Rumba 8/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

LAPKO WILCO JONNA TERVOMAA MANIC STREET PREACHERS a & LeinViol enen Saima isk ..prinssi elma yhtyeen atti ikkola Arvioissa: t viihteel e vaihtoiva No 08/07 | 11.-24.5.2007 | 4,50 ¤ TORI AMOS | BJÖRK | MANNA | COCOROSIE | JIMI TENOR | RUSH THE NIGHTWATCHMAN | SAHARA HOTNIGHTS | PORCUPINE TREE
ARCTIC MONKEYS : Favourite Worst Nightmare ELLIOTT SMITH : New Moon KIERAN HEBDEN & STEVE REID Tongues VON SÜDENFED : Tromatic Reflexxions 21.5.2007 BONDE DO ROLÊ : Bonde Do Rolê With Lasers 04.06.2007 JAMES YORKSTON : Roaring The Gospel 04.06.2007 KYSY DOMINON KAMPANJATARJOUSTA HYVINVARUSTETUISTA LEVYKAUPOISTA! FRANZ FERDINAND : You Could Have It So Much Better JUNIOR BOYS : So This Is Goodbye PAVEMENT : Wowee Zowee www.dominorecordco.com
C M Y CM MY CY CMY K
:35:41
S H h
heinäkuuta. N TIO TS O OM ESEN PR ED LY PR SPE OUD PR Helsingin jäähallissa IN ASSOCIATION WITH WILLIAM MORRIS AGENCY Sam´s Town kaupoissa nyt! TIISTAINA 26. Liput 39 LISÄTIETOJA www.speedpromotion.fi Liput konsertteihin Lippupalvelusta sekä Menolipusta kautta maan.. KESÄKUUTA Liput 48/52 www.thekillersmusic.com Sepultura Suomeen! Helsingin Kaapelitehtaalla 25
Rumba ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Janne Flinkkilä | Toimituspäällikkö Me viihdytämme teitä! Saimaa-yhtyeen musiikkia on kuvailtu "viihteelliseksi". . . .ArtPrint, Kokkola/Helsinki Jakelu: - tilaukset . . . oopiumia kansalle, mutta Muut viihteeseen liittyvät Kolmas alalaji, populaanykyisin rahvas tainnutetaan mielleyhtymät eivät ole sen rimusiikki, syntyi siitä oiylevämpiä: sana tuo mieleen viihteellä. YriMuuan partakalle viiksimies, joka ajaa täpä hihkaista oopperassa totesi uskonnon olevan sen tavallisen bravon sijaan puuratilla varustetulla Mersulla verokarhua karkuun. . . . . . . . . . . . Marianne Mustonen 09 737 009 Markkinointijohtaja: . . . . . . . . . . . . . . . . . 1016) tilaajapalvelu@popmedia.fi Popmedia / Tilaajapalvelu Malminkatu 24 00100 HELSINKI PUOLEN VUODEN MÄÄRÄAIKAINEN TILAUS: . . 56,50 VUODEN MÄÄRÄAIKAINEN TILAUS: . . . . . . . Mutta eihän tämä jako toimi. . . Koskinen, Pasi Kostiainen, Saara Kyyrö, Markus Laakso, Emmi Laukkanen, Antti Luotola, Antti Lähde, Jonathan Mander, Nisse Mannerheim, Jani Mikkonen, Maria Mustonen, Jari Nikkola, Tomi Nordlund, Christer Nuutinen, Sami Oinonen, Tuomas Palonen, Tomi Palsa, Tuomas Pekkala, Timo Pennanen, Jean Ramsay, Matti Riekki, Matti Rinne, Markku Roinila, Ola Saarinen, Markku Salmi, Otto Talvio, Niko Toiskallio, Kirpi Uimonen Ballesteros, Mervi Vuorela TYÖHARJOITTELIJAT: Henri Eerola, Elise-Anette Kokkonen, Saila Paakala, Lilli Pynnönen harjoittelija@popmedia.fi ILMOITUSMYYNTI JA MARKKINOINTI: 09 4369 2409 Myyntijohtaja: . . . . . . . . . . . . Erik Kangas 045 635 6644 Markkinointiassistentti: . Mikko Virtanen Graafikko: . . . . . . . . . . Viljami Puustinen Toimituspäällikkö: . . minkin. . . . . . . . . Saimaan ja Ville Leinosen haastattelu sivulla 38. . . . . Muuan ti Mozartin häppävelkojensa kuittaamiseksi sävelletyt partakalle totesi uskonnon olevan oopiumia kansalle, pianokonsertotkin käyvät taidemusiikista. . . . . . . . . Populaarimusiikissa taiteellisuus ja viihteelEnnen huomiotaloutta ja tajuntateollisuutta viihlisyys eivät enää luonnehdi itse musiikkityyliä, vaan de oli virvoketta, jota nautittiin, kun asialliset homovat tulkinnallisia ominaisuuksia. . . . . . . . .0781-0326 TOIMITUS EI VASTAA PUHELIMITSE MUSIIKKIAIHEISIIN KYSYMYKSIIN ______________________________ MUSTANAAMION SUOJELUKSESSA JO VUODESTA 1984 Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Rumba-lehden kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. . Mikko Mali 050 560 1750 Myyntipäälliköt: . . . . . . Enkä usmutta nykyisin rahvas tainnutetaan viihteellä. . . Maija Parviainen Verkkotoimitus: . . . jän motiivien perusteella. . . . . . . Vai mi- ko, että yksikään ristoasikainen tekee biisejään vailtä pitäisi ajatella siitä, että Tanssii tähtien kanssa- ja la mitään sisäistä kipinää. . . . . . . . . . Rautakirja Oy sekä hyvin varustetut levyliikkeet ISSN: . . . . . . . . . . . Peter Lindroos 040 560 6476 . mat oli tehty. . 13 Malminkatu 24 00100 HELSINKI ______________________________ etunimi.sukunimi@popmedia.fi www.rumba.fi TOIMITUS: 09 4369 2407 09 4369 2409 Päätoimittaja: . . . . . Voisiko rajan vetää siihen, että siinä missä meen luokkaan: kansanmusiikkiin, taidemusiikkiin ja Robbie Williams laulaa "let me entertain you", Kurt populaarimusiikkiin. . . . . . . . . . . . . . Siis jotain, mikä saa ly- rappeutunutta taidemusiikkia, vaan oma musiikkipesähtämään sohvalle ja lamauttamaan aivokuorensa. . . . . Mikko Virtanen aineisto@popmedia.fi 09 4369 2407 Kustantaja: . . . . . . . . . . . . . vaikkapa "Hyvä, pojat!". . . . . . . . . . . Taide heijastaa sisäistä maaItä-Suomessa viihdyttäminen voi tarkoittaa myös ilmaa, kun taas viihde tehdään muiden ehdoilla. . . . Cobain lauloi "here we are now / entertain us". . . . . 81,00. Vai Kansanmusiikki on tehty säestämään esimerkiksi pitäisikö vain tyytyä porvarien propagandaan ja ustyöntekoa tai uskonnollisia rituaaleja. . . Suomen Posti Oy - irtonumerot . Pop Media Oy Painopaikka: . . . . . . . . . . . . . . . . . . . valluksesta, ettei kaiken sellaisia asioita kuin aikuismaailman neekerijatsi ole viihde ja viihde-elektroniikka. . . . . . . . Tuomo Häkkinen 040 512 2398 Julkaisujohtaja: . . . . . . . Mika Nikula 040 523 3110 ILMOITUSVALMISTUS: AD-assistentti: . . . Pasi Myllymaa 050 511 4525 Toimitusjohtaja: . . . . . . Silrauhoittamista: "viihdytti vihaisen koiran". . . Jos rahanahneus on ainoa Idols-finaalit keräsivät enemmän katsojia kuin YLEn motiivi, henkisen pääomansa voi sijoittaa tuottavamvaali-ilta. . . . . . . . . rinteensä. Nykyisin koko elämä on viihdettä ja arToki taiteen voi yrittää erottaa viihteestä myös tekiki vain tosi-tv:n raakamateriaalia. . . . . Jussi Mäntysaari Demot: . . . . PJ Harvey totesi muutama vuosi sitten, että lauluja tnomusikologiaa opiskellut Ville Leinonen tehdessään hän on taiteilija, mutta esittäessään niitä voi nauraa fiktiiviseen partaansa, mutta muisyleisölle hän on viihdyttäjä siinä missä Bing Crosby. . . Matti Mikkola toteaa tämän lehden kansijutussa, että jos heidän huolella valmisteltu vastaiskunsa keskinkertaista, puolivillaisesti tehtyä musiikkia ja valmiiksi lannistunutta asennetta kohtaan kuulostaa siltä, mitä on totuttu viihdemusiikiksi kutsumaan, niin mikäs siinä. iihdetaiteilija-sanasmusiikkikonsertit ovat kuin ta tulee mieleen sutki rituaalien ristitulta. . . Oskari Anttonen 040 563 0642 . . . . . 41,50 VUODEN KESTOTILAUS: . . tan lukeneeni, että musiikki voidaan jakaa kolHmm. . Mitä muuta taide- V " E Tilaukset ja osoitteenmuutokset: SOITA: Tilaajapalvelu / Marianne Mustonen 09 737 009 (ark. . . . . . . . . . . . . . . .Jussi Ruusila Järvensivuntie 15 B 4 33100 TAMPERE AVUSTAJAT: Ville Aalto, Mikko Aaltonen, Tapio Ahola, Minna Annola, Kira Autiosuo, Teemu Fiilin, Simo Frangén, Laura Friman, Laura Haapala, Manu Haapalainen, Pertti Hakala, Markku Halme, Pasi Heikura, Juhana Hurula, Jarmo Juhala, Aleksi Kinnunen, Samuli Knuuti, Antti Koivumäki, Ari Korpi, Kimmo K. . . .Janne Flinkkilä AD: . . . Taidemusiikki koa, että vastakkainasettelun aika on ohi. . . . . . . . . . . .Jussi Latvala AD-assistentti: . syntyi, kun kehittyi taiteilijoiden ammattikunta, joille musiikin luomisesta tuli tarkoitus sinänsä. . . . . . . . .
Meneillään on Helsingin Kalliossa niin sanotun Elannon korttelin sisäpihalla järjestettävä Elephantasy-pienoisfestivaali. Pit- mä. Toissaviikolla ohjelmaansa panttaava Flow-festivaali ilmoitti ottavansa tilan haltuun elokuussa. Fennia-korttelin kohdalla krapulainen nainen yrittää mukaan ajelulle. Tapahtuman tiedotus ulkomaan vieraiden osalta meni pieleen, meille kerrotaan. Olutta on. Kohta esiintyy eräs tuli- ja tanssiryh- V spåra" -ajelulla, jota varten panimoyritys on lainannut ravintolavaununsa. Missä olemme. Tietenkin Helsingin trendikkäimmän klubikorttelin ytimessä. Lavalla soittimiaan virittelee vielä melko tuntematon kotimainen Supervillain-yhtye, jota navakan pohjoistuulen armoilla odottelee parikymmentä kylmästä hytisevää ihmistä. Tapahtuman on tarkoitus esitellä kaupunkia houkuttelevana kohteena ulkomaiselle popmedialle, joka on raahautunut maahan todistamaan The Arkin mahdollista Euroviisuvoittoa. Mukaan ratikka-ajelulle on lupailtu suomalaisia funk-nimiä, mutta heitä ei ole. Keväisen Helsingin esittely tiivistyy "Funky soul " Funky Elephant ei lähde kilpailemaan Flow-festivaalin kanssa. Myös Georgiaa ja Valko-Venäjää veikataan. Se on Funky Elephant -festivaalilla "funk-musiikin ja suvaitsevaisuuden ilosanomaa" levittävän Funky Amigos ry:n ensimmäistä kertaa ison olutpanimon ja Helsingin kaupungin tuen turvin järjestämä ilmainen yleisötapahtuma. 08/07 14 Ajankohta Toimittanut: Viljami Puustinen | viljami.puustinen@popmedia.fi 4Helsinkiläinen Supervillain viihdytti Elannon korttelin sisäpihalla kohmeista yleisöä. Groovekärsä kohmeessa Funky Elephant -festivaalia järjestävä Funky Amigos ry pyrkii laajentamaan toimintaansa. Joonas Kervinen källisen väittelyn jälkeen järjestäjillä ei ole sydäntä ajaa naista pois. "Funky Elephant ei lähde kilpailemaan Flown kanssa", Kervinen sanoo. www.funk.fi. Paikalle ei saavu ainuttakaan ulkomaista toimittajaa. Euroviisujen alla julkisella tuella järjestetty ELEPHANTASY on tullut jäädäkseen. Teksti ja kuva: Aleksi Kinnunen iina maistuu, käytetty vinyyli vaihtaa omistajaa, myyntipöydällä kiiltävät merkkitossut herättävät koleaan aamupäivään heräilevän hipin sammaltavan huomion. Olutta hän ei silti saa. Yhdistyksen puheenjohtaja Joonas Kervinen pitää todennäköisenä, että Elephantasy saa jatkoa. Lupailtua dj:tä ei ole. Flow-festivaali ennätti valtaamaan molempien havitteleman Suvilahden höyryvoimalan, mutta elefantti ei peräänny. Yhdistyksen väki on kaavaillut kaksi vuotta uuden funkin, soulin, hiphopin ja tanssittavan jazzin festivaalin perustamista Helsingin vanhan kaasulaitoksen alueelle Suvilahteen. Tervetuloa
15 08/07 18 Tuomari Nurmio sirkustirehtöörinä 20 Travis ei yritä tavoitella tähtiä 22 CocoRosien ihmesiskot friikkidiskossa
Kymmeniätuhansia levyjä myynyt Hullujussi hajosi 76. Tuottajakaksikko Nino "Thunderstone" Laurennetta ja Pasi Heikkilää lukuun ottamatta yksikään albumin nimekkäistä säveltäjistä ei ole paikalla. Ensimmäisen kappaleen juuri päättyessä hän ilmaantuu huoneeseen ja istahtaa hieman studiolle ilmaantuneen Entwine-rumpalin Aksu Hantun viereen eksyneen näköisenä. Jatko on sitten Arista kiinni. Illan ensimmäiset naurut saadaan jo puolen tunnin jälkeen asiaan astetta perehtymättömämmän journalistin pommittaessa levy-yhtiön edustajia tönköillä kysymyksillä nykyisestä heavybuumista ja Koivusen levyn myyntitavoitteista. Kun Koivunen pääsee takaisin velvoitteidensa pariin, illan kuvio tulee selväksi. Henri Eerola " Fuel for the Fire ilmestyy 30. Koska vastahakoista Hanttuakaan ei saada ryyppäämään, kenelläkään ei ole aihetta jäädä studiolle. Yli ei kuiSeuraa naurunremakkaa, Laurenteen Karpo-imitaatiota ja Eklundin jopa epäuskottavat mittasuhteet saavia tarinoita levytyssopimusta himoavista pyrkyreistä. "Muilla ei ole mitään käsitystä tästä prosessista", hän sanoo. Koivunen tumppaa tupakan ja huikkaa lähtevänsä vetämään baariin karaokea. "Kyllä mä uskon, että tästä tulee hyvä juttu. Nino Laurenne "Kovan luokan" uutinen on se, ettei Ari Koivunen edes itse tiennyt debyyttilevynsä julkaisun aikaistamisesta. toukokuuta. Kaiken huipuksi tämä lähettäjä soitti meille just kun oltiin saatu se pois päältä. Naama pysyy peruslukemilla jopa silloin, kun päivälehtikuvaaja tunkee kameraa naaman eteen ja juoksuttaa poseeraamaan milloin mihinkin. Pian "Iso A" kuitenkin ilmaantuu, humalassa tai muuten vain matalalennolla, silti kotoisasti härskiä läppää heittäen. Lisäksi Mantere esiintyi televisio-ohjelmien juontajana ja mainoksissa. | www.arikoivunen.fi. "Poltetaan ensin röökit", mies vastaa ensimmäisen innokkaan haastattelupyyntöön. Jatkaako se tätä linjaa vai taipuuko karaokeen", levy-yhtiön a&r-mies Petri Eklund sanoo virnuillen. "Eräässä demossa oli puolitoista minuuttia epämääräistä suhinaa ilman kertosäettä. Sen jälkeen Mantere jatkoi keikkailua Kalborrekina ravintoloissa ja tavarataloissa. Levy on kuitenkin sen verran rehellistä kamaa, ei sillä yritetä kusettaa ketään. Idols-tähti antaa henkilöhaastatteluja niitä hamuaville, Eklund ja Laurenne toimivat puhemiehinä ja viihdyttäjinä. Nyt näyttää siltä, että mies jo nauttii olostaan. huhtikuuta. Loppuun se huusi, että mitä paskaa te sitten sinne aiotte oikein nauhoittaa!" Warner | Jere Hietala Pop Media | Henri Eerola Eräässä Arin levylle tarjotussa demossa oli puolitoista minuuttia epämääräistä suhinaa ilman kertosäettä. | Ari Koivunen Tampere-talolla 16.5. 17 08/07 In Memoriam: Eeki Mantere Erik "Eeki" Mantere menehtyi Jorvin sairaalassa 30. Sanottiin että kiitos ja ei, ja tietenkin tyyppi suuttui. Puolen tunnin päästä valtamedia on poistunut, ja keskustelu muuttuu vapautuneemmaksi. Tuottajat vitsailevat American Idols -tuomari Simon Cowellin paskoista meriiteistä, Arin levyä varten lähetettyjen demojen valtavasta määrästä tuntemattomien säveltäjänerojen biisitarjokkaista. Ainut mille me emme voi mitään on tuo aamu-unisuus", hymähtää eräs levy-yhtiön edustaja. Hän tuli tunnetuksi 70-luvulla Hullujussi-yhtyeen solistina esittämänään Viktor Kalborrek -hahmona. Studiosessio oli siis tiukka ja hektinen, eikä tuottaja Nino Laurenne mielellään kuulisi siitä poikkipuolista sanaa. Parin kappaleen jälkeen alkavat Hevi-Arin ilmarumpufillit. Hänen mainoshahmoistaan tunnetuin oli "kaikkien janoisten sankari" Kari Grandi. 5Krapulaisen oloinen "Hevi-Ari" Koivunen viihtyi juuri ja juuri debyyttialbuminsa kuuntelutilaisuudessa. Voitosta humaltunut heavymaskotti Idols-voittaja ARI KOIVUNEN tapasi kourallisen laatumediaa debyyttialbuminsa ennakkokuuntelussa. Toukokuun tummat pilvet unohtuvat nopeasti Sonic Pump Studiosin viihtyisissä tiloissa Helsingin Hermannissa, kun Sony BMG:n markkinointiväki toivottaa tervetulleeksi Idols-voittaja Ari Koivusen debyyttialbumin Fuel for the Firen ennakkokuunteluun. Eikä itse asiassa tähtikään. Kun vieraat siirtyvät tarkkaamoon kuuntelua varten, artisti on jo omilla teillään. "Ari on käynyt kovan koulun. tenkaan lyödä. Omalla nimellään hän teki albumin nimeltä Synnyin kiertämään vuonna 87. Mantere oli kuollessaan 58-vuotias
ENNAKKOKUUNTELU 6.6. KEIKAN ETÄBILEET JYVÄSKYLÄ 17.5. OZZY-BILEET INFFEISSÄ INFFI HELLSINKI 18.5. ENNAKKOKUUNTELU TAMPERE 16.5. ENNAKKOKUUNTELU 6.6. KEIKAN ETÄBILEET Aki Roukala ozzi_mainos.indd 1 7.5.2007 15:43:37
Ilman Suomen isännöimiä Euroviisuja ja Idolsia hevi-Areineen riita olisi todennäköisesti ollut alkuvuoden tehokkain musiikkiaiheinen lööppigeneraattori. www.queenonline.com Kolumni If Society | Ville Aalto Ville Mustonen vuorottelee palstalla Maria Mustosen kanssa. Riitaantuneiden liikekumppanien julkinen toistensa nokitteleminen on harvinaista herkkua jopa musiikkibisneksessä, jossa lehdistö on tottunut toimimaan ei pelkästään yhtyeiden hajoamisten dokumentoijana, vaan jopa välikappaleena. "On se niin, että itseäkin välillä ihmetyttää levyjemme lopullinen muoto". Ulkomaisia vetonauloja ei tarvita, sillä festareiden keskivertovieraan silmissä yksi PMMP vastaa kymmentä ruotsalaista keskikastin popyhtyettä. "Tällä levyllä on mahdollisuudet tuoda elämään sekä lohtua että lystiä". Yleensä artistit kehuvat haukotuttavasti kaikkien kappaleidensa olevan lempilapsiaan, mutta Kärkkäisellä on yhtä vahva mielipide albumin tasapainosta kuin monilla kriitikoilla ja kuluttajilla. Yleisöä vetäviä suomalaisyhtyeitä on myös todennäköisesti enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Festivaalipromoottorien sinkoilevat sanat ovat toki hyvää mainosta kummallekin tapahtumalle, ja mustetta on ollut helppoa tuhlata sen seikan ihmettelemiseen, kuinka rovaniemeläiset saavat samaksi viikonlopuksi kahdet suomalaisittain ison mittakaavan rockfestivaalit. Festivaalin kotisivujen itseironisessa mainosvideossa hehkutetaan ylösnousemusta, mutta lieneekö kauhuelokuvien tyyliä jäljitdistykset ja yritykset, joilla monessa tapauksessa on edes jonkinlaisia taiteellisia tavoitteita kaupallisten ohella. Jos ei oteta huomioon Rovaniemi Rockin suurempaa panostusta länsisuomalaiseen synkistelypoppiin sekä rytmimusiikkiin ja Simerockin naispainotteisempaa esiintyjäkaartia, festivaalien voi perustellusti väittää tarjoavan aivan samaa suomirockia eri muodoissaan, turvallista metallia ja ajankohtaisia indie-nimiä sekä hiphopia sivistyksen pintasilaukseksi. Muita tärkeitä vaikuttajia ovat saksalainen The Notwist ja etenkin amerikkalainen The Flaming Lips. Violakaksikon vokalistia Riku Kärkkäistä tämä hämmentää, sillä hän ei koe sitä aiempiin albumeihin verrattuna mitenkään erityisen koneelliseksi. Toki tuotanto on viety elektronisesti pitkälle, mutta en silti koe tätä varsinaiseksi elektrolevyksi. Levystä kehkeytyi tunnelmallisesti monipuolinen kokonaisuus. Tapahtumapaljouden ovat ensimmäisenä huomanneet festivaalien järjestäjät itse, ja pudotuspeli on ehditty julistaa alkaneeksi jo monta kertaa. Tapahtumien esiintyjälistoja voi- R Johanna Kustannus televän videon rankkasade ja salamointi ironiaa vai suomalaisen kesäfestivaalin todellisuuden tylyä kuvaamista. 25 08/07 Borat-näyttelijästä Freddie Mercury Borat-näyttelijä Sacha Baron Cohen esittää tulevassa Queen-elokuvassa Freddie Mercuryä. 80-luvulla varmat yleisömagneetit valikoitiin muutaman Pokolle levyttävän artistin listasta, minkä lisäksi valinnanvaraa oli Juice Leskisen ja Peer Güntin verran. Laulaja kertoo työstäneensä levyä kotioloissa rumpali Tommi Forsströmin kanssa tammikuun alusta helmikuun loppuun "totaalisen intensiivisesti ja hullun kiilto silmissä". Viola Helsingin Bellyssä 12. Wonderabilialla tummat tunnelmat ja melankolinen perusvire kohtaavat lämpimän ja orgaanisen oloisen konesoundin. oko suomalainen musiikkibisnes on ammattimaistunut huomattavasti 90-luvun alusta, ja käteistä täyteen sullotun muovipussin kanssa metsään pötkivät festivaali-isännät taitavat elää enää muusikoiden toisilleen kertomissa keikkalegendoissa. Vaikka viime kesänä saatiin ainakin yksi varoittava esimerkki, Jyväskylän Killerirock, on silti mahdollista, ettei 80- ja 90-lukujen taitteen festivaalikato tule toistumaan. "Meillä on tapana lyödä lukkoon ilmestymispäivä jo siinä vaiheessa, kun levyä aletaan työstää, ja puskea se sitten väkisin määräaikaan mennessä valmiiksi." Liian kypsyttelyn sijasta kaksikko luottaa enemmänkin puhtaan sattuman voimaan. Vähemmän on kiinnitetty huomiota siihen, minkälaisista vaihtoehdoista on kyse. Tuolloin mukana ei ollut yhtään oikeaa rumpua, kitaraa tai bassoa. "Wonderabilia on pieni ihmeiden kokoelma, jos noin pavemmälle. Kärkkäisen mukaan todellisuuden ja omien mielikuvitusmaailmojen kohtaaminen voi tuottaa ties minkälaisia asioita. Flaming Lips on minulle ehdottomasti 2000-luvun rakkaimpia asioita", Kärkkäinen hehkuttaa. Sitä paitsi on siellä mukana ihan oikeita kitaroitakin", Kärkkäinen sanoo. Elokuussa Mikkelissä järjestettävää Jurassic Rockia mainostetaan vuonna 1990 viimeisen kerran juhlitun Dinosaurockin perinnön jatkajana. "Joskus päädyimme Violan kanssa soittamaan goottiklubille, ja seuraavaksi oltiinkin jossain indiepoptapahtumassa. Myös Ali G -hahmostaan tunnetun Baron Cohenin pahin kilpakumppani roolia haettaessa oli lähihistoriallisiin veijareihin kiintynyt Johnny Depp. Tapahtumia järjestävät tällä vuosituhannella urheiluseurojen ja kyläkomiteoiden sijaan oikeasti musiikin päälle ymmärtävät yh- Pieniä pop-ihmeitä Helsinkiläinen indie-ihmisten suosikki VIOLA teki lämpimän elektronisen levyn ihmisten lystiksi ja lohduksi. ovaniemen kamppaileva kesäjuhlakaksikko on kuitenkin vain jäävuoren huippu tilanteessa, jossa toisiaan muistuttavia rockfestivaaleja nousee 80-luvun hullujen vuosien tapaan jokaiseen tuppukylään ja pikkukaupunkiin. Alkupuolella on tarjolla kiivaitakin tempoja, mutta loppua kohden päädytään leijailemaan yhä uneliaammissa elektronisissa sfääreissä. Juuri tätä Kärkkäisen mukaan tavoiteltiin. | www.ifsociety.com/viola Kirjoittaja on Rumban avustaja ja Ultramariini-yhtyeen kitaristi.. Molemmilla puoliskoilla on silti yksi kappale, joka voisi hyvin kuulua toisellekin puolelle." Vanhat The Cure- ja Smashing Pumpkins -vaikutteet ovat viime aikoina jääneet Violan otteissa taustalle, vaikka Kärkkäinen kokeekin yhä vahvaa hengenheimolaisuut- K Rovaniemen kamppaileva kesäjuhlakaksikko on vain jäävuoren huippu tilanteessa, jossa rockfestivaaleja nousee 80-luvun hullujen vuosien tapaan jokaiseen tuppukylään. si helposti vaihtaa keskenään ilman että kukaan huomaisi. Freddie Mercuryn menestyksekästä uraa ja kuluttavaa elämäntapaa käsittelevän elokuvan ensi-iltaa ei ole vielä julkistettu. Kaikesta huolimatta katto tulee väistämättä jossain vaiheessa vastaan festivaalien määrän suhteen. Hänen mielestään Wonderabilian erityisominaisuus on se, että jos sille antaa aikaa, se myös kestää sitä. Tomi Nordlund " R Wonderabilia arvioitiin edellisessä numerossa. Albumin jakaa kahteen jokseenkin erilaiseen osaan instrumentaalikappale Ideal Rainbow. Teemojen suhteen Wonderabilia seikkailee arkitodellisuudessa ja sen ulkopuolella. Hälytyskellot alkavat soida viimeistään siinä vaiheessa, kun melkein kaksikymmentä vuotta sitten taloudellisiin vaikeuksiin kaatuneita tapahtumia aletaan elvyttää. Vaikka saataviaan velkovia keikkamyyjiä ja äänentoistofirmoja ei todellakaan toivoisi kenenkään oven taakse, toisiaan muistuttavien rockjuhlien sankan joukon haluaisi harvenevan ihan osoituksena suomalaisen yleisön tarpeesta oikeille vaihtoehdoille. Romahdus saattaa tapahtua tänä kesänä tai vasta muutaman vuoden kuluttua. Maria Aalto vuorottelee tällä tällä palstalla Ville Aallon kanssa. Festarien pudotuspeli alkaa umban jo talvella uutisoima kiista Rovaniemi Rockin ja Simerockin puuhamiesten välillä on ehtinyt kevään kuluessa levitä muidenkin lehtien sivuille. "Arvioissa siihen on viitattu, mutta ei tässä mitenkään erityisesti pyritty elektronisuuteen. Rovaniemi Rockissa esiintyvät tänä kesänä muun muassa Kotiteollisuus, Lovex ja Redrama. Riku Kärkkäinen teettisesti nyt sopii sanoa", hän hymähtää. Mielestäni on suuri vahvuus, jos sama musa kelpaa eri ympäristöihin". Vaihtoehdoille, jotka ainakin Rovaniemen ensi kesän festivaalivieraille jäävät hyvin näennäisiksi. " Joskus päädyimme Violan kanssa soittamaan goottiklubille, ja seuraavaksi oltiinkin jossain indiepoptapahtumassa. "Se on meille molemmille tärkeä henkinen vaikuttaja, joka pystyy ihailtavasti yhdistämään koskettavuuden höpsöyteen. Hänen mukaansa koneet pitivät huolta marssitahdista paljon voimakkaammin esimerkiksi Melancholydiscolla (2005). 5. Tällä kertaa kaksikon vahvat vaikuttajat The Cure ja Smashing Pumpkins on häivytetty taka-alalle. Violan uutuuslevy Wonderabilia on saanut kriitikot kommentoimaan yhtyeen entistä elektronisempaa otetta. Halusimme tehdä instrumentaalivälikkeellä tuon jaon, sillä alku- ja loppupäällä on tietyt tunnelmalliset erot. Monet ovat jakautuneet joko levyn alku- tai loppuosan kannattajiksi. "Itse pidän enemmän loppupuolesta, sillä olen hitureiden harrastajia. Simerockissa soittavat puolestaan esimerkiksi CMX, Uniklubi ja Hannibal & Soppa. Oman yhtyeensä Kärkkäinen kokee ikuiseksi genrejen välissä poukkoilijaksi, mikä on hänen mielestään pelkästään ilahduttava asia. Puheisiin sisältyy luonnollisesti piilotettu toive omien festareiden selviämisestä ja naapuripitäjän soittojuhlien katkerasta konkurssista. Yhdentoista näennäisesti yhtenevän biisin joukosta voi löytää hyvinkin erilaisia juttuja, jos vain jaksaa kaivautua pintaa syta muun muassa Pet Shop Boysiin. Tällä hetkellä kotimaisia huippunimiä löytyy niin metallin, perinteisen suomirockin, radiopopin kuin hiphopinkin saralta
Missä kulkee Tervomaan yksityisyyden raja?. Sen sijaan hän puhuu mielellään turhamaisuudestaan, geeneistään, mielialoistaan, alkoholinkäytöstään, harrastuksistaan sekä ajoittaisesta unettomuudesta. 08/07 28 K&V ysymys astaus Jonna Tervomaa Teksti: Jaakko Kilpeläinen | Kuva: Universal/Malla Hukkanen Viisaasti vaikeneva tähti iidennen - tenavatähti-levyt mukaan laskien seitsemännen - albuminsa vappuviikolla julkaissut Jonna Tervomaa korostaa, ettei puhu yksityiselämästään
Se on tyly maailma. Säveltäji- näsi ovat toimineet muun muassa Lasse Kurki, Markus Nordenstreng ja Egotripin Knipi. Koskaan ei tiedä, mikä siellä odottaa." k Onko merenpohjasta löytynyt inspiraatiota uudel- siitä, kuinka paljon maailmassa on turhuutta. v "Olen kohta neljä vuotta satsannut siihen vapaaajan ja lomarahat. Tämä on vain yksi esimerkki turhuudesta. Niitä on aika vaikeaa löytää mistään. v "Esimerkiksi ärsykkeitä. Miksi tätä on niin tärkeää korostaa. v "Ei tietääkseni. Kuunteletko yhä kahta ensimmäistäsi. En suosittele sitä kenellekään." k Knipi tekee musiikkia myös Idols- ja Popstars-tuot- mielellä olisit? teille. Biisin pitää tulla luontevasti. Siitä on kai lähtenyt se käsitys, ettei musta irtoa mitään." k Yksityisyyttäsi taidettiin todella loukata. Meidät laitetaan haluamaan paljon." k Itse lentelet hassujen kalojen perässä pallonpuoliskolta k Sanoit haastattelussa hiljattain, että ärsyynnyt joskus le levylle. Aikaisemmin poimin tosi nopeasti mulle tarjotuista biiseistä ne, jotka kutsuivat luokseen. Vesi on elementti, jossa olen viihtynyt pienestä pitäen. Puhut aika paljon yksityisasioistasi. Oletko piruillut tästä Knipille. En moralisoi ketään. Todellisuudessa levyjä on seitsemän. Nyt alkoi tuntua, että on tehtävä jokin siirto." k Kuinka suhtaudut tosi-tv-laulukilpailuihin. v "Koska multa on aikoinaan kysytty niin paljon. Säveltämisessä on kaikista vähiten värkkäystä. 29 08/07 k Innostuit sukeltelusta edellisen albumisi Halon julkaisun kynnyksellä Thaimaassa. Jos ihminen on omistanut elämänsä musiikin tekemiselle ja alkaa lopulta saada siitä elantoa, niin silloinhan se menee ihan oikein." v "Varmaan ihan hyvällä. v "En edes omista niitä. Ihmeellisiin asioihin laitetaan energiaa, ammattitaitoa, aikaa ja rahaa. Kun biisin maailma ja idea ovat tallessa, alkaa värkkäys. v "Kyllä. v "Ideoita on tullut pitkään. v "Ne eivät tulleet missään nimessä luontevasti. Tar- " k Nettibiografiassasi ja useimmissa haastatteluissasi sanotaan, että et puhu yksityiselämästäsi. Tunnen hyvin sen pikkutytön, joka siellä laulaa." Parempi loppu on arvioitu sivulla 50. Kun päässä soiva musiikki siirretään soinnutmelodiaasteelle, se on luontevaa, sellaista pulpahtelua. Treenikämpällä on käyty enemmän kuin koskaan. Sitten alkaa työ. Vian tullessa ei saa varaosia, vaan kannattaa ostaa uusi laite. Meren väki on niin iisiä jengiä. Olen Jos multa kysyttäisiin, onko mulle tapahtunut keskenmeno tai olenko tehnyt abortin, en vastaisi. joutunut vastaamaan siihen kysymykseen niin monta kertaa, että en halua puhua tästä." k Onko jotain, jonka paljastumista pelkäät. Kuinka heidän saappaansa ovat istuneet. Näin pitkälle en ole sitä ennen vienyt." k Olet säveltänyt lähes kaikki Parempi loppu -albumin toiselle. v "Ääh, en ole käyttänyt hyväkseni alaikäisiä poikia en- kä murhannut ketään." koitin sitä alkusysäystä, kun tulee jokin idea ja melodia. Tätä ennen olet osallistunut vain kolmen laulun sävellykseen. Sukeltamisessa kiehtoo painottomuuden ja hiljaisuuden tunne. Näetkö ilmakehän tuhoamisessa mitään turhuuteen viittaavaa. On jokaisen oma asia, missä se raja menee." kenmeno tai olenko tehnyt abortin, en vastaisi." k Mistä asioista et oikeasti suostu puhumaan julkisesti. Meren pohja on paikka, jossa en ollut koskaan uskonut käyväni. Ekan levyni aikoihin multa tivattiin todella henkilökohtaisia asioita. Onko innostus kestänyt. v "Jos multa kysyttäisiin, onko mulle tapahtunut kes- k Diskografiasi mukaan sinulta on tullut viisi levyä. Kaikkea voi kysyä, mutta se vei huomion pois k Olet viime aikoina puhunut lehdissä lapsuudestasi, musiikistani. Henkilökohtaiset asiat ovat niitä, joissa laitetaan ovi kiinni. Aloitin tämän levyn tekemisen kaksi kertaa, joten ei voi sanoa, että levy olisi vaivattomasti syntynyt." k Jos alkusysäyksesi tulivat niin luontevasti, miksi niitä tuli vasta neljännen levyn jälkeen. v "Kyse ei ole siitä, ettenkö voisi puhua mistään. Mua haastatellaan siksi, että olen muusikko. v "En. Jos ihmisellä on sellainen lahja, että biisejä tulee koko ajan, on hienoa, että ne biisit päätyvät jonnekin. Biisi joko syntyy tai ei synny. Mulla on varmaan satoja metrejä nauhaa, jossa on kaikkea muminaa. Jos olisin ajatellut, miten täytän noiden tyyppien saappaat, en olisi vieläkään alkanut kirjoittaa biisejä." k Jos sävellyksesi tulivat niin luontevasti, miksi... v "Siinä on enemmän mätää kuin hedelmällisiä silmu- geeneistäsi, unettomuudesta ja siitä, että eräs ystäväsi pitää sinua juoppona. Siinä ei tule mieleen kiristellä hampaita. Mitä tarkoitit. Kun lähdin tekemään ekaa levyä kymmenen vuotta sitten, villiinnyin bändimäisestä työskentelystä. v "Toki. Ja turhaa tavaraa, kuten tietokoneita ja niihin liittyvää tekniikkaa. Jotain on koko ajan päällä: musiikkia, tv, mainoksia. v "En osaa ajatella sitä noin. En ole kuunnellut niitä varmaan 20 vuoteen." k Jos debyyttisi Jonna (1984) alkaisi nyt soida, millä ja. Sain tekstittämällä ja laulamalla ulos kaiken sen mitä halusin. En leiki mystistä olentoa. Mahtavaa puuhaa, siis aivan mielettömän uskomatonta. Se onkin mielenkiintoista, miten tämä julkisuusasia otetaan kohdallani loputtomasti esille. Olen samaa paskasakkia." biisit kitaristi Jussi Jaakonahon kanssa. En pidä yksityisasioina asenteitani ja ajatuksiani. www.jonnatervomaa.com. Se on myös kiihottavaa
Itse he eivät kuule musiikissaan yhtäläisyyksiä tuohon yhtyeeseen, vaikka sitä arvostavatkin. Määritelmä saa Antin ja Heikin purskahtamaan epäuskoiseen nauruun. Pikku Kukka toimii sympaattisena piristeenä yllättävän monessa seurassa ja tilanteessa." Jussi Ruusilan demoarvio Rumbassa 10/06 KEIKALLA Helsingin Espan lavalla (klo 14.30) ja Korjaamossa (klo 21) 19.5. KUUNTELE www.myspace.com/pikkukukka YHTEYS www.pikkukukka.fi Cables arvioidaan seuraavassa numerossa. Kukin voi muodostaa mielipiteensä yhtyeen parhaudesta radiosoittoon nousseen Accelerate-singlen ja loppukevään keikkojen perusteella. "Meikäläinen kävi vähän ylikierroksilla, kun kuulin että ne tulee Suomeen. "Me oltiin Sex Drive Tampereelta", Antti kertoo. "Silloin meillä ainakin oli visual shit together." Pikku Kukka Pikku Kukka sai alkunsa tammikuussa 2002 kouvolalaisessa juottolassa. Heikki hymyilee vieressä. In Utero taisi päästä Scentless Apprenticen puoleenväliin, kun se jo lensi kaaressa takapenkille. Heikki jatkaa muisteloita parin vuoden takaisella pandarock-buumilla, jolloin kaikki meikkaavat ja/tai tamperelaiset yhtyeet laitettiin samaan nippuun. Silloin mekin oltiin jonkun mielestä HIMiä Sentencedin sanoituksilla", Antti kertoo. Siinä sitten paluumatka kuunneltiin levyä korvakuulokkeilla laivan hytissä ja fiilisteltiin, että onpa mainio bändi! Koheltavat biiseissä mitä sattuu ja kokeilevat ennakkoluulottomasti kaiken näköistä. Happiness äänitti ensimmäisen demonsa syksyllä 2006, minkä jälkeen bändi teki jo levytyssopimuksen Dynasty Recordingsin ja Warner Finlandin kanssa. Suu oli väkisinkin pelkkää hymyä kappaleesta toiseen, joten ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa levy. Levyn julkaisee Viikatteen vinyyliäänitteistä tunnettu Longplay Music. SANOTTUA "Hassuttelematon hyväntuulisuus voittaa puolelleen. Samoihin aikoihin löytyikin myös Faith No Moren uraauurtava tuotanto." SANOTTUA "Mielestäni Happiness on uskottava rock-yhtye ja heillä on kaikki mahdollisuudet menestymiseen." Lauri Ylönen, Dynasty Recordings ja The Rasmus. Billy Talent: Billy Talent "Uskomaton piristysruiske ilmestyessään vuonna 2003. Kahden Rumban demopalstallakin kehutun ep:n jälkeen luvassa on debyyttialbumi Palma, joka ilmestyy 30. Eihän siitä mitään hyötyä ole, mutta tulee ainakin pointti selväksi!" "Edellisenä päivänä on vielä My Chemical Romance Jäähallissa", Antti jatkaa. Vuosien varrella isämme on ehkä oppinut jonkin verran ymmärtämään musiikkimakuamme. En tiedä. | www.snipedrive.net Happiness Vuonna 2005 perustettu helsinkiläinen Happiness on saanut superkokoonpanon leiman otsaansa, sillä sen jäsenet ovat tuttuja muun muassa Kwanin, Mannhain ja Bleakin riveistä. "Pari vuotta sitten kaikkia bändejä verrattiin HIMiin. Bändi taisi ensin löytyä internetin avulla, mutta selkein muisto on, kun levyä kuunteli ensi kertaa Keravan Levyikkunassa. "Onko Billy Talent emobändi?" Heikki kysyy. Debyyttialbumi 66ft Melodies ilmestyy syyskuussa. Ilman näitä levyjä meitä ei olisi Nirvana: In Utero "Penskoina yritettiin aina perheen automatkoilla ujuttaa omia kasetteja auton kasettisoittimeen. Mikäpä tänä päivänä ei olisi. SOAD toi uudenlaista näkökulmaa raskaaseen musiikkiin. "Nirvana olisi varmaan emobändi, jos se olisi nyt pystyssä", Heikki sanoo. Antti rohkaistuu paljastamaan, että viime vuoden pikkujoulukeikalla hekin sutivat naamoihinsa kunnon pandameikit mustattua nenänkärkeä myöten. Disco Ensemble -vertaukset kaksikkoa oudoksuttavat. Onneksi tuli tehtyä kaupat, sillä levy kuulostaa edelleen tuoreelta ja äärimmäisen energiseltä." KEIKALLA Helsingin Virgin Oil Co.:ssa 19.5. KUUNTELE www.myspace.com/hpns YHTEYS www.happiness.fi. Mitä mieltä he ovat emobändeistä. "Ei meistä kukaan edes kuuntele mitään emoa", Antti sanoo. Toivottavasti." System of a Down: System of a Down "Antti osti levyn Tukholman-reissulla joskus vuonna 99 tai 2000. "Eihän sitä kai saisi enää diggailla, mutta se niiden edellinen levy oli vitun kova." Snipe Drive on kuvannut itseään sloganilla "not emo, just gay". Laitoin välittömästi pystyyn nettiadressin, että nyt Snipe Drive lämppäämään niitä. Yhtyeen jäsenten (Alex Descargues, Jussi Korhonen, Antti Eräkangas, Mikko "Junior" Pietinen ja Hans Hansen) tavoitteena oli vaatimattomasti perustaa "maailman paras rockbändi". | Snipe Drive Helsingin Hevimestassa 12.5. Mutta samalla lailla nu-metal-otsikonkin alle niputettiin niin Korn kuin Linkin Park. Emilia Norpan ja Lotta Savolaisen satu-uskottava kokoonpano vakiintui syksyllä 2005 viisihenkiseksi: Emilia ja Lotta laulussa, koskettimissa ja lyömäsoittimissa, Tomppa rummuissa sekä Viikatteessa soittavat Ari ja Erkka kitarassa ja bassossa. Kiito radalla Simo Viitanen V apun alla ilmestyneessä V-lehdessä Snipe Driven musiikkia kutsuttiin "bilerokiksi". Ja grunge-aikana Nirvana oli samalla osastolla kuin Soundgarden. toukokuuta. "Mistä päästäänkin Billy Talentiin", Heikki sanoo. Ehkäpä osuvampia vertauksia ovat kuitenkin Disco Ensemble, System of a Down ja Billy Talent, jotka Snipe Driven yhteydessä on aiemminkin mainittu
"Minulla ja Seanilla oli epäilyksemme siitä jo hyvin aikaisessa vaiheessa, koska ajattelimme biisin kuulostavan liikaa tyypilliseltä Manic Street Preachers -kappaleelta. Mitä on luvassa, kun bändi uutuusalbumillaan tekee rockbändin liikkeistä sen kenties riskittömimmän: palaa juurilleen? Teksti: Tapio Ahola | Kuva: Sony BMG anic Street Preachers (James Dean Bradfield laulu ja kitara, Nicky Wire basso ja Sean Moore rummut) on pitkän uransa aikana ehtinyt tehdä monenlaisia levyjä. "Kappaleen sanoitus tuntui Nickistä keskustelulta, jonka osapuolet olivat hän ja Richey (Edwards, yhtyeen vuonna 1995 kadonnut kitaristi). Aiemmin olin bändissä kolmen parhaan ystäväni kanssa. Suoraviivainen "takaisin juurille" -linja löytyi, kun yhtye oli työstämässä albumin Indian Summer -kappaletta. Hänen mukaansa se vaikuttaa kappaleiden säveltämiseenkin. Se Olen bändissä kahden parhaan ystäväni kanssa, mutta asiat voisivat olla paremmin. Kun Nick toi biisin näytille minulle, hän sanoi ettei voinut saada mielestään ajatusta, että Nina laulaisi toisen osan. "Tajusimme kuitenkin lopulta, että suurin ongelmamme viimeisen muutaman vuoden aikana on ollut, että olemme pelänneet kuulostaa itseltämme. Nick taas oli eri mieltä", James Dean Bradfield kertoo Lontoosta käsin. Aiemmin olin bändissä kolmen parhaan ystäväni kanssa." " U Send Away the Tigers on arvioitu sivulla 47. Manic Street Preachers eroaa toimintatavoiltaan hiukan tavanomaisista rockyhtyeistä. Esimerkiksi uuden levyn The Second Great Depression tehtiin siten, että Sean kirjoitti säkeistön ja minä loput." V iime vuonna sekä Bradfield että Nicky Wire julkaisivat sooloalbumit. Tuon kaiken voi kuulla levyltäkin tuolta kuulostaa bändi, joka ajattelee paljon tekemisiään. Vaikka tapauksesta on kulunut jo 12 vuotta, Bradfield myöntää asian vaivaavan häntä luultavasti ikuisesti. Emme edes soittaneet kovin usein samassa huoneessa, lisäilimme omat osuutemme erikseen. "Soolojuttu oli kuin loma, niin hyvässä kuin pahassakin. Siksi en koskaan kirjoita musiikkia ennen sanoituksia. Yhtyeen kahdeksas studioalbumi, Send Away the Tigers, on energisintä ja räyhäkkäintä Manicsia yli kymmeneen vuoteen. Bradfield vastaa musiikillisesta puolesta Sean Mooren kanssa. Tällä levyllä me kolme vain harjoittelimme biisin, ilman muita muusikkoja, ja jos ensimmäinen idea ei toiminut, lopetimme biisin soittamisen siihen." uden albumin ensimmäinen single Your Love Is Not Enough on duetto, jonka toinen osapuoli on The Cardigansin Nina Persson. Joskus kuitenkin tarvitsee taistelua ja konfliktia pystyäkseen todella nauttimaan siitä mitä tekee." Ilmeisesti konfliktit eivät kuitenkaan Manic Street Preachersin tapauksessa koidu kohtalokkaiksi, sillä bändin ainoa kokoonpanomuutos levytysuransa aikana on ollut kitaristi Edwardsin katoaminen. Debyyttialbumi Generation Terrorists (1992) oli raivokas punklevy, paria vuotta myöhemmin ilmestynyt The Holy Bible taas pelottavan intensiivinen angstirock-albumi. Joten biisistä tuli duetto kuin itsestuntui paljon kevyemmältä ja eloisammalta, ja nautin siitä paljon. Halusimme luottaa enemmän vaistoihimme kuin rationaaliseen ajatteluun. James Dean Bradfield tos näkyi tavassa, jolla yhtye albumia teki. Siinä vaiheessa, kun tunnen tarvitsevani lisää musiikkia, pyydän Seanin mukaan. "Tällä levyllä halusimme prosessin olevan samanlainen kuin se oli bändin alkuaikoina. Olemme aina olleet suuria Cardigans-faneja. www.manics.co.uk. "Minusta tuntuu siltä, että minun täytyy jotenkin kompensoida sitä, että tekstit eivät ole omiani. Minulle itselleni tuo oli session käännekohta." Send Away the Tigers onkin hyvin selkeästi vastareaktio edeltäjälleen, vuoden 2004 Lifebloodille. "En olisi voinut koskaan kuvitellakaan olevani näin hyvässä tilanteessa olen bändissä kahden parhaan ystäväni kanssa! Mutta ikävä näkökulma juttuun on se, että asiat voisivat olla vieläkin paremmin. Vuoden 1998 This Is My Truth Tell Me Yours -levystä lähtien yhtye on liikkunut musiikissaan hiukan maltillisemmilla linjoilla. Yksi bändin poikkeavista piirteistä on se, että kaikki tekstit kirjoittaa basisti Nicky Wire. Ennen kaikkea muu- M tään. 08/07 32 Vähemmän ajatusta, enemmän vaistoa MANIC STREET PREACHERS on tapahtumarikkaan uransa aikana tullut tunnetuksi yhtyeenä, joka ei kaihda riskejä. Vuonna 1996 pyysin jopa heidän kitaristiltaan Peter Svenssonilta nimikirjoituksen! Ajattelimme kysyä Ninaa biisiin ihan vain huvin vuoksi, ja olimme hyvin yllättyneitä, kun hän suostui", Bradfield selittää innostuneena. Lifebloodilla toimme biisin studioon ja aloimme muutella sitä heti. Kokemus sai Bradfieldin tajuamaan monia asioita
08/07 34
Etenkin kahdella edellisellä albumillaan Yankee Hotel Foxtrot (2002) ja A Ghost Is Born (2004) yhtye nostatti amerikkalaisessa kulttuuriperinnössä kieriskelleet musiikilliset tutkielmansa yhä myyttisempiin ja kokeellisempiin mittoihin. Entä miten Stirratt suhtautuu niihin, jotka yhä jaksavat mieltää Wilcon ennen kaikkea alt. "Wilcon avulla olen pystynyt luomaan uran musiikkialalla. Lisäksi albumi osoittaa, että tässäkin leirissä kokeellisuus on katoavaista. hicagolaisella Wilco-yhtyeellä ei ole koskaan ollut tarjoiltavanaan kaikkein helpoiten pureksittavaa americanaa. Bändi ei palaa kuudennella levyllään niihin monien kaipaamiin, pepsodentinraikkaisiin popsfääreihin, joita se esitteli kahdeksan vuotta sitten uransa toistaiseksi parhaalla teoksella, Summerteethillä. Samalla paljastuu, että koko yhtye on täynnä lukutoukkia. Kaikki on mennyt melkeinpä yli odotusten. Bänditoiminta on mahtavaa pienessäkin mittakaavassa, mutta tästä tuli isompi juttu kuin koskaan kuvittelinkaan", hän hehkuttaa. www.wilcoworld.net. Lisäksi ahmimme vaikutteita 70-luvun mahtavalta brittibändiltä Pattolta", basisti kertoo. Mutta mitä ilmeisimmin he eivät olisi julkaisseet sitä", muusikko nauraa. Kyllä me kaikki olemme koukussa lukemiseen", Stirratt naurahtaa. C S Teksti: Tomi Nordlund | Kuva: Warner Tällä kertaa bändin suurin yhteinen innoittaja oli The Byrdsin The Notorious Byrds Brothers vuodelta 1968. "Aihepiiriä ja siitä kumpuavia tuntemuksia on nykyään valitettavan vaikea välttää. Stirrattin intoa voisi toppuutella kertomalla, kuinka pirun pieni bändi Wilco on esimerkiksi Suomessa. Alettuaan analysoida uutta kiekkoa tarkemmin hän yhtäkkiä keskeyttää monologinsa kuin seinään. Stirratt kuvaileekin lyriikat kirjoittavaa bändin nokkamiestä Jeff Tweedyä varsinaiseksi historiaintoilijaksi. Levy oli yhtiön mielestä "kaupallinen itsemurha". Bändin basisti ja toinen perustajajäsen John Stirratt myöntää heti kättelyssä, että Sky Blue Sky ei ole edeltäjiensä kaltainen kokeellinen levy. John Stirratt tiorajojen puolustamista ja verenvuodatusta laajemmassa mielessä. 08/07 36 Sotia alla sinitaivaan WILCO pohtii kuudennella albumillaan ihmisen ulkoisia ja sisäisiä sotia. Levyssä on kyse ihmisen sisäisestä ja ulkoisesta sodasta. Sky Blue Skyn kohdalla onkin vaihteeksi helpompi hengittää. Wilcon edellislevyä hän kuvailee hyvin problemaattiseksi kokonaisuudeksi. Stirrattin mukaan yleisteemana on sota, tosin val- S Musiikkimme on pikemminkin folkrockia kuin minkään sortin countrya. Wilcon lisäksi työtä teettää sivuprojekti The Autumn Defense, joka sekin on julkaissut tänä vuonna uuden levyn. Lopulta Wilco päätyi kuitenkin Warnerin alamerkille Nonesuchille, eikä Stirratt vaikuta lainkaan katkeralta selkkauksesta emoyhtiön kanssa. Levyn aihepiirit eivät silti välttämättä ole kovin kevyitä. ky Blue Sky todellakin on vapautuneen kuuloinen albumi, jossa bändin folkrock-juuret pääsevät pitkästä aikaa kunnolla esille. "Vaikka olisimme pysyneet Warnerilla, musamme olisi pysynyt samana. "A Ghost Is Born ei jostain syystä ollut kovin sujuva ja kitkaton levy. Wilcon ulkopuolisille projekteille on hänen mukaansa aina aikaa ja tilaa. "Meidän ei tarvinnut hirveästi pähkäillä, mihin suuntaan tässä pitäisi tulkinnan suhteen mennä. Tusinallinen uusia Wilco-kappaleita purkitettiin pääosin livenä, mikä kuuluu lopputuloksessa positiivisesti. country -bändiksi. Suorastaan kadehdittavaa nörttiyttä! "Jokaisella bändin jäsenellä on treeniksellä oma pieni " tirratt ja Tweedy perustivat Wilcon vuonna 1994. Musiikkimme on pikemminkin folkrockia kuin minkään sortin countrya, ja olemme sen kanssa erittäin sinut". Ja mikä parasta, niistä tuli oikein onnistuneita". Harmi vain, että upean Yankee Hotel Foxtrotin seuraaja jäi perin epäkiinnostavaksi ja sävellyksellisesti laimeaksi kokonaisuudeksi. "On parempi nauhoittaa livenä kuin tehdä paljon päällekkäisäänityksiä. Tästä huolimatta se on kiehtovan kuuloinen albumi, joka keskittyy vaihtelevasti onnistuneiden kokeilujen sijaan perusasiaan eli hyviin lauluihin. "Sääliksi käy sellaisia ihmisiä, jotka ovat duunissa yhdeksästä viiteen ja tulevat töistä kotiin rättiväsyneinä jaksamatta keskittyä enää mihinkään. "Se oli tietynlainen referenssi, johon huomasimme aina palaavamme. On hienoa julkaista vaihteeksi albumi, jossa ei ole niin raskas henki". Takana on kuusi studioalbumia ja 13 vuotta, eikä Stirrattilla ole minkäänlaista aihetta motkotukseen. Kirjahyllyistä löytyy kaikenlaista, muun muassa kaunokirjallisuutta, elämäkertoja ja runoutta. Kovin uskollisesti yhtyeeseen ei sen sijaan luottanut Warner Music, joka antoi bändille kenkää ennen Yankee Hotel Foxtrotin ilmestymistä. On etuoikeus saada tehdä näitä hommia". Sky Blue Sky on arvioitu sivulla 50. Basistin arki kuluu pitkälti musiikin parissa. Parhaimmillaanhan livesoitosta kuuluu soittajien välinen yhteys ja sanaton kommunikaatio." toimistotilansa. Biisit ikään kuin paljastivat oman luonteensa jo hyvin varhain. On ollut hienoa tehdä levyjä ja huomata niin monien välittävän musiikistamme. Markus on hieno tyyppi, hän piipahtaa Yhdysvalloissa aika usein". Hän korostaa, että levy-yhtiöllä ei ollut silloin eikä nyt mitään valtaa itsenäisen yhtyeen musiikillisiin tekemisiin. "Sitä kuulee edelleen, mutta meille itsellemme se on muinaishistoriaa. Oman itsensä löytäminen vaatii lähes jokaisen yksilön kohdalla suurta sisäistä kamppailua." Uutuuslevyltä löytyvä Impossible Germany -biisi sisältää konkreettisempia viittauksia toiseen maailmansotaan. Mutta toisaalta, kannattajajoukko on sitäkin uskollisempi. Siitä kielii jo levyn kansilehtisen kuva, jossa yhtye hengailee treenikämpällään täpötäysien kirjahyllyjen edessä. Ja kyllä, Stirratt myöntää ahmivansa runoja soittotauoilla. Puheesi kuulostaa samantyyppiseltä kuin suomalaisen kaverini Markus Nordenstrengin. "Anteeksi, mutta sanoitko olevasi Suomesta
39 08/07
Yhdentoista Corbijnin tuotoksen katsominen putkeen on yhtä virkistävää kuin Kuolleen meren veden juominen. Laulajan äänestä alkaa pitää enemmän muutaman kuuntelukerran jälkeen. Siinä ei kuulla ainuttakaan Sex Pistolsin kappaletta, eikä nähdä bändin keikkataltiointeja tai sen jäsenten haastatteluja. Aina rauhoittavaa Enjoy the Silencea lukuun ottamatta kuvakerronnalliset oivallukset loistavat poissaolollaan. Ja levy-yhtiöt jatkakoot etsintäänsä. Kaikessa kuulaassa kauneudessaan kappaleet ovat kuitenkin sen verran ujoja, ettei niistä tahdo saada otetta. Human the Death Dance on pettymys niille, jotka odottivat lisää indie-elektroa lähentelevää Sagea, mutta helpotus niille, jotka pelkäsivät Sagen lopullisesti "emoontuneen". Morellon kyltymätön viha kaikkea sortoa kohtaan on varmasti perusteltua, mutta ainakaan esikoissoolollaan hän ei pääse kapteenien pöytään. Korneimmillaan One Man Revolution on äveriään kikkakitaristin yritys tehdä uutta versiota Nebraskasta. Sister saattaa olla tekijälleen suunnattoman tärkeä levy, mutta on vaikeaa kuvitella siitä muodostuvan sellaista kuulijalle. Tietenkin nasevia sanoituksia, ja sellaisia muuten sisältää tämän debyyttialbumin ihan jokainen biisi. Kira Autiosuo Sex Pistols: Chaos! Ex Pistols Secret History The Dave Goodman Story Universal II Toisin kuin alaotsikko väittää, tämä ei ole Sex Pistolsin tuottaja-äänittäjä Dave Goodmanin henkilökuva, eikä edes yhtyeen biografia. Noiden tyttöjen kohdalla ongelmana on vain ollut liika pyrkimys nostaa heidät juuri siksi "Suomen joksikin" ja toisaalta kovin nuori ikä, joka heidän tapauksessaan tuntuu tarkoittavan varsin vähäistä elämänkokemusta. Jussi Mäntysaari. Mies murisee matalalta kuin Social Distortionista lomaa pitänyt Mike Ness tai Bad Religionin Greg Raffin, mutta Morello ei anna kurkun rahista kuten edelliset, vaikka veivaa samantyylistä countrypunkia. Dave Goodman ja ex-Pistols Glen Matlock ovat vain puhuvia päitä muiden joukossa. Dave Gahan poseeraa sinä rock-tähtenä, jonka Corbijn hänestä tyhjyyttään kumisevalla kvasijuurevalla americanallaan loi. Audioslaven ja Rage Against the Machinen kitaristi Tom Morello on jättänyt hetkeksi vinkuvat efektipedaalit ja tarttunut Johnny Cashin jäähyväislevyjen innoittamana akustiseen kitaraan. Suomen musiikkikentässä on selvästi puutetta Tori Amosin ja Kate Bushin kaltaisista hyvin feminiinisistä ja herkistä, mutta omaehtoisista ja omintakeisista popartisteista. You Taking My Heart Awayssa olisi ainesta Novan radiosoittoon. Hänen ansionsa visualistina ovat kiistämättömät, mutta ne eivät välity tältä ankealta dvd: ltä. Tulkinnasta tulee mieleen jopa Joni Mitchell, hetkittäin Shirley Manson ja jostain kumman syystä myös Hanson kyllä, ne MMMbop-hitistä muistetut teinipojat. Albumin selkäranka muodostuu laulujen toinen toistaan uskomattomammista tarinoista. Lähinnä countryballadeista koostuvalla levyllä on joitain kauniita melodioita ja kivoja koukkuja, mutta hetkittäin se kuulostaa siltä kuin Cliff Richards ja Westlife tekisivät yhdessä hengellistä joululevyä. Vuonna 2002 ilmestynyt Personal Journals oli tärkeä levy siksi, että se toi hiphopiin paikoin jopa inhorealistiseksi yltyvän itsensä tutkiskelun ja rutikuivan sarkasmin. Hollantilaisen hirmuvallan jälkeiset ohjaajat tuntuvat hekin olevan saman kankean symboliikan vankeja. Levyn säröisimmästä päästä oleva Safe Me on kuin lainattu Bryan Adamsilta. Country-rockin hengessä esikoisalbuminsa julkaissut walesilaisbändi The Storys on tilaustyö niille, joista Keane ja Will Young tuntuvat liian rankalta. Jos nyt kappaleet eivät musiikillisesti ole mitään maata mullistavia, levy on kuitenkin täynnä niin hulvatonta menoa, ettei lopputuloksesta kerta kaikkiaan voi olla pitämättä. Sitten astui ohjaajan pallille Anton Corbijn. Myös tummempia sävyjä sisältävä Eliza on hieno hetki ja paljastaa, että puuterisen pinnan alla saattaa piillä terävät hampaat. Olisiko Manna nyt viimein vastaus siihen mitä täällä on etsitty: uusi ihana naisartisti. No, ainakin levy-yhtiöiden mielestä, sillä siihen tahtiin on viime aikoina kaikenlaisia jippuja, elviiroita ja hannoja putkahdellut esiin. Viljami Puustinen KHY Suomen Musiikki | Terhi Kokkonen Depeche Mode: The Best of Videos, Volume 1 Mute II Hauskimmat ja katselua kestävimmät Depeche Moden videot ovat kasarihöpsöilyitä ajalta ennen Question of Timea. Mukaan on upotettu myös puujalkahuumoria, jota kuvastaa hyvin esimerkiksi säe "Laitetaanko kaikki mausteet. Dokumentti on sisäänpäinlämpiävä ja kuriositeettien varaan rakentuva. Biisit sopivat parhaiten darrafiilistelyyn tai teinisarjaan rannalla nuotion ääressä iltaisin soittelevan, vähän vetäytyvän muusikkopojan hengentuotteiksi. Human the Death Dan- ce on saatekirjeen mukaan miehen henkilökohtaisin levy tähän mennessä. Olen myyty. Mutta mikäpä siinä, kyllä tähän maahan aina yksi Manna mahtuu. Elokuvan runko muodostuu poukkoilevista aikalaishaastatteluista, joissa kuullaan muun muassa manageri Malcolm McLarenia, valokuvaaja Ray Stevensonia ja elokuvantekijä Don Lettsia. Anna Väre III Vähäeleinen, pieni ja suloinen poplevy. Joel Melasniemen käsialaa oleva Sing for You sekä Ville Valon kanssa duetoitu Just for Tonight ovat viettelevää kuultavaa. Parhaimmillaan se on hitaimmissa biiseissä, joissa sen hauraus pääsee esille. Haastatteluiden mukaan Morello on viime vuosina kuunnellut pomppuheavyn sijaan muodikasta Bruce Springsteeniä, ja se kyllä kuuluu. Muu bändi esittää sitä kohtalokkaan painostavaa Depeche Modea, jonka Corbijn heistä muokkasi. Niiden välinen kontrasti antaa vain yhden näkökulman The Reminderin hienouteen. Lisäksi levyllä todistetaan, että synkemmistäkin aiheista, kuten happosateesta, voi tehdä iloisen laulun. No jätä vähän muillekin." Naisnäkökulma on vahvasti läsnä, muodostavathan Jalankulkuämpärin Sanna, Pinja, Tuija ja Eeva. Mannan ääni on kaunis, siinä on herkkyyttä, lempeyttä ja aavistus lapsenomaisuutta. Ville Aalto Sage Francis Epitaph Human the Death Dance II Henkilökohtaisin levy onkin oudon etäännyttävä. Sanoituksissa käsitellään nakinmyyjän arkea, hiihtokisoja ja ysiluokan angstia. 2005 julkaistu A Healthy Distrust oli askel indiepopin ja poliittisemman ilmaisun suuntaan. Lisäksi laulajattaren juuret ovat syvällä rockissa, Smackissa soittanutta veljeä ja HIMin riveistä tuttua miestä myöten. Tosin pientä pakoa A Healthy Distrustin indieflirttailusta on havaittavissa. (Mervi Vuorela) Jalankulkuämpäri Koska olen hyvä rouva Johanna Kustannus IIII Ihania, iloisia ja osin haikeitakin rallatuksia. Melodiat puolestaan ovat kepeitä ja tarttuvia. Sen ymmärtäminen vaatii vähintään kohtalaisen Pistols-yleissivistyksen. Tosin esimerkiksi Tori Amosin raiskauskokemuksia ei voi kyllä kenenkään lauluihin läpikäytäväksi toivoakaan. Siksi onkin omituista, että samanlaista rikki repivää avoimuuden tunnetta kuin kaksi edellistä albumia tarjosivat ei nyt synny. (Manu Haapalainen) Eteeristä ihanuutta Manna Sister Suomen Musiikki The Storys The Storys Warner III Akustisvetoinen pehmorock ei riipaise kovin syvältä, mutta sopisi leirinuotiolle. Hän on antanut itsensä ja esikoislevynsä kypsyä pidempään kuin kollegansa, mikä tuo mukanaan varmuutta ja välittömyyttä. Laulettuja osuuksia on vähemmän, ja pesäeroa tehdään myös lyriikoiden tasolla: "This is hiphop for the people / stop calling it emo". Siinä missä Springteenin mies ja kitara -klassikko huokuu musertavaa alakuloa, Morello kopioi vain tyyliä. Levyllä soi niin melodica kuin nokkahuilu. Yleisö löytynee supermarketissa päivisin pyörivistä kotiäideistä, jotka muistelevat Eaglesin ja Crosby, Stills, Nash & Youngin tahdissa ohi kiitänyttä nuoruuttaan. 08/07 46 Popparienkeli | Top 10 Fredrikinkatu 12, Helsinki www.popangel.fi | viikko 17 I TUOMO: My Thing II AMY WINEHOUSE: Back to Black III LCD SOUNDSYSTEM: Sound of Silver IV NEIL YOUNG: Live at Massey Hall V BLONDE REDHEAD: 23 Arviot Toimittanut: Janne Flinkkilä | janne.flinkkila@popmedia.fi Dvd The Nightwatchman One Man Revolution Sony BMG III Tom Morellon akustista politikontia stadionsiestan aikaan. Kesällä Storys lähtee kiertueelle Elton Johnin kanssa. Saara Autere mukkaasta Nina Simone -laina Sealionista. Sage Francis on vastuussa yhdestä 2000-lukulaisen rapin suurimmista levytyksistä. Parempi olisi kaivaa esille ne alkuperäiset. Siitä huolimatta Sister on hyvin hienovaraista, hauraankaunista ja perinteisiin luottavaa popmusiikkia. Se on vähäeleinen, pieni ja suloinen poplevy, eikä muuta. Tuttavapiiristä on tarttunut levylle ties keitä The Soundtrack of Our Livesin miehistä alkaen. Toki Sagen vahvuudet ovat edelleen tallella: Hänen neuroottisen tarkasti artikuloiva flownsa ja pisteliäs älykkyytensä viihdyttävät totutusti, ja biittipuoli on kiinnostava. Mistä ihmeestä tällaisia poppisralleja oikein ammennetaan. Itse asiassa en voi välttyä pettymyksen tunteelta. Vähemmän yllättävästi vasemmistoideologiastaan tekstejä ammentavan Morellon lauluääni on yllättävän miellyttävä. Onneksi tilannetta paikataan Malcolm McLarenin hersyvällä ja hintahtavalla superpersoonalla. Mitä voi odottaa yhtyeeltä nimeltä Jalankulkuämpäri
Perusasiat ovat siis hallussa, mutta ei tästä oikein mitään omaa tai innostavaa pysty löytämään. Liideri on päässyt eroon lääkeriippuvuudestaan ja sen kyllä huomaa. (Antti Koivumäki) Wilco Nonesuch The Horrors Strange House Universal Sky Blue Sky IIII Paluu perusasioihin. Mitään uutta ei keksitä, mutta kylmät väreet kertovat jonkin tunteita herättävän tekijän löytäneen maaliin asti. Läpikulkumatkalla ilahduttaa paitsi toimivalla kertsillään ja ilmavalla sovituksellaan myös hienolla avauslauseellaan: "Karkuri karkurin tunnistaa, sanoi kulunut nainen ja joi." Tervomaa on jälleen tekstittänyt kaikki levynsä laulut itse. Kolmen vuoden takaisen IIII Lontoon kauhukakarat paiskovat oikeasti menemään. Materiaali ei ole edes pahasti vanhentunutta, vaikka hyvin 90-lukuista tällainen triphopilla maustettu indie onkin. Joten miksi me emme tarjoaisi mp3:sia jo valmiina", tuotantopäällikkö Jussi Laine sanoo Monspin tiedotteessa. "Kohdusta hautaan ui uuttera lautta." Järisyttävän tiivissisältöinen tuo Nurmion Handen muinainen rivi! Jonna Tervomaa pistää uuden albuminsa radiohitillä elonpäiviä nippuun hieman samaan malliin: "me ollaan vain läpikulkijoita kapalosta alkain". Vaan tällä kertaa Regina Linnanheimon tarina saa onnellisemman päätöksen. www.monsp.com Loost Koos 4 Arviot Toimittanut: Janne Flinkkilä | janne.flinkkila@popmedia.fi Tasavahvaa muttei tasapaksua Jonna Tervomaa Parempi loppu Universal Retro Hellyeah Hellyeah Sony BMG IIII Hittejä, turpasaunaa ja slovareita. 08/07 50 Monspin levyille mukaan myös mp3-tiedostot Helsinkiläinen hiphop-yhtiö Monsp Records liittää jatkossa cd-julkaisujensa audioraidan perään myös valmiit mp3-tiedostot levyjen kappaleista. Eli vesistöön vain, kun kerran fiilis omassa päässä on kovin lohduton. Samoin tekee Kaiken se kärsii, jonka tyyli on hämmästyttävän lähellä 1990-luvulla Sanna ja lapset -bändiään pyörittäneen biisinikkarin Sanna Korkeen tekemisiä. Tunnetta vahvistavat entisestään selkeä yhtäläisyydet Chad Grayn ja Pat Lachmanin äänijänteissä sekä Damageplan-basisti Bob Zillan liittyminen nyttemmin ruotuun. Musiikillisesti sangen toimivaa, blueshenkistä jenkkiheavya kuuntelee mielellään. Jos Damageplan ammensi epäsuorasti Panterasta, niin tekee myös Hellyeah. Hitaahkolla keskitempolla etenevä pitkäsoitto näyttäytyy puolen tusinan kuuntelukerran perusteella tasavahvana, ei kuitenkaan tasapaksuna. Vokalisti Peter Hakolan käheähkö ja tumma äänikin on miellyttävä, ei järin kaukana Lauri Ylösestä. Kovin riehakkaisiin pop-tunnelmiin ei tällä kertaa kuitenkaan nousta. Tomi Palsa Drakkar II Olisi kenties täysin epäreilua kuvailla De/Visionin musiikkia sanomalla, että se on tylsää Depeche Modea. Maamme naisrockarien ykkösketjussa Jonnalla on ollut paikkansa jo pitkään. Musiikillisesti Hellyeah-debyytti voisi yhtä hyvin olla Dimebag Darrellin ampumiseen tyssänneen Damageplanin toinen pitkäsoitto. Perustajajäsenet Yuka Honda ja Miho Hatori suosivat musiikissaan valloittavan viileää höpsismiä laulaen ihanilla äänillään pääasiassa ruokaaineista. Tuoreet kappaleet toimivat siinä määrin hyvin, että ne saavat janoamaan täyspitkää. Jussi Mäntysaari De/Vision: Best of täjältään, tosin jotenkin laimennetulta versiolta. Siis ennemmin kuin Mewin tai Smashing Pumpkinsin, Stanley tuo mieleen Quicksandin, Pennilessin ja My Vitriolin sekoituksen. Heti kättelyssä kuulija saa tutustua siihen maisemaan, jossa Suomi-filmistä tuttu vihoviimeinen ongelmanratkaisukeino on tulollaan. Älkää antako viimeisen päälle viilatun glam-pelle-imagon häiritä, sillä nykyään 20-vuotiaiden garagepoppareiden toissa kesänä perustama The Horrors on oikeasti erittäin vakuuttava kauhu-. Skylines and Rooftops etenee rivakasti ja hengittää mukavasti. Koskinen Cibo Matto: Pom Pom The Essential Warner III Cibo Matto aloitti uransa New Yorkissa vuonna 1994 ja kohosi nopeasti indie-piirien suosikiksi. Aiheet vaihtelevat kadonneesta ystävästä vaikeaan rakkauteen, eli varsinaisesti ei jorata pöydällä eikä näytellä voitonmerkkiä. Tai ainakin siinä mielessä, että aiempien albumien iskevät biitit loistavat poissaolollaan. Uusimmallaan Tervomaa on hyvin pitkälti vastuussa myös sävellyksistä. (Markus Laakso) IIII Naisrockariemme ykkösketjun oikea laituri tasavahvassa kondiksessa. Antti Koivumäki pääarkkitehti-Tweedyn musiikillisen sairauskertomuksen, A Ghost Is Bornin, häiriintyneestä ja tuskallisesta outoilusta on jäänyt jäljelle vain muisto. Lienee varsin hyvä merkki, että yksikään turkulaisnelikon saatekirjeessä mainittu indierockin suurnimi ei kuulu satunnaista viitettä selkeämmin. Ola Saarinen Stanley Mastermind Skylines and Rooftops IIII Hieno otos turkulaista maailmanluokan indietä. Välillä instrumentaaliosuuksissa poiketaan kevyesti progressiivisen ilmeenkin puolella, mutta edeltäviltä levyiltä tuttua taidemasturbaatiota on mukana vain satunnaisina maustepyrskähdyksinä. Brittikaksikko on tällä kuudennella studioalbumillaan lähtenyt kyntämään hieman uusia uria. Hey Trouble saattaa nimellään hyvin viitata yhtyeen kokemiin vastoinkäymisiin, mutta onneksi sävellykset ovat parantuneet edellisestä In Colour -tuotoksesta. Myrsky Jeff Tweedyn aivoissa on laantunut, ja Wilco korjaa kurssiaan kohti tyyntä poukamaa. Aika ei ole riuduttanut Neon Nightsia, Heaven and Helliä ja muita pisaraakaan, vaikka klassikoiden äänimaailma on uudelleenmasteroinnista huolimatta köpönen. Jotenkin hän tuntuu hakevan työvoittonsa aina jokaisella biisillä erikseen. Jonas Olssonin ammattimainen vaihtoehto-osaston tuotanto tekee levystä kansainvälisen kuuloisen, ja vaikka jälkeä on sliipattu edustavaksi, pintaa ei ole puunattu liian lipeväksi. Vanhana tuttuna elementtinä mukana oleva lämmin psykedelia istuu hillittyjen rumpukomppien pariksi todella hyvin, ja albumista jaksaa nauttia pitkään, vaikkei Block Rocking Beatsin, Galvanizen tai Star Guitarin kaltaisia MTV-hittejä ole mahtunutkaan mukaan. Onneksi miehet nähdään vielä yhdessä ainakin lavalla. Hengästytyksen aste on juuri sopiva ja kappaleissa on esimerkillistä imua. Mielenkiintoinen loikka ottaen huomioon, että vielä edellisellä albumilla, vuonna 2005 ilmestyneellä Push the Buttonilla, oli Galvanizen kaltaisia tanssikansan hyppyyttäjiä. Parin edellisen levyn kokeellisesta suunnasta on palattu countrynsukuisten pop-laulujen pariin. Goddamn! Henri Eerola Black Sabbath: The Dio Years Rhino IIII Maailman merkittävimmän heavy metal -mammutin noin sadas kokoelma nivoo yhteen bändin tunnetuimmat Dion aikaiset hitit ja kolme uutta vetäisyä. We Are the Nightilla tanssittavinta laitaa edustaa ironinen The Salmon Dance, joka virnuilee tanssijoita ohjeistaville bailuraidoille. (Antti Koivumäki) The Chemical Brothers We Are the Night EMI Universal | Malla Hukkanen III Hitikäs konebändi matkaa kanaalin yli etelään. Periaatteessa levy sisältää silti riittävän kaunista ja melankolistakin musiikkia palauttaakseen uskon kollektiivin tulevaisuuteen. Infosta huolimatta voisin vaikka väittää tietäväni, kenelle tunnerikas Thank You on omistettu. Tämä on hieno levy, jolla Stanley puikkaa suoraan suomi-indien kärkikahinoihin. Kakkoslevyn remixitkin onnistuvat vain alleviivaamaan keskinkertaisuuden multihuipentumaa, joka saattaa olla hyvä genressään mutta ei juuri muuten. Pom Pom kerää yhteen kahden albumin ja parin ep:n parhaita paloja höystettynä kahdella uudella kappaleella. Kyllä komeat pop-kappaleet päämäärättömän ja kivuliaan erikoisuudentavoittelun voittavat, ainakin Wilcon tapauksessa. Hymyilyttävän hauskaa musiikkia. Tämä on hyvä uutinen Wilcon uraa kauemmin seuranneille, mutta vasta 2000-luvun tekemisten myötä kyytiin hypänneet saattavat pitää vapautuneen aikuista linjaa aika vitun puisevana ja yllätyksettömänä. Siinä missä sentteri-Maija pitää maalituomarin valppaana city-sinkun angsteja tehokkaasti peilaavilla rokkiviisuillaan ja vasemmassa laidassa Irina vahvistaa Wirtasen valmennusopeilla asemaansa näyttävästi, Tervis tekee aavistuksen verran näkymättömämpää, mutta yhtä kaikki perin tärkeää perusduunia. Ei synkkä pelottavalla tavalla, vaan pimeyttä syleilevä, kuten nimiraita osoittaa. Metallin tuorein superkokoonpano leimattiin välittömästi Pantera-legenda Vinnie Paulin uudeksi projektiksi, vaikka Mudvayne- ja Nothingface-ukot olivat hämmennelleet soppaa jo hyvän aikaa ennen rumpalin rekrytoimista. "Käytännössä jokainenhan rippaa cd:n biisit tietokoneensa kovalevylle ja siirtää ne ehkä sitten eteenpäin esimerkiksi kannettaviin soittimiin. Syke pysyy säyseän keskitempoisena läpi albumin. Monspin ensimmäinen mp3-tiedostoilla varustettu cd on 30. Iommin riffejä ja Dion yliluonnollisen massiivista ääntä ei voi kuin ihailla. Kimmo K. toukokuuta ilmestyvä Loost Koosin debyyttialbumi. Sanon sen silti. Asiallisilla lähteillä siis ollaan, ja kun omakin ääni kuuluu, touhu on erittäin lupaavissa kantimissa. Kohta 20 vuotta kasassa ollut yhtye hallitsee tuoreen kokoelman perusteella yhden tempun varsin hyvin, mutta se ei pitemmän päälle lämmitä yhtään. Muuten We Are the Nightin sävy on miellyttävän hämärä. Pari helistelevämpää rallia (Roi, Hyvä opetus) tuovat rytmitysratkaisuillaan ja instrumenttivalikoimallaan vaihtelua yleislinjaan. Tilalle on tullut ranskalaista elektrovivahdetta. Kokonaiskuva sisältää selkeitä hittejä, turpasaunaa ja baarinnurkkaslovareita. Melodiaa piisaa, ja soundit ovat ensiluokkaiset. Räimettä, melua ja mäiskettä on melodian lisäksi muassa kiitettävästi
Vanhatalo laulaa silti vahvaa poplyriikkaa, joka menee läpi missä tahansa juottolassa, vaikka siinä riittää tulkittavaa kotiin asti. PLUSSAA · rento ja todistelematon ote · hienosti hallittu popsensibiliteetti teksteissä MIINUSTA · peruskaura on välillä sittenkin aika tylsää · nasaali laulu latistaa ajoittain TUOMIO Radioaaltoja saastutetaan niin paljon Clifton Sextetiä tyhjänpäiväisemmälläkin sisällöllä, että peruskauran tutusta mausta huolimatta bändi on demopalstan vuoden ensimmäinen signaus. Erilainen muttei erikoinen CLIFTON SEXTET ehti olla olemassa viisi vuotta ja julkaista viisi ep-levyä soittamatta yhtäkään keikkaa. "Parhaimmillaan puhutaan nyanssipelistä. Eeva Louhivuoren rikas laulu herättää itsestään numeroa tekemättömät sävelet hienosti eloon. "Me tehdään sellaista musaa, minkälaisia leffoja mä tekisin, eli positiivisella pohjavireellä varustettua kamaa. "Se on tosi lahjakas ja luova, ja mun tapaan Hämeenlinnan poikia. Unelmakeikalleen, jossa Clifton Sextet soittaisi keskimmäisenä, Juho haluaisikin Matti Johannes Koivun pääesiintyjäksi. www.cliftonsextet.net | www.myspace.com/cliftonsextet Melankolics Itä-Suomessa hallitaan isot tunteet, eikä Melankolics häviä tunteiden koossa kenellekään. www.myspace.com/ captaincougar. Suoraan ylöspäin on valioluokan popralli, josta mikä tahansa clifters on aina haaveillut, ja päälle puskevampi PariisiDakar pistää "naa na na naa naa" -huutoja lukuun ottamatta melkein paremmaksi. Useankin testauksen jälkeen Steel Kites -demon biisit on liian helppo sivuuttaa ilman, että niistä jää yhtään mitään mieleen. Clifton Sextet hallitsee popnyanssit ja tietää, mihin suuntaan milloinkin pyllistää. Vastaus voi löytyä Juha-Petri Koposen sinänsä vahvan laulun kulmien hiomisesta. www.melankolics.com www.myspace.com/ melankolics Rainbowcrash Tiina Laitinen Kuopion Popcity-vuoden myötä esiin nouseella Rainbowcrashilla on pintapuolisesti kaikki kunnossa. Säröä lisää ja piano pienemmälle -reseptillä uransa parhaan demonsa tehnyt helsinkiläinen Clifton Sextet ei yritä olla mitään, mitä se ei ole. Rohkeutta löytyy, mutta ääni ei oikein haasta kuuntelemaan. "Mä saan riemua siitä, että me ollaan kuitenkin aika voimakkaasti mainstreamia. Mä on allerginen artsusnobeille, jotka pistää effortia siihen, että ne olisi erikoisia. Tunnelmat eivät paisu kovasta yrityksestä huolimatta juuri ollenkaan. Päästäkseen hyödyntämään vahvuuksiaan Rainbowcrash tarvitsee käyttöönsä paremmat rakennuspalikat. Haluan että teksti kestää sen, kun se kirjoitetaan paperille." Clifton Sextetin kohdalla joskus esiin nostettu Ultramariini ei oikeastaan kuulu musiikissa, mutta samanhenkisyyttä voi Juhon mukaan aistia bändien yhteisistä esikuvista. Snarefillit on mahtavia, ja mä tykkään, kun kertsissä on enemmän säröä kuin säkeistössä. Parhaimmillaan bändi saa uskomaan, ettei popmusiikkiin pidäkään keksiä mitään uutta. Peruspopparin olisi ehkä helpompi ostaa cliftonien perinnetietoinen ja nyanssirikas musiikki englanninkielisenä, mutta Juhon mukaan vieraalla kielellä sanoittaessa ei koskaan voi nousta natiivipuhujan kanssa samalle tasolle. Sovitustaitoa bändiltä löytyy myös, mutta tämänkertainen biisiannos ei saa kuolaa valumaan. Jos dorkalla tarinalla yrittää sanoa jotain hienojakoisempaa, joka on rivien välissä, siihen tarvitsee oman kielensä. "Oikeasti käy sääliksi sitä herttaista vanhaa setää, joka jouduttiin opastamaan pois meidän ep-julkkareiden ovelta, kun hän lippua ostaessaan varmisti, että onhan tämä nyt jazzia. Mutta miksi musiikin pitää olla iloista, vaikka elämä oikeasti on aika surullista. Kyse ei silti ole mistään isojen tunteiden lepatuksesta, vaan pienistä iloista. No niin. Siinä ajassa nimellään härnäävä yhtye oivalsi, että rajojen rikkominen ei ole ainoa keino olla luova. ikä ihme näitä demobändien nimiä vaivaa. Silloin tuli sellainen näätäolo, että mä oon kusettaja", Juho pahoittelee. Mua itseä- Käy sääliksi sitä herttaista vanhaa setää, joka jouduttiin opastamaan pois meidän ep-julkkareiden ovelta, kun hän lippua ostaessaan varmisti, että onhan tämä nyt jazzia. Clifton Sextetin laulaja-lauluntekijä Juho Vanhatalon mukaan pointti on siinä, että nimestä löytyy sopivasti montypythonmaista kahden toisiinsa liittymättömän elementin yhdistämisestä syntyvää virnettä. www.rainbowcrash.com www.myspace.com/ rainbowcrashband Sekä myötä- että vastatuulessa seilannut jyväskyläläinen Captain Cougar äänitti kehutun demonsa jatkeeksi esikoisalbuminsa miksausta vaille valmiiksi vain kuullakseen, ettei sitä julkaistakaan. Brittipopvivahteet ja stadionpaisutukset sulavat mahtipontisuudeksi, jossa tunnelmia ei puristeta suomalaiseen tapaan matalalla möyrivällä kitaralla, vaan leijailevalla sähköviululla. Me ollaan esimerkiksi Ultramariiniin verrattuna sen verran mainstreamimpaa, meissä kun on se sellainen kesäpomppuaspekti olemassa, että sen takia pitkäsoitossa pitäisi melkein olla joku iso pumppu mukana." Clifton Sextet Helsingin Semifinalissa 1.6. Kyllähän näistä asioista on keskusteluja käyty, on siinä muutama kahvikuppi kumottu. Ja koska lämppärin pitää olla vähän tykimpi, niin se olisi Lucy Was Driving. Reippaimmillaan bändi rockaa jo kuin alkuaikojen Egotrippi. Yleisön löytäminen Suomessa ei tule olemaan yhtä helppoa, vaikka kapteeni julkaistavaksi kelpaavaa materiaalia aikaan saakin. Entä tiedä, viittaako bändin nimi Tony Cliftonin laulutaitoihin, mutta heikko kohta löytyy Juho Vanhatalon ohueksi jäävästä laulusta. Laulajansa vaihtanut yhtye luottaa folk-vahvisteisiin popsävyihin, jossa konekompit, särökitarat, kellopelit, mandoliinit ja banjot puksuttavat helposti sopu- Captain Cougar soinnussa. Levy-yhtiöksi mies toivoo riittävän suurta organisaatiota, joka mahdollistaisi levyn tekemisen viimeisen päälle kunnolla. Tylsimmillään suuhun jää peruskauran tuttu maku. Vaikka mukaan mahtuu hittiä muistuttava Good Intentions, ei bändin vieläkään kannata Wembleytä rednu gnilbbuB varata. Ilmava tuotanto ja Tommi Saikkosen vahva ääni riittävät kannattelemaan isoja maisemia maalaavaa näkemystä. Ne on niin hyviä jätkiä." Kun bändiä vie omin hartiavoimin eteenpäin, jossain vaiheessa vastaan tulee se raja, jonka yli harva pääsee ilman apua. "Kyse on myös kemioista, eikä vain bändin sisällä, vaan myös sen koko muun porukan, ison tiimin suhteen. Meistä kukaan ei ole ihan eilen syntynyt, ja kun on jo koettu sitä oikeaa ja karua arkielämää, niin musan kautta voi saada niitä vähän onnellisempia fiiliksiä." Clifton Sextetin kokoonpanon kasvaminen kvintetiksi on samalla ruuvannut bändin soundia pari piirua rockimmaksi. M Juhon piano soi edelleen mukana, mutta jää usein kitaroiden alle. En koe mitään tarvetta pois säkeistökertosäesäkeistökertosäesoolo-ajattelusta. Hauraammin soljuva laulu tekisi isoista tunteista helpommin sulavia. Kadun aurinkoisella puolella rockaava bändi polkee säröä silloin kun sitä tarvitaan, eikä silloin kun sitä ei kukaan odota. 52 Demot Toimittanut: Jussi Ruusila (Merceedees Tuotannon a&r-päällikkö) Rumban Demot/Jussi Ruusila Järvensivuntie 15 B 4 33100 Tampere Clifton Sextet Tästä paikasta suoraan ylöspäin IIII Tavallista maukkaampaa peruskauraa. Juhon mukaan soittoilon löytämiseksi oli jo aika suoristaa solmuja. Melankolicsin on keksittävä jotain, joka nostaa sen kerralla pari pykälää ylemmäs. Nimen ja duurissa kulkevan musiikin lisäksi Clifton Sextetissä huomion kiinnittää se surullisen iloinen asia, jonka pieni määrä lisävuosia tuo joskus mukanaan: kun olo muuttuu rauhallisemmaksi, eikä ole enää tarvetta olla erikoisempi kuin on, voi musiikissakin yhdistää huoletta kepeää kerrontaa vakaviin asioihin. Juho Vanhatalo ni lämmittää tavallisuus. Miksi suomenkielinen aurinkopop pitää piilottaa fiktiivisen wannabe-yökerholaulajan jazzbändiin naittavan nimen taakse. Clifton Sextet alkaisi Juhon mukaan pikkuhiljaa olla albumikunnossa. Siinä saisi muutaman illan istua, eikä silti Stipen Michaelin tasolle nousisi. Olikohan se Hannu Taanila, joka Bachiin viitaten sanoi, että rajojen rikkominen ei ole ainoa keino olla luova että vaikka noudattaa oman tyylilajinsa sääntöjä, niin voi siellä kapean genren sisällä luoda uutta." Clifton Sextet luo uutta sanoituksilla, joissa kertakuunte- " lun joskus naiivikin pinta piilottelee allaan ihan oikeita ajatuksia
"Sing For You" ja "I Gave In" www.myspace.com/mannamariam · www.suomenmusiikki.fi 3 5 2007 12:53:03 Käänsimme vanhan asetelman ylösalaisin: M Manna mainos RUMBA indd 1 "En kuulu suomirockin vakiokalustoon". Kun kaipaus kuulostaa kauniilta! MANNA Sister Mannan ihana levy tuo kesän tullessaan Sofia Coppolan musiikkivastaava Sis
08/07 54 Live! Hetkittäin pelottaa, kuinka Calebin kurkku kestää Bon Scott -raakuntaa vaativat räkärallit. Toimittanut: Viljami Puustinen | viljami.puustinen@popmedia.fi " Jumalaa pelkäävät maalaiskuninkaat
Siinä missä Strokes ylistää huumeista bailaamista ja huonoja ihmissuhteita, Kings of Leon rukoilee Jumalaa ja katuu juomistaan, koska hyvät naiset karttavat ja katoavat. Vanhaa mannerta edellisten albumiensa myötä usein kiertäneen Kings of Leonin suurin yleisö löytyy nimenomaan Brittein saarilta, vaikka AC/DC:n ja Bob Dylanin ristisiitokselle luulisi löytyvän hurmoksellista seurakuntaa pohjoisen kolkistakin. Vaikka Korjaamon tila on Vanhan permantoa huomattavasti minimaalisempi, vietettyäni puoli keikkaa säilykepurkissa olo on ahdistuneen ohella vaikuttunut. Onko metallimusiikki todellakin saanut haastajan syntikkapopista, kuten Samuli Knuuti pari numeroa sitten Rumbassa julisti. Musiikki kuuluu kirkkaana, ja salin sopivasti viettävä lattia mahdollistaa lyhyempien heilujien näköyhteyden lavaa hallitseviin rockmuusikoihin. Nelikolla on siihen varaa, sillä pönäkästi rumpujen taakse istahtava Nathan, apaattisena mikkitelinettä säätävä Caleb, bassoa roikottava Jared ja näiden suttuinen kitaristiserkku Nathan ovat Englannin tämän hetken juhlituimpia jenkkipoikia. Keikalla Kings of Leon ei silti turhia keekoile. Nashvillessä asustavan kvartetin kolmas albumi Because of the Times on toista viikkoa Ison-Britannian albumilistan ykkösenä, eikä Lontoo ei ole keväisen brittikiertueen ainoa loppuunmyyty show. Popin vallankumous tai ei, ainakin yhtye herättää hämmennystä ja jättää tilan toisarvoiselle ajattelulle. Teksti: Henri Eerola | Kuva: Elise-Anette Kokkonen "Olemme kaikki Reginan vallassa", paisuttelee tuntemattomaksi jäänyt, hämmentävästi liikuttunut nuori mieshenkilö, kun hän esittelee Helsingin Vanhalla pidettävän Polte-kluKorjaamo bin viimeisen esiintyjän, Helsinki vastikään toisen albu28.4.2007 minsa julkaisseen popsensaation. Jos ihmisten tahdotaan joskus tulevaisuudessa löytävän syyn korvata kotibileissä soiva Regina oikealla Reginalla, esiintyvältä artistilta olettaisi löytyvän muutakin sanottavaa kuin "saa tanssia". ". Joku voisi jopa väittää kenkiinsä tuijottavaa rumpali Mikko Rissasta ujoksi. Mutta miksi ihmeessä Regina haluaa olla livebändi. Paikalle valuneen ihmismassan motiiveista ei myöskään saa Jos Regina miellettäisiin perinteiseksi rockyhtyeeksi, se olisi kuin baarinnurkan sijaan korokkeelle sijoitettu housebändi. selkoa sen enempää kuin sen kiinnostuksen säilymisestä yhtyettä kohtaan. Lou Reediä on kyllä kuunneltu yhdessä, mutta kotiin päästyään Leonin kuninkaat ovat hädissään tarttuneet taas Raamattuun ja Rolling Stonesin Exile on Main Streetiin. Käyhänsavun ja lagerinpöhnän vaikuttaessa pari tuhatta ihmistä vetävän kansannäyttämön permannolla Tennesseen nelikko roiskii menemään Aha Shake Heartbreak -albumin koronnostattajia kuten The Bucketia ja Four Kicksiä. New Yorkin eliittikakaroihin verrattuna Followillin nelikon musisointi sattuu vain olemaan kymmenen kertaa sielukkaampaa. Jos Regina miellettäisiin perinteiseksi rockbändiksi, se olisi kuin baarinnurkan sijaan korokkeelle sijoitettu housebändi. Valtavaksi soulrock-spektaakkeliksi yltyvän setin sekaan solahtavat mainiosti myös debyyttialbumi Youth & Young Manhoodin haikea hardrock-ralli California Waiting sekä country-kaatuilu Trani. On totta, että nykyisen kaltainen pirstoutunut poprock-kulttuuri antaa huomattavasti helpommin anteeksi Reginan kaltaisille itsestään numeroa tekemättömille yhtyeille kuin tässä maassa on koskaan ollut mahdollista. Ylioppilastalon valtava juhlasali on täynnä, mutta sieltä voi silti löytää oman tilansa, vaikka mieli tekisi hilautua aivan eturiviin. Reginan esittämän persoonallisen, ketään nimenomaisesti kosiskelemattoman elektronisen popin sisäänpäinkääntyneisyys käy ilmi jo levykuuntelussa. Missään vaiheessa ei kuitenkaan selviä, soittaako Regina edes itselleen saati sitten katsojille. Ehkä tuhmat tytöt ovat myös heidän pahin ongelmansa, sillä Hammersmith Apollon yleisöjakauman perusteella Followillin pojat vetoavat pääosin kireisiin farkkuihin ja pitkävartisiin bootseihin sonnustauneisiin hippikaunottariin. Hammersmith Apollo Lontoo 18.4.2007 Regina Anti-rock-henkeä huokuva Regina vetää ihmisiä keikoille kuin suurempikin rock-bändi. Kuten mo- 5Reginan Iisa Pajula on ennen kaikkea esteettinen ilmestys. Polte-klubi Vanha Ylioppilastalo Helsinki 19.4.2007 ni rockyhtye. 55 08/07 Kings of Leon Iso-Britannian albumilistan ykkösenä kaksi viikkoa sinnitellyt Followillin veljeskolmikko ja näiden serkkupoika Nathan täyttivät Lontoon Hammersmithin legendaarisen konserttisalin syvän etelän myyttisyydellä ja nöyrällä suuruudella. Teksti: Viljami Puustinen | Kuva: Tina Korhonen Hautajaisissa käytetyn Mozartin Requiem-teeman myötä Hammermith Apollon, 1980-luvulla vielä Odeon -nimellä tunnetun teatterisalin lavalle asteleva Kings of Leon huokuu krapulaista itsevarmuutta. Elävänä Reginan suosion ymmärtäminen on selkeämpää. Levyltä kuullun perusteella esittäjän ja kuulijan suhde ei anna mitään varmuutta siitä, että joku vielä vaivautuisi katsomaan yhtyettä livenä. Ehkä Kings of Leon on suomalaisille liian country, mutta basisti Jaredin ja kitaristi Matthew Followillin tukkapehkoja katsellessa ja simppeliä soittoa kuunnellessa mieleen juolahtaa mahdollinen brittisuosion syy: nämä jätkät ovat kuin The Strokesin vähämielisiä maalaisserkkuja. Jos Regina kuitenkin sattumalta joutuisi joskus kohtaamaan tavallista rockyleisöä, kriittisempi peruskatsoja voisi kokea yleisöön silmäystäkään suomattoman, videoprojektorin kontolle luovan liikkeen jättävän kolmikon ylimieliseksi. Apollon akustiikka ja patinoitunut interiööri on kuin luotu miehekkäälle räminälle. Yleisön innostuessa yhteislauluun vanhan Slow Night, So Longin ja uuden My Partyn myötä ei tarvitse enää ihmetellä, miten vaikkapa Whitesnake ja Motörhead saivat paikalliset heavynuoret villiintymään samassa salissa 80-luvulla. Hetkittäin pelottaa, kuinka Calebin kurkku kestää Bon Scott -raakuntaa vaativat räkärallit, mutta viisaina miehinä velipojat tulevat apuun ja muuntavat tunnelmaa rauhallisemmaksi Knocked Upin ja On Callin kaltaisilla uuden levyn alakulohelmillä. Kaksi viikkoa myöhemmin Regina esiintyy Töölönkadun Korjaamolla trendiravintolan perällä olevassa, täyteen ahdetussa pitosalissa. Lavalla näkyvän apaattisen oleilun seuraamiseen löytyy mielenkiinto ainakin siten, jos ajattelee, että aina on hieno nähdä erilaisia taiteilijoita työssään. Keikoilla vellova yleisömäärä ei kerro mitään itse performanssista, sen yllätyksellisyydestä tai osumisesta ajan hermoon. Ei niin, että keikalla sisäänpäinkääntyneisyys jotenkin loistaisi poissaoloaan, mutta livenä Regina on vangitsevampi kuin levyllä. Kahden nähdyn keikan perusteella päädyn silti lopputulokseen, että vieraantunut ja kokeellinen kolistelu kaipaa edes hieman jonkinlaista "rock-uhoa"
Tamperelainen I Was a Teenage Satan Worshipper avasi illan. Näihin bileisiin tullaan näyttäytymään, juopumaan ja urpoilemaan. Toki kappaleet olivat aidon krautrockin hengessä melodisesti karsittuja ja niiden rakenne perustui kertaukseen, kertaukseen ja kertaukseen. Mitähän viittomakielinen räppärimme Signmark olisi tuosta tuumannut? Kevään tärkeimmän sisäfestivaalin aikana liikuttiin Rubikin äänivalleista Marissa Nadlerin sieluarepivään herkkyyteen ja Riston massahurmokseen. Teksti: Tuomas Tiainen | Kuva: Kalle Björklid Jyrockin perjantai-illan ja koko festivaalin ensimmäinen täysosuma oli toisen levynsä julkaissut The Scaramangas. Circlehän sen toi 2000-luvulle jo 90-luvun puolella tosin. Kauemminkin olisi jaksanut, mutta valot pirulaiset syttyivät. " Tuomas Palonen. Lauantain osalta ensimmäinen mieleenpainuva esitys oli yhdeksänhenkisen Athletic Armsin keikka. Brittiläinen Fujiya & Miyagi, kitaran, basson ja syntetisaattorien muodostama trio, viihdytti maanläheisellä ja iisillä olemuksellaan. Jos kuitenkin tunnet ihmisiä tai hallitset alan kliseet, tulet luultavasti viihtymään ja tuntemaan suurta yhteenkuuluvuuden tunnetta. Pitkältä tauolta bändiin palannut Andy Laaf loisti rummuissa, eikä Nekromantixista eronnut NekroPete (nykyinen MadPete) pistänyt yhtään sen huonommaksi. Kummallisesta ulospanosta huolimatta herran ääni sai herkistymään. Vuonna 1994 perustetun kalifornialaistrion musiikissa kuuluu vaikutteita aina 60-luvun psykedeelisesta popista hiphopiin. City & the Streets, Jesus / Hypnotist ja muut Bad Conscience Patrol levyn kappaleet kuulostivat elävänä levyversioita huomattavasti lihaisammilta. Kitaralla näppäillyt kauniit depressioballadit saivat herkistymään jopa Ilokiven ruokalamiljöössä. Pettymyksen tuotti sen sijaan Jori Sjöroosin Magenta Skycode. Festivaalin viimeisestä esityksestä vastasi Risto. Jos Nadler sai kyyneleet silmiin, ihmisbeatbox Felix Zenger sai haukkomaan henkeä. Kappaleissa yhdistyivät 80-luvun ja 2000-luvun elektropop Talking Headsista The Knifeen. Valitettavasti festivaalikeikan rajallisuus tuli nopeasti ilmi, sillä bändi joutui lopettamaan juuri kun alkoi lämmetä. heinäkuuta esiintyvä kokeellinen sekorockyhtye Deerhoof. Festivaalin yllätyksellisemmästä esityksestä vastasivat Paavoharju ja Joose Keskitalo, jotka närkästyttivät suurinta osaa yleisöä ja huvittivat pienempää. Yhdysvaltalainen Marissa Nadler vastasi tämänvuotisen Jyrockin vereslihaisimmista hetkistä. Onneksi tämänkertaisen Club Sinin bändikatras oli sen verran mielenkiintoinen, ettei kaltaiseni semi-psychobilly-diggari ehtinyt stressaantua ulkopuolisuudestaan. Bellyyn mahtuu mukavasti väkeä, ja silti paikassa on viihtyisää pikkuklubin idylliä. Laulun ja kitaroiden lisäksi hauskin piirre Fujiya & Miyagissa oli lupsakka ruumiinkieli, jota miehet laulaessaan käyttivät: kädet viuhuivat rennosti ilmassa sanoja rytmikkäästi myötäillen. Perinteisestä elektrosta bändin erotti kitaroiden iloinen näppäily sekä omintakeisen hauska kuiskaava laulu, jota kaikki kolme soittajaa äänsivät yhdessä suin. Äänellisesti festivaalin isoin yhtye oli Rubik. Tässä tapauksessa hukassa ollut rihma löytyi autioilta tasangoilta ja erämaista, sen verran tunteisiinkäyvää, tilavaa ja maalailevaa yhtyeen musiikki oli. Soundi ei ollut edellisiltaisen Rubikin kokoinen, vaan lähinnä hiljaa vaaniva, kuin varkain pauloihinsa viettelevä. Musiikissa ei ollut mitään vikaa ja alkukeikkojen hienoinen haparointi on tiessään, mutta kappaleet eivät lopulta nousseet niiden ansaitsemaan liitoon. Vaikka fiftari-estetiikalle kumartava läskibassonlänkytys on olennainen osa koko Mavericks-touhua, yhteisön järjestämät Club Sin -tapahtumat ovat pikemminkin torttupäiden kokoontumisajot kuin puhdasverinen musiikkitapahtuma. Jos miettii edellisiä Club Sin -bileitä, on pakko myöntää, että Mad Sin veti pidemmän korren kuin viime vuonna esiintynyt Batmobile. Club Sin Klubi Tampere 28.4.2007 Mervi Vuorela Jyrock 2007 5Alamaailman Vasaroiden Erno Haukkala ja Jarno Stakula ovat puhallinsoitinten pohjoisia velhoja. Fujiya & Miyagi Kuningasklubi on vaihtanut kotipesänsä Bellyyn, joka on aiempaa Tavastiaa pienempi, mutta samalla tyylikkäämpi. Mutta väite siitä, että Fujiya & Miyagi olisi tuonut krautrockin tälle vuosikymmenelle on kyllä yliampuva. Tuimat konebiitit, söpöt kasarisyntsat ja lähinnä lisämausteeksi jäävä kitarajyly ovat juuri tätä päivää, viimeisen päälle. Debyytillään vielä jonkin verran suuntaa hakeva helsinkiläisyhtye tuntui ainakin keikan perusteella löytäneen punaisen langan. Harmi, sillä yhtye on loistava. Jos et omista mustavalkoista pesäpallotakkia tai keltamustia kaarimerkkejä, olet vielä ulkopuolisempi. Odotukset täyttyivät siltä osin vain puolittain. Pikku ripaus lisää itseironiaa ja keikkakokemusta niin tamperelaiset pääsevät vielä pitkälle. Nimeään ahkerasti vaihtanut kollektiivi oli otteissaan hapuileva, mutta samalla herkkä. Jos et tunne ketään entuudestaan, olet ulkopuolinen. Mikäli yhtye osaa vastaisuudessa tiivistää ja kiteyttää ilmaisuaan, voidaan odottaa jotain oikein maukasta. Illan ensimmäisistä soinnuista vastasi joensuulainen Relentless, jonka vimmaisessa triosoitossa kaikuivat The Living Endin vaihtoehtoinen aussirock, Tiger Armyn menevä psychobilly ja I Walk the Linen karhea punkrock. Yhtye voisi hyvinkin olla tämän hetken trendikkäin suomalainen bändi, jos sellaista pystyisi jollain matemaattisella kaavalla mittaamaan. Allekirjoittanut jäi kuitenkin kaipaamaan The Pogues -henkistä folkpunkia tai edes pieniä kansallisromanttisia sävyjä. Luulisi intensiivisen meiningin maistuvan jo välillä puulta, mutta Ylihärsilä sai kuin saikin piiskattua itsensä ja yhtyeensä sellaiseen tilaan, että suurin osa yleisöstä hurmioitui silkasta innosta. Ei kuultu huminaa, ei raukeaa eteerisyyttä, vaan rautalankaa, heavya, hiphopia ja Kirka-cover Leijat! Biletuulella olleilla Pavoharjun pojilla meininki oli lavalla hurja, mutta Joose oli oma neuroottinen itsensä. Niin tai näin, bändi hoitaa hommansa taitavammin ja laajakatseisemmin kuin useimmat muut kotimaiset yrittäjät. Don Johnson Big Bandin keikoilta tuttu Felix esitteli ilmiömäisen taitavaa kurkkutaidetta. Jos Marissa Nadler sai kyyneleet silmiin, ihmisbeatbox Felix Zenger sai haukkomaan henkeä. Hurjimmillaan meininki oli Felixin soittaessa / esittäessä / laulaessa ikivihreää Stand by Me -rallia. Seuraavana soittanut saksalaisyhtye Sewer Rats teki kaikkensa kuulostaakseen Social Distortionilta. 08/07 56 Deerhoof tulee Helsinkiin Helsingin Kaisaniemen uuden Redrum-klubin ensimmäinen iso vieras on 10. Illan itseoikeutettu pääesiintyjä, 20 vuoden ikään ehtinyt psychobilly-kuusikko Mad Sin, veti energisen ja hyväntuulisen keikan, johon sisältyi viihdyttäviä horrorpunk-kliseitä, tuttavallisia välispiikkejä ja näyttävää tulennielemistä. Tyylikkyys sopii sinänsä hyvin kuvaan, sillä tällä klubilla käy paljon niitä, jotka viettävät enemmän aikaa peilin edessä kuin pandat bambumetsässä. Jos et omista edes näyttävää tatuointiarsenaalia tai lennokasta töyhtöhyyppäkampausta, olet erittäin ulkopuolinen. Orange Countyn rasvispunkkareita on kuitenkin vaikea matkia, ellei satu omistamaan Mike Nessin biisinkirjoitustaitoa ja karismaa. Irlantilainen Spellbound paikkasi tilannetta astetta kiinnostavimmilla sävellyksillä. Rubikille povaa mielellään terveyttä ja pitkää ikää. Trio on kiertänyt maailmaa muun muassa Radioheadin, The Flaming Lipsin sekä Wilcon kanssa. Illan päätti riehakkaasti bailukansan kebabkioskille pelannut Alamaailman Vasarat, jonka vasaraasialaismetakka Kuningasklubi Belly Helsinki 21.4.2007 Ilokivi Jyväskylä 20.21.4.2007 tuntui seuraavana aamuna jaloissa. www.deerhoof.killrockstars.com Live! Mad Sin Psychobilly-yhteisö Mavericksin järjestämät keikat eivät koskaan ole pelkkiä keikkoja. Fujiya & Miyagin yhteydessä on puhuttu tiheään krautrockista, joten sitä odotin myös illan aikana kuulevani. Myöhemmin lavalle kavunneet DJ Stafro ja Alaska Kalanen veivät esityksen terää, vaikka etenkin jälkimmäisen blues miellyttävää onkin
14-22 43 Heaven And Hell Sonata Arctica Dark Tranquility Swallow The Sun Sabaton Violent Storm Leverage LIPUNMYYNTI LIPPUPALVELU, TIKETTI, SWAMP MUSIC (tre) JA EPE«S (tre). TO 39 / PE 39 / LA 43 /TO-PE-LA 77 ¥ INFO JA ALUSTAVAT AIKATAULUT: www.sauna-open-air.fi. MARTTI SERVO TONI WIRTANEN JONTTI & SHAKA SWALLOW THE SUN Nick Cave Pitkään pidäteltyä miehen raivoa LADY SOVEREIGN ANSSI 8000 | Arvioissa: TORSTAI 7.6. 17-22 39 Megadeth Timo Rautiainen Stam1na Korpiklaani Pain Confessor Los Bastardos PERJANTAI 8.6. 14-22 39 Type O Negative HUOM! Dimmu Borgir Portit auki Kotiteollisuus jo klo 14! Poisonblack Kotipelto Thunderstone Entwine LAUANTAI 9.6
Haluaisin edes kerran elämässäni... Sanoa naapureistani mitään. Paheeni... Eivät vanhemmiten vähene. Ensimmäinen ostamani levy... Nolottaa tunnustaa, että... Olin itsestäni ylpeä, kun... Kahden aikaan menin tutimaan, ja sammutettuani valot vastakkaisen talon tuuletusparvekkeelta vilkutti viisipäinen yleisö. Suutuin viimeksi... Kalaa tuhannella eri tavalla. Jenni Mari Vartiainen vain Tettuli (jotakäyttää) isäni 20.3.1983, Kuopio 172 cm ja 172 kg, Lempinimi: Syntymäaika ja -paikka: Pituus ja paino: Nimi: " Mikään ei tapahdu vahingossa. Haluaisin tavata... Miestä. Että en saa elää tarpeeksi vanhaksi. SINÄ JA MINÄ Paras ystäväni... Donna-koira ulkoilutti minua melkein viisitoista vuotta. Osaan... Argeologi (sic) tai ballerina. Osasin sanoa ei. 2. On olla putoavan lentokoneen kyydissä. Ensimmäinen muistikuvani... Polttanut tupakkaa. Nukkui pois reilu vuosi sitten. 3. Söisin tulevaisuudessa ruokaa, joka on peräisin omasta maastani, puistani ja järvestäni. www.jenni.biz rimmaa hyvin. Rakastan... Olin kotoisasti tietenkin nakuna ja valot päällä. Itselleni heti tämän episodin jälkeen. Pelkään... Osaan kokata... Vanhempieni mielestä minusta olisi pitänyt tulla... 08/07 62 Ystäväni Kuva: Pop Media / Saila Paakala | Kuvitukset: Maija Parviainen Macy Gray, Islaja, Velcra Seuraavassa Rumbassa 25.5.2007 Nauroin viimeksi... Viime yönä omassa pikku akvaariossani. Ainoana energialähteenä olisivat aurinkoja tuulivoima ja joku tulevaisuuden pelastava, uusiutuva energianlähde. Jos saisin kolme toivomusta.... En ole koskaan... Valehtelin viimeksi... Sibeliuksen. Kuuntelisin hänen kanssaan hittiradiota tunnin, ja jutustelisimme sitten aiheesta. Näkisin ystäväni ja perheenjäseneni onnellisina ja terveinä. Levy-yhtiön palaverissa. Terveiseni äidille... Ihmisiä, jotka rakastavat minua. Synnyttää. On sana, jota yritän välttää. Lemmikkieläimeni... On se, kun söin lattioilta leivänmuruja ja korviin kuului Dingoa. En osaa... Raiskaajalle. Sanoo asioiden todellisen laidan. Kirpparilöytöihin. Suutelin viimeksi... En antaisi ikinä anteeksi... Olen ollut kerran Seiskan kustantamalla matkalla. 29.4.2007 illalla. Ace of Basen Happy Nation. Itkin viimeksi... 1. Musimusi, mää soitan myöhemmin. Vihaan... Halusi pesää.. Muuten vaan. Ensirakkauteni... Käytän liikaa rahaa... Opettaa lapsen luistelemaan sekä laulamaan. Pahin painajaiseni... Seitsemänvuotiaana ajattelin, että minusta tulee... Laulava lelukauppias
FI_Eurovision_260x330+5mm.indd 1 07-05-2007 09:13:24