38/36 , Lippupalvelu 0600 10800 (1,83 /min + pvm) 28.3. Nelivitosen bileissä lauloi muun muassa Maya Paakkari (vas.).
Nelivitosen sunnuntaijameissa haisee oikea hiki
Oulun 45 SPECIALIN SUNNUNTAIJAMEJA vietettiin helmikuussa tuhannetta kertaa. Kahdenkymmenen vuoden aikana jameista on muotoutunut muusikoiden ja musiikkityylien tärkeä kohtaamispaikka.
Teksti: Heini Strand Kuvat: Jarkko Heikkinen
Jokainen paikalla käynyt on asiasta yhtä mieltä: oululaisen 45 Specialin sunnuntaijamit on instituutio.
Sen aistii rennosta tunnelmasta ja asiaan vihkiytyneistä kävijöistä. Nelivitosen sunnuntaijamit on Sulkalan mukaan tiettävästi maailman vanhin yhtäjaksoisesti jatkunut rock-musiikin jamiklubi. 45 Specialin ravintoloitsija Ilpo Sulkala toivotti kansan tervetulleeksi kaikkien aikojen tuhannensiin jameihin. ajankohta
rumba@popmedia.fi
Ruotomielen laulaja-kitaristi Janne Räsänen on Nelivitosen nykyinen jami-isäntä. KLO 21 KLUBI, TAMPERE (ovet klo 20) Liput: alk. Joulukuussa 1990 aloittaneiden jamien alkuperäinen isäntä oli Janne Pekkala (oik.), joka soitti juhlailtana saman kokoonpanon kanssa kuin kaikkien aikojen ensimmäisissä jameissa. Paikalle oli kutsuttu entisiä ja nykyisiä vakiovieraita, joten loppuillasta lavalle oli tunkua. Nelivitosen sunnuntaijamit saivat alkunsa joulukuussa 1990. KLO 19 SAVOY-TEATTERI, HELSINKI Liput: alk. KLO 19 VERKATEHDAS, HÄMEENLINNA Jatkot Suisto-klubilla klo 21, Jimi Tenor Solo Show Liput: alk. Helmikuun ensimmäisenä sunnuntaina "Nelivitosessa" jammailtiin jo tuhannetta kertaa. Jamit on järjestetty viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana joka ikinen viikko. Joskus viikonpäivä on saattanut vaihtua joulun tai vastaavan juhlapy-
Tony Allen
The King of Afro Beat
26.3. 28 , Lippupalvelu 0600 10800 (1,83 /min + pvm) 27.3. Sitten sunnuntait alkoivat hiljalleen hiipua, joten piti keksiä jotain, millä saa porukan pyhänäkin paikalle", ravintoloitsija Ilpo Sulkala kertoo. Pari kuukautta aikaisemmin avattu rock-baari kaipasi repertuaariinsa säännöllistä ohjelmaa.
"Alussa meillä oli ovella aina jonoa. 32/28 , Tiketti 0600-1-1616 (1,50 /min + pvm)
(Nigeria)
www.verkatehdas.fi
www.savoyteatteri.fi
www.klubi.net
Kaikukatu 4 (sisäpiha). Muusikko (ylempi AMK), Musiikkipedagogi (ylempi AMK) Koulutus on tarkoitettu musiikkialan ammattikorkeakoulututkinnon tai muun musiikkialan korkeakoulututkinnon suorittaneille, joilla on lisäksi tutkinnon jälkeistä musiikkialan työkokemusta vähintään kolme vuotta. www.kuudeslinja.com
Siinäpä suunnitelma!
Pop/jazz-musiikin nuorten koulutus
Muusikko (AMK) instrumentalisti/laulaja, säveltäjä-sovittaja, musiikkituottaja-teknologi Musiikkipedagogi (AMK) instrumentin-, laulun- tai teorianopetus
Luovuuttasi voitaisiin toki arvostaa muuallakin...
musiikin alalla ansioituneille. Vältä huonoa musiikkia!
blogi
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!!
Ti 2.3. ikäraja 20. Swollen Members (CA), 20 Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com
Avoinna keto 2203, pela 2304, poikkeuksista tiedotetaan erikseen. The Deer Tracks (SE), Wedding Crushers; 6 To 4.3. The Ran, The Lloyds; 5 Pe 19.3. Kaikukasti, Juno; 8 La 20.3. Edellyttää työkokemusta alan ammattimuusikkona tai opettajana. Villa Nah; 9 Ti 23.3. Kiki Pau; 7 To 11.3. Lipumyynti alkaa ovelta viikolla klo 21 ja viikonloppuisin klo 22. Musiikkipedagogin suuntautumisvaihtoehtoon hakevilta edellytetään yleisen opettajankelpoisuuden antavia opettajan pedagogisia opintoja.
Pop/jazz-musiikin aikuiskoulutus
Helmimaaliskuussa ennakkokuuntelussa muun muassa I Walk the Linen ja Kiki Paun uudet albumit seuraa Rumbablogia, niin pysyt ajan tasalla!
Muusikko (AMK) instrumentalisti/laulaja, säveltäjä-sovittaja, musiikkituottaja-teknologi Musiikkipedagogi (AMK) instrumentin-, laulun- tai teorianopetus Aikuiskoulutus on tarkoitettu musiikkialan opintoja suorittaneille tai muuten rytmiKoulutustarjonta osoitteessa
www.metropolia.fi/haku Yhteishaku nuorille ja aikuisille 1.3.16.4.2010
KULT TUURI · LIIKETALOUS · SOSIAALI- JA TERVEYSAL A · TEKNIIKK A JA LIIKENNE
03/10
www.rumba.fi
11. Baxter, Keramick & Lobo; 6 To 18.3. Ghost Sonics, Dark Filth Fraternity; 5 Pe 5.3
"Lämmin parodia pohjoLan jäyhistä miehistä." Variety
ELOKUVATEATTEREISSA 12.3.2010 ALKAEN
KinopaLatsi heLsinKi - KinopaLatsi tUrKU - niaGara tampere - pLaZa oULU mUUt KaUpUnGit hieman myÖhemmin
Katso SAMULI PUTRON musiikkivideo "MINÄ RAKASTAN SINUA" osoitteessa www.freetimemachos.com
Kainuun konservatorio
3-vuotinen ammatillinen perustutkinto
Luova ote elämään - kulttuurikaupunki Kajaani
Muusikko
Hakuaika 1.-19.3.2010
www.haenyt.fi - korkeatasoista osaamista - ajantasaiset tilat ja laitteet - kansainvälistä vaihtoa - hyvät työelämäyhteydet Tiedustelut: Tutkintovastaava Tapani Komulainen 044 568 5881
www.kainuunkonservatorio.net
Kainuun ammattiopisto - konservatorio
10_rumba_3_2010_110x150.indd 1
19.2.2010 9:39:46
Tuottajana hän nousi maailmanmaineeseen vuonna 2004, kun hän teki The Beatlesin valkoista tuplaa ja Jay-Z:n The Black Albumia yhdistelleen Gray Albumin. www.faust.fi
V-käyrä nousuun Vaasassa
Vaasan elävän musiikin yhdistys Volume ry järjestää 3. maaliskuuta. Se oli Sub Pop -levyyhtiön kaikkien aikojen korkein listasijoitus.
BRIAN TAMBORELLO
R Broken Bells syntyi, kun Gnarls Barkleyn ja The
Shinsin biisintekijät löivät viisaat päänsä yhteen.
Bellyn Bad Ideas -klubille saapuu 19. maaliskuuta V-klubin. Liike on perustettu 57 vuotta sitten, mutta uusissa liiketiloissa Punavuoressa se on toiminut vasta viime vuodesta lähtien. Turun yliopiston varsinaissuomalainen osakunta on toiminut tiloissa siitä asti, kun tornitalo rakennettiin vuonna 1956. www.aronsoitin. helmikuuta Lepakkomiehessä esiintyvät pian uuden albumin julkaiseva reggaeryhmä Kaikukasti sekä psykedeelistä brittirockia soittava The Distortions. · Danger Mouse tunnetaan Gnarls Barkley -yhtyeen toisena jäsenenä. maaliskuuta sekä 1-vuotis- että 57-vuotisjuhliaan. Talven aikana Broken Bells on herätellyt yleisöä jakamalla internetissä kryptisiä johtolankoja ja pieniä maistiaisia musiikistaan. Nyt ulkopuoliset eivät tienneet meistä ja asettaneet paineita. · Columbia Records julkaisee yhtyeen nimeä kantavan esikoisalbumin 10. Idea yhteistyöstä syntyi, kun kaksikko tapasi Roskilden festivaalilla heinäkuussa 2004. Kello 17 synttärivieraita viihdyttää Aron "Vuoden asiakas" eli Joensuu 1685 -bändin Mikko Joensuu. Yliopistotalot menevät remonttiin, ja TVO:n tilojen paikalle aiotaan rakentaa pyöräkellari ja pesutupa. Klubin isäntäbändinä toimii Sky Dee and the Diamonds. "Mutta kirjoitimme kappaleita miettimättä, mitä olemme aiemmin tehneet", Mercer täsmentää. Mercer kehuu Danger Mou-
sen Grey Albumia loistavaksi ideaksi ja tunnustautuu myös Gnarls Barkleyn faniksi. "Tevis" on tarjonnut mahdollisuuden lukuisille marginaalibändeille, jotka ovat myöhemmin kivunneet kuuluisuuteen. Kun työparilta kysyy ensikosketusta toistensa musiikkiin, he innostuvat. Hän on tuottanut muun muassa Gorillazia ja Beckiä. Kaksikko pitää nyt taukoa muista projekteistaan.
Aron soitin juhlii
vin. www.stupido.fi
Salassa pidetty terapiabändi
BROKEN BELLS on yhtye, jossa Gnarls Barkleysta tuttu Danger Mouse ja The Shinsin James Mercer saavat toteuttaa itseään rauhassa.
Annastiina Airaksinen, Kööpenhamina
Metalliooppera hämmentää Nosturissa
Nosturissa koetaan teatterin ja metallimusiikin näyttävä yhteentörmäys, kun Faust Metal Ooppera saa ensi-iltansa 13. "Olisimme luultavasti taistelleet odotuksia vastaan. Mercerin mukaan livesovitukset poikkeavat albumiversioista. El Gringossa esiintyvät paikallinen retrohenkinen folkrockbändi Watership Down sekä seinäjokelainen Streak and the Raven, joka on tämänvuotisen Alkupistebändikilpailun finalisteja. Avajaisiltana 26. "Haluamme saada ihmiset tietoiseksi, että olemme perustaneet uuden bändin", Mercer perustelee. Paikka laitetaan komeasti pakettiin, kun TVO järjestää tiloissaan 12-päiväisen Lopunajan festivaalin 7.18. Volumen jäsenet maksavat sisäänpääsystään peräti kaksi euroa, muilta nyhdetään euron verran enemmän. Teimme vain musiikkia, josta pidämme ja joka kuulostaa hyvältä." Burton lisää, että osa Broken Bellsin materiaalista on sellaista, mitä heiltä olisi odotettukin. www.myspace.com/ clubbadideas
"Pidän ajatuksesta, että tuleva musiikki on tavallaan mysteeri. Laulamisen lisäksi Mercer on levyllä vastuussa kitarasta ja bassosta. Keikoille pari hyväksyy mukaan kolmeneljä muuta soittajaa. Ihmiset saavat puheenaiheita ja innostuvat albumista", Mercer sanoo ja hymyilee. Liian hälinän välttämiseksi yhteistyö pidettiin pitkään salassa. maaliskuuta. maaliskuuta elektrovaikutteinen parivaljakko Alpo & Tomi. ja 23.3. Tammikuussa salailusta ei enää ollut tietoakaan, kun kaksikko jakoi haastatteluja Kööpenhaminassa. "Päätimme työskennellä ilman ulkopuolisia, koska ensimmäiset äänitykset kahdestaan menivät hyS Mikko Joensuu
on Aron soittimen Vuoden asiakas.
MISTÄ KYSE?
· Broken Bells -yhtyeen muodostavat tuottajamuusikko Danger Mouse alias Brian Burton ja The Shins -yhtyeen nokkamies laulajakitaristi James Mercer. "Tunsin Burtonin jo, kun hänen uransa lähti lentoon, ja oli hienoa seurata huimaa kehitystä." Burton löysi Mercerin ihastuttuaan Shinsin toiseen albumiin, vuonna 2003 julkaistuun Chutes Too Narrowiin. Se on myös antanut kodin Kuolleen musiikin klubille ja Indie-iltamille. Otimme tämän haasteena", Burton sanoo. Ensisingle The High Road julkaistiin joulukuussa, ja maaliskuussa on esikoisalbumin vuoro. Erikoisen taideyhdistelmän takana on säveltäjä-dramaturgi-ohjaaja Juho Liira. Syy "häätöön" on vuokrasopimuksen irtisanominen. Nähtyään yhtyeen livenä hän tie-
Helsingin vanhimpiin musiikkiliikkeisiin lukeutuva Aron soitin viettää 5. · The Shinsin tunnetuin levy on vuonna 2007 julkaistu Wincing the Night Away, joka nousi Billboardin albumilistan toiselle sijalle. "Pidän ajatuksesta, että tuleva musiikki on tavallaan mysteeri. "Halusimme varmistaa, että saamme työskennellä rauhassa", Burton perustelee päätöstä kertoa Broken Bellsista julkisuuteen vasta viime syyskuussa. wordpress.com
20
03/10
TVO lähtee raamit kaulassa
Turun vanhinta rock-klubia isännöinyt TVO joutuu lähtemään Rehtorinpellonkadun Yo-talosta toukokuun lopussa. Kunnioitusta klubia kohtaan tulee osoittamaan yhteensä 60 esiintyjää. · Broken Bells on julistanut olevansa yhtye, eikä sivuprojekti. Burton hoitaa rummut ja kosketinsoittimet. Club Stupidolla kuullaan aina kuun viimeisenä viikonloppuna yhtä Stupidolle levyttävää artistia ja yhtä uutta, signaamatonta lupausta. Tanssikansaa viihdyttävät illan aikana myös shyTunes ja resident-dj Nikola Tesla. Kiireiden takia kesti vuosia, ennen kuin mitään konkreettista tapahtui. Hän myös kantaa tuottajan titteliä. TVO neuvottelee uusista tiloista, mutta varmuutta jatkosta ei ole.
www.loppu.fi
LASSI KAARIA
R Nightsatan hakkaa
viimeisiä nauloja TVO:n arkkuun.. Muut esitykset ovat 14.3., 22.3. Burton lupaa, että myös visuaalisuuteen panostetaan. www.volume.fi
Elektrodisko tanssittaa Bellyssä
Kun tuottajanerona ja Gnarls Barkleyn toisena osapuolena tunnettu Danger Mouse eli Brian Burton ja yhdysvaltalaisen indierockin kermaan kuuluvan The Shinsin laulaja-kitaristi James Mercer päättävät perustaa bändin, on selvää, että yleisö kiinnostuu. Työskentely Broken Bellsin parissa alkoi konkreettisesti vasta vuoden 2008 alussa. ajankohta
MENE ULOS!
Club Stupido valtaa Kallion
Stupido Records aloittaa uudet klubi-iltamat Helsingin Lepakkomiehessä. Pelkän kuuloaistin varaan nautinnot illan aikana eivät jää, sillä visuaalisesta puolesta vastaa Tampereen Off the Hook -klubilla monesti nähty Vixen VJ. Festivaalilla musisoivat muun muassa Kauko Röyhkän ja Maritta Kuulan 500 kg lihaa -yhtye, Black Magic Six, Circle, Cleaning Women, God Given Ass, Jori Hulkkonen, Keuhkot, Kometa, Nightsatan, Radiopuhelimet, Sweatmaster ja Terveet kädet. huhtikuuta. Muita ei päästetty levytyssessioihin, vaan kaksikko hoiti jousisovituksia lukuun ottamatta kaiken itse. Ihmiset saavat puheenaiheita ja innostuvat albumista." James Mercer
MARKUS PAAJALA
· Idea Burtonin ja Mercerin yhteistyöstä syntyi jo vuosia sitten, mutta vuonna 2008 julkaistun Beckin Modern Guilt -albumin tuottaminen piti Burtonin kiireisenä. Metallioopperassa yhdistyvät visuaalinen illuusio, fyysinen teatteri ja raskas musiikki
Aikuisuuden stereotypioita epätoivoisesti pakenevalla kolmikymppisellä on j-psyyke. Kun perinteinen kulttuuri vaatii ahdistavaa yhdenmukaisuutta ja uhrautuvaisuutta, uudet sukupolvet panostavat mieluummin viihteeseen ja kuluttamiseen. kin kutsuttu Kei laulaa YouTubessa "Pasilla on kengät isonneet", Niilin hanhet jää kyllä kakkoseksi. maaliskuuta. Japanissa normiaikuisuuden väistely on kehittynyt ihan omalle tasolleen. Kun lopulta tepastelin pitkin nousevan auringon värjäämiä katuja, koin klassisen retkahduksen. Kai onkin hauskempaa dallailla Harajukussa cosplay-kostyymissä kuin valmistautua pyörittelemään sushia töistä palaavalle tulevaisuuden aviomiehelle. Puhuessaan aiemmista odotuksista ja vaikeuksista Shinsin kanssa Mercer painaa katseensa lattiaan. Vuonna 1986 julkaistu The Gift ja seuraavana vuonna julkaistu Grapefruit Tree valittiin molemmat aikoinaan Rumbassa vuoden levyiksi.
Alkuperäisjäsenistä nykyisessä Nights of Iguanassa on jäljellä basisti Dile "Delay" Kolanen ja kitaristi Puka Oinonen. Nights of Iguana ehti julkaista kaksi albumia, joilta tunnetuimmaksi biiseiksi nousivat Dry Nancy ja Bad Drinker. "Tunsimme toisemme ja näimme kiertueilla, mutta vasta keväällä 2008 saimme tilaisuuden viettää aikaa Los Angelesin studiollani ja katsoa, mitä saamme aikaan", Burton kertoo. Halusin ja tarvitsin musiikintekoon jotain uutta." Mercer tunsi juuttuneensa samaan kaavaan, joten Broken Bells on ollut hänelle kuin terapiaa. Kun Japanin Kirkaksi-
"Ennen kuin pääsin käymään oikeasti Japanissa, kosketukseni maahan oli konkreettisimmillaan sitä, että kompastelin työmatkalla j-poppareiden raidallisten sukkahousujen peittämiin sääriin Tavastian kulmilla."
toisaalta rauhoittavaa traditionaalisuutta, yksinkertaisuuden kauneutta ja ryokanien kutsuvia tatameja. Jos on kuitenkin juuri löytänyt japanilaisen psyyken, on parempi jatkaa haaveilua Shinkansen-junasta. "Mutta sitten vain valitsemme musiikille uuden suunnan. Kun arki on pullollaan pakkasta, kusevia aikatauluja, vesilakiriitelyä, turkistarhausta, valtiontalouden loputonta niukkuutta ja sitä kuuluisaa riittämättömyyden tunnetta, fantasioin lähtemisestä luotijunakulkuriksi Japaniin. Uusina tulokkaina yhtyeen riveissä nähdään Kai Järvinen ja Pete Lehtelä.
www.myspace.com/nightsofiguana
21. Yhtyeen perustajajäsen Floyd menehtyi 1. Kuin todisteena suunnan muuttumiselle tuli tieto, että jrock-levyjä Suomeen tuonut Mirri Music lopettaa toimintansa. Nuoret japanilaiset naiset eivät enää halua kasvaa perinteisiksi kodin hengettäriksi, vaan jättävät vihkisormukset ja lapset hankkimatta ja panostavat mieluummin uraansa ja "söpökulttuuriin". Japanilainen ambivalentti nykykulttuuri on kuin ihana heila, joka tarjoaa sekä neonvaloja että temppeleitä. Japani on samassa paketissa tätä kaikkea: sekopäisen värikästä, viimeisimpien trendien ja teknologian lävistämää populaarikulttuuria, ja
STOCK XCHNG
J
M
si, että haluaa tehdä bändin laulaja-kitaristin kanssa musiikkia. Vuonna 1986 perustettu yhtye esiintyy Helsingin On the Rocksissa 9. Tai sitä, että ostin Annankadun Tokyokanista sencha-teetä ja pyörittelin kurkkumakirullia niin polttavassa wasabissa, että nenä löi lieskoja. "Tämä oli hauskin levy, mitä olen tehnyt, vaikka otimme kappaleiden muovaamisen aika vakavasti", Burton sanoo. www.brokenbells.com
apanissa asunut Teppo Turkki kirjoittaa, että japanilainen "kivuusmaailma" tarjoaa pakopaikan yhteiskunnassa alati läsnä olevalle itsen ja olemisen kontrollille. Levyn rauhallisesta ja synkästä pohjavireestä huolimatta ei ole vaikea kuvitella kaksikkoa studioon pilke silmäkulmassa. Läheisyyttä lisää myös small talk -kulttuurin puuttuminen ja sama kielen rytmi. Nyt haluan takaisin. Mikäli yrittäisin roikkua yhtä kiihkeästi ajan hermolla kuin kymmenen vuotta sitten, olisin kirjoittanut Koreasta. Lisäksi remmissä on kitaristi Eka Wekara, joka oli mukana Nights of Iguanan toisessa kokoonpanossa. "Tämä oli tavallaan seikkailuun heittäytymistä. "Tunsin paineita jo ensimmäistä levyä tehdessäni. Osa biiseistä tuo mieleen parin vuosikymmenen takaisten pelikonsolien taustamusiikit. Albumi arvioidaan seuraavassa numerossa. toukokuuta 2006. Kuvittelen olevani jäljillä. Mercerin mielestä Broken Bellsista nautinnollisen tekee työpari, joka jakaa vastuun ja auttaa, kun itse on jumissa. onen kaltaiseni kolmikymppisen mukanuoren elämä jakautuu kahtaalle. Ennen kuin pääsin käymään oikeasti Japanissa, kosketukseni maahan oli konkreettisimmillaan sitä, että kompastelin työmatkalla j-poppareiden raidallisten sukkahousujen peittämiin sääriin Tavastian kulmilla. | johanna.sumuvuori@popmedia.fi
J-psyyke
H
ekumoin säännöllisesti maastamuutolla. Orange Countysta jalansijaa Amerikan-valloitukselle hakenut bändi hajosi 1990-luvun alussa. Kokeilumme sujui hyvin", hän naurahtaa ja kohentaa ryhtiään sohvannurkassa. On hienoa, ettei kokeiluista tule haukkuja", Mercer sanoo.
Broken Bellsin Vaporize-single on arvioitu sivulla 39. Suomalaiset manga-, anime- ja jrock-fanit voivat lukea kotimaisesta Japan Pop -lehdestä, mitkä visual kei -bändit ovat nyt in. Olen yrittänyt pohtia, mistä se johtuu. Se kyydittää 300 kilometrin tuntinopeudella Tokion neonvaloista Kioton temppeleihin.
03/10
The Nights of Iguana herää liskojen yöstä
Helsinkiläinen glamrockbändi The Nights of Iguana kipuaa maaliskuussa spottivaloihin kahden vuosikymmenen hiljaiselon jälkeen. Kaksikko tunnustaa, että pattitilanteeseen voi joutua yhdessäkin. Uuden sukupolven j-poppareiden erottautuminen on nykyään niin suosittua ja kansainvälistä, että siitä on muodostunut vakiintunut katuuskottava univormu. kolumni
Sumuvuori
SONY
Johanna Sumuvuori on kansanedustaja ja Rumban kolumnisti. Helpotuksen kuulee jo äänensävystä. Yhtäällä sykkivät viettelevän maailman valot ja rytmit, toisaalla väsyneet ajatukset elämän suurista irtiotoista ja rauhoittumisesta. Olisi mukavaa saada kaikki sekä arkinen mielenrauha että levottomat matkat, juhlat ja niille soundtrackit. Sieltä selviää myös, että seuraava trendi on ehkä k-rock, sillä Korea nousee. Syiksi kerrottiin motivaatiopula ja laulaja Floyd Superstarin henkilökohtaiset ongelmat
"One Life Stand on lähempänä ensilevyämme kuin edelliset. Siinä kuuluu Hot Chipin ydin. "Enemmän ihmisiä tarkoittaa enemmän ideoita. Vuonna 2003 mukaan liittyivät Clarken lisäksi Felix Martin ja Al Doyle. Se on tasaisempi kuin
"One Life Stand on lähempänä ensilevyämme kuin edelliset. Neljännellä albumillaan elektronisen soulpopin ykkösnimi ottaa askeleen taaksepäin.
Teksti: Marko Ylitalo
H
30
03/10
ot Shit. Se on tasaisempi kuin Made in the Dark, joka meni äärimmäisyyksiin." Owen Clarke
on rumpukoneita ja syntetisaattoreita, mutta myös flyygelitorvea, pianoa, rumpua ja kitaraa", Clarke luettelee. Neljännellään yhtye ottaa askeleen taaksepäin. "Joidenkin mielestä nimemme on huvittava. Yleensä elektronisissa kokoonpanoissa on yksi tai korkeintaan kaksi läppäriensä takana lymyilevää levynkeräilijää. Nyt palasimme perusasioihin", Clarke sanoo. Koko viisikon piti osallistua jo seuraavan läpimurtoalbumin. Kolmas kerta toisin sanoi: toissa vuonna turhautuneet muusikot otettiin studioon, vaikka sävellys- ja tuotantovastuu jäi edelleen pääosin Taylorille ja Goddardille. Hot Chip ei sentään ole taantunut debyyttiä kauemmaksi, sillä Goddardin mukaan heidän varhaistuotoksensa kuulostivat siltä kuin kuudesluokkalainen esittäisi runojaan akustisen kitaran säestyksellä.
H
ot Chipin debyytti Coming on Strong (2004) oli yksinomaan Taylorin ja Goddardin tekosia. Hot Chip on poikkeuksellinen elektroyhtye, sillä siihen kuuluu viisi miekkosta. Tai sitten kyseessä on joko tuottajapari tai tuottaja laulajan kera.
Maailma on täynnä esimerkkejä: Röyksopp, Air, Daft Punk, TV Off, Zebra and Snake, Simian Mobile Disco, La Roux ja niin edelleen. Lontoolaisen Hot Chipin Owen Clarke antaa esimerkkejä, kuinka helposti heidän nimensä kirjoitetaan väärin. Emme ajatelleet, että jonain päivänä nimi tulisi lukemaan lehdissä ja levynkansissa", päivittelee Hot Chipissä koskettimia, bassoa ja kitaraa soittava Clarke. Hän ei uskonut sen kantavan, joten keikoilla viisimiehinen yhtye vain esitti The Warningin (2006) kappaleita. Eikä kukaan enää muista, miksi juuri ne valittiin. Kymmenen vuotta sitten perustetulla elektropop-yhtyeellä on yleinen syndrooma: bändi tarvitsi yhtäkkiä sanan tai kaksi keikkajulistetta varten. Levyillämme
tekoon, mutta Taylor tyrmäsi idean. Made in the Dark, joka meni äärimmäisyyksiin. Aksenttinsa ansiosta hän kuulostaa hillityltä herrasmieheltä. Myös Hot Chip oli alkujaan kahden koulukaverin, laulaja Alexis Taylorin ja Joe Goddardin, yhteisprojekti. Hot Chicks. Kun aloitimme, emme miettineet tulevaisuuttamme. Hot Chips. Siinä kuuluu Hot Chipin ydin. Koko ryhmää kuullaan ainoastaan parilla kappaleella. Levytysshow kuuluu taas Taylorille ja Goddardille, jotka ovat sanoneet vaikuttuneensa skotlantilaisesta Talent-tähdestä Susan Boylesta Donna Summerin ja Arthur Russellin ohella. Emme oikeastaan edes pidä itseämme elektroaktina. eMi
Edelläkävijät palasivat läht
Brittiläistä HOT CHIPiä on melkein helpompi pilkata kuin tanssia
Kappale toimii edelleen joka lauantai. "Hollanti, Belgia, Ranska, Saksa, Yhdysvallat..." Clarke luettelee. töruutuun
"One Life Stand on aikaisempaa popimpi kokonaisuus, muttei eroa kovinkaan paljon vanhoista levyistämme", Clarke jatkaa ja mainitsee Chigago-housen sekä soulin. Se tiedetään, ettei Hot Chip ole koskaan esiintynyt Suomessa. Parhaillaan Clarke on matkalla harjoituksiin ja astuu metroasemalle kesken lauseen. Heidän esikoisalbuminsa jäi vielä pienten piirien suosikiksi, mutta jo kakkoslevyn Boy from School- ja Over and Over -singlet lumosivat indiediskoissa pääainettaan suorittavat ikiopiskelijat. Kertoessaan puhelimeen tulevista keikkasuunnitelmista taustan naisääni kuuluttaa joko tulevista tai lähtevistä maanalaisista, ja peittää muusikon puheen. Made in the Darkin jälkeen muutkin olivat valmiita tanssilattialle. www.hotchip.co.uk
T. Siitä piti huolen Ready for the Floor -hitti. Vaikkei Clarken lopuista sanoista saa selvää, Hot Chipin keikkakalenteri paljastaa, ettei asia ole heti korjaantumassa.
One Life Stand arvioitiin edellisessä numerossa. aylor ja Goddard säveltävät ennen kaikkea modernia, mestarillista popmusiikkia ei digitaalista vaan sympaattista tanssimusiikkia
joku käytti terMiä kettutyttöMetalli."
-antti hyyrynen
32
03/10. "Mie oon Mielestäni paska lyyrikko ja yMMärrän, että aihepiiriä Moititaan trendikkääksi
Sinällään vaikutteet, vaikka kuuluvatkin yhä, ovat sulautuneet tunnistettavaksi Lapko-soundiksi jo vuosia sitten. arviot
FULLSTEAM | DAVID BLACK
TÄTÄ ENNEN
Lapkon tunteenpalo ja intohimo ovat säilyneet levystä toiseen.
Scandal (2006)
IIIII
"Kolmikko kuulostaa lopulta leimallisesti Lapkolta: irtonaiselta, jämäkältä ja vakavuudessaankin sopivan leikittelevältä bändiltä esittämässä omalaatuista, soinnukkaan intohimoista rockia." Kimmo K. Tasokkaan materiaalin, onnistuneen soundin päivittämisen ja räjähtävän ilmaisun ansiosta Lapko on viimeistään nyt kansainvälisestikin ajatellen intensiivisen vaihtoehtorockin kärkinimiä. Anssi Nordberg roimii bassoaan mureasti luoden hienon yhteyden rumpubiitin ja vimmaisen kitaroinnin välille. Tuotantokatalogiinsa muun muassa Thursdayta, Norah Jonesia ja The Braverya haalinut Goodwin onkin saanut tallennettua dynaamisen trion ainutlaatuisen iskevän ominaissoundin mainiosti. Kerrankin on niin, että jo valmis paletti saa uusista sävyistä jotain lisää, eikä yhtyeen tiukaksi puristunut ydin kärsi kokeiluista. Koskinen Rumbassa 1/06
Rikastettua kultaa
Lapko
Fullsteam
A New Bohemia
IIII
Yksi maailman kovimmista alternative-trioista huikeassa vireessä. · Ville Maljan artikulaatio on yhä paikoin kankeahkoa.. Levy kuulostaa paikoitellen todella isolta ja huolitellulta, kuitenkin yhtyeen etukenoisesti riekkuvan otteen säilyttäen. Kimmo K. Bändin hektisesti paukkuva ja intensiteetiltään hurja vaihtoehtorock on saatu taltioitua toistaiseksi parhaiten yhtyeen upealla Scandal-kakkoslevyllä. Järin sulavaksi ääntämys vieläkään ole hioutunut, mutta yhdistettynä erikoislaatuisella tavalla tunteikkaisiin sanoituksiin vaikutus on ainakin omintakeinen. Ja bändihän soittaa: Janne Heikkosen vimmaisia rumpufillejä ei ole suitsittu, vaan mies kaatelee antaumuksella perunasankoja settinsä päälle ja mätkii pannuistaan mitä muhevinta jylyä. Neljännelle levylleen harjavaltalainen kolmikko haki sähköä äänittämällä levyn New Yorkissa D. Mukana on paljon muitakin oivallisia kappaleita, kuten mukavasti vanhaan Placeboon viittaileva positiivissävyinen Summer Nights. Lapko on tehnyt selkeän ryhtiliikkeen edellisen Young Desire -levyn latteaksi jääneen materiaalin jälkeen. A New Bohemia on levynä hieno saavutus. Yllättävän suureen rooliin nousevat koskettimet tuovat levylle komeaa jylhyyttä, mutta ne eivät vie huomiota suvereenilta triosoitolta. Young Desire kuulostaa siltä kuin yhtye haluaisi huutaa ja potkia kunnolla ulos kaiken nuoruuden raivonsa, ennen kuin on liian myöhäistä." Kira Autiosuo Rumbassa 8/07
36
03/10
Hassunhauskaa kaimabiisi-perinnettä jatkava I Shot the Sheriff ehti kiirimään Rumban kriitikko- ja lukijapolleissakin korkealle. A New Bohemia vastaa sitä vakuuttavaa mielikuvaa, jonka yhtye on tehnyt lavalla kohkatessaan. Uudistukset ovat sen verran maltillisia, että niitä tuskin edes huomaa ensimmäisillä kuunteluilla, mutta jatkossa ne nousevat oleellisiksi mausteiksi. Tarjolla on kuitenkin enemmän. Keskipisteessä on Ville Maljan tunnistettavana helkkyvä laulu, joka on värinöineen kaikkineen esimerkillisen antaumuksellista. James Goodwinin kokonaisvaltaisessa huomassa. Lapko niitti mainetta jo ennen ensimmäistäkään virallista julkaisua järjettömän kovan keikkakuntonsa ansiosta. Koskinen
TUOMIO
· Järjettömän kovaa trio-soittoa. Soundinsa vakiinnuttanut bändi uskaltaa olla oma itsensä ja silti uudistaa sointiaan. Yhtye onnistuu myös angstisemmalla linjalla, jonka yhteydessä on mainittava jälleen kerran se iänikuinen Tool / A Perfect Circle -akseli. · Onnistuneet kuorrutteet tuovat komeita lisäsävyjä. Nyt väkinäisyys on tiessään, ja paikoin haastavillakin sovituksilla silatut biisit kulkevat vaivattoman luontevasti.
Young Desire (2007)
IIII
"Albumin kantava teema on sen nimen mukaisesti nuoruuden halu, palo ja uho. Ensimmäistä albumia vetelöitti laiska tuotanto, kolmannen yhtye onnistui sössimään kuuntelemalla tuottaja Karo Bromanin mielipiteitä. · Laadukas ja monipuolinen biisimateriaali
www.myspace.com/brokenbells
Goldfrapp:
Rocket
Alisonilla on raketti, johon minä pääsen mukaan, emmekä ole kuulemma palaamassa takaisin. Tanskalaisyhtye huokuu kolmannella albumillaan samaa sovituksellista kunnianhimoa kuin esimerkiksi Grizzly Bear, Sufjan Stevens tai Dirty Projectors, mutta hengenheimolaistensa veroista sielukkuutta tai koskettavuutta se ei pysty musiikkiinsa puhaltamaan. Marko Ylitalo
Olavi Uusivirta:
Nukketalo palaa
Olavi Uusivirran uusi single voittaa puolelleen "vieläkö muistat" -johdannaisesta sanoituksestaan ja hectormaisesta luettelonostalgiastaan huolimatta. Vaikka kysymys oli oikeastaan vain kiipparisoundeista, efekti oli uskomattoman voimakas: poissa oli retromainen sivuvivahde ja sen tilalla kylmää postpunkia. Gösta Berlings saga
Detta har hänt
Transubstans UNIVERSAL | NIKO MITRUNEN
RAIDAT
BIISEJÄ VERKOSTA JA SINGLEILTÄ | ARVIOINUT: VILLE AALTO
II
On vaikeaa olla vaikea. Gösta Berlings sagan kokeellinen instrumentaalimusiikki on ammattitaitoista ja jazzfestivaalikelpoista, mutta liian itsetarkoituksellista soittopätemistä. On vaikea sanoa, onko täysin irrallisen kuuloinen a-osa nerokas taiteellinen temppu vai tietoista erikoisuudentavoittelua. www.olaviuusivirta.com
S Efterklangin
Casper Clausen
Efterklang
Rumraket
Magic Chairs Performing Parades
Taitavaa mutta sielutonta. Onko tämä Nobel-palkitun Selma Lagerlöfin kirjan mukaan nimetty tukholmalaiskokoonpano tosissaan, vai virnuilevatko he vain soittamiensa musiikkityylien kliseille. Tuotannosta olisi sopinut jättää muutama kerros pois, sillä nyt kappale on enemmän Movetronia kuin Ladyhawkea, eikä Mariskan kirjoittama sanoitus ole niinkään liikuttava kuin näppärä. White Flag for Peace ei muuta tilannetta, vaikka turboahdettu emotykitys on vaihtunut ilmavammin soivaan punkrockiin. 1960-luvun äänimaailman ja sample-estetiikan kohtaaminen on edelleen homman nimi, ja homma toimii, koska sävellyksenä Vaporize on yhtä laadukasta kuin Shinsin parhaat palat. Uusivirta on tehnyt yhtyeineen aikaisemmin taitavia tyylimukaelmia, mutta nyt ryhmä tuntuu lopullisesti löytäneen oman äänensä. Se sopii. www.myspace.com/suburbantribemusic
III
Kurssinkorjaus takaisinpäin. Eikä otsikon nukketalo tietenkään pala, vaan palaa takaisin. The Shinsistä tuttu James Mercer on Burtonille kuitenkin ilmeisen inspiroiva musiikillinen kumppani. Tarkoitan levytysstudioon ahtautunutta egomaanista ja suhteellisuudentajunsa menettänyttä ihmisjoukkoa, jonka olisi ollut parempi tehdä muutaman miljoonan kollektiivinen tilisiirto Punaiselle ristille ja pysyä kotona. Sivujen tarkoituksena on luoda keskus, Tervetuloa mukaan!
YLI 75000 JÄSENTÄ
KESKUSTELU | MUSIIKKIPALVELIN | WANTED | TORI | KEIKAT | TAPAAMISET | LINKKIHAKEMISTO JA PALJON MUUTA!
03/10
39. Näennäisessä vaikeaselkoisuudessaan se on jopa arvattavaa todellista muusikkomusiikkia niille, joiden lempigenre on "tekninen taituruus". Antti Lähde
Disco Ensemble:
White Flag for Peace
Disco Ensemble on eittämättä taitava ja työteliäs, potentiaalinen vientitoivo ja ties mitä muuta, mutta viiden vuoden takainen We Might Fall Apart on yhtyeen ainoa kappale, joka on tehnyt minuun minkäänlaisen vaikutuksen. Ja ei, en tarkoita Port-auPrincen raunioissa tallustelevia langanlaihoja lapsiparkoja tai raunioituneiden kotien rivistöjä. Nukketalo palaa vie mietteet teini-iän kipeimpiä draamoja kehystäneen punaharmaan arkitaivaan alle, mutta samaan aikaan laulussa on jotain mieltäylentävää. Nelikon taiderock ei ole ihan niin omalaatuista kuin yhtye tavoittelee, päinvastoin. Monet jaksavat haikailla esikoislevy Felt Mountainin savuisen kabaree-elektron perään, mutta itse olen aina ihastellut Goldfrappin poukkoilemista popin tyylilajista toiseen. Enkä edes viitsi sanoa mitään autotunesta tai haudastaan kaivetusta Michael Jacksonista. Vuonna 2008 julkaistu Black Wave Rising päivitti I Walk the Linen soundia hieman väärään suuntaan. Melodisen suomalaismöykän saralla Suburban Tribe häviää esimerkiksi Amorphiksen juurevalle soinnille ja HIMin kiistattomalle popvainulle. Efterklangin kokeellista kamaripoppia ei voi olla arvostamatta, mutta rakastumaan siihen ei pysty millään. www.myspace.com/discoensemble
Jenni Vartiainen:
En haluu kuolla tänä yönä
Jenni Vartiaisen esikoisalbumi ja sitä seuranneet keikat jättivät erinomaisesta Ihmisten edessä -kappaleesta huolimatta kuvan artistista, joka ei tiedä ollako pop vai rock, kiltti puoli-iskelmätähti vai etäinen diiva. Hänen äänensä kuulostaa liian hennolta ja välinpitämättömältä, jotta yhtyeen kappaleet nousisivat viehättäviä ääni- ja harmoniaharjoitelmia merkittävämmiksi.
PLAYGOURN
III
Broken Bells:
Vaporize
Brian Burtonin alias Danger Mousen vanhaa ja uutta sekoitteleva tuotantotyyli alkoi tuntua kuluneelta tempulta jo muutaman levyn jälkeen. Tästä on ensisijaisesti kiittäminen upeaa kosketin- ja kitarariffiä, joka jyrää samalla skandinaavisen E Street Bandin painolla kuin Håkan Hellström parhaimmillaan. www.myspace.com/goldfrapp
"Efterklangin kokeellista kamaripoppia ei voi olla arvostamatta, mutta rakastumaan siihen ei pysty millään."
Efterklangin ystävien kannattaa tutustua Magic Chairsin lisäksi viime vuoden lopulla julkaistuun livetaltiointiin, jolla yhtye soittaa The Danish National Chamber Orchestran kanssa kokonaisuudessaan vuonna 2007 julkaistun Parades-albuminsa. Performing Parades -albumin tuplaversio sisältää myös konsertin, sitä käsittelevän dokumentin ja seitsemän musiikkivideota tarjoavan dvd:n. Kuunneltuani kappaleen kolme kertaa putkeen totean, että ihan sama. Joskus täytyy uskoa, että tutun ja turvallisenkin takana on kovaa työtä ja yllättävää neroutta. Nokkelaa, mutta juuri kappaleeseen sopivalla tavalla. Tällä kertaa basso pumppaa tasaisesti ja syntetisaattorimatto on vähintään kahden tuuman paksuista keinokuitua. Vaikka kappaleet yltyvät toisinaan raskaiksi post-rock-vyörytyksiksi, Detta har hänt kuulostaa siltä kuin koulun hikipinko-kvartetti irrottelisi matematiikanläksyjen jälkeen. Mitenkähän on. Laulaja Ville Tuomikin on parhaimmillaan, kun hän kuulostaa siltä, että äänijänteiden kappaleita kaavitaan vielä studion tarkkaamon lasista. En haluu kuolla tänä yönä antaa viitteitä, että Vartiaisesta on ihan oikeaksi poptähdeksi. wearetheworldfoundation.org
jossa musiikista kiinnostuneet voivat kohdata toisensa, sekä tarjota monipuolisia palveluja internetin tarjoamien mahdollisuuksien mukaan.
Muusikoiden.net on palvelu, joka on suunnattu niin musiikin ammattilaisille, harrastelijoille kuin kuluttajillekin. Silti, hyvä! www.myspace.com/jennivartiainen
Eri esittäjiä:
I Walk the Line
Language of the Lost
Fullsteam
We Are the World 25 for Haiti
Suburban Tribe:
Now and Ever After
Kun Suburban Tribe uudisti itsensä tälle vuosituhannelle, se sukelsi pää edellä raskaille vesille. Kasarivaikutelman lop-
YouTube on täynnä järkyttävää materiaalia, mutta tämä saattaa olla pahin kaikista. Now and Ever After on vaihteeksi popahtavaa metallia, mutta uusi ilme haiskahtaa turhalta kurssinvaihdokselta. Murtoosarytmien kaavat tulevat selkäytimestä, mutta jakaus ei mene sekaisin edes improvisoitaessa. Laulaja Casper Clausen on syy, miksi arvostelijan kenkää puristaa. Kahdeksankymmentäluvun soinnin ryöstöviljeleminen siis jatkuu, mutta jatkukoon, jos tulokset ovat näin riemastuttavia
Apulanta
Paramore, Paloma Faith, Green Day, Him, Jenni Vartiainen,
Madonna, Kings of Leon, Pink, Linkin Park, Maija Vilkkum
aa,
Happoradio, PMMP, Poets Of The Fall, Red Hot Chili Peppers, Robbie Williams, U2, Irina... Tämä kaikki radiossa, TV:ssä ja netissä. voice.fi
Nättisöpö Melissa Horn laulaa itkuisella countryäänellä ihmissuhteiden loppumisesta ja mahdottomuudesta, mutta hän on niin tosissaan, että musiikki vaikuttaa kylmään suomalaiseen kuin rommihuikka pulkkamäessä. Turhan syvissä vesissä sukeltelu ja toivoton yninä tosin kaatavat monet hyvistä ideoista alleen. Seesteinen tunnelma pitää otteessaan.
S Kashmirin
Kasper Eistrup
Tuulenkantajat: Koirankuria
Helmi SONY
III
Enemmän tai vähemmän aktiivisesti jo kolmenkymmenen vuoen ajan toiminut Tuulenkantajat on tavallisesti onnistunyt levyillään hyvin. Kimmo K. Blige
Geffen
IIII
Ruotsalaiset ovat tunneihmisiä. Iänikuista radiopää-sarkaa on kynnetty maailmassa riittämiin, mutta kehä tuntuu olevan siinä mielessä kierretty, että Kashmirin leijailevat otteet tuntuvat taas tuoreilta. Stronger with Each Tearin kansissa Blige on pukeutunut asiallisesti, eikä levy muutenkaan ratsasta seksillä tai muilla tuhmuuksilla. tuovat olon, että Blige haluaa olla kovakin puuma. Robert Johnsonin bluesstandardiksi nostaman Crossroadsin valinta levyn pakolliseksi menopalaksi taas tuntuu käsittämättömältä, vaikka heppu kuinka kokisi olevansa elämässään tienristeyksessä. Niin nytkin. Pitkään ja hartaasti työstetty uutukainen on harkittu, tasavahva kokonaisuus, jossa huomio kiinnittyy eksoottiseen instrumentaatioon ja sen suvereeniin hallintaan. Mahtavuutta. Vaikka Blige tuntee suuria, ei tanssittavissakaan biiseissä ilotella. (Pertti Hakala)
"Tanskalainen indierockin veteraanipartio Kashmir jatkaa sinnikästä kulkuaan eeppisenä Radiohead-johdannaisena."
Puolentoista tunnin levyllä vain pari biisiä kuulostaa edes etäisesti miellyttävältä tai normaalilta. Viljami Puustinen
A Mountain of One: Institute of Joy
10 Worlds
IIII
Institute of Joy on kahden tuottajan tekemä albumi, mutta se ei kuulostaa kliiniseltä tuottajalevyltä. Koko muu albumi on lähinnä kuulohermojen pahoinpitelyä tylsällä morapuukolla. Tomi Nordlund
IIII
Vähemmän on enemmän. Muutenkin kiva nimi kantribiisille. Biiseissään Blige tietää, ketä pitää rakastaa ensin, ennen kuin kykenee antamaan muille. Aivan koko levyn mittaa bändi ei silti pysty pitämään otteessaan. Tekstien keskiössä on maallisesta tuskasta nouseva usko. Nyt Veirs tuntuu löytäneen itsestään uutta sekä tulkitsijana että laulunkirjoittajana. Loppupuolella syke latistuu, eivätkä loppuun jemmatut pari yli kymmenminuuttista biisiä paranna tunnelmaa. Vaikka Beach Housen kolmas albumi ei pärjää edeltäjälleen, se ei ole hullumpi levy. Osaavasti ja oivaltavasti toteutetut sovitukset ja instrumentaatiot koristavat Veirsin pohjimmiltaan vähäeleisiä akustisia sävelakvarelleja. Brittikaksikon pop hypnotisoi yhtä helpon kuuloisesti kuin The Soundtrack of Our Lives aikoinaan. Yhtyeen meno ei siis ole heikoissa kantimissa, etenkin kun omakin ääni vielä kuuluu vaikutteiden alta. (Manu Haapalainen)
Melissa Horn: Säg ingenting till mig
Sony
Karnivool
Sound Awake
Sony
Mary J. Tomi Nordlund
Tom McRae: The Alphabet of Hurricanes
Cooking Vinyl
III
Nelikymppisen Tom McRaen ura ei koskaan lähtenyt ihan toivottuun liitoon. Bluesrockista pitävä kitarasankari erosi jokin aika sitten Jennifer Anistonista vain hankkiakseen kainaloonsa Jessica Simpsonin. Luomisen riemu kuultaa läpi joka nuotista. Kollaboraatio on ilahduttavan tasapuolinen. Tylsän musiikin ylipappi Dave Matthewskin lymyilee lähituntumassa. Tuomo Stenberg
IIII
Jazzkitaristi Timo Kämäräisen viiden vuoden takainen debyyttialbumi Unea jäi kovin pienen piirin kulttilevyksi. Progressiivisen metallisella otteella vaihtoehtorockaava Karnivool on pätevä yrittäjä. July Flame on oppikirjaesimerkki siitä, miten pienillä nyansseilla ja hienovaraisella dynamiikalla albumi saadaan hengittämään ja huokumaan intiimiä tunnelmaa. Duon musiikki leijailee Airin kepeydestä Pink Floydin psykedeelisyyteen, mutta suuruudenhulluus pysyy hallinnassa. Sympatiapisteitä ei irtoa, vaikka mies kuinka lauluissaan vollottaisi. Paras puoli levyssä on kuitenkin se, että sitä kuunneltuani opin arvostamaan ja ymmärtämään ikkunani ulkopuolella rämyävää julkisivuremonttia aivan uudella tavalla: sehän on äänitaidetta, vaikka rakennusmiehillä ei naamareita olekaan. Vain vieraat ovat limaisia: räppärit Drake ja T.I. Kun teini-ikäinen Britney Spears lauloi olevansa "stronger than yesterday", en uskonut häntä. Kun keski-ikäinen Mary J Blige laulaa olevansa vahvempi jokaisen kyyneleen jälkeen, kuuntelen miksi. (Marko Ylitalo)
The Knife
Rabid
Tomorrow, in a Year
e
Tekotaiteen neljäs potenssi. Edellislevy No Balance Palacen (2005) tapaan Trespassersilla riittää kovatasoisia kappaleita. (Tomi Nordlund)
03/10
43. Vielä Year of Meteorsilla (2005) parhaiden hetkien ja selkeiden hutien keskinäinen suhde teki yleisvaikutelmasta raakilemaisen. Albumi on, luojan kiitos, vieläpä vapaa jatkuvasta autotune-vikuroinnista. Tomorrow, in a Year on ooppera, mutta tämä ei tee sopraanoaarioiden värittämästä hälyäänikollaasista yhtään sen ymmärrettävämpää saati tarpeellisempaa. Vuosien varrella The Knife on pannut halvalla palkintogaaloja lähettämällä niihin hämmentäviä kiitosvideoita ja karhupukuisia radikaalifeministejä. Me & Stetsoniin on sentään saatu pientä pilkettä. Laura Veirs onnistuu seitsemännellä levyllään luomaan uransa yhtenäisimmän kokonaisuuden. (Marko Ylitalo)
Beach House: Teen Dream
Bella Union
III
Baltimorelaisen pariskunnan dreampop vetää vertoja Joy Zipperille, mutta soi verrokkiaan raukeammin. Säyseä Battle Studies kuulostaa siloisella U2-estetiikalla kuorrutetulta Eric Claptonin myöhäistuotannolta. Heikki Silvennoinenko se siellä tiluttelee. Kappaleista loistavat upea, hiukan Andrew Birdiltä lainaava Wide-Eyed, Legless sekä tummanpuhuva, yksinkertaisilla kielikuvilla toimiva Sleeper In The Valley. PIKATUOMIOT
John Mayer
Battle Studies
Sony
Laura Veirs
July Flame
Bella Union
Timo Kämäräinen: Pulpae
Texicalli
II
Naistenmiehen mainetta kasvattamassa. Sen soinnissa progressiivisuus ei tarkoita ylenpalttista haahuilua instrumettien ihmemaassa, vaan mielenkiintoisten musiikillisten polkujen koluamista vähän tavanomaista pidemmälle ja aistit tavallista herkempinä. Miljoonia levyjä myyneen Mayerin ylimielisyyttä huokuva naamataulu herättää levynkansissakin aggressioita. Allen taas pääsee kunnolla alistamaan levyn lopetusmaratoni Three Continentsilla. uhkuu aikuista voimaa ja itsetietoisuutta. Heti avausraidalla kuullaan Veirsin rinnalla My Morning Jacketin Jim Jamesia, ja lopputulos osuu nappiin. (Viljami Puustinen)
Stronger With Each Tear
III
Tarttuvan mielenkiintoista nykyprogea Australiasta. Melkein mikä tahansa biisi sopisi kuitenkin kumman tahansa omalle levylle. Nyt bändi pistää paremmaksi. Uusi levy on sekin julkaistu kuin vaivihkaa, vaikka sisältö antaisi aihetta isompaankin hehkutukseen. Monista biisistä tulee mieleen joku toinen melankolialla maiskutteleva bändi, kuten Radiohead, belgialainen dEUS, maanmiesten muodostama Mew tai jo kuopattu jenkkibändi World Leader Pretend. Tenorin valkoinen elektrofunk-sensibiliteetti sykkii päällimmäisenä lyhyimmillä raidoilla, kuten Against The Wallilla ja Selfish Genellä. Kaikuvat harmoniat vaatisivat vaihtelua vierelleen, sillä tasapaksu kokonaisuus toimii vain nokosten mitassa. Tämä bändi ei petä. Erityisesti viimeksi mainittu on Veirsiä koskettavimmillaan. (Pertti Hakala)
Jimi Tenor & Tony Allen: Inspiration Information
Strut
IIII
Lahden tyylitaituri on päässyt studioon itsensä afrobeat-legenda Tony Allenin kanssa. Bligen viime vuonna julkaistu yhdeksäs studioalbumi on vahva paketti moderniin r&b-soundiin tehtyjä soulbiisejä. Oskari Onninen Sen kummemmaksi uudistajaksi Kashmirista ei ole ei edes oman ilmaisunsa päivittäjäksi. Mayer hönkii läpi levyn kivasti, mutta materiaali on kauttaaltaan liian sliipattua. Seuraavaa löytyy: tarkasti sahattua pikariffittelyä, tanakkaa runttausta, maailmanloppua maalailevaa laulua ja viekkaasti harmonisoituja kitaraleadeja. Koskinen
IIII
Nyky-soulin kuningatar vanhenee tyylillä. Silti Karnivoolin seuraavaa levyä on lupa odottaa jo suurella mielenkiinnolla. Aussibändin soinnissa kuuluu kosolti kaikuja mainion Cave-Inin melodisesta rytinästä, eikä kotoisen Lapkonkaan ilmaisu ole tyylillisesti kaukana. Huolestuneille sanottakoon, että levyn kiitoslistan kärjessä lukee Jumalan ja omien lasten jälkeen aviomies-manageri Kendu Isaacs. Maa tuottaa niin herkkiä laululintuja ja poppareita, että ihmetyttää. Liekö puumailu ollut vain muodikas myyntikikka. Tanskan listaykköseksi ampaissut albumi täyttyy tyylikkäästä isojen kaarien kitararockista. Uusi Tomorrow, in a Year panee halvalla musiikkia. Miellyttävältä ne kuulostavat jo siksikin, että ne ovat albumin ainoat biisit, joita voi pitää ihan oikeina kappaleina. Pulpaella soitto soi pakottoman rennosti ja Kämäräisen taustajoukot ovat huippuluokkaa. Tanskalainen indierockin veteraanipartio Kashmir jatkaa sinnikästä kulkuaan eeppisenä Radiohead-johdannaisena. Ikään kuin Dreijerin sisarukset luulisivat, että kahden mainion albumin vakiinnuttama asema oikeuttaisi heidät tekemään tuskallisen äänitaidepaskan, joka kuulostaa vuoroin valaan parittelulta, sirkkeliltä ja väestöhälyttimellä annettavalta yleiseltä vaaramerkiltä.
Kashmir
Trespassers
Sony
Evile: Infected Nations
Earache
III
Vauhtimetallin synkkämielisemmän osaston uudelleenlämmittäjä hoitaa tonttinsa oivasti Heathenin ja Xentrixin tyyliin. Toki mukaan mahtuu muutama miellyttävä pehmytballadi, mutta puoli levyllistä samaa sänkykamariosastoa on liikaa. Vakuuttava esitys! (Kimmo K. Myös lauluharmonioihin on panostettu. Karnivool osaa tehdä kappaleistaan samaan aikaan haastavia ja helposti lähestyttäviä. Kunnianhimoisen brittiartistin synkkäsävyiselle viitoslevylle on isketty entistä traditionaalisempia sävyjä, ja ratkaisu toimii hyvin. Eikö siellä tehdä muuta kuin surra ja pohdita. Ei, kyllä se on kitaristikoulussa tarkkaavaisena pysynyt hurmuriherra John Mayer, joka tilittää uutuuslevyllään rakkaushuoliaan. Kaiken pohjalla väijyy Toolin perintö. Tästä huolimatta Kashmirin haikeankaikuisa tunnelmointi ja Kasper Eistrupin upea ääni vakuuttavat väkisinkin. Varhaiselon kovuudet ja lankeamiset on puitu edellisillä levyillä, tämän päivän Mary J. Koskinen)
III
Komeita eeppisiä kaaria jälleen kerran. Norway on vuoden toistaiseksi kaunein maa-aiheinen laulu. Miltei progressiivisiksi eepoksiksi venyvät biisinsä haastavat kuulijan päänheilutuksen lisäksi musiikillisen annin tarkempaan tutkailuun
Kulttuuritalo 25.5.2010
Liput 47/49 euroa + mahd. toimituskulut
NEW ALBUM OUT SOON!
www.rufuswainwright.com
All Days Are Nights: Songs for Lulu
Heh heh.
50
03/10. Tunnelmaa nostatetaan entisestään uuden albumin urporenkutuksella Pussy, jonka aikana yleisöä tyydytetään Till Lindemannin ohjaamalla jättiläismäisellä metallikikkelillä, joka suihkuttaa valkoista paperisilppua. Muutamassa minuutissa loppuunmyydyn Hartwall-areenan yleisö tietää odottaa spektaakkelimaista liveshowta, mutta keikan alku hämmentää vaisuudellaan. Jo aiemmilta Rammstein-keikoilta tuttuun tapaan hän lähtee yleisön käsien kuljetettavaksi ympäri Hartwall-areenan permantoa. Illan viimeisenä kappaleena kuultavan Engelin aikana solisti Till Lindemann saa puolestaan selkäänsä siivet, jotka syttyvät tuleen, mutta lentoon ei niillä siivillä nousta.
Hartwall-areena Helsinki 22.2.2010
"Rammstein on palannut teollisuusmetallisille juurilleen. Ainoastaan sirkustemput, kuten palavat nukkevauvat, liekinheittimet, pommit ja elävältä poltettu kosketinsoittaja pitävät tunnelman elossa.
Haifisch-kappaleen aikana Christian Lorenz hyppää kumiveneeseen. Siksi myös konsertin tunnelma ja lavarakennelma on kylmä, tyly ja ahdistava. Varsinkin, kun uuden levyn kappaleet kuulostavat hiilipaperille kopioiduilta pastisseilta uran helmistä. Muutoin bodattu yhtye tuo miltei mieleen toiseen muskeleilla ratsastavan, parodiaksi itsestään muutuneen yhtyeen, amerikkalaisen Manowarin. Lama-ajan Suomessa paluu Itä-Saksan ja kylmän sodan tunnelmiin ei tunnu hyvältä ratkaisulta. live!
Kraut-metalin Quentin Tarantino?
Rammstein
Itä-Berliinin metalliylpeys vyörytti Helsingin Areenalla jälleen tulta ja terästä. Konsertin tunnelma ja lavarakennelma on kylmä, tyly ja ahdistava."
rilleen erilaisten tyylikokeilujen jälkeen. Ensimmäisen Suomen-keikkansa saksalaiset soittivat Helsingin Jäähallissa marraskuussa 2001. Ensimmäisen tunnin jälkeen yhtye ja yleisö heräävät henkiin, ja Du Hast onkin jo yhteislaulun juhlaa. Uudella albumillaan Liebe Ist Für Alle Da Rammstein on palannut teollisuusmetallisille juu-
aikana. Vaikka Lorenz viittilöi yleisöä vimmatusti kuljettamaan häntä peremmälle saliin, kosketinsoittajan seikkailu yleisöön jää torsoksi. Ainoastaan Mutter-levyn (2001) Feuer Frei liekinheittimineen herättää toivoa setin ensimmäisen puoliskon Pyrotekniikasta huolimatta yhtye ja yleisö tuntuvat jäätyneen paikoilleen. Pahimmillaan show oli tylsää vanhan lämmittelyä.
Teksti: Nalle Österman Kuva: Jana Blomqvist
Rammsteinin tämänkertainen esiintyminen oli täällä viides. Kun setin ensimmäisestä kymmenestä kappaleesta seitsemän on uudelta levyltä, on hämmästyttävää ja huolestuttavaa huomata, kuinka heikosti ne toimivat livetilanteessa
Uudet biisinsä Silent Scream soitti samalla intensiteetillä, mutta ainakaan vielä niiden joukosta ei erotu kunnon yleisöntappajia. Stupido Records on julkaissut alan 80-luvun tarjontaa esittelevän Eilisen jälkeen -kokoelman sekä Varjon jäähyväisalbumin. Uumajan ylpeys innoitti osan yleisöstä jopa lavasukellukseen. Varsinkin dramaattisemmissa kappaleissa hänen itsevarma karismansa täytti lavan. Ei rumpuja, ei perkussioita, ei paikkaa mahdollisille jousisoittajille. Jo ennen keikkaa lähes tyhjälle lavalle katsoessa alkoi epäilyttää. Bisneshirmu Asko Kallonen leikkimässä kitarasankaria herätti myötähäpeää.
Kitaristi Henry Waldénin tapaturmaisen kuoleman jälkeen Varjon muut muusikot päättivät viimeistellä yhtyeen jäähyväislevyn ja jatkaa uudella nimellä englanniksi. Partansa ajanut Dankha taisi kärsiä jonkinasteisesta Simson-syndroomasta. Prince of Assyrian esitys onnistui kumoamaan lähes kaiken, missä Missing Note -albumi vakuutti. Kappa-
"Prince of Assyrian esitys onnistui kumoamaan lähes kaiken, missä Missing Note -albumi vakuutti."
ri vahvistinta. Vaikka yleisö palkitsi Dankhan ja kumppanit raikuvin aplodein, esitys ei vanginnut huomiota. Tamperelaisyhtye nautti pääesiintyjän roolistaan ja heitti ainoana encorenkin.
Rotos loves Paskis Nuclear Nightclub Oulu 12.13.2.2010
R Prince of Assyria
harjoitteli Tavastialla lavaesiintymistä.
Tehoton folkprinssi
Prince of Assyria
Tavastia Helsinki 12.2.2010
Teksti: Tommi Saarikoski Kuva: Tomi Mikola
S Ruotsin Masshysteri
oli Oulun minifestivaalin iloisin yllättäjä.
Ruotsalainen Ninos Dankha alias Prince of Assyria on talven hehkutetuimpia tulokkaita. Yhtyeen äkkiväärä rock soi perjantaina alkuillasta ammattilaisten elkein, eikä yleisön varautuneisuus vaikuttanut keikkaan. live!
I Was a Teenage Satan Worshipper, Abduktio, Masshysteri
Teksti: Heini Strand Kuva: Olli Oilinki
Neljättä kertaa järjestetty Rotos loves Paskis oli tällä kertaa sijoitettu Nuclear Nightclubiin, joten liput myytiin helposti loppuun. Punkrock-retkue Atom Notes sai kunnian aloittaa karkelot. Humalainen yleisö oli streittaripunkkareiden raivossa mukana ja herkesi pittailemaan tuon tuostakin. Laulaja jutteli yleisölle mukavia, ja kaikki olivat kavereita keskenään. Bändi oli myös yleisön mieleen, sillä ainakin lavan edustan täyttäneet pitkätukat huojuivat keskittyneesti instrumentaalimusiikin tahtiin. Abduktion anarkistinen hc-punk oli sopiva lopetus perjantaille. Tympeä toteutus korosti sävellysten heikkouksia ja imi niistä kaiken hengen. Jännittyneen oloisen Dankhan otteissa näkyi kiertuekokemuksen puute, ja mies tuntui olevan lähinnä hämmentynyt saamastaan huomiosta. Tästä kärsi pahiten Missing Noten ässäbiisi Tears of Joy, jonka läsnäolo ja intiimiys olivat muistoja vain. Suomi, tai ainakin Helsinki on ottanut prinssin omakseen, mutta kuninkaan kruunua Dankha ei vielä ole valmis vastaanottamaan. Vain kosketinsoitin ja pa-
kitara -tyyppinen ratkaisu. Ensimmäisten esiintyjien aikana lavalla näkyi väkeä, joka tunnetaan hieman muista yhteyksistä kuin post
52
03/10
Tavastia Helsinki 5.2.2010
punkista. Progeyhtye Huminoita heitti perjantain keikkansa hienosti genren maneerit halliten. Materiaalilla on kuitenkin aikaa hioutua: jokin yhtyeen asenteessa vihjaa, ettei sillä ole aikomusta hävitä silmistämme vielä muutamaankaan toviin.. Onneksi kuulijoilla riitti paukkuja vielä lauantai-illan päättäneen I Was a Teenage Satan Worshipperin seuraan. Silent Scream on selvinnyt koettelemuksistaan hyvin: trio täyttää suuremmankin klubin isolla soundilla ja kolmen erinäköisen muusikon kiehtovalla lavapreesensillä. "Aika täydellistä kaljanjuontimusiikkia", kuului arvio yleisöstä. Toinen lauantain paikallisakteista oli Magpie, jonka melodinen indierock kuulosti paremmalta kuin MySpacen surkeilla demoilla. Vanhasta kaartista julkkaribileisiin oli saatu kultakauden kokoonpanoissaan esiintyneet Päät ja Liikkuvat Lapset, illan huipensi Varjon raunioille kasattu Silent Scream. Päät ei vakuuttanut samassa määrin. Lauantain korkannut oululainen Death by Snoo Snoo soitti melodicalla maustettua punkia, joka puuroutui pahoin vimman alle. Parhaat aktit oli säästetty päivien päätteeksi. Kun Dankha saapui lavalle basso kaulassaan ja kitaristi ja kosketinsoittaja vierellään, oli selvää, että levyn rikkaat sovitukset jäisivät kuulematta. Hienoimman setin heitti Masshysteri, jonka suloiset ruotsalaistytöt ja -pojat tarjoilivat poppaavalla autotallipunkillaan yleisölle iloa. Se on I Walk The Linen tapainen superkokoonpano, jonka jäsenet ovat soittaneet muun muassa Manifesto Jukeboxissa ja Endstandissa. Missing Note -albumin sydämen muodostavan akustisen kitaran tilalla oli läpi keikan samalla soundilla soitettu sähkökitara. Yhtyeen virkamiesmäiset muusikot soittivat myös kiitettävän tiukasti entuudestaan oudot kappaleet, kuten Silta ja Huomenna hän tulee, oli tämän perusteella helppo julistaa suomisynkistelyn klassikoiksi. Tuntui nimittäin siltä, että naamakarvoituksen mukana myös osa miehen karismasta olisi kadonnut. Sen osoitti vaisu esitys loppuunmyydyllä Tavastialla. Onneksi Dankhan ääni kuitenkin soi yhtä komeasti kuin albumillakin. Kotimaassaan vain marginaalista suosiota saavuttanut Dankha tuskin osasi arvata, että hänen debyyttialbumistaan jouduttaisiin ottamaan lisäpainos suomalaisten innostuksen johdosta. Kun kunnon orkesteria ei kerran lavalle ollut saatu, olisi parempi vaihtoehto ollut mies ja leiden sovituksiin ei ollut nähty minkäänlaista vaivaa, ja toistuvat soittomokat vahvistivat mielikuvaa siitä, ettei yhtye ollut vielä valmis näin suureen keikkaan. Prince of Assyria tarjosi siis varsin hyvää taustamusiikkia sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen.
Silent Scream, Päät, Liikkuvat Lapset
Niko Peltonen
Runeberginpäivän iltana juhlittiin melko täydellä Tavastialla suomalaista postpunkia kahden sukupolven voimin. Nyt esitys ei ollut tarpeeksi intiimi eikä toisaalta tarpeeksi voimakas ja rikas. Varjon Viimeiselle näytökselle on päätynyt muutama niin toimiva postpunk-hitti, ettei levyn soisi ainakaan jäävän olosuhteista johtuvaan medialimboon. Nytkin Kadonneet ja Velka muodostuivat koko illan kohokohdiksi. Levyllä kokeneelta lauluntekijältä kuulostava mies oli Tavastian lavalla kuin ujo amatööri. Artistikattaus painottui rockin rajumpiin päihin. Kokoonpanoratkaisu oli todella outo. Bändi rockasi livenä nimittäin yllättävän rajusti. Kuultiin lähinnä ihan kivaa 80-luvun alun uusromanttista tykkäämisrockia, jonka aihepiiriin yhtyeen keski-ikäisen ylimielinen asennoituminen ei sopinut. Solisti Tuula Amberlalta kun taittui goottijumalattarenkin rooli siinä määrin, että hänet voisi julistaa "Suomen Siouxsieksi". Festivaalien huumoripläjäyksestä vastasi perjantaina esiintynyt Speedtrap, joka toi kasariheavynsa lauteille niittien, nahkan ja hevilettien kera. Elektroa soitti ainoastaan lauantain pääesiintyjä I Was a Teenage Satan Worshipper. Luihin ja ytimiin pureutuva laulu oli kuitenkin käsittämättömällä tavalla hukutettu kaikuun. Liikkuvien Lasten setissä ei kuultu Lulua, ja hyvä niin. Suuri osa Tavastialle kerääntyneistä keskittyikin lähinnä jutteluun, eikä heitä voi siitä syyttää
Kun orkesteri tai-
"Yonan monimuotoisen konseptin ongelma on epätietoisuus siitä, kuinka vakavissaan hän on."
loinen sekametelisoppa, johon on heitelty aineksia muun muassa iskelmästä, folkista ja jazzista. Myös hiphop-vaikutteet paistavat läpi. Pilvet liikkuu, minä en -debyyttinsä kannessa hän poseeraa keskellä utuista lampea, kasvot luotuina kohti korkeuksia. Välillä ujostelu ja arkojen hymyjen viljely kävi niin hallitsevaksi elementiksi, että Yonan esiintymisviettiä oli pakko epäillä. Laulujen luomissa mielleyhtymissä seikkaillaan puolestaan niin pariisilaisten katusoittajien kuin juhlallisten joululaulujen parissa. Olipa poutapilvistä laulaminen kornia tai ei, Yona todisti Kuudennella linjalla hallitsevansa sen uskottavammin kuin useimmat. Poutapilvien ja satumetsien yliannostus on helppo sulattaa, jos se on höystetty ripauksella itseironiaa ja huumoria. Vaikka vannon vakaasti runotyttöilyn ja leveillä ikkunalaudoilla istuskelun nimeen, en ole varma, tarvitseeko niistä laulaa. "Musta on tosi ihanaa, että te jaksatte kuunnella tälleen", Yona sanoi ja kalasteli haaviinsa muutaman herttaisuuspisteen lisää. Yonan lyriikat pursuilevat poutapilviä, laitureita, satumetsiä ja syyssadetta. Metsänhengen maihinnousu
Yona
Yonan elovenafolk kaikui Kuudennella linjalla korville, joita keijukaiskuvasto ei ollut vielä kyllästänyt.
Teksti: Emmi Laukkanen Kuva: Lassi Kaaria
R Johanna Louhivuori alias Yona huokui alkuvoimaa Helsingin Kuudennella linjalla.
Minulla on ollut epäilykseni Yonaa kohtaan. Yonan monimuotoisen ja rönsyilevän konseptin ongelma on epätietoisuus siitä, kuinka vakavissaan hän on. Persoonallista keitosta ja rohkeaa otetta on pakko arvostaa. Mitä debyytin musiikilliseen antiin tulee, se on su-
Kuudes linja Helsinki 19.2.2010
vapautuneesti virranneen laulun lisäksi lyyriikoista tutun runotyttökuvaston häpeilemättömään hyödyntämiseen. Heittäytyä hän uskalsi todenteolla vasta keikan viimeisillä minuuteilla levyn räväkimpiä veisuja tulkitessaan. Yona henki lavalla samanlaista lempeää keijukaisestetiikkaa kuin Maria Järvenhelmi sympaattisessa Rölli ja Metsänhenki -lastenelokuvassa. Jipun kaltaiseksi saarnanaiseksi tai Chisun energialla varustetuksi viihdyttäjäksi herttaisesta Yonasta ei ole; eivätkä hänen kappaleensa pysty kilpailemaan tarttuvuudesta esimerkiksi Scandinavian Music Groupin suurimpien hittien kanssa.. Suoraan herttaisuuden käsikirjasta oli napattu niin Yonan ulkoinen olemus rusetein koristettua kiharapilveä ja kukkamekkoa myöten kuin hänen hupsu läsnäolonsa. Yonan viehätys perustui hämmentävän sulavasti ja pui valssiin, yleisössäkin uskaltauduttiin ottamaan jokunen tanssiaskel. Hänen heleä, elävä äänensä ja Liikkuvat pilvet -orkesterin orgaaninen viuluilla ja kontrabassolla maustettu sointi soljuivat kuulijoiden korviin kuin hieskoivun mahla juoksuttajansa keruupurkkiin. Kainostelukiintiö täyttyy vähemmästäkin. Ajoittaiset vanhoista suomifilmeistä muistuttavat hetket olivat keikan parasta antia
"Ennen konserttia alkoholia isolla kädellä tankannut" iskelmätähti "heilui, häiriköi ja töni ympärillään olleita", "hölmöili pitkään reppu selässä ja kengännauhat auki" ja mitä vielä. kutti rouvineen laitokselta kotiin vastaleivotun ihVaatimattomuus kaunistaa pian 70-vuotiasta misnyytin. mukavasti edellisen kuukauden melodioita ja tuoTosin eipä Adeptin maanmiehen Prince of Astantoratkaisuja sun muita plug in -asetuksia mieleen palautellessa. Onneksi Tähkän häiriköinnin kohteiksi päätyi kaksi pitkäpinnaista herrasmiestä: Vanity Beach -yhtyeen pitkänhuiskea solisti Jonas Karstén ja saksalaisen Nuclear Blast -levy-yhtiön edusmies Flo. Tällä kertaa valtakunnallisen uutiskynnyksen ylitti, kun Rammsteinin saatanalliset sävelet villitsivät viinapirun komppaamana jopa joka äidin toivevävyn Lauri Tähkän diaboliseen käytökseen. Tämä ja paljon muuta selviää, kun käymme setvimään kylmän talven tapahtumia luunmurtumia säästämättä.
etallimusiikki on aiemminkin villinnyt ihmisiä silmittömiin tekoihin, kuten kuka tahansa iltapäivälehtiä lukenut tai Leo Mellerin kasetteja kuunnellut tietää. Suku jatkuu, mutta palstatila loppuu, underground-taiteilijaakin! Onneksi olkoon! joten ei muuta kuin ensi kertaan!
T
56
03/10
SEURAAVASSA RUMBASSA 19.3.: LAPKO, MIDLAKE, DELPHIC, MICHAEL MONROE. Sellaista sattuu, kun ei käytä, "Rumpukapula kierähti jalan alla, öö, järkeä! Onnettomasti kävi myös PMMP:n Paula Vesatasapaino petti, puolivoltti leiskahti, lalle, jolle sattui abiristeilykeikalla vanha kunnon "kun rumpuraiserille kurottaa, slapstick-komiikalastulo epäonnistui, koru viilsi ranteeseen kaan kapsahtaa" -tapaturma: rumpukapula kierähti jalan alla, tasapaino petti, puolivoltti leishaavan, polvi aukesi ja housut repesi." kahti, alastulo epäonnistui, koru viilsi ranteeseen haavan, polvi aukesi ja housut repesi. dä ikiajoiksi hukkaan, minkä ansiosta maailma lieLas Vegasia ei Raskaan musiikin soidinkutsun kuulleelta parilnee ainakin hitusen verran siedettävämpi paikka olnäillä leveyksillä ta vain pääsi kaikessa tohinassa unohtumaan, että la ja elää. Rassukat joutuivat siirtämään tulokset karkasivat bittien taivaaseen. eivät ole Semifinalia suuremmissa paikoissa kotimaassaan keikkailleet. kerien alas murskautuvien luiden miellyttävän Tarkempaa perustelua tivattaessa äänenpaineenrutinan säestämänä, ja tuomaripisteet ommeltarkkailija kertoi, että oli meinannut soundcheckin tiin nahkaan ja kipsattiin pakettiin Jorvin saiaikana jo luovuttaa ja lähteä kotiin: "Nuo heput raalassa. Suomen-kiertuettaan, koska heidän rumpalinsa Helmikuu Patric "Back-up" Sarinilla menikin Gabriel Hellmark yski kylkiluunsa poikki. Idols-tuomarinakin tunnetun apaturmauutisten sympaattisimmasta suoribiisinikkarin kannettava tietokone nimittäin koki äktuksesta vastaa ruotsalainen post-hardcorekikuoleman, minkä vuoksi kaikki hänen popliukuhihnallaan ollut tuotanto eli koko tammikuun työn yhtye Adept. pääse! seinillä on korvat käymälässäkin! Alkuvuodesta karman laki kosketti vuorostaan hittitehtailija Patric Sarinia. nissem@popmedia.fi
Saatanallista kyytiä
Tuhannen riemupäissään ollut Lauri Tähkä "kävi tekstiiliin" Rammsteinin keikalla, vaan keitä hän poikapainiin kutsui. Ilmassa oli jopa uhka, että hän rakastaisi nuo miehet ruhjeille Rammsteinin aggressiivisen paalutuksen tahdittamana. Jälkimmäinen oli kummallisen näköisen tenukepin toimista kovin ihmeissään, mutta ilmeisesti totesi, ettei tämän naamaa tarvitse enää muotoilla uuteen uskoon, sillä joku lienee tehnyt sen jo synnytyslaitoksella.
JANA BLOMQVIST
M
S
PAHVI-ELVIS, SILVIA MODIG, KIKE ELOMAA JA UMPIJURRINEN Muuan televisiosta ja radiosta tuttu naishenkilö aatanallisista sävelistä puheen olleen,LAS VEGASIA EI NÄILLÄ Pahvi-Elvis, joku saatR ROBOTTI FEMMAGAALAA LÄHEMMÄS Silvia Modig, oli luotettavahkojen kuulopuheiden mukaan nimittaa muistaa, mitenPÄÄSE! LEVEYKSILLÄ tuntematon hyväntekijä vaKike Elomaa ja täin tehnyt Kaapelitehtaalla niin sanotut östermalrasti joitakin aikoja sitten kovalevyn, joka kätumpijurrinen mit, eli hoitanut vastakkaisen sukupuolen edustaki sisuksiinsa Beats and Stylesin julkaisematonta murobotti Femmajan mukaansa festivaalin saniteettitiloihin ja suoritsiikkia. Lopulta Lauri joutui tiukkailmeisten järjestysmiesten syleilyyn, mutta hänen elonkerjuunsa oli niin vakuuttavaa, ettei miestä poistettu Hjallis-hallista. Ja jännittivät sen mukaisesNähtiin Finnish Metal Meetingissä sentään ti, niin ettei meinanneet soittimet pysyä käsissä." onnekkaampiakin kohtaamisia kuin se, että Keikka kuitenkin saatiin hoidettua jokseenkin naama tapaa lattian. Tuo virtuaalinen Pandoran lipas taisi jäägaalaa lähemmäs tanut muitta mutkitta kopulaation. Käytös ei kuitenkaan siitä korjaantunut, vaan Tähkä alkoi vaatia kanssaan kiihkeään pohjalaiseen syleilyyn kahta täysin viatonta sivullista. kunnialla, joten loppu hyvin, kaikki hyvin! Ja kun kerran hyvään loppuun päästiin, onnitellaan vielä Q Rumban toimituksella meinasi mennä pupu pöksyyn, kun postiluukusta kolahti Viikatteen kitaristia Ari "Arwo" Taimista, joka kiikortti itseltään Mauri Antero Nummiselta. syriankaan Tavastian-visiitti sujunut ihan niin kuin Vastaava tahaton akrobatiaesitys nähtiin myös Kaapelitehtaan metallimessuilla, missä elokuvissa:"En ole näin ihmeellisellä keikalla ollutmuuan kitarasankari tuli backstagen portaat kaan aiemmin", tokaisi miksaaja keikan jälkeen
Uusi Jimi Hendrix albumi Valleys Of Neptune sisältää 12 ennenjulkaisematonta kappaletta
15,90
jimihendrix.com
LEVYN ENNAKKOTILAAJIEN JA -VARAAJIEN KESKEN ARVOTAAN JULKAISUPÄIVÄNÄ 10 KPL KUVAKANNELLISTA 7" VINYYLISINKKUA "VALLEYS OF NEPTUNE / CAT TALKING TO ME"
www.levykauppax.fi | Myymälät : Helsinki (Arkadiankatu 14), Jyväskylä (Väinönkatu 7), Kuopio (Tulliportinkatu 27), Oulu (Hallituskatu 29) ja Turku (Kristiinankatu 4)
Are You Experienced
First Rays Of The New Rising Sun
Axis: Bold As Love
Electric Ladyland
Neljä Jimi Hendrix klassikkoalbumia laajennettuina painoksina Sisältää ennenjulkaisemattomat minidokumentit kunkin albumin tekemisestä CD+DVD
15,90