Rytmi 2/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2/13 5.4.. 19.6.2013 7,80 ? Iggy DEPECHE MODE ELEKTROBLUESIA SELVIN PÄIN JASON BECKER KOKO MUSIIKKIALAN SINNIKKÄIN KITARISTI and The Stooges DEEP PURPLE 1960-LUVUN KIILTOKUVAMAISEMISTA PÄIHDEHELVETTIIN JA TAKAISIN LEVYTYSMOTIVAATIO LÖYTYI VUOSIEN HARHAILUN JÄLKEEN
SISÄLTÖ 2/13 24 SKENE 6 Puka Oinonen 8 Volbeat 9 Santa Cruz 10 Petula Clark 11 Oma idoli 12 Artistin asialla Muusikon sosiaaliturva 15 Takaisin aitoihin soittimiin 17 Sana vapaa Antti Kukkola Barbe-Q-Barbiesin Niki 34 24 34 40 48 FEATURE Iggy and The Stooges Porukan viides studioalbumi toi James Williamsonin eläkkeeltä takaisin kuvioihin. Depeche Mode Neljällä vuosikymmenellä toiminut yhtye keksi bluesin uudelleen. Jason Becker ASL-lihasrappeumatautikaan ei ole onnistunut lannistamaan unelmaa musiikin saralla. Rock and Roll Hall of Fame Miten sinne pääsee ja miksi Kiss ei ole vielä siellä? ARVIOT 55 Albumit, retro & boksit, dvd & blu-ray & kirjat Mm. David Bowie, Rob Zombie, Deep Purple, Hardcore Superstar, Stryper, Fleetwood Mac, Bush, Pete Townshend... VAKIOT 18 Klassikko 71 Kotialbumi 59 Oton vinyylit 60 Levyhylly 78 Henkilö Deep Purple 40 Jake Burns 65 Erään biisin tarina Rytmihäiriö Jarkko Nordlund 82 Jone Viihdeteollisuuden säännöt Autiotalo (Dingo) 3
KarJalainen cMX cHeeK disco enseMBle Haloo HelsinKi! eevil stöö, dJ KridloKK & isMo alanKo KoKsuKoo Kotiteollisuus JätKäJätKät raaPPana & KaiJa Koo sound eXPlosion Band Kivesveto Go Go satellite stories Minä & ville aHonen sin cos tan notKea rotta feat. teflon BrotHers sMc läHiörotat Pertti KuriKan niMiPäivät PMMP ruGer Hauer von Hertzen BrotHers WWW.ruisrocK.fi oikeudet muutoksiin pidätetään. (usa) MicHael Monroe Karri Koira Pää Kii rico tuBBs saMuli Putro staM1na tiiu Helinä XysMa KerKKo KosKinen KolleKtiivi J. rahankeräyslupa nro: 2020/2012/3159 at tHe Gates (sWe) Band of Horses (usa) editors (uK) Graveyard (sWe) Jessie Ware (uK). Perjantaina 5.7. lauantaina 6.7. sunnuntaina 7.7. Hurts (uK) Knife Party (aus) HiM Pet sHoP Boys (uK) crystal castles (can) icona PoP (sWe) MacKleMore & ryan leWis (usa) tHe sounds (sWe) Gary clarK Jr
(albumi) Anssi Kela (albumi) MIKKO LITMANEN AD OTTO TALVIO TOIMITTAJA 5. Koskinen, Pasi Kostiainen, Lottaliina Lehtinen, Jussi Mäntysaari, Jone Nikula, Eero Tarmo, J. Voin vain yrittää kuvitella ja sympatiseerata, mitä termi ?olla huonossa kunnossa. S. saattaa tarkoittaa hänen tapauksessaan. Toisaalta käsissämme on huikea voimavara. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. DIG IT TRACER DAVID BOWIE THEM ANSSI KELA ?Kesäautokausi käynnistyy ? Tähän tarvitaan vanhat menopelit ja uudet koneöljysävytteiset biisit Kevin Shirleyn tuottamana.? ?Jos levyä on odottanut kymmenen vuotta, se ei vanhene parissa kuukaudessa. Huikeaa meininkiä. Musiikin parantavasta voimasta on tehty useampiakin tutkimuksia, mutta Jason Becker on elävä esimerkki siitä, miten moderni lääketiede ei ole koko totuus, vaan esimerkiksi musiikki on voima, jota ei voi laittaa atomeiksi ja analysoida. 8-16) 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kestotilaus, 6 numeroa 44,80? Määräaikaistilaus, 6 numeroa 46,80? HETA HYTTINEN PÄÄTOIMITTAJA PAINOPAIKKA Lönnberg Print & Promo Paperi: 65 g/m2 Solaris Brite Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1239-1204 rytmi@popmedia.fi www.rytmi.com 80. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Olen äärimmäisen iloinen siitä, että hän pystyi tekemään lopulta haastattelun, Hakasen Harrin toimittamassa ansiokkaassa jutussa selviää, miten tuo käytännössä tapahtui. krs 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 www.popmedia.fi Hyvän fiiliksen alalla L ähestyvän deadlinen ja siitä aiheutuvan vakioksi muodostuneen kuvainnollisen harmaan hiuksen vastapainoksi tajusin jälleen, miten mahtavalla alalla pääsenkään tekemään töitä. Vaikka hamppareita ja vilunkimiehiä löytyy joka alalta, musiikkibisneksessä ihmiset ovat töissä siksi, että he rakastavat sitä, mitä tekevät. Yleensä muutaman, maksimissaan kymmenen vuoden elinennusteen sijaan Becker on ollut kuvioissa mukana yli 20 vuotta, julkaissut materiaalia ja osallistunut taannoin julkaistun No Dead Yet -dokumentin kuvauksiin ja promootioon. Raittinen, Vilho Rajala, Pale Saarinen, Juha Seitz, Otto Talvio, Jarkko Vehniäinen HARJOITTELIJAT Mirka Olkkola, Eemeli Kiviniemi MARKKINOINTIJOHTAJA / LEVIKKI Pasi Myllymaa ILMOITUSMYYNTI Mikko Mali, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Maria Eerola, Oona Lukkarinen Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Tuomo Häkkinen SÄHKÖPOSTIT etunimi.sukunimi@popmedia.fi KUSTANTAJA POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3. Tällä hetkellä hän valmistelee jälleen uusia biisejä julkaistavaksi määrittämättömällä aikataululla tulevaisuudessa. Sanotaan, että musiikin alalla elämä on kuluttavaa ja niinhän se onkin, mikäli elonsa itselleen niin järjestää. Talven paras yllätys!? ?Ensimmäinen ja paras niistä levyistä, joita Amerikkaan muuttanut ja psykedelian löytänyt Them julkaisi Van Morrisonin jätettyä yhtyeen.? ?Kasari- ja AOR-pläjäys sellaisella pilkkeellä silmäkulmassa, että ei edes hävetä digata.? El Pistolero (albumi) HETA HYTTINEN PÄÄTOIMITTAJA The Next Day (albumi) PASI KOSTIAINEN TOIMITTAJA Now and ?Them. PÄÄKIRJOITUS PÄÄTOIMITTAJA HETA HYTTINEN AD MIKKO LITMANEN LEVYARVIOT BEN VARON KANNEN KUVA SUPERSOUNDS TEKIJÄT 2/13 Antti Ervasti, Harri Hakanen, Heikki Halme, Jenni Harjunpää, Heikki Holmaranta, Tuukka Hämäläinen, Juho Kankaanpää, Matti Komulainen, Kimmo K. Ehkä ydinräjähdyksen jälkeen maapalloa asuttavat rottien ohella sittenkin roudarit, muut alan työmyyrät, soittajat, miksaajat ja musiikkitoimittajat. TILAUS Tilaajapalvelu (ark. On hyvin vaikea kuvitella, että kaikilla aloilla päästään nauttimaan samankaltaisesta aineettomasta bonuksesta. Tämän Rytmin numeron osalta tunteen vei vielä syvemmälle tasolle Jason Beckerin haastattelu, joka lopulta venyi aivan lehden tekosyklin loppumetreille siitä syystä, että kohdalle sattui vaikeampi kausi Beckerin sairastaman ASL-lihasrappeumataudin aaltoilevassa kulussa
Näin tämä hänen ottamansa kuva sai myös tarkan päivämäärän. ?Andy McCoy oli ollut hetken Maukka Perusjätkä ja S.A.V. Lyhyesti musiikista, bisneksestä ja ajan ilmiöistä. SKENE Maukan miehet lepuuttavat Kitaristi PUKA OINONEN taltioi hetken aidointa suomalaista keikkatunnelmaa vuonna 1980. TEKSTI HETA HYTTINEN KUVA VELI-MATTI OINONEN 6 VELI-Matti ?Puka. (Sota apatiaa vastaan) -bändin riveissä, mutta loikkasi Pelle Miljoona Oy:hyn ja suositteli mua Ralf Örnille Maukka-bändiin kitaristiksi keväällä 1980. Mulle se oli tärkeä juttu, että pääsin ensimmäistä kertaa ?oikeaan. Oinonen toteaa, että vanhojen taskukalentereiden säilyttämisessä on puolensa. bändiin, joka keikkailee myös Helsingin ulkopuolella?, Oinonen muistelee.
Tai ehkä muutaman päivän?, Puka kertoo. 7. Tapanilan Doghousessa vierailevana solistinaan Tuukka Pääskysaari. ?Vanhat lavat olivat todella kuppasia mestoja, tarjolla oli joskus kahvia ja voileipiä, mutta yleensä ei mitään. Koska Jimi Sumén oli stara, joten hän sai 300 markkaa per veto. INFO Regina Chevakova, Omppu Oinonen ja Puka Oinonen tulkitsevat mm. Silloin pääsin ensimmäistä kertaa osaksi muusikkona olemista ja se oli tärkeintä tossa vaiheessa elämää. Takarivissä vasemmalla löytyy Veikko ?Vety? Kumpula ja oikealla saksofonisti Heikki ?Hepa. Mahtavia kokemusrikkaita hetkiä, päivääkään en vaihtaisi pois. Kylmiä ja kolkkoja mestoja. Paikoissa myytiin yleensä käristemakkaraa, kahvia, pullaa ja virvoitusjuomia, mutta ei muuta.? ?Tunnetasolla aikakausi herättää hienoja ja nostalgisia muistoja. Halme. ?Meidän varsinainen kuskimme oli legendaarinen Jukka Wahlsten, mutta tolla paluumatkalla Maukka ajoi välillä, koska matka oli todella pitkä. Joplinia, Hendrixiä ja Led Zeppeliniä Helsingin Dublinerissa 10.4. Seuraavan kerran Puka on lauteilla Doghouse bandin riveissä 27.4. Meidän keikat myi Lido Salonen ja ne olivat välillä juuri tuota osastoa ?pistokeikka Nivalaan ja paluu kotiin keikan jälkeen?.? Puka muistelee tuon kesän Lapinrundia, joista bändi sai 200 markkaa per keikka ja vielä 100 markkaa lisää, jos osallistui roudaukseen. SKENE ?Maukan bändissä soitti kitaraa myös Jimi Sumén, jota pidin mielettömän kovana muusikkona ja pidän tietysti vieläkin. Olimme pistokeikalla 31.5 1980 Nivalan raviradalla ja tämä valokuva on paluumatkalta takaisin Helsinkiin keikan jälkeen.? Vasemmalla eturivissä nukkuu yhtyeen väliaikainen rumpali Illi Broman, joka oli soittanut myös Jimi Sumén Projectissa, seuraava eturivissä on Ralf Örn ja oikeanpuolimmaisin nukkuja on Jimi Sumén
Minä käytän sheiveriä. Epäilen sitä kyllä vahvasti.?. Jos olemme siis edelleen olemassa. Mitä hän on tuonut bändiin? ?Rob Caggiano on tuonut tietenkin kitaran! Heh heh. Kaikki tietävät, että hän on erinomainen kitaristi. Luulin, että kuuntelette vain Nightwishiä ja muuta sellaista. Jos bändiä ei enää ole, olen toivottavasti niin saatanan rikas, että voin elää leveästi. Ei meillä mitään kemiaongelmia ole, mutta kun me olemme yhdessä ympäri vuorokauden pitkillä kiertueilla... Kyllä siinä yhteentörmäyksiä tulee. Saimme uudelle levylle vähän paksumman kitarasoundin, ja hän Miksi te nimeätte levynne aina kaksiosaisesti? ?Minulla ei ole mitään käsitystä! Ehkä kyse on vain siitä, että haluamme tehdä jotain erilaista kuin kaikki muut. Jotkut niistä toimivat, jotkut eivät. Tiedän, että sitä mönjää saa valkoisessa purkissa. Tarvittaessa voimme viettää koko päivän samassa huoneessa ilman että puhumme toisillemme sanaakaan.? Mitä hiusrasvaa te muuten käytätte? ?Minä en käytä mitään. Lopulta minusta tuntui, että Thomas oli aika helpottunut, kun hän lähti.? TEKSTI VILHO RAJALA KUVA NATHAN GALLAGHER Teillä on nyt riveissänne uusi kitaristi Rob Caggiano. Bändissä oleminen on vähän kuin avioliitto. No ei vaan. Ilmeisesti asia ei olekaan näin. Millaisissa tunnelmissa hänen eronsa sujui? 8 Miten teidän omalaatuinen rockabilly/metal-cocktailinne alun perin oikein syntyi? ?Michael ja minä kuuntelimme 1980-luvulla heviä, kuten Metallicaa, Iron Maidenia, Kissiä, Motörheadia... Emme onneksi ole enää teinejä, joten nykyään on helpompaa. Meidän vanhempamme taas kuuntelivat 50?60-lukujen musaa, ja jostain syystä se sitten alkoi kuulua siinä, mitä teimme.? Volbeat perustettiin vuonna 2001. Tuskinpa muillakaan sponsoreita on... Sen jälkeen teimme pienempiä keikkoja, mutta kun ensimmäiset festarivedot tulivat... SKENE TOIMITTANUT HETA HYTTINEN Mitä hiusrasvaa käytätte Volbeatissa? VOLBEATIN JON LARSEN pitää yhtyeen uudesta kitaristista ja perustelee, miksi heidän levyillään on aina kaksiosainen nimi. ?Siihen ei liittynyt mitään draamaa. Paikalle tuli niin paljon väkeä, etten voinut uskoa sitä!? Miten te muut pidätte huolta, että keulamies Michael Poulsenin päähän ei nouse muu neste kuin hiusrasva? ?Minä lyön Michaelia päähän aina silloin tällöin. Thomasista tuli isä noin kaksi vuotta sitten, ja kun me olemme tien päällä koko ajan, hän ei tuntenut oloaan kovin onnelliseksi. Sehän on meille perinne ja siitä on tullut melkein tavaramerkki.? Miksi Volbeatista tuli iso nimi ensimmäisenä Suomessa? ?En osaa selittää. Puhuitteko te hänet pois siitä bändistä? ?Emme todellakaan! Me olimme yhtä yllättyneitä hänen lähdöstään kuin kaikki muutkin. Muuta en tiedä.? INFO Volbeatin Outlaw Gentlemen & Shady Ladies ilmestyy 8.4. Bändi esiintyy 9.6. Sauna Open Airissa Tampereella. www.volbeat.dk toi mukanaan myös vähän melodioita ja muitakin ideoita. Meidän piti vähän aikaa tutustua toisiimme, koska olimme tottuneet vähän erilaisiin työskentelytapoihin.? Caggiano lähti Anthraxista vuodenvaihteesta. Musiikissamme on kai jotain, mikä uppoaa teihin. Minä ajattelin, että miten tyhmä ihminen voi olla, että lähtee Anthraxista, heh heh.? Aiempi kitaristinne Thomas Bredahl lähti bändistä jo vuonna 2011. Missä bändi on kymmenen vuoden päästä? ?Toivottavasti olemme yhtä hyviä kuin nyt. Meidän ensimmäinen keikkamme Suomessa oli Megadethin Musiikissamme on kai jotain, mikä uppoaa teihin. lämppärinä
Osasyitä tähän ovat paitsi Spinefarm-kiinnitys, mutta myös ryhmän röyheä imago. ?Joskus jengillä on sellanen mielikuva, että mitä paremmalta bändi näyttää, niin sitä lahjattomampia ne on musiikillisesti. Ei se sinäänsä rasite ole, parempi yllättää jengiä positiivisesti kuin negatiivisesti?, yhtye summaa. Vaikka yhtye onkin Spinellä, Universalin sateenvarjo on sama kuin Reckless Lovella, joka on tunnetusti saanut hyvää tuulta purjeisiinsa myös kansainvälisesti. ?Tietysti vertauksia tulee, kun kaksi bändiä tekee pienessä maassa kasarivaikutteista hard rockia. (Silkkaa vitun adrenaliinia). Asenne on siis sama kuin 80-luvun yhdysvaltalaisten esikuvien syntysijoilla. Osa noista tähdistä on edelleen jopa INFO Screaming for Adrenaline -albumi julkaistaan 26.4. Santa Cruz on myös mukana Hard Rock Cafen järjestämän Hard Rock Rising -bändiskaban semifinaalitaistoissa. Koko kisan finaali nähdään Helsingissä 8. Tai sit oltais tehty Hanoit, eli muutettu jenkkeihin, hengailtu Tommy Leen ja David Lee Rothin kanssa ja luultu olevamme siistejä tyyppejä, haha... Mitäs ne vertaukset haittaa, Reckless Love on kova bändi, ollaan hyviä frendejä ja ne puhunu meistä mediassa pelkkää hyvää jo kauan.? ?Sehän on vaan hyvä kun voi tehdä positiivisesti yhteistyötä. Kyl jengi sit huomaa, että meillä on musiikillisesti paljon myös eroavaisuuksia. Nykyään Taz olis tosi-tv-tähti, Middy olis kalliossa asuva deeku/punkkari, Archie olis helvetin huono stand-up koomikko/risteily-isäntä ja Johnny olis non-stop aurinkolasit päässä baareissa pyörivä ?tuottaja??, jengi veistelee. 65 vuotta Klaus Meine ?Olen paljon itsevarmempi ilmaisemaan tunteitani ja tietoisempi siitä, mitä ympärilläni tapahtuu, mitä tapahtuu maailmassa.? JARKKO VEHNIÄINEN INFO Scorpionsin laulaja Klaus Meine täyttää 65 vuotta 25.5.1948. Yhtyeen lopettamispäätös on nyt pyörretty ja jopa uudesta albumista on ollut puhetta. . Klaus Meine vanhenemisesta Unratedmagazinelle. 9. huhtikuuta. Santa Cruzin virallinen sivusto toimii Facebookissa. hengissä, mutta missä helsinkiläishemmot olisivat nyt, jos Santa Cruz olisi päässyt ensimmäiseen aaltoon? ?Silloisen Suomen musiikkikoneiston resursseilla oltais mahdollisesti tehty Stonet, eli pari helvetin kovaa levyä, mut jääty sit kulttibändiksi. SKENE Sama staili, eri boogie Huhtikuussa debyyttilevynsä julkaisevan SANTA CRUZIN ylle on soviteltu Reckless Loven kilpailijan viittaa, mutta todellisuus on toista kuohkeista yhteneväisistä frisyyreistä huolimatta. KUVA LAURI HÄMÄLÄINEN HELSINKILÄINEN Santa Cruz on ollut yllättävän paljon otsikoissa jo vuoden päivät siitäkin huolimatta, että bändin esikoisalbumi Screaming for Adrenaline julkaistaan vasta tämän kuun lopulla. Meillä on aika suoraviivaista riffittely- hard rockia, kun taas recklesseillä on enemmän pop-vaikutteisia biisejä. Me ollaan kuin saman kentän eri laidat, yin & yang.? Santacruzilaiset tiivistävät bändin toiminnan lauseeseen ?Pure fucking adrenaline
SKENE mennä ja tajusimme, että Elvishän esiintyy Hiltonissa. Niinpä minä menin ja siellä oli muitakin tyyppejä, kuten Timothy Leary (LSD-tohtori kirj. Jossain vaiheessa Elvis huomasi meidät, pyysi seisomaan ja esitteli meidät yleisölle. Shown jälkeen meitä pyydettiin tapaamaan Elvistä. mutta minä onnistuin äidillisesti luotsaamaan Karenin väljemmille vesille?, Petula muistelee hymyillen. Vahingossa Lennonin levylle 38 vuoden levytystauko päättyi PETULA CLARK syntyi 15. Hän pyysi minua menemään viereiseen huoneeseen ja kaatamaan itselleni lasin vii- Minusta minulla oli kaiken kaikkiaan ihan hyvät syyt levyttää Imagine. INFO Petula Clarkin uusi levy Lost In You julkaistiin aikaisemmin tänä keväänä. Karen oli nuori kaunis tyttö ja Elvis antoi ymmärtää, ettei pistäisi pahitteeksi hieman lähempääkin tuttavuutta Karenin kanssa ? jos tiedät mitä tarkoitan . Päätimme Karenin kanssa lähteä viettämään tyttöjen iltaa, mietimme minne Toinen miltei yhtä kulunut cover on John Lennonin Imagine, mutta senkin levyttämiseen Clarkilla on mielestään hyvä syy. ?Myönnän, että onhan se hieman sentimentaalinen ja naiivi kappale, mutta olen silti aina tykännyt siitä, ja naiiviudestaan huolimatta kappaleessa on sanomaa.? ?Tapasin John Lennonin vain kerran. RAITTINEN KUVA SONY MUSIC PETULA Clarkin ura on kestänyt lähes koko länsimaisen populaarimusiikin historian aina 40-luvulta alkaen. Yhdeksänvuotiaana hän alkoi esiintyä BBC:n radio-ohjelmissa yhdessä isänsä kanssa. Sitä paitsi minulla on ihan hyvä juttu hänestä jonka voin kertoa.? ?Saattoi olla vuosi 1974, kun olin käymässä Las Vegasissa ja tapasin Karen ja Richard Carpenterin. Ja onhan minulla elettyä elämää josta ammentaa, vaikka en ole koskaan ottanut itseäni liian vakavasti sanoittajana.? Levyltä löytyy myös muutama lainakappale, kuten Gnarls Barkleyn Crazy ja Elviksen Love Me Tender. ?Myönnän, että Love Me Tender on kulunut kappale, mutta olen aina tykännyt Elviksestä. Mutta mikä sai kahdeksankymppisen Clarkin palaamaan levytysstudioon? ?Levyn tuottaja John Williams houkutteli minut. Koko albumi äänitettiin pienessä studiossa ja nautin todella yhteistyöstämme?, Clark kertoilee. Clark on tehnyt Williamsin tuoreisiin sävelmiin sanoituksia, joissa muistellaan mennyttä rakkautta ja haikaillaan uuden perään. Clark palaa myös lavoille. Iso-Britannian kiertue lokakuulle on jo varmistettu, mutta muista päivistä ei ole vielä tietoa. www.petulaclarck.co.uk niä. Hänellä oli bed-in Yokon kanssa Montrealissa 70-luvun puolivälissä ja satuin olemaan kaupungissa samaan aikaan. marraskuuta 1932. Jos 80-vuotisjuhliaan päättää viettää julkaisemalla uuden albumin, kellään ei voi olla vastaansanomista. TEKSTI J.S. Mukana on myös kappale Reflections, jossa Clark summaa mennyttä uraansa. ?Olen aina kirjoittanut sanoituksia, joten uusien tekstien kirjoittaminen ei tuottanut vaikeuksia. huom.).? Huoneesta löytyivät myös äänityslaitteet sekä äänittäjä. ?Minua pyydettiin kuuntelemaan pari biisiä ja lopulta laulamaan nauhalle Give Peace A Change.? ?Myöhemmin kuulin, että lauluraitaani kuullaan kappaleen levylle päätyneessä versiossa jossain kaukana taustalla, mutta niin hiljaa, että sitä tuskin kuulee. Sittemmin julkaistut The Little Shoemaker - ja Downtown-hitit ovat vain pintaraapaisu siitä, mitä Clark on ehtinyt tehdä uransa aikana aina elokuvista oman televisioshow?n kautta Grammy-juhlallisuuksiin. Lost In You on ensimmäinen uutta materiaalia sisältävä Petula Clark -albumi sitten vuoden 1975. Hän soitti minulle joita10 kin sävellyksiään ja sai minut innostumaan levyn teosta. Kuulin myös, että olin John Lennonin suosikki-naislaulaja, joten minusta minulla oli kaiken kaikkiaan ihan hyvät syyt levyttää Imagine.?. Minulla oli hieman ongelmia henkilökohtaisessa elämässäni noihin aikoihin ja ajattelin, että voisi olla hyvä jos voisin puhua niistä jonkun ulkopuolisen kanssa.? ?John kuunteli murheitani ja suhtautui niihin hyvin ymmärtäväisesti, lohdutti ja sanoi, että kyllä kaikki vielä muuttuu paremmaksi
Foo Fighters on ollut pitkään suosikkibändini, kuten myös Queens of the Stone Age. Musiikissa minulle on tärkeätä se, että se tuo hyvää fiilistä: voin kuunnella Foo Fightersia tai QUOTSA:a ihan million vain, iPodilla salilla, kotona tiskaamisen ohessa, siivotessa tai silloin, kun siemaillaan punaviiniä. Tietenkin odotan, että Foo Fighters INFO Barbe-Q-Barbiesin uusi albumi Breaking All The Rules julkaistiin aiemmin tänä keväänä. www.barbe-q -barbies.com tulisi tänne jälleen ja pääsisin katsomaan energistä vetoa. Oli erittäin kivaa ja mielenkiintoista jutella hänen kanssaan, kun tapasin bändin Provinssirockissa, vuosi taisi olla 2010. -tyyppi. Löysin hänet oikeastaan silloin, kun MTV tuli Suomeen, taisin olla ehkä 12-vuotias. Monet ihmiset eivät pääse tapaamaan idoleitaan koskaan, mutta mulla kävi tuuri, hehe. Silloin tietenkin Kurt Cobain oli suurempi idolini, mutta jo alusta lähtien mietin, että ?onpa tuo siisti rumpali?, ja siitä lähtien olen seurannut Daven eri musiikkiprojekteja. Seuraavan kerran, kun Foo Fighters soitti Kalasatamassa, sain nimeni listalle, ja sekin kutsu tuntui aivan mahtavalta. Foo Fightersissa taas on myös huumoria, mistä pidän. SKENE OMA IDOLI Äänen voimaa ja karismaa BARBE-Q-BARBIESIN vokalisti NIKI on henkeen ja vereen DAVE GROHL -fani. KUVAT NAUSKA (NIKI), SONY MUSIC (DAVE) ?YKKÖSIDOLINI on Dave Grohl, olen arvostanut häntä muusikkona aina siitä lähtien, kun löysin Nirvanan. Dave on myös erittäin ?down to Earth. Esimerkksi musiikkivideot Everlong ja Learn To Fly ovat hyviä esimerkkejä. Nirvanasta tulee välillä myös teini-ikä ja ne hyvät ajat mieleen. Ihailen Dave Grohlin itsevarmuutta, äänen voimaa ja karismaa. Myös hänen laulusoundinsa on todella makea ja biisinkirjoittajana hän on tosi kova.? 11. Sain ison halin Davelta ja pääsin jopa katsomaan lavalta heidän keikkaansa, mikä oli tietenkin aivan upea kokemus! Hän kyseli heti, mitä kuuluu ja tarjoili bäkkäriltä juotavaa. Suuri unelmani olisi päästä kiertämään heidän kanssan joku päivä. Arvostan Dave Grohlin kykyä olla multitalentti, joka osaa soittaa mitä tahansa instrumenttia, jonka hän ottaa käteensä. Hän oli mielestäni niin cool. Se Se on kyllä päivä, jota en unohda koskaan. on kyllä päivä, jota en unohda koskaan. Oli uskomaton ja todella epätodellinen fiilis tavata oma idolinsa ja olen onnellinen siitä
Onko asialle tehtävissä jotain? CHISU INFO Lottaliina Lehtinen (OTL) on lakiasiainpäällikkö, toimitusjohtaja ja Muusikon sopimusopas -kirjan kirjoittaja. Tällä palstalla hän hajottaa myyttejä ja ruotii muusikkoja askarruttavia pulmia. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen: lottaliina.lehtinen@ popmedia.fi 12 Sosiaaliturva . Tämä on periaatteessa ymmärrettävää: ansiosidonnainen turva kertyy sosiaaliturvamaksuilla, mutta kaikki tulot otetaan huomioon, kun mietitään tarvitseeko ihminen ylipäätään perusturvaa. Nykysysteemissä perusturva on joillekin säveltäjille pelkkää ansiosidonnaista kertymistä parempi vaihtoehto, jos palkka- tai YEL-tuloja ei ole ollenkaan, ei esimerkiksi eläketurvaa kertyisi euroakaan. esimerkisi työttömyysturvaa ja asumistukea . Heille olisi jo nykysysteemissä ehdottomasti parempi, että kaikki korvaukset saataisiin kerryttämään sosiaaliturvaa. Tilannetta pidetään taidealalla ongelmana, ja sen parantamiseksi on tehty satoja työtunteja erilaisissa asiantuntijatyöryhmissä. Tällöin tekijänoikeuskorvaukset otetaan huomioon tiettyjä tukia . Yrittäjällä ansiosidonnainen turva riippuu yrittäjän itselleen ottaman YEL-vakuutuksen maksuista. Pohdittavaa ja lobattavaa siis riittää, mutta uskon vakaasti että asiaan saadaan parannuksia. Tekijänoikeuskorvauksista pidätetään vero, mutta niistä ei makseta sosiaaliturvamaksuja. SKENE ARTISTIN ASIALLA Miksi Teosto-korvaukset eivät kerrytä eläkettä? Musiikkialan ammattilaisen eläke- äitiys ja isyyspäivärahassa muhii usein ikävä yllätys. SONY MUSIC Tuntuu kohtuuttomalta, etteivät Teosto- ja Gramex-korvaukset kerrytä muusikon eläkettä, äitiys- ja isyyspäivärahaa tai muuta sosiaaliturvaa, mutta ne otetaan kuitenkin huomioon etuuksia vähentävänä tulona, kun pohditaan vaikkapa muusikon oikeutta työttömyysturvaan. Molemmissa tapauksissa maksujen suuruus on noin 23 % työtuloista, mutta työsuhteessa työnantaja maksaa niistä yli 20 % ja vähentää vain muutaman prosentin työntekijän palkasta. Tekijänoikeuskorvaukset eivät ole palkkatuloa, eikä niitä saadakseen tarvitse olla yrittäjä. Valmista lakiesitystä asian muuttamiseksi ei vielä valitettavasti ole olemassa. Lähiaikojen realistisin tavoite saattaa olla sen saavuttaminen, etteivät tekijänoikeuskorvaukset jatkossa enää leikkaisi perusturvaa. Siihen asti nykysysteemistä löytyy tietoa erinomaisesta ?Keikkatyöläisen sosiaaliturvaopas. Suuremman väännön takana voi olla se, että Teosto-korvaukset kerryttäisivät muun muassa äitiyspäivärahaa. Siksi ne eivät kerrytä ansiosidonnaista turvaa. Tekijänoikeuskorvauksilla elävä säveltäjä saa siis vain perusturvan, ellei toimi yrittäjänä ja maksa itselleen YEL-vakuutusta. Verovaroin rahoitetun perusturvan maksamisessa otetaan huomioon se, miten ihmisellä yleisesti ottaen taloudellisesti menee. Toisaalta, jos vuosittaiset Teostotulot jäävät pieniksi, sosiaaliturvamaksut pienentäisivät summaa entisestään eikä eläke silti välttämättä nousisi perusturvaa suuremmaksi. Kun keikan tekee työsuhteessa, työnantaja vastaa sosiaaliturvamaksuista ja tilittää ne ?Kelapankkiin?. Suomessa on kuitenkin myös merkittävä joukko musiikintekijöitä, joille tekijänoikeuskorvaukset ovat jopa suurin tulonlähde. Käytössä on kaksi rinnakkaista järjestelmää, jotka voi yksinkertaistaa näin: verotuloilla kustannetaan kaikille perusturva, ja jokainen kerryttää itselleen ansiosidonnaista turvaa henkilökohtaisilla sosiaaliturvamaksuilla. Ansiosidonnainen turva kertyy parhaiten palkkatyössä. pienentävänä tulona. Ymmärrän että esimerkiksi eläke karttuu eläkemaksuilla, joita tekijänoikeuskorvauksista ei makseta, mutta kaiken järjen mukaan niitä ei pitäisi laskea myöskään etuuksia leikkaavaksi ?palkaksi?. muun muassa äitiys- ja isyyspäivärahat, eläke ja työttömyysturva . -esitteestä, joka löytyy netistä. Tilannetta pidetään taidealalla ongelmana, ja sen parantamiseksi on tehty satoja työtunteja erilaisissa asiantuntija työryhmissä.. kertyy muusikoille aivan samalla tavalla kuin muillekin. Ehdoton edellytys tälle olisi, että musiikintekijät alkaisivat maksaa korvauksista sosiaaliturvamaksuja
CHECK OUT! NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! DISTRIBUTED BY Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
Kaikki muut tavaramerkit ovat omistajiensa omaisuutta.. © FIFA nimi ja OLP-logo ovat tekijänoikeus- ja tavaramerkkilain suojaamaa FIFAn omaisuutta. Premier League Logo © The Football Association Premier League Limited 2006. Premier League Club logot ovat omistajiensa rekisteröimiä tavaramerkkejä. Premier League -logo on Football Association Premier League Limitedin tavaramerkki, joka on rekisteröity Englannissa ja muissa maissa. Football Association Premier League Limitedin Electronic Artsille myöntämä lisenssi ei tarkoita että mukana olevilla pelaajilla olisi yhteyttä tai suositusta tuotteeseen. Virallinen FIFA-lisensöity tuote. Lisenssillä valmistanut Electronic Arts Inc. tavaramerkkejä. Valmistettu Football Association Premier League Limitedin antamalla lisenssillä. Kaikki oikeudet pidätetään. Kaikkia logoja käytetään omistajiensa luvalla. Tarjous on voimassa 31.3.2013 asti. © 2013 Electronic Arts Inc. EA, EA SPORTS ja EA SPORTS logo Electronic Arts Inc. Bonussisältö on saatavilla vain uusiin Fifa 13 Bonus Edition -ostoihin ja se vanhenee 31.5.2013. osallistu mestareiden liigaan fifa 13 bonus edition xbox 360 ja ps3 nyt vain: 34,95? sisältää 2200 fifa-pistettä. käytä pisteet ja lunasta jopa 22 gold -pakettia!* *Bonussisältö avaa jopa 22 Gold-pakettia
SKENE Soittopelien uusi aalto Muovikitaran sijasta vuonna 2013 tietokoneen ääressä soitetaan OIKEATA KITARAA. TEKSTIT JUSSI MÄNTYSAARI KUVA OVELIN MUUTAMA vuosi sitten elettiin konsoleille tehtyjen soitinpelien kulta-aikaa. Ensin tuli Guitar Hero ja valloitti bissenhuuruiset illanvietot, sitten tarvittiinkin jo koko bändin verran soittimia Rock Bandin kanssa, ja lopulta DJ Hero valjasti myös muovisen levysoittimen kotiskrätsääjien pelikäyttöön. Suomi on pelejä tekevien start upien luvattu maa . ainakin jo mainitussa tekniikan opettelussa. Ovelinin GuitarTunassakin käyttämä sävelen- tunnistaja toimii erittäin hyvin akustisella kitaralla ilman piuhoja, mutta GuitarBotsia voi pelata myös sähkökitaralla yhdistämällä sen suoraan tietokoneeseen. Itse asiassa kitarani (tällä hetkellä Martin DX1AE) oli syy siihen, että päädyin kokeilemaan Ovelinin kahta kitaransoittopeliä. Kävi nimittäin niin, että päätin etsiä kitaranvirittimen iPadille. ainakin jos Roviolta tai Supercelliltä kysytään. Ovelin nimeltään . Jos minulla olisi poika, isä minussa toivoisi, että hän opettelisi kitaransoittoa kotisohvalla iPadin ääressä, mutta Nirvana-fani minussa toivoisi, että joku parin Karhun jälkeen näyttäisi kädestä pitäen, miten muutamalla 5-soinnulla voi saada elämän tuntumaan vaaralliselta. myös comebackin) johtohahmo Trent Reznorin luovaksi johtajaksi ja Yahoo Music! -palvelun entisen pomon Ian Rogersin toimitusjohtajaksi. Siirrossa on sinänsä outoa kemiaa, että Trent Reznor lähti vuonna 2006 ovet paukkuen Iovinen johtamalta Interscopelta, kun hän oli pettynyt emoyhtiö Universal Musicin toimintaan Nine Inch Nailsin Year Zero -albumin kanssa. Daisylla on nimekkään johtotroikkansa johdolla tarkoituksena palauttaa ?tunnekokemus musiikin löytämiseen ja ostamiseen?. Varsin guitarheromaisella logiikalla ja hyvin selkeästi etenevät tehtävät vaikeutuvat sopivasti onnistumisten myötä, ja huomio keskittyy sorminäppäryyden harjoittamiseen, joka onkin tärkeätä kitaransoittoa aloitettaessa. Ovelin ei ole tietenkään käyttänyt miljoonia lisensoidakseen Metallicaa peleihinsä, mutta kyllä midihumppakin ajaa asiansa . Mainos toimi. GuitarBots toimii selaimessa, kun taas WildChords iPadeilla. GuitarBotsia ja WildChordsia voikin pitää erityisesti sormiharjoituksiin ja soin- Dr Dre palkkasi Trent Reznorin YLIOPISTOSTA Dr Dre:llä ei tiettävästi ole tutkintoa, mutta musiikkibisneksessä hän on melkoinen tohtori. ja osin yliromantisoinnin värittämä ? millä tavalla kitaransoittoa ?kuuluu? opetella. kitaraa olen soittanut jo kohta 20 vuotta. Löysin loistavasti toimivan GuitarTuna-sovelluksen, joka paljastui GuitarBotsja WildChords-pelien sivutuotteena syntyneeksi mainostuotteeksi. on päättänyt lähteä yhdistämään Guitar Hero -buumia ihan oikeaan kitaraan. Vuonna 2010 perustetun helsinkiläisen Ovelinin oivallus on tärkeä, sillä vaikka omakin muovinen Guitar Hero -kitarani on pölyttynyt kellarissa jo toista vuotta, ?oikeata. Yksi suomalaisista pelimaailman pinnalle pyrkivistä firmoista . Yksityiskohtia Daisyn toiminnasta ei vielä paljasteta, mutta Beats osti viime vuonna streaming-palvelu MOGin, joka ilmeisesti tulee liittymään Daisyyn. 15. WildChordsiin olen toistaiseksi tutustunut vähemmän, sillä GuitarBots on riittänyt mainiosti testitarkoituksiin. Tärkeintä Ovelinin soittotuotteissa on, että ne toimivat loistavasti. Vuonna 2006 mies perusti Interscope-jehu Jimmy Iovinen kanssa Beats-nimisen ylihintaisia kuulokkeita myyvän firman, jonka avulla Dre on tahkonnut arviolta huomattavasti enemmän rahaa kuin jumalaisista biiteistään. Maaliskuun alussa Beats-tallista kuului kummia, kun Dre ja Iovine ilmoittivat palkanneensa uuteen musiikkipalveluunsa Daisyyn Nine Inch Nailsin (joka muuten tekee Trent Reznor tujen opetteluun sopivina peleinä, varsinaisia biisejä voi sitten harjoitella vaikkapa tabulatuureista, joita internet on pullollaan. Tärkeintä Ovelinin soittotuotteissa on, että ne toimivat loistavasti. INFO www.ovelin.com Suurempi kysymys ehkä onkin
klo 19:00 alkaen. Liput toimituskuluineen alk. 30,50 ?. TUTUSTU MYÖS SHOW & DINNER JA VIP-PAKETTEIHIN! lippu.fi/lounge apriljazz.fi Järjestäjä / Espoo Big Band ry info@apriljazz.fi. Paleface, Redrama, Tommy Lindgren Bileet Jazzteltassa pe 26.4. klo 19:00 alkaen. Liput toimituskuluineen alk. 33,50 ?. José James presents No Beginning No End José James, Ricky-Tick Big Band feat. Liput nyt myynnissä! Pianistikomeetta Hiromi: The Trio Project feat. Anthony Jackson and Simon Phillips Hiromi, Steve Turre & Espoo Big Band Jazzteltta to 25.4
Digisinglen julkaisun jälkeen alkanut kevätkiertue 2011 käsitti 14 keikkaa ympäri Suomea, ja tarkoituksena oli jatkaa sen jälkeen jo aloitettuja äänityssessioita, mutta sitten tuli ilmoitus, joka muutti suunnitelmat täysin: rumpalimme Tude ilmoitti viikko ennen kiertueen aloittamista saaneensa tarpeeksi keikkailusta ja kertoi kevätkiertueen olevan hänelle viimeinen. Ilmoitus ei sinänsä tullut yllätyksenä, koska se oli ollut ilmassa jo muutaman vuoden. Alettuani kuunnella sitä, rupesin miettimään, kuinka kauan oikeasti levyn koko prosessi kesti. Kesä- Antti Kukkola Oman elämämme Spinal Tap INFO Kirjoittaja on Francine-yhtyeen laulaja ja kitaristi. Ensimmäisiin sessioihin valitsimme neljä biisiä, jotka kävimme äänittämässä silloisen rumpalimme, Tuden, Villvox-studiolla. olihan Tude soittanut bändissä 21 vuotta. Ensimmäisten keikkojen jälkeen kävi myös ilmi, että Mauro oli äänittänyt ja tuottanut muun muassa The Mama Kingin levyn, jonka soundeja kehuin. Jopa studiokin kerittiin varata, kunnes? Jopa studiokin kerittiin varata, kunnes? Alusta lähtien Alecia oli hieman mietityttänyt Francinen runsas keikkatahti, joka lopulta osoittautui mahdottamaksi yhtälöksi levy-yhtiötöiden sekä perheen kanssa. Aluksi yritimme sovittaa asioita, mutta jossain vaiheessa se osoittautui liian raskaaksi. Ajankohta ehkä teki siitä enemmänkin yllätyksellisen. Heti alusta oli kuitenkin selvää, että jatkamme basisti Pete Salomaan kanssa, koska paloa soittamiseen tuntui löytyvän ja uusia biisejäkin oli valmiina. Levyn tekoprosessi alkoi uudelleen 2012! Kun kappaleista vanhimmat olivat hioutuneet keikkasetissä jo melkein kaksi vuotta, niiden valitseminen ja tekeminen oli lopulta helppoa. Yhtyeen 11. Lopputulokseksi sain kaksi vuotta ja kolme rumpalia. Levyn äänitykset aloitettiin alkuvuodesta 2011. Tällä hetkellä meillä on loistavat fiilikset lähteä uuden levyn tiimoilta taas keikoille hyvän porukan kanssa. Nähdään keikoilla! 17. Ensitahdista oli selvää, että Alec sopi bändiin kuin nenä päähän. toukokuuta oli käsillä, oli hyvästien aika. Olimme soittaneet kappaleita myös kolmen eri rumpalin kanssa, ja Mauro toi panoksellaaan paljon uutta Francinen tekemiseen. SKENE SANA VAPAA N yt se on vihdoinkin kädessä: uunituore levymme Still Burning. Päätöksen jälkeen uuden rumpalin kuvio oli aika samanlainen kuin aikaisemmin: treeniä ja keikoille. Teimme kevään Tuden kanssa rundia ja samalla treenasimme Alecin kanssa. Kun viimeinen keikka Tuden kanssa 28. Sovimme, että Alec tulee katsomaan keikkaamme Helsingin Virgin Oiliin, ja kun keikasta jäi kuulemma hyvä fiilis, aika nopeasti sovimme ensimmäiset treenit. Fiilis oli jännittynyt, mutta myös aika kummallinen . pitkäsoitto Still Burning julkaistiin maaliskuussa ja rumpalikin on tullut jäädäkseen. www.francine.st kuusta loppuvuoteen teimme noin 40 keikkaa ja treenasimme uusia biisejä. Oli taas mietinnän paikka. Hänen kanssaan käymissämme keskusteluissa ilmeni, että hänen ystävänsä Mauro Gargano oli jossain vaiheessa sanonut, että olisi hienoa olla vakituisena keikkailevassa bändissä. Laitoimme sanaa kiertämään aluksi harvoille valituille soittajaystäville, joista The Blankon rumpali Jakke Saarinen vihjasi meille Alec Hirst-Geen olevan kohta vailla bändiä. Vielä kun paljastui, että meillä on mahdollisuus käyttää KSF-studiota (missä Mauro on töissä), sehän oli sitten siinä. Jouluukuun viimeisen keikan jälkeen oli taas pienen tauon paikka ja alkuvuodesta oli tarkoitus jatkaa keikkailua. No, sitä ei keretty kauaa miettiä, sillä seuraava keikka oli vajaan kahden viikon päästä ja jälkeenpäin mietittynä karavaani jatkoi matkaa aika kivuttomasti
Deep Purple esiintyy siellä mihin pyydetään. ?Emme pelkää soittaa paikoissa, joissa useimmat yhtyeet eivät soita. Deep Purple -studiolevy, joka on nimeltään NOW What?! Seuraavassa Glover selittää perusteellisesti syitä pitkäksi venyneeseen levytystaukoon sekä paljastaa faktat tuottajavalinnan takana. Jos meidät halutaan johonkin esiintymään, me myös menemme sinne, mikäli se vain on logistisesti mahdollista. ?Olemme muusikoita, mutta myös säveltäjiä. Singaporessa Glover muuten majaili juuri siinä kaupunkivaltion legendaarisimmassa hotellissa, josta on peräisin Singapore Sling -cocktail, eli The Rafflesissa, jonka ikkunoista avautuvia kaupunkinäkymiä mies haastattelun aluksi kehaisi. Toisaalta, mitä enemmän aikaa edellisestä levystämme kului, sitä voimakkaammin aloimme haluta takaisin studioon.?. Kun historialla on merkitystä. KLASSIKKO Deep Purple Pelkästään tiivis keikkatahti ei selitä Deep Purplen seitsemän vuoden taukoa levyjen välillä. Gloverin mukaan Deep Purple ei tietoisesti esiinny kevättalvella lämpimässä tropiikissa tai pyri hanakasti maihin, joissa yhtye mahdollisesti saisi täysin uutta yleisöä. Puhun tietysti vain omasta puolestani, mutta ainakin minä pyrin säveltämään päivittäin jotain uutta tai kirjoittamaan ylös tekstinpätkän tai kaksi. Kyllä kelpaisi minullekin. Singaporen jälkeen yhtye esiintyi Katmandussa Nepalissa, jonne eivät yleensä rockyhtyeet eksy. Olemme tosiaan keikkailleet ahkerasti viime vuosina, joten meillä ei ole ollut aikaa aktiivisesti pohtia uutta studioalbumia.? ?Totta puhuen yhtyeen keskuudessa ei myöskään ole ollut suurta intoa ryhtyä hommiin, sillä levyjen julkaiseminen ei ole tänä päivänä taloudellisesti kovin järkevää. Olemme urallamme soittaneet lukuisissa maissa, joissa ei aiemmin juuri rockyhtyeitä näkynyt tai kuulunut: Itä-Euroopassa, Etelä-Amerikassa, Kaukoidässä. Jos meidät halutaan johonkin esiintymään, me myös menemme sinne, mikäli se vain on logistisesti mahdollista. 18 Olemme onnellisessa asemassa, sillä ihmiset tuntevat Deep Purplen ja meille on olemassa yleisöä maailman joka kolkassa. Tämän kuun lopussa ilmestyy vihdoin uusi, järjestyksessään 19. Uuden NOW What?! -levyn syntyminen edellytti oikean tuottajan ja riittävän motivaation löytymistä. R TEKSTIT HARRI HAKANEN KUVAT PLAYGROUND MUSIC ytmi tavoitti Deep Purplen basistin Roger Gloverin kuumankosteasta Singaporesta, jonne Deep Purplen kevätkiertue saapui muutaman Australian konsertin jälkeen maaliskuun alkupuolella. Toisaalta, kun tutkii Deep Purplen vuoden 2013 kiertueaikataulua vähän tarkemmin, silmään osuvat myös sellaiset eksoottiset maat kuten Marokko tai Islanti. Asiasta on syytä olla kiitollinen, ja se on myös tärkein syy siihen, että yhtye on vielä yli 40 vuoden jälkeen olemassa?, Roger Glover tunnustaa. Suurelle yleisölle luultavasti riittäisi, mikäli Deep Purple esittäisi keikoillaan vain 70- ja 80-luvun klassikoitaan, mutta toki lukuisa joukko faneja kaipaa herroilta myös tuoretta musiikkia
19
Kului jälleen vuosi, ja väisiä edelliseen levyymme Rapture of the Deep. Joka tapauksessa mäistä kertaa. Mutta kyvellyssession, jonka tuloksena syntyi noin tusina jammaisyit motivaatiosta; totta puhuen emme olleet kovin tyytyluasteella olevia kappaleenalkuja. Tämä myös nopeutti Purple -studiolevyn tekemiseen välttämättä ollut kohdallaan koko levytysprosessia, sillä ei tarvinnut miettiä päiväkauennen oikean tuottajan löytymistä. Fanit ovat jaksaneet odot- sia tehdäänkö niin vai näin. ja siinäpä tämä taustatarina rua)! Pidän tuottamisesta, mutta oman bändin tuottaminen lyhykäisyydessään onkin. Matilman että olen koskaan saanut krediittejä tai kiitosta (naukustimme siis Nashvilleen . On tavallaan herätimme henkiin osan edellisen session jameista ja jonjopa hieman erikoista, etteivät Ezrinin ja Deep Purplen ka aikana sävelsimme lisää. Tiedän, että hän ta (kahden edellisen DP-levyn toimi Kansas-yhtyeen tuottatuottaja, toim. Päätös tuottajasta kottakaa ulospäin.. sellaisia kuin Highway Star, Smoke on the Water tai Black Knight. Toisin kuin suurimmassa osassa maailman suurmin tuottajana ja 90-luvulla vastasimme jälleen tuotannosta kaupunkeja, joissa studiot sulkevat oviaan kannattamatitse. Levyllä on toimiva yhdistelmä groovepohjaisia, vähän yksinkertaisempia kappaleita sekä monimutkaisempia isoja teoksia. Juuri tämä yhdistelmä toi yhtyeeseen uutta virtaa?, Roger hehkuttaa. Bob Ezrin on yksi rockmusiikin historian merkittävimmistä tuottajista, joka on 70-luvulta lähtien tuottanut muun muassa Pink Floydia, Alice Cooperia ja Kissiä . Mielestäni olemme uudella levyltaisi syntyä tuossa tapaamisessa.? lämme kurkottaneet ja venyneet, niin soitannollisesti kuin sävellyksellisestikin. toteaa Roger. puolisella tuottajalla on enemmän sananvaltaa.? ?Bob osoittautui nerokkaaksi sovittelijaksi, sillä ristiriiBob Ezrinin kosketus kuuluu lopputuloksessa tatilanteessa hän kuunteli kaikkia osapuolia tasapuolisekKaikesta tästä voi päätellä, ettei motivaatio uuden Deep si ja teki sen jälkeen päätöksensä. Hän sanoi sanaBob näki keikkamme ja piti siitä. tarkasti näin: ?Jos haikailette raJa me pidimme siitä, mitä sanottadiosoiton perään, unohtakaa koko vaa hänellä oli yhtyeestä ja mahdolliasia. Ulkokulumista ei edes huomaa!. Kun aika kuluu kuin siivillä, ajan oli aina vaikeaa, koska minua ei koskaan kuunneltu. Yleensä emme kuuntele faneja näissä asioissa, mutta nyt otimme haasteen vastaan. En tarkalleen otkuin olisi pitänyt.? taen tiedä, mitä kautta hän päätyi ?Vaikka pidän Michael Bradfordisluoksemme. Lisäksi Bob sai meidät paiskitaa uutta levyä jo vuosia, mutta Roger Gloverin mukaan yhmaan töitä oikein kunnolla ja keskittymään siihen mitä tye teki levyn pikemminkin itseään, ei faneja ajatellen. teemme. Toisaalta ilmapiiri oli koko ajan hyvin rento, Totta puhuen yhtyeen keskuudessa ei myöskään ole ollut suurta intoa ryhtyä hommiin, sillä levyjen julkaiseminen ei ole tänä päivänä taloudellisesti kovin järkevää. 20. Sillä on vuoden 2012 helmikuussa tuottaja Bob Ezrin hyviä kappaleita, mutta levy tehtiin liian kovaltuli tapaamaan meitä Toronton-keikla kiireellä eikä tuotanto kuulosta siltä kamme yhteydessä. huom.) kovasti, jana aikana jolloin Steve halusimme uuden tuottajan. (Morse, Purplen kitaristi) Ajatus uudesta, ulkopuolivielä soitti siinä. Nostan nyt omaa häntäämme, mutta levylle päätyi riffejä, jollaisia emme ole tehneet aikoihin.? Rogerin mukaan nimenomaan Bob ajoi yhtyeen takaisin riffien pariin. ?Jotkut fanimme valittavat silloin tällöin, ettemme enää tee isoja riffejä sisältäviä kappaleita . ja tietysti täytyy mainita, että Hanoi Rocksin Two Steps from ?Järjestimme pikaisesti uuden sävellyssession, johon the Move -levy (1984) on Ezrinin tuottama. KLASSIKKO Noin kaksi vuotta sitten yhtye teki päätöksen, että levy ?Kunnioitan fanejamme valtavasti, mutta emme kostehdään ja sen tekemiseen raivataan aikaa. kaan suostuisi tekemään musiikkia vain faniemme iloksi. ?Järjestimme Espanjassa runsaan viikon mittaisen säDeep Purplen henki lähtee meistä, ei faneista. Sitä ei tule tapahtumaan. Yhtyeessä on loistavia soittajia, jotka pystyvät tällaisen haasteen edessä melkein mihin tahansa ja takuulla luomaan vaativia ja monimutkaisia riffejä. Tuossa vaiheessa Bob ehdotti, tiet ole aiemmin kohdanneet. että levy äänitettäisiin hänen kotikaupungissaan Nashvil?1970-luvulla tuotimme levymme itse, 80-luvulla minä toilessa. Tai no, minä sen suurimman työn taisin silloinkin tehdä, tomina, Nashvillessa on yhä valtava määrä studioita. Yhtä hysesta tuottajasta ja Nashvin managementimme tai villessa työskentelystä valevy-yhtiömme saattoi järloi meihin uutta uskoa ja jestää tapaamisen!? intoa, ja mielestäni tämä ?Emme olleet päättäkuuluu levyllä.? neet tulevan levymme ?Muistin juuri yhden asituottajaa ja jokaisella meisan, jonka Bob Ezrin sanoi tä taisi olla oma tuottajaehmeille tavatessamme ensimdokkaansa. VahvuuRoger Glover sesta levystä, ja siitä, että hän kuunteli tenne on soittamisessa, joten soittakaa ja kurmyös meidän mielipiteitämme
Me emme hyväksy olevamme tuollainen yhtye ja tiedän, että Ian viittasi juuri tähän ongelmaan. Muutama vuosi sitten hän ilmoitti Classic Rock Magazine -lehdelle inhoavansa sitä, että Deep Purplea pidetään ?classic rock. Ongelma ilmenee erityisesti englanninkielisissä maissa, Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa. Syynä tähän on se, ettei Deep Purplen kappaleita varsinaisesti sävelletä sanan perinteisessä mielessä. ?Musiikkimme kasvaa kappaleiden siemenistä. Joku istuttaa siemenen, me kaikki kastelemme sitä ja siitä kasvaa kappale. Turvallisinta lienee todeta, että mikä tahansa 1970-luvulla tehty rockmusiikki on classic rockia. Vaikka radioasemien merkitys ei ole läheskään yhtä suuri kuin 20 vuotta sitten, classic rock -asemat ovat ainoita, jotka vielä soittavat musiikkiamme. Suurin osa levyn pohjista äänitettiin livenä: basso, rummut ja suurin osa komppikitaroista soitettiin sisään yhtä aikaa samassa huoneessa?, Roger Glover kertoo. Suuri genrekeskustelu SUORASANAISENA tunnettu Deep Purple -laulaja Ian Gillan tokaisi Kerrang!-lehden haastattelussa vuonna 1987 pitävänsä heavy metallia ?oksennusläjänä?. Keikalle lähdettäessä siellä ei mennä kuuntelemaan ?klassista rokkia?, vaan jotain tiettyä bändiä?, sanoo Roger Glover. Deep Purple mainitaan usein myös yhdeksi hevin kantaisistä yhdessä Black Sabbathin ja Led Zeppelinin kanssa. Idean alkuLuultavasti kaikille taiteilijoille oman taideteoksen nimeäperäisellä isällä saattaa olla sille joku työnimi, esimerkiksi minen on yksi luomisprosessin vaikeimmista tehtävistä. mikä puolestaan helpotti keskittymistä. Kenties aihevalintaa selittää myös se, että olemme yli touhuun ja annoimme levy-yhtiön päättää. Tai nopeista tytöistä ja autoista?, Glover naureshän äänitti edellä mainitut sävellys- ja jammailusessiot. kelee. ?Toimivat osuudet säästetään ja nimetään. Ja jokaisella on oma Weirdestan!. -nimestä kovasti, joten sen niminen levystä vamme nuoria kundeja, jotka laulavat nopeista autoista ja sitten tuli. Siinä lauletaan viekäänsin kelkkani, eikä meillä edel. Yksikään meistä ei saapastele Deep Purple -sävellyssessioon valmiin kappaleen kanssa. Joku esittelee ideansa, muut tarttuvat siihen, alkavat soittaa mukana ja hiljalleen ideat muuttuvat kokonaisiksi kappaleiksi.? ?Uudella levyllä esimerkiksi Above and Beyond on lähtöisin Steven ideasta, Weirdestan-kappaleen siemen tuli Donilta ja A Simple Song ja Hell to Pay olivat minun ideoitani. jo timme sanoitukset yhdeskauan sitten. ?Classic rock. Zeppelinillä lienee metallin kanssa kaikkein vähiten tekemistä, eikä klassista musiikkia, jazzia, bluesia ja funkia surutta raskaaseen rockiin yhdistänyt Deep Purple sekään ole mukisematta hyväksynyt kantaisän titteliä. ?Emme määrittele itseämme nimikkeiden tai kategorioiden kautta. Meidät on leimattu muun muassa heavy metal-, hard rock-, blues rock-, jazz rock- ja progressiiviseksi rockyhtyeeksi. Jos ?Big Riff ?, ja joskus käy jopa niin, että kappaleen työnimi kappaleiden nimeäminen on hankalaa, albumin nimeämipäätyy kappaleen lopulliseksi nimeksi. Jälkimmäinen tosin muuttui niin valtavasti matkan varrella, että sitä on sanottava Deep Purplen ideaksi. Manner-Euroopassa tai vaikkapa EteläAmerikassa ei ajatella noin. -yhtyeenä. Wikipedia määrittelee classic rockin raskaahkoksi rockiksi, jota tehtiin 1960-luvun lopulta 1980-luvun loppuun ulottuvalla ajanjaksolla. Minun mielestäni tuo on naurettavaa, sillä kysehän on vain ja ainoastaan musiikista. 1960-luvun lopulla julkaisimme Jon Lordin Concerto for Group and Orchestra -levyn murtaaksemme raja-aitoja rockin ja klassisen musiikin välillä, mutta eipä aikaakaan kun kriitikot nostivat raja-aidat takaisin pystyyn?, Roger ihmettelee. Siemeniä ja aikuista lyriikkaa CHRIS WALTERS Vuodesta 2002 lähtien kokoonpanolla Don Airey-Ian Gillan-Roger Glover-Steve Morse-Ian Paice operoinut Deep Purple on tänä päivänä demokraattinen kokoonpano. nuorina ja kauniina. raiden kulttuurien hyväksymisestä, enleenkään ollut levylle nimeä. En tiedä mistä nimi tuli, mutta kun ?Deep Purplessa ei ole johtajaa, vaan kysyessäni työnimeä hän vain jokainen meistä on yhtyeen tasaverhuusi: ?Annetaan sille nimeksi tainen jäsen. viittaa siihen, että yhtye kuuluu menneisyyteen eikä kykene luomaan enää mitään uutta. Onneksemme jokainen meistä on niin hyvä soittaja, että pystymme nopeasti toteamaan, mikäli idea lähtee kasvamaan väärään suuntaan. Tätä kautta meistä on tullut classic rock -yhtye. Jos niin käy, on helppo vaihtaa suuntaa ja kokeilla jotain muuta?, paljastaa Roger. Deep Purplen jäsenistä Gloverilla todella on eniten tuottajakokemusta. Näin kävi nen on tuplasti hankalampaa, joten nimen keksiesimerkiksi Donin Weirdestan-kappaleelminen kannattaa joskus ulkoistaa. le. Sessioon tuodaan riffejä, sointukulkuja, pieniä ideoita. Siitä asti kun kitaristi Ritchie Blackmoren jätti yhtyeen vuonna 1993, on ylivoimaisesti suurin osa Purplen levyttämistä kappaleista merkitty koko yhtyeen tekemiksi. Kun me muut sä ja siellä olimme yhtä kuulimme Ianin ehdotukmieltä siitä, että Weirdessen, ensireaktiomme oli lätan on itse asiassa todella hinnä ?HÄH?. Omien yhtyeidensä (Deep Purple, Rainbow) levyjen lisäksi mies on tuottanut muun muassa Judas Priestin, Nazarethin ja Pretty Maidsin levyjä. NOW What?! -levylläkin Gloverille voisi hyvin antaa esituottajan tittelin, sillä tytöistä. Kappaleen ?Jossain vaiheessa ryhdyin sanat edustavat levyn parhaimkomppaamaan Iania nimiasiasmistoa ja aihe on rockkappaleelle sa, kunnes parin viikon kuluttua Patsastelu takan edessä melko erikoinen. Loppujen lopuksi nimellä ei ole merkitystä, sillä 21. Pyörittelimnakkoluulottomuudesta ja rasismin typeryydesme useita nimiehdotuksia, kunnes väsyimme tä. Ian Gillan keksi synä viikon Ian Gillanin luootsikon ?NOW What, huutona Portugalissa, jossa kirjoimerkki ja kysymysmerkki. Siellä pidettiin kuusikymppisiä miehiä eikä meidän kannata kuvitella ole- ?NOW What?!. Paitsi jos kysytään artisteilta itseltään. ?Yhdysvalloissa on paljon classic rock -formaattiradioita. Klassisen rockin piiriin luetaan useimmiten Jimi Hendrixin, The Rolling Stonesin, Eaglesin tai Aerosmithin kaltaisia nimiä, toisaalta Nirvana ja U2 ovat myös yhtyeitä, joihin termi saatetaan liittää. Vietin viime sykmielipiteensä. Aikaa kului, hyvä kappaleen nimi. ryhdyimme äänittämään leHaasteellisinta olikin kekvyä, saimme sen valmiiksi, siä kappaleen nimeen sopieikä meillä vieläkään ollut levat sanat! Onnistuimme mievylle nimeä.? lestäni aika hyvin
Vastasin, että hänen tulee olla vain ja ainoastaan oma itsensä. Vaikka muutos aiheuttaa pelkoa, on se yleensä vain hyvästä.? Roger toteaa, että aina on ihmisiä, jotka eivät voi sietää tämän yhtyeen kohdalla muutoksia. ?He ovat todella sitä mieltä, että Mk II oli ainoa oikea Deep Purple. Me muut emme voineet siinä tilanteessa kuvitella jatkavamme sellaisen kitaristin kanssa, joka näyttää Ritchieltä ja soittaa kuin Ritchie.? ?Maailmassa on paljon muusikoita, jotka teeskentelevät tai matkivat muita, ja ihmettelevät, kun heidän yhtyeitään haukutaan coverbändeiksi. Ensimmäisen kerran Purple ja suomalainen rockkansa muuten kohtasivat toisensa, kun Mk II -kokoonpano esiintyi Helsingin Messukeskuksessa helmikuussa 1972, eli 41 vuotta sitten! Yksi Deep Purplen historian kannalta tärkeimmistä keikoista on myös tapahtunut Suomessa. Haastattelun lopuksi pyydän Rogeria vielä kuvailemaan yhtyeen sisäistä kemiaa ja ?tuoreimpien. Me olemme olemassa, mutta omilla ehdoillamme ja muistaen olla kiitollisia meitä tukeville faneille, joita ilman Deep Purplea ei olisi olemassa?, Roger päättää.. Sellaisen järjestäminen tyhjässä treenitilassa ei kerro soittajasta paljoakaan, saati sitten sitä, miten hän suoriutuu elävän yleisön edessä. Keikkojen jälkeen Steve kysyi minulta: ?Millainen haluatte minun olevan?. Normaalin cd:n lisäksi se ilmestyy rajoitettuna painoksena, joka sisältää dvd:n, jolla yhtye kertoo uuden albumin materiaalista. 41 vuotta yhteistä historiaa LASKUJENI mukaan Deep Purple on tehnyt maassamme tällä vuosituhannella jo peräti 13 keikkaa. Deep Purplen uusi levy on minulle odotetuimpia rocklevyjä pitkään aikaan.? Jari selittää yhtyeen suosiota Suomessa muun muassa sillä, että 45-vuotiaalla yhtyeellä on faneja useassa sukupolvessa: ?Isillä ja pojilla on sama kiinnostuksen kohde. On todella upeaa, että olemme saaneet nähdä heidät Suomessa niinkin usein. Soisin kuitenkin heille vielä suuremman suosion, koska kyseessä on yksi suurista 60-luvulla aloittaneista bändeistä, joka edelleen tekee uutta ja mielenkiintoista musiikkia.? INFO NOW What?! julkaistaan huhtikuun 26. päivänä. Ja yleensä päätöstentekoaika mitataan minuuteissa, ei kuukausissa!? Monelle fanille Deep Purple Mk II (Blackmore-GillanGlover-Lord-Paice) on ainoa oikea kokoonpano, mutta totuus on kuitenkin se, että tämänhetkinen ja jo yli vuosikymmenen kasassa ollut kokoonpano (Mk VIII) on yhtyeen uran pitkäikäisin ja kaikesta päätellen myös tasapainoisin. Marraskuussa 1993 Ritchie Blackmore soitti viimeisen keikkansa yhtyeen riveissä Helsingin Jäähallissa. Dokumenttiosion lisäksi dvd:llä on yksi bonusraita. Minusta tuo on surullista. Studioversio ei aina ole välttämättä kappaleen definitiivinen versio. jäsenten, eli vuonna yhtyeeseen vuonna 1994 liittyneen Steve Morsen ja vuonna 2002 (edesmenneen Jon Lordin eläköidyttyä) mukaan tulleen Don Aireyn rooleja. ?Kokoonpanojen muutosten myötä yhtyeiden kemiat tietysti muuttuvat myös. Itse paikalla olleena en kyllä muista huomanneeni lopunajan merkkejä, vaan keikasta jäi erittäin hyvä jälkimaku. ?Suomi on todella yksi niistä maista, joissa olemme 2000-luvulla keikkailleet säännöllisesti. Näistä viimeisin nähtiin joulukuussa 2011, jolloin yhtye esiintyi Helsingin Areenalla sinfoniaorkesterin kera. Me emme pysty enää muuttumaan takaisin siksi mitä joskus olimme. Mikäli vaihtoehtomme ovat lakata olemasta tai jatkaa olemassaoloa, me valitsemme jälkimmäisen. Ei bändissä voi teeskennellä olevansa joku muu. Kaikki osoittaa, että he ovat itsekin innoissaan uudesta levystä. Jotkut kappaleet eivät tule koskaan toimimaan keikoilla, toiset taas heräävät kunnolla henkiin vasta kun niitä soittaa livenä. Kun he ymmärsivät ja hyväksyivät tämän, koko yhtyeen oli mahdollista muuttua. Heidän mielestään meillä ei nykyään ole oikeutta kutsua yhtyettä Deep Purpleksi. Yhtyeen nimi oli The Beatles.? Oikea Purple on tässä ja nyt Haastattelun tekohetkellä yhtye ei ollut vielä harjoitellut uusien kappaleiden soittamista, saati sitten esittänyt niitä keikoilla. Niinpä Roger tyytyy vain ennustamaan, että ensimmäisenä singlenä levyltä julkaistava Hell to Pay sekä yllämainittu Weirdestan-kappale tulevat todennäköisimmin päätymään keikkasettiin, mutta vasta tulevan kesän keikoilla. ?Kappaleet kuulostavat aina erilaisilta studiossa ja keikoilla. Noita keikkoja voi pitää Steven koe-esiintymisinä. KLASSIKKO Deep Purple ja Suomi . Minulla on tapana kertoa tarinaa 60-luvulla perustetusta yhtyeestä, joka kuulosti kyllä hyvältä, mutta jolla oli niin typerä nimi, ettei sillä voinut päästä kovin pitkälle. En tarkkaan ottaen vielä tiedä millaiset ovat loppuvuoden kiertuesuunnitelmamme, mutta arvelen yhtyeen esiintyvän kesällä muutamilla Euroopan festivaaleista ja teemme pidemmän Euroopan kiertueen loka-marraskuussa?, INFO kertoo Roger Glover Singaporesta käsin. Perfect Strangers of Tätä kirjoittaessa netistä löytyy todellakin liuta Finland on järjestäkeikkoja lokakuulle 2013, tosin tässä vaiheessa niimässä NOW What ?! tä näyttäisi olevan vain Iso-Britanniassa ja Saksassa. -albumin ennakkoLähin tapahtuma, jossa Deep Purplen voi nähdä tukuuntelutilaisuuden levana kesänä, on Ruotsin Gävlessä elokuun alusennen levynjulkaisua. sa järjestettävä Getaway-festivaali, mutta Euroopan keikkoja voi olettaa tulevan lisää jo kesäksi. www.psof.fi. Yhtyeen viimeisimpiä studiolevyjä on maassamme ostettu kohtalaisesti: Bananas (2003) meni suoraan ilmestyttyään Suomen virallisen albumilistan sijalle kuusi ja Rapture of the Deep (2005) sijalle 11. Tarkemmin ajateltuna meitä on kaikesta huolimatta haukuttu coverbändiksi!?, nauraa Roger. ?Tärkeintä on kuitenkin se, että sekä Steve Morsen että Don Aireyn oli oltava tässä yhtyeessä omia yksilöitään, sen sijaan, että he olisivat yrittäneet olla samanlaisia kuin heitä edeltäneet muusikot. Harjoituksissa tulemme varmasti soittamaan livenä jokaisen uuden levyn kappaleista ainakin kerran ja vasta tämän jälkeen päätämme mitkä niistä päätyvät mukaan. Suomessa toimii myös aktiivinen ja virallinen fan club, Perfect Strangers of Finland, jonka puheenjohtaja Jari Kaikkonen odottaa tulevaa levyä innolla: ?Tällä kertaa yhtye teki hienosti antamalla tulevasta levystä pieniä vinkkejä ja maistiaisia. Albumi tulee myös saataville tuplavinyylinä. www.deeppurplenowwhat.com 22 aikanaan nimestä tulee ihmisille mieleen pikemminkin tietty soundi kuin nimen merkitys. Steve suostui soittamaan kanssamme pari keikkaa, jotka olivat muistaakseni Meksikossa ja Corpus Christissä Yhdysvalloissa. Ennen kuin Steve oli soittanut kanssamme ainuttakaan keikkaa, tapasin hänet pyytääkseni häntä mukaan tuurausmielessä
EASTWAY LIVE PROUDLY PRESENT 14.-15.6.2013 STADIN KESÄN AVAUS ROCKLEGENDAT BRYAN STATUS ADAMS QUO + supports + supports KAISANIEMEN PUISTO, HELSINKI KAISANIEMEN PUISTO, HELSINKI Liput toimituskuluineen alkaen 72,50? Liput toimituskuluineen alkaen 58,50? Perjantai 14.6.2013 klo 16 - 23 Ei ikärajaa Lauantai 15.6.2013 klo 15 - 23 Ei ikärajaa VIP-paketit nyt myynnissä! Myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi | 010 841 4185 www.rockinhellsinki.fi (matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min, lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min) www.eastway.fi 0600 414 505 (1,75?/min+pvm)
James Williamson palasi juhlavuoden kunniaksi yhtyeen alkulähteille viattomalle 60-luvulle. TEKSTIT OTTO TALVIO KUVAT SUPERSOUNDS & SONY MUSIC M ies, joka vastaa puhelimeen Kalifornian San Josessa, teknologiakeskittymä Silicon Valleyn kupeessa, ei kuulosta lainkaan maineensa veroiselta rockpirulta: kitaristi James Williamson, 63, The Stoogesin kakkoskitaristi vuodesta 1970 ja myöhemmin Iggy and The Stoogesin metallisen protopunksoundin pääarkkitehti arkkitehti Iggyn kanssa, kuulostaa ystävälliseltä ja lempeältä kuusikymppiseltä. Se ei täysin vastaa hänestä liikkuvia juttuja. The Stoogesin lähipiiri on vuosien varrella syyttänyt Williamsonia milloin mistäkin, toisinaan bändin huumeidenkäytön eskaloitumisesta 24. Hädin tuskin keskiiässä IGGY AND THE STOOGES -kokoonpanon hurja sielu elää edelleen tyynen arkiminän alla
25
Se oli minulle valtava asia?, hän sanoo.. 1982 hän valmistui California State Universitysta sähköinsinööriksi ja nousi lopulta Sonyn teknologiapuolella korkeaan johtoasemaan. Rockin pariin hän palasi vasta 2009, kun Iggy pyysi hänet korvaamaan samana vuonna kuolleen Ron Ashetonin. 26 Hänen treenikeikkansa sanjoselaisen Careless Heartsin kanssa samana vuonna olivat ensimmäinen kerta kun hän soitti julkisesti 35 vuoteen. Siksi lienee kohtuullista todeta, ettei puhelimeen San Josessa vastaa niinkään legendaarinen rocksankari, kuin pikemminkin eläkkeelle jäänyt insinööri. Oli heinäkuu 1963. ?Se oli aikamoinen kulttuurisokki minulle. Vaikka hän teki Iggyn kanssa vielä Kill City -levyn ja tuotti tämän New Values -albumin, siirtyi Williamson 1980-luvun alussa kokonaan pois musiikin parista. Motown tuotti popmusiikkia isoille ikäluokille ja Williamson muistaa erityisesti, että sinä kesänä, kun hänen perheensä muutti Detroitin lähiöön Lawtonista Oklahomasta, soi kaupungissa tauotta Martha & The Vandellasin Heat Wave. IGGY AND THE STOOGES Iggy and The Stooges vuonna 2013: James Williamson (vas.), Iggy Pop ja Scott Asheton. 1970-luvulla, toisinaan puhtaasta, luonnevikaisesta ilkeydestä. Useimmiten häntä on karsastettu siksi, että hän korvasi Ashetonin veljekset Ronin ja Scottin Iggy Popin lähimpänä musiikillisena yhteistyökumppanina. Jälkikäteen ajateltuna se oli ympäristönä mieletön, jos oli taipuvainen musiikkiin: tämä oli keskellä Motownin kulta-aikaa. Heidän naapuriperheessään Detroitissa soittivat kaikki ja Williamson vietti koko kesän perheen nuoremman pojan Ken Balckin huoneessa opettelemassa sointuja sekä harjoittelemassa. ?Kesän päätteeksi tunsin olevani kohtuullinen kitaransoittaja. Insinööri, jolla vain sattuu olemaan takataskussaan huikaiseva määrä tarinoita esipunkin syvimmistä vesistä. Annetaan hänen kertoa niitä. 1960-luvun kukoistavassa Detroitissa Detroit oli 1960-luvulla Yhdysvaltain Keskilännen poikki kulkevan teollisuusvyöhykkeen kruununjalokivi. Sodanjälkeinen elvytyspolitiikka oli piristänyt erityisesti autoteollisuutta ja Detroit esikaupunkeineen oli hyötynyt siitä. Koko kaupunki sykki Motownin tahtiin?, hän muistelee puhelimessa. Williamson oli ottanut Oklahomassa joitakin kitaratunteja, mutta vasta Detroitissa hänen harrastuksensa pääsi kukoistamaan. Se käytännössä teki Ashetoneista vain taustamuusikkoja yhtyeessä, jota he olivat olleet perustamassa 1967. Ainoa hyvä puoli koko jutussa oli, että olimme yhtyeenä niin epäonninen, ettei meillä ollut varaa ostaa niin paljon huumeita, että olisimme saaneet itsemme hengiltä. Helmikuussa 40 vuotta täyttänyt Iggy and The Stoogesin Raw Power oli sekä Williamsonin levydebyytti että hänen uransa kohokohta
Osterberg oli itse kotoisin Ypsilantista Ann Arborin ulkopuolelta, mutta muun muassa Ashetonit asuivat Ann Arborissa. ?Minä kävin Ann Arborissa vasta kahdeksannella luokalla ja sitä seuraavana vuonna tapasin Scott Richardsonin, jonka kanssa perustin The Chosen Few?n?, Williamson laskee puhelimessa. The Chosen Few oli yksi paikallisen bändiskenen suosikeista. Sen räkäinen valkoinen R&B-soundi ja yhtä räkäinen tyyli oli pihistetty kokonaan varhaiselta Rolling Stonesilta. Helsingissä kävin kerran baarissa nimeltä Loose ja tunsin itseni kovin otetuksi.? KOBARU MARKUS LAAKSO . Ottiko Scott Asheton osaa? ?Minusta Jamesin kanssa kirjoittaminen ei ole ikinä helppoa. Ann Arborissa sijaitsi Michiganin yliopisto ja siellä asui myös Detroitin autoteollisuuden johtoporras perheineen. Sieltä hän päätyi sisäoppilaitokseen New Yorkiin ja palatessaan kesälomalla Detroitiin, oli Ron Asheton jo liittynyt Chosen Few?hun. ?Menimme Chosen Few?n keikalle Ann Arboriin ja siellä tapasin ensimmäistä kertaa Ronin, Iggyn ja koko sen jengin. Hän ei kirjoita musiikkia, mutta kuten kaikki rumpalit, hän haluaisi. Me olemme nytkin kiertueella. Rakastan Suomea.? Mitään hauskoja muistoja Suomesta? Vähän niin kuin harrastaisi seksiä todella viileän vanhemman miehen kanssa, joka tietää mitä tekee ja jolla on paljon massia. ?Muistan teini-ikäiset känniläiset, jotka toikkaroivat metsän läpi mohikaanikampauksissaan kirkkaassa auringonpaisteessa kello kolmelta aamuyöllä, mitä siihen voi lisätä. 1987 (vas. Sen laulaja Scott Richardson perusti myöhemmin voimakasta psykedeelistä bluesrockia soittavan SRC:n ja Ron Asheton soitti Chosen Few?ssa jonkin aikaa bassoa. Kun Detroitin hippiaikojen kuuluisa rockklubi Grande Ballroom avasi ovensa, soitti The Chosen Few siellä ensim mäisenä, lämppärinä MC5:lle. Meistä tuli elinikäisiä ystäviä. POP MEDIAN ARKISTO POP MEDIAN ARKISTO Samaan aikaan kaksi vuotta vanhempi James Osterberg, myöhempi Iggy Pop, kävi koulua Ann Arborissa Detroitin ulkopuolella. Oliko se helppo albumi synnyttää? ?No, voisin vaikka sanoa, että se on kypsempi otos Stoogesin hard rockista, vähän niin kuin harrastaisi seksiä todella viileän vanhemman miehen kanssa, joka tietää mitä tekee ja jolla on paljon massia. Sen synnyttäminen ei ollut lainkaan helppoa, tarkoitan, että se vaati paljon työtä ja siihen liittyi paljon paineita, mutta tunnepuoli oli silti todella, todella helppo, ihan kuin olisi pissalla käynyt.? Oliko helppoa palata lauluntekoon Williamsonin kanssa. Iggy Pop kuvailee uutta Ready to Die -albumia. 27. Ensimmäisellä kierroksella (1970-luvulla) välillämme oli enemmän antamista ja ottamista. Nykyään hän haluaa lähinnä luoda tietynmuotoisen kitararaidan ja sitten yllyttää minut laulamaan siihen päälle.Molemmilla kierroksilla tulokset ovat kuitenkin erinomaisia ja hän on erittäin lahjakas kaveri.? ?Se mikä minuun kuitenkin vetoaa eniten on Scottin rummutus. ylh.), 1996, 2006 ja 2013. RYTMI tavoitti Iggy Popin Austinin jättimäisiltä South By Southwest -musiikkifestivaaleilta, joissa The Stooges -ryhmittymä oli myös esiintymässä. Kun aikataulu on kiireinen, mennään suoraan asiaan: Kuinka kuvailisit uutta levyä. Ehkäpä keikka Suomessakin? ?Joo, totta kai. Mutta koko juttu ei vain kuulosta tarpeeksi raskaalta ilman häntä paiskomassa, hänen vaistonsa ovat esihistorialliset.? Kai te lähdette kiertueelle. Hiusten leikkaamisesta alkaneen riidan tuloksena hänen armeijan palveluksessa työskentelevä isäpuolensa passitti hänet koulukotiin. Sen avauskappale oli Rolling Stonesin Everybody Needs Somebody. Williamson ei kuitenkaan soittanut The Chosen Few?ssa kuin joitakin kuukausia. Tämä yhdistelmä akateemisuutta ja vaurautta lisäsi Ann Arborin liberaalin hyvinvoivaa ilmapiiriä. Tämä oli -66 tai -67, jossain niillä main?, hän kertoo. ?Kypsempi otos? Iggy Pop livenä neljällä vuosikymmenellä
Se ei lohduttanut hänen poikaansa, joka kävi koulua rikkaiden liikemiesten ja poliitikkojen jälkikasvun kanssa. Myöhemmin hänen luokkatoverinsa teki osuvan havainnon Osterbergista: Jimmy oli kaikessa toiseksi paras . IGGY AND THE STOOGES Iggy and The Stooges vuonna 1972: Iggy Pop (edessä), James Williamson (vas.), Scott Asheton ja Ron Asheton. 28 Erilainen porukka, yhteiset haaveet Jimmy Osterberg oli ollut lukiossa kaikkien suosikkipoika . Ja se oli tulossa, sillä 1960-luvun puolivälissä Jimmy oli jo löytänyt rock?n?rollin: hänellä oli oma yhtye The Iguanas, jossa hän soitti rumpuja, ja kyllästyttyään siihen, hän vaihtoi bluesyhtye The Prime Moversiin. ?Olin kuullut Iggystä jo ennen kuin tapasin hänet, koska hän soitti Prime Moversissa rumpuja. häntä pidettiin yleisesti todennäköisimpänä menestyjänä. Oli innostunut tavatessani hänet?, Williamson muistelee. Tässä vaiheessa Williamson oli alkanut jo kirjoittaa omia kappaleitaan ja bändien pitäessä taukoa hän meni Osterbergin luo ja näytti tälle muutamia juttuja kitarallaan.. Kuten Iggyn elämäkerran kirjoittanut Paul Trynka totesi, maailman piti vain odottaa, että Jimmy löytäisi sen missä hän oli paras. Hän oli tehnyt minuun vaikutuksen: hän oli hyvä rumpali, hän näytti aina viileältä ja hän lauloi myös vähän. Hänen kunnianhimonsa oli yhdistelmä näyttämisen halua ja häpeää: hän häpeili sitä, että hänen kunnolliset, keskiluokkaiset vanhempansa asuivat Ypsilantissa sinänsä siistissä trailer parkissa. Hänen sotaveteraani-opettajaisänsä kieltäytyi muuttamasta pois asuntovaunuun rakennetusta kodista, jonka hän näki periaatteen tasolla erinomaisena ja huokeana tapana ratkaista asunto-ongelma. väittelyissä, pukeutumisessa, golfissa ja jalkapallossa
Kirjoitimme vain aihepiiriltä tähän päivään sopivia kappaleita?, Williamson analysoi. Oleellista Williamsonille oli myös kuulostaa mahdollisimman paljon itseltään. ?Eivät ihmiset halua pelkästään meitä, vaan he haluavat, että me kuulostamme mahdollisimman paljon Stoogesilta. Me olemme Jimin kanssa molemmat ihmisiä, joilla on laajat ja monipuoliset musiikilliset intressit Stoogesin ulkopuolella. Uskon siihen edelleen. Sitten aloin miettiä, että ?mitä helvettiä, me olemme tunteneet toisemme kauan ja olen heille velkaa tämän?. Joten tässä sitä ollaan?, hän kertoo. Kiinnostavaa onkin kuinka lauluntekoprosessi Iggyn ja Williamsonin välillä nykyään toimii (kts. Meillä on aina ollut uskomaton työskentelysuhde, Minusta tuntuu, että meidän lauluntekomme jatkui siitä mihin se oli jäänyt. joka on mahdollistanut sen, että pystymme kirjoittamaan paljon musiikkia nopeasti, niin tälläkin kertaa. Olemme nyt aivan erilaisia ihmisiä kuin 1970-luvulla, jolloin olimme hyvin nuoria. Iggy-kainalojuttu). ?Minusta se toimii erittäin hyvin. Lopulta Iggy soitti ja pyysi Williamsonia tulemaan Ronin tilalle yhtyeeseen. ?Aluksi kieltäydyin, koska kaikesta oli kulunut niin paljon aikaa ja en ollut varma olisiko hänen ideansa toteutettavissa. Minusta tuntui, että tämä oli se ala, josta löytyivät jännittävimmät asiat: kotitietokoneet ja internet. Ei eläkkeelle,vaan takaisin bändiin HEATHER HARRIS / JAMES TRUSSART CUSTOM GUITARS J ames Williamsonin lähtö yhtyeen riveistä ei ollut kovin ruusuinen. ?Ennen kuin valmistuin insinööriksi olin tuottanut Iggyn New Values -levyn ja ehdin aloittaa seuraavaa, mutta sitten välimme rikkoutuivat ikävällä tavalla melko pitkäksi ajaksi. Joten halusin varmistaa sen, että musiikki, jota kirjoitin kuulostaa siltä, että kitarassa on James Williamson.? 29. Pian sen jälkeen Ron Asheton sai sairauskohtauksen, kuoli kotonaan Ann Arborissa. Olen ainoa vielä elossa oleva Stooge. Joten minulla ei olisi ollut ongelmia lähteä viemään tätä koko juttua ihan johonkin toiseen suuntaan, mutta se ei olisi ollut The Stooges. Sen jälkeen minulla ei ollut minkäänlaista intressiä musiikkiin ja olin jo ehtinyt siirtyä eteenpäin.? ?Olin jo uppoutunut täysin teknologian maailmaan, enkä oikeastaan koskaan katsonut taaksepäin. Ilmoitin Iggylle, että en ehkä ole paras vaihtoehto, mutta olen AINOA vaihtoehto. Sitä kadun kyllä edelleen, että en kantanut vastuutani vanhempana ja opettanut lapsiani soittamaan kitaraa. Mutta se johtui siitä, etten halunnut heidän lähtevän samalla tielle, jolle olin itse lähtenyt?, Williamson kertoo. Koko sen lähes kolmenkymmenen vuoden aikana, jonka hän työskenteli teknologia-alalla, hän ei kertaakaan katsonut taaksepäin ja kaivannut musiikin pariin. Kunnes maailmanlaajuinen lama pakotti Sonyn leikkauksiin ja Williamsonille tarjottiin varhaiseläkettä 2009. Minusta tuntuu, että meidän lauluntekomme jatkui siitä mihin se oli jäänyt. Raw Power oli minun ensimmäinen albumini, joten en edes tiennyt mitä ajatella. Minulla oli pitkä ja menestyksekäs ura elektroniikka-alalla ja pääsin työskentelemään äärimmäisen luovien ihmisten kanssa
Hänen katupoikamainen karismansa vetosi Iggyyn. Oikeasti hän oli lempeä, joten hän ei tehnyt niin, mutta pakon edessä myös kykeni siihen?, Williamson analysoi. Levy-yhtiö oli vahvempi jarru kuin huumeet Syyskuussa 1969 presidentti Nixon oli aloittanut operaation nimeltä Intercept, joka tarkoitti kirjaimellisesti keskeyttämistä. Kaikki paitsi Ron Asheton olivat alkaneet joko polttaa tai piikittää heroiinia. Basisti Dave Alexander taas oli erotettu jo elokuussa ja hänet oli korvannut roudari Zeke Zettner. ?Yhtyeen musikaalisuus oli alkanut muuttua, koska nämä uudet soittajat eivät olleet kovin taitavia. Hän oli soittanut rumpuja garagebändi Dirty Shamesissa veljensä Ronin, Dave Alexanderin ja Bill Cheathamin kanssa, jotka kaikki päätyivät Stoogesiin myöhemmin. ?En tuntenut Scottia silloin, tunsin vain Ronin Chosen Few?n kautta. Sama juttu Ronin kanssa. Sen tarkoitus oli keskeyttää marihuanan leviämi- INFO Iggy and The Stooges lähti jo maaliskuun puolivälissä keikoille, jotka jatkuvat näillä näkymin aina kesän festivaaleihin saakka. Ready to Die -albumi julkaistaan huhtikuun viimeisenä päivänä muualla maailmassa, Suomessa 3.5. www.iggyandthestoogesmusic.com 30 nen Yhdysvaltoihin. Ei niin, että kukaan Stoogesin jäsenistä oli, mutta nämä uudet kaverit eivät soittaneet erityisen kiinnostavia juttuja. Hän aina muistaa sen, kuten minäkin. Hänellä oli pitkät hiukset, joka noihin aikoihin oli harvinaista, koska viimeistään koulussa ne pakotettiin leikattavaksi. Scott oli veljeksistä isompi, olemukseltaan eräänlainen yhdistelmä Brian Jonesia ja Marlon Brandoa. IGGY AND THE STOOGES ?Hän oli niistä kohteliaan kiinnostunut ja se oli oikeastaan alku sille yhteiselle kiinnostukselle siitä millaista musiikkia voisimme tehdä yhdessä. Ron oli viileä basisti, mutta hän oli hyvin, hyvin ujo. Varoitin kavereita siitä mihin ne johtavat, mutta kukaan ei kuunnellut. Samalla kovat huumeet olivat tulleet kaupunkiin. Hienostuneeseen folkiin ja hippipsykedeliaan keskittynyt Elektra oli julkaissut Stoogesilta kaksi levyllistä loistavaa avantgarden ja primitiivisen punkrockin fuusiota, mutta mistään kaupallisesta läpimurrosta ei ollut kyse ja nyt heroiini oli vahvasti mukana kuvioissa. Heidän isänsä oli kuollut nuorena ja tämä oli vaikuttanut erityisesti Scottiin traumaattisesti. Ainoa hyvä puoli koko jutussa oli, että olimme yhtyeenä niin epäonninen, ettei meillä ollut varaa ostaa niin paljon huumeita, että olisimme saaneet itsemme hengiltä?, hän lisää ja nauraa käheästi. Lopulta Stoogesin kohtalonkysymykseksi eivät koituneetkaan huumeet, vaan levy-yhtiö Elektra. Sen tuloksena Michiganin hipit olivat alkaneet etsiä muita huumeita, etupäässä Kanadasta: oopiumilla leikattua hashista, kokaiinia ja lopulta heroiinia. Kaikki nämä maistuivat myös Fun Housessa, Stoogesin purku-uhan alla olevassa maatalossa Ann Arborissa. Stooges oli juuri julkaissut toisen levynsä Fun House (1970) kun Williamson loppuvuodesta 1970 liittyi bändin kakkoskitaristiksi, korvaten roudari Bill Cheathamin. Hänellä oli aika hyvä huumorintaju, joten hänellä oli tapana piirtää pilakuvia ympärillä olevista ihmisistä. Gallucci ja Harvey järkyttyivät näkemästään: bändin huumeidenkäyttö ja Ron Ashetonin Hitler-julisteet ja natsiunivormut olisivat vielä voineet mennä läpi, mutta Williamsonin ja Iggyn uudet biisit saivat Galluccin mielestä ?Creamin kuulostamaan Lontoon filharmoniselta orkesterilta?. Meidän ystävyytemme alkoi nopeasti. Hän pystyi helposti vetämään ihmisiä turpaan halutessaan. Stoogesin Fun Housen tuottanut Don Gallucci, mies, joka soitti koskettimia The Kingsmenin Louie, Louiessa, matkusti yhdessä Elektran Bill Harveyn kanssa Ann Arboriin kuuntelemaan mitä bändi oli saanut aikaan. Lopulta minäkin päädyin vetämään huumeita kuten kaikki muutkin?, Williamson kuvailee. ?Erityisen rajusti huumeet vaikuttivat Iggyyn. Elektran karhuamat ennakot tekivät käytännössä lopun bändin keikoista, kun palkkiot menivät suoraan ulosottoon. ?Ja sitten minä sain hepatiitin ja jouduin jättämään bändin toipuakseni siitä?, Williamson toteaa.. Hän oli hieno tyyppi ja hänen kanssaan oli helppo tulla toimeen?, Williamson sanoo. Lopulta minäkin päädyin vetämään huumeita kuten kaikki muutkin. Ashetonin veljekset asuivat Ann Arborissa äitinsä kanssa, kunnes tämä heitti liian rajuksi käyneen Scottin pihalle perheen kodista. Hän soitti bassoaan vahvistimiin päin, selkä yleisöön. Hänen kanssaan oli hauska olla?, Williamson kertoo. Scottin Williamson oppi tuntemaan vasta myöhemmin, asuessaan tämän kämppiksenä liityttyään Stoogesiin 1970. ?Heistä kahdesta Scott vaikutti kovemmalta tyypiltä. Tulin Detroitista, jossa olin nähnyt sen tapahtuvan jo aikaisemmin
Tämä puolestaan teki Jggyn kanssa levysopimuksen. Me pääsimme näkemään Bolanin, kun hän oli aivan massiivisen suosittu, siis yhtä suosittu kuin The Beatles, ainakin Lontoossa. Platinahiuksissaan ja kireissä hopeisissa housuissaan Iggy sulautui heidän joukkoonsa, mutta samalla hänessä oli Keskilännen karkeutta, joka toi mukanaan seksikästä vaa- me keskellä Lontoota, keskellä glamrockia, Bowien ja Marc Bolanin kanssa. Kohtaaminen järjestettiin Max?s Kansas Cityyn. ?David Bowie oli iso Stooges-fani. Ja sitten yhtäkkiä olem- WARNER rityisen suuren vaikutuksen hän oli tehnyt Max?s Kansas Cityssä, jossa parveileva Andy Warholin lähipiiri seurasi häntä kiimaisena. Tässä vaiheessa Iggy soitti minulle?, Williamson kertaa syksyn 1971 tapahtumia. Iggy ja Williamson olivat jo sopineet uuden bändin perustamisesta, mutta koska aikaisemmat suunnitelmat olivat kariutuneet niin monta kertaa, ei Williamsonilla ollut suurta uskoa asioiden etenemiseen tälläkään kertaa. Heidän majoitettiin Kensington Gardens Hoteliin Hyde Parkin Kensingtonin puoleiseen päätyyn. Iggy ja Williamson olivat juuri oikeassa paikassa oikeaan aikaan. ?Siellä me olimme, kaksi aika peruskaveria Keskilännestä, joista kumpikaan ei ollut aiemmin käynyt ulkomailla ja kumpikaan ei tiennyt asioista juuri mitään. Me tiesimme, että haluamme tehdä tätä omaa musiikkiamme, joka meistä oli cool. He tapasivat Iggyn kanssa Max?sissa ja pian Bowien manageri Tony Defries onnistui järjestämään Iggylle treffit (Columbia Recordsin) Clive Davisin kanssa. Kaikkea muuta kuin sliipattua toimintaa Sillä aikaa kun Williamson toipui hepatiitista sisarensa sohvalla Detroitissa, nautti IGGY dekadentin maineensa hedelmistä New Yorkissa. E ran tunnetta. Syyskuussa 1971 Iggy oli Stoogesin tiedottajan Danny Fieldsin Upper East Siden asunnossa, jossa hän majaili etsiessään uutta levysopimusta, kun puhelin soi. Siellä oli rocktoimittaja Lisa Robinson ja tämän tuottaja-aviomies Richard, joilla oli mukanaan David Bowie. Tämä halusi tavata Iggyn. Glamrock oli kuumimmillaan ja jälkihippiajan Lontoo svengasi likaisesti ja huumeisesti. Me varmaan erotuimme joukosta?, Williamson pohdiskelee. Ainakin musiikillisesti Iggy ja Williamson erottuivat. Vaikka nyt myös Iggyn managerina toimivan Tony Def- The Stooges Fun House levyn aikaan vuonna 1970. 31. Kunnes posti toi hänelle lentolipun Lontooseen. Iggy ja Williamson matkustivat Lontooseen kirjoittamaan uuden levyn kappaleita keväällä 1972
Kaiken kaikkiaan siitä muodostui legendaarinen show?, Williamson sanoo. Näkemyseroja ja hurjia Hollywood-bileitä Tony Defries, joka oli luotsannut David Bowien tähteyteen, ei ollut lähtenyt viihdebisnekseen tukeakseen marginaalitaidetta. Uskon, että Bowie teki parhaansa?, Williams miettii. Levyn julkaisun jälkeen Iggy, Williamson ja Ashetonit päätyivät asumaan Hollywood Hillseille Los Angelesiin, jossa heille vuokrattiin talo Torreyson Drivilta läheltä Mulholland Drivea. Uskon, että Bowie teki parhaansa. David Bowie alter egonsa Ziggy Stardustin lumoissa. aloimme treenata ja nauhoittaa demoja biiseistä, jotka meillä oli jo valmiina, kuten I?ve Got a Right ja I?m Sick of You. Sitten huumeet alkoivat hiipiä takaisin kuvaan?, Williamson kuvailee. Yhtye teki yhden keikan Detroitissa, mutta sitten Defries alkoi taas suhtautua yhtyeen livevetoihin kielteisesti. ?Vaikea sanoa mistä se johtui. IGGY AND THE STOOGES riesin alkuperäinen idea oli kerätä miesten taustalle brittimuusikoista taustabändi, ei suunnitelma toiminut. Siellä paikalla oli kaikkia vaikutusvaltaisia ihmisiä, tai ainakin he myöhemmin väittivät olleensa siellä. Se oli lopun alkua. ?Se oli klassista Stoogesia. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa: miinuksena sanottakoon, että teknisesti ottaen levy olisi voinut olla paljon, paljon paremmin toteutettu. Me halusimme yhtyeen, joten lennätimme Ashetonit paikalle ja Ongelma oli, että basso ja rummut oli äänitetty niin huonosti. Lontoossa kaikki olivat olleet suhteellisen cool ja keskittyneet hoitamaan hommat. Sitten muutamme Hollywoodiin, jossa ovat kaikki kaupungin vaikutteet avoimena, meillä on hieno talo Hollywood Hillseillä ja kaikki on mieletöntä. Onnistuimme välttämään sen täpärästi?, Williamson muistelee. Osasyynä oli se, että samaan aikaan Tony Defries alkoi pakkomielteisesti promota David Bowieta Yhdysvalloissa ja hänen huomionsa keskittyi siihen. ?Se antoi meille mahdollisuuden äänittää Raw Power juuri niin kuin halusimme, ilman aikuisten valvovaa silmää. Ensin minusta tehtiin syyllinen ja Defries hankkiutui minusta eroon ja myöhemmin koko yhtyeestä?, hän kertoo. Stooges siirtyi tämän jälkeen toiselle managerille. ?Siitä alkoi meidän viimeinen kuolonmarssimme läpi maan, viimeinen kiertue, joka lopulta päättyi keikkaan, joka on tallennettu Metallic K.O. Siitäkin huolimatta, ja David Bowien taidemiksauksestakin huolimatta, mikään ei ollut ikinä kuulostanut siltä, eikä mikään ole koskaan kuulostanut siltä sen jälkeen?, Williamson sanoo ylpeänä. Vaikka Williamson on vuosien varrella suhtautunut nihkeästi Bowien miksaukseen, on hän viime aikoina ollut suopeampi. Vastapäätä Stoogesin taloa oli Erroll Flynnin vanha kotitalo, jonka myöhemmin omisti Ricky Nelson. Kings Cross Cinemassa vedetty keikka jäi Stoogesin ainoaksi konsertiksi Britanniassa. ?Defries ei halunnut, että soitamme enää. halusimme, että se kuulostaa bändiltä. Britanniasta ei yksinkertaisesti löytynyt tarpeeksi alkukantaisella draivilla ja svengillä soittavaa komppiryhmää. Mutta onhan Bowien miksaus äärimmäisen imarteleva minulle; periaatteessa siinä kuuluu vain laulu ja kitara. Lopulta Iggy suostutteli Defriesin lennättämään paikalle Ashetonin veljekset. ?Defries olisi halunnut tehdä meistä poptähtiä, mutta se ei ollut lainkaan sitä, mitä me halusimme. Ongelma oli, että basso ja rummut oli äänitetty niin huonosti. Kai hän pelkäsi poliisia tai jotain. Jack Whiten kaltaiset ihmiset ovat rakentaneet koko uransa sellaiselle soundille, jossa ei ole bassoa, vaan pelkkää kitaraa. Flynn oli järjestänyt kotonaan pahamaineisia juhlia, mutta mitkään niistä eivät takuulla vetäneet vertoja Stoogesin päihteiselle elämälle Hollywoodissa: talo täyttyi nopeasti huumeista, teini-ikäisistä bändäreistä, viinasta ja epämääräisistä siipeilijöistä. Se ei kuitenkaan tehnyt oikeutta sille millaiseksi suunnittelimme levyn . -levylle?, Williamson sanoo hiukan haikeasti.. Mutta se johti siihen, että jäimme oman onnemme nojaan ja se ei ole ikinä hyvä juttu. Hän odotti Iggy Popilta menestyslevyä ja sen varmistamiseksi hän halusi Bowien mukaan tuottamaan Stoogesin kolmatta levyä. 32 ?Sitä me emme taas missään nimessä halunneet. Nykyään hän pitää Bowien kädenjälkeä hyvänä. ?Jälkikäteen voi vain harmitella, etten itse päässyt kokeilemaan sen miksaamista. Defries vihasi niitä?, Williamson kertoo. Defries ei lämmennyt myöskään Stoogesin aggressiiviselle esiintymistyylille. Sillä tavalla saa kitarasoundin kuulostamaan hyvältä ja niin Bowie teki. Pidimme hänen tyylistään musiikkiaan köykäisenä
Open to permanent lawful residents of the countries named in the Official Rules who are 18 or older. To enter and see Official Rules, visit Hardrock.com. 00100 helsinki . strong addiction suicide love boat sense of silence final battle march 18 H 9pm H free H age 18 april 15 H 9pm H free H age 18 face of god freddi waselius raaka-aine global winning band H plays a world tour march 25 H 9pm H free H age 18 santa cruz astral bazaar alice airbuzz april 8 H 9pm H free H age 18 including H makes an album & video with H wins new gear! *For Official Rules and Entry Form, visit Hardrock.com helsinki aleksanterinkatu 21 . Void in all other countries and where prohibited. For a detailed list of participating local competition sites, entry and eligibility requirements, prize descriptions and full details, please visit Hardrock.com.. hardrockcafe.fi /HARDROCK.HELSINKI *NO PURCHASE NECESSARY. +358 (0)9 4282 6888
Silti nyt on syytä ihmetellä, tahtoiko Depeche Mode luoda nahkansa kerralla, keksiä uudelleen koko bändin? Voiko rikas soittaa bluesia? ?Emme halunneet?, Fletcher vastaa. ?Otimme kuitenkin levylle suunnan jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Jokohan yli sata miljoonaa albumia urallaan kaupaksi saanut muotitietoinen yhtye on saanut kuulla saman minkä Armanin puvussa viihtyvä Eric Clapton jo kauan sitten: ?Teillä ei ole oikeutta soittaa bluesia?? ?Ei ole vielä?, Fletcher naurahtaa. Hän kuitenkin arvelee, että ehkä niin on. Kun kaiken pitää mahdollisimman pelkistettynä, se luo tunnelman, jossa on tilaa.? Fletcher selittää innostuneesti uusista ulottuvuuksista Depeche Moden musiikissa. Suuntaan vaikuttivat Martinin tekemät demot. Nyt Martinin demojen blues-sävyt määrittivät kuitenkin linjan niin selkeästi, että levyn teko oli poikkeuksellisen helppoa Goren Santa Barbarassa sijaitsevassa kotistudiossa. Siis Kalifornian Santa Barbarassa, kauas on tosiaan tultu Basildonista. uudelleen. Vaikka takana on jo pitkä. Ehkä heidän elämänsä on liian helppoa bluesin esittämiseen. Elettiin uuden aallon rockin, post punkin ja uusromanttisen konepopin aikaa. Depeche Mode oli ennen kaikkea jälkimmäistä. Elektroninen on soundi myös Depeche Moden uudella levyllä Delta Machine, mutta muutoin kolmannesvuosisadan loikka bändin perustamisesta näihin päiviin merkitsee myös pitkää musiikillista matkaa. Ensilevyillä ei soinut blues. blues Taas soi Mitä tekee yhtye, joka on ollut yhdessä 33 vuotta? Löytää bluesin . DEPECHE MODE ei sentään ole hylännyt koneitakaan uudella levyllään. K TEKSTIT PASI KOSTIAINEN KUVAT SONY MUSIC auas on tultu 1980-luvulta, Lontoon satelliittikaupungista Basildonista. 33 vuotta sitten Daven Gahan, Martin Gore, Andy Fletcher ja jo lähtökiihdytykseen jäänyt Vince Clarke perustivat yhtyeen ja ottivat sille nimen ranskalaisesta muotilehdestä. Musiikkityylinä eikä omasta elämästä kumpuavana valitusvirtenä ja tuskanhuutona blues on kuitenkin läheistä koko yhtyeelle. ?Pidämme kaikki kolme bluesista, Martin ehkä eniten. Pidämme kuitenkin kaikki hyvin monenlaisesta musiikista?, hän sanoo. Delta Machine -levyn blues-sävyt ovat levyn punainen lanka, mutta ihan perinteiseen delta bluesiin jämähtäneen musiikinkuluttajan ei vielä kannata rynnätä levykauppaan. Depeche Mode kuulostaa uutuudella kuitenkin ennen kaikkea itseltään. Gahanin ja Goren kirjoittamien kappaleiden sovituksissa on kuitenkin paljon uutta. ?Tällä kertaa pyrimme minimalismiin, ja mielestäni onnistuimme hyvin. albumin 34 levytys sujui samalla tavalla kuin useimmiten ennenkin. Niissä yhdistyi blues ja elektroninen musiikki.? Fletcher kertoo, että periaatteessa yhtyeen 13. Nyt soi. Bändi on tehnyt Personal Jesusin kaltaisia, yksinkertaisen akustisenkin tulkinnan kestäviä blues-pohjaisia kappaleita aiemminkin
35
Luotamme häneen täysin. Mutta yhtä lailla unohdukseen tai parhaimmillaankin vain nostalgisen muistelun kohteiksi ovat joutuneet useimmat aikalaisyhtyeet. Mikä pelasti Depeche Moden? ?En oikein voi vastata, miksi juuri me olemme selviytyneet ja muut bändit eivät?, Fletcher sanoo, mutta vastaa kuitenkin: ?Mielestäni olemme tehneet koko ajan hyviä kappaleita. Olemme hyvä livebändi. Se kiersi säännöllisesti Länsi-Euroopassa, mutta oli myös yksi ensimmäisistä lännen yhtyeistä, joka pääsi esiintymään Unkariin ja Itä-Saksaan. Ja Corbijn loi bändin Kuvamme monesta bändistä olisi varsin toisenlainen ilman Anton Corbijnia. Andy Fletcherin mukaan Corbijn on Depeche Moden ?neljäs jäsen?. MITÄ yhteistä on U2:lla, Metallicalla ja Johnny Cashillä? Kuuluisimmat kuvat mainituista on ottanut hollantilainen valokuvaaja Anton Cobijn, 55. Olimme nuoria ja innokkaita?, Fletcher muistelee. ?Mutta tärkeää on ollut myös kypsyminen. Haluamme yleisön osallistuvan ja muuttuvan siinä missä itsekin osallistumme ja muutumme?, Fletcher sanoo. Depeche Moden vilkkaimmat vuodet ajoittuivat kuitenkin 1980-luvulle. Ei pelkkää kasari-nostalgiaa Pikakelaus 1980-luvulle. Voi tietysti seisahtua saarnaamaan omille seurakuntalaisilleen, mutta Fletcher, Gore ja Gahan haluavat käännyttää puolelleen jatkuvasti myös uusia ihmisiä. ?Haluamme koko ajan saavuttaa myös uusia kuulijoita. Siksi teemme uusia levyjä. DEPECHE MODE taival, se ei ole uuvuttanut. Corbijn on kuin bändin jäsen. ?Hänellä on iso osa Depeche Moden imagon muodostumisessa. Musiikki oli haaveemme ja harrastuksemme. Hän voi ehdottaa meille mitä tahansa, ja suostumme?, Fletcher vastaa.. Uusien kuulijoiden takia annamme jatkuvasti myös haastatteluja. Samoin Big Countryn laulaja. Ja nuoren Depeche Moden aikalaiset: ABC, Human League, Yazoo, Simple Minds ja Big Country. Valta on vaihtunut konservatiiveilta työväenpuolueelle ja takaisin. Thatcher. Näkeekö itsensä peilissäkin kuten kuuluisa valokuvaaja? ?Yhteistyö Corbijnin kanssa on meille tärkeää, sillä hän näkee meidät oikean kaltaisina. Hänen ensimmäinen elokuvansa Controll käsitteli Joy Division -laulajan Ian Curtisin lohdutonta elämää. Hän on ollut 1980-luvun puolivälistä lähtien niin U2:n kuin Depeche Modenkin hovikuvaaja. Andy Fletcherin mukaan hän on Depeche Modelle enemmän kuin yhteistyökumppani, joka tavataan uuden levyn kansi- tai kuvauksissa . Depeche Mode ei ole halunnut jäädä miksikään 1980- tai 1990-luvun nostalgiaorkesteriksi. ?Uuden musiikin luominen on meille todella tärkeää. Haluamme, että meidät määritellään sen, ei menneisyytemme kautta?, hän sanoo. Jos meitä pidettäisiin vain nostalgisena 1980- ja 1990-luvun ilmestyksenä, olisimme jo lopettaneet. ?Jos meitä pidettäisiin vain nostalgisena 1980- ja 1990-luvun ilmestyksenä, olisimme jo lopettaneet. Se, että olemme pystyneet kehittymään, muuttumaan myös musiikillisesti. Ympärillämme on ollut koko ajan myös sopivia, meille oikeita ihmisiä, kuten valokuvaaja Anton Corbijn. Toinen elokuva The American herätti puolestaan huomiota Suomessa, sillä leffan rooleissa nähtiin George Clooney, Irina Björlund ja Samuli Vauramo. Mutta miltä sitten tuntuu olla julkisuudessa Corbijnin luomus. Prinsessa Diana, jonka uudesta puvusta Depeche Mode aikanaan lauloi, on kuollut. Nyt se on ollut uramme yli 30 vuoden ajan.? Jo 1980-luvulla Depeche Mode myös murtautui Britannian markkinoiden ulkopuolelle. Kun aloimme tehdä yhteistyötä 1980-luvun puolivälissä, kuva bändistä muuttui paljon huumorintajuisemmaksi?, Fletcher kertoo. Depeche Mode oli kuulostanut ja näyttänyt melko totiselta, mutta Corbijnin kuvien ja lyhytfilmien toteava huumori tarttui koko bändiin. Olemme Depeche Mode vuodelta 2013.? Depeche Moden pyörittäminen on jatkuvaa lähetystyötä. Doc Martens. Prinsessa Diana. Ja kai ihan onnellakin on jotain osuutta siihen, että olemme yhä mukana kuvioissa.? 1980-lukuun Fletcherillä itselläänkin on kuitenkin hieman nostalginen ote. ?Varhaisvuodet olivat meille tärkeitä näin jälkeenpäin katsoen. Niitä ei tehdä ensisijaisesti vanhoille faneille. Iso-Britannia. Esimerkiksi Enjoy The Silencen videossa (1989) Gahan kävelee Skotlannin ylämaalla, portugalilaisella rannalla ja lopulta Sveitsin Alpeilla ku- 36 ninkaan viitassa ja kruunu päässä. Ja niin suuri taiteilija on Corbijn, että viittaa myöhemmin itse omaan teokseensa: Coldplayn Viva La Vida -videossa (2008) laulaja Chris Martin tallustaa samassa kuninkaan asussa kuin Gahan. Yhteistyö Depeche Moden kanssa jatkuu, vaikka Corbijn on nykyisin myös elokuvaohjaaja. Muutos on tapahtunut vielä luonnollisesti ilman ulkopuolista painostusta
Depeche Mode Anton Corbijnin kuvaamana Exciter-albumin promokuvassa. 37
Jouduimme pelkäämään, selviääkö David vai ei?, Fletcher toteaa. ?David selvisi ja on pysynyt raittiina. pohja ja ylösnousemus INFO Depeche Moden Delta Machine -albumi julkaistiin viime kuussa. DEPECHE MODE Vastoin odotuksia yhtye onnistui lyömään itsensä läpi myös Yhdysvaltain markkinoille. Oli hän sitten kotonaan Los Angelesissa tai kiertueella, elämän täytti heroiini. Se oli ainoa, mitä hänellä oli jäljellä.? Sen jälkeen Depeche Mode onkin toiminut kokoistensa, maailman areenoita ja stadioneita kiertävien ykköskategorian yhtyeiden tahtiin: ensin tulee levy, sitten ollaan lähes pari vuotta kiertueella, jonka jälkeen lomaillaan ja levytetään toiset pari vuotta. Gore on kuitenkin täyttänyt enemmän kuin hyvin alkuperäiseltä biisintekijä Clarkelta tyhjäksi jo vuonna 1981 jääneen paikan. Fletcher tunnetaan puolestaan järkijätkänä, onhan hän pitkään ollut myös yhtyeen manageri. ?En ole enää?, hän tarkentaa. Eikä hän tunnustaudu älyksi . ainakaan sillä hinnalla, että antaa G-miesten olla Depeche Moden fiilis-osasto. ?Eiköhän yhtyeemme menestys perustu siihen, että meitä on kolme neroa samassa bändissä.?. ja ihaillakin. Tuo kuitenkin osoitti, miten vahva henki bändissämme on. laulaja sanoo varmistaneensa, että hänet löydetään ajoissa. Se on kuitenkin varmaa, että juuri nyt olemme hyvässä kunnossa.? ?Kolmen neron bändi? Depeche Moden menestystä sopii oikeastaan vähän ihmetellä . Samaa huumaa jatkoi myös vuonna 1993 julkaistu Songs Of Faith and Devotion. Arvostelu- ja myyntimenestyslevyjen, hittisinkkujen ja loppuunmyytyjen kiertueiden vastapainoksi tapahtui kuitenkin myös jotain ikävää. Vaikka Gore on näppäilee siellä täällä videoissa ja esiintymistilanteissa komean klassista Gretsch-kitaraansa ja musiikissa on taas nykyisellään bluesia, on Depeche Mode kuitenkin ennen kaikkea elektroninen yhtye. Ja elektronisten yhtyeiden joukosta ei löydy toista, joka voisi kilpailla yhtä menestyksekkäällä ja pitkällä uralla. Rockbändeistä Depeche Moden aikalaisista rinnalle . Karjalaisen keikoilla: vanhemmat ovat tulleet kuuntelemaan 1980- ja 1990-luvun klassikkoja, jälkikasvu uusimpia hittejä. Ja ehkä Depeche Mode on onnistunut harvinaisen hyvin myös yhtyeensä sisäisessä roolijaossa. Ultraa ovat seuranneet levyt Exciter, Playing The Angel, Sounds of the Universe ja Delta Machine . On kyse sitten elektronisesta melankolisesta popista tai bluesista, show toimii valoineen ja tehosteineen paremmin pimeässä sisätilassa kuin keskiyön auringossa. Depeche Mode saataneen siis Suomeen vasta seuraavan talvikauden aikana. Menestyksen salaisuus on, kuten Fletcherkin sanoo, jatkuva uuden luominen ja uuden yleisön saavuttaminen. Yhtyeen konserteissa saattaakin kohdata saman vuosikertailmiön kuin vaikkapa Iron Maidenin tai J. ja ohi . Vuonna 1988 maailmankiertue päättyi komeasti Pasadenan Rose Bowl -stadionille yli 60 000 katsojan eteen. Todellisuus tuon kaiken takana oli, että bändi oli ainoa, minkä takia David pysytteli hengissä. ?Onnistuimme Yhdysvalloissa, vaikka meille hoettiin, että kuulostamme liian eurooppalaisilta?, Fletcher sanoo. 1990-luku . nousevat oikeastaan vain U2 ja Metallica. Suomeen vasta talvella DEPECHE Mode kävi Suomessa ensimmäisen kerran syyskuussa 1998. David Gahanin päihdeongelma paheni. ne ovat ilmestyneet tarkasti neljän vuoden välein. ?Tulevaisuudesta en osaa sanoa mitään. Jo huhtikuussa 1997 julkaistiin Ultra. ?Nuo ajat olivat kiistatta uramme aallonpohja. Gahan ja Gore ovat eräänlainen Lennon-McCartney-duo, vaikka Gahan onkin alkanut haastaa Gorea biisinteossa vasta viime vuosina. Mutta vielä syvemmälle piti sukeltaa: yliannostus puoli vuotta myöhemmin lopetti jo minuuteiksi Gahanin elintoiminnot. Gahan kuitenkin toipui. Hän raitistui, ja heti katkaisuhoidon jälkeen Depeche Mode meni studioon. Sen jälkeen yhtye onkin vieraillut täällä kuta kuinkin kaikilla kiertueillaan. Nyt näyttää kuitenkin huonolta: Suomea ei mainita bändin ensimmäisenä julkistetulla Euroopankiertueen osuudella. ?Ei syytä huoleen?, Fletcher vakuuttaa. ?Julkistamme seuraavan jakson piakkoin. Luulen, että siinä on hyviä uutisia kaikille bändimme suomalaisille kuuntelijoille?, hän vihjaa. Todennäköinen konserttipaikka on jälleen Hartwallareena. Siellähän Depeche Mode on totuttu Suomessa näkemään. Hän on muistellut elokuussa 1995 tekemäänsä itsemurhayritystä Arena-lehdelle antamassaan haastattelussa, että kyse oli ennen kaikkea hätähuudosta . Todellisuus tuon kaiken takana oli, että bändi oli ainoa, minkä takia David pysytteli hengissä. Kiertueen seuraavat päivät päivittyvät osoitteeseen: www.depechemode.com 38 Depeche Moden hieno 1980-luvun loppu huipentui Violator-albumiin, joka nosti yhtyeen vielä suositummaksi
VISION BIRCH MADE IN CHINA VISION MAPLE MADE IN TAIWAN vBl905 shell Pack 2018B/1008t/1209t/ 1414F/1455s/2xtH-900 tom Holder 750 ? vBl925S shell Pack 2218B/1008t/1209t/ 1616F/1455s/2xtH-900 tom Holder 799 ? värit: #230 Clear Birch, #232 ruby Fade, #235 Concord Fade, #238 Black Burst vMl905 shell Pack 2018B/1008t/1209t/ 1414F/1455s/2xtH-900 tom Holder 979 ? vMl925S shell Pack 2218B/1008t/1209t/ 1616F/1455s/2xtH-900 tom Holder 999 ? värit: #802 Feather walnut, #803 Volcano Burst, #810 ash Fade tamo SuOSItut laKKaPIntaISet vISIOn ruMMut Saatavana nyt MyöS Shell PacKeIna. tIlauKSet SeKä tIeduStelut KaIKIlta alla OlevIlta Pearl jälleenMyyjIltä. KySy tarjOuSta MyöS telInePaKetIlla. ? Helsinki: dlX deluxe Music ? Jyväskylä: Musikantti ? Kemi: Kemin Musiikki ? Lahti: lahden Keskusmusiikki ? Muurame: Piano Jylhä ? Oulu: Musiikki Kullas ? Pori: Pihlajamaan Musiikki ? Rauma: Pihlajamaan Musiikki SMI-ScandInavIan MuSIcal InStruMentS Oy Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki tel. (09) 587 0456 | smi@smi-musiC.Com | www.smi-musiC.Com ? Rovaniemi: rovaniemen Musiikkimestarit ? Seinäjoki: top Sound ? Tampere: tammerpiano ja Soitin ? Turku: Soitin laine www.facebook.com/PearlFinland
40
Duo julkaisi kaksi studiolevyä (Speed Metal Symphony, 1987 ja Go Off !, 1988). Se oli mahtavaa aikaa. Nuoret miehet ystävystyivät, ja Jason on myöhemmin tunnustanut Friedmanin olleen merkittävin yksittäinen kitaristi, joka on vaikuttanut hänen soittoonsa. Becker ja Friedman perustivat yhdessä Varneyn valvovan silmän alla Cacophony-projektin. Kitaran ja oman elämänsä sankari Vuonna 1989 vain 19-vuotias huippulahjakas ja arvostettu heavykitaristi JASON BECKER saa pestin suositun rocklaulajan yhtyeeseen. Tämän jälkeen kaksikko oli erottamaton. Jason otti soittotunteja vasta 14-vuotiaana, jolloin lahjakas nuori mies alkoi löytää oman äänensä myös säveltäjänä. Volume 1 of the Youngster Tapes sisältää Beckerin 15?17-vuotiaana sähköisellä ja akustisella kitaralla tekemiä kotiäänityksiä, joiden perusteella kyseessä todellakin oli teknisesti taitava kitaristi, vaikka hänen omat sävellyksensä eivät vielä vakuuttanetkaan. Yksi Beckerin tekemistä demoista päätyi Shrapnel-levyyhtiön Mike Varneyn (lue tämän kokonaisuuden ohessa oleva juttu) kuultavaksi, ja Varney reagoi nopeasti. Elämäämme ei oikeasti mahtunut muuta kuin soittaminen ja säveltäminen. Emme juuri ehtineet kuunnella edes muiden tekemää musiikkia.? ?Saatoimme äänittää aamukolmeen, nukkua muutaman tunnin ja herätä taas jammailemaan ja säveltämään. Cacophonyn levyistä Go Off ! on ehdoton suosikkini, sillä erittäin todennäköisesti luomis- ja kitaransoittohuippuni osuvat juuri tuohon aikaan. Viikkoa myöhemmin hän saa tietää sairastuneensa parantumattomaan tautiin, joka vie hänet pyörätuoliin ja todennäköisesti muutamassa vuodessa myös hautaan. V TEKSTIT HARRI HAKANEN KUVAT JASONBECKER.COM uonna 2013 tuo samainen kitaristi kuitenkin elää ja säveltää, vaikka hän kykenee liikuttamaan vain silmiään. Rytmi kertoo nyt Jason Beckerin tarinan. Kalifornialaispoika Jason Becker ja kitara esiteltiin toisilleen, kun Jason oli viisivuotias. Heittelimme toisillemme ideoita, soitimme tuntikausia, vitsailimme välillä ja soitimme lisää. Viime vuonna julkaistu levy Boy Meets Guitar . Toisaalta Speed Metal Symphony -levyllä on pidemmälle mietittyjä kitaraosioita ja komppikitaran soundi oli huomattavasti parempi kuin Go Off: illa?, Jason muistelee. 41. Lapsena Bob Dylanin musiikkiin ihastunut ja soittotaitoisilta lähisukulaisiltaan vinkkejä saanut poika treenasi kitaransoittoa koko lapsuutensa ja enimmäkseen yksin. Hän esitteli vielä teini-ikäiselle Jasonille toisen kitaristin, Havaijilta San Franciscoon muuttaneen ja muutaman vuo- den Jasonia vanhemman Marty Friedmanin. Nopea ja virtuoosimainen heavykitarointi oli yhtyeen levyillä pääosassa, mutta kyseessä oli kuitenkin ?oikea?, laulettujakin kappaleita tehnyt yhtye, joka keikkaili Japanissa saakka. Jason itse muistelee Cacophony-aikoja näin: ?Paljon duunia ja hauskanpitoa! Marty ja minä omistauduimme parhaan mahdollisen kitaramusiikin tekemiseen ja meillä oli omat tapamme tehdä sitä
Vain viikon kuluttua Rothin yhtyeeseen liittymisensä jälkeen hän sai kuulla sairastavansa ALS-tautia. Jalat puutuivat, liikkuminen ja soittaminen olivat ajoittain hankalia. Erityisesti veljeni Ehren kertoo kaikki parhaat jutut! Olisin ehkä halunnut kuulla elokuvassa enemmän musiikkia, mutta Jesse on tehnyt hyviä valintoja ja ymmärrän, ettei elokuvaa voi venyttää loputtomiin?, Jason Becker kertoo.. Parasta on se, että huumorintajuni välittyy elokuvasta. ja odottamaton . Suurin osa Rothin A Little Ain?t Enough -levyn materiaalista oli jo sävelletty muiden toimesta, mutta Jason ehti tuoda mukaan kaksi omaa sävellystään ja äänittää omat osuutensa koko levylle ennen kuin sairaus ehti vaikuttaa liikaa soittamiseen. Samaisen järjestelmän avulla hän myös vastasi Rytmin lähettämiin kysymyksiin! Rakkaus musiikkia ja kitaroita kohtaan Jason on julkaissut sairastumisensa jälkeen sekä uutta musiikkia että ennen sairastumistaan tekemiään demoja, mutta ajankohtaisen tästä arjen sankarista tekee vuosi sitten valmistunut, Jesse Vilen ohjaama ja Suomessakin DocPoint sekä MusiXine -tapahtumissa nähty dokumenttielokuva Jason Becker: Not Dead Yet. ?Rakastan elokuvaa ja sitä, miten hän kertoo tarinani. Jesse teki siis hyvää työtä. Ilo jäi kuitenkin lyhytaikaiseksi. muutos parempaan (?kuin elämä olisi palannut ruumiiseeni?, on Becker muistellut). Vuodesta 1997 lähtien hänen tilansa on ollut suhteellisen vakaa. ALS-tautiin liittyvä hengitysvaje oli viedä Beckerin hengen, mutta hänen tilassaan tapahtui ratkaiseva . Jason pystyy yhä tekemään rakastamaansa musiikkia avustajan ja tietokoneen kanssa. JASON BECKER Unelmien kiertue jäi haaveeksi Cacophony tuli tiensä päähän vuonna 1988, jonka jälkeen sekä Becker että myöhemmin Megadethiin liittynyt Friedman julkaisivat omat soololevynsä Shrapnelille. Perin keskinkertaista hard rockia sisältänyt, vasta vuonna 1991 julkaistu A Little Ain?t Enough -levy ei 42 menestynyt Rothin kahden edellisen levyn lailla. Pari vuotta sairauden havaitsemisen jälkeen tehdyssä haastattelussa Becker oli vielä varovaisen toiveikas sairautensa suhteen, mutta jo vuonna 1996 hän oli pysyvästi pyörätuolissa, liikunta- ja puhekyvytön. Kiertueelle Jason ei Rothin kanssa koskaan päässyt. Oman Perpetual Burn -levynsä jälkeen Becker kaipasi uusia haasteita ja Mike Varneylla oli tiedossa juuri sellainen: vain 19-vuotias Jason seurasi Whitesnakeen loikannutta Steve Vaita David Lee Rothin kitaristina vuonna 1989. Parasta on se, että huumorintajuni välittyy elokuvasta. Pesti oli varmasti monella tapaa unelmien täyttymys ja valtava askel eteenpäin nuoren miehen uralla. Perheenjäsenteni tarinoiden kuuleminen ja näkeminen oli myös mukavaa. Jasonin isä Gary on suunnitellut eräänlaisen nelikenttäjärjestelmän, jonka avulla Jason pystyy silmillään kommunikoimaan muiden kanssa. Jason oli jo huomannut, että jotain oli vialla
Rakastan niiden katselemista, sillä se palauttaa mieleeni ajan, jolloin vielä kykenin soittamaan. Jason ja hänen perheensä suhtautuivat aluksi varautuneesti Jesse Vilen tarjoukseen ohjata dokumenttielokuva Jasonin elämästä. Mutta 1970-luvun lopulla tapahtui jotain, joka teki hiljaisesta ihailusta palvontaa. Jason Beckerin ja Marty Friedmanin ohella myös Tony MacAlpine, Vinnie Moore, Greg Howe, Richie Kotzen, Joey Tafolla ja monet muut vielä tänä päivänäkin aktiivisesti esiintyvät ja levyttävät kitaristit aloittivat levytysuransa Shrapnelin artisteina. taisi kärsiä inflaation viimeistään Guitar Hero -pelisarjan myötä. hyväntekeväisyyskonsertin, kolmas auttaa kirjan kirjoittamisessa . Jasonin muusikkokollegat ovat vuosien varrella järjestäneet hyväntekeväisyyskonsertteja ja julkaisseet hyväntekeväisyyslevyjä, joiden tuotto on ohjattu Beckerin perheen hyväksi ja Jasonin hoitoon. Etsin silmilläni kitaran otelaudalta nuotteja, joita kuulin tuolloin päässäni; kitarat auttavat minua siis myös sävellystyössä. Moni kitaristi on sitä mieltä, että se jokin oli lähtöisin Eddie Van Halenin sormista. Kitarat ovat minun lempilelujani. Varney on perustanut levymerkin kylkeen omat levymerkit myös bluesille ja fuusiojazzille. Taidokkaita kitaristeja on ihailtu jo sähkökitaran historian alkuvuosista saakka, Les Paulista Jimi Hendrixiin, Eric Claptoniin, Jimmy Pageen ja Ritchie Blackmoreen. Minusta on myös mahtavaa kuunnella, miten luonani käyvät ihmiset soittavat kitaroillani. Mikäli mies vaikuttaisi olevan tosissaan asian suhteen, äitini lupasi pitää minut ajan tasalla. Yhtyeistä mainittakoon Racer X (kitarassa Paul Gilbert) ja Steeler (kitarassa Yngwie Malmsteen). Shrapnel julkaisi myös kokoelmalevyjä, joilla se marssitti esiin lukuisia kitarasankarin alkuja. Kun Jesse teki fantastisen trailerin pelkästään YouTubessa olevasta matskusta, olin myyty!?, Jason hehkuttaa. Olohuoneeni seinät ovat täynnä kitaroita. Eikä sovi unohtaa kenties itsestään selvintä kitarasankarin ilmentymää, eli Yngwie Malmsteenia. myös metallin ulkopuolella . Näistä kokoelmakitaristeista suuri osa jäi unholaan, mutta esimerkiksi omasta levyhyllystäni edelleen löytyvällä Shrapnelin kokoelmalla Ominous Guitarists from the Unknown tiluttaa muun muassa yksi nykyisen Guns N. Elokuvassa on kohtaus, jossa katselen seinällä roikkuvaa sinistä Carvin-kitaraa. Rakastan niiden katselemista, sillä se palauttaa mieleeni ajan, jolloin vielä kykenin soittamaan. eikä mikään ehdotuksista ole toteutunut. Tänä päivänä kuka tahansa voi ostaa sellaisen Carvinin Jason Becker -tribuuttimallin, joka on täysin identtinen itse aikoinaan soittamani kitaran kanssa?, Jason kertoo. 43. Olin ensin täysin skeptinen Jessen ehdotuksen suhteen. Perhe on kuitenkin kohdannut vuosien varrella myös epämääräisempiä tapauksia. ?Minuun on lukuisia kertoja otettu yhteyttä eri tahoilta; joku on halunnut tehdä elokuvan, toinen järjestää suuren Not Dead Yet -elokuvasta näkee, kuinka valtavasti kitarat yhä merkitsevät Jasonille. Muistelen mielelläni miltä niiden soittaminen tuntui. sai kitarasankarin viitan harteilleen tahtomattaan. Pelkäsin jälleen joutuvani tekemään paljon turhaa työtä.? ?Jesse lähestyi ensin äitiäni sähköpostitse ja pyysin äitiäni vastaamaan Jesselle. Kitarasankareiden koti KALIFORNIALAISNUORUKAINEN Mike Varney perusti vuonna 1980 Shrapnel-levymerkin, joka tuli varsinkin vuosikymmenen loppupuolella tunnetuksi vikkeläsormisten nuorten miesten ja kitarasankareita sisältävien yhtyeiden levy-yhtiönä. 80-luvulla muun muassa Ozzy Osbournen kitaristi Randy Rhoads, Joe Satriani ja Steve Vai nousivat suurenkin yleisön tietoisuuteen suuren albumimyynnin ja/tai soittamalla jo tunnettujen nimien kanssa ja menestyneiden yhtyeiden riveissä. Hän katselee kitaroitaan usein, monestakin eri syystä. Tuolloin moni kepittäjä . Jason on myös osallistunut parinkin eri kitaramallin suunnitteluun. ?Olohuoneeni seinät ovat tosiaan täynnä kitaroita. Shrapnel on edelleen voimissaan oleva levymerkki ja ajaa edelleen raskaan ja nopean kitaransoiton asiaa. Van Halen teki sähkökitaran soitolle jotain niin mystistä ja mullistavaa, ettei se koskaan ollut entisellään, ja hänen vaikutuksensa muihin kitaristeihin ulottuu näihin päiviin saakka. Kitarasankarius liittyy raskaaseen rockiin ja 1980-luku oli kitarasankareiden kulta-aikaa. Thal. Hän kertoi pitävänsä Jessen rehellisyydestä ja uskoi tämän selviävän elokuvan teosta, joten päätin tavata Jessen ja huomasin olevani Jessestä samaa mieltä äitini kanssa. Kovia kitaristeja arvostetaan edelleen, nuoria ja nälkäisiä salamasormia tulee aina vaan lisää, mutta terminä ?kitarasankari. Roses -kokoonpanon kitaristeista, Ron ?Bumblefoot
En pysty työskentelemään tietokoneen kanssa, jos tunnen itseni heikoksi, väsyneeksi tai masentuneeksi.? ?On melko mahdotonta tietää, milloin minulta julkaistaan uutta musiikkia, sillä se riippuu monista seikoista, joihin en itse voi vaikuttaa. Sairastumisen myötä ihmisen tahdonalaisten lihasten hermoyhteys katoaa pikkuhiljaa, lihakset heikkenevät ja lopulta surkastuvat. En voisi elää ilman naisia!?. Toistaiseksi uusia sävellyksiä on julkaistu vain vähän. tai minun ja Martyn jälkeen (ha ha)! Se oli vitsi, ainakin osittain. Katsojan omat ongelmat ja elämän kriisitilanteet asettuvat tarinan ja Jasonin kohtalon myötä uuteen mittakaavaan. Vuonna 2008 julkaistu levy Collection on kokoelma kappaleita levyiltä, joilla Jason soitti terveinä vuosinaan, mutta mukana on myös kolme uutta, tyyliltään lähinnä new age -musiikkia edustavaa kappaletta. Noin viidesosa ALS-tautiin sairastuneista elää yli viisi vuotta ja kymmenen prosenttia yli kymmenen vuotta sairastumisen jälkeen . ALS ei vaikuta myöskään älyllisiin toimintoihin, mutta johtaa poikkeuksetta etenevään hengitysvajeeseen. Ennustettu elinikä diagnoosin jälkeen voi vaihdella muutamista kuukausista jopa kymmeniin vuosiin, tilastollisen keskiarvon ollessa kuitenkin vain kolmesta viiteen vuotta. Säveltäminen vaatii paljon aikaa, kärsivällisyyttä ja edellyttää, että tunnen oloni hyväksi. Juuri tällä hetkellä mielentilani on sellainen, ettei hevi vain sovi sinne. Tunnetuin tautia sairastava henkilö lienee fyysikko Stephen Hawking. Elinikää voidaan pidentää hengityskonehoidolla, joka ei kuitenkaan pysäytä sairauden etenemistä. Tunteen syntyminen musiikin avulla on inspiroivaa. Kuten kuvitella saattaa, säveltäminen on Jasonille työlästä. Metallimusiikki on minulle mennyttä maailmaa. Juuri tällä hetkellä mielentilani on sellainen, ettei hevi vain sovi sinne. ?Sävellysintoni herää kausittain. Sellaista elämäni on. Myös Toto-yhtyeen entinen basisti Mike Porcaro on ALS-potilas. Tietenkin se on myös turhauttavaa, mutta musiikki on aina ajatuksissani ja tulen aina säveltämään uutta musiikkia. ALS vahingoittaa vain liikehermoja, eli se ei vaikuta aisteihin eikä verenkiertoon, ruoansulatukseen eikä edes sydämeen. Ja rakastan naisia. Musiikin täytyy herättää minussa jokin tunne; sen tulee tehdä minut onnelliseksi tai surulliseksi, aiheuttaa kylmiä väreitä tai saada minut ajattelemaan syvällisiä. Esimerkiksi Morten Lauridsenin (amerikkalainen kuoromusiikin säveltäjä, toim. Toki muutkin asiat ovat inspiroivia: oma musiikkini saattaa syntyä pelkästä hiljaisuudesta tai avoimuudesta?, pohtii Jason. ?Metallimusiikki on minulle mennyttä maailmaa. ALS tunnetaan myös Lou Gehrigin tautina 1930-luvulla eläneen ja tautiin sairastuneen amerikkalaisen baseball-tähden mukaan. Tunne ennen kaikkea LÄHTEET www.jasonbeckerguitar.com www.pureguitar.com Wikipedia Lihastautiliitto www.terveyskirjasto.fi INFO Jason Beckerin viimeisin albumi, demokokoelma Boy Meets Guitar, Vol.1 of the Youngster Tapes julkaistiin viime vuonna ja löytyy Spotify-palvelusta. Elokuva Jason Becker: Not Dead Yet nähdään ensi syksynä YLE Teemalla. Se on julkaistu myös dvd:nä. 44 Millaiset asiat inspiroivat sinua säveltäjänä? ?Tuo on hyvä kysymys. On turha valittaa rahapulasta, ihmissuhdeongelmista tai särkevistä nivelistä, kun kuitenkin pystyy liikkumaan ja puhumaan normaalisti. Elokuva näyttää, että ihmisellä on toivoa, elämisen arvoinen elämä ja mahdollisuus tehdä rakastamiaan asioita myös sen jälkeen kun liikunta- ja puhekyky häviävät. Jason Beckerin elämä voisi olla vieläkin kurjempaa ilman perhettä, ystäviä ja kollegoja, joilla on dokumentissakin tärkeä rooli, mutta Jasonin oma elämänasenne ja hänen huumorintajunsa jäävät elokuvasta päällimmäisinä mieleen. huom.) kaltaisten säveltäjien musiikki saattaa toimia inspiraation lähteenä. Jason Becker on siis ilmeisesti erittäin poikkeuksellinen tapaus, sillä hänen sairautensa todettiin yli 20 vuotta sitten. Suomessa ALSia sairastaa arviolta 450?500 ihmistä. Sitä paitsi, eipä genre juuri ole edes kehittynyt Van Halenin, Led Zeppelinin . Toisinaan saan innoituksen elokuvamusiikista; vanhoista spagettiwesterneistä, tai elokuvista kuten Amadeus, Slummien miljonääri, The Last Waltz tai Tappajahai.? ?Mikä tahansa minulle entuudestaan tuntematon musiikki tai uuden soittimen soundi saattaa aiheuttaa inspiraation. Taudin aiheuttajaa ei tunneta, eikä siihen toistaiseksi ole olemassa parannuskeinoa. JASON BECKER Kuten edellisestä vastauksesta ilmenee, musiikin tekeminen on Jasonille edelleen tärkeää. Ja jos tuo musiikki on mielestäni tarpeeksi hyvää, se julkaistaan. Tällä hetkellä koneellani on neljästä viiteen uutta ja valmista teosta?, Jason kertoo. ALS eli motoneuronitauti ALS-tauti rappeuttaa lihasten toimintaa ohjaavia liikehermosoluja eli motoneuroneja. Huumoria on myös Jasonin vastauksessa kysymykseen ?mitkä muut asiat ovat sinulle arjessa tärkeitä kuin musiikki ja lähipiirisi??: ?Pidän elokuvista, amerikkalaisesta jalkapallosta ja Family Guy -sarjasta. Tietenkin nykyään on myös hienoja hevibändejä, mutta minä olen nykyään täysin eri aaltopituudella?, Jason toteaa. Not Dead Yet on äärimmäisen koskettava, mutta myös toivoa herättävä dokumenttielokuva
Vile on myös kitaristi, joka tutustui Jason Beckerin tuotantoon jo teini-iässä. ?Olen halunnut kertoa tämän tarinan siitä hetkestä lähtien kun kuulin Jasonin musiikkia ja sain tietää hänen kohtalostaan. Hän ilmaisi itseään soittamalla kitaraa jo varhain tavalla, jolla kukaan hänen ikäisensä ei pitäisi kyetä ilmaisemaan. Tarinankerronta on aina kiehtonut minua, joten luulen ajelehtineeni kohti tämän elokuvan tekoa jo hyvin kauan, nuoruusvuosistani saakka. On tärkeää nähdä erilaisia elokuvia ja opiskella, millaisia tekniikoita tai tehokeinoja muut ohjaajat ovat käyttäneet.? Jopa kaltaiseni amatöörikitaristi näkee ja kuulee, että Jason Becker oli jo teininä poikkeuksellinen kitaristi: hyvin nopea ja hyvin musikaalinen . Tarina kokonaisvaltaisesta rakkaudesta NOT DEAD YET -dokumentti oli alusta asti yhden miehen unelma, joka on nyt toteutunut. J TEKSTI HARRI HAKANEN KUVAT DOGWOOF esse Vile on kolmekymppinen philadelphialaissyntyinen elokuvantekijä, jonka ensimmäinen pitkä työ elokuva on. Hänen nopeutensa ja sorminäppäryytensä ovat tietysti vaikuttavia, mutta minuun on aina vedonnut hänen musiikkinsa tunteikkuus ja sielukkuus. jollainen hän toki on edelleen. Jessellä on suora mielipide siitä, mikä tekee Jasonista niin erityisen. ?Hän on luonnonlahjakkuus. Minulta kului paljon aikaa kerätä tarpeeksi rohkeutta ja kokemusta ennen kuin koin olevani valmis?, Jesse aloittaa. Vile on kertonut haastatteluissa kertonut pitävänsä muun muassa Anvil!- ja The Devil and Daniel Johnston -dokumenteista. ?Katson paljon dokumentteja ja näin tein myös tätä dokumenttia suunnitellessani. On harvinaista, että teini-ikäisen soitossa on niin suuri määrä tunnetta ja ilmaisukyky soitti45
On aina pyrittävä koon ei ollut helppo proseuraamaan unelmiaan. sessi, ja kylmäävä oli aluksi Ja kaikista tärkeimpänä: on myös päähenkilöiltä tullut paaina pyrittävä rakastamaan ehlaute. doitta.? Joidenkin mielestä Rothin puuttuminen elokuvasta on huono juttu, mutta minusta se on vain hyvä asia. INFO www.jasombeckermovie.com 46. On silmillään muiden kanssa. nallisista syistä. Jesse Vile kertoo yllättyneensä siitä, kuinka moni halusi tukea hanketta ja Jasonia, sekä siitä, että näitä ihmisiä löytyi ympäri maailmaa. Joidenkin mieles?On paljon muusikoita ja yhtyeitä joista tä Rothin puuttuminen elokuvasta on haluan kertoa! Opin tätä elokuvaa tehGary Beckerin suunnittelema huono juttu, mutta minusta se dessäni valtavasti asioita. He kuulivat ainoastaan pätkiä elokuvasta eivätkä pitäneet kuulemastaan lainkaan.? ?Seuraavana päivänä he kuitenkin katsoivat koko elokuvan ja muuttivat Jesse Vile (oik.) mielensä. Tosin selitys on se, että lähetin Jasonille raakaversion, jota Jason ja hänen isänsä Gary eivät ensin voineet katsoa ollessaan makuuhuoneessa laittamassa Jasonia nukkumaan . Not Dead Yet on joka tapauksessa vakuuttava esikoisohjaus ja Jesse aikoo jat?Otin yhteyttä David Lee Rothin agenttiin, mutten kaa musiikkiaiheisten dokumenttien tekemistä. koskaan saanut vastausta. Opin nelikenttäjärjestelmä, jonka avulla on vain hyvä asia. Eräs Jasonin uran kannalta varsin tärkeä henkilö ei kuitenkaan ole mukana elokuvassa. ?Nyt tuntuu hassulta kertoa tästä, mutta aluksi he eivät pitäneet elokuvasta. Minulle tuo oli aika ja Jason Becker. stressaava tilanne, mutta onneksi koko perhe ymmärsi lopulta mitä halusin elokuvalla kertoa, ja he olivat yleisesti ottaen tyytyväisiä tapaan, jolla heidän tarinansa kerrottiin.? Elokuva on saanut hienon vastaanoton sekä kriitikoilta että yleisöltä ja se on palkittu lukuisilla elokuvafestivaaleilla. Vastaanotto on täysin ansaittua, mutta ainakaan vielä menestys ei näy ohjaajan kukkarossa. Dokumentissa nähdään myös, kuinka Jasonin kitaristikollegoiden häntä kohtaan tuntema arvostus ja rakkaus konkretisoituvat vuosittaisessa tukikonsertissa. Daven vaikea mainita yksittäispoissaolo tarkoittaa tä asiaa, koska oppimisitä, etteivät Jasonin nen oli kokonaisvalunelmat katsojien taista ja koen muutsilmissä yhdisty tuneeni ihmisenä. mihinkään konkJasonista voi oppia reettiseen, vaan niin monia asioita. tarina saa lisää Koskaan ei pidä myyttisyyttä.? luovuttaa eikä jäädä paikoilleen, siiVakuuttava täkin huolimatta esikoisohjaus että elämän jakaJason Beckerin ja hämat kortit ovat karnen perheensä suosmeimmat mahdollituttelu dokumentin teset. Ei henkilöelokuvantekoa, mutta opin Jason pystyy kommunikoimaan kohtaisista vaan kerronpaljon myös itsestäni. Taloudellisen voiton tavoittelu ei tietenkään ollut ensimmäisenä Jesse Vilen mielessä, vaan Jason Beckerin tarinan kertominen. Jesse haluaa muistuttaa, että mahdollisesta menestyksestä tulevat hyötymään myös Jason ja hänen perheensä. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että mahdollisimman moni ostaa elokuvan dvd-version. mikä saattaa kestää todella kauan. JASON BECKER men avulla on niin sulavaa?, Jesse suitsuttaa. Not Dead Yet -dokumentin lopputeksteissä on pitkä nimilista ihmisistä, jotka ovat osallistuneet elokuvan rahoittamiseen
Tässä on herrasmies, joka aloitti koko homman!. Neitsytgaalassa kunnian sai muun muassa clevelandilainen tiskijukka Alan Freed, joka omassa radio-ohjelmassaan tiettävästi ensimmäisenä mainitsi termin ?rock and roll. innoissaan totesi suuresta esikuvastaan: ?Minun on vaikeaa puhua Chuck Berrystä, koska olen varastanut joka sävelen, jonka hän on koskaan soittanut. Samaa Keef olisi voinut toki todeta jokaisesta palkitusta: nimitetyt olivat eittämättä alan ensimmäisiä suuria tähtiä ja tienraivaajia. Paitsi esiintyviä artisteja Rock and Roll Hall of Fame palkitsee vuosittain merkittävästi musiikin alalla muilla tavoin vaikuttaneita henkilöitä. Atlantic Records -yhtiön perustajan Ahmet Ertegunin ideasta paisui paitsi säätiö myös museo, joka tuo Clevelandiin puoli miljoonaa kävijää joka vuosi. TEKSTI HEIKKI HALME KUVAT ROCK AND ROLL HALL OF FAME E nsimmäiset Rock and Roll Hall of Fame -kunnianosoitukset myönnettiin tammikuussa 1986 juhlallisesti Waldorf-Astoria -hotellissa New Yorkissa. joka itse palkittiin Rolling Stonesin jäsenenä vuonna 1989 . Historian kirjoille hulppeassa gaalassa nimensä kirjoituttivat kaduilta kuuluisuuteen kivunnut äijäkatras James Brown, Little Richard, Elvis Presley, Fats Domino, Ray Charles, Chuck Berry, Sam Cooke, The Everly Brothers, Buddy Holly sekä Jerry Lee Lewis. Ensimmäiset palkitut artistit olivat alan merkittäviä nimiä ja pioneereja, eikä soraääniä vielä kuulunut. jo vuonna 1951 kuvaillessaan eetteriin pukkaamaansa ja rakastamaansa nopeatempoista ja aikuisten mielestä vaarallista rhythm?n?blues-musiikkia sekä kaikkien aikojen kykyjen etsijä ja tuottaja John Hammond, jonka pitkän uran pitkään rikosrekisteriin kuuluu muun muassa Billie Hollidayn, Count Basien, Aretha 48. Kuten amerikkalaisten tähtien juhlassa Chuck Berryn esitellyt engelsmanni Keith Richards . Nuorisomusiikin lyhyt historia amerikkalaisittain ROCK AND ROLL HALL OF FAME -säätiön kivijalka muurattiin tasan 30 vuotta sitten
49
ROCK AND ROLL HALL OF FAME Erilainen Guns N . Roses -kokoonpano juhli nimitystään Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 2012. 50
Perusideana ei niinkään ollut jokavuotisen palkintoseremonian järjestäminen, vaan mahdollisuus osoittaa arvostusta rock and roll -musiikin kehittäjille ja luoville voimille?, tarkentaa Meredith Rutledge. Onko alkuaikojen kapinallinen musiikki Hall of Famen mukana museoitunut ja muumioitunut irvokkaaksi mutaatioksi itsestään, vastakohdaksi kaikelle sille mitä rock and rollin pioneerit vastustivat. Viime vuonna ainoa palkittu nainen oli Suomessa melko tuntematon laulaja-lauluntekijä Laura Nyro. Tämän kuun 18. Hampurilaistakin amerikkalaisempi baseball sai oman Hall of Famensa ensimmäisenä jo vuonna 1939. Jälkikäteen ajatellen ajatus musiikin vastaavasta instituutiosta syntyi 80-luvulla otolliseen aikaan: Michael Jacksonin kaikkien aikojen myyntitykki Thriller oli juuri ilmestynyt ja Princen Purple Rain odotti julkaisuaan. Ensimmäinen palkittu nainen oli itseoikeutetusti jo seuraavana vuonna nimityksen saanut soulin kuningatar Aretha Franklin. Rock?n?roll porskuttaa edelleen Hall of Famen kunnianosoitusten perusteella vahvasti testosteronipitoisessa virrassa. Heidän mielestään oli korkea aika jakaa kunniaa alan pioneereille ja koko taidemuodolle. Perinteinen levymyynti kukoisti ja piratismin mörkö vaani vasta nurkan takana. Vaikka Rock and Roll Hall of Fame -säätiötä olivat perustamassa alan suurimmat nimet ja levy-yhtiöt, ei ole salaisuus, että idean isä oli yksinomaan levyjätti Atlantic Recordsin perustaja ja toimitusjohtaja Ahmet Ertegun. Rutledge ei vastaa suoraan kun kysyn, kuinka hyvä bisnes säätiö on ja kuinka paljon rahaa se tuo Clevelandin kaupungille? KEIKAT . Meredith Rutledge KAIKKI Minkäänlaisia salaliittoja, eikä liioin yhden äänen veto-oikeuksia ei ole. TAMPEREEN Franklinin sekä myöhemmin Bob Dylanin, Bruce Springsteenin ja Stevie Ray Vaughanin löytäminen. ?Eräs Rock and Roll Hall of Fame -järjestön tavoitteista onkin antaa tunnustusta esiintyvien artistien ohella myös henkilöille, joilla on ollut merkittävä vaikutus rock and rollin kehitykseen, muutokseen ja taltioimiseen?, selventää Rock and Roll Hall of Fame -museon kuraattori Meredith Rutledge. JA TIETYSTI 107 MUUN KAUPUNGIN ILTAMAT.. Vuoden 1986 historiallinen kunnialista kuvastaa rock and rollin alkuaikojen maskuliinisuutta ja syvältä Amerikan etelävaltioiden maaperästä versovia juuria. Rock and Roll of Fame -museon päänäyttelysalikin Clevelandissa on myöhemmin nimetty Ertegunin kunniaksi. ?Musiikkiteollisuuden johtajat kokoontuivat huhtikuussa vuonna 1983 perustamaan Rock and Roll Hall of Fame Foundation -säätiötä. päivän gaalassa ainoana naisena kunnian tulee samaan niin ikään jo enkelikuoroon liittynyt diskodiiva Donna Summer. Perinteisen levymyynnin kulta-ajan lapsi Amerikan Yhdysvalloissa on tapana arvottaa ja palkita eri alojen julkkiksia ja tähtiä kyllästymiseen asti
Eniten levyjä seon sijoituspaikaksi Cleve1970-luvulla myynyt naisarlandin. tisti Linda Ronstadt, joka Monet rokkarit ovat hieman karrikoiden popuedelleen sitä mieltä, että larisoi countryrockin yhtällainen instituutio sotii dessä The Eaglesin kanssa, rock and rollin alkuaikojen ei miljoonien faniensa äikapinallisuutta vastaan. mistykseksi vielä tänäkään Tarvitseeko musiikinala vuonna saanut kunnianosoilainkaan kyseisenlaista orgatusta. Syytökset lienevät puolesta, ja säätiön johtohentuulesta temmattuja, mutta melkilöt ?äänestivät. Metropoleista syrjässä ly, joka sisältään yhtyeen koko sijaitsevan Clevelandin valintaa uran kohokohdat. Pink Floyd the Wall -näyttely. argumentoitiin muun muassa maailPalkintogaalat ja nimitykset herättäman ensimmäisen rock and roll -konservät ihastusta ja raivoa joka kerta. Roll -näyttely. kulttuurillemme.? erikoisnäyttelyitä ja täydentää jatkuvas?Järjestö jatkaa ja kehittää toimintaanti omia kokoelmiaan lainaamalla materiaasa koko ajan maailmanluokan museonsa kautta. lia ympäri maailman. Me keräämme, suojelemme ja järjestämme taiTällä hetkellä museon tiloissa voi tutustua esimerdemuotoon liittyviä näyttelyitä oman kirkiksi Seattle, smells like teen spirit -näyttelyyn, jastomme ja arkistojemme sekä mojossa keskitytään grungen avainbändien nien koulutusohjelmiemme avulkuten Nirvanan, Soundgardenin, la?, avaa Meredith Rutledge sääMudhoneyn ja Alice in Chainsin tiön uljaita tarkoitusperiä. musiikkiin ja ajan muotiin sekä Cities and Sounds -näyttelyyn, Hello, Cleveland! jossa zoomataan mielenkiinYli yhdeksän miljoonaa toisesti punkmusiikin kehimaksavaa kävijää selittää tystä kolmessa kaupungissa hyvin, miksi Clevelandin eli Lontoossa, New Yorkissa kaupunki halusi aikoinaan ja Los Angelesissa muun niin innokkaasti museon muassa The Ramonesin, itselleen. Joskus on epäilty esinaa taalaa suoraan kaupungin kassasmerkiksi rockin ykköslehti Rolling Stonen ta. Clevelandin lisäkPatti Smithin ja The Clashin si museon perustamispaiurien kautta. kaupunginkoisia kummallisuuksia nimiisien tukiaisten jälkeen mutyksiin liittyy. Säätiö ja otettavien, muuntautumiskysen yhteydessä toimiva Rock kyisten ja relevanttien muuand Roll Hall of Fame Musikkojen sijaan. Mutta kun seum, joka avattiin suurelnämä artistit tulevat Clevele yleisölle syyskuussa landin museoomme ja nä1995, ovat kuitenkin voitkevät omin silmin, mistä toa tuottamattomia orgaon kysymys ja mitä todella nisaatioita, joiden tarkoiteemme musiikin puolesta, tuksena on muun muassa he yleensä ovat otettuja ja opastaa museon vieraita, innostuneita näyttelyistämbändien faneja ja musiikin me ja koulutuksellisista ohjelopiskelijoita ympäri maailman mistamme.? rock and rollin historiaan ja kerClevelandin museo järjestäätoa sen kasvavasta merkityksestä kin pysyvien gallerioidensa ohella Roots of Rock?n. Aivan samoin esimerkiknisaatiota? si ELO, Joy Division, Cheap Trick ?Jotkut artistit ovat tosiaan tätä ja Duran Duran loistavat Hall of FaZZ Top mieltä, ja heille Rock and Roll Hall of men tähtikartalla vain unohdettuina vuonna 2004. Fame onkin vastenmielinen järjestö. Ei esiintyvien artistien palkinnon saavat Lou Adler sekä Quincy Jones. 52 ?Avajaisten jälkeen Rock Hallissa on pitävät meitä raskaana instituutiona, joka vieraillut yli yhdeksän miljoonaa käjollain tavoin kaventaa heidän mahvijää eri puolilta maailmaa, ja nydollisuuksiaan ja tekee heistä ikään kyisin vierailijoita on noin puoli kuin ?museotavaraa. ROCK AND ROLL HALL OF FAME LÄHTEET Rock and Roll Hall of Fame: Library and Archives Keith Richards Inducts Chuck Berry into the Rock and Roll Hall of Fame at the 1986 Hall of Fame Inductions Ceremony. INFO Vuoden 2013 Rock and Roll Hall of Fame palkintogaala pidetään 18.4. poikkeuksellisesti länsirannikolla Nokia Theatren tiloissa Los Angelesissa. Gaalassa palkitaan Rock and Roll Hall of Famen uusina jäseninä Randy Newman, Rush, Heart, Public Enemy, edesmennyt discokuningatar Donna Summer sekä blueskitaristi ja -laulaja Albert King. He niminä.. Muutamitin pitopaikkana, mutta todellisuudessa Cleveen suurten nimien puuttuminen herättää kumlandin kaupungin kunnanisät haistoivat lupaavat mastusta, ja kaikenlaisia salaliittoteorioita on ilmassa markkinat ja lupasivat hankkeelle 65 miljooaina nimitysten aikoihin. Toukokuun lokasta kilpailivat Memphis, pulla aukeaa Rolling Stones: Philadelphia, Chicago ja New 50 Years of Satisfaction -näytteOrleans. Lopulta 600 000 ihmistä allekirjohtajien musiikkimaun vaikuttavan joitti vetoomuksen Clevelandin nimilistoihin. vakavasti miljonaa joka vuosi
Esimerkiksi Eric Clapton on palkittu kolmeen kertaan; työstään Yardbirdsissä, Cream-yhtyeen jäsenenä ja sooloartistina?, valottaa Rutledge. Museon kokolmiin ei ole päätynyt yhtään suomalaisartistia tai alan ammattilaista. Yhden hitin artistit eivät onneksi voi edes haaveilla nimityksestä . f i. Eri urheilulajien Hall of Fameissa on sama ongelma; monet urheilun supertähdet eivät saa tunnustusta välittömästi, vaikka he sen urheilullisin perustein ansaitsisivat, vaan nimitykseen voi mennä vuosia?, tavuttaa Rutledge. Onkohan teillä Rock and Roll Hall of Fame:ssa tapahtunut virhe, koska eräs kaikkien aikojen suosituimmista amerikkalaisista bändeistä eli Kiss ei ole saanut nimitystä, eikä ollut edes virallisesti ehdolla? ?Ainoa syy miksi Kiss ei ole saanut nimitystä on se, että bändi ei ole saanut riittävästi puoltoääniä päästäkseen äänestyksen toiseen vaiheeseen. Tämä kritiikki on liiankin tuttua meille. Minkäänlaisia salaliittoja, eikä liioin yhden äänen veto-oikeuksia ei ole?, vakuuttaa Meredith Rutledge. Rock and Roll Hall of Famen äänestysmenetelmä ei ole yksinkertainen. Ilman nimitystä ovat toistaiseksi monien valtavirtayhtyeiden kustannuksella jääneet esimerkiksi Kiss, Thin Lizzy, Mötley Crüe, Iron Maiden, Yes ja Deep Purple, joka sentään oli tänä vuonna ehdokkaana. ?Me aivan rehellisesti koemme, että kaikki palkinnon ansaitsevat artistit saavat lopulta tunnustuksen, mutta eivät toki aina silloin kun yhtyeet tai heidän faninsa niin toivovat. Lisäksi hänen on täytynyt osoittaa kiistämätöntä musiikillista erinomaisuutta?, alleviivaa Rutledge. ?Artistien valinta on kaksivaiheinen. ja samalla yli 50 prosenttia kaikista äänistä keränneet . Kiss ja muut väliinputoajat Eniten närästystä aiheutuu vuodesta toiseen enemmän tai vähemmän merkittävien heavy- ja progebändien palkitsemattomuus. nämä ovat kannuksensa ansainneiden konkarien kekkerit. ?Ollakseen kelvollinen Hall of Fameen on artistin, esiintyjän, säveltäjän tai muusikon ensimmäisen julkaisun oltava vähintään 25 vuotta vanha. Miksi? ?Moneen kertaan palkinnon saaneet kuten Clapton ja Lennon on palkittu urastaan niin sooloartisteina kuin eri yhtyeiden jäseninä. 2 1 s T J u LY 2 0 1 3 P o r i J a Z Z . Ensin nimitämme komitean (Nominating Committee), jossa päätetään ketkä artistit pääsevät lopullisiksi ehdokkaiksi.? Tämän jälkeen valikoituneiden esiintyjien lista lähtee Äänestyskomitealle (Voting Committee), johon kuuluu noin 600 jäsentä ympäri maailman; artisteja, toimittajia, historioitsijoita ja musiikkiteollisuuden ammattilaisia. ?Lopullisen valinnan määrittäviä tekijöitä ovat ehdokkaan vaikutus ja merkitys muiden artistien uraan ja yleensä musiikinalaan, jota me laajasti ymmärtäen kutsumme rock and rolliksi, artistin oman uran pituus, musiikinlajin uudistaminen, tyylillinen ja tekninen taitavuus sekä ennen kaikkea musiikillinen erinomaisuus. Eniten ääniä saaneet . Yleensä esiintyviä artisteja nimetään viidestä seitsemän vuosittain.? Voiko kuka tahansa ehdottaa omaa suosikkiaan ehdokkaaksi? ?Kyllä. Monet faniryhmät ympäri maailman ovat keränneet adresseja tukeakseen omaa idoliaan.? Moni hieno artisti ei saa nimitystä koskaan, kun taas jotkut, kuten Eric Clapton, John Lennon ja Rod Stewart on palkittu useampaan kertaan. Vielä. K e n d r i c K L a m a r us m i c h a e L K i wa n u K a u K K a r r i Ko i r a & r u u d o L f f i LP4 8 ! 36? LauanTai 20.7. oVeT 20?03 LiPuT ToimiTusKuLuineen aLK aen lippupalvelu.fi Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. 4 8 T h i n T e r n aT i o n a L P o r i J a Z Z f e s T i V a L 1 3 T h . saavat nimityksen Rock and Roll Hall of Fameen
JUHA PERÄLÄ JAAJO JUHA VUORINEN ANNI HAUTALA N E J O K I A N E I K KAIK K C A B E M O C N KOVI Aa m u l y ps radiosuomipop.fi y 6 ?10 o l k n i s i u a r k ia a m
[[[[[ KLASSIKKO [[[[ ERINOMAINEN [[[ HYVÄ [[ VÄLTTÄVÄ [ EI SUOSITELLA! Muistojen pitkät varjot ARVIOT David Bowie viipyy uudella albumillaan eilisen kuvissa ja mielenmaisemissa. TEKSTI MATTI KOMULAINEN KUVA SONY DAVID BOWIE The Next Day ISO Records [[[[[ DAVID Bowie katkaisee vuosikymmenen matalan profiilin levyttämisessä albumilla, jota hallitsevat menneisyyden kaiut. Bowie naulaa teesinsä jo albumin avaavassa nimiraidassa. Ensinäytteeksi uudelta albumiltaan Bowie valitsi raidan Where Are We Now?, joka vie 1970-luvun jälkipuoliskolle. Nyt noita aikoja muistellaan niin teoksen ambientmaisesti leijuvassa tunnelmassa kuin teksteissä, joissa Bowie viipyy eilisen kuvissa ja mielenmaisemissa. Vastaava, ironialla vain osittain selittyvä viesti löytyy levyn kannesta. ?Here am I / Not quite dying?, laulaja pauhaa fraseerauksella, jossa määrätietoisen luiseva kalke kytketään Ziggy Stardust and the Spiders from Marsista muistuttavaan vyörytykseen. Muistojen painon aistii myös muusta levystä. aikaa ei pidättele mikään. Tuolloin Bowie viihtyi Berliinissä levyttäen siellä Brian Enon kanssa koko tuotantonsa vahvimpiin kuuluvan levykolmikon Low (1977), Heroes (1977) ja Lodger (1979). Siinä on mukana paljon sitä Bowieta, joka nosti laulaja-lauluntekijän populaarikulttuurin yhdeksi suunnannäyttäjäksi. The Next Daystäkin jää vaikutelma, että Bowie on halunnut tuoda soundiaan 2010-luvulle mutta tähänastisten saavutusten vetovoima on muodostunut taakaksi ja yritys on jäänyt puolitiehen. The Next Day ei silti ole epäonnistuminen. Se kuuluu levyn intiimissä perusvireessä sekä tuotantojäljessä ? välähdykset toisensa perään viittaavat jo aiemmin kuultuun, tuttuun ja turvalliseen. Pelin henki on kuitenkin selvä. Teos ei kuitenkaan saa jäävarpaisia hiiriä kipittämään selkärankaa pitkin kuten jotkut aiemmista maestron aikaansaannoksista. 55. Siitä syntyy vastaavanlainen tunne kuin monista tekijän viime vuosikymmenien teoksista: kaikki palat ovat pöydällä mutta niistä ei silti muodostu ehjää kokonaiskuvaa. Muuri murtui ja maailma muuttui, kun jaetussa kaupungissa vietetyt bileet päättyivät ja seuraava päivä vei tuntemattomaan. INFO www.davidbowie.com Bowie palasi studioon vanhan luottomiehen Tony Viscontin kanssa. Edellisestä kimpasta Reality on vierähtänyt vuosikymmen, mutta pääpukareilla on yhteistä aikaa takana paljon enemmän. Esimerkiksi Dirty Boys ammentaa voimansa menneisyydestä: Steve Elsonin baritonisaksofonisoolo henkii eilistä, puhumattakaan Tobacco Roadin, epävarmuuden ja kaduilla melskaamisen miksaavasta tekstistä. If You Can See Me:ssä irtaudutaan taas konerytmiikkaan ja (video)kuvalliseen lyriikkaan 1990-lukulaisin painotuksin. Materiaaliin on haettu avaruutta tuotannollisin ratkaisuin ja muusikoita varioimalla. Kuva on toisinto Berliini-klassikosta, jossa tekijän nimi hohtaa yhä hopeisena mutta ?Heroes?-otsikko on yliviivattu. Samoin kuvan ottamisen aikaan 30 vuotta täyttänyt Bowie sukimassa hiuksiaan on peitetty valkoisella neliöllä mustien kirjainten kertoessa koruttomasti The Next Day. Heroesin päivistä on tosiaan vierähtänyt jo 36 vuotta
Niin tälläkin kertaa. Ne ovat virtaviivaisia vuodatuksia, Alkaline Trioa parhaimmillaan. Bändin Akilleen kantapääksi ovat kuitenkin hyvistä yksilöistä huolimatta toistuvasti osoittautuneet albumikokonaisuudet. Nummelasta). Useimmiten ilmaisu on tuoretta ja virkistävää, mutta paikoin viljellään liian kuluneita kielikuvia. Aikapommin rehvakasta, yksinkertaista ja meloista rockpoppia höystetään vähän Anssi Kelastakin muistuttavilla tarinoilla (yhtye tulee ? kuinka ollakaan . Sanoitusten naiivius sopii Aikapommille hyvin. Trio soi todella komeasti liikoja konstailematta. Erityisesti kitaristi Ville Sihvosen työskentely on esimerkki siitä, miten tekniset taidot voidaan korvata onnistuneesti luovuudella ja tyylitajulla. Tutun melodista folk-deathia on edelleen tarjottimella, mutta lisukkeet kruunaavat annoksen. Radikaalisti ulosanti ei siis ole muuttunut, mutta raskautta on nyt annosteltu isoimmalla kauhalla. Purplea edustanevat myös utuinen blues Blood from a Stone ja lempeän melodinen, suorastaan aikuisrockmainen All the Time in the World. Täysosuma Now What?! ei tietenkään ole. Airey revittelee komeasti Hammondilla ja käyttää myös oudompia kosketinsoundeja. Hän myös laulaa ja vastaa biisinteosta. Sehän näitä nuoria vaivaa, että he eivät viitsi ottaa selvää historiasta ennen kuin nimeävät bändejään. Yhtye on Circlellä muhkeimmillaan ja luotaa mainiosti omaa sielunmaisemaansa tuoden mukaan siihen hyvin sopivia raikkaita otteita, oli sitten kyse mustametallisesta vivahteesta tai riettaasti discoavasta tamppauksesta. Toisaalta tuosta levystä on kulunut tarpeeksi aikaa, jotta uuden Deep Purple -levyn kuuntelua saattoi odottaa mielenkiinnolla, varsinkin kun levyn luvattiin olevan yhdistelmä vanhaa (70-lukua) ja uutta (tätä päivää). ?Time, it does not matter, time is all we have. ovat ensimmäiset Ian Gillanin hartaasti laulamat sanat aloitusbiisissä A Simple Song, joka käynnistyy hitaasti hiljaisine bassointroineen. ARVIOTALBUMIT Veteraanit vedossa Ei täysosuma, mutta enimmäkseen erittäin laadukasta Purple-jytää. TEKSTI HARRI HAKANEN KUVA PLAYGROUND DEEP PURPLE Now What?! EarMUSIC [[[[[ PURPLEN edellisestä studioalbumista on kulunut jo seitsemän vuotta. Aikapommi olisi pirullisen nerokas nimi, jos Erkki Liikasella ja Kari Tapiolla ei olisi ollut tismalleen samanniminen projekti muinoin 1970-luvulla. UUDEN ajan Amorphis pistää parastaan. Pitkä aika ei ole ainoa syy sille, ettei Rapture of the Deep -levystä jäänyt pysyvää muistijälkeä. Kiinnostavaa materiaalia tältä bändiltä voi kuitenkin odottaa jatkossakin. EERO TARMO 56 [[[[[ JUHO KANKAANPÄÄ. Soitto-osastolla loistavat erityisesti kosketinsoittaja Don Airey sekä kitaristi Steve Morse, jotka pelastavat levyllä parikin kappaletta keskinkertaisuuden suosta. Dramaturgisesti oudosti sijoitetussa kappaleessa päästään Purplen tavaramerkkisoundiin vasta kahden minuutin kohdalla, eikä biisi säväytä. Erinomaisen jyhkeät soundit pönkittävät tanakkaa otetta ansiokkaasti. Toki levy voisi olla tempoiltaan monipuolisempi ja melodioiltaan yllätyksellisempi, mutta jättäessään kosiskelun vähemmälle Amorphis tuntuu omaehtoisemmalta. Ja siitä eteenpäin levy on enimmäkseen erittäin laadukasta Purple-jytää! Gillanin ääni on entisellään, joskin tuttua kiljuntaa saadaan odottaa levyn loppusekunneille saakka. Kiss You To Deathin ja The Torture Doctorin kaltaisia biisejä luukuttamalla moni naisen- ja miehenalku voi kolmen minuutin ajan kokea olevansa suojassa maailmalta. Isokätisesti möyhivä ote toimii hienosti, ja yhtye tuntuu varsin hekumoivan sillä superraskaita osioita mäjäytellessään. Hypnoottiseksi rokkipaahdoksi kasvava It?s a Crime ja funkahtava Have to Pretend rullaavat eteenpäin vängällä riffillä, ja Northern Lights hurmaa tunnelmallisella akustisella kitaralla sekä Pete Quirkin haikeaäänisellä laululla. Body Line). KOSKINEN ALKALINE TRIO My Shame Is True THE CAVE SINGERS Epitaph/Heart & Skull Naomi Jagjaguwar [[[[[ VUONNA 1996 perustettu yhdysvaltalainen Alkaline Trio meni ja teki levyn, jollaista odotin Green Dayltä viimeisimmän, paloina julkaistun pömpöösitriplan sijaan. Milleniumanarkistien yhdeksäs studioalbumi pitää sisällään bändille leimallisen, katkeransuloisen power-pop-estetiikan mukaisia, mansikkaisesti täsmästemmatettuja hormonipyräyksiä. ei ole genre) ja veteraaneja on aika vaikea edes verrata mihinkään. Vaikka melkein jokaisesta levyn kappaleesta löytyy hienoja ja tuoreeltakin kuulostavia oivalluksia, on mukana myös löysäilyä ja pari selvää rutiiniraitaa (mm. Maltillisen tyylikkäät kurottelut oman mukavuustilan ulkopuolelle tuottavat kokonaisuuteen mukavasti kiinnostavaa lisäytyä. Circleä voikin pitää kunnianhimoisimpana Amorphis-albumina pitkiin aikoihin. ANTTI ERVASTI KIMMO K. Itämaisia sävyjä sisältävä Weirdestan on sitten kaikessa tyypillisyydessäänkin mannaa faneille. Vaikka Naomi onkin miellyttävää kuunneltavaa, suuria intohimoja se ei onnistu herättämään. Hienot melodiat ja Aireyn kekseliäs soitto tekevät Above and Beyond -kappaleesta yhden levyn kohokohdista, tosin kappale on melodiakuluista päätellen enimmäkseen Morsen käsialaa. Yleisvaikutelma jää kuitenkin plussan puolelle. SEATTLELAISEN The Cave Singersin neljäs levy on täydellinen soundtrack aurinkoiselle kevätpäivälle: albumillinen näppäriä melodioita, kevyen kaihoisaa poppia ja pirteää rokkia varovaisilla folk-mausteilla. Derek Fudescon groovaavat sähkökitarakuviot ja Marty Lundin kuplivat rummutukset tuovat välillä mieleen Vampire Weekendin, tosin hillitympänä versiona. Yhteyksiä Fleet Foxesiinkin löytyy: basisti Morgan Henderson ja Naomin tuottaja Phil Ek ovat työskennelleet tämän kuuluisamman Seattlen ylpeyden kanssa. Lähtökohdat ovat siis kunnossa, eikä sympaattisessa Naomissa olekaan suuria puutteita. Totean siis vain, että Now What?! on erinomainen ja edeltäjäänsä parempi rocklevy. AIKAPOMMI 2013 AMORPHIS Circle Puuma Records Nuclear Blast [[[[[ [[[[[ TÄMÄN tyylistä, vanhoja Eppuja ja Popedaa tai Juliet Jonesin sydäntä myötäilevää bändiä ei olekaan aikoihin putkahtanut. My Shame Is True on kollaasi Bill Stevensonin juurevasti, mutta paikoin turhankin ilmatiiviisti tuottamia lohtulauluja pääkallosydämensä särkeneille ja särkymistä pelkääville sisäisille optimisteille. Tässä ajassa Deep Purplea on vaikea sijoittaa millekään genrekartalle (?classic rock. ?Uudempaa
Matkustamisen tunnelma ja kotiikävä välittyvät kauniisti levyn päättävässä Gracelandkappaleessa. Duo ei keksi pyörää uudestaan, mutta kahden miehen äänet sointuvat hyvin yhteen ja kitarointi on vakuuttavaa. Esimerkiksi single Fight Them Back kertoo vuoden 2011 Lontoon katumellakoista. Sanoitusten lisäksi äänimaailmassa riittää tutkittavaa, eri tyylilajien kirjon ollessa laaja. ALBUMITARVIOT JIMI HENDRIX PETULA CLARK Lost in You People, Hell & Angels Sony Music LORDI Sony Music To Beast or Not to Beast Sony Music [[[[[ [[[[[ [[[[[ JO toisen maailmansodan aikana radiossa ja valkokankaalla uransa aloittanut Petula Clark on brittiläinen viihdeinstituutio vailla vertaa. Näin ainutlaatuisen artistin kohdalla tilanne on kuitenkin sellainen, että jokainen jälkeenjäänyt kappale tuo jotain, vaikka pientäkin lisää taiteilijan muotokuvaan. Tämä kokoelma painottuu 60?70-luvun taitteeseen jolloin Experiencekokoon pano oli hajoamassa ja Band Of Gypsies otti ensi askeleitaan. Hella taas loihtii syntikoistaan tyylittömimmät mahdolliset hevisoundit. Snake Eyes vie kuulijan puolestaan hitaan valssin pyörteisiin. Folkia ja kantria huokuvissa Crazyssä ja Never Enoughissa Clark laulaa veretseisauttavasti, moderni repäisy Cut Copy Me taas lähinnä puistattaa autotune-efekteineen. Minimalistiseksi balladiksi tuotettu Downtownin päivityskin tuntuu turhalta, Imaginesta puhumattakaan, sillä mitään uutta versiot eivät tarjoa. Kansivihkossa Clark muistelee kohtaamisia levyllä kuultavien teosten alkuperäisten tekijöiden kanssa. Tunnelmaltaan synkkä levy koostuu 20 kappaleesta, joista yhdeksän on äänitetty kuuluisan brittituottajan Dan Careyn kanssa ja 11 Masonin kotistudiolla. Mason on kertonut halunneensa käsitellä levyllään erityisesti poliittisia ja yhteiskunnallisia teemoja. Voi hyvin olla, että kitaralikit, sointukulut ja melodialinjat on kuultu neljän, viiden viime vuosikymmenen ajan ennenkin sieltä sun täältä. Soppa on sen verran hyvin hämmennetty ja kliseet pantu järjestykseen, että kokonaisuus on nautittava. Pinnat tulevatkin eläytymisestä ja edelleen vahvasta äänestä. Pelkistetty ote tekee levyn tunnelmasta intiimin. JENNI HARJUNPÄÄ 57. Hiphop-vivahteita levylle tuo räppärivieras MC Mystro. Lyhyet instrumentaaliutuilut ja välipuheenvuorot jaksottavat albumin kekseliäästi osiin. Ne myös pitävät albumin koossa. Monenlaisista eri elementeistä ja pitkästä kestosta huolimatta kokonaisuus on yhtenäinen ja kantaa loppuun asti. JUHO KANKAANPÄÄ THE MILK CARTON KIDS The Ash & Clay Anti [[[[[ KAKSI ensimmäistä albumiaan ilmaiseksi julkaissut kalifornialainen indie-folkduo tarjoaa kauniita harmonioita ja taitavaa sorminäppäilyä uudella levyllään. Kukaan on tuskin voinut välttää kuulemasta hänen hittejään, kuten Downtown, joka ilmensi svengaavaa Lontoota vuonna 1965. Työ jatkuu edelleen. Mitään varsinaisesti ennen kuulematonta ei kuitenkaan ole mukana. Onneksi jälkipolville Hendrix oli erittäin työteliäs. Amerikan etelän vaikutteet kuuluvat etenkin Heaven-kappaleessa. Lost in Youssa 80-vuotias solisti tulkitsee uutta ja vanhaa materiaalia tavalla, josta jää hämmentävä vaikutelma. Uusi kannuttaja Mana on edeltäjiään enemmän modernin metallin edustaja, mikä ei Lordille oikein sovi. Kenneth Pattengalen ja Joey Ryanin muodostama duo on perusasioiden äärellä, sillä levyllä ei ole mitään ylimääräistä, vain kaksi ääntä ja kaksi kitaraa. Kappaleet soljuvat levyn kauniisti avaavasta Hope of A Lifetime -kappaleesta vaivattomasti eteenpäin, ja siellä täällä on kuultavissa countryvaikutteita. Muuten kuin henkilökohtaisena muistokokoelmana levy jää kuitenkin laadukkaasta toteutuksestaan huolimatta muzakiksi. HENDRIXIN perikunta jatkaa sinnikkäästi Jimin jälkeenjääneen tuotannon julkaisua vaikka sävelaarteisto alkaakin olla kohta loppuun koluttu. Ilmavia piano- ja kitarasovituksia ja Masonin melankolisen sumuista laulua terävöittävät synkät, dubkliseillä leikittelevät elektroniset rytmit ja mielenkiintoiset sämpläykset. Michael Wagenerin tuotannossa Mr. Lordin laulu on saanut aiempaan verrattuna lisää potkua, eikä se ole enää yhtä ohutta ja sävytöntä kärinää kuin ennen. Bändissä ovat vaihtuneet kosketinsoittaja ja rumpali, minkä huomaa albumin kokonaissoinnissa. Onneksi bändin selkäranka on sentään säilyttänyt tyylinsä: Amenin hevitiluttelut välttävä kitarointi on vain pysynyt ja parantunut. MATTI KOMULAINEN HEIKKI HALME HARDCORE SUPERSTAR C?mon Take on Me Sony Music SAMAE KOSKINEN Hyvä Päivä Fried Music [[[[[ [[[[[ GÖTEBORGILAISET saavuttavat yhdeksännellä albumillaan ja pitkälle toistakymmentä vuotta jatkuneella toiminnallaan luontevan kuuloisen jalostuksen asteen. Eihän tällaisella Hanoi/Gunnarit/ Aerosmith-tyylisellä hardrockilla maailman persoonallisimpien bändien joukkoon voi mitenkään päästä, mutta Hardcore Superstar tekee hommansa kuitenkin levy levyltä sutjakammin ja rennommin. Mukaansa hoilottamaan pakottavat biisit soljuvat tiukasti ja vetävästi. Yksi hauska ajanviete onkin levyä kuunnellessa koittaa keksiä mistä rockin klassikosta mikäkin pätkä tai soundi on kunniaa tehden lainattu. Kokonaisuus pysyy hyvin paketissa. Koko laulunippu on laadukasta tavaraa, eli heikkoja lenkkejä ei ole. Toki näitä teemoja on totuttu häneltä kuulemaan aiemminkin Tyyli on tuttua kitaravoittoista rockia, jossa tarttuvia kertosäkeitä ja kekseliäitä koukkuja piisaa. Tumman puhuvan, blueshenkisen jammailun ohella levyllä on pari kuriositeettia, joilla Jimi soittelee rivimiehenä. Rakkauden lisäksi Samae laulaa masennuksesta, syrjäytymisestä ja pakkomielteestä kuolemaan. Tosin sellaista veret seisauttavaa kuningashittiäkään ei löydy. SAMAE Koskinen palaa neljännellä sooloalbumillaan, joka jatkaa parin vuoden takaisen Kuuluuko, kuuntelen -levyn voimakkaalla linjalla. Kappaleiden yleissävy on entistä positiivisempi, mutta se ei tarkoita, etteikö Koskisen biiseissä olisi yhä painavaa asiaa. Avaus kappale Konsertti avartaa ilmaisua jopa progen suuntaan, kun taas Läski Mulkku, Hyvä päivä ja keväthitti Tule esiin aurinko luottavat pop-kappaleiden voimaan. Mies, jonka päässä pyörii kuolema lopettaa albumin kolkkoon balladiin. Rakenteeltaan Hyvä päivä on Koskisen ehein ja selkein kokonaisuus. Se on ajankohtainen rock-albumi, jonka juuret ovat syvällä suomenkielisen rockin perinteessä. ANTTI ERVASTI TUUKKA HÄMÄLÄINEN ANTTI ERVASTI STEVE MASON Monkey Minds In The Devil?s Time Double Six (Domino Records) [[[[[ THE Beta Bandin perustajajäsenen Steve Masonin toinen sooloalbumi on vaikuttava kokonaisuus. Silloin kun kiertueita ei ollut soitto jatkui studiossa, jota hän oppi taidokkaasti hyödyntämään kuin kitaransa jatkeena konsanaan. Nämäkin tallenteet osoittavat että Jimin ilmaisu kehittyi koko ajan, jättäen meidät yhä uudelleen aprikoimaan mitä olisi tapahtunut jos... LORDIN konsepti pysyy kokonaisuutena aika lailla samanlaisena kuudennella albumilla: raskasta rokkia ennen kaikkea tarttuvien kertosäkeitten siivittämänä. Kauhuaiheet ja sanaleikit ovat tietysti kuvassa edelleen mukana. Iskeviä kertosäkeitä on siunaantunut joka biisille, mutta tämä tuntuu tapahtuneen säkeistöjen kustannuksella
Coming Homen kaltaisissa vedoissa lähestymistapa ilmentää klassista voimarockia, Lost in Time taas vie ajatukset 1960-luvun jälkipuoliskon psykedeliaan. Moniulotteisuus saattaa samalla jakaa kuulijat . paikoin kenties ylituotettu ? vaikkakin tyylikkäältä kuulostava, kuten komeasti kulkeva levyn nimiraita Division Street osoittaa. Albumin loppupuolella kuulija saa kaivatun hengähdystauon kun tahti vähän hellittää Chinese Jade -balladin myötä. Levyn päättävä Leaves of Golden Brown jättää kuulijan aavemaisiin tunnelmiin. Levy muodostaa mielenkiintoisen ja moniulotteisen kokonaisuuden, joka vaatii useamman kuuntelukerran avautuakseen. 1980-luvulla Stryper leivitti hard rockillaan ilosanomaa menestyksekkäästi ja on taas 2000-luvulla ollut kiitettävässä vireessä. KOSKINEN VON HERZEN BROTHERS [[[[[ [[[[[ STEREOPHO NICSIN kahdeksannen albumin kaava on tuttu: juustoraastimen nielaissut mies kähisee kaihoisiksi tarkoitettuja fraaseja uinuvasti lespaavan, yleispätevän bändisoitannan päälle. Jollain ihmeen kaupalla Zombie saa tämän paperilla älyttömältä kuulostavan konseptin toimimaan. Vuoden 2006 Educated Horses -albumista asti Zombien vasempana kätenä toiminut kitaristi John 5 osaa hienosti pitää virtuoosimaisen soittonsa kurissa palvellakseen yhtyeen yksinkertaista linjaa, silti maustaen yleisilmettä tavaramerkki-lurautuksillaan sekä aika ajoin hänelle suoduilla lyhyillä soolospoteilla. Ilmeisen nerokas tapa hoitaa molempien promootiorumba yhdellä iskulla! Tekemällä hommia limittäin Zombie on saanut kurottua albumien välisen raon neljästä-viidestä vuodesta noin kolmeen, joka on aika lailla kohtuullisempi odotusaika. Musiikillisesti oman juttunsa Rob Zombie löysi jo uransa alkupuolella, ja ainekset Venomous Rat Generation Vendorilla ovatkin pitkälti samat kuin mitä mieheltä on totuttu kuulemaan aina White Zombien vuonna 1992 ilmestyneeltä La Sexorcisto -läpimurtolevyltä asti: naurettavan yksinkertaisia riffejä, tanssirytmejä, kähisevällä, monotonisella äänellä hoettuja sloganeita sekä kauhuelokuvista lainattuja sampleja. Cover-levyn jälkeen alkuperäiskokoonpanolla toimiva yhtye tulkitsee nyt kolmen ensimmäisen levynsä biisejä. Pari uutta biisiä ovat ok, mutta vanhojen tenho on hurja, vaikkakin luennat ovat jopa luutuneen uskollisia alkuperäisille. Vastapainona on moniäänistä laulu-ilottelua ja upeita kitaraleadeja. Stryperissä aina rasittaneita slovareita mukana on vain yksi. Melodisesti uljaat ja tymäkästi polkevat biisit ovat oleellista aineistoa melodisen heavyn ystäville. Dixie Cleopatra ?kappaleessa puolestaan vastaansanomattomasti kulkeva bassolinja vie mukanaan. Kiinnostavimmillaan yhtye on pop-muottiin puetuissa, mystisen karheissa tuokiokuvissa, mutta kvartetti on kuitenkin ilmeisen kykenemätön lunastamaan satunnaisten valioyksilöiden asettamia odotuksia albumimitassa. Graffiti On The Trainin klassikkokandidaatit esitellään alussa. Sähkökitaroiden dominoima äänimatto levyllä on tiheä . Tiiviimmillään asiat laitetaan kahden minuutin rock-pakettiin, kuten kappaleessa Nothing Gets Through. ARVIOTALBUMIT Tutut elementit uusiokäytössä Kauhurokkari luottaa omaan juttuunsa pitäen vanhat fanit tyytyväisinä. TEKSTI BEN VARON KUVA UNIVERSAL ROB ZOMBIE Venomous Rat Regeneration Vendor Roadrunner [[[[[ ELOKUVIEN ohjaamisen ja heavymusiikin välillä aikansa paremmin tasapainottelemaan oppinut partamenninkäinen Rob Zombie julkaisee uuden albuminsa käytännössä samanaikaisesti tuoreen The Lords Of Salem -elokuvansa kanssa. tällä kertaa kappaleet ovat selkeästi kitaravetoisempia ja lisäksi kaikki Simonin itsensä kynästä. Tunnelmat levyllä vaihtelevat New Yorkin taiderock-hämyilystä á la Velvet Underground rouhevaan rock?n?rolliin. Ensimmäistä Zombie-levytystään soittava rumpali Ginger Fish tuntuu sopivan ryhmään paremmin kuin ennen häntä lyhyen aikaa livekokoonpanossa vaikuttanut Joey Jordison, jonka soittotyyli oli hiukan liian jäykkä Rob Zombien grooveheavyyn. Venomous Rat Regeneration Vendorin kovimmat paukut on laitettu heti alkuun (hidas, superraskas avausraita Teenage Nosferatu Pussy, singlerallatus Dead City Radio And The New Gods Of Supertown), vaikka hyviä hetkiä kuullaan myöhemminkin (Lucifer Rising, The Girl Who Loved The Monsters). Riffit ovat pinnassa ja useammassakin kohdassa bändi menee silkalla american metal -linjalla. Nimikappale sekä singlebiisi Indian Summer vaikuttavat, mutta laajemman sukseen mahdollisuus kaatunee tämän(kin) Stereo phonics-albumin tapauksessa viimeistään sointupohjaisen kitararockin epätrendikkyyteen juuri nyt. Jos jokaista bändin levyä kuunnellessa iskee epävarmuus minkäänlaisen näkemyksen olemassaolosta, joutuu kuulijan lojaliteetti koetukselle. Flegmaattisesta muotovaahtorockista kun paistaa päällimmäisenä päämäärättömyys. Mikäs se siellä ryskää . ihan kuin Audioslave tekisi paluuta! Nine Livesin aloittava Insomniac räjähtää ilmoille niin yllättävästi, että spontaani mielleyhtymä on väistämätön, joskin hieman harhaanjohtava. yhden helmijukeboksi tuntuu toisesta kosiskelulta. EERO TARMO 58 STEREOPHONICS MATTI KOMULAINEN Graffiti On The Train Stylus Records Nine Lives Universal. Eihän tämä albumi mitään uutta tuo pöytään, mutta pitänee vanhat fanit tyytyväisinä. HARPER SIMON Division Street STRYPER Play It Again Sam Second Coming Frontiers [[[[[ [[[[[ HARPER Simonin toinen levy tekee pesäeroa 2010 julkaistuun, akustisilla sävyillä ja country-vaikutteilla maustettuun debyyttiin . Energiapurkauksia on levyllä muitakin, mutta lähestymistavaltaan Von Hertzen Brothers on toista maata. Nine Lives soi kauttaaltaan jylhästi. Äänityksessä tunnutaan paneudutun äänikuvan yksityiskohtiin vimmalla, joka kuuluu läskinä jytinänä ja yläsäveliä hyödyntävinä harmonioina ilman, että soundi karkaa itsetarkoitukselliseksi pullisteluksi. Progressiivisesta rockista riittää veljeksillä edelleen ammennettavaa mutta nyt(kin) se on vain yksi lukuisista elementeistä, joita hyödynnetään ilmaisussa. Uusiokuosissa niistä puuttuu polttavin nuoren kristityn palo, eikä niihin uusia kulmiakaan ole haettu, mutta suurella sydämellä julistus yhä leiskahtelee. JENNI HARJUNPÄÄ KIMMO K. Tomerammat soundit ja jämäkämpi soitto nostavat aikanaan osin heppoisemmaltakin kuulostaneet biisit tiukaksi väännöksi
Lisäksi sen vihkosessa on, ilmeisesti Jake Holmesin hiljattain aloittaman oikeusprosessin takia, kreditoitu Dazed & Confusedin kohdalle ?Jimmy Page; inspired by Jake Holmes?, joka on toki ystävällistä alkuperäisen kappaleen kirjoittanutta Holmesia kohtaan. Muista tuoreista vinyylihankinnoista mieltäni on lämmittänyt Velvet Undergroundin Quine Tapes -boksin vinyylilaitos (6lp, Sundazed, 2010), jossa kitaristi Robert Quinen liveäänitykset VU:n vuoden 1969 keikoilta kuulostavat lämpimiltä, intensiivisiltä ja jotenkin paremmilta kuin 2001 julkaistulla cd-laitoksella. OTON VINYYLIT Otto Talvio Uusi, vanha, silti metsästyksen arvoinen 59. Yleensä juuri niitä levyjä, joita kaipaa eniten ei löydä mistään. Sen alku kärsii siitä, että keskiäänet tuntuvat jääneen miksauksessa täysin piiloon. Silti on sanottava, että pääosin vinyylilaitoksessa on miellyttävä soundi. Halusin pitkään The Actionin laulajan Reg Kingin soololevyn (UA, 1971), jonka mod-henkinen brittifirma Circle oli julkaissut uudestaan hyvin rajoitettuna painoksena. soundi paranee loppua kohden. Lopulta iskin siitä mielestäni järjettömän tarjouksen ja sain sen hyvällä onnella alle sadalla eurolla. Nyt Circle on tehnyt suuren kulttuurityön ja julkaissut albumillisen aiemmin julkaisemattomia Kingin kappaleita nimellä Looking for a Dream (Circle, 2013), joissa taustalla soittavat vanhat Action-kollegat. O INFO Tämä on Otto Talvion kolumni, joka palvelee kahta tarkoitusta: hän kirjoittaa siinä uusista vinyylijulkaisuista, jotka eivät ehkä muuten saisi palstatilaa sekä kartoittaa levykeräilykulttuuria kirjoittamalla kiinnostavista vanhoista levyistä, erikoisista julkaisuista tai hämmentävistä löydöistä. len kuullut pitkän linjan levyfriikkien toistavan mantraa, että kunnon keräilijä ei koskaan maksa kuin murto-osan keräilylevyn arvosta, että metsästys ja halvalla saaminen on valtaosa homman viehätystä. Silti oli yllättävää avata Led Zeppelinin Celebration Day -boksi (3lp, Swan Song/Atlantic/Warner Music, 2013), jossa levyt oli sijoitettu suojapusseissa kansien ulkopuolelle . tästä käytetään levynörttipiireissä termiä ?unboxed?. Se tuo voimakkaasti mieleen Actionin julkaisematta jääneen Brain-albumin (Dig the Fuzz, 1995, joka julkaistiin 1997 soundiltaan parempana laitoksena nimellä Rolled Gold) sekä äänenlaadultaan että biiseiltään. Brain on äänitetty 1967?68, Looking for a Dream 1968?69. useita kertoja Ebayssa, mutta sen hinta karkasi aina lähemmäs paria sataa taalaa. Hän oli amerikkalainen ja puhui amerikkalaisista markkinoista. Nykyajan tonkimista on etsiä Ebaysta väärin nimettyjä rariteetteja, joita keräilijät eivät ole löytäneet, mutta eihän mikään tietenkään ole niin hauskaa kuin löytää pölyisestä halpislaatikosta hyvä ja harvinainen levy. Ostin viime vuonna kympillä ruotsalaisen Scorpionin I Am the Scorpion -levyn (1970), loistavan Kim Fowleyn tuottaman freakbeat / heavy psych -kultakimpaleeen täynnä karkean loistavaa fuzzkitaraa ja primitiivistä riemua. Se kuitenkin oli poikkeus. Tarjosin originaalista ? joka siis on helpommin saatavilla kuin uudelleenjulkaisu, mutta tietysti hintavampi . Oma ensimmäinen kappaleeni kärsi samasta ongelmasta, vaikka se ei vaikuttanutkaan sointiin. Sen pääasiallinen syy on suojella hauraaksi käyneitä vanhoja levynkansia, mutta nyt tuntui kuin boksin suunnittelija olisi iskenyt silmää ostajalle ja sanonut: suoraan painosta, mutta henkisesti vuodelta 1969. Boksin ensimmäinen painos on kärsinyt painon epätasaisesta laatujäljestä: verkossa monet ovat valittaneet saaneensa bokseja, joissa kolmas levy on ollut hiukan mutkalla. Actionin, Reg Kingin ja Mighty Babyn ystäville molemmat levyt ovat puhdasta kultaa ja jälkimmäinen kannattaa napata nopeasti, jos sen haluaa vinyylinä. On pitkään ollut selvää, että uuden vinyylin markkinat ovat väistämättä sidoksissa vanhan vinyylin keräilyyn. kuten myös koko konsertin . Kokonaisuutena boksin
Zeppeliniä, Black Sabbathia, Doorsia. Kaikkea mikä oli mahdollisimman äänekästä ja mitä vanhemmat vihasivat. Tuohon aikaan tulikin ostettua kaikki mahdollinen jul- Proge ei todellakaan ollut minun juttuni. kaistu punk aina isoista nimistä kuten The Clashista pieniin yhden hitin ihmeisiin kuten The Cortinas. Vaimoni hermostui aika lailla siitä, että nyt meillä kaikkien levyjen lisäksi olohuoneessa kököttää toimimaton jukeboksi, joten toivon, että saisin jossain vaiheessa kunnostettua sen ja pääsisin soittamaan singlejäni sillä.?. Sen jälkeen aloin kuunnella raskaampaa rokkia. Tuolloin ryhdyin kuuntelemaan Dr Feelgoodia ja kaikkea mitä nykyään kutsutaan pubirockiksi. Erityisen hyvin noista pienistä muistan The Flys yhtyeen kappaleen Love And A Molotow Cocktail ja The Real Kidsin All Kindsa Girlsin.? Vinyylijukeboksi odottaa Punkin jälkeen iski uusi aalto ja sen lisäksi Burnsille kolisi Two Tone ja bändit kuten Madness ja The Specials. ?New romantic -liike ei taas koskaan oiken iskenyt meikäläiseen. Silloin tulin kunnolla riippuvaiseksi musiikista ja kulutin kaiken liikenevän rahan levyihin.? Tuota vaihetta kesti Burnsin mukaan muutaman vuoden ajan, kunnes rockista oli kasvanut mahtipontista progea. ?Proge ei todellakaan ollut minun juttuni. Niille bändeille tuntui olevan tärkeämpää kuinka hyvin tai vaikeasti pystyi soittamaan 60 kuin se, että tekisi hyviä popbiisejä. Se oli mielestäni liian nihilististä. Erityisesti brittibändejä ja amerikkalaisen Tamla Motown -levy-yhtiön tuotantoa. Todellinen rock astui kuvaan vuonna 1969. ?Silloin ilmestyi Led Zeppelinin kakkoslevy, jonka ostin tuoreeltaan. Sen jälkeen löysin erilaiset biisintekijät, kuten Dylanin ja Bob Marleyn.? Vuonna 1977 Burnsin elämä muuttui kerta heitolla kun Sex Pistolsin ja The Clashin esikoislevyt näkivät päivänvalon. ?Sillon kuvaan astui punk, ja pian perustimmekin Stiff Little Fingersin. Ja minusta musiikin pitää koskettaa. RAITTINEN ohjoisirlantilainen punkrockpoppoo Stiff Little Fingers perustettiin vuonna 1977, joten Jake Burnsin musiikilliset muistot johtavat varsin kauas. ?Ensimmäinen ostamani levy oli Manfred Mannin Pretty Flamingo, kun olin kahdeksan, joten siitä voit päätellä kuinka vanha oiken olen?, hohottaa Jake Burns kotonaan Chicagossa. Monien kuusikymmentäluvun nuorien tapaan Burns aloitti musiikin kuuntelun ja keräilyn ostelemalla noiden päivien pophittisinglejä. Jazzissa on mielestäni jotain samaa kuin oli progerockissa. Omat suosikit ja kaappien luurangot. LEVYHYLLY Jake Burns Toimimaton jukeboksi tuottaa päänvaivaa Stiff Little Fingerins Jake Burnsille. P TEKSTI J. Toki hän lataa jotain iTunesistakin, mutta päätyy yleensä myös ostamaan levyn, koska haluaa jotain konkreettista, jota hypistellä kädessään. Nettimyynnin lisääntyessä Burns on huolissaan levykauppojen vähenemisestä. Erityiseksi suosikikseen hän mainitsee Hank Williamsin. On kuitenkin jotain mitä Burnskään ei jaksa kuunnella. ?En ole koskaan päässyt sisälle jazziin. S. Muun muassa hänen nykyisessä kotikaupungissaan Chicagossa on enää hyvin vähän asiansa osaavia kauppiaita. ?Levykauppojen paras puolihan oli se, että siellä pääsit luomaan henkilökohtaisen suhteen kauppiaaseen, joka vähitellen oppi tuntemaan musiikkimakusi ja pystyi siten suosittelemaan sinulle sopivia levyjä.? Burnsilla on omien sanojensa mukaan tuhansia levyjä aina perinteisistä 45-singleistä cd-levyihin. Ja ainoa asia, joka rajoittaa uusien levyjen hankintaa, on Burnsin vaimo. ?Hänen mielestään minulla on levyjä aivan liikaa.? Yksi haave Burnsilla kuitenkin levyjen suhteen vieltä on. ?Kuten sanoin, minulla on iso läjä vanhoja vinyylisinglejä. Se ei vaan kosketa minua. Jos ajatellaan esimerkiksi jotain Dancing In The Streetiä, niin sehän tulee aina olemaan klassikko.? Nykyään Burns yrittää kuunnella mahdollisimman monenlaista musiikkia aina klassisesta countryyn. Sitä puuttuin kaikki hauskuus.? Entä mikä musiikissa Burnsia nykyään vetoaa? ?No ensinnäkin hyvä popbiisi on aina muodissa. Liikaa soittotaidolla kikkailua biisien kustannuksella.? Omien sanojensa mukaan Burns ostaa edelleen intomielisesti levyjä. Ostin joku aika sitten vanhan 50-luvun Wurlizerin jukeboksin niitä varten, mutta jouduin huomaamaan, ettei jukeboksi toimi. Se oli myös ensimmäinen hankkimani albumi
Edellisen kerran yhtye nähtiin maassamme vuoden 1979 Kuusrockissa. Myös hän laulaa sydämestään asioista, jotka merkitsevät heille ja se on musiikissa mielestäni tärkeintä.? KUKA? NIMI: Jake Burns SYNTYMÄAIKA JA -PAIKKA: 21. Helsingin The Circuksessa. Nyt alkanut yhtyeen kiertue on pisin yhtyeen tämänastisessa historiassa. Kiertueen jälkeen Stiff Little Fingers ryhtyy valmistelemaan seuraavaa studioalbumiaan, joka on tarkoitus äänittää tulevan kesän aikana. www.sfl.com 61. helmikuuta 1958, Belfast MUUTA: Stiff Little Fingers -yhtyeen perustajajäsen ja vokalisti. Yhtyeen väliaikaisen hajoamisen vuosina 1982?1987 hän toimi omassa Jake Burns and the Big Wheel -kokoonpanossaan. Hän asuu nykyisin Chicagossa. INFO Stiff Little Fingers esiintyy Suomessa 6.4. Stiff Little Fingesiä voidaan pitää punkliikkeen toisen aallon bändinä. Mieshän on kirjoittanut sekä maailman parhaita popbiisejä että rockbiisejä.? ALABAMA SHAKES ?Yhtyeen levy Boys & Girls on todella hyvä.? SINEAD O´CONNOR ?How About I Be Me (And You Be You). TOP 3 THE WHO ?Ja kaikki, mitä Pete Townsend on kirjoittanut
Tuoreimmat työt edustivatkin jazzin tulevaisuutta: Davis tarjosi välähdyksen huomisesta soittamalla näytteitä käänteen tekevästä Bitches Brewsta, joka julkaistiin viisi kuukautta Tukholman ja Berliinin keikkojen jälkeen. Vaikka muodollisesti teokset olivat pääosin tuttuja, lähestymistapa teki niistä ennenkokematonta musiikkia ilta illan jälkeen. Toinen osa vie aikamatkalle neljään konserttiin kaksi vuotta myöhemmin. Tulevaisuuden pulssi kumpusi kaduilta ja uudenlaisesta ajattelusta, jossa ilmaisua täydennettiin ennakkoluulottomasti. Vaikutus rinnastuu Bob Dylanin ratkaisuun tarttua sähkökitaraan vuonna 1965 . Ranskan Antibes?n festivaalilla heinäkuussa soitettujen settien lisäksi mukana ovat marraskuiset Tukholman ja Berliinin esiintymiset, niistä jälkimmäinen dvd:nä monikameratekniikalla ikuistettuna. Davis toi Eurooppaan kolmantena suurena kvintettinä tunnetun kokoon62 panonsa, jossa soittivat saksofonisti Wayne Shorter, basisti Dave Holland, rumpali Jack DeJohnette ja kosketinsoittaja Chick Corea. Milestonesin kaltaiset sävellykset juontuivat eri maailmasta kuin kuusikymmenlukulainen Nefertiti tai kehitteillä ollut fuusio. Vaikka keikat on osittain julkaistu Berliinin konsertin tavoin jo aiemmin, kansio on helmi. Miles Davisin murroskaudesta Live in Europe 1969 piirtää yksityiskohtaisuudessaan tarkan kuvan. Saksalainen videotallenne asettaa kohtalaisen laadukkaan audiomateriaalin ajalliseen ja kulttuuriseen kontekstiin näyttämällä trumpetistin ja hänen koplansa kuohuvan vuosikymmenen loppuajan lavaolemuksen soittokalustosta värikkääseen pukeutumiseen.. konsertit taltioitiin radiolähetystä varten. Ohjelma peilasi Davisin siihenastista uraa aina 1940-luvun bebopin kaiuista ja 1950-luvun standardeista tuolloin vasta tuloaan tehneeseen sähköiseen ilmaisuun. perinnettä vaalivat jazz-auktoriteetit pitivät Davisin ratkaisua petoksena. Kaikkineen kolmen cd-levyn ja yhden dvd:n paketti on tärkeä dokumentti kokoonpanosta, josta ei ole olemassa studiotallennetta. Sävellykset olivat aihioita yhteiselle luomisprosessille viisikon soittaessa teeman ja tulkinnan joka kerta tuoreella tavalla, paikoin freestä suuntaa hakien. Viimeisimmän sävelaineiston olemus enteili puolestaan Bitches Brew -albumissa määriteltyä tyyliä, sähköistävää ja iholle tulevaa sykettä. 2 Columbia/Legacy [[[[[ MILES Davisin (1926?1991) virallista katalogia täydentävän Bootleg-sarjan ensimmäinen kansio (2011) kartoitti maestron Euroopan-keikkoja vuodelta 1967. The Bootleg Series Vol. Eurooppalaista yleisradiojärjestelmää sen sijaan saa kiittää valppaudesta . ARVIOTRETRO & BOKSIT INFO www.milesdavis.com Sähköisen soundin ensi-isku Miles Davis mullisti musiikin fuusiomalla jazziin ajan sykkeen aina funkista ja rockista etnoon. TEKSTI MATTI KOMULAINEN KUVA WWW.MILESDAVIS.COM MILES DAVIS QUINTET Live in Europe 1969 . Yhtyeenjohtaja harmitteli muistelmissaan, kuinka hänen tuolloinen levy-yhtiönsä Columbia jätti tallentamatta kiertueen keikat, sillä liiderin mielestä ryhmä oli ?really a bad motherfucker?
RETRO & BOKSITARVIOT Kantava kokonaisuus Kakkoskokoonpanon tähtilippulevy ansaitsi kunniansa. FLEETWOOD MAC Rumours Warner Music Finland [[[[[ FLEETWOOD Mac Rumours World Tour 2013:n kynnyksellä julkaistu megaboxi juhlistaa sopivasti yhtä maailman eniten myydyintä rootshenkistä albumia. Mukana on ripaus Kalifornia-tuulahdusta, popahtavaa rockia, jumalaisen kauniita folkballadeja sekä kantrahtavaa soundia. Ajaton Rumours on kestänyt kulutusta sisältäen maltillista bändigroovea, taitavaa laulua ja kööristemmoja. Se erottaa brittibluesin aikakauden niin selkeällä tavalla, että vertailu on turhaa. Kokonaisuus on soivaa juurimusan käsityötaidetta parhaasta päästä! Stevie Nicks, Christine McVie ja Lindsey Buckingham ovat kirjoittaneet stuffia, jotka henkivät edelleen läsnä. PALE SAARINEN Vapaa pääsy! Don Johnson Big Band FeatFest Special Lauantaina 25.5. Kitaristi Peter Greenin lähdön jälkeen (1970) oli selvää, että radikaalinen muutos bändin sisällä tuli tapahtumaan. Tämä kaikki on hienosti esillä kertoakseen tosiseikoista: sävellyksen, sanoituksen, sovituksen ja tulkintojen suhteesta toisiinsa. klo 16.30 Ohjelma julkaistaan 16.4. Rumpali Mick Fleetwood ja basisti John McVie synnyttivät uutta tuotantoa, jota kulutettiin, ostettiin ja laulettiin kilpaa ihmismassojen keskuudessa. Näyttävä juhlaboxi pitää sisällään originaali-vinyyli-lp:n, kattavan kansivihkosen, kolme cd:tä ja yhden dvd:n bändin Euroopan kiertueen ?77 haastattelutunnelmista ja kuudesta livestä. Mukana myös 12 biisiä audiolivenä. Rumours-biisit kestävät kuuntelua myös demoina, ennenjulkaisemattomina ottoina, akustisina ja instrumentaaliversioina. Rumours tuli musamarkkinoille reilut 35 vuotta sitten. Autenttiset jamitukset kertovat pelimannihengestä. Pikaruokakulttuurin aikakaudella voidaan yhä todeta, että musiikin kuluttaminen ja kuuntelutavat ovat entistä hektisempiä nojautuen usein singleihin, latauksiin ja musakanavilla pyöryviin videoihin. Mihin ovat kadonneet albumikokonaisuudet, niihin syventymiset ja niiden luotaavampi arvostaminen? Rumours imaisee heti puoleensa, ei tarvitse painottaa mitään tiettyjä biisejä. Hetkessä siitä muodostui toimivimman kakkoskokoonpanon tähtilippulevy sisältäen 12 biisiä, jotka täydentävät toinen toistaan. Moni näistä on on spiritualistista raakaversioinakin. maailmakylassa.fi Maailma kylässä -festivaali 25.?26.5.2013 Kuva: Ofer Amir Kaisaniemen puisto & Rautatientori, Helsinki Tapahtumaa tukevat: Partnerit: Helsingin kulttuurikeskus sekä Opetus- ja kulttuuriministeriö
Bändiin lopulta liittyivät kitaristi Adson Sodré, kosketinsoittaja, viulisti ja saksofonisti Bill Hubauer sekä kitaristi ja kosketinsoittaja Eric Gillette. Kokoonpanon Pohjois-Amerikankiertueelta kelpuutettiin viralliseksi taltioinniksi New Yorkin The High Line Ballroomissa tarjoiltu keikka. Poissaolollaan loistaa vain Testimony 2:n materiaali, jonka live-luennat esitel- tiin kattavasti parisen vuotta sitten ilmestyneellä boksilla Testimony 2: Live in Los Angeles. Orgaanisen toiminnan dynamona häärivä Neal Morse ei kitaristina ole järin laaja-alainen, mutta koskettimista irtoaa pikanttia svengiä muidenkin edestä. Sävelmistä siintää viittauksia esimerkiksi Yesin ja Genesiksen kultaisiin aikoihin. Bändin sointi rakentuu eheimmilleen Gentle Giant -pastississa Thoughts Part 5, jonka täyteläiset laulustemmat usuttavat ikävöimään täysimittaista kampäkkiä vierastavaa mestarillista kvintettiä. Neal Morsen kristillinen vakaumus roiskuu paikoin ilmoille turhanpäiväisenä julistamisena, mikä hivenen laimentaa elämystä. Konsertin ohella dvd:ltä voi tarkistaa näppärän kiertuedokumentin. Rytmi nyt myös iPadissa! Lataa ilmainen sovellus itsellesi! JUHA SEITZ. Taustavoimista erottuvat edukseen aina yhtä poikamainen rumpali Mike Portnoy sekä kitaristi Adson Sodré. Jälkimmäinen muusikko osoitti jo Keuruulla hallitsevansa kimurantit kepityskuviot. Iltapuhteen linjaukset viipyilevät modernin ja klassisen progressiivisen rockin syövereissä. ARVIOTRETRO & BOKSIT Kolossaalinen projekti Siunattu progen monitoimimies New Yorkissa. NEAL MORSE Live Momentum Inside Out [[[[[ KEURUULLA viime heinäkuussa kelpo keikan heittänyt progressiivisen rockin monitoimimies Neal Morse suunnitteli pitkään Momentum-pitkäsoittoaan promotoivaa kiertuetta. Morsen, rumpali Mike Portnoyn ja basisti Randy Georgen tueksi rundille oli tarjolla lähes sata muusikkoa, joten trio sai tehdä mittavan päivätyön jo ennen konsertteja. Kuvauksen ja äänityksen maanläheiset sävyt onneksi tasapainottavat yleviä virtauksia. Kaksi settiä koluavat melko perusteelliseen tapaan Neal Morsen tuotannon oleellisimmat kappaleet. Tapahtuma tulvii eetteriin peräti kahden dvd:n ja kolmen cd:n voimin, mikä korostaa projektin kolossaalisuutta
-biisin fiiliksistä takaraivossa.? Syksyllä 1984 julkaistusta Autiotalosinglestä tuli jättimenestys. juttu! Omaan korvaani kappale kuulostaa yhtä ajattomalta kuin esimerkiksi aiemmin mainittu Every Breath You Take. Joen (Meikle, kappaleen kääntäjä) versio on mielestäni hyvä ja kieliasultaan tunnelmaan sopiva.? Neumann ei näe, että Autiotalo olisi kappaleena sidoksissa 1980-luvulle. ?Minusta Autiotalo on ajaton biisi. Singlen b-puolena kuultiin Kirjoitan-kappaleesta tehty käännös Tell Me Now. ?Olin aluksi jopa vähän ajatusta vastaan, sillä mielsin tekstini suomenkielisik- si, niinkuin ne oli alun perin tehtykin. Uskomatonta kyllä, Neumannin korviin ei ole vajaassa kolmessakymmenessä vuodessa kantautunut mitään mielipiteitä Eppu-leiristä heihin viittaamisesta yhdessä Suomirokin suurimmista kappaleista. ?En muista Eppujen koskaan kommentoineen biisiä missään.? 65. Kuinka se syntyi ja miksi se on klassikko. Dingo: Autiotalo (1984) ERÄÄN BIISIN TARINA Neumannilla oli aavistus Autiotalon hittipotentiaalista jo kirjoittaessaan Dingon menestyneintä singleä. TEKSTI BEN VARON KUVA POP MEDIAN ARKISTO DINGON menestysdebyytti Nimeni on Dingo oli hädin tuskin kerennyt kauppojen hyllyille asti Pertti Neumannin jo työstäessä seuraavan albumin ensisingleä. ?Autiotalo syntyi vuonna 1984 kahdenkymmenen neliön yksiössä Porissa, vaatimattomissa olosuhteissa ja umpirakastuneessa tilassa?, Neumann aloittaa ytimekkäästi kysyttäessä Autiotalon ensiaskeleista. ?Sävellys ja sanat syntyivät yhtä aikaa, ja työkaluina minulla oli akustinen kitara sekä ruutupaperia. Myös Dingon nykykokoonpano keikkailee edelleen silloin tällöin. www.dingomania.fi Jotkut biisit eivät vain mielestäni suostu vanhenemaan. Kieli vaihtoon ja ulkomaille Autiotalo löytyy Kerjäläisten valtakunta -albumilta. Dingomanian ja Autiotalo-kappaleen suosion kasvaessa entisestään päätti yhtye kokeilla josko sille riittäisi kysyntää myös ulkomailla. Yhtä kaikki se voisi olla 2020-luvun ?se. Mutta englanninkielinen versio oli ja on niin onnistunut kuin se vain voi olla. Koskaanhan täyttä varmuutta ei biisin hittipotientaalista voi olla, mutta aavistus kuitenkin?, Neumann kertoo, ja muistelee Autiotalon olleen levy-yhtiön ja bändin yhteinen valinta ensimmäiseksi singleksi Dingon kakkosalbumilta. INFO Neumannin sooloalbumi Oma Waterloo ilmestyi viime kuussa. Autiotalo äänitettiin uudestaan The House Without A Name -nimellä, ja alkuvuodesta 1986 englanninkielinen single julkaistiin Englannissa, Ruotsissa ja Tanskassa. Se petasi hyvät oltavat vain muutamaa kuukautta myöhemmin julkaistavalle Kerjäläisten valtakunta -albumille, pitäen samalla huolta siitä, että Dingomania oli viimeistään tässä vaiheessa koko maan vallannut ilmiö. ?Kyllä sitä tunsi tietyn voiman biisissä jo tekovaiheessa. Jotkut biisit eivät vain mielestäni suostu vanhenemaan.? Kuten lukemattomat Autiotalon sanat ulkoa osaavat hyvin tietävät, kappaleen ensimmäisessä säkeistössä lainataan Eppu Normaalin Njet Njet -kappaletta. Kappaleen aiheena oli simppelisti rakkaus. Mitä vaikutteisiin tulee, olisikohan tuohon aikaan ollut kaikuja The Policen ?Every Breath You Take
Rokki soi väkevästi vaikka yleisfiiliksessä on havaittavissa läpiluennan makua. Yleisö osaa sen sanojakin: ?. He eivät kilpaile keskushahmon kanssa huomiosta. Musiikillisessa mielessä paksut päät tai ylikasvaneet biker-karvoitukset eivät haittaa. hyvän melodiatajun ja helposti lähestyttävän mutta tunnistettavan soundin. 66 Vuosituhannen alkuvuodet henkeä vetänyt yhtye on aktivoitunut kiitettävällä tavalla, ja taannoinen Sea of Memories -studioalbumi johdatti yhtyeen myös Clevelandiin keikalle. Best of -periaatteella siis mennään, tietysti muutamalla uuden levyn kappaleella, joita aika harva kaipaa, mutta jotka puolustavat paikkaansa. Soitto on kuitenkin tarkkaa ja pätevää, ja dvd toimii sen takia myös mainiona äänitallenteena. Muhkeahko settilista kattaa yhtyeen viiden levyn laajuisen uran kohtuullisesti. Taustalakana on mukana. Gavin ?Gwen Stefanin aviomies? Rossdale on se mies, jota vähän ylimeikatut ja rock-keikalle hiukan yliikäiset naiset ovat tulleet katsomaan. Tenniskentillä itsensä hyvässä kuosissa pitänyt urho hikoilee puumalau- INFO Bush jatkaa kiertueelämäänsä jälleen huhtikuussa Yhdysvalloissa. www.bushofficial.com kiittää bändiään. Vähän peitellysti itseriittoisen tuntuisen keulahahmon seuralaiset, bändin kolme tonokkia, ovat välttämätöntä peruskauraa. Tämä on Rossdalen show. Live! paljastaa samalla yhtyeen taiteelliset heikkoudet, mielikuvituksettoman kaavoihin nojaamisen sekä potentiaalin . Mitään ihmeellistä tai yllättävää Bush ei Live!:llä tarjoa, mutta tokkopa yhtyeen fanit moista edes odottavat.. Ei riitä, että Rossdale seikkailee eturivien seassa kiruttamassa lyylejä, vaan mehustelee myös lehtereillä, jossa vaikuttaa olevan miltei naiskuulijoiden kanssa yhtä innokkaita miehiä. että uudet kappaleet peittoavat osan vanhemmasta repertuaarista helposti. Vanhempien kappaleiden vastaanotto on huomattavan lämmin. mutta toisaalta mukava juttu . Move to Los Angeles, find my asshole brother?. Laimeahkoilla unplugged-kappaleilla ja parilla promovideolla ryyditetty keikkataltiointi on hyvä perusjulkaisu hyvältä perusbändiltä. Bändi soittaa eikä sitten muuta. Erityisesti Everything Zen -hitti sähköistää tunnelman. ARVIOTDVD & BLU-RAY malle antaumuksella, hetkittäin suorastaan äityy piehtaroimaan hänelle kohdistetussa ihailussa. On hämmentävää . Stadionluokan spektaakkelista ei ole kyse, vaan hyvänkokoisessa rock-klubissa konstailemattomasti vedetystä show?sta. Päinvastoin. Kuvaus, ohjaus ja soundit ovat kaikki ok. Biisit ja meno on ok. KOSKINEN KUVA PLAYGOUND BUSH Live! Edel [[[[[ JOKA tapauksessa Bush oli aikansa pieni ilmiö, joka toi suuntaukseen myös eurooppalaista näkökulmaa, vaikkakin pelaten hyvin pitkälti genren peruspalikoilla. Silti hän muistaa Tenniskentillä itsensä hyvässä kuosissa pitänyt urho hikoilee puumalaumalle antaumuksella. Gavin Rossdale Show Brittirockin suurin grungenimi oli näkökulmasta riippuen joko viimeisiä alkuperäisiä grungebändejä tai ensimmäisiä perässähiihtäjiä. TEKSTI KIMMO K
Van Nuysissa Kaliforniassa sijaitsevassa studiossa on äänitetty vino pino hittilevyjä, aina Fleetwood Macin 70-luvun jättihiteistä Rage Against The Machinen debyyttiin. 2 1 S T J U LY 2 0 1 3 P O R I J A Z Z . Kuullessaan omistajien aikeista laittaa pillit pussiin, totesi Grohl studion ansaitsevan tarinansa tulla kuulluksi. L E N N I - k A L L E TA I PA L E & k ALLE TORNIAINE N E VA & m A N U / F I N + F R A I I R O R A NTA L A- L A R S DA N I E L S SO N WO LFgA N g H A F F N E R S U P E R TR I O / F I N + S W E + g E R A m A D O U & m A R IA m / m L kIRJURINLUOTO ARENALLA 66? SUNNUNTAI 20.7. kLO 13?20 LIPUT TOImITUS kULUINEEN ALk AEN lippupalvelu.fi Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. BEN VARON 4 8 T H I N T E R N AT I O N A L P O R I J A Z Z F E S T I V A L 1 3 T H . Kuusikon lempeää sointia täydentää brasilialainen perkussiomestari Armando Marcal, joka muiden lailla antaa Pat Methenylle tilaa loistaa jäntevillä juoksutteluillaan. Live in Japan Eagle Vision [[[[[ KITARISTI Pat Metheny on saavuttanut varsin arvostetun aseman kollegoidensa keskuudessa. Samalla hän osti legendaarisen äänityskonsolin itselleen. Hyvästä dokumentista tekee loistavan sen toinen puolisko. Se ei liene millään muotoa outoa, koska kepittäjän projektit muun muassa Joni Mitchellin, Herbie Hancockin, Ornette Colemanin ja Santanan kanssa tihkuvat näkemystä. Vaikea tästä on olla pitämättä. LO I R I C O N D . Talkoisiin kutsuttiin mukaan Sound Cityssä vuosien varrella äänittäneistä tähdistä koostuva all-star-ryhmä. Mielenkiintoinen, hyväntuulinen, inspiroiva... ja tarkemmin sieltä löytynyt, harvinaisen hyväsoundinen Neve 8028 äänityspöytä . F I. Grohlin sydämeen studio . Pat Metheny Groupin edesottamukset eivät juuri jää jälkeen maineikkaammista purkauksista; yhtyeen tapa limittää kokeellista ja fuusioitunutta jazzia kuulostaa herkullisen innovatiiviselta. Vuonna 1995 Japanin-kiertueella filmattu konsertti We Live Here hehkuu kokoonpanon soljuvan dynaamista lavaolemusta. Studion historian läpikäymisen jälkeen siirrytään Grohlin kotistudioon äänittämään uutta musiikkia kuuluisan pöydän avulla. Yksi tasapainoisen setin huippuhetkistä ajoittuu David Bowien kanssa helmikuussa 1985 levytetyn This Is Not America -sävelmän pehmeästi kumpuilevaan keikkaversioon. Tallenne sisältää yhtyeen jäsenten musiikillisia analyysejä, jotka kuluttaja voi halutessaan poistaa esitysten lomasta. JUHA SEITZ k E Vä äN JA k E SäN AI N OA k E I k k A! SONY MUSIC V E SA- m AT TI LO I R I & A L L /FIN S TA R S ERI ESITTÄJIÄ Sound City: Real to Reel Sony Music [[[[[ DAVE Grohlin ensimmäinen kokeilu ohjaajan pallilla jatkaa miehen käsittämätöntä onnistumisten putkea. Onko mitään mitä Dave ei osaa tehdä? Sound City on dokumentti saman nimisestä äänitysstudiosta. löysi tiensä Nirvanan Nevermind -albumin äänitysten myötä. PAT METHENY GROUP We Live Here
Ja hyvä tarina.. Musiikillisten aktiviteettiensa lisäksi Towshend on työskennellyt ammatillisesti myös kirjankustannusalalla. Tämä kuitenkin syventää ja selittää kertojan henkilökuvaa ja sillä on aivan ilmeisesti suuri terapeuttinen vaikutus kirjoittajan itsensä kannalta, joten ratkaisua on kunnioitettava. Tarinan sisältöä lihavoittaa se tosiasia, että päähenkilö paiskii koko uransa ajan hullun lailla töitä ja onnistuu luomaan aikakautensa merkkiteoksiksi muodostuneita biisejä ja temaattisia albumikokonaisuuksia, jotka vielä nykyäänkin hakevat vertais- INFO www.petetownshend.com The Who:n läpilyöntiä siivitti showbisneksen tärkein lainalaisuus; oikeaan aikaan oikeassa paikassa. 1960-luvun Lontoo oli aikansa nuorisokulttuurin keskus, jonka valovoimaa vahvisti brittiläisen viihdeteollisuuden pitkälle kehittynyt ja erikoistunut infrastruktuuri. Townshend osasi kiteyttää kappaleissaan jotain oleellista aikakautensa perustunnoista ja lapsuutensa kokemuksista, jotka kumpuavat vanhempiensa ja ympäröivän yhteiskunnan sotien traumatisoimasta todellisuudesta. Todentuntuinen tarina ihmisestä, joka etsii kiihkeästi itseään, tarkoitustaan ja sisäistä rauhaa. Townshend lunasti nuoruuden lupauksensa Kuka Olen on muutakin kuin yhden henkilön tarina siitä, miten 60-luvun trendikäs pop muuttui 70-luvun raskaaksi rockiksi ja edelleen uuden vuosituhannen pompöösiksi stadionviihteeksi. TEKSTI HEIKKI HALME KUVA PLAYGROUND MUSIC PETE TOWNSHEND Kuka Olen Like [[[[[ KUKA olen on myös kertojansa kehityskertomus. Ehkä tästä syystä juttua ei liene kukaan rohjennut tiivistämään ja editoimaan. Uskottavuusongelmia ei ole semminkin, kun kaveri tuntuu olevan suorastaan vaatimaton suhteessa saavutuksiinsa. Boheemi kasvuympäristö, hajanainen perhe ja seksuaalinen hyväksikäyttö synnytti tasapainottoman luonteenlaadun, jonka aiheuttamien mutkien setviminen vie kirjasta huomattavan osan ja on ajoittain raskastakin luettavaa. ARVIOTKIRJAT taan. Townshend on lunastanut lupauksensa ja kirjoittanut tarinansa. Biisien ja levyjen syntyhistoriasta olisin mielellään lukenut yksityiskohtaisempaakin selontekoa, mutta Townsendille tärkeämpää tuntuvat olevan äänet äänten takana. Mutta jo paljon tätä ennen hän oli 21-vuotiaana päättänyt kirjoittaa kirjan, jossa kertoisi totuuden. Kuka Olen on kirjoittajansa näköinen, todentuntuinen tarina ihmises68 tä, joka etsii kiihkeästi itseään, tarkoitustaan ja sisäistä rauhaa. Länsi-Lontoossa kasvaneesta, sodanjälkeisen viihde-elämän keskellä varttuneesta unelmoivasta pikkupojasta varttui Wall Streetin pörssimeklareiden ja transvestiittien kanssa crackia kokkaava päihdeongelmainen miljonääri, joka joutuu käymään vuosia terapiassa oppiakseen vain sen, että hänellä on ongelma. Oleellinen osa menestystarinaa on myös alusta asti bändin kanssa kiinteässä yhteydessä toiminut taustatiimi, joka osallistui kokonaisvaltaisesti musiikin tuotantoon ja uran edistämiseen. Townshendin luovuuden taustalla vaikutti lisäksi vahvasti sodanjälkeisen Englannin merkittävin koulutusinstituutio; taidekoulu, joka rohkaisi paitsi ennakkoluulottomaan ja vakiintuneet mallit kyseenalaistavaan ajatteluun myös oman osaamisen tuotteistamiseen. Kirjan peruslähtökohta on sen suuri ansio
SeN pituiNeN Se. 17 000 pientä elämää päättyy joka päivä ravinnon puutteeseen. Lopputulos näyttää jakomielitautisen yksinkeskustelulta. MATTI KOMULAINEN BEN VARON MIKAEL HUHTAMÄKI Live in Finland 1955-1979 ? Kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa Gummerus [[[[[ MIKAEL Huhtamäki on koonnut tietoa rock- ja popartistien vierailuista Suomessa neljännesvuosisadan ajalta yksien kansien väliin. Kirja nojautuu aikalaislähteisiin sekä haastatteluihin ja pyrkii mahdollisimman luotettaviin tietoihin vierailuiden paikkojen ja aikojen suhteen. Teoksessa tarkastellaan lähemmin kahtakymmentä artistivierailua aina Paul Ankasta Jimi Hendrixiin ja Abbasta Queeniin. Kirjan lopussa on top 500 -listaus Suomessa vierailleista artisteista sekä myös lista keskeisimmistä artistien tvesiintymisistä Suomessa. Taistele kanssamme nälkää vastaan ? parannat kymmenientuhansien ihmisten ruokaturvaa Keniassa, Tansaniassa, Intiassa ja Pohjois-Koreassa. Jaa omastasi. Teksteistä tunnistaa suvereenin kielenhallinnan, kun John Lee Hookerin, Elmore Jamesin ja Big Mama Thorntonin teosten mukaan otsikoidut repäisyt ladataan elämän isoista ja pienistä pilkahduksista. Liha on heikko ja kiima kuuma, ja kaiken yhdistää väkevä tunne. Vastustamattomasti tykyttävissä säkeissä kaikki onkin koettua.Vino huumori ja aika ajoin pilkahtava viiltävä melankolia nivovat ilot ja murheet vahvanmakuiseksi paketiksi, joka saa välillä räjähtämään nauruun, ja joka välillä kuristaa kurkkua pakahduksiin. OZZY Osbournen bändiin alle kaksikymppisenä päätyneellä Zakk Wyldellä olisi varmasti muistelmien verran hyviä stooreja kerrottavanaan jo neljännesvuosisadan kestäneeltä uraltaan kansainvälisenä kitarasankarina. Sääli, että tämä kirja keskittyy näiden sijaan ala-arvoiseen huumoriin, uhoamiseen sekä sisäpiirin mukahauskaan loanheittoon, joka tuskin jaksaa ketään Black Label Society -yhtyeen ulkopuolista naurattaa. Kirjan loppuun asti kahlaaminen on kivuliasta touhua. Samoja ?vitsejä. niitä jotka konsertit kokivat paikan päällä, mutta myös nuorempia sukupolvia. ja heittoja toistetaan sivusta toiseen, eikä sitä jaksa enää hihitellä Zakkin kertoessa neljättäkymmenettä kertaa kuinka hervottoman iso penis hänellä on, kuinka turha jätkä bändinsä basisti JD on tai kuinka hellänä hänen perseensä on musabisneksessä viettämiensä vuosien jälkeen. Käsittämätön kirjoitustapa kruunaa paketin: Hendrikx kirjoittaa tekstiä Zakkin suulle, mitä Zakk sitten kumoaa heti perään omissa merkinnöissään. Kaikkien artistivierailuiden käsittely ei ole mahdollista yhden kirjan puitteissa, mutta aiheesta kiinnostuneet voivat jatkaa keskustelua myös Facebookiin perustetussa ryhmässä. JENNI HARJUNPÄÄ Nälkä. Anna Eväät elämään. www.eväätelämään.fi. KIRJATARVIOT MARKKU INTO Blues One ZAKK WYLDE & ERIC HENDRIKX Maailmanvalloitusopas Sammakko Like [[[[[ [[[[[ UNDERGROUND-rockin esitaistelija ja Suomen talvisota 193940 -ryhmän veteraani Markku Into tykittää edelleen kovilla. Järjestyksessään jo 14. runokokoelma avautuu omaelämäkerrallisten vaiheiden ja klassisten bluesrallien kohtaamisena. Kirja kulkee sinisävelten poljennossa, josta Into karkaa anarkistiseen assosiaatioiden sommitteluun U-miehen vakuuttavuudella. Mikael Huhtamäen teos on tärkeä ja kaivattu kirja aiheesta, joka kiinnostaa varmasti monia
Vuoden Radioohjelma 2012
Surmantuoja-levyn kanteen päätyi kuva, jossa Jussi Kokkarinen tatuoi Andelle Spurgugrammia. Kun sanat eivät riitä. Neljännesvuosisadan punk-retki RYTMIHÄIRIÖN ensitahdeista tulee kuluneeksi tänä vuonna tasan 25 vuotta. KUVA JOONAS BRANDT 71. Kertaalleen tällä matkalla hajonnutkin yhtye elää tällä hetkellä toista kultakauttaan Sakara Recordsin suojissa. KOTIALBUMI TEKSTIT ANDE KIISKI & HETA HYTTINEN KUVAT RYTMIHÄIRIÖN KOTIALBUMI 1 SPURGUGRAMMIT rivissä Tavastian bäkkärillä 2010. Vasemmalla Stam1nan Hyrde, Keskellä Une ja oikealla Ande
KOTIALBUMI 2 3 4 5 6 72
(Ylh.) Kristiina Kiiski ikuisti kesän 2010 festivaaleja: Une vetää Gambinaa Jalometallissa 2010. KUVA MATTI KIISKI 5. KUVA MARI HERRALA 3. Ilmeisesti he luulivat, että tilaisuudessa esiintyy sotaveteraanien Rytmihäiriö-orkesteri. 7 8 2. Rokkailua Jalometallissa 2010. 10. Jostakin käsittämättömästä syystä menimme ottamaan kuvaaja Joni Huhmaniemen kanssa Saatana on Herra -levyn promokuvia kauppakeskukseen. 8. Paikan asiakas tuli mukaan kuvaan. KUVA EERO KOKKO 9 7. Provinssirock 2010. Kävimme ottamassa Sarvet, sorkat, salatieteet -levyn promokuvia sittemmin lakkautetussa Sahaajankadun asuntolassa. Pousailua Itäkeskuksessa. Otto & Une esittelevät alkuperäistä, sittemmin kadonnutta Spurgugrammi-taustalakanaa. 4. Yllätys olikin melkoinen, kun lavalta rupesikin soimaan surmacore. Kajaani 2003. 6. Videossa esiintyvä Björn sopi täydellisesti kyseisen videon päähenkilöksi. 9. Une laulattaa jengiä Ilosaaressa 2010. En tiedä onko kukaan meidän yleisöstämme koskaan päätynyt vahingossa sotaveteraanien keikalle. Backstagella Kumpulan kyläjuhlissa 2004. Vuoden 2005 promokuvauksia tehtiin vessassa. KUVA MITJA HARVILAHTI 10 73. Matkalla Ilosaareen 2005. Lavan eteen tuotiin muutamia vanhuksia pyörätuolella. Siriuksen samurai-videon kuvauksista 2008, kuvaajana Tuomas Valtanen
Tämän lehden mennessä painoon albumin työnimeksi kerrottiin Todellisuuden Mestari, jonka voi olettaa näiden kuvatekstien riveiltä myös päätyvän albumin viralliseksi nimeksi. Ehkä. www.surmacore.com 15 17 74 16 18. KOTIALBUMI 11 12 13 14 INFO Rytmihäiriön uusi albumi julkaistaan 3. toukokuuta
Rytmihäiriön toka keikka. Kitarassa Karis ja Laulajana Kalle Ellilä. KUVA MITJA HARVILAHTI 13. 09 4369 2409 www.rytmi.com Tilaajapalvelu puh. Satunnainen otos vuodelta 2003. 15. Tämä kuva on otettu turvakamerajärjestelmän kautta. 12. 19 Tilaa Rytmi! 20 6 numeroa 44,80 ? 11. Une liittyi bändiin muutama kuukausi aikaisemmin. Viestin hinta on 0,95 euroa. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi.. 3.5.2013 julkaistavan Todellisuuden Mestari -levyn promokuviin haettiin hieman mystisempää tunnelmaa ja siinä onnistuttiinkin varsin hyvin. Todennäköisesti tämä on ensimmäinen kuva tästä kokoonpanosta. KUVA EERO KOKKO Tee tilaus tekstiviestillä (tilaus laskutetaan erikseen) Lähetä tekstiviesti: rytmi kesto nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon: 17233 esim. Vuosi oli 1988 ja paikka Käpylän Vuoritalo. 17. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3krs. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Tarjous on voimassa 31.12.2013 saakka. KUVA KRISTIINA KIISKI 16. 12 kk kestotilaus 44,80 euroa . rytmi kesto tiina tähtinen tähtitie 1 10100 tähtelä 25 Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. 2006 käytiin roskiksessa ottamassa promoja. KUVA MITJA HARVILAHTI 14. Tältä keikalta otettuja kuvia päätyi Surman siipien havinaa -levyn kansiin. 18. 00100 Helsinki Fax. Lappeenranta 2002. Pate & Ande Lepakossa keikalla 1990. Ande & Otto rytmiryhmänä. Surmatyö-ep:n äänityksistä vuonna 1989. Kitaristina oli Samppa ja laulajana Silveri. 19. Hinnat sisältävät ALV %. Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Samaisista Sahaajankadun sessioista. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat . Berlin clubilta 1991. Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. . 12 kk määräaikaistilaus 46,80 euroa . Sarvet, sorkat, salatieteet -levyn promokuvia käytiin ottamassa Hakaniemessä, oikeilla spurguhuudeilla. Kitaristina Tuukka ja laulajana Pate. 20
KUKA? NIMI: Jarkko Tapani Nordlund SYNTYNYT: 10.12.1974 TYÖNIMIKE: Universal Music Finlandin toimitusjohtaja VUODEN 2013 SUURIN TAVOITE: Päästä tekemään ?uudet Robinit?, lyömään jonkun uuden artistin todella läpi isosti. 78
Mä olisin ollut hullu, jos olisin sanonut tälle ei?, Jarkko sanoo lisäten, että kun Universal-elokuvapuoli on täysin toinen firma, se myös helpottaa hänen tekemisiään. Gugin (Kokljuschkin) jälkeen tilalle etsittiin hen- Ei artisteja voi ohjailla kuin kolapulloja. kilöä, joka tietäisi vähän digitaalisesta puolesta ja toisi tietynlaista uutta virtaa. Mutta meininki oli kova?, Jarkko hymyilee todeten, että noina aikoina ei ollut mitenkään yleistä, että vanhemmat ja lapset olisivat jakaneet samojen bändien kuuntelun ja fanittamisen, kuten tänä päivänä. ?Rolling Stonesit olivat vanhempien kundien juttuja. Se, että koskaan ei tule valmista?, hän lisää. ?Ja mä tykkään siitä, että duuni on sellaista, missä voi opettaa ja oppia yhtä aikaa. Tämä homma on niin henkilökeskeistä . ei artisteja voi ohjailla kuin kolapulloja. Mun Kiss-kultakauteni on tosin jäänyt sinne 80-luvulle, kuten varmaan monella muullakin.? ?Me kopioitiin kasetteja ja kuunneltiin koulun jälkeen kaverin kanssa Kissiä samalla, kun tehtiin läksyjä. Soitto tuli Lontoosta ja koski vapautunutta vakanssia Universalilla. ?Universalin Lontoon-toimisto tunsi mun taustani ja itse asiassa mä luulin ensin, että kyse on Universalin leffapuolesta ja jo ajattelin, että ?jahas, minne päin maailmaa nyt lähdetään?.? Kun selvisi, että kyse on musiikkialan työpaikasta (Universal-elokuvayhtiö on myyty jo toisiin käsiin vanhasta emoyhtiöstä), Jarkon ei tarvinnut miettiä asiaa kovin monta kertaa. ?Mä tykkään leffoista, urheilusta ja musasta, ja näistä kahden parissa olin jo tehnyt aikaisemmin töitä. Kun se vielä tapahtuu käytännössä, tunne vain kasvaa.? Keskustelu siirtyy uuteen Britney Spearsin ja will.i.am:in tekemään yhteissingleen. Jarkko myöntää, että Universal on tietyllä tavalla keskittynyt pop-musiikkiin Lady Gagoi79. Tarinoita parrasvalojen takaa. HENKILÖ Jarkko Nordlund Jarkko Nordlund tumpsahti Universal Music Finlandin toimitusjohtajaksi neljä vuotta sitten levy-yhtiöpiirien ulkopuolelta uutena tulokkaana. Varmaan jokaisella on aikoja, jolloin tietty musiikki leimaa tiettyä elämänvaihetta. Tai ehkä ne läksyjen tekemiset jäivät vähän siinä jalkoihin. Nuo faktat olivat myös syy, miksi muutama vuosi sitten Nordlundin puhelin pirisi. Takana on muun muassa työtä maksu-tv-yhtiöissä, kuten Viasatin ja Suomen Canal + -kanavan perustamisprosesseissa. Tämä oli itselleni luonteva jatke, sillä myös tässä on kyse ihmisten kanssa tehtävästä bisneksestä. Kuten urheilijoilla, myös muusikoilla tämä on oikeusbisnestä?, hän perustelee. Samaan hengenvetoon Jarkko toteaa, että kyllähän näissä hommissa pitää olla myös vähän hyvällä tavalla tärähtänyt. ?Jos tila on liian stabiili, mun kiero mielenlaatuni ei kestä sitä. Puhtaan musiikkiyhtiön vetäminen mahdollistaa keskittymisen vain tiettyyn asiaan. ?Musa-ala on tietyllä tavalla tosi makeassa murroksessa, jossa tv:n, leffan ja musiikin lokerot alkavat mennä entistä enemmän yhteen. Tavallaan sama homma on tapahtunut jo aikaisemmin tv:n ja elokuvan puolella. Jatkuva muutos ja epävarmuus sopivat mulle. Ja vaikka kyse olisi jo edesmenneistä artisteista ja heidän katalogistaan, ei ihmisiä voi tuotteistaa kuten kevytlimuja.? Kuoropoika Nordlund 1970-luvun lapsena Jarkko Nordlundin varhaista musiikillista historiaa värittävät varsinkin 80-luvun alkupuolella hienoa uraa tehneet rock-yhtyeet. Niistä muistaa juttuja; mitä silloin kuuntelit, mitä teit, missä bailasit ja niin edelleen.? Tietyllä tavalla sama fanitustunne on edelleen Nordlundille työn suola. ?Siitä tulee paras fiilis, kun kuulee jonkun biisin ensimmäistä kertaa ja ajattelee, että ?tästä tulee hitti?. varsinkin Suomessa, jossa on tärkeää, keitä tunnet ja niin edelleen . Vanha Kiss-fani pääsi jälleen nostamaan päätään. T TEKSTI HETA HYTTINEN KUVAT EEMELI KIVINIEMI odetaan näin aluksi, että Unversal Music Finlandin toimitusjohtaja Jarkko Nordlund on bisnesmies sanan varsinaisessa merkityksessä. Musiikin vastapainoksi työn alla oli harrastus lentopalloilijana ja jääkiekkoilijana. ?Kyllähän meikäläinen on kasvanut Kissin ja muiden samankaltaisten yhtyeiden vaikutuksen alla
Voisin veika80 Tulevaisuuden reseptit Kun Nirvanan piti tulla Lepakkoon loppuvuodesta 1991, Jarkko 14 vee oli menossa katsomaan paikalle ensimmäistä isoa keikkaansa. Mun vaimohan ei ymmärrä sitä lainkaan, miten mä voin jopa nukahtaa kuunnellessani sitä täysillä.? Jarkko tunnustaa, että myös dj-hommat ovat valitettavasti jääneet, vaikka silloin tällöin vanhoja levynpyörittäjätuttuja tuleekin tavattua. Kirjaimellisesti. ?Mä en vaan tajunnut sitä. Sen sijaan Dingon konserttia Lahdessa hän kävi ihmettelemässä. Robin on hyvä esimerkki tästä. Helppohan se on nyt sanoa, että ?joo, tehdään sopimus?, mutta tilanne oli täysin eri, kun tapaa jonkun pikkukundin ensimmäistä kertaa, ja yhtään mitään ei ole vielä olemassa.? Viime vuonna äänitteiden myynti kääntyi Suomessa ensimmäistä kertaa aikoihin kasvuun.. Rankkaa muusikkokoulutusta kiinnostavampia olivat yökerhot, dj-hommat ja tytöt. ?Meillä oli puoliammatimaista meininkiä, järjestimme omia klubeja ja niin edelleen. HENKILÖ neen, mutta onneksi mukaan mahtuu esimerkiksi paljon klassista musiikkia. ?Olinhan mä Savonlinnan oopperajuhlien kuorossakin muutaman vuoden.? Häh? ?Mulla ei ole varsinaista musakoulutusta, mutta kaikilla on tää pimeä menneisyys?, hän naurahtaa. ?Mä olen kotoisin Porvoosta, mutta muutimme Savonlinnaan isän työn perässä, kun olin teini-ikäinen. Oopperajuhlat on Savonlinnan se suurin juttu ja ilmeisesti mä olin pitkänä kundina sopiva niiden jo tekemään pukuun. Ei ole vain tullut lähettyä.? Raskaan elektron vapauttava voima Vaikka soitto- ja lauluhommat eivät siis ottaneetkaan tuulta alleen, Jarkko silti jatkoi musiikin parissa dj-puolella isännöiden esimerkiksi noin vuosikymmenen levyjä Radio Suomen lauantai-illan toivekonserteissa 1990-luvun alusta lähtien. Kelkka on kuitenkin jo liukunut eteenpäin ilman matkustajaa. ?Kyllähän mä olen aika pudonnut noista jutuista, niissä pitäisi olla niin aktiivisesti kartalla.? Jotain hajua on kuitenkin jäljellä. ?Kyllä mä katsoisin elektropuolen osalta Ruotsiin, jossa on esimerkiksi Dada Life, tosi makea dj-duo. Mun tuon alan suurin idoli on ehkä Carl Cox, jonka kanssa olin kerran jopa samalla keikalla Helsingissä.? Nordlund ei siis ollut mikään ruotsinlaivan spiikkaava tiskijukka, vaan räimi lautaselle muun muassa Cleaveland houseksi kutsuttua rankempaa kamaa. ?Edelleen mä tykkään rentoutua tosi rankan elektromusan parissa. Tai sitten olin vaan suuresti kade siitä, että kaikki tytöt kirkuivat bändille?, Nordlund virnistää. Nirvana-takaisku on sikälikin veikeä yhteensattuma, että tänä päivänä Jarkon suurimmat haaveet nykytyössä ovat pitkälti juuri pystyä etsimään ja näkemään yhtyeitä täysin menestyksensä lähtökuopissa. ?Kun artisti alkaa menestyä, heistä tulee helposti tietynlaisia koneiston osia. Persoonallisuus voi kadota koneistoon, joten on hyvää säkää, jos pääsee näkemään artistin silloin, kun he ovat vielä ihan startissa.? Uuden esiintyjän kiinnittäminen on myös yhtiölle aina riski. ?Mutta mä olen luottavainen siitä, että myös major-yhtiöt uskaltavat ottaa riskejä. Se oli Meidän pitäisi pystyä varmistamaan jotenkin, että levyt pysyvät myynnissä markettiympäristössä mahdollisimman pitkään. Ja myös muutkin kuin vain se Top 20. elämyksenä mielenkiintoinen ja sitä kautta opin arvostamaan myös oopperamusiikkia.? Musiikkiharrastus ei kuitenkaan saanut jatkoa tätä kautta. Jotain silti jäi tuosta ajasta haaviin. ?Lapin kesä karaokessa on mun bravuurini?, Jarkko hymyilee ymmärtäessään, millaisia seurauksia tällä tunnustuksella voi olla seuraavissa firman bileissä. ta, että seuraava iso juttu tolla saralla on joku mimmiduo, joita on tällä hetkellä tosi paljon tulossa.? Myös Nordlundin henkilökohtaiset, täysin fanipohjaiset, haaveet musiikissa liittyvät Kiss/Poison/Twisted Sister-historiasta huolimatta elektropuoleen. ?Kyllä musta olisi ihan älyttömän hienoa päästä viettämään kunnon bailuviikko Ibizalla johtavien tiskijukkien kanssa. Ei mennyt
Ne, jotka ovat isoja, niistä tulee yhä isompia ja pienet artistit pysyvät pieninä. Se tarkoittaa myös sitä, että uuteen kotimaiseen tuotantoon satsataan?, Jarkko lupaa ehdottaen leikkimielisesti, pitäisiköhän jutun loppuun lisätä, että hän aikoo sainata ensimmäisen artistin, joka ottaa yhteyttä tämän luettuaan. Ja myös muutkin kuin vain se Top 20.? ?Digipuolella pitäisi miettiä sitä, miten se saataisiin kasvamaan vieläkin nopeammin, mutta siihen tarvittaisiin varmaankin teleoperaattorien tukea. Sieltä tuleekin enemmän artisteja ja tuottajia jo nyt, jengi haluaa olla alalla duunissa ja tästä syntyy positiivinen kierre?, Jarkko perustelee. Ei Suomessakaan tilanne silti pöljempi ole. Olkoonkin vitsi, silti takana lienee puolet totuutta. Ainahan kannattaa kokeilla. Rytmi nyt myös iPadissa! Lataa ilmainen sovellus itsellesi!. Siinä välissä olevilla artisteilla on vaikeimmat oltavat?, Jarkko analysoi vallalla olevaa tilannetta. ?Suomihan ikääntyy, mutta siirtymä kuluttajakäyttäytymisessä on aika pitkä. He esimerkiksi eivät mieti musiikkia julkaisutavan ja albumien kautta, vaan lähtevät siitä, että yhdellä hyvällä biisiläkin tehdään jo rahaa. Muutenkin Ruotsista löytyy mielenkiintoisia malleja. Porukka ostaa levyjä, jos sisältö on hyvä.? Kotimaisten artistien hyvä suksee on myös kansainvälisellä tasolla tällä hetkellä yksi huomattavimmista trendeistä. Uskon, että tulevaisuudessa kuluttajat kuuntelevat musiikkia entistä monimuotoisemmin ja enemmän.? Piratismin eteen tehdään koko ajan töitä, mutta Jarkko näkisi myös mielellään toisenlaisia toimia alan virkistämiseksi. ?Meidän pitäisi pystyä varmistamaan jotenkin, että levyt pysyvät myynnissä markettiympäristössä mahdollisimman pitkään. Varsinkin suurten levy-yhtiöiden keskinäinen kilpailu, mutta samalla yhteen hiileen puhaltaminen saavat Jarkon tyytyväiseksi. ?Nyt EMI:n tulo meille on tietenkin hyvin merkityksellinen ja Warner on meidän ykkös-haastettavamme. Silti kaikki yhtiöt pystyvät tekemään hyvin yhteistyötä.? Tapaus ?EMI ja kansainvälinen kilpailuvirasto. Uusiin puhelimiin tulee osin pakkosyötöllä musiikkitoimintoja, mutta porukka tottuu käyttämään niitä. Sen ymmärtää toki hyvin Suomessa, jossa sanoituksiin saa kieltämättä tiettyä syvyyttä, kontaktipinta-alaa ja henkeä käyttämällä suomen kieltä. ?Toinen tämänhetken juttu on kentän polarisoituminen. näyttää siis viimein saaneen päätepisteensä. Jarkolle kotimaisen musiikin katalogin laajentuminen on ilon aihe. ?Me saamme näin yhteen Johanna Kustannuksen, Love Recordsin ja Pokon. ?Jos luvuista ottaa pois Robinin ja Vain elämää -julkaisut, koko markkina on vähän erilainen, mutta en mä silti ole tämän vuoden osalta hirmu huolissani. Esimerkiksi Ruotsissa Teliasonera on ollut todella aktiivinen. Suomen emiläiset muuttivat juuri ennen tämän lehden ilmestymistä Universalin tiloihin yhtenä maailman ensimmäisistä yhdistyvistä Universal-toimistoista. ?Jotta tuo kauppa pystyttiin toteuttamaan, Universal joutui myymään 13 prosenttia EMI:stä eteenpäin, ja nyt Parlophone Group on myyty Warnerille?, Jarkko selventää tilannetta. Suomessa EMI-kauppojen myötä Universalille tuli myös Poko Rekords
Eli menestyvän teinitähden suosion perusta on rakennettu kisassa jalkoihin jääneiden kilpakumppanien epäonnistumisista ja lapsitähden itsensäkin kohdalla tuotteen suunniteltu kaari tuppaa loppumaan, ja samalla ura, kun tähti on kasvanut ohi kohderyhmästään. Keskustelun vaiennut osapuoli, levy-yhtiöt ja promoottorit ja muut 360-diilien toteuttajat on käytetyissä puheenvuoroissa leimattu vastuuttomiksi ja ahneiksi riistäjiksi, joilta puuttuu sekä kyky että ymmärrys pitää nuorista staroistaan huolta. Viihdeteollisuuden ongelma on siinä, että sekä suuri yleisö että solistit ja artistit, yhtyeet ja muut sen parissa työskentelevät tuppaavat unohtamaan, että hyvässä ja pahassa viihdeteollisuus on juuri sitä mitä nimi sanoo. Jos popparinalku allekirjoittaa minkä tahansa paperin sitä etukäteen itseään fiksummilla luetuttamalla tai jos alaikäisen solistilupauksen vanhemmat allekirjoittavat holhottavansa puolesta sopimuksen, joka osoittautuu solistille surkeaksi, vika on niissä, jotka allekirjoittivat, ei niissä jotka paperin laativat. Viihdeteollisuutta ei ole helppoa ymmärtää, vaikka kuinka olisikin muuten valmis sektorin palvelukseen astumaankin. Keskustelu luovien alojen riistosta junnaa paikallaan siksi, että siinä missä viihdeteollisuuteen hakeutuvat toiveikkaat esiintyjänalut ovat valmiita liki mihin vain saadakseen mahdollisuutensa parrasvaloissa, viihdeteollisuuden tahot ovat valmiita menemään hyvin pitkälle turvatakseen oman menestyksensä. Keskustelu, joka innottui tällä kertaa KidSing-tv-kilpailusta, on kulkenut tuttuja ja turvallisia uriaan siinäkin mielessä, että se ei varsinaisesti tälläkään kertaa ole ollut keskustelua, vaan taiteilijaosapuolta edustavien henkilöiden huutelua, jota yleisö puhujaa myötäillen ja päätään puistellen seuraa, ja jonka toiseksi osapuoleksi haastettu moguliporras jättää omaan arvoonsa. Peruskysymys tälläkin kierroksella on koskenut viihdeteollisuuden vastuuta nuorille ja toivorikkaille taiteilijan tai solistin aluille, kun ja jos isosti promottu startti pitkäksi kaavaillulle uralle kuoleekin kehtoonsa ja vainoaa lasta, varhaisteiniä, teiniä tai nuorta aikuista lopun ikää. Keskusteluun toistaiseksi ainoana osallistuneet popparit ovat olleet sitä mieltä, että nuorten ja lasten solistikisojen ongelma on siinä, että maksimaalisella julkisuudella tupataan saamaan minimaalisesti menestystä, etenkin suhteessa menestystä janoavien kisailijoiden määrään. Ja jos ajatellaan, kuinka hyvän ennakkopuffin tv-ohjelmalleen seuraavaa tenavatähteä hakevat kansan ja parin popparin paheksumat tuottajat ja kanava saivat, on perusteltu syy olettaa, että tämä on se suunta, johon viihdeteollisuus on menossa.. Vaikka kuinka vinguttaisiin reilun pelin ja tasavertaisuuden nimeen, todellisuudessa menestyvät taiteilijat ovat menestyviä nimenomaan yksilöinä, eivät osana kollektiivia ja viihdeteollisuuden yrityksellä on vastuu vain osakkeenomistajilleen. JONE ulkisuudessa on taas keskusteltu viihdeteollisuuden ja tähdeksi toivovien ongelmallisesta suhteesta. Viihdeteollisuutta ei ole helppoa ymmärtää, vaikka kuinka olisikin muuten valmis sektorin palvelukseen astumaankin. Mutta kun se ei ole yhtiöiden vika. Teollisuutta, joka tuottaa viihdettä. On helppo ajatella, että taiteilijanalut eivät tiedä tai tajua, mitä kaikkinensa tarkoittaa se, että antautuu sopimussuhteeseen sellaisen oikeustoimihenkilön kanssa, jonka olemassaolo perustuu sopimuksen allekirjoittajan julkaisujen ja oheistuotteiden, kiertueiden ja promootioiden tuot- 82 Jone Nikula J Riisto INFO Kirjoittaja on 42-vuotias median monitoimimies, joka harrastaa työntekoa, keikoilla käyntiä sekä kertausharjoituksia. tamaan liikevaihtoon. Kun on puhe herkistä taiteilijoista tai nuorista yksilöistä, on luontevaa rakentaa vastakkainasettelua, jossa edellä mainitut edustavat haurasta viattomuutta ja heidän teoksiaan julkaisevat ja kaupittelevat tahot ovat ahneita ja kyynisiä riistäjiä. Se on se asetelma, joka oli, on ja tulee olemaankin pienin säädöin niin pitkään, kuin viihdettä teollisessa mittakaavassa tuotetaan
SPINN SPINN Tunteisiin vetoava äänentoisto. Tunteisiin vetoava äänentoisto. Nautinto sekä korville että silmille. Samsungin DA-E750 audiotelakan avulla voit nauttia täydellisestä HiFiäänestä langattomasti. Muhkean äänentoiston takaa sisäänrakennettu Samsung. Muhkean äänentoiston takaa sisäänrakennettu hybridiputkivahvistin. Samsung WiRElESS AuDio WiTH Dock Nautinto sekä korville että silmille. Skannaa QR-koodi ja lue lisää. Samsungin DA-E750 audiotelakan avulla voit nauttia täydellisestä HiFiäänestä langattomasti