NO 5/2014 | 23.5.2014 - 26.6.2014 | 6,80€ ”Yleisin uhkapelitilanteeni on sellainen, että änkeän eläkeläisten sekaan lähimarketissa.” – Kaarle Viikate SLAYER Katselee maailmaa verenpunaisen linssin läpi COLDPLAY Rikkaat, vihatut ja rakastetut rocktähtiraukat GIM KORDON Suriseva 1990-luku tuli takaisin Gracias Kotimaisen hiphopin visionääri ottaa etäisyyttä perusräppiin
-7. 6 . E A S T W AY L I V E & E K T Y R Y P R O U D LY P R E S E N T KLR 10 v. LE P PÄVA A R A N U R H E I LU P U I S TOS SA 6 . lasta) www.kivenlahtirock.com. 2 014 HUOM! Perhelippu toimituskuluineen ennakkoon 119€, ovelta 139€ (yhden päivän lippu, 2 aikuista + 2 alle 15 v
2 päivän lippu toimituskuluineen ennakkoon 69€, ovelta 79€ Lipunmyynti: Menolippu, Lippupiste ja Tiketti YHTEISTYÖSSÄ:
B&W P3 199,Värit: musta, punainen, sininen, valkoinen B&W A5 Airplay 499,- www.soundandcinema.fi Kaikki www.soundandcinema.fi -verkkokauppaostokset ilman toimituskuluja! Tervetuloa ostoksille! B&W P5 299,- B&W C5 179,- Värit: musta Värit: musta, Titanium
B&W Z2 Airplay 399,- Geneva S BT 349,Värit: valkoinen, musta, punainen Laatuääni kuuluu kesään! Sonos PLAY:1 199,- Kaikki Tivoli Audiotuotteet –35 %
26 20 Vieraissa: Kaarle Viikate “If you like to gamble, Kaarle is your man” Nousussa 22 Gim Kordon ”Julkkisten nimiä vääntelevät bändit” -eepos sai juuri uuden luvun 25 Soitinnurkka Nightsatan ja klassikkosyntetisaattoreiden kuninkaallinen 26 Gracias Kotimaisen hiphopin suurin lupaus haluaa tehdä rap-musiikkia, jossa räppiä ovat ainoastaan suusta mikrofoniin kulkeutuvat sanat 34 Coldplay Samuli Knuuti selvittää, kuinka harmaasta brittibändistä tuli maailman rakastetuin ja vihatuin yhtye, jota kuuntelevat “miehet, jotka itkevät masturboidessaan”. Saku Schildt, toimituspäällikkö. Rumba 7. Mikko Litmanen, AD. Teemu Fiilin, päätoimittaja. Vuosituhannen tärkein isojen lavojen viihdyttäjä! THE GRAND BUDAPEST HOTEL on hauskin, haikein ja hienoin elokuva vuosiin. 14 MIAU Tuttu televisiosta! 16 The Scenes Musiikkivientiä ja auto-ongelmia 18 Inventaario: Sallan ja Miron matka maailman ympäri Mitä nuoren rock-kvartetin esikoislevy on imaissut sisäänsä. SISÄLLYS 5/2014 Ajankohta 10 Mando Diao Ruotsalaiset hakivat inspiraationsa latvialaisen musiikkikaupan aarteesta 12 Pixies Indielegenda teki levyn 23 vuoden jälkeen, mutta kiinnostuiko kukaan. 40 Slayer Lue ja vapise – Mervi Vuorela kertoo sinulle suurin piirtein kaiken, mitä voit haluta tietää Suomeen saapuvasta thrash metalin legendasta 50 Kulissien takana: Provinssirock Juha Koivisto paljastaa muun muassa sen, mitä festivaalinsa tähtiesiintyjät halusivat takahuoneisiinsa 52 Arviot The Black Keys, Lily Allen, Kauko Röyhkä, Kent, Tori Amos, First Aid Kit, Viikate, Manic Street Preachers, Foster the People, Spigu, Future Islands, Sam Smith, Sallan ja Miron matka maailman ympäri, Kap Kap, Howler, The Scenes, Espionnage, Plain Ride, Swans, Japanther, Vainaja, Hercules & Love Affair, Down, Gim Kordon, Mr. Minullekin sanotaan usein, että ’ai kun olet nuorekkaan näköinen’. Wir kommen auf Sie zu sehen. Miksei voi sanoa, että olet hehkeä tai kaunis?” – Kaija Koo sanoo asiat niin kuin ne ovat. Parasta juuri nyt! JUSTIN TIMBERLAKE teki täysien pisteiden suorituksen Helsingin-keikallaan. Mistä on tullut ajatus, että ikä on häpeä. Lue koko juttu sivulta 70. Kesäkuun loppu, Berliini ja PEARL JAM. Onko se paras kohteliaisuus, että on nuoren näköinen. Peter Hayden, Soul Valpio Band, Sandhja, Brody Dalle, Kaija Koo, Tusmørke, The Amazing Snakeheads, Shear, Pepe Willberg, Liars, Young Fathers, Chet Faker, Iggy Azalea, Pete Parkkonen, Nyrkkitappelu, MØ, David Gray, Damon Albarn, Dumari & Spuget, Peter Murphy, Halti, Mustarinta 64 Hittikaruselli Teemu Fiilin, Marko Ylitalo ja nippu uutuuskappaleita 66 Rumban albumilista ja listakolumni 68 Kolumni: Jami Järvinen 70 Kysymys & vastaus: Kaija Koo Lue, mitä Kaija teki Helsingin yössä Olavi Uusivirran ja Heikki Paasosen kanssa 74 Nisse M ”Minusta on hämmästyttävää, jos ihmiset eivät voi sanoa ikäänsä. Viisi tähteä! Vihdoin myös majoitus ja lennot hoidossa
Karjalainen EN N A KKOL IPUT: Asa & Band \\ Olavi Uusivirta \\ Herra Ylppö & Ihmiset ILOSA A RIRO CK.F I Viikate \\ Risto \\ Aksim & Musta Barbaari \\ Dalindéo JA TIKETTI Lost Society \\ Pää Kii \\ Tuomo \\ Turmion Kätilöt \\ Lapko + L U K U IS IA M U ITA ! LA- S U 95 € L A 6 0 € \\ SU 7 5 € P E SU LO -K L UB I 29 € Eppu Normaali ( 1 2 0 M IN . KON SE RT T I ) Eläkeläiset: Humpfonia! Pariisin Kevät \\ Anssi Kela P E 1 1.7 . Wasted \\ Wolfheart \\ Santa Cruz \\ KC/MD Mafia L I P P U VA I H TO E HD OT : K L U BI. Seuraa @ilosaarirock 11.-13.7.2014 \\ Laulurinne \\ Joensuu www.ilosaarirock.fi \\ www.fb.com/ilosaarirock A L I C E I N C H AIN S ( U S) PO RT I SH EAD ( UK) H A I M (US ) O PE T H (S W E ) ELLIE G OU L D I N G (U K) T R E N T E M Ø L L E R (D EN) R I VE R S I D E (POL) A SA P F E RG (US ) M U S TAS C H (SWE) ST U D I O K I L L E R S (UK) INSOM NIUM HAPPO R A D IO J E N N I VA RT I A I N E N Haloo Helsinki! \\ Stam1na \\ Sanni \\ J
Softenhistoria laulukilpailuissa. Vaikka esimerkiksi Muse sinne luttua. osallistuminen on Kuten kolumnisUseimmat muut satimme Jami Järvinen manikäiset ja -kaltaiset täydellinen ratkaisu.” totesi: ”Ei ole vaaraa yhtyeet ovat tehneet pitvoitosta tuolla biisillä ja ilkän pohjatyön soittamalla man tissejä”. Niissä on kyse camp-karsiihen mennessä ainevaalista, huonosta huumorista ja friikkaiseksi edes yhden kisirkuksesta. Kysy vaikka Paradise-festivaaleilla. Edes Iso-Britannia, joka keksi on heille parempi vaihtoehmuun muassa indiemusiikin, ei ole yhden to. Kysy vaikka Teräsbetonilta. Kaikkein mieluiten tyssäisi viisukarmaan. ___________________________________________ TOIMITUS Päätoimittaja Teemu Fiilin Toimituspäällikkö Saku Schildt Listatoimittaja Markus Hilden AD Mikko Litmanen Kannen kuva Jari Lam Puh. täydellinen ratkaisu. Kilpailut tuovat edustuskappaletta Euroviisuihin emme massiivisesti näkyvyyttä artistille vähäkkenties aina muista, että kyseessä on tosi aikaa, mahdollisesti jopa liikaa. Katsotaan uudestaan ainutta kertaa lähettänyt rockbändiä kilvuoden tai kolmen kupailuihin. Olisiko aika jo gine on esittänyt toistaiseksi ainoan biisinoppia, mitkä asiat siellä toimivat. Koskinen, Pasi Kostiainen, Joonas Kuisma, Juha Kurri, Markus Laakso, Julius Lahdenoja, Emmi Laukkanen, Antti Lähde, Nisse Mannerheim, Matti Markkola, Jussi Mäntysaari, Risto Nevanlinna, Jari Nikkola, Tomi Nordlund, Christer Nuutinen, Oskari Onninen, Tomi Palsa, Black Peider, Jean Ramsay, Matti Riekki, Jose Riikonen, Markku Roinila, Jussi Saarinen, Susanne Salmi, Jari Setälä, Heini Strand, Tuomo Stenberg, Miika Särmäkari, Hippo Taatila, Ville Tiihonen, Niko Toiskallio, Kirpi Uimonen Ballesteros, Anton Vanha-Majamaa, Kimmo Vanhatalo, Auroora Vihervalli, Mervi Vuorela, Verna Vuoripuro ja Marko Ylitalo Harjoittelijat Emilia Aarnisalo, Annamaija Lippu, Juuso Hämäläinen, Jari Lam ___________________________________________ TILAAJAPALVELU (ark. Tuohon joukkoon sopii Lordi täyttävän mahtibalkyllä ihan hyvin, mutta tavanomaisempi ladin. Tai olisi tuojoitettaessa julkaissitä tai ei. jos se olisi esittänyt mahtiballaKoska Softengine on lupaadin, kahden markan dubsvan tuntuinen bändi täynnä tepiä, r&b:tä, EDM:ää nuorta energiaa, olisi har”Euroviisut tai ollut edes poikabänmi, jos heidän uransa leimaavat artistin di. Mahtiballadeista ja modueuroviisumittapuut laatioista. Se johhalusi sitä tai ei. 5 / 14 | 31. vuosikerta Numero 653 ___________________________________________ Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3. rockbändi ei niinkään. malaiseksi viisukappaleeksi – rimaa kun Viisut leimaavat artistin loppuiäkseen, ei ole asetettu kovin korkealle. 8–16) Puh. krs 00100 HELSINKI etunimi.sukunimi@popmedia.fi www.rumba.fi Fiilin Karnevaalia vai kitaroita. Ilman häntä en olisi kenties ikinä kiinnostunut rockista, enkä ainakaan ikinä ryhtynyt toimittajaksi. se Oskarilta, Kuunkuiskaajilta tai Pernilla Softenginen tämänvuotinen kappaKarlssonilta. oikein hyvin sopisikin. sä 170 miljoonan tv-katsojan Milloin Euroviisuja on voitettu pirteäledessä hopeisiin lamee-taklä, nopeatempoisella rockbiisillä (kun ulkeihin ylistailattuina. loppuiäkseen, halusi kuitenkin mahtibalYhtye ei ole tätä kirladin. kourallisen keikkoja. Se ei ole tietennuhjuisissa kellariklubeissa kään Softenginen vika, vaan Euviidelle kaverilleen ja hinkanneet roviisujen. Jos aikoo yhden hitin ihtui siitä että kappale oli muotovalio lajinmeeksi, laulukilpailuun osallistuminen on sa edustaja, ei enempää eikä vähempää. Siellä menestytään eri monen viisuartistin uran huipentuma on avuilla kuin musiikkiblogeissa tai showcaviisujen finaalipäivä. Suomella on yli 50-vuotinen demostudioissa laulunraakileitaan. Teemu Fiilin Tämä lehti on omistettu isäni Petri Fiilinin muistolle. Jos kestävä ura usVielä yhdettätoista sijaakin korkeamkottavana rockbändinä kiinnostaa, saattaimalle yhtye olisi kuitenkin voinut yltää, si olla ehkä hyvä kokeilla muita kanavia. Minun tietojeni mukaan ei yhsanoa varmuudella, kumpi tään kertaa. Jos et tiedä, keitä he ovat, ei le menestyi poikkeuksellisen hyvin suotarvitse edes kysyä. Ja toivotaan myös, Euroviisuissa ei ole kyse tyylikkyydesettä suomalaiset säveltä, uskottavuudesta tai oikeastaan edes täjät olisivat saaneet lahjakkuudesta. 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi ___________________________________________ RUMBA KESTOTILAUS 10 NUMEROA / VUOSI 61,90 € 5 NUMEROA / ½ vuotta 38,00 € ___________________________________________ ILMOITUSMYYNTI JA MARKKINOINTI Puh 045 110 5522 Fax 09 4369 2409 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Oskari Anttonen Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen KUSTANTAJA Pop Media Oy Painopaikka: Lönnberg Painot Oy ISSN: 0781-0326 MUSTANAAMION SUOJELUKSESSA JO VUODESTA 1984 SUOMALAISILLA on erikoinen käsitys Artistin breikkaamisen kannalta EuEurovision laulukilpailusta. 09 4369 2407 | Fax 09 4369 2409 AVUSTAJAT Ville Aalto, Mikko Aaltonen, Tapio Ahola, Annastiina Airaksinen, Lasse Auranne, Kira Autiosuo, Mia Bergius, Kalle Björklid, Jana Blomqvist, Anna Brotkin, Laura Friman, Laura Haapala, Manu Haapalainen, Pertti Hakala, Markku Halme, Sanna-Maija Hannuksela, Mikael Helenius, Perttu Häkkinen, Jarmo Juhala, Jami Järvinen, Otso Karhu, Markus Karlqvist, Tero Kartastenpää, Sanne Katainen, Jarmo Katila, Jaakko Kilpeläinen, Aleksi Kinnunen, Maria Kivimaa, Samuli Knuuti, Antti Koivumäki, Tina Korhonen, Ari Korpi, Kimmo K. Jos aikoo nut lavalle naisia tesut kuin yhden kapyhden hitin ihmeeksi, kemään jotain, ihan paleen ja soittanut laulukilpailuun mitä vain. Rumba 9. Valitessamme roviisut ovat hankala tie. komusiikillisesti ylivoimaista Lordia ei Tällä hetkellä en osaa lasketa). Siksipä siaankin Euroviisut
elektronista soundia vahvistaa levyn eri”Childissa pääsin tuomaan pinnalle koinen kansitaide, jonka on tehnyt Ossian monia tunteita, kuten onnea ja rakkauteni Melin. Dixgårdin mieole viime aikoina lestä ongelma ei ole ittehty iskeviä biisejä. ty iskeviä biisejä. ”Jotkut bändit tekevät samaa kerta toisensa jälkeen ja se toimii, mutta mielestämme Mando Diaon täytyy muuttua ja mennä aina eteenpäin uusien levyjen myötä”, Dixgård selittää. Hänellä on ra nousee vielä. ”Soitin teki mitä halusi eikä kuulostanut joka kerta samalta. Levy on vähän kuin nuotiomusaa, ja vaikka se eroaa suuresti muista julkaisuistamme, ei sen tekoprosessi ollut kovinkaan erilainen. Kaikki elämän isot asiat.” Sähkökitara loistaa levyllä poissaolollaan. Tämä on kuvaavaa, sillä kitararock ei voi nyt muutenkaan erityisen ”Kitaralle ei hyvin. Levyllä on lähdetty selkeästi elektronisempaan suuntaan, vaikka teemat ovat edelleen samoja. se soittimessa. simmäinen heidän omalla äidinkielellään 10 Rumba laulettu albumi. Aelitan työstäminen lähti käyntiin, kun yhtye osti käytetyn syntetisaattorin konkurssikypsästä latvialaisesta musiikkiliikkeestä. Levyn Child-kappaleeseen. Mu”Yung Lean on saaKitara nousee vielä.” siikissa kaikki kuitennut jo huomiota Yhdys– Björn Dixgård kin kiertää kehää. Kun Dixgårdilta kysyy mahdollisesta ruotsinkielisestä rocklevystä, menee hän mietteliääksi. Se lähti käyntiin, kun ystävämme esitteli meidät Frödingen runoille, Aelitan taas voi katsoa alkaneeksi ostettuamme sen syntetisaattorin. Kitavalloissa asti. Uusi levy on aina uusi sivu, eikä tulevasta osaa koskaan sanoa.” Aelita arvioidaan seuraavassa numerossa.. Se on todella onnistunut biisi.” litodellisuus. Melin on tehnyt töitä myös Mando Diaon edellinen levy, yhtyruotsalaisen teiniräppärin Yung Leanin een muusta tuotannosta musiikillisestikin kanssa, jonka Dixgård mainitsee puhutpoikennut Infruset (2012) oli bändin entaessa nousevista artisteista. Taiteen inspiraationa toimi virtuaalapsiini. Bändin toinen johtohahmo Björn Dixgård puhuu sen kunniaksi Rumballe muun muassa kummittelevista syntikoista. TOUKOKUU Henki koneen sisällä Ruotsin indiesuuruus MANDO DIAO julkaisi juuri futuristisen seitsemännen levynsä nimeltään Aelita. ”Infrusetilla oli syy olla ruotsinkielinen, perustuihan se Gustaf Frödingen runoihin. TEKSTI JUUSO HÄMÄLÄINEN PERINTEISENÄ 2000-luvun indierock-bändinä aloittanut Mando Diao ei halua enää sijoittua tiettyyn muottiin, vaan yhtye pyrkii jatkuvasti muuttumaan. Musiikissa kaikki ”Kitaralle ei vain ole viime aikoina tehkuitenkin kiertää kehää. Uusi soitin toi mukanaan uutta inspiraatiota, ja tämä valjastettiin uudelle levylle. Ei se kuosuuri seuraajakunta interle koskaan.” netissä.” Soittimista huolimatta ManDixgård mainitsee olevando Diao haluaa tehdä tanssittavaa sa erityisen tyytyväinen uuden levyn musiikkia, genrellä ei ole heille väliä. Kun syntikka tuotiin studiolle, se tuntui käyttäytyvän oudosti. Tuntui kuin olisimme olleet tekemisissä biologian kanssa teknologian sijaan”, Dixgård naurahtaa. ”Sanoissa on mukana perinteisiä rock-aiheita kuten rakkaus, seksi ja melankolia
Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös R-kioskeilta kautta maan Palvelumaksu alk. muut maat 25 € / lähetys. DJ BUNUEL Vapaa pääsy! KE 28.5. 5 € RED X CUP TO 29.5. DJ HANK 5€ SU 15.6. KALLE SALOSEN HAMMOND-KLUBI feat. 1,50 – 3,50 € / lippu . TÄNÄÄNKIN MENEE HYVIN -KLUBI: NAZI DEATHCAMP, THE DWYERS, THE PROSTIDUDES 8€ + TANSSI TAI KUOLE VOL.10 klo 23-04 5€ SU 1.6. 5 € LA 31.5. TO 23.5. KIVESVETO GO-GO, DEFCON ZERO, SEKSIHULLUT 6€ + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3€ TO 5.6. DAVE EVANS (AU), THUNDERBAUM 8/10€ (E) TO 12.6. MIAU, THE LIPS 6€ + LOOSER-KLUBI: DJ´S NOORA KOBAIN & NATASHA NEVERMIND klo 23-04 5€ SU 8.6. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään . LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 Vapaa pääsy! KE 4.6. 5 € TI 27.5. Aukioloajat: ma suljettu, ti klo 16–02, ke–la klo 16–04 ja su 18–04. DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 5€ LA 21.6. 8 € MIKKO POHJOLA TRIO LA 31.5. 8 € Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22 (yksi bändi). 6 € DYNAZTY (SWE) WWW.LEBONK.FI TI 10.6. VAPAA PÄÄSY FLEX TO 5.6. KALLE SALOSEN HAMMOND-KLUBI feat. 8/10 € ATOMIROTTA LA 24.5. BARREN WOMB, RATFACE, CUT TO FIT 7/9€ (E) + DJ MORTTI klo 23-04 3€ LE TERDE PE 30.5. VAPAA PÄÄSY ETUTERASSILLA CLUB LATIN BEAT PE 6.6. Postimaksu: Kotimaa 7 € / lähetys . KINGS OF MOONSHINE, ANSSI SALMINEN 6€ + DJ WALLO klo 23-04 3€ LA 14.6. BIG SHAKE feat. NO SHAME (levynjulkkarit), KATUJEN ÄÄNET 8/10€ (E) + GRANDE ROCK feat. DJ´S SÄRMÄ & JR SOUL klo 23-04 5€ LA 7.6. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ WALLO klo 23-04 Vapaa pääsy! JUNO, THE GAMBIT TO 5.6. KLUB SUTINAA! feat. DJ HYVÄVILLE klo 23-04 3€ PE 20.6. SAMPSA VILHUNEN & VESA YLI-PELKONEN klo 23-04 5€ (E) Ennakkoliput www.tiketti.fi. NIKO AHVONEN Vapaa pääsy! KE 11.6. PROVENCE, THE EXPECTED 6€ PE 6.6. LAURI “ARNO” ANKERMAN & THE ANKERMEN, LITTLE WILLIE MEHTO, FRI-FRAM DUO, MARKUS KAHILA 6€ + STAY LOOSE! w/ DJ´S VESA YLI-PELKONEN & SAMPSA VILHUNEN klo 23-04 5€ SOUL VALPIO BAND PE 30.5. Annankatu 21, 00100 Helsinki K-22 CLUB PARADISE, KATTOTERASSIN AVAJAISET KE 28.5. Ke-su iltoina 3 € eteispalvelumaksu. SHIMMER & SHAKE: LENNOKKAAT LAVATANSSIT 10/12€ (E) + LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ WALLO klo 23-04 Vapaa pääsy! TO 19.6. VERHOT, IDIOMATIC 6€ + CLUB CASINO feat. 11.-18.8.2014 QUEENS STONE AGE / THE PRODIGY PLACEBO / MACKLEMORE & RYAN LEWIS OUTKAST / SKRILLEX / CALVIN HARRIS DEADMAU5 / LILY ALLEN / BLINK-182 JA MONIA MUITA! WWW.SZIGETFEST.FI Toimipisteet 19 kaupungissa. RADIO HELSINGIN KESÄKLUBIN AVAJAISET: KARI PEITSAMO (SOOLO), TEEMU BERGMAN (DJ) Vapaa pääsy! + SOITIN HUTTUSELTA feat. 8 € TO 29.5. DJ SLIM MIKE 23-04 5€ KE 4.6. muut EU-maat 10 € / lähetys . RED ELEVEN, UPSIDE CROWN, TBA 7/9€ (E) + BIFF! BANG! POW! FEAT
Sekin kertoo jotain ajan kulumisesta, että Cobainin kuolemasta tuli huhtikuussa kuluneeksi tasan 20 vuotta. Erityisesti albumit Surfer Rosa (1988) ja Doolittle (1989) kultivoivat maata, josta grunge ja kitaravetoinen indie versoivat. 12 Rumba ”Se, että Cobainin tasoinen artisti kePixies julkaisi rajallisina vinyylipainoksina hui meitä, imartelee minua kaikkien vuosien 2013 ja 2014 taitteessa. Kitaristi Joey Santiago lupailee Rumban lukijoille Suomen-keikkaa ja ilmoittaa suunnittelevansa yllättävää yhteistyöprojektia. Siitä nut haastatteluissa insyntyy bändimme auhoavansa vanhoja bänkoska ei ollut enää tenttisuus.” dejä, jotka eivät osaa loonnellinen bändissä.” Santiago puhuu pettaa ja menettävät liial– Joey Santiago nyt Rumballe siksi, että la levyttämisellä särmänsä. TEKSTI JOONAS KUISMA PIXIES ON klassikko. TOUKOKUU Fani on pomo Vuonna 1993 hajonneelta ja 2003 keikoille palanneelta PIXIESILTÄ ilmestyi huhtikuussa Record Store Dayn aattona uusi albumi, Indie Cindy. Neljännesvuosisata sitten ilmestynyt Doolittle inspiroi tunnetusti Nirvanan Kurt Cobainia, joka kertoi bändinsä suurimman hitin Smells Like Teen Spiritin olevan pohjimmiltaan Pixies-biisi. jälkiruokakahvin tä, mikä tulee meilSantiago on puhuyhteydessä lähtevänsä, tä luonnostaan. vuonna 2003 keikoille paPixiesin kulttihohde on aina lannut yhtye julkaisi uuden alperustunut laadukkaaseen, vain bumin vasta tänä vuonna. Indie viisi albumia sisältäneeseen albumiCindy on kokoelma kolmesta ep:stä, jotka katalogiin. Black Francisin ja Joey Santiagon vuonna 1986 Bostonissa perustama yhtye vaikutti merkitsevästi koko 1990-luvun vaihtoehtoiseen rockiin. Kysymys kuuluu, miksi julkaista. kulainen indieskidi Cindy, ”Silti se on vähän savanhan Pixies-fanin tytär, ”Kim Deal ma kuin hän olisi kejonka bändi haluaa saavei meidät haissut tapaamme sida rakastamaan itseään toa kengännauhamoltuaan poissa vuosiillalliselle ja kertoi me. Pioneerityön tehneen Pixiesin kohtalona oli hajota ristiriitoihin grungebuumin huipulla vuonna 1993 saavuttamatta ikinä merkittävää kaupallista menestystä. Levyn näiden vuosien jälkeenkin”, kersanoitusten teemana on 2010-lutoo kitaristi Joey Santiago. Teemme vain sikymmenet
Tunnelmointiin tarjoavat oman lisänsä myös THE HEARING ja BLACK TWIG. ”Kaipaamme hänen lauluääntään, se oli vastapainoa Charlesin rääkymiselle.” Santiagon mukaan Pixies äänittää vielä uuden albumin, toivottavasti Lechantinin kanssa. ”Kim vei meidät illalliselle ja kertoi jälkiruokakahvin yhteydessä lähtevänsä, koska ei ollut enää onnellinen bändissä”, Santiago harmittelee. 30.5. Jo vuonna 1969 perustettu ja Iron Maideninkin coveroima hard rockin konkaribändi saa tuekseen LOS BASTARDOS FINLANDESES -ryhmän. 29.5. Janne Westerlundin ja kumppaneiden PLAIN RIDE julkaisi uuden Skeleton Kites -levynsä, jonka levynjulkkareita vietetään Helsingin Henry’s Pubin Helators tai-klubilla. www.pixiesmusic.com 29.5. Sedät jaksaa heilua: AERO SMITH (USA) esiintyy Helsingin Hartwall-areenalla, seitsemän vuotta yhtyeen edellisen Suomen-visiitin jälkeen. Se puskee rajoja pidemmälle kuin rock vuosikymmeniin ja on vaikuttanut lähestymistapaani omaa instrumenttiani kohtaan”, kitaristi hehkuttaa. 28.5. uutta materiaalia nyt, 23 vuotta Trompe Le Monde -edeltäjän jälkeen. Illan viihteestä vastaavat NAZI DEATH CAMP, THE DWYERS ja THE PROSTITUDES. Rumba 13. ”Tehtyämme Doolittle-kiertueen vuosina 2009–11 päätimme, että vanhoja hittejä oli soitettu tarpeeksi”, Santiago toteaa mutta myöntää, että hänellä oli epäilyksensä uusien kappaleiden kirjoittamisesta. 29.5. ”Sitten Charlesin (laulaja-kitaristi Black Francis) sävellyskone käynnistyi, eikä sitä voinut enää pysäyttää.” Alkuperäinen Pixies-basisti Kim Deal erosi bändistä Indie Cindyn kynnyksellä vuonna 2013 keskittyäkseen omaan bändiinsä The Breedersiin. Kotimaisena vahvistuksena RATFACE. 29.5.–2.6. Hän toistelee mantraa ”Fanit ovat pomomme ja teemme, mitä he haluavat” ja ilmoittaa bändin tahtovan soittaa vielä jonain päivänä keikan Suomessa. Hänet korvasi ensin Kim Shattuck, sitten Paz Lenchantin. 29.5. Kuullaankohan se Frayed Ends of Sanity. ?Päivyri Keväällä sattuu & tapahtuu Tapahtumatiedot tarjoaa Meteli.net. Tällä päivämäärällä Helsingin Nosturiin todistettavasti laskeutuu UFO (GBR). 31.5. DROP THE PILOT ja MEKANISM näyttävät sitä ennen, miten metalli taittuu suomalaisittain. Tätä ovat skandaaleja kärkkyvät poppipoliisit odottaneet twerkkaustutkat jo valmiiksi viritettyinä: MILEY CYRUS (USA) saapuu Bangerz-kiertueellaan Helsingin Hartwall-areenalle. Olisihan sitä samana iltana tarjolla myös melodista death metalia, kun Helsingin Gloriaan saapuu länsinaapuristamme THE UNGUIDED (SWE). SONISPHERE-tapahtuma tuo Helsinkiin jälleen kovan kattauksen raskaan musiikin aatelistoa, kun samana iltana Hietaniemen uimarannalla nähdään SLAYER (USA), DANZIG (USA), MASTODON (USA), GHOST (SWE), GOJIRA (FRA) sekä pääesiintyjä METALLICA (USA), jonka keikalle yleisö on saanut äänestää settilistan sisällön. Blues- ja boogie rock -veteraani CANNED HEAT (USA) soittaa viiden keikan Suomen-kiertueen. Jos tekee mieli punkimpaa mäiskettä, voisi hardcore-bändi BARREN WOMB (NOR) olla vastaus toiveisiisi Helsingin Bar Loosessa. Hippivuosien suosikkiyhtye esiintyy peräkkäisinä iltoina ensin Helsingin Tavastialla, sitten Jyväskylän Lutakossa, Lahden Möysän baarissa, Hämeenlinnan Suisto-klubilla ja viimeisenä Oulun 45 Specialissa. Tänäänkin menee hyvin, sillä Helsingin Bar Loosessa järjestetään punk-räimeeseen keskittyvä Tänäänkin Menee Hyvin -klubi. ”Rakastan elektronista tanssimusiikkia, EDM:ää. Itselleen hän toivoo yllättävää sivuprojektia. ”Haluaisin soittaa yhdessä Skrillexin kanssa.” Indie Cindy arvioitiin viime numerossa. Lämppärikään ei jää rietastelussa paljoa jälkeen, sillä illan avaa Rumban toimittajan Kai Vikkelinin ”kullirockiksi” tituleeraama RIVAL SONS (USA). 1.6
Se oli meistä tosi hyvä saavutus. Albumin julkaisu viivästyi, kun yhtye osallistui Ylen Uuden musiikin kilpailuun God/Drug-kappaleellaan. ”Aika impulsiivisesti meillä on muutenkin homma toiminut. 14 Rumba Se oli hyvä aloitus projektille, olimme tiiviisti studiolla”, Juvonen kuvailee kokemusta. Kolmikko perusti Miaun vuonna 2010 yksinkertaisesta tarpeesta soittaa musiikkia ja ilmaista itseään. Saatiin paketti nivottua ja uutta suuntaa, mihin lähteä. Toukokuun lopussa viimein ilmestyvää Trinity-albumia työstettiin ulkomailla asti, kun yhtye pääsi Kööpenhaminaan äänittämään voitettuaan Red Bull Garage -kilpailun. Yhdessä Susanna Tikkasen kanssa he muodostavat yhtyeen nimeltä Miau. Olisi ollut kyllä eksoottista päätyä euroviisuihin”, Juvonen toteaa. ”Vähän päätä pahkaa lähdettiin siihen”, Kaukola kertoo. Tulee hulluja ajatuksia, ja useimpiin niistä tartutaan.” Miau esiintyi vuonna 2012 osana Red Bull Garage -kilpailua Kuudes aisti -festivaalilla, joka UMK:n vastaisesti poik keaa aika lailla. Siinä joukossa emme olleet valtavirran edustajia” , Kaukola myöntää. TEKSTI ANNAMAIJA LIPPU KUVA NIKLAS SANDSTRÖM ”TODELLA SIISTILTÄ.” ”Helpottavalta.” Tältä tuntuu julkaista ensimmäinen albumi, ainakin Anu Kaukolan ja Henna Juvosen mukaan. ”Pääsimme ensi kertaa tekemään tuottajamme Erno Laitisen kanssa töitä. ”Oli odottamatonta, että tulimme kolmanneksi. Kokemus oli kuitenkin sen arvoinen – Miau ylsi finaalissa kolmanneksi. ”UMK oli yllättävän aikaavievä projekti. Idea osallistumiseen lähti ystävän kannustuksesta. ”Kööpenhaminassa oli mahtava tunnelma sekä kaupungilla että studiolla. Kesän kynnyksellä levynsä julkaisevan yhtyeen jäsenet Anu Kaukola ja Henna Juvonen kertovat, mitä UMK:n kolmas sija merkitsi bändille ja mitä tunteita heidän energisissä kappaleissaan piilee. TOUKOKUU Pyhä kolminaisuus Kotimainen naistrio MIAU soittaa tanssirockia asenteella. Siellä se kirkastui”, Kaukola muistelee
le mitään, mutta se voi olla myös vahmiautheband.fi vuus”, Kaukola sanoo. Espoon Leppävaarassa pyörähtää käyntiin KIVENLAHTIROCK, jonka isoimpiin nimiin lukeutuvat URIAH HEEP (GBR), UB40 (GBR), WITHIN TEMPTATION (NLD), ANETTE OLZON (SWE) ja SABATON (SWE). 8–11.6. Olson esiintyy molemmilla keikoilla duona norjalaisen Ingunn Ringvoldin kanssa. Emme voi silTrinity arvioidaan seuraavassa numerossa. Alt.country-suuruus The Jayhawksin perustajiin kuuluva MARK OLSON (USA) konsertoi ensin 8.6. Festarin kärkiniminä nähdään SKID ROW (USA), W.A.S.P. Ennen Televisionia yleisölle esittelee synkeitä säveliään MIREL WAGNER. Rumba 15. Illan avaa Kouvolasta ponnistava MONSTER MULLET. sa on kosolti naispuolisia ”Myös biisien teemoissa laulunkirjoittajia ja poptähtiä, yhdistyy kolme tunnetta: piina, Miaun kaltaisia naisyhtyeitä ei ole nähhalu ja pakkomielle”, Kaukola kertoo. On siellä lisäksi kaikenlaista muutakin rockia ja heavyä, kuten SHINING (SWE) ja kotimaasta vaikkapa LOST SOCIETY. Tämä lienee suuri ilon päivä newyorkilaisen taidepunkin ystäville: tyylilajin legenda TELEVISION (USA) saapuu viimein Suomeen. kaisella on oma vahva kulmansa, ja kes”Toki se, että olemme kaikki naisia, kellä ne kohtaavat.” luo ennakko-odotuksia. Emme ajattele musiikin tekemis”Olemme kolme mimmiä, soitamme tä siltä kannalta, että nyt tehdään jotain jotain elektron ja rockin väliltä ja teemKuudennen aistin tai UMK:n me mitä haluamme.” tyylistä. Helsingin Korjaamolla ja 11.6. Kesällä sattuu & tapahtuu Tapahtumatiedot tarjoaa Meteli.net. keitoksensa”, Juvonen Siinä missä Suomessummaa. sia. 6.–7.6. 5.6. Mielestäni on siisAlbumin nimi Trinity, tiä, että olemme olleet kolminaisuus, kuvaa yhmolemmissa paikoistyeen kokoonpanon li”Emme ajattele sa ja pärjänneet kumsäksi heidän musiikilmusiikin tekemistä massakin hyvin”, lisia vaikutteitaan. Kaukola sanoo. Se ei ”Ajattelemme bändin kolmiona. Tampereen Eteläpuistossa järjestettävä SOUTH PARK -festivaali ei tarjoile piirrettyjä, vaan tapahtuma sukeltaa pääesiintyjillään tukkaheavyn kultavuosiin. Bragg esiintyy ensin Helsingin Savoy-teatterissa ja seuraavana iltana Tampereen Klubilla. (USA) ja EUROPE (SWE). 6.–7.6. 10.6. Peräti 14 studiolevyä julkaisseen räppärin artistinimi on muuten akronyymi sanoista Sex, Pistols, Indo, Cash ja Entertainment. 7.6. JoMiauta kuitenkaan vaivaa. Sisäänpääsymaksuton KLUSTERMUS-tapahtuma esittelee jälleen Raumalla kokeellisen ja vaihtoehtoisen musiikin taitureita. Hard rock -yhtye Warrior Soulin perustaja KORY CLARKE (USA) saapuu soolokeikalle Helsingin On the Rocksiin. 6.–7.6. Jo edellisenä iltana Vaasassa esiintynyt SPICE 1 (USA) saapuu vielä omalle keikalleen Helsingin Virgin Oiliin. Niisvuuksiamme”, Juvotä on syntynyt oma – Anu Kaukola nen naurahtaa. 7.6. ty viime aikoina ainakaan liikaa. Folkia, punkia ja protestilaulujen perinnettä yhdistelevä BILLY BRAGG (GBR) pysähtyy Suomeen parin keikan ajaksi. Yhtye esittää Helsingin Circuksessa Marquee Moon -klassikkolevyynsä (1977) keskittyvän keikan. ”Emme mieti sitä hirveästi”, Juvo”Ne olivat todella erilaisia kokemuknen jatkaa. ”Anulla on siltä kannalta, että ”Varmaan morock-taustaa, Susannyt tehdään jotain lempiin sopii vauhnalta tulee elektroKuudennen aistin tai ti ja vaaralliset tilanvaikutteita ja minulla UMK:n tyylistä.” teet, jotka ovat vahon pop-tausta. Turun Dynamossa. Tällä kertaa esiintymässä ovat esimerkiksi HOPEAJÄRVI, RIUTTA, MUSTA VALO ja LOST BOOTS. 6.–7.6. ?Päivyri valtavirrasta. Hiphopiin ja punkiin keskittyvä PIENET FESTARIT PREERIALLA lennättää Vaasaan gangsta rap -konkari SPICE 1:N (USA) sekä EURO CRACKIN, AKSIMIN ja HANNIBALIN kaltaisia kotimaisia nimiä
”Meillä ei ole vararenkaita mukana, eikä kukaan meistä osaa tehdä mitään autohommia. TOUKOKUU Kunhan vain ääntä lähtee Oululainen THE SCENES julkaisi juuri toisen levynsä ja lähti saman tien kiertueelle Isoon-Britanniaan, josta yhtye on löytänyt musiikillisen kotinsa. Pakettiauto ehti sammua alkumatkasta keskelle Ruotsia, mutta toivokaamme, että enemmiltä haavereilta on vältytty. TEKSTI HEINI STRAND KUVA AKI ROUKALA TÄLLÄ HETKELLÄ Brittejä kiertää pakettiauto täynnä suomalaisia nuorukaisia. Eivätkö mutkat matkassa kuitenkin kuulu rockbändin kiertueeseen. Puhumme nyt oululaisesta The Scenes -yhtyeestä, joka julkaisi huhtikuun lopulla toisen levynsä ja lähti vapun alla kuukauden mittaiselle brittirundille. sut kaksi levyä, heitmaassa, jossa ”Britit tykkäsitänyt liudan keikkoja vät tosi paljon meija lähtenyt ensimmäikuunnellaan Cheekiä, se dän meiningistä! Paselle ulkomaankiertuvoi olla luotaantyöntävä ras kommentti tuli eelleen. Bändi perustettiin piin biiseihin unohtamatta kuitenkaan. ja elitistinen termi.” kahdelta naiselta, jot”Heti, kun vaihka veivät minut lavan doimme nimen The – Konsta Koivisto taakse, ottivat kädestä Scenesiksi, palaset lokkiinni ja sanoivat, että ’Älsahtivat kohdilleen. ”Totta kai, mutta ainahan sitä haluaisi, että kaikki sujuisi saumattomasti.” Liverpoolista puhelimitse tavoitettu 16 Rumba Koivisto on täynnä intoa. Kenties jopa rocktoivoja. Keikka oli sen vermuotonsa The Scenes. ran vauhdikas, että KoiViimeisen vuoden ai”On se taiderock visto onnistui hajottakana yhtye on julkaisihan ok, mutta maan mikkiständinsä. Bändi heitvuonna 2009 nimellä Sininen kaappi mutti edellisiltana keikan paikallisessa ta miksi?, joka lyheni sittemmin pelZanzibar Clubissa osana Liverkäksi Siniseksi kaapiksi ja sai pool Sound City -tapahtupari vuotta sitten lopullisen maa. Minulla ei ole edes ajokorttia”, naurahtaa yhtyeen solisti Konsta Koivisto. Tälkää ikinä, ikinä hajotko’.” lä uudella albumilla olemLopetusaikeet eivät taida hääme keskittyneet yksinkertaisemmöttää näköpiirissä
www.scenesband.com 17.6. Joulupukit saapuvat tänä vuonna etuajassa, sillä vanha kunnon ZZ TOP (USA) soittaa pari keikkaa Suomessa. Beige on arvioitu sivulla 53. Tykkäämme turvallisuudesta, mutta samalla haluamme pois siitä.” Toivon mukaan paku pääsee ehjänä kotiin. Koivisto kuitenkin uskoo, että juuri yksinkertaisuutensa vuoksi ne jäävät ihmisten mieliin. Lämmittelijän virkaa toimittaa molemmilla keikoilla ARCHITECT (GER). Räimeen ja juhlinnan täyteisen viikon päätteeksi voi rauhoittua vaikkapa pistäytymällä Helsingin Nosturissa katsomassa etiopialaista soul-laulajatarta ASTER AWEKEA ja hänen AFRO GROOVE BAND -taustayhtyettään. Havocin ja Prodigyn muodostama duo julkaisi uuden albumin vastikään huhtikuussa. Festarin esiintyjäkaartia edustavat esimerkiksi IISA, OLAVI UUSIVIRTA, RISTO, SAMULI PUTRO, RADIOPUHELIMET, BUSDRIVER (USA) ja RANDOM HAND (GBR). Uusi viikko alkaa ensiluokkaisissa hiphop-tunnelmissa Helsingin Tavastialla, kun tummanpuhuvan New York -rapin suuruus MOBB DEEP (USA) nousee lavalle. Kaikki on avoinna, kunhan vain lähtee ääntä.” Yhtyeen monet esikuvat löytyvät Britanniasta, joten ainakin Koivisto tuntuu olevan maassa kuin kotonaan. 13.–14.6. 14.6. ”On se taiderock ihan ok, mutta maassa, jossa kuunnellaan Cheekiä, se voi olla luotaantyöntävä ja elitistinen termi. Hiphop-tapahtuma BOOMBOX ottaa mestat tällä kertaa haltuun Helsingin Kaapelitehtaalla. ?Päivyri Kesällä sattuu & tapahtuu Tapahtumatiedot tarjoaa Meteli.net. Rönsyparrat konsertoivat ensin Raatin stadionilla Oulussa ja seuraavana päivänä Rockin’ Hellsinki -tapahtumassa Kaisaniemessä. Rap-kansan viihtymisestä huolehtimisen ottavat harteilleen muun muassa ASA, UNIIKKI, JVG ja SINI SABOTAGE. Taiteellisuus saattaa kuulua musiikissamme niin, että ulosanti on todella monipuolista. Rumba 17. ”Olemme todella hyvässä saumassa täällä. Jos kattila kuulostaa meistä hyvältä, käytämme sellaista. 11.–12.6. Justin Bieberin lämppäristä teinitähdeksi omilla ehdoillaan noussut 16-vuotias CODY SIMPSON (AUS) saapuu Australiasta asti Helsingin Nosturiin lauleskelemaan tiensä nuorison sydämiin. Helsingin-keikalla on mukana myös BEN MILLER BAND (USA). 13.–14.6. Kaksipäiväisen festarin päänimiä ovat esimerkiksi CHROME (USA), MASTER (USA), CLAUDIO SIMONETTI’S GOBLIN (ITA) ja MORTUARY DRAPE (ITA). ”Beigellä haluamme tuoda esiin keskinkertaisuutta, tasapäistämistä ja paahtoleivän väriä, mutta samaan aikaan myös kritisoida kaikkea tuota. 19.6. Briteissä on nyt tulossa takaisin tämäntyylinen synkempi rock-musiikki, jota esimerkiksi Savages edustaa. Pitkän linjan industrialja EBM-ikoni FRONT LINE ASSEMBLY (CAN) tuo tummasävyisen elektronisen sykkeensä ensin Helsingin Virgin Oiliin ja päivää myöhemmin Tampereen Klubille. Kuudes aisti -tapahtuman peruuntumisesta harmistuneet voivat kenties lohduttautua sillä, että FIGHT THE NIGHT 2 -festivaali tuo Helsingin Ääniwalliin kelpo kattauksen vanhaa ja uutta raskaampaa vaihtoehtomusiikkia. aggressiota, joka meillä oli ekalla levyllä.” Scenesiä on hanakasti asemoitu taiderockin lavean käsitteen alle. Saatamme yhdessä biisissä käyttää selloa ja toisessa syntikoita. 13.–14.6. Koivisto kuvailee kuitenkin yhtyeen soittavan ”ihan puhtaasti perusrockia”. 20.–21.6. Voi sitä juhannusta viettää onnistuneella tavalla kaupungissakin, sillä Tampereen Tullinaukiolle ja klubeille levittäytyvä VALTTERI FESTIVAL tarjoaa katsottavaksi ja kuultavaksi kolmen päivän aikana indieen ja tummaan rytmimusiikkiin painottuvia musiikkielämyksiä. Musiikillinen ilmapiiri tukee meitä.” The Scenes ja yhtyeen uuden levyn otsikko Beige ovat varsin geneerisiä nimiä
Kahvi ”Miron, Akun ja Villen jatkuvan kahvinjuonnin lisäksi kahvi osoittautui tarpeelliseksi myös erikoisemmilla tavoilla. Tulokset olivat autenttisia, mutta vain muutaman biisin sanat löytyivät prosessin lopuksi. Korvaavaa kalvoa ei ollut mahdollista hankkia, joten käyttöön otettiin Sampon elämää nähnyt basari, joka sopikin paljon paremmin kaikkiin loppuihin biiseihin.” 3. Keikkaa oli kuitenkin katsomassa levy-yhtiösetämme Kari Hynninen, joka ei ollut koskaan kuullut biisiä. TOUKOKUU inventaario SALLAN JA MIRON MATKA MAAILMAN YMPÄRI Sallan ja Miron matka maailman ympäri julkaisi vastikään debyyttilevynsä. 18 Rumba. Meillä oli vain yksi pulma: vappu on iloinen juhla, eikä meillä ollut muita iloisia biisejä kuin Älä tartu mun siipiini, joka sekin on hieman murhanhimoinen. Aarnin basaripedaalin nuija löi kalvosta läpi täsmälleen kellon lyödessä kuusi, jolloin läheinen soitinliike sulki ovensa. Miron Aarni-veljen tarkkaamoksi remontoima navetan sauna on ideaali paikka luovuudelle hiljaisen maalaisympäristön lisäksi siksi, ettei kännyköissä ole siellä kenttää.” 2. Sampo Haapaniemen bassorumpu ”Olimme äänittämässä rumpuja Sonic Pumpilla. Kysyimme yhtyeen nimijäseniltä Miro Palokalliolta ja Salla Hätiseltä, mitkä asiat olivat välttämättömiä levyn valmistumisen kannalta. Heti keikan jälkeen tuli tekstari: ’Tarinoita levylle ja sinkuksi.’ Niin tapahtui.” 4. Seuraava päivä, viimeinen äänityspäivä, oli helatorstai. Elokuvassa tosin taidetaan käyttää teetä, mutta se ei ollut meille tarpeeksi vahvaa. Vappukeikka PMMP:n lämppärinä ”Pääsimme lämppäämään PMMP:tä heidän perinteiselle vappukeikalleen Nosturiin. Navetta ”Miro linnoittautui syksyllä Artjärveläiseen navettaan miksaamaan puolia levyn biiseistä, Sampo Haapaniemi miksasi loput. Ensimmäiseksi Miro kokeili jättää lyriikat pienillä paperilapuilla lojumaan treeniksen lattialle pariksi viikoksi. Avuksi otettiin Amélie-elokuvassa nähty kikka, eli paperit kasteltiin kahvissa. Nyt oli tärkeintä saada yleisölle hyvä fiilis, joten kappale treenattiin äkkiä ja otettiin settilistaan. Meillä oli yksi aivan uusi biisi, jonka Miro oli kirjoittanut toista levyä ajatellen. TOIMITTANUT TEEMU FIILIN 1. Miro halusi kansilehtiseen lyriikat sen näköisinä kuin ne olisi revitty jostain ikivanhasta kirjasta. Sallalla kului hommaan muutama päivä, mutta kaikki levyn kansilehden kuvat ja tekstit saatiin kahvitettua.” Tarinoita on arvioitu sivulla 62
ON THE ROCKS WWW.ROCKS.FI MIKONKATU 15 , 00100 HELSINKI PE 23.5. 15,50 € IKÄRAJATON ENN. STREETROCK CABAREE: AMORPHIS, WOLFHEART, RED MOON ARCHITECT ROCTUM, SPIHA, JERICHO FUZZ, MIND OF DOLL, SIX INCH ENN. ALK. TUSKA 2014 -KLUBI: ENN. ALK. ALK. ALK. LA 24.5. 11,50 € ENN. 18 € PE 11.7. 18 € ENN. TO 12.6. PE 6.6. MOKOMA, MADRED CANNED HEAT (USA) JUSTIMUS KLO 17 -LEVYNJULKAISUKEIKKA PE 30.5. 10 € PE 27.6. TUSKA 2014 -KLUBI: METSATÖLL (EST), TALBOT (EST) ENN. Palvelumaksu alk. Toimipisteet 19 kaupungissa . 18 € ENN. TO 19.6. KLO 23 CHEBALEBA & KUBE AITO MÄKKI & GASELLIT + YLLÄTYSVIERAITA KAUKO RÖYHKÄ & THE BOOTS ANNA ABREU -LEVYNJULKAISUKEIKKA DAMN SEAGULLS -LEVYNJULKAISUKEIKKA SAMULI LAIHO & YSTÄVÄT KOLMAS NAINEN MOBB DEEP (USA) AGENTS & VESA HAAJA SCANDINAVIAN MUSIC GROUP KE 28.5. 14,50 € URHO KEKKOSEN KATU 4-6 | HELSINKI | K-18 KATSO KAIKKI KEIKAT TAVASTIAKLUBI.FI Verkkokauppa avoinna 24/7 . 16,50 € ENN. ALK. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään . ALK. TO 29.5. 22 € ENN. Postimaksu: Kotimaa 7 € / lähetys | muut EU-maat 10 € / lähetys | muut maat 25 € / lähetys. KE 4.6. 22 € TUSKA-LIPULLA ENN. Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös R-kioskeilta kautta maan . ALK. SANDHJA -LEVYNJULKAISUKEIKKA JAAKKO EINO KALEVI TURMION KÄTILÖT, THE CLOUDYCATORS PE 30.5. ALK. ALK. ALK. 32,50 € ENN. 11,50 € ENN. 29,50 € ENN. ALK. 13 € TUSKA-LIPULLA ENN. ALK. ALK. LA 31.5. 1,50 – 3,50 € / lippu . KE 18.6. ALK. KE 11.6. 37,50 € ENN. 13,50 € ENN. 14,50 € ENN. TI 17.6. ALK. ALK. ALK. 24 € TO 26.6. ALK. ALK. ENN. 15,50 € ENN
TOUKOKUU 20 Rumba
Rumba 21. Itse laimerkki lopettaa.” ”Homma alkoi lukion marjapussipeleistä. Hänen suurin kertavoittonsa on kaksisataa euroa, sliipatussa tukassa sonnustelevan laulajan Kaarle Viikatteen, häviötä on tullut noin kolmesataa. Niiden loppuessa laitan kultamaalilla vuorattu unelmatehdas kiiltää kuin uusi. Kaarlekin tilaa baariasuntolainaansa Kulta-Jaskalla”, Kaarle sanoo. En ole kuullut kenenkään lyhentävän Deppiä ei näy missään. meisenä, ja 2,5 euron voitto lisätään Pop Median vuosibudjet”En harrasta tätä vakavissani. Se on Kaarlen voittopino lähinnä kasvaa. Kuten laulu kerlon voittoihin uhkaavalla nopeudella, too, ei pakka ole vain peliväline. Kaarle Viikate tykkää uhkapelaamisesta. TEKSTI OTSO KARHU KUVAT JARI LAM VAIKKA ON VAPPUAATTO, en olisi uskonut päätyväni CaKeikoista ja työmäärästä riippuen Kaarle pelaa noin neljässino Helsinkiin jo keskipäivällä. liinat kiinni. ”Pelikontrollissa tiskillä vain soodan. ”Pidän Black Jackista. lin jälkeen vituttaa, on se merkki lopettaa. Yleisin uhkapelitilanteeni on tiin. Rumba nauraa viivuosia, minulla ei ole hermoja siihen”, Kaarle kertoo. Talo kahmii Kaarlen pelimerkit mutta teisyyttä. Kolikkopeleihin tulleet kortti- ja mobiilimakElokuvista tuttuja sikarinsavuisia huoneita, puosutavat ovat iso riski, niillä kuluttaa helposti omailialastomia naisia tai meskaliinipäistä Johnny suuden. Sama albumien kanssa. Kun huomaa pelanasiasta kuin viinan jallukolaa lyhyenä. Miehellä on niin vahva tekjonka uhkapeliharrastus tuo meidät kaupungin suurimpaan niikka, ettei kasinolta tule lähdettyä pelkkä tynnyri päällä. Näistä tunnelmista ti taktiikka, jonka hän kuitenkin piilottaa Kaarlekin aloitti pelaamisensa. ”Ja kahdeksantoista ja kaksikymmentäIhailin agentti- ja villin lännen maailkolme ja yli, ja talo voittaa”, pelimestamaa. Tarkoitus ka Ace of Spades on pelielämän on voittaa talo ja saada omien klassikkoanthem, on paras uhkakorttien yhteisluku lähelle numepelikappale silti Tapio Rautavaaroa 21. Kun huomaa Valtava kasino on vielä siisti ja hilPitää nauttia, ja jos ei nauti, ei kannata.” pelanneensa ruokarahat, jainen, mutta voin kuvitella James BonAloitamme viiden kierroksen Black iskee vitutus. Vaikon viedä huomioni. kapelit viehättivät. kanssa. tään. Pidimme joskus Viime viikolla Viikate julkaisi Bond-iltojakin, mutta Lucky LuMotörhead-covereita sisältävän alkeksi minulla on liian paha hebumin Panosvyö. keskittyneiden kasvojensa taakse. Tapaan ovella nahkaliivissä ja ti viikossa. Pokeri kiinnosViimeinen kierros, all in ja osien kääntaa, mutta se vaatisi minulta puuttuvaa pitkäjäntyminen. Onko Ace of vosallergia.” Spades Kaarlen virallinen kisaIstumme Black Jack -pöybiisi. Jos pekuitenkin aina soodaa”, hän selventää. Cocktailit, kauniit tuttavat ja uhri selventää. Pelimestari kertaa ta 1987, mutta silloin meillä sääntöjä, mutta miehen ylisuei ollut soittotaitoa ja riittävän lava korttien käsittelytekniikka nopeita elämäntapoja. Olen kuunjoissa varma peli tuntui petnellut Motörheadia vuodestävän aina. tan merkkejä pöytään säästeliäästi, jotta hä– Kaarle Viikate Emme käyttäneet rahapanoksia, mutta ajanviäisin hitaammin. Jotkut hiovat levyjään häviää hatusta heitetylle pakalleni. sellainen, että änkeän eläkeläisten sekaan lähimarketissa. Ammattilaiset juovat neensa ruokarahat, iskee vitutus. Olen jo koukussa. ”Pelikontrollissa on kyse samasta asiason kyse samasta ”Voin juoda Jack Daniel’s -kolaa tai ta kuin viinan kanssa. Jos pelin din istumassa pokeripöydän ääressä dry Jack -turnauksen. Vappunaamari ja Vergi pysyvät kassissani, sillä ”Pidän pelirahat erillisenä käteisenä. vietteenäkin sitä pelasi helposti aamuviiteen. rulettiluolaan. Pelinappulani siirtyvät taran Korttipakka. Kaarlella on selväsjälkeen vituttaa, on se martini kädessään. paljon muutakin.” Herrat Viikate, pelimestari ja Karhu. Motörheadin tunnetuin biisi kertoo uhkapelaamisesta. Onko tämä kaikki vain suurta sattumaa, pian se selviää. Kolikoita mummorulliin.” Panosvyö arvioidaan sivulla 57. Vieraissa Elämän valttikortit VIIKATE teki vastikään cover-levyn Motörheadin kappaleista. Oma Bond-elämäni tii”Lemmy viljelee kyllä pelivistyy yläasteen tulosvetoihin, maailmasanastoa
NOUSUSSA TOUKOKUU 1990-luku palaa rämisten Helsinkiläisyhtye GIM KORDON on ollut kasassa vasta pari vuotta, mutta bändi on saavuttanut jo paljon. Kiehelän kanssa yhteinen historia ulottuu vielä kauemmas. Aleksi Pahkalan päivä ei ole sujunut niin kuin piti: helsinkiläisbändi Gim Kordonin kuuluisi olla valmistautumassa illan keikkaan, mutta kaksi kolmasosaa yhtyeestä on jumissa moottoritien varressa. Hassusti nimetty yhtye koostuu kokeneista muusikoista ja soittaa keikoilla korviasärkevän kovaa. Täydessä vauhdissa sattunut rengasrikko säikäytti, muttei onneksi suistanut bändin pakettiautoa ojan pohjalle. ”Kreikkalaiseksi skenerentuksi” nimittämäänsä Karoutsokseen Pahkala tutustui jo 1990-luvulla, mutta nyt miehet ovat ensimmäistä kertaa samassa bändissä. Helsingistä junalla saapunut Pahkala huokaisee helpotuksesta – onhan hänen luotsaamansa rockretkue 22 Rumba niin hyvässä nosteessa, ettei bändikavereiden äkillinen ja traaginen menettäminen oikein sopisi suunnitelmiin. Yksi uuden levyn biiseistä oli jo vuonna 1996 Lassen mutsin. TEKSTI SUSANNE SALMI KUVA ANNIKKI VALOMIELI T urkulaisen kuppilan nurkassa istuu mietteliäs muusikko. Kitaristi Pahkalan lisäksi yhtyeessä vaikuttavat rumpali Alexandros Karoutsos ja basisti Lasse Kiehelä. ”Olemme opetelleet soittamaan yhdessä
Vaatimattomuus saattaa olla hy”Kun laulaa suomeksi, on aina selkeästi enemmän ve, mutta kaikkien mielestä se ei framilla. Uusi suunta löytyi ongelmitta. Pahkala toimii Stupidon myymä• Alexandros Karoutsos (rummut) vaa. Nyt al›PERUSTETTU Gim Kordonin tulevaisuudesta: kaa tajuta, miksi jotkut starat alkavat itkeä keikoillaan.” Helsingissä 2012 ”Bändi päätyy julkaisemaan useiSanoituksista antaa kehuja myös Jorma Ristilä, levy›JÄSENET ta levyjä, jotka löytävät ystäviä ymkauppa Stupido-Shopin toimitusjohtaja ja Pahkalan pit• Aleksi Pahkala (kitara, laulu) päri maailman”, Stupido-pomo pokäaikainen työkaveri. Sanat ovat paljon henkilökohtaisempia: joskus Mistä kyse. Tästä levystä inspiroituneina tehdään kolmen minuutin mittaisia ralleja. ka sitten Lepakkomiehessä skobe posahti ensimAlbumilla kuuluvat niin Lemonheadsin ja Teemäisen biisin jälkeen. Mitään ei lan mukaan yhtye ymmärtää suomaPunk-asenne ei ole sulanut kitakuulunut, laisen musiikkikentän realiteetit. Aihuomaa keikallakin joutuvansa omien muistojensa elonakin Jorma Ristilä on eri mieltä kuvamaailmaan, jossa karvat nousevat pystyyn. Että tämä on tässä”, Aleksi naurahtaa. Asiat ovat loksahdelleet hyvin paikoilkistävää vaihtelua, sillä edellisissä projekteissa lyriileen.” kat tehtiin englanniksi. Soundi on välillä aika tuhnuinen, mutta sehän on vain siistiä.” H aastattelupäivän iltana Gim Kordon kokee lisää takaiskuja, kun keikkapaikan henkilökunta pyytää bändiä soittamaan hiljempaa. ristista mihinkään. Nyt mennään varaskobella”, Pahkala kuvailee yhtyeensä asennoitumies Pahkala oli biisien syntyaikoina. Järjetön levy, kaikki ovat ihan superfiilareissa.” Lemonheads: It’s a Shame About Ray (1992) ”Lemonheadsia kuunnellessa päätettiin, että popataan. lemppari. Gim Kordonin saja savua tuli.” ”Rokkitähtihaaveet ovat karisseet noituksissa kaupunki tappaa sielunjoskus 15 vuotta sitten. Lepakkomiehessä mista soittamiseen. Niinpä treenikämpän äänimaailma päätyi mukaan debyyttialbumille. Soitetaankin itse asiassa yhtä Lemonheads-biisiä coverina.” Buzzcocks: Singles Going Steady (1979) ”Ajattelin ensin mainita Teenage Fanclubin powerpop-vaikutteiden takia, mutta Buzzcocksin singlekokoelma on osuvampi valinta. ”Oltiin kaikki kolme katsomassa Lemonheadsia. Sanoitukset ovat elämää kokeneen ja nähneen mie– Kuudennessa aistissa sattui esiinhen herkkiä havaintoja”, Ristilä sanoo. Vuoden 2012 ja. Rauhallinen musisointi ei kuitenkaan ole yhtyeen juttu. Saattaapa ”Kyllä sen voi huomata, että Aleksi on ennakkoluulapsuuttaan ja teini-ikäänsä. Se oli maailmaa avartava kokemus, poppi soi ja veri lensi. ”Hullu indiepunkkari, joka kuunteli skobe posahti Bändi keikkailisi mielellään myös radiota ja keräsi levyjä. Kolme tärkeää levyä The Posies: Amazing Disgrace (1996) ”Levyn ilmestyessä kävimme Lassen kanssa katsomassa bändiä Tavastialla. Nick sanoi, ettemme saa mennä studioon. Bändi oli jo olemassa ja tajuttiin, että tuolla tavalla vedetään.” Ensimmäisen keikkansa Gim Kordon soitti vuoden 2012 Kuudes aisti -festivaaleilla, vain vähän aikaa perustamisensa jälkeen. Istuttiin silloin sängyllä niiden kotona ja treenattiin”, Pahkala kertaa muistojaan. Tämä on varmaan ainoa albumi, jota kuuntelimme albumimme tekemisen aikoihin. Hänen mukaan›SANOTTUA tymään myös muuan Kim Gordon, sa Pahkalan pitkä ura levykauppiaana kuuluu Gim Kor”Gim Kordonin musiikki muistuttaa, miksi jolla riitti huumorintajua yhtyeen donin äänimaailmassa. jä jonnekin Skotlantiin, mutta tämä kaikki on Suomeksi sanoittaminen on Pahkalalle virvain plussaa. Kappaleita ei ole ryhdytty korjailemaan jälkikäteen. Pian oltiin jo kovaa vauhtia matkalla eteenpäin: vuonna 2013 levy-yhtiö Solitin johtaja Nick Triani menetti sydämensä yhtyeen rosoiselle soundille. Onhan se siissa ja Venäjän presidentti saa kuulla kun– Aleksi Pahkala tiä, että olen päässyt lähettelemään levyniansa. ”Koko levy on tavallaan samanlainen kuin demot, niin hyvässä kuin pahassa. Tekewww.solitimusic.com/gim-kordon misen meininki kuitenkin jatkui, ja Duplon raunioista Ei ole helppoo on arvioitu sivulla 56. Rumpa›KUUNTELE lin muutettua Brooklyniin bändi ajautui telakalle. ole paikallaan tässä tilanteessa. paleista monet ovat kulkeneet Pahkalan ta”Keikat ovat tosi lujia, on poppia ja punkkia. Ei ole helppoa, siis olla, että Sonic Youth -legenlottomasti kuunnellut musiikkia laidasta laitaan.” mutta taivaallisesti vihlovat kitarat ja etupotku antavat voimaa jatkaa eteenpäin.” – Olli da kuljeskelee tälläkin hetkellä suoStupido-kaupan lisäksi Pahkala tunnetaan The DupSallinen, Mies ja elämä -blogi malaisen punk-pumpun pinssi rinlo! -yhtyeestä, jossa myös Kiehelä oli mukana (kuten nuksissaan. Siinä on sitä rockia ja narinaa.” syntyi Gim Kordon. Vaikka keikkoja on takana vasta kymultainen 1990-luku on vahvasti läsnä yhtymenkunta, meininki on käynyt selväksi niin muusikoille een soinnissa. Mitään ei kuulunut, ja nage Fanclubin kuin Karkkiautomaatin ja Tehosekoittimenkin kaiut. K Rumba 23. jälkeen. ”Nauhoitettiin pari demoa ja lähetettiin ne Solitille. 1990-luku oli mahtava vuosikymmen viettää nimivalintaa kohtaan. Minkälainen ”Jokin aika sitten savua tuli. Ei ole helppoo -debyytin kapkuin yleisöllekin. Aika samanulkomailla, mutta erityisiä paineita lainen kuin nykyään, nuorempi vain”, ensimmäisen biisin menestymisen suhteen ei ole. • Lasse Kiehelä (basso) Muutamia merkittäviä kaverei”Aleksista on kasvanut aikamoinen tarinankerto›KEIKAT ta yhtyeellä jo onkin. läpäällikkönä. Jokin aikataskussa parinkymmenen vuoden ajan. tämän aviisin päätoimittaja Teemu Fiilinkin). Pahkamuusikko naurahtaa
Albumi ilmestyy Johanna Kustannuksen myötävaikutuksella syksyllä. Ennen muuta sen kohdalla voi puhua YleX-yleisön laajuisesta kesä- tai vähintään keväthittipotentiaalista. KEIKALLA: – SANOTTUA: Sauli Sirviö ”Tämän biisin tahdissa koko Suomen kesyttämättömät kesämiehet elvistelevät tulevana suvena. Syy tuntemattomuuteen on kenties se, että Suvi asuu Tukholmassa – ja ruotsalaiselta hänen suureellisesti sovitettu ja hieman soul-vaikutteinen konepoppinsa ensimmäisten singlejen perusteella kuulostaakin. KEIKALLA: – SANOTTUA: ”Siman soundi ei ole pelkkää r’n’b’-keinutusta, vaan mukana on elektropoppia, kasarivibaa ja groovaavaa discohenkeä, joka kappaleen nimenkin mukaisesti houkuttaa tanssilattialle discopallon välkkeeseen.” – Venla Kokkonen, YleX KUUNTELE: Spotify 24 Rumba. KEIKALLA: – SANOTTUA: ”Blending striking vocals, a classy aesthetic and powerful production, songs like Find You glide with both confidence and grace.” – Sam Briggs, Line of the Best Fit KUUNTELE: www.soundcloud.com/suviofficial Hätä-Miikka Rap-yhtye Gasellien Hätä-Miikka aloitti keväällä soolouransa – eri hengessä kuin moni olisi uskonut. Paitsi albumia, sillä tuottajakaksikko on ilmoittanut tekevänsä pelkkiä singlejä, mikä tuntuu olevan samaa trendiä monen muunkin nousukkaan kanssa. Ainut tähän mennessä julkaistu kappale Remu on naiivia ja kesäistä takapotkupoppia, joka flirttailee juuri sopivasti kitaraindien kanssa. Bändin vapuksi julkaistu Tanssilattialla-biisi on yhtä paljon diskoa kuin r&b:täkin, ja sen kaikki kotikutoinen muovisuus on tyylitietoista eikä kökköä. KIITORADALLA TOUKOKUU Suvi Suvi on Suomessa varsin tuntematon siihen nähden, että hän on saanut esimerkiksi Britanniassa kohtalaisesti medianäkyvyyttä ja noussut internetin musiikkiblogiaggregaatti Hype Machinen kymmenen kärkeen. Jos kuuntelee oikein tarkkaan, voi jo nyt kuulla, kuinka aurinko paahtaa nahkaa ja Ellit pillittävät villisti viilettävien kesäkönsien perään.” – Pirita Pykäläinen, YleX KUUNTELE: Spotify Sima Turkulaisduo Sima on niitä yhden singlen ihmeitä, joilta voi odottaa vaikka mitä
PWM-aaltomuoto on suosikkini, SUB-oskillaattori on omiaan bassosoundeihin.” ”Sointu pohjaan koskettimistolta, arpeggiaattorin Random-asetus päälle ja Jupiter soittaa vaikka loputtomiin satunnaista, muuttuvaa nuottikudelmaa.” ”Analogisyntikoissa filtteri on aina ’se’ juttu. SOITINNURKKA MAZATHOTH / NIGHTSATAN ROLAND JUPITER-4 ”RAKASTAN Jupiteriani, olen rakastanut aivan ensimmäisistä sillä soittamistani nuoteista lähtien. Lähes akustisen kuuloiset. Ensi näkemältä Jupiter on vain pieni neliääninen analogisyntetisaattori, mutta sen sointi on todellinen ja kosmoksen lailla ääretön. Säröytyy haluttaessa todella mehukkaasti, matalammilla asetuksilla soundi on kaunis ja kuulas.” Rumba 25. Muotoilevat äänen aika-akselilla. Nopeimpia maailmassa. Samoin on Jupiter-4:ssa. Muita syntetisaattoreita tulee ja menee, Jupiterin kanssa pysymme yhdessä maailmanloppuun asti.” TOIMITTANUT TEEMU FIILIN ”Jupiterin yhteys ulkomaailmaan. Minulla se on lähes aina päällä, paitsi jos haen raaempaa soundia.” ”Jupiterissa on vain yksi oskillaattori jokaista ääntä kohden, mutta sen soundi on silti elävän ja ison kuuloinen. Tiukat ja kuolettavat bassot.” ”Viimeinen vaihe Jupiterin signaalitiessä. Vuonna 1979 Rolandin saavutus oli kahdeksan muistipaikkaa. Inhalator II:n Roland TR-707 -rumpukoneen trigger output yhdistyy tänne, jolloin Jupiterin arpeggiot soivat tiukasti rumpujen kanssa yhteen.” ”Jupiterin stereochorus efektillä yksioskillaattorisen syntetisaattorin soundiin saa eloa ja kokoa. Jupiterissa on myös kymmenen preset-soundia, joita käyttäjä ei tosin voi muokata. Jupiterin kanssa saavutan ainutlaatuisen yhteyden kosmokseen. Lähes kaikki sävellykseni syntyvät sen avulla. Kuten monissa legendaarisissa analogeissa, Jupiterinkaan filtteri ei ole ’täydellinen’ tai puhdas vaan ennemmin jonkinlainen auraalinen Mandelbrot-joukko.” ”Nykyisissä syntetisaattoreissa voi olla vaikka pari tuhatta muistipaikkaa käyttäjän soundeille. Yhden nimi on The Force.” ”Envelopet eli verhokäyrägeneraattorit
Välitilassa GRACIAS, oikealta nimeltään Deogracias Masomi, julkaisi ensimmäisen musiikkivideonsa loppuvuodesta 2010. Sellaista Roc-A-Fella-uhoa, josta kuului tosi paljon sen ajan henki. Hitiksi noussutta HKI-biisiä seurasi keväällä napakasti nimetty EP ja vuotta myöhemmin tuottaja JTT:n kanssa tehty yhteislevy Globe. Se oli jotain ihan muuta kuin se Gracias, joka nyt tunnetaan. Artistinimi oli tuolloin Luminate, ensimmäinen varsinainen julkaisu puolestaan vuonna 2007 ilmestynyt Listenin Comprehension Mixtape. ”Niihin aikoihin vaikutteet olivat selkeitä. Jotain, jossa ei ole mitään ylimääräisiä kikkoja, ”gimmickejä”. Tuli halu tehdä jotain, joka kuulostaa enemmän itseltä. Musiikki sai kehuja kriitikoilta ja yleisöltä, ja se liitettiin aivan tiettyyn kulttuuriseen ilmiöön muutaman muun helsinkiläisen artistin kanssa. Samalla hän rauhottui ja mietti, kenelle tässä oikeastaan ollaan vihaisia. 26 Rumba. Mutta siitä tuonnempana. Kahden hengen lahkeita, jatkuvaa todistelua ja ’miten niin sä kuuntelet jotain muuta musaa kuin räppiä’ -ehdottomuutta”, Gracias muistelee. TEKSTI ANTON VANHA-MAJAMAA KUVAT JARI LAM E nsimmäisen soololevynsä Elengin vastikään julkaissut Gracias aloitti musiikin tekemisen 2000-luvun puolivälissä. Mixtapen jälkeen seurasi neljän vuoden luova tauko, jonka aikana Gracias kyllä kuunteli musiikkia ja mietti tulevaa suuntaansa, mutta ei varsinaisesti tehnyt uusia tekstejä
Rumba 27
28 Rumba
Ajatus oli tehdä elektronisempi, sävelletympi levy, jolle vasta tekstit toisivat sen ”räppilinjan”. Levyä lähdettiin tekemään eri lähtökohdista. Se ei sitä heti yhdistäisi toisaalta ole välttämättä häviö, jos mieräppiin.” titään, miten Graciaksesta vuosien 2011 ja 2012 taitteessa kirjoitettiin. Halusin tehdä musiikkia, jota voisi kuunnella ilman tekstejä niin, ettei sitä heti yhdistäisi räppiin.” Pieni voitto oli esimerkiksi se, kuinka brittiblogi The Ransom Note vertasi levyä edeltänyttä Levels (Stream Fast, Die Young) -singleä Four Tetiin – eikä siis esimerkiksi johonkin toiseen räppäriin. Äänet ovat tasa-arvoisia, vaikka esittäjäksi merkitäänkin Gracias. V uonna 2011 Suomen poliittinen ilmapiiri oli murroksessa. Kerrokselliset, elektroniset äänimaisemat edustavat sellaista taiteellista yhteistyötä, jossa taustoja ei ole tehty räppärille ja räppärin ehdoilla. Käytiin keskustelua kansallisromanttisen taiteen merkityksestä ja siitä, miten taidekäsitykset ylipäätään tuntuivat tietyissä ryhmissä jämähtäneen yhden ideologian tasolle. Vertaus ei yllätä, kuten eivät Graciaksen mainitsemat esikuvatkaan. Yhtäkkiä eduskuntaan saatiin sahanomistajia ja maanviljelijöitä, jotka eivät välittäneet käytöstavoista, poliittisesta korrektiudesta tai solmion oikeaoppisesta solmimisesta. ”Mamuräppärien nousu”, kuten moni lehti asian ilmaisi, ei tietenkään ollut tietoinen vastaveto persuille. Niissä kuului se musiikki, jota Gracias oli nuoruutensa kuunnellut: J. Molemmat olivat jossain määrin puhtaita boom bap -tyylin levyjä. Sitä on vaikea lokeroida mihinkään. ”Halusin tehdä Suomessa vastaanottoa on vaikea enmusiikkia, jota nakoida. Nyt julkaistulla Elengillä vaikutteet on kätketty syvemmälle ja laajemmalle. Samaan aikaan eritoten kulttuurin saralla haluttiin irtisanoutua persujen retoriikasta, joka ulotti sinnekin lonkeroitaan. Seuranneet Gracias EP (2011) ja tuottaja JTT:n kanssa tehty Globe (2012) olivat kunnianhimoisempia ja kypsempiä, mutta yhtäläisyysviivat oli yhä helppo vetää. Ei luotettu samplelooppeihin, joiden ympärille olisi kasailtu tavaraa, vaan aloitettiin konkreettisesti ihan ensimmäisestä soinnusta. Timo Soinin johtama perussuomalaiset otti eduskuntavaaleissa historiansa suurimman voiton, ”jytkyn”, ja ampui itsensä hetkessä maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Puhuttiin paljon siitä, kuinka kyliä ja pitäjiä vahvasti targetoinut puolue antoi äänen sellaisille tahoille, jotka aiemmin olivat sivuuttaneet politiikan pukumiesten huuhaana. Dilla, Jay-Z, Nas ja koko 1990-luvun newyorkilainen räppi. Niitä riittää Burialista Shabazz Palacesiin ja Little Dragoniin. voisi kuunnella ilman Selvää on myös, että sellaista hypeä, joka Graciakseen pari vuotta sitten liittekstejä niin, ettei tyi, on liki mahdotonta toistaa. Albumi on hyvä, se on selvä. ”Jo EP:n aikoihin tiesin, että haluaisin tehdä tällaisen levyn vielä joskus. Sananvapaus sai uusia, ikäviäkin merkityksiä. Se kuitenkin rinnasteli maailmaa, jossa haluttiin nähdä Suomi eteenpäin menevänä, kansainvälistyvänä ja Rumba 29. Sen kannatus oli vain reilun prosenttiyksikön jäljessä kokoomuksesta, joka voitti vaalit
Häntä itseään ei toimittajien valitsema mamulinja yllättänyt, mutta välillä se kyllästytti. Edelleen minuun isketään näitä etuliitteitä, ja räppäri tulee sitten ihan viimeisenä”, Gracias harmittelee. paljon vaikkapa Maahanmuuttajien maskotiksi ryhtymipersut vituttaa.” nen ei kiinnostanut. Gracias muistuttaa, että suomalaisessa räppiskenessä on mamutaustaisia tekijöitä ollut alusta lähtien: esimerkiksi Bomfunk MC’sin Raymond Ebanksin juuret olivat Jamaikalla ja Isossa-Britanniassa. tasa-arvoistuvana alueena. Nähdään ensin omat taustat, sitten ulkonäkö ja sitten vasta musiikki – jos sille jää palstatilaa. Paljon kyseltiin siitä, miten Graciaksen musiikki heijastelee hänen monikulttuurista taustaansa. HKI-kappaleeseen tehty musiikkivideo kiinnitti vuonna 2011 Aku Louhimiehen huomion. Näitä arvoja edustamaan löydettiin Gracias, Noah Kin ja The Megaphone Staten Ekow: kolme maanhanmuuttajataustaista räppiartistia, jotka sattuivat julkaisemaan uutta musiikkia samoihin aikoihin. Edelleen olen maahanmuuttaja. Nämä kaksi roolia ovat paljon tiukemmin kiinni siinä, mitä Graciaksen musiikista yritettiin turhaan löytää. Jonkin verran Gracias niitä tekikin, mutta yritpuhumaan siitä, miten ti samalla pitää huomion musiikissaan. ”Kun Globen jälkeenkin kyseltiin samoja juttuja, joista oli voinut lukea jo viidestä eri lehdestä, niin miettihän sitä, että olenko minä nyt oikeasti näin eksoottinen. Ohjaaja otti muusikkoon yhteyttä ja kutsui tämän koekuvauksiin. ”Poliittisuutta on kysytty minulta tosi paljon, mutta ei se tunnu musiikissani ajankohtaiselta. Sitten hän vetää ne kiinni toisiinsa ja jatkaa: ”Ja musasta tämän verran”. En sen takia, että olen kon”Ehkä se aika golainen.” joskus vielä tulee, Hypen myötä kutsuja alkoi sadelmutta just nyt ei ole la rasismia tai maahanmuuttajuutta ollut tarvetta lähteä käsitteleviin tilaisuuksiin. ”Usein saattoi artikkelissa olla maahanmuuttajuudesta näin paljon tekstiä”, Gracias kertoo ja vetää kätensä kauas toisistaan. Että onko musiikkini nyt pääjuttu tässä. Ne käsittelevät maahanmuuton, eriarvoisuuden ja 30 Rumba. Teen musaa tosi paljon fiiliksen mukaan. Jos muusikon päämäärä on tulla tunnetuksi omalla taiteellaan, ilmiöpuhe tuntuu helposti tasapäistävältä. Ehkä se aika joskus vielä tulee, mutta just nyt ei ole ollut tarvetta lähteä puhumaan siitä, miten paljon vaikkapa persut vituttaa.” M usiikin ohella Gracias on tehnyt paljon muutakin. Artistille tämä tarkoitti tietenkin mediahuomiota, mutta ei aina kiitollisimmassa valossa. Tai miksei hän ole poliittisempi. ”Olen muuttanut Suomeen nelivuotiaana ja asunut täällä siitä lähtien, yli 20 vuotta. En kirjoita tekstejä pankkiin, vaan teen ne saamani taustan pohjalta siinä hetkessä. Pian hänellä oli keskeinen rooli Vuosaari-lähiökuvauksessa (2012). Halusin, että huomio keskittyisi nimenomaan siihen musaan. Pienempi, mutta yhtä lailla tärkeä osa hänellä on myös Dome Karukosken Leijonasydämessä (2013). Sen takia minä niissä haastatteluissa olin
Rumba 31
Samoja teemoja käsitteli myös koreografi Sonya Lindforsin tanssiteatteri Zodiakiin ohjaama Noir?, jossa Gracias oli näkyvästi mukana. Noir. rasismin kaltaisia kysymyksiä. ”Halusin käydä jokaisen tuottajan kanssa kahvilla tai mennä vaikka studiolle vetelemään Youtubesta vuorotellen biisejä, joista diggaillaan. Se on syytä muistaa kahdesta asiasta. Tämä on kuitenkin luova ala. Tämä työ näkyi myös siinä, kuinka teos ei ottanut itseään liian vakavasti. Kysymykseen siitä, luuleeko Gracias jonain päivänä olevansa jotakin muuta kuin maahanmuuttaja, hän ei 32 Rumba osaa vastata. Voin vain kuvitella, miten vaikeaa medialla on välillä löytää oikeita sanoja”, Gracias miettii. Ja kyllähän sille voi nauraa. Katua ei kannata, jos on tehnyt hommat täysillä. Se oli Suomen ainoiden afrosuomalaisten tanssitaiteilijoiden yhdessä luoma teos mustasta ihonväristä, identiteetistä ja taiteilijuudesta Suomessa. ”Minulle välitila tarkoittaa sitä, että olen nelivuotiaana muuttanut tänne Kongosta ja asunut täällä koko elämäni, mutta olen edelleen maahanmuuttaja. Kun julkisessa keskustelussa ulkomaalaistaustaisille on yhä turhan usein varattu uhrin tai väärintekijän rooli, tällaista positiivista identiteettityötä kaivataan. Kyse ei ollut mistään yleismaailmallisesta esityksestä mamujen kokemuksista.” Toinen asia, josta Noir. ”Katuminen on suhteellista. Tekijät halusivat lähestyä esimerkiski rasismia vähän varoen. tulee muistaa, on välitilan käsite. En tiedä, olisinko sitten kongolaissuomalainen vai uussuomalainen vai mitä. Tärkeintä on ollut pitää ympärillä tärkeitä ihmisiä. on hyvä esimerkki projektista, johon hän lähti täysin pää edellä, vailla minkäänlaista tanssikokemusta. Jos menisin nyt Kongoon, olisin sielläkin täysi turisti. Samaan tapaan tulivat elokuvat. Onneksi artisti itse voi tähän vaikuttaa vain rajallisesti. Uusia sukupolvia tulee koko ajan ja Suomi-kuvasto kansainvälistyy, mutta tarve lokeroida ihmisiä ei häviä mihinkään. Kaipaan aitoutta ja rehellisyyttä tiukkojen aikarajojen sijaan”, Gracias kertoo. ”Ihminen vain pystyy näkemään kokonaiskuvan paremmin, kun antaa nimikkeitä eri jutuille. Jos mietin Luminate-ajan meininkiä, tietenkin korvat punastuvat välillä. Yleisö istuisi aloillaan ja kokisi syyllisyyttä. Gracias kertoo inspiroituvansa ihmisistä jatkuvasti. Yritin kaikin keinoin pitää sen yhdeksästä viiteen -työmentaliteetin pois. Se liittyy siihen maahan- tai maastamuuttajille ominaiseen identiteettikriisiin, joka on tuttu myös monille 1970-luvulla Ruotsiin emigroituneille suomalaissiirtolaisille. Olisi ollut helppoa tipahtaa siihen säälikuoppaan, jossa vain kerrottaisiin, kuinka vaikeaa tummaihoisella täällä on. Kun suomalaiset kaverit katsovat esimerkiksi 12 Years a Slaven, niin sitten ne haluavat yhtäkkiä Facebookissa tyyliin pyytää anteeksi”, Gracias naurahtaa. ”Meille oli tärkeää, että katsojat jäisivät kiinni omista ennakkoluuloistaan. Graciakselle tärkeämpää on jatkuvasti haastaa itseään ja löytää uusia ilmaisumuotoja. Olen uskonut omaan sanomaani”, Gracias sanoo. Ja ymmärrän kyllä, miksi niin tehdään. Ei haluttu vastakkainasettelua eikä puhua kaikkien mamujen puolesta, vaan nimenomaan itsemme kautta. Mutta jos mietin sitä fiilistä siinä hetkessä, kun olen sen tehnyt, niin se on ollut tosi rehellinen. Ensinnäkin se esitti afrosuomalaiset aktiivisina taiteentekijöinä, subjekteina. ”Pyrin kysymään itseltäni koko ajan, milloin olen viimeksi tehnyt jotain ensimmäistä kertaa. Elengiä tehdessäkin oli olennaista, että hän pääsi tapaamaan kollegat kasvotusten. Tavallaan palloilen tässä välissä koko ajan”, Gracias sanoo. Se tulee Graciaksen puheessa esiin moneen kertaan. ”Sitä ei haluttu. Olen parin viime vuoden aikana päässyt tekemään asioita, joihin ei ole aiemmin ollut mahdollisuutta, ja olen halunnut ottaa niistä kaiken irti”, Gracias kertoo. Sellaisia, joita Gracias on musiikissaan tietoisestikin vältellyt. Tunne siitä, ettei ole täysin kotonaan oikein missään. Aitous ja rehellisyys toistuvat toistuvat myös miehen puheissa uran alkuhetkistä Luminate-nimellä. ”Olisi hölmöä hävetä jotain, jonka on tehnyt täysin aidoista lähtökohdista.” Elengi arvioidaan seuraavassa numerossa.
a je nt a a t o d el utt n ympäri asi. kello li su tk o la Hal u a 2 päivää m.provinssirock.fi
34 Rumba
Tai Bono, ironinen rockkukko tai rockkukkoileva siihen, että aina kun hän ironikko, mies joka voisi vaikka ryöstää Fort Knoxin kultavarannot paaviksi pukeutuneena ja silti selviäisi avaa suunsa, sieltä tulee tempauksesta hyväntahtoisilla toruilla. suurisuuntainen ja Viimeksi hän on kadehtinut Morrisseyta ja Jay-Z:intiimi poplaulu.” tä, joiden kirjoittamia sanoja kuunnellaan ja palvotaan, ei ainoastaan hyräillä mukana. Eikä uuden (ja kenties vähemmän makrobioottis-fasistisen sellaisen) hankkiminen takuulla tuota vaikeuksia miehelle, joka on säilyttänyt epäilyttävän poikamaisen karismansa kuin ei olisi koskaan astunutkaan ulos University College Londonista, jossa hän tapasi bändikaverinsa 1990-luvun lopussa. Kuinka hän haluaisikaan olla Thom Yorke, kryptisen vainoharhaisuuden palvottu profeetta. Chris Martin, 37, on keulakuva bändille, joka on myynyt yli 60 miljoonaa albumia. TEKSTI SAMULI KNUUTI K etäpä muutakaan sitä säälisi kuin miestä, jolla on jo kaikkea. Siksikö bändiä niin laajalti inhotaan. Arkkityyppisesti englantilainen mutta jenkkimakuun mittatilaustyönä tehty megahitti, joka sytyttää stadioneilla tuhannet sytyttimet kuin yhdestä piikivestä. Hän lienee tuomittu loppuiäkseen siihen, että aina kun hän avaa suunsa, sieltä tulee yhtä lailla suurisuuntainen ja intiimi poplaulu. Haluta aina saa, mutta keneksikään heistä Chris Martin ei muutu. Kosto kylmänä tarjoiltuna COLDPLAY on kiistatta kaupallisesti suurin 2000-luvulla uransa aloittanut rockyhtye. Hänen kateutensa kohde vain vaihtelee vuosittain. Chris Martin raukka. Ja kiltein. Kukapa ei siis haluaisi olla Chris Martin. Kaunista Hollywood-vaimoa hänellä ei enää ole, mutta hei, hänellä oli sellainen yli kymmenen vuotta. No, ainakaan Chris Martin ei halua. Tai Sigur Rósin ”Chris Jonsi, joka on perinyt toismaailmallisuutensa samasMartin lienee ta paikasta kuin islantilaisuutensa, jo äitinsä kohdustuomittu loppuiäkseen ta. Rumba 35. Hän antaa kasvot yhtyeelle, joka on kitarabändeille liki elinkelvottomaksi osoittautuneella 2000-luvulla pysynyt järkähtämättä stadionrockin huipulla
Coldplay vasemmalta oikealle Jonny Buckland, Will Champion, Chris Martin ja Guy Berryman. Muu maailma näki siinä kuitenkin suurempia mahdollisuuksia. Se, että se yleensä alkoi ja se, että se on jatkunut jo 14 vuotta. Yellow’n menestys sekä Yhdysvalloissa että Englannissa muutti koko yhtyeen toimintasuunnitelman. Näin olisi saattanutkin käydä, ellei levyllä olisi ollut pikkuista kappaletta nimeltä Yellow. Kuinka monta sinä olisit osannut nimetä. Ja pikkuinen kappale se todella onkin: hampaattomat kitarat, harmittomat falsettiosuudet, liki lastenlaulumainen melodia ja sanoitus, joka vähämielisyydessään saisi Samu Haberinkin tarkistamaan arvostelukykynsä: ”I came along / I wrote a song 36 Rumba for you / And all the things you do / And it was called ’Yellow’”. C oldplayn menestystarinassa on vain kaksi kummallista yksityiskohtaa. Ehkäpä mukava pieni matkamuisto vuosituhannen ensimmäisestä kesästä, joka ensimmäisten yöpakkasten myötä joutaisi talvivarastoon rantalelujen ja puutarhakalusteiden kanssa. Kun 1990-luvun kitararockin suuri lupaus Radiohead oli kääntänyt purtensa kohti levottomia elektronisia ulapoita, Coldplay saattoi olla se yhtye, joka ottaisi sen melankolisen melodisuuden, jota Oxfordshiren miehet tuntuivat häpeillen peittelevän ja työstäisi sitä lisää – ilman. Kun debyytti Parachutes ilmestyi kesällä 2000, se vaikutti vain yhdeltä parin pikkuhitin siivittämältä kvasi-indiealbumilta (olihan levy oikeasti EMIn julkaisema). Parachutes oli selvästi kirjoitettu ja äänitetty pienen mittakaavan, kotikulmien ja nurkkapubin albumiksi, olihan yhtyeen tavoitteenakin ollut alun perin levyttää se kahdessa viikossa. Martin lienee halunnut viitata keltaisella tähtien väriin, mutta suomalainen kuulija ei voinut olla ajattelematta keltaista siinä muodossa kuin se lumessa esiintyy
sia kaapata edes taksikuskin mielenkiintoa, vaikka heilEi ihme, että Coldplayn suurimpana hangaround-jäselä olisi ollut oman yhteensä kiertuetakit yllä. Kaikki huonenä ja fanina Englannin musiikkilehdistössä hääri kakmio kiinnittyikin Chris Martiniin, joka oli juuri tapaamaikoslevyn kynnyksellä oman uransa kanssa takellellut Echo sillaan tuolloin uransa huipulla olleen Hollywood-tähden Rumba 37. The Scientist ja ka Coldplayn menestys olisi mahdotonta ilman Jonny Clocks kehittivät liki oman uuden genrensä, grandiöösin Bucklandin suhteellisuudentajuisia kitaroita, Will Champianorockin, kun taas Politik ja God Put a Smile on Your pionin paikkansa tietäviä rumpuja ja Guy Berrymanin, Face osoittivat, että Coldplay osasi jo tekeytyä synkäksi ja noh, bassonsoittoa, tuolla kolmikolla olisi ollut vaikeuksalaperäiseksi siinä missä muutkin isot pojat. Minuun ei liity mitään tarinaa.” häiritseviä sanoituksia, töherrettyjä and the Bunnymenin Ian McCullevynkansia ja muuta pseudotaiteellouch – mies, jota suuret eleet ja – Chris Martin lisuuden valkoista kohinaa. Ensimmäisen singlen In mi – maailmanmaine asetti nuhruisen ja vaaMy Placen avasivat kitarat, jotka helisivät kuulijan timattoman yhtyeen omituiseen asemaan. suuret kampaukset eivät ole koskaan The Observerissa Niinpä jo toinen albumi A Rush of arveluttaneet. Olen keskiluokkaisesta devonlaisesta perheestä, äitini on opettaja ja isäni kirjanpitäjä. vuonna 2002 Blood to the Head (2002) esitteli ColÄkillinen ja oikeutettu – sillä A Rush dplayn yhtyeenä, joka oli valmis astumaan of Blood on oikeasti erittäin hyvä albusuurille areenoille. ”Minulla on oppiarvo. Vaikylle kuin kultapöly Colosseumin katolta
liikkeeseen, jossa jokainen ja tomusokeroidulle rockballadilYhdestä asiasta Chris Maralbumi on korjausliike le. tettuna hän viittasi tähän vain ”vaimona”. Tai siis pikemminkin teillä, sillä tätä kirjoittaessani olen kuullut vasta kolme virallista singleä, yhden akustisen radioesityksen sekä pari tahraista livetaltiointia. Kun GuarEi ihme, että Martin ylpeänä kertoi humalaisen Liam dianin toimittaja vuonna 2008 herkeämättä jatkoi asiasGallagherin ylistäneen hänelle Yellow-kappaletta ja palta kyselyä, Martin poistui kesken haastattelua ulos ikkujastaneen sen antaneen hänelle rohkeutta ryhtyä itsekin nasta. Jo niistä voi päätellä, että uransa vuoristoradalla Coldplayn vaunu on taas suunnannut kohti lokkeja, linnunrataa ja lammastavia pilviä. ”Olen varma, että meidät syötetään leijonille taas”, Martin murehti tuolloin The Guardian -lehdelle. Tajuttuaan sen he pestasivat Brian Enon ja hypnokauppaamiseen seuraavien kuukausien aikana. Hän oli huolestunut siitä, että vaikuttaisi täydeltä tylsimykseltä ja yrittäessään tehdä itsestään mielenkiintoisemman hän vaikuttaisi täydeltä ääliöltä. Ja suureksi osaksi vain siksi, että sen keulakuva houkutteli sakaalien vihaa tuomalla julki pelkonsa koulukiusatun lailla. Minuun ei liity mitään tarinaa. Ja silloin kun hyeenat eivät vaatin saanee joka tapauksessa sätkyn. Poissa on liikaa yrittäminen ja äänimaailman ähkyistäminen, sillä uusia kappaleita viruoteenkastelijoita. liian iskevät kertosäkeet – kaikki tämä uransa kenties parasta albumia Viva La Vida or the Death and His Friendsiä (2008) varten. Minua ei voi verrata Liam Gallagheriin tai The Sex Pistolsiin tai kehenkään aitoon tähteen. Niinpä siitä lähtien Coldplay on yrittänyt. Ihan hyväskaisun kynnyksellä tapahtuneen ”tietä syystä, valitettavasti, kuten vaikkapa toisen irrottautumisen” olevan häikäileX & Y -albumin (2005) Swallowed in the mätön tapa markkinoida Ghost Storiesia Sea osoittaa: ”You cut me down a tree / And erolevynä, mutta se sotii kaikkea Martinin aibrought it back to me / And that’s what made me see kaisempaa käytöstä vastaan. Paiskinut hommia. ”Minulla on oppiarvo. J a nyt meillä on käsissämme Coldplayn kuudes albumi Ghost Stories. teessa vain, koska he pitävät toisistaan, ilman mitään sen X & Y -albumilla (2005) he paisuttivat A Rush of kummempaa syytä.” Bloodin soundin äärimmilleen, sellaiseen tarkoituksettoOnnea vain matkaan, Chris, tämän sinänsä täysin ymmuuteen, että se valahti kokoon kuin ilmalla täytetty komärrettävän ja maalaisjärkisen käsityksen toimittajille hokas. Monen vuoden ajan hän sinnikkäästi kieltäytyi edes sinnikkäästi hän nostaa riimittelyn kaiken merkityksellimainitsemasta Gwynethin nimeä haastatteluissa, pakosyyden yläpuolelle. ”Ja kaikki kansakunnan äidinkielenopettajat odottavat tekstivihkoa punakynät ojossa.” Mylo Xyloto (2011) oli taas käänne kevyempään suuntaan: duetto Rihannan kanssa, neonväriset vaatteet, toisaalta kepeät akustiset balladit ja toisaalta Paradisen kaltaiset sokerihuurretut hattarat kielivät yrityksestä tehdä Coldplaysta listapop-yhtye. tisoijan, äänittivät kappaleita kirkoissa ja katedraaleissa, pilkkoivat tekstejä ja lauluja osasiksi sekä poistivat useat Ghost Stories arviodaan seuraavassa numerossa. kirjoittamaan tekstejä. Tätienvokottelijoita. V 38 Rumba. Eikä kaikki tuo mielenkiinnon keskittymä, ydinlaskeuma suorastaan, aina tuottanut kauniita tuloksia. Olen keskiluokkaisesta devonlaisesta perheestä, äitini on opettaja ja isäni kirjanpitäjä. palattuaan leppyneenä kymmenen minuutin päästä. Kirjoitustaidottomien maailmassa ”Tämä ei ole asiasta puhumisen arvoista”, hän sanoi puumerkin tekijäkin on selvästi kuningas. / And I could write a song / A hundred miles long / Well, that’s Lempeänä miehenä tunnettu Martin on vuosien varwhere I belong.” rella kohdellut kovakouraisesti tunkeilevia paparazzeja, Todellisen bardin nimittäin tunnistaa aina säkeiden joiden hän on katsonut rikkoneen perheensä yksityisyyttoistuvasta aloittamisesta “ja”-sanalla sekä siitä, kuinka tä. Tehnyt kaik”Ei väliä, jos sen takia myymme miljoona levyä vähemkensa. Nössökistävät tavanomaisillaankin elektro”Mylo Xyloton myötä jä. ”Jukra, olen vain koulupukuinen koulupoika”, hän valitti The Observer -lehdelle. Coldplay oli myös edennyt pitkän matkaa muodonmuutoksessaan maailman vihatuimmaksi rockyhtyeeksi. Haastatteluissa Martin murehti hiustenlähtöään, kuolemanpelkoaan ja sitä, kuinka alituinen kuolemanpelko saattaisi vauhdittaa hänen hiustensa lähtöä. Olemme vain joukko opiskelijoita. En juo, en käytä huumeita, en tupakoi. On täysin mahdollista, että kaksi ihmistä ovat suhettä rimpuillakseen siitä irti. niset, tilaa luovat ratkaisut ja muun Coldplay lipsahti suurille Termistä ”liian cold muassa ruotsalaisen EDM-tähden playta” tuli hyvin noAviciin vierailu Sky Full of Stars nimille ominaiseen siksakpeasti synonyymi munattomalle -raidalla. Bändi oli lipsahtanut suurille nimille ominaiseen siksak-liikkeeseen, jossa jokainen albumi on korjausliike edelliseen – silloinkin, kun moiseen ei olisi aihetta. edelliseen – silloinkin, kun nineet yhtyeen särmätöntä perusKyynisemmät saattaisivat epäillä soundia ja -olemusta, he raatelivat Paltrow’n kanssa juuri albumin julmoiseen ei olisi aihetta.” Chris Martinin tekstejä. Sekä oikeuttaakseen asemansa män. Ei minulla ole mitään niin oikeita kokemuksia kuin Wu-Tang Clanilla.” Hänen suosikkiharrastuksensa oli leijojen lennättäminen. Gwyneth Paltrow’n
TILAA LEFFATYKIN VIIKKOKIRJE Perjantaisin sähköpostitse ilmestyvä Leffatykin viikkokirje on tiukka viikonlopun leffavinkkipaketti. NAAMAKIRJASSA facebook.com/leffatykki. Esittelyssä ensi-iltaelokuvia, tulevaa TV-elokuvatarjontaa, videovuokraamojen suosikit sekä tuoreimmat uutiset ja artikkelit
40 Rumba
Metal Bladen julkaisema kokoelmasarja oli aikaisemmin nostanut esiin muun muassa Metallican ja Overkillin. Anthrax ei ole kiinnostanut ketään Among the Living -levyn (1987) jälkeen, ja Megadethin musiikki jää nykyään Dave Mustainen huuruisten salaliittoteorioiden varjoon. Metallica putosi katuojaan 1990-luvun puolivälissä. Thrashin neljästä suuresta SLAYER näyttäisikin tehneen tasalaatuisimman uran. Kappale synnytti välittömästi underground-hypeä, minkä seurauksena Slagel kiinnitti Slayerin Metal Bladelle. Verellä piirretyt aakkoset Thrash metalin soittaminen 50-vuotiaana ei ole maailman paras idea, eivätkä kaikki siinä onnistu. Niinpä Slayer suostui ja äänitti levylle Aggressive Perfector -nimisen biisin. Kitaristi Jeff Hannemanin säveltämä ja sanoittama kappale oli ilmestyessään kuin ulosteeseen tahrittu kultakimpale, joka läiskähti tuulettimeen niin rivakasti, että rusketusraidoista pääsivät pillittämään niin natsikortin vilauttelijat, holokaustista selvinneet, Columbia Records kuin kateudesta kiehuneet thrash metal -kollegat. Niinpä kirjoitin aiheesta kappaleen. Monen mielestä Slayer ylitti hyvän maun rajan kirjoittamalla kappaleen ”kuoleman enkeliksi” kutsutusta Josef Mengelestä, joka teki julmia ihmiskokeita Auschwitzin keskitysleirillä. Biisi on yksinkertaisesti silkkaa 1000/5-kamaa! Myöhemmin Hanneman muisteli Angel of Deathin syntyä näin: ”Muistan ostaneeni jostain kaksi kirjaa Mengelestä ja ajatelleeni, että tämän täytyy olla sairasta kamaa. Kun Metal Blade -levy-yhtiön perustaja Brian Slagel kuuli ensimmäistä kertaa Slayerin version Iron Maidenin Phantom of the Operasta, hän innostui niin paljon, että pyysi Slayeriä osallistumaan Metal Massacre III -kokoelmalevylle (1983). TEKSTI MERVI VUORELA A ngel of Death ”Auschwitz, the meaning of pain / The way that I want you to die / Slow death, immense decay / Showers that cleanse you of your life.” Huh, repikää siitä! Reign in Blood -klassikkolevyn (1986) käynnistävä Angel of Death on se biisi, josta Slayer aina muistetaan. Seuraava asia, minkä tiedän: olemme uusnatseja.” B rian Slagel Kaiken takana on mies – niin myös Slayerin uralla. Selvitämme sanakirjan avulla, miksi. Rumba 41. Kukaan ei ollut aiemmin kirjoittanut yhtä ilkeää tekstiä tai ainakaan sovittanut sellaista yhtä nopeaan ja armottomaan sävellykseen. Vastaavasti moni ymmärsi sanoituksen dokumentaarisen luonteen ja sen merkityksen äärimetallin kaanonissa
42 Rumba
Loppuillan kaksikko vietti syytellen toisiaan. Kun Rubin meni katsomaan Slayerin treenejä Arayan autotalliin Southgaten pahamaineiseen lähiöön, homma oli saman tien selvä. Yhtäkkiä känninen Araya pamahti sisään ja ilmoitti, että hänen täytyy päästä kuselle. Friedmanin mukaan Araya, King ja Hanneman eivät koskaan tulleet juttuun Lombardon kanssa, mutta halusivat pitää tämän bändissä miehen poikkeuksellisen lahjakkuuden takia. Tämä ei kuitenkaan estänyt Pahlerin vanhempia nostamasta vielä toista kannetta, jossa Slayeria syytettiin vahingollisen materiaalin levittämisestä alaikäisille. Erityisen huvittaviksi rasismisyytteet teki se, että Slayerin klassiseen kokoonpanoon kuuluu yksi chileläinen (Araya) ja yksi kuubalainen (Lombardo). Slayeria valokuvanneen Glen E. C ombat Tour 1984 Vuonna 1984 Slayer lähti yhteiskiertueelle Exodusin ja Venomin kanssa. E lyse Pahler Vuonna 1995 kolme nuorta Slayer-fania huumasi, raiskasi ja murhasi 15-vuotiaan Elyse Pahlerin. En varmastikaan olisi hoitanut asiaa sillä tavalla, haha.” D ave Lombardo Rumpalinero Lombardo ei koskaan hitsautunut Slayeriin samalla tapaa kuin Araya, King ja Hanneman. ”Se on jotain, mistä Tom aina muistetaan. Itse olin vielä tuolloin niin kova Cronos-fani, että olin vain että ’Holy shit’. F rederick Jay ”Rick” Rubin Hell Awaits -levyn (1985) jälkeen Slayer alkoi olla sen verran suuri bändi, että se halusi siirtyä Metal Bladelta isommalle levy-yhtiölle. Myös tämä kanne hylättiin, tällä kertaa tuomari E. Kuten odottaa saattaa, black metalin kummisetä ajautui nopeasti vararikkoon ja matkusti kiertueen viimeiset keikat henkilöautoilla. Hän sinetöi päätöksensä sanoihin: ”En pidä Slayerin musiikkia säädyttömänä, raakana enkä vahingollisena alaikäisille”. Ennen debyyttilevynsä äänityksiä nuoret Slayer-pojat hengailivat Kalifornian Huntington Parkissa, ”where evil has no boundaries”, ja ihailivat Dead Kennedysin, Circle Jerksin ja Germsin kaltaisia valonnopeita punkbändejä. Noihin aikoihin Slayer oli persaukinen, mistä kertoo esimerkiksi se, että bändi rahoitti Show No Mercy -debyyttinsä (1983) osittain kitaristi Kerry Kingin isältä lainatuilla rahoilla. Jeffrey Burken toimesta. Kohun seurauksena Slayer vaihtoi Guilty of Being Whiten viimeisen lauseen muotoon Guilty of Being Right, mikä taisi saada tosikot vieläkin hiiltyneemmiksi. Rubin kuitenkin tajusi, mistä oli kyse, sillä hän rakasti kaikkea äärimmäistä musiikkia. Tapauksen johdosta Pahlerin vanhemmat haastoivat Slayerin oikeuteen, koska heidän mielestään Slayerin Postmortem- ja Dead Skin Mask -biisit olivat rohkaisseet murhaajia ja antaneet yksityiskohtaiset ohjeet kidutukseen, nekrofiliaan ja saatananpalvontaan. Lisäksi Slayer on soittanut keikkoja muun muassa Hiraxin, Death Angelin ja Sepulturan kanssa, jotka ainakaan nykytieteen valossa eivät ole valkoisia bändejä. Kuten tämänkaltaisissa tapauksissa yleensä, päättelyketju eteni jotakuinkin näin: bändi mainitsee kappaleessa valkoisen ihonvärin – bändi syyllistyy rasismiin – Slayerin jäsenet ovat rasisteja. Hannemanin mukaan kukaan ei tuolloin tajunnut Slayeriä, kunnes tuottaja Rick Rubin rakastui bändiin. Poikkeuksellinen Lombardon soittotyyli kieltämättä olikin – oli kyse sitten aggressiivisuudesta, innovatiivisuudesta, groovesta tai tuplabassarien takomisesta. Tämä siksi, että Rumba 43. Vuonna 2001 kanne hylättiin sananvapauteen ja osallisuuden puutteeseen vedoten. ”En vieläkään voi uskoa, että Tom kusi Cronosin päähän”, King muisteli tapausta Decibel Magazinen haastattelussa vuonna 2006. Venom puolestaan kuvitteli olevansa rikas ja vuokrasi käyttöönsä pari yliampuvaa kiertuebussia. Mies on eronnut yhtyeestä vuosina 1986, 1992 ja 2013 ja perustellut lähtöpassejaan vuoroin palkanmaksuongelmilla, vuoroin lapsensaannilla ja vuoroin henkilökohtaisilla näkemyseroilla. ”Kun tapasimme Rickin ja Russellin (Simmons), he olivat mukavia tyyppejä, mutta… Se oli rap-lafka!” Brian Slagel kiteytti bändin ajatukset vuonna 1985. Rubin signasi Slayerin Def Jamille ja auttoi heitä tekemään uransa virstanpylvään, Reign in Bloodin. Tähän Cronos vastasi, että Tom voi kusta hänen suuhunsa. Aluksi Slayer suhtautui Rubiniin epäilevästi, koska tämä pyöritti hiphop-levy-yhtiö Def Jamia. Jeff Hanneman ja Slayer-rumpali Dave Lombardo ryyppäsivät kiertuebussin takaosassa yhdessä Venomin laulaja-basistin Cronosin kanssa. G uilty of Being White Vuonna 1996 Slayerilta ilmestyi cover-levy Undisputed Attitude, jolla bändi versioi 1980-luvun amerikkalaisia punk- ja hardcore-biisejä. H ardcore punk Ilman hardcorea ei olisi Slayeria saati thrash metalia, joka syntyi 1980-luvun alussa hardcoren ja New Wave of British Heavy Metalin yhteentörmäyksestä. Kovin punkjätkä oli Jeff Hanneman, joka vielä 1980-luvun alussa ajeli hiuksensa ja pakotti bändikaverinsa kuuntelemaan tuota valkoisen pojan bluesia. Tästäkös Cronos tulistui ja tempaisi Arayaa turpaan. Kuten kaikki Oikeasta heavy metalista pitävät tietävät, Venomin kanssa kiertäminen on aloittelevalle thrash metal -yhtyeelle samanlainen avainkokemus kuin Jeesuksen ylösnousemus Päivi Räsäselle. Koska Araya oli ympäripäissään, hän otti vitsin kirjaimellisesti, laski housunsa ja heitti kultaisen suihkun Cronosin hiuksiin. Ennen tätä ehti kuitenkin sattua erikoinen episodi. Yksi levyn kappaleista oli Minor Threatin Guilty of Being White, joka moralistien mielestä kertoi valkoisen rodun ylivallasta
Jos Dave olisi kysynyt minua bändiin, olisin käskenyt hänen painua vittuun!” Hanneman kertoi Decibel Magazinelle vuonna 2006 (toisaalta, katso kohta Pap Smear). Miksi siis hengailla muiden kanssa. ”Meidät voisi tuomita paljon parempienkin biisien kuin sen paskaläjän perusteella.” J eff Hanneman (1964–2013) Raining Blood, War Ensemble, South of Heaven, Mandatory Suicide, Chemical Warfare, Seasons in the Abyss, Angel of Death – siinä vain muutama esimerkki ikivihreistä, joita Hanneman on Slayerille säveltänyt. L arry Carroll Uransa alkuvaiheessa Slayerin imagoon kuuluivat meikit, pentagrammit, ylösalaisin käännetyt ristit ja niitit. Vuonna 1986 hän soitti kitaraa Beastie Boysin No Sleep ’Til Brooklyn -kappaleessa ja esiintyi bändin musiikkivideolla. Hänellä on kulli oikeassa kädessään. Videon alkuperäiskäsikirjoituksessa gorillan piti tönäistä King pois lavalta. ”Kun Tom äänitti studiossa At Dawn They Sleepin lauluosuuksia, lyriikoissa oli yksi sana, jonka Kerry oli 44 Rumba kirjoittanut väärin”, Slagel muisteli vuonna 2006. Efekti toimi: Columbia Records kieltäytyi jakelemasta Reign in Bloodia ja Christ Illusion joutui pannaan Intiassa, koska levyn kansikuvassa poseeraa käsistä amputoitu Kristus, joka seisoo ihmispäitä lainehtivassa verimeressä. Se ei ole edes sana!” Slayer-vuosiensa aikana King on vieraillut useilla levyillä. Myös oikeinkirjoituksessa on ollut ”pieniä” puutteita. Carrollin mukaan Slayer ei aluksi pitänyt Reign in Bloodin kannesta. King ei tähän kuitenkaan suostunut, vaan halusi itse tönäistä gorillaa. Hänelläkin on kulli ulkona. Mustainen kitarataituruutta ihaillut King suostui ja soittikin Megadethin viidellä ensimmäisellä keikalla vuonna 1984. ”Se oli naurettavaa perseennuolentaa Kerryltä! Itse olen lojalisti ja mielestäni Slayer oli maailman paras bändi. Näin myös tehtiin. Levyn kannessa on siis kaksi suurta kullia, mutta samanaikaisesti teineillä oli Slayerin julisteita seinillään. Yhdessä Kerry Kingin kanssa Hanneman vei nopeat sahausriffit ja atonaaliset kitarasoolot uudelle tasolle. ”Koska Kerry ei tuolloin ollut studiossa, Tom lauloi sanan kuten se oli kirjoitettu. Vaikka Hanneman ja King vihasivat kappaletta ja kutsuvat sitä uransa häpeäpilkuksi, biisi päätyi radiosoittoon. Tapaus aiheutti närää muissa Slayer-jäsenissä ja etenkin Hannemanissa, joka alkoi jo suunnitella uuden kitaristin hankkimista. ”Näetkö kannessa olevan piispan. Tässä kohtaa esiin astui Larry Carroll, jonka makaaberi kädenjälki pääsi oikeuksiinsa Slayerin levyillä Reign in Blood (1986), South of Heaven (1988), Seasons in the Abyss (1990) ja Christ Illusion (2006). Se oli saavutus, johon yksikään aiempi Slayer-kappale ei ollut yltänyt. Vapaa-ajallaan kitaristinero keräili natsimitaleja ja oli kiinnostunut sotahistoriasta, mikä heijastui myös Slayerin lyriikoihin. Hanneman halusi siirtää hc-punkin nopeuden ja aggressiivisuuden Slayerin musiikkiin. Heavyn ja punkin fuusio määritti Slayerin ensimmäisiä levyjä ja synnytti täysin uudenlaisen voiman. Entä näetkö hänen vieressään olevan tyypin. Kingin mukaan päätös liittyä Megadethiin johtui siitä, että hän halusi oppia Mustanelta ja saada lisänäkyyttä. ”Reign in Bloodissa on aika groteski kansi”, Carroll sanoi Decibel Magazinen haastattelussa vuonna 2006. Myös ministerin lapsilla.” M egadeth Kun Dave Mustaine sai potkut Metallicasta ja perusti Megadethin, hän pyysi Kingiä bändinsä toiseksi kitaristiksi. Näin ollen moni Slayer-albumi jäi lyhyeksi ja intesiiviseksi. Hannemanin kuoltua viime vuonna Dave Lombardo muisteli Slayerin punktaustaa Facebook-päivityksessään: ”Punkin ansiosta soittoni nopeutui ja Jeff alkoi kirjoittaa biisejä, joissa oli asennetta. Hänen paikkansa Slayerissä otti Exodusista tuttu Gary Holt. Kukaan ei ikinä tajunnut sitä. Hyvä esimerkki on 29-minuuttinen Reign in Blood, jota Rubin kommentoi äänitysten jälkeen: ”Tajuatteko, kuinka lyhyt tämä on?” Siihen Slayer-miehistö vastasi: ”Entä sitten?” Alkoholin, pillereiden ja kokaiinin parissa viihtynyt Hanneman kuoli maksakirroosiin viime toukokuussa 49-vuotiaana. Suurin ero Metallicaan ja Megadethiin syntyi siitä, että Hanneman ja King kyllästyivät riffeihin nopeasti ja tekivät siksi korkeintaan kaksi- tai kolmesäkeistöisiä biisejä. ”Vielä tänäkin päivänä amerikkalaiset radiokanavat soittavat Slayeriltä ainoastaan sitä helvetin biisiä”, King tuskaili vuonna 2006. Kiitos Jeff, että autoit minua löytämään punkrockin, joka on muovannut soittoani siitä lähtien.” I n-A-Gadda-Da-Vida Vuonna 1987 Slayer äänitti Bret Easton Ellisin Less Than Zero -menestyskirjan elokuvaversion soundtrackille Rick Rubinin vaatimuksesta Iron Butterfly -coverin In-A-Gadda-Da-Vida. K erry King Vaikka Kingin soittotaidot ovat kiistattomat, hänen sävellystaitonsa ei ole yltänyt Hannemanin tasolle. Mieli kuitenkin muuttui siinä vaiheessa, kun joku yhtyeestä näytti kantta äidilleen, jonka mielestä se oli kuvottava. Myöhemmin bändin kiinnostus imagoasioihin tyrehtyi ja siirtyi kansitaiteen puolelle
Biisit rakentuvat kuin elokuvat, draamassa ja jänniteissä ei säästellä. Laitoin Reign in Bloodin täysille autostereoihin ja videoin näitä armottomia näkyjä. Lauri Lyytinen, Black Lizard ”Pelkkä ajatuskin näiden sahausriffien soittamisesta saa kokeneemmankin runkkailijan ranteen puutumaan. Viimeksi mainittu on muutenkin kiinnostavin Slayer-levy, vähän kuin Eppu Normaalia: tosi pehmeä soundi, rummut selkeät ja perhanan kovalla sekä upeita, monisyisiä biisejä.” Lost boots markus perttula musta valo hopeajärvi 8½ riutta teppo vapaus HANGMAN’S VOODOO Stereo 8000 njet. fjeld arvon pihatontut, lisää kybermaailmassa: www.klustermus.fi. Tästä hyvänä esimerkkinä on South of Heavenin eeppinen Live Undead, jossa pystyy tuntemaan klaustrofobian ja maistamaan ihmislihan maun pelkästään sävelten avulla. Reign in Blood on hyvä mutta hieman liian hengästyttävä, ja mielestäni siitä puuttuu tietty maltti ja fokus, joita rakastan South of Heavenillä. Suhteeni bändiin on kestänyt pitkään, ja palaan heidän musiikkiinsa useammin kuin monen muun yhtyeen pariin. En muista kuunnelleeni Slayeriä tai metallia ylipäätään erityisen paljoa herkkinä vuosinani, vaikka puudelikauden Slayer-juliste jossain vaiheessa koristikin makuuhuoneeni seinää.” Samae Koskinen ”Slayerin kulta-aikojen musiikissa on samaa seksiä ja alkukantaisuutta kuin Black Sabbathilla, mikä johtuu osin Dave Lombardon erinomaisesta rummuttamisesta. On kitarasooloja, joita tuskin niiden soittajatkaan erottavat toisistaan ja laulua, joka ilkeydessään kuulostaa oikeastaan sympaattiselta. Tunnelma oli raju ja koskettava. Etenkin Reign in Blood laittaa edelleen jauhot suuhun ja on dokauslevyjen aatelia! Olen aina pitänyt Slayerin vihaajia epäilyttävinä tyyppeinä.” Janne Laurila ”Jylhin ja upein muistoni Slayeristä on ihan parin vuoden takaa. Palasimme yhtyeen kanssa hääkeikalta Turusta, kun lähes apokalyptinen lumimyrsky alkoi pieksää autoamme. Teurastusta yli genrerajojen Metallipiireissä rakastettu Slayer saa arvostusta myös muita tyylilajeja edustavilta artisteilta. Suosikkilevyni ovat South of Heaven ja Seasons in the Abyss. Bussissa työmatkalla Reign in Blood -levyä kuunnellessa joutuu tosissaan keskittymään, ettei hyppää penkiltä ylös riehumaan ja hajottamaan paikkoja.” Henri ”Paperi T” Pulkkinen, Ruger Hauer ”Slayer on yksi niistä yhtyeistä, joilla todennäköisimmin rikotaan jää uuteen ihmiseen tutustuessa, oli tyypin musiikilliset preferenssit sitten mitä tahansa
Slayerille. Siinä missä Slayerin aiemmat levyt olivat uineet reverb-kaiussa, Rubin teki Reign in Bloodista skarpin kuuloisen. Ennen Unholy Alliancea Slayer oli käynyt Suomessa vain kerran, vuonna 1998 Nummirockissa. N atsismi Slayeriä on usein (virheellisesti) syytetty natsismista. Rubinin tuottamaa levyä hallitsivat Hannemanin ja Kingin mielipuolinen kitarointi, Lombardon 210 bpm:n paikkeilla kaahaava rumpalointi ja Arayan aivoihin porautuva kiljuminen. O zzfest Vuonna 1996 Slayer oli mukana kaikkien aikojen ensimmäisessä Ozzfestissä, joka on sittemmin laajentunut koko USA:n kattavaksi kiertueeksi. ”Jos Reign in Blood julkaistaisiin nyt, ketään ei kiinnostaisi paskan vertaa”, King totesi vaatimattomasti 46 Rumba Kerrangin haastattelussa vuonna 2007. T om Araya Teksasilaisella maatilalla asuva Tom Araya on mies, joka kirjoittaa tekstejä sarjamurhaajista ja kiljuu ne ulos kuin teurastettava sika. Kaikkiaan Slayer on soittanut Ozzfestissä kolmesti: vuosina 1996, 1998 ja 1999. Araya myös tekee mielellään pilaa faniensa kustannuksella: ”Toisinaan saatan laulaa keikalla samaa säkeistöä koko biisin ajan, mutta penskat eivät tajua sitä”, Araya kertoi Slaytanic-sivustolle vuonna 1996. Vuoden 1984 lopussa hän kuitenkin jätti Megadethin, mikä synnytti pitkään jatkuneen jännitteen Slayerin ja Megadethin välille. R eign in Blood Slayerin parhaaksi levyksi tituleerattu Reign in Blood (1986) oli oman aikansa nopein, äärimmäisin ja vaikutusvaltaisin thrash metal -albumi. ”Kyse oli ajoituksesta ja soundin muutoksesta.” Reign in Blood vaikutti suuresti moniin silloisiin ja tuleviin metallimuusikoihin. Parhaiten tilannetta kommentoi Tom Araya, jonka mielestä satanismiväitteitä hauskempaa olisi vain se, jos joku kutsuisi häntä normaaliksi. P ap Smear Vuonna 1984 Hanneman, Lombardo ja Suicidal Tendencies -kitaristi Rocky George perustivat hardcorepunkia esittäneen bändin nimeltä Pap Smear. Kun PMRC (Parents Music Resource Center) perustettiin vuonna 1985, Slayer alkoi saada kirjeitä, joissa senaattori Al Goren vaimon Tipper Goren käskyläiset kehottivat bändiä lopettamaan levyttämisen. Q uartet Thrash metalin paras kokoonpano on kvartetti tai kvintetti. Angel of Death -kohun jälkeen bändi lisäsi bensaa liekkeihin ottamalla käyttöönsä natsipuolueen virallista symbolia muistuttavan kotkalogon. Sittemmin bändi on esiintynyt Tuskassa (2008), uudelleen kahdella Unholy Alliance -keikalla (2008), Porin Sonispheressä. Levyn loputtua Bostaph totesi vieressään seisoneelle Forbidden-bändikaverilleen, kitaristi Craig Locicerolle: ”Olemme kusessa.” S aatana Natsismin ohella Slayeriä on usein syytetty saatananpalvonnasta. Ironista kyllä albumi ilmestyi 11.9.2001 – samana päivänä, jona WTC:n kaksoistornit sortuivat New Yorkissa. Slayer on ollut läpi uransa kvartetti. Kun levy alkoi soida toisessa huoneessa, Bostaph jätti keskustelutoverinsa ja seurasi ääntä kasettimankalle, jonka eteen hän jumiutui seuraaviksi 20 minuutiksi. Tuolloin rumpuja soitti Jon Dette (Testament), jonka Slayer-pesti jäi erimielisyyksien vuoksi vain yhteen vuoteen. Järjestö otti kaiken kirjaimellisesti eikä tajunnut, että äärimmäisillä bändeillä on tapana vehdata äärimmäisen kuvaston kanssa. Lisäksi Hanneman liimasi kitaraansa SS-tarroja ja kirjoitti Prahan teurastajasta Reinhard Heydrichista kertovan kappaleen SS-3 (löytyy levyltä Divine Intervention, 1994). Yhtye oli juuri aikeissa aloittaa äänitykset, kun Rubin tuli väliin ja sanoi Hannemanille: ”Älä tee sitä. ”Laulaessani vääriä sanoja katson heidän kikattavia naamojaan, mutta he eivät vain tajua, hah hah.” U nholy Alliance Tour The Unholy Alliance Tour on Slayerin vuonna 2004 käynnistämä kiertueperinne, joka saapui heti aloitusvuotenaan myös Suomeen. Samanaikaisesti hän puhuu peittelemättä katolilaisuudestaan ja on todennut, että God Hates Us All -levyn nimi ei ole julkilausuma vaan ainoastaan ”helvetin hyvä otsikko”. Bändin tekstejä on kutsuttu nuorisoa turmeleviksi, vaikka harva Slayer-fani edes tietää, keitä esimerkiksi Anton LaVeyn tai Aleister Crowleyn kaltaiset okkultistit olivat. Tiettävästi heidän päälleen ei kuitenkaan ole heitetty kananmunia, pullonkorkkeja tai jääpaloja, kuten Sharon Osbourne teetti Iron Maidenille vuonna 2005, kun bändi teki pilaa Ozzyn tele prompterista ja tv-sarjasta. Tällaisilla sivuprojekteilla on tapana hajottaa bändejä.” Hanneman uskoi Rubinia, minkä seurauksena Pap Smear äänitti vain yhden demon. Myöhemmin kaksi Pap Smear -biisiä äänitettiin uudelleen Slayerin cover-levylle Undisputed Attitude (1996). Keikoilla Arayalla on tapana hymyillä mielipuolisesti, oli laulun aiheena sitten kemiallinen sodankäynti, ufosieppaukset tai natsisotilaiden kyvyttömyys vastustaa järjestelmää. Yksi heistä oli Slayerin nykyinen rumpali Paul Bostaph (Exodus, Forbidden, Testament), joka menetti Reign in Blood -neitsyytensä kotibileissä
CD+DVD /Digital 9.5. VAINAJA Kadotetut NIGHTSATAN and the Loops of Doom LP/CD/Digital 23.5. KAUKO RÖYHKÄ Etelän peto LP/CD/Digital 16.5. com. w w w. svartrecord s . OPIUM WARLORDS OPIUM WARLORDS taste my sword of understanding TASTE MY SWORD OF UNDERSTANDING SVR265 svr265lp_opiumwarlords_lpcover1603.indd 1 18.4.2014 21.14 OPIUM WARLORDS Taste My Sword Of Understanding TUSMÖRKE Riset Bak Speilet LP/CD/Digital 16.5. 2LP/CD/Digital 30.5. ENNAKKOLIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN HINTA SISÄLTÄÄ LEIRINNÄN JA /3 PV AUTOPAIKAN TSEKKAA VIIMEISIMMÄT UUTISET SAITILTA: WWW.NUMMIROCK.FI YHTEISTYÖSSÄ MUKANA: OIKEUDET OHJELMAMUUTOKSIIN PIDÄTETÄÄN. Ensimmäinen Kauko Röyhkä -levy yhdeksään vuoteen! 10 uutta The Boots -yhtyeen kanssa tehtyä studiobiisiä, mukana single Aurinko ja kuu ja kaikki muu
sai ylleen sylkeä ja tavaroita, mutta silti he halusivat kiertueelle kanssamme!” Slayer esiintyy 28. V W enom Brittiläinen heavylegenda Venom on yksi Slayerin suurimmista esikuvista. Vaikka Slayerin lavarekvisiitta on yleensä vähäistä, vuoden 2008 Unholy Alliance -keikat tarjosivat ohjelmanumeron, jossa bändi sai niskaansa keinoverisateen Raining Blood -biisin aikana. Mukana Mastodon, Danzig, Gojira, Ghost ja Metallica. Slayer vuosimallia 1994. ”Tajusimme tilanteen keikoilla, kun saimme suurimman osan faneista”, Hanneman muisteli kiertuetta NME:n haastattelussa vuonna 1987. Asetelma oli mitä epäkiitollisin, sillä Slayer oli juuri julkaissut Reign in Bloodin ja W.A.S.P. He kiersivät pari vuotta aikaisemmin Metallican kanssa, jolloin sama juttu tapahtui! W.A.S.P. www.slayer.net. Electric Circus Tour 1987 Uransa alkuvaiheessa Slayerilla oli maine niin raskaana bändinä, ettei kukaan halunnut lämmitellä heitä. ”En ymmärrä, miksi W.A.S.P. Vasemmalta oikealle: Tom Araya, Paul Bostaph, Kerry King ja Jeff Hanneman. ei-niin-mairittelevan Inside the Electric Circusin. Uusi maailmanjärjestys konkretisoitui vuoden 1987 Electric Circus Tourilla, jolla Slayer lämmitteli W.A.S.P.:ia. .A.S.P. Vuonna 1987 48 Rumba asetelma kääntyi ylösalaisin ja Slayeristä tuli yhtye, jonka jälkeen kukaan ei halunnut soittaa. Seuraavan kerran Slayer saapuu Suomeen tässä kuussa, kun bändi konsertoi Sonisphere-festareilla Helsingin Hietaniemessä 28.5. halusi meidät lämppärikseen. Tarvitseeko sanoa enempää. (2010), Helsingin Jäähallissa (2011), Seinäjoen Provinssirockissa (2012) ja Oulun Jalometallissa (2013). toukokuuta Sonisphere-festivaalilla Helsingissä
UUSI KOFF ROCK NYT KAUPOISSA! KAUPOIS www.koff.?
Maailmantuskaa riitti”, Koivisto naurahtaa. Kyse on kuitenkin yksinkertaisesti rahasta. Siitä eteenpäin Provinssirockia on pyörittänyt SELMU. Provinssirock on ajoittaisista vaikeuksista huolimatta sementoinut asemansa suomalaisella festivaalikentällä. Vuosien varrella suomalainen festivaalikenttä on muuttunut melkoisesti. Samalla tavoin on tapahtunut aina sen jälkeen, kun meillä on ollut loistava bändikattaus yleisön suosikkeja. Huippuvuotta seuraavana kesänä ihmiset pettyvät festivaalin bänditarjontaan.” Vaikka monet suuret yhtyeet kiertävät tänä kesänä maailmaa omilla kiertueillaan, ei Koivisto osoittele syyttävää sormea niiden suuntaan. Vuonna 2011 Provinssirock oli loppuunmyyty, kun taas sitä seuraavat vuodet kävijämäärä laski laskemistaan. ”Vuonna 1993 lama oli Suomessa syvimmillään. Teimme festivaalia pienellä budjetilla, ja jo se tietenkin vaikutti festivaalin kävijämäärään ja esiintyjiin. Toisaalta esimerkiksi hollantilaisen Pinkpopin Jan Smeets on ollut mukana festivaalin toiminnassa vuodesta 1970 lähtien. Kun KEMU meni konkurssiin, Koivisto ystävineen perusti Seinäjoen elävän musiikin yhdistyksen eli SELMU:n. Viime vuonna festivaalin lipunmyynti floppasi kuitenkin pahas50 Rumba ti. 1980-luvun lopulla parikymppisenä koleana kollina hän lähti mukaan Vaasan läänin kehittyvän musiikin yhdistyksen eli KEMU:n toimintaan. ”Festivaalien väkimäärät kulkevat aina sykleissä. Yhtyeiden keikkapalkkiot ovat kasvaneet jo niin suuriksi, ettei monilla festivaaliorganisaatioilla yksinkertaisesti ole varaa ostaa heitä esiintymään.” Koivisto on ollut mukana pyörittämässä Provinssirockia nyt 21 vuotta. ”Elämäni on mennyt aina vuosi kerrallaan eteenpäin, enkä ole koskaan osannut tehdä mitään pidempiä suunnitelmia. KULISSIEN TAKANA JUHA KOIVISTO Vuosia takana, vuosia edessä Provinssirockin promoottori JUHA KOIVISTO tunnustaa, että välillä työ stressaa. Alkuaikoina myös huono tuuri aiheutti ikäviä tilanteita tuolloin nuoruuden innolla kesäfestivaaleja järjestäneille selmulaisille. Isosiskon Lontoon-matkalta tuomat vinyylit olivat ahkerassa käytössä, ja levylautasella pyöri Joy Divisionin kaltaisia yhtyeitä. Silti mukaan mahtuu myös hyviä ja jopa hupaisia hetkiä. Festivaalitarjonnan pienimuotoinen laskusuhdanne suurbändien suhteen Suomessa johtuu Koiviston mukaan yhdestä asiasta: ”Keski-Euroopassa on tänä vuonna yllättäviäkin festivaalien pääesiintyjiä aina Rolling Stonesista lähtien. ”Joy Divisionin Closer oli täydellistä musiikkia teini-ikäisen pojan elämään. TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ PROVINSSIROCKIN promoottori Juha Koivisto sai musiikkikärpäsen pureman 1980-luvun alussa. Se rokotti myös meitä.” Senaatintorilla oli tuolloin yli 70 000 katsojaa. Välillä sitä on kiikun kaakun tämän festivaalihomman jatkamisen kanssa. Tänä vuonna Provinssirock onkin kutistettu kaksipäiväiseksi. KEMU järjesti Provinssirockia vuodesta 1979 vuoteen 1992. Rock vei mukanaan, ja Koivistosta tuli Seinäjoen bänditoiminnan vakiokasvoja. Kuin pisteenä i:n päälle samalle viikonlopulle ympättiin vielä Leningrad Cowboysin ja Puna-armeijan kuoron esiintyminen Helsingin Senaatintorille. Olisihan se kiva luoda samanlainen ura festivaalirintamalla kuin hänellä.” Provinssirock järjestetään 27.–28.6.. Vaikka tie on ollut kivinen ja täynnä ongelmia, on se tuonut mukanaan myös monia hyviä hetkiä
”System of a Down oli äärimmäisen helppo yhtye. TOP 4 IKIMUISTOISIMMAT RAIDER-VAATIMUKSET PROVINSSIN HISTORIASSA 1. ”Erään suuren maailmantähden kiertuemanageri tilasi auton ja autokuskin artistilleen. ”Vuonna 1995 Moby soitti Provinssirockissa. Ilmoitimme ystävällisesti, ettei Seinäjoelta kyllä sellaisia löydy. Jostain kumman syystä meidän catering-ihmisemme sitten kaivelivat omista varastoistaan tarvittavat lelut yhtyeen käyttöön.” 2. Tämä ei heitä haitannut, ja Moby ryhmineen toi mukanaan omat ruokansa.” 3. Hänellä on hyvin tarkka vegaaninen ruokavalio. Siis nyt puhutaan ihan lasten leluista, ei mistään aikuisten eroottisista tavaroista. Hän päätti sitten tuoksukuvauksen perusteella, kelpaako auton tuoksu hänen edustamalleen tähdelle vai ei. Ja niin me sitten teimmekin. ”Bloodhound Gangilla oli hyvin eksoottisia leluvaatimuksia takahuoneeseensa. Ai kuka oli kyseessä. Hänen kiertuemanagerinsa soitti jo hyvissä ajoin ja toivoi vähän eksoottisempia ruokalajeja pöytään. Kaipa sen voi jo nyt paljastaa, että kyseessä oli herrasmiehenä tunnettu David Bowie.” Rumba 51. Autoa piti kuitenkin haistella ja auton hajua kuvailla kiertuemanagerille. Kelpasi se, onneksi. Heillä oli oikeastaan vain yksi suurempi toive: bändiltä ja heidän taustajoukoiltaan ylijäävät catering-ruoat piti jakaa kaupungin vähäosaisille. Useampi yhtye saisi toimia samoin.” 4
Tempo vaihtuu moneen kertaan, mutta rakennelma pysyy kasassa. + Lainoja sieltä täältä funkista ja soulista. Hekuman huippu saavutetaan albumin päättävällä Gotta Get Awaylla, kolmeminuuttisella klassisella rockhitillä. Tästä koko albumia leimaavasta pohjavireestä annetaan esimakua jo levyn avaavalla Weight of Lovella: biisi vyöryttää esiin sooloja soolojen perään ja kasvaa kasvamistaan, mutta asettaa samalla harkitun tummat pilvet koko levyn ylle. The Black Keys Turn Blue Nonesuch IIII ½ TÄTÄ ENNEN The Black Keys on kasvamassa aikuiseksi. 13-vuotiaan tunnistaa omaksi lapsi-itsekseen, mutta samalla hänessä on jotain uutta ja nimeämätöntä. Simppeli ja tehokas runttaus on saanut osittain väistyä aiempaa sielukkaamman ja melodisemman materiaalin tieltä.” – Antti Lähde Rumbassa 7/08. Levyn on tuottanut bändin luottomieheksi kasvanut Brian ”Danger Mouse” Burton, jonka kädenjälki kuuluu entistä vahvemmin. Sanoma on suunnattu mukavuudenhaluunsa kuristuneille: ”Bullet in the brain?/ I prefer than to remain the same”. Se on kuin yhteensulauma kolmesta tai neljästä eri biisistä. Tyylitietoinen, kuten aina, Black Keys tietää, että kirsikka jätetään viimeiseksi. Kolmentoista vuoden iässä ihminen on nupullaan, varhaisteini-ikäinen. It’s Up to You Now on levyn progeinta Black Keysiä. Sitä seuraava In Time vain syventää kaunista melankoliaa: ”You’ve got a worried mind?/ I’ve got a worried heart /?You don’t know what to do /?I don’t know where to start”. Siksi 13-vuotias on altis kääntymään sisäänpäin ja varomaan tulevaa, sulkemaan sälekaihtimensa hautautuakseen tyynypinojen alle hetkeksi turvaan. Asetelma leimaa koko levyä: bändi kiusaa kuulijaa ja antaa paljon, muttei koskaan kaikkea kerralla. Ja siitähän populaarikulttuurin tuotteissa, markkinavoimissa ja usein rakkaudessakin on kyse. Danger Mousen käsittelyssä bändin bluesrock keventyy ja saa odotetusti tarttuvuutta. Ei pikkulapsi, mutta ei vielä aikuinenkaan. – Tanssittavia hittejä kaipaaville on tarjolla vain Fever. Bändin edelliseen, Grammy-palkittuun ja ylistettyyn El Caminoon (2011) verrattuna Turn Blue on hidastempoisempi ja synkempi. Se saattaa hyvinkin olla jopa se hetki elämässä, kun 13-vuotias unohtaa finninsä ja nauraa jälleen lasten piirretyille. Biisi on levyn elämäniloisimmasta päästä. Anna Brotkin El Camino (2012) IIII ”El Camino ei petä odotuksia, muttei myöskään lunasta niitä täysin. Se alkaa tylsän brittirockin kuuloisilla kitaroilla ja leijailee pitkään ilman rumpuja, mutta kasvaa lopulta lähes täydelliseksi rockbiisiksi. Ihminen on saatava haluamaan lisää. Black Keys -fanin on vaikea pettyä levyyn. Kahdeksannella studioalbumillaan bändi kääntää selkänsä maailmalle ja sulkeutuu tiukemmin itseensä. Dan Auerbachin laulun alkamista saadaan odotella yli kaksi minuuttia. Maailmantuska ja pettymysten vuoret ne siellä kolkuttelevat. The Black Keys on saavuttanut varhaisteini-iän ja käyttäytyy juuri sen mukaisesti. Bullet in the Brain Piinaavan kaunis esileikki Yksi levyn nopeatempoisimmista ja samalla raskaimmista biiseistä vie psykedeliatripille jonnekin menneisyyden ja nykyisyyden rajalle. Waiting Words antaa odotuttaa yli minuutin, ennen kuin päästää Patrick Carneyn rummut ääneen. Waiting on Words Täydellinen härnäysbiisi todistaa Black Keysin draaman tajusta. Lopputulos on ratkiriemukas kudelma tanssittavaa ja päähän soimaan jäävää, mutta silti sävykästä rockia. Ja vielä vähän lisää. Kuuntelukokemuksena levy vertautuu sipulinkuorintaan: biiseistä löytää joka kuuntelulla uusia vihjeitä soulin, funkin tai jopa diskon suuntaan.” – Sari Keskinen Rumbassa 1/12 Attack & Release (2008) IIII ”Danger Mouse on tuonut Black Keysin karuun yleissoundiin lisää sävyjä ja avaruutta ilman, että yhtye olisi menettänyt tippaakaan musiikkinsa lihaksikkaasta irtonaisuudesta. Toki kehittymistä on tapahtunut myös Dan Auerbachin ja Patrick Carneyn laulunkirjoitustaidoissa. Jos nimibiisi Turn Blue olisi asteen- 52 Rumba kin nopeampi, voisi se helposti olla Burtonin ja James Mercerin muodostaman Broken Bellsin levyltä. Lisäpisteitä härskin hitaasta temposta. Välillä äkkiarvaamatta, mutta rakastettavan omana itsenään. Naamaa piinaavat finnit, nuo tulevan elämänkuonan symbolit, mutta samalla poskissa on yhä viatonta pyöreyttä. In Our Prime yhdistelee bändin rämäavaruuscowboy-meininkiä David Bowieen, ja singlebiisi Fever tarjoaa mahdollisuuden tanssiakin vähän. Toisin sanoen hetki, jolloin hän aikuistuu ja lakkaa välittämästä muiden mielipiteistä. Popstandardeilla siinä on luvattoman pitkä esileikki, jonka jälkeen eksponentiaalisesti kasvava sävellys lupaa paljon, mutta orgasmiin ei päästä. – Totaalista irtiottoa blackkeysmäisyydestä ei tapahdu. Siitä kertoo myös levyn kansitaide, pyörivä spiraali, jonka uumenista löytyy teräviä sävellyksiä, bluesia ja tietenkin ikiaihe rakkaus. KLASSIKKO LOISTAVA KESKINKERTAINEN HUONO HENGENVAARALLINEN IIIII IIII II ½ I e TOIMITTANUT TEEMU FIILIN TUOMIO + Tuttu bluesrock on ennallaan, mutta se on saanut yhä syvempiä sävyjä. + Danger Mousen tuotanto on äärityylikästä, kuten aina. Tässähän alkaa jo odotella, koska Burton nimetään The Black Keysin kolmanneksi täysivaltaiseksi jäseneksi. AVAINBIISIT Weight of Love Seitsenminuuttinen avausraita osoittaa Black Keysin tietävän, että kuulija kannattaa koukuttaa antamalla vain vähän kerrallaan, mutta annosta koko ajan kasvattaen
Niissä luotetaan myös nostatusten tehoon. Levyn pelottavin raita on Just A Little Boy (for Chester Burnett). Mikael Helenius Kimmo Vanhatalo Maanista, aggressiivista, hengästyttävää. ”THE SCENESIN Beige ei ole helppo levy. Yhtye on kuvaillut sitä klassiseksi rocklevyksi, joka kertoo selittämättömästä kaihosta, ihmisten välisistä suhteista, yksilön ja yhteisön kapinasta sekä elämästä maan päällä ja tuolla puolen. Howlin’ Wolfina tunnettu Burnett oli fyysisesti kaikkea muuta kuin pieni poika, ja kappaleen junnaava rytmi tuokin mieleen Wolfin uhkaavuuden. Uusi yritys ensimmäisellä kotimaisella. Oululainen taiderockyhtye The Scenes lankesi Images of Animals Crying in Public -debyytillään (2013) ideaähkyyn. Tämä on mustaa musiikkia, enkä tarkoita ihonväriä. Parkkonen käyttää äänialaansa laajasti ja tunteikkaasti ja tulkitsee genrelle tyypillisesti yksinkertaisin kiertoilmaisuin sanoja rakkaudesta, ihmissuhdeongelmista ja päänsisäisistä konflikteista. Pete Parkkonen vaihtaa paluulevyllään kielen kotimaiseen ja vetää myös ilmaisunsa kansallisromanttiseen tyyliin entistä mollivoittoisemmaksi. Musiikki tosin on tyylipuhdasta elektropoppia Duran Duranin hengessä. Future Islandsin neljäs levy on täynnä tarttuvia pop-kappaleita, mutta vaikutelma on turhan hillitty ja sisäsiisti. Mutta ennen kaikkea levy synnyttää vahvoja tunnelmia ja imee mukaansa erilaisiin äänimaailmoihin. Sille vetää vertoja vain peräti yhdeksänminuuttinen Old Goat, jossa on mielenkiintoinen rytmiikka ja jännittävää psykedeliaa. Hyvistä hetkistään huolimatta Futurology jää lopulta kokonaisuutena kovin repaleiseksi. Nettivideolla yhtye on talk show’ssa musiikkivieraana. Se haastaa kuulijansa, kietoo mukaan, ottaa matsia ja jättää vielä lopuksi rinkiin hakemaan uusia tasoja biiseistä.” Future Islands Manic Street Preachers The Scenes 4AD Columbia Sound of Finland III III Singles Futurology Karisma kateissa. Kompastuskivi se on siksi, että ratkaisu latistaa levyn raidat monotoniseksi äänivalliksi ennalta-arvattavine notkahduksineen. Kappaleet ovat velkaa Happoradion kaltaisille poprock-yhtyeille heleine indiekitaroineen, hölmöine sanoituksineen, falsettilauluineen ja konesinfoniataustoineen. Scenes saa tämän kuitenkin anteeksi. Yhtye palaa Filt hin (1983) ja Copin (1984) rikospaikoille ja naulaa siellä mätänevät ruumiit johonkin epäkeskoon koneeseen, joka hakkaa niitä tanssilattiaan kunnes jäljellä on vain rytmi, joka nielaisee unelmatkin. Tämän tyyliselle musiikille suurin kompastuskivi on liiallinen luottaminen paatoksellisuuteen, ja nytkin pienet nyanssit loistavat poissaolollaan. Flux of Solace on biisimateriaaliltaan epätasaisenakin vahva näyttö Kap Kapin lahjakkuudesta. Morrisseyta imitoivalta Ricky Gervaisilta näyttävä laulaja tanssii kyykkyasennossa, takoo rintaansa nyrkeillään ja urahtelee kuin tahattoman vitsikäs metallilaulaja. Esimerkiksi Come Insidessa ja Flamin’ Sideburnsissa kitaraa soittaneen Junnu Alajuuman viimeisin projekti Kap Kap on ollut koossa jo vuodesta 2007, mutta kokoonpano julkaisee vasta nyt toisen levynsä. Flux of Solace. levyllä, joka ei oikein tiedä, ollako synkkää post punk-Manicsia, pop-Manicsia, stadionrock-Manicsia vai yrittääkö jotain uutta. Yhtyeen mainostamaa classic rockia edustaa oikeastaan vain Eternal Cloudsin tarttuva kertosäe ja ehkä Midnightin lopun tanakka bassoriffi. Radiosingle Anorexia is Boring ja minuuttien paisuttelun jälkeen huikeaan indierock-kliimaksin päättyvä Mythopoesis ovat merkkiteoksia, jotka saavat haukkomaan henkeä. Swans otti vauhtia sukeltaakseen takaisin ajassa, syvemmälle itseensä – siihen öljyiseen seksin, tuhon ja julmuuden syöveriin, josta bändi on aina parhaimmillaan ammentanut. Toisella albumilla ilmaisu on kypsynyt, mutta musiikki poukkoilee yhä jossain kunnianhimoisen progen ja indien rajamaastossa. Esitys on kiinnostavinta aikoihin genressä, jota ovat viime vuodet pyörittäneet ujot teinit, jotka tuntuvat suojautuvan ahdistavalta ja monimutkaiselta nykymaailmalta sokerisilla syntikkasoundeillaan ja kaiutetuilla laulumelodioillaan. Jean Ramsay Akseli Hiltunen Markku Roinila Rumba 53. Tämä ristiriita näyttäytyy selvänä yhtyeen 12. III ½ Hiipii hiljaa tajuntaan. Surrealististen tekstien ja rakennekokeilujen vuoksi se uhkaa jäädä kaukaiseksi. Levyn kaksi instrumentaalia olisi voinut suosiolla jättää treenikämpälle, ja useat vierailevat laulajat sekoittavat pakkaa entisestään. Miten ratkaisu toimii. Herringin tekstit ovat tavattoman latteita, ja sovitukset menevät turhan usein oppikirjan mukaan. Kamppailu on näyttäytynyt toisinaan lämpimänä nostalgiana, toisinaan väkivaltaisena rimpuiluna kohti tulevaisuutta ja useimmiten repivänä haluna kulkea samalla sekä eteen- että taaksepäin. Tyypillinen säe-kertosäe-muoto on unohdettu, ja laulaja Konsta Koivisto luuppaa mielivaltaisesti liki mantroiksi muodostuvia, kauhuleffaestetiikkaa henkiviä sanoituksia. Epäonnekseen se päättää sinkoilla vuorotellen kaikkiin suuntiin. Beige ei ole helppo levy. Näiden rinnalla Samuel T. Kertosäkeessä kummittelee Wolfin haavoittuvuus: Gira laulaa pienen lapsen äänellä ”I need love”, vain saadakseen niskaansa yhtyeen sadistisen naurunremakan. S., joka on suorastaan avaruudellisen hypnoottinen jatkumo, joka kuusiminuuttisenakin tuntuu loppuvan kesken. Ideoiden korkealentoisuus on vahvuuden ohella myös albumin heikkous. Se haastaa kuulijansa, kietoo mukaan, ottaa matsia ja jättää vielä lopuksi rinkiin hakemaan uusia tasoja biiseistä. Toivottavasti tulevaisuudessa kappalemateriaalikin pääsee fraseerauksen tasolle. Niinpä kai. Michael Giran koottua nihilistipartionsa uudelleen vuonna 2010 on se pitänyt kiirettä, kuin tietoisena horroksessa vietetyistä vuosista ja tekemättömistä töistä. Laulajan ääni taipuu leonardcohenmaisesta puhelemisesta tyylitellympään revittelyyn, mutta levyltä ei löydy sitä koukuttavan maanista karismaa, johon esiintyminen viittasi. Beigellä se on onnistunut rikkomaan jumiutuneet kaavat, joiden mukaan rockia pitää tehdä. Herringin kokeellinen karismaattisuus ja rehti poptähteys tuntuu raikkaalta. The Seerin (2012) postapokalyptisen tuhottu maisema vaihtuu nyt eräänlaiseen ruumishuoneella järjestettyyn funk-diskoon. Lopputuloksena on Futurologyn ja Take Me to the Bridgen tapaisia onnistumisia, mutta myös Sex Power Love & Moneyn kaltaisia mahalaskuja. Suomen kieli sopii kuitenkin Parkkosen suuhun hyvin. Noh, melko hyvin – ilmaisun puolesta ainakin. Innostuin kovasti ennakkosinglestä C. Vaikka Manic Street Preachers julisti Everything Must Go -klassikkoalbuminsa nimikappaleella vapautuvansa menneisyydestään, harva yhtye on painiskellut yhtä paljon oman historiansa kanssa. Tuukka Tuomasjukka Swans Pete Parkkonen Kap Kap Mute Warner Rapu IIIII II To Be Kind Pete Parkkonen Giran diskossa ruumiit hytkyvät. Beige IIII Sekava tulevaisuus
Pienen poikkeuksen tekee Peten keittiössä, joka luettelee ruoanlaitto-sanastoa vähän turhankin orjallisesti päätyen mainosmaisen puolelle. Kaiken positiivisen energian keskellä vähemmistöön jäävät slovarit Jos et voi lähtee ja Sana tarvii hiljaisuuden tasapainottavat biletystä hienosti. Anna Brotkin. Otsarypyt on jätetty muita tilaisuuksia varten. Biisit ovat täynnä tarttuvaa poppia, kaunista laulua ja hauskahkoja huomioita, mutta jokin jää puuttumaan. Tällä kertaa Allen yllättää eniten keskiluokkaisuudellaan. Tyydyty! on sisältönsä ja muotonsa puolesta ennen kaikkea oodi ystävyydelle. Levyn nimibiisin pitäisi kuulemma kritisoida mu- 54 Rumba siikkiteollisuuden tapaa vertailla naisartisteja keskenään, mutta hämäräksi jää, otteleeko Allen biisissä mainitsemiaan Rihannaa, Lady Gagaa, Lordea, Katy Perryä ja Beyoncéa vastaan vai onko hän heidän puolellaan. Lily Allen on tehnyt kolmannen levynsä pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa Greg Kurstinin kanssa. Perhe-elämä ja ihana aviomies saavat osakseen monta kappaletta (Life for Me, L8 CMMR, As Long As I Got You). Hän ei piiloudu biiseissään vertauskuvien taakse vaan laulaa suorin sanoin omasta elämästään. Heini Strand Jo jyväskyläläisen Soul Valpion debyytti Metsän keskellä (2012) oli leimallisesti suuren kokoonpanon tuotosta. Lily Allen on popparina monella tapaa virkistävä poikkeus. Kaikki, jotka ovat seuranneet neiti Allenin (nyk. Vaikka tytön mieli välillä halajaa entisiin bailuaikoihin, on perheenäidin elämä paljon parempaa. Parhaiten yhteishengen ilosanomaa levittävät kokonaisuuden korkkaava nimibiisi sekä kauniisti progressiivinen Aina kun mun maailma ei laula. Jotenkin kuvaavaa on, että irrottelevaan biletykseen kehottava Our Time on soundeiltaan levyn seesteisimpiä. Kierre, pienikin, joka nostaisi kokonaisuuden pinnan yläpuolelle. rouva Cooperin) edesottamuksia, tietävät hänen menneen naimisiin, lisääntyneen pari kertaa ja löytäneen perhe-elämän auvon. Poikkeus poppariksi Soul Valpio Band Tyydyty! Monsp IIII Lily Allen Oodi sulle, mulle, noille ja meille. Kieltä Valpio käyttää rikkaasti ja ihailtavan rennosti. Toki Allenilla on edelleen kriittisiäkin äänenpainoja mielessään. Yhdessä tekemisen kollektiivinen ilo välittyy levyltä läpi. Kakkoslevyllä käyttöön on otettu vieläkin isompi vaihde. Kuten arvata saattaa, elämänmuutokset kuuluvat viiden vuoden levytystauon katkaisseella Sheezusilla. Soundi muistuttaa edesmenneistä Q-Continuumista ja Quintessensestä ja siitä, että Suomeen mahtuisi tällaista enemmänkin. Kaikkialla kritiikki ei ihan onnistu. Sitten taas Hard Out Here on videonsa rasisimikohusta huolimatta hyvä ja kepeä kommentti ulkonäköpaineista. Enimmän suominnan kohteiksi joutuvat naisvihamielinen viihdeteollisuus (Sheezus, Hard Out Here) sekä vilpillinen media (Air Balloon, Insincerely Yours). Tyydyty! esittelee aiempaa vapautuneemman Soul Valpion. Sheezus Parlophone III ½ Unohda pallit ja kasvata tissit. Biisistä löytyy myös levyn paras lyyrinen oivallus (”forget your balls and grow a pair of tits”), joka saattaa äkkiseltään kuulostaa lattealta, mutta tosiasiassa todistaa hienosti kieltemme sukupuolittuneisuudesta. Allenin keskenmenoja käsittelevä Take My Place on koskettava, ja hänen hyvästä perhetaustastaan kertova Silver Spoon on rohkea veto
Spigu, siviilissä Ville Linna, on Kari Tapiirinkin yhtyeessä soittanut laulaja-lauluntekijä, joka kertoo levyllään elämästä pullon takana. – 21.12.2014, ti–pe 10–17, la–su 11–16 Vantaan kaupunginmuseo Tikkurila y s ä ä p a a p Va Näyttely vant a a l a i s e s t a r o c k i s t a www.facebook.com/rocknvantaa. Nyt taso on jo taivaissa. Parasta, mitä Howlerille voi tapahtua, olisi saada aikaiseksi yksi hitti, josta edes pari musanörttia jaksaisi innostua vuosien jälkeen. Kaupunkien yössä rappiolaulut on säestetty laajalla paletilla: koko akustisten länkkärisoitinten kirjo huuliharppuineen, maniskoineen ja slide-kitaroineen on edustettuna. Kaupunkien yössä III Turhuuksien rovio. Pullo pois. Ainakin sellaisessa mielessä, missä itseni Homo sapiensina ymmärrän. Mutta ei levy vailla ansiota ole. Kaikkiaan Spigu on kuitenkin ilahduttava tuttavuus kotimaisen musiikin kentällä. Niin kuin tuttu puliukko, myös Spigu toistaa lopulta itseään. Tällä levyllä pystyn kuulemaan ihmisen ja ihmisyyden ytimen. Janne Westerlundin jo alusta lähtien mahtavat musiikintekijänkyvyt ovat kasvaneet koko ajan mahdottomampiin korkeuksiin. Westerlund vaikuttaa laulaessaan hetkittäin 60-vuotiaalta, mitä parempaa kehua en kenellekään itseäni nuoremmalle osaisi antaa. min ilmaista. Markku Halme Kari Koivistoinen Tuukka Tuomasjukka En ole ihan varma, onko tämä ensimmäinen Plain Riden viiden tähden arvoinen albumi, mutta vähintäänkin se on sitä aiempia levyjä selkeämmin ja varmemmin. En tiedä, miten asian voisi selkeäm- 15.5. Se unohtuu taustalle ensi kuulemalla, ja viikon kuluttua et muista edes moista omistaneesi. Se lähtee liikkeelle kuten rocklevyn kuuluukin, eli napakasti lehmänkellojen nakutuksella ja pedaali pohjaan painettuna. Saahan sitä toki The Strokesilta lainata, mutta olisi kiva keksiä jotain omaakin. Kappaleiden laskuhumalainen mielenmaisema ja näppäilyjen säestämä hönkäily rankasta elämästä ei lopussa enää kanna. Mikä sitten mättää. World of Joy on kuin kepeä nousuhumala aurinkoisena kesäpäivänä, jolloin ei tapahdu oikeastaan yhtään mitään. Skeleton Kites sijaitsee periaatteessa kaikkien sellaisten osasten yhtymäkohdassa, jossa todellisen ja rehellisen rockmusiikin alkusiemenet muhivat. Viime aikoina on tuntunut siltä, että hipsterien villasukkaindietä soittavat partajeesukset ovat omineet folk-instrumentit ja vieneet niistä särmän. Jostain syystä minneapolislaista Howleria ylistettiin America Give Up -debyyttinsä aikoihin vuonna 2012. Jordan Gatesmith sylkee sielunmaisemiaan sopivalla välinpitämättömyydellä, ja rumpukomppi kaappaa jalan. Hän on niin käsittämättömän vakaasti ilmaisunsa takana, että melkein pahaa tekee – hyvällä tavalla. Esiin kaivautuvat bluesin, folkin, countryn, soulin ja hengellisen musiikin – eli kaiken kansanomaisessa mielessä klassisen musiikin – ydinelementit. Toisella kertaa bändin identiteetti tuntuu olevan vielä enemmän hukassa. ”Niin kuin tuttu puliukko, myös SPIGU toistaa lopulta itseään.” Plain Ride Howler Spigu Ektro Rough Trade Rapu IIIII II Skeleton Kites World of Joy Mykistävää täydellisyyttä. Kappaleiden orkestraatiot ilahduttavat, ja ne ovat levyn kantava voima – tarinat ja yksinkertainenkaan toteutus eivät tunnu puuduttavilta, kun satunnainen Hammond tai kontra läjähtää naamalle. Kymmenen biisin arsenaalissa on ansiokkaan tuotannon myötä mukavasti sävyjä, ja koska kaikki turha harhailu on karsittu pois, setti on puristettu alle puoleen tuntiin. Onkin onni, että saapuu Spigun kaltaisia äijiä palauttamaan tyylilajin juurilleen
Yhtye tulee Los Angelesista, ja nimi perustuu pääjehu Mark Fosterin sukunimeen. Itsekin pukeudun edelleen jääräpäisesti mustaan, itsekin olen yrittänyt pysytellä romantikkona mutta saanut havaita lamakausiin oleellisesti liittyvän yhteiskunnallisen kyynisyyden ja suoranaisten maailmanlopun fiilisten nakertavan ihanteitani. Hauskaa tällä kaksikolla kuitenkin tuntuu olevan edelleen, ja se myös Instant Money Magicilla kuuluu. Ei näistä voi kuin tykätä. No, nyt kun tarkemmin kuuntelen, niin kyllähän Foster the Peoplen tanssikelpoisessa klassisessa popissa on vähän samaa kuin vaikkapa The Killersissä. Anarkismi ja feminismi ovat MØn rakennusaineita aivan kuten seksi ja romantiikan nälkä ovat valtaosalle aikamme naisartisteja. Dust is Gone on taas vinkki Lana del Reylle siitä, kuinka tämä voisi pienin muutoksin kuulostaa monipuolisemmalta. Näin on ollut alusta asti, mutta sävyt muuttuvat synkemmiksi ja Bergin tekstit terävämmiksi sitä mukaa, kun kulissit ympäriltämme sortuvat ja korvataan kaikenlaisten jyrkikataisten hologrammihymyillä. Ei oo helppoo on pitkälti upean nimibiisin ympärille nopeasti kasattu debyytti, jonka viehättävin piirre on sen innostuneisuudessa ja viimeistelemättömässä naivismissa. Sujuvalla viihteellä on toki omat käyttöhetkensä, mutta Supermodelissa tuntuu olevan paljon enemmän paljasta pintaa kuin sisältöä. III Hipsterin näköinen mies. Minun elämässäni sillä on kuitenkin ollut paikkansa koko tämän ajan. Tämän brooklyniläisen kaksikon tuotokset jaksavat ilahduttaa vuodesta toiseen, ja materiaaliahan löytyy. Biisit ovat tasaisen hyviä olematta tylsiä. Voitte kaataa minut höyhenellä. Lisäksi kun samaa keittoa hämmentää yhä uudestaan ja uudestaan, hivenen paakkuiselta ja tahmealta homma ajoittain maistuu. Gim Kordon Japanther Columbia Soliti SeaYou III III ½ Supermodel Instant Money Magic Ei ole helppoo Pistää vähän hytkymään. Radio Helsingin kuulijoille ja Stupido Shopin asiakkaille hän on dj ja levykauppias, mutta meille 1990-luvulla aikuisuutemme ensiaskeleita ottaneille Pahkala on ennen kaikkea muusikko, kitaristi ja laulaja. Hieman yli puolituntinen levy ei jää junnaamaan paikoillaan, joskin selviä täytebiisejäkin on eksynyt sekaan, kuten maailmanpoliittisen tilanteen tikkatauluun vasurilla heitetty Vladimir. Marraskuussa 1997 Kent oli kuuminta hottia. Vaikutteet törröttävät välillä alleviivatustikin, mutta lopputulos on silti yhtenäinen. Hittipotentiaaliakin löytyy. Vuonna 2001 perustettu punkbändi on syytänyt ulos jo yli parikymmentä erilaista julkaisua. Oma lukunsa ovat tietysti bändin keikat, joissa miehet pauhaavat katoilla, silloilla, liikkuvan rekan lavalla, marionettien seassa ja tietysti uimahallissa kuviouimareiden kanssa. Kaikki on hyvin, eikä mikään ole. . Gim Kordon on pitkälti sama kuin pari vuotta sitten ryminällä comebackin tehnyt Pahkalan ensimmäinen bändi The Duplo. Esikoislevy tarjoaa mindfullness-leireillä keskittymistä oppineille ikiteineille irtohittien sijaan levyllisen hyviä lauluja. Foster the Peoplen miellyttävä AOR-soundi hivelee korvia, mutta en oikein missään vaiheessa innostunut. Se tuntuu Joakim Bergin sydämessä asuvien idealistin ja ihmisvihaajan sisäiseltä dialogilta dramaattisen mollimelodian siivin ja militantin tanssibiitin tahtiin. MØ onkin kertonut kuunnelleensa lapsena Spice Girlsiä, teininä Sonic Youthia ja päätyneensä hiphopiin. Se on lääkettä sielulle, jolle on annosteltu reseptilääkkeitä jo muutenkin tarpeeksi. Minulla on tästä omakohtainen muistikuva: ostin silloin Rovaniemen Koskikadun R-kioskista elämäni ensimmäisen Rumban irtonumeron, koska nuo tyylikkäät mustiinpukeutuvat ruotsalaisnuorukaiset komeilivat sen kannessa. Sen enempää Kentin musiikista ei ehkä tarvitse sanoakaan. Olin juuri hankkinut Isolan, joka puki säveliksi monia asioita, joista en tiennyt mitään: lentoasemien yksinäisyyden, lääkepumpulin ja sen erityislaatuisen kaipauksen, joka on varattu entisille tyttöystäville. Kyseessä on siis kohteliaisuus. On selvää, että määrä on korvannut laadun. Ollaan lähellä länsimaisen ihmisen ongelman ydintä. Uutta on rumpupallilla paikan ottanut, monissa liemissä (Disgrace, Shake) keitetty Alexandros Karoutsos, jonka myötä yhtyeestä tulee tavallaan eräänlainen vinksahtanut superbändi. Anna Brotkin Tigerdrottningen Universal III ½ Reseptilääkettä sielulle. Geneerisen retrosoulin tehtailijat voisivat ottaa oppia Never Wanna Know’sta. Sillä jos disco-kompilla etenevä Best Friend ei täytä tanssilattioita, niin kaatakaa minut uudestaan. Tanskalainen MØ eli Karen Marie Ørsted julkaisi Maiden-kappaleen jo kaksi vuotta sitten, mutta kulunut aika on käytetty hyvin. Nyt 17 vuotta myöhemmin tiedän näistä asioista enemmän, eikä Kent ole enää trendipörssin kärjessä. Olen aina kuvitellut Foster the Peoplen brittiläiseksi bändiksi, mutta vielä mitä. Aleksi Pahkala on Duracell-pupun innolla varustettu jokapaikanhöylä. Sulava, pehmeän iso soundi, stadionkelpoiset kertosäkeet ja nihkeästi persoonallisuutta. Tigerdrottningen ilmestyy vähän puun takaa, mutta valloittaa sydämeni heti Mirage-avausraidallaan. Markku Roinila Jean Ramsay Kari Koivistoinen 56 Rumba. Sanat ”skandinaavinen” ja ”synapop” ovat alkaneet aiheuttaa enemmän haukottelua kuin innokasta kiljahtelua. Olen hankkinut näihin itselleni reseptin ja keskivahvan addiktion. ”Anarkismi ja feminismi ovat MØn rakennusaineita aivan kuten seksi ja romantiikan nälkä ovat valtaosalle aikamme naisartisteja.” Länsimaisen ongelman äärellä MØ No Mythologies to Follow Chess Club IIII Kent 2010-luvun Spice Girl. Ote on edelleen hyvin kotikutoinen, anarkistinen ja rupinen, ja hommassa on edelleen aimo annos hälläväliä-asennetta. Eihän Tigerdrottningen Kentin parhaita levyjä ole – Miragen ohella ainoa klassikkobiisi on mantramainen vääryyksien aikakauden tilinteko La Belle Epoque – mutta on hienoa, että bändi tekee näitä levyjään säännöllisin väliajoin ja optimismiin sortumatta. Kun tarjonta on suurta, alkaa ihan hyväkin musiikki lähinnä vituttaa ja vain harvat helmet jaksavat kiinnostaa. Myös lattarisävyinen avaus Are You What You Want to Be on kuin suunniteltu korvamadoksi, ja ilmeisen tarttuva on myös soljuva Coming of Age. Japantherin mainiota soundia voisi kuvailla jurrissa heiluvan kiipparin löysäksi pieruksi, joka on nauhoitettu c-kasetille. Kun varakas ruotsalainen laulaa elävänsä paikassa, jossa voi vain kuolla, olen riisuttu aseista. Pahkalan jmascismainen käninä toimii 1990-luvulta haiskahtavien mollisointukiertojen ja kitarapörinan kanssa esimerkillisesti. Löysänletkeä, riemastuttava pieru. Niko Peltonen Foster the People
Samalla yhtye ymmärtää, että pakanalliseen eetokseen kuuluu aina rehti annos itseironiaa. Kadotetut IIII Musiikkia kuvastimen tuolta puolen. Kannen sisäteksteissä Kaarle Viikate itsekin myöntää, että ”kitaravetoisen rockmusiikin maailmassa Motörheadin versioiminen sijoittuu varmasti Väsyneimmät ideat Top 3 -palkintopallille”. Akseli Hiltunen KESKELLÄ HELSINKIÄ! 20.8.2014 29.5.2015 w w w.h e o .f i Täytä hakemuksesi netissä Tule opiskelemaan musiikkia HEOon! L Laulajalinja LLauluntekijälinja Musiikkilinja M Musiikkiteatterilinja M. The Moody Bluesin ja Blue Cheerin tarttuvat koukut sekä Jethro Tullin vauhdikas huilutuuttaus soivat komeasti lähdeviitteinä karnevalististen mystikkojen levyllä. Hyvä niin, sillä suomalainen käännösiskelmäkulttuuri tyrehtyi aikoinaan ihan hyvästä syystä. Perinnetietoinen pakanafolk ja rohkeus olla ottamatta itseään turhan vakavasti ovat vastustamaton yhdistelmä! Akseli Hiltunen Juha Wakonen Murinaa ja örinää. Myös Jouni Mömmö- ja Ian Curtis -henkinen fraseeraus voisi sopia materiaalin joukkoon ja lisätä dramatiikkaa. ”Tuskin VIIKATE on itsekään tarkoittanut Panosvyötä merkkiteokseksi julkaisulistalleen, mutta levy vaikuttaa vilpittömältä.” Viikate Tusmørke Vainaja Ranka Svart Svart III IIII ½ Panosvyö Riset Bak Speilet Motörheadiä härmäläisittäin. Voimaa on uskaltaa kääntää valtasuhteet päälaelleen, nauraa tummasta peilistä heijastuvalle omalle kuvalleen. Yhtye itse mainostaa levyä raskaimpana levynä, mitä suomen kielellä on julkaistu. Se ei kyllä pidä paikkaansa, vaikka levy onnistunut onkin. Lisäksi kaipaisin enemmän Henkikasteen kaltaisia ”saarnavetoja” vastapainoksi. Tusmørken juuret ulottuvat syvälle 1990-luvun pohjoismaalaiseen uusprogeen, mutta sen ilmaisussa soi hippiajan joutsenlaulu. Ainakaan itse en usko, että levy olisi tehty rahastuksen vuoksi. Jäsentensä suhteen anonyyminä pysyvä ja 1990-luvun death- ja doom metal -vaikutteita suomalaiseen pakanakulttuuriin sekä runonlausantaan yhdistelevä Vainaja luo debyyttilevynsä mytologialla raamit orastavalle kulttimaineelleen. Toivottavasti miehet jatkavat samalla tiellä. Tämä ei tarkoita myötähäpeää herättävää larppaamista, vaan norjalaisyhtyeen ainutlaatuisuus ilmenee sen tavassa nostalgisoida onnistuneesti aikaa, jota ei ole koskaan ollutkaan. Ja yllättävän hyvin Lemmy Kilmisterin ärjyminen on korvattu Kaarle Viikatteen melko monotonisella fraseerauksella. Kadotetut toimii hyvin hiipuvan skenen Prometheuksena. Tusmørken kaarnaisen folkin kuoren alla soi karnevalismi. Tuskin yhtye on itsekään tarkoittanut Panosvyötä merkkiteokseksi julkaisulistalleen, mutta levy vaikuttaa vilpittömältä. Solisti Wilhelmin toivoisi laajentavan ilmaisuaan myös puhtaammalle puolelle, vaikka hänen karjuntansa ja murinansa toimiikin. Keskimääräistä dödisproggista teatraalisempi ilmaisu erottuu levyllä kuulijan korvaan joko edukseen tai haitakseen – riippuen siitä, kuinka puritaanisesti genreen suhtautuu. Kouvolan vientituote päätti silti julkaista tribuutin, koska idea oli ilmeisesti kytenyt bändin mielessä jo toista vuosikymmentä. Sovituksellisesti biiseihin ei ole tuotu juurikaan mitään uutta satunnaisen rautalankakitaran ja Hammond-urkujen lisäksi, joten ensimmäiselle kotimaiselle käännettyjen versioiden suurin irtiotto on lyyrisellä puolella. Se kuulostaa yhtä aikaa täysin arvaamattomalta ja vesimiehen ajan pahimman melodiavetoisen huuruilun simuloinnilta
Yhtyeen romuluinen ote on kaoottinen mutta miellyttävällä tavalla vääjäämätön. Down IV Part II kuulostaa paikoin jopa rennolta sludgeilulta ja on ykkösosan ohella bändin parempaa tuotantoa. Osa biiseistä onkin varsin rasvaista kuultavaa, eikä välttämättä ollenkaan miellyttävällä tavalla. Koskinen First Aid Kit Down Chet Faker Columbia Roadrunner Future Classic III ½ III ½ Stay Gold Down IV Part II Kaunista nostalgiaa. Mutta onko Mutineers niin erilainen kuin edeltäjänsä. Puolihuolimaton jammailu on poissa, ja vaikka kappaleet ovat yhä jokseenkin vapaamuotoisia luonteeltaan, ne kuulostavat järjellisiltä. Eritoten pahaenteisesti mateleva, kertosäkeessään katarttiseksi jousitettu Alkukantaisuus lukeutuu ehdottomasti Röyhkän parhaimmistoon. Juha Wakonen 58 Rumba Built on Glass IIII Sopiva annos ärjyilyä. Australialainen Nick Murphy, taiteilijanimeltään Chet Faker, yhdistelee musiikissaan rehellistä soul-rouhetta, elektronista äänimaailmaa ja kehoa ravistelevaa housea. Myös Stay Gold koteloi kuulijansa nostalgiaan, vaikka se soi aiempaa laveammin, välillä jopa sinfoniaorkesterin voimalla. Eipä juuri. Klara ja Johanna Söderbergin ylimaailmallisen kauniisti toisiinsa sointuvat lauluäänet sekä levyn kappaleiden leudot preeriatuulet saivat uskomaan, että musiikilla voi parantaa maailmaa – tai ainakin paeta sitä. Kimmo K. Painavat doom-riffit ovat kunnossa ja karuja melodioitakin on mukana riittävästi, joten biiseihin siunaantuu mukavasti tarttumapintaa. Jo laulajastaan Phil Anselmosta johtuen Downissa on kosolti aggressiota, mutta ei kovinkaan väkivaltaisessa muodossa. Loppupuoli esittelee kyynisemmän ja erakoituneemman mielen sisältöä. Tuottaja Mike Mogisin soisi muistavan, että täydellisyyden salaisuus piilee aina pienessä virheessä. Englantilaisen laulaja-lauluntekijän ura on huomioitu muun muassa kolmella listaykkösellä sekä Britt Award ja Grammy -ehdokkuuksilla. Kimmo K. Puolituntinenkin karskia paalujunttabluesia piisaa normaalille tajunnalle mainiosti. Kunnioitettavasta tuoreeseen otteeseen pyrkimisestä huolimatta levyn ”erilaiset” biisit närästävät. Aluksidebyytti tuntuu hajanaiselta, ja Murphyn omintakeinen ääni alkaa loppua kohden pänniä. Biisien väliset irtiotot ovat hienovaraisempia, eikä Emmyloun kaltaisia nostoja löydy yleisilmeen piristykseksi. Pohjavireenä väreilee katkeruus ja pettymys. David Grayllä on jo yli 20 vuoden ja yhdeksän albumin verran kokemusta muusikon ammatista. Talk is Cheap ja Melt ovat levyn jäänmurtajia, trendikkäitä ja valtavirtaan kurkottavia tuotoksia. First Aid Kitin The Lion’s Roar (2012) oli vastustamaton yhdistelmä melankolista countryfolkia ja vähäeleisyydestään huolimatta aidosti dramaattisia balladeja. Sopivan karhea bändi saa taiottua juurevan sävykästä otetta myös modernimmin tuotettuihin kappaleisiin, kuten pienimuotoisuudessaan Eelsin mieleen tuovaan Poika sateessa -biisiin. Miljoonia albumeja maailmanlaajuisesti myynyt Gray on kuitenkin Suomessa edelleen tuntematon suuruus. Koskinen Linda Kämäräinen. New Orleansin skenen raskaan musiikin tekijämiehistä koostuva Down on tehnyt fiksun päätöksen julkaistessaan neloslevynsä osissa. Röyhkällä tuntuu synkkaavan Bootsin kanssa erinomaisen hyvin. Levyä määrittää myös sen eroottisiin iltamiin nivoutuva syntyprosessi. Mutineersille Gray haki uutta pontta kääntämällä biisintekoprosessinsa päälaelleen: ensin syntyivät sanat ja vasta sitten sävelet. This Year’s Loven ja Sail Awayn kaltaisia hittejä levyllä ei kuitenkaan kuulla. Se on entistä elektronisempi (kuten odottaa sopikin), mutta melankolissävytteinen melodioiden pehmeys ja harmoniahakuisuus on taattua Graytä. Nyt, neljän vuoden uurastuksen jälkeen, Grayn kymmenes albumi näkee vihdoin päivänvalon. Niiden parissa Röyhkä osoittaa olevansa kotonaan uusiutumisen ja perinteikkyyden leikkauspisteessä. Oivien säkeiden seasta korvaan särähtää myös sanoituksissa ja fraseerauksessa pilkahteleva väkinäinen taiteellisuus ja puujalkainen sanaleikittely. Yhtye soittaa tyylikkäästi, ja upean kokonaissoundin osalta on annettava erikoismaininta maukkaasti muljahtelevalle läskibassolle. Etelän peto on kuitenkin todella hieno levy, joka samaan aikaan hivelee ja ärsyttää. Faker ammentaa niin monesta eri tyylistä, että on vaikea nähdä hänen todellista luonnettaan. Vuosien aikana on mies on kolunnut eri näkökulmista vanhaa tuotantoaan ja puuhannut niin Rättö ja Lehtisalo -avant-outoilijoiden kuin perinnemies Riku Mattilan kanssa. Kuunteluiden myötä mieli muuttuu: levy on kaikkine epätasaisuuksineenkin oikein rakastettava tuotos. Liki kaikki muut kappaleet ovatkin sitten ensiluokkaisia. Täydellinen nainen tai Kiinnostava persoona – Kid Rockin ilskottavan country-rap-rockin mieleen tuovaa nimikappaletta unohtamatta – tuskin lukeutuvat edes Röyhkän 200 parhaan biisin joukkoon. Goldissa se soi vahvana, kun taas koleaan betonihalliin soimaan luotu, house-tyylinen 1998 saa Fakerin toteamaan turtana ja mumisevana: ”We used to be friends”. Jousisoittimia ja suuria elkeitä ei kuitenkaan ryöstöviljellä, vaan ne alleviivaavat tunnelmaa oikeissa kohdissa. Levyn tuotanto on maanläheisyydestään huoli- matta Röyhkälle harvinaisen viimeisteltyä ja kerroksellista. Paikoitellen puunatun pinnan alla on kuitenkin muovia. Jotakin lie tarttunut matkaan, sillä kohdakkoin Etelän peto ei kuulosta miltään, mitä Kauko olisi aiemmin tehnyt. Osansa tuoreeseen otteeseen antaa taustabändinä toimiva The Boots, jonka maanläheinen poljento toimii erinomaisesti. Cigarettes & Loneliness kasvaa henkeäsalpaavasti koko seitsenminuuttisen mittansa ajan, ja mehukkaat kitarariffit kruunaavat kokonaisuuden. Pilke silmäkulmassa tuntuu himmenneen. Älä anna nimen huijata. Mukaan uudistusprosessiin lupautui brittiläisestä, niin ikään pitkän uran tehneestä Lambs-elektro duostatuttu Andy Barlow. Verkkainen julkaisutahti (osa 1 ilmestyi vuonna 2012) ja vain kuuden kappaleen sisällyttäminen levylle ovat mahdollistaneet riittävän huomion esituotannolle. Virve Nyyssönen Etelän peto Svart III ½ Kauko repii kuulijan kahtia. Yhtyeen aiemmat tuotokset ovat olleet paitsi vakuuttavia myös tukahduttavia. Sen rasittavaa puolta edustavat erotiikkaprojektille lemahtavat biisit, joissa Röyhkä kokeilee rajojaan. ”KAUKO RÖYHKÄN Etelän peto on todella hieno levy, joka samaan aikaan hivelee ja ärsyttää.” Erotiikan maailma David Gray Mutineers Good Soldier Songs III Kauko Röyhkä Pehmeitä irtiottoja. Akustinen kauneus on turhan sliipattua. Paisutetusta soundista huolimatta kontrastit eivät ole yhtä syviä kuin viimeksi, ja Stay Gold kuulostaakin tasapaksummalta. Fakerin ääni nojaa soul-perinteisiin, mutta myös rikkoo niitä. Kauko Röyhkä julkaisi uutta materiaalia omissa nimissään liki vuosikymmen sitten
IIII Hitaasti hyvä tulee. K18, pe & la K20. Lisäksi Magnus Lindberg saa huikean miksauksensa ansiosta kaiken irti Haltin valtavista kitaravalleista ja eteerisemmistä suvantovaiheista. Levyä kuunnellessa on vaistomaisesti varuillaan ja odottaa sitä räjähdystä koko ajan. Äänimaisemaa rakennetaan verkkaisesti, kuten postrockin parhaimpiin elkeisiin kuuluu. Domino. Kenties soittajat ovat olleet otsikossa mainitun amfetamiinin vaikutuksen alaisina, kun eivät ole keksineet muuta. Jukka Eskola Orquesta Bossa, Äänikkö (Markus Pesonen & Olavi Louhivuori); 15 € Ke 25.6. The Valkyrians, The Blaster Master; 10 € (8 € klo 00:30 jälkeen) La 14.6. Tämä on tarkoittanut sitä, ettei ikinä tiedä, mitä sieltä mahtaa tällä kertaa tulla: tribaalirummutusta, elektronista maalailua vai kenties meluisaa kitaran kurittamista. Mess nimittäin lataa peliin tyylipuhdasta industrial-vivahteista synapoppia, jossa kuuluvat Liarsin levy-yhtiön Muten synkeät klassikot The Normalista Depeche Modeen. Ilmaisun venyttäminen toisiinsa yhden biisin eepokseksi ei kuulosta päälleliimatulta, vaan eri osat liukenevat toisiinsa vaivattoman kuuloisesti. Haltin esikoislevy on nimittäin yksi 44 minuuttia kestävä kappale. ”Smell my socks / eat my face off”, lausuu robottiääni Mask Makerin alussa eikä ole ihan selvää, onko yhtye tosissaan vai ei. Nimelleen soveliaasti Liars rakastaa johdattaa kuuntelijansa harhaan. Juha Wakonen I½ Höyryisiä tuokiokuvia.. Liarsin seitsemäs levy ei siis tässä mielessä yllätä, mutta silti se on melko lailla hämmentävä albumi. Polar Motor (levynjulkkari); 6 € (vapaa pääsy ennen klo 23) Pe 6.6. Chain And The Gang (US), Seksihullut, Mustat Kalsarit; 10 € Ti 5.8. 2000-luvun alun post punk-lämmittelystä alkusysäyksensä saanut yhtye on vaihdellut tyyliään lähes jokaisella levyllään, toisinaan myös niiden sisällä. Jos The Amazing Snakeheads olisi henkilö, se olisi pari viikkoa putkeen valvonut väkivaltainen piripää Glasgow’n rautatieaseman tuntumassa valmiina räjähtämään minä hetkenä hyvänsä. ”Jos THE AMAZING SNAKEHEADS olisi henkilö, se olisi pari viikkoa putkeen valvonut väkivaltainen piripää Glasgow’n rautatieaseman tuntumassa valmiina räjähtämään minä hetkenä hyvänsä.” Liars Halti Mess The Amazing Snakeheads I Once Was What You Are You Will Be What I Am Mute IIII Amphetamine Ballads Roisto Mustaa huumoria. Markku Roinila. Kyllä tämän tahdissa kelpaa paikallisessa goottidiskossa panna jalalla koreasti kuin Bela Lugosi -klubin mustat muovityrkyt aikoinaan. Vaarallinen lataus on koko ajan päällä, vähän kuin Birthday Partylla aikoinaan. Joku Swamp Song – levyn paras biisi – viittaa nimelläänkin siihen suuntaan. Tätä on vaikea olla suosittelematta. The Julie Ruin (US); 18 € Ma 11.8. Huumoria tai ei, Mess hoitaa hommansa hämmästyttävän hyvin. Ennakot Tiketti. Tässä yhdessä uhkaavassa moodissa The Amazing Snakeheads on oikein hyvä. Potentiaalisesti vaarallinen nisti paljastui harmittomaksi sössöttäjäksi, joka on vaarallinen lähinnä itselleen. Käytetty metafora on tarkoitettu vain ja ainoastaan kehuvaksi kommentiksi. Kimmo Vanhatalo LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! La 21.5. Ikävä kyllä bändi jää tähän yhteen temppuun. Onhan levy hetkittäin intensiivinen, mutta enpä silti oikein jaksa tätä tylsyyttä kovin usein läpi kahlata. Hyvä esimerkki on Here It Comes Again, jossa toistetaan kappaleen nimeä ad nauseam. Night Birds (US), Ydinperhe; 15 € Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com Hämeentie 13, Helsinki. Sisäänkäynti pihan puolelta (Kaikukatu 4). Nopeaan nautintoon tähtäävän kertakäytön ja kerskakuluttamisen aikakautena arvostan uskallusta soittaa levylle kolmen vartin mittainen rock-adagio, jonka kuunteleminen muistuttaa enemmän meren laineiden tarkkailemista säkkipimeänä syysyönä kuin perinteistä raskaan musiikin kokemista. Hämeenlinnalaistrion musiikki vaihtelee kevyesti leijailevasta raskaasti maadoitettuun. Vain harvoin siltoina käytettävät rytmien vaihtelut silittävät omaa tyylitajuani vastakarvaan. Mutta ei sitä välttämättä tule
Koukuttavan hienosta Money on My Mindista tuli hitti, jonka päälle Smith voitti vielä BBC:n Sound of 2014 -äänestyksen ja kritiikoiden valinta -palkinnon Brit Awards -gaalassa. Smithin falsetto on luotu laulamaan siirappi slovareita, mutta kukaan ei jaksa levyllistä suuria tunteita. Peter Hayden tekee musiikkia kuin sen kappaleet olisivat kokonaisia maisemia, jotka ensin suunnitellaan ja tämän jälkeen jätetään alttiiksi luonnon sattumanvaraisuuksille. Kolmen vuoden takainen pirteähkö albumi Ninth toi mieleen modernin version 1970-luvun Bowiesta vakuuttavimmillaan. Paloin halusta laittaa tälle arvostelulle otsikoksi ”huono apes”, mutta se ei olisi ollut aivan reilua. Vaikka näillä kesteillä tarjotut ruokalajit ovatkin herkullisia, niitä kaikkia on tullut jo kertaalleen maistettua. Levy huokuu Butlerin rakkautta menneisyyden klubisoundeja kohtaan, ja tämä rakkaus on myös sen pahin heikkous. Smithin ääni on parasta pitkään aikaan, mutta myös biisit voisivat nousta samalle tasolle. Ei pelkkää guanoa. Kaikki, mitä pinnan alla tapahtuu, tapahtuu itse asiassa kuuntelijan korvien välissä. Tyylillisesti se on jatketta yhtyeen edellisen levyn Blue Songsin (2011) My House -kappaleen edustamalle kovemmalle house-soundille. Kuten Bushissa, myös Abrahamsonissa riittää pureskeltavaa pidemmäksi aikaa kuin peruspopissa. Bauhaus-keisarin uudet ja vanhat vaatteet. Peter Haydenin kosmisen trilogian päätöseepos ei sisällä. Offline on laskelmoitu, mielikuvitukseton ja hieman mauton levy, mutta sillä on myös omat ansionsa. Toiston ja sävellyksiin piilotettujen eroavaisuuksien kautta äänivallit liikkuvat verkkaisesti entropian kaikkien lakien mukaisesti. Kokoonpanon kolmannella levyllä Butlerin matkassa ovat laulajat John Grant, Krystle Warren, Gustaph ja Rouge Mary sekä tuottaja Mark Pistel. Sanotaan sitten vaikka, että ”paljon huonompikin voisi olla apes”. Saksalainen nu metal -selviytyjä Guano Apes on tätä nykyä poprockyhtye, jonka kappaleet ovat kuin erilaisista suosituista rocksoundeista koottuja palapelejä. Kuivin jaloin karikoista selviää vain laulaja Sandra Nasic, jonka lauluääni paljastuu kiitettävän notkeaksi – yhtä lailla sopivaksi karjumiseen kuin kuulaaseen poplauluunkin. Tuottajana urakoinut Killing Joke -ukkeli Youth on maalaillut The Ghost of Shokan Laken taustalle niin synkkää ja massiivista mahtavuutta, ettei vertausta George Martinin Beatlesiin tarvitse vetää hatusta. Takuutoimivaa Ruotsi-poppia. Levyllä viljeltävien Aasia-soundien ja kasariestetiikan takia ajatukset karkaavat väistämättä Kate Bushiin. Se vaatii antautumista ja kykyä päästää irti arkisista ajatuksista. Mahtuu Lioniin herkkupalojakin. Disclosure- ja Naughty Boy -hittivierailujen jälkeen odotukset 21-vuotiaan Sam Smithin debyyttiä kohtaan ovat korkealla. Lopputulos on levyllinen slovareita, joista muutamia on yritetty naamioida kompilla joksikin muuksi. On melkoinen saavutus tehdä kahden kappaleen ja kahden tunnin mittainen tuplalevy, joka ei suuruudenhullusta järkälemäisyydestään huolimatta kuulosta yhtään ylimitoitetulta. On osattava unohtaa itsensä raskaasti aaltoileviin äänipoimuihin. Suomessa Abrahamson on yhä kollegojaan Lykke Litä, Ane Brunia, Robynia, Jenny Wilsonia ja Frida Hyvöstä tuntemattomampi, mutta oikeastaan aiheetta. Esimerkiksi I Am My Own Name yrittää käynnistyessään hakea rippeitä Bela Lugosi’s Deadin hengestä, mutta todellinen vaikuttavuustaso löytyy vain aivan hetkittäin. Kimmo Vanhatalo Anna Brotkin Markku Halme 60 Rumba. Sitä tarjoaa myös Jennie Abrahamsonin neljäs soololevy. Siksi levyllä on päätetty bailata väkisin, jonka seurauksena on jääty johonkin puoliväliin roikkumaan: Gospel-kuoroilla varustettu Stay with Me yrittää lähteä käyntiin, samoin Life Support. Vuosikausia toisteltu mantra on edelleen totta: ruotsalaiset tekevät häkellyttävän hyvää popmusiikkia. Slovareista hienoin on Lay Me Down, josta aukeaa modernin klassikon veroinen teos. Vaikka sen kokoonpano ja soundi ovat vaihdelleet joka levyllä, yhtyeen musiikillisen vision keskiössä on pysynyt järkähtämättä sen johtajan Andy Butlerin rakkaus menneisyyden tanssisoundeihin. Helppoa kuunneltavaa Mr. Kimmo Vanhatalo Sam Smith Peter Murphy Capitol Nettwork In the Lonely Hour The Feast of the Broken Heart Offline Lion II III Superpannukakku lässähtää. Ja sitä seuraavan, etukenossa vyöryvän Elizan basso jyrää kuin Youthin itsensä käsissä. Mikäli aloillaan istuminen ja meditoiminen esimerkiksi yksinkertaisesti tyhjää seinää tuijottamalla tuottaa vaikeuksia, levy kannattaa jättää hankkimatta. Myös suureksi loppukohotukseksi tarkoitettu Lion jää varsinkin laulusuorituksen syvyyden suhteen väsyneeksi ja teennäisen laimeaksi esitykseksi. No nyt mennään Within Temptation -osastolle. Peter Hayden Jennie Abrahamson Guano Apes Kauriala Society How Sweet The Sound Music Epic III ½ IIII II Archdimension Now Gemini Gemini Kosmoksen ääriin ja takaisin. Levy on äärilaadukasta modernia soulia: se on soundeiltaan kaunis mutta sisällöltään vielä kesken. Sitä ei sovi kieltää, etteikö Butler olisi osaava säveltäjä ja tuottaja, ja etenkin John Grantin laulama I Try to Talk to You sekä Krystle Warrenin esittämä My Offence toimivat hienosti. Juha Wakonen Anna Brotkin Hercules and Love Affair Moshi Moshi III Turhan turvallinen menu. Rehdistä yrityksestä huolimatta psykofyysiset rahkeet eivät enää riitä niin palavaan ja voimalliseen puhkumiseen kuin mitä Murphy selvästi yrittää sisältään puhaltaa. Tällaisen lähestymistavan ansiosta yhä kotimaassaan suositun yhtyeen viides levy Offline on epätasainen kokonaisuus. Hey Last Beautifulin ja Water Warsin tarttuvan poprockin rinnalla on It’s Not Overin voimaballadijuustoa ja Jigglen noloa sekamelskaa. Albumin kiinnostavinta antia ovat monipolvinen Entity sekä levyn synkintä osastoa edustava Phoenix, joka sekin lopulta uskoo rakkauteen: ”Love is what will heal you / and bring you home”. Onpa Musea tämä basso! Hei, eikö tuo melodia olekin jostain Paramoren kappaleesta. Abrahamson piti taukoa edellisen soolonsa The Sound of Your Beating Heartin (2011) jälkeen ja kiersi muun muassa Peter Gabrielin ja Ane Brunin kiertuekokoonpanoissa. Nyt Murphy ottaa hieman epävakaan askeleen Bauhausin alkuvuosien suuntaan. ”MR. Ainoat rehelliset tanssibiisit Like I Can ja Money on My Mind tuntuvatkin äärimmäisen raikkailta. Hercules and Love Affair on paradoksaalisesti samalla sekä muuttuvainen että muuttumaton yhtye. Mutta se on huikean palkitseva psykedeelisenä tajuntamatkana. Sellaista, jossa on hittipontentiaalia ja melankoliaa, mutta ihailtavan usein myös toivoa. PETER HAYDEN tekee musiikkia kuin sen kappaleet olisivat kokonaisia maisemia, jotka ensin suunnitellaan ja tämän jälkeen jätetään alttiiksi luonnon sattumanvaraisuuksille.” Mr. Mr
Hold Me -singlellä hoetaan kappaleen nimi liki 20 kertaa. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rumba.fi.. Kaija puolestaan on se sama Koo kuin aina, eli taso on tuttu ja turvattu. Sandhja Gold Sony I½ Mielikuvitus, haloo. Sandhjan lauluääni on hieno, mutta se menee hukkaan tuhansia kaltaisiaan matkivien biisien tylsissä ja ennalta-arvattavissa sävellyksissä. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Albumin säveltäjä- ja sanoituskaartissa ovat suurimmin ahkeroineet Arto Tuunela, Iisa Pykäri ja Paula Vesala, ja muitakin nimitekijöitä riittää. Markku Halme Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. 09 4369 2409 www.rumba.fi Tilaajapalvelu puh. Uusin tulokas on Sandhja, jonka debyytti on täynnä geneerisiä biisejä, joissa viulut soivat ja kertosäkeet yrittävät olla isoja. Osittain sama pätee myös nimibiisiin. Kari Koivistoinen 10 numeroa 61,90 Tilaa Rumba! Mene osoitteeseen www.popmedia.fi/tilaa-rumba Kaija Koo Kuka sen opettaa Warner III Kaijan kaikki puolet. Vuonna 2003 Amy Winehouse teki retrosoulista aikansa rakastetuinta popmusiikkia. Tämän hetken mielenkiintoisin hiphop-trio tulee niinkin epätodennäköisestä paikasta kuin Edinburghista. Jos Young Fathersin yhtäläisyyksiä muihin yhtyeisiin pitäisi löytää, mieleen tulevat TV on the Radio, Massive Attack, Shabazz Palaces ja miksei myös De La Soul. Mutta albumin seassa on myös halpaa ja kamalaa roskaa ja paskaa – ei onneksi liikaa. Genren sisällä aika tuntuu pysähtyneen, sillä Ella Eyre ja sata muuta jatkavat vieläkin samalla tiellä. Suurin kohokohta on Paula Vesalan tekstittämä Sydän vähän kallellaan, joka kuuluu ehdottomasti vuosituhannen koskettavimpiin balladeihin. Tähtäin on taivaissa, mutta osin lennetään hieman liian matalalla. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3krs. 00100 Helsinki Fax. Yhtye ammentaa erilaisista taustoistaan: siinä missä G’ Hastings on kasvanut sateisessa Skotlannissa, Kayus Bankole on elänyt sekä Yhdysvalloissa että vanhempiensa kotimaassa, kirjeistään ja koulutytöistään surullisenkuuluisassa Nigeriassa. Soundit ovat retrosoulin kultavuodelta 2005, eivät tästä päivästä. Onneksi aikaisemmin julkaistuilta mixtapeilta löytyvää lämpöäkin on mukana, vaikka I Heardin kaltaista kultakimpaletta albumilta ei löydykään. Joku olisi voinut keksiä jotain uutta tai jättää tämän levyn tekemättä. Suomessa retrosoul-buumiin herättiin pikkuhiljaa. Variaatiota tarjoavat sanaparit tell me, make me, embrace me ja love me. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Ihan oma tarinansa on Alloysious Massaquoilla, joka on suojautunut nelivuotiaana pom- meilta Liberiassa. Anna Brotkin Young Fathers Dead Big Dada IIII Skotlannin hiphop-kuninkaat. Bändillä on kuitenkin täysin oma soundinsa, ja debyytiksi levy on sekä erittäin kunnianhimoinen että kokonainen. Tarjous on voimassa 31.12.2014 saakka. Suurin osa levystä tuntuu merkityksettömältä täyteaineelta, ja lyriikoissa on demoversioiden tuntua. Niin sävellyksellinen kuin soundillinenkin ilme on pääosin siloiteltu kiitettävän säröisäksi – mikäli ymmärrätte mitä tuolla epämääräisellä ilmaisutavallani tarkoitan. Se kurkottaa tähtiin jopa siinä määrin, että kuulija joutuu hetkittäin pinnistelemään, ettei jäisi ulkopuoliseksi. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 61,90 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 68,00 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Albumin käynnistävä, tarttuvalla ”korkkarit kattoon” -sloganilla ratsastava Supernaiset on kuvaava esimerkki biisistä, jota ”virallisella” tyylitajullani halveksun ja inhoan, mutta jota nurkan takana kuuntelen salaa vielä vähintään viisi kertaa. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. En ole varma, tajuanko itsekään. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Perässä seurasivat Duffy, Adele ja Paloma Faith mukanaan isoja gospel-kuoroja, viuluja ja torvia, promokuvissa 1960-luvun korkeita nutturoita
& The Jury. Pepe & Saimaa on Willbergin myöhäisuran mestariteos. Nykyään sävärinsä urheilusta saavan kahden lapsen äidin kappaleissa ei ole samaa magnesiuminkirkasta paloa kuin Distillersin parhailla hetkillä, mutta levyn monipuolisempi soundi vaikuttaa oikealta askeleelta. Hitailla tempoilla on kuitenkin vaarana ajautua sudenkuoppaan. Artisti ottaa pitkän tauon jälkeen paikkansa sinä relevanttina taiteilijana ja ajattomana tulkitsijana, joka hän on aina ollut. Onneksi Willberg palaa nyt väkevästi loistavan Saimaa-orkesterin kanssa. Tyhjän merkitsijän liittäminen yhtyeen nimen oheen antaa sille tasan yhtä paljon lisää katu-uskottavuutta kuin moisen sanahelinän pois jättäminen rokottaa kredibiliteettiä erinomaisilta biiseiltä. Aivan sama mulle mä oon onnellinen -kappaleessa kuulee valmiin kesähitin. Huippusuosittu Mestarit-kiertue oli lopulta voitto vain Hectorille, joka onnistui säilyttämään vireytensä legendan viitta hartioillaan. Miten yhdistää aggressio ja kapina perhe-elämään ja kypsempään elämänkatsomukseen. Huumeista, traumoista ja huonoista suhteista selvinnyt Dalle valitsee ensimmäisellä soololevyllään Diploid Lovella jälkimmäisen vaihtoehdon. Parhaimmillaan yhtye onkin avausraita Redillä ja hätkähdyttävällä Moviesilla, jotka kulkevat määrätietoisesti eteenpäin. Jatkaako vanhalla linjalla väljähtymiseen asti vai yrittääkö muuttua. Nämä kaikki korostavat Espionnagen ajatonta tapaa kirjoittaa kappaleita. Mukana on kuitenkin myös uutta sävykkyyttä ja seesteisyyttä. Kirka poistui keskuudestamme, ja Pave Maijasen sekä Pepe Willbergin urille konsertit olivat kuolemansuudelma. Onnistuessaan musta huumori taas kantaa, vaikka meno muuten alkaisikin väsyttää. Syvissä ja tummanpuhuvissa itäsuomalaisissa vesissä polkevasta poljennosta karkaa kuitenkin silloin tällöin esiin pieni pilke soittajien silmäkulmassa. Biisimateriaali jakautuu uran eri vaiheisiin, ja lähes poikkeuksetta vanhoihin viisuihin on saatu puhallettua uutta vauhtia. Akseli Hiltunen. Pepe & Saimaa Diploid Love III ½ Iso jytky. ”Tehiksen Matti” Mikkolan sävellykset ammentavat syvältä laulajan 1960–70-lukujen taiteellisesta kulta-ajasta: majesteettisista orkesterisovituksista, runsaasta musikaalimaisuudesta ja pakahduttavasta melodisuudesta. Tulevilla julkaisuilla yhtye löytää toivottavasti rohkeammin oman äänensä. Ei Pimeän tien kaltaista musiikkia Suomessa ainakaan liikaa tehdä, määriteltiinpä sen sisältöä minkälaisilla määreillä tahansa. Markku Roinila Joonas Kuisma Kimmo Vanhatalo Mustarinta Espionnage Broken Life 100% Pimeä tie Sallan ja Miron matka maailman ympäri Espionnage IIII Kauneus on laulu pimeällä tiellä. The Distillers -yhtyeestä maineeseen noussut Brody Dalle ei varmasti ole ensimmäinen punk-muusikko, joka on joutunut pohtimaan aikuistumista. Tuomari Nurmion biiseissä on ehkä hienointa se, että klassikot taipuvat moneen formaattiin. Täytynee uskoa rockia karsastavia mummoja: kyllä se viesti menee perille huutamattakin. Willbergiä myllytettiin lehdistössä, kun yhdelle soolokeikalle myytiin vain neljä lippua. Tarvittaessa Dalle karjaisee yhä tavalla, joka saa uskomaan, että hänen perheessään kasvaa tottelevaisia lapsia. Sittemmin laulu löysi suomenkielisen olomuodon levyllä Käytettyä rakkautta (1986), ja tässä se on akustisen rämisevänä ja ripeän räväkkänä loistoversiona. Pepe Willberg Brody Dalle Ratas. Levyllä luotetaan lauluharmonioihin, kaikuisiin pianoihin ja helisevästi näppäiltyihin kitaroihin. Tämä olisi helposti tulkittavissa kauneusvirheeksi synkän katajaisen fiilistelyn keskellä. ”Tarvittaessa BRODY DALLE karjaisee yhä tavalla, joka saa uskomaan, että hänen perheessään kasvaa tottelevaisia lapsia.” Dumari & Spuget. Hätinen tulkitsee Palokallion sjöroosmaisia sävellyksiä erittäin paulavesalamaisesti, ja yhtyeen soittokin pelittää hyvin. Jos kappaleet ovat vielä akustisia, pitkälti mollivetoisia balladeja, ei lähtöasetelma ole helppo. Tätä oli Pepe-fanin raskasta seurata. Vaikka kaksikko on ottanut haltuunsa voimapopin aakkoset hyvin ja nostattaa joka raidallaan tunnelmoivat säkeistöt kauniin paatoksellisiin kertosäkeisiin, levyltä ei löydy selkeää hittibiisiä. Juha Wakonen Tuukka Tuomasjukka 62 Rumba Suomen Musiikki III Läpimurron kynnyksellä. Visailuohjelmassa laulaja väitti uudenvuodenaaton sijoittuvan toukokuulle ja loi Youtube-hitin. Yhden suosikkini, Seventeen and in a Miseryn Nurmio levytti vuonna 1981 hassun vinona rokkipalana singlen b-puolelle nimellä Judge Bean Jr. Loistosoundinen studiolive on vallan mehukas, ja erityisesti minua miellyttivät rivibiisit kuten kiperä ja koskaan vanhentumaton Mammona, rupinen rakkiversio Tuhmasta hauvasta ja kulmikkaan svengaava Sähkö!! Paratiisin puutarha -levyltä (2010). Räväkkä studiolive. Biisit henkivät vahvasti aikaa, joka on jo unohtunut. Tämä tosin voi johtua myös siitä, ettei kappaleiden välille ole rakennettu minkäänlaista draaman kaarta. Espionnagella on kiinnostavia kappaleita, mutta eteerinen äänimaisema saa kaiken hienoutta korostavat tunnelmapalat ja nostalgian tuntumaan junnaavilta. Helsinkiläinen Espionnage ponnistaa tästä kuitenkin mainiosti. Pääosassa ovat torvet ja rupiset kitarat, vaikka varsinaista kolinaa ei tällä livellä kuullakaan. Silti määritelmä ”deathfolk” vaikuttaa Mustarinnan kohdalla päälleliimatulta ja jonninjoutavalta. Tällä bändillä on mahdollisuus nousta suureen suosioon. Pariskuntaduo tekee kohtalokkaita folk-kappaleita. III ½ Tarinoita Nostalgiaa näiltä päiviltä. Levyllä on heikotkin hetkensä, mutta parhaimmillaan se toimii vallan mainiosti. Suomen musiikki Queen of Hearts IIII IIIII Bailaa. Salla Hätisen luotsaama ja Miro Palokallion kapellimestaroima nimihirviö Sallan ja Miron matka maailman ympäri luottaa siihen, että se pystyy täyttämään PMMP:n jättämän aukon suomipopin kentällä. Yhtyeen ratkaisevin ongelma tuntuu olevan se, että Sallan ja Miron levylle on taltioitu vain herkät ja hempeät biisit, kun PMMP:llä oli repertuaarissaan myös munakkaampia kappaleita. Kappaleiden tekeminen riisutulla orkestraatiolla on kuningaslaji, jossa biisien on oltava hyviä. Asia on kuitenkin päinvastoin: se on olennainen keino tasapainottaa muuten raskassoutuista sisältöä. Yksipuolisesta synkistelystä ei ole koskaan pitkä matka tahattomaan komiikkaan. Mieleen tulee väistämättä Simon & Garfunkel, mutta myös simppelimpi Sufjan Stevens. Ei jäädä tuleen makaamaan. Mustarinta veisaa juurevaa ja menevää folkia, joka alakulottuneessa tunnelmoinnissaan onnistuu olemaan suorastaan hirvittävän kaunista. Paha tyttö muuntautuu fiftaripalaksi, Pikku julmuri letkeäksi lattariksi, Paavi roskapankissa rockabillyksi ja niin edelleen
III ½ Haluan olla rocktähti ja saada paljon naisia Stupido Shear kuulostaa ikäistään vanhemmalta. Night of Hunters (2009) kumarsi klassisille säveltäjille ja Gold Dust (2012) sovitti tuotantoa isolle orkesterille. Azalean tarina on kiintoisa: hän jätti teininä koulun kesken ja lähti Amerikkaan. Daltrey vetää aika lonkalta, ehkä vähän turhan kireästi ja ulkokohtaisesti. Kari Koivistoinen Wilko Johnson & Roger Daltrey. . . Nyt hän palaa tavaramerkkinsä, valtavirtaisemman kamaripopin pariin sekoittaen mukaan americanan (Trouble’s Lament) ja elektropopin (16 Shades of Blue) sävyjä. Johnsonin balladi Turned 21 on vähän kömpelö, mutta poikkeaa hyvin muun levyn ränttätäntästä. Myös Natashya-tytär pääsee jälleen ääneen. Uhkarohkea veto, mutta ilmeisen kannattava: tämä Iggyn viime vuonna äänitetty debyytti nousi suoraan Amerikan iTunesin ykköseksi, ja purkkamaisen tarttuva Fancy on vallannut radioaallot. Heti kättelyssä kävi selväksi, että Shearin tapa yhdistellä progressiivisia koukkuja rivakkaan ja tyylikkääseen metalliin hakee vertaistaan. The New Classic Going Back Home III Jälleen yksi laatupäivitys. Tästä huolimatta Nyrkkitappelun kakkosalbumi jatkaa urheasti tällä kentällä aggressiivisesti sohien. Ainekset ristiriitaan hiphop-normien kanssa ovat kasassa. Se on takuuvarma suoritus yhtyeeltä, joka on yksi kiinnostavimmista kotimaisen raskaan musiikin kentällä. Blurin ex-keulakuva on ollut hengästyttävän monipuolinen yhtyeen hajottua. Shearin nimen yhteydessä esiintyvä voimametalliepiteetti ei mitenkään riitä kuvaamaan sitä, mistä sen musiikissa on kysymys. Markku Roinila Rumba 63. Kepeät mullat vain, Wilko. Varsinaista poplevyä omalla nimellään Albarn ei kuitenkaan ole tehnyt tätä ennen. Oli hän uskottava tai ei, Iggy ei pyytele anteeksi. Dr. Everyday Robots ei tosin ole erityisen pop, jos sellaiseksi ajatellaan hilpeä menomusiikki. Hän on saavuttanut unelmansa eikä aio lopettaa. Sinua ei unohdeta. Joskus onnistutaan, mutta useimmiten tulokset kaavitaan pitkällä tikulla kengänpohjasta. Miksi. Promisen loppupuolen mariahcareymaiset laulubrassailut menevät jo vähän kyseenalaiselle asteelle. Ota tai jätä, tyttö ei välitä. I½ Paluu poppiin. Pikemminkin se on melankolinen suruviesti maailmasta, jossa solidaarisuus ja sosiaalisuus tuntuvat vanhentuneilta aatteilta ja ihmisten vähentynyt keskittymiskyky suuntautuu nanosekunnin mittaisiin älypuhelinhaasteisiin. Feelgood -tavaraa, covereita ja Johnsonin biisejä. Varsinaisia kohokohtia ei ole (tai ehkäpä verevä nimibiisi sopisi sellaiseksi), mutta muutama kiinnostava veto kyllä. Akustisena tyttöä ei kuuntelisi. Sanoitukset seikkailevat hormonien sekoittamassa puberteetti-hurmoksessa, jonka rinnalla toisen Mansen ylpeyden, Popedan tuotantokin on neroutta. Samasta syystä ei ole yllätys, että levy on aika häthätää kasattu valikoima Dr. Konepoppiin nojaavat taustat ovat tuoreen tuhteja ja vievät mennessään. Feelgood -kitaristi Wilko Johnson kuolee todennäköisesti syöpään tänä vuonna, mutta onneksi hän on jaksanut jättää jäähyväisiä ympäri maailmaa. Mutta turhautuminen on aiheetonta, sillä nopeasti käy ilmi, että vielä 14. Veikkaan kuitenkin, että bändin toivoman naispaljouden sijaan yleisö koostuu lähinnä kaksilahkeisista turakaisista. Suoranaisesti heikkoja biisejä levyllä ei kuitenkaan ole. Paskuuden ja nerouden rajatila on epämääräinen paikka, jonne moni bändi ei uskalla lähteä seikkailemaan. Onneksi Wilkon jäljittelemätön kitarointi on voimalla läsnä. Katharsis Nyrkkitappelu Everyday Robots IIII Rytmein rikottuja kliimakseja. Kuten artisti Work-kappaleessa sanoo: ”This dream is all that I need, cause it’s all that I ever had”. Nimibiisissä pianon yksinkertaisten sointujen päälle kootaan pikku luuppeja ja tehosteita, rytmi ja laulu. Eikö tämä käyty läpi jo American Doll Posse -albumilla (2007). Invisible Boy on vahva Disney-balladi aikuisille, taattua itketyskamaa Tori-faneille. ”Veikkaan kuitenkin, että NYRKKITAPPELUN toivoman naispaljouden sijaan yleisö koostuu lähinnä kaksilahkeisista turakaisista.” Shear Damon Albarn Lifeforce Parlophone. Se venyttää genrekarsinoita niin pitkälle, että ne antavat kokonaan periksi. Raivostuttavan tunnistettavaa, kyllä, mutta vaikka Amos ei suoranaisesti yllätä, pitää hän oman rimansa korkealla. Viime vuosina artistin suunta on kääntynyt klasarimpaan. Valitettavasti kappaleiden äkkivääryys alkaa välillä häiritä. Ja mitä sitä itseään huijaamaan, festareilla mäyräkoirapäähineiden ja Dixie-lippujen seassa bändi lienee yhtä räjähdysherkkä kombo kuin persu ja trolli. Dylanin ensimmäisen kultakauden sapekas Can You Please Crawl Out Your Window on outo valinta, mutta se toimii ihan hyvin poppimaisena ja huuliharppuvetoisena palana. albumillaankin Amos osaa tehdä hyvää musiikkia. Usein yksinkertaisuus kävisi hyveestä. Kulmikasta ja teknisesti taitavaa metallia soittava helsinkiläinen yhtye julkaisi esikoisalbuminsa nimittäin vasta kaksi vuotta sitten. Pieniä toivon pilkahduksiakin levy sisältää, vaikkapa Rikas läski sika -laulussa. Biisit vain eivät aina vakuuta. Katharsisin yksinkertainen hienous piilee sen monimutkaisuudessa. Lyriikat yllättävät ajoittain positiivisesti: Walk the Line ja Impossible Is Nothing ovat rohkaisevan voimaannuttavia, kun taas New Bitch ja Fuck Love latistavat luksuselämän rap-kliseillä. Sellaiset saadaan myös levymuodossa, kun The Who -laulaja Roger Daltrey havahtui siihen tosiseikkaan, että kauan suunniteltu yhteislevy on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä. Tamperelaisyhtye vääntää perinteikkään katurockin ja punkin välimaastossa, jossa polttoaineena toimivat maskuliiniset kasvukivut, seksuaalinen turhautuminen, pätemisen tarve ja halu vetää nuppi turvoksiin. Vuonna 1998 tuli Gorillaz, sitten Mali Music -levyn (2002) Oxfam-vetoista Afrikka-meininkiä, oopperaa, soundtrackia, superbändi The Good, the Bad and the Queen, mitä näitä nyt on. Modus operandi on turhan usein läväyttää ilmoille huikean tarttuva riffi ja katkaista vauhdikkaasti alkanut ilmalento vaihtamalla suuntaa lähes täysin. Lonely Press Play on ihanan toteava ja You and Me hajanaisen bowiemainen, mutta mitään uutta The Universalia levyltä ei löydy. Anna Brotkin Annamaija Lippu ?Chess II ½ Tyylikkäät jäähyväiset. Aiheet eivät ole Albarnille uusia, mutta musiikki on hyvin minimaalista ja elektrovetoista. Juha Wakonen Markku Roinila Tori Amos Iggy Azalea Mercury Classics Virgin Unrepentant Geraldines III ½ Miksi, Tampere. Pehmeää, kaunista ja tehokasta. Iggy Azalea on vaalea australialaisnainen, joka räppää amerikkalaisella etelän aksentilla. ”Ei taas!” on ensimmäinen ajatus, kun kuulee Tori Amosin laulavan ”Ameeri-(hi)-caaa!” ennen kuin avausraidasta on ehtinyt kulua puolta minuuttiakaan. Azalean itsevarma, naukuva flow joko ihastuttaa tai raivostuttaa
Se kuulosti tuottajan silmäniskulta. Kreisibailutyylinen nostatus, jossa yleisön pitäisi mennä ihan sekaisin, ei kestä edes kymmentä sekuntia. Tasatahti on kuitenkin uskallettu korvata rikotummalla rytmillä. Musiikkivideolla artisti esiintyy vilpoisassa Miley Cyrus -lookissa. TF: Tässä on kuitenkin jotain, joka viittaa J.Lon aiempaan tuotantoon. Kappale olisi täydellinen euroviisu. Karlssonin ja Hank Solon tuottamana. Paitsi Ariana Granden uusi biisi Problem, joka on todella kova. Se herättää aina ajatuksen, ettei ole keksitty mitään sanoja. Ja on aina tylsää, kun lauletaan musiikista. MY: Pahin esimerkki on Beatlesin Ob-La-Di Ob-La-Da, joka on ihan sietämätön. Takavuosina takapuolestaan tunnettu tanssipoptähti esittäytyy sukupolvelle, joka on nähnyt hänet vain istumassa laulukilpailun jurypöydän takana. Pitbullilla on käsittämättömän monta hittiä, joilta kukaan ei muista yhtäkään säkeistöä. Olin melko varma, että hän vaihtaa laulukielen kokonaan suomeen, kun sitä kuultiin JVG:n hitilläkin.. Kertosäkeessä lauletaan ilman sanoja, mikä häiritsee todella paljon. Sitä parempi, mitä vähemmän häntä on biisissä mukana, ja Erä-Koiran säkeistö kannattaisi sijoittaa aikaisintaan kappaleen keskivaiheille tai ihan loppuun. MY: Rihannan We Found Lovea olisi joka tapauksessa mahdotonta ylittää. Heillä on hyvin hallussa tuo soundi. TF: K.V.N & Lobon biitistä tulee mieleen Wu Tang Clan ja RZA:n tuotanto. Hyvä, ettei menty siitä kohtaa, missä EDM-aita on matalin. Vetoaakohan notkearottamaisesti nimetty kesäsingle uuteen kulttuuriministeriin Pia Viitaseen. Ei tämä ehkä muodostu isoksi hitiksi, mutta ei Lambadaakaan kannata uudestaan samplata. Anna Abreu Ra-ta ta-ta Pauli Hanhiniemen, Laura Närhen ja muiden seksisymbolien kanssa televisiossa itkenyt Anna Abreu palaa levytysrintamalle päivän kotimaisten hittinikkarien Jonas W. TF: Hysteria on tämänkin jälkeen Abreun paras single. Diandralle on annettu pelkkiä jämäbiisejä, vaikka hän on laulajana vähintään yhtä kova kuin Abreu. TF: Aika rohkeaa laittaa Erä-Koira ensimmäiseksi, kun se on Lähiörotissa tavallaan se punchline, jonka riimejä odotetaan kaikkein eniten. Ehkä se kertoo siitä, että ”markan David Guetta” -biisit alkavat olla jo kuultu. Nyt haluttiin selvästi sekoittaa pakkaa. MY: Siitä huolimatta, että sanoituksessa on yhdistetty kaksi sietämättömintä asiaa ikinä, ei tämä kauheasti ärsytä. Hän vain täyttää ilmaa kappaleissa ilman minkäänlaista roolia. En muista, koska Max Martinilta olisi tullut yhtä hyvä biisi kuin tämä. Mikä tahansa kappale, jolla ei ole Pitbullia on aina parempi kuin mikä tahansa kappale, jolla on. Sopii ehkä vähän liiankin hyvin Abreun katalogiin. MY: Parasta tässä J.Lon kappaleessa on silti se, ettei mukana ole Pitbullia. 64 Rumba MY: Tässä ei ollut sellaista koukkua kuin Lähiörottien aikaisemmissa hiteissä, joihin myös kyllästyy helposti ilman musiikkivideota. Vaikka hänellä ei toistaiseksi ole kuolemattomia hittejä, on hänen A&R-työnsä hoidettu huomattavasti paremmin kuin vaikka Diandralla. Tämähän voisi olla vaikka TLC:n biisi. TF: Täydellistä poppia siinä mielessä, että se sijoittuu banaalin ja hyvän välimaastoon. Hittikaruselli TEEMU FIILIN ja MARKO YLITALO asettivat suurennuslasin alle seitsemän kiinnostavaa poimintaa loppukevään biisitarjonnasta ja keskustelivat kuulemastaan. TF: Kiva sekoitus ysärin r&b-soundia ja tämän päivän pophittiä. ”Soitan kitaraa” on nolointa, mitä voi biisissä sanoa – varsinkin, kun ei itse edes soita sitä. Siinä on käytetty sähkökitaroita, riipiviä soundeja ja muita epäharmonisia juttuja. MY: Kesähitiksi aika vaikea, mutta muuten ihan jepa. Kahden vuoden kuluttua ne kuulostavat kuitenkin jo totaalisen naurettavilta. TF: Se on aina positiivista. Se kertoo, että tästä olisi voitu tehdä klubihitti, mutta valittiin mieluummin radiosoitto. TF: Se on muuten totta. Kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan Abreun ura lähtee Vain elämää -sarjan jälkeen. Jennifer Lopez First Love American Idol -tuomarointiin jämähtänyt J.Lo palaa Max Martinin kirjoittamalla kappaleella, joka ennakoi kahdeksatta studioalbumia. TF: Se on kornia. Aika olematon säkeistö on napattu partiolaisten vuorolaulusta, mutta kertosäkeeseen vievä bridge on melodisesti onnistunut. Albumilta olisi syytä löytyä vähän tykimpääkin tavaraa, eli siinä mielessä sama juttu kuin J.Lon kohdalla. SMC Lähiörotat Lotioonit pannassa Debyytillään Avionin Prinssi, Erä-Koira, Juno ja Thono Slowknow saivat ministeritason julkisuutta Paavo Arhinmäen nostettua levyn yhdeksi vuoden 2011 suosikeistaan. MY: Nostatuksen olisi voinut jättää kokonaan pois. Erä-Koira on hauska, mutta ei hänen flow’nsa ole yhtä mukaansatempaava kuin vaikka Thono Slowknow’n tai Junon
MY: Menneisyys ei haittaa Robynin uraa samalla tavalla kuin Lana Del Reyn. ”Urbaania purk- kasoulia”. Suurin osa musiikista toimiikin paremmin levyllä kuin lavalla. Pitchforkin esiin nostama kappale markkinoi kesällä kauppojen hyllyille ilmestyvää Supermarket-teema-albumia. Jätkällä on kuitenkin kiva lauluääni, josta tosin tulee mieleen Sami Saaren kaltaiset vanhan koulukunnan suomisoul-miehet. Tosin Robyn osaa myös esiintyä. MY: Hakkaa tämä kuitenkin valtaosan siitä musiikista, mitä kaupassa kuulee, mutta niin tekevät edellisetkin biisit. Lana Del Rey West Coast Surkeista esiintymisistään surullisenkuuluisaa laulajaa avittaa The Black Keysin Dan Auerbach, josta on hyvää vauhtia tulossa seuraava Danger Mouse. TF: Mahtavan kuuloinen sammallus, ihan kuin Lana olisi kännissä. Siinai Shopping Trance Helsinkiläisjumittajat tekevät taustamusiikkia shoppailulle pitkäkestoisten kauppareissujen ratoksi. Bändi soittaa tosi mielenkiintoisesti. Se nousee hyvin esille, kun tuotanto on niin onnistunut. TF: Kiva kesähitti, eikä lainkaan niin epätoivoinen kuin vaikka Brädin Uimaan. MY: Myös Lord Est, mutta ilman härskiyttä. Isoja hittejä, jotka eivät ehkä ole myyneet miljoonia kuten David Guettan biisit, mutta jotka ovat soineet joka paikassa ja ovat samalla saaneet hyviä arvosteluja. Kasmir Vadelmavene Kolmannen kotimaisen kielen ensimmäiseen vaihtanut Thomas Kirjonen on tunnetumpi vierailuistaan Sannin ja Asteen julkaisuilla kuin aikaisemmista rockbändeistään Collarbonesta ja 15 Minutes Before the Divesta. Kuulostaa siltä kuin Röyksopp olisi vain tuottanut häntä. Liikaa popkappaleen rakennetta. Robyn & Röyksopp Do It Again Ruotsalainen, norjalainen ja norjalainen menivät studioon ja tulivat ulos todennäköisen pophitin kanssa. TF: Kun sävelletään tällaista musiikkia, en usko, että biisejä tehdessä hirveästi mietitään, että kylläpä tämä sopisi hyvin K-kauppaan. Aitous on niin ylikorostettu juttu. Kyse on siitä, onko onnistuttu vai ei. Ultraviolencen ensisinglellä Nancy Sinatran gangstaversio flirttailee Stevie Nicksin kanssa. MY: Supermarketti-läppä kuulostaa siltä, että se on kirjoitettu tiedotetta silmällä pitäen. MY: Koska tahansa mieluummin Suomi-r&b kuin suomireggae. Tulee mieleen The XX. MY: Vaikea saada lyyrikoista selvää, kun biisi on tuotettu aivan tukkoon. TF: Tämä on alusta alkaen rakennettu laulubiisiksi eikä varmaan toimisi instrumentaaliversiona. Silti heihin suhtaudutaan ihan päinvastaisesti kuin saattaisi odottaa. Kivat syntikat. Liika yritys harmittaa, koska sävellys ei ollut lainkaan huono. Balladimainen kertosäe ja svengaava rockbiisin säkeistö muodostavat jännittävän rakenteen. MY: Biisi voisi olla kokonaan Robynin nimissä. Moni muukin on, mutta he osaavat peitellä sen paremmin. TF: Miksi muka Lana Del Reyn pitäisi olla yhtään aidompi kuin Miley Cyrusin. Robyn sekä Röyksopp-duo eli Svein Berge ja Torbjørn Brundtland ovat ennenkin tehneet menestyksekästä yhteistyötä kappaleilla The Girl and the Robot ja None of Dem. TF: Lanassa on jotain hurjan kiinnostavaa. Konseptialbumien kohdalla tuntuu muutenkin aika usein siltä, että niiden teemat ovat päälle liimattuja. Kuuntele biisit osoitteessa www.rumba.fi Rumba 65. Täyteen ahdettu äänimaailma peittää persoonallisen lauluäänen. Hän on totaalisen feikki, mutta siinä ei ole mitään vikaa. Esimerkiksi The XX on ihan eri tavalla aito, sillä irlantilaiset taideopiskelijat onnistuivat menestymään tuurilla, kun taas Lana on rahan kanssa rakennettu. Myös moni taideopiskelija tekee aivan paskaa musiikkia. Samankaltaiset taustat sopivat kyllä Sannille, koska hänen äänensä on aika hento. Nyt oli ängetty mukaan kaikki mahdollinen. Saman biisin olisi hyvin voinut antaa jollekin poikabändityyppiselle laulajalle, mutta mahakas ja parrakas Kasmir näyttää pikemminkin Action Bronsonin pikkuveljeltä. Ainoa asia, millä on väliä, on se, mitä tekee. MY: Yhtye soittaa vähän mutta kuulostaa tosi isolta. Hank Solo ja Jonas W. Tämäkin kuulostaa hienolta, vaikka ei tässä ole oikein mitään. Keikat ovat niin yliarvostettuja. TF: Uskon, että Robynilla on sellaisia biisejä, joista tämä vuosikymmen tullaan muistamaan. TF: Pitchattu samplekin on mukana vain, koska sellainen pitää juuri nyt olla. Siinä mielessä vaikea laji. TF: Robyn pelasti itse oman uransa sen jälkeen, kun lapsitähtiaika ajoi hänestä ohi. Robynilla on edelleen naiivi nuoruuden into mukana, vaikkei hän enää kauhean nuori olekaan. Lana seisoo varmasti imagonsa takana ja tekee sitä mitä haluaa, mutta hän ei nousisi lentoon ilman taustavoimiaan. Karlsson lähes upottavat veneen liialla lastauksellaan. Heidän tuotteensa ovat ytimeltään ihan samanlaiset, ne on vain paketoitu vähän eri lailla. MY: Jännä ristiriita siinä, että Robynin musiikki on äärimmäisen synteettistä ja keinotekoisen kuuloista, kun taas Lana pyrkii olemaan autenttista ja kuulostamaan niin sanotusti vanhanaikaiselta bändimusiikilta. MY: Varsinkin popmusiikissa, vaikka tämän kappaleen genreksi onkin nimetty surfrock. Lopun autotune-jippo kuulosti jo liiankin päälle liimatulta. Kun soittaa näin kauan samaa, mikä tahansa muutos sen jälkeen kuulostaa tosi vaikuttavalta. TF: Krautrock on yleensä hyvää, mutta harvoin siinä on mitään kovin erityistä. Vähän pelottaa tosin, onko Suomi-r&b seuraava vitsaus, josta ei pääse eroon. TF: Soittaakohan basisti oikeasti koko kahdeksan minuutin ajan tuota samaa junnaavaa kuviota, vai onko siitä tehty luuppi. Nostaa odotuksia tulevaa albumia kohtaan, vaikka Lana ei edelleenkään osaisi esiintyä. Ehkä jos Lanalla olisi keikoilla samanlainen kyky spontaaniuteen ja heittäytymiseen kuin Robynilla, hänen tilanteensa saattaisi olla ihan toinen. MY: Aika harva ylipäätään olisi mitään ilman tukijoukkojaan. Onhan se silti hienoa, että vielä tehdään levykokonaisuuksia yksittäisten raitojen sijaan
9 THE VAMPS: MEET THE VAMPS 10 ELBOW: THE TAKE OFF AND LANDING... Tämä tarkoittaa siis striimausten ottamista mukaan sertifiontilaskentaan, mutta kukaan ei edelleenkään tiedä, miten voidaan puhua kappaleista, kun yhdistetään myynti ja striimaukset. Ruotsissa albumilista on top 60 ja siellä ei viikolla 18 ole yhtään jaettua sijaa, vaikka systeemin pitäisi olla samanlainen. Viiden kesken jaettuja listasijojakin omituisemman viestin Musiikkituottajat ry antoi tiedottaessaan, että kulta- ja platinasinglen rajat ovat nyt 20 000 ja 40 000 kpl. Miten kummallista olisikaan, jos vaikka Robin ja Coldplay jakaisivat Suomen virallisen listan paalupaikan vain, koska järjestelmä on liian suurpiirteinen. Listaykköseksi voi Ruotsissakin päästä vähällä Spotify-suosiolla, sillä sekä tämän viikon (18) ykkösen Mando Diaon Aelitan että sitä edeltäneen Jill Johnsonin Jills verandan Spotify-sijoitukset pyörivät top 20:n huonommalla puolella. Streamaukset (eli käytännössä Spotify) kattavat kolme neljäsosaa Ruotsin äänitemarkkinoista. Sielläkin tosin on lähdetty naittamaan asioita keskenään ja koostamaan maiden antamat pisteet suhteuttamalla raatien äänet yleisöääniin. Onkin äärimmäisen epätodennäköistä, että viiden eri levyn myynti- ja striimausmäärät olisivat yhteenlaskettuna täsmälleen samat. Olen edelleen sitä mieltä, että striimaukset kuuluvat nykyaikaiseen albumilistalaskentaan, mutta systeemistä johtuvat lastentaudit on saatava hoidettua. Markus Hilden 66 Rumba Markus Paajala Albumilista Jaettuja sijoja ja viisuja Rumban albumilista 3.4.–7.5.2014 1 TUOMAS HOLOPAINEN The Life and Times of Scrooge 2 KAIJA KOO Kuka sen opettaa 3 ERI ESITTÄJIÄ Nyt kolisee 4 DJ KRIDLOKK Mutsi 5 SONATA ARCTICA 6 TRIPTYKON Pariah’s Child Melana Chasmata 7 INSOMNIUM Shadows of the Dying Sun 8 LOST SOCIETY Terror Hungry 9 KENT Tigerdrottningen 10 STEPA Ultramagneettinen 11 JUHA TAPIO Tähtisarja: 30 suosikkia 12 VIIKATE Panosvyö 13 BLACK LABEL SOCIETY Catacombs of the Black Vatican 14 JOOSE KESKITALO Ylösnousemus 15 SUVI TERÄSNISKA Pohjantuuli 16 TUOMARI NURMIO Dumari ja spuget bailaa 17 OLAVI UUSIVIRTA Ikuiset lapset 18 JUHA TAPIO Lapislatsulia 19 KATRI HELENA Taivaan tie 20 BROTHER FIRETRIBE Diamonds in the Firepit USA albumit Britannia albumit 1 SOUNDTRACK: FROZEN 2 LINDSEY STIRLING: SHATTER ME 3 RAY LAMONTAGNE: SUPERNOVA 4 PASSION: TAKE IT ALL (LIVE) 5 IGGY AZALEA: THE NEW CLASSIC 6 PHARRELL WILLIAMS: GIRL 7 FUTURE: HONEST 8 TIMEFLIES: AFTER HOURS 9 LUKE BRYAN: CRASH MY PARTY 10 WHITECHAPEL: OUR ENDLESS WAR 1 PAOLO NUTINI: CAUSTIC LOVE 2 DAMON ALBARN: EVERYDAY ROBOTS 3 IMELDA MAY: TRIBAL 4 PALOMA FAITH: A PERFECT CONTRADICTION 5 EMBRACE: EMBRACE 6 PIXIES: INDIE CINDY 7 JOHN LEGEND: LOVE IN THE FUTURE 8 KAISER CHIEFS: EDUCATION, EDUCATION... No, listojen murroksen vastapainoksi on jotain pysyvää, kuten Euroviisut. Kyyrän mukaan todennäköisesti jatkossa striimaussuhde lasketaan mukaan useamman desimaalin tarkkuudella. Käytän jälleen hyväkseni listanero Timo Pennasen Listablogia ja luettelen tässä ne tämän vuosituhannen vuodet, jolloin viisuvoittaja ei saavuttanut listamerkintöjä Suomessa: 2001, 2002, 2003, 2005, 2007, 2008 ja 2011. Kun tämän vuoden isäntä Tanska voitti vuonna 2000, Olsen Brothersin Fly on the Wings of Love jäi elämään paitsi alkuperäisversiona myös DJ Chuckyn ja XTM:n tanssijytkeenä, josta tuli iso brittihitti. Mutta luvut pyöristetään niin ylimalkaisesti, että pienet erot levyjen välillä poistuvat. Suomessa niiden osuus oli viime vuonna noin 35 prosenttia. Yllättävänä pidän Helena Paparizoun My Number 1:n (2005) sekä koti-Helsingissä voiton ottaneen Molitvan (2007) sivuuttamista. Viikolla 18 peräti viisi albumia jakoi sijan 46. Musiikkituottajien Tommi Kyyrän selityksen mukaan raportointiteknisistä asioista, eli lähinnä juhlapyhistä, johtuen digimyynti- ja streamausdataa jäi uupumaan. 28.4.–4.5.2014 27.4.–3.5.2014. Viisuvoittajasta tulee usein ainakin pieni hitti Suomessa ja joskus todella iso, kuten Loreenin Euphoriasta (2012). STREAMAUKSET ovat olleet osa Suomen virallista albumilistaa muutaman kuukauden, ja vaikka ne ovat parantaneet joidenkin levyjen menestystä, ovat ne toisaalta lisänneet jaettujen sijojen määrää yhä hyvin mystisen streaming rate -suhdeluvun vuoksi
ARTISTIT ETSIVÄT YLEISÖÄ. TOSITARKOITUKSELLA. LIIKUTTAVAN HYVIÄ KEIKKOJA www.meteli.net
Olisi taas korbookissa. Yhä useampi taiteen ammattilaimittaja esitti ministerille sarjan peruskysymyksiä: mainen päästelee hädissään kidastaan vastapuolta lipovia nitse kirja, museo, näytelmä, ooppera. taisiin sanoa, että kultTämä voi olla näköharha, mutta taidekeskustelustuuriministerin kissasa tuntuisi vallitsevan kasvatustieteistä tuttu inkluusion taulut edustavat sitä periaate: ”Kaikki pelaa”. kolumneja ja uutiskommentteja, kaikenlainen jako Leoš Janácekin traagisesta viiltejoissa kaikenlainen jako vuohiin ly- ja lapsensurmaoopperasta häja lampaisiin tuomitaan. KyseessäTasa-arvoajattelun rintamaan on yhtynyt nyt myös hän on vain muunnelma tutusta Ludwig Wittgensteipopulistinen änkkääminen, joka saa energiansa nationanin maksiimista ”mistä ei voi puhua, siitä on vaiettalistisesta eliittikammosta. Yhtäkkiä ajatellaan, että jokaijälkimmäistä. Joka kiistellään enemmän kuin mistään muusta. Tämä perussuomalainen taiva”. Viitanen kannanottoja siitä, miten ”korkean” ja ”matakakisti suustaan ulos kaikille tamperelaislan” ero on oikeastaan kadonnut ja miten poliitikoille pakollisen Väinö Linnan ja kaikki taide on loppujen lopuksi sa”Kulttuurijäätyi sitten täydellisesti. Tätä se on, kun pedaOikeastaan pitäisi kiittää kulttuuriministeri Pia Viigogit johtavat maata. Toilottaa taide-eliittiä. Kulttuurieliitin pöllämystynyttä reaktiota seuraTurhalta käsitehämäryydelsi toinen aalto, populistinen vastaisku. lin joskus pääni puhki, miten kännissä tuon aforismin Siis että kissatauluharrastus pätevöittää vallan hyvin kehittänyt henkilö on mahtanut olla. Muun muastä vältyttäisiin sopimalla, etsa Yleisradion kulttuuritoimituksen päällikkö vaikuttä ylhäällä on taide-eliitti ti suunnattoman tuohtuneelta. Järvinen Kulttuurikeskustelun pimeä keskiaika MAKUASIOISTA ei voi kiistellä, sanotaan. Eikö ministerillä ole avustajia, jotka olisivat lakkaamatta polttamaan kaloreita nelihuomanneet prepata pomoaan. Tehtävään käsitykset resonoivat kauniisti mielipiteissään taidefivalittiin SDP:n Pia Viitanen. Yleisradion kulttuuritoimihaluavat miellyttää Hirvittävän pinnistelyn jälkeen tuksen päällikkö on loistava esityperintä kansanosaa ja ministeri muisti nähneensä jonmerkki siitä, miten kulttuuritoikin teoksen valtiopäivien avajaimittajat haluavat miellyttää tyerottautua kollegoistaan sissa, muttei kyennyt palauttaperintä kansanosaa ja erottaukynäilemällä kolumneja ja maan päähänsä edes siinä lautua kollegoistaan kynäilemällä uutiskommentteja, joissa laneen Karita Mattilan nimeä. Taidekeskustelu on mitään vihanpitoa voiääridemokratisoitu. Äkäinen Janne Mällija ruohonjuuritasolla kaiknen syytti vaurasta kulttuurieliittiä – johon hän itse ei kialla rämisevä rahvaan tietenkään kuulu – ministerin koulukiusamisesta Facekulttuuri. Keväällä vasemmistoliitto jätti hallituksen ja kultNämä tasa-arvoon ja herravihaan takertuvat taidetuuriministerin salkku vapautui kiertoon. jopa Sofi Oksanen oli kerrankin oivalluksen jälKäytännössä tilanne kuitenkin jillä verratessaan ministeriä Miss Suomeen – jälkimon se, että taidemusiikkia tuutataan aimäisen eduksi. dekritiikki muistuttaa sikäli samoissa piireissä esiintyvää Suomalaisessa kulttuurikeskustelussa vallitsee nyt maahanmuuttokritiikkiä, että kummassakin tapauksessa äänekäs wittgensteinilainen mykkyys. Numminen lauloi. muuta sanoo, on koulukiusaaja. toimittajat mikä ooppera. Ihmetteto puheenaiheeseen puuttuisivat. kea ja matala. Missit tekevät läksynsä, Bea Toivonen van eri porukoissa kuin suomiräppiä. öidessään kulttuurin ympyröitä. Makuasioistahan ottamaan kantaa nykytaiteen rahoitustarpeeseen. ei olisi yhtä neuvoton yhtä yksinkertaisten kysymysVain poliitikot ja toimittajat joutuvat ten edessä. Tiedättehän, sen mistä M. lautettaisiin jako korkeaSeurasi arvattava palauteryöppy, jossa kulttuuriin ja viihteeseen. Ja ilman Tässä ollaan ongelman ytimessä. nen yksilö tarjoaa arvokkaan panoksen keskusteluun, vaikka muodollinen koulutus ja joskus jopa mielenkiinJami Järvinen Kirjoittaja aloitti Euroviisujen semifinaali-iltana Facebookissa euroviisukeskustelusäikeen, johon tuli kolmessa päivässä 1159 kommenttia. Helsingin Sanomat teki losofiasta ja saavat aikaan melkoisesti melua, joka pehaastattelun vastaleivotusta kulttuuriministeristä. Ooppera, manarvoista. kritiikki-sanalla tarkoitetaan ehdotonta kieltoa. 68 Rumba. vuohiin ja lampaisiin nelle jäi mieleen vain vierustoverinsa Mutta entäpä jos patuomitaan.” Matti Ahde. A. tasta siitä, että hokema viimeinkin avautui
TUHANNET KEIKAT LÄHEMPÄNÄ KUIN KOSKAAN. LIIKUTTAVAN HYVIÄ KEIKKOJA www.meteli.net
70 Rumba
”Tunnustuksia on tullut jo joskus 1990-luvulla. Kun keikka on ohi, Kaija Koosta tulee Kaija Kokkola – nainen, joka kieltäytyy valokuvista ja suuttuu pankissa, jos haluaa. Syntyi vuonna 1962 Helsingissä. Kysymys & vastaus Lama-ajan enkeli riisui siipensä Kaksi loppunmyytyä Tavastian-keikkaa sen kertoo: KAIJA KOO ei halua olla mikään vitsi vaan oikea, ajankohtainen artisti. ”Levynteossa tuottaja on ratkaisevassa asemassa. Levyn biisit teki ja tuotti Kokkolan ex-aviomies Markku Impiö. Se pysyi Suomen virallisella albumilistalla 66 viikkoa. Siksi uuden Kuka sen opettaa -levyn tekijätiimistä löytyy nimiä Paula Vesalasta Arto Tuunelaan ja Kaijan omassa soittimessa soivat Sanni ja Chisu. Perusti nuorena Nakusikanimisen tyttöbändin. Kuulin, että olit ollut bailaamassa Olavin kanssa. Levyn biisin Vapaa on säveltänyt Apulannan Toni Wirtanen. Olavi oli siinä vaiheessa tehnyt minulle sen tekstin ja olin vaihtanut kohdan ’mustat perhoset tahtia lyö’ muotoon ’mustat perkeleet tahtia lyö’. Onneksi tänä päivänä genrerajat eivät ole enää niin tarkkoja. TEKSTI ANNA BROTKIN KUVAT MARKUS PAAJALA FAKTA • Kaija Irmeli Kokkola, artistinimeltään Kaija Koo. Ihminen voi kuunnella mitä haluaa. Ajattelin, ettei tässä ole mitään menetettävää, on oltava avoin.” Sanot, että biisisi ovat henkilökohtaisia. Useinhan se menee niin, että kaivetaan vanha artisti naftaliinista ja sitten se on niin kuin vitsi. Annettiin toisillemme ihan kauheita nimiä niihin lappuihin. Mistä sellainen nolostelu syntyy. Studiovaihe olikin aika pitkä ja pirstaleinen, mutta olen levyyn äärimmäisen tyytyväinen. Tunnetuimpia hittejä ovat Tinakenkätyttö, Kuka keksi rakkauden, Tule lähemmäs Beibi ja Kaunis, rietas, onnellinen. Minun on vaikea ajatella, että jostain vain tulisi mulle valmiita biisejä, joten halusin tavata tekijät henkilökohtaisesti. Pidettiin palaveri ja kerroin heille, kuka olen, mitä minulle on tapahtunut ja mitä haluan. Odotetaan rauhassa, vaikka levy tulisi viiden vuoden päästä. Halusin ehdottomasti, että Jukka Immonen tuottaa sen yhdessä tiiminsä Antti Riihimäen ja Arttu Peljon kanssa. • Aloitti uransa 1980-luvun alussa laulamalla Steel City -diskobändissä sekä muun muassa Maukka Perusjätkän taustakuorossa. • Teki läpimurtonsa levyllä Tuulten viemää (1993), joka on Suomen kaikkien aikojen kuudenneksi myydyin albumi. ”Osa teksteistä on syntynyt keskustelujen ja osa esimerkiksi kirjeenvaihtojen pohjalta. Sydän vähän kallellaan perustui minun ja Paula Vesalan keskusteluun, kun puhuttiin festareiden takahuoneessa äitinä olemisesta. Olaville se oli ihan ookoo.” Mikä toimi uuden levysi lähtöajatuksena. Vielä 51-vuotiaana voi kehittyä muusikkona.” Rumba 71. ”Hahaa! Joo, kai sen voi kertoa. Taiteilijoilla on kyky olla intuitiivisia. Miten se onnistuu, kun ne ovat muiden tekemiä. ”Asko Kallonen pisti sanan kiertämään, että nyt tehdään Kokkolalle levy. Uudella levylläsi on iso liuta tämän päivän nimekkäitä musiikintekijöitä: Arto Tuunela, Iisa Pykäri, Paula Vesala, Samu Haber, DJPP ja Matti Mikkola. Törmäsin Olaviin ja Heikki Paasoseen Helsingin yössä, ja sitten lähdettiin Erottajan karaokeen. Tiesin, että Jukalla on tiukka aikataulu, mutta sanoin, ettei minulle käy kukaan muu. 1990-luvun suosiosta Kaija oppi sen, ettei halua nousta korokkeelle latelemaan elämäntotuuksia tai esittämään enkeliä. Minulle ei kelpaa pelkkä nostalgia, vaan katson eteenpäin ja haluan oppia uutta. • Nousi uuteen suosioon vuonna 2010 julkaistulla Irti-levyllä. Nuoret ajattelevat, että ’hauskaa, mun mutsi kuunteli tätä!’ Mutta minä en halua olla mikään vitsi vaan musiikintekijä. Jossain vaiheessa karaoke-emäntä suuttui ja sanoi, ettemme saa enää laulaa. Miten projekti sai alkunsa. Silloin rockväki kuunteli salaa Kaija Koota jossain perunakellarissa ikkunat kiinni. Välillä olen typeränkin rehellinen: jos biisissä on yksikin rivi, jota en allekirjoita, en voi laulaa sitä.” Myös Olavi Uusivirta on sanoittanut levyllesi yhden biisin. En mielelläni puhu yksityiselämästäni, paitsi kappaleiden kautta. Onneksi puhuttiin se ympäri ja saatiin jatkaa. • Julkaissut 12 soololevyä, joista uusin Kuka sen opettaa ilmestyi huhtikuussa. En ole sanonut tätä aiemmin omista levyistäni, mutta tämän minäkin ostaisin!” Oletko kuullut ihmisten sanovan, että heitä nolottaa kuunnella Kaija Koota
Ja eikö se niin ole, että ihmiMinulle ei kelpaa pelkkä set laman aikana turvautuvat taiteenostalgia, vaan katson seen. Silnulta odotettiin. Suosiosi räjähti käsiin uudestaan vuonna 2010, jälleen talouskriisin aikaan. tä haluan auttaa koko maailmaa. Onko se paras kohteliaisuus, että on nuoren näköinen. Miksei voi sanoa, että olet hehkeä tai kaunis. Eräs yksinhuoltajaisän kasen halua olla vattama poika on kertonut, että 1990-luvun alussa minun tumma ääneni oli hämikään vitsi, nen äitinsä, joka nukutti hänet uneen vaan musiikintekijä. Olen tajunnut, etten voi ”En ole mikään epäitsekkyyden monumentti, mutta olla 24 tuntia vuorokaudessa kaikkien käytettävissä. olen Kaija Kokkola. Kun heidät on pumpattu tyhjiin energiasta, he ovat valmiita laittamaan Olen kuullut, ettet suostu enää eteenpäin ja haluan kampaamomaksunsa henkiseen hyvinyhteiskuviin fanien kanssa. Vuoperimmäinen ajatukseni on hyvän tuominen ihmisille. Annoin sitä, mitä miran 17-vuotiaana, Jimi Suménin kosketinsoittajana. 72 Rumba. desta 1993 lähtien olen seissyt siellä jakamassa nimmaKoen sen vastuullisena työnä. Vaikka esiintymiseni ovat myös viihdettä, haluan samalla ottaa kantaa, esimerkiksi tähän ikäasiaan.” Teit läpimurtosi keskellä lamaa vuonna 1993. Vuotta myöhemmin oltiin Steel Cityn kanssa nyt yhtään. Politiikot puhuvat kapureita, joskus 40 asteen auringonpaahteessa nahkatakki lakielellä, mutta muusikot vetoavat ihmisten tunteisiin, päällä. Minulla on temperamenttinen luonne, mutlämppäämässä jotain jenkkibändiä. Keisoin maisemaa. Mietin, että mitä ihmettä! Yritin pukoilla sanon ihmisille, että kun kyynikko tulee paikalle, hua keikoista ja heittää vitsejä, mutta toimittajan kysitä voi potkaista.” nä alkoi rapista paperilla vasta, kun tuli joku ’syvällinen’ ajatus.” Kuka sen opettaa on arvioitu sivulla 61. taja alkoi aina itkeä nähdessään minut. Mistä positiivisuus kumpuaa. ”Niin, ja laihuutta! No, minä en ole kumpaakaan. Mistä on tullut ajatus, että ikä on häpeä. Lehtijutuis”Naiivit ihmiset ovat ihania, koska he uskovat johonta syntyi sellainen kuva, että Kaija istuu kaiket päikin. Mitä tapahtui. ”Minusta on hämmästyttävää, jos ihmiset eivät voi sanoa ikäänsä. Vedit huhtikuussa kaksi loppuunmyytyä keikkaa ”Kun Tuulten viemää (1993) julkaistiin, ajattelin, etTavastialla. Sanotaan, että popmaailma ihailee nuoruutta yli kaiken. Kompuroinnin jälMistä luulet, että tämä auttajan imago syntyi. Muistan yhdenkin loin olin jossain korkealla hyllyköllä soittelemassa viukerran, kun olin pankissa asioimassa ja se juttu ei edenlukonetta. Kaikki kuvat olivat sellaisia, joissa katlee musiikintekijä, ei mitään tätä olisi tapahtunut. iltaisin. Monet hyvät asiat lähtevät liikkeelle siitä, että niihin vät ikkunan ääressä, tuijottaa taivaanrantaa ja miettii uskotaan. keen on ehkä tukka sekaisin, mutta ainakin ollaan ”Yksi nimeltä mainitsematon naistenlehden toimittolpillaan. Kaikkea ei tarvitse kontrolloida niin paljon, vaan elämästä voi nauttia!” Puhut paljon omasta iästäsi. Jos olisin silloin tienta olin hiljaa ja ajattelin itsekseni, että eijei, Kaija Koo ei nyt, että minulla on omat kaksi loppuunmyytyä keikkaa räyhää. Se oli ärsyttävää. Kaija Koon kuuluu käyttäytyä ja olla esimerkkiTavastialla yli viisikymppisenä, en olisi ikinä uskonut.” nä muille!” Lauluissasi elämä voittaa aina. Jos en olisi naiivisti uskonut, että minusta tusyntyjä syviä. Miksi. – Kaija Koo ”Stagella olen Kaija Koo ja annan Onko artistin tehtävä sitten auttaa ihmikaikkeni, mutta kun kipitän sieltä alas, siä. Minullekin sanotaan usein, että ’ai kun olet nuorekkaan näköinen’. Nykyään on vielä selfiet ja muut, ihmiset pyytävät saavat ihmiset avautumaan ja puhdistumaan.” jatkuvasti kuviin, mutta arjessani en suostu niihin. Oletko ihmisille jonkin sortin lama-ajan tukipilari. Tai no, joskus hellyn kirkassilmäisten lasten pyyntöihin.” Onko 1990-luvun suosiosta jäänyt jotain ikäviä muistoja. ”Ilmeisesti äänessäni on jotain lohdullis”Minä ta ja turvallista. oppia uutta.” vointiin, vaikka keikkalippuun.” Mistä tämä johtuu. Minulle kasvoi sellai”Se oli mieletöntä! Olin Tavastialla ensimmäisen kerset näkymättömät enkelinsiivet. Uskon, että se on tärkeä viesti nuorille naisille, että ’tuolla toikin vain painaa menemään’
www.chicagobluesalivinghistory.com Katso myös: www.kesafestarit.fi L appeen L a h de n YÖT r a n na n H a m i na n Y Ö Linja-autoaseman alue 9.–12. 2014. Liput toimituskuluineen alkaen 69 / 79 / 89€ La 14.6.2014 helsinki kaisaniemen puisto Klo 16-24. VIP Myynti ja Tiedustelut: vip @ menolippu.fi /010 841 4185 Billy Boy Arnold, John Primer, Billy Branch, Lurrie Bell, Carlos Johnson & Living History Band Ke 4.6.2014 HELSINKI, Kulttuuritalo klo 20.00 (ovet 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 54€/49€ Matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min. 72014. Lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min. Liput toimituskuluineen alkaen 69 / 89€. Portit avataan klo 15.00. KAISANIEMI, HKI LIPUT MYYNNISSÄ NYT www.menolippu.fi ASTE/NOPSAJALKA/JANNIKA B HEIKKI L/SANDHJA LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 31,50€ LIPUT MYYNNISSÄ NYT www.menolippu.fi Pe 13.6.2014 OULU Raatin stadion CHICAGO BLUES: a Living History The greatest tribute of our time to the Chicago Blues Klo 17-24. www.lahdenyot.com YÖT Kauppatori 10.–12. ASTE/NOPSAJALKA/JANNIKA B E A S T W AY L I V E Y L P E Ä N Ä E S I T T Ä Ä : bluesrockin jättiläinen B en M iller B and M ELROSE (FIN) HEIKKI L/SANDHJA (USA) B en G ranfelt B and (FIN) PE 13.6. 7. KAISANIEMI, HKI ISAC ELLIOT KIM CESARION/REDRAMA LIPUT TOIMITUSKULUINEEN ALKAEN 31,50€ PE 13.6. Portit avataan klo 16.00. www.lappeenrannanyot.com VARMISTA PÄÄSYSI KESÄN PARHAIOLLE FESTAREILLE! OSTA LIPPUSI www.chicagobluesalivinghistory.com ENNAKKOON! 2014 KEMIJÄRVI 3.-6.7.2014 www.kemijarvenyot.fi Bastion 13.6.2014 www.haminanyot.fi Kantasatama 24.-26.7.2014 www.meripaiva-areena.fi
Samaan aikaan, kun kansainväliset supertähdet peruuttavat Venäjän-esiintymisiään, Suomi ottaa tehtäväkseen kiusata yli kolmituntisissa tapahtumissa pahaa-aavistamattomia venäläisiä Michael Monroen, Poets of the Fallin, Tarja Turusen ja Lordin hengentaiteella. Pop-auteur Maki Kolehmainen lykkäsi hynttyynsä yhteen suuren suomalaisen viihdyttäjän Timo T.A. NISSE M. Mutta olipahan otettu konsulttipowerpointeista neuvot haltuun ja poistuttu mukavuusalueilta! Thinking outside of the box! 74 Rumba Eräänlaisesta musiikkiviennistä voidaan tavallaan puhua myös Pietarissa ja Moskovassa järjestettävien Made in Finland -konserttien yhteydessä. Brightonissa nimittäin järjestettiin The Great Escape -festivaali, jossa verorahoilla ensinnäkin harrasteltiin musiikkivientiä. Laulun itseoikeutettu kuningas oli Cheek, jolle toisten lyriikoiden laulaminen oli kuin mikäkin käytetty makuupussi, minkä vuoksi kappaleen loppuun oli kirjoitettava aivan oma osa Jaren räpättäväksi. Mikkosen kouluikäisen Matias-pojan kanssa. Lopuksi vielä iloisempiin uutisiin: Jani Wickholm on saamamme tiedotteen mukaan olemassa ja musisoimassa. Tosin tällä kertaa käpikseen näyttää menneen Wiikholmin sijaan hänen tiedottajansa, joka onnistui tiloissaan lupaamaan, että Janin uudella singlellä on läsnä – mikäpä muukaan kuin – ”Pop/Rock - genreen nivoutuva raikas ja soittajalähtöinen ote”. Siitä ei Nissellä ole tietoa, minkä ajanlaskun mukaan mainitut artistit katsotaan relevanteiksi vientituotteiksi, mutta ainakin voimme olla varmoja, että Vladimir Putin varmasti pitää tämän jälkeen näppinsä erossa Suomesta. Nyt jos koskaan kyseessä ei ollut mikään eilisen teeren tyttö, sillä Nissen saamien tietojen mukaan toimittaja oli kertonut kylmän viileästi kuunnelleensa pop-musiikkia viimeksi, kun jazz oli pop! Se taas oli aiheuttanut erinäisiä pikkuhankaluuksia – onhan vaikkapa Mirel Wagnerin Sub Pop -diilin merkittävyyttä hankalahko ymmärtää, jos indie on vieras käsite siinä missä Nirvana vieras yhtye. Toisaalta jos ajatuksena on tehdä kostoisku Ukrainan hyökkäyksistä, toteutushan on vallan mainio! Yhdessä pelissä sen sijaan voittajien määrä ja laatu jää epämääräiseksi. Ilmassa ovat jopa Mandin ja Koulubileiden ainekset, minkä vuoksi vanha joutuu paheksumaan vanhempain vastuuttomuutta, sillä Timo T.A. #Dissaa-laulu on harmiton kaikille muille paitsi hieman pyöreälle ja helium-tenorilla laulavalle esittäjälleen. There’s No Business Like Veroraha Business Tämänkertaisessa katsauksessa opimme, että verorahalla saa ja hevosella pääsee! HALLELUJA! VIIMEIN koittaa kesä, ihmisen ja ihmisten välisen rakkauden ja lämmön paras aika. ei selvästikään nähnyt poikansa uudessa urassa mitään ihmeellistä. Lämmöstä ja rakkaudesta oli kyse myös siinä, kun 17 suomalaista muusikkotähteä teki vahingossa tai tahallaan politiikkaa osallistumalla hyvinvointivaltion tuhon kiteytymään, Lastensairaala-keräyksen kunniaksi tehtyyn Live Aid -laulantaan. Siitä iloa niille, jotka pettyvät Leijonien kisamenestyksen lisäksi tämän vuoden viralliseen kisalevyyn! Ja muutenkin iloa joka ainoalle! Adios!. Eikä pelkkää musiikkivientiä, vaan näitä toimenpiteitä oli saapunut paikalle seuraamaan myös veroraharahoitteisen median, Yleisradion toimittaja. Me ollaan kokoomuslaisia kaikki, kun oikein silmiin katsotaan! Mutta ei ihme, että lastensairaalan kaltaisia projekteja joudutaan kyhäämään, sillä verorahamme näyttävät menevän aivan jonnekin muualle. Sitäkin kiinnostavampaa on, kuinka kappale sai sellaiset minkään kiinnostavan sanomisesta kieltäytyvät muusikot kuin Jenni Vartiaisen ja Chisun paljastamaan poliittisen karvoituksensa jo osallistumisellaan
KARJALAINEN JENNI VARTIAINEN | KOLMAS NAINEN | MICHAEL MONROE | POPEDA ANNA ABREU | CHILDREN OF BODOM | DEATH HAWKS | ERIN | GASELLIT | HANGMAN’S VOODOO | HAPPORADIO | IISA JONNA TERVOMAA | JUKKA POIKA | JVG | LIEMINEN | THE LOCAL BAND | LOST SOCIETY | MURSUSIKARI | OLAVI UUSIVIRTA PARIISIN KEVÄT | PIETARIN SPEKTAAKKELI | DJ POLARSOUL RAPSHOW | RISTO | ROBIN | ROOPE SALMINEN & KOIRAT RUUDOLF & KARRI KOIRA & MUSTA BARBAARI & AKSIM | SAMULI PUTRO | SANNI | SANTA CRUZ SCANDINAVIAN MUSIC GROUP | SONATA ARCTICA | STAM1NA | STIG & KULLANKAIVAJAT | STONE | THE 5TH OF APRIL TAVASTIAN LAUANTAIDISKO DJ’S | TIMO LASSY BAND | TUOMO | YO! STD RAPS KAIKKIEN LIPPUTYYPPIEN HINTATIEDOT JA MYYNTIPAIKAT SEKÄ TUOREIMMAT UUTISET: WWW.RUISROCK.FI Festarilippuja hankkiessasi voit myös suojella suomalaista saaristomerta. Turku Energia. DAVID GUETTA (FR) LILY ALLEN (UK) THE OFFSPRING (USA) WIZ KHALIFA (USA) PHOENIX (FR) SUEDE (UK) BASTILLE (UK) STUDIO KILLERS (UK) TAME IMPALA (AUS) YOU ME AT SIX (UK) CARIBOU (CAN) EXAMPLE (UK) FIRST AID KIT (SWE) FUTURE ISLANDS (UK) ICONA POP (SWE) MANDO DIAO (SWE) VERONICA MAGGIO (SWE) THE 1975 (UK) VESA-MATTI LOIRI | CHEEK | HALOO HELSINKI! | J
122€, 2 PÄIVÄÄ ALK. ANSELMO & THE ILLEGALS • DEVIL YOU KNOW • TURMION KÄTILÖT • INSOMNIUM • ENSIFERUM • ORPHANED LAND METAL CHURCH • WE CAME AS ROMANS • POISONBLACK • LOST SOCIETY • BATTLE BEAST • TANKARD HAMFERÐ • DIESEAR • EGO FALL • POWERWOLF • NAILS • SANTA CRUZ • BEASTMILK • AMORAL • RANGER • SPEEDTRAP • AMENDFOIL • MR. T KLUBIT TUOSKA2N VIRALLISET 6.6.–SU BAR BÄ ON THE ROCKS 29.6. 98€,1 PÄIVÄ ALK. K K ÄRI & TAVASTIA,RVAVINTOLA KOMPPI IRGIN OIL IN THE NIGHTSIDE ECLIPSE 20TH ANNIVERSARY PLAYS DEATH CULT ARMAGEDDON PHILIP H. 71€ WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI OSTA LIPUT:. PETER HAYDEN • CHURCH OF THE DEAD CUTDOWN • PSYKOANALYYSI • ALTAIR • CANNIBAL ACCIDENT • SHEAR • ARION • MANALA COMEDY PRESENTS: STAND UP -KOOMIKOT ALI JAHANGIRI • IDA GRÖNLUND • ROBERT PETTERSSON SUVILAHTI, HELSINKI, 27.-29.6.2014 WWW.TIKETTI.FI: 3 PÄIVÄÄ ALK