen pystyy kuka tahansa samaistumaan. Näissä taustoissa ei kyllä ole mitään jännittävää. Bowien kappaleena kuitenkin suhtaudun tähän positiivisesti. KV: Tämä oli aika kiltti versio Pietarin Spektaakkelista. Koko homma perustuu siihen, että kuka tahansa voisi olla se. KV: Sian levyillä singleissä hienosti toimiva dramatiikka lyö yli. JVG on taloudellista ja tehokasta musiikkia taloudellisiin ja tehokkaisiin aikoihin. KV: Tämä ei ärsyttänyt. TF: Pietari on symppis tyyppi, mutta ei tällä kauheasti mahdollisuuksia Euroviisuissa ole. Tämä on niin sanotusti ”vanhaa kunnon musiikkia”. Ilari Kapteeni käskee Levy-yhtiön mukaan Ilari on kotoisin Mikkelistä, hän on työskennellyt ravintoloissa ja matkustellut Kaakkois-Aasiassa. Näiden musiikkityyli on mitä on, eikä se tule muuttumaan niin kauan kuin tätä streamataan Spotifysta ja se saa ihmiset hyppimään keikoilla. Blackstarilla hän päätti heittäytyä taas kokeellisemmaksi. Näillä meriiteillä on hyvä tehdä ”tarttuvaa bileräppiä”. KV: En oikein millään voi välttyä ajatukselta, että Sian biisikynä on vähän kuivunut hänen julkaistessaan kappaleita, jotka eivät ole kelvanneet muille artisteille. Yhtyeen suosio kertoo paljon nykypäivästä. Tässä ei ole David Bowien maagista kykyä luoda jännittäviä roolihahmoja ja toismaailmallisia kokemuksia. Tuota se on ollut melkein alusta saakka. KV: Ja nyt tietysti Blackstaria on mahdoton erottaa Bowien kuolemasta. TF: En muista popmusiikin tai muunkaan kulttuurin saralla vastaavaa tapausta, jossa artisti olisi tehnyt kuolemastaan sellaisen näytelmän kuin Bowie teki. Sitä yleisöä ei voi kunnioittaa, koska sitä pitää tyhmänä. TF: Tätä kappaletta on ollut kirjoittamassa ja tuottamassa Kanye West. Kun tehdään tällaista retromusiikkia, siitä tulee hirveän helposti tosi hampaatonta. TF: Euroviisuissa pitää olla överi ja unohtaa hyvä maku. Älyllisyys ei ole kauhean arvostettua. Huono JVG-biisi on sellainen, joka ärsyttää, kuten esimerkiksi Mauton jasso. Kun hän yrittää tehdä jotain muuta, se on vähän noloa. TF: Sia on loistava singleartisti. KV: Tämä on pirtsakampi kuin Sian kappaleet tavallisesti. Kuka tahansa voisi tehdä tämän. TF: JVG on monella tapaa aikansa näköistä musiikkia. Esimerkiksi kappaleen säkeet “I’m dying to push their backs against the grain and fool them all again and again” ovat saaneet aivan uuden merkityksen. Se on sellainen pastellinvärinen ihannekuva menneisyydestä. KV: Tämä oli JVG:täkin äärimmäisempi esimerkki musiikista, jossa ei ole mitään hienostunutta. Albumi sisältää kappaleita, jotka Sia tarkoitti alun perin muille artisteille. Se myy hyvin ja sitä tehdään pienillä resursseilla. Säkeistössä mutistaan laskuhumalaiselta kuulostavasti vähän sinne päin. KV: Luulisi, että jos tekee näin tyhmiä kappaleita ja ne menevät läpi, alkaa vihata yleisöään. Tämä on vähän kesy. Pietarin Spektaakkeli Liian kuuma Liian kuuma on 2014 debyyttilevynsä Rakkauteen julkaisseen Pietarin spektaakkelin ehdokas Uuden musiikin kilpailussa. TF: Mikä on tämän musiikin kohdeyleisö. TF: Tästä tulee hyvälle tuulelle. Pidän siitä, että hänessä on mystiikkaa aikana, jona Adelekin laittaa sosiaaliseen mediaan kuvia itsestään kuntosalilla. JVG Paluu tulevaisuuteen JVG:n uusin hitti julkaistiin uudenvuodenaattona. KV: JVG osaa valita kappaleisiinsa kaikenikäisiin vetoavat kulttuuriset viittaukset. Kappaleen toisena säveltäjänä ja laulajana on Teemu Brunila, joka oli mukana myös JVG:n Tarkenee-hitillä. Nämä tyylikkäämmät kappaleet ovat usein vahvasti retrohenkisiä. RUMBA 73. KV: Hän vanheni tyylikkäästi, mutta jo Hours…-levystä lähtien hänen albuminsa ovat olleet turhankin hyvällä maulla tehtyjä. Ei tämä huono ole, mutta Kanye tai kuka tahansa muu tekee tällaisen hetkessä. Hienoa, että hän onnistui viimeiseksi työkseen tekemään näin upean levyn. Hänen äänessään ei ole ollenkaan sellaista kovaa ja käskevää sävyä. Jos kuulisin tämän kappaleen jonkun muun esittämä, en välttämättä pitäisi tätä kummoisena. Se on symppis ja kiva tyyppi, jolla ei ole mitään sanottavaa maailmalle. Pidän hauraasta laulutavasta, joka hänellä on tässä kappaleessa. Vaikka tässä pelattiin kasarija ysärinostalgialla, Paluu tulevaisuuteen ja Keke Rosberg ovat niin ilmiselviä juttuja, että myös nuoremmat ymmärtävät ne. Kun kuuntelin levyn ja tämän kappaleen ensimmäisen kerran, niillä oli ihan eri vaikutus. Siinä yhdistyy tämän hetken tärkeät arvot
Minulla on siitä monta versiota. Hän asuu Tampereella kauniissa 1920-luvun puutalossa perheensä ja 700 vinyylin kokoelmansa kanssa. Kansikuvassa on kolme jätkää, mimmi ja kanisteri, jossa lukee Spanish fly. B lack metal -aikana 1990-luvulla en kuunnellut juuri mitään muuta. Kävimme siellä joka viikko. Saatan kuunnella yhtä ja samaa albumia päivästä toiseen. Se on vaikuttanut paljon Hexvesseliin. Sellaista ei saa helposta kamasta, oli genre mikä hyvänsä. Hän soitti pelkkää teknoa koko yön. Nämä eivät ole vieläkään järjestyksessä. Kun muutin Norjaan ja tapasin black metal -tyyppejä, asiat muuttuivat. Mietin miksi kuuntelen juuri tätä levyä ja lopulta löydän jonkin syyn. Aina kun näen sen kaupassa, minulle tulee tarve ostaa se. Ensimmäinen ostamani metallilevy oli Celtic Frostin Emperor’s Return (1985). TEKSTI VILHO RAJALA KUVAT VALTTERI ARINO ” M uutimme tähän taloon pari vuotta sitten, ja muuttaminen vinyylien kanssa on ihan kamalaa. Olin varmaan kaksitoista. Näen siitä vieläkin unia, muistan hyllyjen paikat ja mitä oli missäkin. Nuorempana kuvittelin, että lapsuuteni ei ollut kovin musiikillinen, mutta nyttemmin olen tajunnut, että olihan se. Paul Simonin Graceland (1986) oli se levy, joka todella kolahti. Isäni oli suuri Lennon-fani, joten myöhempien aikojen The Beatles ja Lennonin tuotanto tulivat tutuiksi. Toisaalta se on kaikilta kanteilta upea levy. Jos se olisi ollut pelkkää trancea, sen olisi ehkä voinut perustella huumeilla, mutta tässä oli kyse musiikista. Nykyään minulla on Celtic Frost -tatuointi. Rakastin silloin thrashiä, kuten Sepulturaa ja Slayeriä. Jotenkin tiesin, että joskus pääsen siihen vielä sisälle. Hiljattain olen innostunut jazzista. Kaipaan syvää inspiraatiota ja valaistumista. Se räjäytti mieleni täysin. Teknoa, trancea, housea. Lontoossa oli 1990-luvulla Metalheadsniminen levykauppa. Hän kyseli, kuinka kauan olen kuunnellut jazzia. E nsimmäinen levy, jonka ostin itse oli Beastie Boysin seiskatuumainen She’s On It (1985). Celtic Frost oli tosi lofia ja outoa. Vanhempani takavarikoivat levyn, ja äiti oli vihainen, kun käytin viikkorahani tällaiseen. En tajunnut sitä, mutta en halunnut luopuakaan levystä. Rundeilla yritän käydä levykaupoissa. Hän soitti pelkkää teknoa koko yön. Metallilevyjen keräily sujui jo todella hyvin, mutta sitten musiikkimakuni laajeni ja kaikki meni päin helvettiä.” ”Menimme Fenrizin luokse bileisiin, joissa hän toimi dj:nä. Päädyn lähes aina klassikoihin, The Beatlesiin tai Black Sabbathiin. Viikkorahalla sai joko t-paidan tai levyn, ja sitten piti päättää kuka meistä ostaisi levyn, jotta muut voivat äänittää sen. Että eihän kukaan voi noin nopeasti päätyä Cecil Tayloriin ja Pharoah Sandersiin! Etsin siitä samaa fiilistä, jonka sain metallista nuorempana. Lontoossa on jazzlevykauppa, jonka myyjä hämmentyi, kun kävin siellä puhumassa Cecil Tayloristä. Dortmundissa on mahtava kauppa nimeltä Black Plastic. Rumpusoundi on älyttömän hieno ja halusin samanlaisen Hexvesselin levylle. Siinä on se paha puoli, että siihen tutustuminen tuntuu vähintään elämäntyöltä. Joka kerta kun tulen tähän huoneeseen, mietin mitä kuuntelisin. Steeleye Spanin Hark! The Village Wait (1970) oli pitkään sellainen. L E V Y H Y L LY Kun black metal -puristin tajunta laajeni Hexvesselissä ja Grave Pleasuresissä operoiva MAT MCNERNEY on musiikin rakastaja ja genrekameleontti. Itse biisihän on hieno sekoitus räppiä ja rockia. Menimme Fenrizin luokse bileisiin, joissa hän toimi dj:nä. Se räjäytti mieleni täysin.” 74 RUMBA. Heillä on joka ikinen progelevy, jonka kukaan voi haluta. Teknoa, trancea, housea. Jos minulla ei ole paljoa aikaa, kuuntelen The Beatlesin White Albumia (1968). Parissa vuodessa kuljin metallin läpi siihen, että kuuntelin vain black metalia. Vanhempani kuuntelivat valtavasti musiikkia: Sam Cooke, Billie Holiday ja kaikki muut... Kokemus siitä, että on ollut niin puristi, on vaikuttanut elämääni paljon. Kaikenlaisen musiikin diggailu johtaa siihen, että mitään genreä ei tule seurattua kunnolla
L E V Y H Y L LY RUMBA 75
Diivailu Termi diiva on peräisin italiankielisestä sanasta, joka tarkoittaa naispuolista jumaluutta. Diivat tietävät, kuinka palvottuja he ovat ja siksi he vaativat aina erityiskohtelua. 5. Mariah teki ensimmäiset laulunsa tietämättään jo lapsena, kun hän löysi musiikista tavan ilmaista tunteitaan. Vuonna 2005 hän teki kuitenkin comebacklevyn The Emancipation of Mimi, joka sai hänen faninsa ihastumaan uudelleen. Itselleen nauraminen Mariah ei kärsi beyoncemaisen pakottavasta tarpeesta kontrolloida julkisuuskuvaansa. Kaikkia odotuksia vastaan Mariah vaikuttaa edelleen selväjärkiseltä ja hyvinvoivalta. Laulaminen ja musiikki Mariah Carey on kokonaistaideteos, mutta aloitettakoon musiikillisista ansioista. Hänen äänialansa käsittää viisi oktaavia ja jopa falsettia korkeamman whistle-rekisterin. Pahimmassa vaiheessa hän halusi kiertueella takahuoneeseen orpolapsia sekä kissanja koiranpentuja, koska... Hän kirjoitti tulevan Vision of Love -hittinsä yläasteella ollessaan ja oli varma tulevasta poptähden urastaan. Sana herättää monissa enemmän kielteisiä kuin myönteisiä konnotaatioita. Mariah koki romahduksen vuonna 2001, kun hän teki 80 miljoonan dollarin levytyssopimuksen Warnerin kanssa. Hänen Facebookja Instagram-kuvansa dokumentoivat satunnaisesti, ja usein liian voimakasta digikameran salamaa käyttäen, hänen arkeaan. Mariahin musiikkivideoissa sukelletaan, ajetaan vuoristoradalla, karataan häistä, paijataan koiranpentuja ja loikoillaan auringonpaisteessa perhosia täynnä olevalla kedolla. 3. Silti nuorena pysyminen ei ole koskaan ollut oleellinen osa Mariahin brändiä. On tietenkin kliseistä ylistää naisartistin lauluäänen ihmeellisyyttä, mutta Mariahin kohdalla sitä ei voi olla alleviivaamatta tarpeeksi. Miksi ei. Irrallaan todellisuudesta oleminen Oma huone kengille! Valkoinen flyygeli, joka kuului Marilyn Monroelle! Perhosteemainen huone täynnä fanien lähettämiä lahjoja! Mariahin MTV Cribs -jakso on klassikko, joka näyttää, kuinka överisti ihminen voi elää omassa taikamaailmassaan. 4. Myöhemmin tuhannet Idols-osallistujat ja muut pyrkyrit ovat jäljitelleet hänen melismaattisia tulkintojaan. Lopulta he ovat kuitenkin tavallisia kuolevaisia, jotka vain luulevat itsestään ”liikaa”, joten heihin liittyy traaginen puoli, joka vain odottaa paljastumistaan. Juuri tämä voiman ja herkkyyden yhdistelmä saa biisit kuulostamaan niin vapautuneilta, että kuulijallekin tulee olo, että unelmat ovat tavoittelemisen arvoisia. Hän ei selittele vaan nauraa itselleen muiden kanssa, sillä hän tietää, että kaikki muutkin tietävät, miten upea hän on. Avoimuus Mariah kirjoittaa päiväkirjamaisia sanoituksia tunteikkaista aiheista, kuten siitä, miten hän sydämen särkymisestä huolimatta ihastuu väärään tyyppiin yhä uudestaan. Aiheet ovat kuin suoraan 10-vuotiaaan tytön slämyvihkosta. Hän ei joko edes huomaa mokiaan tai sitten kuittaa ne hurmaavasti itselleen nauramalla. Hänen Glitter-levynsä ja siitä tehty elokuva floppasivat raskaasti, ja Mariah joutui purkamaan sopimuksen ja vieläpä korvaamaan 28 miljoonaa dollaria. 2. Mariahia ei voi kuitenkaan kuvitella nolostumassa. Mariahin todellisuudentajuttomuus yltää toki kammottaviin sfääreihin asti. Mariah vetäytyi masentuneena julkisuudesta. Kuvissa hän juo viiniä rannalla, vierailee perhosfarmilla tai kokeilee lastensa kanssa hassuja aurinkolaseja. ”Jos esittelisin teille makuuhuoneeni, mitä jäisi jäljelle minulle?” hän henkäisee, aivan kuin hänen koko sielunsa tuhoutuisi, jos kamerat kävisivät huoneessa. Koulussa hän sai jatkuvan lintsaamisen takia lempinimen Mirage. Viisi asiaa, joissa Mariah Carey on onnistunut paremmin kuin muut IIDA SOFIA HIRVONEN Kirjoittaja tykkää enemmän cd:istä kuin vinyyleistä. Hän on iätön ja ajaton, samaan aikaan äiti, haaveileva teini, parikymppinen bilettäjä, diiva ja yksi pojista. Hänellä on mies, kaksi lasta, uskollinen fanikanta ja kalenteri täynnä stadionkonsertteja. K O LU M N I H I R V O N E N 76 RUMBA. Ysäri-R&B-diivojen kikkaileva laulutyyli kuulostaa nykyisin ehkä kuluneelta, mutta yksikään valkoinen nainen ei ole onnistunut siinä niin vaivattomasti kuin Mariah. Jos Mariahin nänni vilahtaa lavalla, mediassa saatetaan revitellä tapahtuman noloutta. Hän on kappaleissa haavoittuvainen, mutta silti hän esittää ne miltei epätodellisen itsevarmalla tyylillä. 1. Hänen säärensä on vakuutettu miljardista dollarista. Diivat näyttävät samaan aikaan kuolemattomilta ja haurailta, kuin voisivat romahtaa täydellisesti yhdestä väärästä sanasta
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi
Musiikilla voidaan vaikuttaa mielialaan sekä vahvistaa mielleyhtymiä koetuista tilanteista ja tapahtumista. Ihmiset liikkumassa kaduilla itseohjautuvasti tärkeiden asioiden puolesta, mitä kaupunkikulttuuria, kuin mikäkin joulutori! Jokaisella vakavasti otettavalla yhteiskunnallisella toimijalla on tätä nykyä oma katupartionsa, mutta koska ikäja tuotantoteknisistä syistä Nisse ei itse poistu loskaan ja pakkaseen, jäseniksi on valittu maamme kyvykkäimmät tekijät. Siispä saammeko esitellä: Soldiers of Nisse! Katupartioinnin tärkein osa on heikomman sukupuolen turvaaminen. Koittaa, vaikka maahamme mahtuu tätä nykyä tasan kolme asiaa: turvapaikanhakijat, natsit ja katupartiot. Tutkimusten mukaan musiikki vahvistaa ja vaikuttaa tunne-elämyksiin. Luvat pikkujouluihin verkkokaupastamme www.gramex.fi ”SIKA VAI SUVIVIRSI ” Musiikki tekee hyvää Soundi SIKA KORJ.indd 1 25.11.2015 16:51:43. Sitä paitsi duon uusi Rookie-single on miesten ja metallimusiikin vastainen taistelulaulu, ja yhtyeen nimikin tarkoittaa saksalaishenkisesti Le Corps Mince de Fascistea! Joten vaara on ohi, Suomessa vallitsee Corpsulien naisrauha! Sukupuolten tasa-arvon nimissä Soldiers of Nisseen kuuluu myös taho, joka puolestaan ei kaihda keinoja suomalaisten suojelemiseksi suomalaisilta naisilta: Emma Gaala! Esimerkiksi hiphop-, jazzalbumi-, rockalbumi-, tuottajatai tulokaskategorioissa ei ole ehdolla yhtäkään Sukupuolten tasa-arvon nimissä Soldiers of Nisseen kuuluu myös taho, joka puolestaan ei kaihda keinoja suomalaisten suojelemiseksi suomalaisilta naisilta: Emma Gaala! N I S S E M Tutkimus. Emotional Responses to Music: Experience, Expression, and Physiology; Lundqvist, Carlsson, Juslin. Pikkujouluista kevätjuhliin. Soldiers of Nisse Suomi ollos huoleton, täällä Nissen katupartio on! O i Suomi kaaaaatso, sinun päiväs koittaa. Siispä partioon on kutsuttu Suomen johtava feministiyhtye LCMDF. Katupartioon duo on mitä oivallisin, sillä promokuviensa ja musiikkivideoidensa pohjalta LCMDF ei kaihda käyttää katujen turvaamisen perustarvikkeita: nahkaja pilottitakkeja sekä pesäpallomailoja. Watkins, Terry. Mutta ei pahaa, ellei jotain hyvääkin. (2013). Vaikka katupartioissa kalskahtaa keskitysleirimäisen kylmä kaiku, palvelukonseptinsa on mitä oivallisin. ”Is Music Neutral?” 1995, Kawakami et al
Sen sijaan Sony tiedotti oikein erikseen saaneensa 27 ja Warner 41 ehdokkuutta – mitkä molemmat ovat enemmän kuin naisten 21. Österman on tammikuun ajan kerännyt joukkorahoitusta häneltä sensuroimattomalle ja definitiiviselle Thunderstone-artikkelille: niin tuloksetta, että hänen projektilleen ei ole ensimmäisen 27 päivän aikana luvattu euron euroa, vaikka joukkorahoituksen epäonnistuessa rahansa saisi vielä takaisin. Puhumattakaan, että melkein kouluampuja Juju otti kiinnityksen Suomen johtavan wannaben asemaan ilmoittamalla MG:n innoittamana marssivansa hänkin Putin-leimattavaksi. Toisaalta se suojaa myös omia ex-suojattejaan Voice of Finland -tähtiä kuten Saara Aaltoa, Mikko Herrasta ja Mikael Saarta vääjäämättömänä uhkaavalta unohdukselta. Pannaanpa vielä terveiset Soundin päätoimittajalle Emma-päätuomaristoon, jossa sattumalta istuu yhtä monta Mikkoa (5) kuin naisia yhteensä. naispuolista artistia tai naisen vetämää yhtyettä. Esimerkiksi Uuden musiikin kilpailu on erinomainen turvapaikka suomalaisille vuoden 2008 jälkeen kiinnostaneilta artisteilta. Miklun Putin-tatuoinnin symboliikan tulkkaukseen vaaditaan Valonkantajia väkevämpää esoteerista tuntemusta, mutta koska MG on omien sanojensa mukaan oppinut dokumenteista Putinin saavan aikaan enemmän kuin kukaan muu, Nisse nostaa kätensä ylös vakuuttumisen merkiksi. Mutta näissä kuvissa ja tunnelmissa minä, Nisse Mannerheim saatan taata teille rakkaat lukijat turvan, olitte sitten miehiä, naisia tai UMK-kilpailijoita. Pahin on helpoin välttää, kun Fullsteam suojelee kansaa Damien Ricelta buukkaamalla tämän Seinäjoelle Rammsteinin ja Nightwishin oheen, kuin estääkseen ihmisten eksymisen paikalle. Jos miesten asema on Suomessa uhattuna Corpsuleiden pesäpallomailojen vuoksi, ei naisillakaan paljoa paremmin mene. Viimeiset Nisse-liivit täyttää aikamme verenseisauttaja Mikael Gabriel, jonka tuoreen kehonmuokkauksen uskotaan suojelevan kylmässä sodassa hytisevää Suomi-neitoa Neuvostoliitolta. Journalismin saralta Soldiereihin valitaan tähänkin aviisiin raapustanut Nalle Österman, joka päätti suojella Suomen kansaa Östermanilta itseltään. Kun yhdistetään sekä aiheeksi valikoitunut Thunderstone että Nallen laatujournalismilleen pyytämä 2 500 euroa – jotakuinkin enemmän kuin kenellekään suomalaiselle koskaan maksettu hinta musiikkijutusta – herää Nisselle ainoastaan kysymys: Sattumaako. Ja jos vain puhdassuomalaiset naiset kelpaavat, luku vähenee ainakin kolmella, sillä kolme naisehdokkuuksista kuuluu Nightwishin Floor Jansenille. Cheekja Hitler-tatuoinnit löytynevät paikoista, joita ei voi kuvata Instagramiin. Ja jos silti on turvaton olo: ei hätiä mitiä. Adios ja musarauhaa! N I S S E M. Suojaa on tarjolla myös tapahtumissa. Mikael Gabriel on omien sanojensa mukaan oppinut dokumenteista Putinin saavan aikaan enemmän kuin kukaan muu
Ensisinglen perusteella sellaista ei ole kuitenkaan luvassa. Toisaalta, olenhan minä ollut Kilpi-yhtyeen Taagen kanssakin samassa bändissä kymmenen vuotta. Mutta sitten tämän kahvilapuhelun päätteeksi Ylppö sanoi, että hän tekee minulle musiikkivideon. ”Levylläni ei ole tarpeeksi materiaalia setin täyttämiseksi ja olen miettinyt myös cover-kappaleiden esittämistä. Yhtenä yönä tuli sellainenkin ajatus, että olen käynyt aika paljon fiittailemassa muiden levyillä, mutta Mietiskelyn kautta uuteen alkuun PMMP:stä tuttu MIRA LUOTI teki vuoden alussa paluun julkisuuteen ja julkaisi musiikkivideon uuteen Pinnan alla -kappaleeseensa. Olen myös sellainen ihminen, että jos saan jonkin päähänpiston, niin yleensä myös toteutan sen. Heidän kanssa perustimme cover-yhtyeenkin, Steel Popin, joka tavallaan jatkaa musikaalin teemaa. ”Musiikkipiirit ovat aika pienet. Olisipahan silti kokeiltu. Olin, että okei – ei siitä voinut oikein kieltäytyäkään. Kyllähän hän sitten innostuikin siitä. Kerro lisää. Moni asia paluussa oli sattumien summaa, Luoti kertoo Rumballe. Olen ylipäänsäkin halunnut tehdä tätä juttua tuttujen ihmisten kanssa. TEKSTI TONI KERÄNEN KUVAT MARKUS PAAJALA K Y S Y M Y S & V A S TA U S 80 RUMBA. P innan alla -kappaleesi tiedotteessa sanot, että pari vuotta sitten olit takki tyhjänä musiikin tekemisen suhteen. En halua jännittää joka käänteessä uusia tyyppejä ja astua jonkun tuntemattoman tuotantoryhmän eteen.” Mitä kappaleita tämän kevään keikoillasi tullaan kuulemaan. Miksi takki oli tyhjä. Jos silti päätän, että minusta tulee hevilaulaja, niin sitten se pitää vain ottaa haltuun. Kannustin myös Artoa tekemään kaikki soitto-osuudet itse, samaan tapaan kuin Pariisin Kevään alkuaikoina. Sovimme, että jos Artolla ei riitä motivaatiota tai aikaa, niin homma jää siihen. Sama juttu sen suhteen, jos en olisi enää halunnut jatkaa musiikin tekemistä. Jälkeä alkoi syntyä, mutta kyllä silti kävi aika nopeasti selväksi, ettei tässä mitään punk bändiä olla rakentamassa. Jos lähdetään ajatusleikkiin, niin olisiko hevin laulaminen onnistunut, jos Artolta olisi tullut sellaisia kappaleita. Olin nähnyt Ylpön aiemmin muun muassa Tavastialla, jossa oli ollut yleisellä taholla puhetta yhteistyökuvioista. Jotain punkkappaleita saatetaan kuulla. ”Aluksi vain kokeilimme, että syntyykö tästä ylipäänsä mitään. Sen ja myöhemmin tänä vuonna ilmestyvän kokopitkän levynsä Luoti on toteuttanut yhdessä Pariisin Kevään Arto Tuunelan kanssa. ”Apua! Ensimmäisenä tulee mieleen, että löytyykö minun äänestä kunnon hevisoundia. Päätin hoitaa kaikki siihen mennessä sovitut työt ja sen jälkeen vain miettiä rauhassa tulevaisuutta. Lisäksi olen aina mieltänyt, että Arton ja Jorin [Sjöroos, PMMP:n säveltäjä/tuottaja] musiikillisessa maailmassa on paljon samankaltaisuuksia.” Persoonaasi sekä esiintymisja laulutyyliisi on liitetty monesti termi punk. ”Olin kahvilla ja Ylppö sattui soittamaan seurassani olleelle tyypille. Koko projekti otti taas ison harppauksen eteenpäin. Sitten piti vain alkaa järjestellä asiaa. Uravaihtoehtoja on hirveästi. -musikaalissa tutustuin Kinnusen veljeksiin Jussiin ja Harriin. Kuka mitä häh. -musikaalissa syksystä 2013 lähtien. Tartun herkästi puhelimeen ja ehdotan juttuja suoraan. Miksei. ”Olin haalinut liian paljon hommia. Aloitin kyseisessä Super Trouperissa laulajan urani ja tavallaan kuulun siihen vieläkin.” Olet kertonut, että Pinnan alla -musiikkivideon synty ja Maj Karmasta tutun Herra Ylpön päätyminen ohjaajaksi olivat pitkälti sattumaa. Olin myös mukana Sleepy Sleepersistä kertovassa Kuka mitä häh. Minua kiehtoo esimerkiksi ajatus joogaohjaajaksi ryhtymisestä. Olemme keikkailleet satunnaisesti, ja se projekti on ollut minulle tärkeä näiden pohdintojen aikana.” Miten yhteistyö Arto Tuunelan kanssa syntyi ja kehittyi. ’Jee, nyt saa soittaa rumpuja ja kohta ostan basson.’ On ihana nähdä, kun toinen ihminen syttyy jostain asiasta tuolla tavalla.” Artollahan on myös raskasta rockia soittava yhtye Major Label. Suurempi ihme olisi se, jos emme olisi tutustuneet toisiimme. Tuomaroimani The Voice of Finlandin kausi oli sillä hetkellä vielä kesken. Mutta juuri nyt esimerkiksi ajatus hevilaulajaksi ryhtymisestä tuntuu aika pelottavalta
• On laulanut myös muun muassa cover-bändissä Super Trouperissa, turkulaisen artistin Markyn yhtyeessä ja Magenta Skycodessa. Olen minä käynyt Snapchatissä kolme kertaa, mutta sekin oli sellaista, että mistä vitusta täältä löytyy joku My Story.” – MIRA LUOTI K Y S Y M Y S & V A S TA U S • Mira Anna Maria Luoti, syntynyt 28.2.1978 Porissa. F A K T A RUMBA 81. • Toimi tähtivalmentajana laulukilpailuissa The Voice Kids (2013) ja The Voice of Finland (2014). ”Haluanko minä jostain somettamisesta rutiinia. • Luodilla on kolme lasta ja hän asuu Helsingissä. • Osallistui vuoden 2002 Popstarslaulukilpailuun, tutustui Paula Vesalaan ja perusti PMMP:n samana vuonna
Kaikki tietävät levymyynnin laskun aiheuttamat muutokset, mutta miten muuten ala on muuttunut. ”Yhteys kuulijoihin on erilaista. niitä kappaleita ei välttämättä kuulla kyseisten artistien keikoilla. Mutta kun tuli tämä Uusi Lastensairaala -hanke, niin halusin sanoa oman osuuteni, jos se mitään vain auttaisi. ”Olen tähänkin liittyen ajatellut aiemmin, että ketä edes kiinnostaa minun yksityiselämäni hölötykset. Nyt olen joutunut miettimään, että pitääkö minunkin alkaa opiskella jotain uusia sosiaalisen median juttuja. Yhtyeet ovat jo saattaneet hajotakin. Kerrot avoimemmin yksityiselämästäsi. Se on aina siitäkin kiinni, mitä asioita nostetaan esille. Toisaalta, vuosien varrella on tullut puuhattua vaikka mitä juttuja mediassakin, härskejä pilapuheluita sun muuta, eivätkä ne ole kiinnostaneet ketään. Sallan ja Miron matka maailman ympäri laittoi pillit pussiin viime vuonna ja heidän kanssaan tehty Peili oli todella kaunis kappale. ”No, nekin ovat sellaisia juttuja, että esimerkiksi ikä vaikuttaa paljon. PMMP:n nettisaitin keskustelufoorumikin oli vain fanien oma paikka, eikä sinne tarvinnut itse kajota. ”En, siinä menee tiukka raja.” Olet toiminut musiikkibisneksen sisällä jo vuosia. Olin ollut paljon vanhalla Lastenklinikalla lapseni sydänongelmien vuoksi ja aihe oli läheinen. Vaikka niitä oppisi käyttämäänkin, niin millä helvetin ajalla minä teen päivityksiä. Sitä ajattelee, että onko se enää niin vakavaa. Toimin julkisuuden suhteen välillä todella harkitsevaisesti ja välillä teen asioita hetken mielijohteesta.” K Y S Y M Y S & V A S TA U S 82 RUMBA. Käväisin levy-yhtiössä ja ne kyselivät, että onko minulla instat ja twitterit ja mitkä lie diidi-diidi-diit. Ketä kiinnostaa, kun teen viisi kertaa päivässä ruokaa ja siinä välissä vaipanvaihdot. Mietin pitkään, mutta lopulta halusin kertoa kokemuksistani. Olen minä Snapchatissäkin käynyt kolme kertaa, mutta sekin oli sellaista, että mistä vitusta täältä löytyy joku My Story.” Suhteesi julkisuuteen on tuntunut muuttuneen vuosien varrella. Myös Happoradion Elefantti on hyvä biisi, mutta sekään ei ole koskaan ollut kovin paljon esillä. Tiesin kyllä, että kun siitä suunsa avaa, niin se kulkee tässä mukana myöhemminkin.” Olethan sinä silti puhunut myös ihmissuhteistasi naistenlehdille tavalla, joka ei olisi ollut odotettavissa vielä PMMP:n alkuaikoina. Haluanko minä jostain somettamisesta rutiinia. Se saattaisi toimia keikalla.” Mutta PMMP:n kappaleita et esitä keikoilla
THE SCENES SEX, DRUGS AND MODERN ART www.scenesband.com www.facebook.com/scenesband ig: @sexdrugsandmodernart THE SCENES SEX, DRUGS AND MODERN ART www.sofmusic.fi CD / LP / DIGITAL 12. 2. 2016 scenes_rumba_2016-1.indd 1 1.2.2016 12.50
@DiscshopFi VUODEN JÄLLEENMYYNTIPISTE 2013 DVD 14,95€ Blu-ray 19,95€ Muista myös! Hip Hop / Rap Collection 21,95€ Sis. Nuoret perustivat maailman vaarallisimman yhtyeen nimeltaä N.W.A. STRAIGHT OUTTA COMPTON kertoo todellisen tarinan siitä, miten viisi nuorta kulttuurikapinallista aseinaan vain sanoituksensa, rehvastelunsa, uhmakkuutensa ja lahjakkuutensa nousi vastustamaan auktoriteetteja, joiden tarkoituksena oli vaimentaa heidät. Straight Outta Compton, 8 Mile, CB4 ja Do The Right Thing Straight Outta COmptOn Julk. rumba_nr_1_2016.indd 1 2016-01-28 13:56. 15.2. Kun he kertoivat turvattomasta elämästä ghetossa, he panivat alulle sosiaalisen vallankumouksen, jonka vaikutukset tuntuvat yhä tänäkin päivänä