Rumba 9/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

NO 8/2013 | 23.8.2013 - 20.9.2013 | 6,90€ 30 vuotta Mustanaamion suojeluksessa!
| www.soundandcinema.?. Puh. 020 743 0070 info@soundandcinema.
Tule tutustumaan Sound & Cinemaan ja kuulet eron! Saatavilla neljällä eri pintaviimeistelyllä: kiiltomaalattu musta, valkoinen satiini, ruusupuu ja wenge. CM10 – Bowers & Wilkinsin uusi laatukaiutin Bowers & Wilkinsin uusi CM10-kaiutin edustaa alansa ehdotonta huippua niin teknisiltä piirteiltään kuin designiltaan. Hinta 3.600 €/pari.. Myynnissä syyskuussa 2013
E A S T WAY L i v e P R O U D LY P R E S E N T: An Evening with Woodstock Legends Jorma Kaukonen Jack Casady Barry Mitterhoff Legendaariset Jefferson Airplane-miehet akustisesti Fito de la Parra Harvey Mandel Larry Taylor Dale Spalding Ti 29.10. Liput toimituskuluineen alkaen 41.50 € Thin Lizzy –miesten uusi kokoonpano Ricky Warwick Keikkasetti koos- Scott Gorham tuu uuden All Hell Damon Johnson Breaks Loose –levyn Marco Mendoza kappaleista sekä legendaarisista Thin Jimmy DeGrasso Lizzy –biiseistä! + supports La 16.11.2013 HELSINKI, Virgin Oil Liput toimituskuluineen alkaen 45.50 € www.blackstarriders.com. HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet klo 19.00)
Pe 15.11. E A S T WAY L i v e P R O U D LY P R E S E N T: ROCK N’ ROLL FOREVER + Helsinki + EPPU NORMAALI oulu, seinäjoki Ke 13.11. Oulu halli Klo 20.00 ( ovet 19.00). Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ Liput ennakkoon: Menolippu, Lippupalvelu ja Tiketti. Seinäjoki Areena Klo 20.00 ( ovet 19.00). Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ Liput ennakkoon: Menolippu, Lippupalvelu ja Tiketti. Liput toimituskuluineen alkaen 63,50€ Liput ennakkoon: Lippupiste. E A S T W AY L I V E a n d E T C O N C E R T S & B O O K I N G P R O U D LY P R E S E N T: AN EVENING WITH Ma 24.2.2013 HELSINKi JÄÄHALLI klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 52,50€. La 16.11. Hartwall Areena Klo 20.00 ( ovet 18.30). www.dreamtheater.net www.eastway.fi www.menolippu.fi Eastway Live onnittelee 30-vuotiasta Rumbaa!
Intel Core i3-3225, 3.3GHz, 3Mt | Intel Z77 -piirisarjallinen emolevy (sis. Intelin Core i3-3225 -prosessori suorituu tehtävässään mainiosti ja sen sisältämä Intelin HD4000 -näytönohjain pyörittää sulavasti 1080p elokuvat. 169 € Audio Pro ADDON -aktiivikaiuttimet ADDON-sarjan tyylikkäästi muotoillut kaiuttimet sulautuvat joka kodin sisustukseen saumattomasti. Uusi ADDON T -sarja on varustettu Bluetooth 4.0 -liitännällä, jolloin voit kuunnella musiikkia langattomasti iOS-, Androidtai Windows Phone-laiteestasi. alv24%. Jimm’s Aquarious Coolermasterin kuutiokotelossa kotiaan pitävä Aquarious HTPC asettuu mainiosti TV-tason muiden laitteiden ystäväksi. Tämän lisäksi Sinun nautintosi ei häiritse niitä, jotka eivät välttämättä jaa hyvää musiikkimakua kanssasi. WLAN 802.11 b/g/n, Bluetooth) | Integroitu Intel HD4000-näytönohjain | 8Gt 1600MHz DDR3-muistia | 1Tt SATAIII -kiintolevy | Polttava Blu-ray -asema | Windows 8 64-bit Suomi 939 € Asiakaspalvelu Noutopalvelumyymälä Turku +358 29 70 70700 asiakaspalvelu@jimms.fi Lukkosepänkatu 7 20320 Turku Jimm’siltä löytyy nettitilauksiin aina toimituskuluton vaihtoehto! Hinnat €/kpl, sis. Tiesitkö, että Jimm’siltä löytyy laaja valikoima viihde-elektroniikkaa alan johtavilta valmistajilta. DT 660 tarjoaa hienostuneen äänimaailman yhdessä yksityiskohtaisen toiston kanssa. Beyerdynamic DT 660 -avoin stereokuuloke DT 660 on rakenteeltaan täysin suljettu kuuloke, joten se eristää tehokkaasti ulkopuoliset häiriötekijät. Kaiuttimien monipuolisten liitäntöjen avulla saat elokuvien katselusta tai musiikin kuuntelusta aivan uuden kokemuksen
ensi kuussa 10 vuotta täyttävä EPISODI-LEHTI. Ihan mitä päähän tulee. Parasta juuri nyt! 1990-luvun ja 2000-luvun alun NAIS-R&B on parasta musiikillista lohturuokaa, kun kylmä tuuli tuivertaa ulkona." Täytyy sanoa, että tämän numeron Nousussa-bändi SPEEDTRAP teki aika pirun vakuuttavan levyn. Puolen tunnin jälkeen juttua oli nauhalla tarpeeksi.” – Njassa kertoo kaikkien aikojen ensimmäisen suomalaisen hiphop-kappaleen syntytarinan. Arvostan." Teemu Fiilin, päätoimittaja. No, mitä minä hölöttäisin. Saku Schildt, toimituspäällikkö. Hyvää syntymäpäivää, vanha kamu! Mikko Marjakangas, AD.. SISÄLLYS 9/2013 Ajankohta 14 PMMP Viimeinen valitusvirsi henkilökohtaisesti rakkaalleni, kiitos 16 Arctic Monkeys Elämää ja erotiikkaa 18 Franz Ferdinand Vuosi 2004 tässä moi, kiinnostaisiko tällainen bändi 20 Death Hawks Teemu Markkula asuu mummolassa Nousussa 22 Speedtrap Lappeenrantalaiset eivät soita nynnyille 24 Tulevaisuuden tusina Kiinnostavia, lupaavia ja varteenotettavia uusia nimiä on Suomen musiikkitaivaalla tasan kaksitoista tusinassa Rumba 30 vuotta! 32 Miettinen & Fiilin Kahden aikakauden päätoimittajat kohtaavat 36 Njassa & Julma Henri 32 Kakkugalleria lahjoitti Rumballe syntymäpäiväkakun. Nam! 54 Kulissien takana: Aleksi Pahkala Kallio kutsuu levykauppiasta 56 Arviot HAIM, Sanni, Goldfrapp, Manic Street Preachers, Pariisin kevät, Janelle Monáe, PMMP, King Krule, Risto Juhani, Babyshambles, Speedtrap, Oranssi Pazuzu, Washed Out, Jonna Tervomaa, Nine Inch Nails, Avenged Sevenfold, Tarja, Räjäyttäjät, The Blanko, Ranger, Dodos, Muuan mies, Hopeajärvi, Pure Bathing Culture, Julianna Barwick, Church of Void, Herra Ylppö ja Ihmiset, Sigur Rós, The Lieblings, Neko Case, Okkervil River 72 Hittikaruselli Janne Flinkkilä ja Teemu Fiilin ruotivat tuoreita musiikkiesityksiä 74 Rumban albumilista ja listakolumni 77 Kolumni: Saku Schildt 78 Kysymys & vastaus: Jonna Tervomaa Suosikkilaulaja avaa suljetun sydämensä 82 Nisse M Hiphop ei ole kuollut, se vain haisee oudolta 40 Stone & Lost Society Spiidiä ja rässiä jo 28 vuoden kokemuksella 44 Vesku Jokinen & Teemu Bergman Huonosti käyttäytyvät miehet 48 Rumba vuonna 2023 Olavi Uusivirta katsoo tulevaisuuteen 50 Me teemme Rumbaa ja olemme hiton ylpeitä siitä 52 Soitinnurkka: Arto Tuunela Jupiterin suuri punainen pilkku olikin vain syntikan merkkivalo ”Olin jollakin klubilla, kun minulta kysyttiin, tulisinko hölöttämään studioon, kun kerran hölötän muutenkin koko ajan. Lue juttu Njassan ja JulmaHenrin kohtaamisesta sivulta 36. Siinähän sitten hölötettiin
Koskinen, Pasi Kostiainen, Joonas Kuisma, Juha Kurri, Markus Laakso, Julius Lahdenoja, Emmi Laukkanen, Antti Lähde, Nisse Mannerheim, Matti Markkola, Jussi Mäntysaari, Risto Nevanlinna, Jari Nikkola, Tomi Nordlund, Christer Nuutinen, Oskari Onninen, Tomi Palsa, Black Peider, Jean Ramsay, Matti Riekki, Jose Riikonen, Markku Roinila, Jussi Saarinen, Jari Setälä, Heini Strand, Tuomo Stenberg, Miika Särmäkari, Hippo Taatila, Ville Tiihonen, Niko Toiskallio, Kirpi Uimonen Ballesteros, Anton Vanha-Majamaa, Kimmo Vanhatalo, Auroora Vihervalli, Mervi Vuorela, Verna Vuoripuro ja Marko Ylitalo ___________________________________________ TILAAJAPALVELU (ark. krs 00100 HELSINKI Fiilin 30 vuotta – ja sikana etunimi.sukunimi@popmedia.fi www.rumba.fi ___________________________________________ TOIMITUS Päätoimittaja Teemu Fiilin Toimituspäällikkö Saku Schildt Listatoimittaja Markus Hilden AD Mikko Marjakangas Kansi Aleksis Breuer, Rumba 1/1983 Puh. Teemu Fiilin Apinan raivolla, sydänverellä ja tietämät- ISSN: 0781-0326 MUSTANAAMION SUOJELUKSESSA JO VUODESTA 1984 Kirjoittaja luki ensimmäisen Rumbansa helmikuussa 1986. Rutiinin, ammattitaidon tossa, kuten lontooksi sanotaan. Lopputuloksesta tuli onneksi sellainen, Spontaanius ja hetken mielijohteet vaikutjosta voin olla ylpeä, sillä 30-vuotias Rumtavat toimituksen päätöksentekoon edelba ansaitsee sen. vuosikerta Numero 645 ___________________________________________ Rumba / Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3. saksien aikakauteen verrattuna. Olen ollut luotsaamasleen. 30-vuotias Rumba! Rumban historia konkretisoitui minulle, kun juttelin viime viikolla lehden perustajan Miettisen kanssa (kohtaamisesta voit lukea enemmän sivulta 32). tua osaanne sen enempää kuin Toisinkin voisi olla. Sen kannessa oli Peer Günt.. Mutta samaan keasti. Tämä ei jää tähän, kin toisin. tuu nyt miettimään funktionsa ja painoMutta MC Taakibörstan ja Raimon letuksensa vähän väliä uudestaan, gendaarisin sanoin ”Riskei on otettava” – mutta sehän on meille vain ja otettiinkin. 9 / 13 | 30. Kuilun partaalla on käyPaljon onnea, ty monen monta kertaa sen jälkeenkin. Säästän ja konventioiden puute korvattiin isolla itteidät yksityiskohdilta ja totean vain, etsevarmuudella, spontaaniudella ja kovaltä luojan kiitos juhlanumeroita ei ilmesty la menolla. 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi ___________________________________________ RUMBA KESTOTILAUS 12 NUMEROA / VUOSI 64,40 € 6 NUMEROA / ½ vuotta 32,20 € ___________________________________________ ILMOITUSMYYNTI JA MARKKINOINTI Puh 045 110 5522 Fax 09 4369 2409 ilmoitusmyynti@popmedia.fi etunimi.sukunimi@popmedia.fi Oskari Anttonen Maria Eerola Peter Lindroos Oona Lukkarinen Mikko Mali Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen KUSTANTAJA Pop Media Oy Painopaikka Lönnberg Painot Oy RUMBAN 30-VUOTISJUHLANUMEtä oikeastaan kauhean hyvin, mitä edes olRON tekeminen ei ole ollut kävely puistiin tekemässä. Käytännön tasolta, mutta lukijana olen ollut jo pari vuosila lehdentekoprosessi on tietysti tietokokymmentä. Siksi teidän luopitte lukemaan erikokoista ja -näköistä kijoiden ei kannata kangisRumbaa ja täällä me vielä olemme. Toki lehti joutää muuttaa tuota käsitystä ja millä tavoin. painolasti hirvitti: ihmitaan nykyisin jostain sillä on historia lehden paihan muualta kuin paperissa, ja varmasti jokaisella on rille painetulta musteelta oma käsitys siitä, mitä Rumban kahden viikon välein, on tietulisi olla. ihan joka vuosi. 09 4369 2407 | Fax 09 4369 2409 AVUSTAJAT Ville Aalto, Mikko Aaltonen, Tapio Ahola, Annastiina Airaksinen, Lasse Auranne, Kira Autiosuo, Mia Bergius, Kalle Björklid, Jana Blomqvist, Anna Brotkin, Laura Friman, Laura Haapala, Manu Haapalainen, Pertti Hakala, Markku Halme, Sanna-Maija Hannuksela, Mikael Helenius, Perttu Häkkinen, Jarmo Juhala, Jami Järvinen, Markus Karlqvist, Tero Kartastenpää, Sanne Katainen, Jarmo Katila, Jaakko Kilpeläinen, Aleksi Kinnunen, Maria Kivimaa, Samuli Knuuti, Antti Koivumäki, Tina Korhonen, Ari Korpi, Kimmo K. Periaatteessa mikään ei ole muuttunut. Olen lukenut Rumbaa peruskouluikäiMedian merkitys on kuitenkin muutsestä saakka ja oppinut pitämään sen tunut tavoilla, joita voi olla vaikea olemassaoloa itsestäänselvyyteedes ymmärtää. Silti aloisimmäisinä vuosikymmetettuani lehden päätoimitninä yksi sen tärkeimtajana syksyllä 2011 olin mistä tehtävistä oli ykRutiinin, ammattitäynnä uudistusmieltä. rahat ensi kertaa. Itse asiassa hyvinmeidän. 8–16) Puh. Uudistus onnistui hyvin, te mahdollisuus. Rumba olisi saattanut loppua jo muutamme vielä käsitykloppuvuodesta 1984, alle vuoden toiminsenne Rumbasta monan jälkeen, kun sen tekijöiltä loppuivat neen otteeseen. Kuulin siitä, kuinka lehteä tehtiin edesmenneen Lepakkoluolan kellarista käsin, ja se taitettiin vanhojen höyläpenkkien päällä. Kahden lehtiuudistus kautta hisviikon välein. Olisi jotenkin ikävää olla itse neiden myötä tullut naurettavan helpoksi se tyyppi, joka tuhoaa oman suosikkileh– ainakin latomakoneiden, viivoittimien ja den maineen. Rumban ennä jo kauan sitten. Samalsa lehteä vasta hädin tuskin kaksi vuotla kaikki on muuttunut. spontaaniudella ja aikaan pitkän historian Se, että uutiset luekovalla menolla. sinkertaisesti uutisoitaidon ja konventioiden Pakostakin, tehtiinhän da rockmaailman tapuute korvattiin isolla silloin Rumban suurin pahtumista. Rutinoituminen on kirosana. Ihan oiitsevarmuudella, torian. Olisiko minulla oikeutta yrittysti suuri helpotus. Ymmärtänette
Turun Klubilla, 24.10. Tervomaata haastateltiin lehteen samana päivänä, kun hänen Tikapuut-kappaleensa video julkaistiin, ja tenttasimme artistia samaan hengenvetoon vahvan musiikkivideon taustoista. Bändi promotoi julkaisuaan hienosti lastaamalla soittokamat peräkärryyn ja lähtemällä rundaamaan pitkin pääkaupunkiseudun puistoja ja aukioita. Österman väittää, että PMMP taustajoukkoineen johtaa fanikuntaa harhaan mehustelemalla ”viimeisillä keikoilla”, vaikka bändi on puhunut tarkalleen ottaen vain tauosta. Tampereen Klubilla, 25.10. RUMBA.FI POIMINTOJA BLOGISTA Pikakelaus Rumbablogin uutis- ja artikkelitarjonnasta. Harmi. Keikkauutisia • Brittibändi THESE NEW PURITANS esiintyy Suomessa 31.10. Helsingin Nosturissa. Taidemusiikin saralla kunnostautunut JOHN BECKWITH ihmetteli, miksi hänen vuonna 1997 tekemäänsä Blurred Lines -duettoa cembalolle ja viululle oli kuunneltu lyhyessä ajassa tuhansia kertoja. ALBANIN syntymäpäivänä 26.8. Kaikki kunnia suurmiehelle, mutta tieto 86-vuotiaan rock’n’roll-muusikon keikoista herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Albanilla on Marilyn Mansonin kanssa, miten Dr. Erilainen näkemys PMMP:stä Toot toot. • Toot Tootin jälkeen blogiin ilmaantui kuultavaksi THE MUTANTSIN Mutacalypso Now! -albumi. Albanin myöhäiskauden tuotokset ovat menestyneet ja millainen rooli hänellä oli koko eurodance-hullutuksen nousussa 1990-luvun alussa. Blaken Aaro Seppovaara on jyrkkä mies Haastattelupuolella Rumbablogissa julkaistiin muun muassa BLAKE-johtaja AARO SEPPOVAARAN ajatuksia television kykykilpailuista, musiikkibisneksestä ja Blaken miehistönvaihdoksista. Ouluhallissa ja 2.2. • Rock-ikoni CHUCK BERRY esiintyy 23.10. Rumbankin luottokirjoittaja Mervi Vuorela oli kitkeräsävyisempi Ylen verkkosivuille kirjoittamassaan blogissa, ja Nalle Österman suoranaisesti syytti omassa blogissaan yhtyettä rahastamisesta. Lue blogista, miksi. Helsingin Jäähallissa. Jäähyväiset ovat olleet liikuttuneita läpi mediakentän, mutta myös toisenlaisia näkökantoja löytyy. • Heavydinosaurus DEEP PURPLE (GBR) saadaan Suomeen kahdelle keikalle alkuvuodesta 2014. Joensuun Kerubissa ja 26.10. Kuuntelun yhteyteen saatiin myös tekijöiden kommentit kustakin le- vyn kappaleesta. Lehteä joka toimii kuin isojen ulkomaiden viikkolehdet. Dr. Kysyimme JUSSI MÄNTYSAARELTA (Voice, Rumba), JANI KORTILTA (YleX), TOMI SAARISELTA (YleX) ja NICK TRIANILTA (Soliti) heidän näkemystään siitä, onko Nallen kritiikissä perää. Musiikkibisneksestä ei Aarolla ole mitään hyvää sanottavaa: ”Niin kauan kuin levylafkoja pyörittää apinat, jotka eivät tajua musiikista tai niiden tekijöistä mitään ja jotka kusettaa ja huijaa joka käänteessä, on kaupallista menestystä turha odottaa tässä maassa”, artisti tuhahti aiheesta kysyttäessä. "Tätähän me ollaan kaikki kaivattu Suomeen; rockin ajankohtaislehteä. • FREDDIE MERCURY -elokuvaa odottavat saivat kylmää vettä niskaan, kun elokuvan käsikirjoittaja PETER MORGAN kertoi BBC:lle produktion olevan jäissä – kenties lopullisesti. Seppovaara kertoo muutosten syyksi ”omat huonot päätökset” mutta vihjaisee myös, että jotkut entiset soittokaverit ovat puhuneet sopimattomia selän takana. Lehteä, joka ilmoittaa keikat, konsertit, kiertueet, kaikki uutiset oikeaan aikaan – ei päivää ennen tai "tulossa"-pohjalta kuukautta ennen. Lue lisää: www.rumba.fi!. Miten lienee Beckwithin hengentuote uponnut lima-r&b:tä metsästäneille kotipoppareille. • Hauskana lisänä mainittakoon eräs elokuinen päivänpiristys, kun ROBIN THICKEN pehmopornoileva BLURRED LINES -hitti toi yllätyksen 86-vuotiaalle kanadalaissäveltäjälle. Melkein heti perään tuli tarkastettavaksi KAUKO RÖYHKÄN ja NARTUN livelevy Pois valoista. Ensin tuli kuultavaksi TOOT TOOTIN ep-trilogian toinen osa Arthur II. Kovaksi keikkabändiksi kehuttu metalliryhmä esiintyy 23.10. Tai ainakin melkein… koska Suomi ei ole ihan iso maa, ei Rumbakaan ilmesty ihan joka viikko." – Päätoimitus avaa upouuden lehden toiminta-ajatusta ensimmäisessä Rumbassa vuonna 1983. ”Osa ex-jäsenistä kasvoi aikuisiksi, ja osa jäi kiinni paskanpuhumisesta tai selkäänpuukotuksesta. Albanin salat ja Jonna Tervomaan video Blogin muista pidemmistä artikkeleista voidaan mainita esimerkiksi eurodance-artisti DR. Helsingin Finlandia-talossa ja 25.10. julkaistu juttu, jossa kerrotaan viisi kovaa faktaa 56 vuotta täyttäneesta höpöpop-ihmeestä. Oulun Teatriassa. • Islantilainen SÓLSTAFIR puolestaan kiertää lokakuussa Suomea neljän konsertin verran. Se ei toimi, kun en tykkää uida paskassa vuotava haava selässä”, Seppovaara kommentoi aihetta. ”Niin onnellisten tähtien alla en ole syntynyt, ettenkö olisi ollut tällaisten asioiden kanssa tekemisissä”, Tervomaa kommentoi vanhusten asemaa ja omaishoitajuutta käsittelevää videotaan. Kaikkien neljän mielipiteet kallistuivat lopulta enemmän PMMP:n kuin Nallen puolelle. Blaken rivimuusikot ovat vaihtuneet aiemminkin, mutta nyt Seppovaara on laittanut yhtyeensä kokonaan uusiksi. Bändi soittaa 1.2. Maininnan arvoinen on myös JONNA TERVOMAAN haastattelu, joka tehtiin tämän numeron Kysymys & vastaus -palstan juttutuokion yhteydessä. Uutispoimintoja • Ennakkokuunteluita on Rumbablogissa järjestetty kuukauden aikana useita. Indierock-yhtyeen keikkapaikaksi valikoitui Helsingin Nosturi. Artikkelista selviää muun muassa, mitä yhteistä Dr. Homma vaikeutui ilmeisesti pääosaan kiinnitetyn SACHA BARON COHENIN ja QUEEN-miehistön näkemyserojen takia. Tässä numerossa faniksi tunnustautuva toimittaja Anna Brotkin jättää kauniisti jäähyväisiä PMMP:lle
K-20.www.kuudeslinja.com TO 28.11.2013 TAVASTIA HELSINKI K-18 Liput alkaen 29€ Ennakot: www.tiketti.fi PE 29.11.2013 LA 30.11.2013 K-15/K-18 Liput alkaen 29€ Ennakot: www.tiketti.fi ja www.lippupalvelu.fi K-18 Liput alkaen 23,50€ Ennakot: www.tiketti.fi ja www.lippu.fi PAKKAHUONE RYTMIKORJAAMO TAMPERE SEINÄJOKI. Kemmuru, Berlin Nun; 9 € Su 22.9. White Hills (US), Mr. Cola & Jimmu, Reino Nordin, Eero Koivistoinen & Alexi Tuomarila, Tuula Amberla & Tero-Petri Suovanen, Mad Ice, The Mpondas; 10 € Ke 25.9. Solenoid (DE); 10 € Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com Avoinna ke 22–04, to 23–04, pe–la 22–04, poikkeuksista tiedotetaan erikseen. Crocodiles, Night Beats; 15 € Pe 27.9. LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! La 21.9. Lipumyynti alkaa ovelta ke klo 22, to klo 23 ja viikonloppuisin klo 22. Kaikukatu 4 (sisäpiha). Peter Hayden; 15 € To 26.9
?Päivyri Syksyllä sattuu & tapahtuu Tapahtumatietoihin saattaa tulla muutoksia. ”Deathrockabillyksi” musiikkiaan kutsuva KOMBAT KATZ (SWE) soittaa Helsingin Semifinalissa BLACK MAGIC SIXIN ja THE SHRIEKSIN kera. 26.9. Kun Paula ja Mira tai heidän levy-yhtiönsä eivät sitä meille kerro, niin kukapa tietäisi. Levyuutuuksia: • Herra Ylppö & Ihmiset: Luuranko • INVSN: INVSN • Mazzy Star: Seasons of Your Day • Muuan mies: Mä olen iloinen • Mygrain: Planetary Breathing • Lauri Tähkä: Hurmaan • Turmion kätilöt: Technodictator • Au Revoir Simone: Move in Spectrums PMMP on nähty Rumban kannessa muutamaankin otteeseen vuosien varrella. Siltä varalta, että PMMP ei nousisikaan pitkään aikaan takaisin konserttilavoille, päätimme antaa fanin kertoa yhteisestä taipaleestaan yhtyeen kanssa. Tampereen YO-talolla raikaa jyrkkä metallimusiikki, kun IMPALED NAZARENE, TYRANEX (SWE) ja EVIL-LYN kurittavat soittimiaan. Helsingin Tavastialla iloitaan vanhan liiton rhythm and bluesin parissa, kun THE FABULOUS THUNDERBIRDS (USA) ilmaantuu paikalle. VIIKKO 39 (23.–29.9.) 26.–27.9. 28.9. 29.9. Helsinkin Kuudennella linjalla, 26.9. Alternative metal -yhtye DEFRAGE (EST) konsertoi Helsingin On the Rocksissa. 27.9. Jonkun sortin säikyttelymetallia esittävä SNOVONNE (SLO) esiintyy AMENDFOILIN kanssa Tampereen O’Harasissa. Sukupolvikokemuksen äärellä Lopettaako PMMP vai jääkö se vain poikkeuksellisen paljon mainostetulle tauolle. Bändi esiintyy 25.9. Elektropioneeriksi kehuttu COVENANT (SWE) pistää Helsingin Nosturin hytkymään. Kenties, sillä siellä THE GAZETTE (JPN) soittaa. 28.9. Viimeksi mainitulla on mahtava nimi. 27.9. Noisepop-yhtye CROCODILES (USA) ja psykedeelisen garageruuvauksen taitaja NIGHT BEATS (USA) tähdittävät syyskauden ensimmäistä Club Hori Smokua. WHITE HILLS (USA) saapuu soittamaan hapokasta rockia kolmelle keikalle. 28.9. Helsingissä on lämmittelijänä MR. Ovatko visual kei -keikat siirtyneet Gloriasta Circukseen. Helsingin Kuudennella linjalla tapahtuu. Esitys on 1970-luvulla perustetun bändin ensimmäinen keikka Suomessa kahdeksaan vuoteen. PETER HAYDEN. Jyväskylän Lutakossa ja 27.9. 27.9. 26.9. Tänään Helsingissä viliseekin virolaisia artisteja, kun yllä mainitun Defragen lisäksi RULERS OF DEEP (EST) esiintyy Lebonkissa. TEKSTI ANNA BROTKIN KUVA MARKUS PAAJALA. Turun Dynamossa. 27.9. Nyt on kova! ”Naispuolinen Motörhead” GIRLSCHOOL (GBR) esiintyy Helsingin Nosturissa BARBE-Q-BARBIESIN kanssa
Kerroitte naistenlehdessä joopaikasta. Indierock-lähettiläät BUILT TO SPILL (USA) ja DISCO DOOM (SUI) piipahtavat Helsingin Semifinalissa. Sellaista jalkojen alla. Palasin monta kertaa. Mitehtiin vuosina 2003–13 voin ollut osana sellaisnä ajattelin, että luojan ja toivon sydämeni pohta massaeuforiaa. Jo tuon viimeihemmin niitä hetkiä tarseksi jääneen levyn Tyjasta, ettei comebackiä joutui keikoillanne lukuitöt-räppianthem tuntui koskaan tule. Kauniit arvet ovat kestävämpiä kuin avomattomalta. Näin Vaikutitte ärsyttäviltä pissiksiltä, jotka Miran kasvot musikaalimainoksessa ratiolivat saaneet päähänsä, että kukkamekko kan kyljessä. cing Queen täytti hiestä ja kaatuneesta bisJori Sjöroosin pohjattomalta tuntuva säsestä sakean ilman. PMMP on Tarttuvaa mutta lopulta oli nolompaa nukkumassa pois. vaa mutta sykähdyttävää popmusiikkia. kin Idolsiin. Teitte monta hyvää levyä ja monta hyvää biisiä. (USA), MALICE IN WONDERLAND (NOR), STATES OF PANIC (GBR) ja LORD OF THE LOST (GER). Tanssittava biisi parisuhettä laulatte playbackinä. 4.10. Välttelin radiota. 4.–5.10. Ooh, itse U.D.O (GER) kunnioittaa maamme kamaraa läsnäolollaan. 5.10. haavat. Olin iloinen kun ”PMMP on ihana”. VIIKKO 40 (30.9.–6.10.) 30.9. Tajusin teidän olevan Suomen daan syvällä, menetetään toivo ja nähdään ABBA – jotain, mitä me kaikki osaisimme se jälleen. lopputekstissä. Anna ?Päivyri Syksyllä sattuu & tapahtuu Tapahtumatietoihin saattaa tulla muutoksia. 1.10. Lavalla venkoilevat PRIVATE LINE, CRYSTAL RAIN, LATEXXX TEENS (ITA), TOXICROSE (SWE), APOLLO’S CHILD (GBR), MURDER F.M. 30.9. He eivät voi kuunkään torilla 2000-luvun alussa. Alkamassa nella Päiväkotia liikuttumatta. 61-vuotiaan metallilegendan Udo Dirkschneiderin johtama bändi mekastaa Helsingin Tavastialla. Kitarat ulvovat ja miehet valittavat, kun A PLACE TO BURY STRANGERS (USA) ja KUUDES SILMÄ musisoivat Helsingin Tavastialla. TarttuSekoilulla tarkoitan tietysti keikkojanne. Majesteetillisten jäähyväisten haikeutta, ilmeisesti kaatanut juomaani tyrmäyssammuvia fanfaareja. Levyuutuuksia • Robin: Boom Kah • Joan Jett: Unvarnished • Soulfly: Savages • Moby: Innocents • Agnes Obel: Aventine • Of Montreal: Lousy with Sylvianbriar • Blitzen Trapper: VII • Anna Calvi: One Breath • Egotrippi: Pilvien alla maan päällä • Korn: Paradigm Shift. Oikeastaan meViimeinen kohtaamisemme oli hivenen nestyksenne voisi kiteyttää kolmeen sanaan: dramaattinen, juuri kuten merkittäviin ihSjöroos, sanat ja sekoilu. Justin Broadrickin yhtye tulee soittamaan Helsingin Tavastialle synkeitä säveliä JK FLESHIN (GBR) kera. Varhaisnuorten suursuosikki ROBIN juhlii Boom Kah -uutuusalbuminsa julkaisua perinteiseen rocktapaan muutaman Tavastian-keikan sarjalla. 5.–6.10. Minusta Lesoli jonkin sortin koko perheen tapahtuma. Niiden kautta oletmissuhteisiin kuuluukin. gaamisesta ja lapsiperheen arjesta. Hetken aikaa tuhahtene alla ja köhisitte jotain. Sellaista yhteisöllinen kokemus on jotain, mistä mutehtiin vuosina 2003–13 ja toivon sydämesiikissa on pohjimmiltaan kyse. 5.10. Aika oli ollut kypsä jo jonkin aikaa. Paulan nimi välkkyi joka toisen päällä seksistä laulaminen on jotenkin rohsuomalaisen levyn kansilehdessä ja elokuvan keaa. Danhen pystyy harva. laulaa vielä vuosikymmenten päästä. Niiden rakentama laista tehdään lopulta aika vähän. Se lin kädet puuskassa, muttuntui enteeltä. Hienon Alphaville-version laulajatar on tehnyt, tarkasta vaikka Rumbablogin cover-sarjasta. Entinen Marillion-laulaja FISH (GBR) saapuu esiintymään Helsingin Tavastialle. kein kyse. väkisin väännetyltä, pakolSitten punkia kuunteliselta biisiltä kohderyhmän leva ystäväni Juho huokaisi: hoilattavaksi. SelNiistä teidät tunnetaan. Tuntui, että koko senvellyslaari on antanut teille valtavan määhetkinen Turku oli ahtautunut tanssilattialle. Lauluntekijätaituri ANE BRUN (NOR) laulaa ja soittaa iloksemme Helsingin Circuksessa. Siikun illan viimeinen biisi alkoi soida. Sukupolveni nuorille naisille olette bestiksiä, isosiskoja – niitä siistejä serkkuRakkaudella, ja, jotka tekevät mitä tahtovat. Ja paljostahan siinä oli. Siitä, että joni pohjasta, ettei comebackiä koskaan tuku tuntuu elämää suuremmalta, sanoittale. sia. Olen harolette aikuistuneet. Siinä vaiheeskuulin, että lopetatte. Progeyleisö riemuitsee intohimoisesti. Myökiitos. Että helvetti-sanan käyttö on siistiä. Samoihin aikoihin deväkivallasta. Paula Vesalan sanoitukset välttäTe tanssitte Jorin kanssa kädet ilmassa, silvät suomenkielisten lyriikoiden sudenkuopat mät kiinni, ympyrää. LAZY BONEZ lämmittelee. laan Rusketusraitoja (2003). rän hittejä. vyn ennakkokuuntelussa Kino Engelin piPäädyin välttelemään teitä vuosikausiksi. meässä ja ajattelin, että ilmassa on lopun alVasta vuonna 2008 Ilosaarirockissa joku oli kua. MuisMyöhemmin joku tutan, kuinka maa tärisi hahti pettyneenä, että popmusiikkia. 5.10. Ajattelin, että olette se köyhemKesällä 2012 istuin Rakkaudesta-lepi versio Gimmelistä. RAKKAAT PAULA JA MIRA, Monien mielestä Kovemmat kädet Kohtasimme ensimmäisen kerran Hyvin(2005) on paras levynne. kiäidin tyttäriltä (2006) löytyvä Joku raja on Taivas oli harmaa ja olin vakuuttunut siitä, uranne kohokohta. Mihin Godflesh lopetti, siitä JESU (GBR) jatkoi. Olimme yhtä aikaa te sekä suomalaisen melodraaman että epävierekkäin Turun Dynamon tanssilattialla, suomalaisen riehakkuuden mestareita. Biisi oli raivosMutta sitten aloitte keskittyä omiin protuttava, ja pian se tunki korviini monestakin jekteihinne. Alkoi tuntua, ettei kahdesta Myöhemmin kuulin teidän liittyvän jotenihmisestä voi riittää niin moneen paikkaan. Valinta sijoittaa se levyn enkuulin pikkutyttöjen hoilaavan koulumatkalsimmäiseksi tekee siitä vielä paremman. ja luovat kieltä, joka on kuin uusi ja samalKotimatkalla baarista mietin hetken symla juuri se kalevalaisen kankea. ta sykähdyttävää olla tanssimatta. Olette sukusa oli pakko ottaa selvää, mistä tässä on oipolvikokemus, eikä sellainen kestä ikuisesti. Istuitte itse kuutippoja, koska löysin itseni keikalmeessa takarivissä villapaitojentanne. Teksteissä uiboliikkaa. Helsingin Gloriassa juhlitaan TRASH FESTIN merkeissä. Melko onnistuneen paluun indiepopin eturiviin tehnyt EDITORS (GBR) esiintyy Helsingin Circuksessa
”No kaikki, senkin tolvana. Siitä on kasvanut todella iso bändi. Dren ja Black Sabbathin musiikista punk-runoilija John Cooper Clarken teksteihin. Dre ja pottakampaus ARCTIC MONKEYS on kulkenut pitkän matkan Myspacesta Glastonburyn pääesiintyjäksi.Viidennelle levylleen AM:lle brittibändi on ammentanut vaikutteita aina Dr. ”Tunnen ilmiön, mutta emme koskaan ajattele fanien toiveita mennessämme studioon”, Cook toteaa. Useimmiten musiikkimedian ammattilaisten ja muun yleisön mielipiteet eivät ole kohdanneet. Ne muodostivat lopulta yli 360 000 kappaletta ensimmäisellä viikolla myyneen Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not -debyyttialbumin (2006) selkärangan. Suuri yleisö ei ole koskaan päässyt yli bändin kahden ensimmäisen julkaisun tarkkanäköisestä realismista ja tanssittavista kappaleista. Vuonna 2012 yhtye esiintyi Lontoon olympialaisten avajaisissa. Bändin laulajasta Alex Turnerista on tullut losangelesilainen tähti, joka valittiin NME:n yleisöäänestyksessä neljän suurimman rock-ikonin joukkoon lehden olemassaolon ajalta. ”Jos tekisimme niin, jäisimme taiteellisesti jumiin.” Arctic Monkeysin tuore viides albumi on. Olimme vain 18–19-vuotiaita, kun aloitimme.” Cookin ja kumppaneiden levytysuraa on seurattu saarivaltion musiikkilehdistössä suurennuslasin kanssa. JOONAS KUISMA ARCTIC MONKEYSISTA on muodostunut yhden ajanjakson symboli. Kriitikot esimerkiksi pitivät Arctic Monkeysin kolmannesta albumista Humbugista (2009), mutta fanit eivät. Se oli ensimmäisiä ”internet-bändejä” ja nousi kuuluisuuteen Myspace-profiiliinsa ladattujen biisien avulla. Äänestyksen voitti John Lennon. Vuonna 2013 se oli Glastonburyn pääartisti. Arctic Monkeysin kitaristi Jamie Cook kuvaa mennyttä seuraavasti: ”Ai mikä elämässäni on muuttunut viimei- sen seitsemän vuoden aikana?”, hän kysyy väsyneenä huonon puhelinyhteyden päästä paksulla aksentillaan. Seitsemän vuotta myöhemmin Myspace on henkitoreissaan, Arctic Monkeys ei. Samalla yhtye haluaa saada ihmiset tanssimaan kappaleittensa tahtiin. SYYSKUU Dr
Tampereen Klubi, 10.10. 11.–12.10. Jyväskylän Ilokivessä järjestettävä Höstfest. Jyväskylän Lutakko, 10.10. 11.–12.10. Turun Dynamo, 9.10. Näiden lisäksi paikalla on pitkä litania suomalaisia bändejä. JOE BONAMASSAN (USA) viimevuotinen keikka Helsingin Finlandia-talolla taisi olla menestys, kun tällä kertaa artisti esiintyy Hartwall-areenalla. • www.arcticmonkeys.com 10.–12.10. Se on lainattu r&b:stä, jota yhtye kutsuu ”ex-tyttöystävämusaksi”. ”Olemme ehdottomasti tuoneet seksin takaisin tekemisiimme”, Cook kihertää. VIIKKO 41 (7.–13.10.) 7.10. Riihimäen Papillon ja 12.10. 13.10. Pysähtymispaikkoja ovat 8.10. Hyvä! 9.–12.10. Helsingin Korjaamo ja 11.10. TOKELA & JANNE HAAVISTO -kokoonpano aloittaa illan. Tampereen YO-talo ja 12.10. Nuorgam-verkkomedian väki hoitaa dj-velvoitteet. Jyväskylän Höstfestissä esiintyvät yllä mainitun Damo Suzukin lisäksi myös muun muassa PEKKO KÄPPI, COLOR DOLOR, JOOSE KESKITALO, PANSSARIJUNA, DEATH BY SNOO SNOO, HOPEAJÄRVI ja RADIOPUHELIMET. ”Alex ei varmasti ole sanonut noin”, hän nauraa. Dren 2001-levyn (1999) biitit Black Sabbathin hard rock -riffien kanssa. Tampereen Vastavirta, 11.10. Turner on myös kuvaillut AM-levyn sointia ”Dr. ”Se on turhaan unohtunut meiltä Dancing Shoes -kappaleen (2006) jälkeen.” Soinnillisesti Arctic Monkeys on luonut AM:llä oudon hybridin. ?Päivyri Arctic Monkeys vasemmalta oikealle: Alex Turner, Nick O'Malley, Jamie Cook, Matt Helders Syksyllä sattuu & tapahtuu Tapahtumatietoihin saattaa tulla muutoksia. Kauko Röyhkän ja Nartun kanssa viime aikoina kiireisenä pysynyt TOMMI VIKSTEN tarjoaa tulitukea countryrockari TED RUSSELL KAMPILLE (USA) Helsingin Tavastialla. Dre -biitiksi, jolle on leikattu Ike Turnerin pottakampaus ja joka laukkaa aavikolla Stratocasterin kanssa”. Helsingin PRKL Club. Chillwave-edelläkävijä Ernest Greene alias WASHED OUT (USA) esiintyy AMATEUR BESTIN (GBR) kera Helsingin Tavastialla. Seksi on kantava teema myös bändin viimeaikaisilla musiikkivideoilla. Tapahtumapaikkoja ovat 10.10. ”Ex-tyttöystävämusiikilla tarkoitamme sitä, että vaikka olemme tehneet ehkä raskaimman albumimme, pyrimme kuitenkin saamaan tytöt tanssimaan”, Cook valottaa. ”Okei, ehkä hän sanoi niin. 9.10. Cook ei usko tätä. Levyuutuuksia: • Miley Cyrus: Bangerz • Lissie: Back to Forever • Gary Numan: Splinter • Oranssi Pazuzu: Valonielu • Pearl Jam: Lightning Bolt. Muun muassa Rumban päätoimittajan suuri idoli DJ SHADOW (USA) konsertoi Helsingin Circuksessa. 9.10. Nimen idea on peräisin Velvet Undergroundin VU:sta (1985), mutta nimi sisältää myös eksistentialistisen toteamuksen ja viittauksen aamuyöhon. GALLILEOUS (POL) kiertää Suomea OXIST-orkesterin kera. Doom metalia Itä-Euroopasta, kuinka hauskaa. Albumilla vieraileva Queens of the Stone Age -pomo Josh Homme onkin kutsunut sitä ”cooliksi, seksikkääksi pikkutuntien albumiksi”. Siitä on kulunut vuosi, kun UFOMAMMUT (ITA) kiersi edellisen kerran Suomea, ja nyt bändi palaa rikospaikalle neljän keikan rundille. nimeltään AM. Jopas jotain. Lue Internetistä. Tähän keitokseen on vielä lisätty koukkuista falsettitaustalaulua. Konserttipaikkoja ovat 9.10. Itse asiassa se on helvetin hyvä määritelmä.” AM arvioitiin edellisessä numerossa. Krautrocklegenda Canissa 1970-luvulla laulanut DAMO SUZUKI (JPN) kiertää NETWORK -konseptinsa kanssa Suomea. Oulun Nuclear Nightclub. Helsingin Nosturissa järjestettävässä METALHEIM FESTIVALISSA soittaa sellaisia metallisteja kuin TWILIGHT OF THE GODS (IRL/SWE/NOR/GBR), THYRFING (SWE), EINHERJER (NOR), EREB ALTOR (SWE) ja MILKING THE GOATMACHINE (GER). 8.–11.10. Helsingin Kuudes linja, 11.10. Levyn päättävä I Wanna Be Yours, joka on sävelletty John Cooper Clarke -runo, suorastaan manifestoi Hommen eroottissävyistä näkemystä. Se on naittanut bändin vanhan suosikin, Dr. Onhan
”Yritimme tehdä semmin ja kiersimme sikko ja kulauttaa hörpyn. Sellaista se olemme oppineet läkIllemmalla McCarthy esiintyy Hockenhon Kapranosin ja Mclevynteko on.” symme”, McCarthy saheimin kilparadalla, jolla yleensä kuullaan Carthyn lisäksi kuuluvat – Nick McCarthy noo ja lisää: Formula 1 -autojen ulinaa. ”Siinä oli kaikenlaisia juttuja ja kuljimme moneen umpikujaan, mutta sellaista se silloin oli. Yhtye vastaa itse myös tuottanssilattioita täyttämään.Vähältä piti, ettei yhtye hajonnut. Runsas vuosi sitten Franz Ferdinand ryhtyi valmistelemaan neljättä albumiaan Right Thoughts Right Words Right Action, jolta julkaistiin kuluneen kesän aikana Right Action- ja Love Illumination -singlet. tamisesta. sa, ennen kuin jatkaa puhelua tervehdystä lakuva Alex Kapranos oli valmis ”En tiedä vielä, sillä aloipidemmälle. Tuoretta materiaalia on kuultu konserteissa viime vuodesta lähtien, mutta muuten levytyksestä ei hiiskuttu julkisuuteen. Uusiutumista tavoitellut yhtye halusi levyttää Brian Higginsin menestyksekkään Xenomania-tuottajatiimin kanssa, mutta yhteistyö ei toiminut. Keulun suhteen. Ehkä löysimme nyt paremman tavan työskennellä”, McCarthy sanoo. Down ja Nine Inch Nails. kokoonpanossaan, jovitut niistä. Olimme olleet kahdeksan vuotRight Thoughts, Right Words, Right Action puitu kokoonpanon kommunikaatio-onta kimpassa, joten halusimme välillä tehdä arvioitiin viime numerossa. SYYSKUU Sapattivapaansa aikana McCarthy julkaisi Box Codax -sivuprojektinsa toisen albumin (Hellabuster, 2011) sekä perusti The Nice Nice Boys -bändin The Smiths -kitaristin Johnny Marrin ja Franz Ferdinandin entisen rumputeknikon Andy Knowlesin kanssa. hajottamaan bändinsä, ja hän timme kiertämisen juu”Kun nyt kerran Saksassa ollaan, niin vaikutti viihtyvän paremmin ri uudestaan. NICK MCCARTHY avaa oluenmestyminen ollut lainkaan varmaa. On parempi ensin tehdä ja puhua vasta sitten kun on valmista. seen, vakuuttaa McCarthy: Täytyy yrittää hillitä häntä.” Ennen kaljapullon korkkaamista ei yh”Edellisen albumin tiimoilta kiersimtyeestä kuultu vuosiin juuri mitään. Franz Ferdibasisti Robert Hardy ja ”Tosin keikkamyyjämnandin lisäksi Rock’n’Heim-festivaalin rumpali Paul Thomson. Laulaja Kapranos tokaisi brittilehdistön uteluihin, etteivät he aio puhua tekemisistään etukäteen, koska edellisalbumi ”pilattiin paskapuheilla” jo ennen sen julkaisua. Sellaista se levynteko on.” Onko menneistä opittu myös keikkaiPOKS. Kyse ei ole siitä, että olisimme halunneet pitää uuden levyn salassa. gelmia levynteon aikana, eikä seuraajan iljotakin muuta.” • www.franzferdinand.com Ulos umpikujasta. Uusi levy on kuitenasioita, jotka eivät liikaa, mutta sitä ha”Itse asiassa tämä ei maistu kovin hykin kaupoissa ja yhtye luaa soittaa eri puolilla toimineetkaan, mutta vältä”, hän sanoo ja räkättää hyväntuuliedelleen alkuperäisessä maailmaa. Levy nauhoitettiin Kapranosin ja McCarthyn omissa studioissa Lontoossa ja Skotlantilaisyhtye FRANZ FERDINAND palaa tauon jälkeen Glasgow’ssa. Läksyt lienee opittu, sillä profiili on sen jälkeen pysynyt matalana. Teimme ehse kuuluu asiaan”, sanoo kitaraa ja kosketruokakolumnistina ja -kirkä pienen virheen aikaitimia Franz Ferdinandissa soittava muujailijana. Toivon, että sesti. ”Paskajuttuja oli paljon nytkin, mutta ei niistä kukaan muu tiedä mitään.YritimMARKO YLITALO me tehdä asioita, jotka eivät toimineetkaan, mutta vitut niistä. Edellime kaksi vuotta, jonka jälkeen olimme vänen albumi Tonight: Franz Ferdinand julsyneitä emmekä voineet sietää toistemme kaistiin jo vuonna 2009. me on hyvin innokas lähettepääesiintyjiksi buukattiin System of a Tauko tosin tuli tarpeelemään meitä ympäri maapalloa. Jälkeenpäin on seuraa. Kitaristi Nick McCarthy kertoo, mikä heitä riivasi
Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään . LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ WALLO klo 23-04 Vapaa pääsy! www.barloose.com to 26.9. 6 € ikärajat: Pe k-22 / la k-24 keikat k-18 stePa & are tuoMas kauHanen la 5.10. ALK. ALK. Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös R-kioskeilta kautta maan . Aukioloajat: ma–ti klo 16–02, ke–la klo 16–04 ja su 18–04. ALK. 11,50 PELLE MILJOONA UNITED KE 2.10. 23,50/25 € URHO KEKKOSEN KATU 4-6, HELSINKI K-18 TO 17.10. LISKOJEN YÖ: TATUOINTITAIDETTA JA UUTTA MUSIIKKIA. THE MUTANTS, THE COUNTRY DARK 7/9€ (E) + DJ HRA MEZOLA klo 23-04 4€ LA 12.10. HALTI, UMEO 6€ PE 11.10. Toimipisteet 14 kaupungissa. Ke-su iltoina 2 € eteispalvelumaksu. 10 € SU 22.9. 19,50/20 € TO 10.10. THE RECIPES, BYE MANDU, LIQUI FUZZ 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ (E) Ennakkoliput www.tiketti.fi Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut. Pe 20.9. Annankatu 21, 00100 Helsinki K-22 MiXXed Presents oMid 16b ke 25.9. 15,50/16 € VUOKKO HOVATTA PIKKU KUKKA Verkkokauppa avoinna 24/7 . ALK. 8 € KAUKO RÖYHKÄ & NARTTU KE 23.10. 24,50/25 € BOMBINO (NE) FAARAO PIRTTIKANGAS PE 25.10. 21,50/22 € TO 24.10. 6 € siCi & tHe boogie brotHers la 21.9. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ WALLO klo 23-04 Vapaa pääsy ke 2.10. PINTANDWEFALL 6/8€ (E) + LOOSER-KLUBI: DJ´S NOORA KOBAIN & NATASHA NEVERMIND klo 23-04 4€ SU 06.10. TOMMI VIKSTEN, TOKELA & JANNE HAAVISTO JONNA TERVOMAA TED RUSSELL KAMP (USA) PE 8.11. 1,50 – 3,50 € / lippu . ALK. JAAKKO & JAY -LEVYJULKKARIT 6/8€ (E) + BIFF! BANG! POW! FEAT. 13,50/14 € ED HARCOURT (UK) PE 4.10. 8 € avoinna: ke-la 16-04 Pe 4.10. DJ´S SÄRMÄ & JR SOUL klo 23-04 4€ LA 05.10. 37/38 € THE FABULOUS THUNDERBIRDS KATSO KAIKKI KEIKAT Yrjönkatu 24 Helsinki MiXXed Presents rulers of deeP (ee) Club Paradise KE 09.10. 30/31 € CHARLES BRADLEY AND HIS EXTRAORDINAIRES (USA) MATTI JOHANNES KOIVU PIMEYS TAVASTIAKLUBI.FI www.lebonk.fi TO 26.9. ALK. LOOSEN HC-ILTAMAT #2: RATFACE, NOTHING MORE TO EAT, THE LOWEST 6€ + DJ HRA MEZOLA klo 23-04 3€ PE 27.9. 16,50/17 € ELONKERJUU SU 3.11. WIZARD OF LOOSE - ROCKHENKINEN TIETOVISA klo 18.30-21 Vapaa pääsy! + LORD VICAR, MANSION, EARTHBOUND MACHINE 10/12€ (E) + DJ MORTTI klo 23-04 TI 08.10. NAUSKAN ROCKVALOKUVANÄYTTELYN AVAJAISET Vapaa pääsy! Paul oXleY’s unit TO 26.9. Palvelumaksu alk. 10 € TO 10.10. ALK. ALK. DJ JOHN WAYNE & FRIENDS 4€ LA 28.9. REPTILE YOUTH (DK), CONSTABLES 6/8€ (E) + DJ MIKA JÄRVINEN klo 23-04 3€ LA 21.9. ALK. AAVIKKO, KIVESKIVES 10/12€ (E) SU 13.10. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ WALLO klo 23-04 Vapaa pääsy! KE 02.10. Postimaksu: Kotimaa 7 € / lähetys | muut EU-maat 10 € / lähetys | muut maat 25 € / lähetys. NARVA FALLS, TBA 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ TULOSSA SYKSYLLÄ uusi Perjantai aina Perjantaisin klo 23 alkaen liPut 6 € Pe 27.9. NOK NOK, AURINKOKETTU, ÄLYVARKAAT 6€ + DJ MORTTI klo 23-04 3€ PE 04.10. ALK. 10 € Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22 (yksi bändi). ENN. SAMETTIKLUBI - OPEN STAGE 18.30-22.00 1€ la 28.9. knuCklebone osCar kings of MoonsHine KE 25.9. 19,50/20 € KE 9.10. ALK. 14,50/15 € CREMATORIUM (RU) FEAT. 5 € KE 16.10. TUOMAS HENRIKIN JEESUKSEN KRISTUKSEN BÄNDI, LOPUN AJAN MIES 7/9€ (E) + GRANDE ROCK feat. 5 € toinen kadunPoika PE 20.9. LIVE: WOLVER 10/12€ (E) + BIG SHAKE with Sampsa Vilhunen, Vesa Yli-Pelkonen & Special guest DJ Tiny Tim klo 23-04 4€ euroCraCk (julMa Henri & rPk) KE 25.9. ALK. 8 € ke 9.10. 32/33 € FISH (UK) LA 5.10. 8 € loost koos to 10.10. NAAMARAJA, TBA 6€ + DJ´S NOORA KOBAIN & NATASHIA NEVERMIND klo 23-04 3€ TO 03.10. 1993 CLUB: TERVEET KÄDET, TERVEYSKESKUS 7/9€ (E) + TANSSI TAI KUOLE VOL.4 klo 23-04 4€ SU 29.9. ALK
Ilmeisesti vastaus on tyydyttävä, koska hänen hermostumisensa laantuu yhtä nopeasti kuin nousikin.. Hän itse muutti taloon huhtikuussa. Markkulan haastattelupaikka on yhtäaikaa koti, studio ja mummola. SYYSKUU Voodoota Kanta-Hämeessä DEATH HAWKSIN keskushahmo TEEMU MARKKULA kutsui Rumban edustajat kotiinsa rupattelemaan yhtyeen uudesta levystä. Kenties joku kynttilänjalkana käytettävä pääkallo, mutta varmaan sellainenkin on johonkin kaappiin piilotettu. Tietysti. ”Neljä sukupolvea äitini puolen sukua on asunut täällä”, Markkula kertoo. Mitä muutakaan mystiikkaa ja rock’n’rollia arvostavan Teemu Markkulan olohuoneessa voisi olla. ”Miksi minulle ei ole kerrottu tästä?” Markkula tivaa toiselta osapuolelta. Muusikon voisi erehdyksessä luokitella paatuneeksi maailmanparantajahipiksi, mutta raukean olemuksen takana on skarppi bändijohtaja, joka osaa pitää puolensa. Muusikko muutti asunnon nopeasti mieleisekseen: yläkerran makuuhuoneet on muutettu äänitystiloiksi, ja Death Hawksin nimetön uusi albumi miksattiin ja osittain äänitettiin kotioloissa. Markkula asuu Kanta-Hämeen syrjäseuduilla sijaitsevassa omakotitalossa, jonka pihanurmikko on siistiksi leikattu ja pihan omenapuut hyvinvoivia. Artikkeli aloittaa haastattelusarjan, jossa keskustellaan artistien kanssa näille läheisessä ympäristössä. Kohtelias ja vieraanvarainen Markkula on ristiriitainen kaveri. Death Hawks on lähdössä keikalle Lahden Torveen Räjäyttäjien lämmittelijäksi, ja kun kesken haastattelua käydyssä puhelinkeskustelussa ilmenee, että illan aikataulu on muuttunut, Markkulan äänensävy terävöityy. Historiaa henkivä talo on Markkulan isoäidin entinen asuinsija. TEKSTI SAKU SCHILDT KUVAT JULIUS TÖYRYLÄ OLOHUONEEN PÖYDÄLLÄ on vierekkäin 1800-luvulla painettu Raamattu ja Cisse Häkkisen elämäkerta
esiintyi metallifestareilla Seremonian riveissä, Uuden albumin seitsemästä kappaleesta neljä lauantaiksi piti kiirehtiä Hämeenlinnan Ämyon hänen alulle panemaansa, ja yhden hän ideoi rockiin äänimieheksi ja sunnuntaina oli Death yhdessä Heikkisen kanssa. Viime kesän Tuska-festivaali kunen idea, tehkää te tähän jotain”, Markkula sanoo. Kun Death & Decay oli kuolemaa lut muun muassa Kauko Röyhkäsittelevä teemalevy, millainen takän ja Samae Koskisen levyilrina uuteen albumiin liittyy. On fantasioitu ensimmäisellä levyllä. RADIOPUHELIMET, SATELLITE STORIES, THE SCENES ja TUOMAS HENRIKIN JEESUKSEN KRISTUKSEN BÄNDI. 18.10. Kosketinsoittaja-saksoSanoitukset ovat edelleen Markkulan tekefonisti Tenho Mattila on tosin vierailmiä. 19.10. hauskaa.” Kaiken kaikkiaan uusi levy on paljon debyyttiä Death Hawks oli alun perin nimeltään Teemeditatiivisempi, kuin spirituaalimeininkiä. siellä esiintyvät BLACK LIZARD ja THE BLANKO sekä 19.10. lä, ja lisäksi Mattila sekä De”Nyt on menty tavallaan ”Nyt on menty ath Hawks -rumpali Miika kuoleman yli, jollain tasolla tavallaan kuoleman ”Mane” Heikkinen tekevät tuonpuoleiseen. Hotelli Ilveksen yökerhossa saa puolestaan jorata Lost in Musicin aikaan Rähinä-hiphopin tahtiin. 17.10. VIIKKO 42 (14.–20.10.) 16.–19.10. Samu Markkula & Death Hawks. EURO CRACK, HUSKY RESCUE ja K-X-P. 17.10. 18.–19.10. Levyllä kahtena eri Hawksin vuoro soittaa Tuskassa. sioitu vielä enemmän kuin ”Kyllä humpalla eläipuoleiseen. 19.10. Lähestymistapa on ollut sittemmin bändikeskeisempi. Jos pop-hissuttelu alkaa vaivata mieltä, voi Lost in Music -taivaltaja kulkea Jack the Roosteriin. Tampereen kaupunkifestivaali tarjoaa kosolti muitakin jänniä klubikeikkoja. On fantayli, jollain tasolla tuonhumppakeikkoja. Että tässä olisi tällaikysytty kaveri. Hänestä on tullut parissa vuodessa vyllä pallon herkemmin muille. ”We break your neck, you shake your ass”, uhoaa NALE (SWE) Facebook-sivuillaan. Helsingissä SUPERMASSIVE-syysfestari kokeilee, miten asukkaita kiinnostaa vaihtoehtomusiikki pimeään vuodenaikaan. 17.–19.10. vastaa hyvin miehen menoa: perjantaina hän Markkula on silti edelleen keskeisin säveltäjä. Lavalla vuorottelevat BRÄDI, ELASTINEN, SPEKTI, TIMO PIENI HUIJAUS ja UNIIKKI. Gay Pride -juhon synkempää itsetutkiskelua, lassa olemme soittaneet nyt neljänä vuohi tietenkin viittaa saatanaan. Death Hawks -albumi arvioitiin edellisessä numerossa. Esimerkiksi YO-talolla huuruilevat 17.10. Entisten Kyuss-herrojen bändi VISTA CHINO tekee kolmen keikan Suomen-kiertueen. Helsingin Nosturissa. LOST IN MUSIC houkuttelee seikkailemaan Tampereen Yöhön. Kiihkeää meininkiä. yhden bändin miehiä. Nimi typistetnotaan nyt, että tämä on eräänlainen kosminen tiin jo ennen viime vuonna ilmestyneen Death voodoo-matka.” & Decay -albumin julkaisua. Jyväskylän Lutakossa ja 20.10. 19.10. Levyuutuuksia: • Pelican: Forever Becoming •• Sepultura: The Mediator •• Motörhead: Aftershock. Turun Klubilla, 19.10. 18.–20.10. Vasta kuusikymppisenä breikannut soul-taitaja CHARLES BRADLEY (USA) saapuu Helsingin Tavastialle konsertoimaan EXTRAORDINAIRES -yhtyeensä kanssa. Raskaampaa rockia esittävät. Siellä on aina ollut folkballadi eräästä unenomaisesta kuvitelmasta. ?Päivyri Syksyllä sattuu & tapahtuu Tapahtumatietoihin saattaa tulla muutoksia. Olosuhteiden pakosta Kyuss Lives -nimen pudottanut yhtye konsertoi 18.10. vuonna putkeen, vaikka päädyimme pesBlind Daughter of Death on eräänlainen tiin alun perin vahingossa. Nyt nämä hurjat tulevat Helsingin On the Rocksiin soittamaan. versiona kuultava teemabiisi Cain Go Home on Death Hawksin muut jäsenet ovat enemmän basisti Riku Pirttiniemen käsialaa. Esiintyjälistalla ovat muun muassa CIRCLE, ARKTAU EOS, RADIOPUHELIMET, DEAN BLUNT (GBR) ja EYVIND KANG & JESSICA KENNEY (USA). Siellä RATFACE, HATEFORM ja DEATHCHAIN rankaisevat tamperelaisia. Kaupungin sydämessä Pakkahuoneella esiintyvät muun muassa ANSSI KELA, JONNA TERVOMAA, OLAVI UUSIVIRTA, JUKKA POIKA, JVG, GRACIAS & THE GLOBE BAND ja KRISTA SIEGFRIDS. Ei saamaton mies pääsisikään Markkulan ”Kyllä minä koin sen niin, että heitin uudella leasemaan. Doom metalin suuriin nimiin nostetun Warningin jälkimainingeissa perustettu 40 WATT SUN (GBR) esiintyy BETRAYAL AT BESPININ kera Helsingin Savoy-teatterissa. New si paljon paremmin kuin Orleansin voodoo-perinne vielä enemmän kuin enrockilla”, Markkulan luona on ollut yksi albumin mosimmäisellä levyllä.” keikkareissua odottava Heiknista vaikutteista”, Markku– Teemu Markkula kinen sanoo ja jatkaa: la sanoo ja jatkaa: ”Keikkailemme kuitenkin ”Biiseistä Grim-Eyed Goat harvakseltaan
”Onhan se nyt ihan paska bändi. Acceptia ja Judas Priestiä arvostava Battle Beast on nykyään kuumaa kamaa Euroopassa asti. SAKU SCHILDT A venged Sevenfoldin Hail to the King saattaa hyvin olla vuoden 2013 suurin metallijulkaisu. Samoin joku Trivium. Mutta hän on tottunut moisiin puheisiin.. NOUSUSSA SYYSKUU Hengästyttävää raippaamista SPEEDTRAP on perinteisen speed metalin ja NWOBHM:n asialla. Sellaista on heavy metal 2010-luvulla – eikä tämä miellytä esimerkiksi Speedtrapin kitaristia Ville Valavuota. Vähän huolettaa, mitä sitten tapahtuu, kun Judas Priest, Iron Maiden, Motörhead ja sellaiset lopettavat. Tämän numeron toisessa artikkelissa haastateltava thrash-bändi Lost Society pääsi heti ensilevynsä myötä Tuskan päälavalle. Menneisyyteen katsominen kannattaa. Kuten kukaan artisti, Ville Valavuokaan ei haluaisi tulla lokeroiduksi osaksi jotain trendiä. Bändi järkeilee, että jonkun on soitettava hyvääkin musiikkia, kun modernista metallista on tullut niin kamalaa soopaa. Heavy metal on erikoinen ilmiö. ”2000-luvun alussa metalliin tuli joitain uusia juttua, joita minusta ei olisi tarvittu yhtään. On aika surullista, mihin suuntaan valtavirtametalli on mennyt”, hän sanoo. Joukon jatkoksi ilmaantuu nyt Speedtrap, jonka adrenaliinipiikin tavoin vaikuttava heavyrock on kuin suoraan 1980-luvun alkuvuosilta. Mitä tulee tilalle?” Tässä vaiheessa lienee hyvä huomauttaa, ettei Valavuo ole 1980-luvulla nuoruuttaan elänyt kaljuuntuva heavyveteraani vaan 25-vuotias muusikko, jonka bän- di julkaisi juuri ensimmäisen levynsä. Alun perin se oli konservatiivisia vanhempia järkyttämään räätälöity kapinaliike, mutta nykyään nuoren polven metallipäät vannovat vanhempiensa suosikkibändien nimeen
Diamond Head tuntuu olevan rikollisen aliarvostettu bändi, vaikka alan miehet varmasti ymmärtävät tämän mestariteoksen päälle.” S. Hän oli 42-vuotias. Se on myös hyvä tribuutti Ezy speedtrap.bandcamp. Valavuo ei silti muistele reissua pelkästään Not for Wimps -lausahduksen, ja lämmöllä. Ehdoton speed metal -helmi!” hategodin rumpalin Joey LaCazen uutisoitiin menehtyZeke: Death Alley (2001) neen hengityselinten vajaatoimintaan. Ratkaisu vaatii soittajilta paljon, kun nykyaikaista studiokutus on aina sama: käynnissä ollut keskustelu katkeaa ja kuskia myöten kaikki ilmarummuttavat tai -kitaa yleisöä rikollisen hinkkausta voi tehdä normaalia vähemmän. laisia bändejä ja kojuja, tye ammentaa vahvasti speed meta”Esimerjoissa myytiin kaikenlaisMistä kyse. kin levyn, mutta kyllä Death Alley on hardcorepunkin ja naurettavan yliampuvan rockkitaroinnin yhdistämityisen ilahduttava Bändi esimerkiksi tuotti vakuuttavan Powerdose-albuminsa sessä edelleen ylittämätön teos. Samoja juttuja on meidänkin musNiinhän perussuomalaisten ta›SANOTTUA assamme”, Valavuo sanoo. Jokainen jäsen taitaa osata lp:n ulkoa, ja jossain vaiheessa palvominen meni niin pitkälle, että suunniteltiin koko albumin soittamista keikalla. se oli alkanut elää omaa elämään›KUUNTELE ”Jäi paska maku suuhun, kun siellä oli Goatmoonin sä. linjaan vaikuttaneita teoksia. -coverin kautta Valavuo sanoo. Yhdellä oli silmä soundimaailma, tinkimätön biisimateriaali ja mielettömän kiihkeä laulu luovat vertaansa vailla olevan kokomustana, toinen oli sammunut ja kaikki tämä ennen naisuuden. Muista alan ”Siinä kerrotaan jonkun hah• Miika Keränen bändeistä Valavuo painottaa erityisesti kaksi levyä vuosina mon idolisoimisesta ja siitä, mi(rummut) 1986–87 julkaisseen Blood Moneyn vaikutusta. Mistään soitintrap on otettu hyvin vastaan vieraskentilläkin. hakkaraisia ja se on jengin oma lee Death Race 2000 Itse olisin nostanut sieltä esille vaikka Savage Gracen ja vika, kun ovat äänestäneet niitä.” -elokuvan mittasuhteita, yhtyeen soitto on käOmenin. Ilmeisesti useampi soittaja on vain kyllästynyt moderniin metalliin, ja kun nykypäivän yhtyeistä kaivaudutaan syvemmälle, 1980-luvun kovat bändit tulevat nopeasti vastaan.” rille uudestaan”, hän sanoo. seillä on jopa poliittisia ulottuvuukAirissa oli äärioikeistoYhsia. Viime aikoina on sitten ollut vertailua vaikka Rangeriin ja Lost Societyyn”, Valavuo luettelee. Joillakin biita. Vuonna 2010 bändi esiintyi äärimetalliin erisiihen piti pistää”, Valavuo kertoo. kemisen riemu.” – Mervi Vuorela, koistuneessa Hammer Open Airissa, ja sielläkin keikka ”Joku oli aikaisemmin tokaissut HS Nyt-liite sujui hyvin. Zekeltä olisi voinut valita jonkin muunpeedtrap on eri”200-prosenttisen tosissaan”. Silloin oli esimerkiksi Cast Iron -niminen suomalainen bändi, joka soitti Running Wildin kaltaista kamaa. Albumi kuulostaa joka kerta yhtä tuoreelta ja energiseltä kuin ensikuulemalla. Kukaan meistä ei ole kussut keikkaa kännin vuoksi.” kästään levyn avausbiisi Metalyzed saa ihmisen juokLiekö sattumaa, mutta pian haastattelun jälkeen Eyesemaan tiiliseinän läpi. pauksessa kävi. S peedtrapin musiikki on kiihkeätempoista ja vimmaista roiskimista – kuin räätälöityä kaljankittaamisen taustamusiikiksi. Yhtye esi”Meillä oli takakannessa tyhpornosta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan Pomerkiksi kiersi alkuvuodesta Rotten Soundin lämmittejä paikka, ja kun kansien painowerdosen kantavana lijänä, ja Valavuon mukaan grindcore-yleisö otti heidät deadline alkoi tulla vastaan, jotain voimana on hillitön teomakseen. Blood Money jäänee unohduksiin monien keikkaa. Hälläväliä-rockretkuetta toivovat joutuvat kuitenkin pettymään, sillä Speedtrap on lavan ulkopuolella melko rauhallinen tapaus. kasta. ”En nyt kuitenkaan tiedä, onko tässä mitään kummempaa trendiä. Lightning to the Nations on ehdottomasti yksi niistä levyistä, joiden pariin tulee palattua tasaisin väliajoin. Mistä se juontuu. • Ville Valavuo (kitara) – sen avulla Valavuokin tutustui yhtyeeseen. sittämättömän tiukkaa, Metallicalle, jonka taso on laskenut ensilevystä asti.” Noin reteä iskulause kaipaa seltarttuvaa ja nyanssiriValavuo on valikoiva musiikkimaussaan, mutta Speed- ventämistä. taroivat, puivat nyrkkiä, hokevat jokaisen biisin kovia vähälle huomiJopa laulaja Jori Sara-ahon sanoitukset laineja ja huomauttavat, että Mountain Manin kertoolle jääneisovat muuta kuin sellaista heavykliseiden säkeessä lauletaan oikeasti ’I’m a Megaman!’. Kitaristi mainitsee esimerkkinä Eyehategodin, jota Blood Money: Red, Raw and Bleeding (1986) ”Diamond Headin esikoisen rinnalla Blood Moneyn hänen toinen yhtyeensä Death Toll 80k lämmitteli viiunholaan jäänyt debyytti on tärkeimpiä Speedtrapin me kesänä Belgiassa. Mutta Iron Maile Cryn voi ta hakaristikamaa. Hyökkäävä ja raaka ”Olihan ne aika kärähtäneitä äijiä. leista ja perussuo• Jori Sara-aho (laulu) • Markus Hietamies Brittiläinen Diamond Head on useimmille malaisten voitosta”, (basso) tuttu lähinnä Metallican Am I Evil. Mutta ehkä niilläkin olisi käynyt samoin kuin Mutta hei: ”Not for Wimps”. Sellaiseen verrattuna Speedtrap ottaa aika iisismuiden Ebony Records -helmien tapaan, vaikka jo pelti. ten kansaa voi kusettaa pistä›KEIKAT ”Niillä oli vauhtia kuin hardcoressa, mutta riffit ja mällä kunnon show pystyyn. – laulu olivat heavyä. Tämä on kuunneltu tapaus, koska oritse, ja levy taltioitiin vanhan tavan mukaisesti analogilaitteiluseimmilla keikkareissuilla vähintään kerran, ja vaikesteri muistutla. com kaltaisia äärioikeistolaisia bändejä ja kojuja, joissa myyMeat -bändille, joka julkaisi vuontiin kaikenlaista hakaristikamaa. En ole menossa festana 1984 samannimisen levyn.” ”Speedtrapin alkuaikojen tärkein levy. lista ja alkuaikojen NWOBHM-bänkiksi Battdien tuotannosta. ”On ollut joitain varoittavia tapauksia keikkakaverina”, Valavuo naurahtaa. Kolme tärkeää levyä Diamond Head: Lightning to the Nations (1980) ”Meidät on ekoista keikoista asti yritetty niputtaa osaksi kaikenlaista. En ›PERUSTETTU denin kaltaisten hienostuneiden taitutulkita komole menossa festarille Lappeenranta, 2007 reiden sijaan Speedtrap on velkaa Diamentiksi viime uudestaan.” mond Headin tapaisille rosoisemmille eduskuntavaa›JÄSENET – Ville Valavuo yhtyeille. ”Zeken vaikutusta Speedtrapin biisintekofilosofiaan ei Valavuo kertoo yhtyeensä olevan musiikkinsa suhteen voi yliarvioida. Kunnianhimo näkyy ja kuuluu. Nyt meillä on ”Vaikka Speedtrapin ”Jos minä saisin päättää, olisi ihan muista 1980-luvun eduskunta täynnä jotain teuvovauhtisokeus lähentebändeistä tullut isoja kuin Metallicasta tai Anthraxista. Vaikka ”Jäi paska tä raskaan läpiluentaa, mitä Powerdosen takaEvil Woman on päätynyt meille coveriksi asti, on Eyes maku suuhun, of Satan silti levyn ehdoton kohokohta.” rockin kannessa komeileva ”Not for Wimps” kun Hammer Open taitajis-slogan antaa odottaa
Joukossa on toimittajia, keikkamyyjiä, promoottoreita, ravintoloitsijoita, levy-yhtiöiden edustajia ja levykauppiaita. Kolmanneksi yltäneestä 12-vuotiaasta Isac Elliotista on kehkeytymässä todellinen 2000-luvun kansikuvapoika. Äänestystuloksen viesti on selvä: Suomessa osataan tehdä hyvin niin räppiä, purkkapoppia kuin surisevaa psykedeliarockiakin.. Tänä vuonna äänestykseen vastasi yli 60 musiikkialan vaikuttajaa. Potentiaalia nähtiin huikean monessa uudessa nimessä, sillä ääniä sai peräti 89 eri artistia. Tulevaisuuden tusinaan mahtui siis tänä vuonna varsin värikäs joukko. Kaupallisesti jaeltuja pienjulkaisuja ei äänestettävä musiikkitoivo ole saanut julkaista kolmea enempää. Tuttuun tapaan maamme musiikkialan ammattilaisia ja vaikuttajia pyydettiin valitsemaan kolme mielestään lupaavinta kotimaista artistia tai yhtyettä. Uutta luodaan ja vimmalla. Musta barbaari ja Nyrkkitappelu kahmaisivat itselleen sijat, joita kurottelivat myös Oukkidouppi, Sanni ja The Hearing. Haussa oli siis sellaisia uusia nimiä, jotka tihkuvat potentiaalia ja joita niin musiikkialan kuin suuremman yleisönkin tulisi pitää silmällä. Tulevaisuuden tusina -äänestys suosi tänä vuonna nuorta ja uutteraa. Viime vuoden sääntöuudistuksen myötä nytkin sai äänestää artistia tai yhtyettä, joka on julkaissut ensimmäisen albuminsa kuluvana vuonna. Tusinan loppupään sijoista käytiin kyynärpäätaistelua. Tulevaisuuden tusina 2014 TEKSTI AUROORA VIHERVALLI KUVAT MARKUS PAAJALA SE ON TÄÄLLÄ TAAS! Rumba ja YleX järjestivät tänä syksynä viidennen kerran Tulevaisuuden tusina -äänestyksen. Kakkosena paistatteleva Hopeajärvi puolestaan luo kiivaasti uutta materiaalia, ja voittaja Black Lizard on kovaa vauhtia kansainvälistymässä. Vanhat taitavat vielä uusia temppuja, sen osoittavat äänestyksessä menestyneet tutut muusikkokonkarit. Reginan laulajan Iisa Pykärin uusi soolotuotanto huomioitiin äänestyksessä, samoin Ricky-Tick Big Band ja Julkinen sana, jossa räppiä ja jazzia yhdistelevät vanhat koirat Paleface, Redrama ja Tommy Lindgren
Sekä Newcombe että Kember ovat kertoneet olevansa valmiita jatkamaan yhteistyötä, mutta mitään ei ole vielä sovittu. Emme ole odottaneet, että muut hoitaisivat sen puolestamme”, laulaja-kitaristi Paltsa-Kai Salama kertoo. Juuri näin kitaroita pitää soittaa ja sovittaa: dynaamisesti, melodisesti, välillä rujosti ja suttuisesti, välillä helpottavan kevyesti ja puhtaasti.” – Antti Granlund, bloggaaja ja toimittaja › KUUNTELE www.soundcloud.com/bllpc TUURILLA VOI PÄÄSTÄ PITKÄLLE, taidolla myös. Määrätietoinen työ on alkanut tuottaa tulosta. ”Olemme alusta asti buukanneet itse niin kotimaan kuin ulkomaan keikat. Black Lizard saa kiittää molempia tekijöitä, mutta ne eivät yhdessäkään selitä sitä, miksi yhtye on päässyt näin hyvään nousuun. Nelikolla ei tunnu olevan kiire, toinen albumi on vielä etäinen ajatus. Ollaan mietitty akustista kitaraa ja sähkörumpuja”, Salama valottaa.. Kun voittajia onnittelee, heidän hymynsä ovat huojentuneita. Voittivatpa he Tulevaisuuden tusina 2014 -äänestyksenkin. Black Lizardia voi tituleerata 2010-luvun psykedelian uudeksi ääneksi. Tiedossa on keikkoja ainakin Saksassa, Belgiassa ja Englannissa. Yhtyeen suriseva ja väpättävä soundi kiinnostaa myös muualla Euroopassa, joten sinnepäin on viisasta kurotella. Tämä kaikki johtuu ensisijaisesti työnteosta. Bändillä on takanaan liki sata keikkaa, joista osa on soitettu Lontoossa, Brightonissa, Tukholmassa, Tallinnassa ja Tartossa. ”Nyt meitä kiinnostaa vähemmän säröinen ilmaisu. Tulevaisuuden tusina 2014 1 Black Lizard Psykedelian uusi muoto ”Black Lizard tuntee rock’n’rollin muotokielen, mutta ei jää vahvan kappalemateriaalinsa ansiosta vain esittämään muiden keksimiä temppuja. Black Lizard äänittää nyt uutta singleä. Nyt keikkamyyntiä hoitaa Fullsteam, mutta Black Lizard on erinomainen esimerkki siitä, ettei menestys saavu odottamalla. Heidän debyyttialbuminsa tekijälistassa lukee Anton Newcomben ja Peter Kemberin nimet. Täytyy uusiutua. Pohjatyötä on tehty siitä alkaen, kun Salama ja kitaristi Joni Seppänen tarttuivat ensimmäisen kerran kitaroihin yli 20 vuotta sitten. ”Tässä vaiheessa alkaa tuntua, että kaikki, jotka ovat halunneet nähdä meidät vaikka Helsingissä, ovat meidät myös nähneet”, rumpali Onni Nieminen arvelee. Basisti Lauri Lyytisen mukaan kiirettä ei ole senkään takia, etteivät he halua kuulostaa samalta kuin debyytillä
”En olisi viime vuoden puolella osannut funtsia, että olisimme osa Tulevaisuuden tusinaa ja istuisimme haastattelussa jossain neukkarissa. Nuhjuinen, naiivi, mutta nokkela ja vinksahtanut vinyyli on vuoden väkevin debyytti.” – Jukka Hätinen, Meteli www.facebook.com/hopeajarvi. Kun Hopeajärveä käynnisteltiin vuonna 2011, emme miettineet, millainen tästä bändistä tulee tai mille asteelle tämä jää. He vierastavat sanaa nousukiito, mutta se kuvaa hyvin yhtyeen nykytilaa. Lisää on tulossa. ”Hopeajärven ep on aikakone 1990-luvun alternative ja noise rockin henkeen, kuulostaen silti huomisen soundilta. Mutta mikä tärkeintä, heistä on alettu puhua. Me kaikki neljä teemme tahoillamme kaikkea muutakin, on arki ja muut proggikset”, laulaja-kitaristi Teemu Tanner summaa. Salonen, rumpali Timo Tikka ja kitaristi Ukko Perttilä nyökyttelevät. ”Saamme kehuja ja teilauksia. ”Tavallaan tämä meni oikein, koska kakkossija on bändin nimen mukainen. Vuosi 2013 on ollut Hopeajärvelle merkittävä. Keikkoja on takana reilut kaksikymmentä, joista suurin osa on soitettu tänä vuonna. Heinäkuussa ilmestyi bändin ensimmäinen virallinen julkaisu, yhtyeen nimeä kantava seitsemän kappaleen mini-lp. Tänä vuonna suunnitelmissa on saada ulos toinen julkaisu ja keikkailla myös Helsingin ulkopuolella. He ovat tulevaisuuden nimi. Tanner puhuu luomishybriksestä, hyvästä fiiliksestä ja innostuksesta. Tulevaisuuden tusina 2014 2 Hopeajärvi Raivokkaan luomisen työläiset NEUVOTTELUPÖYDÄN ÄÄRESSÄ istuu neljä miestä maitokahvia hörppien ja ympärilleen silmäillen. Uupumattomalla tahdillaan he voivat rämistellä vielä pitkälle. He ovat Hopeajärvi, suomenkielistä melupoppia ja funkrockia rämistävä helsinkiläisyhtye. He ovat kakkossijasta silminnähden iloisia mutta myös hämillään. Se, että meidät ylipäätään jollain tapaa huomataan, on tässä se paras juttu”, Tanner sanoo. Ei me olla mikään Kultalampi”, basisti Ari Salonen arvioi Tulevaisuuden tusina -äänestyksen tulosta. Tässä on itse kullakin aika pöllämystynyt fiilis, kun yhtäkkiä meidät noteerataan näinkin laajalti. Hopeajärvi väsää väsymättä uusia kappaleita, heinäkuun jälkeen niitä on tullut jo parikymmentä. Muut hymähtelevät sanoille
New Way Home -hitti syntyi, ja debyyttialbumi Wake Up World ilmestyi toukokuussa. Keikkailu on kuitenkin todella kivaa. Etenemisvauhti on nopea, mutta sitä artisti haluaakin. Oikea levy-yhtiö löytyi, ja sitten alkoi tapahtua nopeasti. ”Haluaisin lukion jälkeen mennä ehkä kauppakorkeakouluun. Jos ei laula, pitää olla hiljaa ja kun laulaa, pitää keskittyä. Tahdon kuitenkin olla kaikille mukava ja pyrin olemaan hyvä tyyppi. Ihmetystä ei vähentänyt se, että laulaja on Sonylle kiinnitetty 12-vuotias poika. Siellä tehtiin sopimus Crown Managementin ja keikkamyyjän kanssa sekä suunniteltiin syksyä. Juuri yläasteen aloittanut hymyileväinen poppari saa tyttölaumat kiljumaan. Se on mulle tärkeää”, Isac ”Espoon ihmelapsi on pitkästä aikaa ensimmäinen suomalaisartisti, jolle on suotu aitoa kansainvälistä huomiota! Puitteet kappalemateriaalista, taustajoukoista ja artistin valmiudesta lähtien ovat sen verran kohdallaan, etten ihmettelisi, jos seuraava julkaisu tulisi ulos maailmanlaajuisesti.” – Juhani Kenttämaa,YleX www.isacelliot.com kertoo. ”Studiossa voi olla välillä rankkaa. Missä laulaja näkee itsensä 10 vuoden päästä, 22-vuotiaana. Biisi kuulosti sen verran hiotulta ja kansainvälisetä pophelmeltä, ettei monikaan osannut kuvitella sen olevan kotimaisen artistin esittämä. Jos en pärjää artistina, myös tuottajan työ kiinnostaa.”. HELMIKUUSSA SUOMEN RADIOKANAVILLA alettiin soittaa New Way Home -kappaletta. Aluksi moni sanoi Isac Elliotille, että englanniksi laulaminen on Suomessa liian iso riski. Millaista on olla poptähti 12-vuotiaana. First Kiss -kakkossinglen video kuvattiin New Yorkissa ja debyytti on myynyt kultaa. Jopa ne pojat, jotka nauravat mulle, haluavat samaan kuvaan. Samalla Isac sai lempinimen ”Suomen Justin Bieber”. Hän on jo tottunut huomioon – samoin siihen, kuinka vaativaa työ voi olla. Äidinkielenään ruotsia puhuvalle Isacille englanti sopi kuitenkin paremmin, sillä englanniksi lauloivat myös pojan omat idolit Justin Bieber ja Justin Timberlake. ”Kadulla moni tulee juttelemaan ja haluaa yhteiskuvan. Se on mun juttuni.” Isac Elliot heitti viime kesänä noin kolme keikkaa viikossa. Syyskuun alussa hän kävi levy-yhtiön edustajien kanssa Lontoossa. Toivottavasti saisin tehdä tätä samaa silloinkin. Tulevaisuuden tusina 2014 3 Isac Elliot Popin oma ihmelapsi
Jos vertaus ei riitä avaamaan koko kuvaa, omien sanojensa mukaan he haluavat soittaa väkivaltaista punkia. Syksymmällä ilmestyy toinen biisi videoineen. www.soundcloud.com/ ›panssarijuna ”Panssarijunassa viehättää sen soittaman traumabluesin suora vinous, selväjärkinen hulluus ja raitis viinan polte.” – Joonas Kuisma, Rumba ”Syvästi uskovainen Liemisen perhe asustaa pienessä kylässä Alppien vuoristossa. Levy julkaistiin vinyylinä huhtikuussa Joteskii groteskii -yhtiön kautta ja syyskuun alussa uudelleen cd:nä ja digilatauksena Äänetön-merkillä. www.youtube.com/user/ ›IisaVEVO ”Perjantai-kappaleessa ei ole ollenkaan iskelmä-elementtejä. Siellä kukat kukoistavat ja schitzelit paistuvat.” Näin julistetaan elokuussa ilmestyneen Tääl on Lieminen -kappaleen musiikkivideon esipuheessa. Ennen tätä vuotta yhtye on julkaissut seiskatuumaisen ja muutaman omakustanteen. Levyn tuottaa myös Reginasta tuttu Iisan aviomies Mikko Pykäri. Iisan ensimmäinen oma single Perjantai sai ensisoittonsa elokuussa ja on viihtynyt YleX:n soittolistoilla sen jälkeen. Fuusion riimittely on kelvannut monen radiokanavan soittolistoille. Levynjulkaisukeikka Helsingin Tavastialla poiki seuraavan päivän iltapäivälehtiin otsikon ”Laulaja ja basisti lensivät lavalta – katso kuvat!” www.soundcloud.com/ ›nyrkkitappelu ”Pelkästään maine Rumban levyarviossa tekee bändistä tärkeän. Jotain on väkisinkin tehty oikein kun miesfeministit pahoittavat mielensä.” –Jari Nikkola, vapaa toimittaja ”Traumablues” on Panssarijunan lanseeraama termi kuvaamaan omaa musiikkiaan.Yhtyeen debyyttilevy Haistoin kerran näätää yhdistää bluesia, countrya, punkia ja psykedeelistä folkia. Tuloksena on Sonyn julkaisema Burnaa-levy, jossa pirskahteleva sana-akrobatia törmää nykyjazziin. www.facebook.com/Lieminen ›”Taakibörstan managerin johdolla on mahdotonta olla menestymättä. Miikka Lommi Tulevaisuuden tusina 2014 Tampereella vuonna 2010 perustettu Nyrkkitappelu haluaa, että heidän musiikkinsa yhdistettäisiin The Stoogesiin ja GG Alliniin. Yhtyeessä traumojaan setvivät veljekset Jussi ja Matti Karmala, heidän lapsuuden naapurinsa Henrik Lindqvist sekä Petteri Valtiala. Jeppiskamaa!” – Jari Nikkola, vapaa toimittaja Ricky-Tick Big Band & Julkinen Sana Ricky-Tick Big Band on säveltäjä-tuottaja Valtteri Laurell Pöyhösen luotsaama 17-henkinen superkokoonpano, jonka ensimmäinen levy ilmestyi vuonna 2010. YleX:n Rytmibarometri-vieraana ollut Lieminen ei ole paljoa kertonut taustoistaan, mutta tarkkasilmäisimmät tunnistavat helsinkiläismiehen 2000-luvun alun bändien KMA:n ja Heaven ’N Hellin kitaristiksi Jaakko Luomaseksi. Musiikki ja Iisan ääni ovat suurille massoille todennäköisesti liian persoonallista kuultavaa, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että tiedossa on varmasti kova esikoisalbumi.” – Toni Laaksonen,YleX Ville Juurikkala Nyrkkitappelu Panssarijuna Lieminen. Tänä vuonna yhtyeen ilmavaa ja tarkkaa jatsia tulivat hämmentämään vanhat sanakonkarit Paleface, Redrama ja Don Johnson Big Bandistä tuttu Tommy Lindgren. Yhtyeen debyyttialbumi Bangkok Shocks, Saigon Shakes, Nyrkkitappelu Rocks ilmestyi maaliskuussa Blast of Silence -levymerkillä. › KUUNTELE www.julkinensana.fi ”Virtuoosimaisten sana- ja soitintaiteilijoiden meininki on eritoten livenä niin hengästyttävä, ettei moista voi kuin ihailla. Sen jälkeen ruudun täyttävät kappaleesta vastuussa oleva artisti Lieminen ja kappaleella vierailevat räppärit Davo ja Edu Kehäkettunen lederhosenit yllään. Porukan ympärille kerääntynyt hype todistaa, että jazzin ja rapin yhdistelmälle on tosiaan Suomessa tilausta.” – Laura Korpikunnas, Rumba Iisa Regina-fanit eivät kauaa ehtineet olla pettyneitä yhtyeen telakoitumisuutisesta, sillä pian yhtyeen laulaja Iisa Pykäri ilmoitti siirtyvänsä soolouralle. Helsinkiin siirtynyt kokoonpano on perustettu Tampereella vuonna 2003. Iisan vielä nimetön debyytti ilmestyy Johanna Kustannuksen kautta ensi vuoden alussa
KINGS OF LEON PSYKEDELIAPOPIN MESTAREIDEN UUNITUORE LEVY MGMT NYT KAUPOISSA! UUSI ALBUMI NYT KAUPOISSA KINGSOFLEON.COM www.whoismgmt.com
Tulevaisuuden tusina 2014 Tuuttimörkö ”Tuuttimörkö on teini-iän misantrooppisen raivon vallassa rentouttavan gangsta-sanailun aloittanut artisti, joka osaa myös soittaa pianolla keski-C:n.” Näin räppäriä luonnehtii tämän keikkoja hoitava Fullsteam. Sabotage nähdään syksyllä Idolsin seitsemännen kauden tuomaristossa. Fast Loud Death -esikoisalbumi ilmestyi tänä vuonna. Hiljalleen kehkeytyi idea Mustasta barbaarista. Sini Sabotage työstää nyt syksyn aikana julkaistavaa esikoisalbumiaan. Tätä ennen Tuuttimörkö on vieraillut muun muassa DJ Kridlokkin ja Eevil Stöön albumeilla sekä ollut osa SNTC Family -kollektiivia. Stereotypioihin ja puntinnostoon keskittyvä Salil eka salil vika levisi sosiaalisessa mediassa nopeasti ja jätti odottamaan räppäriltä lisää. www.facebook.com/lostsociety›finland ”Jos Suomen bruttokansantuote korreloisi tämän thrash-pumpun energian kanssa, voisi kansakuntamme heittää rahahuolille hyvästit!” – Kristian Schmidt, Suisto Sini Sabotage On täytynyt elää hyvin eristyksessä, jotta olisi välttynyt kuulemasta Sini Sabotagen Levikset repee -kesähittiä. Omalla Youtube-kanavallaan julkaistuilla dokumentaarisilla videopätkillä julkisuuteen nousseen Mustan barbaarin takana on Ruudolf, johon Nikander tutustui ollessaan keikkakiertueella tämän paitamyyjänä. Levikset repee nousi Suomen virallisen singlelistan ykköseksi. Levyllä kuullaan VilleGallen lisäksi Asaa, Gasellit-yhtyeen Hätä-Miikkaa ja Kari Tapiiria. Hitillä feattaa JVG:n VilleGalle. Yhtyeen löydät myös tämän lehden sivulta 40. ” – Laura Korpikunnas, Rumba Lost Society Vuonna 2010 Jyväskylässä perustetun Lost Societyn riveissä seisovat vasta täysi-iän saavuttaneet laulaja-kitaristi Samy Elbanna, kitaristi Arttu Lesonen, basisti Mirko Lehtinen ja rumpali Ossi Paananen. www.facebook.com/ ›mustabarbaariofficial Näin painavaa sanottavaa ei ole sivallettu riimien voimalla aikaisemmin paketissa, joka saa perusjuntinkin vaihtamaan Halla-ahonsa tämän revityn lakun ihannointiin!” – Juhani Kenttämaa,YleX. Biisin musiikkivideota on katsottu Youtubessa yli 500 000 kertaa. Levy kiipesi Suomen virallisen albumilistan kolmoseksi. Monotoninen räpäytys rullaa eteenpäin äärimmäisen vaivattomasti, ja lyriikat yllättävät usein oivaltavuudellaan. Nuori thrash metal -yhtye kiipesi kesällä Tuska Open Air -festivaalin päälavalle sekä soitti myös Oulun Jalometalli-festareilla ja Ilosaarirockissa. › KUUNTELE www.soundcloud.com/ tuuttimorko ”Tuuttimörkö onnistuu siinä, missä monet hänen Memphis-osastolle kallistuvat kollegansa eivät: mies taitaa tyylikkään läpänheiton taidon. Yhtye nappasi viime vuonna Global Battle of the Bands -kilpailussa levytyssopimuksen Nuclear Blast -yhtiön kanssa. › KUUNTELE www.youtube.com/user/sinisabotage ”09-biisi oli turhan suora kopio Azealia Banksin 212:sta, mutta Levikset repee osoitti, että Sinissä on ihan omatkin ainekset Suomen Azealia Banksiksi. Monsp Records julkaisi Tuuttimörön On totta -debyyttialbumin tammikuussa 2013. Suomessa ei ole entuudestaan liikaa naisräppäreitä, joilla on kunnollinen tekemisen meininki, joten erinomainen juttu!” – Juuso Koponen, Flow Festival/Kuudes aisti Musta barbaari ”Mä oon Stadin revityin laku”, räppäri Musta barbaari eli James Nikander esittelee itsenä provosoivasti Salil eka salil vika -kappaleessaan. Sabotagenimeä käyttää räppäri ja dj Sini-Maria Makkonen
Englanniksi ja ranskaksi laulava Venna on keikkaillut ahkerasti muun muassa Suomessa ja Venäjällä. . OPIS AJAK T I O H I H Ä L KELE OIKEASTI N O Ä L L Ö Y TÄLLÄ T OISILLE IHMISILLE. Antero Lindgren nappasi viime vuoden Tulevaisuuden tusina -äänestyksen kärkisijan. Karri Ruudolfin suojatti Karri Koi- ra pääsi viime vuonna vihdoin näyttämään koirankyntensä, kun odotettu K.O.I.R.A.-debyyttialbumi ilmestyi marraskuussa. . . Suvi Koivu . Siitä lohkaistu Elämä kiinnostaa -hitti on kerännyt runsaasti kehuja. lokakuuta. Eva & Manu Ranskalais-suomalaisen pariskunnan unelmatarina rakastumisesta, Euroopassa matkustelusta ja musiikin tekemisestä jatkuu edelleen. . Dance-kollektiivin Come Alive -hitti soi radioissa tiuhaan, mutta toista samanmoista ikitanssittajaa ryhmä ei ole onnistunut tekemään paljon mainostetusta kiertueesta huolimatta. Toukokuussa ilmestynyt kakkoslevy Pöytä on katettu menestyi kuitenkin listoilla selvästi edeltäjäänsä heikommin. Kappaleista vastasivat Koivu ja Ultramariinin kitaristi Ville Aalto. . Venna . Debyytin neljästä kappaleesta tehtiin musiikkivideot, ja albumi on keikkunut Spotifyn kuunnelluimpien levyjen listalla ilmestymisestään saakka. T MERKITYSTÄ. Lindgrenin nimi tulee vastaan siellä täällä, mutta listamenestystä hänen toisesta levystään ei tullut. Indiemerkin julkaisema punklevy on myynyt omassa kategoriassaan hienosti. Antero Lindgren Elokuu Suvi Koivu siirtyi taustalaulajan tontilta parrasvaloihin, kun hänen mukaansa nimetty yhtye julkaisi viime vuonna Matkalla uuteen kaupunkiin -debyyttinsä. Kesällä 2013 pari poseerasi Image-lehden kannessa. Ä L L KY T Ä J ÄI A A T I HO SI. Tänä vuonna Suvi Koivu on viettänyt hiljaiseloa. Letkeä cityhumppayhtye Elokuu pitää suosiostaan kiinni. Yhtye sai Emma-gaalassa kriitikoiden valinta -palkinnon, ja sen nimetön debyyttialbumi valittiin useissa musiikkimedioissa vuoden 2012 albumiksi. Elokuussa 2012 julkaistu debyyttilevy sai lämpöisen vastaanoton. kii . Vilkaisu vuoden taakse Viime vuonna Tulevaisuuden tusina näytti tältä. Pää Teemu Bergmanin johtama Pää kii on rämistellyt punkillaan pitkälle. Sin Cos Tan Jori Hulkkosen ja Juho Paalosmaan yhteisprojekti Sin Cos Tan julkaisi viime vuoden marraskuussa nimettömän debyyttialbuminsa. Heavyweight Dj’s Heavyweight Dj’s -nimellä operoivat dj Rascal, Leo Lotsaless , dj Mista S, Lovetone ja muita vaikuttajia. Miten voittajilla menee nyt. Stockers! Stupido Recordsille kiinni- tetyn Stockers!-yhtyeen viime lokakuussa ilmestynyt We Are the Numbers -debyytti sai odotettua vaatimattomamman vastaanoton. Tombstoned Stoneria, doomia ja 1970-luvun klassista hard rockia yhdistelevä helsinkiläistrio on pitänyt matalaa profiilia. Helmikuussa 2012 ilmestynyt Mother-debyytti keräsi kovasti kehuja. Muut on jo menneet -debyytti julkaistiin toukokuussa 2013. Helsinkiläisyhtyeen Facebook-sivujen mukaan bändi tekee parhaillaan uutta materiaalia. . Aino Syksyllä 2011 helsinkiläinen laulaja-lauluntekijä Aino Venna haali ympärilleen neljä muusikkoa. Bändi keikkailee satunnaisesti. . Karri on vuoden aikana keikkailut ahkerasti ympäri Suomea. Viimevuotisen Hääväki saapuu -debyytin radiohitit Soutaa huopaa ja Saatilla ovat nyt saaneet jatkoa Tänään lähtee -kesärallatuksen myötä. Trust-single valittiin Rumban kriitikkopollissa vuoden 2012 parhaaksi kotimaiseksi kappaleeksi. Viime vuoden heinäkuussa yhtyeeltä ilmestyi Searching/ Let Go -seiskatuumainen omakustanteena. Laulajan nimeä kantava yhtye julkaisi debyyttialbuminsa Marlenen viime vuoden lokakuussa. Kaksikko työstää parhaillaan kakkosalbumiaan. Yhtyeen toinen albumi Afterlife ilmestyy 11. Pimeys Pimeys ei ole vielä näyttä- nyt, pystyykö se paikkaamaan Egotripin ja Zen Cafen jättämiä aukkoja, mutta potentiaalia siihen löytyy. . Koira . Sitä seurasi toukokuussa julkaistu Talking with the Dead -kakkoslevy ja lisää keikkoja
Kahden kuulapään välissä Rumba-pomojen KIMMO MIETTISEN ja TEEMU FIILININ väliin mahtuu kolmisenkymmentä vuotta pioneerityötä Suomen populaarimusiikin ei-kenenkään maalla. TEKSTI JEAN RAMSAY KUVA MARKUS PAAJALA. Juhlavuoden kunniaksi päätimme istuttaa lehden perustajan samaan pöytään nykyisen päätoimittajan kanssa
Nykyään Rumbassa ei kohdella ketään erityisen silkkihansikkain. Se oli sellaista symbioosia”, Miettinen kertaa. Kun me sen perustimme, se oli juuri sitä, mitä silloin kannessa luki: ’rockin ajankohtaislehti’. Miettisen lahjakkuudesta kertoo jotain, että vaikka yhtyeellä ei ollut työlupia ja se jopa häädettiin Suomesta (ja haettiin takaisin Tanskan kautta), kiertue oli jonkinlainen menestys. Se johtui siitä, että Rumbaa oli tekemässä joukko isoja persoonia, jotka eivät tienneet, mitä he olivat tekemässä. Tämä oli kopiokoneiden ja kasettien kulta-aikaa: demot äänitettiin kaseteille, joita kopioitiin ja läheteltiin, ja niistä kirjoittavat ihmiset monistivat niitä kirjastoissa ja valokuvaliikkeissä. Jutut olivat myöhässä, latoja oli myöhässä eikä. Viimeiset naurut Miettinen sai kirjoittaessaan tarinan toiseksi kirjakseen (Lovelies, 2011), josta on hänen sanojensa mukaan ”93% totta, 7% fiktiota”. ”Yritimme alusta asti pitää paletin leveänä. Kumpikin on tehnyt näistä hommista useampia, toinen jopa kaikkia. Ja heidän väliinsä mahtuu toki se, mikä sinulla on nyt käsissäsi: Rumba. ”Onhan se tavallaan ymmärrettävää. Tekijöillä oli toki taustaa punklehdissä, mutta Rumba ei ollut koskaan punklehti”, Miettinen kertaa. Tuntui, että melkein jokaisella oli oma lehtensä. Samaan aikaan, kun ne kasvoivat, myös Rumba kasvoi. Hänen mukaansa Rumban esikuva oli alusta alkaen brittilehti NME. Miettisen mukaan Rumban aloittaminen ja sen nousu liittyivät olenannisesti siihen murrokseen, mikä suomalaisessa rockissa tapahtui 1980-luvulla. Rumballahan oli omat suosikkinsa, eikä niistä ei saanut pahaa sanaa sanoa. Kummallakin vain on eri intressit. Tämä on linjassa sen kanssa, että ensimmäisessä Hilseessä oli jutut kahdesta bändistä, New York Dollsista ja Motörheadista. T uon kaiken keskellä toimi Miettinen, joka oli kuin eräänlainen suomalaisen populaarikulttuurin Zelig. Miettisen mediahaltuunotto oli kokonaisvaltaista: myöhemmin Helsingissä levyä tehneelle Dogs D’Amourille haettiin majoitusta Rumbassa painetulla ilmoituksella ja annetiin palstatilaa olan takaa. Kenties on hyödyllistä maalata jonkinlainen tausta sille, mitä Miettinen teki. Fanzinet jylläsivät. ”Vinkkasin Epelle (Helenius, Poko) että ’kato, nättejä ja vähän Hanoi Rocksin näköisiä poikia, tuodaanko Suomeen?’ Epe katsoi sitä kuvaa ja sanoi, että ’tuodaan vaan’. Meille oli tärkeää, että meillä on Zeus Mattila, joka kirjoittaa heavystä. Jos kaaria haluaa rakentaa, olivat fanzinet periaattessa oman aikansa blogeja. Rockjournalismi on silti edelleen artistien ja toimittajien symbioosia, jossa molemmat osapuolet tarvitsevat toisiaan. Se on ihan sukuvika”, Miettinen naurahtaa. Tuntemattoman brittiläisen demobändin Dogs D’Amourin buukkaaminen pitkälle Suomen-kiertueelle vain, koska sen basisti sattui olemaan pikkusiskon poikakaveri (Rumban ”Lontoon-kirjeenvaihtaja” Sari Miettinen), voi olla hullunrohkeinta, mitä suomalaisessa musiikkikentässä on koskaan tehty. Seuraa pitkä tarina siitä, mistä alkuaikojen taittopäivien delirium oli peräisin: gootti- ja punkvermeisiin erikoistunut vaatekauppa Dekadenz maksoi mainoksensa viinalla, jotka tuotiin Lepakon toimitukseen aina taittopäivänä. Eikä me sinisilmäisesti mennä kysymään joltain Arttu Wiskarilta, että ’mistäs sinä saat inpiraation, kun tämä levysi on niin hyvä’, vaikka sellainen kulma sopisi varmasti levy-yhtiöille paremmin”, nykyinen päätoimittaja heittää ja lisää: ”Tasaisin väliajoin saamme olla selittämässä lehden positiota, kun joku vetää herneen nenään jossain levy-yhtiöissä tai artistin taustajoukoissa. Suosikin ja Soundin dominoimalla kentällä soundilaisen Waldemar Walleniuksen perustama Musa toimi varmasti yhtenä innoittajana ensimmäisen punk-sukupolven skribenteille, jos ei muuta niin tyylimittarina. Silloin kukaan ei kirjoittanut heavystä, vaan sille lähinnä vittuiltiin. ”Katsottiin Musasta, ketä saa digata ja ketä ei”, sanoo Miettinen kirjassa Jee Jee Jee – Suomalaisen rockin historia (1998). ”Tuli niitä varteenotettavia englanninkielisiä suomalaisia rockbändejä, joita Rumba suosi. Jos Rumba kirjoittaa vaikka Cheekistä, niin onhan se sävy erilainen kuin monissa muissa lehdissä. ”Ei. ”Kun puhun Rumbasta, se tarkoittaa aikaa 1980–90-lukujen taitteesta. Jos lehdessä oli jotain anarkistista tai dadaistista, niin se ei tullut NME:stä tai ollut muutenkaan mietittyä. M iettinen ja Fiilin ovat monitaitoisia kavereita: rockjournalismin lisäksi heidän meriittilistallaan on töitä levytuottajana, radiotoimittajana, dj:nä, kustantajana, muusikkona, kolumnistina ja romaanikirjailijana. Ja niin mekin vittuilimme selän takana, ja ihan perustellusti (räjähtää nauramaan). 1980-luvun alussa parametrit määriteltiin itse. Rumballa on punktausta, emmekä halua tai voi olla mikään levy-yhtiön promo-osaston julkaisukanava.” ”Mutta Rumba ei ollut punklehti”, heittää Miettinen tiukasti. Jos Fiilin ja lehden nykyinen toimitus ovat viimeisimmän Rumban uudistumisen takana, niin vuonna 1983 perustettu Rumba syntyi ikuisesti pelkällä sukunimellä kutsutun Miettisen pohjatyön tuloksena. Mutta meille oli silti tärkeää, että hän oli lehdessä mukana”, Miettinen sanoo. Ei ollenkaan, ei missään määrin. Kysyin, että haluaako se kuulla demoa, mutta se sanoi vain, että ’katotaan sitä sitten myöhemmin’”, Miettinen kertoo nauraen partaansa. Minulle tuli esimerkiksi aika pian taittokielto, koska en osaa vetää suoraa viivaa, leikata tai tehdä mitään suoraan. Bändeille oli hyötyä meistä ja meille niistä. Vertailukohtana kansainväliseltä kentältä tulevat mieleen Lester Bangs ja Creem-lehti. Alustana ei toiminut Wordpress tai Tumblr vaan Rank Xerox. Siellä missä oli mielenkiintoinen uusi lehti, klubi tai radio-ohjelma, oli yleensä myös Miettinen. ”Niin, ei nyt tietenkään ainoastaan”, aloittaa Fiilin, mutta Miettinen leikkaa väliin. Hän oli paitsi lehden perustaja myös ensimmäinen päätoimittaja
En tään muuta soitinta kuin Eduardo Mar• Virve Valli ole enää vuosiin lukenut Rumbaa. luiässä, vuonna 1987 ja luin sitä noin kymmenen vuotta ”Joo! Sitä vartenhan meillä oli se kaivo siellä Lepakon kuin Raamattua”, Fiilin vastaa ja tarkentaa: kellarissa!” Miettinen sanoo ja räjähtää nauruun. ”Lehden muutos on tapahtunut pikkuhiljaa, eikä sitä ”Siellä on paljon proge- ja rockabilly-luita sen kannen ole ollut helppoa havaita. (2001–2006) sänkeensä. mäisissä treeneissä ei ollut miehelle mi”Diplomaattisesti vai rehellisesti. Magic Six) kertoi haastattelussa tarinan • Ilkka Mattila Entä lukeeko Rumban ensimmäinen siitä, miten hän liittyi yhtyeeseen. (1983–1985) hymyillen. me takana. tyypeillä puhdas punktausta. Käytiin tiukkoja neuvotteluja ja paljastui, etFiilin lähtee klubeille soittamaan milloin AOR:ää, milloin tä sekä City-lehden jupit että Vihreiden hipit olivat yrittäbaleaarisia soundeja. Erityistä kiitosta saa • Viljami Puustinen sä on hyviä tyyppejä kuin sellaisia, jotka (2006-2011) lehden nykyinen kansipolitiikka. Heitettiin uima-altaaseen ja katsotsama ajatus. • Teemu Fiilin tyylikkäitä ja ihan älyttömiä” Miettinen ”Tuon voisi laajentaa myös lehden(2011–) nauraa ja jatkaa: tekoon. En tiedä, minkälainen henkilös”Joku sellainen kalpea amerikkalainen töpolitiikka lehdessä on nykyään, mutkaveri, mistä en ole ikinä kuullutkaan. Minulla on pikkuUkot räjähtävät spoontaanisti naura(2000–2001) sen ongelmana se, etten ole löytänyt mimaan. ”Kun katson vanhoja Rumbia, niin mieleeni tulee ihan Miten se testattiin. Se saa huutamaan, että ’Jumalalle kiitos, tunnishommia enimmäkseen pyöritimme, kävimme hänen kanstin sentään yhden nimen’”, Miettinen sanoo. Ideoita on kenellä vain, mutta se vaatii Kannan korteni anekdoottikekoon paljon enemmän, että pystyy tekohengi• Rami Kuusinen kertomalla, kuinka The Mutantsin Jatyksellä pitämään jonkun asian hengissä (1985–1996) pa (Sweetheart, Bomber, Mutants, Black monta vuotta”, Miettinen läväyttää. Kiinnyin siihen vanhaan Rumbaan peruskoutiin, että kelluuko. Se on paljon merkittävämpi asia. Tai kenties auttoikin. ”Jotkut asiat eivät selvästikään ole muuttuneet. monenlaista hommaa saadakseen leipää pöytään. Paljon hämärähommia ja ihmeellisyyksiä jää jopa Markku ”Matkis” Halmeen erinomaisen Rumba – 20 vuotta rockin takahuoneessa -historiikin (Johnny Kniga, 2003) ulkopuouomen kokoisessa maassa joutuu usein tekemään lelle. Hänestä tuli siis perkustain, minkä se kuvittelee minua kiinnossionisti. ”Rumba oli myyty jo Vihreän liiton firmalle, Perusta Miettisen moniosaajuus on tiedossa, mutta kenRy:lle (1985), mutta Rumban nimi oli jotenkin kummasti ties kaikki Rumban lukijat eivät tiedä, että kun yö rekisteröity niin, että se oli Lehtisen Leenan, Ramin ja milaskeutuu kaupungin ylle, nykyinen päätoimittaja Teemu nun nimissä. R umba on lopettanut ja herännyt henkiin monta kertaa. Miettinen haluaa korjata samalla mui”Yritimme muistella, mikä se sinun Rumban takin historiallisia epäkohtia esimerkiksi bändisi oli, ja sitten joku sanoi tuon nipäätoimittajat Rumban perustamisesta. men. Se oli tosi tärkeää. ta alkuvuosina, kun me Ramin (KuusiSitten nimiä, joista viimeisenä on 22-Pisnen, päätoimittaja 1985–96) kanssa näitä tepirkko. ”Eduardo Martinezin vanha rytnulle sopivaa kirjoittajaa sieltä”, Mietti• Mikko Aaltonen mimuna, toi on hyvä”, nauraa Miettinen nen pohtii. Pidän kyllä yhä mia. Omistajat ovat vaihtuneet, välillä laivasta on puuttunut kapteeni kokonaan. Lehden ulkomuodon Miettinen mai”Usein on tärkeämpää, että bändisnitsee parantuneen. saan pitkiä keskusteluja siitä, oliko avustajaksi pyrkineillä Hän naurahtaa, mutta vakavoituu yhtäkkiä. Alkoholi ja myöhästyneet jutut ovat pysyneet taittopäivissä”, Fiilin lisää hymyillen. humala varsinaisesti auttanut. Hänen supersankari-identiteettinsä neet käydä rekisteröimässä Rumban nimeä salaa selkiemon dj. Taisin nähdä teidät joskus keikalkautta aikojen: ”Rami Kuusisen äiti on ollu katkelakin.” ra siitä, että olen ottanut Rumban perus”Soitin myös The Duplossa kosketti• Miettinen, tamisen omiin nimiini. En ollut koskaan soittanut kiippareiLeena Lehtinen, kiinni siitä, että se olin minä joka lehden ta, mutta Aleksi (Pahkala) pyysi mukaan Kari Kivelä, perusti, mutta Rami sai pidettyä sen henja sanoi, ettei se haittaa”, Fiilin muistelee Rami Kuusinen gissä. Tai siis havaitsen minä toki sen alla, kuule!” S. Ensim(1996–1999) päätoimittaja vielä Rumbaa. • Jari Mäkäräinen tavan, se vinkkaa siitä. Myös Lee”Nykyinen on Rumba on sattumalta samanniminen na Lehtinen, Kippi Kivelä ja Virve Valli olivat tosi olennairocklehti kuin se, jonka minä silloin joskus perustin.” sia ihmisiä lehdenteossa”, Miettinen kertoo. Vaimotinezin (The Flaming Sideburns) van(1999–2000) ni Ursula lukee sen läpi ja jos siellä on joha rytmimuna. Viimeistään siinä vaiheessa ”Belmondo!” Miettinen huudahtaa tuli selväksi, ettei keneenkään voi jumamaailman unohtaman kitarapop-bändin lauta luottaa.” nimen pöydän toiselta puolelta. Lisäksi hänellä on soittajatausta. osaisivat soittaa hyvin jotain”, Fiilin eh”Se on sellaista tyylikästä itsemurhaa: dottaa
Mutta oman musiikkiharrastukseni kannalta en voi kuvitella mitään parempaa. Vaikka jutut ja arvostelut saisikin kasaan ja jotenkin taitettua siinä puusepänpöydän päällä Lepakon kellarissa, niin mainoksia ja rahavirtaa ei olisi saanut kasaan millään”, selittää Miettinen päätään pudistellen. muutoksen, minkä lehdessä teimme kun itse tulin mukaan. M iettinen lopetti rock-kirjoittajan työt jo parikymmentä vuotta sitten. Ei se ollut mitenkään kivuliasta. Mutta sen on pakko mennä niin, sillä urautumisen vaara on suuri. ”Kun kysyin tuhannennen kerran rokkibändiltä, että ’mitkä ovat suurimmat vaikutteenne’, aloin miettiä, että ei saatana, se on nyt siinä”, kuvailee Miettinen ve- täytymispäätöstään ”Pitää keksiä uudenlaisia lähestymistapoja ja kulmia iänikuisiin juttuihin. ”Kun työt loppuivat, istuin monta kuukautta vain kotona kuistilla ja kuuntelin hiljaisuutta. Tuli sellainen olo, että olisinhan minä vielä voinut tehdä jotain. ”Olimme joko tyhmiä tai lapsellisia. Mutta vetääkö veteraanin veri seuraamaan yhä uutta rockmusiikkia, kun se ei ole työn vuoksi pakollista. Fiilin istuu hiljaa ja katsoo vanhempaa kollegaansa hieman kateellisena. Tai sydämessäni tunsin pientä katkeruutta. Sain lopettaa jokaviikkoisen uusien bändien metsästämisen”, Miettinen sanoo onnellisen näköisenä. Syyksi rock-kirjoittamisen lopettamiseen Miettinen mainitsee leipiintymisen. Pääsyy ratkaisuun oli se, että ajankohtaiset asiat luetaan nyt netistä.” Nykyään noin kerran kuukaudessa ilmestyvä Rumba perustettiin alkujaan viikottain ilmestyväksi lehdeksi. Sen jälkeen toimittaminen on jatkunut vielä pitkään radio-ohjelmissa kuten Radio Mafian Räkärodeo ja YleX:n Kitarama. Rutiinilla on liian helppo tehdä”, Fiilin jatkaa kuin samaa ajatusta. Alkuperäisen kahden viikon syklin piti olla väliaikaisjärjestely. ”Kun minä jäin – tai minut jätettiin – eläkkeelle rockbisneksestä hieman vaille viisikymppisenä, kuuntelin vain vanhaa rhythm ’n bluesia ja soulia. Se on se, millä teemme tämän työn itsellemme hankalaksi. Sain kiksejä siitä, kun kuulin ohi lentävän linnun siiven iskut”, Miettinen sanoo haaveileva ilme kasvoillaan. Kenties joku päivä 30 vuoden päästä, Teemu.. Päätimme kulkea pois ajankohtaislehtimäisyydestä kohti älykkäämpää rocklehteä
Nykytekijöiltä hän kaipaa painavampaa sanottavaa ja konkarikin väittää alakulttuurin vesittyvän, kun siitä tulee valtavirtaa. Samoihin aikoihin syntyi JULMA-HENRI, joka alkoi 2000-luvulla runoilla räppiä mielenterveystyön teorioista. TEKSTI MARKO YLITALO KUVAT OSKARI ONNINEN. Puhuvat koneet GENERAL NJASSA improvisoi kotimaisen hiphopin ensiriimit 30 vuotta sitten: ”I’m Young, Beautiful and Natural”
Hänen lisäkseen paikalla on yksityisyyttään visusti varjeleva räppäri Julma-Henri. ”Tuli tajuttua, mikä on homman nimi, ja se oli erittäin jees.” 1 980-luvun kuluessa urbaanin katukulttuurin elementit levyjenpyöritys, breikkaus, graffitit ja rap tunkeutuivat härmäläiseen katukuvaan. Tuo General Njassa and his Lost Divisionin biisi löytyy Jimi Suménin ja Kari Kalénin tuottamalta Art of Breeding -kokoelmalta. Se on aika raskasta kuunneltavaa, koska siinä käsitellään mielenterveystyön teorioita”, Julma-Henri kertoo. No, mitä minä hölöttäisin. Väliaikaisen graffitiseinän teetti nykytaiteen museo Kiasma kutsuvieraita ja kaupunkilaisia varten. Njassa vertaa lopputulosta Malcolm McClarenin edellisenä vuonna julkaisemaan Buffalo Galsiin. Njassan mielestä kappale edustaakin elektrofunkia. Metallikala on kuvanveistäjä Reijo Hukkasen Laulupuut-teos, joka pystytettiin Musiikkitalon kunniaksi. Hän on levyttänyt ja kiertänyt muun muassa Laineen Kasperin, Jontin, Asan ja Steen1:n kanssa sekä järjestänyt tapahtumia, kuten Njassakin. Sen jälkeen hänet opittiin tuntemaan klubikasvona ja Radio Cityn äänenä. Puolen tunnin jälkeen juttua oli nauhalla tarpeeksi.” Kappaleesta tuli diskohitti Ranskassa, jossa Njassa esiintyi managerinsa neuvosta amerikkalaisensa rap-artistina ja kiersi yökerhoja paikallisten breakbeat-tanssijoiden kanssa. Roope (Kinnunen) heitteli kiviä sen sisälle ja nauhoitti siitä syntyneitä ääniä, jotka varmaan päätyvät johonkin biisiin.” Tuottaja Kinnunen tunnetaan monella nimellä: Memphis-soundia suomettavan KCMD Mafia -possen Koksukoona ja kokeellisen suomirapin edelläkävijän Ceebrolisticsin RPK:na. Siinähän sitten hölötettiin. Vuonna 2011 opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi Jantuselle Suomi-palkinnon kaupunki- ja nuorisokulttuurin pitkäaikaisesta uudistamisesta, elävöittämisestä ja piristämisestä. Ihan mitä päähän tulee. Ensimmäinen varsinainen kotimainen hiphop-kokoelma julkaistiin vasta viisitoista vuotta myöhemmin. Kukaan tekijöistä ei tosin tiennyt tekevänsä räppiä. ”Levy nauhoitettiin tuhkakupin näköisessä kämpässä, ja miksaajan avustaja flippasi. Toista oli 30 vuotta sitten, kun Musta paraati -yhtyeen laulaja General Njassa eli Jyrki Jantunen esiintyi ensimmäisen Rumba-lehden kannessa. Njassa kertoo, kuinka graffitiseinän vierestä alkanut satamaratakuilu oli ennen punkkareiden suosiossa, koska siellä sai vetää viinaa virvavallalta rauhassa. Nykyinen ratkaisu on parempi.” Kuilusta tehtiin kevyen liikenteen väylä Baana, jonka varrella on skeittipaikka ja koripallokenttä. Artistin synkät sanoitukset käsittelevät syrjäytyneitä, mielenterveysongelmia ja yhteiskunnan nokkimisjärjestystä. Puuttuva palanen oli Njassan improvisoima puhelaulu. Ajattomuudesta Njassa kiittää kappaleen taustoja. Julma-Henri bongaa Baanaa pitkin pyöräilevän Laura Malmivaaran: ”Tuossa menee se Levottomat-näyttelijä, joka on myös jossain vessapaperi– eiku pesuainemainoksessa.” M usta paraati -yhtyeen debyyttialbumi Peilitalossa ilmestyi 30 vuotta sitten. Nyt hän on toimittaja Radio Helsingin soittolistavapailla taajuuksilla. ”Suomalaisessa hiphopissa on se hyvä puoli, että jengi voi heittää läppää melkein mistä tahansa”, Njassa kommentoi ja Julma-Henri nyökyttelee: ”Onhan se kirjo tosi laaja nykyään. Samana vuonna Jantunen julkaisi ensimmäisenä suomalaisena hiphop-levytyksenä pidetyn kappaleen I’m Young, Beautiful and Natural. Syrjäytyneet-kokoonpanon kanssa työstetty julkaisu oli hänen sosionomian opinnäytetyönsä. Laulu toistettiin playbackinä, ja b-boyt pyörivät lattialla. ”Meidän porukalta (muun muassa Kube, Ameeba, Aztra ja Tuuttimörkö) on tullut julkaisuja samalla tahdilla koko ajan, mutta nyt on saatu enemmän huomiota.” ”Julma-Henri ei soi radioissa, koska se kuulostaa vaaralliselta. S uomirapin sukupolvet kohtaavat 13-metrisen hauen ja värikkään graffitiseinän välissä Helsingin Kansalaistorilla. Al-Qaida Finland -albumillaan (2007) aiemmin huomiota herättänyt Julma-Henri tiesi tarkkaan, mitä oli tekemässä, kun hän levytti läpimurtolevynsä Psykoterapian (2010). Tekstit perustuivat toipumisterapiaa käsittelevään oppikirjaan, mutta harva sitä ymmärsi. Sen ohella vaikutteita imettiin Herbie Hancockin Rockitista (1983). Kaksikko intoili rumpukoneista, samplereistä ja emulaattoreista. Genren sisällä voi diggailla joistain jutuista välittämättä muuten koko tyylilajista.” Julma-Henri kokee suomirapin nykytilasta puhumisen kiusalliseksi ja tunnustaa, ettei juuri seuraa skeneä. Jay Havanna ja Sumén tuottivat Finnvoxilla valtavirran artisteja, mutta studion ollessa tyhjillään he saivat vapaat kädet tehdä omia juttujaan. ”Se on versio siitä, mitä hiphop-tyypit tekivät New Yorkissa, eli skrätsäsivät ja sämpläsivät osia muiden biiseistä ja miksasivat niistä uusia konstruktioita.” Suménin ja kumppaneiden mielestä rytmiraita kuitenkin kaipasi vielä jotakin. Oli mitä oli, mutta aikaa biisi on kestänyt siinä missä The Grandmaster Flashin and the Furious Fiven vain vuotta vanhempi klassikko The Message. ”Siitä vanhasta jengistä on ehkä yksi tai kaksi tyyppiä jäljellä, muut ovat kuolleet. ”Olin jollakin klubilla, kun minulta kysyttiin, tulisinko hölöttämään studioon, kun kerran hölötän muutenkin koko ajan. Bändiä pidetään suomalaisen goottirockin uranuurtajana. Julma-Henri kertoo tuoreen esimerkin musiikkivideonsa kuvauksista: ”Paikalla oli helvetin iso, ruosteinen metalliputki. Aluksi esikuvia apinoitiin pukeutumisesta poseerauksiin, mutta hiljalleen oma tyyli alkoi muotoutua. Hänen kanssaan Julma-Henri muodostaa Euro Crackin, yhden tämän hetken pu-. Hiphop on viimeinen alue, jossa jengi vielä tekee rumasta kaunista”, Njassa sanoo
”Afrika Bambaataan kaltaiset elektroniset soundit kuulostivat tosi doupeilta. Potku oli jykevä, mutta kelasin, että tämä tanssivillitys menee kohta ohi.” Toisin kävi. Kuvioihin tulivat Run DMC, Public Enemy, LL Cool J, EMPD, Eric B. Ei se oikein sopinut suomalaiseen ajatusmalliin, mutta Grandmaster Flash kopsahti helvetin hyvin. ”Jo pentuna, ennen kuin osasin kieltäkään, räppäsin N.W.A:ta ja Ice Cuben soolojuttuja. Kuten siihen aikaan tyyliin kuului, kädessä oli litran olutpullo. Kirjoitin sanat ylös remuenglannilla”, Henri sanoo ja jatkaa: ”Ensimmäinen keikka oli Hailuodossa, jonne kaverin äiti kyyditsi. Enää en tarvitse pulloa enkä lunttilappua.” Sugarhill Gangin hitti Rapper’s Delight (1979) esitteli lajin Njassalle, mutta biisi ei vielä tehnyt suurta vaikutusta Rolling Stonesista innostuneeseen teiniin. Pitelin samassa kädessä sanoja, ja kun biisissä tultiin peukalon kohdalle, säkeistö loppui siihen. ”Ai tällaista, että diskopohjan päälle kehuskellaan itseä – ihan tosi hölmöä. Euro Crackin debyyttilevy Huume singahti julkaisuviikollaan listasijalle seitsemän ja kesä kului festivaalikeikoilla. Siinä oli mukana sosiaalista kommentointiakin.” Uransa Njassa aloitti soittamalla levyjä ja järjestämällä tapahtumia helsinkiläisklubeilla Lepakosta Bottalle. Monen muun tapaan innostus sai alkunsa varhaisteini-iässä taivaskanavilta nähdyistä musiikkivideoista. Jos menet kadulle kehuskelemaan itseäsi, saat saman tien turpaasi. Kun underground-jutusta tulee valtavirtaa, siitä otetaan pelkkä kulissi. Cheekeillä ja asteilla ei ole musiikissaan mitään, mikä oli tärkeää alkuperäisessä hiphop-kulttuurissa, kuten hyvää flow’ta tai biittiä”, Njassa sanoo. On tultu pitkä matka 1990-luvun lopulta, jolloin Julma-Henri sylki ensiräppinsä Money-nimellä. Tapahtuma oli päihteetön, mutta olimme niin päis- sämme, että jengiä putoili lavalta. Kun suomirap tuli, sitä kuunteli aluksi korvat punaisina, että mitä tässä väännetään”, Njassa muistaa.. Bileiden teemat vaihtelivat punkista teknoon. Keeping it real: Njassa ja Julma-Henri hutuimmista kokoonpanoista. & Rakim, Jungle Brothers, A Tribe Called Quest, Nas ja niin edelleen. ”Ne uudistivat ja veivät juttua seuraavalle levelille. ”Rap on nyt niin hottia, että siitä tehdään poppia. N ykytila kirkastuu vasta tulevaisuudessa, mutta räppäreiltä voisi vaatia biletystä, panemista ja päihdesekoilua painavampaa sanottavaa. Toisaalta rap-tekstien sanotaan kuvaavan aina ai- kaansa. Se on pikkuskideille samanlainen juttu kuin rock’n’roll oli meikäläiselle. Vanhan koulukunnan räppi on aina ollut mielenkiintoista
Makasiinit ovat palaneet mutta museot ja konserttitalot nousseet, luvalliset graffitiseinät ovat syrjäyttäneet nollatoleranssivainot ja juoppoja on siivottu lähiöihin. ”Räppi on sellaista ihanaa fäshiönii nykyään”, Njassa hölöttää. Isoksi kasvaneeseen ilmiöön mahtuu kuitenkin kaikenlaista – Kimberlandin tehtailemasta Timbaland-apinoinnista aina Ipanapa-räppiin ja Rap-mummo Eilaan asti. ”En ymmärrä, miksi valtavirtamusiikin täytyy olla tietyntyyppistä. Rapatti-yhtyeen Kristian ”Käkkärä” Maukonen totesi jo 1990-luvun alussa genren olevan kuoleman kielissä: ”Kaikki tämä musiikki, mitä myydään suomirapin nimellä, pistää tanssiyleisön hiljalleen halveksimaan koko genreä.” Tuo lama-aikana ääneen sanottu pelko painaa myös nykypäivänä. Njassa kehuu Eevil Stöötä, Kridlokkia ja Euro Crackiä ”ehdaksi matskuksi”. Jotain suomirapin tilasta tai ainakin suosiosta kertoo se, että viikonlopuksi Kiasman viereen nousseen Helsinki Fashion Weekendin tapahtumateltassa esiintyivät muun muassa Gracias ja Ekow, JVG ja Sini Sabotage sekä Kevin Tandu. Kuka asettaa standardit, minkälaisia biisien on oltava, jotta ne pääsevät esille. Näissä korostuvat ulkomusiikilliset muotoseikat sisällön kustannuksella. WWW.SELLOSALI.FI Soittoniekanaukio 1 A 02600 Espoo. 2000-luvun alkuun mennessä buumi oli paisunut pisteeseen, jossa levy-yhtiöt pienistä monikansallisiin hamusivat omaan talliinsa muutaman alakulttuurin edustajan. ”On sanottu, että oikea taide on moraalin ja kaiken muun ulkopuolella, muuten se on viihdettä – ja musiikkibisnes on silkkaa viihdettä. U loste haisee Baanallakin, vaikka kaupunkikulttuuri muuttuu. On olemassa myös undergroundia ja pahaa räppiä, joka on niin täynnä pyhää vihaa ja tietynlaista energiaa, ettei se koskaan nouse valtavirtaan.” Njassa nostaa esille vapaan tyylin vetomiehen Dxxxa D:n. Kun joku pieraisee sukujuhlien ruokapöydässä, se on kaikille häpeä, vaikka se meidän mielestä hauskaa olisikin”, Njassa vertaa. E nsimmäiset esille päässeet suomalaisräppärit sylkivät kieli visusti poskessa. 1980–90-lukujen taitteen huumorinimistä muistetaan Turun Beastie Boys eli Pääkköset, mc Nikke T ja Raptori. Julma-Henri mainitsee gangstariimittelijä Petoksen. ”Ensimmäiset kuolonkorahdukset on kuultu samaan tapaan kuin heavyssä silloin, kun Matti Vanhanen näytti sarvipäämerkkiä”, Njassa vertaa osuvasti. Njassan mielestä viimeistään Cheek-kohu – kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki haukkui pop-rapin paskaksi, mikä lööppien ja Cheekin itsensä mukaan sai artistin äidin itkemään – oli merkki alkaneesta alamäestä. Ensimmäisen vakavasti otettavan aallon (The Master Brothers, Definite Four) jälkeen tuli seuraava (Damn the Band, Cool Sheiks, Nuera) ja seuraava (olarilaiset, rähinät, manselaiset, turkulaiset, itäsuomalaiset, rollolaiset). ”Ei niissäkään vikaa ole, ihan hauskaa kamaa pikkuskideille. Monet musiikintekijät, räppärit mukaan lukien, yrittävät matkia tiettyä kaavaa saadakseen radiosoittoa”, Julma-Henri pohtii
Boys just wanna have fun Kun LOST SOCIETY nousi kesällä Tuska Open Airin päälavalle, oli kuin yleisö olisi kiidätetty aikakoneella 25 vuotta taaksepäin Lepakon Metal Massacre -klubille STONEN keikalle. Kutsuimme Stonen Janne Joutsenniemen ja Lost Societyn kaverit keskustelemaan aiheesta. Miksi THRASH METALISTA on tullut niin ikiaikaista, että nuoret jannut toistavat esi-isien tekemisiä. TEKSTI JA KUVAT MERVI VUORELA
Muutos parempaan tapahtui 2000-luvun alussa, jolloin Municipal Wasten ja Toxic Holocaustin kaltaiset jenkkibändit päivittivät thrash metalin uudelle vuosituhannelle. Elinvoimaisimmillaan Suomen thrash-skene oli 1980-luvun lopulla, jolloin Helsingin Lepakossa järjestettiin Metal Massacre -nimistä thrash- ja speed metal -klubia. Samalla reseptillä syntyivät vuonna 1985 suomalaisen ”rässin” kivijalkabändi Stone ja vuonna 2010 thrash metalin uutta aaltoa edustava Lost Society. Kaikki tämä yhdisti ihmisiä ja loi oman alakulttuurinsa.” Suomalaisen thrashin kulta-aika jäi kuitenkin lyhyeksi. ”Silloin ei ollut mitään valmista skeneä, vaan kaikki lähti tyhjästä. 1990-luvun alussa genre tallautui black metalin, death metalin sekä grungen jalkoihin ja painui syvälle marginaaliin. ”Tavallaan joo”, Janne sanoo. ”Stonen paluukeikoilta maaliskuussa tuli bongattua helvetisti skidejä. Otetaan tussi ja piirretään treeniksen seinään kirkkovene, Anthraxin logo tai jotain muuta yhtä intellektuellia. ”Varhainen suomalainen thrash-skene oli sellainen kaverien kerho, jossa melkein kaikki tunsivat toisensa”, Janne jatkaa. Meillä kävi tsägä, että oltiin aallonharjalla luomassa sitä. Ennen sitä tuli kuunneltua lähinnä 1970-luvun kamaa ja kasari-hardrockia.” Miltä tällaiset kommentit kuulostavat Jannen korvaan. Ja ennen kaikkea: otetaan vielä yksi kalja ja yksi soolo. Siitä huomasi, että thrash metalista oli tulossa ’juttu’. Homman nimi oli hardcoresta ja vanhan koulun thrashista ammentava D.R.I.-henkinen crossover-tyyli, joka herätti etenkin 1990-luvulla syntyneiden verkkolippispäiden kiinnostuksen. Vaikka Stonen ja Lost Societyn syntytarinoiden välillä on kokonainen neljännesvuosisata, mikään ei tunnu muuttuneen. Stone myi aktiiviaikanaan noin 10 000 albumia. ”Onhan se mystistä ja mairittelevaa. Thrash metalin uuden tulemisen vaikutus tuntui myös Suomessa. Ehkä Bodom-fanit ovat alkaneet tutkia, mitä esimerkiksi Roope. Pääkaupunkiseudun lisäksi thrash keräsi kannatusta etenkin Pohjois-Suomessa, jossa A.R.G., National Napalm Syndicate ja Maple Cross suolsivat säälimättömiä riffejä tissiposkiheavyyn kyllästyneiden kuulijoiden kasvoille. Nykyisin kuka tahansa voi tutustua vanhan koulukunnan Suomi-thrashiin internetissä, mutta millaista oli elää ja hengittää thrash metalia Mauno Koiviston aikaisessa Suomessa. Mistä tämä oikein johtuu. Kun olimme maaliskuussa Virossa soittamassa, tyypit kertoivat radiohaastattelussa, ettei Virossa ollut mitään tämäntyyppistä musiikkia ennen kuin Stone kävi siellä aikanaan veivaamassa. ”Stonen kaksi ekaa levyä ovat aivan hiton kovia. ”Oma thrash-innostukseni lähti liikkeelle Stonesta. Ei musiikki, ei asenne, ei estetiikka. Siinä missä Yhdysvallat pystyi brassailemaan Metallican, Slayerin, Megadethin, Anthraxin, Testamentin, Dark Angelin, Nuclear Assaultin ja Exoduksen kaltaisilla jättinimillä, Suomi vasta tutustui nopeisiin sahausriffeihin, tuplabassareihin, ylärekisteristä revittyihin kitarasooloihin ja muihin thrashin tavaramerkkeihin. Otetaan varsilenkkarit, farkkuliivi, pillifarkut, ruutu- ja bändipaitoja ja helvetisti tukkaa. Otetaan kaksi sähkökitaraa, basso, rummut, mikrofoni ja muovipussillinen kaljaa. Ei Stone kuitenkaan mitään kultalevyjä saanut, eli loppupeleissä touhu oli aika marginaalista.” 1980–90-lukujen taitteessa kultalevyn raja oli 25 000 äänitettä. Aloin sitten miettiä, voisiko tämä thrashin uusi tuleminen johtua Children of Bodomista, Mokomasta ja muista tällaisista bändeistä, jotka ovat puhuneet omasta thrash-taustastaan. Ossin mukaan Stone avasi silmät kokonaan uudenlaiselle musiikille. Otetaan nuoruuden vimma, hauskanpitoon tähtäävä asenne, huono huumori ja eskapistiset kuvitelmat. Kun Metallicaa ei ollut saatavilla, Stone tuli korvikkeeksi.” 1 980-luvun puolivälissä thrash metal ei ollut todellakaan hittituote Pohjoismaissa tai Baltiassa. Asian selvittämiseksi kutsuimme samaan haastattelupöytään Stonen laulaja-basistin Janne Joutsenniemen (44) sekä laulaja-kitaristi Samy Elbannan (17), kitaristi Arttu Lesosen (20), rumpali Ossi Paanasen (18) ja basisti Mirko Lehtisen (19) Lost Societysta. Otetaan vilpitön innostus nopeaa ja aggressiivista musiikkia kohtaan sekä välinpitämättömyys kaikkea muuta paitsi treenaamista ja vastakkaista sukupuolta kohtaan. Bändi on vaikuttanut ainakin omaan soittamiseeni todella paljon, vaikka Stonen biisit ovat vähän suoraviivaisempia kuin meidän”, Arttu sanoo. O tetaan neljä nuorta kundia ja suljetaan heidät treenikämppään. Näistä lähtökohdista perustettiin 1980-luvun alussa useita hardcorepunkista ja New Wave of British Heavy Metalista ammentavia yhtyeitä, joiden musiikkia alettiin sittemmin kutsua thrash metaliksi. ”Oli silti kiinnostavaa huomata, kuinka Metal Massacre -tapahtumien yleisömäärä kasvoi koko ajan. Kun Stone lopetti aktiiviuransa vuonna 1991, kukaan Lost Societyn jäsenistä ei ollut vielä edes syntynyt. Vai onko thrash metal vain niin siisti juttu, ettei sen perusteita ole edes syytä sörkkiä. Onko thrash metalissa jotain sellaista, joka puhuttelee nuorten metallipäiden alkukantaisia viettejä ja tuottaa siksi sukupolvirajat ylittävää universaalia tematiikkaa. Moinen pikkuasia ei kuitenkaan paljoa hetkauta, kun Lost Societyn miehistö kertoo suhteestaan Stoneen. Musiikin lisäksi tapahtumiin liittyi kaljanjuonti ja kaikki saatanan farkkuliivit ja varsilenkkarit. Oliko alakulttuuri kasettitreidaukseen ja skenetuntemukseen perustuvaa esoteeristä salatiedettä, josta vain harvat ja valitut olivat tietoisia
”Studiossa ei paljoa viilailtu, vaan se puoli hoidettiin treenikämpällä. Samy nyökyttelee ajatukselle hyväksyvästi: ”Bodomihan coveroi Stonen No Commandsin. ”Lisäksi Helsingistä tulee sellainen hiton tiukka bändi kuin Nuclear Omnicide, joka on juuri julkaisemassa debyyttilevyään”, Samy lisää. Janne Joutsenniemi veikkaa ”tekemisen meiningin” johtuneen siitä, että 1980-luvulla levyt tehtiin melko nopeasti. Kolme päivää meni äänityksiin, neljä miksaukseen.” Kuinka autenttiselta Lost Society kuulostaa Jannen korvaan. Sitä kautta tuli itse tutustuttua Stoneen ensimmäistä kertaa. Sen jälkeen aloin tutkia, mitä muita thrash-bändejä on olemassa.” Alan uudesta tulemisesta huolimatta Suomessa toimii tällä hetkellä vain muutama puhdasverinen thrash-bändi. 2 000-luvun thrash metal -bändit näyttävät olevan kiinnostuneita kasariestetiikasta. Myös Lost Society -miehistön puheissa vilahtelee jatkuvasti vanhoja kasari-ikoneita Anthraxista Megadethiin ja Slayeristä ja Panteraan. Stonen eka levy purkitettiin seitsemässä päivässä. ”Muita bändejä ei sitten hirveästi olekaan.” Arttu veikkaa bändien vähäisen määrän johtuvan siitä, että nykymaailmassa tehdään niin monenlaista metallia, ettei puhdasveriselle thrashille riitä tarpeeksi kuulijoita. Lost Society featuring Stone vasemmalta oikealle: Samy Elbanna, Arttu Lesonen, Janne Joutsenniemi, Ossi Paananen, Mirko Lehtinen. (Latvala) on tehnyt aikaisemmin”, Janne pohtii. ”Silloin tehtiin kaikki paljon paremmin kuin nykyään eikä biisejä hiottu loppuun asti”, Samy perustelee. ”Varsinkin death metalia tehdään todella paljon”, hän tuumaa. ”Olin kuulevinani osassa teidän biisejänne jotain megadethmäistä. Ja puhun nyt varhaisesta Megadethistä, koska. Tuoko musiikki mieleen 1980-luvun. ”Lisäksi musiikissa oli tekemisen meininki”, Ossi lisää ja saa tukea Artulta, joka korostaa 1980-luvulla toimineiden bändien kovaa livekuntoa. Tänä vuonna Fast Loud Death -debyyttilevynsä julkaisseen Lost Societyn lisäksi thrashin nimeen vannovat muun muassa Ranger, Forced Kill, Brainthrash ja Jumalation
Tyttöjen seinillä oli Suosikin julisteita.” Kun kysyn Lost Societylta, näkyykö heidän keikoillaan paljon naisia, nelikko pyörittää naureskellen päitään. Jos taas fokus on hauskanpidossa, hyvät iskulauseet peittoavat muun sisällön. YouTube-hitin Nuori Taimi (feat. g n i k o o B & s d r o c e Stupido R ! a a b m u R a t s a i t o u v onnittelevat 30s Recoarnd pi e! 25 ve Onnitteluihin osallistuu myös Toinen Kadunpoika, jolta julkaistaan 27.9. ”Neljä tai viisi kertaa viikossa. ”Mosh pitit ovat uusi ilmiö. Ainakaan Samya nykytilanne ei kuitenkaan haittaa: ”Täytin elokuussa 18 vuotta samaan aikaan, kun soitimme Jalometalli-festareilla Slayerin kanssa. en voi sietää bändin nykymeininkiä. Janne nyökyttelee ymmärtäväisenä vieressä ja jatkaa: ”Stonen alkuaikoina ei tosiaan kauheasti muita asioita elämään mahtunut. Ja veivaatte helvetin hyvin!” Sodom, Kreator ja muu vanhan liiton teutoni-thrash poislukien soittotaito on aina ollut tärkeä osa farkkuliivimetallia. Vanhetessa muut arvot alkavat nousta pintaan ja pilaavat kaiken”, Janne summaa ja jatkaa: ”Eihän rässibändien sanoista saa yleensä edes selvää, joten on ihan sama, mitä paskaa siellä huutaa. Tavallaan se ei edes ole treeniä vaan hauskanpitoa. Kuinka usein Lost Societyn kundit treenaavat. Kuten sanottua, thrash metal vetosi aikoinaan ennen kaikkea puberteetti-ikäisiin poikiin ja oli selkeästi poikavoittoista toimintaa. Ajattelin ennalta, että silloin saattaa vähän lähteä käsistä.” Mitä muuta nuori metallifani voisi elämältään toivoa. Laulu on pikemminkin vain instrumentti muiden joukossa. debyytti-albumi! Sis. Lisäksi keikoille on alkanut ilmestyä yllättävän hyvännäköisiä naisia! Muinoinhan niitä ei ollut, paitsi ehkä muutama rekkalesbon näköinen lippispää. Dave Mustaine on ihan hirveä hahmo! Huomasin myös, että teillä on aika lyhyitä biisejä, vaikka musiikki onkin thrashiä. Jos homman nimi on kantaaottavuus, yhteiskunnalliset epäkohdat tuodaan esiin sellaisina kuin ne ovat. Ei meitä oikeastaan mikään muu kiinnostakaan kuin soittaminen, dokaaminen ja läpänheittäminen”, Samy naurahtaa. Tyttöystävä, bändisoitto, viinan vetäminen ja päänheilutus olivat ainoat asiat, joiden välillä tuli tasapainoiltua.” Tätä taustaa vasten ei ole mitenkään yllättävää, etteivät thrash-bändit ole koskaan olleet erityisen kiinnostuneita syväluotaavista saati vaikeaselkoisista lyriikoista. ”Tietynlainen putkiaivoisuus sopii thrashiin. Puppa J) Toinen Kadunpoika: Nuori cd/digi www.stupido.fi | Jakelu:. Tarkoituksena ei ole miettiä syntyjä syviä tai keksiä hienoja teemoja, vaan pitää hauskaa. Muistan vieläkin, miten en aikoinani saanut mitään tolkkua alan bändien sanoista, mutta sitten oli se biisin nimi, jonka osasin aina!” Lost Societyn teksteistä vastaava Samy on pitkälti samaa mieltä: ”Sanat ovat toki tärkeitä, mutta jos laitetaan rinnakkain joku rässibändi ja Iron Maiden, niin kyllä Maidenin sanoja tulee enemmän kuunneltua.” Vaikka thrash metal on muuttunut harvinaisen vähän 30 vuodessa, Janne osaa nimetä ainakin kaksi muutosta
Tästä syystä heitä joko vihataan tai rakastetaan. TEKSTI MERVI VUORELA KUVAT MARKUS PAAJALA. Sopuisat suunsoittajat KLAMYDIAN VESKU JOKINEN ja muun muassa PÄÄ KII -yhtyeestä tuttu TEEMU BERGMAN ovat kuvia kumartamattomia rääväsuita, jotka ovat raivanneet tiensä suomalaisen punkrockin eturintamaan ilman ainuttakaan kompromissia
Toisin kuin Veskulle, meikälle on taloudellisesti ihan vitun sama, jatkuuko joku bändi vai ei.” Kuin alleviivatakseen sanomaansa Bergman vihjaa, että Pää kiin elokuinen Tavastian-keikka saattoi olla yhtyeen viimeinen. Siinä vaiheessa kun esiaviollinen seksikin kiellettiin, alkoi vituttaa niin paljon, että perustettiin Klamydia ja alettiin puhua kovaan ääneen makkaransyönnistä, saunomisesta ja viinanjuonnista. Syyksi hän nimeää tulehtuneet välinsä rumpali Niila Kunnarin kanssa. ”Vaikka oltiin sovittu kesän keikat hyvissä ajoin, erään henkilön piti sotkea siihen kesätyönsä ja itkeä, että kesätyöt kärsii bändistä, vaikka oikeasti bändi kärsi kesätöistä. Kun ei huvita hajota, sitten ei hajota.” Aivan yhtä ruusuisesti ei mene Bergmanilla, joka rinnastaa bändiprojektinsa parisuhteisiin. Kun mennään siihen pisteeseen, meikälle alkaa riittää”, Bergman sanoo. Bergman on samoilla linjoilla: ”Harvemmin tulee mietittyä, loukkaantuko joku. Etanolin kanssa läträäminen tuli tutuksi myös Jokiselle, joka soitti 1980-luvun puolivälissä hc-bändi Treblinkassa ja pari keikkaa Maho Neitsyt -laumassa. Sittemmin käsitys on hieman muuttunut: ”Itse olen sellainen jätkä, että osaan joskus käydä yhdellä kaljalla, mutta jos pyydät Pexiä yhdelle, se on sen jälkeen kaksi viikkoa sairaslomalla. Bergman taas on sukupolvensa äänitorveksi nostettu ihmelapsi, jonka biiseissä sekakäyttäjäluuserit antavat kasvot yhteiskunnan rakenneongelmille. Vaikka vaasalaisbändi on soittanut samaa biisiä koko uransa ajan ja ottanut paskaa niskaan niin kriitikoilta kuin punk-puristeiltakin, jokaista Klamydia-levyä on myyty huikeat 13 000–18 000 kappaletta. Harkitun imagonvarjelun sijaan kaksikko on tottunut laukomaan provokatiivisia kommentteja, joita osa punkkareista kavahtaa ja osa ei yksinkertaisesti ymmärrä. ”Lisäksi kuuntelemme yhä samanlaista musaa ja viihdymme toistemme seurassa. ”Maho Neitsyt edustaa sellaista punk-linjaa, josta olen aina pitänyt. Sitten tuli riitaa, lyömistä, hajonneita kylkiluita ja muuta paskaa. Toisaalta hän ei innostu kevyestä tissuttelustakaan: ”Parilla käyminen on aivan vitun tylsää. ”Aika monta kertaa olen seurustellut, mutta joka kerta olen eronnut. Jokisen mukaan hänellä on tapana sanoa ensin ja ajatella vasta sitten. Sama kohtalo odottanee myös hiljattain ilmestynyttä XXV-albumia. Yhdistävän musiikkimaun lisäksi sekä Jokinen että Bergman ovat pikkukaupungissa varttuneita elämäntapapunkkareita, joiden suuri suu ja tinkimätön asenne ovat tuoneet heille vähintään yhtä paljon vihamiehiä kuin diggareita. S iinä missä Bergman ärsyttää mielellään niin kokoomuslaisia, perussuomalaisia kuin punkkareitakin, Jokinen on onnistunut herättämään närää ennen kaikkea punkliikkeen sisällä. Siitähän punkrockissa pitäisi olla kyse, että kukin saa olla mitä haluaa”, Jokinen puuskahtaa. Ei sieltä mäeltä tulla alas siten, että hyppää rotkoon, vaan että kävelee sen saman mäen alas.” Jokinen näkee ryyppäämisen maailman rankimpana ja kalleimpana duuniina. Siinä missä Jokinen on pitänyt Klamydian kasassa 25 vuotta, Bergmanin bändit ovat kestäneet aikaa yhtä hyvin kuin Donatella Versacen kasvot. Median luomien karikatyyrien valossa Jokinen on alapäähuumorin ja Kiitos-paitojen tasolle jämähtänyt juntti, joka tekee huumorimusiikkia ikuisille luokkaretkeilijöille. Kun jonkun naama alkaa vituttaa, sitten se alkaa vituttaa. Kun siihen jää koukkuun, se on vähän kuin kävelisi vuorenrinteelle. ”Kun straight edge -liike tuli mukaan hardcore-kuvioihin 1980-luvun puolivälissä, tietyt punkkarit alkoivat olla pahempia kuin uskovaiset. Usein jengi naureskelee, että haha, Pexi on kännissä, mutta viinanjuonnissa on muutakin kuin se hauska puoli. Ä kkiseltään voisi väittää, että Vesku Jokinen ja Teemu Bergman ovat toistensa vastakohtia. Enää ei saanut juoda, ei polttaa eikä syödä lihaa. Siis että juodaan viinaa ja pidetään hauskaa”, Jokinen sanoo ja nimeää kouvolalaisbändin yhdeksi Klamydian esikuvista. Yksi syy straight edge -liikkeen suosioon 1980-luvulla oli suomalaisen hardcore-porukan tolkuton ryyppääminen. Sitten otat siitä pari ranskalaista, minkä jälkeen annos viedään pois.” Ryyppäämisestä huolimatta – tai siitä johtuen – Klamydia on pysynyt kasassa kunnioitettavat 25 vuotta. Kovaksi Pää kii -faniksi tunnustautuva Jokinen ei ylläty uutisesta, koska hänen mielestään helsinkiläisten punk-bändien elinikä on suoraan verrannollinen. Niin ikään Maho Neitsyissä 2000-luvulla soittanut Bergman muistaa pitäneensä nuorempana Maho-solisti Pexiä jumalana. Toisinaan jopa haluan, että joku loukkaantuu. Kriitikoiden keskuudessa Klamydia on aina ollut helppo joukkolynkkauksen kohde, kun taas Pää kii, Kakka-hätä 77, The Heartburns, Nazi Death Camp ja muut Bergmanin bändit ovat saaneet osakseen hekumallista suitsutusta. Se on verrattavissa siihen, että eteesi tuodaan herkullinen pihvi ja ranskalaisia. Ei ärsyttäminen mikään itseisarvo ole, mutta toki välillä on kiva tökkiä kaikkia mätäpaiseita ja katsoa, mitä sieltä purskahtaa”, Teemu toteaa. Osittain tämä on ollut tarkoituksellista, sillä Klamydia perustettiin vuonna 1988 kapinaliikkeeksi kapinaliikkeen sisälle. Kun kaksikko istahtaa samaan haastattelupöytään ja alkaa puhua Bergmanin Rock’n’Roll Bullshit Records -yhtiön uudelleen julkaisemasta Blitzkrieg Boys -ep:stä, molempien reaktio on sama: ep on loistava, debyyttilevy aika paska. Jokinen nimeää Klamydian pitkän iän syyksi pohjalaisen ”yhdessä pysytähän” -mentaliteetin. Vaikka 43-vuotias Jokinen ja 35-vuotias Bergman ovat osittain eri sukupolvea, he eivät ole niin erilaisia kuin äkkiseltään luulisi
Voi, kuinka lutuisia he ovat: Vesku Jokinen ja Teemu Bergman. ”Olen aika eri ikäpolvea kuin Lepakkomiehen nuorimmat kävijät. Sitten tajuan, ettei meikällä ole mitään hätää”, Bergman sanoo ja nauraa räkäisesti päälle. Jotain levyämme kriitikot taisivat joskus äityä kehumaan, mutta se olikin ihan paska levy ja myi huonommin kuin muut.” Bergman veikkaa Klamydian katu-uskottavuusongelman johtuvan Perseeseen-tyyppisten huumoribiisien ja vakavampien kappaleiden välisestä epäbalanssista.. En voi puhua esimerkiksi niiden puolesta, jotka järjestävät kadunvaltausbileitä ja nostavat eläinten oikeudet ihmisoikeuksien yläpuolelle. ”Helsingissä on helppo vaihtaa bändiä, kun soittajia on niin vitusti ja jokaisella on miljoona eri projektia. 1990-luvun alussa meitä kehuttiin, koska teimme jotain uutta ja erilaista. ”Aina kun joku tulee kritisoimaan ja tekisi mieli vetäistä sitä tuhkakupilla naamaan, alan yleensä miettiä, että missäs paskabändissä tuokin jätkä soittaa. ”Täällä on 500 000 punk-kitaristia ja kolme rumpalia. Tilanteeseen tottunut Jokinen sanoo nykyisin jopa kaipaavansa kriitikoiden mollausta, koska muuten hän kokisi tehneensä jotain väärin. kaupungin tempoon. Mutta sitten kun sama suhinasoppa vain jatkui, alkoi haukkuminen. Ei minulla silti ole mitään sitä porukkaa vastaan.” Vaikka Bergmania on kohdeltu mediassa kunnioittavaan sävyyn, lisääntynyt julkisuus on tehnyt hänestä aiempaa helpomman maalitaulun ja lisännyt mussuttajien määrää. Sitten ne käyvät kolmissa treeneissä, tekevät demon, julkaisevat sen väkisin vinyylinä ja ihmettelevät, miksi kukaan ei osta sitä, kun se on niin paska.” H elsingin kirjavasta punk-tarjonnasta huolimatta median päähuomio on viime vuosina keskittynyt Bergmaniin. Jossain Pohjanmaalla tilanne on toisenlainen.” ”Totta”, Bergman komppaa. ”Silloin kun kriitikot inhoavat, fanit tykkäävät. Klamydian kohdalla asetelma on päinvastainen. Miehestä on yritetty leipoa 2000-luvun punk-sukupolven äänitorvea, vaikkei Bergmanilla todellisuudessa ole paljoakaan yhteistä esimerkiksi 18-vuotiaiden crustien kanssa
V aikka Jokinen ja Bergman eivät tee poliittisesti kantaaottavaa punkrockia sanan varsinaisessa merkityksessä, eivätkä he muistele lämmöllä 1990-luvun ylipolitisoitunutta punk-skeneä, kumpikin näkee yhteiskunnallisen kapi- namielialan hyvänä asiana. Vaikka Fukushiman voimalasta valuu radioaktiivista vettä, lehdissä puhutaan missien perseistä tai siitä, kävikö joku heiluttamassa jotain vitun lippua jalkapallopelissä, vaikka Fukushimasta pitäisi puhua joka päivä.” Jokisen mielestä suomalaisia vaivaa se, että protestointi aloitetaan yleensä vasta valomerkin jälkeen. IMATRA OsmosCosmos 31.10. Ja perus-suomalaisuudella en tarkoita tätä nykyistä puoluetta! Minulla voi olla Suomen lippu naamassa, selässä tai perseessä, mutta se ei tee minusta natsia.” Mikäli haluaa todisteita Jokisen sanoille, voi kuunnella vaikkapa Klamydian Sementtiin-biisin, jossa lauletaan: ”Niin niin niin, vala natsi sementtiin / Niin niin niin, potki paikkaan intiimiin”. ”Sitä ennen leikitään nöyriä, vaikka pitäisi näyttää päättäjille, että ette te nyt jumalauta voi ihan mitä tahansa tehdä. Varaustakaan ei olisi moni kuullut, ellei Kråklund olisi aikanaan julkaissut sitä cd:nä. ESPOO Ravintola Base, Leppävaara 18.10. KOUVOLA House Of Rock KEIKKAKALENTERI PÄIVITTYY VIIKOTTAIN, TSEKKAA UUSIMMAT BÄNDIN NETTISIVUILTA! Keikat myy Juha Ruusunen / LiveNation www.livenation.fi. ”Olen perus-suomalainen keesipäinen juntti, jolla on ruohonjuuritason ajatukset monessa asiassa. JÄRVENPÄÄ Zapata 21.9. Nykyäänhän aktivismi on sitä, että menet nettiin ja täytät jonkun adressin. Nykyisin kaikenlainen aktivismi on lähes epämuodikasta, mikä on hölmöä, koska tällaisina aikoina ihmisten pitäisi nimenomaan vaatia oikeuksiaan eikä luopua niistä”, Bergman huomauttaa ja jatkaa: ”Tänä päivänä ihmiset jaksavat olla kiinnostuneita yhdestä asiasta 2–3 päivää. Täysin munatonta toimintaa!” Myös Bergman suhtautuu huvittuneesti internet-ajan aktivismiin. HELSINKI LeBonk 30.11. ”Kun tekee vakavan biisin jälkeen kieli poskessa -biisin, kuten me tehtiin Ees jotain positiivist, ihmisten on vaikeampi ottaa tosissaan”, Teemu sanoo ja jatkaa: ”Moni Klamydiaa haukkuva punkkari voisi silti muistaa, että nämä jätkät julkaisivat uudelleen esimerkiksi 013-yhtyeen levyn. Eli on Vesku tehnyt aika paljon muutakin kuin Suomi on sun -biisejä.” Vaikka isänmaallisuus herättää monissa punkkareissa samanlaisen reaktion kuin döner kebab vegaanissa, Jokinen ylistää Suomea mielellään. Siinä valkoiset tyypit meni sademetsään antamaan alkuasukkaille pahvisia peukaloita, että näin paljon se nettiadressista tykkääminen teitä auttoi!” KIRSI YLIJOKI | JARKKO STRENGELL | EICCA TOPPINEN | SAMU LEMINEN DEBYYTTIALBUMI NYT KAUPOISSA www.cherryandthevipers.com www.facebook.com / CherryAndTheVipers KEIKOILLA 20.9. ”Vaikka ysärin punk-skene oli suvaitsematon, musa oli paskaa ja jengi riiteli jossain Kasisalin pihalla siitä, voiko sinistä Keijua syödä, silloin jengi sentään kävi mielenosoituksissa. ”Näin juuri hyvän kuvan Facebookissa liittyen nettiadressiin, jossa kritisoitiin sademetsän pilaantunutta juomavettä
NYT ON VUOSI 2013, ja minä ajattelen Mustanaamiota. Joskus tuntuu kuin isällä olisi krooninen krapula. Uutuusniteitä tulee, mutta niissä on tuttu maku. Kaksi vuotta myöhemmin sinne pamahtivat Bill Haley & His Comets Rock Around the Clockillaan. Ensi levystä tuli turpaan. Suhteeni valtakunnan virallisiin poppipoliiseihin muuttui pian vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun aloin julkaista omaa musiikkiani. Juuri sen ikäinen on rock’n’roll nyt. Historiallisesti kolmekymppisyys on usein tarkoittanut joko kuolemaa tai syntymistä uudelleen. Selvää on, että muistan jokaisen risun ja ruusun takana olleen nimen. Uutta musiikkia syntyy enemmän kuin koskaan. Rumba näki PMMP:n valtavan potentiaalin samaan aikaan, kun radiot vielä nyrpistivät nokkaansa Päiväkodin äärellä, ”kun sitä uutta Rusketusraitaa ei nyt sitten tullutkaan”. Hänellä on nopea aineenvaihdunta, mikä pitää hänet laihana ja notkeana kuin Mick Jag- ger. Rumba täytti tehtävänsä vuosien saatossa sadoiksi pieniksi sirpaleiksi räjähtäneillä musiikkimarkkinoilla: se haisteli, vaistosi, eritteli ja tarjoili pieniä värikkäitä annoksia nälkäisille ikinuorille. Hän on liikkeissään elastinen. Toisaalta kelloja on hieman myöhästetty, tiimalasiin on lisätty hiekkaa. Samuli Putro leikitteli Mitäpä jos -laulussaan ajatuksella pillifarkuissa päämärättömästi haahuilevasta kuusikymppisestä, joka ei milloinkaan aikuistu. Rumba vuonna 2023 Otamme Rumban aiemmista juhlanumeroista tuttuun tapaan aikamatkan vuosikymmenen päähän tulevaisuuteen. Martin’s Collegessa. Rumban kritiikit olivat jo instituutio. Musiikkia kulutetaan enemmän kuin koskaan. 10-vuotisnumerossa ennustajana toimi Kari Hotakainen ja 20-vuotisnumerossa A.W. Meillä on sormiemme ulottuvilla kirjasto, joka sisältää kaiken. Vuoden 1953 lopulla Billboardin ykkösenä paistatteli vielä Tony Bennett. Hänen ohimoilleen on ilmestynyt harmaa vyöhyke. Alkoi jännitys, mitä ne siitä kirjoittaa. Sillä hetkellä isäni syntyi. Hän sai silmälasit jo varhain. Toinen totuus kuuluu näin: Populaarimusiikissa ei ole koskaan ollut näin paljon valinnanvaraa. Yksi elämä on silloin eletty loppuun, uusi odottaa nurkan takana. Hän osti teippiä. Yrjänä – joka muuten profetoi Rumban olevan vuonna 2013 jo manan majoilla. Niihin aikoihin alkoi myös tuttavuuteni Rumban kanssa. Tämä on yksi totuus. Sitä, jonka suojeluksen piiriin Rumba on vuodesta toiseen itseoikeutetusti ilmaissut kuuluvansa.. Rumbasta tuli nopeasti keskeinen tiedonlähteeni siitä, mitä tapahtuu popin valtaväylillä ja hämyisillä sivukujilla. Kun hänen silmälasinsa rikkoutuivat hän ei ostanut uusia. Juice Leskinen laulaa kappaleessa Ruisrock Jumalasta joka ”antoi minulle uuden Helvetin ja uuden Taivaan, ja musiikin joka lisääntyi ja täytti maan”. OLAVI UUSIVIRTA ME OLEMME KOLMEKYMPPISIÄ, minä ja Rumba. Mitä sellaista te olette kuulleet mitä ette olisi kuulleet jossain muodossa jo aikaisemmin. Kuinka kauan hän jaksaa vielä liikuttaa liskomiehen käsiään epäsymmetrisesti kuin näkymätöntä lintua tavoitellen. Rockin näkökulmasta meidän kannattaisi siis kuolla mahdollisimman pian. Kolmas sai jo hykertelyä osakseen. Isäni kuolema pelottaa minua. Isäni on muutenkin rock. Hah! Vuoden 2023 Rumban ja koko silloisen musiikkiteollisuuden tilaa ennustaa OLAVI UUSIVIRTA. Se, mitä aiemmin tehtiin kolmekymppisenä – rokkikuolemat, sienestys, lastenhankinta – on vaivihkaa siirtynyt kymmenisen vuotta eteenpäin. Tuo unenomainen visio näyttäisi vihdoin tulleen lihaksi. Hän kertoo samat jutut uudelleen ja uudelleen eri sanankääntein. Skrillexiä. PASSINI JA MUIDEN virallisten dokumenttien mukaan olen syntynyt Billie Jeanin ja Scarfacen vuonna 1983 – vaikka Jumala tietää, että synnyin toden teolla vasta vuonna 1996, kun isäni vei minut Ruisrockiin katsomaan erästä munasillaan aggressiivisesti släppäävää kalifornialaistunutta australialaisbasistia ja muuatta rillipäistä sheffieldiläisnörttiä, joka oli juuri saanut koko Euroopan laulamaan mukanaan sukupolvianthemia kreikkalaissyntyisestä kermaperseestä St. Joskus mentiin metsään, kanteen nostettu huomisen bändi jäi huomisen bändiksi, mutta osumatarkkuus oli lopultakin kiitettävää. Hän juo halpaa punaviiniä. Se maksaa kympin kuussa. Radioheadin jälkeen. Ei ole vaikea jäljittää ensikosketusta sellaisiin yhtyeisiin kuin The Strokes, Interpol, Liekki tai Kuusumun Profeetta. Hän pukeutuu käytettyihin vaatteisiin. Skrillex on jakojäännös, joka puhuu selvää kieltä: popkulttuuri on valmis. Mitä uutta hän on keksinyt Nirvanan jälkeen. Pop elää elämänsä kevättä: välineet on huolella testattu, nyt leikitään väreillä ja muodoilla! Musiikinteko on demokratisoitunut, kaikilla on kotona studio, jonka kannessa on omena
Vuoden 1993 Kari Hotakaisen ja vuoden 2003 A.W. Pidempiä merkkimääriä arvosteluihin, ja nettiin jotain, joka koukuttaa ja pakottaa vierailemaan siellä päivittäin. Mitä se sisältää. Olen joskus vilpittömästi uskaltautunut ihmettelemään, miksi yliopistossa ei vieläkään voi opiskella pääaineena kotimaisen rockin tutkimusta tai rockhistoriaa. Yrjänän tekstit voit lukea osoitteesta www.rumba.fi. Elinehdot koko musiikki- ja media-alalla näyttäisivät olevan joko radikaali erikoistuminen ja äärimmäinen kustannustehokkuus (vain tietyn genren vinyylejä julkaiseva levy-yhtiö) tai toimialan ja markkina-alueen radikaali laajentaminen (suosikkiheviyhtyeen nimikko-olut ja teinitähden nimikkoheseateriat). ENTÄ SE ITSE LÄRPÄKE, syksyllä 2023 R-kioskin hyllyillä viileästi poseeraava nelikymppinen Rumba. Rumba säilyy hengissä printtimediana, jos se pystyy vastaamaan vapaaehtoistyönä verkossa julkaistavan kilpailijansa asettamiin haasteisiin. Nisse M kertoo Pimeys-yhtyeen Joel Mäkisen pyörineen alasti sekavassa tilassa Sokos Hotel Lappeen käytävillä. Kritiikit ovat merkkimäärältään parintuhannen luokkaa ja niitä kirjoittavat Rami Kuusis-akatemian käyneet tytöt. Levy-yhtiöissä, levykaupoissa, studioissa ja lauluntekijöiden peräkammareissa mietitään kuumeisesti keinoja myydä hanavettä pullossa. Lapsia on tullut molemmille kolme lisää. Kannessa on paluun tehnyt PMMP. tuotekehittelyä varten. Joku Rollareista on kuollut, Mikko Aaltonen on kirjoittanut kolmen aukeaman pituisen muistokirjoituksen. En Ligne Sur Radion (ELSR) manserockia ja baskivaikutteista indietronicaa yhdistelevä debyyttialbumi saa viisi tähteä. CMX voittaa bändipollin. Muuallakin pukkaa hikeä. Oskari Onninen on päätoimittajana. Se voisi ottaa rockkritiikin sarvista kiinni ja syliinsä pitkän linjan Mitä sisältää nelikymppinen Rumba. Kannessa on paluun tehnyt PMMP. Nyt Mustista tarvitaan todella. Fläppitaulut ovat kuin Sakke Pietilän jäljiltä, kun tuhansissa skandinaavisen pelkistetyissä avotoimis- Rumban tapauksessa suosittelisin vahvasti edellä mainittua. Ongelma on laajempi ja yhteinen kaikille musiikkimedioille: rockkritiikki on instituutiona hämmästyttävän nuori, vaikka sen kohde lähentelee jo eläkeikää. toissa etsitään uusia bisnesmalleja, yhteistyökuvioita, tulonmuodostuksen organismeja ja mitä eriskummallisimpia sponssija mainosdiilejä. Ongelma ei ole, että se tähän asti olisi ollut huonosti toteutettua. Tässä mielessä rock ei ole vielä kunnolla edes syntynytkään. Jonkin- laiselle popakatemialle saattaisi siis olla tilausta. Paula ja Mira näyttävät samoilta kuin nyt. Markku Halmeen seurantareportaasi yhtyeen Heserock-viikonlopulta on hersyvää luettavaa. Riittävätkö hänen voimansa suojelemaan painotuotetta taistelussa painottomuutta vastaan
Petraan seuraavaan juhlanumeroon mennessä.” Marko Ylitalo ”Jens Lekman sai fanilta lintuja, jotka kuolivat postiin. Minä olen.” Juha Wakonen ”En ole ehtinyt tehdä Rumbaan vielä kuin levyarvosteluja. Aseistariisuva kokemus.” Jussi Mäntysaari: ”Henry Rollins vastasi puhelimeen kotonaan aamiaisella ja lopetti tuntia myöhemmin toimistollaan. Kysyin yhden kysymyksen.” Markku Halme ”1980-luvulla Shane McGowanin kanssa mentiin irkkupubiin Poguesin soundcheckin jälkeisille. Paras uusi vuosi ikinä!’’ Aleksi Kinnunen ”Coachella 2006: sammuin yöllä Daft Punkin One More Timeen, heräsin aamulla Madonnan soundcheckiin. Hampaat irtoavat.” Jarkko Fräntilä ”Riitelin Samuli Knuutin kanssa pienenä Rumban yleisönosastolla, mutta halusin vain huomiota.” Mervi Vuorela ”Kuinka moni on pössytellyt hotellihuoneen vessassa Killing Joke -solisti Jaz Colemanin kanssa. Then I met its astonishing music and extraordinary backdrop. Haastattelujännitys sai aivan uuden merkityksen.” Kieron Tyler ”Finland was far away. Kaverit eivät käyneet juuri kylässä.” Verna Vuoripuro ”Minut yritettiin ryöstää puukolla uhaten minuutti ennen Underoathin haastista. Ei naurattanut.” Susanne Salmi ”Tuoreena rumbalaisena suurimmat seikkailut ovat vasta edessä. Tältä aukeamalta löydät tämän hetken aktiivisimmat tekijämme, jotka jakavat kanssanne unohtumattomia kokemuksiaan Rumba-uransa ajalta. Ehkä olivat kuolleita jo lähetettäessä, lohkaisin. Siitä minä nautin.” Hippo Taatila ”Lauri Tähkä oli aivan täpinöissään päästyään Rumban haastateltavaksi. Se tapahtui vasta, kun hukkasin suhteellisuudentajun ja kohtuullisuuden.” Tuukka Hämäläinen ”Tommi Liimatta tuli kiittelemään lyriikkablogeista. Oli aika päheetä.”. Jana Blomqvist: ”Aloitin kuvaussession Ville Valon kanssa vuonna 2008 ja valmista tuli 2009. As each day passes, they come closer and closer.” Jari Setälä ”Peter Hook keskittyi haastattelussa haukkumaan kaikki vanhat bändikaverinsa. Työntekijät sulkivat paikan ja unohtivat minut sisään.” Maria Kivimaa: ”Haastattelutuokioni Beastie Boysin kanssa, kundit söivät minut aamupalaksi. Me olemme Rumba! Rumban AVUSTAJAKUNTAAN on vuosien varrella kuulunut tusinakaupalla kirjoittajia ja kuvaajia. Shanelle ei myyty!” Tuomo Stenberg ”Oudoin Rumba-muisto on Kätilöopistolla väsätyt levyarviot esikoista odottaessa. Palataan asiaan 40-vuotisnumerossa!” Samuli Knuuti ”Rumban avulla löysin itseni kirjoittajana. Erittäin ihanaa.” Otso Karhu ”Tein Rolo Tomassi -puhelinhaastiksen McDonaldsissa. Lapsi syntyi ja arviot myös.” Janne Flinkkilä ”Matt Sorum neuvoi Provinssirockissa, ettei kokaiinia kannata hieroa ikeniin. Hauskaa oli tosin kaikilla.” Anton Vanha-Majamaa ”Kuuntelin juttua varten kuukauden ajan Skrillexiä
Ozzy nauroi ja vastasi vain Rumban kysymyksiin.” Jose Riikonen ”Tein hiphop-aiheista kansijuttua. Luulin Uniikiksi.” Annastiina Airaksinen "”Vuosi 2010, The National julkaisi High Violetin. Oma lista, jota toimittaa! Kivempaa työtä ei voinut toivoa.” Jaakko Kilpeläinen ”Rumban avustajana sain lopulta kokea sen festarihuuman, joka teinivuosina jäi elämättä. Muse teki hallissa soundcheckiä.” Pasi Kostiainen ”Ilkka Mattilan kanssa jututimme Kerkko Koskista koko yön Helsingin kulttuurikapakoissa – Rumban piikkiin.” Markus Laakso ”Sittemmin edesmenneen Jeff Hannemanin jututtaminen Slayerin ökybussissa ei varsinaisesti ahdistanut.”" Miika Särmäkari ”Onneksi Ike Ikegwuonu ehti tarkistaa haastattelunsa, sillä laulaja Bilaliin tehty viittaus ei pitänyt lainkaan paikkaansa.” Mikael Helenius ”Raptorin keikasta tekemästäni arviosta päätyi lause dvd:n kanteen. Hän käveli kanssani pois haastattelupaikalta ja kertoi lapsistaan.” Virve Nyyssönen ”Rumbalaisena olen päässyt aitojen oikealle puolelle – sinne, mistä parhaat kuvat tulevat.” Oskari Onninen ”Iltapäivä Jussi Lehtisalon kanssa Porissa. Aaron Dessner naurahti Matt Berningerille, kun päälläni oli violetti hame.”" Jean Ramsay ”Mark Arm intoutui esittämään haastattelussa huulillaan torvisektiolle sovitetun version Touch Me I’m Sickistä.” Nalle Österman ”Norjalainen kysyi tyhmiä Ozzylta pressissä Ruotsissa 1995. Yksi välittömimmistä artisteista koskaan.” Tapio Ahola ”Haastattelin vuonna 2005 Ankkarockissa Juliette Lewisia. Kansi siitä kuitenkin saatiin säädettyä.”. Koskinen ”Olen ikuisesti kiitollinen siitä, ettei Glenn Danzig syönyt minua. Niko Toiskallio ”Jännitin Parisin haastista kädet täristen, mutta yhteys löytyikin heti. Hänen isänsä oli kuollut.” Akseli Hiltunen ”Kommentoin aamuyöllä Dingon Facebookissa-kappaletta Rumban Facebook-sivuilla. Sen jälkeen olen ollut nössömpi.” Kimmo K. Pyysivät avustajaksi.” Eemeli Kiviniemi ”Don Johnson Big Bandin ’silent gig’ ja Daniel Johnston Tavastialla ovat jääneet hyvin mieleen.” Auroora Vihervalli ”Kakka-hätä 77:n haastattelu Tavastian takahuoneessa oli huuruinen ja mainio. Olen yhä hämmentynyt.” Julius Töyrylä ”Keikkojen kuvaaminen on ollut unelmaduunia. Ajatustoimintaa tuskin pystyy kiihdyttämään kovemmille kierroksille.” Markku Roinila ”Rumbassa 10/91 onnistuin haukkumaan Suurlähettiläiden, Mikko Kuustosen ja Pearl Jamin debyytit. Antoi nimmarinkin.” Heini Strand ”Jori Hulkkonen ilmoitti puhelinhaastattelun alkajaisiksi nauhoittavansa juttelumme. Arvostan.” Anna Brotkin ”Husky Rescuen Marko Nyberg keitti hyvät kahvit studionsa hämärissä ja intoutui parantamaan maailmaa tuntikausiksi.” Jami Järvinen ”En vieläkään tiedä, kenen päälle epähuomiossa virtsasin Emma-gaalan jatkoilla. Kesken haastattelun Cheek sai puhelun. 9-vuotias minä olisi kuollut ylpeydestä.” Markus Paajala ”Terhi Kokkosen kuvauksessa kahlasimme kylmässä, myrskyävässä meressä. Yhdeltä oli katketa hammas.” Iida Sofia Hirvonen ”Kuuntelin Teemu Fiilinin kanssa Suvi Teräsniskan Yö-coveria ja se kuulosti niin älyttömältä, etten unohda kappaletta ikinä.” Laura Korpikunnas ”Juno tuntui vanhalta kaverilta. Rento ja mukava ihminen.” Tomi Nordlund ”Rumban ansiosta Scissor Sistersin Ana Matronic esitteli minulle Roskildessä tatuointejaan ja kutsui ’babyksi’.” Kimmo Vanhatalo ”Haastattelin Antero Lindgreniä, ja keksimme juttuun kilpaa toinen toistaan typerämpiä ingressejä.” Tuomas Jalamo ”Fucked Upin keikalla vieressäni seissyt mies kannusti kovaan ääneen HIFK:ta. Menin niin hämilleni, etten tajunnut kysyä miksi.” Joonas Kuisma ”Join raiderikaljaa Deap Vallyn kanssa Hartwall-areenan pukuhuoneessa. Kiitos koko toimituksen väki!” Markus Hilden ”Aloitin Rumban listan parissa kesällä 2010
SOITINNURKKA ”Tune-nappi. Siitä on käsittääkseni vastuussa Dave Smith, esimerkiksi Prophet-syntetisaattorin suunnittelija. Jommankumman valitsemalla pystyy leikkaamaan äänestä ylä- tai alapäätä. Se on olennaista. Tästä laitetaan vehje vireeseen – Jupiter kun menee aika äkkiä epävireeseen. Joskus epävire voi olla hyväkin juttu, ja silloin Tune-napin painaminen pilaa tunnelman.” ”High pass- ja low pass -filtterit. Tämän avulla saa soundin niin sanotusti huojumaan. Tätä on vaikea selittää jollekin, joka ei tee itse musiikkia, mutta yläpään leikkaaminen voi tuottaa voimakasta mielihyvää.” ”Midi: Jupiter-6 oli ensimmäisiä syntetisaattoreita, joissa oli mukana MIDI. Mutta onhan se tietty niinkin, ettei näitä tehdä lisää.”" ”LFO, Low frequency oscillator. En tiedä, onko se silloin tuntunut mullistavalta, mutta ilmeisesti Jupiter-6 on ollut jonkinasteinen floppi ilmestyessään. En osaa selittää sitä sen paremmin, mutta sen voi kuulla esimerkiksi edellisen levyn Lopeta-biisillä.” ROLAND JUPITER-6 ARTO TUUNELA. Nykypäivänä tosin kaikki, minkä voi tunkea Vintage-otsakkeen alle, maksaa vähän ylimäärästä
Siinä on sellaiSoittimeen ei liity sen kummempia aneknen 1980-luvun space-future-meno. Sen tyypin presetit (ennalta asetetut Se on hauskaa vaihtelua perusduunille. Jos joku kanssa. Sen tunnistaa Jossain on tie ulos arvioidaan sivulla 67.. juttuja on se, että löytää törOstin laitteen eräältä synavelholkeitä soundeja. Sikaillaan saa pari tonnia. Syntetisaattori Pariisin keväässä Pariisin kevään ARTO TUUNELA ei ole soitinkamafriikki. Hän vain pyrkii löytämään tarvittavat soundit, jotta biisistä tulisi paras mahdollinen. – Arto Tuunela laisia soundeja, vähän kuin Eräs tärkeimpiä levynteon lapsi oppii leikkimällä. Tästä saa toon ollut pakko opetella säätämään laitteen si kauniita kohinoita ja pulputuksia. si paljon tästä värimaailmasta. Minulle ge-syntikoista. Tarkoitan, että kun ta jostain Turun läheltä. Hänellä oli valtava määrä vanhoja synlä soundeilla, voi jossain vaiheessa vähän sitikoita. hän aikaa.” Uuden levyn Juhlat-biisi perustuu riffiin, jonka soitan tällä syntikalla. Tykkään tietenkin äänittäjänä, jota voi koskea ja jonka parissa miksaajana, soittajana ja yleisesvoi viettää aikaa ja syventyä. dootteja, koska se on ollut vain studiokäytösNykyään on mahdollista ostaa kaikenlaisia sä, työkaluna. Mutta ne ovat ti soittimiin. Tätäkään kuitenkin vain välineitä, riittää, että saan niistä en tunne vielä läpikotaijoilla tuotetaan ääntä. soundin kanssa ja katsotaan, mihin se johtaa. ti musiikintekijänä erilaisista ”En suhtaudu En ole mikään synavelmikrofoneista, soittimista ja sentimentaalisesho, eikä minulla ole laalaitteista – etenkin erilaisisjaa kokemuspiiriä vintata säröistä. Edellisellä ja uudella albumilla parhaaseen lopputulokseen päästiin ROLAND JUPITER-6 -syntetisaattorin avulla. En miten tämä toimii. En jaksa sin. En osaa esimerkiksi nulle riittää, että saan soitfiilistellä laitteita insinöörimäisesti selittää, timesta tarvittavan irti. En muista tyypin on edetty suunnitelmien mukaan ja saanimeä, mutta hän vaikutti todelliselta taiteilitu äänitettyä hyvän kuuloisia raitoja hyviljalta. Niissä on ihan lua, että joku kaataa keikalla Jägermaisterin hyvät mallinnukset. on jotain tällaista konkreettista, painaEn suhtaudu sentimentaalisesti soittivaa, joka on oikeasti tuossa. Ne presetit olivat lähinnä kummallissaa törkeän idean, sille kannattaa antaa väta kohinaa, hitaasti syttyviä ääniä ja noisea. Myös Ovi ja Peittävää kohisempi soitin, mitä minulla on. Jotain, miin. soundit) olivat niin kummallisia, että minun Jupiter on sikailussa hyvä. Laitetaan vaikka todella paljon kaikua mutta veikkaan, että näistä saa nykyään maktai säröä ja tehdään jotain outoa. En muista myöskään laitteen hintaa, kailla. sen levyn Lopeta-biisillä on sellaisia huojuvia Niissä on oma soundi ja design. TOIMITTANUT JOSE RIIKONEN KUVA MARKUS PAAJALA ”TÄMÄ ON OIKEASTAAN AINOA erikoikyllä Jupiteriksi. Tykkään toliidejä, jotka on saatu aikaan tällä vehkeellä. Näitä ei kasva puissa enkä haohjelmia esimerkiksi iPadiin. Tällaiset vannaa -biiseillä Jupiter on isossa osassa. Mitarvittavan irti. Edellihat syntetisaattorit ovat luonteikkaita vehkeitä. Mutta jaksa fiilistellä laitteita loloputtomiin.” on hauskaa etsiä tästä eriputtomiin. On kuitenkin siistiä, että Jupiterin päälle
Tunnelman luovat asiakkaat itse. Vinyylin etuna ovat myös loistavat soundit. Afrobeatia pohjolassa ”Afrobeat-muusikko Tony Allen oli äänittämässä Nuspirit Helsingin kanssa. ”Kalliossa menee ehkä kaupaksi vähän enemmän Hurriganesia kuin muualla”, Pahkala naurahtaa. Esimerkiksi Spotify on yleisen käsityksen mukaan verottanut levyjen myyntilukuja, ja Helsingissä on viime vuosina vietetty harmillisen monen levykaupan hautajaisia. Allenista oli käsittämätöntä, että hänen levyjään myydään Suomessa saakka.” 3. ”Lp-levy on kuin hyvä kirja: ei sellaista halua tihrustaa kännykän näytöltä, vaan siihen on keskityttävä kiireettömästi kotona. Stupidossa vierailles- saan mies oli purskahtaa itkuun liikutuksesta. Mistä niiden viehätys kumpuaa. Lisäksi levykauppiaita kutsuu pian barista-koulutus, sillä haaveissa siintää mahdollisuus tarjota ratkaisu myös kahvihampaan kolotukseen. Kallio, se aito suomalainen helmi.” TOP 5 IKIMUISTOISET HETKET STUPIDOSSA 1. ”Turusta tuli kerran tuttuja käymään, ja yksi heistä esitteli ensimmäistä singleään. SUSANNE SALMI AKI KAURISMÄEN Calamari Unionissa (1985) viisitoista Frankia ja yksi Pekka lähtevät vaeltamaan Kalliosta Eiraan. Mikä Darude. Jengillä saattaa siksi olla pahakin musiikkiähky. King’s Kakadu -paikan stripparit ravasivat ostoksilla, ja yksi kyseli aina suosituksia.”. Helsinkiläiset pääsevät lokakuun alussa seuraamaan elokuvalle käänteistä matkantekoa, kun kaupungin pitkäikäinen levykauppa Stupido Shop muuttaa idyllisestä Punavuoresta Kallion sydämeen. Mitäköhän ovat mahtaneet tuumia kuunneltuaan Kakka-hätä 77:n levyä?” 4. Kovimmatkin bändit keikkailevat Suomessa saakka, ja uudet julkaisut ovat persoonallisia. Sata Phoenixia ”Innostuin ihan älyttömästi Phoenixin United-debyytistä (2000), vaikka levy ei vakuuttanut kriitikoita. Kauppiaan on ymmärrettävä asiakasta entistä paremmin.” Levymyynnin takkuilusta huolimatta Pahkala näkee tämänhetkisessä tilanteessa myös paljon hyvää. Levyjä strippareille ”Monocle-lehti teki kerran meistä jutun, jonka yhteydessä oli laatimamme top 10 -lista maailman parhaista albumeista. Pitkäaikainen projekti The Duplo! on telakalla, mutta Pahkala ei ole antanut kitaransa pölyttyä. Muuton myötä Stupidon valikoimiin ilmestyy yhä enemmän vinyylilevyjä. Sanoituksen perusteella ei ole ihme, että biisi miellyttää punkjuuriaan vaalivaa stupidolaista: ”Bemarit ei sovi Flemarin skeneen. ”Ihan sairasta, miten hyvää musiikkia tänä vuonna on tullut! Black Lizard, Myron & E, Jim James ja The New Tigers! Ei mitään noin rentoa ja hyvää ole Suomessa tehty ikinä ennen”, Pahkala intoilee. Pomo lupasi tarjota bisset, mikäli albumia myytäisiin sata kap- paletta. Sitä ennen Pahkala ehtii kuunnella vielä moneen kertaan Jimi Tenorin Kallion, joka on hänen suosikkinsa kaupunginosaa kuvaavista kappaleista. Kallioon on muuttanut paljon aktiivista vaihtoehtoporukkaa, ja siellä on aina jotain meneillään”, Aleksi Pahkala kertoo. Soliti julkaisee treenikämpällä äänitettävän Gim Kordon -debyytin alkuvuodesta. Musiikissamme Sonic Youth ja Dinosaur Jr. Kaupalle al- ”Vanhan liikkeemme yläkerrassa oli strippimesta. ”Sijainti on loistava. ”Sanoitan tällä kertaa suomeksi. Uusi yhtye Gim Kordon tarjoaa kurkistuksen miehen pöytälaatikkoon. KULISSIEN TAKANA ALEKSI PAHKALA Musiikkiprofeetta matkalla itään Helsingin kaupunginosien välinen voimatasapaino järkkyy, kun vuodesta 1996 Punavuoressa porskuttanut levykauppa Stupido Shop siirtyy lokakuun alussa Pitkänsillan tuolle puolen.Viitisentoista vuotta liikkeen leivissä ollut ALEKSI PAHKALA kertoo levykauppiaan arjesta digiaikana ja paljastaa, mitä muutto tuo tullessaan. Ja onhan ihmisillä tarve keräillä kaikenlaista – vaikkapa sitten vinyylilevyjä.” Toisaalta 2010-luvun kulttuuria leimaa tarve saada kaikki mahdollinen heti – mieluiten ilmaiseksi. Kakkista bisnesmiehille 5. Suurin osa projektin biiseistä on syntynyt jo 1990-luvulla. ’Joku vitun Darude’, me mietittiin eikä suostuttu ottamaan levyä myyntiin.” 2. Pah- kala myöntää työn olevan aiempaa haastavampaa. Soitin levyä kaupalla kuukauden putkeen, Phoenix veti legendaarisen keikan Tavastialla ja bändistä tuli lopulta suosittu juuri Pohjoismaissa.” koi ilmestyä ulkomaalaisia bisnesmiehiä, jotka halusivat ostaa kaikki listalla olleet levyt. Pahkalan ja kumppaneiden suunnitelmissa on laajentaa repertuaariaan ottamalla myyntiin muun muassa kaiuttimia. kohtaavat Eppu Normaalin ja Tehosekoittimen”, Pahkala kuvailee. Stupido ei silti ole muuttumassa oheistuotteiden mekaksi, vaan levyt pysyvät pääosassa vastaisuudessakin. Radio Helsingin dj:näkin tunnettu kauppias tekee musiikkia myös itse. ”Ihmisillä on käsittämättömän laaja musiikkimaku, koska kuunneltavaa on tarjolla valtava määrä
3 7 € / 2i ( 7€* iskelijakorti ll a la op se v al kä -k aus ikk ve lostinmusic.fi facebook.com/ lostinmusicfestival ettu hinta le ao tuoreimmat julkistusuutiset luet netistä: alenn pidätämme oikeuden ohjelmistomuutoksiin. aiemmin vahvistetut artistit: ortilla. uusia kiinnityksiä: alise Joste (lat) bel vel Distress of ruin nerve enD night lives petri nygårD pistepiste robin rubik samae koskinen Jousikvartetti sanDhJa teemu viinikainen trio anssi kela antero linDgren black lizarD bräDi Damn seagulls Deathchain egotrippi elastinen elephants from neptune (est) eurocrack gracias & the globe banD hateform husky rescue Jannika b Jonna tervomaa Jukka poika & DJ bommitommi Jvg kari tapiiri katri ylanDer & yksinäinen yhtye krista siegfriDs k-X-p loveX miau mikko Joensuu mirel Wagner neat neat neØv nyrkkitappelu oDD hugo (est) olavi uusivirta oliver poisonblack raDiopuhelimet ratface roope salminen & koirat sanni satellite stories shiny Darkly (Den) sini sabotage sleep of monsters spekti teppo vapaus the blanko the hearing the lieblings the scenes tiisu tiiu helinä timo pieni huiJaus toot toot tuomari nurmio: Dumari Ja spuget tuomas henrikin Jeesuksen kristuksen bänDi uniikki zarkus poussa *) voi ma ss festa passrialk. 19.-29.9.2013 { FILM FESTIVAL} 26TH HELSINKI INTERNATIONAL WWW.HIFF.FI BIO REX H MAXIM H KINO ENGEL H KESÄKINO ENGEL KINOPALATSI H ANDORRA H DUBROVNIK H ORION onnea, 30-vuotias rumba! <3 lost in music. music & media finland proudly presents: kaupunkifestivaali tampereella 16.–19.10.2013 because every band wants to be found
Virikkeet eivät lopu kesken. The Wire Y-sukupolvelta Y-sukupolvelle HAIM Days Are Gone Universal II ½ 1/2 Tervetuloa muoviseen indiekahvilaan. Näin kevyeksi levyksi Days Are Gone on kokonaisuudessaan uuvuttavaa kuunneltavaa. Levyn käyttökokemus on miellyttävin silloin, kun sitä ei kuuntele yhtenä palasena alusta loppuun. Youtuben jammailuvideoissa Haim vaikuttaa kevätjuhlissa innokkaasti blues-standardeja soittavalta lukiobändiltä. Waren kappaleet elävät jokaisesta tyyliratkaisusta, ja taustalla vaikuttaa biisintekijän yksilöllinen ja hiottu sävelkieli. KOLLEGAT Jessie Ware Devotion III ½ ½ ”Devotion on rouheaa soul-soittoa, Sade-henkistä pehmeää r’n’b:tä, paisuttelevaa indiepoppia, hulppeita voimaballadeita ja modernia kevytelektroa hiphop-sävyillä. + Levyllä on hyvin kirjoitettuja popkappaleita. Days Are Gone on täsmätuote Y-sukupolvelta Y-sukupolvelle, joka on jo tottunut kuuntelemaan älypuhelimistaan historiattomasti kaikkea angloamerikkalaista popmusiikkia. Haim vaikuttaa täydelliseltä 2010-luvun bändikonseptilta. Sillä ei vielä ihan brittirockia pelasteta, julistaa Geoff Travis mitä tahansa. AVAINBIISIT Falling Haaveellinen hittisingle on edelleen vahvin kappale kalifornialaisyhtyeen tuotannossa. If I Could Change Your Mind Kappaleen koukuttava melodia muistuttaa kimaltelevassa surumielisyydessään Chairliftin ja Jenny Wilsonin parhaita biisejä. He myös näyttävät hulmuavine hiuksineen, pitkine säärineen ja vintagemekkoineen Urban Outfittersin malleilta. Iida Sofia Hirvonen Tässäkin biisissä Haimin muusikot kuulostavat itseltään: nuorilta ja optimistisilta. The Wiren poljennossa on kaikuja 1970-luvun glamrockista, kuten T.Rexistä. Honey & I ja Don’t Save Me puolestaan tuovat mieleen Feistin Metals-albumin (2011). Haimin brändistä löytyy jokaiselle jotakin. – Lyriikat ovat mitäänsanomatonta ihmissuhdehölinää. Fallingin lisäksi albumin kohokohdiksi muodostuvat haikeat kasarikappaleet If I Could Change Your Mind ja Don’t Save Me. Haimin kaikki musiikkivideot on muokattu Afterlight-ohjelmalla nostalgisen himmeiksi, ja on kammottavaa huomata, että musiikkikin kuulostaa tismalleen siltä. Efekti tuntuu geneeriseltä ja etäännyttävältä. Tässä kappaleessa r&b-vaikutteiden käyttäminen on onnistunutta ja kolmen laulajan sekä taputusten käyttäminen rytmisenä elementtinä toimii. En näe mitään esteitä sille, että Haim tekisi pian erinomaisen popalbumin, mutta se vaatii enemmän riskialttiutta ja heittäytymistä. – Tuotanto kuulostaa Macbookilla käsitellyltä. Haim onnistuu parhaimmillaan tekemään hyvän mielen popkappaleita ilman, että ne kuulostavat lainkaan pakotetuilta. Tuotanto ja sovitukset tuntuvat ilmavuudestaan huolimatta täyteen ahdetuilta. Yhtye kirjoittaa nimensä trendikkäästi CAPSEILLA, jotta se varmasti iskostuisi aivopoimuihin datamössön keskeltä. Siksi onkin harmi, että levyn lyriikat ontuvat.” – Mikael Helenius Rumbassa 9/12 Palma Violets 180 I½ ”180:n avausraita, NME:n vuoden biisiksi valitsema Best of Friends näyttää, että Palma Violets pystyy tällä hetkellä luomaan kolme ja puoli minuuttia kiinnostavaa musiikkia. Biisit yhdistelevät sulavasti r&b-vaikutteita, ”sielukasta” poppia, kasaridiskoa ja retrohenkistä rock-asennetta. Kun kalifornialainen Haim voitti BBC:n Sound of 2013 -kisan, kolmen siskoksen perustaman yhtyeen ympärille kehkeytyi nopeasti yltyvä hype. Siskokset ovat kiistattoman lahjakkaita laulunkirjoittajia. Sitä voisi kuvailla indiepopiksi, mutta toisaalta termin käyttäminen on turhaa, koska tuntuu yhdentekevältä väitellä siitä, onko Haim ”indietä” vai valtavirtaa. Minun oli helppo ymmärtää hehkutusta, mutta siihen oli vaikea yhtyä. Voi sanoa, että Haim lunastaa odotukset debyyttialbumillaan. Days Are Gone on monipuolinen ja tasavahva levy, jolta ei löydy yhtään ultimaattisen huonoa biisiä. On kiinnostava nähdä, millaiseen suuntaan Haimin musiikki muuttuu tulevaisuudessa. Biisin voi hyvin kuvitella toimivan myös tanssilattialla aamuyön haikeina diskohetkinä. Palma Violets joutaa suoraan indiekaatikselle, sillä bändin sanottava rajoittuu fraseologiaan ja biisinkirjoitus yhteen ässäsingleen.” – Oskari Onninen Rumbassa 1/13. Tökeröä rocksoittoa ei albumilla kuitenkaan kuulla, sillä se kuulostaa häiritsevällä tavalla säröttömältä, Macbookilla huippuunsa käsitellyltä. KLASSIKKO LOISTAVA KESKINKERTAINEN HUONO HENGENVAARALLINEN IIIII IIII II ½ I e TOIMITTANUT | TEEMU FIILIN TUOMIO + Haim sovittaa monipuoliset genrevaikutteensa vaivattomasti yhteen, eikä lopputulos kuulosta alkuunkaan sekavalta. Bändiä on myyty innokkaasti ylistämällä sen Fleetwood Mac -vaikutteita, mutta osuvampia – ja ajankohtaisempia – vertailukohtia voisi löytää Chairliftistä, Jessie Waresta, Alanis Morrissettesta, Black Keysistä ja Cultsista. Haimin siskokset eivät ole kappaleilla sekuntiakaan hiljaa vaan ähkivät jatkuvasti. Albumi sopii myös käytettäväksi indiediskoissa, kotitoimistossa, etkojen taustamusiikkina, vaatekauppojen soundtrackinä ja niin edelleen. – Albumi on riskitön, mutta silti raskas kuunnella. Jos haluat brooklyniläisen trendikahvilan tunnelman kotiisi, hanki tämä levy. Luulen, että Haimin kohdeyleisö fiilistelee Days Are Gonea shufflella Spotifyn soittolistojen seassa
KySy tarjOuSta MyöS telInePaKetIlla. tIlauKSet SeKä tIeduStelut KaIKIlta alla OlevIlta Pearl jälleenMyyjIltä. (09) 587 0456 | smi@smi-musiC.Com | www.smi-musiC.Com • Rovaniemi: rovaniemen Musiikkimestarit • Seinäjoki: top Sound • Tampere: Musacorner, tammerpiano ja Soitin • Turku: Soitin laine www.facebook.com/PearlFinland. VISION BIRCH MADE IN CHINA VISION MAPLE MADE IN TAIWAN vBl905 Shell Pack 2018B/1008T/1209T/ 1414F/1455S/2xTH-900 Tom Holder 750 € vBl925S Shell Pack 2218B/1008T/1209T/ 1616F/1455S/2xTH-900 Tom Holder 799 € värit: #230 Clear Birch, #232 Ruby Fade, #235 Concord Fade, #238 Black Burst vMl905 Shell Pack 2018B/1008T/1209T/ 1414F/1455S/2xTH-900 Tom Holder 979 € vMl925S Shell Pack 2218B/1008T/1209T/ 1616F/1455S/2xTH-900 Tom Holder 999 € värit: #802 Feather Walnut, #803 Volcano Burst, #810 Ash Fade Tamo SuOSItut laKKaPIntaISet vISIOn ruMMut Saatavana nyt MyöS Shell PacKeIna. • Helsinki: dlX deluxe Music • Jyväskylä: Musikantti • Kemi: Kemin Musiikki • Lahti: lahden Keskusmusiikki • Muurame: Piano Jylhä • Oulu: Musiikki Kullas • Pori: Pihlajamaan Musiikki • Rauma: Pihlajamaan Musiikki SMI-ScandInavIan MuSIcal InStruMentS Oy Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki tel
Valitettavasti levy ei ole tarpeeksi rankka eikä toisaalta tarpeeksi kesy toimiakseen täysin kummallakaan osastolla. Surutyön makua. Riffejä lainaamassa. “Tie on tylsä / mennään siis tien syrjään”, laulaa Jonna Tervomaa Eläköön-levynsä parhaalla kappaleella Saa kukoistaa. Vaikka Räjäyttäjät lienee pikemminkin ahdistunut kuin ylpeä saamastaan mediasuitsutuksesta, levyn äärellä on pakko laittaa kättä lippaan. Biisit alkavat usein pienellä vihjeellä ja häipyvät vaivihkaa. Myös avausbiisi Transformer ja Stranger kasvavat hyvin. Yleissävy on surullinen ja sisäänpäinkääntynyt, mikä johtunee yhtyeen kiertuekitaristin Christopher Reimerin viimevuotisesta kuolemasta vain 26-vuotiaana. Levyn ehkä komein esitys Confidence sisältääkin kulmikkaan säröriffin ja yltyy suorastaan dynaamiseen paukkeeseen. Kiinnostavinta Räjäyttäjissä on tapa, jolla bändi yhdistää näennäisesti holtittoman kohkaamisen nyanssirikkaisiin yksityiskohtiin. Yksikään levykauppa tuskin keksii mainostaa Paracosmia edellislevyn tapaan ”For sexytime!” -sloganilla. Jos silläkään. Esimerkiksi vähän yli minuutin mittaiselle tuokiokuvalle Holidaysille on vaikea keksiä mitään syytä, miksi sen pitää olla levyllä. Aknestik-yhtyeen entisen laulajan Jukka Takalon Maakinen Mysteeri Trio on omituinen yhdistelmä Tuure Kilpeläistä ja Popedan, Jaakko Tepon, Gösta Sundqvistin ja Martti ”Huuhaa” Innasen tuotokset mieleen tuovia lyriikoita. Räjäyttäjien kohdalla jaksetaan aina jauhaa bändin räjähdysherkistä (ehe ehe) keikoista. 2000-luvun Suomessa ei ole toista Räjäyttäjien kaltaista yhtyettä. Albumin avaavat It All Feels Right ja Don’t Give Up ovat suloisia tunnelmapaloja, joiden aurinkoisuuteen uppoutuu mielellään. Räjä-rockin jättämiä tahroja ei kuitenkaan pyyhitä pois nenäliinalla vaan lekallisella viinaa. Bändiä olisi helppo moittia isompiensa olkapäillä seisomisesta ja suoranaisesta riffien lainaamisesta. Poikkeuksiakin löytyy, kuten ylväs single Minä toivon, keskitempoisesta ympäristöstään pirteämmällä sykkeellä edukseen erottuva Aika kultainen ja edellä mainittu lempeän leikkisä Saa kukoistaa, mutta valitettavan usein geneerinen suomipopsoundi peittää Tervomaan persoonallisuuden. Vuonna 2009 menehtyneen rumpalin Jimmy ”The Rev” Sullivanin kuolemasta edelleen toipuva Avenged Sevenfold todistaa, että bändi kykenee jatkamaan siitä, mihin vanhan rumpalin kanssa jäätiin. Liikaa lantrinkia. Debyyttilevy Within and Without (2011) oli täysosuma, jonka perusteella Washed Outin eli Ernest Greenen harteille asetettiin chillwaven kuninkaan viitta. Sen kertomat tarinat ovat sydämellisiä ja turvallista autuutta täynnä, mutta entisaikojen mystisellä tavalla dramaattinen, eroottista puoltaan hienovaraisesti väläyttelevä romantikko on poissa. Kappaleiden sanoituksissa välähtelevät raa’at tunteet, mutta tuotanto haalistaa kirkkaat sävyt pastelliväreiksi. Osittain tämä johtuu tarkoituksellisen paskoista (lue: hyvistä) soundeista ja osittain kiimaisesta soittotatsista, joka räjähtää kasvoille kuin tuhannen megawatin siemensyöksy. Tehtäköön selväksi tosiasiat: Paracosm ei ole missään nimessä huono levy. Rauhallisemmissa kappaleissa loputon toiveikkuus käy kuitenkin niin ylitsevuotavaksi, ettei siihen oikein voi suhtautua vakavasti. Shadowsin laulumaneereita myöten Guns N’ Rosesia, ja This Means War kuulostaa Metallican Sad But Truelta. Uutta levyä kuunnellessa huomaa, että tästä on puolet totta. Niissä on kuitenkin salaperäistä vetovoimaa, ja kerroksellisuus lupaa pitkiä jälkihetkiä. Takalo on pyrkinyt paikoin hieman Gogol Bordellon tyyliseen kiertolaispunk-ilmaisuun, ja toisaalla hän ammentaa Suomi-iskelmästä. Amerikkalaisbändi Dodos ei vie heti mukanaan vaan viettelee vähitellen. Jälki ei ole aina kaunista, vaikka se tuskin on tarkoituskaan. Washed Out Jonna Tervomaa Avenged Sevenfold Weird World Johanna Warner Paracosm Eläköön Hail to the King III III III Ystävä asettuu aloilleen. Avenged Sevenfoldin mukaan emoilu on taaksejäänyttä elämää, nyt kumarretaan otsa lattiassa Dion ja Black Sabbathin kaltaisten suuruuksien suuntaan. Oodi mulkuille toimii hyvänä esimerkkinä tästä. Silti Carrierilla on vaikkapa Visiteriin (2008) verrattuna enemmän kappaleita, joista ei parinkaan kuuntelukerran jälkeen muista juuri mitään – ne ovat ikään kuin vanhalla sapluunalla ulkomuistista tehtyjä. Doing Time tapailee M. Suhteellisen hurtilla huumorilinjalla ollaan siis tällä kertaa liikkeellä. Tästä huolimatta hän pysyy visusti iskelmällisessä keskitien poprockissa lähes koko tämän aikuisuransa kuudennen levyn, jolla hän palaa kuuden vuoden levytystauolta. Kierrättäminen tehdään kuitenkin hyvällä maulla ja rohkeasti. Pikkunäppärät sanoitukset sivaltavat suuntaan jos toiseen, mutta ne eivät aina osu maaliin. Sellaiselta se silti vaikuttaa edeltäjäänsä verrattuna. Levyn saldo jää positiivisen puolelle, mutta yllätyksiä ja hiomattomia kulmia jää kaipaamaan. Oudompi keski-ikä. Susanne Salmi Kimmo Vanhatalo Juha Wakonen Räjäyttäjät Jukka Takalo Dodos Ektro Sound of Finland Polyvinyl Awopbopaloopop Alopbam Räjä Maakinen Mysteeri Trio Carrier IIII ½ II III ½ Tuhannen megawatin siemensyöksy. Kritiikki tuntuu osin turhalta, koska kaikki tehdään tietoisesti ja ennen kaikkea taidolla. Silti Carrier jää Dodosin aiempia levyjä etäisemmäksi. Hail to the King soi kuin täyspitkä tribuutti, mutta levy uulostaa enemmän 1990-luvun Metallicalta kuin varhaisemmilta dinosauruksilta. Suunnanmuutosta ei ole syytä epäillä, yhtye kuulostaa hetkittäin todella lupaavalta. Uusin albumi kuitenkin osoittaa, että jyväskyläläistrion musiikki toimii myös muovinpalalta kuunneltuna. Suuria muutoksia edeltäjiin ei ole, vaikka sähkökitaraa kuullaan enemmän. Feelgoodin rytmikkäältä perinteenjatkajalta. Sen sijaan Maakinen Mysteeri Trio tyytyy tarjoamaan huonossa mielessä keski-ikäistä musiikkia. Kruununperimysjärjestyksestä voi kuitenkin olla tarpeen keskustella uudemman kerran. Lisäksi Takalo tuntuu välillä eksyvän keveässä ilmaisussaan turhan ryppyotsaiseen paatokseen. Luottokorttitietoja ei tarvita. Akseli Hiltunen Markku Roinila FL_Deezer-1-ad.pdf 1 06/08/13 18:19 Mervi Vuorela Kuuntele www.deezer.com Kokeile mobiilisovellusta *Tarjous voimassa vain kerran. Yhtenä hetkenä trio kuulostaa punk-filtterin läpi suodatetulta The Sonicsilta, toisena Hurriganesilta ja kolmantena Bo Diddleyn ja Dr. Albumin kappaleet ovat enimmäkseen hyviä, mutta Jesse Kaikurannan ja Juha Tapion kanssa työskennelleen Eppu Kososen tuottamat soundit tekevät niille karhunpalveluksen. Paracosm on kuin vanha ystävä, joka on kadottanut nuoruutensa palon sitten viime tapaamisen
Premier League Club logot ovat omistajiensa rekisteröimiä tavaramerkkejä. Kaikki muut tavaramerkit ovat haltijoidensa omaisuutta.. Valmistettu Football Association Premier League Limitedin antamalla lisenssillä. Lisenssillä valmistanut Electronic Arts Inc. Virallinen FIFA-lisensöity tuote. tavaramerkkejä. Kaikkia logoja käytetään omistajiensa luvalla. fifa 14 julkaistaan 26.9 hae omasi heti! www.easports.com/fifa FIFA 14 © 2013 Electronic Arts Inc. Premier League Logo © The Football Association Premier League Limited 2006. Kaikki oikeudet pidätetään. © FIFA nimi ja OLP-logo ovat tekijänoikeus- ja tavaramerkkilain suojaamaa FIFAn omaisuutta. Football Association Premier League Limitedin Electronic Artsille myöntämä lisenssi ei tarkoita että mukana olevilla pelaajilla olisi yhteyttä tai suositusta tuotteeseen. EA, EA SPORTS ja EA SPORTS logo Electronic Arts Inc. Premier League -logo on Football Association Premier League Limitedin tavaramerkki, joka on rekisteröity Englannissa ja muissa maissa
Albumin todella ristomainen keskipiste on Prinssi Rohkea avautuu, jota voi hyvällä omallatunnolla kutsua Muuan miehen Pupu Tupunaksi. Janelle Monáe Columbia XL. Herra Ylppö saisi karistaa huutomaneerit harteiltaan. Ylppö yhtyeineen lapioi sinänsä asiallisten biisirunkojen päälle tavaraa vuokratyömiehen sydämellä ja toivoo, että lopputuloksesta tulee riittävän hyvä. Brittiläistä Archy Marshallia ei tulla muistamaan tästä alle kaksikymppisenä tehdystä debyytistä. Matkalla kohti mestariteosta. Sen puhelauletusta ja vellovasta pikkutunnin pokausyrityksestä kertoo tarpeeksi avaus: ”Sun vieres on hyvä olla / olet niin hauska että alkaa / itkettää ja naurattaa ja panettaa.” Alihuomioidun bändin materiaali on yhä hieman epätasaista, mutta neljän ja puolen vuoden odotuksen jälkeenkään Mä olen iloinen ei ole pettymys. Siksi Sannin levy on vahva ja paikoin jopa riemastuttava. Muuan miehen neljän vuoden takainen debyyttilevy oli lakonista mukaiskelmää tuhriutuneiden sohvien, puolityhjien tuoppien ja hämäränhiljaisten keskiolutkuppiloiden maailmasta. Vaikka Sanni on meikit poskilla, hän on onneksi optimisti: ”Kahdella jalalla mä seison / vaikka horjun”, hän laulaa Y-sukupolven aikuistumista ja unelmien jahtaamista kuvaavassa XO Terkkuja kotiin -kappaleessa. Bad Boy Luuranko 6 Feet Beneath the Moon. Nytkin muutamat laulut alkavat lupaavasti, kun yhtye rakentaa tunnelmaa ja Ylppö hönkii möreästi. Morrisseyhin, Billy Braggiin ja Edwyn Collinsiin verrattu Marshall pärjäsi BBC:n Sound of 2013 -äänestyksessä, mutta artisti jäi muun muassa Haimin ja Angel Hazen jalkoihin. Puolivälin jälkeen pelkistetyt ja persoonalliseen lauluääneen nojaavat sovitukset saavat lisää sävyjä ja tempoa. Hyvä! Oskari Onninen Muuan mies Mä olen iloinen Helmi levyt III ½ Lomalentoja ja auringonpistoksia. Loppu kulkee urbaanisti rytmitellen kokeellisten hiphop-biittien tahdissa, minkä selittänee laulajan Frank Oceanja Tyler the Creator -fanitus. Sanoituksissa on pakko olla ranteet ja kielikuvat sepposen selällään, vaikka se syö tunnelmaa ja tehoa. Esikoislevy sijoittuu musiikillisesti kahden edellä mainitun välimaastoon, vaikka vaikuttajikseen artisti nimeää Gene Vincentin ja The Penguin Cafe Orchestran. Ennen kaikkea unelmoidaan rennosta ja paineettomasta elämästä. Androidikarnevaalit ennakkoluulottomille. Hakuna matata -kappale puolestaan haistattelee 24h-dinerin paskaduuneille carpediem-hengessä ja haaveilee hieman naiivisti ”ikivihreen onelinerin” kirjoittamisesta. Vaikka pidättyvämpi tapa ajaisi asian sujuvammin. Yhden omakustanteen ja ep:n aiemmin julkaissut artisti hakee edelleen ilmaisuaan, mutta jo etsintäajan nauhoitukset kuulostavat kyllin mielenkiintoisilta purkitettaviksi. Mutta koska täyspitkiä levyjä eivät kuuntele enää kuin vanhat ja narisevat erikoisihmiset, Sotke mut täyttää funktionsa leikiten. Syyksi riittäisi oikeastaan jo se, että nimikappaleen loppu on varmasti hienoin Neutral Milk Hotel -viite suomalaisessa musiikissa ikinä. Nyt bändi tuntuu ottaneen lomalennon johonkin oman universuminsa söpöön ja muovituolien täyttämään bungalow-paratiisiin. Sannin levyä kuunnellessa tulee pohtineeksi, että lukioikäisten elo taitaa olla tätä nykyä suorituspaineineen ihan helvetin kuristavaa. Se on tavallaan traagista, mytologista, kiinnostavaa – ja kovin Ylppömäistä. Jose Riikonen Marko Ylitalo Susanne Salmi #finnishgirl #meikitposkilla Sanni Sotke mut Warner III Ajankuva vuodesta 2013, hyvässä ja pahassa. Mukavinta on silti huomata, että kotimainen ison lafkan julkaisu pystyy soimaan ajankohtaisesti ja ammattimaisen kuuloisesti. Menneen maailman tunnelma ei ole seuraus laulajattaren viljelemistä viittauksista pop-musiikin historiaan vaan albumin rakenteesta: tätä levyä ei ole luotu lähikauppareissujen taustahälyksi eikä aamukiireessä kasatun Spotify-soittolistan rakennusmateriaaliksi. Jotkut rehevät, progehtavat kohdat tuntuvat päälle liimatuilta ja pakotetuilta. Kuvaava esimerkki levyn polveilevuudesta on Ghetto Woman, joka kasvaa alun elokuvamusiikkitunnelmoinnista funk-riffittelyn ja rap-versen kautta täysiveriseksi mustan naisen vapauslauluksi. Albumilla on ainakin neljä erinomaista ja radiokelpoista singlekandidaattia: jo julkaistut Prinsessoja ja astronautteja ja Jos mä oon oikee sekä Ellie Gouldingista muistuttava Dementia ja ihan oikeasti koskettava erolaulu Me ei olla enää me. Vahvoista teemoista huolimatta ryppyotsaisuuteen ei sorruta: tanssikengät ovat koko ajan vain jalanmitan päässä. Sitten, kuin pakotettuna, Ylppö alkaa huutaa. Herra Ylppö ja Ihmiset King Krule. ”Kuten rokkarin rokkibiisissä täytyy tehdä.” Ylpön käsittelyssä biisi kuin biisi repeää jossain vaiheessa, vaikka se toimisi minimalistisena paljon paremmin. Oskari Onninen. Lopun valonpilkahdus, Kanye Westin Runaway-biisiin viittaavalla pianomelodialla ja autotunesoololla huipennettu Luodinkestävä ei sekään uskalla olla niin jättimäinen, että biisin soidessa uskaltaisi ampua kullanväristä konfettia vaikuttamatta nololta yliyrittäjältä. Janelle Monáen kakkoslevy tarjoaa vanhanaikaisen kuuntelukokemuksen. Luuranko on kokonaisuus, joka antaa aihetta hedelmällisille tulkinnoille, mutta musiikkitaiteena se ei ole kummoinen esitys. The Electric Lady on albumi heille, joilla on aikaa, kärsivällisyyttä ja ennakoluuloton mieli. Raakilemaisuus korostuu hajanaiseksi jäävässä kokonaisuudessa, mutta näytön perusteella tulevaisuus vaikuttaa lupaavalta – kunhan ikää tulee hiukan lisää. Cindi Mayweather -nimisen androidin suulla laulava Monáe on rakentanut taiteellisesti kunnianhimoisen teoksen, joka ammentaa kaikista kuviteltavissa olevista lähteistä. Poliittiseksi yltyy myös single Q.U.E.E.N, jolla Monáe ja Erykah Badu syventyvät seksuaalivähemmistöjen asemaan. Valuviaton se ei silti ole: Sannin vauvaääni meinaa käydä ärsyttäväksi, Kiitos ja anteeksi -biisin artistituotteistussatiiri on vaivaannuttavan laiskaa ja levyn jälkipuolisko tuntuu vahvan alun jälkeen kiireellä kasatulta kakkoslaadulta. Warnerille debytoiva, vuonna 1993 syntynyt Sanni Kurkisuo on hyvin brändätty täsmäartisti hashtag-sukupolvelle, joka kadehtii kavereidensa saamia Instagram-likejä. Kaikki tuntuu täysin uskottavalta. Sotke mut on kevytdubstepeineen, kuplivine sampleineen ja kvasiräppeineen täysin vuotta 2013, mutta ilman suomalaistyyppistä peruskökköyttä. Uutta albumia kantaa auringonpistämä, onnenpeliefektien sävyttämä kepeys, jossa on jokin oikealla tavalla vinossa. The Electric Lady I½2 III IIII Revitty luuranko. Jo ennakkosinglet kertovat paljon: Prinsessoja ja astronautteja -biisissä lasketaan kaloreita, ja Jos mä oon oikee on haamumetaforaan puettu pyyntö hyväksynnästä. Luuranko löytyy, mutta sen päällä ei ole mitään tarkempaa tarkastelua kestävää
Rumba 62
Kokemuksen kautta on opittu ainakin se, ettei hyvä levy ole liian pitkä, vaan kuulija pitää jättää janoamaan lisää. On ilo huomata, että maastamme löytyy näinkin aidosti positiivisia tuntemuksia välittäviä yhtyeitä. Lisäksi sillä soi uudenlainen pohjoinen viileys – albumi tehtiinkin Islannissa Alex Somersin, Róbert Sturla Reynissonin ja Amiinan avustuksella. Lähimmät vertailukohdat lienevät Maria Gasolina ja Scandinavian Music Group – tosin sillä erotuksella, että Mirkka & Madrugada ammentaa aivan aidosti omasta jutustaan eikä ole jonkun toisen jutun pastissi. Ulosanti tuppaa jäämään monotoniseksi eikä varsinaisesti erotu äänimaailmaltaan edukseen. Pansiesin ja Sugarrushin kantavat voimat ovat yhdistyneet powerpop-pumppu Lieblingsiksi, ja bändi tietää erinomaisen hyvin mitä tekee. Fanien mielestä yhtye on rautaisen omaperäinen postrockryhmä, joka takoo omaa maanisen introverttia juttuaan vailla vertailukohtia. Molempien koulukuntien edustajilla on pointtinsa. Käsissä on täydellinen rutistus, jonka haluaa kuulla yhä uudelleen. Unohtaminen kannattaa. Markku Roinila Kokeile mobiilisovellusta *Tarjous voimassa vain kerran. Dissonanssi ja kauneusvirheet eivät aina tee levystä huonompaa. Bändi nousee kuitenkin edelleen riman yläpuolelle olemalla aidosti sellainen kuin on. Nyt on kova. 1990-luvun indiesuuruksien aika ei ole ohi. Toisten mielestä bändi suoltaa levy toisensa perään teennäistä taidehuttua. Mirkka & Madrugada Hopeajärvi Julianna Barwick Suomen Musiikki Ektro Dead Oceans IIII IIII IIII ½ 1/2 Fiktiivistä etnomusiikkia. Rähjäisyyden nautinnollisiin koukkuihin yhdistävät Lasinalunen ja Kuoppa ovat loistavia kappaleita. Ja mikäpä siinä, kun kokoonpano on lahjakas ja soi hyvin yhteen. Makoisa voimapopvalio. Nyt se jatkaa vakuuttamistaan seitsemän kappaleen ep:llä. Tannerin ja Vilu Vuorenmaan maailma on samalla tavoin rujo, vääristynyt ja rikkinäinen. Mirkka Kivilehdon luotsaaman mustaa rytmimusiikkia, etnoa ja suomalaista iskelmäperinnettä yhdistelevän Mirkka & Madrugadan toinen albumi tunnelmoi hempeästi ja kaihoisasti. Ehkä rosoisempi mutta ilmavampi ilmaisu olisi ollut eduksi. Sitä voi moittia sisäänpäinkääntyneeksi, mutta hyvän ambientin onkin sukellettava syvälle löytääkseen jotakin olennaista. Julianna Barwickin kahden vuoden takaisen The Magic Placen nimi alleviivaa kaikkein olennaisinta: hänen eteerisen kaunis, ambient-vaikutteinen musiikkinsa on todellakin kuin taianomainen paikka, jonne kuulija voi kulkea ja unohtaa itsensä. Nepenthe liittyy muistojen paikantumisiin. Tahdon lisää! Take Us to Your Leader Kveikur FL_Deezer-2-ad.pdf 1 www.deezer.com 06/08/13 18:18Akseli Hiltunen p a rhaat uudet musat p ä ivittäin Trains III Pientä ja varovaista. Luottokorttitietoja ei tarvita Akseli Hiltunen. Laulusta ja kitarasta vastaava Tanner on tuonut bändin sointiin paljon vaikutteita juuri DWSTRS:in vinksahtaneista kitarariffeistä. One Half on kuulas kirkkauden hetki, joka osoittaa erinomaista dramatiikan ymmärrystä. Sigur Rós on tosiaan täysin omanlaisensa bändi, eikä se pyri miellyttämään – vaikka kappaleet ovat koukuttavia ja tarjoavat tarttuvia melodioita. Islantilainen Sigur Rós on aina herättänyt voimakkaita mielipiteitä. Kappaleissa sinänsä ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Myös A-puolen hituri Waiting Room soi luonteikkaasti. Sellaisia, jotka eivät kuulosta missään vaiheessa laskelmoidulta tai teennäiseltä. Albumin aloitus on aivan mahtava: It’s All Gonna Fall on hieno pophelmi parhaaseen Teenage Fanclub -tyyliin. Trains ei ole huono levy, sitä vain riivaa liiallinen varovaisuus. Dynaamisesti kasvava Right for You toimii hyvänä rytminvaihtona. Autenttisuudesta on silti turha puhua – niin ammattimaisella otteella perkussiopuoli on hoidettu, kuten soundimaailma yleisestikin. Samanlaista vastaanottoa yhtye voi odottaa myös seitsemännellä albumillaan. Laitila kirjoittaa suhteellisen näppäriä ja koukuttavia tekstejä, mutta tuotannossa on menty ehkä piirun verran ylituottamisen puolelle. Ep-mitta hellii Hopeajärveä. Hopeajärven keulilla on Lady Escape- ja DWNSTRS-yhtyeissäkin soittava Teemu Tanner. Pimeyskin on pimeää vain vasten valon hetkellistä pilkahdusta. Kuten edeltävillä albumeillaan, Sigur Rós on tehnyt jälleen levyn, joka pitäisi nauttia kokonaisuutena mutta kompastuu välillä omaan näppäryyteensä. Helsinkiläisen laulaja-lauluntekijän Johannes Laitilan toisella albumilla kuullaan tuttua, helisevin akustisin kitaroin ja konesäksätyksin väritettyä hempeilyfolkia, jonka tarinat koostuvat kaihomieli- sistä rakkauslauluista. Teenage Fanclubin ja kenties jopa Sueden lisäksi Lieblingsissä kuuluvat amerikkalaiset Posies ja Dinosaur Jr. Akseli Hiltunen Joonas Kuisma Juha Wakonen Piiri Nepenthe Hopeajärvi (ep) Sigur Rós The Lieblings Johannes Laitila XL GAEA Siko IIII IIII Perinteidensä vanki. Parhaimmillaan Piiri onnistuu luomaan hienoa kuvausta fiktiivisen maanosan kansanmusiikista. Toisaalta yhtyeen mahtipontinen ilmaisu saattaa tuntua pidemmällä tähtäimellä ja suuremmalla luukutuksella turruttavan teennäiseltä. Vaikka levyn alkupuoli jää aavistuksen verran heikommaksi, Take Us to Your Leader on todella viehko powerpop-levy. Barwickin musiikissa ei yksinkertaisesti ole mitään pakotettua tai ylimääräistä. Nepenthe-sana viittaa kreikkalaisen mytologian unohdusta aiheuttavaan surulääkkeeseen, ja levyn tunnelma on aiempaa tummempi. Hyvänä referenssinä voi pitää myös Radiopuhelimien hillitöntä energiaa. Helsinkiläinen Hopeajärvi on aiheuttanut kuhinaa rockpiireissä esimerkiksi ekstaattisella keikallaan Kuudes aisti -festareilla. Tästä toimii esimerkkinä kaunis Mexico. Yhtye kuulostaa aidosti vain ja ainoastaan itseltään, vaikka kädenojennuksia satelee reilusti moniin suuntiin. Vaikka koko materiaali ei yllä aivan samalle tasolle, on Hopeajärvi silti tämän hetken paras suomalainen rockbändi. Nyt esiin manatut ja hitaasti pimeässä liikkuvat aallot lyövät rannasta poispäin. Sanoituksellisesti verrokkina voi ajatella Pelkkä väliviiva -yhtyeen tänä vuonna julkaistua, erinomaista debyyttiä. Sen tasolle päästään vasta levyn kakkospuolella, kun She Motorway ja varsinkin ilmavalla kertosäkeellä koristeltu Thursday ovat upeita biisejä. Erikseen mainitaan, että rytmisoittimina on käytetty tamburiinia, pahvilaatikkoa ja voiveitsiä. Kivilehto laulaa tekstinsä antaumuksella ja käyttää äänialaansa taidokkaasti, eikä Madrugadakaan jää missään nimessä keulakuvansa varjoon
Nicon Afraidin versiointi on kaunis, mutta se jää auttamatta haikean alkuperäisen jalkoihin. Pimeyden voimien vastapainoksi seuraa kammarimainen rakkauslaulu Aurora, jossa rakastettu on kaukana, tavoittamattomissa. Rannalta pääsee kylpemään. Yllätyksiäkin on tarjolla: Evergreener pääsee niin lähelle englantilaisen maaseudun tunnelmaa kuin oregonilaisbändin kirjoittama kappale vain voi. Musta enkeli on vielä tiiviimpi draama, joka muuttuu kesken kaiken Tom Waits -karnevaaliksi. Hän osaa hyödyntää monia eri soittimia, ja hänen musiikilliset keinonsa ovat moninaiset. Pitkästi nimetty kuudes levy The Worse Things Get, the Harder I Fight, the Harder I Fight, the More I Love You on huikea kokoelma kauniita lauluja vaihtoehtocountryn, indierockin ja taidepopin välimaastosta. Yöperhosessa akustinen kitara, piano ja viulu luovat tiiviin tunnelman, jota ei suista radalta edes sanoituksen kiihkeä elämännälkä. Pimeä saari. Levyjä vaivannut keskitempoinen unisuus on kuitenkin tiessään. Pure Bathing Culture syntyy, kun Beach House, Beach Fossils ja Beach Boys kohtaavat. Uutuuden 38 minuutista ei löydy yhtään turhaa hetkeä. Levyllä Casen monipuolinen ääni pääsee vihdoinkin kunnolla esille. Jos jokainen debyyttilevy käynnistyisi yhtä vahvasti kuin Moon Tides, maailma olisi paljon onnellisempi paikka. Pienimuotoinen tunnelmointi voi vaihtua orkestraaliseen eeppisyyteen tai rähjäisen juopuneeseen yökerhoon ennen kuin ehtii artistin nimen lausua. Vaikka Middle Cyclone (2009) oli Neko Casen uran monipuolisin albumi, ei sitä olisi arvannut seuraavan näin komea taiteellinen loikka. Pendulum on täydellinen avaus: kuulas, kaunis ja hienovaraista tunteikkuutta täynnä. Mustaa ja harmaata, harmaata ja mustaa. Risto Juhani liitetään usein folk-genreen, vaikka mielikuva akustista kitaraa nypläävästä partaveikosta ei häneen sovikaan. Pimeän saaren kannet kuvaavat sen sisältöä täydellisesti. Juhlavien trumpettien johdattama Ragtime on Caselle vierasta, sulattavaa optimismia. Mikael Helenius Susanne Salmi Markku Roinila Moon Tides The Worse Things Get... Mutta sisällä on Risto Juhanin soundi, joka pitää toivoa yllä. Levy on väärällään hienoja ja herkkiä kappaleita. Uudella levyllä on myös niitä pehmeitä countryballadeja, jotka hurmasivat Casen edellisillä levyillä. Musiikki vaihtelee sujuvasti alun kylmäävästä kolistelusta rautalankaleikittelyyn ja pysäyttävään a cappellaan. Temples of the Moon tuntuu dramaattisuudessaan hieman irralliselta lisältä, mutta väliäkö hällä – onhan kylvystä maltettava lopulta nousta. Neko Case Pure Bathing Culture Risto Juhani Anti- Memphis Industries Kioski IIII ½ 1/2 IIII IIII Nekon täysosuma. Kokemuksen kruunaa Sarah Versprillen Kate Bushille ja Stevie Nicksille kumartava laulu. Kylpyhetki täydellistetään lisäämällä joukkoon erityisen kirkkaasti heliseviä kitaroita, englantilaisten kansanlaulujen estetiikkaa ja sopivasti Fleetwood Maciä. Siperia johtaa kuulijan pakkoleirille, jossa hakun on noustava tai muuten olet kuollut. Muu kappalemateriaali ei yllä aivan samalle tasolle, mutta kykenee silti pakahduttamaan. Scotty puolestaan hylkää hetkeksi kitarat ammentaakseen 1980-luvun syntikkasoundeista. Man on tiukkaa powerpoppia, joka tuo mieleen Casen parhaat hetket The New Pornographersissa. Raikkaansynkkiä tunnelmia
Trio ei ole päästänyt itseään helpolla. Uuden albumin ei tarvitse mennyttä pokkuroida, Into the Silence nimittäin käy päälle samalla pidäkkeettömällä voimalla. Eeppistä ja pahaenteistä. Nyt yhtye korostaa yhä enemmän drone-junnausta, mutta pitää laulut tiukasti blackmetallisena raakuntana. Se ei ehkä ole ihme, kun ottaa huomioon, että bändin taustalla ovat 500 kg lihaa -yhtyeen Pupu Lihavisto sekä Rukivehr ja Terveet kädet -legenda Läjä Äijälä. Vallankumouksensa Nine Inch Nails teki laskutavasta riippuen joko vuonna 1989 tai 1994. Markku Roinila Oskari Onninen IIII ½ Maailmanluokan hypnoblackiä. Yksipuolisemmin ilmaiseva bändi olisi tylsä. Mystinen tyhjyys väreilee hermoradoilla myös yhtyeen kolmannella albumilla. Koska Trent Reznorin ei tarvitse tehdä sitä enää, myös Hesitation Marks kuulostaa niin hauskalta levyltä kuin voi. Tiedotetta lainaten: aimo paketti tuoretta mutta myrkyllistä tavaraa. Siksi myös Nine Inch Nailsin piti palata. Yhteensä musiikkia on melkein kaksi tuntia ja vartti. Jos kuuntelemaansa ei keskity, aallonharjalta tippuu aivan varmasti. Yhtye rikastaa riipivän brutaalia ominaissointiaan rautalankakitaroilla ja paikoitellen myös hämmentävän eurotrance-vaikutteisilla kosketinsäpinöillä. Into the Silencen varsinainen hienous piilee kuitenkin tavassa, jolla se haastaa kuulijansa. Leijaileva ambient-hymni Veljeni on jopa koskettava. Kuten pitikin. Monieleisemmin poukkoilee vielä pidempiä kappaleita sisältävä Interludes for Prepared Beast (2012). Bändi tuntuu nyt venyttäneen palettiaan sekä raskaammasta että kevyemmästä päästä. The Leo Bugariloves Nine Inch Nails Oranssi Pazuzu Karkia Mistika Null Corporation Svart Hits & Misses Hesitation Marks Valonielu III III Vänkyrää tamppausta. Mikä ällistyttävintä, kaikki sulautuu erinomaisesti yhteen ja kokonaisvaikutelma on vakuuttava. Koskinen Kimmo K. The Blankon musiikki ei ole erityisen kokeellista tai progressiivista, mutta sen sinne tänne kimpoilevissa kitaravetoisissa rock-ralleissa tapahtuu koko ajan. Komeakantinen levy kirvoittaa useita ihokarvarefleksejä, oli kyse vapauttavasta sointuvaihdoksesta, jyrisevästä huippukohdasta tai vaanivasta yleistunnelmasta. Onneksi pienet tyyliseikat ovat marginaalisia, ja kokonaisuus muotoutuu kuuntelujen myötä kiehtovaksi. Hitaammilla tempoilla ja yksinkertaisemmilla rakenteilla toimivan bändin ulosanti on omituisuudestaan huolimatta ihmeen lähestyttävää. Vivahteikas kappalekuusikko on nyansseiltaan rikas, mutta biisit pysyvät silti erossa liiasta tyylitempoilusta. Tämä siksi, että ne saivat Axlilta kaksi ohjetta: 1) albumin valmistumistarina ei saa olla levyä kiinnostavampi ja 2) älä nosta rimaa liian ylös, vaan tee sopivasti päivitetty mutta yleisöön vetoava versio vanhasta tutusta. The Blanko uskaltaa edelleen kuunnella omaa ääntään – ja juuri silloin tapahtuu ainutlaatuisia asioita. Ensimmäisellä levyllä on ”hitit” ja toisella ”hudit”. Oranssi Pazuzu tuo aina mieleeni sanaparin musta hypnoosi. Face the Fear on kauttaaltaan vimmaista vyörytystä, joka käy päälle kaikista ilmansuunnista. Samalla mietityttää kuitenkin, mistä tässä oikein on kyse. Riskitön mutta raikas Reznor. Krauthermo nykii tasaisesti, mutta Leo Bugarilovesin huumori on liian tuhtia, jotta pääsisi todelliseen saksalaishenkiseen taidenirvanaan. Grantland-sivusto kirjoitti heinäkuussa, että Guns N’ Rosesin Chinese Democracyn suurin ansio oli, että sen kuoleman jälkeen muut pitkän tauon jälkeen julkaistut comeback-levyt saivat elää. Rotta-levyn (2010) neljä kappaletta perustuvat vähäeleiseen kitaranäppäilyyn ja pienimuotoiseen jutusteluun tai laulufragmentteihin. Bändin soinnissa on kummankin kaltaista yksinkertaisuutta ja alkukantaista jäykkyyttä, joka tuo miellyttävän perinteikkään sävyn. The Blankon esikoislevy oli yksi vuoden 2011 parhaita julkaisuja. Vaikka se on ylipitkä ja lipsuu hieman liiaksi geneerisimmän NIN-bulkin puolelle, faneille se kelpaa varmasti. Koskinen FL_Deezer-3-ad.pdf 1 06/08/13 18:18 Juha Wakonen Kokeile mobiilisovellusta www.deezer.com *Tarjous voimassa vain kerran. Porin avant-rockari Jussi Lehtisalo on soolonakin vähintään erikoinen. Luottokorttitietoja ei tarvita. Uskallanko myöntää, että kuuntelu otti vähän koville. Kimmo K. Yhtyeen vahvuutena on pitäytyminen omassa vapaammassa ilmaisumuodossa tiukan genresapluunan sijaan. Lehtisalon porin murteella höpisemät jorinat hymyilyttävät. Kimmo K. Levy on juuri sopivan pituinen, kun ottaa huomioon sen raskaan ja raastavan luonteen. Koskinen The Blanko Jussi Lehtisalo Church of Void Sony Ektro Svart Into the Silence The Complete Solo Works Dead Rising IIII ½ 1/2 II ½ III ½ /2 Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Absoluuttinen mies- ja Viiden tuulen lakki -tyylisten klassikoiden lisäksi kokoelmalla kuullaan parikymmentä harvinaisuutta, demoa, liveä ja englanninkielistä versiota. Suhinoin ja härmistyksin höystetyt kiireettömät kappaleet ovat suorastaan meditatiivista kamaa. The Leo Bugariloves, tuo Suomen Suicide, on viileä oman härmäläisellä tavallaan. Tämä kokoelma sijoittuu vuosiin 1988–2002. Here March the Cranes leijailee mieltä ylentävästi, mutta villeillä avant-kitaroilla maustettuna. Vaikka soitto ja laulu raikaa ihailtavan verevästi ja sopivan tulisesti, hämärillä taiteilijanimillä operoivan koplan ulosanti ei kaikin paikoin pysy hallussa. Avantgardistin sumuista sooloilua. Pidempien kappaleiden aikana patoutuneen kliimaksin voisi saavuttaa tehokkaamminkin kuin vauhtia kiihdyttämällä. Siis noin 130 minuuttia. Myös rauhallisemmissa Krazy Heartissa ja Fade Awayssa pinnan alle puhalletaan koko ajan pieniä pyörteitä. Häneltä osaa toki odottaa ihmeellistä soolomateriaalia, ja siihen nähden tämän kokoelman tarjonta on jopa selväpiirteistä. Konsepti on vastustamaton: biisit soivat hienosti yhteen, väkevä tunnelma kantaa alusta loppuun saakka ja äkkivääryys on edelleen päivän sana. Rumpukoneen, rockabilly-kitaran, ujellusurun ja ilkeän puheörinän yhdistelmästä tulee jotenkin mieleen Fingerpori-sarjakuvan Asko. Ei selkeää tai tavanomaista, mutta sumuisella tavalla ymmärrettävää. Vaikka Church of Voidin debyyttilevy näyttää päällepäin tanakasti occult-menolta, se herättää mielleyhtymiä monenlaisiin bändeihin aina Viikatteesta Monster Magnetiin. Yhdistelmä toimii paremmin kuin koskaan. Keskeisimmät rajankäynnit yhtye käy kuitenkin vanhan Danzigin mustanpuhuvan heavy rockin ja debyytin aikaisen Candlemassin eeppisen doomin välillä. Uuden teknologian syntikkadiskoa soiva Copy of A ja höpsö skeittipunk Everything henkivät vapautumista. Paluulevy ei ole pelkkä aikakapseli ja balsamista kaivettu raato, vaan turvallisesti restauroitu yhtye, joka on paremmassa iskussa kuin kymmeneen vuoteen. Caterpillars vuoroin sihisee ja napsuu hektisesti, seestyy ja kaahaa kiivasta rock-riivintää koko 17 minuutin kestonsa – ja onnistuu kuulostamaan kuin koko yön pituiselta unijaksolta
Jere Käpyaho. Epätoivoisesta teinirakkaudesta kertova It Was My Season on levyn ehdoton kohokohta. Alison Goldfrappin uskomaton lauluääni kulkee jälleen vaivattomasti mutisevasta henkäilystä kuulaaseen sopraanoon. Yritys oli hyvä, mutta albumilla yhtye hukkasi parhaan puolensa: Will Sheffin vuolaasti ryöppyävät tarinat, jotka ovat parhaimmillaan yhtyeen kunnianhimoisilla teemalevyillä. Sen taustalla on useimmiten akustisen kitaran näppäilyä, pianoa ja elokuvallisen dramaattisia jousia. Musiikkinovelleissa on jotain selittämätöntä ja kiehtovaa. Löytääkö Annabel rauhan. Miksi Jon täytyy juosta henkensä edestä. Vahvat rytmit ovat tältä levyltä lähes täysin poissa. Välillä Sheff ammentaa turhan paljon esikuviltaan. Uutuudelta uupuu musiikillinen monipuolisuus, joka teki Black Sheep Boysta erinomaisen. Okkervil River poikkesi I Am Very Far -levyllään (2011) murjotusfolkista ja 1970-lukuisesta rockista kokeellisen indierockin pariin. Mieleen tulevat Nick Drake, Scott Walkerin varhaistuotanto ja jopa David Sylvian, mutta toisaalta David Lynch ja The Willow Song Uhrijuhla-elokuvan soundtrackilta. Albumin veto on lievän toiston takia vaarassa lopahtaa, mutta se on silti erittäin vahva ja vaikuttava kokonaisuus. Parin vuoden ajan työstetty Tales of Us on lähempänä Seventh Treen (2008) pastoraalisia tunnelmia, mutta nyt maalataan huomattavasti tummemmilla sävyillä. Musiikillisesti se muistuttaa tuon ajan rocksuosikkeja kuten Tom Pettyä, Bruce Springsteeniä ja John Mellencampiä. Tekee mieli aloittaa jälleen alusta. Kun koskettava päätösraita Clay katkeaa yllättäen, on kuin jotain jäisi sanomatta. The Silver Gymnasium on teemalevy Sheffin lapsuudenmuistoista ja pikkukaupungissa asumisesta 1980-luvulla. Yhtye on kuitenkin toteuttanut suurimman osan ideoista paremmin aiemmilla levyillään. Lisa Gunningin ohjaamat hienot musiikkivideot hehkuvat loppukesän aurinkoa, luopumista ja muistamista. Edellinen albumi Head First (2010) oli kasaridiskosta ammentava hienoinen välityö, joten Goldfrapp on taas kiertänyt täyden ympyrän. Juustoisilla syntikkamelodioilla kuorrutetut kappaleet ovat tarttuvia, ja luovalla tavalla perinteitä kierrättävät sovituksetkin hymyilyttävät. Onko Simone kyltymätön. Kuusi ja puoliminuuttinen Down Down the Deep River onnistuu tiivistämään traagiseen tarinaansa kauniita puolia lapsuudesta. Keitä oikein ovat Ulla ja Alvar. Tarinat herättävät enemmän kysymyksiä kuin antavat vastauksia. Ne on yhtä lukuun ottamatta nimetty henkilöiksi, joita kertoja tarkastelee ulkopuolelta. Koko albumin läpi kulkee jokin synkkä pohjavirta, joka antaa ymmärtää, että näillä ihmisillä on salaisuuksia ja pettymyksiä, kenties ongelmia ja suruakin. Välillä kuuluu selviä kaikuja myös Felt Mountain -esikoisalbumilta (2000), mutta Tales of Us on omaehtoisempi ja yhtenäisempi kuin mikään aiempi Goldfrapp-levy. Alison Goldfrappin ja Will Gregoryn duo on kuljettanut meidät Englannin maaseudulta tanssilattialle jo monta kertaa. Tumman virran vietävänä Okkervil River The Silver Gymnasium Goldfrapp ATO III Lapsuusmuistoja pikkukaupungista. Tales of Us on temaattinen kokonaisuus, jonka kappaleet ovat kuin musiikillisen episodielokuvan katkelmia. Poikkeuksena on albumin keskuspylvääksi sijoitettu Thea, joka etenee kuin tavarajuna kaukana lainehtivan viljapellon takana. Mikael Helenius Tales of Us Mute IIII Salaperäinen kokoelma ihmiskohtaloita
Levyä kuljettaa tarina. Toisin kuin lastenlevy Puuhevosesta, Matkalaulusta taitaa olla muuksikin kuin kuriositeetiksi. Komean orgaanisesti etsiskelevällä ja hauraan kudelmallisella levyllä on rauhallista läsnäolon tuntua, tavallaan uudenlaista PMMP:tä. Nyt punainen lanka vie kohti tuntematonta. Builder of Routines löytää Bradfieldin haaksirikkoutuneena ”raivon ja hyväksymisen välimaastoon”, Running Out of Fantasy taas suree ikääntymisen mukanaan tuomaa ovien sulkeutumista ja vaihtoehtojen vähentymistä. Ellei artisti tai bändi ole normaalistikin taipuvainen riisuttuun ilmaisuun, akustinen albumi on lähes aina huono idea. Avausraita This Sullen Welsh Heart kuitenkin osoittaa pahimmat pelot vääriksi. Nicky Wire on aina tiennyt, kuinka albumi aloitetaan, eikä Manicsin yhdennentoista levyn avausrivi tarjoa poikkeusta: ”I don’t want my children to grow up like me / it’s too soul-destroying” on kuvia kaatava FL_Deezer-4-ad.pdf 1 18:18 lausunto monella eri06/08/13 tasolla, etenkin kun sen nui- jii perille entistä kirkkaammin laulava James Dean Bradfield elegisen akustisen kitaran säestyksellä. Luulot nitistetään pois jo Redemption of Might -avauskappaleella, jonka tiukka soitto ei jätä epäilykselle sijaa. Mutta siinä missä aikaisemmin Manicsit käyttivät viuluja kuin bulimikko majoneesia tai Cher meikkivoidetta, Rewind the Film on ilmava ja vapaasti hengittävä kokonaisuus. Se tarkoittaa niittejä, nyrkkejä ja napakkuutta. Bändin hardcore-punkin ja NWOBHM-vaikutteiden yhdistelmä kiteytyy tyylipuhtaaksi speed metaliksi, jota ei erottaisi Ektron uudelleen julkaisemista kasarilevyistä ilman kanteen painettua vuosilukua. Manic Street Preachersin yhteiskunnallinen paatos on aina ottanut voimansa bändin soitannon Sturm und Drangista, ja siksi akustisen albumin luulisi olevan heidän tapauksessaan huono idea – ei niinkään kakku ilman kuorrutusta kuin kuorrutus ilman kakkua. Luottokorttitietoja ei tarvita Marko Ylitalo. Ei ole lopulta merkitystä, kuunteleeko ylinopeudella kulkevaa metallimättöä kultaisten nostalgiakuulokkeiden lävitse vai tuoretta verta janoavana hevisauruksena. Siinä tukkaheavybändi Poisonista aikoinaan tunnetuksi tullut Bret Michaels osoitti olevansa osaava bisnesmies, reilu kaveri, hyvä isä ja ylväs maailmanparantaja. Siunatut sekoilijat. Sellaisia, jotka sössöttävät, möhlivät, kompuroivat ja sekoilevat eivätkä tilitä elämäänsä naistenlehdissä. Kun kuulin PMMP:n keikkayhtyeen levyttävän versioita tutuista hiteistään, odotin joko punk- tai kansanmusiikkihenkeä. Paria repäisyä (Korkeasaari, Kesäkaverit) lukuun ottamatta yleisilme on hyvin seesteinen. Kun korvissa kaikuvat kimakat taisteluhuudot ja klassisen yksinkertaiset soundit, haluaa murskata kaljapulloja päähänsä kunnes haavoihin imeytyneet alkoholin jämät juovuttavat känniin, joka saa oksentamaan väärän metallin niskaan ja tukahduttamaan sen vatsahapoilla. Yllä leijuu odottamisen, eteenpäin pyrkimisen ja uuden löytämisen teemoja. Nimikappaleen haltioituneessa tunnelmassa kajastavat Sigur Rósin rauhallisimmat hetket. Epäilijöitten ja haudankaivajien harmiksi Sequel to the Prequel on kuitenkin varsin onnistunut levyllinen rosoisen tarttuvaa rockia. Kun Sunset Stripin entiset tyhjäpääsikailijatkin muuttuvat Bonoiksi, on hienoa, että vielä löytyy Babyshamblesin Peter Dohertyn kaltaisia parantumattomia sähläreitä. Sekoilu ei tietenkään merkitsisi mitään, jos Babyshamblesin musiikki ei olisi mistään kotoisin. Julistan heti alkuun: Pariisin kevään uudelta(kaan) albumilta ei löydy Pikku Huopalahden tai Tämän kylän poikii -jollotuksen kaltaisia takuuhittejä. Se on ilmaisultaan luontevaa jatketta Kaikki on satua -levylle (2012), jolla yhtye siirtyi entistä synkempään rekisteriin. PMMP Babyshambles Pariisin kevät Sony Parlophone Sony Sequel to the Prequel Matkalaulu Jossain on tie ulos IIII IIII Hitit hauraan tunnelman ehdoilla. Tarkemmassa kuuntelussa hieman Husky Rescuen ilmaisusta muistuttavat sovitukset lumoavat. Samuli Knuuti Maailman suurin striimauskatalogi vain www.deezer.com Kokeile mobiilisovellusta *Tarjous voimassa vain kerran. Musiikillista vaihtelua tarjoavat (I Miss the) Tokyo Skylinen kaihoisat jouset ja siellä täällä törähtelevät torvet. Svart Ei ole häpeä olla nopea. Se on usein kuin remix-albumi niille, jotka halveksuvat remix-albumeita: väkinäinen yritys tehdä seitsemännestä albumista jotenkin erilainen kuin kuudesta edellisestä. Samana päivänä, kun kuuntelin Babyshamblesin Sequel to the Prequelin ensi kerran, televisiosta tuli Amerikan julkkis-Diilin finaali. Walesilaiskolmikko on luvannut (tai uhannut) tehdä ”oman Nebraskansa” jo ainakin vuodesta 2001 saakka, ja välillä näyttikin siltä, ettei se koskaan ilmestyisi. Sain selvästi enemmän jälkimmäistä. Anton Vanha-Majamaa Keski-ikäinen kapinallinen Speedtrap. Vaikuttavimmillaan ja rohkeimmillaan Rewind the Film on silloin, kun se on häpeilemätön teemalevy kapinallisen keski-ikäistymisestä. Ihan kaikki ei toimi, kuten Show Me the Wonderin väkinäinen Dexy’s-hyväntuulisuus tai As Holy as the Soilin yhteislaulu, mutta kokonaisuutena Rewind the Film on vankka luomisvoiman näyttö bändiltä, joka on jo kauan sitten lunastanut itselleen oikeuden tehdä vittu ihan mitä lystää. Potentiaalia kun löytyy vaikka mihin. Aleksi Kinnunen Kimmo Vanhatalo II ½ Kohti uutta, ainakin melkein. Kauniita melodioita löytyy, mutta niitä ei saada sovitettua aidosti koukuttavaan muotoon. Aluksi tutut kappaleet kuulostavat todennäköisesti laahaavilta, mutta kannattaa antaa mahdollisuus. Lisäkuuntelu palkitsee, mutta tarttuvan Odotuksen ja syksyisen Varjot ja ihmiset -kappaleen välillä tyhjäkäynti alkaa vaivata. Sillä jos seepra pääsee raidoistaan, se ei enää ole seepra. Kotimaisen vauhtimetallin uudet kuninkaat vannovat kitarankieli poskessa 1980-luvun nimeen. On sääli, ettei Pariisin kevät haasta itseään enempää. Pastissinomaisuuden nielee mukisematta, sillä Speedtrapin vetovoimaa ei voi vastustaa, jos on joskus tällaisesta pitänyt. Powerdose. Jonkinlaista viitekehyksenvaihdosta se kaipaisi. Kesäyön ohella hittipotentiaali oli vähissä. Vaikka basisti Drew McConnellin johdolla tehdyllä albumilla esiintyykin siistitty, suittu ja hyväntuulinen Babyshambles, maailmanparantajiksi näistä retkuista ei onneksi ole vieläkään. Rewind The Film IIII Manic Street Preachers Sony III ½ Leutoja tuulia vihan ekosysteemissä. Kohokodiksi voi nostaa Rakkaalleni-biisin kansanmusiikkihenkisen dubin, Oo siellä jossain mun- ja Päiväkoti -versioiden lumoavan hienovaraisen dynaamisen hehkun sekä kuusiminuuttisen Se vaikenee joka pelkää -kappaleen Sufjan Stevens -henkisen puhallinirrottelun. Tekstit sortuvat latteuksiin – välillä tarvotaan “lyhenevien varjojen” kaltaisten suomirock-kielikuvien puhkitallotussa maastossa – mutta kertojana Arto Tuunela kehittyy koko ajan
Näinä ylituottamisen aikoina on oikeastaan virkistävää kuunnella epätasaisia levyjä. Olen nähnyt suomalaisen heavy metalin tulevaisuuden. Jos on tai on ollut Pellen fani, Diaspora tarjoaa tuttua ja turvallista Pelle Miljoonaa, toki alkuajoista hieman rauhoittuneella tatsilla. Riskinotto kannattaa ja kaikesta huomaa, että nyt liikutaan Turusen omalla mukavuusalueella. Täydellisyys alkaa jo levynkannesta, joka tuo väreineen ja varjoineen mieleen maailman cooleimman elokuvan Cobra (1986). Pelle Miljoonalla on vieläkin paljon asiaa ja paljon annettavaa, joten miksi suotta himmailemaan. Sekä Pellen että Tumppi Varosen lauluosuudet ovat tarpeeksi räkäisiä tyydyttääkseen vanhat punkhengenheimolaiset. Homma ei kuitenkaan ratkea liitoksistaan ja kunnianhimoisesti rakennetut kappaleet kertovat siitä, että oma tontti alkaa viimein löytyä. Se jos mikä on punk. Diasporalla ei sitä ongelmaa ole. Uutuus on epäilemättä Turusen vahvin ja kokonaisin levy tähän mennessä. Paikoin levyn draaman kaari tuntuu olevan olemassa vain oikeuttaakseen erikoistehosteilla pullistelun. Suvereenin soittotaidon lisäksi Rangerilla on jotain, mikä suomalaisilta heavybändeiltä usein puuttuu: solisti Dimi, jonka ääniala tavoittaa täydellisesti niin Tom Araya -tyylisen thrash-ärinän kuin korkeat speed metal -kiekaisut. Pelle pitää edelleen virkistävästi kiinni vanhasta maneeristaan ängetä virkkeeseen paljon enemmän tekstiä kuin järkevältä tuntuisi. Kun avausbiisi Ranger pärähtää soimaan, korvia hellitään Iron Maiden -tyylisellä twin-kitaraintrolla, joka muuntuu biisin edetessä thrash metalin, speed metalin ja NWOBHM:n sekaiseksi myllytykseksi. Tapaaminen ei ole millään muotoa historiallinen tai edes omintakeinen, mutta albumi sisältää tästä huolimatta upeita hetkiä. Sanat ovat yhteiskunnallisesti kantaaottavia, ja teemat ovat pysyneet ennallaan. Tarja Pelle Miljoona United Ranger earMusic Suomen Musiikki Ektro III ½ III ½ IIIII Rauhoittunut punkki. hellsinki_210x135.pdf 1 Juha Wakonen 5/15/12 3:47 PM The Knights of Darkness (ep). Kauko Röyhkä kertoi joskus sosiaalisessa mediassa, että Riku Mattila oli varoittanut häntä tekemästä liikaa levyjä, sillä muuten voisi käydä kuin Pelle Miljoonalle: yleisö putoaisi julkaisujen määrässä kärryiltä eikä jaksaisi enää kiinnostua artistista. Se näyttää ja kuulostaa 1980-luvulta, haisee nahalle ja maistuu kerosiinille. Mitä muuta oikeasta heavystä diggaava voisi toivoa. On uskaliasta aloittaa oma levy lainaamalla toista. Ranger ei leiki. Klassisen musiikin lainateemat toistuvat läpi lähes koko levyn, mutta ne eivät kuulosta päälleliimatuilta. Se on nimeltään Ranger. Akseli Hiltunen Mervi Vuorela Diaspora Colours in the Dark Melodraaman kaikki värit Tarja Turusen uudella soololevyllä sinfoninen metalli ja kevyesti progressiivinen rock sanovat kohteliaan etäisesti käsipäivää. Victim of Ritual tapailee aluksi Boléroa, mutta raskaat kitarat kasvattavat siitä nopeasti vahvan avauksen. Vaikka Rangerin debyytti-ep ei tuo mitään uutta kasariheavyn kuluneisiin konventioihin, bändi hoitaa hommansa niin täydellisellä tyylitajulla ja intohimolla, ettei lopputuloksen äärellä voi kuin virnistellä, pöytärummuttaa ja paiskoa tukkaa
OHJELMATOIMISTOT ONNITTELEVAT: 30-VUOTTA! WWW.DEXVIIHDE.FI WWW.LONGPLAYMUSIC.NET WWW.MP-VIIHDE.NET WWW.MYMUSICAGENCY.FI WWW.REDBERG.FI
Vuonna 1983 Musta paraati ei ollut Suomen ulkopuolella mitään. Nyt, 30 vuotta myöhemmin, minua on kuitenkin pyydetty perehtymään tähän historian ensimmäisen Rumba-numeron kansikuvabändiin. Peilitalossa ei ole millään muotoa amerikkalainen albumi, levy pohjaa selvästi syvään Ison-Britannian vaihtoehtoskenen tuntemukseen. On selvää, missä levyn musiikilliset juuret ovat. Ratsian fantastinen Jäljet-levy (1982) merkitsee itselleni suomalaisen postpunkin huippuhetkeä. NME:n kilpailija Melody Maker puolestaan valitsi Eurythmicsin Touchin vuoden parhaaksi levyksi, Big Countyn The Crossing oli toisena. Echo & the Bunnymenin Porcupine – joka oli kenties Mustan paraatin aaltopituudella – oli vasta sijalla 32. Piinaavan trenditietoinen NME-lehti paljasti tuolloin joulunumerossaan oman näkemyksensä vuoden parhaista levyistä. Veitsen terällä -kappale muistuttaa The Cultin anthemeista, ja Cult tietenkin kehittyi Southern Death Cultista. Brittien musiikkiraamatut eivät ajatelleet tuolloin Suomea. kierontyler.blogspot.com. Musta paraati tuo mieleen myös heimopunkkarit Southern Death Cultin. Vuonna 1983 Mustalla paraatilla ei olisi ollut mitään ongelmaa Britannian keikkalavojen haltuun ottamisessa, mutta yhtye on rakentanut kappaleensa omaleimaisesti: kertosäkeet ja säkeistöt on erotettu toisistaan lyhyillä, joka suuntaan syöksyilevillä osilla. On kuin albumi julistaisi: ”Älä katso minua silmiin, älä yritä päätellä mistä minussa on kyse”. Outoa kyllä Ennustus muistuttaa Killing Joken tuotannosta eniten Eighties-biisiä, joka toimi myöhemmin pohjana Nirvanan Come as You Arelle. Ensimmäisessä numerossa Lords of the New Church- ja Grandmaster Flash -artikkelit saivat seuraa Sticky Fingersin, Van Hurskaan ja edelleen toimivan Yön haastatteluista. Nykyään suomalainen postpunk on vähemmän tunnettua kuin pelkkä suomalainen punk. Miltä merkkiteos kuulostaa ulkomaalaisen korviin. Tosin NME olisi luonnollisesti inhonnut heitä. Peilitalossa-albumiin tutustuminen kävisi siis oppitunnista. Ennustus-kappaleen bassolinjat ja eteenpäin vyöryvät rummut tuovat mieleen Killing Joken, kuten koko albumin etukenoinen sätkätys. KIERON TYLER MUSTAN PARAATIN Peilitalossa-levyyn (1983) tutustuminen on pelottava kokemus. Peilitalossa oli ilmestymisvuotensa suosituin suo- malainen levy. Eppu Normaali ja Ratsia ovat ainakin suhteellisen tunnettuja Suomen ulkopuolella. Tämä on outoa siksi, että Eighties julkaistiin vuonna 1984, vuosi Peilitalossa-levyn jälkeen. Tämä ei johdu pelkästään kielestä. New Model Armyn ja Sisters of Mercyn vaikutus on myös kuultavissa, tosin vähemmässä määrin. N DE O U K KA IK U SS KULA K Brittien tappio, Suomen voitto PEILITALOSSA-albumi vei MUSTAN PARAATIN ensimmäisen koskaan julkaistun Rumban kanteen. Levyn kannessa neljä nuorukaista on kokoontunut ilmeisesti katedraalin pylväiden juurelle. Listan kymmenen kärjessä olivat myös Tom Waitsin Swordfishtrombones, Billy Braggin Life a Riot with Spy vs. Spy, Culture Clubin Colours by Numbers ja King Sunny Aden Synchro System. Mutta Peilitalossa ei ole brittiläinen levy eikä kuulosta sellaiselta. Pyysimme muun muassa Mojo-lehteen kirjoittavaa brittitoimittajaa Kieron Tyleria tutustumaan tähän suomalaisen postpunkin klassikkoon. Ykkössijan vei Elvis Costellon Punch the Clock, Mi- chael Jacksonin Thriller oli viides. Viimeksi mainitun kansainvälisestä suosiosta voi kiittää pitkälti mainiota Punk ja yäk! -boksia (2009). Meidän menetyksemme, Suomen voitto. Se oli muuten ensimmäinen kerta, kun Temptation-biisi esitettiin livenä. Vain yksi heistä katsoo kameraan, hänkin sivuttain. Takakannessa ryhmä näyttää olevan lähtemässä johonkin. Suomella oli omaa musiikkia jota juhlia, eikä maa ollut täysin pimennossa muun maailman tapahtumista: esimerkiksi New Order soitti Helsingissä syyskuussa 1981 Factory Records -kollegansa Section 25:n kanssa. Rumban lukijaäänestyksessä Musta paraati oli vuonna 1983 toiseksi suosituin bändi – suosituin oli Hanoi Rocks, kolmanneksi sijoittui Eppu Normaali. On Musta paraati ajatellut asiaa tai ei, vaikuttavinta heissä on se, että he olisivat voineet tuoda jotain raikasta Brittien 1980-luvun alun musiikkikartalle – ja löytää maasta myös yleisöä
TF: Kun Paul pajautteli, hän teki kokeellisia levyjä ja lopetettuaan palasi puhtoisempaan poppiin. JF: Samaan aikaan Crazy Town palaa. Ilmeisesti hän on viettänyt hillittyä elämää. Lauluääni on kyllä ihailtavan hyvässä kunnossa 71-vuotiaaksi. Jännä juttu, että 1990-luvun rap on faijamusaa. TF: Enteileekö tämä valkoisen rapmetallin paluuta. Diggasin Eminemin kahdesta ekasta levystä tosi paljon. Paul McCartney New Vanha banjosilmä palaa klassisen pop-ilmaisun pariin The Fireman -häröilyjen jälkeen. TF: Jenkkirapista tuli iso kaupallinen ilmiö 1990-luvulla, ja nyt se fanipolvi on babyboom-iässä. Myös Penny Lane tuli mieleen. Lokakuun 14. Dregen Just Like That Backyard Babiesin ja The Hellacoptersin kitaristina kasipallorockin ikoniksi noussut ruotsalaispygmi julkaisee ensimmäisen sooloalbuminsa. TF: Löydän biisistä kaikki ne kvaliteetit, joiden takia Paul McCartney on Paul McCartney, mutta silti ei sykähdytä. TF: Beastie Boys oli ensimmäinen valkoinen rapbändi, joka teki läpimurron. Beastie Boys -yhteydet eivät jää siihen, vaan mukana on Licensed to Ill -debyytiltä napattuja sampleja, kuten Ad-Rockin klassinen ”Kick it!” -huuto. Eminem ei muuten ole vieläkään käynyt Suomessa keikalla. TF: Yllättävän vähän katurockia. JF: Onko faijarap uusi faijarock. TF: Tässä ei ole sitä synkkää itsetutkiskelevaa melankoliaa. Hittikaruselli Päätoimittaja TEEMU FIILIN ja Rumban entinen toimituspäällikkö, nykyisin vapaana toimittajana työskentelevä JANNE FLINKKILÄ perkaavat syksyn sinkkusadon. Sen jälkeen Eminemistä tuli isoin valkoinen raptähti, ellei Vanilla Icea lasketa. Nyt ympyrä sulkeutui, kun Eminem teki Beastie Boys -pastissin. Tämä ei silti ole yli-imelää. Hän olisi täydellinen pääesiintyjä Weekend-festareille. JF: Sir Paul sanoi lopettaneensa pilvenpolton pari vuotta sitten. TF: Siihen perään kivasti Kornin uusi single. Tosin ”Beatlesilta kuulostaminen” on hölmösti sanottu, koska se voi tarkoittaa yhtä hyvin Helter Skelteriä kuin Ob-La-Di, ObLa-Data. Michael Monroen yhtyeestä uuden päivätyön saanut Dregen on imeytynyt Makkosen vanavedessä Universal Musicin rosteriin. Silloin hän alkoi tehdä amerikansoundia ja ELOhenkistä tuotantoa. Billy Squierin The Stroke -biisin voimasointujen ja kertosäkeen ympärille rakennetun ensisinglen on tuottanut Def Jamin perustaja Rick Rubin. Kuulostaa liikaa pastissilta. Siitä meni kuitenkin nopeasti maku, kun hän alkoi tehdä yhtä ja samaa biisiä kerta toisensa perään. Sattumaako. TF: Tässä on sellainen Rubber Soul -aikakauden meininki, kun alettiin siirtyä rock’n’rollista harmoniapoppiin. Mies on tietysti nero melodiatajultaan, laulajana ja basistina, mutta tämä ei edusta ihan sen nerokkuuden kirkkainta kärkeä. Vähän niin kuin Neil Young. ”Tulita vaan siitä oksankohdalta”, kuten erästä Hybrid Childrenin jäsentä muinoin neuvottiin. JF: Onhan tämä aika erilaista tavaraa kuin Eminemiltä on totuttu kuulemaan. JF: Tämä voisi olla McCartneyn pöytälaatikosta vuodelta 1967. päivänä julkaistavan albumin nimikkokappale on kuin opinnäyte McCartneysäveltämisen peruskurssilta. Eminem Berzerk Eminemin The Marshall Mathers LP (2000) saa marraskuussa kakkososan. Hänen ensimmäinen levynsä tuli 15 vuotta sitten. Tämä on lähempänä powerpoppia kertosäkeen lauluharmonioiden ansiosta. Täytyy sanoa Paul McCartneysta, että diggaan 1970-luvun Wings-levyistä jopa enemmän kuin Beatlesista. Mitä tästä voi päätellä. JF: Imagoltaan McCartney on vähän kuin Britannian Mikko Alatalo. Faijamusa on perinteisesti ollut rockia. Kyllä tämän voisi kuvitella soivan Länsiväylällä ilmastoidussa Primerassa Radio Rockilta. JF: Nakit ja muusi -osastolla mennään You Really Got Me -henkistä riffiä myöten. Kuulostaa enemmän The Beatlesilta kuin niiden postuumisti julkaistu Free as a Bird. Tosi kertakäyttöinen, mutta juuri tällaisia biisejä tarvitaan.. JF: Eminem alkaa olla nostalgia-akti. Perseenheilutusriffi ja stemmalaulut
Jenni Vartiainen Junat ja naiset Jenni Vartiainen sanoi YleX:llä, että lokakuussa julkaistava Terra-albumi päättää Ihmisten edessä- ja Seili -levyjen aloittaman trilogian. Missä Anna Kuoppamäki on nyt. JF: Tai PMMP. Keikan jälkeen dokataan baarissa lompakko tyhjäksi. JF: Samoin helisevät akkarikitarat. TF: Tai ehkä siinä on juuri se nerous. Ostimme perheelle yhden pussin. TF: ”Juon varsinkin, jos joku muu piffaa”, alussa laulettiin. Helppo kuvitella paidattomat äijät takomaan rumpuja tulipatsaiden viereen. JF: Tulee mieleen Pariisin kevään säkeet ”linja-autojen ja rakkauden perässä voi juosta tai odottaa seuraavaa”. JF: Cheekin kuunteluun pätee sama kuin kokoomuksen äänestämiseen. Reginan musiikista oli helppo kuulla kansainvälisten esikuvien vaikutus, mutta suomenkielinen laulu teki siitä omanlaistaan. Kuuntele biisit osoitteessa www.rumba.fi. TF: Muuten tämä on kuin 1990-luvun popjunkkaa, mutta viulumelodia vie biisiä yllättävään suuntaan. Perjantaina ostetaan kymppisäkki ja sitten lähdetään klubille heilumaan. TF: Se oli täydellinen ”kriitikkobändi”. Voin kuvitella, millainen shottiralli Imatran Osmo’s Cosmos -baarissa käynnistyy, kun tämä lähtee soimaan. Spekti feat.Tasis Juomalaulu Aiemmin Trilogia-yhtyeessä Aspektinimellä räpännyt herrasmies kokeilee nyt soolouraa Spektinä. Itse olen radanvarsilähiön kasvattina mennyt aika monesti kotiin juoppojunalla, joka pysähtyy kahdensadan metrin välein. Muistatko vielä sen matkapuhelinmainoksen, jossa Dregen juoksi limusiinin takapenkille pakoon fanityttöjä. Olin siellä kansanopistossa ja kuulin, että BoomShaka-klubille tulee jokin ruotsalainen bändi. JF: Jos minulla olisi perjantai-iltana dj-keikka Loosessa, kyllä tämä lähtisi mukaan salkkuun. JF: Siitä ei pääse mihinkään, että Jenni Vartiainen on helvetin hyvä poplaulaja. TF: Lord Estin Viskit ja rommit edusti tavallaan samaa skeneä jo aiemmin. Taustatukea antaa Kapasiteettiyksiköstä ja Rähinä Recordsista tuttu Tasis. Toisaalta siksi se puhuttelee ja koskettaa vaikka Hesburgerin kattokaiuttimista. TF: Kun Regina aloitti, Wilmasta oli vielä niin vähän aikaa, että se oli ihan ilmiselvä vertailukohta. Aivoton dokausmusa on selkeä trendi, jolle on sosiaalinen tilaus. JF: Jostain syystä tästä tulee mieleen myös Wilma-yhtye. Siis Reginalehteä, mutta ilman pikkutuhmia seksiviittauksia. Iisa Perjantai Reginan Iisa Pykäri valmistelee alkuvuonna 2014 julkaistavaa sooloalbumiaan. Matalapalkkainen perushoitaja haluaa äänestää puoluetta, joka ajaa menestyjien asiaa, koska niin voi itsekin olla voittajien puolella. Biisi korkkaa toiseen kertaan Freud Marx Engels & Jungin dokausrallin: ”Juon, juon, minäpoika juon, minä tykkään olla kännissä.” JF: Samoissa jalanjäljissä hoiputaan kuin Stigin Ryyppy, Petri Nygårdin Märkää ja Cheekin Sokka irti. Äänitysteknisesti hänen huokailunsa on taas vedetty äärimmilleen. Hän on säveltänyt ja sanoittanut kaikki kappaleet, joista ainakin ensimmäinen näyte kuulostaa – yllättäen – Reginalta. Lehden kannessa hän näytti vaaleanvihreältä. Ne ovat tosi reginaa. Se on hassu ilmiö: fanit antavat rahansa Cheekille, katsovat kuinka hän brassailee heidän rahoillaan ja ihailevat häntä siitä hyvästä. TF: Vähän Madonnan Frozenia ja kertosäe taas Loreenia. Mariskan sanoittaman ja Vartiaisen puolisonsa Jukka Immosen kanssa säveltämän Junat ja naiset -singlen perusteella tarjolla on ainakin feminiinistä kulkuriromantiikkaa. Mariskan sanoitus on vähän pöhkö, mutta toisaalta se on hyvin synkassa tuon pöhkön koukun ja korniuden rajoilla keikkuvan euroviisutuotannon kanssa. Toimivaa pölkkypäärockia. Ei olisi arvannut, että 2013 sama jätkä tekee Universalille soololevyä ja soittaa Monroen bändissä. Olivat tosi hyviä. Toiset naiset pysähtyvät joka laiturilla ja toiset painavat Pendolinolla perille asti. Se ei ole rahalla pröystäilyä vaan päinvastoin. Aluksi se ”ju-u-uu”-koukku sai vain ajattelemaan, että voihan nyt vittu, kunnes tajusin, että sehän on siinä. Samalla lailla Reginakin risteytti elektronista ja akustista äänimaisemaa. TF: PMMP on hyvä esimerkki sikäli, että se on paljon kansantajuisempi Regina. Myöhemmin Reginasta tuli isompi nimi kuin mihin Wilma koskaan ylsi. Ymmärrän, jos ne ärsyttävät. Samalla tavalla Cheekiä kuuntelemalla voi kuvitella itsensä hetkeksi Bentleyn rattiin. JF: Dregenin Suomi-suhdehan on ollut pitkä ja lämmin. JF: Tähän on suomalaisen helpompi samastua kuin Cheekin edustamaan kulttuuriin, jossa uhotaan sillä, miten paljon on massia ja miten hyvä olen. Pakko myöntää, että itsekin tunnen mielelläni Jenni Vartiaisen kuuman hengityksen kasvoillani. JF: Kun kuulin tämän biisin ensimmäisen kerran, jäin odottamaan kertosäettä. JF: Regina oli Rumban kriitikkopollien ykkössuosikki vuodesta toiseen. Mistä se johtui. Oli pakko mennä katsomaan. Makkosen levyillä häiritsee tukkoon ahdettu tuotanto ja väkinäinen mailanpuristus, mutta tässä on kivan ilmava soundi ja rento groove. TF: Näin Backyard Babiesin ekan kerran vuonna 1993 Karjaalla. JF: Minulla on Reginasta yksi kaunis Rumba-muisto. Siksi se kulkeminen on aika töksähtelevää. Kun heitä kuvattiin Rumban kanteen, rumpalilla oli hirveä yrjötauti ja studiossa hän pidätteli oksennusta posket pullollaan. TF: Joo! Dregen-karamellitkin tulivat juuri myyntiin. Kun dokataan tavan vuoksi, on pakko tehdä biisejäkin siitä. TF: Iisan päiväkirjamaisista sanoituksista joko tykkää tai ei. Jylhä tausta on kauempana, mutta laulu hönkii suoraan naamaan. JF: Taustoissa on vahvaa euroviisufiilistä ja vähän Coldplayn Viva La Vidaa. Sille elämäntavalle haetaan oikeutus biisien kautta. TF: Niin, toisin kuin naisia, juniahan ei varsinaisesti ole kukaan luonut kulkemaan vaan ne on rakennettu. Naureskelimme, että jumalauta, mikä Hanoi Rocks -klooni. Tulee melkein hyperventiloiva olo. Tietty brittiindiesoundi vaikutti ehkä siihen, etteivät ne ikinä breikanneet samalla lailla kuin jokin Egotrippi
Britannian singlelistaa johti UB40:n tulkinta Neil Diamondin Red Red Winesta, ja Yhdysvaltojen Hot 100 -hittilistalla Billy Joelin Tell Her About It oli pian antautuva Bonnie Tylerin Total Eclipse of the Heartin mahdin edessä. Hieman toista vuotta myöhemmin, vuoden 1985 alussa, tämä aviisi alkoi julkaista erikoisliikkeiden myyntilistaa, joka perustui liikkeiden omiin raportteihin. 2 MICHAEL MONROE Horns and Halos 3 AVENGED SEVENFOLD Hail to the King 4 TURISAS Turisas 2013 5 NICK CAVE AND THE BAD SEEDS Push the Sky Away 6 DJ POLARSOUL Pilvilinna 7 J. Hän oli juuri saanut valmiiksi videon Thriller-albumin nimikappaleeseen ja odotti jännittyneenä, mitä joulukuinen ensi-ilta toisi tullessaan. Albumilista Ajankohtaisesta ikimuistoiseksi TÄMÄ RUMBA ON 30-VUOTISJUHLANUMERO. Tuo biisi on yhä ensimmäisiä ehdokkaita, kun dj valitsee viimeistä hidasta. Grungen tähdet Pearl Jam ja Nirvana olivat juuri valtaamassa albumilistoja menestyslevyjensä seuraajilla Vs. Vuosituhat vaihtui ja syyskuussa 2003 Dickinson oli taas ruodussa: Dance of Deathistä tuli Iron Maidenin ensimmäinen ykkönen Suomessa 15 vuoteen. Culture Beat johti Mr. Iron Maidenilla meni huonommin: fanien tyrmistykseksi Bruce Dickinson oli juuri lähtenyt bändistä. Ainoastaan laadintatapa on muuttunut hieman. 7 RUDIMENTAL HOME 8 STEREOPHONICS GRAFFITI ON THE TRAIN 9 BASTILLE BAD BLOOD 10 NEWTON FAULKNER STUDIO ZOO. Tässäkin ajankohtaislehdessä kirjoitetaan monesta kymmenen vuoden päästä muistettavasta artistista ja levystä. Levytettyä musiikkia ei viedä koskaan pois, ja jatkuvasti saamme kuunneltavaksi jotain uutta ja kiinnostavaa. Punkista melodisempaan ilmaisuun siirtynyt Popeda oli juuri julkaissut Kaasua-nimisen viidennen levynsä, joka otettiin vastaan rohkaisevasti. Iron Maidenista tuli uusi suomalaisten lemmikki. Lista oli siis oikeastaan samanlainen kuin sekä printtilehdessä kuukausittain että Rumban nettisivuilla joka viikko julkaistava nykyinen lista. Yhdysvalloissa eräs Mariah Carey oli juuri saanut uransa siihen mennessä suurimman hitin kappaleesta Dreamlover. Syksyllä 2013 meillä on yhä ironmaidenimme, kotiteollisuutemme, beyoncémme sekä uudet ja vanhat tanssihitit, joista osa jää unholaan, osa mieliimme kenties ikuisiksi ajoiksi – ja tietenkin Rumba. Britanniassa notkuttiin vuoden pitkäikäisimmän ykkössinglen Black Eyed Peasin Where Is the Loven tahtiin. Kotiteollisuus-niminen yhtye puolestaan sai ihka ensimmäisen ykkösensä. Liikkeiden omat raportit ovat vaihtuneet automaattiseen järjestelmään, joka sekään ei ole täysin aukoton. Michael Jacksonista oli tuleva maailman suurin poptähti. Sen kunniaksi uppoudutaan hetkeksi menneisyyteen. Siksi niiden on kehityttävä jatkuvasti, aivan kuten musiikkimediankin. Yhdysvalloissa oltiin kesällä seottu Beyoncén Dangerous in Love -soolosta, ja sen toinen hittisingle Baby Boy oli juuri vallannut Hot 100 -listan paalupaikan. Markus Hilden Rumban albumilista 8.8.–4.9.2013 1 FIVE FINGER DEATH PUNCH The Wrong Side of... ja In Utero. Vuonna 1993 Suomi alkoi rakastua eurodanceen: Haddawayn ja Culture Beatin ensimmäiset albumit tekivät kauppansa, ja molemmat tähdittivät seuraavan kesän Rantarockia. KARJALAINEN Et ole yksin 8 BLACK SABBATH 13 9 IPANAPA Ipanapa räp 10 DAFT PUNK Random Access Memories 11 LOVEX State of Mind 12 RICKY-TICK BIG BAND JA... Burnaa 13 TARJA TURUNEN Colours in the Dark 14 RECKLESS LOVE Spirit 15 KOTITEOLLISUUS Maailmanloppu 16 STONE TEMPLE PILOTS Core 17 MICKY BJÖRKLÖF & BLUE STRIP After the Flood 18 AMORPHIS Circle 19 ERIN Sä osaat 20 JOHN MAYER Paradise Valley USA albumit 26.8.–1.9.2013 ? 1 AVENGED SEVENFOLD HAIL TO THE KING 2 LUKE BRYAN CRASH MY PARTY 3 BIG SEAN HALL OF FAME 4 JUICY J STAY TRIPPY 5 ROBIN THICKE BLURRED LINES 6 JUSTIN TIMBERLAKE THE 20/20 EXPERIENCE 7 JOHN MAYER PARADISE VALLEY 8 VARIOUS ARTISTS ALABAMA AND FRIENDS 9 BRUNO MARS UNORTHODOX JUKEBOX 10 TGT THREE KINGS Britannia albumit 25.–31.8.2013 1 AVENGED SEVENFOLD HAIL TO THE KING 2 NAUGHTY BOY HOTEL CABANA 3 ELLIE GOULDING HALCYON 4 RICHARD AND ADAM THE IMPOSSIBLE DREAM 5 BOB DYLAN ANOTHER SELF PORTRAIT 6 FRANZ FERDINAND RIGHT THOUGHTS... Vainillä myös Britannian singlelistaa, ennen kuin Will Smithin ponnahduslauta Jazzy Jeff and the Fresh Prince huudahti Boom, Shake the Room. Myös poplistat kiteyttävät erinomaisesti aikansa musiikki-ilmiöt ja artistien urakäyrät. 30 vuotta sitten syykuussa 1983 Suomen myydyin albumi oli Flashdancen soundtrack
Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Viestin hinta on 0,95 euroa. 20 13 Tilaa Rumba! KAUKO RÖYHKÄ & NARTTU Pois valoista -live ORANSSI PAZUZU Valonielu SPEEDTRAP Powerdose CHURCH OF VOID Dead Rising TABULA RASA -LP BLUES SECTION -LP 12 numeroa 64,40 € Tee tilaus tekstiviestillä (tilaus laskutetaan erikseen) Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus / 12 nroa (joista yksi kaksoisnumero) 64,40 euroa • 12 kk määräaikaistilaus / 12 nroa (joista yksi kaksoisnumero) 75,90 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä • Hinnat sisältävät ALV % Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. com. svartrecord s . www. 00100 Helsinki Fax. 09 4369 2409 www.rumba.. rumba kesto tiina tähtinen tähtitie 3 22400 tähtelä 32 13 Lähetä tekstiviesti: rumba kesto nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon: 17233 PAAVOHARJU Joko sinä tulet tänne alas tai minä nousen sinne PYHÄ KUOLEMA Kevättuulisormi Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rumba.?. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3krs. 20 0. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.. 18 .1 esim. Tarjous on voimassa 31.12.2013 saakka. Tilaajapalvelu puh. 11 .1 0. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme
1695 STAR TREK & STAR TREK INTO DARKNESS 2-PACK /DVD 19 95 /Blu-ray 29 95 /3D Blu-ray 19 Poimintoja parhaimmista Klamydia – XXV Pariisin kevät – Jossain on tie ulos 95 /DVD 2995 /Blu-ray 1995 /kpl Jonna Tervomaa – Eläköön PMMP – Matkalaulu Metallica – Through the Never -sountdrack 2-CD Herra Ylppö & ihmiset Luuranko. Viihdeosaston valinnat! STAR TREK – INTO DARKNESS Julkaisupäivä 25.9
Hiphop ei ole aivan samaa jatden 1984 tammikuussa kiskaisi bänkumoa suomirockin tai -popin kansdin parrasvaloihin. keskittyi 2000-luvun alussa kirskuvaan Maj KarKirjoittaja vietti lapsuutensa Eppu Normaalin parissa ja nuoruutensa CMX:n ja YUP:n tuotantoa kuunnellen. monta oman maansa suosikikKevyemmällä puolella Anssi Kela julkaisi si jäänyttä timanttia Euroopassa Nummela-jymydebyyttinsä (2001). Tuolloin keskimääten tekemä pop. Ensimmäisillä tä, kuinka Mustan paraatin suomalaisuus oli aikajulkaisuillaan totisempaa itseinhorockia esittänyt naan brittien menetys ja suomalaisten voitto. Ainakin 1980-luvun yksityiskäytössä ruusua ehtivät osaksi perinteikonkarit ovat nuorempaa suolevia bändejä.” sen suomirockin kaanonia viekupolvea sitkeämpiä. On honnut Apulanta siirtyi levy levyltä lähemmäs kummallista, että kaiken muun retroilun seassa suomirockin keskustaa. Kotiteollisuus löysi nykyisen äijämetalli-vaihteensa Samanlaisia voittoja on kertynyt jo kiHelvetistä itään -suurmenestyksellään (2003). 2000-luvun Ultra Braksi kasvanut rin 25-vuotiaat Eppu Normaalin veijarit julkaiPMMP on nyt, ennen taukoaan, suositumpi kuin sivat kuudennen albuminsa Aku ja köyhät pojat koskaan. Porin suunnalla tullut aina Ville Ahosesta Joose Keskitaloon ja RisYö lauloi likaisista legendoista Varietee-esikoisaltosta Faarao Pirttikankaaseen. sivat viileämpää lähestymistapaa. Seuraava vuosikymmen saan 30 vuoden takaista suoylpeäksi. Näin tulee ajatelleeksi, kun vertaa nysä popimpaa Ihmiset-soolobändiään. Nämä ovat kuitenbumillaan, ja eräs Dingo-niminen yhtye äänitti kin usein marginaalissa viihtyviä oman tiensä ensimmäisen singlensä, joka sitten vuotallaajia. edellä mainituista yhtyeistä ei ole Suomen ulkoTimo Rautiainen & Trio Niskalaukauksen Rajapuolella mitään. mat kasarivuosien suuruudet ovat Sitten Don Huonojen, CMX:n ja edelleen kuvioissa, mutta 1990-luYUP:n progempi osasto innoitti taidevun isoista nimistä on huomattavasti koululaiset läpi maan tekemään vaikeaseluseampi kadonnut. Useimlä 1980–90-lukujen taitteessa. Schildt Pitkä matka Popedasta PMMP:hen NAISET OVAT TALTUTTANEET suomirockin maan mutta alkoi painottaa 2010-luvun lähestyesäijäjengin. 24-vuotias Kauko Röyhkä ja jo 33-vuotias kausiin. ningatar Seili-jättihitillään. niin harva on yrittänyt päivittää Eppu Normaali– Tehosekoittimen hunsvotti-imago oli erityisesti Kolmas nainen -akselin tyyliä 2000-luvulle. Meillä alkaa ei näyttänyt juuri kummemmirock-skeneä. ky-Suomen musiikkikenttää 30 vuoden takaiseen. Vartiainen on muuten Hassisen kone oli kuopattu edellisenä vuonsyntynyt vuonna 1983. Spotifyn kuuntelumäärien kärjessä. Ultra Brasta keEnnen kaikkea suomirockin kehityskaari saa hittyi valtava sukupolvikokemus, jota osa ei voinut ylpeäksi. Käytännössä mikään 2000-luvun alussa ihmeteltiin heavybuumia. Jos muillakin mailla on vat tusinoittain imitoijia. Meillä alkaa olla kova paletti yksityissietää ja osa diggaili sydämestään. Brittitoimittaja Kieron Tyler puportti (2002) myi platinaa, ja sen singlet soivat huu tämän numeron Klassikkolevy-jutussa siitympääntymiseen asti radioaalloilla. ten CMX ja kumppanit kymmenen vuotta aiemArtistivalikoimamme saa myös min, myös Niskalaukaus ja Kotiteollisuus inspiroiuteliaaksi. sa, joten jätetään se omaksi juSiinä lueteltiin yhdeksän bäntukseen. Samoilla apajilla operoi yhtä rikas rockhistoria, kuinka myös Viikate. Hiphop-piirit muuten ”Suomirockin diä tai artistia – eikä yhtään muistuttavat miesvaltaisuudeskehityskaari saa naista. Pop otti vallan – ja nimenomaan naismenkielisen rockin nousua. Mitä tämä pikakartoitus Kolmas nainen ja Neljä kertoo. Arttu tyttöjen mieleen, ja Zen Cafe sekä Egotrippi tarjoWiskari lienee tunnetuin tapaus. Kiitos tekijöille!. käytössä olevia bändejä. na, ja Ismo Alangon uusi bändi Sielun veljet julOnhan uusia miespuolisiakin lauluntekijöitä kaisi nimettömän esikoislevynsä. Samanlaisen linjanvedon tekivät muutkin suoRumba ilmaantui vuonna 1983 keskelle suomalaiset. Jenni Vartiainen oli vuoden 2010 levykuTuomari Nurmio kulkivat omia polkujaan. Toisaalla punk-pohjalta koAlkuperäistä härmärockia on hieman ikävä. Chisua ei ole Juice Leskinen puuhaili Grand Slam -yhtyeensä kukaan radiota kuunteleva päässyt pakoon vuosikanssa. Kuva määrä. koista outoilurockia. olla kova paletti malta. Elli Haloon johtama Haloo Helsinki on ja Popeda breikkasi viidennellä levyllään Kaasua. Herra Ylppö odottaakaan löytäjäänsä
Jotenkin muuten vain tuli semmoinen olo, että ’mitä muuta täältä löytyy’.” Sait ensimmäisen lapsesi vuonna 2009. Paluu tauolta ei ole takuulla helppoa. Julkaisi lapsena kolme albumia, joista Jonna-debyytti (1984) myi platinaa. En halua vetää mitenkään mattoa itseni alta, mutta väsyin aika lailla siihen itseni kanssa pelaamiseen. ”En koe, että olisin oikeastaan millään muotoa muuttunut. • Voitti vuonna 1983 Syksyn sävel -kilpailun kappaleella Minttu sekä Ville. Tunsin nahoissani, että olisi hyvä vähän ottaa Tervomaahan etäisyyttä. Olen aina hakenut bändisoundia. On hyvin itsevarma olo, tiedän mitä haluan. Kun olin karistanut tuollaiset fiilikset itsestäni, niin ihan eka asia, mikä tuli esiin, oli että haluan korostaa laulua. Koetko äitiyden muuttaneen sinua musiikintekijänä. Minulle. Tiedonkulku on ihan uskomatonta – ja miten nopeasti se tieto vanhenee ja tulee uutta. Mikä on tosi hyvä juttu.” Mitä ajatuksia se herättää, etteivät ihmiset enää osta fyysisiä levyjä. Tuore Eläköön-albumi on uudenlaista Tervomaata: nyt laulu ja tekstit ovat etusijalla. Bändi oli mielettömän kovassa iskussa, ja olin tosi ylpeä ja ilonen niistä kaikista levyistä, mitä siinä alla oli. En oikein tiedä miksi, koska missään ei ollut mitään vikaa. TEKSTI TAPIO AHOLA KUVA JESSE HUUSARI FAKTA • Syntynyt 7.1.1972 Forssassa. ”Tavoitteet liittyivät itseeni kyllästymiseen. Mutta sen kyllä huomaa, että olen jotenkin entistä rohkeampi tekemään omia ratkaisuja ja etsimään omaa asiaani. Olen aina ollut se, joka kysyy, että onko tuo laulu vähän liian kovalla. Mutta kyllähän se on selvää, että semmoinen vauhti ja ajankohtaisuus on aivan eri tasolla. Nyt halusin vaatia itseltäni ja musiikiltani, että laulu ja tekstit ovat etualalla.” Miten musiikkibisnes on muuttunut taukosi aikana. Haluan tuoda sen naamalle. Saatan tutkia, mutta minulle levy on edelleen olemassa vain, jos se on fyysinen. • Jättäytyi viiden aikui- siällä julkaistun albumin ja Lemmikit-kokoelman (2008) jälkeen pitkälle tauolle. Kysymys & vastaus Itsetutkiskelua ja some-vastarintaa JONNA TERVOMAAN julkaisutauko ehti venähtää viiden vuoden mittaiseksi. • Pelasi nuorempa- na koripalloa ja voitti naisten SM-pronssia Forssan Koripojissa. Edellinen albumisi Parempi loppu ilmestyi vuonna 2007. En ylipäätään tykkää olla tietokoneen ääressä, ja se vaikuttaa kaikkeen. Ylipäätään musafanit ovat entistäkin leveämmällä, ja porukka on pirstaloituneempaa. ”En itse lataa ollenkaan musiikkia. • Aikuisiän ura alkoi vuonna 1998 albumilla Jonna Tervomaa. Tapa laulaa, tapa kirjottaa, koko se laulunkirjottajapersoona. Myös sukupolvi on vaihtunut, joten välttämättä en tiedäkään, kuka se toimittaja on, jonka kanssa menen juttelemaan. Ehkä tuommoisen pienen lapsen kanssa häärääminen on tuonut tutkimisen ja itsensä yllättämisen halua.” Millaisia tavoitteita sinulla oli, kun lähdit tekemään uutta levyä. ”Se oli lähtökohtaisesti kyllä täysin suunniteltu. Tähän asti kaikki on ollut turvallisesti pienen ryhmän kanssa pelehtimistä ja yksin tekemistä. Tietenkin levymyynti on laskenut tosi paljon viidessä vuodessa. Musiikkimaailma on mullistunut – levyjä ei enää osteta ja sosiaalinen media jyllää. Oliko pitkä tauko suunniteltu. ”En oikein tiedä, olen saanut olla vielä aika rauhassa. Henkilökohtaista Facebook-profiilia laulajatar ei ole silti luonut vieläkään
Siitä Suomenkielisen artistin keikkailu on automaattisesti tulee semmoinen perhe. Ja tietenkin on tosi jännittävää nähdä, palaako se yleisö, lämpiävä. ”Kyllä siinä on mahtavia puolia. AjaMillä mielellä lähdet keikoille. Mutta eivät ne ole vieläkään palanneet! (nauraa)” Sinulla on kuitenkin artistisivu Facebookissa. Näetkö sosiaalisen median hyvät puolet. vana päivänä jokainen tuntuu ihanalta tyypiltä. Mikein koskaan maistunut minulle puulta, koska en ole kosnulla on käynyt hyvä tuuri.” kaan tehnyt niin älyttömästi keikkoja. Ehkä kuuntelen nyt vähemmän musiikkia, mutta silloin kun kuuntelen, niin todella kuuntelen.” Millainen on oma suhteesi sosiaaliseen mediaan. Mutta totta kai näiden vuosien jälkeen tulee välillä miettineeksi, että olisipa mahtava päästä keikalle jonnekin, missä ei olisi mitään haEläköön arvioidaan sivulla 59. Mutta tuntää näiden asioiden välillä pallotella, niin kyllä nen myös monia muusikoita, jotka ovat minä luopuisin siitä. Joilla ei ole kykyä erottaa provosoinkäännyttämisen tunnelmaan ja siihen tia, ja jotka ottavat kaiken nahan alle. Että on aikaa sellaseen, ja että se musiikki on enemmän kuin jotain taustahälyä. Jos pifiilikseen, että ’täältä pesee’. tus kuulostaa romanttiselta, mutta se on kovaa työtä.” ”Sehän on minun todellista työtäni, tavallaan. Olen saanut ”No ei, varsinkaan tämmöisen tauon jälkeen. jua yleisöstä tai paikasta. Eikä se ole oiaina tehdä töitä mielettömän hienojen ihmisten kanssa. Yhtäkkiä kuulee tosi läheistenkin ystävien asioista viikkoja myöhemmin, kun kaikki osuuskaupan myyjätkin tietävät sen. Olisi kiva päästä taas sellaiseen. Se on jotenkin tosi hyvä tun”En lataa ollenkaan mune. ”Siinä vaiheessa, kun melkein kaikki tuntemani henkilöt siirtyivät Facebookiin ja minä en siirtynyt – enkä ole vieläkään siirtynyt yksityishenkilönä – oli järjetöntä, kuinka ulkopuoliseksi tunsi itsensä. on tapahtunut. Nyt kun julkaisen uutta musiikkia, saan tuota kautta siitä tiedon ihmisille. Se on minun pölyttynyt fiikiertäneet ulkomailla, eikä se heidän mukaanlikseni.” sa ole kovin erilaista missään muuallakaan. Ei perheenjäseniäkään aina jaksa, rajattu pitkälti kotimaahan. Viimeistään seuraakiertäminen ala maistua puulta aika nopeasti. Se on tosi omituista, ja harkitsin jo Facebookiin liittymistä. Eikö samojen juttujen kuunteleminen kyljoka on ennen siellä ollut. Että kyllä nuo ihmiset palaavat tuolta. Tuleeko keikoille uutta yleisöä ja jos tulee, ”Nyt olen vaihtanut kaikki ukot, että tulisi jotain uusia jutniin millaista. Tiedotusvälineenä sosiaalinen on edelleen olemassa vain, jos media on ihan huikea, mutta siinä on se on fyysinen.” uhkansa. Kun ulkomaille lähdetään, ei siellä ehditä kaupunkeja fiilistellä. Eikö tämän pienen maan mutta silti niitä sietää ihan mielellään. Keikkailu on se kohta, missä työ on kaikkein konkreettisinta ja läheisinKeikkaileva bändi on yhteisönä melko sisäänpäintä. Vaikka nuorille ja lapsille, jotka eivät osaa vielä lukea sitä maailmaa oialoittelevan artistin rooliin, siihen kein. Pystyn jopa hiukan kontrolloimaan, miten se tieto annetaan. Voin olla itse yhteydessä niihin ihmisiikkia. Ei minulla ole mitään mahdollisuuksia tai haluja kieltää sitä. Minulle levy siin, joita asia kiinnostaa ja kertoa omaa juttuani. Se on tosi jännittävää.” tuja! Ei, minulla oli niin pitkään lähes muuttumaton kokoonpano ja myös tekniikan puolella samoja ihmisiä. On huono fiilis, kun minua ei kutsuta tupaantuliaisiin sen takia, ettei minua ole olemassa! Mutta sitten ajattelin, että ei helvetti, en halua. Missä ne ovat olleet ja mitä niille lästytä. edelleen hienoin tilanne on se, kun käännän vinyylin ja kuuntelen levyn b-puolen
MGMT Your Life Is a Lie VUODEN 2008 hypetetyin indietulokas MGMT teki kakkoslevyllään Congratulations (2010) täyskäännöksen omalle yleisölleen jopa liian psykedeeliseen suuntaan. Singlen kannessa vanha hippi syö banaania. CHVRCHES Gun SKOTTILAINEN syntsapoptrio Chvrhes kirjoittaa nimensä übertrendikkäästi u-kirjaimet v:llä korvaten ja kuulostaa suunnilleen Robynin ja Passion Pitin risteytykseltä. päivä julkaistavaa debyyttilevyä The Bones of What We Believe enteilevä neljäs Chvrches-single Gun rullaa ilmavana ja melankolisena kuin aurinkoinen syyspäivä. ILMOITUS. Syyskuun 23. Elizalla kuullaan indierockia, savuista bluesia, goottiromantiikkaa ja flamencoa sekä David Lynch -henkistä mystiikkaa, joka saa odottamaan Calvin 7. ANNA CALVI Eliza ESIKOISLEVYNSÄ suurella haloolla kaksi vuotta sitten julkaissut lontoolainen Anna Calvi palaa juuri niin suureellisena kuin odotimmekin. lokakuuta julkaistavaa One Breath -kakkoslevyä vesi kielellä. Akustisten kitaroiden ja solisti Hope Sandovalin laiskasti sensuellin laulun varassa vellova tunnelmointi saa kellon pysähtymään viideksi minuutiksi. Jos yhtyeen soundissa ei ole mitään vallankumouksellista, niin sävellykset korvaavat paljon. Newyorkilaisduo ei aio päästää yleisöään helpolla tälläkään kertaa: yhtyeen mukaan nimettyä kolmoslevyn single Your Life Is a Lie ei tule indiediskojen tanssilattioita täyttämään, vaan tyytyy venkoilemaan 1970-luvun glamrockia henkien. MAZZY STAR California JÄLLEEN yksi 1990-luvun indie-suuruus tekee paluun! Elokuvallisen ja draamallisen folk-ilmaisun ja surisevan shoegazen yhdistänyt amerikkalaisyhtye Mazzy Star kuulostaa 17 vuotta edellisen albuminsa (Among My Swan, 1996) jälkeen hämmästyttävän paljon siltä kuin aikaa ei olisi kulunut vuottakaan
syytämeni olettaa, että paremmin Radio Aalto putkeen, mitä nyt siltasessa nähtiin paikalrytmiikkaa, metalliriffejä ja vauhdikasta näppäilyä hengästytt hoitaa homman aivan journalististen periaatteiden tiin. vin Nähtäväksi viileen kurtjää, vilen raideri oli epämäätarjotaanko Julkisen sanan räisten todistajahavaintojen mukaan täytetty täneuvostolle tarpeeksi synttärikakkulautasella Kitarakattauksen täydentää illan aloittava Petteri Sariola. varmaa on tosin se, tarinaan on kipaikkojen täyttöasteen ja liittynyt vessatilanteen ”puoransoiton! likaista legendaa. palaako hyvää yötä ja parempaa Mutta mistä Yötä! muusta sitä olisi voinutkaan kirsi kesän festareille. JaNisselle jotta napapiirillekin annettiin ilmi,saataisiin että Tonttiripaus promotoi yötä yöttömyyden sekaan, hämmennetään tuotteitaan tätä nykyä eksklusiivisesti ja intiimisti sekaan vielä maininta sydän, sydän -yhtyeesRadio Helsingin Pauliina Siniauerille. KieltämätLA 1.9. todistaneet jääkaapmanteentoista sijaan johtaneeseen savottaan – kosensuun tuliaisina koipiin oli nimittäin pimyyntiä. KLO 19, HUVILA, 39 €+* AIVAN ALKAJAISIKSI MINÄ, Nisse Man- hot, vaikka esimerkiksi Radio Dei avoimesti tar- PÄÄSYLIPPU 54 €+* kantautui Kalle Keskisen paluu, festariMökkitielle asti suoraksi kantautui paluu, festari- + TEEMARUOKA nerheim, oikaisen kumaran ryhtini ja Kalle joaaKeskisen verkkosivuillaan mahdollisuuden ostaa heiltä nostan hattua! Onnea raportoinnin ja iloa 30-vuotiasPulitzer Rum- ja kesän Viikon tatuointimuoti! levy -nimeäminen. eikä vahingossakaan anna Rodrigo kaupallisen jokanäyttäneen nostaa duonjataustalle nuorista havannalaismuusikoista k jaan yhä hoitoainemallilta koja toimituksellisen sisällön sekoittua toisiinsa. Nuoren tuaregin h meän peitossa niin Flycktin kuin nissenkin henkitoreissaan kärsivän paikallisradion puolelta. L. sen sijaan palstan fes- Pohvuotisella levyllään avio-onnesta ja paluusta taritatuointivaroituksista tämä F-yhtiön projois-Ruotsiin, mutta nopeastipa muuttuu pienen duction ihmisenmanager mieli. varmaa on tosin se,Bombinon tarinaan on liittynyt uuden sukupolven aavikkorock on kerännyt kiitos onnittelut Tomi Saariselle, joka siirtyy YleX:n likaista legendaa. nen Sahara-blues astelee Tinariwenin ja Jimi Hendrixin jalanj osalta, mikä lienee ollen, kaikkien kannalta Ylestä puheen lopuksi vieläparas vilpittömät asia. aivan suotta(ko?) NISSE M. n runoilija ja muita Torventörähtelyjä, tuhat kiloa onnea, jagmåhanlevaa, happybirthdaytä Rumballe! Seinän runoilija ja muita RODRIGO Y GABRIELA relaisia tapahtumia tamperelaisia tapahtumia PE 24.8. tä. ja toinen tasapuolisuuden vuoksiNisThe relaWalliksi edusti Mitsubitchit-joukkueen een keikkabussiin. red hot Chili peppers -juhlatunnelmiin Voitto se on sekin, kun Nuorgamin kaltaisia yötä yöttömyyden sekaan, hämmennetään oli yritetty loiventaa vetämällä samoja aineitaaperoikäisiä medioita ei noissa karkeloissa ole sekaan vielä maininta sydän, sydän -yhtyeesta kuin bändikin. Mutta Guns n’tartturoses -draama ka toisia pelkkä nimi velvoittaa niin tekemään! nut kenenkäs muunkaan kuin ilosaarirockin on voitettu, ja uusi mato on koukussa! onTaisteluun kuuluu myös vammat, joihin tällä kerohjelmavastaava Panu Hattusen nimi – muonea kalle! taa lukeutui kaksi katkennutta kylkiluuta, verta dossa, joka tuskin vedellä jalove saippualla lähtampereella Music Festivalin jälkeuhkossa, yksi puhjennut tärykalvo, yksi aivotärähtee. sen sijaanasioita palstan fesle! toisin kuin surullisen kuuluisassa helsinAviisimme graafisia satunnaisesti hoitataritatuointivaroituksista tämä F-yhtiön proki live 2010 -tapahtumassa, tällä kertaa tova Mikko ”Jari” Litmanen sentään osallistui kolduction manager ei ollut ottanut Jodistajahavainnot eivätoppia. den sijaan etureisissä. sisältöstrahyvää yötä ja parempaa tegiat kanssasi, Tomi! JaYötä! olkoot Rumban sisältöstrategiat teidän, rakkaiden lukijoiden kanssa vielä seuraavat 30 vuotta! Hej på dig ja adios! BOMBINO T www.helsinginjuhlaviikot.. le poikkeuksellista miesalastomuutta. sinimenomaan uutisista onsen puhuttava siksi, Sitten hieman nuorekkaamman perinteen pariin. NISSE M. NPR Music musiikkipäällikön pallilta pal- ja Nuorgam noteerasivat debyy Agadezin materiaalin vuoden 2011 top-listoillaan. Bändin basistin tomi Flycktin tä strategiasta löytyy hienoinen tehottomuusaspekhelin oli päätynyt mitä epämääräisimmissä ti: maksimaalisen hyödyn saavuttamiseksi Tonoloissa paikoista Yö-yhtytin olisikaikista kentiesmaailman kannattanut valita promootiokaSodan ja väkivallan keskellä kasvanut, Nigeristä kotoisin olev een keikkabussiin. Mutta on ohitse, ja yö saapuuhuolehtilille. Hännyt siiskesä luopuu sävelkorvattomista kaikkialle joten Yöhön turvaumisesta ja maahamme, vastaa jatkossa puhetta ymmärtämättötuminen voidaan lopettaa – ainakin mille suunnatusta sisällöstä. Ja olipa basementjaxxittötisti” Jarno Paskavarvas jopa tarjosi koko joukkuainetta –eelle samalta henkilöltä män päivän eli ja lauantain bileyön parhaaseen jallukierroksen jakahdesti! katui sitä välittömästi. Huvilaan lemukaisesti poikkeuksellista miesalastomuutta. Saaga jatkuu dossa, joka tuskin saippualla lähsa merkeissä, sillävedellä yhtiön ja tamperelaisen mogulin tee. Bändin basistin tomi Flycktin matkapulämmittelybändi oli muuttunut rogermimWaters Puhdasta Rumba-väriä nähtiin lisäksi helin oli mein päätynyt mitä epämääräisimmissä -tribuuttiyhtyeeltä kuulostavaksi Poet of the sarjassa, jossa Mervi ”Vihaan naisia” Vuooloissa kaikista maailman paikoista Yö-yhty-nimissä. toivekappaleena”. Hyvinkäällä järjestetyissä futaajaisissa perinnut lähellä sijaitsevan ”piritorin” tittelin tur-kummemaikataulua oli toki vaihdettu teikästä SPS RumbaNosturin joukkuetta leimahan vakavasti ja pitänyt sitä nimensä mukaimin infoamatta, ovella oli tsekattu kantasi tänä(kin) vuonna se surkea tosiasia, ettei siihen sena kauppapaikkana. sen si-ja Gabriela tuovat mukanaan C.U.B.A. uttava siksi, n vastaisesMusic Festimittapuulla kummemttu kantaen festari kää kangasilaisia nantjaxxittön parhaaseen ähes 80 ihse rakkaudelsassa helsinlä kertaa toet jääkaapes -draama ukussa! on- stivalin jällevan aamuojen pääsatunnelmiin amoja aineitadionkeikan roger Waters i Poet of the en vuoksi The u sanomalehmmentin lin tasan parklanteen ”puon puoleisella sismiehen”, urinoivan usoppaan. eri ohjelmapäällikön tahoilta. tönkösti voisi ilmaista, että ei nimitatukeistä krapulaa näytettiin hoivailevan aamudys, yksi ryttyyn mennyt selkänikama plus satunnaiointi sääriä lehden toimituksessa vielä sia pahenna! reisivammoja, avohaavoja ja viikkojen mitä näitäpääsnyt on. nin Pulitzer ja kesän tatuointimuoti! han mieletyvillä uutisileurasi suureluodostuneen itoimintaan. mainitut toto-tatuoinnit sijaitsevat pohkeiHyvönen sen sijaan lauloi vasta viimeden sijaan etureisissä. 30 vuotta, NISSE M. yhtyeen. RumbaNostuvauhti kallossaan, sillä hän nissen saamisilmät jaolilaukkujen sekä kangasrin vijöiden lauantaipelit tuottivat pelkkiä tappiota, joka tieen tietojen mukaan yrittänyt festivaalin lokassien osalta oli noudatettu erilaisia na- artysti vaati rajua juhlintaa – ”melkein levyttänyt massa ostaa erästä vauhdikasta huumaavaa rikkasäädöksiä. sivussa stadionkeikan nähty, joten vanha viesiinä jalkapallolukemin 1–0. vauhti kallossaan, sillähieman hän oli rakkausasioita, nissen saami- joLoppupuoliskolle en tietojen mukaan yrittänyt festivaalin lo- mupa merten takaa! Nissen saamien tietojen massa ostaa erästä vauhdikasta huumaavaa kaan Frida Hyvönen ja Cats on Firen Mattias ainetta samaltaetsimässä henkilöltä yhteistä ja kahdesti! Björkas– olisivat asuntoa Götelopuksijossa oikaistakoon, että viime palstalborgista, ainakin Björkas on toki asunut jo lapitkään. Ja jotta napapiirillekin saataisiin ripaus tä. yönpi- sanomalehselleWaccinesiksi. Viime vuosina lavalla lähellekään neljää tuntia! Terraksi erään ajan ja tilanpuutteen takia nimeätie on vienyt loppuunmyytyihin konserttisaleihin ympäri ma helsingin kuudenmättä jäävänfestivaalitulokkaassa ex-Gimmel-tähden uutuuslevyn nessa aistissaOn touhu hieman Virtuoosimaisen meksikolaisduon akustisista kitaroista irtoa mukaisesti. voisi ilmaista, että ei nimitatuEsatönkösti Tontin on havaittu harjoittavan aivan uudenointi pahenna! laisiasääriä markkinointikonsepteja. Mm. Laulopuksi oikaistakoon, että viime palstaltanssiaikaan ollut jopa lähes 80 ihantai-illan ankarapaikalla kreisibailaus tuotti rakkaalle seula mainitut toto-tatuoinnit pohkeimistä, eli tilaa olisijaitsevat jäänyt pelkkiä myös itse rakkaudelrallemme sunnuntaipeleistä voittoja. jäi –Yksityiskohdat kentieskeikasta onneksiovat –arvostettu mysteeriksi, uskooko meän peitossa niin Flycktin kuin nissenkin ti onnistui muutaman yleisökommentin liVuorela tosissaan naissukupuolen taitavan jalkaosalta, mikä lienee kaikkien kannalta paras säksi kertomaan verkkosivuillaan tasan parkpallon potkimisen yhtään sen paremmin kuin kitaasia. jaan yhä Nimittäin hoitoainemallilta näyttäneen ja koettä kaikkien ennakko-odotusten vastaisesrokkipotkupallon Suomen-mestaruudet vin viileen kurt vilen raideri oli epämääti tampereella järjestetty love Music Festijaettiin jälleen, ja ikälopun mediamme näkökulräisten todistajahavaintojen mukaan täytetty val oli mennyt ainakin keskisen mittapuulla masta 27-vuotias urheiluinstituutio vaikuttaa nuopuutteellisesti. tai sitten kiharapää oli ottaihan putkeen! relta. kukaan. tai tuomita sitten kiharapää oli otta-ja levymä mahdollisuus eläviä, kuolleita nut lähellä Ja sijaitsevan moguleita! myös se,”piritorin” kuullaankotittelin Aallonturtaajuuhan vakavasti ja pitänyt sitä nimensä mukai- “ardella viimein Beherit-yhtyeen koko tuotanto sena vile lienee syntynyt tistinkauppapaikkana. puutteellisesti. Joensuun tuliaisina oli nimittäin Viime kerrallakoipiin osoitimme annoksentarttuystävälnut kenenkäs muunkaan kuin ilosaarirockin lismielistä naljailua Exogenic-GAEA-levypuljun ohjelmavastaava Panu Hattusen nimi – positiivisismuocd-strategian suuntaan. Yksityiskohdat ovat yönpinavansa parempia tilityksiä Ylen eikä tekeetarjoavan vallankumousta sähkökitaran avulla. vile lienee syntynyt mustenyhtään lisäksi aurinkolasipäisten festari käkuulunut Rumban edustajaa. ei ollut ottanut oppia. oinutkaan kir- ba, armas julkaisualustani, joka median kriisistä ja vaikeista ajoista toiseen olet jaksanut kantaa joittaa, kun Chilipippurit eiväton”polttaneet” no huhhuh, nimittäin ihan mieletrock-musiikin ilosanomaa! Juhli hillitysti, mutlavalla lähellekään neljää tuntia! tömät kesäfiilikset! aloitetaan uutisilta rappiota säästelemättä! Vanhin hyvillä avustajasi noshelsingin festivaalitulokkaassa kuuden-seurasi Yllekirjoittaneen kisastudio suureltaa la! maljan tämän merkkitapahtuman kunniaksi, nessa aistissa touhu meni hieman paremmin jännityksellä legendaariseksi eipälasen toteutumiseen tainnut 30muodostuneen vuotta sitten putkeen,uskoa mitä nyt siltasessa nähtiin paikalkalle keskisen paluuta festivaalitoimintaan. li yhdeksältä stadionin Hatanpään puoleisella Mutta jos jalkapallo ei innosta, onneksi tarjolMuttalanyt kesä on ohitse, ja yö saapuu laidalla”. Olkoonhetkeksi. Puhumattakaan siitä, miten kaupallisten radioiden ja levy-yhtiöiden välillä vakuutellaan olevan puhtaat ja payola-vapaat jau- Rumba 86 Todellisen porsaanreikäpujottelun edessä ovat Thrash metal –juurilta akustiseen ilmaisuun ponnistanut Rod lokakuun alussa Warner ja Iso Paha Sanoma, Gabriela on tullut oman materiaalinsa lisäksi tunnetuksi mm joittaa, kun Chilipippurit eivät ”polttaneet” kun Radio Aalto muuttuu ajaksi Radio vistapäivän Led Zeppelinja Metallica-covereistaan. KLO 19,matkapuHUVILA, 30 €+* tä. lisäksi lehti jakoi ”pissismiehen”, on aina yhtä kutkuttavia salaliittoja, jotka kiinkaikkiallenostavat maahamme, joten Yöhönjulkisesti turvaueli yleisötapahtumassa urinoivan talossa ja puutarhassa! Onko PMMP:n tuminentauko voidaan lopettaa – ainakin hetkeksi.bändi enuroshenkilön kuvallisen markkinointikikka ja tunnistusoppaan
Intelligent Signal Sensing (ISS) omalta osaltaan tekee M-sarjan kaiuttimista paitsi ympäristöystävälliset myös käytössä edullisemmat: Genelec-kaiuttimet ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään ja nyt ne myös katkaisevat valmiustilassa virran automaattisesti säästäen sähköä. M040 Genelecin uusi M-sarja tuo ammattitason äänentoiston nyt myös kotistudioosi. Laadukkaalla ja tarkalla äänentoistolla Genelecistä on vuosien varrella tullut myös musiikkialan ammattilaisten laajalti suosima tuote. Nyt voimme tarjota entistäkin ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon, joka on valmistettu puukuitukomposiitista. M-sarjan kaiutinkotelon koostumuksesta noin puolet on puupohjaista materiaalia. Unelmoiminen ja unelmien toteuttaminen on ollut alusta alkaen osa tarinaamme – nyt on sinun vuorosi. Genelec M-sarja Käsintehty Suomessa Puukomposiittikotelo ?M030 Unelmat on tehty toteutettaviksi . Jo 35 vuoden ajan olemme olleet musiikkistudioiden kaiutinvalmistuksen edelläkävijä ja hioneet neutraalin ja tarkan äänentoiston huippuunsa. Tutustu uuteen Genelec M-sarjaan tarkemmin osoitteessa www.genelec.com/music-creation
SEINÄJOKI RYTMIKORJAAMO LOPPUUNMYYTY TAMPERE TAMPERE-LIVE 2013, TÄHTI AREENA JYVÄSKYLÄ LUTAKKO LOPPUUNMYYTY OULU CLUB TEATRIA JOENSUU JOENSUU AREENA LAHTI SIBELIUSTALO LOPPUUNMYYTY TURKU LOGOMO KUOPIO PUIKKARI LOPPUUNMYYTY HELSINKI JÄÄHALLI HELSINKI JÄÄHALLI LOPPUUNMYYTY WWW. C O M / P M M P R U L E S WWW.MYMUSICAGENCY.FI WWW.SONYMUSIC.FI. 24.10. .FI W W W . VIIMEISET KEIKAT -KIERTUE MATKALAULU-ALBUMI 1 HELIUMPALLO 2 MATKALAULU 3 SE VAIKENEE JOKA PELKÄÄ 4 KORKEASAARI 5 KIITOS 6 KOVEMMAT KÄDET 7 PÄIVÄKOTI 8 LAUTTURI 9 KESÄKAVERIT 10 RAKKAALLENI 11 OO SIELLÄ JOSSAIN MUN 11.10. FA C E B O O K . 18.10. 19.10. 25.10. 17.10. 26.10. 12.10. 20.10. 27.10