8 ,90 € Sään armoilla Mikko von Hertzen, VilleGalle ja Stig kertovat, mitä rockfestivaalien kulisseissa tapahtuu + PHARRELL WILLIAMS NICKI MINAJ SMC LÄHIÖROTAT NEW ORDER YONA. 3/2015
White (US) Perfume Genius (US) Silvana Imam (SWE) …And You Will Know Us By The Trail Of Dead (US) Jack Garratt (UK) Bizarre Ride II The Pharcyde (US) Beatrice Eli (SWE) The Soft Moon (US) Shura (UK) Fickle Friends (UK) Little Simz (UK) Lapko Jaakko Eino Kalevi Uusi Fantasia + paljon muuta K-X-P 2 päivän liput alk. 78 € www.sidewayshelsinki.fi www.fb.com/sidewayshel www.instagram.com/sidewayshel. Azealia Banks (US) Killing Joke (UK) The Jesus And Mary Chain Psychocandy Live (UK) Earl Sweatshirt (US) José González (SWE) Freddie Gibbs (US) Ariel Pink (US) Matthew E
White (US) Perfume Genius (US) Silvana Imam (SWE) …And You Will Know Us By The Trail Of Dead (US) Jack Garratt (UK) Bizarre Ride II The Pharcyde (US) Beatrice Eli (SWE) The Soft Moon (US) Shura (UK) Fickle Friends (UK) Little Simz (UK) Lapko Jaakko Eino Kalevi Uusi Fantasia + paljon muuta K-X-P 2 päivän liput alk. 78 Valitut Palsat Keikkakuvien ystävät saavat tällä kertaa kaksi aukeamaa Tomi Palsan otoksia. PARASTA JUURI NYT: A$AP Rocky: At.Long.Last.Asap. (levy) TEEMU FIILIN PÄÄTOIMITTAJA Jukka ja Jytämimmit: Jytää vaan (levy) SAKU SCHILDT VT. 12 Vieraissa SMC Lähiörotat tuntee Pihlajamäen. PÄÄTOIMITTAJA Torche: Restarter (levy) MIKKO LITMANEN ART DIRECTOR Azealia Banks (US) Killing Joke (UK) The Jesus And Mary Chain Psychocandy Live (UK) Earl Sweatshirt (US) José González (SWE) Freddie Gibbs (US) Ariel Pink (US) Matthew E. 50 Nicki Minaj Anna Brotkin ja Anton Vanha-Majamaa pohtivat hiphopin muuttuneita roolituksia. 8 Datanurkkaus Kesähittien aikakirjat. 78 € www.sidewayshelsinki.fi www.fb.com/sidewayshel www.instagram.com/sidewayshel RUMBA 3. SISÄLTÖ 3/2015 28 Rockfestivaalien työjuhdat Stig, VilleGalle ja Mikko von Hertzen vievät lukijan festareiden takahuoneisiin. 6 Ajankohta QT ja Sophie, Frank Ocean ja The Decline of the Western Civilization. MSRBL ja Retro Station. 72 Black Peider Naamioitu sankarimme seikkailee jälleen. 86 Nisse M. 74 Hittikaruselli Teemu Fiilin ja Jarkko Fräntilä metsästävät kesähittejä. 82 Kolumni: Laakso Koulukapina taisi jäädä Dingon myötä 1980-luvulle. 10 Viikko kuvina Jaakko Eino Kalevi ja hiljaisen miehen viikko. 20 Pop-essee Amorphisin Tales from the Thousand Lakes on edelleen paras lajissaan. 24 Kiitoradalla Vili, Ghosts on TV, Castletics. 58 Pharrell Williams Kolme näkökulmaa aikamme tuottajaneroon. 88 Kysymys & vastaus Yona haluaa luoda “positiivista nationalismia”. Innovaatio-Suomessa innovoidaan hampaat irvessä. 22 Nousussa Little Richard on kovin, toteavat The Shrieksin mimmit. 26 Kolumni: Miettinen Kultaista rockvanhuutta odotellessa. 64 Levyt Sanni, Anssi Kela, Pariisin kevät, Blur, Jaakko Eino Kalevi sekä kevään punkja indielevyt. 76 Levyhylly Teksti-TV 666:n Tero Huotari esittelee aarteitaan. 84 Ammattilainen vastaa Miten musiikkialan murros koettelee äänitysstudioita. 16 Studiossa Stressi ja kiire tekevät Iisasta supertehokkaan. 15 Täydennä lause Minkä toimittaja aloittaa, sen Jukka Nousiainen lopettaa. 40 New Order Samuli Knuuti kertoo 12 syytä arvostaa Manchesterin jättiläistä
LuE Lisää jA OsTA LiPPusi: POrijAzz.fi lippupalvelu.. 73,50 € KOLMEN PäIVäN LIPPu TOIMITuSKuLuINEEN ALK. TOrsTAi. KErTAA! rOBErT PLANT AND THE sENsATiONAL sPACE sHifTErs LAuANTAi 18.7. KIRJuRINLuODON PäIVäLIPuT TOIMITuSKuLuINEEN ALK. LA 18.7. Kylie Minogue | Caro Emerald | Wayne Shorter Quartet | John Hiatt and the Combo | Candi Staton | Stanley Clarke Band | Beth Hart | Mirel Wagner | Marius Neset | Teddy’s West Coasters + monia muita Emeli Sandé | Jessie J | Paloma Faith | Ambrose Akinmusire Quartet | Erlend Oye & The Rainbows | Jarrod Lawson | Hiatus Kaiyote | Miguel Zenon Quartet | Verneri Pohjola Quartet + monia muita Robert Plant and the Sensational Space Shifters | Kool & The Gang | Orquesta Buena Vista Social Club | Dee Dee Bridgewater & Irvin Mayfield and the New Orleans Jazz Orchestra | Sly & Robbie meet Nils Petter Molvaer | Vijay Iyer Trio | Ed Motta + monia muita TO 16.7. KyLiE MiNOguE 16.7. 175 € POri jAzz HEiNäKuussA jO 50. PE 17.7
03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Ilmoitusmyynti ja markkinointi Puh. Liikutuin lukemattomia kertoja, kun avustajat ja työkaverit kiittivät minua ajastani Rumbassa, mutta onnistuin olemaan itkemättä. Haluan kiittää kaikkia tuntemattomia, jotka ovat tulleet kehumaan tai haukkumaan lehteä ja jokaista muusikkoa, joka on lähtenyt mukaan juttuideoihimme, vaikka ne olisivat olleet kuinka tyhmiä. Haluan kiittää työkavereitani, jotka ovat saaneet kuunnella loputtomasti huonoja vitsejäni. Paitsi että helkkarin haikealta. Ennen kaikkea nämä viikot laittoivat minut kertaamaan niitä neljää vuotta, jotka vietin Rumbassa. RUMBA 5. Mutta kulahtanutta sanontaa mukaillen: voit viedä miehen pois Rumbasta, mutta et Rumbaa pois miehestä. Ihmiset antoivat minulle lahjoja ja pitivät puheita. Olette olleet elämäni sisältö nämä neljä vuotta. Ne saivat minut myös tajuamaan, että Rumba on ollut minulle aika paljon enemmän kuin mikään työpaikka. Haluan kiittää näistä neljästä vuodesta aivan jokaista fantastisen upeaa avustajaa, joka on Rumbaan kirjoittanut tai kuvannut. 8–16) Puh. Ja sainhan viimein tilattua alusta saakka haaveilemani New Order -jutunkin tähän viimeiseen numerooni. Tämä ajanjakso on lainkaan liioittelematta ollut yksi tärkeimmistä koko elämässäni. Pikemminkin se on ollut kuin oma lapsi, jonka nyt voin lähettää maailmalle. Siitäkin huolimatta, että tiesin sen olevan loistavissa käsissä: Saku on tehnyt Rumbaa kanssani alusta saakka ja jakaa sataprosenttisesti käsitykseni ja visioni siitä, mitä Rumban pitäisi olla. Oikeastaan minun ei olisi pitänyt huolehtia, sillä Rumba ja kaikki siihen liittyvä on tämän numeron jälkeen poissa minun käsistäni. Olin tehnyt työsopimuksen Music Finlandin kanssa neljä viikkoa aiemmin, mutta siinä vaiheessa ihan oikeasti tajusin, etten ole enää Rumbassa töissä. 045 110 5522 Tämän lehden tekijät Anna Brotkin, Teemu Fiilin, Jarkko Fräntilä, Jami Järvinen, Jaakko Eino Kalevi, Otso Karhu, Joni Kling, Samuli Knuuti, Joonas Kuisma, Kimmo Laakso, Anna-Maija Lippu, Nisse Mannerheim, Miettinen, Oskari Onninen, Tomi Palsa, Niko Peltonen, Santtu Reinikainen, Jose Riikonen, Susanne Salmi, Saku Schildt, Heini Strand, Kimmo Vanhatalo, Mervi Vuorela, Juha Wakonen Harjoittelijat: Tuomas Aflecht, Lance Kooma, Marko Sinkkonen Tilaajapalvelu (ark. Moikataan kun tavataan! TEEMU FIILIN Kirjoittaja on paitsi musiikkiviennin ammattilainen myös Rumban miäs 4ever. Seuraavana aamuna heräsin ja luin sosiaalisesta mediasta kasan koskettavia viestejä. krs 00100 HELSINKI etunimi.sukunimi@popmedia.fi www.rumba.fi twitter.com/rumbalehti facebook.com/rumbafi instagram.com/rumbalehti Toimitus Päätoimittaja Teemu Fiilin Vt. 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Oskari Anttonen Erik Kangas Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Kustantaja Pop Media Oy Painopaikka: Lönnberg Painot Oy ISSN: 0781-0326 Mustanaamion suojeluksessa jo vuodesta 1984 FIILIN Kun rumba lakkaa ja basso ei hakkaa Siitä on tätä kirjoittaessa melko tarkkaan neljä viikkoa, kun siivosin työpöytäni Rumban toimistolla ja vietin sanalla sanoen unohtumattomat läksiäiset avustajajoukkoni sekä Pop Median kollegoiden kanssa. Ja nyt se tuntuu ihan hyvältä. päätoimittaja Saku Schildt Art Director Mikko Litmanen Puh. Haluan kiittää jokaista lukijaamme netissä ja printissä. Nostin maljan, sitten nostin pari maljaa lisää. 3 / 2015 32. vuosikerta Numero 661 Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3. Tuon neljän viikon aikana olin ideoimassa muun muassa tämän numeron sisältöä, mutta tein paljon muutakin. Enemmän kuin pian alkavasta uudesta työstäni, huomasin huolehtivani viime metreille saakka Rumbasta
Live tosin täytyy etenkin QT:n kohdalla laittaa vahvoihin lainausmerkkeihin. Mikäli Sophie ja QT eivät edusta rockdinosaurusten ja reunioneiden täyttämän keikkakesän tarjonnassa popin tulevaisuutta, niin ainakin he ilmentävät sen ihanan hämmentävää nykyhetkeä. 6 RUMBA. Channel Orange kertoo ihmisten välisen kontaktin ja ymmärryksen puutteesta maailmassa, jossa välimatkat lyhenevät jatkuvasti. Hän on androidimainen hahmo, joka suoltaa haastatteluissa raivostuttavaa mainosjargonia ja kauppaa omaa QT Energy Elixir -energiajuomaansa. QT olisi epäilemättä äärimmäisen ärsyttävä, ellei hänen Hey QT -kappaleensa olisi niin nerokasta poppia. nähdään livenä kaksi olennaista PC Music -hahmoa, QT ja Sophie. AJ ANK OHT A LIVE LEVY TEKSTIT KIMMO V ANHA T AL O QT ja Sophie Frank Ocean: Boys Don’t Cry NABIL ELDERKIN QT. Vuonna 2012 julkaistu Frank Oceanin debyyttialbumi Channel Orange oli tällainen levy. Siitä lähtien PC Music on ladannut Soundcloudiin kappaleita, joiden esittäjillä on sellaisia nimiä kuin Hannah Diamond, GFOTY, easyFun ja Kane West. Vähemmän selvää on, onko PC Music tosissaan tehtyä poppia vai taidekoululaisten piruileva parodia. Hyviä kappaleita ja levyjä tehdään jatkuvasti, mutta vain harva artisti onnistuu tekemään musiikkia, joka kertoo meille jotain olennaista elämästämme ja siitä ajasta ja paikasta, jossa elämme. Sophien omat kappaleet, kuten Lemonade ja Bipp, edustavat kollektiivin tuotannosta tuttua, häiriintyneen koukuttavaa popvisiota. Cook perusti vuonna 2013. Onko kaikki yhtä suurta huijausta. Vastauksia näihin kysymyksiin ei ehkä haluakaan saada. Faktat PC Musicista ovat vähissä. Se kertoo maailmasta, jossa toisilla on satumaisia rikkauksia ja toisilla ei mitään, jossa uskonto ei anna elämään merkitystä vaan Yksi 30 Rock -komediasarjan päähenkilön Liz Lemonin vakiolausahduksista on ällistynyt ”what the what?!” Vastaavanlaisen hämmennyksen äärelle joutuu helposti, kun yrittää ottaa selvää ilmiöstä nimeltä PC Music. Kollektiivin monitulkintaisuus on sen keskeisin vahvuus. What the what. PC Musicin musiikki ja estetiikka ovat sellaisia, että niitä on vaikea kuvata turvautumatta eri popgenrejä ja popkulttuuri-ilmiöitä vilisevään sanaryöppyyn: Windows 95, kawaii, purkkapop, Jja K-Pop, happy hardcore, gyaru, Alvin and the Chipmunks ja niin edelleen. Vaikka Oceanin kappaleet ovat monitulkintaisia, jopa surrealistisia, ne kuvaavat osuvasti 2010-luvun elämää. Ovatko sen artistit keksittyjä. Mystiikka on olennainen osa popin vetovoimaa. Turku Modern -festivaali järjestetään 9.–12.7. Se on levy-yhtiö, kollektiivi tai genre, jonka lontoolainen A.G. Turku Modern -festivaaleilla 9.–12.7. QT on PC Musicin kenties hienoin luomus. Kovassa nosteessa oleva Sophie puolestaan ei varsinaisesti kuulu PC Music -talliin, mutta esiintyy usein kollektiivin kanssa ja on Cookin kanssa vastuussa QT:n musiikista. Levy esitteli tarkkanäköisen laulaja-laulunkirjoittajan, joka osaa kertoa universaalisti koskettavia henkilökohtaisia tarinoita. PC Music tasapainoilee kiehtovasti hyvä–huono-, aito–epäaitoja taide–tuote -akseleiden välillä
Decline of the Western Civilization on väkevä kuvaus siitä, kuinka losangeleslaisten nuorten turhautumisesta ja hämmennyksestä syntyy väkivaltaa ja epätoivoa, mutta myös upeaa musiikkia ja taidetta. Se koostuu yhtyeiden ja fanien haastatteluista sekä konserttitaltioinneista. www.frankocean.tumblr.com RUMBA 7. Hän ei anna rapin tai r&b:n kirjoittamattomien sääntöjen sitoa itseään. Dokumentissa esiintyvät sellaiset legendaariset punkyhtyeet kuin Black Flag, The Germs, X ja Circle Jerks. Ocean on pohdiskeleva ääni aikana, jolloin koko ihmiskunta on muuttumassa yhdeksi netissä raivoavaksi massaksi. The Decline of the Western Civilization Collection julkaistaan dvdja Blu-ray -formaateissa 30. Penelope Spheerisin rockdokumenttitrilogia The Decline of the Western Civilization julkaistaan pitkän odotuksen jälkeen ensimmäistä kertaa dvdja Blu-ray-muodossa. Ennen Channel Orangen julkaisua hän kertoi ensirakkautensa kohdistuneen mieheen. Oceanin odotettu toinen studioalbumi, jonka nimi on näillä näkymin Boys Don’t Cry, ilmestyy viimeisimpien tietojen mukaan heinäkuussa. Vanhempi rokkarisukupolvi vaikuttaa joko huumeiden pehmittämiltä pelleiltä tai pöyhkeiltä narsisteilta. Elokuva kertoo 1980-luvun lopun losangeleslaisesta metalliskenestä ja rinnastaa 1970-luvulla kuuluisuuteen nousseet hard rock -tähdet kuten Ozzy Osbournen, Kissin ja Alice Cooperin nuoriin glam metal -tulokkaisiin. On kiehtovaa nähdä, mihin suuntaan Ocean sillä kulkee. Dokumentti ei käsittele kohteitaan silkkihansikkain. Ensimmäinen, vuonna 1981 ilmestynyt elokuva käsittelee Los Angelesin punkskeneä vuosina 1979– 80. Tämä näkyy sekä musiikillisesti — hänen kappaleensa saattavat tuoda mieleen yhtä hyvin Stevie Wonderin, Pink Floydin kuin vaikkapa Kanye Westinkin — että niissä rajanylityksissä, jotka Ocean on tehnyt kertoessaan seksuaalisesta suuntautumisestaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, sillä etenkin trilogian kaksi ensimmäistä osaa ovat pesunkestäviä klassikkoja. Kommentti herätti kohua r&b:n ja rapin maailmassa, jossa heteroseksuaalisten normien haastaminen on yhä harvinaista. AJ ANK OHT A MUU The Decline of the Western Civilization tuo syyllisyyttä ja päihteet turruttavat todelliset tunteet. Toivottavasti hän ei päästä kuuntelijoitaan helpolla. Dokumentti maalaa samalla sekä inspiroivan että rujon näkymän sekaisesta Amerikasta 1980-luvun kynnyksellä. Nuoremmat tulokkaat taas ovat tähteyttä hinnalla millä hyvänsä janoavia pyrkyreitä, joilla ei ole mitään omaperäistä musiikillista sanottavaa. Dokumenttitrilogian toinen osa The Decline of the Western Civilization Part 2: The Metal Years (1988) on yhtä hieno kuin edeltäjänsä, mutta samalla monin tavoin sen vastakohta. Tälläkään kertaa. Tämän julkaisun myötä se pääsee ensi kertaa laajemman yleisön nähtäväksi. kesäkuuta. 1998 ilmestynyt, Los Angelesin kodittomia punkkareita käsittelevä kolmas elokuva on trilogian pienimmälle huomiolle jäänyt osa
5 2000 Darude Sandstorm Tomas Ledin Sommaren är kort 2000 2001 Neljä Ruusua Missä vaan Samuli Edelmann Karavaanari Manu Chao Me gustas tu 2002 Mamba Vielä on kesää jäljellä Las Ketchup Aserejé Shakira Whenever, Wherever 2003 PMMP Rusketusraidat 2004 O-Zone Dragostea din Tei Günther Teeny Weeny String Bikini 2005 Martti Vainaa & Sallitut aineet Pelimies Maija Vilkkumaa Kesä 2006 Lordi Hard Rock Hallelujah Valvomo Mikä kesä Basshunter Boten Anna 2007 Tea Hiilloste Tytöt tykkää 2008 Cheek Liekeissä 2009 Aste Poikkeus sääntöön 2010 Kymppilinja & Mariska Minä Edward Maya feat. Mr. D A T ANURKKA US 1995 Aikakone Odota 1996 J. Petri Nygård Reggaerekka 2012 Cheek Sokka irti JVG feat. Karjalainen Missä se Väinö on. Vika Jigulina Stereo Love 2011 Jare & VilleGalle Häissä Poju Poika (saunoo) Lord Est feat. Kesähittien genret Kappaleen nimessä sanotaan jollain kielellä “kesä” Sheikkaaviin perseisiin tarkennettujen otosten määrä musiikkivideoissa 4 kpl 17 kpl Lähteet: Radio Nova, Wikipedia, Teosto, The Voice 2 % Metalli 52 % Pop 22 % Rap 24 % Eurodance 1995–1999 6/43 kpl 2010–2014 14 % Kesä 86 % Ei kesää 8 RUMBA. President Coco Jamboo´ Nylon Beat Rakastuin mä looseriin Alexia Summer Is Crazy Los Del Rio Macarena 1997 Nylon Beat Kuumalle hiekalle Sash! Ecuador Paradisio Bailando 1998 Anna Eriksson Kesä yhdessä E-Type Angels Crying 1999 Tehosekoitin Asfaltti polttaa Lou Bega Mambo No. Raappana Kran Turismo Pariisin kevät Kesäyö 2013 Tuomas Kauhanen Enkeli Sini Sabotage Levikset repee 2014 Kasmir Vadelmavene Kesähitit 1995–2015 Listalle päätyneet kappaleet on julkaistu ilmestymisvuotenaan kesän kynnyksellä, tai niistä on tullut samana vuonna listaykkösiä kesällä Suomessa
TOIMITTANUT OTSO KARHU % 69 % 8 % 31 % Pop Eurodance 50 % 23 % Rap 11 % 2 kpl RUMBA 9. 12 kpl 18 kpl 28 kpl 14 viikkoa nro 1 Billboardin Hot 100 -listalla (latinokappaleiden ennätys) Sukupuolijakauma Miesten ja naisten määrä musiikkivideoilla 1995–1999 1995–2007 1995–2007 2008– 2008– 2010–2014 Kesähitin anatomia Joka kevät niitä alkaa ryömiä koloistaan – KESÄHITTIEHDOKKAITA. Millaisia nämä voimasoittoon yltäneet biisit ovat, ja miten niiden trendit ovat vuosien mittaan vaihdelleet. D A T ANURKKA US One Hit Wonders -osuudet tyylilajeittain (1995–2015) Menestynein kesähitti Los Del Rio Macarena (Babyside Boys Remix) Nylon Beat, Cheek & JVG Rap-kappaleiden osuus kaikista kesähiteistä Eniten kesäbiisejä artistilla 1995–2014 Eurodance-kappaleiden osuus kaikista kesähiteistä 19 kpl 15 kpl Yht. Juhannukseen mennessä osa niistä on kuihtunut pois ja osa kasvanut täyteen mittaansa tauotta radiossa soiviksi kesän tunnuskappaleiksi. Selvitimme asiaa
Jos Jaakon elämästä tehtäisiin elokuva, sen ensimmäinen repliikki tulisi vasta puoli tuntia alkutekstien jälkeen. KUVAT GEORGE NEBIERIDZE 1 2 10 RUMBA. VIIKK O K UVINA Hiljaisen miehen seikkailut JAAKKO EINO KALEVIN viikko näyttää kuin Aki Kaurismäen elokuvasta napatulta: vaitelias mies kulkee vähäeleisesti ja ilmeettömästi arkipäiväisestä tilanteesta toiseen
”Ajan autolla. Ilmeisesti se on hyvä selkärangalle.” 5. VIIKK O K UVINA 1. ”Sain treenikämpän ihan kotini läheltä vastikään.” 7. ”Istun työpöydän ääressä ja hoitelen asioita kuntoon.” 2. ”Lainasin autoani kaverille viime kesänä. 3 6 4 7 5 RUMBA 11. Autolla ajaminen on yksi parhaimmista asioista.” 6. ”Hankin vähän aikaa sitten ’gravity bootsit’, joilla voin roikkua ylösalaisin leuanvetotangosta. Kun sain sen takaisin, oli sivupeili rikki, sivulokerossa kortsu ja takakontissa kumivene.” Lue Jaakko Eino Kalevin nimikkoalbumin arvio sivulta 69. ”Kuuntelen levyjä ja katson, kun levy pyörii.” 4. ”Tiskaan välillä.” 3
VIERAISS A 12 RUMBA
Olennaista on ylikorostettu katujen laki -asetelma, jossa lähiöghettoelämään kuuluvat poliiseja karkuun skeittaaminen, hylättyihin taloihin piilotetut huumelaboratoriot ja ilmiantajille heiluvat vesurit. Pälyilemme aluksi etäältä toisiamme miettien, jospa juuri me olemme sopineet tämän haastattelun Pihlajamäen ostarille. ”Mitä pitempään asuu jossain paikassa, sitä ystävällisemmäksi se silmissä muuttuu. Pystymme nauramaan asioille, jotka ovat vaikeita. Helsingin Pihlajamäessä varttuneen SMC LÄHIÖROTAT -räppärin Junon piti viedä toimittaja tutustumaan kotikulmiinsa, mutta herra teki katoamistempun. On eri asia, haluaako sen nähdä jatkuvasti ongelmana. Spurguja on kaikkialla, on aina ollut. ”Samaa löydät West Endistä tai Kaivarista, siellä vain ei lopu fyrkat kesken baaritiskillä. Ja niin se menee -kakkosalbuminsa huhtikuussa julkaissut SMC Lähiörotat jatkaa vanhalla linjallaan. Hiukset ovat poissa. Erä-Koira muistetaan Kannelmäestä eli Kantsusta, mutta Pihlajamäki on Junon reviiriä. Siirrymme U2-baariin, yhteen kolmesta tämän ostarin juottoloista. Ei lähiönuorta ja RUMBA 13. ”Olimme kerran kuvaamassa musavideota, ja Juno ilmoitti olevansa ’kohta paikalla’. Tarinat ovat hurjia, vaikkakin ilmeisen karikatyrisoituja. Niinpä jäi Kantsussa kasvaneen Erä-Koiran harteille esitellä Lähiörottien biiseihin ujutettuja maisemia. TEKSTI OTSO KARHU KUVAT LANCE KOOMA Erä-Koiraa ei ole tunnistaa ilman laseja. Klassisia ilmiöitä näkee yhä vähemmän. ”Musta huumori on lähellä sydäntä. Kuten Erä-Koira toteaa, elämä voi joskus olla yhtä parodiaa. Aika on muuttanut myös lähiöiden välistä jännitettä. Junolla on kuitenkin progressiivinen ajantaju, emmekä saa häntä kiinni puhelimella. On lähikauppa, apteekki, R-kioski ja muutama kapakka. Nykyisin Erä-Koira asuu Meri-Rastilassa. Eri lähiöihin profiloituminen ja vihainen lähiöuskollisuus ovat vähentyneet. Erä-Koira uskoo, että lähiöt ovat mainettaan parempia paikkoja ja niiden ongelmat ovat samat kuin muuallakin. Lähiörottien tarkoitus onkin toimia lähiöiden lönnrotina, joka kokoaa legendat yhteen omaksi lähiökalevalaksi. Pihliksen sydän on hyvin samanlainen kuin kaikilla muillakin lähiöostareilla. ”Ennen asuinpaikka selkeytti, Oli Malmi-Jani ja Pitsku-Jani. Hänestä ei sinä päivänä enää kuultu”, Erä-Koira nauraa. Joka paikassa on se jengi, joka juo kulmassa viinaa. Ostarin keskiössä on muutama ränsistynyt penkki, jotka alueen kaljailijat ovat vallanneet jo ennen kahtatoista. Olen tottunut heihin, spurgut ovat vakiokalustusta”, hän kertoo. Onkohan lähiöiden yleinen kuva kotoisin 1990-luvun lamasta?” hän pohtii. Ja kyllä meidän lyriikoissa totuuspohjaa on.” Käsitys lähiöistä, jos niistä voi puhua yhden sanan alla, vaihtelee paljon. VIERAISS A Lönnrotin jäljillä lähiöissä Pihlajamäki, Kannelmäki, mitä näitä on. Viereisen kirpputorin seinällä on lappu, jossa lukee ”ei koiria eikä tiikereitä”. Kuten pienempien yhteisöjen luonteeseen kuuluu, tarinat muuntuvat rikkinäisen puhelimen tavoin kaupunkilegendoiksi. Musiikkivideoilta tutun New Jersey -paidankin tilalla on college, jossa lukee ”poretta ja pizzaa”. Hän luuli paikkaa aluksi karmivaksi, mutta huomasi lähiön olevan todella rauhallinen
Joskus kestin rataa 25 päivää, mutta tästä on ikuisuus aikaa. Kyllä nuorempana oli peruskoulun vessoista aina lavuaarien ritilät viety”, Erä-Koira sanoo naurahtaen. SMC:n ja etenkin Erä-Koiran lähiöprofiili värittää varmasti miehen tekemisiä julkisuudessa. En ole koskaan ollut kovinta ’alan’ kärkikastia. VIERAISS A eiralaista juuri erota nykyään toisistaan. Ja se yksi iso mustalainen, kyllä silläkin jalka nousee.” Samoin kuin Erä-Koira ei enää asu Kantsussa, ovat muutkin SMC:n jäsenet muuttaneet kulmiltaan pois. Ei voittanut, en tehnyt”, hän naureskelee. OLEN TOTTUNUT HEIHIN, SPURGUT OVAT VAKIOKALUSTUSTA.” – ERÄ-KOIRA 14 RUMBA. Erä-Koiran vanha hokema ”ihan vitun jepa” nousi aikanaan viraali-ilmiöksi. Vaikka nuoruusmaisemien thug life on historiaa, pysyy lähiörailatus mukana ainakin muistoissa. Hokeman leviämistä oli hauska seurata sivusta, mutta keskiöön en olisi halunnut”, hän toteaa. Viime aikoina on mediaa karttava räppäri saanut olla rauhassa. Loistavan parrankasvun ansiosta minua ei helposti tunnista. ”En usko, että olen rataroolin vankina. Maassa on tyhjä diapamliuska, puskaan on heitetty rikkinäinen pyörän lukko ja viereisessä tolpassa lukee: ”Jeesus tulee, oletko valmis?” Vaikka yleiskäsitykset ovat vanhentuneet, SMC:n tarinoilla ja todellisuudella on edelleen oma samanaikaisesti surullinen ja hupaisa yhteytensä. Ratfacen Turo osaa oikean kurkipotkun. Mutta varmasti jotkut asiat säilyvät. Otamme lopuksi valokuvia portailla Pihlajamäen kirkon edessä. ”Parin päivän rännit alkavat olla harvinaisia, mutta kesä ja festarit ovat oma lukunsa. ”Jos kokeilisin nyt kurkipotkua, nivuset revähtäisi ja pitäisi suihkia Ice Poweria sisäreisiin. Vuodet ja kilometrit vaikeuttavat.” Mies lähti Kantsust, mut Kantsu ei miehest, kuuluvat lyriikat. ”Meillä oli diili, että jos Juno voittaa Tanssii tähtien kanssa -ohjelman, minä teen mies ja kitara -albumin. Ja festareilla. SMC pitää tästä huolen. Nimen piti olla Erätulilla. SPURGUJA ON KAIKKIALLA, ON AINA OLLUT. ON ERI ASIA, HALUAAKO SEN NÄHDÄ JATKUVASTI ONGELMANA. Hän ei ole juuri vakavaa musiikkia tehnyt, mutta asia on käynyt mielessä. www.facebook.com/skatemaniacs ”JOKA PAIKASSA ON SE JENGI, JOKA JUO KULMASSA VIINAA
Jos olisin vuosi sitten jäänyt Kanarialle, olisin nyt Afrikassa. Heidän kanssaan jamit eivät ole vain jammailua A:sta, vaan spontaania biisintekoa. Pahin painajaiseni keikalla olisi, jos keikka pitäisi jostain syystä lopettaa kesken. Jos törmäisin kadulla Remu Aaltoseen, minä toivoisin, ettei nyt ihan hirveellä ryminällä kuitenkaan törmättäisi. Voisin pyrkiä Suomen euroviisuehdokkaaksi vain, jos musiikki ja kilpailu sopisivat jotenkin yhteen. Sanottakoon meidän musiikistamme mitä tahansa, niin ainakaan se ei ole mitään “mimmit säestää Nousiaisen neronleimauksia” -kamaa. Kun Jukka ja Jytämimmejä luullaan Jukka Nousiaisen sooloprojektiksi, Jytämimmit tavallisesti potkii munille! Silloin pelkäsin henkeni puolesta, kun hirvi tuli tielle. Itse asiassa toivoisin, että vaihteeksi joku kysyisi ennemmin Jytämimmeiltä näistä musajutuista. Jos olisin eläin, olisin ehdottomasti saimaanhylje tai joku apina. Kun elämä koettelee ja kaikki tuntuu ikävältä ja hankalalta, maailman paras paikka on koti. Se kulkee kätevästi myös mukana ja soi mukavasti. Pyysimme artistia päättämään toimittajan aloittamia lauseita, mihin mies suostui hivenen vastentahtoisesti – Nousiainen kun haluaisi nostaa esille enemmän Mara Ballsja Raaka-Gini -taiteilijanimillä tunnettuja kanssamuusikoitaan, jotka ovat Jukka ja Jytämimmeissä usein toimeenpaneva voima. Helsinki on asuinseutuuni Tampereeseen verrattuna jotenkin sekava, hajanainen, kiihkeä ja stressaava paikka. Kun ensimmäistä kertaa soitin Mara Ballsin ja Raaka-Ginin kanssa, olin häkeltynyt siitä ideoitten ja ilon määrästä, joka heistä lähti soittaessa. Suomen ainoa city, missä on ihan kiva välillä käydä, mutta asua en siellä voisi. Jos saisin päättää, Suomen uusi hallitus ei olisi vitsi, joka ei naurata. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua Jukka ja Jytämimmit tunnetaan edelleen ruttuista rokkienergiaa säteilevänä maagisena kolmiona, jos täällä nyt ylipäätään on enää ketään missään. Tavallisesti olen rauhan mies, mutta silloin näin punaista, kun järjestyksenvalvoja hakkasi maassa makaavaa baarin asiakasta nyrkeillä perseeseen Tampereen Hämeenkadulla. Jos voisin mennä aikakoneella kesään 1976, haluaisin erityisesti ottaa puolisoni mukaan. Kun minua pyydetään kuvailemaan synnyinpaikkaani Nastolaa, sanon ensimmäiseksi Nasta Ostola! Nastolan Rautalankafestivaali on mielestäni semmoinen tapahtuma, jossa pitäisi kyllä joskus käydä. Me kun teemme nämä kappaleet yhdessä. Esiinnyn mieluiten niin, että pääsen yöksi kotiin. Minä kun olen monesti myös ihmettelijänä siinä, mistä tämä kaikki energia oikein tulee. Kuten taidan ollakin. Jytämimmien palveluksessa JUKKA NOUSIAISEN hyvä vire jatkuu erinomaisella Jukka ja Jytämimmit -levyllä Jytää vaan. Ja silloin en itse ehtinyt pelätä, mutta yleisö kylläkin, kun sain vähän aikaa sitten 220 voltin sähköiskun lavalla ja kitara tippui kädestä. Muusikolla on tarpeeksi bändejä vasta, kun on sopivasti vaihtelua. Mielestäni maailmassa on aivan liikaa soittolistaradioita ja einesmusiikkia. Jos ravintolassa olisi tarjolla Jytä-niminen drinkki, siihen kuuluisi ainakin vittuilusta vapaa tarjoilu. Kriitikoiden ylleni syytämä suitsutus on mielestäni joskus vähän hassua, mutta ihan ok, jos se saa ihmiset kiinnostumaan tämäntyyppisestä musiikista ja sen tekotavasta. TEKSTI JAMI JÄRVINEN KUVA MARKUS PAAJALA Minulle c-kasetti on ennen kaikkea kätevä äänittää ja kätevä julkaista. T Ä YDENNÄ LA USE www.facebook.com/jytamimmit RUMBA 15
”On vaikeaa tulkata toiselle, mitä haluaa, kun on selkeä visio. Tarjolla on kahvia, teetä ja katsaus Iisan puolison Mikko Pykärin vastavalmistuneeseen studioon Helsingin Vallilassa. Nyt hän kertoo musiikin tekemisen enemmän ja vähemmän stressaavista vaiheista. Työn tuloksen pitäisi ilmestyä loppukesästä tai syksyllä. TEKSTI ANNA-MAIJA LIPPU KUVAT MARKO SINKKONEN Astelemme kuvaajan kanssa ylös betonirakennuksen kivirappusia, joiden yläpäässä Iisa Pykäri meitä jo odottaa. Jätämme miehen hetkeksi töiden pariin ja siirrymme olohuonetta muistuttavaan taukotilaan. Ikkunasta tulvii päivänvaloa, ja seinillä on torvisoittimia ja vinyylejä. Aiemmin työskentely on ollut hajanaisempaa. Iisa on tehnyt demoja ”pienessä kotiyksikössään” ja lähettänyt niitä Mikolle työstettäväksi. Rumpujen äänittämiselle oli oma paikkansa, ja lauluosuuksia on tehty kotonakin. Pakollisen kertauksen vuoksi on kai mainittava, että aiemmin kaksikko vaikutti Regina-nimisessä pop-yhtyeessä. Mutta Reginan tauko ei merkinnyt Iisalle taukoa. Tervehdittyään laulaja tunnustaa olevansa ”aivan sairaan kipeä”, mutta sitä ei pientä yskimistä lukuun ottamatta huomaisi. Iisa ja Mikko istuvat koneen ääressä ja kuuntelevat edellisenä päivänä äänitettyjä gospelmaisia kuoro-osuuksia Kukaan ei oo kenenkään -nimistä kappaletta varten. Välillä hän toivoo, että voisi tehdä kaiken itse. Stereotype Studion tiloissa oleva huone miksauspöytineen, kiippareineen ja äänityskoppeineen saatiin kasaan kolme päivää sitten. Heti tämän jälkeen Iisa tiesi haluavansa tehdä lisää. Tapaamishetkellämme puolet tulevan levyn biiseistä on laulettu ja tekstit ovat viimeistelyä vailla. Levyn tekeminen on turhauttavaa, ainahan se on”, hän sanoo. ”Edellisessä studiossa vessa saattoi olla pesemättä pari vuotta, kun kaikki välttelivät sen tekemistä”, hän muistelee. S TUDIO SS A Unelmaduunia yhdeksästä neljään IISA työstää toista sooloalbumiaan uusissa tiloissa. ”Nyt on ollut stressaava vaihe, koska Mikko muutti studionsa tänne juuri silloin, kun 16 RUMBA. ”Nyt kaikki voidaan tehdä täällä”, Iisa toteaa helpottuneena. Tekeillä on Iisan toinen albumi, jonka Mikko tuottaa. Huulilla on hymy ja pinkkiä väriä. Mikko on iloinen, että paikan päällä käy siivooja. Aiemmin demo-, studioja tuotantovaiheita tehtiin päällekkäin, mutta nyt on edetty askel kerrallaan. Mikko on ollut tuottamassa Iisan molempia levyjä, mutta sävellyksistä ja sanoista Iisa on ottanut yksin vastuun. Soolodebyytti oli jo tekeillä, ja se julkaistiin tammikuussa 2014
S TUDIO SS A RUMBA 17
”Biisejä tehdessä tuli pieni pelko, tuleeko niistä tarpeeksi hyviä. Sanoituksetkin ovat rehellisempiä ja mutkattomampia. ”Haluan, että biisit jäävät aika lailla paljaiksi. Mutta olen myös haastanut häntä siinä, jotta me molemmat tekisimme musiikkia uudella tavalla. Mutta sitten, kun ne ovat kasassa ja tarpeeksi hyviä, se on vapauttavaa.” www.iisaofficial.com www.stereotypestudio.com ”HALUAN, ETTÄ BIISIT JÄÄVÄT AIKA LAILLA PALJAIKSI. Luovaa tuskaa lukuun ottamatta, tietysti. Olen iloinen, että se on säilynyt sellaisena”, hän summaa. Opin sen, että vaikka tekisin omalla soundillani mitä tahansa – ja jos Mikko tuottaa, eli keskeiset elementit ovat kuin Reginassa – ihmiset kuulevat sen. Tälle levylle on syntymässä omanlaisensa tuotantomaailmat ja halusinkin, että se on erilainen kuin ensimmäinen.” Mikon kanssa työskentely on Iisalle kuitenkin luonnollinen eikä pakonomainen valinta. En halua miettiä, että ’tehdään tähän joku tosi vaikea c-osa, jotta se kuulostaisi hienommalta’.” Reginan tauolle jäämisestä on kulunut jo kolme vuotta, mutta silti sitä on kysyttävä: kuinka tietoisesti Iisa pyrkii eroon yhtyeen tyylistä. Ehkä parempi niin sen sijaan, että tuijottaisi kahdeksan tuntia päivässä jotain screeniä eikä saisi itsestään mitään irti”, Iisa pohtii. Siinä tulee viivettä, ja Mikolla on muitakin töitä. Ne ovat avoimesti poppeja ja yksinkertaisia biisejä, koska olen rajoittunut säveltäjänä”, hän myöntää nauraen. Muuten en näe tässä mitään motiivia. On saanut kärsimättömänä odottaa, koska päästään tekemään.” Kun tekemään viimein päästiin, aikaa ei tuhlattu. En halua piiloutua minkään artsuilun taakse. Silloin hain pesäeroa Regina-soundiin. EN HALUA MIETTIÄ, ETTÄ ’TEHDÄÄN TÄHÄN JOKU TOSI VAIKEA C-OSA, JOTTA SE KUULOSTAISI HIENOMMALTA’.” – IISA PYKÄRI 18 RUMBA. Haluan uudistua ja tehdä sellaista, jossa näen jotain riskiä. S TUDIO SS A piti aloittaa studiotyöskentely. Ensimmäisen levyn aikaan se harmitti”, hän kertoo. On ihanaa, kun voi vapaasti tehdä mitä vain. ”Olen jatkanut välimatkan ja kryptisyyden poistamista. ”Mutta ymmärrän sen. Olen supertehokas, koska tiedän, että aikaa on rajallisesti. Vaikka Iisa odottaa innolla keikkoja, musiikin tekeminen omassa rauhassa on tavallaan luksusta. Se leimaa työskentelyä. Se kuuluu lopputuloksessa, ja sen pitääkin kuulua. Mikko on sieltä toisesta ääripäästä. Siitä minulle tulee eniten paineita. ”Yhdeksästä neljään on hyvinkin tarkka työaika, koska meillä on pieniä lapsia. Vielä nimeämättömästä levystä tulee Iisan mukaan karsitumpi ja pelkistetympi esikoiseen verrattuna. ”Mikko on tuottajana äärimmäisen pulppuileva, innovatiivinen ja ehtymätön ideageneraattori. Oma musiikki on enemmänkin taideprojekti. Mutta se on ihan hyvä juttu. Joskus tuottaja vain äänittää ja miksaa, ja se on siinä. ”En enää ajattele sitä niin paljon kuin ensimmäisellä levyllä
heinäkuuta 2015 www.kemijarvenyot.fi Perjantai 12.6. Merikaapelihalli la 26.9.2015 0vet 18.00. 010 841 4185. HAMINAN YÖT Bastioni 12.-13.6.2015 www.lahdenyot.com KESÄINEN MUSIIKKIFESTIVAALI KEMIJÄRVI 2.-5. Pietarsaaren liput myös:. Lankapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +5,95 snt/min. L I P U N M Y Y N T I : www.menolippu.fi ja www.lippupalvelu.fi ja R-Kioskit Klo 20.00 (OVET klo 18.30) LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 62,50€ TIISTAINA 3. Robin Elastinen, Juha Tapio Jenni Vartiainen www.haminanyot.fi www.kesafestarit.fi YHTEISTYÖSSÄ: L I P U N M Y Y N T I : www.menolippu.fi, www.lippupalvelu.fi, www.lippu.fi, www.tiketti.fi ja R-Kioskit HELSINGIN KAAPELITEHDAS. Lankapuhelimesta 8,28 snt/ puhelu +5,95 snt/min. Matkapuhelimesta 8,28 snt/puhelu +17,05 snt/min. Priority 79€. HAMINA BASTIONI Klo 19.00-02.00 (portit auki klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €.€ Haminassa lisäksi: SILVENNOINEN&MAIJANEN BAND, JONNE AARON Pietarsaaressa lisäksi: SANTA CRUZ, PAUL OXLEY´S UNIT, JONNE AARON www.kesafestarit.fi Festivaalien VIP-paketit 99 € + Alv24% (122,76€) vip@menolippu.fi / Puh. VIP Myynti vain Menolipusta PIETARSAAREN KESKUSKENTTÄ Klo 17.30-02.00 (portit auki klo 16.00) Liput toimituskuluineen alkaen 59 € / 69 €. Liput toimituskuluineen alkaen 56,50 €. VIP SCORPIONS -paketit alkaen 99€ + Alv24% (122,76€) VIP myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi Puh. MARRASKUUTA HELSINKI JÄÄHALLI UUSI ALBUMI THE DAY IS MY ENEMY NYT KSAUPOISSA THEPRODIGY.COM /THEPRODIGYOFFICIAL @THE_PRODIGY LIPUNMYYNTI: menolippu.fi, lippupalvelu.fi ja tiketti.fi. 010 841 4185 Matkapuhelimesta 8,28 snt/ puhelu +17,05 snt/min. Haloo Helsinki! Kaija Koo Popeda Lauantai 13.6
Osa taas markkeeraa pelkkiä historiallisia kuriositeetteja. Olin kuunnellut metallimusiikkia laidasta laitaan pitkään, mutta aloin suoraan sanottuna väsyä koko raskaaseen lajityyppiin. Samana vuonna kilpailtiin myös Lillehammerin olympialaisissa ja Juha Valjakkala karkasi Riihimäen vankilasta. Vuonna 1994 Dingo ilmoitti jäävänsä jo toistamiseen ”telakalle” ja Kummeli-kollektiivin levy Artisti maksaa nousi Suomen virallisen albumilistan kärkeen. TEKSTI JUHA WAKONEN Vuonna 1994 Justin Bieber syntyi ja Kurt Cobain teki itsemurhan. Osa edellä mainituista tapahtumista ovat niin kutsuttuja sukupolvikokemuksia eli asioita, jotka tavalla tai toisella yhdistävät kokonaista sosiaalisesti monimuotoista mutta saman ikäjakauman sisälle sopivaa ihmisryhmää. Monestakin syystä. Yhden menestyneimmän ja kehutuimman suomalaisen raskaan musiikin julkaisun ilmestyminen lukeutuu aivan takuuvarmasti juuri sukupolvikokemukseksi. Kalevalametalli-termin vakiinnuttanut albumi jätti lähtemättömän jäljen myös Rumban Juha Wakoseen. Itse opiskelin tuolloin vielä lukiossa. Ja vaikka POP-E SSEE 20 RUMBA. Rakkaudentunnustukseni tuhansien järvien tarinoille AMORPHIS juhlii kesän festarikeikoillaan läpimurtolevyään Tales from the Thousand Lakes (1994). Ja vuonna 1994 metalliyhtye Amorphis julkaisi toisen albuminsa Tales from the Thousand Lakes
Ja juuri tätä vasten tuntuu edelleen rohkealta tempulta tehdä death metal -levy, joka perustuu iskelmällisen tarttuviin ja progressiivisiin melodioihin, yhdistelee örinää ja puhdasta laulua sekä hakee vaikutteensa suoraan suomalaisesta kansanmusiikista ja -runoudesta. Yksinkertaisesti sanottuna Tales from the Thousand Lakes toimi vuonna 1994 ja se toimii edelleen. Minä rakastan Amorphisin Tales from the Thousand Lakesia. Edellisenä vuonna ilmestyneen Katatonian Dance of December Soulsin jälkeen ei omiin korviini yksinkertaisesti ollut osunut mitään samalla tavalla tunnelmaltaan poikkeuksellista levyä. Neljän aihealueen – sota, saatana, väkivaltainen kuolema ja ihmisruumiille tahallisesti aiheutetut kiputilat – kierrättäminen tuntui sekin jo lähinnä typerältä. Ei ole montaa levyä, joita voisin sanoa rakastavani. On lähes mahdotonta alleviivata liikaa sitä tosiasiaa, ettei Tales from the Thousand Lakes ole mikään historiallinen kuriositeetti, vaan se on jotakin paljon enemmän. Näin albumi raivasi tietä metallimusiikin uusille tyylilajeille. Folk-vaikutteet ja kaiken maailman viikingit tai väinämöiset kun ovat tänään raskaan musiikin kalutuimpia koukkuja, eivätkä puhdas laulu ja melodiset kosketinosuudetkaan varsinaisesti vieraita elementtejä death metalissa ole. Mutta tässä on yksi niistä harvoista. Se on yksi raskaan musiikin keskeisistä klassikkolevyistä ja sukupolvikokemus, joka oli osaltaan määrittelemässä sekä kokonaan uutta dödö-diggarien sukupolvea että laventamassa death metalin lajityypin ilmaisua. Asia on juuri päinvastoin: Amorphis väistää aikansa tympeimmät ja höylätyimmät dödö-kliseet onnistuen samalla kuulostamaan yhtyeeltä, joka on kiinnostuneempi tekemään hyvää ja monipuolista musiikkia kuin melskaamaan piruista tai väärinpäin käännetyistä risteistä. Levy kaatoi genreaitoja ja tuntui ammentavan koko olemuksensa jostakin myyttien muinaisesta virrasta. Sitä paitsi alkuvuonna julkaistu CMX-yhtyeen Aura vetosi huomattavasti tehokkaammin sisälläni hereille kiskotelleeseen runopoikaan. Ensinnäkin sen musiikki tuntuu kestävän äärimmäisen hyvin aikaa. Tales from the Thousand Lakesin historiallinen arvo on vähintään kahtalainen. Ei varmaankaan tarvitse erikseen mainita, kuinka täpinöissäni olin kuunneltuani Tales-levyn omassa yläkerran huoneessani ensimmäiset pari kertaa läpi. Kaiken lisäksi tuntui tolkuttoman hienolta törmätä kotimaiseen metallibändiin, joka viimeinkin ammensi musiikkinsa suomalaisten omasta myyttisestä maaperästä. Ja tästäkin huolimatta varsinainen ostopäätös syntyi sattumalta cd-version osuessa käteeni Turun surullisenkuuluisassa Levypörssissä legendaarisen ”Henkan” katseen alla. Juuri Tales from the Thousand Lakesin kuulas melodisuus, aihepiiri ja loppuun saakka hämyinen tunnelma saavat aikaan sen, ettei levy kuulosta raskaista juuristaan huolimatta aggressiiviselta tai väkivaltaiselta. Itse asiassa kiinnostuin levystä vasta luettuani arvostelusta, että sen sanoitukset perustuvat Kalevalaan. Tätä ei pidä ottaa kritiikkinä, että albumin musiikki olisi löysää. Amorphisin nimi ja musiikki olivat tuttuja jo esikoisalbumin The Karelian Isthmuksen (1992) ansiosta, mutta en rynnännyt ostamaan Tales from the Thousand Lakesia heti sen ilmestymisen jälkeen. Siinä sitä taas oli: musiikkia, jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. ”TALES FROM THE THOUSAND LAKES ON – JA SELLAISEKSI SE LUULTAVASTI JÄÄKIN – PARAS NIIN KUTSUTTU FOLKTAI PAKANAMETALLILEVY, MITÄ ON KOSKAAN TEHTY.” POP-E SSEE RUMBA 21. Ennen kaikkea se oli täynnä musiikkia, jota en ollut koskaan aikaisemmin kuullut. Näin siitäkin huolimatta, ettei tällaisia määritelmiä Amorphikseen pidä liittää. Yhtye ei kulkenut vain edeltäjiensä jalanjäljissä, vaan se teki todellista pioneerityötä. Jos Talesin kuulee nyt ensimmäistä kertaa, se ei välttämättä tunnu kaikkien ylisanojen veroiselta. Tästä huolimatta on aivan ensisijaisen tärkeää tutkia levyä nimenomaan suhteessa omaan julkaisuajankohtaansa. Rullaavista riffeistä ja tyylikkäistä akustisista suvantokohdista huolimatta valtaosa tuon ajan kuolometallista kuulosti lähinnä raskaalta ja nopealta junttaukselta, joka itsetarkoituksellisesti jätti tunnelmoinnin muille lajityypeille. Mutta vuonna 1994 ei ollut tietoakaan mistään pakanametallista tai ”melodisesta death metalista”. Bändi on itsekin palannut useaan otteeseen kalevalaisen mytologian pariin, mutta aivan Talesin kaltaiseen suoritukseen se ei tämän aiheen parissa ole yltänyt. Lisäksi albumi on – ja sellaiseksi se luultavasti jääkin – paras niin kutsuttu folktai pakanametallilevy, mitä on koskaan tehty. kuulinkin Metalliliiton kautta edelleen uusista bändeistä lähes joka keskiviikko, homma tuntui polkevan paikallaan
• www.facebook.com/ TheShrieks FAKTA 22 RUMBA. • Blood and Lunacy -ep ilmestyi vuonna 2013. NOUSUSS A • Jäsenet: Tipsy Mayhem (laulu), Candy CanCan (kitara), Hellka (kontrabasso, taustalaulu), Melvis Hessley (rummut, taustalaulu) • Perustettu vuonna 2010 Helsingissä. • Debyyttialbumi Get Over Here ilmestyi 30.4. Julkaisijana toimi Big Money Recordings
Suomessa on aina ollut yllättävän vahva fiftariperinne. ”Olemme tosissamme, vaikka on hauskaa ja biletetään armottomasti. Se on todella hyvä yhtye. Herrain pompadour-kampaukset olisivat myös aika ihania katukuvassa”, Hellka jatkaa. Psykobillyä, perinteisempää rock’n’rollia ja punkia musiikissaan sekoittava neljän naisen yhtye julkaisi ep:n vuonna 2013, mutta albumin vuoro oli vasta tänä vuonna. Melvis on soittanut vuosien varrella niin jazzia, progea kuin rockiakin. Suomalaisesta asenteesta kertoo jotain sekin, että Shrieks on menossa kesällä soittamaan jenkkirautoja esittelevään autotilaisuuteen punkhenkisistä ja antimilitaristisista sanoituksistaan tutun Wastedin kanssa. Kyllä se hauskuus tuntuisi tarttuvan jengiin hiustyylistä riippumatta”, Hellka sanoo ja jatkaa: ”Olemme soittaneet punkkibileissä ja perinteisimmissä rock’n’roll-tapahtumissa, eikä meillä ole koskaan ollut mitään ongelmia. ”Ovathan ne molemmat oleellinen osa meitä. Yhtye on kaksi päivää sitten soittanut levynjulkaisukeikan Helsingin Loosessa, minne ihmiset olivat tulleet sadetta ja viimaa uhmaten. Tämä kertoo omaa kieltään siitä, että psykobilly-leimasta huolimatta Shrieks kelpaa niin punkkareille kuin rockväellekin. Bändillä on käsivarteensa tatuoituna vahva psykobilly-yhtyeen leima. Lisäksi eräälle soittajista syntyi lapsi, joka sekin luonnollisesti vähän hidasti suunnitelmia”, yhtyeen rumpali Melvis Hessley kertoo. ”Harmi vain, että Toxicsin keikan aikana paikalla oli liian vähän porukkaa. ”Ja Little Richard myös. Tällä hetkellä minua harmittaa se, että tänä vuonna kesän vakiotapahtumani Puntala-punkfestivaali menee päällekkäin Hori Smoku -festivaalin kanssa, missä soittaa Dead Moon.” Shrieksin lavaulkonäkö ja tyyli henkivät 1950-lukua. Pompadour on parasta THE SHRIEKSILLÄ on niskassaan psykobilly-yhtyeen leima, jota se kantaa ylpeänä. Intohimoinen Demented Are Go -fani Hellka kertoo, että Pohjois-Amerikassa psykobilly-yhtyeet ovat vakavahenkisempiä kuin Euroopassa. Little Richard on se kaikkein kovin rokkijätkä. Bändin ensimmäinen vuosi meni opetellessa yhdessä soittamista. Ihmisellä täytyy olla haasteita”, bändin kontrabasisti Hellka hymähtää. Ennen Shrieksiä Loosen matalalla lavalla soittivat garagepunk-yhtye The Toxics sekä perinteisempää roots rockia esittävä Hole in the Head. Etenkin laulajamme Tipsy Mayhem on hurahtanut 1950-lukuun ja sen estetiikkaan todella pahasti. On vapun jälkeinen maanantai. Muualla maailmalla tällainen ei välttämättä olisi mahdollista. TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA LANCE KOOMA RUMBA 23. Silloin genremääritelmätkin ovat turhia. ”Ei se meitä haittaa, että 1950-luku ja genreajattelu otetaan yhteydessämme usein esiin”, Hellka sanoo. Lisäksi Tundramatiksin jäähyväiskiertueen keikka ja The Business Tavastialla olivat kovia kilpailijoita meidän bileille”, Melvis sanoo. Kolme neljäsosaa yhtyeestä haastoi itsensä ja aloitti vieraan instrumentin treenaamisen. Keikoilla hiki lentää ja naurattaa. Heidän kappaleittensa sanoitukset sisältävät perinteistä kauhukuvastoa, kummituksia ja viikatemiehiä. ”Neljä vuotta meni myös keikkaillessa. Elvis–hiuksia näkee katukuvassa edelleen jatkuvasti. Shrieks on bändi, joka ei ota itseään turhan vakavasti. ”DIY-asennetta ja työmoraalia tästä orkesterista löytyy. Hellka on toiminut kitaristina sellaisissa punkbändeissä kuin Stasi ja Rehtorit. Bändiharrastajia mahtuisi mukaan kuitenkin huomattavasti enemmän”, Hellka toteaa. 1950-luku oli monella tapaa taantumuksellisuuden aikakautta, mutta ei onneksi musiikissa.” ”Rock’n’roll oli oman aikakautensa punk”, Melvis hymähtää. Tärkeitä on, että yleisö viihtyy genrerajoista piittaamatta. ”ROCK’N’ROLL OLI OMAN AIKAKAUTENSA PUNK.” – MELVIS HESSLEY NOUSUSS A Helsinkiläinen The Shrieks perustettiin viisi vuotta sitten. ”Kyllähän alan harrastajia on Suomessa melko paljon
Mutta korvaavat he sitten nuukahtaneen Snow Patrolin tai eivät, kokoonpanolle löytyy paikka vähintään kotimaan rock-markkinoilta. Luonnettakin löytyy. Kuitenkin vasta uusin kappale Waiting herättää todellisen mielenkiinnon. Laulu on vielä hiomatonta, mutta poikamaisen kirkas ääni sopii kappaleen haaveilevaan tunnelmaan. Amerikan syvän etelän latotansseja muistuttava kitarasoundi rullaa keinuttavasti konerytmin mukana. Emma: ”Tämän hetken kantritrendi on kuultavissa ysärireivi-fiilikseen yhdistettynä. Ensimmäinen julkaistu kappale on kaihoisa mutta nopeatempoinen Lay Yourself Down, jonka taidokas kitaranäppäily ja vimmainen rummutus vievät tasokkaan autotallimeiningin maisemiin. Aiemmin nuorukainen teki musiikkia englanniksi, mutta hiljattain hän vaihtoi laulukielen suomeen. Nick: ”Nämä jätkät ovat kokemattomia ja hyvin nuoria, mutta heillä on melodiantajua, he näyttävät hyvältä ja osaavat tehdä biisin. Somessa Vili siteeraa motivaatiosta kertovia lausahduksia ja julkaisee kotitekoisia covereita, aivan kuten nuoren, päämäärätietoisen muusikon pitääkin. Laulaja Ossi Björnin ääni muistuttaa Snow Patrolin Gary Lightbodya, mistä herääkin mielleyhtymä, että kappale voisi mennä läpi brittibändin uutena singlenä. Ghosts on TV:tä kannattaa seurata.” www.soundcloud.com/vtnostsohg Castletics 25-VUOTIAS house-tulokas Castletics on kotoisin Helsingistä, mutta artisti tekee tällä hetkellä töitä niin sanotusti ”haamutuottajana” Pariisissa. Lauluaan kappaleeseen on lainannut amerikkalainen Induce, ja sen voisi kuvitella soivan klubeilla myös rapakon takana. KIIT ORAD ALLA TEKSTIT ANNA -MAIJ A LIPPU ELL A PROKK OL A Ghosts on TV VIIDESTÄ Sibelius-lukion kasvatista koostuva Ghosts on TV yhdistelee omien sanojensa mukaan ”postpunk revival -soundia indierock-laulumelodioihin”. Emma: ”Viikon sisään Vili lähetti meille toistamiseen demonsa – joka oli alun perin laulettu englanniksi – uusiksi tuotettuna ja loi jotain, joka kuulostaa ehdalta pop-hitiltä!” www.facebook.com/vilikiljunen Kiitoradalla-palsta tehdään yhteistyössä Radio Helsingin DLX Demo Show -ohjelman kanssa. Ohjelman toimittavat Nick Triani ja Emma Kemppainen. 24 RUMBA. Paljon paremmin poikien tyyliä on vaikea kuvailla. Waiting voisi hyvinkin täyttää tanssilattian.” www.soundcloud.com/castletics Vili 20-VUOTIAS helsinkiläinen Vili edustaa uuden suomipopin tee-se-itse-sukupolvea, joka säveltää, sanoittaa ja tuottaa omat kappaleensa. Ensimmäisen oman tuotoksensa hän julkaisi jo pari vuotta sitten, ja Soundcloudista löytyy kiitettävä remiksikin. Tästä esimakuna toimiva kappale Univerho on autenttista kitarapoppia tarttuvalla kertosäkeellä. Kieltämättä tämä tuo mieleen David Guettan Lovers on the Sun -hitin, mutta ote on tuore ilman EDM-pimpelipomia. Biisiä kelpaisi kailottaa autoradion säestyksellä kesäisellä road tripillä
KIIT ORAD ALLA MA TIAS KUIV AL AINEN RASMUS HARTIKAINEN Retro Station VUONNA 2011 neljä helsinkiläistä lukiolaispoikaa päätti perustaa bändin. Ja plussaa suupieliä nostattavasta Desperate Days -kappaleen musiikkiviedosta! Nick: ”Retro Station lainaa selvästikin Rubikilta, mutta näkemys on vielä popimpi. Jyväskylästä tuleva elektroprojekti alkoi vuonna 2010, ja Soundcloudiin ladatuista biiseistä päätellen kehitys on ollut tasaisen vahvaa. I Feel So Low on onnistunut elektroanthemi.” www.soundcloud.com/msrbl 2015 2015 18.19.20.KESÄKUU.2015 NUMMIJÄRVI.KAUHAJOKI 18.19.20.KESÄKUU.2015 NUMMIJÄRVI.KAUHAJOKI ENNAKKOLIPUT TOIMITU SKULUINEEN ALKAEN 113 /3PV € HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA AUTOPAIKAN OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN WWW.NUMMIROCK.FI TSEKKAA KAIKKI BÄNDIT SAITILTA:. Tuotantoa parantamalla yhtye voi lähteä todelliseen nousukiitoon.” www.facebook.com/retrostationmusic MSRBL ”POP-SENSIBILITEETTI korkealla!” toteaa YleX kokoonpanosta nimeltä MSRBL ja kuvailee sen musiikkia Kentin, Sin Cos Tanin ja Depeche Moden sekoitukseksi. MSRBL sanoo itse saavansa vaikutteita 1980-luvun syntikkasoundeista ja tämän hetken EDM-musiikista, ja hän yhdisteleekin näitä kahta saumattomasti. Laulaja Henri Piispasen ääni tulee kovaa ja korkealta, eikä se jää mahtipontisten kitaravyöryjen peittoon. Kolme vuotta myöhemmin he soittivat jo Tavastialla nimellä Retro Station. Kuvailu osuu jotakuinkin nappiin. Dan Shelter) ovat radioystävällisiä konepop-biisejä, jotka ovat täynnä tanssittavaa potentiaalia. Yhtyeen soundi tuo toivottua pirteyttä kotimaiseen indieen. Retro Station tarjoaa helposti lähestyttävää hyvän mielen poprockia, jonka tahtiin heiluisi mieluusti festareiden alkupäivän auringonpaisteessa. Viime vuonna Spotifyn valikoimiin ilmestyneeltä Golden Crowns -ep:ltä kuuluvat nuoruuden into ja luovuus, vaikka materiaali ei vallankumouksellista olekaan. Kaksi uusinta kappaletta I Feel So Low ja More (ft. Nick: ”MSRBL:n tyylisuunnassa on ripaus Sin Cos Tania
Jos selviämme hengissä myöhäiskeski-iän kriisistä, edessämme aukeaa uusia mahdollisuuksia. Antakaa armoa rokkiraakille ”JOS YRITÄMME PÄIVITTÄÄ ROCK-USKOTTAVUUTTAMME, OLEMME NUORUUDESSA ROIKKUVIA PELLEJÄ. Lausukaa mieluummin selkeästi artikuloiden lyriikkaa jostakin Velvet Undergroundin biisistä ja ohjatkaa raakki hienotunteisesti Fennican suuntaan. Jos yritämme päivittää rock-uskottavuuttamme, olemme nuoruudessa säälittävästi roikkuvia pellejä. Voimme kommentoida nuorison sanomisia ja tekemisiä missä ja milloin vain. Mikäs nyt neuvoksi, kuka neuvojaksi. Jos pidämme kiinni omista rockin kultakimpaleistamme, olemme eiliseen säälittävästi jämähtäneitä pellejä. Olemme helvetillisessä lose–lose-tilanteessa. Muurasimme vääräuskoiset Tavastian sisäpihan betonimuuriin. Ikätoverit, toverittaret. Vinyylin läheisyys rauhoittaa, ja poppioneeri osaa kyllä levykaupasta kotiin. JOS LUOVUMME ROCKISTA KOKONAAN, OLEMME IHANTEEMME MYYNEITÄ PELLEJÄ.” KIMMO MIETTINEN Kirjoittaja kuuluu vuonna 1983 perustetun Rumban ensimmäiseen päätoimittajakaartiin. Yltiöpäisimmät joukossamme rohkenivat ounastella ääneen, että teknon puolella voisi tapahtua jotakin uutta ja ihmeellistä. Joku meistä rohkeni ehdottaa, että kapinaa voisi löytyä räpistä – kymmenen vuotta sen jälkeen, kun räppäreistä tuli telkkarin dekkareita. Ajoittain on ikäisteni parissa ihmetelty, missä on nykyrockin kapina. Peili todisti meitä vastaan, joten tarkistimme takkimme: ei niitä oltu käännetty, mutta me olimme kääntyneet takkiemme sisällä. Voimme valittaa, marmattaa, verrata, tuomita, väittää, inttää mitä vain. Meitä kehotettiin katsomaan peiliin. Nestehukasta kärsivää voi juottaa, mutta siinäkin on omat vaaransa: raakki saattaa piristyä, avautua ja jakaa. Aikamme nuoriso! Vetoan teihin. Voi kuinka meitä kiukutti, kun indie ja alternative muuttuivat dilitanttien käsissä rockbisnestermeistä popmusiikkigenreiksi. Me emme ole enää niitä, jotka kapinoivat. MIETTINEN K OL UMNI 26 RUMBA. Uskottelimme itsellemme, että pidot paranevat, kun porukka vähenee, kun aikalaisia alkoi pudota kelkasta grungen, garagen ja action rockin myötä. JOS PIDÄMME KIINNI OMISTA ROCKIN KULTAKIMPALEISTAMME, OLEMME EILISEEN JÄMÄHTÄNEITÄ PELLEJÄ. Gurumme ovat kuolleet, sankarimme miljönäärejä, marttyyrimme odottavat vapahtavaa dokumentin tekijää. Voimme tökkiä gootteja kävelykepillä ja ajaa rollaattorilla hippien päälle. Voimme etuilla jonoissa ja jumittaa kassalla. Pian saamme ikämme ja kokemuksemme oikeutuksella ryhtyä kärttyisiksi vanhuksiksi. Me olemme niitä, joita vastaan kapinoidaan. Älkää olko ilkeitä rokkiraakeille. Tuskin maltan odottaa. Harrastimme bluesia ja progea, koska isot pojatkin tekivät niin, emmekä ole vieläkään päässeet yli punkista. Jos luovumme rockista kokonaan, olemme ihanteemme säälittävästi myyneitä vanhoja pellejä. Leikimme takapihalla Vietnamia vanhempaa sotaa läpi 1960-luvun ja uskoimme myöhemmin mantran aikakauden radikaaliudesta. Jos näette kaltaisiamme haahuilevan neuvottoman näköisenä vieraaksi muuttuneessa maailmassa, älkää ruokiko rokkiraakkia – varsinkaan uusilla aatteilla. Ja nyt meistä on tullut aikuisia ja vieläkin vanhempia. Rock on aina ollut kapinaa vanhempia, aikuisia vastaan. Meitä muistutettiin, mistä rockin kapinassa on alun perin ja aina ollut kyse. Me olemme ikäluokkaa, joka syntyi alkuperäisen rock’n’rollin kukoistuksen, viimeistään sen rappion aikoihin. Meillä on vielä toivoa
VISIONS SHOW WWW.TIKETTI.FI 3 PÄIVÄÄ ALK. 255€ 1 PÄIVÄ ALK. 125€ 2 PÄIVÄÄ ALK. 70€ TUSKA TURBO VIP -PAKETIT MYYNNISSÄ NYT! 3 PÄIVÄÄ ALK. 155€ MOKOMA ARCHITECTS LOUDNESS BLOODBATH BLUES PILLS NE OBLIVISCARIS ENFORCER AT THE HOLLOW TRYER EINHERJER WARMEN THE SIRENS GHOST BRIGADE KROKODIL BOMBUS SOTAJUMALA ALFAHANNE ATOMIROTTA DR. 100€ 1 PÄIVÄ ALK. LIVING DEAD! MORBID EVILS FORESEEN DEATH TOLL 80K KYLMÄ SOTA RED MOON ARCHITECT APINA ADAMANTRA MORS SUBITA SHIRAZ LANE SPAWN FROM DECEIT STRONG SCENE PRODUCTIONS COLLECTIVE DARK SIDE OF THE MIME MANALA COMEDY PRESENTS: ROBERT PETTERSSON WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI
”Ja muutama epävarma vielä, eli voi olla enemmänkin.” ”Noin kaksikymmentäviisi”, sanoo VilleGalle. Esimerkiksi JVG:n 25 keikkaa on aika paljon, kun luvun suhteuttaa siihen, että keikat alkavat juhannuksen tienoolla ja ovat lähes aina viikonloppuisin. Tänäkin suvena tien päällä viihtyvät VILLEGALLE, STIG ja MIKKO VON HERTZEN kertovat, onko keikkoja täynnä oleva festarikesä artistille taivas vai helvetti. Siinä saa olla lähes joka perjantai, lauantai ja sunnuntai esiintymässä elokuun loppuun asti. 28 RUMBA. Koska keikat eivät jakaannu näin tasaisesti, samalle päivälle saattaa osua kaksi tai kolme konserttia. Ja muutama ulkomailla”, sanoo Mikko von Hertzen. ”Taitaa olla kaksitoista Suomessa. TEKSTI JOSE RIIKONEN KUVAT MARKUS PAAJALA Aluksi lukuja: ”Joku viisitoista”, sanoo Stig selattuaan hetken aikaa kalenteria puhelimestaan. Puhe on siitä, kuinka monta festivaalikeikkaa kukin aikoo ensi kesänä soittaa. Rockfestivaalien työjuhdat Festivaalikesä on musiikinystävälle irtiotto arjesta, mutta paljon keikkailevalle artistille se merkitsee kovaa työtä
RUMBA 29. Mikko von Hertzen (vas.), VilleGalle ja Stig
TY ÖJUHD A T 30 RUMBA
Usein ne ovat tyyliä Turku, Savonlinna ja Seinäjoki. Artistilla on toisenlainen näkökulma. ”En minä ainakaan ennen artistiuraa oikein tajunnut, millainen se festarikesä on. Artisti lähtee keikkabussilla – ja tietenkin Nightlinerilla, eli sellaisella isolla, mustalla maantielaivalla, jossa on sängyt ja mukavuudet – kesän alussa rundille. Siinä on se hyvä puoli, että bussissa on punkat sun muut”, sanoo Mikko von Hertzen. Mutta eivät Von Hertzen Brothersitkaan kulje tavallisesti isolla bussilla. Heillä on kesällä Nightliner käytössään. Tässä mielikuvassa on totuuttakin, mutta vain hiven. Näin se menee mielikuvissa. Aikoinaan esimerkiksi keskisuuri rockyhtye Lapko heivasi ison keikkabussin, koska sen vuokra vei usein juuri sen summan keikkaliksasta, jota bändi jakoi keskenään Tohmajärven Kesoilin pihassa reissun jälkeen. Kylillä puhutaan, että Timo Rautiainen pääsi erityisopettajan palkkoihin juuri ja juuri vasta silloin, kun yhtye soitti kaikkien isojen festivaalien päälavoilla. ”On sitä roinaa niin paljon, kun on iso bändi. Kuvittelisi, että se on melkoisen raskasta puuhaa, jossa joko palaa loppuun, alkoholisoituu tai tulee kiskoneeksi puolivillaisia esityksiä, joista kenellekään ei jää hyvä fiilis. Pitäisi varmaan hommata joku toinen auto, ettei ajaisi sitä ihan loppuun”, VilleGalle sanoo. Tarinan todenperäisyydestä ei ole varmaa tietoa, mutta se on uskottavaa, koska rokkibändin kanssa kiertäminen on kallista puuhaa. Kesä nyt sattuu olemaan sellaista aikaa, että keikkoja on peräjälkeen paljon – myös ulkomailla. SE EI VAIN ETENE SE HOMMA NIIN.” – VILLEGALLE ”Meillä oli kerran neljä keikkaa saman vuorokauden aikana”, Stig sanoo. Apulannan Toni Wirtanen on sanonut, että rokkibändin täytyy tehdä sata kohtalaisen isoa keikkaa vuodessa, jos se haluaa päästä keikkailemalla samoille palkoille kuin keskituloinen suomalainen. Aina pitäisi olla tikissä, koska keikalle tulevalle yleisölle tapahtuma on ainutkertainen. Liisalle tapahtuma on kenties ainutkertainen hetki kesässä. Kuski poimii bändin tyypit kyytiin yksi kerrallaan. Kotona on kivempaa”, VilleGalle sanoo. Ajattelin, että bändi käy Ruisrockissa ja se on niiden ainoa keikka. Kun reissuun lähdetään, on kaunis kesäpäivä. En edes tiennyt, että koko Suomessa ylipäätään on niin paljon erilaisia festareita”, Stig sanoo. Stig ja VilleGalle lähtevät lähes poikkeuksetta keikkojen jälkeen takaisin Helsinkiin nukkumaan. Kesän ulkopuolella matkat taitetaan yksityisautolla. Selvitimme asian juttelemalla rokkarille, popparille ja räppärille, joilla kaikilla on kalenteri täynnä. Liisa ei ajattele sitä, että kyse saattaa olla jo päivän toisesta keikasta. Lyödään kättä, avataan olut ja sitten ryypätään, rellestetään, nussitaan ja elostellaan kesä läpeensä, kunnes lehdet tippuvat puista ja artisti on takaisin kotona. Sitä saattaa löytää itsensä perjantaina vaikka Hyvinkäältä ja myöhemmin päivällä Porista, lauantaina Kalajoelta ja sunnuntaina Rovaniemeltä. Millä tavalla runsaasti keikkaileva artisti sitten suhtautuu kesän keikkarupeamaan. Siinä alkaa olla jo halvempaa ja helpompaa vuokrata nukkumiseen kelpaava bussi ainaisen hotellihuoneiden varaamisen sijaan. Jos ollaan yhtään etelässä, niin himaan. Luonnollisesti hän odottaa, että hänelle tarjoillaan esitys, jossa artisti antaa kaikkensa. Pienellä autolla reissaaminen on ikävää mutta kustannustehokasta, ja siksi sitä harrastetaan. ”Me heivattiin kuvaaja ja paitamyyjä vuosi sitten ja ollaan menty sen jälkeen keikoille Jaren ja dj:n kanssa dj:n faijan kiesillä. En tajunnut, että siinä käydään Ruissin lisäksi muutama muukin paikka läpi. Vaikka artistit nykyään saavat suuren osan tuloistaan keikkojen muodossa, monien pitää silloinkin laskea tarkasti tulot ja menot. TY ÖJUHD A T ”SE ÄRSYTTÄÄ, JOS BÄKKÄRILLÄ EI OLE JÄÄKAAPPIA JA JOUTUU KISKOMAAN LÄMMINTÄ KALJAA. ”On siinä vähän sekin, kuinka kaukana ollaan. Kutsun niitä reissuja ’rakkauden Bermudan kolmioksi’”, Stig sanoo. Iso maa tarkoittaa isoja keikkakilometrejä. Ei porilaista Liisaa kiinnosta, jos artistia väsyttää. Suomi on pinta-alaltaan vajaat 350 000 neliökilometriä. Jos keikkajärjestäjä on saanut kahdelle viereiselle paikkakunnalle sovittua keikat peräjälkeen, niin sitten on turha lähteä käymään Stadissa siinä välissä. Stigillä on tänä kesänä bändi mukanaan keikoilla, joten hän on päätynyt pikkubussiin. ”Kyllä me tullaan himaan usein vaikka väkisin. RUMBA 31. Se on tietysti myös kallista. Mutta se on aika harvinaista
Siinä on vissi ero talven klubikeikkoihin, joilla hän pönöttää DJPP:n kanssa yksityisautossa. Aurinko paistaa ja autossa, junassa tai bussissa sihahtaa olut. Alkaa kuulostaa siltä, että kesä on artistille sitä kaikkein kiireisintä ja hankalinta aikaa, jolloin töitä pitää tehdä jatkuvasti kiireisellä aikataululla kalsarit märkinä. Ei se vain onnistu”, VilleGalle jatkaa. Vaikka isäsi olisi juuri kuollut, pysy niin energisenä, että energia lävistää sen monituhatpäisen keikkayleisön. Viihdytä. Kokeilkaapa itse: Juokse, pompi, huuda ja rellestä tunti. TY ÖJUHD A T ”ON SITÄ TULLUT VASTAAN SELLAISIA SUOMIBÄNDEJÄKIN, JOTKA HALUAVAT TAKAHUONEEN TYHJÄKSI. Jo se bändin läsnäolo auttaa. Ihan yhtä hyvissä tunnelmissa sinne lähtevät ainakin nämä kolme artistia, vaikka periaatteessa kyse on työstä. Miten tämän voi tehdä kaksi tai kolme kertaa saman vuorokauden aikana ilman, että alkaa loppua veto. Ei niihin kyllästy.” Siinä missä Stig ja VilleGalle eivät ennen artistiuraansa olleet mitään valtaisia festarivierailijoita, Mikko on ravannut festivaaleilla 16-vuotiaasta asti. Mikko kertoo, että reissun päälle lähtiessä he yrittävät varata ylimääräistä aikaa fiilistelyyn. Jos alkaa väsyttää, saa maata nurmikolla nousuhumalassa auringossa repolaisena ja ummistaa silmänsä hetkeksi, eikä kukaan suutu siitä. ”Kyllä se on aina yhtä kivaa. Kolme päivää saa hillua kuten haluaa, kuunnella ja nähdä hienoja bändejä sekä tavata uusia ihmisiä. Keikka on henkisesti ja fyysisesti kuormittava tilanne. SIITÄ TULEE AIKA HOHHOIJAA-FIILIS.” – MIKKO VON HERTZEN 32 RUMBA. Ollaan aina myöhässä. VilleGalle jatkaa: ”Allekirjoitan. Silloin jo katsoi, että olisipa hienoa, jos joskus itse pääsisi festareille soittamaan. Ole jatkuvasti tuhansien ihmisten tarkastelemana. Siellä soitti Red Hot Chili Peppers. Kyllä sen parikymmentä keikkaa jaksaa hyvin, ei siihen ehdi kesän aikana kyllästyä”, Stig sanoo. Saa haista pahalta ja rymytä paskaisissa vaatteissa. Mutta kyllä se enemmän huvilta kuin työltä tuntuu.” Kaikki nämä kolme artistia yhtyeineen ovat kiertäneet jo useamman kesän erilaisilla festivaaleilla. ”Kun bändin kanssa mennään, on tilastollinen välttämättömyys, että joku sihauttaa jo lähtiessä sen ensimmäisen”, Stig sanoo. Hän oli 16-vuotias. Stig kertoo: ”Me lähdetään aina vähän viime tingassa, ettei meinaa jäädä oikein aikaa tuollaiseen. Jos vedän alussa itseni piippuun, hengästyn ja kunto loppuu”, Stig sanoo. Pidä samalla pääkoppa kasassa, jotta tiedät, mitä teet. Se on itse asiassa vain siistimpää ja siistimpää, ja sitä alkaa arvostaa koko ajan enemmän. Nyt tietää jo ennen kuin sinne lähtee.” Myös Mikko on samaa mieltä: ”Festarit ovat tämän koko homman créme de la créme. Katsoimme joka kesä hyvin tarkkaan, mille festareille mennään ja mihin rahat riittävät”, Mikko sanoo. Silloin on aina välillä hermot aika kireällä. Siis kunnon festareille, ei mihinkään kaupunkitapahtumaan, josta lähdetään yöksi kotiin. ”Yritetään lähteä sen verran ajoissa, että matkan varrella voi käydä vaikka uimassa tai vastaavaa. Ollaan me kyllä suunniteltu, että pitäisi jäädä aikaa katsella vähän niitä nähtävyyksiäkin. Ero on siinä, että silloin ensimmäisinä kertoina ei vielä tiennyt, miten siistiä se on. Ollaan kaikki veljekset kasvettu rockin kanssa ihan pienestä pitäen. Täytyy säästää vähän paukkuja loppuun. Se on hieno hetki ihmisen elämässä: lähteä festareille. Ensimmäisen kerran Mikko oli isoilla festivaaleilla vuonna 1988 Provinssirockissa. ”Itse asiassa yhtä normikeikkaakaan ei voi vetää koko ajan ihan täysillä. Esimerkiksi Stigillä tunnelmaa nostaa jo se, että kesällä reissut tehdään bändin kanssa. ”Ei”, VilleGalle sanoo ykskantaan. ”Ei voi vetää täysiä”, Stig sanoo. Se rikkoo rutiininomaista bussissa nököttämistä läppäreiden äärellä.” VilleGalle nyökyttelee vieressä. Kun musiikkifani lähtee kesällä festareille, maailma on leikkikenttä silmien edessä. Se ei ole koko totuus. Konsertti oli kuuluisa sukat munissa -keikka: bändi oli pukeutunut pelkkiin peniksen päälle vedettyihin sukkiin. ”Mä olen elänyt sen elämän. Muista koko ajan, miten esityksen täytyy edetä ja reagoi yleisöön. On pimeää ja ajetaan pitkiä matkoja, kuski, minä ja DJPP. Eikö siihen ala jo turtua. Mitä tahansa voi tapahtua, kun viikonloppuna otetaan täydellinen irtiotto arjesta. Talvella sitä tekee dj-keikkaa. Onko mahdollista vetää täysillä kolme keikkaa samoilla silmillä. ”Siis ei vittu. Märillä kalsareilla, vähän kylminä ne bokserit siinä tiätsä. Siinä on sitä odottavaa tunnelmaa
TY ÖJUHD A T RUMBA 33
Rantalava on se juttu”, Mikko sanoo. Kaikilla kolmella artistilla on hieman erilainen rutiini, kun he saapuvat keikkapaikalle. ”Olin silloin Intiassa ja olin päättänyt, että lopetan soittohommat kokonaan. Halusi sinne päälavoille.” Itse asiassa festarikokemus on suurena syynä siihen, että Mikko päätti 2000-luvun alussa jatkaa soittamista eikä lopettanut koko hommaa kesken. Siinä menee nelisen tuntia, että saadaan kamat pystyyn”, Mikko sanoo. Sitten pitää kuitenkin kerätä energiaa kello yhden tai kahden slottiin. Olisi myös mukavaa saada hyvä soittoaika eli slotti. ”Kerran mentiin Simerockiin DJPP:n kanssa kahdestaan lentokoneella. Ihan viimeisenä esiintymisen ongelma on siinä, että joskus porukkaa alkaa silloin jo väsyttää – ja artistiakin. ”Kun olet koko päivän odottanut keikkaa ja pyörinyt paikan päällä, siinä alkaa olla joskus vähän väsynyt. Olihan se mutapainia, mutta ei se haitannut, se oli vain siistiä. Usein päivällä soitettava keikka ei ole artistin toiveissa, mutta Stig on erikoistunut päiväkeikkoihin. Se oli hyvin sivistynyt kokemus. Von Hertzen Brothers vetää raskaimman korren. Otti ensimmäisiä kertoja siinä vähän kaljaa ja sillä lailla. MUTTA ESIMERKIKSI PMMP:N POJILLA ON AINA OLLUT JOKU PIILOPULLO BUSSISSA, NE TARJOSIVAT SITTEN.” – STIG 34 RUMBA. Palasin hetkeksi Suomeen ja tein kesäduunia Ruisrockin akkreditoinnissa. Siinä oli vähän orpo olo ja paljon tekemistä, että otti sen tilan haltuun”, Stig sanoo. ”Sitten siellä olikin niin paljon jengiä, etteivät ne meinanneet mahtua sinne. Nimenomaan se tuntuu hyvältä, kun on paljon porukkaa pienen lavan reunalla. Tuollaiset keikkakokemukset ovat varmasti vaikuttaneet siihen, millaisia valintoja sitä on itsekin tehnyt elämässä, että on päätynyt tälle uralle. Mutta siitä keikasta on turha turista sen enempää: sen me kaikki olemme nähneet. Tultiin paikalle ja tajuttiin, että ollaan illan viimeinen esiintyjä ja lava on aika iso. Ilta on kaikkien suosikkihetki soittaa. Siinä missä VilleGalle menee ”viisi minuuttia ennen keikkaa lavalle ja dj laittaa läppärin kiinni”, Stigillä on jo hieman enemmän säätöä bändinsä kanssa. Oikein nauratti, että voi vitsi miten siistiä! Sanat menivät sekaisin, mutta ei sen niin väliä.” VilleGalle muistaa Ruisrockin Pikkulavan ja sen täyteen ahdetun keikan. Ruisrockin Rantalava tuntuu olevan kaikkien suosikki. Silloin sen voiman tajusi.” Stigille on jäänyt mieleen muutaman vuoden takainen esiintyminen Rantalavalla. Se oli silloin 2000-luvun alussa, kun Don Huonot oli suurimmillaan. Yhtä kaikki festarikeikka on lähes poikkeuksetta hyvä, sillä se on nopea ja intensiivinen rypistys. Se saattaa olla joskus hankalaa”, Mikko sanoo. Me tullaan paikalle ja aletaan roudata. Hän ei ollut silloin vielä erityisen suosittu, eivätkä odotukset olleet kummoisia. 5000 tyyppiä heilui ja lauloi siellä. Mitä backstagella tapahtuu, ja onko siellä jonkinlainen nokkimisjärjestys. Vaikka bändin kanssa meno on vaativampaa ja logistisesti kalliimpaa, Stig haluaa lavalle bändin tuekseen, koska festarikeikat ovat usein isommilla lavoilla kuin klubikeikat. Mielenkiintoista on, mitä ennen keikkaa ja keikan jälkeen tapahtuu. Sen ymmärtää: mikäs sen mukavampaa kuin aloitella uutta päivää kuuntelemalla auringossa ”otetaan ryyppy” -henkisiä säkeitä. Alkaa keskustelu eri lavoista festivaaleilla ja mikä niistä on minkäkin takia paras. Sain tunnin vapaata ja menin katsomaan keikkaa. ”Niittylavalla (Ruisrockin nykyinen päälava) on tietenkin maailmantähtien hienoa soittaa, kun siihen mahtuu niin paljon porukkaa. 20 000 tyyppiä huusi niitä biisejä siellä, ihan mieletön kokemus. Kun sanoin, että heiluttakaa kättä, ne heiluttivat. Katsottiin keikka, minkä jälkeen mentiin junalla kotiin.” Lavakeskustelu herättää mielenkiintoisen kysymyksen: näkeekö artisti festivaaleilla oleilun, soittamisen ja yleisen meiningin eri tavalla festivaalikävijään verrattuna. ”Voi kun se olisikin noin helppoa. TY ÖJUHD A T ”TOISTEN RAIDERIVIINOJEN RYÖVÄÄMISTÄ SATTUU SILLOIN TÄLLÖIN. ”Se oli kova juttu. Ja kuka oli se artisti, joka käski tyhjentää koko alueen, ennen kuin suvaitsi saapua paikalle ollenkaan. ”Vuonna 1993 mentiin kaverin kanssa junalla katsomaan Jethro Tullia Rantalavalle. Stigin ensimmäinen festarikokemuskin liittyy siihen. Sitten kitarateknikko vaihtaa, venyttää ja virittää kielet, monitorijäbä laittaa oman maailmansa pystyyn ja front of the house laittaa rumpuja raiserille ja tällaista. Mutta ei minulla ole ollut siihen ikinä hinkua. Millä bändillä on aina piilopullo bussissa, jos raiderijuomat loppuvat kesken
Kun saapuu paikalle ja sanoo, että artisti olisi tässä tulossa, ne miettivät hetken: ’Hetkonen, mihinkäs ne artistit nyt menivätkään?’ Tulee fiilis, että onko sitä ensimmäinen artisti, joka on koskaan saapunut tälle festivaalille”, Stig sanoo. ”Ne eivät olleet kelanneet ihan kaikkea. Joutuu itse tekemään puolet enemmän hommia, ja koko bändin crew’lle se on tosi raskasta”, Mikko sanoo. Niillä myös henkilökunta on astetta ammattitaitoisempaa eikä mene sekaisin nähdessään artistin. Se ei vain etene se homma niin”, VilleGalle sanoo. ”Joskus sen huomaa, että on säästetty tosi tyhmissä jutuissa. ”Se ärsyttää, jos bäkkärillä ei ole jääkaappia ja joutuu kiskomaan lämmintä kaljaa. Pienemmillä festivaaleilla on tyyliin talkoovoimin eläkeläiset liikenteenohjaajina. TY ÖJUHD A T Kaikkien mielestä festareiden hauskimpia puolia on se, että pääsee tapaamaan kollegoita. Näissä tiloissa on jääkaapit, pyyhkeet ja muut tärkeät tarvikkeet. On mahtavaa päästä vetämään festareilla oikeasti niiden tyyppien kanssa biisit lavalla. Harvoin hommat toimivat, jos työntekijät ovat kaikkein halvimpia tyyppejä, joilla ei ole ammattiaitoa. Kun järkätään ensimmäistä kertaa, ne eivät vain tiedä niitä juttuja”, VilleGalle sanoo. Mikko muistuttaa vuoden 2012 Weekend Festivalin tuskaisuudesta. ”Onhan niissä eroja. Kukaan ei ainakaan myönnä, että bändikavereiden tai muiden reissussa jatkuvasti kulkevien samojen naamojen katsominen alkaisi erityisesti ärsyttää. Yleensä tämä paikka on festivaaleilla jossain lavan takana. Mutta: ”Kyllä sitä haluaa bäkkärillä katsella tuoreita naamoja”, VilleGalle sanoo ja jatkaa: ”Tässä meidän musatyylissä feattaillaan paljon. RUMBA 35. ”Uusien festivaalien kanssa on joskus ongelmia. Kun kysyy, onko vastaan tullut joskus todella huonosti järjestettyjä festivaaleja, koko porukka rävähtää nauramaan. Kerran meillä oli 11 räppäriä keikalla samaan aikaan.” Artistit hengailevat pitkälti backstagella ennen keikkojaan ja niiden jälkeen. Sinne on pystytetty telttoja tai koppeja, ja jokaisella artistilla tai bändillä on oma yksityinen tilansa. On vähän raskasta, jos joutuu fanien lisäksi yhteiskuvaan jokaisen järkkärin kanssa. Jossain on vikaa, jos liikennejärjestelyt ovat niin surkeat, ettet ehdi omalle keikallesi!” Perinteiset isot festivaalit ovat järjestelyjensä puolesta parhaimmasta päästä. Niillä ei ole joskus hajua yhtään mistään. Pahimmassa tapauksessa juuri mitään tähdellistä ei ole järjestetty paikalle. Tai ainakin pitäisi olla
Usein isommilla festivaaleilla on myös niin sanottuja maailmantähtiä. Stig muistelee jännittävää tilannetta, kun J. TY ÖJUHD A T ”YKSI AIKA JÄNNÄ TAPAUS OLI SAMPEA JA SAMPPANJAA -FESTIVAALI, JONKA KÄVIJÄT OLIVAT IÄLTÄÄN KESKIVERTOA VANHEMPIA. Mutta sitten uskalsin, ja se olikin ihan mukava tyyppi”, Stig sanoo. He molemmat ovat vaikuttaneet minuun paljon”, Mikko sanoo. Koska Suomessa on niin paljon kesäisiä kissanristiäisiä, silloin tällöin saattaa löytää itsensä festivaalilta, jonne ei heti kuvittelisi kuuluvansa. Onko takahuoneen puolella niin sanottua nokkimisjärjestystä. Karjalainen oli viereisessä kopissa. VOI OLLA, ETTÄ NIILLÄ MENI SAMMET JA SAMPPANJAT VÄÄRÄÄN KURKKUUN.” – STIG 36 RUMBA. Voi olla, että niillä meni sammet ja samppanjat väärään kurkkuun”, Stig sanoo. Siitä tulee aika hohhoijaa-fiilis”, Mikko sanoo. Mutta on sitä tullut vastaan sellaisia suomibändejäkin, jotka haluavat takahuoneen tyhjäksi. Yleensä suomalaisten festivaalien järjestelyt toimivat kuitenkin hyvin. ”Suomi on niin pieni maa, ettei kannata alkaa tuollaiseen nokkimishommaan. ”En melkein uskaltanut mennä tervehtimään sitä, kun se istui vain omissa oloissaan verhon takana. ”Yksi aika jännä tapaus oli Sampea ja samppanjaa -festivaali, jonka kävijät olivat iältään keskivertoa vanhempia. Mikko kertoo, että ulkomailla tilanne saattaa olla toinen: soittovehkeille ei esimerkiksi ole katettua tilaa, ja sitten kun alkaa sataa, helvetti on irti. Jotkut heistä viihtyvät samalla alueella muiden artistien kanssa. Isoille artisteille kumarrellaan ja pienempiä alistetaan. Ei näiden kaverien mukaan. ”Oli tosi nastaa tavata esimerkiksi The Cardigansin Nina Persson Ruisrockissa ja Sigur Rósin Jonsi Ilosaaressa. Ne, jotka ovat tehneet tätä hommaa pitempään tietävät, että kaikilla on urallaan nousuja ja laskuja
”Sitä sattuu silloin tällöin. Takahuonetilat ovat elinehto sille, että artisti jaksaa. Siinä tajusi, minkä takia ne ovat niin suosittuja tyyppejä: ne olivat ihan kuin kaikki muutkin siellä, vetelivät golfkärryllä ympäri aluetta. ”Voi laskea sen kymmenen sekuntia, jos on yleisön puolella. VilleGalle nyökyttelee. Esimerkiksi Snoop Dogg pisti Ruisrockissa vuonna 2013 koko alueen tyhjäksi ja käveli turvamiesten kanssa omassa ylhäisyydessään pelipaikalle ennen keikkaansa, Stig kertoo. Ne kyselivät meiltä, onko meillä ruokaa ja juomaa ja ollaanko saatu tarpeeksi soundcheck-aikaa ja tällaista. Uskon, että niiden suosio perustuu pitkälti siihen, että ne ovat oikeasti tosi mukavia tyyppejä.” Ainoita tilanteita, kun takahuoneen puolella on saattanut tulla sanomista kollegoiden kesken, on se, kun joku on mennyt ryöväämään toisten raideriviinat. Saattaa kuulostaa starailulta, että artistin pitää saada olla rauhassa fanien riivaamiselta, mutta se on ihan ymmärrettävää. ”Olimme Foo Fightersin kiertueella lämppärinä. Tänä kesänä Provinssissa soittaa Muse samana päivänä kuin Von Hertzen Brothers. Kuka Suomessa olisi edes niin iso, että tuntuisi järkevältä tyhjentää tilat häntä varten. Se on siellä ihan niin kuin kaikki muutkin, samoissa pöydissä”, VilleGalle sanoo. Hän haluaa kertoa vielä tarinan siitä, kuinka iso maailmantähti voi antaa itsestään positiivisen kuvan. Jännä nähdä, kuinka paljon meille annetaan aikaa keikan jälkeen suksia sieltä vittuun!” Mikko sanoo ja nauraa. Ehkä Cheek. Tilanne on eri, jos puhutaan oikeasti todella suurista maailmannimistä. Mutta esimerkiksi PMMP:n pojilla on aina ollut joku piilopullo bussissa, ne tarjosivat sitten”, Stig sanoo ja nauraa. ”Joo, mutta ei Jare (eli Cheek) tee tuollaista. Sitten tulevat ensimmäiset kuvanpyytelijät”, Mikko sanoo. ”Niiltä saattaisi odottaa, että tyhjentävät koko alueen. Etenkin minulla ja Mikolla tämä korostuu, koska me ollaan pitkiä tyyppejä.” Jos haluaa mennä yleisön puolelle katsomaan keikan – ja usein sitä haluaa, jos on todella hyvä artisti lavalla – hyvä tapa on ottaa mukaan joku vielä tunnetumpi. Stig jatkaa: ”Jos erehtyy johonkin nakkikioskille, ei mene kauaa, että sulla on sellainen laahus perässäsi. summer boogaloo hori smoku july 24th 25th 2015 Ääniwalli, Helsinki, Finland dead (US) moon the gories(US) (US) moon duo jacco gardner(NL) the kvb(UK) BUCK BILOXI AND THE FUCKS(US) acid baby jesus(gr) giorgio murderer (US) BLACK TIME (UK) • PÄÄ KII • HOPEAJÄRVI • THE SULTANS • TALMUD BEACH • SÄRKYNEET • FANATIC IV • THE ACHTUNGS • ACID RUNS • LÄHTEVÄT KAUKOJUNAT • THE SHANGRI BLAHS • CHARM BAGS • Hori Smoku DJ’s Tickets: 25€ (Friday) 28€ (Saturday) 45€ (2 days)
Sehän vittumaista sitten onkin”, VilleGalle sanoo. ”Muistan siellä yhtenä kesänä, kun sinä (Stig) vedit siellä keskellä päivää. Voi tavata uusia ihmisiä ja vanhoja tuttuja, kuunnella hienoa musiikkia ja syödä ja juoda itsensä mukavaksi. Myös Stig kehuu Kuopiorockia: ”Olemme vetäneet jo kaksi kesää putkeen Kuopiorockissa. ”Eikä se hetki ole varmaan meikäläisellä edes kovin kaukana!” Mikko sanoo ja nauraa. Ajelin pitkin aluetta festarifillarilla ja ajoin rantaan katsomaan, ja jengi oli vain niin hyvällä tuulella! Se bailufiilis oli ihan mieletön! Hittejä tuli ja aurinko paistoi”, Mikko sanoo. Omat hommat on hoidettu ja saa rentoutua. Sitä kesän festivaalirumba taitaa olla myös artisteille. Vaikka kyse on työstä, ei se tunnu siltä. TY ÖJUHD A T 38 RUMBA. ”Minä olen ottanut joskus Vesalan Paulan mukaani. Vaikka kaikki kolme kehuvat kovasti suurimpia festivaaleja, yllättäen yhdeksi suosikiksi nousee Kuopiorock. ”Jossain vaiheessa niitä ei enää kiinnosta. Siinä lavan takana on upea hiekkaranta ja sauna…” VilleGalle nyökyttelee: ”Aijai...” ”…istut sitten siinä ja katsot, kun bändit vaihtuvat lavalla. Lavalta kuuluu musiikkia, joka vaimenee miellyttäväksi taustamölyksi ja sekoittuu ympärillä olevien ihmisten puheensorinaan ja nauruun. Irtiotto. Silloin saa olla ihan rauhassa”, Mikko sanoo. ”Jaren (eli Cheekin) kanssa oli ihan mukavaa hengailla yleisillä alueilla”, VilleGalle sanoo. Ympärillä on ystäviä. Pieni tuulenvire tuntuu kasvoilla ja tuntuu niin hyvältä, että kihelmöi. Vaikka olisi ollut mahdollisuus ajaa takaisin Stadiinkin, niin sinne on kyllä tullut jäätyä.” Ne ovat sellaisia hetkiä, joiden takia jaksaa kesällä vetää vaikka joka päivä viikonloppuisin keikkoja festivaalikesässä. Voi istua siinä hiljalleen laskevassa ilta-auringossa, nahka pikkuisen kärähtäneenä, kylmä juoma kädessä. Parhaassa tapauksessa oikein hyvillä festivaaleilla pääsee itsekin rentoutumaan keikan jälkeen. Toisaalta kaikki painottavat, että hyvähän se on, kun ihmisiä kiinnostaa. Istua siinä ja miettiä, miten jumalattoman ihanaa ihmisen elämä voi olla. Voi ottaa huikan. Silmät painuvat kiinni. Se on mahtavaa, kun on aikainen slotti siellä
GONG” MARLEYJAM BASTILLEUK \ GHOSTSWE \ CHARLI XCXUK APOCALYPTICA \ HALOO HELSINKI! SÓLSTAFIRISL \ AMORPHIS \ BERES HAMMONDJAM BIG K.R.I.T.USA \ ELASTINEN \ TOM ODELLUK SUNN O)))USA \ ANGUS AND JULIA STONEAUS APULANTA \ MOKOMA \ BEARDYMANUK POPEDA \ SANNI \ MICHAEL MONROE \ CMX PARIISIN KEVÄT \ OLAVI UUSIVIRTA \ KASMIR VON HERTZEN BROTHERS \ ROBIN \ EGOTRIPPI PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT \ PUTRO PARVELLA SMC LÄHIÖROTAT \ ATOMIROTTA \ GRAVE PLEASURES \ SANTA CRUZ MIREL WAGNER \ EVA & MANU \ PAPERI T \ GHOST BRIGADE \ JOOSUA LAINEEN KASPERI & PALAVA KAUPUNKI \ TEKSTI-TV 666 \ PIMEYS AIVOVUOTO+DJ KRIDLOKK+TUUTTIMÖRKÖ \ PEKKO KÄPPI & K:H:H:L ROOPE SALMINEN & KOIRAT \ MÄKKI+ADI L HASLA+KUBE \ SONIK JUKKA NOUSIAINEN \ APINA \ HC ANDERSEN \ KEINUVA LAHNA TOOT TOOT \ MUSTA PARAATI \ NO SHAME \ LASTEN HAUTAUSMAA TRYER \ LOST BOOTS \ FORESEEN \ DARFÜR \ HARD ACTION Joensuu • 17.-19.7.2015 @ilosaarirock ilosaarirock.. Liput: 2 pv 98 € Premium 2 pv 151 € 1 pv 32/69 € Ennakkomyynti: Tiketti \ Lippupiste. est. 1971 PLACEBOUK DAMIAN ”JR
Rumba antaa 12 syytä muistaa New Orderia ja odottaa heidän seuraavaa albumiaan. TEKSTI SAMULI KNUUTI 40 RUMBA. Vanha kunnon uusi järjestys Joy Divisionin perintöä on viime vuosina ylistetty ja ryöstöviljelty niin ahkerasti, että helposti unohtuu, kuinka komea ja ainutlaatuinen yhtye sitä seurannut NEW ORDER on 35-vuotisen uransa ajan ollut
RUMBA 41
Kun Richey Edwards katosi vuonna 1995, Manic Street Preachers harkitsi pitkään ottavansa mallia manchesterilaiskollegoistaan ja muuttavansa nimensä. Yhtyeen itse ruokkimien legendojen mukaan he tekivät sen puolivahingossa opetellessaan käyttämään rumpukonetta. NEW ORDER Koska he näyttivät, kuinka tuhkasta ja tragediasta voi nousta Kun Ian Curtis hirtti itsensä toukokuussa 1980, harva odotti hänen yhtyeensä Joy Divisionin selviävän siitä. Kaikki muuttui maaliskuussa 1983, jolloin New Order julkaisi 12-tuumaisen maksisinglen nimeltä Blue Monday. Moni olisi murtunut paineen alla, ja harva olisi uskaltanut luopua jo mainetta saavuttaneesta Joy Division -nimestä – siitä huolimatta, että uuden musiikin tekeminen sillä nimellä ilman Curtisia olisi ollut kuin keittäisi kahvia taittuneella suodatinpussilla. New Orderin kolikolla oli kaksi puolta, ja jokainen sai itse päättää, kummin päin sen pöydälle laski: onko kyseessä jokamiehen ja -naisen konstailematon popyhtye vai definitiivinen poptaideprojekti. Mutta New Order onnistui siinä jo 1980-luvulla, ja he pystyvät siihen yhä. Sen jälkeen, kun Oasisin debyytti Definitely Maybe (1994) singahti suoraan brittilistan ykköseksi, näitä tavoitteita ei ole onnistuttu yhdistämään. Paitsi Peter Hook, jonka leipälajina on ollut riidan haastaminen joko entisten bänditovereittensa tai koko muun ulkoisen maailman kanssa. Toisen tarinan mukaan biisi oli tarkoitettu encoreksi (joita New Order ei tuolloin soittanut), joka voitaisiin soittaa lava tyhjänä vain nappia painamalla. Kuitenkin taiteelliset kansikuvat, biisien mystiset nimet ja uraauurtavat videot lähettivät aivan toista viestiä niille, jotka sen halusivat kuulla. Jäljelle jääneet Bernard Sumner, Peter Hook ja Stephen Morris uskalsivat sen sijaan pyyhkiä taulun isolla sienellä. ”MANIC STREET PREACHERS ON MONEEN KERTAAN KERTONUT AMMENTANEENSA LOHTUA JA VOIMAA NEW ORDERIN TAVASTA JATKAA ELÄMÄÄ SILLOIN, KUN TEKISI MIELI KUOLLA.” 42 RUMBA. Haastatteluissa he ovat välttäneet taideteorioita ja oppineisuutensa osoittamista. Syntynyt aukko korvattiin Gillian Gilbertillä, joka toi parfyymiltä tuoksahtavan tuulahduksen naisellista mystiikkaa muuten nuhruisilta opiskelijoilta näyttävään yhtyeeseen. Ilmankos The Smiths otti lähtökohdakseen, ettei yhtyeen levyillä soisi lainkaan syntetisaattoreita. He ottivat uuden, jälleen epäilyttävän fasistiselta kuulostavan nimen. Mieluummin he ovat keskittyneet vitsailemaan ja hämärtämään tekemänsä musiikin mahdollisia taiteellisia tarkoitusperiä. Ne viestivät yhtyeestä, joka tietää mitä tekee ja jolla on hallussa koko popmusiikin tekoprosessi sekä sen suomat mahdollisuudet. Koska he toivat konepopin ilot englantilaisille indieniiloille Ennen New Orderia syntetisaattoripohjaisella musiikilla oli huono maine vaihtoehtorockin ystävien keskuudessa. Koska Curtisia ei voinut korvata kenelläkään yhtyeen ulkopuolisella – hänen saappaisiinsa ei olisi kenenkään mukava varpaitaan asetella – kitaristina aikaisemmin toiminut Sumner ryhtyi vastentahtoisesti laulajaksi. Hyvän ystävän ja oman bändin keulakuvan itsemurha on kova pala kenelle hyvänsä, mutta kaikista eniten se on sitä hädin tuskin kaksikymppisille muusikoille, joiden yhtyeelle oli synkeästä musiikista huolimatta luvattu aurinkoista tulevaisuutta. Toisaalla ovat taidekoulutraditio, suuret ideat ja poikkitaiteelliset tavoitteet, toisaalla työväenluokkalainen jätkähenkisyys, suuret suut ja päihtymishenkiset päämäärät. Vaikka näin ei käynytkään, yhtye on myöhemmin moneen kertaan kertonut ammentaneensa lohtua ja voimaa New Orderin tavasta jatkaa elämää silloin, kun tekisi mieli kuolla. Viimeistään Power, Corruption & Lies -albumin (1983) ilmestyessä Curtisin haamu oli jo manattu omaan mausoleumiinsa – ei unohdettuna, mutta ei enää muiden elämää häiritsevänä. Yhtyeen miehet voisi huoletta siirtää esiintymisasuissa suoraan lähipubin nurkkaan, eikä kukaan havaitsisi kuvasta mitään, mikä ei siihen istu. Ensimmäinen albumi Movement (1981) oli vielä hapuilua, mutta sitä seuranneet singlet Temptation ja etenkin Blue Monday aukaisivat reittiä aivan uusille musiikillisille laitumille. Koska heissä yhdistyi taidesnobismi ja tuikitavallisuus Viimeistään Oasisin nousu supernovamenestykseen 1990-luvulla toi esiin englantilaisen popmaailman kahtiajakautuneisuuden. Discomusiikki oli heidän mielestään hedonistista ja pinnallista, syntikkapop taas meikkipoikineen ja hepenineen asiaankuulumatonta hienostelua ja kokeileva konemusiikki hyvin harvojen herkkua
New Order on toiminut toisin tämänkin asian suhteen. Myöhemmin yhtye on härnännyt kuulijoitaan väittämällä, että esimerkiksi Technique-albumin (1989) nimet he valitsivat keksimällä ensiksi Stephen Morris (vas.), Peter Hook, Bernard Sumner, Phil Cunningham. Ja voisiko kukaan kuvitella True Faithin nimeksi mitään muuta, vaikka näitä sanoja ei kappaleessa lauletakaan. Blue Mondayn jälkeen New Orderin tuotanto on jakautunut karkeasti ottaen kahteen osaan: lämpimiin kitarapop-kappaleisiin ja viileän tehokkaisiin tanssibiiseihin. Helppoa kuin heinänteko, ja yhtä ankeata. Koska he ovat tehneet kappaleiden nimeämisestä oman taiteenlajinsa Popkappaleiden nimeäminen on usein kovin runotonta touhua. Jos ei, silloin kelpaa mikä vain kappaleessa toistuva sana tai fraasi. Uran huippuna usein pidettyä Technique-albumia he menivät vuonna 1988 levyttämään Ibizalle. Kappaleiden salaperäiset ja usein ainakin näennäisesti mitenkään itse teksteihin liittymättömät nimet olivat omiaan ruokkimaan yhtyeen mystiikkaa ja yllyttämään huikentelevaisiin tulkintoihin. Liittyykö Blue Mondayn poliittiselta kuulostava nimi esimerkiksi ilmestymisaikana ajankohtaiseen Falklandin sotaan vai Thatcherin rautasaapaspolitiikkaan noin yleensä. Kappale kummitteli listoilla toista vuotta, julkaistiin uudelleen remiksattuna kahteen kertaan ja oli vuonna 2012 brittilistan kaikkien aikojen eniten myytyjen singlejen luettelossa sijalla 69. Tosin holtittoman juhlimisen vuoksi he joutuivat myöhemmin tekemään itse levyn aivan muualla. Mutta siinä, missä italodisco tavoitteli aistillisuutta ja eroottisuutta, seksuaalisen halun paniikkia melkein koomisuuteen saakka, Blue Monday oli kylmä puhuri pohjoisesta teollisuuskaupungista. NEW ORDER Blue Monday ammensi vaikutteensa kaukaa Brittein saarten ulkopuolelta, New Yorkin klubeilta ja erityisesti tuottaja Arthur Bakerin tuotannosta – joka puolestaan oli hyödyntänyt omassa musiikissaan italodiscon intensiivisyyttä. Jos kertosäkeessä on jokin hokema, se yleensä nostetaan nimeksi. Thieves Like Us ja Love Vigilantes istuvat niminä loistavasti kappaleiden romanttisiin teksteihin ja tunnelmaan, vaikka niistäkin tarkka yhteys puuttuu. RUMBA 43. Jälkimmäisiin omistamansa Hacienda-klubin ansiosta hyvin dancemusiikin trendeistä perillä oleva yhtye otti kipinää viimeisimmistä villityksistä, kuten housesta ja teknosta
New Orderin jylhä musiikillinen arkkitehtuuri yhdistettynä Bernard Sumnerin hentoon ja akateemiseen lauluääneen antavat vaikutelman, että kiireisten tanssibiittien ja pörröisten kitaroiden seassa kuulijalle jaettaisiin suurta viisautta. Monen kappaleen tekstit ovat hänen oman mielensä huuhtomista, ajelehtivien ajatusten pakottamista laulutekstien muottiin. Syksyn kellertämä lehti putoamassa taustaa vasten, jonka väriä voinee kuvata sanalla ”indigonsininen”. Niin hyvin ne saattavat osua. NEW ORDER yhdeksän mielestään hyvää otsikkoa ja sitten arpomalla ne kappaleisiin hatusta. Niitä hetkiä ei kannata tähän siteerata, sillä noissa yhteyksissä kyse on muusta kuin runoudesta, jostakin enemmän: popteksteistä, jotka asuvat musiikissa ja yhdessä sen kanssa kostuttavat silmiä ja iskevät niitä mustaksi. Aivan kuten lasta on mahdotonta nimetä kymmenvuotiaana uudelleen, ne eivät muita voisi olla. Aina silloin tällöin kuitenkin Sumnerin assosiaatiomyllyssä sanat osuvat oikeaan järjestykseen ja hän tulee ilmaisseeksi jotain oikeasti koskettavaa ja osuvaa. Ei näin. Mutta kun vanhempana ja rahtusen verran viisaampana höristää korviaan, kuulee esimerkiksi tällaisia säkeitä: ”Hey / You know I’ve met a lot of cool chicks / But I’ve never met a girl with all her own teeth” (Fine Time, 1988). Koska Bernard Sumner on maailman fiksuin tyhmä tekstittäjä Ääni ja konteksti pettävät. Jälkimmäistä Sumner ei pysty itsekään laulamaan läpi purskahtamatta kuivaan nauruun. Tai ”Every second counts / when I am with you / I think you are a pig / you should be in a zoo” (Every Little Counts, 1986). Niin tai näin, New Orderin biisien nimet kuulostavat juuri oikeilta. Ilmestymisaikansa vinyylimaksilaarissa se näytti kuin joku olisi unohtanut levykaupassa maalauksen popsinglejen sekaan. Lähempi tarkastelu siis osoittaa, että hyvin suuren osan ajasta Sumner laulaa aivan mitä ikinä hänen päähänsä pälkähtää. Koska he ovat kirjoittaneet True Faithin Kaksitoistatuumaisen vinyylisinglen kansi on arvoituksellinen, kuten aina. Bizarre Love Triangle -nimeen he päätyivät huumepäissään amerikkalaisessa voileipäkaupassa, jossa ruokalistalla ollut BLT-lyhenne (bacon, lettuce, tomato eli pekoni, salaatti, tomaatti) innoitti heidät spekulaatioihin lyhenteen merkityksestä. 2000-luvulla New Order on valitettavasti normalisoinut albumiensa nimiä. Ne ovat osoitus siitä, että popissa merkityksellisyys on usein silmänkääntötemppu, musiikin keino saada korvamme kuulemaan mitä ne haluavat kuulla. Siinä missä viiden ensimmäisen levyn nimet ovat kylmiä ja institutionaalisia, Get Ready (2001) kuulostaa masentavan lattealta ja Waiting for the Sirens Call (2005) jopa sisältää nimikappaleen. 44 RUMBA
Mutta hyvällä tavalla. Republic-albumin ja sen singlejen kannet näyttävät räikeine maisemakuvineen mauttomimmilta mahdollisilta tupakkamainoksilta. Sitten kohdassa 1:11 yksi pophistorian hienoimpia kertosäkeitä: ”I used to think that the day would never come / I’d see delight in the shade of the morning sun”. Kun Waiting for the Sirens Callin kannessa lukee vain oranssilla ”No” valkoista taustaa vasten, on mahdotonta tietää, onko se kolmen minuutin vai kolmen kuukauden ajatustyön tulos. Yhtyeen luotto Savilleen oli niin kova ja boheemin taiteilijan aikataulukäsitykset niin leväperäiset, että usein bändi taustavoimineen näki lopputulokset vasta valmiiden levyjen tultua painosta. NEW ORDER Ensiksi rytmi, jota englannin kielessä kuvataan sanalla propulsive, eteenpäin sinkauttava. Tuloksena on täydellinen popkappale kokonaistaideteoksena, jollaista ei enää 2000-luvulla voi aikojen ja formaattien muututtua tehdä. Hengästyneenä se yrittää pysyä tavarajunan lailla etenevän kappaleen perässä. Vielä päälle video, jossa aikuistuneilta teletapeilta näyttävät, kirjaviin väreihin topatut ihmiset hyppivät trampoliinilla ja läiskivät toisiaan kasvoille. Koska he ovat levyttäneet kaikkien aikojen parhaan jalkapallosinglen Popmusiikissa pahnanpohjimmaisten tuotosten joukossa ovat urheilutapahtumia varten levytetyt kappaleet. Sumner ei katsonut pystyvänsä kirjoittamaan jalkapallosta kertovaa tekstiä. Rap-osuuden sai hoidettavakseen keskikenttäpelaaja John Barnes, koska ainoastaan hän kykeni edes jotenkuten vaadittavat mitat täyttävään puhelaulusuoritukseen. Suomessa vastaavaa metodia lienee käyttänyt ainakin Poko, tosin eri syistä ja hyvin erilaisin lopputuloksin. Kappaleella piti alun perin olla mukana koko Englannin maajoukkue, mutta suuri osa heistä oli haaksirikkoutunut pubiin matkalla studioon. Koska heidän levyjensä kansikuvat on aina suunnitellut Peter Saville Manchesterissa syntynyt Peter Saville on suunnitellut myös monien muiden yhtyeiden kansia, mutta mihinkään muuhun bändiin häntä ei yhtä erottamattomasti liitetä kuin New Orderiin (ja samalla Joy Divisioniin). Poikkeus sääntöön on vuoden 1990 Italian MM-kisoja varten levytetty kappale World in Motion, jonka nimen piti alun perin olla hyvin acid housen kulta-aikoihin sopiva E Is for England, mutta jonka Englannin jalkapalloliitto ymmärrettävistä syistä vaati muutettavaksi. Ja se, hyvät lukijat, on hirveä sääli. Sitten 21 sekunnin kohdalla Peter Hookin basso, joka luulee olevansa kitara jossakin paljon ankarammin rokkaavassa bändissä. Paul Gascoigne pääsi studioon asti, mutta hän oli tullessaan käynyt ostamassa Oddbins-kaupasta samppanjapullon, jonka sisältöä mies surutta läikytti kalliille studiolaitteille. Blue Mondayn kannen hän suunnitteli muistuttamaan muinaista lerppulevykettä reikineen kaikkineen. Brotherhoodin kannessa on vain titaniumsinkistä tehdyn lejeeringin pintaa teollisine merkintöineen. Englantilainen vastine suomalaiselle lätkäkappaleelle on jalkapallosingle, ja vaikka niistä yleensä puuttuu jääkiekkohirvitysten känniglorifionti, ne ovat liki poikkeuksetta vaivaannuttavia hengentuotteita, jotka muuttuvat hävettäväksi ongelmajätteeksi sillä hetkellä, kun Englannin MMtai EM-kisataival loppuu. Lopuksi etäisyyteen puuskuttava outro, jonka jälkeen kuulija tuntee marssineensa autopesun läpi. Sittemmin kumotun huhun mukaan kannet olivat niin kalliita, että Factory-levy-yhtiö hävisi rahaa jokaisella painamallaan levyllä. ”Kokemus oli muuten hyvä, mutta tulimme vahingossa antaneeksi lähtölaukauksen Paul ”WORLD IN MOTION -KAPPALEELLA PITI ALUN PERIN OLLA MUKANA KOKO ENGLANNIN JALKAPALLOMAAJOUKKUE, MUTTA SUURI OSA HEISTÄ OLI HAAKSIRIKKOUTUNUT PUBIIN MATKALLA STUDIOON.” RUMBA 45. Kaiken lisäksi seassa on vielä yksi klassinen sumnerismi: ”When I was a very small boy / other small boys talked to me”. Eli hyvin nopeasti. Savillen kannet ovat arvoituksellisia, ennakoimattomia ja kaikesta turhasta informaatiosta – kuten yhtyeen ja kappaleiden nimistä – puhtaaksi jynssättyjä. Hieman ennen kolmannen minuutin alkamista instrumentaalinen osa, joka tuo mieleen kaikki ne yöt, kun heräät kavahtaen sängyssä istuallesi sydän takoen kuin pajavasara. 37 sekunnin kohdalla Bernard Sumnerin ääni, epätäydellisyydessään ja hauraudessaan toismaailmallinen. Kappaleen musiikki on kokonaan Gilbertin ja Morrisin säveltämää, ja sanat on kirjoittanut koomikkona ja Lily Allenin isänä tunnettu Keith Allen
Gillian Gilbert ja Stephen Morris vastasivat julkaisemalla kaksi levyllistä sisäsiistiä ja maanjäristyksetöntä elektropoppia The Other Two -nimikkeellä. Bernard Sumner kosti iskemällä hynttyyt yhteen Johnny Marrin kanssa Electronic-nimen alle ja pyytämällä vielä Pet Shop Boysin kylään. Listan täydentää Morrisin, Sumnerin ja 2000-luvulla New Orderiin mukaan astuneen Tom Chapmanin Bad Lieutenant. Kun kaikki nämä ynnää yhteen, saa kymmenen levyä. Siinä missä New Orderin albumit ovat eripurassa ja tuskastuneisuudessa muhineita pataruokia, yhtyeen sivuprojektit tuovat mieleen prosessin, jossa kelloa käännettäisiin taaksepäin ja ruokalajin ainesosat palautettaisiin leikkauslaudalle. NEW ORDER Gascoignen pop-uralle. Vaikka ainekset olisivat ensiluokkaisia, kuka hullu söisi mieluummin erikseen raa’an lihan, 46 RUMBA. Hajaantumisen aloitti Peter Hook, joka perusti vuonna 1989 oman Revenge-yhtyeensä ja julkaisi jälkiä jättämättä uponneen One True Passion -albumin (1990). Myöhemmin Peter Hook on vielä koetellut vesiä yhtyeillään Monaco, Freebass ja The Light. Siitä olemme pahoillamme”, Stephen Morris myöhemmin vitsaili Independent-lehdelle. Silti tältä pallolta löytyy tuskin yhtä ainutta oikeustoimikelpoista ihmistä, joka ottaisi mieluummin hyllyynsä ne kuin New Orderin kahdeksan virallista albumia. Tuloksena oli kolme 1990-luvun mittaan syntynyttä albumia, joista vain ensimmäinen muistetaan. Koska he ovat malliesimerkki bändikemian merkityksestä Kuten kommunistit, New Order yritti kultakautensa jälkeen lisääntyä jakaantumalla
Parhainakin aikoina herroilla oli vaikeuksia tulla toimeen, mutta Republic-levyn (1993) nauhoitusten aikaan railo kasvoi niin isoksi, että New Order hajosi kuudeksi vuodeksi kiertueen loputtua. Morrissey ja Mike Joyce, Gallagherin veljekset, Ian Brown ja John Squire – sekä tietysti Bernard Sumner ja Peter Hook. Koska Peter Hookiin ja Bernard Sumneriin verrattuna Gallagherin veljekset ovat ylimmät ystävät Manchesterin hanavedessä täytyy olla jotakin, joka saa bändien jäsenet kääntymään toisiaan vastaan. paprikan ja tomaatit kuin hyvin kypsyneen gulassin. Koko New Orderin historia rakentuu passiivis-aggressiivisen Sumnerin ja temperamenttisen Hookin riitelylle. Muut jäsenet olivat eri mieltä: heidän mielestään Hook oli vain jättänyt yhtyeen, ja niinpä he palasivat keikkalavoille New Order -nimen alla vuonna 2011. Korkeintaan ne kolme tyyppiä, jotka kävivät ostamaan Freebassin postuumin albumin vuonna 2010. Tästä on seurannut mediassa jo vuosien ajan puitu tennisottelu, jossa syytöksiä ja solvauksia on ”KOKO NEW ORDERIN HISTORIA RAKENTUU PASSIIVIS-AGGRESSIIVISEN BERNARD SUMNERIN JA TEMPERAMENTTISEN PETER HOOKIN RIITELYLLE.” NEW ORDER RUMBA 47. Uusi riita puhkesi keväällä 2007, jolloin Peter Hook ilmoitti hajottaneensa New Orderin
Kesällä tai syksyllä 2015 ilmestyvän – New Orderin aikataulujen ja liikkeiden ennakoiminen ja aikatauluttaminen on yhtä mielekästä kuin ensi vuoden kesäsään arvioiminen – yhdeksännen albumin toivoisi palauttavan yhtyeen sille kuuluvalle tasolle. Niistä molemmilla laulusta vastaa Gillian Gilbert, joka paljastaa omistavansa ihanan peribrittiläisen hennon ja kotiopettajatarmaisen äänen tyyliin Saint Etiennen Sarah Cracknell tai Dubstarin ja Clientin Sarah Blackwood. Enteet ovat lupaavat, sillä viime vuosien haastatteluissa Sumner kertoo rakastuneensa taas syntetisaattoreihin. Sillä kyllähän miehet aina korjaavat ryhtiään ja tunkevat paidanhelmansa housuihin, kun huoneeseen astuu nainen. Gillian liittyi New Orderiin vuonna 1980 kitaristiksi, mutta vuosien varrella hän kehittyi nykyisen aviomiehensä Stephen Morrisin kanssa yhtyeen syntetisaattorivelhoiksi, joiden taiten piirtämän kosketinarkkitehtuurin varaan moni New Orderin klassinen kappale rakentuu. ”Säälin kirjakauppiaita, jotka eivät tiedä, pitäisikö kirja sijoittaa fantasiavai tragediahyllyyn”, Hook kirjoitti ja syytti Sumneria asioiden vääristelystä sekä Hookin merkityksen vähättelystä. Tunteella, antaumuksella ja vailla katumusta. Kun Bernard Sumner julkaisi syksyllä 2014 omaelämäkertansa Chapter and Verse, Peter Hook katsoi tarpeelliseksi arvostella sen Billboard-lehteen. Uudella albumilla Gillian on taas mukana 22 vuoden levytystauon jälkeen, minkä olettaisi kuuluvan lopputuloksessa. Lisää todistusaineistoa Gillianin poissaolon vaikutuksesta tarjoaa Bernardin ja Stephenin Bad Lieutenant -sivuprojekti, jonka laiska ja huithapeloiva albumi Never Cry Another Tear (2009) kuulostaa lähinnä siltä kuin miehet olisivat hipsineet studioon samalla tavalla kuin aviomiehet muuten autotalliin: juomaan olutta harrastetoiminnan varjolla. Eikö niin. Tämä ilmenee molempien albumien vääriltä tuntuvissa rockvaikutteissa ja yleisessä hälläväliä-tunnelmassa. Omassa Joy Divisionin aikaa käsitelleessä kirjassaan Unknown Pleasures (2013) Hook kirjoitti Sumnerista vielä varsin neutraalisti, mutta tekeillä olevassa New Order -opuksessaan hän on luvannut ”avata helvetin portit”. Yhtye nimittäin etenee vanhoilla päivillään vauhdilla, joka on ominaisempi mannerlaatoille ja jäätiköille kuin elohopeaa suonissaan kantavalle pop-yhtyeelle. Koska heillä on (taas) riveissään Gillian Gilbert Klassisissa rockbändeissä ei liiemmälti naisia ole, joten Gillian Gilbertin aliarvostettu asema on entistäkin valitettavampaa. Ja jos he uudella albumillaan onnistuvat vielä näyttämään arkkiviholliselleen Peter Hookille pitkää nenää ja keskimmäistä sormea, motivaatio uusiin studioponnistuksiin ryhtymiseen saattaa käydä vähiin. Keskinäiset oikeusjutut estivät vuosien ajan ylijäämäkappaleista koostuvan Lost Sirens -albumin (2013) julkaisun, eikä Hook ole vieläkään saanut muilta asianosaisilta lupaa julkaista The Light -yhtyeensä nimen alla ennen julkaisematonta Joy Division -kappaletta. Kävi niin tai ei, todennäköistä lienee, että albumi sulkee New Orderin kunniakkaan uran. Koska hän jäi kotiin pitämään huolta pariskunnan erityishoitoa vaativista lapsista, Get Ready (2001) ja Waiting for the Sirens Call (2005) tehtiin äijävoimin. singahdellut puoleen ja toiseen. www.neworder.com NEW ORDER ”BAD LIEUTENANT -SIVUPROJEKTIN NEVER CRY ANOTHER TEAR (2009) KUULOSTAA LÄHINNÄ SILTÄ KUIN MIEHET OLISIVAT HIPSINEET STUDIOON SAMALLA TAVALLA KUIN AVIOMIEHET MUUTEN AUTOTALLIIN: JUOMAAN OLUTTA HARRASTETOIMINNAN VARJOLLA.” 48 RUMBA. Laitamme popkornit mikroon. Sitä ennen, vielä kerran: ”Maybe I’ve forgotten / the name and the address / of everyone I’ve ever known / it’s nothing I regret”. Ne molemmat sijoittuvat yhtyeen sinänsä häikäisevän tasokkaan tuotannon häntäpäähän. Jos on vaikea keksiä argumentteja, miksi kiinnostua uudesta New Order -albumista enää vuonna 2015, tässä on yksi sellainen: toisin kuin kahdella edellisellä levyllä, Gilbert on sillä mukana. Aviopari on julkaissut myös kaksi albumia itseironisella nimellä The Other Two. Tämä on hyvä asia, sillä viime vuosikymmenen rockhenkinen New Order alkoi olla jo kovin nähty. Koska seuraavaa mahdollisuutta ei enää ehkä tule Vuonna 1993 ilmestynyttä Republic-albumia seuranneena 22 vuotena New Order on saanut omalla nimellään aikaiseksi vain kaksi albumia
RUMBA 49
Onko Nicki Minaj sittenkin feministi, joka tekee mitä huvittaa vähät välittäen muiden odotuksista. Oliko rääväsuinen Eminem itse asiassa ensimmäinen miepuolinen herkkisräppäri. Samanaikaisesti miesräppärit heittäytyvät korostetun tunteellisiksi. Nyt kaksi hiphopista ja sukupuolirooleista kiinnostunutta toimittajaa pohtii, miten musiikkimaailma on muuttumassa. Toisaalla Beyoncé julistautuu suurin kirjaimin feministiksi, mutta räpissä Nicki Minaj nousee supertähdeksi esineellistämällä itseään räikeämmin kuin limaisinkaan sovinistituottaja kehtaisi. Vai ovatko asetelmat sitä, miltä ne näyttävät. TOIMITTANUT ANNA BROTKIN KUVAT HOWARD HUANG Hyperseksuaalisuus, feminismi ja hiphopin muut roolileikit Jännäksi on maailma mennyt. Voisiko miespuolinen räppäri käyttäytyä kuten Nicki Minaj, ja jos naispuolinen rap-artisti tilittäisi yhtä avoimesti kuin Paperi T, otettaisiinko hänet vakavasti. Anna Brotkin ja Anton Vanha-Majamaa istuivat alas keskustelemaan molempia kiinnostavasta aiheesta. 50 RUMBA. Seuraa selonteko siitä, millaisena Rumban toimittajakaksikko näkee hiphopin monimutkaisiksi muuttuneet roolitukset. Suomeen kesällä saapuva NICKI MINAJ on uudenlainen ilmiö räpissä – nainen, joka suorastaan työntää ahterinsa kiinni kameran linssiin hekumallisissa musiikkivideoissaan. Sitten on toisaalta Draken kaltaisia herkkäsieluisia taiteilijoita, jotka muuntavat machon musiikkityylin miesihanteita. Entä mihin sijoittuvat homouden pöydälle nostaneet Frank Ocean ja Le1f
RUMBA 51
NICKI MINAJ 52 RUMBA
AV-M: Yksi aspekti on se, miten naisräppärin suhde vastakkaiseen sukupuoleen näytetään. Molemmillahan on paljon sitä, että otetaan oma vartalo ja seksuaalisuus haltuun ja käännetään se voimavaraksi. Onko se tarpeeksi parodista ollakseen parodiaa. Ovathan hänen vartalonsa mittasuhteet järjettömät. Olisi omituista asettaa rajat, ettei feministi muka voisi esiintyä bikineissä. Siinä on aina valinta, ollako vähissä pukeissa vai peitettynä. Onko miesräppärillä enemmän liikkumavaraa. AB: Totta. Jonkun Nicki Minajin kuvastohan on suoraan popmusiikista. Tuleehan siitä vähän sellainen olo, että palaverissa on mietitty, miten saataisiin kerrottua ”kuolata saa muttei koskea” niin, että kolmevuotiaskin tajuaa. Mutta se on ongelmallista, jos naisen täytyy pukeutua miehisesti, jotta hänet otettaisiin vakavasti. Hän ei ole satunnaisesti bikinit päällä, vaan se on iso osa hänen imagoaan ja musiikkiaan. Hän omaksuu miehiset ulkoasuvaatimukset, jotka kuuluvat valtavirtaräppiin. Ollakseen sitä mieltä, että se on feministinen, on tunnettava konteksti ja katsottava se loppuun. Ovathan Nicki Minajin perse ja tissit spektaakkelinomaisia, jolloin siinä on myös se parodinen aspekti. Se ei tietysti tarkoita, etteivätkö miehet olisi jollain tavalla läsnä. AV-M: Olen miettinyt feministikysymystä Nicki Minajin ja Beyoncén kohdalla. Anton Vanha-Majamaa: Aika paljon siihen on vaikuttanut sekin, että netti on tullut alustaksi, jossa voi monipuolisesti rakentaa imagoaan. Nicki Minajin Moment 4 Life -videolla leikitään barbiemaisella sukupuolikuvastolla: räppäri Drake esittää unelmien prinssiä, jonka kanssa prinsessapukuinen ”EHKÄ ÖVERISEKSUAALISUUDELLA KIINNITETÄÄN HUOMIOTA SIIHEN, ETTÄ MAAILMA ON SEKSISTINEN JA VAATIMUKSET NAISVARTALOLLE OVAT IHAN JÄRJETTÖMÄT. Samalla hän on seksikäs ja haluttava. Siinä ikään kuin väistämättä tekee statementin. AV-M: Sen voi myös ajatella niin, että överiseksuaalisuudella kiinnitetään huomiota siihen, että maailma tosiaan on seksistinen ja vaatimukset naisvartalolle ovat ihan järjettömät. Ja eikö se ole vähän ongelmallista maailmassa, jossa ihminen jaksaa keskittyä kolme sekuntia. Nicki Minaj – feministi vai antifeministi. AB: Ehkä molempia. AB: Videon lopussa Drake yrittää koskea Nickiä, josta Minaj suuttuu, tyrkkää Draken käden pois ja lähtee. Kymmenen vuotta sitten samanlainen tyyppi olisi ollut ihan eri genren artisti, ei räppäri. Jos sitä haluttaisiin ainoastaan parodioida, se tehtäisiin överimmin. HERÄÄ KYSYMYS, ONKO NICKI MINAJIN VARTALO HALUN KOHDE VAI SARJAKUVAHAHMO.” – ANTON VANHA-MAJAMAA NICKI MINAJ RUMBA 53. Että ovatko ne feministejä. Mutta jotenkin tuntuu, ettei Nicki Minajin juttu kestä tarkempaa katsomista. AV-M: On selvää, ettei hiphopin tai popmusiikin maailma ole millään tavalla tasa-arvoinen. Hän päättää itse. En tiedä. Mutta tämä tapahtuu sen jälkeen, kun on kolme minuuttia katsottu perseitä. Anna Brotkin: Kyllä minusta tuntuu, että skaala sille, miten sukupuoli koko hiphopin sisällä nähdään, on nyt paljon laajempi kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. AV-M: Missy Elliotin ratkaisu on, että se pukeutuu äijämäisesti ja käyttää löysiä vaatteita. Mutta hänen videoitaan katsoessani alan miettiä, mistä nousee halu näyttää omaa seksuaalisuutta tismalleen samalla kuvastolla, millä se on aiemmin asetettu muiden toimesta objektiksi. Nickillä on korkokengät jalassa. Naisartisti joutuu käsittelemään omaa sukupuoltaan tavalla, jolla miehet eivät. AB: Anaconda-videolla on pelkkiä naisia. Otetaan eri genreistä vaikutteita ja leikitään anime-aiheella tai millä vain. Nicki Minajillahan on paljon videoita, joissa on vain naisia, ei miehiä ollenkaan. AV-M: No sehän on ihan perseestä. Sekä naiset että miehet saavat halutessaan olla vapaammin feminiinisiä. Miten sen voisi olla tekemättä. AB: Teoreettisella tasolla näen, että Nicki Minaj on feministi: hän tekee, mitä itse haluaa ja ottaa itsensä haltuun. AB: Jos näkisin Anaconda-videosta twerkkauskohtauksen jostain pizzerian telkkarista, ajattelisin, että vittu mitä paskaa ja naisen esineellistämistä. Herää kysymys, onko Nicki Minajin vartalo halun kohde vai sarjakuvahahmo. Paitsi ihan lopussa on Drake, jolle Nicki Minaj antaa sylitanssin. Vartalo on framilla ja lyriikat käsittelevät seksuaalisuutta, vartaloa ja seksiä. Siinä mielessä Nicki Minajin tapa on parempi. AB: Niin
ETTEI PYRITTÄISI OLEMAAN MIEHIÄ TAI NAISIA, VAAN IHMISIÄ.” – ANNA BROTKIN 54 RUMBA. AB: Räppäreistä jossain Evessä on kaksi puolta: toisaalta on jotain äijämäisyyttä, ja samalla kuitenkin syvään uurrettu paita. AB: Ulkoisestihan Drake on maskuliininen, pitkä ja skrode. Kun se perse on siinä, sinun on pakko puhua siitä. AB: Se on ysärimpää ja spicegirlimpää. Mutta totuushan on, että kyllä niitä katsottiin. Operoidaan pienemmällä alueella. Sen ei tarvitse olla joko–tai. Siinä mielessä koen, että Paperi T:n avautumisräppi on lähtökohtaisesti feminiinisempää kuin moni muu. AB: Onhan se tavallaan surullista ajatella, että mitä jos Eve olisikin halunnut kävellä sisään persettään heiluttaen, mutta hän ei ole voinut, koska se ei olisi ollut uskottavaa genren sisällä. Mutta se ei ole kuitenkaan niin överi kuin joku Nicki Minaj. Sitä varten kai on joku Stromae, jonka lavashow’ssa ja koko musiikissa on sukupuoli isossa roolissa, tai nimenomaan sillä leikkiminen ja sen kommentoiminen. Jos ihannetilanne olisi se, että musiikista puhuttaessa tekijän sukupuolella ei olisi väliä, niin tuntuu, että Minajin kaltaisten artistien kautta täytyy ensin käydä se keskustelu, mitä sukupuoli oikein tarkoittaa. Siinä mielessä Nicki on parempi, että hän itse korostaa avujaan ja ottaa samalla oikeuden niihin. Se eroräppi oli uusi juttu silloin, kun Drake teki Take Care -levyn, jossa se herkistelee, puhuu erosta ja yksinäisyydestä. AV-M: Drake pystyy olemaan herkkä, mutta sen ei tarvitse uhrata maskuliinisuuttaan. Ja Kanyekin oli siinä vaiheessa jo tehnyt erolevyn 808s & Heartbreak, joka on ehkä jonkinlainen eroräpin alkupiste. Jos emme käy sitä keskustelua nyt, eivät ne tissit mihinkään katoa. Suomen Drake voisi siinä mielessä olla joku Paperi T. AB: No joo, Sini Sabotagella on myös ihmissuhdetilitystä. Ja millaisia kaksinaismoralismeja sukupuolen esittämiseen liittyy. Siihen ei liity sellaista ”tsekatkaa mun persettä, mä oon seksikäs” -juttuja, vaan että ”katsokaa, miten kova muija olen”. On muuten hassua, että Nicki Minajin stringejä kauhistellaan, mutta Even Let Me Blow Ya Mind -videolla feattaavalla Gwen Stefanilla on ihan samanlaiset. Hän ei yritä olla äijä, jotta sulautuisi genreen, vaan pikemminkin hän on tehnyt naiseudesta imagonsa kulmakiven. Uskon, että tarvitaan naisartisteja, jotka tekevät omasta seksuaalisuudestaan numeron. Mutta sitä katsoessa asiaa ei tule mietittyä: sen vain hyväksyy, että Gwenillä on stringit, naiset nyt pukeutuvat tuolla tavalla. Mutta kai siihen pisteeseen päästään vain käsittelemällä nämä asiat. Sekin pisti silmään, kuinka Eve tulee videolla kuokkimaan bileisiin: se kävelee tosi suoraan. ”OLISI OIKEASTI KIVA SANOA, ETTÄ ’JEE, JOKAINEN VOI OLLA MILLAINEN HALUAA’ ILMAN, ETTÄ VERRATAAN JOHONKIN. Nicki Minajin videota katsoessa tulee sentään välillä ajatelleeksi, että hetkonen, miksi tässä on takapuoli noin esillä ja stringit vedettynä ylös. Missä on avautuva, erosta tilittävä nainen. Mikä on taas eri juttu kun jollain Rauhatädillä tai Pyhällä Lehmällä, jotka ovat selkeästi hipimmän laidan tyyppejä. Jos mietin suomalaisten miesräppäreiden maskuliinisuutta, niin ehkä skaalasta puuttuvat molemmat ääripäät. Niistä vain ei tehdä numeroa, mutta kyllä ne ovat siellä. Siitä ei vain puhuttu. Se herkkyys liittyy sisältöön. Yleinen ajatus on varmaan se, että joku ysäri oli kivempaa ja viattomampaa aikaa, kun ei katsottu niitä perseitä. Sini Sabotage. AB: Totta. Ja siinä, miten se suhtautuu omaan sukupuoleensa ja seksuaalisuuteensa. Mutta mitä luulet, että tapahtuisi, jos naisräppäri tekisi Paperi T:n tyyppistä kamaa. Mutta siitä on sen verran aikaa, että kun Paperi T:n levy tuli, en minä ajatellut, että siinä jollakin tavalla toteutetaan maskuliinisuutta, joka ei ole tyypillistä räpille. AV-M: Keitä meillä edes on. Ettei pyrittäisi olemaan miehiä tai naisia, vaan ihmisiä. AV-M: Ajattelisin asiaa itsemääräämisoikeuden kautta. Miesräppärille sallitaan kokonaisempi imago, ja se voi näyttää useampia puolia itsestään. Ollaan ikuisesti Even kelkassa, että ”jes, tyttökin voi olla niin kuin poika!” Kun oikeasti olisi kiva sanoa, että ”jee, jokainen voi olla millainen haluaa” ilman, että verrataan johonkin. Mutta prinssiroolin lisäksi Drake tunnetaan mummovillapaidoistaan, kyynelistään ja epämachosta, 2010-luvun miehisyydestä. AV-M: Onko tuo sinusta toimivampi tai anarkistisempi statement, että nainen tulee paikalle äijämäisesti. Jengihän vihaisi sellaista. AB: Minä uskon, että valtavirrassa Paperi T:n eroräppi aiheuttaa sellaisia tuntemuksia, että ”tunteet, mies ja räppi, onpa erikoinen ja siisti yhdistelmä”. AV-M: Minun mielestäni Sini Sabotagen esiintymisessä ja pukeutumisessa näkyy Beyoncén vaikutus. Miksi se on asia, johon kiinnitetään huomiota. AV-M: Minusta on jotenkin vaarallista, että Even videolla on kaikki ne samat pukeutumiseen liittyvät elementit, paljasta pintaa ja tissit. AV-M: Hassua, että puhut Paperi T:stä. NICKI MINAJ Minaj menee naimisiin ilotulitusten alla
NICKI MINAJ RUMBA 55
AB: Minun mielestäni Kanye on mielenkiintoinen hahmo perinteisen maskuliinisuuden näkökulmasta. Naisellisuuden korostaminen ja takapuolen heiluttaminen nähtiin vaarana naisen arvostukselle. Mutta samalla siinä on kiukutteleva pikkutyttö-aspekti, holtitonta tunteellisuutta ja esteettisten elämysten palvontaa. Unprettyllä TLC:n Lisa ”Left Eye” Lopez räppäsi, ettei naisen kannata muuttaa ulkonäköään miesten mieliksi. Päällimmäisenä tulee mieleen gangsta-tyylinen retoriikka, jossa rakkaus on häivytetty pois. Nicki Minajilla on peruukki ja hän todellakin ”shows off her ass”. Sehän on toisaalta sellainen suomalaiskansallinen jurottaja, sellainen ”minä en tule valokuvaan” -tyyppi, jolla on kivimöhkälemäinen olemus. Olisiko sellaista ollut 20 vuotta sitten. AV-M: Ei tule äkkiseltään mieleen. AV-M: Ehkä Eminemissä oli jotain herkkyyttä, mitä valtavirtaräpissä ei kauheasti ollut ennen häntä. Mies, joka on ääritunteellinen julkisella paikalla. AV-M: En tiedä, puhuiko Eminem tunteistaan muuten kuin että se haluaa tappaa sen ex-vaimon, koska se on pilannut sen elämän. Oli ehkä tärkeämpää kamppailla miesten odotuksia vastaan kuin kiepauttaa se affirmatiiviseksi asiaksi niin, että voisi halutessaan löytää jonkun voimavaran niistä peruukeista ja rakennekynsistä. Onko hiphop vieläkään valmis itkevälle naiselle tai hyperseksuaaliselle miehelle. Ja Formidable-videolla se itkee ratikkapysäkillä, jätettynä ja sydänsuruihinsa juoneena. Paitsi eikö jollain Eminemillä ollut ihmissuhteita biiseissään. Feikkihiukset eivät merkitse mitään, jos on sisältä tyhjä. Ja silti se otetaan tosissaan. NICKI MINAJ AV-M: Eikö sen juttu ole nimenomaan se androgyyniys. AB: Naisia ja seksiä. AV-M: Ysärillä se on nähty isompana uhkana, jos tekee myönnytyksiä. Jos miettii kymmenen vuotta taaksepäin, koko hiphopin maailma on ollut kapeampi vaikkapa sen suhteen, miten rakkausasioita on käsitelty. AV-M: Yung Leanin maskuliinisuutta on vaikea kommentoida, kun se on niin nuori. Yhdellä videolla se tekee masturbointieleen, mutta vähän häpeissään ja kikatellen. Esimerkiksi Tommy Cashin kaltaiset räppärit performoivat hyvin heteromiestä, mutta pystyvät laittamaan rakennekynnet ja olemaan pitkissä vaaleissa hiuksissa. 1990-luvulla Doo-Wop That Thingillä Lauryn Hill räppäsi, kuinka ”Showing off your ass ’cause you’re thinking it’s a trend / Girlfriend, let me break it down for you again / You know I only say it ’cause I’m truly genuine / Don’t be a hardrock when you’re really a gem”. AB: Ihan kuin TLC ja Lauryn Hill olisivat nähneet tulevaisuuteen. Ehkä ”KANYE WEST ON MIELENKIINTOINEN HAHMO PERINTEISEN MASKULIINISUUDEN NÄKÖKULMASTA. AB: Tuossa taustallahan on jotenkin ajatus siitä, että ”älä laita tekokynsiä, jotta et ole muiden silmissä huora”, joka tuntuu nyt ummehtuneelta. Että mitä ihmettä, totta kai voi laittaa jos haluaa. Samalla se tulee hauskalla tavalla kommentoineeksi sitä traditiota, johon se liittyy. Kyllähän siinä on positiivista voimavaraa, jos sen onnistuu esittämään oikealla tavalla. Ehkä se johtaa siihen, ettei ruumiin estetisointi ole enää niin sukupuoleen liittyvä juttu. On vain naisia. AV-M: Homouskin on räppipiireissä koko ajan enemmän pinnalla ja hyväksytympi asia, eikä koko seksuaalisuuden kysymys ole enää niin ehdoton. Ehkä Yung Leanin voi nähdä osoituksena siitä, etteivät sukupuoliroolit ole tuolle sukupolvelle enää niin ehdottomia. MUTTA SAMALLA SIINÄ ON KIUKUTTELEVA PIKKUTYTTÖASPEKTI, HOLTITONTA TUNTEELLISUUTTA JA ESTEETTISTEN ELÄMYSTEN PALVONTAA.” – ANNA BROTKIN 56 RUMBA. Tous les mêmes -videolla se on maskeerattu toinen puoli naiseksi ja toinen mieheksi. AB: Joo. Ja sittenhän on tietysti Kanye West, mutta Kanye on niin performanssitaiteilija, että hänestä on vaikea sanoa, mitä hän edustaa. SEHÄN ON TOISAALTA JUROTTAJA, SELLAINEN ’MINÄ EN TULE VALOKUVAAN’ -TYYPPI. AB: Sittenhän jollain Yung Leanilla osa sitä imagoa on se, että se on epäräppärin näköinen. Oliko Eminem ensimmäinen herkkisräppäri. Kalpea laiha pikkupoika kalastajahattu päässä. AB: Mutta vaikka sanoma on se, että ”vitun paska lehmä, mä haluan tappaa sut”, niin tuleehan siinä samalla paljastaneeksi, että sydän on särkynyt ja se tuntuu jossain
Sisäinen sadesuoja pohjassa. Ehkä miesräppärin täytyy luopua heteroidentiteetistä, jos haluaa tehdä jotain noin seksuaalista. Toki ei auta, että toistelen näitä ikivanhoja stereotypioita. Paino: 1,0 kg. Ei kun hetkinen, niitähän on kyllä. Selässä alumiinivahviste. Ulkopuoli 170Tpolyesteriä. AV-M: Naisräppärin pitää edelleen valita joku rooli, parhaassa tapauksessa muutama. AB: Mercedes Bentso teki just sen Munaton mies -biisin. AB: Yritin miettiä, millainen olisi miespuolinen Nicki Minaj. Mieti sellaista videota, jossa mies räppäisi pillujuttuja ja nainen olisi kainalossa. Tilavuus 50 l. Paino: 1,5 kg. AB: Luulen että se liittyy siihen, että henkilökohtaisista asioista puhuvaa naista pidetään edelleen vähän seonneena. Pitää olla poliittinen tai seksikäs, ei henkilökohtainen. Tuotenro: 37-323 Makuupussi Mitat: 230 x 80 x 50 cm. Joka ehkä edesauttaa sitä, ettei se olisi niin sukupuolisidonnainen asia, kenen vartalo siinä on esillä. Tuotenro: 45-675 Peitto Mitat: 190 x 75 cm. Tuotenro: 37-374 Matkareppu, polyesteria Päältä täytettävä pienempi lokero, jossa kiinnityshihnat. Tajusin, että se olisi jotenkin automaattisesti homo. EVA-materiaalia, paino 200 g. Miehellä avautuminen on kunnioitettavaa, naisella se koetaan vaivaannuttavaksi. Mukavuuslämpötila +16 °C, äärilämpötila +5 °C. AB: Alleviivatun hetero ja maskuliininen, mutta vartaloaan pienissä vaatteissa esittelevä mies. Ulkopuoli 170T-polyesteriä. Siinä se ikään kuin käyttää klassista machosanastoa niin päin, että se on osoitettu naiselta miehelle. Joku, joka olisi tosi diippi jutuissaan mutta ilman, että olisi Erykah Badu -tyylinen feministisekopäätyyppi. Mitat 70 x 35 cm. Kritisoidaan sitä, että miehet on niin ylitunteellisia. Ei tule heti mieleen. Miltä se näyttäisi. Ottaisivat iisimmin! AV-M: Videolla Mercedes Bentson kanssa sohvalla on pelkkiä naisia. Voitko kuvitella, että sen kainalossa olisi mies. Ehkä tästä on vielä se seuraava aste, jossa Mercedes Bentso heittää samaa läppää ja sen kainalossa kiehnää mies. Tuntuu, että ne naisräppärit, jotka puhuvat tärkeistä asioista, leimataan helposti höyrähtäneiksi. Mukana kiinnitysnarut, vaarnat ja säilytyslaukku. Drake voi olla vapaammin. Se meiltä puuttuu! AV-M: Ja jos miettii naisräppäreitä, niin jotain Draken tyyppistä kaveria olisi vaikea kuvitella. Vaikka onhan tietty gangstaräppikin seksuaalista. Paino: 1,5 kg Tuotenro: 37-324 399 1299 2490 1699 5490 45,Kupoliteltta + Makuupussi + Makuualusta = 33,Kupoliteltta + Peitto + Makuualusta = 3 tuotteen Festarisetti KUN OSTAT BILTEMASTA RAHAA JÄÄ VÄHÄN MUUHUNKIN! WW W.BILTEMA.FI ESPOO HELSINKI JOENSUU JYVÄSKYLÄ KAARINA KEMPELE KOKKOLA KUOPIO LAPPEENRANTA RAISIO RIIHIMÄKI SEINÄJOKI TAMPERE LAHTI VAASA ja VERKKOKAUPPA RUMBA 57. Mukavuuslämpötila: +8 °C, äärilämpötila: -1 °C. Nicki Minaj Lahden Summer Up -tapahtumassa 3.–4.7. Säädettävä kantojärjestelmä. Täyte: polyester 300 g/m2. Paino 1,8 kg. Kertsissä on sana ”sperma”. AB: Vaikea nähdä, kun tuo on niin överiä tuo miesläppä. Täyte: polyester 250 g/ m2. AV-M: Miesräppäri halun kohteena. Kesäfestareille! Kupoliteltta Roskilde sisäovessa on hyttysverkko. Tuotenro: 37-310 Makuualusta 1800 x 500 x 8 mm. NICKI MINAJ miestekijätkin pystyvät hyödyntämään paremmin sitä roolia, johon naistekijät on perinteisesti joutuneet. AV-M: Tuli heti mieleen Le1f, joka on tosi queer-tyyppi. AB: Mutta siinä otetaan seksuaalisen halun kohteeksi joku muu eikä yritetä itse tulla himoittaviksi
58 RUMBA
Pharrellin kolmet kasvot RUMBA 59. PHARRELL WILLIAMSIN kädenjälki kuuluu parissa tusinassa 2000-luvun alun suuria pophittejä. On selvää, että tuottajagurun töihin palataan tulevina vuosikymmeninä aivan kuten Quincy Jonesin ideoihin nykyään. Kolme Rumban kirjoittajaa kirjoitti oman näkemyksensä Pharrellin taidoista ja julkisuuskuvasta. Vaan millainen mies tämä joka paikassa vastaan tuleva visionääri on
Vastaus on tässä: ripaus poikamaista karismaa ja ulkonäköä, popin historian tuntemus, täydellinen ajoitus sekä ennen kaikkea joukko hyviä kavereita. Hittivapaa In My Mind (2006) unohtui jo matkalla kaupasta kotiin. Pharrell ja Chad eivät suostuneet jäämään anonyymeiksi studiorotiksi, vaan he esiintyivät kuvissa ja haastatteluissa ja tunkivat tekemiinsä kappaleisiin laulamaan, tanssimaan ja räppäämään. Erityisesti Pharrell halusi olla itse yksi niistä rapja poptähdistä, joille hän kirjoitti kappaleita. Pahimmillaan ne olivat toki liukuhihnamaisia, keskenään samoja soundeja ja riffejä kierrättäviä rykäisyjä. Mutta hittejä riitti silti vuoteen 2009 asti, jolloin Neptunes käytännössä loppui. Urbaanista musiikista nopeasti pop-artistien yhteistyökumppaneiksi levittäytyneen Neptunesin biitit olivat tunnistettavia, ja niitä yritti kopioida jokainen. $ 60 RUMBA. Pian he perustivat oman rockbändin, N.E.R.D:in. Haluat sen myöntää tai et. Sekä muille artisteille tehdyillä kappaleilla – joita on ollut tarjolla noin puolet keikkojen kestosta. Puff Daddy, Timbaland, Jermaine Dupri ja liuta muita nimiä synnyttivät käsitteen hiphop-tähtituottajasta, joka hallitsee paitsi hitit myös kiinnostavan soundija rytmimaailman. Tuohon maailmaan syntyi myös virginialaisten Pharrell Williamsin ja Chad Hugon tuotantoja sävellysduo Neptunes. Studiotyö oli alusta alkaen hänelle vain väline nousta parrasvaloihin. Pharrellin ainoan oman megahitin, Happyn siivittämä Girl (2014) on kuitenkin menestynyt jopa platinalevyn veroisesti. Chad Hugo jäi pian parinsa varjoon. Sillä hittisoundin tekijöille niin ei yleensä tehdä. Studiotekniikan kehittymisen myötä oli herätty siihen, että rap-levyllä puhelaulun taustalla voisi soida muutakin kuin Akai MPC -sämplerillä hakatut funksamplet. Vuonna 2000 vain taivas tuntui olevan kaikkivoipan hittisoundin löytäneen Neptunesin rajana, mutta kukaan olisi tuskin lähtenyt ennustamaan Pharrellille parin vuosikymmenen uraa sen parissa. Lisäksi löytyy vaatemerkkejä, levymerkkejä ja muita rap-julkkiksen statussymboleja. Hittisinglejä löytyy, mutta niissä hänen nimensä on useimmiten featuring-sanan perässä tai ei ollenkaan. Kuinka ihmeessä Pharrell on onnistunut näillä eväillä luovimaan itselleen yli 15 vuoden uran ja statuksen musiikillisena nerona, länsimaisena kulttuuri-ikonina ja ihka oikeana poptähtenä. Tai näkökulmasta riippuen Pharrell on nostanut heidän uransa valokeilaan. Pharrellin uran ovat nostaneet valokeilaan vuoroin Justin Timberlake, Jay Z, Snoop Dogg, Gwen Stefani ja Daft Punk. Eikä Pharrellin laulutaito ollut teknisesti edes sitä tasoa, jolla päästään Idolsin esikarsinnasta läpi – symppiksestä falsetista huolimatta. Se johtui siitä, että parhaimmillaan ne olivat täydellisen nerokasta synteettisen funkin ja hauskojen maailmanmusiikista lainattujen melodioiden ristisiitosta. Sen jälkeen Pharrellin nimi on esiintynyt ilman Chad Hugoa. Se myös kuuluu: tämän vuoden Pharrell-keikoilla ei ensimmäiseltä levyltä ole kuultu ainoatakaan kappaletta, vaan pääpaino on ollut uuden albumin biiseillä ja N.E.R.D.-hiteillä. Mitä halutummaksi soundi tuli, sitä enemmän Neptunes-tuotantoja alkoi eri levyillä ilmestyä ja sitä suurempi oli hutien määrä. Toki Pharrell on poptähti yksinäänkin, tavallaan. Pian maailma janosi lisää näitä visionäärejä – jopa melkein enemmän kuin räppäreitä. Urbaani musiikki kukoisti. On hänellä sentään kaksi sooloalbumia. PHARRELL Pharrellin ajoitus on täydellinen ja kaveripiiri laaja TEKSTI TEEMU FIILIN Kun The Neptunes -tuottajaduo nousi 1990-luvun lopulla julkisuuteen, rap ja r&b olivat syrjäyttämässä vaihtoehtobuumin laimentumisen myötä pahasti ummehtunutta rockia isoimpana valtavirtagenrenä. Hän on vain poptähti ilman perinteisen poptähden tunnusmerkkejä: pitkää liutaa levyjä ja soolokiertueita
Sulassa sovussa elävien ristiriitojen mies. Williamsilla on tarkka vainu sen suhteen, mikä musiikki myy – ja miten. PHARRELL Pharrell on bisnesnero TEKSTI SANTTU REINIKAINEN Pharrell Williamsin filosofia on yksinkertainen: se, että on osa massakulttuuria, ei tarkoita, etteikö voisi olla erityislaatuinen. Pettyneitä on vähän. Niinpä Pharrell otti ensimmäiset askeleensa elokuvamusiikin maailmaan Itse ilkimys -animaatioelokuvan ja sen jatko-osan soundtrackien säveltäjänä. Siis: eräs aikaansa parhaiten ilmentävistä poptähdistä. Teknologiabisneksessä Pharrell on mukana UJAM-pilvipalvelulla, jossa käyttäjät voivat tehdä omaa musiikkiaan verkossa. Ja niin edelleen. Bionic Yarn tekee muovipulloista vaatteita ja laukkuja. He eivät kuitenkaan juuttuneet tuttuihin kuvioihin vaan olivat pian läpimurtonsa jälkeen tuottamassa Britney Spearsia ja No Doubtia. Hänen i am OTHER -mediayhtiönsä tuottaa muun muassa YouTube-ohjelmia ja musiikkia. Seuraavaksi he muokkasivat poikabändissä uransa luoneesta ex-mikkihiirikerholaisesta nimeltä Justin Timberlake viileän crossover-tähden luotsaamalla hänet ajattoman Michael Jackson -soundin pariin. RUMBA 61. GQ-lehden taannoisessa artikkelissa hän selitti managerilleen, kuinka he saavat Kelly Clarksonin uuden levyn nousuun: ”Breikkaamme hänet ottamalla yhteyttä Sonyn televisio-osastoon. On itse asiassa aika harvoja aloja, joihin Williams ei olisi jättänyt ikinuorten käpälöittensä jälkiä. Ja kun hänen kakkososaan tekemästään Happy-kappaleesta tuli superdupersuosittu lasten parissa, hän tarttui oitis tilaisuuteen tehdä sen pohjalta lastenkirjasarja Penguin-kustantamon kanssa. Näkyvyys muotibisneksessä pitää Williamsin otsikoissa ja kiillottaa hänen brändiään urbaanina ja post-rodullisena, ehkä jopa post-sukupuolisena ikonina. From One Hand to Another -hyväntekeväisyysjärjestö ”auttaa lapsia ja nuoria saavuttamaan potentiaalinsa”. Se oli neronleimaus – yksi lukuisista, joita Pharrell on tuottajan ja eräänlaisen musiikkikonsultin rooleissa saanut. Sen lisäksi, että Williams on muokannut vuosien varrella soundiaan juuri riittävästi välttääkseen hapantumisen, hän on luovinut uusille markkinoille aina kun mahdollista. Täydellinen lista hengästyttää jopa voitatin lailla viisi tuntia paikallaan istuneen. Hommaamme Kellyn musiikkia Sons of Anarchyja House of Cards -sarjoihin. Williamsin ja Chad Hugon tuottajaduo The Neptunes pääsi 1990-luvun alussa mukaan bisnekseen r&b:llä ja löysi kultasuonen hiphopista vuosikymmenen lopulla. Tälle pohjalle Pharrell on uransa luonut. Ja mikä olisikaan uudempi markkina kuin markkina, joka koostuu ihmisistä, jotka eivät ole ehtineet kyllästyä vielä mihinkään (paitsi aamupuuroon, yäk) – lapsista. Pharrellissa aito intohimo yhdistyy opportunismiin; välittäminen miljoonasta projektista lyö kättä sen kanssa, ettei yhteenkään niistä ole oikein aikaa keskittyä. Hänen puoleensa ovat kääntyneet hittien ja katu-uskottavuuden toivossa kaikki Gwen Stefanista Daft Punkiin. Louis Vuittonin ja Gapin kaltaisten suurbrändien kanssa tehtyjen yhteistyökuvioiden lisäksi hänellä on omat vaateja kenkämerkit, Billionaire Boys Club ja Ice Cream Footwear. Lisäksi Pharrell on tökännyt aterimensa monenlaisiin patoihin. Albumi on niin televisioystävällinen, että siitä on leikki kaukana.” Luovien alojen perusajatuksiin kuuluvat uudistuminen ja relevanssin säilyttäminen. Hän on keski-ikäinen poikalapsi, ympäristöasioista huolestunut muotimoguli ja taiteellinen bisnesmies. Tuomarointi Yhdysvaltain Voice-ohjelmassa palvelee samaa tarkoitusta: massiivinen näkyvyys parhaaseen katseluaikaan laajentaa Williamsin mahdollista fanikuntaa sekä nuorempiin että vanhempiin ihmisiin, jotka olisivat ilman ohjelmaa autuaan tietämättömiä koko miehen olemassaolosta
Williams on jopa nimennyt levy-yhtiönsä (Star Trak) sarjan mukaan. Tuskinpa kuitenkaan kaukaisille galakseille sijoittuva televisioja elokuvasarja saa sen maanpäällisten ihailijoiden aikaa hidastumaan. Kun nelikymppistä, monilahjakasta musiikkimiestä kutsuu pojaksi, se ei ole niinkään alentavaa kuin leikittelevää. Onhan hän ollut keskuudessamme tavalla tai toisella jo 1990-luvulta lähtien: ensin osana tuottajaduo The Neptunesia, sitten rock-hiphop-yhtye N.E.R.D:iä. Mutta miksi miellämme tämän keski-iän keskellä elävän muusikon niin nuoreksi. Nekin. Vielä kun niitä laulaa kauniilla falsetilla, on poikamainen vaikutelma väistämätön. Hän on kantanut keskenkasvuista auraa muassaan jo yli parikymmentä vuotta. Siloposket. Kunhan on ensin raapaistu hieman pintaa. Netistä löytyy lukuisia kuvakavalkadeja, joissa on asetettu rinnakkain Pharrellista 2000-luvun alussa otettuja kuvia ja viime vuosien otoksia. ”Silkkaa akkainlehtikampetta!” voisi joku huudahtaa. Mikä tekee aikuisesta miehestä poikamaisen hahmon. Kun häntä edes ajattelee, tulee mieleen kuva silkkisestä hipiästä, virnuilevasta hymystä ja iloisista silmistä. Läpi hänen tuotantonsa biiseissä puhutaan tytöistä ja pojista, ei miehistä ja naisista. Ennen koko perheen Oscar-kelpoista hittiä Williamsia on kritisoitu lyriikoista, jotka tuntuvat pyörivän enemmän tai vähemmän navan alla. Itse asiaankin päästään. Toinen, huomattavasti todennäköisempi syy saattaa löytyä Williamsin musiikista. Yhdeksi syyksi Williamsin ilmeiseen nuorekkuuteen on epäilty erästä hänen harrastustaan. Kyllä vain, älä keskity pelkästään katsomaan vaan kuuntele myös. Miehen iätön olemus on pantu merkille laajemminkin. www.pharrellwilliams.com 62 RUMBA. heinäkuuta. Williamsin ensimmäiseltä soololevyltä In My Mind (2006) löytyvät muun muassa kappaleet That Girl ja Young Girl. Pojittelu ei kalskahda korvaan yhtä negatiivisella klangilla kuin tytöttely. Pharrell Williams (s. Tarkalla korvalla huomaa, että Pharrell Williams on lyriikoissaan kovin mieltynyt tyttöjen ja poikien hommiin. Viime vuonna ilmestynyt toinen soololevy oli taas lyhyesti ja ytimekkäästi nimeltään Girl, vaikka Williams kertoikin levyn olevan ylistys naiseuden monia muotoja kohtaan. Kyllä. Hänhän on niin sanottu trekkie (tai trekker), eli armoton Star Trek -fani. Tarkemmin sanottuna ulkonäöllisiä sellaisia. 1973) on mies, jonka naamassa eivät iän uurteet näy. 1990-luvun tekeleet on helppo pistää parikymppisen koltiaisen mielenliikkeiden piikkiin, mutta teema jatkuu vahvana myös Girl-levyllä (esimerkkinä Miley Cyrusin vahvistama Come Get It Bae, joka on yhtä coituksen vertauskuvaa). Himon ja aktin ympärillä pyörivät sanoitukset vievät mielleyhtymät helposti kiimaisiin ja hormonihuuruisiin teinivuosiin. Totta tosiaan, vain vähän on muuttunut, vaikka aikaa on kulunut 10–15 vuotta. Roisit jutut. Ehkä. Esimerkiksi yksi Williamsin suurimmista vierailuhiteistä, Britney Spearsin Boys (2002), kertoo siitä, kuka tykkää kenestäkin. Lapsenmielisyyttä moinen intoilu saattaa toki pitää yllä. Mutta ei syytä huoleen, jopa puristit voivat huokaista helpotuksesta. Pharrell Williams esiintyy Ruisrockissa 4. PHARRELL Pharrell on miehekäs poika TEKSTI HEINI STRAND Varoituksen sana: tämä juttu käsittelee ulkomusiikillisia asioita. Vaan kuka kieltää tekemästä niin vielä aikuisenakin. Oikean poikuuden mentyä pojittelussa on vallattomuutta ja hauskuutta. Myöhemmin hän on niittänyt nimeä tuottajana, kysyttynä vierailijana ja nyttemmin sooloartistinakin. Leikkimielisyys ja ilkikurisuus
He kyynelehtivät tosi-tv-ohjelmissa mutta osaavat olla paljastamatta itsestään liikoja. Se on fiksua. On se sitä turpeimmille hapantateille varmaan vieläkin, mutta enimmäkseen tuo aika on ohi. Nimibiisi on levyn ehjin ja kiinnostavin kokonaisuus. Milleniaalit, äidit ja isät rakastavat heitä. Kaikki ovat enemmän tai vähemmän keskiluokkaisten kotien kilttejä tyttöjä, jotka eivät ole opetelleet musiikkia niinkään bändikämpällä muiden hylkiöiden kiljuessa taustalla kuin erilaisissa oppilaitoksissa. Kappaleessa kevyt-Flying Lotus -säkeistö tekee tilaa ekstaattiselle kertosäkeelle, jossa Sanni vaatii yökyläilijää kohtelemaan itseään yhtä hellävaroen kuin hakkapeliä. Lapsi Heurekassa -kappale sukeltaa naivismiin. Minun tehtäväni ei kuitenkaan ole huolehtia siitä, vaikka sympatiseeraankin artistin tarvetta maksaa kytky-iPhonensa kuukausimaksu meidän muiden lailla. Jenni Vartiainen aloitti viulunsoiton viisivuotiaana. Suomen suurimman naisartistin valtikan viime vuosina omineella Jenni Vartiaisellakin on vain yksi kappale, jota on kuunneltu enemmän. Näihin ajatuksiin nähden albumi kuulostaa joitakin pilkahduksia lukuun ottamatta aika turvalliselta. Ei hän sitäkään ole, ihan. Valitettavasti kappaleen värikkyys 6,9 Sanni Lelu WARNER LEVYT 64 RUMBA. Vaikkapa Supernova on ihan kelpo moderni edm-stadionpoppis, mutta ei se testaa kenenkään vastaanottokykyä. Parhaimmillaan Sanni onkin kappaleissa, joissa suomalaisen radiopopin kaavat heitetään silppuriin. Sekä hän että Paula Vesala opiskelivat musiikkilukiossa. Sanni ei ole toiselta planeetalta kuin aikalaisensa. Samassa haastattelussa Sanni totesi, että viimeinen asia, jota hän haluaa, on olla ihan kuin kaikki muutkin. Hän kertoi Rumban haastattelussa tehneensä määrätietoisesti töitä muusikon uran eteen periaatteessa lapsuudestaan asti. Lauantai-iltana-kappaleessa en onnistu päättelemään, miten se eroaa Supernovasta riittävästi puolustaakseen paikkaansa levyllä. Jos tämä kaikki kuulostaa tutulta, se johtuu vain siitä, että se on tuttua. Soita mua (S&M) -biisin surrealistinen dancehall innostaa ja päihdyttää. Toki se olisi saattanut olla kaupallinen hirttosilmukka. Siitä ei tarvitse tykätä, mutta samasta kuosista on muutkin nykyhetken suositut suomipopparit leikattu: he ovat sisäsiistejä, kohteliaita ja ammattimaisia. Se kuulostaa pääväreissä kiiltäviltä Duplo-palikoilta, Mikko Mallikas -kirjoilta ja mansikkajätskiltä. Rumban oma Samuli Knuuti vertasi Imagen taannoisessa haastattelussa Haloo Helsingin nuoria ihannevävyjä nuorisopoliitikkoihin. Sanni aloitti viulunsoiton kuusivuotiaana, ja kymmenen vuotta myöhemmin hän oli jo kirjoilla Sibelius-lukiossa Helsingissä. Sannin pitäisi päästää peto irti SANNI on Lohjalta. On sääli, ettei levyllä ole hypätty rohkeammin siihen nurjaan rinnakkaistodellisuuteen, joka tuntuu stalkkaavan ikkunan takana jossain Sannin imagon reunoilla. Albumi jättää kuitenkin pätevistä radiopopsävellyksistään huolimatta – tai pikemminkin niiden vuoksi – liian usein valjun maun. Se on varmaankin Suomen keskimääräisin paikkakunta. Levyn esikoissingle 2080-luvulla on monsteri: tätä kirjoittaessani sitä on kuunneltu Spotifyssa noin 3 250 000 kertaa. Mediatoimistot ja levy-yhtiöt rakastavat heitä. Sannin Lelua koskevissa puheissa toistuvat ”löylyn heittäminen kiukaalle” ja halu ”testata, osataanko tätä ottaa vastaan”. Oli aika, kun kotimaisessa rocklehdistössä Oulunkylän Pop & Jazz -opisto (nykyinen Pop & Jazz Konservatorio) oli automaattisesti kirosana. Hänen äitinsä on yritysvalmentaja, isäpuolensa päiväkodin johtaja ja isänsä sähköasentaja. Haloo Helsingin Elli on musikaalisesta perheestä. Sekä Sannissa että Lelu-albumissa on hiipivää vaaraa ja villiyttä, mutta nämä osa-alueet on lopulta kesytetty syömään kädestä. Siinä ei tietenkään ole mitään vikaa
Sellaiset kohdat kuten ”hitaasti tapat mut”, ”pidät mut lämpimänä” ja ”hallusinaatio” vihjaavat, että kokaiini on tekijöille vieras juttu. Hyvä niin, mutta vanha sääntö pätee: kirjoita siitä, minkä tunnet. Sanoituksissa on muutenkin, no, sanomista. ainoastaan korostaa tekstin ydinajatuksen mielikuvituksettomuutta. Biisin teema on koskettava. Sannin ja luottotuottaja Hank Solon luontaisen sävellystaidon huomioon ottaen se levy olisi voinut olla jotain aivan erityislaatuista. Ymmärrän, että Kokaiini-kappaleen tekstin huumevertauksilla on tavoiteltu kohtalokasta film noiria. ”Mitä jos ne näkee, mikä mä oon” on ollut varmaan aika monen erilaiseksi itsensä kokeneen nuoren mielessä koulupäivinä, jotka tikittävät loppua kohden tuskaisen hitaasti otteestaan päästämättä. Lelu ei valitettavasti ole se levy. Sannin mukaan jokin levyn versioista oli kokoelma underground-taidebiisejä, joista hänen oma äitinsä ei olisi tajunnut sen siunaamaa. Mitä jos ne näkee -kappaleessa sääntö muuttuu sanoiksi ja säveliksi. Periaatteena voi kuitenkin pitää, että käyttäessään jotakin huumausainetta metaforana kannattaa olla perillä sen luonteesta. SANTTU REINIKAINEN ”SEKÄ SANNISSA ETTÄ LELUALBUMISSA ON HIIPIVÄÄ VAARAA JA VILLIYTTÄ, MUTTA NÄMÄ OSA-ALUEET ON LOPULTA KESYTETTY SYÖMÄÄN KÄDESTÄ.” LEVYT JENNI SAL ONEN RUMBA 65. ”En haluu tietää tästä maailmasta, jossa mä en saa sua.” Taas tätä
Sitten odotetaan uutta materiaalia. Popin tekeminen ja kulutus noudattavat kapitalismin logiikkaa. JOONAS KUISMA 7,2 Anssi Kela Nostalgiaa FRIED LEVYT AJ SA V OL AINEN 66 RUMBA. Se erottaa popin niin sanotusta korkeakulttuurista, joka toistaa ja varioi antiikin klassikoita, tavoittelee ideaalia tai heijastaa kansanluonnetta ollen siten jotain ”ikuista”. Yllätysmomenttia sillä ei kuitenkaan enää ole. Paperi T:n Malarian pelko -debyyttialbumia tuntui kuuntelevan samanaikaisesti suuri joukko ihmisiä, jotka jakoivat yhteisen kokemuksen. Nostalgiaa-kappale sanoittaa täydellisesti pisteen, johon hän on tullut: ”Me ollaan dinosauruksii ja eilispäivän uutisii / vanhat pierut haihtumassa uusiin tuuliin”. Se oli perverssi kokonaisuus: kuin olisi seurannut aktia, joka on samanaikaisesti groteski ja kiehtova. Miten hänestä kehittyi latteuksia vasemmalla kädellä tuuttaava kirjoittaja, joka kehtaa laulaa: ”Aamu valkeni kuin ydinpommi / mun maailmaan iski sun paineaaltos”. Eilispäivän uutinen KERTAKÄYTTÖISYYS on yksi niistä monista negatiivista määreistä, joita populaarikulttuurin käsitteelle on annettu sen syntymästä 1800-luvun lopulta asti. Ollaan 2010-lukulaisen populaarikulttuurin periongelman ytimessä, ja Kela tietää tämän hyvin. Internetin myötä kulutussykli on kiihtynyt. Sen uutuusarvo perustui paradoksaalisesti vanhan kierrättämiselle, yhdelle ”korkeakulttuuria” ja ”poppia” yhdistävistä ilmiöistä. Tukea sille antaa hölmöhkö Tanssilattialla-kasaridisko. Se on sointi, jonka kuuluessa Kela katselee laakson muita elukoita Jylhäkalliolta. Levyn paras biisi on Piirrä minuun tie, joka alkaa mahtavalla Foreigner-pastissilla päätyen kotimaan tiukimpaan Leijonakuningassoundiin. Nummelan (2001) jälkeen unohduksiin painunut artisti ponnahti takaisin levylistojen ja festarikiertueiden eturiviin hakemalla vaikutteensa 1980-luvun suosikkibändeiltään. Markkinoille esiteltävän tuotteen pitää sisältää riittävästi uutuusarvoa, jotta se kiinnostaa kuluttajamassaa. Silti edellisen levyn menestykseen ei mitenkään voi enää yltää. Tuomari Nurmio kuppasi sen jo tyhjiin Tuhma hauva -laulussaan. Nummelan jälkeen Kelaa pidettiin taajama-Suomen herkkänä tulkkina. ”Olen ihan saatanan onnellinen Kelan puolesta”, kirjoitti kriitikko Niko Peltonen Nuorgam-verkkomediassa. Sanoitukset tuottavatkin Nostalgiaa-albumin suurimman pettymyksen. Kun se on kulutettu, pitää kehittää uusi konsepti, jota myydä ihmisille. Kelan parhaan tekstin on tehnyt kolmasluokkalainen Veera Ahola, jonka kevätpörriäisrunon Kela taannoin sävelsi. Kuukautta myöhemmin levy on siirtynyt osaksi netin folklorea: sananparsiksi, meemeiksi ja inside-vitseiksi. Kulttuurituotteesta saatavan dopamiiniryöpyn – tuotteen asiakkaalle tuoman arvon – on oltava nopea ja helposti saatavissa. Levyn välittömyys herätti silti sympatiat. Uudelleen saavutettua suosiota voi korkeintaan ylläpitää, jos singleksi valittu nimikappale kantaa Levoton tyttö -hitin tavoin radiosoitossa. Tulos oli rohkea ja aito, vaikkei Anssi Kela -albumi mikään kympin levy ollutkaan. Nyt Kela julkaisee Nostalgiaa-albumin, jota hän kutsuu edellisen levyn sisareksi. Kyllästymisväli ja ihmisten keskittymiskyky ovat lyhyemmät kuin koskaan ennen. Temppu on jo nähty. Nahkaa ja luuta on ihan mainio princeily, jonka eroottinen koirametafora ei kuitenkaan toimi. Molempien levyjen soinnin estetiikka on sama, vaikka uutuus viekin kasarirevittelyn vielä pitemmälle. Anssi Kelan vuonna 2013 ilmestynyt kasarilevy yllätti markkinat ilmestyessään. Ilmiöt syntyvät ja unohtuvat hetkessä. On raadollista, että Kela on nyt tehnyt musiikillisesti paremman levyn kuin kertaakaan urallaan
Se ei yritä animoida henkiin brittipopin viatonta kuvastoa tai ihannoitua versiota menneestä Lontoosta eikä julistaa oman historiansa merkittävyyttä todistelevien keski-ikäisten muusikoiden uudelleen löydettyä optimismia. Blurin tuotannosta Magic Whip muistuttaa eniten vuoden 1997 nimikkolevyä, vakavoituneen ja kriisiytyneen yhtyeen parhaaksi muodostunutta teosta, jonka jälkeen julkaistut 13 ja Think Tank olivat odotukset täyttäessäänkin lopulta venytettyä epilogia sille hetkelle, joka vuonna 1997 tavoitettiin. Samalla vanha maailma ja sen merkit heidän ympärillään ikääntyvät ja murenevat kuin saarivaltion rantaviiva merenpinnan noustessa. Mikään sillä ei kuulosta Spinal Tapiltä. Kaukoidän tematiikka kulkee albumin kerronnassa luontevana jatkeena nyökäten tutulle kuvalle Aasiasta vieraantuneisuuden maantieteellisenä esityksenä. JONI KLING 7,7 Blur The Magic Whip PARLOPHONE LEVYT RUMBA 67. Nämä tiedostetun vieraannuttamisen elementit tekevät Magic Whipistä sen kauniin ja kekseliään levyn, jota kannatti odottaa – Blurin parhaan kahdeksaantoista vuoteen. Magic Whipin ankkuroiminen syntypaikkaansa osoittaa laajaa ymmärrystä sitä brittiläisen orientalismin perinnettä kohtaan, josta popkulttuurin aikana tulee uusi kansallisen omantunnon väline. Magic Whip antaa syyn huokaista helpotuksesta. Mikään sillä ei kuulosta laiskalta paluulevyltä ilmeisillä fan service -herkuilla koristeltuna. Ballardin Empire of the Sun -romaanista ja Gary Numanin Dance-levyn luonnosmaisuudesta scifi-elokuvien hyökkäävästi väritettyihin dystopioihin ja David Bowien 1980-luvun levyjen loputtomaan itämaisen kitschin viljelyyn. Sen jälkeen alkoi tajuta, miten hyvin kappale olisi sopinut johonkin Spinal Tap -elokuvan reunion-kohtaukseen. Silloin lavalle oltiin tuomassa yhtyettä, joka ensimmäistä kertaa uransa aikana tuntui menettäneen suuntavaistonsa. Se kuulosti vanhan Blur-fanin korvaan majesteetilliselta – noin kahden minuutin ajan. Tuo episodi on kuitenkin siivottu maton alle. Kuinka moni enää muistaa Lontoon olympialaisten alla vuonna 2012 julkaistun Under the Westway -tekeleen. Se ulottaa leväperäisimmät ominaispiirteensä uuteen maanosaan – sen sivistys tulee itään ainoastaan kuolemaan. Vanhan maailman kulttuuri on ylitsepursuava, dekadentti ja ekspansiivinen. Myös Magic Whip syntyi eräänlaisen retriitin kautta yhtyeen jäätyä jumiin Hong Kongiin kesän 2013 kiertueella. Kaunis haamu menneisyydestä YHTYEEKSI , joka on tehnyt liian vähän virheitä oppiakseen niistä, Blur hoiti paluunsa tyylikkäästi. Jos Blur olisi vuonna 2015 yrittänyt tehdä leimallisesti englantilaiselta kuulostavan albumin, olisi se kuulostanut joko parodialta tai impotentilta historismilta. Näin Blur väistää taitavasti sen pöhöttyneisyyden uhan, jota Under the Westway sai pelkäämään. Brittipopin tuhoutumisprosessi oli hallittu katastrofi, ja se kanavoitiin albumiksi Reykjavíkissa – yhtäkkiä muodikkaaksi kohonneessa kaupungissa syrjäisellä saarella, joka silloisessa Euroopassa symboloi ulkopuolisuutta, kulttuuripääkaupunkien ja urbaanin maailman jälkeistä päätepistettä. Sen kuva Aasiasta vaihtelee hienostuneisuudessa J.G. Magic Whip on muotokuva yhtyeestä, jolla ei ole enää täysin varmaa jalansijaa nykypäivässä. Uusiutuminen voi olla myöhäistä, mutta aina voi astua vieraalle maalle. Jos Islanti edusti 1990-luvun Blurille apokalypsiä, on Hong Kong sitä seuraava maisema: toismaailmallinen, epätodellinen ja hiipuva. Oasiksen vääjäämätön paluu parin vuoden sisällä pitää näistä maneereista kyllä huolen. Nyt oman sukupolvensa lipunkantajat ovat eksiilissä, entisessä kruununsiirtomaassa, missä Union Jack on pelkkää kangasta. The Magic Whipin julkaisua on odotettu juuri sinä toivottuna comebackinä, joka todellisuudessa tapahtui jo kolme vuotta sitten
Synkkiä sävyjä oli enemmän. Kaikki on satua (2012) ja Jossain on tie ulos (2013) eivät yltäneet aivan samalle tasolle, vaikka sisälsivätkin yksittäisiä todella hyviä, jopa taianomaisia biisejä. Paljon poprockia suurempaa MUSTA laatikko on Pariisin keväälle tavallaan sekä viides että kolmas levy. Tuunelakin voisi luotsata vain yhtä tasapaksun ammattitaitoista festaribändiä. Sitä tehdään Suomessa paljon, jos kohta useimmiten paljon tätä huonommin. Tietysti kuulokuvat ovat oleellisesti samankaltaisiakin: Tuunela on vahva auteur-persoona niin säveltäjänä, sanoittajana kuin laulajana. Parhaimmillaan silkka melodioiden euforia pelasti paljon, väkinäisimmillään (varsinkin Jossain-levyllä) Pariisin kevät alkoi kuulostaa vähän liikaa CMX:ltä. Periaatteessahan kyse on modernista, mollivoittoisesta poprockista. Sitten Tuunela tietysti meni ja tuotti CMX:n parhaan levyn 15 vuoteen. Minulle Pariisin kevään bändiytyminen on ollut jonkinlainen ongelma: pidän Meteoriittia (2008) pienenä anarkistisena mestariteoksena ja Astronauttia (2010) yhtenä täydellisimmistä suomalaisista poplevyistä koskaan. NIKO PELTONEN 8,4 Pariisin kevät Musta laatikko SONY LEVYT KERT TU MALINEN 68 RUMBA. Jotain Pariisin keväälle taisi kuitenkin tapahtua niillä kohdin, kun se kesällä 2010 muuttui ”oikeaksi bändiksi”. Paitsi että Pariisin kevät entiteettinä oli muuttanut muotoaan, tuntui Tuunelan laulunkirjoitusta näillä levyillä leimaavan tietynlainen etsimisen ja hapuilun fiilis. Yksin studiossa voi nysvätä mitä tahansa, yhtyeelle kirjoittaminen onkin sitten rajoitetummissa puitteissa toimimista. Mustalla laatikolla hänen viimeaikainen visionsa saa toistaiseksi parhaan ilmiasunsa. Avausraita Vapaus saa odottaa, dramaattinen Hän saapuu luokseni pimeydessä tai goottipopklassikolta kuulostava singlebiisi Haamupuhelu ovat tästä hyviä esimerkkejä. Kaikki kunnia yhtyeelle, mutta kyllä Pariisin kevään ainutlaatuisuus tuntuisi edelleen olevan Arto Tuunelan vision ainutlaatuisuutta. Arto Tuunelan sooloprojektina toteuttamat kaksi ensimmäistä albumia kuulostavat oleellisesti erilaisilta kuin nämä Pariisin kevät -nimisen yhtyeen tekemät. Aivan omia huikeita lukujaan ovat Voimakivet ja päätösbiisi Jokin työntää mua kohti reunaa, joissa tavoitettu vastustamaton ja intensiivinen mantramaisuus tuntuu olevan tämän uuden Pariisin kevään ilmaisun ytimessä. Nostattavat sävelkulut ja lievä pahaenteisyys kohtaavat monella raidalla täydellisesti. Tuo muuntautuminen on varmasti ollut välttämätön, mutta tulevaa tuotantoa ajatellen hankala. Sen sijaan hän näyttää haluavan tehdä musiikkia, jossa modernin runouden viitteellisyys kohtaa klassisen romantiikan ja ihmisen herkimpien melodiareseptorien kutittelun. Tuntuu kuin kaikki ne palikat, joita parilla edellisellä albumilla yritettiin sovittaa vääränmallisiin koloihin, olisivat yhtäkkiä löytäneet oikean paikkansa. Liekö tällä sitten mitään tekemistä sen kanssa, että Musta laatikko on Pariisin kevään paras levy viiteen vuoteen, siis Pariisin kevät -nimisen yhtyeen kirkkaasti paras levy
Se saa toivomaan, että Jaakko Eino Kalevin parhaat hetket ovat vielä edessäpäin. SUSANNE SALMI Jaakko Eino Kalevi Jaakko Eino Kalevi WEIRD WORLD 8,0 LEVYT HARLEY WEIR RUMBA 69. Kuvaava esimerkki on levyn alkupuolella kuultava Double Talk, jossa Jaakko sanailee rakkauselämästään vailla ryppyotsaisuuden häivää. ”We talk double talk / we think double thoughts” -tyyppiset lyriikat ovat itsestäänselvyydessään niin nerokkaita, että ne olisi tehnyt mieli keksiä itse. Lähes täydelliseksi hiottu ulkokuori tekee levystä liiankin helposti pureskeltavan. Sonja Immosen laulu ja Jorja Rennin saksofoninsoitto viimeistelevät kokonaisuuden ja osoittavat, että Jaakon visiot taipuvat myös muiden toteutettaviksi. Naivistinen tarinankerronta ei takerru arkielämän realiteetteihin vaan raportoi suurista tunteista lapsekkaan mutkattomasti. Kotimaa kun taakse jää JYVÄSKYLÄSSÄ syntynyt Jaakko Eino Kalevi on kulkenut pitkän tien pääkaupungin kautta maailmalle. Mutkattomuus on kuitenkin kaksiteräinen miekka. Jaakon vahvuus piilee konstailemattomuudessa. Niissä tilanteissa kertoja on äkkiä totaalisen yksin, eikä hänestä välitä enää kukaan. Hitaasti kasvava kuusiminuuttinen jättää maestron fyysisen hahmon taka-alalle ja nostaa sen sijaan parrasvaloihin hänen säveltäjänlahjansa. Esimerkiksi Don’t Ask Me Why sopisi erikoisista lyriikoistaan huolimatta keskiluokkaisen fine dining -ravintolan taustamusiikiksi. Myöskään sanoittajana mies ei turhia kikkaile. Itse asiassa koko hänen historiansa loistaa nyt poissaolollaan. Hän tekee musiikkia entisen raitiovaununkuljettajan itsevarmuudella: eteneminen on tasaisen varmaa, ylimääräiset kaarteet tarpeettomia. Kosmopoliittius onkin kenties eräs niistä velvoitteista, jotka on täytettävä levyttääkseen maailmankuulun Domino Recordsin Weird World -alamerkille. Mennyttä on se kotikutoisuus, joka maustoi Jaakon levytyksiä vielä muutama vuosi takaperin. Artistin tulevaisuudelta onkin lupa odottaa mitä tahansa. Erityisesti albumin loppupuolella on tyhjäkäyntiä – kappaleita, joita kuuntelee mielellään, mutta jotka eivät lopulta jätä muistijälkiä itsestään. Albumin voisi soittaa alusta loppuun missä tahansa kotibileissä, eikä kukaan vieraista häiriintyisi kuulemastaan. Kaikki vaihtoehdot klubihiteistä psykedeelisiin sinfonioihin ovat avoinna. Miehen olemus ei ole muuttunut miksikään sitten vuoden 2010 Modern Life -albumin, mutta musiikillisesti loikat ovat olleet sitäkin suurempia. Saman kutkuttavan naivismin piiriin kuuluu myös Deeper Shadows -kappaleen nokkahuilusoolo, joka on samalla yksi ainoita yhtymäkohtia Modern Lifen aikaiseen DIY-tunnelmointiin. Onneksi päätösraita, suomeksi sanoitettu Ikuinen purkautumaton jännite, on toista maata. Introkappale JEK on kuin symboli uudelle alulle: sen ainoat lyriikat (”Minun nimeni on / Jaakko Eino Kalevi”) kuulostavat enteeltä, kurotukselta kohti aiempaa merkittävämpiä yleisöjä. Laulujen maailma on korostetun mustavalkoinen: rakkaus ylittää kaiken – paitsi tietenkin silloin, kun sitä ei ole. Liekö syynä Jaakon viimeaikainen oleskelu Berliinissä vai newyorkilaistuottaja Nicolas Vernhesin kädenjälki – joka tapauksessa uusi albumi kuulostaa korostetun kansainväliseltä
LEVYT Kevään ja alkukesän olennaiset punklevyt TÄMÄNKERTAISESSA levykatsauksessa kotimainen ja ulkomainen punk ottavat mittaa toisistaan. Bändi on julkaissut tänä vuonna jo kolme minilevyä, joista Aina mun pitää -ep (Sony) sisältää bändin euroviisuhitin. Siis helppo juoda ja helppo unohtaa. Karanteenin kanssa tehty Split 7” (Punk&Pillu) jatkaa samalla linjalla ja kertoo muun muassa haisevista miehistä. Levyistä paras on Oma Rauha (Airiston punk-levyt), joka lienee hardcoreinta Kurikkaa ikinä. JARI L AM Pertti Kurikan nimipäivät. Vaikka Tornion taidepunkretkue on sittemmin päivittänyt Stoogesja Stockhausen-diggailunsa kansantajuisemmaksi, bändi on yhä eksentrinen. Nykypunkin parhaisiin biisintekijöihin kuuluvan Joni Ekmanin johtama bändi pörisee ja särisee kuin sähkötuoliin kytketty Jay Reatard, mutta yhtye ei silti jää lofi-estetiikkansa vangiksi. Suomalainen veri oli tällä kertaa amerikkalaista ja ruotsalaista sakeampaa, sillä suomalaisbändit nappasivat kokonaisarvosanakseen ”hyvä” ja ulkomaalaiset vain ”tyydyttävä”. 35-vuotiaalla Poison Idealla on kuitenkin Agnostic Frontia enemmän pilkettä silmäkulmassa, mikä näkyy Confuse and Conquer -levylle (Southern Lord) ympätyissä pompööseissä kitaratilutteluissa ja Supersuckers-tyylisessä southern-vibassa. Kokopitkien levyjen lisäksi arvostelussa on muutama ep. The American Dream Died (Nuclear Blast) on silti selkeä parannus vuoden 2011 My Life My Way -levyyn. Äänittäjä Kalle Pajamaa on ymmärtänyt jättää soundit suttuisiksi, ja lopputuloksena on Maho Neitsyt -tyylinen hallittu kaaos. Mongopunkbändi Pertti Kurikan nimipäivillä on pitänyt kiirettä. Big fucking surprise. Big fucking surprise. 17 vuoden takaisen The Shape of Punk to Come -klassikon jälkeen levytyspaineet ovat varmasti olleet kovat, mutta uumajalaisbändi ratkaisee asian kusemalla tarkoituksellisesti omiin muroihinsa. Toisin kuin moni muu Dead Moonin ja Wipersin jalanjäljissä kulkeva yhtye, Splits on tajunnut, että soittaakseen raakaa ja melankolista punkia on oltava oikeasti vereslihalla. Siinä missä Millencolin luottaa tuttuun kaavaan, comebackin tehnyt Refused pistää paikat säpäleiksi. 1980-luvun alussa Terveet kädet oli Suomen oudoin hard corebändi. Musiikki on pätevää metallivaikutteista hardcorea kitarasooloja ja rytmisiä knoppeja unohtamatta. MERVI VUORELA Kirjoittaja on vapaa toimittaja ja kirjailija, jota valtio vihaa. 11. Parhaiten se näkyy Läjä Äijälän makaabereissa teksteissä, jotka käsittelevät Lapin helvetti -levyllä (Svart) kuolemanpelkoa ja ihmismielen varjopuolta. Mukana on aiempaa enemmän muskeleita, vaikka Nuclear Blastille ominainen siloposkituotanto häivyttääkin biisien terävimmät särmät. 70 RUMBA. Mikäli ruotsalaisen Millencolinin kahdeksas levy True Brew (Epitaph) olisi olut, se olisi miedosti humaloitu hedelmäinen lager. Jos ajatus ei hymyilytä sinua, emme voi olla ystäviä. Biisit ovat miehekästä myllytyshardcorea bandana-huiveja säästelemättä. Toisella puolen Amerikkaa Portlandissa hardcore soi vähintään yhtä vihaisesti. Sävellykset ovat ensiluokkaisia, ja Ekmanin ulosanti tuo mieleen vesikauhuisen Darby Crashin. Se on sanojen väliin jäävä sydänsurujen kieli, jota solisti Kiti Eloranta tulkkaa kylmäävällä antaumuksella. Tamperelaisen The Achtungsin kolmen biisin ep Lies Again (Ken Rock Records) tarjoilee autotallipunkia isolla (ympyröidyllä) A:lla. Särmää puuttuu myös Roger Miretin laulutyylistä, joka tuo mieleen Schwarzenegger-imitaation. Politiikkaa voi julistaa ulkokohtaisestikin, mutta sydämen asioissa ei voi feikata. LEVYLLÄÄN newyorkilainen The Agnostic Front kertoo meille, kuinka amerikkalainen unelma on kuollut. HELSINKILÄINEN garagepunknelikko The Splits luottaa II-levyllään (Dirtnap) kieleen, jota puhutaan kaikkialla maailmassa. Geneerisyydestään huolimatta True Brew on vakaalla ammattitaidolla tehty skeittipunklevy, jolla Bad Religion -filtterin läpi suodatettu melodinen paahto kohtaa kirkasotsaisen ’läpi harmaan kiven’ -eetoksen. Kappale ei ole millään muotoa yhtyeen paras, mutta nojaa bändin ydinosaamiseen: junttaavaan punkriffiin ja osuvaan tekstiin. Freedom-levyn (Epitaph) avaava Elektra on vielä tuttua Refusedia nykivine rytmeineen ja hysteerisine lauluineen, mutta sen jälkeen yhtye sukeltaa syvälle tuntemattomaan
Nicolas Jaar puolestaan hapuilee Burialin kaltaista esteettistä yleislahjakkuutta Nymphs-12-tuumaisellaan. OSKARI ONNINEN Lisää kirjoittajan aivoituksia voi lukea esimerkiksi Ylioppilaslehdestä. Viisi tähteä ja purkkapallo! JOS Hey QT on kesän odotetuimmat kolme minuuttia festivaaleilla, seuraavat seitsemän minuuttia ovat ne hetket, kun Suvilahdessa täpötäysi teltta pääsee kokemaan Shamirin Call It Offja On the Regular -kappaleet. Häntä voisi analysoida loputtomiin rodun, sukupuolen ja seksuaalisuuden kautta. KOLMEN tähden musiikkituotteita ovat Speedy Ortizin Foil Deer ja Joanna Gruesomen Peanut Butter. Jos tätä saisi jumppaan, menisin! Jos tätä saisi Euroviisuihin, katsoisin! Onneksi PC Musicin QT ja Sophie, joita tällä kokoelmalla ei ole, saapuvat sentään Turku Moderniin. Tosin siksi, että Tame Impalasta tulee kappale kappaleelta suurempi tähtibändi, vaikka myös UMO parantaa levy levyltä. Tutkailla kannattaa myös Jenny Hvalin Apocalypse, Girl -uutuus, jolla syvän vasemman laidan norjalaisartisti tuo ambientiinsa rumpukoneen verran 1990-luvun puolivälin Stereolab-scifiä. Paikoin Herndon soi kuin hologrammien kirkkokuoro, mutta Interference ja Chorus ovat jopa koukuttavia lauluja rikkinäisestä tietokoneesta. . Unknown Mortal Orchestra sen sijaan näyttää jääneen ikiajoiksi Tame Impalan pikkuveljeksi. . . . Tiedoksi saatettakoon, että parasta, mitä tänä keväänä ja tulevana kesänä saattaa kuunnella, on PC Music vol. . Ensimmäinen on turhan kevyt toisinto emosta ja Pavementistä tykkäävän kirjallisen jenkkibändin kahden vuoden takaisesta Major Arcana -debyytistä. Säveltäjän toinen levy Platform on elektronista musiikkia ihmisyyden, teknologian ja niiden tulevaisuuden ristipaineesta. Raportti indiekentältä OSKARI Onninen tarkasti kiinnostavimmat albumit, mitä suurten levy-yhtiöiden ulkopuolella on kevään mittaan ilmaantunut. Multi-love on edeltäjiään analogisempi ja paikoin jopa äklömakea psykedelialevy, jolta kannattaa poimia ainakin Can’t Keep Checking My Phone -single ja Necessary Evil, joka on vuoden paras Ariel Pink -kappale, jota Ariel Pink ei ole tehnyt. Aikakirjoihin kirjattakoon, että kevään 2015 parhaan indiemusiikin kulinaristinen vastine on täysi suullinen Hubba Bubbaa. . Neljä tähteä ja virusturvaohjelma myös Herndonille! NÄIDEN jälkeen voidaan puhua niin kutsutuista uraputkiartisteista, jotka odottavat edelleen jättiosumia, mutta kykenevät kolmen ja puolen tähden levyihin. LEVYT ALOITETAAN julistuksella. Tärkeintä on silti, ettei hänen Ratchet-debyyttinsä ei jää parin hitin ihmeeksi. Neljä tähteä ja Princen juliste! Neljä tähteä voidaan lisäksi jaella Nicolas Kivilinnalle, jonka En etsi valtaa loistoa vie milloin Juice Leskisen pään sisään, milloin samoihin kosmisuuksiin Pekka Strengin kanssa – olematta kuitenkaan hippi. Jenkkibändi Joanna Gruesome puolestaan osaa tiivistämisen lahjan: 10 muotovaliota kappaletta 20 minuuttiin on sopiva annos duurihöttöpoppia, sillä puolessa tunnissa huomaisi kuulleensa kaikki nämä kappaleet jo aiemminkin. Jos olisin räppituottaja, kuuntelisin tämän levyn hyvin tarkkaan. . Ilolla saattoi seurata myös, ettei Holly Herndonia suotta signattu 4AD:lle. Toinen kotimainen hienous on Vasas flora och faunan eli Cats on Firen Mattias Björkasin ja Iiris Viljasen yhtyeen debyytti, joka lienee suomalaisinta koskaan ruotsiksi esitettyä popmusiikkia. . Laulaja-lauluntekijä Torres löysi Sprinter-levylleen vielä hieman grungea ja 1990-luvun PJ Harveytä, mikä riemastuttanee ainakin tiedottajia, jotka harvemmin osaavat hänen kaltaisiaan muusikoita muuhun verrata. . . . . . KAHTEEN tähteen jää tästä satsista vain Waves of the Echon debyyttialbumi Fading Daylight, Bright Nights, joka ei itsessään tarjoa muisteltavaa, mutta kaivaa pään sisältä muistijälkiä 2000-luvun puolivälistä, jolloin kotimaisilla, englanniksi laulavilla indiebändeillä oli ehkä tyylillinen visio, muttei vahingossakaan minkäänlaista persoonaa. Shamir on 2010-lukulaisen musiikkikirjoittajan unelma-artisti. 1 -kokoelma. . . ½ RUMBA 71. Kymmenen kappaletta, jotka kuulostavat aivan Flubberilta, maailman mahtavimmalta mönjältä. .
BLA CK PEIDER 72 RUMBA
Suunnittelu, premedia, manager, tilausjärjestelmät, crossmedia, painotuotteet, pakkaukset, myymälämainonta, messuja tapahtumaratkaisut, tilaratkaisut, logistiikkapalvelut ja kalenterit – vain muutamia mainitaksemme www.lonnberg.fi. Untitled-3 1 8.1.2013 14.04 Lönnberg on Suomen monipuolisin
House-sävyjä löytyy kuitenkin hieman enemmän kuin xx:n kappaleissa. En minä kanavaa vaihda, kun se ruutuun tulee. JF: Tämä on aivan röyhkeä. Tässä kappaleessa on tosi hieno lead-kitara, kuuntele! Se tuo mieleen – yllätys yllätys – The xx:n. JF: Kivat gospel-kuorot taustalla. Ricky-Tick Big Band & Julkinen sana Talutushihnassa Ricky-Tick Big Band palaa tanssikansaa villitsemään. Tämä on parempaa kuin The xx. Tämä on samaa jatkumoa. Viedäänkö tässä nyt jäätä eskimoille. TF: Mutta onko se sitten hyvä asia, että biisi hukkuu vähän massaan eikä sen alkuperää erota. Meno ei ole The xx:stä hirveästi muuttunut. Katéa This Ain't Love Suomalainen Katéa tekee musiikkia Florence and the Machinen ja muiden vastaavien naisartistien jalanjäljissä. Katéa tarvitsisi itselleen hyvän taustatarinan, jotta tästä musiikista tulisi maailmalla kiinnostavaa. Vähän kuin suomeksi laulettu reggae. Ei tätä suomalaiseksi tunnista, jos nyt tällaisen kliseen saa sanoa. Kappaleessa soi laulusamplena kova discobiisi, Idris Muhammedin Could Heaven Ever Be Like This 1970-luvun lopulta. Minusta tämä on vähän sellaista hah-hah-hauskaa. JF: Tämä on markkinointikonemusiikkia. Tämä tuo vähän mieleen Everything But the Girlin Missingin ja sen videon, missä Tracey Thorn kävelee yöllisillä kaduilla. JF: Jos joku laittaisi tämän kotibileissä soimaan, kaikki väittäisivät kuulleensa tämän ennenkin, vaikka eivät olisikaan. TF: Tämä on toisaalta sellaista musiikkia, että tätä on varmasti todella kiva soittaa. JF: Tämä soi takuuvarmasti niillä kotimaisilla radiokanavilla, jotka soittavat niitä kahtakymmentä biisiä yhä uudelleen ja uudelleen. David Hasselhoff True Survivor Hasselhoff sai Suomessa oman talk show'n, ja Ritari Ässä nauttii maailmalla yhä kulttimainetta. Tämä on vekkuli kappale siinä mielessä, että jos en tietäisi tämän olevan Hasselhoffia, voisin luulla tätä joksikin uudeksi Flow'hun tulevaksi artistiksi. Vahva 1980-luvun meininki. Biisi kuulostaa siltä, että tämä voisi menestyä Englannin tanssilistoilla. Kaksikon soittolistalle ylsi tällä kertaa kuusi biisiä, joista parivaljakko pyrki selvittämään, voisiko kappaleissa olla kesähitin ainesta. Minulle tällaisten viihde-elementtien yhdistäminen puhelauluun ei vain toimi. Se taas kertoo jotain itse kappaleesta. TF: Katéan biossa kerrotaan, miten Katéan esikuvia ovat esimerkiksi Amy Winehouse, Florence Welch ja Lana Del Rey. JF: Minulle Baywatch oli taas liikkuvan kuvan vastine Anttilan alusvaatekuvastolle. Se tosin johtunee siitä, että olen ankea jätkä. TF: On tosiaan vaikea puhua kappaleesta, kun ei tiedä itse artistista mitään. Kesä on kesähittien aikaa. Ei siitä sen enempää. JF: Voin kuvitella, että tämä toimii hyvin sihteerikön pienessä siideripöhnässä Ruisrockissa tai Tavastialla levyjulkkarikeikalla. Se on ihan positiivista. JF: Ei. TF: The xx teki aina aikuiseen makuun soveltuvaa musiikkia, vaikka he olivatkin todella nuoria, kun laittoivat bändin pystyyn. Minä taas olen aina pitänyt The xx:stä. Olisipa Katéalla paha heroiinimenneisyys, niin häntä olisi paljon helpompi markkinoida ulkomaille. Tommy Lindgrenin suomenkielistä räppäämistä kuuntelee kyllä ilolla. Musiikkia ihmisille, jotka arvostavat musiikkia. Vaan riittäväkö rahkeet ulkomaille. Rumban ex-päätoimittajaksi ryhtynyt TEEMU FIILIN istahti alas kuunteluhuoneeseen verkkotoimittaja JARKKO FRÄNTILÄN kanssa. Vika lienee omani ja vain omassa päässäni. Jotenkin tässä soi myös urbaani kaupunkisyke. JF: Jamie xx:n soundin tunnistaa heti. Se tuli töllöstä niinä vuosina, kun olin kaikkein kriittisin sellaista tissicamp-juttua kohtaan. JF: Tämä on makoilumusiikkia. Otan räppini liian vakavasti. HITTIKAR USELLI Jamie xx Loud Places Suomeen syksyllä saapuva Jamie xx julkaisi kesäkuun alussa In Colour -nimisen albumin. JF: Minulla on tällaisessa meiningissä aina sellainen olo, että soitettaisiin musiikkia, joka ei kuulu suomalaisille. Ei Hasselhoff kyllä mikään laulaja ole. Ei, ei, ei, ei, ei. TF: Tällä kertaa lauletaan mimmeistä ja bilettämisestä ilman paasausta. Toisaalta eivät kai tällaisen musiikin kuuntelijat toivokaan liikaa säröjä suosikkeihinsa. Florence and the Machine ja muut sekoittuvat minulla iloiseksi sekamelskaksi. JF: Tämä on kuin hyvää M-Peoplea. Ricky-Tick Big Bandissä mukana olevat muusikot pääsevät revittelemään ja soittamaan monipuolisesti, ja heidän taitonsa pääsevät oikeuksiinsa. Onkohan tämä vähän liian sievää Ilosaareen. Tämä ei tarvitse sitä videota, tietoisuutta Hasselhoffista tai edes camp-aspektia toimiakseen. Jamiella on todella tunnistettava oma tuotantotyyli ja soundi, mikä on nykyään harvinaista. Tämä on hyvää Duran Duranja Alphaville-jatkumoa. Eikös tässä ole sama laulaja kuin The xx:ssä. Joku Baywatch oli minulle aina liikaa. TF: Onhan tässä sama laulaja juu, Romy Madley Croft. True Survivor on häpeilemätön kasaripastissi ja Kung Fury -elokuvatapauksen tunnari. Toisaalta minulla on siitä johtuen myös ongelma tämän kanssa. Kauniilta kuulostaa, mutta minä en erota tällaisia kappaleita yleensä millään toisistaan. 74 RUMBA. Kappale kyllä kasvaa hyvin. Kesähittejä, onko niitä. Mutta onhan bändi vähän sellainen yhden tempun hevonen. Ehkä se johtuu siitä, etten tanssi. En ole koskaan oikein ymmärtänyt sen yhtyeen hehkutusta. Saisi tehdä sitä useamminkin. Suomessa tällaista musiikkia ei pääse soittamaan hirveän usein. Minusta tämä on hyvä kappale, mutta juuri sen verran geneerinen, ettei se erotu tarpeeksi esikuvistaan. Vahvat Kavinsky-vibat alussa, muuten! TF: Minusta tämä on hyvä kappale. Minä en voi sille mitään, mutta vihaan tällaista feel good -tanssimusiikkia. Tuli mieleen, että tämä olisi silkkaa rautaa David Lee Rothin hoilaamana. TF: Tuttu jo ensimmäisellä kerralla, nimenomaan! Olen katsonut vähän sitä Hasselhoffin talk show'ta, se tulee juuri sellaiseen aikaan, kun lapset ovat jo nukkumassa. Räppäreinä ovat jälleen Paleface, Tommy Lindgren ja Redrama. TF: Minusta taas olisi mielenkiintoista kuulla tämä Journeyn Steve Perryn esittämänä
40€ / portilta 50€ LA ennakk. JF: Tämä kuulostaa ihan siltä kuin Giorgio Moroderia kopioiva tuottaja yrittäisi kuulostaa esikuvaltaan. 4hlö, minimi 1 aik.) PE ennakk. Vuosikymmenet vaihtuvat, ja uudet muusikot tekevät samanlaista musiikkia kuin esikuvansa. 40€ / portilta 50€ PE-LA ennakk. TF: Minä pidän siitä, että Moroder on 75-vuotias, mutta hän imee yhä vaikutteita nykymusiikista. saakka. Tässä on rytmiä vähän rikottu, mikä tekee kappaleesta hieman levottoman. Saara Ur Cool Kielinainen Smoukahontasista tuli kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla Saara. Hän yrittää parhaansa mukaan kuunnella uutta musiikkia, ja hän pitää esimerkiksi David Guettan tuotannosta. TF: Moroder on tehnyt muutamia loistavia sävellyksiä. Siinä kappaleessa oli melodramaattisuutta, josta pidän. Kauhean levotonta menoa. JF: Tästä on muuten mahdoton sanoa, osaako Smoukahontas laulaa vai ei. En vain pysty innostumaan tällaisesta konseptista. Esimerkiksi Scarface-elokuvan soundtrack on klassikko. Alku kuulostaa Die Antwoordilta ja siltä Toni Basilin Mickey -hitiltä: ”Hey Mickey, you're so fine...” TF: Kukaan ei tunnu tykkäävän tästä. 20€ / portilta 25€ perhelippu 75€ / 80€ (sis. Minusta tuntuu, että Ricky-Tick Big Bandissä soittaa niin hyviä muusikoita, että joidenkin on siitäkin syystä vain pakko pitää bändistä. Minusta hänessä ei vain ole oikein mitään kiinnostavaa. JF: Laulaako tässä Roisin Murphy. Tuntuu siltä, että tässä on noin miljoonan kappaleen ainekset lykätty yhteen biisiin. TF: Ei, vaan Roisinin kanssa samaa ikäluokkaa oleva naisartisti Sia. Tämä on pakko kuunnella vielä uudelleen. HITTIKAR USELLI TF: Elastisen iskelmäräppi ja tällainen big band -räppi vievät musiikkityyliä pois niistä lähtökohdista, minkä takia räppiä alettiin tehdä. Tätä kuunnellessa tuntuu siltä, että on pakko rapsuttaa itseään pakkomielteisesti koko ajan. Tämä ei lähde ihan täysillä, mutta haluan ehdottomasti antaa Moroderin uudelle levylle mahdollisuuden. JF: Tämä aiheuttaa minulle migreenin. JF: Oho, kuulosti parissa kohdassa ihan Roisinilta! Ihan jees -osaston discoa, mutta tämä kuulostaa jotenkin vuonna 2000 ilmestyneeltä Kylie Monoguen Light Years -albumilta, jolla taas tuottajien Moroder-vaikutteet kuuluivat selvästi. JF: Jos pitäisi valita tämän tai Katéan välillä, niin tuhat kertaa mieluummin Katéa. Onhan tämä hieman geneerinen juu, mutta tällaiseen kappaleeseen geneerisyys ja kökköys sopivat. TO ennakk. 70€ / portilta 80€ VIP PE 99€, VIP LA 99€ VIP PE-LA 170€ W.A.S.P URIAH HEEP ROBIN JUJU JENNI VARTIAINEN PÄÄ KII REDRAMA MAIJA VILKKUMAA NELJÄ RUUSUA NOPSAJALKA MATTI JA TEPPO HAPPORADIO. Minusta tämä on hyvää roskapoppia. TF: Se on sitä kiertokulkua. Autotunea on niin järjettömästi, ettei tämä kuulosta enää ihmisen laulamalta. TF: Smoukahontas eli Saara on varmasti mukava ja lahjakas persoona. Sitten kun pioneerit tekevät töitä nykyisellä teknologialla, alkavat he kuulostaa itsensä hiilipaperikopioilta. Ei tähän päässyt sisään näin ensikuulemalla. Ur cool on ensimmäinen single levyltä, joka tulee kun on tullakseen. Toisaalta ei tämä kappale nyt kauhean modernia kamaa ole. JF: Olen aina kyllä arvostanut Moroderia, mutta sitä kulttimainetta miehen ympärillä en oikein ymmärrä. En tosin tiedä, onko se ihan hyvä asia. S-Etukortilla PE-LA lippu 60€ 30.6. Siksi tämä kappale on ihan iloinen yllätys. Moroderin mukanaolo Daft Punkin levyllä piristi sitä ja oli hieno kunniainosoitus ranskalaisjätkiltä idolilleen. Uudella levyllä laulavat muun muassa Kylie Minogue, Sia, Britney Spears sekä Charli XCX. Giorgio Moroder Déjà Vu Discomaailman legenda virittelee paluuta
LEVYHYLL Y 76 RUMBA
Sleepin lisäksi arvostan esimerkiksi Fu Manchua ja Electric Wizardia. Arvostan tässä bändissä sitä, että hiteistään huolimatta yhtye tekee mitä haluaa. Human on vahva kokonaisuus. Takakannessa on tuplajuustohampurilaisia, ja etukannessa rekka riisuu mimmin vaatteet lasereilla. Deathin Human-levyn (1991) löysin, kun kaverini soittivat 2000-luvun alkupuolella death metal -bändissä. Se on klassikko, johon palaan aina. Kuten stoner-bändeissä, MGMT:ssä on tiettyä mystiikkaa. Kuuntelen paljon stoner rockia. Levyllä on vain yksi reilun tunnin pituinen kappale. Joskus levy ei meinaa millään aueta, kunnes keikalla sen oivaltaa aivan uudella tavalla. Uskon, että fyysiset levyt säilyvät. Hankin levyjä levykaupoista ja kirpputoreilta. MGMT:n Congratulations (2010) on loistava levy, joka jäi vähän pienemmälle huomiolle, koska sillä ei ollut niin kovia hittejä kuin Kids tai Electric Feel. Olemme Teksti-TV 666:n kanssa lainanneet Deathia alitajuisesti. Musiikillinen lainaaminen on vaikeampaa, sillä en ole koskaan osannut soittaa näin hyvin. Hänen valitsemansa levyt ovat kuin Tekstareiden musiikki: surisevaa, hämyisää, melodista ja näkemyksellistä säveltaidetta. On mahtavaa, kun menee kotiin ja oikein odottaa, että pääsee kuuntelemaan levyä. NÄMÄ JÄTKÄT OVAT KAIKKI IHAN MUSTEKALOJA!” – TERO HUOTARI RUMBA 77. Se on kokonaisvaltainen kokemus.” www.facebook.com/tekstitv666 ”OLEMME TEKSTI-TV 666:N KANSSA LAINANNEET DEATHIA ALITAJUISESTI. Samalla voi hypistellä kansia. Tykkään siitä, etteivät biisit ole ihan peruskauraa. Pidän siitä, että laulu on vain yksi instrumentti muiden joukossa. MUSIIKILLINEN LAINAAMINEN ON VAIKEAMPAA, SILLÄ EN OLE KOSKAAN OSANNUT SOITTAA NÄIN HYVIN. Pari enemmän niitä tulikin otettua mukaan kiellosta huolimatta (katsauksesta jäivät pois Crystal Stiltsin In Love with Oblivion, 2011, ja Jay Reatardin Watch Me Fall, 2009). Nykyään ostan melkein yksinomaan vinyyliä. Niissä ei mennä popkaavalla, vaan kitaravalleja rakennetaan pitkään. Pidän levyistä, joissa kannet ovat osa kokonaisuutta. Jonny Corndawgin Down on the Bikini Lineen (2011) tutustuin hyvän ystäväni kautta. Tällä levyllä on kappale Cosmic Sea, ja meillä taas on toisella ep:llä biisi Kosminen erämaa. Tämä on countrya, mutta seassa on myös rock’n’rollia. Yhtyeiden näkeminen livenä on minulle ehdottomasti tärkeää. He soittivat toisinaan covereita Deathin kappaleista, ja tykästyin niihin. Toisinaan ostin vielä saman levyn keikalta kasetilla. Nämä jätkät ovat kaikki ihan mustekaloja! The Soft Moonin nimettömän debyyttilevyn (2010) ostin yhtyeen keikalta Kuudennella linjalla vuonna 2013. Down on the Bikini Linessa ne ovat mahtavat. Ei siis ihan mitään peruskauraa. Otetaan ensimmäisenä Sleepin Dopesmoker (alun perin äänitetty vuonna 1996, Southern Lord -uudelleenjulkaisu 2012). Itse en omista tietokonetta, joten käytän Spotifyta tai YouTubea vain satunnaisesti. Keikkojen kautta musiikkiin pääsee syvemmin sisälle. Välillä runtataan, ja sitten taas mennään psykedelian pariin. Aikanaan, kun minulla oli auto, saatoin ostaa sinne cd:n ja kotiin vinyylin. Minua kiehtoo se, ettei kaikkea tarvitse selittää kädestä pitäen. LEVYHYLL Y Hampurilaisia ja vaatteet riisuvia lasereita Huhtikuun alussa TEKSTI-TV 666 -yhtyeensä kanssa ytimekkäästi nimetyn 2-ep:n julkaissut laulaja-kitaristi TERO HUOTARI arvostaa levykokonaisuuksia. Sellaisen haluaisin itsekin tehdä. Tässä on hienoa krautrock-poljentoa. TEKSTI KIMMO VANHATALO KUVA LANCE KOOMA ” Minun oli hirveän vaikea valita vain viisi levyä
Näyttää vahvasti siltä, että Iisan juttu on nousemassa kakkosalbumin myötä aivan nextille levelille. V ALITUT P ALS A T Mirel Wagner Vihreä talo, Riihimäki 3.4.2015 VOIKO piinaavaa pitkäperjantaita viettää osuvammin kuin Mirel Wagnerin synkkiä lauluja kuunnellen. 78 RUMBA. Suomen parhaaksi keikkapaikaksikin kutsutun Vihreän talon täpötäysi tupa tarjosi Mirelin lauluille arvokkaan ja arvostavan ympäristön. Iisa Sellosali, Espoo 27.3.2015 TOISTA albumiaan valmisteleva Iisa esitteli Sellosalissa uudistuneen taustayhtyeensä lisäksi pari upouutta kappaletta tulevalta levyltä
RUMBA 79. V ALITUT P ALS A T 22-Pistepirkko, PK Keränen Vox-klubi, Ravintola Sävel, Forssa 18.4.2015 Joukko entisiä ja nykyisiä forssalaisia yrittää elävöittää vanhan kotikaupunkinsa kulttuurielämää vaihtoehtoisilla Vox-klubeilla. Pistepirkkojen hurmoksellinen esiintyminen perin kaurismäkeläisessä Sävelessä oli konsertti, josta puhutaan silmät kiiluen vielä vuosien päästä. Miten on mahdollista, että Forssassa saattaa tapahtua jotakin näin maagista
Nyt, kun Sanni on liikenteessä laajemman materiaalin turvin, häntä ei pysäytä tänä kesänä kukaan. Tämä kuvauskeikka osui Sannin uran suhteen eräänlaiseen välitilaan eli aikaan, jolloin toinen albumi Lelu oli vasta ilmestymäisillään. Uudet kappaleet toivat settiin kaivattua vaihtelua ja jännitettä, sillä kaltaiseni Sannin keikkojen veteraani oli ehtinyt jo hieman leipääntyä pelkästään ensimmäisen levyn materiaalista rakentuneeseen ohjelmistoon. V ALITUT P ALS A T Sanni Tullikamarin Pakkahuone, Tampere 11.4.2015 SANNI on viime vuosien innostavimpia artistitulokkaitamme. 80 RUMBA
Ruisrockiin suuntaaville tiedoksi: esitys tuli testattua ja priimaksi todettua. Maggio teki paluun keikkalavoille uudistuneen yhtyeen ja garderobin voimin. V ALITUT P ALS A T Veronica Maggio Gröna Lund, Tukholma, Ruotsi 7.5.2015 GRÖNA Lundin maineikkaan huvipuiston suuren ulkoilmalavan konserttikauden korkkasi Ruotsissa valtavan suosittu Veronica Maggio. RUMBA 81. Keikkatauko oli selvästikin tehnyt Veronicalle hyvää, sillä artisti suorastaan säteili lavalla liihotellessaan
Kun rock yhdistetään nuorisokulttuurin, oletetaan, että historia toistaa sukupolvesta toiseen tuttua kapinan kaavaa. Jossain mielessä tuntui, että kapina on aina menneisyyttä. Se haluaa hillittyä yksilöllistä musiikkia, jota voi kuunnella ja kuluttaa julkisella paikalla kuulokkeilla, ketään häiritsemättä. Mutta on mahdollista, että kapinan kaava, jota historia on tähän saakka toistanut, ei enää koskaan toistu. Samalla menneisyys oli romantikoille jotain jännittävää. Vaikutelmani on, että rock ja siihen liittyvä kapinafantasia on aikuisten aivoissa kehitelty vääristymä, joka ei heijasta todellisuutta. Biisit ovat niin samanlaisia, he sanoivat, että niitä on vaikea erottaa toisistaan. Mutta kaava, teoria, on testattava käytännössä. Vain kuollut voi herätä henkiin, elää ikuisesti ja tulla Jumalan kaltaiseksi. Niin, tiedän, etten ole historian ainoa romantikko. Ainakin Englannissa romantiikka palvoi erityisesti nuoruutta. Joku voi heittää pyörätelineen näyteikkunaan. Koulu jos mikä on paikka, jossa rockin on hyvä kasvaa. Vasta silloin voi nähdä, onko sillä mitään arvoa. Ja turha sanoa, että rock on tämän romanttisen maailmankuvan suora jatke. Siksi minun olisi helppo todeta: rock on parhaimmillaan kuolleena. Koulu ja kapina ”KUN KYSYIN NUORILTA HEIDÄN LEMPIBÄNDEISTÄÄN, OLETIN LÖYTÄVÄNI JOTAIN UUTTA. On jopa väitetty, että nykyisessä tilassaan musiikkiteollisuus ei edes halua tuottaa rockjumalia, joilla olisi poliittisesti radikalisoiva ja stimuloiva vaikutus. Vihaiset nuoret, jotka kuuntelevat vihaista musiikkia, ovat paha juttu bisnekselle. Pestauduin sijaiseksi peruskouluun. Nämä kapinalliset fanittivat erästä vanhaa rocktähteä, jonka loiste ei näyttänyt himmenevän: Saatanaa. Täsmälleen kuten minäkin hänen ikäisenään. Tässä mielessä rockin diggaaminen on hyvin konservatiivista hommaa. Jos nykymaailma ei edes halua synnyttää musiikkia, joka innostaa riehumaan, kuuntelijan on palattava takaisin menneisyyteen löytääkseen musiikin tulevaisuuden. Voi olla, että törmäsin koulussa tämän romanttisen unikuvan heijastuksiin. Kaltaisiani haihattelijoita on ollut ainakin 1700-luvulta lähtien, jolloin gotiikka löi kättä romantiikan kanssa ja synnytti ajatuksen nuoresta kapinallisesta, joka haikailee menneisyyteen. Juttelin pojan kanssa, joka kuuntelee Metallicaa. Minulla oli ennakkoon mielessäni fantasia lapsihallituksesta. Ne Suuret Kuolleet Muusikot, joiden vertaisia ei enää tule. Siellä tuntuu olevan jonkinlainen runsaudensarvi, josta ammennetaan yhä edelleen. Jättiläiset, joiden olkapäillä nykyartistit seisovat. Rujoista mutta rankoista skideistä, jotka nojaavat anonyymin vallan tukehduttavaan tiilimuuriin älykkään itsetietoisina. LAAKSO 82 RUMBA. Kun kysyin nuorilta heidän lempibändeistään, oletin löytäväni jotain uutta. Juttelin myös tyttöjen kanssa, jotka eivät tarkkaan osanneet nimetä, mitä kuuntelivat. SEN SIJAAN TUNTUI KUIN OLISIN JOUTUNUT LUUPPIIN, JOSSA MENNEISYYS ON LÄSNÄ IKUISESTI.” KIMMO LAAKSO Kirjoittaja on kirjoittava basisti. Nuorista, jotka ovat oppositiossa, pyyhkivät perseensä siniristilipulla, kirjoittavat seiniin iskulauseita. Halusin kerätä kokemuksia nousevan nuorison parissa, panna sormeni kapinan pulssille. Suoritin kenttätutkimuksen. Törmäsin muihinkin nuoriin, ja keskusteluissa välähtelivät tuttujen kuolleiden artistien nimet. Se johtuu siitä, että tapamme kuluttaa rockia on muuttunut. Kun tutkin itseäni, huomaan, että minullekin musiikin menneisyys on ollut aina melkein tärkeämpää kuin sen nykyisyys. Sen sijaan tuntui kuin olisin joutunut luuppiin, jossa menneisyys on läsnä ikuisesti. He eivät nähneet häntä Jumalan pettäneenä miehenä vaan sankarina, jolla oli pokkaa pokkuroida. K OL UMNI Toivoni rockin ylösnousemuksesta liittyy uuteen sukupolveen. Rokkitähden jumalointi on aina ollut kollektiivinen teko, mutta nykyään musiikkia on niin paljon, että on tullut vaikeammaksi valita, ketä palvoa
20.8. 14.–30.8.2015 Helsingin juhlaviikot Helsingfors festspel Helsinki Festival 26.8. LIPUT LIPPUPALVELUSTA: PUH 0600 10 800 (1,98 €/MIN+PVM) TAI 0600 10 020 (6,84 €/PUHELU+PVM) MA?LA KLO 8?21, SU JA PYHÄISIN KLO 10?18 TAI WWW.LIPPUPALVELU.FI 21.8. TO 19.00 HUVILA Liput toimituskuluineen alkaen 27,50 € Täydellinen kattaus Taiteiden yöhön: letkeä, aurinkoinen reggae ja syvä dub yhdistettynä harmonikkasoundiin menneen maailman Pariisin kadunkulmilta… WINSTON MCANUFF & FIXI Reino Nordin Balojin energisen tanssigrooven ytimessä on ranskankielinen rap, jonka tekstien kautta tärkeä sanoma juurettomuudesta ja synnyinmaa Kongon kivuliaista vaiheista välittyy. KE 19.00 HUVILA Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € YASMINE HAMDAN Aavikko Yasmine Hamdan on arabiankielisen musiikin maaginen sanansaattaja, jonka tyylikäs ja tumma laulutyyli yhdistyy elektrobiittiin. 30.8. SU 19.00 HUVILA Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € SUSANNE SUNDFØR Color Dolor Norjan listaykkönen ja nuori lahjakkuus Susanne Sundfør on siirtynyt nostalgisesta folkista tummanpuhuvaan poppiin ja jylhään elektroniseen musiikkiin: uusimmalla Ten Love Songs -levyllä Kate Bush kohtaa diskon. PE 19.00 HUVILA Liput toimituskuluineen alkaen 37,50 € BALOJI Sabina Ddumba. Hamdan oli Oscar-ehdokkaana Only Lovers Left Alive -elokuvaan sävelletyllä musiikillaan. Balojia pidetään legendaarisen Papa Wemban modernina manttelinperijänä
Kokeneet ammattilaiset Risto Hemmi ( Finnvox), Jyri Riikonen (E-Studio) ja Tommi Tikkanen (Suomenlinnan studio) kertovat. Kysyimme helsinkiläisten FINNVOXIN, E-STUDION ja SUOMENLINNAN STUDION työläisiltä, miten bisnes luistaa. Miten tilanne heijastuu perinteisten äänitysstudioiden arkeen. Useita isoja studioita on sulkenut ovensa viimeisen kymmenen vuoden aikana.” ONKO BUUKKAUSTEN MÄÄRÄ MUUTTUNUT. Pienilläkin budjeteilla voi tehdä tietyissä jutuissa pitkällistä suunnitteluja tuotantoduunia, kun vain osaamista ja näkemystä löytyy. Tämä ei tietenkään sovi kaikille. Jotta bändi saisi esimerkiksi radiosoittoa, downloadauksia ja streamausta, musiikin täytyy kuulostaa hyvältä. Pitkän treenaamisen tulos saadaan vihdoin nauhalle, mutta samalla pitäisi löytää rahaa tilojen, tavaroiden, äänittäjien, masteroijien ja muun tarpeellisen vuokraamiseen. Levymyynnin romahdus on vaikuttanut siihen, ettei studioon tulla enää näpertelemään vaan äänittämään levyjä.” JYRI RIIKONEN, E-STUDIO ”E-Studiolla tulos on ollut kasvava.” TOMMI TIKKANEN, SUOMENLINNAN STUDIO ”Kyllä se alalla näkyy. Syyt ovat moninaiset, mutta on kaksi olennaista tekijää: alalla liikkuu vähemmän fyrkkaa, ja monen pumpun omista joukoista löytyy teknisiä tarpeita ja osaamista esimerkiksi päällesoittojen tekemiseen himatai treenikämppäolosuhteissa. RISTO HEMMI, FINNVOX ”Kotona voi äänittää korkeatasoisesti monia asioita ja voi olla taiteellisesti hyödyllistä, että aikaa on käytettävissä vapaasti. RISTO HEMMI, FINNVOX ”Koska kilpailu on kovaa, on entistä tärkeämpää erottua suuresta joukosta. Joissain jutuissa tämä on mahtava asia ja voi nostaa visionäärien näkemykset ansaitsemilleen korkeuksille. Eli hyvin tehtyä musaa tarvitaan, ja sen myötä hyviä studioita. AMMA TTILAINEN V AS T AA KUINKA MUSIIKKIALAN MURROS ON VAIKUTTANUT STUDIOIDEN TULOKSEEN. 84 RUMBA. TEKSTI OTSO KARHU ”KOTONA VOI ÄÄNITTÄÄ KORKEATASOISESTI MONIA ASIOITA JA VOI OLLA TAITEELLISESTI HYÖDYLLISTÄ, ETTÄ AIKAA ON KÄYTETTÄVISSÄ VAPAASTI.” – RISTO HEMMI, FINNVOX Studio on levyttävälle artistille yksi mielenkiintoisimmista ja pelottavimmista ympäristöistä. JYRI RIIKONEN, E-STUDIO ”Buukkausten määrä on kasvanut, mutta studiosessioiden kestot ovat lyhentyneet.” TOMMI TIKKANEN, SUOMENLINNAN STUDIO ”Keskikokoisten eli alusta loppuun tehtävien duunien määrä on laskenut selvästi. Teknologia on kuitenkin päivittänyt kotistudiot aivan uudelle tasolle. Joskus tosin käy niin, että levylle tulee vähän kuppaisemmat soundit.” ONKO PIENTEN KOTISTUDIOIDEN JA ÄÄNITYSSOFTIEN LISÄÄNTYMINEN VAIKUTTANUT LEVYJEN SOUNDIIN, TUOTANTOARVOIHIN JA ESTETIIKKAAN. Kunhan rumpujen äänittämisen, miksauksen ja masteroinnin kaltaiset tärkeät asiat hoidetaan kunnolla, ei lopputuloksen laadussa ole mitään huononnusta.” JYRI RIIKONEN, E-STUDIO ”Kyllä se minun mielestäni on vaikuttanut positiivisesti noihin kaikkiin.” Studiot ja musiikkialan murros Mitä tapahtuu perinteisille äänitysstudioille, kun muusikot voivat tehtailla kotikoneillaan alati parempilaatuisia tuotoksia. Teknis-taiteellisen laadun merkitys on selvästi kasvanut. Äänityssoftien hinnat ovat pudonneet tai niitä ladataan laittomasti, ja internet on täynnä ohjeita niin aloittelijalle kuin huippuosaajalle
Kai siitä voi jotain maksuakin pyytää. Studiolta löytyy sekä osaamista että laitteistoa, mitä himasta ei välttämättä löydy. Miksausja masterointivaiheissa tarvitaan akustiikaltaan hyvä huone ja siinä soivat kaiuttimet. Osaaminen. Iso, hyvälla akustiikalla varustettu ja eristetty äänityshuone tarkkaamolla tarjoaa täysin erilaisen työympäristön äänittämiseen kuin hima tai treenikämppä. Tilat. AMMA TTILAINEN V AS T AA TOMMI TIKKANEN, SUOMENLINNAN STUDIO ”Jonkun verran, mutta eniten se näkyy demotasoisissa duuneissa. Tekniikka.” ”ISOJA STUDIOITA ON TÄSSÄ MAASSA SEN VERRAN VÄHÄN, ETTEN TOIVO YHDENKÄÄN ENÄÄ KAATUVAN.” – JYRI RIIKONEN, E-STUDIO. Ennen kaikkea meillä on hyvällä gearilla ja fiiliksellä varustetut tilat. Kun vielä äänittäjät ja kamat ovat huippuluokkaa, on kaikilla kivaa. On erinomaiseksi koettua miksausja masterointijengiä, jonka apua alalla tarvitaan enemmän kuin koskaan. Hyvässä tilassa hyvin äänitetyt soittimet kuulostavat jo valmiiksi siltä miltä pitääkin, eivätkä ne tarvitse valtavia plugariketjuja session pelastamiseksi. Lisäksi fiilis on asia, jota ei voi tarpeeksi alleviivata. RISTO HEMMI, FINNVOX ”Tärkeimpiä asioita ovat tilat, tekniikka ja ammattitaito.” JYRI RIIKONEN, E-STUDIO ”En koe kilpailun kiristyneen. Isoja studioita on tässä maassa sen verran vähän, etten toivo yhdenkään enää kaatuvan.” TOMMI TIKKANEN, SUOMENLINNAN STUDIO ”Suomessa on alalla aika reilu henki enkä koe, että kilpailu sinänsä olisi kiristynyt. Koen jopa, että Suomessa ammattiylpeys ja kunnianhimo bändien, miksaajien ja tuottajien osalta on kohonnut entisestään, ja moni täällä tehty biisi on alan muutoksista huolimatta ihan eri tavalla kansainvälisellä tasolla kuin esimerkiksi 20 vuotta sitten. Lisäksi elektronisen musan, rapin ja trapin dj-taustainen estetiikka on jotain aivan muuta kuin musiikki ’silloin ennen vanhaan’.” ONKO STUDIOIDEN KESKINÄINEN KILPAILU KIRISTYNYT. RISTO HEMMI, FINNVOX ”Harvalta löytyy kotoa esimerkiksi 200 neliömetriä hyväsoundista äänitystilaa, 70 huippuluokan mikrofonia, parhaat mahdolliset preampit, EQ:t, kompressorit ynnä muuta. Tai sitten voi tietysti äänitellä yksin kotona, onhan sekin mukavaa puuhaa.” TOMMI TIKKANEN, SUOMENLINNAN STUDIO ”Syitä on kymmeniä. MITEN KILPAILETTE TOISIANNE VASTAAN. Meillä on useita kovia tuottajia, jotka synnyttävät uutta musaa ja uusia duuneja itsekin. Meillä on jotain omaa, jota asiakkaat arvostavat.” MIKSI MAKSAA MIELUUMMIN SATOJA TAI TUHANSIA EUROJA STUDIOAJASTA, KUN VOI ÄÄNITELLÄ KOTONA PUOLI-ILMAISEKSI. Muuten miksausta on vaikea saada taipumaan sellaiseen kuntoon, että se soi kaikkialla hyvin. Fiilis. Lisäksi studiossa on tilavat, ilmastoidut ja hyvin akustoidut tarkkaamot sekä tärkeimpänä ihmiset, joiden teknistaiteellinen erikoisammattitaito antaa musiikkituotannolle korvaamatonta lisäarvoa.” JYRI RIIKONEN, E-STUDIO ”Meillä äänitetään pääasiassa bändejä, jotka haluavat soittaa yhdessä hyvin soivassa tilassa
Mieleen ei kuitenkaan tullut, että hukkumiseen on yleensä syy. Yllätyksenä musiikkikauppiaalle tosin tuli, että levyjäkin joutuu ostamaan varastoon. Onhan levykauppiaista tullut pyhimyksiä siitä huolimatta, että moinen toiminta on ajassamme merkki lähinnä tyhmyydestä. Ja että on olemassa tukkujen ja jakelijoiden kaltaisia toimijoita. Ohje viisi: älä ikinä luovuta Unelmat voi saavuttaa vain, jos niihin uskoo. Ja että ketään ei kiinnosta mainonta, vaan draama. Kävipä nimittäin niin, että klubin toinen pariskuntapuolisko, LCMDF:n Emma Kemppainen ja EDM-dj Rony Vartio keksivät, että hei, tulot saadaan maksimoitua, kun heitetään Jarno Erik ”DJ Killbunny” Faarinen ja Jannica ”DJ Kasumisu” Tapanainen ulos konseptista. Toki tällaisen sanominen päin naamaa on hankalahkoa, joten turvautuminen oli sanattomaan viestintään. Tästä kaikesta voi bisnesoppia sen, että rakkaudessa, sodassa ja teiniklubin järjestämisessä kaikenlainen kyynärpäätaktiikka ja pyrkyryys on sallittua! Ja että jos pottia jakaakin neljän ihmisen sijaan kaksi, rahaa jää per naama enemmän. Lopputulos on koukuttavin somekampanja ihmismuistiin: Kemppainen ja Vartio ovat kuin eivät olisi tehneet mitään, ja Faarinen avautuu (syystäkin) maanisesti kokemastaan vääryydestä ja on jo perustanut uuden klubin. Tässä tapauksessa jo ”kitaristien musiikki” paljastaa paljon siitä, miksi kukaan järjissään oleva ei tahdo julkaista näitä hengentuotteita. Kemppainen ja Vartio sitten perustivatkin Lasermehulle laajennuksen Tampereelle – Nissen saamien tietojen mukaan kertomatta siitä järjestäjäkollegoilleen. Mutta ei siinä mitään! Ne kuuluvat vanhaan aikaan, Aroluoma julisti Kuka Mitä Häh. Ohje yksi: hylkää vanhat rakenteet Custom Sounds -musiikkikaupan Kimmo Aroluoma on vastuussa neronleimauksesta, jolle soisi annettavan kaikki Industry Awards -pystit tästä ikuisuuteen. Toukokuun alussa MTV Pushin Facebook-tilin 200 seuraajaa saivat uskoa tulevasta, kun tilille jaettiin muutama Youtube-video. NISSE M Luova typeryys Nissen oma bisnesopas Musiikkibisneksen liiketoimintamallit ovat hätää kärsimässä, mutta syypäitä ovat muutkin kuin Spotify – nimittäin musiikkibisnesväki itse. Tässä oppaassa yllekirjoittanut käy läpi uuden ajan luovan alan business modeleita, jotka on todettu ”toimiviksi” ainakin Suomessa. Muistamme kaikki MTV Push -tapahtuman valtiolta ja Helsingiltä viime vuonna saamat 850 000 euroa, joilla ostettiin muun muassa tapahtumayleisön lisäksi bajamajoja siihen malliin, että jokainen harvoista tapahtumavieraista olisi voinut pyyhkiä femman seteliin. Aroluoman business model oli ja on päästää esille ”lahjakkaiden kitaristien musiikkia”, joka muuten hukkuisi suoratoistopalveluihin, joissa sitä ei promotoitaisi. Ehkä MTV Push tulee sittenkin! Unelmat elävät ja niistä tulee totta, kun työskentelee ainakin 12 tuntia vuorokaudessa! 86 RUMBA. Hän päätti alkaa myydä levyjä, minkä musiikkiala otti ilolla vastaan – kuten aina ottaa. -sekoiluareenalla. Hän ei vanhoja rakenteita tarvitse! Tämä on musiikkibisneksen vallankumous! Ohjeet kaksi, kolme ja neljä: karsi turhat rönsyt, luota kyynärpäätaktiikkaan ja maksimoi verkkonäkyvyys Viime numerossa palkitsimme Lasermehu-klubin vuoden someilmiönä, mutta nyt klubi on laajentanut viestintäänsä spämmistä koomiseen saippuaoopperaan, jota kaikki voimme seurata sosiaalisen median näyttöruuduiltamme
Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Viimeisin piilaaksoja myöten kadehdittava neronleimaus oli luoda katusoittojärjestelmä. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Nyt on siis poikkeuksellinen mahdollisuus osallistua ulkomailla järjestettävään suomalaiseen one-off-tapahtumaan! Ohje kuusikymmentäyhdeksän: tunnista uskottavuutesi Ala Meteli.netin mannekiiniksi. Ohje kuusi: keksi loputon rahasampo Yllekirjoittanut on jo pitemmän aikaa arvostanut Teoston, tuon koko kansan suosikkiorganisaation luovuutta venyttää järjen rajoja uusien bisnesmallien kehittämisessä. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rumba.fi. Tapahtuman sisartapahtuma järjestetään kesäkuun lopussa Ljubljanassa. Näin saadaan kaikki pennit niille, joille ne kuuluvat. Festivaali ei kuitenkaan ole vielä tajunnut markkinoida syrjähyppyään sen suurimmalla brändiedulla: ainutkertaisuudella. Rahasampo on loputon, ja eurovirta kilisee oikeista oikeimpaan osoitteeseen. Pyydä Jone Nikula avajaisiin. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Nyt jokainen hippi on velvoitettu raportoimaan knockingonheavensdoorinsa Teostolle, joka voi sitten tilittää rahat oikeille ihmisille. Kauan eläköön muusikot ja heidän edunvalvontansa! Ohje seitsemän: luo ainutkertainen brändi Kuten kaikki tiedämme, Flow-festivaali päätti syystä tai toisesta laajentaa Sloveniaan. 5 numeroa/12kk 42,50 Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42 00100 Helsinki www.rumba.fi Tilaajapalvelu puh. Perusta täydellinen rock clubi Helsinkiin. Sillä minimaalisen pöhinän vuoksi tuskin Suvilahdessakaan uskotaan siihen, että tämä brändinlaajennus jatkuisi enää ensi vuonna. Mikä hienointa, joku mysteerinen taho avusti Teostoa luomalla ”Luvasto-palvelun”, joka antaa kenen tahansa ilmoittaa naapureidensa soittaman taustamusiikin tai laulaman karaoken. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-rumba Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Profit! Tilaa Rumba! Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 42,50 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 44,50 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV %. Kierrä kaikki maailman ”rock clubit” Osakasta Teksasiin, jotta tiedät millainen ”rock clubin” on oltava
Ainoa syy olisi se, että tietyn tyylilajin alla olisi helvetin paljon helpompi saada itsensä breikkaamaan isosti. Olen tosi rakkaudenjanoinen. Siksi myös huhtikuussa ilmestynyt pitkäsoitto Naivi on askel uuteen, aiempaa elektronisempaan suuntaan. Tuottajalle huutava Suomi-tyttö YONA on tehnyt viidessä vuodessa enemmän kuin moni artisti koko urallaan. Samalla se on tekijänsä lempilapsi: niin hyvä levy, että hän voisi jopa päättää uransa siihen. Toistaiseksi olen saanut apurahoja, mutta niitä ei välttämättä ole tarjolla ikuisesti. Sellaista on uudella levyllä vähemmän. ”Didier on yksi parhaista ystävistäni, ja ystävien kanssa ollaan avoimia. Rakastan aiempia levyjäni, mutta kirpaiseva tosiasia on, että niihin liittyy tiettyä pastissinomaisuutta. Didierin kanssa työskenteleminen on sekä antoisaa että haastavaa, sillä hänen metodinsa ovat hyvin erikoiset. Neljä pop-albumia ja yhden tangolevyn julkaissut laulaja ei halua takertua mihinkään genreen. Mistä moinen ratkaisu. Itse asiassa jo ensimmäisen levyni piti olla täysin ohjelmoitu albumi, mutta silloin innostuinkin tosi orgaanisesta luomuhommasta. Toisaalta toivon, etten koskaan breikkaa isosti: pelkään, että se vaikuttaisi keskittymiseeni. Kuinka tärkeää taloudellinen menestys on sinulle. ”Haluaisin tietenkin pystyä elämään musiikillani mahdollisimman hyvin. ”Halusin siirtyä eteenpäin. Haluan hyväksyntää ja olen tosi hajalla, jos en saa sitä.” KY SY M Y S & V AS T A US ”JOSSAIN VAIHEESSA HALUSIN OLLA SE ARTISTI, JOTA KAIKKI RAKASTAVAT. Olisi painajaismaista työskennellä tuottajan kanssa, joka haluaa vain tehdä hittibiisejä ja bisnestä, mutta Didierille tässä ei ole kyse rahanteosta.” Niin, puhutaanpa hetki rahasta. Aina, kun ihminen etsii itseään ja omaa tyyliään, hän joutuu ensin lainaamaan muilta. Rumban haastattelussa puhelias laulajatar pohtii surun olemusta ja heittäytyy lähes poliittiseksi. Mutta kuinka tylsää se olisikaan! Mikään tyylilaji ei ole iskenyt minuun niin kovaa, että kokisin sen olevan oma identiteettini. Tangolevyn kaltaisia projekteja voi toki tehdä. Nyt halusin väkisin vieroittautua siitä ajatuksesta. ”En tajua, miksi pitäisi. TEKSTI SUSANNE SALMI KUVAT LANCE KOOMA Naivi on aiempia levyjäsi sähköisempi kokonaisuus. OLEN TOSI RAKKAUDENJANOINEN. Jossain vaiheessa halusin olla se artisti, jota kaikki rakastavat. Toisinaan saatan tunteen palossa huutaa hänelle, ettei kukaan muu tuottaja toimi noin, mutta samalla olen hyvin kiitollinen juuri siitä. Kutsuin levyä tangotutkielmaksi, ja ehkä viimeistään mummona teen sille jatko-osan.” Kaikki levysi on tuottanut sama mies, Timmion Recordsin perustaja ja pitkän linjan musiikkivaikuttaja Didier Selin. Meillä on tosi vastakkaiset luonteet: itse olen tosi dramaattinen ja hyvin räiskyvä, Didier taas on paljon rauhallisempi. HALUAN HYVÄKSYNTÄÄ JA OLEN TOSI HAJALLA, JOS EN SAA SITÄ.” – YONA 88 RUMBA. Etkö osaa päättää tyylilajiasi. Nyt olen saanut musiikillista varmuutta: tiedän, mihin pystyn ja mitä osaan.” Olet tehnyt hyvin monenlaista musiikkia reggaesta tangoon. Minkälaista yhteistyönne on
• Johanna Pitkänen, syntynyt vuonna 1984 Itävallassa. • Soolouransa ohella esiintynyt useiden suomalaisräppäreiden taustalla sekä Puppa J:n kanssa perustamassaan Liljan loisto -yhtyeessä. Säveltää kappaleensa etupäässä pianolla. FAKTA KY SY M Y S & V AS T A US RUMBA 89. • Ammattimuusikoksi valmistunut laulaja-lauluntekijä. • Osallistui vuonna 2013 Seinäjoen Tangomarkkinoille ja sijoittui Tangokuningatar-kilpailussa toiseksi
Laulaminen on kauhean psykologista hommaa, koska instrumenttina toimii oma keho.” Olet sanonut, että Naivi saattaa olla viimeinen levysi. Haluaisin luoda musiikin avulla positiivista nationalismia, sellaista tervehenkistä kansallisrakkautta. Myös musiikillisesti haluaisin tehdä jotain vielä isompaa. Tulevaisuudessa haluaisin kuitenkin tuottaa musiikkia, varsinkin laululevyjä. ”Koen olevani todella vahvasti Suomi-tyttö. Sellaista, missä olisi mättöä ja aggressiota. ”Ehkä halusin puskea itseäni tekemään levyn, joka voisi yhtä hyvin jäädä viimeisekseni. Levyä tehdessäni minulla oli hetkellinen kriisi: mietin, voinko oikeasti vielä tehdä tätä, että minähän olen aikuinen ihminen. Esimerkiksi uuden levyn Lintu-biisi kuvaa turhautumista tähän maailmaan ja toisaalta tämän turhautumisen hyväksymistä. Tällä hetkellä teen artist coachingia eli artistivalmennusta erään ison levy-yhtiön artisteille. ”Varmaankin kaikilla sanoittajilla on toistuvia aihevalintoja. Nyt tuntuu voimakkaasti siltä, että Naivin myötä olen saanut jotain hyvin tarpeellista puserrettua ulos itsestäni. Tärkeämpää minulle on syventyä hyviin asioihin ympärilläni: ystäviin, luontoon ja musiikkiin. Sellaisistakin on kiva kirjoittaa, mutta ei se kuvaa sitä, miltä minusta tuntuu. ”Hyvää! Se alkaa taas nostaa päätään. Mitä oikein tarkoitat. Mistä tämä surumielisyys kumpuaa. Surullisuudessa ja sen hyväksymisessä on kuitenkin jotain tosi kaunista. Millainen merkitys kotimaallasi on musiikillesi. Monet kirjoittavat arkirealistisista asioista, kahvin juomisesta ja sellaisesta. ”Varmaan sitten olen monesti surullinen. Siinä on kyse omien epävarmuuksien purkamisesta. Tämähän on upea maa! Helsinkikin on mieletön kaupunki keskellä maailman kauneinta luontoa. Haluaisin, että minut muistettaisiin yhtenä sukupolvemme uudenlaisen Suomi-kuvan luojista. Laulutunneillakin käytetään usein puolet ajasta puhumalla murheista. Se ei ole suomalaisuutta vaan idiotismia.” Olet vaikuttanut myös Liljan Loisto -yhtyeessä Puppa J:n kanssa. Liian paljon kuulee sellaista, että Suomi on paska maa. Syksyllä on keikkojakin, pääsemme taas räimäilemään Pupan kanssa. Monet sanoituksistasi ovat varsin melankolisia. Perussuomalaishommille en jaksa lotkauttaa korvaanikaan. Mutta tähän lopettaminen voisi olla sääli suomalaisen musiikin diversiteetille. Mitä bändille nykyään kuuluu. Haluan kokea jotakin tosi suurta. Minulla ei ole enää tarvetta ajatella, että kaikki muuttuu vielä. Siksi halusin kirjoittaa siitä rehellisesti.” Haikean tunnelman lisäksi lyriikoissasi toistuvat lintujen ja lentämisen kaltaiset motiivit. ”Olen niin kiireinen, että ehdin tehdä biisejä muille vain harvoin. Se on sitä, että mennään vaikka Linnanmäen kallioille istumaan ja puhutaan kaikesta. Meillä kaikilla on oma uniikki juttumme, joka on vain pakko saada kaivettua ulos itsestä. Ainakin olen varmasti ahkera myös tulevaisuudessa enkä tee mitään hajutonta ja mautonta.” KY SY M Y S & V AS T A US 90 RUMBA. Unelmoin myös levyn tekemisestä sinfoniaorkesterin kanssa.” Kappaleissasi on jotain leimallisen suomalaista. Olisi ollut hirveää, jos mikä tahansa edellisistä albumeista olisi ollut viimeinen levyni. Linnut, lentäminen, tuuli ja muut vastaavat kuvaavat kaipuuta jonnekin isompaan. Elämä on niin lyhyt, että on parasta keskittyä yksinkertaisiin juttuihin. Periaatteessa resepti pysyy samana, mutta musiikkiin tulee ehkä enemmän räimettä ja katujen meininkiä. Mikä saa sinut tarttumaan niihin kerta toisensa jälkeen. Biisivalinnoissa liikumme kenties kohti 1980-lukua.” Kuinka keskeisesti arkeesi kuuluvat niin sanotut tilaustyöt, siis muille artisteille säveltäminen. Meillähän on visio, että vedetään yhdessä vielä silloinkin, kun ei ole enää hampaita suussa
METELI TOIMII SELAIMESSA KAIKISSA PUHELIN MALLEISSA, TABLETEISSA JA TIETOKONEISSA. LÖYDÄT METELISTÄ KONSERTTI TIEDOT JA KLUBIILLAT, GENRESTÄ JA PAIKKAKUNNASTA RIIPPUMATTA. facebook.com/meteli.net twitter.com/meteli METELI.NE T. SUOMEN SUOSITUIN KEIKKAKALENTERI METELI ON SUOMEN SUOSITUIN JA KATTAVIN KEIKKAKALENTERI