EVELYN GLENNIE VALTTERI LAURELL NONET FEAT. ANTTI SARPILA ESPOO BIG BAND WITH KATHRINE WINDFELD EYOLF DALE WOLF VALLEY MIKKO INNANEN AUTONOMOUS AILI IKONEN & JUKKA PERKO AVARA KADRI VOORAND & MIHKEL MÄLGAND ALEXI TUOMARILA TRIO VERNERI POHJOLA & MIKA KALLIO FELIX ZENGER AAPO HEINONEN QUINTET SID HILLE BARTOLOMEYBITTMANN SYNESTHETIC 4 EBELI IN CONCERT. 22|3 MIKKO PETTINEN WHY NOT 5|4 GURLS (NO) 10|5 JOEL FRAHM TRIO (US, CA) 17|5 JERE HAAKANA VARJOSTO 24|5 JOHANNA FÖRSTI 31|5 HERD ORIGINAL SOKOS HOTEL TAPIOLA GARDEN KLO 1900 APRILJAZZ.FI/CLUB SIL TÄ KUU LOS TA A ESPOO APRILJAZZ.FI 28 | 4 | 2019 24 BOBBY MCFERRIN JOSHUA REDMAN TRIO MARIUS NESET QUINTET & TAPIOLA SINFONIETTA JOHN SCOFIELD TRIO SHAI MAESTRO TRIO MATHIAS EICK QUINTET ODDISEE & GOOD COMPNY SOMI TRIO HLK FEAT
22|3 MIKKO PETTINEN WHY NOT 5|4 GURLS (NO) 10|5 JOEL FRAHM TRIO (US, CA) 17|5 JERE HAAKANA VARJOSTO 24|5 JOHANNA FÖRSTI 31|5 HERD ORIGINAL SOKOS HOTEL TAPIOLA GARDEN KLO 1900 APRILJAZZ.FI/CLUB SIL TÄ KUU LOS TA A ESPOO APRILJAZZ.FI 28 | 4 | 2019 24 BOBBY MCFERRIN JOSHUA REDMAN TRIO MARIUS NESET QUINTET & TAPIOLA SINFONIETTA JOHN SCOFIELD TRIO SHAI MAESTRO TRIO MATHIAS EICK QUINTET ODDISEE & GOOD COMPNY SOMI TRIO HLK FEAT. EVELYN GLENNIE VALTTERI LAURELL NONET FEAT. ANTTI SARPILA ESPOO BIG BAND WITH KATHRINE WINDFELD EYOLF DALE WOLF VALLEY MIKKO INNANEN AUTONOMOUS AILI IKONEN & JUKKA PERKO AVARA KADRI VOORAND & MIHKEL MÄLGAND ALEXI TUOMARILA TRIO VERNERI POHJOLA & MIKA KALLIO FELIX ZENGER AAPO HEINONEN QUINTET SID HILLE BARTOLOMEYBITTMANN SYNESTHETIC 4 EBELI IN CONCERT
6 . +KYMMENIÄ MUITA!. 2 1 9 H e l s i n k i , N o r d i s NAS US KURT VILE & THE VIOLATORS US DANNY BROWN US EMPRESS OF US s i d e w a y s h e l s i n k i .f i 1PV 79 € 2PV 119 € 3PV 139 € HOT CHIP UK UNCLE ACID & THE DEADBEATS UK STEPHEN MALKMUS & THE JICKS US MAGMA FR SNAIL MAIL US CHISU VESTA ISMO ALANKO RUUSUT WASTE OF SPACE ORCHESTRA OLAVI UUSIVIRTA PÄÄ KII D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. SUEDE UK LOW US IDLES UK KATE TEMPEST UK LET’S EAT GRANDMA UK CAUTIOUS CLAY US CASS MCCOMBS US RIVAL CONSOLES UK HOT SNAKES US HUUN-HUUR-TU RU LIPUT JA LISÄTIEDOT @ s i d e w a y s h e l s i d e w a y s h e l s i n k i . f i 6 . 8
64 LEV YT 72 SOITTOLISTA DJ Kridlokk 76 KOLUMNI Antti Lähde 78 NISSE M 79 SARJAKUVA Black Peider 80 KYSYMYS & VASTAUS Jori Sjöroos S I S Ä LT Ö 1/ 2 019 20 80 32 SUEDE UK LOW US IDLES UK KATE TEMPEST UK LET’S EAT GRANDMA UK CAUTIOUS CLAY US CASS MCCOMBS US RIVAL CONSOLES UK HOT SNAKES US HUUN-HUUR-TU RU LIPUT JA LISÄTIEDOT @ s i d e w a y s h e l s i d e w a y s h e l s i n k i . 52 HERO DISHONEST Hardcorepunkia soittava Hero Dishonest juhlii tänä vuonna parikymppisiään. f i 6 . 8 . Mikä sai hänet palaamaan juurilleen. 6 . Millaisia kommelluksia bändin pitkälle uralle on mahtunut. 10 ÄLÄYKSIÄ 12 VALITUT PALSAT 20 TUTK ALLA Etta, Einari Stylman ja Eetu 26 MERKKIHENKILÖ Arttu Partinen 29 KOLUMNI Hanna Räty 30 POP-ESSEE Robin 32 JVG Suomen suosituin hiphop-yhtye JVG on myös Suomen suosituin pop-yhtye. 42 ELLIPS Haloo Helsingin jäätyä tauolle Elli Haloo muutti nimensä Ellipsiksi ja julkaisee levyllisen progehtavaa hippirokkia. Jare ja VilleGalle haluavat tehdä lauluja, jotka jäävät elämään. 58 MILLENNIUM Ysärinostalgia alkaa olla läpikäyty. +KYMMENIÄ MUITA! RUMBA 7. 2 1 9 H e l s i n k i , N o r d i s NAS US KURT VILE & THE VIOLATORS US DANNY BROWN US EMPRESS OF US s i d e w a y s h e l s i n k i .f i 1PV 79 € 2PV 119 € 3PV 139 € HOT CHIP UK UNCLE ACID & THE DEADBEATS UK STEPHEN MALKMUS & THE JICKS US MAGMA FR SNAIL MAIL US CHISU VESTA ISMO ALANKO RUUSUT WASTE OF SPACE ORCHESTRA OLAVI UUSIVIRTA PÄÄ KII D.R.E.A.M.G.I.R.L.S. Nyt nuoruutta yritetään myydä uudestaan sille sukupolvelle, joka oli hedelmällisessä musiikinkuunteluiässä vuosituhannen taitteessa
Kuunteletko taidetta vai urheilua ja tutkimustuloksia. Pyhimys puolestaan on näyttänyt, että suosittua musiikkia on mahdollista tehdä täysin omaehtoiselta vaikuttaen ja samalla myös tyylilajia esimerkiksi kerronnan osalta uudistaen. Aina löytyy uusia inspiraation lähteitä ja intohimoa kehittää omaa ilmaisuaan. Vaikka he ovat julkaisseet suosittuja ja palkittuja levyjä ja kansaa liikuttavia kappaleita, he eivät koe olevansa valmiita. Jos ja yleensä kun pikavoittoa ei tule striimiennätysten tai suosion muiden näennäisten mittarien muodossa, seuraava jonottaja odottaa jo vuoroaan. Jos artisteja kannustettaisiin olemaan muutakin kuin vähiten ärsyttävä, meillä voisi olla divisioonan verran rohkeita taiteilijoita, joiden ura ei näyttäisi sydänkäyrän piikeiltä. Teoksia, joihin palataan kenties vielä tulevien sukupolvien toimesta. Heidät työnnetään alas kielekkeeltä superlatiivien saattelemana. Mielenkiintoista, että Suomen suurimmat ja suosituimmat artistit miettivät tällaista. www.rumba.fi facebook.com/rumbafi twitter.com/rumbalehti instagram.com/rumbalehti PÄÄTOIMITTAJA Jukka Hätinen TOIMITUSSIHTEERI Mervi Vuorela ULKOASU Mikko Litmanen KANNEN KUVA Markus Paajala KUVAUSPAIKKA Sinebrychoffin taidemuseo TÄMÄN LEHDEN TEKIJÄT Markus Hilden, Jami Järvinen, Joni Kling, Samuli Knuuti, Joonas Kuisma, Antti Lähde, Nisse M, Mikael Mattila, Oskari Onninen, Markus Paajala, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Hanna Räty, Petteri Tikkanen, Kimmo Vanhatalo TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki etunimi.sukunimi@popmedia.fi rumba@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali, Aleksi Rautakorpi ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 0781-0326 36. JVG on näytellyt elimellistä osaa suomiräpin popularisoinnissa aina Suomen suosituimmaksi musiikkityyliksi. Hyväksymme häiritseviä asioita tuotannossa ja haluamme ymmärtää oudoiltakin tuntuvia ratkaisuja. Mustanaamion suojeluksessa jo vuodesta 1984. Ensisijaisena tavoitteena on kuitenkin tehdä musiikkia, joka saa Ruisrockin rantalavan laulamaan yhteen ääneen ja joka vetää magneetin lailla puoleensa yön yksinäisinä hetkinä. Artistit, jotka vielä tarvitsisivat aikaa kokeilla siipiään, pumpataan täyteen odotuksia ja sitä kautta paineita. Suomessa tehdään valtava määrä tyylipuhdasta tämän päivän poppia. PÄ Ä K I R J O I T U S RUMBA 9. Samaa ei voi sanoa monestakaan asemaansa vielä etsivästä pop-artistista. JUKKA HÄTINEN Kirjoittaja vietti vuodenvaihteessa kuusi viikkoa kuunnellen vain ja ainoastaan 70-luvun aor:ää, 80-luvun postpunkia ja 90-luvun räppiä. Taustalla on myös laskelmallisuutta – mitä julkaistaan, milloin ja missä – mutta niin tällä tekemisen tasolla pitääkin olla. Edellä mainitut artistit ovat tehneet kliseisesti sanottuna ”omaa juttuaan” jo pitkään. Käsityksemme siitä mitä popmusiikki on tai voi olla, on laajentunut. Vallankumous alkaa kotoa: mieti kulutustottumuksiasi. Alan sisällä, vaikutusvaltaisissakin asemissa on tahtotilaa muutokseen. Popmusiikin nopeasta kiertokulusta löytyy hyvääkin. Kunnes päivä vaihtuu, ja suoratoistopalveluiden lista päivittyy ja kertoo uuden vuorokauden trendin. Uskon, että näin syntyisi myös enemmän musiikkia, joka elää Spotifyn rojaltikuitin päivämäärää pidemmälle. Suurin osa kapinallisista keskittyy kuitenkin brändäämään kapinallista imagoaan sosiaalisen median kanavissa samalla kun musiikkinsa kuulostaa toistensa ja amerikkalaisesikuviensa hiilipaperikopiolta. Vastavoimiakin löytyy. Rumba ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Se ABC-aseman hampurilainen V illeGalle pohtii tämän numeron kansijutussa: ”Mihin jengiltä on jäänyt se juttu, minkä takia ne alkoivat tehdä musaa?” Samanhenkisiä ajatuksia oli Pyhimyksellä, kun haastattelin häntä Saimaa-yhteistyöprojektinsa tiimoilta. vuosikerta Numero 677 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. Siitä heikkona, mutta alati voimistuvana signaalina voi pitää Pyhimyksen Emma-palkintoja
Hänen kaukana runoratsumaisesta ollut hahmonsa toi suuret tunteet lähelle suomalaista loskaa ja auttoi lukemattomia ihmisiä jaksamaan sen keskellä.” – NIKO PELTONEN MUISTOKIRJOITUKSESSAAN ”Kun pääsin väkivaltaisesta suhteesta pois, niin olisin voinut leikkiä, että mitään ei ole tapahtunut, ja jatkaa elämääni. Koko ajatusmaailma on vääristynyt; ei ole pakko lopettaa, kun on tullut tarpeeksi suosituksi. Unelmoin siitä, että vaihtoehtomusiikki voisikin olla musiikkia, joka huomataan.” – PYHIMYS ”On hyvä tehdä yllättäviä ja provosoivia ratkaisuja, mutta itse emme fiilistele itsetarkoituksellista erikoisuuden tavoittelua, uskokaa tai älkää.” – URSUS FACTORY ”Olli Lindholmin ainutlaatuinen panos suomalaisen populaarimusiikin historiaan liittyy siihen johdonmukaiseen aikuisen elämän raskaimpien ja suurimpien tunteiden käsittelyyn, jota Yön 2000-luvun tuotanto edustaa. Sen sijaan päätin, että käytän ääntäni ja kerron kokemuksistani. Välillä tulee sellaisia fiiliksiä, kuten vaikkapa tähän haastatteluun tullessani, että apua, eikö kukaan tule viereeni turvaksi! Samaan aikaan se on todella vapauttavaa, ettei ole mitään normeja tekemiselle.” – PAULIINA KOKKONEN M AR EK SA BO G AL M AR KU S PA AJ AL A M AR KU S PA AJ AL A 10 RUMBA. Se ei ole kriitikkojen korvaan eleganttia materiaalia, sitä voi syyttää myös laskelmoivuudesta, mutta kukaan muu ei olisi voinut laulaa niitä lauluja yhtä uskottavasti kuin Lindholm. Poimintoja Rumban verkkosivuilta. Ehkä joku samassa tilanteessa oleva huomaa, että tuo pääsi pois, minullakin on mahdollisuus.” – NEW RO ”Sekä biisintekeminen että laulaminen ovat isoja intohimojani. Ä L ÄY K S I Ä ”Toivon, että tämä [kuuden Emma-palkinnon voitto] toimisi signaalina myös artisteille, että tekisivät rohkeammin sitä, mitä oikeasti haluavat. Kun ne yhdistää, syntyy sooloura
Yritetää aina parhaamme loppuun saakka, tapahtui mitä vain.” – CAVALLINI & SHRTY RH ENTERTAINMENT PROUDLY PRESENTS KUOPIO 14.–15.6. KOUVOLA 19.–20.7. JYVÄSKYLÄ 9.–10.8. Minulle ainakin.” – VIAGRA BOYSIN BENJAMIN VALLÉ ”[Lausahdus] jokainen biisi on bängeri kuvaa meidän soundia, jota kukaan ei tee Suomessa. KATSO PAIKKAKUNTAKOHTAISET ARTISTIT JA OSTA LIPUT OSOITTEESTA ROCKINTHECITY.FI LIPUT: 1 PV 39,90 € / 2 PV 69,90€ / VIP 1 PV 109,90€ FESTIVAALI-ISÄNTINÄ JONE NIKULA JA MARKO HIETALA. RAUMA 5.–6.7. Jalustalle nostetut ja ikonisoidut taiteiljat ovat saaneet asemansa juuri tinkimättömyytensä takia. LAPPEENRANTA 2.–3.8. ”Saattaa kuulostaa oudolta, mutta ulkopuolisuuden tunne on monille ajava voima. Konsultit kertoo, minkä mankelin läpi sinut vedetään ja mihin lokeroon asetellaan. MUKANA MYÖS ROCK DJ SÄNDI! LIPUT: 1 PV 39,90 € / 2 PV 69,90€ / VIP 1 PV 109,90 ”Me eletään sellaista aikaa, että taiteilijat ovat ottaneet asiakaspalvelijan roolin ihan mukisematta. / ROVANIEMI 26.–27.7. / JOENSUU 16.–17.8. / LAHTI 12.–13.7. Olemme kasvaneet sellaisessa ympäristössä, että häviäminen ei ole vaihtoehto. Historia ei ole opettanut mitään.” – MATTI MIKKOLA ”Detonationin lopussa Steven Wilson pääsee sellaiseen itsekritiikittömän kikkelifuusion jacuzziin, että tekee mieli hieroa kokaiinia sukuelimien paisuvaiskudoksiin ja muuttaa Ibizalle.” – JEAN RAMSAY KONSERTTIARVIOSSAAN. / OULU 28.–29.6
12 RUMBA. Kilinää ja kalkatusta saatiin saksalaisella täsmällisyydellä, mutta uhkaaviksikin paisuneiden äänimaisemien lomassa pilkisti huumori. Yhtyeen ympäröivä katsomo toi iltaan hienon lisän. VA L I T U T PA L S AT KUVAT JA TEKSTIT TOMI PALSA Einstürzende Neubauten • Musiikkitalo, Helsinki • 24.11.2018 VIIME vuoden lopun totaalisimpia konserttielämyksiä tarjoiltiin Musiikkitalon prameassa salissa. Legendaarinen Einstürzende Neubauten saapui konserttisaliin esittämään kaikki suurimmat hittinsä karismassa kylpevän keulahahmonsa Blixa Bargeldin johdolla. Poikkeuksellinen konserttielämys tuskin unohtuu helposti yleisön tai esiintyjienkään mielistä
VA L I T U T PA L S AT RUMBA 13
14 RUMBA. VA L I T U T PA L S AT Ellinoora • Ruishelmi, Logomo, Turku • 9.2.2019 VALTAVA Logomon kompleksi muuttui helmikuisen viikonlopun ajaksi festivaalitantereeksi. Logomo osoittautui erinomaiseksi paikaksi tällaiselle sisafestivaalille, joten toivottavasti Ruisrockin 50-vuotisjuhlien kunniaksi järjestetty tapahtuma saa jatkoa ja kilpailijoita. Kolme keikkalavaa, karaokea, dj-musiikkia, tilataideteoksia ja reivikontti sekä tietenkin asialliset ruokapaikat tarjosivat parastaan. Viikonloppu oli Ellinooralle merkittävä. Takana kaksi loppuunmyytyä omaa keikkaa Tavastialla ja niiden perään keikka Logomossa. Ei ihme, etteivät jalat meinaa pysyä maassa
Älkää jättäkö väliin! VA L I T U T PA L S AT RUMBA 15. Liisa Akimof • Keltainen talo, Janakkala • 17.11.2018 JANAKKALASSA oli tarjolla harvinaista herkkua, kun erittäin harvakseltaan esiintymislavoille kapuava Liisa Akimof teki ihmeitä satapäisen yleisön edessä. Erityisen kodikas konserttipaikka huokui lämpöä koko tapahtuman ajan. Kotikutoisesti mentiin, ja uusiakin lauluja kuultiin. Illan artisti oli itse toivottamassa yleisöä tervetulleeksi, ja Akimof taisikin tuntea vähintään puolet yleisön edustajista henkilökohtaisesti. Seuraava esiintyminen on jo sovittu Riihimäelle maaliskuun loppuun
Kaksi vuotta sitten näkemäni konsertti oli hyvä, mutta ero tämänkertaiseen oli kuin yöllä ja päivällä. Lavalla nähtiin itseensä uskova ja laulamisesta nauttiva artisti. Vinkki järjestäjille: Ina pyyhkii lattiaa kaikilla jessglynneillä ja jessiewareilla. Vuosien saatossa on tullut nähtyä vaikkapa Pori Jazzin lavalla lukuisia saman tyylisuunnan esiintyjiä, jotka on ostettu kalliilla hinnalla festivaaleille. Ina Forsman • TTT-klubi, Tampere • 13.1.2019 INA Forsmanista on kehittynyt lyhyessä ajassa kovatasoinen soul-diiva. VA L I T U T PA L S AT 16 RUMBA. Nyt Forsman esiintyi pitkään ja hartaasti valmistellun Been Meaning to Tell You -kakkoslevynsä julkaisukiertueella
Mutta minä nautin musiikista, kuten teki täyteenahdettu Pakkahuoneen salikin. Behemoth / Nergal • Tullikamarin pakkahuone, Tampere • 30.1.2019 PUOLAN suurin äärimetalliyhtye Behemoth kävi ilahduttamassa suomalaista metallikansaa sekä Helsingin Circuksessa että Tampereen Pakkahuoneella. Ja nautin myös keikalta ostamistani Behemoth-sukista jopa enemmän kuin kehtaan myöntää. VA L I T U T PA L S AT RUMBA 17. Behemothin tuotantokoneisto on kasvanut sellaisiin suuruusluokkiin, että se true ug -väki, joka toivoo black metalin kuulostavan partakoneella äänitetyltä hamsterien vikinältä, on haistattanut puolalaisille pitkät jo kauan sitten. Vastaanotto oli lämmin ja yhtye erittäin kovassa tikissä
Dallas Kalevala / Ville Malja • Klubi, Tampere • 31.1.2019 DALLAS Kalevala on virkistävä piristysruiske suomalaisen vaihtoehtomusiikin kentällä. Meistä valokuvaajista mies sai lisää pökköä pesään. Oikea asenne! VA L I T U T PA L S AT 18 RUMBA. Loisteputken kanssa kiehnätessään Malja päätti nuolaista lamppua, kun pari kuvaajaa oli kuitenkin siinä hollilla ottamassa kuvaa. Kun lavalla oli paljon totuttua enemmän tyhjää tilaa täytettäväksi, Malja pisti haisemaan ja kävi poseeraamassa varmastikin kaikissa mahdollisissa ja mahdottomissakin kohdissa lavaa. Eritoten Ville Malja nautti silminnähden uudenlaisesta vapaudesta musiikintekijänä ja esiintyjänä
T U T K A L L A M AR KU S PA AJ AL A 20 RUMBA
T U T K A L L A Paras E-ryhmä Historian ensimmäisen Tutkalla-palstan haastatteluun päätyivät ETTA, EINARI STYLMAN ja EETU. Hänen soolodebyyttinsä ilmestyy näillä näkymin toukokuussa. TEKSTI OSKARI ONNINEN E tta on PME-levy-yhtiön signaus, Lukas Leonin XTC-hitin fiittaaja ja juuri debyytti-ep:nsä 10:n julkaissut räppäri. RUMBA 21. Einari Stylman on soittanut Lopun ajan mies -yhtyeessä, julkaissut sittemmin kaksi kehuttua Pave Maijasen sekaista singleä ja valmistelee parhaillaan debyyttilevyään syksyä varten. Heitä yhdistää E-kirjaimella alkavan nimen lisäksi se, että he tekevät kukin tahoillaan kiinnostavaa ja tuoreen kuuloista musiikkia. Eetu on hamuillut parempiin asemiin suomalaisen popin kentällä jo päälle kymmenen vuotta, ensin Home Junior -pehmopunkyhtyeessä ja sitten valtavirtapoppia kokeilleessa Kauniissa ja uhkarohkeissa
”Ensimmäisenä kiitän koko tiimiäni. ”Apua mikä kysymys! [Nauraa] Ei varmaan mitään sen kummempaa. Että ihmiset tietävät, että se on minun keikka ja olisivat ostaneet takiani lipun.” Heräät Jaren ja VilleGallen välistä, mitä on tapahtunut. Se on ehkä syy, miksi kehityn niin kovaa tahtia ja miksi tässä ollaan.” – ETTA M AR KU S PA AJ AL A 22 RUMBA. Äitini on tässä vieressä, ja se on nyt ihan, että kerro, sano! [nauraa]” Listaykkönen, loppuunmyyty Tavastia vai kutsu Vain elämää -ohjelmaan. Se on tämän hetken kunnon anthemi. ”Suurin on ehkä se, että saan tehdä juuri sen näköistä musaa, mitä haluan tehdä, ja että se on uponnut jengiin. Keikkailen enemmän. Koen, että jokainen biisi tuolla ep:llä on eri tunnetila ja jollain tapaa eri maailmasta.” Mitä kappaletta pyydät yökerhossa dj:ltä, jos olet todella humalassa. Se on 50–50-jako: artisti ja tuottaja, joka tuo homman eloon. Isot nimet ovat uskoneet minuun ja pushanneet minua eteenpäin. Toivottavasti teen vielä musiikkia. Miksi. Luukutin sitä, ja ajattelin, että haluan olla laulaja. Jos se tulisi baarissa, menisin ihan paskaksi.” Mikä on suurin saavutuksesi musiikin saralla. On tullut ehkä albumi ulos. 10 vuoden päästä olen yksi Suomen isoimmista artisteista. Ja luukutan nykyäänkin.” Missä olet vuoden, kolmen ja kymmenen päästä. T U T K A L L A E T TA M inkä nimisellä soittolistalla musiikkisi olisi parhaimmillaan. Vanhempani ovat seuranneet minua pikkutytöstä asti tähän päivään, ja nyt kerron tarinani koko maailmalle. Se on ehkä syy, miksi kehityn niin kovaa tahtia ja miksi tässä ollaan.” Kuvitellaan tilanne, että kriitikot eivät pidä musiikistasi. Se koskettaa niitä. Katsotaan lukuja, ja ne määrittävät, kuka on on game. Kolme vuotta on vaikea. ”Vuoden päästä suunta on ollut koko ajan ylöspäin. ”Veikkaan, että Christina Aguileran Strippediä. Ja varsinkin tuottaja Aleksi Asiala. ”Koen, että musiikki on sellaista, ettei kaikkia voi miellyttää. Aleksin takia biisini näyttävätkin juuri minulta. Siinä on tavoitetta kerrakseen.” Mikä musiikkialalla on yliarvostettua. ”Mielestäni on hirveää, miten ihmiset katsovat Spotify-listoja: onko minulla nuoli tänään vihreä ylös vai punainen alas. Se tuntuu tosi väärältä ja luovuutta tappavalta.” Mikä musiikissasi on sellaista, että vanhempasi voisivat pitää siitä. ”Koen, että tarinani. ”Hetkinen [avaa Spotifyn]. Ehkä he ovat tavallaan ylpeitä, miten olen niin suorapuheinen enkä pidättele mitään. ”Varmaan joku ’Musiikkia jokaiseen moodiin’. Minulle on myös iso juttu, että siitä lähtien kun julkaisin ep:n, nimikkobiisi 10 on ollut listoilla. Tällä hetkellä biisi, jota kuuntelen aina kun laitan kuulokkeet korviin on Meek Millin ja Cardi B:n On Me. Olen kriittinen itseäni kohtaan. Se on minusta jo historiaa in the making.” Ketä kiität gaalapuheessasi. ”Ehkä tällä hetkellä loppuunmyyty Tavastia. En aseta tavoitteita vaan elän päivä kerrallaan. Ei ole kolmansia osapuolia. Mutta on vaikea löytää muuta syytä. En muista, milloin Suomessa olisi naisräppärin biisi pärjännyt tuolla tavalla. Ehkä olisin silloin saavuttanut räppärinä aseman, että jos kysytään, onko Suomessa naisräppäreitä, niin normitallaajakin osaa sanoa, että se Etta. Se oli minulla ihan fyysisenä levynä, kun olin pikkutyttö. Ehkä sanon asioita niin suoraan, että joillain saattaa särähtää se asenne väärään paikkaan.” Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana. Ollaan nukuttu hyvät yöunet.” ”Olen kriittinen itseäni kohtaan. Ja sitten kiitän varmaan itseäni, sillä kaikki musa tulee sisältäni
Olisin elektroakustinen organismi, musiikkikyborgi. ”Sain viime syksynä ostettua ensimmäistä kertaa elämässäni useita syntetisaattoreita. Mutta popmusiikki on menestyksen musiikkia. Saa soittaa, kokea yhdessä ja syntyy musiikin tila. En halveksu, itsekin haluaisin. ”Vuoden päästä olen varmaankin tekemässä seuraavaa albumia. ”Todennäköisin on Pink Floydin Wish You Were Here. Enkä laula arjesta! Arkea on riittävästi.” Listaykkönen, loppuunmyyty Tavastia vai kutsu Vain elämää -ohjelmaan. ”En ylensä toivo. En tarkoita mitään auto-tunen käyttöä, vaan että olisin rakentanut itseeni robottiosia. Kolmen vuoden päästä olen päässyt syvemmälle sähkön saloihin ja sen synnyttämään ääneen. Epäilen, että ne ovat luulleet minua kauniiksi naiseksi, ja totuus on paljastunut vasta aamulla, kun otan noidannaamion pois.” ”Tekstini voivat mennä yli hilseen. Vanha rock ja 60-luvun meininki ja kulttuuri. Silloin voi kokata kotona.” Mikä on suurin saavutuksesi musiikin saralla. ”Se kuulostaa tosi kivalta. ”Niiden mielestä olen ihan hyvä laulaja ja ne ajattelevat, että jos osaa yhtään laulaa, kannattaa laulaa. Maailmassa on oikeitakin aiheita, ja jäbä puhuu Energialuurangosta ja palasta Berliinin muuria.” Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana. ”Ainoa, Harria, Esaa ja Suominoitaa.” Kuvitellaan tilanne, että kriitikot eivät pidä musiikistasi. Musiikkini on värittynyt paljon sillä, mitä ne ovat kuunnelleet. Ja mitä listaykkönen tarkoittaa enää. ”Ehkä siksi, että en kirjoita mitenkään suoraan. Suomi-elokuvan moneyshot.” Heräät Jaren ja VilleGallen välistä, mitä on tapahtunut. 10 vuoden päästä lauluääneni ja syntetisaattorit ovat We are the Borg -hengessä sulautuneet yhteen. Onko se tyyliä vai kyvyttömyyttä. Ne ovat vanhoja hippejä. Ne voi mennä yli hilseen. Sitä, että viisi tyyppiä on ostanut levysi Äxästä ja loput kuunnelleet soittolistoja. Kerrankin en tuhlannut rahojani hetkellisiin iloihin.” Ketä kiität gaalapuheessasi. Nyt on omia. Se tuntuu tosi isolta saavutukselta. Miksi. Dj:ltä en menisi kyllä pyytämään, ellei se ole robotti. Se on ennusteeni.” Mikä popmusiikissa on yliarvostettua. ”Viestejä tulevaisuudesta. Jos puhutaan musiikista, sanon menestys, mutta jos popmusiikista, en.” Mikä musiikissasi on sellaista, että vanhempasi voisivat pitää siitä. ”Menestys, voiko se olla. Mutta ehkä Pink Floydia eniten, koska kuuntelin sitä nuorena niin vimmalla.” Missä olet vuoden, kolmen ja kymmenen päästä. Onko se tyyliä vai kyvyttömyyttä. Sen pitää levitä. Niiden ajatusmaailmaan sopii universaalin rakkauden eetokseni. Että ’aah, kyllä se vetäviä tekstejä kirjoittaa’ ja ’se on niin hienosti sanottu’. Ei se voi olla yliarvostettua, koska se on sen essenssi. Se saattaa olla myös Miles Davisin Agatha tai Mika Vainion Oleva. Paitsi viime viikonloppuna pyysin baarimikolta Everything But the Girlin Missingin Todd Terry -remixiä. Se on kuin menisi ravintolaan eikä luottaisi kokkiin. ”Usein loppuunmyyty Tavastia on sellainen, että on hyvä tunnelma. Maailmassa on oikeitakin aiheita, ja jäbä puhuu Energialuurangosta ja palasta Berliinin muuria.” – EINARI STYLMAN RUMBA 23. Samalla tavalla kuin ihmiset lähettävät musiikkia Voyager-luotaimessa, ajattelen, että olen vastaanottanut jonkin muun eliökunnan tai biosfäärin luotaimen.” Mitä kappaletta pyydät yökerhossa dj:ltä, jos olet todella humalassa. T U T K A L L A E I N A R I S T Y L M A N M inkä nimisellä soittolistalla musiikkisi olisi parhaimmillaan. Tulee sellainen ’ei-suosittu muusikko halveksuu menestystä’ -olo. Aiemmin minulla on ollut tietokoneasioita tai lainattuja soittimia. Se kiinnostaa tosi paljon. Tykkään VilleGallesta paljon, joten ajattelen, että jokin unelma on toteutunut
”Ollaan tehty ihan vitun killeri biisi.” ”Sekä kuuntelijana että tekijänä haen jotain uusia kulmia ja waaat-asioita, vaikka ydin ei olisikaan se. ”Listaykkönen loppujen lopuksi. Mutta katsotaan sitten, kun levy tulee.” Listaykkönen, loppuunmyyty Tavastia vai kutsu Vain elämää -ohjelmaan. Siitä tulee niin hyvä olo.” Mikä on suurin saavutuksesi musiikin saralla. ”Se, että olen kutakuinkin tuottanut kokonaisen levyn, jonka olen myös kirjoittanut itse. Oma Mount Everest. Musiikki on tosi paljon tunnelmanluoja.” Missä olet vuoden, kolmen ja kymmenen päästä. ”He ovat olleet mielissään siitä, mitä olen tähän asti tehnyt. Niihin kuuluu kaikki, joiden kanssa sitä duunia on tehty. Miksi. Varmaan kiittäisin itseänikin, mutta Cheek teki niin…” Kuvitellaan tilanne, että kriitikot eivät pidä musiikistasi. Kymmenen vuoden päästä olen jossain makeassa studiossa jossain päin maailmaa tekemässä musaa jollekin tosi makealle artistille sen kanssa.” Mikä musiikkialalla on yliarvostettua. Niitä tarvitaan kaikkeen. London Calling osui juuri oikeaan kohtaan teininä. Tai sitten olen tehnyt paskaa, ja minun pitää mennä itseeni.” Mitä albumia olet kuunnellut eniten elämäsi aikana. ”Waaat. Se on hands down suurin saavutus ehkä koko elämässäni. Tietenkin. Kuuntelen sitä yhä aika tasaisin väliajoin, mutta harvemmin enää kokonaan. Kuuntelen muutenkin musaa dopingina. Se olisi se reaktio, ja sillä listalla olisi varmaan Kanyea ja Beatlesia ja niiden oudompia biisejä. ”Varmaan Earth Wind and Firen Septemberin. Kolmen vuoden päästä olen masteroimassa kolmatta levyä. ”Taitavuus. ”Kaikkia läheisimpiä ihmisiä. Silloin Tavastian loppuunmyyty keikka olisi jo todennäköisesti tapahtunut, ja listaykkönen on jotain, mitä Vain elämäällä saatettaisiin vasta hakea.” Heräät Jaren ja VilleGallen välistä, mitä on tapahtunut. T U T K A L L A E E T U M inkä nimisellä soittolistalla musiikkisi olisi parhaimmillaan. Varsinkin, kun sitä ei ole ennen tehnyt. Se on ihan yhtä tyhjän kanssa ilman emootiota ja lahjakkuutta.” Mikä musiikissasi on sellaista, että vanhempasi voisivat pitää siitä. Kun se oli annettu, tunteet olivat suunnaton ylpeys ja onnistuminen.” Ketä kiität gaalapuheessasi. ”Koska olen todennäköisesti tehnyt jotain yhtä mullistavaa kuin Kanyen 808s & Heartbreak tai Led Zeppelin. Se ei ole yhtään helppoa, vaan tosi vaikeaa. Minusta on ihana tehdä juustoinen poplaulu jossa on vähän ’aa okei’ -fiilistä.” Mitä kappaletta pyydät yökerhossa dj:ltä, jos olet todella humalassa. Varsinkin niistä kaikista ihanista, rakkaudellisista ja muutenkin empaattisen maailmankuvan jutuista. ”Vuoden päästä olen masteroimassa seuraavaa levyä. Ennen kuin a&r oli antanut vihreää valoa, päällimmäisinä tunteina olivat pelko ja häpeä. Minusta on ihana tehdä juustoinen poplaulu jossa on vähän ’aa okei’ -fiilistä.” – EETU VI IV I H U U SK A 24 RUMBA. Sekä kuuntelijana että tekijänä haen jotain uusia kulmia ja waaat-asioita, vaikka ydin ei olisikaan se. ”Veikkaan, että London Callingia, mutta voi olla myös Green Dayn Dookie. Edelleen se on parhaita albumeita, mitä on tehty, mutta siitä on tullut tietynlainen moodsetter
Girlsin tai Four Tetin kaltaisiin, nykyään isoja indiefestivaaleja kiertäviin nimiin. Tärkeintä tässä on sosiaalinen touhuaminen ja into siitä, että ihmiset tekevät jänniä juttuja. M E R K K I H E N K I L Ö Kokeellisen musiikin mielentila ARTTU PARTISEN Mental Alaska on yksi Suomen maineikkaimmista kokeellisen musiikin klubeista. Poikkitaiteellisen kulttuuritalon salliva ilmapiiri on ollut mahdollistamassa useita muitakin paikallisia marginaali-ilmiöitä. TEKSTI MIKAEL MATTILA KUVAT MARKUS PAAJALA A rttu Partinen on hieman flunssainen. Kuten esimerkiksi taidemuusikko Limpe 26 RUMBA. Alkuajan jäseniin kuuluivat myös lauluntekijä Janne Laurila, kuvataiteilija Tomas Regan ja muun muassa Kemiallisista ystävistä tunnettu Jan Anderzén. Sen 20-vuotisen taipaleen varrelle on mahtunut reilut parisen sataa keikkaa sekä kotimaisen että kansainvälisen avantgarden legendoilta ja tulokkailta. ”Koko ajan on paljon palloja ilmassa ja tilanteet muuttuvat – ihan samanlaista se on tapahtumajärjestämisessäkin!” Sen voi uskoa. Partinen on kuitenkin ollut toiminnan ensisijainen eminenssi. Vaikkei aina tietäisi, mitä klubien keikat tuovat tullessaan, niin ainakin luvassa on jotain poikkeuksellista. ”Mutta tämä on elämäntapa. Noin puolta Partisen elämästä on määrittänyt pseudomystinen ja vähän humoristinenkin sanapari Mental Alaska. ”Peltsin ja Telakan luotto oli ihan älytöntä: hän ei koskaan lähtenyt epäilemään ja kyseenalaistamaan, vaan päinvastoin yllytti tekemään vieläkin rohkeampia juttuja!” Mental Alaskasta on kenties juuri rohkeutensa ansiosta muodostunut eräänlainen kokeellisen musiikin laadun tae. ”Olen huomannut, että keikkahommissa tullut kokemus auttaa myös lapsiperhe-elämässä”, hän hekottaa. Partinen kehaisee nyttemmin edesmennyttä näyttelijää Markku Peltolaa, joka oli tuolloin yksi paikan puuhamiehistä. Ei ole tullut mieleenkään, että tästä ottaisi itselleen elantoa.” Leipänsä Partinen on tienannut kirjastoalalta ja levykauppiaana. Hänen viikonloppunsa on mennyt kipeää jälkikasvua hoitaessa. KAIKKI alkoi Tampereen Telakalta toukokuussa 1999. Nykyään työryhmässä toimivat myös sarjakuvataiteilija Roope Eronen ja muusikko Erkki Sinnemäki. Keikkoja on kaiken kaikkiaan kertynyt reilut parisen sataa. Itsekin musisoiva keikkamoguli haluaa rikkoa underground-musiikkiin liitettyjä ennakkoluuloja, eikä oikeastaan edes pidä koko termistä. Otsikon takana on vuonna 1999 Tampereella perustettu kokeellisen musiikin klubi. ”Aika absurdia ja älytöntä”, kuvailee Partinen kuluneita vuosia. Klubin merkitys suomalaisen kokeellisen musiikin kentälle on kiistaton. Mental Alaska on ollut kukoistava alusta kotimaisille vaihtoehtomusiikin tekijöille, minkä lisäksi se on tuonut Suomeen liudan kansainvälisesti merkittäviä avantgardisteja aina free jazz -legenda Peter Brötzmannista U.S
M E R K K I H E N K I L Ö RUMBA 27
Undergroundiin liitetyt ennakkoluulot elävät yhä sitkeässä: ei ole kauaakaan siitä, kun joku sanoi, ettei uskalla tulla tällaisiin tapahtumiin, kun niissä kuulemma aina samat tyypit kyräilevät kädet puuskassa. Sitä on järjestetty Telakan lisäksi muun muassa turkulaisissa Bar Kukassa ja Dynamossa ja Helsingissä esimerkiksi Vapaan taiteen tilassa, Korjaamolla ja Myymälä2-galleriassa. ”Olen tajunnut, että meidän toiminnallamme on tietty suuruusluokka ja lokero. Se oltiin sovittu ennen kuin Jytämimmit olivat breikanneet, mutta suosion huippu taisi osua täydellisesti juuri näille main. Se on inspiroinut jatkamaan. Ulkomaisilta artisteilta on tullut usein kiitosta siitä, miten välitön ja leppoisa meininki meidän klubeilla on. ”Kyllähän rahaa on vuosien varrella haettu vaikka mistä, mutta kun toiminta on niin spontaania, on sitä vaikea muotoilla kaikenlaisiin toimintasuunnitelmiin. ”Mieluummin puhuisin vaikka rinnakkaiskulttuurista. ”Ehkä olen pitänyt tässä vähän saman mentaliteetin kuin kirjastohommissakin: nämä ovat yleishyödyllisiä tapahtumia, joihin kaikki saavat tulla. Ihmisten reaktiot olivat Partisen mielestä selkeitä osoituksia siitä, että Mental Alaskan toimintaa arvostetaan. Hän ei oikein välitä sellaisista määreistä kuin underground tai vastakulttuuri, joita Mental Alaskan kaltaiseen toimintaan usein lyödään. On todella etuoikeutettua ja ainutlaatuista, että klubi on päässyt toimimaan näin vapaasti.” Mental Alaskalla ei ole mitään kiinteitä toimitiloja. Pieneen roihuvuorelaiseen baariin myytiin lippuja rajusti yli kapasiteetin, ja paikalla oli niin asiainharrastajia kuin paikallisiakin. Turun keikka Sibelius-museossa oli yleisömenestys, ja Jämsässä Fuchs pääsi käymään savusaunakylässä!” Jukka ja Jytämimmit Hard Rock House, Helsinki, 15.5.2015 ”Tällä keikalla yhdistyi niin moni asia. Lopulta keikkoja oli viisi: Helsingissä, Turussa, Tampereella, Porissa ja Jämsässä. Vastaus on tyypillinen: ”Se vain pullahti ulos suusta valvotun yön jälkeen! Ensin sillä ei ollut mitään erityistä merkitystä, mutta jälkikäteen mietin, että se on sellainen mielentila tai paikka. Peter Brötzmann & Taco Bells Dubrovnik, Helsinki, 13.7.2012 ”Sain vakuutettua saksalaisen saksofonistilegendan häntä lämpänneen suomalaisbändin kyvyistä, vaikka he eivät olleet koskaan aiemmin tavanneet. MENTAL Alaskan toiminta on yhtä aikaa vakiintunutta ja epäsäännöllistä. ”Tietenkin floppi-iltojakin on ollut, mutta toisaalta se kuuluu asiaan. Otettiin pahasti takkiin.” Tilannetta päätettiin paikata joukkorahoituksella, jonka yhteydessä oli mahdollista lunastaa itselleen kolme Mental Alaskan mitxtapea toiminnan tukemiseksi. ja Helsingin Korjaamolla 24.5. Pyrin myös aina toimimaan klubeilla jonkinlaisena juontajana, joka vähän selittää illan kulkua. Oli todella äärimmäinen meno!” Fuchsin omatekoisilla soittimilla luotuja äänimaisemia tai Chris Corsanon ja Joe McPheen armotonta rumpujen ja saksofonin free jazzia. Se on tuonut haasteensa esimerkiksi rahoituksen hakemiseen. He tuuttasivat illan päätteeksi ihan timanttisen encoren! Silloin tuli sellainen fiilis, että oli onnistunut yhdistämään kaksi universumia hienolla tavalla.” Limpe Fuchsin Suomen-kiertue Kesäkuu 2018 ”Kiertue näytti ensin epätodennäköiseltä, mutta koska Limpe on minulle niin tärkeä hahmo, en halunnut luovuttaa. ”Tuossa muutama vuosi sitten kävi niin, että teimme yhden tapahtuman suhteen virhearvion: sillä oli liian iso lippuriski, eikä yleisöä tullut tarpeeksi. Käytännön asiatkaan eivät ole aina menneet putkeen, ja ”kokeellisen musiikin Spinal Tap -hetkiä” on myös ollut enemmän kuin tarpeeksi. ”Kyllähän se nolotti lähteä paikkailemaan omia mokiaan näin!” Lopputulos yllätti: tuntemattomatkin ihmiset lahjoittivat merkittäviä rahasummia ja pahoittelivat, etteivät olleet käyneet klubeilla tarpeeksi. Meidän ei tarvitse kasvaa tai kilpailla isommalla rahalla pyörivien ja ammattimaisempien järjestäjien kanssa. Kenties tämän takia klubi on säilyttänyt elintilansa Suomen pienellä livemusiikkikentällä. Lippuriskillä ja takuuliksoilla tämä on ensisijaisesti pyörinyt. Jonkinlainen henkilökohtainen Shangri-La.” Mental Alaskan 20-vuotisjuhlakonsertit järjestetään Tampereen Telakalla 18.5. ”Ehkä olen pitänyt tässä vähän saman mentaliteetin kuin kirjastohommissakin: nämä ovat yleishyödyllisiä tapahtumia, joihin kaikki saavat tulla!” – ARTTU PARTINEN VÄ L ÄY K S I Ä M E R K K I H E N K I L Ö TH O M AS H EN D RI CH 28 RUMBA. Sekin vähentää turhaa mystiikkaa.” Mutta mitä ihmettä tarkoittaa Mental Alaska. Mitä helvettiä!” Vaikka Mental Alaskan moguli ei halua klubinsa toiminnan henkilöityvän liikaa häneen, on hän ainakin tehnyt voitavansa sen eteen, että kokeellisen musiikin klubit olisivat helpommin lähestyttäviä. Mutta tietenkin sillekin on paikkansa!” PARTINEN on muutenkin kyllästynyt vastakkainasetteluihin. Partinen itse asuu nykyään Helsingissä. Kaupungit ja Musiikin edistämissäätiö ovat tukeneet silloin tällöin.” Partinen ei kiistä, etteikö rahoituksen niukkuus olisi toisinaan herättänyt pientä katkeruutta
Pätevyyden määritelmä riippuu väkisinkin sen määrittelijästä, ja ihmisillä on usein taipumusta suosia kaltaisiaan. Jo vuonna 2017 valmistunut esiselvitys osoitti, että alan järjestöjen, yritysten ja esimerkiksi orkesterikentän työntekijöiden sukupuolijakauma on suhteellisen tasainen (60-40 prosenttia miesten hyväksi) ja että festivaaliorganisaatiot ovat jopa lievästi naisvoittoisia. Ei ole salaisuus, että musiikkiala toimii pitkälti verkostoilla. Iso osa vastuullisistakaan töistä ei päädy avoimeen hakuun. Itse en haluaisi tulla palkatuksi vain sukupuoleni johdosta, ja sitä tuskin haluaa kukaan muukaan – mieskään. Kun kaveri tai kollega kysyy vinkkiä johonkin hommaan sopivasta henkilöstä, ensimmäisenä mieleen tuppaa tulemaan miehiä, ja niillä sitten mennään. Kukapa ei haluaisi työskennellä itsensä kanssa. Uudempi, tutkija Ilona Rimpilän toteuttama tutkimus kartoitti musiikkipomojen ajatuksia alansa yhdenvertaisuudesta. Ongelma olisi tietysti ainakin osin ratkaistavissa sukupuolikiintiöillä. En siis kuvittele, että yhdessäkään levy-yhtiössä istuu setävaltuutettu miettimässä, kuinka voisi suosia muita miehiä mahdollisimman paljon. Aihetta on pyöritelty paljon, ja artistien näkökulmasta enemmistösukupuolten välinen kuilu näyttää kapenevan koko ajan. Päättävissä toimissa ja hallituskokoonpanoissa istuvat kuitenkin miehet. Uskon kuitenkin, ettei tätä asiaa ajatella tarpeeksi aktiivisesti. Ovatko miehet siis vain niin paljon parempia johtajia. Jos se sittenkin on mies, hyvä niin – silloin hän ainakin varmasti ansaitsee paikkansa. Music Finland on teettänyt suomalaisen musiikkikentän yhdenvertaisuudesta parikin tutkimusta, joista tuoreempi julkistettiin viime vuoden lopulla. Esiin nousi ongelma: pomot pitävät tasa-arvon toteutumista työyhteisössään niin itsestäänselvänä, ettei esimerkiksi rekrytointiperusteiden tarkastelulle tai yhdenvertaisuussuunnitelmille ole tarvetta. Kun pätevyyden määritelmä on selkeästi ennalta avattu sekä palkkaajille että hakijoille, saattaa käydä niin, että palkatuksi tulee joku ihan eri tavalla pätevä. Sen jälkeen pätevyyttä pitää laittaa määrittelemään ja mittaamaan muitakin kuin johtokunnissa istumalla pätevöityneitä miespamppuja. Naiset – ja pikkuhiljaa myös erilaisiin vähemmistöihin kuuluvat – alkavat saada tilaa esiintymislavoilta muutenkin kuin friikkiaspektin tai hyväntekeväisyyden varjolla. Tai ennen kaikkea: ketkä päättävät, ketkä niistä päättävät. Kiintiöt voisivat olla tehokas välivaiheen työkalu, mutta samalla ne toisivat jokaisen naissukupuolen tai sukupuolivähemmistön edustajan palkkaamisen ympärille epäilyksen siitä, onko henkilö pätevä vai vain kiintiöjotakin. Mitä sitten pitäisi tehdä, kun syrjintä on vahinko mutta automaattista, eivätkä kiintiötkään kelpaa. Pätevä palkkaa pätevän. Jotain on mennyt pieleen, jos ainoastaan miessukupuolen edustajat ovat olleet tarpeeksi päteviä oman organisaation johtopaikoille. Aluksi pitää tunnustaa, että jotain on mennyt pieleen, jos ainoastaan miessukupuolen edustajat ovat olleet tarpeeksi päteviä oman organisaation johtopaikoille. Kannatan siis ehdottomasti sitä, että jokaiseen tehtävään valitaan pätevin hakija. Kaikki ajattelevat palkkaavansa pätevimmän sukupuolesta riippumatta. Niinpä esiMIES päätyy helposti pitämään pätevänä hakijaa, jolla on mahdollisimman samanlainen tausta, olemus ja osaaminen kuin hänellä itsellään. RUMBA 29. HANNA RÄTY Kirjoittaja on freelancer, joka ei haluaisi työskennellä itsensä kanssa. Mutta. Mutta ketkä artistibuukkauksista päättävät. R ÄT Y KO L U M N I O nko Suomen musiikkiala tasa-arvoinen. Tässä tullaan ydinkysymykseen, kuka sitten on pätevin
Vuonna 2012 Frontside Olliella debytoinut Robin saavutti viidessä vuodessa nopeasti sen, mitä teini-ikäinen voi Suomessa saavuttaa. Kymmenen vuotta myöhemmin hän on koko teinitähteyden kaaren läpi käynyt suomalainen popartisti ja miljonääri, joka ilmoittaa tavoitteekseen kansainvälisen uran. Helsingin Sanomat julkaisi helmikuun alussa mahtipontisesti yksinoikeudella haastattelun, jossa kerrottiin, että Packalen haluaa tehdä musiikkia englanniksi ja esiintyä ulkomailla. Miksi myydä artistia x ulkomaille, kun kotimaassa voi tehdä töitä artistin y eteen, ja Nelonen Media soittaa hittejä tunnista toiseen. Hän lauloi Europen The Final Countdownin. Helmikuun alussa ROBIN ilmoitti, että aikoo jatkossa tehdä musiikkia ainoastaan englanniksi. Periaatteessa kyse on aivan luontevasta lahjakkaan ja taitavan esiintyjän urasiirrosta. Big in Germany. Onko kielenvaihto uhka vai mahdollisuus. Kunnianhimoisena nuorena aikuisena Robin seisoo varmasti itse H EI KK I SA LO N EN 30 RUMBA. TEKSTI MARKUS HILDEN P O P E S S E E V uonna 2009 turkulainen Robin Packalen osallistui New Wave Junior -kisaan Moskovassa. (Ruotsissa niitä tehdään jatkuvasti.) Hesarissa aihe kuitenkin esitettiin siten, että nyt paljastetaan todellinen salajuoni, jota on suunniteltu jo viisi vuotta, ajatelkaa! Viime vuosina olemme nähneet esityskielen suhteen lähinnä päinvastaista toimintaa, kuten Anna Abreun kielenvaihdon, jota selittävät sekä englanninkielisen popmusiikin alamäki Suomessa että levy-yhtiöiden resurssipula
Sitten toisaalta: poptähden tai sellaiseksi haluavan pitääkin ajatella, että saa taiteensa mahdollisimman monen ulottuville. Mitään estettä kansainväliselle läpimurrolle ei siis ole. Siihen viittaisi myös kappaleen syntytarina: Helsingin Sanomien mukaan tuottaja Joznez kaivoi pöytälaatikosta vanhan biisiaihion, josta Robin innostui. OLETETAAN, että Robin osuu ajan henkeen ja on parempi ja kiinnostavampi artisti kuin muut samoista soittolistapaikoista kilpailevat tulokkaat. Kuulostaa radikaalilta, ja myös järjettömältä, jos hän ylipäätään keikkailee Suomessa lähiaikoina. Robinilla ei ole enää tukenaan kahta asiaa: teini-ikää ja valmista viiden miljoonan yleisöä, joka tietää hänet. Kulttuurisidonnaisuutta ei voi unohtaa. Taiteilu menneen ja nykyisen artistiminän välillä on erityisen haastavaa juuri parikymppisenä, kun uran alkuhuuma on seestynyt ja lupaukset eri yleisödemografioiden suhteen pitää lunastaa. Tätä kirjoittaessani olen kuullut vain yhden englanninkielisen kappaleen Robinilta. Jos Robin saa tehtyä pari sellaista hittiä sooloartistina, kielenvaihto on kannattanut taloudellisessa mielessä. Jotta hänestä kiinnostuttaisiin ulkomailla, musiikin pitää olla aivan priimaa. Sitten pitää vielä levyttää ne kappaleet. ILTALEHDESSÄ 3. I’ll Be With You tuskin on se kappale, jolla Robinin kansainvälinen ura virallisesti aloitetaan. Saksankielisessä Euroopassa asuu arviolta sata miljoonaa ihmistä, joten potentiaali on merkittävä. Jotta hänestä kiinnostuttaisiin ulkomailla, musiikin pitää olla aivan priimaa. Se mikä toimii Saksassa, ei välttämättä toimi Isossa-Britanniassa, joka taas ei innostu kaikesta, mitä Yhdysvalloissa tai Australiassa tehdään. Kokonaan eri juttu onkin sitten se, miten ehdottomasti asiassa aiotaan edetä ja mitä uran luominen ulkomailla tekee tähteydelle henkisesti ja yleisön mielissä. P O P E S S E E RUMBA 31. Esimerkiksi Vesa-Matti Loirin kanssa veisatut Lapin kesä -henkiset virret on, luojalle kiitos, unohdettu. kansainvälisyyspäätöksen takana, sillä hän tietää, että edes jonkinlainen menestys ulkomailla on periaatteessa plussaa. Se mikä toimii Suomessa, ei välttämättä toimi Saksassa. Euroviisumaisuus tunkee kappaleesta läpi niin vahvasti, että on jopa huvittavaa, että Robin ja/tai hänen taustavoimansa kieltäytyivät Iltalehden tammikuussa haastatteleman Anssi Aution mukaan mahdollisuudesta lanseerata uusi Robin Suomen edustajana maailman suurimmassa musiikkishow’ssa. Miksi eteenpäin katsominen aina automaattisesti tarkoittaa menneisyyden hylkäämistä. Sen asioita hoitaa Samu Haberin ja Mikko Saukkosen yritys Comusic Productions, jonka ponnistelujen ansiosta esimerkiksi Sunrise Avenuesta tuli Keski-Euroopassa iso nimi. Markkina-alueen tuntemusta tai sikäläisiä kontakteja ei voi aliarvioida, koska Suomesta käsin on vaikea hahmottaa, mistä tai kenestä on eniten hyötyä läpimurrossa. Vaikka I’ll Be With You ei kappaleena ole kummoinen, muuttui Robin kertaheitolla kiinnostavammaksi jo 19 vuoden iässä. Eli todennäköisesti Saksaan. Ilman minkäänlaista vipuvartta Robin Packalen on kuin kuka tahansa parikymppinen ex-teinitähti, joka on laulanut kesärenkaista ja frontsideollieista kotimaassaan. Robin Entertainmentillä on sopimus Saksan Universalin kanssa. Oletan, että Robinin taustavoimat ovat melko tarkkaan analysoineet kansainvälisen uran ydinmarkkina-alueet, joihin ensisijaisesti panostetaan. On klisee, että vain taivas on rajana, mutta Robin Packalenin kaltaisen artistin lahjakkuus ja karisma ovat universaaleja attribuutteja. Viisuilla ei ole samanlaista (osin aiheetonta) stigmaa kaikkialla Euroopassa kuin Suomessa, ja median kiinnostus olisi heti kohonnut aivan toiselle tasolle. Hän ei ole enää meidän Robbari, vaan yksi yrittäjä muiden joukossa. helmikuuta Robinin manageri Mikko Saukkonen kertoi, että ”päätös on lopullinen”, eikä Robin aio enää esittää suomenkielisiä hittejään. Muistettakoon, että on olemassa muitakin menestyksen asteita kuin maailmanlaajuinen megatähteys ja maitojuna. Miksi artisti luopuisi vapaaehtoisesti monesta levyllisestä hyvää musiikkia vain, koska esityskieli on eri. Hän joutuu aloittamaan oikeastaan nollasta. Twiittasin heti esityksen jälkeen, että biisi piti varmaan lähettää edustamaan Norjaa Euroviisuihin, mutta se meni väärään meiliosoitteeseen. Yleensä asiat jäävät pöytälaatikkoon syystä. Onnea yritykselle! Ilman minkäänlaista vipuvartta Robin Packalen on kuin kuka tahansa parikymppinen ex-teinitähti, joka on laulanut kesärenkaista ja frontside olliesta kotimaassaan. Esimerkiksi Robin Schulzin Speechless, jossa suomalainen Erika Sirola laulaa, on kerännyt toistaiseksi yli 45 miljoonaa kuuntelua Spotifyssa. Emma-gaalassa ensiesityksensä saanut uuden ladun avaus I’ll Be With You ei valitettavasti ole kovin hyvä. Siellä menestyminen ei kirvoita samanlaisia ylisanoja mediassa kuin mitä esimerkiksi Yhdysvaltojen Hot 100 -listalle päästäessä, mutta taloudellisessa mielessä juuri tuo markkina-alue voi olla jopa kannattavampi
Tässä haastattelussa kuudennen levynsä julkaisuun valmistautuvat Jare ja VilleGalle kertovat, miksi näin on tapahtunut ja miten musiikkibisnes nykyään toimii. 32 RUMBA. He vääntelehtivät minkkiturkeissa ja college-paidoissa valkoista seinää vasten ja räppäävät varastetun biitin päälle siitä, kuinka ”illal ois matsi mut hei meilhä on ikuinen tatsi”. TEKSTI MERVI VUORELA KUVAT MARKUS PAAJALA KUVAUSPAIKKA SINEBRYCHOFFIN TAIDEMUSEO J VG K ymmenisen vuotta sitten, joulukuussa 2009, kaksi urheilijanuorukaista latasi Facebookiin Koutsi soittaa -nimisen musiikkivideon. KORNII POPPII 2.0 Hiphop on tällä hetkellä maailman suosituinta musiikkia, ja JVG on Suomen suosituin popyhtye. Viidenkympin kameralla kuvatussa kotivideossa 22-vuotias ilmastointiasentaja Ville-Petteri Galle ja kiinteistötalouden opiskelija Jare Brand esittävät jalkapallolupausta ja valmentajaa
J VG RUMBA 33
J VG Jare (vas.) ja VilleGalle. 34 RUMBA
JVG:n juttu ovat kuitenkin ne hauskat sanonnat, jotka jäävät jengille elämään”, VilleGalle sanoo. Tätä kirjoitettaessa levy on yhä listalla – 18 kuukautta ilmestymisensä jälkeen. Spotifyn kolme maailmanlaajuisesti kuunnelluinta artistia viime vuonna olivat Drake, Post Malone ja Xxxtentacion. Se on tänä hektisenä aikana myös aika iso kysymys, että miten sellaisen hetken saa taltioitua.” – VILLEGALLE RUMBA 35. Itse asiassa se on liukunut hyvin kauas 2010-luvun alun tilanteesta. Sille on tyypillistä esimerkiksi se, että artisti räppää ja laulaa (usein muillakin kielillä kuin englanniksi), vierailee säännöllisesti muiden artistien biiseillä ja pitää itsestään jatkuvaa meteliä sosiaalisessa mediassa. Siinä on Popsocket-pidike, jossa on JVG:n logo: X-kirjain, jonka syvennyksiin on upotettu aakkoset J, V, G sekä numero 11. Levy-yhtiö saattaa näyttää aloittelevalle popparille ovea jo toisen tai kolmannen flopanneen sinkun jälkeen. ”Nyt kun ollaan oltu syksystä asti studiossa, ollaan mietitty, että olisi kiva laittaa taas ulos positiivista kamaa, joka ei kuitenkaan menisi ironian puolelle. J VG Koutsi soittaa oli kannatuslaulu Jaren ja VilleGallen rantafutisjoukkueelle FC Allianssille. Levymyynnin lasku, striimaussuosion arvaamattomuus ja yhä keskittymishäiriöisemmäksi muuttunut kulttuuri ovat johtaneet tilanteeseen, jossa monen artistin elinkaari mitataan kuukausissa. Suomessa samaa kuvastoa on maalaillut esiin PME:lle levyttävä Tippa ja hieman yllättäen myös Jori Sjöroos uusimmalla Sadboi-singlellään. He eivät ole hurahtaneet trapissa yleistyneeseen äänteiden ja tavujen kanssa kikkailuun, jota yhdysvaltalainen Migos ja Suomessa esimerkiksi Cledos – PME:n entinen artisti – ovat harjoittaneet. ”Muistan, kun Amerikkaan tuli se hopoti-hopoti-Migos-staili. Se on onnistunut tehtävässä seuraamalla aikaansa, kokeilemalla eri genrejä ja olemalla häpeilemättömän pop. Ja tietysti iskemällä kultasuoneen: suomalaisten jääkiekkosuhteeseen. ”Sitten me ollaan, että ’niin niin, mutta ei jengi tajunnut aikoinaan Häissä-biisiäkään’.” ”Yritetään tehdä hienoja lauluja – sellaisia, jotka jäisivät elämään ehkä jopa pitemmäksi aikaa. ”Se on nykyään tosi helppoa. New York Timesin musiikkikriitikko Jon Caramanica on luonnehtinut popin uutta aikakautta Pop 2.0:ksi. ”Me on päästy yllättävän pitkälle”, VilleGalle sanoo. Vaikka Särren peräänkuuluttama fiilis on pääosassa JVG:n musiikissa, Jare ja VilleGalle antavat yhä painoarvoa sanoituksillekin. Suomen top-kolmosessa olivat Cheek, JVG ja Eminem. Väite saa tukea suoratoistopalveluiden kärkipaikoilta, jossa naamatatuoitu ja kitaravetoinen depressio-rap piti pintansa koko viime vuoden. ”No siis... Ajan myötä harrastelijatoiminta vakavoitui ja muuttui työksi. Siihen heitä velvoittaa myös oma levy-yhtiö, PME Records. ”Tuottajat sanovat välillä, että ’ette te voi noin sanoa, kun en mä tajua mitä se tarkoittaa’”, Jare sanoo. Me ollaan nyt Jaren kanssa mietitty, että koska se kymmenvuotisjuttu oikein on. Ensimmäisen yhteisen biisin työstäminen ja julkaiseminen sai tekijänsä niin täpinöihin, että he päättivät jatkaa urheiluaiheisen rap-musiikin tekemistä. Tänä keväänä JVG julkaisee jo kuudennen albuminsa ja kolistelee kymmenen vuoden merkkipaalua. Pilke silmäkulmassa kuitenkin säilyi. ”On tässä edes jotain tehty oikein.” POPMUSIIKKI ei ole enää entisensä. JVG:ltä ei ilmestynyt viime vuonna ainuttakaan omaa biisiä. Jare ja VilleGalle sanovatkin seuraavansa aktiivisesti, mitä popmaailmassa ja etenkin Atlantin toisella puolella tapahtuu. Kun JVG teki oman dokauslaulunsa, se oli bile-anthem Häissä. Se oli sisäpiirivitsi, joka ei jäänyt kertakäyttövitsiksi. Hauskoihin sanontoihin JVG pyrkii yhä. ”Me oltiin yksi päivä, että kuka tämän logon on oikein tehnyt! Että vittu, joudutaanko me nyt tuon logon takia vääntämään kaksi vuotta ylitöitä, että saadaan se kymmenen vuotta täyteen!” Kymmenen – tai kahdeksan – vuotta on nykyään pitkä aika musiikkibisneksessä. Sitten näkee, että esimerkiksi Drake ja Meek Mill ovat yhtäkkiä sopineet biiffinsä ja olleet yhdessä lavalla.” Räppäri ja Rutilus-musiikkimediayhtiön pomo Miika ”Särre” Särmäkari sanoi tammikuussa Teostoryn haastattelussa, että hiphop on nykyään enemmän tunnetta kuin sanoja. Mistä se laskenta lähtee”, VilleGalle tuskailee ja ottaa kännykän käteensä. Musaa, josta tulisi ilmi, että hei, täällä Suomessa on loppupeleissä kaikki hyvin, ja täällä on hauskaa ja näin”, VilleGalle sanoo. ”Totta kai ollaan tässä päivässä”, VilleGalle sanoo. JVG:n musiikkiin alakulo ei ole tarttunut, vaikka tuore single Ikuinen vappu onkin melankolinen kiertuekuvaus stadin poikien eksymisestä maakuntien pitkille ja pimeille valtateille. ”Positiivisempi kama vaan tulee meiltä luonnollisemmin. Silti bändin vuonna 2017 ilmestynyt Popkorni-levy vietti koko vuoden 2018 Suomen virallisella listalla ja radioiden tehosoitossa. Se viittaa JVG:n debyyttilevyn ilmestymisvuoteen. Ollaan sellaisia jäbiä, ja tykätään välittää hyvää fiilistä”, Jare sanoo. Tai itse asiassa yhtye ei ole ihan varma. Samalla on syntynyt uudenlainen popin sääntökirja. Siinä haipissa meni itsekin studioon ja yritti sitä, kunnes huomasi, että suomen kielen sanat on vaikea rytmittää niin, että mukaan saisi vielä jonkun hyvän tsoukin tai lainin. Nuorempana etenkin VilleGalle seurasi läheltä Kallion underground-räppiä. Vastaavasti isolla hypellä kentälle rynnistänyt artisti saattaa painua unohduksiin parin keskinkertaisemman biisin jälkeen. JVG on kestänyt. Nimi on osuva, sillä Katy Perry, Justin Timberlake ja monet muut ”Pop 1.0 -aikakauden” tähdet ovat lyhyen ajan sisällä käytännössä hävinneet kartalta. Striimauksen yleistymisen myötä hiphopin suosio on räjähtänyt, valkoinen monokulttuuri on murtunut ja aiemmin marginaalissa viihtyneet alagenret, kuten latinalainen trap ja k-pop, ovat valtavirtaistuneet ja sekoittuneet hiphopin kanssa. Listoilla pysyäkseen on hyvä tietää, mitä Suomi tai maailma kuuntelee. Synkkä ja päihdeongelmainen kuvasto ei kuitenkaan mennyt ihon alle. Kun herää aamulla, avaa kännykän ja katsoo Instagramista ne tilit, jotka julkaisevat fresheimmät jutut jenkkien päästä
Jarea ja VilleGallea ei hävetä sanoa, että he ovat aina halunneet saada biisejään isojen radiokanavien soittolistoille. J VG POPMAAILMASSA 2.0 yksi on ylitse muiden: Drake. Myös musiikissaan JVG pyrkii jatkuvasti hakemaan uusia suuntia ja yhdistelemään eri genrejä. ”Uudella sinkulla me lauletaan Jaren kanssa kuin PMMP konsanaan. Uudella levyllä mietittiin, 36 RUMBA. Hän on laajentanut hiphopin soundipalettia. Hommat ei mene ihan vielä niin kuin Elastisella, mutta kovasti ollaan nyt yritetty laulaa enemmän”, Jare sanoo. ”Mitään ei olla ikinä soitettu eikä laulettu. Ja ennen kaikkea: hän on saanut räppärit laulamaan ja laulajat räppäämään. Vähän on nyt yritetty rämpyttää kitaraa, ja olisi siistiä, jos oppisi soittamaan pianoa ja ymmärtäisi paremmin orgaanista musiikkia. Hän on nostanut valokeilaan jokaisen artistin, jonka biisillä on vieraillut. Kun radioon pääseminen räppikertosäkeellä osoittautui uran alussa hankalaksi, kaksikko antoi tekstejään tunnetuille laulajille ja pyysi heitä vetämään kertosäkeet. Ollaan vaan, että ’no okei, voisitko sä näyttää ekaksi, että mistä mä vedän’. Laulamaan ryhtyminen oli JVG:lle iso haaste, mutta kannustimena toimi halu viedä bändin soundia eteenpäin ja tehdä ”oikeaa musiikkia”, kuten Jare asian ilmaisee. Ei meillä ole mitään hajua, kun tuottaja sanoo, että ’vedä tuolta tai tuolta’. Draken vaikutus kuuluu myös JVG:n tulevalla levyllä. Niin popmaailma toimii. ”Drake on innostanut meitä laulamaan. VilleGalle korostaakin, ettei JVG ole mikään ”räp-räp-bändi”. Siitä voi löytyä uusi suunta”, VilleGalle sanoo. Hänen viime kesänä ilmestynyttä Scorpion-levyään on striimattu yli neljä miljardia kertaa. Se on ollut pirun vaikeaa, mutta samalla siistiä”, Jare sanoo. ”Me ollaan vaan haluttu tehdä musaa, ja tässä ajassa se kuulostaa räpiltä, hiffaat sä. Nyt tavoitteena on, että kertosäkeetkin tulisivat bändiltä itseltään
He eivät enää pysty – tai halua – kilpailla uuden sukupolven kanssa siitä, mikä on päivän polttavin soundi. Ei aina pidä olla 82 bpm ja räppikäsi heilumassa.” Hiphop voi nykyään olla käytännössä mitä tahansa – ainakin Yhdysvalloissa, jossa Draken lisäksi esimerkiksi Kanye West ja Jay-Z ovat myllänneet räpin ja popin hiekkalaatikon uuteen uskoon. Tällä hetkellä heitä kiinnostaa enemmän popmaailman ikiaikaisin klisee: biisintekijöinä kehittyminen. ”Ehkä meidän ei enää tarvitse olla niin ajan hermolla. Totta kai me fiilataan niitä juttuja, ja välillä tekisi tosi paljon mieli träppäillä ja olla nuorison kanssa. RUMBA 37. Jare ja VilleGalle eivät koe, että heidän tarvitsisi – ainakaan enää – kohahduttaa tai pistää kaikkea uusiksi. Se on tänä hektisenä aikana myös aika iso kysymys, miten sellaisen hetken saa taltioitua”, VilleGalle sanoo. Uutta levyä tehdessään Jare ja VilleGalle tajusivat ehkä ensimmäistä kertaa, että he ovat pian 32-vuotiaita. Mutta ollaan yritetty löytää omaa juttuamme ja tehdä sitä”, VilleGalle sanoo. ”Ei jakseta enää kovistella tai räpätä siitä, kuinka kovia jätkiä me ollaan, vaan yritetään tehdä hienoja lauluja – sellaisia, jotka jäisivät elämään ehkä jopa pidemmäksi aikaa. J VG ”Hommat ei mene ihan vielä niin kuin Elastisella, mutta kovasti ollaan nyt yritetty laulaa enemmän.” – JARE pitäisikö tehdä kitarabiisi tai dancehallia. On siistiä ja vapauttavaa kokeilla erilaisia genrejä. Me ei voida kilpailla vaikka Iben ja Cledoksen kanssa siitä, mikä on coolein soundi, koska me näytettäisiin vain sediltä
Syntyi kolmevuotinen biiffi Draken ja Millin välillä. JARE ja VilleGalle ovat onnistuneet muussakin kuin oman elämäntarinansa kirjoittamisessa. Se olisi varmaan ollut aika vaikea leffa, jossa läpsitään ysärityyliin daameja pyllylle ja heitellään rahaa ilmaan. Jare on sitä mieltä, että jos tämä vaihe jää pois artistin uralta, artisti ei saa luotua itseään. VilleGalle sanoo, että jos JVG aloittaisi nyt puhtaalta pöydältä, he eivät välttämättä hakeutuisi levy-yhtiölle vaan etsisivät ympärilleen tiimin, johon kuuluu promootiovastaava, keikkamyyjä, manageri ynnä muita tärkeitä henkilöitä. Yhdysvaltalaisräppäri Meek Mill aiheutti kesällä 2015 kohun twiitattuaan, ettei Drake kirjoita omia räppejään. Silloin hän pyysi JVG:ltä biisiä tekeillä olleeseen, Jari Sarasvuosta kertovaan Valmentaja-elokuvaansa. Genren taustalla vaikuttaa yhä monia kirjoittamattomia sääntöjä tai oletuksia, kuten se, että räppärin on kirjoitettava itse omat riiminsä. Kun hommia painetaan tosissaan eikä harrastelijapohjalta, muitakin kuin omia ratkaisuja on helpompi ymmärtää. ”Silloin, kun me aloitettiin, sitä mietti, että mitäköhän tuo Davo nyt kelaa ja moikkaako se enää Punavuoressa. Ehkä uusia asioita voi luoda vielä setäikäisenäkin. Mitä enemmän porukkaa on biisiä kirjoittamassa, sitä parempi siitä usein tulee”, VilleGalle sanoo. Että on skipattu jotain tai vedetty homma ihan tappiin saman tien, kun on saatu suosiota.” ”PME:llä ensimmäinen odotus ei ole, että ekan sinkun pitää olla Spotifyn top-kympissä. Sillä on myös tarjota apua ja kokemusta vaikkapa niihin hetkiin, kun se kuuluisa ”vaikea toinen albumi” tulee ajankohtaiseksi. Kanye West on 41-vuotias. Kitaramusiikin parissa varttunut ex-basisti pahoitti mielensä siitä, että JVG:n kaltainen, kahden miehen ja läppärin muodostama duo, palkittiin Emma-gaalassa vuoden yhtyeenä. Me ei voida kilpailla vaikka Iben ja Cledoksen kanssa siitä, mikä on coolein soundi, koska me näytettäisiin vain sediltä.” – VILLEGALLE 38 RUMBA. Hiphop-kulttuuri on ehkä avautunut, mutta kuinka paljon. Aihe oli arka. Isojen levy-yhtiöiden koneistossa ei useinkaan ole tilaa puuhastelulle. Osaa artisteista PME puskee eteenpäin yhteistyössä Warnerin kanssa, mutta tärkeimmän työn se tekee itse: pitää korvan katutasossa, haistaa raikkaimmat tuulet ja signaa ne reilusti ennen kuin major-yhtiöt pistävät pihalle omat vesitetyt versionsa samasta tyylistä. Tyypit ovat vain iloisia, jos Jare ja Ville tekevät bilebiisejä, jotka ovat onnistuneita. Jay-Z täyttää joulukuussa 50 vuotta. ”Sitten sä mietit, että hmm, niin, tuo juttuhan on ihan legittiä.” JVG on tällä hetkellä kiinnostavassa asemassa Suomen musiikkikentällä. J VG ”Hauskaa, että me puhutaan siitä, että ollaan kolmekybäsiä, kun jenkeissä tyypit ovat neljä-viisikymppisiä”, Jare huomauttaa. Vuonna 2015 heitä kuitenkin sivalsi hiphopskenen ulkopuolinen tekijä – kukapa muu kuin valtakunnan virallinen mielensäpahoittaja Tuukka Temonen. Samanaikaisesti se on säilyttänyt kasvonsa hiphop-skenessä ja saavuttanut jopa tietynlaisen koskemattomuuden. Se on popimpi kuin koskaan ja vakiinnuttanut asemansa Suomen suosituimpien bändien joukossa. Mutta toki jos ollaan yhdessä artistin kanssa päätetty, että tavoitteena on päästä korkealle, niin sitten meidän duunia on myös haastaa sitä artistia, että jos sä haluat tuonne, tämä levy tai biisi ei välttämättä riitä siihen”, Jare sanoo. ”Se on hauskaa, miten sitä kelaa, ettei tuo Jay-Z enää voi, mutta sitten se tekeekin sellaisen levyn kuin se edellinen ja räppää aikuisten ihmisten jutuista: isänä olemisesta, perhe-elämästä ja arkisista asioista”, VilleGalle sanoo. Fiilis musan tekemiseen kuolee aika nopeasti, jos on tehnyt omasta mielestään parhaan biisin, mutta sitten jengi pettyy, jos se ei myykään hyvin. Tai sellainen kuva mulla on siitä”, VilleGalle sanoo. Oltiin vaan, että kuka tämä Tuukka Temonen oikein on.” Myöhemmin Temonen tajusi, että rapmusiikki onkin todella suosittua. He ovat kuitenkin tilanneet kertosäkeitä ulkopuolisilta, eivätkä näe ongelmallisena sitä, että biisejä työstetään yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Se johtuu siitä, että kilpailu on mennyt niin kovaksi, että on pakko ottaa jengiä messiin.” JVG ei ainakaan omasta mielestään ole ollut osallisena biiffeissä. ”Ei suostuttu, mutta se ei liittynyt siihen, että ’vittu kun sä dissasit meitä’. ”Mutta tänä päivänä suomiräp on kasvanut siihen, että jokaisella on oma juttunsa ja sua arvostetaan sellaisena kuin sä olet. On tultu tilanteeseen, jossa popin kanssa flirttaileva räppäri ei enää automaattisesti ole opportunisti, joka uhraa tai vesittää musiikkinsa markkinavoimien alttarille. Jare näkee yhtenä syynä hiphopin monipuolistumiseen sen, että räpin tekemisestä ja esimerkiksi rapkeikkojen myymisestä on tullut yhä useammalle ihmiselle työ. ”Se oli aika huvittavaa. Meidän juttu oli niin erilainen kuin ug-räppi-jutut”, VilleGalle aloittaa. ”Mä tiedän, että tuolla on nykyään nuoria, jotka eivät tee omia räppejään. ”Kun me tehdään poppia tällä tasolla ja taistellaan listapaikoista Jenni Vartiaisen ja Haloo Helsingin kanssa, niin pakkohan meidän on ottaa ihmisiä mukaan biisien kirjoitukseen. Vuonna 2012 he perustivat Antti Kososen ja Andrei Kipahtin kanssa indie-levy-yhtiön, PME Recordsin, jonka suojissa ovat tällä hetkellä muiden muassa Alma, Tippa, Gettomasa, Reino Nordin, Bizi, Etta, Töölön Ketterä, Gracias, Cavallini & Shrty ja tietysti JVG. Jare ja VilleGalle ovat tähän asti kirjoittaneet kaikki räppinsä itse. ”Ehkä meidän ei enää tarvitse olla niin ajan hermolla. ”Puuhastelu oli iso osa JVG:n alkuaikoja. Mutta tarvitseeko artisti tänä päivänä levy-yhtiötä, kun kuka tahansa voi äänittää biisinsä itse ja laittaa ne pihalle suoratoistopalveluiden kautta. Jos siitä oltaisiin hypätty suoraan näihin nykyisiin biiseihin, kuulijalle olisi ehkä tullut olo, ettei se mene läpi. PME:lla on kuitenkin oma missionsa: sen lisäksi että se julkaisee artistiensa levyt ja hoitaa heidän asioitaan, yhteistyödiilejään, oheistuotteiden myyntiä ja nykyisin myös jakelua, se pyrkii olemaan eräänlainen kasvattajaseura, jossa artisti saa etsiä omaa ääntään. Tietysti tässä hommassa on aina jonkinlainen legit check, mutta enää ei ole sellaista, että vaikka Sairas T tulee aukomaan päätä festareilla, että saatanan pilipali-poppariräppärit”
J VG RUMBA 39
Päivätöistä ei vielä tässä vaiheessa kannata luopua. ”Mä haluaisin olla se valmentaja. Hän toivoo, että voisi jatkossa tehdä enemmänkin a&r-hommia PME:llä. ”Jos luopuu taloudellisesta pohjasta liian aikaisin ja heittäytyy ammattilaismuusikoiksi ilman, että on edes keikkoja, niin tulee taloudellinen stressi. Joskus on tuntunut, että hitto jos voisin pitää pari vuotta taukoa bändistä ja keskittyä vaan a&r:ään. Jos siitä oltaisiin hypätty suoraan näihin nykyisiin biiseihin, kuulijalle olisi ehkä tullut olo, ettei se mene läpi. J VG Oikeastaan kaikki PME:n signaukset ovat lähteneet siitä, että VilleGalle on selannut internetiä ja törmännyt siellä johonkin itseään kiinnostavaan biisiin tai videoon. Että on skipattu jotain tai vedetty homma ihan tappiin saman tien.” – JARE Käytin nimeäni hyödyksi. Harmittaa, etten pysty antamaan sille sataa pinnaa.” 40 RUMBA. Siellä on mahdollista tehdä musiikkia esimerkiksi PME:n hovituottajan Santeri Kauppisen alias MD$:n kanssa. Niin kuin esimerkiksi Etta. Kun VilleGalle laittaa Facebookin inboxiin viestiä, että hei, sä räppäsit hyvin ja nähdäänkö jossain ja tutustutaan, niin on siitä jotain apua.” Kun artisti on vakuuttanut VilleGallen ja Jaren, hän pääsee paikkaan, josta moni puhuu: PME:n kellaristudioon Hakaniemen torin kupeeseen. Kun näin sen rap-videot, olin saman tien, omg, ja laitoin sille viestiä. ”Kyllä sen tietää, että ne jutut, jotka haluaa signata, tulevat vastaan netissä. ”Puuhastelu oli iso osa JVG:n alkuaikoja. Se taas vaikuttaa taiteeseen, koska joutuu tekemään ratkaisuja ja kompromisseja vain siksi, että on pakko saada voita leivän päälle”, VilleGalle sanoo
J VG VIIME vuosina on sönkötetty kyllästymiseen asti albumiformaatin kuolemasta ja yksittäisten biisien merkityksen kasvusta. ”Kaikki on nykyisin kännykässä. Sitten jäädään tauolle ja ollaan tosi väsyneitä.” Jaren mielestä on henkisesti todella raskasta yrittää tehdä vain yksi iso sinkku. Olisi jotenkin tylsää toistaa sama kaava. On muitakin väyliä kuin ne, mistä labeli saa mania.” Jare kertoo, kuinka JVG teki muutama vuosi sitten kokeen, jossa kymmenen ihmistä osti iTunesista yhden ja saman JVG:n kappaleen. Jos kiertueet olivat vielä 200-luvun alussa levypromootiota, jonka jälkeen myytiin levyjä, niin nykyään tehdään levyjä, jotta päästään keikoille keräämään tuottoa. NHL:ää pelataan kolmanneksi eniten koko maailmassa juuri Suomessa, ja Tarkenee on jo soinut monessa NHL-hallissa – esimerkiksi Vancouver Canucksissa pelaavan Markus Granlundin maalilauluna. JVG haluaa yhä tehdä nimenomaan levyjä, ei vain yksittäisiä biisejä. Kukaan ei tietenkään enää käytä iTunesia, mutta koe antaa osviittaa siitä, kuinka pientä musiikin digimyynti on striimaukseen verrattuna. Onko sulla walkman, mihin sä isket sen?”, VilleGalle kysyy. Vielä Aku Ankkaakin kovempi juttu on, että lokakuussa JVG:n Tarkenee-kappale pääsi EA Sportsin suosittuun NHL 19 -konsolipeliin. Cd:itä eivät välttämättä enää tee edes suosituimmat artistit ja yhtyeet. He pysyivät kuitenkin ihmisten mielissä vierailemalla Gasellien, Tipan ja Haloo Helsingin kappaleilla sekä toteuttamalla kaksi lapsuuden unelmaansa. Kaikki tuommoinen ylimääräinen tekeminen on jäänyt. Aiempina vuosina pääslotit ovat menneet Cheekille, Haloo Helsingille tai Antti Tuiskulle, jotka kaikki ovat tänä kesänä pois pelistä. ”Paskat se mitään on kuollut, jos me vain halutaan tehdä levyjä. ”Sitten, jos se biisi ei lähdekään, niin mitä sitten. Kuten monia hyviä asioita, ”Änäriin” pääsyä edesauttivat humala ja ystävät. Mihin kaikki sessarit ovat kadonneet. Se on se juttu, eikä tehdä musaa. ”Olen alkanut miettiä, että jos joskus, niin voitaisiin kokeilla just jotain tuollaista proggista. VilleGalle suhtautuu uuteen tilanteeseen terveellä järjellä: ”Nyt päästään kokeilemaan, miltä tuntuu olla se illan viimeinen esiintyjä, kun jengi lähtee menemään kesken keikan.” RUMBA 41. ”Mihin jengiltä on jäänyt se juttu, minkä takia ne alkoivat tehdä musaa?” – VILLEGALLE ”Meillä on ihan sairaasti uusia biisejä ja olemme sikainnoissamme, että päästään pitkästä aikaa julkaisemaan uutta musaa.” JARELTA ja VilleGallelta ei ilmestynyt viime vuonna biisin biisiä. Jos tullaan kahdella sinkulla, iso massa kuuntelee vain niitä kahta sinkkua. Pitää katsoa kenttää laajemmin. ”Popkorni oli suoraan Drake–Beyoncé-osastosta. Välillä on hyvä mennä takaisin ja katsoa, miten se toimii”, VilleGalle sanoo. Siitähän se myyntikin mitataan, paljonko albumia striimataan. Biisi soi pelin päävalikossa pohjoismaisissa konsoleissa, minkä lisäksi sen voi valita maalilaulukseen kaikkialla maailmassa. Loput biisit jäävät levykamaksi, joka ehkä löytää jonkun, jos joku niiden sinkkujen jälkeen jaksaa vielä tsekata koko levyn.” JVG pudotti Popkornin Spotifyhin ajan hengen mukaisesti ilman ennakkovaroitusta. Nyt hän on NHL:ssä: musiikkina ja virtuaalisena hahmona. Saavutus on silti valtava Jarelle ja etenkin VilleGallelle, joka on hakannut Änäriä vuodesta 1994, pelannut Jokereissa ja haaveillut nuorempana NHL:ään pääsystä. Kokeilut epäonnistuvat kerta toisensa jälkeen, mutta lopulta kaksikko löytää oman paikkansa areenalta: muusikoina. Nykyään artistien tulot tulevat pääasiassa keikoista. Tarkoittaako tämä sitä, että JVG voisi vaihtaa laulukieltä ja kokeilla tuuriaan ulkomailla. Jokainen muuvi on mennyt hirveäksi kelaamiseksi, että millainen mun seuraava instakuva on ja niin edelleen. Syksyllä julkaistiin kokonaan JVG:lle omistettu Aku Ankka. Teko riitti nostamaan biisin viidenneltä sijalta ykköseksi. Siinä kaksi sporttijantteria, Kare ja NilleNalle, kokeilevat eri urheilulajeja ja haaveilevat pääsystä isoille areenoille. Sitten ne ovat heittäneet, että kirjoittakaa muutamia sanoja englanniksi ja tehdään joku uusi juttu”, VilleGalle sanoo. Viime vuonnakin tuli paljon hyviä albumikokonaisuuksia: Gasellit, Vesta, Pyhimys...” VilleGalle sanoo, ettei hänen tajuntaansa mene ajatus siitä, että artisti ”saa” tehdä vain kaksi biisiä vuodessa, koska jokaisen biisin on oltava loppuun asti hiottu ja päästävä radioon. JVG:kin julkaisi edellisen Popkorni-levynsä vain netissä ja pienenä vinyylipainoksena, koska ”me ei oltaisi enää kehdattu sanoa, että meidän levy on myynyt 2500 kappaletta”. Me tehtiin joskus poikien kanssa niin, että mentiin vain studioon ja heitettiin sen jälkeen kamaa Soundcloudiin tai Myspaceen. ”Tää on tää perus, että mennään ostamaan omat levyt. ”Mihin jengiltä on jäänyt se juttu, minkä takia ne alkoivat tehdä musaa. Jarella ja VilleGallella on pelissä myös omat jääkiekkoiljahahmot. Nyt on vain biisileirejä, joissa etsitään yhtä tiettyä sinkkua. Jos ne kysyvät uudestaan, niin saa nähdä.” Ensin on kuitenkin noustava Suomen mestariksi. Labelit ovat yrittäneet parhaansa painottaa Spotifyta, mutta esimerkiksi Gettomasan Lössi oli ehkä katsotuin musavideo Youtubessa viime vuonna. Popkorni-levyä oli paineetonta tehdä juuri siksi, ettei keskitytty vain yhteen tai kahteen biisiin. Sen takia levy varmaan olikin niin striimattu. ”On ihan uskomatonta, että jengi twiittaa jostain Amerikasta, että mitä nämä äijät ovat. Kun VilleGallen kaveri Jason Nikkinen meni muutama vuosi sitten töihin EA Sportsille, VilleGalle heitti Nikkiselle jurrissa, että JVG:n biisin on pakko päästä peliin. Huhut albumiformaatin kuolemasta ovat VilleGallen mielestä vahvasti liioiteltuja. Tämä on – yllättävää kyllä – JVG:lle ensimmäinen kesä festareiden pääesiintyjänä. Tulevan levynsä se julkaisee vanhan kaavan kautta, single edellä. ”Mihin sä edes laittaisit sen cd:n. Kaikki tekevät sitä ja tutkivat, miten musa liikkuu ja miten jengi kuluttaa”, VilleGalle sanoo. Tyypit ovat olleet NHL:ssäkin ihan liekeissä tästä meidän ilmiöstä, koska oikeastaan missään muualla maailmassa ei ole tällaista bändiä, joka on niin urheiluun liittyvä. Spotifyta käyttää 20–30 pinnaa kansasta ja Youtubea 80. Pyyntö ei ollut absurdi
E L L I P S 42 RUMBA
E L L I P S RUMBA 43. TEKSTI JOONAS KUISMA KUVAT MARKUS PAAJALA E lisa Tiilikainen sekoittaa käsissään paksua korttipakkaa. Kortin sanoma paljastaa, mitä enkeleiden mielestä kannattaisi tehdä. Korttien kuvapuolella on piirroksia enkeleistä ja kirjoituksia korttien merkityksestä. Enkelikortteja käytetään vähän kuin tarot-ennustuksia. Ennen kortin nostamista pohditaan itseä mietityttävää asiaa, johon pyydetään neuvoa enkeleiltä. Siinä missä Haloo Helsinki! toimii kuin menestyvä startup-yritys, Ellips ei ota paineita hitikkyydestä tai radiopotentiaalista. Hippisielun paluu Elli Haloona parhaiten tunnettu Elisa Tiilikainen sukeltaa uudella ELLIPS-sooloprojektillaan takaisin nuoruutensa rockmaisemiin
Olen hullu jameissa kävijä ja odotan keikoilta sitä samaa fiilistä ja lennokkuutta, mitä jameissa on”, Tiilikainen sanoo. Valinnalla oli syvempi peruste kuin pelkkä soittotaito”, Tiilikainen kertoo. TIILIKAISELLA riittää tällä hetkellä uusia musiikillisia kumppaneita. Samalla hän kamppailee mielenterveysongelmien ja särkyvän itseluottamuksensa kanssa. Marttila ja Hakanen perustivat tänä talvena Stereo-nimisen duon, joka keskittyy elektroniseen musiikkiin. Halusin hetkeksi irti siitä tutusta kuviosta. Halusin hetkeksi irti siitä tutusta kuviosta. ”Alright”, sanoo Tiilikainen ja laskee kortin pöydälle. Hitikkyydestä tai radiopotentiaalista ei oteta tässä projektissa paineita. Maailman toisella puolen -kappaletta lauletaan niin koulujuhlissa kuin jalkapalloseura HIFK:n otteluissakin. ”Oli myös aika ottaa happea. Hänen uuden sooloprojektinsa, Ellipsin, ensimmäinen albumi Yhden naisen hautajaiset ilmestyy huhtikuussa. Sen seurauksena bändiin ilmestyi ”läjä hippisieluja”. ”Tein valinnan sydämellä. ”Kopauta oikealla kädelläsi tähän. Ellipsin musiikki on loikka yli edeltävän 12 vuoden. Iñárritun ohjaaman Birdmanin, joka voitti vuonna 2015 parhaan elokuvan Oscar-palkinnon. Hänen harteillaan on suuri huivi; huoneessa on viileää. ”Oon pitkään koputellut taivaankantta, muttei ketään näy. Thomson käsikirjoittaa, ohjaa ja tähdittää Raymond Carverin novelliin pohjautuvan näytelmän. Avaussingle Maailma on rikki osoittaa heti etäisyyden Haloo Helsingin tuotantoon. Kopautan. Uusi levy on paluu Tiilikaisen varhaiseen nuoruuteen, pulahdus ”lillumaan takaisin rokkimaailmaan”, jossa hän on ”aina ollut” ja jota ”aina rakastanut”. Radiosoitto olisi Ellipsille mukava lisä, muttei itsetarkoitus. Tehdä ihan uudenlaisen ja omanlaisen projektin uusilla tyypeillä.” – ELISA TIILIKAINEN synnyttää superkokoonpanoa vaan luotti intuitioonsa. Birdmanissa Michael Keaton esittää näyttelijä Riggan Thomsonia. Tiilikainen laulaa kirjoittamaansa sanoitusta tarkalla mutta lyyrisellä rytmillä, kuin leikitellen. Minun energiani siirtyvät pois ja sinun tulevat tilalle”, Tiilikainen sanoo pakkaa tarjoten. Siinä hän laulaa, soittaa bassoa ja käyttää nimeä Elli Haloo. Runsaan rönsyileväksi sovitetun äänimaiseman takana on tuottaja Matti Mikkola, joka tunnetaan parhaiten Tehosekoittimesta ja Saimaasta. Venaan vain, että pääsen keikoille uuden porukan kanssa. ”Luomistyö ja aivojen ryöppääminen on ihan hirveän rankka vaihe. TIILIKAINEN on kotoisin Helsingistä. Ellipsissä pitää olla hyvä fiilis ja chakrat suorassa. Nicks oli silloin 29-vuotias. ”Arvostan tosi paljon Haloota ja sitä, että pystymme tekemään musiikkia laidasta laitaan, rockista poppiin. Olemme tehneet tätä 12 vuotta. Samalla tavoin Tiilikainen tuntuu kääntyvän Ellipsissään pois valtavirrasta, takaisin kohti kunnon rokkia eikä mitään syntikoita – sitä, mikä hänestä tuntuu arvokkaalta. Vaaleat kiharat hiukset kehystävät kasvoja. Haloo Helsinki! julkaisee uuden levyn taukonsa jälkeen vuonna 2021, mutta Tiilikaisen mukaan juuri sooloprojektien tekeminen oli suurin syy breikkiin. Muusikon uralle sinkoamisen taustalla ovat vuodet Pakilan yläasteen koulussa, 44 RUMBA. Thomson on yksi maailman kuuluisimmista toimintaelokuvatähdistä, joka on noussut maineeseen esittämällä sarjakuvahahmo Birdmania. Nyt Thomson yrittää valloittaa Broadwayn, koska teatteri on hänen mielestään vakavasti otettavampaa kuin sarjakuvaelokuvien kaltaiset kassamagneetit. ”Oho!” Kortissa lukee: ”Uusi kumppani”. Elisa Tiilikaiselle Camel on sitä, mitä Carver on Riggan Thomsonille. Tiilikainen on kasannut Ellipsin taakse dream teamin: Sami Kuoppamäki on rummuissa, kitaraa soittaa Timo Kämäräinen, HIMin Janne Puurtinen vastaa koskettimista, Juho Kanervo bassosta ja Markus Pajakkala puhaltimista. Hän näyttää Stevie Nicksiltä Fleetwood Macin Rumours-levyn aikoihin. Tehdä ihan uudenlaisen ja omanlaisen projektin uusilla tyypeillä.” Sooloilu on muhinut Tiilikaisen mielessä jo muutaman vuoden. ELLIPS tuo mieleen Alejandro G. Kingston Wallin lisäksi progen vaikutus kuuluu ensimmäisestä singlestä. Hän on Suomen isoimman bändin, kahden ja puolen vuoden taukoa viettävän Haloo Helsingin keulakuva. Nyt tavoitellaan korostuneesti itseilmaisua. Haloo Helsingiltä on samalla listalla käynyt yli viisi eri kappaletta vuoden 2019 ensimmäisten viikkojen aikana. Edm on vaihtunut 1970-luvun rockiin. Maailma on rikki nousi kahdeksi viikoksi radioiden sadan soitetuimman kappaleen listalle, mutta putosi sen jälkeen. Tiilikainen täyttää 29 vuotta ensi kesänä. Mieleen nousevat terapiatai intohimoprojektin käsitteet. Kaikki saavat huilia ja tehdä jotain muuta”, Tiilikainen selittää. Käsiä koristavat sormukset, joissa on maagisia parantavia jalokiviä. Hän ei tosin tieten tahtoen halunnut E L L I P S ”Arvostan tosi paljon Haloo Helsinkiä ja sitä, että pystymme tekemään musiikkia laidasta laitaan, rockista poppiin. Usvaisen intron jälkeen alkaa soida Kingston Wallilta kuulostava kitarariffi. Tiilikainen on kirjoittanut tekstejä, jotka ovat painuneet suomalaiseen kansanperintöön. Tiilikainen on itse poiminut muusikot projektiinsa kuin ruusut alttarille. Tiilikainen vastaa itse säveltämisestä ja sanoittamisesta, kun Haloo Helsingissä säveltämisen hoitavat pääosin Leo Hakanen ja Jere Marttila Tiilikaisen kirjoittaessa tekstit. Biisintekoprosessikin on uusi. Joka päivä mä pelkään, milloin jotain pahaa jossain käy.” Ei ihme, että Yön edesmennyt solisti Olli Lindholm hylkäsi Tiilikaisen kirjoittaman Tuntematon-kappaleen, koska se ei sopinut porilaiseen suuhun
E L L I P S RUMBA 45
E L L I P S 46 RUMBA
”Mutta ei nyt vielä”, hän mutisee kuin itselleen. Yhtyeen kappaleita voi soittaa lähes E L L I P S ”Välillä mietin, että jos olisin elänyt niitä aikoja, vaikkapa Janis Joplinin frendinä, en olisi enää hengissä. Eivät nauraneet. QUEENILLA oli osansa Haloo Helsingin synnyssä. ”Kuolleen blondin mä haluan.” Kuolleen blondin hän sai. Se tarjoaa jokaiselle jotakin. ”Ai tuollainen kuollut blondi”, parturi kysyi. Ujous, jännittäminen ja pelko kulkisivat Tiilikaisen mukana Suomen suurimmille lavoille, mutta siitä lisää myöhemmin. Näyttelijä Antti Holma käyttää podcastissaan Auta Antti! käsitettä ”ilmaisuhirviö”. Huhtikuun kahdeksantena päivänä he leipoivat kitaristille kakun, jonka söivät keskenään Stradlinin ollessa estynyt. Menin vain mukaan ajatellen, että onpa kivaa”, Tiilikainen muistelee. Kirjoittaminen oli hänelle tärkeää, ja hän oli siinä hyvä. Tiilikainenkin taisi olla ilmaisuhirviö. 70-luvun klassikoista Queen on kulkenut viittauksina Tiilikaisen sanoituksissa läpi hänen tuotantonsa. Hän kuitenkin päätti pukea saappaat, vaikka kaikki nauraisivat. Tiilikainen ei muista keikasta mitään muuta, kuin että jännitti. Tiilikainen ”rääkyi kappaleen naama punaisena”, oli onnellinen kun selvisi, mutta pelkäsi vetäneensä liian täysiä. Tiilikainen suostui, ja kun rumpaliksi löytyi Jukka Soldan, Haloo Helsinki! oli syntynyt. Tiilikainen oli 18-vuotias, eikä hänen mielessään ollut koskaan aikaisemmin käynyt, että musiikista pitäisi saada elanto tai Ruisrockin rantalavalle olisi mahdollista päästä. Tiilikainen oli uitettu jo lapsuudessaan Junnu Vainion ja Juice Leskisen musiikissa, jota kuunneltiin pitkillä automatkoilla Saimaalle, suvun maille. Hän hankki Pink Floydin The Dark Side of the Moonin. Vuonna 2011 ilmestyneen III:n jälkeen tavistouhut eivät ole enää onnistuneet. ”Kun Haloo ja ne kundit tulivat, aloimme tehdä musiikkia enemmän tosissamme ja vetää enemmän keikkoja. Haloo Helsingin jäsenet kirjoittivat megahittinsä Maailman toisella puolen ja löivät läpi. Tiilikainen pääsi musiikkiluokalle vuonna 2003. Niin kulkee Ellipsin ensimmäisellä singlelläkin, jossa kuoleman jälkeen liidetään ”lailla Mercuryn tai Leskisen”. Tiilikainen järjesti ystävänsä kanssa mielikuvitussynttäreitä Izzy Stradlinille. Myöhemmin Oulunkylän lukiossa hän löysi filosofian, jota olisi joskus halunnut opiskella yliopistossa. Myös ulkomaiden 70-luku löysi tiensä walkmaniin, jota Tiilikainen kuunteli kaikilla koulumatkoillaan. Sillä hän viittaa rakastavasti teini-ikäiseen itseensä, joka janosi esillä olemista, teatteria ja kaikenlaista nuoruuteen kuuluvaa erikoisuuden tavoittelua. ”Kun kaikki menee ihan hurjaa vauhtia, yrittää vain pysyä itse mukana.” Vapaa-aika jäi vähälle ja varttuminen tapahtui keikkabussissa, mutta esikoislevyä heikommin menestynyt toinen albumi (Enemmän kuin elää, 2009) mahdollisti tavallisen nuoruuden viettämisen. Hakanen ja Marttila etsivät bändiinsä laulajaa. Tuntuu mielettömän kivalta, että moni ihminen on tullut sanomaan, että he ovat oivaltaneet jotain tai pysyneet hengissä jonkun tekstin takia.” ”Mietin usein, mikä on elämän merkitys. Ehkä merkitys on vain se, että kohtaa ihmisiä ja koittaa pitää pienistä keskusteluista kiinni.” Vuoden albumin Emmalla palkittu Kiitos ei ole kirosana (2014) ja Hulluuden Highway (2017) varmistivat, että Haloo Helsinki! nousi Suomen suurimmaksi, festivaalien pääesiintyjäksi, radioiden lemmikiksi ja kansansuosikiksi. ”Opin, ettei koskaan voi vetää liian täysiä.” Oli vuosi 2006. Myös Guns N' Rosesin tyyli sykähdytti puberteetti-ikäistä Tiilikaista. ”Välillä mietin, että jos olisin elänyt niitä aikoja, vaikkapa Janis Joplinin frendinä, en olisi enää hengissä. Jos olisin kohdannut Freddie Mercuryn, olisimme varmaan vain itkeneet yhdessä”, Tiilikainen haaveilee. Hän meni parturiin, jossa tilasi itselleen basisti Duff McKaganin kampauksen. Koulukaveri väitti, ettei hän jaksaisi sitä kuunnella. Albumi nousi listan kuudenneksi, ja Haloo Helsinki! herätti kiinnostusta. Kriitikot arvostavat, kansa tajuaa. Tiilikainen otti haasteen vastaan, uppoutui levyyn ja rakastui siihen. Musiikki vei. Bändi teki nyt kaikki biisinsä itse, ja Tiilikainen alkoi profiloitua yhtenä sukupolvensa kokemuksen sanoittajista. Hän oli esittänyt laulun jo aiemmin Pakilan yläkoulun juhlissa. Gabi Hakasen yhtiökumppanit kirjoittivat levyn hitit. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Maailma on tehty meitä varten aloitti dominoinnin listoilla. Kun kaksikko näki Tiilikaisen laulavan musiikkiluokkien yhteiskonsertissa Queenin Show Must Go On -kappaleen, se teki heihin vaikutuksen. Isä oli tuonut Yhdysvalloista valkoiset buutsit, joiden Tiilikainen pelkäsi olevan liian ”överit”. HALOO Helsingistä on tullut 12 vuodessa kotimaisen musiikin mediaani, keskiluku. Yläasteella Guns N’ Roses oli Tiilikaiselle kovin mahdollinen juttu, kuten niin monelle koululaissukupolvelle 1990-luvun vaihteen jälkeen. Hän oli kiinnostunut näyttelemisestä ja tanssista. ”Onneksi löysin oman jutun, kirjoittamisen ja laulamisen, joista saan kaiken tuskan lisäksi myös turvaa. Yesin 90125-levy ja Kansasin albumit olivat myös tärkeitä. Pakilan yläasteen lavalla tuleva Elli Haloo oppi uuden asian: RUMBA 47. Vaikutteet eivät jämähtäneet länsirannikkolaiseen hard rockiin. Silloin hän ujosteli asuvalintaansa. Bändi sai levytyssopimuksen Emille Leon isän Gabi Hakasen avustuksella, ja Haloo Helsingin nimeä kantava esikoislevy julkaistiin elokuussa 2008. Haaveammattina oli kukkakauppias. ”Joo”, Tiilikainen vastasi. Musiikkiluokan lisäksi Tiilikainen kävi Pohjois-Helsingin bändikoulua, josta myös Tiktak ja Indica ovat ponnistaneet, ja jossa Leo Hakanen ja Jere Marttilakin soittivat. Jos olisin kohdannut Freddie Mercuryn, olisimme varmaan vain itkeneet yhdessä.” – ELISA TIILIKAINEN joka on profiloitunut musiikkiin ja liikuntaan
E L L I P S 48 RUMBA
Tiilikainen puhuu toistuvasti herkästä mielestään: elämän pohtimisesta, eksistentiaalisesta kriiseilystä, maailmassa selviytymisestä. Herkkä mieli on paljaana Tiilikaisen teksteissä Haloo Helsingistä Ellipsiin. Hän kertoo, että jaksaa olla valitettavan vähän kiinnostunut bändinsä bisneksistä. Savon Sanomille antamassaan haastattelussa Leo Hakanen kertoi, miten käyttää sykevyötä lavalla, miten bändi juo bäkkärillä palautusjuomaa ja treenaa kahdesti viikossa yhdessä salilla. ”On hyvä, että minulla on ollut luotettavat tyypit vieressä, jotka ovat hoitaneet muita juttuja. Samoin en pysty ajattelemaan julkisuutta tai omaa asemaani tietyn pisteen yli.” – ELISA TIILIKAINEN RUMBA 49. ”Jokainen meistä on tärkeä palanen universumissa, ystävillä tai ilman! Lowee kaikille <3”, hän kirjoittaa tuoreen kuvansa alla. Haloo Helsinki! siis kuuluu 2010-luvun Suomen eliittiin myös taloudellisesti. Hän kuitenkin keskittyy vain laulamiseen ja soittamiseen. Ahdistava ajatus”, Tiilikainen sanoo. millä tahansa kanavalla, ja siitä on kasvanut musiikkikentän koskematon voimapelaaja. Somessa hän kirjoittaa kuin joogaohjaaja, joka saa viikosta toiseen henkevyydellään harkitsemaan pilatekseen vaihtamista. En jaksa hirveästi stressata.” ENKELIKORTTIPAKKOINEEN ja energiakivineen Tiilikainen on Haloo Helsingin hippisielu. Instagramissa hänen postauksensa ovat riemastuttavaa tajunnanvirtaa. Median välityksellä saa kuvan, että Haloo Helsinki! toimii kuin menestyvä startup-yritys. ”Se alkaa paistaa läpi, jos musiikkia tekee pelkän rahan takia. Jos Haloo Helsingin valtavirtakuorta raaputtaa, löytää sanoituksien sykkivän ja tuntevan sydämen, joka huutaa välillä ilosta ja vapaudesta, mutta kurtistuu sitten melankoliaan, kaipuuseen ja suruun. Miten bändi raaski jäädä tauolle, kun se takoi niin paljon rahaa. Voi miltei nähdä silmien takana vellovat syvät vedet. Haloo Helsinki! on osa 2010-luvun uusliberalistista kulttuuria, jonka sivutuotteena taiteilijuudesta on tullut yrittäjyyttä ja soittamisesta suorittamista. Millainen maa, sellaiset bändit soivat radiossa. Välillä Tiilikaisesta tuntuu, että olisi hyvä tietää enemmän, mitä ympärillä tapahtuu. Puhuessaan hän katselee ikkunan läpi tyhjyyteen. E L L I P S ”En pysty ajattelemaan avaruutta tietyn pisteen yli ahdistumatta. Yhtiön hallitus ehdotti, että omistajille jaettaisiin tilikaudelta osinkoa 106 000 euroa. Ei jumppa mitään rockromantiikkaa ole, mutta kannattavaa toimintaa se on. Vuonna 2017 bändin taustayhtiö Haloo Music Group teki 3,3 miljoonan euron liikevaihdolla yli 700 000 euroa voittoa, selviää Patenttija rekisterihallitukseen jätetystä tilinpäätöksestä
E L L I P S 50 RUMBA
En halua otsikkoa, että ’Elli avautuu paniikkihäiriöstä’”, Tiilikainen toivoo. Thomsonin Broadway-ensi-ilta saa loistavat arviot. Parisuhteesta on kirjoitettu kyynisesti ja rankasti. Ahdistus nähdyksi tulemisesta vaihtelee päivittäin. Hän sanoo olevansa monitahoinen ja löytävänsä kauneutta ja iloa pienistä asioista. Elämä on niin hauras ja muuttuvainen. Tiilikainen ei suostu pääteltäväksi ja määriteltäväksi. Lopeta, pliis. Lööppijulkisuus olisi hirveää ja ahdistavaa.” – ELISA TIILIKAINEN RUMBA 51. Mielenterveysseuran sivuston mukaan paniikkihäiriöstä kärsivä kokee toistuvia, voimakkaita paniikkikohtauksia. ”Kaikella on hintansa, mutta kirjoittaminen on toiminut niin tärkeänä terapiamuotona, etten vaihtaisi mitään pois. Minulla on paniikkihäiriö. Kohtausten aikana esiintyy sydämentykytystä, tukehtumisen tunnetta, rintakipua ja huimausta. Ai saakeli, ihan kauheeta. Halusin käydä hetken paineettomassa tilassa.” ELLIPSISTÄ Tiilikainen on löytänyt paineettomuutensa ja painottomuutensa. ”En itsekään tiedä itsestäni kaikkea. Tiilikainen antaa keulakuvana bändilleen karisman, persoonan ja mysteerin. Välillä kuuluisuuteen havahtuu siitä huolimatta, ja sitten iskee pakokauhu. E L L I P S Tekstit nostavat Haloo Helsingin pelkkää liiketoimintaa korkeammalle, kohti taiteen sfääriä. Alan puhua lukemastani artikkelista, jossa kerrotaan kaikkien hyönteisten tuhoutuvan sadan vuoden kuluessa. Birdman-elokuvan lopussa Riggan Thomson löytää saman. Tiilikaisesta ei paljoa tiedetä. Silmien takana vesi kuohuu. Sen takia bändi ottaa vuosien mittaisia taukoja. Joskus haastatteluissa tekisi mieli kertoa tarinoita, mutten kerro, koska tarinat tulisivat liian lähelle minua.” Mutta kyllä Tiilikainen puhuu, jos hän luottaa keskustelukumppaninsa vilpittömyyteen. Välillä haluaisin, että minut vietäisiin metsään eikä haettaisi hetkeen pois.” Tiilikainen myöntää, että myös muilla Haloo Helsingin jäsenillä on välillä ollut loppuunpalamisen tuntemuksia. Hänen mukaansa Haloo Helsinki! ei olisi soittanut yhtään keikkaa Hartwall-areenalla, jos hän olisi itse saanut päättää. Kiertuemuusikolla on viimeinkin ihana koti, joka toimii hyvänä turvapaikkana. ”Niin pitkään kuin muistan eläneeni, olen miettinyt ja pelännyt kuolemaa ja ajatellut tyhjyyttä”, Tiilikainen kertoo. Siellä Elisa Tiilikainenkin nyt liitää kanssa Thomsonin, Mercuryn ja Leskisen, jamitellen lennokkaasti yhdessä uuden superbändinsä kanssa. On täällä hyviäkin asioita.” Tiilikainen torjuu ehdotuksen, että hän olisi melankolinen luonne. Tiilikaisen mukaan myös esiintyvänä taiteilijana pystyy elämään paniikkihäiriön kanssa, jos sairauden tiedostaa ja sitä hoitaa. ”Minun täytyy pitää tietty turvakuori. Hän pitää rauhassa taukoja, ennen kuin vastaa kysymyksiin. Häntä kiinnostaa, kuinka moni ihminen näkee maailmassa tai elämässä järkeä tai toivoa. Tilannetta ei helpota, että ihmiset tunnistavat hänet asemilla. Tiilikainen pyrkii olemaan ajattelematta, miten suosittu Haloo Helsinki! on. Thomson nousee sairaalasängystä, kävelee ikkunalle ja kohoaa lentäen taivaalle oikeiden lintujen joukkoon. Parisuhdeongelmia seuraava yksinäisyys on ydinteema, jonka ympärille saapuvat kutsuttuina syrjäytyneisyys ja päihdeongelmat. Kaikki yrittävät pärjätä oman päänsä kanssa.” Mikä on julkisuuden hinta. Hän kertoo halunneensa suojautua, koska oli herkkä – ja on yhä. Mutta entäpä jos hän ei malttaisikaan enää laskeutua kahden vuoden kuluttua korkeuksistaan alas sorvin ääreen, Haloo Helsingin keulaan. ”Ei, älä. Voi ei, nyt aloin avautua. Elämä on niin hauras ja muuttuvainen. Kohtauksiin liittyy usein kuoleman pelko. Eihän kukaan olisi tullut katsomaan. Samoin en pysty ajattelemaan julkisuutta tai omaa asemaani tietyn pisteen yli.” Ajatuksen sivuuttaminen, elämän eteenpäin eläminen, on ainoa selviytymiskeino. ”Mitä enemmän Haloolle tuli suosiota, sitä hirveämmin tuli paineita koko ajan isommista keikoista, että selviänkö niistä. Yhden naisen hautajaiset -levyn kappaleet käsittelevät kirjoittajansa mukaan ennen kaikkea selviytymistä. ”Vaikka levyn nimi on Yhden naisen hautajaiset, eivät ne välttämättä ole Ellipsin hautajaiset. En kestäisi, että minusta piirrettäisiin tietty kuva tai elämästäni tiedettäisiin kaikki. Vaikka hän on teksteissään auki ja paljas, julkisuudessa hän on ollut verhottu ja sulkeutunut. Kuolema ja sen pelko ovat läsnä, kuten niin usein Haloo Helsinginkin teksteissä. Ennakko-oletukseni vain oli toisenlainen. Paniikkihäiriön alkaminen liittyy usein suureen ja stressaavaksi koettuun muutokseen varhaisessa aikuisiässä. Hetken kuluttua hän antaa aina punnitun vastauksen. Hänet tunnettiin Haloon alkuvuosina esimerkiksi oikean nimensä piilottamisesta taiteilijanimensä taa. Ellipsin voi aina herättää myöhemmin henkiin.” ”En kestäisi, että minusta piirrettäisiin tietty kuva tai elämästäni tiedettäisiin kaikki. Kestääkö terveys. Hän yrittää elää itselleen normaalia elämää ja pärjätä arkipäiväisissä asioissa, vaikka sanookin olevansa ”hullu monella tapaa”. Nyt, Ellipsissä, Tiilikaisen oma olemus on puhtaana edessämme, ilman startup-toimiston neukkarin älytelevision kajoa. Näyttelijä on yrittänyt lavalla itsemurhaa, mutta ampunutkin itseltään nenän irti. ”Välillä olen maailman sosiaalisin eikä haittaa yhtään. Lööppijulkisuus olisi hirveää ja ahdistavaa.” KUN julkisuudesta ei nauti, täytyy olla toisinaan haasteellista esiintyä Suomen isoimman bändin keulakuvana. ”En pysty ajattelemaan avaruutta tietyn pisteen yli ahdistumatta. Varsinkin, kun Tiilikainen korostaa toistuvasti olevansa joka paikan jännittäjä. Ei se ole ainut syy jollekin paniikkihäiriölle... Julkiset paikat, kuten metro, voivat tosin joskus pelottaa. ”On minulle julkisuuden myötä tullut panikointia
TEKSTI JAMI JÄRVINEN K itaristi Mikko Heikkonen ja tässä jutussa vain etunimellään esiintyvä basisti Lasse ovat yli neljänkymmenen. Teini-iän törmäilyt olivat jääneet taakse, kuten Kenttämaa asian muotoilee kaataessaan kahvia 52 RUMBA. Hommat hajoavat ja siteet raukeavat. H E R O D I S H O N E S T Citius, altius, fortius Helmikuussa kahdeksannen levynsä Maailma palaa taas julkaissut hardcorepunkbändi HERO DISHONEST on ollut olemassa 20 vuotta. Matkan varrelle on mahtunut väkivallan uhkaa, metsään kadonneita passeja ja kyynelkaasuspraylla kyllästettyjä keikkapaikkoja. Laulaja Vellu Mikkola ei ole paikalla vastaamassa, mutta ei hänkään enää ihan taaperoiässä ole. Hero Dishonest syntyi täsmälleen oikealla hetkellä. Aikuisuuden kynnyksellä tulevat eteen opiskelut, työt, armeija tai sivari. Tärkeintä on kuitenkin sanoa, että nämä keski-ikäistyneet hopeaketut ovat Hero Dishonest, 20 vuotta. Rumpali Jussi Kenttämaa ei ole kaukana jäljessä. Bändikaveruus on monella tapaa samanlainen ihmissuhde kuin teinirakkaus
KA LL E PA JA M AA RUMBA 53. H E R O D I S H O N E S T Hero Dishonest 2019: Lasse (vas.), Mikko Heikkonen, Vellu Mikkola ja Jussi Kenttämaa
H E R O D I S H O N E S T koko porukalle Pop Median hulppeassa neukkarissa Kampin mainostoimistoidyllissä. ”Yhtä lukuun ottamatta”, Lasse huomauttaa. Kaikki ovat joka tapauksessa pyörineet samoissa piireissä alusta asti – Oranssilla, missäpä muuallakaan. Globalisaatiota vastustaneet nuoret hyökkäsivät massiivisin mielenosoituksin ja konkreettisin teoin suuryrityksiä sekä vapaakauppaa vastaan. ”Aikaa on mennyt paljon ja vettä on virrannut, mutta kyllä se henkinen yhteys on sama. Ja poikkeuksetta niin antifasistit kuin eläinoikeusliikekin saivat vastaansa väkivaltaisen, aseistautuneen poliisin, jolla ei ollut mitään moraalisia vaikeuksia puolustaa sietämätöntä sortoa ja julmuutta. Ysärillä aikuistui ensimmäinen sukupolvi, jolle ikuinen lama oli normi. Tee se itse -aatetta sekin. Saadakseen keikkoja piti tehdä itse. Eläinaktivistit tekivät iskuja turkistarhoille. ”Ehkä se oli edellytys, että bändistä tuli pitkäikäisempi”, Kenttämaa sanoo. Mutta ei sitä lasketa tähän!” HERO Dishonestin perustaminen ja ensimmäiset keikat osuivat melko herkkään aikakauteen historiassa. Talouden komeat kasvuluvut ja uuden teollisuudenalan – tietoja viestintäteknologian – kiimainen osakekauppa eivät enää jakaneetkaan hyvinvointia aivan kaikille. ”Täytyy sanoa, että kun sain sen käteeni ja kuuntelin, olin että mikä vitun bändi tämä on. Bändin kaikki levyt ovat ilmestyneet Heikkosen oman If Society -levy-yhtiön kautta. Antifasistit nujakoivat rasististen skinheadien kanssa. Sitten panin sen soimaan ja – no, enpä tiedä, aika rupuista demoa tämä.” ”Enpä silloin arvannut, että jonain päivänä soitan bändissä.” Kenttämaan ja Lassen mukaantulosta ei saada selvyyttä. Varmasti sille halusi jotain vastakulttuuria viljellä. ”Neljäs albumi When the Shit Hits the Man tuli Combat Rockilta. Pienen kinastelun jälkeen sovitaan, että Kenttämaa liittyi bändiin vuoden 2002 lopussa ja Lasse lokakuussa 2003. Kenttämaan mielestä jutun salaisuus on omaehtoisuus, itse tekemisen kulttuuri. Aika siisti kansi, kaikki näytti mahtavalta. Se oli ”Muistan ensimmäiset treenit, kun nämä melkein vittu teippasivat tuoliin kiinni ja uhkasivat hakata, jos en soita nopeampaa.” – JUSSI KENTTÄMAA 54 RUMBA. Punk on liikkeenä ja musiikkina kestänyt jo monta sukupolvenvaihdosta vaipumatta unohduksiin. Skeittarija aktivistipiirit olivat luonnollinen ympäristö punkkareille. ”Ja olihan meillä tuttuja 90-luvun puolivälin mielenosoituksissa. Hero Dishonestin ensimmäinen levy ilmestyi vuonna 2001 toisenlaisella kokoonpanolla. Halusi jotain täysin päinvastaista”, Kenttämaa sanoo. Aika lailla samat ihmiset tekevät edelleen samoja asioita!” Antifa-Rockit ja Skate to Hell mainitaan. Poliittisen kuohunnan huomioon ottaen Hero Dishonest ei ollut mitenkään leimallisen poliittinen yhtye. Ehkä vähän erilaisella kulmalla.” Heikkonen saa sanansa väliin: ”Silloin, kun aloitettiin, punk ei ollut joka paikassa hyväksyttyä kuten nyt. Kenttämaa muistaa levyn, jolla ei vielä itse soittanut. ”Ysärin puolivälissä pikkukaupungissa kuin pikkukaupungissa oli natsiskinejä, ja meistä jokaisella on varmasti kokemusta siitä väkivallan kuvasta, joka silloin oli. Koko planeettaa oli 1990-luvun alussa ravistellut kilpailevan supervallan – Neuvostoliiton – ja sen johtaman blokin romahtaminen sekä globaali talouden taantuma. Tee se itse -kulttuuri on liima, joka on pitänyt Hero Dishonestin kasassa kaksikymmentä vuotta. Sen jäseniä yhdisti enemmän musiikki kuin sanoma. Että kyllä me nyt jotenkin linkitytään siihen”, Kenttämaa jatkaa. ”Vellu oli aktiivinen”, Lasse huomauttaa. Ponnahdus kasvu-uralle oli alkanut nopeasti vuosikymmenen puoliväliin mennessä, mutta jokin oli muuttunut aiempaan verrattuna. ”Saa tehdä mitä haluaa. ”Parikymppisten miesten ei tarvinnut enää ottaa yhteen treenikämpällä kuin epäkypsien teinien.” Äänessä on häivähdys sarkasmia. Tietynlainen vapaus. Kuorrutetaan kakku vielä Bill Clintonin, Tony Blairin, Gerhard Schröderin ja Paavo Lipposen ultrakyynisellä ”kolmannella vasemmistolla”, niin onko se nyt niin suunnaton ihme, jos hardcore alkoi kiinnostaa. Heikkonen ja Mikkola ovat alkuperäisjäseniä, Kenttämaa ja Lasse liittyivät bändiin muutamia vuosia myöhemmin. 1990-luku todisti sekä eläinettä ihmisoikeusliikkeiden nopeaa leviämistä maasta toiseen. Se on vastaus siihen, minkä takia se tulee aina uudestaan
Hero Dishonest ei ole iskelmää. Suomalaiselle populaarimusiikille on kuitenkin ominaista vääjäämätön tangoutuminen. Ja ylipäätään keikoille. Mitä nopeammin ja kovemmalla äänenvoimakkuudella, sen parempi. Seurauksena oli punkin metamorfoosi iskelmärockiksi. Kenttämaa on kotoisin Keminmaalta, Heikkonen Lappeenrannasta, Lasse Karjaalta ja Mikkola Vantaalta. Jotain erikoislaatuista pikkukaupungeissa sentään tapahtui. ”Ne olivat eri punkkibändit, joita pyydettiin Tavastialle soittamaan. Edesmennyt Olli Lindholm parahti aikoinaan Rumban haastattelussa, että nopeaa biisiä ei saa enää kuulostamaan samalta kuin kaksikymmentä vuotta sitten. Siinä oli vähän erilaista skeneä.” Tavastian ovien aukeamista ei helpottanut, että Hero Dishonestin soittajat asuivat muualla kuin Helsingissä. H E R O D I S H O N E S T itse asiassa oma työnsarkansa. Uusi levy Maailma palaa taas koostuu reilun minuutin pituisista kappaleista, jotka ”Ihan sama, onko se elektronista musiikkia, jazzia tai hc-punkia – jos sitä tekee vain hetken, on yksi muiden joukossa. ”Siellä oli se erikoisuus, että kaikki alakulttuurit olivat yhdessä. Tavallaan on aika selvää, että kun lapselle tai nuorelle lykkää kouraan sähkökitaran tai rumpukapulat, niin jotain ääntä ennemmin tai myöhemmin irtoaa. Hommia piti hoitaa itse ihan perusasioista lähtien.” Kenttämaa on samaa mieltä. Jos sitä tekee kaksikymmentä vuotta, on jonkinnäköinen oma tulokulma asiaan.” – MIKKO HEIKKONEN KA LL E PA JA M AA RUMBA 55. Räppärit, metallistit, punkkarit ja muut samassa.” HARDCOREPUNK on musiikkigenre muiden joukossa omine sääntöineen ja käytäntöineen
”Olen itse asiassa miettinyt tätä asiaa. ”Tuollaista tee se itse -punkia kun vääntää, niin eihän siitä mitään rahaa tule. ”Siinä vaiheessa varmaan motivaatio loppuisi, jos soittaisi pastissia pastissin perään – d-beatia ja Dischargea tai muuta vastaavaa – ja meidänlaisia bändejä olisi tusinoittain.” VANHEMPI kaarti muistaa hyvin New Yorkin World Trade Centerin terrori-iskut vuodelta 2001. Bändi on tunnistettava siinä, mitä se tekee.” Hyvät naisja herraoletetut, tässä kriisi, josta ei tehdä lööppejä. Tuotanto on laadukasta ja mutkatonta. Mutta viranomaisia kiinnostavat esiintyvien artistien työluvat. Tai kuten Heikkonen kertoo: ”Minulla oli viisitoista vuotta sitten kriisinpoikanen. Ajattelin silloin, että me ollaan aikamiehiä… Viisitoista vuotta sitten! Mitä me ollaan nyt?” ”Me ollaan vanhoja miehiä!” Kenttämaa tuikkaa. Joten miksi lopettaa. Heikkonen jatkaa. ”Ei välipäiviä. Heikkonen summaa: ”Ihan sama, onko se elektronista musiikkia, jazzia tai hc-punkia – jos sitä tekee vain hetken, on yksi muiden joukossa. Ja nähdään hirvittävä vaiva niiden eteen. Sen jälkeen hommat vähän muuttuivat.” Hero Dishonest kiersi Yhdysvaltoja ensimmäisen kerran vuonna 2004. ”Ensin kierrettiin Isoa-Britanniaa kaksi viikkoa”, Lasse muistelee. Niitä on vaikea saada, ja niiden anomisesta pitää pulittaa pitkä penni, myönnettiin niitä tai ei.” Lassen mukaan monet bändit menevät nykyään Yhdysvaltoihin vain turisteina. Kenttämaan mielestä asiassa ei ole kauheasti mysteereitä: ”Punkia oppi ja osasi, ja siinä halusi kehittyä mitä jo valmiiksi osasi. Se oli ehkä yksi harvoista kriiseistä, mutta meni aika nopeasti ohi. ”Nykyään pitää kaikella mahdollisella tavalla salata, että ollaan bändi, joka tulee sinne soittamaan”, Lasse harmittelee Yhdysvaltain-kiertueiden erikoisuuksia. Mutta onko niin, etteivät muusikot edes salaisimmissa unelmissaan ole harkinneet muita musiikkityylejä ilmaisunsa välineiksi. ”Veikkaan, että ennen WTC:tä ne eivät välittäneet siitä paskaakaan. Mutta punk on vain jokin juttu, jonka on nuorena aloittanut ja joka on sattuman kautta jatkunut. ”Siinä on säe ja kertosäe ja säe ja kertosäe. Siinä on hioutunut, ja uskalletaan varmaan sanoa, että ollaan ihan hyviä siinä. Joku joka kuulee näytebiisin meidän uudelta levyltä, sanoo, että tämä on hyvin tyypillistä meidän bändin musiikkia. Hero Dishonestin kaltaiseen vastaperustettuun hc-bändiin voisi olettaa iskujen ja sitä seuranneen vainoharhaisen aikakauden vaikuttaneen syvällisestikin, mutta bändi ei allekirjoita erityisempää yhteiskunnallista heräämistä. Jotakin on silloin siinä kahdessakymmenessä vuodessa tapahtunut.” Jos Hero Dishonestia pitäisi yhdellä sanalla määritellä, niin ”tasainen” voisi olla vahvoilla. ”Siinä oli sellainen väkivallan uhka, että pitää oikeasti soittaa ihan vitun nopeasti.” Heikkonen nojaa eteenpäin ja puuttuu keskusteluun. Se on motivoinut jatkamaan. Kyllähän oma musiikin diggailu ja tekeminen on varmaan kaikilla räjähtänyt teinivuosista.” Nyökkäilyä. Jos sitä tekee kaksikymmentä vuotta, on jonkinnäköinen oma tulokulma asiaan.” Kenttämaa kokee, ettei toista samanlaista bändiä kuin Hero Dishonest ole olemassa. Bändi on maallikonkin korvin kuunneltuna selvästi omassa elementissään. Musiikillisesti, miksi ei, mutta ennen kaikkea luonteenkuvauksena. Nyt viisitoista vuotta myöhemmin tuntuu, että työ on kantanut hedelmää. ”Irlannissakin soitettiin neljä keikkaa siinä välissä”, Kenttämaa lisää. ”Ja me treenataan arki-iltaisin jossain kopissa näitä minuutin mittaisia biisejä. Koko reissun pituus oli 53 päivää, joista 49 kului keikkailun merkeissä. Ei edes silloin, kun me lennettiin Englannista”, Lasse ihmettelee. Halusi soittaa nopeammin ja aggressiivisemmin. Tämä on meidän taiteenlaji.” Heikkosen mukaan Hero Dishonestin musiikki on omille korville aikamoista popmusiikkia. ”Memphisissä olisi ollut, mutta tilanne korjattiin soittamalla kaksi keikkaa samana päivänä.” ”Tilanteen naurettavuus voitti poliisien uskollisuuden Lukašenkalle.” – LASSE 56 RUMBA. Muistan ensimmäiset treenit, kun nämä melkein vittu teippasivat tuoliin kiinni ja uhkasivat hakata, jos en soita nopeampaa.” Vastaus on vain puoliksi vitsi. Terrori-iskut aiheuttivat enemmänkin vain logistisia ongelmia. Järjestän jazzkeikkoja ja muuta. ”Olen itse levynjulkaisijana mukana monenlaisessa musiikissa ja monenlaisilla kentillä. H E R O D I S H O N E S T rypistetään läpi ilman turhaa jahkailua
”Paras talo oli Baltimoressa! Se oli niin vitun paskainen keikkapaikka. H E R O D I S H O N E S T Yhdeksän Yhdysvaltain-keikkaa piti soittaa yhdessä englantilaisen Subhumans-yhtyeen kanssa, mutta bändi ei saanut – tietenkään – työlupaa. Ne olivat maksaneet jotain tuhat puntaa, että saisivat jotenkin nopeutettua sitä työlupaprosessia. HERO Dishonest ei välttämättä ole tutuin ja tunnetuin juuri Pohjois-Amerikassa. Linkki itänaapuriin syntyi Moloko-klubilla Oranssi ry:n organisoiman bändivaihto-ohjelman mukana. Silti Hero Dishonest on päättänyt, ettei squateissa enää mielellään yövytä, vaikka niissä esiintyä voidaankin. ”Ne hyökkäsivät itse asiassa väärälle keikalle Minskissä, ja siellä ihan sattumanvaraiset ihmiset joutuivat kohteeksi”, Lasse huikkaa. ”Liftanneet jostain Moskovasta asti. Tapaus jäi mieleen. Ne olivat sapeleilla hyökänneet! Tai ainakin kuulin jotain sapeleista.” TALONVALTAUKSET ovat punkkareille arkipäivää. Lopulta passi löytyi metsästä. Baltimorelaiset olivat suorastaan järkyttyneitä. Kauhukertomukset vallatuista taloista, kuten Fabrika-nimisestä puolalaisesta squatista, jossa koirat nuolevat ihmisverta lattialta, eivät tietenkään ole kuin yksi pisara totuuksien valtameressä. Se oli ihan mielivaltainen juttu. ”Koska venäläisillä ei ole viisumipakkoa!” Lasse selventää tyhmälle toimittajalle. ”Siellä venäläisten joukossa sitten sniikattiin diktatuuriin.” Hero Dishonest soitti pari keikkaa ilman viisumia. Naurun tauottua Kenttämaa jatkaa, että häneltä sen sijaan varastettiin kännykkä ja eväät keikkapaikalla – jossain entisessä pioneerikeskuksessa, jossa haisi oudolta ja kirveli silmiä. Se oli niin paskainen – koiranpaskaa, lasinsiruja – että me päätettiin siivota se keikkahuoneen lattia”, Kenttämaa naureskelee. ”Tilanteen naurettavuus voitti poliisien uskollisuuden Lukašenkalle”, Lasse tokaisee. Ei niitä enää jaksaisi”, Heikkonen alleviivaa. Bändi on keikkaillut alusta asti ahkerasti Venäjällä, Valko-Venäjällä ja Keski-Euroopassa. Tyttökaveri oli amerikkalainen. Siinä missä Euroopan squatit ovat todellakin vallattuja, hylättyjä kiinteistöjä, rapakon takana kyseessä ovat yksityisvaroin ostetut tai vuokratut punktalot, joissa asutaan kommuuneina. ”Eivät nämä perhekuviot ole aiheuttaneet muuta kuin sen, että oikeastaan ihan hyvä, ettei tehdä enää mitään kuukauden kiertueita. Ensimmäinen keikka Valko-Venäjällä vedettiin samana vuonna kuin Yhdysvalloissakin, siis 2004. Mutta se vain viivästyi, viivästyi, viivästyi. ”Perus-indierokkareita, jotka eivät olleet mitenkään poliittisesti aktiivisia. Venäjällä käytiin jo 2000-luvun alussa. Lopulta me soitettiin niiden kanssa yksi keikka Pittsburghissa.” Jotta mikään ei olisi liian helppoa, kiertue alkoi dramaattisesti, kun yhtyeen toinen laulaja, Tuukka, ilmoitti lopettavansa yhtyeessä. Sijainen onneksi löytyi, ja järjetön laukka ympäri mantereen saattoi alkaa. Seuraavaa pulloa noudettaessa oli otettu sen verran kierroksia myymälässä, että kauppias soitti poliisit. Hero Dishonest on pitkällä taipaleellaan ehtinyt sekä nukkua että esiintyä todella hämmästyttävissä taloratkaisuissa. Ja keikka perutaan.” Kertoman mukaan solisti Mikkola otti peruuntumisen siinä määrin henkilökohtaisesti, että tarttui pulloon ja tyhjensi sen keikkajärjestäjä-palomiehen kanssa. Mutta sitten se keikka tosiaan peruuntui, ja sinne oli tullut ihmisiä Venäjältä asti…” ”Liftanneet!” Kenttämaa huudahtaa väliin. Lasse huomauttaa, että etenkin Saksassa on monia pitkäikäisiä squatteja, joita pidetään kunnossa ja jotka ovat aivan ammattimaisia keikkapaikkoja. Vellu oli käynyt siellä paskalla, ja sieltä paskakasan vieressä hänen vyölaukkunsa sitten löytyi”, Kenttämaa hekottaa. Keikan järjestäjät olivat testanneet kyynelkaasusprayta, koska olivat pelänneet, että paikalliset natsit hyökkävät punkkikeikalle. Pitää vain mennä istumaan takapenkille venäläiseen bussiin, joka ylittää rajan. ”Meillä oli Moskovasta ostetut hirveän kalliit viisumit, että päästiin Minskiin. Tarkoitus oli pitää matalaa profiilia, mutta… ”Ennen keikkaa Vellu hukkasi passinsa ja myös puolisonsa passin. Kenttämaa vahvistaa tiedon. ”Kiertueet ovat typistyneet korkeintaan puoleentoista viikkoon, ja se riittää ihan hyvin tässä iässä.” RUMBA 57. Puolalainen squat-simulaattori. Kissalan pojat kuitenkin päästivät suomalaispunkkarin jatkamaan elämäntehtäväänsä huomattuaan, että kyseessä on Ville Haapasalon maanmies. Seuraavana vuonna mystinen palomies neuvoi bändille, ettei viisumia kannata ostaa. Ne puhuivat, että se olisi vallattu talo, mutta pian selvisi, että sekin oli ostettu. Heikkonen kertoo, että bändi oli yrittänyt soittaa Valko-Venäjällä jo vuotta aiemmin, 2003, mutta keikka peruttiin juuri ennen sen alkua pommiuhkan takia. Bändin aikuistuminen näkyy myös siinä, etteivät osin perheelliset miehet enää aivan entiseen tapaan katoa pitkille kiertueille. ”Ne ovat niin suuri bändi, etteivät ne voineet vain sniikata sisään, loikkia sinne maahan
Kun luvassa on lisää esiintyjiä kevään mittaan, voimme vain toivoa niiden joukossa julkistettavan myös esimerkiksi Skunk Anansien, Anoukin ja Garbagen. Oliko se musiikillisesti hyvää aikaa, ja kannattaako se todella elvyttää. M I L L E N N I U M Bailataan kuin olisi vuosi 2000 Vuosituhannen vaihteen, MILLENNIUMIN, superilmiöt Bomfunk MC’sta nu-metaliin ovat tekemässä paluuta. Vai olemmeko vain tuomittuja toistamaan historian virheitä. ”Tämä laite ei ole avaruusalus vaan aikakone. Vai onko se sirpaloituvassa maailmassa yksinkertaisesti vain viimeinen aikakausi, johon nostalgia enää puree. Madonnakin on kuulemma tekemässä paluuta, tuottajanaan 2000-luvun alun luottomiehensä Mirwais. TEKSTI SAMULI KNUUTI ” N ostalgia on hauras mutta voimakas tunne. Samaan aikaan toisaalla Suomen euroviisuesiintyjäksi on valittu Darude, ainoastaan kappale on vielä hakusessa. Voisimmeko oppia jotakin noista vuosista. Se antaa meidän matkata kuin lapsi: ympäri ja ympäri, ja takaisin kotiin taas, paikkaan jossa tiedämme, että meitä rakastetaan.” Draper puhuu siis diaprojektorista – mutta hän voisi yhtä hyvin puhua vaikka Provinssin vuoden 2019 pääsylipuista: ovathan festivaalin pääesiintyjiä The Prodigy, Limp Bizkit ja Apulanta. Se on vihlaisu sydämessä, paljon voimakkaampi kuin pelkkä muisto.” Näin puhuu televisiosarjassa Mad Men mainosnero Don Draper. Mitä se oikein tarkoittaa. Mutta miksi. VUOTTA 2000 muistellessa ei saa unohtaa, millaista hybriksen aikaa se oli koko musiikkibisnekselle. Vuosituhannen vaihde on siis tullut takaisin. Kreikan kielessä se tarkoittaa kirjaimellisesti ’kipua vanhasta haavasta’. Hän on esittelemässä mainoskampanjaansa Kodakin karusellimaisesta diaprojektorista, jonka hän on ladannut täyteen kuvia omasta perheestään, vaimostaan ja lapsistaan. Bomfunk MC’s puolestaan nousee kesällä kuudelle festivaalilavalle esittämään Freestylerin ja tukun kappaleita, jotka joku on ehkä kuullut joskus. Se vie meidät takaisin aikaan, jonne kaihoamme palata. 58 RUMBA. Cd-julkaisujen myyntiluvut saavuttivat maailmanlaajuisen huippunsa edellisen vuosituhannen lopussa, ja vain harva musiikkiteollisuuden, tuon kaikista teollisuudenhaaroista paheellisimman ja hedonistisimman, piirissä toimiva edes elätteli pelkoa, että mikään voisi tärvellä bileet
M I L L E N N I U M RUMBA 59
Videossa seikkaili Ali G, koska… Niin, vielä noina aikoina ei ollut tarvetta kysyä miksi. Biisin videon oli ohjannut Jonas Åkerlund, dekadenttien aikojen video-ohjaaja par excellence – mies, joka hyvän maun ja koherenttiuden vaatimuksista piittaamatta oli valmis heittämään seinälle mitä hyvänsä vain katsoakseen, mikä siihen jäi kiinni. Rinta rinnan tämän kehityksen kanssa Prodigyn ”tanssija” Keith Flint muokkasi lävistyksillään, riitasointuisella meikkauksellaan ja räikeillä hiusväreillään itsestään yhtyeen keulakuvan. Joka tapauksessa vuonna 2000 Prodigy oli massiivinen yhtye, ja heidän vanavedessään seurasivat vaihtelevalla menestyksellä The Chemical Brothersin, The Crystal Methodin, Fatboy Slimin, Basement Jaxxin ja Propellerheadsin kaltaiset nimet, jotka lainailivat rockmusiikista parhaiksi katsomiaan elementtejä ja usein myös vierailevia laulajia. Kun Mobyn albumi Play (1999) ei päässyt radioihin eikä MTV:lle, hän myi albumin jokaisen kappaleen eri mainostajalle – lopputuloksena 12 miljoona myytyä albumia. Heidän kohdallaan homma toimi: A Beautiful Day oli bändin suurin ja vapautunein hitti miesmuistiin, muistutus siitä, että joskus voi vain vilpittömästi riemuita kauniista päivästä vailla ironian painolastia. Samaan aikaan nimekkäät rockyhtyeet Garbagesta Suedeen yrittivät nekin rakentaa siltoja rockin ja elektronisen musiikin välille. Toki Shawn Fanning ja Sean Parker olivat käynnistäneet oman tiedostonjakopalvelunsa Napsterin jo kesäkuussa 1999, mutta harva piti sitä todellisena uhkana. Musiikkilehdistön levikki oli brittipopin mukanaan tuomista huippuluvuista jo laskemaan päin, mutta vielä mediatalot ja musiikkijournalistit pystyivät uskottelemaan itselleen, että seuraava helposti purppuraiseksi proosaksi muutettava massatrendi olisi jo kulman takana. Levykaupoillakin meni vielä hyvin, mitä kuvasti Stephen Frearsin Nick Hornbyn romaanin pohjalta ohjaaman High Fidelity -elokuvan suosio; sekä kirja ja elokuva romantisoivat musiikkinörttikulttuuria ja pienen levykaupan myyjien flanellinhajuista elitismiä. Aikakauden suuruudenhulluudesta kertoo sekin, että vielä tuolloin maailman kenties isoin poptähti Madonna antoi odotetulle uutuusalbumilleen ja sen keulasinglelle nimeksi Music – aivan kuin maailma olisi odottanut juuri häneltä lopullista summausta siitä, mitä musiikki oikein on. Kyllähän ihmiset halusivat musiikkinsa koteloituna helposti särkyvään muovikoteloon ja olivat halukkaita maksamaan siitä muutaman oluttuopillisen verran rahaa, eikö niin. MTV oli vielä nimensä mukaisesti musiikkitelevisio, joka pystyi voimasoitollaan nuijimaan kappaleesta kuin kappaleesta megahitin. Vihatun genren juuret piilevät laajalla. KUTEN kaikkina dekadentteina aikoina, vuonna 2000 vielä uskottiin, että mitä enemmän annokseen lisättäisiin aineksia, sitä maukkaampi se olisi. Lajityypit olivat toki flirttailleet jo Run-DMC:n ja Aerosmithin Walk This Way -yhteishitistä (1986) lähtien, mutta kokonaisvaltaisimman ja karmaisevimman fuusion ne saavuttivat 90-luvun lopussa puhjenneen nu-metal-genren myötä. Sisällä musiikkiteollisuuden lumisadelelussa kaikki siis näytti mahtavalta. 60 RUMBA. Toisaalta se ammentaa Nine Inch Nailsin myötä valtavirraksi nousseesta Kuten kaikkina dekadentteina aikoina, vuonna 2000 vielä uskottiin, että mitä enemmän annokseen lisättäisiin aineksia, sitä maukkaampi se olisi. JOS vuosituhanteen vaihde oli rockin ja teknon ristisiitosten kulta-aikaa, samaa lähestymistä tapahtui myös rockin ja rapin puolella. Keith Flintin muuttunut ulkomuoto ja Prodigyn päällekäyvä hevitekno järkyttivät aluksi, mutta ne muuttuivat nopeasti osaksi valtakulttuuria. Kesällä Provinssin päälavalle ponnistava Prodigy löi läpi vuonna 1991 Charly-kappaleellaan, jota oli helppo pitää pilahittinä, mutta vuosikymmenen edetessä Liam Howlett alkoi tehdä yhtyeensä musiikista yhä aggressiivisempaa. Poikkeuksen tästä linjasta teki teknologisen rockin edelläkävijänä 90-luvulla esiintynyt U2, joka vuoden 2000 albumillaan All That You Can’t Leave Behind yritti löytää viattomuutensa uudelleen kyyniseen ironiaan tukeutuneen Pop-albumin (1997) jälkeen. Jos sai kappaleen suuren budjetin Hollywood-elokuvan tunnussävelmäksi, oli helppo saada MTV näyttämään sen videota leffakatkelmineen vuorokauden ympäri markkinoiden näin yhtä aikaa sekä elokuvaa että biisiä. M I L L E N N I U M Bomfunk MC’s. Mahdollisuuksia synergiaan oli kaikkialla. Ilmiötä kutsuttiin big beatiksi, ja isoja ne biitit olivatkin. Itse ”Tulensytyttäjä” ei pitänyt jäljittelyä imartelun muotona vaan uhkasi hakkaavansa tohjoksi itseään parodioineen näyttelijän – mikä kuvastaa omintakeista käsitystä siitä, ketkä ovat vastuussa mainoskampanjoista ja niiden ideoista. Hän on kuin parodian punkriiviöstä, joka haukkui levottomuuksiin yllyttäviä sloganeitaan musiikin päälle kuin olisi sodassa oman taustabändinsä kanssa. 90-luvun teknoja housebuumi oli lähtenyt tunkkaisena pidetyn rockkulttuurin vieroksunnasta, mutta vuosikymmenen edetessä monet rave-kulttuurista ponnistaneet bändit alkoivat omaksua raskaasta rockista tuttuja sokkitaktiikoita. Smashing Pumpkins laajensi soundiaan kitarapohjaisesta rockista vastaamaan Billy Corganin kunnianhimoisuutta, siis kauas megalomanian tuolle puolen. Pian Lucazade-limsan mainoksessa näytettin, kuinka virvoitusjuoman hörppääminen saa eläkeläismiehen muuttumaan Flintiksi
M I L L E N N I U M Limp Bizkit. CH RI S D AV IS O N RUMBA 61. The Prodigy
Tämän Don Draper tiesi jo lähes 60 vuotta sitten. Nu-metal poltti ilmiönä itsensä loppuun muutamassa vuodessa. Genren osakseen saama huono julkisuus ja yksinkertaisesti vain vahvojen sävellysten puute vauhdittivat lajityypin kuihtumista. Halki 2010-luvun on ilmennyt pienimuotoisia nu-metal-revivaleita – kaikkihan loppujen lopuksi aina tekee puhkiviljellyssä rock-kulttuurissa comebackin – mutta siitä huolimatta Limp Bizkitin roudaaminen Provinssin päälavalle on joko hyvin omintakeista huumoria tai vain osoitus festivaalin järjestäjien perinpohjaisesta kateissa olemisesta. Spears itse kielsi tapahtuneen ja totesi vain Durstin kirjoittaneen hänen levylleen muutaman biisin – joita ei tietenkään albumille päästetty. Nu-metalissa sivuun saivat jäädä kitarasoolot, tilalle tulivat elektroniset mausteet ja puhelauluosuudet. Hiphopin ja r&b:n nousu yhdistettynä edm:n voittokulkuun muodostivat omaa uutta uljasta yhtenäiskulttuuriaan, jossa ei ollutkaan tilaa valkoisille pojille kitaroineen – siis sille musiikkityylille, jonka parissa vuosituhannen vaihteessa hedelmällisimmässä musiikinkuunteluiässä ollut sukupolvi kasvoi. Ja ehkä hänen päässään yhä onkin. Etenkin, kun yhtyeen jo kahdeksan vuotta tekeillä ollut Stampede of the Disco Elephants -albumi ei edelleenkään osoita mitään merkkejä ilmestymisestä, mikä hyvin pitkälti on virallistanut sen aseman uusiometallin Chinese Democracyna. M I L L E N N I U M 62 RUMBA. Yksi diagnoosi on löydettävissä Machine Head -bändin laulajan Robb Flynnin protestoinnista siitä, kuinka hänen yhtyeensä lokeroitiin rap-rock-pumpuksi: ”Koko levyllä on vain puolitoista minuuttia räppäystä. Niin pitkälle hänen musiikkinsa sielunmaisema (kuvittele tässä kohdin sielun vastaavan homehtunutta rusinaa) muistutti Trumpin kannattajakunnan vastaavaa. Loput 53 minuuttia ovat kuin valtavaa arpea revittäisiin irti samalla kuin piiskaoksennan sen läpi.” Tämä ei ehkä ole maailman paras mainospuhe kenellekään, joka haluaisi tutustua albumiin. Mutta ennen kuin sortuu siihen, kannattaa pohtia, mihin kaikkeen on itse ryhtynyt nostalgian tähden; kuinka monen bändin comeback, nuoruuden suosikkielokuvan jälkijättöinen jatko-osa tai muinaisen tv-sarjan revival (tai reboot) on itsessä herättänyt kohtuuttoman innokkaita tunteita. Siksi Fred Durstkin teutaroi Törnävänsaaren lavalle tänä kesänä kuin olisi yhä vuosi 2001. Pelkästä kaipuusta takaisin yhtenäiskulttuurin vuosiin ei ole kyse, sillä megaluokan bändejä ja artisteja on toki edelleen. Katsomalla vuoden 2000 Billboardin sadan kappaleen suosituinta listaa kehityksen juuret ovat jo nähtävissä: Destiny’s Childin, Faith Hillin, Macy Grayn, Aaliyahin ja Christina Aguileran korkeat sijoitukset listalla, monella heistä useamman kappaleen voimin, jo enteilivät tulevaa r&b-diivojen aikakautta. Limp Bizkit siis yhdisti skeittikulttuurin kapinallisuuden, hiphopin brassailumentaliteetin ja dj-kulttuurista napatun scratchauksen etuoikeutettujen valkoisten amerikkalaispoikien bailukulttuuriin Delta-jengin ja American Pie -elokuvien hengessä. Fredin tavaramerkiksi nousi punainen lippalakki, jossa olisi hyvin voinut lukea ”Make America great again”. MUTTA mistä johtuu tarve yrittää elvyttää vuosituhannen vaihteen musiikkiskeneä Darudeineen ja Bomfunkeineen, uusmetalleineen ja teknorock-hybrideineen. Siis juuri se, jolle nyt yritetään uudelleen myydä heidän nuoruuttaan. Kaikkea tätä on toki helppo pilkata. Ehkäpä näin halutaan palata jo menneisiin popbisneksen suuruuden aikoihin tai ainakin yksittäisten musiikinkuluttajien nuoruuden päiviin. Marilyn Mansonin jäsenet lainasivat sukunimensä sarjamurhaajilta, mutta ”limppareiden” päämiehen Fred Durstin ei edes tarvinnut tehdä sitä, jakoihan hän sukunimensä tunnetun tappajan Robert Durstin kanssa. Ja vasta tulossa olivat Kanye Westin, Draken ja Jay-Z:n kaltaiset miesartistit, joiden asema jenkkilistoilla on ollut suorastaan despoottinen. Limb Bizkitiä – jonka meriitteihin kuuluu myös yksi kaikkien aikojen kauheimmin nimetty albumi, Chocolate Starfish and the Hot Dog Flavoured Water, mikä tarkoittaa persereikää ja virtsaa – seurasi joukko yhtä lailla englannin kieltä murjovia bändejä, kuten Mudvayne, Papa Roach, Staind, Puddle of Mudd ja Linkin Park. Bändin koko tarinan summasi parhaiten Fred Durstin twiittailu siitä, kuinka hän oli päässyt intiimille etäisyydelle tuolloin juuri breikanneen ja hädin tuskin kaksikymppisen Britney Spearsin kanssa. Ensimmäisenä nu-metal-yhtyeenä pidetään Kornia, mutta genren suurimmaksi (ja samalla sen mainetta pahiten tahrivimmaksi) nimeksi nousi nopeasti Limp Bizkit. Toiset heidän hittinsä, kuten Break Stuff ja Rollin’, taas kertoivat kuinka simppeleistä iloista oli kyse: bailaamisesta ja irtaimiston hajottamisesta. Ei siis kannata halveksua niitä, joille 2000 oli musiikillisen kehityksen vuosi nolla. Limp Bizkit yhdisti skeittikulttuurin kapinallisuuden, hiphopin brassailumentaliteetin ja djkulttuurista napatun scratchauksen etuoikeutettujen valkoisten amerikkalaispoikien bailukulttuuriin Delta-jengin ja American Pie -elokuvien hengessä. teollisuusrockista, toisaalta taas lähtökohtana on grungen tendenssi kirjoittaa lauluja omasta ahdistuksesta, ulkopuolisuuden tunteesta ja muista psyykkisistä ongelmista. Limp Bizkitillä oli otsaa antaa omille kappaleilleen sellaisia nimiä kuin My Way ja My Generation. Sattumaa ei ole sekään, että Donald Trumpin merkittävin musiikillinen tukija Kid Rock ponnisti hänkin saastaisen vetensä pinnalle nu-metalin myötä. Ongelma vain on, että ne ovat yhä enemmän tummaihoisia, hiphop-pohjaisia ja amerikkalaisia, eivätkä kuuluisia hanakkuudestaan tulla kiertämään Euroopan festareita itselleen vaatimattomilla hinnoilla. Teeskentelemällä, ettei kukaan ollut nimiä aikaisemmin käyttänyt, he muuttivat ne omikseen. He olivat rockin vastine yhtä aikaa megasuosioon nousseelle Eminemille, tosin vailla jälkimmäisen kiistatonta lahjakkuutta tekstintekijänä. Sillä nostalgia on vihlaisu sydämessä, paljon voimakkaampi kuin pelkkä muisto
FIILISTELYVIDEO: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33 ENNAKKOLIPUT 4PV / T O I M I T U S KULUINEEN A L K A E N 33
Ennemminkin niin, että on pystytty poikkeuksellisen kiinnostavasti näyttämään kaistaleita kuvitellusta, mutta todentuntuisesta maailmasta niin, että kuulija saa itse täydentää kuvan. Kun välissä vielä kuullaan jankuttavassa toisteisuudessaan ja aiheensa ympärillä kaartelevassa arvoituksellisuudessaan todella uhkaavalta kuulostava Jatka, saa Näytän missä asun -albumille hakea musiikin sijaan rinnakkaisteoksia sellaisista viime vuosikymmenen romaanitaiteen postmodernin muunnelmista kuin Juha Seppälän Routavuosi, Hannu Raittilan Pamisoksen purkaus tai Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta. Näissä, samoin kuin M:n musiikissa, postmoderni ei toteudu niin, että kaikki olisi iloisesti sikinsokin; pikemminkin kaikki on lukutai kuuntelukokemusta peukaloivalla tavalla lomittain, ja monet keskenään ristiriitaiset asiat esitetään tosiksi yhtä aikaa. Silloin hänellä on intressi myös kuunnella levyä. En usko tässä enkä missään muussakaan tapauksessa, että levyssä olisi kyse arvoituksesta, joka pitää ratkaista. Muutamat nopeammat biisit rytmittävät levyä melko tarpeellisen tuntuisesti, vaikka niistä ainoastaan yllättävänkin popmainen, jopa tanssittava Jos tulen takaisin erottuu itsenäisenä kappaleena joukosta. Malliesimerkistä käy loistava, jo tovi sitten singlenä julkaistu Miljoonatalon lapset, jossa Koski rakentaa taas uuden pseudohistoriallisen miljöön: nyt hän tuntuu kanavoivan jotain 1900-luvun alkupuolen realistista lastenkirjaa, jossa kuvataan köyhälistön lasten niukkaa, mutta villiä, vapaata ja seikkailullista elämää kaupungin ankeammalla laidalla. M on postmoderni juuri aikatasojen lomittamisessaan ja kuulijan eräänlaisessa harhauttamisessa. Esimerkiksi Kaarina-biisissä oli tiettyä kansanperinneballadin uhkaa ja draamaa, kun taas nimikappale leikitteli jonkin kadotetun ajan työväenromantiikan ja -realismin kuvastolla. Kuitenkaan kyse ei ollut mistään folkmusiikista, ja tällaiset ainekset nivoutuivat saumattomasti johonkin, mikä kuulosti ilman muuta 2010-luvun jälkipuoliskolta. Näytän missä asun ei kuitenkaan ole irrallisista helmistä koostuva hittiparaati, vaan kokonaisuus, jossa jokaisella osalla on paikkansa. Syntyy vähän häiritsevänkin rakeinen ja ristivalottunut vaikutelma, jota musiikillisen toteutuksen unelias, kliseisesti sanottuna elokuvallinen hauraus tukee loistavasti. Yli seitsenminuuttinen Näytän missä asun on etanan tahtia ja kaikkia musiikillisia eleitä kartellen etenevä teos, jossa teksti vangitsee tarkoituksella kaiken huomion. NIKO PELTONEN Kaistaleita kuvitellusta maailmasta M:n musiikissa postmoderni ei toteudu niin, että kaikki olisi iloisesti sikinsokin; pikemminkin kaikki on lukutai kuuntelukokemusta peukaloivalla tavalla lomittain, ja monet keskenään ristiriitaiset asiat esitetään tosiksi yhtä aikaa. Näytän missä asun palauttaa nämä ajatukset mieleeni ja kirkastaa niitä. Tuntuu kuin kuuntelisi laatunovellia laulun muodossa, mutta klassista käännettä tämä novelli tuskin tulisi sisältämään. Tarvinneeko sanoakaan, että tämä on pelkästään positiivinen toteamus. Koski kertoi haastattelussa, että uudelle levylle syntyi ensimmäisenä sen aloittava nimikappale, sitten päätöslaulu Puolipilvistä säätä. Muodoltaan lineaarinen narratiivi alkaa kenties baarikohtaamisesta ja syvenee sitten häiritseväksikin päähenkilönsä sisäisen, varsin neuroottiselta ja pakkomielteiseltä vaikuttavan maailman kuvaukseksi. ”Miljoonatalo” kuulostaa täsmälleen työläisperheiden asuttaman puutaloparakin lempinimeltä, samanlaiselta kuin jokin Lutikkalinna tai Kinapori. Kuunteluelämys on ehkä aavistuksen raskas, toisaalta kuulija pakotetaan keskittymään. Se vetää maton kuulijan alta hiljalleen, ilman mitään kertanykäisyä. Puolipilvistä säätä päättää levyn poikkeuksellisen tarkalta tuntuvaan oman asuinalueen elämän havainnointiin, jonka kouriintuntuvassa ulkopuolisen perspektiivissä on jotain vaikeasti määriteltävällä tavalla hyytävää. M-YHTYEEN eli laulaja-biisintekijä Minja Kosken ja tuottaja Miika Ahlmanin musiikki herätti jo toissavuotisella Tehtaantyttö-debyyttialbumilla monenlaisia kiinnostavia ajatuksia. Mitä musiikkiin tulee, suuri osa levystä koostuu varsin askeettisesti toteutetuista ja tempoltaan hitaista kappaleista, joita säestetään lähinnä koskettimilla ja varovaisilla elektrobiiteillä. Kuitenkin Koski ankkuroi tekstinsä nykyaikaankin mainitsemalla palautuspullosta saatavat 20 senttiä. Avausja päätöslaulut ankkuroituvat kumpikin näennäisesti paikkaan, tai ehkä sittenkin kertojan mielentilaan, joka tuntuu pysyvästi ajelehtivalta ja arvaamattomalta. Nämä tuntuvatkin vaistonvaraisesti luontevilta reittimerkeiltä. Hengenvaarallinen: 0–1,9 Kehno: 2,0–4,9 Keskinkertainen: 5,0–6,9 Hyvä: 7,0–8,9 Klassikko: 9,0–10 L E V Y T M Näytän missä asun SOLINA 8,3 64 RUMBA. Albumi tuntui vahvalta ja omaääniseltä lisältä suomalaisen taidepopin kenttään, ja itseäni kiehtoi aivan erityisesti se, miten Kosken laulut tuntuivat punovan perinnettä ja modernia yhteen tavalla, jolle en heti löytänyt suoraa vertailukohtaa. Tämä on ilahduttavan persoonallinen tapa lähestyä jotain, mitä on syytä epäillä yhdeksi aikamme avainkokemuksista, enkä muista yhdenkään toisen pop-artistin kirvoittaneen ajattelemaan tällaisia. Lopussa kaikki jää jokseenkin avoimeksi ja päällimmäiseksi tunteeksi tietty disorientaatio, kokemus siitä, ettei näihin lauluihin voi luottaa
L E V Y T RUMBA 65
Levy on Aavikon uran konservatiivisin. Saisimmeko vielä Mr. Vielä suurempi yllätys oli Ektron julkaisema Okeanos (2016), Opo-delfiinistä kertova ambientlevy, jonka kuplivat arpeggiot toivat mieleen Tangerine Dreamin – tai, kuten Helsingin Sanomien Oskari Onnisen kohdalla, ”voimakristallin”. Albumin päämääränä on ollut funktionaalisuus: ”Me soitamme, sinä tanssit.” Tavallaan Aavikko on onnistunut tavoitteessaan. Konsepti oli epätodennäköinen, mutta osui täydellisesti ajan Suomi-indie-ilmastoon, maakuntien ”outoutta” esitelleen Bad Vugumin ja urbaanimman/ironisemman Hawaii Soundsin (joille molemmille Aavikko levytti) eksaktiin leikkauspisteeseen. Aavikko oli yksi 1990-luvun lopun riemastuttavimpia keikkaelämyksiä. Koskaan aikaisemmin Aavikko ei ole tehnyt musiikkia, joka ei herätä minkäänlaisia mielikuvia. Kahdeksan syntikkapopinstrumentaalin kokonaisuus soljuu eteenpäin sulavasti ja tanssittavasti. L E V Y T 5,5 66 RUMBA. Siinä yhtye kirjoittaa koneen ja tekoälyn ”viattomuudesta” sekä musiikin neutraaliudesta ja esittävyydestä. Levyn persoonaton melodisuus ja puhdaslinjainen soundi tuovat mieleen Koton ja Laser Dancen kaltaiset 1980-luvun lopun ”spacesynth”-artistit. ON ollut hämmentävää huomata, kuinka paljon innostusta Aavikon ja Cleaning Womenin aktivoituminen on tänä keväänä herättänyt. Siilinjärveläisyhtye kursi estetiikkansa kokoon itäblokkinostalgiasta, avaruusajan lupauksista, huoltoasemaiskelmästä ja ruotsinlaivan yökerhojen hiusöljyerotiikasta. ANTTI LÄHDE Suomalainen ja hajusteeton palasaippua Aavikko Monopoly EKTRO Koskaan aikaisemmin Aavikko ei ole tehnyt musiikkia, joka ei herätä minkäänlaisia mielikuvia. Musiikillisesti ja tuotannollisesti se oli parasta mitä yhtye oli tehnyt (pois lukien Viitostie, tuo ihanan muhkurainen Kraftwerk-rakkauskirje vuodelta 2000), mutta toisaalta Una Lira Soluzionen ja Wot Wot Neozulun kaltaisten kappaleiden imaginäärisen eksotiikan aika tuntui olevan ohi. Kuulijan näkökulmasta Aavikko on kuitenkin ottanut – kenties ensimmäisen kerran urallaan – askeleen tai kaksi taaksepäin. Levyä voi yhtä hyvin pitää bändin kouhottavan lo-fi-estetiikan taiteellisena huipentumana kuin vanhan kertauksena. Aavikko yllätti monet (no, ainakin minut) ja onnistui keksimään itsensä uudellen. Novo Atlantisilla (2009) yhtye soi aiempaa synteettisemmin ja jämerämmin. Velcro Fastenerin ja DDR Rhythmin täydentämään Jyrock 2000 -simulaattorin. Monopolysta tuli juuri niin laimea ja kasvoton kuin yhtye halusi. Kiinnostus musiikin ”tuottamiseen”, äänen muokkamiseen tai jälkikäsittelyyn tuntuu olleen minimissään. Kiinnostus musiikin ”tuottamiseen”, äänen muokkamiseen tai jälkikäsittelyyn tuntuu olleen minimissään. Äkkiväärä lurittelu oli korvattu Giorgio Moroderin sekvensoidulla tehokkuudella ja Justicen pakanaelektron svengaavalla kohtalokkuudella. Koska Monopoly lipsui otteestani kuin saippua, sorruin ja luin lopulta tiedotteen. Back from the Futerilla (2005) Aavikko tuli tavallaan tiensä päähän. Back from the futer, indeed. Tältä kuulostaa, kun soitellaan syntikoita. Paras sana kuvaamaan Aavikon varhaisia konsertteja on mayhem. Kun Tomi Kosonen ja Antti Koivumäki (vuoden 1999 jälkeen Paul Staufenbiel; Koivumäki kuoli vuonna 2002) kurittivat viimeisiä veteleviä sähköurkujaan zen-rumpali Tomi Leppäsen järkähtämättömän katseen alla, yliopistokaupungit lankesivat polvilleen. Myös Monopoly yllättää – tavanomaisuudellaan
Jälkimmäinen on saksofoneineen jopa vuoden omaleimaisimpia hittikappaleita. Sanni on julkisuuskuvansa suhteen erittäin varovainen, Antti Tuisku jäi edellisellä levyllä polkemaan paikalleen spinningtreenien lomassa ja muita ei tule oikeastaan edes mieleen. Kakkosalbumi SOS on kuitenkin levynä huomattava edistysaskel raakilemaisesta ja epätasaisesta 24K-esikoisesta (2016). Esimerkiksi nimikappale SOS ja Miks sujahtavat kotimaisen popin laatujanalla selvästi parempaan päähän. Noin vuosi sitten Evelina postasi Instagramiin selviä kannanottoja muun muassa feminismin ja sukupuolineutraalin kasvatuksen puolesta. En tiedä pelästyivätkö hänen taustavoimansa ristiriitaisia kommentteja kansan syvistä riveistä, sillä sen jälkeen Evelinan yhteiskunnallisuus sosiaalisessa mediassa vaimeni. Sen sijaan viime vuosien suurimpiin hitteihin kuuluva Tornado on täysiverinen radiopopklassikko, jonka sisällyttäminen mille tahansa levylle on perusteltua. Pidän Evelinaa laajan kansansuosionsa vuoksi kaikkein potentiaalisimpana nykypopparina laulamaan yhteiskunnallisista asioista. Se osoittaa, että Evelina pystyy miettimään myös albumikokonaisuuden sille tasolle, että kuuntelu on palkitsevaa. Sanoitus Räikkönen/Häkkinen-namedroppailuineen kuulostaa lähinnä vitsiltä. OLEN sijoittanut Evelinan suomipopin kartalla artistiksi, joka roiskaisee striimauspalveluihin singlen tasaisin väliajoin, ja se joko jää elämään tai sitten ei. Albumilla epätasaisuus vaivaa Evelinaa edelleen, mutta tällä kertaa oikeastaan huvittava Formulaa on ainoa biisi, jonka olisi voinut heittää saman tien mäkeen. Tässä Nelonen Median hallitsemassa musabisnesilmastossa houkutus lähteä iskelmäsävellysten tielle on liian suuri, valitettavasti. SOS:llä Evelina näyttää, että hän ei ole ainoastaan opportunistinen striimauslukujen vahtaaja, jollaisena levy-yhtiö on jotenkin (epä)onnistunut hänet minulle kauppaamaan. Jos ei muuta, niin tällä levyllä päästään ainakin albumilistan kärkeen ja ehdolle vuoden popalbumin Emma-palkintoon. Evelina SOS M-EAZY MUSIC L E V Y T 6,6 RUMBA 67. Niinpä tulin iloiseksi, että avauskappale Sahara on virkistävä kannanotto ilmastonmuutoksesta, joskin sanoitukseltaan aika laiska ja kampanjanomainen. MARKUS HILDEN Perhonen nousemassa siivilleen M IK KO H AR M A Ilmavampana ja täyteläisempänä tuotanto saattaisi parhaimmillaan vetää vertoja jopa popin tämän hetken benchmarkeille eli Ariana Granden kahdelle tuoreimmalle levylle. Muuten haasteita kuuntelukokemuksessa aiheuttaa välillä kebabravintolalta ja välillä pseudo-karibialaiselta kuulostava tuotanto, joka on kaiken lisäksi tuupattu iskelmäfiltterin läpi. Ilmavampana ja täyteläisempänä tuotanto saattaisi parhaimmillaan vetää vertoja jopa popin tämän hetken benchmarkeille eli Ariana Granden kahdelle tuoreimmalle levylle, mikä on iso kehu. Evelina puhuu ilmastonmuutoksesta myös muun muassa WWF:n Earth Hourin nettisivuilla. SOS:llä vanhemmat kappaleet on sijoitettu loppuun, mikä tekee skippaamisesta helppoa, jos niihin on sattunut jo kyllästymään. Vanhoista esimerkiksi kauhea Havana-kopio Sun vika ja tuotannollisesti epäonnistunut Vielä kerran olisi voitu jättää aivan hyvin pois
Rinnastusta venyttäen voisi Nubialaisten orientaaliset musiikkiaiheetkin ehkä saada sopimaan siihen, mutta kaiketi Pirttikangas ja kumppanit ovat vain mieltyneitä tällaiseen fuusioon. Kolho rytmimusiikki voi olla äänekkyydeltään jopa heviä, kuten Paha hattara -biisissä, mutta ei se silti heviltä kuulosta, vaan ajetaan saman rämemankelin läpi kuin muukin materiaali. Suistomaiden myytit kohtaavat sisäsuomalaiset vastaavat. Nämä hän on tietysti sovittanut suomalais-slaavilaisiin teemoihin, onhan Savo perinteinen läntisen ja itäisen kulttuurin kohtauspaikka niin sodan kuin rauhan töissä. Ja rämettähän riittää niin Mississippin deltalla kuin Suomenkin synkimmissä sisämaissa. Ne juontuvat yhteen saumattomasti siinä kuin Faaraon ajoittaisen yhteistyökumppanin Pekko Käpin suomi-voodoo Sanguis meus, mama! -mestariteoksella. On sinänsä typerää edes pohtia sitä, miten ”tosissaan” Pirttikangas on. NIKO PELTONEN Suistomaa kohtaa sisäsuomalaisuuden M AI KK I KA N TO LA Faarao Pirttikangas & Nubialaiset Syvä Sawo KARKIA MISTIKA 8,5 Faarao Pirttikankaan missio koko soolouransa ajan on ollut hahmotella eräänlaista sarjakuvaversiota kotiseudustaan, ja viimeistään Syvä Sawo tuntuu jo nimensäkin puolesta kokonaiselta teemalevyltä aiheesta. Otsikko viittaa tietysti myös USA:n ”syvään etelään”, josta Pirttikangas on ottanut paitsi musiikillisia vaikutteita (kitarat kuulostavat aiempaakin enemmän iänvanhalta kantribluesilta, vai kiinnitänkö jostain syystä asiaan huomioni vasta nyt?), myös aineksia seutuun yhdistetystä sukurutsankatkuisesta mystiikasta. Syvään Sawoon pätee se aika monen onnistuneen levyn perusominaisuus, että se on sisäisesti koherentti, muttei yksipuinen. Kun levyjä tunnetusti ostetaan nykyään liian vähän, niin huomautettakoon lukijalle, että Syvä Sawo lunastaa kohtalaisen osan myyntihinnastaan jo kansilehtisellään. Yhtyeen suuri vahvuus on saada monenlaiset, keskimäärin toki aika antimodernit vaikutteet soimaan sopuisasti yhdessä. ARVOSTELLESSANI Nuorgam-verkkomediaan Faarao Pirttikankaan ensimmäistä levyä Kuhmalahden nubialaisina tunnetun taustabändin kanssa vuonna 2011 määrittelin hänet osaksi suomalaisen eksentrismin ja korpihulluuden jatkumoa – siis samaan jengiin vaikkapa jonkun Heikki Toppilan, Kalervo Palsan tai Radiopuhelimet-yhtyeen kanssa. L E V Y T 68 RUMBA. Hänen musiikillaan on viihdearvoa, mutta muutakin arvoa. Hänen mielikuvituksensa niin sävelten kuin sanojen alueella käy riittävän kovilla kierroksilla, jotta juuri mikään tuntuisi ilmeiseltä. Visioon mahtuvat luontevasti niin huumekoukkuaiheinen Valkoinen muuli, hurttia kotiseutu-uhoa edustava nimibiisi kuin melkeinpä savolaiselta steampunkilta tuntuva mullanhajuisen esoteerinen Äänitiedemiehet. Luokitus tuntuu yhä osaksi pätevältä, mutta on lisättävä, että ”aidon korpihulluuden” ja siitä innoittuneiden fiktiokuvausten raja on sekä häilyvä että tarpeeton. Viitseliäästi toteutettu leikekirjapastissi täydentää erinomaisesti sitä universumia, jota tekstitkin kuvaavat – eräänlaista pontikanhuuruisen anarkistista versiota jonkin Juhan suku-uutiset -Facebook-sivun tarjoamasta Suomen lähihistorian tulkinnasta. Pirttikankaan missio koko soolouransa ajan on ollut hahmotella eräänlaista sarjakuvaversiota kotiseudustaan, ja viimeistään Syvä Sawo tuntuu jo nimensäkin puolesta kokonaiselta teemalevyltä aiheesta
Kansanja populaarimusiikin välillä on ollut Käpin tuotannossa huomattavasti liikkumavaraa, ja lopputulos kallistuu usein jälkimmäiseen. Ja edelleen myös musiikkitoimittajien. Klassisissa etnografioissa shamaanit olivat alkuperäiskulttuurien sisäisiä mediaattoreita, jotka tekivät matkoja elävien ja kuolleiden valtakuntien välillä. Kiinnitin jo Matildan aikaan huomiota tribuuttimaisen tarkasti toistettuun alternativerock-kitarasoundiin, joka yhdistyi yhtä lailla 20 vuotta sitten kukoistaneeseen hippiheleyteen: ajallinen kehys on selvä, mutta pastissilta se ei kuulosta. Valkoisten miesten shamaanihöpinät sen sijaan lähettävät sieluni vaellukselle 1990-luvun alkuun: siellä tanssiva koira -kuvio koristaa kahviloiden seiniä ja kokopelli-siluetti riivaa graafikkoja. Vaikka albumin sanoituksissa on tuttua esoteriaa ja instrumentaatiossa lainataan spirituaalista ja suonmutkasta, lähestymistapa on hienovaraisen popahtava niin sanotun erikoismiesmenon sijaan. Onko tämä huono asia. Värttinä on tehnyt ensimmäisen hittilevynsä, ja Ismo Alangon sekä CMX:n kaltaiset suomirokkarit ymppäävät kansanmusiikkielementtejä ja nelipolvista trokeeta musiikkiinsa. Ehkä Myrsky nousee -kappale läikähtää lopulta hevipaatoksessaan Kuusumun profeetta -tyylisen huumorinostalgian puolelle, mutta kauneusvirhe on muuten näin raikkaalla ”perinnelevyllä” vähäinen. Levyn keskiössä on Musta kimppu -niminen balladi, joka voisi koska tahansa soida Radio Novalla, ja se on äärimmäinen kehu. Se on parasta, mitä suomalaiselle kansanmusiikille on hetkeen tapahtunut – jos Käppi enää sellaisen rajauksen sisällä edes toimii. Käppi ei siten käytä hyväkseen jotain epämääräistä, huuruisissa päissä kehiteltyä ja fabrikoitua kansallisromantiikkaa, vaan sitä estetisoineita suomirokin hattumiehiä. Käpin musiikki on kohteliasta lähdemateriaalia kohtaan, ja suurin kohteliaisuuden muoto on, ettei se mystifioi. Shamaanihommat ovat samaa sarjaa liskokuningasjuttujen kanssa – kuuluvat raitiovaunussa viereesi istuvan elämäntapapilvipään sanavarastoon. JONI KLING Oikein lupttu etnohistoria M O E M U ST AF A Kansanja populaarimusiikin välillä on ollut Käpin tuotannossa huomattavasti liikkumavaraa, ja lopputulos kallistuu usein jälkimmäiseen. Pekko Käppi & K:H:H:L Väärä laulu SVART L E V Y T 7,3 RUMBA 69. Se on entistä ilmeisempi näyte siitä, mitä Käppi on jo kahdella aiemmalla K:H:H:L:n kanssa julkaisemallaan levyllä, etenkin vuoden 2017 Matildalla, kehitellyt. Hämmentävän paljon 1990-luvulta kuulostavaa musiikkia. Ei ollenkaan. JOKA kerta, kun Pekko Käppiä luonnehditaan ”jouhikkoshamaaniksi”, hörähdän itsekseni. Ei siksi, että sisältö olisi ”populaarimpi”, vaan koska 1990-luvun yrittäjiin verrattuna lainailussa on vähemmän räikeyttä. Käppi tavoittaa monessa muussakin laulussaan jotain samaa herkkyyttä kuin J. Karjalainen, joka myös flirttaili etnoaihelmien kanssa 90-luvulla silti täydellistä popmusiikkia kirjoittaen. Paljon vähemmän Käpin lähestymistavassa kuuluvat A.W. Yrjänän, Jarkko Martikaisen tai Tuomari Nurmion kansanperinnettä eksotisoivat venkoilut. Väärä laulu on moneen kertaan suodatettua kansanmusiikkilantrinkia, joka tuo genren nykyaikaan. Ei siksi, että sisältö olisi ”populaarimpi”, vaan koska 1990-luvun yrittäjiin verrattuna lainailussa on vähemmän räikeyttä. Samaan aikakauteen ankkuroituu Väärä laulu -albumi heti, kun sen ensimmäinen kappale Ikoni saa jouhikon ja mantrana toistetun ainoan säkeistönsä taustalle melkein industrial-poljentoisen kiireisen rytmin kuin kuvituksena kansanmusiikin teollistumisesta vuosituhannen lopussa
KIMMO VANHATALO Rauhattomuus kohtaa levollisuuden EM IL IA PA N N AN EN Henna Emilia & Houreet Lauluja ihmisistä ja eläimistä STUPIDO 7,9 Levynsä kahdeksalla kappaleella Henna Emilia Hietamäki käsittelee ihmisen neurooseja ja ahdistuksia, mutta myös sitoo haavoja kauniilla melodioilla ja leijailee levollisten soundien virroissa. ”Haluatko sä nähdä, kun nää järjen rippeet katoaa?” Hietamäki kysyy. Hän ei kuitenkaan tee asialle mitään, vaan luottaa passiiviseen vastarintaan: ”Tää menee viikossa ohi / En kuuntele mun aivoja / En tee mitään tulkintoja.” Samanlaista passiivisuutta on Mustat lasit -kappaleella. Niillä obsessiot, paniikinomaisuus, hätääntyneisyys ja rauhattomuus kohtaavat levollisuuden ja passiivisen ulkopuolisuuden. Hätäuloskäynti leijailee kepeästi kuin kevätpäivä, mutta sisältää kylmän tuulahduksen. Albumilla kuuluu pimeys, mutta myös lisääntyvä valo. Missä on lähin pelastustie?” kysyy Henna Emilia Hietamäki yhtyeensä ensilevyn Lauluja ihmisistä ja eläimistä aloituskappaleella Hätäuloskäynti. Mikä parasta, se sopii täydellisesti varhaisen kevään ensimmäisiin lämpimiin päiviin. Kontrasti on kiehtova. Yhtyeen musiikissa kuulee vaikutteita monesta suunnasta. Levynsä kahdeksalla kappaleella Hietamäki käsittelee ihmisen neurooseja ja ahdistuksia, mutta myös sitoo haavoja kauniilla melodioilla ja leijailee levollisten soundien virroissa. Sen kertoja ei halua puuttua eikä sotkeutua tutun sähläämiseen: ”Mä en tarvii uusii projektei / Hoida ite omat asias / Sä voit hoitaa ne niin kuin parhaaks näät / Mä en aio olla katsomas.” Levyllä puhutaan avoimesti masennuksesta, ahdistuksesta ja pakkomielteistä, mutta niiden äärellä ei voimaannuta tai tarjota self help -ohjeita. ”Pian ei enää oo hengenvaaraa”, kuuluu Jos en mätänis -kappaleen versio onnellisesta lopusta. Houreiden levyllä kuullaan Cats of Transnistrian englanninkielisen dreampopin sijaan rosoista, melodista ja hieman naivistista suomenkielistä rockia. Jos en mätänis huokuu kauniin melodiansa takana eristäytyneisyyttä ja masennusta. Pastissista ei ole kyse, mutta täysin omaa ääntään Henna Emilia & Houreet ei vielä ensilevyllään löydä. Houreiden oma tyyli alkaa rakentua sen parhaissa kappaleissa. Naivistinen estetiikka muistuttaa Karkkiautomaatista. ”Ei pitäis olla niin vaikeeta, ei pitäis tuottaa ongelmia, avata ovi ja lähtee ulos”, Hietamäki laulaa. Yksi pelastustie voi tietysti olla musiikki. Kokonaisuutena Lauluja ihmisistä ja eläimistä on vahva ja lupaava debyytti. Hietamäki on tullut indiemusiikin ystäville tutuksi Cats of Transnistria -yhtyeestä. L E V Y T 70 RUMBA. Huomattavaa kehitystä on kuitenkin tapahtunut sitten vuonna 2017 ilmestyneen Beibi, mä oon pilalla -ep:n. Kovin paljon yhteyksiä kokoonpanojen välillä ei Hietamäen ääntä lukuun ottamatta ole. Kysymys on aiheellinen aikana, jolloin jonkinlainen katastrofi tuntuu jatkuvasti olevan nurkan takana. Henna Emilia & Houreet ikään kuin hyväksyy hämmennyksen ja ahdistuneisuuden normaaliksi osaksi elämää. Yhtye kuulostaa varmemmalta ja sävellykset ovat iskevämpiä. Lutra lutra -kappale särisee kuin The Breeders, Mustat lasit helisee kuin Velvet Underground herkimmillään ja Hätäuloskäynti haaveilee shoegazingin tahtiin. ” MISSÄ on lähin hätäuloskäynti
”Voidit”, ”infinitet” ja ”possessionit” ovat pyörineet genren voimasanoina siitä lähtien, kun Tony Iommi viritti kielensä alemmas ensimmäisen kerran. Ensimmäinen kuuluu lainaavan 90-luvun Circleltä, ja jälkimmäinen on massiivinen, laulaja Marko Neumanin hätkähdyttävän tulkinnan ympärille rakentuva proge-eepos. Se on kaikesta huolimatta positiivinen meriitti. Sikäli kun albumin kehystarinan päähenkilöt (ei enempää eikä vähempää kuin The Shaman, The Seeker ja The Possessor) tavoittelevat jonkinlaista ”kollektiivista tietoisuutta”, niin onnistuneesti ovat ainakin Waste of Spacen aivopuoliskot yhdistäneet viisautensa yhdeksi eteneväksi sukkulaksi. Perinteisiä Roadburnin-kävijöitä ovat olleet esimerkiksi avantgardististisesta black metalistaan tunnettu Oranssi Pazuzu ja hitaamman psykedeliadoomin puolella soutava Dark Buddha Rising. Hienolta levy kuulostaa silti. Roadburnin keskivertokävijän näkökulmasta teema lienee juuri paikallaan, ja siksi Waste of Space Orchestran eepos otettaneen viiteryhmässään vastaan hurmiolla. Silloinkin, kun riffeillä on riskinä vajota unohdettavaksi 2010-luvun flanellipaitasludgeksi, pelastaa kokonaisuuden tarkkaan mietitty visio ja rikas tuotanto. Toisaalta metallimusiikin kuvasto on verrannaista mihin tahansa scifiin tai fantasiaan: se on melko turvallinen puppulausegeneraattori, josta voi ammentaa uudestaan ja uudestaan samoja hahmoja, ilmöitä ja teemoja mutta vähän eri järjestyksessä. Ja siitä se ajatus sitten lähti. Tykittelyä! Enemmän on enemmän! Ihmeellisen hyvin konsepti pysyy silti kasassa. Waste of Space Orchestra Syntheosis SVART L E V Y T 7,4 RUMBA 71. Syntheosis on melkoinen taidepaukku: se on tunnin mittainen Alejandro Jodorowskyn ja Frank Herbertin visiot mieleen tuova avaruusooppera, jolta löytyy sen nimisiä kappaleita kuin Void Monolith, The Shamanic Vision ja The Universal Eye. Kun kaksi näinkin esoteerisia dimensioita tavoittelevaa yhtyettä laitetaan yhteen, ei lopputulos ole erityisen pidättyväistä. Tämä kuuluu erityisen hyvin esimerkiksi kappaleilla Seeker’s Reflection ja Wake Up the Possessor. Silti Syntheosiksen tematiikka on sitä yhtä ja samaa. MIKAEL MATTILA Enemmän on enemmän M AI JA LA H TI N EN Syntheosis on melkoinen taidepaukku: se on tunnin mittainen Alejandro Jodorowskyn ja Frank Herbertin visiot mieleen tuova avaruusooppera, jolta löytyy sen nimisiä kappaleita kuin Void Monolith, The Shamanic Vision ja The Universal Eye. Etenkin Oranssilla Pazuzulla riittää keskinkertaisia jäljittelijöitä rasitteeksi asti. Vuosien varrella se on muodostunut myös tietyn kotimaisen alaviitehevin areenaksi. Nämä yhtyeet ovat tehneet jo pitkään poikkeuksellista musiikkia, joka nousee keskimääräisen psykedeliapaahdon yläpuolelle. Ulkopuoliselle melskaus tuntuu kaikessa kunnioitettavuudessaan hieman ryppyotsaiselta ja epämääräiseltä, mutta tämä lienee esoteerisen musiikin tarkoituskin. Viime kevään Roadburniin heidät oli kutsuttu esiintymään yhdessä nimellä Waste of Space Orchestra. Massiivisen kuuntelukokemuksen raskaus riippuukin paljolti siitä, miten intohimoisesti suhtautuu Syntheosiksen käsittelemiin sarjakuva-aiheisiin. ROADBURN on legendaarisen maineen saanut taidemetallin, psykedelian ja muun erikoistouhun festivaali Hollannin Tilburgissa
S O I T T O L I S TA 72 RUMBA
Se painaa nykyajan popmusiikissa yhtä paljon kuin kasarirockbändin pieni kutittelu okkultismin kanssa. DK: ”En tiedä, onko musiikki mennyt synkemmäksi vai onko tuollaisen ”I wanna end me” -läpän rajuudessa tapahtunut inflaatio. Suoraviivaisen biitin ja vähän kiemurtelevan laulun kontrasti oli kiehtova. Siihenkin liittyy komedian ja tragedian välinen keskustelu. Ehkä itsekin olen turtunut.” KV: ”Olisiko reilua sanoa, että myös oma musiikkisi on aika synkkää?” DK: ”Ymmärrän, että se voi kuulostaa synkältä. En ole koskaan tainnut tehdä duurivoittoista biisiä! Omaan korvaani se ei kuitenkaan ole synkkää. Jossain vaiheessa asioille on pakko nauraa.” ”Huumori voi olla tehokas keino käsitellä ahdistavia asioita. Kappaleella Eevil Stöö puhuttelee internetiä. Oli hienoa, että kappaletta kuunnellessa ei ollut helppo arvata, mitä tulee seuraavaksi. Musiikissani on enemmänkin ambivalentti tunnelma.” ”Mielestäni esimerkiksi sellainen jazz, joka pyörii iloisen ja surullisen välissä – alueella, josta en osaa aivan sanoa kumpaa se on – on todella tummasävyistä musiikkia. Synkkyydestä tulee mieleen Lil Peepit, Xxxtentacionit ja muut. Siinä oli sellaista jazz-laulun henkeä. TOIMITTANUT KIMMO VANHATALO KUVAT MARKUS PAAJALA ”Pessimismi voi olla ihmisessä erittäin raskas piirre, mutta tietynlainen pessimistinen huumori on aina vedonnut minuun. Billie Eilish Bury a Friend DJ Kridlokk: ”Tämä oli tuotannollisesti siisti. En tavallisesti usko lifestyle-mantraan ’elämä on sitä, mitä teet siitä’, Mies, joka katosi omalta levyltään Vuoden ensimmäisen Soittolistan vieras on helmikuun lopulla uuden levynsä Silius julkaissut DJ KRIDLOKK alias Kristo Laanti. Varmasti jossain on ollut liitutaulu, jolle on laitettu ranskalaisilla viivoilla ajatuksia, että mitä kaikkea positiivista internet tulee olemaan: demokraattinen alusta, ideoiden vapauttaja ja niin edelleen.” ”Puhumme paljon siitä, että internet on pilalla. Myös Khid-nimellä musiikkia tekevä Kridlokk sai kuunneltavakseen muun muassa Billie Eilishin, Ville Valon & Agentsin ja Pyhimyksen kappaleita. Tämä ei tuntunut sen kummemmalta. Kuuntelemisen lomassa hän paljasti, mitä mieltä on termistä ”älykkörap”, pohti kuka DJ Kridlokk lopulta oikein on ja muisteli ensikohtaamistaan internetin kanssa. Naurun kautta asiasta jää muutakin mieleen kuin ahdistavuus.” Eevil Stöö Internetil ei oo tunteit DK: ”Tämä on lempibiisini tältä samannimiseltä ep:ltä. Siihen liittyy komedian ja tragedian välinen keskustelu. Se tuntuu vieraalta ja sen takia synkältä.” KV: ”Ainakin uudella levylläsi Silius myös sanoituksissa on välillä pessimistinen sävy.” DK: ”Pessimismi voi olla ihmisessä erittäin raskas piirre, mutta tietynlainen pessimistinen huumori on aina vedonnut minuun. Kuka tai mikä hän on.” ”Olen miettinyt, että onko internetistä ollut joskus olemassa sellainen kaunis ajatus. Ei jollakin asialla vitsailu kuitenkaan tarkoita, etteikö ymmärtäisi sen vakavuutta. Silti se oli todella riisuttu, ja siinä oli selvästi a-osa, b-osa ja c-osa. Jossain vaiheessa asioille on pakko nauraa.” – DJ KRIDLOKK S O I T T O L I S TA RUMBA 73. Melodian keveys oli hauska vastakohta sille, mitä sanottiin.” Kimmo Vanhatalo: ”Tuntuu, että tällä hetkellä hittimusiikki on aika synkkää. Tietenkin vakaville asioille nauramiseen liittyy myös vastuu. Tässäkin laulettiin ”I wanna end me”
Tästä oli kuitenkin tehty aivan liian kliininen. ”Meillä on aika vahva amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin synnyttämä kuva siitä, minkälaista on rakastua ja mitä rakkauteen kuuluu.” – DJ KRIDLOKK S O I T T O L I S TA mutta internetiin se pätee. Internet on sitä, mitä siitä teemme. Mitä, jos Kridlokk on välillä avaruudessa. Olin, että mikä vittu tämä on. Se oli kuin musiikin lavastamista. Tiedostan, että minulla on tällainen jalusta, jonka avulla voisin vaikuttaa, mutta toisaalta en ole poliitikko enkä kansanedustaja. En rakasta enkä vihaa. Tai vain himassa?” ”Lopulta en enää oikein itsekään tiennyt, kuka DJ Kridlokk on. Internetin koko on vain laajentunut.” KV: ”Nyt internetiäkin kohtaan voi olla jo nostalginen.” DK: ”Muistan, kun olin 1990-luvun alussa serkullani kylässä. Ilmeisesti jonkinlainen sellainen löytyy sinultakin!” DK: ”Ei mikään mainittava. Sen jälkeen kuuntelin aika eksklusiivisesti räppiä, kunnes 2000-luvulla löysin kaiken elektronisen sekoilun.” KV: ”Mitkä rap-jutut olivat niitä, jotka johdattivat sinut genren pariin?” DK: ”Ensimmäinen oli Wu-Tang Clanin Enter the WuTang (36 Chambers). ’Hei, meillä on näitä vanhoja biisejä, niin pitäisikö tehdä ne vanhan kuuloisiksi?’ Mitä, jos toteuttaisi kappaleet vähemmän ilmiselvällä tavalla.” ”Kyllä omasta musiikistanikin löytyy retroilua, ja tietynlainen viitteellisyys on ihan ok. Lunizin Operation Stackolan löysin siskoni levyhyllystä vuonna 1995, kun I Got 5 on It oli iso hitti.” ”Aika pitkälti rap oli tuolta New Yorkin puolelta. Hän on aina kertojana.” KV: ”Haluatko itse vaikuttaa poliittisesti tai yhteiskunnallisesti musiikillasi?” DK: ”En koe, että oma musiikkini on siihen oikea paikka. Lähdin koneelta pois, ja täti ihmetteli, että: ’Joko sinä kävit siellä?’ Vastasin ’joo’ ja palasin analogisten figuurien äärelle.” KV: ”Levylläsi on kappaleet Oon Eevil Stöö ja Oon Paperi T. Räpissä teksti henkilöityy usein vahvasti kertojaan. Siinä oli rosoa, mutta ei mitään särmää.” KV: ”Mikä on suhteesi iskelmään?” DK: ”Ei oikein minkäänlainen. Se sai aivot muljahtamaan! Sitten tulivat Wu-Tangin liitännäiset sekä Nasin Illmatic ja Mobb Deep. Tämän jälkeen Kridlokk on hetkeksi levyllä poissa. Hän on Eevil Stöö ja Paperi T. Minulle tulee siitä usein sellainen olo, että kuuntelen mainosta. Menin tietokoneelle ja siinä oli internetin aloitussivu auki. Myös kuuntelijalla pitää olla vapaus valita, mitä vastaanottaa, oli se sitten uskonnollinen tai poliittinen viesti. Kappale ei kuitenkaan lopulta kuulostanut 60tai 70-luvulla tehdyltä. Pyhimyksen kohdalla ei kuitenkaan ikinä tule sellainen olo, että tuo tyyppi nyt sanoo näin. Tai solariumissa. Dataa virtaa hirveästi verkkokalvoille, kun olen vielä peiton alla ja aika henkilökohtaisessa tilassa. Hän käveleekin oven ohi, ja se on viimeinen havainto hänestä. Jos sinne käy kaatamassa ämpärillisen skeidaa, niin kyllä se jää sinne pyörimään.” ”On kuitenkin vaikea arvioida, onko internet ikinä ollut parempi paikka tai tuleeko siitä tulevaisuudessa huonompi paikka. Siihen oli piirretty joku pieni talo ja puu.” ”Sivua pystyi skrollaamaan hiirellä muutaman sentin kumpaankin suuntaan, koska se ei skaalautunut tietokoneella oikein. En koe, että voin hyväksyä tai 74 RUMBA. Olen kuunnellut Metallicaa, Kreatoria ja Anthraxia. Luulen, että hyvyyden ja huonouden tasapaino on aina ollut vähän sama. Retroilu oli turhan tiedostettua. Hävisin-kappaleella vanhentunut Kridlokk kävelee kohti vanhainkotia. Tässä häiritsi se, että piti retroilla niin helvetisti. Räpläsin sitä minuutin ja kyllästyin. Tämä kaikki sopii siihen, että Kridlokk on alusta asti väittänyt olevansa jotain ihan täysin muuta kuin mitä minä henkilönä olen.” ”En halunnut, että Kridlokk alkaisi tuntua jo tehdyltä ja tylsältä. Ostin jo 5-vuotiaana viikkorahoilla ensimmäisen Guns N’ Roses -kasetin. Koetan pysyä mukana maailman menossa ja siitä, mistä puhutaan, joten kännykkä tulee avattua heti, kun herään. Julkinen työ ei mielestäni velvoita ottamaan kantaa.” ”En itse myöskään kuuntele poliittista musiikkia. Sen sijaan, että varjelisin sekä kuuntelijoiden että itseni vanhaa näkemystä siitä, minkälainen Kridlokk on, päätin muuttaa sen täysin. Rap tuli mukaan kuitenkin aika nopeasti, kun olin ala-asteella. Meillä ei kotona kuunneltu iskelmää, kun olin lapsi. En ole ikinä oikein kuunnellut sitä ja se, mitä olen kuullut, ei ole puhutellut. Hän on ikään kuin suomalaisen rapin näytelmäkirjailija. Jos juttelen hevimusiikkitietäjän kanssa, en pysty hirveästi pudottelemaan katu-uskottavia nimiä. Tätini sanoi, että: ’Meillä on nyt internet, haluatko kokeilla?’ Minulla ei ollut mitään hajua, mikä se on. En itse edes räppää jälkimmäisellä biisillä, vaan otin oman säkeistöni pois.” ”Sitten tulen takaisin Paperi T:n jälkeen vähän psykoosissa ja mietin, kuka oikein olen. En oikein tiedä, mitä mieltä voisin siitä olla. Voitko valottaa niiden taustaa?” DK: ”Kun tein Silius-levyä, mietin paljon DJ Kridlokkin roolia. Tuntuu, että se kaikki vyöryy sänkyyn asti.” KV: ”Tiettyjä juttuja, kuten vaikka toksista maskuliinisuutta, jauhetaan niin paljon, että niihin kyllästyy, vaikka käsite olisikin hyvä ja hyödyllinen.” DK: ”Niin, elämme buzzwordien ja hashtagien aikaa.” ”En erityisesti pitänyt tästä kappaleesta, mutta Pyhimys on tosi hyvä. Päätin kuitenkin vaihtaa lavasteita UG-Solon katujen gangstasta johonkin abstraktimpaan. Tästä eteenpäin hän on ihan kaikkea mahdollista.” Ville Valo & Agents Syksyn lapsia DK: ”Tämä oli erittäin suomalaisen kuuloinen kappale. Minulla kesti tosi kauan sulaa länsirannikon jutuille, enkä niistä koskaan täysin innostunutkaan. Sitten löysin eteläräppihommat ja aloin fanittaa niitä.” Pyhimys Mulkut DK: ”Kun biisi alkoi, tuli heti, että: ’Ei vittu, tämä aihe.’ Minulla on vähän sellainen politiikan ähky. Musiikissa piti olla vaaran tuntua!” KV: ”Soittolistassa onkin tullut jo vähän perinteeksi kysyä hevimenneisyydestä. Ajattelin, etten enää yritä risteyttää omaa itseäni ja Kridlokkia, vaan menen syvemmälle sinne larppiin. Tietysti voi miettiä sitä, tekeekö se jo musiikista yhteiskunnallista, jos se ilmentää jotenkin ajan henkeä.” KV: ”Mitä mieltä olet termistä älykkörap?” DK: ”Hah! Se on lähinnä huvittava
Bileräppiä kuunnellaan bileissä ja junttiräppiä, kun pitää vetää naula päähän. Kyllä minä olen eronnut elämässäni, mutta yksikään noista asioista ei tapahtunut. Hyvä esimerkki on grime. He kokevat kaikkea sellaista, mitä minä en tee. Oli se sitten se tapa, miten vietetään ystävänpäivää, millaiset häiden pitää olla tai minkälainen on ihanneparisuhde. Se edustaa useimmiten asioiden keskiarvoa. Ärsyttää, huh huh!” ”Tästä tulee mieleen se, kun istun himassa ja mietin, että jengi tuolla varmaan lukee kahviloissa kirjaa ja käy ravintoloissa. Kappaleessa oli ohjeet, kuinka reagoida eroon mahdollisimman lapsellisesti ja teatraalisesti. En ainakaan itse käsitä sitä niin, että junttirap on junttien tekemää!” Stereo feat. Ei kukaan oikeasti tee näin.” KV: ”Olisitko voinut aikoinaan kuvitella, että räpistä tulee 2010-luvun lopun suosituinta popmusiikkia?” DK: ”En olisi osannut ennustaa sitä, mutta en ole ikinä kyllä yrittänytkään. Se on lähtenyt elämään omaa elämäänsä.” ”Terminä se on hassu, koska se sisältää ladattuna oletuksen, että on olemassa räppiä, jonka tarkoituksena on osoittaa tekijänsä älykkyysosamäärä. Yksikään kappaleen mielikuvista ei tuntunut tippaakaan realistiselta.” ”Meillä on aika vahva amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin synnyttämä kuva siitä, minkälaista on rakastua ja mitä rakkauteen kuuluu. Hyvä esimerkki on David Bowie.” ”Tietenkään se, mikä on suosituinta, ei yleensä edusta kaikkein kokeellisinta ja mielenkiintoisinta musiikkia. En ole oikein koskaan ruotinut skenen tilaa tai tulevaisuudennäkymiä. Jollekin termi älykkörap saattaa sisältää hirveästi dataa. Sen tekijät pitivät itse pitkiä puheenvuoroja siitä, että ei tämä ole mitään grimea. Heidän slangissaan se tarkoitti paskaa!” KV: ”Itse olen mieltänyt älykkörap-termin jonkinlaisena vastakohtana ’bile-’ tai ’junttiräpille’.” DK: ”Tässä mielenkiintoista on se, että älykkörap on termeistä ainoa, joka yrittää kuvata sen tekijöitä. Saa nähdä, milloin saturaatiopiste tulee tai onko se jo tullut.” ”Vielä kymmenen vuotta sitten olin vahvasti sitä mieltä, että jos olet pop, et voi olla hyvä, aito tai mielenkiintoinen. Sitten, kun kokeilen niitä juttuja, tajuan, että: ’Mitä vittua minä täällä kahvilassa teen tämän kirjan kanssa?’ Kunnon larppausta. Onhan hyvää poppia ollut helvetisti olemassa. Etta Vuosien päästä DK: ”Tämä oli ihan helvetin hirveä biisi. On sairasta, että se laajenee siihen, millaista on, kun eroaa.” ”Tässä kaikki lainit, joilla kuvattiin ahdinkoa, kipua ja ikävää, olivat epäaitoja. Jos pidät tuparit ja kutsut sinne monta ihmistä, niin tietysti teet ruokaa, jota todennäköisimmin kaikki diggaavat syödä.”. Kaikki ne asiat, mistä tässä räpättiin: ”Tähtitorninmäellä tehtiin lumienkeleitä” ja ”se rotsi, jossa mulla on edelleen röökinpolttama reikä” – kukaan ei tee noin! Näytä minulle toisiinsa rakastunut pari, joka tekee Tähtitorninmäellä lumienkeleitä. vastaanottaa kyseistä termiä. Uskaltaisin sanoa, että näin ajattelevat myös muut tietämäni artistit, jotka termiin liitetään. Hän tietää täysin, mihin sillä viitataan, miltä älykkörap kuulostaa, minkälainen on sen tekstien sisältö ja kuka on sen esittäjä.” ”Genrejen nimet ovat harvoin tekijöidensä itse keksimiä. Toisaalta en ole varma, mitä termi tarkoittaa. Niitä keksivät ne, jotka tarvitsevat työkaluja puhuakseen kyseisestä asiasta. Havahduin itse vain siihen, että näin kävi. Tuntuu, että tuhlaan vain aikaani. Nämä muut termit kuvaavat enemmän kuulijoita tai sitä, missä musiikkia kuunnellaan
Wikipedian mukaan ”2000-luvulla Tuomari Nurmio on etsinyt koko ajan uusia näkökulmia musiikkiinsa”. Nurmio oli mukava ja mutkaton. Muistan, että haastattelu jännitti etukäteen tavallista enemmän, mutta meni aivan hyvin. Syntyisikö sellaista enää. Kuinka kenenkään etunimi voisi olla Tuomari. Tällä vuosituhannella Tuomari Nurmio on tehnyt slangilevyjä, tangolevyjä, rillumareilevyjä ja englanninkielisiä levyjä. Kauniisti muotoiltu – ja ovathan tulokset olleet laadukkaita. KO LU M N I L Ä H D E ANTTI LÄHDE Kirjoittaja on Rumban entinen toimituspäällikkö, joka ymmärtää konseptiwaven taloudelliset realiteetit mutta varaa itselleen oikeuden kiukutella ja polkea jalkaa. Sivulle 41 on kirjattu ”Lauluja joita itse lauloin”, lastenlauluja (Mörkö se tahtoo piiriin) ja virsiä (Ystävä sä lapsien), mutta myös rockia. Tuomari Nurmio tuntui mystiseltä ja psykedeeliseltä olennolta. Soitinrepertuaari ulottuu lusikoista irkkupilleihin. Virallisen kirjanpidon mukaan ensimmäinen ”laulu jota itse lauloin” oli Tuomari Nurmion Sunnuntaina. Miljoonasade etsi 1990-luvulla näkökulmia kuumailmapallosta ja uima-altaan pohjalta. Jos jokainen kiertue täytyy konseptoida, jos jokaisen albumin ympärille täytyy keksiä koukuttava tarina ja jos apurahoja irtoaa vain poikkitaiteellisilla yhteistyöprojekteilla, milloin artistille jää aikaa tehdä varsinaista leipätyötään. Twin Peaks: The Returnissä (2017) Jeffriesiä esittää höyrypannu, joka piileskelee eräänlaiseen limboulottuvuuteen kätketyssä 1930-luvun motellissa. Olin 2,5-vuotias. Hän on esiintynyt niin Tuomari Nurmiona, Dumarina kuin Judge Bonena ja levyttänyt muun muassa Alamaailman vasaroiden, Hoedownin, Folk-Liisan ja Doc Hillin kanssa. Jos jokainen kiertue täytyy konseptoida, jos jokaisen albumin ympärille täytyy keksiä koukuttava tarina ja jos apurahoja irtoaa vain poikkitaiteellisilla yhteistyöprojekteilla, milloin artistille jää aikaa tehdä varsinaista leipätyötään: itsensä näköisiä lauluja, joista hänet muistetaan. Lopullisen varmuuden Nurmion olemassaolosta sain vasta vuonna 2000, kun haastattelin häntä Tuomarin todistajat -levyn tiimoilta. Mutta onko Tuomari Nurmiotakaan enää olemassa, ”ainakaan normaalissa mielessä”. Tuomari Nurmio oli jo lapsena ristiriitainen hahmo. Uusimmalla Usvaa putkeen -albumillaan Nurmio on Ouroboros ja versioi omia kappaleitaan ”boogie-vaihde tapissa”. Levyllä suomirockin senaikainen kerma versioi Nurmion kappaleita. Jos Tuomari Nurmion pitäisi nyt kirjoittaa Tuomari Nurmio -laulu ilman mitään taka-ajatusta tai suunnitelmaa, miltä se kuulostaisi ja mistä se kertoisi. Sigiä, Riki Sorsan Regga OK (sic) ja Pelle Miljoonaa, perässään sulkuihin merkitty täsmennys ”samaa mitä isoveljetkin”. Muistan miettineeni, onko häntä oikeasti olemassa. 76 RUMBA. Värttinä ja Paleface vierailevat. Vai onko hänestäkin tullut omassa limboulottuvuudessaan piileskelevä höyrypannu. Lynchin esittämä Gordon Cole ei siis ainakaan liiottele arvioidessaan, ettei Jeffries ”ole oikeastaan enää olemassa, ainakaan normaalissa mielessä”. Rallattelin iloisesti, kuinka ”taksin katolla vilkkuu yön ainoa valopilkku”, mutta toisaalta Lasten mehuhetki ja etenkin sen säe ”paha musta enkeli vei pölynimurin” synnytti trauman, jonka seurauksena aloin pelätä kotimme eteisen siivouskaappia kuollakseni. M onen ikätoverini tapaan elämäni varhaisvaiheet on ikuistettu Kulta-aika lapsuuden -nimiseen ja Maija Karman kuvittamaan ”pienokaisen omaan kirjaan”. David Lynchin elokuvassa Twin Peaks: Fire Walk With Me (1992) David Bowie esittää jäljettömiin kadonnutta agenttia Phillip Jeffriesiä, joka pölähtää ilmestyksenomaisesti FBI:n Philadelphian-toimistoon – vain haihtuakseen hetkeä myöhemmin. Onko Tuomari Nurmiota enää olemassa. Uudella, Karkumorsian-albumillaan yhtye soittaa uusien kappaleiden ohessa päivitettyjä versioita vanhoista lauluistaan
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli instagram.com/metelinet SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAHAK U METELI.NE T
Sell out ei ole enää sama kuin ennen! Niin sanotuksi kirsikaksi kakun päälle, ainoa Mikko Koivusipilän nimeltä muistama yhtye, Haloo Helsinki!, jättäytyi takavasemmalle odottelemaan, että Uusi uljas maailma on tehty heitä varten. Pyhimyksen egoa näet horjutti kaikista Suomen lehdistä Keskisuomalainen, ja kirjoitelmakin oli piilotettu turvallisesti maksumuurin taakse. Sensuuria (ko?). N I S S E M 1-2-3-Nelonen T here is no business like show business! Vanha skribenttinne muistelee lämmöllä aikoja, jolloin Pop Media oli suomalaisen musiikkibusimentin vaikutusvaltaisin ja pelätyin konglomeraatti. Singlellä lauletaan ”Tää on nyt se sun biisi / Se mitä aina radiosta toivot” ja kappaleen pidemmällä albumiversiolla saamiemme tietojen mukaan myös ”Soitetaan mitä halutaan / Asenne on rock”. Mysteeriksi vain jää, voiko kriitikko olla väärässä, jos kukaan ei sitä lue. Sillä kun kerran on hyvään tottunut, mitä siitä luopumaan. Vapaan tyylin omaisesti tiputeltu palopuhe ei ollut mikään Cheekin linnanjuhlaräppi, vaan lähti kuin hauki rannasta. Eikä tässä vielä kaikki! Hiphop-sankarimme hurjan helmikuun huipensi suuri skuuppi. Siis jos hauki on vedenelävistä se, joka ui ihmisen ruumiinonteloon sinne kiinnittyen. Sitä odotellessa voimme seurata, kuinka Stereo vie suomalaisen edm:n ”nextille levelille” eli jumiutuvat Weekend-festivaalin jonohelvettiin, kun niille lavoille ei ole mitään asiaa. Yrityskauppoja odotellessa, ave! Singlen kansi sisältää tuotesijoittelua. Niin tinkimätöntä! Nisse jatkaa suomalaisen musiikkiteollisuuden hapettomuuteen tukahtumista ensi numerossa, ellei ole käynyt niin onnekkaasti, että Sanoma päästäisi uskollisen sotaratsunne kirmaamaan vehreämmille niityille. Kenelläpä ei menisi ihon alle, että kaikista maailman ihmisistä Paperi T oli ensin ja on edelleen se kansakunnan ”älykköräppäri”. Suomiräpin kummisedästä herkkänahkaiseksi ja huomionkipeäksi keski-ikäiseksi alennettu Pyhimys ei kenties ole vieläkään päässyt yli Ruger Hauerin hajottaneesta traumastaan. Kertauksen vuoksi: Sanoma osti ensin koko joukon lääväisimpiä kansanfestivaaleja ja sen jälkeen Pekka ”Rafaelin enkeli” Ruuskan ja tämän tuotantoyhtiön Kaikun. Ja siltä varalta, että paha kriitikko tätä epäili, Pyhimys ilmoitti Instagramissaan konserttia arvostelleen Arttu Seppäsen toimittelun olleen lukematta paskaa. Ikään kuin yksi Atomirotta ei riittäisi, Pyhimys on päättänyt haastaa oman yhtyeensä Teflon Brothersin aseman Suomen opportunistisimpana bändiprojektina julkistamalla yhteismusiikkia Saimaan kanssa. Sädekehän alla juonittu kosto on julma, sillä tätä nykyä hänet tunnetaan parhaiten Sanoma-yhtiöistä kertovasta Jättiläinen-kappaleestaan (”Hartioiltas sun mä kaiken nään”), joka taas on erinomaisen älykäs ja oivaltavan suora viittaus Neloselta, Nelosen radioista ja Helsingin Sanomilta viime vuonna saatuun media-aikaan. Tämän vuoksi, rakkaat nuoret, kiitospuheet kirjoitetaan etukäteen. Vastedes yhtiö pärjää suomalaisessa musiikkibisneksessä tyystin omillaan: omaa musiikkia omiin radioihin ja omille festivaaleille. Jälleen seurasi koottuja selityksiä – jo ennen yllä mainittua tuotesijoittelubiisiä. Viimeistään Emma-gaalassa Cheekiksi Cheekin paikalle räpin ikuiseksi altavastaajaksi asetettu ”Pyhi” on omaksunut oppi-isänsä tavatkin. 78 RUMBA. Tällä kertaa negatiivista energiaa löytyi maakunnista, joihin Pyhimys – joka muuten on keksinyt vuodenajat! – matkaa olemaan cool. Yhdelle tämä, jopa eduskunnassa huolta aiheuttanut, vallan keskittymä todennäköisesti sopii, nimittäin Sanoman viralliselle lellikille. Vastarintaliikkeen juoksuhaudoissa eläteltiin vielä toivoa, kun suomiräpin partisaani ja Paavo Väyrysen tähtiliikkeen seuraava tähtiehdokas Mikael Gabriel sai mikrofonin Emma-gaalassa. (Tiedoksi niille, jotka eivät ole näkyvyyden ja promo-cd-levyjen toivossa lusineet läpi erinäisten viestintäkoulujen pääsykoekirjoja, konglomeraatti on mustekalamainen sana mustekalamaisille mediayhtiöille.) Loppuvuodesta asti on ollut toisin. Tämän aviisin haastattelussa Pyhimys julisti projektin jo etukäteen ”vaihtoehtomusiikiksi”, jotta ei vain häviäisi, näyttävät Spotify-luvut mitä vain. Hanskat tiskiin, viimeinen sammuttaa valot ja muita tilanteeseen alistumista kuvaavia sanontoja. Rohkea kannanotto vesittyi matkalla korvien välistä huulten väliin vain asiaan liittymättömien tahojen loukkausryöpyksi
B L A C K P E I D E R S A R J A K U VA RUMBA 79
Niinä hetkinä, kun se viisi prosenttia saa niskalenkin, se tuo epävarmoista artisteista sen hyvän esiin, että vittu tämä on mahtavaa.” Vestan vuosi 2018 oli aika huikea. Vestan viimevuotisen debyyttilevyn tuottajalla on myös uusi Roosberg-projekti Chisun kanssa. Samalla Sydneyn-reissulla minulle kirkastui myös oman albumini teema.” Soololevystäsi piti tulla tuottajalevy vierailevilla laulajilla. Kaikkia hävettää koko ajan -Mutta kun lopettaa itsensä vihaamisen edes hetkeksi, niin silloin voi tehdä, sillä hetkellä”. Toinen vastaava kokemus oli PMMP:n toisen levyn (Kovemmat kädet, 2005) kanssa. ”Minulla on historiaa instant-hiteissä, olenhan ollut tekemässä Rusketusraidat-biisin, mutta myös pikkuhiljaa aukeavissa, kuten Magenta Skycoden palkkilevy (IIIII, 2006), josta tuli kultalevy nyt, 13 vuotta julkaisusta. On teoria, jonka mukaan 95 prosenttia meissä on juuri näitä tuntemuksia ja viisi prosenttia tietoisuutta, jolla pystyt kyseenalaistamaan sitä. ”Koska Sadboi ei tule levylle, niin halusin vaan avata mistä on kyse. Sitä seurasi ahaa-elämys, että kirjoitan myös sanat levylle, ja jotta se olisi mahdollisimman henkilökohtainen, laulan itse. ”Tosi viisaasti sanottu nuorelta ihmiseltä. Albumista tulee hyvin tiukka kokonaisuus, ikään kuin trippi.” Albumin pääteemaksi kerrot oman pimeän puolen hyväksymisen ja sitä kautta mahdollisesti terveemmän suhteen luomisen itsesi kanssa. Epävarmuus ja itseinho on jollain tavalla pureutunut meihin voimakkaasti pienestä lapsesta asti, kun on joutunut olemaan vuorovaikutuksessa muun maailman, yhteiskunnan ja koulun kanssa. Yllätyitkö siitä. Id on niin sanottu pimeä puoli, joka kuitenkin on vain energiaa. Tuottajalevy ei tuntunut enää yhtään oikealta. Se on puhdasta seksuaalisuutta, aggressiota ja luovuutta. En siis yllättynyt. Tame Impalan albumi Currents (2015) tavallaan rohkaisi vielä enemmän, että tee vaan itse kaikki.” Sadboi-singlen julkaisun yhteydessä jaoit somessa henkilökohtaisen tekstin muun muassa taipumuksestasi pettää kumppaneitasi. Kun oltiin Sydneyssä tekemässä Vestan levyä (Lohtulauseita, 2018), puhuttiin, että ensi vuosi tulee olemaan sinun vuotesi – mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Se on meillä kaikilla sisäänrakennettuna. ”Suurimpana selitettävissä olevana teemana on freudilainen persoonallisuusteoria, persoonan rakenne: ego, superego ja id. Hän sanoi oppineensa sinun kanssa työskennellessään, että ”me ollaan kaikki sairaan epävarmoja ihmisiä. Mitä tapahtui. V estaa haastateltiin tällä samalla palstalla hieman ennen esikoislevynsä julkaisua. Kun ego ja super ego väistyvät eli tietoisuus katoaa, esimerkiksi kun humallutaan, niin jää vain se Kahleet poikki JORI SJÖROOS julkaisee tänä vuonna sooloalbumin, jolla tekee kaiken itse, ja keikkailee ensi kertaa ”kunnolla” sitten Magenta Skycode -vuosien. Diggaan Vestassa siitä, että se ei ole mikään viikon päästä vanha juttu. Siinä on sitä ajattomuutta, mitä rakastan musiikissa ja kaikessa kulttuurissa. TEKSTI JUKKA HÄTINEN KUVAT MARKUS PAAJALA ”Minut muistetaan sellaisena kenkiintuijottelevana ja ujona indiejäbänä, mutta se on kaukana omasta persoonallisuudestani ja siitä, millainen olen artistina.” – JORI SJÖROOS K Y S Y M Y S & VA S TA U S 80 RUMBA. Miksi halusit ilmoittaa asian näin avoimesti, etkä esimerkiksi jättää sanoituksista tulkittavaksi. ”Henkilökohtaisessa elämässäni tapahtui ero, jonka jälkeen jostain syystä aloin kirjoittaa ajatuksiani biisilyriikan muotoon. Siitä jää jotain ihmisille rauhassa löydettäväksi. Mitä tästä tutkimusmatkasta on jäänyt käteen
• Oli toinen Turun kaupunginteatterin Tom of Finland -musikaalin musiikin säveltäjistä. • Pyörittää perustamaansa Solina-levymerkkiä Tom Riskin kanssa. • Yhtyeensä Magenta Skycoden (2005–2014) debyyttialbumi IIIII (2006) myi kultaa helmikuussa 2019. K Y S Y M Y S & VA S TA U S • Jori Sjöroos, syntynyt 24.9.1976 Turussa. • Oli PMMP:n (2002–2013) pääasiallinen säveltäjä ja tuottaja. • Muita projekteja mm. • Tammikuussa 2019 Jori Sjöroosin nimellä julkaistu Sadboi-single enteilee myöhemmin ilmestyvää albumia, mutta ei löydy levyltä. Tuottaa Vestaa. FAKTA RUMBA 81. Rooxx ja Roosberg (Chisun kanssa)
Kuulen sen heidän tekemästään musiikista.” Sinulla on Chisun kanssa projekti nimeltä Roosberg. Sen jälkeen ego sitten kommunikoi idin kanssa, että mitä tapahtui ja miksi tein noin, en ymmärrä. James ja Migos-hittejä tehtaillut Metro Boomin. Aloitin vajaa pari vuotta sitten transsendenttisen meditaation ja huomasin, että teen elämässäni paljon asioita, jotka eivät tunnu oikeilta. Miten projekti sai alkunsa ja mitä muuta on luvassa. Kirkkain oivallus on ollut se, että se energia ja eläimellisyys on meissä. Onnistuttiin tekemään todella vaivattomasti kappale, joka sopii teemaan ja on ainakin meidän mielestä tosi taianomainen. ”Kuulostaa tosi kylmältä ja tylsältä, mutta genret eivät merkitse minulle mitään. Tehdäänkö Suomessa sinua inspiroivaa musiikkia. ”Minua on aina jännittänyt, mitä muut sanovat. Sitten menet tuonne paneskelemaan ympäriinsä tai hakkaamaan nakkikioskille jengiä. Vaikka se olisi ihan vitun naurettavaa.” Tähänkin liittyen, olet tällä hetkellä asemassa, jossa keltainen lehdistö raportoi yksityiselämästäsi ja sitä kommentoidaan keskustelupalstoilla. Se voi olla kaikkea teknosta Hans Zimmerin soundtrackien maailmaan.” Muumi-soundtrackille tekemänne biisi The Author viittaa itseensä Tove Janssoniin. Olen aina ollut suuri räppifani, ja hyvä räppi inspiroi minua. Minut muistetaan sellaisena kenkiintuijottelevana ja ujona indiejäbänä, mutta se on kaukana omasta persoonallisuudestani ja siitä, millainen olen artistina. Mutta samalla olen, että hei, nyt mennään.” Sadboi kuulostaa tyyliltään nyt pinnalla olevalta emoräpiltä. Mitä tarkoitat. id. En kutsu sitä herätykseksi, mutta havahduin, että olen elämän puolivälissä, mihin olen oikein menossa. Jos kuulen hyvää musiikkia, niin noteeraan sen. Onko se mielestäsi mielenkiintoista musiikkia. Travis Scottin lyriikat eivät ole kovin tärkeitä, toisin kuin vaikkapa Kendrick Lamarilla, mutta hänen tuotantonsa, träkkimaailmansa ja miten siellä käytetään lauluääntä on innovatiivista.” Laitoit Instagramiin kuvan motivaatiojulisteestasi, johon olet kirjoittanut sinua inspiroivien henkilöiden nimiä, kuten Travis Scottia tuottanut Mike Dean, Draken hovituottaja 40, Aphex Twininä parhaiten tunnettu Richard D. Ei se oikeastaan tunnu miltään.” Jännittääkö näin henkilökohtaisen albumin julkaisu. 2019 tulee olemaan sellainen suuri kahleidenrikkomisvuosi. Miltä se tuntuu. Tekstissä kehotetaan kuulijaa kirjoittamaan itse oma tarinansa. Sen kanssa pitää elää.” Kirjoitit, että tämän sooloprojektin myötä olet avannut elämääsi rajoittaneita kahleita. ”Vitun hyvä kysymys. Seuraavan viiden vuoden aikana tulen vihdoin toteuttamaan ne unelmat, jotka ovat olleet kytemässä 10–15 vuotta.” K Y S Y M Y S & VA S TA U S 82 RUMBA. ”Hmm. Rajoitukset, mitä olen kokenut, johtuvat vain ja ainoastaan siitä, että olen pelännyt, mitä muut ihmiset ajattelevat siitä kuka olen ja mitä teen. Siinä on jollain tapaa totaalisen aitoa ja puhdasta luovuutta. Olen yrittänyt miettiä ja analysoida heidän tapaansa tehdä. Sen musiikkia kuullaan uudessa Muumi-sarjassa ja sen huhtikuussa ilmestyvällä soundtrackillä. ”Jännittää. ”Tehdään! Tässä maassa täysin omaa luokkaansa megaisoista nimistä ovat Jurek ja Chisu. Millainen on Jori Sjöroosin tarinan seuraava luku. ”Fullsteamin Virpi Immonen pyysi meiltä biisiä Muumi-projektiin. Meillä on yksi lyhyt elämä, kannattaa tehdä asiat juuri niin kuin itse haluaa. Varmasti tehdään jatkossa lisää musiikkia
SOITTONIEKANAUKIO 1 A, ESPOO I SELLOSALI.FI
The Cinematic Orchestra tekee paluun 12 vuoden tauon jälkeen! Yhtye tutkii ikiaikaista kysymystä, joka on tänä vuonna on tärkeämpi kuin koskaan: Mitä pitäisi uskoa. Toivo Susi #74100 Nilviäinen Julkaisu 29.3 (CD / LP / digital) Älä anna populaarimusiikin pilata päivääsi!. The Cinematic Orchestra To Believe (CD / LP / LPX / digital) M Näytän missä asun (LP / digital) 'Näytän missä asun’ -albumilla M tulee lähelle ja purkaa sanoiksi joukon unenomaisia skenaarioita elektronis-akustisen musiikin säestyksellä