Rumba 1/2015 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

8 ,90 €. 10 2010 x 1/2015 . Ketkä pääsivät mukaan ja miksi. VILLE LEINONEN ARTTURI TAIRA PAPERI T KATY PERRY Listasimme 10 tämän vuosikymmenen tärkeintä artistia
82 Kolumni: Laakso Kulttuurivarkaita on jälleen liikkeellä. 22 Kiitoradalla Mukana At the Hollow, XES, Samat nimet ja muita. SISÄLTÖ 1/2015 27 2010-luvun äänitorvet Heistä me muistamme tämän vuosikymmenen. 62 Kykyjenetsintää some-aikakautena Onko levy-yhtiöille hyvä biisi tuhansia tykkäyksiä tärkeämpi. 88 Kysymys & vastaus Ville Leinonen haluaa myös perheensä keikoille. 15 Täydennä lause Rumba aloittaa, A.W. 80 Valitut Palsat Tomi Palsa kuvasi Magenta Skycoden viimeisen illan. 48 Artturi Taira Uusi bisnesmalli muusikoille: älä julkaise mitään. 76 Hittikaruselli Teemu Fiilin ja Matti Nives kuuntelevat. Vuosikymmenen turpeimmat törpöt. 8 Datanurkkaus Nightwish taipuu kaavioiksi. 16 Studiossa Tähtiportti ja Haista 2.0 -studion mystiikka. 75 Black Peider Seikkailut jatkuvat. 78 Levyhylly Matti Johannes Koivu kunnioittaa cd:itä. Yrjänä lopettaa. 84 Ammattilainen vastaa Onko Helsingissä jo liikaa rock-klubeja. 68 Levyt Mukana CMX, Lapko, Panda Bear ja muita. 20 Nousussa Aurora elää veitsenterällä. 24 Kolumni: Järvinen Terroristien luodit eivät osu laulajiin. 6 Ajankohta Tinashe, Ranger ja Valtio vihaa sua. PARASTA JUURI NYT: John Carpenter's Lost Themes (levy) TEEMU FIILIN PÄÄTOIMITTAJA Lasten hautausmaa: Kiputyttö (biisi) SAKU SCHILDT TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Mark Yarm: Kaikki rakastavat Seattlea (kirja) MIKKO LITMANEN ART DIRECTOR RUMBA 3. 10 Viikko kuvina DJ Kridlokk linssin takana. 56 Paperi T Mies joka teki vuoden kohutuimman kotimaisen rap-levyn. 12 Vieraissa Sauna, Sibelius ja Satellite Stories. 18 Pop-essee Miksei Katy Perry saa vain olla pop-tähti. 86 Nisse M
4PV liPut alk.155€
Esimerkiksi tässä lehdessä haastateltu Artturi Taira ei olisi alun alkaen halunnut välttämättä julkaista lainkaan uuden Shivan Dragn -projektinsa musiikkia äänitteenä. Niin ikään tässä numerossa esiteltävä räppäri Paperi T ei ollut julkaissut ainoaakaan soolobiisiä siinä vaiheessa, kun hänet äänestettiin Tulevaisuuden tusinaan viime vuonna. Samaan aikaan meillä ei ole tarvetta painaa kalliille paperille jokaista juttua, joka toimituksessamme syntyy. Kun musiikkia, kirjoituksia, kuvia ja videoita tulvii internetissä silmiemme eteen loputtomasti, on helpompaa erottua tekemällä vähemmän mutta parempaa. Suurempi riski on siinä, että kulutat naamasi ja kyllästytät ihmiset meuhkaamalla jatkuvasti sosiaalisessa mediassa ja julkaisemalla kiireessä kaiken mitä studion kovalevylle tallentuu. 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Kustantaja Pop Media Oy Painopaikka: Lönnberg Painot Oy ISSN: 0781-0326 Mustanaamion suojeluksessa jo vuodesta 1984 FIILIN Niukkuuden ehdoilla Tervetuloa lukemaan uudistettua Rumbaa. Lehteä, jonka voit laittaa kirjahyllyysi ja palata sen pariin vaikka vuoden kuluttua. 1 / 2015 32. 8–16) Puh. Jos todellista sisältöä löytyy, ihmiset kyllä jaksavat odottaa. Mutta juuri vähässä voi olla tulevaisuus. Viisi numeroa vuodessa on radikaali muutos aikaisempaan ilmestymismäärään, mutta ideana ei ole ollutkaan tehdä vanhaa Rumbaa, joka vain ilmestyy harvemmin. Jokaisen jutun suunnitteluun ja tekemiseen on nyt tuplasti enemmän aikaa, joka toivottavasti näkyy lehden sivuilla. Toivottavasti nautitte niistä. vuosikerta Numero 659 Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3. RUMBA 5. 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Ilmoitusmyynti ja markkinointi Puh. 045 110 5522 Tämän lehden tekijät Anna Brotkin, DJ Kridlokk, Teemu Fiilin, Markus Hilden, Jukka Hätinen, Juuso Janhunen, Jami Järvinen, Otso Karhu, Joni Kling, Kimmo K. Muiden projektien puitteissa varsin maltillisesti tiputellut Paperi T -kappaleet todistivat hänen olevan kova tekijä, mutta soololevyä annettiin odottaa eikä kiirehditty asioiden edelle. Odotus kasvattaa pinnaa ja tekee odotetusta asiasta arvokkaamman. TEEMU FIILIN Kirjoittaja vihaa loskassa uivia katuja ja rakastaa paloautonpunaista bassokitaraansa. krs 00100 HELSINKI etunimi.sukunimi@popmedia.fi www.rumba.fi twitter.com/rumbalehti facebook.com/rumbafi instagram.com/rumbalehti Toimitus Päätoimittaja Teemu Fiilin Toimituspäällikkö Saku Schildt Art Director Mikko Litmanen Puh. Kun debyyttilevyn ensimmäiset singlet ilmestyivät, ne kehuttiin maasta taivaisiin, sillä hypelle oli todellista substanssia. Pelko siitä, että ihmiset unohtavat artistin mikäli tämä ei ole koko ajan näkyvillä kaikkialla ja julkaise jatkuvasti uutta, pätee enää vain niihin, joilla ei ole mitään muuta tarjottavaa kuin jatkuva näkyvyys tässä ja nyt. Olemme painaneet tähän lehteen joukon parhaita. Ne olivat hienoja kappaleita, joita jaksaa kuunnella varmasti vielä vuosien päästä. Tuntuuhan viisi numeroa meidän mielestämme aika vähältä. Koskinen, Joonas Kuisma, Kimmo Laakso, Anna-Maija Lippu, Mikko Litmanen, Nisse Mannerheim, Matti Nives, Oskari Onninen, Markus Paajala, Tomi Palsa, Black Peider, Niko Peltonen, Jean Ramsay, Santtu Reinikainen, Jose Riikonen, Jussi Saarinen, Susanne Salmi, Saku Schildt, Anton Vanha-Majamaa, Kimmo Vanhatalo Tilaajapalvelu (ark. Jo hyvän aikaa olemme suunnitelleet nykyaikaista printtimuotoista musiikkilehteä, joka täydentäisi Rumban verkkosivuja ja tarjoaisi sellaista hidasta musiikkijournalismia, joka voi elää kunkin numeron myyntiaikaa pidempään. Hype yhtyeen ympärillä on suuri. On kutkuttava ajatus, että bändi on pakko nähdä keikalla kuullakseen sen kappaleita, ja tämä on toiminut Shivan Dragnin eduksi
Tinashe esiintyy Helsingin Tavastialla 17. Sanoisin, ettei kovin usein. Ei toki niin, et teikö aikaisemmin Ektrolle yhden minialbumin ja ep:n tehneellä nelikolla olisi rahkeita Suomen pikkuklubeja isompaan liigaan. Se on tyylikäs, kokeellinen ja kunnianhimoinen, mutta biisimateriaaliltaan melankolinen ja paikoin synkkäkin trippi, jolla kitarasoolot, indiesävyt ja hiphop kohtaavat höyhenenkepeän r&b-soinnin. Keskiverto Ranger-fani tuskin tuntee suurta yhteenkuuluvaisuutta vaikkapa Asking Alexandrian kuulijoiden kanssa ja päinvastoin. Itse olisin valmis nostamaan Tinashen nuorena kuolleen r&b-ikonin Aaliyahin manttelinperijäksi – eikä tuo mantteli ole kevyt kantaa. AJ ANK OHT A LIVE LEVY TEKSTIT TEEMU FIILIN 6 RUMBA. Aquariukselle musiikkia ovat tehneet käytännössä kaikki tämän hetken kuumimmat tuottajanimet kuten Blood Orangen Dev Hynes, Clams Casino, Ryan Hemsworth, Blood Diamonds, Evian Christ ja Cashmere Cat. huhtikuuta. Aquariuksen singlet 2 On ja Pretend ovat keränneet yhteensä liki 50 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa, joten puheet indieyleisön leillikistä voi unohtaa. Rangerin keikat keräävät tiettävästi headbangereita ikään katsomatta. Tinashessa on Aaliyahin kohtalokkuutta ja surumielisyyttä, joka herkkään ja haavoittuvaan lauluääneen yhdistettynä saa aikaan pakahduttavia tuloksia. Where Evil Dwells ilmestyy 13. Mutta se ei tietenkään pidä paikkaansa. Rangerilla on nuoresta iästään huolimatta jo vannoutunut fanikunta, kiukkuisen susilauman hyökkäystä muistuttava lavaenergia ja nippu toimivia biisejä. Mutta miksi viime vuonna debyyttilevynsä julkaissut Tinashe Kachigwe on sitten kiinnostavampi tapaus kuin joku muu nuori ja nätti r&b-laulajatar. Toisekseen Tinashe pitää nuoren naisen puolia aikana, jolloin genrensä arvostetuinta musiikkia tekevät miehet kuten Frank Ocean ja The Weeknd sekä naispuoliset konkarit kuten Beyoncé. Vain hieman ennen Rangerin varsinaisen debyytin ilmestymistä Ektro tarjosi faneille Skull Splitting Metal! -kokoelman, joka niputti samoihin kansiin yhtyeen koko tähänastisen tuotannon. Tinashe on napannut paitsi sopimuksen monikansalliselta RCA-levymerkiltä myös vahvaa underground-suosiota nauttivien tuottajien kiinnostuksen. Ja todetaan ennen kuin kukaan ehtii huutaa ”hipster-r&b”, että Tinashe kykenee tekemään pop-hitin täysin vaivatta vaikkapa ruotsalaisen Stargate-hittinikkarin kanssa. Tinashe vastaa musiikkinsa visiosta toimimalla itse levyjensä vastaavana tuottajana. Ranger Where Evil Dwells Suomen toisen (vai joko peräti kolmannen) aallon speedja thrashmetallin airue Ranger yllätti muutamiakin metallipäitä allekirjoittaessaan viime syksynä levysopimuksen Spinefarmin kanssa. Maaliskuussa julkaistava Where Evil Dwells -albumi tuntuu jatkavan hyvin siitä, mihin edeltävällä Shock Skull -ep:llä jäätiin, mutta asteen hiotummalla tuotannolla. Mitä muuta voisi hyvältä heavymetallilta pyytää. Musiikillisesti ollaan perusasioissa: kompit myllyttävät kahden bassorummun voimin, riffit junnaavat ilkeinä, tuplakitaraleadit ujeltavat melodisesti ja laulaja Dimi Pontiac kiljuu kuin sika teuraalla. Pikemminkin asian voisi nähdä niin, että valtavirran metallin kehittyessä yhä turboahdetumpaan suuntaan, yleisö on alkanut kaipaamaan rinnalle yksinkertaisempaa heavyä, jossa muistetaan genren perusasiat ja kunnioitetaan sen historiaa. Tietysti jos haluaisi olla kyyninen, voisi väittää että Ranger on kuin nostalgiannalkäisille 1980-luvun lopun metallin parissa kasvaneille keski-ikäisille hevareille tehty täsmätuote. Tinashe Kuinka usein suomalaisilla on mahdollisuus nähdä maailmanlaajuisen hypen keskipisteenä oleva tuore r&b-tähti klubikeikalla Helsingissä. Ensinnäkin Aquarius-esikoinen eroaa valtaosasta uutta r&b-musiikkia jo pelkästään laatunsa kautta. maaliskuuta. Siitä syystä maaliskuu 2015 saattaakin jäädä historiaan, kun amerikkalainen Tinashe saapuu konsertoimaan Tavastialle
AJ ANK OHT A Valtio vihaa sua Kun koko Suomen läpi kaikuu nuorten bändien kloonaama 1980-luvun tyylinen suomipunk ja uusi aalto, on ehkä aika kääntää katse toiseen suuntaan Ratsian, Karanteenin ja Laman klassikkosoundeista. Punk auttoi löytämään oman identiteetin, arvomaailman, maailman parhaan musiikin ja össönsössön. Tähän mennessä tapahtumaan on buukattu ainakin Pää Kii ja Força Macabra. huhtikuuta. Punk oli 1990-luvulla enemmän marginaalissa kuin koskaan, joten monikaan bändi ei välittänyt paskaakaan, mitä muut heistä ajattelivat.” Kirjan julkkaribileet järjestetään Helsingin Lepakkomiehessä 29. Ja olihan silloin myös kovia bändejä kuten Uutuus, Kirous, Hässäkkä, Rytmihäiriö, Deep Turtle ja Sairaat mielet.” Vuorelalla oli kirjan aihevalintaan myös henkilökohtaisia syitä. Ainahan joku väittää, että punk on kuollut silloin ja silloin, vaikka yleensä kyse on vain siitä, ettei itse enää jaksa seurata punktouhuja. Tyylitietoisuus ei vielä ollut niin leimallista, vaan spontaaniudelle ja revittelylle jätettiin tilaa. Kosiskeluyritykset ovat käynnissä myös erään edesmenneen straight edge -yhtyeen suuntaan. ”Koin kirjan ajanjakson tärkeäksi siksi, että tulin itse mukaan punkskeneen 1990-luvun puolivälissä. Paljon on kirjoitettu 77-punkista ja 82-hardcoresta, mutta sen jälkeen on annettu ymmärtää, että punk olisi kuollut. Kukaan ei odottanut valmista, vaan asioita tehtiin itse – yleensä sinne päin. Valtio vihaa sua ilmestyy huhtikuun lopulla. Tuli radikaalia eläinoikeusaktivismia, straight edge -liikehdintää, punkin ja metallin fuusiota, popimpaa Levy-yhtiö-kamaa, Toisen vaihtoehdon sekä Puntala-rockin kaltaisia instituutioita ja niin edelleen. Rumbastakin tutun Mervi Vuorelan ja hänen kollegansa Ville Similän kirjoittama, suomipunkin vuosia 1985–2015 käsittelevä Valtio vihaa sua -kirja ilmestyy huhtikuussa. Kalliiksi tuli.” Mitä nykypäivän punkbändit voisivat oppia 1990-luvun yhtyeiltä. Jos punkin piti muka olla kuollutta vuoden 1985 jälkeen, niin aika helvetisti asioita siinä on tapahtunut.” Vuorelan mukaan valitun aikakauden punkissa kiinnosti monipuolisuus, mitä punkskenen sisällä on tapahtunut. ”Lähes kaikkien kanssa oli mahtavaa bamlata, ja usein haastikset venähtivät pikkutunneille. ”Punkin sisällä tapahtui isoja mullistuksia, joiden vaikutukset säteilevät nykyisin myös valtavirtaan. Mutta sitten taas toisaalta juuri siinä käppäisyydessä oli voimaa. ”Toivottavasti eivät hirveästi, koska meininki oli paikoin aika juostenkustua ja kiljunkatkuista. MUU Deep Turtle. Kaikkihan sitä kuitenkin haluavat, eikä kukaan koskaan traumatisoitunut”, Vuorela paljastaa. Vuorela perustelee aiheen valintaa ja rajausta seuraavasti: ”Meitä ärsytti, että suomipunkin historiankirjoitus loppui vuoteen 1985. Suomipunkin myöhemmät vaiheet ovat harmillisen huonosti kartoitettua aluetta, mutta tilanteeseen tulee pian muutos. ”Ehkä tehdään myös kiljua ja tarjotaan sitä nurkan takana. Olen punkille koko elämäni velkaa.” Vuorelan mukaan moni haasteltavista oli tainnut odottaa, että joku tulisi vihdoin kysymään heiltä näistä asioista
TOIMITTAJAT TEEMU FIILIN & SAKU SCHILDT Nightwishin Endless Forms Most Beautiful 18 % The Best of Nightwishia 12 % Darwinin evoluutioteoriaa 9 % Disneyn Frozen-elokuvaa 8 % Pink Floydin The Endless Riveriä 7% Euroviisukertosäkeitä 7 % Maggie Reillya 6 % Keijupölyä 6 % kansanmusiikkia 6 % kuulasta syntikkamattoa 5 % 600-raitaista studiopöytää 4 % ABBAa 4 % AOR:ää 3 % EDM:ää 2 % iskelmää 2 % Megadethin riffejä 1 % R&B:tä Maltan asukasluku: 450 000 ihmistä Samoan asukasluku: 187 000 ihmistä Imaginaerum-kiertueella tavoitettu yleisö: Nemo-singlen myynti Euroopassa: 1 500 000 ihmistä 350 000 kpl Kallein tuote Ebayssa: Nightwishin ja Sonic Syndicate -yhtyeen signeeraama Yamaha-sähkökitara: 6999, 99 dollaria (noin 6172 euroa) 8 RUMBA. Tämän kunniaksi esittelemme kokonaisen aukeaman verran erilaista Nightwish-dataa infograafikan muodossa. maaliskuuta uuden albuminsa Endless Forms Most Beautiful. D A T ANURKKA US Nightwish numeroina Musiikkiteollisuutemme vientiylpeys NIGHTWISH julkaisee 27
Imaginaerum (2011) ???½ Levymyynti: Suomessa noin 750 000 Yhdysvalloissa 1 miljoona Saksassa 2,5 miljoonaa Nightwishin soittamat coverit top 5: 1. Wishmaster (2000) ??½ Over the Hills and Far Away (ep, 2001) ??. Oceanborn (1998) ???. Crazy Train (Ozzy Osbourne) 3. D A T ANURKKA US Floor Jansenin pituusindeksi: LP-levy 30,5 cm Big Mac 11 cm Tuomas Holopaisen silinterihattu 22 cm Floor Jansen 183 cm Maailman pisin nainen Siddiqa Parveen 234 cm Kirahvinaaras yli 350 cm Beyoncé 169 cm Uniikki 162 cm Prince 158 cm Paula Vesala 157 cm Shakira 155 cm Mangusti 100 cm Taylor Swift 180 cm 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 1 7 59 66 30 35 23 72 57 39 (14 loppuunmyytyä) 113 (32 loppuunmyytyä) 39 (3 loppuunmyytyä) 84 (13 loppuunmyytyä) 32 (1 loppuunmyyty) Keikkoja per vuosi: Nightwishin Imaginaerumviinin myynti: 100 000 pulloa Eniten eri painoksia levyistä: Angels Fall First 33 Dark Passion Play 36 Wishmaster 37 Oceanborn 39 Once 44 Allmusic-pisteet Angels Fall First (1997) ??. Symphony of Destruction (Megadeth) RUMBA 9. Century Child (2002) ????½ Once (2004) ???½ Dark Passion Play (2007) ??. Wild Child (WASP) 2. High Hopes (Pink Floyd) 4. Over the Hills and Far Away (Gary Moore) 5
1 2 10 RUMBA. Jäähän ilmestyi Pyhä Ankkoforos, merimiesten muinainen suojeluspyhimys. Miten löysikään tiensä auton takasivuikkunaan, se jääköön toisarvoiseksi. Miehistö oli levoton, joten päätin käydä syömässä New Bamboo Centerissä. Kuusi kuollut keripukkiin. Ensimmäisessä osassa arkeaan raottaa salaperäinen hiphoppersoona DJ KRIDLOKK, joka julkaisee 20. VIIKK O K UVINA Mopille töitä Upouusi juttusarjamme Viikko kuvina seuraa artisteja heidän jokapäiväisessä elämässään valokuvien kautta. Aivovuodon, Tuuttimörön sekä tämän artikkelin kirjoittajan "Minä en aja" -kiertue. helmikuuta Khid-aliaksellaan splittialbumin kuvissakin vierailevan Aivovuodon kanssa. TEKSTI JA KUVAT DJ KRIDLOKK Kolmas päivä myrskyn silmässä
Kissan kusi. Chici-jiman saaren liepeillä ravinnonpuutteesta houriintunut miehistö saalisti Pliniuksen merieläimenä kuiskatun, myyttisen jättiläiskalmarin. Islanninsälpäinen aurinkokivemme oli pakkasen huurtama, minkä johdosta navigoiminen muuttui mahdottomaksi. Nenässä utuisen niemen, päässä saaren ternehisen, saavuin vihdoin määränpäähäni. Lutakosta saa lainata moppia. 5. Jodarokin epäonnistunut maastoutumisyritys Kokkolalaisen hotellin sängyllä. Tuokio keskeytyi, kun 6-8 olutpulloa repäisi itsensä vapauteen Jodarokin paperikassin kyljestä ja syöksyi portaikkoon. 3 6 4 7 5 RUMBA 11. Kaikki varotoimenpiteet oli otettava käytäntöön. Ruokimme nälkäiset, ja lyhyimmän lonkeron käytimme letkuksi Tuuttimörön talkboxiin Oulun-keikalla. Tarvitsimme lepoa, mutta vaara tuntui vaanivan jokaisessa aallokossa ja taivaan tähdessä. VIIKK O K UVINA 3. 6.Tapasimme intensiivisen lontoolaissyntyisen matemaatikon, joka horisi putoavista omenoista ja mystisestä, kappaleita alaspäin imevästä voimasta. 4. 7. Muinaiseen monarkiaan, jossa yksi valtias hallinnoi kaikkea ja kaikkia ylitse muiden. Vailla vaihtoehtoa syötimme koordinaatit älypuhelimeen ja matkasimme kosketusnäytön hohteessa Kokkolasta kohti Jyväskylää. Maa tuntui vieläkin liikehtivän jalkojeni alla samalla, kun tunsin yhä haistavani meren suolan
VIERAISS A 12 RUMBA
Näyttelyn aiheena on sen nimen mukaisesti Jean Sibelius ja häneen liittyvä taide. Siellä Pariisi muistutti Oulua ja taulun koko vastasi asunnon pinta-alaa. TEKSTI ANNA-MAIJA LIPPU KUVAT JARI LAM On keskipäivä, joten Ateneum-museossa on lisäksemme pääasiassa eläkeläisiä ja kouluryhmiä. ”Googletin vain, että what to do in Helsinki”, Heikkinen vastaa. Kuinka niin kauan sitten elänyt hahmo kiehtoo nuoria miehiä. Sibeliuksen musikaalista neroutta lainkaan kiistämättä, indiemuusikkoja puhuttelee hänessä eniten persoona ja edelläkävijän maine. ”Hän oli kunnianhimoinen ja panosti työhönsä niin hyvässä kuin pahassa,” Mankinen pohtii. Etukäteen meille on RUMBA 13. Suomenruotsalainen tyttö ihastelee ääneen Akseli Gallen-Kallelan värinkäyttöä, kun taas yläasteikäiset nuoret näyttävät tylsistyneiltä tehtäväpaperit käsissään. Kuljemme salien läpi ja tiirailemme teoksia yksi kerrallaan. On muotokuvia niin itse säveltäjästä kuin monista hänen läheisistään, veistoksia, kansallisromanttisia maalauksia luonnosta ja Sibeliuksen omaisuutta, kuten hänen vaatteitaan ja vain sikarin polttelemiseen tarkoitettu tuoli. Mistä Mankiselle ja Heikkiselle heräsi idea tulla juuri tänne. VIERAISS A Sibelius-koodi Veimme SATELLITE STORIES -yhtyeen Esa Mankisen ja Marko Heikkisen Helsingin Ateneumiin katsomaan Sibelius ja taiteen maailma -näyttelyä. Suomen kenties suurimman musiikkiylpeyden syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta. ”Hän oli ensimmäisiä ulkomailla keikkailleita suomalaisia”, Heikkinen toteaa. Oululaispojat eivät ole ennen käyneet Ateneumissa, ja kun mielenkiintoinen näyttely osui kohdalle, tilaisuuteen täytyi tarttua
”Tuohan näyttää Oululta”, Heikkinen sanoo. VIERAISS A ilmoitettu, että vain yhtä niistä ei saa kuvata: Gallen-Kallelan Symposion-maalausta, joka on ironisesti ehkä koko näyttelyn mielenkiintoisin. Albert Edelfeltin Lumista Pariisia -maalaus tuo ajatukset takaisin maan pinnalle ja lähemmäs kotia. Pojat havaitsevat muinaisen Egyptin teemoja muissakin tauluissa. ”Ei sinänsä, mutta kyllähän se välillä hyvää tekee. Hetken tarkkailun jälkeen Mankinenkin yhtyy näkemykseen: ”Hän on maalannut Oulun, mutta väittänyt sitä Pariisiksi.” Kalevala-aiheinen Sammon ryöstö pysäyttää meidät. ”TUOHAN NÄYTTÄÄ OULULTA. Keväällä on vuorossa Suomesta alkava maailmankiertue, johon sisältyy muun muassa loppuunmyyty Lontoon-keikka. Tätä vauhtia poikien matkakartta saattaa hyvinkin kasvaa Sibeliuksen seikkailuja laajemmaksi. ”Näyttää melko samalta kuin missä mekin ollaan käyty”, Mankinen huomaa. Satellite Storiesin pirteä indiepop on herättänyt ansiokkaasti kuhinaa ulkomailla jo reilun kahden vuoden ajan. Aikuisten näyttötutkintoon jatkuva haku.. ”Tuohan on melkein kämppäni pinta-ala”, Heikkinen mittailee naurahtaen. Opiskele musiikista ammatti ainutlaatuisella musiikkikampuksella. Ei tarvitse kauhean kauas kävellä, jotta pääsee metsään”, Mankinen toteaa. Siirrymme näyttelyssä saliin, jonka seinällä on maailman kartta. EDELFELT ON MAALANNUT OULUN, MUTTA VÄITTÄNYT SITÄ PARIISIKSI.” – ESA MANKINEN 14 RUMBA MUUSIKKO, musiikkialan perustutkinto Yhteishaku 24.2.–17.3.2015, opintopolku.fi www.jao.fi/muusikko Onko unelmasi työskennellä musiikin parissa. Päteekö sama vielä Mankiseen ja Heikkiseen näin 2010-luvulla. Yksityiskohtia ja tunnelatausta tihkuva taulu ulottuu massiivisuudessaan lähes lattiasta kattoon. Jyväskylän ammattiopistossa kehityt esiintyvänä taiteilijana: syvennät instrumenttitaitoja, omaa ilmaisua sekä muita musiikin tekemisen valmiuksia. ”Siellä kuljeskeli kissoja, ja ketuille oli omistettu majapaikaksi hylätty auto”, Heikkinen muistelee. Esiin nousee teoria, että Sibeliukseen liittyvissä teoksissa saattaa piillä Da Vinci -tyylisesti jokin koodi. Kaupunkimaisemassa on jotain yllättävän tuttua. Yksi näyttelyn keskeisimpiä teemoja on metsä, joka oli Sibeliukselle ja hänen kollegoilleen maagisessa mystisyydessään tärkeä inspiraation lähde. Siihen on merkitty kaikki paikat, mihin Sibelius aikanaan matkusti. Satellite Storiesin toinen pitkäsoitto Pine Trails (2013) syntyi vuokramökillä Ruotsissa, ja helmikuun lopulla ilmestyvä kolmas levy Vagabonds tehtiin maalaistalossa Britanniassa. Kiistelyä ja kohua aiheuttaneessa teoksessa Sibelius istuu pöydän ääressä humaltuneena ystäviensä kanssa ja katsoo kohti hahmoa, josta näkyy Osiris-jumalaa muistuttavat siivet. Levyjäkin on tullut tehtyä luonnon helmassa. Ja Suomessa luonto on melkein koko ajan ympärillä
Ja tahatonta retroilua. 20 vuotta verenmustaa paskaa ja nonparelleja! Kun istun alas ja alan kirjoittaa uuden levyn sanoja, aivan ensiksi siivoan työhuoneen sekä hankin uuden muistikirjan ja kynän. Jos pystyisin, haluaisin luopua kaikista esineistä, piste. Opiskele musiikista ammatti ainutlaatuisella musiikkikampuksella. En voi sietää sitä, kun ihmiset luulevat taistelevansa hyvän puolesta dissaamalla toisia. Aikuisten näyttötutkintoon jatkuva haku.. Kaikkein eniten arvostan sosiaalisessa mediassa tuntemusta siitä, että on läsnä läheisten ja vähän vähemmänkin läheisten kavereiden elämässä, vaikka asuu vähän syrjässä. Kirjoittaminen on kaikkein vaikeinta silloin, kun ei tunne oppivansa kirjoittamalla mitään uutta itsestään ja maailmasta. Koska muutoin olen laiska ja aika laissez-faire -tyyppi. Aina, kun minua provosoidaan Spotifyyn tai musiikkibisnekseen liittyvillä asioilla, pyrin vastaamaan provoon kokemukseeni perustavilla argumenteilla. CMX:n kotisivujen Kysy-palstan päivittäminen on osoittautunut loputtomaksi taisteluksi näsäviisauden puolesta sydämellistä pöljyyttä vastaan. Uudet rockbändit muistuttavat minua siitä, että uudet rockbändit luulevat aina keksineensä kaiken itse. Kun ensimmäisen kerran kokeilin bassoa, se tuntui kuusitoistavuotiaan käsiin hassulta versiolta kitarasta. Ja kenkiä, niitä ei koskaan ole liikaa. Internet-selaimeni hakuhistoria kertoo minusta sen, että tyhjennän hakuhistoriani viikottain. Jos keskustelua kuitenkin heräisi, esittäytyisin ja puhuisin kevyistä aiheista tarkkaillen samalla pääministerin asennetta miettien, onko hänellä edes aikaa omille ajatuksilleen virassaan. YRJÄNÄ. Kun katson televisiosta uutisia, päällimmäisin ajatukseni on, että kravatti on järjetön ja ruma asuste. Ensimmäinen ostamani äänilevy oli Dead Kennedysin Fresh Fruit for Rotting Vegetables. No, pari hyvää kokkiveistä, kitaran, basson ja vanhan täytekynäni pitäisin. Joka kerta, kun joku huutaa yleisöstä Matti-kappaletta, minä tiedän, että olemme ystävien seurassa. Sitten muistan, että uutiset ovat rukousmyllyjä, jotta huominen tulisi. Kun se ei auta (eikä se auta ikinä), kehotan provosoijaa ottamaan duunistaan loparit ja elämään mielikuvituksensa tuotteilla. Jos Suomen poliittisen ilmapiirin pohjalta vetää johtopäätöksiä, 2010-luvusta tulee Suomelle aikakausi, jolloin puhutaan vain taloudesta, taloudesta ja taloudesta. TOIMITTAJAT TEEMU FIILIN & SAKU SCHILDT T Ä YDENNÄ LA USE Olen äärimmäisen iloinen siitä, että olen valinnut aikanaan taitelijan epävarman mutta vapaan elämäntavan. Siinä ei kukaan opi mitään. Hullujen, mutta ystävähullujen. Ja porukka masentuu entisestään, lihoo, juo, murjoo toisiaan, kyräilee ja unohtaa, mitä kaikkea voisi tehdä vähemmän paskassa ilmapiirissä. Noin vaikka aluksi kolmenkymmenen vuoden ajan. Nyt runous joutuu taistelemaan altavastaajan paikalta kaiken muun kulttuurin kanssa tilanteessa, jossa sähköinen media on varastanut kielen antamatta tilalle merkityksiä. CMX:n ensimmäiset levyt muistuttavat minua siitä, että korttipakassa on saman verran kortteja kuin vuodessa on viikkoja. Runous on siis vastarintaa, hiljaista vastarintaa. Rakkauden FAQ -ohjelmaan pyydettiin.) RUMBA 15 MUUSIKKO, musiikkialan perustutkinto Yhteishaku 24.2.–17.3.2015, opintopolku.fi www.jao.fi/muusikko Onko unelmasi työskennellä musiikin parissa. Moinen sumentaa jopa moraalisen horisonttini. Sananvapaus merkitsee minulle avoimuuteen pyrkivää yhteiskuntaa, jossa erilaiset näkemykset voivat pölyttää toisiaan ristiin. Ruokaa laittaessani olen löytänyt itsestäni ahkeran perfektionistin. Jos Alexander Stubb istuisi kahvilassa kanssani samaan pöytään, antaisin hänen olla rauhassa. Vielä viisikymmentä vuotta sitten se oli myös pysyvästi kirjallisuuden radikaalein laji, se, missä oltiin ajatuksen ja kulttuurisen itsetuntemuksen aallonharjalla. 20 vuotta verenmustaa paskaa ja nonparelleja Uudessa juttusarjassamme laitamme sanoja artistien suuhun – mutta vain puoli virkettä. Niin mekin luultiin, aikanaan. Kun minua viimeksi pyydettiin mukaan Vain elämää -ohjelmaan, minä (haastattelija olettaa, että on kysytty. Ensimmäisessä osassa Rumban aloittamat lauseet täydentää vastikään uuden Mesmeria-levynsä julkaisseen CMX-yhtyeen keulahahmo A.W. Suomessa on vuonna 2015 aivan liikaa puhumattomuutta, huonoa käytöstä ja epäluuloa sekä tasapaksua, markkinahenkistä musiikkia. Jyväskylän ammattiopistossa kehityt esiintyvänä taiteilijana: syvennät instrumenttitaitoja, omaa ilmaisua sekä muita musiikin tekemisen valmiuksia. Ei ole. Runokokoelman tekeminen oli tärkeää, koska suullisen ja kirjallisen kirjallisuuden kaikista vanhin laji on runous. Sitten huomaan kirjoittavani tekstejä lomittain laulujen kanssa koneelle. Kiivastuin viimeksi pahanpäiväisesti, kun koin läheistä ihmistä kohdellun karvaan epäoikeudenmukaisesti
”Minulle oli jo 1980-luvulla päivänselvää, että heti kun voin laulaa tämän biisin, niin laulan sen. Määränpäänämme on Haista 2.0 – studio, joka on ollut viime syksystä saakka Tähtiportin henkinen koti. Olin ollut kaksi vuotta sellaisessa kondiksessa, että kädet vain tärisivät. Tähtiportin neljäs jäsen, paremmin Vilunki 3000 -nimellä tunnettu lukemattomien liemien mies, on nyt kuitenkin keikkareissulla. ”Aloin kuitenkin miettiä asiaa, ja teksti syntyikin ihan tuosta vain.” Skeptisyydestään huomilmatta Hynninen oli tyytyväinen lopputulokseen, ja seuraavan singlen sessiot olivat helpommat. Tähtiportissa oloni alkoi parantua. Perttu Häkkinen puolestaan värvättiin mukaan ensimmäiselle ja toistaiseksi ainoalle Tähtiportin keikalle, joka soitettiin vuoden 2013 Supermassive-festivaalilla. ”Vilunki heitti soolona ambient-synakeikkoja tällä nimellä”, Larjosto kertoo. Istumme Suomenlinnan lautalla vastakkain. Kaksikko on saanut nauhoitettua Yölepakot-nimisen kappaleen, ja tunnelma on välittömän vapautunut. S TUDIO SS A Poikarakkauden maaginen ilmentymä Suomenlinnassa TÄHTIPORTIN Haista 2.0 -studiossa valmistaudutaan debyyttialbumin julkaisuun. Filosofi Esa Saarisen tekemän kappaleen uudisversion tausta oli Häkkisen käsialaa, mutta Hynniselle laina tuntuu merkitsevän eniten. Se musa, jätkien taustat tietäen, tuntui liian isolta haasteelta”, Hynninen pudistelee päätään. Tuomioteknon superryhmän seurassa kaikki keskustelunaiheet johtavat magian resonoidessa homoiluun. ”Kun tehtiin kahdestaan ensimmäinen doom-teknobiisi, mietittiin heti, että Sami sopisi hyvin tähän.” ”Sanoin Vilungille, ettei taida onnistua. Nyt se hetki viimein tuli”, Hynninen juhlistaa. Häkkinen, myös Randy Barracudana ja Imatran voima -yhtyeestä tunnettu muusikko, johdattaa meidät studiolle. Tähtiportin albumilta julkaistiin tammikuussa Poikarakkaus-musiikkivideo. ”Minut oli diag nosoitu kliinisesti loppuunpalaneeksi. Olin kerrankin bändissä, jonka jäseniä voin kunnioittaa ja luottaa siihen, että jokainen hoitaa oman alueensa”, Hynninen kertoo. Sen jälkeen hän on ollut aina messissä”, Larjosto kertoo. TEKSTI JUKKA HÄTINEN KUVAT ILARI LARJOSTO & JUKKA HÄTINEN ” En oikeastaan tiedä, onko tämä bändi vai olenko vain pelinappula taideteoksessa”, Perttu Häkkinen mietiskelee ääneen. ”En missään nimessä koe, että Tähtiportti on agendani ajamisen väline, mutta Poikarakkauden julkaisu on nimenomaan poliittinen statement.” Mutta eikö 16 RUMBA. Tähtiportin nimen isä on Mikko Viljakainen. Paikalla ovat jo Ilari Larjosto, Jessen riveissä Stiletti-Anana operoiva syntetisaattorimaestro ja tuottaja, sekä Sami Hynninen, Reverend Bizarressa tuomiota Albert Witchfinderina julistanut basisti-laulaja. Kuuntelemme teoksen, joka vie Tähtiporttia vielä helmikuussa ilmestynyttä debyyttilevyä syvemmille vesille teatraalisine ja pintaan miksattuine, vuosikymmenten takaisine tangolauluineen. ”Tarvitsimme Pertun osaamista keikalla
”Niin kuin suurimmalla osalla Suomea. ikävuottaan.” ”Tähtiportti on poikarakkauden maaginen ilmentymä”, Häkkinen summaa lopulta. ”Eikä musiikki ole tärkeää kuin meille. ”Tähtiportti on portti astraalitasolle”, Häkkinen vaihtaa aihetta. Jos joku kusee, perusta romuttuu.” ”Tuosta päästään John Deen magiaan, joka perustuu neljälle vartiotornille. S TUDIO SS A homoista laulamista voi pitää opportunistisena trendien perässä juoksemisena. Täällä pystyy tekemään musiikkia, josta idioottikin ymmärtää, ettei sitä ole tehty kotitietokoneella. Nyt on palattu kivikautiseen homovihaan. Oma studio tarkoittaa kuitenkin sitä, että studioaikaa on niin paljon kuin omaa aikaa. Ainakin pelokkaaksi, sillä Larjosto on tallentanut nauhalle kaikupaluun lisäksi askelia, joista kukaan paikallaolijoista ei ole vastuussa. Suomenlinnan lautalla takaisin päin toimittaja joutuu miettimään, onko hän joutunut taideteoksen pelinappulaksi. ”OLEN KOTOISIN LOHJALTA, JOSSA HOMOFOBIA ON TRENDIKÄSTÄ JA PERUSSUOMALAINEN KAANON VALLITSEVA.” – SAMI HYNNINEN RUMBA 17. Eikä Tähtiportin kanssa tule turhia iltoja studiolla. ”Voisi varmaan, mutta aika paljon käppäisempänä”, Larjosto vastaa. Se kärki on sielujen vortex”, hän innostuu. ”Ja se liittyy pyramideihin”, Hynninen nappaa kiinni. Käytämme asioiden miettimiseen niin paljon aikaa, että ajatusten toteuttaminen ja tekeminen on ilmeistä ja nopeaa.” ”Päästään jälleen magian maailmaan”, Häkkinen sanoo ja jatkaa: ”Tärkein juttu Tähtiportissa on se, miten meidän ajatuksemme resonoi. ”Vetääkö mielen synkäksi?” Hynninen kysyy. ”Mielestäni homoystävällistä kulttuuria koettiin viitisen vuotta sitten. ”Haista 2.0:ssa on analogistudion edut ja haitat. Mutta jos joku on länsimaisen kulttuurin ytimessä, se on homostelu”, Häkkinen julistaa ja jatkaa: ”Platon, jota voi pitää yhtenä tärkeimmistä länsimaisista ajattelijoista, sanoi, ettei miehen pidä sotkeutua naiseen ennen 33. Pyramidien voima on todellinen, ja niistä puuttuva kärki on se intergalaktisen sodan väline. Larjosto on Häkkisen mukaan selkeä tuottaja, ja Vilungilla on sisällöllisesti vahva näkemys. ”Oikean okkultistisen kolmion kärki on tyhjä. He ovat työstäneet sävellyksiä yksin ja kaksin studiossa, jonka varustelutasoon Larjosto lukee vain kourallisen suomalaisstudioita yltävän. ”Ymmärrän usein perussuomalaisia ja radikaalitraditionalisteja massakulttuurin eli homogeenisyyden kritisoijina. Suomenlinnassa työskennellään sisään–ulos-mentaliteetilla. Voisiko Tähtiporttia olla ilman omaa studiota. ”Nehän eivät ole hautakammioita, vaan – niin kuin tiedät – antenneja. Meitä on neljä, jokaiselle ilmansuunnalle yksi. Kulttuuri on kuollut”, Hynninen manaa. Olen kotoisin Lohjalta, jossa homofobia on trendikästä ja perussuomalainen kaanon vallitseva”, Hynninen perustelee. Siitä ei tosin voi puhua sen enempää, ettei se banalisoidu”, Hynninen kertoo. Musiikilla ei ole mitään väliä”, Häkkinen laukoo. Vaikka Larjosto on nykytilaan tyytyväinen, elektronisen musiikin studio ei ole koskaan valmis. Meillä on balanssi sellaisella tasolla, että se aiheuttaa yliluonnollisia fiiliksiä. Hynninen painottaa, että studioon ei tulla syömään voileipiä ja istuskelemaan. Jos se on suljettu, sielut ovat kammiossa”, Häkkinen jatkaa. Muut esikoisalbumin pohjat ovat Larjoston ja Viljakaisen käsialaa. Aina löytyy korjattavaa ja päivitettävää. Joku studion tiloissa 100 vuotta sitten teloitetuista sieluista tömistelee
Poppareilta vaaditaan tänä päivänä tiedostavuutta ja älyllisyyttä vaikka väkisin. Jos artistin tarvitsee jatkuvasti miettiä, mitä tekee ja sanoo ja miten, se vie popista viimeisimmänkin mielikuvituksen ja ennen kaikkea hauskuuden. Onneksi maailmassa on vielä artisteja, joiden kappaleita voi rallatella, joille voi nauraa hyväntahtoisesti ja joiden luomaan karamellimaailmaan voi painautua kuin pallomereen, johon on kaadettu rekkalastillinen vaahtokarkkeja. Siitä huolimatta, että kyseessä on radioihin sävelletty pophitti, jonka videolla esiintyy animoitu, twerkkaava jäätelötötterö. Tätä kehityssuuntaa vastaan taistelee KATY PERRY. Primitiivisesti musiikki perustuu rallatteluun, sävelen tapailuun, sanojen toistoon ja päähän jäävän melodian ihasteluun. Lopulta Sia itse joutui pyytämään anteeksi sitä, että videota katsottiin kieroutunein silmin. Miksi audiovisuaalista nautintoa ei voi olla olemassa sellaisenaan. Huomattavan syvissä vesissä uitiin, kun laatujulkaisu The Guardian syytti elokuussa 2014 kaikista maailman ihmisistä Katy Perryä kulttuurillisesta tahdittomuudesta. Nimenomaan popissa saavutettu suosio tuo artistille velvoitteen ”POP VETÄÄ MUTKAT SUORIKSI JA BANALISOI, KENTIES MYÖS GLORIFIOI. Tai jos onkin, mielipide on väärä. Eihän kukaan syö suklaatakaan siitä merkityksiä hakien. Valkoinen ja etuoikeutettu Katy Perry sai lokaa niskaansa myös fantastisen ylilyövästä Egypti-teemaisesta Dark Horse -videostaan. Hän lauloi mediaa ja valistuneita musiikinkuuntelijoita kiinnostavasta aiheesta, mutta käsitteli sitä pinnallisesti ja olkaa kohauttaen. Ja sekös oli väärin! Perryn olisi pitänyt vähintään seuranneissa haastatteluissa purkaa seksuaalisuuden ja feminismin syvimmät tunnot sanoiksi ja tehdä elektroninen teemalevy seksuaalisen suuntautumisen aikaansaamista perhetragedioista. Rakastan Katy Perryn Firework-hitin (2010) aloittavaa höpsöä säettä ”Do you ever feel like a plastic bag?”. Tämä pisti miettimään, ovatko poplaulajat edes keskenään yhdenvertaisessa asemassa. Tavallinen poppari, jolla ei ole mitään sanottavaa. Se oli rohkea julistus – ei siksi, että Perry olisi tullut tutuksi shokeeraavana lesbona, vaan siksi, että se saman tien altisti hänet arvostelulle. Nykyisin viihdytystarkoitukseenkin tehdystä musiikista haetaan kuitenkin jatkuvasti hampaat irvessä merkityksiä, viestejä sekä oikeanlaisia mielipiteitä. Sekin oli väärin! Perry ei ollutkaan pamfletteja lukenut feministi, vain pelkkä ”stupid white girl”. VOITTE KUTSUA SITÄ HÖMPÄKSI, MUTTA MINÄ KUTSUN SITÄ FANTASIAKSI, JONKA TARKOITUSPERIÄ EI PIDÄ LÄHTEÄ TONKIMAAN.” POP-E SSEE 18 RUMBA. Rihanna on epäkorrekti ja seksikkyydessään shokeeraavakin, mutta häneltä tuskin mentäisiin tivaamaan, miksi käytät egyptiläistä mytologiaa videossasi noin. Syytöksensä Guardian perusti Perryn This Is How We Do -kappaleen sanoihin: ”Now we talking astrology, getting our nails did, all Japanesy”. Sen sijaan hän luetteli singlellään Hot N Cold vastakohtia kuten kylmä/kuuma, kyllä/ ei, sisään/ulos. Perry tuli kuuluisaksi vuonna 2008 hitillään, jossa hän totesi ”I kissed a girl and I liked it”. Kyllä, joskus elämä heittelee kuin tuuli Alepa-kassia, mutta jee, oikeasti olenkin kävelevä ilotulitus. Oot kuin karkkia mulle Popmusiikista on tullut turhan vakavaa. TEKSTI MARKUS HILDEN KUVA WILL COTTON ” Rallatella: laulella hilpeästi (sanoitta ja samaa toistellen)”, sanoo netin sanakirja. Tammikuussa poplaulaja Sian Elastic Heart -videota syytettiin pedofilian ihannoimisesta, kun sillä tanssivat 28-vuotias näyttelijä Shia LeBeouf ja 12-vuotias lapsitähti Maddie Ziegler. Esimerkiksi Rihanna on musiikillisesti lähellä Katy Perryä, mutta häntä ei olla ensimmäisenä syyttämässä kulttuurillisesta tahdittomuudesta, koska hänellä on tummaihoisena valmiiksi altavastaajan asema. Se johtaa pahimmillaan itsesensuuriin, koska Katy Perryn kaltaisten laulajien kohdeyleisö on laaja. Ja heristelemään sormea, koska hän ei ole oikeasti egyptiläinen
Älä kyseenalaista valintoja äläkä missään nimessä selitä niitä itsellesi. Höpsön pinnallista. Silloin ollaan jo aika kaukana popin perusolemuksesta: viihdyttämisestä, hauskanpidosta ja elämänlaadun parantamisesta. Varmasti. Pop vetää mutkat suoriksi ja banalisoi, kenties myös glorifioi. Ehkä. POP-E SSEE RUMBA 19. Katy Perry esiintyy Helsingin Hartwall-areenalla 18. Eikä edes se, että videolle buukataan Hanson ja Kenny G – kuten Perryn nyt jo ikoniselle Last Friday Night (T.G.I.F.) -pätkälle (2011). Jos popista viedään mahdollisuus viihdyttävään ja mutkattomaan eskapismiin, mitä jää jäljelle. Kuulevani asioita, joita en muuten kuulisi. Toivon mukaan en putoa sieltä ihan vielä keikan päättyessä. Kun menen popkeikalle, odotan näkeväni asioita, joita en muuten näkisi. Voitte kutsua sitä hömpäksi, mutta minä kutsun sitä fantasiaksi, jonka tarkoitusperiä ei pidä lähteä tonkimaan. Kaikkea ei tarvitse analysoida tai rationalisoida. Samaa voi soveltaa myös popmusiikkiin puhtaimmillaan: se on hieman normaalia elämää värikkäämmin esitettyä rinnakkaistodellisuutta. Hauskaa. Rockissa voi usein riittää ”hyvä meno”, mutta 2010-luvun poptähdelle ei riitä, että biisejä voi rallatella tai että videolla twerkkaa jätskitötterö. maaliskuuta. Kokevani asioita, joita en muuten kokisi. Kasaritähti Cyndi Lauper neuvoi muistaakseni joskus, että kun olet allapäin, pue yllesi värikkäimmät vaatteesi ja heti tuntuu paremmalta. osoittaa kuuntelijalle älykkyytensä ja olla esikuva. Kun Katy Perry astuu välkkyvän pyramidin sisältä lavalle laulamaan nostattavan Roar-hittikappaleensa, kipuan pilvenhattaralle
• Kolmen lapsen äiti. • Opiskellut Helsingin Pop & Jazz -konservatoriossa. NOUSUSS A • Syntynyt vuonna 1985. • Kuului vuosina 2005– 2009 Savusoundi-nimiseen reggae-soundsystemiin. FAKTA Ei kiitos konsepti reggaelle Suomireggae on saanut miehiseen joukkoonsa laulaja-lauluntekijä AURORAN. TEKSTI ANNA BROTKIN 20 RUMBA. • Asuu Turussa. Mutta jos artistilta itseltään kysytään, koko R-sanaa ei tarvitsisi viljellä
Solistina oleminen ei ole ollut Auroralle itsestäänselvyys. Kun biisejä alkoi valmistua, Aalto kiersi niiden kanssa levy-yhtiöitä. Että ’haloo, kattokaa nyt, en mä ole tollanen!’. Vasta Savusoundiin lähdettyään Aurora sanoo löytäneensä laulamisen. ”Todettiin, ettei tehdäkään mitään konseptireggaeta vaan yksinkertaisesti vain hyvää musaa”, Aurora selittää. Minusta on ihana sekoittaa reggaeta, pop-musaa, diskoa ja vaikka mitä. Kovin montaa uusintaottoa ei tehdä. Teini-ikäisestä asti biisejä tehnyt Aurora on ehtinyt testata kaikenlaista ja on iloinen siitä, että debyyttilevy ilmestyi vasta nyt: kolmenkympin tienoilla, perheen perustamisen jälkeen. ”Levyllä on raa’ankin kuuloisia lauluosuuksia, mutta en jaksa pelätä sitä, että joku tulee sanomaan minua paskaksi laulajaksi. Kappale menestyi hyvin, mutta vielä enemmän radiosoittoa sai sitä seurannut Se soi. Epävarmuus kiinnostaa minua. ”Jos minua ruvetaan laittamaan liikaa johonkin tiettyyn lokeroon, minulle syntyy joku sisäinen vastustus ja tekee mieli laittaa kaikki ylösalaisin. ”Uskon, että nyt tämä juttu toimii. Aurora lähetti Aallolle demojaan, visiot osuivat yksiin ja yhteistyö alkoi. Levyn kokonaisvire on melankolinen ja kaihoisa, slaavilainenkin. Muun muassa Erykah Badu, Ellie Goulding, Rihanna, Stevie Wonder, Emma Salokoski, Peter Tosh ja Damian Marley ovat Auroralle tärkeitä artisteja. Koko ajan ollaan veitsenterällä.” Osa levyn biiseistä on kokonaan Auroran käsialaa, ja osan biiseistä on kaksikko on tehnyt yhdessä. Konservatorioaikoinaan hän soitti pianoa sekä teki englanninkielistä r&b:tä ja soulia eri bändeissä. ”Kadotaan kaupunkiin -biisiä tehdessä softaan tuli jotain häikkää, enkä laulaessa kuullut itseäni kuulokkeista”, Aurora muistelee. ”Ne soittivat seiskatuumaisia, ja keikoilla vedettiin omia biisejä siihen päälle. Sony ilmoitti kiinnostuneensa, ja ensisingle Eilisen aurinko ilmestyi vuosi sitten helmikuussa. Vahvimman reggae-elämänvaiheensa 29-vuotias Aurora sanoo jo eläneensä päädyttyään Savusound-systeemiin mikkinaiseksi. Elämä on kivaa, mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Auroran tammikuun lopussa ilmestyneellä Kadotaan kaupunkiin -debyytillä onkin paljon muutakin kuin reggaeta. Aurora työskenteli tuolloin MS-potilaan henkilökohtaisena avustajana. Tajusin, etten ole freelancer-rivimuusikko vaan biisintekijä.” Auroran kanssa samalla vuosikurssilla konservatoriossa opiskeli muun muassa Yona, joka hänkään ei tunnetusti halua rajoittaa itseään yhden genren artistiksi. Studiossa Aalto on ”kerralla purkkiin” -miehiä. Sillä otolla kuitenkin mentiin. Ajattelen, että olen tehnyt musiikkia jo niin pitkään, että ansaitsen onnistumisia.” ”LEVYLLÄ ON RAA’ANKIN KUULOISIA LAULUOSUUKSIA, MUTTA EN JAKSA PELÄTÄ SITÄ, ETTÄ JOKU TULEE SANOMAAN MINUA PASKAKSI LAULAJAKSI. Tulee sitten keikalle kuuntelemaan, osaanko laulaa.” Aurora kuvailee musiikillisten juuriensa olevan jazzissa, bluesissa ja klassisessa musiikissa. Alun perin tarkoitus oli tehdä puhdas reggaelevy, mutta pian mukaan tuli toisenlaisia sävyjä. Kuuntelin niihin aikoihin pelkkää reggaeta.” Tämä onkin Auroralle tapa ottaa jokin musiikkityyli haltuun: kuunnella aikansa ja alkaa kirjoittaa omia biisejä, sitä kautta ymmärtää musiikkia paremmin. ”Siinä on niin selkeänä elementtinä se, että syljetään riimejä mikkiin. Naispuolisesta Jukka Pojasta puhuminen tuntuu turhan typistetyltä. Mukaan haluttiin jättää inhimillisyyden jälki ja välttää liikaa kliinisyyttä. Vaikutteita hän hakee etnisestä musiikista ja Bollywoodista. Sakke Aallon aiempiin tekeleisiin kuuluu sellaisia yhteislauluhittejä kuin Cheekin Sokka Irti, JVG:n Häissä ja Diandran Paha poika. ”Melankolisuus on perusvireeni. Hän oli valmistunut Pop & Jazz -konservatoriosta kolme vuotta aiemmin, mutta musiikin tekeminen oli jäänyt hetkeksi taka-alalle. Vuonna 2012 laulaja-lauluntekijä Aurora kuuli, että kotimaisen rapin parissa kannuksensa kerännyt tuottaja Sakke Aalto etsi naispuolista reggaelaulajaa. Olisi hirveää jäädä polkemaan paikalleen.” Tulevaisuudessa hän toivoo tekevänsä biisejä myös muille artisteille. Silloin hän ei vielä haaveillut soololevystä. TULEE SITTEN KEIKALLE KUUNTELEMAAN, OSAANKO LAULAA.” – AURORA NOUSUSS A RUMBA 21
www.facebook.com/vandammesmusic Samat nimet KEPEÄSTI RULLAAVAN ja indiehenkisen suomirockin ystävät ovat saaneet jälleen uuden potentiaalisen suosikin. Tammikuussa julkaistun Älä yritä mitään -esikoislevyn puhtoisissa kitarasoundeissa on toki vielä kaikuja rautalangasta, ja sävellyksissä kuuluu vuosikymmenien takainen iskelmä. Loogisesti kahden muun tamperelaisbändissä vaikuttavan naishenkilön eli kitaristi-laulajan ja saksofonistin nimimerkit ovat E ja X. Nelikon täydentää rumpali Jyri Uurtimo. KIIT ORAD ALLA TEKSTIT TEEMU FIILIN XES JUKKA NOUSIAISEN hallinnoiman Jukka & Jytämimmit -yhtyeen basisti Mara esiintyy XESissä salamyhkäisesti nimellä S. Syksyllä 2014 ilmestynyt neljän biisin debyytti-ep noteerattiin niin Radio Helsingissä kuin YleX-kanavan erikoisohjelmissa. Ainakin mikäli uuden suomirockin trendi jatkaa voittokulkuaan. Trion kappaleet nojaavat likaisesti rullaavaan New Yorkin funkrockiin ja 1980-luvun alun no waveen. Tämä vuosi näyttänee, kuinka pitkälle Van Dammesin takiaisen lailla tarttuva purkkapunkpop ja nössöhuumoria viljelevät sanoitukset kantavat. Samoille nimille ennustaa suunnilleen samaa kuin Pimeydelle kolme vuotta sitten tai Saijaa saijaalle viime vuonna: vahvaa diggaristatusta, joka pikkuhiljaa kasvaa kohti suurempaa suosiota. www.facebook.com/xestacy Van Dammes VAN DAMMES luottaa suoraviivaisen punkpop-kaahauksen ja rosoisten garageriffien tenhoon. Samalla, kun kitaristin nimi putosi otsikosta, putosi myös rautalanka. Vuoden 2015 alussa Van Dammes kiinnitettiin Vild-levymerkille, jonka kautta se julkaisi Vesna (Flash in the Night) -singlen. Solisti S:n paikoin raivokkaaksi huutolauluksi yltyvä ilmaisu on se maailmankuulu kirsikka kakun päällä. www.facebook.com/samatnimet OMER LEVIN MISKA ALL ONEN 22 RUMBA. Helsinkiläinen Samat nimet aloitti soittamalla rautalanka-covereita nimellä Julius Karlsson & Samat nimet. Nykyään yhtyeen musiikki kumartaa 1980-luvun sofistikoituneemman laidan suomirockille. Jos XESin musiikki ei varsinaisesti Jytämimmeiltä kuulosta, hengenheimolaisuutta löytyy asenteesta. Soitolla ei briljeerata, vaan musiikkia ohjaa hauskanpito sekä vaaran ja hulluuden tunne. Solisti Julius Nevanlinnan laulanta on rauhallista, mutta toisaalta hän eläytyy sanoihin joskus tarpeettomankin paljon. Soitossa kuuluu kokemus, onhan kolme yhtyeen jäsentä (basisti Ilkka Hildén, laulaja Markus Kujawa ja kitaristi Juho Talja) soittanut kolme levyä julkaisseessa Wiidakossa. Noin puolentoista minuutin vallaton kaahausrock ei ole varsinaisesti mitään albumimusiikkia, joten odottakaamme bändiltä vaikka lisää tasokkaita ep-julkaisuja
KIIT ORAD ALLA At the Hollow THE HOLLOW -nimellä aloittanut helsinkiläistrio sai uralleen lentävän lähdön tehdessään marraskuussa sopimuksen Spinefarmin kanssa. Nimeään myöten Suomi-synkistelyn vahvaan jatkumoon istuvaa kouvolalaiskaksikkoa on verrattu Mana Manaan ja Noitalinna huraahan. Yhtymäkohtia voi halutessaan löytää vaikkapa The Curesta, Smashing Pumpkinsista ja Placebosta. Kymppituumainen vinyyliversio tuosta julkaisusta tuli kauppoihin tammikuussa, mutta Lasten hautausmaan täysimittaista albumiakaan ei tarvitse odottaa tätä kevättä pidemmälle. Bändin soittajat eivät ole mitään aloittelijoita: laulaja-kitaristi Kalle Koolla on kokemusta jo 1990-luvun puolivälissä hämmentäneestä Aseascandiators-grungebändistä sekä monista muista yhtyeistä. Viiden kappaleen esikois-ep on saanut suitsutusta muun muassa Soundissa ja tämän numeron levysivulla. www.facebook.com/lastenhautausmaa SANT TU SÄRKÄS AJ SA V OL AINEN. helmikuuta. Lasten hautausmaan jäsenet Kristiina Vaara ja Tuomo Mannonen ovat aiemmin vaikuttaneet muun muassa Kivesveto Go Gossa ja A. At the Hollow’n debyttilevy What I Hold Most Dear ilmestyy 13. Vertauskuvallinen ympyrä sulkeutui, kun seuraavan vuoden joulukuussa Svartilta ilmestyi Lasten hautausmaa -nimisen duon esikois-ep. www.facebook.com/atthehollowofficial Lasten hautausmaa AAPELI KISSALA ja Antipatia julkaisi vuonna 1981 Lasten hautausmaa -nimisen kappaleen Propaganda-levymerkin seiskatuumaisella kokoelma-ep:llä. Vuonna 2013 Svart Records julkaisi tuon levyn uudestaan. Jäsenten taustoista ja Spinefarmista huolimatta At the Hollow ei ole metallibändi, vaan pikemminkin jousella soittavan kontrabasistin Juho Martikaisen ja patarumpuja takovan perkussionistin Risto Järvelinin täydentämän trion sointia voisi kuvailla avainsanoilla ”elokuvallinen”, ”orkestraalinen”, ”dramaattinen” ja ”postpunk”. Takalo ja Takavaloissa
Radion ääressä ei päivystä valtion kivikasvoinen sensori tai pommia askarteleva terroristi odottamassa, jos joku komeljanttari tulisi lurauttaneeksi ivapoppia Pyhistä Arvoista. Jokainen voi 384 euron päiväsakoista laskea teon moitittavuuden. Syksyllä 1973 chileläisen kitaristin Victor Jaran kädet murskattiin, kun hän ei suostunut lopettamaan vallankumouslauluaan. Kun sekään ei riittänyt, laulu katkaistiin konetuliasein. Tuohtuneet anarkistit yhtäällä ja raivostunet skinit toisaalla soittavat äkämystyneitä puolitoistaminuuttisiaan kaljapalkalla kavereilleen sekä lataavat omakustanteisia musiikki videoita Youtubeen. Korkeintaan joku elämänsä myötäloukkaantumiselle pyhittänyt kuluttaja saattaa reagoida hittikappaleen lyriikoissa ilmenneeseen sensitiivisyyden puutteeseen ja käväistä radioyhtiön Facebook-sivuilla ilmaisemassa pettymyksensä tunteita. Jemenin Al-Qaidan kouluttamat ammattitappajat teloittivat määrätietoisesti profeetta Muhammadia ivallisin kuvin pilkanneita pilapiirtäjiä sekä paikalle sattuneita sivullisia. Lähimmäksi kiellettyjä levyjä nykypäivän Suomessa pääsee koettelemalla rikoslain rajoja. Tässäkään tapauksessa biisien lataamista jenkkitorrentilta ei ollut mitenkään estetty, vain niiden levittämisestä rangaistiin. Eräs kouvolalainen uusnatsi sai vuonna 2010 rapsut kaupattuaan amerikkalaista white power -musiikkia kotipolttoisilla cd:illä. Kansa välitti vielä vähemmän. Milloin Suomessa viimeksi kiellettiin laulu. Näin kertoo legenda, jossa on muutamia totuuksia, muutamia arvauksia ja jokunen villi fantasia. Yleisradio ja levyautomaatteja hallinnoinut Raha-automaattiyhdistys ovat toki hyllyttäneet yksittäisiä teoksia milloin moraalisen närkästyksen, milloin ideologisen mielipahan takia. Nykyään pelkkä ajatus moisesta tuntuu naurettavalta. NYKYÄÄN PELKKÄ AJATUS MOISESTA TUNTUU NAURETTAVALTA.” JÄRVINEN K OL UMNI WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI WWW.TIKETTI.FI 3 PÄIVÄÄ ALK. 70€ LOUDNESS BLOODBATH NE OBLIVISCARIS ENFORCER EINHERJER BLUES PILLS WARMEN THE SIRENS THE SWORD GHOST BRIGADE KROKODIL BOMBUS ATOMIROTTA MORBID EVILS FORESEEN DEATH TOLL 80K RED MOON ARCHITECT APINA DARK SIDE OF THE MIME VISIONS SHOW lisää tulossa VUODEN 2014 PARAS FESTIVAALI RUMBAN LUKIJOIDEN VALINTA 24 RUMBA. Pienellä mietinnällä olisi voinut yhtä hyvin ajatella, että terroristit hyökkäisivät johonkin levy-yhtiöön, joka on julkaissut hiukan valtavirtaa kärkevämpien bändien levyjä. 125€ 2 PÄIVÄÄ ALK. Kukaan ei ammu pianistia. Näin ei silti tapahtunut – musiikki on visuaalisessa kulttuurissamme taantunut pelkäksi taustakohinaksi. 100€ 1 PÄIVÄ ALK. Nykyajassa tämä on hätkähdyttävä oivallus: Yhdysvaltain tukemalle sotilasjuntalle yksinäinen kitaraa soittava 38-vuotias mies oli niin suuri uhka, että hänet oli tapettava. Kantaa ottavat sanoitukset ovat epäilemättä sangen informatiivisia, mutta eivätkö ne olisi paljon tehokkaampia vaikkapa… Muhammad-sarjakuvassa. Pariisissa tapettiin tammikuun alussa toistakymmentä kansalaista vasemmistolaisen Charlie Hebdo -pilalehden toimitukseen tehdyssä terrori-iskussa. Vallankumous on peruttu JAMI JÄRVINEN Kirjoittaja on kontulalainen Army of Lovers -fani. Vuodesta 1972 maassamme ei ole tunnettu musiikin sensuroimista. ”YHDYSVALTAIN TUKEMALLE SOTILASJUNTALLE YKSINÄINEN KITARAA SOITTAVA 38-VUOTIAS MIES OLI NIIN SUURI UHKA, ETTÄ HÄNET OLI TAPETTAVA. Samalla päättyi Victor Jaran elämä. Valtiovalta ei ollut polvillaan englanninkielisen natsipunkin edessä, vaan suhtautui koko kaplakkaan kuin hyttysen ininään korvissaan. Vaarallista musiikkia ei enää ole. Epäilemättä sanottavaa olisi paljonkin, mutta kukaan ei kuule ja loput eivät välitä. Ihmiset yrittävät toki uskoa protestilauluihin, onhan siinä oma romantiikkansa. Varsinaista huolta kansalaisten mielialoista ja vallankumoukseen yllyttävästä rokinrämpytyksestä ei silti ole kannettu vuosikymmeniin. Maassamme kiertelee tälläkin hetkellä satoja vihaisia bändintapaisia
70€ LOUDNESS BLOODBATH NE OBLIVISCARIS ENFORCER EINHERJER BLUES PILLS WARMEN THE SIRENS THE SWORD GHOST BRIGADE KROKODIL BOMBUS ATOMIROTTA MORBID EVILS FORESEEN DEATH TOLL 80K RED MOON ARCHITECT APINA DARK SIDE OF THE MIME VISIONS SHOW lisää tulossa VUODEN 2014 PARAS FESTIVAALI RUMBAN LUKIJOIDEN VALINTA. 100€ 1 PÄIVÄ ALK. 125€ 2 PÄIVÄÄ ALK. WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI WWW.TIKETTI.FI 3 PÄIVÄÄ ALK
1971 Ohjelma julki 13.2. ilosaarirock.. est. Ole tässä. \ fb.com/ilosaarirock Joensuu • 17.-19.7.2015 @ilosaarirock ilosaarirock.
Sen perusteella koostimme kymmenen nimen listan, jolle mahtuu niin kotimaisia kuin ulkomaisia artisteja. Raadissa oli kymmenkunta asiantuntijaa tiskijukista keikkabuukkaajiin, musiikkitoimittajiin ja levymoguleihin. TOIMITTAJAT TEEMU FIILIN & SAKU SCHILDT RUMBA 27. Kaikkia heitä yhdistää vahva ote vuosikymmenen zeitgeistiin, oli kyse sitten sosiaalisen median tehokkaasta haltuunotosta, aikakautemme sosiaalisten ongelmien esille tuomisesta tai feminismistä. Muutama tekijöistä on lyönyt läpi jo viime vuosikymmenellä, mutta he ovat onnistuneet pitämään itsensä ajankohtaisina – sanoisinko jopa ”2010-lukuisina” – tälle vuosikymmenelle. Siksi päätimme koota pienija vapaamuotoisen raadin selvittämään, ketkä ovat ne vuosikymmenen olennaisimmat musiikintekijät, joista 2010-luku muistetaan ja joita kuunnellaan, muistellaan ja jäljitellään vielä 2020-luvulla. Mitä lista kertoo aikamme musiikillisesta ilmastosta. Mutta pidemmittä puheitta, saammeko esitellä teille 2010-luvun tärkeimmät artistit! Kaikki sateen kaaren värit Keiden 2010-luvun artistien levyjä kuunnellaan tulevina vuosikymmeninä klassikkoina. Ainakin sen, että turhan ryppyotsainen genreihin tuijottaminen on lopullisesti mennyttä. Listasimme suomalaisesta näkökulmasta tämän aikakauden avainmuusikot. Jos vuosikymmenen tärkeimpien äänitorvien joukkoon mahtuu kaikkea Kallio-punkkarista entiseen country-supertähteen, Pokemon-pakkomielteiseen internetin kasvattiin ja sarjakuvahahmomaiseen gangsta-larppaajaan, voidaan todeta, että popmusiikin maailma 2010-luvulla on hauska, mielikuvituksellinen ja suvaitsevainen paikka. Bubbling under Myös näitä nimiä raatilaisemme ehdottivat merkittävimpien musiikintekijöiden joukkoon: • Ariel Pink • Artturi Taira • Calvin Harris • Clams Casino • Daniel Lopatin • Dev Hynes • DJ Kridlokk • Jamie xx • Johannes Leppänen • Kendrick Lamar • Lana Del Rey • Miley Cyrus • Mirel Wagner • Nicki Minaj • Paperi T • Rihanna • Robyn • Roope K • Sanni • Skrillex • The Black Keys Kun 2010-luku on edennyt puoliväliin, on koossa jo riittävästi perspektiiviä pureutua vuosikymmenen ytimeen
”DRAKEN TODELLISUUDESSA EI MIKÄÄN OLE NIIN PIENTÄ JA ANKEAA, ETTEIKÖ SIITÄ SAISI KIINNOSTAVAA KAPPALETTA.” 2010-L UVUN ÄÄNET 28 RUMBA
Draken musiikki on kuin hänen korispeliin pukemansa vaatteet: tarpeeksi erikoisia tullakseen jaetuksi blogeissa ja Redditissä, mutteivät niin noloja, ettemme samastuisi niihin. Nolojen tilanteiden raptähti TEKSTI JUUSO JANHUNEN 10 2010-L UVUN ÄÄNET RUMBA 29. Hänen uhonsa ei ole luontaantyöntävää, koska sen vastavoimana on herkkyyttä ja itsesääliä. Kukaan ei ole hahmotellut tätä menestyksen huuman ja ahdistuksen välitilaa yhtä suurieleisesti kuin Kanye West albumillaan 808s & Heartbreak. Siksi kännipuhelubiisit ja bar mitsva -aiheiset musiikkivideot. On vain se todellisuus, jossa hänen visionsa toteutuu megalomaanisten hankkeiden muodossa. Tämä tekee hänestä Jacksonia monipuolisemman roolihahmon, vaikkei Draken musiikkillinen anti ehkä kykenekään aivan samaan. Draken viehätysvoima perustuukin avoimuudelle, kyvylle kertoa noloimmat ja henkilökohtaisimmatkin ahdistuksen aiheet julkisesti. Hirveä tavis. Drake on täydellinen poptähti aikakaudelle, joka vaatii vasemmalla kädellä pikaisesti hutaistuja Instagram-kuvia, jotka myöhemmin hävettävät. Ja roolihahmoistahan popissa on vähintään yhtä paljon kyse kuin musiikista. Hän on lisäksi niin mielikuvitukseton, että käyttää artistinimenään keskimmäistä nimeään. Miksi valtaosa 2010-luvun pop-, r&bja rap-yleistöstä sitten palvoo Drakea. Siksi, että hän on itsetietoisen selfiekeppiaikakautemme mallikappale. Välillä se on kuuluisuus, välillä menneet ihmissuhteet tai vaikea isä–poika-suhde. Kyllä Drake osaa itseään kehua, mutta Kanyen pompööseihin taidepläjäyksiin tai Jacksonin suljettuun ahdistukseen hän ei kykene. Tuolla levyllä Kanye teki itsestään 2000-luvun Michael Jacksonin, megatähden, jolle musiikin genreillä ei ole väliä. Draken todellisuudessa taas mikään ei ole niin pientä ja ankeaa, etteikö siitä saisi kiinnostavaa kappaletta. Drake on eräänlainen käänteinen Cheek. Jos Jacksonia ahdisti media ja toimittajien tungettelevuus, niin Drakea tuntuu ahdistavan melkein kaikki. Hän kulkee koripallomatseissa pukeutuneena vaatteisiin, joissa hän näyttää lähinnä vanhainkodista karanneelta postimerkkeilijältä. Hänen suosionsa on kyllä valtavaa, mutta hänen taiteellisesta ulosannistaan puuttuu se kaikkein ylitsevuotavin maanisuus, paranoia ja itsensä jalustalle nostaminen. Drake ei ole megatähti samalla tavalla kuin Michael Jackson ja Kanye West ovat. Jackson inhosi pop-tähteyden mukanaan tuomaa skandaalijulkisuutta niin paljon, että nosti sen osaksi musiikkiaan. Ja mikä vielä hienompaa, hän on kuin Michael Jacksonin ja Kanye Westin inhimillisempi sekoitus. MTV:llä pauhasivat Jay Z ja Puff Daddy, Tommy Hilfigerin vaatteet vaihtuivat vähitellen vielä kalliimpiin brändeihin ja musiikkivideoiden bileet pidettiin kotipihan tai uimarannan sijasta ökyjahdeilla. 2000-luvulla nämä menestyksen merkit olivat räpissä jo itsestäänselvyyksiä, joiden tuoma tyydytys väistyi silmänkäänteessä bileiden jälkeisen krapulan tieltä. 1990-luvun lopulla meille tarjoiltiin rap-kuvastoa, joka tuntui julistavan, että viimeinkin hiphop on vallannut valtavirran. Drake Aubrey Drake Graham on aika nolo jätkä. Kun Michael Jackson nousi 1980-luvulla popin kuninkaaksi, hänestä tuli myös mediajulkisuuden luoman paineen kanssa kamppaileva itsesäälin kuningas. Samalla Drake on suora lenkki rapin jatkumossa, joka alkoi 1990-luvun nousukaudesta. Kappaleissaan kanadanjuutalainen kertoo avoimesti dorkista tempuistaan, kuten siitä, kuinka hän soittaa laskuhumalassa ex-tyttöystävälleen ja tilittää kyllästyneensä mallien kanssa paneskeluun. Hänen musiikkinsa on suurista tuotantoarvoistaan huolimatta niin tunnepitoista pikaruokaa, ettei se tarvitse suuria lavoja tai eleitä. Bad-albumilla (1987) nimibiisin vaaraa tihkuva uho sai rinnalleen Leave Me Alonen, jonka sanoitukset ja video tulvivat julkisuudessa elämisen tuskaa
Soolomateriaalillaan Nousiainen paljastui taitavaksi pastissin ja omakohtaisemman materiaalin yhdistelijäksi, jonka taidot ylettivät myös tekstittämisen saralle. Seurasi kiertue Ruotsissa ja ennen pitkää yhdysvaltalaisen Dead Beat Recordsin julkaisema debyytti-lp, joka niputti Räjä & Roll All Night Long ja Jytämenot päällä -kasettien (molemmat 2011) materiaalia yhdelle vinyylille. Sanoitukset toivat mieleen Juice Leskisen ja Martti Syrjän hieman tärähtäneen pikkuveljen. Päällimmäisenä syynä tähän oli 1970-luvun nostalgisiin suomirockin kultakauden soundeihin nojaava soololevy Huonoa seuraa, mutta pohjatyön mies oli tehnyt pienillä klubeilla Räjäyttäjien nokkamiehenä. Esitys, joka sisältää niin Irwinin Ryysyrannan, 1970-luvun Hurriganesin primitiiviboogien kuin Aurinkorannalla keikkailevien iskelmätähtien kaukorannankaipuun. Nousiainen onkin nahkastetsonissa tehtyjen Espanjan-keikkojensa kanssa kuin eräänlainen konseptuaalinen, kokonaisvaltainen performanssi. Kansia ei ollut, kasetit käärittiin alumiinifoliioon. Nousiaisen tahti on hengästyttävä, ja muutenkin hänen uransa noudattaa niin sumeaa logiikkaa, että suurten levy-yhtiöiden kokoushuoneissa lähtisi ihmisiltä taju: kehuttu soolodebyytti sai alkunsa Nousiaisen tarpeesta saada kasaan rahat, joiden avulla hän pääsisi pois Kanariansaarilta, minne oli hetken mielijohteesta lähtenyt hermolomalle. Räjäyttäjät on 2010-luvun homogenisoidussa ja sisäsiistissä rockin maailmassa todellinen anomalia, poikkeus ja muistuma ajalta, jolloin rock oli jotain muuta kuin valtavirran hyväksymää yhtenäiskulttuuria. Nousiaisen modernilla otteella toteutettu 1970-luvun nostalgia innoitti Rumbasta tuttua Oskari Onnista vertaamaan tätä Ariel Pinkiin. ”Virallisista” TNT Tapesin julkaisuista tehtiin rosoisia kasettipainoksia, joita ihailtiin hämmennyksissä ulkomaita myöten. Varhaisilla Räjäyttäjien keikoilla hänellä oli mukanaan kahdeksanpesäinen DDR-teknologialta näyttävä kasetinkopioimislaite, jonka avulla hän myi kasetteja juuri vedetystä keikasta hikisenä lavan reunalla istuen. Ryysyrannan räjäyttäjä TEKSTI JEAN RAMSAY KUVA MARKUS PAAJALA 9 2010-L UVUN ÄÄNET 30 RUMBA. Räjäyttäjien sekoilua ja alastomuutta sisältävät keikat hakevat vertailukohtia aina Sleepy Sleepersistä GG Alliniin. Soololevyn ympärille kasvanut rinnakkaiskokoonpano Jukka ja Jytämimmit vie Nousiaisen aikaa nyt yhtä paljon kuin emobändi Räjäyttäjät, jonka kolmas levy Rock ’n Roll painajainen (2014) kurottaa tuhnuisesta punkista kohti klassista heavyä ja kauhuoopperaa. Nousiainen on henkeen ja vereen DIY-kulttuurin sekatyöläinen, suorastaan tee-se-itse-eetoksen ruumiillistuma. Kuten Räjäyttäjien levyt, Huonoa seuraa oli kokoelma biisejä erilaisilta kaseteilta sieltä ja täältä. Varsinkin uransa alkupäässä Nousiainen (tai hänen alter egonsa Rapa) toi mieleen mielenvikaisuuden rajoilla operoivat rockin villimiehet kuten Hasil Adkinsin ja Roky Ericksonin. Jukka Nousiainen Jukka Nousiainen nousi viime vuoden lopulla suurempien musiikkidiggaripiirien tietouteen ensin viiden tähden arvioita keräten ja sitten päättäen vuotensa Soundin kannessa
”NOUSIAINEN ON HENKEEN JA VEREEN DIY-KULTTUURIN SEKATYÖLÄINEN, TEE-SE-ITSE-EETOKSEN RUUMIILLISTUMA.” 2010-L UVUN ÄÄNET RUMBA 31
2010-L UVUN ÄÄNET ”TAYLOR SWIFT KYKENEE IMEMÄÄN AIKANSA HENGEN ITSEENSÄ JA MUOVAAMAAN SIITÄ SOMEPÖHINÄÄ LIETSOVAN TUOTTEEN, JOKA UPPOAA SEKÄ BROOKLYNILAISELLE HIPSTERILLE ETTÄ ABERCROMBIE & FITCH -YLEISÖLLE.” 32 RUMBA
Hän on deittaillut Joe Jonasia, Taylor Lautneria, John Mayeria, Jake Gyllenhaalia ja One Direction -solisti Harry Stylesia. Lapsena Swift kuunteli Shania Twainia ja voitti 11-vuotiaana kykykilpailun laulamalla LeAnn Rimesia. 1989:llä countryvaikutteet siivottiin lopullisesti pois, ja samalla Swift erkani pitkäikäisestä taustabändistään. Ainutlaatuista on se volyymi, jolla hän kykenee imemään aikansa hengen itseensä ja muovaamaan siitä somepöhinää lietsovan tuotteen, joka uppoaa sekä brooklynilaiselle hipsterille että Abercrombie & Fitch -yleisölle. Hän on nuorin kutakuinkin mitään missään saavuttanut pop-artisti. Kombo ei ole mitenkään uusi tai yllättävä: levylistoilla ovat aina menestyneet artistit, joiden vahvuus on keskiarvon kapitalisointi. Tuolloin Swift oli 16-vuotias. 14-vuotiaana hän lähti RCA:lta country-yhtiö Big Machine Recordsille, koska halusi äänittää omia kappaleitaan covereiden sijaan. Kuten se, että hän on vasta 25-vuotias. Taylor Swift on mestari miellyttämään monia ja ärsyttämään ei-ketään. Hän sanoi halunneensa ”taltioida nämä vuodet albumiksi, kun ne vielä tuntuivat läheisiltä”. Tai että hänen lempinimiään ovat Tay, T-Swizzle ja T-Sweezy. Hänet on palkittu filantropiastaan lukuisia kertoja. Debyytin jälkeen levyjä on tullut tasaisesti kahden vuoden välein. Tai että hän soittaa kitaraa, banjoa, pianoa, ukulelea ja sähkökitaraa. Niillä ei jäädä popmusiikin historiaan – vaikka jo kaupallisen suosionsa vuoksi Swift sinne oman lukunsa saakin. Jos edellä mainitut asiat eivät selitä Taylor Swiftin ylivoimaisuutta, ei ihme. Hänestä tuli samalla ensimmäinen ja ainut artisti, joka on kolmella levyllään onnistunut debytoimaan yli miljoonan viikkomyynneillä. Ja tämä ajassa, jossa musiikkimaailman väitetään pirstaloituneen. 14-vuotiaana Swift muutti sinne perheineen pysyvästi, ja vuonna 2006 julkaistiin nimetön debyyttilevy. Voiton jälkeen hän lähti äitinsä kanssa Tennesseehen äänittämään coverversioita Dolly Partonin ja Dixie Chicksin kappaleista. Taylor Swiftissä on toki paljon ”kiinnostavia puolia”. Sitten Swift voitti seitsemän Grammya, kaksitoista Billboard Music Award -palkintoa ja kymmeniä muita kunnianosoituksia, myi 30 miljoonaa albumia ja 80 miljoonaa singlelatausta, näytteli muutamassa elokuvassa ja ystävystyi sukupolvensa äänitorven, Girls-sarjasta tutun Lena Dunhamin kanssa. Levy levyltä Swift on hiljalleen lipunut idoliensa countrypoljennosta popimpaan suuntaan. Kukin on myynyt miljoonia, mikä on harvinaista aikana, jona levymyynnit ovat keskimäärin romahtaneet. Taylor Swift Taylor Swift on samaan aikaan 2010-luvun isoin ja tylsin pop-artisti. Viime lokakuussa julkaistua 1989-levyä ostettiin ensimmäisellä viikollaan enemmän kuin yhtäkään muuta albumia 12 vuoteen. Vähän samaan tapaan kuin Adele, jonka albumi 21 (2011) on myynyt käsittämättömät 30 miljoonaa kappaletta. Hän on lahjoittanut rahaa kirjastoille, sairaaloille, koulutukseen, taiteisiin, nuorisotyöhön ja luonnonkatastrofien uhreille. Hän ei ole kämminyt yhtään mitään, ja koska 25-vuotiaana kriittinen ikä on jo ylitetty, Swift saattaa oikeasti olla pysyvästi pop-artisti, joka ei ole mokaa ikinä. Musiikin saralla Swift ei tule koskaan luomaan mitään aidosti uutta. Vaikutteikseen hän nimesi uudella levyllään Annie Lennoxin ja Madonnan. Massojen hallitsija TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA 8 2010-L UVUN ÄÄNET RUMBA 33. Lopputulos kirvoitti kriitikot ylisanoihin, ja arvioita koostavan Metacriticin keskiarvo on kunnioitettava 76/100. Swiftin koko ura tuntuu upeasti laskelmoidulta. Se on yliluonnollista aikana, jolloin suursuosion aivot käräyttävälle voimalle on yhä helpompi antautua. Toinen saavutus on se, ettei Swift ole tehnyt justinbiebereitä
Se on haiseva vastalause Stubb-Suomen positiivisuus indeksin arvoille. Mies on tuttu näky Helsingin Lepakkomiehen lavan edustalla, joskus hurraamassa lukuisille kaveribändeilleen ja joskus kannustamassa nuoria, kiinnostavia yhtyeitä. Kapinan taustalla ei kuitenkaan ole sekakäyttäjän suuntaa vailla oleva paha olo, vaikka Bergman siitä ammentaakin. Kouvolalainen skeittari on kulkenut pitkän matkan matkatessaan kansakunnan kaapin päälle eräänlaiseksi totuuksia puhuvaksi narriksi. Viimeisimmän Kytänsoittajat-kokoonpanon ohella muita tunnettuja Bergmanin yhtyeitä ovat Vaasankatu SS ja Nazi Death Camp, joiden kohdalla pahoinvoinnin kärki on entistäkin anteeksiantamattomapaa. Bergmanilla kulkee kuitenkin pahimman syöverinkin pohjalla öljynmustan huumorin virta, joka keventää mutta nauraa samalla kaksinkertaisesti ympäröivälle todellisuudelle. Taannoisen Jukka Nousiasen levyn julkaiseminen vinyylinä on Bergmanin itsensä näköinen teko: Pää kiistä tienatut rahat sijoitettiin muusikkoon, josta Berg man itse pitää, ja jakelu hoidettiin kantamalla levyä keikkapaikoille ja baareihin. Bergmanin omakohtaiset kokemukset vammaisten hoitajana ovat antaneet hänelle ainutlaatuisen näkymän pahoinvointi-Suomen unohdettujen ja näkymättömien elämään. Paljon puhutun ”kansan” tietouteen Bergman nousi esiinnyttyään television keskusteluojelmassa humalassa. Bergmanin pääbändien levyt ovat pärjänneet hyvin: Kakka-hätä 77:n Huoltoasemalle unohdettu mies nousi Rumban kriitikkoäänestyksessä ilmestymisvuotenaan 2011 sijalle seitsemän, ja The Heartburnsin kolmas levy Fixin’ to Die (2008) on yksi suomalaisen punkin moderneja klassikkoja. Se, mikä aluksi vaikutti pastissilta, on jalostunut vuosien saatoksi omakohtaiseksi ja aidosti koskettavaksi ilmaisuksi. Menestyksestään huolimatta Bergman on pysynyt juurilleen uskollisena. Vaikka suurin yleisö tuntee Bergmanin varmasti parhaiten Rumban ja Soundin vuoden levyksi valitseman sekä Kriitikoiden valinta -Emman voittaneen ja Nordic Music Prize -ehdokkaanakin olleen Pää kii -projektibändin debyytin (2012) kautta, on täysosumia osunut hänen uralleen aiemminkin. Ja koska Bergman on juuriltaan punkkari, tuhahtaisi hän tuon luettuaan: ”Vittu mitä paskaa”. Hieman kuten Tehosekoittimen Matti Mikkola 1990-luvulla, Bergman näyttäytyy taiteellisen tuotantonsa perinteen häkellyttävän hienosti sisäistäneenä säveltäjänä ja sanoittajana. Miehen tekemä hiljainen taustatyö niin Pertti Kurikan Nimipäivien ensimmäisten julkaisujen taustalla kuin Liimanarinan uuden tulemisen taustavaikuttajana on ollut pyyteetöntä ja kumpuaa aina omista mieltymyksistä ja arvoista. Raporttia pahoinvointiSuomesta TEKSTI JEAN RAMSAY KUVA JULIUS TÖYRYLÄ 7 2010-L UVUN ÄÄNET 34 RUMBA. Hänen lauluissaan vilisee yhteiskunnan lattiarakoihin pudonneita ihmiskohtaloita, joiden todellinen riipivyys tulee siitä, ettei niitä ole opittu kavereiden ja esikuvien esimerkistä vaan eletystä elämästä. Teemu Bergman Jos Suomeen mahtuu vain yksi virallinen punkkari per vuosikymmen, niin 2010-luvulla se on Teemu Berg man. Kuten se Pää kiin laulun hahmo, jolla on HIV eli ”ees jotain positiivist”. Ja niin niiden pitääkin, sillä punk’s not dead. Ihmiset paheksuivat. Bergmanin haastatteluissa nämä samat teemat nousevat taajaan esiin miehen puhuessa milloin päihderiippuvaisten asuntolan tai vähäosaisten ja köyhien puolesta
2010-L UVUN ÄÄNET ”TEEMU BERGMANIN LAULUISSA VILISEE YHTEISKUNNAN LATTIARAKOIHIN PUDONNEITA IHMISKOHTALOITA, JOIDEN TODELLINEN RIIPIVYYS TULEE SIITÄ, ETTEI NIITÄ OLE OPITTU KAVEREIDEN JA ESIKUVIEN ESIMERKISTÄ VAAN ELETYSTÄ ELÄMÄSTÄ.” RUMBA 35
2010-L UVUN ÄÄNET ”CLOUD NOTHINGSIN NELJÄS LEVY OSOITTI, ETTÄ SÄHKÖKITARAN, BASSON JA RUMPUJEN AVULLA VOI LUODA YHÄ ELINVOIMAISTA JA TUOREELTA KUULOSTAVAA MUSIIKKIA.” 36 RUMBA
Dylan Baldi Musiikkikirjoittajat voivat pohtia loputtomiin sitä, onko kitararockilla tulevaisuutta popmusiikin maailmassa. Baldi tuntuu tietävän, että menneisyyttä voi kunnioittaa jäämättä sen vangiksi. Kun 2010-luvulla valtavirtarockin vallankahvassa keikkuvat Pink Floydin kaltaiset puolikuolleet dinosaurukset tai Foo Fightersin tunnistamattomaksi pöhöttyneet entiset vaihtoehtorokkarit, tarvitaan entistä kipeämmin Baldin ja hänen Cloud Nothingsinsa elinvoimaista kitararockia. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin hän jo lämmitteli Real Estatea ja Woodsia loppuunmyydyllä keikalla brooklynilaisklubilla. Cloud Nothingsin musiikki on yksinkertaista mutta yllättävää, aggressiivista mutta ei pullistelevaa ja tunteellista mutta ei ruikuttavaa. Se leikkasi kuin lasersäde U2:n kaltaisten supertähtirokkareiden julkaiseman laiskan ja turvonneen sonnan läpi ja osoitti, että sähkökitaran, basson ja rumpujen avulla voi luoda yhä elinvoimaista ja tuoreelta kuulostavaa musiikkia. Cloud Nothingsin viime vuonna julkaisema neljäs levy Here and Nowhere Else varmisti Baldin aseman indierockin huipulla ja osoitti, kuinka kipeästi 2010-luvun puolivälissä hänen yhtyettään kaivataan. Cloud Nothingsin kolmannen albumin, aikaisempaa aggressiivisemman Attack on Memoryn (2012) tuotti indielegenda Steve Albini, ja se ansaitsi indiemuusikoiden kiihkeästi havitteleman Pitchfork-sivuston Best New Music -leiman. Sellaista rockia, jossa kuuluvat yhä ne elementit, jotka saivat alun perin rakastumaan sähkökitaraan ja kiihkeisiin rytmeihin: intohimo, ristiriitaisena vellovat tunteet ja pakahtumisen partaalla hakkaava sydän. Baldista oli tullut yksi indierockin arvostetuimmista nimistä, ennen kuin hän oli edes hankkinut ensimmäistä omaa asuntoaan. Baldin tähänastinen ura on kuin jokaisen internet-ajan musiikintekijän unelmissa hohtava kangastus. Sähkökitaran elvyttäjä TEKSTI KIMMO VANHATALO KUVA JANA BLOMQVIST 6 2010-L UVUN ÄÄNET RUMBA 37. Vaikka Baldi käyttää työvälineinään rockin tuttuja perustyökaluja, ei hänen musiikkinsa kompastu rockin kliseisiin tai juutu sen perinteisiin. Vielä samana vuonna ilmestyi Cloud Nothingsin myöhemmin albumipituuteen laajennettu debyytti-ep Turning On. Hänellä on liian kiire tehdä. Cloud Nothings sai alkunsa, kun Baldi ryhtyi vuonna 2009 nauhoittamaan kappaleitaan Garagebandillä vanhempiensa kellarissa Ohion Westlakessa ja lataamaan niitä nettiin. Onneksi nuorilla musiikintekijöillä, kuten Cloud Nothings -kokoonpanostaan tunnetulla Dylan Baldilla ei ole aikaa miettiä. Muutamassa vuodessa Baldi on ansainnut kriitikkojen ja indierockfanien maailmanlaajuisen ihailun. Musiikkia, joka onnistuu parhaan rockin tavoin yhdistämään kaksi ihmisen keskenään sotivaa impulssia – älyllisyyden ja vaistonvaraisuuden. Albumi keräsi laariinsa viiden tähden arvosteluja ja kärkisijoja lehtien ja nettisivujen vuosiäänestyksissä. Baldi oli tuolloin 18-vuotias. Näitä sudenkuoppia Baldi välttelee taitavasti
Vincent -levy syntyi Love This Giantin jälkituotteena. Kahden ensimmäisen albumin – Marry Me (2007) ja Actor (2009) – perusteella pseudonyymille olisi arkisesti kuulunut leima ”singer-songwriter.” Miten ikävä termi. Vuoden 2011 albumi Strange Mercy oli muodonmuutos rationalistisesti vaikutteita pinoavasta arkkitehdista abstraktiin ylettömyyteen. Vincentissä kuulee Kate Bushin, Björkin tai David Bowien kaikuja, ei kyse ole menneeseen kurkottamisesta vaan performanssin arvon muistamisesta. On vallattava laajemmalti alaa kuin se ahdas tila, joka on artistin ja hänen edessään olevan kitaran tai pianon välissä. Puhaltimet ja entistä kulmikkaammiksi kehittyneet biitit ovat Byrne-yhteistyön hedelmällisempää perua. Vincent Multi-instrumentalisti, diiva ja boheemi, jonka lavacharmille kukaan ei ole immuuni. Viimeisin St. Sen sisällä on niin paljon kiehtovaa krääsää, että tornitalo huojuu uhkaavasti. Juuri singer-songwriter-status on se, mitä 2010-luvun artistin tulisi karttaa kuin ruttoa. Aivan yhtä suotuisaa vastaanottoa ei saanut David Byrnen kanssa levytetty Love This Giant (2012), joka sisälsi vuodesta 2009 saakka kertyneitä äänityksiä. Nimetön neljäs soololevy on tekijänsä vagabondin sensuaalisuuden paras ja rytmiikassaan fyysisin inkarnaatio: entistä henkilökohtaisempana etenevä sielunvaellus, joka on tuettu niin hyvin massoitelluilla kitaravalleilla ja imperatiivisilla rytmeillä, että Strange Mercyn huojuvasta profiilista ei ole enää tietoakaan. Vincent. Vincentin, tai siis Annie Clarkin eklektisyys huipentuu hänen musiikissaan, jossa epätodennäköisyydet seuraavat toisiaan: pohjoisamerikkalainen kamaripop ja folk törmäävät mekaanisen funkin tai Wienerliedin ja saksalaisen elektron kanssa. Jos St. Clark on entinen Berklee Collegen oppilas, ja oman musiikillisen koulutuksensa tarjosi myös The Polyphonic Spreen riveissä sekä Sufjan Stevensin taustabändissä vietetty jakso. Ennen kaikkea tuoreimman St. Kahden pedantin muusikon shakkisiirtomaisessa vuorotyöskentelyssä on sisäpiirivitsin tuntua. Ajatus siitä, että pop voi säilyttää arvonsa vain, jos se vasaroidaan kokoon hyväksytyistä traditioista, on menettänyt uskottavuutensa. Vaikutevyyhtien taustaa voi spekuloida. Mutta siinä missä Stevensin orkestraalisuus jäi oman aikansa vangiksi, alkoi Clark kutoa soolourallaan vähemmän indietrendeihin sidottua poptutkielmaa nimeltä St. St. St. Trubaduurimyytti pitäisi purkaa. Vincent -levyn suuruudenhullut puitteet mahdollistavat sen, mitä aiemmat albumit eivät: nero saa olla hieman kahjo. Kahjo myytinmurtaja TEKSTI JONI KLING KUVA RENATA RAKSHA 5 2010-L UVUN ÄÄNET 38 RUMBA. Kun I Prefer Your Love olisi alkuaikojen levyillä vaikuttanut koomiselta, on se näin vankkaan kehykseen asemoituna dramatiikaltaan ylittämätön, Clarkin kenties paras yksittäinen kappale. Levy on ylipitkä epätasaisuuteensa nähden. Hän on rakentanut lavasteet, joissa pelkistetty rakkauslaulukin saa musikaalimaisen mittakaavan ja kliseet runoja rustaavasta makuuhuonelaulunkirjoittajasta ovat mennyttä. Kerroksellisuutta ja populaarikuvaston historiaa vaivattomasti hyödyntävä auteur, jolla on erinomainen korva periodidetaljeille
2010-L UVUN ÄÄNET ”ST. VINCENTIN MUSIIKISSA POHJOISAMERIKKALAINEN KAMARIPOP JA FOLK TÖRMÄÄVÄT MEKAANISEN FUNKIN TAI WIENERLIEDIN JA SAKSALAISEN ELEKTRON KANSSA.” RUMBA 39
2010-L UVUN ÄÄNET ”STÖÖ-MUSIIKIN VETOVOIMA ON YLTÄNYT KAUAS PURISTISTEN RÄPPIPIIRIEN ULKOPUOLELLE ILMAN, ETTÄ OLISI TEHTY KÄYTÄNNÖSSÄ MITÄÄN MYÖNNYTYKSIÄ ROCKIN TAI POPIN SUUNTAAN.” 40 RUMBA
Sieltähän crossover-yleisö suomalaiselle hiphopille on yleensä tavannut löytyä. Jo nyt on kuitenkin nähty kaksi kotimaisen listahistorian omituisimpiin kuuluvaa ykkösalbumia. Kyse ei ollut pelkästään Stöön hiihtopipo silmillä ja hidastetulla äänellä räppäävästä hahmosta: sen ympärille luotiin KC/MD Mafia, kokonainen ”rikollisjengi” sivuhahmoineen, joista tärkeimpiä ovat vielä Stöötäkin enemmän yrttejä pajauttava sidekick Pikku Herkko sekä ”supertuottaja” Koksukoo. Eevil Stöö En liene ainoa, jonka ensireaktio Eevil Stöön musiikkia kuullessaan oli ”mitä helvettiä täällä tapahtuu”. Liikka ja kumppanit ovat hyödyntäneet tätä vääjäämättömyyttä leikittelemällä hahmoilla, viittailemalla aiempiin levytyksiinsä ja viemällä postmodernin roolipelinsä äärimmäisyyksiin. Elämä on roolipeli TEKSTI NIKO PELTONEN 4 2010-L UVUN ÄÄNET RUMBA 41. Se, miten laajasti Eevil Stöön soundi ja lähestymistapa lopulta vaikuttavat suomiräppiin ja muuhunkin rytmimusiikkiin, selviää lopullisesti vasta lähivuosina. Suomen ikiomasta Memphis-skenestä on tullut 2010-luvun ehkä oudoin pieni menestystarina, joka ei rajoitu Stöön omiin levyihin: vuonna 2014 hänen pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa DJ Kridlokkin Mutsi sai jopa Stöötä enemmän kriitikkojen ylisanoja osakseen, ja samasta piiristä on listojen kärkitiloille noussut myös Tuuttimörkö. Lopputuloksena Stöö-musiikin vetovoima on yltänyt kauas purististen räppipiirien ulkopuolelle ilman, että olisi tehty käytännössä mitään myönnytyksiä vaikkapa rockin tai popin suuntaan. Nämä slacker-sankarit heiluvat jumittavan Memphis-soundin säestyksellä pilvessä ympäri kaupunkia, uhoavat, pöllivät bisseä, yrittävät päästä baareihin sisään ja polttelevat tarpeen vaatiessa vaikka stögiksen sisällön. Kysymystä alkoi olla laajemmin ilmassa loppuvuodesta 2011 ilmestyneen Stöö of Destruction, Vol. Nämä äänitteet kehittivät konseptia sliipatun, alan kotimaiseen kärkeen kuuluvan tuotannon suuntaan. Samalla Stöö-konseptia varhemmin leimannut outous on väistämättä laimentunut: lähes kaikki kuulijat osaavat jo lukea tätä fantasiamaailmaa ja tuntevat sen pelisäännöt. Toiminnan esikuvana olevat Three 6 Mafian kaltaiset artistit ovat jääneet suomalaisten näkökulmasta pitkälti kulttinimiksi, mutta Stööstä tuli kerran vauhtiin päästyään uskomattoman suuri menestys: niin Stöölle ja Koksukoolle (eli tosielämässä tuottaja Roope K:lle) kreditoitu Fuck Vivaldi -eepos (2012) kuin räppäri-tuottaja Aztran kanssa Menetetyt-nimellä tehty albumi (2014) ylsivät albumilistan kärkeen. Varsinkin jälkimmäinen toi mukaan myös uusia lyyrisiä metatasoja: fantasiaja kauhukliseitä hyödyntävä levy esittelee alkuperäisen Stöö-hahmon eräänlaisena itseään larppaavana tietokonepelin sankarina, joka seikkailee urbaanin yön sijaan vaikkapa muinaisessa Egyptissä – toki yhtä pajareissa kuin aina ennenkin. Tuolla levyllä pitkän linjan räppäri Tommi Liikka onnistui saattamaan jo 2000-luvun alussa esittelemänsä sivupersoonan suuremman yleisön tietoisuuteen. 1 -albumin aikoihin
Määritelmä on sopiva, jos sen ajattelee tarkoittavan internetin parissa kasvaneen sukupolven mielenmaisemaa ja estetiikkaa. Lähes kaikessa musiikissa on kuultavissa ainakin ripaus menneisyyttä, ja puhtaasti uuden musiikin etsintä alkaa tuntua epätoivoiselta aarrejahdilta, joka johtaa rikkauksien sijaan eksyksiin yksinäiselle ulapalle. Boucherin kohdalla viittailu ei kuitenkaan tunnu pöyhkeältä oman kulttuurisen pääoman korostamiselta. Vaikka Boucherin flirttailu popin kanssa on ollut tuon tuosta vähällä leimahtaa täysivaltaiseksi parisuhteeksi, popin vaikutus ei ole ainakaan toistaiseksi pystynyt hiomaan liikaa Grimesin musiikin kiehtovia kulmia. Yhtä hyvin hänen kappaleissaan on kuultavissa sävyjä k-popista, r&b:stä, IDM:stä, industrialista, dream popista, piirrossarjojen tunnussävelistä kuin vaikkapa new age -musiikistakin. Enemmänkin hänelle popja korkeakulttuurin palaset ovat samassa ajassa ja paikassa läsnä olevia elementtejä, joita hän käyttää taiteensa työkaluina kuin irtokarkkeja rajattomalla budjetilla valitseva lapsi. Hänen vuonna 2012 julkaistu hieno kolmas levynsä Visions ja viime kesänä ilmestynyt, Blood Diamondsin kanssa tehty upea Go-kappale ovat tästä loistavia todisteita. Lopulta Retromanian vaatimukset kuitenkin osoittautuvat liian armottomiksi. Kirjan esittämä visio retron valtaamasta populaarimusiikista ahdistaa ja saa ryhtymään epätoivoiseen täysin uuden musiikin etsintään. Grimes Simon Reynoldsin vuonna 2011 julkaistu Retromania on loistava kirja, mutta se on myös sellainen teos, joka pistää helposti lukijansa pään pyörälle. Boucher on kuvaillut musiikkiaan määritelmällä ”post-internet”. Tämä ei tarkoita, etteikö Grimesin musiikista olisi löydettävissä vaikutteita menneisyydestä – itse asiassa päinvastoin. Grimesin musiikki saattaa olla särmikästä ja kokeellista, mutta se ei ole kärsinyt lainkaan siitä, että se on lipunut Boucherin viimeisillä julkaisuilla yhä lähemmäksi popin valtavirtaa. Claire Boucher jos kuka on sellainen musiikintekijä, jonka voi uskoa nousevan Princen tai Kate Bushin kaltaisten artistien rinnalle musiikilliseksi visionääriksi, joka voi samalla olla myös rakastettu poptähti. Tästä huolimatta Boucherin kappaleet eivät koskaan kuulosta sekavilta vaikutekollaaseilta, vaan hyvinkin yhtenäisiltä ja omalaatuisilta. Kuten internetissä, Grimesin musiikissa vaikutteet eri ajoista ja paikoista ovat samanaikaisesti läsnä. Jos kuitenkin 2010-luvun tärkeimmälle artistille asettaisi vaatimuksen, että hänen pitäisi kuulostaa nimenomaan uudelta, olisi kanadalainen, paremmin Grimes-taiteilijanimellä tunnettu Claire Boucher itsestäänselvä valinta. Internetin karkkikaupan kasvatti TEKSTI KIMMO VANHATALO KUVA RAPHAEL OUELLET 3 2010-L UVUN ÄÄNET 42 RUMBA. Tähän syynä saattaa olla se, että Boucherille pop ei ole jotain, jolle hänen tulisi alistua vaan jälleen yksi elementti, jonka hän voi sisällyttää musiikkiinsa ja muokata mielensä mukaan. Kappaleidensa nimissä hän viittailee sujuvasti sci-fi-klassikko Dyyniin, ja videoissaan hän saattaa yhtä hyvin näyttää soturiprinsessalta kuin 1990-luvun alun teinielokuvasta napatulta koulupimulta
2010-L UVUN ÄÄNET ”GRIMESILLE POPJA KORKEAKULTTUURIN PALASET OVAT SAMASSA AJASSA JA PAIKASSA LÄSNÄ OLEVIA ELEMENTTEJÄ, JOITA HÄN KÄYTTÄÄ TAITEENSA TYÖKALUINA KUIN IRTOKARKKEJA RAJATTOMALLA BUDJETILLA VALITSEVA LAPSI.” RUMBA 43
2010-L UVUN ÄÄNET ”KANYE WEST ON YKSI 2000-LUVUN YLIVOIMAISESTI VAIKUTUS VALTAISIMMISTA MUSIIKINTEKIJÖISTÄ, JONKA VAIKUTUS ON 2010-LUVUN MYÖTÄ VAIN KASVANUT ENTISESTÄÄN.” 44 RUMBA
Tanssimusiikin ja hiphopin estetiikat naittaneen 808s & Heartbreakin, maksimalistisen My Beautiful Dark Twisted Fantasyn (2010) ja kokeellisen, jyrkän Yeezusin (2013) vaikutus hyppää joka tapauksessa korville riippumatta siitä, minkä ajankohtaisen hittisoittolistan Spotifysta valitseekin. Hän on eräs ihka ainoista amerikkalaisista viihdyttäjistä, jotka puhuvat julkisuudessa Yhdysvaltoja kenkään eksyneen legopalikan lailla hiertävistä rotukysymyksistä. How to Dress Welliä, The Weekndiä ja koko hipsteri-r&b:tä ei olisi olemassa ilman Kanyen ruumiista irtautunutta androidituskaansa huutaavaa 808s & Heartbreak -albumia (2008). Räppärinä West on erinomainen The Voice -kilpailija, mutta biiteissä hän on ylittämätön. Hän ei ole Madonnan kaltaisten supertähtien tavoin koskaan myötäillyt musiikin viimeisimpiä tuulia. Tunteellinen tirehtööri TEKSTI SANTTU REINIKAINEN 2 2010-L UVUN ÄÄNET RUMBA 45. Voi jopa väittää, ettei Taylor Swift olisi tänään mitään, ellei Kanye olisi aikoinaan leimahtanut takki auki lavalle MTV:n... Westillä on myös yhteiskunnallista merkitystä. Ei riitä, että on nostanut itsensä kurjista oloista takinliepeistä repien. Niinpä West on toiminut kokonaisten genrejen kätilönä. Oli kyseessä sitten Jay Z:n klassisen The Blueprint -albumin (2001) tahmaisesti mieleen juuttuvat soulsamplet tai Yeezuksen dekonstruktionistinen punk-rap, ne ovat aina ryömineet ihon alle, lämmittäneet sisuksia, hämmentäneet ja ihastuttaneet. On oltava brändien brändi, räppärien räppäri, meemien meemi. Kanye on kuitenkin ihan aito musiikin uudisraivaaja. Kanye West on amerikkalaisen unelman täydellinen ruumiillistuma siinä muodossa kuin se on olemassa millenniaalien sukupolvelle. Sen sijaan hän on seilannut itsevarmuutensa kannattamalla airboatillaan suoraan rämeelle tai suhannut helmiäishohteisella avaruusaluksella linnunradan pyörteisiin. Tuottajana aloittaneen Kanyen tärkein kulttuurinen panos on kuitenkin musiikillinen. Siinä mielessä kuin märästä halosta voi puristaa vettä: se on mahdollista mutta vaikeaa. Voi toki. No okei, ei voi. Kanye West Voiko Kanye Westistä kirjoittaa käsittelemättä ulkomusiikillisia asioita – kunnianhimoa, hybristä, muotia tai tahatonta komiikkaa. Yritin viedä teorian liian pitkälle. Draken ja monen muun emo-räppärin uraa on vaikea kuvitella ilman Kanyen syvää omistautumista tunteilleen ja kitinälleen. Kim Kardashianin #breaktheinternet-tempausta. Mutta kaikki loppu on oleellista realiteettien tarkistusta tilanteessa, jossa esimerkiksi monet menestyneimmistä mustalla kulttuurilla ratsastavista poppareista – Miley Cyrus, Iggy Azalea sekä Justinit Bieber ja Timberlake – ovat edelleen valkoisia. Kuten Westin tapauksessa aina, jokin osa menee kiukuttelun piikkiin. Lusikka joka sopassa ja kavereita popin kuninkaallisista Pariisin muotitaloihin. Ei ihme, sillä sielunsa sopukoissa Kanye on ennen kaikkea ääninikkari. Osittain itse orkestroidun mediasirkuksen keskellä onkin liian helppo unohtaa, että Kanye West on eräs 2000-luvun ylivoimaisesti vaikutusvaltaisimpia – ja yksinkertaisesti parhaita – musiikintekijöitä, jonka vaikutus on 2010-luvun myötä vain kasvanut entisestään. Pitchfork-musiikkisivuston mielestä sellaiset vuosikymmenen merkkiteokset kuin Bon Iverin eponyymi kakkosalbumi (2011), Frank Oceanin Channel Orange (2012) ja Kendrick Lamarin Good Kid, M.A.A.D City (2012) olisivat jääneet syntymättä ilman Kanyen vaikutusta
Levy oli juuri sitä, miltä kiinnostavimman musiikin joulukuussa 2013 pitikin kuulostaa: vasemman laidan r&b:tä kuorrutettuna trap-biiteillä. Taustalla kuuluu nigerialaissyntyisen kirjailijan Chimamanda Ngozi Adichien TED-puhe: ”Feministi: henkilö, joka uskoo sukupuolten sosiaaliseen, poliittiseen ja taloudelliseen tasa-arvoon.” Sen Beyoncé Knowles-Carter, 33, halusi maailmalle kertoa. Ja julistautuipa lopulta Taylor Swiftkin – tekopyhyyskritiikin saattelemana – feministiksi. Eikä se levinnyt vain olohuoneisiin, vaan temppu oli silkkaa viraalivoodoota. Tietenkin käsky kuulostaa tekopyhältä kauneusikonin suusta, mutta kun lopulta fraasista tuli meemi ja hashtag satoihintuhansiin Instagram-kuviin, viestillä oli vaikutusvaltaa. Paljon siistimpää on treenata takapuoltaan stepperillä. Beyoncén coolius on sitä, kuinka hän uskaltaa poseerata pienenpienissä vaatteissa reisineen ja takapuolineen välittämättä siitä, ettei hän todellakaan ole mikään Kate Mossin kaltainen luuranko. Mutta jos popmusiikin feminismiaallolle haetaan yksittäistä starttipistettä, se on Beyoncén nimetön levy. Jälleen internet kuohahti. Vielä Single Ladies -biisissä (2009) Beyoncén feminismi oli paperinukke. Naisen on oltava ylpeä ja itsenäinen, mutta hankkiuduttava avioliittoon heti kuin mahdollista. Beyoncé Kahdeksan valtavaa kirjainta, joiden loiste täyttää pimeyden. Toki esimerkiksi Grimes on heiluttanut feminismin lippua jo usean vuoden indiekentässä. Iskusäkeiden ja valokirjaimien lisäksi hän on julkaissut yhden irtotekstin kuin vakuutellakseen, että hei, palkkakuilu on kaavittava umpeen. Viime vuonna media loi uuden hardcore-aallon, jota johtivat kitarabändit Perfect Pussy ja White Lung. Gaalan jälkeen gif-kuva vilkkuvasta tekstistä viuhui pitkin tumblreita, ja liki jokainen vakavasti otettava popkulttuurimedia kirjoitti oman analyysinsä Beyoncén esityksestä. Kun Kardashian pääsee Voguen kanteen, vaikutukset ovat ehkä vähäisiä, mutta kasautuvia. Valtavia hittejä hän on tehnyt kuin liukuhihnalta. ***Flawless-kappaleen kertosäkeessä Beyoncé laulaa ”Ladies, tell ’em, I woke like this”. Äkkiseltään viesti tuntui julkisuustempaukselta, mutta jos viestinsä haluaa tuupata 12 miljoonaan amerikkalaiseen olohuoneeseen, rautalangassa on turha säästellä. Länsimaisten naisten kauneusihanne on jo alkanut livetä pois nollakoosta ja riutumisesta. Kehityksen huipentuma oli ***Flawless-kappale, jolla Adichie lausuu mainitun viestinsä. Beyoncé on ehtinyt olla popin kestotähti jo teinivuosistaan viime vuosituhannella. Itsenäinen nainen TEKSTI OSKARI ONNINEN 1 2010-L UVUN ÄÄNET 46 RUMBA. Kirjaimet ovat: FEMINIST. Ensin Crazy in Love (2003), sitten Halo ja Single Ladies (2008) ja tällä vuosikymmenellä niin Run the World (Girls) (2011), Drunk in Love kuin XO (2014). Se vei hänet viime keväänä Time-lehden vuoden tärkeimmät henkilöt listaavan numeron kanteen. Kyseessä oli kuitenkin asia, joka aivan jokaisen tulisi ymmärtää. Ja tällä kertaa puhutti uudenlaisen julkaisun lisäksi Beyoncén viesti. Mutta eniten onkin aina saatu aikaan asioilla, joissa ei ole tippaakaan julistusta. 4-levyn (2011) hittisingle Run the World (Girls) oli jo aivan eri tason voimautusanthem. Beyoncén feminismi ei tietenkään ole akateemista. Ensin Destiny’s Childissa, sitten soolona. Näiden kapina lähti juuri naisten oikeuksista. Niiden edessä MTV:n VMA-gaalan lavalla seisoo maailman vaikutusvaltaisin poptähti. Sillä ironiaa siitä oli vain toinen puoli. Ja kas, yhtäkkiä Lady Gaga ei treenaa lisäkilojaan pois ja Kanye West ylistää Kim Kardashiania maailman kauneimmaksi naiseksi. Hän ei tyytynyt poptähteyteen vaan halusi olla mielipidevaikuttaja, joka opettaa kaikille, mistä feminismissä on kyse. Joulukuussa 2013 Beyoncé teki tämän vuosikymmenen radioheadit eli julkaisi yllättäen ja pyytämättä nimettömän albumin ja siihen 17 musiikkivideota. Levyn vastaanotto oli poptimismin huipentuma: kuva ajasta, jossa valtavirtapop on musiikkikirjoittajien silmissä kiinnostavampaa kuin rock ja ilmiöt popin ympärillä kiinnostavampia kuin musiikki
2010-L UVUN ÄÄNET ”JOS POPMUSIIKIN FEMINISMIAALLOLLE HAETAAN YKSITTÄISTÄ STARTTIPISTETTÄ, SE ON BEYONCÉN NIMETÖN LEVY.” RUMBA 47
Tehdas. Tuotantolinja hiljeni illalla tai seuraavana aamuna. Ensimmäinen ajatus sanasta on, ettei siellä pitäisi tehdä musiikkia, sillä mekaanisuus ja pakottaminen on luovuuden tuho. Luova tuho ARTTURI TAIRA johti yhtä Suomen menestyneimmistä indiebändeistä, mutta se ei lopulta vastannut hänen visioitaan. Aluksi toisia piti puhutella sosiaaliturvatunnusten loppuosilla. Heidän dogmansa oli säännöllisyyden ja järjestelmällisyyden ideaali. Kun tuotanto käynnistyi, siellä tehtiin töitä kuten tehtaalla kuuluu. Kynnelle kykenevät bändin jäsenet ja muut taiteilijat saapuivat paikalle aamukymmeneltä. Ei ihan kellokortteja leimaten, muttei paljon muutakaan. Tehdas oli myös konkreettinen paikka – tyhjä, viitisen metriä korkea teollisuushalli meren äärellä Helsingissä, johon indiebändi Rubik ja joukkio muita taiteilijoita sulloutui syksyllä 2012. Langat piti ottaa omiin käsiin. TEKSTI OSKARI ONNINEN KUVAT MARKUS PAAJALA 48 RUMBA
RUMBA 49
Ja kuten visiot yleensä, se on mahdoton ideaali siitä, miltä musiikin pitäisi kuulostaa. Ja tärkeintä: millainen Rubikin pitäisi seuraavaksi olla. believe me, it’s as strange as it is liberating”, luki Facebook-päivityksessä. Hiljaisuus ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Niitä Tairan kirjoittamissa, uusissa kappaleissa ei nimittäin ollut, ainakaan samassa mittakaavassa kuin ennen. Tuskin kukaan tiesi, mitä oltiin tultu katsomaan. ”I feel Rubik is no longer the umbrella i want to cradle the music i write. Markkinataloudessa tällaista ideoiden luonnonvalintaa kutsutaan luovaksi tuhoksi, ja sen Artturi Taira toi Rubikiin. ”Tuntui, että olen tehnyt kappaleesta demon ja me emme voi tehdä siitä parempaa. Edes Tairan avovaimo ei ollut kuullut yhtään Shivan Dragnin kappaletta. Miten musiikkia kannattaisi enää julkaista, vai kannattaisiko sitä edes. Koska mitä väliä sillä on?” Taira sanoo. Jos teemme sen uusiksi, niin se menee vain huonommaksi ja kaikki tajuavat sen”, Taira sanoo. Tietenkin bändi koetti sovittaa bassokitaran ja rummut biiseihin, joihin ne eivät kuuluneet. Artturi Taira oli ottanut kaikki langat omiin käsiinsä. Sitä he jahtasivat, koko yhtye, levystä toiseen. Mitä lähemmäs sitä pääsi, sitä kauemmas se pakeni. Sali pimeni. Jo Solar-levyä sävellettäessä bändi loi itsestään kuvan löyhänä kollektiivina, jossa jokainen soittaa vaikka mitä. Olen kuitenkin kokenut, että minulla on mandaatti, että olen saanut tehdä niin.” Vaikka päätökset tehtiin yhdessä, Taira oli Rubikille laumanjohtaja. Pari säveltä siellä, kolme täällä. ”Sitten voidaan ajatella, että olet soittanut orkesterissa oboeta koko elämäsi, kun pian tullaan sanomaan, ettei näissä uusissa biiseissä ole oboeta, mutta tässä on ihan muita juttuja. Syntyi keinotekoista musiikkia matkinut Fake Music Mixtape. Taira kertoo oppineensa vasta viime vuosina luottamaan visioonsa niin, ettei tarvitse tehdä kompromisseja. Biisistä saattoi olla työn alla jo neljäs versio, joka ei sekään toiminut. ”Siitä olen aina ollut tosi tarkka, että jos jutun on mentävä tietyllä tavalla, niin silloin sen on mentävä niin eikä niin, että joku tekee siitä oman versionsa. Assosiaatioita järjestyksessä: Four Tet, Burial, The Knifen Silent Shout mutta vielä pidemmällä, maksimalismi, 2010-luvun new romantic, jungle, Skrillex. Kävi täysin selväksi, miksi Rubikia ei enää ollut. Basisti Jussi Hietala saattoi kieltäytyä soittamasta bassoa ja käskeä Tairan soittaa sitä, jotta lopputulos olisi juuri se, mitä hän halusi. AR TTURI T AIRA ”MINUA ON LAKANNUT KIINNOSTAMASTA ANTAA PERIKSI OMASTA KANNASTANI SIKSI, ETTÄ BIISISTÄ TULISI YMMÄRRETTÄVÄMPI TAI SIIHEN PÄÄSISI HELPOMMIN SISÄLLE.” – ARTTURI TAIRA 50 RUMBA. Tehtaan linjasto vaikutti toimivan. Toukokuussa 2014 Kuudennella linjalla aivan kaikkia jännitti, mutta Artturi Tairaa varmasti eniten. Mutta kaikkia lankoja ei saatu solmittua, kappaleet jäivät tynnyriin. Mies käveli pipossa ja mustaharmaalaikukkaassa kauluspaidassa lavalle. Taira asteli pimeydessä lavalle, klikkasi MacBookia ja löi sämpleriä. Kaikille Rubikin jäsenille oli kuitenkin itsestään selvää, ettei pidetä mitään taukoja, vaan pidettiin jäähyväiskeikat. Mutta se nyt oli kuin lestadiolaisperhe änkeytymässä Fiat Puntoon. Ja millaiset keikat olisivat jotain enemmän kuin bändi soittamassa ja yleisö tuijottamassa sitä. Bändi halusi löytää uusia kulmia tuttuihin asioihin. Haluaisitko ruveta tekemään ihan uusia juttuja?” Se on ajankuva, sillä kaikkialla maailmassa vanhat sukupolvet ovat varpaillaan siitä, kuinka heistä tulee tarpeettomia, kun nykyiset tavat tehdä asioita jäävät uusien ja edistyksellisempien alle. Rubik oli julkaissut kaksi vuotta aiemmin läpikehutun Solar-levynsä, mutta tässä vaiheessa estetiikka oli jo alkanut tuntua valmiilta. Vuotta myöhemmin, marraskuun 2013 puolivälissä, Rubik ilmoitti lopettavansa. Syntyi muutama irrallinen erikoiskeikka salaisissa paikoissa ympäri Helsinkiä. ”Minua on lakannut kiinnostamasta antaa periksi omasta kannastani siksi, että biisistä tulisi ymmärrettävämpi tai siihen pääsisi helpommin sisälle. Syntyi tynnyrillinen uusia kappaleita. Kaksi riviä alempana oli kolme muutakin nimeä: Jussi, Sampsa ja Samuli. Sen oli allekirjoittanut Artturi. Samaan aikaan, kun kaikki oli vapaata, oli kuitenkin yksi ylitsepääsemätön rajoite: soittimet. Rubik ei ollut vain Artturi Tairan (33) bändi, mutta oli se vähän kuitenkin. Taira teki kappaleet, Tairalla oli visio
AR TTURI T AIRA RUMBA 51
VIP –paketit. Tuskin kukaan konsultti olisi ikipäivänä suosittanut niukkuuden ekonomiaa musiikkia julkaistessa. Eikä siksi, että se olisi bisnesmalli, vaan päinvastoin. MUTTA TIEDÄN, ETTÄ ON HYVÄ VÄLILLÄ SOITTAA IHMISILLE JUTTUJA. Ei tosin albumia, koska ”niiden päällä pitää aina istua se puoli vuotta, että levy-yhtiö saa lähetettyä tiedotteen”. Tehtaan jälkeen hän ei ole enää miettinyt, mitä pitäisi julkaista ja miten tai juuri muitakaan bisnesaiheita. Päinvastoin, jokainen megadeluxe-painos otetaan ja kokoelmat pakkojulkaistaan, jos suinkin on mahdollista. Priority (K-18) alk. Edelleenkään Shivan Dragn ei ole julkaissut yhtään kappaletta. Yrittää tehdä ensin esityksistä ja sitten kaikesta muustakin musiikista erityistä ja arvokkaampaa. S-Etukortilla 3 € alennus/lippu! www.kivenlahtirock.com Bob Geldof& 52 RUMBA. PE 05.06.2015, portit auki klo 16.00 Liput alk. 33 €. Nyt Taira kuitenkin sanoo, että jotain pitäisi olla tulossa. ”En ole voinut ajatella, kun en ole tiennyt, mitä siitä jutusta tulee. 2 päivän lippu: (vaihdetaan portilla rannekkeeseen) alk. Olen voinut vain keskittyä taiteen tekemiseen. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. 010 841 4185. Se on ollut ihan helvetin siistiä”, hän sanoo. 49 €. 139 €. Mieluummin Shivan Dragnin äänite voisi olla vaikka 50 tai 100 kappaleen erikoisjulkaisu. AR TTURI T AIRA ”ARTOLLA ON PARIISIN KEVÄÄSEEN VIIMEINEN SANA JA VISIO. MUUTEN NÄITÄ TEHDESSÄ OLISI TOSI YKSIN.” – ARTTURI TAIRA YHTEISTYÖSSÄ: LIPUNMYYNTI: www.menolippu.fi www.lippu.fi www.tiketti.fi LEPPÄVAARAN URHEILUPUIST O 5.-6.6.2015 Perheja lastenliput: Lasten lippu (7-15v.) alk. Perhelippu (2 aik.+2 lasta 7-15v) alk. Jos ulkomusiikillisesti katsotaan, tähän asti yksi mustavalkoinen promokuva on vienyt pitkälle. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. Myynti vain Menolipusta 109e + alv24% =135,16e VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 79 €. LA 06.06.2015, portit auki klo 14.00 Liput alk. 79 €. 49 €. Eikä varsinkaan tuhannen jewelcase-cd:n painoksena julkaistua albumia. Priority (K-18) alk. 79 €. Yksi vaihtoehto oli, ettei julkaisisikaan. Samalla tavalla erityinen kuin yhtyeen tähänastiset keikatkin. Tapa miettiä muoto uusiksi oli kuitenkin jäänyt
Priority (K-18) alk. LA 06.06.2015, portit auki klo 14.00 Liput alk. YHTEISTYÖSSÄ: LIPUNMYYNTI: www.menolippu.fi www.lippu.fi www.tiketti.fi LEPPÄVAARAN URHEILUPUIST O 5.-6.6.2015 Perheja lastenliput: Lasten lippu (7-15v.) alk. 139 €. VIP –paketit. 010 841 4185. Perhelippu (2 aik.+2 lasta 7-15v) alk. S-Etukortilla 3 € alennus/lippu! www.kivenlahtirock.com Bob Geldof&. PE 05.06.2015, portit auki klo 16.00 Liput alk. 79 €. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Myynti vain Menolipusta 109e + alv24% =135,16e VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. 49 €. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 79 €. 33 €. 79 €. 2 päivän lippu: (vaihdetaan portilla rannekkeeseen) alk. 49 €. Priority (K-18) alk
mutta tiedän, että on hyvä välillä soittaa ihmisille juttuja. Kun DEFA Link-yksikkö on asennettu autoosi, voit DEFA-liittymän ja iOStai Android-puhelimesi kautta tehdä kaiken tämän milloin tahansa ja mistä tahansa. Eivätkä ne sulje toisiaan pois, tietenkään. Samaan aikaan musiikkibisnes reagoi kehitykseen ilmapiirillä, jossa kaikkia taputellaan selkään, kaikki tekevät ”tärkeetä duunia” ja kaikki on muutenkin mahtavaa. Muuten näitä tehdessä olisi tosi yksin”, Taira sanoo. Kun ihmismassat alkavat päättää, luova tuho alkaa toimia uusin kriteerein. Pariisin kevään kitararock on riisutummin tuotettua, mutta kunnianhimoisia poplauluja nämä kaikki kokoonpanot joka tapauksessa tekevät. Taira uskoo, että Shivan Dragnkin tarjoaisi paljon yllättävän monelle. Kun Rubik kävi samassa paikassa Bad Conscience Patrol -debyyttilevynsä kiertueella vuonna 2007, silloin pitkähiuksista Tairaa tervehdittiin miestenhuoneessa tylyllä ohjeella ”väärä vessa”. Mutta siinä on kyse suuremmista asioista kuin yhden ihmisen toimeentulosta. Mutta kriteereihin, joita suositulta nykymusiikilta vaaditaan, Taira kertoo suhtautuvansa verenmaku suussa. Esimerkiksi Pariisin kevään Kalajoen-keikkaa Taira kuvailee mahtavaksi. www.defa.com Nyt DEFA tarjoaa tekniikkaa, jonka avulla sinun ja autosi suhde lämpenee todella luottamukselliseksi! Lataa sovellus puhelimeesi ja ota yhteys DEFA-jälleenmyyjään. Vuosi sitten keväällä Pariisin kevään keikkakalenterissa luki Alavus–Kotka–Kalajoki. Sitten on toinen puoli. Oli oikeastaan vahinko, että Artturi Tairasta tuli Pariisin kevään kitaristi. ”En kestä sitä henkistä velttoutta, joka johtaa siihen, että kaikki on samaa ja yksi tai kaksi asiaa voi olla suosittua kerrallaan. Tietenkään. Yhtäkkiä suosituin on se, joka hukuttaa muita alleen ja taiteellisille kriteereille lähinnä nauretaan, Taira sanoo. Ehkä näin jälkeenpäin se on näkynytkin, hän sanoo. Tairakin sanoo olleensa onnekas, kun joka kerta tiukan paikan tullen on tullut apuraha tai puhelinsoitto ja seuraava kiinnostava projekti. ”Missä vaiheessa ihminen alkaa ajatella niin, ettei taide ole ihmisiä ja yhteiskuntaa rikastuttava asia vaan rasite. Niin on kyllä varmaan ollut aina.” Tariran mukaan se johtaa siihen, että arvokkaimpana kulttuurina aletaan pitää sitä, joka saa tiivistettyä menestyksensä suurimpiin lukuihin ja ’kyllä kansa tietää’. Niin Artturi Taira luonnehtii itseään. Se menestyminen, joka kiinnostaa, on jotain ihan muuta. Shivan Dragnin kappaleista saisi yllättävän moni vaikka miten paljon irti, mutta kun niissä ei lauleta kesäyöstä tai huudeta ’hei hei mutsi’, muurit ovat pystyssä. Siinä mielessä nuo ovat paikkoja, joihin tällaisella musiikilla ei ole mitään järkeä mennä”, Taira sanoo. ”Mutta ollaan mekin soitettu Rubikin kanssa Amerikan alavudet ja Kanadan syrjäseudut.” Puoliksi taiteilijaänkyrä, puoliksi populaarin ystävä. Keikalle oli myyty viisi tai kuusi lippua. Mikä sellaiselle ihmiselle on tärkeää?” AR TTURI T AIRA ”EN KESTÄ SITÄ HENKISTÄ VELTTOUTTA, JOKA JOHTAA SIIHEN, ETTÄ KAIKKI ON SAMAA JA YKSI TAI KAKSI ASIAA VOI OLLA SUOSITTUA KERRALLAAN.” – ARTTURI TAIRA 54 RUMBA. ”Artolla on Pariisin kevääseen viimeinen sana ja visio. ”Minusta on mahtavaa, jos on yleisöä. ”En nyt tiedä, kuinka vallankumouksellista se on, mutta kyllä minä haluan tuoda populaarimusiikkiin elementtejä, jotka operoivat harmaalla alueella”, hän sanoo. Pariisin kevään seuraava levy ilmestyy huhtikuussa. Rubik oli äänittämässä Kulttuuritalolla viitisen vuotta sitten, kun Jussi Hietala sai puhelun, jossa Pariisin kevään rumpali Ilari Kivelä pyysi häntä yhtyeeseen basistiksi. Tervetuloa autoilun uuteen DEFA-aikaan! Kokeile ilmaiseksi demosovellusta: www.defa.com Akun varaustilan tarkistus ja varoitukset Finder-paikannus kartalla ja auton sijainnin jakaminen Security-hälytys autosi käynnistyksestä tai siirtämisestä Speed Alert -nopeusrajoitus ja hälytys, jos se ylitetään Luo lämmin luottamussuhde autoosi DEFA Link Lämmityksen ohjaus tai ajastus ja lämpötilan näyttö ”Sen sijaan, että haluaisin nähdä sen elitisminä, haluaisin nähdä sen käsityönä ja todellisena vastavetona sille vitun muoville, joka ei oikeasti ole muovia mutta joka kuitenkin on siinä vaiheessa muovia, kun se tulee kaiuttimista ulos”, Taira sanoo. Suosion kannalta ratkaisevin ero on suomen kieli. Taira on tuottanut sitä yhdessä Arto Tuunelan kanssa. Hän sanoo, ettei ymmärrä argumenttia, jonka mukaan taiteilijan pitäisi mennä oikeisiin töihin, jos ei pysty elättämään itseään. Seuraavana kesänä hän nousi ensin Bar Loosen lavalle nimellä Haminan Kiekko-Ympyrät ja muutama päivä myöhemmin Ilosaarirockissa. Vaikka äkkiseltään voisi luulla toisin, Pariisin kevät ei ole erityisen kaukana Rubikista tai Shivan Dragnista. Pariisin kevät on Tairalle väline siihen, että hän pääsee kiertämään sitä eksoottista Suomea, jonne englanninkielisellä vaihtoehtomusiikilla ei olisi asiaa. ”Mä tuun kanssa”, Taira huikkasi vierestä tietämättä, mistä oli kysymys. Sitä voi pitää Pariisin kevään nousuna niin suosituksi yhtyeeksi, että se kerää parilla hitillä enemmän radiosoittoa kuin Rubik ikinä koko tuotannollaan. Hänestä tärkeintä on näyttää, että on olemassa jokin vaihtoehto
Kun DEFA Link-yksikkö on asennettu autoosi, voit DEFA-liittymän ja iOStai Android-puhelimesi kautta tehdä kaiken tämän milloin tahansa ja mistä tahansa. Tervetuloa autoilun uuteen DEFA-aikaan! Kokeile ilmaiseksi demosovellusta: www.defa.com Akun varaustilan tarkistus ja varoitukset Finder-paikannus kartalla ja auton sijainnin jakaminen Security-hälytys autosi käynnistyksestä tai siirtämisestä Speed Alert -nopeusrajoitus ja hälytys, jos se ylitetään Luo lämmin luottamussuhde autoosi DEFA Link Lämmityksen ohjaus tai ajastus ja lämpötilan näyttö. www.defa.com Nyt DEFA tarjoaa tekniikkaa, jonka avulla sinun ja autosi suhde lämpenee todella luottamukselliseksi! Lataa sovellus puhelimeesi ja ota yhteys DEFA-jälleenmyyjään
56 RUMBA
Tämän hetken puhutuimman kotimaisen räppärin tulevaa Malarian pelko -debyyttilevyä on jo verrattu Kanye Westin uraauurtavaan 808s & Heartbreakiin. ”Signauksen myötä levyn tekeminen tuntui vihdoin oikealta asialta, joka oli pakko tehdä.” Loppuvuodesta 2014 julkaistu Sä jätät jäljen -single on roikkunut YleX:n soitetuimpien listalla viikkotolkulla. ”Ensimmäinen biisi äänitettiin ehkä helmikuussa 2014. Tulevan soololevyn ensimaistiainen on saanut kehuja paitsi vanhoilta faneilta myös sellaisilta, jotka eivät ole esimerkiksi Ruger Haueria kuunnelleet. Nyt tuntee. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KUVAT MARKUS PAAJALA Kun Ruger Hauer -kokoonpano valmisteli ensimmäistä levyään Se syvenee syksyllä (2010), yleisin kommentti oli: ”Kukas tää kolmas jäbä on?” Pyhimys ja Tommishock olivat räppipiireissä jo konkareita, mutta Paperi T:tä (oikealta nimeltään Henri Pulkkinen) ei tuntenut juuri kukaan. ”VARMAAN FIKSUINTA OLISI TEHDÄ UUSI RADIOON SOPIVA BIISI, MUTTA EI SELLAINEN MINUA KIINNOSTA.” – PAPERI T RUMBA 57. Ruger Hauer on julkaissut kolme levyä, joista viimeisimpänä ilmestyi Ukraina (2013). Samana vuonna Paperi T teki yhteislevyt Paavoharjun (Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne) ja Khidin (Ex ovis pullus non natis serò fit ullus) kanssa. Kun Mikko ”Pyhimys” Kuoppala vielä saman vuoden lopulla siirtyi Universal Musicin alaisuudessa toimivan Johanna Kustannuksen A&R:ksi, kiinnitti hän artistirosteriinsa ensi töikseen Paperi T:n. Oman soololevyn suunnittelu alkoi. Malariaa pakoon PAPERI T oppi nuorena, kuinka olla samaan aikaan sekä Bob Dylan että Jay Z. Tulevalla levyllä on paljon juttuja, joita olen kirjoittanut jo aiemmin, mutta kaikki konkreettiset asiat tehtiin viime vuoden aikana”, Pulkkinen kertoo
Ja varmaan suurin osa ei ole edes tiennyt minusta ennen tätä.” Hitti syntyi vähän yllättäen. Ajaudutaan joko ug-aitaukseen tai mainstream-hittiputkeen, jossa tärkeintä on streamien määrä. Näitä artisteja leimaavat asiat kuten kokeellisuus, ironisuus, y-sukupolvi ja post-internet. Sä jätät jäljen tuli tosi huomaamatta: tajusin vasta, kun soitin sen jossain kokouksessa, että ai vittu, olenkos mä tehnyt poppibiisin?” Vaikka Paperi T on aiemmilla projekteillaan pysytellyt kaukana valtavirrasta, ei pop ole hänelle mikään kirosana. Eri genreistä ja eri taiteenlajeista tulevien kielten ennakkoluuloton yhdistely. Tämä sopii Pulkkiselle hyvin. Levyn päätösraita on hidas, flegmaattinen, kertosäkeetön ja täynnä hämäriä sekä ei-niin-hämäriä viittauksia. P APERI T ”SUOMESSA TEKIJÄT EIVÄT HAASTA ITSEÄÄN, KOSKA VARMAN PÄÄLLE PELAAMINEN ON RISKITTÖMÄMPÄÄ. ”Jengi tulee oikeasti kadulla ja baarissa kiittelemään. ”Onhan se vähän kaupallinen itsemurha, koska varmaan fiksuinta olisi tehdä uusi radioon sopiva biisi. Pulkkinen mainitsee nykyisen sukupolven sellaiseksi, jolla on kapasiteettia tehdä uutta ja erilaista. Levy-yhtiölle hän on puhtaasti profiiliartisti, raha tehdään Robinilla, Kasmirilla tai Kotiteollisuudella. Ja ehkä Kanye West, mutta sekin on niin outolintu, että eihän se olisi aluksi voinut tehdä sitä mitä nyt. Referenssit ja kulttuurinen perimä tulevat niin monesta eri suunnasta, että uutta kieltä luodaan jatkuvasti. ”Onko Suomessa mitään musaa, mikä olisi outoa, vaikeaa ja tosi suosittua. ”Sain täysin vapaat kädet tehdä tuon levyn. DJ Kridlokkin avaaminen on paljon hedelmällisempää Gustave Flaubertin tai 1800-luvun dekadenssin kautta kuin kirjoittamalla ”suomiräpistä”. ”Suomessa tekijät eivät haasta itseään, koska varman päälle pelaaminen on riskittömämpää. Hän itse ei uskonut sen lähtevän näin hyvin. Hetken mietittyäni päädyin siihen, että tämä on hyvä asia.” Vertaus on osuva paitsi tuotannollisesti (Femme En Fourruren tuottama Sä jätät jäljen olisi soundiensa puolesta täysin kotonaan Kanyen levyllä) myös temaattisesti. Parasta olisi, jos saisi tehdä ison yleisön rakastamaa viihdemusiikkia ilman kompromisseja. Pulkkinen sanoo sen olevan ehdottomasti teemalevy. Mutta ei sellainen minua kiinnosta”, Pulkkinen sanoo. Suuri osa tämän hetken poppareista aliarvioi yleisöään.” Vuoden 2013 lopulla Rumban kansijutussa puhuttiin suomirapin uudesta sukupolvesta, jota tuolloin valittiin edustamaan Paperi T:n ohella Tuuttimörkö, Gasellit ja Oukkidouppi. Pulkkinen huomauttaa, että Sä jätät jäljen on huhtikuussa julkaistavan albumin ainoita kappaleita, joissa on kuultavissa jollain tasolla hittipotentiaalia. ”Joku sanoi mulle, että olen sitten tekemässä Suomen vastinetta Kanye Westin 808s & Heartbreakille. Siihen ei valitettavasti yllä kuin ihan muutama artisti, Suomessa ei ehkä kukaan. Lopputulos oli 2000-luvun klassikko. Se vilpittömyys, joka tulee läpi kaikista sen emootioista, tekee siitä samastuttavan ja sympaattisen.” Paperi T:n huhtikuussa julkaistavan albumin nimi on Malarian pelko. Se, että Radio Novalla soi Cheek, on isoin kuviteltavissa oleva saavutus. AJAUDUTAAN JOKO UGAITAUKSEEN TAI MAINSTREAMHITTIPUTKEEN, JOSSA TÄRKEINTÄ ON STREAMIEN MÄÄRÄ. Haastattelun aikaan kakkossinglen vastaanotosta ei ole tietoa, mutta ennustettakoon, ettei siitä tule hittiä. Sen piti ensiksi päästä siihen asemaan”, Pulkkinen miettii. SUURI OSA TÄMÄN HETKEN POPPAREISTA ALIARVIOI YLEISÖÄÄN.” – PAPERI T 58 RUMBA. Pulkkinen sanoo silti ihailevansa nykyräppäreistä Drakea, joka on ajatteleva ja taiteellisesti kunnianhimoinen artisti, mutta joka käyttää silti inhimillisiä tunteita musiikkinsa polttoaineena. Kanyen levy kertoi rakkaudesta, erosta ja yksinäisyydestä sellaisella suoralla rehellisyydellä, jollaista valtavirran räpissä ei oltu aiemmin kuultu – ja sitten vähän vieraannutti kuulijaa ristiriitaisella autotune-efektillään. Jenkeissä siihen pystyy Kendrick Lamar. DJ Kridlokk ja Eevil Stöö ovat kyllä olleet virallisen albumilistan kärjessä, mutta kyse on silti kuriositeeteista. ”Draken uho on osa sen viehätysvoimaa. Helmikuun alussa julkaistu kakkossingle Resnais, Beefheart & Aalto on jo ihan toista ääripäätä. On selvää, ettei Paperi T:stä olla tekemässä rahantekokonetta. ”Eiväthän kaikki siitä biisistä tykkää, mutta mistään en ole saanut niin hyvää palautetta kuin siitä”, Pulkkinen sanoo. Ei tarvinnut miettiä mitään radiosinglejä
Tämä tekee albumista myös henkilökohtaisen – olkoonkin, ettei levyllä kuultava ääni mene ihan yksi yhteen räppärin siviiliminän kanssa. Ajattelin, että nyt voin tehdä sen oman rakkauslevyni”, Pulkkinen sanoo. ”Gin tonicilla voi mukamas ennaltaehkäistä malarian puhkeamista. Pulkkinen nimeää lopputuloksen ”fiktiiviseksi realismiksi”, jossa osa asioista on oikeasti tapahtunut ja osa taas ei. Eron ohella tyhjyyden tunnetta lisää laajempi kulttuurinen murros. Ääripäissä on fiktiota, mutta seassa myös paljon totta. Pysyvyys on ymmärretty harhaksi, ja merkitykset täytyy hakea pienistä asioista. Sairauden pelko on levyn kertojalle siis myös syy dokata”, Pulkkinen sanoo. Kyse on Pulkkisen mukaan ihmisen tarpeesta kehittää itselleen stressiä silloinkin, kun aihetta siihen ei ole. Ja sitten lääkitä niitä esimerkiksi erilaisilla kemiallisilla substansseilla. ”Ei ole kauhean mielenkiintoista kertoa suoraan omaa päiväkirjaansa. Ehkä artistin itsessään tunnistama luontainen pessimismi on se, joka tekee ”rakkauslevystä” ennemmin erolevyn. Pessimismiin liittyy malarian pelon kaltainen irrationaalinen ahdistus siitä, että asiat menevät ennemmin tai myöhemmin pieleen. Malarian pelko on Helsingissä asuvalle hipsterille turhin huoli maailmassa, mutta neuroottisuus on yksi tämän sukupolven vitsauksista. Kaikki on niin hyvin, että ongelmia täytyy nyhtää tyhjästä. ”Parisuhteessa pessimismi voi tehdä sen, että suhdetta alkaa tiedostamattaan sabotoida”, Pulkkinen sanoo ja viittaa Jumalan peili -kappaleessa toistuvaan säepariin: ”Niin kovasti koitin olla romanttinen, joten menin ja nussin kaiken.” Albumin nimi liittyy siis parisuhteisiin. Eivätkö kaikki hyvät biisit kerro rakkaudesta tai huumeista. Kuten trooppisten sairauksien järjettömästä pelosta. Silti olen aina fiilistellyt henkilökohtaisuutta. P APERI T Paperi T:n levyn pääteemat ovat samoja: hänkin puhuu erosta ja sitä seuraavasta tyhjyydestä. Levyllä esiintyvä hahmo on vähän itseriittoisempi, vähän enemmän kusipää. RUMBA 59. Sen myötä muuttuu helposti oman itsensä pahimmaksi viholliseksi. Asioiden pakoileminen on 2010-luvulla helpompaa kuin niiden jahtaaminen
LÖYDÄT METELISTÄ KONSERTTI TIEDOT JA KLUBIILLAT, GENRESTÄ JA PAIKKAKUNNASTA RIIPPUMATTA. Viimeksi mainittu yhtye tunnetaan lyriikasta, jonka voi paikoin lukea (ehkä keskivertoa kryptisemmäksi) raiskausfantasiaksi. ”Samaan aikaan se on henkilökohtaisin biisi, mitä olen tehnyt. P APERI T SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAKALENTERI WWW.ME TELI.NET METELI ON SUOMEN SUOSITUIN JA KATTAVIN KEIKKAKALENTERI. Haaveissa on tehdä jossain vaiheessa ”ihan superpaska levy”. Sen tekeminen vaatii kuitenkin sen verran positiivisuutta ja itsevarmuutta, että uskaltaa laittaa turhan itsekritiikin hetkeksi sivuun. Nuorena Pulkkinen halusi olla samaan aikaan Bob Dylan ja Jay Z: toisaalta coolin punchline-rapin taitava rehentelijä, toisaalta yhteiskunnallisesti valveutunut runoilija. Ei edes silloin, kun Resnais, Beefheart & Aalto tuntuu eksplisiittisesti tekevän pilaa itsestään. ”On se aina tosi palkitsevaa, kun keikan jälkeen joku tulee kertomaan hiffanneensa jonkun lainin”, Pulkkinen toteaa. Näin kävi pari vuotta sitten, kun Ruger Hauerin Erectus-albumia moitittiin Rumbassa misogyynisistä teksteistä. Pulkkinen sanoo olleensa yllättynyt, ettei hänen Paavoharjulle kirjoittamastaan, seksin kuolemaan rinnastavasta Tumulus-kappaleesta noussut hälyä. Sen pointti oli kuitenkin, että namedroppailua ja sivistyssanoja riittää. Ketään ei kiinnosta kritisoida heitä naisvihamielisyydestä, koska se näkökulma, josta gangstaräppiä kuunnellaan, sivuuttaa tämän problematiikan. Pulkkinen tajusi voivansa tehdä ihan mitä vain, kunhan keksii oman tapansa tehdä sitä. Ymmärrys siitä, että ääripäät voi sitoa yhteen, tuli Ruger Hauerin ensimmäisen levyn alla vuoden 2008 tienoilla. Tai Tapa-kappaleen ”lukiotytöissä se rakasti sitä, et vaik se vanheni, ne pysy samanikäsinä”, joka viittaa Matthew McConaugheyn repliikkiin Richard Linklaterin Dazed and Confusedissa (1993). ENEMMÄN ARVOSTAN SITÄ, ETTÄ OTETAAN TOSI ISO RISKI TAI OLLAAN JOSSAIN IHMEELLISESSÄ AJATUKSESSA ETTÄ TÄMÄ ON SIISTIÄ, JA SITTEN SE EI OLEKAAN” – PAPERI T 60 RUMBA. ”Ehkä sitä ei kukaan huomannut. Eikä kyse missään nimessä ole läpästä. En ole ikinä ollut niin alaston kuin siinä. Tietyiltä artisteilta vaaditaan selkeästi enemmän kuin toisilta. Edellä mainitut räppärit saavat puhua huorista, kenties koska räävitön ja alentava kielenkäyttö nähdään osana mustaa kulttuuria. Outkastin pyllymontaasit viime kesän Flow-festivaalilla tuskin montaa kiusasivat. Enemmän arvostan sitä, että otetaan tosi iso riski tai ollaan jossain ihmeellisessä ajatuksessa, että tämä on siistiä, ja sitten se ei olekaan”, Pulkkinen summaa. Riskialttiiksi levyksi hän nimeää Ruger Hauerin tulevan albumin. Sellainen, jota voi katsoa myöhemmin ja ihmetellä, mitä on oikein miettinyt. Jos niitä ei osaa koodata, voi artisti joutua henkilökohtaisesti puolustelemaan sanojaan. Intertekstuaalisuudesta ja namedroppailusta tuli pian keskeisiä tehokeinoja, mutta mitään itsetarkoituksellista niissä ei ole Pulkkisen mukaan koskaan ollut. Tämä häiritsee yllättävän harvoja. Paperi T tunnetaan kyynisistä ja intertekstuaalisista lyriikoistaan. Ne namedroppailut ovat tarkoituksellakin korneja ja ärsyttäviä”, Pulkkinen selittää. Tällaisilla viittauksilla on myös kääntöpuolensa. Punk in Finland -foorumilta löytyi vielä taannoin asialle omistettu ketju ”Tee itse tosi hienot Paperi T lyriikat”, joka on valitettavasti poistunut internetin muistista. ”Tosi yleinen paska levy on sellainen, jolla on vain kymmenen yhdentekevää biisiä. Olen oikeasti kuunnellut biisissä mainittua Bruce Springsteenin Thunder Roadia ja miettinyt, miksei vain voisi tehdä näin.” Puheeksi tulee Morrissey, jolle namedroppailu on arkipäivää ja jonka The Smithsin aikaisten singlejen kannet olivat yleensä elokuvista poimittuja – ja joiden Pulkkinen sanoo innostaneen tutustumaan näihin elokuviin. facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli ”TOSI YLEINEN PASKA LEVY ON SELLAINEN, JOLLA ON VAIN KYMMENEN YHDENTEKEVÄÄ BIISIÄ. Yksi sen teksteistä kuuluu: ”Chianti oli Alvar Aallon lempiviini, mä en tiedä viineistä mitään.” ”Biisin nimi on itseironinen ja -kriittinen. Pulkkinen kritisoi sitä, kuinka tietyt artistit saavat enemmän vapauksia kuin toiset. Samaisessa Erectus-arviossa harmiteltiin, ettei yhtyeestä ole Suomen Death Gripsiksi. Lopputulos voi silti olla ”ihan superpaska”. Kyse on toisaalta tavasta jakaa asioita ja fiiliksiä kaikkien tunnistamien kuvien kautta, toisaalta löytämisen ja ymmärtämisen ilosta. Tai sitten se nieltiin, koska se on ’taidetta’.” Kritiikki itsessään ei Pulkkista pelota. Siitä ei saa vielä puhua julkisesti, mutta ainakin paperilla sen konsepti on hykerryttävän hieno. Sellaisen kuten ”me nähtiin viime vuonna Marienbadissa”, jossa puhutaan Alain Resnais’n vuoden 1961 elokuvasta. METELI TOIMII SELAIMESSA KAIKISSA PUHELIN MALLEISSA, TABLETEISSA JA TIETOKONEISSA
SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAKALENTERI WWW.ME TELI.NET METELI ON SUOMEN SUOSITUIN JA KATTAVIN KEIKKAKALENTERI. METELI TOIMII SELAIMESSA KAIKISSA PUHELIN MALLEISSA, TABLETEISSA JA TIETOKONEISSA. LÖYDÄT METELISTÄ KONSERTTI TIEDOT JA KLUBIILLAT, GENRESTÄ JA PAIKKAKUNNASTA RIIPPUMATTA. facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli
Mutta unohdimmeko jotain. Pyytäisi käymään. Vanhemmat haluavat laittaa hänet lasipalloon, kun hän on niin suloinen katsella. Sitten se toivoi, että A&R-tyyppi kiinnostuisi. Miksei hänestä tulisi myös pop-tähti. Onko niin, että nykyajan nopeassa ja verkottuneessa maailmassa – tähän väliin dramaattista musiikkia – musiikilla ei ole merkitystä. Hän on tähti, ja hänellä on todisteet siitä: kaksisataayhdeksäntoistatuhatta Instagram-seuraajaa. Nuoret naiset ja tytöt haluavat häneltä edes katseen. Vaatteiden alla hänen vartalonsa on matemaattisella tarkkuudella viimeistelty veistos. Ai niin. Tykkäys tekee poptähden Ennen LEVY-YHTIÖN A&R näki valmiissa muusikossa potentiaalisen tähden. Sitten se keikkaili. Ei ollut vehkeitä, joilla tehdä hyvälaatuinen äänite kotona. Hän on komea, melkeinpä kaunis nuori miehenalku. Tekikö Peltonen musiikkiakin. Nyt levy-yhtiön A&R näkee valmiissa tähdessä potentiaalisen muusikon. Olisi hulluutta sivuuttaa hänet, kun promootio ja stailaus on tehty valmiiksi. Hänellä on vaaleat hiukset, jotka on moitteettomasti muotoiltu: vähän pörhöllään, mutta aisoissa. Sitten se varasi studioaikaa niin paljon kuin selkänahka kesti ja teki demon. Tapaus Benjamin Peltonen ei olisi ollut mahdollinen. Tulisi ehkä keikalle katsomaan. Signaisi. Tietysti Warner kiinnitti Peltosen. Sitten se lähetti demokasetin levy-yhtiöiden A&R-ammattilaiselle. Ottaisi yhteyttä. Hän pukeutuu hyvin ja muodinmukaisesti. Hän on Benjamin Peltonen. Artisti tai bändi treenasi. TEKSTI JOSE RIIKONEN 62 RUMBA. Tämä kysymys heräsi Warner Musicissa ja varmasti monessa muussakin levy-yhtiössä. Tärkein yksittäinen faniryhmä, nuoret tytöt ja naiset, on jo koukutettu. Ennen vanhaan ei ollut internetiä, sosiaalisia medioita ja halpoja studiotyökaluja. Ei ollut väylää, jolla olisi voinut tulla kaikkien tietoisuuteen. Onko musiikilla merkitystä, kun levy-yhtiö kiinnittää Instagram-hitin. Hevosmiesten tietotoimisto kertoo, ettei kukaan Warnerilla ollut kuullut ennen kiinnittämistä yhtään Peltosen laulua. Warner on levy-yhtiö. Onko niin, että levy-yhtiöt kilpailevat some-julkkiksista, joilla on valmis fanikanta
RUMBA 63
Signaus on aina satsaamista johonkuhun. Se realisoitui lopulta 100 000 myydyksi levyksi. Se on Kallosen siskon miehen serkun kummin kaiman kaverin kaverin kitaristituttu, joka jakaa tiedon ensimmäisenä somessa. Sitä kautta voi saada selville, onko artistissa sitä artistia. Jos ei reagoi äkkiä, joku muu voi ehtiä ensin. ”Painotus on siirtynyt viime aikoina albumeista singleihin. Tämä on iso muutos, kun miettii niitä aikoja, kun äänite laitettiin postissa levy-yhtiöihin. Tavallaan on tehty paluu 1950-luvulle, jolloin single oli se päätuote”, Vuorinen sanoo. Pitää selvittää, miksi klikkauksia on ja mihin suosio perustuu. Jo hyvin aikaisessa vaiheessa tieto on monella rintamalla, käytännössä kaikilla, jotka vähänkään seuraavat alaa”, Kallonen sanoo. On olemassa musiikkia, jota on mukava kuunnella vaivattomasti, mutta johon ihmiset eivät ole valmiita sitoutumaan niin vahvasti, että maksaisivat siitä”, hän sanoo ja jatkaa: ”Se, että jotain on katsottu tietty määrä Youtubesta, ei tarkoita sitä, että sama määrä ihmisiä menee keikoille tai ostaa musiikkia. Otetaanpa tuo viimeinen lause takaisin. Robinilla taisi olla Frontside Ollie -videon julkaisun jälkeen aika pian 5 000 000 katsojaa. Se demo jaetaan saman tien johonkin sosiaaliseen mediaan. Kallonen ei välttämättä ole se, joka uuden kyvyn huomaa. Sitten alkaa puskaradio, jonka kautta Kallonen kuulee asiasta. Artistin pitää olla uskottava omalle kohdeyleisölleen. Järkevää ei siis ole napata tyyppiä klikkausten perusteella. Miten niin voi käydä hassusti. Jos tyyppi trendaa (eli toimii, on erittäin suosittu) somessa hyvin ja laulaa hyvin, niin ymmärrän, jos joku siihen tarttuu ja tekee millaisen singlen tahansa”, Vuorinen sanoo. Hänellä ei ole päivittäisen A&R-työn ohessa paljoa aikaa seurata netti-ilmiöitä. Warnerin Artist and Repertoire eli A&R-tiimin nykyinen johtaja Asko Kallonen aloitti A&R-hommat vuonna 1993. ”Kukin A&R taplaa tyylillään. Mitä ihmeen riskiä on tehdä nopea single valmiin tähden kanssa. 20 prosenttia tuo omansa takaisin. ”Kyse on siitä, miten siihen potentiaaliseen artistiin reagoi”, Kallonen sanoo. Tätä se on ollut koko Vuorisen uran ajan. Jotain, jota A&R voi työstää ja auttaa kiillottamaan. Se on vähän omaan jalkaan ampumista, jos ei ota selvää, onko siinä tyypissä artistia. Siitä kertoo Universal Musicin A&R Martti Vuorinen. Jotain, mikä ihmisiä kiinnostaa ja mihin ihmiset sitoutuvat. Mutta yleensä kannattaa silti yrittää ottaa selvää vähän enemmän, mistä uudessa potentiaalissa on kysymys. Mutta: ”Itse en sitä tekisi. Mitä riskiä siinä voi olla, että signaa some-tähden, jolla on valmiina faneja ja kuuntelijoita. Se on merkittävä asia. Sosiaalisen median aikana kenellä tahansa kauniilla ja komealla on periaattessa mahdollista tulla yhtä kuuluisaksi kuin Paris Hilton. Pitää miettiä, onko meistä oikeasti iloa toisillemme. Tieto uusista, potentiaalisista artisteista oli ainoastaan levy-yhtiön A&R-henkilöillä ja yhtyeen lähipiirillä. JO HYVIN AIKAISESSA VAIHEESSA TIETO ON MONELLA RINTAMALLA, KÄYTÄNNÖSSÄ KAIKILLA, JOTKA VÄHÄNKÄÄN SEURAAVAT ALAA.” – ASKO KALLONEN, WARNER MUSIC FINLAND A&R 64 RUMBA. Joku, jolla on kontakteja jo valmiiksi muista viihdealan hommista tai rutkasti rahaa. Jonkun rahamiehen unelmissa se voi olla noin yksinkertaista, mutta oikeasti se ei ole.” Kallonen on samoilla linjoilla. ”Nykyään kaikki saavat tiedon kiinnostavasta artistista heti. Suhdeluku on jotain tuon suuntaista.” Kallosen mukaan musiikissa on omat niin sanotut kissavideonsa, eli hassunhauskat, vaivattomat pikku esitykset, joita ihmiset klikkailevat päivänsä ratoksi, mutta joihin he eivät halua sitoutua. ”Nyrkkisääntö on, että 80 prosenttia levyistä ei mene niin hyvin kuin toivotaan. Hän kertoo, että työ on muuttunut. Muuten voi käydä hassusti. Hän on itsekin lauluntekijä. Ei radiohittikään aina myy. A&R:n täytyy ennustaa ”NYKYÄÄN KAIKKI SAAVAT TIEDON KIINNOSTAVASTA ARTISTISTA HETI. Erinäisten kommelluksien kautta Vuorinen aloitti Universalilla A&R-työssä vuonna 2008. Etenkin kun miettii, mihin suuntaan musiikkibisnes on mennyt. Nopeus asettaa haasteita A&R-henkilöstölle. Tai sitten piti olla Paris Hilton
Hän kertoo, että esimerkiksi Madonna on kuulemma merkattu tekijäksi kappaleissa, joita hän ei varsinaisesti ole säveltänyt, mutta jotka ovat kuitenkin peräisin hänen päästään. Minun tehtäväni on esittää kysymys, että miksi himmailet joskus. Koska Peltonen ei ole tehnyt uraa muusikkona eikä hän ole kokenut säveltäjä, hänelle pitää rakentaa musiikkityyli ja imago, eikö. SE ON VÄHÄN OMAAN JALKAAN AMPUMISTA, JOS EI OTA SELVÄÄ, ONKO SIINÄ TYYPISSÄ ARTISTIA.” – MARTTI VUORINEN, UNIVERSAL MUSIC A&R RUMBA 65. Mutta vaikka klikkauksia ei olisi, ei se vähennä hyvän biisin arvoa”, Vuorinen sanoo. Hän ei näe itseään uutena Dylanina”, Kallonen sanoo. Myös Kallonen kiinnostuu, jos potentiaalinen artisti on suosittu sosiaalisessa mediassa. Sellaisella bändillä on oma musiikillinen juttunsa, jota se ei halua liiaksi muutettavan. ”Herää kysymys, mikä siinä on niin erikoista, että sitä seurataan. A&R:n haaste on, miten siirtää tämä imago musiikiksi. Kun iso joukko pitää jostain, pian vielä suurempi osa ihmisistä kiinnostuu. Onkohan hänellä visiota. Artistilla voi olla visio, jonka hän artikuloi tuottajalle tai säveltäjälle. Mikset laittaisi kaikkia munia siihen kreisiyskoriin”, Vuorinen sanoo. Huomautettakoon, että Gabrielilla oli myös 20 000 facebook-tykkääjää. Sen myytin mukaan levy-yhtiöt nappaavat nätin tytön tai pojan ja rakentavat siitä artistin. On merkittävää, ovatko luvut Suomesta vai Meksikosta. Some-aktiivisuus kertoo, että artisti tekee jotain uransa eteen. ”Benjaminille ei tarvinnut rakentaa imagoa. Jos sopii, A&R auttaa kiillottamaan jo valmiiksi hyvää materiaalia ja löytämään siitä sen tietyn jutun, mikä siinä on hyvää. ”Artistilla saattaa olla ihan kreisejä juttuja ja tylsempiä juttuja. Kyse on erilaisesta tilanteesta kuin silloin, jos kokenut rockbändi tekee levytyssopimuksen. Sellaiset, jotka tekevät musiikkia, josta tulee artistin omaa. Kallonen ja Vuorinen tietävät tämän myytin. Ja siirtyykö se. ”Toki noteeraan sen, jos on niitä klikkauksia. Hän on signannut myös artisteja, joilla ei ole mitään sosiaalisessa mediassa. Nyt he tekevät viidettä vuotta yhteistyötä. Esimerkiksi Vuorisen piti löytää sisältään teinityttö ja kuunnella niillä korvilla, kun hän oli signaamassa Mikael Gabrielia. Vähän sillä lailla kävi muun muassa Benjamin Peltosen tapauksessa. Tietenkin myös sillä oli merkitystä. Senkään takia silkkojen tykkäysten tai klikkausten perässä ei voi juosta, että niitä voi ostaa. Hän muistuttaa ihmisen perusluonteesta. Mitä siinä tapahtuu ilmiötasolla?” Kallonen sanoo. Nykyään useimmat artistit haluavat olla ainakin jollain tasolla mukana laulunteossa. Hänellä oli se valmiina ja 200 000 fania todistamassa, että ainakin se toimii. Benjamin Peltonen on lähinnä – ehkä täysin – Instagram-seuraajiensa takia Warnerilla. Musiikkityyli oli hänelle itselleen melko selvä: modernia poppia. ITSE EN SITÄ TEKISI. potentiaalinen yleisö ja ajatella sen yleisön aivoilla. ”Artistin ei tarvitse tehdä biisiä, jotta se kuulostaa omalta. Jos artisti taas on teknisesti lahjakas vailla musiikintekotaitoja, tärkeää on löytää oikeat sanoittajat, säveltäjät ja tuottajat hänen avukseen. Haluaakohan Benjamin Peltonenkin. Se sitten toteutetaan”, Kallonen sanoo. Kokeneen yhtyeen kanssa kyse on pitkälti siitä, sopiiko bändin musiikki sen hetkiseen markkinatilanteeseen ja julkaisupolitiikkaan. Hypoteettinen tilanne: kuinka paljon enemmän kiinnostaa sama kappale, jos toisella esittäjäehdokkaalla on 200 000 klikkausta tai tykkäystä erilaisissa sosiaalisissa medioissa ja toisella ei mitään. Tietenkin noteeraan! On hyvä, että artisti on hoitanut itsensä jollekin tasolle valmiiksi. Yhtä lailla he tietävät, että se on nimenomaan myytti. ”JOS TYYPPI TRENDAA SOMESSA HYVIN JA LAULAA HYVIN, NIIN YMMÄRRÄN, JOS JOKU SIIHEN TARTTUU JA TEKEE MILLAISEN SINGLEN TAHANSA. He ehkä painostavat tätä laulamaan sitä muodinmukaisinta musiikkia, jotta se möisi hyvin. Vai onko hän sellainen, josta vanha myytti kertoo
Mutta miksi hän haluaisi edes alamerkiksi, jos kaikki on jo kunnossa. 27-vuotias Suvi Richter on soittanut erilaisia soittimia ja laulanut 12-vuotiaasta asti, joten sekin taito on hanskassa. Peltonen tosin ei osannut tehdä lauluja kovin hyvin, joten hänelle on hyötyä Warnerista. Jos ura etenee, se hoitaa jakelua, julkaisuaikatauluja ynnä muita käytännön asioita. MUTTA SE EI SAA MENNÄ NIIN, ETTÄ MENEN SINNE ANELLEN, ETTÄ VOISITTEKO AUTTAA.” – SUVI, POPARTISTI A&R 66 RUMBA. Lisäksi hänellä on englantilainen manageri. Suvi on muun muassa Tukholman alueen muusikoiden liiton puheenjohtaja, joten kontakjtit ovat varmasti kunnossa. Mutta tuntuu, että se jatkuva suunnittelu vie keskittymistä pois musiikista. Muistakaa: esimerkiksi Benjamin Peltonen oli tähti jo ennen kuin hänet signattiin. Levy-yhtiöt ovat tarjonneet Suville usein niin sanottuja 360-diilejä. Minkä takia lahjakkaan, biisinteossa suvereenin artistin, jolla on tuottajatuttuja ja verkostoja, pitäisi pyytää apua levy-yhtiöltä. ”Levy-yhtiöt ovat varovaisia, ja kyllä minä sen ymmärrän. Tässä vaiheessa Suvi oli jo omilla toimillaan sen verran pitkällä, että mikä tahansa sopimus ei tullut kysymykseen. EN SANO, ETTÄ OLISI MAHDOTONTA TEHDÄ YHTEISTYÖTÄ. Ei hän siihen levy-yhtiötä tarvinnut. Hänellä on verkostoja ja kontakteja sekä taitoa tehdä musiikkia. Minusta on tullut varovaisempi ja skeptisempi. Silloin hän saisi toimia mielensä mukaan ja omien kontaktiensa kautta vailla suitsimista. ”Ei minulla ole aikaa, rahaa eikä lahjoja rakentaa artistista jotain, mitä hän ei halua olla. Pian levy-yhtiöt lähestyivät Suvia sähköpostitse. Se aiheutti lumipalloefektin. Levy-yhtiöllä ei siis ole resursseja tehdä artistia tyhjästä. Mutta se ei saa mennä niin, että menen sinne anellen, että voisitteko auttaa”, Suvi sanoo. En sano, että olisi mahdotonta tehdä yhteistyötä. Levy-yhtiö auttaa artistia löytämään oman tyylinsä ja säveltämään niin hyviä kappaleita, kuin mahdollista. Se on kuin työntäisi käärmettä pyssyyn. Hänellä oli se oma firma, oma manageri, omat kontaktit – ja yli 100 000 Soundcloud-kuuntelua. Suvi vastaa puhelimeen Tukholmasta. Sitten, vuonna 2013, monen mutkan kautta eräs suuri blogi kirjoitti Suvista. Että on hyvä biisi, miten aion jatkaa ja tulisinko käymään”, Suvi sanoo. Se tarkoittaa, että levy-yhtiö osallistuisi kaikkeen, mitä Suvi tekee ja ottaisi kaikesta pienen siivun. Se on sitä strategiameininkiä, että ’nyt tapahtuu näin, tuon verran rahaa tuonne’ ja niin edespäin.” Suvi hakee sopimusta, jossa hän voisi perustaa ison levy-yhtiön alle alamerkin, kuten vaikkapa Johanna on Universalin alamerkki. Siellä hän on asunut kahdeksan vuotta ja tehnyt musiikkia sekä muita töitä oman firmansa kautta. Nykyään musiikkia on helppoa julkaista ja myydä, kun äänitteet ovat entistä vähemmän fyysisessä mudossa. Mitä hän levyyhtiöltä haluaa. Kerran tarjottiin jopa niin sanottua riistosopimusta, josta Suvi suorastaan pöyristyi. ”Olen minäkin lähetellyt demoja vaikka mihin levy-yhtiöihin aikoinaan”, Suvi sanoo. MINUSTA ON TULLUT VAROVAISEMPI JA SKEPTISEMPI. Sitä paitsi se aitous, jota ihmiset arvostavat ja jonka takia artisti kuulostaa koskettavalta, sitä ei voi rakentaa ulkopuolelta”, Vuorinen kertoo. ”Se oli sellaista tunnustelua. Suvi-nimisellä artistilla on erilainen tilanne. ”Yksissä neuvotteluissa levy-yhtiön edustaja sanoi, että jos tehdään diili, niin mitä minä ”VIIME VUOSINA OLEMME NEUVOTELLEET MELKEIN JOKAISEN MAJOR-LEVYYHTIÖN, NIIDEN ALAMERKKIEN JA USEAN INDIE-YHTIÖN KANSSA. Hänellä on Soundcloudissa reilusti yli 100 000 kuuntelua. ”Viime vuosina olemme managerini kanssa neuvotelleet melkein jokaisen major-levy-yhtiön, niiden alamerkkien ja usean indie-yhtiön kanssa. Mitä levy-yhtiöllä olisi hänelle annettavaa. Olisiko hänen järkeä tehdä diili levy-yhtiön kanssa ja antaa siivu osaamisestaan yhtiölle. Ensin vastakaikua ei oikein tullut
”90 prosenttia artisteistamme on perinteisiä muusikoita. HÄNESTÄ OLI OLLUT HESARISSA ISO JUTTU. Mutta molemmat sanovat myös, ettei A&Rtyön ydin ole muuttunut mihinkään. Osasta heistä tulee muusikoita, jotkut jatkavat muiden haasteiden pariin. Iso joukko ihmisiä oli hänestä kiinnostunut. ” Vuoden ajan Warnerilla tehtiin taustatyötä. haluaisin heiltä. Se oli Warnerin reaktio uuteen kykyyn. Muistakaamme nimittäin edelleen Benjamin Peltonen. Se esimerkki vesittää ajatuksen, jossa vain musiikilla on lopulta merkitystä. Sitten on ilmiöistä ponnahtavia artisteja, joilla on kyky ja halu julkaista hengentuotettaan äänitteen muodossa. Siksi moni hyötyy edelleen levy-yhtiöstä ja hyötyy sitä enemmän, mitä isommaksi artistina kasvaa. ”KAIKKI TIESIVÄT BENJAMINISTA. Yhtään valmista biisiä ei ollut, mutta demoja oli. Asko Kallonen, kun Warner signasi Peltosen, onko tosiaan niin, ettei kukaan yhtiössä ollut kuullut yhtäkään laulua häneltä. Silti meni vuosi, ennen kuin hän signautui meille. Sitten se investoi artistiin rahaa ja aikaa. Vedetäänpä tuo viimeinen taas takaisin. Niin Kallonen kuin Vuorinenkin sanovat, että ala on tosiaan muuttunut. On markkinointi, PR, stylisti ja paljon kontakteja. Kuulimme puolivalmista materiaalia, jonka pohjalta pystyimme päättelemään, että hän pystyy laulamaan ja tekemään biisejä. Hän oli saanut tarjouksen useasta levy-yhtiöstä ennen meitä.” Niin. Se ei siis suinkaan mennyt niin, että saman tien signataan tyyppi, jolla on ”sometrendausta”. Päädyttiin siihen, että Peltosen kasvoilla, olemuksella ja äänellä on suuri mahdollisuus vedota tiettyyn kohderyhmään niin paljon, että sillä voi tehdä voittoisaa musiikkibisnestä. Yksin operoidessa täytyy kuitenkin olla valmis panostamaan kaikkeen oheistoimintaan paljon aikaa ja rahaakin. Rahaa, jotta voisin tehdä juttuni nopeammin.” Suvi sanoo myös, että levy-yhtiöllä on valmis koneisto. Levy-yhtiön puolelta taas A&R-ammattilaisten täytyy osata ennustaa ja bongata se artitsi, jossa on potentiaalia kasvaa isoksi. Hänestä oli ollut Hesarissa iso juttu. Tärkeintä on löytää hyvä laulu ja hyvä tyyppi tai bändi, joka sen esittää. Ei niitä nykyään periaatteessa – nimenomaan periaatteessa – tarvitse. Some-ajan haaste on selkeä: pystymmekö auttamaan karismaattista ja fanitettua ihmistä tulemaan poptähdeksi?” Warnerilla päädyttiin siihen, että Peltonen on riittävän hyvä musiikillisesti. ”Tavallaan. Kuten sanottua, Benjamin oli jo tähti: ”Kaikki tiesivät Benjaminista. Istuin siinä ja mietin. Se on rankkaa. Hänellä oli jo silloin managerikaksikko ja kaksi tuottajaa ympärillään. SILTI MENI VUOSI, ENNEN KUIN HÄN SIGNAUTUI MEILLE.” – ASKO KALLONEN, WARNER MUSIC FINLAND A&R Benjamin Peltonen RUMBA 67. Selvitetään asia. Nopeassa maailmassamme levy-yhtiön täytyy tehdä investointipäätöksiä paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Sitten sanoin, että ihan oikeasti, haluan rahaa. Hänestä olisi voinut olla malli, näyttelijä tai mitä vain, mutta hän halusi laulajaksi
Toisaalla teksteissä – Teräksen ohella vaikkapa Tuleen kirjoitettu -biisissä – on täsmällisyydessäänkin sellaista intensiteettiä, että se saa karvat pystyyn. Tällaisia pohjattoman surumielisiä kappaleita tekevät nuoruudestaan lopullisesti luopuneet ihmiset. Suurimman vaikutuksen tekee Teräs, koskettimien kuljettama arktisen autiuden kuva ja A.W. Onhan Tuunelalla historiaa myös raskaampaa kitararockia tehneessä Major Label -yhtyeessä, ja Pariisin Kevään viimeisin albumi kuulostaa hetkittäin yllättävän paljon – niin, CMX:ltä. Melko yhdentekevää kappaletta seuraa kaksi huomattavasti parempaa särökitarapoppista: Hyperborea ja Laavaa tuovat yhtyeen ilmaisuun vapautunutta rentoutta, jollaista ei oikeastaan olla kuultu sitten Rautakanteleen (1995) rokkaavimpien hetkien. Juuri tämä kyky kirjoittaa pinnalta helppoja säkeitä, jotka vievät huomaamatta jonnekin toisille havaitsemisen tasoille, on Yrjänässä sanoittajana keskeisintä. Luopumisen ja riittämättömyyden lauluja MESMERIA on CMX:n 15. Toki Yrjänä on yhä Yrjänä, eivät hänen sanoituksensa mitään Samuli Putroa vieläkään muistuta. Paperilla kuvio on siis hyvinkin luonteva, vaikka uuden ja nimekkään tuottajan käyttäminen vaikuttaakin CMX-maailmassa mullistukselta. Tämä on ilmakitaramusiikkia, joka saa hymyilemään, vaikka mollisävyt haamuilevatkin koko ajan taustalla. Ei hän ole hankala tai obskuuri, se on silkka väärinkäsitys. Mutta selvillä suomen kielen päälauseilla tässä asioita kerrotaan, ja metaforissa on yllättävän paljon latteaakin kliseisyyttä. Yleensäkin Yrjänän sanoitukset ovat Mesmerialla poikkeuksellisen helppotajuisia. Tällä kertaa eniten kirjoitetaan varmasti siitä, että Mesmerian on tuottanut Pariisin Kevät -mies Arto Tuunela. Pitkiä levytystaukoja yhtye ei ole pitänyt koskaan, vaikka julkaisuvälit ovatkin vähitellen kasvaneet. Torniostahan se kertoo – menneestä ja kadonneesta Torniosta, jossa isät kävivät töissä terästehtaalla ja maailma oli muotoseikkojen osalta järjestyksessä, mutta uutuudenviehätystä ja mysteeriä täynnä. Yrjänän mittapuulla jopa hämmentävän nostalginen nuoruusja kotikaupunkilaulu. CMX:n ikäiselle yhtyeelle kiinnostavana pysyminen on jatkuva haaste. Monelta osin Mesmeria on keskimääräistä kepeämpi CMX-levy, johtui se sitten mistä hyvänsä. Se on aivan hyvä levy, yllättävänkin vihainen ja kirpeä, mutta suurta huomiota se ei bändin perusfanikunnan ulkopuolella herättänyt. 7,8 CMX Mesmeria SONY LEVYT 68 RUMBA. Mesmeria ei tietenkään liiku vain rivakkatempoisen kitararockin maisemissa: slovarit ovat välttämätön osa CMX-albumia. Seitsentahokkaasta ei kuitenkaan ole kuin kaksi vuotta. Levyn nimi ja sellaiset melko ilkikurisilta tuntuvat biisinnimet kuin Mystiikan ontologinen sydän tai Eksopaleoklimatologi johtavat hieman harhaan. Mutta eihän hän voi olla valheellinen peili, josta me 1990-luvulla CMX:n parissa varttuneet voisimme ikuisesti katsella nuorta itseämme. Ojai on melko geneerisen sentimentaalinen kappale ja toinen paikannimibiisi Valles Marineri kuin raskaampi voimaballadiversio siitä. Tuntuu hätkähdyttävältä havaita Yrjänän kuuluvan siihen joukkoon. albumi 25 vuoden aikana. Tämän ei välttämättä tarvitse tarkoittaa, että CMX olisi lähtenyt tekemään ”poplevyä”. Ei näitä tekstejä ole tarkoitus pureskella, niitä on tarkoitus vetää henkeen. Singlebiisi Rakkaudessa ja sodassa avaa sen kuplivalla syntikkariffillä, joka muistuttaa Grandaddyn The Crystal Lake -indieklassikosta (2000)
Tuon aikakauden vaihtoehtoinen kitararock on levyn selvintä referenssimateriaalia. Jos Mesmeria ei tekstiensä puolesta jumitakaan 1990-luvulla, musiikillisesti levy tekee juuri niin. NIKO PELTONEN ”JOS MESMERIA EI TEKSTIENSÄ PUOLESTA JUMITAKAAN 1990-LUVULLA, MUSIIKILLISESTI LEVY TEKEE JUURI NIIN.” LEVYT RUMBA 69. A.W. Heavyriffejä on kylläkin vähemmän kuin useimmilla 2000-luvun CMX-levyillä, mutta särötönkin kitara soinnahtaa usein hieman kalsealta. Yrjänä pystyy kyllä kamppailemaan tämän ristiriidan kanssa paremmin kuin vaikkapa sketsihahmoa lähentelevä Matt Bellamy, mutta lopullinen voitto lienee mahdoton. Mestarirakentaja-kappaleessa progeheavy pääsee kunnolla niskan päälle, ja ilma käy heti tunkkaiseksi. Tämä on luopumisen ja riittämättömyyden taidetta, ja sellaisena arvokasta ja ajatonta. Ehkä siinä on CMX:n merkitys ja kiinnostavuusarvo tyhjäpäisen tsemppauksen aikakaudella. CMX:n ytimessä on ristiriita, ja sen voisi määritellä näin: inhimillisen tietoisuuden hämäriä reunamaita yritetään kuvata melko klassisen kitararockin keinoin. Kyse on musiikista, joka rakentuu karkeasti määritellen Black Sabbathista Museen yltävälle traditiolle, eikä sen tradition piirissä ole koskaan kyseenalaistettu raskaahkon, jähmeän bändisoiton kykyä välittää arkista havaintoa syvempiä kokemuksia. Se on levyllä onneksi ainoa lajinsa varsinainen edustaja. Grungen ja kimurantimman taidemetallin kaikuja on kuultavissa siinä missä Radioheadin The Bendsin 20 vuotta vanhan laajakangasrockinkin. Tästä tulee Mesmeriaankin ylimääräinen melankolinen pohjavire, joka alleviivaa itse musiikin eräänlaista perimmäistä pessimismiä – kyvyttömyyttämme viimeisten rajojen ylittämiseen, banaliteettien jättämiseen taakse
Freedomilla soi nyt uutta puhtia saanut yhtye, joka pureutuu biisien ytimeen ja keskittyy olennaiseen. Levy on rapiat puolituntisena niin napakka, että mukaan kaipaisi hiukan löysää. Uudistuminen lieneekin sisäsyntyistä vaihtelunhalua, sillä Lapko ei ole missään vaiheessa ollut varsinaisesti taiteellisessa ahdingossa, eikä energiastakaan ei ole ollut puutetta. Jokaisessa kappaleessa on dynamiikaltaan tehostettu kertosäe, jossa tarttuva melodia kohtaa menestyksekkäästi mukana hoilattavan iskulauseen. Hyvä niin, sillä yhtyeen tiukan ilmavasti pauhaava ominaissointi on vailla vertaansa. Placebo kuuluu taustalla edelleen niin biisien tunteikkuudessa kuin Maljan feminiinisesti kajahtelevassa laulussa. Biisien säkeet ja harvat muut osat tuntuvatkin jäävän paikoin massiivisten kertsien jalkoihin. KIMMO K. Säkeiltään poikkeavat kappaleet, kuten riffivetoinen Run Boy Run ja punkahtavasti kulmikas Brave Hands, tuntuvat elähdyttävän muuta biisikatrasta enemmän, vaikka eivät ne sävellyksinä eroa tasavahvan kokonaisuuden tasosta. Yhtyeen tekemisiin on silti hiipinyt viime levyillä tietty urautuneisuus. Kappaleet on sovitettu taiten, joskin indie-kliseitä kaihtamatta. Freedom on selkeästi biisilevy. Freedom tuntuukin pikemminkin singlekokoelmalta kuin albumikokonaisuudelta. Mutta Lapko on ilmaissut näitä samoja elementtejä läpi uransa, joten uudistuminen jää tavallaan kosmeettiseksi. Tehomyllyn tiivistämä HARJAVALLAN voimatrio Lapko on vahvistunut kvartetiksi, mutta sitä ei soinnista juuri huomaa. Materiaalin intensiteetti ja tiivistettyyn muotoon paketoidut kappaleet aiheuttavat albumimitassa omituisen vastaanottoähkyn. Toisaalta Lapko onnistuu hyvin: biisit ovat kieltämättä loistavia, kertsit jumittuvat tajuntaan ja meno on jämptiä. KOSKINEN 7,9 Lapko Freedom FULLSTEAM LEVYT 70 RUMBA. Niiden iskevästä ilmeestä on annettava erityiskiitos, mutta Lapko jumittaa hämmentävän tiukasti perinteisessä pop-kappaleen rakennekaavassa. Meno on nautinnollisen jämäkkä kautta linjan, kuten totuttu on. Tämä sovitusformaatti – ehkä radiohakuinen, ehkä ei – toimii takuuvarmasti, mutta on todella yllätyksetön. Irtoraitojen kohdalla tämä tarkoittaa vahvaa suorittamista. Pitkälti samalla kaavalla etenevät ja sovituksellisessa tehomyllyssä käyneet kappaleet eivät silti onnistu saavuttamaan kokonaisvaltaista mielenhallintaa levymitassa. Alitajuisesti tai ei, Freedom tuntuu siinä mielessä moderneille musiikkimarkkinoille räätälöidyltä, että liki mikä tahansa levyn kappaleista voi toimia hyvänä täkynä. Levymitassa samoilla aseilla kärkipaikasta keskenään kilpailevien biisien kattaus käy raskaaksi. Ei niin, etteikö yhtyeen 2000-lukulainen vaihtoehtorock pakahduttavine postpunk-sävyineen toimisi edelleen, mutta mitään radikaalisti uutta Lapkon ilmaisussa ei ole. Levyltä löytyy tälle uudistumis-ilmiölle tavanomaisia piirteitä: yläkantissa olevat tempot, innokas soitto ja etukenoinen ote, joka manifestoituu hienoisena puutteena kappaleiden monipuolisuudessa. Olisi mahtavaa, jos Lapko edes välillä ottaisi hiukan rennommin tai viljelisi kappaleiden rakenteessa jonkinlaista epämääräisyyttä: jamikohtia, sekoilua tai suvantoja. Kitaraan siirtynyt rumpali Heikkonen saa Jussi Matikaisesta oivan seuraajan, kun otteista ei juuri eroa kuulu
Sanoista on mahdotonta saada selvää, mutta juhlallisilta ne kuulostavat: kuin latinankieliseltä liturgialta, jonka kaiku helisee Pietarinkirkon holveissa vielä senkin jälkeen, kun viimeinen kardinaali on poistunut paikalta. Synkkyys hiipii kaikkialle – niihinkin kappaleisiin, jotka ensin viehättivät pirteydellään. Samoja elementtejä toistaa Boys Latin, jonka melodia kuulostaa sijoiltaan menneeltä lastenlaululta. Mutta sitten koittaa loppu – väistämätön, lohduton hetki, joka tässä tapauksessa kantaa nimeä Acid Wash. Jäljelle jää hiljaisuus – ja vastustamaton halu aloittaa alusta, kokea tämä musertava seremonia pian uudelleen. Principe Real sentään palauttaa uskon elämään edes hetkeksi. Kappaleen melodia on yksinkertaisuudessaan koukuttava, ja taustalle on sämplätty juuri sopiva määrä viidakon äänimaailmaa. Erityisesti Boys Latin kokee täydellisen muodonmuutoksen. Ratkaisu on luonteva, sillä Grim Reaper edustaa tyystin erilaista maailmaa kuin edeltäjänsä. Kirskuvilla acid pop -elementeillä maustettu viisiminuuttinen voisi hyvin olla lainassa Neon Indianin tai Washed Outin kaltaisilta kesäisen elektropopin lähettiläiltä. Silti haikeus löytää tiensä kuulijan ihon alle vasta useamman kuuntelukerran jälkeen. Biisi kasvaa ärsyttävänä jankkaavasta kenkiintuijottelupopista murheelliseksi itsetutkisteluksi, jonka etäisenä humisevassa laulussa ”pimeä varjo laskeutuu kaiken ylle”. Siitä huolimatta kuulijan rooli ei ole erityisen helppo. Matkalla omiin hautajaisiin NOAH Lennoxilla on hallussaan kullanarvoinen taito: hän kykenee tekemään kokeellisesta musiikista poikkeuksellisen inhimillistä. Viime vuoden lokakuussa ilmestyneen Mr Noah -ep:n kappaleista mukaan on kelpuutettu ainoastaan yksi. Haikeiden sävyjen lisäksi elämän rajallisuus käy ilmi kappaleen sanoituksesta: ”You can’t get back, you won’t come back, you can’t come back to it”. Tuulenpuuskia ja harpun helinää hyödyntävä kappale määrittelee kuitenkin koko albumin suunnan. Lennoxin viidennellä sooloalbumilla kuuluu kaikuja muun muassa psykedeliasta, happopopista, 1990-lukulaisesta vaihtoehtorockista ja Georg Friedrich Händelin Messias-oratoriosta. Aluksi käteen jäävät lähinnä ensisingle Mr Noahin junnaava rytmi ja sietämättömän tarttuva melodia, jotka tekevät kahden soinnun renkutuksesta takuuvarman festivaalihitin. Se on kuin lempeä kehotus kuulijoille: menkää, hautajaiset ovat ohitse. Tropic of Cancerin myötä koko levy näyttäytyy äkkiä uudessa valossa. Se on piilotettu balladiin nimeltä Tropic of Cancer, joka ensi kuuleman perusteella vaikuttaa laahaavalta, pitkäveteiseltäkin. Käännekohta löytyy levyn puolivälin tietämiltä. Vaikka urut soivat vain ensimmäisten viidentoista sekunnin ajan, on ilmiselvää, että nyt ollaan hautajaisissa. SUSANNE SALMI 8,4 Panda Bear Panda Bear Meets the Grim Reaper DOMINO LEVYT FERNEND A PEREIRA RUMBA 71. Tämän Lennox toistaa niin moneen kertaan, että uskottava on. Loputtomasta pulputuksesta ja kilinästä huolimatta albumi on hallittu kokonaisuus, jonka tunnelma on petollisinta mahdollista laatua: valonpilkahduksia täynnä, mutta läpeensä surun lävistämää
Siellä se keikkuu Teksti-TV 666:n, Pimeyden, Pöllöjen ja Lasten hautausmaan kaltaisten yhtyeiden kanssa. Liikaa. Niin piiputtaa Hopeajärvikin. Toivon, että kertosäeideat palaavat Tannerin mieleen. Hopeajärven tekemiseen on kahden vuoden aikana hiipinyt yrittämistä ja pakottamista. Kappale jatkuu ”Taivaalta sataa kahvipapuja” -sanoilla, jolloin hypätään bunuelilaiseen surrealismiin. Samaan harmoniseen sekoitukseen bändi on pyrkinyt jälleen, mutta tarttuvuus on korvaantunut vieraannuttamisella. Mutta tyylillisesti Hopeajärvi toimii edelleen aivan omalla alueellaan. Se oli pakoton. Sillä tuntui olevan loputtomasti potentiaalia. Väkisin ahdettua vimmaa HOPEAJÄRVEN esikoinen, nimetön mini-lp ilmestyi vuonna 2013. Sen jälkeen tulevan Tyhmä nimi -biisin Tanner aloittaa sanoilla ”Haistan sussa samanaikaisesti paskan ja saippuan”. Kun Hopeajärvi nyt julkaisee täyden albumin, huomaan jälleen, miten epäluonnollinen formaatti albumikokonaisuus on rajulle ja vimmaiselle rockmusiikille. Olen ankara, myönnän. Tannerin naukuvaan ääneen alkaa kiinnittää liikaa huomiota. Kutsuin Hopeajärveä sen hetken parhaaksi suomalaiseksi rockbändiksi, ja tarkoitin sitä todella. Niin monta kertaa rockissa kuultua beat-sukupolven kaikua, anaalifiksaatiota, delirium tremensiä ja dekadenssia. Levy alkaa Älä saatana -kappaleen sanoilla: ”Pelikaani tuijottaa mua katolta tuon vastapäisen talon / Pelikaani tuijottaa mua katolta silmissään tulipalo.” Se on rock-sanoitukselle korskea aloitus, joka viittaa tyylillisesti kenties tahattomasti – mutta todennäköisesti aivan helvetin tarkoituksella – englantilaiseen Samuel Taylor Coleridgeen tai Rimbaud’n ranskalaiseen symbolismiin, esimerkiksi Charles Baudelairen Albatrossiin. Mini-esikoinen sisälsi huikean tarttuvia kertosäkeitä, jotka yhdistyivät laulaja Teemu Tannerin visvankeltaisiin teksteihin ja harjaantuneella korvalla 1990-luvun jenkki-indiestä revittyihin riffeihin. Kaikkein selvimmin tämän kuulee Tannerin teksteistä. Ahdettu. Tanner on napannut symbolistien unimaiseman ja lintumotiivin, tällä kertaa pelikaanin, joka on uhrautumisen symboli. Sitten tuleekin koko levyn avainkulma, johon tiivistyy koko Tannerin kivulloinen yliyritys kirjoittaa isosti: ”Mä skriivaan manifestin kissankokoisin kirjaimin. Hopeajärven mini-lp sopi vain seitsemän kappaleen pituisena täydellisesti bändin tarpeisiin. Juuri kovat biisit ovat Hopeajärveltä jääneet tällä kertaa puuttumaan. ’Haista vittu’ seinään ilmestyy.” Tällöin ollaan jo päästy italialaisen futurismin manifestiobsessioon ja Euroopan moderni tulee käsitellyksi. Arvion sen silloin Rumbaan antaen levylle neljä tähteä. Hopeajärvi kuuluu ensimmäisen pitkän albuminsakin jälkeen suomenkielisen rockin kärkeen. Se alkoi räjähtävästi Lasinalunen-biisillä, rullasi kevyesti ja hallitusti kaarteesta Kuoppa (Purasee mun mutsii) -kappaleella ja heittäytyi maaliviivan yli Kiinnostaa-vedolla, joka oli kenties vuoden 2013 paras suomenkielinen rock-biisi. Uudella, jälleen nimettömällä levyllä on peräti 15 kappaletta, mikä yllä olevaa urheiluvertausta jatkaen on kuin 400 metrin testijuoksu. JOONAS KUISMA 6,0 Hopeajärvi Hopeajärvi EKTRO LEVYT 72 RUMBA. Se sujuu vain kaikkein kovimmilla kestävyysurheilijoilla. Esikoislevyltä tuttua Tanneria. Mitä järkeä on edes venyttää materiaali pidemmän formaatin tarpeisiin, kun uuden ajan bändeillä kovat yksittäiset biisit ovat kokonaisuuksia tärkeämpiä. Se oli röyhkeä. Vaikka näistä 15 biisistä puristaisi jälleen seitsemän kappaleen mini-lp:n, se ei olisi yhtä hyvä kuin bändin debyytti. Lopputulema on epäluonteva. Kokonaisuus oli kuin 200 metrin juoksu. Hän on harmillisen kiinni siinä suomalaisrokkarien perinnössä, joka saa kokeneenkin toimijan nimeämään uuden projektinsa lukiolaispoikamaisesti Rambo Rimbaudiksi. Vuonna 2014 bändi sijoittui Tulevaisuuden tusina -äänestyksessä toiseksi. En ollut mielipiteineni yksin. Kalliopunk-asenteen läpitunkemana manifesti onkin väljähtänyt pelkäksi keskisormen heiluttamiseksi. Muut piiputtavat
Heidän diskografiansa ei tietenkään ole virheetön, mutta he ovat vuosien saatossa vaikuttaneet elämääni ehkä enemmän kuin mikään muu yhtye. Koska Belle and Sebastian on tehnyt If You’re Feeling Sinisterin (1997) oikeassa ajassa ja paikassa, Girls in Peacetime Want to Dancesta tuskin tulee ehdotonta kaanonklassikkoa. Avausraita osoittaa koko albumin suunnan: levy on kokonaisuutena ehtaa Belle and Sebastiania, mutta samalla yhtye on löytänyt sointiinsa uusia karkkivärejä. Kansikin on bändin diskografiassa poikkeuksellisen huomiota herättävä, ja vihkosen kuvissa vuorottelevat itku ja nauru, sota ja rauha. Kappale on standardi siinä mielessä, että sellainen sävellys löytyy oikeastaan jokaiselta heidän albumiltaan. He ovat antaneet toivoa, kirjoittaneet kauniita tarinoita ja piirtäneet mestariteoksillaan, kuten 3 6 9 Seconds of Light -ep:llä (1997), verkkokalvoille lumoavan mutta samalla realistisen maailman, jossa voi huoletta olla oma itsensä. Indiepopin tähtien ensimmäinen studiolevy viiteen vuoteen alkaa heidän omalla standardillaan Nobody’s Empirellä. Siitä kumpuaa sen aiempaakin kiinnostavampi ristiriita, jossa tekstien ahdistuneisuus purkautuu musiikissa pulppuilevana ilona. Ja kun tanssahtelee, ottaa välillä muutaman harha-askeleen. ”Love is a guide, the endless river of the soul. Musiikillisesti Girls in Peacetime Want to Dancella kuuluu disko eri muodoissa: korkeaoktaaninen skandinaavinen disko (Enter Sylvia Plath), hedonistinen indiedisko (The Party Line) sekä klassinen Sarah Martinin laulama kaunokkidisko (The Book of You). MARKUS HILDEN Belle and Sebastian Girls in Peacetime Want to Dance MATADOR 9,1 LEVYT RUMBA 73. Levy on täynnä lumoavaa tanssahtelumusiikkia, kuten sen nimikin lupaa. Vaikka Stuart Murdochin teksteissä vilisee aina ahdistuneita ja elämäänsä tyytymättömiä hahmoja, ne ovat olleet perinteisesti myös täynnä toivoa ja unelmia. Sisäinen sota ja ulkoinen rauha AIKA moni Rumban lukija lienee Facebook-ryhmä Eläinvideokerhon jäsen. Mutta väliäkö sillä, se on silti täydellinen Belle and Sebastian -albumi talvella 2015. Jotain samanlaista täydellistä itsevarmuutta ja turmeltumattomuutta on Belle and Sebastianissa, joka saattaa olla maailmanhistorian paras yhtye. But we are mean, the dried up riverbeds”. Eläimet ovat ihanan viattomia ja samalla ylpeitä itsestään. Lintuihmisenä kaksi ryhmästä bongaamaani suosikkivideota ovat lintuaiheisia: toisessa papukaija rakentaa itselleen pyrstöä paperista, toisessa varis laskee mäkeä katolla. Mutta harha-askeleethan ovat olemassa siksi, että onnistunut suoritus tuntuu paremmalta. Tällä levyllä ne ovat kummallinen, indien ja itäeurooppalaisen kansanmusiikin yhdistävä ylipitkä The Everlasting Muse sekä levyn päättävä Today (This Army’s for Peace), josta ei oikein saa otetta. Katso ympärillesi, olet keskellä näytelmää, älä anna sen ahdistaa sinua nurkkaan. Täynnä rivien väliin piilotettua elämänjanoa ja täysillä julistettua rakkautta popmusiikkiin. Sitä kuvastaa myös levyn paras kappale, loppupuolelle upotettu Play for Today, joka on popsävellyksenä yhtä karvat pystyyn nostattavaa euforiaa alusta loppuun
LEVYT Alkuvuodesta jaetaan avokätisesti kissoja TERVETULOA Rumban uuden levyarviopalstan pariin. Sleater– Kinneyn musiikki kuitenkin roihuaa tällä albumilla yhtä kiihkeänä kuin aikaisemminkin. Mitä pitäisi ajatella siitä, että urallaan useammankin viiden kissan albumin tehnyt legenda on päättänyt levyttää ikivihreitä klassikkosävelmiä. Bob Dylanin Shadows in the Night (Sony) onkin sitten aivan oma lukunsa. Monella tapaa levyt ovat kuin toistensa vastakohdat. The Pale Emperor (Cooking Vinyl) sekoittaa bluesia, Iggy Popia ja Sisters of Mercyä hämmästyttävän kutsuvaksi keitokseksi. Viisi kissaa on varattu vain maailmankaikkeuden parhaille levyille. Kepeällä levyllä jää kaipaamaan oikeastaan vain Leinosen vanhemmasta tuotannosta tuttua kohtalokkuutta. Matti Johannes Koivun Kauneimmat meistä (M.Dulor) sisältää hienoja hetkiä, jotka saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä, mutta myös tekopirteitä huteja kuten Kaksi kolmesta. Itse en kaipaa Dylanilta takkatulenlämpöistä nostalgiaa, mutta ei Shadows in the Nightia oikein huonoksikaan voi väittää. Ja mikäs siinä, tiivistäminenhän on hyve! Toinenkin jännittävä muutos on tapahtunut. Seuraavia sinänsä tärkeitä levyjä en päässyt kuulemaan, joten niiden kissamäärää on mahdoton arvioida: Björk: Vulnicura (Rumban verkosta voit kuitenkin lukea Jukka Hätisen ylitsepuruavan arvion levystä), Father John Misty: I Love You, Honeybear (kiitos vaan Josh hassunhauskasta midi-ennakkoversiosta!) ja Charli XCX: Sucker (voi kunpa voisin asua Amerikassa, jossa tämäkin levy on jo ilmestynyt). KIMMO VANHATALO Kirjoittaja rakastaa eläimiä, vaikka ratsastaakin toisinaan Minecraftissa sialla. Hienoja, lähes viiteen kissaan yltäviä julkaisuja ne ovat kuitenkin kumpikin. Lähelle edellä mainittuja pääsee Ville Leinosen ISI (Exogenic). Tässä kerromme teille, mitkä uudet levyt ovat herkkien korvienne arvoisia! Erinäisistä syistä, jotka liittyvät muun muassa planeettojen asentoihin ja musiikkijournalismin kriisiin, ne alkuvuoden kiinnostavat levyjulkaisut, joita ei käsitelty perusteellisesti edeltävillä sivuilla, mahdutetaan näihin vajaaseen 4000 merkkiin. Kotimaisista levyistä kovimmat kissat vievät tällä kertaa Pimeyden toinen levy Aika tihentyy (M.Dulor) ja Lasten hautausmaan nimetön debyytti-ep (Svart). Mikään levy ei saanut tällä kertaa viittä kissaa. Kissat kotiin vie myös Janne Westerlund, joka Marshland-albumillaan (Ektro) taikoo hienoa suistomaantuoksuista americanaa. Myönnettäköön, että olen varsin helppo tapaus, jos kauniiseen ja herkkään indiepopiin liitetään muhkeat orkesterisovitukset. 74 RUMBA. Koska en halua luovuttaa kissoja huonoihin koteihin, jätän nämä mainitsematta. Pimeys hohkaa nimestään huolimatta kevätaurinkoa ja villisydämistä toivoa, kun taas Lasten hautausmaa on synkkä kuin sydäntalven pimein hetki. Koska kissat ovat paljon hauskempia ja trendikkäämpiä kuin tähdet, olen päättänyt antaa tällä kertaa levyille tähtien sijaan kissoja. Siitä huolimatta, että Uptown Funk on tykki biisi ja Mystikalin räppi Feel Rightissa klassikkokamaa, tähtituottaja Mark Ronsonin retropitoinen Uptown Special jää piirun verran liian hengettömäksi kokonaisuudeksi. Tähän kunnioitettavaan kissalukemaan yltää helposti Sleater–Kinneyn No Cities to Love (Sub Pop), mikä on varsin kummallista, kun ottaa huomioon, että kyseessä on reunion-levy, jotka ovat lähes poikkeuksetta karmeita. Olkoon sopuratkaisu siis kolme kissaa. Siksi ei olekaan varsinainen yllätys, että The Decemberistsin What a Beautiful World, What a Terrible World (Rough Trade) ansaitsee sekin kokonaiset neljä kissaa. Iskelmäpoppia uhkaavasti lähentelevät soundit eivät auta asiaa lainkaan. Vielä kummallisempaa on, että ikääntynyt shokkirokkari Marilyn Manson on onnistunut tekemään hyvän levyn
RUMBA 75
MN: Kaikkein mielenkiintoisinta taisivat olla Twitter-viestit, joissa ”Kanye antaa tälle tulokkaalle uran”. Voiko tulos olla mitään muuta kuin historiallinen. TF: Junip on tietyssä mielessä liian samanlaista kuin JG:n soolot, kun sen biisit ja laulutapa määrittävät kaiken. MN: Tämä sopisi johonkin lätkämatsiin tai kokoomuksen vaalikampanjaan. MN: Eikä Junip-yhtyekään sada oikein Jose Gonzalezin laariin. helmikuuta ensimmäisen sooloalbuminsa kahdeksaan vuoteen. Se on sama kuin jos mennään Hannes Hynösen luo kahville, niin kutsutaan Suomen mediat mukaan. Voisi ajatella, että kappale on joku 1970-luvun alun hippifolk-biisi, jossa on mantramainen melodia. Mutta vaikka Jose on hyvä tekijä, tässä on vähän valju fiilis. Pikemminkin niin kuin että se myisi kaksi stadionkeikkaa loppuun. Kun Veneer-debyytti (2003) tuli, se oli niin iso juttu. Kyllä voi. Minimalistinen Leaf Off / The Cave on Vestiges & Claws -levyn toinen ennakkosingle. TF: Miltähän tämä kuulostaa 20 vuoden päästä. Paul McCartney Hiphopin suurin ego ja popin suurimmat mantelisilmät kohtaavat. Jossain riittävän baleaarisissa olosuhteissa tämä meditatiivinen tunnelma voisi toimia ihan eri tavalla. 76 RUMBA. Tuomo tekisi alle minuutissa samanlaisen. On silti hieno ajatus ravistella niitä setiä, joille McCartney edustaa jotain kaikkein pyhintä. TF: Tämä on täydellinen antiteesi sille, mitä Yeezus edusti. MN: Minulla on vähän kompleksinen suhde Josen musaan. Onko tämä sitten se funktio, missä Kanyesta on eniten hyötyä pop-kulttuurille. Samalla sen laulusoundi ja koko meininki on niin tunnistettavaa. MN: Loppuun asti hiottu ammatillisuus tekee tästä musasta vaikeasti lähestyttävää. Silloin musan pointtikaan ei voi olla luoda mitään kovin uutta. Siinä sarjassa tämä on varmaan hyvää laatua, mutta olisi väärin sanoa, diggaanko tästä vai en. MN: Valitettavasti epäilen, että onkohan tällä hirveästi relevanssia 20 vuoden päästä. Musiikki on tukipilari julkiselle uralle. HITTIKAR USELLI Kanye West Only One feat. Alkuvuoden kiinnostavia uutuuskappaleita ruotivat päätoimittaja TEEMU FIILIN ja muun muassa We Jazz -organisaatiosta ja Radio Helsingistä tuttu musiikin monitoimimies MATTI NIVES. Ja siltä se kuulostaakin. Jose Gonzalez Leaf Off / The Cave Ruotsin suosikkitrubaduuri julkaisee 17. Tässä tajuaa heti, että kuunnellaan uutta Jose Gonzalezia. Fiilikseltään ja soundiltaan siinä oli tosi hyvä viba. Jos tehdään biisi, niin se tehdään viimeisen päälle siistiksi. Mutta ei tätä kai pitäisi arvioida räppinä. Ei minulla ole mahdollisuuksia arvioida tätä omassa kategoriassaan. TF: Ajatukset menevät heti siihen, että Kanye tekee jonkun konseptilevyn, jolla vanhat sedät kokoontuvat Kanyen ympärille tekemään tuollaista koko perheen musaa. Tämän voisi soittaa omalle mummolleen ja se tykkäisi. TF: Ihan hyvä tämä on, etenkin jos pystyy sulkemaan korvansa Jose-maneereilta. TF: Itse biisi nousee ehkä juuri ja juuri "top 200 Kanye-suosikit" -listalleni. Jos Josen joku soololevy olisi ollut vaikka vähän kuin Junipin debyytti, se olisi ollut Joselle selkeä ja kaivattu soundiuudistus. TF: Moni twiitti on varmaan trollauksen ilosta heitetty. TF: Kyllä se äänivyöryn keräisi vaaleissa. Uskon, että Kanye Westin nuoremmille faneille ihan oikeasti esitellään, että tämmöinenkin vaari on olemassa. MN: Tässä taas herää kysymys, että mitä uutta tämä tuo pöytään. Ehkä sen missio on nyt sitten nostaa musiikkiura sen julkisuuden tasolle. Mikä on Cartneyn rooli tässä. Löytyisikö hittejä. Silloin Fintelligens halusi ärsyttää ihmisiä, nyt homma on toisin päin. Vai pitäiskö Joselle antaa jo sellainen Kings of Convenience -mandaatti, ettei oletetakaan, että siltä tulisi mitään uutta vaan lisää sitä hyvää ja vanhaa. Jos Cheekin uusin on myynyt tuplaplatinaa, Elastinen ei ole myynyt edes kultaa. Mietin vain, onko mielenkiintoa orientoitua kuuntelemaan uutta Josea, joka kuitenkin tuo vain noin vähän uutta siihen vanhaan. On vain harmi, että Suomen parhaiten menestyvien rap-artistien lyriikat eivät oikein kestä kuuntelua, saati analysointia. MN: Hassua, että biisi oli niin miellyttävää, kuin coctailkutsujen taustamusiikkia. Onko tässä jotain, mikä kertoisi juuri 2010-luvusta. Olen selvästi yliarvioinut Elastisen artistibrändin. Koko homma kai perustuu vain improvisointiin. MN: Tämä on minusta modernia suomipoppia enemmän kuin mitään muuta. MN: On parempi, että tuollainen biisi on kuin että sitä ei olisi. Odotan siltä radikaaleja ratkaisuja, ja tämä oli askel taaksepäin. Ei kenenkään velvollisuus ole tuntea niitä artisteja, jotka ovat minulle jotenkin tärkeitä. Mutta Elastinen on nyt ihan selkeästi a-lista-julkkisasemassa. MN: Odotan koko ajan, että jotain tapahtuisi. Jos pitäisi veikata seuraava julkkispoliitikko, se olisi varmasti Elastinen. Tykkäsin sovituksesta handclapseineen. TF: Se kostautui Josella jo toisella levyllä, se oli selkeästi esikoista huonompi. TF: Se soittaa koskettimia. Kanyen pitäisi olla jo päässyt tämän vaiheen yli. Onko se säveltänyt jotain. Mutta oman musadiggailun pohjalta en voi muodostaa suhdetta siihen. Se on hyvä, mutta samalla se jää helposti soundinsa vangiksi. MN: Minulla on ihan vääristynyt käsitys Elastisen suosiosta. Elastinen Eteen ja ylös Televisiojulkkis ja Rähinä-brändin näkyvin mainoshahmo Elastinen julkaisee pitkästä aikaa uutta musiikkia. TF: Tosi iskelmällinen tämä on, voisi mennä Paula Koivuniemen kappaleesta. MN: Jännää kyllä, että sedät internetissä ovat suuttuneita teineille siitä, etteivät nämä tiedä, kuka McCartney on. Mutta jos John Lennon eläisi, se tekisi Kanyen kanssa varmaan jotain enemmän Yeezusin tapaista. Eteen ja ylös on tuoreimman Vares-elokuvan tunnuskappale ja Elastisen tulevan levyn ensisingle. MN: Tuossa oli sellainen tunnelma, että ollaan luonnossa ja lauletaan itselle. TF: Tuskin Elastinenkaan enää ajattelee olevansa sama tyyppi, joka kirjoitti Voittamattoman vuonna 1999. Kanyen kaapit pursuavat samantasoisia demoja, mutta tässä nyt sattuu olemaan McCartney soittamassa. TF: Nyt Elastisella on varmasti isot paineet myydä, koska sen aikaisemmat soolot eivät ole myyneet paljoa
Ei tästä voi sanoa mitään pahaa. Detaljien hiomista. TF: 1970–90-lukujen powerpop näemmä elää edelleen, ainakin niin kauan kuin Egotrippi pitää yllä Suomi-versiota siitä. Ja vaikka tätä soundimaailmaa voikin siirtää Rihannan biisiin, se ei silti tarkoita, että musa olisi samanlaista. Räppäys on aika erilaista kun omassa nuoruudessani ja biitti täysin erilainen. Voi muodostaa sellaisen oman keski-ikäisen hiphop-faniuden niin, että kuuntelee kotona uutta A$AP Rockya ja juo hyvää punaviiniä. MN: Voisin kävellä levykauppaan ja ostaa tämän vinyylinä vaikka kuulematta. Tässä on jotain, mitä hakee uudelta räpiltä. On hauskaa, että jos on yksi Jenkkien isoimmista uusista räppäreistä, ei tarvitse tehdä hittejä. Mutta olen niin lähellä sen kohdeyleisöä, että se melkein naurattaa. Tsembla Animal Negatives Turkulainen Tsembla, kotoisammin Marja Johansson, vaikuttaa muun muassa Kemialliset ystävät -bändissä ja julkaisee tulevan levynsä Real Estate -yhtyeen kitaristin Matt Mondanilen New Images -levymerkillä. Klassisen popin parissa kasvaneet nelikymppiset sedät. MN: En nuorena kuunnellut ikinä mitään classic popia, vaan vasta paljon myöhemmin. A$AP Rocky oli kuitenkin minullekin sellainen, mikä tarttui. Tässä myös soundit vieraannuttavat aika paljon. MN: Tämä heijastelee hyvin tämän hetken maailmaa, kun musa tehdään pitkälti yksin ja ilman mitään filtteriä makuuhuoneen ja jonkun Pitchforkin arvion välissä. Raatimme oli yksimielinen. Ihan hyvä biisi ja meininki. Whiten luomusoundia. En tiedä, mitä Elastinen olisi tehnyt tuon biitin kanssa. Natalie Prass My Baby Don’t Understand Me Matthew E. Rumban ja Soundin toimittajista valtaosa kusee hunajaa tällaista kuullessaan. Egotrippi Uusi aamu Sex Pistolsin Anarchy in the UK:n soinnuilla alkava voimapop-ralli on ensimmäinen single Egotripin maaliskuun lopulla ilmestyvältä teema-albumilta Vuosi nolla. TF: Minä en koskaan tiedä näistä artisteista juuri mitään. Olen tullut skeptiseksi räppikeikkojen suhteen. TF: Tämä on aika erilaista räppiä kuin Elastinen. Ei ymmärretä, mikä musiikin estetiikan pyrkimys on. Jos olisin hifiharrastaja, kuuntelisin tätä kallilla laitteilla. MN: Välillä huomaa, että on kärsinyt vähän setä-syndroomasta. Vaikka olihan tuossa toisaalta Dr. Ja mitä pidemmälle se harrastus vie, sitä suurempana yllätyksenä kaikki suosio tulee. Tähän on uskallettu jättämä analogista rosoa, joka on tähän päivään epätyypillistä. En halua nyt vähentää biisin arvoa. On biitti ja syljetään sen päälle. TF: Tässäkin on tiedetty kohdeyleisö ja se, mitä heille pitää tehdä. Whiten suojatti julkaisi 1970-luvun poppia ja sinilimäsoulia huokuvan debyyttinsä tammikuun lopussa. Odotamme löytävämme sen vuoden lopussa kriitikkojen vuoden parhaat -listoilta MN: Matthew E. Asteikolla harmittaa–ei harmita, tuo ei varsinaisesti harmita yhtään. MN: Usein tällaisessa avantgardemmassa musassa keskustelu menee helposti siihen, että aletaan kyseenalaistaa sitä, onko siinä biisejä vai ei. Jos Egotripistä tykkää, niin tämä on juuri sitä. Se on paljon rehellisempää kuin fanitus. Intensiteetti vetosi minuun, pysyi mielenkiinto yllä. MN: Egotripin kaltaiset bändit eivät ole olleet ikinä minun musiikillisella kartallani. Se on aina ollut sen ulkopuolella, mikä edes saattaisi kiinnostaa. TF: Tämä oli hyvä biisi, en halua negailla yhtään. TF: Soundi on sliipattu mutta uskon, että siinä oli silti salaa haettu sitä Matthew E. TF: Tämä on tyyppiesimerkki musasta, josta voin sanoa pitäväni, mutta en osaa sanoa miksi. MN: Käsityöläisyys ja nöyryys leimaa vaikkapa Fonalin artisteja. Vaikka tämä on modernia, se on silti perusasioissa kiinni: biitti ja räppäys. MN: Tämä oli hyvä suoritus Egotripiltä. Suomirock-leima vieraannuttaa. Mutta kun sanat kääntää suomen kielelle, musiikista tulee ihan eri mielleyhtymät. TF: Tämä kuulostaa järjettömän hyvältä. HITTIKAR USELLI A$AP Rocky Lord Pretty Flacko Jodye 2 Toinen single amerikkalaisräppärin toiselta albumilta lupaa sitä Sepi Kumpulaisenkin aikanaan mainostamaa armotonta menoa. TF: Kivaa, että voi olla pariminuuttinen singlebiisi vailla kertosäettä. Minä en ole koskaan ollut mikään niiden fani, mutta on niillä hyviä biisejä. Tykkään sen flow’sta ja meiningistä. Kaikki soundit on eroteltu niin hyvin, tätä haluaisi kuunnella vinyyliltä hyvistä stereoista. Tämä musa toimii paremmin stereoista. Täytyy olla myös niitä, joille musa on Elastisen uusi single hampurilaismainoksessa tai Vain elämää perjantai-iltana. MN: Olen positiivisesti yllättynyt siitä, ettei tästä tullut yhtään huono fiilis. On ollut vaikea löytää sellaista uutta räppiä, johon haluaisi palata. Ainoa on ehkä Oneohtrix Point Never, joka sekin osoittautui lopulta aika ärsyttäväksi tyypiksi. Whitella on hieno tuotantojälki. Tämä oli niin hyvä ja täydellinen, että siinä on oltava jotain vikaa. MN: Yleisöä riittää ja voi viedä asioita silti eteenpäin. Nämä tunnelmat vain vetoavat. TF: Kun tulee skenestä, missä kaikki tekevät kaiken itse julkaisuista musiikkiin ja kansitaiteeseen, kaikki on harrastusta. Se amerikkalainen voimapop muuttuu matkalla suomirockiksi. Olin ennakkoluuloinen, koska suomirock oli minulle pahin kirosana silloin, kun musiikkimakuni alkoi muodostua. TF: Olen kuunnellut paljon Big Staria, The Posiesia, The Replacementsia ja Teenage Fanclubia, ja tämä on ihan samaa jatkumoa. MN: Se menee niin paljon artistin identiteetin ulkopuolelle, että bongaa tällaisen jutun jostain ja diggaa siitä tai ei diggaa. Biisi ei se kuulosta ysäriltä. Laittaisin kotona soimaan aamulla, kun olen keittänyt hyvän kupin kahvia. En edes odota, että liveveto nostaisi meiningin seuraavalle tasolle. Kuuntelen tällaista kokeellisempaa elektronista musiikkia aika paljon, mutta en haluaisi liikaa analysoida sitä. TF: Tässä pelataan ihan eri korteilla kuin popissa. Onneksi kaikki eivät ole yhtä autistisia musanörttejä kuin minä. Harva elättää itsensä tällaisella musiikilla. MN: Kun näin A$AP Rockyn livenä, tuli vähän sellainen fiilis, että kiinnostaako tämä sittenkään. MN: Jostain syystä tällaista on helpompi kuunnella, jos se ei tule omasta elinympäristöstä. Se on laadukas tuote, vähän kuin ostaisi puupöydän joltain käsityöläiseltä sen sijaan, että ostaa Ikeasta. Mutta jos tämä olisi tehty sliipatuilla soundeilla, siitä tulisi helposti sellaista Starbucks-musaa. Mutta turha kuvitella, että tämä on vain ikään kuin roiskaistu ekalla purkkiin, koska ei se ole sillä tavalla tehty ollenkaan. Bändi kuulosti siltä, että se voisi olla vaikka jazztai soulbändi. Dren g-funk-vinkunasoundia. TF: Kiva, että Egotrippi on edelleen olemassa ja tekee sellaista musaa kuin on aina tenhytkin, koska selvästi se ei ole halunnut muuttua. Ehkä Matthew’n tuotannossakin on jotain samaa kuin jonkun hyvän baristan työssä. TF: On freesiä kuunnella uutta räppiä ja huomata, miten etäällä ollaan kaikesta vanhasta ja nostalgisesta. Se tieto ei hyödytä sitä kuuntelua oikein mitenkään. Voit tehdä mitä huvittaa. RUMBA 77. Siinä on kotikutoinen meininki. Se on tiivis paketti alusta loppuun, ei tyhjäkäyntiä
1990-luvun musiikin kasvatti ei silti halua jämähtää nuoruutensa suosikkeihin. TOIMITTANUT TEEMU FIILIN KUVA MARKUS PAAJALA 78 RUMBA. LEVYHYLL Y Grungen nollapisteestä cd:n kuolemaan Kuudennen sooloalbuminsa Kauneimmat meistä tammikuun lopulla julkaissut laulaja-laulunkirjoittaja MATTI JOHANNES KOIVU on grunge-miehiä, vaikkei sitä ihan heti hänestä arvaisikaan
Cd:n kuoleman tajuaa, kun ajelee tuolla maakunnissa. Jos levyssä oli jokin noista merkeistä, sen oli pakko olla hyvä. Mietin, että ’onpa hienoja kappaleita, kukahan tämä säveltäjä Young oikein on’. Kuudennella luokalla kuulin musiikkitunnilla Bob Dylania. Turun Kaupunginkirjastosta lainattu Mark Kozelekin What’s Next to the Moon (2001) oli käänteentekevä levy. Sitä ei ole rajattomasti, kun haluaa olla myös perheen kanssa. Smashing Pumpkinsin Mellon Collie and the Infinite Sadness -tuplalevy (1995) on sellainen cd-ajan huippu. Dylan oli niin raakaa ja käheätä. Gillian Welchin levy Time the Revelator (2001) on oikeastaan se syy, miksi aloitin soolouran. Tällaista musaa tehdään koko ajan. Minulle musiikki tarkoittaa yhä cd:tä. Nyt musiikin kuunteleminen on minulle ylellisyyttä. Niitä tekee mieli vihata siellä hyllyssä, vaikka ne ovat joskus olleet hyvin rakkaita. Kun sanotaan joku lause, niin annetaan sille lauseelle tilaa ennen kuin tulee seuraava. KUN MATKUSTAN METROSSA 10 MINUUTTIA, VOIN SYVENTYÄ BIISIIN.” – MATTI JOHANNES KOIVU RUMBA 79. Ne haluavat mieluummin, että joku sanoo niille, että tässä on kuusi hyvää levyä, kuuntele niitä seuraavat puoli vuotta.” ”NYT MUSIIKIN KUUNTELEMINEN ON MINULLE YLELLISYYTTÄ. En tsekkaa uusia levyä päivittäin, koska yritän käyttää kaiken ajan uuden tekemiseen. Se on tuottanut MGMT:n debyytin, Mercury Revit, Flaming Lipsit ja muuta. En ole analyyttinen, vaan haluan kuulla jonkun liikuttavan balladin mielettömällä volyymillä. Kaikki musiikki, joka oli omassa nuoruudessani jotenkin vaihtoehtoista, on nyt valtavirtaa. Se löytäminen, että mennään kirjastoon ja haahuillaan siellä pitkään, oli kauhean hienoa. Sillä oli seiskatuumaisia singlejä, ja se tykkäsi twististä. City Slang, 4AD, Matador, Warp, Rough Trade, Sub Pop ja nuo olivat kaikki ’minun’ levy-yhtiöitäni. Minulla oli aina kaupassa tilaus sisällä ja levyjä tulossa. LEVYHYLL Y ” Musan kuuntelu alkoi isän vinyyleistä. Silloin muut kuuntelivat Guns N’ Rosesia. Hiphopin, shoegazen, IDM:n ja ambientin summa, se euforia, on nykyään kaupallista musaa. Ei ole mitään muuta levyä, joka muistuttaisi tätä. Hommasin Spotifyn ehkä puoli vuotta sitten. Siinä on sellainen amerikkalaiselle lauluntekijäperinteelle tyypillistä tunnustuksellisuutta. Eteerisen kitaramusiikin ja akustisen popin perinne, mitä vaikka Beach House, Sun Kil Moon tai Mirel Wagner jatkavat, on yhtä vahva kuin silloin aikoinaan. Dave Friedman oli suuri vaikute. Jotain siinä Kozelekin pysähtyneessä maailmassa kiehtoo. Muovinen levy on hyvin vähän kiinnostava asia, mutta haluan kunnioittaa sitä. Ihmiset ovat sellaisia piruparkoja, etteivät ne halua kaikkea. Halusin silloin ja haluan edelleen oppia ja tajuta erilaista musiikkia. Minua on aina kiinnostanut akustinen perinnemusiikki, missä on urbaaneja tarinoita. En tajunnut vielä kymmeniin vuosiin, mistä oli kyse, mutta tuntui, että siinä tyypissä oli joku arvoitus. Katsoin, että nämä uudet vinyylit ovat tosi epäkiinnostavia, kuka näitä vielä tekee. Grungen vaikutus oli iso, se on se nollapiste minulle. R.E.M.:n Automatic for the People (1992) on kauhean synkkää musiikkia, mutta kekseliästä. 13-vuotiaana tilasin 9 cd:tä kesätyörahoilla. Nuorena se yksinkertaisuus, välittömyys, emotionaalisuus ja epänokkeluus tuntui puhuvan juuri itselle. Puuhastellen-albumillani (2006) on selkeitä vaikutteita tältä levyltä. Kun matkustan metrossa 10 minuuttia, voin syventyä biisiin. Se on kauhean hyvä palvelu, mutta fyysisten levyjen käsinkosketeltavuudessa on jotain. Kun istun hiljaa, musiikki tulee päähäni. Sitten tuli cd. Kun miettii noita grungeaikoja, niin oliko siinä jotain oikeasti ihmeellistä, vai johtuiko se vain siitä iästä. Mazzy Starin Among My Swanissa (1998) on sellainen viipyilevä kauneus. Muistan, kun R.E.M.:n levy ilmestyi kauppoihin. Myöhemmin tajusin, että biisit ovat AC/DC-covereita. Ultramariinin jälkeen kaipasin jotain ihan muuta. Se oli hysteerinen kokemus. Sillä oli myös kelanauhoilla tuntien edestä radiosta nauhoitettua musaa: Kinksiä, Beach Boysia ja sellaista. Pumpkinsissa on ylitsevuotavaa euforiaa ja pakahtuneisuutta, siksi se on täydellistä musiikkia teineille. Kirjastoreissut olivat noihin aikoihin tärkeitä. Tajusin, että sellaista musiikia tehdään nykyäänkin. Ja sitten tämän Wheatin Hope And Adamsin, joka on julkaistu City Slangilla 1999. Se, että jossain verkkopalvelussa on kaikki musiikki, ei auta mitään. Piti saada viikonlopuksi vaikka 20 levyä kuunneltavaksi, kaikkea cool jazzista uusiin elektrojulkaisuihin
V ALITUT P ALS A T 80 RUMBA
Millaiselle musiikilliselle seikkailulle Jori viekään meitä seuraavaksi, sitä jäämme odottelemaan malttamattomina. Näissä hautajaisissa ei surkuteltu, vaan katsottiin luottavaisina tulevaan. Jori Sjöroosin tähänastisen musiikillisen uran kaksi tärkeintä projektia tulivat luontevasti tiensä päähän vuoden välein: lokakuussa 2013 hyvästeltiin PMMP, ja seuraavana jouluna oli Magenta Skycoden vuoro. TOMI PALSA RUMBA 81. V ALITUT P ALS A T Magenta Skycode Logomo 20.12.2014 MAGENTA SKYCODE kiitti fanejaan yhteisistä vuosista Turun Logomon teatterisalissa kahdella loppuunmyydyllä jäähyväiskekalla
Liberaali, keskiluokkainen ja homoystävällinen hetero, jonka videoilla on monikulttuurinen tunnelma. LEVY-YHTIÖISSÄ USKOTAAN, ETTÄ VALKOINEN NAAMA ON HELPOMPI MYYDÄ.” LAAKSO 82 RUMBA. Vaikka hiphopin todellisuus on monikulttuurinen, sen syntyhistoria liittyy mustien taisteluun kansalaisoikeuksista. Levy-yhtiöissä uskotaan, että valkoinen naama on helpompi myydä. Vuosi 2014 herätti henkiin kysymyksen rotukuilusta. Itsekritiikin puute yhdistyneenä haluun jäljitellä mustien kulttuuria on ymmärrettävästi herättänyt hämmennystä. Tästä on puhunut muun muassa räppäri Talib Kweli julkisesti. Tilannetta kuvataan yleensä rusinat pullasta tyyppiseksi: ”Everybody wanna be nigga ’til the cops come”. Valkoinen räppäri sanoo olevansa syrjitty ihonvärinsä vuoksi, eikä kyse ole vitsistä. Vanilla Icen haamua ei ole vieläkään manattu pois. ”HIPHOP ON PARASTAIKAA UUDELLEENBRÄNDÄYKSEN KOHTEENA. Valkoisen enemmistön etuoikeuteen kuuluu sanoa, kuka on todellinen uhri ja puhua käänteisestä rasismista. Tavoittele keskiluokkaista vihaisen valkoisen henkilön ghettouskottavuutta. Tärkeintä on palvella keskiluokkaista valkoista yleisöä, joka haluaa nähdä artistissa kajastuksen omasta taikinanaamaisesta peilikuvastaan. Hiphopin avulla kuka tahansa voi halutessaan irtautua ihonväristään ja tarkastella kriittisesti omaa asemaansa rotujen marssijärjestyksessä. Yleisesti tunnettu ratkaisu ongelmaan on kiteytynyt ilmaukseen ’act white’. Konkreettinen esimerkki tästä ovat valkoisten räppäreiden kahmimat Grammy-palkinnot. Vähättele genren musiikillisia juuria. Ei siis ihme, että siitä on tullut todellinen globaali kulttuuri-ilmiö. Monet mustat kokevat, että heidän kulttuurista identiteettiään ollaan vohkimassa. Tapaus on herättänyt laajemmalti kysymyksen autenttisuudesta, mihin hiphopin mantra keeping it real oikeastaan perustuu. Mustat rap-artistit ovat puolustusasemissa, koska he kokevat, etteivät he saa tunnustusta genressä, jota ovat olleet luomassa. Taitojen rajallisuus suhteessa suureen suosioon on monille järkytys. Nöyrän tiedostava, muttei anteeksipyytelevä. Musiikkikulttuuri hiphop, jossa mustat amerikkalaiset olivat pioneereja, on parastaikaa uudelleenbrändäyksen kohteena. Monet ovat silti huolissaan. Kyse ei ole vain katu-uskottavuudesta ja siitä, mikä on musiikissa real thing. Samalla kun valkoisista räppäreistä on tullut mediasensaatioita, kysymys väärennetystä kulttuurista ja mustan kulttuurin varastamisesta on noussut yhä useammin esiin. Lähtökohdiltaan hiphop vastustaa valkoisen keskiluokan valtakulttuuria. Valkoiset kulttuurivarkaat KIMMO LAAKSO Kirjoittaja on tyttöbändi Debbiefoxin vantaalaistaustainen basisti. Macklemore on hyvin selväsanaisesti puhunut suhteestaan genreen ja antanut krediitit musiikkityylin mustille juurille, eikä hän ole sivuuttanut tärkeitä kysymyksiä kansalaisoikeuksista ja mustien alisteisesta asemaansa Yhdysvalloissa. K OL UMNI Valkoinen räppäri mustaa äänensä ja puhetapansa, antaa haastatteluja blaccentillä, twerkkaa heimopersettä ja toteaa kuten Iggy Azalea: ”I am the realest”. Kun tulevat sukupolvet kuuntelevat valkoisten valkoisille tekemää räppiä, he saattavat kadottaa rapin historian erityisyyden ja siihen liittyvän taistelun valkoisen taloudellisen ja kulttuurisen ylivallan ikeessä. Hiphopin suosio valkoisten keskuudessa on jo muuttanut itse rap-musiikin ilmeen. Valkoinen räppäri on aina ollut vaarassa tulla kutsutuksi wannabeksi. Ole ylimielinen, mahtaileva idiootti. Hän pyrkii tiedostamaan paikkansa musiikkigenressä eikä yritä tökerösti käyttäytyä ghettotyyliin kuin köyhistä oloista oleva valkoinen mies. On myös selvää, että löytyy myös valkoisia, jotka eivät pidä keskiluokkaisesta valkoisuudesta. Grammyt voittanut valkoihoinen räppäri Macklemore on valkoiselle yleisölle täydellinen peilikuva. Oli Macklemoren musiikista mitä mieltä tahansa, hänen asenteensa on kohdallaan
43€ (Selmun jäsenhinta) , ovelta 49€ (mikäli jäljellä) • K-18 • Ovet klo 20.00 SU 22.3.2015 THE CIRCUS, HELSINKI www.lippupalvelu.fi Ennakkoon alk. LA 21.3.2015 RYTMIKORJAAMO, SEINÄJOKI www.tiketti.fi • www.lippupalvelu.fi • www.rytmikorjaamo.fi Ennakkoon alk. 47,50€, ovelta 49€ (mikäli jäljellä) • K-18 • Ovet klo 19.00
Aikaisemmat kokemukset vaikuttavat myös. Isommalle artistille keikka voi olla kannattavampi pienemmässä paikassa, missä kamat ovat valmiina.” FENIKS WILLAMO, FULLSTEAM ”Nosturilla voi toimia hevimmät ja anniskelualueen vuoksi alaikäisten suosimat jutut. Jäähallista taas siirrytään meille, jos koko huimaa.” VIEKÖ THE CIRCUS NYKYÄÄN TUNNETUIMMAT ARTISTIT. Kilpailu kovenee Helsingin keikkapaikoilla. Klubien runsaus ylläpitää skeneä ja hyödyttää kaikkia.” NIKO HALLAMÄKI, THE CIRCUS ”Isous ei aina ole etu. Entistä harvemmat keikat myydään loppuun, eikä yleisöä tai ulkomaisia artisteja riitä kaikille. En haluaisi Tavastian olevan Suomen ainoa klubi, se tuhoaisi talouden ja tulevaisuuden. JOHANNES KINNUNEN, FULLSTEAM ”On monta muuttujaa. Tärkeää on myös aikataulutus. Buukataan lähes kaikkialle, eikä suosita ketään. TAVASTIAN, NOSTURIN ja hurjan keikkakevään julkaisseen THE CIRCUS -klubin edustajat sekä FULLSTEAMIN ja LIVE NATIONIN promoottorit vastaavat. Jossain on valmiit puitteet, ja joihinkin pitää rakentaa kaikki alusta lähtien, kuten Jäähallissa. TEKSTI OTSO KARHU Jenni Vartiainen Tavastialla keväällä 2014. Kysyimme, onko kilpailuasetelma korostunut ja miten ulkomaisen artistin keikkapaikka määräytyy. Onko Helsingin klubikentällä ahdasta. Tärkein on arvio siitä, paljonko artisti myy lippuja. JENNA PIETIKÄINEN 84 RUMBA. Osa bändeistä ei uskalla tulla The Circukseen. Päivistä on usein kova kilpailu, ja läheskään aina haluttu päivä ei ole vapaana ensin ajatellussa keikkapaikassa. Pahinta on viedä artisti liian isoon paikkaan, jolloin yleisö ja keikka näyttää pieneltä. AMMA TTILAINEN V AS T AA MITEN ULKOMAISTEN ARTISTIEN KEIKKAPAIKAT VALITAAN. Joka klubilla on vahvuutensa ja heikkoutensa. Monipuolisempi skene tuo enemmän kävijöitä kaikkialle. Etsimme artistille parasta.” JUHANI MERIMAA, TAVASTIA ”Bändi haluaa maksimoida fyrkan. FENIKS WILLAMO, FULLSTEAM ”Artisti ja manageri päättävät. Monipuolinen keikkatarjonta lisää Helsingin kiinnostusta keikkapaikkana. Monesti tietää jo artistia tutkiessa hänelle parhaan paikan. Toisinkin toimitaan, esimerkiksi HIM kävi suosiotaan pienemmissä, loppuunmyydyissä paikoissa saadakseen voittajafiiliksen. Tosin Tavastialle on helppo tehdä – sama kortteli ja pitkä yhteistyö vaikuttavat.” SCOTT LAVENDER, LIVE NATION ”Agentit tuntevat eri klubien maineet ja painotukset
Emme halua luoda vain yhtä superklubia. Riippuu kohderyhmästä.” SCOTT LAVENDER, LIVE NATION ”Osa bändeistä menee mieluummin täydelle Tavastialle kuin Circukseen riskillä. Aikataulut tai genreja yleisöpainotus yleensä ratkaisevat asian puolestamme. SCOTT LAVENDER, LIVE NATION ”Ei. Luulen yleisön siirtyneen meille osin Kulttuuritalolta ja Kaapelitehtaalta. JALKAPALLOSSAKIN ON JÄTTIAREENAT JA KASVATTAJASEURAT.” – JUHANI MERIMAA RUMBA 85. Todennäköisesti kulissien takana voi olla pieniä supinoita, mutta ei mitään merkittävää. Olen uudessa pestissä, minut on otettu hyvin vastaan kaikilla alueilla ja yhteistyö toimii. Mieluummin keskityn Tavastian kokoluokan bändeihin, niitäkin riittää.” MIKA NIKULA, NOSTURI ”Osa Nosturin entisistä artisteista käy nyt Circuksessa. Silloin tällöin jotkut bändit olisivat meille kaikille mieluisia vaihtoehtoja, jolloin se on monesta yksityiskohdasta kiinni.” TAPAHTUUKO PROMOOTTORIEN JA KLUBIEN VÄLISTÄ SUOSIMISTA TAI KAKUN JAKOA. Toisaalta genret ovat pirstoutuneet ja voimme tarjota tietyn genren päänimeä Circuksessa. PÄINVASTOIN. En osta bändejä pois Circukselta, se on väärää kilpailua. Vaikka tarjoaisin enemmän kuin isompi paikka, en saisi bändiä, sillä artisti katsoo myyvänsä isomman täyteen. Pienestä yleisökadosta kärsivät varmaan kaikki. Tavastian kahden illan artisteja ehkä myös. JOHANNES KINNUNEN, FULLSTEAM ”En näe radikaalia muutosta. Olisi kiva, että Tavastia myisi aina loppuun, mutta homma ei toimi niin. Circuksen hintasuhde on kohtuullisen hyvä. Festareiden määrä on kasvanut, jonka takia kesällä kaikki klubit ovat saman paineen alla. Päinvastoin. Promoottori katsoo, mikä on taloudellisesti paras vaihtoehto. YRITETÄÄNKÖ ARTISTITARJONTAA JAKAA KLUBIEN KESKEN. Haluamme myös tukea heitä.” JUHANI MERIMAA, TAVASTIA ”En ole tällaista huomannut.” MIKA NIKULA, NOSTURI ”Haluan uskoa, että promoottori valitsee artistille parhaan paikan. En koe epäonnistuneeni, jos asiakas menee Circukseen. Tilanne ei muita solvaamalla parane. Valtaosa asiakkaistamme on musiikin suurkuluttajia, jotka käyvät niin Hartwallilla kuin Loosessakin. The Circus on tosin lohkaissut palan artisteista, jotka yleensä soittavat myös Tavastialla ja Nosturissa.” SCOTT LAVENDER, LIVE NATION ”Ei erityisesti. Tavastian bisnes ei saa kaatua siihen, että joku bändi kasvaa meidän ylitsemme. Tietyt genret ja artistit tulevat silti Nosturiin, jos heidän yleisönsä on tähän tottunut. Kilpailu kuuluu asiaan, se pakottaa skarppaamaan. Jos hommat on aiemmin hoidettu hyvin, yleensä artistikin palaa. Yritämme balansoida klubien tyytyväisyyden kanssa, mutta mitään muodollisia diilejä ei tehdä. Meillä on oma paikkamme klubikentällä, heillä omansa.” NIKO HALLAMÄKI, THE CIRCUS ”Uskon bändien tietävän, tarvitsevatko he 800 vai 1500 yleisöpaikkaa. Meillä on tietty rooli tässä skenessä, enkä koe, että Circuksen voitto olisi minulta pois. Vanhoja keikkoja ei muistella uutta päättäessä. Kaikkien klubien kanssa on pitkät suhteet. En tiedä. Ei tarvitse kosiskella The Rolling Stonesia, jota ei kuitenkaan saisi.” ”EN KOE EPÄONNISTUNEENI, JOS ASIAKAS MENEE THE CIRCUKSEEN. AMMA TTILAINEN V AS T AA Joku punkbändi ei ehkä halua Circukseen, ja joku haluaa istumakatsomon. Pitää keskittyä siihen, että oma homma toimii.” NIKO HALLAMÄKI, THE CIRCUS ”On. Itse teen mieluiten yhteistyötä kaikkien kanssa.” ONKO KLUBIEN VÄLINEN KILPAILU KIRISTYNYT VIIME VUOSINA. Artisti tai manageri tietää usein haluamansa. Koko ei aina ratkaise. Nyt Helsingin klubien määrä on sopiva, ei liian iso.” JUHANI MERIMAA, TAVASTIA ”The Circus on aktivoitunut, muutoin en koe kiristymistä. Tai haluaa kaksi loppuunmyytyä iltaa yhden ison sijaan.” JUHANI MERIMAA, TAVASTIA ”Emme kilpaile Circuksen kanssa sillä tavalla. Jalkapallossakin on jättiareenat ja kasvattajaseurat.” MIKA NIKULA, NOSTURI ”Sinänsä on, että keikkapaikkoja on useita ja keikkoja on useita illan aikana. En ole kuullut, että ’Nosturiin ei enää tulla’.” NIKO HALLAMÄKI, THE CIRCUS ”En usko
Eevil Stöö Eevil Stööllä on kahdenlaisia faneja: niitä, joista Stöön räpit ovat tärkeää legendaa yhteiskunnan heikompiosaisista ja niitä (lue: kriitikoita), joille Stöön fanittaminen on tekosyy päästä pätemään metamodernismilla ja postmodernismilla tietämättä, kumpaa oikeastaan tarkoittavat. Suuri kupla Phtyi! NISSE M. Grimesin on odotettu nousevan seuraavaksi suureksi pop-jumalattareksi, mutta paineiden vuoksi hän vaikuttaa halvaantuvan omasta neuroottisuudestaan nopeammin kuin ehtii sanoa post-internet ja määritellä, mitä se tarkoittaa. Vincent Jos St. Vincentin arvostus on kuva maailmasta, johon päätyy klikkaamalla otsikkoa: ”Ohhoh, nainenkin voi olla muusikko, katso kuvat!” Dylan Baldi Musiikkimedian ikiliikkujia, osa 324532. Vain Kim Kardashianin ”internetin rikkova” takapuoli on vuonna 2015 kulttuurituote, jota Kanyen vielä sitäkin suurempi ego ei hukuta alleen. Tässä ovat 2010-LUVUN YLIARVOSTETUIMMAT muusikot, olkaa hyvä! Beyoncé Kiitos Beyoncén, feminismistä tuli pop-maailman buzzword, jota ilman ei yksinkertaisesti pärjää. Dylan Baldin eduksi laskettakoon, että Cloud Nothings johtaa The Strokesia onnistuneiden levyjen määrässä, mutta nyt yllekirjoittanut laittaa Nevermindin soimaan, kahisuttaa partaansa ja nyrpistelee. Vincent olisi mies, hänen musiikkiaan haukuttaisiin itsetarkoitukselliseksi kitaranrunkkaamiseksi ja tekotaidekoululaiseksi muusikkomusiikiksi. St. 86 RUMBA. Se, että Beyoncén VMA-show’ssa nähtiin paljon puhuttu Feminist-valoteksti, on yhtä radikaalia kuin se, että Jouni Hynysen T-paidassa lukisi ”Äijä”. Grimes Jos Grimes on aikamme visionääri, niin aikamme visionääriyttä on Tumblrin postaaminen täyteen hömppävideoita ja Pokémonin-kuvia. St. Ja heti, kun hän sai aikaan ensimmäisen hittikelpoisen poplaulunsa (Rihannalle tehdyn Go), meni pupu pöksyyn ja studion kovalevyn sisältö oli deletoitava. ei hyväksy Rumban listaa 2010-luvun tärkeistä muusikoista, vaan tekee omansa. Ei siis ihme, että Beyoncé lauloi seuraavassa kappaleessaan mieheltä suihin ottamisesta ja hänen ”feministinen” albuminsa on lopulta ylistys patriarkaaliselle avioliittomallille. ”Perseellä tienaa ja rahalla saa!” kuten eräs tamperelainen miesnero sanoo. NISSE M. Sen vuoksi jokainen hänen albuminsa on ollut suurenmoinen miesnerotuote. Kitararockin pelastajista puhuminen on kuin puhuisi suomirockin pelastajista: viittoja lasketaan ties kenen t-paitamiesten hartioille vuoron perään, mutta mikään ei muutu ja termi kaikuu onttouttaan. Kaikki julistautuvat kilvan feministeiksi, koska tietävät, ettei Pitchfork kehu muuten eivätkä Soundin kehut riitä. Mutta kun kyseessä on Annie Clark, jonka etuliitteeksi mieskirjoittajat laittavat kovin usein ”täydellisen”, itsetarkoituksellisuus muuttuu ihanuudeksi ja muusikkous mestarillisuudeksi. Kanye West Kanye West on yleisesti tunnustettu miesnero siksi, että hän julistautui itse neroksi, Yeezukseksi ja jumalaksi. Mutta kuten miesneroilla yleensä, myös Westin auteuriuden takana on ollut levystä toiseen sen hetken parhaat biitintekijät, joita ei huomioida. Mutta toisaalta mitä väliä: kaikki, mikä on pois Julma-Henriltä, on pelkkää plussaa
Siksi mekin intoilemme Drakesta, miehestä, joka soittaa hätänumeroon, jos on paha mieli ja harrastaa seksiä suihkussa, jotta nainen ei erottaisi kyyneliä. Sitä paitsi tuskin on enää mitään niin ankeaa kuin laulaa rosoisesta Kalliosta, koska kiitos vilma-alinojen ja muiden ”hullujen”, sitä rosoa ei löydä Kalliosta enää edes suurennuslasilla. No ei. Samanlainen halpa julkisuustempaus on kadota ensin Kanarialle ja sitten Fuengirolaan vailla rahaa. 5 numeroa/12kk 42,50 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.rumba.fi Tilaajapalvelu puh. Eikä osaa päättää oikein muutakaan. Taylor Swift Kriitikkoukkelit, hävetkää! Kun sanotaan ”kriitikoiden ylistämä”, niin Taylor Swiftin kohdalla se tarkoittaa lähinnä sitä, kun säälittävät kolmevitoset mieskriitikot ylistävät Swiftin ulkonäköä. Jukka Nousiainen tajusi, että jos keikoilla hilluu ilman housuja, niistä aletaan puhua spektaakkeleina. Uutta Jamppa Tuomista tässä onkin odotettu jo toistakymmentä vuotta. Oli Heartburns, oli Kakka-hätä. Sitten Bergman meni Arto Nybergiin, voitti Emman ja nyt häntä pidetään 2010-luvun tähtenä tasan yhden Pää kii -onnenkantamoisen ansiosta. Teemu Bergman Suomirockin viimeinen menestynyt alkoholisti Teemu Bergman teki uransa parhaat levyt jo viime vuosikymmenellä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Vähemmälläkin neuroottisuudella saisi kirjoitettua riimejä, joista ei tiedä, ovatko ne Sinkkuelämää-sarjasta varastettuja. Draken kirous on, ettei hän osaa päättää, ollako räppäri vai nössö r&b-muija. Tilaa Rumba! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Ja kun Taylor on julistautunut ”feministiksi” ja esittää Max Martinin tekemiä kappaleita, niin samaiset mieskriitikot voivat uskotella itselleen fanittavansa Swiftiä sisällön vuoksi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-rumba Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Rihannan hän jätti, koska halusi mennä ”musiikki edellä” ja rakastui lopulta täysin vastakaiuttomasti Nicki Minajiin. Siitäkin huolimatta, että musiikki olisi halpaa Hurriganes-kopiota. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 42,50 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 44,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV %. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rumba.fi. Nuoriso pettää aina. Jukka Nousiainen Maailman perimmäinen totuus on se, että alastomuus on parhaita asioita, mitä ihminen saattaa ilman housuja tehdä. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Drake Tärkeintä on olla aito. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Mutta kiinnostiko Rumbaa
Mistä moinen suunnanmuutos. Noin KY SY M Y S & V AS T A US 88 RUMBA. ”Niin, se olisi hienoa. Siitä asti hän on outoillut yhä kauemmaksi perinteisestä pop-ilmaisusta. ”He ovatkin ulkoistaneet lauluntekemisensä. ”Heh, onhan minua tuuliviiriksi sanottu. ISI kumpuaa pikkulapsiperheen arjesta, ja siinä vasta seksikäs aihepiiri. Onko sinulla diagnosoitu ADHD. Ja toki minä innostun aina hyvästä melodiasta. Haluan sen aiheuttavan pahaa oloa, ja nyt kun pimeä puoli tuli nähtyä, on aika katsoa valoon. Itse laitoin juuri murheköntsäni puron matkaan Tahmelan rannassa. Toisaalta en taida tehdä niitä nytkään. En ole halunnut koskaan tehdä kaupallisia myönnytyksiä. Enimmäkseen nykypopissa melodiat vain ovat tylsiä ja yksitoikkoisia.” Millaisista teemoista ISI-albumilla lauletaan. Kaksoiselämän loppu Kymmenen vuotta sitten VILLE LEINOSELLE tuli seinä vastaan. ”Kyllä minä seuraan, mitä tapahtuu. Melodiavetoinen musiikki sai jäädä. Laulamalla Samhain-covereita tai tekemällä ambientia en elätä, vaikka se onkin muulla tavoin kovin palkitsevaa. Se on tarkoituksella epämiellyttävä albumi. Sen ajatuksena on anteeksianto ja irtipäästäminen. Minulle biisien kirjoittaminen on henkilökohtainen väylä purkaa ja rakentaa maailmankuvaani.” Seuraatko musiikkimaailman trendejä. Valumon viimeinen levy ilmestyi vuonna 2005. Tähän asti olen ollut miettimättä sitä, mikä myy. TEKSTI JUSSI SAARINEN KUVAT NAUSKA Uusi ISI-albumisi on pullollaan tarttuvia kertosäkeitä ja heleitä stemmoja. Taustalla on myös naiivi ajatus siitä, että kunpa vielä osaisin tehdä laulun, jossa on suomenkieliset sanat ja josta joku muukin kuin minä tykkäisi.” Levy kuulostaa siltä, että halusit tehdä nimenomaan miellyttävää kuultavaa. Kun se ilmestyi, Leinonen tunsi tyhjentäneensä laulupajatsonsa pohjia myöten. ”Yksi tärkeä biisi on Kenkäpurolaulu. En pysty samaistumaan 25-vuotiaan maailmaan. Juuri kuuntelin Justin Bieberin akustista levyä. ”Haluan elättää perheeni musiikin tekemisellä. Seuraavat kymmenen vuotta tein sitten kaikenlaista, monta cover-levyä ja feattauksia. Edellisellä Death Black Dream -levyllä asia oli päinvastoin. Sitten puroon laitetaan omilla murheilla lastattu kaarnalaiva. Ihana aloittaa uusi vuosi puhtaalta pöydältä.” Et pysty keskittymään yhteen asiaan yhtä levyä enempää. Nyt Death Black Dreamin jälkeen tuntui oikealta ajalta julkaista ne.” ISI-levyn kappaleet voivat ihan hyvin päätyä radiosoittoon. Nyt hämäryys hälvenee: helmikuussa ilmestyvällä ISI-levyllä tamperelaismuusikko palaa perusasioiden äärelle. Kuusi vuotta sitten minusta tuli isä, ja kaikki muuttui. Ihan vain kiinnosti, mikä vaikutelma biiseistä syntyy riisuttuina versioina. Silloin minulta loppuivat laulujen ideat. Siitä asti olen tehnyt ISI-biisejä. Kenkäpuro on ura, joka tehdään kumpparilla kosteaan maahan. ”Kyllä. Tuntui, että olo keveni. Kauaksi on menty Death Black Dreamin covereista ja Camp Crystal Laken äänimaisemista. Käännekohta oli Valumo-yhtyeen viimeinen levy, vuonna 2005 julkaistu Valloittaja. Eihän se toimi, jos papparainen yrittää tehdä musiikkia nuorten kokemusmaailmasta.” Kyllähän Robininkin musiikki on setien tekemää
• Syntynyt vuonna 1975 Savonlinnassa • Julkaissut yhteensä 16 albumia: soololevyjä, kokoelmia, live-julkaisuja, cover-albumeita, neljä levyä Valumo-yhtyeen kanssa ja yhden levyn Ville Leinosen Unilehto -kokoonpanolla. • Opiskellut etnomusikologiaa Tampereen yliopistossa. • Soittaa rumpuja Risto-yhtyeessä. FAKTA KY SY M Y S & V AS T A US RUMBA 89. Vieraillut useilla julkaisuilla. • Asuu Tampereella, mutta haluaisi mieluiten asua kesät Turussa ja talvet Oulussa
”Härskiys on jokaisen oman pään sisällä. Ja huvittuu siitä.” Tuleeko sinulle keikoilla ikinä sellaista oloa, että mitä ihmettä minä täällä teen. Hiihdellään kireässä, ihanassa pakkasessa. Onko se niin härski biisi kuin voisi kuvitella. Itse taas tuskailin, kun keikkaelämä ja perhe-elämä eivät kohtaa. Samalla tavalla ISI-levyllä 1970-luvulla syntynyt mies pohtii suhdettaan perheeseensä ja ympäröivään todellisuuteen. SANOTAAN, ETTÄ SE ON HIIHTOAIHEINEN LAULU.” – VILLE LEINONEN KY SY M Y S & V AS T A US 90 RUMBA. Voi laittaa Pikku kakkosen lasten eteen silloin, kun haluaa, ja vanhemmille jää omaa aikaa 57 minuutin verran.” Mistä tulee nimi ISI. yleisemmällä tasolla ISI on rehellinen kuva taiteen tekemisestä arjen keskellä. ”Homeisella bäkkärillä tulee aina se sama tunne, ettei tässä ole mitään tolkkua. Uusi levyni taas sopii mainiosti tähän tarkoitukseen. Nythän vanhemmilla on helpompaa kuin ennen. Esimerkiksi Camp Crystal Laken tiimoilta kiertäessä ensimmäiset pari keikkaa olin uudesta aluevaltauksesta superinnoissani, mutta siinä vaiheessa, kun vedin seitsemättä kertaa samaa juttua, aloin jo miettiä kesken keikan, että pitäisikö olla kotona tiskaamassa. ”Sen voi testata niin, että laittaa Death Black Dreamin soimaan lapsiperheen arjen keskelle. Tulevaisuudessa haluaisin ottaa lapsetkin keikoille mukaan, sitten kun he ovat tarpeeksi isoja. ”Levyn tuottaja Mikko Kuorelahti sen keksi. EN LÄHDE RUOTIMAAN SEKSUAALISIA MIELTYMYKSIÄNI RUMBAN SIVUILLA. Olimme yhteisellä keikalla viime vuoden maaliskuussa. Ja kyllähän minä siinä omille lapsilleni laulan. Niin että perhe-elämä ja keikkaelämä eivät olisi kaksi erillistä aluetta.” ”HÄRSKIYS ON JOKAISEN OMAN PÄÄN SISÄLLÄ. Onko siitä hyötyä yhteiskunnalle. Hänen mielestään levyllä isi kertoo kaikkia juttuja. Ei toimi. Isukista vai Isiksestä. Sanotaan, että se on hiihtoaiheinen laulu. On minulla materiaalia kokeelliselle teknolevylle jo valmiina, mutta en halua tehdä sitä nyt.” Levylläsi on kappale nimeltä Pikkukakkoseen. Kirjailija pyörii oman napansa ympärillä ja kertoo kaiken sensuroimatta. ”Samastuin Taisteluni-kirjoihin vahvasti. Siitä olisi ainakin hyötyä perheelleni ja yhteiskunnalle.” Miten on ISIn laita. Onhan se melkoista minäminää, mutta kuitenkin rehellistä sellaista. Muistan, että mennessään hän huikkasi: ’Ootko lukenut Knausgårdia. Se on julkinen päiväkirja, vähän samassa hengessä kuin Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-romaanisarjan toinen osa, jossa kirjailija kuvaa taitelijuuden ja perhe-elämän välisiä kipukohtia.” Mitä pidät Knausgårdista. En lähde ruotimaan seksuaalisia mieltymyksiäni Rumban sivuilla. Jotta voi toimia perheessä ja parisuhteessa, täytyy olla itse kokonainen. Samaelle oli juuri syntynyt pieni lapsi, ja hän oli täynnä tuoreen isän intoa. Samae sanoi, että hyvinhän ne kohtaavat, hänkin lähtee tässä soundcheckin ja keikan välissä kylvettämään vauvaa. Voisit tykätä.’ Pian sen jälkeen kävin kirjastossa. Silti koko ajan tyypit kuiskivat pään sisällä: tee jotain sekopäistä. ”Uskon, että nyt olen onnistunut tekemään jotain, jolla on merkitystä ainakin omalle perheelle. Jatkoa pitää seurata nopeasti. Ja tämä on vasta pelinavaus. Levy lähentää muusikkoisä-Villeä ja perheenisä-Villeä. ”Minuun hänen kirjansa kolahtivat täysillä. Sitten tulee leikkaus sisälle taloon, jossa lapset haluavat, että laitetaan Yle Areenasta Pikku kakkonen pyörimään. Knausgårdin löytämisestä voin kiittää Samae Koskista. Tykästyin heti.” Miksi. En halua elää kaksoiselämää.” Mitä kaksoiselämä sinun kohdallasi tarkoittaa. Kohta nelikymppinen mies