VALLANKUMOUS Stam1na-Hyyrynen, Noah Kin ja Sofa parantavat maailmaa LI ANDERSSON Kansanedustaja ryhtyi musakriitikoksi RADIOPUHELIMET ”Bändi on pitänyt päätä pinnalla, kun kaikki muu on vetänyt pohjaan” 2 2016 8,90 € Kun kuningatar puhuu, kansa kuuntelee Beyoncé
REGINA SAIMAA TEFLON BROTHERS TEKSTI-TV 666 TÖÖLÖN KETTERÄ VIEW lippupalvelu VARSINAIS-SUOMI. KARJALAINEN JVG · MICHAEL MONROE · OLAVI UUSIVIRTA · ROBIN RICKY-TICK BIG BAND · SANNI · STAM1NA · VESALA ANNA ABREU · ANNA PUU · DIABLO · EEVIL STÖÖ · ELLINOORA HUORATRON · MAIJA VILKKUMAA · MAJ KARMA · MIRA LUOTI ROOPE SALMINEN & KOIRAT · RUGER HAUER · PAPERI T · RONYA SANTA CRUZ · SCANDINAVIAN MUSIC GROUP · STIG TEFLON BROTHERS · TIISU · VIEW PERJANTAI 8.7.2016 JACK Ü USA AIR FR ICONA POP SWE LUKAS GRAHAM DK MØ DK SEINABO SEY SWE VINCE STAPLES USA ANTTI TUISKU APULANTA SANNI ALEX MATTSON DIABLO EEVIL STÖÖ ELLINOORA GASELLIT HUORATRON MAJ KARMA ROOPE SALMINEN & KOIRAT TOMMY LINDGREN METROPOLIS LAUANTAI 9.7.2016 MAJOR LAZER USA CHEEK D-A-D DK APOCALYPTICA CHISU ISMO ALANKO JVG RICKY-TICK BIG BAND & JULKINEN SANA STAM1NA VESALA ANNA ABREU LIHAMYRSKY MAIJA VILKKUMAA MIRA LUOTI MIREL WAGNER MURSUSIKARI PAPERI T RONYA SANTA CRUZ SCANDINAVIAN MUSIC GROUP STIG TIISU UNDERGROUND ROCK ORCHESTRA SUNNUNTAI 10.7.2016 MACKLEMORE & RYAN LEWIS USA PATTI SMITH AND HER BAND PERFORM HORSES USA RUDIMENTAL UK YEARS & YEARS UK NOTHING BUT THIEVES UK VIC MENSA USA ZARA LARSSON SWE J. AIR FR · MØ DK · YEARS & YEARS UK ZARA LARSSON SWE · D-A-D DK LUKAS GRAHAM DK NOTHING BUT THIEVES UK SEINABO SEY SWE · VINCE STAPLES USA ANTTI TUISKU · CHISU · ISMO ALANKO · J. KARJALAINEN MICHAEL MONROE OLAVI UUSIVIRTA ROBIN ANNA PUU ATOMIROTTA MIKAEL GABRIEL RUGER HAUER FEAT
Kuningattarella on valtaa, eikä hän pelkää käyttää sitä. Kutsuimme joukon keskenään erilaisia artisteja pohtimaan, miten musiikilla voi parantaa maailmaa. A. 6 POIMINTOJA SÄRRE 8 VALITUT PALSAT 18 VIERAISSA RONYA 22 STUDIOSSA ROOXX, JORI SJÖROOS 26 POP-ESSEE SUOMALAINEN HIPHOP 28 NOUSUSSA PEKKO 30 KIITORADALLA SPRING WARRIOR 32 KOLUMNI HÄKKINEN BEYONCÉ Beyoncé on noussut asemaan, jossa levyt voi julkaista ilman mainostusta eikä haastatteluita tarvitse antaa. TRANSVOIMIA Sukupuoli näyttäytyy popkulttuurissa yhä henkilökohtaisempana ja subjektiivisempana asiana. Tasa-arvoon on vielä matkaa, mutta monet artistit tekevät tärkeää työtä sen eteen. STAM1NA, NOAH KIN, SOFA Musiikin avulla voi ottaa kantaa myös vaahtoamista hienovaraisemmin. Millaisen uhan tämä lainsuojaton liikehdintä muodostaa. MÄKI S I S Ä LT Ö 2 / 2 1 6 RUMBA 3. RAC Taantuma ja kriisit ovat auttaneet äärioikeistorockia nostamaan päätään Suomessa. 62 LEVYT 70 BLACK PEIDER 72 HITTIKARUSELLI LI ANDERSSON 74 LEVYHYLLY MATTI MIKKOLA 76 KOLUMNI JÄRVINEN 78 NISSE M 80 KYSYMYS & VASTAUS RADIOPUHELIMET, J
Pe 29.7. 69,50€. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50 €. Liput & VIP-paketit www.menolippu.fi Oulussa lisäksi Juhlakiertueen muut paikkakunnat ja lisätiedot osoitteessa www.menolippu.fi La 10.12. 79,50€, kenttä alk. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. VIP-paketit alkaen 119 € + Alv 24% (147,56€). 89,50€. TURKU, Logomo Ti 8.11.HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alkaen 59,50 €. 2 1 6 S E I N Ä J O K I TA PA H T U M A S TA D I O N Portit klo 16.00. Liput kuluineen alkaen: permanto alk. 00. Live Nation & Eastway Live proudly present: STEVIE WONDER CODY CHESNUTT Ricky Tick Big Band & Julkinen sana Nicole Willis and the soul investigators An evening with Plus Special Guests Kaisaniemen puisto, Helsinki Keskiviikko 9.7.2014 Liput palvelumaksuineen alkaen 88.50 eur ikäraja 18-vuotta Hanki hulet tomat VIP-paketit: info@eventsclub.fi puh. TAHKO EVENT PARK Portit auki klo 16. Liput ja VIP-myynti: www.menolippu.fi P e 1 5 . Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 010 841 4185. HELSINKI Hartwall Arena Liput kuluineen alk. Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. menolippu.fi, www.ticketmaster.fi, www.tiketti.fi ja R-Kioskit Ma 8.8.2016 HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet auki klo 19.00). 7. 20956€) Liput ja VIP-myynti: www.menolippu.fi. 010 841 4185 2014 FESTIVAL LIPPUKILPAILU Osallistu kilpailuun ja voita kahden hengen VIP-paketti valitsemaasi tapahtumaan! Osallistua voit osoitteessa www.menolippu.fi Ma 7.11. 59,50 €, parveke 54,50 €. L a 1 6 . 7. To 9.6. (yht. VIP-paketti alkaen 169 € +alv 24% / hlö. SIJAINTI AIVAN YDINKESKUSTASSA! Tahkolla myös SILVENNOINEN & MAIJANEN BAND VIP-paketit alkaen 179 € +alv24% (221,96€). Priority (K-18V.) alkaen 89,50€. Su 23.10. 105 € /hlö MAJOITUS Varaa majoituslippupakettisi heti osoitteesta www.tahkontapahtumat.fi VIP SCORPIONS -illallispaketit alkaen 149 € + Alv 24% (184,76€) VIP -myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. alk. 79,50€, kenttä alk. + PEPE AHLQVIST & H.A.R.P. Liput kuluineen; istumakatsomo alk. 2 1 6 h a m i n a , b a s t i o n i S P E C I A L G U E S T S the WILKO JOHNSON band MELROSE, Ben miller band Seinäjoella lisäksi WENTUS BLUES BAND Portit klo 18.00. LA 30.7. HELSINKI, Kulttuuritalo Liput toimituskuluineen alkaen 54,50 € / 59,50 €. 69,50€, Priority (k-18) alk. 49,50/59,50 €. KAARINA, Hovirinnan ranta Portit auki klo 17.00. John Lees´ BARCLAY JAMES HARVEST L I P U N M Y Y N T I : w w w. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. HELSINKI, Savoy Klo 19.00. Liput kuluineen; istumakatsomot alk. Liput toimituskuluineen alkaen 69,50€. 09 8567 3456 • vip@menolippu.fi puh
T ämänkertaisen Rumban teemana on poliittinen tai muuten yhteiskunnallisiin asioihin kantaa ottava musiikki 2010-luvulla. Julkisesti kokoomuslaisiksi tunnustautuvien artistien etsiminen on vaikeampaa, vaikka Stubbin mukaan ”Suomessa tehdään tällä hetkellä maan historian kokoomuslaisinta politiikkaa”. Lauttasaarelaisessa asunnossa kirjoitettiin 50 vuotta sitten vartissa kappale, joka parodisoinnistaan huolimatta sivaltaa vähintään yhtä terävästi kuin puoli vuosisataa sitten. ”Se se vaan on sillä lailla että tässäki maassa on sitä on paljon mälsää ei sitä tartte edes paljon kavereilta kysellä kun vaan viittii vähänkin tsiikata ympärilleen kaiken maailman törpötkin ne luulee olevansa vaikka mitä mut ei ne oo ku hemmetinmoisia sössöjä vaan on sitä ollu ennenski nuijasotia tässä maassa mut olispa täs nuijalla töitä ja hyvä olis saada muijallekkin töitä ittestä ei oo niin väliä juu tässä maassa on niin huonot liksat että nälkä on aina vieraanamme mut eipä oo onneks jano päässy vielä yllättämään on sitä tässä yks ja toinenki sentäs jotakin nähny voi olla että vielä käydään ulkomaillakin ettei sitä nyt tartte ihan tulla silmille hyppimään” – Simo Salminen, Rotestilaulu, 1966 Rotestilaulu www.rumba.fi facebook.com/rumbafi twitter.com/rumbalehti instagram.com/rumbalehti VT. Rumba ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Mustanaamion suojeluksessa jo vuodesta 1984. PÄ Ä K I R J O I T U S RUMBA 5. Millaiseksi artistit haluaisivat maailmaa muuttaa. PÄÄTOIMITTAJA Saku Schildt VASTAAVA TOIMITTAJA Jukka Hätinen ULKOASU Mikko Litmanen TÄMÄN LEHDEN TEKIJÄT Tuomas Aflecht, Anna Brotkin, Teemu Fiilin, Lauri Hannus, Iida Sofia Hirvonen, Perttu Häkkinen, Tuukka Hämäläinen, Jami Järvinen, Toni Keränen, Samuli Knuuti, Joonas Kuisma, Anna-Maija Lippu, Nisse M, Oskari Onninen, Markus Paajala, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Heini Strand, Petteri Tikkanen, Anton Vanha-Majamaa, Kimmo Vanhatalo, Mervi Vuorela HARJOITTELIJA Amanda Micklin TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi rumba@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Elina Korhonen, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 0781-0326 33. Millaisia eri äänenpainoja musiikkikentältä löytyy, ja onko musiikin avulla ylipäätään mahdollista saada aikaiseksi mitään merkittävää liikehdintää. Politiikka on herkullinen aihe artistille. Se on myös vaarallinen aihe, sillä kannanotto saattaa tuoda muutaman ylimääräisen korvaparin mutta karkottaa joukon vanhoja. Käy järkeen, että musiikin paikka on oppositiossa herättämässä kysymyksiä, heristämässä nyrkkiä ja räksyttämässä tarpeen vaatiessa. vuosikerta Numero 665 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. JUKKA HÄTINEN Kirjoittaja äänestää Aku Ankan sijaan vaikkapa sitten Beyoncéa. Tunteisiin vetoavasta musiikista saa vielä kiivaampaa, kun osoittaa sormella yhteisön kokemaa epäkohtaa. Yhden asian ajajia, tietyn värin liputtajia, radikaalimpia, konservatiivisempia ja korkealentoisiakin mielipiteitä löytyy. Poppiin sotkettu politiikka on kuin märkä rätti musiikista eskapismia hakevan kasvoille. Sitä lajia on riittänyt, sillä samalla, kun sosiaalinen media on polarisoinut keskustelun kaikesta, myös artistit tuntuvat kommentoivan herkemmin yhteiskunnallisia asioita. Vain harvoin onnistutaan nousemaan universaalille tasolle, joka säilyttää ajankohtaisuuden maailman tappiin asti. Arkipäivän politiikkaa sörkkimällä on laulettu ajan kuvia niin hyvässä kuin pahassa
6 RUMBA. Odotuksen voi sanoa alkaneen viimeistään Leikkaa sukkaa -singlestä, joka ilmestyi jo kesällä 2014. Juvenile: 400 Degreez Stretch and Bobbito: Radio That Changed Lives ”TÄMÄ on yksittäisenä teoksena ehkä suurin inspiraatio mun Ei riitä -albumille. 400 Degreezillä Juvenile on vedellyt yhdellä otolla sisään hyvän flow’n räppejä ja samalla Mannie Fresh on soittanut rumpukonetta livenä. Tuolloin elettiin New York -hiphopin kultakautta, ja nämä artistit pääsivät ainakin osittain nauttimaan kaupallisesta menestyksestä. Levy ilmestyi 90-luvun lopussa, jolloin varsinkin Euroopassa tietoinen räppi oli monelle se juttu. Soita tätä autossa ja baunssaa!” ”RADIO-OHJELMA Stretch and Bobbito esitteli 1990-luvun alun New Yorkissa enemmän legendaarisia artisteja kuin mikään muu mediataho. Jälkikäteen tarkasteltuna mainitut artistit todella nousivat suosioon ohjelmassa esiinnyttyään. Kun vielä sain New Orleans -räppiä pitkään kuunnelleelta frendiltä viestiä, että meidän crossover-pastississa on välittynyt 400 Degreezin (1998) energia, olin fiiliksissä. Dokumentissa nähdään, että ohjelma oli aitoudellaan ja otteellaan ensimmäinen, joka tavallaan legitimoi nousevat kyvyt. Kaksikko onnistui siis luomaan juurevampaa räppimusakulttuuria kaupallisten biisien rinnalle myös Euroopassa. Heillä oli varmasti hyvä vainu, mutta ennen kaikkea aito suhtautuminen hiphop-kulttuuriin ja oikea ajankohta hiphopista vielä ei-niin-kiinnostuneen median suhteen. Radio That Changed Lives käsittelee Stretchin ja Bobbiton tarinaa ja kutkuttavaa aikaa ennen hiphopin superkaupallistumista, kaupallistumisen aikana ja sen jälkeen.” L E V Y L E F FA P O I M I N T OJ A S Ä R R E TOIMITTANUT JUKKA HÄTINEN Artisti esittelee asioita, jotka jokaisen tulisi ottaa haltuun. Radio-ohjelman freestylet ja rento ote varmasti välittyivät useille eurooppalaisille faneille, jotka lähtivät esimerkin seuraamana tekemään samantyyppistä juttua täällä. ja Fat Joe kokivat breikanneensa kuultuaan musaansa ensi kertaa pienen indieradion aalloilla. Itse kuuntelin Mos Defiä, Talib Kweliä, The Rootsia ja undergroundimpaa osastoa, jotka kritisoivat usein hiphopin räjähtänyttä kaupallistumista. Nämä New Orleansin räppärit taas edustivat nimenomaan sitä kaupallistumista, mutta näin hyviä svengejä ei pitäisi jättää hyllylle pölyttymään. Muun muassa Nas, Wu-Tang Clan, The Notorious B.I.G. Juvenile on mumisevaa räppinuottiaan ylös alas venkslaava hauska äänenkäyttäjä ja osa Hot Boys -bändiä, josta tunnetuimpana nimenä on ponnistanut Lil Wayne. Kokonaan Ruudolfin tuottama Ei riitä -levy kumartaa 1990-luvun southern rap -soundin suuntaan ja tekee Eiran Jordanin tutuksi viimeistään nyt. SÄRRE on ajankohtainen julkaistuaan hartaasti odotetun soolodebyyttialbuminsa
Räppärien ja bändien todellinen rooli aikakausien välissä toimivina yhdistäjinä, kuten André 3000 asian ilmaisi, tulee todelliseksi. The Rap Year Book paketoi pitkiäkin kaaria rapin historiassa tosi nopeasti omaksuttavassa muodossa. Serrano väittää kiehtovasti, että ”vuonna 1983 rap erottautui vanhaan ja uuteen, viileään ja epäcooliin tämän biisin avulla”. Kilpailu on käynnissä 31.12.2016 saakka. VOITA LENNOT SUOSIKKI KOHTEESEESI JUTTUSARJAN KAUPUNGEISTA. Näissä nykyisissä paikoissa, mistä levyjä saa, on todennäköisempää, että he myyvät sinulle jääkaapin kuin levyn’, kirjoittaa Ice-T esipuheessaan. Lukuisat nähtävyydet ja kapakat muistuttavat edelleen Nirvanan ja Soundgardenin perinnöstä, EMP Museum esittelee popkulttuurin monet kasvot ja Starbucksin varjosta löytyy elinvoimainen pienpaahtimoja kahvilakulttuuri. Tällaiselle räppinörtille kirjan tekee mielenkiintoiseksi se, että joka vuodelta on valittu vain yksi biisi. Historia haltuun.” K I R J A P O I M I N T OJ A MUSIIKIN YSTÄVÄN MATKAKOHTEET Lue lisää ja osallistu samalla kilpailuun: www.soundi.fi/icelandair SEATTLE Sateinen kaupunki muistaa grungen. Shea Serrano: The Rap Year Book ”’EN pystynyt nimeämään 20-vuotiaalle haastattelijalle, mitä tarkoitan, kun puhun levykaupasta. MAHTAVA PALKINTO!. OSA 3/6 JUTUT JULKAISTAAN JOKA TOINEN KUUKAUSI. R E Y K J A V I K T O R O N T O S E A T T L E D E N V E R W A S H I N G T O N B O S T O N SEATTLE tunnetaan grungen synnyinpaikkana, Jimi Hendrixin ja Frasierin kotikaupunkina. Lue juttu kokonaisuudessaan: www.soundi.fi/icelandair Esittelyssä KUUSI mielenkiintoista kohdetta musiikkidiggareille Islannista Pohjois-Amerikkaan. Voitte vain kuvitella, mikä duuni on ollut valita vain yksi biisi 1990-luvun alkuvuosilta. Kirja sisältää myös hauskan ”douppiusasteikon”, jolla biisejä mitataan. Yksittäisenä mielenkiintoisena poimintana voisi nostaa Run-D.M.C:n Sucker M.C.’sin. Myös kaikki kuusi kohde-esittelyä löytyvät ilmestymisen jälkeen samasta osoitteesta. Teos sisältää jokaiselle kappalevalinnalle tarkkoja perusteluita sekä toisten kirjoittajien kritiikkiä, miksi olisi pitänyt valita joku toinen biisi. Viime vuoden lopussa ilmestynyt opus listaa kaikki tärkeimmät rap-biisit vuodesta 1979 tähän päivään
Parasta aikaa, sitähän se oli, aivan kuten kiertueen nimikin jo lupasi. Minä olen nähnyt tulevaisuuteen ja satun tietämään, että hyvin pian kukaan teistä ei malta enää istua paikallaan”, totesi Kela ja oli aivan oikeassa. Kela yhtyeineen lunasti kaikki odotukset ja vähän päälle. Anssi Kela Tampere-talo, Tampere 16.4.2016 ANSSI Kelan keväisen konserttisalikiertueen loppumetreille osui koko rupeaman suurin estradi, Tampere-talo. Omalta osaltani konserttiin osallistuminen tapahtui hyvin spontaaneissa merkeissä, sillä vielä kahta tuntia ennen esityksen alkua en ollut edes huomannut koko tapahtuman olemassaoloa. En muista kokeneeni samanlaista hurmosta millään konserttisalikeikalla ennen tätä. Onneksi sisäänpääsy järjestyi. Tässä kuvassa yleisö on vielä kohteliaan jäykästi omissa penkeissään kiinni, vaikka yhtye antaakin parastaan. V A L I T U T PA L S AT KUVAT TOMI PALSA 8 RUMBA. ”Jotkut teistä ovat jo älynneet nousta ylös penkeistään. Hyvin pian kuvan ottamisen jälkeen rohkeimmat ryhtyivät irrottelemaan seisaaltaan
V A L I T U T PA L S AT RUMBA 9
Paikaksi oli valikoitunut mystinen Black Box, verhoilla rajattu jäähallin permantokatsomo. Juuri näin kolmentuhannen katsojan konsertteja saisi hoidettua Suomeen entistä kätevämmin. Manic Street Preachersin parhaista päivistä on kulunut jo kaksikymmentä vuotta. Aika on selvästikin ajanut meidän ohitsemme, siis bändin ja minun. Silloin yhtye julkaisi Everything Must Go -albuminsa, ja nyt yhtye oli tullut esittämään tuon juhlakalun koko komeudessaan suomalaisille Manics-fanaatikoille. V A L I T U T PA L S AT 10 RUMBA. Pelkkänä nostalgia-aktina Manic Street Preachers ei jaksa innostaa. Tapahtumapaikka osoittautuu oikein toimivaksi ratkaisuksi. Manic Street Preachers, James Dean Bradfield Jäähalli, Helsinki 20.4.2016 NIIN ne vuodet kuluvat. Kappaleet olivat ensiluokkaisia, mutta niistä puuttui kipinä. Puitteet olivat siis kunnossa, mutta vältyimme silti suurelta rokkiräjähdykseltä
Hyvä! V A L I T U T PA L S AT RUMBA 11. Kuvaajallekin ilta oli haastava. Kuvaajan työtä toisaalta helpottivat onnistuneesti suunnitellut valot. Vaati kärsivällisyyttä saada talteen tuikitavallisista soittokuvista jollakin tapaa poikkeavia otoksia. Vaikka yhtyeen soitto onkin maagista, eivät persoonat lavalla varsinaisesti räisky. Ja vaikka illan mittaan hittejä saatiinkin, tarjottiin yleisölle myös haasteita, kun konsertin kuusi ensimmäistä kappaletta oli poimittu tuoreimmalta levyltä. Karjalainen Tullikamarin Pakkahuone, Tampere 24.3.2016 VIIME vuoden lopulla hienon Sinulle, Sofia -albumin julkaissut maestro antoi odotuttaa levynjulkaisurundia kevään korville saakka. Valotilanteet seurasivat toisiaan tyylikkäinä, ja valoa oli kerrankin riittämiin. Keikkoja olikin jo odoteltu, ja tunnelma oli sen mukainen. Mutta kyllähän tärkeiden asioiden eteen pitää vähän vaivaa nähdäkin, eli mitäs sitä suotta hätiköimään. J. Vaikka jo kättelyssä kävi selväksi, ettei tähtisolisti ollut välttynyt flunssaepidemialta, tarjosi Karjalainen yhtyeineen puolikuntoisenakin täyslaidallisen sitä ihteään
Ja mikäs olisikaan parempi tapa tutustua uuteen klubiin kuin pelkkiä ylistyssanoja ansaitsevan Salaliiton konsertti. Moni asia on muuttunut matkan varrella, mutta yhtyeen otteissa on säilynyt arvaamattomuus. Jos raikas, koskettava ja yllätyksellinen musiikki kiehtoo sinua, tarkista Salaliitto. The Posies Tavastia, Helsinki 17.4.2016 AINA kun The Posies astuu Tavastian lavalle, voi tapahtua aivan mitä tahansa. Brummi on hyvä, Salaliitto paras. Aikamoisia velikultia! Salaliitto Brummi, Rauma 27.2.2016 RAUMA ei ole tunnettu keikkapaikoistaan. Vaan miten kävi. Siksi onkin ilahduttavaa, että kaupunkiin on avattu hiljattain kaksikin asiallista rokkimestaa. Minut pyydettiin lavan etuosaan ja bändi omisti kahden päivän päässä olleiden syntymäpäivieni johdosta minulle suosikkilauluni Solar Sisterin. Sovin Posies-ukkojen kanssa, että tulen jossakin välissä keikkaa ottamaan kuvia lavalta, mutta toimisin siten, ettei asiasta tehtäisi minkäänlaista numeroa. Varasto-klubilla en ole vielä vieraillut, mutta Brummi oli pakko käydä testaamassa, sillä olin kuullut paikasta niin monelta taholta pelkkää hyvää. En ole aikoihin ollut mistään tuoreesta yhtyeestä yhtä innoissani kuin Salaliitosta. Pian ”tanssin” ja pompin ja kaatuilin lavalla. Kesällä 1996 Posies heitti tarunhohtoisen ensiesiintymisensä Tavastialla, ja nyt oli vuorossa jo seitsemäs keikka Helsingin rockpyhätössä. Tai no, ehdin äänestää Salaliittoa Rumban ja YleX:n järjestämässä Tulevaisuuden tusinassa kolmena vuotena peräkkäin ja kolmannella kerralla bändi pääsikin 12 parhaan joukkoon. V A L I T U T PA L S AT 12 RUMBA. Varsinaisten encoreiden jälkeen bändi esitti kappaleitaan vielä tunnin ajan, vaikka Jon Auerin ainoasta kitarasta katkeilivat kielet siihen malliin, että Cheap Trickin Surrender-lainan hän soitti yhdellä kielellä
Turkka on aarre. Turkka Malin 60-vuotisjuhlakonsertti Työväentalo, Forssa 31.1.2016 MALIN veljekset Mika ja Turkka ovat forssalaisia legendoja. Iltamat olivat turkkamaiset. YLEISRADION AARREARKKU AUKEAA! Tasavallan Presidentti Jukka Hauru & Superkings Wigwam Taivaanvuohi Unisono Quartet Taivaantemppeli Jukka Tolonen Ramblin’ Jazz Band KOM Quartet. Kovana tekstintuottamisen ammattilaisena tunnettu Turkka ei aluksi meinannut juhlistaa merkkipäiviään millään tavalla, mutta heltyi kuitenkin ja saapui yleisön eteen juhlittavaksi kahteen loppuunmyytyyn konserttiin. Pitkän illan aikana ehdittiin kuulla Mika ja Turkka Malin tuttuja ralleja vanhan ajan Forssasta, mutta välillä vakavoiduttiin Vladimir Vysotskin kantaaottavien tarinoiden äärelle. Ensin lavalla kävi laulamassa esimerkiksi Meiju Suvas, ja ehtihän paikallinen suuruus Sanni Grahn-Laasonenkin laulaa luikauttamaan sen minkä koulutusmahdollisuuksien leikkaustalkoiltaan kerkesi. Pitkää ikää! V A L I T U T PA L S AT SV A RT 02 5 SLEEP OF MONSTERS II: P OISON GARDEN CD/LP/Digital MIKKO JOENSUU AMEN I CD/LP/Digital POP-LIISA ja JAZZ-LIISA -sarjat alkavat 15.4! Yleisradion Liisankadun studiolla vuosien 1972 ja 1977 nauhoitetuista livelähetyksistä koostetussa sarjassa julkaistaan yhteensä 36 osaa, joista ensimmäiset kahdeksan ovat saatavilla nyt. Omaleimaisilla kupleteillaan he ovat pitäneet vanhan tehdaskaupungin historiaa elossa uusille sukupolville
Mira Luoti Gong, Turku 8.4.2016 TURUN Klubin tilalle kohonneessa Gongissa oli käsillä historiallinen ilta. Lupaava startti tulevaa festarikesää ja debyyttialbumin julkaisua ajatellen. PMMP:n jälkeistä uraansa käynnistelevä Mira Luoti oli uuden yhtyeensä kanssa ensimmäisellä varsinaisella keikallaan kotiyleisönsä edessä. Kompleksin alemmat kerrokset ovat molemmat kokeneet radikaalimman muutoksen. Miran yhdessä Pariisin kevään Arto Tuunelan kanssa kypsyttelemät laulut vaikuttivat luontevilta, ja niihin pääsi kivasti käsiksi heti ensikuulemalla. V A L I T U T PA L S AT 14 RUMBA. Keikkapaikkana Gong ei ole kokenut mullistuksia sitten Klubin päivien. Turussakaan ei ole liiemmälti kunnon keikkapaikkoja, joten pitää toivoa, että ihmiset ottaisivat Gongin omakseen ja pitäisivät paikan pystyssä
Valoa lavalla oli reilusti, ja kiinnostavaa kuvattavaa riitti. Antti Tuisku, Peto-show Hartwall-areena, Helsinki 24.4.2016 HAUSKAA, ettei nykymaailman aikaan ole enää lainkaan tavatonta, että kotimaiset artistit vetävät isoja areenoita täyteen isoilla konserttituotannoillaan. Kuvata sai koko keikan ajan joko vaihtoaitiosta tai yleisön seasta, ja alun pyrotekniikkaa sisältävien biisien jälkeen kappaleet kolmesta viiteen saatiin kuvata lavan edustalta pitistä. Mutta olen vielä täällä. V A L I T U T PA L S AT 16 RUMBA. Ihan maailmanluokan show oli kyseessä, paljon näyttävämpi kuin samalla viikolla samassa paikassa todistamani Adam Lambertin konsertti. Ja kun mä pääsen kuvaamaan, peto on irti. Cheekin jäähallikiertue oli tietenkin oma lukunsa, mutta kyllä Antti Tapani Tuisku laittoi kovasti Cheekille kampoihin ainakin näyttävyydessä. Kuvaajan kannalta Peto-show ei olisi voinut mennä paremmin. Joskus ennenkin olen miettinyt kuvauksen tuoksinassa, että mikäli en onnistu saamaan näissä olosuhteissa erinomaisia kuvia, voin lopettaa kuvien kanssa rimpuilun siihen pisteeseen
”On tärkeää, että edessä on avara näky eikä heti jotain saarta tai rakennusta. TEKSTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVAT MARKUS PAAJALA V I E R A I S S A 18 RUMBA. Englanniksi laulavia popartisteja ei Ronyan lisäksi ole Suomessa nyt juuri lainkaan. Hän menee lenkkeilemään tai syömään jäätelöä ja vaihtamaan kuulumisia ystäviensä kanssa. Hän on pukeutunut päästä varpaisiin mustiin vaatteisiin ja näyttää ”goottimaiselta” sellaisella tervehenkisellä tavalla kuin Rihanna näyttää goottimaiselta. Hauskin muistoni on ehkä se, kun siskoni oli käymässä Suomessa ja otimme kuvia toisistamme rannalla ja meillä oli tosi hauskaa.” Ronya ei tule rannalle kirjoittamaan biisejä, vaan rauhoittumaan. Hiukset heiluvat tuulessa. ”Eiranrantaan liittyy paljon tunteikkaita muistoja. Artisti vei toimittajan Eiranrannan kallioille. Jalassa hänellä on mustavalkoiset, kevyet lenkkarit. Menemme kahvilaan tekemään haastattelun loppuun. Suomalaisista tulee aina avoimempia lämmössä ja auringossa.” R onyalle on ollut alusta asti selvää, ettei suomenkielinen musiikki ole hänen juttunsa. Minulle tulee tukala olo harmaiden betonirakennusten keskellä.” Ronya on valinnut tapaamispaikaksi rannan, koska hän viihtyy siellä paremmin kuin missään muualla Helsingissä. Sää on kuitenkin nyt niin huhtikuisen arvaamaton, ettei ihanteellinen rentoutuminen onnistu. ”Odotan niin paljon sitä, että voisi vaan istua puistossa. Ronyalla on mustaa huulipunaa. On tultu kauas 2000-luvun taitteesta, jolloin mediassa intoiltiin Himin ja The Rasmuksen kaltaisten rokkibändien mahdollisesta Vaikka RONYA tekee urbaania musiikkia ja asuu keskellä kaupunkia, hän tarvitsee luontoa. Kotipaikkakunnalla Siuntiossa hän oli tottunut siihen, että koska vain saattoi mennä kävelemään metsään rauhassa. Näin on yksinkertaisesti siksi, ettei hänen äidinkielensä ole suomi vaan ruotsi ja englanti. Kaipaan luontoa tai ainakin vihreyttä, huonekasveja tai kaunista arkkitehtuuria. Kun Ronya muutti Helsinkiin 17-vuotiaana, hän huomasi, että jotain puuttuu. Kun luontoa ei enää ollutkaan lähellä, olo tuli levottomaksi. Luonnon helmassa kaupungissa M eri kimaltaa niin, että silmiin sattuu, kun tapaan Ronyana paremmin tunnetun Ronja Gullichsenin Eiranrannassa. Kuvatessa Ronya valittelee kuumuutta, mutta jo kymmenen minuutin päästä tuulenpuuska saa meidät hytisemään. Kalliot tuntuvat lämpimiltä istua, taivas on kirkas ja yhtä sininen kuin vesi. Hän tarvitsee luontoa. Monet sukulaiseni ovat asuneet Eirassa tai Punavuoressa, joten seutu on aina tuntunut kotoisalta
V I E R A I S S A RUMBA 19
”En usko, että suomalaisten naisten vähyys alalla johtuu kiinnostuksen tai kykyjen puutteesta. Ei voi kuitenkaan tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Heitä ei vain rohkaista tarpeeksi tekemään musiikkia.” Ronyan mielestä maailman kiinnostavimmat artistit ovat tällä hetkellä naisia. Minulle tulee tukala olo harmaiden betonirakennusten keskellä.” – RONYA V I E R A I S S A 20 RUMBA. Ei siinä ole kyse mistään ‘valloittamisesta’, koska muut maat eivät tunnu sen etäisemmiltä kuin Suomi.” Ronyan mielestä suomalaiset suhtautuvat turhan oudoksuen siihen, jos joku haluaa päästä musiikkiuralla pitkälle. Ronya on myös innoissaan ensi kesän keikasta Flow’ssa, koska se on yksi hänen suosikkitapahtumistaan Helsingin kesässä. Tuolloin ilmestyneellä Flame-singlellä ja sitä seuranneella Tides-levyllä esiintyi uusi Ronya, jonka musiikki oli kokonaisestetiikaaltaan vahvaa tummasävyistä, r&b-vaikutteista elektropoppia. ”Tiedän, ettei minun musiikkiani juuri kuunnella Suomessa pääkaupunkiseudun ulkopuolella, ja se on aivan ok.” Kyselläänkö häneltä aivan liikaa ”maailmalle suuntaamisesta”, ja onko hän jo kyllästynyt puhumaan aiheesta. Olen aina kanavoinut rakkaushuolet biiseihin, koska niistä riittää loputtomasti laulettavaa. Sen, onnistuuko biisi, huomaa melkein heti siitä, kuinka luontevasti laulu syntyy biitin päälle. Keväällä hän aikoo suunnata jälleen Kiinaan, jossa hän on jo kerran käynyt esiintymässä. Kun kuuntelee juttuja siitä, kuinka isä nuorena oli tekemisissä The Whon kanssa ja tapasi Jimi Hendrixin studion aulassa, musiikin tekeminen ei tunnu itsestä enää yhtä mahdottomalta ajatukselta. Eivätkö kaikki parhaat biisit kerro rakkaudesta ja sydänsuruista?” R onyan tavoite olisi päästä keikkailemaan entistä enemmän ulkomailla. ”Arvostan ja tykkään monista suomalaisista artisteista, kuten Kasmirista ja Sannista. Artistit eivät enää pyri ”kansainvälisille markkinoille”, vaan heille riittää samojen suomalaisten festareiden kiertäminen vuodesta toiseen. maailmanvalloituksesta. Nyt Suomessa menestyy parhaiten suomeksi laulettu musiikki. Suomessa on paljon hyviä tyyppejä musa-alalla, mutta tosi vähän verrattuna esimerkiksi Ruotsiin.” Ronya toivoo, että etenkin tuottajapuolelta ja musiikkiteollisuudesta löytyisi enemmän naistekijöitä. Ronyalle musiikki ei ole kuitenkaan koskaan tuntunut kaukaiselta asialta, vaan kodilta. Jos sen menee sanomaan ääneen, muut eivät kannusta vaan pyörittelevät silmiään ja ajattelevat, että yrittääkö tuo olla joku. Keikkojen löytäminen vaatii tosin verkostoitumista oikeiden ihmisten kanssa. ”Kun kouluikäisenä olin ihastunut johonkin poikaan, joka ei vastannut tunteisiini, kirjoitin siitä kappaleen. Pienemmästä levy-yhtiöstä löytyy enemmän ihmisiä, jotka ymmärtävät hänen visiotaan ja osaavat antaa rakentavaa palautetta. ”Ainakaan vielä. ”On kestänyt yllättävän kauan löytää ihmiset, joiden kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä. Hänen isänsä puolestaan on musiikkituottaja, joka Suomeen 1970-luvulla muutettuaan tuotti muun muassa Hurriganesin klassisimmat albumit. Hän kirjoittaa biisejään niin, että alkaa vain laulaa melodioita ja sanoja, jotka intuitiivisesti tuntuvat oikeilta. ”On tärkeää, että edessä on avara näky eikä heti jotain saarta tai rakennusta. Silloin tajuaa, etteivät muusikot ole sen ihmeellisempiä tyyppejä kuin muutkaan. ”Kliseisin haastattelukysymys on se, olenko valmis valloittamaan maailman. Toisaalta Ronya on kuunnellut Spotifysta paljon Tame Impalaa sekä vanhoja bluesja soul-artisteja. Ronya buukattiin Kiinaan Modern Sky -festivaalilta. Siellä hän yllättyi yleisöstä, joka käyttäytyi innokkaasti ja suorastaan fanaattisesti ihan vain siksi, että joku oli saapunut paikalle kaukaa Suomesta asti. Ronya ei kuitenkaan haluaisi muuttaa pois Suomesta, koska täällä ovat hänen elämänsä tärkeimmät ihmiset. Hän on inspiroitunut Rihannan ja Beyoncén uusista levyistä. Melodioita tai lyriikoita hän ei suunnittele etukäteen. En kuitenkaan käsittele tunteitani suomen kielellä, joten heidän biisinsä eivät juuri puhuttele.” Ronyalle musiikki on tunnepitoinen asia. Menen minne musiikki kuljettaa.” Ennen kotiin lähtemistä hän levittää huolellisesti lisää mustaa huulipunaa. Hänen äitinsä lauloi ja kirjoitti biisejä kitaralla. Olen aina vastannut siihen, että öö, totta kai, mutta se kuulostaa jälkeenpäin hölmöltä. Kun suuret levy-yhtiöt ovat alkaneet satsata suomenkielisiin artisteihin, oli vain luontevaa, että Ronya vaihtoi vuonna 2014 Warnerilta indielevy-yhtiö Cocoa Musicille
@pipefesthiphop @pipefest
Syy kovaan työtahtiin on se, että tekeminen taas maistuu. En oikein saanut tehdyksi mitään, ehkä pikkaisen lamaannuinkin hetkeksi.” Yllättävän pitkä suvantovaihe tuntui Sjöroosista raskaalta. Saimme PMMP:n kanssa kaikenlaisia tunnustuksia ja palkintoja, mutta ne eivät ikinä tuntuneet missään. Pako liukuhihnalta PMMP:n ja Magenta Skycoden jälkeiseen elämään totutteleva JORI SJÖROOS löysi ROOXX-projektinsa punaisen langan hylkäämällä kaupalliset paineet. Inspiraatioon hän ei luota vieläkään. Nyt pystyn itse jo nauttimaan omista jutuista.” Nautinto on Sjöroosille ylimmillään silloin, kun asiat loksahtavat kohdalleen: tietyistä melodioista ja äänimaisemista kasvaa kappale. Matkalla Jori Sjöroosin studiohuoneeseen täytyy tosin kiertää Jorin Hulkkosen biljardipöytä. ”Siinä oli sellainen kausi, jolloin olin tosi kyllästynyt omiin maneereihin eikä muukaan musa kuulostanut kauhean hyvältä. ”Kun on jatkuvassa tekemisen tilassa, ei kiinnitä huomiota siihen, mitä todella tapahtuu. ”Siinä mulle tulee aina puhtain reaktio. Turha sitä sen paremmin sanoa, kun ei kuitenkaan pysty.” S T U D I O S S A 22 RUMBA. Kivijalkakerrokseen astuttaessa kaupungin meteli ei hiljene vaan peittyy kaiuttimien puskemaan biittiin. Rooxxin debyyttialbumi syntyy sample kerrallaan. Kun sen jälkeen avonaista teosta alkaa tehdä valmiiksi, se tuntuu kehyksien tekemiseltä taululle, eikä se ole enää niin kivaa.” Sjöroos ei välitä säveltämisen luovan ytimen turhasta mystifioimisesta. ”Muistan, kun luin jonkun Chisun haastattelun, jossa se totesi, että musa nyt vain on niin siistiä. Tuottajakaimat ovat tuoneet studionsa saman katon alle käytännöllisistä syistä, mutta Sjöroosin mukaan miehet ovat viime aikoina tutustuneet myös musiikillisesti. Vintagekoskettimien, kitaroiden ja miksauspöydän ympäröimällä Sjöroosilla on jalassaan sandaalit. Vasta jälkikäteen olen osannut olla niistä kiitollinen.” Vuoden 2014 lopulla Sjöroos alkoi uudelleen testailla biisintekoa. Sjöroos kertoo kokeneensa ”pienen musiikillisen suvantovaiheen” vuosina 2011–14. TEKSTI LAURI HANNUS KUVAT AMANDA MICKLIN J yhkeä jugendtalo lepää Turun Taidemuseonmäellä korkealla keskikaupungin kattojen yllä. Tekee mieli huutaa ’vittu!’, kun tiedän, että tässä on nyt jotain. Toisaalta se auttoi arvostamaan aiempia saavutuksia. Magenta Skycoden Relief-albumin julkaisun jälkeen oma elämä oli risteysvaiheessa, ja musiikillisesti takki tuntui tyhjältä lähes neljän vuoden ajan. ”Tuntui, että aloitan taas alusta, ja sellaisella tiellä nyt ollaan. Ne tulevat tarpeeseen, sillä mies työskentelee studiollaan vähintään kahdeksan tuntia kerrallaan kuutena päivänä viikossa. ”Inspiraatiota on aivan turha odottaa, ei sitä tule”, Sjöroos toteaa ykskantaan
S T U D I O S S A RUMBA 23
Esimerkiksi Møn Kamikaze on aivan sairaan hienosti tuotettu.” Rooxxin vielä julkaisemattomissa biiseissä kuuluu kasarivaikutteita ja leikitteleviä popkoukkuja, jopa silkkaa soittolistapotentiaalia. Yhtäkkiä kaikki onkin helppoa, eikä ole kynnystä mihinkään.” Vaikka Sjöroos rakentaa äänimaailmaansa pitkälti yksin, hän kokee nauttivansa luovasta yhteisöstään. Takaraja on itse asetettu, sillä ilman sitä vaarana olisi loputon perfektionistinen puunaaminen. S jöroosin tuotannosta puhuttaessa ilmiselvät ja kuluneetkin vertailukohdat ovat The Cure ja Abba. Asioita on tehty pikkaisen vasemmalla. Täytyy vain laittaa joku holkki kaikelle.” S tudiolta lähtiessäni törmään Sjöroosin ja Tom Riskin pyörittämän Solina Recordsin varastopinoon. Kanye Westin biitintekijät ovat maailman parhaita, jälki on totta kai aivan mieletöntä. Laulaja Ringa Manner, alias The Hearing, kun löytyi Rooxxiin Solinan kautta. Itse alan puristaa mailasta rystyset verillä enkä pysty enää heittäytymään, jos joudun miettimään, miten joku juttu toimisi jossain ruotsinlaivadiskossa.” Rooxxin musiikki tuntuu Sjöroosin kokemuksiin nähden yllättävän myyvältä. Se ei vain sovi omaan pirtaan. Sjöroos kertoo silti, että kuuntelijan tai dj:n toiveita ei ole liikaa mietitty. ”Aloin miettiä, miten voin olla omille lapsilleni puhdas, jos yritän olla joku liukuhihnatyyppi. Tekijä ei itse näe tässä mitään ristiriitaa. Esimerkiksi paniikkikohtauksesta kertova, Paula Vesalan kanssa sanoitettu Breathe in riepottelee kuulijaansa tavalla, jota olisi vaikea kuvitella Disintegrationille tai Super Trouperille. ”Kun vaikka jotain Ringaa ja Citymanin Alpoa (Nummelin) ajattelee, niin tuntuu, että nämä tyypit ovat löytäneet viime aikoina tietyn kukoistuksen.” Samaa voi sanoa Sjöroosistakin. ”Minähän tein suvantovaiheen aikana hirveästi musaa, mutta se kaikki oli ihan hirveää paskaa. Vaikka biisit kuulostaisivat tosi kaupallisilta, sillä ei ole mitään väliä, kunhan lähtökohtana on vain se, että homma kuulostaa omasta mielestä hyvältä.” Levyn deadline on syksyllä. ”Tärkeä lähtökohta on se, ettei ole mitään menestymisen pakkoa. Toki hänelle kukoistuskausi ei ole ensimmäinen, tuskin viimeinenkään. Yritin tehdä rahan takia jotain, joka ei tullut luonnostaan.” – JORI SJÖROOS S T U D I O S S A 24 RUMBA. Ja toisaalta Diplo, sillä sen tuotannossa on tiettyä räävittömyyttä. Sen jälkeen homma muuttui.” Sjöroos kuvailee oivalluksensa jälkeistä olotilaa hölmistyneeksi. ”Tomppa (Riski) suositteli Ringaa, joten menin keikalle, ja sehän oli ihan mahtava! Kysyin, tuletko laulamaan, ja se suostui. Sanoin itselleni, että tee mitä haluat ja unohda ihan kaikki muu. ”Koko ajan tulee vain enemmän ideoita ja ajattelee, että asiat voisi tehdä paremmin. ”Kyllä ne ovat nuo hiphop-asiat. ”Minähän tein suvantovaiheen aikana hirveästi musaa, mutta se kaikki oli ihan hirveää paskaa. ”Tajusin istuneeni koko vuoden 2014 kotini yläkerrassa pianon ääressä koettaen olla joku toinen.” Sjöroos ei tuomitse hittitehtailua. Juuri yritys tehdä kaupallista musiikkia muiden ehdoilla johti edelliseen luovaan umpikujaan. Mistä Sjöroos nykyään inspiroituu tuotannollisesti. Yritin tehdä rahan takia jotain, joka ei tullut luonnostaan.” Muusikko kertoo kokeneensa havahtumisen muutamaa tuntia ennen toisen lapsensa syntymää. Avarat harmoniat ja kerroksellinen tuotanto eivät ole kadonneet Rooxxin myötä, mutta Sjöroosin luoma äänimaailma on aiempaa arvaamattomampi. Sjöroos naurahtaa lakonisesti, että siinä olisi vähän levyjä, mutta äityy kehumaan yhtiön myötävaikutusta. ”Vaikka rakastan myyviä melodiakoukkuja, niiden tehtailussa pitää olla ihan erilainen asenne
i d e w a y id ew ay S i d e w a y s S i d e w a y s T E U R A S T A M O , H E L S IN K I MYKKI BLANCO L I P U T & O H J E L M A SIDEWAYSHELSINKI.FI GASELLIT LIPUT 2PV 85 € PE 65 € LA 60 € IISA PJ HARVEY • FLATBUSH ZOMBIES • PEACHES • EXPLOSIONS IN THE SKY • SUSANNE SUNDFØR • EPMD • KELELA TY SEGALL & THE MUGGERS • MYKKI BLANCO • CHERRIE • SEVDALIZA • JULIEN BAKER • PARIISIN KEVÄT • EEVIL STÖÖ SAIMAA • CIRCLE • VIEW • RADIOPUHELIMET • YARI • SMC LÄHIÖROTAT • HOPEAJÄRVI ORANSSI PAZUZU • GETTOMASA FRENCH FILMS • IISA • KHID • GASELLIT • ELIAS GOULD • KIVESVETO GO GO • HEBOSAGIL • PK KERÄNEN • TALMUD BEACH HAVE YOU EVER SEEN THE JANE FONDA AEROBIC VHS. • ECHO IS YOUR LOVE • GHOST WORLD • KIKI PAU JANNE WESTERLUND • MARA BALLS • NOAH KIN • REDDER • SEKSIHULLUT • SHIVAN DRAGN • RANGER TOM OF FINLAND / TOUKO LAAKSONEN • SUGOI × SIDEWAYS -ARCADE • ANSSI KASITONNI SIDEWAYS-MUSAVISA • S I V U P O L U I L L A-VA LO K U V I A • SIVULAUSEITA-PUHEOHJELMA
MC Taakibörstan lehtolapsiksi halajavat rääväsuut ovat vuosien saatossa kierrättäneet alati köykäistyvissä kantimissa olevat ideansa siihen pisteeseen, että synonyymejä rataräpille alkaa löytyä homeopatiakirjoista. Jotkut ovat yrittäneet vielä rutistaa rystyset valkoisina hiphopin neljästä elementistä, mutta nämä onnettomat vaikuttavat lähinnä muinaiseen myyttiin kaiken uskonsa lataavilta lahkolaisilta. Ennen viriili ja aggressiivinen nuorisoliikehdintä on muuttunut kädenlämpöiseen pakettiin käärityksi, tutuksi ja turvalliseksi. Maakuntakeskusten diskoteekkejä kiertävät bileräppärit ovat huukkeineen nykypäivän eurodancea, vaikka haaveilevatkin featista latauslistan kulloisenkin ykkösartistin kanssa ja lausuvat iltarukouksen isän, pojan ja Uniikin nimeen. Boom bap ja skrätsäys, Kangolit ja kultaketjut, Rokka ja Lammio – ei muuta kuin samoihin kansiin. TEKSTI JUKKA HÄTINEN Keskittymishäiriöiden kanssa kamppaileva nuori sukupolvi on avannut kaikki ovet ja jättänyt edeltäjänsä tapittamaan Yo! MTV Raps -uusintoja krapulaisin silmin. Fintelligensin kannuksilla päällystettyä katua poptähdiksi tallaavat artistit on helpompi mieltää räppäreiden sijaan, noh, poptähdiksi. P O P E S S E E Khid. 26 RUMBA. Jos Raimon yritys oli kymmenen ja toteutus nolla, alueelle edelleen pyrkivät hytisevät pakkasen puolella. Pahimmaksi tilanteen tekee, että Memmy Possea vituttaneet vanhukset muodostavat nykyään fanikannan – näen sen katsomalla peiliin. Katson muun muassa juuri sinua, Mos Def. Muualla maailmassa nostalgianjanoisten aitopäiden musiikiksi jo aikoja sitten lokeroitu tyylilaji on pikkuhiljaa aika taluttaa nauttimaan ansaituista eläkepäivistä myös Härmässä. Suomirapin ensimmäinen sukupolvi, niin artistit kuin ystävät, on jätetty piehtaroimaan itseriittoisuudessaan ja jatkamaan Davon Kiitos veteraanit! Taisteltuaan itselleen jalansijan osana yleisesti hyväksyttyä nuorisoja musiikkikulttuuria SUOMALAINEN HIPHOP jäi pyörimään lukkoraidalle. V aikka maailma muualla on jatkanut pyörimistään, näille leveysasteille on täytynyt raahata hämmästeltäväksi suuruuden päivänsä reilut 15 vuotta sitten kokeneita horisijoita. On aika kääntää toinen poski. Tästä voi syyttää ainoastaan tämän musiikin parissa varttuneita, joille ”se uus Wu-Tangi” merkkaa lapun luukulle laittavasta The Funkiestista ”ihan hetki sitten” haettua Iron Flagiä (2001). ” P ahin painajainen kävi toteen, jumissa vääräs ajas ilman aikakonett.” Ysäriräpiksi mielletty soundi sai jalansijaa Suomessa luonnollisesti vasta vuosikymmentä myöhemmin
34,5€ Vanilla fudge [usa] La 9.7. Mutta mitä haluan?” Yhteiskunta, jossa elämme, on muuttunut viime vuosina enemmän ja nopeammin kuin koskaan aiemmin. 20:00 S/K18 14,5/16,5€ TEKSTI-TV 666, PÄÄ KII Pe 20.5. Kirurgisen tarkoilla viilloilla representoitu minimalismi välittää tunnetiloja ja herättää kysymyksiä lukemattomasti enemmän kuin meitä ympäröivä, äärilleen paisutettu maksimalismi. Kolkon, synkän ja painostavan äänimaiseman tehtävänä tuntuu olevan peittää ulkoa tuleva hälinä. Kuplaan, jossa on tuudittauduttu siihen, että asiat ovat suurin piirtein hyvin, kun mikään ei muutu. Se ei kumartele kuvia. 19:00 S/K18 alk. 25€ incantation [USA] depravity cadaveric incubator La 21.5. Keskittymishäiriöiden kanssa kamppaileva nuori sukupolvi on avannut kaikki ovet ja jättänyt edeltäjänsä tapittamaan Yo! MTV Raps -uusintoja krapulaisin silmin. Kaikkiin ilmansuuntiin repiminen ja vallitsevaan tilaan turhautuminen kanavoituu onneksi uudeksi musiikiksi, jolla on merkitystä. Voimme joko heristää nyrkkiämme kauluspaidoilla vuoratusta poterosta tai avata silmät sille, että veteraanien työ on ollut kasvattamassa sukupolvea, joka pystyy tekemään tuotannollisesti kansainvälisellä tasolla uskottavaa materiaalia. Sukupolvea, jolle suomiräppi on karsinana liian ahdas. Toinen pohtimisen arvoinen toteamus oli: ”Tahdon vapauden tehdä, mitä haluan. ”Aikaisemmin ei ole edes mietitty, mitä halutaan, vaan on tehty niin kuin pitää tehdä, koska niin on aina tehty”, kommentoi Noah Kin haastatellessani häntä taannoin. Ikä ei tietenkään ole onnistumisen mittari. Nuoriin luomamme odotukset ovat auttamattomasti vanhentuneita. Levyä kuunnellessa ei pysty varmuudella sanomaan, onko se vuoden 2016 synkkä kääntöpuoli vai tarkkanäköinen kuvaus tästä vuodesta. 19:00 S/K18 alk. Kanye Westin ja Draken tuottajatiimit saattavat olla askeleen edellä, mutta eivät vuosikymmentä. 20:00 S/K18 14,5/16,5€ TEKSTI-TV 666, PÄÄ KII La 21.5. Hänen Ohi-albuminsa haastoi kaiken, mitä suomalaisesta räpistä luulin tienneeni – ja sepä vasta vapauttavalta tuntuikin. Osoittakaa minulle yksi taiteenala tai tyylisuunta, joka on luonut maailmaan jotain merkittävää pysymällä paikallaan. Teki sen sitten intertekstuaalisia viitteitä viljellen tai rautalangasta megafoniin vääntäen, rap antaa sanoille niiden ansaitseman painon. 20:00 S/K18 27,5/28€ MANILLA ROAD [USA] SATAN'S FALL, ANGEL SWORD To 28.7. Kyseenalaistamalla sen, mitä heille syötetään, milleniaalit ovat onnistuneet tässä isänmurhan tapaisessa. Systeemi, joka patistaa nuoria opiskelemaan töitä, joita ei ole, on auttamattomasti vanhentunut. Se ei ole ollut räikeä teloitus, vaan hiljalleen tapahtunut ohi kasvaminen. Siitä kummunnut skeptisyys on avainsana hiphopiksi kutsutun musiikin murrokseen Suomessa. 19:00 S/K18 alk. I nformaatiotervassa ja ärsykehöyhenissä pyöriteltyjen parikymppisten jokaisesta valveilla vietetystä nanosekunnista kilpailee jonoksi asti oman asiansa mainostajia. 19:00 S/K18 alk. 19:00 S/K18 16,5/17€ MIRA LUOTI, JOOSUA To 9.6. 19:00 S/K18 alk. 20:00 S/K18 27,5/28€ MANILLA ROAD [USA] SATAN'S FALL, ANGEL SWORD La 9.7. soolon odottelua. Noah Kinin The Void on yksi tämän sukupolven äänistä. Kyseenalaistajia löytyy myös Khidin kaltaisista kolmikymppisistä. 26,5€ the exploited [gb] äpärät P O P E S S E E. ”Räppärit haluu takaisin ysärille, oisitte jääny sinne, aitoräppi gou bäkki.” Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Telakkakatu 8, 00150 Helsinki | Eteispalvelumaksu 3€ Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi Ennakkoliput: ticketmaster.fi/nosturi K e s ä n 2 01 6 fe s ta ri m a tk a t: S w e d e n ro c k , R o s k ild e ja B ru ta l A s s a u lt K e s ä n 2 01 6 fe s ta ri m a tk a t: S w e d e n ro c k , R o s k ild e ja B ru ta l A s s a u lt ! elmu.fi To 9.6. 19:00 S/K18 alk. Vaikka esteettisinä kehyksinä toimivat raamit elävät, yksi asia on pysynyt vakiona: räppääminen on yksi suorimmista ja aggressivisimmista keinoista ilmaista itseä. 19:00 S/K18 16,5/17€ MIRA LUOTI, JOOSUA Su 12.6. 26,5€ the exploited [gb] äpärät Pe 20.5. Se peilaa koettuja kokemuksia ja vaivaavia kysymyksiä, ei totuuksina syötettyjä oppitunteja. En uskoisi siteeraavani Pikku G:tä muussa kuin 10 rock -tekstareissa, mutta nuorison luomaan tulevaisuuteen on pakko uskoa. Se käpertyy oman päänsä sisään vain valmistautuakseen vallankumoukseen. 34,5€ Vanilla fudge [usa] Su 12.6. 25€ incantation [USA] depravity cadaveric incubator To 28.7. Sormella osoittelu syventää kuilun välillämme, ja sen toiselta puolelta tulee ansaittua keskisormea
Asylum (Helsinki) • Sanottua: ”Director Anton Tammi brings us one of the first music video bangers of the year with Hunger by Pekko. Kuudes linja (Helsinki), 18.6. • Tulevat keikat: 27.5. • Pekko Heikkilä (s. 1987) • Tehnyt teknoa Pekko-nimellä vuodesta 2012. Nosturi (Helsinki), 10.6. Featuring style for days and a fantastic edit, Hunger shows us that in 2016, even multicigarette smoking badasses need to hold hands for a while.” – Vimeo staff pick, tammikuu 2016 • www.soundcloud.com/ truepekko F A K T A N O U S U S S A 28 RUMBA
”Mietittiin Antonin kanssa, että oltaisiin katsottu se vain joskus kahdestaan ja heitetty kovalevyt sillalta alas.” Valmiin materiaalin tuhoaminen on tyypillistä Heikkilälle, jonka taiteellista ilmaisuprosessia hallitsee korostunut itsekriittisyys. Prosessi pitkittyi ja alkoi kyllästyttää tekijöitään. Toinen puhaltaa katolla savurenkaita, kolmas sytyttää suussaan kymmenen savuketta kerralla. ”Weekend-festareilla on paljon kävijöitä, jotka haluavat vain pitää hauskaa ja olla hyvien tyyppien seurassa. ”Oli sairaan mukava yllätys, miten video otettiin vastaan Suomessa. Ulkopuolisen silmin katsottuna teknoskene näyttää siltä, että siihen olisi sisäänrakennettu tietty inklusiivisuus. Ei tullut kommentteja, että siellä ne belsebuubit hyppii katoilla”, Hunger-biisin säveltäjä Pekko Heikkilä kertoo studiossa Suomenlinnassa. Miksi. Vähän aikaa sitten hän tuhosi valmiita biisejä ennen julkaisua. ”Pasolinin leffoissa on hyvä meno. Heikkilä kokeili ensimmäistä kertaa konemusiikin säveltämistä ja jäi sille tielle. ”Koska se on kaunista. Sitten ammuskellaan revolvereilla. Miten Hungerin saavuttamat katselumäärät suhtautuvat tähän. ”Mikä tahansa voi. Tästä, musiikin tekemiseen uppoutumisesta, Pekossa lopulta on kyse – ei videoiden katselukerroista tai orastavasta suosiosta. Teknon löytävät ne, joita musiikki kiinnostaa.” Voiko EDM siis toimia porttihuumena teknoon. TEKSTI JOONAS KUISMA KUVA VILLE VARUMO T aivas Helsingin tuomiokirkon yllä loimuaa punaisena. Pekko ja Pasolini Pekko Heikkilä vaihtoi neljä vuotta sitten death metalin teknoon, ja nyt hänet tunnetaan alan piireissä pelkästään PEKKONA. ”Se toistuva luuppi on keidas, jota kohti kävelen siinä autiomassa, jossa nyt olen. ”Sen viimeinen osa, Tuhat ja yksi yötä, on kaunein elokuva, mitä on koskaan tehty. Se on ihan fine. Parhaat bileet vetäytyvät syrjäisiin rakennuksiin, omalakiseen pimeyteen, jossa ei kuvata ja josta ei puhuta. Kertomus siitä, kun sydäntä polttaa joka päivä.” H eikkilä on muusikko, joka on kiinnostunut myös elävän kuvan tarjoamista mahdollisuuksista. Yllä oleva on synopsis Pekko-nimisen teknoartistin tammikuussa julkaistusta Hunger-musiikkivideosta. Kirkon katolle kiipeää neljä miestä, joista yhden pilottitakin selkämykseen on kirjailtu 666. Toukokuussa Hunger kilpailee puolestaan Berliinin musiikkivideojuhlilla parhaan kokeellisen teoksen kategoriassa. Haluan, että voin laittaa silmät kiinni ja kuunnella kahdeksan minuuttia samaa yhden tahdin luuppia, joka kuulostaa saatanan kovalta koko ajan”, Heikkilä sanoo rauhallisessa, kohtumaisessa äänityshuoneessa, jota hallitsee valtava määrä tekniikkaa ja iso kaiutinjärjestelmä. Pekon lisäksi Berliinissä on ehdolla videoita sellaisilta artisteilta kuten Beyoncé, Kendrick Lamar ja Massive Attack. ”Toivottavasti ei ainakaan tämän videon takia”, omaa Sexdate-klubia Sebastian Holmin kanssa pyörittävä Heikkilä naurahtaa. Itken aina, kun katson sen.” Oli kuitenkin lähellä, ettei kesällä 2014 kuvattua Hunger-videota olisi koskaan julkaistu. Mies oksentaa sinistä maalia. Hänen tapansa sekoittaa fantasiaa, fiktiota ja todellisuutta kiinnostaa.” Erityisen vaikutuksen Heikkilään on tehnyt vuosina 1971–74 julkaistu Elämän trilogia. Kyse on vain siitä, kuinka hyvä meininki tanssilattialla on. Onko esimerkiksi EDM:n ja Weekend-festivaalin supersuosio läikkymässä myös kotimaiseen teknoon. Eräänä iltana vuonna 2012 hän kuvasi Firenzessä videon, jossa kiipesi Santa Maria del Fioren katolle. Mutta yksinkertaiset asiat ovat samalla kaikkein hienoimpia ja vaikeimpia toteuttaa.” Yksinkertaisuus, toisteisuus ja musiikkiin uppoutuminen ovat teknokulttuurin kulmakiviä. Hänen ja Tammen aikaisemmat videoprojektit on poistettu verkosta raivopuuskan vallassa. Maailma on täynnä kädenlämpöistä tavaraa, enkä halua laittaa sitä pihalle yhtään enempää.” K uten Pasolinille, myös Heikkilälle taiteilijuuden synnyinpaikka on Italia. Ruusu palaa. Nähdään vilaus Lermontovin tarpeetonta ihmistä käsittelevästä romaanista A Hero of Our Time. Tämä on paikka, jossa levoton sielu voi ajatella ja tuntea. Minulle se oli heavy-musiikki.” ”Maailma on täynnä kädenlämpöistä tavaraa, enkä halua laittaa sitä pihalle yhtään enempää.” – PEKKO HEIKKILÄ N O U S U S S A RUMBA 29. Tammikuussa Vimeon työntekijät valitsivat Tammen ohjauksen yhdeksi kuukauden parhaista julkaisuista. Heikkilä oli soittanut bassoa 12 vuotta erilaisissa bändeissä: death metalia, rockia ja popimpaa metallia. Musiikkivideoestetiikan suurimpana innoittajana hänelle toimii italialaisohjaaja Pier Paolo Pasolini: vuonna 1975 kuollut ristiriitainen, marxilainen elokuvantekijä, joka tutki työssään esimerkiksi italialaisen yhteiskunnan fasistista perintöä ja tukahdutetun seksuaalisuuden synnyttämiä pohjavirtauksia. Hän huomauttaa, että teknobileet toimivat aivan hyvin myös niin sanotulla tavallisella klubilla. Alkuvuodesta julkaistusta Hungermusiikkivideosta on kasvanut pienimuotoinen viraalihitti. Pian he päätyvät asuntoon, joka tuhotaan sorkkaraudoilla. ”Haluan tehdä mahdollisimman syvälle uppoavaa, yksinkertaista ja toisteista musiikkia. ”Video on tuskakertomus. Videota on katsottu Vimeossa jo lähes 300 000 kertaa. Anton Tammen ohjaamasta dystooppisesta Helsinki-kuvauksesta on viimeisten kuukausien aikana muodostunut jonkinmoinen viraali-ilmiö. Siihen tarvittiin musiikkia
”Promootiomielessä on aika vaikea etsiä paikkoja, mihin ottaa yhteyttä”, Koskinen sanoo. Nyt olemme onneksi aika kaukana siitä.” – HEIKKI KOSKINEN SPRING WARRIOR voitti huhtikuussa Radio Helsingin DLX Demo Show -äänestyksen. Studion yhteydessä on myös toisenlainen työtila, nimittäin Vanosen ateljee. Hän on koulutukseltaan kuvataiteilija, musiikki on itseopittu laji. Alkuvaiheessa soitettiin kitaraa, ja aiemmat yhtyeet olivat indie-tyylisiä. ”Tärkeintä on tehdä hyvää musiikkia ja nauttia siitä”, Koskinen summaa. ”Olemme ottaneet yhteyttä muutamaan ulkomaiseen yhtiöön, mutta tässä vaiheessa emme edes välttämättä tarvitse sopimusta. Spring Warriorin kohdalla kuuntelut painottuvat kotimantereelle. ”Elektroninen on pikkuhiljaa tullut mukaan, vuosi vuodelta menee puhtaammin sen puolelle. Hetken pohdinnan jälkeen Koskinen mainitsee Cariboun, Vanonen Four Tetin ja Nicolas Jaarin. Kiitos some, kiitos nykyaika! Haastattelu tapahtuu sentään kasvotusten eikä FaceTimen avulla. ”Jaakko Eino Kalevi on kyllä hyvä”, Vanonen toteaa. Maalaamisen ja musisoimisen välillä ei kuitenkaan hypitä yhtäaikaisesti. Kun pitäisi tavoittaa uusi bändi ja yhteystiedot ovat hukassa, mutta haastattelun sopiminen onnistuu Instagramin kautta. ”Yritän pitää ne erikseen, etten samana päivänä tee kumpaakin. Edellisessä bändissä lopetti ensin rumpali, jolloin saimme biittitaustat. ”Varmaan studiolla”, Koskinen naurahtaa Vanosen nyökätessä myöntyvästi. ” Kaksikko kuluttaa paljon oman genren tuotantoa, mutta varsinaisia vaikutteita on vaikea nimetä. TEKSTI ANNA-MAIJA LIPPU KUVA MARKUS PAAJALA ”Meillä oli pitkään sellainen kirous, että oli ihan sama, mitä musiikkia teimme, sitä kuitenkin verrattin aina Radioheadiin. Se meni suorastaan naurettavalle tasolle. Eikä ihme: Heikki Koskisen ja Juha Vanosen tyylipuhdas elektroninen musiikki on jotain, mitä Suomessa ei ole kuultu ainakaan liikaa. Heikki Koskinen ja Juha Vanonen ovat soittaneet yhdessä useassa kokoonpanossa, mutta Spring Warrior on kaksikon oma ja uusin projekti. Kysymys kotimaan elektronisesta tarjonnasta vetää hiljaiseksi. Mistä muusta tietää, että on vuosi 2016. K I I T O R A D A L L A Elektronisen musiikin soturit M istä tietää, että eletään vuotta 2016. Meillä on Kalasatamassa työtila, siellä me hakataan syntikoita”, Koskinen kertoo. Spotifyn tiedoista käy ilmi, että Jaakko Eino Kalevia kuunnellaan eniten Meksikossa. Virtaviivaista elektronista musiikkia tarjoava 35th Winter -ep ilmestyi viime vuoden lokakuussa ja yhtye on kerännyt huomiota radiokanavilla, kun ep:n nimikkokappale voitti Radio Helsingin kuuntelijaäänestyksen. Spring Warriorin ensisijaisiin tavoitteisiin ei kuulu levytyssopimusta tai täyspitkää albumia. Suomi ei ole edes top 5 -maiden joukossa. ”Tällä hetkellä tehdään uusia biisejä. Molemmat vaativat oman keskittymisensä”, Vanonen sanoo. Elektroninen musiikki ei ollut Koskisen ja Vanosen ensirakkaus. Suomen elektronisen musiikin kenttä vaikuttaa muutenkin pintapuolisesti olemattomalta. ”Meillä oli pitkään sellainen kirous, että oli ihan sama, mitä musiikkia teimme, sitä kuitenkin verrattin aina Radioheadiin. Emme tietenkään sano ei, jos niin sattuu käymään.” Kiitos striimauspalvelut, kiitos nykyaika! Entä missä herrat ovat viiden vuoden päästä. ”Tekemässä uusia biisejä, ja toivottavasti on tehty hyviä keikkoja siinä välillä.” www.soundcloud.com/user-780815648 30 RUMBA. Sitten muokkasimme biisejä, joissa oli ollut aikaisemmin rummut, ja suunta lähti siitä. Onko sitä edes. Palkinnoksi tuli oma vinyyli, johon mahtuu kaksi kappaletta, ja niitä miehet työstävätkin seuraavaksi. Nyt olemme onneksi aika kaukana siitä”, Koskinen toteaa. Kyllä varmasti, ei vain ole tullut vastaan
Ahdistuksensa ajamina he valitsevat todellisuudesta yhden repsottavan kulman, jota he alkavat paikata nuoruuden vimmalla. Olin saaliistani niin liikuttunut, että jouduin sulattelemaan löytöä paikallisessa juottolassa useamman tunnin. Oman valintani tein nuorena siviilipalvelusmiehenä, jolloin matkasin muutaman käpykaartilaistoverini kanssa Tampereen Mustavihreille päiville. En muista miksi. Lopputulemana voisikin siis kuuluisaa lausahdusta mukaillen todeta: ”En valinnut musiikkia, vaan musiikki valitsi minut.” En valinnut musiikkia PERTTU HÄKKINEN Kirjoittaja on musiikin ystävä, mutta ei kaikkiruokainen. He kohtaavat muita kaltaisiaan ja liittoutuvat hetkeksi vain riitaantuakseen seuraavana päivänä aatteellisten erimielisyyksien johdosta. WWW.ROOMESCAPE.FI H E L S I N K I ON NYT AVATTU ISO ROBALLE! VARAA HUONE OSOITTEESTA HELSINKI TAMPERE LAHTI ROVANIEMI RoomEscape_HKI_225x297mm.indd 1 4.3.2016 8.54 32 RUMBA. Kuulin myöhemmin, että jotkut olivat nahistelleet poliisien kanssa jonkun baarin edustalla. Anarkokollektiivi Crassin pääideologi Penny Rimbaud myönsikin Vice-lehden haastattelussa muutama vuosi sitten käyttäneensä punkia vain henkilökohtaisen agendansa ajamiseen. Vanhemmiten heistä tulee paavolipposmaisia päivänkakkaroita, jotka pelkällä läsnäolollaan valaisevat kaikkein synkimmänkin yön. Jokainen nuorisokulttuuri vetää puoleensa teollisuudenaloja ja poliittisia liikkeitä, jotka suolistoloisten tavoin imevät niistä elämää. J okaisesta sukupolvesta versoaa joukko ihmistaimia, joiden sisällä velloo lätäköllinen muodotonta mielipahaa. Siitä, tulisiko musiikin (tai taiteen ylipäätään) olla luonteeltaan poliittista vai ei, on väitelty kauan. Perille päästyämme totesimme, että mielenosoitusten alkuun oli vielä aikaa. K O LU M N I H Ä K K I N E N Kraftwerk (vas.), Can (ylh.) ja Amon Düül II. Musiikki sopii tehtävään mainiosti, koska se vahvistaa tunteita ja vaimentaa rationaalista ajattelua. Siksi poliittisissa lauluissa hoilotetaankin ”kenen joukoissa seisot?” eikä esimerkiksi ”mutta aineellisten elämänehtojen muutoksella tämä sosialismi ei suinkaan ymmärrä porvarillisten tuotantosuhteiden poistamista, mikä on mahdollista vain vallankumoustietä, vaan hallinnollisia parannuksia, jotka tapahtuvat näiden tuotantosuhteiden pohjalla eivätkä siis tuo muutosta pääoman ja palkkatyön väliseen suhteeseen”. Punk on ilmiöstä malliesimerkki. Yhteiskunnallisen eetoksen lisäksi tarvitaan kuitenkin jokin toinenkin fluidumi, joka sitoo samanmieliset nuoret yhteen ja kohottaa yhteishenkeä. Sama pirunmylly pyörii miespolvesta toiseen. Heistä tulee yhden asian ihmisiä: uusnatseja, anarkisteja, kokoomusnuoria ja niin edelleen. Keskeisempää on se, kumpi maadottaa ihmisen paremmin ympäröivään todellisuuteen: musiikki vai aate. Jokainen nuorisokulttuuri vetää puoleensa teollisuudenaloja ja poliittisia liikkeitä, jotka suolistoloisten tavoin imevät niistä elämää. Kaltaiselleni ihmiselle, joka ei juuri kiinnitä huomiota laulujen sanoihin, on kysymys yhdentekevä. Sääkin oli meitä vastaan, joten päädyimme lämmittelemään Aikakone-antikvariaattiin. Nuoria ja totisia ihmisiä, jotka jollain aleksitymisellä tavalla hahmottavat, että maailmassa on vääryyttä, mutteivät osaa täysin paikantaa sen juurta. Se kannatti: ostin pilkkahintaan kaksi kassillista soittamattomia, alkuperäisiä Saksa-prässejä Amon Düül II:n, Popol Vuhin, Canin, Ash Ra Tempelin, Kraftwerkin ja Guru Gurun alkupään tuotannosta. Krouvin ikkunan takaa katsoin, kuinka mielenosoittajat laahustivat pakkasessa
WWW.ROOMESCAPE.FI H E L S I N K I ON NYT AVATTU ISO ROBALLE! VARAA HUONE OSOITTEESTA HELSINKI TAMPERE LAHTI ROVANIEMI RoomEscape_HKI_225x297mm.indd 1 4.3.2016 8.54
B E Y O N C É 34 RUMBA
Hetkessä alkoi hälinä kuningattaren paluusta. Se syvensi ennestään artistin poliittista ja samalla hätkähdyttävän henkilökohtaista linjaa. Mutta pian alkoi käydä selväksi, ettei albumi ollut käänteentekevä ainoastaan soundinsa vaan ennen kaikkea sanomansa puolesta. Täysin puskista iTunesiin tupsahtaa albumillinen uutta musiikkia. Kymmenen vuotta myöhemmin hän on maailman vaikutusvaltaisimpia artisteja ja puhuu musiikkinsa kautta mustien oikeuksista ja feminismistä. Syntyy räjähdys, joka ei jää huomaamatta, sillä asialla on Beyoncé, nainen, joka ei ollut hiiskunut suunnitelmistaan mitään etukäteen. TEKSTI ANNA BROTKIN Queen Beyn opetukset RUMBA 35. joulukuuta vuonna 2013, juuri ennen keskiyötä, se tapahtuu. Laulusoundi oli raaempi. Vuosituhannen alussa BEYONCÉ KNOWLES lauloi siitä, kuinka hän haluaa olla mieliksi kaikilla mahdollisilla tavoilla. Huhtikuun lopussa ote vallankahvasta vain tiukentui, kun Beyoncé julkaisi kuudennen studioalbuminsa Lemonaden ja sen mukana koko levyn kattavan, huikean visuaalisen elokuvan. 13. Huhtikuussa julkaistu Lemonade-albumi teki viimeistään selväksi sen, että Beyoncélla on asiaa eikä hän aio vaieta. B E Y O N C É I nternetissä on kuolemanhiljaista. Kaikkialla leijuu painostava hiljaisuus, sellainen myrskyä edeltävä. Biisit olivat aiempaa synkempiä ja kunnianhimoisempia ja tuotanto kokeilevampaa. Se aloitti uuden, avoimen poliittisen vaiheen Beyoncén uralla, ja viimeistään viime helmikuussa julkaistu Formation -single teki selväksi asian, joka on leijunut artistin ympärillä jo pidemmän aikaa: Beyoncé on saanut valtaa ja haluaa nyt käyttää sitä. Ensin kohistiin levyn uudesta musiikillisesta suunnasta. Beyoncé julkaisi kerralla 14 uutta biisiä ja musiikkivideota, kokonaisvaltaisen taideteoksen
The Oprah Winfrey Show’n haastattelussa Beyoncé sanoi, että naiselle on tärkeää hankkia oma elämä ennen kuin ryhtyy kenenkään vaimoksi. Piste. Beyoncélle bisneksen pyörittäminen on olennainen osa hänen feminismiään: nainen on itsenäinen, kun hänellä on omaa rahaa. 36 RUMBA. Jotain konkreettista myös tapahtui, sillä biisin julkaisun jälkeen Adichienin TEDx Talk -videopuheen katsojaluvut räjähtivät. Bills, Bills, Bills -biisillä ei suinkaan pyydetä miestä maksamaan laskuja vaan kerrotaan naisesta, joka joutuu vaikeuksiin miehensä rahankäyttösekoilun takia. Hallitsija, jolla on agenda. Ja Beyoncén maailmassa raha tulee kovalla työllä. Tervetuloa kuningatar Beyoncén opetusten äärelle. Feminismi ei ole läsnä vain sinne tänne ripoteltuna, vaan se läpäisee koko julkaisun. Kauneusleikkaukseen pitäisi Beyoncén mukaan laittaa vartalon sijasta täydellisyyttä tavoitteleva, ruma ihmissielu. On sanottu, että Knowlesin perhe käytännössä katsoen dominoi koko bändiä. Pretty Hurts on Beyoncén protestilaulu täydellisyydentavoittelua vastaan. Beyoncén feminismiä on myös kritisoitu. Kun bändi alkoi menestyä, Beyoncé tajusi, ettei hänen kannata eikä tarvitse luovuttaa valtaa takaisin muille. ”Jos haluat tyttärellesi samat oikeudet kuin pojallesi, olet feministi”. Levyä seuranneen kiertueen aikaan Beyoncén live-esitysten taustalla luki jättikokoisin kirjaimin ”feminist”, ja artistin agendalla on ollut avata suurelle yleisölle feministi-sanan merkitystä. Artistin ymmärrys taloudellisesta vallasta on peräisin jo Destiny’s Childin alkuajoilta. Osalla on ikävä elämäniloista tyttöä, joka lauloi heteronormatiivisesta rakkaudesta ja oli hiljaa kaikesta muusta. On kyseenalaistettu, onko Beyoncé uskottava nainen julistamaan patriarkaatin vastaista sanomaa, jos kaikki mitä hän ulkoisesti edustaa (kauniit kasvot, upeat hiukset, bootylicious-vartalo), ovat juuri tuon samaisen patriarkaatin vaatimusten mukaisiksi laitettuja. Beyoncé ei ole pelkkä artisti, vaan kokonainen imperiumi ja yksi maailman rikkaimmista naismuusikoista. Say My Name kehottaa olemaan sietämättä kumppanin uskottomuutta, ja Survivor tsemppaa eronnutta naista jatkamaan eteenpäin. Oman pään pitäminen on kannattanut. On selvää, että jo Destiny’s Childin aikoihin bändin kirkkain tähti oli juuri Beyoncé. Kelly Rowland ja Michelle Williams jäivät kolmikosta jatkuvasti taka-alalle. Osa Beyoncén feminismin kohtaaman kritiikin terästä on kohdistunut vääriin asioihin. Koska kukaan levy-yhtiössä ei ollut kiinnostunut suurelle yleisölle tuntemattoman bändin tekemisistä, saivat he itse tehdä päätökset videoiden, musiikin ja ulkonäön suhteen. Mutta hänen feminismiään on myös kritisoitu. Mutta Beyoncé haluaa olla muutakin: esikuva, suunnannäyttäjä, valtaapitävä. Ja mitä hän meille oikeastaan opettaa. Beyoncé-tyyliin merkin takana on tietenkin filosofia. Kaikki eivät näe, että hyperseksuaalinen kuvasto olisi paras väline edistää aatetta. Tämä termien määrittely ja rautalangasta vääntäminen toistuu Beyoncén biiseissä: ***Flawless sämplää nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien puhetta, jossa Adichien määrittelee feministiksi henkilön, joka uskoo sukupuolten taloudelliseen, sosiaaliseen ja poliittiseen tasa-arvoon. Hän haluaa saada naiset arvostamaan vartaloaan ja tekemään töitä sen kanssa yhteistyössä, ei sitä vastaan. Mutta miten hän on saavuttanut valta-asemansa. Teema oli mukana jo Destiny’s Childin 1990-luvun levyillä, joiden tahdissa millenniaalit ovat kasvaneet. Kappaleet käsittelevät ulkonäköpaineita (Pretty Hurts), palavaa rakkautta (Drunk in Love), heikkouksia (Jealous) sekä seksuaalista halua (Blow ja Partition). B E Y O N C É Beyoncé ei ole pelkkä artisti, vaan kokonainen imperiumi ja yksi maailman rikkaimmista naismuusikoista. Independent Women Pt 1 neuvoo naista maksamaan itse omat laskunsa ja elämään suhteessa, jossa asiat tehdään fifty-fifty. Beyoncé ei halua ainoastaan paistatella julkisuudessa, vaan hän käyttää näkyvyyttään johonkin suurempaan. Beyoncé on osaomistajana miehensä Jay Z:n Tidal-musiikkipalvelussa, ja tänä keväänä hän laajensi bisnestään Ivy Park -treenivaatemallistoon. Forbes-lehden mukaan Beyoncé oli vuonna 2015 maailman vaikutusvaltaisin naismuusikko. Internet on täynnä Poor Michelle -meemejä, joissa listataan kertoja, jolloin Michelle joutui laulamaan taka-alalla, poseeraamaan Beyoncén varjoissa tai pukeutumaan äiti-Knowlesin valmistamaan rumaan kaapuun samalla, kun tytär Beyoncé loisti parhaissa kuteissa eturivissä soolo-osuuksia esittäen. Hän omistaa Parkwood Entertainmentin, jonka kautta hän julkaisee sekä omaa että muiden artistien musiikkia. Opetus 1: Raha tuo itsenäisyyttä (ja vaikutusvaltaa) Ymmärtääkseen Beyoncé Giselle Knowles-Carteria on hyvä ymmärtää jotain hänen suhteestaan rahaan. Kaikki eivät näe, että Beyoncén hyperseksuaalinen kuvasto olisi paras väline edistää aatetta. Beyoncé on niiden suhteellisen harvojen superjulkkisten joukossa, jotka puhuvat feminismistä käyttäen itse termiä. Esimerkiksi Single Ladies (Put a Ring on It) ei pintapuolen tulkinnoista huolimatta kerro naisesta, joka haluaa naimisiin hinnalla millä hyvänsä vaan naisesta, joka pitää hauskaa erottuaan miehestä, joka ei halunnut sitoutua. Beyoncén tallissa ovat muun muassa räppäri Ingrid, laulaja-lauluntekijä Sophie Beem sekä teini-ikäiset siskokset Chloe x Halle. Kyse tuskin oli mistään silkasta vahingosta, sillä Beyoncén isä Matthew Knowles toimi yhtyeen managerina ja äiti Tina Knowles teki bändin esiintymisasut. Kaikille tämä ei tietenkään sovi. Time-lehden listalla hän on ollut useana vuonna sadan vaikutusvaltaisimman ihmisen joukossa. Beyoncén feminismi ei suinkaan ilmestynyt tyhjästä. Elle-lehden huhtikuisessa haastattelussa Beyoncé sanoo, ettei ymmärrä, miten sanalla voi olla joillekin negatiivinen klangi, sillä se ei poissulje toista sukupuolta. Opetus 2: Feminismi ei ole ruma sana Vuonna 2013 julkaistu Beyoncé-levy on artistin uran vakavin ja samalla feministisin albumi
B E Y O N C É RUMBA 37
Beyoncé tietää, mitä tekee ja tuntee mekanismin: salaperäisyys saa vastaanottajan haluamaan lisää. That’s the sweetest in the middle”). 38 RUMBA. Hän on saavuttanut aseman, jossa musiikki puhuu puolestaan. Hetkonen. Seksikäs, mutta ei seksistinen. Mutta tuntuu oudolta, jos popmusiikilta kielletään eskapismi ja arjen yläpuolelle asettuminen. Beyoncén oppikirjamainen ”särö”, inhimillinen ripaus tässä majesteetillisen huolitellussa imagossa, löytyy Instagramista. Beyoncé antaa haastatteluja enää äärimmäisen harvoin, ja silloin kun hän niin tekee, on maailman huomio taattu. Beyoncé on hiljaa, koska hän voi. Beyoncé suostui lehden kuvauksiin, mutta ei sanallakaan haastatteluun. Kenties vastauksena tähän Beyoncén on kerrottu lähtevän tämän vuoden kiertueelleen ilman miestään. Eikö timmikroppaisella naisella ole oikeutta pukeutua miten haluaa. Kriitikoille oli bensaa liekkeihin, kun Beyoncé nimesi vuoden 2013 maailmankiertueensa miehensä Jay Z:n mukaan The Mrs. Vastikään hän pääsi otsikoihin twiitattuaan ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Jotain tapauksen harvinaisuudesta kertonee se, että viimeisen viiden vuoden aikana jokainen Voguen kannessa poseerannut henkilö on antanut lehdelle myös haastattelun. Hän korostaa naisen itsemääräämisoikeutta, itsekontrollia ja voimaa, mutta myös seksuaalisuudesta nauttimista. Ei yhtään mistään. On Beyoncé kylpytakki päällä Airb’n’b-kämpän parvekkeella, pikselimähmäinen selfie ystävän kanssa, tytär Blue Ivy valitsemassa jätskiä ja pusukuva Jay Z:n kanssa. Blow-biisillä Beyoncé pyytää jatkamaan tyydytystään (”Keep me coming… Keep me humming, keep me moaning…”) ja jopa antaa ohjeita suuseksin antamiseen (”Can you lick my skittles. Häntä ei nähdä Lady Gagan lihamekossa tai dildo housuissaan. Opetus 4: Hiljaisuus on kultaa (johon vain harvoilla on varaa) On syyskuu 2015. Hiljaisuus kertoo tietenkin vallasta. Opetus 3: Naisella on oikeus nauttia seksistä (ja sanoa se ääneen) Seksuaalinen vapautuminen on Beyoncén feminismin ytimessä. Ei kai musiikin ole tarkoituskaan kertoa maailmasta sellaisena kuin se on vaan myös siitä, millainen se voisi olla. Beyoncén feminismiä on syytetty paitsi antifeminismiksi myös pintatason feminismiksi, niin sanotuksi Spice Girls -feminismiksi, jossa keskitytään yksinkertaistettuun girl poweriin ja huudetaan ”Girls Run the World”, vaikka tosiasiassa maailmaa johtavat edelleen vanhat sedät. Vaikein pala lienee kuitenkin Ike ja Tina Turneriin viittaava Drunk in Love, jota on kritisoitu parisuhdeväkivaltaa trivialisoiviksi. Perinteinen seksikkyys on iso osa Beyoncén imagoa, eikä kuva ole kovin laaja. Vai kuinka monta biisiä olemme kuulleet suihinotosta niin, että nainen on vastaanottavana osapuolena. Siellä näkyy (kiiltävien promokuvien seassa) vilauksia jostain muusta. Beyoncé ei ole madonna tai huora, vaan universaali sisko. Tietenkin se Airb’n’b-kämppä maksoi 10 000 dollaria yöltä, mutta se nyt on sivuseikka. Beyoncén suhde seksiin on simppeli: kyse on kahdensuuntaisesta diilistä. On helppo löytää, mitä muut sanovat Beyoncésta, mutta hän itse tuntuu olevan lähes mykkä. Ja kuten aina, poikkeus vahvistaa tämän säännön. Carter Show World Touriksi. Bisnesstrategin ja valtaapitävän voimahahmon seasta paljastuu äiti, vaimo, ystävä, sisko, tytär, ihminen. Ne, jotka haluaisivat, että Beyoncélla B E Y O N C É Beyoncén suhde seksiin on simppeli: kyse on kahdensuuntaisesta diilistä. Biiseissä halutaan tyydyttää kumppania ja olla tälle mieliksi, mutta tulla myös itse tyydytetyksi. Beyoncén huhtikuussa 2016 Elle-lehdelle antamaa harvinaista haastattelua on siteerattu valtavan paljon. Juttu tehtiin silti. Kuningattaren tekemiset tuntuvat kiinnostavan sitä enemmän, mitä vähemmän hän niistä hiiskuu. Kun Lena Dunham seisoo Girls-sarjan kohtauksissa liian pienissä pikkuhousuissa, koetaan se feministisenä kannanottona, mutta kun Beyoncé tekee saman, sitä pidetään patriarkaatin odotusten noudattamisena. Muotiraamattu Voguen kannessa poseeraa vakava Beyoncé hiukset märkänä, ja sisäsivuilla hän kertoo meille... Myös tätä juttua varten se on koluttu moneen kertaan, vaikka vastaukset sinällään eivät ole mitään järin paljastavia. On totta, että Beyoncén seksikkyys on suhteellisen konventionaalista. Olemme monesti myös kaksinaismoralisteja. Beyoncé on samaan aikaan kaikkialla ja täydellisen näkymätön. Kakku on mennyt väärään kurkuun kohdassa, jossa Jay Z vaatii ”Eat the cake, Anna May” viitaten Tina Turneriin, jonka suuhun Ike väkivaltaisesti survoi kakkua. Vastikään hän pääsi otsikoihin twiitattuaan ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Queen Bey on kohonnut modernin feminismin ylipapittareksi, mutta kiihkeimmänkin Beyoncén puolustajan on myönnettävä, että pientä sulattelua vaativat esimerkiksi Cater 2 U -biisin ”en halua tehdä mitään muuta kuin antaa miehelleni jalkahieronnan” -litaniat sekä Nasty Girlin slutshaming (”Nasty put some clothes on, I told ya / These men don’t want no hot female that’s been around the block”). Kyse on tietenkin imagon ja myytin rakentamisesta. Beyoncé on samaan aikaan kaikkialla ja täydellisen näkymätön. Jopa Michelle Obama. olisi enemmän vaatteita yllään, voivat kysyä itseltään, eikö pukeutumiseen puuttuminen ole juuri naisen vapauden rajoittamista. Varsinkin Beyoncé-levyllä on ihailtavan suorapuheista tekstiä naisen seksuaalisuudesta ja nautinnosta. Biiseissä halutaan tyydyttää kumppania ja olla tälle mieliksi, mutta tulla myös itse tyydytetyksi. Nainen, joka ei halua olla kenenkään pikkuvaimo, nimesi kiertueensa oman vaimoidentiteettinsä mukaan
B E Y O N C É RUMBA 39
Beyoncé ei ole ainoastaan lakannut antamasta haastatteluja, vaan hän toteuttaa samaa pidättyvää strategiaa myös musiikkinsa kanssa. Sen tempo on haastava, teksti täynnä viittauksia eikä siinä ole helposti bailattavaa kertosäettä. Martinin äiti näkyy myös uuden Lemonade-levyn videomateriaalissa pitelemässä poikansa valokuvaa. Biisi on popstandardeilla vaikea. Beyoncé tietää, että maailmassa, jossa kaikki tieto on saatavilla kaiken aikaa, arvokkainta tietoa on se, jonka pystyy pitämään itsellään mahdollisimman pitkään. Mihin tarvitsee ennakkomarkkinointia, kun video saa seitsemän miljoonaa Youtube-katselua vuorokaudessa joka tapauksessa. Huhtikuun lopussa julkaistulla Lemonade-albumilla sekä koko levyn kattavalla visuaalisella teoksella, reilun tunnin mittaisella elokuvalla, Beyoncé vakiinnuttaa asemansa nimenomaan tasa-arvon ja mustien historian äänitorvena. Videon ikonisimmassa kuvassa Beyoncé makaa neworleansilaisen poliisiauton katolla, kun auto hukkuu tulvaveteen. Yhtäkään ennakkomainosta se ei tarvinnut. Uusinta Lemonade-albumiaan Beyoncé sentään vilautti muutama päivä ennen julkistusta. Tai oikeastaan symboli on täysin väärä sana, sillä nämä nimenomaan eivät ole symboleja. B E Y O N C É Koko Lemonaden alkupuoliskon voi nähdä Beyoncén viestinä miehelleen Jay Z:lle, jonka on huhuttu pettäneen vaimoaan. Formation-video on täynnä mustan Amerikan historiaa ja kuvastoa. Samaa keskustelua on käynyt musiikkinsa kautta muun muassa Lemonade-levyllä vieraileva Kendrick Lamar. Kuva viittaa hurrikaani Katrinaan sekä keskusteluun mustien unohtamisesta katastrofin jälkihoidossa ja jälleenrakennuksessa. Poliisiauto on symboli mustiin kohdistuneelle poliisiväkivallalle, samoin kun rynnäkköpoliisien edessä tanssiva poika ja ”Stop shooting us” -kyltti. Ei ollut sattumaa, että Formation julkaistiin helmikuussa, joka on Yhdysvaltojen Black History Month ja päivänä, joka olisi ollut vuonna 2012 ammutun mustan Trayvon Martinin 21-vuotissyntymäpäivä. Kun vielä Drunk in Love, ***Flawless ja Partition kertoivat Beyoncén omasta sukupuolesta, itsekunnioituksesta sekä äitinä ja vaimona olemisesta, ottaa Lemonade askeleen selvästi yhteiskunnallisempaan suuntaan. Lahjakkaana laulajana tunnettu Beyoncé kuulostaa kappaleella upean kurkkukipuiselta. 40 RUMBA. Poliisi edustaa poliisia, ja kyltissä on iskulause eikä kryptistä morsetusta. Opetus 5: Henkilökohtainen on poliittista Tämän vuoden helmikuussa julkaistu Formation oli Beyoncén ensimmäinen single kolmeen vuoteen. Luultavasti pelkkä biisi ei vielä olisi jaksanut kuohuttaa maailmaa kovinkaan pitkään, vaan sen teki musiikkivideo, joka heti ilmestyttyään yhdistettiin käynnissä olevaan Black Lives Matter -keskusteluun. Vuonna 2013 julkaistu Beyoncé-levy julkaistiin vailla minkäänlaista ennakkohypeä, samoin oli Formation-singlen ja videon laita. Siinä on peruukkikauppoja, sukkia sandaaleissa, korsetteja ja päivänvarjoja, koripalloa, pikkulettejä ja syvää etelää. Beyoncé-albumi nousi listaykköseksi ja myi nopeammin kuin yksikään albumi iTunesin historiassa
Mielenosoittajien perusteluihin kuului muun muassa närkästys siitä, että urheilu muuttuu poliittiseksi. Hallitsija kommentoi asioitaan miten itse haluaa, ja Beyoncé tekee sen musiikkinsa kautta. Seuraavan minuutin aikana konservatiivisten katsojien hermoradoissa kihisee. Anti-Beyoncé-mielenosoitukseen ei lopulta osallistunut kuin kourallinen ihmisiä. Juuristaan ylpeä artisti kehottaa muitakin kohottamaan päänsä puskasta. Beyoncé on mustien ja tasa-arvon asialla, ja nyrkit ilmassa esiintyminen saa konservatiivit ajattelemaan, että esitys yllyttää ihmisiä väkivaltaan. Yksi The Guardianin haastattelemista mielenosoittajista sanoi toivovansa, että Beyoncé rakentaisi mieluummin rauhaa eikä vastakkainasettelua. Opetus 6: Jos sinulla on ääni, käytä sitä On 7. Tässä uudessa henkilökohtaisessa on kyse ennen kaikkea siitä, millaisen maailman jätämme jälkipolvillemme. Videoilla vierailee muun muassa Serena Williams, ja levyllä Beyoncé siteeraa Malcolm X:ää (”The most disrespected person in America is the black woman. Beyoncén taustatanssijat ovat pukeutuneet Mustien panttereiden nahka-asuihin, ja Formation-biisin sanoma ei jätä paljon arvailujen varaan. Kun pari päivää myöhemmin tennesseeläisen seriffin Robert Arnoldin kotia kohti ammuttiin, antoi mies medialle lausunnon, jossa hän yhdisti iskun Beyoncéen ja tämän aloittamaan ”poliisinvastaiseen” liikehdintään. Petetyn naisen tuska ja tuhkasta nousu visualisoituvat syvään veteen hukkumisena, pesismailan kanssa autojen hakkaamisena ja naisyhteisön kollektiivisena tukena. Formationilla Beyoncé laulaa: ”I like my baby hair, with baby hair and Afros / I like my Negro nose with Jackson 5 nostrils”, ja videolla on oma tytär Blue Ivy. Käynnissä on Super Bowlin väliaika, yksi maailman seuratuimmista televisiotapahtumista. Coldplayn Chris Martin laulaa värikästä rakkauden ilosanomaa, kun esiin astuu Beyoncé. Nyt hän ’runs the world’”. Enemmän kuin itsestään, Beyoncé puhuu nyt myös yhteisöstään. Mutta jos tulkitsemme Lemonaden kertovan vain Beyoncén henkilökohtaisesta elämästä, unohdamme, että taiteessa tekijän, esittäjän ja syntyvän teoksen kertojan identiteetit sekoittuvat. Niin kauan kuin hän oli amerikkalaisten oma kiltti tyttö, tarpeeksi valkoisen näköinen ja lauloi halustaan RUMBA 41. Koko levyn alkupuoliskon voi nähdä Beyoncén viestinä miehelleen Jay Z:lle, jonka on huhuttu pettäneen vaimoaan. B E Y O N C É Lemonadella Beyoncé sijoittaa itsensä ensimmäistä kertaa selvästi mustien historiaan. Poliittisuuden lisäksi Lemonade on Beyoncén henkilökohtaisin levy. Kommentit osoittavat sen, että Beyoncén vallankäyttö pelottaa. Syntyy Beyoncéa vastustava mielenosoitus New Yorkissa. helmikuuta vuonna 2016. The most unprotected person in America is the black woman”). Beyoncé on varmasti ennustanut nousevan spekulaation, mutta ei tietenkään kommentoi sitä millään tavalla. Toinen puolestaan uskoi, että menestys on noussut Beyoncén päähän: ”Ennen hän oli nöyrä ja levitti rakkauden sanomaa. Tulkinnat ovat vapaita, mutta ne ovat vain tulkintoja. Lemonadella Beyoncén henkilökohtaisuus ei ole kadonnut mihinkään, mutta se on asetettu poliittiseen kontekstiin
Koko levy voidaan lukea äidin antamina viisauksina tyttärilleen, reseptinä vaikeuksista selviämiseen. Ensimmäisiltä minuuteilta asti on selvää, että karkinvärisen voimauttamisfeminismin aika on Beyoncélta ohi. Näin omaehtoista ja maailmaa syleilevää musiikkia ei ole ehkä tehty sitten Michael Jacksonin. Mutta puhuiko kukaan seuraavina viikkoina Chris Martinista. Hän ei enää laita hiuksiaan ”valkoisemmaksi” vain miellyttääkseen muita. LEMONADELLA visuaalisen albumin konsepti onnistuu, koska kokonaisuus tuntuu yhtä paljon elokuvalta kuin albumilta. Tuntuu ilahduttavalta, että Beyoncé on antanut Shiren runoudelle niin paljon tilaa. Tämä ei onnistuisi ilman valtavaa medianäkyvyyttä, jota ei olisi ilman valtavaa kansansuosiota, jota taas ei olisi ilman pitkäaikaista työtä. Mutta ehkä Beyoncén suunnitelma oli koko ajan tämä: saada yleisön huomio olemalla kiltti ja perinteisellä tavalla seksikäs, ja valta-aseman saavutettuaan käyttää sitä vakavien aiheiden esille nostamiseen. Elämä ja rakkaus voittavat, ja kaikki saavat limsaa. Jack Whiten kanssa tehdyn Don’t Hurt Yourselfin bluesrock vielä sentään sopii draaman kaareen. Kuvissa välähtelee poliisin tappamien Eric Garnerin ja Michael Brownin äidit poikiensa kuvat sylissään. Kohtaus on miltei identtinen taiteilija Pipilott Ristin Ever Is Overall -teoksen kanssa. Mikään ei ole kuvastossa sattumaa. Lemonaden kannessa ei nähdä Beyoncén kasvoja. Albumi päättyy amerikkalaiseen perheonneen. Hän hyppää ikkunasta ja ui veden alla raskaassa mekossa apaattisen näköisenä. Limonadin valmistamiseen tarvitaan paljon sitruunoita, vettä ja sokeria. Hän on tajunnut, että puoliso pettää häntä, aivan niin kuin hänen isänsä petti hänen äitiään. Aviolitosta tuli osa Beyoncén autofiktiota, jossa fantasiaa ei voi erottaa todellisuudesta. Audiovisuaalista autofiktiota 8,4 Beyoncé Lemonade PARKWOOD ENTERTAINMENT 42 RUMBA. Ei tietenkään. IIDA SOFIA HIRVONEN tehdä miehensä olon kotoisaksi, kaikki oli hyvin. On kuvaavaa, ettei Beyoncé suinkaan ollut Super Bowl -show’n pääesiintyjä, vaan Coldplay. Kamera leijailee rannoilla, veden alla ja ränsistyneiden louisianalaistalojen pihoilla tavalla, joka muistuttaa True Detectiveä tai Terence Malickin elokuvia. On epämiellyttävää, kun nainen, joka on ennen viihdyttänyt meitä, ottaa nyt yhteiskuntamme epäkohtia esille. Kuvastossa naiset huolehtivat lapsista, letittävät hiuksia ja pilkkovat vihanneksia. Seksikkääksi muuttuneen tunnelman kuitenkin lässäyttää – isäsuhteesta kertova kantribiisi! Daddy Issues on niin hirveää heinälatojollotusta, ettei balladivetoinen loppupuolisko enää pääse nousemaan alun tasolle. Naiset ovat pukeutuneet kaulaan asti napitettuihin pitsimekkoihin kuin olisivat laittautuneet 1800-lukulaista perhepotrettia varten. Miehet hustlaavat kaduilla ja jättävät naiset yksin. Shiren runouden tapaan Beyoncén sydänsurut kasvavat empaattiseksi murheeksi siitä, miten raskasta on olla musta nainen Amerikassa. Edeltävä albumi juhli sitä, kuinka Beyoncé on ”feministi-ikoni”, joka voi myös ylpeästi kertoa haluavansa ja tarvitsevansa miestä. Kuvastossa nähdään muun muassa nigerialais-amerikkalaisen Laolu Senbanjon vartalomaalauksia ja balettia tanssivaa Michaela DePrinceä. Nyyh. Hold Up -videolla Beyoncé mäiskii autojen ikkunoita hajalle pesäpallomailalla ja hymyilee sekopäisen euforisesti. Sitä seuraa Sorry ja The Weekndin tuottama 6 Inch, jotka ovat intensiivisyydessään ehkä Beyoncén parhaita biisejä koskaan. ”I tried to change / Tried to be softer, prettier.” Kappaleet sitoo yhteen somalilais-brittiläisen internetrunoilijan Warsan Shiren säkeet, jotka käsittelevät pakolaisuutta ja rakkaiden menettämistä. Levyn nimi viittaa tunnettuun sanontaan ”when life gives you lemons, make lemonade”. Se ei tunnu kivalta. Rätisevällä filmillä pariskunnat halailevat toisiaan ja vanhukset laulavat kirkossa gospelia. ”You better call Becky with the good hair”, Beyoncé laulaa ja heiluttaa paksua lettikampaustaan. Beyoncé kertoo saaneensa limonadireseptin aikoinaan isoäidiltään. Se on tarkoitettu mustille naisille. Visio tuntuu fataalilta ja sen juuret vetävät kauas orjuuteen asti, mutta Twitterissä monet ovat julistaneet, ettei valkoisten kuulu selittää Lemonadea, sillä se ei ole heidän tarinansa. Kun videoilla viitataan runsaasti naistaiteilijoihin, on verrattain tylsää, että musiikilliset yhteistyökumppanit ovat lähinnä miehiä. Juoma tiristetään kaksin käsin happamista hedelmistä. Maailma oli liian kiireinen puhuessaan Beyoncésta ja epätasa-arvosta. Jay Z hipelöi hartaana sanomalehteä sängyssä lukevan Beyoncén jalkaa, vauva kellii auringonpaisteessa. Kanye Westin tavoin hänen kiinnostavuutensa muodostuu yhä enemmän kuratoinnista ja vaikutteiden yhdistämisestä toisiinsa. Hänellä on turkki päällään, ikään kuin merkkinä siitä, että hän voi jättää Jay Z:n, koska on älyttömän rikas. Partition-videolla hän tanssi neonvaloissa alusvaatteissa, hiukset blondattuna ja lauloi miehelleen ”I just wanna be the girl you like”. Prosessi on raskas, mutta sen lopputulos on makeaa. Kun Beyoncé ja Jay Z kihlautuivat vuonna 2007, Beyoncé vei Jay Z:n katsomaan strippausshowta ja kertoi olleensa niin vaikuttunut, että halusi toteuttaa vastaavan esityksen. Vaikean elämän keskellä ei auta muu kuin rukoilla Jumalaa. Beyoncé ei hyödynnä visuaalista albumia vain esitelläkseen vaatteitaan ja vartaloaan, vaan suurelle yleisölle tuntemattomia taiteilijoita. B E Y O N C É Beyoncén vastaisen protestin sanoma tuntui olevan Beyoncén vaientaminen
Tuntuu lähes utopistiselta ajatella, että Chisu tai Robin aiheuttaisivat Emma-gaalaesiintymisillään mielenosoituksia Kansalaistorille. Donald Trump on kutsunut Black Lives Matter -liikettä ”vaaralliseksi”. Ei tietenkään. klo 17 maailmakylassa.fi | #maailmakylässä Oikeudenmukaisen maailman puolesta Asian Dub Foundation (GBR) Looptroop Rockers (SWE) Scandinavian Music Group Mira Luoti ja 100 muuta esitystä Musiikkia ja dokumentteja Puhetta ja toimintaa Kansalaisjärjestöjä ja katukeittiöitä Tapahtuman järjestää: Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö Helsingin kulttuuri keskus Vapaa pääsy!. Beyoncé Giselle Knowles-Carter on kerännyt ääntään Destiny’s Childin ajoista lähtien. Beyoncén, Janelle Monaén ja Kendrick Lamarin kaltaisten artistien kautta on tullut selväksi, että taantumuksesta huolimatta yhdessä asiassa on menty eteenpäin. On kuvaavaa, ettei Beyoncé suinkaan ollut Super Bowl -show’n pääesiintyjä, vaan Coldplay. Teksti viittaa poliisien ampumaan 26-vuotiaaseen mustaan mieheen. Beyoncé on lahjoittanut seitsemän miljoonaa dollaria kotikaupunkinsa Houstonin kodittomille, ja yhdessä Jay Z:n kanssa he maksoivat takuita Black Lives Matter -protestoijien vapauttamiseksi. Esityksen jälkeen taustatanssijoista levisi sosiaalisessa mediassa kuva, jossa he pitelevät lappua, jossa lukee ”Justice 4 Mario Woods”. Joitain Holman Putous-faneja tämä varmasti ärsytti, mutta on hatunnoston arvoista käyttää julkisuus johonkin tällaiseen. Lähin vertailukohta löytyy ehkä näyttelijä Antti Holmasta. Mutta puhuiko kukaan seuraavina viikkoina Chris Martinista. Vaatii rohkeutta puhua ääneen. Tehtyään sen maan suosituimmassa viihdeohjelmassa Holma käytti saamansa julkisen tilan yhteiskunnalliseen keskusteluun: maan ahtaan keskusteluilmapiirin esille nostamiseen, yhteiskuntamme rasismista puhumiseen, hallituksen kritisoimiseen, seksuaalivähemmistöjen asioihin. Nämä artistit eivät enää pyydä päästä osaksi kulttuuria, vaan he ovat sitä jo. He eivät kuiskaile marginaalista, vaan ovat keskiössä ja yleisömassojen rakastamia. Beyoncé on uransa huipulla: näkyvämpi, seuratumpi ja suositumpi kuin koskaan, eikä suunta näytä heikkenemisen merkkejä. B E Y O N C É Super Bowlin puoliaikaesityksen selvät viittaukset Mustiin panttereihin, Malcolm X:ään ja Black Lives Matter -liikkeeseen olivat kenties poliittisinta, mitä lähetyksessä on koskaan nähty. On kiinnostavaa, että tämä kaikki tapahtuu juuri nyt, Yhdysvaltain presidentinvaalien aikaan, kun rotukeskustelu polarisoituu koko ajan. Feministinen hän on ollut koko uransa ajan, mutta siinä, missä tasa-arvoon pyrkivä sanoma saattoi aiemmin olla pieninä vihjeinä alaviitteessä, lukee se nyt jättikokoisin kirjaimin kaiken keskiössä. Aikaamme parjataan jatkuvasti pinnalliseksi, mutta Beyoncén kaltaiset artistit luovat uskoa triviaalilta tuntuvan maailmanmenon keskelle. Holma nousi koko kansan lemmikiksi pukeutumalla naiseksi farkkuhameessa. Ja nyt, vuonna 2016, hän käyttää ääntään voimakkaammin kuin koskaan ennen. Suomen mittakaavassa vertailukohtia ei juuri ole. Yleisön kaikkoamista pelkäävälle mainstream-julkkikselle on riski alkaa poliittiseksi. Pääpartnerit: ID IO TA PE Maailma kylässä -festivaali 28.–29.5.2016 | La 11–20 Su 11–18 Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Idiotape (KOR) Lauantaina 28.5
Hän puhuu äidinkielenään suomea, mutta räppää englanniksi. Debyyttilevyään paraikaa tekevät naiset puhuvat itsensä hyväksymisestä ja voimaantumisesta. NOAH KIN, STAM1NAN ANTTI HYYRYNEN sekä SOFAN SONJA KUITTINEN ja FANNI NOROILA ottivat haasteen innolla vastaan. Kuin sisarukset he jatkavat toistensa lauseita. TEKSTI KIMMO VANHATALO KUVAT MARKUS PAAJALA ” S itten tulee verilöyly”, Stam1nan laulaja-kitaristi Antti Hyyrynen toteaa. Noah on syntynyt Norjassa ja asunut lapsuutensa Malmilla. Noroilan ja Kuittisen muodostama Sofa pyrkii sekin rikkomaan ennakkokäsityksiä. Rumban toimituksen neuvotteluhuoneeseen saapuu monipuolinen nelikko. Selkeästi ja punnitusti annetut vastaukset saattavat yhtäkkiä revetä päällekkäinpuhumiseksi ja railakkaaksi nauruksi. Se on ihan fakta.” ”Puhutaanko me nyt aseellisesta vallankumouksesta?” Hyyrynen kysyy nauraen. Haastattelun vähitellen tullessa päätökseensä visiot alkavat olla yhä hurjempia. Hänen isänsä on nigerialainen ja äitinsä suomalainen. Saatiinko lopulta aikaan vallankumous. N euvotteluhuoneeseen ei astu joukko tuppisuita. Hänen puheensa vilisee elokuvaviittauksia ja saattaa helposti lipua vaarallisen lähelle sivuraiteita. Hänen musiikkinsa voi luokitella laveasti hiphopiksi, mutta Kanye Westin ja Kendrick Lamarin ohella nuorukainen puhuu innostuneesti Joy Divisionista ja noise rockista. Yhtyeensä sanoittajana Hyyrynen on paljolti vastuussa Stam1nan kantaaottavasta linjasta. Hiphop-artisti Noah Kin ei järkyty kommentista: ”Välillä pöytä on putsattava. V A L L A N K U M O U S Pieniä vallankumouksia Voiko musiikilla enää parantaa maailmaa, tai onko sillä koskaan voinutkaan. Palataan kuitenkin alkuun. ”Ihmiset haluavat viihtyä, ja jos sekaan yrittää ujuttaa jonkin ajatuksen tai yhteiskunnallisen vaihtoehdon, siinä on vaarana, että joku kokee sen tuputtamisena.” – ANTTI HYYRYNEN 44 RUMBA. Noah Kin puhuu vielä enemmän. Harva asia 22-vuotiaassa artistissa on kuitenkaan tyypillistä. Hänkään ei säästele mielipiteitään, mutta lataa ne tarkkoina ja uusia näkökulmia tuovina täsmäiskuina. Noah Kin edustaa suomalaisen yhteiskunnan kipupisteitä jo siksi, että hän on tummaihoinen maahanmuuttaja. Hän haluaa paitsi puhua myös toimia suoraan. Noroila ja Kuittinen ovat energisiä ja innostuneita. ”Se on olennainen osa. Meillä on mahdollisuus miettiä, miten haluamme sillä vaikuttaa”, Sonja Kuittinen jatkaa. Punainen lanka ei kuitenkaan koskaan huku täysin. Ajattelen, että se on jollain tavalla artistin tehtävä. Toisinaan keskustelijoiden maalailevammat pohdiskelut tuntuvat turhauttavan Hyyrystä. Antti Hyyrysen johtama Stam1na on saavuttanut myyntilistojen kärkisijoja ja voittanut Emma-palkinnon metallilla, jonka tekstit ovat toistuvasti haastaneet kuulijansa miettimään myös yhteiskunnallisia asioita. Nuori vihainen mies voisi olla oikea termi kuvaamaan nuorukaista, ellei hän olisi niin huumorintajuinen ja rauhallinen. Vaikka haastatteluun kutsutut artistit edustavat erilaisia näkökulmia ja musiikkityylejä, heitä yhdistää pyrkimys tuoda esiin mielipiteitään ja vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Ensimmäisen puheenvuoron ottaa Sofan Fanni Noroila. Saako tässä vaiheessa käyttää sitä niin kovin latautunutta sanaa ”feminismi”. Keskustelemme siitä, kuinka tärkeää yhteiskunnallinen vaikuttaminen musiikissa on. Yhtyeen vuonna 2010 julkaistu neljäs levy Viimeinen Atlantis edustaa harvinaista ympäristöasioita käsittelevää metallimusiikkia. Parikymppisiä kanssakeskustelijoitaan vanhempi ja muusikkona reilusti kokeneempi Hyyrynen istuu kädet puuskassa vanhemman valtiomiehen tyyliin. Olemme keskustelleet viimeisen puolentoista tunnin ajan Hyyrysen, Noah Kinin sekä Sofa-yhtyeen Sonja Kuittisen ja Fanni Noroilan kanssa yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta musiikissa. Olemme näkyviä hahmoja, joten on tärkeä päättää näkökulma, jonka puolesta tätä tekee.” ”Tämä on julkista työtä. He haluavat tarjota vaihtoehtoja rooleille, joihin nuoret naiset halutaan tunkea. Kutsuimme neljä erilaista artistia pohtimaan paitsi näitä klassisia kysymyksiä myös keskustelemaan laajemmin musiikista ja yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta
V A L L A N K U M O U S RUMBA 45
”Tiedostamme, miten voimme horjuttaa valtarakenteita sekä rikkoa ennakkoluuloja ja stereotypioita”, Noroila lisää. Jos itse uskomme siihen, että voimme olla mitä vain, voimme viestiä muillekin, että täällä on tilaa. P uhumme artistin roolista esikuvana ja mielipidevaikuttajana. Se on alkoholikriittinen kappale, joka on kuitenkin ihan bailustyge. Tästä populaarimusiikin historiassa on paljon esimerkkejä. ”Sukupuolemme ja ulkonäkömme vaikuttavat siihen, miten ihmiset katsovat meitä ja miten he suhtautuvat meihin. Voin laajentaa kuvaa siitä, miten voi olla nuori nainen.” Kuittinen jatkaa: ”Olemme alusta asti halunneet horjuttaa rakenteita ja rikkoa muotteja, joihin meidät yritetään laittaa. ”Koska en halua kirjoittaa ihan suoraan omaa asennettani vaikka uskontoihin, tapahtuu sitä, että ihmiset tulevat kysymään minulta, että ’oletko sä Antti uskovainen’”, Hyyrynen kertoo. ”En näkisi sitä niin, että on jotain, mistä saa tai ei saa laulaa. Se johtuu siitä, ettei räppiskenessä ole paljon mimmiesikuvia. Siitä tuli kova haloo. ”Biisi voi olla kantaaottava, vaikka se ei kuulosta saarnaavalta. Tavallaan haluaisin jättää rap-leiman musiikistani kokonaan pois. Jos artisti on esikuva, minkälainen on hänen vastuunsa tekemisistään ja sanomisistaan. Halusin kamppailla sitä vastaan, mutta toisaalta en myöskään koe sitä taakkana. Kun vastuu kappaleen tulkinnasta jätetään yleisölle, vaarana onkin, että viesti käsitetään väärin. Monitulkintaisuus tekee yhteiskunnallisista kappaleista myös ajattomia. Otamme ainakin vastuun siitä, että pyrimme näyttämään, ettemme ole täydellisiä.” Hyyrynen on samaa mieltä siitä, että artistin vastuulla on tuoda esiin vaihtoehtoisia näkökulmia. En koe, että minun pitäisi tehdä jotain eri tavalla, vaan teen, mitä haluan. Itse en omassa musiikissani anna vastauksia mihinkään, vaan enemmän herätän kysymyksiä. Tämä ei kuitenkaan lannista häntä. ”Se on merkki siitä, että viestiä voi aina hioa lisää.” N oroilan mukaan Sofan kohdalla väärinymmärrykset liittyvät laajemmin yhtyeen esiintymiseen ja olemukseen. Pop ei tavallisesti ole parhaimmillaan silloin, kun se muuttuu poliittiseksi saarnaamiseksi. Me nostamme esiin asioita, joita ei ole totuttu näkemään”, Kuittinen jatkaa. Manic Street Preachersin työväenluokan identiteettiä käsittelevän Design for Lifen sanoista monelle jäi mieleen vain kohta ”we only want to get drunk”. Ihmiset haluavat viihtyä, ja jos sekaan yrittää ujuttaa jonkin ajatuksen tai yhteiskunnallisen vaihtoehdon, siinä on vaarana, että joku kokee sen tuputtamisena”, Hyyrynen kommentoi. Tällöin 1960-luvun yhteiskunnallisen murroksen keskellä, Margaret Thatcherin hallitsemassa 1980-luvun Englannissa tai Bronxin kaduilla kirjoitetut kappaleet voivat vedota läpi ajan ja paikan. Toisinaan muusikoista leivotaan jopa sukupolvensa äänitorvia. Ensimmäisenä tulee mieleen Kendrick Lamarin Swimming Pools (Drank). ”Olen tullut siihen tulokseen, että kyllä minulla on vastuuta. ”Ne tulevat sanomaan, että mitä helvettiä, tehän osaatte räpätä ja teillä on hyviä sanoituksia.” Noah Kinille stereotypioihin liittyvät väärinymmärrykset ovat tuttuja. ”Kun sinua ihaillaan, mielipiteitäsi pidetään liiankin automaattisesti kuulemisen arvoisina. ”Kantaaottavuus nähdään usein väittävänä, mutta se voi yhtä hyvin olla kysymyksenasettelua. ”Olin, että miten se, että me olemme maahanmuuttajia, liittyy meidän musiikkiimme. Sen sijaan pitää tehdä jotain, mikä ei ole kliseistä”, Hyyrynen sanoo. V A L L A N K U M O U S ”Kirjoitin Viimeinen Atlantis -levylle dystopisen tarinan vedenpinnan nousemisesta ja siitä, kuinka luonto kärsii. Olisi pitänyt duunata vaikka punkia. Toivottavasti saisin kuuntelijan miettimään asioita itse”, Noah Kin pohtii. ”Olen streittari, mutta teen räppiä ja olen maahanmuuttajataustainen, mutta olen asunut Suomessa koko elämäni ja puhun hyvin suomea.” Noah muistelee vuonna 2011 julkaistua City-lehden juttua, jossa hänet nostettiin esiin maahanmuuttajaräppärinä yhdessä Graciaksen ja Ekow’n kanssa. Jotkut fanit jättivät bändin sen takia.” – ANTTI HYYRYNEN 46 RUMBA. Tästä roolista lukuisat artistit Kurt Cobainista Bob Dylaniin ja Paul Welleriin ovat yrittäneet pyristellä irti. ”Me olemme kuitenkin lopulta viihdyttäjiä. Se vesittyy jollain tapaa.” Kuittisen mukaan ennakkoluulot kuitenkin usein muuttuvat, kun yleisö näkee Sofan keikan. Noroila kertoo miettineensä artistin vastuuta paljon. Kuten haastateltavat toteavat, useimmiten on hyvä jättää lopullinen tulkinta kuulijalle. ”Pitää uskaltaa kyseenalaistaa ja esittää toisenlaisia tapoja tehdä”, Kuittinen summaa. V aikka kapinallisuus on ollut etenkin rockin ja rapin peruskuvastoa, populaarimusiikilla on aina ollut hieman hankala suhde yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Mielenkiintoista on, että se herättää jengissä ajatuksia, mutta silti ne bounssaa sitä klubilla pullot kädessä”, Noah Kin pohtii. Koska meillä on hauskaa, olemme energisiä ja meillä on huulipunaa, tuntuu, että on ihan sama, mitä me sanomme. Hyyrysellä on tästä kokemusta. Ronald Reagan yritti ratsastaa Bruce Springsteenin kotimaassaan kaltoin kohdellusta Vietnam-veteraanista kertovalla Born in the U.S.A.:lla
Suomessakin niitä järjestetään erilaisista pienistä tukikeikoista lähtien aina Lastenklinikoiden Kummien vuodesta 1995 alkaen järjestettyihin Elämä lapselle -konsertteihin. Joka tapauksessa hyväntekeväisyyskonsertit ovat säilyneet suosittuna tapana, jolla artistit voivat vaikuttaa. Yksi tällainen tapa on varainkeruukonsertit. ”En koe, että minun pitäisi kuunnella räppiä tai afrikkalaista musiikkia, koska se on ’meidän musiikkia’. Sen hienous on siinä, ettei sillä ole väliä, mistä olet kotoisin tai missä asut, mutta voit tehdä teoksen, joka vaikuttaa johonkuhun maailman toisella puolella.” Kaikki haastateltavat puhuvat rajojen rikkomisesta pyrkimyksissään tehdä kantaaottavaa musiikkia. ”Meidän pitää määritellä, mitä se sana meille tarkoittaa”, Kuittinen jatkaa. ”On hyvä, että siitä puhutaan, mutta tuntuu myös, että jengi käy helposti kaikkien kimppuun. P uhuessamme kulttuurisesta omimisesta tai feminismistä Hyyrynen käy selvästi levottomaksi. Kirjoitin sille dystopisen tarinan vedenpinnan nousemisesta ja siitä, kuinka luonto kärsii. Minkälaisen vastaanoton tällainen ennakkoluulottomuus on saanut heidän kuulijoiltaan. Jotkut fanit jättivät bändin sen takia”, Hyyrynen jatkaa. ”Ennen some paransi mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta nyt se on kyllä sellainen paskamyrsky”, Noroila aloittaa. Siitä tuli kova haloo. Toisaalta moni myös yllättyi levystä positiivisesti ja sillä oli Hyyrysen mukaan todellista vaikutusta yhtyeen kuuntelijoihin. K eskustelu kääntyy Beyoncén Formation-kappaleeseen. ”Kun sen sanan nostaa ylös, se aiheuttaa reaktion: ’Mitä. Eikö tämän jutun otsikko ollut kuitenkin artistit ja vaikuttaminen. Silloin ei olisi automaattisesti niin, että ’ai sä oot musta ja sä räppäät, pelaatsä kans koripalloa’”, hän nauraa. Useat fanit esimerkiksi lopettivat albumin ansiosta muovipussien ostamisen. Suora ja tehokas tapa vaikuttaa on, ettei mennä kauas vaan tullaan lähelle ja katsotaan, mihin omassa lähipiirissä voi vaikuttaa. ”Nyt on puhuttu paljon arvoista ja tommoisesta. Voit liittyä vain johonkin hashtagiin ja olet osa suurta liikettä, joka vihaa Iggy Azaleaa”, räppäri sanoo. ”Kaikkien, joilla on vähänkin sydäntä rinnassa, pitäisi tehdä niitä”, hän sanoo. Oletteko olleet mukana toiminnassa?” Sofa ja Noah Kin kertovat olleensa mukana tällaisissa tapahtumissa jonkin verran muun muassa Amnestyn ja Greenpeacen asialla. Mielestäni taide on kaikkien asia. Sofan kohdalla feminismi on aiheuttanut eniten vastustusta. Te vihaatte miehiä!’” Noroila sanoo. Niiden suosio alkoi kasvaa vuonna 1971, kun George Harrison järjesti Bangladeshin vapaussodan aiheuttaman pakolaiskriisin hyväksi Concert for Bangladesh -tapahtuman. Television välityksellä niitä seurasi arvioiden mukaan miljardi, jopa lähemmäs kaksi miljardia ihmistä 110 maassa. Missä olivat mustat artistit. Noah kertoo, että hänelle niin sanottu ”mustien musiikki” on aina ollut hankala asia. V A L L A N K U M O U S ”Koska meillä on hauskaa, olemme energisiä ja meillä on huulipunaa, tuntuu, että on ihan sama, mitä me sanomme. M usiikin ohella artisti voi tavoittaa fanejaan erityisen helposti sosiaalisessa mediassa. Käytettiinkö varat niin kuin luvattiin. Varainkeruuja hyväntekeväisyyskonsertit ovatkin olleet perinteikäs tapa vaikuttaa populaarimusiikin piirissä. Hyyrysen kanta varainkeruukonsertteihin on selkeä. Saa loukkaantua paljon herkemmin.” Keskustelemme kulttuurisen omimisen käsitteestä. ”Meidän neljäs levymme Viimeinen Atlantis kertoi ympäristökysymyksistä. ”Yleisö voi pitää tosi siistinä, että kommentoi asioita, mutta yksi väärä liike voi myös tuhota artistin uran”, Noah Kin pohtii ja jatkaa: ”Nykyään kynnys kommentoida asioita on tosi alhainen, mutta niin on myös jengin herkkyystaso. Noah Kin ja Sofa haluaisivat adoptoida genrenimityksen omalle musiikilleen. Tässä on myös vaaransa. Hän haluaisi tuoda esiin konkreettisempia konsteja vaikuttaa. Live Aid herätti myös paljon kritiikkiä. Hyyrysellä on tästä selvimmät kokemukset: ”Stam1naa on kutsuttu kettutyttömetalliksi.” Koko porukka räjähtää nauruun. Se vesittyy jollain tapaa.” – FANNI NOROILA RUMBA 47. Viime aikoina pop on ollut poikkeuksellisen kantaaottavaa, kun Beyoncén ohella poptähdet Miley Cyrusista Katy Perryyn ovat osallistuneet poliittisesti ja pyrkineet vaikuttamaan yhteiskunnallisesti. Siitä huolimatta, että vuosi vuodelta käy yhä selvemmäksi, etteivät some ja internet ole utopistisen demokraattisen vaikuttamisen ja kommunikaation areenoja – pikemminkin ne ovat öyhöttämisen, vihapuheen ja harkitsemattomien mielipiteiden aarreaittoja. Hyväntekeväisyyskonserttien trendi saavutti huippunsa vuonna 1985, kun tähdet Queenista U2:een ja Madonnasta Duran Duraniin esiintyivät Bob Geldofin järjestämän Live Aid -tapahtuman kahdessa konsertissa Lontoossa ja Philadelphiassa. Oliko se vain rikkaiden poptähtien oman kilven kiillotusta ja länsimaiden huonon omantunnon pikapesuoperaatio
Somen loputtoman kuvaja uutisvirran sekaan katoavat myös tärkeät asiat. ”Vallankumouksen ei aina tarvitse olla jotain valtavaa, vaan se voi olla jokin hyvin yksinkertainen ja pieni asia, joka aiheuttaa ihmisessä jotain”, Kuittinen sanoo. ”Artistin pitää raivata se tie. Voivatko sitten musiikintekijät inspiroida apaattisia ja ylikuormittuneita some-fiidien suossa rämpiviä ihmisiä vaikuttamaan. Siinä vaiheessa, kun ihminen kokee, että hänellä on kapasiteettia ajatella tai kyseenalaistaa ja hän on olemassa oleva subjekti tässä maailmassa, hän pystyy tekemään muutoksen. Varmasti, mutta se ei kiinnosta”, Noroila sanoo. Sinä riität ja olet mahtava juuri tuollaisena. Mutta se on vain sitä henkilökulttia. Jotta voit elää nykyhetkessä, sinun on kuvattava elämääsi ja postattava siitä Twitteriin. 60 € 3 PV .............................ALK. H yyrysen mukaan myös internetissä tarvittaisiin toimittajien kaltaisia tahoja, jotka tarkistavat, minkälaista sisältöä siellä julkaistaan. Voisiko sitäkin horjuttaa?” Noroila jatkaa. 1980-luvun puolivälissä Tipper Goren johtama PMRC taisteli popmusiikin sanoitusten seksiä, väkivaltaa, huumeita ja muuta paheellisuutta vastaan. Silloin ei olisi automaattisesti niin, että ’ai sä oot musta ja sä räppäät, pelaatsä kans koripalloa’.” – NOAH KIN Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. Paras keikka onkin sellainen, jolla ihmiset riehaantuvat ja unohtavat käyttäytymiskoodiston. 255 € VIP 1PV ..................ALK. ”En koe, että tapa, jolla haluan jättää merkkini maailmaan, on se, että minua seuraisi näin ja näin monta tyyppiä. ”Elämme kuin 1950-luvun scifi-elokuvan dystopiaa. ”Voimme tehdä pieniä vallankumouksia.” V A L L A N K U M O U S ”Tavallaan haluaisin jättää rap-leiman musiikistani kokonaan pois. On monta somea päällekkäin ja asiat vilisevät fiideissä. Se on osa meidän musiikkimmekin sisältöä. Ymmärrän, jos artisti käyttää somea tuomaan esiin ja laajentamaan taidettaan. SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 THE SATANIST -SHOW Kät evä sti ma aku nni sta Tus kaa n Onn ibu ssi lla ! KATATONIA STAM1NA KVELERTAK HATEBREED TURMION KÄTILÖT GOJIRA WITH THE DEAD LORDI SWALLOW thE SUN CAIN´s OFFERING DIABLO PRIMORDIAL Thunderstone TSjuDER CATTLE DECAPITATION OBSCURA HAVOK Nervosa MYRKUR DELAIN MANTAR Beast In Black Jess and The Ancient Ones Brymir Circle Omnium Gatherum Man with A Mission Lord Vicar BENDOVER Crimson Sun Mörbid Vomit Whorion Mørket Block Buster Fuck-Ushima Blaakyum FROSTTIDE NUCLEAR OMNICIDE EMBREACH 48 RUMBA. Sen sijaan, että ihmiset muistelisivat omia kokemuksiaan, he todistelevat muille olevansa jossain ja kokevansa jotain. Noah Kin palaa ajatukseen siitä, että taiteilijoiden tulee tarjota vaihtoehtoisia näkökulmia. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI 1 PV ...............................ALK. Aseellisen vallankumouksen sijaan pääsemme lopulta johonkin pienempään, mutta ehkä myös kauniimpaan ja kestävämpään. ”Ollaksesi relevantti sinun täytyy astua ulos omasta elämästäsi. Ympärillämme maailma tuhoutuu.” Yhtenä ongelmana on se, että ihmiset elävät liikaa nykyhetkessä. Lataat sinne kuvan, että olin keikalla ja vähän ajan päästä siitä ei ole mitään todistetta”, Noah Kin sanoo. Se on kaiken aktivoitumisen lähde. Kun muut sanovat, että ’tuolla kukaan ei ole käynyt, ei mennä sinne’, artisti voi sanoa, että ’ei kun mennään nyt’.” Hänen mukaansa on pakko alkaa keksiä uusia ratkaisuja. Kuvia näteistä ihmisistä.” Omassa Instagramissaan Sofa pyrkii rikkomaan tätä kuviota. 115 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK. ”Tiedämme, että meidän on pakko pitää Instaa, mutta meillä on siellä sellaisia ankeita selfieitä. 125 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ................................ALK. Olisi pitänyt duunata vaikka punkia. 70 € 2 PV ............................ALK. Jos haluat osallistua täysillä omaan elämääsi, muiden on nähtävä, että osallistut siihen”, räppäri pohtii. ”Yksi meidän yhtyeemme ja musiikin koko agenda on emansipaatio ja voimaantuminen. Noah Kin kertoo, ettei hän ole lainkaan esimerkiksi Snapchatissä. Kaikilla artisteilla on kokemuksia siitä, kuinka yleisö kääntää heille selkänsä ja katsoo esitystä selfien kautta. Se on ainoa menestyksen kuva. 100 € 3 PV ...........................ALK. ”Snapchatissä on pelottavaa, että sinne ladatut kuvat ja videot häviävät tietyn ajan jälkeen. Keskustelu siirtyy siihen, että harva tulisi sanomaan päin naamaa niitä kommentteja, joita kirjoittaa nettiin. The times they are a-changin’, todellakin. Hyyrynen ei kannata kappaleiden tekstien sensuroimista, mutta silti tuntuu melkein järkyttävältä, että sananvapauden rajoittaminen saa raadilta osakseen pelkästään kannatusta. ”Tästä päästäänkin siihen, onko absoluuttinen sananvapaus hyvä asia”, Hyyrynen kommentoi ja vastaa itse: ”Ei se ole.” Etenkin rockissa ja metallissa sananvapauteen on perinteisesti suhtauduttu varsin intohimoisesti. En kuitenkaan välttämättä halua nähdä suosikkiartistiani istumassa sohvalla ja syömässä sipsejä.” ”Some on vain kuvamössöä ja kummallisia egoja siellä täällä. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. Levyjen kansiin alettiin iskeä Parental Advisory -tarroja. Ihmiset eivät näe toisiaan, he vain istuvat kotona, painelevat nappeja ja ostavat kaikenlaista kertakäyttökamaa. Artistit Danzigista Sonic Youthiin ja Frank Zappasta Ice-T:hen kritisoivat PMRC:tä. Saisimmeko enemmän seuraajia, jos meillä olisi oma valokuvaaja ja sitten valitsisimme sieltä täydellisimmät kuvat. Menneisyydestä ei opita ja tulevaisuutta ei mietitä. ”Nykyään hyvä ihminen on se, joka on parempi, rikkaampi ja kauniimpi kuin kukaan muu. ”Johdonmukaisuus on kadonnut. Rock ja sananvapaus tuntuivat kulkevan käsi kädessä. Mihin voin edes uskoa?” Noroila kysyy. Ajattele, tee ja toimi”, Kuittinen sanoo. Haitalliseksi katsotun musiikin esittämistä ja myymistä pyrittiin rajoittamaan. Siinä ei ole mitään sisältöä”, Noroila kommentoi ja jatkaa: ”Se olisi eri asia, jos tekisi vaikka Youtube-kanavan ilmastonmuutoksesta. ”Siinä pitäisi olla filtteri välissä, ja sen pitäisi olla ajatteleva ihminen”, hän sanoo. ”Kun jengiltä jää pois se patsastelu ja hyvännäköisyyden hakeminen, silloin siitä tulee kaunista”, Kin tiivistää
255 € VIP 1PV ..................ALK. 155 € IKÄ TARKISTETAAN FESTIVAALIALUEELLE TULTAESSA TAI RANNEKKEEN VAIHDON YHTEYDESSÄ. Oi ke ud et m uu to ks iin pi dä te tä än (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. 125 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 PV ................................ALK. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI 1 PV ...............................ALK. 70 € 2 PV ............................ALK. 100 € 3 PV ...........................ALK. SUVILAHTI HELLSINKI 1.-3.7.2016 THE SATANIST -SHOW Kät evä sti ma aku nni sta Tus kaa n Onn ibu ssi lla ! KATATONIA STAM1NA KVELERTAK HATEBREED TURMION KÄTILÖT GOJIRA WITH THE DEAD LORDI SWALLOW thE SUN CAIN´s OFFERING DIABLO PRIMORDIAL Thunderstone TSjuDER CATTLE DECAPITATION OBSCURA HAVOK Nervosa MYRKUR DELAIN MANTAR Beast In Black Jess and The Ancient Ones Brymir Circle Omnium Gatherum Man with A Mission Lord Vicar BENDOVER Crimson Sun Mörbid Vomit Whorion Mørket Block Buster Fuck-Ushima Blaakyum FROSTTIDE NUCLEAR OMNICIDE EMBREACH. 60 € 3 PV .............................ALK. 115 € TURBO VIP (K-18) VIP 3PV ..............ALK
50 RUMBA. Transvoimat musiikissa ja muualla T R A N S V O I M I A M AR KU S PA AJ AL A iMi
TransHelsinki-nimisessä tapahtumassa transsukupuolisilla ei siis ollut riittävästi tilaa olla olemassa. Rahoitusta taidehankkeelle ei tullut, mutta yhteisöllinen tekeminen otti nopeasti tuulta alleen. Sosiaalinen media mahdollistaa vähemmistöille turvallisia tiloja olla ja keskustella. Että onkse vai eikse ole.” – MARU HIETALA RUMBA 51. Tapahtuma ei ole tuhansien ihmisten spektaakkeli, mutta se huomataan ja se tulee lähelle ihmisiä. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA S ukupuoli ja seksuaalisuus ovat jo pitkään olleet leikkikenttiä, joilla Madonnan, Peachesin ja Princen kaltaiset popparit ovat voineet pitää hauskaa. T R A N S V O I M I A ”On ollut keikkatilanteita, joissa joku vain tuijottaa ja tuijottaa ja sen aivot ovat nyrjähtämäisillään, kun se yrittää ymmärtää, mistä tuossa hahmossa on kyse. Haluttiin muodostaa samalla yhteisö ihmisistä, jotka ovat sukupuoleltaan moninaisia tai ainakin haluavat toimia asian puolesta”, Annu sanoo. Joka sunnuntai kokoontuu FC Transforces, futisjengi, jossa on tilaa ”ihan kaikille”. On perjantai, ja moni viettää ansaittua lomapäivää. Ajan myötä sukupuoli on kehittynyt populaarikulttuurissa yhä henkilökohtaisemmaksi ja subjektiivisemmaksi asiaksi. Kalenterista löytyy bileitä sekä formaaleja ja vähemmän formaaleja tapaamisia. ASAP Rocky kutsuu itseään ”pretty boyksi” ja namedroppailee gangsterien sijasta muotisuunnittelijoita, eikä kukaan ole enää moksiskaan. Keikan jälkeen Annun ohjaajakaveri kertoi järkyttyneensä siitä, miten alisteisessa asemassa ihmiset tapahtumassa olivat, vaikka kyse oli transväen vuoden kohokohdasta. ”Alettiin suunnitella taidehanketta, jossa käsitellään transaihetta eri näkökulmista. He myös tietävät, miten paljon täytyy vielä tapahtua. Suomessa aktivistiryhmä TRANSFORCES tekee tärkeää työtä asian eteen. Niiden toisella puolella lukee ”transasialla”, toisella taas ”sukupuoli sijaitsee korvien välissä – ei jalkojen välissä.” Hiljainen mutta näkyvä flashmob haluaa muistuttaa ihmisiä sukupuolen moninaisuudesta ja edistää transihmisten näkyvyyttä. Anohnin ja Against Me! -solisti Laura Jane Gracen kaltaiset artistit ovat nostaneet pinnalle myös sukupuolivähemmistöjen oikeuksiin liittyviä ongelmia. K esäkuun 26. Jotain piti tehdä. Transforces lanseerattiin viime kesän Helsinki Pridessa, ja sen jälkeen se on työskennellyt aktiivisesti edistääkseen transtietoisuutta sekä sukupuolesta käytävää keskustelua. ” M e pelättiin, tuleeko paikalle edes kahta ihmistä meidän lisäksi”, muistelee Maru flashmobia nyt ja leikkaa samalla siivun lehtipihvistään. Se näkyy bändin kahden jäsenen, Annun (solisti) ja Marun (biitit) pukeutumisessa, tavassa käyttää omaa kehoa, tavassa puhua ja tavassa ottaa kontaktia yleisöön. Ja minkä somesäpinän se aiheutti! Julkkikset jakoivat tapahtumaa etukäteen, sen kautta asia ulottui tosi laajalle.” Juuri ennen flashmobia oli samalla porukalla perustettu Transforces, ”sukupuolen moninaisuuden ja transasian puolesta puhuva ja toimiva aktivistiryhmä.” Transforces järjestää näkyvyystempausten lisäksi kaikkea mahdollista kivaa. Suomen translaki vaatisi nopeaa korjausta, mutta YK:n kidutuksen vastaisen raportoijan vaatimukset kaikuvat kuuroille korville. Anohnin ja Against Me! -yhtyeen sukupuoltaan korjanneen solistin Laura Jane Gracen kaltaiset avoimesti transsukupuoliset poptähdet ovat olleet merkittävä osa muutosta. Ystävällinen katse osuu mustan lipan alta suoraan silmiin. Suomessa wc-tiloja tehdään sukupuolineutraaleiksi muiden Pohjoismaiden mukana, ja keskustelussa kiinnitetään yhä enemmän huomiota kieleen sekä sen ilmentämään rakenteelliseen syrjintään. Siitä on silti vielä pitkä matka siihen, että edes vähemmistöjen perusihmisoikeudet toteutuisivat. Annu ja Maru ovat nähneet eturivistä, kuinka paljon transsukupuolisten ympärillä on viimeisten vuosien aikana tapahtunut. Tällaista ei ole ennen nähty. Tempausta ovat järjestämässä Annu Kemppainen ja Maru Hietala, jotka ovat juuri perustaneet aktivistiryhmä Transforcesin ja joiden yhtye iMi rikkoo esiintymisillään totuttuja sukupuolirooleja. Aukiota kiertää kaksi torviaan ja kellojaan huudattavaa polkupyörää, jotka kantavat muassaan kylttejä. Kumpikaan heistä ei koe oloaan kotoisaksi perinteisellä mies–nainen-akselilla. Tärkein, kaikkea tekemistä läpileikkaava teema elektropoppia soittavan yhtyeen tekemisessä on sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuus. Uusien roolimallien ja uusien tekemisen tapojen myötä sukupuolivähemmistöt, kuten transja intersukupuoliset, ovat hiljalleen tulleet näkyviksi. Osa kävelee läpi, osa istuu kivetyksellä ja nauttii jäätelöstä. Kaikki lähti vuoden 2012 TransHelsinki-tapahtumasta, jonka päätösbileissä DTM:ssä Marun ja Annun bändi iMi esiintyi. He ovat nähneet, kuinka yhä useampi osaa sanoa ääneen, ettei tunne oloaan kotoisaksi omassa kehossaan tai ettei tunnista itseään niistä miehen ja naisen kuvista, joita meille tarjotaan. V uonna 2012 syntynyt iMi (lausutaan ”I am I” eli ”meitsi on meitsi”) on osa samaa jatkumoa kuin Transforces. Sellaiseksi, joka tarkoittaa kullekin vähän eri asiaa ja jota kukin voi myös tulkita eri tavoin. Oli toki ihmisiä ja tuttavapiirejä ja Transtukipisteen järjestämiä vertaistapaamisia, mutta Annu ja Maru halusivat jotain vähän erilaista. Tasan klo 16 alkaa tapahtua. päivä valkenee Helsingissä aurinkoisena, ja iltapäivästä Kampin Narinkkatori kuhisee ihmisiä. Torilla seisovien ihmisten kasvoille nousee valkoisia paperinaamareita. Sukupuoli näyttäytyy kulttuurin kuvastossa alati monipuolisempana asiana. Näkyvyyden lisääminen on elintärkeää, jotta esimerkiksi transsukupuolisuus ylipäätään ymmärretään oikeana asiana – eikä ”suvakkien” keksintönä. Ratkaisu oli aktivistiryhmän perustaminen. ”Monet olivat ihan superliikuttuneita. Varsinaista transyhteisöä ei Suomessa ollut. Mykki Blanco, Le1f ja Zebra Katz puolestaan haastoivat muutama vuosi takaperin hiphopin maskuliinista kuvastoa gender bendingillään ja seksuaalisilla teksteillään. Annu ja Maru innostuivat, mitä kaikkea mukaan lähteneiden ihmisten kanssa voisi tehdä. Iltapäivälehden horoskooppi on täynnä puutarha-aiheisia kielikuvia
Niissä ei huudella, kuten ei huudella teatterissakaan. Päätöksen myötä Bruce Springsteen perui välittömästi esiintymisensä osavaltiossa. Suomessa translaki on puhuttanut pitkään. Pohjois-Carolinassa tuli vasta voimaan laki, joka määrää transsukupuoliset käyttämään julkisia wc-tiloja syntymätodistukseensa merkityn sukupuolen mukaisesti. iMi on esiintynyt nyt kahdesti kauhuja fantasiaelokuvaan keskittyvillä Night Visions -festivaaleilla Helsingissä. Lavalla hän peittää kasvonsa maskilla, joka tuo mieleen meksikolaisen vapaapainijan. Myös monet PayPalin kaltaiset suuryritykset karttavat osavaltiota. Jos tila ei ole turvallinen, sen aistii yleensä nopeasti. Ongelma on siinä, miten vaikeaksi T R A N S V O I M I A ”Yritetään purkaa ajatusta siitä, että olisi jotain ‘oikeaa’, kun ei ole. ”On ollut keikkatilanteita, joissa joku vain tuijottaa ja tuijottaa ja sen aivot ovat nyrjähtämäisillään, kun se yrittää ymmärtää, mistä tuossa hahmossa on kyse. Ei toisen sukupuolta tarvitse yrittää selvittää”, Annu säestää. ”Siinä estetiikassa on jotain, mikä siellä tajutaan ja mihin samastutaan”, Annu arvelee. Me olemme se bändi, joka on selkäsi takana vessajonossa ja sanoo, että ole ihan rauhassa vain siinä. Yksi toimivaksi todettu yleisö on elokuvaväki. Annu huomauttaa, että Lavaklubin yleisö on myös tottunut seuraamaan nimenomaan esityksiä. Me tehdään se turvallinen tila.” T urvallisista tiloista on puhuttu tänä keväänä myös musiikkilehtien sivuilla. Se on sateenkaarisensitiivinen tila, jossa yleisilmapiiriä hallitsee queer-aate.” Niin kliseeltä kuin se tuntuukin, turvallisia tiloja ovat yleensä myös ne, joihin kaupunkilainen kulttuuriväki keskittyy. iMi on esiintynyt toistaiseksi lähinnä turvallisissa paikoissa. Ja koska keikat ovat usein tiloissa, joissa ihmiset ovat päihtyneitä, häiriköinti on ihan mahdollista jopa pidättyneessä suomalaisporukassa. Sellaisen Annu määrittelee näin: ”Siellä on ihmisiä, jotka todennäköisesti jakavat samanlaisia arvoja ja jopa toivovat, että kaikki altistuisivat niille. Siinä, miten silmät vähän muljahtavat, ennen kuin käännytään heittämään jotain kaverin korvaan. ”Vaikka minkälaisia metamorfooseja siellä tapahtuu. Lavalta se näkyy pieninä mikroeleinä yleisössä. Ei olla todellakaan vain joku bändi, joka soittaa nurkassa”, Maru sanoo. Kaikkea campia, rumaa ja outoa rakastava festariyleisö on ottanut yhtyeen omakseen. Springsteenin perässä boikottiin ovat liittyneet muun muassa Ringo Starr, Boston ja Pearl Jam. Mekko ja parta, Marilyn-peruukki ja alasuojus. I Min elektronisessa popissa kuuluu ja näkyy Peachesin sekä Le Tigren kaltaisten queer-artistien vaikutus, ja ihan kuten ne, myös iMi puhkeaa kukkaan livenä. Että onkse vai eikse ole.” Pointti on herätellä hämmennyksen kautta yleisöä miettimään, mitä sukupuoli oikeastaan on ja miten monin eri tavoin sitä voi käsitellä ja tulkita. ”Pidän hirveän tylsänä drag-kulttuuria, jossa paras on se, jolla on kallein asu ja joka tekee parhaan lip syncin. ”Ainahan siinä on myös se riski, että meidät nähdään friikkisirkuksena, jota tullaan toiseuttamaan ja tiirailemaan. ”Jotkut asiat ovat tärkeämpiä kuin rockshow, ja taistelu ennakkoluuloja ja ahdaskatseisuutta vastaan on yksi sellaisista”, luki Pomon tiedotteessa. ”Yritetään purkaa ajatusta siitä, että olisi jotain ‘oikeaa’, kun ei ole. Ja kuinka jatkuvan toisintekemisen ja roolileikin myötä se voi olla ihan mitä vain, jotain täysin yksilöllistä ja omaa. ”Ei jonnekin Lavaklubille tule samalla tavalla niitä foobikkoja kaljaa juomaan”, Maru naurahtaa. Nautin kyllä siitä campista ja glamourista, mutta en itse tekisi sellaista”, Maru sanoo. Uuden lain myötä osavaltiossa on nyt lisäksi sallittua uskonnollisin perustein kieltäytyä palvelemasta sukupuolivähemmistön edustajaa, ja työntekijän kuulumista hlbti-vähemmistöön voi käyttää irtisanomisen perusteena. Maru käyttää termiä ”genderfuck”, mikä tarkoittaa ristiriitaisten viestien lähettämistä omasta sukupuolesta. Jos pelottaisi, iMi tuskin vetäisi sukkahousuja, maskeja, peruukkeja ja lätkävarusteita niskaansa aina, kun se menee lavalle. ”Ne meidän keikat vain ovat kaiken juhlaa. 52 RUMBA. Mutta siihen ei voi vaikuttaa kuin omalla sisällöllä, jos silläkään.” Maru sanoo, ettei friikkiytyminen pelota. Artistille, joka haastaa esiintymisessään totuttuja sukupuolen ja seksuaalisuuden tapoja, esiintymispaikka voi merkitä eroa hyvän ja hirveän illan välillä. Se on joku mikälie yksisarvisponiretkue, jolla me ratsastamme. Silloin lavalla vaihdetaan asuja ja tehdään mitä huvittaa. Ei toisen sukupuolta tarvitse yrittää selvittää.” – ANNU KEMPPAINEN Anohni. Tanssipoppi voi hetkessä notkahtaa vaikka puherunoudeksi
Länsimaiden kulttuurinen ilmapiiri tuntuu juuri nyt tihentyvän kahdesta eri aineksesta. ”Transnäkyvyys on tosi tärkeää paitsi meille myös ulkopuolisille, jotta ne tajuavat, että me olemme olemassa. Mutta vaikka pelottaa, ja vaikka Yle pönkittää teemailloissaan ”ääripäitä”, ja vaikka Maikkarin aamu-tv:ssä uusnatsit lietsovat muukalaisvihaa, on Suomen keskusteluilmapiirissä Annun mukaan silti otettu myös askelia parem”Ainahan siinä on se riski, että meidät nähdään friikkisirkuksena, jota tullaan toiseuttamaan ja tiirailemaan. ”Täällä pelätään, missä vaiheessa Suomessa alkaa näkyä sama, mitä jo tapahtuu Yhdysvalloissa. Annun mielestä ero vuoden takaiseen on huomattava: translaki on ollut taas tasa-arvoisen avioliittolain myötä pinnalla, Laverne Coxin tai Caitlyn Jennerin kaltaisia julkkiksia seurataan ja fanitetaan, ja sanomalehtien kulttuurisivuilla kirjoitetaan transsukupuolisen Jamie MacDonaldin stand-upista. Ja ihan syystä pelätään. Näkyvyydellä on kuitenkin myös kääntöpuolensa. Rakenteellista rasismia työstetään, #OscarsSoWhite oli iso juttu ja homoräppäreistä tehdään kansijuttuja maskuliinisiin hiphop-julkaisuihin. Mutta siihen ei voi vaikuttaa kuin omalla sisällöllä, jos silläkään.” – ANNU KEMPPAINEN T R A N S V O I M I A Peaches. Trasek, SETA ja Amnesty ovat tehneet parhaansa, ja YK:n kidutuksen vastainen raportoija on useaan otteeseen vaatinut lisääntymiskyvyttömyyden poistamista laista. transhenkilölle on tehty juridisesti vahvistaa oma sukupuolensa. Kun kalautat yhden kanveesiin, kaksi kaveria ponnahtaa ylös. Tasa-arvoisen avioliittolain myötä viimeinen kohta on nyt korjattu, mutta muihin ei ole löytynyt riittävää poliittista muutostahtoa. Pelko on, että kulttuuriväki valuu hiljalleen perässä. Toisaalta ollaan suvaitsevaisia: media ja kulttuuri antavat tilaa alati moninaisemmille äänille ja ovat alati kunnioittavampia toisten tarpeita kohtaan. Uudella nimellä musiikkia tekevä Anohni (ennen Antony and the Johnsons) on verrannut tilannetta Whac-A-Mole-peliin, jossa nuijitaan myyriä takaisin koloihinsa. Suomessa asenteet ovat poliittisella tasolla tiukentuneet viimeisimpien vaalien myötä. Huhtikuussa Helsingin Sanomat haastatteli Lontooseen muuttavaa Antti Holmaa, joka ”kyllästyi Suomeen ja sen suvaitsemattomuuteen”. Helsingissä järjestetään Feminist Comedy Nightin ja Transforces on Stagen kaltaisia suosittuja tapahtumia. Jos haluat Suomessa korjata passisi sukupuolimerkinnän, sinun tulee 1) olla täysi-ikäinen ja 2) lisääntymiskyvytön, 3) tarjota lääketieteellinen selvitys sukupuolestasi ja 4) toteuttaa itseäsi siihen liitetyn roolin mukaisesti, sekä 5) muuttaa mahdollinen avioliittosi rekisteröidyksi parisuhteeksi. Yhdysvalloissa vessalakeja on jonoksi asti, Puolassa pääministeri kannattaa abortin kieltämistä jopa äidin hengen kustannuksella ja moni Itä-Euroopan maa odottaa turhaan tasa-arvoista avioliittolakia. Yhdysvalloissa transasiat etenevät, mutta aborttilakeja halutaan tiukentaa. T ransihmisten oikeudet eivät Suomessa vielä toteudu kuten pitäisi, mutta ainakin asiat ovat näkyvämmin esillä. RUMBA 53. Kyllä meillä on poliittisia toimijoita, jotka alkavat tällaista ajaa heti, kun vain pystyvät”, Annu sanoo. Samalla me kuitenkin annamme niille aseet siihen, että näkyvyyttä käytetään väärin.” Se voi tarkoittaa vaikka sitä, että sukupuolen moninaisuus leimataan ”feministien keksinnöksi” ja tämän ”huuhaan” torjumiseen kehitetään uusia, syrjiviä lakeja. Toisaalta poliittinen liikehdintä ottaa monessa maassa kovaa takapakkia ihmisoikeuksien suhteen
Lentokentällä se iski. Kyllä meillä on poliittisia toimijoita, jotka alkavat tällaista ajaa heti, kun vain pystyvät.” – ANNU KEMPPAINEN T R A N S V O I M I A RY AN RU SS EL L Against Me!:n Laura Jane Grace. Ja ihan syystä pelätään. Kun joku suuttuu, se pakottaa muut heti miettimään asiaa ja muodostamaan siihen oman suhteensa. Kun julkiseen keskusteluun tuntuu mahtuvan kerralla mahdottoman rajallinen määrä aiheita, mistä meidän pitäisi oikeasti puhua. Kyse on rakenteellisesta syrjinnästä – siitä, miten isot ja pienet asiat yhdessä määrittävät sitä, miten yksilö näkee asemansa yhteiskunnassa. Monet tarvitsevat yhä takuuturvallisia keskusteluympäristöjä, mutta tärkeää on myös varovasti avata ovia muille. Ralphin kanssa kappaleen elokuvaan Racing Extinction, joka seuraa käynnissä olevaa lajien massasukupuuttoa. Ovatko transoikeudet 2010-luvun savuverho. Se muistutti siitä, kuinka riittämättömänä minua pidetään.” Kirjeessään Anohni avaa niitä syrjinnän mekanismeja, joita transihmisiin ja lukuisiin muihin marginalisoituihin ihmisryhmiin sovelletaan. ”Tunsin häpeän piston. Toiveena on, että maaliskuisen Transforces on Stagen kaltaiset tapahtumat vaikuttaisivat myös välitöntä yleisöään pitemmälle. Kaksi viikkoa kestäneellä Transforces on Stage -festivaalilla se näkyi hyvin. ”Näin, kuinka ehdokkuuteni positiivisia signaaleja hiljalleen vedettiin takaisin”, Anohni kirjoitti avoimessa kirjeessään helmikuun lopussa. www.imi.fi www.transforces.fi ”Täällä pelätään, missä vaiheessa Suomessa alkaa näkyä sama, mitä jo tapahtuu Yhdysvalloissa. Samalla se oli vahva signaali transnäkyvyyden puolesta. ”Niin kauan kuin puhumme sukupuolipolitiikasta ja ammuskeluista ja terrorismista, unohdamme sen, kuinka maailmassa on resursseja alati pienemmälle joukolle ihmisiä, ja kuinka raha päätyy yhä harvempien ja rikkaiden käsiin. Ja kuinka ympäristö tuhoutuu koko ajan.” Popmusiikki toimii Anohnille Troijan hevosena, jolla ujuttaa isoja ideoita massojen tietoisuuteen. Anohnin tarve kiinnittää kuulijan huomio ”oikeisiin ongelmiin” kiteyttää hyvin sen, mistä transasiassa monelle on kyse: näkyvyydestä, hyväksymisestä, perusihmisoikeuksista. Hän oli säveltänyt yhdysvaltalaisen J. Tähän erilaiset julkiset tapahtumat ovat hyviä. paan. Antony and the Johnsonsina ennen esiintynyt Anohni kiirehti kotiin valmistautumaan, sillä ehdokaskappaleiden esittäjät kutsutaan usein gaalaan esiintymään. 54 RUMBA. Oikeudesta olla esillä ja tulla otetuksi todesta ihmisenä, jonka olemassaolo ei uhkaa ketään. Keskustelukulttuuri kehittyy juuri nyt tosi kovaa vauhtia.” Tärkeää on myös se, ettei ketään suljeta pois heti, jos tämä tekee virheen esimerkiksi käyttämässään kielessä. Ehkä tilassa vietetty ilta synnyttää jotain viikon, kuukauden tai kahden vuoden päästä. ”Asiat edistyvät, kun niitä saadaan joka puolelta ronkkia. Asioista, joiden ei pitäisi vuonna 2016 olla ongelmia lainkaan, koska todellinen uhka on jossain ihan toisaalla. Sen sijaan gaalan esiintyjiin lisättiin Dave Grohl, joka ei ollut ehdokkaana. Kävi ilmeiseksi, ettei häntä kaivata lavalle. V aikka Anohni nosti oman sukupuoli-identiteettinsä pinnalle, on hän useissa haastatteluissa myös sysännyt sitä sivuun. Toukokuussa julkaistu Hudson Mohawken ja Oneohtrix Point Neverin kanssa tehty albumi Hopelessness on kokoelma protestilauluja, joiden tahtiin voi tanssia. Kunhan se ei mene huuteluksi”, Annu summaa. ”Minua on vähätelty ensin feminiinisenä lapsena, sittemmin androgyyninä transnaisena”, Anohni kirjoitti. Siinä hän kävi läpi syitä sille, miksi hän lopulta jätti koko gaalan väliin. ”Minun käsitykseni teatterimaailmasta kuitenkin on, että nainen makaa selällään, kunnes se täyttää 35 vuotta, ja sitten se ei tee enää mitään”, Maru sanoo. Ainakin esityksiä oli seuraamassa paljon suomalaisia teatterintekijöitä. ”Vaikka tuntuu raadolliselta, että tulee sitä russutusta, niin se on myös tärkeää. Anohni odotti ja odotti, mutta mitään ei kuulunut. Ehkä Transforces voi osaltaan nollata näitä käsityksiä. Ehkä heistä osa omaksui jotain omaan tekemiseensä. Viikko julkistuksen jälkeen kerrottiin, että Oscareissa esiintyisivät ainakin Sam Smith, Lady Gaga ja The Weeknd. Tärkeä dokumentti ei ollut mikään hitti, joten kunnianosoitus tuli iloisena yllätyksenä. A nohni oli Aasiassa, kun hänen Oscar-ehdokkuutensa julkistettiin
www.mikseri.net Mikseri_225x297mm.indd 1 3.2.2015 15.02. Yli 180 000 käyttäjää, 90 000 projektia, 185 000 kappaletta ja satoja tuhansia kommentteja
Euroopan taloustaantumasta ja turvapaikkakriisistä uutta kaikupohjaa saanut ilmiö herättää voimakasta vastustusta. Onko RAC ansainnut paikkansa rockmusiikin hylkiönä, vai tulisiko siihen suhtautua kuten black metaliin tai muihin äärimmäisiin rockin alagenreihin. RACskenen nykynimet Vapaudenristi, Pagan Skull, Marder ja Stormheit eivät anna kysymykseen helposti sulateltavia vastauksia. TEKSTI MERVI VUORELA R A C 56 RUMBA. Valtion valkonaamaiset viholliset RAC eli ÄÄRINATIONALISTINEN ROCK on musiikkimaailman viimeisiä lainsuojattomia kapinaliikkeitä
Olen sitä mieltä, että kaikki keikat pitäisi pitää julkisesti ja mahdollisimman suuren älämölön ja mediapaskan kanssa, koska silloin tavallisetkin ihmiset saattavat eksyä paikalle.” Toistaiseksi RAC on pysynyt marginaalisena ja hivenen myyttisenäkin alakulttuurina. Ulkopuolisten silmissä se assosioituu rasismiin, patriotismiin, antifeminismiin, jengikytköksiin ja väkivallan ihannointiin. Olen sitä mieltä, että kaikki keikat pitäisi pitää julkisesti ja mahdollisimman suuren älämölön ja mediapaskan kanssa.” – STORMHEIT Stormheit RUMBA 57. Yltiömaskuliinisen ilmapiirin keskellä osa miehistä kaulailee toisiaan Finland Skinhead -biisin kertosäkeen aikana. Yksi esiintyjistä on ylöjärveläinen Stormheit, joka soittaa illemmalla myös 612-soihtukulkueen kokoontumispaikalla. RAC-liike sai alkunsa 1970-luvun lopun Englannissa vastavetona vasemmistoaktivistien Rock Against Racism -konserttikiertueelle. Suurin osa suomalaisista ei ole kuullutkaan koko liikkeestä, toinen osa suhtautuu siihen penseästi ja kolmas osa liioittelee sen vaikutusvaltaa. Siksi Stormheitin esiintyminen Helsingin ydinkeskustassa vain kivenheiton päässä Mannerheimin ratsastajapatsaasta oli erikoislaatuinen tapaus. Mitä RAC:sta siis pitäisi ajatella. Vuosina 1980–82 skinhead-skeneä hallitsivat vielä ”epäpoliittiset” eli käytännössä piilonationalistiset oi!-bändit. Rajat kiinni! -kansanliikkeen ja muutaman muun tahon järjestämässä ”ei-rasistisessa” tapahtumassa puhuu liuta ”maahanmuuttokriitikoita”, kuten perussuomalaisten some-kohahduttajat Laura Huhtasaari, Sebastian Tynkkynen ja Terhi Kiemunki. Helsingin Kansalaistorille on kokoontunut satoja ”isänmaan puolustajia” Itsenäinen Suomi 2015 -tapahtumaan. ”Osa tapahtuman puhujista oli asiallisia, toisten kanssa en ehkä lähtisi edes kahville. Radikalisoitumista alkoi kuitenkin olla ilmassa, mikä konkretisoitui vuonna 1981, kun The Last Resort, The 4-Skins ja The Business esiintyivät pakistanilaisten asuttamalla alueella Lontoon Southallissa. ”Monestiko RACtai NSBM [national socialist black metal – toim. Mutta aina lähden soittamaan, jos se vain on itselleni mahdollista ja tapahtuma kiinnostaa minua.” Radikaalit kansallismieliset keikat järjestetään usein puolisalassa Kehä III:n ulkopuolella. Liike tunnetaan myös nimellä Rock Against Capitalism ja white power rock. RAC:n syntyyn vaikutti voimakkaasti Thatcherin aikainen poliittinen ilmapiiri, jossa Britannian perinteinen työväenkulttuuri oli rakennemuutoksen seurauksena murenemassa. Suurin osa RAC-bändeistä soittaa rujoa (punk)rockia tai crossoveria, mutta musiikkityyli voi periaatteessa olla mitä tahansa, kunhan se pohjaa arvonsa niin sanottuun kolmannen tien aatteeseen. huom.] -piireistä joku artisti laskeutuu niin sanottujen tavallisten ihmisten sekaan laulamaan julkisesti?” Stormheit kysyy retorisesti. Kouvolan kaljupäinen gangsterilauma Mistreat soittaa Helsingissä laumalle kaljupäisiä skinheadejä ja raggareita. Tietenkin vastasin myöntävästi”, Stormheit perustelee päätymistään Kansalaistorin lavalle. Erotuksena 1960-luvun skinhead-sukupolveen natsiskinit hyökkäsivät maahanmuuttajia vastaan. Itsenäisyyspäivä 2015. Osa työläisnuorista piti murrosta uhkana omalle identiteetilleen, mikä synnytti skinhead-liikkeen toisen tulemisen. Puheiden lomassa yleisölle tarjoillaan makkaraa ja musiikkiesityksiä. R A C ”Juuri nykyaikana tällaiselle musiikille ja näille ajatuksille on suurempi tilaus kuin koskaan. Se puolestaan sai innoituksensa David Bowien ja Eric Claptonin rasistisista möläyttelyistä vuonna 1976. ”Muistaakseni tarjouduin esiintymään ensimmäisessä Rajat kiinni! -tapahtumassa Tampereella, ja sen jälkeen kyselyitä alkoikin tulla pitkin Suomea. ”Tämä on mielestäni harmillista, koska juuri nykyaikana tällaiselle musiikille ja näille ajatuksille on suurempi tilaus kuin koskaan. Keikkapaikalle löytääkseen on pitänyt kuunnella puskaradiota tai ”kysyä kaverilta joka tietää”, kuten keikkajuliste opastaa. Reaktiot eivät ole täysin mielenvikaisia, sillä RAC on vaikeasti lähestyttävä ja vielä vaikeammin ymmärrettävä ilmiö. ” Y es I know that people all around talk shit about us / They don’t know what we are, they just wanna make a fucking fuss!” Itsenäisyyspäivän aatto 2015. Muissakin rockin alalajeissa viljellään raflaavaa, shokeeraavaa ja poliittisesti epäkorrektia kuvastoa. R AC:llä eli Rock Against Communismilla tarkoitetaan valkoista identiteettiä puolustavaa kansallismielistä rockia ja sen ympärille kietoutuvaa löyhähköä liikettä. Valtaosa yleisöstä on miehiä, jotka tuulettavat kainaloitaan natsitervehdyksellä pitkin keikkaa. Negatiiviset mielleyhtymät pitävät kaikki paikkansa, mutta ne eivät ole koko totuus. Kun puhutaan RAC:sta, ei koskaan puhuta pelkästä musiikista
Suosion marginaalisuudesta pitävät huolen RAC-bändien paatoksellinen musiikki ja tuotanto sekä se, että jopa ”maahanmuuttokriitikot” suhtautuvat pääasiassa vieroksuen avoimen kansallissosialistiseen julistukseen. Se otti nimensä Hitler-Jugendin motosta ”Blut und Ehre”. Ian Stuart Donaldsonin hengessä Suomeen perustettiin myös Veri ja kunnia -järjestö. Vuoteen 1983 mennessä Skrewdriverista oli tullut RAC-liikkeen pää-äänenkannattaja. Bändi julkaisi National Frontin avustuksella ep:n White Power, jota musiikkilehti NME luonnehti yhdeksi maailman ilkeimmistä levyistä. 1993), joka kuului RAC-konsertit järjestäneeseen äärioikeistolaiseen National Frontiin ja pyöritti puolueen RAC:ta markkinoinutta White Noise Club -järjestöä. ”Tämä on selvästi erilainen tilanne kuin ennen”, Mikko Aspa sanoo. Avoin asettuminen National Frontin puolelle merkitsi väistämättä välirikkoa tavallisen musiikkibisneksen kanssa. RAC:n lisäksi Aspa on soittanut muun muassa power electronicsia ja black metalia sekä tehnyt pornografista lehteä ja videosarjaa. 1990-luvun kuluessa RAC levisi ympäri Suomea ja synnytti bändejä kuten Pig Killer, Sniper, Hate Crime ja Fatal Strike. Veteraaneja edustava järjestö kuitenkin lopetti yhteistyön. Youtubeen postatut videot voivat saada muutamassa päivässä tuhansia katselukertoja, vaikka levyt myisivät vain murto-osan siitä. ”Niin sanotusti väärän aatteen kannattajaksi leimautumisella on usein ikäviä seurauksia nyky-yhteiskunnassamme. ”Metallija jopa punkfoorumeilla ihmiset keskustelevat enemmän tai vähemmän asiallisesti RAC-bändeistä. K ommunismin romahdettua 1990-luvun alussa (Itä-)Euroopan yli pyyhkäisi uusnationalismin aalto. Vuonna 1988 Kouvolassa perustettiin Suomen ensimmäinen RAC-bändi Mistreat. Tämä puolestaan on järjestänyt muun muassa konsertteja ja jalkapallo-otteluita sotaveteraanien hyväksi. Saatan hyvin ymmärtää, miksi joku idea vetoaa ihmiseen, vaikka en itse olisikaan samaa mieltä. Keikka johti rotumellakkaan, minkä seuraksena lähes kokonainen kortteli paloi maan tasalle. Yksi ”kerettiläisistä” oli nykyisin Vapaudenristissä soittava ja laulava Mikko Aspa, jota marginaaliset äärimmäisyydet kiehtoivat jo teini-iässä. Niiden lisäksi skenen äänenkannattajiksi on tunnustautunut jokunen levynjulkaisija, Ukonvasama-zine, Riimuradio-nettiradio ja kourallinen blogeja, kuten Veriyhteys. Bändi keikkailee yhä ympäri maailmaa ja on 1980-luvun hardcorepunk-legendoja lukuun ottamatta Suomen isoimpia ”punkbändejä” ulkomailla. Debyyttilevy Faith and Fury (1995) myi yli 10 000 kappaletta, mikä tekee Mistreatistä Suomen menestyneimmän RAC-yhtyeen. Yhtye ei jättänyt mitään arvailujen varaan, vaan julisti jo ensimmäisen ep:nsä (1990) ensimmäisessä biisissä Keep Finland Clean, kuinka ”neekereillä ei ole oikeuksia”. ja White Minority. ”Ehkäpä liika leimautuminen pelottaa ihmisiä”, järvenpääläisen Marderin kitaristi Janne Moilanen tuumaa. Vaikka tietyn porukan vastaukset olisivat vääriä, alkuperäiset kysymykset voivat yhä olla oikeita ja pohtimisen arvoisia.” 2 000-luvulla Suomen RAC-skene on bändija julkaisumäärät huomioiden suurempi kuin koskaan. Sen perintöä jatkoi vuonna 2003 perustettu Blood & Honour. Taloustaantuma, lisääntynyt maahanmuutto ja nykymuotoiseen politiikkaan turhautuminen ovat lisänneet äärioikeistolaisia äänenpainoja Suomessa, mutta ainakaan toistaiseksi tilanne ei ole satanut RAC:n laariin. Monelle R A C ”Joillekin nämä asiat voivat olla äärimmäisiä ja radikaaleja, mutta itselleni ne ovat täysin luonnollisia ja loogisia, voisi jopa sanoa että arkipäiväisiä.” – M8, PAGAN SKULL Pagan Skull 58 RUMBA. Mistreatin ja Sniperin rinnalle on tullut lauma uusia bändejä kuten Vapaudenristi, Marder, Pagan Skull, Pylvanainen, Valkoiset Paholaiset, Genocide Wolves, Civic Duty, I.V.A. ”Piirteet, joihin samaistun RAC-hommissa, eivät eroa mitenkään siitä viestistä, joka on ollut läsnä muissa tekemisissäni jo vuosikymmeniä”, Aspa sanoo. 1990-luvulla valkoista kohinaa alkoi kuulua myös punkskenen sisältä. Vuonna 1987 Donaldson erosi riitaisasti National Frontista ja perusti Blood & Honour -nimisen musiikinjakeluverkoston. Iso osa todellisista ongelmista on ihmisille yhteisiä maailmankatsomuksesta riippumatta. Myös pelko henkilökohtaisen elämän puolesta saattaa aiheuttaa pientä jännitystä ‘kaapista ulos tulemiseen’.” Stigmastaan huolimatta RAC on nykyisin julkisempaa kuin koskaan ennen. Sota oli julistettu. Internetin myötä musiikki on läsnä isoilla markkinapaikoilla ja musiikin levityskanavilla. Joensuun skinheadit nousivat otsikoihin pieksemällä pakolaisia, rikkomalla maahanmuuttajien pizzerioiden ikkunoita ja tekemällä aseistautuneita hyökkäyksiä vastaanottokeskukseen. ”Ei minua punkin aatteet ärsyttäneet silloin, eivätkä ne ärsytä merkittävästi vieläkään. Vuonna 1982 skinhead-kauppa Last Resort julkaisi punkbändinä aloittaneen mutta sittemmin avoimen nationalistiseksi muuttuneen Skrewdriverin 12-tuumaisen ep:n Back with a Bang. Suomessa sukellettiin lamaan ja otettiin vastaan ensimmäiset somalipakolaiset. Skrewdriverin keulahahmo oli Ian Stuart Donaldson (k
Keikat eivät ole mitään salattuja värväystapahtumia vaan rokkikeikkoja, joilla pidetään hauskaa. Ei tarvita musiikkia, jonka ensisijainen tarkoitus on vedota kasvaviin massoihin oman ryhmän ulkopuolella.” Toinen syy keikkojen järjestämiseen syrjässä on käytännönläheisempi. Joillekin nämä asiat voivat olla äärimmäisiä ja radikaaleja, mutta itselleni ne ovat täysin luonnollisia ja loogisia, voisi jopa sanoa että arkipäiväisiä”, M8 sanoo. RAC-bändin jäsen oli esimerkiksi osallisena tammikuussa 2013 tapahtuneessa Jyväskylän kirjastopuukotuksessa. Janne Moilanen näkee tilanteen johtuvan yhteisestä ”vihollisesta”. Sillä pyritään ”suojelemaan” keikkapaikan tarjoajaa antifasistien interventiolta. Totuus on Englannin tai Amerikan meininkiä pienimuotoisempi, sillä Suomen RAC-keikat ovat 50–200 henkeä vetäviä insider-tapahtumia, joihin tullaan moikkaamaan tuttuja ja ”saarnamaan” jo valmiiksi samanmieliselle yleisölle. Pari vuotta myöhemmin sama henkilö tuomittiin laittoman henkilörekisterin ylläpidosta. Yksi on vastakulttuurin luominen. Suomessa samoille keikoille on kuitenkin mahtunut niin skinheadeja, metalliporukkaa, raggareita kuin punkkareitakin. ”RAC on aina ollut perinteisiä arvoja, kuten sukupuolirooleja, omaa kulttuuria ja rotua kunnioittavaa ja näihin kannustavaa. Tämän vuoksi yhteistä säveltä alkaa löytyä pitkätukkien ja ihopäiden välillä. R A C ”Suurin osa tämän hetken suomalaisista bändeistä ei kirjoita biisejä arkisen rasismin lähtökohdista, vaan niillä on usein aika vahva aatteellinen tausta.” – MIKKO ASPA, VAPAUDENRISTI Vapaudenristi RUMBA 59. Bändit kyllästyvät jatkuvaan kyttäämiseen, oman show’n rajoittamiseen ja turhaan paskamyrskyyn yhden konsertin ympärillä.” Kaikkia paskamyrskyt eivät kiinnosta. Kun synnytetään tilanne, jossa yleisön on nähtävä hieman vaivaa päästäkseen paikalle, se karsii pois ”epätoivotun aineksen”, kuten M8 asian ilmaisee. N ettikeskusteluissa spekuloidaan usein, kuinka paljon RAC-keikoilta värvätään porukkaa Suomen vastarintaliikkeen riveihin tai missä määrin musiikkia käytetään poliittisen toiminnan rahoituksessa. "Kaikkihan tietävät, että poliisia nämä keikat kiinnostavat vain siksi, että heidät käsketään paikalle.” RAC-porukan suhde poliisiin ei kuitenkaan ole mutkaton. ”Itselleni musiikissa on aina ollut tärkeää se, että sillä pyritään sanomaan ja saavuttamaan jotain tärkeää, eikä se pelkästään nojaa aivottoman kertakäyttökulttuurin sanelemiin viitekehyksiin. irvileualle rehellisen kömpelöt biisit ovat salaista herkkua, josta voi diggailla vähintään ironisesti. Antifasistien toiminnan johdosta onkin peruttu muutamia julkisia RACja NSBM-keikkoja. Osa ryhmistä on avoimen poliittisia myös musiikkikulttuurin ulkopuolella, osalle taas politiikka tulee esiin lähinnä musiikin kautta ja on osa alakulttuuria. ”Ei tarvita ammattimaisia yökerhojen puitteita ja kaikenlaisia välikäsiä käärimään tulosta. Ei tarvita mediaa hypettämään ja luomaan väkinäistä kulutusta. Luonnollisesti omat ajatukset siirtyvät biiseihin ja luovat sitä kautta bändille tietyn leiman, mitä en paheksu. Kansallismielinen musiikki tuskin näyttäytyy enää kadulla marssivan skinhead-lauman muodossa, vaan se on kehittynyt erilaiseksi. Siihen, miksi RAC-keikat järjestetään kaukana keskustan hälinästä, on useita syitä. ”RAC:ssa vetää puoleensa lähinnä ideologia, sillä hyvää musiikkia mahtuu maailmaan jokaisesta poliittisesta ideologiasta, uskonnosta ja ihmisrodusta. Ehkä hieman sovittelevampi maahanmuuttokriittisyys on viime aikoina saanut enemmän kannatusta kuin niinkin pelottavaksi leimattu aate kuin kansallissosialismi.” Myös jyväskyläläisen Pagan Skullin laulaja-kitaristi M8 korostaa RAC:n ideologista merkitystä. ”Suvaitsevaisten pahoittaessa jatkuvasti mieltään milloin mistäkin syystä saattaa myrskyn silmään joutua täysin antipoliittisiakin pakanametallibändejä. Toiset tykkäävät vetää kaljaa ja heilata kännissä, toiset taas nostelevat painoja ja ovat kiinnostuneita ”kansallissosialismin rakentavammasta puolesta”, kuten Stormheit asian ilmaisee. ”Nettispekuloinnin voi ohittaa olan kohautuksella. Suurin osa tämän hetken suomalaisista bändeistä ei kirjoita biisejä arkisen rasismin lähtökohdista, vaan niillä on usein aika vahva aatteellinen tausta.” Aatteellisista yhtäläisyyksistä huolimatta Suomen RAC-skene koostuu melko sekalaisesta sakista. Oman vaaliminen on se juttu”, Janne Moilanen sanoo. Rahaa niissä ei juurikaan liiku. ”Siinäpä hieno mies! Hän ei pelkää takkutukkaisten antifasistien uhkailuja, eikä hän hätkähtänyt edes siitä, kun anarkistit sotkivat hänen baarinsa ikkunat spray-maalilla”, Stormheit sanoo. Monissa maissa RAC-bändit eivät koskaan soita samoissa bileissä muiden bändien kanssa. Stormheit nostaa esiin Helsingin Malmilla sijaitsevan ravintola Alemin, jota pyörittää turkkilainen Ilia. ”Itse arvostan ajatusta, että musiikkikulttuuri elää muuallakin kuin isojen kaupunkien baareissa”, Mikko Aspa jatkaa. Mutta totta kai aatteellisen musiikin konserteilla vallitsee tietty ilmapiiri ja ne pyritään järjestämään niin, että asiasta kiinnostuneet näkisivät ‘ilmiön’ positiivisena vastakulttuurina”, M8 sanoo. Sähköpostireklamoinnin lisäksi vastapuoli on Aspan mukaan turvautunut ”uhkailuun, pelotteluun ja sabotaasiin”
”Perinteisesti vieteri on ollut Suomessa aika pitkä. Juutalaisvastaisuuskin näkyy siinä ’finanssijuutalaisen’ hahmossa, ja myös liberaalit ja muut ’rappeuttajat’ saavat osansa.” – TOMMI KOTONEN Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi 60 RUMBA. Toisissa oma aatemaailma tuodaan esiin hyvinkin vulgaaristi, toisissa esoteerisemmin. Tätä toteutetaan sitten teorian kannattajien mielestä muun muassa ‘holokaustiteollisuuden’ kautta ihmisiä syyllistämällä ja kansallismielisyyttä demonisoimalla, massakulttuurin turruttavan vaikutuksen avulla, kansoja ’luonnottomasti’ sekoittamalla ja sitä monikulttuuri-ideologian kautta edistämällä”, Kotonen selittää. Esimerkiksi metallimusiikissa on rienattu kristinuskoa vuosikaudet ilman, että valtaväestö on pahoittanut mielensä. Puheista paistoi myös turhautuminen nykymuotoiseen demokratiaan ja puoluepolittiikkaan sekä halu pysytellä perinteisen vasemmisto–oikeisto-jaon ulkopuolella. Puheissa toistuivat myös salaliittoteoriat. Suomen vastarintaliikkeen sotaisa ajatusmaailma lienee lähellä tätä. Kaikki määrittelivät itsensä pikemminkin etnisen identiteetin kuin äärioikeistolaisuuden kautta. Tämä selittynee jaon nykyisellä epärelevanttiudella sekä sillä, että kansallissosialismi on alusta asti nähty yhdistelmänä reformismia ja nationalismia, siis eräänlaisena kolmantena tienä. ”Idea tässä teoriassa on, että kansallismielisyys ajetaan alas, jotta eliitillä ei olisi vastavoimaa. Eri asia sitten on, voiko suomalaista RAC-skeneä nähdä millään tasolla uhkana.” R A C ”Teksti edustaa aika tyypillisiä äärioikeiston teemoja, tosin melko radikaalissa muodossa. ”Teksti edustaa aika tyypillisiä äärioikeiston teemoja, tosin melko radikaalissa muodossa. Vihollisia ovat sekä ‘systeemi’ että tietyt etniset ryhmät ja niiden myötäjuoksijoiksi koetut tahot.” Lyriikka istuu saumattomasti Aspan, Moilasen, Stormheitin ja M8:n haastattelussa antamiin kommentteihin. Kuinka vakavasti RAC:hen sitten pitäisi suhtautua. Kristinuskon rienaaminen taas yleensä kohdentuu enemmän itse oppiin ja sen kautta luotuihin asenteisiin, eikä sitä ole kytketty johonkin rotuun tai henkilöihin. Kotosen mukaan päätäntävalta on viime kädessä poliitikoilla ja viranomaisilla. Sama pätee usein muslimeihin. Oikeustoimia ei ole juuri ollut, ja tämän vuosituhannen puolella musiikin levittämisestä on tainnut tulla vain yksi sakkotuomio. ”Kuulen rappion äänet tasapäistettyjen massojen / Loiset uhriutumassa omassa saastassaan / Ryhmähalin tiukka rutistus vaikka kaikkia jo ahdistaa / Velaksi ostetun hyvinvoinnin juhlat on lopussa / Emme halunneet harhaista utopiaa emme maailmankylää tai globaalia monokulttuuria / Laput silmillä liukuhihnalla tie kohti tuhoa / Valta pankkiirien ja koukkunokkaplutokratian / Humanistit kaikille tän paratiisin haluaa / Itseriittoiset hyötyjät vailla tulevaisuutta / Luotamme pohjimmaiseen vaistoon: itsesäilytykseen / Hylkäämme arvot jotka saa kansakunnat katumaan / Olemme demonit vanhan maailman! / Tervehdimme ilolla tulevaa taistelua!” – Vapaudenristi: Vanhan maailman demonit On kahdenlaisia RAC-tekstejä. Stormheit ja M8 puhuvat ”hallitsevista elimistä”, jotka ajavat koko maailmaa monokulttuurin alle ja tukahduttavat näin kansallisvaltiot omine kulttuureineen, kielineen ja uskontoineen. Miksi sitten muslimeihin ja juutalaisiin kohdistuva pilkka herättää niin voimakkaita vastareaktioita. T aiteessa ja musiikissa on kautta aikojen flirttailtu äärimmäisyyksien kanssa. ”Maailma nähdään rappeutuneena, pelkkään pinnalliseen kuluttamiseen keskittyvänä ja ihanteensa menettäneenä. Vapaudenristin lyriikoissa tutkaillaan politiikan taustalla olevia aatevirtauksia ja ideoita, mutta ollaan samanaikaisesti poliittisia ja propagandistisia. Ei ole sattumaa, että monilla bändeillä on kytköksiä Suomen vastarintaliikkeeseen ja esimerkiksi Marderin Janne Moilanen on tunnettu SVL:n aktiivi. Laki, yhteisö ja yleisö taas asettavat omat rajansa sananvapaudelle. Saattaa tietysti jostakusta kuulostaa kaksoisstandardilta, että toisiin juttuihin reagoidaan mutta vastapuolen juttuihin ei, mutta perustuslaki viittaa vähemmistöjen suojeluun.” RAC nähdään usein kulttuuritaistelun välineenä: musiikillisena aseena, jonka kautta levitetään äärioikeistolaista sanomaa, vahvistetaan uskoa omaan aatteeseen, rekrytoidaan ja radikalisoidaan nuoria sekä kootaan kansallismielisiä ryhmiä yhteen. Syyksi he mainitsivat vastenmielisyyden oikeistolaisia ihanteita kuten kapitalismia kohtaan. Äärioikeistoa ja poliittista runoutta Jyväskylän yliopistossa tutkinut Tommi Kotonen näkee Vanhan maailman demonit -tekstissä voimakkaan ”me vastaan muut” -hengen. Siksi, että toisessa pilkataan uskontoa ja toisessa sen edustajia, Kotonen sanoo. Kotonen kuitenkin muistuttaa, etteivät kaikki ääriliikkeet tavoittele suuria massoja vaan haluavat pikemminkin saada aatteelleen uskollisia sotureita ja muodostaa ”rotutietoisen” eliitin. Tämän korjaamiseksi tulisi palata johonkin aitoon, alkuperäiseen ja myyttiseen kansalliseen ajatteluun, joka pohjaa luontoon ja vaistoihin. ”Sananvapaus on tietysti tärkeä arvo, mutta ei välttämättä mikään itseisarvo ainakaan silloin, jos se uhkaa demokratian perusteita. Erilaiset, nykyään NWO:n nimellä kulkevat salaliittoteoriat pankkiirien ja muun eliitin salaliitosta kansallismielisyyttä vastaan ovat eläneet äärioikeiston piirissä vuodesta 1945. Suomen vastarintaliikkeen sotaisa ajatusmaailma lienee lähellä tätä. ”Esimerkiksi Vapaudenristin sanoituksessa kohteena ei ole pelkästään juutalaisuus oppina vaan etnisenä ryhmänä, rodullisia piirteitä omaavina yksilöinä, ‘koukkunokkina’. Juutalaisvastaisuuskin näkyy siinä ‘finanssijuutalaisen’ hahmossa, ja myös liberaalit ja muut ‘rappeuttajat’ saavat osansa”, Kotonen analysoi. Jotkut Sniperin sanoitukset esimerkiksi ovat hyvinkin radikaaleja, mutta en ole havainnut niihin laajemmin puututun ainakaan viranomaisten tai valtamedian toimesta.” Kotosen mielestä Suomessa on keskusteltu varsin vähän siitä, kuinka paljon demokratiassa voidaan sietää avoimesti demokratian vastaista sanomaa
Suomen kätevin TV-OPAS on täällä! Kake löytyy osoitteesta kake.fi
Albumin ainoa balladi Sad Robot World ei onneksi moralisoi digitaalilaitteiden rapauttavaa vaikutusta nykyihmisen psyykeen vaan elegisesti kuvaa ihan oikeiden robottien orjamaista puolielämää. Alkoihan jo debyyttialbumi Please (1986) kappaleella Two Divided By Zero, jossa Neil suunnitteli pakenevansa rakastettunsa kanssa jäljettömiin. Tämä on toki linjassa sekä albumin nimen että kattokonseptin kanssa: Super kun haluaa olla super, virtaviivainen ja neoninkirkas popalbumi, joka superpallon lailla pomppii koukusta ja kertosäkeestä toiseen. Albumin voisikin helposti tiivistää 45-minuuttiseksi megamixiksi, jossa yksi biisi sulautuisi suoraan seuraavaan. Ehkäpä siksi kaksikko onkin viimeisen vuosikymmenen kuluessa seikkaillut myös instrumentaalimusiikin parissa soundtrackilla Battleship Potemkin (2005), baletilla The Most Incredible Thing (2011) ja BBC:lle tehdyllä Alan Turing -teoksella Man from the Future vuonna 2014. Superin tuotantotehokkaassa metodissa on kuitenkin omat riskinsä, sillä Tennantin lakonisuudessaankin ilmeikäs ääni ja melankolisen kirjalliset sanoitukset ovat oleellinen osa Pet Shop Boysin kokonaiskonseptia – ne ovat keino erottautua elektronisen popmusiikin massasta silloinkin, kun sävelkynä on kuivempi. Hengenvaarallinen: 0–1,9 Kehno: 2,0–4,9 Keskinkertainen: 5,0–6,9 Hyvä: 7,0–8,9 Klassikko: 9,0–10 L E V Y T 7,2 Pet Shop Boys Super X2 62 RUMBA. Ja tietenkin singlenä julkaistun The Pop Kidsin, joka alle neljässä minuutissa summaa kaiken, mistä Pet Shop Boysissa on kyse: syvästä rakkaudesta popmusiikkiin ja niihin ihmisiin, joiden kanssa siitä villiintyy. Jonkinlaista acid countrya edustava Happiness sisältää hauskan kertosäkeen mutta ei juuri muuta, ja albumin aloittaminen sillä onkin Superin kyseenalaisimpia ratkaisuja. Se on siis jatkoa edelliselle albumille Electric (2013), mutta tällä kertaa kappaleiden keskimitta on saksittu alle neljään minuuttiin ja yleistunnelmaa on kohotettu entistä positiivisemmaksi. Tai Undertow’n, joka tanakan italodiscobiitin turvin rinnastaa väärään ihmiseen ihastumisen vaaralliseen pohjavirtaan, joka vaanii rakastujaa valmiina viemään tämän rannattomalle ulapalle. Into Thin Airin haave häviämisestä taivaan tuuliin on lannistuneempi ja levollisempi: se on suunnitelma laukkujen pakkaamisesta silloin, kun työ on tehty ja pelimerkit käytetty. Kuten Burnin, jonka kolossaalinen syntikkakoukku olisi harppunoinut yhtyeelle kovia listasijoituksia neljännesvuosisata sitten. Kolmas lähes lauluton kappale Inner Sanctum sentään sisältää niin hyvin rakennetun trance-nostatuksen, että se kiistatta ansaitsee paikkansa tässä kokonaisuudessa. SAMULI KNUUTI Sedät supersankareina TUNNISTETTAVA lauluääni on toki tavaramerkki ja omintakeisuuden leima, mutta se on myös taakka. Osittain samaa linjaa jatkaa myös Pet Shop Boysin kolmastoista levy Super, jolla Tennantin laulu ja sanoitukset ovat ehkä vähäisemmässä roolissa kuin yhdelläkään studioalbumilla tätä ennen. Super ei samaan pysty, mutta ei sen toisaalta tarvitsekaan, sillä Pet Shop Boysin myöhäistuotannon mansikkapaikat Fundamental (2006) ja Electric (2013) ovat yhä niin tuoreella musteella karttaan merkittyjä. Kuten albumin huippukohta The Dictator Decides, jossa polveilevan elektromelodian ja sotilassaappaiden marssin säestyksellä pohjoiskorealainen diktaattori toivoo tulevansa syrjäytetyksi vallasta: ”Discussing conspiracies and prison facilities / for opponents I can never release” on vain yksi lukuisista säepareista, joita kenellekään muulle ei tulisi edes mieleen yrittää sovittaa popkappaleeseen. Vaikka Super ei ehkä sisällä yhtään todellista pesunkestävää klassikkokappaletta, se osoittaa jo kuudenkympin korville ehtineiden diskoherrojen olevan yhä häkellyttävän virkeässä vedossa. Popkappaleen introon voi ladata vaikka minkälaisia elementtejä, mutta sillä hetkellä, kun Neil Tennant laulaa ensimmäiset säkeet manteliliköörisellä äänellään, se muuttuu satunnaisen kuulijan korvissa ”tyypilliseksi Pet Shop Boys -biisiksi”. Super osoittaa jo kuudenkympin korville ehtineiden diskoherrojen olevan yhä häkellyttävän virkeässä vedossa. Stuart Pricen tuotanto kuplii ja paukkuu kuin 1990-luku ei olisi koskaan päättynytkään. Twentysomething puolestaan ihanan setämäisesti opastaa 2010-luvun parikymppisiä sellaisella konesoundilla, jota on ehditty jo verrata 1980-luvun Kake Randeliniin mutta jonka oikeat inspiraation lähteet ovat Etelä-Amerikassa suosittu reggaeton ja disco brega. Heidän eläkepäivänsä tuntuvat etäisemmiltä kuin koskaan. Päätöskappale Into Thin Air paneutuu apeiden drum’n’bass -rytmien säestyksellä Pet Shop Boysille tuttuun teemaan, katoamiseen. Onneksi Pet Shop Boysilla tämä hetki ei ole vielä käsillä, sillä haastatteluissa Neil ja Chris ovat puhuneet Stuart Pricen tuottaman elektronisen trilogian päätösalbumin olevan jo pitkälti kirjoitettu: se tullee koostumaan synkistä ja ajankohtaisista balladeista, jotka saivat väistyä Superille päätyneiden sokerihumalaisempien kappaleiden tieltä. Onneksi sentään Super sisältää myös aimo annoksen kappaleita, jotka voisivat olla vain Pet Shop Boysin kynästä. Viime syksynä New Order heräsi henkiin syvästä taiteellisesta koomasta albumillaan Music Complete, jonka ensimmäinen puolisko kestää vertailun manchesterilaisten kunniakkaan uran klassisimpien hetkien kanssa. Niinpä esimerkiksi Pazzo! voisi olla hyvin New Order -singlen instrumentaalinen b-puoli, Super-albumille se ei tuo muuta kuin vajaat kolme minuuttia lisämittaa
L E V Y T RUMBA 63
Imagine, tuo suurin mahdollinen musikaalinen rauhanmerkki, on kuolematon ja siksi vaikea klassikko, mutta silti paljon enemmän kuin pelkkää nuotionympäryshumanismia. Drone Bomb Me kertoo väkivaltaisesta suhteesta siinä missä I Am a Bird Now -klassikkolevyn Fistful of Love, mutta suhde Yhdysvaltoihin tai sen tehokkaimpiin tappovälineisiin ei kiihota sekuntiakaan. Tuottajavalinnat tekevät Hopelessnessista tanssittavan, hidastempoisesti tosin, mikä tuo levyn eskapismiin vielä yhden lisäkierteen. Oltuaan vuoden vallassa hänelle myönnettiin Nobelin rauhanpalkinto. Hopelessnessin politiikka on niin eksplisiittistä, että levyä olisi helppo syyttää naiiviudesta samalla tavoin kuin PJ Harveyn uutuudelle kävi. (”I know you love me / Cause you’re always watching me.”) Ja sitten tietenkin ovat erinomaiset ennakkosinglet – Drone Bomb Me, jossa Anohni pyytää afgaanin tai somalin silmin Yhdysvalloilta kuolemaa ja 4 Degrees, jonka kertoja vaatii kuolleita eläimiä ja sitä ilmastopolitiikkaa, jota meille annetaan. Nyt, vuonna 2016, Antony on Anohni ja hänen ensimmäisellä levyllään sitten vuoden 2010 meillä ei ole Imaginea, vaan antiteesi sen ihmisuskolle: Hopelessness. Jopa ne, joihin oli tapana uskoa. Ehkä silloin havahdumme viimein. Levyllä USA on mennyt vikaan ja ihmiset ovat menneet vikaan. Execution on sironkepeä syntikkapoppis, jossa Anohni huokailee kappaleen nimeä kuin imelyyksiä rakastetun korvaan: ”Execution, It’s an American dream.” Turha siis moralisoida Kiinaa tai Saudeja. Juuri kuten Anohni Why Did You Separate Me from the Earthissa jumalaa puhuttelee: ”Why did you separate me from the earth. Vuoden 2008 huumaa ei ole, vain valtava pettymys, josta muu levy peilailee itseään. KUUSI vuotta sitten Barack Obaman ensimmäinen kausi oli puolivälissä. Se väkivalta, kärsimys ja alistaminen, mikä oli aiemmin kahden ihmisen välistä, on Hopelessnessilla ihmisen ja valtion tai ihmisen ja luonnon välistä. Tai muuten toivottomuus on ihmisyydessä itsessään. Vain I Don’t Love You Anymore on pienimuotoinen ja yksityinen rakkauslaulu, nurkkaan ajettu kahdenvälinen tunne maailmanpolitiikan puristuksessa levyn keskellä. Hopelessness ei kuitenkaan ole mikään hyvän tahdon lähettilään tai ihmisoikeustarkkailijan raportti, vaan sen teemat ovat samoja kuin Antony-aikojen levyillä: yksityisestä on vain tullut yleistä. Oneohtrix Point Neverin ja Hudson Mohawken tuottajantyö, 1990-luvun Soundblaster-äänikorttisärö ja digitaalisesti mukiloidut taustat, ovat kuin suora vastakohta Anohnin ääni-instrumentille, eikä näiden kahden ristiriidan anneta purkautua hetkeksikään. ”Like children we believed”, Anohni laulaa Obaman nimeä kantavassa kappaleessa. Kaksi vuotta aiemmin hänet oli valittu Yhdysvaltain presidentiksi republikaaneja lukuun ottamatta koko maailman hurratessa. Watch Me taas lienee perverssein massatiedustelulle koskaan kirjoitettu Obama, joka et meitä pelastanut 8,5 Anohni Hopelessness ROUGH TRADE rakkauslaulu: Yhdysvallat on isä, joka voi valvoa lapsensa, kansalaisen jokaista tekemistä. / What did you have to gain?” OSKARI ONNINEN L E V Y T 64 RUMBA. Mutta todella vaikuttava sekin on. Jopa Obama. Melodia on monotoninen, falsettia ei ole. Tuolloin Anohni (silloin vielä Antonyna tunnettu) coveroi The Johnsons -yhtyeensä kanssa John Lennonin Imaginen Thank You for Your Love -ep:lleen. Kun maailman ihmiset, sinä, minä ja Barack Obama, emme huolehtineet maailman suurista ja tärkeistä asioista, rangaistukseksi saamme maailmantuskaa sekä muistutuksia nousevasta merenpinnasta ja kuolevista kaloista tanssilattioillemme ja Flow-festareillemme
Jokainen mainituista artisteista toteuttaa tätä toki omalla tavallaan. En tarkoita tällä mitään liian pitkälle meneviä musiikillisia tai temaattisia samankaltaisuuksia, mutta jos Noitalinna huraan ja Viikatteen välille vetää janan, niin jossain sen varrella Lasten hautausmaakin sijaitsee. NIKO PELTONEN L E V Y T LU KA S PE AR SA LL RUMBA 65. Melkeinpä laulu kuin laulu sisältää pysäyttäviä säkeitä tyyliin ”huominen kutsuu kuin meri hukkujaa” tai ”mustavalkokuvissa oon rastittuna menneenä hahmona”. Lasten hautausmaalle keskeisiä elementtejä ovat ainakin suomalaiskansalliset kummitusjutut, itsemurhateiniromantiikka sekä historiamme ja luontomme synkät ja oudot puolet. Kun biisit kertovat Suomalaisen synkkyyden satukirja 8,4 Lasten hautausmaa II SVART Suomenlinnan kallioille rantautuvista tyhjäsilmäisistä lapsista tai aaveiden pussailemisesta hautausmaalla, touhu saattaisi helposti livetä liiankin sarjakuvamaiseksi. Tekstit ovat todella onnistuneita kautta linjan. LASTEN hautausmaan esikois-ep assosioitui mielessäni Noitalinna huraa! -yhtyeeseen, varsinkin sen synkimpään ja ehkä parhaaseen albumiin, Varjotarhaan (1989). Raja on toki häilyvä, mutta ei tämä ole ranteet auki -tilitystä, vaan jotain paksun ja tummasävyisen lukuromaanin kaltaista. Suurin osa biiseistä on oikein hyviä ja Kaatuneitten juna, Suomenlinna ja Vilu vie suorastaan loistavia. Sellaisia ei kirjoita kukaan, jolla ei ole hyvin syvää ymmärrystä suomalaisesta kulttuurihistoriasta ja mielenmaisemasta. Vakavuus nimittäin pukee Lasten hautausmaata. Näihin verrattuna Lasten hautausmaa on näennäisesti tosikkomaisempi toimija, mutta toki nämäkin kouvolalaiset tiedostavat tekevänsä jotain arkitodellisuudesta selvästi etäännytettyä. On silti hyvä, että tällä tiiviillä kahdeksan laulun ja puolen tunnin levyllä se on poikkeus sääntöön. Mutta Kristiina Vaara ja Tuomo Mannonen eivät anna kuulijalle juuri mahdollisuuksia naureskella musiikilleen. Ensimmäisestä levystä taas tuli mieleen Viikate. Noitalinna huraalla sitä leikkaa naivismi, Viikatteella salaviisas huumori. Nimenomaan yhtyeen musiikin romanttisuutta ei voi liikaa painottaa. Jotkut niistä ovat vähän parempia, jotkut vähän huonompia. Sanotaan vaikka Donna Tarttin Tikli, jota rakastan varauksetta. II on parempi kuin debyyttilevy, joka tuli ehkä liian pian ep:n jälkeen ja haparoi sekä biisimateriaaliltaan että sovituksellisilta ratkaisuiltaan. Joka viikko jotain uutta soundia kaipaavat elämysnarkkarit ovat varmaan jo unohtaneet Lasten hautausmaan, vaikka sen levytetystä debyytistä on vasta puolitoista vuotta. Voin hyvin kuvitella Vaaran ja Mannosen tekevän tällaisen levyn kerran vuodessa hamaan tulevaisuuteen. Kokoonpano on löytänyt oman linjansa, ja siitä tykkäävät ne jotka tykkäävät. Kyse on eräänlaisesta suomalaisen synkkyyden satukirjaversiosta. Kakkoslevyn ensimmäisenä näytebiisinä julkaistu Kirjoituspöytämurhaaja tuntuu suorastaan tämän lähestymistavan manifestilta, ja sehän on myös mustanpuhuvalla tavalla hyvin hauska kappale. Nyt kaikki on tasapainossa. Olen aivan valmis seuraamaan tätä tarinaa niin kauan kuin sitä kerrotaan. Siinä vielä yksi tuulesta temmattu mielleyhtymä
Myöhemmin Paperi T räppää, että ”Vanupuikko jo liian syvällä / Huono olo, mut silleen hyvällä”. Tältä porukalta odottaa silti enemmän. Kai tässä vaiheessa uraa tekijöiltä olisi voinut toivoa piirun verran lisää likoonlaittautumista. Se enempi olisi jotain, jota ei tiedä koskaan kuulleensa, jotain uutta ja outoa. ”Käyks lounarit strippibaaris”, heittää Paperi T livetilanteita ajatellen kunnioitusta herättäen. Vain Iisa Pykäri saa itsetuhoisen käytöksen kuulostamaan heleältä ja Paperi T kokeilemisen arvoiselta asialta. Charlie Mansonin häät ja levyn lopusta löytyvä Aika jätä älä ovat muutenkin herkkiä, mutta Paperi T:n osuus jää molemmista parhaiten mieleen. Ehkä siksi, että yhdistelmä toimii näinkin. Sekasin-biisi toteuttaa edellä mainittuja ennakko-odotuksia puhtaimmin. On pieni pettymys, kun levyä kuunnellessa tajuaa sen aika lailla vastaavan odotuksia. Sanopa tuo kolme kertaa peräkkäin mahdollisimman nopeasti. Tai lainkaan. Painettuna ja kontekstista irrotettuna ne kaiken lyriikan tapaan tosin kalpenevat biisilaineille. Taidokkailta, mutta taustoilta silti. Ikään kohdistuvat odotukset, jotka eivät täyty tai täyttyessään tyydytä, aiheuttavat mielipahaa. Kauneus ja rujous ovat läsnä, mutta vain niiden suissa, joista sen on kuullut ennenkin. Sisältö ei vain ole pelkkää umamia. Johtuneeko Paperi T:n kehutusta erolevystä vai vain miehen kyvystä koskettaa, mutta hänen sanansa saavat huokaamaan. Mielikuvissa yhtälö Ruger Hauer + Regina piirtyy tanssittavina pop-taustoina, hyvien riimien räppinä ja karkkimaisena taustalauluna. Kuuntele siis itse. Iisa laulaa kertosäkeessä: ”Teen päinvastoin kuin käsketään / Mun pää on mun / Se on mun / Pelkään että se räjähtää / Et sieltä kuuluu yhtäkkii pum pum”. Levyn puolivälissä lymyää kokonaisuuden kovin biisikolmikko. Charlie Mansonin häät on rakkauslauluna miltei täydellinen: hauras ja täynnä kuolemaa. Miksi Iisan säkeistötkin kuulostavat taustalauluilta. Ruger Hauer osaa kehua itseään juuri niin taitavalla uholla kuin räpissä kuuluukin. Siihen liittyvät ongelmat syntyvät kahtaalta: odotuksista ja ajankulusta. Idea vaikuttaa yhtä herkulliselta kuin levynkannen mehevät tomaatit. Läpeensä karu Krebatorio lyö mukavasti kasvoille. IKÄÄNTYMINEN on usein vaivalloista. Mature on Ruger Hauerin neljäs levy ja se käsittelee teemaansa sitä samalla toteuttaen. Biisikolmikon päättää kepeä Amazing. Syy absurdeihin odotuksiin löytyy toki tekijöistä itsestään: mitä ovat menneet aina tekemään jotain aiempaa ylittävää. Tällä kertaa Ei pelkkää umamia 7,5 Ruger Hauer Mature UNIVERSAL Pyhimys, Paperi T ja Tommishock ovat lyöttäytyneet yhteen Reginan ydinkaksikon eli Pykärin pariskunnan kanssa. Yhtälössä ei ole mitään huonoa, aivan kuin ei lähtökohtaisesti Rugerissa tai Reginassakaan. Tommishock, Pyhimys ja Paperi T räppäävät erilaisista tavoista mennä järjiltään. HEINI STRAND L E V Y T 66 RUMBA. Mature tarkoittaa ikään liittyvää kypsymistä, niin tässäkin tapauksessa. Ajankulu taas saattaa näkyä peilissä ja ympärillä tavalla, joka saa aikaan pakokauhua, kuolemanpelkoakin. Mikseivät Rugerit laula Iisan taustalla. Pää alkaa nyökätä heti Mikko Pykärin tuottamista ensitahdeista, joiden taustalla Iisa Pykäri toistelee kauniisti biisin nimeä
Kimmo on kiva poika. esittää taiteellisen prosessin irvikuvan, jossa laadulla ei ole väliä, kunhan tulee tehtyä. Elastinen feat. Nyt tuli sellanen fiilis, että kyllä tää musan tekeminen voi välillä näköjään olla aika helppoa.” Ohjelmassa syntyneistä kappaleista on nyt julkaistu kokoelmalevy. Lihan muodostavat Hedbergin, Vesalan ja Tähkän kaltaiset persoonat ja tuottaja Jukka Immosen yritys tehdä parhaansa kasassa olevalla materiaalilla. Hätkähdin. Räppäri kirjoittaa sanoituksensa bussimatkalla Turkuun yhdessä Tähkän kanssa, ja vetää keskinkertaisen osuutensa ykkösellä purkkiin. on MTV:n vastaus Nelosen Vain elämää -hitille. Ohjelmassa Elastinen vaikuttaa tyhjältä kuorelta verrattuna haastattelemiinsa taiteilijapersooniin. Työn tekemisen sijaan Elastinen feat. Hän on osa suomalaista nykydiskurssia, jossa omaa erinomaisuutta ja työmoraalia hehkutetaan niin kauan, että se ikään kuin muuttuu todeksi olematta välttämättä totta. Noh, taideteoksena se on makkaraa. 16 vuotta Renesanssin (2000) jälkeen Elastinen on brändännyt ja konseptoinut artistiutensa piippuun. Kun Anssi Kela vie isäntänsä Hietaniemen hautausmaan taiteilijakukkulalle pohtimaan elämää, tämän on vaikeaa seurata Kelan ajatuksia. Kaipa se on kannattanut. Tv-ohjelmassa vietetään päivä artistivieraiden, kuten Sami Hedbergin, Lauri Tähkän tai Paula Vesalan kanssa. Levy pyytää arvioimaan itsensä taideteoksena huolimatta siitä, että se on konseptissaan näyttänyt, miten vasemmalla kädellä se on tehty. Se on isoa lerssiä, jonka rakenne ei ole elastinen eikä maku uniikki. Oikeastaan se onkin ohjelma hänen vieraistaan. RÄHINÄ mitään vastineeksi. Ohjelma on yllättävässä ristiriidassa sen kanssa, mitä Elastinen on toitottanut työnteosta ja menestyksen ansaitsemisesta. Minulle Elastinen, Kimmo Laiho, oli edelleen Fintelligensin toinen osapuoli, suomiräppipioneeri. ELA Show nähtiin Hartwall-areenalla ensimmäisen kerran lokakuussa 2015. Proteeinirahkamainoksissa esiintymisen lisäksi hän on tuotteistanut johtamansa Rähinä Recordsin kaikkeen mahdolliseen. M TV L E V Y T ”KIMMO on kiva poika”, sanoi 80-vuotias isoäitini syksyllä 2014, kun oli katsellut Elastisen esiintyvän Vain elämää -tv-sarjan kolmoskaudella. Levy-yhtiö on esimerkiksi luovuttanut nimensä elintarvikekäyttöön suklaamunista Iso lerssi -makkaraan. Lempo-, Oota muaja Täytyy jaksaa -kappaleita on kuunneltu Spotifyssa miljoonia kertoja. JOONAS KUISMA RUMBA 67. Elastisesta on tullut Suomen toiseksi suosituin räppäri, unelmavävy ja mummojen suosikki. Muutoin tuote koostuu vedestä, jauhosta ja luonnottomasta muovikuoresta. Vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska. -konsepti täyttää jäähallin. Kela pukee irvikuvan kuin vahingossa sanoiksi omassa jaksossaan: ”Mun pari viimeistä omaa levyä on ollut jotenkin niin semmosia järkälemäisiä suorituksia, missä oon pistänyt pelkästään itseni likoon ja niitten jälkeen on ollut rotsi tyhjänä. Kun karismaattinen Tähkä puhuu menestyksestä piilopirttinsä rauhassa, Elastinen ei anna itsestään Ostakaa makkaraa 3,8 Elastinen Elastinen feat. sisältää vain noin 38 prosenttia lihaa. Jatkoa seuraa toukokuussa 2016, kun Elastinen feat. Mutta kuten makkara, niin myös Elastinen feat. Vaikka hän sanoo menevänsä eteen ja ylös, paljastaa vertailu ohjelman vieraisiin hänen operoivan lahjakkuutensa lakipisteessä. Toisena päivänä viimeistellään kokemuksesta biisi Elastisen kokoamalla studiolla. Kokonaiskatsojaluvut ovat olleet kohtalaiset, yli puoli miljoonaa viikossa. Mutta suomalaiset pitävät siitä, kuten he pitävät makkarastakin
ARVAAMATONTA SUOMEN SUVEA dekryptataan katsauksella urbaaniin ja tuoreeseen rytmimusiikkiin. Nyt tunnelma on vähän turhankin diippi. Sen poissaollessa, pimeinä hetkinä sohvalle hoiperrellessa, Anti-levy tarjoaa maailman, mihin on helppo uppoutua, vaikka selkä ikävästi tarttuukin selkänojaan hiostavan tunnelman johdosta. 7,5 Lämmin alkukevät vaihtui levyjä kuunnellessa hyytäviin sadekeleihin, jossa märkää vihmoo jokaisesta mahdollisesta suunnasta. Francis Koira & The Tsaikkadeliksin tuotantopuoli on laadukas, ja jokainen vierailija suorittaa vähintään hyvällä tasolla. Keskimääräistä savuisemman rapin ystävien kannattaa tarkistaa tämä levy. Rahkeita riittäisi paljon monipuolisempaankin soundiin, mutta homma toimii näinkin. Sääkarttoja syynäämässä Synkkä ja myrskyinen yö Noah Kinin The Void -ep:n ohi on tunnuttu nukkuvan, mutta se ei johdu julkaisun tasosta – mitättömästä musiikista ei ole kyse. 8,0 Rhyin maailmassa luotetaan luonnonvaloon. 7,0 Laiskanpulskea lomapäivä Francis Koiralla on erikoiset temput. Olisi mielenkiintoista kuulla miestä vielä nimikkobiisiä grimemman materiaalin kimpussa. Albumista saisi kuitenkin kestoa lyhentämällä vielä paremman paketin. 68 RUMBA. Punkit rekee bileet puhdistaa korvien lisäksi sielun. Myös Koiran räpäytykset tökkivät ajoittain – Öineh tosin vastaa juuri tähän. Asan Foetida-levyt mieleen tuovat taustat huutavat lisää vierailijoita rytmittämään levyn kulkua. Rhyin selkeydellään erottuva tyyli pysäyttää kuulijan, vaikka ajoittain tekee mieli nousta ylös. Noah Kinin ulosanti on kehittynyt sitten Now You See -albumin, ja tuotantopuoli on mennyt synkempään suuntaan. Ensimmäiseksi singleksi irrotettu Melissa’s Song tosin on ranttaliksi panevien The Voidin ja Bloodin rinnalla tylsähkö. Olit lehteä lukiessa missä olosuhteissa tahansa, toivottavasti näistä levyistä löytyy tilanteeseen sopivaa musisointia! TEKSTI TUOMAS AFLECHT KUVA MARKUS PAAJALA L E V Y T LY H Y E T Noah Kin. Räppärin ääni on madallettu, ja laulukertosäkeitä viljellään
Toki levyltä löytyy esimerkiksi Juissin tapainen hieman käpristyneempi oksa. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 42,50 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 44,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % LY H Y E T L E V Y T. Vastaavaa tunnelmointia ja dynamiikkaa olisi kaivattu lisää. 5 numeroa/12kk 42,50 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.rumba.fi Tilaajapalvelu puh. Bonusraidaksi jätetty possebiisi valaa uskoa JXO:n jykevään tulevaisuuteen. 9,0 Loppukevään pilvetön taivas Pietarin Spektaakkelin edellinen albumi Rakkauteen (2014) pohjautui toki vanhaan suomirockiin, mutta levy oli huomattavasti uutukaista monipuolisempi tapaus. Nyt tempo vaihtelee liialti tunnelman kustannuksella. Katy B:n kolmannen albumin nimekäs nimilista herätti Kaytranadan, Four Tetin ja kumppanien johdolla suurta huomiota. Always Strive and Prosper -levyä kuunnellessa tulee mieleen niin menevä Kid Cudi (Strive), sekoileva Danny Brown (New Level) kuin uhmakas Raekwon (Psycho). Kenties syynä on Malmin ja Malminkartanon kohtaaminen, mistä myös albumin nimi Malmi ”N” Kartano juontaa juurensa. Lite Spotsin pamahtaessa tajuntaan ei sijainnilla ole väliä. 6,3 Katupölyisen kaupungin syke ASAP Rockya on pidetty ”oikeana” New Yorkin äänenä, mutta Joey Bada$$ on muistuttanut olemassaolostaan kuin varvas sohvakalusteisiin kolahtaessa. Homma pysyy koko ajan Kaytranadan hyppysissä. Siltä oli kuitenkin syytä odottaa enemmän. 99,9 % on klubimusiikkia, joka toimii niin kotistereoissa, kuulokkeissa kaupungilla kuin yökerhossa. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Päivä kerrallaan on tyyliltään samankaltainen, mutta nyt etenkin alkupää junnaa paikoillaan. Räppärin edellisestä albumista monipuolistunut flow on nykypäivänä ainutlaatuinen: hän taitaa tyylin kuin tyylin. 8,8 Kaytranada on luonut useamman vuoden ajan täysin omanlaistaan sielukasta, nykivää househtavaa soundia, ja viimein mieheltä saatiin kokopitkä. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kiima ei kuitenkaan kantanut täysin Honey-levylle asti. Vierailijakaarti on komea, mutta niin on tuotantokin. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Raivotessasi ruotsalaiselle laatusuunnittelulle on kuitenkin hyvä muistaa myös ASAP Ferg. Todellinen napakymppi on kuitenkin upea americana-vivahteinen coverversio Tuomari Nurmionkin versioimasta Kurja matkamies maan -virrestä. Heistä jälkimmäinen on tunnetusti juuri New Yorkin miehiä. Albumi on pitkästä kestostaan huolimatta hieno, moderni raplevy, jota uskaltaa huoletta suositella myös ysäriin jumittuneille. Liian kuuma oli mielenkiintoinen jo UMK:ssa, ja Rakkauden tuulet on todella miellyttävä rock’n’roll-iskelmäraita. Honey on kohtalainen pakkaus akuuttiin viihtymiseen. Juuresta on kasvanut yllättävänkin vahva räppipuu, jonka yksi hienoimmista oksista on melankolinen Älä mee ihan vielä. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rumba.fi. Levy ei toista itseään, hyvällä maulla valitut vierailijat toimittavat kovalla tasolla ja juonenkäänteitä on jatkuvasti. Onneksi albumilla on ne kauniimmat päivänsä. 6,0 JXO, eli Jere ja Ode, on saanut aikaiseksi tuotannoltaan perinteikkään suomirap-levyn, jolle uniikit flow’t tuovat kontrastia. 7,6 Tilaa Rumba! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Hyvää tunnelmointia ja potentiaalisia kesähittejä sille on toki saatu pursotettua, esimerkiksi Craig Davidin juustoittaman Who Am I -kappaleen muodossa. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-rumba Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi
B L A C K P E I D E R 70 RUMBA
UUTTA METELISSÄ!. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAKU METELI.NE T facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SELAA SUOMEN LISÄKSI MYÖS VIRON, RUOTSIN, SAKSAN JA SVEITSIN KEIKKOJA
LA: ”Ensitulkintani on se, että tämä oli aika turhautunut reaktio meitä ympäröivään synkkyyteen. Olen missannut Euroviisut kokonaan, ja olen ihan pihalla kaikesta siihen liittyvästä. Minä käytän paljon omia fiiliksiäni heijastavaa musaa. Jukka Nousiainen on soololevyjensä myötä löytänyt laulunkirjoittajan itsestään, ja nyt se kohtaa Räjäyttäjien alkuvoimaisuuden.” LA: ”Jukka & Jytämimmit -levyä kuuntelin tosi paljon, pidän siitä kovasti.” H I T T I K A R U S E L L I 72 RUMBA. Ei siitä hirveän voimaantunut fiilis tullut.” TF: ”Ei tämä mikään tsemppibiisi ollut.” LA: ”Jos tekisin musaa, olisin varmasti pystynyt tuottamaan samanlaista tunnelmaa milloin tahansa viime vuoden puolella. Viihdyttävä, hauska ja aina yllättävä, varsinkin livenä. Se enteilee kakkosalbumia, johon inspiraatiota on haettu Jamaikalta ja Guyanasta. Pystytään tekemään sisällöltään kohtalaisen ohutta kertakäyttömusaa niin hyvin, että se kelpaa missä tahansa. Kun löytää sen suhtautumisen, että näkee paljon muutakin kuin vihan, saa enemmän energiaa kaikkeen. Suomeksi syljetty sinkku yllättää painostavuudellaan. Vahva kytkös Pori-undergroundiin, siis. Nyt, kun psykedeelisempi suunta on löydetty, niin tykkään. Sandhja Love Me High Euroviisuedustajamme tuorein single kertoo rakastumisen olotilasta, rakkaussumusta. Sandhjan tarinaa ei ole vielä hirveästi tuotu esiin, sehän on kiva. Synkistelyfiilis on vaarallinen tunnetila, koska se on lamaannuttava ja johtaa helposti sellaiseen, että hyvätkin tyypit vajoavat siihen.” TF: ”Tässä ei ollut rationaalista tai rakentavaa ajattelua, vaan tunteiden vallassa annettu ryöpytys. On tärkeää, että artistit voivat antaa palaa ilman suodatusta, mutta se ei helpota kuulijan asemaa.” LA: ”Biisi ei ole synkassa tämänhetkisen fiiliksen kanssa. Rakkaudesta ysäriin, rahaan ja rakkauteen Rumban entinen päätoimittaja, nykyisin Music Finlandin viestintäpäällikkönä työskentelevä TEEMU FIILIN vastaanotti Hittikarusellin vieraaksi vasemmistoliiton puheenjohtajaksi pyrkivän LI ANDERSSONIN. Ja jos katsoo nyt ulos aurinkoon, niin kyllä Suomen sää vaikuttaa mielialaan tosi paljon.” TF: ”Tämä oli ihan oikeasti vihainen biisi. Hän on sairaanhoitaja, joka ei ainakaan vielä ole lopettanut duunejaan.” LA: ”Tästä olenkin lukenut, tavis nousee tähdeksi. Ei ehkä sellaista, mitä perinteisesti levymitassa kuunnellaan. Tuo tarina sopii hyvin biisin tueksi, sehän on suurin piirtein vetovoimaisin tarina mitä popkulttuurissa voi olla. Sandhjan ääni kuulostaa hyvältä.” TF: ”Ehkä suurin vika on, ettei tässä ole vikaa.” L A: ”Niin, särmät hiotaan pois, jos tehdään liian hyvin. Aika moni pystyy tunnistamaan itsensä fiiliksestä, joka tästä biisistä välittyi. Mukana syntetisoijien kimpussa Risto Ylihärsilä. LA: ”Olen tietoinen Räjäyttäjistä, mutta en ole kauheasti kuunnellut heitä.” TF: ”Tämä on Räjäyttäjien uutta soundia, ensimmäinen tällainen elektronisempi biisi.” LA: ”Melkein Giant Robotin tyylinen tausta. Räjäyttäjät oli aikaisemmin punkversio Hurriganesista. Ei muka-kiukkuinen, vaan rehellisesti ja ylpeästi vittuuntunut.” LA: ”Siinä mielessä vaikea biisi, että se on vain tiettyjä hetkiä varten. Tämähän ei ollut se kisabiisi vaan se, millä Sandhja jatkaa uraansa.” TF: ”Yleisesti ottaen euroviisuedustajien urat eivät kilpailun jälkeen ole kauhean nostattavia tarinoita. Musaviennin kannalta tilanne on hyvä.” LA: ”Toivoisin, että tällaiset artistit saisivat kertoa omaa tarinaansa enemmän.” Tommy Lindgren Metropolis Kuiskaa ja huuda Don Johnson Big Bandin ja Ricky-Tick Big Bandin räpättäjä julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa. Äänimaiseman taustalta löytyvät Jarmo Saari, Teppo Mäkynen ja Abdissa Assefa. Toisaalta on tosi siistiä, että Suomessa tehdään nykyisin musiikkia, josta ei osaa sanoa, onko se suomalaista vai muualta.” T F: ”Ollaan nousemassa Ruotsi-levelille. Radiosoittoa ei ole mietitty hetkeäkään tätä tehdessä. En kuuntele tsemppimusaa, kun haluan tulla paremmalle päälle, vaan haluan löytää musiikkia, joka vasta nykyistä tunnetilaani. Harmillisesti itse kappaleessa ei ole hirveästi omaperäisyyttä, että se jäisi mieleen. Musan tehtävä on toimia kaikupohjana.” TF: ”Mitä Tommya tunnen, niin hän on hyväntuulinen ja huumorintajuinen mies. Tommy kuulee varmasti kyllästymiseen asti vertauksia Palefaceen vaihdettuaan kielen suomeen ja alettuaan tekemään selkeämmin poliittisia biisejä.” LA: ”Palefacen biisit ovat ainakin minun mielestäni enemmän kuvaavaa tarinankerrontaa. Tulee myös Rättö & Lehtisalo mieleen.” TF: ”Tämähän on Jussi Lehtisalon levy-yhtiön Ektron julkaisemaa kamaa. Tämä ennemmin välitti tunteen.” Räjäyttäjät Räjä elektrik Räjäyttäjät köröttelevät autobahnilla, ja soittimessa kasetti on vaihtunut Hurriganesista krautrockiin. Olo oli synkkä muutenkin, ja hallitukselta tuli paska päätös paskan päätöksen perään. Miten kevätkesäiset singlet upposivat kansanedustajaan, joka kertoi kuluttavansa pääosin räppiä mutta autossa suomalaista iskelmää. LA: ”Kuuntelen aika paljon naisartisteja, mutta en ihan näin popahtavaa. Tämä kappale selkeästi esittelee yhden puolen ja jännityksellä odotan, esitteleekö levy muutkin puolet vai onko se läpikotaisin vihainen.” LA: ”Tämä oli mielenkiintoinen myös musiikillisesti.” TF: ”Räppiä, jossa rocktyyppinen kitara
Kenties pitää vinkata järjestäjille, että sopisivat sinne hyvin.” Petos Ysärifunkkii Petos on back ja Ysärifunkkii vie way back. Meillä on monta bloggaria, jotka ovat tosi vaikutusvaltaisia.” TF: ”Mutta sellaista promootiota, jolla tämäkin biisi on nostettu Suomen Spotify-listojen kärjen tuntumaan, ei saada ilman isoja yhtiöitä. Homman nimi on boom bap, ja kertosäkeissä skrätsätään. Biitti on sellainen, että havaijipaita ja aurinkolasit päälle ja avoauto alle.” TF: ”Kertosäe on aivan ihana skrätsäyksineen kaikkineen, tulee ihan kylmät väreet kun on kuunnellut ysäriräppiä niin paljon. TF: ”Tämän hetken EDM tuntuu olevan tosi hidasta, tropical housen suuntaista.” LA: ”Enpä tiedä. Ja itse asiassa tämä UFO-biisihän on melkein suora plagiaatti yhdestä Major Lazerin biisistä.” PJ Harvey The Orange Monkey Sideways-festivaalille saapuvan artistin The Hope Six Demolition Projectin viimeinen single on hyvin epätyypillinen single. Oliko se Ruisrock, mistä oli tehty mielenkiintoinen analyysi, että festari on panostanut näihin ei vielä täysi-ikäisiin kävijöihin. Sama kävi 2000-luvun alussa metallin kanssa.” L A: ”Suomessa tietyt trendit ovat tosi vahvassa räppipuolella, kuten autotune. Sen näkee politiikankin puolella, pystyt kirjoittamaan ja luomaan nimeä itsellesi puhtaasti netin kautta. Niiden rahat nostavat nämä biisit loppujen lopuksi sinne.” LA: ”Ne ovat varmaan myös tajunneet, miten iso ilmiö tämä on. LA: ”Marssimusaa taas, niin kuin edelliselläkin PJ Harveyn levyllä oli. Kappaletta ovat olleet tekemässä hittinikkarit Lasse Kurki, Maija Vilkkumaa ja Kasmir. Ehkä tämä on biisi, joka kasvaa.” TF: ”Ehkä tämä on musaa, joka ei analysoimalla parane, se pitää vain tuntea.” LA: ”Ja keikka on varmasti hyvä paikka siihen. Hanskaa kokonaisuudet. Se fiilis, että minunkin ikäiseni tyypit ovat pihalla näiden artistien supersuosiosta.” TF: ”Viime vuoden Flow’ssa Major Lazer jakoi mielipiteitä. Ensisingle kellottaa Spotifyssa neljättä miljoonaa kuuntelukertaa. Minun on hyvin vaikea kuvitella näin yksiulotteisen tekstin olevan Maija Vilkkumaan käsialaa.” LA: ”Suora teksti avaa kappaleen monelle, mutta sulkee sen sitten taas monilta muilta.” TF: ”Kun yritetään kirjoittaa laulua mahdollisimman monelle, voi olla, ettei se toimi kenellekään. Koska tykkään Pori-soundista ja niistä bändeistä ja Jukka Nousiaisesta, tässä pitäisi olla kaikki elementit kunnossa. Se on osoittautunut fiksuksi vedoksi, festari on kasvanut ja onnistunut uudistumaan. Hyvin usein voi osua harhaan, kun lähtee kokeilemaan psykedeelisempiä linjoja. Tulee hyvä ja lämmin retro-olo. TF: ”Tämä on psykedeelisen elektroninen versio siitä.” LA: ”Ehkä tuo Pori oli hyvä käsite kuvaamaan tätä. Ug-räpin kalliolaislegenda antaa esimakua Testamentti-levystään, ja rataräpin sijaan fiilistellään ysärimenoa. Vaikuttavimmissa kappaleissa sanotaan asiat hienovaraisemmin. Silti homma pysyy monipuolisena enkä näe, että se olisi menettänyt aitoutensa tai kaupallistunut läpeensä.” TF: ”Jos miettii, että Eevil Stöö ja Khid voivat olla listaykköskamaa Suomessa, niin voi sanoa ug-räpin löytäneen yleisönsä. TF: ”Heti introssa tulee tämän hetken suosituin lauluefekti: alas vedetty autotunetus.” LA: ”Kun biisiä miettii rakkauslauluna, tämä on minun makuuni hieman liian suora. Tulee mieleen vanha MC Taakibörsta, Tuomio & Kone ja se aika, kun suomiräppi oli aidosti undergroundmusaa.” LA: ”Retromeininkiä. Toiset kysyivät, miksi Major Lazer on Flow’ssa, jota pidetään aitona ja uskottavana indiekansan tapahtumana. Hyvä ja varma tyyppi, mutta diggaan kyllä hänen vanhasta rosoisemmasta soundistaan. Tässä on suuri juttu, mistä ei olla tietoisia. Kaikkien ei tarvitse olla Cheek, Elastinen tai JVG, mutta tällaisetkin vaihtoehdot ovat olemassa.” LA: ”Tämä on hauska! Loistava kesäbiisi. EDM-skene on jännä: supernuoret tyypit tekevät hullua uraa alle parikymppisinä. Tuli jotenkin mieleen Bowien viimeinen albumi, joka oli albumikokonaisuuden arvonpalautus.” TF: ”PJ Harvey on tyyppi, jolle albumimuoto sopii. Ysärisoundia, fiilistelyä ja bilemusaa samassa. Säkeistön taustalla ei ollut juuri muuta kuin rumpukone ja pari perkussiivistä elementtiä. Suomirap-keskustelussa on jännää se aitousihanne. Nyt tulee fiilis, että se tunne paiskataan vasten naamaa.” TF: ”Tämä kuulostaa vähän teini-ikäisen kirjoittamalta. Rock-päätteiset festarit ovat tuskailleet sen kanssa.” TF: ”Ruisrock on hoitanut homman hyvin ja on uskottava vaihtoehto jostain Weekendin ja Flow’n välimaastosta. Kukaan ei kuitenkaan pysty määrittelemään, kuka ja mikä se alkuperäinen on. Siinä mielessä se on tosi siistiä.” TF: ”Tosiaan mieluummin tätä kuin sellaista, että viiskymppinen David Guetta tekee musaa samalle kohderyhmälle. Laulu jäi pintaan.” LA: ”Mikä on hyvä asia, koska Anna Abreu on tosi hyvä laulamaan! Ja hyvä tekemään myös hittejä.” TF: ”Kaksi aiempaa singleä olivat katastrofaalisia, eivät osuneet yhtään maaliin. Siinä on jotain hienoa, kun oma tausta on nuorisojärjestöissä, joissa iskulause on se, että nuoret itse tekevät muille nuorille ja nuorten kanssa. Ei edellytä pitkän, vaivalloisen työn tekemistä puolueen kautta. Circlellähän on ihan käsittämätön fanikanta, varsinkin kun ottaa huomioon, että he tuottavat levyjä hämmentäviä määriä.” TF: ”On ollut mahtava huomata, miten Pori-bändit ovat maailmalla arvossaan.” LA: ”Ekalla kuuntelemalla en olisi ehkä pysähtynyt Räjä elektrikin ääreen, mutta ehkä tokalla olisin, koska tykkään Pori-soundista. LA: ”Ai jumalauta, mikä Miami-meno. Itse viihdyin, mutta kitarabändeihin tottuneille tanssijoista ja heilumisesta koostuva show on liian outoa. Se on lempparifestarini. Tapahtuma houkuttelee myös kourallisen indieporukkaa, joka saa festarin vaikuttamaan ulkoisesti coolilta.” LA: ”En itse päässyt viime kesänä Ruisrockiin, mutta kaverit ihmettelivät, mitä helvettiä täällä tapahtuu, kun mieletön lössi suuntaa lavalle, jossa on jotain EDM-osastoa. Tällaista hyvin tuotettua ja tietyssä mielessä pinnallista kamaa. Jos joku pystyy tekemään rahaa bilebiiseillä, niin en ymmärrä, miksi joku sitä paheksuu. Biisi kiersi tavallaan kehää.” LA: ”Tällaisilla artisteilla on varmaan tosi vapauttavaa, kun on sellaisessa asemassa, että pystyy tekemään musiikkia välittämättä muiden odotuksista.” TF: ”Jos on vähänkään pienempi artisti, niin vähintään levy-yhtiö asettaa joitain odotuksia. On kuitenkin olemassa artisteja, jotka tekevät täysin toisentyyppistä settiä.” TF: ”Keskustelu on mennyt siihen, koska suomiräppi on saavuttanut kaupallisen piikkinsä. Nuorten breikkaaminen kertoo myös siitä, että netti on luonut uuden tavan lyödä artisteja läpi. PJ tuskin ottaa vastaan edes puheluita levy-yhtiöltään.” LA: ”Jos tekstipuolta miettii, niin onhan hän monitaiteellinen persoona. Tuleekohan Räjäyttäjät H2Ö:hön. Uppoaa varmasti hyvin siihen porukkaan, joka on kuunnellut ysäriräppiä muutenkin.” Alex Mattson UFO 18-vuotias suomalainen EDM-lupaus opiskeli elektronisen musiikin tuottajaksi Amsterdamissa ja päätyi samalle levy-yhtiölle David Guettan kanssa. Tämä on selkeä korjausliike.” LA: ”Kappaleessa konkretisoituu vanha kunnon ’keep it simple’.” TF: ”Lasse Kurki on kuunnellut elämänsä aikana niin paljon musaa, että tietää, mitä hittibiisissä pitää olla, vaikkei ole hittilaulaja itse.” LA: ”Varmaan myös hyvin ajoitettu kappale, kesäbiisi.” H I T T I K A R U S E L L I RUMBA 73. Se oli jotenkin tosi suora ja aggressiivinenkin.” TF: ”Tämä on sävellyksenä hirveän epäkonventionaalinen popja rockkappaleeksi. Jokainen levy on kuin kirja tai elokuva. Tämä saattaa tarkoittaa, ettei biisi yksittäin poimittuna tunnu hirveän vahvalta, mutta keskellä levyä se onkin kiinnostavampi.” Anna Abreu Kaikki mussa rakastaa kaikkea sun Levy-yhtiön mukaan ”vuoden isoin rakkauslaulu”. Musiikillisesti tämä ei anna minulle oikeastaan mitään. Aiemmin se on varmasti ollut tosi vaikeaa tuon ikäisille.” LA: ”Hyvässä ja pahassa netti on demokratisoinut monta juttua. On kuitenkin selvää, että kenttä on kasvanut ja monipuolistunut. Se on hienoa ja lisää moninaisuutta. Pidin tuotannosta, koska se oli pidetty hyvin yksinkertaisena
V älillä tulee pakottava tarve saada hankittua fyysinen levy. Ryhdyin siis etsimään yksittäisiä hyviä kappaleita, joista sitten koostin erilaisia soittolistoja. Muokkasin jatkuvasti kasvavaa kokoelmaani pieteetillä. Tuntuu, että kuuntelen eniten musiikkia luurit korvilla ja liikkeellä ollessani. Levy on kiva omistaa kaikessa mielessä.” ”Joel Melasniemi sanoi kerran kuvaavasti soittimista, että todelliset ammattilaiset vetävät aina halvoilla ja kuppaisilla kamoilla. Mieluiten kassillinen tyhjiä kasetteja, joille nauhoitetaan kirjaston levyjä. Yritin selittää graafikko Jussi Karjalaiselle kaikkia yksityiskohtia painopinnasta, rasteroinnista ynnä muusta. Siihen nähden kaikki tällainen levyjen keräily, 180 gramman vinyylit, keräilyboksit, harvinaisuudet ynnä muut näyttäytyvät aika elitistisenä harrastuksena. Siinä kokoelmassa on yllättävän paljon kaikenlaista niin sanottua promopaskaa, demoja ja mitä lienee. Tätähän minä olen muutenkin viime aikoina kuunnellut. Oli pakko hankkia levy esimerkiksi. Nyt on puhelin, missä sinulla on suunnilleen kaikki maailman musiikki koko ajan mukana. H eti, kun iTunes tuli, olin sitä mieltä, että tämä on vastaus rukouksiini. Sellaiset keski-ikäiset himanyplääjät ostavat kaiken maailman kullattuja kitaroita.” – MATTI MIKKOLA L E V Y H Y L LY 74 RUMBA. B-puolen helmien metsästäjä Tehosekoittimesta ja nyttemmin Saimaasta tuttu MATTI MIKKOLA ei yllättäen ole intohimoinen äänilevyjen keräilijä. Tämä on vain tällainen oma hypoteesini. Siinä, kun suorittaa eräänlaista arkiston hoitamista ja kuuntelee kappaleita läpi, löytää aiemmin piilossa pysyneitä juttuja. Musiikki on aika juustoista muovia, mutta tämä on tehty varmasti todella monimutkaisilla härveleillä. On minulla silti myös fyysisiä levyjä. En osta enää edes iTunesista levyjä. Vinyyliä on ehkä sellainen 4–5 hyllymetriä. Joel Melasniemi sanoi kerran kuvaavasti soittimista, että todelliset ammattilaiset vetävät aina halvoilla ja kuppaisilla kamoilla. Ensiksi rippasin omat levyni ohjelman kokoelmiin, sitten kirjaston levyt ja vähitellen kavereiden levyt. Olen todella onnellinen tekniikan kehittymisestä, kun muistelee, kuinka vaikeaa musiikin hankkiminen, kuljettaminen ja kuunteleminen olivat takavuosina. Sen myötä musiikkimakuni alkoi kehittyä siihen, että yritin etsiä niistä tylsiltäkin tuntuvista levyistä jotain B-puolen kuudennen biisin helmiä. Toiset pelaavat pasianssia, minä merkkasin iTunesiin levyihin tekijätiedot, soittajat, vuosiluvut ja muut äärimmäisen tarkasti. Keksin aika nopeasti myös sen, mitä nykyään kutsutaan soittolistojen kuratoinniksi. Sellaiset keski-ikäiset himanyplääjät ostavat kaiken maailman kullattuja kitaroita. TEKSTI TONI KERÄNEN KUVA AMANDA MICKLIN ” P ohjustuksena täytyy sanoa, että olen ollut noin 15 vuotta sisällä digitaalisessa musiikissa. Menimme selaamaan vain graafisessa mielessä levykaupan hyllyjä. Jos kansi olisi toteutettu nykyaikaisella tyylillä, se olisi näyttänyt joltain keskustan vaalijulisteelta Järvenpään torilla. Silti käytännössä minäkin kuuntelen lähinnä kappaleita sieltä täältä, en kokonaisia levyjä putkeen. Le Parc on jotenkin sellaisesta taitevaiheesta. Tangerine Dreamin Le Parcin (1985) hankinnan tarinakin oli sellainen, että olimme viime lokakuussa tekemässä uuden Saimaa-levyn kansia ja piti saada referenssiksi joku vanhempi levy. Voisin veikata, että kaikista puhuttelevimmat ja vaikutusvaltaisimmat levyversiot ovat olleet niitä, joissa levyt ovat olleet täynnä naarmuja ja kansien päällä on väsätty lukemattomat jointit. Silloin oli aika urpoa ja tekopyhää väittää, että sinun pitäisi ostaa vähistä rahoistasi kalliita levyjä ollaksesi aito fani. Nuorena olin ollut todellinen kirjastolainen. Nykyään Spotify on ihan ylivoimainen tässä suhteessa. Cd:t taas ovat mökillä, ja niitä on iso kirjahyllyllinen kahdessa rivissä. Jos olit 1980–90-luvuilla vaikka joku opiskelija ja bändityyppi ja sinulla oli hirveä jano saada nopeasti ja laajasti musiikkisivistystä, kirjasto oli yksi harvoista vaihtoehdoista. Ei kuitenkaan välttämättä siinä mielessä kuin luulisi. Hänen kotoaan on edes turha etsiä levyhyllyä, ja mies on muutenkin yksittäisten kappaleiden ystävä. Ajattelin, että kun levykaupoilla menee niin huonosti, niin ei ole oikein kosher vain pläräillä, ostetaan levy pois. Hiljalleen aloin myös ostaa levyjä suoraan netistä. Ne ovat kuitenkin jääneet vanhempieni kotiin, kun muutin sieltä aikoinaan pois. Kyllähän minä olen periaatteessa yhtenäisten levykokonaisuuksien puolestapuhuja
L E V Y H Y L LY RUMBA 75
Hän on uuden moraalin tienraivaaja, joka voi silkalla sinnikkyydellään selättää koko viihdelehdistön.” Eräs viihteen ja politiikan jaettu piirre on patavanhoillisuuteen asti yltävä konservatiivisuus. Politiikan Miley Cyrus on Kanadan pääministeri Justin Trudeau. Entäpä Suomi, jossa kansa valitsi auliista halustaan diktaattoreikseen päin näköä valehtelevia veronkiertäjiä ja rasisteja. Kun eteemme tulee ongelma, me emme ratkaise sitä vaan hukutamme sen isompaan, pahempaan ongelmaan. Hän on voittanut kansalaisten sydämet kampanjalla, joka ei vain lupaa muutosta vaan tekee sen. Hän on samalla tavalla purppurasyntyinen kuin Cyrus: Trudeaun isä palveli Kanadan pääministerinä 1970–80-luvuilla. Meille auttaminen on sitä, että suljemme silmämme ja ajattelemme isänmaata. Olemme huolissamme siitä, miten monet naapureistamme ovat valmiit äänestämään äärioikeistoa. Kuten Cyrus, Trudeau marssi kansainväliselle estradille omalla ohjelmallaan, jota kuka tahansa toinen olisi pitänyt poliittisena itsemurhana. Kaksi vuotta sitten kirjoitin: ”Miley Cyrus saattaa olla muuttamassa sääntöjä. K eskellä Lähi-idässä räjähtänyttä humanitaarista kriisiä me sekä Suomessa että Euroopan unionissa kauhistelemme poliitikkoja ja mielipidevaikuttajia, jotka toitottavat rasistisia murhafantasioitaan. Olisi hullua edes väittää niin. Mutta politiikka on show, ei totuus. Miley Cyrus tietää olevansa etuoikeutettu. Silmät kiinni. Eurooppa liukuu nationalismin ikuiseen yöhön. K O LU M N I J Ä R V I N E N Eräs viihteen ja politiikan jaettu piirre on patavanhoillisuuteen asti yltävä konservatiivisuus. Aateluus velvoittaa. Kilpailu parrasvaloista muuttuu äkkiä kilpailuksi siitä, kuka huokuu vahvimmin sadan vuoden takaista taantumusta. Vapaamielisiin sanoihin ja tekoihin suhtaudutaan niin epäilevästi, että niiden esittämistä aletaan arastella. Meidän täytyy kuunnella, mitä Trudeau sanoo ja miten hän sen sanoo. Kilpailu parrasvaloista muuttuu äkkiä kilpailuksi siitä, kuka huokuu vahvimmin sadan vuoden takaista taantumusta. Talouspolitiikka tarvitsee Miley Cyrusta JAMI JÄRVINEN Kirjoittaja on laskutavasta riippuen Kontulan viimeinen boheemi tai ensimmäinen hipsteri. Hän on kieltäytynyt näyttelemästä samaa pragmatistiroolia kuin kaikki kollegansa. Säästöpolitiikka tekee Euroopasta köyhän juuri, kun tätä vaihtoehdottomuuden uunissa paistettua deflaatiokakkua olisi tulossa lusikoimaan joukko kuolevia lähimmäisiämme Irakista, Syyriasta, Eritreasta, Somaliasta ja Afganistanista. Anarkistien houretta! Kannatamme vain ”maltillista keskitietä” tallustelevaa ”tolkun ihmistä”. Isänmaa. Tarvitaan Miley Cyrus. Meidänkö pitäisi olla koko maailman sosiaalitoimisto. Ei sillä, että antaisimme tukemme vasemmistollekaan. Loppuunmyydyille saleille esiintyvä miljonäärimuusikko ei ole mikään vallankumoustaistelija. Hän on vain rohkea eikä kuuntele kompromissinhaluisia neuvonantajia. Nyt nämä riistävät köyhimmiltä kaiken liikkumavaran, kätkevät sekä julkisen että oman yksityisen omaisuutensa juridisten muotoseikkojen taakse – ja kutsuvat tätä vapaudeksi ja läpinäkyvyydeksi. Meillä on aina vaihtoehtoja. Ei vaihtoehtoa. He ovat ongelma, josta halutaan eroon. Me laivaamme kammottavista oloista paenneet, osaansa syyttömät lapset turkkilaisille keskitysleireille ja sanomme itsellemme tämän olevan ”ainoa ratkaisu”, jolla ”autetaan vainojen uhreja”. Hetkellä, jolloin suurin määrä ihmisiä tarvitsee eniten apua, puolueettomat humanistit aplodeeraavat juuri niille pahuuden banaaliutta huokuville pragmaatikoille, jotka lupaavat tehdä turvapaikanhakijoiden elämästä mahdollisimman karua, valvottua, toivotonta. Ei yksin, mutta näkyvimmin. Rannoillemme huuhtoutuneiden turvapaikanhakijoiden kannalta ideologinen saivartelu on turhaa, lopputulos on aina sama. Hän on Billy Ray Cyrusin tytär, Dolly Partonin kummityttö. Talouskuripolitiikka on kirjoitettu vihan ja pelon kulmasta, vaikka oikeasti meillä juuri niin monta vaihtoehtoa kuin show’n tuottaja haluaa. Reaktiomme on tympeä. 76 RUMBA. Työttömyys ratkaistaan tekemällä siitä laitonta. Sen voi ohjata lukemattomilla eri tavoilla
@ilosaarirock Liput myynnissä!. Regina \ Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana \ Scandinavian Music Group Death Hawks \ Tryer \ Gasellit \ Tippa-T \ Tähtiportti \ Shiraz Lane \ Musta Risti \ View \ Tiisu \ Lopunajan mies Ihana Leijona \ Juice Normaali \ Jeremy Folderol \ Lasten Hautausmaa \ Robert Pehrsson’s Humbucker SWE Teksti-TV 666 \ The Mutants \ Kumikameli \ Kesä \ Kohti Tuhoa \ Särkyneet \ Rusto + more! Ellie Goulding UK \ Volbeat DK \ Cheek \ The 1975 UK \ Skepta UK \ Propagandhi CAN Paradise Lost UK \ TesseracT UK \ Haken UK \ Frank Carter & Rattlesnakes UK Wolf Alice UK \ SANNI \ Antti Tuisku \ Amorphis \ Stam1na \ Moonsorrow JVG \ Olavi Uusivirta \ J. Karjalainen \ Paperi T \ Chisu Lippuvaihtoehdot: 2 pv 98 € \ 1 pv 69 € Premium 2 pv 151 € \ Sulo-klubi 32 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste ilosaarirock.. Joensuu • 15.-17.7.2016 #kesänparasviikonloppu Ismo Alanko \ Vesala \ Elastinen \ Stig \ Eevil Stöö \ Saimaa \ Maj Karma \ Timo Lassy Band \ Aurora Anna Puu \ Ruger Hauer feat
(Sen verran kevytkapinallisuutta MG:ssä sentään tatuointien lisäksi on, että kun puhuu televisiossa posia Putinista, joutuu peruuttamaan vappukeikan Lastenklinikoilla, kun toinen tenavatähti Nikke Ankara sai sentään olla täydessä vauhdissa The Circuksessa vaikka moni fani jäikin ulos 12 vuoden ikärajan vuoksi. Masa antoi täysilaidallisen: ”Haluuksä kiittää, että sait lämpätä mua. Gettomasa, Jyväskylän nuori urho räppäsi taannoin suomiräpin isänmurhakappaleessaan Kuolleet presidentit, kuinka ei ”jalokivii tiputella, vaan vaatteita päältään”, minkä tarkoitusperiä Ruudolf olisi käynyt tiedustelemassa Blockfestillä saamatta sen kummempaa vastausta, mitä nyt Masa olisi sanonut Rudyn tehneen ennen parempaa musiikkia. Ja lisäksi Radio Helsinki on menossa taas vaihteeksi konkurssiin, ja se maasturilla ajeleva mies, joka omistaa kaikkein eniten I Own Radio Helsinki -kasseja on ulkomailla, mutta lupaa maksaa heti huomenna, kun tulee Helsinkiin. A loha kansalaiset ja hyvää kevättä, jonka tavallisuuden rikkoo vain Uniikin yllättävä loikka ikärajabisneksestä makkarabisnekseen. Haluuksä tietää, mitä mä teen rintapäivänä?” Kertomuksen mukaan Ruudolf ei halunnut, vaan lähti hyvin pian pois Wallun kasinolta. Kun Särre ja dj:nsä Rudy olivat menossa lavalle, Gettomasa muistutti, että kuka on pääesiintyjä ja vetäkää sen mittainen keikka sitten, minkä seurauksena joku olisi voinut sanoa, että ”Ruudolf hei, älä mee käpiksiin hei!” Huipennuksensa show sai, kun Gettomasan keikka alkoi ja samaan aikaan takaovea olivat koputelleet joukkio hänen frendejään. Haluuksä tulla ottamaan selfien mun kaa. Haluuksä kiittää, että sait lämpätä mua. Suomessa on sittenkin räppibiiffejä. Varsinkin, kun summakaan ei ole suuri, vain noin 30 000 euroa. Kuin kädenojennuksena Ruudolf otti porukasta kuvan ja saapui lavan reunaan näyttämään puhelimestaan kuvaa sisään halunneista. Siis sellainen oikea, johon ei liity tippaakaan se, että Mikael Gabriel julkaisee uuden singlen ja toivoo epätoivoisesti, että edes joku yli 14-vuotias kuuntelisi sen. Tämänkertainen raportti päättyy näihin vallankumouksellisiin tunnelmiin. Muuten kaikki on ennallaan: ruoho vihertää, Adele on soittanut Tukholmassa keikan, jolle viisi tähteä ei tekisi kunniaa, eikä kymmenenkään tähteä riittäisi, mutta jolle Aamulehden kriitikko antaa kuitenkin neljä tähteä. Nyt yhtyeen VJ Jonne Pitkänen koki saman, minkä seurauksena hänet salakuljetettiin Itävallasta Sveitsiin! Eräs manageri sanoisi tähän ”OK+”, joten sellainen olkoon myös kesänne! Tschüß! Pitkään kestänyt puuhailu musiikkikentän marginaalissa edesauttoi siinä, että yllekirjoittanut sai kuulokojeeseensa tiedon siitä, kuinka Gettomasa ja Ruudolf ovat olleet jo toista vuotta kuin Suomen Drake ja Meek Mill tai ainakin melkein. AD N RE I KI PA H TI EI N O M AN N ER 78 RUMBA. Rahalla saa ja työeläkemaksuilla pääsee! Aika monet avustajapalkkiot sillä silti hoitaisi! Mutta sitten varsinaiseen asiaan, sillä tapahtuipa näinä päivinä, että Suomesta on havaittu wanhan ja hywän ajan räppibiiffi. Maaliskuun viimeisenä päivänä Särre ja Gettomasa esiintyivät Henry’s Pubissa. Jo taannoin yhtye salakuljetti rumpalinsa Manen jonkin eurooppalaisen rajan yli tämän hukattua passinsa. MG:n skandaliöösistä tapauksesta huolimatta muun muassa valtalehti Helsingin Sanomain skribentti ehti huolestua Sannin musiikin rumien sanojen lapsia turmelevasta vaikutuksesta, minkä seurauksena taas kerran vähintään yhtä moni ihmetteli, että mitähän vittua tehdä tälle nimenomaiselle skribentille.) Sitten asiaan! Vaikka asianosaiset tahot erään nimeltämainitsettoman veroparatiisisuvun varoilla pyörivässä radiossa kiistivät Suuren Suomalaisen Räppibiiffin olemassaolon, mutta wanhan kirjurinne pitkään N I S S E M kestänyt puuhailu musiikkikentän marginaalissa edesauttoi siinä, että yllekirjoittanut sai kuulokojeeseensa tiedon siitä, kuinka Gettomasa ja Ruudolf ovat olleet jo toista vuotta kuin Suomen Drake ja Meek Mill tai ainakin melkein. Kevennyksenä vielä niksi Pirkanmaalta: jos passi unohtuu lomamatkalta, Death Hawks antaa neuvot
Untitled-1 1 29.4.2016 0.20
Svart Records pukkaa lisäksi ulos tuhdin näköispainoksen Rokkiräjähdys-lp:stä, ja mukana ovat myös ensimmäiset ep:mme. ”Ainakin miehistönvaihdokset ovat olleet jonkinlaisia käännekohtia. En tiedä.” Onko seuraavaksi luvassa listaykkönen. studioalbumi Saastan kaipuu. Antti Annunen tuli bändiin väliaikaiseksi basistiksi Euroopan kiertueelle vuonna 1994 ja jäi vakituiseksi, kun homma pelitti. Varmaan jatkamme niin kauan kuin homma antaa vähintään yhtä paljon kuin ottaa. ”Eräiden treenien aluksi söimme täytekakun. Mutta ei vaikeampaa kuin kaksikymppisiä kymmenen vuotta sitten.” Miten juhlistitte kolmekymppisiä. Ei listasijoitus ole ykköstavoite, mutta toivon toki, että musamme tavoittaa mahdollisimman monet. A. Ei tämä mitään terapiaa ole siinä mielessä, että onhan tässä kuluttavat ja rasittavat puolensa. Jotkut aiemmat levymme ovat käyneet listalla yhdentenätoista, ja voi hyvinkin olla, että noita albumeita myytiin enemmän kuin Ei kenenkään maata. Ehkä meidän yleisömme tykkää albumeista. Oikeastaan en hommannut kakkua juhlamielessä, vaan osaksi valokuvaussessiota. Nyt elämme mielenkiintoista aikaa. ”Omasta näkökulmastani paras Radiopuhelimet-levy vaihtelee ajan mittaan. MÄEN mukaan Radiopuhelimet ei ole koskaan pitänyt puolta vuotta pitempää taukoa. R adiopuhelimet täyttää 30 vuotta: Onko sitä vaikea uskoa. Mutta käytänpä kömpelöä vertauskuvaa: bänditouhu on pitänyt päätä pinnalla elämän ristiaallokossa jopa silloin, kun kaikki muu on vetänyt pohjaan.” Kuinka suhtaudut nyt aivan ensimmäisiin äänityksiinne, kuten Sinappia ja ketsuppia -ep:hen ja Rokkiräjähdys-albumiin. Soundit eivät ole parhaat mahdolliset, välillä kirskuvan purkkimaiset, mutta parempi niin kuin että biisit olisi pilattu sille ajalle tyypillisellä kasariläiskeellä.” Mitkä ovat olleet suurimmat muutokset ja käännekohdat yhtyeen historiassa. ”1990-luvun alussa, Pian, pian -albumin äänitysten jälkeen, pidimme puolen vuoden soittotauon Jyrki Raatikaisen maailmanympärimatkan ajaksi. Kuvaamisen lopuksi hotkimme kakun yhteiseltä tarjoilulautaselta ja saimme hyvän sokerihumalan treeneihin.” Oletteko koskaan pitäneet pitempää taukoa, vai oletteko vain porskuttaneet eteenpäin vuodesta toiseen. 30 vuotta saastan kaipuuta RADIOPUHELIMET saavutti tänä vuonna rajapyykin, jota harva kokoonpano pääsee kokemaan: oululainen kulttiyhtye täytti pyöreät 30 vuotta. ”Emme ole koskaan tehneet pitkän ajan suunnitelmia. Ja joka kanava tuuttaa Radiopuhelimia tauotta. ”Olen kuunnellut noita nyt pitkästä aikaa, sillä uusintajulkaisun koelevyt ovat juuri lautasella. ”Joo, totta kai. Solisti J. Käänteitä on riittänyt.” Mikä on omasta mielestäsi kaikkien aikojen paras Radiopuhelimet-levy ja miksi. ”On. ”Ehkä listakymppiin nousemista auttoi se seikka, että levymyynti yleensäkin on laskenut, ja meidän kohdallamme lasku ei ole ollut niin jyrkkä. Onko Radiopuhelimet nyt suosionsa huipulla. Into kuuluu ja välittyy niin, että välillä hymyilyttää. Sitä kautta tutustuttiin Juha Hurmeeseen, jonka ohjauksessa tehtiin kaksi näytelmää. Uusi levy on tulossa, ja se tietää kesäksi ja syksyksi kiivaita keikkoja. Levy miksattiin tuon soittotauon aikana, ja kun kaima Raatikainen palasi reissultaan, kolmas albumimme julkaistiin ja lähdimme keikoille. Joskus se on ollut Maasäteilyä, joskus K.O., joskus Hiljaista!, joskus Oulu on kaupungin nimi. Hyvin on musa kestänyt aikaa, kiivasta mekkalaa. Ray Katz muutti Berliinistä Radiopuhelimiin 1995, kun pyydettiin, ja kohta jo äänitettiin Avaruus-levy ja sukellettiin Kostamussinfonian teatterimaailmaan. Etenemme asia kerrallaan. Onneksi olemme myös saaneet uutta yleisöä, kun vanhemmasta päästä alkaa jo luonnollinen poistuma tehdä tehtäväänsä.” Tiesittekö aloittaessanne vuonna 1986, että jatkatte yhdessä pitkään. Keväällä julkaistaan myös 14. TEKSTI TUUKKA HÄMÄLÄINEN KUVAT TOMI PALSA K Y S Y M Y S & V A S TA U S 80 RUMBA. Edellisellä Ei kenenkään maa -albumilla nousitte ensimmäistä kertaa Suomen albumilistan Top 10:een
• Julkaissut kaksi sarjakuvaromaania, Hermolomamatka (2011) ja Kiskoja (2014). • Ennen Radiopuhelimia Ei!Ei -yhtyeen solisti, Mieskuoro Huutajien perustajajäsen. F A K T A K Y S Y M Y S & V A S TA U S ”Bänditouhu on pitänyt päätä pinnalla elämän ristiaallokossa jopa silloin, kun kaikki muu on vetänyt pohjaan.” – J. • Työskennellyt lisäksi graafisena suunnittelijana, käsikirjoittajana, näyttelijänä, rekvisitöörinä ja apulaisohjaajana. • Jyrki Anselmi Mäki • Syntynyt Pyhännässä 1962. A. Kolmas sarjakuva Musta lipas ilmestyy syksyllä. • Sanoittaja, laulaja ja kuvataiteilija. MÄKI RUMBA 81
Koko bändin soundi on enemmän luurankomainen. Olen huomannut, että sanoitukseni menevät usein pienen ihmisen pohdiskeluksi. ”Kyllä sanoitukset kertovat maailmasta, jossa elämme, eikä yhteiskunnallinen tilanne voi olla heijastumatta siihen, mitä ulos suoltaa. En tiedä, huomaako sitä kukaan muu, mutta käytän äänijänteitäni, keuhkojani, kurkkutorveani, sydäntäni, aivohernettäni ja varsinkin maksaani monipuolisemmin kuin ennen.” Ette ole karttaneet kappaleissanne yhteiskunnallisesti kantaaottavia aiheita. Nyt kyllä itsellä taitaa olla mukana myös ripaus paatosta, vaikka sitä yleensä pyrin välttämään.” Mistä kantaaottavat tekstit saavat alkunsa. ”Levyä alettiin tehdä niin, että Jarno Mällinen sävelsi biisejä akustisille soittimille. MÄKI 82 RUMBA. Akustisen kitaran nyanssit tulevat siitä, kuinka lujaa tai hellästi kieliä kohtelee. Sanoitus saa alkunsa jostain mielen jomotuksesta, hauskasta tai vituttavasta sattumasta, törmäilystä tai kallon sisäisestä visiosta. Biisi voi herättää, liikuttaa, huvittaa, ärsyttää, vaikuttaa, siirtää henkisiä vuoria, hajottaa muureja, tuoda hyvää energiaa.” K Y S Y M Y S & V A S TA U S ”En tiedä, huomaako sitä kukaan muu, mutta käytän äänijänteitäni, keuhkojani, kurkkutorveani, sydäntäni, aivohernettäni ja varsinkin maksaani monipuolisemmin kuin ennen.” – J. Kantaaottavuus ei ole sormella osoittelua, vaan sanoituksissa on ihmettelyä, toteamista, nauramistakin. Emme halunneet tehdä nuotiopiirilimputusta, vaan päästä lähemmäs varhaisen bluesin ulosantia. Siinä oli yksi syy, miksi tuohon ryhdyimme. Se ‘kantaaottavuus’ siis tulee, jos on tullakseen. Mietin paljon puhuttua isänmaallisuutta – sitä, kuinka tietyt ryhmät omivat tuota käsitettä itselleen, vaikka jokaisella meistä on siitä oma käsityksemme. Taiteessa tunne on tärkeä, siinä on sen vapaus ja voima. Ei nimittäin ole itsestäänselvää, että biisit, jotka kuulostavat hyviltä sähkökitaralla, toimisivat akustisesti. Suorimmin maamme tilaa varmaan käsittelee sähköinen versio edellisen albumimme nimibiisistä Ei kenenkään maasta. ”Voin tietenkin vastata vain omasta puolestani, vaikka toisen pääsanoittajan eli Jarnon kanssa varmaan ollaan aika lailla samoilla linjoilla. A. Suollan mieluummin laajempaa, ehkä ajattomampaa kamaa maailmasta, jossa elämme. Samalla se oli itselleni oppia, kun huutolaulaminen akustisten soitinten remellyksessä toi äänenkäyttööni uusia ulottuvuuksia. Mikä on tämä maa, jota vihamielisiä tunnuksia piirustelevat fanaatikot pitävät omanaan. En kirjoita sanoituksia siten, että päättäisin tehdä kantaaottavan biisin. Nyt se on tämä uusin, koska olen tohkeissani sen onnistumisesta. Kirjoitan sitä, mitä tulee. Ei kenenkään maa -sanoitus syntyi yhteiskunnallisen keskustelun herättämänä. Ilman äänivallin suojaa esittäminen on alastomampaa. Halusimme haastaa itsemme, saada akustisilla soittimilla vähintään yhtä suuren intensiteetin kuin sähkövehkeillä. Kun sen teimme, alkoi tuntua, että hyvä tuli, mutta mitäpä jos tehtäisiin vielä parempi.” Edellinen albuminne oli akustinen, ja olette myös esiintyneet akustisesti. Jatkaako tuleva albumi samalla linjalla. Rokkiräjähdys on ensimmäisenä albumina tärkeä, koska aikoinaan unelmoin, että saisinpa joskus olla edes yhtä pitkäsoittoa tekemässä. Kuinka se eroaa perinteisestä ilmaisustanne. Yksinkertaisesti kuulin itseni paremmin. En osaa enkä haluakaan tunkea sanoituksiini vaikkapa yksittäisen poliitikon arvostelua
WWW.KORJAAMO.FI TÖÖLÖNKATU 51, HELSINKI KINO Kaupungin Sy ö elokuvakokemus paras q Korjaamo Kino – paremman elokuvan puolesta ju o nauti % hauskassa ja tunnelmallisessa korttelikinossa keskellä Töölöä myös kesäleffaa vehreällä Kesäpihalla S Kesän kunniaksi tarjoamme kesäkuun 2 ensimmäistä viikkoa 2 leffalippua yhden hinnalla Edun saat näyttämällä tämän kupongin kassalla. Tarjous koskee vain normaalihintaisia lippuja 1.-14.6. tule ja tuo ystäväsi leffaan!