Rytmi 4/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

PORI JAZZ 2007 THE DOORS JOE STRUMMER Sisältää virallisen -ohjelman! AIKATAULUT, KARTAT, ARTISTIT 4/07 | Heinäkuu 2007 Hinta 6,50 Stand-Up Stand-Up Komiikan kuningaslaji Nickomisti Lontoon Lowe Mies joka Sl Mosse päämies Musiikkisuvun muistelee Arviot: & The Family Stone Uhon ja tuhon välissä syntyi funk White Stripes Tori Amos Queens of the Stone Age rytmi_0407_kansi.indd 2 Rush Björk Patti Smith Genesis Kauko Röyhkä 18.6.2007 15:52:43
rytmi_0407_skene.indd 2 18.6.2007 15:38:01 N76_tr
Mukana myös single "Closer". Ostaessasi Nokia N76-multimediatietokoneen saat latauslipukkeen, jolla voit ladata 5 uutta Travis-yhtyeen kappaletta. Kiiltävät kromi- ja lasipinnat takaavat, että mitä ikinä teetkin, teet sen tyylillä. Etu on saatavilla rajoitetun ajan. www.nokia.fi Nokia N76. Nokia N76 ja Travis samassa paketissa Nokia N76-multimediatietokoneella pääset musiikin ytimeen yhdellä kosketuksella. Kaunis ja älykäs. © 2007 Nokia. rytmi_0407_skene.indd 3 N76_travis_Rytmi_210x285.indd 1 18.6.2007 15:38:26 11.6.2007 7:33:58. Hallitset soittolistojasi suurelta näytöltä kätevästi pikanäppäimien avulla, surffaat sujuvasti netissä, selaat sähköpostia ja kuvaat 20x digitaalisella zoomilla varustetulla kameralla
Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. rytmi_0407_skene.indd 4 18.6.2007 15:38:34. PERUSTETTU 1934 Päätoimittaja MIKKO AALTONEN Ulkoasu MIKKO LITMANEN Graafikko MAIJA PARVIAINEN SUOMEN VANHIN MUSIIKKILEHTI Kirjoittajat Honey Aaltonen, Antti Ervasti, Janne Flinkkilä, Manu Haapalainen, Olli Haavisto, Pertti Hakala, Hepa Halme, Markku Halme, Jyrki Ilvonen, Leena Isbom, Jarkko Jokelainen, Henri Keto-Tokoi, Matti Komulainen, Misha Koivunen, Pasi Kostiainen, Juho Liukkonen, Outi Lindström, Antti Lähde, Jussi Mäntysaari, Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Tomi Nordlund, Tom Nyman, Heikki Portaankorva, Matti Poijärvi, Jaakko Pietiläinen, Viljami Puustinen, Juha-Pekka Putkonen, Jean Ramsay, Jyri-Jussi Rekinen, Markku Roinila, Ola Saarinen, Markku Salmi, Katri Somerjoki, Otto Talvio, Jukka Tilsa Harjoittelijat Hanni Harjula Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 TILAAJAPALVELU (ARK. 10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Ilmoitusmyynti & markkinointi Myyntijohtaja Mikko Mali GSM: 050 560 1750 Myyntipäällikkö Oskari Anttonen GSM: 040 563 0642 Myyntipäällikkö Peter Lindroos GSM: 040 560 6476 Myyntipäällikkö Erik Kangas GSM: 045 635 6644 Markkinointijohtaja Pasi Myllymaa GSM: 050 511 4525 Julkaisujohtaja Mika Nikula GSM: 040 523 3110 Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen GSM: 040 512 2398 Ilmoitusmateriaali / Advertisements aineisto@popmedia.fi Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7619 rytmi@popmedia.fi | www.rytmi.com 74. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Rytmi-lehden kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista
Kuvassa yksi heistä, Dave Chapelle. PORI JAZZ 50 Nick Lowe Pitkän linjan lontoolaishipsteri rikkoi hiljaisuuden uudella levyllä ja intoutui muistelemaan mm. Lisäksi Slyn uudelleenjulkaisut läpivalaisussa. 42 Stand Up Lavakomiikan kovimmat nimet esittelyssä. Carolan ja Raittisen veljesten urat. Pori Jazz -ohjelma ja artistiesittelyt Arviot: 74 96 98 Uudet albumit: Kesän uutuuksissa mm. Pori Jazz kuvina 22 24 27 32 Artikkelit: 32 Sly & The Family Stone Pori jazzin pääesiintyjäksi saapuvan funklegendan pikkusisko Rytmin syvähaastattelussa. Sisältö 4/07 8 Skene 8 10 12 12 13 14 16 18 I Was A Teenage Satan Worshipper Manna Knucklebone Oscar Jahnukaiset Pepe De Luxe Wilco The Doors Tv ja elokuva: JOE STRUMMERista kertova dokumenttielokuva on kulttiohjaaja JULIAN TEMPLEn uusin työ. Albert Järvistä. Kannen kuva: 56 65 74 Mosse Vikstedt Suomalaisen äänilevybisneksen pioneeri käynnisti mm. Kirjat: BLITZISTÄ BLAIRISMIIN kertaa brittipopin ja politiikan vuoropuhelun 1960-luvulta tähän päivään. QOTSA, The White Stripes, Rush, Tori Amos, Björk, Aksu, Patti Smith ja Wilco. Mun levyhylly: Lapkon Malja Retrot, kokoelmat, dvd:t ja kirjat: Genesis, The Electric Prunes, Norman Petty, Ice Cube, Kauko Röyhkä, Veltto Virtanen. 110 Suomi jazzari: Jari Perkiömäki 32 | Sly & Family Stone 50 | Nick Lowe 112 Liven tarkoitus: Markku Halme ihmettelee livelevyn tarkoitusta. 114 Kannat kattoon rytmi_0407_skene.indd 5 18.6.2007 15:38:41. Digimedia: Vertailussa kaksi erilaista musiikkipuhelinta
Saat matkakaiuttimet ZEN V Plussan mukana (arvo 30) GigaWorks T20 Saat1 Osta 5 euron hyvityksen Osta TravelSound ZEN V Saat1 hyvityksen KeSÄKAMPANJA Voit lunastaa hyvitykset osoitteesta: www.promo-creative.eu Live! Cam Optia Saat1 Osta 5 euron 0 euron hyvityksen Osta ZEN Aurvana Saat1 hyvityksen 5 euron music ° photos ° video ° radio Kampanja-aika 21.5.-15.8.2007 europe.creative.com rytmi_0407_skene.indd 6 18.6.2007 15:38:50
Tai sitten suomalainen hevi ei vuoden päästä ole enää heviä vaan tangomarkkinoita ja bumbtsibumia. MIKKO AALTONEN PÄÄTOIMITTAJA Dig it THE LEMONHEADS THE LEMONHEADS (CD) MIKKO AALTONEN, PÄÄTOIMITTAJA THE RAVEONETTES PRETTY IN BLACK (CD) EMMI LAUKKANEN, KIRJOITTAJA MONSTER IN THE MACHINE BUTTERFLY PINNED (CD) MAIJA PARVIAINEN, GRAAFIKKO SMACK IN YOUR FACE (CD) MERVI VUORELA, KIRJOITTAJA TERENCE MCKENNA THE ARCHAIC REVIVAL (KIRJA) JUSSI NIEMI, KIRJOITTAJA SMASHING PUMPKINS ZEITGEIST (CD) MIKKO LITMANEN, AD RYTMI Heinäkuu 2007 | 7 rytmi_0407_skene.indd 7 18.6.2007 15:39:00. Nyt kun hevi on muuttunut koko kansan sirkushuviksi, "oikea" hevikulttuuri joutuu väistämättä määrittelemään itsensä uudelleen. Pääkirjoitus 4/07 Ennustus: Hevin aika alkaa olla ohi Idols on hauska ja viihdyttävä tv-kilpailu. Hevin harrastajien mielestä merkittävä osa koko touhun viehätystä perustuu musiikin ja elämäntavan "vaihtoehtoisuuteen". Se on tilanne johon kukaan heistä ei olisi uskonut kolme vuotta sitten joutuvansa. Rockpiireissä perinteinen ja varsin tylsä ajattelumalli on kulkenut sitä rataa, että mitä enemmän musiikki on jonkun muun kuin artistin itsensä tuotteistamaa, sitä huonompaa se on. Esimerkiksi Motownin tarina todistaa täysin päinvastaista: jos laulujen tekovastuu olisi ollut levy-yhtiön kuukausipalkkaisten laulunkirjoittajien sijaan niitä esittämään pestatuilla artisteilla, syntyneet laulut olisivat todennäköisesti olleet julkaisukelvottomia. Yhtäkkiä he ovat alkaneet edustaa samaa maailmaa kuin Idols-tähdet. Kun tälle ajattelulle kysyy perusteita, niitä ei yleensä osata kertoa, koska "tietenkin se nyt vaan on niin". Idolsissa on kyse puhtaasta popista ja se taas on ollut koko historiansa ajan ylhäältä käsin tuotteistettua, olivatpa kyseessä sitten 1950-luvun koko perheelle suunnatut poptähdet kuten Pori Jazziin saapuva Paul Anka, 1960-luvun Motown-yhtiön svengaava popsoul, 1980-luvun MTV-popparit tai 90luvun eurotekno. Nyt monet niistä ovat ajattomia klassikoita. Arvolatauksista tärkein näissä ympyröissä on aina ollut tee-se-itse -asenne. Siinä ei ole mitään moraalisesti arveluttavaa, vaikka rockpiireissä on ollut taipumusta näin ajatella. Tänä keväänä Suomessa on saatu seurata näiden kahden kulttuurin välistä mielenkiintoista vispilänkauppaa, kun Idols kilpailun voitti hevimetallin tee-se-itse -maailmasta lähtöisin ollut laulaja Ari. Tämä johtuu perspektiiviharhasta; sen takia, että nykypäivän suomalaiset rockpiirit polveutuvat pääasiassa joko punkin tai hevimetallin perinteistä, koetaan, että kaiken populaarimusiikin pitäisi kumartaa näiden perinteiden edustamille arvolatauksille. "Uskottavan" ja "ei-uskottavan" popmusiikkikulttuurin keskinäinen naimakauppa on kutkuttava jo siksi, että se laittaa kiveenhakattujen uskottavuuskriteeriensä kanssa kamppailevien hevimörököllien identiteetin koetukselle
"Ei kai noiden baarien merkitystä voi vähätellä. Myös Pasi kohtasi IWATSW:n kosketinsoittaja Utun juuri Yo-talolla. Siitäpä juuri. Kuinka ollakaan, Teinisatanistien tuore rumpalikiinnitys on Laurilan ja Tigerbombsin riveissä paukuttava Antti Hietala (alias Sigmund Droid). En tosin tiedä, onko se meidän tapauksessa hyvä vai huono asia." Tampereen indiepop-väki on jo 1990luvun alusta asti parveillut Doriksen, Yotalon ja Telakan kaltaisissa kalliin kaljan juottoloissa. En sitten tiedä, missä ne uudet bändinsiemenet tänä päivänä syntyy", Pasi kohauttaa olkapäitään. Miten tässä nyt näin pääsi käymään. Puhutaan siis vaihteeksi jostain muusta. Skene | HEINÄKUU mukaan, jos olisin uskaltanut." "Keikoilla on paljon mukavampaa soittaa oikean rumpalin kanssa", basisti Tuomo lisää. Luultavasti olisin itsekin pyytänyt sitä Tampereen viileimmät indiepopparit: Pasi-Petteri (vas.), Utu, tuomo ja Antti. 8 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_skene.indd 8 18.6.2007 15:39:11. Nykyisin mä en ole käynyt noissa baareissa kauheasti. "Ai siitä skenestä, missä on viisi ihmistä ja kaikilla on viisi bändiä?", IWATSW:n laulaja-kitaristi-biisintekijä Pasi kysyy sarkastisesti. Kuten suurin osa muusikoista tietää, parhaat bändit (tai ainakin niiden suuruudenhullut esiasteet) perustetaan aina baareissa. "Silloin koko touhu kuulostaa enemmän rokkibändiltä. Silti bändi on erottamaton osa Tampereen pientä indiepop-skeneä. Sarjakuvasankarit, b-luokan kauhuelokuvat, surinapop ja naivismi. Puhutaan tamperelaisesta indiepop-skenestä ja sen sisäsiittoisuudesta. Jos miettii viisi vuotta sitten perustettuja bändejä, on aika todennäköistä, että popparit kohtasivat silloin juuri Dorkassa tai Yo-talolla. I Was a Teenage Satan Worshipperin ohella Tampereen indiepop-skene kätkee sisäänsä muun muassa Laurilan, Tigerbombsin ja Riston kaltaisia yhtyeitä. "Ei vaan, Antti on tosi hyvä soittaja. "En mä kuitenkaan lähtisi korosta- Esikoisalbuminsa Whatevernights julkaissut I Was a Teenage Satan Worshipper keikkailee enemmän Helsingissä kuin kotikaupungissaan Tampereella. "Antti ehdotti itseään, eikä me tiedetty miten kieltäytyä", Pasi virnistää. Edellä mainitut teemat ovat tuttuja kaikille niille, jotka ovat lukeneet edes yhden I Was a Teenage Satan Worshipperista kirjoitetun haastattelun
Jos ei olisi Klubia ja Dorista ja Yo-taloa, sitten olisi varmaan jotain muuta. Voisi siis sanoa, että Whatevernights on musta kesälevy." TEKSTI: MERVI VUORELA Top 5 Old school kauhuelokuvat Pasi-Petteri 1. Tampere on kuitenkin niin pieni kaupunki, että jos ihmiset tekee täällä samanlaisia asioita, siinä syntyy väistämättä pieniä skenejä." Pienuudestaan huolimatta Tampereen indiepopskene on kaikkea muuta kuin musiikillisesti homogeeninen yhteisö. ROGER CORMAN IT CONQUERED THE WORLD (1956) Venuksesta tuleva kurpitsannäköinen avaruusmonsteri pelottelee tyttöjä. 3. PLAN 9 FROM OUTER SPACE (1959) Perus-scifikauhu-klassikko. H.G. 14 Wilco 18 Joe Strummer PERFEKTIONISTIT PALAAVAT UUDISTUNEINA. JULIAN TEMPLEN UUSI ELOKUVA ON ROCKDOKUMENTTIEN KÄRKEÄ. maan noiden baarien merkitystä. HAL WARREN - MANOS: THE HANDS OF FAITH (1966) Mahdollisesti huonoin leffa ikinä! Surkeita näyttelijöitä ja epämääräistä saatananpalvontahuuruilua. En ole pystynyt katsomaan tätä nukahtamatta. 4. LEWIS THE GORE GORE GIRLS (1975) Ehdoton ketsuppiklassikko. RYTMI Heinäkuu 2007 | 9 rytmi_0407_skene.indd 9 18.6.2007 15:39:15. "Mun mielestä Whatevernights on selkeästi teemalevy", Tuomo sanoo. Sillä ei ole niin paljon 80-luvun syntsapop-vaikutteita ja Baarien merkitystä bändien syntymisille ei voi vähätellä. melodista pimputtelua, joista mä halusin ihan tietoisesti irti. Asian voi tarkistaa Teinisatanistien vasta ilmestyneeltä Whatevernights-pitkäsoitolta, joka on loogista jatkoa bändin viimevuotiselle Bees & Honey -minilevylle. EDWARD D. JOHN WATERS MULTIPLE MANIACS (1970) Tämä on Watersin varhaistyö. Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita IWATSW:n suriseva elektropop, jolla ei ole paljoakaan yhtymäkohtia vaikkapa Laurilan rullaavaan retrorockiin tai The Sweetiesin harmoniseen autotallipoppiin. Siihen mahtuu vaarallisia öitä ja kauniita kesäpäiviä ja huuruisia aamuja." "Kyseessä on siis kesälevy", Tuomo tarkentaa. Näe jättiläislobsteri! Lumoudu Harris "Divine" Milsteadin tähteydestä! Whatevernights on arvioitu sivulla 85. 5. Se tarina kertoo meidän ikäisten ihmisten sekoiluöistä ja hengailusta ja kaikesta mitä me tehdään. "Levyä tehdessä mä ajattelin, et sen rakenteena olisi yhden päivän mittainen tarina. "Whatevernights on säröisempi levy kuin Bees & Honey. WOOD JR. Kuulemma vedonlyönnin seurauksena tehty leffa. 2. Tällä kertaa pääpaino on koneissa ja biiteissä", Pasi kuvailee. "Tavallaan joo", Pasi myöntää. "Pasin näkemys kesästä on kuitenkin aika poikkeava
Se, että he ovat tunnettuja, on sattumaa. Vaikka nuoruuden sankareihin kuuluivat niin Gunnarit kuin isoveljen miehittämä Smack, soi Sister yllättävän rauhallisena. Skene | HEINÄKUU Täydestä sydämestä Kuukauden päivät levykauppojen hyllyiltä löytynyt Mannan debyyttialbumi Sister on herättänyt huomiota mutta täysin vääristä syistä! Manna ihmettelee miksi levyllä soittavista, laulavista tai sille biisejä tehneistä nimekkäistä yhteistyökumppaneista on noussut haloo. Vaikka kuinka muuta väitettäisiin, koetaan naiset edelleen objekteina miesten leikkikentällä", Manna huokaa. Sister-levyn tekoon osallistuneet henkilöt lähtivät mukaan täydestä sydämestään. "Ja jos ei tekijäkaartista saa puheenaihetta, niin sitten tartutaan nais-etuliitteeseen ja ruvetaan puhumaan naisista ilmiönä. Rauhallisempaa osastoa, joka tuntui nyt luontevalta. "Linde" Lindströmiä, levyn tuottanutta Kalle Gustafsson Jerneholmia kuin albumilla vierailevaa Ville Valoa. "Mä toki ymmärrän, että kun on vierailijoita tutuista bändeistä, niin levyyn ei voi suhatutua samalla lailla kuin astetta neutraalimpaan tilanteeseen. Mutta sitä toivoisi etteivät esimerkiksi toimittajan omat asenteet ja mieltymykset vaikuttaisi liikaa, vaan kuunneltaisiin tätäkin levyä ihan vaan musiikkina." Helsinkiläiskahvilan terassilla omenamehua siemaileva Manna painottaa harvojen ihmisten tietävän yhtään mitään hänen historiastaan tai musikaalisista ystävistään. Hän välttelee mainitsemasta esimerkkejä häntä ärsyttäviin asioihin, mutta sanoo kuitenkin suoraan etteivät journalistitkaan ole itsestään täysin ammattitaitoista kuvaa pystyneet antamaan. En kuitenkaan tietoisesti lähtenyt tekemään mitään teemalevyä, tästä nyt tuli tällainen." TEKSTI: HENRI EEROLA SUOMEN MUSIIKKI | TERHI KOKKONEN Sister on arvioiti sivulla 78. 10 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_skene.indd 10 18.6.2007 15:39:25. Välittömästi ensisinkku Sing For Youn myötä myrskyn silmään joutunut Manna on kohdannut tiedustelua koskien yhtä lailla levylle kitarat soittanutta ja kappaleet säveltänyttä Mikko Tämä on mun herkempi puoli. Debytantin silmissä siintää jo seuraava albumi. Manna varoo sanojaan, vaikka tuohtunut onkin. Sitä ei sen sijaan ole huomattu, että Manna on sanoittanut kahta lukuunottamatta kaikki levyn kappaleet. "Tää on nyt tätä, mun herkempi puoli. Mainittiin artisteja joiden kanssa en edes tehnyt biisejä, mutta kuitenkin päätettiin sivuuttaa itse tekemäni sävellykset. Eräässä live-arviossa sen sijaan kritisoitiin biisiä jota me ei edes soitettu", hän nauraa. Manna uskoo, että hän tulee jatkossa säveltämään itse enemmän materiaalia. Rauhallisempaa osastoa, joka tuntui luontevalta. "Jossain julkaisussa puhuttiin kytkyistä, mutta juttu sisälsi asiavirheitä. Hän on myös säveltänyt levyn nimibiisin sekä toiminut levynsä vastaavana tuottajana
rytmi_0407_skene.indd 11 18.6.2007 15:40:09
"Tämä meidän musiikki on vähän niin kuin jokamiesluokan rallia, sellaista jossa päkkyröidään tavallisilla autoilla". Hurjista live-esiintymisistään tunnetun miehen areena on tosiaan keikkaympäristö. Tilsa itse aloitti klarinetin soiton parikymppisenä ja on kompensoinut myöhään aloittamistaan oivallisesti: kaikki kap- | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_skene.indd 12 18.6.2007 15:40:38. Eikä tässä vielä kaikki; mies soittaa myös jazzia tai ainakin jotain sitä muistuttavaa. "Tehtiin me kuitenkin viime vuonnakin noin 60 keikkaa!", Oscar huomauttaa aiheellisesti. "Se kaatui omaan mahdottomuuteensa. Jahnukaiset toimii rehdin amatööriyden hengessä, vaikka mukana on myös ammattimuusikoita. Bändin linja siirtyi piirun verran bluesimmasta rockimpaan jo kolmisen vuotta sitten, kun Oscar perusti The Stringbeans -nokkamies Sami Roineen kanssa bändin nimeltä Circus Knucklebone. Ainakin Rytmin 12 KAISA ILLI vanhemmat lukijat muistavat hyvin Levyraadin ja sen legendaarisen juontajan Jaakko Jahnukaisen, jolla oli tapana sisällyttää ohjelmaan aina joku hillitön jazz-kappale, jolle raatilaiset yleensä antoivat huippupisteet, ikään kuin musiikillista sivistystään esiin tuoden. Sattumoisin Jyrki-ohjelmaan tehtiin lähetys tilaisuudesta ja oli aika hurjaa, kun heti ensimmäisellä keikalla kamera kuvaa kymmenen sentin päässä naamasta", muistelee Tilsa. Uusi levy on hengästyttävä kokonaisuus. Mutta mistä homma sai alkunsa. Edellisen levyn Songs From My Heart jälkeen ehti vierähtää kuusi vuotta. Osavastuu hyvästä meiningistä kuuluu myös erilaisille ihmisille, joiden kanssa Oscar on tehnyt yhteistyötä viime vuosien aikana. Me yritettiin, että olisi ollut kaksi liideriä, mutta lopulta taisi olla vain liikaa egoa yhdessä bändissä", Oscar muistelee. Kaksi aiempaa levyjä ovat olleet mielenkiintoisia, mutta keikoilla roiskuvaa live-energiaa ne eivät ole onnistuneet tallentamaan. Nyt on toisin. Uusi levy Back From the Jungle ilmestyi viime kuussa. "Ensimmäinen keikkamme oli Kallion Paulin sarjakuvanäyttelyn avajaisissa kymmenisen vuotta sitten. Circus Knucklebonen ajoilta levylle Kuvitteellista jazzia Joillekin jazz on vaikeaa ja vakavaa, Jahnukaisille se on helppoa ja hauskaa. Sarjakuvataiteilijana parhaiten tunnettu Jukka Tilsa on keväällä kiireinen mies. Tilsan yhtye Jahnukaiset on äskettäin julkaissut Beverly Hills nimisen äänitteen, jolla yhtyeen maanläheinen jatzailu esittäytyy koko komeudessaan. Hän on nimittäin myös maanviljelijä, joten pääosa ajasta kuluu pellolla traktorin ratissa. Jahnukainen myhäili tyytyväisenä, kun sai sitten ohjelman lopussa soittaa kappaleen vielä toiseen kertaan. Skene | HEINÄKUU Viidakosta vankilaan Suomen hurjin live-esiintyjä haluaisi lähteä vankilakiertueelle. Vuodesta 1994 Suomen roots-piirejä riepotellut Knucklebone Oscar on taas ajankohtainen mies. Jahnukaiset liittyy jo nimensä perusteella vankasti suomalaiseen jazzperinteeseen
Maineikkaan Later with Jools Holland-ohjelman nauhoitus on mennyt ilmeisen hyvin. Vinkkiä tästä saatiin jo livelevyllä Kicking Televison (2005), mutta studiossa tämä kuuluu vasta uuden Sky Blue Sky:n orgaanisen 70-lukuisessa soundissa. Jeff toi biisit, ja me soittelimme niitä yhdessä koko bändin kanssa. Ja syytäkin on. "Äänitimme sen livenä treenikämpällämme. Skene | HEINÄKUU Perinteisellä tyylillä rennosti maaliin Wilco palaa kehiin uudistuneella kokoonpanolla. Wilcon Glenn Kotche vaikuttaa innostuneelta. Jopa Jeffin vokaalit ovat useissa tapauksissa ensimmäisiä ottoja. Olen innoissani tulevasta kiertueesta, meillä on bändin sisällä hyvä henki päällä.", Kotche kertoo. Ei siinä sen suurempaa taiteellista linjausta ollut, levy vaan lähti kehittymään sillä tavalla. Takahuoneesta puhelimeen vastaava mies kuulostaa reippaalta ja iloiselta. "On hauska päästä esittämään tätä materiaalia livenä. "Treenikämppä" on aika vaatimaton ilmaisu Wilcon Chicagossa sijaitsevalle kattohuo- 14 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_skene.indd 14 18.6.2007 15:41:06. Viimeisimmät lisäykset, pianisti-kitaristi Pat Sansone ja free jazz-soolokitaristi Nels Cline ovat monipuolistaneet ja raikastaneet Wilcon soundia. Siitä se sitten kasvoi ", Kotche kertoo
Hän oli aluksi hiljainen ja ujo, mutta keikkaperiodin edetessä hänestä tuli hullumpi", Manzarek kertoo. "Oli heinäkuun puoliväli 1965 Venice Beachilla Kaliforniassa. "Holtzman oli newyorkilainen intellek- tuelli, jolla oli hyvin älyllinen levy-yhtiö. Mutta Jimissä minuun teki vaikutuksen hänen omat kappaleensa, hänen runoutensa, se mitä hän lauloi", Manzarek sanoo. Eli takaisin ei ollut kääntymistä. "Tiesitkö, että minä opiskelin elokuvaa. Puheen tulee käsitellä vain The Doorsia, muuten vanha herra saattaa hermostua. Sen sijaan hän aloittaa tarinan niin alusta kuin se ylipäätään on mahdollista, hetkestä jolloin hän tapasi Jim Morrisonin ja Doors sai alkunsa. Jim lauloi Louie, Louien. Vuotta myöhemmin Doors esiintyi jo Los Angelesin klubeilla. Me odotimme sentään säädyllistä ennakkoa, mutta Jac Holtzman antoi meille vain 5000 taalaa. Loven Arthur Leen kehotuksesta Electra Recordsin Jac Holtzman matkasi New Yorkista katsomaan tuoretta bändiä. Istuin rannalla miettien mitä teen elämäni kanssa, valmistuttuani juuri UCLA:sta (University of California, Los Angeles), kun rantaa pitkin kävelee toinen UCLA:sta juuri valmistunut kaveri, Jim Morrison." Morrison istui Manzarekin viereen ja soitti tälle pari kappalettaan. "Se oli hänen lempikappaleensa siihen aikaan. Skene | HEINÄKUU Tajunnan portit irti saranoiltaan Doorsin kosketinvelho Ray Manzarek on virkeä vanha hippi. Ray Manzarek, 68, vastaa puhelimeen jossakin päin maailmaa, täynnä intoa päästä jälleen puhumaan The Doorsista, jonka ensimmäisen levyn julkaisusta tuli tänä vuonna täyteen 40 vuotta. Niin Beatles kuin mekin saimme myöhemmin paremman diilin, kun hankimme hyvän lakimiehen", Manzarek naurahtaa. "Paluuta ei ollut. Hän antoi meille täyden taiteellisen vapauden." Jim Morrison ei aluksi ollut samanlainen villimies kuin millainen hänestä myöhemmin kehittyi. "Sanoin hänelle, että hienoa, mutta sinun pitäisi hoitaa itsellesi rockbändi. Levy-yhtiön amerikkalainen edustaja tekee vielä ennen puhelun yhdistämistä selväksi, ettei Rayn kanssa sitten sovi puhua Riders of the Stormista (eli ex-21st Century Doorsista), Manzarekin ja Robby Kriegerin Doors-tribuuttiyhtyeestä. Tiesitkö, että Jim opiskeli elokuvaa. "Hänestä tuli villimpi. Sekä Manzarek että Morrison WARNER Jim hyppäsi kuohuvaan koskeen joka kuljetti häntä vauhdilla alas. opiskelivat UCLA:ssa elokuvaa. Myöhemmin olen ymmärtänyt, että Beatles teki aluksi yhtä huonon sopimuksen. Näin syntyi The Doors." Myöhemmin Manzarek kuuli Jimin lau16 lavan, ilmeisesti ensimmäistä kertaa julkisesti, kun tämä hyppäsi lavalle Rick & The Ravensin keikalla. "Mutta Holtzman oli muuten hyvä. Kolme kuukautta Whisky A Go-Go:ssa kuitenkin opetti hänelle kuinka otetaan yleisö haltuun. Se on suunnitelmissa, vastasi Jim. Heillä oli folkartisteja, mutta heillä oli myös losangeleslainen Love, joka oli juuri lyönyt läpi. Kaikki tiesivät mitä Jim opiskeli, mutta kukaan ei tiedä mitä helvettiä minä tein...", hän mutisee. Kun aiheesta kysyy Manzarekilta, hän aloittaa omituisen yksinpuhelun. "Se ei ollut mikään tuottoisa sopimus! Me emme koskaan saaneet paljon rahaa. Hän oli hypännyt tulvivaan koskeen, joka kuljetti häntä vauhdilla alajuoksuun, alas, alas, alas, kohti väistämätöntä tuhoa, kuin hän olisi ollut täysin hallitsemattomissa", Manzarek runoilee kuin Jimin haamu olisi yhtäkkiä ottanut hänet valtaansa. TEKSTI: OTTO TALVIO Riders On The Storm esiintyi Kulttuuritalossa 26.6. | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_skene.indd 16 18.6.2007 15:41:31. He etsivät toista rockbändiä ja Arthur Lee kehotti Holtzmania kiinnittämään meidät." Holtzmanin kanssa tehtyä levysopimusta on myöhemmin pidetty yhtenä rock & rollin historian huonoimmista. Manzarek soitti yhtyeessä urkuja
rytmi_0407_skene.indd 17 18.6.2007 15:42:17
V & ELOKUVA T "Call Me Punk Rock Warlord!" The Future Is Unwritten on elokuva punk-ikonista, joka ei halunnut elää menneessä. The Clash -yhtyeen keulakuva Joe Strummer (19522002) oli punkrockin avainhenkilöitä, kokonaiseen musiikkityyliin vaikuttanut ja monen jälkeensä tulleen taiteilijan esikuva. Tekisi mieli sanoa: arvoisensa elokuvan. Mies Joe Strummer: The Future is Unwritten -elokuvan takana on Julien Temple, musiikkivideoihin ja musiikkiai- 18 | rytmi_0407_skene.indd 18 SANDREW METRONOME RYTMI Heinäkuu 2007 18.6.2007 15:42:41. Suositun bändin hajottua 1986 Strummer kokeili myös näyttelemistä Alex Coxin ja Jim Jarmuschin elokuvissa. Musiikkia hän teki satunnaisesti, tällä kertaa puhtaasti omista lähtökohdistaan yhdistellen edelleen erilaisia vaikutteita. Äkilliseen kuolemaansa saakka hän vältteli taaksepäin tuijottamista. Viisi vuotta kuolemansa jälkeen Strummer on saanut hänelle omistetun dokumenttielokuvan. Tämä koitui lopulta myös The Clashin kohtaloksi, kun yleinen kiinnostus kääntyi bändiin niiden asioiden sijaan joista Strummer halusi bändin musiikilla kertoa. Hän rikkoi musiikin raja-aitoja sekoittamalla punkrockiin reggaeta, rockabillyä ja jopa rappia ja murtautui punk-piireistä laajemman rockyleisön suosioon
Pienet modernit yksityiskohdat hätkähdyttävät aluksi retroympäristössä, mutta istuvat lopulta elokuvaan erinomaisesti luoden ainutlaatuista tunnelmaa. Näin ei ole Death Proofin satunnaisen oloisessa, mutta tarkkaan rekonstruoidussa maailmassa: puolet elokuvasta jauhettu mökki-ilta ei koskaan tule toteutumaan. Näkökulmasta riippuen Death Huikea takaa-ajokohtaus auttaa ymmärtämään mikä vanhoissa elokuvissa on yhä palvomisen arvoista. Proof on rakenteeltaan nerokas kunnianosoitus tai sitten maailman turhin elokuva. heinäkuuta. 20 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_skene.indd 20 18.6.2007 15:43:18. Kaikesta katselua häiritsevästä, kuten värien ja valoisuuden heilahteluista, yksittäisistä puuttuvista kuvista kokonaisiin kadonneisiin keloihin ja kuvan naarmuista ja roskista on tullut ilon ja oivalluksen aiheita, kun ne on tehty tahallaan nykyaikaisella digitaalitekniikalla. Ulkoisesti se jäljittelee vuosikymmenen takaisia eksploitaatioelokuvien filmiprinttejä, joita Tarantino kerää. Upein rinnastus tapahtuu kuitenkin menneen maailman autojen, virtaviivaisen kauniiden tappokoneiden syöksyessä genre-elokuvien sivukujilta keskelle nykyaikaisia, rumia ja kömpelöitä kaupunkimaastureita suorilla valtaväylillään. Toinen Miken vastaansa saava naispuolisten elokuvantekijöiden joukko vie katsojan Tarantinon palvomien yksittäisten elokuvien maailmaan ja tarjoaa elokuvalle brutaalin katarttisen lopetuksen. TV & ELOKUVA FILMIKAMARI Ylistyslaulu pissismille Quentin Tarantinon Death Proof on joko maailman nerokkain tai huonoin elokuva. Death Proof on Tarantinon puolikas yhdessä Robert Rodriguezin kanssa tehtyä Grindhouse -elokuvaa, johon kumpikin miehistä ohjasi oman 1970ja 80-luvun eksploitaatioelokuvia jäljittelevän teoksensa. Niistä muodos- tuukin nostalginen kokemus katsojalle, joka muistaa aikanaan vaihdelleensa kavereiden kanssa kuluneita kopion kopion kopioita Suomessa kielletyistä elokuvista. Vahvat naiset ovat Tarantinon tavaramerkki, ja heitä Death Proofissa tavataan useampiakin kahdessa eri erässä. Yksittäisiin elokuviin lisättiin Grindhousea yhdistettäessä poisleikattua materiaalia. Death Proof on täydellinen, suorastaan nerokas alttari kaikelle mitä Quentin Tarantino palvoo. Yhdysvaltojen ulkopuolella Grindhouse jaettiin kahtia ja Tarantinon Death Proof sai ensi-iltansa toukokuisilla Cannesin elokuvafestivaaleilla. Siksi toivoisikin, että sillä olisi jokin muukin olemassa olon oikeutus kuin toimia tutkielmana siitä kuinka syvälle omaan perseeseensä maestro saa päänsä tungettua. TEKSTI: JOUNI VIKMAN Death Proofin kesäkuisen ensi-illan jälkeen Robert Rodriguezin Planet Terror saapuu Suomeen 20. Ulkoasun ja sisällön ohella Death Proofin juju piilee sen vuosikymmenten takaisen kuvan ja asenteen limittämisessä nykypäivään. Uskomattoman tehokkaiden, vatsanpohjassa tuntuvien väkivaltapurskeiden välissä ihmiset puhuvat loputtomasti niitä näitä olemattoman oloisen käsikirjoituksen puitteissa. Death Proof venyikin lähes kaksituntiseksi, missä on sisältöön nähden aavistus liikaa. Jutustelu sisältää viitteitä mahdollisiin tulevaisuudensuunnitelmiin, joita ei koskaan ehditä toteuttaa, ennen kuin kuolema iskee ja veri lentää. Tämä on elokuvan suurin heikkous tehokkuuteen uskovassa nykymaailmassa, joka on tottunut siihen, että kaikella näytetyllä ja kerrotulla täytyy olla joku merkitys isommassa kokonaisuudessa. Sillä hetkellä huikea takaa-ajo loksauttaa leuan lisäksi mielen ymmärtämään, mikä vanhojen ja hölmöjen elokuvien maailmassa voi olla edelleen palvomisen arvoista. Ensimmäisen, railakasta kapakkailtaa viettävän tyttöporukan tehtävä on pohjustaa elokuvan antagonistin, mahtavassa vireessä olevan Kurt Russellin esittämän Stuntmies Miken uhka ja virittää tarinan retroa ja postmodernia nerokkaasti yhdistelevä vire. Sisältö on suoraan seksin ja väkivallan tenhoon panostavista halpatuotantoelokuvista. Naisten jutut ovat aluksi tyypillistä eksploitaatioelokuvien toimintakohtauksien väleihin tehtyä tyhjänpäiväistä rankistelua, kunnes ne tunnistaa nykypissismiksi
rytmi_0407_skene.indd 21 18.6.2007 15:43:40
Se on mittava ajanjakso yhdelle miehelle, vaikka hän ei rikkonutkaan Margaret Thatcherin ennätyksellistä 11 vuotta. Mikä on kitaraa opiskelijabändissä soittaneen Tony Blairin perintö englantilaiselle populaarikulttuurille. Syitä epäonnistumiseen oli useita. Kauan sitten, toteaa tutkija Kari Kallioniemi uudessa kirjassaan Blitzistä blairismiin. Tony Blairin kausi Britannian pääministerinä päättyy 27. Syyt tähän ovat ymmärrettäviä. Tutkija ja dosentti Kari Kallioniemen tuore Blitzistä blairismiin käsittelee toisen maailmansodan jälkeistä englantilaista pophistoriaa politiikkaa sivuten. kesäkuuta, kaksi päivää ennen kuin tämä Rytmin numero tulee myyntiin. Konservatiivihallituksen 18-vuotisen valtakauden ja sitä edeltäneen kriisistä toiseen kulkeneen 1970-luvun jälkeen inspiraation hakeminen kultaiselta kuusikymmentäluvulta tuntui täysin luontevalta. Silloin Blair on ehtinyt olla vallassa kymmenen vuotta ja 25 päivää. Ei se tietenkään toteutunut siinä määrin kuin oletettiin ja odotettiin", Kallioniemi sanoo. Hurmos ei riittänyt kauaa pitämään poppareita myötämielisenä uudistuneelle labourille, vaikka vielä 1996 Oasis-yhtye ja näiden Creation-levymerkin pomo Alan McGee olivat näyttävästi antaneet tukensa Blairille. Ensinnäkin pitkälti popmedian luoma brittipopbuumi ei lopulta kantanut montaa vuotta, koska se oli lähtökohtaisesti taaksepäin katsova liike. Kallioniemi itse palaa teoksessa väitöskirjansa aiheisiin ja esittelee erityisesti elokuvan ja popmusiikin merkitystä englantilaiselle identiteetille. Hänen tullessaan valtaan oli englantilaisen popin kansallishenkinen buumi juuri saavuttanut lakipisteensä. irjat K Isojen juhlien loppu Milloin popparien tuki Tony Blairille loppui. Kirja on ensimmäinen osa Turun yliopiston brittiläistä populaarikulttuuria käsittelevässä sarjassa, jossa on jatkossa luvassa muun muassa urheilua ja jalkapalloa. Hänen näkemyksensä mukaan Blair haki sekä vaalikampanjassaan että kautensa alussa tietoisesti yhteyttä myyttiseen kuusikymmentälukuun, johon myös koko käsite Cool Britannia viittaa. Vuosituhannen taitteen Britannian oli tarkoitus svengata kuin Lontoo vuonna 1966 konsanaan, mutta vauraammin ja tasa-arvoisemmin. POP MEDIAN ARKISTO Oasis (ylh.) ja Blur (alh.) olivat New Labourin välineitä äänestäjien tavoittelussa. "Cool Britannialla haettiin kuusikymmentäluvun perintöön ja populaarikulttuuriin, erityisesti popmusiikkiin, liittyvää englantilaista renessanssia. Brittiläisten nuorisokulttuurien tyyleistä ja 1960- ja 1970-lukujen rockista ammentava skene kaatui kuitenkin 22 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_skene.indd 22 18.6.2007 15:43:44
Perusnäytöllä ruudun yläosassa näkyy vapaasti valittavia pikakuvakkeita, ja varsinaiseen valikkoon pääsee vain puhelimen sivusta löytyvästä erillisestä nappulasta. Ihmetystä herättää ainoastaan suuren näytön tuhlaileva käyttö. Nokian puhelimet ovat perinteisesti olleet käytettävyydeltään ehdotonta huippua. Nokiaa pitää kiittää myös siitä, että N91 mahdollistaa perinteisen 3,5mm stereokuulokeliitännän yleensä kun matkapuhelimet tukevat vain omia erikoisvalmisteisia kuulokeliitäntöjään. 24 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_skene.indd 24 18.6.2007 15:44:44 NOKIA. Kyseessä lienee painotuskysymys, mutta kyllä moneen temppuun taipuvalta puhelimelta uskaltaisi odottaa hyvää näppituntumaa. Hyvä uutinen on se, että isosorminenkin tekstailija tottuu pikkuruisiin näppäimiin muutaman päivän käytön jälkeen. Sony Ericssonilla musiikinkuuntelua helpottavat näppäimet on integroitu valikkonäppäimeen, kun ne Nokian tapauksessa löytyvät numeronäppäimiä suojaavan läpän päältä. On myös tärkeää, että musiikki soi, vaikka puhelinta samanaikaisesti käyttäisi esimerkiksi tekstiviestin kirjoittamiseen. Jotkut mallit profiloidaan erityisesti tähän käyttöön. Näistä esimerkkeinä Sony Ericssonin W880i ja Nokian N91 8GB. Heti alkuun on todettava, etteivät nämä kaksi puhelinta ole keskenään suoraan verrannollisia. Sony Ericsson w880i Musiikkipuhelinten nykykunto Mp3-tasoisen musiikin kuuntelumahdollisuus alkaa olla vakiovarustus vuonna 2007 myyntiin tulevissa matkapuhelimissa. Soittolistojen hallinta ja musiikin järjestely tapahtuvat kummassakin puhelimessa iTunesista ja muista tietokoneiden musasoftista tutulla albumit-esittäjät-kappaleet-kaavalla, joka toimii hyvin myös pienellä näytöllä. Siinä missä W880i on yksi markkinoiden pienikokoisimmista malleista, on N92 melko tuhti luuri. Ehkä Nokian loogisuuden vahvuus onkin vähemmän toiminnallisuuksia sisältävissä kännyköissä. Kahdeksan gigan Nokiaan mahtuu sen verran musiikkia, että paikoin pitkiä artistilistauksia selatessa iPodin liukunäppäintä tulee ikävä. Tosin W880i:n pikkuruiseen ohjainnäppäimeen verrattuna Nokian pullat ovat hyvin uunissa. Yhteistä molemmissa puhelimissa on Taskuun mahtuminen on sittenkin tärkeää kännykkää valittaessa. erillinen musiikkiominaisuuksien hallintanäppäimistö. Toisaalta ne ovat verrannollisia samassa suhteessa kuin mp3soittimetkin. N91 8GB ei katkaise tätä perinnettä. Näin musiikinkuuntelutilaan pääsee halutessaan nopeasti. Siinä missä iPodin pienin malli Shuffle kiinnittyy vaikka paidanliepeen, pitää isommille Nanomalleille jo järjestää jonkinlainen kuljetuslaukku. Sekä Nokian että Sony Ericssonin mallit on varustettu valitettavan pienikokoisella näppäimistöllä, joka tekee etenkin tekstiviestien kirjoittamisesta hankalaa. IMEDIA DIG Tällä palstalla käsitellään digitaalisen median ilmiöitä ja trendejä viihde-elektroniikan, musiikinkuuntelun ja musiikin levityksen näkökulmista. Nokia N91 vs. Samaa analogiaa noudattaen N91 on kahdeksan gigatavun muistinsa turvin W880i:n yhteen gigatavuun verrattuna huomattavasti raskaampaa sarjaa muutenkin kuin fyysisen kokonsa puolesta. Käyttökokemuksen intuitiivisuus on kaukana Nokian yksinkertaisempien mallien vastaavasta
Vaikka yhdessä vaiheessa näytti, ettei puhelimen koko ole enää kilpailuvaltti, osoittaa W880i:n suhde koon ja ominaisuuksien välillä, että taskuun mahtuminen on sittenkin tärkeätä matkapuhelinta valittaessa. TEKSTI: JUSSI MÄNTYSAARI www.nokia.fi/A4312173 www.sonyericsson.com rytmi_0407_skene.indd 25 SONY ERICSSON 18.6.2007 15:44:51. Applen tietokoneita kumpikaan järjestelmä ei tue, mutta MacBookilla kokeiltaessa kumpikin puhelin keskusteli iTunesin ja iPhoton kanssa ilman sen kummempia ekstraohjelmia. Tulevaisuudessa puhelimeen ostettava musiikki on kova juttu. Yhteenvetona on sanottava, että vaikka Sony Ericssonissa muistia on vain gigatavun verran, on se kokonsa ja muiden ominaisuuksiensa puolesta niin ketterä kapine, ettei siitä tee mieli luopua enää ollenkaan. Myös akun lataus onnistuu USB-portin kautta, mikä on kätevä ominaisuus sikäli, että akkua voi täyttää samalla, kun siirtää musiikkia puhelimen kovalevylle. Yhteys muodostetaan USB-kaapelin avulla, ja puhelinten mukana toimitettavat ohjelmat toimivat mukisematta. Musiikin ja muun tiedon siirto tietokoneesta puhelimeen ja toisinpäin on kummankin laitteen kohdalla helppoa. Kumpikin käsillä oleva puhelin tarjoaa toki tämän mahdollisuuden, mutta muistin täyttäminen USB-kaapelin kautta on niin vaivatonta, ettei kalliita biisejä tee mieli lähteä tilaamaan. Musiikkipuolelta W880i tarjoaa lisäksi TrackId-toiminnon, joka Gracenote-tietokannan avulla kykenee tunnistamaan kattavasti biisejä vain nauhoittamalla puhelimen avulla 10 sekunnin pätkän biisin alusta. Toimiva keksintö, joka biisintunnistuskilpailujen pilaamisen lisäksi ehkäisee "hei mikä biisi tää on" -uteluja. Vielä nykyään datasiirto on sen verran hidasta, ettei moisesta mahdollisuudesta ole juuri iloa. Nokian massiivisempaa luuria pitää suositella niille, jotka tarvitsevat kamerapuhelin-mp3-soittimeensa paljon tallennustilaa
rytmi_0407_skene.indd 26 18.6.2007 15:44:59
Bongaa itsesi! KUVAT: PORI JAZZ - KOLME VUOSIKYM MENTÄ IMPROVISOIN TIA (RISTO ENNEKARI, WSOY , 1996) RYTMI Heinäkuu 2007 | 27 rytmi_0407_Pori_galleria.indd 27 18.6.2007 14:16:21. Pori Jazzia Jazzien kynnyksellä Ry tm juhlien värikkääseen hi i tarjoaa kuvakavalkadin storiaan
Näin meidän seksi-idoline kesken: Neumaann ja James Brown. Carola veivaa Ted Cursonin ja Jiggs Whighamin kanssa. Toista oli ennen: kuljetusryhmän lippulaiva vuonna 1979. 28 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_Pori_galleria.indd 28 18.6.2007 14:16:29
"Rohkenemme otaksua, että asema jolle olemme astuneet, on Pori." David Friesen Porin teatterissa. "Sopiiko tämä huilun kanssa?" James Newtonilla unohtui esiintymisvaatteet lähtöselvitykseen. RYTMI Heinäkuu 2007 | 29 rytmi_0407_Pori_galleria.indd 29 18.6.2007 14:16:41
rytmi_0407_SlyStone.indd 30 inf48_ajankohta.indd 18 18.6.2007 14:39:51 12.6.2007 10:57:51 inf48_a
PIRUN HYVÄÄ KESÄÄ! KAIKISSA SUOMEN INFERNOISSA 1.7.-10.8. PIRUNHYVÄLLÄ-KORTILLA: - JOKAPÄIVÄ HANATUOTTEET 2e KLO 24:00 ASTI - VIIKONLOPPUISIN VAPAA SISÄÄNPÄÄSY KLO 24:00 ASTI NOUDA ILMAINEN KORTTISI LÄHIMMÄSTÄ INFERNOSTA!!! INF HELSINKI JYVÄSKYLÄ ANNANKATU 10 MA-LA 18-04 YLIOPISTONKATU 40 KE-SU 20-04 www.infernobar.fi / K-20 10:57:51 inf48_ajankohta.indd 19 31 rytmi_0407_SlyStone.indd TUOMIOKIRKONKATU 17 KE-SU 20-04 TAMPERE 12.6.2007 10:57:56 18.6.2007 14:39:57
32 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_SlyStone.indd 32 18.6.2007 14:39:59
RYTMI Heinäkuu 2007 | 35 rytmi_0407_SlyStone.indd 35 18.6.2007 14:40:25
Mun osuuden hoitaa tyttäreni." Missä kunnossa Sly on. RS: "Hän rohkaisi meitä nimenomaan ilmaisemaan itseämme. Se oli mahdollista, kun ei ollut ulkopuolista tuottajaa." Mutta eikö Slyhin luotettu tuottajana, koska hän oli jo tuottanut bändejä? P RYTMI Heinäkuu 2007 | 37 rytmi_0407_SlyStone.indd 37 18.6.2007 14:40:40. RS: "Mmm... RS: "Se oli just sitä mitä nimi lupaa. Periaatteessa teimme studiossa sitä mitä me oli jo tehty livenä. Kyllä hän on täysin läsnä lavalla." Laulaako hän laulujen lead-osuudet. Meillä oli tosi musikaalinen koti. Meillä oli studiossa hauskaa. Joo." Slyn huumeidenkäyttö on ollut rankkaa. ja trumpetisti Cynthia Robinsonin. Isä soitti viulua ja rumpuja ja lauloi. Luullakseni bändi vetää paljon vanhoja kappaleita, mutta myös muutamia uusia." Tuleeko soundi olemaan klassista Family Stonea vai modernisoitu versio siitä. Ne hommat vaan sattuivat hänelle." "Olimme oppineet jo varhain lietsomaan ideoita toisistamme. RS: "Kalenterissani on muuta. Meitä rohkaistiin tekemään juuri sellaista musiikkia kuin me itse haluttiin. Saattaa hiukan puhuakin. Kokeiltiin ja taas kokeiltiin. RS: "Totta. Me soitettiin ja laulettiin yhdessä kirkossa lapsesta asti . En usko, että petyt." Mitä Sly tarkalleen tekee lavalla. Äiti soitti pianoa ja kitaraa ja lauloi. RS: "Kyllä hän on kuivilla ja erittäin hyvässä iskussa 64-vuotiaaksi. Ilmapiiri oli vapauttava. Kun me päästiin studioon ilman mitään rajoituksia, saatoimme toteuttaa vapaasti kaikki ideamme. Saatiin tehdä studiossa ihan mitä haluttiin, toteuttaa omia näkemyksiämme, kokeilla kaikkea ja irrotella. Eikä se niin suunnitelmallista ollut. Meille suotiin harvinainen ylellisyys: ei ulkopuolisia tuottajia. Slyn vision keskiössä oli aina perhe, eikä hän ole siinä muuttunut. RS: "Hän soittaa koskettimia ja laulaa vähän. Keikkailen kesällä täällä Amerikassa." Okei. Soundi tulee aika pitkälle olemaan sitä mitä me silloin tehtiin. Sano nyt rehellisesti, onko hän kuivilla ja hyvässä kunnossa. Sly kirjoitti meille osamme, mutta sen sai soittaa niin kuin itse halusi." Luullakseni Slyn Family Stone-konsepti oli paljolti tulosta siitä, että hän oli toiminut San Franciscossa dj:nä ja erilaisten bändien tuottajana. Hän oli itse erittäin luova eikä yhtään dogmaattinen. Keitä alkuperäisiä Family Stonen tyyppejä me näemme. RS: "Slyn tietysti... Oletko samaa mieltä. Juttuja keksittiin samalla kun soitettiin. RS: "Sly on innoissaan. Sly on oikeasti innoissaan." Olen kuunnellut remasteroituja Family Stone -levyjä ja ne kuulostavat tosi tuoreilta. Hän on kirjoittanut monia uusia biisejä ja eiköhän levykin tule. Miltä monien missaama debyyttialbumi A Whole New Thing kuulostaa sinusta nyt. Rose, miksi et esiinny Porissa uuden Family Stonen kanssa. Rose soitti sovittuun aikaan kotikaupungistaan L.A:sta (Sly asuu San Franciscon alueella.). Oikeastaan kaikkia albumeja tehdessä." Määräsikö Sly studiossa täysin vai rohkaisiko hän teitä toteuttamaan itseänne luovasti. Linjan kuuluvuus oli heikohko, mutta keskustelun anti lopulta varsin mielenkiintoinen. Kun klassiset bändit palatessaan modernisoivat soundiaan "ajan vaatimuksiin", se tarkoittaa usein käytännössä nykyisen valtavirran hampaatonta nuoleskelua. Tuskinpa hän lähtisi Euroopaan, jos niin ei olisi. Kyllä se oli Slyn dj- ja tuottajahommia tärkeämpi tekijä. Meidän bändi oli the Stewart Four. RS: "Mmm..
rytmi_0407_SlyStone.indd 41 18.6.2007 14:41:26
42 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_standup.indd 42 18.6.2007 11:32:39
Rytmi esittelee maailman parhaat koomikot. TEKSTI: HENRIK LAINE IN RYTMI Heinäkuu 2007 | 43 rytmi_0407_standup.indd 43 18.6.2007 11:33:06. myrskyisä historia Alan suosituimpien tekijöiden mukaan stand upkomiikka on "yksinäistä, kovaa ja julmaa" ja erittäin suosittua. Lavakomiikka on Suomessa tänä päivänä samassa tilanteessa kuin se oli Amerikassa 1950- luvun vaihteessa; silloin viihdemuodoista kiltein muuttui kaikkein törkeimmäksi ja aikuisimmaksi
Jos suomalainen lavakomiikka seuraa amerikkalaisen jalanjäljissä, se ottaa pian askeleen sisällöllisesti vaarallisempiin ja syvempiin vesiin, tulee entistä suositummaksi, pakahtuu omaan suuruuteensa ja syntyy uudelleen. Esiintyjät ovat toki parempia, mutta materiaali pysyttelee mukavuusalueella: korkeintaan pikkutuhmaa ja turvallista eikä ainakaan henkilökohtaista tai kivuliasta. Silti kotimainen lavakomiikka ei ole vielä ottanut montaa askelta eteenpäin huoltoasemalla myytävistä hupikaseteista. myrskyisä historia S S Lenny Bruce tand up on löytänyt vihdoin yleisönsä Suomessakin. Lavalla seisoo seremoniamestareita, keksittyjä karikatyyreja tai perinteisiä Matti Meikäläisiä. Vielä 60- luvun alkuvuosina amerikkalainen komiikka oli valkopesty puhtoiseksi kokoperheen viihteeksi ja sitä tekivät vain valkoiset. Radion kulta-ajan perintönä esitetty komiikka oli yhtä sanaleikkien ja anoppivitsien kavalkadia. KAKSI MIESTÄ: LEE JA PRYOR K aksi miestä muutti lavakomiikan täydellisesti niin täydellisesti, että ennen heitä, ja heidän jälkeensä termi Stand up on tarkoittanut ihmisten mielessä kahta eri asiaa. Lenny 44 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_standup.indd 44 18.6.2007 11:33:27. Lavakoomikot isännöivät televisiosarjoja, näyttelevät ja esiintyvät ympäri maata. Kehitys ei ole ollut nopeaa, mutta lavakomiikasta on tullut osa viihteen valtavirtaa. Tilanne on pitkälti sama kuin amerikkalaisella stand upilla 1960- luvun alussa. Sellainen on amerikkalaisen lavakomiikan kehityskulku 60- luvulta tähän päivään
Richard Pryor Brucen ja Richard Pryorin jäljiltä stand up oli 1970- luvun alkuun mennessä aikuistunut esittäväksi taiteeksi jolla oli sanottavaa omasta ajastaan. Ed Sulliwan- ja The Tonight Showssa. Bill Cosbysta innoitusta hakenut Pryor sai suosiota "siistinä" koomikkona ja hän esiintyikin usein televisiossa mm. En minä tiedä ne juhlat riistäytyivät käsistä." Vuonna 1925 syntynyt Lenny Bruce teki lavakomiikasta poliittista ja henkilökohtaista. Koomikko ehti kuolla vuonna 1966 heroiinin yliannostukseen ennen kuin tuomio pantiin täytäntöön. Hänet pidätettiin vuonna 1961 San Fransiscossa "kullinimijän" sanomisesta ääneen ja New Yorkissa paikallinen syyttäjä piti Brucea henkilökohtaisena vihollisenaan hänen esityksensä päättyivätkin usein paikalla valmiina olleiden poliisien suorittamaan pidätykseen ja vuonna 1964 Bruce tuomittiin oikeudessa neljäksi kuukaudeksi vankeuteen (New Yorkin kuvernööri George Pataki myönsi Brucelle postuumin armahduksen vuonna 2003). Sitten tuli Richard Pryor: "Avioliitto on hankalaa hommaa, siinä kohdataan tunteita ja lakimiehiä." Vuosi Lenny Brucen kuoleman jälkeen syyskuussa vuonna 1967 Richard Pryor asteli Alladinin lavalle Las Vegasissa vetämään loppuun myydyn shown. Lavakomiikka oli muuttunut nauruhermoja kutkuttelevasta höyhenestä lyömäaseeksi. Se, että Bruce avasi lavakomiikalle uusia uria käsittelemällä tulenarkoja aiheita henkilökohtaisesta näkökulmasta on jäänyt sen varjoon, että hänestä tehtiin sananvapauden alttarille uhrattu marttyyri. Seistessään täyden salin edessä Alla- Sitä miettii kuinka tyhmä tavallinen ihminen on ja sitten tajuaa, että puolet niistä on vieläkin tyhmempiä. -George Carlin. P RYTMI Heinäkuu 2007 | 45 rytmi_0407_standup.indd 45 18.6.2007 11:33:33. Brucen varsinainen koomikkoura jäi hänen viimeiset kuusi elinvuottaan kestäneen poliittisen ajojahdin varjoon. Näin Lenny Bruce: "Monet kysyvät minulta miksi me tapoimme Kristuksen. Hän oli kuol- lessaan neljäkymmentävuotias. Richard Pryor syntyi isoäitinsä johtamaan bordelliin, jossa hänen äitinsä huorasi ja isä toimi tämän parittajana. Lapsuuden onnellisuusindeksiä lisäsivät nuorta Pryoria seksuaalisesti hyväksikäyttänyt naapuri ja pappi. Teini-ikäisenä maailmalle lähtenyt Pryor teki hanttihommia ja värväytyi armeijaan päätyäkseen lopulta esiintymään New Yorkin komediaklubeille 1960- luvulla
Vaikka Carlin on sadan tärkeimmän koomikon listalla toisena heti Pryorin jälkeen, hän ei ole koskaan saanut osakseen valtavirtasuosiota, rahakkaita elokuvarooleja tai omia televisiosarjoja. Esitys oli ohi. Lavojen lisäksi Hicks kasvatti mainettaan vierailemalla lukuisissa late nightohjelmissa, hän ehti uransa aikana esiintyä David Lettermanin ohjelmassa yli T P 46 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_standup.indd 46 18.6.2007 11:33:37. Erään esityksen jälkeen miehen materiaalista suivaantuneet kaksi Vietnam-veteraania pieksivät suurisuisen koomikon niin pahasti, että tältä murtui luita. Ja vaikutukset näkyivät. Poliisit keskeyttivät shown ja kun Carlin kieltäytyi näyttämästä periaatteellisista syistä henkilötodistusta hänet vietiin asemalle samalla maijalla kuin Bruce. G oinen vielä vähemmän kansainvälisesti tunnettu, mutta sitäkin merkittävämpi koomikko oli nuorena kuollut Bill Hicks. Tai ehkä olisi oikeampaa sanoa, että nousi huumeiden vetämisen ohessa maan parhaiten palkatuksi koomikoksi. Vuonna 1961 syntynyt Hicks teki jo parikymppisenä koomikkona 300 keikkaa vuodessa. Hän oli avoimen vihamielinen järjestäytynyttä uskontoa, amerikkalaisten tyhmyyttä ja muotioikkuja kohtaan. Pryorin merkitys modernille amerikkalaiselle lavakomiikalle on monumentaalinen hän antoi äänen mustille koomikoille ja loi pohjan sellaisille esiintyjille kuin Eddie Murphy, Martin Lawrence, Chris Rock ja Dave Chapelle. Sen jälkeen Pryor kirjoitti materiaalinsa uudelleen ja tällä kertaa härskiysmittaria käännettiin reilusti kaakkoon. Carlin ei ole myöskään kovin tunnettu Yhdysvaltain ulkopuolella. PERVERSSI POLIITTINEN BILL HICKS FILOSOFI: ÄLYLLINEN HAASTAJA: GEORGE CARLIN eorge Carlin vei komiikkaa älyllisesti haastavampaan ja entistä törkeämpään suuntaan. Silloisen vaimon mukaan tällä oli hymy huulillaan. Ja kuten Bruce, myös Carlin joutui käymään oikeutta materiaalistaan. Kun eräs radioasema esitti mainitun monologin, seurauksena oli oikeusjuttu joka eteni aina Yhdysvaltain korkeimpaan oikeuteen asti sillä seurauksella, että sanojen rajoitettu käyttö hyväksyttiin. Vuonna1980 epätoivoinen Pryor valeli kehonsa konjakilla ja sytytti itsensä tuleen. Hänen monologinsa "Seitsemän sanaa joita ei saa sanoa televisiossa" (lista kasvoi myöhemmin kymmeneen sanaan) nosti brucemaisen kamppailun esiintyjien sananvapaudesta. Kummallista asiassa on tietysti se, että Hicks oli Teksasista kotoisin oleva rääväsuu, jonka esitykset olivat täynnä huumehouruja, perverssiä seksiä, uskonnonvastaisuutta, rockia ja salaliittoja. myrskyisä historia Monet kristityt uskovat, että Jumala loi maapallon tuhat vuotta sitten. Tietyssä mielessä voisi sanoa, että Carlin jatkaa suoraan Brucen perintöä tämä nimittäin pidätettiin 1960- luvulla Lenny Brucen keikalla. Käsistä riistäytynyt alkoholin ja huumeiden käyttö tosin aiheutti ongelmia; jo muutenkin raaka amerikkalaista unelmaa ja patriotismia käsittelevä huumori loukkasi yleisöä, mutta huumehöyryinen Hicks vei sen välillä itselleen vaaralliselle tasolle. Hicks aloitti koomikon ja päihteiden väärinkäyttäjän uran aikaisin. Toipuminen kolmannen asteen palovammoista kesti kauan. Pryor sniffasi ja poltti kokaiinia päivittäin viisitoista vuotta. Ei Pryor toki ensimmäinen rumia puhunut musta koomikko ollut. Comedy Centralin äänestyksessä kaikkien aikojen sadasta tärkeimmästä koomikosta, Pryor oli se tärkein. Pryor teki elokuvia, televisio-ohjelmia, julkaisi levyjä ja esiintyi ja kiskoi huumeita. Vuonna 2004 Englannin parlamentin jäsen Stephen Pound piti alahuoneelle puheen, jossa hän pyysi kollegoitaan kunnioittamaan Bill Hicksin kuoleman 10vuotispäivää. Kuten Lenny Bruce ja Richard Pryor, myös 1937 syntynyt Carlin tuli komiikan pariin epäonnistuneen armeijakokeilun ja hanttihommien kautta. Pound piti 32- vuotiaana kuollutta Hicksiä suurena poliittisena filosofina. 1970- luvun loppuun mennessä hän oli maan parhaiten palkattu koomikko. Pryorin päätöksellä päivittää materiaaliaan aikuisemmaksi oli suoria ja välittömiä vaikutuksia hänestä tuli oman aikansa supertähti. Carlinin materiaali oli ja on julmempaa ja julkeampaa kuin aikalaiskoomikoiden. Fyysisten vaurioiden lisäksi huumeet aiheuttivat psyykkisiä ongelmia. Minulla on heille yksi sana: dinosaurukset. -Bill Hicks dinissa, Pryor sai tarpeekseen roolistaan, kysyi enemmän itseltään kuin yleisöltä: "mitä vittua" ja käveli pois. Hänelle petasi tietä muun muassa "isojen poikien" juttuja kertonut Redd Foxx, mutta Pryor oli ensimmäinen musta koomikko joka käsitteli suorasanaisesti rasismia ja rotukysymyksiä. Pryor kuoli sydänkohtaukseen 65- vuotiaana 2005
Suurimmissa kaupungeissa järjestetään jos jonkinlaisia stand up iltoja ja klubeja, Helsingissä koomikoita voi katsoa vaikkapa On the Rocksissa, jossa on järjestetty stand up- iltoja pitkään ja säännöllisesti. Kotimaisen lavakomiikan salonkikelpoisuudesta kielivät Krisse Salmisen huiman menestyksen lisäksi muun muassa Grand Casinolla kesällä alkavat stand up- illat. Koomikoita ohjelmatoimistojen listoilla on kymmeniä. Suomessa stand up kasvaa koko ajan Ammatillisesti lavakomiikka muistuttaa Suomessa kirjailijoiden tilannetta useimmille tekijöille se on enemmän intohimo ja harrastus, josta saatavat ansiot ovat vaatimattomia, kuin ammatti. Hyvin pieni joukko ammattilaisia elää stand upilla, heistäkin valtaosa saa tienestinsä muusta kuin suoranaisesta lavakomiikasta. Tämänvuotiset kinkerit ulkomaisine vieraineen järjestettiin alkukesästä Hämeenlinnassa. HENRIK LAINE RYTMI Heinäkuu 2007 | rytmi_0407_standup.indd 47 18.6.2007 11:33:40 ANDRE WICKSTRÖM - MARTIN SOMMERSCHIELD 47. Eräänlainen esiintyvän komiikan immenkalvo rikottiin kun Andre Wickström julkaisi viime vuonna Suomen ensimmäisen yhden miehen stand up-shown dvd:nä. Mutta kotimainen stand up on vireää ja suunta nousujohteinen; maassamme toimii useita ohjelmatoimistoja jotka ovat keskittyneet lavakomiikkaan niin artistien edustamiseen kuin tapahtumien järjestämiseen. Suomi on myös Pohjoismaiden suurimman komediafestivaalin Tomaatteja! Tomaatteja! järjestäjämaa
Rock sai oman osaansa lavakomiikan paremmista lieveilmiöistä. Mutta hän on myös esiintyjä joka pelasti amerikkalaisen lavakomiikan. Lavat olivat täynnä keskinkertaista törkyläppää heittäviä esiintyjiä, eikä materiaali enää kehittynyt. Syynä oli ufo-kokemus jonka aikana hän kertoi vierailleensa lentävällä lautasella. Tosin tupakasta tuli elimellinen osa Hicksin esiintymisiä. Se on esittävää taidetta jolla on jälleen sanottavaa omasta ajastaan ja aikalaisistaan, ei pelkkää toisten keksimien rutiinien pakkotoistoa. < 48 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_standup.indd 48 18.6.2007 11:33:51. Sairaudesta huolimatta hän jatkoi keikkailua ja kirjoittamista. Hän esiintyi viimeisen kerran New Yorkissa 1994 ja vetäytyi sen jälkeen vanhempiensa kotiin tekemään kuolemaa. Vuonna 1993 Hicksillä diagnosoitiin haimasyöpä. Koomikon omien sanojen mukaan päihteet eivät sen jälkeen tuntuneet enää missään. Yksi Rockin useimmista kollegoistaan erottava seikka on miehen raittius ja muutenkin selväpäinen elämänasenne. Hänen materiaalinsa oli perinnetietoisuudestaan (rotukysymykset ja seksi) huolimatta omaperäistä ja uutta. Nykyisin Oscareitakin isännöinyt koomikko keskittyy televisiosarjoihin ja elokuviin, mutta Rockin juuret ovat kuitenkin stand upissa. Hicks jos kuka onkin koomikkojen koomikko. COMEDY CENTRAL | DANIELLE LEVITT KUNNIAN PALAUTTAJAT: ROCK JA CHAPELLE C Dave Chapelle Jos luodit maksaisivat 5000 dollaria kappale, sivullisia uhreja ei olisi olemassa. - Chris Rock hris Rock on monella tavalla se koomikko johon 1960- luvun alussa alkanut stand upin kehitys kulminoituu; musta, poliittinen, törkeä ja menestynyt. myrskyisä historia kymmenen kertaa. Rock ja Chapelle ovat kuitenkin palauttaneet lavakomiikan arvoonsa. Hänen maneereitaan ja materiaaliaan kierrätetään surutta nykykoomikkojen esityksissä vaikka kukaan ei olekaan pystynyt viemään materiaaliaan yhtä henkilökohtaisesti kivuliaalle tasolle. Hänen viimeinen esiintymisensä sensuroitiin ja toimenpide katkeroitti Hicksin pahasti. Lyhyestä urastaan huolimatta Hicks jätti komiikkaan lähtemättömän jäljen. 1990- luvulla stand up oli tukehtumassa omaan suosioonsa. Koko stand up oli muutenkin jäänyt elokuvien ja television varjoon puolipakollisena välietappina. Vuonna 1988 Hicks ilmoitti lopettaneensa alkoholin ja huumeiden käytön. Toinen Chris Rockin lisäksi komiikkaa uudistanut esiintyjä on Dave Chapelle vaikka hänet tunnetaan paremmin omaa nimeään kantaneesta sketsisarjasta kuin lavaesiintymisistään. Hicks menehtyi 26.2.94
THE GAME Doctor´s Advocate European Tour Part II +Very special guest Helsingin Kaapelitehtaalla Liput 39 www.comptongame.com +Very special guest Helsingin Jäähalli Liput 58/62 www.kanyewest.com KONSE RTTI PÄ HUOM! IVÄ ON MUUTT UNUT 1 4.8 2.7. elokuuta. Liput 39 www.sepultura.com lippupalvelu.fi Lippukaupat 0600 10 800 (1,30 /min+pvm) 0600 10 020 (4,93 /puhelu+pvm) Liput Lippupalvelusta ja Menolipusta! LISÄTIETOJA TAPAHTUMISTA: WWW.SPEEDPROMOTION.FI 18.6.2007 11:34:02 rytmi_0407_standup.indd 49. heinäkuuta. 1 2.8. Helsingin Kulttuuritalolla 2. 1 4.8. 25.7 DMX SEPULTURA (kesän ainoa suomen keikka) + Stamina Helsingin Kaapelitehtaalla 25. Liput 39 www.dmx-of¿cial.com
50 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_PubRock.indd 50 18.6.2007 11:38:42
"Tietysti he olivat aika iäkkäitä, joten ei ollut kyse siitä, että he olisivat kuolleet dramaattisissa olosuhteissa", Lowe tarkentaa. "Saatoin soittaa bändille ja mennä studioon vaikka minulla oli vain puolikas kappale, tai puolikas idea. En ollut käynyt siellä ehkä viiteen vuoteen, ja paikka oli muuttunut hirveän mukavaksi, joten ehkä alan käyttää sitä taas", hän miettii ääneen. Ei mitään sellaista mitä kuka tahansa normaali ihminen ei joutuisi läpikäymään: avioliittoja, syntymisiä ja kuolemia, mutta minulle ne kaikki Tavallaan Lontoo on nyt parempi paikka asua kuin silloin kun minä omistin sen. tapahtuivat peräjälkeen." Onneksi osa tapahtumista oli iloisia yllätyksiä; Lowe sai kaksi vuotta sitten pojan, joka sai nimekseen Ray. Ikävämpää oli, että Lowen molemmat vanhemmat kuolivat lyhyen ajan sisällä toisistaan. "Yleensä minulle tulee tunne, että voisinpa taas tehdä uuden levyn. Elämä ei edennyt odotetulla tavalla. Puoliksi poika, puoliksi mies Nick Lowe on soittanut bändeissä ja soolona 40 vuotta, mutta hän on edelleen omalaatuinen yhdistelmä ajatonta englantilaista herrasmiestä ja itsepäistä pikkupoikaa. "Tosin kävin tekemässä siellä haastattelun The Word -lehden David Hepworthin kanssa. Seuraavalla aukeamalla hän valitsee lempipaikkojaan Lontoossa. TEKSTIT: OTTO TALVIO | KUVAT: YEP ROC | DAN BURN-FORTI V V iime aikoina kypsä herrasmies on tosin vienyt tilaa pojankoltiaiselta, koska Lowesta itsestään tuli pikkupojan isä ensimmäistä kertaa 2005. Siihen tavallisesti liittyy parin hyvän kappaleen syntyminen peräkkäin. "Jos alan jaaritella, niin keskeytä vaan", hän lisää anteeksipyytäen. Olen tyyty- RYTMI Heinäkuu 2007 | 51 rytmi_0407_PubRock.indd 51 18.6.2007 11:38:47. Koko hommaan menee ehkä vuosi, puolitoista, joka on aika kauan, mutta se on jatkuva prosessi", hän selittää. "Poikani, joka ilmestyi kaksi vuotta sitten tyhjästä, minun iässäni se on aika myöhään, on mahtava pikkukaveri. "Siinä oli kausi, jolloin minulle jaettiin valikoima huonoja kortteja. Levyn nimi At My Age minun iässäni tulee esille myös Lowen puheissa. Tai jotain epämääräisiä lainabiisejä." Lisäksi vanha pubin yhteydessä oleva tanssisali, jossa Lowella oli aikaisemmin tapana äänittää, vaihtoi omistajaa, eikä paikka tai uusi vuokraisäntä enää miellyttänyt Lowea. Se ja monet arjen vastoinkäymiset hidastivat tuoreen At My Age -levyn syntymistä, mutta nyt levy on vihdoin kaupoissa. "Koska minulle tarjoiltiin tämä lautasellinen paskaa, niin huomasin äänittäväni täysin harrastuspohjalta", hän kertoo. Lowe kertoi Rytmille uuden levyn synnystä ja muisteli menneitä. No, sitä ei tapahtunut tällä kertaa", kertoo Nick Lowe puhelimessa kotoaan Brentfordista Länsi-Lontoosta. "Tavallisesti menen studioon ja yritän äänitellä omien biisien lisäksi muutamia covereita. Tällä kertaa peliin tuli kuitenkin yllättäviä häiriötekijöitä. Lowe puhuu tuoreesta levystään At My Age, jonka syntyprosessi kesti kuusi vuotta, keskimääräistä kauemmin jopa verkkaiselle Lowelle
Sillä tarkoitetaan yleensä tosikkomaista farkku-boogieta, vaikka todellinen pubrock oli kaikkea muuta kuin sitä." "Dr. Soolona pinnalla ovat pysyneet muun muassa Elvis Costello, Dave Edmunds ja Graham Parker. Kun katson peiliin, en tunnista ihmistä, joka katsoo takaisin. Ainakin Suomessa. Paikka on uusittu aivan äskettäin." 2. He eivät myy popcornia, vaan hienoja suklaita. Feelgoodin laulaja Lee Brilleaux kuoli samalla viikolla kuin Kurt Cobain, mutta yhtye (jossa nykyään soittaa sentään alkuperäinen rumpali) kiertää yhä. Feelgood oli hieno bluesbändi, mutta huonot Feelgoodkopiot aiheuttivat pubrockin huonon maineen. Se sijaitsee vanhassa meijerirakennuksessa (Roundhousea vastapäätä), jonka takia sen nimi Goldtop. Ne olivat hauskoja aikoja." LONTOON OMISTAJAT Nautin suunnattomasti siitä, etten enää välitä asioista, jotka ennen ajoivat minut raivon partaalle. ave Robinson perusti vuonna 1976 Stiff Recordsin yhdessä Lowen managerin Jake Rivieran kanssa. "Mutta tunsin itseni hirveän ulkopuoliseksi jopa lyhyen poptähden urani aikana 1970-luvulla. Jälkimmäisen hitistä Whole Wide World teki Eppu Normaali yhden varhaisimmista keikkasuosikeistaan nimellä Ympäri maan. Musiikillisesti se jatkoi 1960-luvun suoraviivaista soul-, r&bja countryrocktraditiota. CURZON MAYFAIR CINEMA CURZON STREET, W1J Elokuvateatteri "Olen suuri elokuvien ystävä ja tämä on suosikkielokuvateatterini. Pubeissa aloittanut Dire Straits taas nousi 1980-luvulla stadionsuosioon. Lämmittelysetit menivät huonosti ja krapulaiset toimittajat repivät bändin kappaleiksi jutuissaan. Hänen mukaansa se sai alkunsa Brinsley Schwarzin, Lowen varhaisen yhtyeen, epäonnistuneesta promootiotempusta vuonna 1969. Kevytmielisenä ja vitsikkäänä projek- D Nick Lowen suosikkipaikat Lontoossa: 1. Mutta nykyään minua ei voisi vähempää kiinnostaa." Lowe kertoo tunteneensa itsensä popbisneksessä aina hiukan ulkopuoliseksi. Kun toimittajat lopulta pääsivät New Yorkiin ja keikalle, kaikki olivat kuolemanväsyneitä ja erittäin päissään. Dr. Olihan se aika kännistä menoa, joka ei ole nykyään muodikasta. Nykyään on kummallista, jos joku seuraa musiikkia lasi kädessä, mutta silloin se oli jännittävää. Se ei ole niin kovin nastaa, mutta muut vanhenemiseen liittyvät asiat ovat hienoja." "Nautin suunnattomasti siitä, etten enää välitä asioista, jotka ennen ajoivat minut raivon partaalle; kuvitteellisista vääryyksistä, joiden suhteen olin varmaan väärässä alunperinkin. Pubrockin kukoistuskausi synnytti joukon tulevia tähtiä: Brinsley Schwarzista pinnalle nousi Nick Lowe, 101ersista Joe Strummer ja Kilburn and the High Roadsista Ian Dury. 1970-luvulla kävin siellä paljon. Kun nousen aamulla, kestää viisi minuuttia saada kaikki ruumiinosat toimimaan ja päästä eroon narisevista äänistä. "Olimme ihan lapsia. Yhtye taas myöhästyi viisumiongelmien takia ja ehti hädin tuskin omalle keikalleen. Heillä on baari, josta ei saa olutta, vaan hienoja drinkkejä." 52 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_PubRock.indd 52 18.6.2007 11:38:48. Lentokoneellinen toimittajia lennätettiin Lontoosta New Yorkiin, mutta kone joutui laskeutumaan konevian takia Irlantiin ja myöhästyi neljä tuntia. Yhtyeen manageri Dave Robinson oli järjestänyt bändille keikan Van Morrisonin lämmittelijäksi New Yorkin Fillmore Eastiin, ja organisoinut sen yhteyteen valtavan mediatapahtuman. "Olin vielä mod silloin kun kaikki se tapahtui, joten ne olivat jonkin verran ennen minun aikaani. Gold Top oli aikoinaan rasvaisinta ja parhaana pidettyä maitoa, siitä nimi." 3. Sitä täytyy sietää pakollinen minimimäärä, juuri sen verran kuin tarvitaan elannon hankkimiseen", Lowe pohtii. Nick Lowe "Kännistä menoa!" Pubrock kylvi brittipunkin siemenet. väinen häneen, mutta siitä huolimatta hän on samaan aikaan hirveä maanvaiva, erityisesti kaltaiselleni kaverille, joka on elänyt täysin itsekästä elämää yli 50 vuotta." VANHANA SYNTYNYT olmikymppisenä harmaantunut Lowe on aina vaikuttanut ulospäin hiukan itseään vanhemmalta, mutta ehkä lapsen saaminen lähes kuusikymppisenä nuorentaa. "Monia hävettää myöntää, että he olivat mukana pubrockskenessä, koska se koetaan pilkallisena terminä. Se oli kauheaa, kun se tapahtui, mutta myöhemmin olen kiittänyt luojaa siitä, koska tapahtuma antoi minulle varhaisen näkökulman julkisuuden ja K onnen arvaamattomuuteen. Uhkapeli epäonnistui ja bändillä oli kehno maine jo ennen ensimmäistä levyä. Se on aivan hienostoalue Mayfairin sydämessä, joten tämä on mahdollisesti maailman hienostunein elokuvateatteri. En ole hirveän hyvä joukkuepelaaja, enkä ole varmaan hankkinut hirveästi ystäviä... Minulla oli siellä myös jonkin verran kiinteistöjä, mutta myin ne ihan hiljattain." 4. tai ehkä olisin voinut hankkia enemmän ystäviä", Lowe lisää. Pubrock oli lähinnä Pohjois- ja Länsi-Lontoon (sekä jossain määrin Essexin Canvey Islandin ja Southend on Sean) pubeissa ja klubeilla kukoistanut juuritason musiikki-ilmiö 1970-luvun alkupuolella. Skenen yhtyeitä ei tosin yhdistänyt niinkään musiikkityyli kuin tiiviit seurapiirit, keikkojen välitön, rennon päihtynyt tunnelma ja omaehtoisen tekemisen henki. "Eipä oikeastaan, kyllä minä edelleen tunnen itseni aika vanhaksi, mutta se ei varsinaisesti häiritse minua. ROUNDHOUSE CHALK FARM ROAD, NW1 Legendaarinen keikkapaikka, jossa järjestettiin 1960-luvun lopussa muun muassa psykedeelisiä Middle Earth ja Implosion -tapahtumia. Uuden pienmerkin ensimmäinen single oli Nick Lowen ensimmäinen soolosingle So It Goes (B-puolella Heart of the City), ja muita kiinnityksiä olivat muun muassa Elvis Costello, Damned ja Wreckless Eric. Feelgoodin laulajalta Lee Brilleauxilta. Siihen kuinka ohimenevää se on ja kuinka piinallista on olla julkisuuden henkilö. Toimistoni sijaitsee siellä. EEL PIE ISLAND TWICKENHAM Saari Thamesissa "Hyvin tunnettu maamerkki täällä meillä päin (Länsi-Lontoossa). GOLDTOP-STUDIO OLD DAIRY MEWS 62 CHALK FARM ROAD, NW1 "Goldtop on tuottajani Neil Brockbankin studio, jossa levytän. Legendaarinen UFO-klubi toimi paikassa myös jonkin aikaa. Näin se raivasi myös tietä englantilaiselle punkille isojen levyyhtiöiden ja isojen bändien aikakautena. Rahat, 400 puntaa, parivaljakko lainasi Dr
Asuimme siinä lähellä Jake Rivieran kanssa ja meidän huvi namme oli käydä siellä, vaikka meillä ei ollut penniäkään. POP MEDIA | JUSSI LATVALA 5. Graham Parker Rumour-yhtyeineen treenasi ja soitti ensimmäisen keikkansa täällä. 7. Pubin vanha ja kolhuinen kyltti lojui siinä kadulla." Pubrockbuumin tärkeimmät keikkapaikat: 9. Pubeista muistelen lämmöllä Churchill Armsia Kensing tonissa. Pubrockin lisäksi Dingwalls tunnetaan myös yhtenä 1980- 6. THE KENSINGTON RUSSELL GARDENS, W14 10. THE TORRINGTON LODGE LANE, N12 15. Se on mahtava pieni paikka, vaikka siellä saattaa toisinaan olla todella ahdasta. Polttaminen oli yksi suurista nautinnoistani. HOPE & ANCHOR UPPER STREET, N1 Fred Graingerin ja myöhemmin John Eichlerin pyörittämä scenen klassikkopub Islingtonissa. luvun tanssijazzbuumin syntypaikoista. 16. CHURCHILL ARMS 119 KENSINGTON CHURCH STREET, W8 Pubi "Olen joutunut rajoittamaan pubeissa käymistä sen jälkeen kun poika syntyi, jonka lisäksi lopetin tupakoinnin. THE LORD NELSON HOLLOWAY ROAD, N7 12. Rockpile perustettiin Churchill Armsissa." 8. THE NASHVILLE NORTH END ROAD, W14 Dai Daviesin pub aloitti countrypaikkana ja pubrockbuumin lop puvaiheessa muun muassa Sex Pistols teki siellä ensimmäisiä keikkojaan. Lähde: Will Birch: No Sleep Till Canvey Island The Great Pub Rock Revolution (Virgin books, Lontoo 2003) RYTMI Heinäkuu 2007 | 53 rytmi_0407_PubRock.indd 53 18.6.2007 11:38:51. DINGWALLS CAMDEN LOCK, NW1 Dingwalls on nähnyt monien skenejen syntyvän ja kuoleman. "Täällä talot ovat vanhoja ja tunnelma on kuin olisi maaseudulla. THE THREE KINGS ELI FEGHORN CLERKENWELL CLOSE, EC1R Pubi, jonka lempinimi Feghorn on antanut nimen myös Robin Hitchcockin levylle Fegmania! "John Eichlerin pyörittämä Feghorn on ystäväni Robin Hitchcockin suosik kipubi. Täällä tuntuu kuin olisi yhtäkkiä 1800-luvulla." 13. THE TALLY HO FORTRESS ROAD, NW5 Pubi "Sitten on tietysti Tally Ho, jossa Brinsley Schwarz aloitti uuden nousunsa alun epäonnistuneen promootiosekoilun jälkeen. THE WINDSOR CASTLE HARROW ROAD, W9 14. Luulen, että Robin nimesi levynsä sen mukaan, koska hän on paikan kanta-asiakas." 17. STRAND-ON-THE-GREEN Pala kauneinta Thamesin rantaa Chiswickissä Länsi-Lon toossa, Kew Bridgen itäpuolella. NEWLANDS TAVERN STUART ROAD, SE15 Yksi harvoista Thamesin eteläpuolella sijaitsevista pubrock paikoista. Ajoin siitä ohitse tässä eräänä päivänä ja pubin paikalla oli vain iso kuoppa. Aikakin tuntuu olevan ihan toinen. Koko paikka oli purettu. THE COCK TAVERN KILBURN HIGH ROAD, NW6 11
Me diggasimme juuri siitä." tina alkanut Stiff alkoi muistuttaa päivä `hei skidi, pistä nimi paperiin, sä olet tosi päivältä enemmän oikeaa levy-yhtiötä, samanlainen kuin kaikki muut´", Lowe erityisesti kun se solmi jakelusopimuk- sanoo nauraen. Hurriganesissa marinoitunut Albert Järvinen oli Lowen ja Stiff-miesten suosikkikitaristi. Minusta se on oikeasmasti uuden omaisuuden. Suosio juonsi Hurriganesin Roadrunner-levystä, jonka Jake Riviera oli tuonut mukanaan Dr. No kauan joka tapauksessa. Ööh, ei, 35 vuotta. Hän oli hieno kitaristi ja ajattelin, että tästä voi tulla hauskaa. Hänen kaltaisiaan tyyppejä ei enää tin sen. "Minulla ei ole aavistustakaan mitä niille tapahtui. Lontoosta puhutaan kai"Hän on sen jälkeen tehnyt varkenlaista roskaa. tuntuu siltä. Kun lähtee Sittemmin Stiff meni nurin, johtuen Lontoosta, on kuin menisi toiseen maasopimuksista joita Robinson oli tehnyt han, ainakin useimmista lontoolaisista Islandin kanssa ja hän teki konkurssin. Lowen toisen levyn Labour of Lustin (1979) kansiteksteissä mainitaan yhdeksi äänityspaikaksi Loven studio Helsingissä, vaikka mitään siellä tehdyistä äänityksistä ei levylle päätynytkään. Levy kului myöhemmin Stiffin stereoissa lähes puhki. Nick Lowe Lowen idoli Albert Järvinen. Lowen seikkailu neuvosto-Suomessa Nick Lowe kävi Suomessa ensimmäisen kerran helmikuussa 1978, jolloin hän äänitti neljä kappaletta Albert Järvisen kanssa. Kaikkialla oli jotenkin sotilaallinen tunnelma, jopa studiossa. "Suomi-kokeiluni oli erikoislaatuinen. Minä ja ystäväni kul"Monet pitivät heitä roistoina ja piraat- jimme edestakaisin Lontoon katuja ja teina, mitä he varmaan olivatkin. Ihan varmasti. uskoi siihen, että Stiffistä olisi saattanut "Lontoohan ei ole enää niinkään kautulla uusi Island tai Virgin." punki, kuin kaupunkivaltio. Se oli toivotonta. Hän on elätaan aika kamala paikka asua. Tällais- tiesimme tarkkaan mitä tapahtui missäten tyyppien toimintatapa oli aina sama: kin ja mitkä olivat parhaat paikat." ´hei skidi, raapusta allekirjoitus tähän "Nykyään en enää omista Lontoota, sopimukseen, sä olet todella erilainen olen siihen liian vanha. muun muassa Sak"Meille Stiff mersassa, Jordaniassa kitsi enemmän hausja Kyproksella, jossa kanpitoa ja pahennuksen hänen ilmavoimissa työsRockpile herättämistä kuin Davelle, joka kennellyt isänsä palveli. Feelgoodin Suomen kiertueelta. Meillä oli kyllä erittäin hauskaa, mutta se oli täysi katastrofi. Nauhoitukset olivat ihan toivottomia. 1970-luvulla yhtiöstä 1978 ja perusti oman, lyhyti- hän ja muut pubrockin ja uuden aallon käisen Radar-yhtiönsä. Tällä tarkoitan aikaa, jolloin olin löydy popbisneksestä." nuori 1970-luvulla. Albert Järvinen kertoi Tero Lietteelle yhdessä viimeisistä haastatteluistaan, ettei hän koskaan kuullut nauhoja. Kommunikointi helsinkiläisrokujen kanssa oli hankalaa, koska kukaan muu kuin Pave Maijanen ei puhunut englantia kunnolla. Mutta se oli aika kauheaa matskua", Lowe sanoo huvittuneena. Aivan kauheita." Nauhoitukset tehtiin Loven studiolla Helsingin Vuorimiehenkadulla. Cool (Yhdysvalloissa Alunperin Lowe nimellä Pure Pop For on kotoisin Kentistä, the Now People) oli mutta hän vietti valyhtiön ensimmäinen taosan lapsuuttaan julkaisu 1978. Tämä on Suomesta, tiukkaa shittiä Suomesta..." "En ollut koskaan tavannut Albertia, mutta päätin soittaa hänelle. Jos osaisin mänsä aikana tehnyt kolme omaisuutta jotain toista kieltä, voisin kuvitella puoja nyt hän on varmaan tekemässä nel- len tusinaa paikkoja, joissa asuisin miejättä. "Suomi tuntui silloin, sorry vaan, maailman kaukaisimmalta paikalta. sen Islandin ja EMIn kanssa. Siitä tuli katastrofi. "Niinkö. Suomi oli silloin hyvin toisenlainen paikka kuin nyt. Mutta se oli osa viehätystä. Hän Lowe kertoo adoptoineensa Lontoon. "Tunsin Hurriganesin Feelgoodien kautta, koska he olivat tuttuja. taas näki sen oikeana bisneksenä. Nick Lowen suhde Lontooseen on Erimielisyyksien jälkeen Riviera lähti vaihdellut vuosien varrella. Jake Riviera toi Roadrunnerin mukanaan ja sanoi vaikuttuneena: kuunnelkaas tätä, ette usko korvianne. Atte Blomin mukaan Lowe otti nauhat mukaan lähtiessään. Hän muisteli, että sessio oli "kaoottinen". Olimme päissämme koko ajan. Mutta ne olivat mielenkiintoisia aikoja", Lowe nauraa. Toiset ihmiset kuin kaikki muut.´ Nykyään kaava on: omistavat Lontoon nyt." 54 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_PubRock.indd 54 18.6.2007 11:38:56. Häntä seura- keskushahmot pitivät hovia niin Länsisivat uuteen levy-yhtiöön CosLontoon kuin Pohjois-Lontoon tello ja Lowe, jonka soolopubeissa, klubeissa ja levydebyyttialbumi Jesus of kaupoissa. kohta 40 vuotta. "Tavallaan Lontoo on nyt parempi Hän on raivostuttava, mutta ainutlaatui- paikka asua, kuin silloin kun minä omisnen. Halusin tulla tänne levyttämään, ihan saadakseni selville millaista täällä oli", Lowe muisteli vuonna 2005, käydessään Helsingissä kahdella keikalla. Lowe ei enää muista nauhojen kohtaloa. Siitähän on jo... Lämmittelijänä soittanut Hurriganes ja erityisesti Järvinen olivat tehneet häneen suuren vaikutuksen. Häneen olen ollut toisinaan yhteyluummin." dessä, koska hän soittelee silloin tällöin
rytmi_0407_PubRock.indd 55 18.6.2007 11:39:03
Vastaukseksi sain naurua, että keikka on myyty loppuun puoli vuotta sitten. Äänenpaino kertoo, että huumorimiehenä tunnettu Mosse on tässä asiassa harvinaisen vakavissaan. "Oltiin Lontoossa Euroopan myyntikokouksessa. "Dizzy seurasi tarkasti maailmanpolitiikkaa, Hän oli erittäin kiinnostunut Kekkosesta." "Mutta vaikka olisin ollut itse tuomassa P Äänilevymies: Nuori Mosse Vikstedt 1940-luvun lopussa. 56 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_Mosse.indd 56 18.6.2007 16:29:58. On aina ollut. Musiikkimiehen kirjahylly pursuaa levyjä ja erityisesti Frank Sinatran levyjä. Myös kaikkien aikojen konserttielämyksen on tarjonnut 70-luvun puolivälissä Old Blue Eye. Säilynyt etäisyys on auttanut säilyttämään kunnioituksen maailman kuuluisinta crooneria kohtaan. Luin lehteä hotellissa ja silmään osui Sinatran keikkailmoitus. On helppo ymmärtää, kuinka kummassa tämä mies on ehtinyt saada elämässään niin paljon aikaan; Mosse Vikstedtillä piisaa yhä energiaa vaikka nuoremmilleen jakaa. Hän on lyömätön", Vikstedt toteaa. Se oli alusta loppuun yhtä orgasmia!" Ehkä Frank Sinatra on säilynyt suurimpana sankarina myös siksi, ettei Mosse koskaan tavannut idoliaan. Viime vuonna 80-vuotispäiviään viettäneen miehen kädenpuristus on luja. Soitin välittömästi firmamme sihteerille, että saako hän minulle lippua. Nopea vilkaisu espoolaiskotiin riittää paljastamaan millä alalla asukas on työskennellyt. Sen sijaan monet muut nuoruutensa suuret sankarit kuten Louis Armstrongin, Count Basien ja Dizzy Gillespien kolmen eri levy-yhtiön johtotehtävissä, promoottorina ja toimittajana työskennellyt Vikstedt tapasi silmästä silmään. Myös Sinatra-videoita löytyy pitkä rivi. Sihteeri lupasi kuitenkin tiedustella asiaa kaveriltaan, joka työskenteli Palladiumissa." "Samana iltana istuin Palladiumin viidennellä rivillä ja kuuntelin Sinatraa, (Count) Basien orkesteria ja Sarah Vaughania. Kummisetä Mosse Vikstedt oli luomassa Suomeen äänilevyteollisuutta ja merkittävää musiikkisukua Nuoren musiikkimogulin ja hänen ystäviensä missio oli tuoda iskelmien täyttämään Suomeen amerikkalainen jazzkulttuuri samalla herätettiin henkiin Rytmi-lehtikin. TEKSTIT: MIKKO AALTONEN | KUVAT: MOSSEN ARKISTO S S ilmissä on terävä, mutta naurava katse. "Kaikista maailman artisteista Sinatra on mulle se kovin
RYTMI Heinäkuu 2007 | 57 rytmi_0407_Mosse.indd 57 18.6.2007 16:30:09
Meitä oli kolmen kaverin porukka, minä, Paavo ja Harry Orvomaa. Rytmi-lehden päätoimit- J Me oltiin luokan niitä poikia, jotka bailasivat ja kävivät kotihipoissa. Mossen ystävät ja yhteistyökumppanit Carola (ylh.) ja Lasse Mårtenson. P 58 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_Mosse.indd 58 18.6.2007 16:30:16. Me oltiin luokan niitä poikia, jotka bailasivat ja kävivät kotihipoissa", Mosse nauraa. Mosse Fazerin kahvilan yläkerran kautta amerikkalainen jazz kulkeutui helsinkiläisen nuorison tietoisuuteen. "Me yksinkertaisesti kyllästyttiin radiosta tulleisiin schlaagereihin. Silloinen radio eli Ylen ykkönen pursusi saksalaista ja suomalaista iskelmää. Hän löysi jazzin oppikouluikäisenä 30-luvulla. Einiö oli suomalaisen popmusiikkija kulttuurihistorian vaikutusvaltaisimpia hahmoja. Fazerin kahvilan yläkerrassa niistä sai hyvän hinnan." "Fazerin kahvila oli tärkeä paikka muutenkin, se oli ruotsinkielisten oppikoululaisten kohtaamispaikka numero yksi. Me pojat jouduttiin siinä sitten vähän selittelemään," jotain artistia maahan, ei tähän yleensä koskaan kunnolla tutustunut. Nykypäivänä heitä kutsuttaisiin hipstereiksi. Joskus jono oli Espan kulmalle asti." Mosse Vikstedt vuonna 2007. ELISE-ANETTE KOKONEN MISSIO uonna 1945 parikymppiset jazzdiggarit perustivat Swing-45 -konserttitoimiston. tajana Einiö toimi 1950- ja 60-luvuilla lähes 15 vuotta. Ajateltiin, että saadaan myytyä se Fasulla isolla voitolla. Käteltiin, räpsäistiin kuvat ja puhuttiin hetki mukavia." Rullataanpa kela alkuun. Siellä alkoi vaivihkaa myös Vikstedtin ja Einiön ura musiikkiliikemiehinä. Yhdessä ja erikseen Mossen kanssa he aloittivat monta asiaa tässä maassa. Mosse Vikstedtillä ja Paavo Einiöllä oli Suomen jazzkuvioissa jo sen verran nimeä, että Fazerin edustajat pyysivät näitä paikalle "seurustelu-upseereiksi". Samana vuonna Rytmi-lehden perus- V NUORET HIPSTERIT ohan "Mosse" Vikstedt syntyi vuonna 1926. Ruotsalaisiin hengenheimolaisiin solmitut kontaktit auttoivat ensimmäisten konserttien järjestämisessä. "Mutta ei me mitään erikoisuudentavoittelijoita oltu. Tuohon aikaan ei ollut ylettömän tavallista, että helsinkiläinen nuori kuunteli amerikkalaista jazzia. "Kerran myytiin mun mutsin piano ja ostettiin sillä rahalla joltain iso rokokoo-kalusto. Eka bändi mikä me Paavon kanssa buukattiin oli Arthur Östervallin kvintetti. Kalusto ei mennytkään kaupaksi. Arthur oli näistä nuorin, hän kirjoitti Aftonbladetiin ja oli hirveän aktiivinen sosiaalidemokraattien nuorisojärjestöissä. Kun Paavon vanhemmat palasivat himaan, eteinen oli täynnä rokokoota. Ehkä me oltiin vähän erilaisia nuoria. Hipster on vanhaa amerikkalaista jazz-slangia ja tarkoittaa edelläkävijää ja tyyliniekkaa. Elettiin sota-aikaa ja kaikki oli kortilla. Hänessä oli sellainen sisäänrakennettu draivi. "Me ratsattiin Paavon kanssa ahkerasti antikvariaatteja. Mustan pörssin kauppa kukoisti ja nokkelat nuoret ottivat siitä kaiken irti. "Kuultiin, että Partioaitasta sai lieriä. Tai sitten piti olla tavallista kekseliäämpi. Varastoitiin koko höskä Paavon vanhempien eteiseen, kun nämä olivat landella. Halusimme kuulla amerikkalaista musiikkia. Samalla löytyivät Benny Goodman, Louis Armstrong ja muut suuret." Me tarkoittaa Mossea ja hänen parasta ystäväänsä, vuonna 2006 menehtynytttä Paavo Einiötä. Ihan alussa oli kuitenkin jazz. Koskaan ei tiennyt meneekö lippuja vai ei. Ne olivat sellaisia pinnallisia pr-tapaamisia. Kunhan rakastettin jazzia." Edelläkävijöitä he epäilemättä olivat. Bändissä oli kolme sisarusta. Vaatekorteilla haettiin varastot tyhjiksi. Einiön pikkuveli Antti tuli tunnetuksi legendaarisena promoottorina, joka aloitti stadionkonsertit Suomessa. Ne olivat vaihtoehdot, joista piti valita. Kymmenen levyn pinossa oli usein kolme-neljä helvetin hyvää jazzlevyä. Silloin ei savikiekkoja myyty erikseen, vaan niitä piti ostaa kerralla iso pino. Aina oli hyvät bileet." Ensimmäisen kerran kolmikko sai jalkaa isompien kuvioiden oven väliin, kun Fazerin konserttitoimisto toi 1949 Louis Armstrongin esiintymään Helsingin Messuhalliin. "Kun me duunattiin konsertteja ja muuta, Tampere ja Kymenlaakso olivat hyviä, Turku oli aina arvoitus. "Kukaan meidän luokkakavereista ei kuunnellut jazzia. Ei aikaakaan, kun nämä stadin nuoret hipsterit keksivät tyylikkyyden huipentuman, lierihatut. Sitten myytiin tuplakappaleita Fasulla hyvään hintaan." Levyjen lisäksi kauppaa käytiin milloin milläkin tavaralla. Rahalla ei voinut pelata ja Arthur tuli näissä asioissa vastaan, riitti kun matkat ja ruoat korvattiin." "Myöhemmin 1950-luvulla tuotiin paljon ruotsalaisia soittajia tänne, koska heistä oli yksinkertaisesti helvetin kivaa olla täällä. Keksittiin ryhtyä etsimään lyhytradioaaltoja ja löydettiin amerikkalaisia kanavia
rytmi_0407_Mosse.indd 61 18.6.2007 16:30:55
Kun valitsin hänelle levytettävää materiaalia, olin ehkä vähän valikoivampi kuin Eeron ja Jussin kanssa. Nykypäivänä tämä ala on kuitenkin niin kiivastahtinen, että on paljon mukavampaa seurata sitä perheen välityksellä." "On hienoa, että jokainen perheeni jäsen menestyy valitsemallaan sektorilla ja on mukavaa, että niin moni on valinnut viihdealan. "Love records oli kaiken kaikkiaan helvetin kunnioitettava yritys. Mukana olivat lämppäreinä Battaglia ja Express Oulusta." "Nykyäänhän on ihan tarvallista, että käytetään isoa yhyettä keppihevosena, jonka avulla saadaan vasta vähitellen nou- < 62 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_Mosse.indd 62 18.6.2007 16:30:59. "UMOn ensimmäinen älppäri taitaa yhä olla ainoa suomalainen levy, joka on ollut Grammy-ehdokkaana." PERHE osse Vikstedt on edelläkävijä muutenkin kuin amerikkalaisen viihdekulttuurin suomalaisena soihdunkantajana. Musiikillinen ilmasto ja äänilevybisnes olivat muuttuneet edellisestä vuosikymmenestä peruuttamattomalla tavalla: suomalainen rock oli tullut jäädäkseen ja se hallitsi nuorison levyjenostotottumuksia. Meille muille single oli edelleen julkaisutoiminnan keskipiste. Siitä alkoi pitkä ja hedelmällinen yhteistyö." Vuonna 1974 kiinnitetyn Hullujussin myötä myös Discophone siirsi itsensä lopullisesti LP-aikaan. Jos se toteutuu, aion ehdottomasti olla paikalla!" M Carola tuli toimistooni, heitti kimpun ruusuja pöydälle ja paiskasi oven kiinni sanomatta sanaakaan. PAAVO EINIÖN KIRJASTA JAMMATEN! Teija Sopanen, Tuula Ignatius, Mosse ja Paavo Einiö Kaleidosskooppi-radio-ohjelman kimpussa. "Ehkä siinä vaiheessa, kun jäin eläkkeelle, olisi ollut kiva tehdä jotain levybisnekseen liittyvää harrastuspohjalta. "Hullujussin kanssa tehtiin tietääkseni ensimmäinen levy-yhtiön järjestämä uuden älpeen promootiorundi. "1960-luvulla alkanut Beatles-vallankumous oli ennen kaikkea sosiaalinen vallankumous. Vanhin tytär Maija on ehtinyt osoittaa isäänsä verrattavaa edelläkävijyyttä käynnistämällä BMG-levy-yhtiön (nyk. Maijan tytär Laura on puolestaan Kemopetrol-yhtyeen solisti. Nyt Mosse muistelee Carolan levytysuran hetkeksi katkaissutta episodia naurun säestyksellä. "Carolan ensimmäinen single oli Hava Nagila vuonna 1963. Carola löytyi orkesterinjohtaja Esa Pethmanin kautta, joka oli buukannut Carolan bändiinsä. Olin, että mitä helvettiä, Carola on meidän artisti! Soitin Carolalle ja puhelu päättyi siihen, että paiskasin hänelle luurin korvaan." "Kului viikko, Carola tuli toimistooni, heitti kimpun ruusuja työpöydälleni ja paiskasi sanaakaan sanomatta oven perässään kiinni. Carolankin kanssa syntyi ystävyyssuhde." Ystävyyteen tuli kuitenkin yllättävä ryppy. Rockin myötä myös LP-levy alkoi ottaa niskalenkkiä singlestä äänitealan ykkösformaattina. Ammattiprojekteihin ei ole ollut enää tarvetta lähteä. Mosse, manageri Norman Grantz ja Einiö. ensimmäisiä, jotka tuottivat suunnitelmallisesti kokonaisuuksia, joita sanottiin LPlevyiksi. 70luvulla sellainen oli ihan uutta." Toinen Mosselle tärkeä 70-luvun kiinnitys oli UMO. Sitten tavattiin joissain hipoissa ja kaikki oli taas okei." Mossen ammatillista 70-lukua määritti erityisesti Hullujussi-yhtye. Upean jälkikasvun ansiosta olen saanut viettää onnellisen elämän, vaikka välillä on ollut koettelemuksia ja jäin nuorena leskeksi." Erityisesti Mossen sydäntä on lämmittänyt tyttären tyttären Kemopetrol-yhtyeen menestys. Sen jälkeen hän on suhtautunut musiikkiin diggarina. Se antoi ensimmäistä kertaa äänen nuorille. Mosse jäi eläkkeelle vuonna 1984. Ymmärsin ettei hän ollut mitään pahaa tarkoittanut. Mosse oli osastopäällikkönä ja toimenkuvaan kuului vastata artistikiinnityksistä. Mosse talliin he liittyivät 1964. "Lauran menestys on ollut tosi hienoa. Ihan oikeita innovaatioitakin tehtiin vielä. Kymmenen vuotta sitten kävin vielä Pori jazzeissa sillä tavalla, että olin päivän siellä ja tulin yöksi kotiin." "Liza Minellia oltiin katsomassa huhtikuussa Mårtensonin Lassen kanssa. Jussi ja Eero osuivat tähän saumaan Suomessa. Hänen kanssaan oli helppo tehdä töitä. Täkäläinen kulttuurihistoria ei ole synnyttänyt merkittäviä musiikkisukuja ennen Mossea. "Isot festarit on mulle nykyään liian isoja. Sony BMG) toiminnan Suomessa. Meillä ei ollut ollut kirjallista sopimusta, vaan hand shake -pohjalta oli tehty duunia. Koko se niiden kahden ensimmäisen albumin repertuaari on loistava." "Eräs tämän työn parhaita puolia on ollut, että on saanut tehdä asioita nuorten kanssa ja nuorille." Mosse Vikstedtin arvostetuimpia löytöjä ja kiinnityksiä nykypäivän vinkkelistä oli jazz-laulajatar Carola, joka on kokenut nuoremmankin musiikkidiggaripolven keskuudessa renessanssin viime vuosina julkaistujen kokoelmien myötä. Ja viimeksi kun puhuin Einiön Anan kanssa, se kertoi että Tony Bennett on hakusessa. Tietenkään se ei ole varsinaisesti mun musiikkia, mutta on hienoa millaisella paneutumisella he ovat yhtyettään rakentaneet." Musadiggailua Mosse harrastaa käymällä konserteissa aina kun joku omista suosikeista sattuu Helsinkiin. LP julkaistiin sitten, kun tarpeeksi monta singleä oli kasassa." "Ilta-Sanomat oli tehnyt aukeaman jutun Hullujussista ja menin katsomaan sen innoittamana bändiä Tavastialle. He olivat myös susssa olevia bändejä esille keikoilla. Carola oli impulsiivinen taiteilijaluonne eivätkä taiteilijat aina osaa ajatella rationaalisesti." "Vähän aikaa pidettiin mykkäkoulua molemmin puolin. "Meidän myyjä oli ollut maakuntakierroksella ja kertoi, että EMI:iltä oli tullut kiertokirje, jossa sanottiin, että Carolalta on tulossa albumi. Vikstedtin jälkikasvusta suurin osa on tavalla tai toisella viihdeteollisuuden palveluksessa
rytmi_0407_Mosse.indd 63 18.6.2007 16:31:12
rytmi_0407_Mosse.indd 64 18.6.2007 16:31:14
Yh tei ös st y : sä rytmi_0407_porijazz.indd 65 18.6.2007 11:42:33
Porin Seudun Matkailu Oy Maisa, Promenadikeskus, Yrjönkatu 17, FI28100 Pori, tel. Erityisesti Sly Stonen ja Curtis Mayfieldin parhaista puolista innoituksensa imenyt ryhmä ei ole pelkästään pelottavan funky, vaan saa puristamatta aikaan gospelmaisen, yhtyeen sisäiselle vuoropuhelulle perustuvan meiningin, jonka rennosta intensiteetistä on lapsille kertomista. Yhtyeen nimetön, jo maailmalla korkealle rankattu albumi lyö kenen tahansa soulfanin äimäksi, mutta livenä sähäköitä taustalaulajattaria ja päteviä puhaltajia sisältävä bändi puhkeaa todella kukkaan. Yh tei sty ös sä : Näe heidät Porissa: Lisää artisti-esittelyjä osoitteessa www.porijazz.i Tekstit: Jussi Niemi www.porijazz.fi Tuoreimmat tiedot ohjelmistosta, artistiesittelyt, uutiset, suorat linkit lippukauppaan, kartat, liikenneyhteydet ja majoitus sekä muut tiedot ja palvelut. Liity postituslistalle! Pori Jazzin nettisivuilla voit liittyä sähköiseen postitusrekisteriimme, ja saat tietää ajankohtaiset uutisemme, tarjouksemme ja kuulumisemme aina ensimmäisten joukossa. Toimisto Pori Jazz 66 ry, Pohjoisranta 11 D, FI28100 Pori, tel. Hänen laulunsa eivät kuitenkaan kopioi alan jättiläisiä, vaan saavat hienosti persoonallisuutta tekijänsä laajasta, Beatlesista ja Dylanista minimalistisäveltäjä Steve Reichiin ulottuvasta musiikkimausta. rytmi_0407_porijazz.indd 66 18.6.2007 11:42:59. +358 (0)2 621 7908, email: info@maisa.fi, www.maisa.fi HUBA (FIN) classic soul & funk with gospel influence Uuden kotimaisen soulin sensaation Huban ohjaimia pitelee harvinaisen kypsä laulaja ja lauluntekijä Tuomas Kaila. Huimiin falsettikiljahduksiin spontaanisti räjähtävän Kailan yhteisöllisyyttä ja vanhan koulun sielukkuutta korostavat laulut väistävät täysin sen teollisen siisteyden, joka niin usein vaivaa uutta R&B:ia. +358 (0)2 626 2200, fax +358 (0)2 626 2225, email: festival@porijazz.fi Pori Jazzin toimisto on avoinna arkisin klo 8.3016.30 ja festivaalin ajan päivittäin klo 8.3022. Miten Poriin www.vr.fi, www.matkahuolto.fi, www.fc.fi Majoituspalvelut Porin Seudun Matkailu Oy Maisa neuvoo majoitusasioissa ja antaa tietoja erilaisista matkailukohteista sekä yksityismajoituksesta Porissa
Catra · DJ Cale Elvis Costello & Allen To Kaikki oikeudet ohjelman muutoksiin pidätetään. ussaint 21.7. 18.7. +358 2 626 2215, email tickets@porijazz.fi Festivaalin ajan lipunmyynti sijaitsee Satakunnan Museon tiloissa, Hallituskatu 11, Pori. rytmi_0407_porijazz.indd 70 18.6.2007 11:44:30. Tiistai 18.7. Maanantai Monday 17.7. Lauantai Saturday Sly and The Family Stone 20.7. 15.7. ja 19.7. Ultra Music Nights no 5051 klo 21-02 25 Klubi Klubben Klubi Klubben Garden Cafe Jazz Veikkaus Jazz Club Voodoocity no 1061 klo 21-02 10 no 2061 klo 21- 02 0 The Roots 20.7. Django Festival: · Vitali Imereli · Marcelo Saenz Pori Blues Night · BluesBone · King Bream no 1071 klo 21-04 20 · Latvian-Finnish All Stars Huba 22.7. no 4061 klo 21-02 0 no 5061 klo 21-02 10 · Carling Family · Joey Morant · Carling Family · Antti Sarpila no 2071 klo 21-04 20 no 3071 klo 21-04 20 no 4071 klo 21-04 20 no 5071 klo 21-04 25 · Mathias Eick · Bianca Morales & Pori Jazz All Stars · Bianca Morales · Jax Six · Maris Briezkalns Quartet · Marcelo Saenz · Pori Jazz All Stars · Hard Bob Unity · Reiska Laine Jam Session T! SOL OU · Ted CursonD · Severi Pyysalo Quartet · Harvie S Jam Session LD OUT! SO India.Arie 20.7. no 5091 klo 21-06 0 Favela Funk!! · DJ Edgar · Mr. Sunnuntai Sunday 16.7. Yh tei sty ös sä : Paikka Kirjurinluoto Arena 14.7. Lippupalvelun nettikaupasta tai puhelinmyynnistä tilatut liput voit noutaa miltä tahansa R-kioskilta! Pori Jazz lipunmyynti puh. ruuat ja juomat) Kaikkiin Kids-tapahtumiin vapaa pääsy Päivitetty ohjelma: www.porijazz.fi · Leonid Ptashka Trio · Joey Morant Show · Viktoria Tolstoy Quartet · Stig Caldeborn All Star Big Band · Los Lazos · George Garanian Quintet Lip puin fo Liput Pori Jazzin konsertteihin saat Pori Jazzin oman lipunmyynnin lisäksi Lippupalvelun puhelinpalvelusta, nettikaupasta tai myyntipisteistä kautta maan. Keskiviikko Tuesday Wednesday .7. The Bad Plus 21.7. ey 22 Ziggy Marl no 5021 klo 20-04 25 LP42! Teatteri · Clube do Balanco · Us3 · Niko Ahvonen & Cortina Jets Us3 18. ke Superjamit, Yyterin Kylpylähotelli no 5101 klo 19-04 295 (sis. 010 522 3200 Varaa liput Lippupalvelusta, lunasta ne R-kioskilta. Foreign ticket orders, please contact Pori Jazz office, tel
Kolmatta kertaa järjestettävien "lasten jazzien" päänäyttämönä toimii Kirjurinluodon Lokki-lava. HUOM! Vältäthän lasipullojen tuomista Arenalle. Cafe Jazz Jazzkulttuuria ja historiaa sykkivä Cafe Jazz on yksi festivaalin suosituimmista klubeista. K-18 rytmi_0407_porijazz.indd 72 18.6.2007 11:45:35. Alueella on runsaasti ravintoloita sekä muita myyntipisteitä, jotka tarjoavat mm. 4. Jazzkadun sydämessä, Kokemäenjoen rannalla sijaitsevassa pienehkössä ravintolassa on tarjolla tasokasta jamihenkistä jazzia, ruokaa, juomaa sekä intiimiä tunnelmaa. ruokaa, juomaa, vaatteita ja cd-levyjä. Arenan ohjelma painottuu päiväkohtaisesti jazziin, funkiin, bluesiin tai souliin. LP42! sijaitsee noin 300 metriä Arenalta kaupunkiin päin ja on siksi mitä mainioin jatkopaikka Arenan kävijöille. Amfimaisella Arenalla voi nauttia hyvästä musiikista mukavan ja rennon piknik-tunnelman kera. Pori Jazz Kids Festival Pori Jazz Kids Festival järjestetään 14.18.7. Tapahtumia myös Pelle Hermannin puistossa sekä Jazzkadun ilmaislavalla. Kirjurinluoto Arena Festivaalin päänäyttämönä toimii Kirjurinluoto Arena. 2. K-18 3. LP42! Jo kahtena vuonna festivaalivieraita hurmannut LP42! on festivaalin suurin ilta- ja yöpaikka aikuiseen makuun. Kaikki Kids Festivalin konsertit ja tapahtumat ovat maksuttomia. Sateenvarjojen tuominen Arenalle on kielletty. Konserttipaikkaan mahtuu noin 3500 juhlijaa. Yh tei sty ös sä : 1 2 3 11 9 7 5 4 10 8 6 Yhteistyökumppanit: Altia Ingman Nelonen Peugeot Radio Nova Seripa Sokos Hotels Veikkaus Yhteistyössä: Auraprint AutoPalin DNA MicroMedia Plan Pretax PriceWaterhouseCoopers Pöyry R-kioski Ruka Satamaito Sodexho VR Konserttipaikat 1
Jazzkatu Jazzkadulla on lähes sata myyntipistettä, mukaan lukien Pori Jazzin lipunmyynti, festivaali-info ja Pori Jazz Shop. Voodoocity Myös nuorten suosima yökaupunkialue Voodoocity sijaitsee Puuvillatehtaan alueella. Rauhallisen ilmapiirin ansiosta vaativakin musiikki pääsee oikeuksiinsa, ja täällä kuullaankin hyvin korkeatasoisia jazzkonsertteja. Alueella on useita ravintoloita, ruoka- ja juomapisteitä. Ultra Music Nights Kokeilevaan ja moderniin musiikkiin erikoistunut Ultra Music löysi viime kesänä paikkansa Kokemäenjoen pohjoisrannalla sijaitsevasta entisestä Puuvillatehtaasta. Iltaisin K-18 9. koti- ja ulkomaiset DJ:t sekä hiphop- ja rap-artistit. Vanhan tehdasmiljöön Ultra Klubi ja ravintola luovat hienot puitteet uutta hakevalle musiikille. K-18 8. Paikkoja on sisällä 200 hengelle ja ulkona 500 musiikin ystävälle. Radio Nova Stage Radio Nova Stage sijaitsee Kirjurinluotoon johtavan kävelysillan (Taavi-sillan) kohdalla, Teatterikadun ja Etelärannan risteyksessä. Torstai-, perjantai- ja lauantai-iltoina paikka muuttuu Clube Brasil!! klubiksi. K-18 10. Teatteri Porin Teatteri on yksi Suomen kauneimmista ja vanhimmista teattereista. Molemmissa paikoissa on korkeatasoinen ruokatarjoilu. Musiikki soi iltaisin sekä sisällä että ulkona. Yyteri tarjoaa toista kertaa juhlavat puitteet Superjameille. 5. Yyterin Kylpylähotelli Yyterin Kylpylähotelli sijaitsee upean Yyterin hiekka-rannan keskellä, noin 15 km päässä Porin keskustasta. Klubi Klubben & Garden Pori Jazzin perinteisin iltaklubi ja sisäpihan Garden sijaitsevat Porin Suomalaisen Klubin tiloissa, joissa kunnioitetaan ja vaalitaan jazzmusiikin perinteitä. 11. Voodoocityssä on anniskelua, joten koko alueelle on 18 vuoden ikäraja. Näinä iltoina konsertit ovat maksullisia. 7. Jazzkadun keskivaiheilla, Kirjurinluotoon johtavan kävelysillan (Taavi-sillan) kohdalla sijaitsee toinen Jazzkadun ilmaiskonserttilavoista, Radio Nova Stage, jossa järjestetään päivittäin useita ilmaiskonsertteja. Clubilla järjestetään päivittäin ilmaiskonsertteja. Voodoocityn sydän on noin 1500 bailaajan dancehall, jonka musiikin ja tunnelman luovat mm. Radio Nova Stagella järjestetään päivittäin useita ilmaiskonsertteja, ja se toimii myös Pori Jazz Kids Festivalin yhtenä tapahtumapaikkana. K-18 Pori Jazz Wear 2007 Original O-aukkoinen aikuisten t-paita 100 % kampapuuvillaa Koot: SXXXL Värit: punainen ja musta (punaisen painatus kuten Original Kids -paidan) Hinta: 23 Original Kids O-aukkoinen lasten t-paita 100 % kampapuuvillaa Koot: 90/100150/160 Värit: punainen ja keskisininen Hinta: 17 JamJam Naisten lycrasekoitteinen tyköistuva t-paita 95 % puuvillaa, 5 % lycraa Koot: SXL Värit: punainen, vaaleanpunainen, musta Hinta: 28 Axel Miesten lycrasekoitteinen t-paita 95 % puuvillaa, 5 % lycraa Koot: SXL Värit: musta, ruskea, omena Hinta: 36 PORIJAZZ WEAR 2007 BY Tutustu tuotteisiin netissä ja tilaa www.porijazz.fi/jazzshop rytmi_0407_porijazz.indd 73 18.6.2007 11:47:30. Veikkaus Jazz Club Veikkaus Jazz Club sijaitsee Jazzkadun Keski-Porin kirkon puoleisessa päässä. 6
Tälle orkesterin edelleen parhaalle kiekolle tulivat ulkojäseneksi Screaming Treesin komeaää- ninen Mark Lanegan ja pysyväisemmäksi toveriksi vanha Kyuss-aisapari Nick Oliveri. Hyvä niin, koska ennakkoluuloton uusiutuminen on tervettä, ja oman kuvion kahleista irtautumista QOTSA:lta onkin lupa odottaa. Tätä ehti ennakoida jo tappavan tehokas singlebiisi Sick, Sick, Sick, 74 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 74 18.6.2007 09:45:23. Hommen autotalliseikkailut Eagles of Death Metalin rumpalina lienevät nekin vaikuttaneet vapauttavasti Pettymykseksi osoittautuneen, välityöksi ja taiteellisessa mukavuustilassa vellomiseksi jääneen Lullabies to Paralyzen seuraaja onneksi nostaa orkesterin kiintoisuuskäyrän jälleen jyrkähköön nousukulmaan. Uutukaisella tukkalaite muistuttaa ehkä eniten juuri R-aikojen frisyyriä, vaikka väriä ja kiintoaineita onkin vaihdettu. Vuoden 1998 mainiolla debyytillään modernin rockin peruskivi Kyussin raunioille rakentunut, tuolloin ihan oikeaksi bändiksi mielletty retkue oli suhteellisen selkeästi stonerissa. Bändin vahvuus ovat olleet tehokkaat biisit ja kyllin kiero asenne, joten suurempaankin yleisöön uppoavat hittikipaleet on saatu pysymään uskottavina tai toisinpäin: ehkä omalaatuiseen rymistelyyn on osattu ropsaista oikea määrä massojakin kiehtovaa tenhoa. Arviot Toimittanut: Jussi Mäntysaari | UUDET LEVYT Aavikkokettu luo nahkansa QUEENS OF THE STONE AGE Era Vulgaris Universal UNIVERSAL | JASON ODELL Rockin pelastusarmeija ryhtyy onnistuneesti railakkaaseen autotallihevosteluun. Queens of the Stone Agen ura on ollut esimerkillisen omaehtoinen ja suosiossa mitattuna jopa yllättävän nousujohteinen. Todellinen kehityspyrähdys tapahtui kakkoslevy R:llä, joka myös paljasti selkeämmin, että kyseessä on Josh Hommen mestaroima kuvio. Tässä vaiheessa puhdasleimainen aavikkorock oli jo hylätty kuin vanhaksi käynyt hiusmalli; karvoitus oli edelleen sama, mutta huomattavasti luovemmin muotoillussa ilmiasussa
Mutta mielestäni ei ole mitään järkeä levyttää 78 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 78 18.6.2007 09:45:39. Michael Bublélla on hieno, vahva ääni, joten mahdollisuuksia olisi vaikka minkälaisen levyn tekoon. Uusin englanniksi laulava tulokas kantaa nimeä Manna, ja hän osallistuu naisellisiin poptalkoisiin esikoisalbumillaan Sister. Ei Mannan väkisin tarvitsisi ruveta reuhtomaan, mutta jotain vähän repäisevämpää kaivattaisiin. Toivotaan, että kakkoslevy täyttyy jostain muusta kuin tylsistä tuutulauluista. TOMI NORDLUND Breadmachine tutkimusmatkailee kunnianhimoisesti musiikkien ehdoilla. Mannassa on potentiaalia. Muusikkovieraista Tapani Rinteen bassoklarinetti istuu kokonaisuuteen mehukkaasti, tuottajanakin toiminut Teho Majamäki taas hoitaa suvereenisti niin vibrafonin kuin lyömät. Levyn edetessä kappaleiden rauhallisuus ja nättiys alkavat muodostua suoranaiseksi rasitteeksi. Nyörit solmii yhteen Tuomari Nurmio, jonka Hellsinki Street -tulkinta räiskyy kabareeksi. MATTI KOMULAINEN MIKE BRECKER Pilgrimage Wa Records Tämän vuoden tammikuussa kuollut saksofonisti Michel Brecker kuului modaalijatsin kärkihahmohin. Pilgrimagen äänityssessioissa Michel Breckerin sairaus oli jo edennyt pitkälle, mutta soitto kulkee silti tutulla breckermäisellä ponnekkuudella. Välillä tunnelma on mietteliäs, jopa jännällä tavalla haikea, kuten Love Is Revolution -kappaleessa. Siksi on valitettavaa, että yrityksestä huolimatta Sister on sävellyksellisesti ja tunnelmallisesti kovin laimea tapaus. Mannan musiikki on ihan miellyttävän kuuloista, mutta samalla niin tylsää, että levystä ei yksinkertaisesti jaksa kiinnostua. Eriparisuutta tasoittaa ydinryhmän luoma lämminsointinen äänikudelma. Uusimmalla levyllä liikutaan runollisista sfääreistä moderniin fuusioon. Lindströmin I Gave in on nautinnollista radiopoppia, joka kelpaisi vaikka The Corrsin katalogiin. Jos artistin debyyttialbumi kuulostaa näin väsähtäneeltä, rutiininomaiselta ja väärällä tavalla kypsältä, on jotain pielessä. Kappaleiden synnyttämisestä ovat vastanneet muun muassa Joel Melasniemi, Mikko Lindström sekä The Soundtrack of Our Lives yhtyeen Kalle Gustafsson ja Ebbot Lundberg. En ole aiemmin kuullut kuin yksittäisiä kappaleita miehen levyuralta, mutta tämä uusi Call Me Irresponsible -levy on totaalinen pettymys. Monia on verrattu etenkin Kate Bushin, Tori Amosin ja Joni Mitchellin kaltaisiin arvostettuihin lauluntekijöihin. Nimiteos jännittyy Alangon tumman ja Salokosken kuulaan äänen välille. Kun hänen kivasti kehräävä äänensä löytää lisää ulottuvuuksia ja biiseihin saadaan rohkeampi ote, niin siitä se lähtee. Yllättävän paljon mediahuomiota kevään mittaan saaneen kolmekymppisen Mannan selkein ansio on siinä, ettei meininki ole turhan pastissista ja esikuville kumartelevaa. Toki Mannan seesteisestä ja perinteikkäästä folkpopista on helppo poimia vaikutteita, mutta ilmaisuun on eksynyt omaakin väriä. Ei levyssä varsinaisesti vikaa ole: Bublé laulaa hienosti ja taustalla on iso, taidokas orkesteri. Ensikuulemalla albumi ei tarjoa mitään erikoista, mutta cd juurtuu yllättävän helposti levypesään, kunhan sen antaa siellä rauhassa muhia. JANNE FLINKKILÄ | UUDET BREADMACHINE Under The Greenwood Tree Rosebud Manna seesteisestä folkpopista on helppo poimia vaikutteita, mutta ilmaisussa on omaakin väriä. joaa tällä levyllä harvinaiseksi herkuksi jääviä popkoukkuja. Jatkossa seuraa muun muassa akustispainotteista tyylien myllytystä á la 88 ja muodoltaan 1970-luvun filosofisen lyriikkarintaman mieleen tuova Enkeli. Ismo Alangon ja Emma Salokosken tulkitsema Shakespeare käynnistää albumin. Biisit ovat muodollisesti päteviä, mutta vain harva niistä erottuu kunnolla edukseen. Maestron rinnalla soittavat Herbie Hancock (piano), Rad Mehldau (piano), John Pattituchi (basso) , Jack Dejohnette (rummut) ja Pat Metheney (kitara). Arviot Unettava esikoinen MANNA Sister Suomen Musiikki SUOMEN MUSIIKKI | TERHI KOKKONEN Muodollisesti pätevää tunnelmapoppia. Myös Melasniemen Sing for You tar- varaan, mutta rumpali Alfredo Hernándezin (Kyuss, Queens of the Stone Age) takakenoinen groove sekä kekseliäät mausteet, kuten Vince Meghrounin saksofonit ja huilut, pitävät jännitteen yllä. Breadmachine on profiloitunut musiikilliseksi laboratorioksi, jolta voi odottaa mitä tahansa. Antero Prihan trumpetti mukautuu moneen ja Seppo Kantosen sormiot lataavat soitteisiin harkittua helmeilyä. Pilgrimage on vahva kokonaisuus ja se osoittaa, että amerikkalainen valtavirtajatsi ei ole kaikilta osin niin kaavoihin kangistunutta kuin sen usein väitetään olevan. OLE NERDRUM MICHAEL BUBLÉ Call Me Irresponsible 143 Records/Reprise Michael Bublén uusi levy on komeaa tyhjänpäiväisyyttä. Brecker on myös onnistunut luomaan kappaleisiin mieleenpainuvia teemoja - kuten vauhdikkaassa Tumbeleweedissä. Viime aikoina kotimaiselle popkartalle ilmaantuneet naisartistit ovat lähes järjestään olleet laimeita kopioita ulkomaisista esikuvistaan
Dead Man Ray -yhtyeessä vaikuttaneen Daanin elektroninen viihdepop on siis koottu mielenkiintoisista elementeistä, mutta ihmeisiin siitä ei ole. Seuraavaksi Cornell kapuaa popin norsunluutorniin yrittämään uhkarohkeaa ja dramaattista Billie Jean -kuolemanhyppyä, joka hyvästä yrityksestä huolimatta lässähtää mahalleen. KOSKINEN | UUDET COWBOY JUNKIES American Doll Posse on pitkä, kryptinen ja rönsyilevä, toisin sanoen Tori Amosin näköinen. riittää vaikka vain muutaman näkökulman läpituomiseen. En tiedä teistä, mutta ainakin minun on melko vaikea ottaa todesta yhtyettä, jonka älyllinen anti koostuu niinkin teiniangstisista tekstinpätkistä kuin "go fuck yourselves, i hate you, die die die die you motherfuckers". Hitit eivät joukosta valitettavasti erotu. ANTTI LÄHDE DEAD BY GUN Big Waves Sony BMG Major label -punkkarit hallitsevat muotokielen, mutta kompastuvat sisältöön. Vakaan fanaattista kulttisuosiota nauttivan Tori Amosin yhdeksäs studioalbumi on hieno kokonaisuus. Osa levyn intiimiydestä muodostuu biisintekijä Michael Timminsin sanoituksista, jotka pureutuvat ihmissuhteista vaikeimpiin, perhesiteisiin. Dead By Gun olisi helppo julistaa kliseiseksi ja keinotekoiseksi punk-yhtyeeksi. The Beekeeper oli pettymys, mutta American Doll Posse osoittaa, että Amosin luomisvoima ei ole ehtynyt. Mutta Amosille, jo vanhemman valtionaisen aseman saavuttaneena ja yli 12 miljoonaa myytyä albumia myöhemmin, nuo määreet ovat vain hyveitä. Amosin mukaan he kaikki edustavat hänen persoonallisuutensa eri puolia. Yli kaksikymmentä vuotta kasassa olleen Cowboy Junkiesin levytysura on jatkunut tasaisella tahdilla vuodesta 1986 ja nyt bändi on julkaissut kahdennentoista studioalbuminsa. Arviot Erään aallon huipulla TORI AMOS American Doll Posse Sony BMG Pianorockin jumalatar multiploituu. Cornell lähtee altaalta suureellisesti. Belgialainen Daan Stuyven ei tottele kaikkein perinteisintä popmusiikin kaanonia. RAITTINEN DAAN The Player PIAS Keskinkertaista viihdettä mielenkiintoisista elementeistä. Paraisilta tuleva poikanelikko levyttää Sony BMG:lle, heiluttelee keskisormea promokuvissaan ja huutelee fuck you´ta lyriikoissaan. Albumin aloittaa Amosin persoonista kaikkein poliittisin, valokuvaaja Isabel, metsästyksen jumalattaren Artemisin innoittama hahmo. The Playerin perusteella hänen beatleseitaan ja dylaneitaan ovat Yello, Sparks, Army of Lovers ja 80-luvun alun synteettinen Leonard Cohen. The Player on kansainvälisille markkinoille suunnattu albumi, jolla Daanin uutta materiaalia maustetaan viidellä 2000-luvun hittisinglellä. Vain häpeilemättömästi Sparksilta maistuva 1969 nousee esiin kappaleena, josta on muuksikin kuin yhden illan kitsch-herkuksi. Vuosien yhteistyö saa kaiken kuulostamaan vaivattomalta ja vauhdikkaimmatkin kappaleet sykkivät yksinkertaisten elementtien varassa tarttuvasti. Levyn markkinointiin liittyi vielä kunkin naisen ylläpitämät blogit, joissa Amos availi heidän roolinsa mukaista sielunmaisemaa hänelle tyypilliseen korkealentoiseen tapaan. Pienistä kauneusvirheistä huolimatta Big Waves on lähes pelottavan tyylipuhdas ja 80 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 80 18.6.2007 09:45:44. Vaikeana. Tuoreella levyllä ura jatkuu intensiivisenä, mutta intiiminä country- ja folk-vaikutteisena indiebändinä. Amosin studioalbumien ja kiertueiden luottorytmikaksikko rumpali Matt Chamberlain ja basisti Jon Evans loistavat jälleen. Pulikointi jatkuu vielä hyvän tovin. Isabelin debyytti, Yo George, kuulostaa jo hieman väsyneeltä, sillä kukapa ei Bushia näinä aikoina arvostelisi. Cowboy Junkies tuo monesti mieleen Wilcon, vaikka siltä puuttuu Wilcon viime vuosien progressiivisuus. J.S. Sähkökitarat eivät mourua kunnolla kuin parilla raidalla. Levyn sointi on hyvin orgaaninen ja pieniilmeinen, vaikka välillä taustalla häärii kunnollinen jousisektio. Teemoista naiseus, patriarkaaliset valtarakenteet ja henkilökohtaiset aiheet ovat saaneet rinnalle entistä vahvempana jo hänen edelliselle The Beekeeper-levylleen hiipineen poliittisuuden. American Doll Posse on pitkä, kryptinen ja rönsyilevä, toisin sanoen Tori Amosin näköinen kokonaisuus. American Doll Posse on hänelle tyypillinen konseptilevy, sillä poikkeuksella, että tällä kertaa albumilla esiintyy viisi kreikkalaisen mytologian innoittamaa persoonaa: Santa, Clyde, Isabel, Tori ja Pip. Hän kapuaa leiskauttamaan näyttävästi korkeimmalta tasanteelta fanfaarien ja ilotulituksen saattelemana karjahtaen: "Nyt te tiedätte nimeni!" Mutta kuuluuko äänessä epävarmuuden väräys? KIMMO K. Päinvastoin, Provinssirockiin saapuva Amos on jälleen erään aaltonsa huipulla. SAMI OINONEN At the End of the Path Taken Cooking Vinyl SONY BMG Countryn ja folkin pyhä liitto. Jos tämä olisi hänen debyyttinsä, sitä pidettäisiin pitkänä, kryptisenä ja rönsyilevänä. American Doll Possella kukin Amosin alter ego saa elintilaa riittävästi, 23 kappaleessa silti pinnalla
Mini-albumit ovat ärsyttäviä. Ilmiselvän Rancid-plagioinnin lisäksi vaikutteita on napsittu ainakin Bombshell Rocksin katupunkista ja Dropkick Murphysin juomalauluista. Aihepuoli pysyy tiiviisti ns. Ei mitään vetistä nostalgiaa eikä huokeita melodiavarkauksia, vaan erinomaisen raikasta ja tunnekylläistä psyke-folkia, jossa slidet, akustiset kitarat, piano, mellotroni, rummut, basso ja pistämättömät lauluharmoniat iskevät suoraan sydämeen. Ääneen jää väkisinkin koukkuun. tetuista alan levykaupoista. HONEY AALTONEN SONNY BOY MAGNUSSON Uptown Boogie Bluesandroll Sonny Boyn bluesia vihdoinkin levyllä. Suomen ensimmäisen blueshuuliharpistin Sonny Boy Magnussonin ja hänen pitkäaikaisen Uptown Boogie -yhtyeensä levytyksiä on odoteltu jo vuosikausia. (Vai onko tämä virallisista kansista huolimatta sittenkin jokin näytelevy?) Tässä tapauksessa aivan erityisesti, koska hawaijilainen Dylan Donkin lumoaa näillä kuudella biisillä joiden soitinnuksestakaan ei kannet kerro mitään - niin täysin, että vitutus alkaa heti kun Texasin rokkaava Kerouac hyvässä kuosissa. Aivan mahtavasti laulava ja soittava nuori mies kuulostaa siltä kuin olisi jättänyt muovisen 80-luvun kokonaan väliin ja ruokkinut itseään vain Beatlesilla, Beach Boysilla, Buffalo Springfieldillä, Byrdsillä, Pink Floydilla, Lovella ja muilla psykedelian ja folk rockin kulmakivillä. Nyt dieetti purkautuu hienosti sisäistettynä ulos. Musiikki on simppeliä ja mollivetoista, mikä on plussaa. Levy uponnee mukavasti sekä nyrpeään indieväkeen että "kaikkiruokaiseen" taviskansaan. TOMI NORDLUND PEKKA MYLLYKOSKI & JYVÄJEMMARIT Ikkähämäh eli pitkiä öitä ja banjomusiikkia Äänimaisema JOE ELY Happy Songs from Rattlesnake Gulch Rounder Pekka Myllykoski Pornoilua eri vuosijuhliin. Jyväjemmarit solistinaan Pekka Myllykoski yllättävät jälleen teemalevyllä. Mikä parasta, musiikki tuntuu tulevan suoraan poikien sydämestä. herkku loppuu. Hohhoijaa, eivätkö ne todellakaan tuon kummempaa keksi. Kappaleet ovat tietenkin bändin keikoilta tuttuja bluesklassikoita. Studiolivenä äänitetty Looking For Trouble osoittaa bändin olevan edelleen iskussa, mutta keikat tuntuvat rajoittuvan niihin harvoihin vuodenaikoihin, jolloin kitaristi Big Harry Tikander suostuu kotimaassaan viipymään. Räväkkää bluesrockia tarjoillaan laajalla kirjolla avausraidan Serious Curealsin lähes rockabillymäisestä boogiesta maamme suurimmalle kitarasankarille, Albert Järviselle, omistettuun kitararevittelyyn A.J. Nyt orkesterin nimeä kantava minialbumi on vihdoinkin kuultavissa. Kuunnelkaa itse ja ottakaa opiksi! HONEY AALTONEN P RYTMI Heinäkuu 2007 S | 81 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 81 18.6.2007 09:45:47 Arviot ammattitaitoisesti toteutettu debyyttilevy. Yhden kappaleen keskipituudeksi kertyy noin 10 minuuttia. Biisit kuitenkin unohtuvat noin kahdessa sekunnissa, kuten tämä persoonaton bändikin. JYRI-JUSSI REKINEN JUSSI NIEMI SOPHIE ELLIS-BEXTOR Trip the Light Fantastic Polydor DREAM THEATER Systematic Chaos Roadrunner Sitä saa mitä tilaa. Bändin soitto on tiukkaa ja vokalisti Christianin ulosanti uskottavaa. Koska Trouble on tullut tutuksi mainiona keikkabändinä, käykääpä ihmeessä tsekkaamassa trio paikkakuntanne kaljakuppilassa. Helsingin Herttoniemestä käsin operoiva Trouble on pitkästä aikaa repäissyt ja tehnyt kuunneltavaksemme cd:n, jolla on kuusi uutta omaa bluesrutistusta. Keikkojen lisäksi tätä levyä nimittäin tuskin saa muualta kuin kaikkein parhaiten varus- MERVI VUORELA DEEP GYNDE Bad Blood People Like You Goottipitoista rynkytystä. Demoksi mainittu ripeäkomppinen Depression Yesterdays sulattaa kivenkin. Voi teitä hulluja. MERVI VUORELA ny Boy Williamsonilta on lainattu parikin kappaletta, Ninety Nine ja Peach Tree, mutta onpa sekaan mahtunut jopa versio country-boogien tähtipianistin Moon Mulliganin menopalasta Seven Nights To Rock. Heh, kannessa bändin miehet yrittävät näyttää synkiltä murjottaessaan pääkallojen ja kynttilöiden keskellä. Ellis-Bextorin kolmosalbumilla urbaani discopop yhdistyy luontevasti moderniin tanssirockiin. Mistään törkyilystä ei siis ole kyse, vaan tarinoissa on monenmoista opetusta ja varoituksen sanaa monille "patukkamatkailijoille". Ely laulaa tunteella ja bändi soi verevästi. JUSSI NIEMI "helatorstailevyksi" ja tätä luettaessa on jo juhannus lähellä. Porno-ep:n piti ilmestyä vapuksi, mutta toisin kävi. Dream Theaterin kymmenes studioalbumi Systematic Chaos on tutusta epistolasta ammentava kokonaisuus, jolla klassinen rock paiskaa kättä progressiivisen heavyn ja eeppisen tarinankerronnan kanssa. Yhtye joutui nimeämään sen uudestaan DYLAN DONKIN Food for Thoughtlessness Wall of Sound Nuori psykedelian mestari esittäytyy. Magnussonin tärkeimmältä vaikuttajalta Son- Levy uponnee mukavasti sekä nyrpeään indieväkeen että "kaikkiruokaiseen" taviskansaan. Sophie Ellis-Bextor Trip the Light Fantastic vuotta. Vittuun uudistuminen ja innovatiiviset soundikokeilut! Progressiivisen metallin dinosauruksiin kuuluva Dream Theater on kuulostanut samalta viimeiset kaksikymmentä Tanssilattian tihutyöläisen tervetullut paluu. Josko tämä kierros muuttaisi tilannetta, sillä räväkästi, vaan ei yksipuolisesti rokkaava Happy Songs from Rattlesnake Gulch toimii vallan mainiosti Sue Me Suen reippaasta rokkipolkasta ja Jesse Justicen kohtalokkaasta americanasta Miss Bonnien & Mister Clyden dylanismiin ja July Bluesin paahteessa väreilevään jännitteeseen. elintasolla eli navan ja polvien välillä. Ei sinällään hätää, sillä juhannukseenhan nämä hurtit tarinat parhaiten sopivatkin. Mikäs siinä muodostuuhan bändin kuulijakunta vannoutuneista uskovaisista, joille jokainen Petruccin taikoma kitaranuotti on silkkaa Jumalan puhetta. Jossain David Allan Coen ja Junnu Vainion isojen poikien laulujen välimaastossa mennään. Välillä meno muistuttaa Pink Floydia (The Ministry of Lost Souls), välillä Rushia (In The Presence of Enemies) ja välillä jopa Panteraa (The Dark Eternal Night). Vokaaliosuuksissa artisti tarjoilee tyylilleen uskollisesti hienostunutta tyylittelyä ja viileää vaaran tuntua. Kännittelyä romantisoivassa kulttuurissa myös Firewaterin kaltainen terävä ripitys tuntuu raittiin ilman tuulahdukselta. Lontoolainen Sophie Ellis-Bextor oli viisi vuotta sitten kuumaa kamaa megahitillään Murder on the Dancefloor. Huonosti naisella ei mene nytkään, sillä uutuuslevy Trip the Light Fantastic sisältää useita vähintään yhtä päteviä biisejä. Texasin Lubbockissa Jimmie Dale Gilmoren ja Butch Hancockin kanssa kasvanut ja Flatlandersinä vaikuttanut Joe Ely on pysynyt kumman tuntemattomana suuremmalle yleisölle, vaikka kuusikymppiseksi nuoren näköisen miehen levyt (kaikkiaan 25) ovat järjestään miellyttäviä afääreja, joiden persoona syntyy r&r:in, countryn, folkin ja beat-kirjallisuuden ristisiitoksesta. Instrumentaatio on virheetöntä, haastavaa ja paikoin aivan helvetin puuduttavaa. Doc Pomusin vanhalla bluesilla My New Chick pääsee kitaristi Sammeli Palovaara osoittamaan vaativimmillekin bluespuristeille hallitsevansa suvereenisti Texas - West Coast -tyylin. HONEY AALTONEN Ellis-Bextor käy moneen makuun. Olen myyty! TROUBLE Mekong Delta Music Bluesrockia monin maustein. | UUDET Looking for Trouble?
Tämä kuulostaa samanlaiselta jenkkirokkiuikutukselta kuin sadat kaltaisensa. Ongiara noukkii elementtinsä kamaripopista, folkista ja shoegazingista, ja hurmaa jo tunnelmallaan. Levyn hulvattomin torviosio on Earth Intrudersin lopussa kuultava sumutorvien maaninen huuto. Tästä huolimatta Plague Park ei ole pakahduttavan synkkä vaan pikemminkin lohdullinen levy, jota kuunnellessa on hyvä käpertyä sohvalle missä ympäristössä tahansa. TUOMO STENBERG THE HIGHER On Fire Epitaph Näillä jätkillä kyllä ei ole mikään tulessa. Ei liene kenellekään yllätys, että kun Björk ryhtyy tekemään elektro-hoppia, ei jälki ole aivan yksi yhteen MTV:n keskivertoyrittäjien kanssa. Juurettomuus ja vieraantuneisuus saavat aikaan melankolisen tunnelman, jota levyn äänimaisema ja Boecknerin laulu hienosti korostavat. Declare Independence tuntuu sen sijaan liian pitkäksi venytetyltä välisoitolta, jonka pointin olisi hyvin voinut esittää Earth Intrudersin sumutorvien tapaisena sivuhuomiona. Elektroon ja hiphopiin vivahtava biitti on läsnä lähes jokaisella raidalla. Sen sijaan kahdessa kappaleessa kuultava duetointi Antony Hegartyn kanssa toimii. Torontolaisen Great Lake Swimmersin kolmas albumi on kuulas ja kirpeä kuin talvinen mäntymetsä. Kansitarra mainostaa bändiä uudeksi emon, popin ja r&b:n yhdistäväksi soundiksi. Tähän kastiin on laskettava islantilaisen kaksi edellistä albumia, Medulla ja Vespertine, joiden sisäänpäinkääntynyt tunnelma ja tuotannollinen hauras minimalismi eivät vieneet viestiään aivan maaliin asti. Loppujen lopuksi Björk onnistuu jälleen yllättämään, ihastuttamaan ja ärsyttämään. Mieleen tulee Shearwater ja vanha The Radio Dept. Helsingissäkin useasti keikkaillut Dan Boecknerin (Wolf Parade) ja kumppani Alexei Perryn muodostama kanadalaisduo yllättää debyytillään positiivisesti. Vaikka Volta tietyiltä osin on helposti lähestyttävä, tekee Björk edelleenkin kuuntelijan olon paikoin tukalaksi. Tämä on tietenkin osittain Timbalandin ansiota. Levyn täydellisen pliisuuden jotenkin sietäisi, jos laulua ei olisi ahdettu koko ajan jonkinlaisen autotunerin läpi. Raivostuttava ratkaisu. ANTTI ERVASTI 84 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 84 18.6.2007 09:45:54. Yksinkertainen kitaralaulu-rumpukone-kombinaatio palvelee turhasta riisuttuja lauluja. Hegartyn tumma ja lämmin ääni pelaa upeasti yhteen Björkin kujeilevan laulutavan kanssa. Ainoa syy siihen lienee, että bändillä eivät omat biisit tällä kertaa riittäneet. HEIKKI PORTAANKORVA GREAT LAKE SWIMMERS Ongiara Nettwerk Elektroninen Gudmunsdottir tanssittaa, muttei päästä helpolla. Se soi herkkänä ja hauraana, vanhakantaisen melodisena. Huolimatta näennäisen vähäisistä elementeistä Plague Park kuulostaa kiinnostavalta. Kappaleet eivät ole erikoisia, mutta muutama kertosäe saa pään nyökkäilemään. Erinomaisen levystä tekevät sen tasaisen laadukkaat sävellykset, kuten keinuva banjovalssi Backstage With the Modern Dancers, jousikvartetin koristama Where in the World Are You sekä Will Oldhamin parhaat teokset haastava Passenger Song, ja ne laulava Tony Dekker, jonka kirkas mutta käheä tenori kuulostaa hämmentävän adrogyyniltä. Tästä syystä Björkin levyjä tulee odotettua aina suurella mielenkiinnolla, vaikka merkittävä osa hänen tuotannostaan ei olekaan minulle koskaan kolahtanut. Vaikka etukäteen hieman pelotti, miten Timbaland pystyy vastaamaan Björkin taiteelliseen kompromissittomuuteen, ovat kolme Timbalandraitaa loppujen lopuksi levyn parasta antia. Samalla kuuntelen Voltaa syistä joita en oikein itsekään tiedä. JUSSI MÄNTYSAARI Kaunein folk elää Kanadan metsissä. Teksteissä kaivataan paikkaa johon kuulua, mutta urbaani miljöö tai periferia eivät tarjoa etsijälle tyydytystä. Se on kuin sekoitus Cat Powerin Chan Marshallia ja The Hidden Camerasin Joel Gibbsiä. The Higherin soundi on väkinäisesti puristettu, ja tanssirytmejä viljellään maltillisesti. Voltan kohdalla ihmisääniin perustuva hipsuttelu ja nörttimäinen introvertismi loistavat poissaolollaan. Albumin avaava Earth Intruders lienee tanssittavinta Björkiä koskaan, ja elektroon ja hiphoppiin vivahtava biitti on läsnä lähes jokaisella raidalla. Arviot Rytmikäs ja hämmentävä BJÖRK Volta One Little Indian | UUDET uutta näkökulmaa on vaikea ymmärtää. Esimerkiksi Pneumonia on yksinkertaisesti vain pitkästyttävää. Live on ainoa, jonka nimi tulee tässä mieleen kaikista kasvottomuuksista. Jostain syystä Björk näyttää hurahtaneen torviin, sillä niitä kuullaan monessa eri muodossa. Onko laulaja (kuka lieneekään, sitä kansiteksti ei halua kertoa) todellakin niin kyvytön hommassaan. Tämä lienee merkki siitä, että tulen odottamaan myös seuraavaa Björk-levyä malttamattomana. Mukaan mahtuu Vertebrae by Vertebraen tapaisia vähäeleisempiä esityksiä, Innocencen suorempaa tanssibiittiä ja Wanderlustin rytmi-ilottelua. Ongiara on hempeän indie folkin pienimuotoinen mestariteos, jonka kohtalo on jäädä pienen piirin herkuksi, ellet sinä tee asian eteen jotakin. ANTTI LÄHDE HANDSOME FURS Plague Park Sub Pop UNIVERSAL | BERNHARD KRISTINN Kanadalaiset nimesivät debyyttinsä Helsingin Ruttopuiston mukaan. Vaikka Björk on alati muutosliikkeessä, ei erilaisten levyjen tekeminen ole ollut hänelle koskaan itseisarvo
Moni on sitä mieltä, että tämä 50vuotias losangelesilainen on paras kitaristi, joka koskaan on Wilcossa soittanut. Yleistempo on suhteellisen hidas, mutta oivaltavalla nyanssienkäytöllä jännite säilyy. Kokonaispaketti on esittämisen suhteen valmista mutta keskeinen sisältö puuttuu toisella levyl- 88 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 88 18.6.2007 09:46:02. Kappaleet ovat väkinäisiä ja tarpeettoman hitaita, eivätkä Clinen kitaroinnit pelasta mitään. Tällä tuoreella vanhakantaisella levyllä Moore kumartaa taas sekä amerikkalaisäijien että omien brittiläisten aikalaisinnoittajiensa suuntaan. Yhtye tuntuu saaneen menestyksestä itsevarmuutta ja rohkeutta. Irlantilaisen bluesrock-kitaristin turpean pöhöttyneestä olemuksesta, ehkä joistain uran käänteistä ja tietenkin hänen faneistaan voi vääntää halpaa vitsiä, mutta mikään ei muuta miksikään sitä että kitara soi yhä kertakaikkisen kauniisti. Aikaisemmilta levyiltä tutut ainekset ovat läsnä, nyt tosin hienovaraisemmin esille tuotuina. Materiaali on kauttaaltaan laadukasta eikä heikkoja lenkkejä löydy, muttei toisaalta Alligatorin Mr. Clinen panos on huomattava. Matt Berninger laulaa paremmin kuin koskaan ja bändi soittaa vakuuttavasti. Bändin kuudennen studioalbumin Sky Blue Skyn on mainostettu olevan "paluu juurille". Dashboardin, Parting the Sensoryn ja Educationin kaltaisten biisien johdosta levylle on kuitenkin kumartaa kevyesti. JUSSI MÄNTYSAARI | UUDET Americanan mestarien kuudes albumi antaa viitteitä uudesta tulemisesta. Ja paha on mennä tämän levyn perusteella vastaan väittämään, vaikkei Cline vielä aivan saumattomasti yhtyeeseen istukaan. ei avaudu kunnolla, ja levyssä haiskahtaa lievä yliyrittäminen. Addiktiot, riidat, levy-yhtiöongelmat tai miehistönvaihdokset eivät ole kuitenkaan missään vaiheessa onnistuneet kokonaan kuihduttamaan yhtyeen - tai paremminkin sen keulahahmon Jeff Tweedyn - inspiraationlähteitä. Sky Blue Sky alkaa kepeissä, auringonpehmentämissä tunnelmissa - ja kenties paremmin kuin yksikään Wilcon aikaisempi albumi. Arviot Edestakaista liikettä WILCO Sky Blue Sky Nonesuch leen kuulijoita, mutta jos sen ei anna häiritä, on yhtyeellä paljon tarjottavaa mielenkiintoisten sovitusten ja paikoin onnistuneiden melodioiden puolesta. Helmeilevän Either Wayn soinnissa on 2000-luvun Sonic Youthin suvereeniutta: ei ylimääräisiä liikkeitä. Levyn viimeinen kolmannes on klassista pehmorockia mukavimmillaan ja mukavuudenhaluisimmillaan. Esimerkiksi Fake Empiren torvisovitus on hieno ja Padma Newsomen jousiarrit palvelevat tyylikkäästi kokonaisuutta. Levyn keskiosa ei sitten sujukaan yhtä onnellisissa merkeissä. Kuten odottaa saattoi, aivan näin yksinkertainen ei ole asioiden laita. Kotimaisista esittäjistä Nemo tuntuu saaneen eniten vaikutteita Don Huonojen suunnalta. Levyllä vuorottelevat tasatahtia menopalat ja slovaribluesit, joista nimenomaan viimemainituissa Mooren taidokas kitarointi jaksaa ihastuttaa. Wilcon uran varrella on riittänyt karikoita. Itse en tästä pysty suuresti innostumaan, sillä We Were Dead... Tämän levyn hienous piilee pienissä asioissa. TUOMO STENBERG NEMO Oravanpyörä Elements Suomalaista jälkigrungea kovalla energialla. You Are My Face tuo mukaan vähäeleistä stemmalaulua, ja sitä seuraa levyn paras kappale, Impossible Germany, jonka hiljalleen paisuvassa väliosassa Cline pääsee todella loistamaan: tältä kuuloistaisi GARY MOORE Close as You Get Eagle records Tältä kuulostaisi Thin Lizzy soittamasa Neil Youngia. Thin Lizzy soittamassa Neil Youngia. Gary Moore kuuluu saarivaltakunnan bluespohjaisten kitarasankareiden luovaan koulukuntaan, joka on uudistanut ja popularisoinut bluesin muotokieltä menestyksekkäästi. Heikoimmillaankin Wilco on ollut parempi kuin pussillinen uusia. Moore ottaa kappaleen rohkeasti ja nätisti omakseen näkemystä täytyy kunnioittaa. Uusimmat wilcolaiset, kitaristi Nels Cline ja moniosaaja Pat Sansone, pääsevät näyttämään kyntensä Sky Blue Skylla. Boxer on hitaasti aukeava ja kuuntelukertoja vaativa albumi. Lajissaan siinä ei ole niin mitään vikaa taikka väärää. ARTO PAJUKALLIO THE NATIONAL Boxer Beggars Banquet Pieniä elementtejä tyylitajuisesti yhdistelemällä saadaan aikaan jotain suurempaa. Decemberin kaltaista ykkösraitaakaan. Pienet yksityiskohdat, kuten Hate It Heren katkeransuloinen sanoitus tai päätösraita On and on and Onin rummunpäristykset estävät touhua lipsahtamasta liian eaglesiksi. ANTTI LÄHDE Kitarasankari yhä bluesin revittelyn lumoissa. Wilco ponnisti alt.country -pioneeri Uncle Tupelon tuhkista ja on sekoittanut soppaa milloin Beatles-popilla ja soulilla, milloin krautrockilla ja avantgarde-häröilyllä. Nimikappale Blue Sky Blue ja Please Be Patient With Me ovat nättejä, joskin varsin mitättömiä akustisia poppeja, mutta niiden välissä kuultavat Side With the Seeds ja Shake It Off ovat kuin maalin kuivumista seuraisi. Ohiosta lähtöisin ja sittemmin New Yorkiin kotiutunut The National nousi esiin vuoden 2005 loistavan Alligatorin myötä. Peter Greenin ohitse tehdään nyt kunniaa John Mayallin Bluesbreakersille ja Eric Claptonille näiden klassikolla Have You Heard, jonka sooloa aikoinaan pidettiin yhtenä Claptonin jumalaisuuden ytimekkäimmistä todistuskappaleista
Monipuolisuus ei ole hajottanut Smithin voimia, vaan hän on kulloinkin osannut keskittyä oleelliseen. Patti Smithin tuorein albumi koostuu tusinasta laulusta, jotka ovat tulleet tunnetuiksi muiden esittäminä. Mainio kiekkohan tämä on, suhteellisen mitättömiin odotuksiin nähden jopa erinomainen. KIMMO K. Metalli-ilmaisuun yhdistetty konepauke ei enää ole kovin omaperäinen resepti, mutta paikoitellen Pain toimii ihan hyvin. Näennäisestä rankkuudesta huolimatta Tägtgrenillä on selvästi korvaa melodioille, ja esimerkiksi Nailed to the Groundin kertosäettä voisi hyvin luonnehtia hittihakuiseksi. Seosta maustetaan huilulla, uruilla ja muilla perinteisillä progesoittimilla, ja lopputuloksesta ollaan saatu yllättävän autenttisen kuuuloinen sokkotestissä albumin julkaisuvuoden luultavasti sijoittaisi jonnekin 30-40 vuoden päähän. Popbiisien perusteella Ojalasta on helppo pitää, mutta hitaammat raidat tuskin vetävät suurta yleisöä. Nimibiisi ja esimerkiksi Trapdoor ovat sangen innostavia eivätkä ne pari vakioslovariakaan ihan hirveitä takaiskuja ole. Taiteilijan lahjomattomuutta ei voi kuin kunnioittaa. Toki Smith on ennenkin harrastanut coverointia niistä kantavin taitaa olla Van Morrisonin Glorian verevä tulkinta, joka hakee edelleen vertaistaan mutta kokonainen albumi. Ukkeli on silti vallan vireässä laulukunnossa. Smith on monessa suhteessa poikkeuksellinen hahmo (populaari)kulttuurissa. Miehellähän on vielä 59vuotiaanakin homma hanskassa! Kokenut sidekick Zakk Wylde ruhjoo raskasgrungehtavia riffejä kerrassaan maukkaasti, rasittavan tavaramerkkivonguttelunsakin aisoissa pitäen. Pain on muun muassa Hypocrisyn nokkamiehenä, maineikkaan Abyss-studion omistajana ja ETypen kiertuekitaristina tunnetun Peter Tägtgrenin industrial-sivuprojekti, joka on ehtinyt jo yli 10 vuoden ikään. Usein kuin ylämäkeen laulava Smith kääntää tekniset puutteensa vahvuuksiksi ja saa versionsa kuulostamaan äärimmäisen heittäytyviltä. Hyvine hetkineenkin Twelve jättää miettimään, mikä on ollut levyn perimmäinen motiivi. Punkin edelläkävijäksikin kutsuttua naista kumarretaan musiikintekijänä, runoilijana ja valokuvaajana. RAITTINEN | UUDET Patti Smith harhailee popmusiikin lähihistoriassa. Paikoitellen tuotannon moderni sipaus särähtää korvaan, mutta onpahan ainakin soundit kohdallaan. Itsesuojeluvaistoa soisi kuitenkin solistille enemmän, sillä välillä tulos on onnistunut, välillä mennään vaivaantuneen mykistymisen puolelle. Jefferson Airpla- ORNE The Conjuration by the Fire Black Widow Välillä tulos on onnistunut, välillä mennään vaivaantuneen mykistymisen puolelle. nen happorockvakio White Rabbitt, Rolling Stonesin rähinäpala Gimme Shelter ja Tears For Fearsin synapopklassikko Everybody Wants To Rule The World ovat puolestaan iskostuneet muistiin niin vahvasti alkumuodossaan, etteivät uudet versiot kestä vertailua saati tuo niihin mitään uutta. Hajanaiseksi jäävän laulukokoelman ennakkolevy ei tarjoa siihen vastausta. MATTI KOMULAINEN Entiset doom metal -kuninkaat hämyilyprogen kimpussa. KOSKINEN PAIN Psalms of Extinction Roadrunner Metallista teollisuuspauketta melodioilla. Osbournen pääosin Wylden kanssa laatima materiaali on mukavan laatuisaa. Eikä siinä mitään vikaa ole, vaikka levyn kansikuvissa ollaankin niin synkkää jässikkää että oksat pois. 90 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 90 18.6.2007 09:46:07. Faith No More -kannuvelho Mike Bordinin ja basisti Blaskon muodostama rytmiryhmä on tanakkana mutta joltisenkin kasvottomana taustatukena. Ozzy itse kuulostaa, keneltäpä muultakaan kuin omalta itseltään hiukan tummemmalta tosin. Siihen nähden, mitä pitkän linjan taiteilija on saanut aikaan viime vuosikymmeninä, Twelve on erikoinen tapaus. Metallipäille albumia voi suositella vain varauksella, mutta vanhan progen ystäville levyn pitäisi maistua. TAPIO AHOLA OZZY OSBOURNE Black Rain Epic Metallin ylipapparainen ilahduttavan virkeänä Hevilegendasta suuren yleisön silmissä hevipelleksi lipsahtanut Ozzy yllättää uutukaisellaan sangen positiivisesti. Arviot Lainahöyhenissä harhailua PATTI SMITH Twelve Columbia tämään pahimmat kliseet. Levyn tähtihetkiä ovat hippitunnelmissa leijuva George Harrisonin Within You Without You sekä Nirvanan Smells Like Teen Spirit, jonka matalatempoinen akustinen luenta säpsäyttää alastomuudellaan. Muun muassa entisistä Reverend Bizarre -miehistä koostuva Orne operoi 70-lukuvaikutteisen, vahvasti folk-henkisen progen parissa. Niin kuin Ojala itse ironisesti laulaa "Ei täällä ilman apurahaa elä taiteella, tää on liian pieni maa, täällon liikaa juntteja, mä haluun vaan sen hitin, mä haluun päästä Intiaan". J.S. Sietää muistaa myös pitkä ajanjakso pois julkisuudesta, kun Smith valitsi uran sijaan perheen. Ajoittaisesta tyhjäkäynnistä ja liiallisesta retrohenkisyydestä huolimatta The Conjuration by the Fire on mielenkiintoinen levy. Patti Smithiltä on tottunut odottamaan loppuun asti harkittuja ratkaisuja. Twelvestä tunnistaa välittömästi tekijän. Myös Doorsin kaunis Soul Kitchen istuu naiselle kuin räätälöitynä
Raskaimmillaan bändi tuo mieleen ikätoveribändinsä Therapy?:n, mutta The Wildheartsista löytyy myös melodisempi vire jolloin mieleen tulevat sellaiset ryhmät kuin Green Day, Bob Mouldin lyhytikäiseksi jäänyt Sugar ja miksei paikka paikoin Weezerkin. Arviot tymätön biisikynä, joka tällä kertaa tuntuu olevan entistä terävämpi. Projekti lähti liikkeelle Smithin vierailtua aiemmin Mouse on Marsin levyllä. Smith. Van Heldenin luoma sointi tasapainoilee usein monotonisen rajalla mutta kriittisellä hetkellä äänivirtaan liittyy uusia elementtejä. Ihailtavaa rohkeutta, mikä ei kuitenkaan ole kuulijan kannalta pelkästään hyvä asia. Voxtrot soittaa sulavalinjaista, jousin koristeltua indiepoppia, jossa tavoitellaan varhaisen Belle & Sebastianin haurautta, mutta myös Arcade Firen suuruutta. Ihan vetävää toimintarockia siis, mutta lopputulos on hieman liian tasapaksua, jotta The Wildhearts yltäisi genren kirkkaimpaan kärkeen. J.S. Hämmennyksestä toipumisen jälkeen konseptista rupeaa nauttimaan. Ulkopuolisina tarkastelluista levyistä ei koskaan kasva suosikkeja. Jotain kiehtovaa aitoutta, omapäisyyttä ja ennakoimattomuutta tässä torniolaisnelikossa kuitenkin on. Joku voisi väittää, että Zacharius Carls Groupin musiikkia on mahdotonta kategorisoida. Crazy Horsen ohella mielessä käväisevät etenkin Weeping Willows ja Led Zeppelin. Syy ei liene bändissä, sillä musiikillisesti sen kuvittelisi puhuttelevan laajempaakin yleisöä. Armand Van Helden on löytänyt balanssin kansainvälisen hitintekijän maineen ja katu-uskottavan undergound-feimin välillä: Koochyn kaltaisten listakiipijöiden lomassa dj-tuottaja on tuupannut ulos hämäriä tusinatuumaisia. RAITTINEN | UUDET ZACHARIUS CARLS GROUP VOXTROT Voxtrot Playlouder Hate Love & Faith Levy-yhtiö VON SÜDENFED Tromatic Reflexxions Domino Outoon konseptiin nojaava projekti onnistuu komeasti. Salaperäisen ja hämmentävän nimen taakse kätkeytyy tuttua porukkaa. Keulakuva Ramesh Srivastavan värisevässä äänessä on lämpöä, muttei oikein ilmaisuvoimaa: Brother in Conflictin avaussäe "I wanna drown you in a pool of blood" tuskin säikäyttää ketään. Dramaturgisesti toimiva albumikokonaisuus on tyylikäs yhdistelmä progressiivista autotallirockia, hippihenkistä kevytpsykedeliaa ja kaihoisaa rautalankatunnelmointia. Nyt tarjolla on kokonainen albumi jääkylmää ja kovaa elektroa, jonka päälle kiltisti sanottuna vinksahtanut Smith laskettelee milloin mitäkin nerokkuuksia. Onneksi minä en ole moisia latteuksia suoltava typerä muusikko. Vaikka takana on kolme hyvin vastaanotettua EP-levyä ja jokunen single, koostuu bändin debyyttialbumi pelkästään uusista kappaleista. Mouse on Marsin panos on sekin ajan tasalla: julma biitti ja kotona kuunneltavan elektron hienostuneisuus yhdistyvät Tromatic Reflexxionsilla hienosti. JUSSI MÄNTYSAARI ARMAND VAN HELDEN Ghettoblaster Southern Fried Diskokuningas retroilee valolattiahengessä. Loput ovat siltä väliltä. Teksasilaiselta indie-tulokkaalta ei puutu itseluottamusta. Kokonaisuutena Hate Love & Faith on tasavahva ja puhutteleva levy. Zacharius Carls Groupin kolmas albumi Hate Love & Faith ei eroa paljoakaan bändin kahdesta aiemmasta pitkäsoitosta. Hyvän dj:n tavoin Van Heldenillä on tarkka tyylitaju siitä, mikä sopii mihinkin. Tässä sitä on. JUSSI MÄNTYSAARI Flooded-biisin maaninen vuodatus siitä, miten ihmiset luulevat Sven Väthin soittavan levyjä, mutta paikalla onkin vain kertojaääni, on suorastaan hulvaton. Von Südenfedin musiikkipuolesta vastaa koneduo Mouse on Mars, ja sanallisesta ulosannista The Fall -yhtyeen legendaarinen Mark E. Back Against the Wall ottaa vaikutteita The Hellacoptersin modernista retrorockista, kun taas I Walk Alone on torvilla terästetty letkeä groove-pala. Niitä vain ihailee, jos ihailtavaa on. Sähköisimmillään tunnelma on kappaleissa Kid Gloves ja Firecracker, kun Voxtrot lainaa särmää Modest Mousen kupruilevasta kitararockista. ANTTI LÄHDE Rufus Wainwright THE WILDHEARTS The Wildhearts Roundrecords Toimintarockia englannista. Newcastlesta kotoisin oleva The Wildhearts on Pohjoisessa osataan tehdä muutakin kuin heviä. Mukana on myös ripaus The Hellacoptersia ja kumppaneita, joten myös heidän yleisönsä luulisi diggailevan bändiä. Perusvirityksiltään levy on kokoelma tasaisella toimivia lantionkeikuttajia, tuotannossa taas Van Helden hakee tuoreutta miksaamalla 1970-lukulaiseen sykkeeseen myöhempiä oivalluksia. Valitettavan keskinkertaiselta levyltä löytyy kolme hyvää ja kolme huonoa biisiä. Esimerkiksi Valjuhko debyytti tuotteliaalta indietulokkaalta. Vaikka albumin yleislinja on seesteinen ja melankolinen, mukaan mahtuu myös muutama rempseä rock-rypistys. Uutuudellaan The Wildhearts nojaa vahvasti punkahtavan voimarockin varaan. Uusin albumi heijastelee miehen kahtiajakoisuutta osuvasti. Samalla se on kuitenkin turhan uskollinen ZCR:n entisille tekemisille. MERVI VUORELA < 94 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 94 18.6.2007 09:46:17. Musiikillinen ilottelu vie levyltä henkilökohtaisuutta ja koskettavuutta, mutta luultavasti Rufus on etäännyttämisellä tavoitellut tarkempaa keskittymistä monipuolisiin sovituksiin. Go Crazy!:ssä maestro leikittelee pornahtavalla diskon tykytyksellä ja vaihtaa funkimpiin vetimiin NYC Beatissa lainaten lattarikilkutuksia ja synabassoefektiä. MATTI KOMULAINEN Sävellysten selkärankana on edelleenkin Wainwrightin erehtymätön biisikynä. Rufus Wainwright Release the Stars niitä pitkän linjan puurtajia, jotka eivät oikein koskaan ole pompanneet pienen piiriin julkisuudesta suurempiin kuvioihin. Niinpä voin väittää, että ZCR ei ole innovatiivinen eikä vertailukohtia pakeneva yhtye
rytmi_0407_uudetlevyt.indd 95 18.6.2007 09:46:24
Mun ylly evyh l EMMI LAUKKANEN Ville Malja Lapko 96 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 96 18.6.2007 09:46:26
Oli todella paha jos joku, joka ei ollut katu-uskottava ja aito skeittiäijä, piti vaikka No Use for a Namen paitaa. Hän oli 1990-luvun alussa noin kahdentoista vanha ja eli läpi kaiken Raptorista MC Nikke T:hen ja Hittibuumeihin. Musiikki ja tekstit nivoutuvat yhteen, mutta hienointa on kuitenkin se, ettei sitä levyä ole tehty ylettömällä itsetunnolla." "Se että on kova jätkä, ei tarkoita välttämättä sitä, että pitää kulkea rinta rottingilla. "Silloin mä en edes tajunnut, että on olemassa albumimittainen tuotos. Vaikka mä en ole mikään hirveä rokkipuritaani, olen silti sitä mieltä, että jos kuuntelee jotain musiikkia, täytyy tietää, mitä sitä ennen on rockmusiikissa tapahtunut." Kyuss-vaiheen jälkeen Malja huomasi, että on olemassa maailma, rocklevyjen lyriikat, josta hän ei tiedä vielä oikeastaan mitään. Huumorin ei tarvitse olla kunnianhimon tiellä." Nuorena musiikinkuuntelu oli Maljalle ennen kaikkea hetkeen tarttumista, voimavara, juoksuharrastuksen vauhdittaja ja lähde hyvänolontunteelle. Mun mielestä rockin ei kuulu olla liian akateemista ja itsestään selvää. "Oli olemassa myös tietynlainen bändihierarkia. Mä en varmaan saanut tietää parhaista bändeistä, koska olin kuitenkin niin nuori." "Sen vaiheen jälkeen koko kaveriporukalle tuli joku CMX-kausi, joka meni onneksi helvetin nopeasti ohi. Ehdottoman vilpittömiä visioita Lapkon Ville Malja suhtautuu nykymusiikkiin varsin kevyesti. Sitten oli sellaisia, joista oli lupa vähän puhua. Teksti vaatii lukijaltaan ajatusta eri tavalla kuin musiikki, jota voi vain kuunnella." Koska Maljalla ei ollut teininä tarvetta kapinoida perinteisellä, näkyvällä tavalla, Glenn Danzigin hurja imago arvelutti. Kaveriporukan teini-ikä kului skeitaten ja jenkkipunkkia - esimerkiksi Bad Religionia, NOFX:ää ja muuta Fat Wreck Chords -levy-yhtiön tuotantoa - kuunnellen. "Siinä on kaikki, mitä musiikkia sisältävältä levyltä vaaditaan. Sen kautta löytyi kuitenkin Danzig-yhtye ja Maljan nuoruudessa samaan aikakauteen ajoittuneet Black Sabbath ja Led Zeppelin. Siihen liittyi sellainen perjantaifi ilis, liian lämmin Datsun, röökin haju ja se, että isällä oli Koskenkorvapullo penkin alla", Malja kertoo. Sen vaiheen jälkeen mä en ole enää kuuntelemalla kuunnellut musiikkia." Poikkeuksen tekee parin vuoden takaiseen kesään ajoittunut naisartistikausi. Enkä tarkoita, että rock-lyriikkaa pitäisi tehdä niin, että kaikki on totta. Hän löysi omat sankarinsa jo teinivuosina. Malja on harjavaltalaisen duunariperheen poika, jonka ensimmäiset musiikkimuistot liittyvät automatkoihin. Sen seurauksena me alettiin tehdä suomenkielistä musiikkia, ja niihin aikoihin sijoittuu mun urani heikoimmat hetket." "Kun sellainen just lukioon mennyt teini alkaa laulaa Yrjänän jalanjäljissä jotain vähän kryptistä, syntyy aika rumaa jälkeä." JUSSI PUIKKONEN | KASINO DANZIG Lucifuge Lapko AC/DC Highway to Hell KOVIMMAT JÄTKÄT Jenkkialternativen ja melankolisen suomirockin alkaessa tökkiä, iski Josh Hommen (nyk. Tässä nää on, en mä halua piilottaa mitään. Ensimmäinen oma levyhankinta oli Hausmyllyn Sä oot jees. Rockissa pitää olla sellaista arkipäiväistä vaarallisuutta, piittaamattomuutta ja vinksahtaneisuutta, mistä ei kerrota äidille." Malja ei haluaisi haalia levyjä materiana itselleen, ja jos hänen pitäisi valita maailmasta vain yksi albumi, se olisi Neil Youngin Harvest. Queens of the Stone Agen laulaja-kitaristi) johtama Kyuss lujaa. Aidoista kokemuksista vähän väritettynä kertominen vain välittyy kuulijalle keksittyä paremmin." Myös Nirvanan Bleach on Young Desiren synnyn kannalta merkittävä levy. "Jos joku löysi todella hyvän bändin, siitä ei saanut kertoa kenellekään. "Kaikki kunnia kirjallisuudelle ja instrumentaalimusiikille, mutta silloin kun ne kaksi asiaa yhdistetään, voidaan luoda jotain, joka on enemmän kuin osiensa summa. "Ennen kuin alkaa puhua Queens of the Stone Agesta, pitäisi kuunnella kaikki Kyussin levyt, koska niillä oli jo ne kaikki jutut. Kovimmat jätkät on niitä, jotka myöntää jollekin, ettei ne olekaan niin kovia jätkiä." TEKSTI: EMMI LAUKKANEN PROPAGANDHI How to Clean Everything RYTMI Heinäkuu 2007 | 97 rytmi_0407_uudetlevyt.indd 97 18.6.2007 09:46:32. Oli sellaisia bändejä, joista ei todellakaan saanut kertoa. Mietin aina, että Danzig on sellaista pahojen poikien musiikkia, jota mä en voi kuunnella, koska mua alkaa pelottaa. "Young Desirea tehdessä me haluttiin tietyllä tavalla tehdä Nirvanan Bleach nälkäinen, vaarallinen ja ehkä vähän kyseenalainen levy. Se ei ansainnut sitä." Kaveripiirin nuorimmat jannut, Malja mukaan lukien, arvostivat porukan vanhimpia, niitä jotka olivat käyneet Provinssirockissa ja jutelleet NOFX:n El Hefen kanssa. Bändiä suojeltiin ja kuunneltiin omassa porukassa. Malja havaitsi kirjaston loistavaksi väyläksi tutustua levyhyllystä puuttuviin SUSANNE VEGA 99.9F° NEIL YOUNG Harvest QUEEN Miracle tuotoksiin ja hamstrasi päivittäin muun muassa Suzanne Vegaa, Tori Amosta, Kate Bushia ja Fiona Applea. Queen oli ensimmäinen bändi, jonka kohdalla näin albumin sellaisena draamankaarena." "Queeniä ja Lapkoa yhdistää se, että tehdään musiikkia tosissaan, mutta samalla ymmärretään, että tälle voi myös nauraa. Yläasteelle menoa siivittivät muutto Harjavallan keskustaan ja tutustuminen nykyisiin bänditovereihin, Anssi Nordbergiin ja Janne Heikkoseen. Yksi isoimmista käännekohdista oli kun tajusin, ettei se ollutkaan niin. "Kuunneltiin autossa ikivihreitä, kun tultiin perjantaisin päiväkodista kotiin. "Naisartistien hiljaa lauletun, seesteisen ja henkilökohtaisista lähtökohdista tehdyn musiikin aihepiiri ja käsittely on heittäytyvämpää ja haavoittuvampaa kuin tavallisen rockbändin." "Ihastuin siihen henkilökohtaisuuden ajatukseen ja Young Desiren sanoja tehdessä käytin vähän sitä samaa tyyliä. "Olin ajatellut olevani suht nörtti ja aika arka
Arviot Toimittanut: Mikko Aaltonen | RETRO KOKOELMAT JA UUDELLEENJULKAISUT | DVD:T | KIRJAT POP MEDIAN ARKISTO 98 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_retrot.indd 98 18.6.2007 12:04:44
Parhaiten Smackilta muistetaan höyryveturin tehoilla toimivat ultrakiihkeät katurockit Criminal ja Pass That Bottle, mutta sitä ulkomaiden valloituksessa välttämätöntä luonnonvaraa, hittimateriaalia, alkoi löytyä vasta kolmannelta albumilta Salvation: kimaltelevaksi amerikanrockiksi tuotettu popahtava The Only Salvation olisi nykyisellä vientiosaamisella ollut mahdollista runtata koko maailman kuultavaksi. MIKKO AALTONEN | RETRO ELLIOT SMITH New Moon Domino Monet kappaleet toimivat kuin synti junan vessassa. Kouvolan punksuuruus Loose Prick teki debyyttisinglensä perspuolelle kappaleen Velton nimeen, mistä otettuna Virtanen intoutui luomaan Beibin kappaleet Loose Prickin soitettaviksi ja itsensä laulettaviksi. Kusessa-albumiin verrattuna kappaleet on tehty selvästi enem- män tosissaan ja huomattavasti sähköisemmin - niin suoritustavan kuin sisällönkin osalta. Arviot Rokkipsykologin nuoruus VELTTO VIRTANEN Kusessa Love Records Ronkpukki Love Records Beibi Nero valistaa vähäpätöisempiään. On tämä mies kyllä haudan takaakin aivan hämmästyttävä lahjakkuus. Tämä oli minulle muinoin tärkeä albumi, eikä pelkästään kannen takia, johon Weller oli kerännyt kaiken hänelle tärkeän mod-krääsän. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin se on Wellerin ongelma nykyäänkin. Särökkäät kitarat perusrokkaavat kyllä mallikkaasti, mutta hyvällä otteella ja soundilla ei voi huonoja biisejä pelastaa. MARKKU HALME Johanna Maailman paras ylijäämäkokoelma. Ronkpukki on kokoelma Velton Lovelle tekemistä singleistä ja ep-levyistä. Eppu Normaalin Nipa-kappale ehti jo kuolla pystyyn, mutta Velton samasta saarnamiehestä riipimä Niilo Yli-Mainio hengittää edelleen. Pääosin materiaali on ylijäämää Either/Or sessioista, joka on tämän kokoelman valossa todellakin Smithin uran taiteellinen huippu. Kusessa on radikaali akustinen roiskaisu. Lisälevyllä on sinkkuinstrumentaaleja, miksauksia, livejä ja demoja, mutta ei mitään kuolematonta. OTTO TALVIO P 102 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_retrot.indd 102 18.6.2007 12:05:09. Levyllä kuuluu Wellerin 1980-luvun estetiikka, jossa oli paljon Wham!in urheilusukkasoulpoika-meininkiä viihteellistä diskosoulia, kahvilajazzestetiikkaa ja valkoista brittifunktyylittelyä. Ei sillä, etteikö Ronkpukki-kokoelman kappale Elämä on elämistä varten olisi erinomaisen mainio, mutta silti besserwisserismi on pieni rikos kanssaihmisiä kohtaan. Osa materiaalista on varmasti faneille tuttua: pari Smithin aiemman Heatmiser bändin raitaa akustisena versiona, raakilemainen versio Miss Miserystä, Big Starin Thirteeniin ja niin edespäin. Klassikkostatuksen saavat välittömästi aiemmin julkaisematon nimiraita, hienot Go By ja Going Nowhere. Bonuksina kuullaan kuusi demoa kappaleista, joita kaavailtiin ilmestymättä jääneelle Kusessa 2 -levylle. Myöhempien levyjen barokkimaisesta rikkaudesta antavat viitteitä All Cleaned Out ja High Times. Vaan ehkei sittenkään; vaikka karismaattisella Claudella oli upean räkäinen rockääni, yhtye hävisi näyttävyydessä (toista kitaristia Ranea lukuun ottamatta) Hankkareille ja vaikkapa Nights of Iguanalle sen minkä asenteessa voittivat. Räkäisesti roiskittu nimikappale on eittämätön klassikko, samoin kuin svengihirviö Vapaalla Richterin asteikolla, UFO sekä jo aiemmin mainitsemani Elämäbiisi. Aivan liian monen kappaleen ydinsisältö on seuraavanlainen: "ettehän te tiedä, miten elämä pitää suorittaa, antakaas kun minä selitän". Levyn vuoroin keveä, vuoroin pateettinen valkoinen agitsoul tuntui viihdyttävältä ja inspiroivalta. Milloin tarvitaan, roiskii rumpuja Dave Lindholm tai Juice Leskinen. Kuriositeettina mainittakoon, että Thirteenillä Smith ei ole luonteenomaisesti tuplannut vokaalejaan. JEAN RAMSAY THE STYLE COUNCIL Our Favourite Shop Deluxe Edition Polydor Paul Wellerin ja Style Councilin paras levy kuulostaa nyt teennäiseltä. Suurin osa on kuitenkin aiemmin julkaisematonta. Wellerin tyylitaju ei yhdelläkään Style Councilin levyllä kanna koko albumin läpi, vaan ainekset loppuvat aina kesken jossain vaiheessa. Niinpä huomattavan moni kappale toimiikin kuin synti junan vessassa. Nyt se tuntuu teennäiseltä ja musiikillisesti köykäiseltä. Ymmärrän hyvin miksi viimeisen 10 vuoden ajan olen kuunnellut levyltä vain loistavan northern soul -pastissin Walls Come Tumbling Down. Kuin vasemmalla kädellä, mutta silti tosissaan tehty ohjelmanjulistus ilman mitenkään aikataulutettua tai muutenkaan määriteltyä ohjelmaa. Pääpiirteittäin Elliot Smithin kultakaudelta 1995-96 oleva materiaali on paikoitellen virallisiakin julkaisuja laadukkaampaa. Bonuksina kuusi mitätöntä demoa sekä kolme livesuoritetta. Tältä pohjalta olisi ollut mahdollista periaatteessa ponnistaa Hanoi Rocksin vanavedessä suursuosioon. Down In The Seine, The Lodger ja jo aiemmin mainittu Walls Come Tumbling Down tuovat yhä mukanaan viehättävän nostalgisen kesätunnelman. Vielä runsas neljännesvuosisata sitten en ollut tätä mieltä, mutta kyllähän ylipsykologimme kertomistapa on aika saakelin rasittava. Yksikään biiseistä ei itsessään ole mainitsemisen arvoinen, vaan pääosassa on kokonaisuus
rytmi_0407_retrot.indd 103 18.6.2007 12:05:13
rytmi_0407_retrot.indd 105 18.6.2007 12:05:20
Vasta 11-kesäisenä ensimmäisen bändinsä perustanut Trucks on parhaimmillaan lavalla. Freen juureva revitys on säilyttänyt paikkansa 1960- ja 1970-lukujen taitteen aarteistossa, olihan kvartetti ensimmäisten joukossa luomassa raskasta rockia. Brittinelikkoa vietiin manner-Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Räpin sanavalta oli niin ilmeinen, että se soi pian myös ison budjetin elokuvissa samalla kun tekijämiehet ilmestyivät valkokankaalle näyttelijöinä. Lyhyen aikajänteen vuoksi live- ja tv-otteissa toistuvat samat biisit ja lavamaneerit. 1990-luvulla hiphop kiilasi suosituimmaksi populaarimusiikiksi Yhdysvalloissa. Wight-keikasta on kuvaa vain kahden vedon verran, muu tulee audiona. Tilanne pakottaa Emilio Estevezin kukkulan kingiksi loppurymistelyssä mutta pisimmän korren vetää musiikkitausta: Helmet & House Of Pain, Slayer & Ice-T, Faith No More & Boo-Yaa Tribe sekä kourallinen muita ennakkoluulottomia rajankävijöitä. MATTI KOMULAINEN / 106 Iso-Heikki juhlatuulella. Vastassa on mielipuolinen huumediileri, joka ei kaipaa todistajia alaisensa teloitukselle. HECTOR 60v-juhlatupla Allstar Music STEPHEN HOPKINS Judgment Night Universal Tuliaseiden ohella elokuvassa soi tanakka hiphop. Yksioikoinen tappopätkä on kuin slummiin siirretty Syvä joki tahattoman koomisin alleviivauksin. THE DEREK TRUCKS BAND | MUSIIKKI Songlines Live Columbia DVD Luomukitaristi musiikin ihmemaassa. Elokuvassa hyödynnettiin räppiä ja metallia, sensuroijien erityistarkkailuun ottamia genrejä. Palkkasoturista viimeisimmän albumin poimintoihin ulottuva lauluvalikoima kattaa oleellisen. Koska Hector kiertää halleja viimeistä kertaa tulevana syksynä, tuore dvd käy sekä menneiden muistelusta että tulevan ennakkomaistiaisesta. Sävykkyys ihastuttaa myös Trucksin Chicagossa tammikuussa 2006 taltioidussa livedvd:ssä. Tuliaseiden ohella elokuvassa soi tanakka hiphop, tekijöinä pääpukarien lisäksi muun muassa Sir Mix-ALot, Gang Starr ja Black Sheep, joiden tuotoksilla on oleellinen rooli uhkaavan tunnelman luomisessa. Keikoista suurin soitettiin Isle Of Wightin festivaalilla, jonne kokoontui puoli miljoonaa kuulijaa. Sen myötä nousi sensuuriaalto, jonka seurauksena levyjä tarroitetaan edelleen varoittamaan arveluttavasta sisällöstä. Derek Trucks pikkaa kielipelistään häkellyttävän moniulotteisen skaalan ääntä kauas ei ole The Allman Brothersin rumpalin veljenpoika puusta pudonnut. Tuimistelu viestii vanhaa totuutta miekkaan tarttumisen vaaroista. Vierailijat Kari Tapio, Freeman ja Maarit jaksottavat mukavasti ohjelmaa. Ice-T:n ja Ice Cuben tähdittämä Trespass kuvaa ghettopoikien ja kahden onnenonkijan yhteentörmäystä. Ykkös-dvd sisältää tiivistelmän Helsingin konsertista. Teoksessa kaveriporukka matkaa nyrkkeilymatsiin mutta eksyy väärille kulmille. Innostusta herättävän keikan oheen on koottu bändin haastattelut sekä dokumentti viimevuotisen Songlines-albumin tekemisestä. Kakkoslevylle on koottu tv-tallenteita 40 vuoden ajalta. Paikallisilla on pelissä paitsi arvovalta, myös isot rahat, kalpeanaamoilla kirkosta ammoin ryövätty kulta-aarre. Tämän takia paketista jää yksipuolinen vaikutelma, vaikka poimintojen välittämä ajankuva on vankka ja tuoreissa haastatteluissa kerrataan menneet ytimekkäästi. MATTI KOMULAINEN WALTER HILL Trespass Väärillä kulmilla 1990-luvun blaxploitaatio palaa dvd:llä. Judgment Night satsasi vieläkin enemmän soundtrackiin. Eva Dahlgrenin Kriget är vackert taas osoittaa, että rajat on tehty ylitettäviksi. MATTI KOMULAINEN | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_retrot.indd 106 18.6.2007 12:05:22. Topparoikka sulauttaa eri elementit monikulttuuriseen pyöritykseensä ja luo juurevaa ja palavaa fuusioilmaisua, jossa kaikella on luonnollisenoloinen sijansa. MATTI KOMULAINEN Arviot FREE Forever Island Bluesrockjyrä uransa zeniitissä. Paul Rogers oli Robert Plantin veroinen rockjumala, jonka kukkoilua Paul Kossoff, Andy Fraser ja Simon Kirke tasapainottivat. Säestystä myöten homma on toteutettu tyylitajuisesti, tyhjäkäyntiä välttäen. Tupla-dvd Forever tarkentuu kesään 1970, jolloin bändi oli saanut julki suurimman hittinsä All Right Now. Hector juhli kuusikymppisiään areenakiertueella vuosi sitten. Itseironinen (?) Palkkapotilas on hauska irtiotto totisen trubaduurin imagosta, uudemmista näytteistä esimerkiksi Mulla ei ole rahaa on oikeasti hyväntuulinen esitys ja Ensilumi tulee kuudelta näyttää aidolta videotaiteelta. Liideri johdattaa sekstetin bluesin sinisävyistä jazzin, rockin ja lattarin kautta maailmanmusiikin sfääreihin
PUH. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi Ota yhteyttä myyntiimme: Yhteystiedot: www.popmedia.fi rytmi_0407_retrot.indd 109 18.6.2007 12:05:38. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi. www.sr-tech.net Maahantuomme näitä ja paljon muita. 0500-789 692 ja 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 HÄMEENLINNA TL-Audio www.tlaudio.fi Maailman paras urkusoundi!! XK-3 aito putkisärö!! PRO GEAR New XK-1 www.hammondsuzuki.com XM-2 Leslie 2101 New B-3 Putkileslie Xb-122 UUTUUS XMc-2 www. Katso netistä WWW.POWER-SOUND.FI Somero p.02-7483932 Näe ilmoituksesi tässä! Hedengren yhtiö Puh. ostasoitin .fi Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. Palveluhakemisto ÄÄNENTOISTO- JA VALAISTUSLAITTEET, SEKÄ KEIKKABUSSIT! High-end - Kotiteatteri - Tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end -ja kotiteatterilaitteita. Kauppa käy vilkkaana, myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima
i uom i S zar jaz Jari Perkiömäki STEFAN BREMER 110 | RYTMI Heinäkuu 2007 rytmi_0407_loppu.indd 110 18.6.2007 09:49:09
Uskoisin että lisäkseni moni muukin televisiosta mäkihyppyä seuraava katsoja ihmettelee, miten tarkasti Toni Nieminen pystyy hidastetussakin kuvassa nopean ponnistuksen ja sen ajoituksen yksityiskohtaiseen erittelyyn. "Jazz ei oikeastaan ole soololaji vaan joukkuepeli, kimpassa soittamisen prosessi. Näiden kahden on oltava balanssissa. Kuitenkin äskettäin Sibiksen 125-vuotisjuhlien yhteydessä on edelleen kuultu puheenvuoroja, joiden mukaan nämä musiikit eivät kuuluisi tänne. Settien välillä voisi olla muusikkohaastatteluja sekä otteita soitettujen kappaleiden mielenkiintoisimmista kohdista. "Ainutlaatuista tässä on ehkä se, että toiminta on lähtenyt liikkeelle epämuodollisesti verrattuna vaikkapa Euroopan konservatorioliittoon, joka on iso byrokraattinen koneisto. Olisiko myös mahdollista, että hetkessä luotu improvisaatio voisi teknisten lisätoimintojen kautta saavuttaa lisää substanssia ja saada aikaan kestävämmän taidenautinnon? HEPA HALME Jazz ei oikeastaan ole soololaji, vaan joukkuepeli ja kimpassa soittamisen prosessi. RYTMI Heinäkuu 2007 | 111 rytmi_0407_loppu.indd 111 18.6.2007 09:49:18. Musiikillinen elämys muodostuu tällöin erilaiseksi, mutta analyyttisemmin ajatteleva kuulija voi näin saada jopa syvällisempää mielihyvää kuin pelkästä kuuntelusta. Tässä yhteydessä on ollut myös pedagogisia konferensseja ja tieteellistä tutkimusta. Tyyli on pintatason asia." Jazz muistuttaa tohtorin mukaan klassisen musiikin koulutusta siinä, että sillä on pitkä historia, jonka työstäminen ja opettelu vievät paljon aikaa. Lisätoimintona voisi valita esimerkiksi analyysin pianistin käyttämistä sointukäännöksistä ja polyrytmisistä sekvensseistä sekä vaikkapa reaaliaikaisen selostuksen kappaleen etenemisestä. Instrumentin hallinnan ohella siihen liittyy olennaisesti sellaisia kuuntelemisen ja kommunikaation taitoja, joita on vaikea hahmottaa pelkästään nuottien muodossa. "Jazz ja kansanmusiikki tulivat Sibelius-Akatemiaan 1983, kun Akatemiasta tuli valtion korkeakoulu. "Minulle henkilökohtaisesti bebopin osaaminen on perustavanlaatuista. Nykyään IASJ on tietysti instituutio, jolla on omat säännöt, mutta toiminnassa on aina ollut suora kosketus musiikin tekemiseen." "IASJn tarkoitus on edistää yhteistyötä, jakaa tietoa ja kehittää opetusta yhdessä. Tulevaisuuden televisiosta saamme todennäköisesti seurata yhä useammin suoria konserttilähetyksiä. Uskon ehdottomasti marginaalien elinvoimaisuuteen." TEKSTI: HEPA HALME Urheilullista musiikkia Teknologian avulla urheilun seuraamisesta tulee mielenkiintoisempaa, mutta päteekö tämä myös musiikkiin? Urheiluselostukset toteutetaan nykyisin siten, että varsinaisen selostajan ohella tapahtumia kommentoi lajiin perehtynyt asiantuntija, useimmiten alan entinen huipputekijä. Afroamerikkalainen musiikki leimataan edelleen jotenkin halpa-arvoiseksi." Perkiömäen mukaan opetuksessa on aina kysymys osaamisen ja tradition välittämisestä sekä toisaalta uuden kokeilemisesta. Opettajat ja oppilaat muodostavat bändejä ja joka ilta on jamit." Levykaupan jatkuva hiipuminen ei huolestuta Perkiömäkeä, ei liioin jazzin asema marginaalimusiikkina. Sibelius-Akatemian jazzosaston johtaja, tohtori Jari Perkiömäki on ollut mukana alusta alkaen. Saattaisiko jazzin kaltainen musiikki saada lisäarvoa siitä, jos ohjelman toimittajan apuna olisi alan asiantuntija, joka tarkoilla havainnoillaan pystyisi valaisemaan musiikin ja esityksen käänteitä maallikkokatsojille. Jazzologi Hello Central, Gimme Dr. Jazz! Instrumentin hallinnan ohella jazzin soittamiseen liittyy sellaisia kuuntelemisen ja kommunikaation keinoja, joita on vaikea hahmottaa vain nuottien muodossa. Korkeakoulutasoinen jazzkoulutus alkoi Suomessa kohta neljännesvuosisata sitten. Siellä on kymmeniätuhansia muusikoita, joita voi kuunnella heti." "Vaikka jazz on kaikkialla lähes aina ollut paikallisesti marginaalista, on se globaalisti todella iso juttu, sitä on joka puolella. Tärkein muoto on vuosittainen meeting, joka kestää viikon ja tapahtuu aina eri maassa. "Cd-levyllä ei ole kohta enää mitään kaupallista merkitystä, koska musiikki leviää muutoinkin. Tämä oli seurausta kulttuuripoliittisesta debatista, joka käytiin 1970luvulla. Klassisessa musiikissahan on varsin tavanomaista, että kuulija seuraa teoksen kulkua myös silmäilemällä sen partituuria. Jälkimmäinen on toki tärkeää. Meillä on pohjoismaisesta käytännöstä poiketen myös ohjelmistoworkshop missä käydään läpi standardeja, ainakin 120 biisiä täytyy opetella ulkoa." Jazzmusiikin koulutusorganisaatiot ovat linkittyneet vuonna 1989 perustetun International Association of Jazz Schools (IASJ) nimisen katto-organisaation alle. Se on syvällisempi asia kuin pelkkä vanhan tyylin matkiminen. Jazz- ja rytmimusiikissa bändi on se pääaine, ei niinkään teoria tai oman soittimen hallinta. Bebop on kieli, jonka hallinta tyylinä ei ole se pointti, vaan lajityypin melodinen, harmoninen ja rytminen kielioppi, joka on perustana lähes kaikille moderneille jazztyyleille. Toisaalta jazzin opetus poikkeaa monessa suhteessa perinteisestä konservatoriokoulutuksesta. Nykyisin jokaisella tuntuu olevan MySpace -sivusto, siellä pääsee nopeasti ja tehokkaasti verkostoitumaan ja saa musan kuuluville
Voit tilata myös puhelimitse numerosta 09 737 009. rytmiä kesto tiina tähti tähtitie 1 10100 tähtelä 25 Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. KESTOTILAUS Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Pop Media Oy:n tilaajapalvelu on avoinna ma-pe 9-17. VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys PopMedia_palvelukortti_RYTMI.indd 1 18.6.2007 14:49:51. Internet-osoite: www.rytmi.com. Osoitteita voidaan käyttää suoramarkkinointiin. Pop Media Oy Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: Nimi: _____________________________________________________________ Lähiosoite: _________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: __________________ Laita postiin tai faxaa numeroon 09 4369 2409. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. OSOITTEENMUUTOS Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, faksaamalla, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Palvelu toimii TeliaSoneran, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden ja DNA:n liittymissä. tervom aa "En Arviot: j on n a kuulu suomirockin vakiokalustoon" Arctic Monk eys | Lapko | Palefa ce | Manic Street Preach ers Neil Young | Talk Talk | David Bowie | Twin Peaks rytmi_0307_kansi.indd 1 30.4.2007 10:01:40 Kustantaja: Pop Media Oy Malminkatu 24 00100 Helsinki Fax. Viestin hinta on 0,35 euroa. Email-tilaukset: tilaajapalvelu@popmedia.fi. Tilaa Suomen monipuolisin musiikkilehti! TORI AMOS PORNO MONTY PYTHON 3,50 4 oa 8 numer Tilaa RYTMI 3/07 | Toukokuu 2007 Hinta 6,50 Sofia Coppolan musiikkivastaava Brian Reitzell Nyt artisti kurittaa kriitikkoa Käänsimme vanhan asetelman ylösalaisin: Tilaa Rytmi tekstiviestillä! Lähetä tekstiviesti: rytmiä kesto nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon 173112. esim. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan asiakasnumero. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. 09 4369 2409 Email: rytmi@popmedia.fi www.rytmi.com Tilaa RYTMI! Kestotilaus, 8 nroa 43,50 Määräaikaistilaus, 8 nroa 47,80 Osoitteenmuutos (laita uusi osoite lahjatilauksen saajan kohtaan!) Nimi: ____________________________________________________________ Lähiosoite: ________________________________________________________ Postinumero: ______________ Postitoimipaikka: ___________________________ Puhelinnro: __________________________ Syntymävuosi: _________________ Sähköposti: ________________________________________________________ Allekirjoitus (huoltajan, mikäli alle 18v): ___________________________________ Nimenselvennys ja päiväys: ____________________________________________ maksaa postimaksun Tilaajapalvelu 09 737 009 avoinna ma-pe 9-17. TILAUSHINNAT Rytmi ilmestyy 8 kertaa vuodessa 12 kk kestotilaus 43,50 euroa 12 kk määräaikaistilaus 47,80 euroa 6 kk määräaikaistilaus 24,50 euroa 12 kk kestotilaus opiskelijoille 32,60 euroa Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Myös internetin kautta voi sekä tilata että irtisanoa lehtiä, www.rytmi.com
rytmi_0407_loppu.indd 114 18.6.2007 09:49:36
020 743 0075, info@bwgroup.fi, www.bwgroup.fi rytmi_0407_loppu.indd 115 18.6.2007 09:49:41. Uusi B&W-tähti on syntynyt! Bowers & Wilkins Series 600 on tekniikaltaan ja äänenlaadultaan huikea hyppy eteenpäin koskaan aikaisemmin ei tämän laatuluokan kaiuttimia ole ollut saatavilla tällaiseen hintaan! Kysy lähin jälleenmyyjäsi: B&W Group Finland Oy, Uudenmaankatu 4-6, 00120 Helsinki puh
WHEN THE MIND IS READY rytmi_0407_loppu.indd 116 18.6.2007 09:49:42