Rytmi 3/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

TORI AMOS PORNO MONTY PYTHON 3/07 | Toukokuu 2007 Hinta 6,50 Brian Reitzell Sofia Coppolan musiikkivastaava Käänsimme vanhan asetelman ylösalaisin: Nyt artisti kurittaa kriitikkoa jonna tervom aa "En kuulu suomirockin vakiokalustoon" Arviot: Arctic Monkeys | Lapko | Paleface | Manic Street Preachers Neil Young | Talk Talk | David Bowie | Twin Peaks rytmi_0307_kansi.indd 1 30.4.2007 10:01:40
HEINÄKUUTA LIPUNMYYNTI ALKAA MAANANTAINA 30.4 Liput 58/62 www.kanyewest.com LISÄTIETOJA www.speedpromotion.fi LISÄTIETOJA www.speedpromotion.fi rytmi_0307_skene.indd 2 Liput konsertteihin Lippupalvelusta sekä Menolipusta kautta maan. 30.4.2007 11:00:06. KESÄKUUTA Helsingin jäähallissa Liput 48/52 www.thekillersmusic.com IN ASSOCIATION WITH WILLIAM MORRIS AGENCY Sam´s Town kaupoissa nyt! HELSINGIN JÄÄHALLI 4. N TIO TS O OM ESEN PR ED LY PR SPE OUD PR TIISTAINA 26
ARE YOU GOING TO TELL YOUR FRIENDS ABOUT THE GIRL YOU SAW OR THE GIRL YOU MET? ONNI SUOSII ROHKEAA VOITA ROCK-AVAIN HUIPPUKEIKOILLE OSOITTEESSA WWW.BECKSROCKS.FI KEVÄÄLLÄ JA KESÄLLÄ TULOSSA OZZY OSBOURNE, KORN, MYÖTÄTUULIROCK, METALLICA, HEAVEN&HELL, MÖTLEY CRÜE... rytmi_0307_skene.indd 3 30.4.2007 11:00:30
OLITPA SITTEN RONKPUKKI, BEIBI TAI MUUTEN VAAN KUSESSA, TARKISTA NÄMÄ! PERUSTETTU 1934 Päätoimittaja MIKKO AALTONEN Ulkoasu MIKKO VIRTANEN Graafikko MAIJA PARVIAINEN SUOMEN VANHIN MUSIIKKILEHTI Kirjoittajat Honey Aaltonen, Antti Ervasti, Janne Flinkkilä, Manu Haapalainen, Olli Haavisto, Pertti Hakala, Hepa Halme, Markku Halme, Jyrki Ilvonen, Leena Isbom, Jarkko Jokelainen, Henri Keto-Tokoi, Matti Komulainen, Misha Koivunen, Pasi Kostiainen, Juho Liukkonen, Outi Lindström, Antti Lähde, Jussi Mäntysaari, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Tomi Nordlund, Tom Nyman, Heikki Portaankorva, Matti Poijärvi, Jaakko Pietiläinen, Viljami Puustinen, Juha-Pekka Putkonen, Jean Ramsay, Jyri-Jussi Rekinen, Markku Roinila, Ola Saarinen, Markku Salmi, Katri Somerjoki, Otto Talvio, Jukka Tilsa Harjoittelijat Teemu Kilpi, Elise-Anette Kokkonen ja Lilli Pynnönen VELTTO VIRTANEN Kusessa 6 bonusraitaa + 16 sivuinen booklet Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 TILAAJAPALVELU (ARK. Sisältää 4 uutta biisiä. rytmi_0307_skene.indd 4 30.4.2007 11:00:35. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. 2 bonusraitaa + 12 sivuinen booklet www.lovemusic.fi ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE www.johannakustannus.fi · jakelu: universal/pec Uusi LIHASSA JA TAIVAASSA -EP nyt kaupoissa. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Rytmi-lehden kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. 10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Ilmoitusmyynti & markkinointi VELTTO VIRTANEN Ronkpukki Myyntijohtaja Mikko Mali GSM: 050 560 1750 Myyntipäällikkö Oskari Anttonen GSM: 040 563 0642 Myyntipäällikkö Peter Lindroos GSM: 040 560 6476 Myyntipäällikkö Erik Kangas GSM: 045 635 6644 9 bonusraitaa + 16 sivuinen booklet VELTTO VIRTANEN Beibi Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa GSM: 050 511 4525 Julkaisujohtaja Mika Nikula GSM: 040 523 3110 Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen GSM: 040 512 2398 Ilmoitusmateriaali / Advertisements aineisto@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7619 rytmi@popmedia.fi | www.rytmi.com 74
28 Artikkelit: Kannen kuva: 29 Mitkä ihmeen torittajat? He ovat vannoutuneita Tori Amos -faneja. Aleksi Kinnunen rohkaisi mielensä ja kohtasi sankarinsa. 48 Arviot: 49 Uudet albumit: Huhti- ja toukokuun uutuuksissa mm. Jonna Tervomaa, The View, Islaja, Lapko, Paleface, Superchrist, Manic Street Preachers ja Timbaland. 72 74 Mun levyhylly: The 69 Eyesin Jussi. Retro albumit ja dvd:t: Dethrow records, Small Faces, Nico, Moby, David Bowie, The Monks, Ihmisen poika ja Twin Peaks 86 Suomi jazzari: Umon pomo Annamaija Saarela Poppelin varjossa Samuli Knuuti sukeltaa sitaattien taiteeseen. 16 | Monty Python 40 | Jonna Tervomaa 88 90 Kannat kattoon rytmi_0307_skene.indd 5 30.4.2007 11:00:43. Esittelyssä kolme suomalaista torittajaa. 33 Kriitikot artistien hampaissa Rytmi käänsi perinteisen asetelman päälaelleen. Nyt artistit pääsivät arvioimaan kriitikoiden työtä. 40 Jonna Tervomaa Jonna Tervomaa teki itse kaikki laulut viidennelle albumilleen. README.FI Sisältö 3/07 8 Skene 8 10 12 12 13 14 16 18 20 22 Voimaryhmä Heavy Trash Hypnomen Sweatmaster Sister Flo Jukka Poika Paleface Brian Reitzell The Who Tv- ja elokuva: MONTY PYTHONIN odotetut dvd-julkaisut nostavat veden huumorinrakastajien kielelle. 24 Kirjat: PORNOteollisuuden historiaa käsittelevät uudet kirjat paljastavat, että rock- ja pornobisnes ovat aina eläneet symbioosissa. ALEKSI KINNUNEN 26 Digimedia: SYVÄLLÄ PELISSÄ on Suomen ainoa pelkkään hiphopiin keskittyvä lehti dvd-muodossa
rytmi_0307_skene.indd 6 30.4.2007 11:01:01
Ja se kestää pitkään. Taidekritiikin lajeista todennäköisesti eniten julkaistaan rock-kritiikkiä. Kritiikistä suuttunutta artistia pidetään itkupillinä, joka on väärällä alalla. Silti sen roolista ja merkityksestä on käyty kovin vähän julkista keskustelua. Silti kriitikoidenkin on hyvä muistaa, että popmusiikkia olisi olemassa ilman kritiikkiä, mutta ei päinvastoin. MIKKO AALTONEN PÄÄTOIMITTAJA Dig it DAVID LYNCH INLAND EMPIRE (ELOKUVA) MIKKO AALTONEN, PÄÄTOIMITTAJA YOUTH GROUP CASINO TWILIGHT DOGS (CD) JUSSI MÄNTYSAARI, TOIMITTAJA BJÖRK VOLTA (CD) ALEKSI KINNUNEN, KIRJOITTAJA-VALOKUVAAJA THE SISTER FLO HEALER (CD) EMMI LAUKKANEN, KIRJOITTAJA LAPKO YOUNG DESIRE (CD) JAAKKO KILPELÄINEN, KIRJOITTAJA SAHARA HOTNIGHTS WHAT IF LEAVING IS A LOVING THING (CD) MIKKO VIRTANEN. Vaikka artistit usein muuta väittävät, kritiikki on kohteelleen tiukka paikka. Pääkirjoitus 3/07 Tiukka paikka Kritiikki on journalismin lajeista haastavin. Kritiikki aiheuttaa kohteessaan aina tunnereaktion. Sivulta 30 voit lukea esimerkiksi Steen1:n laatiman "levyarvion" Samuli Knuutin The Streets-arviosta! Kuten kritiikkijutun koonnut toimittaja Jaakko Kilpeläinen toteaa, kriitikko saa yleensä viimeisen sanan. AD RYTMI Toukokuu 2007 | 7 rytmi_0307_skene.indd 7 30.4.2007 11:01:08. Tiedän omasta kokemuksesta, että vaikka kritiikki on vain laatijansa eikä lehden virallinen mielipide, ei ole epätavallista, että negatiivisen arvion kohteeksi joutunut artisti julistaa pannaan sen julkaisseen lehden lisäksi lehteä julkaisevan yhtiön ja suunnilleen kaiken muunkin lehden toimituksesta muutaman kilometrin säteellä. Toimittajalla ja sitä kautta hänen edustamallaan tiedotusvälineellä on mahdollisuus käyttää kritiikin kautta huomattavaa valtaa, joka koskettaa kohteensa lisäksi usein myös muita tahoja. Siksi kriitikoiden tulisi tuntea jornalistinen vastuu hartioillaan erityisen painavana. Taiteilijoista varsinkin kirjailijat ovat puineet julkisuudesssa kritiikin merkitystä ja omaa suhdettaan siihen. Jos arvio on negatiivinen, jännitys muuttuu raivoksi tai suruksi, joka saattaa pitkittyä pahimmillaan vuosia kestäväksi katkeruudeksi. Positiivisenkin arvion saava jännittää "tuomiota" etukäteen. Kritiikki ei ole leikkiä. Siksi on luontevaa, että yritämme herätellä siitä ja sen tasosta keskustelua tavalla, jota ei Suomessa tietääksemme ole aikaisemmin tehty: annoimme artistien arvostella kriitikoiden hengentuotteita samalla tavalla kuin kriitikot arvostelevat sivuillamme levyjä. Rytmissä julkaistaan yhtä lehden numeroa kohden eniten rock-kritiikkiä Suomessa
Silti maassamme on myös joukko iloluontoisia, optimistisia ja letkeään ska-poljentoon mieltyneitä yhtyeitä. "Lumikelkkainen", kitaristi Lauri Hannu jatkaa. Jo haastattelun alkumetreillä on selvää, että juttutuokiomme ei tule johtamaan yhtään mihinkään - ja ihan hyvä niin. Manse-skan toinen tuleminen Mitä yhteistä on ska-musiikilla, ilmastonmuutoksella ja Mauno Koivistolla. Suomessa on pimeää. "Ska tasapainottaa suomalaista ankeutta", Voimaryhmän vokalisti ja biisintekijä Sampsa "Quitzi" Loponen selventää. "Ei vaan lumikeltainen", Quitzi oikaisee. Skene | TOUKOKUU Suomessa on kylmää. Asiaa täytyy kysyä ensimmäisen suomenkielisen ska-levyn (vuonna 2001 ilmestynyt Straight Outta Tampere) julkaisseelta Voimaryhmältä. Suomessa on masentuneita ihmisiä. Kuinka tämä on mahdollista. "Itsemurhatilastot vois olla aika synkkiä, jos kaikki soittais pelkkää Yötä." "Merisää on lumivalkoinen", rumpali Jussi Wilgren letkauttaa. Jos ei muuta, niin ainakin yhdeksänhenkinen tamperelaisyhtye Voimaryhmä. ANNA-LIISA NIKUS 8 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_skene.indd 8 30.4.2007 11:35:03. Kuten yllä olevasta dialogista voi päätellä, Voimaryhmä ei ole maailman ryppyotsaisin yhtye
Ska rantautui 1960-luvun puolivälissä Länsi-Kingstonin köyhiin slummeihin, joissa työttömyydestä kärsivät rude boysit omivat genren äänitorvekseen. 13 Sister Flo 20 The Who KOLMAS KERTA TODEN SANOO. PETE TOWNSEND JA ROGER DALTREY LÖYSIVÄT TOISENSA UUDELLEEN. "Jos ilmastonmuutos etenee ja täällä alkaa olla liian lämmintä, meidän täytyy ehkä laskea musiikin tempoa. THE VALKYRIANS HIGH AND MIGHTY "Tavallaan Valkyrians on parempi livenä kuin levyllä, mutta High and Mighty on silti hieno ja perinnetietoinen levy. Kaikesta huolimatta Maroon Townilla oli tosi autenttista soitantaa." 3. Menopaluuna on arvioitu sivulla 64. Quitzin Top4 Ska-levyt 1. Ei poliittisia asioita voi tuoda musiikkiin samalla tavalla eri vuosikymmenillä", Lauri järkeilee. Silloin ska ja reggae alkaa lähentyä toisiaan huolestuttavassa määrin." "Toinen haittavaikutus on se, että merenpinta nousee ja helsinkiläiset joutuu muuttamaan Tampereelle", Quitsi päivittelee. Hienointa koko albumissa on se, että Madness kuulostaa jokaisessa biisissä ainoastaan itseltään. Me ollaan pikemminkin tamperelainen bändi, ehtaa manse-skata." TEKSTI: MERVI VUORELA Voimaryhmä KissKissBangBang-festivaalilla 6.Linjalla 2.6. Vakavoidutaanpa sitten hetkeksi. Tänä päivänä ska mielletään huolettomaksi ja hyväntuuliseksi musiikiksi. Lisäksi jätkät on kavereita, joten pakkohan tätä levyä on mainostaa." RYTMI Toukokuu 2007 | 9 rytmi_0307_skene.indd 9 30.4.2007 11:35:11. Se räppäys ei välttämättä miellyttänyt kaikkia puritaaneja siihen aikaan. "Ihan hyvältä se näyttää", Quitzi vastaa lyhyesti. "Mun mielestä musiikin ei tarvitse olla ajassa kiinni. "Mutta kuten Mauno Koivisto aikoinaan sanoi, täytyy olla jotain asiaa ja sanoa se. MAROON TOWN ONE WORLD "Maroon Town oli 80-luvun lopussa perustettu brittiläinen ska-bändi, jolla oli aika räppäävää laulua. "Kyllä kaikki lähtee biiseistä. Mitä Voimaryhmä tuumaa tämänhetkisestä Suomi-ska-skenestä. Eikö tässä piile ristiriita. Asian voi tarkistaa Voimaryhmän uusimmalta Menopaluuna-levyltä, jolla hyväntuulinen ska-tikkaus yhdistyy verkkaisiin rocksteady- ja reggae-variaatioihin sekä tilannekoomisiin sanoituksiin. 1 "Tällä levyllä Madness coveroi vanhoja reggae- ja ska-biisejä. Toisin kuin monet kollegansa, Voimaryhmä ei ole Jos täällä alkaa olla liian lämmintä, merenpinta nousee ja helsinkiläiset joutuvat muuttamaan Tampereelle. jumittunut vain yhteen tempoon, yhteen rytmiin ja yhteen tunnelmaan. Jamaikalla syntynyt ska oli alun perin rahvaan väestönosan musiikkia. Mitä tuo ajattomuus mahtaa tarkoittaa. "En mä helsinkiläisistä ole huolestunut, mutta jos Turusta aletaan tulla Tampereelle, sitten on asiat huonosti", Lauri puuskahtaa. Samana vuonna ilmestynyt Evilsonsalbumi (Cooking With...Evilsons) toi skan myös nuoremman yleisön keskuuteen. Lisäksi levyltä löytyy loistava versio Bob Marleyn So Much Trouble in the World -biisistä." 4. Pikemminkin me yritetään tehdä ajattomia kappaleita", Quitzi sanoo. "Jos miettii 70-luvun Suomessa tehtyjä yhteiskunnallisia lauluja, aika kummallisilta ne kuulostaa tänä päivänä. "Ei me osata suhteuttaa itseämme suomalaiseen meininkiin. THE SPECIALS SPECIALS "Specials oli niin raikasta, kun se tuli ensimmäisen kerran! Tällä levyllä brittiläinen ja jamaikalainen rytmimusiikki yhdistyvät loistavalla tavalla." 2. Siinä on hyvän ska-biisin salaisuus." The Valkyriansin viimevuotinen High and Mighty -albumi oli yksi suomalaisen skan katu-uskottavimmista näytöistä. Anttilan halvat ska-kokoelmat saattavat kuulostaa saman toistamiselta, koska ne levyt on täynnä itseään toistavia tusina-ska-orkestereita", Jussi sanoo. "Ammattikielellä sitä musiikkia kutsutaan jenkaksi", Lauri väläyttää. MADNESS THE DANGERMAN SESSIONS, VOL
Sly tone S The Family of Funk! ter Grand Mas Pe 20.7. Torstai klo 1521 Kirjurinluoto Arena no 6011 55 · Al Foster · Gilberto Gil · Natalie Cole · Paul Anka "Rock Swings" Jatkot LP42! klo 2004 no 6021 25 · Clube do Balanco · Us3 · Eternal Erection and Pe 20.7. Steve Nieve · Steely Dan Jatkot LP42! klo 2004 no 8021 25 · Von Hertzen Brothers · Blood, Sweat & Tears · Tuomo 22.7. The Johns Kuulas jazzkitarismi kohtaa urkugrooven Kirjurinluoto Arena no 9011 50 · Huba · Blood, Sweat & Tears · The Johns, John Scofield & John Medeski · Ziggy Marley Pääyhteistyökumppanit: Koko ohjelma: www.porijazz.fi Hae esite R-kioskilta! Kaikki oikeudet muutoksiin pidätetään. Varaa liput Lippupalvelusta ja lunasta ne R-kioskilta. S-Etu voimassa 2.4.31.5. PJ07_4staraa_210x285_Rytmi.indd 1 rytmi_0307_skene.indd 11 27.4.2007 12:25:28 30.4.2007 11:02:08. Sunnuntai klo 1320 ely Dan 1.7. 19.7. Ste in La 2 ja jazz Rockin itto pyhä li Su 22.7. Lauantai klo 1421 Kirjurinluoto Arena no 8011 60 · Kurt Rosenwinkel & Jukka Eskola All Stars · The Bad Plus · Elvis Costello with the Allen Toussaint Band & Horns feat. E Allen To lvis Costello & ussaint "New O rle ans fun k & sou l" 20.7. Perjantai klo 1521 Kirjurinluoto Arena no 7011 55 · Eero Koivistoinen Music Society & Redrama · India.Arie · The Roots · Sly and The Family Stone Jatkot LP42! klo 2004 no 7021 25 · Honey B and The T-Bones · The Original Blues Brothers Band · Eternal Erection 21.7
Tämä kuuntelee luureja hetken rydimissä nyökkien ja sanoo: "Joo, hyvä!" tai "Tätä vois vähän nopeuttaa... "Niinkö. Joo, vieläkin vähän... Tapahtui suuri aukeneminen. Jonkin aikaa nuori roots-puristi kiisti kaiken dancehallimman menon: "avokämmenen virvelilyönti oli kauhistus, synarummut oksetti". Mutta tajunta laajeni edelleen ja "nyt menee jo melkein mikä tahansa reggaetyyli, jos se on hyvää". Pari edellistä tehtiin toistaiseksi hyllytetyllä Jenkkarekalla, vanhemmat Kompostikoplan, Kapteeni Ä-nen ja Soul Captain Bandin nimillä. Tulihan siinä musiikillisia erimielisyyksiäkin. Ihan kaikkea ei siis ole vielä mokattu", maan johtava toustaaja hymyilee. Kiivasta raggaa siltä ei löydä, vaikka aluksi levyn sessiot pidettiin aamuvarhaisella, jotta uuden päivän tuoreus tarttuisi musiikkiin. Se tuntui niin vahvalta veljesliitolta. Sitten tuli ikivihreistä rockiin eden- nyt bändikuvio, jossa rumpaliksi halunneesta pojasta tuli laulaja vähän vanhempien tyttöjen (!) vaatimuksesta. Sitten tuli vielä se ajankäyttöä radikaalisti verottanut elämänmuutos, jonka takia tääkin levy väsättiin meillä kotona", tuore kolmen lapsen 14 isä jatkaa perhekuvioonsa viitaten. Hupaisan Pläski singlen ennakoima Äänipää tarjoaa lisää tervejärkisyyttä. Tunnelma on silti suomalaisesti kansanomainen, lähes rillumareihin asti. Jukka Poika päätyi reggaeen mielenkiintoisen mutkikasta reittiä. Viereisellä vuoteella Tiskipekka (Kuismanen) säätää tämäniltaisen YO-talon keikan taustoja. Ajoittain hän soittaa näytteen Jukalle. Mihin viimeksi mainittujen kollektiivi oikein lopahti. Tällaiset leppoisan laiskat rub-a-dub-rytmit toimii mulle nykyään parhaiten." Hän alkaa näytteeksi hoilata lajin tyypillisintä rydimiä ja sitten toustata siihen: Ku tää suomen kieli puttoo siihen niin tosi luontevasti..." Asia tulee selväksi. TEKSTI: JUSSI NIEMI Äänipää on arvioitu sivulla 60. | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_skene.indd 14 30.4.2007 12:07:16 70684_. Äänipään kumean synttybasson leimaamat, nykypäivästä katsoen jo vanhakantaiset tempot ovat verkkaisia. Pian Anttilasta lähti muutamalla markalla Bob Marleyn varhainen Perry-kausi. Skene | TOUKOKUU Terveen järjen puolestapuhuja Suomalaisen reggaen suurin innovaattori Jukka Poika julkaisi ensimmäisen soololevyn. Tunnelma Tampereen Koskipuiston Cumuluksen kolmannen kerroksen huoneessa on suorastaan kodikas. Varhaisteininä Jukasta tuli Nirvanaa ihaileva grunge-punkkari, mutta parin vuoden askeesikuurin jälkeen hän löysi ystävänsä kautta The Beatlesin ja saman tien itsestään kannen alla pidetyt "pehmeät arvot". Nyt on hyvä!" Tammisaaren Bråmarvissa asuvat kaverukset ovat liikenteessä kaksistaan. Koin sen meiningin vähän liian mahtipontiseksi, vakavaksi. Pukinpartainen Jukka Poika (Rousu, 27) istuu jalat ristissä sängyllä. "Varmaan just siihen. Vai mahtipontiseksi. Viimeinen niitti oli saman kaverin isän levyhyllystä löydetty Lee Perryn tuottama Max Romeon ja Upsettersin War Inna Babylon. Torniosta varhaisteininä Espooseen muuttanut Jukka allekirjoittaa näkemyksen auliisti ja toteaa naurahtaen, ettei moinen hesalaiselta onnistuisi. Pekka teki pohjat aika paljon (90luvun alun) Amica 500:lla. Olen kuitenkin vähän huumorintajuisempi tyyppi. Aluksi hän soitti kontrabassolla klassista. Itse olen kokenut sut aina terveen järjen puolestapuhujaksi. Enimmäkseen kaksin he tekivät uuden Äänipää albuminkin, joka on Jukka Pojan ensimmäinen omalla nimellä tehty albumi. Levy käsittelee ihmisen sotaisuutta, poliisin yli- Koin Soul Captain Bandin meiningin liian mahtipontiseksi ja liian vakavaksi. mitoitettuja yrttiratsioita ja malttia haasteiden haalimisessa pelkistetyn koneellisesti "kuivassa", jamaikalaisesti rub-a-dubbaavassa äänikuvassa. "Sitä ei mun studiossa kannata edes yrittää
Hän tekee myös työtä nuorten kanssa erinäisissä projekteissa, kuten Naulakallion huostaanottokodin kanssa, sekä Turpa auki! -projektissa, jossa kannustetaan nuoria räppäämään rakentavista aiheista. "Ei todellakaan!", "Mutta mä halusin jättää velvollisuuden tunnon kokonaan pois tältä levyltä. Hän on Hämeenlinnasta kotoisin oleva, Helsingissä muutaman vuoden majaansa pitänyt 28-vuotias Paleface. Gangsta-räp on nykyään äkkirikastumisen kulttuuri, joka on sietämätöntä." MC ja DJ -työn ohella Paleface kääntää suomeksi kirjoja ja elokuvia. "Toivottavasti saadaan aikaan kunnon vappumellakat." Mutta onko poliisi vihollinen. Jos vertaa uutta albumia Palefacen ensimmäiseen, hyvin kantaaottavaan albumiin PaleOntologist, on mahdollista luulla, että tällä aikavälillä on tapahtunut lannistu16 minen. Miehen poliittinen ajattelu ei ole sen sijaan siirtynyt tälle levylle. Tällöin gangsta-räppärit olivat oikeasti niitä tyyppejä, jotka ilmaisivat matskunsa kautta, että "!#=%" me ollaan vihaisia! Gangsta-räpillä oli sosiaalinen tilaus ja merkitys. Isoimmat propsit eli kunnioituksen Palefacelta saavat sellaiset artistit kuin KRS-One, Rakim, Chuck D, Talib Kweli ja Mos Def. Tästä syystä polarisaatio etenee entisestään ja ääri-ilmiöt tulevat entistä voimakkaammin esille." Palefacen uusimmalla levyllä Studio Tan battleriimit ja introspektio hallitsevat. Skene | TOUKOKUU Kuninkaan mielentilassa Karri "Paleface" Miettinen on jo maksanut jäsenmaksunsa Suomen hip-hop -eliittiin. Tarkoitus on keskustella miehen uudesta, yli neljä vuotta odotetusta albumista. "Porukat ovat aika leipiintyneitä tästä ympäri maailmaa, ja tämä tulee olemaan yksi Helsingissä järjestettävän Euro mayday tapahtuman teemoista", Paleface kertoo. On aika huolestuttavaa, että näistä asioista ei kauheasti puhuta. Ei se halua vapautusta ghettojen asukkaille, ei se edusta oikeutta, parempia olosuhteita. Niin, ja naisille tiedoksi: Quarter Pastillä esitelty naisystävä "Colgate Soulmate" on edelleen kehissä, joten se siitä sitten. TEKSTI: TEEMU KILPI Gangsta-räp on nykyään äkkirikastumisen kulttuuri, joka on sietämätöntä. Studio Tan on arvioitu sivulla 60. | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_skene.indd 16 SONY BMG 30.4.2007 11:07:11. Nykypäivän gangsta ... Taidot ja asenne ovat ainakin kohdallaan. mitä se edustaa. Turpa auki! -kirja ilmestyy myöhemmin WSOY:ltä, kuten myös albumi, jossa on koottuna äänitteet nuorten parhaista tuotoksista. Tällöin lapset saattavat jäädä sodan keskelle vanhempien saapuessa Suomeen. Viime aikoina on ollut havaittavissa, että poliisit ovat olleet suvaitsevaisia ja jopa solidaarisia esimerkiksi ilmastomuutosta käsittelevää suoraa toimintaa kohtaan. Tämä kuuluu vapautumisena hänen kolmannella albumillaan Studio Tan. Punavuorelaisbaarin mukavassa nahkaisessa nojatuolissa rötvää eräs taitavimmista englanninkielisistä lyyrikoista Suomessa. No, meillä on 1,5 tuntia tyhjää nauhaa, tuopit ja jallut, ja vähintään kolmen jutun verran puhuttavaa. On jännittävää seurata, breikkaako Paleface ulkomailla. "Kun elettiin reaganilaisessa 1980-luvun lopun Amerikassa, kukaan ei tiennyt kuinka huonosti asiat todella olivat kaduilla", Paleface kertoo. Tällä hetkellä Palea ketuttaa eniten maahanmuuttajien A ja B lupakäytäntö. päivän jälkeen." "Kaikki linkitetään terrorin vastaiseen sotaan. "Sisäpoliittiset asiat ovat muuttuneet kaikissa länsimaissa syyskuun 11. Kukaan ei tiennyt crackistä mitään. B-luvan saaneita pakolaisia voidaan pompottaa maasta ja pakolaiskeskuksesta toiseen ilman lupaa tehdä työtä, ja pakolaisperheiden jäsenet saattavat joutua siirtymään maasta toiseen eri aikoihin. Halusin, että se rakentuu kuten mun livekeikka: skillssit ensin tiskiin ja siitä sitten syvällisempään päin", hän kertoo
rytmi_0307_skene.indd 17 30.4.2007 11:07:34
Kaikki, mukaan lukien Reitzell, joka sittemmin on toiminut Airin kiertuerumpalina. Rytmitykittelystä Reitzellilla on varhaisempaakin kokemusta, sillä vuonna 1993 mies sai parin vuoden pestin maineikkaan punk/powerpop/garage/grungeyhtyeen Redd Krossin rumpalin pallilla. Tarantinon tyyli on pitkälti 1950- ja 60-luku18 lainen, kun taas Coppola nojaa paljon 1970- ja 80-luvun taitteen brittirockiin sekä uudempaan, listakärkeä karttavaan musiikkiin. Virgin Suicidesiin varta vasten tehdyt eteeriset popmaalailut ovat olennainen tekijä elokuvan ilmeen muokkaamisessa ja määrittämisessä. Sofia ei kuitenkaan itse vastaa musiikeistaan, vaan sävelkaapin takana on "musical supervisor" Brian Reitzell (suomeksi vaikkapa musiikkipäällikkö). Skene | TOUKOKUU Elokuvamusiikkia rockin laitamilta Popkappaleiden valitseminen elokuvien ääniraidoille on oma taiteenlajinsa, vaikka sitä ei sellaiseksi yleisesti tunnustetakaan. Reitzellin laajaan levykokoelmaan ihastunut Coppola päätti pyytää miestä musiikilliseksi apumiehekseen debyyttielokuvaansa Virgin Suicides (1999). Virgin Suicidesin myötä Airin yleinen tunnettuus kohentui huomattavasti, joten syntyneestä yhteydestä hyötyivät kaikki. Kieltämättä mies onkin kaivanut esiin laadukkaita ja linjakkaita esityksiä hyvällä tyylitajulla, mutta pohjimmiltaan tämä lienee vain seurausta siitä, että miehen kotoisen levyhyllyn sisältö on samaisen hyvän tyylitajun määräämä. Pehmeänhailakan kuvailmaisun säestäjänä ne svengaavat kuin mummo mustalla jäällä. Etenkin 80lukuiseen brittirockiin ihastunut amerikkalainen Brian Reitzell on yksi alan nousevista kyvyistä. Yksi nykyelokuvan suurimmin arvostusta saaneista popmusiikinkäyttäjistä on oman tunnistettavan linjansa valinnut Quentin Tarantino. Jossain vaiheessa Reitzell käväisi koesoitossa myös Beckin luona, mutta herra Hansenia eivät paukuttelun tahti ja | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_skene.indd 18 30.4.2007 11:07:40. Korkeintaan sen innoittamana, sillä varmasti sieltäkin löytyi ennen elokuvaa suhteellisen ohuelti tunnetun pariisilaisduo Airin aiempia albumeita. Virgin Suicidesin ääniraidalle Reitzell ei valinnut musiikkia omasta levyhyllystään. Myös suuren isän tyttären Sofia Coppolan elokuvissa on johdonmukainen ja tunnistettava musiikillinen linja. Siinä, että Reitzell on saanut jalkansa hommahuoneen oven väliin ei ole ollut ainakaan haittaa siitä, että mies seurustelee Stephanie Haymanin kanssa, joka on ollut Sofia Coppolan paras ystävä lap- FILMIKAMARI Nuori Brian Reitzell. suudesta saakka
Ei tunnu lainkaan siltä, että istutaan stadionrockin legendojen edessä. heinäkuuta. Kiertue käsittää 28 keikkaa ja alkaa Lissabonista 16. Ja ehdottomasti Roger kykenee. Pieni keikkaosuus tekee pressistä poikkeuksellisen intiimin. Seurata eturivistä kun Roger Daltrey ja Pete Townshend esittävät pienimuotoisen akustisen keikan. "Siis kykenee mihin?", Roger Daltrey kysyy hiukan hermostuneena. Townshend on humoristinen ja ironinen seuramies taidekoulusta. Skene | TOUKOKUU Vanhat pitävät yhtä Pete Townshend on huomannut muuttuneensa kirkkoherran näköiseksi ja arvostaa yhä enemmän ystävyyttään Roger Daltreyn kanssa. Vanhalle The Whon fanille tämä on kaikkien toiveiden täyttymys. Daltrey on vähän tosikkomainen ja vilpitön, vanha katutappelija. Eturivistä seurattuna Peten ja Rogerin akustinen Behind Blue Eyes, yksi neljästä akustisesta kappaleesta jotka he esittävät "todistaakseen" toimittajille oman elinvoimaisuutensa, saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. "No siihen mitä sinä teet", Pete vastaa kuin pyhäkoulun opettaja. Tämä luonteiden erilaisuus on aikoinaan ollut syynä esimerkiksi siihen, miksi Townshend lopetti esiintymästä The Whon kanssa 1982 ja miksi hänellä on ollut vaikeuksia kirjoittaa kappaleita Daltreylle. Osittain siihen vaikuttaa se, että Pete Townshendilla ja Roger Daltreylla on niin toisistaan poikkeavat persoonallisuudet. Mutta selvästi basisti John Entwistlen kuolema 2002 on tuonut miehiä lähemmäksi toisiaan. UNIVERSAL 20 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_skene.indd 20 30.4.2007 11:08:00. "Me teemme tämän, koska Roger halusi todistaa teille, kyyniselle lehtiväelle, että hän vielä kykenee tähän", vitsailee Pete Townshend lontoolaisen studio- ja yksityisklubikompleksin kellaristudiossa, etupäässä briteistä koostuvan toimittajajoukon edessä. Syy miksi puolensataa toimittajaa on vaivautunut Covent Gardeniin lumisena helmikuun päivänä on se, että The Who ilmoittaa ensimmäisen Euroopan kiertueensa pariin vuosikymmeneen. toukokuuta ja päättyy Helsingin Areenalle 9
Onhan se mahdollista. Pornon ja rockin epäpyhä liitto Kirjat Punk-ja rocktoimittajaveteraanien Legs McNeilin ja Neil Straussin uudet pornohistoriikit ovat epäkiihottavia kertomuksia hämmentävästä teollisuudenhaarasta ja surullisista ihmiskohtaloista. Voiko olla sattumaa, että toistaiseksi uskottavimmat pornoteollisuuden historiaa tutkivat kirjat ovat rocktoimittajien tekemiä. Kun on lukenut vielä Neil Straussin Jenna Jameson -elämäkerran Erotiikan ammattilainen, on pakko myöntää, että no niinhän ne piru vie ovatkin. Mutta kun on kahlannut Legs McNeilin yhdessä Jennifer Osbornen kanssa kokoamaa Alaston Hollywood - pornoelokuvateollisuuden sensuroimaton historia -tiiliskiveä ensimmäiset parisataa sivua, sattuman todennäköisyys käy yhä pienemmäksi. Yksi yhdistävä tekijä on Yhdysvaltojen maantiede ja erityisesti Los Angelesin asemapaikka sekä törkyteollisuuden että rockbisneksen kotikaupunkina. Tai jos nyt eivät aivan naimisissa, niin ainakin alojen välinen seurustelusuhde on ollut jo vuosikymmeniä varsin vakavalla pohjalla. Kirjan sivuilla seikkailee wanna be -muusikoita, levy-yhtiöpomoja ja ihan oikeita rocktähtiäkin sellainen määrä, että voisi kuvitella amerikkalaisen pornoteollisuuden olevan naimisissa amerikkalaisen musiikkiteollisuuden kanssa. Kirjat eivät pyri analysoimaan pinnalta katsottuna erikoiselta näyttävän liiton taustoja, mutta onneksi ne antavat välineitä asian ymmärtämisen ymmärtämiseen. Pornotähdet- ja tuottajat kiertävät samoja West-Hollywoodin, Sunset Stripin ja Beverly Hillsin bileitä, avajaisia ja ravintoloita kuin rokkarit, hiphopparit ja levy-yhtiöihmiset. Vaikka LA on valtava kaupunki, elokuva-, rock - ja aikuisviihdebisneksessä piirit ovat pienet ja ne README.FI 24 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_skene.indd 24 30.4.2007 11:09:23
Kukaan ei miettinyt, haluavatko kuluttajat alkuunkaan lukea lehtiä tietokoneen ruudulta. Vastaukset näin perustavanlaatuisiin kysymyksiin eivät ole tietenkään yksiselitteisiä saati helppoja. Kävi kuten uusien teknologioiden kanssa usein käy: insinöörit mahdollistivat sisällön tarjoamisen uudessa muodossa, joten näin tehtiin. Jopa kokonaisia vuosikertoja saataisiin mahdutettua yhdelle levylle. Pelonsekaisin tuntein kustantajat pohtivat, tappaisiko kompakti formaatti lehtien paperiversiot kokonaan ihmiset kun voisivat nauttia lukuviihteestä tietokoneidensa ruuduilta. Tätä olisi kannattanut miettiä myös cd-romien alkutaipaleella. Tai varsinkaan pienennettyjä näköisversioita lehtien sivuista. Onko formaatilla tulevaisuutta, vai ajaako internet saman asian nopeammin ja tehokkaammin? Cd-romien yleistyessä 1990luvun alkupuolella lehtimaailmassa kohistiin. Päällimmäisenä tulee mieleen, että 2000-luvulla syntyneet dvdmuotoiset mediat tulevat auttamattomasti myöhässä. Sittemmin internet mullisti tiedonvälityksen, ja ajankohtaisuudesta tuli verkkomedioiden elinehto. Tällä palstalla käsitellään digitaalisen median ilmiöitä ja trendejä viihdeelektroniikan, musiikinkuuntelun ja musiikin levityksen näkökulmista. Levylehtien paluu Kemmurun tuottaja/mc Aksim Syvällä pelissä tarjoaa hiphop-journalismia dvdformaatissa. Loppujen lopuksi ihmiset eivät halunneet edes puhelinluetteloja digitaalisessa muodossa, ja paperilehdet saivat hengähtää helpotuksesta. Mitä lisäarvoa dvd tuottaa televisioon tai internetvideoihin ver- Digimedia Myös jenkki-rääväsuu Busta Rhymes esiintyy Syvällä pelissä -dvd:llä. 26 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_skene.indd 26 30.4.2007 11:09:42. Cd-romien aikoina runsaasti video- ja äänimateriaalia sisältävä levy olisi varmasti houkuttanut kuluttajia, mutta miten käy nyt, kun jopa Yleisradio näyttää materiaaliaan ilmaiseksi verkossa. Mitä kuluttajat oikeastaan haluaisivat cd-romeilta katsella tai kuunnella. Internetissäkin on toki tarjolla lukuisia näköislehtiä, mutta esimerkiksi sanomalehtien internetsivut menestyvät, koska ne ovat muokanneet sisältönsä median mukaan. Lähinnä aikakauslehdissä koettu huoli osoittautui kuitenkin pian turhaksi, sillä kuluttajat eivät kiinnostuneet cdrom -lehdistä alkuunkaan
Internetissä toimivan makasiiniohjelman olisi kuitenkin pitänyt miettiä ansaintalogiikkansa uudestaan, joten sikäli dvd puolustaa paikkaansa. Mikään ei silti poista sitä tosiseikkaa, että koko dvd:n sisältö olisi ollut huomattavasti joustavampaa, ja ennen kaikkea nopeampaa streamata internetissä. Arvio: Syvällä pelissä 1 / 2007 Hiphop-median ote tekemiseen pitää tietenkin olla rento. Ne hyödyntävät digitaalisesti joustavan levyn mahdollisuuksia sikäli paremmin, että ne sisältävät myös pelkästään tietokoneiden avulla katseltavaa materiaalia, kuten esimerkiksi valmiita 3Dmallinnuksia ja ohjelmien demoversioita. TEKSTI: JUSSI MÄNTYSAARI www.syvallapelissa.com rytmi_0307_skene.indd 27 30.4.2007 11:10:06. Maailmalla dvd-mediat ovat pääasiassa ei-voitolliseen toimintaan panostavia taidejulkaisuja, jotka esittelevät esimerkiksi videotaidetta tai muuta visuaalista taidetta. Helsinkiläinen valkonaama haastattelee sikäläisiä yhteistyökumppanejaan Bronxin pimeillä takapihoilla ja räppää klubin lavalla selvää suomea! Ennustan silti, että internetiin siirrettynä tämä toimisi huomattavasti paremmin. rattuna, puhumattakaan mobiiliviihteestä. Toki koko homman voi katsella myös putkeen. Parasta levyllä on Kemmurun tuottaja/mc Aksimin New York -raportti. Tekstimuotoisen viihteen esittäminen dvd:llä on turhaa, sillä kukapa nyt haluaisi lukea artikkeleja tv-ruudulta, joka on dvd-viihteen yleisin näyttöpääte. Tätä ideaa Syvällä pelissä toteuttaa loppuun asti, ja se on hyvä. Dvd on artistihaastatteluihin ja musiikkivideoihin jaettu juonnettu kokonaisuus, joka muistuttaa suuresti edesmenneen MoonTV-kaapelikanavan rentoa ohjelmatapaa. Syvällä pelissä ajaa omalta osalta eteenpäin sitä postmodernia ideaa, että edullisen digitaaliteknologian aikakaudella kaikkien on mahdollista tuottaa omaa ohjelmaa. 3D-mallinnukseen tai kuvan jälkikäsittelyyn keskittyneitä dvd-medioita löytyy myös muutama. Jo yli vuoden toiminut tamperelaislähtöinen Syvällä pelissä dvd-magazine ei kuitenkaan pelkää tarttua uuden median haasteeseen. Artistihaastattelujen muoto on kuitenkin todella kaavamainen ja haastattelijan kysymykset "Kerro levystä" -luokkaa. Ainoa valikko sisältää haastateltujen artistien nimet. Tilaa levyllä kyllä olisi vaikka kuinka laadukkaaseen näköislehtiformaattiin, mutta dvd-aikakaudella staattinen tiedonesitys kuulostaa todella vanhanaikaiselta. Dvd:n mahdollistama menurakenne on pidetty simppelinä. Syvällä pelissä on päättänyt ratkaista formaatin käyttöongelman varsin perinteisellä tavalla. Ylianalysoiden voisi todeta, että Syvällä pelissä edustaa omalta osaltaan median demokratisoitumista, kansalaislähtöistä tiedonvälitystä. Kamerat ovat kevyitä ja halpoja, dvd:t koos- Syvällä pelissä edustaa omalta osaltaan median demokratisoitumista. tetaan tavallisilla kotitietokoneilla, eivätkä painokustannuksetkaan päätä huimaa
M rytmi_0307_TORITTAJAT.indd 28 30.4.2007 09:18:28
Netti on yksi fanien omaehtoisen toiminnan väylä ja tapa tehdä idolia tunnetummaksi. Margharita on Torin lempijuoma. Tori antaa aineksia yksityiskohtiin, ja niistä torittaja tykkäävät puhua. Sen sijaan perheellinen mies on lähdössä kuuntelemaan Toria Saksaan ennen kesää. American Doll Posse arvioidaan seuraavassa Rytmissä. P RYTMI Toukokuu 2007 | 29 rytmi_0307_TORITTAJAT.indd 29 30.4.2007 09:18:36. TORI Suomalainen Tori Amos -fani ei hörhöile, mutta diggailee vakaumuksella. Torittajat pitävät kulttuurintutkija Katja Jalkasen mukaan internetin roolia yhteenkuuluvuuden tunteen luojana jopa korostetun tärkeänä. Aktiivisia netissä ja konserteissa kävijöitä suomalaisista torittajista on 2030 prosenttia. Scarlet´s Walk: lta väänsimme Sweet Sangria, Tommi Bäckman muistelee. Uuden levyn, American Doll Possen myötä levyn neljällä naishahmolla on jokaisella omat bloginsa. Hänen suosionsa alkoi ensimmäisen levyn Little Earthquakes (1991) myötä kasvaa samanaikaisesti internetin yleistymisen kanssa. Hän oli hiljattain mukana suorassa nettiradiolähetyksessä", Jalkanen tietää. "Keksimme valkoviinipohjaisen Winter-paukun Torin ensimmäiseltä levyltä, Little Earthquakes. Laulaja on hyvästä levymyynnistään huolimatta ollut vähän esillä mediassa. Tori-kaudella hän tarkoittaa Torin eri levyjen tyylejä. Torittajat järjestävät teemabileitä, torittajien sanoin ilmaistuna Tori-iltoja. -DRINKKEJÄ KOTIBILEISSÄ M "Muistan vielä kymmenen vuoden takaisen bussimatkan Helsingin Jakomäkeen, mikä kesti kauan ja silti jaksoin odottaa", Märkälä muistaa. "Tori ei ainoastaan viihdytä, vaan on rohkaissut kuulijoitaan käsittelemään esimerkiksi masennustaan, uskonnollista tai seksuaalista ahdistustaan", Jalkanen kertoo. Tori Amosilla on faneja kaikkialla maailmassa. Kymmenen vuotta torittanut Semi Pöntinen pitää Toria jonkinlaisena esikuvanaan, muttei ottaisi Tori-aiheista tatuointia. mut TEKSTIT: PAULA KANGASNIEMI uutamia vuosia si sitten amerikkalaisen laulaja Tori Amo fanit eli ToriphiAmosin lesit olivat Yhdy Yhdysvalloissa valmiita maksamaan korkeita hinto hunajapullosta, hintoja johon tämä oli koskenut. He syövät Torin biiseissä mainittuja ruokia ja saavat ideoita vaikka drinkkeihin. Kerromme mistä biiseistä pidämme ja pohdimme mistä Tori-kaudesta on kyse", Märkälä analysoi. "On kiehtovaa keskustella toisen torittajan kanssa, sillä abstraktimmatkin sanoitukset avautuvat henkilökohtaisella tasolla uusiin ulottuvuuksiin. Torittajat kuuntelevat musiikkia, höpöttävät ja visailevat Tori-tietokisassa voittaakseen persoonallisia palkintoja. Suomalainen fani eli "torit "torittaja" ei moiseen kotkotukseen lähtisi, mutta on valmis maksamaan lähtisi satoja euroja päästäkseen ulkomaille keikalle tai valvomaan yöllä kuullakseen laulajan haastattelun nettiradiosta. Sama torittaja saattaa kirjoittaa useita kertoja päivässä. "Myös laulaja on tiedostanut netin ja torittajien merkityksen. Nyt suomalaisissa keskustelufoorumeissa on vipinää Torin astuessa lavalle Suomessa ensimmäistä kertaa ensi kesän Provinssirockissa
"1994 Cornflake Girl-kappaleen Under The Pink-levyltä kuultuani. "Olen maltillisen intohimoinen." Mitä Tori Amos on antanut sinulle. Tori Amos & Torittajat TORITTAJA 1: Semi Pöntinen 30-vuotias luokanopettajaopiskelija Milloin sinusta tuli torittaja. Järjestän levynjulkistamisjuhlia Helsingissä ja osallistun fanifoorumeihin. "Enimmäkseen harmiton hörhö ja ylpeä siitä." Mitä Tori Amos on antanut sinulle. IPodin myötä saan kantaa koko tuotannon arjessa mukanani." Voisitko elää ilman Toria. Kaikki laulajassa vakuutti jo ensimmäisellä levyllään, Little Earthquakes." Oletko maltillinen, hörhö vai kiihkotorittaja. Miksi. "1998. Luin joskus Seiskasta jutun Torin naimisiinmenosta Maxi-Marketissa. Miksi. En ole lakannut tykkäämästä, vaikka teini-angsti onkin vähentynyt. Olin odottanut, että joku Torin tyyppinen musiikintekijä löytyisi." Oletko maltillinen, hörhö vai kiihkotorittaja. "Hän on osa persoonaani ja elämääni." Voisitko elää ilman Toria. Se oli rakkautta ensi kuulemalta." Boys For Pele Under The Pink Mitä Tori Amos on antanut sinulle. "Käyn torittajien nettiyhteisöissä päivittäin. "Jos tulipalo tulisi, pelastaisin ensin Torin levyt." TORITTAJA 3: Emma Märkälä, 24-vuotias englantilaisen filologian opiskelija Milloin sinusta tuli torittaja. Nauhoitin kasetille ja kävin metsäkävelyllä. "Kuuntelen levyjä ja metsästän epätoivoisesti kaikkia mahdollisia levyjä ja sinkkuja. "Boys For Pele -levyn myötä 1995. Myöhemmällä iällä hän on toiminut ajatusten herättäjänä. "Ensin oli musiikki, sitten tuli torittajayhteisö. Kuuntelen musiikkia. "Elävä elämä menee edellä, mutta hän on puhutteleva hahmo. Havahduin kuinka tärkeäksi laulaja oli tullut elämässäni." Miten torittajuus näkyy arjessa. Miksi. "17-vuotiaan teinin elämänvaiheeseen sopiva esikuva, jolla pohdiskelevia, syvällisiä ja kryptisiä sanoituksia. Historiankurssilla tuli pidettyä Amos-aiheinen esitelmä." Miten Tori näkyy arjessa. "Voisin, mutta ottaisin autiolle saarelle mukaani Little Earthquakes -levyn." TORITTAJA 2: Tommi Bäckman, 30-vuotias myyjä Helsingistä Milloin sinusta tuli torittaja. Hän antaa yhä voimaa." Miten torittajuus näkyy arjessa. Olen tehnyt myös tutuille kokoelmia, Tori Amosia vasta-alkajille." Voisitko elää ilman Toria. Olisi kamalaa jos häntä ei olisi." 30 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_TORITTAJAT.indd 30 30.4.2007 09:18:48. "Hän on musiikillisesti antanut tukea ja lohtua
rytmi_0307_TORITTAJAT.indd 31 30.4.2007 09:19:31
rytmi_0307_ARTISTITvsKRIITIKOT.indd 32 30.4.2007 09:30:33
Sisältö oli vapaa, pituus noin tuhat kirjoitusmerkkiä. Ei, vaikka ohjepituus järjestään ylittyi. Lukijat saavat levystäni väärän kuvan, jos eivät ole kuulleet sitä. Muutama kriitikko saa tässä jutussa maistaa omaa lääkettään, kun musiikinteki- RYTMI Toukokuu 2007 | 33 30.4.2007 09:30:49. Lukijat, jotka eivät ole nähneet arvioituja arvioita, voivat saada niistä väärän kuvan. Tässä jutussa käännetään perinteiset roolit ylösalaisin. A A rytmi_0307_ARTISTITvsKRIITIKOT.indd 33 TOIMITTANUT JA KOONNUT: JAAKKO KILPELÄINEN jöistä koottu raati ottaa heidän tekstinsä julkiseen tarkasteluun. Mutta onko se niin vakavaa? rvovaltaisella musiikkikriitikolla on arvioimaansa teokseen pahimmillaan sama valta kuin keskiajan noidanpaljastajilla oli punatukkaisiin naisiin. Rytmi halusi tarjota muusikkopiireille tilaisuuden pienimuotoiseen vastaiskuun. Kirjoittajat huomasivat, ettei tuhat merkkiä alkuunkaan riitä kattavaan analyysiin. Toki myös arvostelijoita arvostellaan, mutta yleensä suljettujen ovien takana, murskatun muusikon lähipiirissä: Arvio ei ollut kattava, jotain oleellista jäi kertomatta. Arvioidun artistin normatiiviset valitusmahdollisuudet ovat samaa luokkaa kuin punapäillä muinoin. Ilkka Mattilalla, Samuli Knuutilla ja kumppaneilla voi tätä juttua lukiessaan tulla mieleen, ettei heidän pointtiaan ole ymmärretty. Kirjoittaja ei selvästikään tiedä soittamisesta mitään. Myös lopputulos oli jokseenkin sama. Raadin lähtökohdat olivat samat kuin kriitikoilla Rytmin normaalimittaisissa levyarvioissa. hampaissa Yleensä musiikkikriitikot arvostelevat musiikintekijöitä
Hätkähdän: se onkin Hasse Walli. kriitikot JOHANNA | TOMI PALSA Liimatan arvio: VON HERTZEN BROTHERS Approach Virgin Meillä on samat korvat mutta eri pitämykset. Ne tummuvat ja leviävät. Siis hyvin, mutta ajatteles, Pekka. Sana beatlesiaaninen on samaa kieliperhettä kuin spectoriaaninen, ja sen käytöstä seuraa rangaistus. Älä liikaa, spirituaalinen vire hidastaa pakoa. Veljekset laulavat yhteen (In your arms) kuin Björn ja Benny (Does your mother know). Kallion halkeamassa lirisee melodia. Kompastelen juuriin. TOMMI LIIMATTA | ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE PEKKA LAINE | SOUNDI 5/2006 Von Hertzen Brothers: Approach Laineen antamat pisteet: 5/5 "Approachin beatlesiaanis-zeppelinistis-pinkfloydilainen työstö kuulostaa siltä kuin koko joukkio olisi estottomasti halunnut rokata läpi universumin eikä kukaan olisi missään vaiheessa etsinyt jarruja tai miettinyt onko touhussa järkeä. Kolme varjoa lähestyy. Sekö gurun tekee. Me pääsimme jo heidän, ja arkun kanteen on kaiverrettu Prog + Vintage + Sävelletään studiossa kun ei Intiassa keretty. Tutkin pölyistä levyä kyykyssä Pekan kanssa. Taskulampun kiila osuu Jimi Hendrixin kuvaan. Artistit vs. Saadakseni etumatkaa ammun häneen kaksi tähteä. Minut he hyväksyvät joukkoonsa, Pekka henkäisee ja on oikeassa. Sitä en enää näe. Aikaa ei ole sitä minkä levy kestää, jäljillemme on päästy. Ellei Petri... En saa siitä kiinni. Ja eeppisyytenä voi näyttäytyä lopultakin putki, jossa kova ja hiljainen ovat samaa. Teemme samoja löytöjä, mutta kun hän niistä ilahtuu, minä vilkaisen kelloa. Luola on sisustettu kertaustyyleillä. Loppuukohan tämä levy joskus." Pekka Laine | Soundi, Von Hertzen Brothers -arvio 34 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_ARTISTITvsKRIITIKOT.indd 34 30.4.2007 09:31:04. Kun hengitys tasaantuu piilossamme, kuiskaan Pekalle: Kuoppis on pian aivan erottuma- ton, koska hallitsee kaikki tyylit ja soittaa kaikkien kanssa. Upeiden laulustemmojen, melodiapurojen, Kie von Hertzenin heittäytyvän kitaroinnin, veli-Mikon spirituaalisten tekstien ja Sami Kuoppamäen gurutasoisen rummutuksen keskellä vastaanottajan mielessä velloo mielihyvän ja liikutuksen keskellä vain yksi ikävä ajatus. paristoissa on virtaa enää minuuteiksi
Oliko sydän mukana - ja pitikö sen olla. Oli ilmiötä tai ei. Kappaleista jotkut ovat jääneet mieleen ja niistä kerrotaan lukijalle asiallisin sanankääntein. Myös jotakin persoonallista täkyä pitäisi tarjota ilman eväitten leviämistä ja ajatuksen tarpeettoman lennokasta karkailua. Alun MARTTI SERVO SPINEFARM | MARJA HELANDER Maksimissaan muutaman sadan merkin mittainen kritiikki on vaativa laji. STUPIDO | JAAKKO KILPIÄINEN MARKKU HALME | RYTMI 2/06 Eläkeläiset: Humppasirkus Halmeen antamat pisteet: 3/5 "Eläkeläisten ensimmäisten levyjen jälkeen on ollut hyvin vaikea tehdä pappojen albumeista relevantteja arvosteluja. Hän ei sorru helpoimpaan. Lyhyeen tilaan on mahdutettava jotakin asiallista ja olennaista käsillä olevasta tuotteesta. Hän ei käy jaarittelemaan näennäisyyksiä eläkeläisilmiöstä ja siitä miten se livehomma mahtavaa on. Ammattimiestä vaanii kuitenkin aina rutiinin vaara. Toivotan Markku Halmeelle jaksamista ja kantokykyä pitkällä marssilla! RYTMI Toukokuu 2007 | 35 rytmi_0307_ARTISTITvsKRIITIKOT.indd 35 30.4.2007 09:31:21. Musa on musaa ja siitä voi kertoa musana. Pitkospuiksi kelpaavaa puutavaraa ei ole näkynyt tuntikausiin ja yli on päästävä. Kaikki kyllä tietävät, mistä on kysymys. Soundi ei muutu mihinkään, ote on aina sama ja teksteistä löytyy aina jotakuinkin sama määrä ylittämättömiä nerokkuuksia - noin kymmenen yksikköä." Markku Halme | Rytmi Eläkeläiset-arvio Servon arvio: ELÄKELÄISET Humppasirkus Markku Halme väläyttää osaamista, johon vain ammattimies kykenee. Stupido Markku Halme onnistuu tehtävässään mainiosti. Kuuletteko. Lyhyt kritiikki alan lehdessä voi olla arvostelun runoutta parhaimmillaan. anteeksipyytely kriitikon tehtävän vaikeudesta annetaan anteeksi, sillä hän on kuitenkin selvästi kuunnellut tuotteen. Kriitikon edessä avautuu rannaton aava suo. Estetiikan ja taidekritiikin oppituolit natisevat
Skinnerin uusin hengentuote on juuri sitä, mitä Knuuti sen kertoo olevan, eli "harmillisen kertakäyttöinen hengentuote" niin teksteissä ja musiikissakin. Kuitenkin itse olisin lähestynyt levyä eri näkökulmasta. Artistit vs. STEEN1 SAMULI KNUUTI | IMAGE 3/2006 The Streets: Hardest Way To Make An Easy Living "Harvaa kiinnostaa kuulla, kuinka raskasta on, kun rahaa työnnetään pyytämättä postiluukusta sisään, kun kaikki tuntevat sinut mutta kukaan ei kuitenkaan tunne sinua, kun on pakko koko ajan matkustaa ympäri maailmaa ja kun pitäisi vielä jaksaa nusauttaa kyltymättömiä bändäreitäkin. Tapaamme kaverin, joka yrittää turhaan vietellä julkkisnaisia, saa turpiin manageriltaan ja New Yorkissa käydessään pubifilosofoi siitä, kuinka englannissa tähdet haukutaan mutta Amerikassa ammutaan kuoliaaksi." Samuli Knuuti | Image The Streets -arvio 36 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_ARTISTITvsKRIITIKOT.indd 36 WARNER | EWEN SPENCER 30.4.2007 09:31:30. Skinner on kuitenkin onnistunut siirtämällä vanhan hahmonsa - siis itsensä - suoraan kuuluisuuden maailmaan. kriitikot POPMEDIA | SAARA KYYRÖ Steen1:n arvio: THE STREETS Hardest Way To Make An Easy Living Warner Suomen Nick Hornby tietää, mikä olisi parasta miehelle. Knuuti on kirjoittanut hienon levyarvostelun keskinkertaisesta hengentuotteesta, johon en soisi noin paljon merkkejä kulutettavan. Uskon tämän olevan kulttuurisidonnaista; kun Yhdysvaltalainen artisti leveilee estottomasti omaisuudellaan, vallalla ja naisilla, brittiläinen päättää anteeksipyytelevän itseironian olevan parempi keino kertoa varallisuudestaan. Katsokaa yksikin Hugh Grantin filkka, niin tajuatte pointin. Lupaan, että tyhjiö täyttyisi nopeasti. SEPPO LAMPELA A.K.A. Sain The Streetsin levyn kuunteluun tätä arvostelun arvostelua varten ja alan ymmärtää, miksi levyarvostelijoilla on kyynisten kusipäiden maine. Jos joutuu päivästä toiseen kuuntelemaan loppuun kulutettuja koukkuja ja kliseisiä "viisauksia", niin vähemmästäkin menee usko uuteen ja innovatiiviseen musiikkiin. Skinner kertoo uutukaisellaan rikkaan ja kuuluisan muusikon elämän varjopuolista. Jos Skinnerin elämä tuollaisena risoo niin kovasti, suosittelen hänen lopettavan rap-tähden uransa ja ryhtyvän vaikka autorasvariksi
Osaahan Heiniö säveltää "yleisöystävällisesti", sen huomasi esim. Mutta: Helsingin Sanomien Samuli Tiikkaja kiitteli kyllä säveltäjää, mutta moitti libretistiä sekavaksi, "haavikkomaiseksi" jättäen epäselväksi, ymmärtääkö hän itse "haavikkomaisuutta". Se olisi voinut olla Oopperan menestyksiä. Siltanen puolestaan pystyy kirjoittamaan katsojia huvittavia farsseja. Ilmeisesti ei. Tästä seuraa helposti, että säveltäjät pelästyvät ja alkavat vaatia rautalangasta väännettyjä librettoja Mozartin Così fan tutte -oopperan tapaan. Syksyllä Kansallisoopperamme esitti pitkästä aikaa uuden mielenkiintoisen oopperan, Mikko Heiniön Juha Siltasen librettoon säveltämän Käärmeen hetken. kriitikot Nummisen arvio MIKKO HEINIÖ Käärmeenhetki Oopperavierotuksen tehokurssi. Artistit vs. Mutta niillä keinoin uudistuksia ei taiteessa tapahdu. M.A.NUMMINEN EMI SAMULI TIIKKAJA HELSINGIN SANOMAT 17.9.2006 Mikko Heiniö: Käärmeen hetki (Oopperaesitys) "Juha Siltanen leikittelee libretossaan monilla symboleilla - kuten jo teoksen nimen käärmeellä - mutta myös kielen tasoilla. Epäilemättä tarkoituksena on se, että tästä haavikkomaisesta libretosta riittäisi ammentamista pitkäksi aikaa, mutta sen haittapuolet, tarinan sekavuus ja toiminnan motivoimattomuus, jäytävät teoksen etenemistä varsinkin sen ensimmäisessä näytöksessä." Samuli Tiikkaja | Helsingin Sanomat Käärmeen Hetki -oopperaarvio 38 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_ARTISTITvsKRIITIKOT.indd 38 30.4.2007 09:31:57. Heiniön mielestä arvostelija sättii mieluusti libretistiä, vaikka haluaisi moittia säveltäjääkin. Ei ollut. Piti oikein tarkistaa säveltäjältä, oliko hän samaa mieltä kuin arvostelija. oopperaan sijoitetusta elokuvamusiikkikohtauksesta
UNIVERSAL ILKKA MATTILA NYT-LIITEE 27.1.2006 Verjnuarmu: Muanpiällinen helevetti Mattilan antamat pisteet: 2/5 "Kuopiolainen heviyhtye Verjnuarmu laulaa tuhosta ja pimeyden voimista savon murteella, mikä tuo mukaan koomisuutta, mutta myös vanhahtavaa sävyä. Kaksi annettua pistettä muodostuvat ilmeisesti savolaisuudesta ja hyvistä soittotaidoista. Tästä syystä arvostelijan on sijoiteltava sanansa ja ilmeisimmät pääkohdat juu- rikin näin tiukasti. Esitetty fakta: savon murteella laulettu heavy on humoristista ja vanhahtavaa. Ilkka Mattilan laatiman Verjnuarmun debyyttilevyn arvostelun aistii olevan yhtä pitkä kuin kuulijan mielenkiinnon levyä kohtaan. Onhan pelastuksen ja kadotuksen asioista julistettu samalla murteella aina Paavo Ruotsalaisen ajoista asti." Ilkka Mattila | Nyt-liite Verjnuarmu-arvio "Hyrden" arvio VERJNUARMU Muanpiällinen helevetti Stupido Saako heavyssa olla huumoria. Mutta miksi Mattila esittää vain yhden oman mielipiteen levystä. Helsingin Sanomien Nyt-liitteen pieni palstatila ja asian nopea käsittelytapa riittävät juuri ja juuri antamaan keskivertolukijalle ne tärkeimmät mielikuvat musiikista. Kysymyspari: saako heavymusiikissa olla huumoria ja voiko savolaisuutta nykyään ottaa vakavasti. Nauroimmeko Speden naamalle vai hänen näyttelijäntyönsä ylivertaisuudelle? ANTTI "HYRDE" HYYRYNEN | STAM1NA RYTMI Toukokuu 2007 | 39 rytmi_0307_ARTISTITvsKRIITIKOT.indd 39 30.4.2007 09:32:07 POPMEDIA | TERO SALONEN. Esitetty perustelu: murre on ollut hurmiollisen julistuksen osana satoja vuosia. Kriitikko huomioi yhtyeen paikan historiassamme, niin kielellisesti kuin musiikillisesti. Välittömästi Mattilan kynsi tarttuu Verjnuarmussa sen uskottavuus-kysymykseen: jos arvioitavan levyn otsikko olisi "Verinaarmu: Maanpäällinen helvetti", ketä kiinnostaisi
40 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_TERVOMAA.indd 40 30.4.2007 08:56:06
Viidennellä albumillaan Parempi loppu laulaja kokeilee siipiään täysiverisenä laulunkirjoittajana. Viisi k i e r r o s ta täy n n ä Jonna Tervomaan kymmeneen vuoteen suomalaisen popelämän harjalla on mahtunut niin aloittelevan laulajan uhmaa ja epäröintiä, rocktoimittajien hysteeristä palvontaa, vetäytymistä, pitkiä kesäkiertueita, Emma-pystejä kuin nänniskandaali linnanjuhlissa. "Menninkäisten touhua", Jonna tuumaa. TEKSTI JA KUVAT: ALEKSI KINNUNEN RYTMI Toukokuu 2007 | 41 rytmi_0307_TERVOMAA.indd 41 30.4.2007 08:56:25
Jonna Tervomaa 42 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_TERVOMAA.indd 42 30.4.2007 08:56:29
Häneen ei todellakaan törmää kaiken maailman peacockien revyyensi-illoissa tai Sedun uuden kapakan avajaisissa turisemassa "kuulumisia" viikkolehtien toimittajille. "Mä en kehtaa flirttailla, mulla menee pasmat sekaisin siitä", hän sanoo huomaavaisesti mutta hivenen turhautuneena, kun televisiokanavan juontaja tivaa häneltä vinkkejä kivan keväiseen oleiluun. En mä halua ryhtyä hämäräperäiseksikään." Niille jotka eivät asiaa vielä tiedä, valaistakoon, että Jonnan elämänkumppani on Lemonatorin ja Anssi Kelan yhtyeen rumpali Kelly Ketonen. Olkapäille ulottuvassa vaaleassa tukkassaan ja sinisessä farkkuasussaan hän voisi olla kuin tempaistu suoraan vuoden 2000 Neljä seinää kiertueen päätöskeikalta Ankkarockin lavalta. "Mä en halua olla esillä mistään muusta syystä kuin että mä esitän musiikkia tai kerron siitä. Lemonator taas on yhtyeenä aina kuulunut erottamattomasti Tervomaan "leiriin". Paitsi että meitä oli enemmän. Muistan nimittäin sen hellepäivän Korsossa kuin eilisen: Päivänsäde, Keskeneräinen, Neljä seinää... Se on tavallaan tottakin. Niistä on täytynyt valita", Jonna nauraa ja viittaa mieheensä. IHMETTELEVÄ KATSE onnaa katsellessa merkille pantavaa on se, että hän näyttää kutakuinkin tismalleen samalta kuin tullessaan alalle melkein kymmenen vuotta sitten. Muistan vieläkin sen ihmettelevän katseen, joka Jonnan silmistä lavalla paistoi. Biisinero Lasse Kurki on yksi Jonnan pitkäaikaisimmista biisinkirjoittajakumppaneista. uuh, mikä keikka. Mulla ei toisaalta ole mitään syytä kierrellä sitä, että elän avosuhteessa, mutta se on sitten siinä. Jonnan esikoislevy hurmasi käytännössä koko Rumba-lehden silloisen miespuolisen toi- J En pidä itsestäänselvyytenä, että tässä ollaan jotain suomirockin vakiokalustoa. Siihen en usko pätkääkään. P RYTMI Toukokuu 2007 | 43 rytmi_0307_TERVOMAA.indd 43 30.4.2007 08:56:37. Kyllä Jonna Tervomaa, 34, mielellään puhuu mistä vain ja esiintyy tarvittaessa vaikka naistenlehden kannessa. S S iinä hän istuu, katselee vesilasin kokoisilla sinisillä silmillään ulos Helsingin Lasipalatsin kahvilan toisen kerroksen ikkunasta, jonka toisella puolella tomuisessa kevätilmassa vilisee raitiovaunuja, pyöräilijöitä ja ihmisiä katkeamattomana virtana. Saarilavalta kantautui korviin sen kevään kuumimman poptähden keikan avausbiisi Peilikuva, ja biisin kaikuisa kitaramurina. Ja minä olin jumissa jonossa! "Vaihtaa farkkunsa pieneen mustaan / Ja avaa hiuksensa, leukaansa kohottaa" Juostuani eturiviin ihailin lavalla seisovaa epävarmanoloista ja karismaattista nuorta naista, joka sai ihmiset sekaisin ja surffaamaan villisti käsien päällä. Ihmetyksen siitä, että ehkä hommassa on sittenkin järkeä ja että on onnistunut koskettamaan ainakin kourallista ihmisiä. "Mä en tapaa paljon muita miehiä kuin muusikoita. Ikää siinä ajassa on kertynyt se, mikä jo jonkinlaiseksi veteraaniksi laskettavale popparille kuuluukin, mutta Jonnan maanläheisen arkinen olemus on ennallaan. Jostain on vain syntynyt kuva, ettei Tervomaa anna haastatteluja muusta kuin musiikkiaiheista. Sankarini. Muistan myös, miten yhdeksäntoistavuotiaana hirveässä festivaalikuumeessa jonotin Provinssirockin pääportilla vuonna 1998 lippu tärisevissä käsissäni Jonnan ensimmäiselle festarikeikalle
Luotu kilpailutilanne tiivistyi laulajien yhteiskeikkaan Turun Down by the Laiturissa vuonna 2000. Maijan musiikki on selvästi lähempänä suomalaisten sydäntä kuin mun musiikki", Jonna analysoi. Kaikki oli uutta ja mulla oli hirvee suojelus musaa kohtaan. Me tehtiin siihen aikaan ihan hirveesti keikkoja. Levyllä oma ääneni on kehittyneempi, ja se kuuluu, että sama bändi on soittanut yhdessä hirveen määrän keikkoja." Parempi loppu (2007): "Eniten Tervomaata, mitä mikään muu levy on ollut. Hän nautti elämästä ja keikkailusta, ja juonsi Lasse Kurjen kanssa yhteistä ohjelmaa Radio Helsingissä. Samaa fiilistää ei saa nauhalle enää koskaan, se on ihan varma. "OK Computer ja Kent löivät mua halolla päähän, että jumaliste on hienoa musaa", Jonna muistelee silmät loistaen. Omassa mielessäni Halo on selkein kokonaisuus neljästä ensimmäisestä levystä. Halolla aloin tuntemaan mitä todella halusin. Nuoren helsinkiläistyneen forssalaisen opiskelijan, SM-sarjan koripalloilijan ja entisen tenavatähden ensimmäinen single Suljettu sydän oli tehnyt lähtemättömän vaikutuksen Radiomafian Anssi Aution ja Harri Hakasen Upteekki-ohjelman viikon rautaisannoksena edeltävänä talvena. Muistan miten tarvoin lumihangessa matkalla lukioon, enkä saanut kappaleen kertosäettä millään irti päästäni. Varsinaisena radiotoimittajana Jonna ei ole itseään koskaan pitänyt. Lisää löylyä nuoreen mieleen löivät seuraavat singlet Likainen mies ja erityisesti ihanan kivulias Keskeneräinen, joka kristallisoi monelle ikätoverilleni olennaisen puutoksen, joka suomalaista popelämää tuolloin vaivasi: nuori, uskottava ja moderni naislaulaja, joka laulaisi meidän elämästämme minun elämästäni ja kuulostaisi samalla yhtä hyvältä kuin Kent, Radiohead, Verve ja muut 90luvun lopun urbaanin melankoliarockin mestarit. Kun toinen vuosituhannen suuri suomalainen naisrokkari Maija Vilkkumaa julkaisi ensimmäisen soololevynsä Pitkä ihana leikki seuraavana vuonna, alkoi mediassa päättymättömältä tuntunut vertailu Maijan ja Jonnan välillä. Tarkoitan tunnelmia, en niinkään biisejä tai rakenteita. Levyn tekeminen aloitettiin käytännössä kahteen kertaan alusta. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. Jonna-diggarit pysyi- Raikkaat hippabiisit eivät ole olleet mulle helpoin osa-alue. Levyltä kuulee, että se oli täysin uusi kokemus. Mulle oli mailman tärkeintä, että ihmiset ymmärtää mua oikein. Kun puhutaan kokonaisuuksista, niin mä oon aina tiennyt mitä mä en halua. Mutta mitä Jonna itse ajattelee omista levyistään? Jonna Tervomaa (1998): "Intohimoa. Omassa mielessäni selkein kokonaisuus." mituksen. Kontrollin tarve oli ihan mieletön. "Mä oon aina pelännyt huikeaa suosiota, koska pelkään mitä tapahtuu sen jälkeen. Syy oli käytännöllinen. Levyllä kuullaan tosi neitseellinen Tervomaa. Maija tunnetusti saavutti suosionsa huipun kolmannella levyllään Ei, joka myi tähtitieteelliset yli 120 000 kappaletta. Mä oon onnellinen, että Maija on ollut meistä se suositumpi, sillä hän oli meistä kokeneempi silloin, kun tulimme alalle. "Haluan ajatella, että jos jotain menettää niin kyllä samalla jotain saavuttaakin." Jonnan tavoitteena oli alunpitäen saada Halon jälkeen levy ulos nopeammin kuin kertaakaan aikaisemmin. Jonna Tervomaa Jonna sanoo: Liki kymmenen vuotta ja viisi albumia. Debyyttinsä jälkeen suurimmat hittinsä Jonna sai elokuvien myötä. En oo kyllä yhtään kadehtinut. "Vasta myöhemmin tajusin, millaista H 44 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_TERVOMAA.indd 44 30.4.2007 08:56:39. Oli valittava sellaisia polkuja, joiden suhteen ekalla levyllä ei ollut vielä tehty päätöstä." Viivalla (2001): "Huomattiin, että meidän yleisössä oli hirveen monenlaisia ihmisiä, ja rupesin miettimään, että kenelle sitä musaa oikein tekee ja mikä on mun yleisö. Hän käyttää itsestään mieluummin ilmaisua "musiikin harrastamisen ammattilainen". Se oli tosi uuvuttavaa." Neljä Seinää (1999): "Levy tehtiin ihan sumussa ja nopeasti - silmät kiinni, täysii. Se oli ihanaa. Haluttiin modernimpi soundi verrattuna ekan levyn tunkkusoundiin. Jonnan neljäs levy Halo, jota sen ilmestymisen aikaan kritisoitiin kummalliseksi ja vaisuksi, muodostui yllättäen hitaaksi hiipijäksi, Emma-rohmuksi ja debyytin ohella Jonnan uran toiseksi platinalevyksi. "Jos joku olisi väittänyt vielä jokin aika sitten, että Jonna Tervomaa tekee yhden vuoden hienoimmista kotimaisista popalbumeista, olisin nauranut itseni megatärviölle. Radiotyö loppui viidennen albumin tehdessä tuloaan. Nautin kyllä sellaisten esittämisestä, mutta se ei oo mun vallitsevin olomuoto. vät mukana, mutta kuulijakunta laajeni. Me ei vältelty sitä, että on vuosi 2003, mutta ei me myöskään haettu ajan soundia. Maijan ja Jonnan urat ovat sittemmin kulkeneet eri suuntiin. Jonna Tervomaa on kasvanut siinä ajassa osaksi Suomirockin kaanonia. Niin kuin usein käy, tulos oli päinvastainen. Se oli vimmalla tehty albumi, johon liittyi enemmän skitsoilua, mitä ekalla levyllä oli. Saman vuoden lopulla Jonna kohautti iltapäivälehtiä esiintymällä linnanjuhlissa "antavassa" iltapuvussaan. KAIKKI UUSIKSI alon jälkeen Jonna ei kirjoittanut puoleen vuoteen mitään. Me oltiin saman ikäisiä ja laulettiin suomeksi, mutta siinä se suurinpiirtein olikin", Jonna sanoo. Levottomat-elokuvassa mukana ollut Yhtä en saa sekä neljä vuotta myöhemmin Helmiä ja sikoja elokuvassa kuultu Jonnan versio Juice Leskisen kappaleesta Rakkauden haudalla nousivat kumpikin radiohiteiksi. "Se, että en ole vielä päässyt pankkia räjäyttämään, niin en mä ole sellaista kyllä kaivannutkaan". Prosessoitu soundi alkoi tulla korvista ulos, ja niinpä Viivalla päätettiin tehdä tosi naturellisti." Halo (2004): "Pyrittiin levyyn, joka olisi täysin irti ajasta. Äänitysten vuoksi hän olisi joutunut olemaan liikaa pois ohjelmasta, joten oli selkeämpi lopettaa. (...) Sanojani voitte toki olla uskomatta, mutta luottakaa hyvät ihmiset korviinne", kirjoitti Rumban entinen toimituspäällikkö Jukka Väänänen Jonnan esikoisalbumista. Levyllä kuuluu sellaisia puolia ja ääripäitä, joita ei ole aiemmin kuulunut. "Mä ymmärrän, että siinä vaiheessa vertailu tuntui jotenkin oleelliselta. Jonnan suosio jatkui tasaiseisempana seuraavilla Neljä seinää ja Viivalla levyillä
Kotioloissa hän oli kirjoittanut pieniä biisikyhäelmiä kitaran avulla, mutta käytännössä aluevaltaus oli uusi. "Mä olin vaalien aikaan ulkomailla, ja kun mä tulin takaisin, olin tosi yllättynyt, että mihin maahan mä olin tullut. "Jos sulla on huono päivä, todennäköisesti monella muullakin on huono päivä." "Mä tykkään kirjoittaa tosi paljon rypyistä, näennäisesti onnettomista ihmisistä. Pahuutta tuskin saa kitkettyä maailmasta, mutta ilkeys on eri asia. Ikuisuusteema. Musta periaatteessa kaikilla on samat välineet olla onnellinen. "Mä oon niin heikko kitaristi, että mä löydän jatkuvasti uusia sointuja, mutta mä en välttämättä enää löydä niitä uudestaan. Vaikka levy on Jonnan ensimmäinen kokonaan oma sävellystyö, on Jaakonaho kirjattu kappaleisiin tasavertaiseksi säveltäjäksi. Mulla ei oo mitään tarvetta todistaa kaikille, että olen tehnyt nämä kaikki kappaleet ja omia sitä roolia sen enempää kuin aiemminkaan. "Mulla on taito tehdä asioista monimutkaisia. Mä oon melodikko ja oon tehnyt melodiat. Vahinkoja sattuu niin paljon, että jos mä en heti tallenna biisiä, sitä ei enää tule." Jonna nauraa. Haluan ajatella, että jos jotain menettää niin kyllä samalla jotain saavuttaakin. KÖYDENVETOA YKSINKERTAISEN JA MONIMUTKAISEN VÄLILLÄ ännin paikka uuden levyn teossa koitti, kun Jonna kiikutti ensimmäiset sävellyksensä yhtyeen kitaristin, tuottajan ja musiikillisen primus motorin Jussi Jaakonahon kuultavaksi. Mulla lähtee biisin idea pyörimään päässä filmin tavoin. Joillekin se on vaan vaikeempaa kuin toisille, koska niillä on joku saakelin reki roikkumassa perässä." Näin uuden hallituksen muodostumisen aikaan täytyy kysyä Tervomaan mielipidettä porvarihallituksesta. Monista kitaristin riffeistä syntyikin kokonaan uusi biisi. "Mä sain Jussista sellaisen työparin niihin biiseihin, että en tiedä, olisinko saanut niitä muuten valmiiksi. Siellä oli onneksi joitakin biisejä, joista mä uskalsin jopa tykätä" Jonnan mukaan Jaakonaho oli uudet biisit kuullessaan sekä positiivisesti yllättynyt että helpottunut. Mä imen enemmän silmien kautta kuin mitä mä kuulen. "On ihan eri asia toistaa itseä kuin toistaa muita. Aiempaa kokemusta säveltämisestä Jonnalla ei oikeastaan ollut. "Säveltämisen, sovittamisen ja tuottamisen rajat ovat tosi omituisia. "Muistan hyvin sen juhlavan hetken, kun ojensin demolevyn tuottajan kuultavaksi, et olisko näistä mihinkään. tervanjuontia biisinkirjoittaminen oli ollut alusta lähtien", Jonna kertaa luomisen tuskaansa. Onks tässä mitään järkeä", hän kysyy. Kaiken piti olla valmiina ja studiot oli varattu viime syksyksi, mutta tasan vuosi sitten Jonna otti puhelimen käteensä ja ilmoitti levy-yhtiön johtoportaalle, ettei biisejä ole, tai jos on, ne eivät olleet tarpeeksi hyviä. Jaakonahon ensireaktio oli, että biisinkirjoittaja-Jonna myös lauloi omat kappaleensa eri tavalla kuin ennen. Kun Jussi rupes soittamaan mun biisejä, mä tajusin mihin niitä piti viedä." Jonna vaati Jaakonaholta kaikki mahdolliset ideat. Olisin halunnut nähdä toisenlaisen tuloksen." P RYTMI Toukokuu 2007 | 45 rytmi_0307_TERVOMAA.indd 45 30.4.2007 08:56:44. "Näköaisti on mulle tosi tärkeä valoista lähtien. Nyt sama työskentelytapa tuntui johtavan umpikujaan. Aiemmin Jonna oli saanut levyilleen biisit Lasse Kurjen lisäksi muun muassa Tuure Kilpeläiseltä, Egotripin Knipiltä ja Mikki Kausteelta sekä Kie Von Hertzeniltä. Jussin kitaran- J soitossa on jotain, mikä on erottamaton osa tätä palettia. Märehdittyään asiaa viikon, Jonna otti lisäajan, perui studiot ja rentoutui. Mä en niinkään istu kuppiloissa kuuntelemassa ihmisiä ja etsimässä tarinoita, vaan kyse on tarkkailusta, ei niinkään johtopäätösten tekemisestä." Jonna kertoo, että yleisen maailmanparantamisen sijaan hän pyrkii mieluummin pureutumaan yksilöön. Neljä seinää levylle laulaja oli säveltänyt yhden kertosäkeen, Halolle kokonaisen biisin. Ei se kyllä oo mun hallitus. Sovittajina on koko bändi ja niin sen pitää olla." Sanoituksia kirjoittaessa Jonnan roottorina toimi oma köydenveto yksinkertaisen ja monimutkaisen elämän välillä. Mä tajusin, että tällä kertaa mun piti tehdä se, minkä mä olin joka tapauksessa aikonut joskus tehdä", hän kertaa päätöstään tarttua itse biisikynään. Mä oon jotenkin päättänyt, että monimutkaset asiat ovat yksinkertaisia. Mutta useat biisit syntyivät vasta, kun Jussi soitti niihin riffit
Mieluummin notkautan jalkoja kuin laitan ihmiset hyppimään." Studiopäiviä Hollolan tutussa Petraxstudiossa kertyi lopulta kuukauden verran. Ehkä nyt on vain parempi alkaa puhua levystä", hän pohtii. "Studiotyöskentely on sellaista menninkäisten touhua. Helmikuisista äänityksista on liian vähän aikaa, eivätkä silmät ole siinä ajassa tottuneet vielä kevätaurin- gon valoon. Valmista levyä Jonna ei osaa vielä arvioida. Kaikista taustoista tuli niin hyviä, että tekeminen oli iloista puuhaa. Elävän yleisön edessä esiintymisestä taiteilija repii edelleen suurimmat riemunsa. Uutta haastetta toi tällä erää yhtyeen uusien jäsenten sisäänajo. Ensimmäinen korvaan pistävä seikka uudella levyllä on se, että albumi jatkaa entistä selvemmin Viivalla-albumin aloittamaa suuntausta pois kompakteista yhteishoilotuskertosäkeistä kohti maanläheisempää laulunkirjoittajamusiikkia. Jonna Tervomaa JÄNNITYSTÄ ILMASSA P arempi loppu ilmestyy toukokuun toinen päivä. "Tuskin me kuitenkaan oltaisiin loputtomasti saatu studioaikaa", Jonna nauraa. "Siinä vaiheessa, kun nauhoitukset alkoivat, kaikki älynväläykset olivat pelkkää plussaa. Siihen mä en usko pätkääkään", hän sanoo hieman yllättäen. Rumpuja yhtyeessä soittaa aiemmin Mutants-yhtyeessä vaikuttanut Juho Viljanen, koskettimia puolestaan Juha Kuoppala. "Mutta pitää nöyränä hämäläistyttönä sanoa, että ikinä ei voi tietää. "Mutta mä jännitän ihan oikeesti, että tuleeks keikoille ihmisiä. Sen jälkeen levy on ollut onnellisten tähtien alla." Yhtyeen ja levy-yhtiön väliset säännöt ovat Jonnan mukaan pysyneet samoina Viivalla-levystä lähtien: singlevalintoja lukuunottamatta levy-yhtiö ei puutu Mä oon aina pelännyt huikeaa suosiota, koska mä pelkään mitä tapahtuu sen jälkeen. yhtyeen tekemisiin. "Raikkaat hippabiisit eivät ole olleet mulle helpoin osa-alue. Tulevana kesänä Jonna kiertää jälleen ties kuinka monennen kerran Suomea ristiin rastiin. Nautin kyllä sellaisten esittämisestä, mutta se ei oo mun vallitsevin olomuoto. "Ei, ei. Kaikki mikä studiossa tuli mieleen, voitiin toteuttaa tai ainakin kokeilla. Lopuksi täytyy varmistaa, että eihän Parempi loppu kuitenkaan viittaa loppuun taiteilija-Tervomaan uralla. Mä en pidä minään itsestäänselvyytenä, että tässä ollaan jotain suomirockin vakiokalustoa. Yllättävää kyllä Jonna ei koe, että hänen musiikkinsa olisi muuttunut radikaalisti viiden levyn aikana. Varasuunnitelmaa ei ole." Parempi Loppu on atvioitu sivulla 50. 46 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_TERVOMAA.indd 46 30.4.2007 08:56:57. Ollaan sisätiloissa pimeässä, eikä tarvitse välittää muusta maailmasta tai jutella ihmisten kanssa. Vastahan tässä on päästy alkuun", Jonna hihittää
Tervetuloa! www.dicentia.fi (09) 530 551 rytmi_0307_TERVOMAA.indd 47 30.4.2007 08:57:05. Valmistamme CD- ja DVD-levyjä sekä VHS-kasetteja. Dicentia on Pohjois-Euroopan suurin levytehdas. Täyden palvelun toimittajana tarjoamme sinulle myös erikoispakkauksia, graafista suunnittelua, masterointia, digitointia, dvd-authorointia ja digitaalista jakelua internetissä
www.artprint.fi rytmi_0307_TERVOMAA.indd 48 Arttu_210x285.indd 1 30.4.2007 08:57:08 17.4.2007 14:35:01
i f t i k k i i dd 1 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 49 15 3 2007 13 20 00 30.4.2007 07:22:19
Arviot Toimittanut: Jussi Mäntysaari UNIVERSAL | UUDET LEVYT 50 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 50 30.4.2007 07:22:27
Aluksi kuvittelin kappaleen viehättävyyden perustuvan siihen, että huippukaunis melodia itsessään pystyy välittämään ajatuksia, jotka eivät varsinaiseen tekstiin lainkaan sisälly. Yhdeksän vuotta sitten Jonna Tervomaa toi suomalaisiin rockympyröihin tuoreen ja raikkaan tuulahduksen, joka tuoksahti parhaimmanlaatuiselta angloamerikkalaiselta "voimapopilta" kuten tätä musiikkityyliä vielä viime vuosituhannen lopulla kutsuttiin. Polun varrelta ei aina ole löytynyt entistä parempia mansikoita, vaan selle tekemä Rakkauden haudalla. Vielä sinfonisempaa muhkeutta edustaa kuin tuplakokoisen orkesterin voimalla pauhaava Sammuttakaa kaikki valot. Parempi loppu on ilahduttavan laaja-alainen ja tasalaatuinen, selvästikin erityisen inspiroituneessa mielentilassa luotu kokonaisuus. Vanhaa herkkyyttä löytyy yllin kyllin, mutta rokkikuvaa tukevat sopivan räimeisin soundein räntätty räkäboogie Maailmanpyörään, aiempaa suoralinjaisemmin rokkaavia elementtejä sisältänyt Ne pakottaa ja hiljaisen rapeasti rokkikitaroitu Yksi synti sallitaan. Jos se onkin debyytin lailla myynyt platinaa, ei tuo välttämättä todista mitään. Halolla soineet jouset ovat popin peruskauraa, mutta tässä Kaiken se kärsii -kappaleen henkevä pasuuna edustaa huomattavasti vitaalisempaa ratkaisumallia. Soinniltaankin se on vain laimennettu keskiarvo edeltäjistään. Silti mikään olennainen ei ole muuttunut, vaan biisillinen linja pitää. Jaakonaho on tuottanut ja kitaroinut paitsi kaikki edelliset, myös uuden albumin. 52 Arctic Monkeys 54 Lapko KUIN RYHMÄ VAHVARAKENTEISIA, MUTTA PUUKÄTISIÄ LAITAHYÖKKÄÄJIÄ. POTENTIAALI ODOTTAA LOPULLISTA PUHKEAMISTAAN. Paluu huippulaatuun JONNA TERVOMAA Parempi loppu Universal Kun alkaa itse tehdä enemmän, on jälki yhä omempaa. Sitä seurasi melkeinpä yhtä erinomainen debyyttialbumi, jonka kappaleista kaksi muutakin oli kreditoitu samalla tavoin. Tällä hetkellä basistina toimii kahdella edelliselläkin levyllä soittanut Jonne von Hertzen. Yhteen on myötävaikuttanut myös Kie von Hertzen, ja yksi on uuden tekijän Miikka Paatelaisen kädenjälkeä. Kolme vuotta uunissa muhineen uuden albumin äänimaailma ja sovitukset ovat aiempaa kekseliäämpiä, joskus yllättäviäkin. Neljällä ensimmäisellä albumilla on säveltäjäkrediitteihin saanut nimensä yhteensä kymmenen miekkosta sekä Tervomaa itse kolmessa biisissä kimppasäveltäjänä ja edellisen Halo-albumin Varjoenkelissä aivan omillaan. Yhteistyön eriytyneempää puolta edusti neljäs Kilpeläisen luomus, jonka tekstin runoiluun Tervomaa ei apua kaivannut. Erinomaisena debyyttisinglenä julkaistiin Tuure Kilpeläisen säveltämä ja kimpassa Tervomaan kanssa sanoittama Suljettu sydän. Uusi albumi on askel tervomaalaisempaan suuntaan: sen yhdestätoista kappaleesta yhdeksän on Tervomaan säveltämiä, joskin yhdessä hovituottajansa ja kitaristinsa Jussi Jaakonahon kanssa. Muihin teksteihinsä hän sai sävelet peräti viideltä muulta helsinkiläispopparilta, joista Lemonatorin Lasse Kurki vastasi kolmesta sointukoosteesta ja Egotripin Mikki Kauste kahdesta. Henkevällä tavalla rosoista debyyttiä seurasi heleämpiin sävyihin ja laajempiin sävelmaailmoihin uppoutunut Neljä seinää. Nyt kaikki koskettimet on keskitetty Juha Kuoppalan näpellettäviksi. Koko albumin hienoin raita on ihmisen ulkomuodon ja henkisen laadun suhdetta hienosti peilaava Roi. Iso hittihän pystyy kauppaamaan seuraavaa albumia, vaikka sitä ei kokonaisuuteen sisällytettäisikään. Tervomaa on palannut parhaimmalle tasolleen. MARKKU HALME RYTMI Toukokuu 2007 | 51 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 51 30.4.2007 07:22:41. Hetken hengähdystauon jälkeen julkaistiin todella tuhdilla Liikaa-rokettiraidalla käynnistynyt Viivalla, joka minun mielessäni huijautuu puhdaslinjaiseksi rokkilevyksi niin väärässä kuin aina sitä kuunnellessani huomaankin olevani. Musiikillinen kasvu ja kehitys on kulkenut varsin loogisia polkuja. Yksi myyntiä olennaisesti vauhdittanut tekijä oli sitä ennen Helmiä ja sikoja -elokuvan soundtrackille hienosti versioitu, Juice-vainaan Saku Kuosmaeeppisesti jylistelevät kaihoballadit. Vasta myöhemmin minulle välähti, että kappale tuntuu niin todelta ja henkilökohtaiselta vain siksi, että päähenkilölle on annettu nimi. Aiemmin hän on soittanut osan koskettimista, apunaan ensin Teijo Tikkanen ja myöhemmin Kim Rantala. Miehistä viimeksi mainittu sävelsi biisejä myös Tervomaan kolmelle seuraavalle albumille ja samoin teki muuten myös Markus Nordenstreng. Joku voisi päätellä, että miesten melodiat ovat saaneet Tervomaan koukkuunsa, josta ei irti pääse. Eli mukavan dynaamisesti on poppoo vaihdellut, ilman liian äkkinäisiä käännöksiä. Paria biisiä lukuun ottamatta ei vaisuhkon Halon kappaleissa ole lainkaan samaa voimaa ja suuruutta kuin edellisillä albumeilla. Meni kaksi ja puoli vuotta ennen kuin markkinoille saatiin minulle karvaan pettymyksen tuottanut Halo. Biisien sävellykseen osallistumalla Tervomaa on saanut laulunsa syleilemään soitantaa entistä luontevammin ja orgaanisemmin, mikä lisää kappaleiden tehoa aivan olennaisesti. Hämmentävin tapaus on kuitenkin synkän synan ja hälinävallikitaran kuljettama Linnut, joka tuo vahvasti mieleen The Curen Linnut tuo vahvasti mieleen The Curen eeppisesti jylistelevät kaihoballadit. joskus myös mauttomampaa kasvihuonelajiketta, joskus mustikoita ja joskus puolukoita. Ja ainahan on tilausta vahvalle, mutta silti herkälle tulkitsijalle, jonka aavistuksen verran karhea ja käheä ääni pystyy välittämään laulamisen arvoiset tekstinsä taidolla ja tunteella. Niillä hääri tekijäkunnan ahkerimpana uutena nimenä Egotripin Knipi. Itse uskoisin pikemminkin, että Tervomaa on alusta lähtien saanut apua juuri sellaisilta tekijöiltä, jotka ovat pystyneet toteuttamaan hänen julki kirjoittamatta jääneet säve- liset ajatuksensa. Kolmella edellisellä albumilla rummutellut Tero Mikkonen taas on antanut tilaa myös Plain Ridesta tutulle Juho Viljaselle
Sarjannon sanoitukset ovat välillä hyvinkin omakohtaisia ja arkisia, kuten vaikkapa egotrippimäinen Postimies. Sinkun lupaaman kohtalokkuuden sijaan Brettin "jo vuosia odotettu" levy on ihan kohtuullinen ja kiva, joka tapauksessa paljon kuunneltavampi kuin se parin vuoden takainen haiseva The Tearsin levy. Bändi on myös uudistanut ilmaisuaan ja lisännyt soittoonsa ripauksen jatsia ja psykedeli- THE ARK Prayer for the Weekend Roxy Recordings Länsinaapurin pojat yhtä ihanaisena kuin aina ennenkin. Sanoituksia kannattaa kuunnella.. Justin Cusackin johtama ryhmä saisi varmasti kuulla riittämiin Nick Cave -kuittailua ilman tällaista itsensä jalkaan ampumistakin. Mitäs olette niin mainioita, saatana. MERVI VUORELA Maahan on äärimmäisen kiehtova yhdistelmä juopunutta etnopunkkia ja nyrjähtänyttä selloheviä. Alamaailman Vasarat Maahan aa, joten lopputulos on soundillisestikin vaihtelevaa ja yllätyksellistä. OLE NERDRUM AP SARJANTO Vanhan kuninkaan laulaja Humble House Records BRETT ANDERSON Brett Anderson V2 Sci-fi Lullabiesin aikaan ajattelin, että kaikki mikä on Suedea, on kultaa. Vastaavasti One Lazy Morning kuulostaa Take Thatin ylijäämäbiisiltä ja Scorpio Rising tuo Ken- Perinteisellä tyylillä pärjää, kun sen osaa. Kun kyseessä on näinkin eriskummallinen ja uniikilla soundilla siunattu yhtye kuin Alamaailman Vasarat, musiikkiin kohdistuva kritiikki on huomattavasti tiukempaa kuin keskivertojen tusinapop-bändien kohdalla. Levyn linjaa voisi luonnehtia irlantilaisen kansanmusiikin ja akustisen folkin risteytykseksi, jossa on ripaus iskelmää. Air ei tunnu enää edes yrittävän suoltaa Sexy Boyn ja Kelly Watch the Starsin kaltaisia täsmähittejä, vaan pääpaino on raukeassa tunnelmassa ja yhtenäisessä albumikokonaisuudessa. Pääosin biisit ovat kuitenkin harmonisia, toisinaan suorastaan barokkisia (vaikkapa Cheap Like Sebastian) ja melodiat kauniita ja tarttuviakin. Soitannollisesti levyn parasta antia on Englannin kanaalin uimari, jonka loppu on osaavien muusikoiden ansiosta suorastaan hirvakka. Torvet soivat komeasti, rumpali nakuttaa hypnoottista rytmiä ja perkussionisti intoutuu ajoittain felakutimaisiin palopuheryöpytyksiin. Lopputulos kuulostaa orgaaniselta ja lämpimältä. The Arkin pirteä poppis sopii mainiosti kukkivaan kevääseen. Abba vaikut- ALAMAAILMAN VASARAT Maahan WolfGang Kebab-jazzarien döner-annoksesta puuttuu ripaus suolaa. Air ei yllätä neljännellä studiolevyllään. Prayer for the Weekend on energinen hyvän mielen levy, ei sen enempää eikä vähempää. TOMI NORDLUND BLACK PONY EXPRESS Love in a Cold Place Bang! APOSTLE OF HUSTLE National Anthem of Nowhere Arts & Crafts Kuinka alas yksi ainoa kappale voikaan vetää kuulijan fiilikset! Love in a Cold Placen päätöskappale Vera Lynn on kuin huono vitsi, Nick Caven tupakka-askiin raapustama haista paska -henkinen singlen b-puoli. Toivoton tapaus Black Pony Express ei kuitenkaan ole. Hämeenlinnan suunnalta operoiva AP Sarjanto on palannut liki neljän vuoden levytyspaussin jälkeen ja julkaissut kolmannen albuminsa. Andrew Whitemanin sooloprojekti Apostle of Hustle on nyt toisessa levyssään. Absurdien slapstick-komedioiden tai vaihtoehtoisten actionanimaatioiden taustalle sopiva albumi on äärimmäisen kiehtova yhdistelmä juopunutta etnopunkkia ja nyrjähtänyttä selloheviä. Ranskalaisduo jatkaa yhtä verkkaista elektronisten äänimaisemien esittelyä kuin edellislevyllään Talkie Walkie (2004). Erityisesti Home on sykähdyttävä, Richard Hawleyn tuotannon mieleen tuova kehtolaulu. Biisit ovat vaihtelevan tasoisia. Brett Andersonin sooloura ei nyt tunnu ihan samalta. Pocket Symphonyssä tyylikäs ja paikoin kiehtovakin maalailu yhdistyy yhdentekevään tapettiin. Ruotsin euroviisukappaleeksi valittu The Worrying Kind on kuin köyhän miehen versio Chicory Tipin Son of My Fatherista. Teksasilainen Blue October oli minulle uusi tuttavuus, vaikka Foiled on jo yhtyeen neljäs albumi. Securityllä bändi on keventänyt otettaan ja musiikki on suorastaan lennokasta. Nyt kokonaisuus jää toisinaan hiukan valjuksi. TUOMO STENBERG taa olevan tätä nykyä bändin läheisimpiä referenssejä. Löytyy levyltä sentään jokunen todellinen ässärallikin. Antibalasin neljä aiempaa levyä ovat olleet tarttuvasta afrobeat-svengistä huolimatta varsin uuvuttavaa kuunneltavaa. Erityisen masentavaksi asian tekee se, että Black Pony Express on tummasävyistä laulelmaa ja country-sävyjä yhdistelevä yhtye Australiasta. Pääosassa on kuulakka, hienosyinen indiepop, jonka sovituksissa on aikamoista dekonstuktiota välillä tuntuu siltä, että soittajat soittavat eri biisiä sa- BLUE OCTOBER Foiled Universal Epäameriikkalaista ameriikanrokkia. AIR Pocket Symphony EMI MANU HAAPALAINEN ANTIBALAS Tylsistyttävä electronica-duo tyylilleen uskollisena. Levyllä mennään laidasta toiseen, mutta kutkuttavat sovitukset ja hienot biisit valavat kokonaisuuden sellaiseksi aarrearkuksi, että tällä mennään vielä pitkään. Arvasihan sen, ettei Brett Andersonin ensimmäinen soololevy voi kokonaisuudessaan olla samanlaista draamaballadijuhlaa kuin erinomainen singleirroitus Love Is Dead. Muutaman biisin ajaksi pistäydytään Kuubassa, vaikka mistään perinteisestä lattarimusasta ei ole kyse esimerkiksi Rafaga on kuin Primal Screamin jäljiltä. Yhtyeen mittapuulla lopputulos on kuitenkin "vain" perushyvää Vasara-paahtoa. Levyn ongelmiksi nousevat samanaikaisesti sekä tasapaksuus että kappalemateriaalin epätasaisuus. Hitaassa tempossa jolkotellaan raita toisensa perään, mutta liian monesta biisistä puuttuu viimeinen terä. Nimen ja ensivaikutelman perusteella oli- P RYTMI Toukokuu 2007 | 53 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 53 30.4.2007 07:22:58 Arviot Security | UUDET neth Anger -viittauksen lupaaman seksuaalisen vaarantunteen sijaan mieleen, niin, Scorpionsin. maan aikaan. Kun lähistöltä ei löydy artisteja joihin verrata, vertailukohdat rajoittuvat bändin omaan tuotantoon. Kuten arvata saattaa, Vasaroiden rima nousee tällöin todella korkealle. Harmi sinänsä, sillä Andersonin laulussa soi edelleen se sama epätoivoinen intohimo, joka nosti Sueden niin kauas arjen tuolle puolen. Glampop-ohjus The Ark hyödyntää neljännellä kokopitkällään periaatteessa samaa konseptia kuin ennenkin, mutta nyt tarjolla on entistä paukkuvampaa viihdepurkkaa. Alamaailman Vasaroiden neljäs albumi Maahan on kaikkea muuta kuin huono levy. Avausraita Taavetti Rosenbergin tarina on oivallisesti kulkeva siirtolaiskertomus. Parin muunkin kappaleen tunnelmissa on yritystä Calexicon ja Dirty Threen laajakangassoundin suuntaan. ANTTI LÄHDE Broken Social Scenen kitaristin sooloprojekti kurkottaa Kanadasta Kuubaan Broken Social Scene -kollektiivin piiristä tuntuu piisaavan hyviä levyjä. Hidastempoinen Air-pulputus onkin oivallista musiikkia nukahtamisharjoituksiin, mutta perusvireässä tilassa levyllisen kuunteleminen keskittyneesti on melkoinen haaste. TOMI NORDLUND Anti MARKKU ROINILA Brooklyniäiskollektiivi Antibalas tarjoaa Security-albumillaan kulkevaa ja laadukasta afrobeatia. The More We Possess the Less We Own of Ourselves erottuu edukseen komeana elokuvallisena valssina, Dust And Rainissa on mahtavaa Suedehuumeilua (I am the needle / you are the vein) ja Infinite Kiss nousee sekin hienosti siivilleen. Ehdoton huippu on kuitenkin Kun hän tulee, jonka tekstissä ja toteutuksessa on potkua, jota olisi kaivannut levylle enemmänkin
Asialla on viisi miestä, joille saatepaperissa on merkitty perusinstrumentitkin. Esimerkiksi Sawyer the Brother rullaa aluksi ilmavan kulmikkaasti, mutta ei harmillisesti nouse kertosäkeessä klimaattisiin sfääreihin. Levyn perustaso on vakaa ja huippukohdatkin korkealla. Dub, post rock, hiphop ja kokeellinen konemusiikki kohtaavat, mutteivät juuri keskustele. En aisti tässä mitään ankaraa angstia, enkä sitä kaipaakaan. Silti Young Desirestä välittyy muutaman raakilemaisen kipaleen ansiosta etäinen tunne, että osa materiaalista olisi vielä kaivannut kypsyttelyä, jotta kokonaisuudesta olisi muotoutunut samantasoinen eepos kuin Scandalista. Tyylillisestä monimuotoisuudesta ja haastavan soljuvasta äkkivääryydestä soundinsa muotoil- lut trio tuntuu toimineen paikoin turhan karkealla leikkaa-liimaa-periaatteella. Arviot Puolivalmista kauraa LAPKO Young Desire Fullsteam Kotimaan energinen lumekalu poukkoilevassa ilmatilassa. Keskivälin slovarit hieman lässäyttävät alkupuolen jylhien rocklaulujen jatkumoa. Jotain lempeää charmia Boris Morganassa kuitenkin on. JUSSI NIEMI BRACKEN We Know About the Need Anticon Hood-solistin soolo on vapaamuotoinen kaaos. Nämä Kemiallisten Ystävien ja Sunburned Hand of Manin helsinkiläiset hengenheimolaiset kuhistelevat pienellä Ikuisuus-merkillä. Näillä eväillä debyyttialbumi jää väkisinkin raakileeksi, sillä ajattomuuksiin säilyvää materiaalia syntyy vain pitemmän kaavan mukaan. MARKKU HALME | UUDET BORIS MORGANA Rotti Frutti Ikuisuus Viilaa kaipaavissa biiseissä lymyää potentiaalia, joka olisi vain pitänyt kaivaa selkeämmin esiin. taa levyn kokonaiskuvaa, kyseessä ei missään nimessä ole huono levy. Kun kollaasi on kasattu esimerkiksi simppelistä pop-osiosta ja äärirajoja lähentelevästä punk-rypistyksestä, kokonaiskuva ei etene tunteen tai dynamiikan kannalta täyttymykseen. Neljän pitkän improvisoidun numeron albumi kiertyy auki varsin yhtenäisenä, hiljalleen poristen. Älkääkä nyt ymmärtäkö väärin: kyllä tässä on ihan oikeita ja kokonaisia, perustellusti sävellettyjä biisejä, mutta biisinrakennuksen pohjana on ilmiselvästi vain ja ainoastaan tunne. Levyn kappaleet ovat hienoja mahtipontisia teoksia häilyen hienosti korniuden paremmalla puolella. Tällä uudelleenjulkaisulla on bonuksena mukana toinen täysimittainen cd, jolla Marina esittää kappaleita vuosina 1959-72 val- 54 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 54 30.4.2007 07:22:59. Kaikki underground ei sentään keskity tamperelaiselle Fonalille. Äänikuva on kuitenkin hyvin avantgardea, joskin yllättävän rauhallisesti. Vähän enemmän kappaleet voisivat poiketa toisistaan. Punaista lankaa Adams ei ole tähän projektiin viitsinyt sisällyttää. Jouhevan konstailematon Hugging the Phone ja pophenkinen herkistely Funerals and Parties ovat myös mainioita. Mielenhallinnallinen namiska on kytketty off-asentoon, minkä johdosta kyse ei ole poprockista, vaan eteerisemmästä rytmimusiikista. Tämän muinoin Going Public -yhtyeessä vaikuttaneen multi-instrumentalistin sekoboltsin päiväkirjassa on pääosassa tunnelma, sivuroolissa Sensuellin ranskalaislaulajattaren hiphopbossanovaa Punkkia bossanovana esittäneessä Nouvelle Vague -projektissa laulaneen ranskattaren sooloalbumi Acidulé ilmestyi alunperin jo 2005. Kitaraa, fonia ja rumpuja huomaa ripauksen siellä täällä. Vaikka osa raidoista rikkoo, jopa rumen- fiilistely ja pakollisena mausteena elektroakustista soitantaa puolimielisesti haahuilevan laulannan tukemana. Albumin mittakaavassa ryhdikäs Heathens ja eteerisempi Back on the Calder Line poikkeavat edukseen, mutta eivät riitä tekemään We Know About the Needistä tarpeellista levyä kenelläkään muulle kuin Adamsille itselleen. ANTTI LÄHDE sin lyönyt vetoa, että bändi on Brittein saarilta, mutta Teksasin poikiahan nämä ovat. Enemmän kyse on erilaisia pillejä, esineitä ja nauhoituksia hyödyntävästä hälymaalailusta. Brackenin tunnistaa leedsiläisen Hood-yhtyeen laulajan Chris Adamsin sooloprojektiksi välittömästi miehen avatessa suunsa. Ensimmäinen Brackenlevy on hahmoton, omissa sfääreissään leijuva "albumikokonaisuus". Mutta kun laitetaan bändin tuotanto perspektiiviin, Young Desire jää, riehakkaasta ja äärimmäisen tanakasta otteestaan huolimatta Lapkon pitkäsoitoista vähiten mahtavaksi näin on asia muotoiltava, koska huonoudesta ei voi bändin kohdalla edelleenkään puhua. KIMMO K. Bassoa ei oikein ollenkaan. Ja onhan kiekolla upeita ja uusiakin faneja haaviin kaappaavia kappaleita. Young Desireen kohdistuu, taas kerran, huimat odotukset; kotimaan fanikatras kun on jatkanut laajentumistaan, ja ulkomaillakin kiinnostus taitaa ansaitusti sikiävän. Tuttu surumielinen hönkäily siivittää We Know About the Need -albumin vapaamuotoista laptop-psykedeliaa. Rummut kumajavat muutamassa kappaleessa oudosti. ANTTI ERVASTI MARINA CELESTE Acidulé Perfect Kiss BOB DOMINO The Oddbomb Diaries Plastic Passion Lahjakkaasti tunteilevaa, mutta raakilemaista mystistelyä. Kyllähän sieltä takaa tietysti Remit ja Livet vähän kuuluvat, mutta bändin tunteellinen ja sopivasti teatraalinen meininki viittaa aika moneenkin saarivaltakunnan suuruuteen, puhumattakaan Justin Furstenfeldin lauluäänestä. Näissäkin viilaa kaipaavissa biiseissä lymyää potentiaalia, joka olisi vain pitänyt kaivaa selkeämmin esiin. Killer Whales single kasvaa kuuntelukertojen myötä erinomaisuuteen, kuten bändin sinkuilla on tapana. Viulun värittämälle Blue Octoberin soundille ei helpolla löydä verrokkia. Harjavaltalaiskolmikko on pitänyt melkoista tahtia: keikkoja on heitelty rutkasti pitkin maailmaa ja uljas kakkoslevy Scandal julkaistiin vasta vähän reilu vuosi sitten. Ehkä jo vuosia bändin touhuja seuranneena odotuksetkin ovat turhan korkealla. Lapko-soundin peruselementit, murean rähinän ja herkkyyden hienosti summaava nimibiisi on kuitenkin levyn kärkiraita. KOSKINEN FULLSTEAM Lempeää avantgardea Helsingistä
Löytyy sieltä sitä heviä, melodista poppia ja vähän progeiluakin. Kai se kunnianosoitus taitaa olla. Soitto on hanskassa, ja kappaleet alkavat aueta kuuntelukertojen myötä. Parasta levyllä on Ferrarin nuottia väistävä ja hassusti väräjävä tulkinta, joka naurattaa minua jokaisella kuuntelukerralla. JYRI-JUSSI REKINEN FLÄSKKVARTETTEN Voice of Eden Universal Maailman psykedeelisin jousikvartetti etsii uutta olemusta Vanha lempparini lahden takaa elää näemmä vielä. Itse suosin eniten Three Star Hotelin kaltaisia rutistuksia, jossa bändin taidolla polveile- Toiminnassa on tulevan kärkipriorisoinnin makua. vat sovitukset nousevat parhaiten esille. Uusi kiekko ei niitä lunasta, vaikka peseekin monta kilpailijaa mennen tullen. kuulostaa Beyondilla nälkäiseltä ja jämäkältä. Bändi puolestaan on munaton studiobändi (taitaa olla Byronin kiertueryhmä), joka soittaa uneliaasti biisit läpi. kesäkuuta. JARI NIKKOLA Byron Ferrari tulkitsee Bobbya. Kuten arvata saattaa, oma tyyli on olla oma itsensä, mikä tekee yhtyeestä vähän vaikeasti hahmotettavan. Kyllä! 80-luvun lopulla hajaantunut alkuperäinen jun- nusaurus-kolmikko palasi ilmeisen onnistuneesti soittolavoille kaksi vuotta sitten. Fokker naureskelee kansivihossaan hevipettereille, indiepojuille ja tamperelaisille glamurpoille etsiessään muka omaa tyyliään. 1990-luvun enemmän tai vähemmän J. Kesäksi ja syksyksi paljon keikkoja ja jo seuraavalla levyllä homma oikenee kummasti. Itse levy on puolivillainen rykäisy, josta ei oikein saa selvää onko se kunnianosoitus vai parodia Bobbya kohtaan. Juu, täällä koputetaan taivaan oveen ja katsellaan vartiotornin varjosta Tom Thumbin bluesiin. Aika vaikuttavasti vokalisoi myös Anna Ternheim ambientilla Leave a Lightilla ja Solo Cissokho Tillisaballa. Sellaisia on kuitenkin mitä suurimmalla todennäköisyydellä tiedossa, sillä pelinavauksen yhdestätoista biisistä periaatteessa jokainen sisältää tuplamäärän koukkuja keskivertoon esikoislevyyn verrattuna. Toiminnassa on tulevan kärkipriorisoinnin makua. Alice In Chainsin ja välillä Nickelbackin maailmasta muistuttavat rokit ovat jokseenkin ideaköyhiä, eikä viidenkään kuuntelun jälkeen mieleen jää oikein mitään. JUSSI MÄNTYSAARI DINOSAUR JR. Beyond PIAS Näin monen vuoden jälkeen, pörisytätkö mua. Ei niitä kaikkein parhaimpia pr-vetoja Dylan-kiekon promotoimiseen. Kannen tekstityyppikin viittaa 80-luvun klassikkotouhuun. KIMMO K. Biisit on valittu sieltä Bobbyn tuotannon helpoimmasta päästä. Lisää näyttöjä odotettavissa The Killersin lämppärinä Helsingin jäähallissa 27. Läskikvartetin Helsingin keikka on jäänyt mieleen ikimuistoisena elämyksenä ja levytkin ovat parhaimmillaan (esimerkiksi Flow) olleet upeita. Tähän muutama vuosi lisää töitä ja mitä tahansa saattaa tapahtua, kansainvälisestikin. Yhtälö on sitä mitä markkinat juuri nyt kaipaavat. Mascisin sooloprojektina toiminut Dinosaur Jr. Nicolai Dunger kuulostaa That Wordilla Rufus Wainwrightilta. JUSSI NIEMI FOKKER Has Landed Pajula Records Välillä kuulostetaan jopa Bloodpitiltä, vaikka saman kylän bändillä on Day Eleveniä paremmat melodiat. Tasavahva levy ei sisällä uutta Freak Sceneä tai Little Fury Thingsiä, mutta vahvasti samassa hengessä mennään. Jälkimmäinen senegalilaisviisu vain on väärällä levyllä. Bryan-boy meni kehumaan natseja Saksan televisiossa. Valitettavasti itse musiikista ei enää löydy huumoria, vaan Fokkerin esikoisalbumi sisältää aikaa tavanomaista moneen suuntaan kurottavaa englanniksi laulettua rokkia. Tutut elementit ovat raikkaasti läsnä: on ker- Perusurpojen perusmeininkiä. Finessejä ja dynamiikkaa riittää. Uusimman aallon turkulaisbändi on huomattavan kypsä ryhmä musiikillisesti ja ison levyyhtiön suojissa myös kokonaistuotantoa on alettu paketoida ammattimaisesti heti uran alkumetreistä lähtien. Varsinkin jos punkin käsittää tanssi-indieksi ja lyyrisyyden The Arkin suuntaan viittaavaksi pelisilmäksi teatraalisuuden suhteen. Nyt jousien huimaa intialaispsykedeliaa vain väläytellään hiukan ja vokalisteja ravaa kuin markkinoilla. KOSKINEN BRYAN FERRY Dylanesque Virgin Vuoden pop-debytantti tulee Turusta. Sotakirveet ovat nyt kaiketi pysyneet suhteellisen kivuttomasti piilossa, koska kolmikon comebackkiekko on varsin toimiva ja relevantti tuotos. Bändin vanha tähti, Göteborgin U-mies Freddie Wadling laulaa vain kaksi numeroa, jotka nousevatkin ohjelman kärkeen. Varsinkin raikas Bacharach/David-cover Always Something There To Remind Me puhuttelee. Kiekon tunnelmasta ja vahvasta materiaalista voi päätellä, että toistensa seurassa J., basisti Lou Barlow ja rumpali Murph ovat enemmän kuin kolme indiepörinän vanhempaa valtiomiestä. The Arkin ohella ilmeisinä viitteinä levyllä kulkevat Arctic Monkeys ja The Strokes. Aika ajoin nuoret herrat vielä sotkeutuvat omaan näppäryyteensä, mutta lastentaudit kuuluvat kuvaan tässä kehitysvaiheessa. Traffic Islandin debyytti on yksi kevään tärkeimpiä julkaisuja suomalaisessa rockissa. Teemu Brunilan ja The Crashin tapa lokalisoida brittipoppia varsinaissuomalaisittain on varmasti käyty Traffic Islandin piirissä myös läpi. Määrittely kuvaa toisen polven poppareiden musiikkia hyvin. Arviot Toisen polven täysosuma TRAFFIC ISLAND Enough Is Enough Mercury | UUDET roksina surisevia kitaroita, naukuvasti valittavaa laulua, pörisevää bassoa ja hervottomasti kajahtelevia rummunlyöntejä. Rumpalin ajaman jousikvartetin perusmiehistö on ennallaan, mutta jotain uutta linjaa tässä tunnutaan etsivän entisen ainutlaatuisen identiteetin kustannuksella. Odotukset ovat siis katossa. Melua ja simppeliä kauneutta bändi osaa edelleen yhdistellä mestarillisesti. Selvä linja ja tiukka omaperäisyys jäävät vain puuttumaan. 56 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 56 30.4.2007 07:23:04. Nimenomaan biisimateriaali tässä paketissa eniten tökkii. Mercury tarjoaa Oskari ja Santeri Ruohosen loihtimalle paketille määrittelyä "lyyrinen punk". Biisirintamalla Enough Is Enough on tasalaatuinen kokonaisuus, josta ei vielä nouse esille yksittäistä hittiä
Puuduttavaksi jääneen edellisen levyn jälkeen Pieni ihminen yllättää suuruudellaan. Täältä pesee! on kokonaisuutena rivakampi ja hivenen yksipuolisempi kuin Napander-piirien edellinen pitkäsoitto Sydämen amiraali. Most Sexiest Musicin ehdoton vahvuus on biisien tyylipuhdas, mutta pilke silmäkulmassa toteutettu soundimaailma. NIKO TOISKALLIO MARILLION Somewhere Else Intact Records Marillion maustaa progeaan popilla ja rokilla. Somewhere Else on tyypillinen Fish-aikakauden jälkeinen Marillion-levy, jolla soi maalaileva proge, popmelodiat ja ajoittain jopa hiukan räväkämpi rokki, mutta palaset eivät loksahda kohdalleen. Helsinkiläinen The Millioners ei ole yhtä limainen kuin esikuvansa Giorgio Moroder, ei yhtä aistillinen kuin oppi-isänsä Prince eikä yhtä ylilyövä kuin kollegansa Imatran Voima. Norton on tuonut bändin soundiin elementin, jota harva osasi kaivata: jenkkirockin lämmön ja inhimillisyyden. Kannaste on jo aiemmin osoittanut istuvansa yhtyeeseen kuin yhtyeeseen. Siksi onkin sääli, että levyn sinänsä pätevä tunnelma ryssitään lii- Platypus Ensemble teki taas upean levyn. Pianisti-säveltäjä Sid Hillen vetämä Platypus Ensemble on tehnyt hienoja levyjä aiemminkin, eikä tämä uusi livelevy tuota pettymystä sekään. Levyn tuottajaksi on valittu muun muassa Pixiesin ja Foo Fightersin kanssa työskennellyt Gil Norton. Jokaisessa biisissä on koukuttavia melodioita hiteiksi asti. Lost Boys -mies Mr. Cheeks on verrattoman kova osuudessaan, samoin Spragga Benz. Vaikka Our Earthly Pleasures ei aivan hehkukaan Mercuryehdokkuudella siunatun edeltäjänsä A Certain Triggerin pidäkkeetöntä vimmaa, se on kappalemateriaaliltaan ihailtavan tasokas albumi. Oldingilla on mukavan pehmeä, melko perinteinen soundi ja erinomainen tekniikka. Newcastlelaisen Maxïmo Parkin uutu- MISTER BOND A Jazzy Cocktail of Ice Cold Themes Local Media Not shaken, not stirred. Peribrittiläisen ykkösvakoojan tunnareiden lounge-henkinen jatsintaminen kuulostaa hyvältä idealta. Teksteissä, sovituksissa ja yleisessä meiningissä riittää taas kosolti nautiskeltavaa. METROPOLITAN JAZZ AFFAIR Infracom Ranskalainen köyhän miehen Five Corners Quintet. | UUDET Bird of Spring. Saksalaisparivaljakko Andreas Hillesheim ja Tilman Höhn pukevat agentti-ikivihreät sinänsä istuviin, mutta kovin sovinnaisiin ja yllätyksettömiin, asuihin eikä pitkässä vokalistikaartissakaan ilmene mitään unohtumatonta. Maxïmo Parkin ilmaisu on kypsynyt ja aikuistunut ilman, että bändi olisi loikannut The Killersin ja Kaiser Chiefsin stadion-kelkkaan. Tällä hetkellä biisitusinasta miellyttävät eniten rennon rauhallinen Books from Boxes ja mahtipontisempi Russian Literature. ANTTI LÄHDE THE OLDING/KANNASTE FOUR Reinventing the Wheel El Dingo Records Modernia perinnetietoisuutta yli maarajojen. Monista yhteyksistä tutun tenorisaksofonisti Jussi Kannasteen soittokumppaneina ovat tällä levyllä kitaristi Hans Olding, basisti Yoni Zeunik ja rumpali Philippe Soirat. Svengiä verottavat basisti/tuottaja Bruno Hovartin ohjelmoimat rytmit: hyvä rumpali nostaisi svengiastetta huomattavasti. Mitenköhän tähän nyt suhtautuisi. Kaikesta huolimatta bändin debyyttialbumi Most Sexiest Music on hikisin ja pornoin levy, mitä Suomessa on vähään aikaan tehty. Sex Mobin Does Bond teki tämän huimasti verevämmin ja persoonallisemmin. JUSSI NIEMI Päätä jyhmivässä alkoholin nauttimisen jälkitilassa Northin kauneus avattiin eteeni. Logh North Valitettavinta Somewhere Elsen kohdalla on se, että bändi on musiikillisesti pahasti hakoteillä. OLE NERDRUM JORE MARJARANTA Pieni ihminen Parlophone Radiopoppia, mutta pitäähän sinnekin saada hyvää musiikkia soimaan. Karsimaattisen laulusolistin Fishin poistuttua Marillionin riveistä 80-luvun lopulla katosi bändistä myös persoonallisuus. Our Earthly Pleasures on tasapaksuudenkin uhalla tasavahva albumi. Ongelma on siinä, että alkuperäiset hienot sävelmät karismaattisine vokalisteineen ja (etupäässä John Barryn) upeine sovituksineen nostavat riman erittäin korkealle. Vaan älkää peljästykö, ei Martti ole mauttomasti machoilemaan lähtenyt. Musiikki- ja mediakentän moniottelija Martti Servo pullistelee uuden albuminsa kansiku- Miljonäärien esikoislevy ei ole seksikäs. Jore Marjaranta piti melko pitkän tauon kolmannen soololevynsä jälkeen, ja syytä olikin. Eli välispiikkien aasinsilloista kokonaisen taiteenlajin kehittäneestä sankaristamme on yhä hämmästyttävän moneksi. Marjarannan kirkas, puhdas laulanta tuntuu saavan lisää sävyjä sitä mukaa kun vuodet vierivät. Sinänsä sujuvan materiaalin ohuus kuitenkin paljastuu siinä, että levy unohtuu heti kun se lakkaa soimasta. JUSSI NIEMI Brittipopin hermostunein kypsyy ja rauhoittuu kakkosalbumillaan. Stephane Rongetin puhaltimet toimivat hyvin eikä Benjamin Devignen koskettimissakaan mitään varsinaista vikaa ole. Mainittavasti heikkolaatuisempi se ei kuitenkaan ole. Levyn mukana on yhtyeen eri kiertueilta taltioitu DVD, joka kuunteluelämysten ohessa valottaa kiertue-elämän ei aina niin kovin glamöröösiä ilmapiiriä. LEENA ISBOM P RYTMI Toukokuu 2007 | 63 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 63 30.4.2007 07:23:26 Arviot hallin ja perinteisemmän laulureggaen parhaita puolia. Käsipainojakin vilahtelee kehässä, ja Testovoimaa-biisissä rauta suorastaan alistuu tekijämiehen hyppysissä. Levy häikäisee ennen kaikkea erinomaisilla sävellyksillä, joista useimpiin on osallisena Marjarannan lisäksi Tuukka Tuunanen. Tämän varmistaa jo viisu nimeltä On kivaa olla tyttö. Paras tulkinta on Vanessa Ekpenyongin tunteellinen The World Is Not Enough. Eric Duperrayn luontevasti notkea laulu on kokonaisuuden parhaita puolia. Koko albumin matkalla oikeastaan vain shakiramainen muovipala Let Her Dance jättää high grade -vaatimukset täyttämättä. vissa nyrkkeilymiljöössä. Soirat on hienon vivahteikas rumpali ja Zeunik kaikin puolin mallikas basisti. Yhdistelmä on varsin yllättävä, mutta toimiva. Hille ja soittokumppanit, fonisti Manuel Dunkel, basisti Ari-Pekka Anttila ja rumpali Teppo Mäkynen soittavat loistavasti ja kun sävellykset ovat kiinnostavia, on kuunteluelämys taattu. Hyvää keskitasoa, vaan ei sen enempää. Ällötyksen puolelle Jorekin lipsahtaa silloin tällöin mutta ei onneksi kovin pahasti. ANTTI ERVASTI kaista on pakko pitää onnistuneena. Soitannollisesti Marillion on hyvässä iskussa, ja on suorastaan ilo kuunnella kitaristi Steve Rotheryn taitavaa soittoa. Tällaista tyylikästä poppia eivät tee suomeksi muut kuin Egotrippi ja Jonna Tervomaa. Kaiken kaikkiaan hieno yhtye ja erittäin nautittavaa musiikkia. LEENA ISBOM THE MILLIONERS Most Sexiest Music Suomen Musiikki PLATYPUS ENSEMBLE Life@Play SatnaMusic MARTTI SERVO & NAPANDER Täältä pesee! Ranka Markkakakskyt nousee, ja testovoima villitsee kansan. Sanoitukset ovat parhaimmillaan aikuisen miehen arkisia pohdintoja, ja mukaan mahtuu joitakin hyviä oivalluksia. Musiikki tempaa vastustamattomasti mukaansa heti ensiraidan huikean svengaavalla menolla. Sävellyksistä vastaavat Kannaste ja Olding. Se on porno. Laulusolisti Steve Hogarthin bonomaisus on sitä vastoin pidemmän päälle rasittavaa. OLA SAARINEN MAXÏMO PARK Our Earthly Pleasures Warp Näin on näkyleipä tänä päivänä, että Suomessa tehdään monessa sarjassa levyjä, jotka asettavat lajilleen korkeat standardit. Post punkin toinen aalto on tuottanut tänä vuonna tasamäärin hyviä ja huonoja kakkosalbumeja. Tämä ranskalaiskvartetti kilpailee ilmeisimmin Five Corners Quintetin ja Jimi Tenorin kanssa, eikä pärjää kummallekaan, vaikkei Bird of Spring mikään huono levy ole. Sid Hillen sävykäs pianotyöskentely viehättää, ja Manuel Dunkel on Suomen ehdotonta kärkeä, vahva ja tunteikas tulkitsija
Musiikki on siis periaatteessa parempaa kuin miltä kuulostaa. Get On, Tin Drum (Peltirumpu) ja Join Me In Death toimivat tässä parhaiten. Luvanmusiq sykkii tutusti perinnetietoisuuden ja modernin sointimaailman fuusiota ja kaappaa kuulijan huomion Ridiculousin tyyppisillä midtempo-paloilla. Uusi albumi koostuu kuudesta radioformaatille ylipitkästä kappaleesta, joista puuttuvat selkeät kliimaksipisteet. Musiikin tyylillinen pintakuosi on tarkoituksellisen muovinen, kalsea ja kiiltävä, mutta pohjalla on hyvinkin viehättäviä melodioita ja nokkelia rakenteita. On todellakin makuasia, miten suhtautua moiseen, mutta kyllä juttu ehdottomasti parhaiten toimii elävänä. Ja silloinkin tekisi mieli painaa uudestaan playta. Deadwing (2005) oli liki mestariteos, eikä Fear of a Blank Planet jää piiruakaan kehnommaksi. Niin, ja se on muuten Visa Luttinen, tämä Nat. MATTI RINNE sella etäännyttäväksi tehtyä. Kappaleet ovat parhaimmillaan tarttuvia renkutuksia, mutta sanoituksissa kuullaan sitä tuttua löpinää. Tästä huolimatta levy ottaa napakan puristusotteen heti ensi soinnulla, eikä hellitä ennen kuin kelkka lyö tyhjää. Levyn käynnistävän surfpopmaisen Juri Gagarinista kertovan rallin jälkeen seuraa toinen toistaan vaihtelevampia kappaleita jotka paljastavat laulusolisti Sophie Solomin kuten koko bändin monipuolisuuden. Rohkeasti uudistuneen Oi Va Voin seurassa ei pitkästy. OLE NERDRUM PORCUPINE TREE Fear of a Blank Planet Taas poikarokkia Tampereelta. Siksi albumi kuulostaa tuoreelta ja sen luulisi kiinnostavan maailmallakin. ron kirkkaudella. Kun tämän levyn markkinointikampanjaa on hehkutettu lähes kyllästymiseen asti, olisi ollut hienoa, että itse levykin aiheuttaisi samanlaista innostumisen tunnetta. Hiotumpi ja värikylläisempi soundimaailma auttaisi asiaa huomattavasti. Musiq Soulchild ujuttautui taajuuksille seitsemän vuotta sitten ja on läpimurtonsa jälkeen säilyttänyt asemansa turbulentin r&b:n luottomiehenä. Levy teemoittuu parisuhteen eri puoliin ja lähestyy aihetta minäkeskeisesti. Niemeen vertailua voi tehdä F-F-F-Falling-biisin osalta. Nitrokiss soittaa kyllä asiaankuuluvan sähäkästi, ja albumin soundi potkii kuten pitääkin. Sitä Year Zero ei valitettavasti todellakaan tee. Vähänkin väsyneenä tämän kuunteleminen saattaa olla suorastaan tuskallista. Brittiläisen Oi Va Voin kolmen vuoden takainen ensialbumi Laughter Through Tears oli mielenkiintoinen sekoitus konepoppia, klezmeriä ja Miksi My Great Regretin vokaaleista vastaa niinkin epäporno henkilö kuin Ville Särmä. The Millioners Most Sexiest Music NAT NEWBORN BIG TIME On the Rocks Gebardi Laiskanletkeästi isolla orkesterilla. Yhtyeen musiikin voima kytee minimalistisessa monipuolisuudessa, joskaan sävellykset eivät ole sieltä köykäisimmästä päästä. Onhan Monsterboren kaltaisia bändejä kuultu ennenkin, mutta ei ehkä ihan vähään aikaan. Year Zeron ajoittainen turhanpäiväisyys ja pimputtelua muistuttava ote laskevat muutamia huippubiisejä sisältävän kokonaisuuden laatua huomattavasti. Paikoin hän ärjyy miehekkäästi mutta ihmeellisen usein honottaa pikkupojan lailla. Vierailijoina käytetään paria puhaltajaa, kitaristia ja kolmea toinen toistaan pehmeämmin fraseeraavaa naislaulajaa, joista yksi on ruotsalainen Cecilia Stalin (vau, mikä nimi). On Ganesia, Nylon Beatia, Siekkareita sekä Lordia, HIMiä unohtamatta. ARTO PAJUKALLIO NINE INCH NAILS Year Zero Halo ANTTI ERVASTI MUSIQ SOULCHILD Luvanmusiq Atlantic Urbaanin sykkeen lähettiläs vahvoilla. Omat sävellykset edustavat tyylillisesti kieltämättä standardinomaista, mutta silti raikasta ja melodista perusjaskaa. Kuulokuva vahvistaa vaikutelmaa: Nitrokiss on kuin Negativen, Lovexin ja mitä niitä nyt onkaan velipoika. Toinen asia on kappalevalinnat. Konsepti apokalytisestä Amerikasta on sinänsä ihan mielenkiintoinen, ja kappaleiden sanoitukset ja soundit luovat paikoin vahvaa tunnelmaa. Solisti hoitaa tontin uskottavasti ja korottaa pisteitään pohjoismaalaisen mielenlaatuun sointuvalla asenteella, josta huokuu kunnioitus mielitiettyä kohtaan: philadelphialainen ei tarvitse alatyyliä viestinsä välittämiseen. MATTI KOMULAINEN Nerokkaasti markkinoitu, mutta valitettavan hajanainen levy. Parasta koko levyllä on se, että mukaan on saatu itse Suomi-musiikin Grand Old Man, Erik Lindström, vibrafoneineen! Vicky on tosiaan rusty. Uudella, pelkästään bändin nimeä kanatavalla albumilla kuullaan yllättäen poppia ja rokkia, jonka joukkoon on ujuttetu vain hiukan klezmeraineksia. Enimmäkseen Johnsonin rustaamat kappaleet ovat sen verran melodisia, että hyvän toteutuksen kera ne kantavat hienosti koko albumin. Silti itse musiikki on liian usein jotenkin hutaistua ja tarkoituk- MARKKU HALME OI VA VOI Oi Va Voi V2 Records Oi Va Voi yllättää uudella reseptillä. Rasittava käytäntö tuhoaa vireähkön teorian. | UUDET. Yhtye on täysin vailla persoonallisuutta. Hyvä niin, sillä eipä kyseistä taiteenlajia taida kukaan tänä päivänä paremmin hallitakaan. MARKUS LAAKSO P RYTMI Toukokuu 2007 | 65 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 65 30.4.2007 07:23:42 Arviot Melkoisia konkareita ovat muutkin soittajat, mikä kuuluu levyn väkevässä soitossa, joka on samaan aikaan sekä rentoa että tiukkaa. Ei sellaisia uutuuslevyjä ainakaan liikaa kuule. vällä 80-luvun maaperässä, osittain silloisessa listakärjessä ja osittain marginaalissa. Englantilainen Porcupine Tree hätkähdyttää levy toisensa jälkeen, vaikka orkesterilta aina laatutavaraa odottaakin. Singlebiisi Survivalism edustaa Nine Inch Nailsin hitikkäämpää puolta, jolla Trent Reznor malttoi täyttää levynsä vielä 1990-luvun puolella. Oi Va Voi on jiddishinkielinen ilmaisu joka voidaan suomentaa: "Hyvä Jumala sentään". ja jo toinen Gebardin klaanilta. Enemmän In This Twilightia ja Survivalismia, vähemmän höttöä. JUSSI MÄNTYSAARI NITROKISS Addicted To Pajula muuta maailmanmusiikiksi luokiteltavaa. Laulaja Durden ei ole niitä kaikkein heiveröisimpiä. Nostan etusormeni: Native osoittautuu kertakaikkisen mukaansatempaavaksi kvartetiksi. Toteutustavan toimivuus on aivan siinä ja siinä kuin yrittäisi kertoa jonkin tärkeän asian vitsin muodossa. Provinssirockiin saapuvat tanskalaiset synarockpopparit suoltavat peribrittiläistä pomppelehtivaa masiinapapatusta. Ei ihme, että ryhmä on herättänyt innostusta maan rajojen ulkopuolella, ja että ainakin tämä ilmeisesti vasta toinen albuminsa julkaistaan saksalaismerkin jakelemana myös Suomessa. Soundi on seesteisen puhdas ja solistiset osuudet virtaavat vallan vuoristopu- OH NO ONO Yes Morningside Euroopan brittiläisimpien tanskalaisten melodista synapapatusta. Juuret ovat sy- Viisikymmentä minuuttia hillittyä hurmosta. Pat Boone, Paul Anka, Riku Niemi... Tästä tulee hyvälle, levolliselle tuulelle. Omat biisinsä pääosin tekstittävä ja usein myös säveltävä monitaituri on vahvoilla myös neljännellä albumillaan. Ideanahan on sovittaa popja rockpaloja swing-orkesterin työstettäväksi, ja mikäs siinä. Ensi kerralla jotain omaa peliin, niin tulos saattaa olla vallan muikea. ANTTI ERVASTI Roadrunner NATIVE Prussian blue Infracom Cooleinta coolemaani japsijatsia Lasken käteni: en tiedä mitään japanilaisesta jazzista. Nerona pidetty Steven Wilson on hivuttanut monisyiseen fuusioonsa hitusen enemmän metallivivahteita, mutta pääpaino on yhä selkeästi melankolissävyisellä progressiivisella rockilla. Kyseessä on varsin perinteinen kvartetti: rumpali, basisti, pianisti ynnä altto- ja sopraanofoneja sekä huilua soittava puhaltaja. Eipä sitä kuvan ja taiteilijanimien (Durden, Miquel, Makeza...) perusteella ollut vaikea arvata, että Tampereelta tullaan
Pari omaa biisiä eivät asiaa auta. JUSSI NIEMI Arviot Aikoja sitten aikuistuneiden konkareiden vanhojen lämmittelyä. niitä ei ole uskallettu viedä tarpeeksi pitkälle. Näytöt Wigwamissa eivät kuitenkaan riitä 2000-luvulla, kun tuotantoympäristö on uusi. Ärhäkkyydenkään nimissä Moottorikelkasta pudonnutta hiihtokeskus-soulia. Mitä ideaa tämän levyn julkaisemisessa on. Manics on aina ollut epätasainen yhtye, ja uutuus noudattaa sääntöä kovin uskollisesti. Se, mitä vaikkapa Kruder & Dorfmeisterilla on, helsinkiläiseltä Sainelta vielä puuttuu. Saxonin kahdeksastoista studioalbumi ei nosta brittihevin vanhaa sotaratsua takaisin 66 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 66 30.4.2007 07:23:43. Jokaisella oikeamielisellä ihmisellä on sielussaan pehmeä kohta bossanovalle ja eurooppalaiselle viihdemusiikille. Nouvelle Vaguen temppua yritetään Jefferson Airplanelta lainatulla Somebody To Lovella. Jos levyn ainoa tarkoitus on olla äänitapettia espressokoneen pulputukselle, se on tehtävässään onnistunut. On lähes mahdotonta järkisyin perustella, miksi suuri osa tyylilajin musiikista on mahdottoman banaalia mutta pieni osa ei. Kahdeksannella levyllään Send Away the Tigers James Dean Bradfieldin johtama kolmikko yrittää palautella mieliin 15 vuoden takaisen Generation Terrorists -debyyttinsä poliittisesti latautuneita punkhymnejä. Lisäksi piiloraitana kuullaan John Lennonin Working Class Hero. Kevyemmän vaihteen jälkeen yhtye tuntuu kerta toisensa jälkeen kyllästyvän valittuun tyyliin ja pyrkivän takaisin särmikkäämpään ilmaisuun. Saint Privat tekee kaikkensa saadakseen oikeamielisen ihmisen häpeämään tätä yleisinhimillistä piirrettään. Raidat on äänitetty pääosin 1994 ja Lapin kapakoita vuosikymmeniä kiertänyt laulaja, nykyinen musiikinopettaja, esiintyy enää harvoin. The Cardigans -solisti Nina Perssonin kanssa tulkittu single Your Love Alone Is Not Enough on tarttuvinta ja raikkainta Manicsia vuosiin. Tämä on sääli, sillä musiikillista annettavaa Rechardtilla edelleen kiistatta on. Se ei kerta kaikkiaan käy. ANTTI LÄHDE SAXON The Inner Sanctum SPV Vanhan liiton hevimetallia. Kyllä Ruotsin puolella kasvaneella Roland "Rocca" Bergillä ääntä riittää, mutta englannin ääntämys on heikko. Loistava, joskin hämmentävän aliarvostettu Lifeblood (2004) jätti suuhun niin hyvän maun, että nyt karvas koettelemus tuntuu vielä pahemmalta. Pekka "Rekku" Rechardt on yksi kaikkien aikojen kitaristeista Suomessa, ja globaalissa katsannossakin kovaa luokkaa niin komppeja kuin soolojakin ajatellen. Know Your Enemystä tuli Manicsien uran pohjanoteeraus. The Second Great Depression puolestaan muistuttaa Everything Must Gon (1996) majesteettisesta brittirockista. TOMI NORDLUND SAINE Imagine This Cymbidium Täyttääkö tapetti tehtävänsä, jos se pysyy kiinni seinässä. Imagine This on liian mukavuudenhaluinen tehdäkseen kuulijaan minkäänlaista vaikutusta. Soolodebyytti Snakecharm on musiikillisesti varteenotettava kokonaisuus, mutta sen toteu- tus vain välttävää tasoa. Albumin kymmenessä kappaleessa on kaksi loistavaa, neljä keskinkertaista ja neljä huonoa esitystä. Jatkossa tuotantovastuu olisi suotavaa antaa uuden sukupolven käsiin, pois maestrolta itseltään. Punkrock ei kuitenkaan tunnu enää olevan näiden herrojen ominta alaa. Pientä lohtua sentään saadaan parin valionäytteen muodossa. Rallissa viitataan osuvasti vanhoihin hittiaikoihin säkeellä "you stole the sun straight from my heart". Maalailevan progefantasian tasolla bändi ja maestro kun ovat silkkoja sielunveljiä reiluhkosta ikäerosta huolimatta. JARI NIKKOLA Viihdemusiikkia, joka ei viihdytä. Ja kuka, varsinkaan nyt Huban ja Tuomon aikana, haluaa kotona kuunnella kapakkaveteraania ja Battaglia Bandia matkimassa sinisilmäsoulin klassikoiden (Doobie Brothersin Long Train Running, Blood, Sweat & Tearsin Spinning Wheel,etc) alkuperäistulkintoja, Tom Jones -sikermästä puhumattakaan. Kultaisen nuoruuden kaipaajat MANIC STREET PREACHERS Send Away the Tigers Columbia ROCCA Soul of Lapland Väylän pyörre | UUDET SONY BMG Brittirockin kunnioitettu konkari hamuilee alkuaikojensa soundia köyhänlaisin tuloksin. Laulajatar Valerie Sajdikin ja tuottaja Klaus Waldeckin projekti hätkähdyttää hengettömyydellään. Tekijältään downtempo vaatii aisteja ja vaistoa. Superflu-albumilla (duon toinen) yhdistyvät viihde- ja chillout-musiikin vastenmielisimmät piirteet, tyhjä nostalgia ja epämääräinen ironia. Downtempo on vaikeasti hahmotettava elektronisen musiikin laji. Alkuperäisten nerojen (Françoise Hardy, The Free Design) tai taitavien jäljittelijöiden (Saint Etienne, Stereolab) taso jäänee kaksikolta ikuisesti saavuttamatta. Ohjelmoinnit ja tuottaminen eivät ole tätä päivää ja myös vierailevien vokalistien osuudet laahaavat keskiverrolla demotasolla. Vaisu Know Your Enemy kyllä päihitetään, mutta se ei riitä. mistäs minä olinkaan puhumassa? ANTTI LÄHDE SAINT PRIVAT Superflu Cope Noir REKKU RECHARDT Snakecharm Wolfgang Vanha koira ja uudet temput. Kun viimeksi yhtye siirtyi This Is My Truth Tell Me Yoursin (1998) mahtipontisesta aikuispopista karheamman punkrockin pariin, oli tuloksena floppi. Walesin ylpeys Manic Street Preachers palaa uutuuslevyllään juurilleen taas kerran. Asia on painavaa, mutta levyn kappaleissa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi sävellyksellistä sisältöä ja syvyyttä. Send Away the Tigers on aikoja sitten aikuistuneiden konkareiden vanhojen lämmittelyä, keski-ikäisen rockbändin puolivillainen pläjäys. Etsimättä on selvää, että esimerkiksi Hidria Spacefolkin vieraana matka todennäköisesti taittuisi aivan toiseen tahtiin. Jos sen olisi lisäksi tarkoitus herättää tunteita ja pitää yllä kiinnostusta, niin..
rytmi_0307_uudetlevyt.indd 69 30.4.2007 08:16:13
rytmi_0307_uudetlevyt.indd 71 30.4.2007 07:24:33
Mun lly vyhy e l EMMI LAUKKANEN Jussi 69 The 69 Eyes 72 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_uudetlevyt.indd 72 30.4.2007 07:24:40
Arviot Toimittanut: Mikko Aaltonen | RETRO KOKOELMAT JA UUDELLEENJULKAISUT | DVD:T | KIRJAT POPMEDIAN ARKISTO 74 | RYTMI Toukokuu 2007 rytmi_0307_retrot.indd 74 30.4.2007 07:58:25
rytmi_0307_retrot.indd 79 30.4.2007 08:18:31
rytmi_0307_retrot.indd 83 30.4.2007 08:00:45
rytmi_0307_retrot.indd 85 30.4.2007 08:01:05
i Suom i r Jazz a Annamaij a Saarela 86 | rytmi_0307_loppu.indd 86 STEFAN BREMER RYTMI Toukokuu 2007 30.4.2007 08:30:35
Toisaalla taas puhuttiin kunnollisen jazzklubin puolesta. Koko kansan omaisuudeksi ja valtavirraksi muodostuvat ilmiöt siirtyvät sieltä suuremmille areenoille tehden tilaa taas uudelle kasvustolle. Mutta olen paljon miettinyt sitä, onko UMO se taho, jonka pitää klubia pyörittää. Eikä kysymyksessä ollut pelkkä vitsi, klubikulttuurin luonteeseen kuuluu tietynlainen omaehtoisuus, sen toiminta-alue on ikään kuin institutionaalisen tason ulkopuolella. "Kyllä jazzmuusikoiden työtilaisuudet ovat vähentyneet kun Umo Jazzhousea ei ole." UMOn rahoituksen takana on Helsingin kaupunki, Opetusministeriö ja Yleisradio. Toimenkuvaan kuuluvat myös monitaiteelliset hankkeet ja kansainvälinen toiminta. Tarvetta ei ole pelkästään jazzille, vaan sille kokonaiskonseptille mikä meillä oli. Tämän tapainen paikka täytyy olla olemassa. Suomesta ja Helsingistä puuttuu sellainen suuren ihmismäärän synnyttämä yleisöpohja, joka takaisi jatkuvuutta valtavirrasta poikkeavalle klubitoiminnalle. Hetki tuntui sopivalta jututtaa puoli vuosikymmentä UMOn toiminnanjohtajana työskennellyttä Annamaija Saarelaa. Klubiympäristöllä on kuitenkin sosiaalisen funktionsa lisäksi merkittävä taiteellinen ulottuvuus. Pursimiehenkadun tilat oli vähän ongelmalliset, se oli vähän liian pieni ja vähän liian sivussa, vaikka Helsinki muuttui koko ajan meidän eduksi. Ja kysyntääkin on: Circo Aeron kanssa jo monesti esitetty ohjelma nähdään Ranskassa 2008 ja ensi kesänä on kiertue Kanadassa. TEKSTI: HEPA HALME Jammailua UMO-jazz klubilla. RYTMI Toukokuu 2007 | 87 rytmi_0307_loppu.indd 87 30.4.2007 08:30:49. Paikkoja on 16, mikä on mielestäni todella vähän. Kokeellisempi moderni jazz jäi kokonaan vaille pesäpaikkaa ja polemisointi julkisella rahoituksella ylläpidetystä jazzklubista virisi, puhuttiin kunnallisesta jazzklubista. Orkesteri on taloudellisesti itsenäinen yksikkö, mutta kuuluu hallinnollisesti (Helsingin Juhlaviikkojen kanssa) Helsinkiviikon säätiöön. Klubin menestys ja jatkuvuus perustuu erikoisosaamiselle ja pitkäjänteiselle työlle, johon liittyy olennaisesti näkemys siitä, miten ohjelmistoa kehitetään. Tätä kautta ollaan saatu alkuun vientitoimintaa ja myös päättäjät huomaamaan, että suomijazz on vientituote ja siitä ollaan kiinnostuneita. "Koen, että me tehdään tärkeää työtä. Meillä on jo tuloksia siitä, että se on ollut kannattavaa ja tuloksekasta toimintaa." Vientituotetta ei kuitenkaan ole, jos asiat Kunnallinen vai kunnollinen? Kulttuurin aluskasvillisuus kukkii klubeissa. Aina 1980-luvun alkuun asti torstai-illat Tavastialla oli pyhitetty jazzille, jota tosin soittivat usein samat muusikot kuin silloista rockiakin. Jazzyleisö hajaantui eri tahoille; vanhempi jengi Groovyyn, hieman nuorekkaammat Studio Juliukseen ja ties mihin. Jazzologi STEFAN BREMER Umon emäntä Viisi vuotias UMO painii tilaongelman kanssa. Uuden musiikin orkesteri UMO joutui tämän vuoden alussa yllättävän tilanteen eteen, kun sen toimitilassa Pursimiehenkadulla paljastui vakava homeongelma ja orkesteri joutui muuttamaan suunnitelmiaan ja lähtemään evakkoon. Punkin myötä Tavastia alkoi profiloitumaan monipuoliseksi rock-klubiksi. Mutta jos on 150 asiakaspaikkaa ja nimekäs bändi esiintymässä, se on vaikea yhtälö." Vaikka klubitoiminta ei UMOn keskeinen toimintamuoto olekaan on Annamaijalla selkeät näkemykset toiminnan tarpeellisuudesta ja merkityksestä. Merimaa todennut. Klassisia työpaikkoja on noin 1000, toki niitä myös koulutetaan enemmän." "Tällaisessa tilanteessa säännöllisesti toimivalla jazzklubilla on keskeinen rooli etenkin kun puhutaan sellaisesta trendikkäästä aiheesta kuin musiikkivienti. "Helsingin kokoisessa kaupungissa pitää olla jazzklubi. Mikä on se seuraava juttu? HEPA HALME Helsingin kokoisessa kaupungissa pitää olla jazzklubi. "Jos suuret levy-yhtiöt saisivat päättää, niin musiikki ei koskaan muuttuisi" on toimintakentän monet muutokset kokenut J. Koska näin ei onneksi kuitenkaan ole, on nykyisyyden ohella tarkkailtava myös tulevaisuutta. "Tosi paljon tästä viiden vuoden työpanoksesta on mennyt klubitoiminnan aikaansaamiseen. Toisaalta olen tullut siihen tulokseen, että ei taida olla muutakaan tahoa, joka sen tekisi", pohtii Annamaija. Toivoisin tulevalta tilalta, että se toimisi myös akustisesti, että marginaalin kirjoa voidaan laajentaa. Jos työ- ja toimintamahdollisuuksia ei kotimaassa ole, niin miten muusikko voi kehittyä?", Annamaija pohtii. Siellä kukkii se sekalainen ja rikas aluskasvillisuus, josta nousevat uudet musikaaliset trendit. Jos ihmisiä koulutetaan jazzmuusikon ammattiin niin paljon kuin meillä, niille pitäisi olla myös työpaikkoja. Jazzin ainoat kuukausipalkkaiset työpaikat on UMOssa. Meillä on niin paljon muusikoita ja koulutusta, että myös yhteiskunnalla pitäisi olla tästä vastuuta." Annamaija Saarela kotimaassa eivät ole kunnossa. Kaupungin rahoitusosuus on kolmasosa samoin kuin opetusministeriön, yleisradion osuus putosi lamavuosien aikana rajusti ja on nykyisin viiden prosentin luokkaa. Tämän lehden ilmestyessä uusi toimipaikka on jo todennäköisesti tiedossa. Meidän kohdeyleisöähän asuu paljon Punavuoressa ja viiskulmassa on kaikki levykaupat. Usein käy niin, että tietyssä paikassa tietty sukupolvi tai ikäluokka saa aikaan svengaavaa liikehdintää, mutta harvemmin tämä muodostuu jatkumoksi. Mehän ollaan kolme vuotta järjestetty meidän festivaalin (UMO-jazzfest) yhteydessä Finnish Jazz Weekend tapahtumaa, johon on kutsuttu kansainvälisiä toimijoita ja toimittajia. "Nyt kun meillä on tämä mietintävaihe meneillään, kannattaa analysoida erilaisia vaihtoehtomalleja, niiden hyviä ja huonoja puolia. Orkesterin toiminta-ajatuksen mukaan se tilaa ja kantaesittää uutta suomalaista musiikkia. Meillä on niin paljon muusikoita ja koulutusta, että myös yhteiskunnalla pitäisi olla tästä vastuuta. Klubikulttuuri mielletään nuorison harrastus- ja parinmuodostustoiminnaksi, jota vanhempi yleisönosa ei tunnista omakseen. Hän löytää tilanteesta myös positiivisen puolen. Ja kun se saatiin toimimaan, tuli se saamarin homeongelma" kertaa Annamaija. "Tämähän on itsestäänselvyys, kun puhutaan kulttuuriviennistä, kansainvälinen kilpailu on kovaa. Siellä voisi olla klassisen nykymusiikin juttuja, mikä vanhassa tilassa ei ollut mahdollista. Se vei aikaa, että me saatiin homma toimimaan, koska konsepti ei ollut kunnossa
rytmi_0307_loppu.indd 89 30.4.2007 08:31:37
rytmi_0307_loppu.indd 90 30.4.2007 08:31:41
rytmi_0307_loppu.indd 91 30.4.2007 08:31:48
rytmi_0307_loppu.indd 92 30.4.2007 08:31:49