SANNI PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT JAMIE XX Gangsterista koko kansan Snoopiksi 2/2015 . 8 ,90 € Snoop Dogg
26 Kolumni: Hirvonen Hulluja naisia ei popmusiikissa kaivata. SISÄLTÖ 2/2015 28 Snoop Dogg Muutama sananen länsirannikon rap-ikonista. 86 Nisse M Some-awards 2015. 12 Vieraissa Jazzmuusikko meni laivalle. 16 Studiossa Friedin studion perii Hukka. 74 Black Peider Sankarimme keikalla. 80 Valitut Palsat Tomi Palsa kuvasi kaksi hyvin erilaista naisartistia. 8 Datanurkkaus Käppyröitä festivaaleista. 62 Missä menee plagiaatin raja. 78 Levyhylly Timo Kaukolampi ja “Kaukolampi collection”. 84 Ammattilainen vastaa Ovatko festivaalien pääesiintyjät käyneet jo kohtuuttoman hintaisiksi. 88 Kysymys & vastaus Jamie xx opettaa amerikkalaisille asioita tanssimusiikista. 40 Sanni Se on nuori ja sillä on vaalea tukka. 15 Täydennä lause Pate Mustajärvi sanoo viimeiset sanat. Eiku. Raastuvassa nähdään, sanoi Marvin Gayen perikunta. 20 Nousussa Lasten hautausmaa ei halua olla synkkä. 66 Levyt Paperi T, Nightwish, Kendrick Lamar, K-X-P ja Sufjan Stevens. PARASTA JUURI NYT: Tobias Jesso Jr: Goon (levy) TEEMU FIILIN PÄÄTOIMITTAJA Rome: A Passage to Rhodesia (levy) SAKU SCHILDT TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ Better Call Saul (tv-sarja) MIKKO LITMANEN ART DIRECTOR RUMBA 3. 82 Kolumni: Laakso Älä anna rockismille valtaa. 6 Ajankohta Kelela, Hisser ja Beats Music. 24 Pop-essee Oliko N.W.A.:n aitous vain suurta kusetusta. 76 Hittikaruselli Teemu Fiilin ja Jose Riikonen puhuvat uusista biiseistä. 22 Kiitoradalla Kasper, Sirja & Konfuusio, Feels, Scycry ja Movements. Ja Mama. 10 Viikko kuvina Anssi Kelan kuva-aarteet näytillä. 50 Pertti Kurikan nimipäivät Suomen punkein bändi ennen ja jälkeen Euroviisujen
2460 Gary Lachman ALEISTER CROWLEY – Suuren Pedon elämä ja teot Mystikko Aleister Crowley on yksi populaarikulttuurin ikonisimmista hahmoista. Kirja valottaa henkilöä myytin takana. Valonkantajat on hämmästyttävä populaarihistoriallinen syväsukellus Suomen esoteeriseen hengenelämään. HÄMÄRÄN RAJAMAILLA JA PIMEÄN TUOLLA PUOLEN Perttu Häkkinen & Vesa Iitti VALONKANTAJAT – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä Keittikö valtakunnanjohtaja kissan saatanallisessa rituaalissa. Sammuta valosi ja lähde tripille ufojen, selvännäkijöiden, kilahtaneiden natsien ja perkeleenpalvojien pariin! 2430 John Waters LIFTARI Saastan kuningas ja roskan paavi liftaa tiensä lukijoiden sydämiin. 2510. Kanavoitiinko ”Jäähyväiset aseille” -kappaleen sanat avaruusolioilta. John Watersin matkakertomus liftauksesta halki Yhdysvaltojen on hykerryttävä kirja oudoista ja vieläkin oudommista ihmisistä, joihin hän tripillään törmäsi. Outo mies on jättänyt lähtemättömän jäljen lukuisiin bändeihin ja ilmiöihin
Ja jos hän menestyi, ei häntä saanut kritisoida, oli musiikki miten huonoa tahansa – muuten oli ”kateellinen”, ”negistelijä” tai jopa ”heitteri”. Ainakin siihen asti, kunnes kaikki tekevät biisejä autoista. vuosikerta Numero 660 Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3. Se on arveluttava käyttäytymismalli, mutta tavallaan ymmärrettävä. 8–16) Puh. Siihen on varmasti yhtenä syynä eräs ytimeltään inhottava dilemma. Kun keskiluokkaisessa omakotilähiössä kasvanut ja kauppaopiston käynyt suomalainen tekee saman perässä, alkavat hälytyskellot soida. Valonkantajat on hämmästyttävä populaarihistoriallinen syväsukellus Suomen esoteeriseen hengenelämään. Onhan rahan tekeminen yhtä tärkeä taidemuoto kuin taiteen tekeminen, ja siinä onnistuminen useimmiten usein pyhittää keinot. Kun köyhissä slummiolosuhteissa kasvanut räppäri intoilee ensimmäisistä setelitukuistaan ja luksusautoistaan, sen psykologia on vielä helppoa ymmärtää. ”Räppilaiffi” ja sen dokumentointi ontuu Suomessa pahasti. Nuoremmassa rap-sukupolvessa on havaittavissa muutosta myös jenkkien listarapissa. John Watersin matkakertomus liftauksesta halki Yhdysvaltojen on hykerryttävä kirja oudoista ja vieläkin oudommista ihmisistä, joihin hän tripillään törmäsi. 045 110 5522 Tämän lehden tekijät Anna Brotkin, Teemu Fiilin, Jarkko Fräntilä, Iida Sofia Hirvonen, Jami Järvinen, Otso Karhu, Anssi Kela, Toni Keränen, Matti Komulainen, Joonas Kuisma, Kimmo Laakso, Jari Lam, Anna-Maija Lippu, Mikko Litmanen, Nisse Mannerheim, Markus Paajala, Tomi Palsa, Black Peider, Niko Peltonen, Jean Ramsay, Santtu Reinikainen, Jose Riikonen, Saku Schildt, Susanne Salmi, Anton Vanha-Majamaa, Kimmo Vanhatalo, Juha Wakonen Harjoittelija: Marko Sinkkonen Tilaajapalvelu (ark. 2 / 2015 32. Vasta ympäristössä, jossa ihmisillä ei ole varaa autoon, hienon auton merkitys voi kasvaa sellaiseksi, että siitä kannattaa tehdä laulu. Mammonan tekeminen on pitkään ollut itseisarvo, johon on pyritty keinolla millä hyvänsä. Kaikilla on ainakin periaatteessa suunnilleen samanlaiset mahdollisuudet pärjätä. 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Kustantaja Pop Media Oy Painopaikka: Lönnberg Painot Oy ISSN: 0781-0326 Mustanaamion suojeluksessa jo vuodesta 1984 FIILIN Dolla dolla bill ya’ll Kaikista musiikkigenreistä rap lienee avoimesti kaupallisin ja materialistisin. Tästä toimii todisteena Rihannan tuore biisi Bitch Better Have My Money. Usein sanotaan, että suomalaiset ovat turhan vaatimattomia ylpeilemään rahalla, materialla ja menestyksellä. HÄMÄRÄN RAJAMAILLA JA PIMEÄN TUOLLA PUOLEN Perttu Häkkinen & Vesa Iitti VALONKANTAJAT – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä Keittikö valtakunnanjohtaja kissan saatanallisessa rituaalissa. Kun rahan saaminen taiteesta on yhä vaikeampaa, raha ei tunnu olevan enää tärkein motiivi sen tekemiseen. 2460 Gary Lachman ALEISTER CROWLEY – Suuren Pedon elämä ja teot Mystikko Aleister Crowley on yksi populaarikulttuurin ikonisimmista hahmoista. Koska rikastuminen on kaikilla mittareilla äärimmäisen epätodennäköinen skenaario, sen tapahtuminen on merkittävää. krs 00100 HELSINKI etunimi.sukunimi@popmedia.fi www.rumba.fi twitter.com/rumbalehti facebook.com/rumbafi instagram.com/rumbalehti Toimitus Päätoimittaja Teemu Fiilin Toimituspäällikkö Saku Schildt Art Director Mikko Litmanen Puh. Outo mies on jättänyt lähtemättömän jäljen lukuisiin bändeihin ja ilmiöihin. Materialismi ja rahanhimo ohjasivat hiphopin tekijöitä erityisesti 1990ja 2000-luvuilla. Sammuta valosi ja lähde tripille ufojen, selvännäkijöiden, kilahtaneiden natsien ja perkeleenpalvojien pariin! 2430 John Waters LIFTARI Saastan kuningas ja roskan paavi liftaa tiensä lukijoiden sydämiin. Jos räppäri kärvisteli köyhänä, menestyksen puutteelle naurettiin ringissä – oli musiikki miten hyvää tahansa. 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Ilmoitusmyynti ja markkinointi Puh. Kirja valottaa henkilöä myytin takana. TEEMU FIILIN Kirjoittaja viihtyy useimmiten hyvän ystävänsä Snoop Doggin seurassa. 2510 RUMBA 5. Rahasta puhuminen maistuu pahalta myös siinä vaiheessa, kun kaikki jo tietävät, että sinulla on sitä. Kanavoitiinko ”Jäähyväiset aseille” -kappaleen sanat avaruusolioilta. Sanoituksien kirjossa on alkanut näkyä ainakin pientä laajentumista. Asiat ovat niin hyvin, että voimme tehdä taidetta kiinnostavammistakin aiheista kuin rahan ja materian omistaminen. Se, millaista autoa artisti ajaa, ei ole merkityksellinen asia, koska useimmilla nyt on joku auto. Onhan se totta ja siihen on syykin: hyvinvointiyhteiskunta. Siinä voittavat kaikki paitsi artistin pankkitili
Nyt tulokas on kuitenkin kovaa vauhtia matkalla tyylikkään uuden r&b:n raskaaseen sarjaan, jonnekin FKA Twigsin ja Solange Knowlesin välimaastoon. Singlen on tuottanut venezuelalainen Arca, joka tunnetaan myös Kanye Westin ja Björkin viimeaikaisena taustavoimana. AJ ANK OHT A LIVE LEVY TEKSTIT SUSANNE SALMI Kelela Hisser: Hisser NA TE W AL T ON T OPIAS HIRV ONEN 6 RUMBA. Kenties miehet janoavatkin uusia haasteita puurrettuaan Disco Ensemblen riveissä lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Sittemmin panokset ovat kasvaneet. Kappaleet kertovat maailmasta, jossa tunteet ovat suuria ja tanssiaskeleet keveitä. Etiopialais-amerikkalainen Kelela on monelle vain etäinen, lähes tunnistamaton kaiku menneestä: laulajatar on noussut suuren yleisön tietoisuuteen lähinnä vierailtuaan laulajana elektroartisti Kindnessin viimevuotisella Otherness-albumilla. Hisser ilmestyy 8. toukokuuta. Huhujen mukaan laulajattaren livekunto on vertaansa vailla: jopa itse Björk on kehunut Kelelan keikkojen raakaa kauneutta. Kelelan ensimmäinen mixtape Cut 4 Me ilmestyi jo vuonna 2013. Tutun synkistelyn sijaan Hisser merkitsee hiljaisia nyansseja, thomyorkemaiseksi yltyvää maalailua ja jopa ajoittaista naislaulua. Kelela itse on kertonut biisin syntyneen heti kaksikon ensitapaamisen jälkeen, osana kolmen vuorokauden intensiivistä musisointisessiota. Ainoastaan elektronisen säksätyksen päälle rakennetuissa melodioissa on jotain tuttua: jos oikein kovasti pinnistelee, voi niiden seuraksi kuvitella muutaman harkitun karjahduksen. Grime-elementeillä maustetut kappaleet sopisivat vaivatta osaksi minkä tahansa sisäsiistin kaupunkifestivaalin tarjontaa, mutta ne onnistuvat silti välttämään liiallisen virheettömyyden sudenkuopat. Sillä on mahdollisuus hypätä niin edesmenneen Rubikin kuin hittiautomaatti Pariisin kevään saappaisiin: harmoniat ja herkkyys ovat sukua ensiksi mainitulle, mutta isot kertosäkeet kumartavat jälkimmäiseen leiriin. Nähtäväksi jää, innostuuko suomalaisyleisö hehkuttamaan keikkaa Björkin tapaan ”yhdeksi parhaista koskaan nähdyistä”. Viimeistään niiden myötä kävi selväksi, että tuleva pitkäsoitto on kaukana Disco Ensemblen perinnöstä – siitä huolimatta, että levyn tekijätiimiin lukeutuu Koiviston lisäksi emoyhtyeen basisti Lasse Lindfors. Hupaisasti madagaskarilaisen torakan mukaan nimetty sooloprojekti Hisser julkaisi tuolloin Park Fiction -debyyttisinglen, jota markkinoitiin astetta erikoisemmalla tavalla: singlen CDR-painosta leviteltiin lähikauppojen ilmoitustauluille tarkkasilmäisten fanien ostosreissuja ilahduttamaan. Kelela esiintyy Helsingin Kuudennella linjalla 18. Maaliskuun alussa julkaistu A Message -single on hillityn vavahduttava erotarina, jonka videolla laulajatar esiintyy olemukseltaan myyttisenä kuin nuori Grace Jones ikään. Kevään aikana levitykseen päästettiin kaksi biisiä lisää. toukokuuta. Kuudennen linjan keikan ajoitus on lähes täydellinen, sillä odotettu Hallucinogen-debyytti ilmestyy sopivasti juuri toukokuun alussa. Disco Ensemblen laulajana tunnetun Miikka Koiviston sooloaikeet nousivat päivänvaloon viime vuoden lopulla. Uutuudestaan huolimatta Hisser löytänee vaivatta paikkansa suomalaisen vaihtoehtorockin kentältä
Ompputuotteiden fanit kohahtivat syksyllä jännityksestä, kun Apple osti kuulokkeistaan tunnetun Beats Electronicsin hätkähdyttävään kolmen miljardin dollarin kauppahintaan. Beats Musicin menestys kulminoitunee muutamaan kynnyskysymykseen. Se seuraa käyttäjänsä tekemiä valintoja ja poimii tälle mieleistä musiikkia aikaisempien kuuntelutottumusten perusteella. Pitkän odotuksen uskotaan päättyvän kesällä. Mutta henkilökohtaiset musiikkisuositukset – niissä on yritystä. Jos suositusten toteutus onnistuu, pääsee Apple Beats lähemmäs vanhan hyvän ajan levykauppojen asiantuntemusta kuin yksikään toinen suoratoistopalvelu. Beats Music on todellinen suoratoistopalvelujen NSA. Vuonna 2014 digitaalisten musiikkikauppojen myyntiluvut notkahtivat yhdeksän prosenttia edellisvuotiseen nähden. Applen siipien suojiin siirtyi koko Beatsin tiimi, muun muassa tuottajalegenda Jimmy Iovine ja räppäri Dr. Yrityskaupasta käynnistyi huhumylly, jossa on maalailtu milloin uudenlaisen iTunesin kehittämistä, milloin Beats Musicin toiminnan äkillistä lopettamista. Steve Jobsin manttelinperijät pitävät rimaa korkealla: nimettömänä pysyttelevä Applen työntekijä kertoi Billboardille, että yrityksen tarkoitus ”ei ole kilpailla Spotifyn kanssa vaan olla itse musiikkiteollisuus”. AJ ANK OHT A MUU Beats Music. Rapakon takana sovellus on ladattavissa tälläkin hetkellä, mutta kesä tuonee mukanaan uudistuksia. Dre. Tämä tapahtunee aikaisintaan iOS 8.4. Spotify Premiumin rokottama kymmenen euron kuukausihinta on sangen kilpailukykyinen, joskin hurjimmissa visioissa Beatsin hinnaksi on hahmoteltu vain viittä euroa kuukaudessa. Houkuttimena toimi erityisesti suoratoistopalvelu Beats Music, mutta kaupan kylkiäisetkään eivät olleet hullummat. Julkisuuteen tihkuneiden tietojen mukaan Applella harkitaan Beats Music -palvelun uudelleenlanseeraamista iOS-käyttöjärjestelmän uuden version mukana. Tuolloin Beats Music on tarkoitus integroida osaksi Applen omaa iTunes-soitinta. -version myötä, jota sopii odottaa julkaistavaksi kesäkuussa. Ja missä voitto, siellä Apple. Kiinnostava piirre on myös sovelluksen yhteensopivuus eri laitteiden kanssa: jos Beats ei tavoita Android-käyttöjärjestelmiä, voi Spotifyn haastaminen muodostua vaikeaksi. Fyysisten levyjen kuolemaa on varrottu jo pitkään, mutta kovin hyvin ei suju digitaalisen musiikkimyynnin sarallakaan. Voittajat löytyvätkin nyt aivan muualta: Spotifyn kaltaisten musiikin suoratoistopalveluiden tilaajamäärät loikkasivat vuonna 2014 hurjat 54 prosenttia ylöspäin. Tavoite on kunnianhimoinen, sillä Spotifylla oli tammikuussa 2015 yli 60 miljoonaa käyttäjää
Missä täällä on heviä. 3 500 rullaa vessapaperia Artisti 1 Artisti 2 Artisti 3 Artisti 4 Ilosaarirock Tuska Flow Provinssi Ruisrock Blockfest Weekend H2Ö 1960 1970 1980 1990 2000 2010 Möhömahamittari Festivaalin neljän suurimman yhtyeen perustamisvuosikymmenet. D A T ANURKKA US 31 % Pop 40 % Pop 24 % Pop 13 % Pop 39 % Pop 27 % Rock 28 % Rock 27 % Rock 20 % Rock 6 % Rap 2 % Metalli 13 % Rock 24 % Rap 97 % Metalli 100 % Rap 100 % Kone 20 % Rap 22 % Rap 26 % Rap 23 % Kone 13 % Metalli 6 % Metalli 18 % Metalli 36 % Muu 24 % Kone 9 % Muu 4 % Kone 5 % Kone 3 % Rock Ilosaarirock Ruisrock Tuska Blockfest Flow Weekend Provinssi H2Ö Musiikkigenret 2015 Blockfest tarjoaa kävijöilleen. Ota oheinen FESTIVAALI-INFOPAKETTIMME haltuun niin tiedät! TEKSTI OTSO KARHU LÄHTEET FESTIVAALIEN JOHTAJAT JA TIEDOTTAJAT 8 RUMBA. Kuinka moni Tuskan pääesiintyjistä on perustettu 1990-luvulla. Löytyykö kasvisruokaa. Millä festivaalilla käy eniten naisia
D A T ANURKKA US °C 20 °C 10 °C Ilosaarirock Ruisrock Tuska Blockfest Flow Weekend Ilosaarirock Tuska Flow Provinssi Ruisrock Blockfest Weekend H2Ö Ilosaarirock 360 Tuska 120 Flow TBA Provinssi 300 Ruisrock 500 Blockfest 150 Weekend TBA H2Ö 46 Ilosaarirock Tuska Flow Provinssi Ruisrock Blockfest W eek end H2Ö Ilosaarirock Tuska Flow Provinssi Ruisrock Blockfest W eek end H2Ö Provinssi H2Ö Sukupuolijakauma Miehiä/Naisia Vesipisteiden lukumäärä Yleisökapasiteetti per päivä Bajamajojen lukumäärä Keskilämpötila 2014 Eniten vegeruokavaihtoehtoja: Ilosaarirock & Ruisrock 30 kpl 38 % 62 % 70 % 30 % 44 % 56 % 42 % 58 % 40 % 60 % 41 % 59 % 60 % 40 % 46,5 % 53,5 % 20 Glastonbury 70 18 °C 14 °C 21 °C 11 °C 18 °C 20 °C 18 °C 15 °C 2 4 000 12 000 20 000 32 000 35 000 17 000 30 000 4800 10 3 3 3 2 4 6 RUMBA 9
1 2 10 RUMBA. VIIKK O K UVINA Anssi Epsanjassa Tällä kertaa elämänsä verhoa raottaa uuden Nostalgiaaalbuminsa 15. Kuulokkeet korvilla omassa maailmassa. Hänen viikkoonsa sisältyi kaikenlaista albumin masteroinnin valmistumisesta Fuengirolankeikkamatkaan. TEKSTI JA KUVAT ANSSI KELA Se on täytetty! Albumi on kansia vaille valmis. Ei kaiuttimia. Ei ikkunoita. Tätä maisemaa olen tuijottanut parin vuoden ajan levyä tehdessäni. Kiitokset Vaderin Darthille, joka on seissyt tukenani koko trilogian ajan. toukokuuta julkaiseva ANSSI KELA. Formulaurani pokaalit ja Emmapatsaat muistuttamassa menneistä urotöistä
6. Niiden ostaminen on sairaus, johon lääketiede ei vielä tunne parannuskeinoa. 4. Monia harvinaisia lajeja, muun muassa tämä lystikäs gibboni. Viikkoon mahtui myös keikkamatka ulkomaille: esiinnyin rytmiryhmäni kanssa kahdesti Fuengirolassa. Minulla on paljon soittimia. Kuvassa kotkat ovat juuri laskeutuneet Malagan kentälle. Fuengirolan eläintarha oli maineensa veroinen. Välillä sukellan kellaristani pintaan julistamaan uuden musiikin ilosanomaa. 5. Mukana oli tämänhetkinen mielikitarani: replica Nile Rodgersin Hitmakerista. Puhallan torveen ja kierrän Jerikoa, kunnes sen muurit sortuvat. 7. Promootion polut vievät haastattelusta toiseen. Tällä on myös soitettu suurin osa tulevan albumin kitararaidoista. Tekstien oikoluku sujuu tupakaverin luodessa tunnelmaa. VIIKK O K UVINA 3. Panostin keikkoihin vaihtamalla kitaraan kielet. Keikkojen lisäksi Fuengirolassa piti niitata levyn kannet julkaisukelpoiseen kuntoon. 3 6 4 7 5 RUMBA 11
”Laadukas ja kiinnostava musiikki on ja pysyy risteilyn keskiössä. JUSSI FREDRIKSSON on hyvä esimerkki näistä puurtajista: julkaisu-, keikkaja organisaatiotoimintansa lisäksi hän järjestää jazz-risteilyä, jolla hän itse soittaa keikkoja parillakin eri instrumentilla. Ensin mainittu keskittyy jakeluun, jälkimmäinen kansainvälistymiseen ja konserttitoimintaan. Olisi hienoa saada jatkossa mukaan lisää kansainvälisiä artisteja”, Jussi hahmottelee tulevia. Pääsoitin on piano, mutta Jussi klaaraa myös rumpusatsin – säveltämisen ohella. Järjestyksessä jo kuudes Flame Jazz -risteily on täyttänyt laivan, yleisö on fiiliksissä ja kollegoilta sataa peukutuksia. Konserttisarjasta turkulaissyntyinen, nyt Helsingissä asuva muusikko-promoottori on kehittänyt rytmiristeilykonseptin lisäksi monenlaisia yhteistyöhankkeita, kuten Jaska Lukkarisen kanssa syntyneet kollektiivit Helsinki Jazz Underground ja Jazz HUG. Keliä ei tunnu vain kukaan huomaavan, sillä kaikki keskittyvät Verneri Pohjolan soolokeikkaan. Monipuolisuus on pitänyt valppaana ja samalla ulkona kuppikunnista. Flame Jazz sai alkunsa Turun kulttuuripääkaupunkivuodesta 2011. Siksi yleisö lähtee innokkaasti laivalle, vaikkei risteilykulttuuri muuten kiinnostaisi. VIERAISS A Liskomies jazz-laivalla Jazz on Suomessa melko vähälukuisen mutta sitäkin innokkaamman harrastajajoukon musiikkia. Välillä on laivan henkilökuntakin ollut ihmeissään, kun muusikot jaksavat jamitella vielä aamuviiden aikaan.” ”Fredatorkin on vieraillut risteilyllä pari kertaa, ja kohtaamiset erityisesti pikkulasten kanssa ovat olleet jännittyneitä ja 12 RUMBA. Into juontuu ainakin osittain laaja-alaisesta koulutuksesta. Jatkotutkintoaan Sibelius-Akatemiassa suorittava muusikko on tehnyt valtavasti töitä jazzin hyväksi oman työllistämisensä ohella. TEKSTI JA KUVAT MATTI KOMULAINEN Viking Grace puskee päin talvista räntäsadettä Itämerellä. Mies, joka diggaa yhtä lailla Thelonious Monkia ja Severi Pyysaloa kuin kotimaisia nykyrumpaleita, ymmärtää musiikin kokonaisvaltaisesti. Vernerikin lähti ehdotuksestani kokeilemaan, miltä tuntuu vetää improkeikka ihan yksinään.” Jussi Fredrikssonilla on syytä hymyyn. Homman palkitsevuus kiteytyy tilanteissa, joissa Jussi näkee puurtamisen tulokset. Seuraava liekkijazz-risteily on jo buukattu syyskuulle, ja väliin mahtuu sarja klubikonsertteja. Jussi Fredriksson myhäilee tyytyväisenä lavan sivulla. ”Varmasti hauskimpia hetkiä risteilyillä ovat olleet aamuyöhön jatkuvat jamit, joissa muusikkosukupolvet ennakkoluulottomasti kohtaavat. Toimenkuva velvoittaa, mutta koska tekeminen on hauskaa, pitkätkään päivät eivät ole vielä lannistaneet. Ohessa Jussi on pyörittänyt vuonna 2009 perustamaansa Fredriksson Music -labelia julkaisten paitsi omaa myös kollegojen musiikkia. ”Tätä tämä duuni on parhaimmillaan: kollektiivista heittäytymistä
VIERAISS A RUMBA 13
”Trion debyytti . Laivalla soittavien 50–60 jazzmuusikon joukossa on kokeneita huippuammattilaisia ja lahjakkaita opiskelijoita. VIERAISS A huvittavia”, Jussi viittaa svengiryhmäänsä, jonka keikoilla hän pukeutuu liskoasuun. 14 RUMBA. Flame Jazzin puitteissa haluan tuoda kansainvälisiä artisteja myös Suomeen.” Parhaillaan Jussi työstää tohtorintutkintoaan jazzin tekstuurityypeistä Sibelius-Akatemiassa. Siitä saa myös ”FREDATORKIN ON VIERAILLUT RISTEILYLLÄ PARI KERTAA. Tämän jazz-sähellyksen lisäksi aion mennä kesällä naimisiin.” Seitsemäs Flame Jazz Cruise risteillään 19. Porukan hyvä fiilis tarttuu toki myös organisaattoriin. Jazzilla menee ulkoisesti hyvin, vaikka ala elää jatkuvassa resurssipulassa, jos sitä vertaa vaikkapa klassiseen musiikkiin. Silti – tai osittain ehkä myös siksi – nuoren polven muusikot puhaltavat aidosti yhteen hiileen. ”Pääfokukseni onkin tällä hetkellä ulkomailla. Jatko-opintojen ohessa on syntynyt useita levyjä, muun muassa albumit Nassaun Fasaanilta, Koko Jazz Orchestralta ja nimikkotriolta, johon Jussi aikoo keskittyä vastaisuudessa. Katsotaan vain riittävätkö rahat moiseen. syyskuuta Viking Gracella. KOHTAAMISET ERITYISESTI PIKKULASTEN KANSSA OVAT OLLEET JÄNNITTYNEITÄ JA HUVITTAVIA.” – JUSSI FREDRIKSSON tyydytystä, kun huomaa, että oma idea toteutuu onnistuneesti.” Jussin mukaan jazz on Suomessa edelleen aika pienen piirin toimintaa, joten alan elinkelpoisuuden parantamiseksi pitäisi olla aktiivisemmin mukana kansainvälisellä kentällä. onnistui mielestäni hyvin, ja olen tosi innoissani tästä bändistä. että ! tuplavinyylinä. Seuraava albumi on nimeltään !, ja ajatuksena on julkaista sekä . ”Yhteisöllisyys muusikoiden ja yleisön keskuudessa on risteilyillä poikkeuksellista
Iso mies, jolla ei ole lempeät otteet. Kersantti Karoliinan nykyinen sotilasarvo taitaa olla jo kapteeni. Kun päihtynyt naiskatsoja änkeää keikan jälkeen seuraani eikä lähde pois, minä siirrän hänet hellävaraisesti vittuun sieltä takahuoneesta. Aina kun olen laulanut leipomisesta, olen tarkoittanut sillä oikeasti mitä nyt blues-slangi tarkoittaa. Olen viimeksi rakastunut heinäkuussa 2013. Eniten arvostan neuvostoautoissa lämmityslaitteita. TOIMITTANUT JAMI JÄRVINEN T Ä YDENNÄ LA USE Kun saavuin Helsinkiin, mieleni valtasi suunnaton ikävä. huom.) Kevään eduskuntavaalien jälkeen olisin onnellinen, jos jengillä olisi töitä. Voi poikaparka, kyllä sääkin alan valitsit, voi jumalauta. (Toimittaja: Aah, Tarkkis!) Oliko sen nimi Tarkkis. Suostuisin 2018 Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi vain, mikäli ei todellakaan olisi muita ehdokkaita valita, perkele. Potkurilakkirock ja Popedan lämmityslaitteet Onko sinua koskaan mietityttänyt, mitä PATE MUSTAJÄRVEN päässä liikkuu. Tarkoitan, että sen pitäisi olla itsestäänselvyys, pitääkö tuostakin nyt vääntää. Hän on bussikuski ja roudari. Sitä ei tiedetäkään, kuinka herttainen ja herkkä se on. Omituisin paikka, jossa Popedan musiikkia on haluttu käyttää, oli tällainen: me tehtiin biisi Potkurilakkirock varhaisteinien tv-sarjaan – mikähän vittu sen nimi oli – ja se kertoi tarkkailuluokasta. Sen vuoksi laitoimme koko kansan Paten lopettamaan meidän aloittamiamme lauseita. Tavoite jäi saavuttamatta. Tylsin klisee, joka aina liitetään minuun, on voimaruoka tai sauvakävely. Tarkoitan siis Jonne Aaronia. Kun päihtynyt mieskatsoja änkeää keikan jälkeen seuraani eikä lähde pois, minä kutsun Sheriffin apuun. Sitten se voisi muuttaa nimensä Guljuksi. Olin hieman hämmentynyt, koska se oli sitä aikaa, kun Popedalla oli sellainen maine kuin oli. Jos voisin tehdä levyn kenen tahansa elävän tai kuolleen muusikon kanssa, valintani olisi ilman muuta Elvis Presley! Voisin laulaa hempeän dueton ehdottomasti Jope Ruonansuun kanssa. Parasta hotellihuoneen hajottamisessa on sielusta irtautumisen tunne. No niin meitäkin. Menikö oikein. Kova maineeni naistenkaatajana perustuu valheeseen. Kaikenlaista kummaa on keikoilla vuosien mittaan sattunut, mutta sen minä muistan ikuisesti, kun kävi niin kuin Kälviällä. Hehhehhee! (Vuoden 2012 presidentinvaalien aikaan Facebookiin perustettiin satoja kannattajia kerännyt kansanliike ”Pate Mustajärvi Vasemmistoliiton presidenttiehdokkaaksi”. Tai diplomaattisesti kutsun Sheriffin apuun. Vuoden 1977 jälkeen on maailmassa ollut aika monta musiikkitrendiä, mutta niistä naurettavin oli MC Nikke T, saatana. Siihen pyydettiin meiltä musa ja me tehtiin sellainen biisi kuin Potkurilakkirock, muistan näin. Se on äärimmäisen herkkä ihminen. Olen tänä vuonna 59-vuotias, mutta tunnen itseni 18-vuotiaaksi. Olin itse asiassa ihmeissäni siitä, ettet kysynyt, onko korkki auki vai kiinni. Kauheeta paskaa. Kun eduskunnassa tapeltiin tasa-arvoisesta avioliittolaista, minä ajattelin vain, että voi vittu sentään, pitääkö tuollaisestakin asiasta tapella. Kun näen Suomen lipun, ajattelen ensimmäiseksi: ”Koti, uskonto ja isänmaa”. Se jotenkin sopisi sinne. Tekemällä seesteisen soololevyn halusin sanoa, että hengissä ollaan ja hyvin menee. Guggenheimin taidemuseo pitäisi rakentaa Kuljuun. Jos elämästäni tehtäisiin tosi-tv-sarja, sen nimi voisi olla ”Meijän Pate”. (Vilkaisee puolisoaan.) Kun tapaan nykypäivän parikymppisiä muusikoita, mieleni tekee halata heitä. – Toim. Guggenheim Kuljuun. Ehdottomasti kyllä. HARRI HINKKA RUMBA 15. Mielestäni Suomen euroviisuedustajan valinnassa onnistuttiin TÄY-DEL-LI-SES-TI. Se voisi vielä imitoida minua. Seuraavat vaalit pidetään 2018. Juuri nyt haluaisin ottaa päiväunet, nokoset. Sillä oli se saatanan iso kello kaulassa ja se oikeasti luuli olevansa jotain. Kun taas kerran luen lehdestä artikkelin, jossa minuun viitataan ”ukkometsona”, minä muistelen pikkumetsoa, jonka kanssa vedettiin hieno duetto Tampere-talossa. Venäjän lippu sen sijaan pistää miettimään, että onneksi on koti, uskonto ja isänmaa
S TUDIO SS A 16 RUMBA
Martina Myllylä yrittää ja yrittää, mutta ei vain onnistu. Kylmiltään Hukan ei tarvinnut äänipöydän ääreen istua, sillä mies on opiskellut musiikkiteknologiksi. Lasse myöntää olevansa jonkin sortin perfektionisti. Lasse toimii itse paitsi säveltäjänä ja sanoittajana, mutta myös äänittäjänä tulevalla levyllä. Ollaan Fried Musicin studioilla Helsingin Pursimiehenkadulla, Kirjasto-nimisessä tilassa ja sen intiimissä tarkkaamossa. ”Kotkalla on hirveän korkea rekisteri. Lopulta on myönnettävä: ihmisen on kenties mahdoton kuulostaa uskottavasti kotkalta. Kaksikko esittelee nyt studion huikean soitinarsenaalin ja kertoo, kuinka se vaikutti heidän tulevan levynsä soundiin. TEKSTI ANNA BROTKIN KUVAT MARKO SINKKONEN Pienen studiokopin katossa välkehtii diskopallo. Nyt debyyttilevy on miksausta vaille valmis. RUMBA 17. S TUDIO SS A Friedin suuri soitinkarkkikauppa Fried Musicin studioilla tehdään hittilevyjä Jenni Vartiaisesta Anna Puuhun ja Asaan, mutta tällä kertaa sen on vallannut viime vuoden UMK:sta tuttu popduo HUKKA JA MAMA. Yöllä kuunneltuna kaikki kuulostaa helposti liian nopealta. Täällä Lasse ja Martina eli Hukka ja Mama ovat viettäneet lukemattomia tunteja. ”Lokkia olen kerran onnistunut imitoimaan, mutta se oli huomattavasti helpompi”, Martina nauraa. Aiemmin parhaiten studiona tunnetulle Fried Music -levy-yhtiölle duo päätyi osallistuttuaan Uuden musiikin kilpailuun vuonna 2014. Silloin hän soittaa Martinalle. Bändin ulkopuolista äänittäjää levyllä ei ole, mutta avustajana toimii Kalle Keskikuru. ”Ainahan sitä miettii, pitäisikö joku laulustemma vielä lisätä ja joku tekstinpätkä muuttaa.” Liiallisen kuuntelun seurauksena korvat alkavat turtua. Siksi tekee hyvää kuunnella biisejä kaikkina vuorokaudenaikoina. Lasse klikkailee tiedostoja tietokoneelta auki ja esittelee tulevan levyn biisejä. Studiotyöskentely on ollut ”aikamoista hieromista”. Hän on selvästi tohkeissaan ja kuunnellessa naputtaa sormella äänipöydän reunaa. ”Herään usein öisin ja mietin, onko joku biisi kuitenkin piirun verran liian hidas”, Lasse sanoo. Laulajan pitäisi mennä falsetista johonkin falsetti kakkoseen ja sitten vielä särölle”, Lasse Hukka selittää äänipöydän ääressä. Äänipöydän takaa aukeaa näkymä Eiran kattojen tasalle. ”Kun mitä tahansa tekee liikaa ja tauotta, tulee oksennusreaktio”, Martina summaa. Efekti tehdään lopulta valmiilla äänellä, ja soundi laitetaan Vain kotka lentää aurinkoon -coverille. Joskus on pidettävä kuukauden tauko kuuntelusta. Se saattaa päätyä yhtyeen tekeillä olevalle debyytille, tai sitten ei. Usein huolenaihe koskee juuri tempoa
Kerran kaksikko teki töitä aamuyhdeksään, jolloin muut Friedin ihmiset alkoivat jo tulla töihin. Nurkassa on upottava nahkainen nojatuoli ja yksi seinistä on pelkkää kirjahyllyä. Tarkempi tarkastelu tosin osoittaa, että kirjat on leikattu puolikkaiksi. Välillä Martina pääsee konemestariksi konemestarin paikalle, kun Lasse menee koppiin laulamaan. Lasse kiittelee Friedillä työskentelyn orgaanisuutta: studiolla on ollut tapana käyttää paljon nauhamikkejä, ja Jukalta ja Niko Tähtiseltä tulee palautetta luontevasti levynteon lomassa. Yhteensä tarkkaamoita on kuusi. Sieltä käsin hän antaa ohjeita, mistä valikosta painaa ja mistä klikata. Vuorokaudenaika ja väsymystila saattaa kuulua myös laulusoundissa. Lasse on Martinan nimeämä konemestari ja Martina laulaa. Martina Myllylä myöntää haluavansa niitä vähän joka paikkaan. Hukan kaltaisella multi-instrumentalistille Friedin studio on iso karkkikauppa täynnä hienoja ja harvinaisiakin soittimia. Kaikkia biisiin miksattuja jippoja ei välttämättä edes kuule, osan ainoastaan aistii. TULEVALLE LEVYLLE MYLLYLÄ EI OLE LAULANUT YHTÄKÄÄN LAULURAITAA AAMULLA.” 18 RUMBA. Tulevalle levylle Martina ei ole laulanut yhtäkään lauluraitaa aamulla. ”Tuolla on yksi sellainen 1930-luvun Gibson, aarre sellaiseen sängynlaitasoundiin. ”Tältä musiikkimme varmaan kuulostaa kiinalaisten korviin.” ”KERRAN KAKSIKKO TEKI TÖITÄ AAMUYHDEKSÄÄN, JOLLOIN MUUT FRIEDIN IHMISET ALKOIVAT JO TULLA TÖIHIN. Elämän kuuluminen tekee kuitenkin musiikista monesti kiinnostavampaa kuin täydellisen kiiltäväksi siloteltu soundi. Selkämysten nimet saavat hymyilemään: Hirvenmetsästäjän käsikirja ja Laihdutusopas. ”Parempi överit!” Martina kiteyttää. Usein jalassa on vaaleanpunaiset reinot, joita löytyy Friedin eteisestä. Hän sanoo viime aikoina hullaantuneensa isoon äänimaisemaan. Kirjastoksi nimetty tila on yksi monesta Fried Musicin huoneesta. Lassea kiinnostavat Thom Yorken kaltaiset solistit, jotka kuulostavat siltä kuin he hakisivat fyysisesti vaikeita lauluasentoja synnyttääkseen uudenlaista soundia. ”Jukan huoneessa” – siis Fried Musicin perustaja Jukka Immosen – on enemmän tilaa, rummut ja flyygeli. S TUDIO SS A Studiossa Lasse ja Martina ovat yökyöpeleitä. Jukka kertoi ettei ole vaihtanut siihen kieliä ostamisen jälkeen.” Toinen Hukan suosikki on studion Solina String -syntikka. ”Aina nyt yhdet clapsit mahtuu”, Lasse linjaa. Useammalla raidalla on clapseja, taputuksia. ”Tehosekoittimen jollain levyllä kuulee selvästi, että äänityksiä edellisenä päivänä on oltu juhlimassa.” Studiossa on selvä työnjako. Lasse klikkaa yhden biisin soimaan väärinpäin. ”Sieltä löytyy yksi ’nan-na-naa’, joka kuulostaa ihan siltä kuin olisin perskännissä”, Martina nauraa. Biisejä kuunnellessa käy selväksi, että studiossa ei ole säästelty. Monta kertaa sessiot venyvät aamuun
Vuosina 1986–91 vaikuttanut N.W.A. ei pelkästään kertonut asioista niiden oikeassa valossa – N.W.A. ”Me kerromme totuuden siitä, millaista on asua Comptonin kaltaisissa paikoissa. Huhtikuun pop-esseessä pohditaan N.W.A.:ta ja aitouden dilemmaa. Bändin mytologian mukaan Comptonin väkivaltaisilla kaduilla varttuneet pojat kertoivat Yhdysvaltain mustan alaluokan ghettojen arjesta sensuroimatta ainoaakaan luotia tai crack-pölähdystä. Tai siis yhden version siitä. Yhtyetoveri MC Ren komppasi: ”Jazzy Jeff ja vastaavat räppärit puhuvat feikeistä jutuista. Olemme kuin toimittajia”, väitti N.W.A.:n Eazy-E-vainaa vuonna 1989. Kaduilla kasvanut musta skidi nauraisi sille, että POP-E SSEE 20 RUMBA. Comptonin gangsta-performanssi Elokuussa ensi-iltaan tuleva Straight Outta Compton -elokuva kertoo ”maailman vaarallisimmaksi bändiksi” mainostetun N.W.A.:n kadunmakuisen tarinan. oli se tarina, jonka se itse kertoi. TEKSTI SANTTU REINIKAINEN KUVA CHRIS CLUNN Eksistentialistisessa filosofiassa autenttisuus, aitous, tarkoittaa sitä, että yksilö on uskollinen persoonalleen tai luonteelleen ulkoisista paineista huolimatta. N.W.A.-yhtyettä pidetään hiphop-piireissä aidoista aidoimpana
Kun nämä ovat lähtökohdat, on vaikea kuvitella elokuvan kertovan ainakaan tuottajille epäedullista tarinaa, vaikka aitous on tietysti vahvasti läsnä sen markkinointipuheessa. MONISTA AIKAKAUDEN GANGSTARÄPPÄREISTÄ POIKETEN HEILLÄ EI OLLUT JENGIYHTEYKSIÄKÄÄN.” POP-E SSEE RUMBA 21. Ace of Basen Uffe oli natsi. tavattoman aito sanan missään merkityksessä. Tarinan tärkein opetus lieneekin, että kullakin kertomuksella on yhtä monta totuutta kuin kertojaakin. Mutta oliko N.W.A. Tekijän ei tarvitse muistuttaa teostaan, jotta se olisi aito tai totuudellinen. Uskomattomin tosimaailman ja tarinan törmäys kuitenkin koettiin, kun 1990-luvun hiphopin suurin mörkö ja entinen Death Row Records -levy-yhtiön pomo Marion ”Suge” Knight kävi yliajamassa kuvauspaikalla miehen hengiltä. Eazy-E oli ainoa, jolla oli jonkinlaista rikostaustaa, ja sekin koostui lähinnä pienimuotoisesta huumeiden kaupittelusta. Vaikka eivät ne sitä tietysti ole. Elokuvan tuottaa Ice Cuben tuotantoyhtiö, ja hän toimii sen tuottajana yhdessä Dr. Metalli, hiphop ja rock ovat aina aidompia kuin listahitit, r&b tai kitarapop (poikkeus: itsemurhan tehneet laulaja-lauluntekijät). joku räppää, kuinka vanhemmat eivät ymmärrä.” Aito ei siis tarkoittanutkaan vain totuudenmukaista, vaan se yhdistyi tiettyihin piirteisiin: rankat tai väkivaltaiset asiat olivat aidompia kuin kevyet tai hyväntuuliset jutut. ”Keeping it real” on väline, jonka avulla erotellaan jyvät akanoista ja pyritään tallomaan muut räppikukot matkalla tunkion huipulle. Bändin pääasiallinen sanoittaja ja keulahahmo Ice Cube oli keskiluokkaisesta kodista, kävi hyvää high schoolia ja opiskeli arkkitehtuuria yliopistossa. Ainakin yhden totuuden. Oleellista on, että N.W.A:n gangsta-imago oli enimmäkseen performanssia. Työväenluokan sankari Joe Strummer oli diplomaatin poika. Kuvaavaa N.W.A.:n kertomuksen kannalta on, että elokuvasta on tullut varsinainen kilpailevien totuuksien, fiktion ja toden taistelutanner. Yleisöt ovat kautta aikojen etsineet turhaan teosten merkityksiä niiden tekijöistä. Nyt hänellä on edessään varsin autenttinen mahdollisuus viettää loppuelämänsä vankilassa. kertoi maailmalle ”totuuden elämästä ghetoissa”, kuten Universal-studion vuolain ylisanoin virtaavassa tiedotteessa väitetään. Se ei kuitenkaan tehnyt göteborgilaisten tanssipopista fasismin vaivihkaista työrukkasta tai Matildasta misantropian oppikirjaa. Imagostaan huolimatta yhdelläkään yhtyeen jäsenistä ei ollut merkintää rikosrekisterissä. Vekkuleita lastenkirjoja kirjoittanut Roald Dahl vihasi muun muassa naisia, lapsia ja erirotuisia ihmisiä. Ja mitä karheampia, riisutumpia tai raskaampia ne ovat, sitä aidommiksi ne mielletään. Edesmennyttä Eazy-E:tä edustavat tahot ovat puolestaan väittäneet, ettei elokuva kerro tarinaa ”aidosti sydämestä” ja että se kuvaa Eazyn huonossa valossa. Hiphopin suhde aitouteen on aina ollut yhtä herkkähipiäinen ja paranoidi kuin metallilla. Monista aikakauden gangstaräppäreistä poiketen heillä ei ollut jengiyhteyksiäkään. Ja että sillä ei ole merkitystä. ”IMAGOSTAAN HUOLIMATTA YHDELLÄKÄÄN N.W.A.:N JÄSENISTÄ EI OLLUT MERKINTÄÄ RIKOSREKISTERISSÄ. Sama kuvio on toistunut läpi populaarimusiikin historian. Cubea näyttelee elokuvassa hänen poikansa O’Shea Jackson Jr. Historian yksityiskohdista voidaan toki taittaa peistä sen loppuun, mutta ne eivät ole jutun pointti. Saattaa hyvinkin olla, että N.W.A. Dren kanssa. ”Mä olen aidompi kuin sä!” Elokuussa Yhdysvalloissa ensi-iltansa saava elämäkerrallinen N.W.A.-elokuva Straight Outta Compton lisää omat siveltimenvetonsa yhtyeen päälle lankeavaan aitoustasojen Jackson Pollock -maalaukseen. Kuvauksissa ehdittiin jo todistaa 1990-luvun malliin aitoa drive-by-ampumistapausta, kun ohi ajavasta autosta avattiin viime elokuussa tuli kohti kuvausryhmää. Kuten kuvioon sopii, Knight oli paikalla ilmaistakseen huolensa siitä, millaisena hänet elokuvassa esitetään. Tyttölasten piirileikki on ihan yhtä autenttinen asia kuin kansanmurha. N.W.A.:n ”todellisen” historian metsästäminen tästä eri totuuksien viidakosta on jokseenkin turhanpäiväistä touhua
” Mikä synkkyys. Tummilla sävelillä seilaten yhtye kertoo tarinoita yksinäisyydestä, kuolemasta, piruista ja painajaisista. Laulun kertoja rukoilee äitiä hakemaan hänet pois, koska ”saduissakin kiltit lapset aina pelastetaan”. Muita usein käytettyjä sanoja ovat melankolinen, surullinen ja lohduton. TEKSTI KIMMO VANHATALO KUVA SANTTU SÄRKÄS 22 RUMBA. En oikein saa sanaa suustani. Minä en koe sitä ainakaan yhtään synkäksi”, Lasten hautausmaan Kristiina Vaara sanoo kuulostaen aidosti hämmästyneeltä. Se kertoo tehtaanjohtajasta, joka vie lapsia pakkotyöhön hiilikaivoksiin ja hautaa lopulta heidän nääntyneet ruumiinsa tehtaan takana sijaitsevalle hautausmaalle. Nimen yhtye on ottanut Aapeli Kissala ja Antipatian kappaleesta, jonka se myös versioi nimettömällä debyytti-ep:llään. Alun perin vuonna 1981 suomalaista punkia ja uutta aaltoa sisältäneellä Propaganda-ep-nimisellä kokoelmalla julkaistu kappale on kuin teollisen vallankumouksen grimmiläisestä painajaisesta. Toivoa pelastuksesta ei juuri anneta. ”Etkö näe siinä mitään valoa tai lohdullisuutta?” hän kysyy. Ainakin se on suosittu adjektiivi yhtyeen musiikkia kuvatessa. Yhtyeen levy-yhtiön tiedotteessa puhutaan ”pimeydestä vyöryvästä uudesta aallosta”. NOUSUSS A Valon pilkahduksia pimeässä LASTEN HAUTAUSMAAN nimetön debyytti-ep on kuin musiikiksi tiivistettyä kaamosta. Eikö Lasten hautausmaa olekaan synkkä. Mutta miksi tämä musiikki ei ole tekijöidensä mielestä synkkää. Niin, ja se nimi – Lasten hautausmaa
Vaara ihastui kappaleen sanoihin, ja halusi tavata niiden kirjoittajan. Ne ”vain jotenkin syntyivät” ja heidän musiikistaan ”on vain tullut tuollaista, mitä se on”. Lasten hautausmaan syntytarinakin on hyvin arkipäiväinen. Itse ainakin koen sen niin”, Vaara sanoo. • www.facebook.com/ lastenhautausmaa FAKTA RUMBA 23. Mystinen ja melankolinen levy sopi viime talven loputtomaan syksyiseen pimeyteen kuin rasvattu köysi ja partaterä. Naulat-kappaleen painajaisvisiossa kertoja ei saa huoneensa ovea kiinni sinne pyrkiviltä tunkeilijoilta. Ehkä se on heille itselleenkin vähän mysteeri. Minkälaisena Vaara ja Mannonen itse näkevät Lasten hautausmaan tulevaisuuden. Ajoitus ei kuitenkaan ollut yhtyeen ainoa vahvuus. Kappaleidensa syntyä Vaara ja Mannonen eivät joko pysty tai halua selittää. ”NAULAT-KAPPALEEN PAINAJAISVISIOSSA KERTOJA EI SAA HUONEENSA OVEA KIINNI SINNE PYRKIVILTÄ TUNKEILIJOILTA. ”Toivoisin, että musiikkimme koettaisiin enemmän lohdullisena. Sitten tutustuttiin ja keksittiin, että aletaan tehdä biisejä.” Nuo biisit nauhoitettiin Kivesveto Go Gon treenikämppästudiolla ja niistä tuli Lasten hautausmaan debyytti-ep, joka julkaistiin viime syksynä digitaalisessa muodossa ja alkuvuodesta vinyylinä. • Jäsenet: Kristiina Vaara ja Tuomo Mannonen • Perustettu vuonna 2013 Kouvolassa • Julkaisi ensimmäisen ep:nsä Lasten hautausmaa Svart Recodsin avustuksella syksyllä 2014 • Debyyttialbumi ilmestyy 12.6. Vaikka Lasten hautausmaan yhteydessä useimmiten mainitaan Mana Mana (”olemme molemmat kuunnelleet ihan hirveästi”) ja Noitalinna huraa! (”ei oikeastaan olla kuultu kuin muutama biisi”), kuulostaa yhtye hyvin omaleimaiselta. Piru rakentaa kynnenpaloista venettä. ”Menin vain tervehtimään Tuomoa. Vaaran ja Mannosen mukaan levy sisältää kahdeksan kappaletta, joista vain Iho, hiukset ja luut löytyy ep:ltä. ”Sekin on soitettu ja sovitettu uudestaan”, Vaara lupaa. Lasten hautausmaa kuulosti alusta asti niin valmiilta, että se tuntui heti osalta suomalaisen melankolisen vaihtoehtomusiikin ylvästä perinnettä. Sen musiikissa tyylilajit surisevasta kitarapopista kansanmusiikkiin surevat sopuisasti saman arkun äärellä. Mukana on poppia, kansanlaulua ja rokkibiisikin.” Varsin valoisalta siis vaikuttaa. Yhden Kivesveto Go Go -keikan jälkeen tähän tuli tilaisuus. Itse ep:ssä ei ollut mitään arkipäiväistä. ”Mahdollisimman synkkänä”, Vaara sanoo madaltaen ääntään dramaattisesti. Mannosen mukaan levystä tulee monipuolinen: ”Kappaleet ovat keskenään hyvin erilaisia. ”Ympärillä vain tyhjää ja pimeää / ennen kuolemaa onko elämää”, kysyy ep:n avaava Kiputyttö. Vaaran Vaarallista-yhtye versioi Kytänsoittajien kanssa tehdyllä split-singlellä Mannosen bändin Kivesveto Go Gon Äiti hei -kappaleen. Särökitaroita on tullut mukaan lisää. Tämä on myös Vaaran ja Mannosen mielessä, kun he kieltävät yhtyeensä synkkyyden. Keväällä ilmestyy Lasten hautausmaan ensimmäinen pitkäsoitto. Mutta kuten kaikki Joy Divisioninsa ja Mana Manansa kuunnelleet tietävät, synkkä musiikki tuo mukanaan enemmän lohtua kuin ahdistusta. Nauloja hakataan kylkiluihin ja vedetään pihdeillä pois. Ja nauraa iloisesti päälle. PIRU RAKENTAA KYNNENPALOISTA VENETTÄ.” NOUSUSS A Laulaja Kristiina Vaaran ja kitaristi-laulaja Tuomo Mannosen omat kappaleet lipuvat samoissa tummissa vesissä. NAULOJA HAKATAAN KYLKILUIHIN JA VEDETÄÄN PIHDEILLÄ POIS
24 RUMBA. Vasta 17-vuotiaan Emily Frostin johtaman yhtyeen ep:ltä löytyvä Keep Me Going soi barokkipoppina, kun taas The Bad One on pianoballadi. Scycry tempoilee tyylilajista toiseen mutta tekee aina hämmentävää, erikoista ja ehdottomasti tutustumisen arvoista musiikkia. Spellwork on versio kanadalaisen Austran kappaleesta, ja kappale esittelee hienolla tavalla Emily Frostin vahvaa ääntä. Triomuotoisen bändin biisi etenee kepeästi eteenpäin. Kasperin debyyttialbumin pitäisi ilmestyä vielä tämän vuoden aikana. Tämä tekee Kasperin kappaleista kuitenkin vieläkin henkilökohtaisemman kuuloisia. www.facebook.com/kasperhelsinki Nick: ”Suomen vastine Red House Paintersille. Ja tämä kaikki positiivisessa mielessä. Ja hei, Emergenza-bändiskabassa he esittivät Rushin Limelightin – aina hyvä merkki tyylitajusta! www.facebook.com/Scycry Emma: ”Emily Frostilla on huikea ääni ja mahdollisuudet vaikka mihin. Soundcloud-kappale Kuka laittoi maailman näin kumartaa Mark Kozelekin tuotannolle ja luo näin väristyksiä Red Hot Paintersin ja Sun Kil Moonin suuntaan. Kaunista musiikkia.” Kiitoradalla-palsta tehdään yhteistyössä Radio Helsingin DLX Demo Show -ohjelman kanssa. Tämä on tuskin sattumaa: etenkin kappaleen lopussa kurotellaan syvälle Kozelekin sävellyslaatikkoon. Tämä ei kuitenkaan ole paha asia, sillä kappalemateriaali seisoo omilla jaloillaan. KIIT ORAD ALLA TEKSTIT JARKK O FRÄNTIL Ä JUHO AIT T OKALLIO Scycry SCYCRY pakenee ihailtavasti genremääritelmiä. Ja hän on vasta 17-vuotias multi-instrumentalisti!” Feels VUONNA 2012 perustetulta Feels-yhtyeeltä ilmestyi viime vuonna musiikkivideo Weightless-kappaleeseen. Elävänä Scycry kasvaa nelihenkiseksi ja onkin mielenkiintoista nähdä, miten yhtye onnistuu pitämään kaikki langat käsissään tulevaisuudessa. YouTubesta löytyvien pätkien perusteella Scycry on elävänä perinteisempi kitarayhtye kuin levyllä. Ohjelman toimittavat Nick Triani ja Emma Kemppainen. Elektropop on vaikea musiikkityyli siinä mielessä, että sen tekijät uppoutuvat usein liian syvälle lajin konventioihin. Feels tuntuu samaan aikaan raikkaalta ja uudenlaiselta, mutta kuitenkin perinteisen elektroniselta tanssimusiikilta. Feelsin esikuvat kuuluvat sen taustalla, ja bändin soinnissa kaikuu skandinaavinen melankolia. www.facebook.com/thisisfeels Emma: ”Feels osaa tehdä minimalistisia mutta loistavia sävellyksiä.” Kasper VÄLILLÄ tuntuu siltä, että laulaja-laulunkirjoittajaperinne on lypsetty tyhjiin. Biisin otsikko kuvaa hyvin Feelsin elektronista musiikkia. Sitten tulee helsinkiläisen Kasperin kaltaisia artisteja, jotka palauttavat uskon koko genreen. Samoilta sivuilta löytyvistä varhaisista demokappaleista henkii pieni kömpelyys
Yhtye olisikin kuin kotonaan Rhythm Barrel -levy-yhtiön rosterissa (kysy jälleen vanhemmiltasi). Siinä missä musiikkia ahkerasti opiskelleiden muusikoiden kappaleissa kuuluu usein tunteen sijasta taito, Sirja & Konfuusion biisi Erehdys on pahaenteinen marssi Anna Calvin tyyliin. Feeling Loud -biisissä on kuitenkin pienimuotoisen Räkärodeo-hitin (kysy isältäsi tai äidiltäsi lisätietoa) ainekset. Melodiat ovat oivallisia. Tämä tarkoittanee sitä, että bändi soittaa yhdessä harvoin ja silloin tällöin, sillä ainakin yhtyeen soitto jyrää eteenpäin voimarockin perinteitä kunnioittaen hiljaa-kovaa-kertosäkeiden sijaan. Sirjan ulosanti ja esiintyminen on hurjaa.”. Suurimmaksi kompastuskiveksi muodostuu laulu, joka ei vielä ole aivan kappaleiden tasolla. Jotain kertoo musiikin monimuotoisuudesta myös se, että yhtye on soittanut esimerkiksi Mikkelin Saimaa Blues -tapahtumassa. www.facebook.com/sirjakonfuusio Nick: ”Tummasävyisyydessä haudottua folkia. www.soundcloud.com/movements-powerpop Nick: ”Movementsin musiikki tuo rakastettavalla tavalla mieleen Evan Dandon ja Blink 182:n voimapopin.” Sirja & Konfuusio SIRJA Puurtinen on musiikkipedagogi, mutta tämän ei pidä antaa pelästyttää kuulijaa. Yhtye kertoo Soundcloud-sivuillaan olevansa keskenään hyvien ystävien muodostama ”on/off-trio”. Radio Helsingin DLX Demo Show’ssa mainitut vaikutteet Nick Drake, PJ Harvey sekä Led Zeppelin on helppo allekirjoittaa. Sirja & Konfuusio ei ole yhden tyylin orja. Viimeistään siinä vaiheessa huomaa, että yhtyeen soinnissa on jotain erityistä, kun kappaleessa kuultava Sirjan soittama viulu yltyy maalailemaan soolokuvioitaan muun soitannon päälle. KIIT ORAD ALLA TEEMU KIISKIL Ä Movements KESKI-SUOMESTA ponnistava Movements vannoo perinteisen kitararockin ja powerpopin nimeen
Sekopäältä vaikuttaminen harvemmin tahrii miesartistien mainetta. Jokainen nainen kokee joskus elämässään seuraavan tilanteen: nainen kävelee julkisella paikalla vakava ilme kasvoillaan. Naispoppareiden kohdalla tilanne näyttäytyy useimmiten päinvastaisena. Kenties siksi monet naisartistit suhtautuvatkin imagoonsa ylikontrolloivasti. Kun Bergmanin hahmo reagoi valoihin, hänen väitetään näkevän vain harhoja. Molempien kappaleiden hahmot laulavat tunteista ja käyttäytyvät kuten surulliset ihmiset käyttäytyvät. Kumpikaan lopputulos ei kuitenkaan näytä vaivaannuttavalta tai säälittävältä, vaan hallitulta. Musiikkivideoiden kohtaukset tuntuvat voimakkailta, sillä ne esittävät, miten kovan työn niiden hahmot ovat tehneet näyttääkseen täydellisiltä (”pitäisi siivota” ja ”olen meikannut, koska pitäisi näyttää kauniilta”) ja sen, kuinka helposti kulissi romahtaa pelkästään yhdellä tunteen ilmauksella. Siitä, että artisti on katsonut eksistentiaalisia kauhuja silmästä silmään ja tajunnut, mistä kaikessa on kyse. Vastaan tulee mies, joka kokee tehtäväkseen sanoa hänelle, että ”Hymyile nyt edes vähän!” Ikään kuin naisen tarkoitus maailmassa olisi sulostuttaa ympäristöä hymyllään. Ongelmat mielenterveyden tai päihteiden kanssa pikemminkin tuovat heidän imagoonsa toivottua syvyyttä. Ilmiöstä käytetään termiä gaslighting. Esimerkiksi Sinead O’Connorin ja Britney Spearsin urat ovat kärsineet rajusti heidän mielenterveysongelmiensa paljastumisen jälkeen. HE TIEDOSTAVAT, ETTÄ JOS HE VAIKUTTAVAT JULKISESTI EPÄTASAPAINOISILTA, HULLUUS SAATTAA MUODOSTUA AINOAKSI ASIAKSI, JOSTA HEIDÄT MUISTETAAN.” IDA SOFIA HIRVONEN Kirjoittaja on muistanut käydä tänä keväänä useammin musavisassa kuin lenkillä. Sanni laulaa sotkuisen keittiön keskellä siitä, kuinka hänen ”pitäisi siivota”, mutta koska ihmissuhde on päättynyt, siihen ei ole enää syytä. Hulluksi kutsuminen on ollut voimakkaasti sukupuolittunutta koko länsimaisen kulttuurihistorian ajan. Sä et ole hullu ”MONET NAISARTISTIT SUHTAUTUVAT IMAGOONSA YLIKONTROLLOIVASTI. Eivätkä he pelkää uskottavuuden romahtamista, vaikka heidän meikkinsä leviäisivät välillä poskille. Näissä videoissa surullisen naisen rooli ei ole ympäristön määrittelemä, vaan heidän omissa käsissään. Naisartisteille ”sekoilu” on perinteisesti koitunut uran kannalta paljon kohtalokkaammaksi kuin miehille. Siksi tuntuu vähintään virkistävältä, että viimein popin kuvastoon on noussut Sannin kaltaisia artisteja, jotka eivät yritä väkisin ylläpitää pirteää, hymyilevää vaikutelmaa. HIRVONEN K OL UMNI 26 RUMBA. Käsite juontuu 1940-luvun MGM-trilleristä Gaslight, jossa Ingrid Bergmanin esittämä hahmo ajetaan hulluksi näyttämällä hänelle valoilmiöitä. Nainen on länsimaisessa kulttuurissa ennen kaikkea katseiden kohde, ja hän tietää sen. Yleisemmällä tasolla termillä viitataan siihen, miten joidenkin naisten ilmaisua on pyritty julkisilla areenoilla hiljentämään väittämällä, että heidän sanomisensa ovat lähinnä osoituksia henkilökohtaisista tuntemuksista, joilla ei ole mitään tekemistä ympäröivän todellisuuden kanssa. He tekevät musiikkia aiheista, joista haluavat kertoa – myös sydänsuruista, epävarmuudesta ja elämästä kaikessa monipuolisuudessaan. Niitä saatetaan pitää osoituksina ”hullusta neroudesta”. He tiedostavat, että jos he vaikuttavat julkisesti epätasapainoisilta, hulluus saattaa lopulta muodostua ainoaksi asiaksi, josta heidät muistetaan. Taylor Swift painautuu seinää vasten samalla, kun hän laulaa ”I’m insane” ja huolitellut meikit valuvat hänen poskilleen. Sanni ja Taylor tietävät, mitä he tekevät
Tapahtumaa tukevat: Opetusja kulttuuriministeriö ja Helsingin kulttuurikeskus Pääpartnerit: Orlando Julius & The Heliocentrics (NGR/GBR) Sunnuntaina 24.5. klo 12.45 Yli 150 esitystä, vapaa pääsy! Koko ohjelma: maailmakylassa.fi #maailmakylassa | #MK2015 TA ny A Bindr A Mikk O H A r MA. klo 15.00 Janna lauantaina 23.5. klo 16.45 Alexi S M A ry O n Songhoy Blues (MLI) lauantaina 23.5
Matka on ollut pitkä ja kivinen, ja moni varmasti kyseenalaistaa, oliko se edes tarpeellinen. TEKSTI TEEMU FIILIN 28 RUMBA. Miten 1990-luvun ikonisin gangsta rap -tähti SNOOP DOGG on päätynyt asemaan, jossa hän suunnittelee sukkafirmoille omia mallistojaan ja Martha Stewart kutsuu hänet ohjelmaansa leipomaan kakkuja. Onko 44-vuotiaalla ja isoisäksi tulleella Snoopilla enää vuonna 2015 mitään relevanttia sanottavaa, vai onko hän vain gangsta rapin parissa kasvaneen sukupolven muinaismuisto
Suomessa tuo biisi oli kuitenkin vielä underground-juttu, vaikka se pyörikin MTV:llä”, kertoo DJ Anonymous -nimellä tunnettu tiskijukka Sampo Axelsson. Se on nimittäin sama hetki, jolloin amerikkalaisesta räpistä tuli valtavirtamusiikkia Suomessa. Tuo hetki oli ajoittuu aika tarkasti Dr. Dren The Chronic -levyn ilmestymisen yhteyteen vuonna 1992. Dren Deep Cover -kappaleella jo kesällä 1992. On helppoa nimetä hetki, jolloin Snoop Dogg läpäisi suomalaisnuorison kollektiivisen tietoisuuden. Musiikkikanava MTV:n ja etenkin Yo! MTV Raps -ohjelman myötä Suomessa oli 1990-luvn alussa tutustuttu pikkuhiljaa valtavirtaistuvaan amerikkalaiseen rap-kulttuuriin: ainakin eniten hiphopista kiinnostuneet olivat varmasti bonganneet taivaskanavalla Snoopin ensiesiintymisen Dr. Deep Cover oli paitsi Snoop Doggy Doggin ensimmäinen levytys myös N.W.A.-yhtyeen RUMBA 29. ”Muistan hyvin, kun Deep Cover ilmestyi
Kuinka tällaiseen tilanteeseen oli päädytty. Kuitenkin jo varhaisteini-iässä äitinsä Snoopiksi kutsuma nuorukainen löysi rapin ja alkoi kirjoittaa riimejä. Joulukuussa 1992 seurasi Dr. Pian tuon jälkeen Snoop oli jo ensi kertaa linnassa kokaiinin hallussapidosta. Koulukaveri Warren G:n (Warren Griffin III) sekä pari vuotta vanhemman Nate Doggin (Nathaniel Hale) kanssa he perustivat yhtyeen nimeltä 213, Long Beachin kotikulmien postinumeron mukaan. Nuthin’ But a ’G’ Thang, Dre Day ja Let Me Ride olivat suuria singlehittejä, ja albumi myi jo ilmestymisvuonnaan triplaplatinaa. Warren G:n velipuoli sattui olemaan N.W.A.:sta tunnettu rap-julkkis Dr. Nyt hän halusi pysyä erossa ongelmista ja keskittyi vaihteeksi räppäämiseen. Tuo kappale esitteli Snoop Doggy Doggin maailmalle (jopa kappaleen esittäjän nimi lukee levynkannessa muodossa Dr. Jokainen lauloi mukana, kun Snoop lateli tylysti ”it’s a 187 on a undercover cop”. Rahanhimoissaan hän jätti työnsä supermarketissa ja alkoi myydä crackia Rollin’ 20 Crips -jengin nimissä. Mutta koska veljekset ovat veljeksiä, Dre ei lotkauttanut korvaansa 213:n demoille, joita nulikka velipuoli Warren kiikutti hänelle taukoamatta. Kaikkien aikojen ikonisimpien rap-klassikoiden ”DEEP COVER OLI AMERIKASSA KESÄN 1992 RAP-SUPERHITTI, JA KAPPALEEN MYÖTÄ SNOOP DOGGISTA TULI SUPERTÄHTI.” 30 RUMBA. Crackin myyminen ja katuelämä kiinnostivat nuorta Snoopia enemmän kuin musiikki tai koulu, mutta hän onnistui valmistumaan High Schoolista vuonna 1989. Deep Cover oli Amerikassa kesän 1992 rap-superhitti, ja kappaleen myötä Snoop Doggista tuli supertähti. Dre kysyi pöllämystyneenä, kenen biisi oli soimassa ja Warren G totesi että se oli Snoop, josta hän oli yrittänyt kertoa tälle jo pidemmän aikaa. SNOOP DOGG myötä nousuun ampaisseen Dr. Muutamassa tunnissa kasaan laitettu Deep Cover -biisi ilmestyi huhtikuussa 1992. Dren korviin kaverinsa polttareissa, kun Warren G sujautti sen soimaan bileiden ollessa parhaimmillaan. Vajaa vuosi myöhemmin, keväällä 1991, Snoop pääsi vapaalle. Tuon kappaleen voidaan sanoa aloittaneen täysin uusi aikakausi amerikkalaisessa hiphopissa – hieman samaan tapaan kuin N.W.A.:n Straight Outta Compton -albumi teki melko tarkalleen neljä vuotta aiemmin. Dren ensimmäinen soolosingle. Legendan mukaan Snoopin demonauha päätyi Dr. 213 teki jälleen biisejä Long Beachin VIP-levykaupan takahuoneessa. Dre (Andre Young), josta yritettiin ottaa kaikki irti. Calvin Cordozar Broadus syntyi vuonna 1971 Kalifornian Long Beachissa. Snoop alkoi marinoitua Long Beachin jengeissä suunnilleen 17-vuotiaana. Jo lapsena hän tutustui yksinhuoltajaäitinsä johdatuksella laulamisen maailmaan kirkkokuorossa ja r&b-musiikkiin olohuoneessaan. Dretä itseään – sekä liutaa muita nosteessa olevia länsirannikon räppäreitä. Dre introducing Snoop Doggy Dogg), mutta se teki paljon enemmänkin. Se oli onni, sillä nyt Dr. Dre pyysi Snoopin välittömästi studioon. Dre kuunteli. Ammuskelu ja väkivalta tulivat nopeasti tutuiksi Snoopille – sekä ikävä kyllä myös hänen äidilleen, joka pian muutti pois Long Beachista ja katkaisi kaikki suhteet poikaansa. Dren The Chronic -debyyttialbumi, jonka biiseillä kuultiin suunnilleen yhtä paljon Snoop Doggy Doggia kuin Dr
Valtavirran suosioon vaikutti ennen kaikkea se, että Snoop Doggy Dogg ei ollut alun perinkään mikään tyypillinen gangstaräppäri. ”Kuulin levyä korisjengin pukuhuoneessa, kun se oli vasta ilmestynyt. R&b:stä ja rapista ponnistanut laulaja Stig kertoo törmänneensä Snoop Doggiin ensi kertaa juuri albumin ilmestymisen aikoihin. The Chronic oli myös Suomessa levy, joka ylitti kaiken itä–länsi-jaon rapfanien keskuudessa ja löysi tiensä sellaisten ihmisten tajuntaan, jotka eivät olleet aiemmin räpistä kiinnostuneet. Tämä tarkoitti sitä, että valkoiset skidit ostivat gangsta rap -albumin listoille ja muutkin kuin rap-radiokanavat soittivat levyn kappaleita. Olin tainnut sitä ennen kuulla sen Radio Mafialla Tri. Olivathan he kaikki Dren vaikutuspiirissä, ja heillä oli juuri oikea soundi juuri oikeaan aikaan. Syksyllä 1993 oli vuorossa Snoop Doggy Doggin soolodebyytti Doggystyle, joka jatkoi Chronicin G-funk-soundia likimain täydellisesti. Snoop vaikutti pysäyttämättömältä. Dr. RUMBA 31. ”Yo! MTV Raps tai BET-kanavan Rapcity pyöri jossain kotibileissä, ja näin ekan kerran Nuthin’ But a ’G’ Thangin videon. Doggystyle tuli nopeasti tutuksi myös Suomen pienille rap-piireille. Dren Nuthin’ But a ’G’ Thangista Snoop Doggin säkeistön sanasta sanaan. Patin Yövuoro-ohjelman räppisektiossa. Snoop ei tuohon aikaan enää kirjoittanut riimejään, vaan jopa studiossa hän luotti jo kouluaikanaan kehittämiinsä freestyle-taitoihin. ”Rap Pages oli ainoa alan lehti, jota Suomesta tuolloin sai. Koppasin Doggystylen kasetille kaverin kaverilta vähän myöhemmin, loppukeväällä 1994”, Super Janne muistelee. Joten käytännössä se ja Yo! MTV Raps vaikuttivat eniten siihen, mitä levyjä täälläkin kuunneltiin”, kertoo Sampo Axelsson. Dre, Snoop Dogg ja entisen turvamiehen Marion ”Suge” Knight Jr:n varta vasten perustama Death Row Records olivat tehneet crossover-hitin. Mutta miksi Snoop Doggy Doggista tuli Länsirannikon rapin supertähti eikä vaikkapa Chronic-levyn tehneeseen posseen kuuluneista D.O.C.:sta, Kuruptista, Daz Dillingerista tai RBX:stä. En ollut heti fani”, Stig muistelee. Siinä missä varhaiset gangsta-vaikuttajat kuten N.W.A., Ice Cube, Schoolly D tai Ice-T saattoivat pelottaa kuuntelijoita aggressiivisella ja tylyllä ulosannillaan, Snoop Doggy Doggin hiljainen, laiskanpehmeä ja kannabiksenkatkuinen räppäystyyli oli paljon helpompi lähestyä. Dren ja gangsta rapin menestykselle jo vuonna 1988, mutta nyt myyntiluvut olivat pari astetta isompia. Vaikka levy kiersi puskaradiossa, suomalaiset saivat silti etsiä räppinsä pääasiassa ulkomaisista lähteistä. Toki N.W.A.:n Straight Outta Compton oli raivannut tietä Dr. Death Row oli nopeasti myös alansa pahamaineisin lafka – kiitos Suge Knightin kadulla oppimien ”bisnestaitojen”. ”Suomen Snoop Doggin” arvonimen ansaitsevan Super Jannen Snoop-ensikerta oli samankaltainen kuin Stigillä. Sitä ennen olin saanut olla aika rauhassa räppilevyjeni kanssa, ei tuollaista ollut koskaan ennen nähty missään piireissä”, Sampo Axelsson muistaa. ”Lämpimästi muistan, kun Helsingin Saksalaisen koulun lukiobileissä suunnilleen jokainen jäbä ja mimmi räppäsi Dr. Videossa Snoopilla oli coolein staili ikinä. SNOOP DOGG joukkoon asettuva Chronic on myynyt tähän päivään mennessä jo kahdeksan miljoonaa kappaletta. Sen jälkeen se pyörikin jo MTV:llä voimasoitossa inhoreaktioon saakka
Snoop sanoi laulussaan murder was the case that they gave me, mutta murhatuomiolta vältyttiin täpärästi. Sieltä lähteminen tiesi automaattisesti selkäsaunaa ja biiffiä. Tuolla reseptillä pystyimme luomaan sellaisia levyjä kuin teimme”, Snoop Dogg kertoi brittitoimittaja Tim Westwoodin videohaastattelussa vuonna 2011. Muutos kuului jo Snoopin toisella albumilla Tha Doggfatherilla (1996), jonka sanoituksissa on aiempaa siistimpi ja positiivisempi linja. Snoop oli tyhjän päällä. No Limitille tehdyt kolme levyä Da Game is to Be Sold, Not to Be Told (1998), No Limit Top Dogg (1999) ja Tha Last Meal (2000) eivät olleet musiikillisesti kaksisia, mutta Snoopin selviytymisen kannalta ne olivat välttämättömiä. Snoop on jopa väittänyt, ettei hiphop-bisneksessä liikkunut lainkaan rahaa ennen kuin No Limit tuli kuvioihin. Dren kanssa. Lee oli tosiaan tappanut miehen ja Snoop Dogg oli samassa autossa hänen kanssaan, mutta valamiehistö totesi laukauksen olleen itsepuolustusta. Samaan aikaan, kun Snoop Doggy Doggin suosio nousi, gangsta-elämä alkoi näyttää hänelle myös varjopuoliaan. Ongelma oli siinä, että Snoop itse ei halunnut ottaa mitään kantaa territorioriitoihin, ja niin ystävyys Tupacin kanssa päättyi. SIELTÄ LÄHTEMINEN TIESI AUTOMAATTISESTI SELKÄSAUNAA JA BIIFFIÄ.” – SNOOP DOGG SNOOP DOGG 32 RUMBA. Pian Tupac oli jo mullan alla ja Suge Knight vankilassa rikottuaan pahoinpitelytuomiosta saamaansa ehdonalaista. No Limit on puolestaan yritys, jota pyöritetään niin kuin yritystä pitää pyörittää”, Snoop kertoi Rolling Stonelle vuonna 2000 tehtyään viimeisen levynsä No Limitille. ”Kun teimme levyjä aikanaan, olennaisimmat asiat olivat ympäristö ja tunnelma. Seuraavina vuosina Snoop halusi eroon gangsterin maineestaan. Ja niin päättyi myös yhteistyö Death Row Recordsin kanssa. Samalla Snoopin artistinimi lyheni yhden Doggyn verran pelkäksi Snoop Doggiksi. Dren ja Snoop Doggin levyillä kuulosti olevan aina bileet käynnissä, johtui siitä, että heillä oli studiossa aina bileet käynnissä. Meillä oli aina tyttöjä. Levyä seurasi yksi aikojemme ”DEATH ROW’TA PYÖRITETTIIN KUIN JOTAIN KATUKAUPPAA. Vaikka Dre oli palannut tekemään biittejä jo Snoopin No Limit -levyille, todellinen suuri paluu oli hänen sooloalbuminsa 2001 (1999), jonka Still D.R.E.ja The Next Episode -hiteillä oli äänessä kukapa muukaan kuin Snoop Dogg. Snoopin tehdessä Doggystyle-levyä hän ja hänen turvamiehensä McKinley Lee pidätettiin syytettynä jenginuori Phillip Woldermarianin murhasta. Lisäksi räppäreiden sota itäja länsirannikoiden välillä alkoi kuumeta ja tuon taistelutantereen keskellä oli Snoopin hyvä ystävä, kovassa nosteessa ollut Oakland-räppäri Tupac Shakur. Tapaus kuitenkin muutti Snoopin suhtautumista jengielämään. ”Death Row’ta pyöritettiin kuin jotain katukauppaa. Se, että Dr. Hieman yllättäen hänen pelastajakseen saapui mies New Orleansista: Master P No Limit -levymerkkeineen. 1990-luvun viime metrit merkitsivät Snoop Doggille uutta nousukautta yhdessä vanhan kaverinsa Dr. Melodisen ja musikaalisen räppäystyylinsä Snoop väitti Allhiphop.comin haastattelussa olevan peruja kirkkokuoroajoiltaan. No Limitillä hän oppi ainakin sen, kuinka normaalit ihmiset tekevät bisnestä. Häntä inhotti, että hänestä oli tehty varoittava esimerkki jengiväkivallasta ja gangsta rapin turmiollisuudesta. Ja meillä oli aina bileet
Lion-nimike on tällä hetkellä kuitenkin taka-alalla, ja Dogg jälleen vapaana. No, ennen kaikkea olemalla mukana ihan kaikessa ja tekemällä ihan kaikkea – mutta pääasiassa omalla imagollaan ja nimellään. Snoop Doggista on tullut äärimmäinen ”pimp”, joka parittaa ennen kaikkea itseään, omaa persoonaansa. Snoop Dogg nähtiin ensi kertaa Suomessa vuonna 2007, jolloin hän esiintyi itärannikon rap-mogulin P. Hieno esimerkki useammalle vuosikymmenelle ulottuvasta urasta ja uudistumisesta, jossa ei ole väkinäistä tuntua.” Tälläkin vuosikymmenellä Snoop Dogg on tehnyt tasaisesti sooloalbumeita, mutta hittien virta on tyrehtynyt. 2000-luku oli Snoop Doggille uusi alku. Ja oikeastaan ihan uuden Snoop Doggin synty: sellaisen, jonka päätehtävä ei ole enää räpätä ja jonka kohdeyleisö ei koostu rap-faneista. SNOOP DOGG RUMBA 33. Diddyn kiertuekumppanina Hart wall-areenalla. Mutta Snoopin 2000-luvun singleistä tekisi aikamoisen kokoelmalevyn: Beautiful, Drop It Like It’s Hot, Signs, Let’s Get Blown, Boss’ Life, That’s That, Sexual Eruption ja niin edespäin. Mainosyhteistöihin, levyille feattaamaan, elokuviin, televisioon, keikoille, minne milloinkin tarvitaan. Snoop onkin pysynyt otsikoissa eksentristen urakäänteidensä myötä. Sen jälkeen hän on palannut Suomeen neljä kertaa. Stig kertoo Snoopin olleen erityisen tärkeä hänen aiemmalle inkarnaatiolleen Stig Doggille: ”Snoop oli tietty iso esikuva Stig Doggille. Snoop Dogg on käynyt läpi uskomattoman transformaation länsirannikon katujengiläisestä gangsta-ikoniksi ja siitä joka pojan markkinointimieheksi, jonka avulla voi myydä aika lailla mitä vain. Kädenlämpimästä vastaanotostaan huolimatta Snoop Lion -nimellä tehty Reincarnated (2013) oli varsin onnistunut levy. isoimmista rap-kiertueista: Dr. Dren, Snoopin, Ice Cuben ja Eminemin tähdittämä Up in Smoke vuonna 2000. Sillä hetkellä, kun Snoop Dogg huomasi ihmisten haluavan Snoop Doggin persoonaa enemmän kuin hänen musiikkiaan, hän alkoi tarjota heille juuri sitä. Tänä päivänä jokainen populaarikulttuuria seuraava tietää Snoop Doggin. Ja on vieläkin. 2000-luvulla Snoop on julkaissut toki albumeitakin, joista parhaat, kuten Paid tha Cost to Be da Boss (2002), R&G: The Masterpiece (2004), Tha Blue Carpet Treatment (2006) ja Ego Trippin’ (2008) ovat paikoin jopa erinomaisia – siitä huolimatta, että feattaajien ruuhkassa Snoop tuntuu välillä vieraalta omissa bileissään. Mutta kuinka Snoop Dogg oikein loi itsestään tuotteen. Välillä tuntuu, ettei ole olemassa sellaista tarjousta, josta Snoop Dogg kieltäytyisi. Vuonna 2011 hän ilmoitti ykskantaan löytäneensä rastafari-uskonnon ja sen myötä lopettavansa rap-musiikin tekemisen ja Snoop Dogg -nimen käytön. Vastaisuudessa hänet tunnettaisiin Snoop Lion -nimisenä reggaelaulajana. 2000-luvulla amerikkalaiset rap-megatähdet heräsivät siihen tosiasiaan, että rahaa tehdäkseen pitää kiertää myös kotimaan ulkopuolella. Useimmat myös ihailevat Snoopia ainakin jossain muodossa, vaikkeivat kuuntelisikaan hänen musiikkiaan. 2000-luvulla Snoop Doggista on tullut koko kansan viihdyttäjä, joka tekee listoille ja hittiasemille sopivia pop -rap-hittejä Pharrell Williamsin kanssa (sekä tarvittaessa vaikka EDM:ää tai countrya), näyttelee pöhköissä kannabiskomedioissa sekä pyörittää lukuisia liikeyrityksiä
Tietenkin. Ice Cube tekee levyjä silloin tällöin, mutta keskittyy perhe-elokuvien tuottamiseen. Yksi asia, mistä Snoop ei ole ollut niin avoin, on hänen kaupallisuutensa, mutta toki Snoop Dogg myöntää olevansa bisnesmies. Tänä aikana rahan tekeminen on monien mielestä vähintään yhtä suuri taidemuoto kuin taiteen tekeminen. Hänen on pysyttävä puheenaiheena, ja koska musiikki ei siihen 2010-luvulla enää riitä, pitää keksiä muita asioita. Snoop Dogg tuntuu jääneen johannatukiaismaisesti julkisuuteensa koukkuun. Hän oli sitä jopa silloin, kun hän vuonna 2003–2004 sanoi ryhtyneensä ihan oikeaksi parittajaksi. Mutta kaiken, mitä tein, tein avoimesti. Silloin, kun Snoop Dogg käsittelee arkaluontoisia aiheita, kuten parittaminen ja huumeiden myyntiä, hän tekee sen niin komediallisesti, ettei kukaan pelästy. Olihan 2000-luvulla jokaisen raptähden oltava ennen kaikkea bisnesmies. Vastikään 50 vuotta täyttänyt Dr. Tiedämme, että hän rakastaa pilveä, vanhaa soulia ja futisjoukkue Pittsburgh Steelersiä. Siksi ketään tuskin yllättää, että parastaikaa hän suunnittelee 1980-luvun Long Beachista kertovaa draamasarjaa HBO-kanavalle ja vapaa-aikanaan maalaa nykytaidetta. Snoop Dogg itse väittää sen johtuvan hänen rehellisyydestään. ”Luulen, että ihmiset ymmärtävät minua ihmisenä, koska en ole koskaan peitellyt mitään. Kaikesta avoimuudestaan ja loputtomasta esillä olostaan huolimatta Snoop Dogg tuntuu jääneen tietyssä mielessä yksiulotteiseksi karikatyyriksi ja imagonsa vangiksi. Samettiääninen Nate Dogg kuoli sydänkohtaiseen vuonna 2011. Tämä on tietysti kyynikon näkemys – voihan olla vain, että Snoop Dogg on yksinkertaisesti renessanssinero, jolla on liikaa aikaa ja kiinnostusta aivan liian moniin asioihin. Perheensä hän toi näytille jo vuonna 2007 tosi-tv-sarjassa Snoop Dogg’s Father Hood. Minä poltin pilveä, olin jengeissä, tein sitä ja tätä. Dre on varmaan jo SNOOP DOGG ”HÄNEN ON PYSYTTÄVÄ PUHEENAIHEENA, JA KOSKA MUSIIKKI EI SIIHEN 2010-LUVULLA ENÄÄ RIITÄ, PITÄÄ KEKSIÄ MUITA ASIOITA.” 34 RUMBA. Mutta palataan vielä siihen, mitä Snoop Dogg oli alun alkaen: 1990-luvun alkupuoliskolla suosioon noussut West Coast -gangstaräppäri. Siksi kukaan ei ole voinut yllättyä kuullessaan niistä asioista”, hän kertoi Allhiphop.comin haastattelussa vuosituhannen alkupuolella. Toisia julkkiksia hän haastattelee lähes viikottain omassa YouTube-puheohjelmassaan GGN:ssä. Toki Snoop Dogg riimittelee edelleen myös jengielämästä, mutta hän ei ole oikeasti elänyt sitä aikoihin. Mutta kun on Snoopin lailla tehnyt yksityisyydestään julkista, onko olemassa yksityistä Snoop Doggia, josta emme tiedä mitään. Sellaisia ei ole enää paljoa kuvioissa. Ja niiden keksimisessä Snoop Dogg on nero – oli kyse sitten rastafariksi kääntymisestä, pilvenpolton ”lopettamisesta”, poikansa jalkapallojoukkueen valmentamisesta, lukemattomista erilaisista tosi-tv-sarjoista, pornoleffojen tuottamisesta tai mistä milloinkin. On oikeastaan yllättävää, että monet asiat, jotka tavallisesti herättävät kohua, saavat Snoopin kohdalla aikaan lähinnä hymähtelyä. Olemme nähneet, kun Snoop hengaa Willie Nelsonin kanssa Amsterdamin coffee shopeissa. 2000-luvun Snoop Dogg on perheystävällinen sarjakuvahahmo
Hän on esitellyt uutta levyään toimittajille ja Sony-väelle koko päivän, enkä edes tiedä, kuinka monet lainausmerkit tuohon lauseeseen pitäisi laittaa, jotta saisin siihen riittävän määrän komediallista sävyä. Hän on omissa maailmoissaan ja pitelee kännykkää korvallaan. ja Warren G ovat enemmän tai vähemmän unohtuneita. Yritän saada haastattelua käyntiin. Puhumattakaan siitä, että olen saanut odottaa noin kahdeksan tuntia tämän haastattelun alkua. Kurupt, The D.O.C. Ja ennen kaikkea: saako Get Luckyn, Happyn ja Blurred Linesin avulla uudelleen huipulle kiivennyt hittituottaja Pharrell Williams Snoopin uran odotettuun nousuun. Äh, mitä hittoa. Snoop Dogg istuu sohvalla. Se nähdään 12. Discosta sekä 1980-luvun funkista ja popista vaikutteensa ammentavan levyn biisimateriaali on juuri niin koukukasta ja hitikästä kuin Pharrell Williamsilta voi vuonna 2015 odottaa, ja toisaalta juuri niin perinteisen kuuloista, että yli 30-vuotiaat kuulijat lämpenevät siihen takuuvarmasti. Joulukuu 2014, Metropolis Studio, Lontoo. Nähdessään minun puhelimeni, jossa on sanelin käynnistettynä, hän siirtää kännykkänsä kaiuttimen kiinni minun luuriini. Tietysti on, onhan hän Snoop Dogg ja hereillä. Vauvoja täällä olisi kyllä paljon enemmän. Tuntuu siltä kuin olisin yhtäkkiä musiikkivideossa. Voisinpa päästä asian yli. Paitsi että Snoopin ääni on miellyttävämpi. Snoopin silmäluomet tuskin pysyvät auki. Kysyn häneltä, onko se jotain sellaista, mitä hän voisi soittaa dj-keikallaan. Ei edes Snoop Doggin menestystä. Daz Dillinger julkaisee vielä levyjä, vaikka kukaan ei huomaa. Onko Snoop tuomittu pössytteleväksi sarjakuvahahmoksi loppuelämäkseen. Miksi elämänsä ulkomusiikillisuudelle omistanut Snoop Dogg jaksaa yhä kiinnostaa ihmisiä. Snoop laulaa biisin mukana. Mainitsen Snoopille tuntevani soivan kappaleen. Kaiuttimesta naksuu Crystal Watersin vuoden 1996 käsilaukku-house-hitti 100% Pure Love. Olen varma, ettei maailmassa olisi sotia, jos jokaisella ihmisellä olisi yhtä pehmeä puhe kuin Snoop Doggilla. Snoop on suomeksi sanottuna tuhannen pajautuksissa. ”Ilo on minun puolellani. Yeah baby!” Mongerran Snoopille jotain siitä, että on ihmeellistä istua hänen kanssaan samalla sohvalla, kun on seurannut ja fanittanut häntä yli 20 vuoden ajan. Mikä tekee hänestä relevantin vuonna 2015, kun hänen pari viimeistä levyään eivät ole sitä oikeastaan enää olleet. toukokuuta julkaistavalla Bush-albumilla. Tilanne on melkein sama kuin juttelisi rennosti Bart Simpsonin tai Hessu Hopon kanssa. Snoop Doggin puhe – joka on siis täysin sama kuin hänen räppäyksensä – on niin ikoninen, että on vaikea ymmärtää sen olevan hänen ihan oikea puhetapansa. Kiitos, kun odotit.” Tervetuloa, järjettömän absurdi tunne. Hän nojailee sohvallaan ja liikahtelee musiikin tahdissa. Tai tosi-tv:ssä. Snoop ei vastaa mitään. SNOOP DOGG RUMBA 35. ”One hundred per cent...” ”Tarvitsen jotain tuollaista käynnistyäkseni. Nyt se on todettu, Snoop siis tosiaan puhuu tällä tavalla. Mutta hän tilaa kahvilassa voileivän tällä äänellä ja vastaa äitinsä puhelinsoittoihin tällä äänellä. Huhujen mukaan Bush saattaa olla Snoop Doggin viimeinen levy. Nyt asiaan. Mutta musiikilliset virtaukset menevät niin nopeissa liikkeissä, ettei mitään voi ennustaa varmuudella. unohtanut, että hänen on ollut nyt 15 vuotta tarkoitus tehdä uutta levyä ja keskittynyt Beats Audio -firmaansa. Minulla on ihan vitun hyvä fiilis. Esittelen itseni Teemuksi
Kun maksimoimme voimamme, olemme yhdessä parhaat.” Voi helvetti, mitä konsulttipuhetta. Jos sanot tekeväsi viimeisen levysi, se tarkoittaa, ettet enää voi tehdä enempää. Johnny Cash, Willie Nelson, Kenny Rogersin The Gambler. Luotan häneen ja tiedän, että aiemmat yhteistyömme ovat olleet maagisia. Muutamia mainitakseni.” Tämäkin on kuultu jo. JOHNNY CASH, WILLIE NELSON, KENNY ROGERSIN THE GAMBLER. ”Pysyn itselleni rehellisenä ja pidän fiiliksen korkealla. Sellainen suhde minulla ja faneillani on.” No okei. Kun pystyt antamaan ihmisille hyvää fiilistä vuosi toisensa jälkeen, ihmiset pysyvät mukanasi. Hän on loistava tuottaja, etenkin kun pitää tuottaa Snoop Doggia. ”En osaa sanoa. Joku voisi sanoa, että se ei ole erityisen katu-uskottava albumi. Onko sellaista musiikkigenreä, jota diggaat, vaikkei kukaan uskoisi. ”Viimeinen sana oli Pharrellilla. Minä halusin hänet studioon tekemään taikojaan. MUUTAMIA MAINITAKSENI.” – SNOOP DOGG 36 RUMBA. Ollaan pääsemässä jonnekin. Toisaalta, se on paljon enemmän kuin moni poppari antaa haastattelussa. Hän tietää, kuinka minusta saa parhaan irti ja osaa laittaa minut sellaiseen asemaan, jossa voimavarani ovat hyödyksi. Hän päätti sen suunnan, johon halusi minun menevän, ja minä seurasin. Miksi sinun urasi on sitten niin kestävä, kun useimmat poptähdet tällä vuosituhannella eivät vaikuta SNOOP DOGG ”PIDÄN COUNTRYSTA. Ja vaikka en tekisi itse musiikkia, se olisi osa minun arkipäivääni. Oli kyse sitten räppäyksestä, laulamisesta, tai muusta musiikinteosta. Rakastan sitä, mitä se tekee minulle: antaa upean fiiliksen.” Äh, lisää autopilottia. Puhutaan sitten Pharrell Williamsista, jos hänestä vaikka saisi irti enemmän. ”Kyllä, se oli Pharrellin ansiota. Minä olen musiikista tehty. Ja minä haluan tehdä lisää.” Hmm. Eli Pharrell loi pohjan levylle antamalla ohjeita, miltä minun pitää kuulostaa.” Eli varmistukseksi vielä: Pharrell Williams määräsi kaapin paikan studiossa. Siksi halusin antaa hänen kertoa minulle, mitä minun pitää tehdä ja millä tavalla. Siksi halusin palata hänen kanssaan yhteen.” Niin, Pharrell ja Snoop Dogg vaikuttavat molemmat pohjimmiltaan musiikkinörteiltä – niin harvoin kuin se Snoopin yhteydessä mainitaan. Mitä hän sanoikin, minä olin mukana. Vaikka sanat tulevat pehmeästi, Snoop kuulostaa ajavan autopilotilla. ”En aio koskaan lopettaa sitä, mitä teen. En minä nyt tällaista tilannut. ”Pidän countrysta. Pakottiko Pharrell sinut. Muuta kuin oma presenssinsä. Snoopin ladellessa pehmeällä äänellään countrytähtien nimiä, voin antaa anteeksi sen, ettei hänellä selvästikään ole mitään erityisen kiinnostavaa annettavana tähän haastatteluun. Miksi haluat nyt laulaa. Musiikissa on kyse siitä tunteesta, minkä se antaa enemmän kuin siitä, miltä se kuulostaa. ”Pharrell on tuottaja, joka ymmärtää, miten Snoop Doggia pitää tuottaa. En minä voi sanoa että tämä on viimeinen levyni, koska rakastan edelleen sitä mitä teen. Katso todisteeksi YouTubesta vaikka GGN-ohjelman jakso, jossa Snoop haastattelee Pharrellia. Kumpi teistä on suurempi musanörtti. Kokeillaan sitten jotain henkilökohtaisempaa. Olen loistava siinä mitä teen ja hän on loistava siinä mitä hän tekee. Onko maailmassa muita räppäreitä, jotka voisivat tehdä Bushin kaltaisen levyn ja selvitä siitä. Kaikki mitä teen, liittyy siihen
Haastattelu tapahtui toki kuukauden ennen Snoopin isoisäksi tulemista, mutta luulen, ettei lausahduksen ironia muutenkaan olisi valjennut hänelle itselleen. Kyse on vain siitä, että minun pitää tehdä sitä, mikä on hyvää ja välttämätöntä kullakin hetkellä. Bushillahan ei siis edes kiroilla. Ihmisten tyytyväisenä pitäminen on minun juttuni, oli kyse sitten asiakkaasta tai fanista. Vanhemmat levyni olivat vähän liikaa lapsille ja isovanhemmille.” Niin, isovanhemmille. Näin sanoi Snoop Dogg, josta juuri tammikuussa tuli vaari 43-vuotiaana. Mutta aivan täyttä sattumaa Bush-levyn siisti linja ja isoisäksi tulo tuskin ovat. Me rakastamme hyvää musaa ja ihmiset rakastavat sitä, kun teemme juttuja yhdessä.” Snoop Dogg osaa muuttaa sanomisiaan tilanteeseen sopivaksi, sen ainakin huomaan. Minun pitää pysyä kosketuksissa niihin ihmisiin, jotka tekivät minusta sen, mitä olen. Ja eikö Snoop Lionin syntymän pitänyt muuten olla Snoop Doggin loppu. Mitä ikinä sinulla onkaan, pidä siitä kiinni. Ja paras tapa oli tehdä se musiikin kautta. Puhua kaikesta negatiivisuudesta, väkivallasta ja maailman tapahtumista. Myös bisneksiä Snoopilla riittää, niinkin paljon, että taiteilijan ura vaikuttaa välillä sivutoimelta. ”Minun musiikkini evoluutio perustuu siihen, mikä fiilikseni on. Sopivaa on, ettei hän halua tehdä niidenkään välillä valintaa ja sitoutua toiseen. Niitä, joille vanhat levyt olivat liian gangstaa. Ja sen jälkeenkin minulle oli välttämätöntä pysyä minuna. Relevanssissa on kyse siitä, että pystyy tekemään sitä, mistä ihmiset pitävät ja mikä on kuumaa ja ’poppin’. Samassa rytäkässä löysin rastafari-uskonnon. Silloin minun fiilikseni oli, että minun pitää sanoa jotain. ”Kyllä tämä on helpommin hyväksyttävää. Kuinka yksikään räppäri voi pysyä relevanttina yli 20 vuotta musiikkibisneksessä. Mutta useimmat muut 1990-luvun alussa tulleet räppärit ovat jo kadonneet tai kuolleet – Snoop naurahtaa, kun sanon ”kadonneet tai kuolleet”. Onko Snoopin mielestä West Coast -skeneä enää olemassa. ”Kuuntelen ihmisten antamaa palautetta. Hallitsen molemmat. Se tietysti sopii Snoopin tämän hetken mielentilaan. Joten yritän tarjota heille noita kaikkia.” No se on huomattu juu. Miten fanit pidetään iloisina. Ja tyypit SNOOP DOGG RUMBA 37. ”West Coast tulee olemaan ainakin niin kauan kun minä olen elossa edustamassa sitä. ”Paras tapa pitää fanit iloisena on olla rehellinen ja antaa heille sitä, mitä he rakastavat. Yksi syy on se, että Pharrell ja minä ansaitsemme toisemme. Minkään asian ei tarvitse olla pysyvää, mihinkään ei tarvitse situoutua ja uusia juttuja voi keksiä vaikka joka päivä. Isoäiti voi kuunnella tätä, lapset voivat kuunnella tätä. Sen perusteella minä tiedän aina, mitä minun pitää tehdä ja mitä ei pidä tehdä.” No, oliko reggae sitten se juttu, mitä ihmisten mielestä sinun piti tehdä. Ja hyvin. Reggaesta souliin ja funkiin ja räppäyksestä lauluun. Nyt Bush-levy on erittäin välttämätön monistakin syistä. Telkkarista musiikkiin ja leffoista komiikkaan. Antamalla parastasi.” Mutta voisiko Bush-levyn aikuisystävällinen soundi kerätä jopa uusia faneja. selviävän kolmanteen singleensä. ”Olen taiteellinen bisnesmies. Lion on yhä täällä, aivan kuten Dogg oli Lionin aikana. Minulla vain on se tilanne, että fanini rakastavat kaikkea minussa. Tätä levyä voi soittaa koko perhe
Dâm Funk ajattelee kuten minä ajattelen, ja hän kysyi, pitäisikö ne julkaista ep:nä. Dre, Too $hort ja E-40. Sitten teimme toisen, ja pian meillä oli seitsemän biisiä kasassa. Sellaista, joka edustaa sitä aluetta.” Länsirannikosta puheen ollen: tuottaja-muusikko Dâm Funkin kanssa tehty 7 Days of Funk (2013) oli myös jotain ihan muuta kuin muut Snoopin 2000-luvun levyt. ”Rakastan Suomea, rakastan ihmisiä ja SNOOP DOGG ”VIIMEINEN SANA OLI PHARRELLILLA. kuten Ice Cube, Dr. Aina on porukkaa, jotka edustavat länsirannikkoa. Se on paikka, josta tulee ihan omanlaistaan musaa. Niin että ihmiset voivat huomata, että funk on yhä täällä.” Sitten alkaa Suomen hehkutus, aivan pyytämättä. ”Siinä oli kyse kahdesta artistista, jotka rakastavat ja arvostavat tosiaan ja kokoontuivat yhtenä iltana tekemään yhden biisin. KUN MAKSIMOIMME VOIMAMME, OLEMME YHDESSÄ PARHAAT.” – SNOOP DOGG 38 RUMBA. Siinä kuului syvällinen rakkaus 1980-luvun funkia kohtaan, joka ei tällä hetkellä listoilla juhli. Siten on nuoret jäbät kuten YG ja Kendrick Lamar. MINÄ HALUSIN HÄNET STUDIOON TEKEMÄÄN TAIKOJAAN. Oletan, että Snoop ajattelee Eurooppalaisten kaipaavan ylistystä heidän kotimaistaan. Sen Snoop tietysti osaa: viime kesänä Tampereen Blockfestissä esiintyessään hänellä oli yllään Ilveksen pelipaita
Snoopin kaunis ja nuori naisassistentti viittoo minulle. Assistentti kertoo, että hänellä on mukanaan baby powderin tuoksuisia kynttilöitäkin Snoopille. Se tarkoittaa, että haastattelu on melkein ohitse, mutta en ole saanut selville paljon mitään uutta Snoop Doggista. ”Baby powder. Viimeinen kortti tiskiin. niiden energiaa”, Snoop sanoo tietämättä varmastikaan yhtään mistä hän puhuu. Eikä hän valehdellut, ei ainakaan paljoa. ”Toivottavasti pääsen takaisin vuonna 2015.” Mutta Snopp Doggin keikat ovat aidosti todella viihdyttäviä tilaisuuksia. ”Rakastan tuoksua hyvältä.” Mikä on lempituoksusi. Rakastamme detaljeja. Pidän myös Versacen ja tuoksuista ja Polon Redistä. Jos et ole vielä nähnyt sellaista, mene katsomaan. Kuten Pharrell Williams joskus sanoi: ”Et ole nähnyt keikkaa, jos et ole nähnyt Snoop Doggin keikkaa”. SNOOP DOGG RUMBA 39. Kerro joku detalji itsestäsi, mitä harvempi tietää. Se on tavallaan öljyä. Tai egyptiläinen myski. Asia selvä. Heh.” Nyt äkkiä äänitys poikki, ennen kuin menee tekstimainonnan puolelle
TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KUVAT MARKUS PAAJALA 40 RUMBA. Lauluja leluhyllyltä Keväällä 2013 SANNI lauloi prinsessoista ja astronauteista ja nousi hetkessä kotimaisten popparien eliittiin. Nyt julkaistavalla toisella albumillaan hän on valmis nousemaan ”nextille levelille”
RUMBA 41
Kotimatkalla Sanni kertoo äidilleen, että haluaa aloittaa viulutunnit. Hän on juuri palannut Lontoosta ja aloittanut uuden levynsä promotoimisen. Myöhemmin hän palaa vielä lavalle esittämään eeppisen erolaulunsa Me ei olla enää me. Hän uskoo asioiden kuitenkin muuttuvan parempaan päin. Se on ollut jopa snadisti yksinäinen tie.” Sanni sanoo olleensa musiikin ympäröimä ihan pikkulapsesta asti. Nyt Sannin hiuksissa on sinistä ja ne on ajettu toiselta puolen siiliksi. Aina soi S ANNI ”LEHTIJUTUT LÄHTIVÄT USEIN LIIKKEELLE SIITÄ, ETTÄ SEURUSTELENKO. Mitä jos se kontrolloi sinua?” Viimeiset pari vuotta Sannista itsestään on ehkä leivottu lelua mediassa. Kymmenen vuoden päästä naispuoliset tuottajat, räppärit ja muut ”maskuliinisten alojen” tekijät ehkä otetaan jo tosissaan. Lastentapahtumassa Lohjalla esiintyy Viuluviikarit-niminen kokoonpano, jossa neljä pientä lasta soittaa viulua. ” Tuntuu, että harva sisäistää sitä, miten pitkäjänteisesti olen vuosia tehnyt duunia musan eteen periksi antamatta. Yksi niistä oli hollantilainen Anouk. Vau-efektin pystyy saamaan pienilläkin asioilla. Nyt Sanni istuu Warner Music Finlandin toimistolla ja juo kahvia, onhan maanantaiaamu. 16 vuotta eteenpäin ja ollaan Barona-areenalla Espoossa. Vaikka sukupuolen korostaminen itsessään ei ole tärkeää, on naispuolisten esikuvien merkitys valtava. Uusi tähti on paitsi syntynyt myös vakiinnuttanut paikkansa artistina, jonka tekemisiä kannattaa seurata. Se ei mene kaikkien mielestä ihan putkeen, mutta sillä ei ole mitään väliä. Sanni Kurkisuo löytää musiikin varhain. Sen nimi on Lelu, ja se julkaistaan huhtikuussa. ASIAT ESITETTIIN HELPOSTI NIIN, ETTÄ TÄSSÄ ON TÄLLAINEN VAALEA MIMMI, JOKA ON JOSTAIN REPÄISTY LAULAMAAN.” – SANNI 42 RUMBA. Hän pokkaa sen tuhansien fanien mylvinnän säestämänä. SELLAISTA PIENTÄ TYTÖTTELYÄ OLI ILMASSA. Niiden takaa on helpompi yllättää. Lohjalla äiti soitti ensin rockbändissä ja sitten isäpuolen kanssa bilebändissä. Sannin debyyttialbumi Sotke mut on ilmestynyt edellisenä syksynä, kiivennyt suoraan Suomen virallisen albumilistan kärkikymmenikköön ja myynyt lopulta platinaa. Naismuusikot ottavat yhä hanakammin ”kitaran käteen ja Logic Studion haltuun”. ”Kuulin Nobody’s Wifen, ja oli pakko saada se kitaranäppäilyjutska haltuun.” Häntä ja Anoukia yhdistää paitsi muusikkoäiti myös se, että molemmat ovat tehneet paljon työtä menestyksensä eteen. Me ei olla enää me -video on kuvattu yhdellä otolla, ja lopussa laulaja purskahtaa itkuun. Sanni sanoo pienestä asti arvostaneensa ”vahvoja mimmejä, joilla on ollut munaa tehdä asioita”. Että ihan oikeasti vietin lapsuuteni rumpupeltien seassa. Jokaiselle tulee lelusta joku assosiaatio. ”Kyllähän lehtijutut lähtivät usein liikkeelle siitä, että seurustelenko. Artikkeleissa toistuivat samat asiat: ikä (nuori) ja hiukset (vaaleat). Vuosi on 1999, ja Sanni on kuusivuotias. Sellaista pientä tytöttelyä oli ilmassa. Jos hän soittaa lavalla sämpleriä tai vetää sähkökitarallaan soolon – kuten hän usein tekee – monelta loksahtaa leuka. On maaliskuu 2014 ja ulkona puhaltaa kylmä tuuli, mutta sisällä hehkuu. Kun Prinsessoja & astronautteja julkaistiin huhtikuussa 2013, tehtiin lehtijutut tietyn kaavan mukaan. Asiat esitettiin helposti niin, että tässä nyt on tällainen vaalea mimmi, joka on jostain repäisty laulamaan”, Sanni harmittelee. Kulutin aikani treenaten ja luoden. Lelu on sympaattinen asia, mutta mitä jos se ei enää olekaan. Lapsuuden lelu, aikuisten lelu tai mitä ikinä. Se on Sannille vaikea paikka: miksi nuo samanikäiset lapset osaavat ja hän ei. Toisaalta Sanni näkee ennakkoluuloissa myös hyvää. Etunimellään esiintyvä Sanni palkitaan Emma-gaalassa vuoden 2013 naissolistina. ”Apulannalla on jossain tekstissä laini ’kun hassusta tulee pelottava’. Kolmen ensimmäisen singlen (Prinsessoja & astronautteja, Jos mä oon oikee sekä Me ei olla enää me) musiikkivideot ovat saaneet yhteensä liki kymmenen miljoonaa katselua YouTubessa
S ANNI RUMBA 43
S ANNI 44 RUMBA
Niistä lähti Sannin ura biisinkirjoittajana. Siitä lähti vähän sellainen haippi jopa käyntiin. ”Aloin kirjoittaa eri tuottajien kanssa ja poukkoilla pitkin studioita. Nykyään hauskaa on erityisesti festarilavalla. Molemmat olivat sarallaan aloittelijoita: Sanni halusi sooloartistiksi, Henriä kiinnosti tuottaminen. ”Olin viehättynyt Blink-182:sta ja Green Daysta, ja pidin itseäni ’rokkarina’. Yhteinen ääni löytyi nopeasti. Yhtye soitti rekan lavalla pari omaa biisiä ja liudan covereita. Jossain vaiheessa Joonas Angeria laittoi viestiä. ”Tosissaan” hän alkoi tehdä musiikkia 13–14-vuotiaana. Yhdeksänvuotiaana hän äkkäsi isäpuolensa koskettimet, joihin oli ohjelmoitu valmiita sointukuvioita. ”TUNTUU, ETTÄ HARVA SISÄISTÄÄ SITÄ, MITEN PITKÄJÄNTEISESTI OLEN VUOSIA TEHNYT DUUNIA MUSAN ETEEN PERIKSI ANTAMATTA. Kukaan ei vielä tiennyt, keitä me olemme”, Sanni muistelee. Bändi sai jäädä, kun Sanni alkoi keskittyä soolohommiin. ”Välillä Joonas pyysi minua laulamaan demoja joihinkin sen biiseihin, joita se tarjosi maailmalle. Tärkeintä molemmille oli tehdä jotain sellaista, mitä ei Suomessa oltu aiemmin kuultu. Captorin ensiesiintyminen oli kotikylillä Lohjalla Auki07-tapahtumassa. jokin instrumentti. ”Ruvettiin viettämään aikaa studiolla, juomaan kahvia ja unelmoimaan siitä, missä oltaisiin muutaman vuoden päästä. KULUTIN AIKANI TREENATEN JA LUODEN.” – SANNI S ANNI RUMBA 45. Päiväkodissa hän oli se tyttö, joka soittaa viulua ja laulaa joulujuhlassa. Neljästä nuoresta miehestä koostunut Smak oli julkaissut toistaiseksi viimeisen levynsä Shopping Mall Religion syyskuussa 2009. Se oli kuullut, että olen tämmöinen hustlaaja ja kysyi, pitäisikö meidän ottaa sessio.” Sittemmin muun muassa Isac Elliotille ja Robinille musiikkia tehneestä Angeriasta tuli Sannin hyvä ystävä. Esiintyminen on kiinnostanut Sannia lapsesta asti. ”Me oltiin tosi junioreita, mutta hyvällä otteella me vedettiin. ETTÄ IHAN OIKEASTI VIETIN LAPSUUTENI RUMPUPELTIEN SEASSA. Jossain vaiheessa esiintymisestä alkoi kuitenkin nauttia. Sen huipuksi jäi kakkossija Ääni ja vimma -bändikatselmuksessa vuonna 2009. Niille Captor ei koskaan yltänyt. Mikään ei ollut pelottavampaa kuin mennä ihmisten eteen soittamaan etydejä. Kerran vedin demolaulun jollekin aasialaiselle tyttöbändille, jossa oli neljä ihan erilaista laulusoundia, ja minun piti matkia niitä kaikkia.” Lukioaikoinaan Sanni tapasi myös Henri ”Hank Solo” Salosen, jonka suurin meriitti siihen mennessä oli kitaristin paikka Smakissa. Samana vuonna Sanni muutti Helsinkiin ja aloitti opinnot Sibelius-lukiossa. Tavoitteet olivat selkeät: hän halusi verkostoitua alan tyyppien kanssa, kehittää itseään kirjoittajana ja oppia tekemään kokonaisia biisejä, jotka herättäisivät kuulijassaan tunteita. Että nyt on tulossa ison maailman bändi”, Sanni nauraa. Alkuun tosin jännitti. Sanni oli vastuussa säveltämisestä. Sillä laulukieli oli vaihdettu suomesta englantiin, mutta menestys jäi vaatimattomaksi. Silloin perustettiin englanninkielistä punkpoppia soittanut Captor. Soitin oranssipuista Stratocasteria ja annoin vitossointujen raikua”, hän kuvailee rock-nuoruuttaan
Tekeminen oli Sannin mukaan aikamoista siksakkia. Sekä Warner, Universal, Sony että Suomen Musiikki tarjosivat levytyssopimusta. Jossain vaiheessa levy oli pelkkää ug-taidebiisiä toisensa perään. Kesällä 2012 Sanni oli promotoimassa Kauko Röyhkän kirjaan perustuvaa elokuvaa Miss Farkku-Suomi, jossa hän näyttelee toisen pääosan. Se osoittautui hyväksi ratkaisuksi. Henri innostui heti. Kotona studiolla Henri innostui kuulemastaan ja totesi, että puhelaulua voisi tehdä enemmänkin. Junassa hän leikki iPadilla ja tuli äänittäneeksi toisen päätähden Mikko Neuvosen kanssa räppäystä. Siitä ei missään nimessä haluttu tehdä debyytin toisintoa, koska se olisi ollut liian helppoa. Ensimmäinen Sanni-biisi Me ei olla enää me syntyi loppuvuodesta 2011. ”Ne halusivat julkaista ensimmäisenä singlenä Prinsessoja & astronautteja, joka oli biiseistäni vahvimmin mielipiteitä jakava. Käytiin ”erilaisissa luolissa” ja kokeiltiin juttuja. Lelua alettiin tehdä heti Sotke mut -levyn valmistuttua. Siitä tuli pieni ilmiö ja ennen kaikkea se herätti kysymyksen, että kuka hitto on Sanni.” Single osoitti, että yleisö on vastaanottavainen uusille ja erilaisille asioille. Samana kesänä saatiin valmiiksi neljän biisin promopaketti (Me ei olla enää me, Sotke mut, Jos mä oon oikee sekä Prinsessoja & astronautteja), otettiin valokuvat ja lähdettiin kiertämään levy-yhtiöitä. Tästä inspiroituneena kaksikko kirjoitti Sotke mut -kappaleen. Tästä haluttiin pitää seuraavalla levyllä kiinni, koska yksi asia, jota Sanni tai Henri eivät halunneet olla, oli ”ihan kuin kaikki muutkin”. ”Meillä on sellainen nyrkkisääntö, että jos molempia naurattaa studiolla, se on hyvä juttu”, Sanni sanoo. Sanni kirjoitti kappaleen ja soitti Henrille, pitäisikö tästä lähteä tekemään jotain. S ANNI 46 RUMBA. Jotkut kuulijoista järkyttyivät, toiset taas itkivät lapsuuden nostalgioissaan. Sanni päätyi ensimmäiseen, koska siellä ymmärrettiin parhaiten materiaalin päälle
S ANNI RUMBA 47
Monet Lelun kappaleista käsittelevät erilaisuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Kun Sotke mut ilmestyi, moni kutsui Sannia oman sukupolvensa ääneksi. Uutta levyä artisti kuvailee elämänmakuiseksi ja paljaaksi. Semmoisia esikuvia tarvitaan uudelle sukupolvelle”, Sanni julistaa. Perinteinen ja hyvin kirjoitettu pop-kappale, joka ihan syystä on roikkunut radiolistojen kärjessä. Sellaista, ettei oma äitikään ymmärtäisi, mitä sillä yritetään sanoa. ”Nuorisokulttuuri ja koko maailma pyrkii tasapäistämiseen, ettei kukaan vain aidosti erottuisi. ”Silloin sanoin peilikuvalleni, että ’nyt nainen ryhdistäydyt!’”, Sanni sanoo ja naurahtaa. ”Olin viime vuonna Sydneyssä katsomassa uuden vuoden raketteja. Nyt varttuvasta sukupolvesta on vaikea olla täysin perillä. Se itse kokemus meni ihan ohi”, hän sanoo. Sellaisia riimejä kuten Pojat-kappaleen ”pojilla menee aina tunteisiin, kun niiden kiekko ei mee mun maaliin”. Levyllä on kuitenkin monta kohtaa, joissa ainakin esittäjän itsensä korvia alkaa punottaa. HALUAN SANOA NUORILLE, ETTÄ OLKAA JUST SITÄ MITÄ OLETTE.” – SANNI S ANNI 48 RUMBA. Mutta vaikuttaminen kiinnostaa. Avausbiisissä kuullaan autotune-soolo, koska miksi ei. Kun kysyn Sannilta, millaista on nuoren kaupunkilaisen elämä vuonna 2015, on ensireaktio ahdistuksensekainen. Saan fanipostia, jossa yläasteikäiset sanovat, että he saavat minusta voimaa. ”En tiedä, onko mitään siistimpää kuin että mimmit ottavat ala-asteella skeban käteen ja alkavat tehdä. Haluan sanoa nuorille, että olkaa just sitä mitä olette. Sen sijaan, että ihmiset followaa minua ja pyrkivät olemaan standardin näköisiä, toivon, että ne olisivat just sitä mitä ovat.” Menestyksen myötä Sanni on joutunut miettimään asemaansa esikuvana. ”NUORISOKULTTUURI JA KOKO MAAILMA PYRKII TASAPÄISTÄMISEEN, ETTEI KUKAAN VAIN AIDOSTI EROTTUISI. Tuntui, että täytyy heittää vähän lisää löylyä kiukaalle ja testata, osataanko tämä ottaa vastaan”, Sanni kuvailee. Parasta on sellainen faniposti, jossa pikkutytöt kertovat aloittaneensa kitaratunnit siksi, koska idoli on valanut heihin uskoa. Sellaisesta jossa ”ensimmäiset parisuhteet päättyvät, jätetään paskaduuni hampurilaispaikassa, sekoillaan ulkomailla ja podetaan identiteettikriisiä”. Niko Peltonen kysyi levyarviossaan verkkojulkaisu Nuorgamissa: ”Kuinkahan paljon Prinsessoja ja astronautteja -biisiä on kuunneltu viime kesänä soluhuoneissa puoli kuuden aikaan aamulla. Levy on myös hyvin vahvasti vuotta 2015. ”Ollaan menty nextille levelille niin monessa asiassa. Koen, että tekstillisesti, tuotannollisesti ja sävellyksellisesti se on edellistä mehukkaampi levy. Kun kuvat oli otettu, kamera laitettiin pois ja elämä oli taas paskaa. En tiedä. Ne ovat yhä vahvoja aiheita nuorille: vaikka on ok olla erilainen, sitä saa olla vain tietyllä tavalla. En vastaa tuohon yhtään mitään.” Oman sukupolvensa äänitorveksi Sanni ei siis halua. Ajatuksena tehdessä oli, että kaikki asiat, mitkä hävettävät, täytyy sanoa äänen. Ihmiset venasivat ilotulitusta koko päivän, ja sitten kun raketit ammuttiin, niin kaikki ottivat selfie stickit esiin, tekohymyn naamalle ja räpsivät itsestään kuvia. Se on monen ihmisen elämän soundtrackia, ehkä pysyvästi.” Samassa arviossa Sotke mut nimettiin teema-albumiksi nuoren naisen elämästä. ”Suoraan sanottuna hirvittää tämä meininki. Levyn ensisingle 2080-luvulla on vielä hyvin klassinen balladi. Eli vastauksena kysymykseesi siitä, millaista on nuoren kaupunkilaisen elämä..
S ANNI RUMBA 49
50 RUMBA
TEKSTI JEAN RAMSAY KUVAT JARI LAM RUMBA 51. Voiton aallonharjalla katsomme menneisyyteen ja yritämme ymmärtää, mistä Pertti Kurikan nimipäivät on tullut. PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT on joutunut paitsi oppimaan sietämään toisiaan myös ennen kaikkea voittamaan ihmisten ennakkoluulot. Uuden musiikin kilpailun voitto ei ollut näille neljälle poikkeukselliselle miehelle ensimmäinen kerta, kun he ylittivät kaikkien odotukset. Hylkiöt jotka pakottivat maailman muuttumaan Suomen euroviisuedustajien taival huipulle ei ole ollut helppo. He ovat itse asiassa tehneet odotusten ylittämisestä itselleen ammatin
Tuntuu kuin koko Tavastian sali olisi nytkähtänyt hieman eteenpäin. ”Aito” on ensimmäinen termi, joka tulee ihmisten mieleen ja sillä tilkitään sitä, että toinen poikkeaa normaalista. Bändi ironisoi lempeästi itseään, kitaristinsa nimipäivänä perustettua hylkiöiden koplaa. Kun pyysimme Kurikan poikia Tavastialle levykaupan hautajaisbileisiin, ajattelimme tarjota heille mahdollisuuden esiintyä edes kerran Suomen ykkösklubilla, ratsastaa kaatumisemme synnyttämällä aallolla maan rockklubien korkeimmalle vuorenkielekkeelle. Temppu on yksinkertainen mutta nerokas. Kurikat taas ovat niin totta, että sattuu. Hylkiöiden, jotka ovat siihen pisteeseen asti eläneet elämäänsä yhteiskunnan laidoilla, normeista poikkeavina, ja nyt he seisovat lavalla juhlien keskipisteenä. Tuo ilta oli poikkeuksellinen monesta syystä. Hän hymyilee niin leveästi, ettei naama meinaa riittää. SE ON HOLHOAVAA LÄSSYTYSTÄ.” 52 RUMBA. Konventiot, ennakkoluulot, kaikki. Vaikka Euroviisuissa on nähty jo vuosia sitten Lordi, siihen vertaaminen ei toimi siitä yksinkertaisesta syystä, että Putaansuun lateksiefektit ovat teatteria, peilejä ja savua. On maaliskuu 2010, ja kehitysvammaisista soittajista koostuva Pertti Kurikan nimipäivät on juuri päättämässä ensimmäistä Tavastian-keikkaansa. Hän oli pidetty kummajainen, jonka visiitit piristivät harmaintakin päivää. Kyse oli silloisen työnantajani, 39 vuoden ikään jaksaneen Tunnelin levy -levykaupan hautajaisista, jonne Pertti Kurikan nimipäivät oli valittu siistä syystä, että Kurikka itse oli yksi kaupan uskollisimmista asiakkaista. Mutta mikä tärkeintä, bändi päästää yleisön mukaan juhliin, yhdeksi pieneksi possuksi pöydän ääreen laulamaan sydämensä pohjasta ja osallistumaan pitelemättömään riemuun. Ennakkoluuloisia, jopa. Kuvittelimme, että se jäisi yhdeksi heidän uransa huipuista. Tunteiden välittömyys on kyllä totta, mutta halausten ja avoimuuden ohella se tarkoittaa myös peittelemättömiä pettymyksen ja harmistuksen tunteita, turhautumista ja jopa aggressiota. Niinhän me luulimme. ” Siellä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa / voi jospa oisit saanut olla muu-kaa-naa.” Riimi kaikuu Tavastian lavalta laulajan heijatessa yläruumistaan edestakaisin. Jos minulle olisi viisi vuotta sitten sanottu, että Pertti Kurikan nimipäivät lähtee edustamaan Suomea Euroviisuihin, olisin nauranut kovaan ääneen. Vammaisista puhuessa puhutaan usein siitä, miten aitoja he ovat. Unohdimme sen, miten kertosäkeen loppu menee: ”Vielä lentäisin korkeammalle, vielä isäänikin paremmin”. Ja tilanne on ainutlaatuinen. Se on holhoavaa lässytystä. PKN ”VAMMAISISTA PUHUESSA PUHUTAAN USEIN SIITÄ, MITEN AITOJA HE OVAT. Se oikea Pertti seisoo lavan oikealla reunalla barre-sointuihinsa uponneena. Me myyjät tunsimme hänet nimellä Lentäjän poika – lähinnä siitä syystä, että hänellä oli yhdessä vaiheessa läpällinen lentäjänlakki. Välillä hän pälyilee ympärilleen ja tarkkailee yhtyetovereitaan ihan kuin nipistäen itseään, vakuuttaakseen, että tämä oikeasti tapahtuu. Ja sen Kurikka totisesti teki. Toinen syy taisi olla Edu Kettusen samanniminen kappale, jossa laulaja toteaa olevansa ”melkein sankari itsekin” mutta implikoiden rivien välissä, ettei ole ihan isänsä veroinen. Sitten hän kääntyy takaisin yleisöön päin. Hyvän käytöksen ja teeskentelyn huntu puuttuu kokonaan, ja sen alta paljastuu asioita, jotka ovat teräviä ja kiivaita niin hyvässä kuin pahassakin. Lause kaikuu Tavastian lavalta siksi, että yleisö laulaa mukana täysin rinnoin, hurmaantuneena esityksen voimasta, tilanteen ainutlaatuisuudesta. Kuinka väärässä olimmekaan. Mutta emme niinkään bändin kykyjen suhteen, vaan pikemminkin yleisön. He tekevät sen aivan kuten muillakin keikoillaan: versioimalla Putte Possun nimipäivät -lastenlaulua, mutta korvaten ”Puten” ”Pertillä”
RUMBA 53. PKN Pertti Kurikka
PKN Toni Välitalo. 54 RUMBA
Yhtye poseeraa rumpusetin ympärilla ilman instrumentteja, koska soittimet ovat jo Ylen Isolla pajalla, jossa ne odottavat UMK-finaalia. ”TONI VÄLITALO ON YHTYEEN MUSIIKILLINEN SELKÄRANKA: LUOTETTAVA JA VAKAA RUMPALI, JOKA OMALLA RAUHALLISELLA OLEMUKSELLAAN ANKKUROI BÄNDIN PAIKALLEEN SILLOINKIN KUN MUSIIKKI EI SOI.” Treenikämppä, 26.2.2015. Tonin tarkka ja kostailematon biitti, Sami Helteen leikkisä ja innostunut basso, Kurikan omiin maailmoihinsa uppoutunut sahaava kitara ja Kari Aallon huikea tapa kanavoida turhautumisiaan todentuntuisiin sanoituksiin. Kameran edessä on todellinen ammattilainen, joka osaa ottaa asennon ja pitää sen. Innostus ja hämmästys ovat miehen kasvoilla jatkuvasti. Kurikka itse on jo siinä vaiheessa kävellyt kosketinsoittimen luo ja soittaa vaivattomasti ja taitavasti – joululaulua. Aivan samalla tavoin kuin jos lavalle laittaisi neljä tuikitavallista kadunkulkijaa, ei lopputulos olisi varmasti mainitsemisen arvoinen. Juuri Aalto on yhtyeen tunnistettava keulakuva. Jos lavalle laittaisi neljä ketä hyvänsä kehitysvammaista ja antaisi heille soittimet, ei lopputulos olisi luultavasti kummoinen. Kun Aalto ottaa paitansa pois ja työntää mikrofonin housihinsa – kuten Youtubesta löytyvässä Hullujussin Friduna Skikuna -coverissa – hän on 2010-luvun Iggy Pop, aidosti kumouksellinen hahmo. Sillä onhan niin, että jos me normaalit saamme ottaa lavalla PKN RUMBA 55. Tietenkin. ”Aina mä teen väärin, aina Pertti Kurikka tekee väärin”, hän jatkaa aidosti harmistuneen oloisena. Helle on yhtyeen kanaemomainen vastuuhenkilö, joka lempeästi mutta välillä silmiään pyöritellen hallitsee eloisaa porukkaa. Mies on parissa vuodessa kasvanut ihailtavasti kelulakuvan rooliin. Yhtyetoverit katsovat syyttävästi Kurikkaa. ”Kuka pieras?” Pertti Kurikka kysyy, vaikka tietää vastauksen. Rumpali Toni Välitalo istuu setin takana ja seuraa kiinteästi ympärillään poukkoilevia tovereitaan. Toisaalta hän on sen joviaali puhemies, joka Yhdysvalloissa asuneena hoitaa tarvittaessa haastattelut paremmalla englannin kielellä kuin suomalainen keskivertorokkari. Toni tuntuu myös jollain tavoin nauttivan yhtyeen suosiosta kaikkein eniten. Kehitysvammaisuus on määre, joka määrittää bändin. Muut jonottavat vuoroaan päästä valokuvaan. Kuka tässä on kehitysvammainen. ”Se kehitysvammaisten punkbändi” sisältää olettamuksen, ettei kehitysvammaisilla yleensä ole punkbändejä. On torstai, finaaliin on kaksi päivää. Basisti Sami Helle istuu tuolilla ikkunan edessä ja paimentaa yhtyetovereitaan. Se, mikä jää kehitysvammaisuuden varjoon, on se, että Pertti Kurikan nimipäivät on ensisijaisesti bändi. Onhan helmikuu. Kari astuu kameran eteen, ja heti alkavat keskisormet ja pirunsarvet lentää. Poseeraukset ja ilmeet tulevat tilaamatta ja juuri oikealla intesiteetillä. Sen, minkä Iggy teki meille muille jo 1970-luvulla, tekee Aalto nyt kehitysvammaisille: kyseenalaistaa soveliaat seksuaalisuuden ja siveellisyyden rajat. Laulaja Kari Aalto juttelee V8-lehdestä ja ikuisesta kiinnostuksenkohteestaan, Harley-Davidson-moottoripyöristä. Kurikoista puhutaan aina ensimmäiseksi kehitysvammaisina, mutta se on itse asiassa sivuasia. Mutta näiden neljän miehen välillä on kemiaa, sitä ihmeellistä viidettä elementtiä, joka tekee yhtyeestä osiensa summaa isomman. Yhtyeen kuopus on sen musiikillinen selkäranka: luotettava ja vakaa rumpali, joka omalla rauhallisella olemuksellaan ankkuroi bändin paikalleen silloinkin, kun musiikki ei soi. Yhtye pyörii huoneessa levottomasti. Hän on rujo näky prätkäliiveissään ja pystyssä seisovassa, harottavan harvenevassa harmaassa tukassaan. 42-vuotiaana hän on yhtyeen toiseksi vanhin, mutta hän on silti omien sanojensa mukaan ottanut vastuuhenkilön roolin harteilleen ohjaaja Kalle Pajamaalta
”Tunsin Kallen (Pajamaa, yhtyeen manageri) jo jostain kymmenen vuoden takaa, se oli soittanut samassa bändissä Heartburnsin kitaristin kanssa. Siinä mielessä Pertti Kurikan nimipäivät on eräänlainen über-punkbändi, syntynyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Homot ovat päässeet kaapeistaan, mutta monen ajatuksissa kehitysvammaisten pitäisi vielä pysyä laitoksissaan. Kurt Cobainin ”Hi, How Are You?” -paita nosti suuremman yleisön tietouteen Daniel Johnstonin, skitsofreniaan ja kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön diagnosoidun muusikon, joka oli jo siinä vaiheessa työstänyt melodisesti rikkaita pop-jalokiviään kotistudiossaan yksinkertaisin instrumentein. ”Mitä paskempi päivä Karilla on, sitä parempia tekstejä siltä tulee”, avaa Sami Helle pelin. Minä taas lasken tunteja, kuinka nopeasti pääsen sieltä pois”, selittää Sami Helle. Hän lyö käteensä nyrkillään ja venyttää viimeistä ö:tä kuin jatkuvaa monotonista dronea. Toki jokaista Little Richardia kohden on yksi Hasil Adkins (mielenterveysongelmista kärsinyt countryja psykobilly-pioneeri), mutta ilman sen tarkempia lääketieteellisiä diagnooseja emme pysty määrittelemään, milloin eksentrisyys on vain sitä itseään ja milloin kehityksellinen häiriö. Kari nyökkää. Kurikoiden yhteydessä on UMK-voiton jälkeen käytetty etenkin ulkomaisessa mediassa sievisteltyä termiä ”learning disabilities”. Törmäilevä tila voi olla saavutettu ryyppäämisellä tai muuten vain, mutta kehitysvammaisuuteen se on sisäänrakennettu (jo kokaiiniin kuolleen punk-ikonin Jay Reatardin 1990-luvulla perustettu yhtye oli nimeltään Reatards). Se tuntuu hymistelyltä: yhtye itse on ottanut johdon ja puhunut itsestään kappaleissaan ja haastatteluissa kehari-nimityksellä. Paikka on 2000-luvun Helsinki-punkin ground zero. Sami Helle pudistaa päätään. ”Kari laskee aina tunteja, kuinka pian se pääsee Kallioon. Oman genren yleisölle vedetty keikka ja heiltä saatu vastaanotto on aivan eri asia. 1990-luvun alussa Pixiesin laulaja-kitaristi Black Francis rikkoi rocktähden normia olemalla hieman pullukka. PKN 56 RUMBA. Tuo keikka oli tärkeä, sillä sen yhteydessä yhtye murtautui ulos kehitysvammaisten tilaisuuksissa esiintymisen kierteestä. Pertti Kurikan nimipäivien ensimmäinen esiintyminen oli Helsinginkadulla sijaitsevassa Lepakkomiehessä. Kallioon-biisi oli julkaistu Youtubessa ja olin muutenkin kuullut bändiä Kallen kautta, joten päätettiin järjestää keikka Lepikseen. Kalle on saanut vissiin pari kertaa järjestää sen jälkeenkin”, kertoo Bergman huvittuneena. ”HOMOT OVAT PÄÄSSEET KAAPEISTAAN, MUTTA MONEN AJATUKSISSA KEHITYSVAMMAISTEN PITÄISI VIELÄ PYSYÄ LAITOKSISSAAN.” paidan pois, niin vammaisille se ei vielä ole ihan luvallista. Vammaisuus ei kuitenkaan ole se moottori, joka pistää yhtyeen käyntiin. Säätöä tuli heti, kun niille piti saada ohjaaja mukaan, mutta Kalle järjesti sen. Siinä mielessä kehitysvammaisuus on toki olennainen osa yhtyettä ja etenkin sen julkisuuskuvaa. Punkbändille se sopii muurinmurtajaksi, sillä se on yksi viimeisiä tabuja. Mitkä ovat olennaisimpia vitutuksen aiheita. ”Töölöö”, sanoo Aalto. Kallio, tosiaan. Myöhemmin samalla vuosikymmenellä alkoi tulla esiin toisenlaisia ääniä ennen kaikkea indiekulttuurin myötä. Ensikeikkaa oli järjestämässä Kakka-hätä 77-, Heartburnsja Pää kii -yhtyeistä tuttu Teemu Bergman. Rockin ja popin maailmassa on hyväksytty hoikkaan ja nuorekkaaseen vartalotyyppiin sopimattomia ihmisiä vasta aika vähän aikaa – saati sitten mielenterveysongelmaisia. Punkiin on alusta asti kuulunut Johnny Rottenin naamanvääntelystä syntynyt kuolaavan retardin hahmo, joka kyseenalaistaa normit
RUMBA 57. PKN Sami Helle
58 RUMBA. PKN Kari Aalto
”Lepis on aina Lepis. Sitten hän keskittyy. ”20 minuuttia ja se oli ihan täynnä. Karin pitää saada olla se, mikä se on. Me ollaan kaikki persoonia, mutta yhdessä me ollaan tämä bändi”, Sami Helle summaa ja vakavoituu. Kari Aalto mulkaisee häntä. Siitä oli sitten tullut jotain rajoituksia. Yksi kaveri ei päässyt sisään, kun tuli ihan vähän myöhässä”, kertoo Helle yhä hämmästyneen oloisena. ” Tykkään rockabillystä ja psykobillystä. Ja soulia”, Kari Aalto jatkaa yhtyetoverinsa päälle. Ihmeteltiin, että mitäs tämä on. ”Hän on se tämän bändin alkuperäinen punkkari, joka säveltää kappaleet ja...” ”Karanteeni ja Sensuuri ja Kakka-hätä 77 ja Pää kii...”, jatkaa Toni kuin tilauksesta. ”Niin, ja onneksi me saadaan jokainen olla tässä bändissä ihan just sitä, mitä me ollaan. Doo wopista. Soitettiin ekana biisinä Muuta mun kaverille, se tuntui hyvältä”, lisää Kurikka mielissään. ”Jälkeenpäin muistan sen, että joku – en nyt sano nimiä – oli laittanut koko keikkaliksansa kerralla menemään ja ostanut satasella karkkia. ”Teemu! Teemu on tosiaan ollut osa ryhmää jollain tavalla, melkein semmoinen bändin ulkopuolinen jäsen. ”Onneks mä oon mikä mä oon”, heitää Kari kuin vastakommenttina. Yhtye on nostanut taas punkin pöydälle, eikä sen solisti edes kuuntele punkia. Pitää saada olla oma ittensä. Soundcheckissä alkoi kuitenkin tulla sellaista junnaavaa biisiä, mihin ei tullut loppua millään. ”Minä taas tykkäsin, kun se oli lähellä kotiseutua”, Sami Helle lisää. Hieman yllättävä veto. En kuuntele punkia”, aloittaa jalkoihinsa tuijottava Kari Aalto. Sitten Kalle tajusi, ettei ollut muistanut antaa merkkiä, että saa lopettaa soiton.” Yhtye itsekin muistelee keikkaa mielellään. ”Jos minä voin sanoa, niin Ypö-Viis ja Tänään kotona ja Karanteeni kappaleen nimi on Antti ja Kollaa kestää Kollaa kestää go go go”, Kurikka listaa tärkeimpiä vaikuttajiaan ”Hänen takiaan me ollaan tässä”, sanoo Sami Helle ja osoittaa Perttiä. Niitä mä kuuntelen. Ja bluesia ja kantria. ”Minä kuuntelen kanssa heviä ja reggaeta ja räppiä. Tavastia ei oo mun kotiseudulla. ”JÄLKEENPÄIN MUISTAN SEN, ETTÄ JOKU – EN NYT SANO NIMIÄ – OLI LAITTANUT KOKO KEIKKALIKSANSA KERRALLA MENEMÄÄN JA OSTANUT SATASELLA KARKKIA.” – TEEMU BERGMAN PKN RUMBA 59. Sami Helle pudistaa taas päätään. ”Vähän sama, kun oltiin Ilosaarirockissa ja sielläkin oli ihmisiä ihan portille asti, vaikka edellistä bändiä oli käynyt katsomassa vain jotain 30 ihmistä. Kurikka istuu pöydän toisella puolella, kauimpana koko porukasta ja tekee pienen sukellukseen viittaavan liikkeen käsillään. Tuntuu kuin mies haluaisi olla missä tahansa paitsi tässä. ”Kalle oli siinä alkuvaiheissa aina mukana näyttämässä merkin, milloin pitää aloittaa ja lopettaa. ”Näen sitä usein Vaasankadulla ihan kännissä, jos olen itse ryyppäämässä”, aloittaa Kari. Mä olin ihan että ’tä’!” ”Se tuntui kyllä hyvältä. Lepis on Kalliossa, se on parempi”, lisää Aalto omaan jäljittelemättömään tyyliinsä. Amerikkalaisesta ja englantilaisesta hippimusiikista. Sami Helle ottaa taas puheenvuoron. ”No minä tykkään Whitesnakesta. Ihmisten pitää ymmärtää, että antaa toisienkin olla, mitä ne haluavat olla. Sitä on ollut kiva nähdä matkan varrella, ja se on aina ollut meille hyvä kaveri”, Sami Helle kuvailee Pää kii -maestro Bergmania muiden nyökkäillessä yksimielisesti taustalla. Eli säästäväisyyttä pitäisi poikien opetella siltä varalta, kun se menestys sitten tulee”, Bergman opastaa. Mutta älä sano sitä heviksi, sillä se ei ole heviä vaan hard rockia”, hän sanoo ja nyökkää vasempaan olkavarteensa, jossa komeilevaa uunituoretta Love Hunter -tatuointia mies on juuri aiemmin esitellyt
PITÄÄ SAADA OLLA OMA ITSENSÄ. Kuten punkin pitääkin olla. Auttoivat aina kun tarvittiin, mutta antoivat vapauden. Aina mun pitää -kisabiisi on saanut osakseen kritiikkiä sävellyksenä, mutta usein tästä kritiikistä paistaa läpi, ettei sen antaja tunne kritisoimastaan genrestä edes perusteita. Vuosi sitten liikkui huhuja, että yhtye olisi ollut lopettelemassa toimintaansa. Jopa Resonaari-musiikkikoulun johtaja Kalle Uusitalo, ”mies joka opetti Pertti Kurikan soittamaan”, on kaivettu esiin. Ne ovat täysin meistä. Jotain oleellista yhtyeestä on tässä hetkessä. ”Joo, Kari ei jaksanut enää tehdä tekstejä, sillä oli semmoinen pieni writers blokki”, aloittaa puhemiehen roolin sisäistänyt Sami Helle. Jopa Kalle Pajamaasta, bändin todellisesta ulkopuolisesta jäsenestä, oli ansiokas juttu Helsingin Sanomissa. Biisit ovat just sitä, mitä me ollaan. Perussuomalaisten edustaja Tom Packalén ehti vielä vähätellä sopimuksen merkitystä, lööppien mukaan eduskunnassa vieraillutta Sami Hellettä itkettäen. Ne antoivat meille vapauden tehdä. Pertti Kurikan nimipäivät on kuuden vuoden olemassaolonsa jälkeen ihmeellisessä pisteessä. Ensi vuonna 60 vuotta täyttävä Kurikka jää eläkkeelle, ja yhtye saa uudestaan miettiä jatkoaan. Ja niinhän he jatkavat, ainakin tämän vuoden. KARIN PITÄÄ SAADA OLLA SE, MIKÄ SE ON.” – SAMI HELLE PKN 60 RUMBA. ”Kalle ja Teukka ovat semmoisia henkilöitä, joita ilman tämä ei olisi toiminut. Tuntuu kuin koko Suomen mediakentän ykkösketju olisi valjastettu ottamaan selvää, mistä tässä ilmiössä oikein on kyse. ”Sen mä sanon, että kunnioitan ihan hemmetisti tyyppejä siitä, että nyt kun niillä on suurin suosio päällä, ne julkaisevat ihan puhdasta hardcore punkia olevan ep:n. Näkyvyys voiton jälkeen on ollut huikeaa, ja yhtyeen juuria on selvitetty ansiokkaasti. ”Mutta ei siinä enää semmoista, kyllä me nyt jatketaan!” Kurikka heittää väliin Tonin nyökkäillessä. Eduskunta on saanut hyväksyttyä YK:n vammaisten oikeuksia edistävän yleissopimuksen – hieman liian sopivasti UMK-voittoa seuranneella viikolla. Sain sen ihan just Airiston punk-levyiltä, ja kuuntelin ihan innoissani. Kansanedustajat tosin selittelivät valmistelleensa sitä jo pitempään. Töölö ja Kallio samassa yhtyeessä. Toni ja Sami ovat sen joviaalit työjuhdat, hyväntuuliset ja optimistiset ankkurit. Riippumatta siitä, miten Pertti Kurikan nimipäivät sijoittuu Wienissä, he ovat jollain tasolla voittaneet jo. Kurikka ja Aalto taas ovat omissa maailmoissaan viihtyvät, latautuneet sähikäiset. Uuden musiikin kilpailu ja siitä irronnut euroviisuedustajan paikka ovat antaneet sille uuden tarkoituksen ja suunnan. Kuulostaa ihan Maho Neitsyeltä, todella kaoottista kamaa”, Bergman sanoo. Kurikka on komeillut Suomen Kuvalehden kannessa Aurora Rämön jutussa, ja Kodin kuvalehdessä toimittaja Anna Pihlajaniemi vuorostaan selvitti Pertin yksityisempiä tuntemuksia kauniisti kirjoitetussa jutussa. ”ONNEKS ME SAADAAN JOKAINEN OLLA TÄSSÄ BÄNDISSÄ IHAN JUST SITÄ, MITÄ ME OLLAAN. ”Ihmiset eivät ole laittaneet meille mitään odotuksia”, Helle summaa heidän menestyksensä syyn
Kake löytyy osoitteesta www.kake.fi Suomen kätevin TV-OPAS on täällä!
Maaliskuussa Robin Thicke ja Pharrell Williams tuomittiin maksamaan 7,4 miljoonan dollarin korvaukset Marvin Gayen perikunnalle, koska he olivat kopioineet Gayen kappaleen ”fiiliksen”. Muutama vuosi sitten soitin bändissä kavereitteni kanssa. Ilmiölle on nimikin: kryptomnesia. Miksi tämä PLAGIOINTITAPAUS on saanut muusikot takajaloilleen. Sitten minua alkoi kalvaa epäilys. TEKSTI KIMMO VANHATALO Voiko fiiliksen omistaa. Vaikka jokin kappale olisi vain etäisesti tuttu, on täysin mahdollista vahingossa plagioida se. Yhtäkkiä satuin soittamaan sointukulun, joka tuntui poikkeuksellisen hienolta. Olin säveltänyt uudelleen yhtyeen Blue-kappaleen. ”EPÄILEMÄTTÄ MONET SÄVELTÄMISTÄ KOKEILLEET OVAT JOUTUNEET SAMANKALTAISEEN TILANTEESEEN. Kappale tuntui syntyneen vähän liian helposti. Olin innoissani pari tuntia. Se oli tosin täysi vahinko. Yhdessä popmusiikin historian kuuluisimmista plagiointitapauksista Harrison joutui vastakkain Bright Tunes -musiikkikustantamon kanssa. VAIKKA JOKIN KAPPALE OLISI VAIN ETÄISESTI TUTTU, ON TÄYSIN MAHDOLLISTA VAHINGOSSA PLAGIOIDA SE.” 62 RUMBA. Eräänä päivänä olin tekemässä lauluja ja soittelin niitä näitä akustisella kitaralla. Lopulta tajusin syyn. Kustantamon mielestä Harrison oli plagioinut My Sweet Lord -singlellään (1970) sen omistamaa The Chiffons -yhtyeen He’s So Fine -kappaletta (1962). Olen kerran plagioinut kappaleen. Kuuntelin The Jayhawksin albumia Tomorrow the Green Grass (1995), ja siellähän se lauluni oli. Tähän ilmiöön törmäsi myös George Harrison varsin epämiellyttävin seurauksin. Epäilemättä monet säveltämistä kokeilleet ovat joutuneet samankaltaiseen tilanteeseen. Pian jo lauloin sen mukana hämmästyttävän helposti syntynyttä melodiaa
Lopullisesti juttu päättyi kaikkine koukeroineen vasta maaliskuussa 1998. Plagiointikiistat ovat perinteisesti olleet mehevää täytettä lehtien sivuille ja nettisivujen uutisvirtaan. Kuin jossakin Matlock-sarjan kohtauksessa, Fogerty demonstroi oikeudenkäynnissä akustisen kitaransa avulla, kuinka kappaleet poikkesivat toisistaan. Lopulta ei kai ollut ihme, että hän onnistui voittamaan tapauksen. Oikeudenkäynnistä tuli pitkä ja sotkuinen. Harva tapaus on kuitenkaan tuonut horisonttiin samanlaisia tummia pilviä kuin maaliskuussa julistettu tuomio plagiointioikeudenkäynnissä Robin Thicken ja Pharrell Williamsin sekä soullegenda Marvin Gayen perikunnan välillä. Yhdysvaltalainen valamiehistö tuomitsi Thicken ja Williamsin maksamaan Gayen perikunnalle 7,4 miljoonaa dollaria, koska he olivat RUMBA 63. Tuolloin Fogertyn vanhan yhtyeen CCR:n kappaleiden oikeudet omistanut Fantasy Records haastoi Fogertyn käräjille oman kappaleensa plagioinnista. Fantasyn omistaja Saul Zaentz oli sitä mieltä, että Fogertyn hittilevy Centerfieldin (1985) avaava The Old Man Down the Road muistutti liikaa CCR:n Run Through the Jungle -klassikkoa vuodelta 1970. Tällaiseksi voidaan laskea John Fogertyn ja hänen entisen levy-yhtiönsä kiista 1980-luvun puolivälissä. Tuolloin tuomari Richard Owen päätti, että Harrison oli plagioinut He’s So Finea, mutta tehnyt sen tiedostamattaan. Tapaus opetti lauluntekijöille, että plagiointikiistat on parempi sopia nopeasti kuin ryhtyä uuvuttaviin oikeustaisteluihin. Ne ovat myös hauskoja baarikeskustelujen ja -väittelyiden aiheita. Tavallisesti oikeuteen onkin viety vain sellaiset tapaukset, joissa ei millään päästä sopimukseen. Vuonna 1971 alkaneessa prosessissa saatiin ensimmäinen päätös vasta vuonna 1976
Se ei missään nimessä täytä plagiaatin tunnusmerkkejä”, kommentoi Teoston ohjelmistotoimikunnan sihteeri, musiikkiasiantuntija Jennah Vainio. Käytössä on vain tietty määrä sointuja, jotka toimivat tiettyjen sävelkulkujen kanssa.” Jos kiistoja kuitenkin tulee, ohjelmistotoimikunta kokoaa riippumattoman ryhmän eri musiikkityylien asiantuntijoita. Jos halutaan pysyä siinä tonaliteetissa, kaikki mahdolliset tonaaliset sekvenssit ja melodianpätkät on jo käytetty. Silloin pienikin lainaus edellyttää myös alkuperäisen tallenteen tuottajan ja esittävien taiteilijoiden lupaa”. Hänen mukaansa ihmiset usein sekoittavat samankaltaisuuden ja plagiaatin keskenään. ”Olen melko varma, ettei Suomessa tuomio olisi ollut tuollainen. Samoilla linjoilla on Muusikkojen liiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Pokkinen. Onko se niin itsenäinen ja omaperäinen, että joku voisi saada siihen komppiin yksinoikeuden?” Tavallisesti näin ei Pokkisen mukaan ole, vaan kompin päälle rakennetut elementit, kuten melodia, tekevät kappaleesta omaperäisen. Aika dadalta tuo juttu minusta kuulostaa.” Kuten Blurred Lines -tapaus osoittaa, aina ei ole kovin helppo arvioida, onko jokin kappale plagiaatti. ”Olin pöyristynyt, kun näin lööpin tapauksesta. Tapaus on hämmentänyt ja suututtanut ihmisiä ympäri maailman. Jo muutaman tahdinkin lainaaminen voi olla luvatonta kopiointia”, Pokkinen kertoo. JOS HALUTAAN PYSYÄ SIINÄ TONALITEETISSA, KAIKKI MAHDOLLISET TONAALISET SEKVENSSIT JA MELODIANPÄTKÄT ON JO KÄYTETTY.” – JENNAH VAINIO 64 RUMBA. ”Jos jostakin kappaleesta on esimerkiksi lainattu vain komppi, juristi joutuu miettimään, ylittääkö se komppi teoskynnyksen. ”Jos puhutaan tekijänoikeuskielellä, idea ei saa suojaa, vaan toteutus. Myös suomalaiset asiantuntijat ovat olleet hämmästyneitä oikeusjutun tuomiosta. Ainakin toistaiseksi suomalaiset laulunkirjoittajat voivat jatkaa töitään ilman suurempaa pelkoa plagiaattisyytöksistä. ”Eri asia on sample-käyttö, jossa lainataan suoraan alkuperäistä tallennetta. Vainio kertoo, että kiistoja tulee vuodessa yhden käden sormilla laskettava määrä ja lähes kaikki ”hoidetaan kulisseissa”. Kuinka fiiliksen voi omistaa. Vainio korostaa, että kriteerit plagiaatille ovat hyvin korkealla. Got to Give It Upin fiiliksen plagioimista hän pitää kummallisena. Musiikissa teoskynnys ylittyy perinteisesti aika nopeasti. Kokonaisuus on ratkaisevassa roolissa. Pokkisen mukaan Suomessakin tällaiset kiistat pitää arvioida tapauskohtaisesti. He vertaavat kappaleita aluksi soivassa asussa. ”ELÄMME YHÄ DUURI–MOLLITONALITEETIN AIKAA, JOKA ON PERUA JO 1700-LUVUN PUOLIVÄLISTÄ. PLA GIOINTI kopioineet Blurred Lines -hitilleen ”fiiliksen” Gayen vuoden 1977 Got to Give It Up -klassikosta. Oikeuteen asti kiistoja viedään ani harvoin. ”Tekijänoikeuslaki antaa suojan kappaleelle, joka ylittää teoskynnyksen eli on riittävän itsenäinen ja omaperäinen. Nyt hänen biisinsä sitten olivat listaykkösiä muiden nimissä.” Kuten arvata saattaa, väitteen tueksi ei löytynyt mitään todisteita eikä juttu edennyt kovin pitkälle. ”Kerran 2000-luvun alussa minulle tuli puhelu ihmiseltä, joka väitti, että kaikki sen ajan kotimaiset listahitit olivat hänen biisejään. Hän kertoi, että tunsi bändien jäseniä ja oli jatkoilla soittanut heille kappaleitaan. ”Elämme yhä duuri–molli-tonaliteetin aikaa, joka on perua jo 1700-luvun puolivälistä. Jos tapaus on yhä epäselvä, kappaleet pitää nuotintaa ja niitä verrataan partituurimuodossa. Ainoa läheltä liippaava juttu, jonka Pokkinen muistaa, on lähinnä koominen. Näiden vertailujen perusteella asiantuntijat antavat lausuntonsa. Sen avulla taho, joka kokee oikeuksiaan loukatun, voi viedä asiaa eteenpäin. Mielestäni fiilis on enemmän osa sen kappaleen ideaa.” Jennah Vainio on oikea henkilö arvioimaan plagiaatin tunnusmerkkien täyttymistä, sillä yksi Teoston ohjelmistotoimikunnan tehtävistä on antaa lausuntoja plagiaattikiistoissa
Jennah Vainio pitää pelkoa aiheellisena etenkin, jos päätöksestä tulisi ennakkotapaus. Oivalsin hyvin konkreettisesti, missä nykyisen pop-musiikin juuret ovat.” ”Ei tulisi mieleenkään, että siinä olisi jotain laitonta.” PLA GIOINTI ”PLAGIOINTIJUTUT OVAT YLEENSÄ VAIKEITA TAPAUKSIA, EIKÄ VOITTO OLE NIISSÄ MITENKÄÄN VARMAA. Kaikki rahat, jotka tuomittiin, olivat juristien oikeudenkäyntikuluja”, Pokkinen kertoo. Toisin kuin Marvin Gayen jälkeläiset, Järvisen perikunta ei edes vaatinut korvauksia. Jos päätös kumottaisiin valitustuomioistuimessa, se voisi rauhoittaa tilanteen. Jos mahdollinen rahallinen korvaus on suuri, se lisää uskallusta viedä juttuja oikeuteen”, Pokkinen pohtii. Tunnelma oli mieletön. Kun kuuntelin musiikkia, tajusin, että sehän oli aivan kuin Michael Jackson ja The Jackson 5. Toisaalta olisi katastrofi, jos päätös olisi sama ja tästä tulisi ennakkotapaus”, Pokkinen pohtii. Se tulee vaikeuttamaan musiikintekijöiden elämää ympäri maailmaa, koska jenkkimeiningeillä on tapana heijastua myös muualle maailmaan.” Pokkinen on samaa mieltä. JOS MAHDOLLINEN RAHALLINEN KORVAUS ON SUURI, SE LISÄÄ USKALLUSTA VIEDÄ JUTTUJA OIKEUTEEN.” – LOTTALIINA POKKINEN RUMBA 65. Jos rupeat ryppyilemään ja alat vaikeaksi, etkä sovi asioita, se kostautuu ennen pitkää”, Vainio arvioi pohtiessaan syitä oikeusjuttujen pieneen määrään. ”Muistan, kun olin matkalla Namibiassa, jossa meillä on yhteistyötä paikallisen muusikkojen liiton kanssa. Voisin kuvitella, että siellä on tälläkin hetkellä juristeja, jotka miettivät, kenelle voisi soittaa. Blurred Lines -tapauksessa Gayen perikunta nettosi satumaiset 7,4 miljoonaa dollaria. ”Plagiointijutut ovat yleensä vaikeita tapauksia, eikä voitto ole niissä mitenkään varmaa. Vainion mukaan korvaussummat nousevat korkeintaan kymmeniin tuhansiin euroihin. Suomessa ei rikastumisen toivossa kannata ryhtyä plagiointijuttuja tehtailemaan. ”Piirit ovat pienet, ja kaikki tuntevat toisensa. Tämä voi tapahtua vasta, jos tuomio langetetaan myös osavaltiollisella tasolla. Minkälaiset sitten ovat Blurred Lines -oikeusjutun seuraukset. Silti päätös on selvästi järkyttänyt musiikintekijöitä. Lopulta Blurred Lines -tuomio tuntuu sotivan kaikkea sitä vastaan, mille musiikin ja laajemminkin kulttuurin luominen perustuu. ”Tässä oikeudenkäynnissä oli kyse periaatteesta, sen vahvistamisesta, että levy-yhtiö toimi luvattomasti. Tavallisempaa kuitenkin on, että voitto on enemmän periaatteellinen. Puhutaan niin suurista rahasummista, että asianajajat ottavat juttuja ajettavakseen ilmaiseksi, jos he saavat korvaussummasta tietyn prosenttiosuuden. Laulunkirjoittajat St. Kenties olennaisin ero Suomen ja Yhdysvaltojen välillä ovat kuitenkin korvaussummat. Suomen suhteen hän ei kuitenkaan ole huolissaan. Ainakaan toistaiseksi jutusta ei vielä tule ennakkotapausta, jonka merkitys yhdysvaltalaisessa oikeusjärjestelmässä olisi suuri. ”Jos tuo menee läpi, tulevaisuudessa tullaan näkemään paljon vastaavia tapauksia. Liiton puheenjohtaja vei meidät siellä jumalanpalvelukseen. ”En usko, että tämä päätös lisäisi oikeusjuttujen määrää Suomessa”, Pokkinen arvioi. Pokkinen ottaa esimerkiksi Albert Järvisen perikunnan ja Hurriganesin levy-yhtiön Universal Music Finlandin välisen kiistan levytysten internet-oikeuksista, josta haastattelupäivänä on juuri tullut tuomio perikunnan hyväksi. Menimme pieneen tönöön, jossa esiintyi aivan järjettömän hyvä kirkkokuoro ja bändi. Näin ollen esimerkiksi tekijänoikeuskiistan voittajan nimi lisätään levyn tuleviin painoksiin ja hän saa jatkossa asiaankuuluvat Teostoja Gramex-tulot. Etiennen Bob Stanleysta Keith Urbaniin ovat ilmaisseet järkytyksensä päätöksen johdosta. Kulttuuri on kuin torni, jota rakennetaan niiden tiilien päälle, jotka aikaisemmat sukupolvet ovat muuranneet paikoilleen. ”Yhdysvalloissa voi hyvinkin tulla esiin vastaavia juttuja, kun ihmiset tajuavat, että he voivat saada isot rahat, jos tällainen tapaus voitetaan. Kuten Isaac Newton on kirjoittanut: ”Jos olen nähnyt muita kauemmas, se johtuu siitä, että olen seissyt jättiläisten olkapäillä.” Olemme lopettamassa haastattelua Lottaliina Pokkisen kanssa, kun hänen mieleensä tulee eräs tarina. Suurin pelko tuntuu olevan se, että jos pelkkä samankaltainen fiilis täyttää plagiaatin tunnusmerkit, kenet tahansa aikaisemmilta musiikintekijöiltä mallia ottaneet lauluntekijät voitaisiin haastaa oikeuteen esikuviensa kunnioittamisesta. Jos oikeusjutulle löytyy edes pienet perusteet, lauluntekijät ovat yleensä valmiita sovittelemaan ja maksamaan sen sijaan, että riskeeraisivat vielä suurempien summien menettämisen oikeudessa
Onkin yllättävää ja vähän paradoksaalista, että albumilla se kuullaankin viimeisenä. Mutta kertojan fokus on täysin omassa itsessään. Näkökulma on täysin subjektiivinen. Noiden levyjen hienous perustuu vahvojen taiteilijapersoonien onnistuneisiin kohtaamisiin, mutta odotetulla soolodebyytillään Pulkkinen on omillaan. Eiköhän todella moni 6,3 Paperi T Malarian pelko JOHANNA KUSTANNUS LEVYT 66 RUMBA. Intro onkin siirretty outroksi. Siitä toisesta saadaan tietää kovin vähän: lähinnä muutamia yliolkaisia mainintoja musiikkimausta. Kerronnan moodia ei levyn mittaan juuri varioida. Ja Paperi T:n levyllä on kyllä potentiaalia ärsyttää, vaikka en lainkaan epäile monen vaikuttuvan siitä musiikillisesti tai löytävän siitä itselleen jotain henkilökohtaisesti luihin ja ytimiin menevää. Hahmotellaanpa levyn perusskenaario: tyyppi on eronnut ilmeisesti pitkästä parisuhteesta. Mistä haloo Malarian pelon ympärillä siis kumpuaa – paitsi Pulkkisen aiemmista ansioista. Tällaisiahan on tehty ennenkin. Malarian pelko vie intertekstien viljelyn äärimmäisyyksiin, jollaista ainakaan suomalaisessa populaarimusiikissa ei ole aiemmin harrastettu. Kappaleissa Surullisen näköiset naiset ja Stevie Nicks hän haikailee populaarikulttuurista haettujen ihannenaisten perään, kun todellinen ei vastannut odotuksia. Sydänverta, spedeilyä ja sitaattitaidetta PAPERI T eli Henri Pulkkinen ei ole suotta saanut asemaansa yhtenä kuluvan vuosikymmenen kiinnostavimmista suomalaisista artisteista. Yksittäisenä kappaleena sen tehovoima hieman kärsii siitä, että kaikki siinä sanottu on tässä vaiheessa jo ehditty kuulla. Itsesäälin ja uhon akselilla liikkuva kertojahahmo on melkoinen klisee. Vähäisetkin ärsytyksenaiheet kasvattavat mittasuhteitaan. Eipä tämä konsepti niitä tarvitsekaan: kuten jo ennakkosinglet ovat antaneet ymmärtää, Malarian pelko on henkilökohtaista tilitystä, teemalevy parisuhteen päättymisestä sekä sitä seuraavasta ikäja elämäntilannekriisistä. Selvin esimerkki tästä on monet vaikuttumaan saanut kakkossingle Resnais, Beefheart ja Aalto, joka oikeastaan selittää ja tiivistää levyn lähtökohdat jäännöksettä. Sen sijaan hän dokaa enemmän, ahdistuu välillä omasta dokaamisestaan ja purkaa paperille sanoja, jotka suhteen päättyessä olivat sanomatta. Lähes jokaisessa biisissä minä puhuttelee sinää, eivätkä vuodatukset ole kovin kohteliaita. Hän on antanut vahvan panoksen ainakin kahteen aitoon klassikkolevyyn, nimittäin Ruger Hauerin Se syvenee syksyllä -debyyttiin (2010) ja Paavoharjun jäähyväislevyyn Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne (2013). Paperi T toki tiedostaa tämän ja leikkiikin tällä tosiasialla. Riippumatta levyllä kuultavien taustojen tekijöistä ääni ja visio ovat yhden miehen. Nähtävästi siitä, että hänessä kuullaan ajantasainen ääni, joka pystyy päivittämään eroavan, kolmeakymppiä lähestyvän miehen varsin geneeriset tunnot tälle loputtomien kulttuuristen ristiviittausten aikakaudelle, jona mitkään henkilökohtaisimmatkaan tuntemukset eivät voi olla olemassa ilman tiettyä larppauksen fiilistä, vailla suhdetta kaikkeen aiemmin tehtyyn ja sanottuun. Levyn kertoja ei edes yritä asettua oman tilanteensa ulkopuolelle, vaikka kykeneekin itseironiseen hymähtelyyn. Malarian pelon suurin ongelma onkin itsetoisto. Jossain vaiheessa on puhuttu naimisiinmenosta ja asuntolainastakin, koska moiset ajatukset tuntuvat kertojasta nyt niin vastenmielisiltä. Feattaajia ei kuulla juuri lainkaan. Ja silloin, kun samaa asiaa taotaan päähän biisistä toiseen, kuulija allergisoituu helposti kuulemalleen
Albumi saa piristysruiskeen loppupuolellaan, kun levyn samaan aikaan masentavinta ja koskettavinta Sä jätät jäljen -kappaletta seuraa sen piristävin veto: hitiltäkin kuulostava Elokuva PK Keräsen laulamine kertosäkeineen. Paperi T jää oman tematiikkansa vangiksi, ja ollakseen kunnianhimoisia päämääriä tavoitteleva teos, Malarian pelko on huolestuttavan äkkiä tyhjiin ammennettu. raastavan eron kokenut ihminen ja varsinkin mies tunnista ajatuskulut. Vittumaisia totuuksia on tarjolla muitakin. Elektroniset taustat toimivat ja yhdistävät parhaimmillaan innovatiivisuutta ja lähestyttävämpää otetta juuri oikealla tavalla. Yhdellä tasolla ne tietysti edustavat pakoa todellisuudesta, yritystä tehdä jostakin varsin banaalista elämää suurempi tarina – ”mystifioiva spedeilyn katedraali”, käyttääkseni erään Facebook-ystäväni lanseeraamaa loistavaa ilmausta. Mutta siinä vaiheessa, kun Tapa-biisissä mukaillaan Dazed and Confused -leffasta tuttua väsyneen setämäistä heittoa – ”lukiotytöissä se rakasti sitä, et vaik se vanheni, ne pysy samanikäsinä” – tuntuu sitaattitaide viimeistään hukkaavan tarkoituksensa. Interteksteilläkin tuntuu lopulta olevan vähemmän merkitystä kuin ennakkoon oletin. NIKO PELTONEN ”MALARIAN PELKO VIE INTERTEKSTIEN VILJELYN ÄÄRIMMÄISYYKSIIN, JOLLAISTA AINAKAAN SUOMALAISESSA POPULAARIMUSIIKISSA EI OLE AIEMMIN HARRASTETTU.” LEVYT MARKUS P AAJ AL A RUMBA 67. Se tuntuu viittovan päähenkilölle tietä nurkan takana vääjäämättä odottavaan parempaan tulevaisuuteen. Kokonaisuus jää silti epätyydyttäväksi. Sammakkoperspektiivi on hankala tyylilaji. Mutta koko lyhyenkin levyn mittaan venytettynä tämä yleisessä inhimillisessä nihkeydessä rypeminen alkaa tuntua kohtalaisen väsyttävältä. Malarian pelko ei ole huono levy
Se voi auttaa tuohon umpikujaan ajautuneita ja sinne yksin jääneitä. Uimahalliallas, ”community”, sekoittuu päälle lasketun veden kautta ehtoolliseen (”communion”), aivan samalla tavalla kuin ”Sufjan” muuttuu muotoon ”Subaru”, koska isäpuoli ei osaa lausua sitä. JEAN RAMSAY 10 Sufjan Stevens Carrie & Lowell ASTHMATIC KITTY LEVYT 68 RUMBA. Järkyttävintä on, että Stevens harkitsi jättävänsä tämän levyn julkaisematta, sillä se saattaa hyvinkin olla hänen tärkeimpänsä. Tapahtuu siirtymä tilassa. Äitiään ja tämän miesystävää, antikvaristi Lowellia Sufjan näki vain lomilla. Mutta tekstien ja musiikin yhteispelin tasolla Carrie & Lowell on poikkeuksellinen levy. Kristallinkirkas mandoliiniriffi on kuin liikkuvan kulkuvälineen ikkunasta nähty lehdettömän metsän läpi siilautuva kevätaurinko. Stevens onkin eristäytynyt erämaihin ja autiomökkeihin kirjoittamaan tätä levyä. Death with Dignity pudottaa heti altaan syvään päähän. Tunteet eivät ole selkeitä, etäännytettyä välimatkaa ei ole ja kuolema nakertaa kaikkea mitä sinulla on, jopa sanojen tuolla puolen olevia lapsuusmuistoja. Ei niinkään musiikillisesti: jossain määrin se on askel taaksepäin The Age of Adzin (2010) värikylläisyydestä. Carrie & Lowell on tärkeä levy, koska se on niin todellinen. Sen sisällä vaikuttavat äänet ovat niin voimakkaita, ettei niitä suurkaupungissa kenties olisi kuullutkaan. Sellaisenaan se on aito kuvaus suruprosessista, jossa välillä vitsaillaan mustalla huumorilla ja välillä halutaan takaisin äidin syliin. Jopa levyn kanteen on asetettu todellisia valokuvia näistä todellisista ihmisistä. Se ottaa sinut syliinsä kuin ystävä ja kertoo, ettet ole yksin tai suinkaan ensimmäinen, joka tämän kolkon umpikujan läpi on joutunut kulkemaan. Aivan kuten sen lähimmät temaattiset ja äänikuvalliset sukulaiset, Elliott Smith ja Simon & Garfunkel. Carrie & Lowell ovat todellisia henkilöitä: Stevensin biologinen äiti ja hänen miesystävänsä. Sufjan Stevens on sivunnut kuolemaa – jopa massamurhaajia – musiikissaan ennenkin, muttei koskaan niin, että aihe olisi keskipisteessä. Sufjan on ymmärtänyt vanhan aksiooman: kaikkein universaaleinta on se kaikkein subjektiivisin. Suoraan syvään päähän KUOLEMA on vaikea asia kohdattavaksi, etenkin pop-kontekstissa. Levyn koskettavin kohta tulee kappaleessa Eugene. Pienen popkappaleen kaikukoppana se on turhan dramaattinen, mutta sellaisenaan ehdoton, takuuvarma ja hyväksi havaittu loppuhuipennus. Vinyyli-lp:n sisäpussissa istuu pieni pellavapäinen Sufjan ikään kuin saman pöydän ääressä etukannen Carrien & Lowellin kanssa. Ironista kyllä, Lowell on Sufjanille kaikkein lähin: isäpuoli on nykyisin Stevensin levy-yhtiön Asthmatic Kittyn toimitusjohtaja. Mukaan yhtyy flyygeli, joka toisintaa laulumelodian tarkasti, mutta hieman ujosti. Biologinen isä, johon Sufjanilla on nykyisin etäiset välit, kasvatti pojan. Levy seilaa lapsen epäloogisuuksien ja aikuisen jälkiviisauden välillä. Se värjää ne mustalla öljyllään ja työntää jäätä kauluksestasi sisään. Se on tärkeä, sillä se tiedostaa, ettei kuolema tule koskaan yksin, vaan sen vanavedessä huoneisiisi asettuvat syyllisyys, viha, suru ja pahimmillaan itsetuho. Siihen on tiivistetty lapsen tunteiden epälooginen ristiaallokko: ottoisä opettaa lapsen uimaan, mutta lapsi ikävöi äitiään. Lauluntekijän poikkeuksellinen perhetilanne ja siitä seurannut henkilöhistoria ovat viime vuosien aikana kuljettaneet hänet sellaiseen syöveriin, ettei siitä ihan joka kaveri kirjoittaisi itseään ulos. Äiti kamppaili koko ikänsä päihderiippuvuuksien ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa hyläten perheensä Sufjanin ollessa yksivuotias
Orgaanisuuden tuntua vahvisti instrumentaatio: basso ja rummut iskivät peräänantamattoman pulssin koneiden ja laulun kombinaatiolle. Simppelit ratkaisut koukuttavat vastustamattomasti. Biitistä sekaisin K-X-P iskee lavalla aggressiivisena transsipyörremyrskynä. Albumin toiseksi raidaksi sijoitettu Space Precious Time summaa monessa mielessä III Part I:n. Muuta ei toisaalta tarvitakaan. Fiilis on samankaltainen kuin vaikkapa Nightsatanin Nightsatan and the Loops of Doom -projektissa (2014): hauskaa pitämällä saattaa syntyä jotain uutta ja erilaista, joka resonoi monenlaisten kuuntelijoiden mielessä. Nyt maailmat kohtaavat ja syleilevät avausraidassa Psychic Hibernation, johon Vainio on sipaissut sormenjälkensä. Saavutus ei ole ihan vähäinen: moni bändi pystyy parhaimmillaan tinttaamaan täystyrmäyksen keikalla, mutta kotioloissa kuunneltuna ulosanti kuivuu kokoon. Omintakeisiin esiintymisasuihin sunnustautunut trio yhdisti ilmaisussaan kaikkea noisesta hardcoreen ja trancesta rockiin synnyttäen hypnoottisen energianpurkauksen. Vähän on paljon -estetiikka on oleellista monenlaisessa musiikissa aina Erik Satien pianominimalismista Miles Davisin jazziin, ja myös K-X-P:n ilmaisu ilmentää periaatetta. Tuloksena on hallittu ja tasapainoinen äänikuva, jossa ovat läsnä juuri oikeat elementit eikä mitään liikaa. Kaikki tämä viittaa siihen, että III Part I on tehty täydestä sydämestä ja vakavissaan, mutta ilman pakonomaista ryppyotsaisuutta. MATTI KOMULAINEN 9,0 K-X-P III Part I SVART LEVYT VILLE SJÖSTRÖM RUMBA 69. Lataus kertoo tyhjentävästi, että K-X-P on oivaltanut musiikin perusasioista ehkä merkittävimmän: tilan ja sen hallitsemisen. Parin vuoden takaisessa Turku Modern N°5 -tapahtumassa K-X-P soitti helposti festivaalin vakuuttavimman keikan vanhan Bore-risteilyaluksen rautaisessa bilesalissa. Timo Kaukolammen johtaman, muun muassa O:pl Bastardsissa, Circlessä ja Aavikossa meritoituneen kokoonpanon uutuuslevy syöksee tulta ja tulikiveä, seksikästä svengiä säästämättä ja läskistä biitistä tinkimättä. Musertavan tanakan mutta silti ilmavuutensa säilyttävän poljennon kuljettama teos rakentuu kasarihenkisistä melodiakaarista, toisiinsa lomittuvista syntetisaattorikuvioista ja pääasiassa laulun otsikkoa mantrana toistavasta laulusta, jonka tyyliä olisi aikoinaan voitu luonnehtia uusromanttiseksi. Näin siitä huolimatta, että soinnista kipinöi kauttaaltaan epäortodoksisia mielleyhtymiä: jossain kohtaa se voi olla Miami Vicen alkupimputtelun muistista esiin kalastava synariffi, toisaalla vaikkapa samanlainen tahtijako kuin Laibachin fantastisessa Queen-coverissa Geburt Einer Nation. K-X-P:n kolmoslevyllä yhtyeen keikkaenergia on saatu tallennettua sellaisenaan nauhalle. Tämä leimaa levyä kauttaaltaan. On aivan yhtä tärkeää jättää oikeissa kohdin soittamatta kuin soittaa silloin, kun kuuluu. Mukaan onkin saatu myös teknoprimitivisti Mika Vainio, joka on vienyt omissa töissään saman metodin äärimmilleen. K-X-P:n kiinnostavuutta nostaa myös se, ettei yhtyeen tekemisissä tunnu olevan rahtuakaan näsäviisasta ironiaa tai selän takana virnistelevää kaikkitietävyyttä
U-kappaleella hän kuulostaa juoppohulluuskohtauksesta kärsivältä Kermit-sammakolta. Siihen on syynsä. Tämä ei ole kritiikkiä: Lamarin kyky liukua vaivattomasti flow’sta toiseen kertoo, kuinka suvereeni räppäri hän on. Konsensus on turmiollista taidekritiikissä, joten näyttelisin tässä mielelläni vastarannan kiisken roolin. Albumi kestää pulskat 79 minuuttia. Emme ole vielä käsitelleet sanoituksia. Toisinaan mieleen nousee käheämpi André 3000. Näin käy esimerkiksi 12-minuuttisessa päätöskappaleessa, jossa 2Pac-parka kaivetaan taas haudastaan käymään Lamarin kanssa ”keskustelua” vallankumouksesta, kuuluisuudesta ja sen sellaisista asioista. Todettakoon vain, että Lamar on ehkäpä tämän hetken kukoistavin rap-sanoittaja. Albumin sydänveri on jazzia, joka oli hiphopin elämänneste jo 1980-luvulla. Musiikissa on ilmaa ja keveyttä. Kendrick Lamaria ei ainakaan voi moisesta syyttää. Eikä levyllä kuulla nykyrapin mielenköyhästi jankkaavaa nihilismiäkään. Valituksen aiheena tämä on kuitenkin kevyemmästä päästä. Suvereeni hiphop-taikatemppu ON artisteja, jotka luutivat koko uransa omaa laitaansa poikkeamatta muille pelipaikoille kuin korkeintaan vahingossa. To Pimp a Butterflylla ei ole hikisiä edm-pajatsoja tai ähisyttäviä popkoukkuja – tosin King Kunta iskostuu mieleen funkin tahdissa huojuvan tavarajunan määrätietoisuudella. Tällä kertaa naitos tuntuu enemmän kuin hyvältä – se tuntuu jossain kosmisessa mielessä oikealta. Se soljuu vapaasti sinne tänne, biisistä ja osasta toiseen, eikä kuunteleminen ala missään vaiheessa tuntua minimipalkkatyöltä. Kakkosalbumillaan Lamar lähtee tavoittamaan samoja linnunradan tähtisumuissa piileviä syvän grooven ja elämän salaisuuksia, joihin ovat aiemmin perehtyneet vaikkapa Herbie Hancock, Outkast ja Erykah Badu. Levy on aiheuttanut maailman musiikkimedioissa hurmositkua ja samppanjakorkkien poksauttelua. Jos Kendrickiltä voisi toivoa jotakin lisää, se jokin olisi ripaus huumorintajua. Kumma kyllä, se ei ole. Albumi on taikatemppu: pituudestaan huolimatta se loppuu ennen kuin huomaatkaan. Nyt hän on niin vakavissaan joka sekunti, että ylittää paikoitellen vaivaannuttavuuden rajan. To Pimp a Butterfly lienee eksentrisin valtavirtarap-levy sitten sen, kun Outkast teki vuonna 2006 maailman ensimmäisen ja taatusti viimeisen doowop-musikaali-hiphop-albumin Idlewild. Puf. Kuten parhaassa räpissä useimmiten, myös Lamarin albumilla hiphopin historia elää rinta rinnan sen nykypäivän kanssa. Jälkimodernin ajan rapille ominaisesti Kendrickin flow muistuttaa useampaakin genren legendaarisista äänistä. SANTTU REINIKAINEN 9,4 Kendrick Lamar To Pimp a Butterfly TOP DAWG ENTERTAINMENT LEVYT 70 RUMBA. Jossain välissä on tarkastettava, onko Q-Tip vierailulla. Sen pitäisi olla turkasesti liikaa kaikille muille kuin niille avaruuskadeteista urheimmille, jotka eivät edes tiedä, mikä päivä on. To Pimp a Butterfly on liian hyvä. Mutta en voi. Itse asiassa levy on niin hyvä, että se muistetaan ilman pienintäkään epäilystä yhtenä 2010-luvun merkkipaalualbumeista. Butterfly on niin tiivis amerikkalaisen rasismin, sisäpoliitikan, masennuksen ja uskon – tiedättehän, helppojen aiheiden – nekropsia, että lehden kaikki sivutkaan eivät riittäisi sanoitusten perusteelliseen purkamiseen
Toisaalta silläkin puolella on löydetty nyt aivan uudenlainen tulkinnan taso. Yksi kahdeksannen Nightwish-levyn etukäteen odotetuimmista asioista oli se, kuinka uusi laulaja Floor Jansen suoriutuu ensimmäisestä studiolevystään yhtyeen kanssa. Tämä kuuluu rennompana soittamisena. Toisaalta puolivälissä tuleva, vanhempien rakkautta kunnioittava Our Decades in the Sun on kenties Nightwishin tuotannon herkin ja koskettavin kappale, vähintään Oncelta löytyvän Kuolema tekee taiteilijan -herkistelyn veroinen itkettäjä. Ei ole mitenkään yllättävää, että ennakkomaistiainen Élan on levyn pop-henkisintä materiaalia. Myös aitoa myrskyä ja kiihkoa löytyy vaikka muille jakaa. Välillä kappale on langeta aiemmin mainittuun itsetarkoitukselliseen pateettisuuteen, mutta etenkin loppupuolella siinä on paljon maukkaita osioita. Johtohahmo Tuomas Holopainen on kertonut, että tällä kertaa unohdettiin demonauhoitukset ja harjoitteluvaiheesta siirryttiin suoraan levyttämiseen. ”We are going to die, and that makes us the lucky ones. Myrskyä ja kiihkoa NIGHTWISH ensimmäiset kolme levyä olivat pyrkimyksiä suuruuteen ja sinfonisuuteen, mutta esteenä olivat muun muassa keskinkertaiset soundit ja Tarja Turusen oopperamainen tulkinta, joka ei kunnioitettavista aikeista huolimatta väkevöittänyt ilmaisua. Hikinen bändirunttaus on selkeämmin läsnä, vaikka se näin majesteetillisissa tunnelmissa saattaa tuntua ristiriitaiselta ajatukselta. Suuret puitteet ovat kuitenkin johtaneet siihen, että levyillä on välillä ollut materiaalia, joka on ollut suuruutta ja paisuttelua niiden itsensä vuoksi. Pikemminkin päinvastoin. Most people are never going to die because they are never going to be born.” TONI KERÄNEN Nightwish Endless Forms Most Beautiful NUCLEAR BLAST 9,0 LEVYT VILLE JUURIKKAL A RUMBA 71. Laulu liukuu luontevasti tunnelmasta toiseen, ja kun se välillä saa raivokkaimman muotonsa, vaikutus on vahva. Muutamaa sekuntia vaille 24-minuuttinen ja levyn yleistä evoluutioteemaa julistava finaalibiisi onkin täysin oma lukunsa. Ratkaisu on kuitenkin onnistunut. Jansenin sävykäs tulkinta toimii myös oivana vastapainona levyn yleiselle mahtipontisuudelle. Hänen edellisten bändiensä After Foreverin ja Revampin levyillä sekä Nightwishin keikoilla on totuttu voimallisempaan tulkintaan. Jo ensimmäisellä kuuntelukerralla huomaa, että Jansen laulaa suurimmaksi osaksi varsin kevyellä otteella. Yleistunnelma on aiempia levyjä onnistuneemmin vimmainen, kohtalokas ja välillä jopa pirullinen, kuten Alpenglow’n bridge-osuudessa. Sen ohella Edema Ruhissa ja My Waldenissa on ehkä selkeimmät hittikertosäkeet, mutta silti viimeksi mainittuunkin on saatu mukaan progressiivisia sävyjä tempomuutoksineen ja folk-jamitteluineen. Kymmenes kappale, kuulas instrumentaali The Eyes of Sharbat Gula ajaa asiansa välisoittona alkuosan noin viisiminuuttisten kappaleiden ja massiivisen päätösteoksen, The Greatest Show on Earthin välillä. Century Childilla (2002) alkoi aitojen orkesterisoitinten käyttö, ja lopulta Oncesta (2004) lähtien Nightwish on tehnyt yhteistyötä Lontoon filmarmonisen orkesterin, kapellimestari-kuoronjohtaja James Shearmanin ja orkesterisovittaja Pip Williamsin kanssa. Orkesterisoittimet kuulostavat jälleen järisyttävän hyviltä, mutta kaikki osatekijät toimivat nyt melodioiden ehdoilla – tärkeintä ovat tarttuvat sävellykset. Ja kun kertojaääneksi hankittu evoluutioguru Richard Dawkins lausuu sanoja Unweaving the Rainbow -kirjastaan, kokee kuulija kylmiä väreitä
Black metal -puristit helisevät luultavasti taas, mutta Urfaustin meditatiivinen äänimaisemointi ja haahuilu kantavat paljon pitemmälle kuin pelkkä tremolosahaus. Kummatkin levyt ovat äärimmäisen genretietoista brittimetallin uuden aallon ikuisuusharjalla ratsastavaa perinneheviä sillä merkittävällä erolla, että Ranger paahtaa menemään koko ajan korkealta ja kovaa. Bändi lataa taas levyllisen päällekäyvää viikinkibläkkistä, jota se pilkkoo just eikä melkein oikeassa suhteessa helpommin lähestyttäväksi jylhillä melodioilla ja progressiivisen kimuranteilla riffeillä. Olen pyrkinyt mahduttamaan mukaan metallia laidasta laitaan, vaikka rajaus onkin tarkoituksenmukaisesti aavistuksen verran enemmän vaihtoehtomusiikissa kuin kevättalven tunnetuimmissa metallialbumeissa. Mitään varsinaisesti uutta tai ihmeellistä ei tällä bändin nimeä kantavalla toisella levyllä (Spinefarm) kuulla, mutta voimariffit, asenne ja meininki kellottavat alusta loppuun saakka yhdessätöistä. Lord Fist saattaa aluksi kuulostaa silkalta Iron Maiden -pastissilta, mutta bändi on kaikkea muuta! Green Eyleenin vanhan liiton meininki on yksinkertaisesti niin pirun viehättävää, että siitä on mahdotonta olla pitämättä. In Times (Nuclear Blast) on tolkuttoman kova esitys tolkuttoman kovalta yhtyeeltä. Sitä paitsi mehän tiedämme, että aika on litteä ympyrä: kaikki asiat, niin rautaiset riffit kuin laukkakomppikin, palaavat luoksemme aina uudestaan ja uudestaan. Garden of Wormin uuden Idle Stones -levyn (Svart) karsinoiminen pelkäksi doomiksi olisi karkea yksinkertaistus. Post metal on lajityyppinäkin aivan post, ja Callisto on virtaviivaistanut ilmaisuaan melkoisesti. Norjalainen Enslaved ei pakanametalliaan ylimääräisillä hupitanhuilla pilaa. Sinfonisen voimametallin mestarit ovat tehneet suorastaan suuruudenhullun konseptilevyn, joka ei tyhjene kiivaimmassakaan pyörityksessä. Callisto kypsytteli uutukaistaan pitkään, mutta se kannatti: Secret Youth (Svart) kiilaa kertaryminällä vuoden parhaimpien metallilevyjen joukkoon. Listan hännilläkin pörisee takuuvarmoja hevijyriä. Liturgyn koukeroinen ja kummallinen The Ark Work (Thrill Jockey) on takuulla yksi tämän vuoden merkittävimpiä julkaisuja siitä yksinkertaisesta syystä, että se ärsyttää jo valmiiksi niin monia. Eli mitä enemmän särmiä on näkyvissä, sitä tiukemmin levy soi! JUHA WAKONEN Kirjoittaja rakastaa raskasta musiikkia, mutta kokee mielenliikutuksia lähinnä oopperan parissa. Helsinkiläinen Santa Cruz kepittää vuonna 2015 amerikkalaista hard rockia tiukemmassa kuosissa kuin moni amerikkalainen hard rock -bändi teki 1980-luvulla. Romuluisten tahtien välistä tippuu kuitenkin tutun raskasta tunnelmointia ja tuhti annos pohjoista melankoliaa. Vaikka pirunnyrkkejä on tanassa enää yksi, se riittää markkeeraamaan muutamaa todella kovaa alkuvuoden julkaisua. LEVYT Alkuvuoden olennaiset möykkälevyt TÄLLÄ kerralla listaamme teille alkuvuoden olennaisimmat ja allekirjoittaneen mielestä parhaat raskaan musiikin julkaisut. ”Hipsterien mustaksi metalliksi” haukuttu Liturgy laventaa genrensä rajoja ennakkoluulottomasti yhdistelemällä kiljuvaan särövalliinsa glitch-estetiikkaa, räppiä, minimalistista sävellystaidetta ja luovaa hulluutta. Viimeisimpänä – mutta ei vähäisimpänä – noston ansaitsee ehdottomasti Blind Guardianin massiivinen Beyond the Red Mirror (Nuclear Blast). Vaikka Rangerin Where Evil Dwells (Spinefarm) ja Lord Fistin Green Eyleen (Ektro) kumartavat molemmat tahoillaan ajassa taaksepäin, pelkistä nostalgisista pakkoliikkeistä ei ole kysymys. Vaikeahan levystä on yksiselitteisesti pitää, mutta kokemuksena se on vertaansa vailla. Hollantilaiskaksikko Urfaust on sovittanut taas mustat messukasukat ylleen. Edellisnumerosta poiketen en anna levyille pisteytykseksi kissoja, vaan julkaisut on luokiteltu pirunyrkkien mukaan. Vaikka bändi nojaakin tukevasti perinteisen tuomiometallin verkkaiseen jumitukseen, vähintään yhtä paljon sen tunnelmista on peräisin menneiden vuosikymmenten kokeellisesta hämyrockista. Apparitions (Ván Records) on täyspitkän albumin mittainen ep, joka sisältää tutun kuuloista simppeliä jumitusta ja jylisevää manaamista. Yksi bändin parhaista levyistä, takuuvarmasti! 72 RUMBA
Neroudestahan bändin okkultismissa on kyse, mutta sen nimettömän debyytin (Svart) sisäpiirivitsien ei ole edes tarkoitus aueta yleisölle. Apua, 3. Egotrippi palaa veteraanina kentille Vuosi nolla -julkaisullaan (Warner), joka on jo bändin kahdeksas uutta materiaalia sisältävä studioalbumi. Kumpi on aito Mäkki. Jos Michael Jordanin comeback Washington Wizardsiin oli floppi, miksi Juustopäät onnistuisi Jäljet-paluullaan (Universal). huhtikuuta, ja aurinko sulattaa Suomen ulkokentät. Rookiebändi juoksuttaa Vielä hetken, Sinun -albumillaan (Stupido) parketille stadion-indietä arvostavan viisikon, joka on kuunnellut Bad Conscience Patrolin aikaista Rubikia ja Sunrise Avenueta. Pelaamaan pääsee ihan pian, jos Särre ei ole leikannut kaikkia korisukkia mukaansa. Siksi kevään kiinnostavimmat kotimaiset levyjulkaisut arvostellaan tällä kertaa koripallotermein. Albert Witchfinder ja Vilunki 3000 dominoivat korinalustaa, Randy Barracuda ja Stiletti-Ana laitoja. Mäkki vai Mäk Gälis. Vuoden kehittynein pelaaja -palkinto on matkalla Ouluun. Lehtereillä sille tekee seuraa Juustopäät. Solarize (Soliti) on vaikealle ”sophomore seasonille” hyvä levy, jolla bändi laajentaa sointiaan syntetisaattoreilla ja saksofonilla. Se pelaa omilla vahvuuksillaan, vaikka fundamentaalit on opittu The Jesus and Mary Chain Collegessa. Bändi ei enää ärsytä, vaan se on kypsynyt Vagabonds-albumille (Soliti) paljon. Mäkki on painattanut pelipaitaansa lisänimen Aito ja tehnyt Ihan pomona -levyn (Monsp), joka on köyhän miehen Cheek-kokoomusräppiä. Miksi. LOL, 2. Se tuli televisiosta/Sushi Drive-By -splittilevyllä (Monsp) hän saa vastapuolelleen Khidin eli Kridlokkin, joka paukuttaa pelkkiä kolkkeja pussiin. Ei ainakaan pelikirjansa uudistamiseen. Teksti-tv 666 on vuosittain mukana MVP-veikkailuissa. RUMBA 73. 2-EP:llään (GAEA) se tulee kentälle vasta viimeiselle neljännekselle, mutta nappaa koukkuisella shoegazellaan silti tupla-tuplan. Tämän tsempin avulla Aivovuotokin onnistuu televisioteemakokonaisuudessaan. Mutta mihin Von Hertzen Brothers on käyttänyt offseasoninsa. Von Hertzeneitten tavoin soinnillisesta Napoleon-kompleksista kärsii Rödsögården. Ilmavan floaterin upottava Vähäsarja luottaa nimettömällä tulokasjulkaisullaan (Helmi Levyt) Joose Keskitalon post move -oppeihin. Knipi-Kauste-one-two-punchin perustekeminen on edelleen liigan eliittiä, mutta pohkeissa ei riitä räjähtävyyttä mestaruuteen asti. Mäkki ei puolusta, mutta manageri on neuvotellut takamiehelle ”massii ku Sarasvuol”. ”I BEEN Steph Curry with the shot.” –Drake, to 100 Kevät on koripallofanin juhla-aikaa. Tähtiportin avauskokoonpano on superstaroja täynnä. LEVYT Jodarokin siirryttyä Aivovuotoon vaikutti hetken siltä, että tossu on alkanut painaa. Onhan se söpöä, kun vuoden 1992 jätkät tekevät 1982-punkkia. Kaaren takaa onnistuu myös hyvän tulokaskauden vuonna 2013 pelannut Black Lizard. Keskitalon uskonnollisaiheiselle levylle heittämä varjo on sekä siunaus että kirous. Lajin ykkösliiga NBA:n pudotuspelit alkavat 18. Kohtuullisella mitäänsanomattomuudellaan se naulaa vaparin pohjaan, mutta on silti 20 pistettä tappiolla. JOONAS KUISMA Kirjoittaja on kallio lainen toimittaja ja vain sentin lyhyempi kuin Michael Jordan. Se tunkee heittotilanteessa ikävästi jalkaa vastustajan alle Love’s the Enemyllään (Sony), kun huomaa Bonon katselevan sivurajalla. Pelin jälkeen koutsi kirjoittaa fläppitauluun kolme sanaa: 1. Katujen äänet sen sijaan repii ja raastaa puolustuspäässä ja luottaa nopeisiin vastaiskuihin. Vähäsarja ei vielä onnistu täysin näyttämään omia taitojaan, mutta scout-raportissa lukee: ”Potentiaalia on.” Myös Satellite Stories pääsee reverse layupillaan mukaan higlight-kimaraan. Veteraaniveljesten New Day Rising (Universal) on jatkuvasti askeleen jäljessä ja joutuu rikkomaan. Yhtye ajaa itse itsensä katsomoon nauttimaan virvokkeita. Mikä bändi leikkaa keväällä sukkaa. Egotrippi nyöritti Nikejaan jo silloin, kun Joosua oli vielä vaipoissa. Vertailu Ratsiaan on oikeutettua soundin suhteen, mutta ei Sulle, joka yksin aina oot -esikoisen (Stupido) biisimateriaalin tai sanoitusten perusteella. Nyt se tekee entistä kunnianhimoisempaa indierockia
BLA CK PEIDER 74 RUMBA
010 841 4185. Priority -lippu toimituskuluineen alkaen 69,50 €. Bob Geldof& S-Etukortilla 3 € alennus/lippu! VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi / Puh. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 49 €. VIP LEDIN –illallispaketit alkaen 129 € + Alv24% (159,96€) VIP SCORPIONS -paketit alkaen 99€ + Alv24% (122,76€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi Puh. 2 päivän lippu: (vaihdetaan portilla rannekkeeseen) toimituskuluineen alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/ puhelu +5,95 snt/min. Special Guest Star MELROSE YHTEISTYÖSSÄ:. VIP Myynti vain Menolipusta PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ Klo 17.30-02.00 (portit auki klo 16.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €. 09 856 73 456, info@eventsclub.fi Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt / min. TAMMISAARI, Stallörsparken klo 16.00-23.00 (portit auki klo 15.00) + Irina Björklund, Paul Oxley’s Unit Liput toimituskuluineen alkaen 52,50 €. 010 841 4185 Matkapuhelimesta 8,28 snt/ puhelu +17,05 snt/min. Priority 79€. 49 €. 33 €. 139 €. 79 €. Priority (K-18) toimituskuluineen alk. 010 841 41 85, vip@menolippu.fi sekä Events Club, puh. Priority (K-18) toimituskuluineen alk. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. 159,96€) VIP-pakettien myynti ja tiedustelut: Menolippu Oy, puh. PORVOO, Kokonniemi klo 17.00 – 24.00 (portit auki klo 16.00) + Jukka Poika, Paul Oxley’s Unit Lauantai 15.08. Perjantai 14.08. Perhelippu (2 aik.+2 lasta 7-15v) toimituskuluineen alk. OSTA LIPPUSI KÄTEVÄSTI ENNAKKOON ÄRRÄLTÄ! Pe 5.6.2015, portit auki klo 16.00 Liput toimituskuluineen alk. La 6.6.2015, portit auki klo 14.00 Liput toimituskuluineen alk. LIPUNMYYNTI: www.menolippu.fi, www.lippupalvelu.fi ja www.tiketti.fi VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi EASTW A Y LIVE & LIVE NA TION PROUDL Y PRESENT : Ti 5.5.2015 HELSINKI JÄÄHALLI Ovet 18.30 Liput palvelumaksuineen alkaen 52,50 / 62,50 €. 79 €. 79 €. HAMINA BASTIONI Klo 19.00-02.00 (portit auki klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €.€ Haminassa lisäksi: SILVENNOINEN&MAIJANEN BAND, JONNE AARON Pietarsaaressa lisäksi: SANTA CRUZ, PAUL OXLEY´S UNIT, JONNE AARON LIPUT NYT MYYNNISSÄ! OSTA LIPPUSI KÄTEVÄSTI ENNAKKOON ÄRRÄLTÄ! LEPPÄVAARAN URHEILUPUIST O 5.-6.6.2015 VIP-pakettien myynti vain Menolipusta 109€ + alv24% (135,16€) PERHEJA LASTENLIPUT: Lasten lippu (7-15v.) toimituskuluineen alk. VIP-illallispaketti alkaen 129 € +alv 24% / hlö. (yht. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min
Se tukee tuota teoriaasi. Tämä kuulostaa staattisuudessaan ja rytmikkyydessään jonkinlaiselta turboahdetulta elektro-Curelta. TF: Olisi surullista, jos ei pystyisi nauttimaan tällaisesta musiikista, vaan aina suhtautuisi ryppyotsaisesti kaikkeen ja angstaisi. JR: Älä hauku sankarisooloja! Niille on paikkansa. TF: Kaljateltta kutsuisi. Tämä ainakin kuulosta ihan… Blurilta. JR: Sinänsä rohkeaa: tässä ei ole merkkiäkään siitä, että olisi haluttu ottaa tällä hetkellä trendikkäistä musiikkityyleistä vaikutteita. TF: Olen joutunut säännöstelemään tämän kappaleen kuuntelua. Vaikka tämä ei nyt ihan iske, tämä saattaa olla rytmikkyydessään ja monotonisuudessaan klassinen ”vasta viidennellä kerralla” -biisi. TF: Joo, ei Matt Bellamyn äänestä voi erehtyä. Siinä mielessä siihen pystyi samastumaan. Miksi. TF: En ole koskaan oikein ymmärtänyt Muse-hehkutusta, mutta kuuntelepa! Tämähän on ihan elektroa. JR: Minä en ainakaan pistäisi pahakseni. Sellaiseen tämä kasvattaa. HITTIKAR USELLI Carly Rae Jepsen I Really Like You Kanadalainen hömppäpoppari onnistuu tekemään toisen erinomaisen, ultrakevyen pophitin. Scandinavian Music Group Suuri rakkaus Kuulasta, pidättäytyvää ja äärimmilleen tuotettua poppia suoltava yhtye siirtyy entistä kauemmaksi folkista. JR: Niin kai. Onko tosiaan niin, että Muse on unohtanut tehdä biisiin kertosäkeen. En ole myynyt huumeita. JR: Tai keikalla. TF: Joo, kaikki elementit löytyy. En minä gangstaräppiinkään voinut nuorena samastua, vaikka rakastan sitä. Aluksi se oli Radiohead-klooni hevikitaroilla. Kitarataiturointia. JR: Minulle Blur on jäänyt etäiseksi. Biisin musiikkivideo tomhankseineen on erityisen hauska. Siinä vaiheessa olisi menettänyt jotain. Vaikea tosin sanoa, mihin Blurin musiikillisen historian janalle tämä kappale asettuu. JR: Perverssiä! Muse Dead Inside Muse on jo 20-vuotias bändi, jolla tuntuu olevan vähän eväät syöty. Blur on aina ollut hyvä ottamaan vaikutteita. Ehkä se menisi levyllä jossain välissä, mutta että singlenä. TF: Tykkään Blurista. TF: Kyllä, tämä on melodista alisuorittamista. En oikeastaan koskaan valinnut Oasiksen ja Blurin välillä, mutta ainakin jossain vaiheessa Oasis oli niistä merkityksellisempi minulle. JR: Itse olen lähinnä angstirypijä, mutta se ei tarkoita, ettenkö voisi nauttia tästä. Mutta Call Me Mayben jälkeinen albumi ei kiinnostanut monia. TF: En kiellä sitä, mutta biisinä tämä ei ole todistanut olevansa kaksinen. Sellaiselta, että on heitetty tämä kitaraosio vasemmalla kädellä biisiin. Muse on vähän ärsyttävä. Tiedetään, ettei se oikein toimi, muttei oikein jakseta enää tehdä sille mitään. Ei tule yhtään sellainen olo, että Blur olisi ollut edes poissa, kun välissä on tullut Gorillazia ja Damon Albarnin soolo. JR: Ehkä kyseessä on niin sanottu Herra Ylppö -syndrooma. JR: Tämä kuulostaa laiskalta säveltämiseltä. JR: Minun hattarapop-heräämiseni oli Katy Perryn California Gurls. Sitten siitä tuli nykyprogea. Se oli mahtava kesähitti vuonna 2012. Ja Taylor Swiftin Shake It Off on ihan huumetta. TF: 40-vuotiaan miehen on aika vaikea samastua enää yhtään mihinkään popmusiikkiin. JR: Tosin heti kuulee, että se on Muse. Larppaappa tätä: olen 15-vuotias teinityttö menossa kavereiden kanssa Starbucksiin juomaan jotain sokeripitoista. Ei ollenkaan kitaraa. Mutta ei tähän sinänsä voi samastua, vaikka biisi onkin hyvä. JR: Mutta ainakin moni on halunnut joskus olla gangstaräppäri. TF: Jepsen on aika perinteinen yhden hitin ihme Call Me Maybensa kanssa – ellei tästä sitten tule isoa hittiä. Antaa mennä, pojat! 76 RUMBA. Koska tämä on aivan törkeän Kreisibailua ja naavapartojen nostalgiaa Hittikarusellin pyörteissä ovat tällä kertaa päätoimittaja TEEMU FIILIN sekä toimittaja ja David Bowie -entusiasti JOSE RIIKONEN. Nyt haistellaan 1980-luvun kokaiinirockin tuulia. Tosin Blur on aina ollut paljon coolimpi. Ehkä uusi brittipop-huuma on oven takana – tai sitten kyse on naavapartojen nostalgiasta. TF: Ja sitten kitarajunnauskohta – joka kuulostaa vähän ajan pelaamiselta. JR: Vaan ei räjähdä vieläkään. Saatana. Olen viime aikoina alkanut uudestaan herätä tällaiseen hattarapoppiin. TF: Se oli enemmänkin larppaamista. Bändi tuntuu ajautuvan samojen kaavojen toistoon, eikä rohkeus riitä kunnon leikkimiseen. Koska Albarnilla ja Graham Coxonilla on ollut aivan erilaisia projekteja tässä välissä, he halusivat varmaan nimenomaan tehdä pitkästä aikaa rehellistä brittipoppia. TF: Tästä jäi käteen epämääräinen sotku. Blur Lonesome Street Brittipop-ikoni tekee pitkästä aikaa rehellistä brittipoppia Blurina eikä sivuprojektien nimissä. Se, mitä tässä nyt odottaisi, on iso kertosäe. TF: Olin niin syvällä siinä brittipop-huumassa joskus parikymppisenä, että olisi kyllä mielenkiintoista nähdä, millaisena se skene nähtäisiin, jos brittipop tulisi takaisin. Hahmona Jepsen on väritön, mutta Call Me Maybe oli hyvä hitti, kuten tämäkin. TF: Sinunhan pitäisi Bowie-miehenä nimenomaan löytää kaikki ne lukemattomat Bowie-viittaukset, mitä tässäkin kappaleessa varmasti on. Ja kas, tulihan sitä kitaraa tähänkin. Hänhän oli parhaimmillaan popbiisejä tehdessään, muttei koskaan oikein uskaltanut tehdä täysveristä poppia, vaan aina piti saada vähän sitä karjumista sinne. Leikkisyyttä löytyy tuosta kontrastista karmivan kitaran ja elektro-osuuksien kanssa. Tai ehkä enemmän ajan tuhlaamiselta. Ja miksi sitä kitaraa on pakko olla. Tämä ei ehkä tuo mitään uutta bändin soundiin, mutta ei tarvitsekaan. Sen kuuntelussa auttaa, että tuntee brittipopin historiaa ja amerikkalaista indietä
JR: On oikein nätti. Se toimii hyvin näinkin päin. Se on hahmoton, tylsä ja asenteeltaan takaperoinen, kuten usein tämäntyylinen musiikkikin on. TF: Tuo pidättyväisyys on hyvä pointti. JR: Kerrankin näin päin. TF: Ja taas uusi nostatus. Ei tämä parasta ole, muttei varmasti huonointakaan. Kivoja surinoita. Tämähän ei ole mikään kovin tymäkkä biisi. JR: Kutsun Sandstormia ja vastaavia humppia Nummela-musiikiksi. JR: Vesitettyä epämusiikkia. RUMBA 77. TF: Tämä ei sinänsä poikkea Major Lazerin tuotannosta juurikaan. Säkeistössä on koskettava lataus, joka vain kasvaa kertosäkeessä. Major Lazer Roll the Bass Huipputuottaja Diplon bailumusiikkiprojekti suoltaa musiikkia suoraan juhliin ja onnistuu siinä mainiosti. JR: Usein feminismiä tunnustetaan räävittömyydellä. Mitään syvempää ei tarvita, kun biisi pistää perseen pyörimään. JR: Scandinavian Music Group on tosin yhtye, jolle live-esiintyminen ei tuo oikein mitään lisäarvoa. Se ei ole siksi kliininen, että biisi saataisiin radioon, vaan se on olennainen osa itse biisiä ja sitä, mitä referenssejä kappaleella on. Hauskaa, miten toisessa biisissä huonot puolet voivat olla toisessa hyviä puolia. TF: Florencen ääni on vangitseva. Mutta tämä biisi on kyllä loistava. Kertosäe menee jopa matalammalta kuin säkeistö. Tuo laulajanainenkin kuulostaa valmiilta samplelta. Tässä ei ole mitään sellaista. JR: En ihan vielä allekirjoita biisin parhautta, mutta se on totta, että tässä on tasoja. Mutta onpas hyvä biisi! Hyvin klassinen popballadi, mutta upea sellainen. TF: Se on aina hyvä lähtökohta tehdä musiikkia. TF: Totta. Aika jännä, kun on tottunut siihen, että Florencella on aina vahvat meikit ja räiskyvä punainen tukka. JR: Mikä tästä tekee sinun mielestäsi niin hyvän. Tässä on sitä mielenvikaisuutta, jota Darudelta uupui. TF: Ehkä siinä on vähän sellaistakin ajatusta, että puolta nuoremmat tulevat EDM-skenessä ohi vasemmalta ja oikealta. TF: Itse asiassa ihan sairaan hyvä biisi! JR: Puhuttiin siitä pidättyväisyydestä, ja tässä on sitä. TF: Sävellyksenä tämä on ihan briljantti. JR: Totta, ja se on hyvä. Käsittääkseni Terhi Kokkonen on viimeisen päälle perfektionisti, ja se kyllä kuluu. JR: Sellainen kappale, joka on tehty sikisi, että on ollut tarve tehdä tällainen biisi. Kun se viimeksi esiintyi Flow’ssa, itse keikka ei ollut festivaalien paras, mutta bileet olivat. Se on tosi usein tylsää. Sovitus on juuri sopivan juustoinen. Yleensähän popmaailmassa laulajista tulee jossain vaiheessa huoria. JR: Minulle toimii hyvä klubimusiikki, house ja trance, mutta siinä pitää tuntua ekstaasi ja muut piristeet sekä se, että hypitään viideltä aamulla. Alle neljän minuutin biisi kuitenkin. Ainakin taiteellisia intohimoja piisaa, kun kerran on päätetty tehdä kokonainen albumi. TF: Darude on aloittelijoiden klubimusiikkia. Montako sellaista voikaan yhteen biisiin mahtua. Hienosti toisinnettu 1980-luvun kokaainirock-soundi. Jos oikein alentavasti sanoisi, niin tämä on klubimusiikkia niille, jotka eivät tiedä paremmasta. TF: Todellakin. Siinä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kovin geneerinen se on. Mutta musiikkina tämä on hyvää ja kunnianhimoista taidetta, joka ei aliarvioi kuuntelijaansa. Tällainen yleissoundi sopii tälle yhtyeelle. Darude haluaa näyttää. Se ohjaa kuuntelemaan sanoja. HITTIKAR USELLI hyvä biisi. TF: Totta. Usein Suomessa arvostetaan sitä, että antaa niin sanotusti kaiken itsestään. TF: Florence teki anti-christinat tai anti-britneyt. TF: Joo, tässä herkutellaan sillä kliinisyydellä. Se, että jonkin musiikin tahtiin on hyvä bailata, ei tee siitä typerää. Ja on veteen piirretty viiva sen välillä, milloin antaa kaikkensa ja milloin tekee itsestään pellen. Tietty tempo ja lataus kun löytyy, niin siinä piirissä voi tehdä ihan mitä lystää. Tarkoitus on tehdä bailumusiikkia, ja siinä tässä on onnistuttu. Hauska odottaa, mitä seuraavaksi. TF: Jos jossain on rosoa, se on lyriikassa. Darude Beautiful Alien Darude is back! Suomen ehkäpä isoimman hitin aikoinaan tehnyt dj tekee keikkaa maailmalla tasaisesti, mutta on jumissa S andstorm -biisinsä kanssa. TF: Katso, miltä se näyttää kannessa. On toki varmasti ongelmallista, että Darude on kaikille vain Sandstorm. Haluaisin oikeasti nähdä, että Darude lähtisi uuteen nousuun oikein kunnolla ja lujaa. JR: Bailumusana otan tämän sata kertaa mieluummin kuin vaikka sen Daruden. Periaatteessa tosi pehmeä biisi, mutta samalla ankara, jos alkaa kuunnella sanoituksia. Minulla on aina ollut pehmeä kohta tällaisiin karismaattisiin, älykkäisiin naisiin. Mutta Darudesta täytyy sanoa, että Sandstorm on osa suomalaista musiikkihistoriaa. JR: Tosin sen itsestään antamisenkin voi viedä yli, silloin siitä tulee taidetta. Florence and the Machine St Jude Draamakuningatar Florence Welch tekee täyskäännöksen pidättyvällä ja monotonisella laululla – ja todistaa samalla, että joskus vähemmän on enemmän. Bailumusiikissahan on aika vapaat kädet tehdä mitä huvittaa. Taustalla tapahtuu kyllä koko ajan paljon, mutta ei päällekäyvästi vaan hyvin staattisesti. Moni pitää tällaista musiikkia typerien jenkkiteinien musiikkina, mutta ei se ole ollenkaan totta. Ja Major Lazerin tahdissa tosiaan on hyvät bileet. JR: Onkohan siihen rahkeita. TF: Nuorisomusiikkia! Aika paljon tässä tapahtuu. Se johtuu ehkä siitä, että yhtyeen musiikki on niin pidättyväistä – mikä taas on levyllä hyvä asia. Se tuo mystiikkaa. Au natural, ei meikkiä. Ehkä sinne olisi voinut änkeä vielä vähän jotain. Se pakottaa kuuntelemaan, ja taustojen minimalistisuus vain korostaa tätä. TF: Niin, tällainen musiikki yhdistyy aika vahvasti niihin autostereoihin. Miksi. Se on tosi rohkeaa tältä bändiltä, koska eihän näillä ole ikinä ollut yhteiskunnallista sanomaa. JR: Monesti sitä kritisoi ylituotettua ja kliinistä musiikkia, mutta se on tässä itseisarvo. JR: Tässä on toteutettu tuota kaavaa tosi hyvin. Saattaa olla, ettei Suomesta enää koskaan tule niin isoa hittiä. Jumi ei ainakaan vielä aukea. JR: Tykkään siitä asenteesta tehdä biisejä, ettei tarvitse olla sitä perinteistä rakennetta. Todella kliininen, mutta se on tarkoituksenmukaista. On tosi virkistävää, kun on selkeät osiot, jossa kerrotaan tietty asia, ja sitten kun tarvittava on esitetty, biisi loppuu. Sen takia, että Nummela on maailman kämäisin paikka: ei kaupunki, ei kylä. Ihan heittämällä luokkaa 9,5–10. TF: Vesitettyä klubimusiikkia. Jännää, että artisti, joka tunnetaan ylitsepursuavasta draamallisuudestaan, tekee nyt tällaista. Missään vaiheessa mikään ei räjähdä. Olin ymmärtävinäni, että sanoitukset ovat ankaraa uskontokritiikkiä
LEVYHYLL Y 78 RUMBA
Mielestäni sävellys on kaiken ydin, jota soundi vain tukee. Kymmenen sekuntia täydellistä synaääntä, joka nostaa niskakarvat pystyyn. Tuntuu, että paljon on paljon vähemmän.” ”NÄMÄ LEVYT OLEN LÖYTÄNYT LEVYKAUPPOJA JA KIRPPAREITA KOLUAMALLA. Siinä kuuluu sukulaisuus Dick Hymanin Moog-levyihin, joiden instrumentaatiot ovat olleet esikuvina K-X-P:llekin. Siksi en tiedä, miten suhtautua siihen, että ihmisillä on nykyään kaikki musiikki koko ajan ulottuvilla. Jo ensimmäinen ääni, joka leffan teemabiisissä kuullaan, edustaa minulle koko levyä. Ehkä siksi, että se oli olemassa omana aikanani. Kauneinta musiikkia maailmassa minulle edustaa kuitenkin Broadcastin The Noise Made by People (2000). Tee-se-itse-kulttuuria ja levykauppoja fiilistelevä muusikko valitsi viisi tärkeintä albumia, jotka ovat vaikuttaneet hänen työhönsä niin Op:l Bastardsin kuin K-X-P:nkin kanssa. Siitä K-X-P:ssäkin on kyse: rummuista ja elektroniikasta. Se herättää kysymyksen siitä, voiko ihminen erottaa hyvän sävellyksen hyvästä soundista. Pan Sonic on Mika Vainion ja Ilpo Väisäsen pitkäaikainen projekti, johon kuuluu oskillaattoreilla kokeileminen ja omien instrumenttien rakentelu. Dopplereffekt tulee Kraftwerkin ja teknon perinteestä, mutta sanoitukset ovat dystooppisen tieteen ja perversioiden soppa, josta tulee mieleen asenteellisesti The Cramps. Silver Applesin musiikissa yhdistyvät kiinnostavasti ihminen ja kone, ääni ja elektroniikka. Yksi niistä on Silver Applesin ensimmäinen levy Silver Apples (1968), ihmisen ja elektroniikan kaunis yhdistelmä. Minun musiikkikasvatukseni on koostunut klubeilla hengailusta, ihmisten kanssa puhumisesta ja levykaupoista kuten Lifesaver, Rough Trade ja Digelius. Ostin sen Fascist State-ep:n (1995) ja Infophysix-levyn (1996) Berliinistä. TOIMITTANUT JOONAS KUISMA KUVA MARKUS PAAJALA ” Ostan musiikkia ihan älyttömästi tiedostoina, mutta jos tykkään jostain, hankin sen myös fyysisenä levynä. Näin rakennetun urun alla oli vielä jalkapedaali, jolla pystyi soittamaan bassoääniä. Sinne mekin päädyimme ensin Op:l Bastardsin ja nyt K-X-P:n kanssa. Bändi yhdisteli kaikuisan soundinsa naisääneen tavalla, joka tavoittaa absoluuttisen kauneuden. Luen kyllä blogeja, ostan tiedostoja ja saan sitä kautta ideoita, mutten voi sietää netin suoratoistopalveluita. Broadcast on myös osa White Noisen An Electric Storm -levyn (1969) jatkumoa. Siitä pääsee hyvän aasinsillan kautta Pan Sonicin A-levyyn (1999). Tämä tyyppi, Simeon, osti ennen syntetisaattoriaikaa sähkömiehen signaaligeneraattoreita, jotka tuottavat siniaaltoa, ja viritti ne nuotteihin. MINUN MUSIIKKIKASVATUKSENI ON KOOSTUNUT KLUBEILLA HENGAILUSTA, IHMISTEN KANSSA PUHUMISESTA JA LEVYKAUPOISTA.” – TIMO KAUKOLAMPI RUMBA 79. Mielestäni varsinkin Vainio on luonut mitä puhtaimman ihmisen tekemän musiikillisen kaaren aina ensimmäisistä äänityksistään nykypäivään. LEVYHYLL Y Ihmisen ja koneen kauneimmat yhdistelmät K-X-P-yhtyeensä kanssa odotetun III Part 1 -albumin julkaissut TIMO KAUKOLAMPI tarjosi Rumballe esittelykierroksen levyhyllynsä uumeniin. Pidän niitä yhtenä kokonaisuutena. Tärkein ’Kaukolampi Collection’ mahtuu yhteen levyhyllyyn, jossa ovat kaikki kultakimpaleeni. Löysin Pan Sonicin vuosituhannen vaihteessa, kun Jimi Tenor ja Vainio lähtivät maailmalle soittamaan omintakeista elektronista musiikkiaan. En käytä niitä ollenkaan. Se on vakuuttava ja ehjä. Albumi on minulle filosofisesti tärkeä, koska sen taustalta löytyy niin mieletöntä DIY-asennetta kuin tyystin erilainen lähestymistapa musiikkiin. Myös Wendy Carloksen Kellopeliappelsiini-elokuvan soundtrack (1972) on tärkeä. Vainion ohella detroitilainen Dopplereffekt oli minulle tajunnanräjäyttävä löytö, jonka jälkeen käännyin rockmusiikista kohti elektroa ja tavallaan sisäänpäin, kohti itseäni. Nämä levyt olen löytänyt levykauppoja ja kirppareita koluamalla
Kuvauskohteet ovat kuvaajan silmissä samanarvoisia, mutta käytännössä eroa on kuin yöllä ja päivällä. Täysin musiikin vietäväksi heittäytyvässä artistissa riittääkin kuvaamista. Luovien kuvien saaminen niissä olosuhteissa oli haastavaa, ellei jopa mahdotonta. Ei liene epäselvyyttä siitä, kumpi kuvauskeikka oli lopulta innostavampi tapaus. V ALITUT P ALS A T Milla Rumi Le Bonk, Helsinki 6.3.2015 Katy Perry Hartwall-areena 18.3.2015 TÄLLÄ kertaa tälle tuoreita keikkakuvia esittelevälle aukeamalle päätyivät kahden nuoren naisen kuvat. Milla Rumin keikoilla saattaa puolestaan tapahtua spontaanisti aivan mitä tahansa, ja siinä pitää vain yrittää kuvaajana pysyä kyydissä. Katy Perryn keikalla kuvaajat pääsivät kameroineen neljänkymmenen metrin etäisyydelle lavasta ja kuvausaikaa oli kolmen ensimmäisen kappaleen ajan. Le Bonkissa Milla Rumia pääsi kuvaamaan noin 40 senttimetrin päästä artistia. 80 RUMBA. Katy Perryn show'n jokainen yksityiskohta on harjoiteltu huolella, ja konsertti oli taatusti elämys
V ALITUT P ALS A T RUMBA 81
Paskanhaju, rasti. Valitsen tietokoneeltani kirjasinlajin, joka on mahdollisimman alkukantainen. Underground, rasti. Haluan kertoa teille ikävästäni, jota tunnen keskiluokkaisen rock-uskottavuuden ympäröimänä ja nähdessäni henkilöitä, jotka imitoivat autenttista vessanpyttyelämää. LIVING DEAD! MORBID EVILS FORESEEN DEATH TOLL 80K KYLMÄ SOTA RED MOON ARCHITECT APINA ADAMANTRA DARK SIDE OF THE MIME WWW.TIKETTI.FI 3 PÄIVÄÄ ALK. K OL UMNI Aion nyt heilutella vähän rock-vasaraa. Kyse on maailmankuvasta, jossa rock näyttäytyy kaiken aitouden mittapuuna. Yksisilmäistä aitoudenpalvojaa, autenttisuuden itselleen omivaa metsästäjää on tapana musiikkikirjoittelussa kutsua rockistiksi. Aina, kun aloitan kirjoittamisen, taistelen aitouden tyranniaa vastaan. Kyse ei ole henkilöstä, joka pitää rockista. Autenttisuuden palvonnassa eritteillä on tärkeä rooli. Kun autenttisuutta palvotaan, rock-musiikilla on tärkeä rooli. Sannehin mukaan kyse ei ole ainoastaan mieltymyksestä, joka on sukua ajattelun taantumukselle. 155€ WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI 82 RUMBA. 70€ TUSKA TURBO VIP -PAKETIT MYYNNISSÄ NYT! 3 PÄIVÄÄ ALK. Vuonna 2004 Kalefa Sanneh julkaisi artikkelin The New York Timesissa. Rock-vasaran heiluttaja minussa uskoo, että todellinen aito rock odottaa vielä löytäjäänsä. LAAKSO VUODEN 2014 PARAS FESTIVAALI RUMBAN LUKIJOIDEN VALINTA VISIONS SHOW lisää tulossa MOKOMA ARCHITECTS LOUDNESS BLOODBATH NE OBLIVISCARIS ENFORCER AT THE HOLLOW TRYER EINHERJER BLUES PILLS WARMEN THE SIRENS THE SWORD GHOST BRIGADE KROKODIL BOMBUS SOTAJUMALA ALFAHANNE ATOMIROTTA DR. Työväenluokka, rasti. 255€ 1 PÄIVÄ ALK. Vaikka rockin katu-uskottavuus liitetään usein rankkaan elämään ja erityisesti työväenluokkaisiin juuriin, rockin todellisuus on elää vastakkainasettelusta. Rockismi on vaarallista – se on kuin vasara, jolla hakataan maahan kykykilpailujen kultakurkut, jotka eivät ole kulkeneet julkisuuteen perinteistä rockin viitoittamaa tietä. 125€ 2 PÄIVÄÄ ALK. Nyt artistit vain itkevät.” Rockisti on poliittisen vanhoillisuuden muoto musafaniksi inkarnoituneena. Vasaran heiluttaja katsoo aina taaksepäin ja näkee siellä musiikkikulttuurin auringonlaskun, jotain turmeltunutta. Tuo hahmo toteaa, että rock on kuollut. Aidon juurevan meiningin sijaan meillä kopioita, jotka imitoivat rankkuutta. Sen nimi oli ”The Rap Against Rockism”. ”Kauas taakse on jäänyt aika, jolloin laulajilla oli jotain sanottavaa. Siis treenanneet kellarissa ja sitten tehneet keikkoja yhden hengen yleisöille. Artikkeli on tärkeä siksi, että siinä tehdään selkeä määrittely-yritys. Rock-vasaran armoton isku ”ROCK-VASARA ON ERITYISESTI MUSIIKKIKRIITIKOIDEN ASE. Se on väliaikaisesti imaistu jonnekin loputtomaan knoppitiedon ja imitaatioiden jättiläismäiseen vieraannuttavaan imuriin. SEN HEILUTTAJA KATSOO AINA TAAKSEPÄIN JA NÄKEE SIELLÄ MUSIIKKIKULTTUURIN AURINGONLASKUN, JOTAIN TURMELTUNUTTA.” KIMMO LAAKSO Kirjoittaja on kirjoittava basisti. Rock-vasara on erityisesti musiikkikriitikoiden ase. Kaiken tämän tahtoisin kertoa silläkin uhalla, että sorrun latteuteen. Rockisti on eräänlainen pilakuva, marketti-intiaani, jolle aitous on kaikki kaikessa. Livekeikka, rasti. Omenankokoiset nihkeät täplät t-paidan kainaloissani haluan ojentaa teille jotain, joka haisee. Halventava ilmaus ilmestyi julkisuuden näyttämölle jo 1980-luvulla. Klisee, ei todellakaan rastia. Siitä, kuinka lakimiesten ja boheemien kodeissa kasvaneet lapset rokkaavat katu-uskottavasti diggaillen rahisevia vinyyleitä ja laittavat crocsit jalkaan baariin mennessään. Kuola poskella itkien voin ojentaa huomioni katu-uskottavuuden kuolemasta, erityisesti suhteessa yhteiskuntaluokkaan. Vinyyli, rasti. Haluan olla aito ja tajuan, että yritys kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Katson peiliin ja useammin kuin uskonkaan, sieltä tuijottaa rockisti, tuo patavanhoillinen tylsimys. Haluan päästä mahdollisimman lähelle tunnetta tee-se-itse-kulttuurin autenttisuudesta – olla henkilö, joka naputtelee mekaanisella kirjoituskoneella jotakin elinvoimaista ja juurevaa. Silloin musafanit polttivat joukolla discolevyjä ja näkivät musiikin autenttisuuden olevan uhattuna. 100€ 1 PÄIVÄ ALK
LIVING DEAD! MORBID EVILS FORESEEN DEATH TOLL 80K KYLMÄ SOTA RED MOON ARCHITECT APINA ADAMANTRA DARK SIDE OF THE MIME WWW.TIKETTI.FI 3 PÄIVÄÄ ALK. 70€ TUSKA TURBO VIP -PAKETIT MYYNNISSÄ NYT! 3 PÄIVÄÄ ALK. 125€ 2 PÄIVÄÄ ALK. 255€ 1 PÄIVÄ ALK. VUODEN 2014 PARAS FESTIVAALI RUMBAN LUKIJOIDEN VALINTA VISIONS SHOW lisää tulossa MOKOMA ARCHITECTS LOUDNESS BLOODBATH NE OBLIVISCARIS ENFORCER AT THE HOLLOW TRYER EINHERJER BLUES PILLS WARMEN THE SIRENS THE SWORD GHOST BRIGADE KROKODIL BOMBUS SOTAJUMALA ALFAHANNE ATOMIROTTA DR. 100€ 1 PÄIVÄ ALK. 155€ WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI
Kilpailu on runsasta.” ODOTTAVATKO FESTIVAALIKÄVIJÄT ISOJA ARTISTEJA ILMAN REALITEETTIEN TAJUA. Kilpailuasetelma on ihan tervettä, mutta kustannuksissa pitäisi mennä järjen rajoissa. Hinnat ovat jo niin korkeita, että luulisi, etteivät ne enää nouse, mutta kyllä ne nousevat silti. Lisäksi artistien tuotannot, eli ihmismäärät ja laitteistot ovat kasvaneet hyvin paljon. Tällaista ei ole näköpiirissä.” SAMI VEPSÄLÄINEN, WEEKEND ”Festivaalipromoottorin tehtävä on arvioida, minkä verran artisteista on varaa maksaa, jotta tapahtuma on kannattava. Kukaan ei voi taata, että artisti on niin arvokas kuin hän itse hinnoittelee. Olen unelmoinut, milloin se kupla puhkeaa ja nousu rauhoittuu. Artistipalkkio ei ole ainoa kulu, pitää olla videoscreeniä ja kaikkea.” ”On ehkä syntynyt trendi ja kilpailu ison show’n tekemisestä. Valitettavasti sellaista en ole huomannut. Hinnat asettuvat vasta, kun markkinoilta ei löydy enää riskinottajia. SAMI RUMPUNEN, PROVINSSIROCK ”Palkkiotaso on kasvussa ja heijastuu varsinkin aivan ylimmän pääesiintyjätason palkkioissa.” PANU HATTUNEN, ILOSAARIROCK ”Paineella nostetaan myös keskisuurten artistien hintoja. Weekendissä lineup koostuu genren huippunimistä. Samaan aikaan artistien hintapyynnöt kasvavat, eikä festivaalien kapasiteetti tahdo riittää – lipun hintaa ei voi nostaa loputtomiin. OVATKO PALKKIOT KASVAMASSA ENTISESTÄÄN. TEKSTI OTSO KARHU 84 RUMBA. Esimerkiksi hyviä rockkeikkoja on jatkuvasti ilman videoita, mutta konemusapuolella show’n visuaalisuus on erittäin tärkeää. AMMA TTILAINEN V AS T AA MIKÄ ON SUUNTA TÄHTIARTISTIEN PALKKIOPOLITIIKASSA. SAMI RUMPUNEN, PROVINSSIROCK ”Kilpailu ei ole kiristynyt vain Euroopassa. SAMI RUMPUNEN, PROVINSSIROCK ”Asiakkaat ymmärtävät realiteetit nykyään paremmin kuin kymmenen vuotta sitten. Keikka on järjestäjälle aina suuri riski. MITKÄ MUUTOKSET OVAT ERITYISESTI TÄHÄN VAIKUTTANEET. Suomi on pieni markkina-alue ja toivoisin, että se ymmärrettäisiin.” JUHANI MERIMAA, RUISROCK ”Tässä bisneksessä markkinoiden sietokykyä testataan jatkuvasti. Provinssirockin ja saksalaisen FKP Scorpion yhteistyö tuo Musen, Faith No Moren ja Calvin Harrisin kaltaiset supertähdet samalle festivaalille. Sinänsä artistien hintapyynnöt eivät ole kasvaneet, mutta esimerkiksi dj-artistien ja bändien hintaerot ovat kaventuneet.” OVATKO HINTAPYYNNÖT KOHTUUTTOMUUTTA VAI VÄLTTÄMÄTÖN SEURAUS ALAN MUUTOKSISTA. Ero on huima seitsemän vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Keikat ovat todella Parhaan festariesiintyjän metsästys Festivaalien ARTISTIKIINNITYKSIÄ julkistetaan nyt kilpaa. Bändin palkkio voi menestyksekkään vuoden aikana nousta todella paljon.” JUHANI MERIMAA, RUISROCK ”Kyllä, palkkiot ovat edelleen nousussa.” TUOMAS KALLIO, FLOW ”Varmasti kasvavat niin paljon kuin vain ikinä voivat.” SAMI VEPSÄLÄINEN, WEEKEND ”Hinnat riippuvat kilpailutilanteesta ja sen kiristymisestä. Mitä isompia keikkoja tehdään, sitä enemmän yleisön vaatimukset kasvavat. Enää ei tulla kitaran ja vahvistimen kanssa lavalle. Jo nyt ollaan tilanteessa, etteivät kaikki keikat myy. Heillä on tietysti oikeus vaatia parasta mahdollista vastinetta lipuilleen, ja festareiden tehtävä on vastata huutoon parhaalla mahdollisella tavalla.” PANU HUTTUNEN, ILOSAARIROCK ”En syyttäisi tästä kävijöitä. Totta kai ihmisillä on tietyt odotukset. Artistit kilpailevat kuka tekee suurimman spektaakkelin. Yhdysvaltain festivaalikesän voimakas kasvu näkyy yhä voimakkaammin kansainvälisillä artistimarkkinoilla.” PANU HATTUNEN, ILOSAARIROCK ”Levymyynti on laskenut, ja jostain se raha on otettava. Rumba tiedusteli muutamilta suomalaisilta festivaalijärjestäjiltä, missä mennään
AMMA TTILAINEN V AS T AA tärkeä osa, mutta festivaalien kuuluu olla myös kokemus ja elämys – monen uuden festivaalin kannattaisi muistaa tämä. Toivomme myös arvojemme vetoavan artistiin. Myös festivaalibudjetissa tulee raja lopulta vastaan.” ONKO RAHA AINOA KEINO HOUKUTELLA ULKOMAISIA TÄHTIARTISTEJA SUOMEEN. Toisaalta jos tapahtuma on supermenestynyt monella mittarilla, useat haluavat olla menestyksessä mukana.” TUOMAS KALLIO, FLOW ”Meillä on erittäin hyvä maine kansainvälisesti ja toimiva pohjoismainen yhteistyö. Mike Patton oli ollut täällä kaksi vuotta aiemmin toisen projektinsa kanssa ja todella viihtyi. Sen sijaan jos festari totuttaa yleisön mega-artisteihin, se on kuin huume. Kun Faith No More saapui, kävimme taas saunomassa. Pattonilla on kotonaan sauna, hän on kuulemma saunafani.” JUHANI MERIMAA, RUISROCK ”Raha merkitsee paljon. Miten tällainen on pohjoismaassa edes mahdollista?” SAMI VEPSÄLÄINEN, WEEKEND ”Myös tapahtuman kohdeyleisöllä ja brändillä on suuri merkitys.” ”KUN VUONNA 2010 SAIMME FAITH NO MOREN, AJATTELIMME ALUKSI, ETTÄ PELI ON MENETETTY HUONON REITITYKSEN VUOKSI.” – PANU HUTTUNEN Täytä hakemuksesi netissä KESKELLÄ HELSINKIÄ! 19.8.2015 27.5.2016 Ä! www.heo.fi Tule opiskelemaan musiikkia HEOon! Laulajalinja Lauluntekijälinja Musiikkilinja Musiikkipedagogiikka Musiikkiteatteri K K KEEES S SK. ONKO MUITA HOUKUTTIMIA. Hän kuuli keikkamahdollisuudesta tänne ja halusi saapua uudestaan. Täytyy olla toimivat palvelut ja hyvä fiilis. Artistille olisi tehtävä tänne tuleminen mahdollisimman helpoksi. Se koukuttaa, ja siitä koukusta on vaikea päästä eroon.” TUOMAS KALLIO, FLOW ”Varmaan suuret perusfestarit, varsinkin isoilla markkinoilla, tarvitsevat lähes stadionkokoisia akteja. On mahdotonta saada kaikki maailman huippunimet edes yhdestä genrestä samalle festivaalille, kun artisteille on kysyntää useasta maasta. Ainakin itse haluan uskoa tämän vaikuttaneen. Saamme vuosi toisensa jälkeen lineupin, jota erityisesti Britanniassa ihmetellään. Artistit haluavat tulla Flow’hun esiintymään. SAMI RUMPUNEN, PROVINSSIROCK ”Oleellista on istua oikeassa routing-ikkunassa, keskustella aktiivisesti kansainvälisessä verkostossa ja reagoida nopeasti muuttuviin tilanteisiin. Suurilla suomalaisfestareilla on hyvä maine klassisina festarirundien esiintymispaikkoina, ehkä sekin vaikuttaa.” PANU HUTTUNEN, ILOSAARIROCK ”Rahan lisäksi vaikuttavat aikataulut ja periodi, eli miten bändi sattuu keikkailemaan Suomen lähistöllä. Flow on tavallaan eri alalla.” SAMI VEPSÄLÄINEN, WEEKEND ”Joskus tuntuu kyllä siltä. Kun vuonna 2010 saimme Faith No Moren, ajattelimme aluksi, että peli on menetetty huonon reitityksen vuoksi. Jos asiat tehdään hyvin ja luotetaan yleisöön ja itseen, eivät ihmiset hylkää festivaalia, vaikka pääesiintyjä ei olisi aina valtava.” JUHANI MERIMAA, RUISROCK ”Festari voi olla yleisölle kiinnostava ja onnistunut ilman isoja artisteja. Kävimme mökillä saunomassa
Siispä Nisse M järjesti oman gaalansa. Erityisansiona tämä yhden henkilön raati pitää jäljittelijöiden lukuista määrää, vaikka yksikään näistä kopiokissoista ei pääse lähellekään alkuperäistä hauskuutta. Ensimmäisenä jaamme pienen Fullsteam-palkinnon. Seuraavana vuorossa on suuri Fullsteam-palkinto. Sen sijaan palkitaan henkilö, jonka hauskuus ei haalene ja joka on antanut tatuoinneille tuntemiemme ihmisten kasvot. Yhtiön kannalta lienee harmi, etteivät kyseiset julkaisut ole musiikkia. Se myönnetään henkilölle, joka on ollut vastuussa puljun vuosikausiin kiinnostavimmista julkaisuista. Taputuksia ja hurrauksia! Nyt on hyvä hetki käydä katsomassa sosiaalista mediaa, tapahtuman virallinen hashtaghän on #nissem. Kuten muissakin someja markkinointigaaloissa on tapana, ne tuskin kiinnostavat muita kuin alan sisäisiä kähmijöitä, mutta minkä sitä markkinointi luonteelleen voi. Samanaikaisesti lohdutettakoon heitä sillä, ettei manageri Virpi Immonen ole laukonut mediassa hetkiseen mitään ja on hänkin täten ulkona laskuista. Saisimmeko twiitit ruudulle, kiitos. Menkäämme siis jälleen eteenpäin. Onneksi olkoon, Feniks Willamo! Taputuksia ja hurrauksia. Painoteknisistä syistä ja ajanja tilanpuutteen vuoksi palkitut eivät kuitenkaan saavu noutamaan kylmiä kädenpuristuksiaan tai pitämään puheita, joten menkäämme eteenpäin. Töttörötöttöttöttöttöö! Tällä fanfaarilla toivotan teidät kaikki lukijat tervetulleiksi nykyajan airuihin, Nisse M:n suureen internetgaalaan, jossa olkoon palkittavat kaikki internetmarkkinoinnin innostavimmat huippuosaajat, sillä – oi ajat ja tavat – eihän musiikkibisneksessä ole enää kyse mistään muusta. Gaalan virallinen hashtag on #nissem, mutta painoteknisistä syistä johtuen yllekirjoittanut tuskin poimii twiittejä lähetykseen. Sen saa taho, joka on kunnioitettavasti ottanut harteilleen yhtiön viitan henkilönä, joka tuo toinen toistaan nimettömämpiä indieyhtyeitä arkipäiväkeikoille ja muistuttaa niistä internet kaikuen, vaikka useimmille lienee ilmiselvää, että ne tuskin vetävät keskiviikkoiltana Bar Looseen kahdeksaa ihmistä enempää vaikka kuinka spämmäisi. Onneksi olkoon, Heikki ”Helastinen” Häkkinen ja hänen kehonsa, joka on uhrattu Facebook-peukkujen ja internetmarkkinoinnin alttarille. Kun nyt palkittava henkilö lähettää tiedotteita, lukija muistaa ensin hänen olevan ”se hauska levy-yhtiöihminen”, mikä saa hänet laskemaan suojaustaan. Tai että Jore Marjaranta turhautui kiinalaisen elektroniikkavalmistajan laitteiden puutteisiin ja totesi ”Huaweit kaatuu”. Ai niitä ei ole, sillä lehti makaa painossa miltei kaksi viikkoa. Seuraavaksi palkitaan internetin hauskin musiikkibisnesihminen. Henkilö, joka on niinkin hauska, että on puhdasta hauskuuttaan saanut naamansa tatuoituna Heikki Helastisen koipeen. Sony Musicin Sami 86 RUMBA. Mutta sen kummemmitta horinoitta varsinaisten horinoiden kimppuun. NISSE M Some-award niille, joille se kuuluu Toisin kuin muilla aloilla, musiikkibisneksessä ei palkita taitavimpia SOMEMARKKINOIJIA. Tässä vaiheessa kaikki arvannevat, että voittaja on henkilö, joka muun muassa huomautti, että jos Von Hertzenin perheessä olisikin kolme tyttöä, aika monessa keikkapaikassa katseltaisiin VHS:ää
03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 42,50 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 44,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV %. Mies, jolle musiikkibisnes on elämä, Mikko Toiviainen! Taputuksia ja hurrauksia! Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä palkitaan vuoden ”someilmiö” ja ”mainoskampanja”. 5 numeroa/12kk 42,50 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.rumba.fi Tilaajapalvelu puh. Kolmanneksi vuoden someilmiö on myös ansioitunut hashtag ja puhuttanut myös Helsingin baareissa, silloin, kun sen suunnittelija ja ”art director” on ollut läsnä! Onneksi olkoon, LCMDF:stä tuttu Emma Kemppainen ja Lasermehu! Taputuksia ja hurrauksia. Toisaalta ilmiö on myös multimediallinen, onhan kyseessä suomalaisen musiikkibisneksen vetävin tarrakampanja sitten Epilä-yhtyeen lanseerauksen. Hän on rocktähti, bloggari, edesmenneen Sue-lehden skribentti (tehnyt kansijutut Indicasta, Samae Koskisesta, Herra Ylpöstä ja Samuli Putrosta), tiedottaja, Kalenterikarju ja #musafi-hashtagin kehittäjä. Lisäksi hän osoittaa arvostettavaa lojaliteettia esittämällä vilpittömästi fanittavansa Juha Tapiota ja muita edustamansa Kaiku Entertainmentin hattutelineitä. Ensimmäisenä palkitaan musiikkibisneksen intohimoisin somettaja. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Rikala voi saapua noutamaan palkinnon! Taputuksia ja hurrauksia! Sitten on koittanut aika siirtyä ainutkertaisen gaalamme pääkategorioihin. Ja koska twiittiseinällämme tapahtuman virallisesta hashtagista #nissem huolimatta ei ole edelleenkään mitään, alamme lopetella gaalaamme. Rock on, Pete! Adios ja seuraavan kertaan! Tilaa Rumba! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Hän käyttää valtavasti aikaa musiikkibisneksen parhaaksi ja uskoo, että kaikkien yhtyeiden ”näkyvyys” on hyväksi bisneksen yhtenäisyydelle. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-rumba Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Meillä on kunnia saada tähtivieraaksemme tv-ohjelmista ja kissanristiäisgaaloista tuttu ja afrostaan (sekä Rumban kannesta joskus herran vuonna 2009) tunnettu takavuosien Idols-tähti Pete Parkkonen. Jäljellä on hienon tapahtuman arvoinen loppuhuipennus, sillä mitä olisi musiikkija mediagaala ilman musiikkiesitystä. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rumba.fi. Siksi jokainen artisti ja yhtiö pitää muistaa tägittää jokaiseen statukseen ja twiittiin. Sen tekijät ovat tajunneet, että internetiin mahtuu loputtomasti viestejä ja että minkä tahansa voi julistaa itse ilmiöksi, salaliittoteoriaksi tai oikeastaan miksi tahansa, kunhan vain spämmää tarpeeksi sosiaalisessa mediassa. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä
• The xx -yhtyeen tuottaja, biisintekijä ja perkussionisti. FAKTA KY SY M Y S & V AS T A US 88 RUMBA. • Jamie Smith, syntynyt vuonna 1989 Lontoossa. • Julkaisi Gil ScottHeronin I’m New Here -albumista remix-version nimeltä We’re New Here (2011) kolme kuukautta ennen Scott-Heronin kuolemaa. • Tykkää vapaa-aikanaan skeitata ja ajella Triumph-vintageautollaan ympäri Lontoota. • Tehnyt remiksauksia muiden muassa Adelelle, Radioheadille, Florence + The Machinelle ja Four Tetille
”En tiedä. Olen tehnyt biisejä yksikseni neljän vuoden ajan xx:n levyjen välissä ja kiertueilla. TEKSTI TEEMU FIILIN Oliko soolevyn tekeminen sinulle unelma. Lopulta en halunnut menettää kontrollia taiteestani, mikä olisi ollut väistämätöntä, jos mukana olisi monia ulkopuolisia. Kunnon steel pan maksaa useita tuhansia, ja sitä on tosi vaikea soittaa.” Sämplääminen on olennainen osa tuotantotapaasi. Kirjoitimme biisit ihan eri tavalla kuin xx:ssä. Miksi. Keikoilla soitan lasten steel-rumpua, jonka löysin musiikkikaupasta Atlantassa. Paras tanssimusiikki on juuri sellaista: sitä tanssitaan, mikä on iloista, mutta monet kappaleista ovat hyvin surullisia. Siksi päätin ottaa mukaan vain Oliverin (Sim) ja Romyn (Madley-Croft) xx:stä, koska he eivät ole ollenkaan sama asia kuin vierailevat laulajat. Mikset halunnut tehdä sellaista. Levynpyörittäjä oman onnensa nojassa JAMIE XX, oikealta nimeltään Jamie Smith, tunnetaan ainakin Suomessa parhaiten The xx -yhtyeen tuottajana ja vasta sen jälkeen remikseistään ja djkeikoistaan. Se voi olla samaan aikaan iloinen ja surullinen. Levyllä on ehdottomasti enemmän ’täysiä’ hetkiä kuin vaikkapa Gil Scott-Heron -remixlevylläni (We’re New Here, 2011), mutta siellä on myös väljempiä kohtia. Ajan myötä se alkoi muotoutua enemmän albumin kaltaiseksi, joten tein vielä muutaman kappaleen, jotka tukisivat levyn kaarta.” Monet EDM-tuottajat tekevät albumeita, joilla on sata tähtivierailijaa solisteina. ”Ei oikeastaan. Kuuntelemani ja dj-keikoilla soittamani musiikki on eklektisempää, mikä tarkoittaa myös vähemmän minimalistisia juttuja. Pidän siitä, että musiikissa viitataan muihin tuotoksiin. Ehkä he pitävät siitä, mutta onhan se erilainen. Haastelimme ujon mutta sanavalmiin Smithin kanssa Tukholmassa helmikuussa. En olisi voinut tehdä soololevyä ilman heitä, sillä he ovat niin olennainen osa minun uraani. Siinä on trooppinen ja hauska ääni, mutta samaan aikaan se on melankolinen. Olen myös kasvanut soulin ja jazzin parissa. ”Silloin, kun aloitin musiikin tuottamisen, vaikutteeni tulivat DJ Shadow’lta ja RJD2:lta, joten aloin käyttää sämplereitä. Ennen kolmatta xxlevyä Smith julkaisee soolodebyyttinsä In Colour, jolla korostuu hänen taitonsa tanssilattoiden täyttäjänä. Vasta 26-vuotias lontoolainen on uudistanut indiepopin soundia enemmän kuin kenties yksikään tuottaja 2010-luvulla. Kenties tämän myötä käännytän joitain uusia ihmisiä kuuntelemaan xx:ää. Niin voin aloittaa tyhjältä pöydältä. Halusin, että In Colour kuvastaa myös tuota puolta minusta.” Sinun tavaramerkkisoundisi on steel pan -rumpu. Se kuulostaa tosi hyvältä, käytän sitä studiossakin. Good Times -biisi, jossa vierailevat Popcaan ja Young Thug, ei taas ole niinkään yhteistyö vaan pikemminkin biitti, johon pyysin eri räppäreitä räppäämään.” Mitä arvelet xx:n fanien pitävän levystä. The xx:n Coexist-levyllä (2012) pyrimme juuri tällaiseen yhdistelmään. Olen saavuttanut musiikissa jo kauan sitten kaiken, mistä olen voinut uneksia. Ja myös siitä, KY SY M Y S & V AS T A US ”TEIN YHDEN BIISIN ALICIA KEYSILLE, MUTTA EN OIKEIN NAUTTINUT SIITÄ POPMAAILMASTA. Alun perin ajatukseni oli tehdä vain mixtape netissä julkaistavaksi. SIELLÄ ON LIIKAA IHMISIÄ MUKANA EIKÄ LUOMISPROSESSI OLE KOVINKAAN LUOVA.” – JAMIE XX RUMBA 89. ”En tosiaan halunnut levystä mitään yhteistyölevyä, mutta jos olisin tehnyt mixtapen, sille olisi tullut vierailijoita. ”Steel pan herättää mielikuvia. Mistä keksit sen alun perin. Minusta tuntui, että minun pitää saada tuo musiikki ulos ennen kuin alamme tehdä kolmatta xx-levyä
Mutta ei meillä ole mitään paineita, me vain nautiskelemme elämästä. ”Soitan vinyyleitä ja digimusiikkia USB-tikulta. että albumilla on sämplejä siirtymäkohtina, jotka tekevät siitä kokonaisuuden. ”Tein yhden biisin Alicia Keysin Girl on Fire -levylle (2013). Ne jutut ovat kaikkein parhaita.” Xx on menossa pian studioon. Sellaisen, että minä aloitan tekemällä taustan. Euroopan klubija ravekulttuuri on yksinkertaisesti maailman paras.” Soitatko ollenkaan digitaalista formaattia. Luulen, että tulen käymään myös Helsingissä.” Mitkä ovat suosikkipaikkasi soittaa levyjä. Mutta osan biiseistä teemme tietysti vanhalla tavalla, jossa sanoitus ja melodiat tulevat ensimmäiseksi.” Esikoislevynne (The xx, 2009) kiertueella tehdyssä Rumban haastattelussa Romy sanoi, että teidän piti harkita toisen levyn tekoa. Euroopassa taas rakastan sitä, että saan olla osa jotain juttua, jolla on pitkä historia. On siellä varmasti jotain pikku nurkkauksia, joista en tiedä, onhan Lontoo niin suuri kaupunki. Mutta usein joku juttu valmistuu päivässä, koska se on niin inspiroiva. Onneksi olen nyt sellaisessa tilanteessa, että soittamillani klubeilla on yleensä hyvät laitteet vinyylin soittoon.” Lontoossa on hiljattain suljettu maineikkaita klubeja, kuten Plastic People. On kivaa, kun voin soittaa joillekin skideille oikeaa tanssimusiikkia ensi kertaa. Ei mitään siltä väliltä. Fabric-klubikin on sulkemisvaarassa. Siellä on liian paljon ihmisiä mukana eikä luomisprosessi ole kovinkaan luovaa, eikä ollenkaan hauskaa. Lisäksi vinyyli on äänen kannalta paras formaatti, mikäli klubilla on kunnollinen laitteisto – mikä on harvinaista nykyään, erityisesti festivaaleilla. Lontoo liikkuu innostavien juttujen aalloissa, etenkin tanssimusiikki.” KY SY M Y S & V AS T A US JAMES MEDINA 90 RUMBA. ”Rakastan kiertää Amerikassa, vaikka tanssimusiikki genrenä ei siellä olekaan ihan yhtä kehittynyt kuin Euroopassa. Olimme vähän vähemmän hyytyneitä tämän kierteen jälkeen kuin ensimmäisen levyn aikaan. Dj-kiertueen aion kuitenkin tehdä. Soitan vaikkapa jonkun 1970-luvun biisin vinyyliltä sen sijaan, että soittaisin digitaalista EDM:ää, jota he ovat tottuneet kuulemaan klubeilla. Mutta se, että olisin lavalla yksin soittamassa omia biisejäni, olisi paljon vaikeampaa. Mutta en oikein nauttinut siitä pop-maailmasta. Minulla on jo festivaalikeikat sovittuna. Mutta kun moni paikka sulkee, jotain uutta on tulossa varmasti tilalle ennemmin tai myöhemmin. On eri juttu soittaa toisten levyjä dj-keikalla. Nyt, kun olemme tehneet biisejä In Colourille, olemme luoneet yhden uuden tavan toimia. Siksi päätin jättää tuon maailman ja tehdä jatkossakin kaiken itse.” Tuleeko albumin tiimoilta livekeikkoja vai pelkästään dj-settejä. Toivottavasti jotain innostavaa. ”En aio soittaa livenä, mutta saatamme tehdä joitain tv-esiintymisiä tai soittaa albumin biisejä xx:n keikoilla. Teimme älyttömän kiertueen, ja halusimme pitää vapaata. ”Minusta näyttää siltä, että tilanne on vähän väljähtänyt. Joku tarina tai teema, joka kulkee sen läpi.” Miten nopeasti tyypillinen Jamie xx -tuotanto syntyy. ”Biiseissäni kestää yleensä yksi päivä tai sitten muutama vuosi. Pääsyy vinyylin soittamiseen on se, että aloitin sillä, joten se on mukavinta. Coexistin kiertueella olimme taas kirjoittamassa jo biisejä kolmannelle levylle. Oliko tällä kertaa varmaa, että kolmas levy tehtäisiin. Mitä voimme odottaa. Onko Lontoon klubiskene uhan alla. Eikö se kiinnosta. Mutta kaikki on ihan kesken, joten levystä ei ole vielä paljon kerrottavaa. Paineita tulee vasta, kun olemme lähempänä maalia.” Et ole tehnyt muille artisteille kovinkaan paljoa tuotantohommia. Minun pitää todella pitää jostain jutusta, jotta jaksan työstää sitä monta vuotta. Se on hauskaa, ja siinä on vähemmän vastuuta ja enemmän nautintoa. Minulla on myös pakkomielle ostaa levyjä. ”Debyyttilevyn jälkeen fiilis oli erilainen. ”Äänitämme levyä maaliskuussa, joten meillä on paljon aihioita jo kasassa
facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAKALENTERI WWW.ME TELI.NET METELI ON SUOMEN SUOSITUIN JA KATTAVIN KEIKKAKALENTERI. METELI TOIMII SELAIMESSA KAIKISSA PUHELIN MALLEISSA, TABLETEISSA JA TIETOKONEISSA. LÖYDÄT METELISTÄ KONSERTTI TIEDOT JA KLUBIILLAT, GENRESTÄ JA PAIKKAKUNNASTA RIIPPUMATTA