Rytmi 4/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

31.8.18.10.2012 7,50 4/12 Steve KitarasanKareiden sanKari vai Viisi uran virstan pylvästä haSSe walli rocK-pioneeri tien päällä jo puoli vuosisataa ultravox synapopin legendoilta uusi levy 26 vuoden odotuKsen jälKeen KISS MasKi-iMperiuMin nousu harhateiltä taKaisin MiljoonaluoKKaan
Mark Knopfler, Steve Vai, The Darkness, The 69 Eyes, Neil Young & Crazy Horse, The Smashing Pumpkins, Blur, Duran Duran, Stone Temple Pilots, Neil Peart... vakiot 22 Klassikko Ultravox 73 Kotialbumi Mika Jussila 62 Levyhylly Jacoby Shaddix Get Stoned (Stone) 78 Henkilökuva Samuli Federley 44 67 Eräänbiisintarina 82 Jone Musiikkiteollisuuden ekosysteemi vinoutuu 3. Muun muassa Pekka Olkkonen, Alexi Laiho ja Emppu Vuorinen kumartavat silti syvään. Hasse Walli Kotimaisen rockin kivijalan muuraajan näkökulmasta rohkea indietuotanto on tulevaisuuden pelastaja. Robert Cray Grammy-palkittu bluesnikkari on edelleen ainakin melkein yhtä kova The Beatles -fani kuin varhaisteininä. arviot 54 Albumit,retro&boksit,dvd&blu-ray&kirjat Mm. sisältö 4/12 26 skene 6 Tamperelaisen rockinkultakolmikko 8 SkunkAnansie 9 Omaidoli Laura Soininen 14 Digikirjat 15GreaseHelmet 16 Rojaltit 18 Suomirokkarit 10 MichaelJackson 11 AndrewAshimba 12 Artistinasialla valkokankaalla 21 Sanavapaa Pekka Ruuska 34 26 34 44 50 feature Kiss Ensi vuonna 40 vuotta täyttävä yhtye vaalii Kisslegendaa ja formaattia naarastiikerin antaumuksella, eikä syynä ole vain raha. Steve Vai Kitaravirtuoosi ei ole omasta mielestään kovin kummoinen tiluttaja
Kun tuo kokemus yhdistetään esimerkiksi tämän lehden Samuli Federley -haastattelussa kerrottuihin treenitunteihin, alkaa olla perus-kakkupohjan kaltainen menestyskonsepti kasassa. pääkirjotus pääTOiMiTTAJA heta hyttinen AD mikko litmanen LEvyARviOT Ben Varon KuvAAJA markus Paajala KAnnEnKuvA briAN LowE TEKiJäT4/12 aki alanko, henri eerola, harri hakanen, markku halme, niina holm, masi hukari, tuukka hämäläinen, jonna jauhiainen, juho kankaanpää, onni kauppinen, aleksi kinnunen, matti komulainen, kimmo k. Kutsuttakoon sitä tähtipölyksi, jota on ripoteltu toisten päälle enemmän kuin toisten ja täysin sattumanvaraisesti ilman mitään selitystä. Näin Steve Vain keikalla ensimmäisen kerran Tavastialla 29. Lahjakkuus virtasi lavalla vyöryen aaltoina yleisöön. koskinen, Pasi kostiainen, lottaliina lehtinen, annariikka leino, jussi mäntysaari, ole nerdrum, jone nikula, kari Paananen, Vilho rajala, markku roinila, juha seitz, anna-maria talvio, Ville Vuorinen, tuomo yrttiaho HARJOiTTELiJA jana Blomqvist, jussi Peso MARKKinOinTiJOHTAJA/ LEviKKi Pasi myllymaa iLMOiTuSMyynTi mikko mali, Peter lindroos, oskari anttonen, erik kangas, kari heikonen Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi vASTAAvA pääTOiMiTTAJA tuomo häkkinen SäHKöpOSTiT etunimi.sukunimi@popmedia.fi KuSTAnTAJA PoP meDia oy Fredrikinkatu 42, 3. Uskon siihen, että jokainen oppii varsin taitavaksikin missä tahansa uudessa asiassa, jonka todella haluaa ottaa haltuun, on kyse jonkun instrumentin hallinnasta, maalaamisesta tai pienoismallien tekemisestä. Toimii niin raukeisiin aamuihin kuin lämpimiin loppukesän öihin täydellisesti." heta hyttinen päätoimittaja METAL EvOLuTiOn Metallisarja (tv) "Metallin esihistoria ja 26 alalajia 11 jaksossa, huikea määrä haastatteluita ja musanäytteitä sekä metallia rakastavat tekijät." harri hakanen toimittaja ESpOOCiné Elokuvafestivaali "Kymmenen päivää uusinta eurooppalaista laatuelokuvaa tekee elokuusta ihmisen parasta aikaa." niina holm toimittaja BAROnESS Yellow & Green (albumi) "Huh huh. krs 00100 helsinki Puhelin: 09 4369 2407 telefax: 09 4369 2409 www.popmedia.fi R heta hyttinen päätoimittaja TiLAuS Tilaajapalvelu (ark. Se taas, kenestä tulee tähti, on tunnetusti kiinni siitä lopusta noin kymmenestä prosentista, jota kukaan ei ole toistaiseksi pystynyt määrittämään. Aloitin taas syksyn tullen klassisen baletin, jota aikoinaan yritin puurtaa ihan ammattilaistasolle saakka. Ei tullut prima ballerinaa. Tupla-albumi joka toimii alusta loppuun. Toisaalta, sieltä ponnistaminen vaatii enemmän uskallusta ja pokkaa ottaa vastaan mahdollinen mahalasku. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. AnATHEMA Weather Systems (albumi) "Yksinkertaisesti kaunista musiikkia. helmikuuta vuonna 2000. Ehkäpä juuri tuon vuoksi aikaisemmat paluuyritykset lajin pariin ovatkin epäonnistuneet, rima ja omat tavoitteet olivat teknisessä täydellisyydessä. En silloin enkä vieläkään osaa itse saada irti kitarasta omituista rämpytystä parempaa tuotosta, mutta alan saloihin vihkiytymättömänkin oli helppo huomata, mistä lavalla oli kyse. Tovi siinä meni, mutta tajusin, että tähtipölyäkin voi huijata, mikäli siis sellaista ei ole sattunut osumaan kohdalle kahmaloittain. Nyt olen tajunnut, että ehkäpä onnistuakseni ensin henkisellä tasolla ja sitä kautta myös omassa mittapuussani konkreettisesti on parempi ottaa suosiolla oma latu, sillä himotreenaamisellakaan enää koskaan en tule aikaisempaa tavoitettani saavuttamaan. Ehkäpä jonain päivänä minäkin voin olla erilainen kuoleva joutsen, sellainen vähän pyylevämpi, mutta kuitenkin. pAinOpAiKKA artPrint Paperi: 80 g/m2 uPm star kansi: 200 g/m2 Galerie art silk issn 1239-1204 rytmi@popmedia.fi www.rytmi.com 79. 8-16) 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kestotilaus, 6 numeroa 42,90 Määräaikaistilaus, 6 numeroa 45,00 ytmin syksyn ensimmäisestä numerosta voi nostaa esille kaksi teemaa, joista toinen on tietenkin kannessakin komeileva Kiss ja toinen ovat kitaristit. Jos ei aikaisemmin bändi ole sytyttänyt, niin nyt kannattaa kokeilla. vuosikerta dig it Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Kun pystyy tunnustamaan oman rajoittuneisuutensa ja toivottavasti kääntämään sen voitoksi, ollaankin taas täysin eri lähtökuopissa, jollain tavalla lohdullisemmissa sellaisissa. Et pety." mikko litmanen ad 4/12 5 Menestysreseptiä huijaamassa. Hienoinen kitaristi-teemanumero syntyi kuin itsestään, kun tajusin monen nostamisen arvoisen keihäsmiehen olevan syystä tai toisesta aktiivinen juuri tässä ajassa
Lyhyesti musiikista, bisneksestä ja ajan ilmiöistä. skene 6
Kirjoitin juttuuni, että 'suomalaiset perusarvot' olivat jo matkalla kaljalle", Hannu muistelee. Juice oli mielellään seuran keskipiste ja ohjaili tilannetta ylivertaisella nokkeluudellaan. "Hyvinkään konsertin pääesiintyjä kuitenkaan ei ollut yksikään manserock-yhtye, vaan suosionsa huipulla tuolloin paistatellut Dingo. Hän oli kaukana tavallisesta." Kyseinen kuva otettiin Hyvinkäällä Grand Slamin bussissa, jonne piipahtaneet Eppujen Martti Syrjä ja Popedan Pate Mustajärvi muodostivat Hyttisen mukaan Juicen kanssa jo tuolloin manserockin ehdottoman kärkikolmikon. skene Martti Syrjä (vas.), Juice ja Pate Mustajärvi. Vuonna 85 tamperelaisen rockin KuLTAKOLMiKKO samassa bussissa. TEKSTi heta hyttinen KuvA hannu hyttinen info Juice Leskiselle ja Pate Mustajärvelle on tehty Tampereelle omat kulttuuriraitit, joita seuraamalla voi tutustua artistien tärkeisiin kohteisiin. www.tampere.fi TOiMiTTAJA Hannu Hyttinen hyppäsi Grand Slamin keikkabussiin kesällä 1985 ja ilmassa oli hyvä kutina. "olen nyt 27 vuoden kuluttua yhä ylpeä tuosta virkkeestä; juuri niinhän on käynyt, että Juicen, Popedan ja Eppujen musiikki on edelleen suomirockin kivijalkaa ja kaksi jälkimmäistä esiintyjinäkin edelleen uskomattoman suosittuja." Jälkikäteen kuvaa katsoessaan Hyttinen toteaa leikkimielisesti siinä olevan myös jotain messiaanista valonsäteen osuessa Juiceen. Juice oli edellispäivänä paiskannut reippaasti kättä ja osoittautunut kahden kesken juteltaessa perin tavalliseksi suomalaiseksi mieheksi." "Kun läsnä oli muuta rokkiväkeä tai 'yleisöä', tilanne oli toinen. Kun sifonkihuivit alkoivat täpötäydellä kentällä heilua Dingon musiikin tahdissa, Grand Slamin, Eppujen ja Popedan miehistöt taivalsivat kohti pubia. "olin juuri aloittanut työt unelmahommassani Aamulehden sunnuntaisivujen reportterina ja päässyt suuresti ihailemani Juice Leskisen matkaan. "Keikkabussin kattoluukku sattui olemaan auki..." 7
Tahko Rockin lavalla Nilsiässä RECKLESSLOvE ja Barbe-Q-Barbies. Artistin valta on lisääntynyt internetin ja etenkin sosiaalisen median yleistyttyä. tyyppi tuli luoksemme ja sanoi, että hän oli unohtanut kokonaan Kurt Cobainin kahden biisin jälkeen. Meillä on vahva keskinäinen kemia ja musiikin tekeminen yhdessä tuntuu luonnolliselta, on aina tuntunut." Mitä fanit ovat pitäneet uudesta musiikista. bändin, joka saa hänet unohtamaan Cobainin tällaisena päivänä, on pakko olla hyvä." Skunk Anansie on keikkaillut monien bändien kanssa, kuten Aerosmithin, U2:n, Bad Religionin ja Lenny Kravitzin. Minut kannettiin yleisön käsien varassa salin toiseen päätyyn ja takaisin lavalle. laulaja SKinin mukaan aika on tehnyt hyvää koko bisnekselle. TEKSTi jonna jauhiainen KuvA PlayGrounD tulevia tapahtumia · 31.8.Mikkelin kolmipäiväinen Marskifest alkaa! Mukana Mikkelin torilla kolmen päivän jamboreessa mm. SKunKAnAnSiE kuuluu artisti pystyy olemaan paremmin yhteydessä faneihinsa. Twitterissä ja omilla Facebook- tai MySpace-sivuillani saan sanoa mitä haluan, ilman välissä olevaa levy-yhtiötä. Luulisin, että nähdään. Kiertueen päiviä ei ole vielä lyöty lukkoon, mutta mielestäni heitämme keikan myös Suomessa. Puhelimet ja internet ovat kehittyneet huimasti ja artistin näkyvyys on lisääntynyt. "oikeastaan yhteenpaluumme tapahtui ikään kuin vahingossa. Sukelsin ensimmäisen kerran lavalta yleisön joukkoon. Se on kuin puhuisin itselleni, mutta lukijat voivat kommunikoida kanssani ja vaihtaa mielipiteitä. skene TOiMiTTAnuT HETA HYTTiNEN Bändi, joka jätti Cobainin varjoonsa niihin harvoihin kertaalleen lopettaneisiin bändeihin, jotka ovat tehneet onnistuneen paluun keikkalavoille. mahtipontista ja hienoa." Black Traffic julkaistaan syyskuussa ja lähdette 20 keikan mittaiselle Euroopan kiertueelle. Tämä on ensimmäinen levymme, jonka julkaisemme omalla levymerkillämme. "He ovat ottaneet uudet biisit hyvin vastaan. Sitä kautta artisti saa oman äänensä paremmin kuuluviin ja tavoittaa helposti faninsa." Muistatko ensimmäisiä keikkojanne. "Pakko sanoa, että rammstein ja U2. Mikä on ollut mieleenpainuvin kiertuekumppani. Uskoisin, että tulemme syksyllä Helsinkiin, toivon ainakin niin. Toinen keikkamme oli Kurt Cobainin kuolinpäivänä, huhtikuun viidentenä. W. Netin avulla pallostadion eivät välttämättä ole oletettavin combo samassa lauseessa, mutta toinen syyskuuta se on totta Helsingissä. Se oli mahtavaa. Paikalla oli silloin useita levy-yhtiöiden kykyjenetsijöitä, varmaan 4050. Ensimmäisen levy-yhtiömme SKunK Anansie palasi yhteen kahdeksan vuoden tauon jälkeen vuonna 2009. Onko sinulle jäänyt mitään erikoista tapahtumaa mieleen. Myös vanhat biisit tuntuvat soivan jopa paremmin kuin ennen." Onko musiikkimaailma mielestäsi muuttunut paljon taukonne aikana. Black Traffic on samalla Skunk Anansien oman Boogooyammalevy-yhtiön ensimmäinen itsenäinen julkaisu. www.skunkanansie.net killa oli kerrankin aikaa. Paluu yhteen tuntui siltä kuin olisi palannut kotiin. rammsteinin keikat ovat varsinaisia elämyksiä, se lavaesiintyminen ja pyrotekniikka... Yrjänä. 8. syyskuuta. Tunsimme vuonna 2009, että nyt on oikea aika tehdä kokoelmalevy, kai- AGEnTS, Stina Girs ja Paula Koivuniemi. Moniin comebackia yrittäneisiin bändeihin verrattuna olemme erilaisia: paluumme on mielestäni onnistunut, olemme pystyneet kehittymään ja luomaan uutta, pysyen silti tyylillemme uskollisina. · 1.9. · 7.9. Ensimmäinen keikkamme pidettiin Lontoon Splash-klubilla maaliskuussa 1994. Musiikkimme tunnistaa yhä Skunk Anansieksi, emme ole unohtaneet miltä kuulostimme ennen. LEOnARD COHEn ja jalka- info Brittiläinen Skunk Anansie julkaisee viidennen studioalbuminsa Black Traffic 17. Molemmat ovat uskomattoman lahjakkaita yhtyeitä ja show't ovat aivan fantastisia. Mielestäni artistin valta on lisääntynyt internetin ja etenkin sosiaalisen median yleistyttyä. Turun Logomossa paikalla osuuskunta Lilithin väkeä, heidän joukossaan Her- ra Ylppö, KAuKO RöyHKä, Mariska ja A. "Totta kai muistan! Kirkkaasti. "Ehdottomasti, mutta parempaan suuntaan. Miltä tuntui ruveta luomaan jälleen musiikkia yhdessä. Nähdäänkö teitä tällä kertaa Suomessa. Tällä hetkellä ainoa vahvistettu keikkamme Skandinaavian suunnalla on marraskuussa, kun keikkailemme oslossa." · 2.9. "Arvaa mitä
Koska Smith ei halua määritellä itseään suku- puolen kautta, jotkut ajattelevat hänen yrittävän olla mies ja feminismin vastustaja. · 28.9.DOn JOHnSOnBiG BAnD teki levy- LAuRASOininEn diggasi diilin Live Nationin kanssa ja palaa uuden albuminsa kera kehiin. Kun aikoinaan näin ekan kerran Easterin kannen, mä vain tuijotin niitä karvoja ja kelasin 'Helvetin siistiä!'. Smith oli silloin julkaissut sen coverlevyn mikä ei mulle niin uponnut. Niissä ei myydä seksillä mitään, vaikka paljasta pintaa näkyisikin. Nostan silti hattua rohkeudesta valita sellaiset biisit levylle, joihin ei kuka vain uskalla kajota ja niin ravistella koskemattomien biisien pyhää kuplaa. Uusi albumi on äärimmäisen suositeltavaa materiaalia. Mielipiteitä jakava yhtye, mutta pakko sanoa, että tuotanto on mietitty loppuun saakka. päivä Teatriassa. "iHAiLEn Patti Smithiä hänen ulosantinsa, kapinallisen asenteensa ja rosoisen laulutyylinsä vuoksi. · 27.9.AnATHEMA Helsingin Patti Smithin hiljainen voima tekee vaikutuksen murmansk-yhtyeen niin paljon smithin keikasta, että joutui jopa vilauttamaan maitorauhasia. KuvA markus Paajala (laura) The Circuksessa. Mitä ikinä Smith tekeekin, voidaan olla varmoja siitä, että hän on tehnyt juuri mitä on halunnut täydellä sielullaan. Mä en usko niin lainkaan vaan pidän tuota yksiuloitteisesta ajattelusta kieltäytymisenä. Musta tuollainen taiteellinen peräänantamattomuus on innostavaa. Pakkahuoneella ja 13. Hän on nainen miesvaltaisella allalla, mutta hän ei ole ottanut ylleen naisasianaisen roolia, minkä vuoksi häneen on kohdistunut kritiikkiä feministien taholta. Livekunto tarkistettavissa tänä päivänä Tavastialla. Tarvitseeko kaikkien naisten korostaa sukupuoltaan menestyksensä ohella. · 11.10.RivAL SOnS vakuutti suomalaiskuulijoita ilosaaressa ja Ruisrockissa, nyt on aika testata toimivuutta klubiympäristössä: Jenkit ensin The Cirkuksessa, 12.10. Toivon, että mäkin olen kuusikymppisenä säilyttänyt lapsenmieltä ja taistelutahtoa sisälläni enkä ole leikellyt naamaani perseelleen. Patti oli halunnut pitää kannen ja rock N roll Niggerin nimen ennallaan, vaikka paheksunnasta ja huonosta myynnistä varoiteltiin. Mun mielestä Patti Smithin kaltaiset naiset edistävät naisasiaa jo pelkällä olemassaolollaan. skene oma idoli · 16.9.niCKELBACK Hartwall Areenalla. syyskuuta ja levyn julkaisujuhlia vietetään Tavastialla 22.9. www.murmansk -helsinki.com. 9. Hän edustaa mulle sitä, että taiteessa pitää olla sisältöä ja ettei muiden puheista tai yleisestä hyväksynnästä kannata välittää. Smithin kuvat ovat monet jollain lailla voimaannuttavia. · 17.9.Nickel- back ulos, LEnnyKRAviTz sisään. Me oltiin bändin kanssa katsomassa kuusikymppisen Smithin keikkaa Provinssissa 2007 ja se oli niin mahtavaa, että oli pakko kunnioituksesta vilauttaa rintoja lavalle. Rakkauden universaali lähettiläs samaisessa paikassa. En usko että Patti näki, mutta vieressä seisonut kalak- Patti Smithin kaltaiset naiset edistävät naisasiaa jo pelkällä olemassaolollaan. si pukeutunut mies taisi ilmeestä päätellen saada elinikäiset arvet. Siistiä, että Patti Smithiltä tuli juuri uusi levy!" info Murmanskin kolmas albumi Rüütli julkaistaan 14. Hän on niissä voimakas ollessaan samalla herkkä ja viehättävä sellaisella androgyynillä ja naturellilla tavalla, joka ei yritä miellyttää erityisesti kummankaan sukupuolen silmää. Patti on kovaääninen taiteilija ja aktivisti, joka uskaltaa puuttua ihmisten välisiin epäkohtiin ja ottaa kantaa maailman tilaan epäsovinnaisillakin sanoilla, joita ihmiset eivät aina tahdokaan ymmärtää oikein
Jones halusi ehdottomasti mukaan myös rock-biisin. Jackson kertoi myöhemmin omaelämänkerrassaan, että veljet toivat tyttöjä hotellihuoneisiin ja harrastivat seksiä näiden kanssa, jopa pikku-Michaelin läsnä ollessa. Dokumenttia ei ehkä olisi tehty lainkaan, ellei Jackson itse olisi ymmärtänyt musiikkihistoriallista arvoaan. Spike Lee ohjasi kaksi versiota They Don't Care About Us -kappaleesta. päivänä. Slash vieraili Dangerous-albumilla kahdella raidalla, jonka jälkeen hän oli mukana jokaisella Jacksonin studioalbumilla, yhteensä viidellä eri biisillä. riossa olodum-rumpuryhmän kanssa kuvattu versio oli se, joka tuli tunnetuksi. MichaelJacksoninuudenajanrock 25 vuotta kului silmänräpäyksessä elokuvaohjaaja SpiKE LEE on kaikessa hiljaisuudessa valmistellut pitkää musiikkidokumenttia MiCHAEL JACKSOnin Badalbumin tekemisestä. TEKSTi kari Paananen KuvAT Venetsian elokuVajuhlat ELOKuvA tulee ensi-iltaan Venetsian elokuvajuhlilla elokuun 31. Thrillerin biisivalikoima muovattiin Quincy Jonesin huomassa ahtaita genre-rajoja rikkovaksi. "Äänityssessioissa, harjoituksissa ja konserteissa oli paikalla Jacksonin oma kameramies, joka tallensi tapahtumat artistin omiin arkistoihin, usein Jacksonin tarkkojen ohjeiden mukaisesti kuvattuna", kertoo Joe Vogel, rochesterin yliopiston opettaja ja Man in the Music -kirjan kirjoittaja. Jackson ja häntä vuotta vanhempi Lee tunsivat toisensa myös ammatillisesti. Ja hän pyysi sitä Jacksonilta. rock "Jacksonin tapaan" otti paikkansa myös seuraavilla levyillä, olihan se ollut merkittävä askel matkalla megatähteyteen. päivä tasan 25 vuotta levyn julkaisupäivän jälkeen. Mukana on myös viitteitä siitä, minkälaisia jälkiä säälimätön työmäärä jätti hänen psyykeeseensä, luonnehditaan tuotantoyhtiön tiedotteessa. Slash kertoi Jacksonin kuoleman jälkeen katuvansa, ettei ehtinyt pyytää Jacksonilta vastapalvelusta omalle soololevylleen.. Tämä ei ollut aiemmin kiinnostunut rockista, mutta kirjoitti kuitenkin "rockkappaleen, jota haluaisi itse kuunnella." Tuloksena oli beat it. Kun se yhdistetään levyn teossa mukana olleiden tuoreisiin haastatteluihin, paljastuu Jacksonista uusi, ennen nähtyä henkilökohtaisempi puoli. Hän nimittäin dokumentoi kaiken työhönsä liittyvän perusteellisesti. Van Halen muisteli myöhemmin, että bändikaverit ja manageri pitivät häntä hyväksikäytettynä hölmönä, kun hän oli mennyt ja soittanut kavereiltaan salaa Michael Jacksonin levyllä ja vielä ilmaiseksi. Eddie Van Halen värvättiin soittamaan kuuluisa kitarasoolo. Deluxe-painoksessa on mukana muun muassa kuusi ennen kuulematonta Jacksonin kotistudiossa äänitettyä demoa ja täysimittainen Wembleyn stadionilla kuvattu live-konserttidvd. Tosin black or white -kappaleessa hän soittaa vain sen videoversiolla, Macaulay Culkinin kitaran dubbaajana. Spike Leellä oli rajaton pääsy arkistomateriaalin äärelle. Dokumentissa on mukana sessioihin osallistuneita muusikoita sekä uraauurtavien videoiden tekoon osallistuneet ohjaajat ja koreografit, muu- info Bad-juhlapainokset julkaistaan syyskuun 18. Spike Leen dokumentti ei ole osa tätä pakettia, eikä sen elokuvateatteri- tai tv-esityksistä ole tässä vaiheessa tietoa. www.michaeljackson.com Dokumenttia ei ehkä olisi tehty lainkaan, ellei Jackson itse olisi ymmärtänyt musiikkihistoriallista arvoaan. an muassa Martin Scorsese ja Vince Paterson. Haastateltavia on Joe Vogel mukaan lukien kaikkiaan 40, mutta Ennen Thriller-levyä Jacksonia pidettiin mustana r&b-artistina. Jackson oli perehtynyt tähän puoleen muusikon elämää jo lapsena, kun hän kiersi isoveljiensä kanssa Yhdysvaltoja 1970-luvun alussa. Ensimmäinen tehtiin rio de Janeiron slummissa ja toinen, niin sanottu vankilaversio myöhemmin. skene yksi on joukosta poissa. Hän kertoi Huffington Post -lehdelle, että esimerkiksi 60 ennen julkaisemattoman bad-albumia varten tehdyn demon kuunte10 leminen oli elämys, aivan kuin olisi päässyt tutkimaan aarrearkkua. bad-levyn rock-biisi on Dirty Diana, Stevie Stevensin kitaroima fiktiivinen kertomus minäkertojaa vainoavasta groupiesta. Dokumentti näyttää Jacksonin omistautumisen taiteelleen, hänen lahjakkuutensa sekä hänen ovelan huumorintajunsa. Tuottaja Quincy Jonesilta edes Spike Lee ei saanut haastattelua. Levytyssessioissa kuvattu materiaali on dokumentin sielu. Jones on kuitenkin mukana arkistomateriaaleissa. Väkivallattomuuden sanomaa viestivä beat it teki tehtävänsä ja toi Jacksonille uutta yleisöä
Tehon mukaan suomalaisesta ja tansanialaisesta perinnöstä löytyy yllättäviä "metsäläisiä" yhtäläisyyksiä, jotka ilmenevät tietynlaisena hiljaisuutena ja samankaltaisena huumorintajuna. Levyllä lauletaan swahilin lisäksi Ashimban suvun heimokielillä. www.myspace.com/ ashimba musiikista ja sen annista", Teho toteaa. Tuolloin tuottajakumppaniksi Tehon rinnalle tuli myös Jussi Jaakonaho. Ketäänhän ei voi, eikä kannata edes yrittää muuttaa. Kun Ashimba otti kitaran käteensä ja alkoi soittaa omia biisejään, ymmärsin hänen olevan aivan virtuoosi omalla musiikillaan, sekä kitaristina että laulajana", Teho muistelee. "Mä tuotin siellä tansanialaisen Jhikoman-nimisen artistin albumia, ja Andrew Ashimba soitti kokoonpanossa bassoa ja lauloi taustoja. taustalle syntyi suomalainen uuden rytmimusiikin all-stars-kokoonpano. KuvA Daniel lôBo (ashimBa), nauska (BänDi) Kun muun muassa ismo Alangon kanssa jo pitkään musisoinut Teho Majamäki lähti kulttuurivaihtoon Suomi-Tansania-projektiin vuonna 2004 ja toisen kerran 2007, tuliaisina oli muutakin kuin hyvä rusketus. Se kertoo jotain Ashimban Eri kulttuurien yhteistyössä joutuu tuon tuosta yllättymään ja antamaan asioiden mennä niin sanotusti yli hilseen. info Dar Es Salaamissa asuvat Ashimba julkaisi suomalaismuusikoiden kanssa elokuussa yhteislevyn Wakukaya. Eri kulttuurien yhteistyössä joutuu tuon tuos- Andrew Ashimba ta yllättymään ja antamaan asioiden mennä niin sanotusti yli hilseen. Projektin merkitys hänelle itselleen on ollut huomattava. Pari vuotta noiden sessioiden jälkeen Teho oli rundilla jälleen Tansaniassa ja lähtöä edellisenä yönä kaksikko soitti 22 biisin demon duona purkkiin. skene Savannia ja saunaa tansanialainen AnDREwASHiMBA ja helsinkiläinen TEHO MAJAMäKi yhdis- tivät voimansa. "Demo lähti kiertämään punk-aikojen c-kasettien lailla ystäväpiirissä ja suomalaiset kollegani olivat äimänä." Tästä innostuneena mukaan saatiin myös levylläkin kuultava kokoonpano Jori Hulkkonen Kari Hulkkonen Juho Viljanen kasaan ja Ashimba saatiin Suomeen keikoille ja studioon. "olen saanut tästä paljon. Kun ottaa huomioon, millainen jengi on mukana, on suorastaan liikuttavaa ajatella, että kaikki ovat olleet koko ajan mukana täysillä ja kiitollisuudella. Erilaisuus on aina sekä rasite että lahja joka voi avata silmiä asioille aivan uudesta kulmasta jota ei ole osannut ennen edes kuvitella." 11. "Koko hommasta ei ole kukaan saanut vielä pennin latia, vaan kaikki keikkojen tulot ovat menneet Andrew:n lentoihin ja albumiin
Jos taas äänite on sopimuksen päättymisestä huolimatta edelleen markkinoilla, kannattaa asiaan puuttua. Jos kyse on mastersopimuksesta, palautuvat myös tuottajaoikeudet bändille. Metallipuolella yhtyeen koko tuotanto on taiteellista pääomaa, jonka arvo yleisön silmissä ei yleensä haalistu samalla tavalla kuin joissain muissa tyylilajeissa ja uudelleen julkaisuille on usein kysyntää. Tekijänoikeuslainsäädäntö ja levytyssopimukset ovat perusteiltaan varsin samanlaisia eri maissa, joten voimme lähteä siitä että asiasta on mahdollista antaa yleisohjeita. Vanhoissa levytyssopimuksissa ei yleensä sovittu siitä, että sopimus kattaisi myös "tulevaisuudessa kehitettävät" formaatit. Äänitteen käyttöön tarvitaan siis jatkossakin sekä muusikkojen että tuottajan lupa. Mitä tämä tarkoittaa internet-kaudella. Muitakin tarkistamisen arvoisia asioita tietysti on. Osa vanhoista levy-yhtiöistä on kadonnut maan päältä ja osa olettaa omistavansa äänitteet kokonaan ja ikuisesti. Jos sopimusaika on rajattu, palautuvat oikeudet sopimuksen päättymisen jälkeen muusikoille. Tällöin pitää päättää miten asiaan suhtautuu: hyväksyykö tilanteen, sopiiko käyttöoikeuden laajentamisesta uudella rojaltilla vai vaatiiko myynnin lopettamista ja vahingonkorvauksia. Kehotankin sijoittamaan aikaa ja euroja asiantuntija-apuun, jonka ansiosta asia voi selvitä muutamalla sähköpostilla. skene artistin asialla Mitä tarkistaa vanhoista levytyssopimuksista? Vuosikymmeniä vAnHASTASOpiMuKSESTA on vaikea ottaa selkoa varsinkin, jos yhtiötä ei ole enää olemassa. Kun suomalainen äärimusiikki alkoi ensin 80-luvulla punk-piireissä ja pian 90-luvulla metallipuolella kansainvälistyä, meikäläiset yhtyeet tulivat allekirjoittaneeksi monenkirjavia sopimuksia ulkomaisten levy-yhtöiden kanssa. Nyt tilanteet yhtyeiden back-katalogien suhteen tuntuvat olevan hyvinkin moninaisia. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen: lottaliina.lehtinen@ popmedia.fi Hyvä kysymys! Tekijänoikeudet ovat muusikon tärkeintä omaisuutta, joten niiden kohteluun kannattaa kiinnittää huomiota. Jos tuottajaoikeudet ovat aikoinaan syntyneet yhtiölle, voi korvausvaatimusten ohella tai sijaan miettiä tuottajaoikeuksien vaatimista itselleen. Levytyssopimuksella muusikot luovuttavat yhtiölle oikeuden tallennettujen esitystensä käyttöön. Toisaalta äänitteen tuottajaoikeudet syntyvät levy-yhtiölle, ja säilyvät sillä myös sopimuksen päätyttyä. Jos äänite on sopimuksen päättymisen myötä poistunut markkinoilta, bändi voi pyrkiä lunastamaan tuottajaoikeudet itselleen (jos yhtiötä ei ole enää olemassa, tämä voi osoittautua melko haastavaksi). Tällä palstalla hän hajottaa myyttejä ja ruotii muusikkoja askarruttavia pulmia. oman lisänsä tuo sopimuksen ulkomaisuus: jos vaatimukset pitää esittää oikeusteitse, on oikeuspaikkana yleensä yhtiön kotimaa. Suosittelen tarkistamaan ainakin kaksi asiaa: sopimuksen voimassaolon ja sopimuksella luovutetut oikeudet. Ettäs kehtaavat! Vanhoissa levytys sopimuksissa ei yleensä sovittu siitä, että sopimus kattaisi myös "tulevai suudessa kehitettävät" formaatit. 12. Tietysti sitä, ettei yhtiö saa levittää äänitettä musiikkitiedostoina internetissä. Joka tapauksessa sopimukset kannattaa tarkistaa ja oikeudenloukkauksiin puuttua mahdollisimman pian. Jos näin on kuitenkin tapahtunut, on kyse luvattomasta käytöstä vaikka yhtiö olisi tilittänyt nettimyynnistä rojaltia. olen nähnyt useita vanhoja sopimuksia, joissa yhtiölle annetaan oikeus myydä ja markkinoida äänitteitä "lp-levyinä". Ja vaikka kysymys koski ulkomaisia yhtiöitä, on mm. nettikäyttöä koskevia luvattomia haltuunottoja tiettävästi tapahtunut myös täällä koti-Suomessa. Minkälaisia peukalosääntöjä antaisit bändeille vanhojen ulkomaisten sopimusten perkaamiseen? FORN, Black crucifixion -yhtye info Lottaliina Lehtinen (OTL) on lakiasiainpäällikkö, toimitusjohtaja ja Muusikon sopimusopas -kirjan kirjoittaja
Gramex-korvaukset ovat PALKKAA TYÖSTÄ JA YRITTÄMISESTÄ Tekijänoikeuskorvaukset ovat suomalaisen muusikon tärkein tulonlähde keikkakorvausten jälkeen. Muusikoille ja äänitteiden tuottajille korvaukset kerää tekijänoikeusjärjestö Gramex, Suomen suurin musiikkialan tekijänoikeusjärjestö. Tekijänoikeusjärjestö Suomen suurin musiikin tekijänoikeusjärjestö Gramex edustaa muusikkoja, solisteja, kapellimestareita ja äänitteiden tuottajia.
Ensimmäinen osa on 997 sivua pitkä. Alaotsikko "Views from the inside, views from the outside" kertoo hyvin mistä on kyse: Kirja kerää yhteen käsittämättömän määrän rollareista kirjoitettuja tai heihin liittyviä lehtijuttuja. Tätä kirjoitettaessa seuraajia on vajaat 7000, mutta Valavuori pisti pottiin saman tien kymppitonnin. No, varmasti esimerkiksi kustannustoimittamiseen, mutta ehkä kirjailijuuden demokratiassa on myös kauneutensa. Positiivisempi Twitter & olympialaiset -tarina löytyy vaikkapa kotisuomesta: huikeasti ylisuorittanut sulkapalloilija Ville Lång (@LungiVille) inspiroi Aleksi Valavuorta (@Valavuori) käynnistämään kampanjan, jossa hän lupasi Långille harjoituseuron jokaisesta itselleen haalimasta Twitter-seuraajasta. En lukenut sitä kokonaan, mutta vuosirakenne mahdollistaa mielekkään selailun. Digitaalisessa muodossa valtavan pumaskan julkaiseminen on taloudellisesti riskittömämpää, ja käytännössä rajaton tila mahdollistaa suuruudenhullutkin projektit. Tili palautettiin myöhemmin anteeksipyyntöjen saattelemana, ja sekä NbC että Twitter kärsivät melkoisia imagotappioita. Tarjolla on kaksi esimerkkiä. Mutta palvelun avoin ja nopea luonne olivat rajoituksista huolimatta verrattomasti muita kanavia nopeampi ja nautinnollisempi tapa seurata ja keskustella olympialaisten tuloksis14 ta ja tapahtumista. Yksi Suomesta, yksi ulkomailta: Saksalainen tuore digitaalisten kir- jojen kustantamo ja digikirjojen myyntialusta The ebook People julkaisi heinäkuussa The rolling Stones 50 Years -nimisen mammuttikirjan ensimmäisen osan. Lång on hyvää vauhtia keräämässä itselleen tarpeeksi rahaa, jotta hän voisi harjoitella ammattimaisesti vuoden 2016 rion olympialaisiin. Ville Lång ahkera olympiatwiittaaja.. rollareista on kirjoitettu kasapäin kirjoja. Tätä projektia kukaan paperikirjojen kustantaja tuskin olisi ottanut kukkarolleen. Rumpuharjoituksiakokorahalla Suomalainen esimerkki tulee Diablon rumpalina tunnetulta Heikki Malmbergiltä, joka julkaisi oman firmansa kautta heinäkuussa digikirjan nimeltään Cornucopia of warm-ups for Stringed instruments. Yhtiö sai nostatettua Twitterissä valtavan äläkän, kun se usutti ylläpitäjiä sulkemaan olympialaisia tv-lähetyksiä arvostelleen toimittajan Twitter-tilin. Kirja on jaettu 50 lukuun, eli jokainen bändin olemassaolovuosi käsitellään juurta jaksain. Kirja sisältää käsittämättömät 1500 harjoitusta kielisoittimille sekä Malmbergin soitosta tuttuja polyrytmejä ja polymetrejä. Löytyy omaelämäkertoja, elämäkertoja, yliopistotason analyysejä ja paljastuskirjoja. Malmbergin mammuttiprojektissa digikirja mahdollistaa massiivisuuden lisäksi myös MiDi-kirjaston mukaanottamisen, josta on varmasti apua harjoituksissa. Vaikka julkaisukynnyksen mataloituminen saattaa laskea keskimääräistä kirjallista tasoa, mahdollistaa digijulkaisu myös aivan uudenlaiset massiiviset projektit, joista nämä kaksi toimivat oivana esimerkkinä. Twitter näytti voimansa olympialaisissa uSA:ssa olympialaisten televisioinnista vastasi NbC. skene Digikirja mahdollistaa massiivisuuden LiSTEnKiRJOJEn tai ekirjojen myynti on jenkkiläisen amazonin vertailussa jo ylittänyt fyysisten kirjojen myynnin, julkaistaan pelkästään digitaalisessa muodossa olevia kirjoja edelleen melko harvoin. TEKSTiT jussi mäntysaari Vaikka DiGiTAA- AppLEn ibook Storessa ja Amazonin Kindle Storessa on alkavien kirjailijoiden toki mahdollista myydä teoksiaan omatoimisesti, mikä lieneekin tulevaisuuden tapa toimia. Malmbergin Halfway info www.hwh-musicproduction.com www.theebookpeople.com House -firman sivuilla tuoretta kirjaa kehuvat muun muassa Stam1nan Pekka olkkonen, Cannibal Corpsen Alex webster, sekä Steve Vain basisti bryan beller. Mihin tarvitaan kustantajaa, kun tiedoston voi siirtää itsekin digitaaliseen kauppapaikkaan. Digitaalinen kirja mahdollistaa kuitenkin myös konseptin, jossa kirjan massiivisuus itsessään on tärkeintä. Tiedon nopea leviäminen saattaa varomattomalle olla myös vaarallista: Jo ennen kisojen alkua kreikkalainen kolmiloikkaajatar Voula Papachristou menetti kisalippunsa, kun hän tviittasi rasistisia vitsejä ja ilmaisi tukensa äärioikeistolaisille ryhmille. ebook Peoplen kirja pyrkii erottumaan kompletismillä
Mä törmäsin siihen silloin pari vuotta sitten jossain pihalla kun olin lähdössä ulkomaille. mukana on väkeä amorphisista ja amoralista, soolokitaran varressa heiluu andy mcCoy. TEKSTi Vilho rajala KuvA minna annola TäMänKin rockbändin tarina on saanut alkunsa tuopin ääreltä. Ajatuksena oli tehdä levy, jota itse pystyisi kuuntelemaan vielä kymmenenkin vuoden päästä." Se halusi heti liittyä bändiin, mutta sen mielestä meillä oli paska nimi. Niclas Etelävuori muistelee Andyn tuloa Grease Helmetiin info Bändin mukaan nimetty debyyttilevy julkaistaan Suomessa 19.9. Tuloksena on hyvin ajattoman oloista musiikkia. Etelävuoren mukaan bändi eteni askel kerrallaan. Muitakin covereita bändi on ottanut haltuun. Sellaisen, joka soittaa aitoa rockia ilman konstailua. bändin nimi oli tässä vaiheessa vielä Standard. "ollaan treenailtu kaikennäköistä ja varmaan treenaillaan lisääkin. "Siellä on ihan 1960-luvun rock'n'rolliakin yksi kappale. Etelävuori mainitsi Amorphiskiertueella Grease Helmetistä lafkan tyypeille, jotka innostuivat aiheesta välittömästi. Aluksi ei ollut edes tarkoitus tehdä kokopitkää levyä. Mukaan tarttuivat Etelävuoren Amorphis-kaveri Jan rechberger ja Amoral-kitaristi ben Varon. Kun McCoy tuli vastaan yhä useammin, Etelävuori ja Garcia päättivät kysyä miestä vetämään kitarasoolon Keep Your Helmet Greasy -biisiin. skene Korikaljaajakellariin Perusrockia erikoisporukalla GREASEHELMET on Kokoonpano on Etelävuoren mukaan ollut henkisesti samalla seinällä alusta asti, mutta muista kiireistä johtuen levynteko eteni hitaasti. biisinteossa bändi noudattaa hyväksi havaittua "kori kaljaa ja kellariin" -metodia. Tällainen jaettu vastuu toimii hyvin, koska meillä on kaikilla muitakin hommia." Levyä äänitettiin 5k-studiolla Helsingissä parin vuoden ajan kaikessa rauhassa. "Kaikilta on tullut paljon idiksiä. Se halusi heti liittyä bändiin, mutta sen mielestä meillä oli paska nimi. "Siinä vaiheessa kun meillä oli joku kuusi biisiä, tajuttiin että nyt meidän pitää tehdä levy. Suomessa levyn julkaisee AXr Music. suomalainen rockbändi, jonka kokoonpano herättää välittömästi mielenkiinnon. "Tässä on koko ajan menty askel kerrallaan ja mennään edelleen." 15. Mulla särki päätä viikon sen tapaamisen jälkeen", Niclas Etelävuori kertoo. Ei ole ollut mitään paineita, mutta siksi siinä kestikin sitten näin kauan." Japanin-julkaisijana on Victor Entertainment, johon Amorphisilla ja Andy McCoylla oli kummallakin yhteys. "Andy tuli sitten päivän myöhässä soittamaan soolon. Vaikutteita on pitkältä aikaväliltä halki koko rockin historian. Sen pitemmälle suunnitelmia ei vielä ole. Se käsittää niin riffivetoisen hard rockin kuin funkimman ja retrommankin ilmaisun. ja jo ennen sitä Japanissa 5.9. www.greasehelmet.com Japanin-versiolla on bonuksina coverit Thin Lizzyn The rockerista ja Deep Purplen Speed Kingistä. on onnekasta, että meillä on ollut käytettävissä studio, jossa me on voitu äänittää kaikessa rauhassa. Mutta ensin jollakulla pitää olla idea, jota lähteä työstämään. Kolme vuotta sitten basisti Niclas Etelävuori ja laulaja Jere Garcia istuivat baarissa ja miettivät, että maailma tarvitsee kunnon rockyhtyeen. Levyhän kestää vain alle 40 minuuttia, joten jos livekeikkoja meinataan vetää, niin pakkohan siellä on muutakin soittaa." bändin suunnitelmissa on keikkailla kotimaassa syksyn mittaan ja tehdä ensi vuoden alussa reissu Japaniin. Soolokitaristiksi Grease Helmet sai itsensä Andy McCoyn. "ollaan pyöritty pitkään samoilla nurkilla Andyn kanssa. Ja onhan tämä Grease Helmet parempi kuin se Standard." bändin musiikillinen linja on yksinkertaisesti sanoen rock'n'roll
rokkareille on saatettu antaa niin ikään sopivia sivurooleja, joissa on käytetty hyväksi heidän tunnettua persoonaansa draamallisena lisämausteena. Kyseiset elokuvat ovat saattaneet olla dokumentaarisia, löyhän fiktiivisiä tai jopa surrealistisia. Toisinaan rokkareita on kiinnitetty pikkurooleihin ajankohtaisen näkyvyytensä tuomasta mainosarvosta, kuten Uuno Turhapuro armeijan leivissä -rainassa (1984), jossa riki Sorsa esittää vartiomiestä. rokkareiden draamalliset sivuosat ovat olleet monenlajisia. Näissä elokuvissa Kaurismäki asettaa hiustötteröpäiset herrat pelkistetyn, omintakeisen, hiukan absurdinkin draamansa esittäjiksi. Omaauraanäyttelijänä Useat kotimaiset elokuvat, joissa suomalaisrokkarit ovat olleet puolestaan pääosissa, ovat kuvanneet bändin tai bändien muodostaman yhteisön toimintaa. Löyhän fiktiivisenä elokuvana voidaan mainita puolestaan rokki Diggari (1981), jonka ainoa arvo on enää silloisten pinnalla olleiden suomalaisrokkareiden konserttien taltioinnissa. Toisinaan rokkarin saama rooli on saattanut olla jollain tavalla ristiriidassa hänen imagonsa kanssa, tai muuten yllätyksellinen. PMMP:n Paula Vesala debytoi mielisairaanhoitajatar Elsana "prinsessa" Anna Lappalaisen vaiheista kertovassa Prinsessa-elokuvassa (2010). Heitä etsittäessä katse on käännettävä jälleen Aki Kaurismäen filmeihin. Nuo kaksi ovat Sakari Kuosmanen ja Puntti (Hannu) Valtonen.. Elokuvan ensi-ilta on tämän vuoden joulukuun lopulla. www.vuonna85.fi Hassisen kone yhteiskiertueellaan Saimaalla ja itäsuomalaisten sisävesien satamakaupungeissa. monet ovat olleet filmeissä lähinnä keikalla, mutta joukkoon mahtuu myös selviä elokuvarooleja ja muutama näyttelijäurankin luonut rokkari. TEKSTi aki alanko Hoitajatar Paula Vesala (vas.) elokuvassa Prinsessa. KAnSALLiSfiLMOGRAfiAn mukaan suomalaiset rokkarit esiintyivät ensi kertaa valkokankaalla sotilasfarssissa Vääpelin kauhu (1957), jonka eräässä alkukohtauksessa rokataan Toivo Kärjen "rocktanssin" tahdissa, ja laulusolisteina toimivat samanvuotisessa Suomen Elvis Presley -kisassa toiseksi ja kolmanneksi sijoittuneet bo Luther ja Kai Fogelholm. Näin esimerkiksi Juice Leskinen nähdään baarimikkona Mika Kaurismäen The Last borderissa (1993). Kenties ohjaaja Arto Halonen vaistosi roolihahmoon sopivan habituksen pyytäessään Paulaa koekuvauksiin duon erään keikan yhteydessä. porukallapääosassa Kapteeni Juice Saimaa-ilmiössä. info Vuonna 85 elokuvan näyttelijäkaartiin lukeutuvat muiden muassa muusikot Reino Nordin, Martti Syrjä, Heikki Silvennoinen sekä Pauli Mustajärvi. Eniten valkokankaalla olleet kaksi miestä ovat esiintyneet Calamari Unionissa (1985), mistä on lähtenyt liikkeelle näyttelijäntaival Kaurismäen elokuvissa laajentuen muidenkin foorumien puolelle. Surrealistista linjaa edustavat muun muassa Aki Kaurismäen Leningrad Cowboys -trilogian rainat Leningrad Cowboys Go America (1989) ja Leningrad Cowboys Meet Moses (1994). Kaurismäen veljekset Mika ja Aki veivät 1980-luvulla rockartistien elokuvanäyttelemisen kokonaan uudelle tasolle kiinnittämällä heitä tärkeisiin rooleihin ja ottamalla muutamia luottonäyttelijöiksi tuotantoonsa. skene Suomirokkarit valkokankaalla suomalaisen rockin historian ajan ROKKARiT ovat esiintyneet myös kotimaisissa elokuvissa. Dokumentaarisesta elokuvasta käy hyvänä esimerkkinä Kaurismäen veljesten ohjaama Saimaa-ilmiö (1981), jossa nähdään Juice Leskinen Slam, Eppu Normaali ja 16 Muutamat suomalaisrokkarit ovat luoneet myös selvän elokuvauran sivu- ja päärooliensa kautta. ilmaantui elokuvia, joissa he esittivät itseään pääosissa tai saivat jo pientä draamallista tehtävää. Kuitenkin jo 1960-luvun puolivälin jälkeen rokkareiden painoarvo kasvoi
Veljesten kanssa on tehnyt yhteistyötä myös Martti Syrjä, joka muistetaan parhaiten toisesta miespääosasta rossossa (1985). Vaikka Kuosmanen on näytellyt muidenkin ohjaajien elokuvissa, eniten hän on tehnyt yhteistyötä Aki Kaurismäen kanssa. Olavi Uusivirta (vas.) ja Heikki Silvennoinen vakavina Ralliraidassa. Alkuaan kitaristina Juicen Grand Slam -kokoonpanossa toimineen Valtosen elokuvaroolien kavalkadi on jonkin verran monipuolisempi. skene Sakari Kuosmasella ja Puntti Valtosella on pitkälti yli toistakymmentä roolisuoritusta suomalaisissa elokuvissa. Hänen hahmoistaan löytyy "epämääräisten tyyppien" ohella rooleja muun muassa autokauppiaana, STT-toimittajana ja poliisina. Lisäksi hän on tehnyt useita dubbauksia lastensarjoihin ja -elokuviin, esittäen äänellisesti jopa itseään Karvista (Karvinen 2, 2006). Kuosmanen on näytellyt monia rooleja nimettömästä tappajasta hyväntahtoiseen jalkapuoliseen körilääseen, eli pääosaan Kaurismäen Juhassa (1999), jota mies itsekin pitää tämänhetkisenä päätyönään. Kuosmasen ja Valtosen jalanjäljissä ovat kulkeneet Mato Valtonen ja Silu Seppälä, joilla on ollut useita rooleja enimmäkseen Kaurismäen elokuvissa. Kummelimiehenä tv- ja elokuvauraa tehneen Heikki Silvennoisen tausta taas löytyy kitaristina monissa kokoonpanoissa 1970-luvun legendaarisesta Tabula rasasta lähtien. Teatterikorkeakoulusta vastikään valmistunut olavi Uusivirta on ehtinyt kerätä vyölleen jo kuusi elokuvaroolia alkaen Pekka Mandartin Keisarikunnasta (2004). Kahta sukupolvea edustavat rokkari-näyttelijät kohtasivat toisensa Markku Pölösen ralliraidassa (2009), jossa Kuosmanen esittää raimo "runki" Pettersonia, Silvennoinen Sladia ja Uusivirta autoista muka kaiken tietävää Luumua. Jatkoa on todennäköisesti tulossa kaikkien kolmen elokuvauralle. 17. Toistaiseksi muistetuin suoritus on itsensä Cisse Häkkisen näytteleminen remun nuoruusvaiheista ja Hurriganesin läpimurtoajasta kertovassa Ganes-elokuvassa (2007). Enimmäkseen Kuosmanen on esittänyt jonkinlaista yhteiskunnalliseen marginaalin joutunutta tai sitä lähellä elävää hahmoa, josta löytyy näennäisen kovuuden tai avuttomuuden alta yllättävääkin lämpöä ja tarmoa. Kuosmasella onkin arvostava suhde Kauris- Kaurismäen veljekset Mika ja Aki veivät rockartistien elokuva näyttelemisen kokonaan uudelle tasolle. mäkeen, ja hän on todennut haastteluissa päässeensä parhaaseen kouluun työskennellessään Matti Pellonpään, Kati outisen ja Kaurismäkien kanssa. uusisukupolvitulee Suomi-rockin kermaa Pate Mustajärven (vas.) johdolla Calamari Unionissa. Ammatillisen näyttelemisen tielle lähteneitä löytyy tuoreemmankin polven suomalaisrokkareista
"Asiat sattuivat lähtemään osaltamme näin ja toistaiseksi se on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta meille", Tukiainen toteaa. Siinä kauppa ostaa levyjä jakelijalta, joka vähentää summasta palkkionsa ja tilittää loput levy-yhtiölle. Sopimus voi kuitenkin kattaa monta levyä, joihin kaikkiin sovelletaan aloittelijana neuvoteltua sopimusta. "oma lukunsa ovat Spotify-tilitykset, jotka eivät vieläkään ole läpinäkyviä. Myös oheismyyntituotteilla on tärkeä rooli. bändin kitaristissa rojalti-sana herättää varsin neutraalin tuntemuksen. "Lisäksi pitää määritellä mitkä lasketaan rojalteiksi. Loppuosan levy-yhtiö käyttää omien kulujensa kattamiseen ja voiton kerryttämiseen. Omanpäänmukaan näin asia on ollut jo vuosikymmeniä. Yleistäen voisi sanoa, että artistien rojaltit ovat aina kohtuuttoman pieniä." Lehtinen muistuttaa, ettei perusprosentti kerro koko totuutta rojaltin suuruudesta, sillä levytyssopimukset sisältävät usein rojaltista tehtäviä vähennysehtoja: "Näin yhtiön kuluriskiä siirretään entisestään artistille." vakisudenkuoppiaväistellen Mutta artisti voi myös hoitaa levy-yhtiön työt itse. "Se kuulostaa artistin tulolta. Se on artistin osuus levyn myyntituloista, eli yksi tärkeä osa artistin tulonmuodostusta. Aikaisemmat jutut ovat luettavissa Rytmin netissä www.rytmi.com.. Levyttäminen on artistin edun mukaista, joten hänet on helppo houkutella mukaan tuotantoriskiin. Tuottojen maksimoimiseksi ei siis riitä se, että rojalti on jo valmiiksi vain kymmenesosa äänitteen myyntituloista. indie-bändillä Sopimus voi kattaa monta levyä, joihin kaikkiin sovelletaan aloittelijana neuvoteltua sopimusta. vastuun ja riskin määrä kasvaa, mutta toisaalta bändi pystyy vaikuttamaan asioihinsa enemmän ja ohjaamaan toimintaa haluttuun suuntaan. Tukiainen arvelee artistien tulojen painon olevan nykyään enemmän keikka- kuin levymyyntituloissa. Siksi rojaltit eivät muodosta kovin suurta osaa toimeentulosta monellekaan artistille", sanoo Muusikkojen liiton lakiasiainpäällikkö Lottaliina Lehtinen. Ainoa korvaus, jonka artisti saa levyn tekemisestä ja levymyynnistä, on rojalti. Jos kyseessä on perinteinen artisti majorilla ja levy myy hyvin, niin rojaltit voivat olla suurikin osa." Erityisesti Lehtinen kehottaa olemaan tarkkana vakiosudenkuoppien kanssa, joihin hän törmää tämän tästä. Muuten käytämme rojalti-sanaa varsin vähän. Se 18 info Tämä artikkeli on osa muusikon elämää koskevien lakiasioiden sarjaa. oman melko suuren viipaleen kakusta haukkaa kiertuekaluston hankinta ja sen ylläpito. Näin toimii esimerkiksi Poets of the Fall. kustannusyhtiön tilitysraporteissa. "rojalti puolittuu alennusmyynnissä tai tv-kampanjan ajaksi, tai musiikkivideo- ja kiertuekuluja vähennetään artistin rojaltista. "Yrityksen muihin kuluihin lasketaan toimitilat, hallinnointikulut ja tilitoimisto", Tukiainen luettelee. Se on yksi osa tulojamme", olli Tukiainen sanoo. Markkinoinnin alle menevät videot, mainokset ja promoottorin palkka. "Aloittelevan artistin perusrojalti pysyttelee 10 prosentin tuntumassa. "Sanoisin, että mitä isompi artisti, sitä merkittävämpi." Se, kuinka suuren osan rojaltit muodostavat artistin tuloista riippuu tietenkin artistista ja sopimuksesta. artisti ei kuitenkaan saa palkkaa sen tekemisestä, vaan ROJALTipROSEnTTi määrittää toimeentulon. TEKSTi anna-maria talVio KuviTuS Ville Vuorinen taas tilittää saamastaan summasta artistille hänen rojaltiosuutensa. "Käytännössä se on kuitenkin alue, jossa artistin neuvotteluasema on usein heikoin. skene Mikä laulaen tulee, se muille menee aivan kuten kenkä tai autokin, äänite on tuote. Yhteistyösopimusten tekeminen on aina ollut PoTF:lle perinteisiä levy-yhtiömalleja luontevampaa. Siksi mastersopimus tai levyn tuottaminen omakustanteena saattavat olla artistille perinteistä levytyssopimusta huomattavasti kannattavampi vaihtoehto." Yleensä rojalti viittaa "perinteiseen" levytyssopimukseen, jonka perusteella levy-yhtiö maksaa levyn tuotannon. Meillä se tulee vastaan mm. Siksi artistin rojaltitili voi olla miinuksella, vaikka yhtiö tekee levymyynnillä jo voittoa", Lehtinen luettelee. "Varsinkin aloittelevat artistit joutuvat usein allekirjoittamaan sopimuksen, jossa ehdot ovat huonoimmat." Tämä siksi, koska aloittelijan neuvotteluasema on jo valmiiksi heikko. PoTF:in kulut ovat hyvin Tukiaisen tiedossa: levyn tuotantokuluihin kuuluvat äänitykset, masterointi, laitteisto, ja kansien suunnittelu sekä toteutus
R&A KÄÄNTÄÄ NUPIT KAAKKOON MUKANA MM. DOKUMENTTIELOKUVA REGGAE-SUURUUS BOB MARLEYSTA H MARLEY H H NEIL YOUNG JOURNEYS H HUIPPUMUUSIKKO ON DOKUMENTTIELOKUVASSA SEKÄ LAVALLA ETTÄ TIEN PÄÄLLÄ H KNUCKLEBONEHEAD H UUTUUSDOKUMENTISSA KNUCKLEBONE OSCAR YHTYE MATKAA MAAILMALLE KERTOMUS LEVYKAUPPIAS TERRI HOOLEYN ELÄMÄSTÄ BELFASTIN PUNK-SKENESSÄ 1970-LUVULLA H GOOD VIBRATIONS H H SEARCHING FOR SUGAR MAN H KAKSI MIESTÄ LÄHTEE SELVITTELEMÄÄN, MITÄ TAPAHTUI HEIDÄN SANKARILLEEN AMERIKKALAISROKKARI RODRIGUEZILLE DOKUMENTTIELOKUVA SKEITTIRYHMÄN EEPPISESTÄ NOUSUSTA MAINEESEEN 1980-LUVUN YHDYSVALLOISSA H BONES BRIGADE H FESTIVAALILEHTI NYT JAOSSA! | BIO REX · MAXIM · KINO ENGEL · KESÄKINO ENGEL · KINOPALATSI · ANDORRA · DUBROVNIK · ORION |
E M I / B L U E N O T E P R O U D LY P R E S E N T S NORAH JONES Little Broken Hearts Uusi albumi on maailmanlaajuinen arvostelumenestys! Brit Awards -voittajan upea debyyttialbumi. Mukana hitit "Daddy" ja EMELI SANDÉ Our Version Of Events "Next To Me". THE NORTHERN GOVERNORS This Is Suomalaisen jazzfunkin hehkutettu ykkösnyrkki. Perinteiset virret uusin uljain sovituksin. JUKKA PERKO Avara SAATAVANA KAIKISTA ITSEÄÄN KUNNIOITTAVISTA LEVYKAUPOISTA JA MARKETEISTA KAUTTA MAAN SAATAVANA MYÖS
Vielä ei ainakaan. Nämä punaiset seinät kaikuvat hälyä ja kakofoniaa, musiikkia, lasien kilinää ja kaljatölkkien sihahtelua. Kukaan ei ole osannut neuvoa tietä. Siis ei vain musadiggari, vaan musiikintekijä, säveltäjä, sanoittaja, tuottaja. Vähän etuajassa, mutta kumminkin. Sinä suhteessa maailma ei ole muuttunut. Ja näin on totta kai tarkoituskin. Kaikki käyvät vetämässä biisin tai pari. on paljon mukavampi tehdä töitä kun ei tarvitse olla koko ajan sorrettu ja katkera. olen yrittänyt tämän laivan kipparina saada tänne mahdollisimman hyvän miehistön. Kun on parempaakin tekemistä. Ja vaikka huomaisivatkin, eivät vaihtaisi sitä. Toistaiseksi tuntuu, että on ollut järkevää keskittyä vain ihan näihin perusasioihin ja yrittää tehdä siitä leipä. Tällaisia hahmoja on löytynyt tänne toimiston täydeltä, keikkapalkkojen laskijakin voi heittää soolokeikan itse koska vain. Hyvä laulu tekee hyvää ihmisen sielulle ja on mahtavaa saada tehdä hyvää työkseen. Tuuli vie roskat, mutta kivet jäävät paikoilleen. Sanon rehvakkaasti musiikkibisnekselle: "Anna pakka, pelataan sillä!" 21. skene sana vapaa heli BlåFielD Pekka Ruuska info Kirjoittaja on musiikkiyhtiö Kaiku Entertainmentin perustaja O Anna pakka, pelataan sillä! silla videokanavilla tämän tästä. "oletko katunut", kysyi joku yllättäen pari viikkoa sitten, viitaten viiden vuoden takaiseen lähtööni suuren levyyhtiön leivistä. Kaiku-yhtiömme on kulkenut koko olemassaolonsa ajan näissä epävarmoissa ja arvaamattomissa tuulissa. Siinä on kyllä puolensa ja puolensa. Säveltäjämme, tuottajamme ja tietysti artistimme ovat tehneet näiden vuosien aikana musiikkia, joka on löytänyt yleisönsä. Pikkujouluissamme on aina "open mike". Kaikki muu seuraa sitä. Kuin pitkään näitä hommia katselee, kuva selkenee. Vaikka yrittäjyys on harmaannuttanut minut ja päivät ovat usein neljätoistatuntisia, ei ollut vaikeaa vastata kysyjälle: "Ei, en todellakaan". Kaiussa on menty ihan vaan maalaisjärjellä eteenpäin. Kaiku Entertainment -yhtiömme täyttää tänä syksynä viisi vuotta. Musiikin lajilla ei ole väliä. n sunnuntai-ilta ja kirjoitan tätä juttua tyhjässä toimistossani. Digitaalisuudesta on puhuttu jo yli kymmenen vuotta, mutta edelleen musiikin tie kuulijan luo hakee muotoaan. Se on luksusta. Suomessa cd-levy on vielä yllättävän vahvoilla. Meillä on firmassa syntymäpäiväjuhlat. Vastikään kuulin Turkista palanneelta turistilta, että meidän miesten säveltämä ja tuottama rokkikappale soi turkkilai- Kun sinulla on loistava kappale, olet voittaja. Kaikki muu seuraa sitä. Musiikkibisneksen murros ei koske sitä paljon puhuttua Hyvää biisiä. Hyvän laulun haluavat kaikki kuulla. rekrytointikriteeri on ollut yksinkertainen: pitää olla musatyyppi. Nämä tyypit tekevät upeaa musiikkia, mutta eivät huomaa, kun lamppu studion katosta on palanut. on tässä niin paljon enemmän kertoimia, kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Pikku vinkki siis: tarvitsemme talonmiehen mutta ei välttämättä laulavaa. Ei tarvitse hätäillä ja hermoilla, jos on korvaa kuulla hyvä laulu muiden joukosta. Päätin pari vuotta sitten, että en narise ja valita alan kurjistumista. itse on pitänyt sohia vesurin kanssa mahdollisuuksien ryteiköissä. Kuluneet viisi vuotta ovat olleet musiikkibisnekselle myllerrystä ja muutos on tullut alalle jäädäkseen. Huomenna on toisin. Sille on aina ottajia, ja aina siitä rahaakin kertyy tekijöilleen. Kun sinulla on loistava kappale, olet voittaja. Tätä olemme toisillemme täällä toistelleet. "Kaiku lähtee laulusta" on ollut mottomme ensimmäiset viisi vuotta. Katsotaan kymmenvuotisbileissä pitääkö sitä muuttaa. Täältä on lähtenyt musiikkia Jani-Petterin ja Munamiehen kuulijoille, mutta myös ulkomaille. Tulee innovaatio, tulee toinen, mutta laulu jää pystyyn
Näin meille juuri kävi, kun huomasimme me tehdä uuden levyn. "Levyn vastaanotto on ollut odotettu: meitä on suitsutettu yhtäällä neroiksi, toisaalla väitetään, että levy on sitä samaa paskaa kuin aina ennenkin. Ajatus jäi kuitenkin hautomaan ja lopulta otimme haasteen vastaan. "Muusikot ovat paremman vertauskuvan puutteessa kuin naisia, jotka voivat muuttaa mieltään minä hetkenä hyvänsä. Nyt asumme eri puolilla maailmaa ja osalla meistä on oike-. Mikä muutti tilanteen. Hyvään moodiin vaikuttaa myös se, että 58-vuotias Ure ja 2009 paluun lavoille tehnyt legendaarinen Ultravox on juuri julkaissut uuden Brilliant-levyn ensimmäisen levynsä sitten vuoden 1986. Vastasimme kieltävästi, koska vanhojen kappaleiden esittäminen livenä ja uuden musiikin säveltäminen ovat kaksi täysin eri asiaa. Päätimme ainakin kokeilla syntyisikö studiossa mitään ja lopputuloksen kuulet levyltä", Midge sanoo. Omaa soundia väheksymättä Tässä iässä ei voi jättää muuta elämäänsä taakseen vain kokeillakseen josko rocktähteys olisi vielä mahdollista! nauttivamme suunnattomasti vanhojen biisiemme soittamisesta ja ylipäätään siitä, että saimme työskennellä yhdessä." "Paluukiertueen aikana Saksan Universal-levy-yhtiö tiedusteli, josko haluaisim- Ultravox ei tietoisesti pyrkinyt kuulostamaan samalta kuin vuonna 1982, eikä myöskään kokeillut siipiään esimerkiksi dubstepin parissa, mutta kun nelikko (Uren lisäksi yhtyeen muodostavat edelleen Warren Cann, Chris Cross ja Billy Currie) ryhtyi töihin, lopputulos kuulostikin tutulta. "Jos Led Zeppelin tai Pink Floyd julkaisisivat uuden levyn, ei kukaan haluaisi niiden kuulostavan miltään muulta kuin Led Zeppeliniltä tai Pink Floydilta. Nyt sävelsimme nipun uusia kappaleita täysin erilaisella metodilla ja tekniikalla kuin 1980-luvulla, silti luomamme äänet kuulostavat Ultravoxilta", Midge toteaa. Aiemmin Ultravoxin levyt syntyivät pitkän ja tiiviin prosessin myötä: vetäydyimme nelistään studioon kuukausien ajaksi, sävelsimme, äänitimme ja tulimme ulos valmiin levyn kanssa. Niillä, kuten Ultravoxillakin, on oma, tavaramerkiksi muodostunut soundinsa. En voi vaikuttaa muiden mielipiteeseen, mutta mielestäni olemme tehneet tähän asti parhaan albumikokonaisuutemme", Midge toteaa. 22 J Kun Ultravox teki paluun keikoille vuonna 2009, Midge Ure lupasi yhtyeen tekevän vain yhden kiertueen eikä missään nimessä uutta musiikkia. "Aikaisemmin Ultravox oli meille kaikille tärkein asia maailmassa, eikä elämäämme mahtunut mitään muuta. James "Midge" Ure on syystäkin rinta rottingilla. teksti Harri Hakanen kUvat eMi ames "Midge" Ure on hyväntuulinen mies, sillä "Iso-Britanniassa paistaa tänään aurinko ensimmäisen kerran vuoteen". Levystä on löydetty vaikutteita The Killersiltä tai Muselta, vaikka molemmat yhtyeet ovat auliisti myöntäneet Ultravoxin vaikutuksen omaan musiikkiinsa! Ja eräät kriitikot ovat kirjoittaneet, että levy kuulostaa siltä kuin olisimme menneet aikakoneella vuoteen 1982 ja tuoneet sieltä levyllisen ylijäämäbiisejä. Kun historialla on merkitystä. klassikko Ultravox Synapop-legenda UltravOxin uutuuslevyä saatiin odottaa 26 vuotta
23
Musiikillisesti ilmiö sisälsi useimmiten steriiliä kosketinsoitinpainotteista elektronista popmusiikkia. Ultravoxin ja muiden liikkeeseen liitettyjen yhtyeiden välillä oli mielestäni valtava musiikillinen ja visuaalinen kuilu." "Olimme selvästi muita kokeellisempia ja monipuolisempia. Brilliant-levyn ydin syntyi tekniikalla, joka mahtui matkalaukkuihimme. Tänä vuonna lähes 50 000 -päinen yleisö sai Uren lisäksi nauttia muun muassa Village Peoplen, Limahlin ja Big Countryn kaltaisista retrotähdistä. Progressiivisen rockin katsotaan tukehtuneen omaan mahtipontisuuteensa 1970-luvun lopulla, mutta ennen vaipumistaan horrokseen proge ehti vaikuttaa lukuisiin 7080-lukujen vaihteessa syntyneisiin uuden aallon ja synapop-yhtyeisiin, myös Ultravoxiin. Tässä iässä ei voi jättää muuta elämäänsä taakseen vain kokeillakseen josko rocktähteys olisi vielä mahdollista!" Midge ei oikeastaan pidä menneisyydestä puhumisesta. Punkin vastavoimaksi syntyneeseen liikkeeseen liittyvä "viileys" ja "tyylikkyys" ilmenivät esimerkiksi menneestä vaikutteita ottaneena pukeutumiskoodina ja androgyynisenä meikkaamisena. Jokainen meistä muuttuu vanhenemisen myötä, samoin muuttuvat inspiraation lähteet. Kun kuuntelen muinoin tekemiäni kappaleita, huomaan joskus ymmärtäväni, miksi nuori Midge teki tuollaisen kappaleen. Ihmiset ovat kenties vasta viime vuosina huomanneet niiden erot ja sen, että ne tekivät mahtavaa musiikkia", Midge toteaa. Uusromanttisuuteen meidät yhdistetään kai siksi, että minä ja Billy olimme mukana perustamassa Visage-yhtyettä, jonka oli tarkoitus olla vain elektronista popmusiikkia esittävä studioprojekti. Luulen, että Brilliantista tuli niin yhtenäinen muun muassa siksi, että kaikkien Ultravox-jäsenten asenteet ovat nykyään samankaltaiset ja egomme ovat vuosien myötä tasoittuneet." "Kun olimme päättäneet uuden musiikin tekemisestä, kaikki tapahtui hyvin spontaanisti ja pienimuotoisesti. klassikko H Uusromantikkoja tahtomattaan aastattelua edeltävänä viikonloppuna alun perin skotlantilainen Midge Ure on tehnyt soolokeikan Edinburghin Rewind-festivaalilla, jonka esiintyjäkaarti koostuu lähinnä 1980-luvun menestysnimistä. Toisinaan en taas 24 tajua kirjoittamiani sanoituksia lainkaan. "Kasarimeininki on ollut täällä suosittua jo vuosia. "Olin taannoin lontoolaisen rock-henkisen radioaseman haastattelussa ja haastattelija oli pitkätukkainen kaveri, kova Yes-fani. Vetäydyimme Toronton laitamilla sijaitsevaan kotiini ja rakensimme sinne studion. Suuri osa sen ajan menestyslevyistä ja -hiteistä sai brittilehdistöltä aikoinaan ilkeän vastaanoton ja jos yhtyeessä käytettiin syntetisaattoreita, toimittajat niputtivat sen automaattisesti yhteen muiden synabändien kanssa: Ultravox, Duran Duran, Depeche Mode tai Heaven 17 olivat keskenään erilaisia, mutta lehdistön mielestä saman tyylisuunnan edustajia. Viulu oli meille yhtä tärkeä soitin kuin syntetisaattori ja kaikkien käyttämiemme soitinten yhdistelmä teki meistä enemmän rockyhtyeen. Siitä tuli valitettavasti tavattoman suosittu. Levyä varten ei tarvittu 50 hengen studiosessiota: meillä ei ollut äänittäjiä, tuottajaa eikä muutakaan henkilökuntaa, vaan teimme kaiken itse. Myös Uren edellä mainitsemat yhtyeet liitettiin uusromantiikkaan, tahtoivat ne tai eivät. Haastoimme itsemme: pystymmekö tekemään musiikkia keskenämme ja tällä kattauksella. Oikeastaan hän vihaa sitä. Se, että Ultravoxia pidetään yhä yhtenä uusromantiikan täysiverisimmistä edustajista, on asia, johon Midge Ure suhtautuu ristiriitaisin tuntein. Ainakin verrattuna niihin, joille riittivät rumpukone ja koskettimet", Midge muistelee. Visage Spandau Ballet Classix Nouveaux at päivätyöt, joten ajatuskin siitä, että viettäisimme kuukausia treeneissä ja studiossa, oli täysin mahdoton. Melko lyhytikäisen liikkeen musiikillisia johtoyhtyeitä olivat muun muassa Visage, Spandau Ballet ja Classix Nouveaux (jossa soitti hetken myös oma futuristimme Jimi Sumén). Ultravox ei tosiaankaan kuulosta aikalaisiltaan, vaan esimerkiksi yhtyeen Vienna-hitissä (1980) on jotain kokeellista ja mahtipontista. Kun tajusimme onnistuvamme, otimme yhteyttä levy-yhtiöön ja kysyimme kiinnostaisiko julkaista uusi Ultravox-levy", Midge kertoo.. Hän oli ennen haastattelua kuunnellut vanhoja Ultravoxin levyjä ja myönsi yllättyneensä siitä, miten hienoa musiikkia ne sisälsivät." "Olet oikeassa siinä, että Ultravox sai vaikutteita progressiivisesta rockista. Uren mainitsema tyylisuunta kulki nimellä "New Romantics" (Suomessakin oli pieni joukko uusromantikkoja, joita myös futuristeiksi tai mustahuuliksi kutsuttiin). "Mutta joskus on pakko
Erittäin mielenkiintoinen ajatus. "Meillä ei onneksi ole enää paineita julkaista levyä levyn perään. "Ultravoxin ollessa kyseessä kaikki muu käy paitsi komedia", Midge nauraa. info Ultravoxin Brilliant-albumi on jo julkaistu. En kuitenkaan lupaa perinteisiä levyjä." "Olen aina pitänyt musiikkiamme hyvin elokuvallisena. com. Samoilta sivuilta löytyvät myös yhtyeen tällä hetkellä tiedossa olevat keikkapäivät. Ultravox-tyyliä vuodelta 1984.. Olisi mielenkiintoista säveltää elokuvan soundtrack-musiikkia, kuten muun muassa Sigur Rós tai Trent Reznor ovat tehneet. Levylle on avattu omat kotisivut osoitteessa: www. Oletko ajatellut asiaa jo elokuvagenren tasolla tai sitä, millaiseen elokuvaan Ultravoxin musiikki sopisi. He ovat hienoja esimerkkejä siitä, miten poptai rockmuusikot siirtyvät sujuvasti elokuvamusiikin puolelle", Midge sanoo. Kun aika on sopiva, us- Brilliant-levyn ydin syntyi tekniikalla, joka mahtui matkalaukkuihimme. kon Ultravoxin tekevän lisää musiikkia. ultravoxbrilliant. Uudet levyt eivät ole mahdoton ajatus Vaikka neuvottelut levy-yhtiön kanssa kestivät lähes vuoden ja yhtye päätyi Universalin sijasta sopimukseen EMI-yhtiön kanssa, Midge Ure sanoo nauttineensa projektista niin paljon, että olisi valmis kohtaamaan haasteen uudestaan
26
studioalbumi, joka samalla petaa ensi vuoden alussa koittavaa yhtyeen 40-vuotispäivää. KISS vielä hakkasi halkoja. Yhtye itse on kommentoinut Monsterin olevan tyylipuhtainta Kissiä, ja nyt kun julkaisuhanat on saatu taas auki, yhtye vaikuttaa olevan myös musiikillisen luovuuden saralla voimissaan. Conway Recording Studiosilla Hollywoodissa nauhoitettua levyä voi pitää samalla myös tiettynä virstanpylväänä onhan kyseessä yhtyeen järjestyksessään 20. Se teki ensilevynsä, kun isällä oli pulisongit. Edellisalbumia Sonic Boomia (2009) saatiin odottaa 11 vuotta, ja tuon julkaisutauon aikana syntyi kokonainen uusi sukupolvi, joka on vasta löytänyt Kissin. Se on edelleen täällä, kun lapset ja lapsenlapset opettavat sinulle, miten netistä ostetaan musiikkia. kiss oli olemassa silloin, kun ukki Kiss tuli? 27 Isi,mistä K teksti Heta Hyttinen HaastattelU MicHael Hann (tHe GUardian / tHe interview PeoPle) kUvat UniverSal / Brian lowe & PoP Median arkiSto iss julkaisee uuden Monsteralbuminsa lokakuun 15. päivänä. Miten selittää yhtyeestä vastikään innostuneelle, ensimmäisiä finnejään puristelevalle varhaisteinille, mistä oikeastaan kysymys. Annetaan Gene Simmonsin (GS) ja Paul Stanleyn (PS) nostaa omin sanoin esiin tärkeitä vuosia ja viisi käänteentekevää tapahtumaa yhtyeen pitkältä uralta.
Gene Simmons sen aika tuli, kerroin yleisölle, miten hienoa on olla taas takaisin! Mehän siis emme olleet missään siinä välissä, mutta se oli osa myyttisyyden luomista. Ei sitä voi kiistää, etteivätkö meidän ulkoasumme, korkeat korkomme ja kasvomaalauksemme olisi tehneet uniikisti selväksi, keitä olimme tai auttaneet meitä tulemaan siksi, mitä tulimme. PS: Meillä oli sama näkemys: "Don´t bore us, get to the chorus" (hyvin vapaa suomennos: "Ei hymistelyä, vaan hittikertsejä"). Kun olimme saaneet valmiiksi Strutterin, Deucen ja Black Diamondin, ymmärsimme, mikä on homman nimi. PS: Myös kannoimme kamamme jo iltapäivällä keikkapaikalle, jotta ihmiset olisivat kuvitelleet, että meillä on roudareita. Ei siinä ollut identiteettiä. Istuimme väliajat kirjaimellisesti treenikämpällä harjoittelemassa nälissämme. GS: Soitimme Daisy-nimisessä paikassa, missä oli paikalla maksimissaan sata ihmistä. Rumpali Peter Crissin kaverit printtasivat julisteita, joita bändi itse kävi liimaamassa yöaikaan, jotta kukaan ei olisi nähnyt, kuka ne oli ripustanut. Gene toteaa ihmisten usein viittaavan Kissiin ja The New York Dollsiin samassa lauseessa, mutta kokee sen virheelliseksi. Kammottavaa. pakko nostaa kissa pöydälle ja todeta: "Tämä ei ole aitoa ja me emme usko siihen". Oli poppia, hevimpää materiaalia, sitä sun tätä. Otimme hatkat ja päätimme oman levytyssopimuksemme palataksemme biisien alkulähteille. Kun katsoimme lavalla toisiimme, tunsimme todellakin olevamme samaa sakkia. Vannon tämän lasteni kautta, jotta ymmärrätte, että tämä on oikea juttu eikä hevonpaskaa kun he aloittivat soittaa, käännyimme toisiimme ja sanoimme: "Me listimme nuo." He eivät osanneet soittaa. Valomiehiä piti aina muistuttaa, etteivät he olisi suunnanneet valoja niihin, sillä silloin niistä olisi näkynyt läpi. Oli Kiss 70-luvulla (myötäpäivään): Gene Simmons (vas. KISS 1973 ensimmäinen vuosi Paul ja Gene olivat vuonna 1973 mukana Wicked Lester -bändissä, jolla oli levytyssopimus Epic Recordsin kanssa. Ei sen pitäisi olla mitään runkkaamisen opettelua. ylh.), Paul Stanley, Ace frehley ja Peter Criss. laulu on jo tuttu ja se nimenomaan on hyvää laulun kirjoitusta. Biisit olivat ok, erityisesti Personality Crisis, mutta he eivät osanneet soittaa kitaroita. Ei meitä napannut soittaa 20-minuuttisia jammailuita. GS: Kävimme katsomassa Paulin kanssa heitä Diplomat Hotelin keikalla ja he näyttivät todella tähdiltä noustessaan lavalle. Kun esiintymi- 80-luvulla rumpalin tontti meni vaihtoon: Eric Carr (vas.), Paul Stanley, Gene Simmons ja Ace Frehley. Muistan, miten näin lapsena The Beatlesin ja mietin silloin, josko jossain on olemassa äiti-Beatle, sillä kaikki näyttivät samalta ja kuuluvan yhteen. PS: Meillä oli sääntö, jonka mukaan emme saaneet soittaa (kotikaupungissamme) kuin kahdeksan tai 12 viikon välein, sillä halusimme ihmisten kuvittelevan, että olemme todella kiireisiä. Meillä oli seinällinen tyhjiä vahvistinkaappeja, sillä vahvistimiin ei ollut varaa. Ja sotamaalaus on täysin eri asia kuin vain meikkaaminen. Kissin kasvomaalaukset olivat yhtyeen jäsenille kuin sotamaalaukset. Muistan, miten näin lapsena The Beatlesin ja mietin silloin, josko jossain on olemassa äiti-Beatle, sillä kaikki näyttivät samalta ja kuuluvan yhteen. Siinä kohtaa, kun ollaan toisessa kertosäkeessä, 28. GS: Bändi oli tyyliltään Three Dog Nightia tai Doobie Brothersia kaikkea mahdollista
Paul Stanley GS: Juuri tuosta syystä olemme suojelleet maskejamme. GS: Paul Lynden Halloween -showssa oli mukana koomikkoja sekä alkuperäinen Ihmemaa Ozin velho Margaret Hamilton, mutta Kissin tullessa siitä tuli Kiss-show. Tarvitsimme kaiken huomion, se oli kaikki kaikessa. On mahtavaa, että voimme olla olemassa kahdella eri tavalla. 29. Sinne piti mennä. Ihmiset näkevät meidät myös ilman maskeja, mutta me suojelemme legendaa, Kissin legendaa. Vaikka emme olleet alussa teknisesti mahtavia, olimme sataprosenttisen omistautuneita sille, mitä teimme. 1976 lokakuu, Halloween toistuu tänä päivänä mikä tahansa onkaan esiintymisen yhteys, siitä tulee Kissin show. Me teimme myös Kids Are People Too -lastenshown ja The Mike Douglas Shown, joka oli lähestulkoon vanhuksille. Paul toteaa rock'n'rollin olevan hieno maaperä uusille tavalla tai toisella fantasiamaailmassa liikkuville asioille ja nostaa esimerkiksi Elviksen, jonka alkukantainen seksiä tihkuva tanssi saa edelleen miehen vaikuttuneeksi. Kissin lopullista läpimurtoa avitti esiintyminen ABC-tv-kanavan Paul Lynden Halloween Special -lähetyksessä, joka toi yhtyeen Yhdysvaltojen keskiosan tietoisuuteen sekä antoi bändille ehkäpä yleisesti hyväksyttävämmän imagon. Sama Kannoimme kamamme jo iltapäivällä keikkapaikalle, jotta ihmiset olisivat kuvitelleet, että meillä on roudareita. Kokoonpano vuonna 2012: Tommy Thayer (vas.), Paul Stanley, Gene Simmons ja Eric Singer. Kaksikko toteaa Kissin olleen New Yorkin bändiskenen musta lammas, joka keskittyi jokapäiväiseen treenaamiseen juhlimisen sijaan. Se oli ensimmäinen kansallinen televisioesiintymisemme, ei sillä ollut väliä. PS: Olimme yhtäkkiä juhlapyhän perheohjelmassa, joten meitä kohdeltiin enemmän amerikkalaisena ilmiönä kuin omituisena seksinnälkäisenä newyorkilaisbändinä. Kävin katsomassa muutamalla dollarilla bändejä, jotka eivät välttämättä räjäyttäneet aivoja, mutta antoivat osviittaa siitä, mitä on muuttaa lava sähköiseksi kirkoksi, jossa julistetaan rock'n'rollin sanomaa. PS: Olimme faneja, joista tuli bändi. Tuo nosti meidät uudelle tasolle. PS: Tietyllä tavalla olemme kuolemattomia, mutta kaiken takana ovat elävät ihmiset
That's it. "Halusimme tehdä levyn kuin Sonic Boomin", Simmons selvittää. "Menimme studioon. Mutta sieltä se tulee. Nyt Paul McCartney on 70 ja hän kiertää stadioneita edelleen. Rock on edelleen nuorta, kaikki on mahdollista. Kitarat. En koskaan kuvitellut tällaista, mutta totuus on tarua ihmeellisempää.". Neljä jätkää. On ollut Bob Ezrinin vaa on saada bändi studiokuntoon aina uudelleen. Se kuulemma jammailtiin kasaan studiossa niin, että kaikki lähti Singerin rytmi-ideasta. Monster. Kuinka haastaGene vuosimallia 2012. Kieli pitkällä edelleen. levyä. Nyt yhtye nimenomaan palata entiseen, 1970-luvun spontaaniutta korostavaan levytystyyliin, jossa pääosassa on neljä soittajaa ja heidän oma soundinsa. Muut lähtivät mukaan ja hoplaa, biisi myös äänitettiin samana päivänä. "Kun kuulin Beatlesin Paul McCartneyn laulavan 'When I'm Sixty Four' ja ajattelin itseäni laulamassa sen ikäisenä, näin 164-vuotiaan miehen. KISS Gene Simmons rytmille: "Kiss tuntuu yhä enemmän bändiltä" G 30 ja kertoi kissin palanneen levyttämään kuin 1970-luvulla. teksti PaSi koStiainen kUva Brian lowe Gene simmOns soitti rytmille ene Simmons on viime vuosina nähty reality-tv:ssä, sulhasena, Israel-aktivistina ja liikemiehenä. Kiss tuntuu nyt yhä enemmän bändiltä." Vaikka 2000-luku on ollut levytysten osalta hiljainen, vuosituhannen alkuun mahtui Simmonsin mukaan merkittävä asia nykyisen bänditunnelman kannalta: alkuperäinen kitaristi Ace Frehley jäi pois vuonna 2002, jo aiemmin pätkäkiinnityksillä ollut alkuperäisrumpali Peter Criss siirtyi näillä näkymin lopullisesti sivuun kaksi vuotta myöhemmin. "Eric ja Tommy ovat tuoneet mukaan uutta virtaa", Simmons vakuuttaa. Kappaletta voidaan kuitenkin pitää uusvanhan Kissin esimerkkituotoksena. Fanit ovat kuin futisjoukkueen intohimoisimmat kannattajat, he ovat siirtäneet Kissin palvomisen ja seuraamisen äidiltä tyttärille ja isiltä pojille. Back To The Stone Agen sanoitusta Simmons sentään synnytti viikon verran. Ellemme nyt lähde kiertueelle, teemme seuraavan albumin saman tien. "Päätimme olla oma itsemme. Käytimme analogisia laitteita. Kirjoitimme ja soitimme yhdessä livenä. "Tuntuu uskomattoman hyvältä nähdä 40-vuotias mies Kiss-paita päällä keikallamme seuranaan 20-vuotias Kisspaitainen mies, hänen poikansa", Simmons sanoo. "Olet juuri niin hyvä kuin joukkue ympärilläsi. Ja rummut. Kitaristi Tommy Thayeriä ja rumpali Eric Singeriä Simmons kehuu ja kannustaa niin kuin nykyaikaiset pomot tiimiään. "Levyn tekeminen oli helppoa, ideat syntyivät kuin itsestään. Ei ole parempaa tapaa olla Kiss kuin olla Kiss." Kiss on ollut olemassa jo 40 vuotta. Kaikkien aikojen suurimpiin rockyhtyeisiin kuuluva Kiss on aikojen kuluessa ehtinyt tehdä levyjään aika lailla monimutkaisemminkin. Kun olemme lavalla, meidän on luetettava toisiimme kuin hyvän jalkapallojoukkueen", Simmons vastaa. Kiss-yhtyeen johtajanahan hän on tietoomme kiemurrellut, mutta tuskin edes Suomen kuuluisin Kiss-fani Tomi Putaansuu uskalsi odottaa bändiltä syyslahjaksi uutta rock-levyille suuntaa antaneet 1970-luvun tuotannot, onpa bändin taustalla jylissyt jopa sinfoniaorkesteri. Olen jo tehnyt uusia kappaleita. Biisi-ideat tulevat nopeasti, ne ovat vahvoja ja tuntuvat ihan lahjoilta." Jalkapallojoukkueen hengessä Innostunut basisti todistaa bändin tunnelman kertomalla Back To The Stone Age -kappaleen vaivattoman syntyhistorian. Kissiin kuitenkin luotetaan
Studiollakin oli joku tyyppi, jonka tarkoitus oli vain avata ovi, ja eihän se niin pitäisi mennä. Laitoimme massit kiinni pompöösiin hankkeeseen ja olimme täysin huumaantuneita mielestämme nerokkaasta ideasta. Siitä herääminen oli melkoisen karu kokemus. Myös bändin treenikämpän ovi kävi yhtyeen muiden jäsenten vaihtuessa. PS: Siihen aikaan ihmiset aukoivat meille ovia kirjaimellisesti. 1981 marraskuun harha-askel Kiss julkaisi marraskuussa 1981 Music From "The Elder" -konseptialbumin, joka sai tyrmäävän vastaanoton niin faneilta kuin kriitikoiltakin. GS: Se oli sellainen, mitä Dame Edna olisi voinut käyttää. Muistaakseni Paul heitti ehdotuksena, josko osa kuvista otettaisiinkin ilman maskeja. Istuimme aivan haltioituneina siitä, mitä olimme tehneet, mutta olimme hukanneet punaisen langan. Kielen lisäksi lahjakkuutta myös nenän varressa. aikakautta absurdina, sillä uusien hahmojen luomisen jälkeen maskikokoelma alkoi vaikuttaa enemmän eläintarhalta kuin Kissiltä. PS: Unohdimme, miksi teimme tätä ja miten siihen pisteeseen oli päästy. Muistan, miten soitimme levyä ihmisille luonani, ja kukaan ei saanut puhua: "Shhh! Tämä on niin nerokas! Tuossa on mielenilmaukseni!". GS: Olimme juuri saaneet valmiiksi Lick It Up -albumin ja oli aika ottaa valokuvat sitä varten. Samalla tavalla mestareitakin arvioidaan, on mahdotonta voittaa jokainen matsi. Kävelin se päällä ylpeänä lavalle kuin mikäkin pelle, ja vain siksi, että olin hukannut sieluni. Etenkin Genelle maskittomuus aiheutti identiteettikriisiä lavalla. Paul Stanley katsoo jälkikäteen tuota keutuivat kuten me, ei kukaan myöskään ota Bonon kuvaa tatuointina takapuoleensa. PS: Fanit halusivat tutut, ikoniset hahmot. Paul muistuttaa silti, että kaiken hienouden tajuaminen oli vuonna 1981 melkoisen metsikössä. GS: Maailmassa on paljon kuuluisia bändejä, mutta Kissistä oli tullut oma kulttuurinsa. Toimittajat kyselivät suoraan, miltä tuntuu olla mukana uppoavassa laivassa. Ympärillämme alkoi hääriä tyyppejä, joille maksettiin siitä, että he kertoivat meille, miten mahtavia me olemme. Siitä eteenpäin ymmärsimme taas kitaroiden ja vahvistimien merkityksen, ja se jos joku oli vastaveto The Elderille. GS: Mutta jos välillä kääntyy tiellään väärään suuntaan, on helpompi ymmärtää, missä oikea tie on. Kun bändi on ollut kuvioissa näin pitkään, ihmiset ymmärtävät, että väliin mahtuu alamäkiäkin. PS: Jos olisin heittänyt plektraa lavalta pidemmälle, se olisi tippunut suoraan lattialle kaikkien kuulijoiden pään yli. En usko, että se on unohtunut kertaakaan sen jälkeen. Erään kerran mies osti lentokentältä jo ikääntyneemmille naisille tarkoitetusta vaateliikkeestä glitter-topin kauhealla rahalla. Jos homman sisältö on vain maskit ja savupommit, on parasta etsiä joku toinen duuni. Olimme hyvin tietoisia siitä, että meidän pitäisi arvioida uudelleen se, mitä olemme tekemässä, ja samaan aikaan maksoimme edelleen jo tehdyistä virheistä. Kissin kulttuuri oli jotain täysin erilaista verrattuna muiden bändien tekemisiin. Samaan aikaan bändiä alkoi ympäröidä valtava hännystelijöiden lauma. Halloweenina ihmiset pu-. Ihmiset olivat väsyneitä ja hämmenty- Kävelin se päällä ylpeänä lavalle kuin mikäkin pelle, ja vain siksi, että olin hukannut sieluni. Gene Simmons muistelee käyttämäänsä naisten lurex-toppia. neitä Kissin toimiin, sillä rehellisesti sanoen yritimme edelleen selviytyä aikaisemmista takaiskuista. Stanley muistelee, miten vuoden 1983 kiertueella silloin tällöin keikkapaikka näytti lähes autiolta bändin saapuessa parkkialueelle. PS: Mutta me selvisimme 80-luvusta ja pääsimme takaisin jaloillemme. Tuon harha-askelen jälkeen kesti vuosia päästä taas takaisin vanhaan imuun, mutta ihmisillä oli oikeus hylätä meidät, sillä petimme heidät ja samalla itsemmekin. 1983 maskit narikkaan Syyskuun 18. Sellaiset, jotka voi tunnistaa missä päin maailmaa tahansa ja tajuta, että "tuossa on Kiss". Tietenkin se oli myös liian pieni, joten sitä piti käyttää ompelijalla. Meillä oli jo voittoresepti hallussamme ja hukkasimme sen. Kiss paljasti kasvonsa ensimmäistä kertaa ilman maskeja MTV-musiikkikanavalla. Jotkut keikat olivat käytännössä tyhjiä. PS: Tuolla ei ollut mitään tekemistä rohkeuden kanssa. PS: Halusimme tulla kriitikoiden lempilapsiksi ja samalla todistaa jotain uskottavuutta. vuonna 1983 oli käänteentekevä päivä. Siitä huolimatta olin ensimmäisenä sanomassa, että kukaan ei ole päättämässä siitä, koska itse laittaisin 31 Nuori Gene romanttisena. Miksi siis luoda joku kirahvimies
Paul itse muistaa tuon ajan yhtyeen huikeana nousukautena ja tietenkin aikana, jolloin käynnissä olivat melkoiset bileet. Kiss rikkoi samalla myös yhdellä illalla aikaisemman The Beatlesin tekemän ennätyksen soittamalla Budokan Hall -konserttipaikan loppuun viitenä iltana putkeen. Näiden kahden uutta musiikkia sisältäneen julkaisun lisäksi loka32 1970-lukuun lukeutui monia rajoja rikkovia asioita ja henkilöitä, näistä esimerkkinä tänä vuonna 65 vuotta täyttänyt Cynthia "Plaster Caster" Albritton, joka tuli tunnetuksi 60-luvun lopulta lähtien tekemällä rocktähtien mieskalleuksista näköiskopioita. Syntymäpäiväkeikka Madison Squaressa oli uskomaton tapahtuma kaikin puolin. V Keksin huomattavasti parempia käyttötarkoituksia erektiolle kuin tunkea se geeliin. "Silloin tuntui kuin olisin viimein päässyt sisään siihen valtakuntaan, mihin olin pyrkinytkin. Muistan ajatelleeni pysähtyessäni, että 'jonain päivänä vielä ihmiset tulevat katsomaan tänne minua'. "Se oli uskomatonta aikaa meille. Kurkottelimme rockin Olympus-vuorelle", Paul Stanley muistelee. Siitä ei ollut kauaa, kun olin ajanut työkseni taksia New Yorkissa. Suuren rakastajan maineesta huolimatta Love Gun -albumin Plaster Caster biisi ei ole kuulemma syntynyt omakohtaisten peniskopiointikokemusten pohjalta.. Stanleyn tyyliä 80-luvulta. teksti Heta Hyttinen HaastattelU roB HUGHeS (claSSic rock / FUtUre PUBliSHinG / tHe interview PeoPle) uonna 1977 tapahtui eräitä merkityksellisiä juttuja: amerikkalainen autoteollisuus suolsi liukuhihnalta Lincoln Continental Mark V -autoja ja Kissin Paul Stanley täytti 25 vuotta. Näin ollen keikka tuntui samalta kuin olisi pääsyt Everestin huipulle", Paul toteaa. kolmen vuoden melkoinen tilipussi kuun puolivälissä julkaistiin Alive II -livelevy. Hommat olivat juuri räjähtäneet tavallaan isolleen ja yritimme vakiinnuttaa Kissin asemaa rokkikuvioissa. Lisäksi Kissin ensimmäinen kokoelma Double Platinum teki oman lisänsä myytäviin artikkeleihin huhtikuussa 1978. "En ole koskaan kokenut, että studioalbumit olisivat antaneet täyttä kuvaa siitä, mitä teimme livenä. Niissä ei ollut vain samaa potkua, munaa tai äänen vyöryä kuin keikkatilanteessa. Neljännesvuosisadan kekkereitä juhlittiin Madison Square Gardenissa. Halusin nähdä, miten bändi kasvaisi niin isoksi kuin vaan mahdollista. Eräänä iltana ajoin jonkun pariskunnan Madison Square Gardeniin kastomaan Elvis Presleytä. Alive II vangitsi hyvin sen elämyksen, mikä tulee Kissin keikalla ja mitä me edustimme", Paul kertoo. munaa toimintaan, ei koristeeksi Kissin julkaisutahti oli tuohon aikaan huima. Palaamme aikaan 1970-luvun lopulla, jolloin rakkaus oli vapaata ja ryijyrinta viriili reilu parikymppinen. Villi vuosi 1977 Karvat pysyvät, vaikka ikää tulee. Eräiden laskelmien mukaan Kiss tienasi kolmessa vuodessa tuohon aikaan liki 18 miljonaa dollaria levyrojalteja ja kustannussopimuksen edellyttämiä korvauksia. KISS PaUl stanleylla on aina riittänyt säpinää. Rock and Roll Over -albumi oli julkaistu marraskuussa 1976 ja vain puoli vuotta siitä eteenpäin Love Gun -kokopitkä näki päivänvalon kesäkuussa 1977
GS: Tuolla eiole sinänsä merkitystä, kun katsoo Kissin historiaa. huom.) teetti kyselyn, jossa meidät valittiin maan ykkösbändiksi. Me teemme tätä. Naisista puheen ollen, Paulin mielestä he ovat ilmeisen ihastuttavia olentoja. Olin alemman keskiluokan perheen lapsi, joten parempi elämä mastui entistä uskomattomammalta. Kun osakkeet ovat laskussa, pop-tähti etsii uuden työn. En häpeä ollenkaan sanoa sitä, että me olemme suuria, yksi suurista. Kun katsoo varsinkin varhaisempia Kissin musiikkivideoita, ei ole vaikea päätellä, missä liukkaita lantioita oli treenattu livekuntoon. "Orgioita ei sinänsä 'järjestetä', tuollaiset jutut tapahtuvat itsekseen. Ilman hahmojakin Kiss toki olisi Genen ja Paulin mukaan voinut porskuttaa kohtuullisen menestyneenä yhtyeenä nousematta areenatasolle hyvinkin pari kymmentä vuotta vaikkapa Ramonesin tapaan. Tyttöystäviä lennätettiin sieltä täältä mukaan myös keikoille tai vastaavasti lomapäiviksi rokkareiden kotiin kiertueen jälkeen. Jumala rakastaa jokaista bändiä, mutta näköjään on siunannut Kissiä. 33. Mutta ei, en ole koskaan itse kokenut sitä. PS: Johnny Ramone asui kanssani samalla kadulla, ja Ramonesin hajoamisen jälkeen hän ei koskenut kitaraan enää koskaan eikä halunnut kuullakaan siitä. Ajatuksena oli koota yhteen ihmiset, jotka muodostivat Kissin, paikata tehtyjä ikäviä tekoja ja väärinymmärryksiä ja mennä eteenpäin. päivän uutiset vuonna 1996 olivat helpotus niin yhtyeelle kuin faneillekin: Kissin alkuperäinen kokoonpano palaa ja vielä maskeissaan! PS: Vihaan paljon käytettyä sanontaa "ympyrän sulkeutuminen", mutta siitä oli kyse. Albumille on avattu omat kotisivut osoitteessa www.kissmonster. com. lokakuuta ja levy ilmestyy päivää myöhemmin Pohjois-Amerikan markkinolla. Me olemme mitä olemme. Se on vähän sama homma kuin bluesissa, jossa musiikkia voi soittaa koko elämänsä, koska siinä laulaa siitä, mitä rakastaa. "Kävin myös siellä, mutta mesta oli enemmän sitä, että itsensä ilmaiseminen oli tärkeämpää kuin soittimen taitaminen. Paikka suljettiin lokakuussa 2006, mutta sitä ennen se toimi tärkeänä näyttämönä muun muassa Misfitsin, Ramonesin ja Blondien urien varrella. Toimenpide on aina kuulostanut jokseenkin kivuliaalta. "Pressikuvat Studio 54:sta keskittyivät aina enemmän poikkeavuuksiin kuin siihen, mitä siellä todellisuudessa oli. Minä kävin siellä farkuissa ja topissa. Yksi huhuista oli se, että Stanley olisi järjestänyt orgiat, jossa tytöt olivat sonnustautuneet Kissmaskeihin. Näin siellä paljon taiteellisia bändejä, jotka jättivät minut kylmäksi, kuten Richard Hell & The Voivoids, sellaista hölynpölyä." Jos noista bändeistä muodostuikin silti punkin kivijalka, ei Kissinkään merkitystä kulttuurivaikuttajana vuonna 1977 voinut vähätellä. Sivuilla on uutisten lisäksi muun muassa video ensimmäisen Hell or Hallelujah -singlen live-esityksestä. Maskittomien kokeiluiden ja yleisen 80-luvun sekavuuden jälkeen huhtikuun 16. Samalla häipyivät omat pelkoni. Herranjestas, meninhän sinne tanssimaan! En ajatellut Studio 54:a niinkään diskona, vaan näin sen rytmikkäänä hedonismina. "Tuo laulu oli enemmän tekaistu kunnianosoitus tyypille, joka oli tuon liikkeen johdossa. kaikki muut asiat ovat vain muotia. Stanley luonnehtii yhtyeen edustaneen silloista amerikkalaista kulttuuria sen ytimessä. Se oli fyysisten ja seksuaalisten asioiden hillittömyyttä", Stanley muistelee. Jos pystyy selviämään aikojen yli ja pitämään homman itsellään... Pohjamudissakin jatkoimme, koska meillä oli intohimoa. Kun tuo palo sammuu, on vaikea intoutua enää uusiin ponnistuksiin. En koskaan mennyt, ja yksi tuon ajan asioista, mitä olen eniten katunut, on juuri se, että Warhol-muotokuva jäi tekemättä." Vuosi 1977 oli myös diskon kulta-aikaa. Vaikka tyypit palasivat, olivat onnellisia paluustaan ja lupasivat asioita, lopulta oltiin samassa myrkkyliemessä. PS: Niin kauan kun rakastaisimme sitä. Villit huhut orgioista ja villeistä seksihurjasteluista perustuivat usein tositapahtumiin. Suurin osa ihmisistä ei pukeutunut mitenkään hillittömästi. Kun kävi ilmi, että jatko heidän kanssaan ei ollut mahdollista, sitä selvempää oli se, että hahmot tulevat säilymään silti. Tuo paikka oli Studio 54. "Aina tavatessani Andy Warholin hän sanoi: 'Tule käymään Factoryssa ja teen sinusta muotokuvan'. Neljä Kiss-hahmoa alkavat olla maailmanlaajuisessa tunnettuudessaan Mikki Hiiren korvien luokkaa, ja varsinkin nykytilanteen valossa on selvää, että hahmot ovat olleet yhtyeen historiassa vähintäänkin yksi peruspilareista. Heijastelimme niitä asioita, mihin ihmiset olivat ihastuneet. Ja muut voivat painua vittuun näin perusajatuksena. 1996 Paluu alkulähteille info Kissin Monster-albumin kansainvälinen julkaisu on 15. Sitä en kyllä osaa sanoa, oliko mukana Kiss-maskeja vai ei, mutta tuollaiset tilanteet eivät olleet harvinaisia." Diskon ja uusien unelmien kultakausi Kun puitteet ovat kunnossa, niin vielä jaksaa heilua. Tuon ajan "kuka kukin on" -seurapiiri oli tiivis porukka, johon lukeutui väkeä politiikoista kirjailijoihin ja kaikkea siltä väliltä. On kaksi vaihtoehtoa: olla joko muusikko tai poptähti. Olethan ystävällinen tälle sieluparalle'", Paul tunnustaa. hanskat naulaan tai siitä, koska bändi olisi päätepisteessään. Hyvin harva bändi selviää ajan hampaissa, mutta juuri siinä piileekin suuruuden siemen. Keksin huomattavasti parempia käyttötarkoituksia erektiolle kuin tunkea se geeliin", Stanley veistelee. Samaan aikaan osui myös CBGB-rokkiklubin kukoistus. Löysin itseni pari kertaa rukoilemasta: 'Rakas Jumala, älä ota tätä pois minulta. "Gallup (yhtiö, toim. Aloitimme ennen diskoa, selvisimme diskon aikakaudesta, sitten tuli punk, trash, grunge ja niin edelleen
34
Suurten konserttisalien sekä klubien täyttäminen vuodesta toiseen erikoisella, kaupallisia koukkuja karttavalla instrumentaalimusiikilla rock-genressä on jo pienoinen ihme. Steve Vai on yksi niitä harvoja jotka tähän pystyvät, ja miehen soittoa kuulleet tai nähneet ymmärtävät syyn siihen. Vain uusi albumi The Story Of Light on keskimmäinen osa miehen uran ehkä kunnianhimoisinta projektia. Kun sekä tekniikka että tyylitaju ovat huippuluokkaa, itsensä jatkuva haastaminen paremmaksi muusikoksi korviinkuultavaa sekä kaiken kukkuraksi showelkeet hallussa, puhutaan kitaristista, jonka tekemiset kiinnostavat muitakin kuin pelkästään pienen piirin kitaranörttejä. Steve Vai Tanssii kielien kanssa kuka kelpaa sekä Frank Zappan että david lee rothin bändiin, pystyy myymään yhdysvalloissa kultaa kitarainstrumentaalilevyllä ja näkee musiikkia jopa ruusupuskissa. Kolmen täysimittaisen albumin kokoisen konseptilevyn epälineaarisuus sekä Vain suunnitelmat projektin loppuhuipennukselle tekevät tästä jotakin todella omaperäistä. 35. on ainoastaan yksi steve vai. teksti Ben varon kUvat larry diMarZio & PoP Median arkiSto K ysy keneltä tahansa: musiikilla elantonsa tienaaminen ei ole se helpoin temppu
Mukaan tulisivat myös kaikki lyriikat. "Ajatuksenani oli ottaa tämä mielenkiintoinen ja esoteerinen tarina, joka minulla oli mielessä, ja jakaa se kolmelle albumille. Steve Vai "Halusin tehdä konseptilevyn, mutta en halunnut tehdä mitään ennalta-arvattavaa tai tavanomaista", Vai aloittaa. Ne kuvastavat tapahtumia näiden levyllä käsiteltävien eri hahmojen elämässä. "Tuo on hyvin todennäköistä! Nämä täysimittaiset Steve Vai -studioalbumit imevät minusta mehut toden teolla, 36. "Konseptuaalisesti myös instrumentaalikappaleet sisältävät tarinat, joista osa oli olemassa ennen kappaleen kirjoittamista, ja osasta löytyi tarinaan sopivia elementtejä kappaleen jo valmistuttua. Samalla useaan instrumentaalikappaleeseen lisätään sanoitus ja kappaleiden väleihin sijoitetaan tarinankerrontaa. Tapahtumia edellisistä elämistä, menneisyyden tekoja ja vilahduksia tulevaisuudesta. Vai on aiemmin kertonut tehneensä vuonna 1995 julkaistun suoraviivaisen Alien Love Secrets -ep:n niin sanotusti höyryjä päästellääkseen kahden vaativan studioalbumin välissä. Suunnitelma olisi julkaista kolmannen levyn jälkeen paketti neljä cd:tä, tai mikä ikinä onkaan se formaatti, johon musiikki siihen aikaan pakataan jossa kappaleet on sijoitettu oikeaan järjestykseen. Lammen ääressä hahmot kokevat hetkellisesti oman itsensä ytimen", Vai paljastaa trlogiansa tarinasta. tarinankerrontaa ilman sanoja Instrumentaalimusiikkia läpi uransa tehnyt kitaristi kuljettaa tarinaa eteenpäin myös niissä kappaleissa, joissa ei lauleta sanaakaan. "Tarinan hahmot käyvät kukin vuorollaan peilipintaisella lammella, jonne katsomalla näkee eri kerroksia Yritän saada jokaisen päivän päätteeksi noin tunnin varattua puhtaasti kitaran soittamiseen. Lukitsen ovet, sammutan kännykän, pistän netin poikki ja yksinkertaisesti soitan. omasta itsestään. Kaikki tämä kehittyy projektin edetessä", Vai valottaa, ja lisää tietävänsä hyvin, että iso osa hänen kuuntelijoistaan on kiinnostunut ainoastaan musiikista eivätkä niinkään tarinasta tai konseptista, mutta enemmän pureskeltavaa kaipaaville löytyy tällä kertaa tutkittavaa pitkäksi aikaa. En tykkää käyttää termiä 'rock-ooppera', mutta ehkä se on hyvä tapa kuvailla tätä projektia", Vai kertoo kokonaisuudesta, joka alkoi vuonna 2005 ilmestyneellä Real Illusions: Reflections -albumilla. Mutta ei kuitenkaan lineaarisessa muodossa: kappaleet on hajautettu kaikille kolmelle levylle, ja informaatio annetaan pienissä osissa siellä täällä. Mahdammeko nähdä jotakin vastaavaa "stressinhallintaprojektia" parhaillaan työn alla oleva suurieleisen trilogian valmistuttua
Omin sanoin steve Vain kotisivuilta löytyy erittäin yksityiskohtaiset selostukset aikaisempien levyjensä jokaisesta kappaleesta, aina inspiraationlähteestä biisillä käytettyihin soittokamohin. Huomasin että soittamalla tietynlaisia venytyksiä kitaralla saa luotua raskauden tuntua. Levyn tarina sisältää teoistaan johtuvan surun ja tuskan musertaman hahmon, ja tämä nainen etsii vapahdusta, jonkin sortin selkeyttä elämäänsä. Halusin siis luoda kappaleen joka kuulostaisi siltä, että sen harteille on lastattu kauhea määrä painoa, aivan kuin sitä vedettäisiin alaspäin. Heti Blind Willien version kuultuani pystyin kuvittelemaan siihen kaikki nuo raskaat kitarat ympärille. " "Book Of the Seven Seals taas syntyi, kun kuulin toisen sovituksen samasta kappaleesta. Tajusin heti että tuossa on laulajani John The Revelatoriin! Onnekseni hän oli kiinnostunut osallistumaan tähän." Gravity storm "Ensin pitää hieman valottaa albumin tarinaa, jotta pystyn selittämään miten Gravity Storm syntyi. Pitää jatkuvasti etsiä uusia tapoja musiikin löytämiseksi!" John the revelator / Book Of the seven seals "Nämä kaksi olivat alun perin yksi kappale, mutta päätin lopulta jakaa sen kahtia. Kirjoitan usein kappaleet juuri tällä tavalla: ajattelen ensin mitä haluan kappaleen saavan minut tuntemaan, ja lähden tavoittelemaan sitä fiilistä. Katselin studioni ikkunasta näitä aitaa ylös kivunneita köynnöksiä, ja ne näyttivät minusta vähän nuoteilta viivastolla. Tällä kertaa kyseessä oli keskilänteläisen lukiolaiskuoron esittämä versio. John The Revelator on kappaleena mielenkiintoinen tapaus, aina nimeään ja lyriikoitaan myöten. Otin kuvan niistä ja siirsin ne nuottipaperille. Päivä sen jälkeen kun sain kappaleen valmiiksi, kuulin ensimmäistä kertaa Beverly McClellania, ja olin aivan myyty. Oma painosi ja kaiken muun paino muuttuu, ja joskus tilanne menee niin vakavaksi, että jollet ole piilossa painovoimasuojassa, voit joutua oman painosi murskaamaksi. Se kuulosti todella valkoiselta ja republikaaniselta, ja tämä kontrasti Blind Willien esittämän räkäisen version ja kuoroversion välillä oli mielestäni tehokas. Kun ajattelee näitä asioita ja laittaa itsensä tiettyyn mielentilaan, se mitä tulee luotua kuvastaa sitä mitä tunnet. Löysin loistavan kokoelmalevyn nimeltään Anthology Of American Folk Music, ja olin aivan haltioissani siltä löytyvästä kappaleesta nimeltä John The Revelator, esittäjänään Blind Willie Nelson. Hänellä oli niin paljon tunnetta äänessään, se oli vangitsevaa. Hommasin saman tien kaikki Blind Willien äänitteet, ja luin miehestä kirjoitetun kirjan. Tarinassa esiintyy myrskyjä, jotka vaikuttavat painovoimaan. Minulle juuri tämä on yksi nautittavimmista asioista artistina olemisessa: päästä sisään siihen luovaan mielentilaan, jossa kuvittelet asioita, ja koitat keksiä kuinka saada sama asia kerrottua musiikillisesti." 37. Halusin tämän kappaleen tuntuvan kauniilta ja haikealta mutta samalla raskaalta." "Tämän lisäksi kappale sisältää joitain todella outoja osuuksia, jotka syntyivät vähän erikoisemmalla tavalla. Weeping China Doll on itse asiassa ruusulajike, jota vaimoni on istuttanut pihallemme. Halusin luoda raskaan ja surullisen melodian, joka olisi kuitenkin samanaikaisesti kaunis. Osa tästä on kuultavissa kappaleesta. Rytmi pyysi säveltäjää valottamaan hiukan kolmen the story Of light -albumin kappaleen taustoja. Weeping China Doll "Kappaleen ideat syntyivät kahdella tapaa
"Ensinnäkin, pääsin käyttäytymään kuin rocktähti, mikä oli aika hauskaa jonkin aikaa!", Vai muistelee. Mitään herkullisia tarinoita Vain vuosista näissä areenabändeissä on kuitenkin turha udella, miestä kun ei selvästi kiinnosta suuremmin muistella menneitä. Jotakin erilaista Alien Love Secretsiin verrattuna. Pikaisen pestin jäl- Ihmisillä on sellainen harhakäsitys minusta, että olen todella taitava speed-pikkaaja, mitä en todellakaan ole. keen Yngwie Malmsteenin korvaajana Alcatrazz-yhtyeessä Vai pääsi ensimmäisen kerran maistamaan suuremman luokan menestystä liityttyään vastikään Van Halenista lähteneen David Lee Rothin yhtyeeseen vuonna 1985. Ja kyllähän minä edelleen teen tuota jonkin verran. Enkä tarkoita tällä todella kuuluisia, vaan todella luovia muusikoita", Vai alleviivaa. ikuinen haaste Steve Vaita pidetään yhtenä maailman lahjakkaimmista kitaristeista, jonka teknistä taituruutta ylistävät kitaristit ympäri maailman. Ideana on luoda levy... Mutta sen täytyisi olla joidenkin todella ainutlaatuisten soittajien kanssa. itse asiassa en haluaisi vielä puhua siitä, paljastaa mistä siinä on kyse. Oli hienoa päästä todistamaan niin karismaattista esiintyjää illasta toiseen, opin häneltä paljon." Kahden Rothin kanssa äänitetyn menestyslevyn ja niitä seuranneiden pitkien maailmankiertueiden jälkeen bändin muusikot lähtivät omille teilleen, ja Steve Vai päätyi Whitesnakeen Vivian Campbellin seuraajaksi. "Kun liityin Rothin bändiin, hän oli tähdistä suurin. Väärin veikattu.. Tarkoittaako soittaminen hänelle tänä päivänä lähinnä uuden materiaalin työstämistä, sillä tuskin herra istuu enää esimerkiksi tapping- tai sweep-tekniikkaa harjoittelemassa. Dave otti myös todella vakavasti tavoitteensa olla ottamatta mitään vakavasti. Steve Vai ja esimerkiksi juuri Alien Love Secrets oli erittäin tervetullut rento projekti. Mutta nämä jutut menneisyydestäni pystyy lukemaan mistä tahansa aiemmin 38 antamastani haastattelusta", Vai tiuskaisee, antaen ymmärtää, että aiheen vaihto olisi paikallaan. "Eihän sitä koskaan tiedä, pidän kyllä aina kaikki ovet auki. Mutta vastaus kysymykseesi on kyllä, haluaisin kovasti tehdä jotakin yksinkertaista!", Vai naurahtaa. tähtien opissa Carle Placessa, New Yorkissa kesäkuun 6. "Whitesnake oli vähän eri juttu, se ei ollut samanlainen oppimisprosessi kuin mitä Rothin bändissä oleminen oli. Suunnittelin itse asiassa sellaisen tekoa jo ennen tätä levyä, mutta edellisestä levystäni alkoi olla jo niin pitkä aika, että halusin julkaista jotakin, jossa olisi vähän enemmän syvyyttä. olen tehnyt sitäkin, mutta minulla on hiukan erilainen musiikkimaku mitä tulee rockiin ja kitaransoittoon. Sitä paitsi, kitaristin näkökulmasta David Lee Rothin bändiä suurempaa ei olekaan kuin mitä se oli siihen aikaan, heti hänen lähdettyään Van Halenista. Kahden vuoden yhteistyön jälkeen Vai muutti Kaliforniaan ja julkaisi ensimmäisen soololevynsä Flex-Ablen vuonna 1984. Mutta minulla on mahtava idea, jonka toivon saavani toteuttaa lähiaikoina. Mutta bändissä oli hyvä ryhmähenki, ja minusta ja David Coverdalesta tuli hyviä kavereita. Olen tehnyt sen jo, eikä minulla ole siihen mielenkiintoa enää." Rivien välistä voisi lukea, että Vailta ei kannata odotella ainakaan lähiaikoina vastaavaa tempausta kuin kollegaltaan Joe Satrianilta, joka liittyi pitkän soolouran jälkeen Chickenfoot-superbändiin. päivänä vuonna 1960 syntynyt Steven Siro Vai aloitti musiikillisen uransa nuotittamalla musiikkia Frank Zappalle. Minulle kappale kuten Gravity Storm uudelta albumilta on nimenomaan suoraviivainen rock-kappale. Ei aikaakaan ennenkuin Zappa palkkasi tämän 20-vuotiaan lahjakkuuden myös livebändiinsä kitaristiksi, kutsuen Steveä omaksi italialaiseksi virtuoosikseen. "Ei minulla ole ikävä perinteisessä rockbändissä perinteisesti sovitettujen biisien soittamista. Mutta mitä tulee perinteiseen käsitykseen rock-biiseistä..
Tajusin, että tässä olisi soitin, jolla nuoret metallikitaristit saisivat aikaiseksi jotakin todella raskasta. Eli tiesin sen olevan mahdollista, mutta en todellakaan odottanut sen kasvavan ihan näin isoksi. Olisitko ikinä uskonut sen saavuttavan sellaisen suosion kuin mitä teki. "Halusin tälle levylle ehdottomasti raskaamman soundin ja tunnelman kuin mitä joillain aiemmilla albumeillani kuultiin. Se vaatisi oman aikansa oppia käyttämään sitä, enkä usko että aion sijoittaa siihen tarvittavaa aikaa. En toki ikinä odottanut saavuttavani niin paljon kuin olen saavuttanut, ja olen erittäin iloinen kaikesta mitä olen tehnyt. "Ihmisillä on sellainen harhakäsitys minusta, että olen todella taitava speed-pikkaaja, mitä en todellakaan ole. Siinä missä minusta kuusi- ja seitsemänkieliset kitarat ovat aivan eri soittimia keskenään, kahdeksankielinen on kuin eri planeetta!" Nahka-Steve. "Minulle lähetettiin sellainen, siinä on kyllä järkälemäinen kaula! Siinä on paljon tonttia, sormeni olivat hämillään. Olen ällikällä lyöty seitsemänkielisen kitaran kulttuurista ja siitä, millainen vaikutus sillä on ollut moderniin metalliin." Uudella levyllä kuullan taas runsaasti seitsemänkielistä kitaraa, mitä ei käsissäsi olla nähty tai kuultu juurikaan useaan vuoteen. Joko olet päässyt kokeilemaan sellaista. Tämä on yksi tavoista joilla koitan laajentaa musiikillista sanavarastoani", kitaristi kertoo. Muistan miettineeni jo nuorena poikana tarttuessani kitaraan, että tässäpä instrumentti, joka tulee haastamaan minua ikuisesti. Toivottavasti, kun nämä muut hommat rauhottuvat aikanaan, voin panetua siihen enemmän." "Yritän myös saada jokaisen päivän päätteeksi noin tunnin varattua puhtaasti kitaran soittamiseen. Kappaleet kuten Little China Doll ja Velorum vaativat seitsemänkielistä toimiakseen. Kun keskittyy soittamiseen täysin, se on kuin meditaatiota. Jopa balladinomaisella No More Amsterdam -kappaleella soitan akustista seiskaa." Ibanez aloitti vuonna 2007 kahdeksankielisten kitaroiden valmistamisen. Lukitsen ovet, sammutan kännykän, pistän netin poikki ja yksinkertaisesti soitan. En itse asiassa edes pidä sellaisen soundista kauheasti, ja käytän sitä aika harvoin. Joskin minulla on edelleen monia asioita joita haluaisin tehdä tulevaisuudessa, ja joihin sisältyy instrumenttini entistä parempi hallinta." "Säveltäminen on toki todella tärkeää minulle. Hän kun on ollut suunnittelemassa kyseisten bändien soundille elintärkeää seitsemänkielistä kitaraa. Nautin suuresti muun muassa orkesterimusiikin säveltämisestä. "Tiesin kyllä, että se löytäisi tiensä ihmisten käsiin, jotka tekisivät sillä luovia asioita. yksi kieli enemmän niin vähän kuin Steve Vain ja esimerkiksi Kornin, Deftonesin tai Meshuggahin musiikissa kuulee yhtäläisyyksiä, on kitarasankarilla ollut todella suuri vaikutus näiden modernin metallin suuruuksien musiikkiin. Mistä syystä päätit palata takaisin matalampiin taajuuksiin. Etsin tällöin pieniä uniikkeja ideanpoikasia, joita löydettyäni alan työstämään eteenpäin. Sama homma sweep-pikkauksen kanssa, en ole siinä kummoinenkaan. 39. Ibanez Universe, maailman ensimmäinen sarjatuotannossa valmistettu seitsemänkielinen kitara, täytti äskettäin 20 vuotta. Siloposki-Steve. Steve Vain Ibanez Universe -malliston UV777 -malli. Steve ja Devin Townsend Sex & Religion -albumin promokuvassa. "Työstän edelleen ihan kaikkea! Aina löytyy uusia ulottuvuuksia joihin syventyä. Jos tämä kaikki loppuisi tänään niin olisin silti tyytyväinen
Vailla on toki muitakin vahvuuksia, esimerkkinä loistava lavakarisma. 2. Steve Vai on kieltämättä suurin esikuvani kitaristina. Nuorena seurasin häntä hyvin tarkkaan ja välillä nykyäänkin. Steve Vai Sankareiden sankari Suomalaiset eturivin kitaristit kertovat, miten steve vai on vaikuttanut heidän soitouraansa. alexi laiho / Children Of Bodom: Mitä kysyttiin? 1. Miehen ansiosta olen aikanaan kiinnostunut tapping-tekniikasta, kitaran huiluäänistä ja kammen käytöstä. Kyllä kaikki suuret sankarit varmasti kuuluvat jollain tasolla. Vai on suuri Lyydisen moodin ystävä ja kun siinä maastossa operoi shred-soundilla, on vaikea olla kuulosta- 1. Musiikki ei suoraan kolahtanut, mutta tajusin jo silloin, että tämä mies on todennäköisesti maailman paras rock-kitaristi. Kuuntelin tuota levyä teininä hurjan paljon, jossain vaiheessa se soi Walkmanissani joka hetki. Teoriapuolelta olen oppinut käyttämään duurimoodeja, jotka ovat harvinaisempia hevimusiikissa. Olin tuolloin 12-vuotias ja juuri aloittanut kitaran soiton. Hän on myös vaikuttanut paljon kitaranvalmistukseen ja ideoinut esimerkiksi ensimmäiset sarjavalmisteiset seitsemänkieliset sähkökitarat. Onko sieltä suunnasta tarttunut mahdollisesti mitään tiettyjä tekniikoita tai likkejä? sejä, ja kyllähän se silloin tuntui ihan mahdottomalta. Sanotaan nyt niin, että vaikka minun mielestäni sellaista kuin "maailman paras" ei ole kun puhutaan kitaristeista tai soittajista ylipäätään, mutta jos olisi niin titteli menisi Vaille. 3. Kyllä minun soitossa on paljonkin Vai-elementtejä, ei tosin välttämättä niin ilmiselviä. Kitarasankari isolla A:lla, filosofinen pellepeloton, persoonallinen rasittavuuteen asti, arvostan ja armastan. Totta kai mies on huikea soittaja teknisesti, mutta suuremman vaikutuksen tekee miehen musikaalisuus ja mielikuvitus. Tähän päivään mennessä ei herra ole itsekään onnistunut tekemään toista vastaavaa mestariteosta. 2. Tosin nykyään ymmärrän hieman paremmin soittotekniikkapuolesta. Onko sinulla suosikki-Vailevyä. Se on yksinkertaisesti paras instrumentaalikitaralevy mitä tiedän. Joistakin tapping-ja sweep-jutuista olen saanut vaikutteita. Ajattelen kyllä vieläkin. Näin ajattelin silloin parikymppisenä. Vain soitto on todella dynaamista; se voi olla herkkää ja kaunista tai todella raivokasta ja hurjaa. Siltä puolelta olen hakenut inspiraatiota kasvaessani itsevarmemmaksi lavalla. Pekka Olkkonen / stam1na: 1. Musiikillisesti, soitannollisesti, soundillisesti. Passion And Warfare on suosikkini, se on tyylipuhdas kokonaisuus, jossa säilyy tietty voimakas tunnelma, joka vain tuolla levyllä voi olla. 2. Pakko mainita myös Dave Lee Rothin Eat 'Em And Smile, sillä on hienoa virtuoottista rokkisoittoa. Passion And Warfare. 3. 3. Vai on myös kova live-esiintyjä. Passion And Warfare ei ole ainoastaan ihan perkeleen kova rieska, mutta myös ensimmäinen Vain levy minkä kuulin 10-vuotiaana, ja lopullinen syy siihen, että minun oli pakko alkaa soittamaan keihästä. Samalla tiellä ollaan edelleen, heh. Hän on mullistanut tavan, jolla rock-kitaraa soitetaan, ja keksii edelleen uusia innovatiivisia tapoja saada erilaisia ääniä kitarasta. Miksi juuri tämä albumi. Kuuluuko Vaidiggailu soitossasi. Levyllä ei ole yhtään huonoa biisiä. Olen nähnyt hänet livenä kahdesti ja tavan- Erityisesti vibrakammen käytössäni sekä tietyissä tapping- ja pinch harmonic slide -jutuissa kuulee keneltä on tullut otettua vaikutteita. Alexi Laiho nutkin kerran, juttelimme Idolsista sekä hänen ja Daven kiipeilyseikkailusta Pasilan kallioleikkauksilla. Vai = Jumala. Mitä mieltä. Siitä lähtien olen seurannut miehen uraa tiiviisti, ostanut kaikki levyt, muutaman nuottikirjan ja käynyt Suomen keikoilla. Valtaisa työ on varmasti ollut lyödä lätty kasaan. Minulla oli tapana kuunnella For The Love Of Godia pilkkopimeässä fiiliksen lisäämiseksi. 2. Ja onhan mies vaikuttanut myös siihen, mitä kitaroita käytän. tuomas Wäinölä: 1. Altistuin Vain musiikille jo nuorena vuonna 1993, kun isoveli osti Sex & Religion -albumin c-kasetilla. Suosikkilevyni on ehdottomasti Passion And Warfare. Kitaratuntien myötä aloin myös opetella Vain bii40. Ilman muuta Vain diggailu kuuluu soitossani. Erityisesti vibrakammen käytössäni sekä tietyissä tapping- ja pinch harmonic slide -jutuissa kuulee keneltä on tullut otettua vaikutteita. elias viljanen / sonata arctica 1. Steve Vai. 2. Nämä tekniikat ovat olennainen osa nykyistä soittotyyliäni. 3. 3. Levy on äänitetty ennen Pro Tools -aikaa, mikä tuntuu uskomattomalta
Monilla ei toki löydy niin tarkkaa korvaa että osaisivat erotella näitä kaikkia pienia eroja, mutta he saattavat kuitenkin tuntea ne, ainakin joissain määrin. Esimerkiksi uuden albumin Mullach a'tSi -kappaleelta löytyy iso määrä intiimiä, erinomaista fraseerausta, jollaista en ole koskaan aikaisemmin soittanut. Pidän eniten Vain 80-luvun soittotyylistä ja soundista, joka kuulostaa edelleen hyvin energiseltä, hauskalta ja jännittävältä. Kyllähän sellaset jutut tarttuu, ja jää omaan soitton. Fastfinger" tyyskä: 1.Vai on nuoruuteni yksi suurimmista kitaraidoleista. Vaikea valita vain yhtä suosikkia. Sieltä löytyi paljon hyviä pikkausharjoituksia. Törkeän hurja bändi, makeita biisejä, takaaajoja ja räjähdyksiä. Kyllä se Vai sieltä jostain soiton seasta aina pulpsahtelee esiin! Ja löytyy kitaristeja jotka tekevät tapping-tekniikalla asioita jotka laittavat minut häpeään. Useimmilla Vain levyillä kitaroita äänitelty päällekkäin tuhansia, mutta tällä levyllä herra hoitaa rytmi- ja soolokitaroinnin pääasiassa yhdellä kitaralla, ja harvinaisen tyylikkästi. Veikkaan että se on osasyy siihen, miksi jotkut nauttivat kitaransoitostani", Vai pohtii. Toisaalta sitä haluaa antaa kuulijoille va- 41. Kärjessä ovat FlexAble, Passion And Warfare sekä molemmat David Lee Roth -levyt. Juuri tästä löytyykin osasyy siihen, miksi Vai tykkää kertoa musiikistaan kappalekohtaisesti ja yksityiskohtia säästelemättä nettisivuillaan. Sitten metronomin äärellä meditoin samoja kuvioita tunnista toiseen toistellen. Legatojuoksutukset, kvintti-kvartti-sweepit, tapping-"aallot", pyörivä vibraatto, reilummat legato-slidet, agressiivinen unison-bendailu kammen ja wahin ryydittämänä ja pinch harmonicit legatolaskujen edellä ja korkeammillakin kielillä tulevat mieleen sellaisista mitä aktiivisesti käytän. mika "mr. Vaikka olenkin viime vuosina pyrkinyt kulkemaan enemmän omia polkujani niin esimerkiksi tapping ja whammy bar -tekniikkani vahvasti pohjautunat Vain soittoon. Treenasin teininä muun muassa Crossroads-elokuvan lickejä ja sooloja. Ensin kasettimankalla hidastin soolot ja kirjoitin tablatuurit ylös. Jokainen kappale on seikkailu uuteen ulottuvuuteen, joten voisin jatkaa listaamista vaikka kuinka pitkään. Floyd-tyyppiseen kampeen tartuttaessa tulee helposti Vai-fiilis, jolloin soitetaan rajusti ilman äänenkorkeudellisia tavoitteita, tai vaikka fluttereita. matta häneltä. "Se on kaksipiippuinen juttu. 3. Se mistä itse nautin on fraseeraus: erilaisten outojen fraseerausten löytäminen, joilla saan soiton kuulostamaan muulta kuin vain akateemiselta harjoitukselta. En ole tehnyt tuollaistakaan ennen. Tai kappale kuten Gravity Storm, jonka venytykset on tehty sormilla eikä esimerkiksi kammella. Kuuntelin levyä muksuna pari vuotta ennen kuin keksin edes tarttua kitaraan. Vain soitto pääsee levyllä hienosti esille, ja on kaikesta kikkailusta ja tilusta huolimatta luontevaa ja musikaalista. Vai Vai on ollut ehdottomasti minulle yksi merkittävimmistä inspiraation lähteistä, erityisesti nuorempana. 2. Eat 'em and Smile on kovimpia rokkilevyjä koskaan
Managementtini hoki minulle 'sinun täytyy twiitata, sinun täytyy twiitata!', joten hetken aikaa jaoin kuvia pyöräretkiltäni ja vastaavaa. Minut on siunattu kyvyllä soittaa kitaraa aika vitun hyvin, joten miksi jättäisin sen käyttämättä vain koska joku sanoo sen olevan epäcoolia?" Nuori pikkaaja. Selkä kaarella liikuntasalissa. 42. 90-luvun alkupuolella, grungen tultua kuvioihin, virtuosimaisesta musisioinnista tuli epäcoolia lähes yhdessä yössä. Ja pitää muistaa, että minulta kysytään haastatteluissa usein että 'miksi teit tuon noin?' ja 'miten teit tämän?', joten laittamalla näitä asioita kotisivuilleni uskon että useampi kiinnostunut löytää ne. "En ollut huolissani. "Itse asiassa tein sitä jonkin aikaa, mutta yksinkertaisesti kyllästyin siihen. Kuten odottaa saattaa, kitaristinerolla on aiheesta vahva mielipide. 2000-luvun alussa minulla oli todellinen 'muusikoiden bändi', Tony MacAlpinen, Virgil Donatin ja Billy Sheehanin kanssa. Tiesin että trendejä tulee ja menee, niin se on aina ollut. "Kun tuli aika koota tämä bändi, koitin ensin miettiä, mitä voisin mahdollisesti tehdä, mitä en ole aiemmin jo kokeillut, mutta mikä toisi samalla lisäarvoa musiikkiin. Kyseessä on levytrilogian toinen osa ja samalla Vain 16. Keikalle saapuvat tulevat näkemään jotain mitä eivät ole ennen nähneet", kitaristi lupaa. On toki myös asioita, jotka pidän täysin itselläni. Vaille ominaiseen tapaan hänellä on jo ideoita myös tuleviin kokoonpanoihin, ja muun muassa kahden perkussionistin lisääminen bändiin kuuluu miehen tulevaisuuden haaveisiin. syyskuuta. Minulle oli tärkeää jatkaa fraseeraukseni ja soundini kehittämistä sekä säveltää minulle rakasta musiikkia. sooloalbumi. www.vai.com Steve Vai kiertää Eurooppaa Suomea myöten syksyllä The Story Of Light -levyllä kuultavan kokoonpanonsa kanssa. Tällöin he saattavat bongata sieltä ne jutut mitä olen hakenutkin, jotka ovat saattaneet mennä aiemmin ohi. Kuten kitaristin fanit ovat oppineet odottamaan, bändiin on jälleen löydetty vähän uutta näkökulmaa. Musiikissani on paljon arpeggioita, pianoa ja koskentinsoitinkerroksia, ja tiesin että kaikki nuo osuudet toimisivat hyvin harpulla soitettuna. Sisältörikkaat kotisivut omaava Vai löytyy toki ajalle tyypillisesti myös Twitteristä ja Facebookista, mutta kitaristi ei ole lähtenyt monen kollegansa tavoin siihen, että jokaisesta lounaasta pitäisi julkaista kuva ja kertoa koko maailmalle. Musiikkini on suhteellisen orkestroitua, joten siihen on mahdollista lisätä kerroksia vahingoittamatta alkuperäistä melodiaa. Se vaan tuntui niin typerältä että se jäi aika äkkiä." lisäarvoa musiikkiin info Steve Vain The Story Of Light -albumi julkaistaan 3. Jos kuuntelet levyjäni, huomaat, etten ole koskaan seurannut ajan trendejä. Harkitsin hetken aikaa myös säkkipillisoittajan palkkaamista, mutta se tuskin olisi toiminut yhtä hyvin!", Vai nauraa. Mutta tykkään myös kertoa kappaleistani, sillä parhaimmillaan se tuo kuulijalle toisen tason musiikkiin. Löysin mahtavan harpistin nimeltä Deborah Hensen, joka osaa soittaa klassista upeasti, mutta jolta irto- aa myös lähes bluesahtavaa kamaa sähköharpulla. Palkkasin hänet, ja olin todella yllättynyt siitä, miten coolilta se soundaa. Steve Vai pauden kuvitella mitä ikinä he haluavat kappaleesta, ja joskus liika selittely vie musiikista mystiikan. Olin jo etukäteen varma, että viulut toimisivat musiikissani. Myöhemmin pistin pystyyn String Theories -bändini, joka sisälsi kaksi viulistia. "Yritän aina bändiä kasatessani tehdä jotakin hiukan toisin kuin ennen, tuoda hommaan jonkin uuden ulottuvuuden
Maksa kerran ja omista loppuelämäsi. t o im kuin ii lait te lait t essa ee s sa MP3. Hei Rytmin lukija! Lataa laadukasta musaa. Meteli.net/Downloads Ei kuukausimaksuja, ei kopiorajoituksia
44
"Mä olen syntynyt musiikilliseen perheeseen, äiti oli laulaja ja isä pianistihanuristi-kapellimestari. Yksi esimerkki tästä on Aki Kaurismäen lukuisia elokuvaalan palkintoja niittänyt Le Havre -elokuva (2011), jossa soi Wallin ja Asamaan-yhtyeen wolofinkielinen kappale Jambaar (Hero). Kummassakin suvussa oli poikkeuksellisen paljon musiikin harrastajia." Hasse Walli V on kestänyt tänä syksynä tasan puoli vuosisataa. teksti annariikka leino Ja Heta Hyttinen kUvat Jana BloMqviSt, HaSSe wallin arkiSto & PoP Median arkiSto Hasse Wallin ura esiintyvänä taiteilijana 45. Tien päällä 50 vuotta aikka et osaisikaan heittää lonkalta yhtään Hasse Wallin riffiä, mitä todennäköisimmin olet päässyt Hassen vaikutuspiiriin jopa tietämättäsi. Silloin yhdeksänvuotias Hasse tapasi rummut. Kim Brownin kappale Matelot on elokuvan tunnusmusiikkina", Hasse kertoo. Wallin tarina 60-luvun sen aikaisista rock-kuvioista progekokemusten kautta maailmanmusiikin taitajaksi meinasi tyssätä vakavaan auto-onnettomuuteen syksyllä 1969, mutta epäonnea enemmän matkan varrelle on sattunut varsinkin loistavia kohtaamisia, joista ensimmäinen tapahtui vuonna 1957. Jambaar sopi Le Havren erään kohtauksen tunnelmaan, ja olin iloinen että Aki otti kappaleen käyttöön. "Tunnen Akin, jolle yleensä toimitan tuottamaani musiikkia. Hän käyttää elokuvissaan usein valmiiksi levytettyä musiikkia ilmeisesti, jotta voi editoidessaan nähdä, kuinka kohtaus sen ympärille rakentuu
Sen sijaan, että olisi pyritty sopimaan tarkemmin järjestyksenpidon säännöistä, koko vuosikymmeniä kestänyt hieno perinne katkaistiin tylysti. Lopetin koulun ja hyppäsin kelkkaan, kun bändin edellinen kitaristi Seppo Keurulainen lopetti. Mutta jos nyt tosissaan puhun, niin vaihdokseen vaikuttivat kyllä kitaran melodiat ja soinnut." Jo The Namelessin aikaan vuotta aikaisemmin koko bänditoiminta alkoi olla murroksessa: tanssien järjestäjät vaativat yhtyeitä soittamaan The Beatlesin kappaleita. The Nameless:iin Hasse liittyi vuonna -64. 1960-luku karsi muusikoita isolla kädellä kuka? nimi: Hannes Mikael Waldemar "Hasse" Walli syntymäaika Ja -Paikka: 10.02.1948 Helsingissä yHtyeitä: Muun muassa Jormas, The Islanders, Blues Section, Asamaan ja Piirpauke. esiintyy myös mUUn mUassa levyillä: Hector: Kadonneet lapset, Hector: Linnut, linnut!, Pekka Streng: Kesämaa. syksyn keikkakOHOkOHta: Vierailu Pepe Willbergin "50 vuotta kiertueella" -juhlakonsertin alkuperäisen Jormas-kokoonpanon rumpalina ja The Islandersin kitaristina 17. Islanders-aikaa kesti ehkä vuoden verran, jonka jälkeen syntyi Electric Five vuonna -63. Se oli valtava karhunpalvelus suomalaiselle nuorisomusiikkikulttuurille, ja samalla katkesi kokonaisen sukupolven suhde elävään musiikkiin." The Typhoonsin jälkeen Hassea pyydettiin kevättalvella 1966 soolokitaristiksi supersuosittuun Jormas-yhtyeeseen (bändi nimettiin managerinsa, jazzbasistinakin tunnetun Jorma Weneskosken mukaan, toim. Armeijan leipiin siirtyminen merkitsi samalla yhtyeen laittamista telakalle. Oli pukuhuoneet, vessat ja suihkut, kun taas maakuntien tanssilavoilla ei juuri ollut mukavuuksia. Ne, jotka pysyivät kärryillä ja sopeutuivat, pärjäsivät." Koulujen teinitanssit olivat yhtyeille tärkeä työllistäjä aina 70-luvulle saakka, jolloin yhtäkkiä illanvietot kiellettiin. Syksyllä 1962 Pepe Willberg ja Hasse aloittivat uransa samassa rautalankabändissä, The Islanders:issa. "Johnny Liebkind pyysi mua uuteen Frankies-taustabändiinsä. Kun kyseessä oli vielä läpimusikaalinen showmies, koko paketti kolahti minuun." "1950-luvulla tulivat Elvis ja rock'n'roll, jonka beat ei sinänsä eronnut mun korvassani kovin paljon swingistä. Se rytmi ja svengi sai mut aina ihan kananlihalle ja oli tärkeä juttu", Hasse muistelee. Ruotsalaisen Idolnytt-lehden äänestyksessä olimme sijalla kuusi. "Joo ja se olikin sitten iso harppaus mulle! Ainoastaan yhden vuoden bändikokemuksella kitaristina liityin melkein voi sanoa koko Skandinavian ykkösbändiin, ja siitä lähtien olen ollut ammattilainen. 1960-luku oli silti monen nuoren muusikon kannalta julma vuosikymmen toistuvien tyyli-mullistusten takia. Muistan, miten näin Scala-teatterissa jonkun pätkän 40-luvun swing-bändistä, missä orkesterikorokkeet oli asetettu pyramidin muotoon ja ylimpänä oli rumpali, joka hallitsi koko tilannetta. "Siihen vaikutti myös se, että meillä oli kotona paljon jazz-savikiekkoja, ja varsinkin 19301940-lukujen amerikkalaisten swingbändien musiikki oli hyvin tanssittavaa ja rytmikästä. huom.), jonka kokoonpano Wallin liittyessä siihen oli: Pepe Willberg (laulu ja kitara), Kicke Bergholm (basso), Kurt Mattson (rummut) ja Raul Wikström (laulu). "Me soitettiin puolet The Shadowsin biisejä ja puolet The Beatlesia. Elviksen tiimoilta hän on myös tehnyt elämänsä huonoimmat kaupat. Edellä olivat ainoastaan Hepstars, Tages, Lollipops, Beatles ja Rolling Stones." suomen ensimmäinen rock-lp ilman covereita Eräällä kaverillani oli aikoinaan yksi jazzlevy, mikä mun piti ehdottomasti saada, ja mä vaihdoin koko singlevarastoni sitä yhtä älpeetä vastaan. "Siihen aikaan muutamassa Helsingin elokuvateatterissa näytettiin tauottomia non-stop-filmejä, missä pyöri luuppina uutiskatsauksia, piirrettyjä leffoja ja musaa. Hassen ensimmäinen idoli oli rumpali Gene Krupa, joka soitti 30-luvulla Benny Goodmanin bändissä nykyään "normaaliksi" rumpusetiksi vakiintunutta modernia settiä. "Eräällä kaverillani oli aikoinaan yksi jazz-lp, mikä mun piti ehdottomasti saada, ja mä vaihdoin koko singlevarastoni sitä yhtä levyä vastaan. Hyllystä löytyivät kaikki singlet, ep:t ja sittemmin myös pitkäsoitot. lokakuuta Turun Logomossa ja seuraavana päivänä Helsingin Finlandiatalolla. Kitara vaihtui Hassen pääinstrumentiksi vuonna 1965 The Typhoons -yhtyeen myötä. 46 Jos Jormas olisi ollut nykypäivän bändi, todennäköisesti tietyistä ongelmista olisi päästy yli sovittelemalla, mutta 60-luvulla vaihtoehtoja ei ollut. Se suli sittemmin ikkunalaudalla auringossa ja meni käyttökelvottomaksi, eli ei mikään hyvä diili...", Hasse tuumii ja nyt jo hymyileekin tapaukselle. Moni suomalainen rautalankabändi joutuikin lopettamaan, jos ei sopeutunut uuteen tyyliin, joka vaati laulua, mieluiten stemmoissa." "Beatlesin, Holliesin ja Beach Boysien lanseeraama stemmapoplaulu syrjäytyi taas vuosikymmenen puolivälin jälkeen Eric Claptonin, Jeff Beckin ja varsinkin Jimi Hendrixin myötä, ja vuonna 1967 uusi aikakausi oli jo tosiasia. "Vitsinä olen kertonut tuon johtuneen siitä, että rautalankabändissä kitaristit laittoivat keikan jälkeen kitarat nopeasti laukkuun ja saivat kaapattua tytöt ennen kuin mä olin saanut rumpukioskini purettua. Koulukeikoista myös maksettiin parhaiten." "Tietojeni mukaan 70-luvulla Helsingin Rehtorien Yhdistys päätti täysin epädemokraattisesti kieltää koulujen teinitanssit sen jälkeen, kun ehkä jollain oli nähty viinipullo tai joku ikkuna oli rikottu. Meillä oli hyvin intensiivistä keikkailua, Johnny oli hyvä jätkä ja duuni oli kivaa, mutta meillä oli ollut Mås-. Pepe soitti komppikitaraa, Stig Selin soolokitaraa, Kaj Wallin bassokitaraa ja Hasse siis rumpuja. Mä ajattelin, että tuo on kova juttu", Hasse naurahtaa. Vaikka biisit soivat eri tavalla, kun ne esitettiin kitaran eikä puhaltimien sävellajien mukaan, niissä oli hyvin paljon samaa sykettä." Hasse toteaa olleensa kova Elvis-fani. Sinänsä meille se sopi mainiosti, sillä jouduimme soittamaan sitä, mitä halusimmekin. Hasse Walli Rummut ensimmäisenä instrumenttina oli luonteva valinta, olihan äidin nuorempi veli Berndt rumpali koulun bändissä ja myös isän veli Osmo soitti rumpuja. "Hän nosti koko rumpalin roolin ja rumpusetin aivan uudelle tasolle. Hän jäi ilmeisesti opintojen takia pois." "Teimme 113 keikkaa Ruotsissa, Tanskassa ja Suomessa puolen vuoden aikana sekä useita tv-ohjelmia Ruotsissa ja Suomessa. "Koulukeikat olivat ihan parhaita
Hän kaipaa niitä aikoja, jolloin kokeneet toimittajat saatoivat soittaa yllättävää musaa radiossa. Monet bändit tuottavat mielenkiintoisia ja valtavirrasta poikkeavia videoita, joita kannattaisi näyttää. Me tehtiin Handen biisi, joka oli haitari-jatsia, nimeltään Valo Yössä. Tänä päivänä, näillä systeemeillä, tuo ei olisi mahdollista." "Olisi hienoa, jos YLE kääntäisi suunnan ja aloittaisi esimerkiksi indie-julkaisujen makasiiniohjelmia sekä radiossa että telkkarissa. Tuomari Nurmio nousi sitä kautta yleisön tietoisuuteen uutena merkittävänä lauluntekijänä. "Kerron esimerkin: 70-luvulla mulla oli Hande Nurmion kanssa bändi, joka teki muutamia keikkoja, mutta laitettiin sitten hyllylle. Tuomari Aika pian tämän jälkeen Nurmio Nurmio soitti mulle ja kertoi, että oli saanut Lovelta luvan tehdä singlen ja kysyi lähdenkö mukaan. tapaus valo tapaus valo yössä Walli kokee nimenomaan indietuotannon tällä hetkellä aidolla tavalla mielenkiintoiseksi jutuksi, josta voi kummuta vielä vaikka mitä, jos vain mahdollisuuksia päästä esiin on tarjolla. Tätä kautta voisi suomalaisen rockin ja muunkin musiikin vienti lähteä taas uuteen nousuun." 47. Ilmeisesti koska se oli mielenkiintoinen, erikoinen ja outo, toimittajat alkoivatkin toisistaan riippumatta soittaa sitä iltaohjelmissaan, ja loput onkin historiaa
Tästä intoutuneena Hasse ja Måsse laittoivat pystyyn kevättalvella 1967 ensimmäisen suomalaisen modernin tyylin yhtyeen, jonka nimikin kertoi, mistä on kyse. Ensin hän opiskeli kaseteilta Suomessa senegalilaista musiikkia kolmen vuoden ajan, kunnes lähti vuonna 1982 Afrikkaan ensimmäisen kerran. Tästä tuttavuudesta sikisi useita jazz-suuntaisia yhtyeitä, kuten Walli-Kukko Kvartetti, joka muutti vuoden 1975 puolella nimensä muotoon Piirpauke. Mukana olivat Jim Pembroke (laulu), Ronnie Österberg (rummut), Måns Groundstroem (basso) ja Eero Koivistoinen (saksofoni). Ensin studiossa oli käytössä vain kaksi raitaa, mutta levyn äänityksissä raitoja oli jo neljä", Hasse muistelee huvittuneena. Oli hyvä onni, että kävi lopulta niin, mutta koko juttu tuhosi urastani monta vuotta." Hasse oli tutustunut jo vuonna 1969 Sakari Kukkoon, joka muutti Hassen toipilasaikana Helsinkiin. "Soitin yökerhoissa Senegalissa ja Gambiassa jatkuvasti eri bändien kanssa ja opin ihan uuden rytmikonseptin. "Olin vuonna 1969 vakavassa auto-onnettomuudessa Mikkelin lähellä. Kaikki piti tosiaan aloittaa ihan alusta, koska se oli niin erilaista kuin se, mihin olin länsimaisena muusikkona tottunut. Vasta sen jälkeen alkoi uusi vaihe, jolloin pystyin taas soittamaan kunnolla, juoksutuksia ja niin edelleen. Siitä bändistä sikisi sitten myöhemmin kaksi todella tunnettua progebändiä eli Wigwam ja Tasavallan Presidentti. Lisäksi mukana on tallenteita muun muassa Jormas- , Blues Section- , Nameless- , Piirpauke- ja Asamaankokoonpanoilta. www.hassewalli.com Walli alkoi kiinnostua täysin uusista rytmiikan lajeista 1970-luvun loppupuolella. Se on polyrytmiikkaa, jossa jokainen soitin soittaa lomittain toisten kanssa, ei samoja päällekkäisiä jakoja kuten 48. Legendaarinen Love Records perustettiin vuonna 1966 ja seuraavana keväänä Otto Donner tuli Blues Sectionin harjoituksiin vakuuttuen kokoonpanon mahdollisuuksista. Hasse Wallin uran huima alku kuitenkin katkesi traagisesti vuonna 1969. Niiden taso oli tyrmäävä," Hasse lisää. Siitä alkoi tutustuminen muihin rytmiikan lajeihin, jotka ovat lähempänä Afrikkaa. Hasse Walli se Groundstroemin kanssa myös jo jonkin aikaa bluesinnostus päällä. Kuuntelimme varsinkin The Yardbirdsiä ja Claptonia erikoisine sooloineen. Blues Section oli ajassaan poikkeuksellinen bändi, sillä siinä ei ollut komppikitaristia eikä urkuria. "Juttuja tapahtui niin nopeasti, että tänä päivänä sitä ei usko kukaan. Section-sana oli suomalaisille vähän vaikea ääntää, ja siitä kuultiin mitä erilaisimpia versioita", Hasse hymyilee. Verrattuna tämän päivän äänityksiin tuon ajan meininki oli hurjaa. Blues Section oli se niin sanottu 'äitibändi'", Walli toteaa. Molemmat kyynärluuni katkesivat, käteni info Hasse Walli julkaisee syyskuussa Scandinavian Rock Legends: Hasse Walli Live At Tavastia -dvd:n jossa on mukana kaikki hänen vuosien 1996-2010 keikkansa Tavastia-klubilta. Vaikka en sitä aluksi ymmärtänyt, koko tapahtumasarjalla oli aika ikävät seuraukset sikäli, että urani katkesi moneksi vuodeksi eteenpäin." Piirpauke, afroline, asamaan ja lama Hasse Wallin paraneminen auto-onnettomuudesta käynnistyi kunnolla vasta vuonna 1973, mutta johti sitten muun muassa legendaarisen maailmanmusiikkia eri tyyleihin yhdistelleen yhtyeen syntymiseen. "Menin uusintaleikkaukseen vuonna -73, jolloin kädestäni poistettiin kaikki metallit. Tuo mahdollistui siksi, että Love Recordsin porukalla oli uusi ennakkoluuloton ote koko levytysideaan. "Mä keksin Blues Sectionin nimen, jolla me haluttiin markkeerata nimenomaan sitä, että me ollaan bluesosastoa ja tehdään pesäeroa laulupoppiin. "Soundi oli silti ihan tarpeeksi täyteläinen. "Vuonna -77 näin Bob Marleyn Tukholmassa ja -78 olin kaksi viikkoa Kuubassa. Voisin sanoa, että viimeistään John Mayallin Blues Breakers -albumin (1966) jälkeen koko maailma muuttui, ja se oli modernin rock-kitarasoundin alku", Hasse summaa. Blues Sectionissä oli paljon improvisointikokeiluita, ja kun Eero Koivistoinen vielä tuli jazz-maailmasta, se laajensi bändin yleissoundia ja ilmaisua hyvinkin paljon", Hasse kiittelee Donnerin ja muiden lovelaisten asennetta tuohon aikaan. Walli toimi Piirpaukeessa aina vuoteen 1977, ja on sen jälkeen toiminut bändijohtajana omissa kokoonpanoissaan. Hasse vakavana Espan puistossa vuonna 1968. 1960-luku oli monen muusikon kannalta julma vuosikymmen, ja moni suomalainen rautalankabändi joutuikin lopettamaan. la Suomen rockhistorian ensimmäinen pitkäsoitto, joka koostui pelkäsatään yhtyeen omista uusista sävellyksistä. Senegalilaisen musiikin kuuleminen vuonna 1979 muutti Hassen näkökulmaa musiikkiin lopullisesti. "Me tehtiin vuonna -67 kaksi singleä sekä Blues Section -lp, joka oli Love Recordsin ensimmäinen rock-lp ja samaljouduttiin leikkaamaan ja siihen laitettiin kirurgista terästä ja pultteja. Me oltiin koko ajan joko keikalla tai studiossa, kuten tekivät muutkin 60-luvulla suositut yhtyeet. Kuubassa muuten pääsin soittamaan tosi kovien aitojen salsabändien kanssa
Pienen toimittajaryhmän määräämät soittolistat avaavat helposti ovet korruptiolle. 2000-luvulla Walli teki yhteistyötä ja julkaisi kolme levyä brittiläisen kitaristi-laulaja Steve Webbin kanssa. "Kim oli suuresti kunnioittamani muusikko, joka toi The Renegades -bändin Suomeen vuonna -64. YLE:n toimintaa määrää kuitenkin ehdotonta tasapuolisuutta vaativa Yleisradiolaki, jota pitäisi noudattaa. rockissa. "Yhdeksän vuoden opiskelun jälkeen annoin sitten itselleni päästötodistuksen ja diplomin. Kategorista syrjintää sisältävä yhtälö ei ole uskottava, ellei siihen liity raha. Ja niin mä teinkin." Walli oli aiemmin vuonna 1983 perustanut Suomessa kahdesta afrikkalaisesta sekä nuorista, lahjakkaista suomalaismuusikoista koostuneen Afro-Linen. Syksyllä 2010 hänellä todettiin ruokatorven syöpä, jota ei voinut enää parantaa. Arto Hollender soitti pasuunaa ja lauloi, Kepa Kettunen oli rummuissa, viimeisen Asamaan-kokoon- "Työskentely alalla on muuttunut siten, että moni muusikko ja bändi ikään katsomatta joutuu tuottamaan levynsä ja dvd:nsä itse. Seuraavana vuonna Suomessa oli yhtäkkiä jo puoli miljoonaa työtöntä, joista suuri osa nuorisoa. "Tahkosimme pari-kolme vuotta Helsingin klubeja: Hot Tomato (myöhemmin Lost & Found, nykyisin Suola), Blueskellari (myöhemmin Soda, nykyisin Motellet), Fat Mama, Vanha, Tavastia..." "90-luvun lopulla rakensin Vantaan Rajatorppaan oman analogistudion, ja minusta tuli indietuottaja. Olen tähän mennessä julkaissut seitsemän cd:tä ja yhden dvd:n ja pian syyskuussa ilmestyy Live At Tavastia -dvd", Hasse kertoo innoissaan. Päätin, että 'nyt mä klaaraan tän'. Jouduin lopettamaan bändin ja aloittamaan taas ihan muita juttuja." Uusi aluevaltaus indietuottajana Vuonna 1993 Hassen Suuret Setelit -yhtye näki päivänvalon. Heillä on lisenssi, ja he tekevät laillista bisnestä. Halusin todella, etten ainoastaan hallitsisi kitaraosuuksia ja -tyylejä, vaan pystyisin myöskin säveltämään ja sovittamaan mbalax-musiikkia, johtamaan ammattimaisesti isoa bändiä sekä tuomaan siihen musiikkiin jotain uutta. Silloin kun YLE:n kanavat siirtyivät soittolistoihin, alkoi vahvasti näyttää siltä, että Yleisradio on monikansallisten levy-yhtiöiden talutusnuorassa. Siinä vaiheessa hän oli jo muuttanut Italiasta Suomeen." "Teimme 2000-luvulla noin kahdeksan vuoden ajan paljon keikkoja yhdessä. Heillä oli todella huikea lavashow, jossa annettiin ihan kaikki! Näin jopa Kimin ensimmäisen esiintymisen Suomessa Stockmannin Vintillä, mutta tutustuimme vasta 90-luvun lopulla. Hän menehtyi 11.10.2011, ja mä järjestin hautajaiset sekä muistojamit, joista tuli mahtavat." Kun Hasse katsoo alan tulevaisuuteen 50 vuoden kokemuksella, hän näkee edessään tiettyjä miinoja. Ensin studiossa oli käytössä vain kaksi raitaa, mutta levyn äänityksissä raitoja oli jo neljä. Klubit olivat aina täynnä porukkaa, jotka tykkäsivät tanssia, kunnes yhteiskunnallisesti Suomi putosi puusta: "Vuonna -92 klubien kävijämäärät putosivat, työttömyys alkoi levitä. Festarit eivät enää uskaltaneet ottaa erikoisohjelmistoa tai eksoottisempia bändejä, ja sen myötä koko projektini katkesi. Heillä on sen sijaan 6/8 ja 4/4 rytmejä päällekkäin ja muuta..." Kolmen vuoden mbalax-musiikin opiskelut kotimaassa jatkuivat Senegalissa vielä kuuden vuoden verran. Juuri festarikeikat muodostivat kiertuebudjetin rungon enkä pystynyt ilman niitä saamaan kasaan kahdeksanmiehisen bändin budjettia matkakuluineen, työlupineen, majoituksineen ja ruokineen. Kimiltä leikattiin kurkkusyöpä kahteen otteeseen vuonna 2004, eikä hän pystynyt enää laulamaan, mutta soitti bassoa Nameless-bändimme uuden tulemisen yhteydessä. Tragedia tässä on se, että ainoa media, jolta itsenäisten tuottajien olisi lupa odottaa soittoa, on Yleisradio, joka taas tänä päivänä syrjii indiejulkaisuja." "Mainosradioiden linjan mä ymmärrän. Vuonna -88 syntyi Dakarissa senegalilaisista huippumuusikoista koostuva Asamaan-yhtye, joka veti Helsingissä kesäisin vuodesta -88 vuoteen -92 kuumeista suosiota saaneita afroklubi-iltoja Laulumiehissä, Kaisaniemessä, Natsalla, KY:llä ja ravintola Seurasaaressa. Rauhaa ja rakkautta 80-luvun tyyliin. panon Ndioba Gueye soitti bassoa, Sakari Kukko ja myöhemmin Rasmus Korström tenorisaksofonia. Se oli Hassen laboratorio, jossa hän pääsi Afrikan matkojen jälkeen kokeilemaan uusia oppejaan käytännössä. Tammikuussa 2000 alkoi myös yhteistyö Kim Brownin kanssa. Miksi muuten Suomen itsenäisiä levytuottajia syrjittäsiin niin tehokkaasti", Hasse herättelee kysymystä. 49
Sitä hän ei kuitenkaan arvannut, että rokkimiestä hänestä ei tule koskaan. teksti tUUkka HäMäläinen kUvat MaScot rammy-palkittu Robert Cray on pitkän linjan blues-kitaristi ja lauluntekijä. 1980-luvun Strong Persuader -hittilevyä seuranneet menestyksen päivät ovat takana päin, mutta Robert Cray Band levyttää ja konsertoi kuten ennenkin. Yritämme jatkuvasti järjestää kattavampia kiertueita maailmalla.". Robert Cray Robert Cray Bluesin mystiikasta ja rakkaudesta 50 G kun rOBert Cray näki tyttöjen kirkuvan hurmiossa the Beatlesille, hän päätti ostaa kitaran. Meillä oli hienoja yleisöjä ja esiintymispaikkoja, mutta kovin lyhyeksi se jäi. Juuri päättynyt Euroopan-kiertue meni yhtyeen nimimiehen mukaan hyvin. "Kiertue oli mukava ja nautin siitä
51
Cray näkee asian kuitenkin toisin. Sitä seurasi livealbumi Cookin' In Mobile (2010). Jimillä on 16-vuotias tytär, josta hän on jatkuvasti huolissaan. Siitä muodostui tietysti ystävällismielistä kilpailua, mutta etenkin kumppanuutta ja yhtyeenkuuluvuuden tunnetta." Elokuussa julkaistu Nothin But Love on Robert Craylle jo 16. "En ole niitä kirjoittajia, jotka vain istuvat alas ja alkavat työskennellä. Etenkin legendaarinen Albert Collins oli hänen mieleensä, ja hän tapasikin miehen jo varhain: "Saimme Albert Collinsin esiintymään lukiomme päättäjäisiin. Blues-kitaristien pitkä perinne ei ole Crayta juuri vaivannut, mutta hän myöntää omien esikuviensa kanssa soittamisen jännittäneen. Robert Cray Robert Cray kertookin pitävänsä paljon keikkamatkoista. Äänestyksessä oli toinenkin TOP40-artisti, mutta Collins voitti. Muistan, että motownillakin oli suuri vaikutus. Hän työstää uutta materiaalia vain kotona, sanojen ja sävellysten syntyessä samanaikaisesti. Hän kysyi minulta: 'Nuori mies, soitatko kitaraa?' Vastasin kyllä, ja hän sanoi: 'Jatka vaan!'" "Bluesissa oli jotakin mystistä. "Rakastan Dennis Walkerin tapaa maalata sanoituksillaan kuvia kuulijoiden silmien eteen. Pääsin myös tapaamaan hänet tuolloin. Kotona ollessani yritän pitää itseni vastaanottavaisena ideoille. Nykyään soitamme paljon paremmin yhteen." Vuoden 2009 This Time oli Robert Cray Bandin tuoreimman inkarnaation ensimmäinen levy. Musiikki oli hänelle tärkeää jo nuorempana, ja pian blues avasi kokonaan uuden maailman. "Olen enemmän kotonani tien päällä. Ehdin nähdä myös Jimi Hendrixin kahdesti konsertissa." Samoihin aikohin Cray kiinnostui bluesista. Tunsin monta muutakin, jotka hankkivat tuolloin kitaran. Kun on aika äänittää uusi albumi, teemme sen mahdollisimman nopeasti, ja palaamme jälleen keikoille." Bluesin mystiikka ja coolit nimet albumi rakkaudesta ja arjesta Kuten monet sukupolvensa muusikot, Robert Craykin innostui kitaransoitosta rock'n'rollin ja The Beatlesin myötä. "Kun Beatles tuli, se oli valtava kokemus kaikille. Heillä oli paljon jazz-levyjä, etenkin Ray Charlesia. Joten tietenkin halusin olla kitaristi, niin kuin kaikki muutkin ikäiseni pojat. Cray kertoo kokeneensa kappaleen hyvin henkilökohtaiseksi, vaikkei se hänestä itsestään kerrokaan. Tarina vaati hitaan kappaleen, jotta joku tulisi todella kuunnelleeksi." kitaristi ja tarinankertoja info Tähän mennessä viisi Grammy-patsasta, 15 Grammy-ehdokkuutta ja 12 miljoonaa myytyä albumia ansainnut Robert Cray julkaisi Nothin But Love -albuminsa 27. Olin Beatles-fani ja olen vieläkin." Kuuntelimme Howlin' Wolfia, Muddy Watersia ja muita bändejä, joilla on coolit nimet. "Ennen tätä kasvoin vanhempieni soittaman musiikin kanssa. Olemme kiinnostuneet enemmän ja enemmän arkipäiväisistä asioista." Nothin' But Loven kenties voimakkain kappale on liki yhdeksänminuuttinen I'm Done Cryin', jossa voi kuulla talouskriisin ja työttömyyden kaikuja. Jim puolestaan kirjoitti omasta perspektiivistäänWorryn. Sitten 60-luvulla aloin ottaa vaikutteita kaikesta mitä radiosta tuli. Olin 12-vuotias ja katselin, kuinka tytöt kirkuivat näille kitaristeille. Tämä kuuluu etenkin Porch Light - ja Right Next Door -kappaleissa. Tekstin- tai melodianpätkä voi tulla mieleen vaikka suihkussa tai kokatessa." 52. Crayn mukaan uusi albumi esittelee terävämmän ja kokeneemman yhtyeen. Kuuntelimme Howlin' Wolfia, Muddy Watersia ja muita bändejä, joilla on coolit nimet. Kappaleet ovat kokemuksen kautta maailmaa tarkastelevan yhtyeen tekemiä. Walker on varmasti keskeisin idolini, mutta olen itse yhtä paljon muusikko kuin tarinankertoja." Kirjoitusprosessi on Craylla pysynyt vuosikausia samana. Uudessa kokoonpanossa soittavat Creyn lisäksi kosketinsoittaja Jim Pugh, basisti Richard Cousins, sekä rumpali Tony Braunagel. Walker sanoi olevansa ensisijaisesti tarinankertoja musiikin toimiessa vain kertomusten taustana. "Koko bluesin maailmassa oli jotain kiehtovampaa kuin vaikkapa rock'n'rollissa tai progressiivisessa rockissa," Cray toteaa nauraen. Se maailma, johon hänen tyttärensä on asettumassa, on huolestuttava." "Fix This taas kertoo tuttavamme suhteesta, jonka näimme ulospäin tuhoontuomituksi jo etukäteen. I used to have job, but they shut it down Put the blame on the union, like they always do Now it's in some foreign town I'm done cryin', I got no more tears You can't use me anymore At least I know where I stand "Luen lehtiä ja seuraan maailman menoa. Tuntuu, että monet ovat joutuneet kohtaamaan saman kuin kappaleen kertoja. "Edellinen albumini This Time oli ensimmäinen muuttuneella kokoonpanolla, emmekä olleet vielä hioutuneet sille tasolle, missä olemme nyt. "Nothin But Lovella koko yhtye on osallistunut biisien kirjoittamiseen. Useat kappaleet ovat syntyneet meille jollekulle henkilökohtaisesta aiheesta." "Cousins kirjoitti ystävänsä kanssa (Won't Be) Coming Homen hänen elämästään. studioalbumi, mutta edistykselle on aina varaa. Kun perustimme Robert Cray Bandin vuonna 1974, oli ympärillä paljon blues-muusikoita samasta ikäryhmästä. élokuuta. www.robertcray.com Robert Cray on usein kertonut työskentelystä ihailemansa laulaja-tuottaja Dennis Walkerin kanssa. Samaistuimme niihin kaikkiin bluesin henkilöhahmoihin, kuten nuorena kuolleeseen Robert Johnsoniin, jonka kerrottiin tehneen kaupat Paholaisen kanssa." Tuttavuus Albert Collinsin kanssa kantoi myöhemmin hedelmää, sillä vuonna 1985 Robert Cray, Albert Collins ja Johnny Copeland julkaisivat yhteislevyn Showdown!-albumi, joka sisälsi kolmikon versioita monista blues-klassikoista. Hän on kyllästynyt anelemaan armoa ja hänestä tuntuu kuin hänellä ei olisi enää edes nimeä. "Kokeneempien kollegoiden kanssa soittaminen hieman pelotti, mutta muuten en ole ajatellut koko asiaa
Hänet neuvottiin menemään kitaransa kanssa Dockeryn plantaasin läheiseen risteykseen keskiyöllä. Asuihan pianisti Eddie Boydkin Suomessa. Faust-legendan tapaan Johnsonin katsottiin vaihtaneen sielunsa soittotaitoon, joka teki hänestä maailman parhaan kitaristin. "Uskon kyllä, että bluesin perinne tulee jatkumaan. Aloin heti nauraa ääneen ja painuin kirjoittamaan sanoituksen." You've got to tender your cooking, every day and every night You've got to stir it, season it and serve it just right It's a simple recipe, it ain't hard to do You'll become a side dish, you'll be off the menu Blues ei kuulu Suomessa radioiden soittolistoilla, ja sama tilanne vallitsee Crayn mukaan koko maailmassa. Cray tunnustautuukin ruoanlaiton ystäväksi, mikä kuuluu myös uuden albumin kappaleessa Side Dish. Sitä pitää vain etsiä itse, ja kiinnostuneet etsivätkin." "Olemme esiintyneet Suomessa lukuisia kertoja, ja sieltäkin tulee hienoja blues-yhtyeitä. Pääsin muuten tapaamaan hänet siellä ollessani, ja sain mahdollisuuden tulla kuvatuksi hänen kanssaan. Biisissä kokkaamista käytetään parisuhteen vertauskuvana. Tarinan mukaan Johnson eli nuorena plantaasilla Mississippin varrella, kun hänessä syntyi intohimo tulla blues-muusikoksi. "Kokkaan lähinnä pakosta, mutta on se myös luovaa toimintaa ja tapa rentoutua. Myöhemmin hänen kappaleitaan Me And the Devil ja Cross Road Blues on yritetty yhdistää tarinaan, joka on tehnyt vain 27-vuotiaana kuolleesta Johnsonista mystisen hahmon. 53. Se oli hieno kokemus." Robert Johnsonin legenda kitaristi Robert Johnson (1911-1938) on jäänyt historiaan paitsi delta bluesin uranuurtajana, myös legendasta, jonka mukaan mies teki aikoinaan kaupat itsensä Paholaisen kanssa. Siellä nuori Robert kohtasi suuren, tumman miehen, joka otti hänen kitaransa ja viritti sen. Olin säveltänyt Side Dishin alun perin instrumentaaliksi, mutta hetkeä myöhemmin sain kiettiössä idean sanoitukseen
Uutuuksia ja uusintoja. Kuunneltuna, katseltuna ja luettuna. arviot 54
Instrumentaatio vuorottelee kummankin elementin välillä tyylillisen ominaisesti. Kappaleet ovat kuitenkin kauttaaltaan hyviä, ja Knopflerin tyylikäs kitaransoitto on luonnollisesti albumin keskiössä, vaikka kaikille soittajille annetaan hyvin tilaa. Sävellyksellisesti levyn yksi vahvuuksista on se, että Knopfler onnistuu tekemään kappaleita, joissa kuullaan Chicago-, New Orleans-, Delta-, Country, Texas- ja Swing-blues groove- Sovituksissa on hyvä tasapaino tuoreen näkemyksen ja perinteitä kunnioittavan tekemisen välillä. ja ja fiiliksiä, käyttämättä suoranaista 12 -tahtista blueskiertoa tai muita liian tyypillisiä tyylilajin ominaispiirteitä. Kuitenkaan missään vaiheessa ei mennä suoranaisiin protestilauluihin, joten kappaleista voi nauttia myös analysoimatta merkityssisältöä sen kummemmin. Knopflerilta ei tulekaan odottaa suoraa bluesia tai kelttifolkkia, vaan hänen juttunsa on valjastaa moninaisten musiikillisten tekijöiden peruselementit palvelemaan oman ilmaisunsa tarkoitusta. Knopflerin toteava ja lakoninen laulutapa tuo kappaleisiin yllättävää, jopa paikoin ironista syvyyttä. Chet Atkinsin, Emmylou Harrisin ja The Notting Hillbilliesin kanssa. Privateering tuo kuitenkin hyvin kypsyneen ja erittäin tyylitajuisen muusikon yhä juurevimmille lähteille kuin mitkään hänen aiemmat soololevynsä. Uusi tupla-albumi on luonteeltaankin kaksijakoinen. Ohjeet ja muut keikkapäivät osoitteessa: www.markknopfler.com 55. Kelttiläishenkiset balladit ja folk-laulut vuorottelevat kantriin ja bluesiin pohjautuvien kappaleiden kanssa. Perinteeseen voidaan kyllä tukeutua, mutta sen vaaliminen saa jäädä puristeille. info Mark Knopfler soittaa erikoiskeikan Lontoossa 26.9. Lisäksi mies on tehnyt ja taltioinut lukuisia hienoja yhteistyöprojekteja mm. Erityismaininta kuuluu Kim Wilsonin hienolle huuliharpputyöskentelylle, joka tuo blues-vetoisiin kappaleisiin kaivattua rosoisuutta ja särmää. Levyllä voidaan kauttaaltaan kuulla tämän kaltaisia piilotettuja (ja paikoin vähemmän piilotettuja) sosiaalisia kommentaareja. Silti monille Mark Knopfler on ja tulee aina olemaan mies Dire Straitsin takana. [[[[[ klassikko [[[[ erinomainen [[[ hyvä [[ välttävä [ ei suositella! arviot Juurevimmilla lähteillä Kelttifolk ja bluesrock kohtaavat Mark knoPflerin luotsaamana. teksti Masi HuKari kuva universal Mark knoPfler Privateering Universal Music [[[[[ Privateering-albumin myötä Knopflerin soolouran diskografiaa on nyt studiolevytysten osalta yksi enemmän kuin Dire Straitsin levytyksiä. Huilut ja viulut antavat kelttisävyjä ja huuliharput ja Hammond-urut amerikkalaisia tunnelmia. On myös mainittava, että Knopfler on säveltänyt musiikkia ja vastannut yhdeksän elokuvan ääniraidasta. Kappaleet elävät kuitenkin sulassa sovussa levyllä, vaikka väkisin tulee ajatelleeksi, olisiko tyylien erottaminen omille levyilleen muodostanut yhtenäisemmän kokonaiskuvan albumista. Legenda ei siis ole levännyt laakereillaan missään vaiheessa uraansa. Esimerkiksi nimikappaleessa Travis-näppäilyllä säestetty merirosvolaulu tuntuu viittaavan yhtäältä menneisyyteen ja toisaalta nykyaikana vallitsevaan yksityistämiseen ja taloudellisen hyödyn tavoitteluun toisen kustannuksella. Kappaleiden sovituksissa on hyvä tasapaino tuoreen näkemyksen ja perinteitä kunnioittavan tekemisen välillä. Kyseiselle keikalle ei saa ostaa lippuja, mutta ne voi voittaa osallistumalla kisaan
Kappaleissa on variaatiota, syvyyttä ja tarttumapintaa muillekin kuin kitaristeille. Levyn soitossa on niin paljon intensiteettiä ja ilmaisua, että menee monta kuuntelukertaa ennen kuin edes kiinnittää huomiota siihen kuuluisaan tekniseen soittoon, jolla Vai on tehnyt itsensä tunnetuksi. Ja levyllä on miltei joka kappaleessa jotain, jota et ole aikaisemmin kuullut kitaralla tehtävän. Sama meininki jatkuu tällä Real Illusions -trilogian toisella levyllä, mutta nyt kokonaisuus on selkeämmin hahmotettavissa muidenkin kuin säveltäjän omassa mielessä. Vai on studiolevyillään aina suosinut jyrkkien leikkausten estetiikkaa, jossa instrumentaali-ilottelut vuorottelevat pop-kappaleiden ja audio verité -henkisten kollaasien kanssa. Kappaleiden monimuotoi- Levyllä on miltei joka kappaleessa jotain, jota et ole aikaisemmin kuullut kitaralla tehtävän. Keskiössä on silti itseoikeutetusti Vain huikea kitaransoitto ja sovitustaito. arviotalbumit Kitaralevy muillekin kuin kitaristeille steve vain uusi albumi on iso merkkipaalu tinkimättömän artistin diskografiassa. teksti Masi HuKari kuva larry DiMarzio steve vai The Story Of Light Favored Nations [[[[[ kitaravirtuoosi Steve Vain edellisestä sooloalbumista ehti vierähtää seitsemän vuotta ja väliin mahtui peräti kolme livejulkaisua. The Story Of Light on iso merkkipaalu tinkimättömän artistin diskografiassa.. Ja se kitara. Entäpä kappaleet. Seitsemän vuoden aikana Vain jo entuudestaan hurjaan soittoon on tullut paljon lisää, eikä kysymys ole pelkästään tekniikasta ja nopeudesta vaan myös ilmaisuvoimasta. Myös Aimee Mann tekee hienon suorituksen levyllä katkeran kauniissa No More Amsterdam -kappaleessa. Jo Creamsicle Sunset -kappaleen sointumelodian kehittely ja ilmeikkyys on niin omaperäistä ja vivahteikasta, että on vaikea uskoa, että ne on tehty samalla soittimella, jolla Vai on luonut uransa. Story Of Light esittelee artistin, jonka 56 ekspressiiviset nyanssit ovat vertaansa vailla. Ainakaan näin hyvin. info Steve Vai saapuu Suomeen kahdelle keikalle esiintyen 22.10. Tampereen Pakkahuoneella ja seuravana päivänä Helsingissä Finlandia-talolla. www.vai.com suus takaakin instrumentaatiolle paljon mahdollisuuksia, ja Vai pystyy valjastamaan ympärillään olevien muusikoiden lahjat upeisiin yhteissuorituksiin. Blind Willie Johnsonin John The Revelator blues taittuu Vailta kahdeksi kappaleeksi, joiden tunteikkaan vokaaliosuuden hoitaa The Voice Of America -kilpailija Be- verly McClellan. Ainakaan näin hyvin
levyltä löytyy sen ja muiden iskusävelmien vastapainoksi kamarimusiikkimaisia suvantoja. äänikuvaa on täydennetty sähköisillä vivahteilla siten, että indie-henki ja pienimuotoisuus säilyvät etusijalla kautta levyn. toisaalta ryhmä svengaa sen verran komeasti ja soundi on sen verran järkälemäinen jousineen kaikkineen, että heikommatkin raidat toimivat oikein hyvin. erinomaiset sovitukset saavat Fordin ja Gary hoeyn kitarat sekä hoeyn basson rimmaamaan keskenään niin komeasti, että tätä kuuntelisi varmasti vaivatta myös tietynlaisena "unpluggedina", eli ilman lisäinstrumentaatiota ja hienoja taustalauluja. mutta joo, en kyllä aiemmin ollut tajunnutkaan, että randy Bachman oli olennainen jäsen Guess Who -yhtyeessä, jonka enemmän kuin mainio american Woman sekin tässä kuullaan. Pastissiharjoitelmiin on tullut omaa kulmaa ja vaikutteet (Curtis mayfield, rolling stones, soul) ovat alkaneet sulautua makoisaksi tyylikkyydeksi, the heavyn retroilu ei ole enää häiritsevästi pinnassa. uusi materiaali toimii vain osittain, mutta samaa vaivaa potee myös vanhempi materiaali. mielikuvissa vilahtaa hetkittäin sigur rós, jonka musiikissa lindsaynkin nykyinen kotipaikka islanti on keskeinen henkinen inspiroija. saavutus on luonteva jatko aiemmalle, onhan lindsay brittiläisen, trad.-meininkiä elektroon sovittaneen kokeellisen folktronica-yhtyeen tunngin toinen perustajajäsen. taiteilijanimi samoin kuin levyn otsikko viittaa konkreettiseen maisemaan. americassa Deacon liikkuu laajalla sointien kentällä tyylilleen uskollisesti. raivokkaimmissa osuuksissaan tämä hakkaa Girlschoolin energian, eikä kevyimmilläänkään sorru turhanpäiväiseen hempeilyyn se on vain ihan oikeasti rankan mimmin avautumista, jonka vakavailmeisen rehellisyyden voisi tyhmempi tulkita kyynisyydeksi tai kylmyydeksi. Pääosin islannin húsavíkissa paikallisten muusikoiden kanssa räätälöity levy henkii käsityön iloa ja levytysympäristön karua kauneutta. mutta rankka on herkimmilläänkin rankka. ratkaisu palvelee kokonaisuutta tehden ilmaisusta entistäkin monipuolisempaa. Jazz-vivahteiset piano-osuudet istuvat saumattomasti yhteen rockpalojen ja kimuranttien yhteiskuvioiden kanssa. materiaali ja tulkinta on tasokasta, ja uutena elementtinä bändi uskaltautuu entistä raskaammille vesille, tuoden samalla soundiinsa modernia reunaa, jota aiemmilla julkaisuilla on vältetty. Ja kivikovakin voi olla lämmin kuin hellankoukku. Jotka nekin on balansoitu aivan yhtä toimivasti. markku halme Beardfish The Void InsideOut Music dan deacon America Domino [[[[[ Beardfishistä puhuttaessa tulee usein esiin 70-luvun progressiivinen rock, ja vaikka bändin retro-henkinen äänimaisema ja instrumentaaliekskursiot viittaavatkin voimakkaasti progen kulta-aikaan, ei kysymyksessä ole kuitenkaan menneisyyden pastisseja ulos syytävä ryhmä. Francis Ford Coppolaan, joka tilasi häneltä scoren ohjaustyöhönsä twixt (2011). Jarkko laineen sanoittamat rallit ovatkin silkkaa rautaa: mun sormuksein ja Johnny B. hassuin on teennäinen jazzrockryhmä tylympi kohtalo, jonka laineen sanoittamat biisit ovat vähän nolostuttavan kokeellisia, myös sanoituksissaan: "Popparienkelin pylly enkelipieruja puhaltaa." mukava tämmöinen pala menneisyyttä toki on ja moni levynkeräilijä onnellistuu. vaikka rikard sjöblom vastaakin kappaleiden sävellyksestä tuntuu jokaisella kvartetin jäsenellä olevan kappaleisiin paljon sisällöllistä tuotavaa. masi hukari [[[[[ dan Deacon on luonut maineensa elektronisella ilmaisulla, johon hän on ujuttanut vaivihkaa klassisen musiikin elementtejä. livekeikoilla Deacon kuuluu saavan yleisön mukaan osaksi luovaa prosessia, ammattipiireissä taas säveltäjä-muusikko on vedonnut mm. Black keysin ystävien luulisi tähän kiintyvän. Pääosassa on rauli "Badding" somerjoki, joka oli yhtiön suomenkielisen rockin valttikortti. Carmelita rossana Fordin levytysura käynnistyi vuonna 1976 hardpunkkaavan runawaysin ykkösalbumilla, ja nyt reilun viidenkympin iässä yhdistyy se sama teinimäinen intoraivo elämänkokemuksen jalostamaan terveen vihaiseen itsetutkisteluun. ennen kaikkea parannusta on tullut biisien laadussa. keikkataltiointi lienee pukattu ulos lähinnä veijareiden uusioalbumin lisäjulkisuuden hakemiseksi. täkyistä kovin on magyar, jonka elävien hauta svengaa hienosti ja saastepilkkukin toimii. Cheek mountain thief luo kuitenkin kuulokuvien sijaan mielenmaisemia, joihin käy kulkemaan kuin luonnostaan. esimerkiksi temaattisen usa-teoksen avausosa is a monster lipuu ilmoille jousien puisen lämmön kantamana kiihtyen sitten rituaalinomaiseksi transsitanssiksi. ensimmäinen single lots jytisi lähes hardcoren intensiteetillä raskassointinen veto oli kuin cyberpunk-klubiin jynssätty irtiotto. rock on rajaton riemu vuodelta 1971 on tyypillinen esimerkki. erikoislaatuinen ja moni-ilmeinen lähestymistapa on nostattanut positiivisia reaktioita monella taholla. ei ihan paha kooste. markku halme [[[[[ cheek mountain thief alias mike lindsay mykistää esikoisellaan. eli kanadasta. Goode svengaavat vaivattomasti ja laineen riimit riemastuttavat: "kirjoitus- ja lukutaito oli vähän niin ja näin /mutta kitaraa hän soitti vaikka väärinpäin". albumitarviot BachMan & turner Live at the Roseland Ballroom, NYC Eagle Rock Entertainment cheek Mountain thief Cheek Mountain Thief Full Time Hobby eri esittäjiä Rock on rajaton riemu Love [[[[[ etelävaltiolais tyyPPistä boogierockia syvältä pohjoisesta... Beardfishillä on oma soundinsa sekä konseptinsa, ja the void -albumilla palaset ovat jälleen kohdillaan. mutta jonkinlainen toimitettu tietovihkonen olisi parantanut julkaisua merkittävästi. markku roinila lita ford Living Like A Runaway SPV [[[[[ niMi osuu kohdalleen suorastaan epäuskottavan hyvin. molempi parempi, maestro ehdottaa, saaden ideansa toimimaan koukuttavasti. matti komulainen the heavy The Glorious Dead Counter [[[[[ the heavy on puuhastellut funkyn rockin retromarkkinoilla jo pidempään ja nyt alkaa homma jo meikällekin maistua. Beardfishin vahvuus on sen yhteissoundi. edessä on kiehtova matka. matti komulainen [[[[[ love recordsilla oli tapana korjata kunnianhimoisimpien projektien huonoja myyntilukuja erilaisilla kokoelmilla. verrattuna vaikkapa viiden vuoden takaiseen Great vengeance and Furious Fire-levyyn materiaali on tasalaatuisempaa, vaikkakaan niitä tajunnanräjäyttäjiä ei ole kuin yksi: murea säröbassolla lähtevä ja hienosti jännitteen ylläpitävä What makes a Good man. Cheek mountain thiefin ilmaisu perustuu ajattomaan folk-muotoon, jossa on sijansa niin kitaralle kuin haitarille. kokonaisuutta kirkastavat tyylikkäät hiturit, joissa häilyvät Gram Parsonsin ja tom Waitsin haamut. markku roinila 57. Ja mitä pahaa voisi sanoa bändistä, joka (muinoin nimellä Bachman turner overdrive) saattoi maailmaan niinkin hienot yksiköt kuin homer simpsonin suosikkibiisi takin' Care of Business, unohdetun mutta absoluuttisen järkälemäisen jyräklassikon roll on Down the highway sekä moog konttisen suomalaiseksi menestysiskelmäksi nostaman you ain't seen nothing yetin, joka tämän tuplaliven loppuvaiheessa kuullaan, ikävä kyllä, aavistuksen verran kolmen minuutin munaa löysempänä versiona
kuunnellessa levyä tuntuu kuin herkkua olisi luvassa, mutta sitä ei saa tarpeeksi. masi hukari sliM Butler Slim Butler's Inner Blues Slim Cuts [[[[[ jarMo Puhakka lienee kaikille suomen blues-kenttää tutkineille tuttu mies, joten voidaan hyvin sanoa, että tätä levyä on odotettu. sävellyskynä vaan on päässyt pahemman kerran tylsistymään. sebastian "kebu" teir on omistautunut alan klassiselle saundille. letkeästi keinahteleva albumikokonaisuus tuo uusia ulottuvuuksia maamme reggaenäyttämölle ja nostaa pintaan aitoa undergroundasennetta. ole nerDrum skunk anansie Black Traffic Boogooyamma [[[[[ kertaalleen hajonnut ja komean paluulevyn vuon 2010 julkaissut skunk anansie haluaa nyt seistä omilla jaloillaan. samoja tuttuja blues kiertojahan ja kappalemuotoja tässä käytetään, mutta tarinat ovat hyviä ja sovitukset sekä musisointi ilmeikästä ja heittäytyvää. avauskaksikko momentum sekä thoughts pt. miehen debyyttialbumi syntyi moogin, arpin ja korgin kaltaisilla instrumenteilla kunnianosoituksena säveltäjä-muusikon esikuville. osasyy pirstaleiseen fiilikseen on kappaleiden epätasaiset kestot. lyhin kappale on minuutin mittainen ja pisin yli seitsemän minuuttia. rakennuspalikat ovat kyllä pitkälti samat kuin ennen, ja näennäisesti kaikki onkin hyvin: laulaja Jonas renkse maalailee hitaiden kappaleiden päälle, tunnelma on tutun haikea ja sanoitukset kaikkea muuta kuin pirteät. imelä Freak on levyn ainoa notkahdus, mutta onneksi albumin päättävä, reilu puolituntinen World Without end parantaa tästä roimasti. kuulijan on kuitenkin vaikea hahmottaa levyä kokonaisuutena: mielenkiintoiseksi luokiteltavat elementit eivät oikein muodosta yhtenäisyyttä, josta voisi nauttia täysin siemauksin. morsen luottorumpali mike Portnoyn lisäksi levyllä kuullaan mm. tuottajana häärii otis Grand ja laulajina tunnelmoivat sugar ray norcia ja andrew Black. Foo Fightersin ja Garbagen kanssa työskennellyt hittimaakari Chris sheldon, ja se kuuluu: on röyhkeitä ja uhoavia kitaroita, mutta myös hitaasti kasvavaa stadionrockia ja muovisilla jousisovituksilla kuorrutettuja radioystävällisiä poprocktunnelmointeja. arviotalbumit katatonia Dead End Kings neal Morse Peaceville Momentum kuhnafari Dubland Rockadillo Records InsideOut Music [[[[[ katatonia ampuu uudella albumillaan hudin. Pettymys on melkoinen, sillä vielä edellisellä, night is the new Day -albumilla kuultiin useampi täsmäisku. morsen kyky säveltää kauniita balladeja käy jälleen ilmi smoke and mirrors -kappaleelta, jolla kuullaan albumin ehkä hienoimmat melodiat. tarjolla on tajunnanvirran hillittömyyksiä ja nerokkaita kielikuvia. muista instrumenteista vastaavat suomalaiset blues-miehet ja kappaleet ovat kokonaan slim Butlerin (alias Puhakan) käsialaa. ohjelmoidut rytmiraidat kuljettavat lennokkaasti markku innon, J.k. toivottavasti seuraavalla vire löytyy jälleen. Ben varon [[[[[ ProgePoP-multiinstrumentalisti neal morse pitää yllä hurjaa julkaisutahtiaan. Black trafficilta löytyy erinomaisia kappaleita, mutta sekaan on eksynyt myös monta keskinkertaista sävellystä. momentum on tuttua morsea alusta loppuun: the Beatles -vaikutteisia popmelodioita sekoitettuna progemausteisiin, taitavaa musisointia sekä miellyttävän kuuloista laulua. vaikka levyä kuinka kuuntelee, ei kappaleista tunnu jäävän juuri mitään mieleen. Black trafficia riivaa kuitenkin yksi aikakautemme suurimmista ongelmista: liika viimeistely. tämä levy kannattaa ehdottomasi tsekata, jos kokee olevansa nykybluesin ystävä. levyn päättää komeasti reggaerunoilija mutabarukan Dis Poem Dub. 5 vastaavat levyn tilukiintiöstä, ja varsinkin jälkimmäinen edustaa morsea parhaimmillaan. Flying Colors -debyytin jälkeen levy tuntuu kuitenkin pettymykseltä. Ben varon [[[[[ duBland panee pään pyörälle reaggen ja sanan voimalla. levy on suunnattu muusikolta muusikoille tai ainakin sellaisille kuulijoille, jotka haluavat tietää mitä soittimia milläkin raidalla on käytetty. Ja hyviä kappaleita ovatkin. kansainvälistä tasoa olevaa juurevaa meininkiä vaihtoehdoksi kaiken maailman sliipatuille huttubluesmiehille. masi hukari 58. ruotsalaisten synkistelijöiden suosio perustuu bändin kykyyn yhdistää kauniita, surullisia ja tarttuvia melodioita yksinkertaisiin singalong-kertosäkeisiin ja raskaisiin kitaroihin, mutta Dead end kingsillä tuntuu reseptistä olevan jäljellä ainoastaan raskaat kitarat. uuden allstar-kokoonpano Flying Colorsin albumin ilmestymisestä ei ole kuin muutama kuukausi, ja jo nyt tarjoillaan uutta sooloalbumia. Paul Gilbertiä kitarassa. rabinin instrumentin hallinta on ilmeistä, ja levyn äänimaisema kuulas ja avoin, joskin moitetta on annettava kasarimaisista ylikompressoiduista soundeista. lisäpisteitä rapisee runsaasta dobron käytöstä, sointikirjon mielenkiintoisuudesta ja vinnie Colaiutan upeasta rumputyöskentelystä. osa heistä vaikutti jo 80-luvun undergroundpiireissä joissa yhdisteltiin kokeiluhenkisesti runoutta ja musiikkia. tuottajaksi on värvätty mm. levy on toteutettu suomalais-amerikkalaisena yhteistyönä. kerronnallinen nokkeluus on myös huipussaan rauhatädin ja heidin ruotiessa arkaakin arempaa parisuhdeongelmaa: kun mies ei anna. Ginihattu luotaa mielialatiedotus-raidallaan säätiedotustermeillä maamme henkistä tilaa. reggaebändi Jing & Jangstersin rumpali Juhamatti "kuhna" kauppinen, alias kuhnafar-i, on koonnut Dublandille bändin jonka etualalla hääräävät nuoret verbaaliartistit ja konkarirunoilijat. ihalaisen, seppo Pietikäisen ja Wimme saaren sanavirtoja. soitteista aistii välittömästi, että levy on tehty sydämellä mieleen nousevat niin vangeliksen kuin Jarren keskeiset teokset. vaikutelma on paikoin hämäävä muissa yhteyksissä ikonisiksi muodostuneiden sointi- ja soitinyhdistelmien järjestyessä uuteen uskoon kebun näpeissä. matti komulainen [[[[[ yes-kitaristin ensimmäinen soololevy sitten vuoden 1989 esittelee artistin fuusiomaisempaa puolta. levyllä on asiaankuuluvaa ja vahvaa livesoiton tuntua, joka sopii ainakin tämän kuulijan korviin. kraftwerk, vangelis, Jean-michel Jarre ja mike oldfield loivat monien aikalaisten tavoin temaattisia sävelteoksia pääosin joko analogisilla syntetisaattoreilla tai itse tehdyillä sähköisillä instrumenteilla. näistäkin osan skunkkien räväkkä laulajapersoona, soolouraakin kokeillut Deborah "skin" Dyer onnistuu pelastamaan käheän kimeällä ja moneen muottiin taipuvalla äänellään. viides studioalbumi on ensimmäinen bändin oman Boogooyamma-levy-yhtiön julkaisu. kertosäkeet rullaavat eteenpäin varmasti, mutta tarvittavat riitasoinnut ja mekallus puuttuvat. Juho kankaanPää keBu To Jupiter and Back trevor raBin Secret Entertainment Jacaranda Colosseum Music Inc. [[[[[ Melodinen elektroninen musiikki löi läpi 1970-luvulla. avausraita the Parting sekä metallinen Buildings edustavat levyn parhaimmistoa, mutta kokonaisuutena Dead end kings ei tee katatonialle oikeutta. Genren suosiosta kertoo, että esimerkiksi oldfieldiä ja vangelista kuultiin myös suurelokuvissa manaaja ja Blade runner, ja kraftwerkin ja Jarren sävellykset kelpuutettiin tuolloin vielä kaksikanavaiselle yle:lle. ilolla todettakoon, että levy lunastaa paikkansa maamme blues-kaanonissa
Joidenkin mielestä yhtye on taukonsa aikana kypsynyt kuin hyvä viini, minun mielestäni se on pikemminkin ottanut askeleen taaksepäin siitä missä se oli kuusi vuotta sitten. 59. Keulahahmo Justin Hawkinsin alkoholi- ja huumeriippuvuudet ja The Darknessin hajoaminen tulivat yllätyksenä, mutten toisaalta jaksanut surra asiaa kovin kauaa. Myös yhtyeen kakkoslevyllä One Way Ticket to Hell... Siitäkin huolimatta Hot Cakes on pettymys; yhtye jättää itsestään valjun ja sekavan kuvan. albumitarviot Kolmen soinnun pubirockia Paluun tehnyt the darkness antaa itsestään valjun ja sekavan kuvan. teksti Harri HaKanen kuva suPersounDs the darkness Hot Cakes Pias [[[[[ the Darknessin ensilevy (Permission to Land, 2003) tuli aikoinaan hyvään saumaan brittipop ja -rock olivat taistelleet toisensa henkihieveriin, ja pilke silmäkulmassa tehdylle melodiselle hard rockille tuntui taas jälkeen olevan tilausta. En siis ikävöinyt yhtyettä enkä riemastunut ensimmäisistä uusista biiseistä, joten odotukset The Darknessin uutuutta kohtaan eivät olleet suhteettoman kovat. Hawkinsin sävelkynä on vain jäänyt teroittamatta, sillä valitettavan usein The Darknessin uusi musiikki kuulostaa brittiläiseltä kolmen soinnun pubirockilta. Suurin osa biiseistä perustuu pariin kantavaan ideaan, eikä osa tunnu lähte- vän käyntiin lainkaan. And Back (2006) oli muutama hieno ralli ja yhtyeessä il- meni kunnianhimoisiakin piirteitä. Nautittavia hetkiäkin levyllä toki on: jo viime vuonna julkaistu Nothin's Gonna Stop Us on tarttuva ralli, Living Each Day Blind pirskahtelee paikoin monipuolisesti, Forbidden Love kumartaa Cheap Trickin powerpopin suuntaan ja suorastaan maidenisti vedetty Radiohead-kierrätys Street Spirit (Fade Out) jaksaa Fanit luultavasti ovat tyytyväisiä: The Darkness kierrättää itseään onnistuneesti. info The Darkness pyörähti Suomessa elokuun lopulla Lady Gagan lämmittelijänä, mahdolliset klubipäivämäärät ovat vielä salaisuuden varjossa. www.theactualdarkness.com riemastuttaa vielä toisella, muttei enää kolmannella kuuntelulla. Perusasiat ovat toki entisellään: Justin Hawkinsin falsetti raikaa mikäli mahdollista entistäkin korkeammalta, Queen-köörit ja tukevat hard rock -soundit (levyn on miksannut legendaarinen Kiss- ja Alice Cooper -tuottaja Bob Ezrin) muistuttavat siitä mihin suosio alun perin perustui. Kohokohtien vähyydestä huolimatta on sanottava, että fanit luultavasti ovat tyytyväisiä: The Darkness kierrättää itseään onnistuneesti
vanhan mestarillisuuden kaikuja on aistittavissa, kun muuten automaattiohjatuissa biiseissä ilmenee satunnaista särmikkäämpää otetta. nämä arjen realismia huokuvat tekstit ovatkin se tekijä, joka tulee auttamaan tapiiria kulttimaineen saavuttamisessa ja ikuisen alelaarin välttämisessä. Puolihuolimattomalla täsmällisyydellä rehevästi kumpuileva, juuri sopivan pienessä määrin jopa kompasteleva soitanta kietoutuu kuulijan ympärille niin tiiviisti, että kohdehenkilö on suloisessa sumpussa, olennaisena osana koko henkevää kokonaisuutta. vaikka tietty sulavuus on aina ollut yhtyeen valtti, nyt ilmaisu tuntuu soljuvan liiankin vaivattomasti ohi korvien. ryhmää elvytellään suurella nivaskalla vanhoja amerikkalaisia perinneviisuja oh susannahista ja Clementinesta lähes uunituoreeseen eli vain 70 vuotta vanhaan this land is your landiin. Biisit ovat päteviä, mutta mitä hitaampi tempo, sitä enemmän riipii tiina Wesslinin vokaaleja aa-ii-vaan tuu-ur-haaan venyttelevä laulanta. hyvästä esimerkistä käy vaikkapa sinkku longevity: itämaisia jousisoittimen kuuloisia luuppeja, r & bvaikutteinen kertosäe, nykyvä rytmiraita ja loppuun vielä hiphop-rumpubreikki. levy siis on varsin ok, mutta kalpenee jopa alku-uran b-puolikokoelma Pisces iscariotin rinnalla. kimmo k. tämän huomaa siitä, että aiempaan tuotantoon verrattuna smässäreiden tuotannossa kiehtonut kitkan aiheuttama särmä on kateissa. neil ja hänen horsensa on veistetty yhdestä ja samasta puusta. Pitkästä aikaa albumi, jota kuunnellessaan ei tarvitse tuntea olevansa pelkästään ulkopuolinen tarkkailija. eihän kokonaisuus silloin soisi kuin syvällä aution metsän uumenissa soitettu livekeikka. markku halme Paul elleDge the sMashing PuMPkins Oceania Martha's Music [[[[[ ruMPalinero Jimmy Chamberlinin häivyttämisen ja uuden tonokkikoonpanon myötä smashing Pumpkins on oceanialla käytännössä Billy Corganin projekti. oceania on saanut osittain ansaittuakin suitsutusta, mutta se ei ole täydellinen riemuvoitto. koskinen 60. niin tosieläväinen kokemus, että kappaleiden yli hyppiminen tuntuisi suorastaan ekologiselta rikkeeltä. Fingers never Bleed on kuulaankomea, henrietta nousee esiin suihkulähteen lailla pulppuilevine riffeineen ja Damaged Goods jää mieleen pyörimään. ongelmana tällaisessa sillisalaatissa on se, että vaikka kivoja yksityiskohtia on runsaasti tarjoilla, itse biiseistä ei välttämättä muodostu osiensa summaa suurempia elämyksiä. reaganfs skeleton olisi hyvä pop-biisi ellei the Beloved olisi tehnyt melkein saman biisin joaiemmin nimellä sweet harmony. iskevin näkemys kuullaan Watch me Dubista, jossa roots manuvan osuus on pätkitty kahdeksankymmenlukulaisen electricboogien säksätykseen. usein tulokset tuntuvat kuitenkin jäävän luonnoksiksi, ikään kuin raidat olisi palautettu demoasteelle. matti komulainen [[[[[ neil youngin legendaarinen hoviorkesteri Crazy horse on kaivettu väliaikaisesta haudastaan. miehen intiaani -nimeä kantava debyyttialbumi tarjoaa suuren runollisen annoksen lo-fi folkkia, joka ainakin sanoituksien puolesta painii samassa sarjassa mainetta nauttivien Joose keskitalon ja mirel Wagnerin kanssa. arviotalbumit kari taPiiri Intiaani Timmion Records yeasayer Fragrant World Punk lurex Playground Puolesta ja vastaan Hiljaiset levyt [[[[[ suoMen valtavirrassa aletaan elämään pientä folkbuumia ja virvoitusta tuohon suureen janoon tuo helsinkiläinen laulaja/launtekijä kari tapiiri. tallenteesta päätellen oikea hetki uuden materiaalin työstämiseen olisi juuri nyt. agitated on kiekon dub-versio, muokkaajana tuottaja-dj-kaksikko ross orton & Pipes. moka ei tappanut teosta vaan tuntuu antaneen sille päinvastoin aiempaa laajemman kosketuspinnan: elektrosyke saa nyt jatkoa, kun koko levy pannaan uuteen kuosiin. rumpali ja toinen kitaristi ovat vaihtuneet, mutta mihin ihmeeseen voisi moinen tässä musiikinlajissa mitenkään vaikuttaa. intiaani olisi kuitenkin toiminut huomattavasti paremmin, mikäli tämän boheemin miehen taakse olisi kasattu bändi, kuten kolmas maailmanpalo, vaikka kuinka ollaankin lo-fi. onni kauPPinen [[[[[ ruisrockissa mielipiteet jakanut yeasayer on tyypillinen new yorkin Brooklyn-soundin taiteellisemman laidan edustaja: eklektinen, monikulttuurinen ja tempoileva. sheffieldin underground-piireistä ponnistava parivaljakko on luonut maineensa modernilla dancehallilla purkamalla ja kokoamalla uudelleen jamaikalaiseen pulssiin johdettavia ideoita. tätä tehostaa seesteiseen ja leppoisaan kallella oleva biisikattaus. Dubeissa palat loksahtavat paikoin saumattomasti kohdalleen. uuden kitaristin Pasi Jouhkin henkevästi ärjymä vihan ja väkivallan maailma todistaa, että turhanpäiväisen skarppailun puute voi tehdä sinänsä vähätaitoisemmasta laulannasta huomattavasti tehokkaampaa. markku halme toddla t Watch Me Dance Agitated by Ross Orton & Pipes Ninja Tune neil young & crazy horse Americana Reprise [[[[[ toddla t:n viimevuotinen kakkosalbumi Watch me Dance lipesi nettiin ennen aikojaan. sen sijaan esimerkiksi Demon roadista ja Folk head shtickista saa punaista lankaa hakemalla hakea. markku roinila [[[[[ lähes kymmenen vuoden aktiivitoiminnan ja sen jälkeisen lähes kymmenen vuoden levytystauon jälkeen saadaan taas sitä ihan samaa: albumillinen perinteistä, melodista 77-punkkia julistuksellisilla teksteillä. nyt jännite on vielä vähäisempi kuin suotta väheksytyllä paluulevy Zeitgeistillä. kappalemateriaali oceanialla on tasalaatuisen kelvollista ja mukavan valoisaakin, mutta ei kuitenkaan erinomaista. näinpä kuvittelin arvostelun tekemistä helpoksi nakiksi, mutta kun ei. ongelma haihtuu ilmaan kieltä vaihtamalla: originaalitekstillä laulettu ebba Grön -cover staten och kapitalet on todella laadukas. Fly lähestyy miltei rootsreggaen sävystöä, shola aman tähdittämä take it Back puolestaan tykyttää house-poljennossa. ääni on sinänsä hyvä, mutta sen käyttötapa pykii ikävästi. intiaanilta nimittäin huomaa, että kari tapiiri ei ole kovin kaksinen kitaristi. hän vain säestää laulujaan rautavaaramaiseen tapaan pääpainon ollessa niiden lyyrisessä ulosannissa, joka sattuu olemaan huomattavasti paremmassa kunnossa kuin miehen sävellyskynä. yesayer taiteilee tämän ongelman kanssa kuitenkin kohtuullisesti
Harvemmin albumin päätösbiisin titteli on näinkin kuuntelukokemusta kuvaava. 61. Aiemmin Pekka Puupää -vampyyriteatterinsa kieli ulkona ja keskisormi tanassa ilmoille ladannut The 69 Eyes yrittää ensi kertaa olla sentimentaalinen. Aiemmin niinkin itsevarmasti tyylilajin kuin tyylilajin ominut ja kaltaisekseen muokannut bändi tekee nyt ensi kertaa vuosiin sen mittaluokan mahalaskuja, että aktiivikuuntelijankin korvat punoittavat. Albumi oli kaikilta osin ultimaattinen läpileikkaus esittäjänsä parhaista puolista. Siksipä kolmen vuoden takainen Back In Blood nosti ihokarvat ilmaan. päivänä. Vaikkei kitaristi Bazien riffikynä osoittanutkaan myöhemmillä levytyksillä tylsymisen merkkejä, päästi bändi itsensä ainakin näihin korviin hieman liian helpolla. Kun ottaa huomioon, että Ruotsiin lähdettiin kovaan ääneen hakemaan muutosta ja uusia tuulia, on X hämmentävää keskitien kulkemista sekä päämäärätöntä itsensä etsiskelyä. albumitarviot Ensimmäistä kertaa myös sentimentaalinen Helsingin vampyyrit the 69 eyes eivät yllä uudella albumillaan edellisen tasolle. teksti Henri eerola kuva sony the 69 eyes X RCA/Sony [[[[[ vuosituhannen vaihteessa katurockin tummilla sävyillä korvannut The 69 Eyes on Suomen musiikkikentän kenties konkreettisin esimerkki tietoisesta tuotteistamisesta ja siitä kuinka se tehdään pitkäjänteisesti. Bändin tuolloinen goottiutuminen oletettavasti täräytti palat kurkkuun monellakin suunnal- la, mutta harva tuskin uskalsi arvailla minkä mittaluokan odysseia tästä imagonmuutoksesta kukkisikaan. The 69 Eyes teki kuluneena kesänä vain kaksi keikkaa ja säästi paukkuja levyn kiertueeseen, jonka päivämäärät löytyvät osoitteesta: www.69eyes.com vaan mitäänsanomattomuudessa. Erikoisuuden tavoittelua sanon minä, kun Borderline taputellaan länkkärihatut päässä, mutta todellinen ongelma ei piile typeryyksissä Todellinen ongelma piilee mitäänsanomatto muudessa. info X julkaistaan Euroopassa syyskuun 29. Työmetodinsa ja säveltämisensä lähtökohdat remonttiin pistänyt miehistö seisoi tukevasti totaalisen ennaltaarvaamattomalla maaperällä. Loppupeleissä parin idean varaan rakentuvat sävellykset ovat siitä petollinen tekemisen laji, että kerran tavoitettua huonoa makua on komponettien pienen määrän takia hankala loiventaa. Paris Kills jatkoi edeltäjänsä Blessed Be:n starttaamaa haara-asento -rockailun ja kosketinmattojen naittamista, vieden yleisilmeen vieläkin tunnelmallisempaan suuntaan
Sitten on tietysti Def Leppardia ja Poisonia. Omat suosikit ja kaappien luurangot. levyhylly Jacoby Shaddix S 62 Papa roachin jacoBy shaddixin levyhyllystä löytyy koko The Queenin tuotanto, 50 Cent ja Poison. tekstit vilHo rajala kuva universal top 3 keräilyä oman maun mukaan haddix suostuu mielellään kertomaan Rytmille oman levyhyllynsä sisällöstä ja merkityksestä. Erään kerran mies kävi katsomassa yhtä paikallista bändiä, jonka nimi oli Deftones. Shaddix ei tunnustaudu levykeräilijäksi, mutta hänelle on ikään kuin vahingossa kertynyt kotiin kelvollinen vinyylikokoelma. reFuseD: The Shape of Punk to Come (1998) Faith no more: Angel Dust (1992) Muistan, että pelkäsin aluksi Metallicaa! Pidin sitä pahana ja pelottavana musiikkina. "Ostan levyjä joista pidän, enkä keräile mitään harvinaisuuksia. Deftones muutti minun elämäni yhtä isosti kuin Led Zeppelin. Onneksi aika pian sen jälkeen isäpuoleni antoi minulle kasetilla Led Zeppelin II:n. Shaddix näyttää iPhonestaan, että musiikkia on todellakin laidasta laitaan, aina 50 Centistä The Hivesin kautta Lamb of Godiin. "Muistan, että pelkäsin aluksi Metallicaa! Pidin sitä pahana ja pelottavana musiikkina. Rakastan käydä levykaupoissa selailemassa. Minulla The Queenin koko katalogi ja Led Zeppelinin koko katalogi. "Odotan kovasti myös The Bronxin tulevaa levyä, se on punkbändi Los Angelesista. Silloin tajusin, että minä haluan bändiin! Chino Moreno näytti siltä, kuin hän olisi itsensä ulkopuolella!" "Pakkohan se on myöntää, että levyt jotka ovat eniten minuun vaikuttaneet ovat rocklevyjä. "Toisaalta kuuntelin myös Louis Armstrongia. Kävikin niin, että kulutin sen kasetin ihan totaalisesti loppuun." Pian sen jälkeen Shaddix innostui Guns N' Rosesista ja Def Leppardista. Mutta ei se ole mikään häpeä." Kovin uusia levyjä suosikkilistaan ei mahdu, mikä lienee ihan luonnollista. New Politics Tanskasta on hieno bändi, vähän funkahtavaa ja friikkiä alternativea. Hänen rockharrastuksensa lähti vähän yli kymmenvuotiaana Poisonista ja Stryperista, elettiinhän 1980-luvun loppua. "Rakastuin siihen täydellisesti. Pop-vaikutteinen rock on aina kiinnostanut häntä, mikä käy Papa Roachia ajatellen järkeen. Muun muassa brittiläisen Gallowsin Grey Britain -levy (2009) saa häneltä erityismaininnan. En koskaan halunnut jumittua mihinkään tiettyyn juttuun." Tämä pitää paikkansa tänä päivänäkin. Shaddix on 36-vuotias ja vavahduttavimmat musiikkielämykset tuppaavat tulemaan herkässä teiniiässä. "Vähän noloja bändejä, heh, heh. "Levyt joita kuuntelin silloin ovat juuri niitä samoja, joista saan edelleen eniten irti." leD ZePPelin: II (1969) Shaddixin musiikkimaku laajeni nopeasti myös muuhun kuin kitaramusiikkiin. Beastie Boys, Wu-Tang Clan ja The Prodigy olivat 1990-luvulla erittäin kova sana. Koulussa kaikki kovat jätkät kuuntelivat sitä. Vuotta myöhemmin polttelin niiden jätkien kanssa pilveä ja kuuntelin Metallicaa täysillä." 1990-luvun alussa Shaddixin maailmaan ilmestyivät muun muassa Faith No More, Red Hot Chili Peppers, Fugazi, Social Distortion ja Helmet. Kyselin, että kuka on Led Zeppelin. The Glitch Mob puolestaan on mahtavaa pilvenpolttelumusiikkia, vaikka en poltakaan enää, heh.". Ja Mötley Crüen ja Nine Inch Nailsin kaikki levyt." Ajan hermolla pysyminen on Shaddixille tärkeää. Hän kuuntelee paljon etenkin uutta punkkia
"mutta utta se "mutta se on totta! se tapahtui ol o in minulle oikeasti! olin onneton ja ektä tämä syksissä. vaimo kelly shaddix ilmoitti, että hän haluaa erota. lokakuuta. www.paparoach.com 63. "hän jätti minut ja minä mietin yksikseni, ettei tämä nyt näin voi mennä. tämä levy kertoo siitä, kuinka minä menetin kaiken ja aloin tehdä töitä saadakseni elämäni takaisin." shaddix shaddix shaddix nauraa, että tarina on niin tavallinen, että se on melkein klisee. "Pari vuotta sitten olin kyllä aika heikoilla. ennen the Connection -levyn tekoa mies romahti täysin, mutta nyt ollaan taas kuivilla. eräänä päivänä se sitten iski päin naamaa, että tämän täytyy loppua." isku tuli läheltä. se on aika suuri asia." info Papa Roachin kuudes studioalbumi The Connection -albumi julkaistaan 1. kunnes sitten tulee taas joku heikko hetki, josta asiat luisuvat jälleen samaan kurimukseen. "en aluksi halunnut laulaa omista ongelmistani, mutta tuottajamme chael James michael sanoi, että annat tulla michael se vaan suoraan ja rehellisesti. minulla on upea perhe, upea bändi ja hieno elämä, miksi minä haluan tuhota sen tällä tavalla?" viinan juonti ja pilven poltto loppuivat. ryyppäsin paljon yksin. shaddixin suurin ongelma on alkoholi, mutta kaikkea muutakin on tullut kokeiltua. shaddix luonnehtii elämäänsä sykliksi, jossa päihteet valtaavat hänen elämänsä pikku hiljaa niin totaalisesti, että lopulta on pakko skarpata. shaddix sai perheensä takaisin ja häneen iski sopivasti luovuudenpuuska, joka synnytti the Connection -levyn tekstit. tämä levy auttoi minua se pitämään itsestäni taas. Päihdeongelmien syövereistä alkoholi ja huumeet ovat Jacoby shaddixille tuttu maailma. asuin kotona perheen kanssa, mutta välttelin kaikkia ihmisiä, myös ystäviäni. se rohtämä ämä kaisi
Ryhmän pääteokseksi mielletyltä Ege Bamyasilta (1972) poimitussa raidassa kaihoisa lauluraita naulataan tajuntaan kiihkeän rumpukompin ja orgaanisten sointipintojen leikatessa kultaisesti. "Kokeellisen rockin" nimissä Can on omaksunut sointiinsa kaikkea psykedeliasta etnoon ja jazzista folkiin ilman, että mikään elementti on korostunut. Varhaisalbumit kuten Monster Movie (1970) ja Tago Mago (1971) kuulostavat nyt kuunneltuina hämmästyttävän tuoreilta. Jos arvioi Canin tärkeintä perintöä, vastaus löytyy levystöstä. Akustisten instrumenttien, elektroniikan ja rönsyilevien ideoiden balanssi tuo mieleen modernit jättiläiset kuten Radioheadin, joka on muuten coveroinut Canin Thiefin. Esimerkiksi Future Days (1973) siirsi painopistettä piirun ambientin suuntaan Landedin (1975) puolestaan tullessa tuoreeltaan yhdistetyksi glamiin. Rariteeteista kootut Unlimited Edition ja Delay vahvistavat kuvaa muun muassa Ethnological Forgery Series -vedot virittyvät aivan omalle tasolle. älyllisyyttä ja happopsykedelian älyttömyyttä Perusolemuksessaan Can säteilee sähköistävää melankoliaa. arviotretro & boksit Eurooppalaisen rockin peruskallio can skannasi koko musiikkikentän ilmaisuunsa. teksti MaTTi KoMulainen kuva PoP MeDian arKisTo can Monster Movie / Soundtracks / Tago Mago / Ege Bamyasi / Future Days / Soon Over Babaluma / Landed / Flow Motion / Saw Delight / Can / Rite Time / Unlimited Edition / Delay Mute [[[[[ can on 1970-luvulla esiin tulleista saksalaisbändeistä monipuolisin ja samalla hankalimmin määriteltävissä vain yhdellä termillä. Elokuvallisuus kuvaa ilmaisua ehkä tyhjentävimmin, sävelsihän bändi jo alkuvaiheessa muun muassa Jerzy Skolimowskin Deep Endiin (1970) ja on sittemmin soinut myös Pedro Almodóvarin Särkyneissä syleilyissä (2009). Muutosvoima oli kirjoitettu Canin dna:han. Happopsykedelia, proge ja aikakauden rockille ominainen älyllistäminen ovat harvoin nivoutuneet yhteen näin koskettavasti. Katalogi on paitsi eurooppalaisen rockin peruskalliota, myös laajemmin ajatellen 1960-lukulaisen idealismin ja avarakatseisuuden sekä 1970-luvun kokeellisuuden ja kunnianhimon huipentuma. Canin uudelleen julkaistu levystö vakuuttaa ryhmän ajattomuu64 desta. Ydinmiehitystä Irmin Schmidt, Holger Czukay, Michael Karoli ja Jaki Liebezeit täydennettiin erilaisilla lahjakkuuksilla pitkin matkaa. Yhtyeen elämäntyössä riittää tutkittavaa, elämyksiä ja myös löydettävää loputtomasti.. Paljastavimpia teoksia tässä suhteessa on Vitamin C (1972). Vaihtuvuus peilautui myös kokoonopanossa
Jotkut ovat povanneet lopullista telakoitumista, toiset uutta alkua. retro & boksitarviot Raikulipoikien matka haikeuteen Brittipopin kestävimmän liki koko tuotanto yhdessä laatikossa. Blur Blur 21 - the Box Food [[[[[ on pakko esittää yleistys: jos Oasiksen uran aidosti rautaiset hetket voidaan laskea kahdessa ja Pulpin kolmessa albumissa, 1990-luvun brittipopin kolmannen ikonin, Blurin, musiikillinen ura on ollut selvästi kestävämpi ja palkitsevampi. Mitään julkaisematonta materiaalia ei ole jäljellä. aleksi kinnunen. Yhtyeen suunnitelmista olympialaiskeikan jälkeen ei ole saanut selvyyttä. Vaikeiden aikojen jälkeen yhtye löytää sovituksen ja luontevan ilmaisukanavan aikuisemmasta soinnista. Cd- ja vinyylibokseina julkaistut yhtyeen remasteroidut klassikkolevyt muistuttavat Blurin olleen poikkeuksellisen loistava sekä single- että albumibändi.Yhtye julkaisi ensimmäisen uuden singlensä sitten vuoden 2009, ja haikean koskettava Under the Westway (nyt jo vuoden biisi) on mukana tarkastelun alla olevassa 21 levyn cd-boksissa samoin kuin edellinen erinomainen singleharvinaisuus Fool's Day. Tuplalevyille bonusversioineen venytettyjen seitsemän studioalbumin lisäksi boksi tarjoaa kuvilla, haastatteluilla ja pätevillä tuotantotiedoilla varustetun kirjan, kolme dvd-levyllistä keikkoja ja videoita, neljä levyä harvinaisuuksia sekä Bluria edeltäneen Seymour-yhtyeen seitsemäntuumaisen vinyylin. Ajan hermoon osuneen timanttisen läpimurron ja menestysvuosien jälkeen supertähteyteen kyllästyneet kansallissankarit tappavat lopulta "darlinginsa" ja vetäytyvät taiteelliseen hankaluuteen. Kitaristi Graham Coxonin mukaan single ja boksi tyhjensivät pöytälaatikon. Jos boksia arvostelee sen sisältämän musiikin osalta studioalbumeita painottaen, kokonaisuus on kultaa. Ennenjulkaisematonta materi- aalia, lähinnä hauskoiksi kuriositeeteiksi jääviä luonnosmaisia demoja, on jopa kolme ja puoli tuntia (65 kappaletta). 20 brittiykkössingleä ja viisi ykkösalbumia saavuttaneen Blurin uran voi nähdä noudattavan klassista polkua: alussa lahjakkuus erottaa nuoren bändin muista rimpuilijoista. Aivan kaikkia b-puolia ja remiksauksia ei silti näytä ympätyn mukaan
Kuten Yrjänäkin esipuheessaan uumoilee, oli CMX:n alkutuotanto kenties aavistuksen aikaansa edellä. W. Yrjänän esipuheen, joukon vanhoja haastatteluja, valokuvia, sekä tie- tysti kaikki lyriikat. Hintaahan boksilla riittää reilut 80 euroa, mutta se on lopulta pieni hinta historiallisten pienjulkaisujen päivitetystä kokoomasta, joka tulee itsekin muodostumaan keräilykappaleeksi ainakin rajoitetut kultaisten (200 kpl) ja valkoisten (300 kpl) vinyylien erikoispainokset. tuukka hämäläinen. Näin on ainakin Kolmikärjellä, jonka veroista poikkitaiteellisen uhman kulminaatiota on vaikea edes käsittää. arviotretro & boksit Kansainvälisten suurjulkaisujen tasoa oleva kokonaisuus. cMx Kolmikärjen Veljeskunta Svart Records Poikkitaiteellista uhmaa [[[[[ turkulainen Svart Records teki miehen työn ja julkaisi uudelleen CMX:n Bad Vugum -aikaisen alkutuotannon vinyylillä. Punkin, taiderockin ja metallin muodostama, itseironiaa ja ahdistusta tihkuva kokonaisuus ei jätä kylmäksi. Sisältä löytyvät kaikki neljä vinyyliä gatefold-pahveissa, sekä 64-sivuinen, vinyylikokoinen kirja, joka sisältää A. Levyt on järjestetty neljälle lp:lle, siten että ep:t vievät yhden vinyylipuoliskon. Kokonaisuus on kansainvälisten suurjulkaisujen tasoa. Myös Raivo ja Tanssitauti -ep:t ovat nekin timantteja, eikä Veljeskuntakaan kauas jää. Monet musiikilliset ja sanoitukselliset keinot toistuvat myöhemmin yhtyeen tuotannossa. Jo itse boksi on CMX-fanin orgasmi. Näyttävään Kolmikärjen Veljeskunta-boksiin mahtuvat nimensä mukaisesti kaksi ensimmäistä studioalbumia Kolmikärki (1990) ja Veljeskunta (1991), sekä ep:t Johannes Kastaja (1987), Raivo (1989), Tanssitauti (1990) ja Musiikin ystävälliset kasvot (1991). Mustaan laatikkoon on painettu albumien kansikuvitukset kullalla. Vaikka CMX on muuttunut paljon vuosien mittaan (ja muuttuu toivottavasti vastakin), on jo alkuvuosien materiaalissa jotakin selvästi CMXmäistä
Get Stoned -kappaleen sanat ovat Stonelle siihen aikaan tyypillisesti vahvasti kieli poskessa kirjoitetut. Biisin teksteissä ylistetään omaa 'erikoisuuttaan' ja nauretaan näiden tyyppien tyylille. Ja biisin lopussa kun nämä tyypit kuulevat meidän musaa niin Olen pienestä pitäen tykännyt leikkiä harmonioilla, sekoittaa duuria ja mollia sekä käyttää esimerkiksi tritonusta. verkkarit repeää ja alta paljastuu mustaa farkkua!", Joutsenniemi naureskelee. Joutsenniemi allekirjoittaa tämän nuoruusvuosien tekeleensä edelleen. Kappaleissa on sama rytmitys ja molemmat menee E:stä, mutta siinä niiden samankaltaisuus onkin. "En ole jaksanut lähteä sitä sen enempää spekuloimaan. Säveltäjä itse ei ole yhtä vakuuttunut teoriasta. Se äänitettiin analogivehkeillä ja siinä on hyvä, lämmin soundi. Get Stoned lähti kertosäkeen riffistä, ja koko paketti syntyi oikeastaan yhdeltä istumalta. Tarina kertoo, että Metallican kavereille annettiin Stone-debyytit heidän Helsinginvierailunsa yhteydessä vuonna 1989, joten aikataulullisesti olisi täysin mahdollista että levyä on kuunneltu, riffi hyväksi havaittu ja lainattu mukaan vuoden 1991 Metallica-albumille. "Tiesin toki mitä 'get stoned' tarkoittaa, mutta käänsin sanonnan meidän tarkoitukseen sopivaksi. Muun muassa Children Of Bodom sekä Stam1na ovat sittemmin ottaneet vastaavat harmoniat käyttöönsä, peittelemättä missään vaiheessa Stone-vaikutteitaan. Get Stoned on simppeli paahtobiisi, erittäin hauska kappale." Yksi Stonen tavaramerkeistä olivat kekseliäät ja epätyypilliset kitarastemmat, joita kuullaan heti Get Stonedin alkuriffissä. Kuinka se syntyi ja miksi se on klassikko. erään biisin tarina info Stone julkaisee tänä syksynä boksin, joka sisältää yhtyeen kaikki albumit ja bonusmateriaalia. Get Stoned (1988) suomimetallin virstanpylvään stonen vaikutus on kuultavissa esimerkiksi Children of Bodomin sekä stam1nan musiikissa. Eli ei, en ajatellut haastaa Larsia oikeuteen!" 67. "Minusta se koko debyyttilevy on edelleen helvetin hyvin onnistunut. "Mitä todennäköisemmin olen istunut sängyn laidalla himassa räpläämässä kitaraa, niin se yleensä meni. Pekka (Kasari, rummut) oli tuonut meille kaikille etelänreissulta t-paidat, jossa Tupu, Hupu ja Lupu polttavat bongia ja päällä lukee get stoned, joten idea taisi lähteä siitä." "Olin siihen aikaan lukiossa, ja silloin oli muotia pukeutua värikkäisiin Fila- ja Lacoste-verkkareihin. Ettei laittaisi joka kerta sitä itsestääselvää stemmaa." Vuosien varrella eräät ovat ottaneet esille Get Stonedin ja Metallican Enter Sandman -jättihitin riffien yhtäläisyydet. luonteva ja suoraviivainen etenemisjärjestys, ei tarvinnut jäädä hieromaan", Joutsenniemi aloittaa. Sehän on todella simppeli rockbiisi, jossa on selkeä intro, säkkäri, kertsi, c-osa... joidenkin mukaan myös Metallican. teksti Ben varon kuva joHanna KusTannus janne Joutsenniemellä ei ole selkeää muistikuvaa siitä, missä ja milloin kirjoitti Get Stonedin, mutta hän muistaa kuitenkin kappaleen syntyneen helposti ja nopeasti. "Olen pienestä pitäen tykännyt leikkiä harmonioilla, sekoittaa duuria ja mollia sekä käyttää esimerkiksi tritonusta
Duran Duranin viimeisimmältä levyltä kuullaan keikalla peräti seitsemän kappaletta. Päällimmäisenä tuntuu jääneen mieleen itsensä David Lynchin ohjaama YouTube-livekeikka (jonka olisi mieluusti löytänyt näistä bonuksista) sekä Le Bonin äänen menetys, jonka paljastuminen harjoitustilanteessa on onnistuttu kuvaamaan. Vaikka levyä onkin luonnehdittu yhtyeen "henkiseksi paluuksi 80-luvulle", on määrä liian suuri ja klassikoiden (esimerkiksi Save A Prayer tai Girls On Live 2011 ei ole täydellinen Duran Duran taltiointi, mutta kelpo näyte sen nykykunnosta. senet lähinnä muistelevat vuotta 2011. vähäeleisyyttä kompensoivat lurexkeikkavaatteet sillä rajalla. teksti Harri HaKanen duran duranin nykyinen livekunto ja esiintyminen ovat "Tyyli" on sana, joka on aina yhdistetty Duran Duraniin. Mustavalkoisuus ja hidastukset toimivat aina, niitäkin olisi voinut käyttää reilummalla kädellä. Live 2011 ei ole täydellinen Duran Duran -taltiointi, mutta kelpo näyte sen nykykunnosta. Simon Le Bonin ääni tuntuu toimivan keikalla mainiosti, eikä lyömäsoittajalla, saksofonistilla ja taustalaulajattarella (upea Anna Ross) vahvistetun yhtyeen soitossa ole muutenkaan moitittavaa. Toki lavalla hymyilläänkin, basisti John Taylor ja lopulta myös Le Bon liikkuvat ja ottavat aktiivisesti kontaktia yleisöön. Jo mainitussa haastattelussa yhtyeen jä- duran duran Live 2011 A Diamond In The Mind Eagle [[[[[ viiMe joulukuussa legendat esiintyivät kameroiden seuraamana 68 Manchesterin MEN-areenalla. Aloitetaan vaikka eräiden yhtyeen jäsenten säihkyvistä asusteista, jollaiset käsittääkseni mielletään tyylikkäiksi lähinnä kyrillisiä aakkosia käyttävissä maissa. Riehakkaaksi esiintymistä ei voi luonnehtia ja koska en ole yhtyettä koskaan keikalla nähnyt, on vaikea sanoa onko yhtyeen lavatunnelma aina näin vähäeleistä. Lavan yläreunassa roikkuu neljä valtavaa muovinaamaria, joihin heijastetaan nelikon Le Bon Rhodes Taylor Taylor laulavia naamoja; hieno ja kasarihenkinen tehokeino, mutta muuten yhtyeen lavashow on turhan perinteinen. Joka on edelleen niin hyvä, että kannattaisiko yrittää yhtyettä Suomeen vielä kerran? info Diamond in the Mind: Live 2011 julkaistiin heinäkuussa. www.duranduran.com. arviotdvd & blu-ray Film) unohtaminen keikkasetistä julmaa. Bonuksia on vähän. Toki bändi esittää hittejäänkin, ja yhtyeen parjatulta Thank You -coverlevyltä (1995) poimittu White Lies toimii livenä jopa paremmin kuin levyllä. Muistelut eivät olisi olleet pahitteeksi Edelleen voimissaan vielä positiivisen puolella. Huippumalleja vilisevän Girl Talk -biisin promovideon yhdistäminen keikkamateriaaliin onnistuu kohtalaisesti ja jälkikäsittelyssä on muutamassa kappaleessa sentään lisätty efektejä, joista osa on vähän liiankin villejä. Tyyliä livepaketti olisi kauttaaltaan kaivannut lisää. Joku voisi tulkita asian jopa niin, etteivät kaikki yhtyeen jäsenet välttämättä nauti esiintymisestä
the rolling stonesin kiertäessä yhdysvaltoja vuonna 1981 maailmat kohtasivat Buddy Guyn klubilla. Dvd:n sävyskaala on tukkoinen dynamiikkaa toivoisi etenkin mustaan, joka nielee usein muusikot ja heidän suorituksensa. ei ole ihme, että miestä arvostetaan niin paljon. sinällään ihan vireästä meiningistä välittyy samanaikaisesti kevyt setämäisyys, mitä alleviivaavat etenkin scott Weilandin paikoitellen yliampuvat vibraatot. kestosuosikit mannish Boysta Got my mojo Workin'iin pelittävät ajattomasti, joskaan rollarien läsnäolo ei loksahda palettiin aivan luontevasti. Dynaamisesti kuvatun ja äänitetyn keikan tekninen puoli on hallussa, mutta materiaali vaipuu osin toistamaan itseään. Chicagon intiimin loungen marraskuinen keikka tallennettiin, ja nyt se julkaistaan Bob Clearmountainin miksaamana dvd:nä. kuvaavaa on, että yksi illan kohokohdista koetaan, kun kalvoja takova michael yltyy veikeään tankeropuheeseen. homman polkee käyntiin housebändi, joka saa arvovaltaisia vieraita Watersista brittimuusikoihin ja edelleen Junior Wellsiin ja klubin isäntäkitaristiin. Puitteet ovat hienot ja valoshow'ssakin on itua, joten kyllä menoa seuraa varsin mielellään, vaikka ruutuun ei haltioituneena liimautuisikaan. kimmo k. nykymittapuulla massiivinen videokuvauskalusto verottaa puolestaan tunnelmaa, kun veteraanipelimannit häiriintyvät silminnähden joka paikkaan tunkevista kameranrohjakkeista. matti komulainen stone teMPle Pilots Alive In the Windy City Atlantic [[[[[ Pari vuotta sitten paluulevynsä tiimoilta taltioitu Chicagon-konsetti vahvistaa samaa ajatusta kuin eponyymi levykin: hieno bändi, joka vanhenee tyylikkäästi säilyttäen oman ilmavan juurevan soundinsa. suurtakaan valittamista 18 kappaleen setti ei siis aiheuta, kun mukana on raitoja Big emptystä Dead and Bloatediin. kaksituntiseen audiovisuaaliseen elämykseen uuttavat vaihtelua versiot the Whon Behind Blue eyesista ja Deep Purplen Burnista, jotka askeltavat kohtuullisen vireällä etunojalla. stratovarius Under Flaming Winter Skies Ear Music [[[[[ ruMPali Jörg michaelin jäähyväiskiertueella viime marraskuussa tampereen Pakkahuoneella tallennettu stratovariuksen konsertti hahmottaa suomen menestyneimpiin lukeutuvan voimametallibändin lavaolemusta. oivasti kuvattu, vireästi ohjattu ja hyväsoundinen keikka toimii mukavasti ajanvietteenä, semminkin kun setämiehet esiintyvät eloisasti. Bonuksena dvd:llä koetaan puolen tunnin ketterä dokumentti yhtyeen vaiheista. Juha seitZ Muddy Waters & the rolling stones Checkerboard Lounge Live Chicago 1981 Eagle [[[[[ Muddy Waters ja Chicagon bluesmeininki inspiroivat mick Jaggeria ja keith richardsia jo varhain. tunnelmaa vahvistaa lisäksi se, että settiin ei juuri ole mahtunut etukenoisesti rockaavaa matskua. livenä yhtyeen tatsi on letkeä, paikoitellen ote tuntuu jopa laahaavalta. monessa mukana olleen muusikon tarttumapinta eri musiikinlajeihin aina progesta metalliin on kadehdittavan laaja. lauri Porra näppäilee setin puolivälissä sykähdyttävän bassosoolon. koskinen. kappalelista tosin on muutoin oiva, miltei best of -tyyppinen muutamalla tuoreella biisillä höystettynä
Ainoan lapsen kuolema vei Peartin Jackie-vaimon elämänhalun tyystin. Peart rytmittää tekstiään suorilla lainauksilla matkapäiväkirjastaan sekä kirjeistä ystävilleen. Vahvan symbolisen latauksen saanut moottoripyörämatka herätti kuitenkin Peartin "pienoisen lapsensielun" arvostamaan elämää uudella tavalla. Taipaleen yksitoikkoisuus tahtoo välillä tarttua tekstiinkin. arviotkirjat tomana ja vailla päämäärää. Keikka nähdään Hartwall Areenalla 10.6.2013. www.neilpeart.net www.rush.com suoda muille ilo auttaa itseään. Kymmenen vuotta alkuteoksen ilmestymisen jälkeen Neil Peartilla ja Rushilla pyyhkii hyvin. Mutta kaikki muuttui hetkessä. studioalbuminsa kesäkuussa. Jackie menehtyi alle vuodessa Selenan kuoleman jälkeen todettuun syöpään. Kaksi hirvittävää menetystä lyhyen ajan sisällä imi Peartin syvään masennukseen. Peartin sanoissa on pitkään läsnä pettymys: toiveikkaimpinakin hetkinä sävyssä on itseironiaa ja kitkeryyttä. Yhtye julkaisi 20. Matkalla hän puntaroi menetystään, menneisyyttään ja syitä elää. Peart oli menestyvä muusikko ja tyytyväinen perheenisä, joka uskoi elämän kulkevan mukavaa uomaansa hamaan loppuun saakka. Tuskallisesta lähtökohdastaan huolimatta Peartin teos on vain paikoin raskasta luettavaa. Vasta neljätoista kuukautta ja 88 000 kilometriä myöhemmin maailma alkoi vaikuttaa jälleen mielekkäältä paikalta. liikkeellä pysyminen on tärkeää Aaveajaja ja kuoleman varjot ylitsepääsemättömältä tuntuva suru sai rush-rumpali neil Peartin hyppäämään BMW-moottoripyöränsä selkään ja jättämään toivottomalta näyttävän tilanteen taakseen. teksti niina HolM kuva Paasilinna Ghost Rider Taipaleita toipumisen tiellä on paitsi yksityiskohtainen matkakirja myös vereslihainen tilitys selviytymisestä. Ennen pitkää hän huomasi matkaavansa Kanadasta Alaskaan ja sieltä alas Yhdysvaltoihin, Meksikoon ja Väli-Amerikkaan. Elokuussa 1997 Peart menetti 19-vuotiaan tyttärensä Selenan auto-onnettomuudessa. Euroopan kiertue tuo Rushin ensi kesänä myös Suomeen.. Vaimonsa hautajaisten jälkeen Peart lähti tien päälle täysin toivot- Vasta neljätoista kuukautta ja 88 000 kilometriä myöhemmin maailma alkoi vaikuttaa jälleen mielekkäältä paikalta. info Neil Peart saapuu Rushin kanssa Suomeen ensi kesänä. Hän paljastuu kelpo kynämieheksi, ja Alasen suomennos saa tekstin kulkemaan kohtuullisen sujuvasti. Hän oivalsi liikkeellä pysymisen tärkeyden sekä sen, miten antoisaa on neil Peart Ghost Rider Taipaleita toipumisen tiellä Paasilinna [[[[[ kanadalaisen progeyhtye Rushin rumpalina ja sanoittajana 70 tunnettu Neil Peart on julkaissut useita matkakirjoja moottori- ja polkupyörämatkoiltaan, mutta laajinta huomiota hän on kerännyt teoksellaan Ghost Rider (2002). Teoksen nostattavassa epilogissa Peart kertoo löytäneensä matkan jälkeen paitsi elämänilon myös uuden rakkauden. Surutyöstä kertova, syvästi omakohtainen teos on ilmestynyt nyt suomeksi Asko Alasen käännöksenä
KLo 19.00 20.6.20 hansPeter künzler (toiM.) 50 Years: The Rolling Stones - Views from the inside, views from the outside - Part 1 The eBook People [[[[[ vain järkyttävän massiivisena digitaalisena kirjana julkaistu opus on ensimmäinen kahdesta the rolling stones -kirjasta, jotka yhdessä kattavat bändin koko 50-vuotisen uran. kuten usein laajoihin aiheisiin pureutuvilla teoksilla on tapana, myös nyt kirjoittajat kahlaavat hetkittäin melkoisella vauhdilla eteenpäin. Bellstorffin piirrosjälki on tyylikästä ja herkkää. KLo 19.00 liput 15/10 Lippupiste Youn sun naH Su 2.12. Beatles oli saapunut elokuussa hampuriin soittaakseen klubikeikkoja reeperbahnin pahamaineisissa luolissa. Bellstorff haastatteli läpimurtoteostaan varten nyt 74-vuotiasta kirchherriä. kirjan valtti on nimenomaan sen laajuus. ensimmäinen osa siis kattaa uran alkuvuodet, joista on varmasti mielenkiintoisempaa lukea kuin jälkipuoliskosta, jota kirjasarjan toinen osa tulee käsittelemään. vaikka aiheesta on aiemminkin kirjoitettu valtavasti, onKulttuuriaukio 2, Tapiola, Espoo nistuvat heikki hilamaa ja seppo varjus kertaawww.espoo.fi/kulttuurikeskus maan populaarimusiikin amerikkalaista, ja osin eurooppalaistakin, historiaa kiinnostavasti. KLo 18.00 liput 25/20 Lippupalvelu TapioLasaLi joHanna KurKEla La 6.10. kuvataiteissa lahjakas nuorukainen jäi hampuriin ja jatkoi taideopintoja traagiseen kuolemaansa saakka. Jazz, blues ja country 1900-1956 Johnny Kniga [[[[[ nykyisyyttä arvioitaessa on hyvä tuntea menliput 12/8 Lippupiste liput 35/28 Lippupiste neisyys. sama sääntö pätee myös musiikissa: täLippujen hintoihin lisätään palvelupalkkiot. män päivän länsimaisen popmusiikin perusta luotiin jo 1900-luvun alkupuoliskolla. Digimuoto mahdollistaa massiivisen määrän tietoa, mutta koska kyseessä ei varsinaisesti ole elämäkerta, vaan artikkelikokoelma, jää 1000 sivun mittaisen opuksen (jälkimmäinen osa on saman pituinen) nautiskelu selailun asteelle. Jussi mäntysaari. astrid oli tärkeä syy siihen, että stuart päätti jättää yhtyeen vuonna 1961. arne Bellstorff Baby's in Black. nuori lempi syttyi hampurissa syyskuussa 1960. KLo 19.30 riKu niEmi orcHEstra ja FintElligEns La 24.11. ennen elvistä onkin lähinnä yleisesitys jazzin, bluesin ja countryn historiasta, ja sellaisena ihan käypä ponnahduslauta laajemmalle kiinnostukselle. tuomo yrttiaho mirEl wagnEr ja joosE KEsKitalo PE 2.11. KLo 19.00 liput 45/35 Lippupiste heikki hilaMaa & sePPo varjus Ennen Elvistä. künzlerin johdannon perään on kerätty mittava määrä lehtiartikkeleita, levyarvioita ja muuta tietoa kunkin vuoden tapahtumista. saksalainen kirjailija ja toimittaja hanspeter künzler on kirjoittanut jokaiseen lukuun mittavahkon johdannon. KLo 19.00 liput 25/20 Lippupiste Espoo Big Band old and nEw KE 31.10. KLo 19.00 liput 20/15 Lippupalvelu miguEl povEda To 25.10. kirja on jaettu 25 lukuun, joista kukin kertoo yhden rollarien olemassaolovuoden tapahtumista. kertomus erilaisten musiikkiperinteiden kehittymisestä ja sekoittumisesta ei jää pelkästään tunnetuimpien muusikoiden luetteloksi, vaan Espoo rytmi 103x135 .indd 1 ennen elvistä poimii kiitettävästi esiin myös jo unohdettuja, mutta yhtä kaikki merkittäviä musiikintekijöitä. rujompikin viiva olisi sopinut viinan ja pillereiden kanssa lätränneiden liverpoolilaiskollien usein raadollisiin vaiheisiin. niina holm Espoon KulttuuriKEsKuKsEssa KuulEt tämänKin KonsErtin Café Louhi pauli HanHiniEmi & ruusKanEn, railio ja rauHala To 13.9. kenties siksi tarina ja kuvitus tuntuvat kovin puhtoisilta ja hempeiltä. stuartin ja Paul mcCartneyn tulehtuneita välejä Bellstroff ei sivua lainkaan. Astrid Kirchherrin & Stuart Sutcliffen tarina Sammakko [[[[[ arne Bellstorffin sarjakuvaromaani kertoo "viidennen Beatlen" eli yhtyeen alkuperäisen basistin stuart sutcliffen ja valokuvaaja astrid kirchherrin rakkaustarinan
JUHA TAPIO YÖ ANNA ERIKSSON JENNI VARTIAINEN SAMULI EDELMANN KAIJA KOO CHISU EPPU NORMAALI SUVI TERÄSNISKA PARHAITA ONA YLI MILJO IJAA KUUNTEL VIIKOSSA WWW.ISKELMA.FI KOTIMAISIA
Intohimo valokuvaamiseen tuli jo lapsuudessa verenperintönä isältä ja on nyt päästetty valloilleen. TeksTiT MIka JussIla Ja Heta HyttInen kuvaT MIka JussIla vähän samalla tavalla kuin Tomi Joutsenen kanssa... Mä tiedän jo tarkalleen missä biisissä, missä kohtaa saan parhaat heilahdukset, ja missä mun pitää silloin kameran kanssa olla. Kun sanat eivät riitä. kotialbumi Tuokiokuvia ohikiitävistä hetkistä Finnvoxin masteroija Mika Jussila on myös kaappifotari. Kun Tuomas Holopaisen tukka lähtee heilumaan, niin mun kamera veisaa hoosiannaa. Tämä kuva on tältä vuodelta. 73
kotialbumi 1 2 info Mikan kuvia on julkaistu muutamissa aikakausi- ja sanomalehdissä, levynkansissa ja valokuvakirjoissa (Backyard Babies, Viikate) sekä bändien kotisivuilla ja facebook-sivuilla. www.mikajussila.fi www.facebook.com/ mikamastering, www.finnvox.fi 4 3 5 6 74 7
So, babies and henkslemen.... "Taistelevat Holopaiset" (Esa & Tuomas) olohuoneen seinällä. 4. Sisarrakkautta parhaimmillaan. Esimerkiksi haarukkaveitsi-kollaasilla voi jättää terveisiä takahuoneeseen palaavalle orkesterille. "Mikko oli valveutuneempi, tutki foorumeita ja sivustoja ymmärtääkseen paremmin kameroista. Kassarokin saunapaljussa 2011 Jounille tuli taas tarve avautua ja Janne ottaa "ohjakset käsiinsä". Tämä kuva on vuodelta 1993. 8 Itseoppinut kuvan puoliammattilainen Mika Jussila kiittelee niin ikään äänen ja kuvien kanssa työskentelevää Mikko Karmilaa teknisestä opastuksesta valokuvauransa alussa. Vanhat koulukaverit Tapiolasta kohtaavat Ankkarockissa 2010. "Hevikullat" (Heavy cult) on alunperin 2004 Mikko Karmilan ja Timo Rautiaisen ideasta syntynyt epävirallinen kulttuurikertymä, jonka piiriin pääsee "tekemällä kullanarvoista duunia metallimusiikin saralla". Nekös meistä kirvoittivat makeat naurut. 2. Vein Samille levyllisen kouluaikaisia äänityksiä ja vanhoja valokuvia. 7. Yksi mun esikuvistani, luokkakaverini, bändikaverini ja muuten vain hyvä ystäväni valokuvaaja Jouko Lehtola. 8. "Suurin osa näistäkin kuvista on kuitenkin vain muistoja joistakin tapahtumista ja tilanteista, eivätkä niiden kuvalliset ansiot nouse korkealle, mutta toimivat nimenomaan "kotikansiossa" muistoina. Ne onnistuu aina, koska äijät on niin rumia. Oikeasta työstä pitää saada oikea korvaus." Jussilalle on muotoutunut aikojen saatteessa oma tunnistettava tyyli ja myös kuvattavana Mika yleensä on suhteellisen tunnistettava. Muistan hyvin harmistuneeni, kun Sami jätti koulun kesken ja lähti Pelle Miljoonan bändiin. Kun isoveli alkaa hölmöillä, niin pikkuveli yrittää pelastaa, mitä pelastettavissa on. Yksi suosikkikuvauskohteistani, Tomi Joutsen. Harmillisesti pitkäaikainen sairaus vei meiltä lahjakkaan taiteilijan. Jos tästä bändistä saisin tehdä kuvakirjan, niin kusisin hunajaa. Yksi hienoimmista rock-kuvista, HIM:in Razorblade Romancen kansikuva oli Jönssin ottama. Siksi kyselin aluksi aina Mikolta neuvoa ja vinkkejä ennen kuin ostin mitään kalustoa." Mikan harrastelijakuvaaminen on muuttunut pikku hiljaa yhä ammattimaisemmaksi, mutta hauskuus ja rentous ovat säilyneet. "On ollut hauska välillä huomata, että kun teet päivisin töitä bändin kanssa studiossa ja illalla ilmestyt kameran kanssa keikalle, niin aika moni on ollut monttu auki. Kun toi tukka alkaa pyöriä, niin mun kamera alkaa laulaa. Ensimmäinen kulttuurimatka tehtiin Tuusulanjärven taiteilijayhteisön koteihin ja päivä päättyi Halosenniemen saunaan. Mua ei oteta valokuvaajana todesta, koska olen masteroija." "Monta kertaa porukat maksaa itsensä kipeiksi ammattikuvaajan palveluksesta ja saa paskaa tulosta isolla rahalla. Kaksi esimerkkiä onnistuneista canvastauluista omista kuvista. kotialbumi 1. here's few..." 75. 5. 3. Tätä bändiä katson oikeasti suurella kunnioituksella! Michael on saanut kasaan uskomattoman ryhmän, jossa henki on pelkkää rock'n'rollia. Jumalauta, tuossa samalla penkillä on istunut Halonen, Sibelius, Järnefelt, Aho... Tästä vuoden 2011 kuvasta teen itselleni seuraavan ison canvastaulun kotiin. "Jo legendaariseksi muodostunutta Jussilan takahuonetaidetta", sanaili Hynynen. Kun bändi on lavalla, niin sillä välin on aikaa hauskuttaa itseään. Toisaalta se on ollut myös negatiivisena pointtina esillä... Kuva on otettu laajakulmalinssillä Samin bassovahvistimen takaa viimeisen biisin viimeisen hypyn aikana, ja paikka on Himos 2012. Kotiteollisuudesta mulla on satoja kuvia. Toisaalta en tee polkuhinnoillakaan, koska en halua suututtaa ammattikuvaajia. Nyt Martikainen, Hynynen, Karmila, Kakko ja Rautiainen. Mä olisin tehny halvemmalla, mutta ei se käy, koska enhän mä ole mikään kuvaaja. 6. Suutari siis pysyköön lesteissään
kotialbumi 9 10 11 12 76
Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajan tilausnumero. Tuuliajolla-kiertueen bändien piti esittää yksi yhteinen biisi, Vapaus Johtaa Kansaa, Joensuun keikalla ja sitä varten he treenasivat laivan takakannella. Nightwish treenasi läpi settiään ja pyrojaan Nosturissa ennen USA:n keikkaa tämän vuoden tammikuussa. Nightwishin Imaginaerum-kiertueen ensimmäinen keikka oli Joensuussa ja tämä kuva on sieltä. Niin, Yrjänähän laulaa kuin enkelisopraano. Cannesista on tullut toinen kotikaupunkini, ja tammikuiset Midem-musamessut ovat kuuluneet ohjelmaani jo kahdeksan kertaa. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 8-16) · tilaajapalvelu@popmedia.fi · www.rytmi.com kesTOTilaus · Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Tämä Mikko Sirenistä otettu kuva on ehkä oma suosikkini kaikista kuvista, mitä olen ottanut. Juhlat alkakoon. Tänä vuonna vierailin myös läheisessä Villefrancen pikkukylässä katsomassa Keith Richardsin Nellcote huvilaa (kuvassa keskellä). Nellcotessa on äänitetty Stonesien Exile On Main Street -albumi vuonna -71. TilaaJapalvelu: · puh. Toivottavasti Apojen kuvaukseen tulisi mahdollisimman nopeasti uusi mahdollisuus. 12. · Hinnat sisältävät ALV 9 %. 13. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. 51 Koodia -pojat Hannu ja Jute kuitenkin yrittivät parhaansa. TilaushinnaT · Rytmi ilmestyy 6 kertaa vuodessa · 12 kk kestotilaus 42,90 euroa · 12 kk määräaikaistilaus 45,00 euroa · Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Kävin paikalla ikuistamassa tapahtumaa ja ennakkomaistelemassa viimeisiä sovituksia ennen kiertuetta. Eiccaa!!! Vink vink. 14. OsOiTTeenMuuTOs · Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.rytmi.com. Tilaan RyTMin! Kestotilaus, 6 numeroa 42,90 Määräaikaistilaus, 6 numeroa 45,00 nimi: lähiosoite: Postinumero: Puhelinnro: sähköposti: allekirjoitus (huoltajan, mikäli tilaaja alle 18-v.): nimenselvennys ja päiväys: Mikäli tilaat lahjaksi, täytä lahjatilauksen saajan yhteystiedot: nimi: lähiosoite: Postinumero: Puhelinnro: Postitoimipaikka: syntymävuosi: Postitoimipaikka: syntymävuosi: Seuraava Rytmi ilmestyy 19.10. Pop Media Oy VASTAUSLÄHETYS Tunnus 5012555 00003 Vastauslähetys maksaa postimaksun. Jotenkin tässäkin kuvassa on niin bändin näköinen tunnelma. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. 42,90 13 Tilaa Rytmi 6 numeroa Lähetä tekstiviesti: rytmi kesto nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon 172 33. esim. Liekö johtunut Yrjänän liian vaikeatajuisesta tekstistä tai Jounin riekkuvasta ja rienaavasta laulusoundista. 10. Ranskan Riviera olisi täynnä popparien huviloita, jos sellaisia haluaisi bongata. Stam1nan rundin viimeisen keikan päätös Nosturissa 2012. Apocalypticaa olen kuvannut vain kerran ja senkin kerran Espanjassa. 9. tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Esitys ei koskaan toteutunut. Mikki Kuntun luomat upeat taustakuvat näyttävät myös valokuvissa erittäin komeilta. rytmi kesto tiina tähti tähtitie 1 10100 tähtelä 25 tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. Viestin hinta on 0,95 euroa. 14 11
Paremman laulutekniikan treenaus. TäRkein saavuTus: Sydäntä lähinnä on soololevyn julkaisu. MOTTO: Aina voi vetää paremmin. 78. kuka? niMi: Samuli Erik Federley synTyMäaika Ja -paikka: 27.02.1981 Helsinki TehTäväT: Opettajana Tauko- ja Rockway-musiikkikouluissa, Reversionja Moottörin Jyrinä -yhtyeiden jäsen ja sooloartisti. insTRuMenTTi: Tilaustyönä rakennettu 8-kielinen Amfisound (huomatkaa valot!). TavOiTe vuOdelle 2012: Soololevyn julkaisu (toteunut)
Ja ei, kyseessä ei ole taiteili- Levy-yhtiössä oltiin tyytyväisiä, kun ei tarvinnut alkaa keksiä mitään taiteilijanimeä. omaa ja muiden musiikkia, treenaa kitaransoittoa ihan raivona, opettelee liike-elämän saloja, opiskelee jatkuvasti uutta, on puoliso ja puolen vuoden kuluttua tuore isä. Musiikissa oma tyyli on pääjuttu ja kaikki muu tulee haasteina, joissa hän pyrkii täydellisyyteen. Tarinoita parrasvalojen takaa. henkilö Samuli Federley Jos haluaa leivän musiikista ja ihan oikeasti pro-tekijäksi, niin tarvitaan lähestulkoon helvetillistä kurinalaisuutta. "Tosin jos näyttäisin datanörtin prototyypiltä, niin joutuisin löytämään keinon kääntää se tyyli voitoksi", pohtii Federley helsinkiläisessä baarissa. Federleyn isä soitteli kotona paljon ja kaikenlainen musiikki alkoi kiinnostaa myös nuorta herraa. Siitä mies saikin kipinän ryhtyä muusikoksi. "Ala-asteella vedettiin päätösjuhlissa House of the Rising Sun täydelle salille. Monet saattavat kuvitella ammattimuusikon työn leppoisaksi ja helpoksi. Jo teini-iässä määrätietoinen mies treenasi kitaransoittoa tuhansia tunteja. Sen puutteesta(kaan) Federleyä ei pysty moittimaan. Federleyn juuret juontavat ihkaoikeiden siniveristen joukkoon Saksaan, jota ennen kuuleman mukaan SveitsiItävalta-akselille. Ylivoimaisesti parasta kaikessa on kuitenkin keikkailu. Sukupuuta on onnistuttu tutkimaan varmuudella aina 1300-luvulle asti. Tulikasteen keikkailevana muusikkona Federley sai parikymmentä vuotta sitten. Soitin kitaraa joka päivä neljä, viisi tuntia. Jotta se onnistuu, vaaditaan jatkuvaa treenaamista, hyviä rutiineja ja kurinalaisuutta. Saatiin kuitenkin kovat aplodit, säälistä varmaan." Siitä alkoi Federleyn ankara ja karu tie ammattikitaristiksi. En tosin ole koskaan sitä hakenutkaan, jopa roudaaminen ja elämä keikkadösässä viehättää." Paras palkka on, kun pääsee esiintymään. "Siinä onnistui ainakin Pete Townshend kaverihan ei varsinaisesti ole mikään Ridge Forrester." Huumorintajun ja suosiollisten kitaristigeenien ansiosta Federleyllä ovat muutkin asiat loksahtaneet kohdilleen. Mistä miehellä riittää virtaa? "Kai mä olen sellainen perfektionisti. Todellisuus on kuitenkin toinen. Keikkailua Federley ei laske treeniksi keikkapäivinä hän treenaa enintään kaksi tuntia päivässä, kos79. saMuli FedeRley on todennut, että duunariasenne päihittää haaraasennon heittämällä. TeksTiT anna-MarIa talVIo kuvaT Markus PaaJala janimi. "Glamour on tästä kaukana. Samuli Federley on 31-vuotias ammattikitaristi Espoosta. "Lukioaikana mulla oli tuntisuunnitelma. Jännitti ihan törkeästi. "Levy-yhtiössä oltiin tyytyväisiä, kun ei tarvinnut alkaa keksiä mitään taiteilijanimeä", Federley hymähtää. Tuhansien tuntien treenit M Monilla ihmisillä tuntuu olevan monta rautaa tulessa. Mitä ihmettä. Taidan siis olla myös masokisti", mies tuumaa. Näin on päässyt käymään ainakin Samuli Federleyn kohdalla. Sunnuntaisin treenasin kahdeksan tuntia." Ja näin oli ympäri vuoden. Federleyllä niitä on järjettömästi: mies opettaa, soittaa useammassa bändissä, säveltää, soittaa studiomuusikkona, äänittää ikäli musiikkimaku kallistuu tietynlaisen jaoston suuntaan, niin oikeanlainen ulkonäkö helpottaa ammattimuusikon katu-uskottavuutta. Piiskaan itseäni koko ajan parempiin suorituksiin
Ykköspaikoista taistelevia nimiä on vähemmän, jolloin ammattitaidon merkitys kasvaa. 80 Yksi Samulin työvälineistä: Amfisound 8 string kaira custom "Niin ja se, että osaa markkinoida itseään, mikä on ehkä sitä tylsintä näissä puuhissa. Hän ei kuitenkaan ole huolissaan arjen järjestymisestä. Lukioaikana mulla oli tuntisuunnitelma. Mutta jokaisella joskus palaa pinna." Federleylle on tulossa perheenlisäystä ensi vuoden puolella. Sitten vähän vanhempana ymmärsin, että kaverihan soittaa ihan järkyttävän hyvin." Myös Red Hot Chili Peppersin basisti Flea saa Federleyltä kiitokset. Haasteet tulee ottaa vastaan ja tehdä niitä ikävämpiäkin juttuja. Sunnuntaisin treenasin kahdeksan tuntia. "Bändikavereilla on lapsia ja hommat toimivat heilläkin. Federleyn mielestä olisi siistiä, jos pärjäisi pelkällä kaljapunkilla. "Kaikissa ammateissa on tylsiä juttuja, ei joka päivä voi olla kivaa." Suomessa Federleyn mielestä on helpompi olla ammattilainen kuin suuremmassa maailmassa. Kyllä mä vedän häissä samat valssit kuin muutkin muusikot, mä vaan yritän tehdä sen paremmin kuin edellisellä kerralla." Monipuolisuus on ammattikitaristin ässä hihassa. "Joskus ärsyttää, kun jengi valittaa siitä, kuinka tylsää on soittaa jossain häissä. "Kuitenkin treenatessa laatu menee kirkkaasti ajan edelle. Tosin se vaatii paljon muilta samassa taloudessa asuvilta. Mä alan sitten varmaankin karsimaan mun iltaduuneista." Monipuolisuus on ammattikitaristin valtti Soittotaitoa saa siis treenaamalla, mutta se ei yksin riitä, jos haluaa menestyä. "Joo, kyllä se, että puoliso arvostaa sitä, mitä teen työkseni on tärkeää. "Arvostan häntä todella. "Hän on soittaja joka on onnistunut yhdistämään taidon ja shown.". Soittamassani musiikissa varsinkin lihasmuistin kehittäminen on tärkeää." Mekaanista toistoa voi onneksi harjoitella kotisohvalta käsin televisiota tuijottaen. henkilö ka silloin liika treenaus saattaa viedä terän itse keikalta. Pikkupoikana Vai näytti mun mielestä mageelta. Soitin kitaraa joka päivä neljä, viisi tuntia. Kuuleman mukaan hän hoitaa vaimonsa kanssa itse kaiken promon ja bisnekset." Federley kuvaa ihailemaansa kitaravirtuoosi Vaita alalleen omistautuneeksi tee se itse -kitaristiksi. Tämä ei toisaalta pidemmän päälle tarjoaisi tarpeeksi musiikillisia haasteita. Muusikkoperheessä kaikki joutuvat tekemään uhrauksia. Mua kiinnostaakin mistä joku Steve Vai on onnistunut löytämään oman promootiomotivaationsa
Jos intohimo tai taito ei kuitenkaan riitä, mutta tykkää soittamisesta niin sekin käy. Moni treeneihin jäänyt vanhempi onkin yllättynyt, kuinka vaikeasta hommasta on kyse. Federley on klinikoinut suomalaisen kitarafirma Amfisoundin sekä saksalaisen vahvistinfirma Palmerin kanssa useilla suurilla musiikkimessuilla. www.samulifederley.com JA TIETYSTI 107 MUUN KAUPUNGIN ILTAMAT www.meteli.net. Asiat selviävät aikanaan", Federley lohduttaa. Mulla vain oli pikkupoikana palo musiikkia kohtaan, kun muille lätkä oli se juttu. Siihen palataan tämän tästä. Yksi niistä on kuitenkin ylitse muiden ja se on monipuolisuus. "Sen avulla pystyy takaamaan, että duunia riittää. Katsokaa You Tubesta, jos ette usko. Tiukka ope Ammattilaiseksi tähtääville Federleyllä on muutama neuvo. Tämä ura valitsi minut." Varastohommia tehnyt Federley päätti aikanaan, että haluaa elämältä enemmän. Se ei toki poista sitä, että toisen lajin voisi unohtaa, vaan pitää pyrkiä olemaan kaikessa hyvä." Yksiselitteistä reseptiä menestykseen ei ole, tai ehkä on sittenkin: kova työ, johon sisältyy ajan hermolla pysyminen ja jatkuvat uudistumiset. Federleyn kanssa keskustellessa aika rientää nopeasti, eikä aiheista ole pulaa. Ja on ihan ymmärrettävää, että pieniin sormiin kielet tekevät välillä todella kipeää." KAIKKI ORIVEDEN KEIKAT info Samuli Federleyn ensimmäinen soololalbumi Quest For Remedy julkaistiin kesällä. Virheistä oppii. Erittäin tärkeää on myös selvittää, minkälaiseksi kitaristiksi haluaa. "Mulla on muutama todella lahjakas oppilas, joita kohtaan olen varmasti ankara. "Musiikin kanssa tulee tehdä töitä koko ajan. Ensimmäisenä tulee tietysti kaikenlainen treenaus: luova, mekaaninen toisto ja jammailu, ja parempien treenitapojen löytäminen. "Mutta nyt ei pidä käsittää väärin, duunareille kaikki kunnia. "Aina voi päästä kaikessa eteenpäin. Hän treenasi kauan, mutta vetää nykyään Kimalaisen lennon supernopeasti." Jep, maailman nopeimman kitaristin tittelin saanut Della Vegan sormityöskentely on niin häkellyttävää, että rennosti ottavalle kuulijalle tulee pissahätä. Kehuja tulee säästellen, mutta niitä sitten arvostetaankin eri tavalle." Niihin oppilaisiin, joiden koira oli syönyt nuotit tai sormi oli kipeä, Federley suhtautuu lempeämmin. Jos tuntee intohimoa jotain asiaa kohtaan, niin treeneistä vain ei jäädä pois." Kitaransoitonopettajaksi valmistuneella Federleyllä on tällä hetkellä noin 60 oppilasta, joista osa ottaa ryhmätunteja. Heistä osa soittaa, koska haluaa, mutta muutamat soittavat, koska vanhemmat niin haluavat. Elämä on valintoja. Ammattikitaristin työ kivinen tie, joka ei pääty." Niinpä karuus karsii. "On hyvä pohtia haluaako komppi- vai studiokitaristiksi. Esimerkiksi brasilialainen Tiago Della Vega nousi huipulle omalla erikoistaidollaan. "Ei makuuhuonekitaristeissa ole mitään vikaa. Pitää tähdätä siihen, että on hyvä kaikessa ja paras jossain. Äänitä ja kuuntele omaa soittoa. "Kitaransoitto ei ole helppoa
Monille se on erilaisia toisistaan etäisiä liiketoimintaalueita, joista ajatellaan, että yhden kituminen tai sukupuutto ei heilauta loppua ekosysteemiä. Musiikkiteollisuus on kuitenkin Maan lailla kokonaisuus joka tarvitsee kaikki lajinsa, osasensa ja toimijansa toimiakseen. Ja on perusteltua kysyä, kuinka kummoista niiden paljon puhuttu bisnesosaaminen on tai on ollut, mutta rakentavampi kysymys kuuluu, mitä niiden tilalle. Säännöistä simppelein on se, että ekosysteemin hyvinvointi on juuri niin hyvä kuin sen suurimpien petojen vointi. jone Jone Nikula info Kirjoittaja on 41-vuotias median monitoimimies, joka harrastaa työntekoa, keikoilla käyntiä sekä kertausharjoituksia. M 82 Isot pedot Ajatus on idealistisuudessaan suloinen, vaikka onkin väärä. Musiikkiteollisuudessa samaa keskustelua käydään vain vielä hölmömmällä retoriikalla ja toiveikkuudella, sillä siinä missä Tellus on sentään kokonaisuus, jonka hölmömpikin ymmärtää ekosysteemiksi, musiikkibisnes on epäkonkreettisempana kokonaisuutena hankalatajuisempi. Se keksii keinot kiertää maail- usiikkiteollisuuden nykytilasta puhutaan hiukan samoin sanankääntein kuin ilmastonmuutoksesta. Kyse on luonnollisesta bisneksen evoluutiosta, joka palauttaa taiteilijan toiminnan keskiöön ja ajaa bisnesurpot pois pilaamasta bileitä. Musiikkiteollisuus on ekosysteemi ja siihen pätevät samat säännöt kuin muihinkin. maa. Säät ovat muuttuneet, kyllä, mutta eihän se ole pelkästään pahasta... Bisnesosaaminen keksii keinot saavuttaa taiteilijan maksimaalinen yleisö. Ahneina ja bisnesorientoituneina ne ovat itse ajaneet itsensä nykyiseen ahdinkoonsa. Musiikkiteollisuuden suuret toimijat eivät taatusti ole viattomia nykyiseen ahdinkoonsa. Se löytää seuraavan lahjakkuuden ja esittelee tulokkaan yleisölle. Vertaisverkot, sosiaalinen media, omaehtoinen toiminta ja niin edelleen korvaavat niiden paikan populaarikulttuurin harrastajien maailmassa ja pikku hiljaa tekevät tai ovat peräti jo tehneet suuryhtiöt tarpeettomiksi. Musiikkiteollisuus on ekosysteemi ja siihen pätevät samat säännöt kuin muihinkin. Bisnesosaaminen kun on se, joka antaa taiteilijan äänelle kaikupohjan ja luo ansainnan, joka mahdollistaa taiteilijalle vapauden keskittyä taiteeseensa. Bisnesosaaminen on musiikkiteollisuudessa se, joka sekä luo diversiteettiä että kysyntää sille. Musiikkiteollisuus on laaja ja monipolvinen kokonaisuus, joka sen lisäksi, että tarvitsee, tietysti, taiteilijan, tarvitsee myös bisnesosaamista. Ja juuri nyt me alan kuluttajat ja pienemmät toimijat katselemme, kuinka ne kituvat, ja meidän pitäisi tietää, että isojen petojen kuoltua ei pienemmistä otuksista henkiin jää kuin torakat ja rotat.. Ylikansallisten suurten viihdeyhtiöiden heikko tulos on monen fiksunakin pidetyn alan toimijan mukaan niiden oman toiminnan tulosta ja siten sekä ansaittua että mahdollisesti jopa tarpeellista. onhan näistä ennenkin selvitty, ja kyllä, kun me pienet kansalaiset muistamme myös lajitella jätteemme, niin virhe korjaa itsensä... Se ei ole keskenään keskustelemattomien tahojen vastakkainasettelua, jossa yhden tahon tappio on toisen voitto, vaan kokonaisuus, jonka kaikki toimijat elävät vuorovaikutussuhteessa keskenään
Hyvän mielen radio! Radio Nostalgia soittaa parhaimmat 60-, 70-, ja 80-luvun hitit Helsingissä taajuudella 105,5 MHz, Turussa 100,5 MHz, Tampereella 92,7 MHz ja Oulussa 94,3 MHz Missä oletkin, kuuntele Nostalgiaa myös netissä: www.radionostalgia.fi i st ono alg uo ias mi .fac ww w o ebo k. / com rad y Liit !