Rytmi 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

4.4.2013 7,80 ? Nick cave ?En osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia? Steven wilson Onko aitoa progea enää olemassakaan? Jukka tolonen Ismo Alanko Langennut enkeli nousi siivilleen Tajunnanvirtaa ilman itsesensuuria. 1/13 8.2.
klo 19:00 alkaen. Liput toimituskuluineen alk. Anthony Jackson and Simon Phillips Hiromi, Steve Turre & Espoo Big Band Jazzteltta to 25.4. Liput nyt myynnissä! Pianistikomeetta Hiromi: The Trio Project feat. Paleface, Redrama, Tommy Lindgren Bileet Jazzteltassa pe 26.4. klo 19:00 alkaen. Liput toimituskuluineen alk. 30,50 ?. TUTUSTU MYÖS SHOW & DINNER JA VIP-PAKETTEIHIN! lippu.fi/lounge apriljazz.fi Järjestäjä / Espoo Big Band ry info@apriljazz.fi. 33,50 ?. José James presents No Beginning No End José James, Ricky-Tick Big Band feat
Toisin kävi, ja myös uutta musiikkia on syntynyt kuin varkain. arviot 49 Albumit, retro & boksit, dvd & blu-ray & kirjat Mm. Nick Cave & The Bad Seeds, Erja Lyytinen, Steven Wilson, Saxon, Bad Religion, Mick Jagger, Blur, Metallica... vakiot 16 Klassikko 65 Kotialbumi 51 Oton vinyylit 54 Levyhylly 70 Henkilökuva Status Quo 70 Gugi Kokljuschkin 59 Erään biisin tarina Yö Steven Wilson 74 Jone Mielipide The Stage (Waltari) 3. jopa kehtaamisen rajamailla. Nick Cave Epäsovinnaisen musiikin, käytöksen ja äijäilyn jälkeen räyhähenki paljastaa itsestään feminiinisen puolen. Jukka Tolonen Vielä hetki sitten näytti siltä, että Tolosen sävelet ovat soitetut. sisältö 1/13 20 skene 6 Hardcore Superstar 8 Steve Lukather 9 Sound City Studios 10 Emma-palkinto 11 Oma idoli 12 Muusikon palkka montussa ja lavalla 13 Podcastin vuosi 2013 15 Sana vapaa Sampsa Astala Juha Junttu 30 20 30 40 feature Ismo Alanko Maailmanlopun sushibaarissa soivat autenttiset tunteet
SMI-ScandInavIan MuSIcal InStruMentS Oy Henry Fordin katu 5 C 00150 Helsinki tel: +358-9-5870456 | smi@smi-musiC.Com | www.smi-musiC.Com
Ja kaikki vain siksi, että kykymme kestää harmaata . pääkirjoitus päätoimittaja Heta Hyttinen ad Mikko Litmanen Levyarviot Ben Varon kannen kuva Markus paajala Tekijät 1/13 Jana Blomqvist, Antti Ervasti, Harri Hakanen, Markku Halme, Jenni Harjunpää, Masi Hukari, Tuukka Hämäläinen, Juho Kankaanpää, Onni Kauppinen, Matti Komulainen, Kimmo K. olomuodossa missä hyvänsä . ? Love Creole (albumi) Jukka raittinen toimittaja mikko litmanen ad 5. on kehittynyt huippuunsa. Kun ajatusta laajentaa, harmaan voi huomata levittäytyneen myös täysin vapaaehtoisena elementtinä elämäämme. Siitä huolimatta tämä pohjoisen jäyhä kansa on onnistunut lisääntymään, tekemään luovaa työtä sekä jopa saamaan aikaan innovatiivisia oivalluksia. Sinänsä tavallaan erikoista valintaa porukalta, jonka mielestä harmaa on synonyymi tylsälle tai ikävälle. Mutta kun harmaan valjastaa omiin käyttötarkoituksiinsa tietoisesti, on se huikea voimavara, onhan siitä nyt tehty jopa nautittavaa musiikkiakin. kesäjuhliin ja ylipäätään harmaan eri sävyt koetaan tyylikkäänä juttuna sisustuksesta lautasliinojen väriin. Näistä lähtökohdista on vähintään helppoa samaistua siihen harmauteen, mistä Ismo Alankokin avautuu tässä numerossa. Koskinen, Lottaliina Lehtinen, Annariikka Leino, Jussi Mäntysaari, Ole Nerdrum, Jone Nikula, Jean Ramsay, Jukka Raittinen, Otto Talvio, Jarkko Vehniäinen Harjoittelijat Mirka Olkkola Markkinointijohtaja / Levikki Pasi Myllymaa Ilmoitusmyynti Mikko Mali, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Maria Eerola, Oona Lukkarinen Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi Vastaava päätoimittaja Tuomo Häkkinen Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Kustantaja POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3. 8-16) 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kestotilaus, 6 numeroa 44,80? Ihanissa harmaissa vesissä H yvää uutta Rytmi-vuotta kaikille lukijoille! Tätä kirjoittaessa tammikuun lopulla ulkona vihmoo kelpo räntäsade, saappaat ovat kastuneet matkalla toimitukseen ja luvassa on vielä kuulemma se todellinen myräkkä. Väriin tai paremminkin olotilaan, josta sikisi myös Alangon uudelle levylle kappale. Tuo harmaus, joka ulottuu paitsi keleihin, mutta myös helposti suomalaiseen ihmismieleen, valkeni tässä lehdessä olevaa juttua lukiessa ainakin allekirjoittaneelle täysin uudella tavalla. Ei tarvitse kuin katsoa liikennettä, jossa harmaan eri sävyt dominoivat menopelien väritystä, harmaa miesten puku on ?se rento vaihtoehto. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Ja sitä paitsi, kyllähän harmaan vierellä jokainen muu elämän sävy näyttää harvinaisen kirkkaalta ja hyvältä. Määräaikaistilaus, 6 numeroa 46,80? Painopaikka Lönnberg Print & Promo Paperi: 65 g/m2 Solaris Brite Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1239-1204 Heta Hyttinen päätoimittaja rytmi@popmedia.fi www.rytmi.com 80. Jumanskega, siitähän juuri on kyse, kun puhutaan suomalaisesta sisusta! Se on kyky vaipua suuremmitta vammoitta jonnekin niin syvään alhoon, että noissa olosuhteissa ei vähänkään hilpeämmillä kansoilla olisi mitään jakoa selviytyä. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. dig it Steven Wilson The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) (albumi) ?Mies suunnitteli tekevänsä levyllisen kauhukertomuksiin liittyvää materiaalia ja onnistuukin maalaamaan melkoisen kollaasin utuista suota ja hammajaisia.? heta hyttinen päätoimittaja Dan Stuart The Deliverance of Marlowe Billings (albumi) ?Green On Redin nokkamies rikkoo 16:n vuoden hiljaisuuden vakuuttavalla nipulla hienoja biisejä.? Jean ramsay toimittaja Fatboy 27. Asia, josta olisi helppo vääntää ahdistusta, avautuukin yhtäkkiä vähintään tragikoomisena, ellei jopa positiivisena. iMac (tietokone) ?Hienoa perinnetietoista rokkia, jossa vanha rock?n?roll sulautuu swamp bluesiin ja Agentssoundeihin.? ?Melkein vuoden päivät ilman kotikonetta pärjänneelle uusi kone on enemmän kuin helpotus. Nyt myös työt kulkevat kätevästi toimistolta kotiin. Kotiväki ei liene siitä iloissaan. krs 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 www.popmedia.fi Tilaus Tilaajapalvelu (ark. Ja tietenkin suorittamaan tämän kaiken paitsi vähän maristen ja pää rintaa kohden laskeutuen, mutta silti päämäärätietoisesti
Turun Klubilta. huutokööreissä?, Vic muistelee. ?Hyvää meininkiä?, hän vielä sumwww.hardcoresuperstar.com maa hyväntuulisena. 6. On- uusi studioalbumi neksi myös anteeksiantoa löytyy. C´mon Take On Me julkaistaan maalis?Mua naurattaa edelleen se, miten kuun ensimmäisenä Martin tuli keikalla minun puolelleni päivänä. Suomessakin useasti vieraillut yhtye ikuistettiin tähän kuvaan vain muutama minuutti Sweden Rock -risteilyn keikan jälkeen vuonna 2010. ?Kuten kuvasta näkee, ihan selvin päin ei taideta olla?, kitaristi Vic Zino tunnustaa. Kyseisellä keikalla oli kaikki mahdollisuudet mennä täysin pipariksi, mutta lopulta ammattilaiset hoitivat homman asiaankuuluvalla otteella: ?Kävi ilmi, että Martin (Sandvik, basisti) oli piipahtanut juuri ennen keikkaa viinibaarissa ja ei ollut keikkakunnossa. Hän oli itse asiassa matkalla hyttiinsä ottamaan nokosia.? Niin ja siis keikkahan oli juuri alkamassa? ?Muutaman minuutin panikoinnin jälkeen kaksi energiajuomaa, kolme kupillista kahvia ja viisi reipasta läpsyä naamaan Jockelta (Berg, laulaja) palauttivat hänet todellisuuteen, ja pääsimme tekemään keikan?, Vic muistelee kauhun hetkiä. ?Keikka ei ollut ollenkaan pahimmasta päästä ja luulen, että yleisö ei huomannut lainkaan sitä, että Martin ei ollut ihan kartalla?, hän jatkaa. Bändikavereiden ajoittaiset hölmöiinfo lyt ovat varmasti tuttuja liki jokaisen Hardcore Superstarin esiintyvän orkesterin toiminnassa. Lyhyesti musiikista, bisneksestä ja ajan ilmiöistä. skene Läheltä piti Hardcore Superstar -basisti nousi kuin feenikslintu tuhkasta. Teksti Heta Hyttinen Kuva Micke Johansson Hardcore Superstar on tunnettu paitsi räyhästä musiikistaan myös varsin reippaasta lavan ulkopuolisesta toiminnastaan. Yhtye tekee muutaman keikan lavaa ja pyysi jeesaamaan Last Call myös Suomessa For Alcohol (vapaa suomennos: Viisamassa kuussa aloitmeiset drinkit ennen pilkkua) -biisin taen minikiertueensa 27.3
skene 7
Siivosin elämäni täysin ja tämä heijastuu siihen ja kerroksia niin, että albumi ikään kuin kasvoi luonnollisesti. Kiitos vaan YouTube!? Muutos on siis levyn kantava teema? ?Heräsin yhtenä aamuna ja totesin, että olin saanut tarpeekseni. Viimeisen neljän vuoden aikana olen löytänyt itseni uudelleen monella tapaa käytyäni läpi rankkoja henkilökohtaisia juttuja. Tsekkasimme sitä Jeff Porcaron kanssa ja aloimme nauraa, kun se aloitti kompin. Ne ovat aina olleet vahvuuksiani.? Mitä teet kun haluat rentoutua? ?Luen kirjoja, en ole enää biletyyppi. Jeff sanoi puolittain tosissaan, että meidän on pakko tuhota tuo ennen kuin se tuhoaa kaiken!?. -skabassa. Kerropa lisää. ?Minulla on ollut fantastinen elämä ja ura! On aika vaikea laittaa 2000 levyä ja 36 vuotta yksiin kansiin, mutta yritän tosissani. Tulen itse rauhan ja rakkauden aikakaudelta. Halusin säveltää kunnianhimoisen itseäni haastavan levyn, johon olen itse tyytyväinen, en vain jotain, jolla pääsisin rundille soittamaan vanhaa matskua. 2000-luvulla olin aika sekaisin ja vihainen, joten tavallaan soitin liikaa. Kirjoitin paljon aiheesta, tiedäthän, siirtymästä vanhan ja uuden välillä. Haluan tulla paremmaksi siinä mitä teen ja käytin tähän levyyn paljon aikaa.? Sen kyllä kuulee. Mietin kuka olisi sopivin millekin kappaleelle ja sain heistä mahtavia ottoja. Kaikki tämä viha, varsinkin Amerikassa. Olimme menossa niin hyvään suuntaan. Mitä sille jutulle oikein kävi. Millainen nauhoitusprosessi oli tällä kertaa? ?Erilainen kuin aiemmin. Yleensä ykkösellä, kuten Tal Wilkenfeldin ja Chad Smithin tapauksissa! Nauroimme paljon ja oli mahtava katsella huipputyyppien osaamista.? Mitä pidät omina parhaina puolinasi soittajana? ?En ole enää kiinni ?lännen nopein. Emmekö tosiaan ole oppineet historiasta mitään? Luen myös paljon mielenkiintoisten tyyppien elämäkertoja, koska olen kirjoittamassa omaani ja haluan kartoittaa mistä pidän ja mistä en.? info Steve Lukatherin Transitionalbumilevy julkaistiin tammikuun 21. päivänä. Minun sukupolveni edusti viimeistä sessiosoittajien aikakautta ennen kuin koneet ottivat vallan. Viba aina vaan parani, mitä enemmän korvasimme demojen koneita oikeilla muusikoilla. Pystyin roolittamaan jokaisen kappaleen niin kuin olisin valinnut tyyppejä näytelmään. Miehen Euroopan-soolokiertue alkaa maaliskuussa. Toukokuussa Steve lähtee tien päälle Toto:n 35-vuotisjuhlakiertueen kitaristina. www.stevelukather.net miten haluan kuulla kitarani ja ääneni. Olen rehellinen itselleni ja soitan nykyään enemmän sydämestä ja keskityn vahvuuksiini eli mielenkiintoiseen fraseeraukseen, melodioihin ja selkeään sointiin. skene Toimittanut heta hyttinen Kitaralegendan välitilinpäätös Steve Lukather julkaisi uuden Transition-soololevynsä tammikuussa. Olen soittanut melkein jokaisen merkityksekkään artistin kanssa viimeisen 50:n vuoden aikana ja sen tarkastelu on ollut minulle outoa, koska en ole juuri miettinyt näitä juttuja aiemmin. Silloin tunnettiin tyypit, joiden kanssa tulisit soittamaan, töitä riitti ja levyt tehtiin soittamalla yhdessä samassa huoneessa. Toivoisin, että voisin unohtaa joitain niitä asioita, mutta en voi. Se oli hienoa aikaa! Näin jopa ensimmäisen rumpukoneen Roger Linnin olohuoneessa. Kirjoitin albumia keyboardistini CJ Vanstonin kanssa tietokoneella ja lisäsimme soittajia 8 Omaelämäkerta. Luen paljon henkistä materiaalia, koska olen 55-vuotias hemmo, joka etsii paikkaansa maailmassa, joka on mennyt täysin raiteiltaan! Olen 55-vuotias hemmo, joka etsii paikkaansa maailmassa, joka on mennyt täysin raiteiltaan! Tuntuu kuin olisimme taantumassa nopeasti. Jätän pois kaiken seksin ja huumeet, koska ne tarinat ovat kaikki samanlaisia. Rytmi tavoitti miehen kotoaan Los Angelesista. Teksti masi hukari kuva Rob Shanahan lue steven pitkä haastattelu osoitteesta Rytmi.com Olet uudistanut soundiasi melkoisesti tälle levylle? ?Ehdottomasti! Aivan kuten henkilökohtaisessa elämässänikin suosin tätä nykyä selkeää ja orgaanista linjaa
Lisäksi Dave teki projektista 11-osaisen radiosarjan, jota on kuultu myös Suomessa Radio Rockilla. ?Kun Sound City suljettiin, se oli hyvin surullinen päivä. Reel to Reel -albumi julkaistaan Suomessa 8. maaliskuuta. www.soundcitymovie.com www.soundcitystudios.net Vanhan liiton mestassa oli paras rumpuhuone koko maailmassa. tiikka kärsisi siitä. A. maaliskuuta. www.bretmichaels.com www.poisonweb.com ?Mielikuva rokkarista on sellainen, että balanssilla ei ole mitään väliä. Mutta totuus on, että jos aikoo elää pitkään, sellainen on löydettävä.? . Reel to Reel -albumin, jolla on mukana huikea määrä alan kermaa. Grapevine -lehden mukaan studiotila on onneksi pidetty ainakin toistaiseksi muuttumattomana. Asiassa on menty jopa niin pitkälle, info Sound City Movie ja Sound City . Sound City Movie -elokuva nähtiin tammikuussa Sundancen filmifestivaaleilla ja se ilmestyy pian myös yksityisten asiainharrastajien ulottuville. Grohlin kiintymys 1969 perustettua studiota kohtaan on ilmeinen. Dokumentin lisäksi hän masinoi samaan aikaan dokumentin kanssa julkaistavan Sound City . Dave ryhtyi valmistelemaan dokumenttia studion historiasta, jonka aikana samaisessa paikassa taikaa olivat tehneet muiden muassa Tom Petty, Neil Young, Rick Springfield, Red Hot Chili Peppers, Slayer, Metallica. skene Analogisoundin pyhä paikka että esimerkiksi seinien maalausta ei olla uusittu siinä pelossa, että paikassa oleva ainutlaatunen akus- Dave Grohl sai pelastettua Sound City -studion huikean historian dokumenttielokuvaan. Teksti Heta Hyttinen kuva sony Kun Van Nuysissa sijaitseva Sound City -äänitysstudio sulki ovensa toukokuussa 2011, Dave Grohl päätti toimia. Studion nettisivuja on myös päivitetty aktiivitoiminnan jälkeenkin. info Poisonin laulaja Bret Michaels täyttää 50 vuotta 15. Yhdessä vuorokaudessa äänitetty levy on päätelty Daven omalla 606 Studiolla, jonne Grohl myös osti Sound Cityn A-studion Neve 8028 -pöydän. Vaikka Sound City Studiosia ei olekaan varsinaisesti olemassa, tilaa on kuulemma mahdollista vuokrata. Se paikka oli kuin kirkko. Sekä tietenkin Nirvana, joka äänitti samaisessa studiossa Nevermind-albuminsa 1991. Bret Michaels kertoo, miten selviää elämästä diabetesheath.comissa jarkko vehniäinen 50 vuotta Bret Michaels 9. Lista siellä äänittäneistä ihmisistä on kuin virtuaaliversio Rock And Roll Of Fame:sta.? ?Vanhan liiton mestassa oli paras rumpuhuone koko maailmassa. Smells Like Teen Spiritin alun rumpusoundi on juuri Sound Cityä?, Dave Grohl kertoi projektin varmistuttua Rolling Stonelle. L
Vuoden 1983 palkittavat olivat Vuoden naissolisti Anita Hirvonen, Vuoden miessolisti(t) Matti ja Teppo, Vuoden yhtyeenä palkittiin Yö, Vuoden iskelmäksi valikoitui Avaa hakas ja Erikois-Emman sai Juice Leskinen. Koko Emma-idean synnytti edelleen Emma-hulinoissa nähtävä Musiikkituottajat ry:n pitkäaikainen päämies Arto Alaspää. ?Sain tietysti vahvaa tukea jäsenyhtiöiden markkinointivastuullisilta ja muun muassa Finnlevy Oy:n Osmo Ruuskaselta. Eri ulkomaisia malleja oli toki tarjolla moniakin. skene Taas on se aika vuodesta jaitsi. Ja tuossa vaiheessa Harva muu taiteenlaji pystyy yhtä reaaliaikaisesti ja parhaimmillaan yhtä tarkasti heijastamaan omaa aikaansa kuin populaarimusiikki. (80-luvun alussa) levybusines oli jo merkittävää niin taiteilijoille, medialle kuin suurelle yleisöllekin; se alkoi olla oikea osa kansantalouttammekin?, Arto muistelee. 10 ?Hankkeen syntyyn ei liity muistaakseni sikaarinsavuista Elite-pöytää. Toistaalta musiikki on tietysti myös merkittävä trendien ja ilmiöiden luoja?, hän pohtii. Kategorioihin mahtuu vuosien mittaan myös vain vuoden tai pari viivähtänyttä sarjaa. Harva muu taiteenlaji pystyy yhtä reaaliaikaisesti ja parhaimmillaan yhtä tarkasti heijastamaan omaa aikaansa kuin populaarimusiikki. Valmistelevaa keskustelua käytiin Finnlevy/Fazerin Pitäjänmäen tiloissa, joissa ÄKT:n toimistokin si- info Emma-gaala järjestetään Espoon Barona Areenalla 1.3. Jokunen keskustelu saatettiin käydä myös Mustan Hevosen joskus pitkäksikin venyneellä silakkalounaalla?, Alaspää kertaa. Patsaan nimeäminen Emmaksi taas on Tommi Liuhalan ansio. ?Perusteluna oli, että kevyen musiikin ensimmäinen levytetty suomalainen superhitti ja myyntimenestys oli Ture Aran 1920-luvun lopulla levyttämä Emma-valssi. Toisaalta myös The Sounds -versio Emmasta aloitti 60-luvulla todellisen rautalankabuumin, bändituotannot ja oikean popin rantautumisen musiikkiimme?, Arto Alaspää kertoo. Ensimmäiset Emmapatsaat jaettiin jo vuonna 1983. Sittemmin dvd-tuotannon hiipuessa Emman nimi muuttui Vuoden erikoisjulkaisuksi. Yleisöäänestys on avoinna 27.2. Urban/Electronica on oikeastaan sama sarja kuin nykyinen hiphop/reggae/urban. saakka osoitteessa: www.emmagaala.fi Edelleen Emmat järjestävän Musiikkituottajat ry:n apulaistuottaja Tommi Kyyrä on tyytyväinen siihen, miten palkinto on aina pysynyt tietyllä tavalla ajan hermolla. ?Kun katsoo aiempia palkittuja, niin Emma on mielestäni hyvin huomioinut ne kunkin vuoden isoimmat musiikilliset trendit, ilmiöt ja sitä kautta tietysti myös kunkin ajan kuvan. Herttaisesta tapahtumasta suuren maailman mittapuihin kasvanut gaala on edelleen vuoden tärkein kotimaisen musiikin näyttäytymispaikka. Sarjat tarpeen mukaan Teksti Heta Hyttinen Yksi syy Emma-instituution pitkän iän salaisuuteen lienee siinä, että Emmat ovat pystyneet muuttumaan 30 vuoden aikana tarpeen mukaan. Musiikkituottajat ry:n tilastot kertovat, että Emmojen ensimmäisinä vuosina palkintokategorioiden määrä oli huomattavan suppea verrattuna tämän päivän yli kahteenkymmeneen Emmaan. Siinäkin sarjan nimi on vaihdellut ehdokastarjonnan mukaan?, toteaa Kyyrä.. Esimerkiksi Vuoden Urban/Electronica-Emma on jaettu vain kerran, vuonna 2006 Don Johnson Big Bandille. ?Olemme aina pyrkineet huolehtimaan siitä, että Emma heijastaisi sitä, mitä markkinoilla tapahtuu. Jossain vaiheessa, kun musiikki-dvdlevyjä julkaistiin todella paljon, silloin jaettiin Dvd-Emma. Jossain vaiheessa se jäi kokonaan pois
Moka on lahja, sanotaan! Myös Chris Whitleyn käyttämät erilaiset kitaran vireet saivat minut innostumaan avovireistä kitaroissa. Palaan aina Chrisin musiikkin, kun haluan muistuttaa itseäni siitä, mistä tässä kaikessa on oikein kyse. Eli musiikista.? 11. Biiseistä mainittakoon mahtava grungepala Narcotic Prayer. En ole coveroinut miestä koskaan enkä edes treenannut yhtään Chris Whitleyn biisiä kokonaan, mutta silti hän jatkaa kulkuaan henkilökohtaisena biisintekomajakkanani. skene oma idoli Henkilökohtainen biisintekomajakka Chris Whitley palauttaa Juha Juntun mieleen oleellisen, mikäli nistettava biisi ja tietty raakuus soitossa on jäänyt allekirjoittaneen soittotyyliin: enemmän tunnetta, vähemmän kikkailua. Olin kyllä tehnyt vuosia jo Horsepowerille biisejä, mutta tästä alkoi uudenlainen lähestyminen biiseihin. hankin myös resonaattorikitaran hänen innoittamanaan. suunta on hukassa. kuva Aslak Junttu (juha) ?Suosikki-idolini tai ehkä vahvin vaikuttajani on laulajalauluntekijä Chris Whitley. Elettiin yhdeksänkymmentäluvun alkua, kun jostain sattumalta kuulin herran ensimmäisen Living with the Law -albumin singlebiisin Poison Girl. Tuottajana levyllä oli silloinenkin suosikkini Daniel Lanois. Chris Whitleyn juurevuus ja tietty kapina juurevuutta vastaan saivat minut innostumaan toden teolla biisien kirjoittamisesta. Tekstit, herkkyys ja toisaalta myös tietty punk-vire kuului herran lähestymisessä musiikkiin . bluesia grungeotteella. Whitleyn seuraavat levyt menivät asteittain askeettisemmaksi, ja mies teki sairastuttuaan syöpään levyjä kirjaimellisesti loppuun asti, aina vuoteen 2005. Olen saanut huomattavasti vaikutteita Chris Whitleyltä. Ensimmäisellä soololevylläni on muutama erittäin tun- Enemmän tunnetta, vähemmän kikkailua. info Juha Junttu julkaisee helmikuun lopulla kaksi levyä, suomenkielisen soololevyn Mr Rock?n?Roll sekä Body-yhtyeen toisen albumin, joka on nimetty roomalaisin numeroin II. www.junttu.com En ehtinyt koskaan nähdä herraa livenä, mutta tietyksi kohokohdaksi voisin nostaa hänen toisen levynsä Din of Ecstacy:n odottamisen
Kun teatterisopimusta ryhtyy neuvottelemaan, kannattaa ottaa selvää voimassa olevista työehtosopimusehdoista. Toisaalta vaihtuvuus muusikkojen keskuudessa voi olla hyvinkin suurta. Onko tällä asettelulla eroa palkan kannalta. Korotusprosentti neuvotellaan kapellimestarin kanssa erikseen. ensimmäisestä ja noin 4 . Kaikki on siis hyvin tarkasti määritelty. Teatterityössä varmoja keikkoja on yleensä vähintään puoleksi vuodeksi eteenpäin, joten musikaaliorkesteriin pääseminen on muusikolle helpotuksesta huokaisemisen arvoinen asia. Kyse on kuitenkin melko rajatusta ryhmästä . Joskus muusikot ja kapu asetetaan siististi yleisöltä pimentoon teatterimonttuun, ja joskus pääsemme näyttämöasuissa lavalle osaksi näytelmää, joskus meille annetaan pari repliikkiäkin puhuttavaksi. Ensimmäiseksi voikin olla yhteydessä Muusikkojen liiton Liksalistaan, joka löytyy netistä hakukoneella etsimällä ja sisältää tiedot kaikkien freelance-työehtosopimusten minimipalkoista. Mikko ijäs Maija Kaunismaa Muusikko-säveltäjä Muusikon liittojäsenyydellä ei ole merkitystä.. Osallistuminen näyttämötoimintaan esimerkiksi rooliasussa tai useamman soittimen soittaminen näkyy myös muusikon palkassa. Muusikon liittojäsenyydellä ei ole merkitystä, vaan teatterin on sovellettava samoja ehtoja kaikkiin ammattimaista työtä tekeviin muusikoihin. Lisäksi työehtosopimus sisältää palkkaehdot harjoitustyöstä, äänenjohtajan työstä, taustanauhan äänityksistä, nauhan käyttämisestä esityksissä ja niin edelleen. Tällä hetkellä keikkapalkka enintään 3,5 tunnin pituista esitystä montussa soittavalle muusikolle on noin 147 ?/esitys ja näyttämötoimintaan osallistuvalle muusikolle noin 154 ?/esitys. Entä eroaako teatterityön palkka merkittävästi muista muusikon keikkapalkoista. Miten palkkaan vaikuttaa se, kuinka monta soitinta muusikko soittaa. skene artistin asialla Muusikko montussa Vaikuttaako muusikon fyysinen paikka teatteriesityksessä palkkaan? Teen usein teattereissa muusikon ja kapellimestarin töitä. osaamatta neuvotella tai tietämättä työehtosopimuksista vielä yhtään mitään. Teatterityö eroaa muista keikoista siinä, että työtä tehdään usein yleisöltä piilossa eli montussa esiintymislavan alapuolella. Sivusoitinlisä on noin 15 . Työehtosopimus on yleissitova, joten se sitoo myös sellaisia teattereita, jotka eivät ole työnantajaliiton jäseniä. Mihin kannattaa ottaa yhteyttä ensin? info Lottaliina Lehtinen (OTL) on lakiasiainpäällikkö, toimitusjohtaja ja Muusikon sopimusopas -kirjan kirjoittaja. Tällä palstalla hän hajottaa myyttejä ja ruotii muusikkoja askarruttavia pulmia. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen: lottaliina.lehtinen@ popmedia.fi 12 Kiitos mielenkiintoisista kysymyksistä! Vaikka teatterissa soittaminen ei varmasti kuulu kaikkien lukijoiden työnkuvaan, on se kyseistä työtä tekeville sitäkin tärkeämpi osa toimeentuloa. Orkesterin kapellimestarin peruspalkka on sama kuin muusikolla, mutta työehtosopimus edellyttää maksamaan palkan 50?150 %:lla korotettuna. jokaisesta seuraavasta lisäsoittimesta. Tämä tekee teatterityöstä neuvottelemisen hyvin helpoksi. Useimmissa teattereissa ei työskentele yhtään vakituista muusikkoa, vaan musikaalibändit kootaan aina produktiokohtaisesti. Teatterityön ehdoista on muusikkojen, laulajien ja kapellimestareiden osalta sovittu työehtosopimuksella, jonka osapuolet ovat Muusikkojen liitto ja teattereita edustava Suomen Teatterit ry. Periaatteessa on mahdollista neuvotella myös työehtosopimusta paremmista palkoista, mutta ainakin pienemmissä teattereissa se voi käytännössä olla mahdotonta; produktioiden budjetit lasketaan tiukasti työehtosopimuksen minimejä tuijottaen. Työpäiväkohtaisesti katsottuna teatterimuusikon palkka on melko samalla tasolla muiden työehtosopimuksilla sovittujen keikkapalkkojen kanssa. viimeisimpien tilastojen mukaan ?puheteattereissa. (erotuksena muun muassa Kansallisoopperan ?lauluteatterista?) työskentelee vuoden aikana vain hieman yli 500 muusikkoa. Miten sopimuksia kannattaa ryhtyä neuvottelemaan. Opiskeluaikoinani soitin itsekin erään kaupunginteatterin musikaaliorkesterissa, ja työehtosopimuksen ansiosta sain työstä saman palkan kuin lavalla monta vuotta viihtyneet kollegani
Podcastin myötä Maron sai sopimuksen tv-sarjasta, jota hän parhaillaan kuvaa ja jonka edistymisestä hän raportoi uskollisesti WTF-podcastissaan. Toivottavasti podcastissa usein esiintyvä Boomer-kissakin vielä öytyy. Radion suosio ei ole osoittanut laskemisen merkkejä, mutta podcastit tuntuvat vastaavan tarpeeseen eri Podcastit tuntuvat vastaavan tarpeeseen eri aiheita käsittelevistä puheohjelmista. laitettuja audiopätkiä. kaupallinen ja taiteellinen pettymys Lulu) streaming-palvelu Spotifyyn. Viikkoa ennen Spotify-päätöstä Metallican katalogi liikahteli levykaupoista entiseen malliin. Koska Metallicalla on nykyisin oma Blackened Recordings -levy-yhtiönsä, se neuvotteli itse Spotifyn kanssa millaista korvausta heidän biisiensä soitosta maksetaan. Ei yllätyksiä tällä saralla. 13. Ilmiö ei kuitenkaan kadonnut, vaan on jatkanut tasaista kasvuaan aina näihin päiviin asti. Tekstit Jussi Mäntysaari Suomessa termiä näkee joskus käytettävän virheellisissä yhteyksissä, joten lienee tarpeen muistuttaa, että alun perin podcastingilla on tarkoitettu tekniikkaa, joka lataa käyttäjälle uuden podcast-jakson automaattisesti sen päivittymisen jälkeen . Lars Ulrich puhemiehenään . Nimi on johdettu Applen iPodista, joka vuonna 2005 oli suosionsa huipulla. Brittikoomikko Ricky Gervais oli yksi ensimmäisistä podcastaajista, ja hänen Ricky Gervais Show?nsa piti pitkään ladatuin podcast -ennätystä aiheita käsittelevistä puheohjelmista. Suomesta suosittu koomikko-podcast vielä puuttuu, mutta esimerkiksi USA:ssa stand up -koomikko Marc Maronin ura nousi aivan uuteen kukoistukseen WTFpodcastin myötä, jonka Maron pisti kasaan kun hänen ohjelmansa lopetettiin radiossa. Aiemmin Metallica oli pysytellyt tiiviisti muiden rockdinosaurusten tapaan poissa Spotifyn kaltaisista palveluista, mutta oman levy-yhtiönsä lanseerauksen yhteydessä bändi . kehui Spotifyn mahdollisuuksia. info wtfpod.com yle.fi/puhe thisamericanlife.org Vaikka ohjelma tulee livenä radiosta, toimii se tietysti myös podcasttekniikalla. ei siis kaikkia internettiin kuunneltavaksi itsellään, kunnes vuonna 2011 The Adam Carolla Show?n yhtä jaksoa ladattiin huikeat 59 574 843 kertaa. Koomikot ovat edelleen podcastaajien etujoukkoa. Tiistain uutuus on Jari Sarasvuon tunnin mittainen ohjelma, jossa hän ?ajattelee ääneen?, ilman vieraita tai käsikirjoitusta. Metallica taipui Spotifylle . Sarasvuon ohjelman fanina sanoisin, että hänen ääneen ajatteluaan on huomattavasti miellyttävämpää nauttia podcast-muodossa, eli silloin kun haluaa. Drew on puhtaasti podcast. Spotifyyn siirtyminen näkyi heti levymyynneissä. Billboard.bizin mukaan viikko Spotifyyn siirtymisen jälkeen Metallican levymyynti oli 15 prosenttia edellisvuosia pienempää, toisella viikolla pudotusta edellisiin neljään vuoteen oli jo 35 prosenttia. Muita Puheen myös podcastina saatavilla olevia tunnin keskusteluohjelmia ovat Perttu Häkkinen, Ali ja Husu, Maria Petterson sekä Leikola ja Lähde. USA:ssa suosituin iTunesin kautta ladattu podcast on tällä hetkellä This American Life, joka jakaa viikottain tositarinoita amerikkalaisesta elämästä. Yle Puhe uudisti vuodenvaihteessa iltapäiväohjelmistoaan. skene Podcastit jatkavat sinnikästä kasvuaan Kuten mikä tahansa muoti-ilmiö, vuonna 2005 alkanut podcast-hype laantui vähitellen. Saattaa olla, että nämä korvaukset kompensoivat hyvinkin menetettyjä cd-myyntituloja. kuinkas sitten kävikään? Takavuosina tiukasta suhtautumisestaan musiikin jakelun digitalisoitumiseen tunnettu Metallica yllätti joulukuussa kaikki ilmoittamalla pistävänsä koko kataloginsa (pois lukien ?lievä. Adam Carollan uusi show The Adam And Dr Drew on sekin edelleen kymmenen suosituimman joukossa. This American Life on myös radio-ohjelma, mutta Adam and Dr. Suosituin Metsku-biisi Spotifyssä on muuten Enter Sandman, toiseksi suosituin Nothing Else Matters ja kolmanneksi suosituin Fade To Black
Finaali koittaa huhtikuun 15 päivänä. www.hardrockcafe.fi voitamme vielä koko homman?, Jonsu herkuttelee ajatuksella lisäten, että Suomessa on paljon taitavaa uutta porukkaa. Mitä ihmettä, näin hieno uusi suomalaien artisti!? ?Uskon, että Suomella on kansainvälisessä finaalissa hyvät mahdolli- kahdeksan yhtyettä sekä yksi ?villillä kortilla. Hard Rock Cafen masinoima Hard Rock Rising katsastaa maalishuhtikuun aikana neljänä iltana tulevaisuuden lupauksia, joista paras päätyy edustamaan Suomea maailmanlaajuiseen kisaan. 20 minuutin aikana jo pääsee näkemään, millainen potentiaali bändillä on oikeasti?, Jonsu toteaa. Rockin legendat muistelevat 22,95 ? 19,95 ? 19,95 ? Neil Young MUISTELMAT ?Townshendin muistelmat ovat poikkeuksellisen rehellinen ja liikuttava yritys saavuttaa sovinto menneisyyden ja oman itsen kanssa.. skene Kellarista maailmankiertueelle suudet. Monikansallisen finaalin voittaja saa täysin kustannetun maailmankiertueen, albumin äänitykset ja musiikkivideon Hard Rock Records -yhtiön kustantamana sekä 10 000 dollarin arvosta erilaista soittopeliä ja muuta asiaankuuluvaa sälää. Kisan kotimaan osuuden tuomaristossa istuu alan ammattilaisia, heidän joukossaan Indican Jonsu. ?Tästä tulee todella mielenkiintoista ja odotan innolla, mitä bändejä siellä on soittamassa. Toivotaan, että Suomelle löytyy tosi kova edustaja ja info Hard Rock Rising -kisat käydään neljänä maanantaina alkaen 18. . maaliskuuta Helsingin Hard Rock Cafesssa. Guardian Tony Iommi IRON MAN www.like.fi. Itse hän on viimeisimpänä ihastunut Aino Vennan musiikkiin. ?Kuulin hänen jonkun biisinsä illalla tyyliin teksti-tv:n taustalla ja ihastuin. Täällä on niin paljon kovia tekijöitä.? Kisan Suomen-iltoihin päätyy nyt alkaneen Hard Rock Cafen Facebookissa pyörivästä yleisöäänestyksestä Hard Rock Rising -bändikisan yleisöäänestys alkoi. Kotimaan bändikisoihin saadaan tänä keväänä jälleen uusi tulokas. mukaan pääsevä pumppu. Näistä kukin saa vallata lavan 20 minuutin ajaksi. ?Se on hyvä juttu, sillä itsellänikin on kokemusta siitä, miten ensimmäisen biisin aikana jännittää, monitorit eivät toimi tai muuten vaan homma menee munilleen
Sattumaa oli, että samana päivänä, kun minun piti ottaa häneen yhteyttä aiheesta, hän kyselikin bändin kuulumisia mailitse. Round kappale, joka sattui olemaan Hillin ensimmäinen hitti. Beau Hill aloitti uransa biisinkirjoittajana jo 70-luvulla, ja myöhemmin hän oli perustamassa Interscope Records levy-yhtiötä. Välillä jäi kuva, että Beau oli innoissaan kuin pikkupoika meidän kappaleistamme, mikä edelleen tuntuu hämmentävältä. Hän tuntui Sampsa Astala Nuoruuden idolin suojissa info Kirjoittaja on Stala & So. Hän kirjoitti, että oli kuullut Pamela-biisimme erään amerikkalaisen radiokanavan kautta ja piti siitä kovasti. Hauskaa oli, että kun teimme kappaleen kitarariffiä, esikuvana nimenomaan oli Ratt-yhtyeen Round n. Käykää kuuntelemassa ja vertailemassa. Kaikesta huolimatta kokemus oli aivan huikea ja yhteistyö jatkuu taatusti. Lempilevyjeni kohdalla tietyt tuottajat tulivat tutuiksi, yhtenä näistä Beau Hill. Kun Suomessa soittaa rockia, se on hyvin pitkälti ?tee se itse. -yhtyeen keulamies. skene Marko Saari sana vapaa J os olisin tiennyt 16-vuotiaana, että Beau Hill lähettää minulle joulukortin, en olisi uskonut. Aloin keräillä levyjä samoihin aikoihin ja jokaisen uuden levyn tekijätiedot luin huolella. ?There?s no such thing as a demo any more. Bändi julkaisee toisen studioalbuminsa Play Another Round 22. helmikuuta. www.stalaso.com itsekin olevan innoissaan. Netti on niin täynnä musiikkia, ettei sinne kannata laittaa keskeneräisiä kappaleita. Pyysimme häntä tekemään oman visionsa kappaleesta, ja Pamelan uudelleenmiksaus kuulosti hyvältä. Hauska yhteensattuma oli myös, että meillä on ollut yhteinen manageri, Bill Aucoin. Vaikka hän pitikin bändistämme ja sanoi, että biisit ovat hyviä, hyvä ei riitä tänä päivänä. Lieneekö se sitten sitä Ameriikan meininkiä. 15. Syksyn aikana tiedostot vaihtoivat omistajaa tiuhaan tahtiin, ja ensimmäinen näyte oli sinkku Rock Until I?m Done. Suomalaisiin tuottajiin verrattuna Amerikassa miksataan kappaleet todella kirkkaiksi yläpään osalta. Välillä työ tuntuu yksinäiseltä, välillä odottamattomista suunnista saattaa tulla apuja. Näin meillekin kävi noin vuosi sitten. Bändin mailiin oli tullut viesti otsikolla: ?Hi from Beau Hill.. Nostan hattua yhtyeille, kuten Mokoma ja Poets Of The Fall, jotka hoitavat itse kaiken. Nopeasti teimme sinunkaupat ja aloimme miettiä yhteistyötä. Amerikkalaiseen tapaan hän on kova kehumaan, mutta myös suorapuheinen. Meidänkin tapauksessamme olemme itse levy-yhtiö, keikkamyyjä, tuotantoyhtiö, management ja niin edelleen. Molemmat versiot löytyvät Spotifysta. Hän sanoi, että vaikka me olemme indie-bändi, kilpailemme silti samalla viivalla esimerkiksi Nickelbackin kanssa. Oli kuulemma lähes rikkonut autonsa kaiuttimet, kun oli luukuttanut kappaletta niistä. Tiedä häntä, mutta onhan se kivaa, jos tuon tason äijä edes keksii moisia juttuja. Netti on niin täynnä musiikkia, ettei sinne kannata laittaa keskeneräisiä kappaleita. Yhteistyö sujui erittäin kitkattomasti, joten päätimme käyttää häntä myös tulevan Play Another Round -levyn miksauksissa. -meininkiä. Esimerkiksi tulevan levyn ensimmäinen sinkku Life Goes On -kappaleen miksaus ei ollut mielestämme niin hyvä kuin alkuperäinen versio, joten päätimme käyttää omaa miksaustamme levyllä. (?demoja ei ole enää olemassa?, toim. suom.), hän kirjoitti. Amerikkaa. Kaikki ei kuitenkaan aina ollut ihan kultaa. Hän tarjoutui miksaamaan kappaleen uudestaan USA:n markkinoita silmällä pitäen, ja kun meillä ei ole lisenssiä sinne, näimme tässä tilaisuutemme
Kun historialla on merkitystä. klassikko Status Quo Vielä muutama vuosi sitten ajatus brittiläisen boogiejyrän Status Quon klassisen kokoonpanon comebackista olisi ollut silkkaa fantasiaa. Ensi kuussa Frantic Four kuitenkin tekee fanien unelmista totta ja palaa lavoille. V Tekstit Harri Hakanen Kuvat ear-music iime syksynä julkaistun Hello Quo! -dokumenttielokuvan lopussa olevassa kohtauksessa nähdään neljän vanhan ystävän liikuttava kimppahali. Kun yhtyeen suosio kasvaa . Parker sai kameran eteen myös Coghlanin ja Lancasterin, joista jälkimmäinen ei Rick Parfitt on myöntänyt törsänneensä kokaiiniin pahimmillaan 3000 puntaa viikossa. ollut missään puheväleissä Parfittin ja Rossin kanssa 25 vuoteen. Dokumentin tekijä Alan G. Frantic Four operoi vuosien 1970?1981 välillä ja tuona aikana Status Quosta ja sen soundista muodostui käsite. Burn outin partaalla vuonna 1981 eronnut rumpali John Coghlan muistelee tapahtunutta Express.co.uk-saitille seuraavasti: ?Meillä taisi olla koko 70-luvulla vapaata kokonaista puolitoista viikkoa. Jälleennäkeminen johtaa läheiseen studiorakennukseen, jossa pistetään saman tien pystyyn jamit; se, miten spontaani ja autenttinen tilanne on, on sivuseikka. Varsinkin kun yhdenkin vuoden odottelu saattaa olla ikämiesten tapauksessa liikaa. ?Yhtyeen uran alussa jäsenet ovat ystäviä. meidän tapauksessam-. Muutin Man-saarelle enkä koskenut rumpukapuloihin kokonaiseen vuoteen.? Viime marraskuussa Iso-Britanniassa ensi-iltansa saanut Hello Quo! -dokumentti on ollut suurin yksittäinen tekijä nelikon paluussa. Minun oli pakko irrottautua. Frantic Four on palannut ja Status Quon legendaarisimman kokoonpanon palaaminen yhteen on todiste siitä, että aika todella parantaa haavat. Status Quon tapauksessa haavat olivat lähes parantumattomia. Samalla yhty16 eestä tuli yksi historian menestyneimmistä brittiläisistä rockyhtyeistä. Status Quota yli 40 vuotta luotsanneet Rick Parfitt ja Francis Rossi tapaavat yhtyeestä jo 1980-luvulla eronneet John Coghlanin ja Alan Lancasterin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Välit Australiassa asuvan Alan Lancasterin kanssa ovat parantuneet ja vanhat herrat ovat yhteen ääneen myöntäneet, että nyt on korkea aika tehdä fanien kauan toivoma comeback. Menestys tuo kuitenkin usein ongelmia
17
Tosifaneille voi suositella Hello Quo!:n blue-ray -versiota, jonka bonuslevyltä löytyy peräti kolme tuntia extra-Status Quota: muun muassa haastatteluita ja Sheppertonin studiojamit kokonaisuudessaan. . Hyväkuntoisen oloiset Rick Parfitt ja kuuluisan poninhäntänsä matkan varrella jättänyt Francis Rossi saavat leffassa luonnollisesti eniten puheaikaa, mutta myös Frantic Four -laumasta 80-luvulla eronneet John Coghlan ja Alan Lancaster sekä yhtyeen kosketinsoittajana vuodesta 1976 toiminut Andy Bown ovat runsaasti äänessä. klassikko Neljän tähden dokkari ?S tatus Quo ei ole koskaan ollut heavy metal -bändi?, julisti Rick Parfitt Kerrang! -lehden haastattelussa vuonna 1988 ja oli oikeassa. Kameran eteen on roudattu melkoinen joukko enemmän tai vähemmän merkittäviä hahmoja brittiläisen populaarimusiikin historiasta. Status Quon kolmen soinnun hard rock poljentoinen ränttätänttä on aina kuulunut jonnekin muualle kuin omaan kokemuspiiriin: Stattari-hittejä kuuli lätkämatseissa, Radio Cityssä ja hampurilaisravintoloissa, muttei omassa kaveripiirissä. Vaikka bändin musiikissa on toki enemmän vivahteita kuin pelkästään hittejä kuuntelemalla voisi kuvitella, ja usein myös enemmän kuin kolme sointua, Status Quossa on aina ollut tietty junttimainen vivahde. Tällainen täysin turha hahmo on esimerkiksi Thin Lizzyn Scott Gorham. Toisin sanoen 80-luvulla ja sen jälkeen tehtyjä Quo-hittejä on turha tulevilla keikoilla odottaa. Vaikka materiaali tulee olemaan tuttua, sen esittäjät ovat lavakuntonsa suhteen realisteja: ?Kaikki odottavat meiningin olevan samanlaista kuin 70-luvulla, mutta se on yksinkertaisesti mahdotonta. Yhtye on ilmoittanut käyttävänsä keikkojen viitekehyksenä vuonna 1977 julkaistua livealbumia Live. Havainnollisen ja viihdyttävän arkistomateriaalin runsas käyttö ja persoonal- listen päähenkilöiden rehelliset todistajanlausunnot pitävät hyvin otteessaan. Minä ja John emme varsinaisesti olleet mitään enkeleitä, mutta kokaiini ei kuitenkaan ollut meidän juttumme?, kertoi Alan Lancaster joulukuussa Express.co.uk:lle. Rick Parfitt on myöntänyt törsänneensä kokaiiniin pahimmillaan 3000 puntaa viikossa ja imuroineensa sitä niin paljon, että erään kerran suihkussa ollessaan hän huomasi lattialla nenästään irronneen palasen! Parfitt pääsi kokaiinista eroon vasta kymmenkunta vuotta sitten. Kaksi Quota Frantic Four on siis nykyään vähemmän ?frantic. kuten minulle . Onneksi pelko oli turha. Näistä mainittakoon muun muassa Sir Cliff Richard, Brian May, Jeff Lynne, The me aika paljon . Toisaalta yhtyeen tavaramerkkisoundi on ollut äärettömän tunnistettava, toisaalta monimutkaisemman, rankemman tai ?älykkäämmän. hard rockin ja metallin ystäville suoraviivainen ja omalle soundilleen uskollinen Quo on aina ollut helppo pilkan kohde. Lievän yliannoksen Quota 80-luvulla saaneena ja bändiä erittäin vähän viime aikoina seuranneena kaksi ja puolituntisen Status Quo -dokumentin katsominen pelotti minua etukäteen. Me olimme täysiä tolloja liikeasioissa, mikä alkoi hajottaa yhtyettä. Osalla haastateltavista ei ole kovin selkeää suhdetta Quohon tai edes mitään järkevää sanottavaa bändistä. Pääsyyllinen välirikkoon oli kuitenkin huumeet, varsinkin kokaiini, jonka käyttö levisi musiikkibisneksessä holtittomasti. Perinteisen hevin kanssa varttuneille . Suurin puutos haastateltavien pitkällä listalla sen sijaan on yhtyeen alkuperäinen kosketinsoittaja, Australiassa vaikuttava Roy Lynes. Valtaosa elokuvasta keskittyy Frantic Four -vuosiin ja nelikon edesottamuksiin niiden aikana.1990- ja 2000-lukujen tapahtumat sivuutetaan melko nopeasti. Arkistoista on kaivettu valtava määrä esiintymisiä, valokuvia ja lehtiartikkeleita, jotka elävöittävät kerrontaa ja tarinaa hienosti. yhtye alkaa muistuttaa liikeyritystä. Mainittakoon, että myös Yleisradion Iltatähti-ohjelmaan vuonna 1974 tehdystä haastattelusta nähdään dokumentissa lyhyt pätkä! Brittiläisen Alan G. Parkerin (muun muassa Who Killed Nancy?, 2009) ohjaama Hello Quo! on siis selvästi keskivertoa parempi ja mielenkiintoisempi bändidokumentti, joka ei tyydy pelkästään nostamaan Status Quota jalustalle, vaan kertoo yhtyeen tarinan rehellisesti ja kaunistelematta. Me olemme vanhoja miehiä?, kertoi Francis Rossi Classic Rock -lehdelle viime marraskuussa. Kaiken tämän riemukkaan jälleennäkemistouhun keskellä on muistettava, että Status Quo on The Rolling Stonesin ja The Whon ohella yksi harvoista 1960-luvulla aloittaneista ja edelleen keikkailevista ja levyttävistä yhtyeistä, olkoonkin että viimeiset vuosikymmenet tämä on tapah-. sillä varauksella tietysti, että alkuperäiset keikat sujuvat hyvin. Fanien vastaanotto on ollut odotetun kaltainen: suurin osa Lontoon Wembley Arenalle päättyvän kiertueen keikoista on jo loppuunmyyty. (lempinimen antoi nelikolle The Hollies -yhtye) ja sovitut yhdeksän paluukeikkaa tapahtuvat kaikki Iso-Britanniassa maaliskuussa, mutta yhtye ei ole toistaiseksi tyrmännyt ajatusta kiertueen laajentamisesta maailmankiertueeksi 18 Sweetin Andy Scott, Sladen Jim Lea, Def Leppardin Joe Elliott, Wildheartsin Ginger ja Paul Weller. Myös brittijuontajia, managereita ja levy-yhtiöihmisiä haastatellaan, mistä johtuen puhuvia päitä on ehkä jopa liikaa
Tämän Status Quo -kokoonpanon (jonka uuden rumpalin nimeä ei ole vielä kerrottu) on tarkoitus kiertää Eurooppaa useaan otteeseen vuoden 2013 aikana ja yksi esiintymisistä tapahtuu kesällä Ruotsin Sweden Rockissa. Paria vuotta myöhemmin takaiskusta toipunut yhtye ilmoitti yllättäen lopettavansa keikkailun kokonaan ja keskittyvänsä vain levyjen julkaisuun. ?Hidastamme tahtia seuraavien vuosien ajan. Jos joskus palaamme lavoille, toivon että voimme myöntää sen tapahtuvan oikeista syistä. Samassa yhteydessä kosketinsoittaja Roy Lynes jätti yhtyeen ja legendaarinen Frantic Four -kokoonpano oli syntynyt. Vuonna 1970 julkaistulla Ma Kelly?s Greasy Spoon -albumilla esitelty uusi tyyli säilyi ja jalostui yhtyeen toisella vuosikymmenellä kohti tänäkin päivänä tutulta kuulostavaa ominaissoundia. Seuraavaksi tarinassa oli vuorossa Status Quo -nimen käyttöoikeutta koskeva oikeustaistelu Australiaan asettuneen Lancasterin sekä Parfitt ja Rossi -kaksikon välillä. Asiasta sovittiin lakitupien ulkopuolella, mutta välirikko vaikutti lopulliselta. Vuonna 1986 uusi Status Quo -kokoonpano julkaisi ?paluulevynsä. Tuolloin yhtye sai useiden aikalaistensa tavoin todeta uusien tuulien puhaltavan ja suosion kannalta parhaiden vuosiensa olevan takanapäin. 1960?70-lukujen taitteessa yhtye kuitenkin muutti niin musiikillista kuin ulkoistakin tyyliään melkoisesti. Suomeen Quo ei ole näillä näkymin tulossa, vaikka onkin pitkän uransa aikana soittanut maassamme useaan otteeseen . Status Quon lyhyt oppimäärä 29 studioalbumia, 118 miljoonaa myytyä levyä ja esiintymisiä yhteensä 25 miljoonalle ihmiselle ympäri maailman. ensimmäisen kerran lokakuussa 1973 (Helsingin Kulttuuritalo) ja viimeksi keväällä 2010. Status Quolle on siis luvassa kiireinen vuosi, eikä kiirettä suinkaan vähennä yhtyeen syrjähyppy elokuvamaailmaan. Leffan soundtrack tulee sisältämään 12 kappaleen verran Quo-musiikkia. lähteet Express.co.uk, Classic Rock, Kerrang!, statusquo.co.uk, quogigography.net, All Music Guide , Internet Movie Database ja Wikipedia. info Status Quon IsoBritannian-kiertue alkaa maaliskuun kuudentena Manchesterista. Vaikuttavia lukuja mille tahansa yhtyeelle. Status Quon juuret ovat jo vuonna 1962 perustetussa The Spectres -yhtyeessä, joka muutti nimensä Status Quoksi kun kitaristi Rick Parfittin liittyi mukaan vuonna 1967. Yhtyeen muutaman vuoden mittainen psykedeliavaihde tuotti kaksi albumia ja yhden britti- ja jenkkihitin (Pictures of Matchstick Men, 1968). Festivaalin järjestäjiä tuskin harmittaisi jos lavalle nousisikin Frantic Four -kokoonpano, mutta kuten sanottu, yhtye aikoo ensin katsoa kuinka Iso-Britannian kiertue sujuu. näyttelee muun muassa jenkkikoomikko Jon Lovitz. Siinä missä moni muu antoi viimeistään tuolloin periksi, Status Quo sinnitteli, jatkaen ahkeraa keikkailua ja julkaisten uusia levyjä tasaisin väliajoin näihin päiviin saakka. In the Army Now, jonka nimikappale, kierrätys hollantilaisen Bolland & Bolland -kaksikon alun perin tekemästä europop-hitistä osoittautui valtavaksi hitiksi myös Quolle. Rahaa oli ilmeisesti pelissä tarpeeksi, sillä bändi palasi uudistuneena myös lavoille ja menestyikin kohtalaisesti 1990-luvun alkuvuosiin saakka. Psykedeelisen popin ja röyhelöiden tilalle tulivat bluespohjainen suoraviivainen rock, farkut, t-paita ja tennarit. Vuodesta 1986 bändiin on kuulunut Parfittin, Rossin ja pitkäaikaisen kosketinsoittaja Andrew Bownin lisäksi basisti John ?Rhino. Yhtye nähdään kuluvan vuoden aikana myös muun muassa Sweden Rockissa. www.statusquo.co.uk 19. Iso-Britanniassa levyjen listasijoitukset ovat olleet kohtalaisia . amerikkalaisia yhtyeen kolmen soinnun boogie ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tukkanuottasilta upeaan paluuseen Vuoden 1980 Just Supposin. Down Down, Roll Over, Lay Down sekä John Fogerty -kierrätys Rockin? All Over the World) toivat tulosta ja Status Quosta tuli yksi 1970-luvun suurimmista rock-yhtyeistä. Ensin hermoromahduksen partaalla ollut rumpali John Coghlan jätti yhtyeen. Viime keväänä kuvattu, Fijille sijoittuva ja siellä kuvattu Bula Quo -elokuva saa ensi-iltansa myöhemmin tänä vuonna (International Movie Databasen mukaan Iso-Britannian ensi-ilta on toukokuussa). vuoden 2011 Quid Pro Quo oli albumilistalla parhaimmillaan sijalla 10. tunut Frantic Four:ia vähemmän legendaarisella eikä niin menestyneellä kokoonpanolla. Bändin lisäksi puolitoistatuntisessa ?action-komediassa. Tosin vain IsoBritanniassa ja Euroopassa . Edwards. Joulukuussa eroamisestaan ilmoittanut rumpali Matt Letley ehti hänkin soittaa Quossa vuodesta 2000 saakka. Kaikkihan tietävät, että rakastamme soittamista, mutta jos palaamme, oikea syy on raha.?, sanoi soolouraa aloitellut Francis Rossi Kerrang! -lehdessä vuonna 1984 ja oli ihan tosissaan. Basisti Alan Lancasterin ja muun yhtyeen välit olivat tuolloin jo surkeat, varsinkin kun Lancaster arvosteli julkisesti yhtyeen lukuisia hittejä (muun muassa Marguerita Time) sisältänyttä Back To Back -levyä. Lancasterin viimeinen esiintyminen yhtyeen riveissä nähtiin, kun yhtye aloitti Lontoon Live Aid -konsertin vuonna 1985. Tyylille uskollisena pysyminen, jatkuva keikkailu ja lopulta myös useat hitit (muun muassa. Hello Quo! -dokumentissa Rick Parfitt kertoo, kuinka The Doorsin Roadhouse Blues -kappaleen kuuleminen osoittautui ratkaisevaksi uuden suunnan kannalta. -levyn jälkeen alkoivat vaikeudet. Tällä vuosituhannella yhtye on julkaissut peräti Status Quo on The Rolling Stonesin ja The Whon ohella yksi harvoista 1960-luvulla aloittaneista ja edelleen keikkailevista ja levyttävistä yhtyeistä. viisi studiolevyä, joista viimeisimpänä vuonna 2011 julkaistu Quid Pro Quo
Kun laulu yllättää myös tekijänsä Ismo Alangon uusi levy on kokoelma pakottamatonta päänsisäistä toimintaa, tunteita ja kuvia parin viime vuoden varrelta. Välillä Ismolla kävi mielessä, kehtaako näitä julkaista lainkaan. Teksti Otto Talvio Kuvat Markus Paajala & Jana Blomqvist (sonic pump studios) T ässä me seisomme Kalasatamassa, ruman konttorikolossin jossain yläkerroksessa, hirveän harmaana ja kylmänä joulunalusviikon keskiviikkona, päivää ennen Mayakalenterin oletettua maailmanloppua. Ikkunasta näkyy kaistale tukkutorin lastauslaitureita ja Kyläsaaren rantaa. Onneksi sisällä Sonic Pump -studion ison puolen tarkkaamossa ei ole kylmää ja tuulista, vaan oikeastaan aika mukavaa. Koska seurahan ratkaisee: kanssani ovat Ismo Alanko ja hänen tuottaja-kitaristinsa Jussi Jaakonaho, joka viimeistelee Alangon tuoreen Maailmanlopun sushibaari -levyn miksauksia ison analogisen miksauspöydän ääressä. 20
21
Sekin auttaa, että Alanko pääsee studiolle bussilla suoraan kotoaan Käpylästä. Hän on edelleen tohkeissaan siitä, että hänen levy-yhtiönsä Fullsteam oli tarjonnut hänelle ainutlaatuisen mah- Kun levystä puhutaan, niin pitänee varmaan esitellä ketkä sen ovat tehneet. Tai nimenomaan siltä, että kun alettiin soittaa niitä mun biisejä, niin ne yhtäkkiä kuulostivatkin juuri siltä kuin oli tarkoituskin. Täällä jaksaa olla, mikä on helvetin tärkeätä?, Alanko hehkuttaa. Meillä on paljon liveottoja tuolla levyllä?, Alanko kertoo innostuneesti. ?Metodin tarkoitus oli, että saadaan sellaisia spontaaneja irtonaisia ottoja, joita on vaikea saada studiossa?, hän ikään kuin tiivistää koko työskentelytavan idean. Kuulostaako levy nyt todella erilaiselta kuin edellinen? ?Kuulostaa?, sanoo Alanko hiljaa, mutta päättäväisesti. Jaakonaho soittaa kovalevyltä uusia kappaleita. Nyt ajateltiin, että jos meillä on kaksi kuukautta aikaa, niin me voidaan samalla treenata ja meillä on koko ajan äänittäjä mukana, jos joku biisi lähtee kulkemaan hyvin. Se on aika hienovaraista. Niin silloin rekki päälle ja biisi purkkiin. Ja niin kävi todella monta kertaa. Vuokko tervehtii iloisesti eteisessä ja vaihtaa Ismon kanssa muutaman sanan. dollisuuden: hän sai käyttää kaksi kuukautta studiossa levyn äänittämiseen. ?Idea oli se, että me haluttiin äänittää tämä levy niin, että kasattiin tämä uusi pumppu, käytiin vain muutaman kerran soittamassa kämpillä ja huomattiin, että homma sujuu helvetin hyvin, ja tultiin studioon. Studion pienellä Tämä on sellainen levy, joita mä aina silloin tällöin teen, joissa on biisejä, jotka hävettävät. puolella, jossa Alanko on juuri viettänyt pari kuukautta äänittämässä uutta levyään, on parhaillaan Vuokko Hovatta bändeineen. Silloinhan me tehtiin tavallaan studiosysteemillä. Hevimainetta ei tajuaisi ellei huomaisi seinillä olevia kultalevyjä. 13:n kappaleen albumi on vanhanaikainen tuplalevy ja kun Alanko myöhemmin soittaa sen kokonaan läpi, on nautinto kuunnella ja analysoida biisejä Alangon kanssa. On Finntrollia ja Apocalypticaa ja tietysti Hevisaurusta. Nyt hevarit tosin loistavat poissaolollaan. Vaikka ne ovat syntyneet vapaasti, ovat ne pohdiskelevan ihmisen käsialaa, läpimietittyjä kuin luonnostaan. ?Nämä kaikki biisit ovat vähän erilaisia. Alangon ja kitaristi-tuottaja Jaakonahon lisäksi mukana olivat rumpali Niko Votkin ja basisti Mikko Mäkelä. ?Ja kiertuebändiin tulee vielä Juho Viljanen, pasunisti ja lyömäsoittaja ja meidän tapauksessa myös kosketinsoittaja?, Alanko lisää. Heidän kanssaan Alanko alkoi varovaisesti soitella uusia kappaleitaan Kaapelitehtaan treenikämpällä. ?Tuo tuntui hyvältä kombinaatiolta. Lauluntekoprosessista lähtien ollaan haluttu olla yrittämättä mitään. Mä en ole kauheasti vääntänyt biisejä, vaan antanut niiden syntyä. On ärhäköitä ja myrskyisiä, on syvällisiä, mutta positiivisia, on nokkelia ja kauniita, suomalaisuuteen pureutuvia, on abstrakteja ja lyyrisiä. Jokaisella hyvälläkin soittajalla on oma klanginsa, jokaisella. Sen takia tässä on mennyt aika paljon aikaa?, Alanko hahmottelee levyn syntyprosessia, joka ei siis oikeastaan edes ollut mikään prosessi, vaan pikemminkin jonkinlainen zeniläinen valuma. Vapauttava livekokemus Ennen kuin mennään pidemmälle on pakko hiukan hehkuttaa. Siis juuri tuolla kokoonpanolla. Ismo on tehnyt todella monipuolisen ja onnistuneen levyn ja jos sellainen syntyy sillä, että lopettaa turhan pakottamisen, niin sehän kuulostaa erinomaiselta strategialta. Ei niin, että työskentely Teho Majamäen kanssa edellisellä levyllä (Onnellisuus, 2010) olisi johtanut huonoihin tuloksiin. ?Silloin me työstettiin raita kerrallaan tyhjästä sitä. Kun mä en ole tällä kertaa pyrkinyt mihinkään tiettyyn tyyliin, vaan tehnyt täysin spontaanisti sellaisia biisejä, mitä on sattunut tulemaan?, hän sanoo. Harmaan eri sävyt Ismo ja nahkatakki vuodelta 1990. 22 ?Tämä on älyttömän viihtyisä, mun mielestä ylivoimaisesti viihtyisin Helsingin studioista. Nyt pyrittiin livebändisoittoon. Ismo alanko ?Tämä on THE hevistudio?, Alanko kertoo esitellessään sokkeloista, mutta miellyttävää äänityskompleksia
23
Tuossa on osa varsin simppeleitä ja primitiivisiä biisejä. Nyt se on tuollainen vaaleanharmaa, silloin se oli enemmän tummanharmaa?, Alanko nauraa. Mutta ei kai sellaista kappaletta kuin Harmaa on hyvä väri ihan studiossa tyhjästä synnytetä? ?No ei. Mulla oli yli 30 valmista kappaletta, kun me aloitettiin ja ne ovat siitä karsiutuneet. Katse suuntaa pakostakin ulos studion ikkunasta, jossa harmaan eri sävyt muodostavat niin liukuvan harmaan skaalan, ettei On nimenomaan tärkeää, että biisit syntyvät elämän keskellä. tarkkaan pysty erottamaan missä loppuu tie ja missä alkaa taivas. Mietteliäänä ja pitkätukkaisena vuonna 1997. 24 ?Hehheh, me ollaan tuijotettu tuota maisemaa. Kyllä kappaleet olivat valmiina, kun me tänne tultiin. Ja kyllä niitä on sitten tullut, kun on antanut niille aikaa. On pakko myöntää, että tämä on henkilökohtaisempi kuin muutama edellinen levy. Sitten niitä biisejä on alkanut syntyä. Mutta nyt olin ajatellut kokeilla tällaista nuoruusvuosien metodia, että odottaa inspiraatiota ja sitä, että niitä biisejä vain tulee jostain. Minuakin naurattaa. ?Oliko tämä jotenkin huonosti sanottu??, Alanko kysyy enemmän huvittuneena kuin huolestuneena. Hän kokee tarvetta avata hiukan mitä tarkoitti tylyllä luonnehdinnallaan. ?Kyse on siitä, että olen pyrkinyt taltiomaan niitä hetkiä ja tunnelmia, kun saa sen inspiraation. Osa on sitten hienoja sävellyksiä ja kaikkea, mutta mä en ole pyrkinyt siihen, että mun pitäisi hulluna säveltää mahdottoman kimurantteja tai hienoja kappaleita, vaan keskittyä enemmän autenttisten tilanteiden ja tunnelmien välittämiseen?, hän sanoo polveillen. Eli kertooko tämä levy enemmän sinusta kuin vaikka Onnellisuus? ?No joo, selkeästi. Tämä on sellainen levy, joita mä aina silloin tällöin teen, joissa on biisejä, jotka hävettävät. Nyt on vielä 15 kappaletta?, Alanko vastaa. ?Kappaleet ovat saaneet syntyä pikkuhiljaa pidemmän ajan kuluessa?, hän jatkaa. Jos Onnellisuus tuli 2010 ja sen vuoden hän keikkaili, niin siitä lähtien hän on kirjannut hiljakseen ylös uusia biisejä. ?Ne ovat saaneet putkahdella?, hän kuvailee. ?Koska olen mä joskus tehnyt silleenkin levyä, että olen päättänyt, että nyt teen biisejä ja sitten olen istunut kaksi kuukautta työhuoneella ja vähitellen flow on alkanut virrata ja kaikki toimia. Se saa biisit kuulostamaan yllättävän erilaiselta?, hän miettii. Levyn ensimmäinen single Harmaa on hyvä väri pyörähtää tarkkaamon Genelec-kaiuttimista. Nyt on aika paljon sellaisia biisejä jotka hävettää?, hän sanoo, eikä voi olla nauramatta. ?Ne ovat niin lähellä, että sitä miettii, kehtaako tällaista vittu laittaa tulemaan.? Onko tunneskaalakin sitten laidasta laitaan? ?Kyllä se aika lailla on. Nämä ovat oikeastaan parin vuoden ajalta, vaikka on siellä pari vielä vanhempaakin?, kertoo Alanko. Kehtaamisen rajamailla Tässä ollaan nyt aivan klassisen laulunteon peruskysymyksen äärellä: mikä on paras metodi vangita luovuus biisiin? Kirjoittaa kappaleita toimistolla aamusta iltaan kuin palkattu ammattibiisinikkari vai luottaa jonkinlaiseen jumalaiseen inspiraatioon, joka iskee kun olosuhteet ovat juuri oikeanlaiset? ?Ei pysty sanomaan. Ja muistutus itselle siitä, että eihän tämä mitään, tämähän on vain yksi juttu elämässä tämä ympäristö, tämä harmaus, on täällä paljon hienoakin. Kyllä mä näkisin, että siellä on aika synkkää kamaa ja sitten on hyvin valoisaa ja kirkasotsaista.? Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on tietysti Harmaa on hyvä väri. ?No siinä ideanahan on se, että kun eletään puolet vuodesta tällaisessa ympäristössä kuin tuosta ikkunasta näkyy, ja tää on kuitenkin hima ja tässä pitää elää, niin yritetään löytää siitä jotain positiivista. Se on tavallaan empaattinen viesti kanssaeläjille. Täällä revitään positiivisuutta siitä huolimatta, että eletään harmauden keskellä?, hän kelailee.. Jaakonahoa naurattaa. Mä en ole tällä kertaa pyrkinyt tekemään mitään hyvää.? Öööh. Se on tärkeämpää kuin se, että se on jotenkin helvetin hienoa musiikkia. Ismo alanko rumpalilla on vähän erilainen taimi. Että nyt on joku ajatus ja alkaa tulla tekstiä ja musiikkia, niin yrittää saada sen tunteen mahdollisimman autenttisena talteen. Tai jos on kyse jostain visiosta, kuvasta, ajatuksesta, niin saada sen hetken, asian, mahdollisimman autenttisena ulos sinne musiikkiin. Tosin ennen kuin lumi tuli, se oli vieläkin harmaampi
Me oltiin hajotettu Sielun Veljien alkuaikoina paljon kitaroita ja harrastettiin muutenkin aika vahvaa kitarafriikkailua, joten sillä oli ilmeisesti jotain vaikutusta asiaan?, Ismo naurahtaa. ?No siis tän ne suostuivat myymään, kun Telecastereita ei saa hajalle millään. Mutta en ole varma tästä asiasta.? Ehkä vielä jonain päivänä. www.fender.com 25. onneksi. R ytmin kannessakin pilkottava Fender Telecaster Custom ´67 on Ismo Alangolle enemmän kuin vain soitin. Mä joskus ihmettelin, kun kitara tuli takaisin huollosta yhtä veressä kuin se oli lähtiessä, kunnes kuulin, että ne eivät olleet raaskineet pyyhkiä sitä verta pois, kun olivat ajatelleet, että se on joku juttu. Mulla oli Melody Maker ja Les Paul, mutta niistä tuppaavat katkeamaan kaulat, joten mä lopetin niiden käyttämisen.? Näin ulkopuolisena myös soittoniekan tyyli ?saattanee. Mä ihastuin tähän kitaraan, joka oli kuitenkin hieno, arvokas ja kuin pakasta vedetty. Tarkkaa hintaa en muista, että helvetin kallis se oli sen ajan mittasuhteissa.? Kitaraa on vuosikymmenten mittaan murjottu, hakattu ja sillä on törmäilty. ?Se on saanut paljon iskuja, mutta silti se on täysin huippuluokan soittokunnossa. Vanhat mikit ja virityskoneisto on edelleen tallessa kotelossa, vaikka olenkin vaihtanut vastaavat uudet vuosien mittaan?, Ismo kertoo. ?Mä itse en osaa tehdä kitaroille mitään, mutta olen halunnut pitää sen alkuperäisen kaltaisena. vaikuttaa asiaan: ?Tän kitaran takamikin lommot johtuvat siitä, että meillä on Orman kanssa tapana ottaa yhteen kitaroilla lavalla. Urhoollinen rikoskumppani Ismo Alangolle ei suostuttu myymään 80-luvun alussa hänen toivomaansa kitaraa . Kielten yläpuolella on melkein sentin syvä kuoppa, joka taas johtuu siitä, että mulla on niin alkeellinen soittotyyli, että plektra osuu aina siihen?, Ismo luettelee. Kääntöpuolelta löytyvät monelle muusikolle tutut vyön solkien jättämät arvet. Se oli niin hyvä, siksihän mä ostinkin sen?, hän jatkaa. Verivalat kitaran kanssa Sittemmin Ismolla on ollut parempi mäihä kitarahankinnoissaan, ja nykyisin kuulemma myyjät Kitarapajallakaan eivät nikottele vastaan mahdollisissa hankinnoissa. ?En tosin ole yrittänyt ostaa mitään arvokitaroita, vaan sellaisia vähän tavallisempia pelejä.? ?Sittemmin hommasin kyllä Gibsoninkin, parikin niitä. Jo kolme vuosikymmentä Ismon vaki-skebana toiminut instrumentti päätyi hänelle vahingossa tai tarkemmin ottaen pakon edessä. ?Mä yritin ostaa 80-luvun alussa Krunikan Kitarapajalta samaan aikaan Gibson Firebirdiä, mutta sehän on niin pro kauppa, että ne eivät suostuneet myymään sitä mulle. Arvista puheen ollen, niitä on saatu tämän aparaatin kanssa ihan konkreettisestikin: ?Samalla, kun mun plektra osuu bodyyn, myös mun etusormi osuu kieliin, jotka ovat olleet välillä veressä, kuten myös koko kitaran kielten alla oleva alue. Alanko höröttää. Vaan mitä kävi sille kitaralle, jota Ismo ei koskaan saanut ostaa? ?Mä luulen, että se päätyi Hassisen Koneen ex-kitaristille Reijo Heiskaselle sitten aikoinaan Hassisen Koneen jälkeen
Ismo alanko 26
Kutsutaan sitä vaikka inhorealismiksi tai ihan vain suomalaiseksi realismiksi. Alanko naureskelee, että sellainen on hyvä olla, jos vaikka täytyy laulaa televisiossa ?singbackinä?. Se on selvä, että se sieltä pilkistää, tavalla tai toisella, koko ajan. Tämä on enemmän abstraktia tajunnanvirtaa ja kuvia. Voi olla, että se lähti jostain mainoskyltistä, joka oli siinä tien vieressä. Mä en tiedä miksi mulle tuli siellä bussissa ajatus siitä humalaisesta naisesta, joka yrittää koko ajan lääppiä ja työntää kättä mun reidelle??, Alanko pohtii vaipuen hetkeksi mietteisiinsä. Hirveän paljon on tarinallisia kappaleita, vaikka kyllä nekin ovat usein surrealistisia, riippuen vähän biisistä. Se lähti sellaisesta hokemasta liikkeelle. Ei ole mitään suoraa julistusta, enkä kauheasti tykkää kertoa mielipiteitä lauluissa. Tai onkin. Kyllä tavallaan on. Mä kirjoitin tämän tekstin muistaakseni bussissa matkalla Malagasta Granadaan. Siitä lähtee intrumentaaliversio. Miltä Ismo Alangon maailma nyt näyttää? Harmauden lisäksi siis. ?No huomenna loppuu?, Alanko vastaa ja muistuttaa Maya-intiaanien ennustuksesta. Onko niitä kappaleita, jotka viiltävät suomalaisen vaikenemisen julkisivun halki ja kertovat meille laulun keinoin jotain todellista tästä maasta? ?Se on näkökulmakysymys. Itse olen sitä mieltä, että tietty yhteiskunnallinen todellisuus kuuluu joissakin kappaleissa?, Alanko muotoilee. ?Minusta kuuluu?, sanoo hiljaa keskustelua seurannut Jaakonaho. Pystyykö Alanko ylipäätänsä suodattamaan sitä pois lauluistaan? ?No eihän maailmaa voi sulkea laulujen ulkopuolelle. Sitten se tarina alkoi jotenkin viedä ja se päätyi lopulta niin ankeaksi, että mä huomasin olevani jossain karaokebaarissa ja siellä oli tää humalainen nainen ja mies riekaleina ja tukahdutettu tango, tulisuudelma. Jaakonaho huomauttaa, että se siinähän on myös valmis tausta karaokeen. Mutta kyllä mä luulen, että sitä on siellä. Ja Tukahdutettu tango taas ei ole sellainen. Muuten tämä levy eroaa mun levyistä siinä mielessä, että tässä on todella paljon tarinallisia kappaleita. Samalla kun Alanko yrittää näyttää valokuvaajalle mahdollisimman luontevalta, hän selostaa mistä kappaleessa on kyse. ?Voi hyvänen aika. Meitä kaikkia naurattaa. Jos maailma loppuu, jää levynkin miksaus kesken. ?Todellisuudessahan se on vain uusi alku huomenna?, Alanko sanoo. ?Sun on miksattava huomenna se Maailmanlopun sushibaari!?, hän muistuttaa Jaakonahoa. 27. Mutta en mä ole sillä tavoin pyrkinyt tekemään yhteiskunnallisesti kantaaottavia lauluja. Yhteiskunnallinen kannanotto tulee vahingossa Jaakonaho laittaa levyn avausraidan Tukahdutettu tango soimaan. Sitten hän havahtuu taas: ?Tämä on itse asiassa hyvin abstrakti biisi. Maagista realismia.? Entäs sitten sellainen realismi, jota Ismolta on totuttu odottamaan. Kyllä se on selvää, että sitä on?, Alanko sanoo. ?Kyllä se maailma yleensä siellä lymyilee, jossain takavasemmalla.? Rakkauden olemus on kaksisuuntainen liike Jussi Jaakonaho ja Ismo pakenivat harmautta värikkääseen Sonic Pump -studioon. Niin, maailma. Jos sen osaa kuunnella. Pikemminkin välittää tunnelmia ja sitten niistä voi muodostaa mielipiteitä, jos siltä tuntuu
Ismo alanko 28
Mä tietysti vaiheilin, että kehtaako näin simppeliä tehdä. Tämä on äärimmäisen primitiivinen ja sitten tässä on vielä kertosäe, jossa lauletaan, että missä se rakkaus on. Tai sitten siinä vaihtoehtoisesti kuuluu suomalainen yhteiskunta vahvoilla amerikkalaisilla vaikutteilla. Vielä nousevat levyn teemat esille, varmaan siksi, että ne ovat niin universaaleja aiheita. Se alkaa arkisesta autokorjaamosta, mutta päättyy maailmanlopun visioihin. ?Se on Kalifornian-matkan jälkitunnelmissa tehty kappale. Kyllähän mä silloin, kun mä täällä teen biisejä kotona, olen yksin. Mä olen kirjoittanut sen erittäin vahvalla fiiliksellä heti herättyäni. Hän vietti siellä kuukauden verran matkustellen yksin. Onko yksinäisyys biisien kirjoittamisen edellytys. Siitä voi löytää yhteiskunnallisen aspektin, tai sitten voi ajatella, että se kertoo mielen särkymisestä tai yksinäisyydestä tai ulkopuolisuudesta. ja jatkuu aina huhtikuun loppuun saakka. Mutta niitä on tällä kertaa vähemmän. Mä istun siellä päivän ja teen. Onko oma yksinolon aika se hedelmällisin? ?On se tietenkin. Se on siinä mielessä yksisuuntainen liike, että rakkautta ei voi saada, jos sitä ei anna. Se on itse annettava, ennen kuin voi odottaa sitä saavansa. Pakko kehdata!? Ismo Alangon Maailmanlopun sushibaari -albumi julkaistaan 22. Siinä on selvästi amerikkalaisia vaikutteita ja siinä kuuluu se amerikkalainen yhteiskunta. Se sattui myös olemaan ensimmäinen vaihtoehdoista. Toinen kappale, Löysät päivät, on laulu, jossa matkalaisen oma jouten olo, Espanjan nuorisotyöttömyys ja nuorten työttömien tunnelmat sekoittuvat. ?Mun mielestä se on yhteiskunnallinen laulu, mutta en tiedä kuuleeko sitä kukaan muu?, hän sanoo. Miksausvaiheeseen näyttää lopulta päätyneen aika monta kappaletta, jotka Alanko kirjoitti keväisellä matkallaan Espanjassa. Hetkellistä vaiheilua aiheutti se, että Alangon ja Radion Sinfoniaorkesterin Musiikkitalossa pidetyn ja televisioidun yhteiskonsertin nimi oli myös Maailmanlopun sushibaari. ?Tultiin sitten siihen tulokseen, että vitut sillä on mitään merkitystä, että sen konsertin nimi oli se. helmikuuta ja levyn kiertue alkaa 1.3. Siinä on ripaus Amerikkaa, ripaus Suomea, ripaus unta ja sitten täysin vapaassa virrassa menevää tarinankerrontaa. Sehän on yksinäistä hommaa, biisinteko?, Alanko sanoo. Mutta aina ei siis tarvitse lähteä Espanjaan etsimään inspiraatiota? ?Ei, nämä kappaleet ovat syntyneet hyvin eri paikoissa. Osa biiseistä on tehty kotona, osa mökillä, mikä missäkin. Ihan keittiönpöydän ääressä on joku biisi tehty.? Eli perhettä ei aina tarvitse ajaa pois kun luovuus iskee? ?Ei, on nimenomaan tärkeää, että biisit syntyvät elämän keskellä. Vaikka se on vain minuutin mittainen, niin siinä on koskettava aidon tilanteen ja tunteen fiilis, juuri sellainen autenttinen kokemus, jollaisia Alanko halusi levylle tallentaa. Ainahan sitä on yksin, kun kirjoittaa biisejä. Se valittiin noin neljästäkymmenestä nimiehdotuksesta. Sitten mä vain ajattelin, että vittu, se on niin aito tunne millä tämä on tehty, että kyllä kehtaa. Työhuonebiisejä ei ole juuri lainkaan tällä levyllä.? info ?Mä luin jotain kirjaa, minkä seurauksena aloin miettiä rakkauden olemusta. Jotkut reissussa, jotkut himassa, jotkut työhuoneella. Se on helvetin yksinkertainen asia, mutta elämän perusjuttuja kuitenkin. Suomalaisessa luonnossa, järven rannalla kirjoitetussa Missä se on -kappaleessa on yksinkertainen sanoma rakkaudesta, puettuna simppeliin, mutta kauniisti koristeltuun sointukiertoon. Jokaisella hyvälläkin soittajalla on oma klanginsa, jokaisella rumpalilla on vähän erilainen taimi. Mutta tämän tyyppisiä asioita se sisältää.? Maailmanlopun sushibaari on myös levyn nimi. Mulla on kellarissa työhuone. Siinä on oikeastaan helvetin paljon tulkinnanmahdollisuuksia, joten mä en halua määritellä kuulijan puolesta miten se pitää kokea. Olemme Ismon kanssa päässeet studiovisiitin viime metreille. Se saa biisit kuulostamaan yllättävän erilaiselta. Alangon kiertue kokoonpano 2013: Jussi Jaakonaho (vas.), Juho Viljanen, Ismo Alanko, Mikko Mäkelä ja Niko Votkin. ville malja Siinä vasta onkin kappale täynnä juuri tätä suomalaista maagista realismia, josta puhuttiin. Sitten mä tein tällaisen biisin, jossa on helvetin yksinkertainen sointukierto ja sitten tässä päällä tapahtuu näitä asioita. Se on kuitenkin paras nimi näistä ja kertoo tästä sisällöstä: tää on kuitenkin hyvin moniulotteinen, siellä on kaikenlaista?, Alanko sanoo. Hän soittaa pari kappaletta, jotka eivät lopulta päätyneet levylle, toinen niistä on barcelonalaisessa vuokraasunnossa keväällä äänitetty kenttä-äänitys, Tänään mä laulan niille, joita rakastan. Levystä julkaistaan myös vinyylipainos. www.ismoalamko.com 29. Siinä lähdetään liikkeelle hyvin arkisesta tilanteesta, mutta se lähtee ihan käsistä ja muuttuu surrealistiseksi visioksi
Kuin rukous, kuin toive, kuin harras pyyntö. Aina No Pussy Bluesista Worm Tameriin Grindermanin musiikki oli avoimen seksuaalista ja musiikilli-. Työnnä taivas etäämmälle vielä hetkeksi, kulta. J Tekstit Jean Ramsay kuvat supersounds a onhan tätä odotettukin. Viimeisimmästä Bad Seeds -levystä Dig, Lazarus Dig!!! (2008) on kulunut reilut kolme vuotta. Viime levyjen kohkaamisesta onkin tullut jotenkin läpinäkyvää ja hieman myötähävettävääkin, etenkin kun tietää miten hyvin hän osaa työnsä aikuisemman puolen. 30 Suureksi yllätykseksi tällä kerralla kyse ei olekaan puolihuolimattomasta nipusta Grindermanin B-puolilta kuulostavaa huutoa ja mekastusta, vaan aidon koherentista ja relevantista musiikillisesta kokonaisuudesta, jonka seesteinen tunnelma kätkee jäntevän ja harkitun rakenteen. Raivon kautta Siksi olikin lohdullista, että se kontrolloimaton ja raivohullu osa Bad Seedsiä irtautui vuonna 2006 omaksi orkesterikseen, Grindermaniksi. Enää ei rimpuiltu pakkopaidassa, vaan riehuttiin alasti, karvaisena ja vapaana. Yhtyeen romattisempaan puoleen viehättyneet ovat odottaneet kauemmin, sillä heille ?viimeinen oikea. Bad Seeds -levy oli surumielisen majesteettinen No More Shall We Part (2001). Sen jälkeiset levyt ovat tuntuneet väkinäisiltä yrityksiltä mäkistartata vanha moottori. Hiusten hiljalleen harvenuttua ja sisäkumin alettua paistaa Cave nimittäin teki niin kuin kaikki keskiiän kriiisin joutuneet miehet: kasvatti ensin viikset ja alkoi sitten mekkaloida työpaikallaan (eli levyillään) kuin liikaa ilmaista viinaa bisnesluokassa saanut liikemies. Nick Cave and The Bad Seeds ? Taivas saa odottaa Vanha räyhähenki Nick Cave näki aiheelliseksi julkaista levyn vanhan yhtyeensä The Bad Seedsin kanssa. Push The Sky Away, miten kaunis nimi levylle. Tuon musiikillisen gorillapuvun alla Cave sai manata kaikki vuosikymmenen aikana patoutuneet seksuaaliset turhautumat ja muut raivonaiheet, ja terapeuttisia nuo levyt olivat yleisöllekin
31
Hienoa, jos siitä välittyy tuollainen tunnelma. Se pohjaa itse asiassa ikivanhaan hedelmällisyysrunoon, joka on tosi roisi. Conway Savagen tuplatessa tämän kylmistä kylmimmän säkeen kapppaleen lopussa nousevat niskavillat taas pystyyn.. Tender Prey:n (1987) Lucy:stä asti kulkee Caven tuotannossa verkkaisten ja yltiöromanttisten kappaleiden helminauha. Straight To You, Nobody?s Baby Now ja pitkälti koko Boatman?s Call (1997) ja No More Shall We Part (2001) Push The Sky Away asettuu loogiseksi jatkeeksi tähän juonteeseen. Ensisingleksi irroitettu We No Who U R tuntui tylsältä ja mitättömältä, mutta albumin alkusoittona sen paikka on puolusteltu. Pariisin tai Lontoon sijaan paikaksi valikoitu La Fabrique -niminen 1800-lukuinen huvila Saint-Rémy de Provence?ssa, Etelä-Ranskassa. ?Siellä on Ranskan suurin kokoelma klassista musiikkia vinyylillä (yli 200 000 levyä), upeat puiset seinät ja huonekalut. Siitä se kappale kertoo myös?, Cave paketoi. Kertoja on vanha mies, joka katsoo ikkunastaan kun pääkaupungista (Lontoo?) tulleet tytöt tanssivat ja heiluttavat takapuoliaan meren rannalla (Brighton?) paikallisten poikien pyörien heidän ympärillään kuin saalistavat eläimet. Ei ole toista samanlaista laulajaa. Se oli kuin bunkkeri, mutta mukavin bunkkeri missä olen koskaan ollut. Emme tienneet sessioiden alussa että sieltä tulisi tämmöinen feminiinimpi levy, mutta minulla oli siitä joku aavistus. Aina kun kirjoittaa, niin kirjoittaa omasta näkökulmastaan, vaikka kirjoittaisi toisesta. Savage laulaa samasta rekisteristä säkeen toisen puolikkaan, ja efekti on yhtä hiuksianostattavan ihana. ?Se on huikea, eikö olekin. ?It?s the will of love / it?s the thrill of love / but the chill of love / is coming on?, on se kylmäävä päätelmä, johon vanhus päätyy näitä rituaalimenoja etäältä tuijottaessaan. ?Caveat. Hauskaa, mutta pidemmän päälle alkaa kaivata hieman syvempiä tunteita. Niin ilmeisesti Cavekin, sillä marraskuussa 2011 hän ilmoitti Australian kiertueen päätteksi Meredith Music Festivalin lavalta Victoriassa yhtyeen lopettavan (lisäten kuitenkin porsaanreiänomaisesti yhtyeen mahdollisesti palaavan kymmenen vuoden kuluttua kun he ovat ?vielä vanhempia, karvaisempia ja rumempia.?) ?Pari aiempaa levyä ovat kieltämättä olleet leimallisen maskuliinisia, täynnä testosteronia. Se suurin hitti, Kylie Minoguen kanssa duetoitu Where The Wild Roses Grow, on retusoidussa siirappisuudessaan anomalia, mutta tämä ei tarkoita, 32 etteikö sillä olisi vertauskohtia Caven tuotannossa. Ehkä syy on siinä tavassa miten se äänitettiin. Nocturaman He Wants You saattaa olla kaunein Caven kirjoittama melodia, samoin kun The Lyre of Orpheuksen Easy Money on majesteettisessa ennui:ssään pakahduttavaa kuunneltavaa. Conway ei ollut studiossa meidän kanssamme, mutta lähetin sen hänelle (Australiaan), koska halusin siihen nimenomaan tuon saman tunnelman.? Water?s Edge on taas on emotionaalisessa kylmyydessään kuin Philip Larkinia, tuota Englannin runollista harmainta eminenssiä. ?Kiitos! Luinkin yhden hänen runonsa pöntöllä tänä aamuna?, heittää Cave taas kapuloita rattaisiin. ?Eikun oikeasti, kiitos. En osaa ottaa vastaan kohteliaisuuksia. Se olen siis tavallaan minä pukeutuneena vaimokseni?, Cave sanoo ja naurahtaa. Wide Lovely Eyes on myös taivaan lahja jokaiselle, jota pianisti Conway Savagen särkyvän rajalla väreilevä haamuharmonia Caven cashmäiseen moraliteettiin When I First Came to Town viehätti Henry?s Dreamilla. Sanoituksena se on myös Caven huippuhetkiä, lannistunut oodi rahalle ja itsensä huoraamisen välttämättömyydelle. Nämä kappaleet ovat merkityksellisiä, sillä voidaan väittää Caven suuren suosion pohjaavan juuri tähän tunnelmallisempaan materiaaliin. Ne ovat tamallaan samaa puuta?, Cave analysoi. Myös teemat tuntuvan kantavan kappaleesta toiseen. Sama merenranta toistuu kolmessa alkupään kappaleessa, Water?s Edge ikään kuin jatkaa samasta pisteestä mihin Wide Lovely Eyes päättyy. ?Se on näkymä jonka näen ikkunastani. Vaikka konteksti ja detaljit muuttuvat, niin ihmisyys pysyy hyvin samanlaisena. Kaikki tuo kuuluu mielestäni levyllä?, Cave kertoo myhäillen. Kova pianomies Nick Cave kulki 90-luvun aikana pitkän matkan ulos siitä karikatyyrisestä Birthday Partystä, kakkua ja tomusokeria naamallaan kompuroineensta goottihahmosta aikuiseksi risteytykseksi Las Vegasin aikaista Elvistä ja Leonard Cohenia, joka pianojakkaraltaan pyöritti paljon raskaampia maailmoita kuin se variksenpesäksi päänsä sotkenut sarjakuvamainen pikkugootti. Kautta 00-luvun hänen levyillään on siellä täällä ollut huikean kauniita suvantohetkiä kaiken testosteroninkatkuisen uhoamisen keskellä. on latinaksi ?varoitus?. En tiedä tunnemmeko me kukaan toisiamme, loppujen lopuksi. Tässä kontekstissa se aukeaa. ?Noiden kappaleiden järjestys oli poikkeuksellisen helppo lyödä lukkoon. Thomasin ote on paljon kevyempi ja jazzmaisempi kuin Jimin (Sclavunos, Grindermanissa ja Bad Seedsin viime levyillä rumpujen takaa metelöinyt No wave -veteraani), joka on tosi raskaskätinen rumpali?, Cave paljastaa. Vaikka konteksti ja detaljit muuttuvat, niin ihmisyys pysyy hyvin samanlaisena. Levyn tuotti aiemmista levyista vastannut Nick Launay, mutta soundiin vaikutti se pastoraalinen ympäristö, jossa se tehtiin. Jotain sellaista ?vanha mies katsoo muuttunutta maailmaa? -henkeä siihen hainkin. Vietän paljon aikaa yhdessä vaimoni kanssa, mutta en ole kovin varma tiedänkö lopulta ollenkaan mitä hänen päässän liikkuu tai tietääkö hän mitä minun päässäni liikkuu. nick cave sesti täysin pitelemätöntä. Asuimme siellä koko bändi, söimme aamiaista pihalla magnolian alla ja muuta suorastaan naurettavaa luksusta. Tästä syystä kutsuin Thomas Wydlerin (Bad Seedsin pitkäaikaisin jäsen Caven ohella, mukana Tender Prey:ltä asti, soittanut viime vuosina lähinnä perkussioita) takaisin rumpupallille, ihan tietoisesti muuttaakseni bändin soundin perustaa. Meillä on pieni puutarha, josta menee kivinen portti, jota pitkin pääsee merenrantaan?, kuvailee Cave Brightonin asunnossan olevaa työhuonettaan. ?Wide Lovely Eyes alkaa tavallaan siitä, että katselen vaimoani kävelemässä puutarhan läpi, ja sitten se siirtyy universaaleimpiin teemoihin
33
Niin kuin nyt Jumalan olemassaolon voisi perusteellisesti todistaa sillä, onko joku bosoni tai partikkeli olemassa vai ei. Sitäpaitsi tiedeyhteisöhän on tuominnut tämän lempinimen täysin.? Mutta juuri tuolla jännitteellä Cave tuntuukin pelaavan. Jumala tulee vastaan Higgs Boson Bluesissa taajaan, rivien väleissä ja viitteinä (Robert Johnson ja piru, viittaus pastori Martin Luther Kingin salamurhaan ?all the clocks have stopped in Memphis. Se Hannah Montana on tuollainen nykypäivän banaali ilmentymä samasta. Editoin muistikirjaani vaistonvaraisesti laulaessani, ja halusin tallentaa juuri tuon prosessin, jossa on jotain improvisatorista. Itse asiassa en itsekään tiedä tarkalleen mistä se kertoo, enkä siksi halua kiin-. Ensimmäisestä tulee mieleen Van Morrisonin Cypress Avenue ja jälkimmäisestä Bob Dylanin Highlands. ?Kyllä, se on vähän niin kuin nuo, mutta helvetin paljon parempi?, heittää Cave väliin ja räjähtää nauramaan omalle vitsilleen. Tämä levy käsittelee loppujen lopuksi aika paljon kirjoittamista ja kaikkeen siihen liittyvää problematiikkaa. ?Mutta joo, olet oikeassa, on siinä jotain samaa. Tuo on itse asiassa biisi, jota kukaan ei ole koskaan soittanut läpi, vaan se on koostettu luupeista ja palasista. Vokaali on ensiotto, ihan kuten halusinkin. ja viimeistään viimeisen säkeistön lähetyssaarnaaja tauteineen). Vaikka olenkin saanut lapsiltani palautetta ettei Miley Cyrus ole enää kovin ?in??, Cave vitsailee. Mielenkiintoista on myös huomata, että kappale on syklinen (alkaa samalla lauseella mihin se päättyy, eli käytännössä toistaa itseään luupinomaisesti myös tekstin tasolla), joka on mielenkiintoista ajatellen kertojan staattista positiota. Olemmeko tuomitut toistamaan virheitämme? ?Se on yksi selitys tuolle kappaleelle. Tästä syystä sitä on erheellisesti kutsuttu jumalpartikkeliksi, siksi häilyväksi alkukohdaksi joka on kaiken olevaisen alkupiste. ?Se oli reaktio tuohon tabloidien nostamaan myrskyyn vesilasissa. Viimeisin nöyryytys tulee Hannah Montanan muodossa tämän maatessa uima-altaassa valesafarin jälkeen. ?Itse asiassa se on sarja tuollaisia katastrofeja ja romahduksia, ihmisten toistensa alistamista, sivistyksen aallonpohjia. En usko, että ukko on laulanut sitä monta kertaa studiossa. En ole perehtynyt asiaan, mutta Highlands kuulostaa ensimmäiseltä otolta. Se tunnelma on tärkeämpi kuin varsinainen sanojen välinen merkitys?, Cave analysoi. Sanojen välinen jännite, tosiaan. Jos Higgsin bosonia ei löydetä, massalle täytyisi löytää vaihtoehtoinen selitys. Kappaleen nimihän viittaa tieten34 kin alkeishiukkaseen, joka mahdollisesti löydettiin heinäkuussa 2012 Large Hadron Colliderilla CERN:in tutkimuslaitoksessa Geveven vieressä (johon kertojahahmo on autollaan ajamassa). Vajaan kahdeksan minuutin ajan Cave tuntuu itsekin etsivän jotain perimmäistä tarkoitusta tai järjestystä. Kappale tuntuu olevan jonkinlainen sisäinen monologi länsimaisen sivistykseen sisäänrakennetusta tuhosta. Kolonialismi tulee myös mieleen: kaikki päähenkilöt ovat mustaihoisia. Tuollaisen pitkän tekstin esittämisessä on jotain vaistojensa varaan heittäytymistä, jota haimme tässä. nick cave Bluesin sielu Albumin kaksi napaa ovat kuitenkin ehkä hitaille ja yksinkertaisille blues-riffeille perustuvat Jubilee Street ja Higgs Boson Blues, jotka ovat parasta mitä Cave on 2000-luvulla tehnyt
Sen kun näin, en ollut enää entiseni. Nuorena ymmärsin sen kautta, miten kokonaisvaltaista taidetta rockmusiikki voi olla. Jos kuuntelee esimerkiksi kappaletta Your Funeral, My Trial (1986), täydellisyys perustuu Bad Seedsien bändisoittoon, ja jos mennään vielä syvemmälle, se on Thomas Wydlerin rumputyöskentely, joka erottaa bändin muista aikalaisista. Mick Harveyta ei voi myöskään ohittaa, kun puhutaan Caven kiehtovuudesta. Tärkeimmäksi innoittajaksi nostaisin kuitenkin Bad Seeds -yhtyeen livepreesenssin sekä Caven synkistelevän karun imagon laulajana ja julkkiksena. No More Shall We siikkia maailman loppuun saakka, Partin jälkeen levyt eivät olekaan siitä ei ole epäilystäkään. Voiko The Bad Seeds olla vielä neljännellä vuosikymmenellään mielenkiintoinen yhtye? Tomi Palsa Ville Leinonen Vuk 1. Nick Cave on ollut mulle musiikillisesti jonkinlainen henkinen kummisetäni, jonka esimerkki toimi pitkään yhtenä suurimpana innoitukseni lähteenä. Ne nostavat kappaleiden dramaturgian mytologiseen ulottuvuuteen. On vaikeaa valita, mikä olisi tuotannossa omaa sydäntä lähinnä, mutta ainakin The Birthday Partyn Junkyard sekä The Bad Seed -ep ovat olleet minulle tärkeitä. Jokaisella levyllä on auennut uusi sovituksellinen aarrearkku. Jos kuitenkin yksi levy pitäisi valita kaikkien joukosta, se on The Boatman´s Call (1997). 1. Uuden levyn singlelohkaisu oli mielestäni ensikuuntekiinnostavaa ja merkittävää mululla aika tylsä. Caveen kajahtaneet 1. Hankin välittömästi yhtyeen siihenastisen tuotannon, ja jokainen levy alkaen Boys Next Door:ista muodosti nuoruuteni soundtrackin. Arvostan sitä, että Cave jatkaa taja edelleen, mutta pelkkä lyriikka ei riitä suomalaiselle kuedelleen musiikin tekemistä, eikä selvästikään tässä iässä mieti luttajalle. liikaa, mitä muut hänen tuotannostaan ajattelevat. 35. Ammukset ovat vain selkeämpiä ja harkienää iskeneet samalla, vääjäämättötumpia (hifimpiä). Nämä herrat osaavat tehdä asta oli poissa. Cavea ajatellaan yleensä erityisesti räiskyvänä tarinankertojana ja lahjakkaana tekstittäjänä, mitä hän onkin, mutta itselleni ehkä tärkein komponentti, joka herättää nuo tekstit eloon, ovat sovitukset. Näin Bad Seedsin viimeeksi täällä Suomesssa Provinssirockissa pari vuotta sitten, ja vaikka keikassa oli paljon hyvää, jotain vanhasta magi3. Bad Seedsien klasAsenne on sama kuin aina. Ilme on tuima. mällä intensiteetillä. Tiedän, että Cave on terävä kirjoitmaan entistä epätasaisempaa.. Missä tyylirikko? Vuk Uskon, että ammuksia on vielä jäljellä, mutta tuoEhkä tämän vuoksi Caven levyt on jääneet tannon taso tulee todennäköisesti kokonaisuutena olemeikäläiseltä hankkimatta vuoden 2001 No More Shall We Part:in jälkeen. The Bad Seedsien tuotannosta rakastan 80-luvun levyjen parhaimmiston rosoista draamaa, mutta lempibiisi taitaa olla 90-luvun Let Love In -levyn nimibiisi. Jussi Puikkonen 2. Mihin Nick Caven vetovoima perustuu? 3. Misräjähtävä ässä hihassa nimeltään Warren Ellis. sä ummehtunut kohina. Toisaalta, kun kaiken muun riisuu pois, ne ovat ne kohtalokkaat omaelämänkerralliset rakkauslaulut. Ville Leinonen 2. Mutta missikkosovitusten fanina kuulun toki Team Blixa & Mick:iin, mutta Cavella on edelleen sä on hymy. Nautin artisteista, jotka kykenevät luomaan verevän mytologian musiikkinsa yhteyteen. 3. Parasta Cavea? 2. Missä yllätyksellisyys. Se oli Bad Seedsien livevideo live at Paradiso (1992), jota ystäväni suositteli tuoreeltaan ollessani lukion toisella luokalla. Yhtyeen hurjuus yhdistettynä kauniisiin melodioihin teki suuren vaikutuksen. Kenties suurimman koskaan
I am glowing. I am flying. I am vibrating. Mainitsit äsken Van Morrisonin, ja hänhän tekee tuota kanssa. Mieleen tulee Paul Austerin New York -trilogian päätös tai Beckettin trilogian kielestä irtautuva tai siihen katoava hahmo. ?I am alone now. Miten sanat kasaantuvat ja menettävät merkityksiään, miten ne muuntuvat?, Cave jatkaa. Tämä konkretisoituu Jubilee Streetin lopussa, jossa hahmo tuntuu irtautuvan fyysisestä. Toistelee jotain sanaa, puristaa siitä erilaisia merkityksiä, transformoi sen, antaa sen muuntua siinä hänen käsittelyssään?, Cave pyörittelee. ?Tämä levy käsittelee loppujen lopuksi aika paljon kirjoittamista ja kaikkeen siihen liittyvää problematiikkaa. Sitä, miten vaikea sanoilla on ilmaista asioita. Vaik- info Australialainen Nick Cave & The Bad Seeds -yhtye julkaisee viidennentoista albuminsa, Push The Sky Away, helmikuun 15. Isserman pyysi paikalle vahingossa tupsahtanutta Cavea avaamaan ikkunat, jotta pimeään huoneeseen tulisi valoa Bickin kävellessä vaihtamaan vaatteita, ja nappasi vaistonvaraisesti tilanteesta kuvan. Totta. Ironista sikäli, että kyseessä on ensimmäinen Bad Seeds, jossa ei ole yhtään pääasiallista kitaristia. ?Huomasimme tuon studioon mennessä. Taivas työntyy hetkeksi ylemmäs, ja pian se on tässä, ympärillämme. Ajatus on mukana pienissä yksityiskohdissa, kuten levyn kannessa, joka syntyi vahingossa muotikuvaaja Dominique Issermanin kuvatessa Caven vaimoa, malli Susie Bickiä heidän kodissaan Brightonissa. I am beyond recriminations. The curtains are shut. Meillä oli tarkoitus pyytää jotain kitaristia mukaan, mutta tulimme lopulta siihen tulokseen, että miksi helvetissä. Look at me now. Ymmärrätkö?? ?Mutta joo, tuo sanojen pyörittely. Näköala, jossa kaikki asettuu hetkeksi oikeisiin mittasuhteisiin, ja jonka kautta ymmärrät jotain mitä et ole aiemmin nähnyt. Hetki, jolloin taivas tuntuu hetken olevan kaukana.. Hän pyörittelee samankuuloisia (waves [= aallot] / waves [= vilkuttaa] Wide Lovely Eyes:issä) ja toistensa kanssa sointuvia sanoja (thrill/will/ chill, Water?s Edgessä) pienessä tilassa (match/snatch/ snatch/crotch), Mermaids:in koulupoikalimerickissä ?She was a catch / We were a match /and I was match that would fire up her snatch / But there was a catch / I was no match /I was fired from her crotch?) aivan kuin murtaakseen niiden merkityksen. Tökerö. Rytmikitara täyttää niin paljon tilaa äänikuvasta, ja halusimme pitää tämän levyn avoimena ja raikkaana, joten emme siten loppujen lopuksi kutsuneet ketään?, Cave pyörittelee. ?Warren soittaa nuo molemmat hommat, niin ei siinä mitään kitaristia tarvitse.? ?Toki Mick Harveyn menettäminen oli valtava isku, hän on ollut niin keskeinen ja tärkeä yhteistyökumppani?, lisää Cave perään aivan kuin huomattuaan sanoneensa liikaa. Cave jatkaa loiventamista myös selittämällä, että on huomannut aktivoituaan Bad Seedsin kyseessä olevan nykyään enemmänkin musiikillisen kollektiivin, jonka sisällä menee ja tulee jäseniä, ei niinkään bändin, jolla on ex-jäseniä. Heille oli aivan selvää, että siitä tulisi levyn kansi. Se on kuin levyn kappaleet: pieni hetkellinen transendenssin piste, partikkelillinen jumaluutta. Miten mahdotonta, jopa. Jopa Blixa Bargeldia hän pyysi mukaan tällä kertaa, mutta aikataulullisista syistä tämä ei onnistunut. Murenevat sanat Caven teksteissä on Push The Sky Away:llä uudenlainen korvaan tarttuva piirre. päivänä. Nick Cave & The Bad Seeds nähdään Flow-festivalilla 7.?11.8. Vaikutelma on ajoittain pikkupoikamaisen leikkisä, mutta myös kylmäävä. ?Tuo jälkimmäinen on pätkä, joka minulla on ollut pitkään, yritin sovittaa sitä jo joihinkin Grindermanin juttuihin, mutta otin sen aina pois koska se oli jotenkin niin... Tässä yhteydessä se kuitenkin toimi. Vasta paljon myöhemmmin Cave ja Bick löysivät kuvan ja vaikuttuivat siihen vangitusta hetkestä. I am flying.? Kitara yhtyy viuluihin, jotka käyvät kääntymässä bassokielillä ja nousevat kuin ekstaasissa väristen korkeuksiin enkelikuoron siivittämänä. Furniture is gone. I am transforming. nick cave nittää sitä mihinkään tiettyyn luentaan?, Cave päättää. Kummatkin pitkät kappaleet pohjaavat yksinkertaiseen, hieman John Lee Hookerista tai Junior Kimbroughsta muistuttavaan hill country blues -henkiseen kitarakuvioon. 2013 www.nickcave.com 36 ka se on tökerö, niin se toimii, koska se on..
Einstürzende Neubautenin heidän välisestä sananvaihdostaan. keulahahmo ja kitaristi Bargeld taas tuli Caven tietoisuuJo tässä vaiheessa Cave ajautuu ensimmäiselle sivuraiteen soittamalla kitarasoolon Birthday Partyn viimeiselle teelle. Lane tomusiikillinen aisapari, seissyt tämän rinnalla aina 70-lusin oli Caven tyttöystävä ja hänen roolinsa debyytillä oli vun lopulta asti varhaisesta Boys Next Door:ista Birthday pikemmin inspirationaalinen: nimikappale oli lähtenyt Partyn kautta Bad Seedsiin. Yhdessä näisaivan sillä tavoin. Rockin kuninkaan syntymä esitetään eräänlaisena maailmanlopullisena Toisena Tulemisena?, kirjoittaa Duncan Webster kirjassaan Looka Yonder: The Imaginary America of Populist Culture (Routledge, 1988), kirjassa, joka on saanut nimensä tuosta samaisesta kappaleesta. Toki Tupelon maailmanlopun tunnelma viittaa myös aktuaaliseen historialliseen tapahtumaan: vuonna 1936 tuossa rockin kuninkaan synnyinkaupungissa riehunee80-luku . Nick Cave ja Bad Seedsin virallinen kaanon ja sen alle lakaistut sirpaleet. K Teksti Jean Ramsay kuvat Ali Kepenek (blixa), Pop Median arkisto (cave & P. Primitivismi antaa tilaa oikeille biiseille seen hirmumyrskyyn, joka tappoi 230 ja on yksi Etelän tuhoiEhkä niin pitääkin olla. Harvey on Caven pitkäaikaisin enää kakkoslevyllä The Firstborn is Dead (1985). Erilaisten otusten kerhossa Sadonkorjuun mädät hedelmät ja niiden kalliolle pudonneet siemenet . Nelimiehisenä aloittanut yhtye oli vuoteen 1997 tultaessa kasvanut seitsenmiehiseksi. Tuon jälkeen parikin avainhahmoa on lähtenyt, ja suorastaan hätkähtää, kun alkaa laskea alkuperäisisä jäseniä yhtyeen nykyisestä versiosta: jäljellä on vain itse Nick Cave. 37. J.) suurimmat kosketinkivet tässä vaiheessa niin soundillisesti (Cashin junakomppi ja junapilliä imitoivat huudot paistavat selvästi läpi Train Long Sufferingissä) kuin myös temaattisesti. ?Kappaleessa Tupelo Elvis Presleyn syntymä, ja kaikki mitä se laittaa alulle rockin syntymän muodossa, nähdään ilmestyksenä seurakunnan keskuudessa, laulajan kehoittaessa seurakuntaa saarnamiehen tavoin katsomaan horisontissa lähestyvää mustaa pilveä (?looka yonder?) ja tulkitsemaan Elviksen syntymän ja hänen kaksoisveljensä Aaronin kuoleman mystisiä ennusteita. Sen ympärillä pyörii soololevyjä, sivuprojekteja, kirjoja ja elokuvia, mutta niiden arvo mitataan aina suhteessa keskipisteeseen, siihen valovoimaiseen alkuperäiseen tähteen, jota ilman muita ei olisi. Johnny Cash ja John Lee Hooker ovat Elviksen ohella perustuvaan tyyliin ja soundiin. un yhtyeestä tulee tarpeeksi menestynyt, synnyttää se oman aurinkokuntansa. Olin mykistynyt?, on Cave sanonut ensitä olisi saanut loistavan musikaalin. reaktiostaan Bargeldin idiosynkraattiseen dissonansseihin Musiikillisesti Cave siirtyy kohti perinteisiä biisirakenteita. Jo alkusimpia kautta aikain (kapaloissa vaiheessa yhtye tuntui nimenollut Elvis oli yksi henkiinjääneistä.) omaan olevan artistin ympärille keMyrsky oli Cavelle tuttu John Lee Hoorääntynyt musiikillinen projekti, sillä Blixa Bargeld kerin kappaleesta Tupelo Blues, joka on ylensimmäisillä levyillä miehistö vaihtui lättävän tarkka kuvaus tapahtumista. taajaan. From Her To Eternity:lla (1984) mukaAlkupään Bad Seedsissä pysyvyyttä edustivat Mick na olleet Hugo Race ja Anita Lane eivät olleet mukana Harvey ja Blixa Bargeld. Seuraavassa katsaus Nick Cave and The Bad Seedsin uraan ja sen ympärillä pyörivään projektien sekamelskaan. Bad Seeds on toiminut yhtyeenä pian kolmekymmentä vuotta. The Firsborn is Dead:in tekstit nimittäin ovat lähes ep:lle, kappaleeseen Mutiny in Heaven. identtisiä hänen debyyttiromaaninsa And The Ass Saw ?En ollut koskaan kuullut kenekään soittavan kitaraa The Angel (Black Spring Press, 1989) kanssa
Ironista kyllä, uudella Push The Sky Away:llä Adamson palaa Bad Seedsin riveihin kahden biisin ajaksi. äänittivät soundtrackin John Hillcoatin elokuvaan Ghosts... Väkivalta on yksi syy, miksi elokuvat ovat olemassa, miksi ne ovat niin suosittuja, miksi ihmiset käyvät elokuvissa. Levyä pidetäänkin laajalti yhtyeen parhaimpana. Harveyn kanssa. 38 Anita Lane alkoi esiintyä livenä hieman badseedsmäisen berliiniläisen yhtyeen, Die Haut:n kanssa. Ymmärtäähän sen, olihan Cave harjoittanut epäsuoraa ja vähemmän epäsuoraa väkivaltaa lavalta käsin jo Birthday Partyn ajoista lähtien ?Minua kiinnostaa perusteltu, nopea ja hyvin raaka väkivalta. Neil Youngin luottomiehenä tunnettu David Briggs oli outo valinta, ja yhtye on myöhemmin haukkunut lopputulosta puolivillaiseksi painottaen Briggsin soittaneen lähinnä ilmakitaraa kontrollihuoneessa. Oli miten oli, levy on yksi Bad Seedsin hienoimpia, joskin hieman tosikkomainen. nick cave Hieman karrikoiden voidaan sanoa, että Harvey järjesteli ja sovitti ja Bargeld sekoitti. Aloin oikeastaan tehdä elokuvia koska niiden kautta pystyin käsittelemään väkivaltaa suorimmin ja luonnollisimmin. Se on itse asiassa yksi asia, jonka kautta ystävystyimme Johnin kanssa?, Cave muistelee elokuussa 2012 antamassaan haastattelussa. Elokuvissa Cavea kiinnosti niiden suomat mahdollisuudet todellisen jäljentämiseen varsin uskottavalla tavalla. Mukaan remmiin liittyi myös austaralialaislegenda, The Triffidsin basisti Martyn P. Ghosts... Cave näytteli elinkautisvanki Maynardia, ja hänen raivokohtauksensa olivat niin vakuuttavia, että joukkokohtauksissa mukana olleet oikeat vangit pelkäsivät häntä. Siitä kuuli, että soittajilla alkoivat olla kravatit kaulassa. Casey. Seuraava levy Let Love In (1994) on alkupään klassikoiden ohella yksi yhtyeen fanien kautta linjan eniten rakastamia. John oli tuttu jo Melbournen punk-piireistä, jolloin Cavea ja nuorta ohjaajaa oli yhdistänyt rakkaus Michael Ondaatjen poikkeuksellisen raakaan runoteokseen Billy The Kid: The Left Handed Poems (1970). ?Se oli kirja, jota luimme paljon Melbournen skenessä 70-luvun lopulla. Nämä kaksi olivat kuin enkeli ja piru Caven olkapäillä, valmiina toteuttamaan mestarin joka toiveen ja sitten heittämään kapuloita sen rattaisiin, kuristamaan sen hengiltä, kesyttämään omakseen. Magazinesta tuttu Barry Adamson soitti bassoa ensimmäisillä levyillä, mutta häipyi pian coverlevy Kicking Against The Pricksin jälkeen tekemään omaa uraa atmosfäärisen instrumentaalimusiikin parissa pysyen kuitenkin Bad Seedsin kanssa samalla levy-yhtiöllä, Mute:lla. Levy jäi Kid Congon viimeiseksi tässä yhtyeessä. Henry?s Dreamiin (1992) tultaessa yhtye työskenteli ensimmäistä kertaa pienen piirinsä ulkopuolelta tulleen tuottajan kanssa. Vuonna 1996 Cave, Harvey ja Bargeld tekivät soundtrackin Hillcoatin elokuvaan To Have and To Hold. 2000-luvulla Cave palaisi työskentelemään Hillcoatin kanssa monesti. 90-luku . Sovitukset ja bändin lukumäärä paisuvat Nick Cave onnellisena P. Se on aina kiinnostanut minua. Pitkälti alkuperäisen Bad Seedsin studiossa improvisoitujen kappaleiden hengessä miehet Caven muutettua São Pauloon alkoi piano dominoida Bad Seedsin soundia. J. Kanteen on kuvansa saanut The Gun Clubista tuttu Kid Congo Powers, joka kuitenkin soittaa vaan puolella albumin raidoista. Näihin aikoihin Cave teki Harveyn ja Bargeldin kanssa uuden aluevaltauksen. sisältää myös Caven debyytin näyttelijänä. Siinä yhdistyykin kaikki Bad Seedsin osaamisen alueet: häpeilemätön romantiikka (Nobody?s Baby Now),. Se on meidän ystävyytemme perusta, jollain tasolla?, Cave pohtii syyskuun 2012 Uncutin haastattelussa. Yhteistyö Hillcoatin kanssa alkaa siis jo 80-luvun lopulla. (Liekö syynä se, että artisti sävelsi kappaleensa pianolla valtameren erottaessa tämän yhtyeestään.) Yhtä kaikki, seuraava levy The Good Son esitteli seesteisemmän version yhtyeestä. Caven teksteissä on ylipursuavaa runsautta, yhtyeen soundi on samettisen rikas ja pianopallilla debytoi australialainen Conway Savage. Oli loogista, että Cave tuli mukaan vierailemaan: ensin levyllä Burning The Ice (1983) ja kenties vielä onnistuneemmin fantastisesti nimetyltä levyllä Headless Body in a Topless Bar (1988), jolta löytyykin kaunis ja uskollinen versio Kenny Rogers klassikosta I Just Dropped In (To See What My Condition Was In). Siksi John minut etsi käsiinsä, koska osaan käsitellä väkivaltaa. Of The Civil Dead (1988). Mukaansa Bad Seedsiin Cave kaappasi rumpali Thomas Wydlerin, joka kuuluu tänäkin päivänä yhtyeeseen ja on sen kautta Caven ohella vanhin jäsen. Tender Preyllä (1988) mukaan liittyi Roland Wolf, lähinnä pianon ääreen. Ensilevyllä vieraillut Hugo Race kävi myös kitaroimassa ja laulamassa kahdella kappaleella. Väkivalta on itse asiassa viime vuosisadan kantava teema. Ainoa teema, jopa
onkin tosiaan viime vuosina piisannut. Toinen romaani The Death of Bunny Munro ilmestyi vuonna 2009. Valkokankaalla Caven on 2000-luvulla voinut nähdä kahdesti, Andrew Dominikin westernissä The Assassination of Jesse James by the Coward Robert Ford ja Hillcoatin kotipolttobisneksestä kertovassa gangsterielokuvassa Lawless (2012), jonka Cave myös käsikirjoitti Matt Bondurantin romaanin The Wettest County in The World pohjalta. Voikin sanoa, että toisen saman sukupolven suuren selviytyjän Steve Earlen tavoin raitistuminen ja aineiden kurimuksesta irtautuminen on tehnyt Cavelle hyvää: 2000-luku on ollut paljon tuottoisampi kuin sitä edeltänyt vuosikymmen. info Kid Congo Powers & The Pink Monkey Birds (US) 26.3.2013 Kuudes Linja, Helsinki. www.kuudeslinja.com 39. Ja jonkun pitää huolehtia heistä?, jatkaa Cave legendaarisesta yhtyeestään uuden levyn julkaisua varten antamissa haastatteluissaan. ?Näitä muita juttuja. Tietoisesti Cave löi homman läskiksi, sillä levy on kuin musiikillinen versio splatter-elokuvasta. Boatman?s Call:ia seuraava kolmen vuoden tauko selittyy sillä, että Cave meni naimisiin malli Vivienne Westwoodin suosiman mallin Susie Bickin kanssa vuonna 1999. saa todellista painoarvoa). Tällä levyllä kuolee ja tapetaan enemmän väkeä kuin millään (65 koko levyllä, eli noin 6,5 per kappale), rap-levyt mukaan lukien. Anita Lane palaa laulamaan yhden säkeistön entisen rakkaansa rinnalla Dylan-coverilla Death is Not The End, kuten myös kuoleman rajoilla elelevä Poguesin nokkamies Shane McGowan (jonka laulamana lause ?when you?re standing at the crossroads that you do cannot comprehend. Kaikessa avantgardisessa sopimattomuudessaan Bargeld oli kuitenkin dandy, avoimesti taiteensa arvon tunteva elitistinen eurooppalainen älymystön jäsen, jonka läsnäolo toi Bad Seedsiin tiettyä aristokraattista charmia. Bargeldin lähtö vaikutti Caveen enemmän kuin tämä ehkä myöntääkään. Heille syntyi vät kaksospojat Arthur ja Earl vuonna 2000 (aiempia avioliiton ulkopuolella lapsia Cavella on kaksi: brasilialaisen journalistin Viviane Carneiron kanssa Luke ja australialaisen malli Beau Lazenbyn kanssa Jethro, molemmat 1991). No More Shall We Part (2001) oli seuraavan levyn nimi, ja ironista kyllä, siitä alkoi erojen tulva Bad Seedsin rivistöissä. eli Grindermanissa, tuossa kolmen Bad Seedin ja Caven karvaisessa, himokkaassa ja musiikillisesti hyvin väkivaltaisessa primitiivi-sivuprojektissa. Bad Seeds on näinä kuumeisina ja työntäyteisinä vuosina ollut hieman taka-alalla, joskin sen kanssa tehdyt levyt ovat olleet poikkeuksellisen energisiä. Nocturama (2003) oli edeltäjäänsä raivokkaampi, uhitteleva levy. Kaksikko oli pari vuotta aiemmin unohtumattomasti duetoinut Louis Armstrongin klassikolla What a Wonderful World ja coveroinut sen päälle toisiaan (Caven hieno luenta A Rainy Night in Soho:sta on onnistunut, Shanen kompurointi Lucyn läpi vähemmän kuolematon). Levyllä esiintyy myös ensi kertaa instrumentaalimöykkäpartio Dirty Threen pääpiru Warren Ellis (kappaleella The Curse of Millhaven, jolla soittaa myös kolmatta kertaa riveihin palaava Hugo Race), mies, josta seuraavalla vuosikymmeneellä tulee Caven tärkein yhteistyökumppani. Kuten vaan arvata saattaa, Murder Ballads on Caven parhaiten menestynyt levy varmasti Kylie Minogue duetto Where The Wild Roses Grow?n saaman voimakkaan MTV-rotaation kautta. ) Tämän levyn kiertueella Cave kävi kolmasti Suomessa kevennetyn Bad Seedsin (viulisti Warren Ellis, basisti Martyn P.Casey ja rumpali Jim Sclavunos) kanssa, josta vuonna 2007 kuoriutui Grinderman. Dig, Lazarus, Dig!!! (2008) kuulostaa vuorostaan Grindermanilta esittämässä Bad Seedsiä, ja sai vanhat fanit huokailemaan ja toivomaan, että Cave jaksaisi taas istua pianon ääreen. Elokuvasoundtrackit, käsikirjoittaminen ja näytteleminen ovat vieneet miestä enemmän kuin musiikki. John Hillcoat ja multi-instrumentalisti Warren Ellis ovat olleet Caven pääasialliset yhteistyökumppanit viimeisen vuosikymmenen aikana, usein jopa samoissa projekteissa. Caven tekstit suorastaan säkenöivät. Murder Ballads (1996) räjäytti sitten potin monessa mielessä. Etenkin liki 15-minuuttinen päätösraita Babe, I?m On Fire hymyilyttää typeryydessään, joskin levylle mahtuu myös Caven 2000-luvun kaunein sävellys (He Wants You) ja toisen australialaisveteraanin eli The Saintsin nokkamiehen Chris Baileyn kanssa duetoitu Bring It On (jonka rap-kliseitä parodioiva video kannattaa katsoa YouTubesta ihan omin silmin, ei sitä sanoin voi kuvailla). Abattoir Blues / The Lyre of Orpheus (2004) esitteli yhtyeen kaksi ääripäätä kätevästi kahdelle levylle eriteltynä ja toi Cavelle paljon suitsutusta (muun muassa harvinaisen viiden tähden arvion MOJO:ssa. Sedät jaksaa heilua Tultaessa vuoteen 1997 Bad Seeds oli seitsenmiehinen. Sitä ei kyllä kuule lähes täysin pianovetoiselta Boatman?s Call, joka on käytännössä Caven soololevy. Harveyn kanssa (West Country Girl, Lime Tree Arbour). J. Levy jäi myös pitkäaikaisen yhteistyökumppani Mick Harvey viimeiseksi päättäen 36 vuotta kestäneen yhteistyön. Grindermanin ja käsikirjoittamisen ohella Cave palasi kirjallisuuden pariin. Näen sen eräänlaisena velvollisuutenani. pahanenteinen ja tahallisesti hieman överiksi vedetty gotiikka (Red Right Hand) ja raivosa pitelemätön mekkala (Thirsty Dog ja Jack The Ripper). Se on elämäntyöni. Tyypillistä. 2000-luku . Ja se on totta, lähden tämän kimppuun taas eräänlaisella käännytysinnolla. Ellis tulee mukaan niin ikään Hillcoatin ohjaaman Cormac McCarthyn romaaniin perustuvan apokalyptisen odysseian The Roadin scoressa, viime vuonna ensiiltaan tulleen Lawlessin soundtrackilla ja The Propositionilla (Caven ensimmäinen käsikirjoitus) ennen sitä. Ja onhan Ellis näkyvästi esillä yhdessä näistä ?muista jutuista. Bad Seeds istuu rivissä takakannessa elokuvateatterissa sangen tylsistyneen näköisenä. Osittain Boatman?s Callin taustalla on nähty romanssi Murder Balladsin Henry Lee:llä duetoineen P. Hänen lähtönsä jälkeen Bad Seeds regressoitui levy levyltä enemmän ja enemmän luolamislaumaksi, joka lopulta synnytti projektibändi Grindermanin. ?Näiden kaikkien muiden juttujen ensisijainen merkitys on pitää Bad Seeds elossa ja vahvana. Sydämen asiat täyttivät Caven kalenterin muutenkin
40
Helsinki, Tavastia.. Langennut enkeli nousi siivilleen Jukka Tolosella näyttää poikkeuksellisen virtuositeettinsa perusteella olleen yhteys korkeampaan voimaan koko elämänsä ajan, mutta jokin sekoitti mukaan pimeyden. Tekstit Annariikka Leino Kuvat Julius Töyrylä & Pop Median arkisto I nternetissä on Tolosen virallinen kotisivusto, jolla lukee: ?18.12.2006 Tasavallan presidentti. Herkkä ja haavoittuva muusikko ei enää kyennyt hallitsemaan elämäänsä miltään osin. Tolonen sai 11-vuotissyntymäpäivälahjakseen kitaran ja 41. Tämän jälkeen merkinnät loppuvat, jäljet kitaralegenda Jukka Tolosesta katoavat kuin hän olisi lentänyt pois, ulottumattomiin. Tietyssä mielessä näin olikin. Tolosen ote kitarasta ja todellisuudesta näytti kirvonneen peruuttamattomasti. Iltalaulu iltasadun sijaan Jukka Tolonen (s. 16.4.1952 Helsingissä) on yksi Suomen kautta aikojen parhaista kitaristeista, jota ei ole liioiteltua kutsua kitaraneroksi
jukka tolonen 42
Tasavallan Presidentin alkuperäisen kokoonpanon muut jäsenet olivat laulaja Frank Robson, basisti Måns Groundstroem ja saksofonisti Juhani Aaltonen. että joskus se voi tulla sillä tavalla, istuu heti ensimmäisellä kerralla. Tolosesta tuli tuli levyn myötä palvottu kitarasankari, YLE valitsi lp:n vuoden levyksi, ja se julkaistiin myös Englannissa ja USA:ssa. Vuonna 1973 julkaistiin Rauli Badding Somerjoen Paratiisi, joka Teoston raporttienkin mukaan on useina vuosina ollut Suomen soitetuin kappale. Samana vuonna Jukka perusti rumpali Vesa Aaltosen kanssa legendaarisen rock/jazzfuusiobändi Tasavallan Presidentin, jonka tuotannosta hän sävelsi valtaosan. Iltasadun asemasta hän saattoi laulaa jonkun laulun tai jos mä olin kipeä tai jotakin, hän lauloi. Myös isäni oli opiskellut musiikkia nuorena jonkin verran, vaikka ei hän muusikon ammatissa toiminutkaan. Mulla on suoraan sanoen vähän huono muisti. Mutta siinä vaiheessa mun ensimmäinen lapseni Dimitri oli juuri syntynyt ja oma soolourani oli lähtenyt käyntiin. Samoihin aikoihin Tolonen myös vieraili Wigwamin keikoilla ja oli mukana heidän kahdella levyllään. ?Tasavallan Presidentti perustettiin -69, vika levy tehtiin 2004, 2005 tai 2006. Esimerkiksi Wigwaissa olin lähinnä levyvierailijana.? kin. Muistaakseni se oli ensimmäinen otto vielä. Tekisi mieli sanoa Herralta ? kiitos Herralle . Kappale äänitettiin Kulttuuritalon alakerrassa olevassa Alppi-studiossa?, Jukka muistelee. Tolonen soitti kitaristinuransa aikana suvereenisti rockia, jazzia, progea, reggaeta, kansanmusiikkia, flamencoa ja iskelmää. Hänen neljännen albuminsa Hysterica (1974) kappaleesta Windermere Avenue tuli Yhdysvalloissa radiohitti, josta Tolonen sai varsinkin siihen maailman aikaan huikeat 15 000 dollarin rojaltit. Tolosen ensimmäinen levytys oli samaisen bändin single vuodelta -67 hänen ollessaan vasta 14-vuotias. Tää oli vuotta -75.? Nuoriherra Tolonen. 43. Ehkä siksi juuri tykkäsinkin kitaran kanssa touhuta, kun se oli jotenkin omaehtoista, ihan semmoista omaa juttua.? Pianotuntien innon sammutti ankara piano-opettaja. Tosin näin jälkikäteen Jukka näkee myös itsessään hienoista syytä tapahtuneeseen. ?Mä olin vissiin niin laiska tai jotain, en osannut niitä klassisia kappaleita oikein, en varmaan tehnyt tarpeeksi kotiläksyjä (naurahtaa). Tätä seurasi Eero Raittisen Help-yhtye vuonna 1969. Se oli itseopiskelua. Ensimmäinen Tasavallan Presidentin jakso kesti sellaiset viisi vuotta yhteen menoon, mutta sitten meillä oli aina silloin tällöin sellaisia jälleennäkemisiä.? ?En tiedä, olenko loppujen lopuksi soittanut niin kovin monissa bändeissä verrattuna moniin muihin. Ainakin Eeva-siskoni suunnitteli mahdollisesti menevänsä Sibikseen . Hän soitti kitaraa Arto Sotavalta & The Rogues -bändissä vuosina 1966? 67. Nyt jälkeenpäin mä oon tietysti iloinen, että sain jonkun pohjan pianoonkin.? Jukka Tolonen tuli julkisuuteen hyvin nuorena ja alkoi saman tien luoda näyttävää kitaristinuraa. Isä soitti viulua esimerkiksi joskus jouluisin.? ?Mä en itse asiassa opiskellut kitaran soittoa; kävin yhden ainoan kerran kitaratunnilla. Tolonen on yhä taulun ainoa suomalaisnimi. ?Mulla olisi myös ollut mahdollisuus lähteä Abban kiertueelle taustamuusikoksi heidän orkesteriinsa. Kyseessä lieneekin maamme levyhistorian kuuluisin kitarasoolo. ?Paratiisin soolo tuli kyllä ihan inspiraatiosta tai josta- Tolonen Bandin ja lensi 1980-luvun puoliväliin asti ympäri Eurooppaa tehden muun muassa Englannin-kiertueen. Kööpenhaminan ylellisen Plaza-hotellin aulassa on taulu, johon on kirjattu hotellin nimekkäimmät vieraat, kuten Willy Brandt ja Eric Clapton. joskaan ei sitten mennytkään.? ?Aika paljon mun musiikki-innostukseeni on saattanut vaikuttaa myös se, että äitini lauloi mulle niin paljon, kun mä olin pieni. Vuonna 1976 hän perusti Jukka Mä en itse asiassa opiskellut kitaran soittoa; kävin yhden ainoan kerran kitaratunnilla. Plazan kuuluisa suomalainen kieltäytyi ABBA-pestistä Tolosen ensimmäinen soololevy Tolonen! on vuodelta 1971 hänen oltuaan vain 19-vuotias. Se oli just... loi ollessaan vielä käytännöllisesti katsoen lapsi täysin oman, ainutlaatuisen ja tunnistettavan soittotyylinsä. ?Meillä kotona soi aika paljon musiikki, koska mun kaikki kolme siskoani kävivät pianotunneilla ja soittivat yksinkertaisia klassisia kappaleita, etydejä, harjoituksia Aaroneista ja myöhemmin sitten jotain Bachin yksinkertaisempia juttuja. Kävin kyllä pianotunneilla... Paratiisin tekee hunajanmakeaksi paitsi Baddingin sensitiivinen ääni, myös Tolosen siihen soittama taivaallinen yli 40 sekuntia kestävä soolo
Niin mä ajattelin, että mulla täytyy olla kuitenkin joku. Tein lupauksen lapsilleni ja Jumalalle, että teen kaikkeni päihteettömyyden eteen?, Jukka kertaa silloisia aikoja. Luonnollinen katumustyö musiikin kautta Toloselle oli puhjennut jo ennen vankilaan joutumista nivelrikko seurauksena huumevuosien elämäntavasta. Tehtiin yhdessä levykin?, Tolonen kertoo. Vauhtia liiankin kanssa Jukka Tolonen sykki nopeasti räjähtävää energiaa myös muulla kuin musiikin saralla. Päihteet olivat lakanneet sykkimästä Tolosen elimistössä, mutta musiikki ei. jukka tolonen 1980-luvulla Jukka Toloselta ilmestyi kaksi loistavaa akustista duolevyä ruotsalaiskitaristi Coste Apetrean kanssa. Ensimmäinen oli: kaikki väkivalta pois, päihteet pois ja monenlaiset muut väärät asiat pois elämästä. Vankilassa oli tosi hyvä päihdeohjaaja, jonka luona mä kävin puhumassa näistä asioista, ja rupesin hänen neuvostaan käymään säännöllisesti kerran viikossa sekä AA:ssa että NA:ssa.? ?Näen itse asian niin, että päihtymystilat avaavat portteja pahoille hengille, jotka sitten saavat ihmisestä otteen. 12:n askeleen ohjelma johtaa juuri parannusta kohti.? Tolonen löysi myös Siionin virret saatuaan vankilapastorilta virsikirjan ja pian myös kitaran. ?Olin niin huonossa kunnossa (vankilassa), etten jaksanut käydä töissä siellä. Esiinnyin akustisen Tolonen?Sievert?Moreira Trion kanssa Mayallin lämppärinä juuri ennen John Mayall Blues Breakersia. tekis mieli sanoa . Tolonen Plays Coltrane! ilmestyi vuonna 2004. ?On vaikea sanoa, ketkä musiikillisista yhteistyökumppaneistani ovat olleet mulle tärkeimpiä, koen heidät kaikki tärkeinä. antoi Toloselle aluksi näennäistä itsevarmuutta ja suorituskykyä, mutta alkoi pian syövyttää niin hänen luomisvoimaansa kuin muutakin elämäänsä. Näin aina siihen asti, kunnes iltapäivälehtien lööpit joulukuussa 2006 kirkuivat: ?Huippukitaristi puukotti naisystäväänsä riidan päätteeksi!? Tolosen amfetamiini- ja alkoholiriippuvuuksien vaikeasti varjostamasta elämästä raportoitiin kuumeisesti seuraavat puolitoista vuotta, muun muassa kun hänen lokakuussa 2007 kerrottiin rusikoineen autoja rautatangolla. Hiljaisuus laskeutui vasta, kun Tolonen toukokuussa 2008 tuomittiin kahden vuoden ja kolmen kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Mä tein vankilassa päätöksen, että totta kai mun on pakko lopettaa (aineiden käyttö). Aineiden käytössä on aina mukana myös henkivaltoja.? ?Mun tapauksessani koen kaiken Jumalan johdatuksena: mä sain eri ihmisten, tietysti myös omatunnon, omien ajatusten ja kaikennäköisten asioiden kautta sain Jumalalta ohjeita. Turvatusta kotitaustasta huolimatta hänen ensimmäiset päihdekokeilunsa aluksi alkoholilla osuivat herkkiin esimurrosiän vuosiin ja aikaansaivat vuosikymmeniä kestäneen päihderiippuvuuden, jonka seuraukset olivat dramaattiset. Vielä 2000-luvullakin, vaikka mä käytin aineita ja olin siinä mielessä ihan väärällä polulla, kitaran soitto sujui. Jukka (tai Yukka) Tolonen noteerattiin . Me soitettiin varmaan 80-luvun puolivälissä Pori Jazzeilla Kirjurinluodon pääkonsertissa. Vuosikymmenen puolivälissä hän soitti myös Piirpaukessa. Tosiasia on, että kaikki mun aviorikokset ja kaikenlaiset sähläilyt, typeryydet ja inhottavuudet on tehty jonkinlaisessa päihtyneessä tilassa.? Jukka Tolonen muutti takaisin Suomeen 2000-luvun alkupuolella. Näkisin, että addiktii44 visuus on sairaus, vaikka se on tietysti itse aiheutettuakin. Vaikea sanoa, mistä se tulee.? ?Mulla oli jo ihan pikkupoikana humalahakuisuutta: kävin vanhempien viinakaapilla ottamassa huikkia jo ihan pienenä. Kitaravirtuoosina Tolonen sai sairaudestaan huolimatta instrumenttinsa yhä kuin ihmeen kaupalla puhumaan, ja hänen annettiin julkisuuden osalta elää rauhassa aineidenkäytön vääristämää elämäänsä. Juominen aiheutti Tolosessa ajoittaista aggressiivisuutta, johon hän etsi apua vaihtamalla päihteen toiseen. 1980- ja 1990-luvuilla olikin julkinen salaisuus, että Tolonen oli alkoholin lisäksi alkanut yhä enenevässä määrin käyttää myös huumeita, ennen muuta amfetamiinia. ?Spiidi. henkivalta piti mua otteessaan. Kivat vanhemmat ja kaikki kunnossa. Asuessaan 1990- ja 2000-luvuilla Tukholmassa, näistä kaksi vuotta vailla vakinaista asuntoa, Tolosen elämä oli jo muuttunut narkomaanin arjeksi. ?Mulla ei ollut rankka, vaan hyvin suojattu lapsuus. Olin täydellisessä koukussa ja tajusin kyllä, että teen hidasta itsemurhaa, mutta en mä katsonut pystyväni lopettamaan sitä. Mulla oli esimerkiksi Raul Mannolan ja Timo Lehdon kanssa sellainen kitaratrio, Guitarras del Norte, joka oli tosi kiva juttu. Syyte tapon yrityksestä raukesi, mutta syytteet törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta toivat tuomion. ?Mulla oli 80-luvulla viiden vuoden amfetamiininkäyttöputki ja ennen vankilaa kymmenen vuoden putki. Sitten Mayall tuli lavalle ja sanoi mulle kuunneltuaan meidän musiikkia, et hyvää Django-soittoa tai jotain tämmöistä...?, hän toteaa vaatimattomasti. Tolosen viimeinen rocklevytys, kiitetty Cool Train . Eikä mua olis otettukaan siellä töihin. Olen itse asiassa itse kertonut siitä, koska Mayall henkilökohtaisesti sanoi mulle sen. Elämä kulki liian lujaa. musiikin monilla saroilla: hänestä löytyy mainintoja muun muassa netin jazz- ja jopa hevimetallisivustoilta. Brittiläisen bluesin uranuurtajan, multi-instrumentalisti John Mayallin (jonka Blues Breakers -yhtyeessä ovat soittaneet esimerkiksi Clapton, Peter Green ja Jack Bruce) kerrotaan All about Jazz -nettisivustolla tokaisseen 1990-luvulla: ?Tolosella on paras Django [Reinhardt] -kitaransoittotyyli, jota olen aikoihin kuullut!? Jos viisi vuotta sitten joku olisi sanonut, että viiden vuoden kuluttua sä veisaat virsiä, niin mä olisin varmaan... ?No joo... Hän pyysi selliinsä kitaran ja verrytteli sormiaan soittamalla läpi virsikirjan virsiä, jotka koki rukouksina. Oltuaan vankilassa vajaan vuoden Tolonen tuli uskoon. Toipumisen hitaasti alettua hänelle tuli tarve välittää uskoaan ainoalla välineellä, jonka perin pohjin tuntee. ?Mä tulin vankilassa sekä uskoon että ?AA-uskoon?, voi sanoa, ja se onkin itse asiassa hyvin pitkälle samanlainen asia. ja noteerataan . Se . Enkä tietysti toisaalta halunnutkaan
Toisaalta mulla on aina ollut luonnostaan mieltymys eri maiden kansanmusiikkiin. Ensimmäiset progebändit ottivat vaikutteita klassisestakin musiikista, Pink Floyd, Genesis, Colosseum, Yes ja niin edelleen. Mun mielestäni Beatles oli ensimmäinen progerockyhtye; heillä oli tämä lahjakas tuottaja George Martin, joka oli myös todella taitava sovittaja. Mä katson mielelläni Teemalta musiikkidokumentteja kaikenlaisista rockbändeistä ja legendaarisista rocklevyistä ja siitä, miten ne tehtiin. En oo koskaan itse asiassa erityisesti seurannut itse progemusiikin tuotantoa sillä tavalla. ukka Tolosella on tunnetusti laaja musiikillinen sivistys, joka ulottuu niin länsimaisesta kuin intialaisestakin klassisesta musiikista rockiin, kansanmusiikista souliin ja jazzista rhythm?n?bluesiin. ?Kyllähän mä kuuntelen yhä muutakin musiikkia kuin Jeesuksesta kertovaa. Hasse oli ehkä ensimmäinen kitaraidolini, tärkeä kulmakivi suomalaisessa musiikissa. Bluesista olen aina tykännyt, esimerkiksi John Mayallsin Blues Breakerseista?, Tolonen kertoo. Progen uusi tuleminen ei ole sinänsä saanut Tolosta valveutumaan, mutta hän uskoo tyylin olevan hyvissä käsissä. ?Mä en osaa muuta sanoa uudesta progesta kuin että uskon, että se on varmasti hyvää musiikkia, niin lahjakkaita kuin nämä nuoret muusikot ovat. Kuuntelin myös kokeilevaa jazzia, kuten Weather Reportia, aika paljon 70?80-luvuilla. Olen aina ollut musiikin suhteen kaikkiruokainen.? Tästä päästään taas progeen, jonka määritelmä on ehkä tänä päivänä liiankin rajattu. ?Progehan on yhdistelmämusiikkia. Kyllä mulla on tallella vanha rakkaus sanotaan esimerkiksi Beatleseihin, jotka olivat mulle tosi tärkeitä aikanaan. Edelleen on jäljellä sama rakkaus siihen musiikkiin.? Entä katsellessaan asioita yli 40 vuoden perspektiivillä, mistä suomalaisen progekitaoinnin kuningas näkee progeaallon alun perin nousseen ja kuinka hän suhtautuu nykyprogeen. Progen uusi aalto Mike Åkerfeldtin ja Steven Wilsonin kaltaisine edustajineen vaikuttaa lähes yhtä coolilta kuin mitä se 1960- ja 70-luvuilla oli. ?Aina on puhuttu siitä, että Wigwam ja Tasavallan Presidentti olivat ensimmäiset suomalaiset progressiivisen rockin bändit. Se ei itse asiassa ole totta, vaan ihan ensimmäinen jo ennen näitä ja se varsinainen muurinmurtaja oli Blues Section, bändi, jossa Hasse Walli oli kitaristina. Ulkomaisista kitaristeista Clapton oli suuri idoli. Jazzradio soi Jukan kesämökkireissuilla jo kauan sitten. ?Se oli sellaista perinteistä be-bop-jazzia, mitä soitettiin jazzradio-ohjelmassa. Kiinnostuin siitä, miten sitä osattiin improvisoida. Ja Peter Green, Jimi Hendrix, John Mc Laughlin...? Tasavallan Presidentti Siboney J Progen todelliset kulmakivet Hasse oli ehkä ensimmäinen kitaraidolini, tärkeä kulmakivi suomalaisessa musiikissa. Wigwam Vapaa musiikin flow edellä Myös jazz musiikin tyylinä oli Toloselle heti hyvin luonteva juttu. Mä oon ikävä kyllä itse tippunut ihan täysin kärryiltä. Mulla ei ole itselläni ollut moniakaan progelevyjä?, Jukka yllättää. 45. Beatles oli ensimmäinen rock- bändi, joka käytti viuluja ja kaikennäköisiä muita soittimia sovituksissaan.? ?Toisaalta myöskin ensimmäisen kerran, kun kuulin intialaista klassista musiikkia, Ravi Shankaria (Norah Jonesin isä, Toim. Huom.), innostuin siitä vaistonvaraisesti tosi paljon
Tunnun jakavan monen tuttuni käsityksen siitä, että Tolosen musiikki on aina ollut jollakin tapaa spirituaalinen kokemus, eikä kyse ole siinä ollut huumeista, pikemminkin jonkinlaisesta henkisestä avautumisesta. Tänä päivänä tapaamani Jukka Tolonen on henkilö, jonka ?soundi? on puhdas ja rauhallinen, suorastaan harras, toinen puoli samaa ihmistä kuin spiidipäissään maanisesti ympäri stadia fillaroineen nistin, jonka ainoa suuri tarve kitaransoiton ohella oli saada päivittäin spiidiannoksensa. Toloselle ominaisesta ääriherkkyydestä huolimatta hänessä on tapahtunut voimakas ja silminnähtävä fyysinen ja psyykkinen tervehtyminen, joskin hän itse tuntuu arvostavan eniten hengellistä toipumistaan. Jukka Tolonen voi tänä päivänä edetä tekemisissään rauhallisesti: hänen ei enää tarvitse päteä eikä hävetä itseään Jeesuksen eikä suuren yleisön edessä. Mutta kun kuuntelee esimerkiksi hänen Last Mohicaniaan (1990), tulee kieltämättä miettineeksi, voisiko hän . Matkaseuralaisenani oli muutaman ystävän lisäksi uusi keltainen Sony Walkmanini, ja minua veivät taivaaseen niin Tolosen pehmeän hyväilevä A Passanger to Paramaribo vuodelta 1977 kuin vanha rakkauteni Pink Floyd sekä Roger Watersin ja David Gilmourin vuoden -84 soololevyt . kaikki luonnollisesti c-kaseteille äänitettyinä. jukka tolonen Minä ja Tolonen Sain itse ensikosketukseni Jukka Toloseen matkallani junalla Kiinan halki ja siitä itään 80-luvun loppupuolella. tämä Väinämöiseen verrattava loistava shamaani . vielä kerran, joskin nyt päihteettömänä, yhdistää pehmeytensä ja rajuutensa, vaikka vain taiteen vuoksi? 46
Pystyn soittamaan pianoa kuitenkin. En tiedä, onko hänen musiikkityylinsä niin läheinen, mutta hänen äänestään tuleva harras usko kuulostaa hyvältä.? ?Sekä Cohen että Dylan ovat kiinnostavia mun mielestäni pelkästään jo juutalaisuutensa takia ja mua kiinnostaa, uskooko Dylan Jeesukseen vai ei. Päänikin on jo elpynyt sillä tavalla, että olen saanut tehdyksi vähän sävellyksiä. No, mä nyt olin niin sekaisin viisi vuotta sitten, etten oikeastaan tiedä, miten olisin reagoinut siihen?, Tolonen tunnustaa. ?Vankilassa mä rupesin seuraavaksi miettimään, että ?okei, sit kun mä vapaudun puolentoista vuoden kuluttua, niin mitä mä mahdollisesti teen??. Julkaisuaikataulu riippuu levyn tuottajaksi ja kitaristiksi tulevan Marzi Nymanin aikatauluista. Jos mä pystyisin vielä musiikkia tekemään, niin se tulee Jeesuksen kunniaksi?, Tolonen sanoo. ?Kävi niin, että kun mulle oli sitten valikoitunut 27 tai 28 virttä, rupesin käymään niitä läpi ja katsomaan, kuka ne on tehnyt. Ensin laulettiin niin sanottuja hartaita joululauluja ja iloisempia vähän myöhemmin loppuillasta. Mullehan oli tullut nivelrikko ja tajusin käydessäni virsiä sellissä kitaralla läpi, ettei musta kitaristia enää enkä mä oo mitään muuta tehnyt koskaan. menevää musiikillista työtään. Vuonna 1979 uskoon tullut Dylan on juutalaisuudestaan huolimatta tutkinut aktiivisesti gospeltraditiota ja todennut: ?Olen aito uskovainen. This Life -dokumentissa seurataan Jukka Tolosen uraa ja elämää huippukitaristina ja säveltäjänä fanin näkökulmasta. Toinen projekti on Kämäräinen?Toppola?Viinikainen Play Tolonen -levy, jolla Timo Kämäräinen, Risto Toppola ja Teemu Viinikainensoittavat Jukka Tolosen sävellyksiä. www.jukkatolonen.com 47. Ja sitten mä tajusin, että mä voisin tehdä niistä virsistä vähän sellaisia omia versioita ja tehdä virsilevyn. Huomasin, että ne olivat melkein kaikki suomalaisia toisintoja eli körttivirsiä. Kävin kaikki läpi useampaan kertaan, soitin niitä ja samalla lauloin itsekseni kaikki virsien säkeistöt. Huomasin, että saan niistä paljon hengenravintoa, ravitsevaa evankeliumin sanomaa, mistä sain paljon uutta uskoa ja voimaa. oma työ, mitä mä teen, jotta saan päivät kulumaan. oli vahvasti uskonnollinen ja esitti paljon puhdasta gospelmusiikkia. Marzihan on muuten todella hieno kitaristi?, Tolonen kehuu. Vielä Tolonen ei uskalla luvata live-esiintymisiä, mutta pienimuotoisia sellaisia hän tekee tavallaan jatkuvasti. ?Parhaimmillaan meidän hengelliset kokouksemme siellä Siionissa ovat pieniä konsertteja?, hän toteaa tyytyväisenä. info Tuottaja-ohjaaja Lasse Kesolla on parhaillaan työn alla kaksi Jukka Toloseen liittyvää projektia, joista molempien julkaisuajankohdaksi on arvioitu kevät 2013: Tolonen . Mitä ihmettä mä teen?? ?Nivelrikkoon ei oikeastaan ole mitään lääkettä, mutta mä en toisaalta tee siitä niin hirveetä stressiä itselleni, koska olen tavallaan hyväksynyt sen asian jo. Oma uskonnollisuuteni ja filosofiani on musiikissa. Cohen Päänikin on jo elpynyt sillä tavalla, että olen saanut tehdyksi vähän sävellyksiä. puolestaan oli perehtynyt syvällisesti Vanhaan testamenttiin, josta kertovat esimerkiksi hänen kappaleensa Hallelujah, If It Be Your Will, Amen ja Come Healing. Harrison oli Beatleseista ainoa, jonka kiinnostus Intian uskontoja, ennen muuta Hare Krishna -traditiota kohtaan säilyi aina hänen kuolemaansa saakka. ?Kuuntelin just tossa Johnny Cashiä, tykkään siitä. Cashillä on selkeätä gospelia eli Jeesuksen pelastussanomaa, ja ehkä siksi hänen musiikkinsa kuulostaa munkin korvissani... Siinä olisi mulle projekti ja tekemistä vankilan jälkeen.? Sävelkynä on jälleen teroitettu Kun ajatus virsilevyn tekemisestä oli kirkastunut, asiat alkoivat jälleen kerran tapahtua Toloselle kuin itsestään. Virsien kautta hän pääsi paitsi tekemään parannustyötä, myös samalla suomalaisen musiikin alkulähteille. ?Mä koin siellä vankilassa ja vähän ennen vankilaan menoakin jo, että Jeesus ikään kuin ilmestyi mulle. Uudelle levylle tulee kolme mun säveltämääni kappaletta, joista ensimmäinen on Raamatun psalmeista, toinen Marian Kiitosvirsi ja sitten kolmas, jossa on mun oma yksinkertainen sanoitukseni.? ?Ajattelin, että ois kiva saada levy äitienpäiväksi ulos, kun sen lisäksi, että se on omistettu Jeesukselle, se on omistettu hänen äidilleen. Joistain hänen levynkansistaan sai ainakin sellaisen kuvan, että hän uskoisi?, Tolonen kertoo ja kehuu esimerkiksi Dylanin Blowing In The Wind -biisiä. Jukka Tolosen 23. . Siinä tulivat tutuiksi Enkeli taivaan, Heinillä härkien kaukalon ja muutkin, jotka olivat itse asiassa virsiä.? Tolonen toteaa olleensa nuorempana muuten tyypillinen helsinkiläisnuori, joka inhosi virsien veisaamista ja kaikkea sellaisiin asioihin liittyvää. ?Jos viisi vuotta sitten joku olisi sanonut, että viiden vuoden kuluttua sä veisaat virsiä, niin mä olisin varmaan... Koin, että Jeesuksen armo on se asia, mikä mulle näytettiin ja että Jeesuksen viimeinen käsky ennen kuin hänet otettiin taivaaseen oli, että tätä armon sanomaa pyydettiin viemään eteenpäin. jonka mielilauseita oli ?käteni ovat liian lyhyet nyrkkeilyyn Jumalan kanssa. Mukana oli muutama saksalainen keskiaikainen virsi, mutta jostain syystä mukaan olivat valikoituneet juuri kansanomaiset körttivirret.? Käytännössä nämä laulut ovat vanhoja kansansävelmiä, joihin on tullut aikojen mittaan kristillinen teksti. ?En todellakaan ole mikään virsiasiantuntija, mutta mulla on semmoinen käsitys, että ne melodiat ovat saattaneet olla olemassa jo ennen kristinuskon tuloa Suomeen.? Tolosen ajatus hengellisen levyn teosta ei muusikoiden keskuudessa ole poikkeuksellinen: muun muassa George Harrison, Johnny Cash, Bob Dylan ja Leonard Cohen ovat oman kulttuurinsa puitteissa tehneet samankaltaista ?ytimeen. Ja koska olen muusikko, niin se oli luonnollinen tapa tehdä sitä katumustyötä?, hän toteaa. ?Jouluisin meillä kotona oli kyllä aina semmoinen harras joulu. En saavuta sitä muutoin?, Dylan on kertonut Newsweekin haastattelussa. Myös Cash . albumi Juudan leijona julkaistiin helmikuussa 2012. Rupesin sellissä käymään järjestelmällisesti läpi virsikirjan kaikki virret. Levyn kitaristi-taustalaulaja Marzi Nymanin ja Tolosen tuottamalla levyllä Tolonen laulaa sekä soittaa pianoa ja bassoa. Tolosen ja Nymanin sovittamissa vanhoissa körttivirsissä on taianomainen, lähes shamanistinen tuntu. Tolonen tekee parhaillaan uutta hengellistä levyä, jonka työnimenä on Luukkaan evankeliumin Marian Kiitosvirren ensimmäinen lause: Minun sieluni ylistää Herran suuruutta. ?Olen opiskellut ortodoksista liturgialaulua, koska virrenveisuu on mulle elinehto, tavallaan siitä tuli semmoinen. Kappaleet kuten Let Me Rest on a Peaceful Mountain, Keep on the Sunny Side tai I Saw the Light ovat minun uskontoni
upea Steelbook Sankarit & roiStot -paketti uniikkia arkkitehtuuria julkaisu 7.3.2013 ennakkotilaa nyt ja hanki itsellesi SiMCity ColleCtor?S eDition sisältää: upeat steelbook-kannet, sankarit & roistot -paketin, uniikkia kaupunkiarkkitehtuuria © 2013 Electronic Arts Inc. EA, the EA logo, Maxis, the Maxis logo, and SimCity are trademarks of Electronic Arts Inc. All other trademarks are the property of their respective owners. ONLY DVD COMPATIBLE
Esimerkiksi kappaleessa We Real Cool vahvimmin kantavaksi voimaksi asettuu yhtä ainoaa säveltä muristen jymeltävä basso ja rytmiraidalta kaikuu vain yksi tasaisen harvaan kuultava napsaus. Seuraavan vuoden tupla-albumin Abattoir Blues / The Lyre Of Orpheus ykköslevy painottui miehekkääseen raastoon ja raadollisuuteen, minkä vastapainoksi kakkoskiekko edusti lähinnä folk- ja gospelhenkistä laulelmamateriaalia. Dig, Lazarus, Dig vetäytyi takaisin Birthday Partyn aikoja muistuttavaan, terveen raakaan luolamiesmeininkiin, jonka jotkut myös rock?n?rollin kiteytyneimmäksi ytimeksi mieltävät. mikäli olen asian oikein ymmärtänyt. Perinteiset kitarariffit ja rumpukompit on jätetty lahjattomampien pelivälineiksi. Huomiota on kiinnitetty vain toimivuuteen ja eitoimivuuteen. Tätä ei pysty ottamaan haltuun väkisin, vaan sen pitää antaa syöpyä sisään. Se ei tapahdu nopeasti, mutta prosessin hitaus vain vahvistaa palkituksi tulemisen tunnetta. 49. No, piilotetaanpa balladeerausmeiningin pinnan alle alitajuista raivoa, sillä julkiraju kohkaus on vain turhanpäiväistä pätemistä. Loppualbumista oli ensimmäisillä kuulemilla hyvin vaikea saada mitään otetta. Ja riisutaan saman tien muka-sivistyneen nykyihmisen turhanpäiväisinä kukkoilutamineina toimivat vaatteet pois ja käytetään toteutuksessa vain sellaisia soitannallisia elementtejä, joille on joku todellinen tarve ja tarkoitus. Kappaleet perustuvat Caven hajanaisiin perusideoihin, jotka hän toi studioon ryhmänsä vapaasti työstettäväksi. [[[[[ klassikko [[[[ erinomainen [[[ hyvä [[ välttävä [ ei suositella! Hurmaavuutta ihkaomilla säännöillä arviot Nick Cave luo oman järjestyksensä vuosikymmenten aikana syntyneisiin populaarimusiikin olettamuksiin. Teksti Markku Halme kuva cat stevens Nick Cave & The Bad Seeds Push The Sky Away Bad Seed ltd [[[[[ Alkajaisiksi lienee syytä sijata arviovuode kiteyttämällä sarjan edellisten jaksojen tapahtumat viimeisen kymmenvuotiskauden ajalta. Vuonna 2003 ilmestynyt, pääosin hiljaisen vähäeleisistä balladeista koostunut, Nocturama oli yksi Caven uran harvoista, vain kolmen tähden arvoisista epäonnistumisista. Keinovalikoima on vapaa, eikä kappaleiden rakenne ole mitenkään yksioikoisesti kuvailtavissa. Tällä albumilla ei soita enää edes Caven ikiaikainen seuralainen Mick Harvey, vaan kielien näppäilyn hoitelee tenorikitaran ja sähkömandoliinin turvin nykyisellään Caven tärkein yhteistyökumppani, viulisti Warney Ellis, joka on luonut myös satunnaiset rytmiluupit . Aikaa käytettiin kokonaisen vuoden verran, ja tuloksena on varsin hankalasti täsmämääriteltävissä olevaa musiikkitaidetta. Mitään erityisiä sääntöjä siinä ei rikota, sillä selvästikään mitään sääntöjä ei edes ole. Karuus on paitsi kaunista, myös tehokasta. info www.nickcave.com www.nick-cave.com Kitaristi Blixa Bargeld jätti Bad Seedsin jo ennen Nocturamaa. Sitä ennen ja sen jälkeen pukattiin pihalle albumilliset aika lailla tasan samaa meininkiä nimikkeellä Grinderman. Simppeliyttä korostivat levyjen epäviralliset nimet 1 ja 2. Mutta kuinka siitä eteenpäin. Niiden päälle on viulun ja synteettisten jousien helppo maalailla mitä uljaimpia taivaallisuuksia. Ei ole mikään ihme, että singlejulkaisuksi valittiin We No Who U R, sillä se on selkeästi levyn helpoimmin sulattuva raita
Kokonaisuutena albumi on ihan toimiva yhdistelmä americanaa, poppia ja folkkia. Otto Talvio Jenni Harjunpää Bad Religion True North Consciousness Removal Project Epitaph Tacit [[[[[ Bad Religion juhli kolmekymppisiään vuonna 2010 ja on jatkanut valitsemallaan tiellä virkavuosien karttumisesta huolimatta neljännellä toimintavuosikymmenelläänkin. Hänen kädenjälkensä kuuluu myös Naapurin saunareissu -a cappellan kuorosovituksessa. Rumpuja, selloa ja saksofonia lukuunottamatta kaikki instrumentit, tuotannon, äänitykset sekä kansisuunnittelun hoitanut Antti omaa vision ja tietää miten se toteutetaan. Post-metalliksikin kuvailtu CRP jätti Tacitilla vokaalit pois, ja lopputulosta kuunnellessa voi todeta ratkaisun olleen oikea. Pulssia ei päästetä tippumaan edes levyn pisimmässä rykäisyssä, Bad Religionin mittapuulla melkein progemittaisessa Hello Cruel Worldissa. Vinha ripaska taittuukin keski-ikäisiltä intensiivisesti. Jr. Se on ehkä komein esimerkki Alangon yhteiskunnallisesta, lyyrisestä visiosta, jossa tässä tapauksessa on karmaiseva loppu. Elegantin, mutta tiivistunnelmaisen pianomelodian kuljettama nimikappale lienee kuitenkin levyn surrealistinen mestariteos. Irlantilainen Marc Carroll yhdistää levyllään folkin ja countryn aineksia varsin onnistuneesti. Carrollin äänessä on sopivasti karheutta ja elämää, joka kannattelee levyn kappaleita. on vilpittömällä äänellä esitetty. Levyn kaunein kappale on Kuusilmä, Timo Alakotilan sovittama lyyrinen jousiballadi. Silti Tacit ei kuulosta kenenkään kopiolta tai ideoiden uudelleenlämmittelyltä. Kuten Animals As Leaders on saavuttanut suosiota instrumentaalimetallillaan. Yllättävän usein kitarasoundi tuo mieleen Dave Lindhomin silloin, kun hän haluaa olla blueskitaristi. Jealousy rokkaa tummanpuhuvasti, Hold on Together henkii sielukkuutta, ja avauskappale Joyful Misery poppaa kepeän ilmavasti . Change of Seasoninkin pitkittely on ihan perusteltu. Se on henkilökohtainen, mutta lopullisessa muodossaan hiukan vähemmän omiin kokemuksiin painottuva kuin Alanko haastattelussa antaa ymmärtää. Henkilökohtaisia kappaleita kuitenkin on edelleen mukana: selkeimmin suoraviivainen rockpaahto Kahdeksantoista aina, artistin viesti 30 vuotta nuoremmalle itselleen, ja ehkä Vanha nuori, jonka humoristisissa sanoituksissa on itseironinen kaiku. Myös rakkauden luonnetta pohtiva Missä se on. Vertaus ei ole muutenkaan kaukaa haettu, sillä maestro Dylanin kerrotaan fanittavan Carrollia. Yksinkertaisuudessaan vakuuttavat lyriikat kaipuusta ja rakkaudesta toimivat ja Carroll maalaa peittelemättä romantisoitua maisemaa mies ja preeria -hengessä kauniin steel-kitaroinnin säestämänä. Kaukana takana ovat ajat, jolloin jenkkipunkissa uskottavuuden miellettiin menetetyn bändin jäsenten luonnollisen kaljuuntumisen ja soittotyön kartuttaman varallisuuden myötä. True North ei eroa Greg Graffinin ja Brett Gurewitzin koplan aiemmista saavutuksista. Houselta lainattu Death Letter on Lyytisen omiin tai kanssakirjoittamiin lauluihin verrattuna armottomasti levyn tylsintä antia hienosta slidekitarasta huolimatta. arviotalbumit Omillaan parhaimmillaan Erja Lyytinen valjasti bluesin omiin käyttötarkoituksiinsa. Teksti Antti Ervasti Erja Lyytinen Forbidden Fruit Ruf Records [[[[[ Kuopiolaislähtöinen laulajatar-kitaristi-lauluntekijä on tehnyt viisi omaa studioalbumia, muutaman yhteislevyn sekä livetuplan reilussa kymmenessä vuodessa. Melko puhtaasta bluesista hän on edennyt nopeasti tämäntyyliseen yleisrockpoppiin, jossa toki bluesin ja muun amerikkalaisen rytmimusiikin vaikutus kuuluu joka äänessä. Lyytisen aiemmasta tuotannosta tutut palikat ovat entistä paremmin kohdillaan: oivalliset sävellykset, tyylitajuinen soitto, ilmeikkäät sovitukset ja Lyytisen kaunis, pehmeä laulu. Bluespiru ei ole tällä kertaa ottanut liikaa valtaa, vaan levyllä on enimmäkseen ihan oikeasti sävellettyjä melodisia kappaleita, joita blues hienosti sävyttää. Samoin kaksi muuta lainaa tuntuvat turhilta täytteiltä. Lyytisen kitarasooloja levyllä kuullaan tietysti paljon. Lievästä oppikirjamaisuudesta huolimatta ne ovat nautittavaa kuultavaa, eikä yliviljelyn puolelle sorruta . suorastaan nerokkaasti. Ismo Alanko Maailmanlopun sushibaari Marc Carroll Fullsteam One Little Indian [[[[[ Ismo Alangon 14. soololevy on herkullinen retki läpi artistin mielenmaiseman. Tacitin kauniit melodiat sekä tunnelmalliset änimaisemat tuovat vahvasti mieleen Ulverin Perdition City -abumin, ja Tool-vaikutteet kuuluvat bassovoittoisissa riffeissä. Myös Consciousness Removal Projectin soisi päätyvän pientä musadiggaripiiriä laajemman ryhmän kuultavaksi. Ben Varon. Fiilistelyn lisäksi levyltä löytyy myös menevämpää materiaalia, kuten pirteä popralli (It Was) Lust Not Love. You Can Never Go Home -kappaleessa nojaillaan Los Angelesilaisessa baarissa potien koti-ikävää. Mieleen tulee etäisesti Bob Dylan. Levyn kappaleisiin on vaikea kuvitella aiemmilla julkaisuilla kuultua kori nalaulua. Lähimpänä kotia ollaan Sat Neath Her Window -kappaleessa, jossa viulut vievät Irlantiin. Syke piiskataan maitohappoisiin lukemiin jo avaus- ja nimiraidassa, ja rivakoimmin maaliin sivakoi Vanity reilussa minuutissa. Aiemmin on nimittäin tuntunut, että Lyytinen haluaa miellyttää liikaa sitä pientä joukkoa, joka määrää montako sointua blueskappaleessa saa enintään olla ja kuinka pitkään vähintään pitää irvistellen soittaa kitarasooloja. Kuvaavaa on, että Eddie J. Myös irlantilaiset vaikutteet kuuluvat vahvasti musiikissa. Asenteessa on niin ikään yhä särmää, kuten Fuck You osoittaa: kun julkaisijana on perustajajäsenen Gurewitzin omistama Epitaph, kansiin ei tarvita sen enempää asteriskeja kuin pölhöä Parental Advisory -auktorisointia. Matti Komulainen 50 Stone Beads and Silver [[[[[ omakustanne [[[[[ Välillä on hyvä tehdä kaikki itse. Antti Loposen projekti on tästä hyvä esimerkki
Sarja osoittaa kuinka naapurissa ollaan tehty ihan autotallitasollakin huikeata musiikkia jo kauan ennen kuin Ruotsista tuli musiikkiviennin mallimaa. Ensi Rytmissä päästään käsiksi myös käytettyihin vinyyleihin. oton vinyylit Otto Talvio Uusi tai vanha, silti aito vinyyli 51. K info Tämä on Otto Talvion kolumni, joka palvelee kahta tarkoitusta: hän kirjoittaa siinä uusista vinyylijulkaisuista, jotka eivät ehkä muuten saisi palstatilaa sekä kartoittaa levykeräilykulttuuria kirjoittamalla kiinnostavista vanhoista levyistä, erikoisista julkaisuista tai hämmentävistä löydöistä. erron ensimmäisen kolumnin pohjustukseksi hiukan omasta suhteestani vinyylilevyyn. Boksina paketti voisi olla parempi, sillä se ei sisällä mitään tekstiliitettä, mutta replica-painokset originaalilevyistä ovat miellyttävät. Viime vuonna julkaistiin myös Lenny Kayen kokoama legendaarinen garagetuplakokoelma Nuggets Rhinon 40-vuotisjuhlapainoksena. Sarjan neljäs osa julkaistiin viime vuonna, mutta olen nauttinut vielä enemmän kolmososasta, joka tuli 2006. Pidän siitä salakielestä, jota niiden keräilijät puhuvat. Ottaen huomioon levyn merkityksen 1960-luvun ytimekkään (ja suositun) garagerockin tunnetuksi tekemisessä on mysteeri, ettei siitä ole otettu virallista vinyylipainosta sitten vuoden 1976. Rhino julkaisi samanlaisena 180-grammaisena, originaalimastereilta uudestaanmasteroituna laitoksena myös Loven Forever Changesin sen 45-vuotissyntymäpäivän kunniaksi. On muuten ilo nähdä, että uusista albumeista tehdään nykyään niin usein myös erillinen vinyylimasterointi. Se sisältää yhtyeen 11 studioalbumia Jon Astleyn uusina miksauksina. Ostin vinyyliä, koska se oli halvempaa ja se tuntui hyvältä. Jossain vaiheessa tiedän tehneeni tietoisen valinnan, että ostin vinyyliä aina kun se oli mahdollista. 2012 oli hyvä vuosi vinyylifriikeille. Siksi päädyin ostamaan The Whon kaikki studiolevyt kattavan The Who: The Studio Albums -boksin. Luulen, että Beatlesin stereoboksin vinyylilaitos poisti minulta jonkun eston ostaa uudelleenmasteroitua vinyyliä tukkukokoisissa paketeissa. Näistä erityisen hienolta kuulostaa Tavastialle maaliskuussa tulevan Gary Clark Jr:n Blak and Blu, joka soi kahdelle levylle prässättynä rikkaasti ja rouheasti. Vitsikkäimmästä päästä viimeaikaisia uusia löytöjä on ?Ruotsin Pebbles?, Who Will Buy These Wonderful Evils -sarja, johon on koottu hämäriä ruotsalaisia psykedelia- ja progesinkkuja. Pidän siitä, että voin omistaa alkuperäisen artefaktin toiselta ajalta ja toisesta paikasta ja se silti puhuttelee meitä täällä ja tänään. Mutta mennään itse asiaan. Ensimmäisen ja toisen osan vinyylipainokset ovat kokonaan loppu ainakin Discogsin myyjiltä ja yleisimmistä verkkokaupoista. Se on alkuperäisistä analogimastereista uudelleenmasteroitu 180-grammainen laitos. Itse pidän niiden soundista, mutta ehkä suurempi syy minulle oli päivittää koko lempiyhtyeeni tuotanto kerralla parempaan tai ainakin hyvään soundiin. Se johtui siitä, että pidin vinyylistä, mutta paljolti myös siitä, että vihasin cd-levyjä ja niiden ankeutta. En perustele harrastustani vinyylilevyjen soundilla, vaikka tietysti hyvät, hyväkuntoiset vinyyliprässit kuulostavat fantastisilta. Ostan vinyyliä, koska pidän siitä miltä ne tuntuvat kädessä ja kuinka hyvältä ne näyttävät. Pidän siitä kuinka niiden draama on rakennettu ja siitä, että ne pitää kääntää. Pidän siitä kuinka ne yhdistävät ihmisiä ja eri vuosikymmeniä. Täytän tänä vuonna 40, joten kun aloitin musiikin kuuntelun ja levyjen ostamisen teini-ikäisenä 1980-luvulla, vinyylilevy oli vielä pääasiallinen tallennemuoto. En ehtinyt elää sen kanssa kyllästymiseen asti ennen cd:n valtakautta, joten minulla ei ollut tarvetta alkaa ostaa cd-levyjä jonkun kuvitteellisen paremman soundin tai uutuudenviehätyksen vuoksi. Jac Holzman ja Lenny Kaye ovat vaivautuneet kirjoittamaan uudet levynkansitekstit, mutta muuten paketti ei sisällä yllätyksiä
Koskinen. Näillä palikoilla kokonaisuudesta muotoutuu harvinaisen nautittava. Kimmo K. Dynamiikan vaihtelu ja eräänlainen melankolinen intensiteetti on Steven Wilsonin ehdoton vahvuus säveltäjänä. Uuden levyn musiikillinen keskiö muodostuu kaikkien niiden tyylisuuntien sulaumasta, joiden kanssa Wilson on viettänyt viimeisimmät 20 vuotta. Kun näin rehti jytyytys paukkaa, ei skeptisemmänkään nokan pitäisi kopiseman. Straight Out of Hell hehkuu hektisessä intensiivisyydessään valtavaa intoa. Helloween yhdistelee mainiosti modernia tuotantoa ja otetta kursailemattoman vanhakantaiseen tuplabassarilouskutukseen ja tilutukseen. Maailma olisi ärsyttävä paikka ilman juhlimista, ryyppäämistä ja tyttöjä, Hank Haint huutaa. Railakkaan gararerokin lisäksi Blackoutilta löytyy rautaisannos rähjäistä bluesia ja nopeatempoista punkkia. Nothing for Nothing jylisee suurten blues-klassikkojen hengessä, On You Go on taas riemukas punkrevittely, jollaisesta Green Day voi vain haaveilla. Tämä on kokonaisuutta ajatellen toimiva ratkaisu, semminkin kun klassisen tunteikkaan rock-laulun siivittämänä yhtyeestä tulee mieleen kotoisen Calliston fiilistelevä postmetal. The Flood Inside on hieno levy. Sulavan yllätykselliset sovituskäänteet ja rakenteellinen vapaamuotoisuus tekevät hommasta miellyttävää kuunneltavaa. Vaikka ajoittain mennään progemaastossa, ote pysyy silti asiallisen maanläheisenä. Long Distance Calling ei rajoita ilmaisuaan. Hank Haint versioi levyllään myös innoittajiaan GG Allinia ja detroitilaista The Goriesia. Blackout on kaikin puolin nokkela levytys ja varmasti yksi viime vuoden päräyttävimmistä rock-julkaisuista. Viime vuosina pohjoismaista on löytynyt monia lahjakkaita ja omaperäisiä indiepop-artisteja, ja samoille markkinoille yrittää myös tanskalainen Indians. Jos kappale vaatii räimintää tai suoraa rockaamista, sitä myös saadaan. Jos taas tarve on seesteisemmälle liihottelulle tai kimurantimmalle ilmaisulle, sekin onnistuu. Osa sävellyksistä on vähällä hukkua massiivisten äänikikkailujen alle. Levyn tähtihetket, kuten kuulaan levollinen Bird ja jyhkeällä biitillä kuorrutettu Reality Sublime, eivät valitettavasti muuta sitä tosiasiaa, että Somewhere Else on vain melko keskinkertaista indietunnelmointia suurella kaiulla. Juho Kankaanpää Juho Kankaanpää Helloween Straight Out of Hell Long Distance Calling Sony The Flood Inside Superball [[[[[ Eipä 80-luvulla Keeper of the Seven Keys -levykaksikkoa mehustellessa arvannut, että vuonna 2013 saksan powermetal-ratsu laukkaa näin virmasti! Yhtyeen 14. Merkittävimpänä erona miehen kahden edellisen sooloalbumin ja Ravenin välillä on maailmaa kiertäneen, kärkipään soittajista koostuvan bändin yhteenhitsautunut soundi. Suurimmaksi osaksi tämä johtuu sovituksista ja soittajien tyylitajusta, mutta panoksensa antaa myös Wilsonin selkeä tuotanto, sekä Alan Parsonsin hiomat lähtösoundit. Yllättäen monin paikoin albumilla kuuluu muusikoiden selvä jazz-rock diggailu ja improvisointivalmius. Levystä ilmestyy Wilsonille tyypillisesti monta versiota, josta soundidiggarit pystyvät joko valitsemaan cd- ja lp-masterointien ja korkearesolutioisten stereo- ja 5.1-miksaukauksien väliltä mieleisensä tai suorittamaan vertailevia kuunteluretkiä mielenkiintoiseen sointimaailmaan. [[[[[ Blackout on levy, joka iskee hetkessä suoraan tajuntaan. Englantilaisen Hank Haintin yhden miehen bändin räkäisesti ärjyvässä ja tärykalvoja repivässä garagerokissa on eläimellistä voimaa. Musiikki on virkistävän simppeliä: säröisyydessä ei ole säästelty, ja kitarakin on viritetty miten sattuu. Rumpujen jumalaton hakkaaminen, epävireinen huuliharppu ja tujakasti pauhaava sähkökitara huokuvat teini-ikäisen uhmaa ja vimmaa. Laulajalauluntekijä ja multi-instrumentalisti Søren Løkke Juul yhdistelee trendikkäitä dreampop- ja chillwave-elementtejä kauniin verkkaisiin ja väkevätunnelmaisiin popsävellyksiin ja rauhalliseen lauluun. Moneen suuntaan rönsyilevät sovitukset ovat taianomaisen teatraalisia ja täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia. Kappaleista on kuitenkin vaikea saada otetta, sillä monikerroksinen äänimaailma ruinsaine kaikuineen, kitaroineen, hitaasti surisevine syntetisaattoreineen ja utuisesti nakuttavine rumpukoneineen on sekava ja paikoitellen tunnelmaa latistava. Kaiken soitetun todella erottaa levyltä. Hiljaisinta symbaaliin haamulyöntiä myöten. levy on vahvaa näyttöä siitä, miten kulahtanut ja jokseenkin naurettava musiikkityyli on osaavissa käsissä täysin kuranttia kuunneltavaa. Muutenkin ilmaisu on yhä enemmän kallellaan klassiseen progeen, kuin mitä Wilsonilta on aiemmin kuultu, joskin vuoden 2011 Grace For Drowning antoi odottaa tämän tyyppistä kehityssuuntaa. Levyn yleinen teema liittyy yliluonnollisiin tarinoihin ja pitkät, monitahoiset ja musiikkityylien välissä puikkelehtivat kappaleet tukevat konseptia ja vetävät mukaansa niin sanottuihin muihin maailmoihin. Siinä missä monen Wilsonin projektin soundi on ollut tiukasti kompressoitua, Raven jatkaa soololevyillä, King Crimsonin ja Jethro Tullin back catalogien uudelleenmiksauksissa löydettyä avoimen dynaamista linjaa. Vaikka uranuurtajayhtyeen kokoonpanossa ei alkuperäisiä umpihangen hiihtäjiä ole kuin kaksi, bändin otteissa on yhä se pään pinnalla pitävä erikoislaatuinen yllätyselementti. Kun melodiat ovat kauttaaltaan vahvoja, riffit tiukkaa vääntöä ja yleisote tulisesti vaihteleva, ei voi kuin hattua nostaa. 13:eenbiisiin ei juuri tyhjäkäyntiäkään mahdu joten Straight Out of Hell ei kalpene yhtyeen klassikoiden rinnalla lainkaan. Germaaniyhtye jatkaa tuttua heavysävytteisen postrockin rataa ja samaan aikaan ei. Miehistön vaihdosten myötä leimallisesta ja edelleen suuressa roolissa olevasta instrumentaalisuudesta on tingitty aiempaa enemmän. Koskinen 52 [[[[[ Kimmo K. arviotalbumit Progemies seikkailulla Hank Haint Blackout Somewhere Else 4AD [[[[[ Kokoonpanon kiertueet yhdessä kuuluvat levyn kokonaisuudessa. Teksti Masi Hukari kuva Naki Kouyioumtzis Steven Wilson The Raven That Refused To Sing (and other stories) Indians Voodoo Rhythm Records Kscope [[[[[ Steven Wilson jatkaa huimaa julkaisutahtiaan uransa seikkailunhaluisimmalla albumilla. Musiikissa tapahtuu niin paljon, että sitä ei pysty kuuntelemaan taustalla, mutta se myös hengittää ja luo tilaa sen verran, että sen parissa haluaa viipyä
Toisaalta, hyviäkin hetkiä erottuu joukosta: kelttiläissävytteinen ja sovitukseltaan mielenkiintoinen Made In Belfast iskee jykevästi, samoin räväkkä Guardians of the Tomb. Joskin tila on klaustrofobinen ja harmonia täynnä riitasointuja sekä arvaamattomia äkkikäännöksiä pyöreässä huoneessa. Sairaalloisella tavalla puolensa vetävää kamaa siis. Merkittävin kehitys suhteessa kahteen edelliseen albumiin on tapahtunut sävellyksien puolella. Tasokas ja tiukka albumi on hyvä lähtökohta tälle. Antti Ervasti Masi Hukari Ole Nerdrum Saxon Sacrifice UDR [[[[[ Ei kai yli kolmikymppiseltä NHOBHMikihongalta liiempiä uudistumisen merkkejä kannatakaan odottaa, eikä niitä toden totta saada. välillä vähän liiankin. Amerikassa jo pitkään asunut Jussi Reijonen hyödyntää luontevasti eksoottisia musiikkiaineksia, joihin on tutustunut jo kasvuvuosinaan. Irtiottoa yli 30-vuotisesta perinnöstä on silti turha odottaa. Voivod jatkaa omaleimaisella tinkimättömällä linjallaan, jossa thrash metal, proge ja kokeellinen psykedelia elävät sulassa sovussa keskenään. Äänikuvasta pilkahtavat retro- ja vintagesoundit kytkevät mukaan alan pitkän tradition. Mitään heti tarttuvaa hittikamaa ne eivät ole. Paikoin urkujytä manaa esiin Procol Harumin haamut sekä brittiläiset heavyn edelläkävijät Deep Purple Mark I:sta lähtien. Basisti-kitaristi Mariusz Duda laulaa vahvasti warsowalaisretkueen keulilla. Ilmeikkäässä fraseerauksessa ovat läsnä niin eilisen vaikutteet kuin kunnianhimo tehdä kaikesta kuultavasta jotain vielä enemmän. Ei tavallaan ole Stala & So:n vika, että molemmat ammentavat aivan samoista lähteistä ja kuulostavat hämmästyttävän samanlaisilta. Al Di Meolasta Ryuichi Sakamotoon, Dire Straitsista Eurythmicsiin ja Youssou N?Dourista Tori Amosiin. Tilaustöiden ja bändivierailujen ohessa Katché on työstänyt sooloprojekteja, ja tuorein teos on lajissaan jo viides. Nimikkoalbumi koostuu Katchén omista sävellyksistä, joita muokkaa kuultavaan muotoon maestron kanssa vahva kolmikko. Trumpetisti-luuppimies Nils Petter Molvær, saksofonisti Tore Brunborg ja sormioista vastaava Jim Watson seuraavat johtajaa, minne hän kulkeekin . Tanakkaa heavy metalia sen sijaan tulee täyslaidallinen. Jokunen vuosi sitten Inner Sanctum -levyllä erittäin iloisesti yllättänyt yhtye ei nyt yllä aivan samaan riemuun. Kuten näistä nimistä voi todeta, tekstien aiheisto on ehtaa heavya, oli kyse sitten laivanrakennuksesta tai Kiinan muinaisesta terrakotta-armeijasta. Saxonilla on taito käyttää rajallisia työkalujaan moni-ilmeisesti. Veteraani-ikä ei Saxoninkaan tapauksessa siis tarkoita väsähtämistä vaan energistä omien kykyjen hyötykäyttöä, jolla on eittämätön tenhonsa. Kimmo K. Omaperäinen tulkinta John Coltranen Naimasta alleviivaa sekin levyn haaveilevaa perustunnelmaa. Koskinen Manu Katché Manu Katché ECM [[[[[ Manu Katché tunnetaan lahjakkaana ja mukautumiskykyisenä sessiorumpalina, joka on muokannut populaarimusiikkia 1980-luvulta lähtien. Salla Dayn ääntäminen on kiitettävän persoonallista . Puolassa progressiivisella rockilla on perinteisesti ollut erityisen vankka asema, joten paikallinen kannatus on pedannut kuulijakunnan dramaattista laajentamista. Shrine of New Generation Slaves on yhtyeen kuudes pitkäsoitto. Stalat eivät vain yllä ihan samanlaiseen hillittömyyteen kuin Reckless Love. Play Another Round -levyssä ei ole hirveästi moitittavaa. Perustasollaankin bändi silti takoo väkevästi, vaikka materiaali olisikin vähän heppoisempaa. Play Another Round on bändin toinen albumi. Levy voisi olla paljon parempien pisteiden arvoinen, ellei Reckless Love olisi kerennyt tekemään näinä vuosina kahta mainiota albumia. Tässä on ansioitunut ja uudistuskykyinen veteraanibändi, jonka uralle mahtuu niin paljon vastoinkäymisiä, että heille mielellään soisi lisäaikaa parrasvaloissa. Sen kohokohtia ovat Reijosen soiton lisäksi pianisti Utar Artunin rivakat juoksutukset, lyömäsoittaja Sergio Martinezin tarkat iskut sekä Eva Alkulan upea laulu levyn päättävällä Kaiku-sävellyksellä. Hyvä niin, ja vielä parempi, että bändi ei tarvitse amerikkalaisten veteraanilauluntekijöiden apua, vaan pärjää lähes omillaan. Akustisvoittoinen kokonaisuus potkii kun vanha lehmä vääjäämättömällä voimalla, ei niinkään nuoren sonnin raivolla. Tunnelmat ovat herkkiä ja haavoittuvia ja toisena hetkenä heti kiihkeän vimmaisia. Kappaleet hiipivät tajuntaan vähitellen monella kuuntelukerralla. Shrine of New Generation Slaves merkitseekin bändille nousua seuraavalle tasolle. Huh, joko tämä on bändin kolmas albumi. Uni vakuuttaa kaikilta osin, ja on siksi verrattavissa John McLaughlinin, Ralph Townerin, Oregonin ja vastaavanalaisten edelläkävijöiden uraa uurtaviin levyihin. Matti Komulainen Antti Ervasti [[[[[ Voivod Stala & So Play Another Round So Music Finland Target Earth Century Media [[[[[ [[[[[ Stala on siis se Lordin avaruusoliorumpali, joka sai kenkää osallistuttuaan pari vuotta sitten euroviisukarsintoihin Stala & So -yhtyeensä kanssa. Meriittilistalta löytyvät lisäksi ?kaikki. kvartetti soi tiukkana yksikkönä levyn kaikissa käänteissä. Matti Komulainen 53. Myös Reijosen johtama monikansallinen kokoonpano taipuu vaivattomasti värikkäisiin etnovetoihin. Aivan aluksi pitääkin äimistellä levyn väljää soundia, vähäeleisen tyylikkäitä sovituksia ja ennen kaikkea nautittavaa soitantoa, josta vastaavat Affe Forsman, Timo Vikkula ja Arttu Tolonen laulaja Salla Dayn lisäksi. Hän onkin aivan omaa luokkaansa vokalistina ihan maailman mittakaavassa. Eihän tällaista jälkeä ole tehnyt kukaan sitten 1960-luvun hippiaikojen. Petrattavaa ei paljon jää. Vuodet ovat hioneet ilmaisuun sujuvuutta, jonka herättämät mielikuvat venyvät Toolin tummanpuhuvasta maalailusta Dream Theaterin konseptuaalisuuteen. Sävellykset ovat tarttuvia ja hitikkäitä, soitossa ja sovituksissa on ilmeikkyyttä ja kekseliäisyyttä. Sanoissakin on muikeita oivalluksia. Target Earthin tekee mielenkiintoiseksi se, että kyseessä on bändin ensimmäinen albumi ilman vuonna 2005 kuolleen alkuperäisen kitaristin, Piggyn, panosta. Norsunluurannikolta Ranskaan emigroitunut muusikko väläytti osaamistaan niin Peter Gabrielin Soalbumilla kuin Stingin soolouran läpimurtolevyillä. albumitarviot Riverside Shrine of New Generation Slaves Inside Out Music Them Bird Things Pachyderm Nightmares Jussi Reijonen Playground Un Omakustanne [[[[[ [[[[[ Riverside on rakentanut asemiaan reilun vuosikymmenen. Maalaileviin tunnelmiin on myös istutettu pohjoista utua. Reijonen soittaa taitavasti erilaisia kitaroita ja arabialaista udluuttua, mutta ei korosta itsetarkoituksellisesti solistirooliaan. Unin yleisilme on hienostunut ja vivahteikas sekä rytmien että melodioidensa puolesta. Target Earthilla kappaleet ovat eheämpiä kokonaisuuksia, kuin aiemmin Piggyn demo-riffien ympärille kasatut sävellykset. Recklessit vain kerkesivät apajille aiemmin. Kuten Reckless Love, Stala & So tekee kasarisukkahousuheviaikuisrockia paremmin kuin sitä tehtiin omana aikanaan. Kumpikaan ei ota itseään tai musiikkiaan liian vakavasti mutta pitävät tason silti kiitettävän korkealla. Hieman liikaa bändi katsoo sisäänpäin ja omaan taiteellisuuteensa
Niitä mä kuuntelin oikeastaan kyllästymiseen asti.? Seuraava iso kolahdus Gugille oli The Eag les. ?Opiskelin Kauppakorkeassa ja mulla oli Arto Vilkon kanssa jonkin aikaa countryrockyhtyekin. Topmostin jälkeen Kokljuschkin keskittyi opintoihinsa, mutta soitti myös muun muassa Paroni Paakkuneisen Utopia-yhtyeessä sekä levytti Titta Jokisen kanssa pari singleä duona. ?Samoihin aikoihin mulla alkoi oikeastaan ainoa vaihe, jolloin systemaattisesti hamstrasin levyjä. Mulle kolahti laulaja-lauluntekijä-kama ja artistit kuten Seals and Crofts, Paul Williams, Jackson Brown ja Gordon Lightfoot. Nykyisin Gugi on eläkkeellä, mutta kuuntelee edelleen aktiivisesti myös uusia kiinnostavia artisteja, joista hän mainitsee esimerkkeinä Michael Bublén, Bruno Marsin, edesmenneen Amy Winehousin, Erinin ja Von Hertzen Brothersin.. Vaikka se olikin eka hankkimani levy, niin en mä ikinä ole ollut mikään ihan hirvittävä Elvis-diggari. Gugi Elviksestä. ?Popmusiikkiahan ei soitettu juurikaan radiossa. Mähän asuin mun isovanhempieni kanssa, jotka myös tykkäsivät italoiskelmästä. Eli tykkäsin aika mainstream-kamasta, kauniista italialaisista sävelmistä?, Gugi muistelee. Vaikka italialaiset sävelmät olivatkin nuoren Gugin mieleen, oli hänen ensimmäinen hankkimansa levy Elvistä. ?Muistaakseni se oli Treat Me Nice -sinkku. Muista edelleen sen RCA:n logon singlen keskiössä. Lisäksi yritimme saada kuuluvuutta Radio Luxenburgiin, jossa soitettiin poplevyjä.? Aika, jolloin jokainen levy piti kuunnella Vuodet 1964?65 ja 1966?68 kuluivat Gugilla Topmostin riveissä keikkaillen myös Ruotsissa ja Tanskassa. Haastattelut kestivät lopulta neljä kuukautta, mutta sain paikan ja aloitin maaliskuussa 1975.? ?Finnlevyn aikoina kuuntelin liki kaiken suomessa tuotetun musiikin, sillä Toivo Kärki, Vexi Salmi ja Junnu Vainio olivat sitä mieltä, että aina piti tietää mitä kilpailijat tekivät.? Samaan aikaan Gugin systemaattinen levyjen hankinta väheni, mutta ura sen sijaan meni toiseen suuntaan: Finnlevystä Scandian, sittemmin Polygramina tunnetun yhtiön, toimitusjohtajaksi ja siitä Universal Music Finlandin toimitusjohtajaksi ja 2009 yhtiön hallituksen puheenjohtajaksi. Tykkäsin kyllä sen balladeista, mutta se lanteen keikutus -osasto ei ikinä oikein kolahtanut.? Vaikka Kokljuschkin ostelikin tavallisen teinin tapaan silloin tällöin levyjä, ei hän omien sanojensa mukaan vielä 60-luvun alussa ollut mikään intomielinen levykeräilijä. Robertinon ja Elviksen jälkeen Kokljuschkinille kolahtivat Cliff Richard ja The Shadows, joiden levyjä tuli hankittua. Oikeastaan ainoa ohjelma oli Lauantain toivotut levyt, jossa soitettiin aina lopuksi pari popkappaletta. Britti-invaa54 sio toi mukanaan tietysti The Beatlesin ja Rolling Stonesin, mutta vielä näitä enemmän kolahtivat Moody Blues, The Animals, The Beach Boys, Ivy League, The Kinks ja The Hollies, joiden taidokasta stemmalaulua myös Topmost pyrki jäljittelemään. Levyjen lisäksi Kokljuschkin imi radiosta sen verran popmusiikkia kuin vain pystyi. Tykkäsin kyllä sen balladeista, mutta se lanteen keikutus -osasto ei ikinä oikein kolahtanut. . The Eaglesin lisäksi kuuntelin Arlo Guthrieta ja James Tayloria. Valmistuttuaan Kauppakorkeakoulusta vuonna 1974 Kokljuschkin meni töihin sairaalatarvikkeita ja -laitteita myyvään ja valmistavaan yritykseen, mutta ei viihtynyt paikassa kun neljä kuukautta. ?Näin lehdessä ilmoituksen, että Finnlevy hakee kotimaisen tuotannon tuotepäälikköä. Hain paikkaa ja joulukuussa 1974 mua alettiin haastatella. Omat suosikit ja kaappien luurangot. levyhylly Vasilij ?Gugi? Kokljuschkin Topmost-vokalisti Vasilij ?Gugi. Kokljuschkinin huikea ura alkoi italoiskelmästä. V Teksti Jukka Raittinen Kuva Markus Paajala asilij ?Gugi? Kokljuschkinin ensimmäinen muistikuva musiikista on lapsitähti Robertino Loretti ja hänen korkea lapsen tenoriäänensä. ?Tykkäsin paljon muistakin italialaisista laulajista
päivänä ilmestyi Topmostin kokoelmalevy, joka sisältää ensimmäisen uuden Topmostäänityksen 45:een vuoteen. top 3 The Eagles ?Mielettömän taitavaa soittoa yhdistettynä hirvittävän hyviin kappaleisiin.? Tom Jones ?Se ääni, joka on edelleen iskussa.? The Beatles ?Ei kai tätä tarvitse pahemmin perustella.? kuka? Nimi: Vasilij ?Gugi? Kokljuschkin Syntymäaika: Helsingissä 2.6.1947 Eräitä virstanpylväitä: Topmost-yhtye, pitkä ura Universal Musicin päämihenä, Kultainen Emma-palkinto 2009, vuoden 2010 X-Factor-tuomarointi ja musiikkineuvoksen arvonimi Tasavallan presidentiltä vuonna 2012. info Topmost perustettiin vuonna 1964. Yhtye julkaisi nipun singlejä, yhden albumin ja kiersi kotimaan lisäksi Ruotsissa ja Tanskassa. Vuonna 1968 hajonnyt bändi kasattiin uudelleen vuoden 1988 Provinssirockiin. 90-luvulla yhtye esiintyi satunnaisesti ja 2000-luvulla tahti on tiivistynyt noin kymmenen keikan vuosivauhtiin. Kyseessä on cover-versio John Lennonin kappaleesta Crow Old With Me (Jää sieluun sydämeen). www.topmost.fi 55. Tammikuun 25. Yhtye myös lämmitteli Suomessa The Hollies - ja The Beach Boys -yhtyeitä
Levyn ensimmäinen soolo tulee huvittavasti jo 1.23 minuutin kohdalla, mutta muuten tällä levyllä Clapton lähestyy kappaleita kitara tiukasti lieassa. Vaikka Cream kasvatti tämän ikonisen kitaristin mainetta entisestään, alkoi joku hiertää kengässä. Nöyränä ja hiljaisena kaverina Claptonia alkoivat maine ja pitkät falliset jammailut kyllästyttää: nälkä alkoi kasvaa toisenlaiseen, yksinkertaisempaan 56 musiikkiin. Sen hienoin puoli on, että se antaa Claptonille tilaa näyttää country-pikkaajan taitojaan. Keski-ikään ehtinyt levy saa nyt ylitsepursuvan kohtelun. Lay Down Sally on kolmas levyn kappale, joka on pysynyt AOR-radiokanavien voimasoitossa ilmestymisestään asti. Mukana on viikkoa ennen levyn äänityksiä taltioitu keikka kahdella cd:llä, 180 gramman vinyyli, surround-miksattu audio-dvd, perus-cd lisäbiiseillä, vihko esseineen ja komeine kuvineen. Klassisen bluesin hän jo osasi, nyt alkoi kiinnostaa kantri ja etelän letkeä boogie. Calen rento ote sopii Claptonille: laulajana hän ei ole maailman dominoivin, ja muutenkin pienemmällä vaihteella kitaroitu hidas, mutta Calen tapaan funkahtava ja pahanenteinen blues. arviotretro & boksit info Eric Clapton aloittaa Yhdysvaltain-kiertueensa maaliskuun puolivälissä ja siirtyy vanhalle mantereelle Brittikiertueelle toukokuussa. Suomea lähimmät varmistetut keikkapäivät sijoittuvat kesäkuussa Saksaan ja Latviaan. www.ericclapton.com Pelkistetyn ja pehmeän AORsoundin pioneeri Ikonisen kitaristin raukea klassikko kaikilla mausteilla. teksti Jean Ramsay kuva universal Eric Clapton Slowhand: 35the Anniversary Super Deluxe Reissue Universal [[[[[ Eric Clapton tituleerattiin tunnetusti jumalaksi John Mayallin Bluesbreakersin aikoihin. Vaikka levyn nimi pohjaa Yardbirdsin managerin Giorgio Gomelskyn antamalle lempinimelle, sopii se täydellisesti kuvaamaan tätä rentoa levyä. J. Levyn pelkistetty ja pehmeä soundi oli osaltaan yksi seuraavalla vuosikymmenellä dominoineen AOR-musiikin kulmakiviä. Levyltä löytyy edellä mainitun lisäksi pari muutakin Claptonin tunnetuinta ja suosituinta kappaletta. The Bandin soundista muistuttavat Hammondurut tekevät kappaleen. J. Sokerina pohjalla koko komeus on pakattu Fenderin ikonista tweed-kitaralaukkua muistuttavaan laatikkoon (jonka sisältä kansioita ei kylläkään saa jostain selittämättömästä syystä ulos, joka tekee käyttökokemuksesta hieman kömpelön). Clapton oli ensimmäisiä muusikoita, joka innostui The Bandin Dylanin kanssa Woodstockissa nauhoittamista kellariäänityksistä, ja alkoi navigoida roots musiikin perään. Calen Cocaine on yksi Claptonin tunnetuimpia kappaleita. Jo se, että boksi on aidosti päällystetty kankaalla, kertoo jotain omistautumisen tasosta. Levyn klassikkostatuksesta kertoo kuitenkin loppujen lopuksi eniten se, että parhaimmillaan se on yhä sellaisenaan, ilman lisäbiisejä ja muuta täyhkää.. Wonderful Tonight on koskettavan siirappinen rakkauslaulu itse mestarin kynästä, yksinkertainen, mutta omalla tavallaan ajattoman täydellinen, järjestyksessään jo toinen Claptonin Patti Boydille kirjoittama rakkaudentunnustus (Layla oli ensimmäinen), joka varmasti on soinut lukemattomissa häissä
Samalla on sanottava, että Zeron ja X.Y.U:n kaltainen pennin ysärihevistely on edelleen aivan luokatonta ja vaaran sijaan niissä kuuluu vain poseeraus. Tämän suurella pieteetillä toteutetun boksin parasta antia ovat Corganin viihdyttävät ja rehelliset levynkansitekstit, joissa hän käy levyn läpi biisi kerrallaan. Hardcorefaneillehan boksi tietysti on suunnattu: kolme levyllistä vaihtoehtoversioita ja demoja auttaa ymmärtämään taiteellista prosessia ja suhdetta Corganin, bändin ja tuottajien, Floodin ja Alan Moulderin välillä. Ei auttanut, että levy meni jenkkilistan kärkeen ja siitä muodostui teinihippien suosikkilevy seuraaviksi kymmeneksi vuodeksi. Vaikka tunne ei ole täysin väistynyt, niin alkuperäisen levyn kohokohtia on pakko ihailla: Tonight, Tonightin orkestraatioiden kuljettamat hidastetut voimasoinnut ovat puhdasta nautintoa, Cupid De Locke viettelee leikkisällä exoticallaan, James Ihan Take Me Down vihjailee tulevasta soolourasta, Thirty-Three on herkkyydessään komea, Tales of a Scorched Earth pähkähullun hienoa klassista heavyä ja tietysti yhtyeen kaikkien aikojen isoin hitti, äänitysten viimeisenä päivänä levylle tuutattu 1979, on edelleen yksi pidätellyllä tavalla intohimoisimpia kappaleita, joka 1990-luvulla päätyi listoille. retro & boksitarviot Taiteellisen prosessin syntysijoilla Billy Corgan avaa kulttialbumin syvimmät sopukat biisi kerrallaan. Smashing Pumpkins Mellon Collie and the Infine Sadness Virgin [[[[[ Kun tämä Smashing Pumpkinsin eepos julkaistiin 1995, vaikutti se teennäiseltä paketilta: kauniita kappaleita ripoteltuna metallisen grungeangstin ja Billy Corganin täytebiisien joukkoon. Kahden cd:n, 28:n kappaleen albumi oli vinyylinä vaikuttava triplalevy, mutta 1995 tällaiset progen huippuvuosia tietoisesti haikailevat statementit tuntuivat narsistisilta. Dvd:llä on Brixton Academyn keikka vuodelta 1996 ja neljän biisin saksalainen tv-live samalta vuodelta. Otto Talvio
Helsinki, Savoy Teatteri www.erjalyytinen.com www.facebook.com/erjalyytinen Musiikkialan perustutkinto Musiikin koulutusohjelma/Muusikko 120 ov (pk/yo) Klassinen musiikki - kansanmusiikki - pop/jazzmusiikki www.KpKONSA.fI Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA Pitkänsillankatu 16, 67100 Kokkola, puh. Kuusankoski, Kuusaa Sali 06.03. Porvoo, Grand 27.02. Riffit ovat kovia, melodiat aiempaakin kierompia, sovitukset mutkikkaita ja soundi erinomaisen raskas. Kajaani, Generaattori 23.02. Turku, Sigyn Sali 19.02. Kasvukäyrää jatkaa viimeinen kiekko Emotional Playground (1991), jolla bändi on miltei jo aikuistunut. Raahe, Raahesali 05.03. Oulu, Teatteri Rio 02.03. Yhtye on huikeassa soittovireessä ja progressiivisuus luo lisäsyvyyttä taidokkaaseen, mutta yhä poikamaisesti hassuttelevaan materiaaliin. Colours (1990) on yleisesti mielletty Stonen vaikeaksi tai huonoksi levyksi. Erilainen se kyllä on, myös aiempaa totisempi, mutta loistava. Studioalbumien lisäksi mukana on mainiosti uran summaava Free-livelevy, singlejulkaisut sekä kuriositeettihelmiä sisältävä Demos & Ratities. Stonen demot ovat mielenkiintoista kuultavaa. Syy on musiikki, joka hakee vertaistaan Suomessa, parhaimmillaan maailmassa. Nyt julkaistava boksi sisältää erinomaisen Get Stoned, Stay Stoned -dvd:n lisäksi jotakuinkin kaiken materiaalin, mitä yhtye lyhyen uransa aikana sai aikaan. Kokkola, Snellman sali 16.02. Levytysuraa edeltäneet kappaleet kuten Motherfucker ovat lähinnä sympaattista heavy-länkytystä. Levytettyjen biisien demot ovat peruskauraa, mutta kaksi Colours-sessioiden kadon- ERJA LYYTINEN UUSI LEVY FORBIDDEN FRUIT nutta raitaa ovat silkkaa mannaa, erityisesti Words on priimatavaraa, mutta vaihdikkaampi Deeper Deep potkii myös. Debyytti Stone (1988) on ehdoton vauhtimetallin klassikko globaalistikin ajatellen. Rauma, Rauma Sali 01.03. Joensuu, Teatteriravintola 22.02. Suolahti, Suolahti Sali 17.02. Savonlinna, Wanhan Klubi 07.03. Rovaniemi, Korundi 14.03. Mikkeli, Naisvuoritalo 26.02. Piekämäki, Poleeni 12.03. Varkaus, Warkaus-Sali 10.03. Koskinen Satsaa soittamiseen Levynjulkaisukiertue 2013 12.02. Salo, Teatteri Provinssi 08.03. Kuopio, Musiikkikeskus 21.02. Imatra, Karelia Sali 20.02. arviotretro & boksit teki energiaa pursuavan ja teknisesti kovatasoisen levyn. Kerava, Keravasali 28.02. (06) 8241 300, info@kpkonsa.fi. Lahti, Sibelius Talo 13.02. Vaasa, Ritz 15.02. Yhtye on tiukassa kunnossa, ja etukenoisesta tykityksestä kuulee, että bändi pysyy vain vaivoin nahoissaan. Nuoruuden innolla paahtanut Stone Kimmo K. Ylivieska, Akustiikka 15.03. Espoo, Sellosali 14.02. Se on keskeinen osa suomalaisen metallin historiaa, ja osoittaa, että Stonen musiikilliset ansiot eivät ole haalistuneet kahdessakymmenessä vuodessa lainkaan. Vyöryvä kivi ei sammaloitunut Ajan hammas ei ole pystynyt järsimään edelleen kivikovaa materiaalia. Stone Complete Megamania [[[[[ Siihen on syynsä, että Stonen uran jälkeen syntyneetkin tyypit pitävät bändin paitoja päällä. Tämä kuuluu erityisesti teemoissa ja aiempaa rikkaampien melodioiden monisäikeisyydessä. Kokonaisuudessaan Complete on esimerkillisesti koostettu paketti saatesanoineen ja liitteineen. Kiekko sai kansainvälistäkin nostetta, joka kuitenkin valui viemäriin. Kakkoslevy No Anaesthesia! (1989) on parhaita, ellei paras suomalainen metallilevy kautta aikain. Seinäjoki, Rytmikorjaamo 09.03
Albumilla on paljon räppäämista muutenkin, joten biisi istui sitä kautta myös muun levyn tematiikkaan.? ?Lyriikat syntyivät sitten vähän myöhemmin, kirjoitin ne valmiiksi keikkamatkalla. Tässä ikään kuin kutsutaan kaikkia ihmisiä näyttämölle, ei niinkään julisteta että ?hei, tässä me ollaan lavalla, katsokaa meitä!?.? Kärtsyn mukaan juuri The Stagea onkin luultavasti kiittäminen siitä, että Saksan EMI päätti napata Waltarin talliinsa pian Big Bang -levyn demojen kuuntelemisen jälkeen. Ei se meidän parhaita biisejä ole, mutta muuthan näistä asioista loppujen lopuksi päättävät, eivät tekijät itse. Joitain osia saatan muutella lyriikoissa jälkikäteen, mutta lähes aina tekstin runko syntyy nopeaan tahtiin. Minä ehdottomana crossover-miehenä totesin, ettei me tästä mitään U2-biisiä tehdä, ja aloin räppäämään kitarakuvion päälle. Kuinka se syntyi ja miksi se on klassikko. Waltari: The Stage (1995) erään biisin tarina Big Bang -albumin slovarin potentiaalin aistivat kaikki paitsi bändi itse. Teksti Ben Varon Kärtsy Hatakan kipparoiman Waltariyhtyeen tuotannosta ei ihan kauhean montaa balladia löydy. The Stagen oli tarkoitus olla nimenomaan tällainen kevyempi hetki muuten melko metallisella levyllä. Kärtsy Hatakka valmistelee samalla uutta soololevyään, joka julkaistaan vielä tämän vuoden puolella. www.waltarimusic.com The Stage löytyy albumilta Big Bang. keen pohjalta. Ei siinä todellakaan mitään singleä mietitty?, Kärtsy jatkaa. Hatakka viimeisteli treenikämpällä yhteisvoimin syntyneen biisin kertosäkeen melodian kotimatkallaan bussissa. ?Kertsin melodia on ainoa osa kappaletta mitä hierottiin yhtään sen enempää. Istuin bussissa matkalla Lauttasaaren treenikseltä Kallioon ja pyörittelin sitä päässäni. Minä ja Janne (Parviainen, rummut) tultiin siihen sitten mukaan.? ?Meidän harvat slovarit ovat aina olleet joko huumoripläjäyksiä tai pakollisia hengähdyspaloja. En toki laita pahakseni, jos kappale löytyy Suuresta Toivelaulukirjasta parinkymmenen vuoden päästä!? 59. Jos olisin vetänyt siihen jotain kaunista melodiaa niin ei se olisi enää ollut Waltaria. Jopa levyn ilmestyttyä ja biisin muodostuttua Suomessa pieneksi radiohitiksi, me hädin tuskin suostuttiin soittamaan sitä keikoilla! Varsinkin minä ja senaikainen rumpalimme Janne, bändin vannoutuneimmat metallipäät, oltiin että ?ei helvetti...?? ?Mutta ei käy sen kiistäminen, että biisi avasi meille uusia ovia. Aika nopeastihan teksti syntyi, kuten minulla yleensäkin. On suorastaan koomista kuulla miten hanakasti bändi itse laittoi hittibiisilleen vastaan. ?Me suhtauduttiin erittäin naureskellen koko biisiin. Kertosäe oli siinä vaiheessa jo olemassa, stage-sanaa olin laulanut siinä miltei saman tien, kun olin keksinyt melodian. Se melodia taitaakin olla minun olennaisin antini kappaleelle.? The Stagessa saattaa kuulla viittauksia U2:n With Or Without You -kappaleeseen. Kärtsy tunnustaa saman. ?Samilla oli kauhea U2-vaihe päällä tuohon aikaan, ja sen kyllä kuulee. Kirjoitin kertosäkeen sitten stagesanan pohjalta ja taas säkeistöt kertosä- info Waltari tekee helmimaaliskuussa muutamia valikoituja keikkoja. Olen huomannut, että mitä enemmän jään hinkkaamaan, sitä huonompaa jälkeä syntyy?, Kärtsy naurahtaa. ?Stagen, näyttämön, voi nähdä kappaleessa edustavan ihmisen elämää. Sekä Suomessa että muualla diggariporukka laajeni, ja vasta Big Bang -levyn kiertueella alkoi yleisössä näkyä myös lyhyttukkaista väkeä, mikä oli meidän keikoilla ennennäkemätöntä.? Tätä nykyä The Stage kuuluu Kärtsyn soolobändin livesettiin, mutta Waltari ei sitä ole enää juuri soitellut juhlakiertuetta lukuunottamatta. ?The Stage kuulostaa omiin korviini enemmän ajankuvalta kuin ikivihreältä. Laulaja-basisti kertookin, että The Stage syntyi täytenä vahinkona treeneissä. ?Se oli itse asiassa aivan puhdas jami, ei siis kenenkään valmiina tuoma kappale. Olimme soittaneet siinä vaiheessa ehkä vajaan tunnin verran raskaampaa kamaa, kun Sami (Yli-Sirniö, kitara) alkoi soittaa sitä sointunäppäilyä
Mukana on kolme eri videota kappaleesta Under The Westway sekä kaksi videota toisesta uutuusraidasta The Puritan.. Sii- info Blur on ehdolla NME Awards -palkintogaalassa, jonka yleisöäänestys jatkuu helmikuun 20. päivään saakka. www.blur.co.uk Konsertissa nähdään myös vieraita. Kappaleen aikana lavalla sekoilee myös koomikko Harry Enfield tarjoilemassa teetä sisäkön asuun sonnustautuneena. Kaiken kaikkiaan Hyde Parkin konsertti osoittaa Blurin olevan elämänsä vedossa. elokuuta 2012 osana Lontoon olympialaisten päätösseremonioita yli 80 000 hengen yleisön edessä. teksti J.S. Ekstrojen suhteen julkaisu on niukka. The Great Escape -aikakauden Bluria. Kappaleessa Out Of Time vierailee syyrialainen muusikko Khyam Allami, joka soittaa udia, arabialaista luuttua. 12th August 2012 EMI [[[[[ Pääesiintyjä Blurin edellinen julkaistu levy oli vuonna 2003 ilmestynyt Think Tank, ja jo ennen sitä kitaristi Graham Coxon oli jättänyt yhtyeen. Niitä seuraavat Blur-albumilta löytyvä Beetlebum ja kitaristi Coxonin laulama Coffee & TV. Keikka encoreineen kestää 25:n biisin ja kahden tunnin ajan sisältäen materiaalia Blurin kaikilta seitsemältä studioalbumilta. Live In Hyde Park . James soittaa tutun melodisesti tavaramerkiksi muodostunut tupakka suupielessään Rowntreen tyytyessä pitämään kompin kassassa. arviotdvd & blu-ray nä missä aikalaisbändi Oasis haki vaikutteensa The Beatlesista ja Sladesta nojasi Blur menestysvuosinaan vahvasti The Kinksiin. Kitaristi Coxon todistaa soitollaan sen, miksi amerikkalainen Guitar Player -lehti rankkasi hänet sukupolvensa parhaiden kitaristien joukkoon. Jos bändi on lähelläkään samassa iskussa ensi kesänä, on Provinssirockiin suuntaaville yhtyeen faneille tiedossa musiikillista mannaa koko rahan edestä. Dvd:n soundit ovat kunnossa. Bändi soittaa hienosti yhteen ja se näyttää selvästi nauttivan olostaan lavalla. Think Tankin jälkeen bändi vetäytyi hiljaisuuteen, joka rikkoutui vasta heinäkuussa 2009 yhtyeen konsertoidessa niin ikään Hyde Parkissa. Nyt mukana oli myös kitaristi Coxon. Viime kesän Hyde Parkin keikka starttaa suoraan itse asiasta yhtyeen 60 vuoden 1994 jättihitillä Girls & Boys, jota seuraa niin ikään Parklife-albumilta löytyvä biisikolmikko London Loves, Tracy Jacks ja Jubilee. Itse katsoin dvd:n kaksikanavaisena stereoversiona (tv + Genelec 6010 lisämonitorit), mutta dvd:ltä löytyy myös 5.1-ääni. Tämä kuuluu parhaiten biisintekijän ja laulajan Damon Albarnin sanoituksissa, jotka käsittelevät usein brittiläistä luokkayhteiskuntaa. Hyde Parkin konsertti osoittaa Blurin olevan elämänsä vedossa. Brittipop-ilmiöstä kiintotähdeksi Blur, The Specials ja New Order konsertoivat Lontoon Hyde Parkissa 12. Mukana on myös aikoinaan pelkästään singlenä julkaistu Popscene sekä encoreissa kuultava uutuuskappale Under The Westway, joka tyylillisesti noudattelee Modern Life Is Rubbish . Myös basisti Alex Jamesilla ja rumpali Dave Rowntreellä on paketti hyvin kasassa. Raittinen kuva emi Blur Parklive . Country Housessa puolestaan vierailee näyttelijä Phil Daniels, joka puhelauloi kappaleen jo Parklife-albumilla
Oheisdokumentit eivät ole mitä tahansa diipadaapaa, vaan niiden myötä avautuvat videontekoprosessin ohella tunnelmat silloisen albumin, itse videon taustatarinan sekä kyseisen ajanjakson tunnelmien takana. Käsillä on viihdearvoltaan huomattava retrospektiivi asiaansa uskovasta ja älyttömättömintäkään ideaa pelkäämättömästä ryhmästä sakemanneja. Kyseessä on myös dvd -julkaisuna täysin virheetön suoritus. Rammstein Videos 1995?2012 Universal [[[[[ Eritoten Rammsteinin viimeisimmistä musiikillisista edesottamuksista voi toki olla montaa mieltä, mutta oheisjulkaisujen saralla Itä-Saksan panssarivaunu on pitänyt ihailtavasti tasonsa. Etenkin vimmaiset Sad But True ja Enter Sandman jyräävät lökäpöksyt pähkinöiksi. Vitaalisesti kuvatun dvd:n bonuksiksi valikoitui ylimääräisiä keikkapaloja sekä napakoita muusikko- ja fanihaastatteluja, joiden parissa nirsoillekin kallistuskulmille jumittunut kuluttaja viihtynee. JUHA SEITZ Rytmi myös lehtiluukussa!. Ottaakapa mallia, kukin tahoillanne. HENRI EEROLA A L B U M I K A U PO I SS A 1 3 . Videot ovat alusta asti näytelleet tärkeää roolia bändin identiteetin visualisoinnissa, ja matkan varrella hyviä ideoita on napsittu myös livekeikkojen ohjelmanumeroiksi. Liikkuvan kuvan promootioarvon uransa aikana uudelleen määrittänyt yhtye menee tässä(kin) suhteessa pidemmälle kuin kukaan aiemmin. Kolmen dvd:n kokonaisuus sisältää Rammsteinin jokaisen musiikkivideon sekä making of -pätkät kustakin. Kohtuullisen intiimit olosuhteet piiskaavat Metallican ja levottomasti liikehtivät katsojat täysipainoisen sähköiseen meininkiin. Vaikka Death Magneticin sävelet ovat iskussa, vanhat klassikot muodostavat lopulta setin pinkeimmän kivijalan. 2 ross halfin Flow Festivalilla elokuussa! Metallica Quebec Magnetic Universal [[[[[ Quebec Magnetic riipii ruutuun värinöitä Metallican kahdelta keikalta Colisée Pepsi -areenalta Kanadan Quebecistä. Lokakuun lopulla ja marraskuun alussa vuonna 2009 kuvatut konserttihetket olivat osa World Magnetic -kiertuetta, jolla tuotiin syyskuussa 2008 julkaistun Death Magnetic -albumin materiaali onnistuneesti yleisön eteen. Yhtyeen esiintymislava sijoitettiin kansan keskelle, mikä osaltaan nikkaroi kiihkeää tunnelmaa
Hän on saanut ikuistettua Rolling Stonesin ikonikkaan laulajan elämän yksiin kansiin samalla todistaen, että maailmaan mahtuu vielä yksi uusi elämäkerta, jonka täytyy löytyä jokaisen itseään kunnioittavan Stones-fanittajan ja Jaggerin mysteerien verhon raottamista haluavan kirjahyllystä.. Hänen tunteisiin pureutuva näkemyksensä Jaggeristä ihmisenä tuo tätä ikonista miestä lähemmäs jokaista kaduntallaajaa ja tekee hänestä helposti lähestyttävämmän, jokapäiväisen persoonan, ei vain parrasvaloissa ylväästi astelevan rock-kukon. Ainoastaan paikoin turhauttava jaarittelu ja pienten, miltei mitättömien yksityiskohtien, kuten yksittäisten harhailevien katseiden ja vaatevalintojen korostus, häiritsee ja pidentää jo valmiiksi täyteen informaatiota ahdetun ja pitkän opuksen nauttimista. Nämä pienet ja ainoat ohilyönnit eivät kuitenkaan vähennä sitä faktaa, kuinka upeaa työtä Norman on tehnyt kirjansa suhteen. Yksityiskohtaiset kerronnat nuoren Jaggerin vaiheista saattavat tuntua jo paikoin täysin uskomattomilta, mutta se on vain Normanin tehokkaan kielellisen ulosannin ansiota, joka saa lukijan syöksymään suoraan tapahtumien keskipisteeseen ja olemaan itse mukana kaikkien tapahtumien kulussa . Näistä alkuasetelmista lähtiessä eivät odotukset ole nousseet tähtitieteellisiksi, ja pettymyksen pelko alkaa hiipiä pitkin selkärankaa kuin pahainen varas keskellä yötä. Pelonsekaiset tunteet alkavat kuitenkin hälvetä vähä vähältä ja sivu sivulta, kun Normanin intensiivinen info www.rollingstones.com Kirja ei kuitenkaan ole Rolling Stonesin bändihistoriikki, vaan vähän samalla tavalla kuin Batmanilla, jolla on jokaisen tulkitsijan mukainen syntytarinansa, niin on myös Normanilla oma kuvauksensa Jaggerin elämästä. aina pakokauhuisten toisen maailmansodan pommitusten kautta ensimmäisille maailmankiertueille, lopulta kriisien ja aallonpohjien kautta legendaarisuuden jalustalle, joka todellisuudessa oli lopulta vain ajan kysymys. Maailmaan mahtuu vielä yksi uusi elämäkerta. Muutakin kuin rock-kukko Normanin Mick Jagger -kirja tuo lisää syvyyttä Stones-ikonin henkilökuvaan. teksti Onni Kauppinen kuva Albert Sanches Philip Norman Mick Jagger Gummerus [[[[[ Rolling Stonesin monumentaalista uraa on keretty käsitellä niin hyvissä kuin huonoissakin opuksissa yhtyeen 50-vuotisen taipaleen aikana, ja usein tuntuukin, että vain The Beatles on ainoa yhtye, jota on käsitelty enemmän kirjallisuudessa vuosikymmenien varrella kuin Stonesia. Miesten omia elämäkertojakin alkaa 62 pikku hiljaa notkua hyllyissä enemmän kuin on viikossa päiviä. Nyt kuitenkin Philip Norman tarjoaa taas uutta nidosta yhtyeen legendaarisesta ja rajoja rikkoneesta johtohahmosta. arviotkirjat taustatutkimus Mickistä ja kaikista hänen elämäänsä koskettaneista ihmisistä alkaa nostaa päätään
Sinänsä hyvän pohjamateriaalin järjestely ja käsittely on jäänyt johonkin lähtökuoppien ja puolitien väliin. Etenkin rakenne on hukkateillä. Mark Paytressin Rock Kautta Aikojen tarjoaa onneksi virkistävän poikkeuksen tähän sääntöön. Paytress onnistuu kattamaan ihailtavasti koko rockmusiikin merkkipilarit aina rockin pinnalle noususta uuden vuosituhannen puolelle käyttäen ytimekkäitä tiivistelmiä aikakauden peruspiirteistä ja vuosikymmenien merkkittävimmät tapahtumat sisältävin aikajanoina, jotka yhdistelmänä toimivat Wikipedia-artikkeliakin paremmin. Kummastusta kuitenkin paikoin herättävät epätavalliset generettelyt, mutta usein valinta on ollut perusteltu lähikuvaan otettujen artistien suunnalta. Kokonaisuutena Rock Kautta Aikojen on silti vankka yleisteos. Joel McIveria voisi jo kutsua rock-kirjallisuuden ?kummisedäksi?, sillä hän käsitellyt tuotannossaan lähes kaikki modernin rockmusiikin uranuurtajat. McIver käsittelee kiitettävän tarkasti vaiheet jotka ovat ennen pitkää johtaneet tämän rajoja rikkoneen yhtyeen muodostumiseen ja väistämättömään jo kliseeksi muodostuneeseen viinan, huumeiden ja rock and rollin maailmanvalloitukseen. kirjatarviot Mark Paytress Rock Kautta Aikojen Gummerus Joel McIver Motörhead Olavi Jama Harju soi ja kallion kukkii Like Like [[[[[ [[[[[ [[[[[ Koko länsimaisen populaarimusiikin historiaa on moneen otteeseen yritetty tiivistää helposti lähestyttäviin ja kattaviin yleisteoksiin. Ja pettyneenä sen suljin. Runsas kuvallinen anti on kiintoisaa, ja Jaman tekstillinen anti parhaimmillaan (eli alussa) jopa hienoa, mutta niin kovin moni asia mättää. Valitettavasti yhtä useasti lopputuloksena on ollut vain onttoja kirjoja, jotka tarjoavat vain ohuen sipauksen ilman todellista hahmotusta ajanjaksojen ominaispiirteistä. Heti alusta kuitenkin käy jo ilmi, että kirjassa pyöritään vain yhden miehen ja hänen tuntemuksiensa ympärillä. Siitä huolimatta, että Lemmyn jo legendaksi muodostunutta suorasainaisuutta maailmaa kohtaan on huvittava lukea ja että Motörhead mielletään hänen omaksi visiokseen ja ruumiillistumakseen, olisi silti mielenkiintoista tietää myös kanssasoittajien taustaa ja lähtökohtia muutamaa lyhyttä mainintaa enemmän. kuvaavat osiot ovat epäanalyyttistä diibadaabaa, ja paikallislehdestä kopioidut pätkät yhtä laiskoja kuin alun perinkin. Ilmielviä asiavirheitäkin teos sisältää, mutta rajansa se on hutiloinnillakin. Raja ylittyy siinä, kun Jama (mahdollisen) kustannustoimittajan varmistamana ihan pokkana väittää, että vuonna 2001 Helsinginkadun uimahallin pääsymäksu oli 22 markkaa. Onni Kauppinen Onni Kauppinen Markku Halme Ole oman elämäsi elokuvatähti. www.episodi.fi. Puhti on loppunut kesken, ja liiankin usein nousee esiin puolivillaisen pakonomaisuuden tuntu. Esimerkiksi koko ?Kallio-ilmiötä. Tämä saakin kirjan tuntumaan enemmän Lemmyn elämänkerralta kuin koko bändin kattavalta historiikilta. Tartuin iloisin ja positiivisin mielin tähän Helsinkikulttuurillisesti tärkeää Harjun nuorisotaloa sivuavaan historiikkiin
JUHA PERÄLÄ JAAJO JUHA VUORINEN ANNI HAUTALA N E J O K I A N E I KAIKK CK A B E M O C N I V O K Aa m u l y ps radiosuomipop.fi ya ?10 6 o l k n i s i r k ia a m u
Pojat valmistautuvat lämmittelemään Popedaa Lavian Huuhkajavuorella kesällä 1982. Ja niin kuin oli tapana, olimme paikalla jo puolen päivän aikaan, ettei myöhästytä. 65. Olli Lindholm esittelee nyt yhtyeen käänteet. kotialbumi timo järvenpää Tekstit Olli Lindholm ja Heta Hyttinen 1 1. Kun sanat eivät riitä. Tasakymmenen välitilinpäätös Tässä kuussa tulee kuluneeksi tasan 30 vuotta Yön ensimmäisen Likaiset legendat I -singlen julkaisusta. Kokopitkä debyytti Varietee seurasi saman vuoden marraskuussa
jouko järvinen jouko järvinen johnny kaj-forssell jouko järvinen kotialbumi 2 5 66 3 4 6
Kuvaajana Johnny-Kaj Forssell. 7. Uusi tuleminen Parhaat-levyn kanssa, kova keikkailu ja kaksi työtä plus kaksi lasta näkyy. Tämä on Myrskyn jälkeen -pressikuvia 1985. Hah, kun Mikko on niin nuori ja nätti! Kuva otettiin ravintola Doriksen yläkerrassa 1992, henki oli mahtava ja olin ylpeä siitä, että meillä oli Pelle Miljoonassa soittanut basisti. Luulen, että olemme Vähtärissä tai Punkalaitumen särkässä kesällä -83. Neljä vuotta myöhemmin 1996 emme enää olleet freesejä. Näistä ajoista alkoi minun alamäkeni. 10. Minusta me näytetään söpöiltä tai ainakin luttanoilta. 3. Porissa taidemuseossa 1986. Legendaarinen Mäkisen kuorma-autopurkamo Tampereen Pispalassa 1987. Keikka oli perjantaina, mutta juhlahumussa oltiin jo torstaina. 4. Oltiin koko porukka ihan freesejä. manki penttinen 9. Minusta tuntuu, että nämä ovat Kuorotyttö-singlen kuvia, yritämme hieman matkia Dingoa . Vuosi on 1984. jouko järvinen 5. Näistä kuvista alkoivat meidän konserttikiertueemme. Tästä ajasta erityisesti mieleen muistuvat 20-vuotisjuhla ja raittius. 10 harri hinkka kari lahtinen 9 67. Varietee-levyn pressi/kansikuvia Porin teatterista 1983. Halusin Jussin lähdön jälkeen saada sellaisen yhteishenkipotretin. Tästä alkoi verokierre, kun suhasimme kahdella autolla ja neljällä roudarilla? 6. Nyt autot on viety jonnekin toisaalle. 8 8. Vuonna -96 leikin samassa paikassa Ossin kanssa ja 2008 poikani kävi siellä kuulasotaa. ja olisi saanut jäädä matkimatta. 7 2. Veikkaan Punkalaidunta, koska esiinnyimme siellä juhannuksena tuona vuonna
helmikuuta Savonlinnasta. kari lahtinen harri hinkka www.likaisetlegendat.com kari lahtinen 16 68 harri hinkka 15. kotialbumi 12 kari lahtinen kari lahtinen 11 13 14 info Yö aloittaa kevättalven yli kahden kuukauden keikkaputkensa 15
Uskomaton kokemus. 13. Vuosi on 2003. 14. 12 kk määräaikaistilaus 46,80 euroa . Budapest 2002. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. 09 4369 2409 www.rytmi.com Tilaajapalvelu puh. Roomassa 2006. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat . Bändissä ihan mieletön henki, kun kaikki on taas hyvin. Praha 2009. Wienissä juhlimassa 2005. Tosin rajalla tuli riitaa, kun yksi esimiehistämme koulutti rajavartijoita. Loisto-levyn kuvauksia. Taisi olla viimeinen retki, joka tehtiin mutu-pohjalta kuvien suhteen. Ja tämäkin tehtiin ihan itse. 44,80 ? Tee tilaus tekstiviestillä (tilaus laskutetaan erikseen) Lähetä tekstiviesti: rytmi kesto nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon: 17233 esim. Antti oli aina hauska. 15. Viestin hinta on 0,95 euroa. Tämän jälkeen kuvaajat menivät päivää tai kahta ennen jo paikalle, tsekkasivat paikat ja varasivat minibussin, niin saatiin jotain järkevääkin kuvaa. 16. Lumivalkoinen myynyt 120 000 ja konsertit edessä. Hinnat sisältävät ALV %. Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Kiitos ja kunnia -kiertueen lehtimainosta varten otettu kuva 2011. Voi että miten paljon rakastan noita likkoja ja eniten sitä, että ovat olleet hiirenhiljaa siitä, mitä ovat nähneet ja kuulleet reissuilla. 00100 Helsinki Fax. 12 kk kestotilaus 44,80 euroa . Valtakunta-levyn kuvia, simppeleitä ja tehokkaita kuvia. 18. En muista ollaanko Budan vai Pestin puolella. 12. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi.. Mahtavin kiertue Suomen oloissa ja suurin. Budapestin vanhin kylpylä, jonka nimi ei nyt muistu mieleen. Siellä satakiloinen ukko pesi harjalla selän, muut paikat ja lopuksi hieroi. Se oli sekainen kaupunki ja ei neljässä päivässä oikein saa mistään kiinni. Putkareissu lähellä. rytmi kesto tiina tähtinen tähtitie 1 10100 tähtelä 25 Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Edelliseen viitaten, juuri tämän vuoksi sinne mentiin päivää ennen. Tilaa Rytmi! 17 6 numeroa harri hinkka harri hinkka 18 11. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3krs. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Tarjous on voimassa 31.12.2013 saakka. Nämä olivat mahtavia reissuja, kun orkka ja läheiset tutustuivat kulttuuriin. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. . Hieno kaupunki ja retki Bratislavaan oli huippu. Tuli tosi hienoja kuvia. 17
kuka? Nimi: Steven John Wilson Syntymäaika ja -paikka: 3.11.1967, Kingston upon Thames Motto: Jollet rakasta tekemisiäsi, miksi kukaan muukaan rakastaisi? Tavoite vuodelle 2013: Keikkailla ja tuoda levyni mahdollisimman monen kuultavaksi. Suurin saavutus: Pystyä vieläkin tekemään musiikillista uraa. 70
Herääkin kysymys, kuinka mies itse ammattinsa määrittelee. ?Se on hyvä kysymys, jonka esitän itselleni jatkuvasti,. Siis tuottaja-kirjoittajana. Tarinoita parrasvalojen takaa. henkilö Steven Wilson Steven Wilsonin nimestä on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana tullut synonyyminen nykyaikaisen progen kanssa. Wilson kuvailee. ?Äitini puolestaan kuunteli paljon 70-luvun discomusiikkia, niin kuin nyt vaikka Saturday Night Feverin soundtrackia. En mitenkään lähtökohtaisesti rakastunut progeen, vaan omaksuin sitä pikemminkin alitajuisesti,. Luulen, että nuo kaksi elementtiä muodostavat vieläkin musiikillisen DNA:ni. En vain ole kiinnostunut tekemään muusikkia faneille. Pitkän uransa aikana Wilson onkin todistanut musiikkimaailman muutoksen, vaikka itse hän kokee pysyneensä paikoillaan. ?Kun aloittelin uraani, ei tyylilajini olisi voinut olla epämuodikkaampaa. Wilson myhäilee. ?Musiikillinen maailma on tavallaan liikkunut minua kohti, kun taas itse olen pysynyt aloillani. Olen aina ollut albumiorientoitunut.? Wilsonin musiikilliset juuret ovat 1960- ja 70-lukujen pop-musiikissa, jonka hän omaksui jo varhain vanhempiensa kautta. ?Isäni kuunteli paljon progea ja taiderockia. Toisaalta taiderockin albumimuoto, toistaalta rytmisen pop-musiikin toistavuus ja koneellisuus.? Kun lopetin Porcupine Treen, minua sanottiin hulluksi. Kaikki nykyinen musiikki viittaa välttämättä aiempaan.? Wilsonin näkemyksen mukaan olemassaolevista musiikkilajeihin täytyy löytää oma 71. Hänen diskografiansa kattaa paitsi Porcupine Treen kymmenen studioalbumia, myös lukuisia yhteistyöprojekteja, näistä viimeisimpänä perustettu Storm Corrosion yhdessä Opethin Mikael Åkerfeldtin kanssa. Teen sitä itselleni. ?Itse innostuin aikanani enemmän punkista ja new wavesta, mutta nuo kaksi voimaa on pysyneet taustalla.? Sillanrakentaja Vuonna 2013 Wilsonin ura on kestänyt jo yli kaksi vuosikymmentä. Hän itse ei kuitenkaan usko mitään progressiivista musiikkia enää olevankaan. S Teksti Tuukka Hämäläinen Kuvat Naki Kouyioumtzis teven Wilson muistetaan parhaiten Porcupine Treen nokkamiehenä, mutta kitaran ja laulun lisäksi mieheltä taittuu myös miksaus, äänitys, tuotanto, sävellys ja sanoitus. Kukaan ei olisi uskonut minun pystyvän tekemään uraa musiikilliani,. Wilson myöntää. ?Näen itseni ensisijaisesti henkilönä, joka tekee levyjä. Olen toki tehnyt erilaista materiaalia, mutta jokin filosofiani on pysynyt samana. Se oli aikaa, jolloin Seattlen suuret yhtyeet kuten Nirvana ja Pearl Jam olivat juuri tulossa, ja pelkkä rakenteellisen kappaleen tai kitarasoolon ajatuskin tuntui monesta naurettavalta. Pikkuhiljaa progesta on tullut vähemmän stigmatisoitua ja jopa lievästi muodikasta musiikkia.? Kovan paikan tullen Wilson määrittelee tyylilajinsa progeksi, mutta tosiasiassa hän ei usko mitään progressiivista musiikkia enää olevankaan. ?Proge on terminä bastardisaatio, koska nykyään ei tehdä mitään todella edistyksellistä. Kaikki ääripäät on jo kokeiltu japanilaisesta noisesta black metaliin. Pidän tavallaan myös konsertoimisesta, mutta se on pikemminkin väline musiikin esiintuomiselle. Dark Side of the Moon ja sellaiset levyt tulivat tutuiksi, ja kuulin niitä usein sän- kyyni mentyäni jo nukkumaan
Monitaituri on uransa aikana paitsi päässyt työskentelemään monien legendaaristen yhtyeiden ja aristien kanssa (kuten Marillionin, Anatheman, Fishin ja Ian Andersonin), on mies myös ryhtynyt remiksaamaan klassikkolevyjä remastereiksi ja 5.1-äänenlaadulle. On kuitenkin yllättävää kuinka nöyriä vaikkapa Ian Anderson ja Robert Fripp ovat. Tulen jatkamaan remiksausta, mutten tässä kohtaa voi vielä paljastaa mitä on luvassa.? 72 Yhteistyö omien idolien kanssa on enimmäkseen ollut miellyttävää, vaikka siinä onkin omat riskinsä. ?Kun kohtaa ihailemiaan henkilöitä, on aina mahdollisuus pettyä pahasti. Esimerkiksi Nirvanan Wilson näkee onnistuneen juuri tässä. ?Tunnustan itsekin toimivani niiden kaavojen mukaan, jotka ovat peräisin Pink Floydilta, King Crimsonilta ja muilta sen aikakauden yhtyeiltä. Toivon kuitenkin tekeväni musiikkia siten, ettei sitä olisi voitu tehdä ennen tätä hetkeä.? Menneisyyteen liittyy myös Wilsonin toinen ura miksaajana. henkilö tulokulma, tapa ottaa musiikki omaksi. Legendaarisen Alan. Wilson filosofoi. ?Oma musiikkini myös heijastelee sitä. Tähän mennessä listalla on jo useampi levy King Crimsonia, Jethro Tullia ja ELP:tä. ?Näen sen tavallaan sillan rakentamisena nykyhetken ja menneisyyden välillä,. Siksi voinkin ilokseni sanoa, että lähes kaikki legendat ovat vastanneet käsityksiäni. Okei, yksi poikkeuskin on, mutten voi nimetä häntä,. Myös Steve Hackett oli todella mukava ja XTC:n Andy Partridge oli puolestaan hauska.? ?Vaikka he ovat tavallaan sankareita, ei heillä ole suuria luuloja musiikistaan tai isoja egoja. Wilson myöntää naurahtaen. ?Hänen henkilöllisyytensä voi ehkä päätellä diskografiani perusteella.? Kauhukirjoittaja Steven Wilson julkaisee helmikuussa jo kolmannen sooloalbuminsa, joka kantaa enteellistä nimeä The Crow That Refused To Sing (And Other Stories)
Voimakas ja upea teos.? info Steven Wilsonin The Raven That Refused To Sing (And Other Stories) -albumi julkaistaan helmikuun 25. Wilson hymähtää. ?Pidin kyllä paljon vaikkapa Swansin The Seer -albumista, joka on tavallaan moderni mestariteos, mutta viime vuoden suosikkilevyni oli oikeastaan tanskalaisen Kringin 4LP-boksi (koska kuuntelen vain vinyyleitä), alun perin teatteriproduktioihin sävellettyä musiikkia. Wilson fiilistelee. ?Sellaisen tunnelman halusin tavoittaa.? ?Klassinen kummitustarina kiehtoo minua, koska se kertoo ensisijaisesti ihmisistä ja ihmissuhteeista, ja yliluonnollinen kokemus kasvaa jotenkin edellisestä. Brittiläisen Prog-lehden numerossa 32 Wilson nimesi viime vuoden parhaaksi progelevyksi Marillionin Sounds That Can?t Be Made -albumin. Vuodenvaihteessa hän julkaisi myös nettisivuillaan listansa vuoden parhaista levyistä, jollaisilla hän kertoo yleensä ärsyttävänsä fanejaan. ?Kuuntelen paljon aika erikoista musiikkia, joten monet pitävät suosikkivalintojani elitistisinä,. Wilson kuvailee. ?Siksi lähdinkin työstämään projektia yksinkertaisesti kirjoittamalla novelleja, joista osa julkaistaan albumin erikoisversiolla.? Uusi albumi ammentaa inspiraationsa paitsi Edgar Allan Poen ja Arthur Machenin kaltaisista kauhuklassikoista, myös 1970-luvun lasten ja nuorten tv-sarjoista, kuten Mr Benn, Bagpuss ja Children of the Stones. Klassisen kauhutarinan ajattomuus syntyy sen perustumisesta henkilökohtaiseen kokemukseen.? Menneisyyteen kurottavalle albumille oli myös musiikilliset ilmaisukeinot valittava tematiikkaan sopiviksi. ?Halusin antaa musiikilla sellaisen vaikutelman, että se kertoo tarinan ilman sanojakin. Teemalevyn on kuvittanut saksalainen Hajo Mueller. ?Kuvittele antiikkinen kirjakauppa, jonka takahyllystä löytyy pölyinen, nahkakantinen kirja klassisia kauhukertomuksia,. Tunnen valtavan määrän muusikoita, jotka sanovat suoraan tekevänsä samanlaista musiikkia, koska fanit haluavat sitä ja sillä saa rahaa, jolla elättää perheen- Kun aloittelin uraani, ei tyylilajini olisi voinut olla epämuodikkaampaa. sä. Teen sitä itselleni.? Ajan hermolla pysyttelevä progeartisti kuuntelee luonnollisesti paljon musiikkia. Parsonsin äänittämällä albumilla Wilson sukeltaa klassisten kauhukertomusten maailmaan. ?Varmaankin jokainen julkaisemani albumi on aina ollut temaattinen kokonaisuus. Hän näkee taiteilijan tehtävän olevan jotakin muuta kuin miellyttää fanijoukkoja. ?Nähdäkseni oikeat taiteilijat etsivät jotakin uutta ilmaistavaa itsensä vuoksi, eivätkä vain miellyttääkseen ihailijoitaan. Hollywoodin kauhuelokuvassa ihmiset ovat mukana lähinnä tapettavaksi. Se on mielestäni viihdyttäjän työtä, ei taiteilijan. En vain ole kiinnostunut tekemään muusikkia faneille. päivänä. www.swhq.co.uk Porcupine Tree silloin ennen. 73. Nyt 2000-luvun ylistetyimmän progebändin nokkamies puhuu yhtyeestään jo menneessä muodossa. ?Vielä pari vuotta sitten minulla oli verrattaen menestynyt yhtye. Suurin osa kappaleista on soitettu studiossa livenä, käytimme paljon vintage-tekniikkaa ja analogisia äänityslaitteita. Kun lopetin Porcupine Treen, minua sanottiin hulluksi. Tällä pyrimme luomaan mahdollisimman autenttisen tunnelman.? Todellinen taiteilija Toinen toistaan erikoisempiin ideoihin perustuvat konseptialbumit saattavat vieraannuttaa osan kuulijoista, mutta Steven Wilson ottaa sen riskin tietoisesti. Musiikki voi olla silti ajankohtaista, mutta se nousee ajan ulkopuolelle. Pyrin tässä suhteessa olemaan taiteilija.? Porcupine Tree julkaisi edellisen albuminsa The Incident vuonna 2009, jonka jälkeen Wilson ryhtyi työstämään toista soololevyään Grace for Drowning (2011). Uusi albumi menee tässä tavallaan vielä pidemmälle, sillä kaikki kappaleet kertovat yliluonnollisia kummitusjuttuja,
Valitettavan helppoa oikeastaan, kun ajattele, että onnistunut provokaatio voisi parhaimmillaan synnyttää hedelmällistä jatkokeskustelua ja tarjota oivalluksia ja uusia ajatuksia itse kullekin keskusteluun osallistuvalle tai sitä näennäisen passiivisesti seuraavalle taholle. Kun joku laihtuu karppaamalla, kaikki karppaavat, kun joku keksii kävellä suksisauvat kädessä, kohta kaikki kävelevät sauvat hanskassa. Ja kun joku rakastuu tv-ohjelmaan, kaikkien oletetaan siitä pitävän. Mielipiteellä on arvoa vain, jos se lausutaan perustellusti, ei heittona. Suomessa on kotimaana monia hyviä puolia. Tai sitten herrojen avautumiset olivat niin poikkeuksellisia, että lööppitehtailla ne koettiin kiinnostavammiksi kuin eurokriisi, ihmisoikeusrikkomukset tai ilmaston lämpeneminen. jone aisi olla hiukan huonompi uutispäivä, kun Jouni Hynysen kolumni paikallislehdessä nousi etusivun otsikoiksi valtakunnallisesti. Samoin mitään ihmeempää ei kai maailmalta kuulunut, kun Kauko Röyhkän negatiivinen Facebookmerkintä Cheekistä nousi otsikoihin. Sillä jos niin ei käy, ei Röyhkän ja Hynysen kommenteista hyödy kukaan muu kuin kyyninen lööppimaakari.. Ja Cheek, no, voisi väittää, että Suomen vasemmistolaisittain viiraavien poptähtien oli jo aikakin saada myös kokoomuslaisia keskuuteensa, tai sitten todeta, että se perhanan räppäri on lahtari. Niin tai näin, ollakseen millään tavalla relevantti kommentti suuntaan tai toiseen, sen pitäisi perustua perusteluun. Turhan usein käy kuitenkin niin, että provokaatio latistuu esitetyksi mielipiteeksi, jota seuraa hetken mekkala keskusteluryhmässä, jota seuraa hiljaisuus, kunnes joku taas sanoo jotain, josta jotkut jaksavat ärtyä. Suomi on yhden totuuden maa. Kun joku laihtuu karppaamalla, kaikki karppaavat. Kun Kauko Röyhkä tai Jouni Hynynen, molemmat miehiä, jotka ovat luoneet oman uransa omien periaatteittensa mukaisesti, eivät pidä jostain, josta katsoja- tai myyntilukujen varjossa ?kaikkien. Ja kun tähän kehtaa eriävän mielipiteensä esittää joku sellainen taho, jonka mielipiteellä koetaan olevan painoa, voi pojat, että siitä syntyy mekkala! Jos rehellisiä ollaan, Vain Elämää -ohjelmasta voidaan helposti olla mieltä puolesta ja vastaan ja niin myös Cheekistä. pitäisi pitää, kannattaisi miettiä miksi he ovat sitä mieltä jota ovat. Veikkaan, että kun oletan ensin mainittua, olen oikeassa. Suomi on yhden totuuden maa. Ja ehdollistunut kansa menee retkuun. Ohjelma on, jos ajatellaan sen mahdollisuuksia rahastaa konseptillaan, joko nerokas oivallus tai tuorein iljettävä esimerkki siitä, mitä markkinavoimat ovat alun perin nonkonformistiselle taidemuodolle tehneet. Käykö Kaukon ja Jounin kateeksi Neumannia ja kumppaneita vai näkevätkö he Vain Elämää -ohjelman ja sen tähdet viimeisimpänä esimerkkinä siitä, kuinka populaarimusiikista ja muusikoista valmennetaan hampaatonta sylikoiraa systeemin polvelle? Toivoisin kovasti, että, riippumatta kumpaa edellisistä vaihtoehdoista tai niiden väliin mahtuvista haluaakaan uskoa, itse kukin pysähtyisi asian äärelle edes hetkeksi. Ja meillä on helppo provosoida. Me rakastamme Cheekiä ja me rakastamme Vain Elämää -ohjelmaa! Se on hiilihydraattiköyhää iltapalaa sauvakävelylenkin jälkeen nauttiessamme juuri sitä, mitä sielumme halajaa. Meillä ei pahemmin mellakoida, meillä ei kauheasti ta- 74 Jone Nikula T Mielipide info Kirjoittaja on 42-vuotias median monitoimimies, joka harrastaa työntekoa, keikoilla käyntiä sekä kertausharjoituksia. pella, meillä on melko vakaata ja helppoa elää ja asua. Ja vaikka näin ei olisikaan oikeassa elämässä, median arjestamme luomassa peilikuvassa se siltä näyttää
F I Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. amaDo u & mar Iam /m l. K lo 13 ?20 lippupalvelu.fi 4 8 th I n t E r n at I o n a l p o r I J a Z Z F E s t I va l 1 3 th. 2 1 st J u lY 2 0 1 3 p o r I J a Z Z . Y Ks I n o I K E u D E ll a p o r I Ja ZZ I ssa! K E vä än Ja K E sän aI n oa K E I K K a! vEsa- mat tI loIrI & loIrI Co n D . l E n n I - K a l l E ta I pa l E & K a l l E to r n I a I n E n a l l /F I n s ta r s E va & man u /F I n + F r a I I ro r antal al ars Dan I E l sso n Wo lFgan g haFFn E r s u p E r tr Io /F I n +sW E+ g E r 66? + m a h D o llI s E t to I m It u s K u lu t KI r J u r I n lu oto ar E nall a s u 21 .7