LYKKE LI esiintyy Flow Festivalilla 12. elokuuta LYKKE LI so sad so sexy mukana single deep end uusI aLbumI 8.6.2018
SATURDAY. Jone Nikula “ “ FIILISTELE: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK YHTEISTYÖSSÄ: OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KATILA ANNOUNCERS PERJANTAI 22.6. FRIDAY TORSTAI 21.6. THURSDAY KESKIVIIKKO 20.6. Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. WEDNESDAY LAUANTAI 23.6. Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa. Ja juuri siksi niin pirun hauskaa
Ja juuri siksi niin pirun hauskaa. SATURDAY. FRIDAY TORSTAI 21.6. Jäljittelemätöntä ja kovin suomalaista. Jone Nikula “ “ FIILISTELE: /NUMMIROCKFESTIVAL /NUMMIROCK YHTEISTYÖSSÄ: OHJELMA FESTIVAL L I N E U P JUONTAJINA LAURA VÄHÄHYYPPÄ HANNA-MARI KATILA ANNOUNCERS PERJANTAI 22.6. WEDNESDAY LAUANTAI 23.6. Metallijengiä, metallimusiikkia ja leirintäalue, joka on kuin risteytys Mad Maxia ja huvipuistoa. THURSDAY KESKIVIIKKO 20.6
fi THE NATIONAL US • MØ DK • A PERFECT CIRCLE US. NORDIS, HELSINKI @SIDEWAYSHEL MØ DK THE NATIONAL US A PERFECT CIRCLE US ww w.s idewayshelsin ki. Pe 8.6. RODRIGUEZ US • WARPAINT US • CIGARETTES AFTER SEX US • PAPERI T SILVANA IMAM SE • DEERHUNTER US • APPARAT DJ-SET DE • YOUNG FATHERS UK VESTA • PARIISIN KEVÄT • LITKU KLEMETTI • EZRA FURMAN US ACTRESS A/V LIVE UK • GASELLIT • ORANSSI PAZUZU JAMES HOLDEN & THE ANIMAL SPIRITS UK • MIREL WAGNER RÄTTÖ & LEHTISALO • TEKSTI-TV 666 • SLEAFORD MODS UK ADIKIA • ALEX CAMERON AU • ANTTI AUTIO • BARDO POND US • BEN FROST a/v live AU THE COMET IS COMING UK • DARK BUDDHA RISING • THE DEAD C NZ • DETALJI • DJ KRIDLOKK DOPPLEREFFEKT a/v live US • DRAAMA-HELMI • ELIAS GOULD • ESA KOTILAINEN “AJATUSLAPSI“ GETTOMASA • HENNA EMILIA & HOUREET • HERO DISHONEST • HÄN • ISLAJA • JANE WEAVER UK JONI EKMAN & KOIRA • JOOSE KESKITALO • K-X-P • KARINA • KAUKOLAMPI KAURIINMETSÄSTÄJÄT • KEUHKOT • LASTEN HAUTAUSMAA • LAU NAU • M • MAKTHAVERSKAN SE MAN DUO • NO FUN AT ALL SE • NYOS • PASTORIPIKE • PLASTIC TONES • PREOCCUPATIONS CA RISTO • RUUSUT • SIINAI • $NOW • SOFA • SUAD • TALMUD BEACH & FAARAO PIRTTIKANGAS TOKiMONSTA US • TOO SLOW • URSUS FACTORY • VARG SE • VERSACE HENRIK X NCO X MELO VIEW • VIRTA • VISIBLE CLOAKS US • YAMANTAKA // SONIC TITAN CA • YONA S i d e w a y s Su 10.6
56 PA AVOHARJU Oliko tämä savonlinnalaisyhtye edes yhtye. NORDIS, HELSINKI @SIDEWAYSHEL MØ DK THE NATIONAL US A PERFECT CIRCLE US ww w.s idewayshelsin ki. 48 NYLON BEAT Entiset teinitytöt palaavat täksi kesäksi lavoille laulamaan niitä setien tekemiä lauluja. Mikä tässä yhtälössä toimi ja toimii niin, että halutaan taas olla nylon. 64 LEV YT 72 SOITTOLISTA YONA 76 KOLUMNI R AMSAY 78 NISSE M 79 SARJAKUVA AMORIN AIK A 80 KYSYMYS & VASTAUS MIIKK A KOIVISTO S I S Ä LT Ö 2 / 2 018 RODRIGUEZ US • WARPAINT US • CIGARETTES AFTER SEX US • PAPERI T SILVANA IMAM SE • DEERHUNTER US • APPARAT DJ-SET DE • YOUNG FATHERS UK VESTA • PARIISIN KEVÄT • LITKU KLEMETTI • EZRA FURMAN US ACTRESS A/V LIVE UK • GASELLIT • ORANSSI PAZUZU JAMES HOLDEN & THE ANIMAL SPIRITS UK • MIREL WAGNER RÄTTÖ & LEHTISALO • TEKSTI-TV 666 • SLEAFORD MODS UK ADIKIA • ALEX CAMERON AU • ANTTI AUTIO • BARDO POND US • BEN FROST a/v live AU THE COMET IS COMING UK • DARK BUDDHA RISING • THE DEAD C NZ • DETALJI • DJ KRIDLOKK DOPPLEREFFEKT a/v live US • DRAAMA-HELMI • ELIAS GOULD • ESA KOTILAINEN “AJATUSLAPSI“ GETTOMASA • HENNA EMILIA & HOUREET • HERO DISHONEST • HÄN • ISLAJA • JANE WEAVER UK JONI EKMAN & KOIRA • JOOSE KESKITALO • K-X-P • KARINA • KAUKOLAMPI KAURIINMETSÄSTÄJÄT • KEUHKOT • LASTEN HAUTAUSMAA • LAU NAU • M • MAKTHAVERSKAN SE MAN DUO • NO FUN AT ALL SE • NYOS • PASTORIPIKE • PLASTIC TONES • PREOCCUPATIONS CA RISTO • RUUSUT • SIINAI • $NOW • SOFA • SUAD • TALMUD BEACH & FAARAO PIRTTIKANGAS TOKiMONSTA US • TOO SLOW • URSUS FACTORY • VARG SE • VERSACE HENRIK X NCO X MELO VIEW • VIRTA • VISIBLE CLOAKS US • YAMANTAKA // SONIC TITAN CA • YONA S i d e w a y s Su 10.6. Kuka tekee tämän hetken tärkeintä musiikkia. Jatkamme merkittävän musiikin listaamista myös Suomen ulkopuolella. Pe 8.6. fi THE NATIONAL US • MØ DK • A PERFECT CIRCLE US RUMBA 7. Lue ja ylläty! 40 MUU MA AILMA TOP 10 Miten maailman trendit resonoivat täällä ja mitä se kertoo popmusiikista tällä hetkellä. Ainakin kulttimainetta, kiljua, erikoismenoa ja rutkasti myyttejä riitti kirjaksi asti. 10 POIMINTOJA 12 VALITUT PALSAT 20 1+1 TIPPA ja EDU KEHÄKETTUNEN 26 MERKKIHENKILÖ ESA TONTTI 29 KOLUMNI RIIKONEN 30 POP-ESSEE AVICII 32 SUOMI TOP 10 Listaamme röyhkeästi 10 tällä hetkellä merkittävintä suomalaista biisiä silläkin uhalla, että se hetki meni jo
129 € ALAIKÄISTEN LIPUT 1 pv alk. 119 € TURBOVIP-LIPUT (K-18) VIP 3pv alk. 159 € (KAIKKI LIPUNHINNAT SISÄLTÄVÄT KO. HELSINKI SUVILAHTI 29.6.—1.7.2018 www.tuska.fi Oi ke ud et mu uto ks iin pid äte tää n NORMAALIHINTAISET LIPUT 1 pv alk. 109 € 3 pv alk. 69 € 3 pv alk. 79 € , 2 pv alk. 259 € VIP 1pv alk. LIPPUKAUPAN PIENIMMÄN PALVELUMAKSUN) TIMO RAUTIAINEN & TRIO NISKALAUKAUS CROWBAR MOKOMA TURMION KÄTILÖT IHSAHN HALLATAR MOONSORROW LEPROUS CARPENTER BRUT THE 69 EYES BEAST IN BLACK BOMBUS GRAVE PLEASURES LAURI PORRA FLYOVER ENSEMBLE TRIBULATION SHIRAZ LANE STICK TO YOUR GUNS THE CHARM THE FURY MANTAR ARION FORESEEN RED DEATH FEASTEM HARD ACTION ONI GALACTIC EMPIRE GLOOMY GRIM CRIMFALL BLIND CHANNEL BAEST TEMPLE BALLS BLACK ROYAL SIX INCH TYRANTTI
Musiikkiin suhtaudutaan yhä avarakatseisemmin, avoimemmin ja suvaitsevammin. Kaupunkilaisnuoriso vietti Vapaaherran elämää. Ja vaikka kuinka rakastan albumikokonaisuuksia ja fyysisiä formaatteja: hyvä niin! Soittolistojen algoritmit ovat raakaa bisnestä. Sen vuoksi oman äänensä kuuluviin saaminen on vaikeampaa kuin koskaan. Ne ovat kaikki albumeja, jotka muovasivat nuorison identiteettiä. Tämän päivän parikymppiset eivät tiedä albumikeskeisestä ajattelusta, viikkorahoilla ostetuista levyistä, vähän kehnommankin hankinnan väkisinkuuntelusta, tuhannen merkin levyarvioista suuttumisesta ja omaan porukkaan sopimattoman musiikin kuuntelun kaapissa piilottelusta mitään. Mustanaamion suojeluksessa jo vuodesta 1984. Musiikkia julkaistaan enemmän kuin ikinä ja se kaikki on jokaisen saatavilla. Teinien angstiin ymmärrystä tarjosi Ehjä. Hiekkalaatikoilla kasvoi uusi sukupolvi, jonka musiikinkuuntelutottumukset tulisivat romuttamaan tämän kaiken. Silti yhdellä kappaleella on enemmän vaikutusvaltaa kuin aiemmin. Sille, jolla myös Apulanta ravitseli itsestään lisää kierroksia ja nousi paikkaansa etsivän nuorison tunteiden tulkiksi. Joko uusina tulkintoina tai silkkana nostalgiana. PÄ Ä K I R J O I T U S RUMBA 9. Jos Wirtanen tuntui sanallistavan juuri sinun kelojasi, todennäköisesti pyörittelit silmiä Yrjänän tekotaiteelle. JUKKA HÄTINEN Kirjoittaja on poopydi scoop, scoop-diddywhoop, whoop-discoop-di-poop, poopdi-scoopty, scooptywhoop, whoopityscoop, whoop-poop, poop-diddy, whoopscoop. Ja niin teki kaveripiirisikin. Ehkä yhtenäiskulttuuria ei ollut enää tuolloinkaan, mutta selkeä sarja yhtenäisiä kulttuureja oli. Suoratoistopalvelujen loputon musavirtaus on mahdollistanut näennäisesti uusien genrejen ilmestymisen, vaikka ne suureksi osaksi ovat päivitettyjä luentoja menneestä: Tippa heinolalaisesta kapinasta, Slim Mill amisteknosta, Ruusut modeemin piippauksen tuomista mahdollisuuksista. Se voi kertoa sitä ympäröivästä maailmasta kaiken ja saada koko loppulistan kuulostamaan samalta vielä kuukausien kuluttua. vuosikerta Numero 674 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutustai jakelutavoista. 90-luvun musiikki soi vuoden 2018 kappaleissa vahvemmin kuin ehkä haluamme myöntää. Tippa oli yksi noista hiekkalaatikolla 90-luvun puolivälissä olleista. Apis-T 1 996 oli hieno vuosi olla nuori musiikin ystävä. Jos mietiskelit Yrjänän lyriikkaa, naureskelit ehkä Wirtasen naiiviudelle. www.rumba.fi facebook.com/rumbafi twitter.com/rumbalehti instagram.com/rumbalehti PÄÄTOIMITTAJA Jukka Hätinen TOIMITUSSIHTEERI Mervi Vuorela ULKOASU Mikko Litmanen KANNEN KUVA Markus Paajala TÄMÄN LEHDEN TEKIJÄT Tuomas Aflecht, Anna Brotkin, Teemu Fiilin, Markus Hilden, Iida Sofia Hirvonen, Saila Juuti, Toni Keränen, Joni Kling, Samuli Knuuti, Anne Lehtinen, Nisse M, Mikael Mattila, Oskari Onninen, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Jean Ramsay, Jose Riikonen, Susanne Salmi, Heini Strand, Kimmo Vanhatalo HARJOITTELIJA Eerika Leinonen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 etunimi.sukunimi@popmedia.fi rumba@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI Oskari Anttonen, Erik Kangas, Peter Lindroos, Oona Lukkarinen, Mikko Mali 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi TILAAJAPALVELU 03 4246 5302 (ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi KUSTANTAJA Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 00100 Helsinki 045 110 5522 www.popmedia.fi TOIMITUSJOHTAJA Tuomo Häkkinen PAINOPAIKKA M?kusala ISSN 0781-0326 35. Valitsin esimerkkiin vuoden 1996, sillä tyyliään vaihtanut turkulainen on selkeää jatkumoa juuri tuolle mainitulle Apulannan levylle. Marginaalien tuntumassa opiskeltiin Zopalkia. Vaikka nappikuulokkeissa soisi aivan eri kappaleet ja soittolistat, pirstoutuneet kuuntelutottumukset tuovat kuuntelijoita lähemmäs toisiaan. Rumba ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamattomien kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Ja jos 2010-luvulla päätä huimaavalla vauhdilla setääntyvän Apulannan mainitseminen vaikutteekseen ei ole avarakatseista, niin en tiedä mikä. Lukiolaisten luokkaretken kohde oli Discopolis
Töölön Ketterän ja DJ Ibusalin Kassal on tämän kevään kuningas siinä kuin Gasellien Imus viime vuonna samaan aikaan. – HEINI STRAND Aina välillä tulee sellainen suomalainen räppibängeri, että sitä on soitettava toistuvasti ja kovalla. – NIKO PELTONEN Futuristi Erkki Kurenniemen kuolemasta tuli vappuna kuluneeksi vuosi. Lehden tekijät ovat mieltä. Tsekatkaa Youtubesta vaikkapa Nazia Hassanin upea pakistanilainen 80-luvun alun diskohitti Boom Boom. – NIKO PELTONEN AN AN YA TA N TT U Punk in Finland -foorumin kuukausittainen euroviisumuotoinen levyraati, Piffiviisut, syöttää jatkuvasti tietoisuuteeni itselleni uutta, mahtavaa musiikkia. Mustavalkoisten asenteiden aika on ohi. Tietokirja avaa silmiä, ei saarnaa ja onnistuu olemaan myös hauska. P O I M I N T O J A Anton Vanha-Majamaan kirjoittama Kannabiskirja on mukaansa tempaavaa luettavaa. Suositus kaikille tulevaisuuksista ja ihmisen jättämistä jäljistä kiinnostuneille! – MIKAEL MATTILA Sideways-festivaalille saapuva Young Fathers julkaisi uransa helpoimman, tyylikkäimmän ja samalla parhaan albuminsa. Suosikkikappaleeni Cocoa Sugar -levyltä on sarkasmissa pyöritelty Wow – jota saa varmasti laulaa mukana keikalla ilman tietoa sarkasmista. – JONI KLING 10 RUMBA. Myös herkkisnynnyille. – JUKKA HÄTINEN Childish Gambinon kappale ja musiikkivideo This Is America on häiritsevä, osuva ja monitasoinen kommentti Yhdysvaltojen rakenteelliseen rasismiin. – JUKKA HÄTINEN Uskottavaa ponnahdusikkunasoundia kotimaasta! Lupaavia mixtapeja julkaisseen 111X:n esikoisalbumi Aches on teoksena vakuuttava kokonaisuus hajanaisen digitaalikierrättämisen tyylilajissa. Eksentrisen syntetisaattoripioneerin elämää ja ajatuksia kuvaava Tulevaisuus ei ole entisensä -dokumentti on nähtävissä HS:n sivuilla (Kuukausiliitteen Kurenniemi-artikkelin yhteydessä) vielä muutaman viikon ajan
Kuuluisuus on vaikea laji, josta harva selviää ehjänä. Sen soundtrackiksi sopi pelottavan hyvin kaksi tuoretta hardcorepunkjulkaisua: Maailmanlopun Tuhon koodi ja Kohti Tuhoa -yhtyeen Pelon neljäs valtakunta. – ANNA BROTKIN. – JUKKA HÄTINEN Whitney Houstonista kertova dokkari Can I Be Me jättää palan kurkkuun. – MERVI VUORELA Jos Sydän, sydän, FM2000, Wöyh! ja muut poukkoilevat raskasrokkaajat miellyttävät, Fat Rabbits ja singlensä Minun veitseni on pakollinen tutustumisen kohde. P O I M I N T O J A Biitsi raivostutti G Livelabin yleisön, kun Pykäri-keikan sijaan nähtiin paneelikeskustelu. – JONI KLING Vahvan visuaalinen verkkomedia Zelda.fi tarjoaa läjäpäin tärkeää luettavaa. Kolme vuosikymmentä klubikulttuuria voisi referoida avainsanoihin hedonismi ja todellisuuspako. Kapitalismi vs ilmasto. Toivottavasti Suomi löytää bändin. – TONI KERÄNEN Helsingin kaupunginmuseon näyttely Helsinki Clubbing on upea kunnianosoitus kaupunkia elävöittäneelle omaehtoiselle toiminnalle. – HEINI STRAND Sain hiljattain päätökseen yhden vaikuttavimmista tietokirjoista ikinä: Naomi Kleinin Tämä muuttaa kaiken. Duo tekee kyllä ihan musiikkiakin, mutta dekonstruktio on sillä tasolla, että joku taatusti loukkaantuu. Älä ahmi kaikkea kerralla
Tästä konsertista puhutaan vielä pitkään. Olihan illan tähti David Lynchin muusa ja Twin Peaksin uuden tulemisen myötä tuttu tv:stä FBI-agentti Tammy Prestonin roolistaan. VA L I T U T PA L S AT KUVAT JA TEKSTIT TOMI PALSA Chrysta Bell • Klubi, Tampere • 28.4.2018 TAMPEREEN Klubilla kävi hiljattain arvovaltaisia vieraita ihan Amerikan ihmemaasta saakka. 12 RUMBA. Ei ihme, että Lynch on Bellistä mehuissaan. Paikalle oli saapunut mukavasti uteliaita katsojia, mutta luulen, ettei heistä monikaan ollut tutustunut illan artistin julkaisemaan musiikkiin ennen konserttia. Chrysta Bell oli vangitseva ja kohtalokas solisti, ja vähäeleinen taustayhtye toimi komeasti
VA L I T U T PA L S AT RUMBA 13
VA L I T U T PA L S AT 14 RUMBA
VA L I T U T PA L S AT Satyricon • Tullikamarin Pakkahuone, Tampere • 27.3.2018 RASKAAMPI musiikki on jäänyt hieman lapsipuolen asemaan tällä palstalla, johtuen ainakin osittain siitä, että metallikeikkojen kuvaaminen tuntuu kaikessa geneerisyydessään itselleni kovin vieraalta. Satyriconin touhuista olen nauttinut pitkään. Siksi viehätyin siitä kovin. Bändihän on bläkkispoliisien silmissä myynyt itsensä jo ikuisuus sitten, mutta sepä ei minua estä riemastumasta bändin keikoilla kerta toisensa perään. RUMBA 15. Tämä kuva on valoineen mukava poikkeama siitä melko synkeästä kuvastosta, mitä alan keikoilta usein näkee
Aivan kuten edellä Chrysta Bell David Lychille, ovat Poutahaukatkin jättäneet jälkensä suuren elokuvaohjaajan sieluun. Suisto ja Poutahaukat ovat jotenkin jännästi luodut toisilleen. Aki Kaurismäen ja Poutahaukkojen yhteistyökuvio on toimiva ja hedelmällinen. 16 RUMBA. Toivottavasti yhtyettä ei menetetä ulkomaille ihan kokonaan, sellainen paha tässä yhtälössä tietenkin vaanii. Se on avannut Poutahaukoille ovet ulkomaisiin konserttisaleihin esittämään suomenkielisiä sulosävelmiään. VA L I T U T PA L S AT Marko Haavisto & Poutahaukat • Suisto-klubi, Hämeenlinna • 31.3.2018 PÄÄSIN pitkäksi venähtäneen tauon jälkeen katsomaan suosikkiyhtyettäni suosikkiklubiini
VA L I T U T PA L S AT Melanie C • UMK-finaalin kenraaliharjoitukset, Metro-areena, Espoo • 3.3.2018 SAARA Aalto valittiin Suomen edustajaksi Euroviisuihin lobbaamalla. Tämän lehden ilmestyessä peliliikkeen toimivuus on kaikilla tiedossa. Paikalle lennätettiin Saaran nuoruudenidoli, entinen Spice Girls -tähti Melanie C esittämään vanhan hittinsä I Turn To You. Viisuedustajaltamme kysyttiinkin, kenet hän haluaisi illan vierailevaksi tähdeksi. Suureen Uuden Musiikin Kilpailun finaaliin haluttiin muutakin ohjelmaa kuin kolmen viisuehdokaskappaleen esittäminen. Miksi. RUMBA 17
Odottelen innolla! RETRO 18 RUMBA. VA L I T U T PA L S AT Tool / Maynard James Keenan • Provinssirock, Seinäjoki • 16.6.2001 YHTENÄ iltana kuunnella Toolia vain. Mieluusti sitä tänäkin kesänä Toolia kuuntelisi vaikka ihan livenä, mutta valitettavasti se ei taida olla mahdollista. Yhtye nähdään uudistuneen Sideways-festivaalin odotetuimpana esiintyjänä. Yhtenä iltana ääniä lapsuudestaan. Maynardin kaksi aiempaa Suomen-keikkaa Toolin riveissä eivät päästäneet yleisöä helpolla, A Perfect Circlen pitäisi olla hieman kepeämpi pala purtavaksi. Mutta onneksi sentään kuvan erikoismiehen toinen yhtye A Perfect Circle saapuu kesän soittojuhliamme kaunistuttamaan
NuoriEspa Arabian nuorisotalo Nuorten Ekokahvila Martat Loistefestarin esiintyjiä ja paljon muuta Tapahtumassa ovat myös mukana nuorisopalvelun kesätyöntekijät, Savoy, Tapahtumayksikkö ja Gloria. Tule kuuntelemaan ja katsomaan nuorten luomia esityksiä Espan lavalle 27.6—30.6.
TEKSTI JUKKA HÄTINEN KUVAT EERIKA LEINONEN M ikä mahtaa olla mielessä nuorella räppärinalulla. Minut leimattiin edustamaan jotain landea junttidokausta”, Huovinen sanoo. Pimpin paukuttamisen sijaan Huovinen lauloi siitä, kuinka häneen sattuu. Nopeasti tullut suosio toi mukanaan hänen omien sanojensa mukaan ongelmia päihteiden ja masennuksen kanssa. Mainittujen julkaisujen väliin mahtuu miltei 15 vuotta, joten voinee todeta, ettei kovinkaan moni asia ole muuttunut. ”En minä missään katuojassa ehtinyt velloa, mutta minulla tuli ongelmia sen kuvan kanssa, mikä minusta luotiin. 20 RUMBA. EDU KEHÄKETTUNEN on aivan tyytyväinen samaan flanellipaitaan kuin 20 vuotta sitten räppiskenen ottaessa ensi askeliaan Suomessa. Uuden singlen taustalla kuultiin trap-hihatin sijaan akustista kitaraa. Maaliskuun alussa levy-yhtiö PME tiedotti, että Tippa-T on nyt Tippa. 1+1 Sukupolvista ja muista ruumiinosista TIPPA loi nahkansa ja toi uuden räpjohdannaisen trendin Suomeen. Tippa-T eli Topi Huovinen, 25, puolestaan koki jo muutaman vuoden jälkeen ajautuneensa umpikujaan tällä linjalla. Näistä asioista räppäsivät esikoisjulkaisuillaan reilut parikymppiset Tippa-T ja Edu Kehäkettunen. Kappaleet eivät enää tuntuneet omilta. Edu eli Harri Hinkkanen, 41, on rakentanut koko pitkän uransa näiden härskien peruspilarien varaan. Jonkin oli muututtava. Monesti vastaus tuntuisi olevan päihteet ja pillu
Ei miettiä itsestään jyrkkiä ajatuksia. Sitä joutuu sitten oman tunnemyrskyn keskellä selvittelemään itselleen. Hän kertoo, että hyvä perhe ei kuitenkaan ole tae hyvälle elämälle: vääristä valinnoista varoittavana esimerkkinä on toiminut oma, narkomaaniksi ajautunut isoveli. Vastapainoksi hän ei kuitenkaan ole tarjonnut juuri mitään. Se on ollut olemassa niin kauan, että Ylen viimesyksyinen henkilökuva rakastavasta ja perhekeskeisestä koti-isästä oli yllättävämpi kuin yksikään ”ineen stryyttaamisesta” varioitu rivi Kehäkettusen kappaleissa. Henkilökohtaisiin kysymyksiin Huovinen ei ole vastannut. Niissä Huovinen muistaa miltei poikkeuksetta alleviivata sitä, että Tippa-T on hahmo. Hän kokee, että häntä on pidetty niin ikään kusipäänä, ja kun häntä on lähestytty, on lähestytty swägä-mehu-läppiä hokien Tippa-T:tä, ei Topi Huovista. 1+1 ”Minulla ei ole tullut yhtään tuollainen kuva jätkästä”, Hinkkanen keskeyttää ihmetellen. Olen itsekin tehnyt törkeitä biisejä, mitä sitten”, Hinkkanen opastaa. Levy on levy ja kirja on kirja, sinä voit aina kääntää sivun ja jatkaa eteenpäin. Huovinen kertoo, että häntä on ahdistanut ihmisten suhtautuminen häneen. Nyt Huovinen ylistää vanhemmiltaan saamaansa kasvatusta. ”Showbisnes on showbisnestä ja sillä selvä. Enemmän minä olen kusipäitä elämäni aikana nähnyt kuin ollut sellainen”, Hinkkanen sanoo. MYÖS Edu Kehäkettunen on tietenkin ollut hahmo ja kulissi. Kuvitteletkohan sinä tuon leiman itse?” Hinkkasen kysymys on relevantti myös vanhoja Tippa-T-haastatteluita lukiessa. ”Siinä jutussa oli nimenomaan parasta se, että joku minua artisti-imagon takia kusipäänä pitävä näkeekin, että ahaa, se onkin tuollainen. On paljon helpompi olla itsensä kanssa, kun on tehnyt henkilökohtaisempaa musiikkia”, Huovinen sanoo. ”Voi olla, että olen suurennellut asiaa päässäni ja miettinyt liikaa, millainen kuva ihmisillä minusta on. ”Kun kuulin ekaa kertaa Tippa-T:tä, olin että okei, tämä kuulostaa siltä miltä suomiräpin pitäisi kuulostaa. ”Te olettekin tehneet musaa ennen kuin oli mitään somea, missä kaikki puidaan heti lynkkausfiiliksissä”, Huovinen kommentoi. ”En minä edelleenkään revittele millään perheasioilla, mutta haluan nyt näyttää millainen oikeasti olen, myös uusissa biiseissä. Ei kannata välittää yhtään, mitä muut ajattelee. Niissä biiseissä on hauskoja läppiä verrattuna moniin. RUMBA 21. Nyt on tuntunut siistiltä, kun jengi on tullut sanomaan, että ethän sinä olekaan mikään mulkku”, Huovinen sanoo. Vaikka meillä on ikäeroa paljon, niin ollaan aina sovittu yhteen, meillä on jotenkin samanlainen elämäntyyli ja meininki
”Kuuntelin juuri keskustelua seksuaalisesta häirinnästä. 1+1 ”Voi olla, että olen suurennellut asiaa päässäni ja miettinyt liikaa, millainen kuva ihmisillä minusta on. Nyt on tuntunut siistiltä, kun jengi on tullut sanomaan, että ethän sinä olekaan mikään mulkku.” – TIPPA ”Tuntuu, että ihmiset nauttivat päästessään leimaamaan, valittamaan ja takertumaan johonkin pieneen juttuun. Kaikki keskustelijat, sekä miehet että naiset, olivat 22 RUMBA. Jengi kuuntelee englanniksi paljon härskimpää musiikkia, mutta kun sen tekee suomeksi, niin se onkin yhtäkkiä tosi paha, ja taas joutuu Radio Helsinkiin puimaan asiaa.” MAINITULLA kanavalla radiotoimittajan työtä tehnyt Hinkkanen tarttuu asiasanana radioon ja vie keskustelua yli puoli vuotta tapetilla olleeseen aiheeseen
39 € (C4 HYTISSÄ) WWW.MATKAVEKKA.FI/RASKASTAJOULUA P. Tämä on kompakti mesta, jonka ympärillä on helvetisti vettä. kohdanneet häirintää. Maailmallakin tunnustettu asia on, että Helsinki on tällä hetkellä todella hip kaupunki. Muu maailma menee oikeaan suuntaan, ja täällä tehdään paskoja päätöksiä. Antaa Hinkkasen jatkaa: ”Sipilän hallitus on ottamassa valtaa Helsingiltä, ja se on täysin väärin. Korot on halpoja. ”Minä en vieläkään lähde paasaamaan mistään. Kymmenen vuoden kuluttua Turunkin kämpät kallistuu ihan samalla lailla kuin Helsingissä. Elämässä voi tehdä paljon asioita halvalla, kun vähän miettii. lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu lippupalvelu LIPUT ALK. Topi Huovinen on vältellyt politiikkaa ja todennut haastatteluissaan, ettei aio koskea aiheeseen pitkällä tikullakaan. 0600 10 800 1,98€ / min. Jos vedetään raja siihen, että mitä seksuaalinen häirintä on vuonna 2018, niin minä ainakin voin myöntää, että olen varmaan seksuaalisesti häirinnyt jengiä joskus”, Hinkkanen sanoo. Turku on minulle jotenkin vaan niin hima. Edu Kehäkettunen puolestaan on kehottanut allekirjoittamaan kansalaisaloitteen kannabiksen laillistamisen puolesta. + pvm. En edes sääli niitä tyyppejä, jotka ovat halunneet talvivaaroja ja muita kaivoshankkeita ja pilaavat siistit mestat, mitä täällä vielä on – antaa palaa, matkailijat viekööt rahansa vaikka Ruotsiin.” Huovinen kuuntelee Hinkkasta nyökytellen, mutta pitää suunsa visusti kiinni. 020 120 4000 KIERTUETEKNIIKAN TOTEUTTAA: TAPAHTUMAN JÄRJESTÄÄ: WWW.RASKASTAJOULUA.COM. Sitten kun on varaa ostaa kämppä, niin Turun hintataso on niin paljon edullisempi, että on varmaan pakko ostaa kuitenkin sieltä”, Huovinen sanoo. + pvm. + pvm. ”Kannattaa ostaa nyt. ”Se mitä politiikasta pitää ymmärtää on ahneus. Satunnaisia keikkoja ja Edumania-elokuvan esityksiä lukuun ottamatta hän on koti-isä, joka kuitenkin vastaa perheensä elättämisestä puolison kirjoittaessa pro graduaan. ”Taakibörsta vihaa kokoomuksen lisäksi ihan suoraan kaikkia toukohousulandeja, jotka kuvittelevat, että sille niiden haja-asutukselle tapahtuu jotain. Miten se on mahdollista. PALVELUMAKSUN) LIPUT ALK. Täältä saa vihdoin hyvää ruokaa järkevään hintaan. + pvm. 0600 10 800 1,98€ / min. Reissaaminen on saanut varmasti ainakin pohtimaan muuttoa pääkaupunkiin. Kaupunkifillarit on naurettavan halpoja verrattuna mihin tahansa muuhun kaupunkiin.” Turussa koko elämänsä asunut Huovinen ramppaa Helsingissä jatkuvasti, etenkin musiikkia tehdessään ja haastatteluita antaessaan. + pvm. ”Minulle on opetettu säästäväisyyttä, ja olen aina lyönyt sukan varteen kaiken ylimääräisen. Minulla on todella hyvä vuokrakämppä Turun keskustassa, ja siitä on vaikea luopua. + pvm. En koe omaksi jutukseni neuvoa ketään asioissa, joista en itsekään ymmärrä hevonhelvettiä”, Huovinen naurahtaa. 0600 10 800 1,98€ / min. ”Hehe! Kyllä olisi tarkoitus jossain vaiheessa muuttaa tänne. Joko Hinkkasen myyntipuheet saavat selaamaan asuntoilmoituksia. 0600 10 800 1,98€ / min. SIJOITUSVINKKEJÄ jakavasta räppäristä ei ensimmäisenä tule mieleen Edu Kehäkettunen. Suomessa ei ymmärretä uusiutua eikä tunnistaa niitä elementtejä, jotka voisivat tuoda rahaa. Nyt vittu ne realiteetit pöytään: ei tapahdu”, Hinkkanen aloittaa. Vanhan iskulauseen mukaan henkilökohtainen on poliittista, joten onko henkilökohtaisemman tulemisen tehnyt Tippa kokenut herätyksen tälläkin rintamalla. Monilla nuorilla on ongelmia rahankäytön kanssa, ja se johtuu suureksi osaksi HARTWALL ARENA 8.12.2018 KIERTUEPAIKKAKUNNAT JULKAISTAAN HUHTIKUUSSA! RISTEILY 20.-21.12.2018 HELSINKI-TALLINNA-HELSINKI SILJA EUROPA 8.12.2018 0600 10 800 1,98€ / min. 39,90 € (SIS. 0600 10 800 1,98€ / min. Kauhistelultaan kukaan ei kuitenkaan voinut puhua suoraan. MC Taakibörsta on ollut avoimen poliittinen ja osoittanut tukensa esimerkiksi Pekka Haavistolle. Homma on lähtenyt ihan käsistä, kun Espoossakin uudet kaksiot ovat melkein samoissa hinnoissa kuin Töölössä”, Hinkkanen neuvoo
Jengi fiilasi sitä, ja jaksoi nähdä vaivaa ja kirjoittaa palautetta.” Huovinen kertoo, että hänellä on ensimmäistä kertaa urallaan julkaisusuunnitelma. Sen vuoksi löytyy yhä paloa hommaan. ”Ai jännittikö vastaanotto. Kehäkettusen, Davon ja Setä Koposen muodostama yhtye ei ole tehnyt juuri mitään, ainakaan vuoden 2001 jälkeen. Ihan sellaisia summia, mitä ei jättäisi ottamatta. Ensimmäinen Tippa-single Satutat mua julkaistiin maaliskuussa ja on ollut singlelistalla siitä saakka. Se hallitsee listoja ja saa alati uusia muotoja. Artistinimen ja tyylilajin vaihdos ovat kuitenkin aina riskejä. En ole saanut mistään biisistä palautetta näin paljoa. Käsittämättömän siisti fiilis.” Edu Kehäkettusen ja MC Taakibörstan tämänhetkinen suosio on jossain määrin vastoin logiikan sääntöjä. Hinkkanen ei koe tarpeelliseksi juosta trendien perässä, eikä oikeastaan edes kuuntele räppiä. Se meni ekaksi. Niitä ovat ne hetket ja räppibileet 2000-luvun alussa, jolloin hän ymmärsi olevansa osa elinvoimaista ja kasvavaa uutta nuorisokulttuurin ilmentymää. Hän kertoo tehneensä biisit omaksi ilokseen eikä kuvitellut, että niitä kukaan kuuntelisi. Nyt näyttää pahasti siltä, että uusi Taakibörsta-julkaisu on tulossa. Huovinen sanoo nauttivansa ammattimaisemmasta meiningistä. Popmusiikkia. Kärjistetysti voisi sanoa, että Suomessa ei vielä vuosituhannen vaihteessa ollut räppiskeneä. Yhtäkkiä hän seisoi kotifestivaalinsa Ruisrockin lavalla tuhansien ihmisten edessä. Kun Edu Kehäkettunen -hahmon elämästä kertova ”dokumentti” Edumania oli valmis, sen ohjaaja Tommi Mattila tiedusteli Hinkkaselta, miten elokuvaa markkinoitaisiin niille, jotka eivät tiedä Edua. Postimies, muuttomies, räppäri – kaikki työpaikkoja heidän kirjoissaan. Vertauksen vuoksi: hänen suurinta hittiään Mehua on striimattu 5,3 miljoonaa kertaa, ja se ilmestyi 2014. 1+1 yhteiskunnan ja kavereiden paineesta. Hinkkasen vastaus oli, että ei mitenkään. Edu Kehäkettusen edustama boombap-soundi sinnitteli pitkään Suomessa, pidempään kuin muualla. Ne ensimmäiset kappaleet olivat jo ne, jotka nostivat Tippa-T:n valokeilaan ja suosioon kertaheitolla. Nyt ne kuuluvat nuorisomusiikissa jälleen, mutta eivät entisessä muodossaan, vaan räpin kautta kanavoituna. Hinkkasen toimintamalli on siihen nähden jostain nurinkurisesta universumista. ”Ne jotka ei tiedä, niiden ei pidäkään tietää.” 24 RUMBA. Listoilla soi nyt ihan erilainen räppi. Huovinen ei myöskään juokse trendien perässä, muut juoksevat hänen perässään: ensin hän lokalisoi trapin, nyt vuorossa on emo. Nyt kolme singleä odottaa vuoroaan, ja ne pohjustavat tietenkin tietä Tippa-debyyttialbumille. Tätä ennen singlet ja levyt laitettiin ulos sitä mukaa kun niitä valmistui. Tekisi mieli olla julkaisematta mitään, että jengi tulisi keikoille kuuntelemaan niitä uusia biisejä”, Hinkkanen kertoo. NYT räppi on Suomen suosituinta musiikkia. Kun julkaisin ensimmäisiä kappaleita, se oli jo se paikka, minne kappaleet laitetaan, ja se pitää vaan hyväksyä”, Huovinen sanoo. ”Silloin tajusin, että tästä voi tulla jotain. Se on silti Tavastian nopeiten loppuunmyynyt yhtye – saavutus, jota Nyt-liitteeseen päivittelemään kaivettiin itse Juhani Merimaa loppuvuodesta 2016. Vinyylijulkaisut Hinkkanen mieltää osakkeiksi, ”cd-roinaa” ei arvosta kumpikaan. ”Mietin, että on kiva jos se nousee Spotifyn top-listan 30 biisin joukkoon. Totta kai!”, Huovinen huudahtaa. ”Minä olen tyytyväinen, että ollaan oltu niin helvetin laiskoja. Esimerkiksi emon ja grungen paluuta ennustettiin muutama vuosi takaperin. Pakko päästä tekemään samoja juttuja kuin frendit, ja sitten laitetaan luottokortti laulamaan tai otetaan pikavippejä.” Hinkkanen ja Huovinen eivät kummatkaan ole olleet toimettomina aikuisiällään. Spotifyssa biisiä on kuunneltu 3,4 miljoonaa kertaa. ”Jos vedetään raja siihen, että mitä seksuaalinen häirintä on vuonna 2018, niin minä ainakin voin myöntää, että olen varmaan seksuaalisesti häirinnyt jengiä joskus.” – EDU KEHÄKETTUNEN Loppuunmyydyt klubit tai viime kesän isot festivaalikeikat eivät ole kuitenkaan ne, mitä Hinkkanen tulee muistelemaan keinutuolissaan. ”Kyllä sieltä rahaa tulee. MC Taakibörsta ei ehkä luonut sitä, mutta oli erittäin isossa roolissa skenessä. ”Jos vertaa ennen vanhaan tulleisiin rojalteihin, niin vittu mikä vitsi joku Spotify on!”, Hinkkanen huudahtaa. Striimauspalveluiden suhteen heillä on ehkäpä ikään liittyvä suhtautumisero
VIP-paketit alk. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, numeroimaton istumakatsomo 79,50 €. 49,50 €. L a 21.7. + s u p p o r t t b a Valkokankaiden Supersankari Johnny Depp yhtyeineen viimein Suomessa ! ! ke 14.11.2018 Savoy-teatteri Liput kuluineen alk. To 15.11.2018 HELSINKI, Kulttuuritalo Liput kuluineen alk. 49,50 €. 120 € ( sis. Liput kuluineen alkaen: kenttä 69,50 €, priority ( K-18 v.) 89,50€. Pe 20.7. S P E C I A L G U E S T to 29.11.2018 helsinki, Kulttuuritalo pe 30.11.2018 sein joki Areena La 1.12.2018 Areena oulu Su 2.12.2018 promenadisali, pori Liput kuluineen alk. HAMINA, Bastioni Portit auki klo 17.30. TAMMISAARI, STALL RSPARKEN Portit auki klo 15.00. 49,50 €. Savoy-teatterissa myös nämä: Susana Baca ti 22.5.2018 The Dubliners pe 2.11.2018 Trad.Attack ! ti 13.11.2018. alv.) pe 10.8.2018 Hanko, casino “hard rock night” La 11,8,2018 lahti a c e c o r n e r , u l k o a r e e n a Liput kuluineen alkaen 49,50 €
Hirveästi puhutaan, että teemme sitä ja tätä, mutta mitään ei tapahdu. Seuraava käännekohta oli Gaean toimintojen alasajo vuonna 2015. Löytyy myös Ristoa, Villa Nahia ja noin 70 muuta nimeä. Parin vuoden päästä toiminta laajeni myös levy-yhtiötoiminnan puolelle. Sitten vain ryhdyin myymään keikkoja, vaikka minulla ei ollut mitään kontakteja bisneksen tyyppeihin tai muuta vastaavaa tietoa”, Tontti kertoo. ”Kuten kaverini sanoi kerran, tällä alalla on paljon tyhjää haippia. Vaikka Alt Agencyn myymien artistien tyylikirjo on hyvin laaja, tietty vaihtoehtoisuus ja tässäkin jutussa muutamaan kertaan esiin tullut ”indiemäisyys” ovat yhdistävinä tekijöinä. Ja viittahan firman nimikin alternative-termiin. Pienellä raaputtamisella taustalta löytyy muitakin selittäviä tekijöitä. ”Alt Agency ei silti missään vaiheessa ole halunnut olla vain tietynlaisten yhtyeiden koti. ”Siitä tehtiin enemmänkin pöytälaatikkofirma. Hyvä ystäväni Antti Hietala oli minun kanssani töissä Gaeassa loppuvuosina. Kyselimme sen loputtua muista alan firmoista, että olisiko töitä, ja olisi ollutkin. Sitten sain kahden kaverini, Lasse Hytösen ja Miikka Koivikon kanssa idean, että perustamme oman yrityksen. Puhumme asiat suoraan, eikä se ole pelkkää hehkuttelua. Vuonna 2012 Gaean toiminta myytiin Exogenicille, ja Tontti siirtyi kuukausipalkkalaiseksi hoitamaan Gaean keikkamyyntiä. ”Olin aina se, joka sääti bändille keikkoja. 26 RUMBA. Osa bändeistä tulee komissiomyyjien kautta, osa taas ottaa suoraan yhteyttä Tonttiin. Artistilistaus on varsinainen Suomen indie-maailman Kuka kukin on -listaus. TÄLLÄ hetkellä Alt Agency työllistää Esa Tontin lisäksi yhden vakituisen työntekijän ja joukon komissiopohjaisia eli firman nimissä toimivia keikkamyyjiä. TEKSTI TONI KERÄNEN KUVAT EERIKA LEINONEN K uten niin monen musiikkialalla työskentelevän kohdalla, myös Esa Tontin menneisyydestä löytyy omaa bänditoimintaa. ”Meillä oli 2000-luvun alussa yhtye nimeltä Replika, jossa soitin kitaraa. Kun vaatimattomalta Tontilta kysyy tallin muodostumisesta ja ilmeisen onnistumisen syistä, saa ensimmäiseksi ”se nyt on vain jotenkin ajautunut tällaiseksi” -tyylisen vastauksen. ”Homma ei mene sillä tavalla, että soitan jollekin Egotripille ja sanon, että tulkaa meille keikkamyyntiin. Siitä tulee sellainen maine, että tuo nyt yrittää kalastella yhtyeitä itselleen”, Tontti kertoo alan kirjoittamattomista säännöistä. Sitten me kuitenkin päätimme, että perustamme oman firman.” Syntyi Alt Agency -ohjelmatoimisto, jolle päätyi keikkamyyntiin käytännössä koko Gaean aikana kerätty artistirypäs, muun muassa Circle, Death Hawks ja Iisa. Exogenicin omistaja Jacob Ehrnrooth kyllästyi toimintaan, eikä se mennyt tuloksellisestikaan kauhean hyvin. M E R K K I H E N K I L Ö Tekoja, ei lupauksia ESA TONTTI on Alt Agency & Managementin kantava voima. Joku vertasi meitä Kentiin, jota olen itsekin fanittanut”, Tontti muistelee. Minulle on sanottu, että meidän firmalla ei ole sellaista. Sen musiikkityyliä on vaikea määritellä. Muun muassa Litku Klemetin, Töölön Ketterän ja Circlen kanssa yhteistyötä tekevän miehen mukaan homma toimii, kun välttää turhaa hypeä ja hoitaa luvatut asiat. Esa Tontin omat soittohommat jäivät pikku hiljaa pois, mutta Gaea puolestaan kehittyi vähitellen indie-rintamalla merkittäväksi tekijäksi, joka myi keikkoja Reginan, Manboyn ja Astrid Swanin kaltaisille nimille. Lisäksi hän on mukana pyörittämässä Soit se silti -pienlevy-yhtiötä. Kyllä me ihan mielellämme otamme kaikensuuruisia artisteja. On tärkeää, että on paljon tuttuja ja verkostoja apuna, koska eihän sitä voi itse seurata kaikkea mahdollista musiikkirintamalla.” Tontin mukaan Alt Agency saa bändejä talliinsa pääasiassa kahdella tavalla. Keikkamyynnissä on niin Hexvesselin ja Seremonian kaltaista kitaramanausta kuin Horse Attack Sqwadin ja Töölön Ketterän yleisöä villitsevää grimea. Replika toimi myös pontimena sille, että Tontti perusti ensimmäisen ohjelmatoimistonsa, Gaea Booking & Recordsin vuonna 2005
M E R K K I H E N K I L Ö RUMBA 27
En tiennyt bändistä mitään, mutta luotto Leppäsen vainuun oli kova. Keikkapuolella me taas teemme aika paljon yhteistyötä vaikkapa Högin (Julma H, Olavi Uusivirta, Sini Sabotage) ja All Dayn (Eevil Stöö, Gettomasa, Teflon Brothers) kanssa. ”Managerit vievät artisteja kuvauksiin, hoitavat niille vaatteet ja miettivät tyyliä, hallinnoivat haastatteluja ja niin edelleen. Aikanaan siellä on huomioitu myös muun muassa Adele ja Of Monster & Men.” AGENCY-VOITTO ”Vuonna 2016 meidän agenttimme Johannes Leppänen puhui Litku Klemetin ottamisesta rosteriin. Kaikki tuntevat joko suoraan tai välillisesti toisensa. Bändillä oli varmaan koko festarin isoin yleisö. Vaikka Tontti on Suomen musiikkimaailman keskisarjassa merkittävä peluri, hän ei suostu houkuttelemallakaan nimeämään muita toimijoita kilpailijakseen. Minulla managerina toimiminen lähti siitä, kun olin French Filmsin keikkamyyjä ja tein paljon muutakin. Hän on esimerkiksi ensi vuonna kymmenettä kertaa järjestettävän Tampereen Valoa-festivaalin yksi perustajista. Suomirock-bändi, jolle povaan pitkää uraa ja joka muistetaan vielä 20 vuoden päästä.” Ei ole ainakaan sellaista lähtökohtaa, että ’tämä on liian suosittua, älä vaan tule meille’. ”No, esimerkiksi ulkomaiden keikkojen ja kiertueiden säätämistä, sekä joidenkin sopimuskuvioiden hoitamista. Tuntuu, että Suomessa on koko ajan vähemmän pienlevy-yhtiöitä. Albumi sai paljon ansaittua huomiota, ja keikat olivat huikeita. ”Mutta totta kai Soit se silti julkaisee vain sellaista, jossa näemme jotain potentiaalia tai jota itse diggailemme voimakkaasti. LABEL-TOIMINNAN ALKU ”Vuonna 2007 Gaea julkaisi Pintandwefallin debyyttialbumin Wow! What was that, baby. Sen tallissa on sekä Alt Agencyn keikkamyynnissä olevia artisteja (Sydän, sydän, Antti Autio) että muita mielenkiintoisia tai nousevia kykyjä (Rebecca, Hän). Kyllä tätä tehdään myös ihan rahan takia.” ALT Agency tekee myös managerointityyppistä toimintaa muun muassa Teksti-tv 666:n ja Lake Jonsin kanssa. Se on enemmän tuota ulkomaiden kuvioiden hoitamista.” Onhan Tontillakin tosiaan oma levy-yhtiönsäkin, vuonna 2016 perustettu Soit se silti. ”Hyvin harvoin on mitään kahnauksia. Viimeistään 2017 Sidewaysin keikalla huomasin, että nyt lähtee. Isot tekevät omaa juttuaan, pienet omaansa. Minä en sellaista juurikaan tee. Mitä Tontti teki French Filmsin kanssa enemmän kuin keikkamyyjät normaalisti. ”En ole koskaan perustanut mitään firmaa yksin, vaan siinä on aina ollut joku hyvä tyyppi toisena. Sen jälkeen onkin myyty loppuun Tavastiat ja kierretty paljon festareita. Jouduin sanomaan, että nämä eivät ole enää keikkamyyjän hommia.” Mitä tämä tarkoittaa käytännössä. Siinä vaiheessa, 2010-luvun alussa, tuntui, että Suomeen tuli muutenkin enemmän suoranaista management-toimintaa.” Tontin mielestä Suomen isojen levy-yhtiöiden management-toiminta vaikuttaa enemmän a&r-tyyliseltä tekemiseltä. Soit se silti -yhtiön perustin ystäväni Tomi Nordlundin kanssa. Ebboissa oli tuota ennen huomioitu Suomesta Sunrise Avenue ja myöhemmin ainakin Alma. Ensinnäkin Suomessa on niin pienet piirit. Olenkin vitsaillut Svartin tyypeille, että piti perustaa jokin kilpailija, etteivät he voi julkaista ihan kaikkea tämän saran materiaalia.” Esa Tontin nimi löytyy myös useamman tapahtuman ja festivaalin taustalta. Emme tienneet julkaisuhommista käytännössä mitään, mutta laitoimme mimmit Toijalaan Jarkko Heiniön studioon, ja levy ulos. Ja hetken lähtikin. Bändi oli hurjassa iskussa, ja fiilikset olivat, että nyt lähtee. ”Meillä on ollut se ongelma, ettemme oikein ehdi tehdä manageroimista kunnolla. Jälkimmäiseen tarvitsee jo lakimiesten apua, koska itselläni ei aina riitä taidot katsoa sellaista kunnolla läpi. En koe, että tällä sektorilla on kauheasti kilpailua.” M E R K K I H E N K I L Ö ”Olen vitsaillut Svartin tyypeille, että piti perustaa jokin kilpailija, etteivät he voi julkaista ihan kaikkea tämän saran materiaalia.” – ESA TONTTI ESA TONTTI 28 RUMBA. Olin päättänyt, että Alt Agency ei julkaise levyjä, etten tuhlaa aikaa ja voimavaroja sen puitteissa”, Tontti sanoo. . Soit se silti -yhtiön lähtöajatuksena oli välttää genrerajoituksia. Albumi myi fyysisenä yli 3000 kappaletta.” MANAGEMENT -HELMI ” French Filmsin voitto Ebba Awardsissa, Hollannin Eurosonicissa vuonna 2013. Keikkamyynti vie kaiken ajan. Järjestämme yhteisiä iltoja ja ostamme toisiltamme palveluita
Lisäksi kysymys on siitä, että tekopyhyys on sietämätöntä. Se on kuitenkin tullut luotettavasta lähteestä ja kuvaa aihettamme niin hyvin, että se on syytä kertoa. Tällainen toimintatapa on kuitenkin journalistisesti ongelmallinen ja sitä kautta lukijoiden kannalta vaikea: on mahdotonta tehdä totuudenmukaisia ja kiinnostavia artikkeleita. Artisti saattaa halutakin tehdä sen jutun. Tarinasta on usein kyse myös silloin, kun artisti ei lähde johonkin artikkeliin mukaan. Kysymys on musiikkiteollisuuden murroksesta ja siitä, että toimittajia ei teollisuuden mielestä enää tarvita kuten ennen. 2: Linjausten antaminen toimitukselle artikkelin suhteen on asiatonta. Seuraavaksi kirjoittamani asia ei ole tarkistettu fakta. Mutta toimittajan työ on mennä tarinan taakse, ei toistaa tarinaa siten kuten promoottori käskee. Kuolen joka kerta, kun näen artistin jeesustelevan huumausaineiden käytön pahuudesta, kun nenä on vielä valkoinen edelliseltä viikonlopulta. Oli pakko riskeerata artisti juttuun mukaan, vaikka se olisi naarmuttanut tarinaa, koska julkisuutta piti saada. Hyöty-riskisuhde sille, että artisti päästetään tietyn median käsiteltäväksi voi vaikuttaa epäedulliselta, koska perinteisellä medialla ei ole samanlaista julkisuuden portinvartijan asemaa kuin aiemmin. Mielestäni kysymys on rehellisyydestä ja musiikkifanin oikeudesta tietää, mistä hänen kuuntelemassaan artistissa on kysymys. Levy-yhtiöväki tietysti haluaa myydä tuotettaan niin kuin parhaaksi näkee. RUMBA 29. Levy-yhtiössä on kuitenkin hänen puolestaan päätetty, että hänen tarinalleen ei nyt sovi mennä mukaan tällaiseen juttuun. Pääministeristä on syytä ottaa selville kaikki, mutta ketä se haittaa, jos emme tiedä, millainen ihminen Jare Henrik Tiihonen on oikeasti. Mutta toimittajan työ on mennä tarinan taakse, ei toistaa tarinaa siten kuten promoottori käskee. Muuten mediasta voi tulla journalistisen tuotteen sijaan markkinointituote. Tässä on ongelmia: 1: Ketään missään ei kiinnosta lampaan tavoin määkivä ”höpötellään hieman mukavia sun levystä” -artikkeli. Tällainen sanelupolitiikka on viime vuosina lisääntynyt. R I I KO N E N KO LU M N I Y ritimme saada tietylle palstalle erään artistin, mutta se ei onnistunut. Sitä paitsi viimeistään Jari Sillanpään huumausainekohun jälkeen on käynyt selväksi, että artistin tarinalla ei ole aina kovin paljoa tekemistä sen kanssa, millaisesta kaverista on oikeasti kysymys. Aggressiivinen tarinointi aiheuttaa lieveilmiöitä. Jos artisti sekoilee ja kansalainen sattuu kuvaamaan sen vaikka kännykällään, artistin hovi saattaa painostaa kansalaista poistamaan videon, koska se ei sovi artistin tarinaan. Ennen internetiä ja sosiaalista mediaa levy-yhtiöt olivat riippuvaisia perinteisestä mediasta, sillä he tarvitsivat näkyvyyttä. Yhä useammasta jutusta uhkaa tulla laiskaa (ja pitkäveteistä) promootiota sen sijaan, että se olisi kriittistä mutta tasapuolista (ja kiinnostavaa) journalismia. Ei artistilla ole toki velvollisuutta olla palstoilla. JOSE RIIKONEN Toimittaja haluaisi kirjoittaa totuudenmukaisia ja kiinnostavia tarinoita artisteista. Ongelma musiikkijournalismin suhteen on lisäksi siinä, että musiikkijournalismi ei yleensä ole yhteiskunnallisesti järin merkittävää. Etenkin isoilla tähdillä on joskus tietynlaista ”hovia” mukanaan. Miksi. Levy-yhtiöväen mukaan artisti nimittäin tekee vain haastatteluita, joissa puhutaan uuden levyn tekemisestä ja uuden levyn musiikista. Tarina tekopyhistä tarinoista Tarinassa ei sinänsä ole mitään vikaa – pop on yhtä tarinaa ja siksi se kiehtoo. Siksi musiikkiteollisuuden täytyy panostaa yhä enemmän artistin julkisuuskuvaan – tarinaan – jotta artistin musiikkia saadaan myytyä. Toimitus päättää. Siksi se sepittää näitä tarinoita ja siksi se pyrkii pitämään tarinan säröttömänä. Tarinassa ei sinänsä ole mitään vikaa – pop on yhtä tarinaa ja siksi se kiehtoo. Nykyään moni promoottori miettii, miksi ottaa riski, etenkään pienemmän median kohdalla. Musiikkia tulee kaikkialta
huhtikuuta, hän täytti kaikki varhaisen popkuoleman tunnusmerkit. Sitä joko käänsi sivua tai otti selvää asiasta. Ihmisen tapa suhtautua kuolemaan on aina itsekäs, sillä suremme omaa menetystämme, emme poismenneen. Esimerkiksi Leonard Cohenin (1934–2016) kuolema oli laajan ja klassisen tuotannon ansiosta merkittävä, mutta kovin traaginen se ei ollut, sillä Cohen oli jo 82-vuotias. TEKSTI SAMULI KNUUTI P O P E S S E E P opkulttuurissa on aina ollut vankka sijansa varhaiselle kuolemalle, mutta siihen pätee myös tiukka meritokratia. Vuonna 2016 Inc.-lehti nimesi Aviciin kuudenneksi nopeiten kasvavaksi eurooppalaiseksi yritykseksi. SOMEAIKAKAUDEN vastenmielisimpiä ilmiöitä on tarve julistaa omaa tietämättömyyttään. Mutta sitten näihin vankkureihin meni ja hyppäsi joku Koska tekstien ympärillä on sliipattua edm:ää ja housea, harva ajatteli, että Avicii ehkä tarkoitti mitä laulatti. Mitä nuorempi vainaja, sitä myyttisemmäksi kuvittelemme toisen vaakakupin sisällön. Kun ruotsalainen dj ja muusikko Tim Bergling alias Avicii kuoli Masqatissa 20. Niinpä media kompasteli pahasti yrittäessään ymmärtää yllättäen menehtynyttä edm-tähteä AVICIITA. Popkulttuurissa laitamme ensimmäiseen vaakakuppiin sen, mitä olemme kuolleelta taiteilijalta saaneet ja toiseen sen, mitä olisimme vielä voineet saada. Kun ihmiset ennen internetiä törmäsivät asiaan tai ilmiöön, jota he eivät tunteneet, oli kaksi ilmeistä tapaa toimia. Hän oli kuollessaan vasta 28-vuotias, poistui ilmeisesti oman käden kautta, ja takana oli kaksi menestynyttä albumia sekä vuodesta 2011 käynnistynyt pitkä sarja suuria hittejä, remiksauksia ja vierailuja muiden kappaleilla. 30 RUMBA. Vaikka asioiden selvittäminen on nykyään helpompaa kuin koskaan, yhden nettihaun takana, liian usein polvirefleksi on kirjoittaa uutisen alle maagiset sanat: ”En ole ikinä kuullutkaan”. Nuorena nukkunut, 2018 remix Varhaisten kuolemien piti olla rocktähtien yksinoikeus. Niinpä Aviciin kuolemasta kertovien uutisten ja somenoteerausten alle kutoutui paheksunnan laahus, kun keski-ikäiset suomalaiset ilmaisivat närkästystään siitä, että joku muusikko oli mennyt kuolemaan nuorena ilman, että he olivat kuulleetkaan hänestä, ja media vielä kehtasi kirjoittaa moisesta. Kunniakkaana pidetty traditio näytti loppuvan vuosituhannen vaihteeseen, kunnes Amy Winehouse elvytti sen vuonna 2011 – mutta se oli okei, sillä Amy oli ominut yhtä lailla musiikkityylinsä kuin ulkonäkönsä ja päihderiippuvuutensa edellisiltä vuosikymmeniltä ja sukupolvilta. Vetäytymisen syynä olivat terveyshuolet: yletön alkoholinkäyttö oli aiheuttanut haimatulehduksen jo aikaisemmin, eikä paniikkikohtauksista ja ahdistuksesta kärsivä supertähti pystynyt selvinpäin suorittamaan konserttejaan. Varhaisten rockja popkuolemien kun piti olla edeltävien sukupolvien juttu! Buddy Holly, Jimi Hendrix, Jim Morrison, Janis Joplin, Brian Jones, Tim Buckley, Jeff Buckley, Kurt Cobain... Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että vaikka jokaisen 28-vuotiaan kuolema on tragedia, toiset kuolemat ovat traagisempia kuin toiset. Ensimmäisen vaakakupin paino sanelee varhaisen poismenon merkittävyyden, jälkimmäisen oletettu paino taas sen traagisuuden. Paitsi ehkä ne kymmenet tuhannet, jotka täyttivät Tukholman Sergelstorgetin hänen kuoltuaan. Bergling oli kultasormi, joka ehti sirotella taikapölyä muun muassa Coldplayn, Madonnan, Major Lazerin ja Mortenin kappaleille. Ohessa hän teki keikkoja aina elokuussa 2016 tapahtuneeseen vetäytymiseensä kiertue-elämästä
OPISKELE MUSIIKKIA KESKELLÄ HELSINKIÄ! 20.8.2018-31.5.2019 Ilmoittaudu mukaan osoitteessa www.heo.fi LAULAJA Syvennytään laulamiseen ja sen eri muotoihin laaja-alaisesti. Bergling sai lopulta tahtonsa läpi, Las Vegasin keikat peruttiin, mutta jokin oli silti ehtinyt jo jauhautua peruuttamattomasti rikki. ”AVICIIN liian suppeaksi jäänyttä tuotantoa leimaa nimenomaan rakkauden ja hyväksynnän tarve”, Markus Hilden bloggasi postuumisti – ja tämä pitääkin paikkansa, kun kuuntelee taakse jääneitä albumeita True (2013) ja Stories (2015) sekä paksua nippua irtosinglejä. Rakennetaan vertaisverkostoa ja syvennytään lauluntekemisen eri osa-alueisiin omista lähtökohdista ja vahvuuksista. HEOMusiikki108x297.indd 5 27/04/2018 10.52. Suomalaisen median ignoranssissa ei toki ole mitään uutta, sillä kun Kurt Cobain kuoli huhtikuussa 1994, Ilta-Sanomat keskittyi samana uutispäivänä kirjoittamaan siitä, kuinka Tauski oli omien sanojensa mukaan sytyttänyt itsensä vahingossa tuleen autotallissaan. Tyylilajeja ja musiikin teoriaa, lyriikan kirjoittamista ja singer-songwritertyötä. Musiikin teoriaa, yhteissoittoa ja produktioita. ”Se olisi raskaampaa hoitaa show’t, raskaampaa minulle. Ja managerin ääni jatkaa. Ylen toimittajan Ville Vedenpään ”muistokirjoituksen” virke ”Harvemmin myöskään kuulee ruotsalaisista artisteista, jotka kamppailevat päihdeongelmiensa kanssa” summasi hyvin täkäläisen median kompetenssin silloin, kun aiheensa on nuorisoon ja sen musiikkiin liittyvät asiat. Tämä stressaa minua. MUSIIKKI JA MUSIIKKITEKNOLOGIA Soittimien ja instrumenttien hallintaa, musisointia bändissä ja musiikkiteknologiaa. Toki Avicii ilmaisee itseään useimmiten vierailevien artistien laulamien kuluneiden fraasien kautta, mutta eikö hän tässä vain jatka vanhaa bluesin traditiota etsiä totuutta kliseistä. Mitä vitun väliä jollain brändillä on?” ”Käydään nyt nämä asiat läpi”, joku jatkaa. ”Jotta sinulle varmasti selviää, kuinka paljon rahaa oikein menettäisimme. Koska tekstien ympärillä on sliipattua edm:ää ja housea, harva ajatteli, että Avicii ehkä tarkoitti mitä laulatti. Musiikkiteknologian perusteet ja tietotekniikan hyödyntämistä laulun tekemisessä. MAKAABEREIMPAAN valoon Berglingin kuoleman asettaa lokakuussa 2017 julkaistu dokumentti Avicii: True Stories, joka osoittaa, että vaikka soundtrack sykkii eri tavalla, musiikkibisneksen raadollisuus pysyy johtomelodiana. ”Ihan oikeasti.” ”Ja sitten elokuussa on…” ”Lopeta”, Bergling sanoo. Esiintymisiä ravintoloissa ja klubeilla. Viikoittaista työskentelyä bändin kanssa sekä esiintymisiä bändissä. ”Kuunnelkaa nyt. Dokumentissa Bergling anoo sairaalavuoteelta lupaa saada jäädä sairaalaan ja nuokkuu autossa lääketokkurassa samalla kun hänen managerinsa – ystävä vielä – järjestelee hänelle haastatteluita. Mutta hän palaa. ”Ei pidä paikkaansa”, Bergling sanoo, nojautuu kyyryyn ja katsoo lattiaan. Esiintymistilaisuuksia ravintoloissa ja klubeilla. Valmentaudutaan valintakokeisiin. Hän nousee seisomaan. Dramaturgisesti kuvaavin on kuitenkin kohtaus, jossa hän selväpäisen oloisena väittelee manageriportaan kanssa kiertueen jatkosta. Ja sitten hän poistuu kuvasta. Paitsi ehkä ne kymmenet tuhannet, jotka täyttivät Tukholman Sergelstorgetin hänen kuoltuaan. KOSKA kaiken täytyy jatkua, kaiken oli pakko loppua. LAULUNTEKIJÄ Opiskellaan lyriikan kirjoittamisen, säveltämisen ja sovittamisen prosesseja. ”En minä kuseen joutuisi”, Bergling yrittää. ”Minun ensireaktioni on, että on raskaampaa peruuttaa nämä show’t kuin hoitaa ne”, joku argumentoi. ruotsalaiskloppi, jota ei osaisi tunnistaa poptähdeksi rantalentisjoukkueen seasta! Sitä paitsi, eikö musiikin soittamisen vahvistinmuurien ja lasertehosteiden takana, bailaavan massan edessä, pitäisi olla kivutonta ja helppoa. Ensiksi olisi kolme viikonloppua Las Vegasissa. Esirippu. Sitten sinulla olisi vapaata ennen kahta seuraavaa…” ”Tämä ahdistaa minua”, Bergling sanoo ja nousee seisomaan. Kaksi vuotta myöhemmin tuli droppi, jota ei enää seurannut nostatus. Laulutekniikkaa, tulkintaa, ja stemmoja. En näe mitään positiivista edes yhden show’n tekemisessä.” ”Mutta eikö se turmelisi Aviciin brändiä?” toinen yrittää
Sitä seuranneen vuosikymmenen aikana on niin sanotusti virrannut paljon dataa Spotifyssa. Miksi räppi on aiheuttanut nuorten ja aikuisten välille sukupolvien kuilun. Artikkelikokonaisuus jääköön siis yritykseksi valottaa jokin hetki, joka ei ole koskaan lopullisesti vangittavissa. Miksi kaikki puhuvat Ruusuista. Uskomme, että niihin kysymyksiin vastaaminen on juuri nyt tärkeämpää popista kiinnostuneelle kuin yksikään arvostelu, jossa kerrotaan, onko jokin albumikokonaisuus ihan ok vai peräti neljä tähteä. Idea on varastettu The New York Times Magazinen eli Timesin viikoittain ilmestyvän ”Kuukausiliitteen” tämän kevään musiikkinumerosta, jossa lehti valitsi 25 kappaletta, jotka ”kertovat, mihin musiikki on menossa”. ”Normaalimpaa” musiikinkuuntelua edustavat yksittäiset kappaleet, joiden ohessa on toissijaista, minkä nimisellä levyllä ne ovat, jos ovat. Kappaleet eivät ole paremmuusjärjestyksessä. Myös oheisten tekstien kirjoittajia on pyydetty vastaamaan ensi sijassa kysymykseen, mitä kappale kertoo ympäröivästä maailmasta ja popmusiikista juuri nyt. Mihin hermoon Tippa osui luovuttuaan T-kirjaimesta. Samaan aikaan albumista on tullut formaattina musiikkilehtien ja musiikkinörttien lähes eksklusiivinen tuote. kertavalotusta tästä ajasta 32 RUMBA. Mitä ne kertovat ympäröivästä maailmasta ja popmusiikista juuri nyt. Menneessä ajassa albumit olivat ne, jotka muovasivat ympäröivää kulttuuria. Pop tosin tapahtuu niin nopeasti, että tämän lehden ilmestyessä listalle olisi jo voinut vaihtaa Childish Gambinoa, Ariana Grandea tai Nicki Minajia tai vaikka mitä. Ja on Tracey Thorn muistuttamassa nostalgiasta, joka ei ole kadonnut tai katoamassa mihinkään. Miksi Pyhimys on radiossa. Kirjoittaja ei välttämättä edes pidä esittelemästään biisistä. TOIMITTANEET OSKARI ONNINEN JA JUKKA HÄTINEN E dellisen kerran, kun Rumbassa julkaistiin erillinen artikkelikokonaisuus jonkin ajanjakson parhaasta musiikista, vuosi oli 2008 ja formaatti menneen vuosikymmenen parhaat albumit. Sen vuoksi seuraavassa artikkelikokonaisuudessa listataan juuri tämän hetken tärkeimmät kotimaiset ja ulkomaiset kappaleet – kymmenen kumpiakin. Yhtenäiskulttuuria ei ole, 25:stä artistista suomalaisiin autoradioihin on päässyt pari hassua. On artisteja, joita tavataan haukkua nuorisomusiikiksi defenssinä siitä, ettei itse enää tiedä, mitä tapahtuu. Camila Cabello, Taylor Swift, Bruno Mars, Julien Baker, Perfume Genius, Gucci Mane, Katy Perry… Listaus esitteli vuoden 2018 musiikin moninaisuuden. On indieartisteja, joita ”kukaan ei tunne”, vaikka ne olisivat esiintyneet jo vuosia sitten suomalaisilla festivaaleilla. Nyt olemme olleet jo vuosia kappaleiden ajassa. Tai soittolistat, jotka hukuttavat kappaleiden tekijöidenkin nimet, ellei niitä koko ajan ole vahtaamassa. Jotkut niistä ovat samoja kuin tällä listalla, jotkut muuten vain tuttuja nimiä. 20 S U O M I T O P 10 Soittolistojen hukkumiskuolemalta selviää vain kourallinen MERKITTÄVIÄ KAPPALEITA. RUMBAN lista on koostettu samalla periaatteella. Se ei silti sulje pois sitä, etteivätkö kappaleet olisi kulttuurisesti merkittäviä, ainakin meidän jurymme mielestä
T O P 10 S U O M I M AR KU S PA AJ AL A RUMBA 33
Juuri siihen intro viittaa. VilleGalle otti hänet hoiviinsa PME:lle, hype hälveni ja Tippa – tuolloin vielä T-kirjaimen kanssa – vajosi kohti riviartistiutta ja seinäjokien lääväisimpiä yökerhoja. Emoräppi oli tehnyt edeltävän vuoden aikana ällistyttävän nousun Soundcloudista Billboardin kärkeen. Turha puhua perässäjuoksemisesta tai uusista ilmiöistä, Tippa on Apulannan henkinen sukulainen jos jotain. Ylipäänsä vaatimukset olivat turhia, vaikka emme ole voineet tietää itkeekö Tippa matkalla pankkiin vai nauraako hän kulkiessaan terapiaan. Se ei ollut samanlaista kuin Eevil Stööllä tai Dj Kridlokkilla, jotka olivat luoneet Suomessa omaa eteläräppiään, vaan hyvin löyhästi lokalisoitu versio siitä trapista, joka päätyi ennen pitkää valtavirran keskelle. S U O M I T O P 10 T ippa ei ole koskaan ollut totta. Kappale oli melodioitaan myöten viime syksyn emoräppihitti kolme vuotta etuajassa, jos Tippa olisi vain soittanut kitaraa. Ihmisten vaatiessa Tippaa viiltämään ranteeseensa 4 REAL todisteeksi päämääristään, kappale yllätti kaikki ja oli päiväkausia Suomen Spotifyn ykkönen. Säkeistössä paholainen vaanii Marko Haaviston suomihitin sanoin. Itsemurhamaininta on nyökkäys Amerikan-nuorisolle, ja kertosäe radiokelpoinen. Vuoden 2014 Retardix-singlellä uho jo rakoili, ja tunne-elämän vaikeudesta tuli julkista: ”Mä soitan / sä vastaat / nähääks / joo”. Ja sen jos jonkin vuoksi kannattaa vaihtaa tyyli. Maaliskuussa hän tiedotti vaihtavansa nimensä Tipaksi, ilmoitti vaikutteikseen Alice in Chainsin, Nirvanan ja Apulannan ja totesi tiedotteessa, että ”uusi Tippa tulee aiheuttamaan kaikenlaisia fiiliksiä”, joita sitten seurasikin. Tipan toive on silti sama kuin heillä ja niin monella teinillä ja vähän vanhemmallakin: hyväksyntä. Niin kävi Suomessakin. Tippa-T:n tuotannon yhteydessä on keskitytty vuodesta toiseen puhumaan lähinnä ”pimppien paukutuksesta” ja siitä, onko se ok vai ”ongelmallista”. Sen tärkeimmät rivit kuullaan kertosäkeessä: ”Ei ne muut kai oo niiku mä / niiku muut en oo kotosin täält / kerro pliis mitä teen tääl enää / jos en kelpaa sulle tällaisena”. Suomalaisella räpin ja rock-iskelmän keskellä kasvaneella nuorisolla oli viimein teiniangstilaulu, jonka särökitaroihin hukuttaa oma ulkopuolisuutensa. (2018 remix, anyone?) Vaikka artistinimi on vaihtunut, Satutat mua jatkaa tätä saagaa. Tiedotteiden kommentteja ei ole tehty uskomista varten, joten ihan sama, vaikka Tippa kertoi ”uineensa syvissä vesissä”. OSKARI ONNINEN Turha puhua perässäjuoksemisesta tai uusista ilmiöistä, Tippa on Apulannan henkinen sukulainen jos jotain. Se on perinteistä angstia ajalta, jolloin se ei vaatinut rikkinäisten prinsessojen kirjaimellisuutta, sosiaalipornoa tai Xanaxia, jolla Tipan yhdysvaltalaiset vastineet ovat päätyneet otsikoihin. Käytännössä ketään ei ole kiinnostanut hänen teksteistään välittyvä jatkuva epävarmuus. Asiat vain ovat, miltä näyttävät – eli artistibändin kasvojenkohotukselta. T:n poistaminen oli performanssi edellisen performanssin perään. Sä olit perhonen # 1 Tippa Satutat mua M AR KU S PA AJ AL A 34 RUMBA. Hän oli Chief Keefin videoita kotonaan katsellut moninkertainen amispudokas, jonka viimeisen päälle hallittu Turku-trash-estetiikka löytyi viisi vuotta sitten Youtuben ja Soundcloudin perukoilta
Myös Koiviston toinen konemusiikkiprojekti Normal Life on nojannut äänimaailmaan, joka tuntuu yllättävän tutulta ja samalla epäsuomalaiselta: se voisi olla samanaikaisesti vanhaa Prodigya ja Waldo’s Peoplea. Yhtyeessä vaikuttavat muun muassa Ringa Manner (The Hearing) ja Miikka Koivisto (Disco Ensemble, Hisser), joiden aikaisempaan tuotantoon verrattuna Ruusut tuntuu irtiotolta ja jopa projektilta, jonka lopputulosta ei kokeellisuudestaan johtuen vielä kykene ennustamaan. Tyylikkäästi istuva säästeliäisyys on ollut hyve. Juuri nyt Ruusut tuntuu etenevän omalla asemaenergiallaan, jonka päälle lisätään kierroksia niin anteliaalla kädellä, että syntyy kuulijansa hukuttavaa musiikkia. Soundissa on osuttu eksoottiseen taitepisteeseen; se on peräisin ajalta, jolloin modeemin valintaääni yhtäkkiä yhdisti kulttuurisen geenipoolimme muuhun maailmaan. Glitchit voisi olla soundiensa puolesta peräisin Björkin Postilta (1995), mutta samalla se on ensimmäinen onnistunut, uudelleen henkiin herätetyn 1990-lukulaisuuden lokalisointi, joka tuntuu viittaavan johonkin kotimaiseen, jo olemassa olevaan perintöön. Kesähitti ilman kesää # 2 Ruusut Glitchit RUMBA 35. Outo kattaus internetin pöytälaatikoista, joka toimii uutta herättelevänä aistiräjähdyksenä. Kun jo tovin aikaa sitten aallonharjansa ylittänyt PC Music -eurodancesoundi kaipaa selvästi päivitystä seuraavaan kehitysvaiheeseensa, tapahtuu se siirtämällä referenssipiste suomalaiseen paikallismaisemaan, jossa 90-lukulainen new age -vaikutteinen happotekno voisi yhtä hyvin olla Movetronin maakuntadancea. Siinä oli sopivassa suhteessa samaa kahjoutta kuin Pet Shop Boysin Go Westissä sen ilmestymisajankohtana. T O P 10 S U O M I K un Ruusujen kappale Glitchit julkaistiin huhtikuussa, se oli kesähitti ilman kesää. Biisi oli epätodennäköinen, mutta kuitenkin täysin aikaansa istuva. Ne leikkautuvat toisiinsa saumatta, kuten aiemmalla Käärmeen sisällä -raidalla, jossa Arja Koriseva -lainan tunnistaminen vie hetken. Kentällä on perinteisesti turvauduttu skandinaaviseen niukkuuteen ja pitäydytty suoralinjaisesti romanttiseen syntikkapoppiin nojaavassa jatkumossa. Parfymoitu kosteuspyyhe, joka repäistään pakkauksestaan. Ruusujen musiikki tuntuu olevan tarkoituksellinen antiteesi kotimaiselle elektroniselle popille maksimalismissaan, jota meillä ei juuri ole harjoitettu. Siihen verrattuna Ruusut on kaikkialle levällään oleva anomalia. Manner kuulostaa lakonisemmalta ja pilkottu laulunsa enemmän sinne tänne ripotellulta hälyltä kuin The Hearingin laajoja tunneskaaloja maalailevaan ilmaisuun tottuneelle. Se on 2010-luvun hypnagogiseen aistiärsykepakkomielteeseen nojaavaa ja psykedelian paletilla leikittelevää, mutta silti johonkin arkiseen ja lähestyttävään kiinnittyvää. JONI KLING Soundi on peräisin ajalta, jolloin modeemin valintaääni yhtäkkiä yhdisti kulttuurisen geenipoolimme muuhun maailmaan. Kitchen sink -trancea, jota suomeksi laulettu tajunnanvirta täydentää. Vaikutteet puolestaan ovat yhtä aikaa katu-uskottavuutta ja tavanomaisuutta yhdisteleviä. Toisaalta kappaleessa oli sisäänrakennettuna Dave Fridmannin tuottaman alkuaikojen MGMT:n pursuava energia: orgaanisesta maaperästä kasvavia sähköisiä kukkia
Debyyttilevyn Fakin Rockstarr on suomalaisen popin kentällä suunnannäyttäjä, johon tiivistyy artistin ympärillä pyörivän hypen epätodennäköisyys. Voisiko kotimaisen popin tulevaisuus ollakin kiehtovassa hulluttelussa. Vaikka mediassa taivastellaan Vestan lyriikoiden henkilökohtaisuutta, niiden vetovoima piilee siinä, että kertoja voisi itse asiassa olla kuka hyvänsä. SUSANNE SALMI Fakin Rockstarr on suomalaisen popin kentällä suunnannäyttäjä, johon tiivistyy artistin ympärillä pyörivän hypen epätodennäköisyys. Eläköön, älyn kevät 2018! Toisaalta Fakin Rockstarr välttää näppärästi tunteikkuuden sudenkuopat: kun pöytään tilataan samppanjaa ja tahdotaan ”knulla som en rockstar”, elämä ei tunnu liian vakavalta. Ulkomailla outoilu on jo valtavirtaa Kanye Westin ja Kendrick Lamarin kaltaisten luovien nerojen ansiosta, mutta Suomessa laji on vielä lapsenkengissä. Se on yhdistelmä tappavan tarttuvaa hokemaa ja nyrjähtänyttä tuotantoa, josta on vaikea saada otetta vielä usean kuuntelukerran jälkeenkään. Eläköön, älyn kevät! # 3 Vesta Fakin Rockstarr S U O M I T O P 10 M AR KU S PA AJ AL A 36 RUMBA. Samalla kun suomen kieli rapistuu ympärillä, Vesta briljeeraa värikkäillä sanavalinnoilla (kuten tämänkin kappaleen yökyöpeli ja lähellä hellä) ja huolellisesti kirjoitetuilla tarinoilla. Vestan sanoitusten kuunteleminen tuntuu vähän samalta kuin hyvän aikakauslehden lukeminen. Miten jokin näin vieras ja outo voi yhtäkkiä olla näin mainstreamia. Kenties Vestan menestys enteilee uuden ajan alkua. H erkkä älyllisyys ei tunnetusti ole kovin myyvää, mutta tänä keväänä asiat ovat toisin. Siitä on kiittäminen Vestaa, joka on kuin varkain onnistunut kirjoituttamaan nimensä festivaalijulisteisiin isoilla kirjaimilla, myymään klubikeikkansa loppuun ja sysäämään levynsä listojen kärkeen. Muuhun listapoppiin verrattuna se on kuin vaihtaisi Me Naisten ihmissuhdejutut New York Timesin vastaaviin: triviaalit tarinat rakkaudesta tai sen puutteesta alkavat yhtäkkiä kiinnostaa ketä tahansa, kun ne kerrotaan riittävän nokkelasti. Juuri kun kappale vaikuttaa asettuvan raiteilleen, kaikki vinksahtaa: stadionhenkinen pauhu muuttuu rikkinäisen soittorasian kilkutukseksi, ja kuulijalta unohtuu, millaisessa maailmassa hän vielä hetki sitten oli. Kolmeminuuttiselle popkappaleelle se on hyvin epätyypillinen ja epäradioystävällinen käänne – ja juuri siksi niin oivallinen. Sillä tarinoita ne nimenomaan ovat – taiten rakennettuja pieniä runoja, joihin kuulijan on helppo sijoittaa itsensä. Kiinnostavaa on myös se, miten näinkin lyyrinen musiikki on löytänyt tiensä edm-voittoisille hittilistoille. Vesta ei ole miehistä yleisöä viihdyttämään suunniteltu tuote tai tanssityttö vaan omaehtoinen artisti, joka tässäkin kappaleessa tekee tosiasiat selviksi: juhliminen on hauskaa, seksistä voi vitsailla eikä ketään tarvitse sen kummemmin kumarrella. Siinä missä aiemmat hitit Sun katu ja Ota varovasti mahtuvat vielä valtavirtapopin konventionaalisiin raameihin, Fakin Rockstarr on jotain tyystin muuta. Miten jokin näin vieras ja outo voi yhtäkkiä olla näin mainstreamia. Tästä kevyestä laskelmoinnista huolimatta Vesta on perinteisistä kahleista vapaa: hänen ei ole tarvinnut ahtautua siihen lokeroon, johon naispuoliset popmuusikot on haluttu tunkea. Se on runoilijan kädenojennus jonnekin JVG-kansan ja viimevuotisen Post Malone -hitin suuntaan – taktisesti välkky valinta
Vasta Vesta tekee biisin melankoliasta yhteistä ja omaa. Räppärin lisäksi Kuoppala on ainakin biisintekijä ja levy-yhtiön a&r. Miten on päädytty tilanteeseen, jossa suosittu suomiräp kuulostaa tältä: ”Rakkautta ois, muttei keinoi sen ilmasuun / Feministeille Fazerin sinistä / Potentiaalin ja potenssin hiljasuus / Syöttää subjektille Pfizerin sinistä.” Ensin jäljet johtavat Pyhimykseen. Mutta niin on nykytekijöistä moni muukin, ja vain harva heistä on saavuttanut kansansuosiota alan arvostuksen rinnalle. Lisäksi Pyhimyksen riimit ovat selkeitä, täynnä selväsanaista suomea. HEINI STRAND Hyvä musiikki on toki makuasia ja löytää toivottavasti aina kuulijansa, mutta hitin muotoutumiseen tarvitaan ehkä muutakin kuin läjäpäin lykkyä. Ja jep, onhan Pyhimys otellut suomiräpin kehissä jo yli kymmenen vuotta. Soolo-Pyhimys on samastuttava henkilö, eikä mikään genreräppäri. Näissä tehtävissään Kuoppala on varmasti saanut enemmän vihiä suositun musiikin anatomiasta kuin vain riimejä rustatessaan. Ihana, ihana Vesta. Miljoonia kuuntelukertoja ja tuttu kertosäe niillekin, jotka eivät suomiräpistä välitä. Hänen äänensä on kuin Paula Vesalan: se tuo mihin tahansa biisiin rosoa, johon kuulija voi tarrautua. Vestan ääni tuo biisiin sen kipeästi kaipaamaa tulkintaa ja tunnetta. Niin suomalaiskansalliseen kuin suomiräpin eetokseen sopisi parhaiten puhe kovasta työstä ja rakkaudesta lajiin. Samaan aikaan ne sisältävät virkistäviä vertauskuvia ja yllättäviä skenaarioita. Vesta Kynnet, kynnet T O P 10 S U O M I TE RO AH O N EN RUMBA 37. Tuntuu kuin ymmärtäisi, muttei ihan – ainakaan ennen kuin on kuunnellut biisiä lisää. Suomiräp on vallannut radiot ja televisiot jo tovi sitten, mutta nyt soittolistoilta kuului kuuntelua vaativa räp. Hyvä musiikki on toki makuasia ja löytää toivottavasti aina kuulijansa, mutta hitin muotoutumiseen tarvitaan ehkä muutakin kuin läjäpäin lykkyä. Hänen ansiostaan Pyhimystäkin kuuntelee paremmin kuin ilman häntä. Pyhimyksen suosio ei ole edellä mainitusta huolimatta ilmiselvää. Samastuttavuus ja illuusio henkilökohtaisuudesta tekee Pyhimyksestä helposti lähestyttävän. Riippuen sukupolvestasi toinen niistä on tuttu ja toinen vaatii goog lausta. Kun hän laulaa ”En sopeudu, auta / Jotain puuttuu, ote lipsuu / Ei ilman kynsiä saa tartuttuu”, usea kuulija sulaa siihen. Hän pudottelee nimiä ja käyttää kulttuuriviittauksia Kake Randelinista beta cuck fight clubiin. Kiitos Teflon Brothersin, soittolistat, täydet keikkayleisöt ja tarttuvat kertosäkeet ovat Pyhimykselle tuttuja ennestään. Pyhimys taitaa sanat. Tunnettuus ja tunne # 4 Pyhimys feat. O sa räppipäistä saattoi höristää korviaan viime syksynä, kun Pyhimyksen biisi Kynnet, kynnet julkaistiin. Vaikkei Pyhimys ole ikinä hyväksynyt Tefloneiden musiikillista vähättelyä, hän on kertonut Tefloneiden jäsenten tekeytyvän hahmoina itseään tyhmemmiksi. Jos se on pohjustanut Pyhimyksen tunnettuuden Kynnet, kynnet -biisin suosiolle sopivaksi, mikäs siinä. Pyhimys on kuitenkin vain yksi Mikko Kuoppalan rooleista. Kliseisiä hahmoja Mikko Kuoppala saa esittää Teflon Brothersissa ja Lika-Akina, joten soolomateriaalin voisi siinä mielessä tulkita olevan inhimillisintä kamaa, lähinnä häntä itseään. Ja sitten siellä on Vesta. Lopulta Vesta on suurin syy sille, että biisistä on tullut niin iso crossover-hitti kuin se on
Biisi on vapaa sen syvemmistä viittauksista tai ajatusrakenteista. Yleensä moinen lause tarkoittaa: ”nyt on muuten kaikki ihan päin persettä”. Vaikka aihe on tuttu, yrittää kappale tehdä kaikkensa pyristelläkseen eroon aiempaa levyä määrittäneistä, konseptuaalisista ansoista. Termillä tarkoitetaan suunnilleen sitä, että joku toimija jumahtaa tiettyyn – usein ympäristön kanssa yhteistyössä luotuun – konseptiin, joka alkaa määrittää artistin tuotantoa liiaksi. Onko kaikki hyvin. Ensimmäinen askel kohti kriisiä. K un Hjallis Harkimo julisti eroavansa kokoomuksesta ja perustavansa setämiesystävineen ”liikkeen” politiikan ”korjaamiseksi”, piti kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo tiedotustilaisuuden, joka muistutti amerikkalaisten poliisisarjojen ”täällä ei ole mitään nähtävää” -lorua. Tämäkin sopii levyn lukuohjeeseen, jossa puhutaan ”self-helpistä ihmisille, jotka vihaavat self-helpiä”. Rumban kriitikkoraadissa kappaleen suoraa tunnepuhetta pidettiin naistenlehtimäisenä. Siksi häntä on helppo parodioida ”keksi omat Paperi T -lyriikat” -tyylisillä internetin huumorilangoilla. Ne ovat kanava, jonka kautta ”miehetkin”, kuten petteriorpot tai jerekaralahdet, voivat paljastaa ”inhimillisen puolensa”, ja tätä kautta voittaa puolelleen joko kerran menetetyn tai täysin uuden yleisön. MIKAEL MATTILA Mediakulttuurissa, jossa Youtube-julkkikset nousevat roolimalleiksi vain olemalla olemassa ja reflektoimalla omia henkisiä peikkojaan kameralle, tuntuu Paperi T toimivan kappaleen kautta ilmiön jos nyt ei analyytikkona, niin ainakin viestinviejänä. Paperi T:n ansa on luotu emotionaalisuudesta, kulttuuriknoppailusta ja abstraktiopyörittelystä. Ansa-ajatusta ei myöskään pysty välttämään, kun lukee Kaikki on hyvin -albumin biisilistaa: Muusa, Yli, Muutos, Sinä jne. Lause ”kaikki on hyvin” on suunnilleen yhtä valheellinen sekä mikrofonipuskalle valtiosalissa että mielitietylle viereisellä tyynyllä. Mutta – toisin kuin poliitikot usein väittävät – kaikissa konflikteissa riitelevät aina ensisijaisesti ihmiset eivätkä asiat. Ottamatta kantaa siihen, oliko tämä lainkaan Paperi T:n tavoite, ei luonnehdinta tunnu kovin väärältäkään. Politiikkaan ja rakkauteen liittyy lähes aina performatiivisuus ja sen kautta tapahtuva riskienhallinta. Voin hyvin kuvitella kertojahahmon pyörittelevän kuvitteellisessa naistenlehtiasetelmassa jonkinlaisia ”virheistä on opittu” -latteuksia ja vannovan, että kommunikoi jatkossa selkeämmin. Kaikki on hyvin ennakoi sitä skenaariota, joka toteutuu eron uhan jälkeen – oli kappaleen kuvaaman kriisin lopputulema mikä hyvänsä. Naistenlehdet taas rakentuvat tunnevatvonnalle. Viime aikoina sidosryhmissäni on puhuttu erinäisistä musiikillisista ansoista. Siksi sekä Petteri Orpo että Paperi T sanovat jatkossakin kaiken olevan hyvin. Mediakulttuurissa, joka korostaa yksilön subjektiivisia kokemuksia ja jossa Youtube-julkkikset nousevat roolimalleiksi vain olemalla olemassa ja reflektoimalla omia henkisiä peikkojaan kameralle, tuntuu Paperi T toimivan kappaleen kautta ilmiön jos nyt ei analyytikkona, niin ainakin viestinviejänä. # 5 Paperi T Kaikki on hyvin S U O M I T O P 10 O SM A H AR VI LA H TI 38 RUMBA. Eroräpiltä kuulostaa – jo toistamiseen! Kaikki on hyvin käsittelee tilannetta ennen eroa. Ja saada ehkä Maria Veitolan kutsumaan heitä idoleikseen
OSKARI ONNINEN Ibe: Viraali # 8 Emo teki ennustetun uuden tulemisensa, mutta räpin avustuksella. Tällaiselle älykköräpille pitäisi olla enemmänkin tilausta. / Vitun pelle, se on mun lössi!” Gettomasa on omien sanojensa mukaan pelannut suomiräpin läpi. MARKUS HILDEN Seksihullut: Paniikki tunnelissa # 10 Seksihullut on kotimaisen punkin kreisikomedia. ADHD on amispopin evoluution suora seuraava vaihe: uuden sukupolven Corolla-miesten eurojunttausta. Ibeä on verrattu Drakeen, ja Viraalilla se käy järkiinsä: on oltava monipuolinen ja hallittava sekä herkät pop-biisit että jykevät rap-tykitykset. Pohjavire vain on synkkä. Muutoin biisin teema on räpille varsin perinteinen, vahva homososiaalisuus eli oman kaveriporukan korostaminen. Nyt ei herkistellä vaan uhotaan. Senpä takia hän ei pelkää kääntää gangeja ja squadeja suomen kielelle ja tehdä lössistä sopivasti aggressiivisen biisin. Lössin uho ei ole tuhoavaa vaan nostattavaa ja pääosin rakentavaa. ”Sekasin, sekasin, pakka on sekasin”, Slim Mill hokee ja toivoo, että joku auttaisi häntä ja hänen kaltaisiaan. Syvälliseen debyyttiin verrattuna Viraalilla on äänessä kuin eri artisti. Aikamoisia harhaluuloja molemmat. Gettomasa: Lössi # 6 ”Mikä vitun gang gang squad squad. Tyylilajissaan virkistävää, jopa avantgardistista! MIKAEL MATTILA T O P 10 S U O M I M AR KU S PA AJ AL A RUMBA 39. Vielä kun se vaginalla vähättely loppuisi, askel eteenpäin olisi jo juoksua. Gettomasan luottotuottaja Ruuben tukee riimejä tuhdilla bassolinjalla ja välihuudoilla. Absurdi kauhun tasapaino on samankaltaista kuin bändin kitaristin ja biisintekijän Jyrki Nissisen sarjakuvissa. Ehkä ”Karpon vanha niittirotsi, karboniitti / Stöö kyllästyny satanisti, nyt riitti”. HEINI STRAND Slim Mill: ADHD # 7 Slim Millistä osataan sanoa vain, että hänen musiikkinsa olisi ”outoa” ja jotain, mitä ”täysi-ikäisten on mahdoton ymmärtää”. Slim Mill on paljon perinteisemmällä tavalla lahjakas räppäämään kuin ölinään ja irtotavuihin viehtyneet true-nuorisolaiset. TUOMAS AFLECHT DJ Kridlokk: Varaani # 9 Vuoden nerokkaimpiin kappaleisiin lukeutuu eittämättä ristisana-ajattelua ja Migosin tavulaskenta-räppäystä yhdistävä Varaani, jossa on sanoituksellisia oveluuksia enemmän kuin suomiräpissä keskimäärin kuukaudessa edes havaitsee. Suomessa tyyliä edustavat puhtaimmillaan ja parhaimmillaan Iben ja Melon kaltaiset artistit. Enemmän siinä on kuitenkin Poliisiopistoa kuin Pulttiboisia, mikä kuuluu myös bändin uutukaissinkulla. Soundi on kuin kauhuelokuvasta, jutut sanaristikosta. En osaa lainkaan päättää, mikä huipuista on suosikkini. Kappaleen hilpeä kantriklenkkaus esitetään jo itsessään b-elokuvana, joka ”ei Oscareita kahminut”, mutta on silti ”aidompi kuin muut yhteensä”
Kun megasuosittu feministiräppäri ilmestyy soittolistoille, mitä Suomesta enää puuttuu. Suomessa vasta jälkimmäinen kenttä on edustettu. M U U M A A I L M A T O P 10 Popparin viimeinen toive T rendit tulevat Suomeen viiveellä, mutta nykyään nopeammin kuin koskaan. Ainakin popnörteille kelpaavaa aikuispoppia Kacey Musgravesin tapaan. Indie taas on vaihtanut levyhyllykokemukset oikeisiin kokemuksiin ja konsepteihin. Silvana Imam, Janelle Monáe ja Cardi B ovat viimeisen päälle feministejä, Xxxtentacion heidän täysi vastakohtansa, mutta yksi Yhdysvaltain sosiaalisen epätasa-arvon signaali silti. Mutta onko kaikista ilmiöistä jo suomalainen versionsa. Astrid Swan voitti juuri Teosto-palkinnon, ja Color Dolor julkaisi uransa näkemyksellisimmän levyn. Yhdysvalloissa Camila Cabello nostaa latinovähemmistön ääntä listoille, Suomessa Havanan vaikutus kuuluu jo Evelinan ja Abreun hiteissä. Sigrid edustaa samaa skandinaavipoppia kuin Alma. Sitä ei olisi olemassa ilman Robynin pohjatyötä, jota ei voi ajatellakaan ilman feminismiä. JO RD A FR AN TZ IS 40 RUMBA. Kevään 2018 ulkomainen musiikki muistuttaa vanhasta kunnon doktriinista: henkilökohtainen on poliittista. Toivottavasti huutoon vastataan
Tarttuvimmassa säeparissa Cardi B toistaa riimejä Christian Louboutinin punapohjaisista korkokengistä (”bloody shoes”) ja rahan liikuttamisesta (”I make money move”) sekä toisaalta viittaa ilmeisesti aiempaan ammattiinsa eksoottisena tanssijana (”I don’t dance now, I make money moves”). Cardi B:n tyyli ja ulosanti kappaleella on anteeksipyytelemätön, aivan kuten Nicki Minajilla. Sanoitus on monin tavoin perinteinen boustailu, jossa myös annetaan niille, jotka sen ansaitsevat. Miesvetoisessa rap-skenessä Lil Kimiä ei otettu vakavasti, vaan hänelle naureskeltiin ja häntä pidettiin huomionhakuisena, sillä hän räppäsi seksistä yhtä avoimesti ja suorasukaisesti kuin miespuoliset kollegansa. Anteeksi pyytelemätöntä boustailua # 1 Cardi B Bodak Yellow RUMBA 41. Etenkin Nicki Minajin vaikuttavaa uraa seuranneena tämä tulee aika yllätyksenä, unohtamatta vaikkapa yli 15 miljoonaa albumia myynyttä Lil Kimiä tai 13 miljoonan levyn myyntiin yltänyttä Foxy Brownia. Kappaleessa ei ole oikein mitään melodista elementtiä, jota ruokalähetti voisi vihellellä matkallaan. Lil Kim sai 1990-luvulla valtavirtamediassa kauhistelua. Tämäkin olisi kuitenkin melko triviaalia, mikäli Bodak Yellow ei olisi ihan tolkuton leka bilebiisiksi. Sellainen, joka ansaitsee listasijansa ja hehkutuksensa – tuhat kertaa mieluummin kuin homofobinen Migos, Trumpia kannattava Kanye West tai kulttuuria omiva asehullu Post Malone. Cardi on oman elämänsä – ja myös sinun elämäsi – pomo, eikä ole täällä miellyttämässä ketään. Tuo ainoa poikkeus oli myös kaikkien aikojen toinen naispuolisen räppärin saama ykkönen Billboardin Hot 100 -listalla. TEEMU FIILIN Cardi B on oman elämänsä – ja myös sinun elämäsi – pomo, eikä ole täällä miellyttämässä ketään. Cardi B ei vaikuta kärsineen sukupuolestaan rap-maailmassa, tai muutenkaan: hänellä oli aktiivinen sosiaalisen median seuraajakunta jo ennen Bodak Yellow’ta. Sen laiska ja monotoninen trap-biitti tuo kauhuleffahenkisine syntikkaluuppeineen vähän mieleen 2000-luvun crunkin. Minajilla on ollut kaikkiaan neljä hittiä Billboardin viiden kärjessä (Super Bass, Starships, Anaconda sekä poptähtien Ariana Granden ja Jessie J:n kanssa tehty Bang Bang), sekä enemmän Hot 100 -listalle nousseita singlejä kuin yhdelläkään muulla naispuolisella artistilla. Bodak Yellow’ssa on kuitenkin perustavanlaatuisia eroja Minajin isoihin hitteihin verrattuna. Maailma ei ollut valmis itsevarmalle naisräppärille, mutta onneksi 1990-luku ei enää koskaan palaa. Ensimmäinen oli Lauryn Hillin Doo-Wop (That Thing) vuodelta 1998. Hänen ei tarvitse valita kumman väriset Loboutinit ostaa, hän ostaa molemmat. Voin vain kuvitella Nickin ilmeen, kun Bronxista tulevan 25-vuotiaan Belcalis ”Cardi B” Almanzarin ensimmäinen soolosingle (mixtape-singlet pois lukien) Bodak Yellow nousi lokakuussa 2017 listan kärkeen. Hänen ei tarvitse valita kumman väriset Loboutinit ostaa, hän ostaa molemmat. Lil Kimiä ei edelleenkään lasketa mukaan 90-luvun rapin kaanoniin Notorious B.I.G:n, Jay-Z:n, 2Pacin ja Nasin joukkoon. Niiden esittäjistä 12 oli miesoletettuja ja yksi taas ei. Kappaleessa ei ole laulettua melodiakoukkua, kuten Super Bassissa tai Starshipsissä, eikä se perustu vanhan hitin kierrätykseen kuten Anaconda. Lisäksi Cardi B puhuu avoimesti politiikasta, on feministi ja kovaääninen Clintonia kannattava demokraatti. Nyt musiikkimaailma ja media janoaa itsevarmoja ja voimaannuttavia naispuolisia esikuvia. Cardi räppää miesten ostavan silti hänelle luksustuotteita palvelukseksi seksistä: ”He wanna swim with his face / I’m like ’Okay’ / I’ll let him get what he want / he buy me Yves Saint Laurent”. T O P 10 M U U M A A I L M A V iime vuonna Billboardin Hot 100 -singlelistan kärjessä nähtiin kaikkiaan kuusi jollain tavalla räpiksi luokiteltavaa biisiä. Bodak Yellow on kaikkea muuta kuin ilmiselvä hitti
Tämä kirjoitus ei yritä vastata popin ja etiikan peruskurssin loppukokeeseen. Vuosi sitten kesällä New York Timesissa ihmeteltiin, kuinka striimausupalveluiden megatähdille on muodostunut oma vastakulttuurinsa, jota sitäkin striimataan mutta Soundcloudista. He ovat parikymppisiä jenkkiteinejä, joilla on yllään haute-katumuotia yhdistettynä naamatatuointeihin ja poikaystäväkelvottomaan ulkonäköön, jonka esitteleminen vanhemmille saati mummille edustaa itsesuojeluvaiston puutetta. Sen tavaaminen kokonaan voi kestää koko elämän”, Zoladz jatkaa kirjoitustaan, mutta varmasti tietää, että kukaan ei lähde tavaamaan itseään auki yksin. Heidän parin minuutin kappaleidensa nimissä on CAPSLOCKEJA ja pieniä kirjaimia vailla logiikkaa. Samoin itsetuhoisuutta. ”What else should I be / All apologies”, Kurt Cobain laulaa Nirvanan viimeisen studiolevyn viimeisessä kappaleessa. Grungeriffejä, melodramaattisia pianolinjoja, kasinollakasien säksätystä. Syytteitä hän on saanut ryöstöstä, törkeän pahoinpitelyn yrityksestä, törkeästä pahoinpitelystä ja vapaudenriistosta. OSKARI ONNINEN Narratiivi on kuin Aamulehden ikivanhasta Breivik-kolumnista opittu: ”Tytönpuute sairastuttaa miehen alun”. Olennaisempaa on se, että X:n huhtikuussa ilmestynyt ?-levy nousi Billboardin ykköseksi. Keskustelu siitä, miten suhtautua rikoksiin syyllistyneen artistin musiikkiin on ehditty käydä jo monesti kaiken maailman burzumeiden yhteydessä. Se on heijastuma Yhdysvaltain sosiaalisista ongelmista, joiden oireena emoräppiä ja sen suosiota voi pitää. X:n suurin hitti kertoo hänen itsemurhan tehneestä ystävästään Jocelyn Floresista: ”I’m in pain / I wanna put ten shots in my brain.” Lil Uzi Vertin XO Tour Llif3 -jättihitti jatkaa samaa: ”Push me to the edge, all my friends are dead.” The Ringerin Lindsay Zoladz kirjoitti viime elokuussa julkaistussa esseessään itsemurhamieltymyksestä: ”Nämä nuoret emoräppärit, joilla on esteettinen fiksaatio itsemurhaan, muistuttavat minua hieman nuoruuteni all-male-emobändeistä, joilla oli esteettinen fiksaatio Tyttöön.” Mutta kuten Sad! osoittaa sanatarkasti: esteettinen fiksaatio itsemurhaan johtuu esteettisestä fiksaatiosta Tyttöön. Kadotettu poika # 2 Xxxtentacion Sad! M U U M A A I L M A T O P 10 42 RUMBA. Narratiivi on kuin Aamulehden ikivanhasta Breivik-kolumnista opittu: ”Tytönpuute sairastuttaa miehen alun”. Amerikka ei ole vielä valmis siihen, että Xxxtentacion tekisi saman. Se on kuusi kertaa enemmän kuin valkoisia ja kolme kertaa enemmän kuin latinoita. Räppiä, joka on lopulta hyvin vähän räppiä, vaan rojahtanut muihin genreihin. K un musiikki alkaa Xxxtentacionin ?-albumilla, se kuulostaa aivan Nirvanalta. Xxxtentacionista on tullut lyhyessä ajassa pop-maailman traaginen ulkopuolinen, monella tavalla traagisempi internetin grungetähti kuin marraskuussa yliannostukseen kuolleesta Lil Peepistä. Sen ensimmäinen ja menestynein single on Sad!, jolla ei ole mitään tekemistä perinteisen pophitin kanssa, vaan se on kolmeminuuttinen itsetuhoanthem jätetyksi tulemisesta. Xxxtentacion, tuttavallisemmin X eli Jahseh Onfroy on 20-vuotias koulupudokas, masentunut teini, entinen nuorisovanki ja vanki. Xxxtentacion ei ole ainoa vankilakierteinen teini: tällä hetkellä Yhdysvalloissa lähes kolme sadasta mustasta istuu vankeudessa. Teksteissä on opiaatteja teatterina tai ilman. Valkoiset pakenevat syvenevää epätasa-arvoa opiaattihelvettiin ja sitä taas internetiin ja samaan emoräppiin. ”Emo on vasta kolme ensimmäistä kirjainta sanasta emotion
Päinvastoin, reggaeton soi heleästi useammallakin kappaleella. Jos Cabello pelaa korttinsa oikein, hänestä saattaa tulla Lopezin tapainen rakastettu viihdyttäjä, joka keikkailee areenoilla ympäri maailmaa loppuelämänsä. Ne olivat hittejä, mutta eivät nostaneet Cabellon persoonaa esille. Levy keinahtelee pehmeästi, ilman häivääkään amerikkalaiseen poppiin joskus kuuluvasta aggressiivisuudesta – siitäkin huolimatta, että esimerkiksi She Loves Controlin tuotti Skrillex. Espanjankielinen maailma on valtava markkina-alue jo itsessään, mutta striimauspalveluiden kautta näiden artistien musiikki napataan myös anglosaksiseen maailmaan helpommin kuin koskaan. Cabellon esikoisalbumi Camila ilmestyi alkuvuodesta, ja sillä hänen latinojuurensa kuuluvat vielä Havanaakin selvemmin. Syntyi Cabellon syntymäkaupunkia juhlistava Havana – muun muassa Cabellon itsensä, Starrahin ja Pharrellin kirjoittama ja hiphopin uuden kultaisen sukupolven (Drake, The Weeknd, Travis Scott) musiikkia tuottaneen Frank Dukesin tuottama r&b-pophitti. Uudesta latinobuumista osansa ovat repineet myös edellisessä aallossa mukana seilailleet: Enrique Iglesias, Daddy Yankee sekä Sean Paul ovat tällä hetkellä suositumpia kuin yli kymmeneen vuoteen. Cabello lanseerasi soolouraansa angloamerikkalaisena popparina: Machine Gun Kellyn kanssa tehdyssä Bad Thingsissä ja Sian kirjoittamassa Crying in the Clubissa ei ollut mitään latinopoppiin viittaavaakaan. MARKUS HILDEN Tarvittiin ymmärrys siitä, että Cabellon kannattaa tuoda esiin latinotaustaansa – hienovaraisesti, mutta siten, että espanjankielisissä maissa tajuttaisiin, että tässä on supertähti. ”He took me back to East Atlanta, oh, but my heart is in Havana” on viestinä kuin Kari Tapion Olen suomalainen päivitettynä 2010-luvulle. Tarvittiin ymmärrys siitä, että Cabellon kannattaa tuoda esiin latinotaustaansa – hienovaraisesti, mutta siten, että espanjankielisissä maissa tajuttaisiin, että tässä on supertähti, ja toisaalta että esimerkiksi Euroopassa Cabello asemoitaisiin persoonallisuudessaan ohi monen muun poptähden. Toisaalta, esimerkiksi Karibian musiikkityylit eivät koskaan ole olleet poissa muodista: Bob Marleyn kokoelmaa kulutetaan tasaisesti jatkuvasti (tätä kirjoitettaessa se on brittilistan sijalla 19) ja barbadoslainen Rihanna on tuonut lähes jokaiselle levylleen hienovaraisesti sikäläisiä elementtejä. Siinäkin oli hivenen latinomaustetta, mutta pohjalla ennen kaikkea upea r&b-poplaulu. Osansa uudesta latinoilmiöstä on tullut nappaamaan Fifth Harmony -yhtyeestä toissa vuonna soolouralle loikannut Camila Cabello. L uis Fonsin, Daddy Yankeen ja Justin Bieberin Despacito Remixin totaalinen maailmanvalloitus teki oikeastaan viimein näkyväksi sen, mistä iso osa uudesta popista nyt leviää: Latinalaisesta Amerikasta, jossa on aivan oma tarjontansa räppäreistä ja reggaeton-artisteista (J Balvin, Gente de Zona, Bad Bunny, Ozuna) perinteisempiin poptähtiin (Maluma ja Sofia Reyes). Musiikillisesti tuntuu kuin olisi palattu vuoteen 1999 ja Jennifer Lopezin fantastiseen esikoishittiin If You Had My Love. Kuubalaissyntyinen Cabello on alusta lähtien ollut Tähti isolla T:llä – hänellä on upea lauluääni, ja lavapresenssi aivan maailman huippua. Biisillä fiittaavan Young Thugin vaihtoehdoksi julkaistiin Daddy Yankeen tähdittämä espanjankielinen remix. Latinobuumin aallonharjalla # 3 Camila Cabello Havana T O P 10 M U U M A A I L M A RUMBA 43
Se on Draken yli puolen vuoden hiljaiselon päättävä takakenoinen ääniraita kalliissa nojatuolissa istumiselle. Lisäksi: Sattumalta God’s Planin ilmestymisen jälkeen Suomessa uutisoitiin joulupukiksi pukeutuneen hyväntekijän nimitelleen apua tarvitsevia ”separeiksi”. Se on ollut yllättävän positiivissävytteistä, mikä tietenkin tuntuu pohjoismaisen hyvinvointivaltiomallin ystävän näkökulmasta erikoiselta. Tunne välittyy. Mutta se ei välttämättä olekaan tärkeää. ”Started from the bottom, now we’re here.” Mallissa vaurastuneelta odotetaankin jonkinlaista velvollisuutta palauttaa hyvinvoinnin murusia myös takaisin. Tuokiokuvat ovat kuin maalauksia pyhäkoulukirjojen sivuilta, ja asetelma on korostetun raamatullinen. God’s Planilla hän räppää rauhoittuneensa. Koska lajiin kuuluu jatkuva itseensä viittaaminen, Drakenkin keinot ovat tämän suosion ylläpitämisessä perustuneet osittain myös käsillä olevan tilanteen puimiselle – kaikenlaisia kollegojen kanssa käytyjä kinasteluja unohtamatta. M iamin aurinko paistaa. Nyt se vain vahvisti torontolaisräppärin asemaa räpin hyviksenä. Jollei teräviä 808-nakutuksia lasketa, taustakin kuulostaa kuin ikkunasta sisään tulvivalta, tilaan uppoavalta puistokeikalta. Drake hymyilee ja tarttuu häkeltyneitä ihmisiä olkavarresta. Ihmiset kyynelehtivät, kiljuvat ja laulavat täysin palkein puhelimet kädessä säettä ”I only love my bed and my momma, I’m sorry” (tietenkin, koska lauseesta tuli heti meemi). Drake on keikkunut kaikkien kuviteltavissa olevien musiikkilistojen kärjessä yli puoli vuosikymmentä. Drake purjehtii pitkin katuja, ostareita ja kampuksia jakamassa miljoonan verran almuja kaupungin vähävaraisille. Peliliike, joka tehtiin tarpeeksi ajoissa, jolloin se ei näyttänyt epätoivoiselta räpiköinniltä. Tässä Drake osaa myös pelata persoonallaan, koska miehen lauhkeasta hymypoikahabituksesta on vaikea provosoitua. God’s Plan on siis paitsi odotettu popsingle, myös kokonaisvaltainen tempaus. God’s Plan ei tästäkään huolimatta nousse Draken kovimpien klassikoiden seuraan. Peliliike, joka tehtiin tarpeeksi ajoissa, jolloin se ei näyttänyt epätoivoiselta räpiköinniltä. Samarialainen on jalkautunut: tuonut armon syrjittyjen, syntisten, halveksittujen, yksinäisten, sairaiden, kodittomien, rikollisten, homojen, huorien, narkomaanien ja unohdettujen keskuuteen. On kuvaavaa, että Fader-media kysyi viideltä eri uskontokuntien vaikuttajalta ympäri Yhdysvaltoja mielipidettä kappaleeseen. Siihen nähden Drake hoiti hommansa ihan tyylikkäästi. Sopii tilanteeseen, että tämä ”räpin kiltti poika” julkaisee juuri nyt seestymistä ilmaisevan kappaleen, jonka suosion hän sinetöi ylitsevuotavan sentimentaalisella musiikkivideolla. Siinä hän tekee yllättäviä hyväntekeväisyysvisiittejä Miamin kansan pariin. Samalla se on klassista Drakea: hillittyä, aika melankolissävytteistäkin menoa. Seestynyt samarialainen # 4 Drake God's Plan M U U M A A I L M A T O P 10 D AN M AR TE N SE N 44 RUMBA. God’s Planin saamasta huomiosta suuri osa perustuukin juuri uskonnollissävytteisen hyväntekeväisyyseleen herättämälle keskustelulle. Spektaakkelia! Oman persoonan korostusta muiden kustannuksella! Missä laajat julkiset palvelut, joita sikarikas Drake voisi progressiivisen verotuksen toteutuessa melko mittavasti tukea?! Toisaalta, tämä vain on amerikkalainen tapa. MIKAEL MATTILA God’s Plan on paitsi odotettu popsingle, myös kokonaisvaltainen tempaus. Osa self-made man -narratiivia. Kappale on siis klassinen välitilinpäätös
Meidän jokaisen pophitti # 5 Sigrid Strangers T O P 10 M U U M A A I L M A RUMBA 45. Hekin kaikki tekevät Max Martinin ja Robynin jälkeistä, täydellisesti kirjoitettua ja voimauttavaa skandipoppia. Sigrid pyrkii universaaliin ja on siksi niin raikas poptähti. Hän on 21-vuotias, muuttanut hieman suurempaan kaupunkiin Bergeniin ja oppikirjaesimerkki siitä, kuinka valtavirtapoptähdeksi breikataan. Teoriani on, että valtavirtapop on siirtynyt lopullisesti tarinoiden aikaan. Ei missään nimessä groundbreaking, vaan samaa 2015:n jälkeistä syntikkapoppia, vähän tropical housea ja muita popin megatrendejä. S uomalaisen popin suuri kysymys ilman vastausta on viimeisen lähes kahden vuoden ajan ollut: miksi Alma. Viisi vuotta myöhemmin kaikki on valmista. Tuon toistuvan yksityiskohdan ympärille on rakennettu poplaulu, joka on virheetön kaikkia Carly Rae Jepsenin tyylikeinoja noudattaen. Miksi Sigrid. Tove Styrken dekadenssi, Zara Larssonin kevytaktivismi ja ehkä erikoisimpana, Sigridin kunnollisuutta tihkuva antibrändi. Sama pätee kaikkiin muihin. Alman punkkariestetiikan takana on tyyppi, jota ei voi unohtaa nähtyään hänet kerran kuvassa ja vielä vähemmän videon jälkeen. Miksi Tove Styrke. Musiikin sijaan myydään samastuttava henkilö, artisti ja persoona, joka välittyy kappaleista. Hyvät biisit eivät riitä vastaukseksi. Hän on saanut ensimmäisen levysopimuksensa ja esiintynyt Øya-festivaaleilla 16-vuotiaana. Hän saapuu haastatteluihin ja kuvauksiin harmaissa huppareissa ilman meikkiä, eikä yritä edes vaikuttaa sen kiinnostavammalta kuin kuka tahansa muu 21-vuotias. Sigrid pyrkii universaaliin ja on siksi niin raikas poptähti. Käytännössä Sigrid ei tarvinnut kuin yhden kappaleen voittaakseen BBC Sound -katselmuksen vuoden alussa. Miksi Mø. Ei mitään hiusten värjäämistä for you tai kovettuneita nännejä, vaan klassinen parisuhdeasetelma aseteltuna kauniisti kliseeseen: ”Not like in the movies”. Toivottavasti Euroopassa ymmärretään Yhdysvaltoja paremmin, että yksilöiden ajassa tärkeimpiä ovat yhdistävät tekijät. Miksi Zara Larsson. Sigrid valitsi lukion, koska halusi lakimieheksi. Se oli hänen marraskuussa ilmestynyt kolmas singlensä Strangers, joka on tietenkin osa esittäjänsä tarinaa. Nousukiito sai kuitenkin jäädä sikseen. Muut skandipopparit ovat yksilöitä, joihin samastua. Mutta hänet todellakin tunnistaa heti teksteistään. Mutta saman kysymyksen samoilla vastaperusteluilla voisi esittää monista muistakin. Sigrid Solbakk Raabe on kasvanut Ålesundin pikkukaupungissa vuonojen keskellä kuuntelemalla Joni Mitchellin ja Neil Youngin kaltaisia faijalevyjä. Strangers on uskoa koukkuihin, pinnalliseen ja yhteiseen, joista tulee osiaan suurempaa poppia. Kunnes seuraa mutta. Albumi löysi silti heti intohimoisen seuraajajoukon, joka kuuntelee pop-musiikkia pop-musiikin eikä samastumispintojen vuoksi. Sigrid on neonhiuksien vastakohta, skandipopin normcorea. Toisaalta Alman kappaleet ovat olleet samanlaisia kuin kaikkien muidenkin. OSKARI ONNINEN Muut skandipopparit ovat yksilöitä, joihin samastua. Sigridin debyyttilevy on viimeisten tietojen mukaan lähes valmis. Miksi Tove Lo. Mutta koska Sigridin tarina on olla ihan tavallinen, Strangerskin on sitä. Kenties samasta syystä Jepsenin Emotion-levy epäonnistui Yhdysvalloissa kaupallisesti
Kolmannella albumillaan 29-vuotias teksasilaislaulajatar on kirmannut yli kaikkien niiden aitojen, joilla yleensä pidettiin popkantrin tekijät syrjässä valtavirrasta, olivat he kuinka kaunisäänisiä ja karismaattisia hyvänsä. SAMULI KNUUTI Mount Eerie Tintin in Tibet # 7 Laulaja-laulunkirjoittajalle kokemukset ovat materiaalia, mutta Phil Elverum alias Mount Eerie varmasti toivoo, ettei hän olisi joutunut kirjoittamaan kahta viimeisintä albumiaan. Kaikki käy – kunhan se on tarpeeksi hyvää. Ne piirtyvät verkkokalvoille Janelle Monáen Pynk-musiikkivideolta. JUKKA HÄTINEN Janelle Monáe Pynk # 10 Vaaleanpunaiset vaginahousut. Vaikka rap on tekstikeskeinen taiteenala, asenteen, energian ja karisman täytyy olla tapissa, tai kukaan ei kuule sanojasi. JONI KLING Silvana Imam Bulletproof Baby # 9 Silvana Imam on syyrialaistaustainen feministiräppäri, joka ei arkaile olla piikkinä maailmaa pyörittävän valkoisen miehen ihossa. Monáen kaksi aiempaa levyä ovat olleet laadukasta r’n’b-funkkia ja aiheuttaneet Prince-vertauksia, mutta jättäneet vähän väljähtyneen jälkimaun. Tulos julkaistiin sellaisenaan, tekijänsä rajallisuuden dokumenttina. Kacey Musgraves High Horse # 6 Kauan sitä on odotettu, mutta viimein olemme saavuttaneet popissa aikakauden, jolloin everything goes. ANNA BROTKIN M U U M A A I L M A T O P 10 46 RUMBA. Sitä ei auttanut, että Monáe vaikutti jämähtäneen aiempaan mustavalkoestetiikkaansa liian moneksi vuodeksi. Esittelyn aiheuttaman korvista nousevan savun internetin syvien rivien keskuudessa voi haistaa. Imamin viesti menee perille, vaikka toinen kotimainen ei olisi hallussa niin hyvin kuin opetussuunnitelmassa on kaavailtu. Grouperin musiikki on meillä löydetty verrattain myöhään. Monaén urakehitys on oppikirjaesimerkki visuaalisuuden voimasta: ilman vahvan feministisiä ja visuaalisuudellaan huumaavia videoita hän olisi kuin toinen artisti. Vuoden 2011 Alien Observerin jälkeen artisti on sentään ehtinyt tehdä kolme visiittiä Suomeen, viimeksi Temppeliaukion kirkossa. SAMULI KNUUTI Grouper Parking Lot # 8 Liz Harrisin alias Grouperin Grid of Points -levyn äänitys jäi kesken määrittelemättömän sairauden vuoksi. Uuden Dirty Computer -levyn (2018) myötä artisti tuntuu löytäneen äänensä ja tuoreen lookkinsa. Se osoittaa, että meillä keskustelukulttuuri, jossa niin sanotut erikoismusiikkigenret ovat jo sekoittuneet osaksi laajempaa valtavirtaa, on vielä vieras. Diskoon kallistuva High Horse on kuin Sade olisi risteytetty Shania Twainilla, eikä ihme, että hipsteriyleisökin syö kädestä kuin nälkäinen islanninhevonen. Ne molemmat kun kertovat hänen Geneviève-vaimonsa kuolemasta, kuten myös Tintin in Tibet, jolla Elverum yksinäisen kitaran tahdissa muistelee kuolevaa vaimoaan muistelemassa Hergén albumeista buddhalaisinta ja toismaailmallisinta. Tätä riisutummaksi musiikki ei tule säestyksellisesti, emotionaalisesti ja tekstillisesti. Imamin kappaleiden ja Suomen-vierailuiden aallot lyövät rantaan, ja tuovat vielä mukanaan sukupolven suomalaisia naisräppäreitä, joista ei enää puhuta naisräppäreinä. Luultavasti ainakin huomattavasti tuntemattomampi. Kotimaisilla kriitikoilla on ollut vaikeuksia määrittää artistia: ambientista avantgardeen neofolk-yhtymäkohtiakin löytäen
Ma 24.9. Helsinki, Tavastia Liput alk. 30,50€ Fullsteam proudly presents. Tavastia, Helsinki Liput alk. 20,50€ Iceage Ti 21.8
N Y L O N B E AT 48 RUMBA
”Ne olivat ihan kreisejä gimmoja. TEKSTI JOSE RIIKONEN O n vuosi 1995. Koittivat vetää tällaiset vanhemmat äijät pikkurillinsä ympärille. Asikainen ajaa tytöt ulos studiosta useampaan otteeseen, koska nämä vain riehuvat ja hihittelevät ja ovat ihan mahdottomia. Ne hullut teinitytöt ovat nelissäkymmenissä ja tekevät sen, mistä aikoinaan lauloivat: ”Hei mun on pakko tehdä comeback!” Mitä siitä pitäisi ajatella, että Nylon Beat tekee paluun. Kiitorata-kykyjenetsintäohjelman tuomarit Ilkka Vainio ja Ari Oinonen ovat hukanneet taustanauhan, jonka päälle kahden teini-ikäisen tytön pitäisi laulaa esityksensä. Hän tekee kuitenkin lopulta demon tyttöjen kanssa. ”Vaimoni sanoi, että olet hullu, jos et lähde tätä tekemään”, Asikainen muistelee. nylon Taas mä haluun olla PO P M ED IA N AR KI ST O RUMBA 49. Ongelmallisesta koe-esiintymisestä huolimatta tuomaristo ajattelee, että näissä tyypeissä saattaisi olla jotain. 16-vuotiaat teinitytöt ovat Jonna Kosonen ja Erin Koivisto. Nyt NYLON BEATIN musiikista pääasiassa vastannut Risto Asikainen kertoo, mistä tässä kaikessa oli kysymys, ja miksi yhtye tekee paluun festarilavoille tänä kesänä. Tuomaristo on hämmentynyt. Asikainen kuunteluttaa demon vaimollaan. Mutta siitä se lähti”, Asikainen sanoo. He laulavat nenäänsä pahan kerran, ja kuten sanottua, eivät osaa käyttäytyä ollenkaan. He eivät ota asiaa turhan vakavasti, vaan hihittelevät vain. He lähettävät Kososen ja Koiviston tuottaja Risto Asikaisen luo. Nylon Beatin uran alusta on nyt yli 20 vuotta aikaa. Asikainen saa päättää, onko heistä mihinkään. Entä mikä on yhtyeen relevanssi nykyajan popmaailmassa ja toisaalta silloin, kun Nylon Beat oli pinnalla. Mahdotonta pelleilyä. Asikainen ei tiedä, mitä pitäisi tehdä, joten hän pyytää apua. N Y L O N B E AT Vuosina 1995–2003 kaksi nuorta naista lauloi ja tanssi setien tekemän musiikin tahtiin
Mutta oliko se sitä. Jonna Kosonen ja Erin Koivisto olivat menestyksennälkäisiä, innokkaita teini-ikäisiä tyttöjä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta musiikkibisneksestä – eikä varmaan oikein mistään muustakaan. Maailma oli verrattain patriarkaalinen, eikä sitä tuntunut olevan syytä kyseenalaistaa. Hän voi olla kauniin silmänruoaksi tarkoitettavan koristeen sijaan aktiivinen toimija. Teflon Loven musiikkivideo on hauska aikakapseli. Me sitten korostettiin sitä nasaaliääntä. HETI kun Asikainen alkoi tehdä yhteistyötä Nylon Beatin kanssa, hän jutteli Kososen ja Koiviston vanhempien kanssa. Jos ei feminismiä, niin jonkin sortin Girl Poweria kyllä mietittiin. Jos Nylon Beatia vertaa vaikkapa lesbopornahtavaan venäläiseen T.A.T.U.-duoon, meno oli aika sisäsiistiä. Jos Sir George Martin oli The Beatlesin ”viides beatle”, Asikaista voi sanoa – vaikka hämmentävältähän se vähän kuulostaa – ”kolmanneksi nyloniksi”. Suomi oli juuri liittynyt Euroopan unioniin, eikä Neuvostoliiton hajoamisesta ollut kovin kauaa aikaa. Mukana oli myös Ilkka Vainio, joka teki sanoituksia Asikaisen kanssa. Että on kommelluksia ja seikkailuja, mutta ne päättyvät mimmien kannalta hyvin. Risto Asikainen oli päävastuussa Nylon Beatin musiikista. Sanoitus ei kerro siitä, että nainen haluaa sen ihanan miehen. Mietittiin, että turhaa sitä soundia on alkaa poistaa – että pyrittäisiin tekemään ’oikein’. Kauheasta lamasta alettiin rämpiä ylöspäin. N Y L O N B E AT 1990-LUVUN puoliväli tuntuu hyvin kaukaiselta ajalta. Niin, mies oli Mies ja nainen oli nainen pienellä alkukirjaimella. Naiset katsoivat vierestä ja ihailivat miestä. Se kertoo siitä, että nainen ottaa sen miehen omilla ehdoillaan ja jos se ei kelpaa, niin antaa olla: ”Minä tanssin kanssasi hetken vain / mutta mulle kuuluu mun maailmain” Ja: ”Teflon love, on liikaa sinulle / teflon love, se sopii minulle” Ei ihme, että Nylon Beat on nähty feministisenä yhtyeenä. Hellyttävän 90-lukulaisessa musiikkivideossa nähdään, kuinka Jonna ja Erin tekevät mitä lystäävät. Sarjaa on sanottu sekä feministiseksi että piilosovinistiseksi, mutta siinäkin naiset olivat yhtä kaikki toimijoita. ”Eivät he (Jonna ja Erin) ottaneet juurikaan kantaa teksteihin ja biiseihin. Asikaisen mukaan Koivistosta ja Kososesta pidettiin hyvää huolta, eikä heitä sen kummemmin ohjailtu. ”Ei siinä sellaista ollut, että nyt on tällainen aika, että tämä toimii. Spice Girlsin johdolla popmaailma opetti muuta maailmaa siihen, että nainen voi olla subjekti eikä objekti. Sitä paitsi Jonna ja Erin olivat tosi taitavia laulajia. ”Ihan ensimmäisenä vanhemmille vakuuteltiin, että kysymys ei ole järjestäytyneestä rikollisuudesta – että studiossa ollaan aina alasti ja vedetään huumeita ja viinaa. Vertaus ei osu ihan maaliin, koska toisin kuin PMMP, Nylon Beat oli hyvin setävetoinen juttu. Jälkeenpäin sen on kyllä huomannut, että aika oli melko otollinen”, Asikainen sanoo. Hän selventää asiaa. Ajan kuvaan sopivasti pian alkoi myös tv-sarja nimeltä Sinkkuelämää. Että on kommelluksia ja seikkailuja, mutta ne päättyvät mimmien kannalta hyvin. Ja sellaista kapinaa, että ’faija ei tajuu’.” – RISTO ASIKAINEN PO P M ED IA N AR KI ST O 50 RUMBA. Niin Asikainen kuin Vainiokin olivat silloin kaksi kertaa tyttöjä vanhempia, yli kolmekymppisiä miehiä, joilla oli jo kokemusta musiikkija viihdealalta. Toimintaelokuvissa Bruce Willis pelasti maailman ja naisen. Että siinä on aikuisia ihmisiä tekemässä duunia ja oikealla asialla”, Asikainen sanoo. NYLON Beatille koko yhtyeen uran ajan kappaleet tehnyt, tuottanut ja puoliksi sanoittanut Risto Asikainen on hyvä matkaopas Nylon Beatin maailmaan. Ei silloin ollut mitään autotuneja tai vastaavia.” Nylon Beat ei koskaan ollut varsinaisen pornahtava yhtye, vaan Kosonen ja Koivisto olivat vihjailevuudestaan huolimatta lopulta melko konservatiivisia. Ja sellaista kapinaa, että ’faija ei tajuu’”, Asikainen kuvailee. ”Jos siinä jokin johtolanka oli, niin se, että mimmit selviävät aina voittajina. Suomi voitti jääkiekon MM-kultaa Curt Lindströmin johdolla. Oli Girl Powerin aika. Asikainen sanoo itsekin, että Nylon Beat oli ”setävetoinen”. He halusivat vaan laulaa ja tanssia. Se kuulostaa erilaisille riskeille alttiilta yhtälöltä, eikä ainakaan kauhean feministiseltä tai sellaiselta, että nainen olisi sittenkään se aktiivinen toimija – pikemminkin jonkin sortin sätkynukke. Asikaisen itsensä rooli oli laulunkirjoittajan ja tuottajan asemassa yrittää korostaa asioita, joita kannatti korostaa. Mutta popmaailmassa oli tapahtumassa jotain, jonka turvin nainenkin kirjoitettaisiin isolla alkukirjaimella. ”Jos siinä jokin johtolanka oli, niin se, että mimmit selviävät aina voittajina. Silloin, 1990-luvun puolivälissä, tulivat myös Nylon Beat ja Teflon Love. Muutenkin kuvio on hämmentävä: mikä näissä sedissä on vialla, kun he kykenevät tekemään lauluja teinityttöartisteille, jotka laulavat vielä nuoremmille teineille paikoin seksuaalisväritteisiä tekstejä: ”Istun terassille kiikaroimaan pyllyt poikien.” Oikeasti nyt. Keski-ikäinen miesopettaja on hölmö, ja nuoremmatkin miehet lähinnä haihattelevat näiden menevien mimmien perään. Nykyään sanotaan, että Nylon Beat oli feministisessä mielessä 1990-luvun PMMP. Se sanoituksiin puuttuminen oli lähinnä sitä, että ’en mä voi laulaa koirasta, kun ei mulla ole koiraa’”, Asikainen sanoo. Asikainen sanoo, että feminismiä tai mitään muutakaan tarkkaa tulokulmaa ei Nylon Beatissa sen kummemmin mietitty. Asikainen nauraa. ”Molemmilla oli melkoinen polyyppi nenässä
N Y L O N B E AT RUMBA 51
Se onnistui, koska Asikainen oli lähellä Nylon Beatia. ”Me annettiin niiden mellastaa, ja sedät tekivät musiikkia. Lienee jännä tunne patistaa nuoret tytöt keikistelemään kuvissa, jotka varmasti päätyisivät monen setämiehen henkilökohtaisten rakkaudenhetkien kuvastoksi. Kenen idea se oli. SAMALLA kun Nylon Beatin tytöt kasvoivat naisiksi, heidän musiikkinsa muuttui. Mutta kyllä niitä biisejä ihan tosissaan tehtiin, ja sen kuulee siitä, että nehän soivat edelleen radiossa. ”Ei heitä pystynyt ohjailemaan. Kovin aktiivisia toimijoita Kosonen ja Koivisto eivät koskaan musiikin suhteen olleet, mutta Asikaisen kirjoittaminen pysyi naisten kasvun mukana. Ei sillä ole oikeastaan väliä. Nimittäin he, jotka olivat Nylon Beatin aikaan jo siinä iässä, että alkoivat valita puoliaan poppareina, rokkareina, räppäreinä ja hevareina, muistanevat sen syyllisyydentuntoisen nautinnon, jonka Nylon Beatin kuunteleminen toi. Tuollaisia niistä tuli.” Eli millaisia. Mutta enemmän se oli sitä, että vitutti, kun yritettiin vähän stailata, niin seuraavana päivänä he tulivat taas tukat uudelleen värjättyinä. N Y L O N B E AT Toisaalta, oli siellä niitä koulutyttöfantasioihin viittaavia minihameita ynnä muita. Silkkojen taustanauhojen tilalle tuli oikea bändi, sanoitukset muuttuivat elämäntilanteiden mukaan ja niin edespäin. Ihan ensimmäisissä kuvauksissa saattoi olla jonkun muunkin ideaa. Siitä minä olen aina popissa pitänyt ja se on se, missä minä olen hyvä. Se johtuu osin siitä, että me emme seuranneet mitään trendejä, vaan tehtiin vain”, Asikainen sanoo. Asikainen sanoo, että se seksikkyys, mitä Nylon Beatissa oli, oli lähtöisin naisista itsestään. Ne diggasivat pitää sellaisia kuteita, joissa olivat. Se oli itsensä vakavasti ottavalle musiikkidiggarille vähän kuin McDonald’s itsensä vakavasti ottavalle foodielle: guilty pleasure. Oliko Nylon Beat pelkkää setien tekemää pintaa, vai oliko siinä niin sanotusti substanssia. Se on ihan totta, että Nylon Beatin musiikki oli erinomaista omassa pintapopkategoriassaan. ”Pop on pintaa, pumpulia ja hömppää, ja niin sen pitääkin olla. Ihan ensimmäisissä kuvauksissa saattoi olla jonkun muunkin ideaa. Mutta enemmän se oli sitä, että vitutti, kun yritettiin vähän stailata, niin seuraavana päivänä he tulivat taas tukat uudelleen värjättyinä.” – RISTO ASIKAINEN 52 RUMBA. Ei siihen saatu mitään jatkumoa”, Asikainen sanoo ja nauraa. ”Ei heitä pystynyt ohjailemaan
PO P M ED IA N AR KI ST O
Vestassa on myös samantyylistä leikkisyyttä kuin Nylon Beatissa. Omalla tavallaan tällainen kevyempi lähestymistapa sopii Nylon Beatiin: Ei liian vakavasti ja raskaasti, vaan kepeästi ja kuplivasti. Syy Nylon Beatin hiljaiseloon lienee osittain yksityiselämässä ja osin omassa urassa. Himos Juhannus (Nilsiä),30.6. Nelli Matula ja Evelina ovat verrattain suosittuja nuoria naisartisteja, joissa esteettisenä koukkuna toimii osittain artistin kauneus kuten Nylon Beatillakin. Jos sieltä tulisi tällainen vähän eläväisempi luonnonlapsi kehiin, niin en tiedä, miten siihen osattaisiin alalla suhtautua”, Asikainen sanoo. Tammerfest (Tampere), 27.7. Urapuolella molemmat ovat luoneet Nylon Beatin jälkeen myös soolouraansa paremmalla ja huonommalla menestyksellä. Se oli hauskaa, mutta myös raskasta, koska keikkoja ja biisejä oli tosi paljon. Sen näkee monista asioista. Kuten Nylon Beat asian itse ilmaisee: ”Ei tarttua saa kii / koska haluun olla nylon”. Nylon Beat on myynyt yli 400 000 levyä. 1990-luvun musiikille on pyhitetty myös omia musiikkifestivaaleja. Olisiko sille kysyntää. ”Tuntuu, että nykyään jengi on alalla tosi varautunutta. Me vietimme tosi paljon vapaa-aikaa keskenämme: minä, bändi ja mimmit. Moni tykkää palata lapsuuteensa ja on valmis tuhlaamaan rahaa kokemuksiin. Siinä oli samanlaista vastustamattomuutta kuin siinä tanssilattialla kännipäissään toilailevassa, pikkuisen hölmössä mutta kuvankauniissa tytössä tai pojassa, johon ei kannattaisi kajota, mutta mieli vaan tekisi. Hän käsittelee paljon samanlaisia aiheita kuin Nylon Beat aikoinaan – ja itse asiassa kaikki popparit kaikkina aikoina: parisuhteita. Vestassa ei myöskään ole perinteistä ”kuvankaunis poppibarbie” -aspektia. Suomipop-festivaali (Oulu), 21.7. Asikaisen mukaan Nylon Beatille on tarjottu suuria rahasummia paluusta aiemminkin, mutta Kosonen ja Koivisto eivät koskaan suostuneet pyyntöihin. Esimerkiksi suosittu nuorisomedia Nyt.fi julkaisee runsaasti artikkeleita nykyajan kolmekymppisten lapsuutta käsittelevistä asioista kirjallisuudesta musiikin kautta elokuviin ja videopeleihin. Linnan juhliinkin heidät on kutsuttu. Kauhean sisäsiistejä juttuja, duck facet Instagramissa vaan kaikilla. ”Sanoin jo silloin alussa heille, että lopetetaan sitten, kun tämä ei ole enää hauskaa. Niitä luetaan paljon, koska nostalgia ja nimenomaan 90-luvun nostalgia vetoaa tällä hetkellä nykyajan nuoriin aikuisiin. Iskelmä-festivaali (Jämsä), 6.7. Lähes kymmenen vuotta on tosi pitkä aika, ja tavallaan on ihme, että se kesti niinkin kauan. Merkittävä syy lienee siinä, että tällä hetkellä 90-luku on todella pinnalla. Nykyajan kolmekymppiset ovat elämäntilanteessa, jossa on jo rahaa kuluttaa. N Y L O N B E AT ”Se oli hauskaa aikaa. Suomipop-festivaali (Jyväskylä),14.7. Tulokulma on kuitenkin erilainen, astetta hienostuneempi ja taiteellisempi. Tahko Juhannus (Jämsä), 22.6. Laskin, että eri versioineen tein Nylon Beatille 140 biisiä.” Kova keikkatahti ja jatkuva keikkabussissa istuminen voivat käydä raskaiksi ihmissuhteille. Päätettiin, että ei lähdetä tekemään uusia biisejä.” Asikainen perustelee asiaa sillä, että uusista biiseistä tulisi paineita, ja asia menisi astetta vakavammaksi. RockCock (Kuopio), 28.7. MUTTA miksi Nylon Beat tulee nyt takaisin juuri nyt. Jos sieltä tulisi tällainen vähän eläväisempi luonnonlapsi kehiin, niin en tiedä, miten siihen osattaisiin alalla suhtautua.” – RISTO ASIKAINEN 54 RUMBA. ”Ainahan popmusiikki on ollut sellaista, että palataan parikymmentä vuotta ajassa taaksepäin. Kauhean sisäsiistejä juttuja, duck facet Instagramissa vaan kaikilla. Tarvettakaan sille ei ole, koska nostalgia myy varmasti. ”Olen ollut jossain määrin mukana tässä paluussa. On keskusteltu asioista ja erilaisista promoasioista. Muutaman comeback-keikan he soittivat, mutta siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa, ja kyse oli vain kolmesta keikasta. He ovat kuitenkin 1990-luvun Nylon Beatiin verrattuna selkeästi urbaanimpia ja tavallaan coolimpia. Uutta materiaalia Nylon Beat ei Asikaisen mukaan ole työstänyt. Nylon Beat kun oli aina vähän juntti, ja ehkä siksi niin lähestyttävä ja toisaalta vastustamaton. Hiljattain suuren mainoskampanjan avulla julkistettiin Hitmix-radiokanava, joka soittaa pelkästään 90-luvun hittimusiikkia. Pitää siis spekuloida. Miksi toimiva juttu sitten piti lopettaa vuonna 2003. ”Olen miettinyt tätä asiaa paljon, että olisiko Nylon Beatin tyyppiselle musiikille tilausta”, Asikainen sanoo. Rumba pyysi kommentteja tähän ja muihinkin asioihin Nylon Beatilta itseltään, mutta haastattelupyyntöön ei suostuttu. Yksityiselämän puolella on tullut perhettä ja lapsia. Tämän hetken parasta suomenkielistä valtavirtapopmusiikkia tekee Vesta. Nylon Beat keikalla: 21.6. Wanaja-festivaali (Hämeenlinna), 13.7. ”Kaikki tienasivat siinä itselleen omakotitalot.” ON mielenkiintoista pohtia, mitä ihmiset ajattelisivat, jos Nylon Beatin kaltainen yhtye aloittaisi taipaleensa nyt, vuonna 2018. ”Siinä oli varmaan sellaista, että heidän ystävyytensäkin oli helpompi säilyttää niin, että lopetettiin se homma.” Hukkaan ne kymmenen vuotta eivät menneet. Ja jos mielenkiintoa uuteen materiaaliin ei ole, miksi sitä ryhtyisi väkisin tekemään. RMJ (Rauma), 23.6. We Love Festival (Helsinki) ”Tuntuu, että nykyään jengi on alalla tosi varautunutta. Bullman oli meidän kantakapakka, jossa istuttiin ja törpöteltiin ja suunniteltiin.” Ehkä pitävin todiste siitä, että ainakin Asikainen toimi aikoinaan ilmeisen asiallisesti Nylon Beatin kanssa on se, että hän on sanojensa mukaan edelleen hyvä ystävä Kososen ja Koiviston – nykyään Geagean ja Anttilan – kanssa ja tapaa heitä usein. Hän ei ole asiasta ollenkaan varma. 1970-luvulla fiilisteltiin 1950-luvun rockabillyjä, 1980-luvulla Beatlesia ja niin edespäin”, Asikainen sanoo
”En oikeastaan tiedä, mistä ne edes keksivät nuo jutut! Eihän sillä ekalla levyllä ole edes mitään esittäjätietoja”, Lauri Ainala mutisee nyt kolmetoista vuotta myöhemmin. Legendaarinen kokeellisen musiikin levymerkki Warp kiinnostui bändin toiminnasta, ja vuonna 2009 Paavoharju nähtiin myös Roskilden lavalla. Kulahtaneessa betonimurjussa on samaa henkeä kuin niissä Savonlinnan tiloissa, joihin Lauri Ainala ystävineen 56 RUMBA. Kuten nyt vaikka musiikkiprojektin nimen taustoja avatessaan. Puavo Hard!” ”Sitten ystäväni, näissä hommissa soitellutkin Johannes Pitkänen, kuuli nimen väärin, muodossa paavoharju. Oli vain harras ja abstrakti, primitiivi sillä välineillä äänitetty ja tuotettu musiikki, joka oli yhtä aikaa painostavaa ja suunnattoman kaunista. PA AVO H A R J U Rinnakkais universumin musiikkia Savonlinnalainen PAAVOHARJU on yksi suomalaisen vaihtoehtomusiikin erikoisimpia tarinoita. Kun hän kertaa vuonna 2000 perustamansa Paavoharjun vaiheita, hän nauraa aika monen anekdootin lopuksi. Siitä sain idean, että kyllä, tällä nimellä teen levyn!” Levyn Ainala nopeasti tekikin. Levyn nimeksi tuli Maxi ranskikset. Pyyhimme pahimmat tomut parin hylätyn toimistotuolin keinokuitupinnoilta istuutuaksemme. Tällainen teinipoikien kainalopiereskely on aika kaukana siitä majesteetillisesta huminasta, joka muutamaa vuotta myöhemmin koottiin Yhä hämärää -otsikon alle. HUHTIKUUN kelmeä aurinko paistaa pölyiseen varastorakennukseen Helsingin Roihupellon teollisuusalueella. Paavoharjun maineesta suuri osa on rakentunut kuulopuheille ja myyteille. Aluksi melko harva edes tiesi, ketä nimen alla työskenteli. Siihen tämä juttukin pyrkii. Pitchfork suuressa viisaudessaan kirjoitti ”metsissä asuvista, uudelleensyntyneistä kristityistä”. ”Joskus 90-luvun lopulla opettelin kaverini kanssa tietokonehommia. Siinä värkätessäni mietin, että kun kaikki ohjelmistokehittäjät puhuvat aina jostain softista, niin mie ajattelin, että ei tämä ole mikään soft, tämä on hard. Paavoharjun debyyttialbumi oli tapaus, jollaista suomalaisessa undergroundmusiikissa tuskin on sen koommin koettu. Sille hän kokosi ääniä, kuten Pringles-purkkiin kusemista ja tulitikkuaskissa pörisevää ampiaista. Aika hyvin savonlinnalaisilta nuorilta, joita kiinnosti lähinnä kilju, hylätyissä rakennuksissa majailu ja omatekoisissa saunoissa hikoilu. Kirja kuvaa eräänlaista savonlinnalaista rinnakkaistodellisuutta ja avaa Paavoharjuunkin liitettyjä myyttejä – tai ainakin yrittää tehdä niin. Levy nousi laajaan kansainväliseen maineeseen, ja sitä kehuivat Pitchforkin ja Wiren kaltaiset laatujulkaisut. Yhteiskunnan ulkopuolella sekoilleen kaveriporukan albumeista tuli kansainvälisiä kulttiklassikkoja, joiden suosio poiki liudan ulkomaankeikkoja ja melkein levytyssopimuksen ison indieyhtiön kanssa. Nyt tämän porukan vaiheet on koottu antologiaksi nimeltä Tuote. TEKSTI MIKAEL MATTILA ” S ehän oli ihan huumorijuttu...” Lauri Ainalaa naurattaa. Suhisevasta ambient -maisemasta nousee haikeita melodioita, eteeristä laulua, virsiäänityksiä – mitä nyt ikinä mystiseksi määritelty musiikkiprojekti keksiikään levylleen laittaa. Erinäistä logistiikkaja toimistorojua on pinottu pitkin hallin seiniä
PA AVO H A R J U JU H O PI TK ÄN EN RUMBA 57
”Onhan tässä sitä myyttiä ylläpidettykin”, Ainala hekottaa. Miksi tällainen piti mennä tekemään. Ote on raflaava ja karnevalistinen: lähempänä Maxi ranskikset -osaston hassuttelua kuin Paavoharjun lyyrisiä lauluja. Siksi, koska huvittaa”, Ainala vastaa. TUOTE-KIRJA keskittyy Lauri Ainalan mukaan eräänlaiseen ”myytin avaamiseen”. Anekdootit eivät varsinaisesti kommunikoi lukijan kanssa, vaan läväyttävät kaiken editoimattomana eteen. Nyt on uusi aika!” Tästä huolimatta kiljunhuuruinen temmeltäminen aukeaa vaikeasti ihmiselle, joka ei ole aikaisemmin perehtynyt Savonlinna-mytologian vaiheisiin. PA AVO H A R J U ”Onhan tässä sitä myyttiä ylläpidettykin. Kirja kokoaa yksiin kansiin hänen kaveriporukkansa sekavat nuoruuden edesottamukset vuosituhannen alun Savonlinnassa. Sellaista meno onkin. Sen nimi on viittaus edellä mainittuun entiseen meijeriin, josta muodostui Ainalan kaveriporukalle suoranainen pyhättö ja universumin keskus. Bändi, jota siis virallisesti kutsuttakoon ”Paavoharju-tribuuttiyhtyeeksi”, treenaa ensimmäistä kertaa vuosikausiin toukokuun alussa tapahtuvaa keikkaa varten. Kirjan hahmoina vilisevät sarjakuvamaiset Murskamurret ja Ragnar Rockit, joskin havaintoja ovat tehneet myös suuremmalle yleisölle tutut skenen vaikuttajat, kuten lauluntekijä Joose Keskitalo ja Helmi-levyjen pyörittäjä Arwi Lind. ”Miksi mitään pitää tehdä. Lisäksi hän on tullut Helsinkiin puhumaan toimittamastaan kirjasta nimeltä Tuote. Sellaisiin, kuten VR:n työntekijöille 1900-luvun alussa rakennettuun Lepovaunu-hirsitaloon tai Tuotteen meijeriin. Tämä lienee totta, koska 300-sivuiseen laitokseen on kerätty varsin seikkaperäisesti jos jonkinlaisen hääräilyn kuvailua lukuisten kirjoittajien toimesta. Nyt on uusi aika!” – LAURI AINALA loi pesiään reilu vuosikymmen sitten. Treeneissä hän keskittyy enemmän bändin ohjeistamiseen. Roihupellossa sijaitsee savonlinnalaislähtöisen Helmi-levyjen treenikämppä. ”Minua ainakin kiinnostavat ihmiset, jotka tekevät asiat toisin – vaikkei heihin välttämättä samaistuisikaan. Ainala sanoo itse olevansa paikalla ”ihan hupiukkona” eikä oikeastaan edes tiedä, mitä aikoo vielä keikalla tehdä. ”Nämä kaikki asiat – Paavoharju, Orpokotijuhlat saarella tai tuo kirja – käsittelevät aika samoja aiheita, mutta vain eri näkökulmista”, Ainala summaa. Humalaisen toikkaroinnin ja hyvin omintakeisen kristillisen fiilistelyn lisäksi kirja sisältää ainakin ulosteita, mädäntyvien dyykkiruokien löyhkää ja naturalistisen kuvauksen siitä, miltä näyttää meijeristä löytynyt, kattoon hirttäytynyt ja puoliksi mädäntynyt spurgu. Toisaalta mitään ydintä Ainalan ja kumppaneiden touhussa ei ole koskaan ollutkaan. Mutta nyt on vuosi 2018, enää ei tarvita myyttejä metsäläisistä kristityistä. ”Mutta nyt on vuosi 2018, enää ei tarvita myyttejä metsäläisistä kristityistä. Varastohallin nurkan avonaisesta ovesta kaikuu vähän väliä Paavoharjun kappaleiden pätkiä. Eelis JY RI PI TK ÄN EN 58 RUMBA. Sen julkaisujuhlia varten Paavoharjukin nyt treenaa, vaikka yhtyeellä on kokonaisuudessa oikeastaan vain sivurooli. Edellisiltana hän on esiintynyt Kontula Electronic -festivaalilla Orpokotijuhlat saarella -projektinsa kanssa
JY RI PI TK ÄN EN
Ja toisaalta, sekoilun lomasta erottuu ainakin välillä hilpeä tekemisen meininki. Paavoharju tuli osaksi samaa pohjoisen soundia. KIRJAN sisältöä selatessa tuntuu uskomattomalta, että Paavoharjusta tuli niin valtava ilmiö. ”Kiersin siellä Es-projektillani Black Forest / Black Sea -nimisen bändin kanssa”, Fonal-levymerkin perustaja Sänpäkkilä taustoittaa. ”Olin siinä sitten että vau, tämä on upeinta musaa, mitä olen koskaan kuullut! Otin heti yhteyden Lauriin ja ilmoitin haluavani julkaista heidän levynsä.” Aika oli otollinen. Sitä pystyy silti ymmärtämään, kun muistaa, mitä ympärillä samoihin aikoihin tapahtui. Yksi 2000-luvun puolivälin suosituimpia vaihtoehtomusiikin ilmiöitä oli kokeellinen folkmusiikki, jota kutsutiin lehdistössä myös ”metsäfolkiksi” tai ”freak folkiksi”. Suomessa juuri Fonal oli profiloitunut tämänkaltaisen musiikin julkaisijaksi. Heistä jokainen levytti Fonalille. Lisäksi elettiin vielä sellaista aikaa, jolloin levyjen julkaiseminen kannatti. Eelis Sinistö, Ior Bock tai Kalervo Palsa… Helvetin hienoja juttuja!” – LAURI AINALA Sinistö, Ior Bock tai Kalervo Palsa… Helvetin hienoja juttuja! Jos näistä ihmisistä ja asioista ei kerro, niin eihän niistä sitten kukaan tiedäkään.” Ymmärrettävää. Tämä tapahtui tietenkin Amerikassa – kuinkas muutenkaan. Ilman sitä ei Paavoharjunkaan musiikkia olisi syntynyt. Mainittu Black Forest / Black Sea seuraili tuota soundia, ja kirjavan ilmiön kaupallisempaa laitaa edustivat amerikkalaiset Devendra Banhart tai Joanna Newsom – jos laveasti haluaa tulkita. ”En ole koskaan pitänyt myynnistäni lukuja, mutta noihin aikoihin Fonal myi ylivoimaisesti suurimman osan levyistään ulkomaille”, Sänpäkkilä arvelee. Yhtyeen suosio alkoi siitä, kun muuan ulvilalainen pienlevy-yhtiöpomo Sami Sänpäkkilä sai käsiinsä cd-r:n. Sen tyylin saattoi assosioida friikkifolkkareiden lisäksi myös Sigur Rósin ja Múmin kaltaisiin, isoja äänimaisemia luoneisiin indiesuuruuksiin. Musiikki oli omaehtoista, utuista, ”folkia” ja erittäin trendikästä. Tilanne oli kuin musiikkidokumenttiin räätälöity: Sänpäkkilä ajeli yöllä yhtyeen kanssa kohti uutta keikkapaikkaa, kun matkakumppanit keksivät syöttää levyn cd-pesään. PA AVO H A R J U ”Minua ainakin kiinnostavat ihmiset, jotka tekevät asiat toisin – vaikkei heihin välttämättä samaistuisikaan. Paavoharjun tyylillisiä serkkuja olivat Kiila, Islaja, Kemialliset Ystävät ja Sänpäkkilän sooloprojekti Es. Amerikkalaisbändi oli saanut levyn Suomen-kiertueellaan itseltään Lauri Ainalalta. JA RM O LO IK KA N EN 60 RUMBA. Paavoharju oli tietenkin toiminut tämän spektrin ulkopuolella, mutta sopimus Fonalin kanssa kytki sen ajan henkeen vahvasti. Kansainvälistä yleisöä siinä kiehtoivat herkkä ilmaisu, eksoottinen kieli ja kaukainen sijainti
ZEDD DE SANNI GOGOL BORDELLO US ZARA LARSSON SE BEHEMOTH PL CHEEK NIGHTWISH ACTION BRONSON US JACK WHITE US 13.-15.7.2018 JOENSUU Milky Chance DE \ Night Lovell CA \ Zeal & Ardor US \ Satyricon NO \ Lewis Capaldi UK \ Hurula SE \ Apulanta Amorphis \ Disco Ensemble \ CMX & Joensuun kaupunginorkesteri \ Ismo Alanko \ Jenni Vartiainen Paperi T \ Gasellit \ Pyhimys \ Reino Nordin \ Evelina \ Stam1na \ Vesta \ Juha Tapio \ Beast In Black Lasten Hautausmaa \ Litku Klemetti \ Mokoma \ Shiraz Lane \ Ruudolf \ Töölön Ketterä \ K-X-P Von Hertzen Brothers \ Saimaa \ Flat Earth \ Circle \ Värttinä feat. Paleface \ Kube & Eevil Stöö \ Ruusut Atomirotta \ PastoriPike \ Olavi Uusivirta \ Vilma Alina \ Ida Paul & Kalle Lindroth \ Mara Balls \ Hard Action Ursus Factory \ Mopo \ Sini Yasemin \ M \ IBE \ Nelli Matula \ Huora \ Kuumaa \ Cledos \ Blind Channel Ennakkoliput: Lippu.fi \ Tiketti \ ilosaarirock.fi/liput
Hän on jäsentänyt äänimassan milloin milläkin laitteilla – kuten esimerkiksi digitaalikameran mikrofonilla. Hän vastasi houkuttelevaan sähköpostiin lähettämällä Laulu laakson kukista -seuraajaa varten tehtyjä demoja. Onpa levyillä piipahtanut kertojaäänenä myös Muumilaakson tarinoista tuttu näyttelijä Leena Uotila. Levy-yhtiö lähestyi Ainalaa pian Yhä hämärää -albumin ilmestymisen jälkeen. ”Toisaalta tämä tarina on mennyt juuri niin kuin kuuluukin. Ei kukaan tee lähellekään samanlaista musiikkia.” PAAVOHARJUN kirjavan kollektiivin liikuttelu on ollut hankalaa. Vaikuttavien äänimaisemien toisintaminen livenä kun on aika lailla mahdotonta. Kun minulta tiedustellaan Paavoharjun levyistä, niin kaikki hehkuttavat aina sitä musiikkia. Hän saattoi nuorena poikana könytä nuhjuisissa majoissa löyhkän keskellä, ei haitannut. Kakkoslevyllä Laulu laakson kukista (2008) vierailee myös toinen lauluntekijäsuuruus Ville Leinonen. Vastausmeiliä ei koskaan tullut. Ketään ei tarvinnut erikseen suostutella lavalle, eikä bändi ollut akateemista varttia enempää myöhässä. Sen toimintatavat eivät ole koskaan edes muistuttaneet perinteisen rockbändin periaatteita. Tällä kertaa lavalle nousi asiallisesti käyttäytyvä yhtye. Tuottajan puuha on viimeistelty halvoilla musiikinteko-ohjelmilla. Näin merkittävä vierailijakaarti kertoo Paavoharjun perinnön merkittävyydestä. Jos jotakin Fonalin levyä kehuttiin Wiressa, sai olla varma, että tilauksia tuli.” Ja niitähän tuli. On kerrottu juttuja lavalta lentäneistä lihapiirakoista tai lennokeista, nakuilusta ja maailmanlopun saarnaamisesta. Keikoista kukaan ei ole puhunut mitään.” Jos ei aina ollut varmaa, toteutuivatko keikat, oli myös livemeininki usein mitä sattuu. Hän tuli sittemmin tunnetuksi siitä, että hiihti Helsingistä Lappiin.” Totta tosiaan: kyseinen Immonen vetää tänäkin päivänä ”maailman pisintä hiihtovaellusta” nimeltä Hiihtäen halki Suomen. Sänpäkkilää anekdootit naurattavat. Suosion keskellä ei myöskään otettu huomioon, että Lauri Ainala ei erityisemmin halunnut keikkailla. Yhdellä raidalla esiintyy myös folkkari Sami Kukka, joka nousi keski-ikäisenä uuteen suosioon juuri Ainaloiden ja heidän ystäviensä diggailun ansiosta. Aika kova jätkä – varsinainen ”Puavo Hard”. 62 RUMBA. Kaikki hitit kattanut setti tuntui jopa ammattimaiselta. Ainala on päätynyt edustamaan Paavoharjua ensisijaisesti siksi, koska hän on pitänyt taiteellisen ilmaisun koossa. Toisaalta tämä tarina on mennyt juuri niin kuin kuuluukin.” – SAMI SÄNPÄKKILÄ Tämä johtui osin siitä, että myös musiikkimedioihin luotettiin: ”Wire oli sellainen lehti, jota jakelijat seurasivat tarkkaan. ”Suurin syy sille, miksei Paavoharjusta tullut koskaan niin isoa kuin olisi voinut, piilee tietenkin niissä ihmisissä itsessään”, Fonal-pomo analysoi. Silti keikoille lähdettiin. Sami Sänpäkkilä ylistää Ainalan äänenkäsittelytaitoja: ”Hän on järjettömän taitava rakentamaan äänimaisemia ja biittejä. Eniten kotimaista huomiota Paavoharju sai varmasti sen myötä, kun Joose Keskitalo lauloi Yhä hämärään päätösraidan Musta katu. Ehdotin heille, että vuokraisivat sellaisen – ei kuulemma käynyt! Mutta he olivat silloin aika nuoria ja kokemattomia...” Sänpäkkilä ei myöskään muista, että kukaan olisi koskaan erityisesti kehunut Paavoharjun keikkoja. Tyyli on niin tunnistettava. Tuskinpa tietää sentään, mihin muuhunkin on ollut vaikuttamassa. ”Päähänpistoille tämä homma on perustunut”, hän tokaisee. PA AVO H A R J U ”Suurin syy sille, miksei Paavoharjusta tullut koskaan niin isoa kuin olisi voinut, piilee tietenkin niissä ihmisissä itsessään. Fonalilla oli jo valmiiksi laaja kansainvälinen indieverkosto, joka otti Paavoharjun innolla vastaan. Kiinnitys isolle levy-yhtiölle saattoi mennä ohi, ei haitannut. Sänpäkkilä ei uskalla arvioida, onko Yhä hämärää Fonalin kaikkien aikojen myydyin levy, mutta ainakin kärkipäähän se menee. Silloin myös yhteistyö Paperi T:n kanssa olisi varmasti jäänyt tekemättä.” LAURI Ainala näyttää suhtautuvan koheltamiseen löysin rantein. Sikäli kun Paavoharju-nimen etymologian Paavo-osa jäi askarruttamaan, löytyy Lauri Ainalalta sillekin selitys. ”Voin keksiä, että nyt mie lopetan Paavoharjun, mutta yhtä hyvin voin keksiä, että nyt mie herätän sen taas henkiin! Ja kivahan se on, että ihmiset tykkäävät.” Siltä tosiaankin näyttää. ”Kaikki vierailijat ovat tulleet tosi mielellään mukaan”, Lauri Ainala sanoo vaatimattomasti. ”Aika tavallinen rokkibändihän sen livekokoonpano oli: kitara, rummut ja basso ja sellaista. Kun Paavoharju esiintyi Tuote-kirjan julkistamistilaisuudessa toukokuussa, oli keikkapaikka Korjaamo loppuunmyyty. Projektin ytimessä ovat Lauri Ainala ja hänen veljensä Olli, joka on säveltänyt suurimman osan materiaalista. KAIKEN suosion keskellä kukaan ei muistanut, ettei Paavoharju ole mikään ”bändi”. Lopulta kakkoslevykin ilmestyi Fonalin kautta, joskin huomattavasti viimeistellympänä. Vuoden 2013 albumi Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne taas tehtiin räppäri Paperi T:n kanssa. Jos ajatellaan oikeasti omaehtoisia taiteilijoita, niin paavoharjulaiset ovat ehdottomasti sellaisia! Arvelen myös, etteivät he olisi suostuneet vaikka siihen, että iso levy-yhtiö käskee heitä pusertamaan jotain kolmoslevyä. Toilailun kruunaa hukattu mahdollisuus päästä maineikkaan Warpin artistilistalle. ”Vaikka sekin on ihan random!” ”Yläasteen retkeilykurssilla oli vetäjänä eräs ’Puavo’, eli Paavo Immonen. ”Kun kuuntelin, millaisia ne demot olivat, niin en kyllä ihmettele”, Sänpäkkilä nauraa. Heidän lisäkseen ympärillä on pyörinyt kaikenlaisia toimijoita, kuten laulajat Jenni Koivistoinen ja Toni Kähkönen. ”Kerrankin yksi keikka peruuntui, koska tyypit ilmoittivat ehkä päivää aiemmin, etteivät pääse lähtemään, koska heillä ei ole autoa
15-23 SANNI / PETTER (SWE) /MIKAEL GABRIEL VESTA / INVOLVERS JATKOILLA 23-02: ATOMIROTTA / BLOCK OF FLATS LIPPU.FI 52,50 €, S-ETUKORTILLA 49 € / PÄIVÄ, JATKOILLA 55 € 88 €, S-ETUKORTILLA 85 € / 2 PÄIVÄÄ VIP 160 € / PÄIVÄ VESTA PETTER (SWE) VON HERTZEN BROTHERS ATOMIROTTA SANNI. 16-23 DISCO ENSEMBLE / MANDO DIAO (SWE) VON HERTZEN BROTHERS MIRA LUOTI / KANERVA LA 28.7. FACTORYFEST.FI MANDO DIAO (SWE) MIRA LUOTI PE 27.7
Kappaleita täytyy tarkastella Suomi-perspektiivin ulkopuolelta ja kielimuurin lävitse ennen kuin ne asemoi joko lähes tasaveroisiksi ulkomaisten esikuviensa kanssa tai vähintään persoonallisessa paikallisvärissään uniikeiksi klassikoiksi. Tyylit sulautuvat – päällekkäin limittyviä kerrostumia unohtamatta. Syy tosin voi olla sekin, että koen tätä kirjoittaessani discoja funk-aiheisen paketin lähdemateriaalin paljon vieraammaksi. Paikallisradiosoundiin tottuneelle se iskee vastoin kasvoja: kyse ei ole mistään tavattoman seksikkäästä genrestä, vaan rujosta maitolaituritamppauksesta aliarvostetun, mutta silti armottoman takapajuisen Seitsemän seinähullun veljeksen tahtiin. Fredin kappale toimii silti monella tasolla hyvänä alkupisteenä koko valikoimalle. Kappaleet elävät jo toista elinkierrostaan nykydiskojen lattioilla. Kokoelmien ensisijaisena funktiona voi olla vaikeasti saatavissa olevien levytysten kokoaminen yksiin kansiin. Dance for Your Lifen nautittavuutta syö kuitenkin lopulta taas kotimaanäkökulma ja sokeutuminen liian läheltä tarkastellulle ilmiölle. Genrerajoja on molempien kokoelmien materiaalia tarkastellessa ilahduttavan vaikeaa vetää. Tarttumapintaa Satan in Loveen voi hakea joko nostalgiasta tai kappaleet tuoreeltaan tunteneiden aikalaisikäluokkien jälkeen varttuneesta uudesta dj-sukupolvesta, joka lienee kuullut Emilian nimibiisin ensimmäistä kertaa Youtubesta vuoden 2008 tienoilla. Tarjolla on kaikkea Ob-La-Di Ob-La-Da -estetiikasta melankolisslaavilaisen kelmeään valkopesty funk -mukaelmaan ja rupuisesti tuotettuun Uuno Turhapuro -pornomusiikkiin. Sen harvalukuisia ja vielä harvemmin listamenestystä nauttineita helmiä dj ja diskohistorioitsija Mikko Mattlar on kokoelmalle kuratoinut. SATAN in Love -kokoelman varhaisimmalla raidalla vuodelta 1979 Fredi hönkäilee Spacen Magic Flyn tahtiin samoilla estradiviihdyttäjän maneereilla kuin kymmenen vuotta aiemmin laulaessaan sensuelleja hittejään Niin tai Uneen aika vaipuu. Kappale on toki ehkä vähän liian etabloitunut kokoelman linjaan, mutta samaa voisi sanoa Pokolle levyttäneestä Belaboriksesta, joka ei koskaan ole jäänyt miksikään pienen piirin jutuksi. JONI KLING Synteettinen Suomi sykki paikallisväreissä Paikallisradiomainen rahvaanomainen 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun iskelmäsoundi ei lopulta ole niin kaukana coolista cosmic discosta ja italovaikutteista. Samoja havaintoja huomaa myös synth -pop-rajauksesta Satan in Lovella. Tästä näkökulmasta rariteetin käsite, joka levyjen otsikoissakin mainitaan, on olennainen. Nämä oudokkeet todistavat, että Suomi ei ollut kulttuurillinen umpio. Tätä suomalainen syntsaja futupop usein on: kömpelöä ja tahattomasti huvittavaa yrittäessään sijoittaa kosmopoliittista pöhinää tai dekadenttia glamouria vaatimattoman kotikutoisiin raameihin. Hengenvaarallinen: 0–1,9 Kehno: 2,0–4,9 Keskinkertainen: 5,0–6,9 Hyvä: 7,0–8,9 Klassikko: 9,0–10 L E V Y T Satan in Love Rare Finnish Synth-Pop & Disco 1979–1992 SVART 8,7 Dance for Your Life Rare Finnish Disco & Funk 1976–1986 SVART 8,4 64 RUMBA. Täysin henkilökohtaisella tasolla Dance for Your Life tuntuukin jopa mielenkiintoisemmalta ja vähemmän itsestäänselvältä kokonaisuudelta, vaikka Marion ja Ernos ovatkin turvallisia nimiä. Paikallisradiomainen rahvaanomainen 1970-luvun lopun ja 1980-luvun alun iskelmäsoundi ei lopulta sekään ole niin kaukana coolista cosmic discosta ja italovaikutteista. Ainakin Satan in Loven kohdalla kappaleiden nykykäyttäjä joutuu kuitenkin kysymään, onko kyse enää ”obskuriteeteista”, kun fyysisen levyn keräilyarvoa lukuun ottamatta monet biiseistä ovat, termiä pahoinpidellen, ikään kuin meemiytyneet. Toisaalta mukana on Dancen Flying High -biisin kaltaisia yllättäjiä, joissa kuuluu persoonallisempi ote, ja Wigwamista ja muusta muutamaa vuotta aiemmasta kotimaisesta progeosaamisesta kaikunsa saava fuusiomainen soundi. Lopulta tulos on aina vain se hönkäilevä Fredi. Esimerkiksi Leevi and the Leavingsin En tahdo sinua enää istuu kokonaisuuden estetiikkaan sen itseoikeutettuna kruununjalokivenä ja kappaleena, jota ei olisi voitu tehdä missään muualla kuin Suomessa. Kokoelma tekee kunniaa Esa Kotilaisen ja Jori Sivosen kaltaisille pioneereille, mutta Mattlar on onnistunut kaivamaan esiin yllättävämpiäkin nimiä. Avainteoksia ovat myös Stiinan Automaattirakas ja Pressin Fashion maailma (sic), mutta näiden kohdalla on huomattava, että maine on syntynyt postuumisti. Suomalaisen syntetisaattoripopin historia on lyhyt, eikä sitä korista tavattoman montaa tuttua nimeä. Dance for Your Life -kokoelmalla ainoa esimerkki tällaisesta altistumisesta lienee ahkerasti linkitetty Karman Raju yö. Biisi on oudoke, mutta ainakin sen voi katsoa osaltaan aloittaneen kotimaisen synth-popin valtavirtadiskon reunoilla hiippailevan taipaleen. Se outoa on -muotoon suomennettu Magic Fly ei koskaan ollut hitti. Kronologisesti etenevän kokoelman aikana joko artistien ote muuttuu vähemmän haparoivaksi, tai ennen kaikkea, omat ennakkoluulot karisevat. Toisaalta ne toimivat myös hyvin kuratoituna viihtymistuotteena, joka paketoi pelkän a-puolen painatukseen tyytyneiden yhtyeiden orpokappaleista historiallisesti koherentin albumikokonaisuuden. Nämä ovat vaikutelmia, joilta ei ainakaan 1970-luvun tuotoksista puhuttaessa voi paeta
RUMBA 65. L E V Y T Leevi and the Leavings
Itsekin etniseen vähemmistöön kuuluva Gagneux on sanonut, että sekä negrospirituaaleissa että black metalissa on löydettävissä aggressiota ja kapinaa ympäröivää maailmaa kohtaan. Debyyttilevy Devil is Fineen verrattuna Billie Holidayn klassikkoon otsikossaan viittaava albumi kuulostaa suorastaan sovinnaiselta. Tässä mielessä moisen yhdistelyn voi nähdä myös oikeutettuna nauramisena patarasistisen bläkkiskehäraakin äärioikeistolaisille horinoille. Stranger Fruitin köykäiset blues-imitoinnit kuulostavat suunnilleen siltä, jos Lenny Kravitzin kaltainen keskitien farkkumainosrokkari olisi joutunut Darkthronen Fenrizin tuottamaksi. Mieleen tuli japanilainen Sigh, joka yhdistelee äärimetalliinsa samankaltaisia, toisilleen täysin sopimattomia musiikillisia elementtejä yhtä mautt… öh, ”ennakkoluulottomasti”. MIKAEL MATTILA Zeal & Ardor esiintyy Ilosaarirockissa 15.7. Sellaista, joka Howlin’ Wolfin tai Nina Simonen tapauksissa saa niskavillat nousemaan pystyyn. Ymmärrän silti Zeal & Ardorin kasvavan suosion. Ongelma on enemmänkin hänen laulunkirjoitustaidoissaan: metalliriffit toimivat, blues ei. Toisaalta idea liittynee Burzum-yhtyeen Varg Vikernesin vuosien takaiseen heittoon. Gagneux ei tulkitse, hän esittää. Gagneux on eittämättä komeaääninen laulaja, eikä yllätä, että hänen luultiin ensin sämplänneen levyjensä lauluraidat. Ehdotukset olivat luokkaa ”swing ja gabber-tekno”, kunnes vastaan tuli ehdotus nimeltä ”black metal ja ’n****rimusiikki’”. Ennustankin bändille pitkää ikää Mr. Levyä jaksottavat elektroniset välisoitot. Sveitsiläis-newyorkilainen muusikko piti ideaa niin pöljänä, että se piti toteuttaa. Asetelma ei arveluta vain tyylillisesti, vaan myös konseptuaalisesti. Tiedä häntä, mutta tässä sitä kuitenkin ollaan. Kokonaisuus ei ole niin kökköä kuin pelkäisi, jos kohta ei kauhean kiinnostavaakaan. Meiningistä puuttuu räkäisyyttä ja voimaa. Parhaimmillaan levy on silloin, kun metallipaahto ottaa vallan spirituaalihoilaukselta. Gagneux’n vitsi on edennyt jo toiseen albumiinsa, ja meno kuulostaa aika lailla siltä kuin voisi odottaakin. Se resonoi varmastikin sellaisten ihmisten keskuudessa, joiden mielestä on nerokasta sotkea yhteen mahdollisimman paljon erilaisia musiikkityylejä. Välillä hoilataan puuvillapeltojen työlauluja pastissoivia melodioita (kaikki materiaali on Gagneux’n itse säveltämää, vaikka aluksi hänen luultiinkin sämpläävän aitoja kenttä-äänitteitä), välillä kohkataan blast beatin voimin. Äärimetallin Lenny Kravitz Tuntuu hieman kyseenalaiselta, että joku alkaa vakavissaan tehdä musiikkia poliittisesti epäkorrektin lautahumoristin kehotuksesta. Edeltäjä sinkoili törkeästi joka suuntaan koukaten edm-droppien ja pikkunättien sähköpianovälikkeiden kautta. Poikkeuksena on ehkä päätösraita Built on Ashes, jossa melankolinen laulu ja uhkaavat kitaravallit saadaan kuulostamaan tarpeeksi jylhiltä. Sen mukaan myös black metal oli hänestä ”n-musiikkia”, koska pohjautui rockiin ja täten afroamerikkalaisen musiikin perinteeseen. Tuntuu hieman kyseenalaiselta, että joku alkaa vakavissaan tehdä musiikkia poliittisesti epäkorrektin lautahumoristin kehotuksesta. L E V Y T ZEAL & Ardor syntyi, kun Manuel Gagneux meni pahamaineisen 4chan-laudan musiikkiosastolle kyselemään mitä perversseimpien genreyhdistelmien perään. Zeal & Ardor Stranger Fruit ADA 4,6 66 RUMBA. Bunglen, Arcturuksen ja Kayo Dotin fanien keskuudessa, ja yhtyettä tultaneen diggailemaan musiikkilukioissamme kautta maan
Tekstien väsyttävä, kalmankylmä uho ja uhriutuminen nakertavat kuulijan sielua. Tuntuu kuin hän olisi toivonut läpilyöntiään vain päästäkseen leuhkimaan kalliin viinan juomisella ja sillä, miten kuumat bitchit yrittävät tehdä itseään tykö, mutta häntä ei kiinnosta. Joitakin toimivia melodioita hänellä sentään on (Spoil My Night, Rockstar). Onhan tätä räpissä kuultu, mutta alkaa jo väsyttää, eikä jonkun valkoisen miljonäärin sosiopaattisuudelle voi olla oikein mitään loiventaviakaan perusteita – eikä sillekään, mikäli hän hokee näitä nilkkimäisyyksiään vain hyötyäkseen sellaisen kulttuurimuodon konventioista, jota ei edes tunnusta omakseen. Niin aion kuitenkin tehdä, koska olen vanhanaikainen popkriitikko, ja Rumbassa edelleen arvostellaan albumeita. Post Malone Beerbongs & Bentleys REPUBLIC RECORDS 1,6 RUMBA 67. Beerbongs & Bentleys on jo rikkonut striimausennätyksiä, ja juuri suoratoistopalveluiden varassa Post Malonen suosio onkin. Pahin rasti on Over Now, jonka rockhenkinen aggressio huipentuu kai jollekin ex-tyttöystävälle kohdistettuihin kauniisiin säkeisiin ”I’m a put that bitch pussy in a motherfuckin’ bodybag”. Beerbongs & Bentleysin biiteissä on ajoittain mukavaa ilmavuutta, mutta suurimman osan ajasta jäädään tämän hetken perustyylin, yksitoikkoisuudeksi taittuvan minimalismin vangiksi. Ei liene ihme, että syytökset kulttuurisesta omimisesta ovat lennelleet valtoimenaan. Muutaman toiston jälkeen koin oudon vapauttavan oivalluksen: Post Malone on suuren maailman Cheek! Musiikillisia yhtäläisyyksiä ei juuri ole, maailmankatsomuksellisia sitäkin enemmän. Suunnilleen kaikkien mahdollisten listojen kärkeen rynnistänyt kappale taustoitti esimerkiksi lokakuista Lissabonin-reissuani: olisin mielelläni kuullut paikallista poppia, mutta sen sijaan joka paikassa soi Rockstar. Tämän julkaisun arvioiminen albumina tuntuu absurdilta. Post Malonen raskaasti käsitelty jollotus toistuu samanlaisena kappaleesta toiseen. Häntä pitäisi kuulemma puhutella ”artistiksi”, ei räppäriksi. Post Malone on myös kiistelty hahmo. Haastattelulausunnoissaan Post Malone on todennut jotensakin niin, että hiphop on hyvää bilemusaa, mutta tunne-elämyksiä pitää hakea muualta – vaikkapa Bob Dylanin tuotannosta. Artisti, todellakin. Suuren maailman Cheek Tuntuu kuin Post Malone olisi toivonut läpilyöntiään vain päästäkseen leuhkimaan kalliin viinan juomisella ja sillä, miten kuumat bitchit yrittävät tehdä itseään tykö, mutta häntä ei kiinnosta. Tämän kakkoslevyn ensimmäisenä singlenä viime syksynä julkaistu Rockstar räjäytti viimeistään pankin. Hyvin varhaisessa vaiheessa maailmanmainettaan Post Malone on alkanut ottaa sen hyvin tosissaan ja kirjoittanut (toki valtavan yhteistyökumppanijoukon avittamana) levyllisen biisejä bilettämisestä, materiaalisesta hyvästä, menestyksestä ja näiden mukana tulevasta sisäisestä tyhjyydestä, kyvyttömyydestä pysyviin ihmissuhteisiin ja muiden kateudesta. NIKO PELTONEN Post Malone esiintyy Blockfestissä 17.8. Timantteja hampaissaan välkyttelevä white boy on noussut maineeseen vahvasti hiphop-vaikutteisella musiikilla, mutta tuntuu haluavan sanoutua irti tästä kulttuuritaustasta. Kyllä, Post Malone on naisvihamielinen, ja kyllä, hän on yleensäkin ihmisvihamielinen. Kuinka ollakaan, rumpuja soittaa Tommy Lee. L E V Y T 22-VUOTIAS Post Malone on noussut parissa vuodessa yhdeksi maailman isoimmista poptähdistä
Nykyään Rønnenfelt kuulostaakin aivan oikealta keulakuvalta, eikä ole ankkurina vetämässä Iceagen alusta alemmaksi syvyyksiin. Singlellä Pain Killer bändiä avustaa Sky Ferreira ja torvet, kun taas Take It Allilla jouset tuovat tervetullutta kauneutta muuten kovin lohduttomalle albumille. Iceage Beyondless MATADOR 8,1 68 RUMBA. Siinä missä varhaisilla albumeilla hänen äänensä oli yksi kaaosta ruokkiva elementti, nyt hänen sanoistaan saa selvää. Manic Street Preachers ehti myös pukata debyyttisinglensä ulos ennen kuin Icagen jäsenet näkivät päivänvalon. Sen sijaan he olivat ehtineet herkkään teini-ikään, kun Editorsin, Interpolin ja Killersin kaltaiset yhtyeet jalostivat alkuperäisen post-punkin kolkon klaustrofobian stadionrockiksi. Yhdessä toisen kitaristin Johan Surrballe Wiethin kanssa Rønnenfelt tekee parhaansa imitoidakseen maanvyöryä. Se tuoksuu sahajauhoilta, viskiltä ja hukatuilta viimeisiltä mahdollisuuksilta. Ei siis ihme, että Iceagen pojat olivat vihaisia. Niitä seurasi kypsempi kolmas albumi Plowing Into the Field Of Love (2014), jolla nelikko osoitti olevansa muutakin kuin yhden tempun poni, joskin vesikauhuinen sellainen. Niinpä heidän kaksi ensimmäistä albumiaan The New Brigade (2011) ja You’re Nothing (2013) eivät olleet niinkään raivoa valon kuolemaa vastaan vaan päinvastoin yritys saada se syttymään pelkän vimman avulla. Jos albumista jotakin kriittistä pitäisi sanoa – ja ainahan pitää – pari kappaletta, kuten Under the Sun ja Catch It eivät aivan saavuta muun materiaalin intensiteettiä. Päätösraita Beyondless syleilee vihdoin kakofoniaa, jonka kanssa albumi on flirttaillut koko 40-minuttisen kestonsa ajan. Hänen lauluäänensä on yhtä aikaa tarttuva ja kykenemätön kantamaan melodiaa, ja huokuu omanlaistaan antikarismaa. Beyondlessin goottinen americana on musiikkia erämaan viimeiseen baariin maailman laidalle. L E V Y T KAPINAAHAN tämäkin tietysti on. Se tuoksuu sahajauhoilta, viskiltä ja hukatuilta viimeisiltä mahdollisuuksilta. Joku oli ehtinyt varastaa ja sokerikuorruttaa heidän tulevaisuutensa soundin jo ennen kuin he olivat aloittaneet. Levyn teemat ovat kauheuksille person genren perusmateriaalia: riippuvuutta, epätoivoa, sotaa ja ihmisiä, jotka ovat saavuttaneet liekansa päätepisteen. Iceagen (jonka nimi lienee suomeksi ”jää kausi”) tanskalaiset pojat, sittemmin miehet, syntyivät vuosikymmen Ian Curtisin jälkeen. Ja me kuulijat, me olemme vain matoja Iceagen meskaliinipullossa. Iceagen kehitys kuuluu kuitenkin kirkkaimmin laulaja Elias Bender Rønnenfeltin suorituksessa. Neljännellä albumilla vimma on läsnä, mutta tällä kertaa mukana on kosolti uusia sävyjä. SAMULI KNUUTI Iceage esiintyy Tavastia-klubilla Helsingissä 24.9. Aina avausbiisi Hurrahin motorik-sävyistä Plead the Fifthin preeriabluesiin Iceage vuosimallia 2018 ei takuulla pahastuisi, jos heitä kutsuisi Nick Caven pikkuserkuiksi. Showtime taas on makaaberia Tom Waits -kabareeta, jollaista Marilyn Manson haluaisi kuollakseen kirjoittaa, jos hän vain uskaltaisi luopua väljähtäneestä hevikitara-asenaalistaan. Punkkarit preerialla Beyondlessin goottinen americana on musiikkia erämaan viimeiseen baariin maailman laidalle
Ylpön ongelma tuntuukin olevan, ettei hän taiteilijana malta käsitellä kokemaansa tällä tavoin, vaan haluaa purkaa ja dokumentoida kaiken heti. Maj Karma 101 tapaa olla vapaa SAKARA 4,6 M AR EK SA BO G AL RUMBA 69. Herra Ylppö on hukannut jo aikaa sitten kaiken todellisen näkemyksensä ja keskittynyt tutkailemaan omaa tunne-elämäänsä levy levyltä väsyttävämmin. Se ei vain ole kuulijan näkökulmasta kiinnostavaa. Harva rockbändin vokalisti imee musiikista hapen näin perusteellisesti. Mutta ei hänestä koskaan tule Laura Lepistöä. Levyn voi silti mieltää erolevyksi. Mutta kuten sanottua, tällä ei oikeastaan ole merkitystä. Nykyinen Maj Karma on parhaimmillaan intensiivistä ja raskasta taiderokkia, jossa on yhä tarttumapintaakin. Liian suuren osan ajasta yhtye tosin lainaa alternative-metallin ohjekirjasta niitä tylsimpiä peruskuvioita. Tietysti tällaisellakin levyllä voisi olla draaman kaari ja jokin lopputulos. Jossain mussutuksen alla on erotettavissa pohdintaa kahden ihmisen välisen vetovoiman syistä ja mekaniikasta, mutta mitään kiinnostavaa Ylppö ei aiheesta onnistu sanomaan. Tällaista kirjoitetaan, kun ollaan emotionaalisessa umpikujassa ja ajatukset kiertävät neuroottista kehää samojen asioiden ympärillä. Ylppö on sentään uusiutunut sanoittajana sikäli, että hän tuntuu jättäneen aiemmin ahkerasti viljelemänsä todellisen maailman yksityiskohdat minimiin. Parempi analyysi olisi varmasti syntynyt tilanteen mentyä ohi, tien eteenpäin löydyttyä. L E V Y T ENPÄ haluaisi olla kukaan Maj Karma -yhtyeen muusikoista, sillä tekivätpä he hommansa miten hyvin tai huonosti tahansa, kuulijan huomio kiinnittyy Herra Ylppöön ja siihen, mitä hänellä on milloinkin sanottavana. Hänen on jatkettava Ylppönä olemista, ja jotenkin häntä käy sääliksi. Mustavalkoista melankoliaa -päätösbiisillä Ylppö tekeekin johtopäätöksen: ”Mä en haluu olla mä / tää on vaikee yhtälö / mä haluun olla Laura Lepistö”. Samastumispinta jonkun toisen ihmisen kokemaan syntyisi juuri etäännyttämisen kautta. Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun hän on namedropannut nuorehkoja naisjulkkiksia, mutta mahdollisesti kiinnostavin kyllä. Konservatiivisella tavalla kaunis ja särötön taitoluistelija on kuin onkin vaikeasti määriteltävällä tavalla Herra Ylpön vastakohta. Hänen aikaa sitten lanseeraamansa ”reality rockin” käsite sai odottamaan lievällä kauhulla 101 tapaa olla vapaa -albumia, jonka kerrotaan olevan erolevy. NIKO PELTONEN Helpottunut pettymys Tällaista kirjoitetaan, kun ollaan emotionaalisessa umpikujassa ja ajatukset kiertävät neuroottista kehää samojen asioiden ympärillä. Näihin uumoiluihin nähden levy on joko pettymys tai helpotus. Oli syytä pelätä piinallista tilitystä. Ongelma on pahentunut ratkaisevasti vuosien mittaan, sillä vielä Ukkonen-menestyslevyyn (2006) huipentuneella kultakaudellaan Maj Karma pystyi pelaamaan sekä Ylpön tekstien ja persoonan että melodioiden ja riffien vahvuuksilla. Nehän olivat usein kiusallisia – en ole vieläkään unohtanut Ihmiset-yhtyeen Mies ja nainen -levyn (2012) kuvauksia Loosen tanssilattialta alkaneista panosuhteista – mutta nyt Ylpön teksteistä on tullut epämääräistä ihmissuhdemössöä, pahimmillaan suoranaista pariterapiapsychobabblea, extratäytteenä toki juopahtavan rocklaulajan kevytboheemi näkökulma
Myös melankolinen Raycats on yksi levyn vaikuttavimpia sävellyksiä, eikä vain kehyksensä takia: ryhmä akateemikkoja alkoi pohtia, miten varoittaa mahdollista sivilisaatiota tuhansien vuosien päässä ydinvoiman loppusijoituspaikoista – varoitusmerkit kun eivät ole ikuisia. Esimerkiksi ennakkosingle Black Snow on painostava ja rikkonainen, postapokalyptinen autotuneballadi. MIKAEL MATTILA Antroposeenin kuonaa AT IB A JE FF ER SO N L E V Y T Viime vuosina OPN:n musiikki on kuulostanut Windows 95 -käyttöjärjestelmältä ja DOSilla tehdyltä trackerheviltä. Niissä Lopatinin hyperrealistinen tuotanto on parhaimmillaan. Levyn saate-esseessä maalaillaan isoja sanoja niin sanotusta antroposeenista. Sille on myös kerätty suuri määrä Lopatinin viime aikojen yhteistyökumppaneita Anohnista noiseartisti Prurientiin tai altsusoultekijä James Blakeen. Se on suunnilleen sellaista musiikkia jota syntyy, jos 1970-luvun mannermaisten postmodernistiajattelijoiden kirjallisuus olisi tungettu tietokoneohjelmaan, joka muuttaa sen ääneksi. SITTEN , kun 2010-lukua muistelevat pop-antologistit betonoivat yhtä vuosikymmentä henkilökohtaisiin Voyager-kapseleihinsa, ennustan, että melko moni heistä nimeää Oneohtrix Point Neverin yhdeksi vuosikymmenen soundin muovaajista. Välissä ulisee Roland Juno-60 -syntetisaattori – Lopatinin salainen ase, kuin puumerkkinä tekijästään. Samankaltaista tylyä ilmaisua sisältävät myös Prurientin kihisemä Warning tai industrial-jytke We’ll Take It. Nimihirviön takaa löytyvä brooklynilainen nörtti Daniel Lopatin on koostanut postmoderneja äänimaailmojaan kaikenlaisesta populaarikulttuurin epämääräisestä kuonasta ja länsimaisen elämänmenon alitajunnasta. Melodisempaa ja toiveikkaampaa soundia ovat maapallon takaa kajastavalta auringolta kuulostava teknoutopia Babylon tai levyn kenties klassisin OPN-teos, Toys 2. Suuri konsepti saa albumin tuntumaan monilta osin Lopatinin ”suurtyöltä”. Samalla se tuntuu edelleen valtavan ihmeelliseltä ja toismaailmalliselta musiikilta, joka tuntuu yhtä futuristiselta varmasti vielä vuosien päästä. Juhlavissa biiseissä on valtavasti tavaraa, mikä tekee Age Ofista mahdollisesti Lopatinin vaikeimman kokonaisuuden. Suurteoksessa on silti kevyt rönsyilyn tuntu. Age Ofilla soivat ensimmäisenä häiriintyneet midi-cembalot kuin jossakin Runescapen kaltaisessa pseudokeskiaikaisessa roolipelissä. Sen jälkeen seuraa ainakin teollisia särövalleja, The Simsin talonrakennusmusiikilta kuulostavaa pianomattoa, John Coltranen jazz-spirituaaleilta kuulostavia välisoittoja ja aiemmiltakin levyiltä tuttua simuloitua käyttöjärjestelmäsoundia. Oneohtrix Point Never Age Of WARP 8,4 70 RUMBA. Levy on myös OPN:n ensimmäinen, joka sisältää selkeitä lauluja – tai niin selkeitä, kuin ne tässä kontekstissa voivat olla. Viime vuosina OPN:n musiikki on kuulostanut Windows 95 -käyttöjärjestelmältä ja DOSilla tehdyltä tracker-heviltä. Työryhmän yhtenä ideana oli geenimuunnella kissoja siten, että ne alkavat loistaa lähellä radioaktiivisia paikkoja. Jälkien jättämistä Age Of käsitteleekin. Lopputuloksena on ollut rakenteellisesti haastavaa mutta äänellisesti uskomattoman kiehtovaa elektronista avantgardea. Sillä tarkoitetaan geologista aikaa, jossa ihmisen vaikutus ympäristöönsä on kiistaton: tällaisia seurauksia ovat ilmastonmuutos, joukkosukupuutot, valtamerien muovisaarekkeet – mitkä ikinä. Taustatarina, joka on kuin OPN:lle kirjoitettu
Näin lauloi Veli-Matti ”Läjä” Äijälä vuonna 1982 julkaistulla Terveiden Käsien kappaleella Utopia. Ja joka äänestetään vuosisadan lappilaiseksi. Vihanmiesten ympyrä tulee täydeksi, kun Markkula palaa Äijälän yli 35 vuotta sitten tekemään oivallukseen: ”Vihan miehet, kumi suojelee”. Julkaisun kannessa mies on kynttilä peräaukkoonsa työnnettynä. Tekisi mieli kutsua Vihanmiehiä ambientiksi, mutta musiikin rytmikkyys saa katseen kääntymään varhaisen industrialin suuntaan. Sen vuoksi jopa Terveiden Käsien asema hardcore punkin legendana on jossain määrin yllättävä. Äijälän viehtymys lateksiin, nahkaan ja erivärisiin ruumiineritteisiin on ilmennyt hänen taiteessaan aina. JUKKA HÄTINEN Treffit viemärissä Jos miltei salonkikelpoisen taiteilijan asemaan nostettu Äijälä on kelpokamaa Flowfestivaalin kokeellisen musiikin lavoille, kyseenalaisella kuvastolla mässäilevän Markkulan näkee tapahtumassa korkeintaan bajamajan reiästä kurkkaamassa. Sitä kuunnellessa voi haistaa eritteiden sekamelskan, tuntea kostean ilman seisovan ja kuulla, kuinka gimp-huppuun verhoutunut hahmo lähestyy kädet joko halaukseen tai kuristukseen valmistautuen. Vihanmiehet Vihanmiehet FILTH & VIOLENCE 7,9 RUMBA 71. Vaikka Äijälä tullaan aina mieltämään ensisijaisesti Terveiden Käsien laulajaksi, hänellä on aina ollut hc:n rinnalla kokeellisen elektronisen musiikin projekteja. Jolle pystytetään patsas. Myös Markkula on edustamassaan underground-karsinassa arvostettu artisti ja yksi avaintekijöistä siinä, millaiseksi suomalainen noise maailmalla mielletään. Säröisesti pauhaavia alataajuuksia ja rutinaa riitää, mutta varsinaiseksi noiseksi se on hyvin harkitun kuuloisesti jäsenneltyä. Sidottu-kappaleen moukaroiva rytmi kuulostaa siltä, miltä Beheritin konelevyjen pitäisi. Albumi koostuu kolmesta pitkästä, verkkaisesti ja vähäeleisesti etenevästä kappaleesta. L E V Y T ”JEESUS virtsaa päälleni, kumivaatteet suojelee minua”. Jos miltei salonkikelpoisen taiteilijan asemaan nostettu Äijälä on esimerkiksi soolotai The Kolmas -projekteillaan kelpokamaa Flow-festivaalin kokeellisen musiikin lavoille, kyseenalaisella kuvastolla mässäilevän Markkulan näkee tapahtumassa korkeintaan bajamajan reiästä kurkkaamassa. Ajatella, että mustavalkoisessa Kekkoslandiassa pissasta ja paskasta rääkymällä voi tulla maailmanlaajuista tunnustusta saavaksi kokonaisen musiikkityylin suunnannäyttäjäksi. Bizarre Uproarin viime levyjen painostava ja hapen imevä äänimassa kohtaa Äijälän Minun vereni -albumin (2016) rosoisesti sykkivän minimalismin. Koska kaksikko on omien alojensa pioneereja, ei tunnu kliseiseltä käyttää referenssinä legendoja: mieti SPK-yhtyeen esikoisalbumia bassovoittoisemmalla soundilla tai Throbbing Gristleä irvokkaampana ja rajumpana. Levyn päättävä 20-minuuttinen Himosta rottiin on kuin soundtrack elokuvaan, joka kertoo sokkotreffeistä viemärissä. Pitkän linjan underground-hahmojen kohtaaminen on dokumenttinsa arvoinen ja asettuu luonnollisesti kummankin diskografian jatkoksi. Sävyero on kuitenkin valtava. Jos se ei ole leimannut sitä, niin ainakin on ollut merkittävän pohjavirtauksen roolissa. Vihanmiehet on niistä kaikista harkituimman, viimeistellyimmän ja samalla häijyimmän kuuloinen. Vihanmiehistä toinen on Bizarre Uproar -nimellä 90-luvun alusta melumusiikkia tehnyt Pasi Markkula
S O I T T O L I S TA 72 RUMBA
Saan ihan himmeät kicksit vaikka jostain juntti-iskelmästä!” KV: ”Tämä kappale julkaistiin ’soittolistalla’ levyn sijaan. Totta kai olen feministi ja kannatan tasa-arvoa, mutta oma feminismini ei ole välttämättä samanlaista kuin jonkun muun. TOIMITTANUT KIMMO VANHATALO KUVAT EERIKA LEINONEN S O I T T O L I S TA ”Musiikki on paras huume. Olen kova bilettäjä, mutta tykkään enemmän kotibileistä, joissa voi myös keskustella ihmisten kanssa. Stig Dogg Don Diba Yona: ”Stig Dogg on trendin aallonharjalla, koska tipattomuus on nyt muotia.” Kimmo Vanhatalo: ”On jotenkin tosi suomalaista tehdä biisi siitä, kuinka ankeaa on, kun ei voi juoda.” Y: ”Olen vähän tylsä, mutta vaikka kyseessä olisikin bilebiisi, kaipaan, että siinä olisi joku tunteisiin vetoava juttu. Vielä kaksikymppisenäkin halutaan enemmän bilettää. Onko Janelle Monáesta tullut mainstreamia. Kun aloin treenata räppiä joskus 18-vuotiaana ja räppäsin bileissä, nimeltä mainitsemattomat edelleenkin tunnetut miesräppärit sanoivat minulle, että: ’Älä räppää, laula vain.’ Janoa tehdessäni olin, että: ’Saatana, minä teen tämän, koska haluan.’ Se oli minulle iso rohkeuden teko.” Ei helppoa reseptiä Soitimme maaliskuussa Ghetto-singlen julkaisseelle ja Yona:7levyään valmistelevalle YONALLE muun muassa feminististä r&b:tä, poliittista jazzia ja iskelmäpoppia. En ole koskaan ollut hirveän hyvä siinä, että vaan kreisibailataan ihan hulluna ja musa on täysillä. Itse samastun kaikenlaisiin ihmisiin, genreihin ja musiikkiin. Kyllä aikaisemminkin on ollut naisartisteja, jotka ovat tehneet musiikkia yhtä monipuolisesti. Naisartisteja ei olla haluttu kovin usein nähdä tällaisessa Prince-tyylisen tuhattaiturin roolissa.” Y: ”Nimenomaan ei olla haluttu nähdä. Pidin tästä, mutta se ei koskettanut minua. Aika edullisesti pääsee samoihin tiloihin kuin vetämällä lsd-lapun.” YONA RUMBA 73. Käsittääkseni Spotifyn isoin käyttäjäkunta on aika nuorta. Mitä mieltä olet Spotify-popista ja -soittolistoista. Levy-yhtiöt, radio ja media kuitenkin kohtelevat sen mukaisesti, miten siellä pärjää.” Janelle Monáe I Like That Y: ”Tämä on ihana biisi. Se ei kuitenkaan anna läheskään koko kuvaa artistin suosiosta. Ylipäänsä sana feminismi aiheuttaa minussa ristiriitaisia tunteita. Ennen hänet piti vain jotenkin tietää.” KV: ”Ehkä musiikkimaailma on pyörähtänyt Monáelle otolliseen asentoon. Y: ”Minua häiritsee se, että nykyään Spotify-menestyksellä on niin suuri merkitys. Voi ei, emme kai me ala puhua #metoosta?” KV: ”Voit puhua vapaasti, jos haluat!” Y: ”Minulle se kampanja oli vähän raskas, vaikka tiesin, että se oli myös hyvä juttu. Naismuusikkona olen kokenut, että minun pitää tehdä kaksin verroin töitä, jotta minut otetaan huomioon myös lahjakkaana muusikkona ja asiantuntevana ihmisenä. Koen, että myös media on tehnyt minusta välillä ihan tahallaan tyhmemmän kuin olen.” ”Rap-levyni Janon tekeminen oli minulle todella tärkeää. Mieleni on niin reaktiivinen, että se ei tarvitse hirveästi päihteitä ollakseen aivan sekaisin. Sikäli olen aina ollut vähän mummo!” KV: ”Olit itse jonkin aikaa sitten vuoden tipattomalla. Tsemppiä vain Stig Doggille tipattomuuteen! Suosittelen jotain uutta harrastusta biletyksen tilalle. Minkälaista se oli?” Y: ”Se oli tosi jees. Siitä on jo pari vuotta, mutta olen jatkanut sen jälkeen enemmän ja vähemmän samalla linjalla. Itse aloitin tanssiharrastuksen, kun baarissa oli selvinpäin niin tylsää.” KV: ”Kuinka konservatiivista lavatanssikulttuuri on verrattuna vaikkapa räppikuvioihin?” Y: ”En sanoisi sitä konservatiiviseksi, mutta kyllä maalla asuu vähän erilaisia ihmisiä kuin kaupungissa. Olen kuitenkin iloinen monesta asiasta, jonka #metoo on saanut aikaan. Hän on hahmona mielenkiintoinen. 13–15-vuotias ei välttämättä vaadi musiikilta mitään kauhean syvällistä. Hän varoitteli, ettei uskalla nykyään sanoa ”mitään mistään”, mutta kertoi silti kantansa esimerkiksi feminismistä, Spotify-popista ja tangokuninkaallisten kohtelusta
Olen mielestäni aina omalla musiikillani ja olemisellani viestinyt niitä arvoja, joita minulla on.” KV: ”Tuntuu, että nykyään artistit ottavat yhä enemmän kantaa, etenkin Trumpin ja Brexitin myötä. Uudistuminen on monisyinen ja vaikea homma. Oman urani alussa kantaa otettiin vielä paljon enemmän. Uskon, että hän voisi löytää vielä uutta yleisöä. Musiikki on paras huume. En uskalla sanoa mielipidettäni mistään, koska pelkään, että tykkäykset vähenevät, byhyy.” Muuan mies feat. Itse olen nyt vähän yrittänyt sitä. Jazz imaisi minut täysin mukaansa!” KV: ”Onko ’elokuvallisuus’ sinulle musiikissa tärkeää?” Y: ”On. Toivoisin, että hän keksisi musiikillisesti jonkin uuden kulman. Tykkään mennä musiikin kanssa sfääreihin ja pois tästä ulottuvuudesta. Liiman Tatu Rönkkö soittaa uuden levyni melkein jokaisella kappaleella. Artistit osallistuivat mielenosoituksiin ja sanoivat mielipiteitään asioista. Itse olen ratkaissut sen niin, että olen yrittänyt tehdä ylipäänsä erilaisia biisejä.” KV: ”Nykyään artistit ja bändit tekevät paljon nostalgiakiertueita, joilla soitetaan vanhoja levyjä kokonaisuudessaan. Eihän se muuta sitä musiikkia yhtään miksikään, eikä sitä, että se ihminen on ollut liikuttunut sen artistin keikalla.” Liima Jonathan, I Can’t Tell You Y: ”Tämä oli kaikista kuuntelemistamme biiseistä modernein. Se tuntui täydelliseltä musiikilta. Se on kaksinaismoralistista, että fanitetaan jotain artistia henkeen ja vereen ja sitten, kun saadaan kuulla, että hän on käyttänyt huumeita, se muuttaa kaiken. Hän soitti yhtyeessäni myös kolmella ensimmäisellä levylläni.” KV: ”Minkälaista hänen kanssaan työskentely on ollut?” Y: ”Tatun kanssa on aina kivaa. Kaikki soittajani ovat yltiöpäisen lahjakkaita. Argh, olen muusikko, en mikään poliitikko. Olen ensimmäistä kertaa suostunut menemään isolle levy-yhtiölle. Meininki on aika munatonta, mutta en ole itse yhtään parempi. Se on haastavaa artistille, kun fanit tulevat sanomaan, että: ’Se ensimmäinen levysi on niin hyvä! Mikset tee sellaista?’. Ei se katoa mihinkään, jos teen jotain vähän erilaista.” KV: ”Tuntuu siltä, että ihmiset itse haluaisivat palata siihen aikaan ja sellaisiksi ihmisiksi, joita he silloin olivat, kun se vanha rakas levy ilmestyi.” Y: ”Arvostan kauheasti sitä, jos joku jaksaa pysyä mukanani myös sellaisten vaiheiden läpi, joista ei niin tykkää. Asa Pyhä Yrjö Y: ”Olen fiitannut Muuan miehen levyllä ja Asa-fani olen ollut pitkään. Nyt uskallan sen tässä sanoa. Siinä ei kuitenkaan oltu menetetty lämmintä ja orgaanista otetta. Kappale on moderni, mutta ei hajuton ja mauton. Toisaalta siihenkin alkoi puutua, kun koko ajan kysyttiin mielipidettä johonkin. Ei siinä olisi mitään järkeä. Tämä kuulostaa niin 1970-luvulta. Voisitko itse kuvitella tekeväsi sellaisen kiertueen?” Y: ”Miksei, se olisi upeaa! Mutta en haluaisi tehdä vanhaa levyäni uudelleen. Itse pidän artisteista, jotka muuttuvat. Minulla on a&r:nä Pyhimys, ja koko tuotantokuvio on muuttunut. Jätin lopulta lukion kesken ja muutin Jyväskylään, koska siellä oli hyvää jazzia. S O I T T O L I S TA Kamasi Washington Fists of Fury Y: ”Kappaleen alusta tuli mieleen Ennio Morricone. Suomessa se on harvinaisempaa.” Y: ”Täällä on niin pullamössömeininki nykyään. Menin musiikkilukioon ja pääsin jazzbigbandin solistiksi. Siksi en ole kiinnostunut arkisista aiheista. Tatu on aina ollut sellainen, että ”Se on kaksinaismoralistista, että fanitetaan jotain artistia henkeen ja vereen ja sitten, kun saadaan kuulla, että hän on käyttänyt huumeita, se muuttaa kaiken.” – YONA 74 RUMBA. Ostin Nina Simonen levyn jostain alelaarista. Musiikin voi tuoda tähän päivään pienillä elementeillä. Olen yhä se sama Yona, joka teki Pilvet liikkuu, minä en -levyn (2010). Muutoksen ei tarvitse olla niin radikaali.” ”Artistina pelkään tosi paljon, että tuotan pettymyksen vanhalle yleisölle. Lyyrikkona Asa on tietysti mahtava.” KV: ”Uusia kulmia voi olla vaikea löytää, kun on tehnyt musiikkia niin kauan kuin vaikkapa Asa.” Y: ”Se on tosi vaikeaa. Aika edullisesti pääsee samoihin tiloihin kuin vetämällä lsd-lapun!” KV: ”Mitä mieltä olet poliittisista kannanotoista musiikissa?” Y: ”Eettiset kysymykset ja arvokeskeinen keskustelu kiinnostavat minua. Asalta odottaisin kuitenkin uudistumista. Ihanaa musiikkia!” KV: ”Käsittääkseni omat musiikkihommasi ovat lähteneet jazzkuvioista.” Y: ”Kyllä! Rakastuin 16-vuotiaana jazziin. Silti huomaan, että haluan koko ajan mennä vanhaan suuntaan
Sitoudun muusikoihini niin vahvasti, että se on melkein kuin avioliitto.” KV: ”Kuka tuottaa tulevan Yona:7-levysi?” Y: ”Olen itse levyn vastaava tuottaja. Se homma on ihan levällään. Hänellä on aina bileet käynnissä, ikään kuin hän olisi koko ajan jossain musiikkivideossa. Väitän, että jos olisin mies, minut olisi jo otettu sinne kertomaan niitä.” KV: ”Miten omat fanisi ottivat vastaan sen, kun osallistuit Tangomarkkinoiden laulukilpailuun ja teit tangolevyn Tango à la Yona (2014)?” Y: ”Suuri osa oli hämmentyneitä. Minulle oli myös tärkeää, että soittajani olivat lempeitä, koska olen todella herkkä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Joku on tehnyt johonkin biisiin vain yhden jutun, esimerkiksi riffin tai hookin. Ajattelin, että luotan siihen, että kyllä ihmisille joskus kirkastuu se, mitä tarkoitin.” ”Minua ei juurikaan kannustettu kisassa. Päätin kuitenkin, että teen sen välittämättä seurauksista. Soittajieni takia pidän itseäni Suomen onnekkaimpana artistina. Tosi paljon kiinnostavampana kuin tämä biisi.” KV: ”Tämä oli aika halvan kuuloinen, etenkin ideatasolla.” Y: ”Erikalla on selkeästi iskelmällinen tapa laulaa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rumba.fi. Ja käsittääkseni myös välillä vähän hankala! Heillä pitää riittää empatiaa ja ymmärrystä. Viimeistään silloin, kun tein raplevyn, ihmiset alkoivat ymmärtää, että koko pointtini on sanoa, että voit olla ihan mitä vain.” ”Eniten minua turhauttaa, että ihmiset eivät ymmärrä minua, koska en tarjoa mitään helppoa reseptiä. Ihmiset kaipaavat artistia, johon he voivat samastua, ja jolla on joku tarina. Haluaisin kuulla häneltä vaihteeksi koskettavan, ison balladin.” ”Iskelmäja tanssilavayleisö on suuri. Kun minulla meni hyvin ja Hesari kirjoitti ylistävän arvion esiintymisestäni, ääni kellossa muuttui. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 38,00 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 39,20 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % 4 numeroa/12kk 38,00 häneen eivät päde samat säännöt kuin muihin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Tajusin itsekin, että tavallaan ammuin itseäni jalkaan. Tatu saattaa olla vaikka tosi myöhässä, mutta kun hän rupeaa soittamaan, hän rakastaa sitä täysillä. Tilaa Rumba! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.rumba.fi Tilaajapalvelu puh. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-rumba Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Olen yrittänyt ottaa Sonyyn yhteyttä ja kertoa, että minulla olisi tähän paljon näkemyksiä. Välillä on riittänyt, välillä ovet ovat paukkuneet.” ”Välillä minua on harmittanut, että bändini ei ole saanut tarpeeksi kunniaa. Minulla on eri biiseissä eri tuottajavieraita. Hänellä on iso ja tumma ääni. Iskelmää ei enää tehty yleisöä arvostaen, vaan markan tuotannoilla. Sitten olen tehnyt sitä seuraavan tuottajan kanssa eteenpäin. Miksi tuo ei voi vain olla normaali. Levy-yhtiöt eivät kuitenkaan julkaise musiikkia, jota se yleisö haluaisi kuunnella, vaan antavat sen potentiaalin kuihtua pois. Se lähti jotenkin väärille urille 1990-luvulla. Yleisöä ei pidä aliarvioida, vaikka tehdään ihan iskelmäpophuttua. Olemme tehneet tämän jutun yhdessä ja kokeneet, että se on meidän musiikkiamme. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Sitä kannattaisi hyödyntää. Lopulta olemme tehneet bändin kanssa kappaleen lopullisen version.” Erika Vikman Jos osaisin sanoa ei Y: ”Erika on ystäväni, ja minua alkaa melkein vituttaa, että hänelle on tehty tällainen kappale. Minua harmittaa, että tangokuninkaallisissa ei nähdä mitään arvoa. Näen itse Erikan tosi syvänä hahmona. Olemme nähneet Erikasta jo tämän puolen, joka on hupsu, tykkää pitää hauskaa ja pukeutuu seksikkäästi. Se voi olla ihmisten mielestä ärsyttävää. Halusin siihen kivoja tyyppejä ja jazzpohjaisia soittajia. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Minulla on paras bändi ja parhaat soittajat.” KV: ”Miten alun perin kokosit Liikkuvat pilvet -yhtyeesi?” Y: ”Kalevi Louhivuori, joka teki ensimmäisen levyni sovitukset ja oli entinen aviomieheni jo siinä vaiheessa, kasasi alkuperäisen yhtyeen. Monipuolisuus tuntuu olevan monille jopa ahdistava ajatus.”
Äidinkielelle. Artistille, jota arvioi. No toki kaikille näistä, eikä oikeastaan yhdellekään yksinään. Olet nainen, joka ei huokaile silmät räpsyen poikien ja rakkauden perään, vaan laulaa ja musisoi romuluisesti kuukautisverestä ja kuolemasta äänellä, joka on rujo ja mahdollisimman ei-feminiinen – PJ Harvey. Lukijan aliarvioiminen taas usein johtaa päinvastaiseen. 76 RUMBA. Vastaus on toki viitata mahdollisimman yleisesti tunnettuun artistiin, joka tulee hieman samalta suunnalta. Aikani tuhahdeltuani ja sosiaaliseen mediaan vihapuhetta suollettuani menin vessaan, ja siellä katsoin peiliin: mikä minua tässä ärsyttää. Katsotaanpa asiaa objektiivisesti. Olet vaihtoehtomuusikko, joka tekee valtavirrasta poikkeavaa musiikkia, jossa laulu on niin epäselvää, ettei pääse selville laulatko sitruunan imemisestä vai mistä – Radioheadin Kid A. Puolet saattoi mennä yli hilseen, mutta sekin oli nautinnollista, sillä jos eivät termit tai käsitteet tai artistit olleet tuttuja, saattoi lähteä etsimään maailmasta oppia ja heidän musiikkiaan, ja sitä kuunnellessaan löytää sen, mitä kriitikko oli kuullut. Tiettyihin artisteihin viittaaminen ärsyttää, koska ne tuntuvat olevan muottiin runnottua pikakirjoitusta tietynlaiselle tyylille tai musiikin alagenrelle. Olisiko vika sittenkin minussa eikä pienessä tilassa vaativaa työtä miljoonien ihmisten katseen alla tekevissä kollegoissa. Jumalalle. Lukijoilleen. Äidinkielelle. Kenelle kriitikko on loppupeleissä vastuussa. Toki vuonna 2018 näissä sieppaa eniten se, että kumpikin referenssipiste on parinkymmenen vuoden takaa. Mutta onko siinä jotain väärää. Artistille, jota arvioi. T ässä taannoin vedin aamukahvin lisukkeeksi herneen nenään, kun suurehkon päivälehden arvostelija vertasi Anna von Hausswolffin levyarviossa tätä PJ Harveyhin. Itse muistelen vielä eräänlaisella kateudella sitä kokemusta, kun nuorena ihmisenä luin tästäkin lehdestä Roo Ketvelin arvioita. Jumalalle. Ne ovat yleistajuisuudessaan myös jotenkin halvan tuntuisia ratkaisuja; kliseitä, josta on tullut kliseitä juuri siksi, että niitä käytetään liian usein. Isänmaalle. Kapean sektorin asiantuntijat taas huokailevat ennakoitavan turhautuneesti. Suurelle yleisölle vai marginaalille. Isänmaalle. Parhaat kriitikot kirjoittavat musiikista sellaisella tavalla, että miltei kuulet sen, ja haluat kuulla lisää – ja sitten kun kuulet, niin et kuule musiikkia, vaan sen, minkä kriitikko siinä kuuli. Sama toistui hieman myöhemmin toisen arvostelijan verratessa Grouperia Radioheadin Kid A -albumiin. Alle tuhannen merkin tilassa kriitikko joutuu kuitenkin dilemman eteen: miten selittää mahdollisimman yleistajuisesti artisti kielellä, jossa 3–5 taivutusmuodoilla loivennettua deskriptiivistä adjektiivia vievät kolmasosan merkkimäärästä. Nykyisin suoratoistopalveluiden ja alati taskussamme matkaavan tiedon maailmassa tämä on entistä helpompaa. Lukijoilleen. Kriitikko on loppupeleissä vastuussa kritiikin perinteelle – joka jossain määrin sisältää nämä kaikki – ja taiteelle itselleen. Kriitikon vastuu ja muita koottuja selityksiä Kenelle kriitikko on loppupeleissä vastuussa. Sen pitäisi vapauttaa ainakin musiikkikriitikot helposti ymmärrettävyyden ja yksinkertaistamisen ikeestä. Jälkimmäisessä tapauksessa potilas saattaa jopa jäädä henkiin – usein tämä juuri on skalpellilla leikkaamisen tarkoituskin. KO LU M N I R A M S AY JEAN RAMSAY Kirjoittaja on exlevykauppias, epäonnistunut muusikko ja itsensä nurkkaan kirjoittanut kriitikko, eli kolminkertaista populaarimusiikin kuonaa. Pienet tarkat vedot palvelevat sekä lukijaa että arvostelun kohdetta, sillä ne eivät latista tai yksinkertaista – tee isoa aukkoa, josta elämä ja merkitykset valuvat ulos. Arvion hienovireisyys on kuitenkin seurausta siitä, ammutaanko haulikolla vai leikataanko skalpellilla. Suurelle yleisölle vai marginaalille. Suurelle yleisölle tämä on hyödyllinen työkalu. Olen aina pitänyt siitä, että kirjoittaja pitää lukijaa sivistyneempänä kuin mitä tämä ehkä on, sillä se antaa tilaa kasvulle ja oppimiselle. Kai tässä loppupeleissä on kysymys siitä, haluatko lukea lehdestä asioita jotka tiedät, vai asioista joita et tiedä
JYVÄSKYLÄ 15.6.2018 satamanyo.fi DISCO ENSEMBLE | POETS OF THE FALL | PARIISIN KEVÄT Liput 47 € satamanyo_soundi_3_18.indd 1 05/03/2018 16.57
Sunset haltuun! Plus ykkönen olisi auki, let’s fuck!. Se on terapioista rockein, koska rock = seksi. Niitä ei tarvitse teeskennellä lukeneensa. Jos sinut heitetään keikkabussista ja bändistä kesken kiertueen, se on bänditovereidesi vika. Rocktähti ilman ongelmia ei ole rocktähti. 4. 2. 7. No matter where he goes, Finnish rock man always speaks motherfucking English fuckers!! 28. Punaviinin juominen on tytöistä seksikästä. Muutenkin Ian Curtis on hyvä idoli, sillä hän eli traagisen elämän ja hänellä oli diagnoosi. Älä koskaan kieltäydy Jyrki 69:n tarjoamista listapaikoista. Sanomalla ”rock” tai ”rokrok” teet itsestäsi idiootin. 6. 31. Jos spiritual journey ei riitä, niin mene seksuaaliterapiaan. Sijoitus Britannian rocklistalla Musen tai Foo Fightersin 10 vuotta vanhan levyn alapuolella kelpaa Suomessa kansainväliseksi läpimurroksi. Ykkösiä ja nollia on helppo kräkätä ja manipuloida. Suomalaisen bändin uskottavuus mitataan Amerikan-kiertueen epäonnistumisen rajuudella. Frank on aina hyvä. 16. Muista suojella omaa brändiäsi rekisteröimällä se nimiisi. 33. Hienoja suomalaisia taiteilijoita ovat: Tapio Rautavaara, Aki Kaurismäki, Teuvo Tulio, Timo K. 34. Mukka ja Kauko Röyhkä. Jos käyttäydyt kuin kusipää, se on bänditovereidesi vika. 5. 14. Syy soittaa rockia on naisten ihailu. Polta pilveä, kuuntele Lou Reediä, mene käpikseen. 29. Näillä ohjeilla sinustakin tulee yhtä rankka tyyppi kuin heistä! 78 RUMBA. ”Rock” tai ”rokrok” kuulostaa usein älykkäämmältä kuin kokonaiset lauseet. Omaperäinen idea voisi olla matkia Unknown Pleasuresia logossa tai levyn kannessa. 21. 22. 35. Rock-kliseet ovat individualismia, joten niitä ei tarvitse varoa. Näitä – ja muita uskottavia taiteilijoita kuten Johnny Depp tai River Phoenix – kannattaa namedropata haastatteluissa ja kappaleissa. Jos hankit diagnoosisi lääkäriltä ja kerrot siitä julkisesti, se on leveilyä. Jos musiikkisi ei menesty 2010-luvulla, se on Spotifyn vika. Skaala voi olla mieletön, mutta ääni matala. Spiritual journey tarkoittaa Instagram-kuvia hotellihuoneesta löydettyjen kirjojen keskellä. Ratkaisu tai ainakin tauko ongelmiin on spiritual journey. Kuosmanen tai Mäntymäki ei ole rock, joten keksi itsellesi lempinimi. 25. Ja jägeriä, fuckers! 18. Ukkoboheemista kulttuurituotteesta valittu on aina hyvä. Sinä et ole. Calvadoksen juominen vasta seksikästä onkin. Yli 50-vuotiaaksi selviytyminen tarkoittaa taiteilijaeläkettä, joka Suomessa on pesti Voice of Finland -tuomarina ja pääsy Metallican huuliharpputelineeksi. Hanki Stuntmanin esite (ei valitettavasti löydy tästä lehdestä, mutta kokeile Soundia) ja kerää koko sarja. 20. Jos lempinimi ei riitä, vaihda oikeakin nimesi rock-uskottavampaan. Tavoittele sitä. 10. 12. 3. Jos et uskalla kolaroida itseäsi hengiltä, kannattaa ainakin dokata vitusti. Rock on! 30. Sattumaako. 19. H&M myy Joy Division -paitoja, joten nuoret tytöt tykkäävät siitä. Lou Reed toi kirjallisen ilmaisun rockiin. 15. Paras musiikki tehtiin ennen kuin anttituiskut ja sannit tulivat provosoimaan laulamalla vitusta ja äitinsä nussimisesta. Levy-yhtiöt eivät enää kiinnitä muusikoita, mutta näitä nappulan painajia ei kelpuuteta The 27 Clubin jäseneksi. 17. Jätkien – äijien, herrojen – kanssa voi juoda jaloviinaa. 13. Ei uskottavaa. Jos silti puhut kokonaisilla lauseilla, muista, että Kauko Röyhkä on jo lähes 60-vuotias ja käyttäytyy sen mukaisesti. 24. 11. No way, bro! 32. 9. Vaihtoehtoisesti voit diagnosoida itselläsi ADHD:n, Aspergerin tai mitä tahansa sopivaa nettitestien avulla. 27. Kertaus on opintojen Jim Morrison: bändibrändin rekisteröinti luo turvallisuudentunteen. 23. Rock! Artun ja Mikon rock-opas Waddup fuckers! ARCHIE CRUZ ja HERRA YLPPÖ ovat viime aikoina näyttäneet aidon rock-elämän mallia. N I S S E M 1. 26. Jos rekisteröit sen nimiisi ja saat monoa, muut jäsenet ovatkin käytännössä heittäneet itsensä pois bändistä. Provosoi, provosoi, provosoi. Rock ei kuole paukahtaen vaan keski-ikäisen miehen vikinänä. 8. Ole individualisti
A M O R I N A I K A S A R J A K U VA RUMBA 79
Nykyisin tuntuu, että olipa artisti tai biisi mikä tahansa, siitä täytyy kirjoittaa joku himmeä Facebook-avautuminen. Johtuiko Disco Ensemblen kuoppaaminen siitä, että aloit kyllästyä kitaramusiikkiin. ”Disco Ensemble oli meidän työ, vapaaaika, nuoruus ja aikuisuuden alku. Siinä on jotain laskelmoitua, joka kadottaa musiikintekemisen mystiikan.” Ruusujen ysärihenkinen konepop on otettu riemulla vastaan indiepiireissä ja sen ulkopuolellakin. Kuinka emo olet itse. Artistit vuodattavat syviä tuntoja teksteihinsä, sosiaaliseen mediaan ja televisio-ohjelmiin. Tai ei muusikkous ole harvinaista, mutta tuntui harvinaislaatuiselta elättää itsensä omalla musiikilla ja päästä näkemään maailmaa Glastonburysta puolalaisiin kellareihin. ”Olen aina ollut ihan täysi hömppä. On tullut paljon uusia duuneja, ja niiden takia on pitänyt opetella hirveästi uusia asioita. Tämä on maailman suurin klisee, mutta päällimmäinen tunne Disco Ensemble -vuosista on kiitollisuus.” Teet nykyään pääasiassa elektronista musiikkia. ”Muut jäsenet olivat jo tehneet musiikkia yhdessä kun sanoin, että haluaisin tulla mukaan. Ne eivät kilpailleet Disco Ensemblen kanssa, enkä koe, että mikään uusista rooleistanikaan kilpailisi sen kanssa. TEKSTI MERVI VUORELA KUVAT EERIKA LEINONEN ”Olen aina ollut ihan täysi hömppä. Luulen, että iso tunnepurkaus on vasta tulossa, vaikka päätös lopettamisesta oli selkeä ja tavallaan myös helpottava. ”Tavallaan joo. Se oli tosi omituinen tapa elää. Disco Ensemblen hautaaminen muhi aika pitkään. Käsitän, että minulla on nyt monta uutta roolia, ja se on itsellenikin vähän hämmentävää.” Disco Ensemble soittaa joulukuussa viimeiset keikkansa Tavastialla ja lopettaa sitten toimintansa. Meillä oli alusta lähtien selkeät suuntaviivat, että lähdetään tekemään poppia suomeksi. Tärkein Koiviston tekemistä ohjaava voima on tunne. Rakastan isoja tunteita musiikissa. Se tietysti ruokki tekemistä.” Uusi alku Disco Ensemblessa uransa aloittanut MIIKKA KOIVISTO vaihtoi kitarat syntikoihin ja on nyt uudessa nousussa indietaivaalla. Hän on mukana myös Normal Lifessa ja Hisserissä, ja aloitti helmikuussa YleX:llä vaihtoehtomusiikin erikoisohjelman. Se oli aika downeri.” Sinulla on juuri nyt monta rautaa tulessa. Suomen kieli oli meille kaikille uutta ja tuntui kihelmöivältä ajatukselta. Se tosin menee helposti överiksi. Mutta ei se sitten ollutkaan minusta. Mitä 22:sta bändivuodesta jäi käteen. En kuitenkaan koe olevani mikään Juha Tapio -tyylinen tunteiden tunkki, joka nostaa tunteet pintaan vaikka väkisin. Rakastan isoja tunteita musiikissa.” – MIIKKA KOIVISTO K Y S Y M Y S & VA S TA U S 80 RUMBA. Viime aikoina Koivisto on tehnyt suomenkielistä elektronista poppia Ruusut-yhtyeessä ja osallistunut Paperi T:n kakkoslevyn tuottamiseen. Uudet bändit tulivat kuvioihin oikeastaan vasta lopettamispäätöksen jälkeen. ”En identifioisi sitä niin. ”Ei ole. Mistä keskustelitte baarin pöydässä bändiä perustaessanne. Mutta se on sanottava, että oma inspiraationi musiikin tekemiselle on liukunut poispäin perinteisemmästä rocksoundista.” Musiikissa on tällä hetkellä vallalla emotionaalisuuden aikakausi. Naureskeltiin, että ollaan vuoden 2019 Aikakone. En sellaisella Céline Dion -tavalla, mutta tykkään, että biisit kertovat oikeista tunteista kiinnostavalla tavalla. Sitten alettiin vaan tekemään, ja jälki oli heti tosi hyvää. Parhaimmillaan musiiki voi herättää tunteita, joiden kanssa ihmisten on helpompi elää. Se on sellaista kornia hashtag-tunnejuttua, jota en missään nimessä tavoittele. Koetko eläväsi uutta alkua. O nko sinua koskaan sekoitettu Kärppien puolustajaan Miikka Koivistoon. Mutta googlasin joskus itseni ja olin että jes, minusta on tehty Wikipedia-sivu
K Y S Y M Y S & VA S TA U S • Miikka Koivisto, syntynyt vuonna 1982 Porissa. • Kuuluu vuonna 2016 perustettuun Ruusutyhtyeeseen Ringa Mannerin, Samuli Kukkolan ja Alpo Nummelinin kanssa. Hisserin debyttilevy (Hisser) ilmestyi 2015 ja Normal Lifen debyyttilevy (Normal Life) 2018. • Tekee musiikkia myös Hisserissä ja Normal Lifessa. Bändin debyyttilevy ilmestyy elokuussa 2018. • Toimittaa Uuden musiikin vaihtoehto -ohjelmaa YleX:llä maanantaisin klo 20-22. • Oma keikkatärppi: Ruusut, Paperi T ja View, Allas Sea Pool Helsinki, 27.7. • Julkaissut Disco Ensemblen kanssa kuusi levyä: Viper Ethics (2003), First Aid Kit (2005), Magic Recoveries (2008), The Island of Disco Ensemble (2010), Warriors (2012) ja Afterlife (2017). Bändi soittaa viimeiset keikkansa Tavastialla 3.–8.12.2018. FAK TA RUMBA 81
”Jaa-a. ”Meidän levy on käytännössä valmis ja ilmestyy elokuussa. Mikä niille kuuluu. En ole voinut soittaa Paperi T:täkään, koska siitä tulisi Teostot itselle.” Mikä on mielestäsi kotimaisen vaihtoehtomusiikin top 3 tällä hetkellä. Ennen sitä julkaistaan vielä pari ennakkobiisiä. Sitä ei ole kirjaimellisesti kielletty, mutta se ei ole suotavaa eikä ehkä tyylikästäkään. Herääköhän joku aamulla ajatellen, että ’vittu mä olen normaali’. ”Vain yksi biisi Paperi T:n tulevalla levyllä on sellainen, jonka olen tehnyt Henkka mielessä. ”Kun Paperi T:n ja Khidin yhteis-ep (2013) tuli, näin ne livenä ja diggasin ihan vitusti. Sitten on mainittava Ruusut. Ruusut soittaa kesällä esimerkiksi Sidewaysissa ja Provinssissa, vaikka biisejä on julkaistu vasta kaksi. Siitä se sitten lähti.” Oliko sinulla paineita lähteä tuottamaan Suomen hypetetyintä räppäriä. Millaista sitä on ollut tehdä. Olen ylpeä, että olen siinä mukana, ja skeptikotkin tulevat tajuamaan, että levy on aivan tajuttoman kova.” Olet mukana myös Hisserissä ja Normal Lifessa. Jos menet hakemaan pankista lainaa ja sanot olevasi muusikko, se ei välttämättä herätä hirveästi luottamusta. ”Amnesia Scanner tekee tosi siistiä elektronista kamaa. Ehkä joskus syksyllä tai ensi vuoden puolella saattaisi löytyä aikaa levyn konkreettiseen valmistamiseen. Toivon, että saisin ohjelman avulla yhdistettyä musiikin ja potentiaaliset uudet kuulijat, ja tuotua sitä kautta pienen korteni kekoon vaihtoehtoisemmille tekijöille.” Oletko soittanut ohjelmassa omaa musiikkiasi. Miten päädyit mukaan Henri Pulkkisen kelkkaan. Siinä on kaksi berliiniläistynyttä suomalaishäiskää. Riittääkö materiaali keikkasettiin. Se on harmi, sillä olen mukana tekemässä ja tuottamassa monia tämän hetken vaihtoehtobändejä, jotka sopisivat ohjelmaan tosi hyvin. Ihmiset hyppäävät mihin tahansa kelkkaan aika hitaasti, ja tämä meidän kelkka ehkä vaatii sen, että sitä pitää tuijottaa hetken, ennen kuin tietää astuuko kyytiin.” Tuotit Paperi T:n uuden singlen Kaikki on hyvin, ja taustojasi kuullaan myös räppärin kesäkuussa ilmestyvällä toisella levyllä. Minun ja Artturi Tairan välinen dynamiikka vie sitä vaistomaisesti eteenpäin.” Koetko eläväsi ”normaalia elämää”. Normal Life elää myös vahvasti omaa elämäänsä. Pystyn katsomaan bändiä myös objektiivisesti ja sanomaan, että biisit ovat ihan vitun hyviä! Pidän myös Karinasta. ”Ihan käsittämättömän hauskaa – varsinkin nyt, kun en ole enää niin hermostunut studiossa. Henkalle on asetettu kovia paineita toisen levyn suhteen, mutta ilmapiiri jossa levyä tehtiin oli hyvin musiikkilähtöinen. Kun kuulin sitä ensimmäisen kerran, se hätkähdytti ja kosketti minua poikkeuksellisen paljon.” K Y S Y M Y S & VA S TA U S 82 RUMBA. Ne biisit tavallaan vaativat yksittäishuomion, vaikka levy onkin vahva kokonaisuus. Muut biisit tein tietämättä mitä niille tapahtuu. ”Hisserin seuraava levy on sävellyksinä hyvin pitkälti valmis. Levyllä oli hyvä porukka, ja sitä oli tosi hauskaa ja siistiä tehdä. Jossain vaiheessa lähettelin Henkalle aika yksinkertaisia biittejä, ja se oli sitä mieltä, että ne kuulostavat hyviltä ja niistä voisi tulla sille biisi. ”En ole. Laitoin silloin Paprulle meiliä, että tehtäisiinkö joku yhteisbiisi. Siitä ei vielä seurannut mitään, mutta kun ollaan sittemmin nähty Henkan kanssa, ollaan juteltu ja tutustuttu. Mutta itse olen pärjännyt tosi hyvin verrattain omituisena ihmisenä.” Nyt sinulla on ”normaali” palkkatyö, sillä aloitit helmikuussa YleX:llä vaihtoehtomusiikin erikoisohjelman. En tiedä pidetäänkö musantekemistä nykyään normaalina