Rytmi 4/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

4/13 30.8.– 17.10.2013 7,80 € PROCOL HARUM GARY BROOKER ON TODELLINEN SUOMEN-MATKAAJA DREAM THEATER TYÖRAUHA PALASI UNELMATEATTERIIN MYYTYJEN LEVYJEN MÄÄRÄ EI OLE AINOA MENESTYKSEN MITTARI AVENGED SEVENFOLD MAAILMANTÄHDIKSI POHJOISMAISTA PONNISTAEN Michael Monroe
Jo 35 vuoden ajan olemme olleet musiikkistudioiden kaiutinvalmistuksen edelläkävijä ja hioneet neutraalin ja tarkan äänentoiston huippuunsa. M040 Genelecin uusi M-sarja tuo ammattitason äänentoiston nyt myös kotistudioosi. Unelmoiminen ja unelmien toteuttaminen on ollut alusta alkaen osa tarinaamme – nyt on sinun vuorosi. Tutustu uuteen Genelec M-sarjaan tarkemmin osoitteessa www.genelec.com/music-creation. Intelligent Signal Sensing (ISS) omalta osaltaan tekee M-sarjan kaiuttimista paitsi ympäristöystävälliset myös käytössä edullisemmat: Genelec-kaiuttimet ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään ja nyt ne myös katkaisevat valmiustilassa virran automaattisesti säästäen sähköä. Nyt voimme tarjota entistäkin ympäristöystävällisemmän vaihtoehdon, joka on valmistettu puukuitukomposiitista. M-sarjan kaiutinkotelon koostumuksesta noin puolet on puupohjaista materiaalia. Laadukkaalla ja tarkalla äänentoistolla Genelecistä on vuosien varrella tullut myös musiikkialan ammattilaisten laajalti suosima tuote. Genelec M-sarja Käsintehty Suomessa Puukomposiittikotelo ?M030 Unelmat on tehty toteutettaviksi
The Blanko, Gogol Bordello, Rush, Harry Nilsson... ARVIOT 59 Albumit, retro & boksit ja kirjat Mm. Procol Harum A Whiter Shade Of Pale on jo niin kuultu, on aika esitellä jotain muuta. Avenged Sevenfold Suuret areenat korkattiin Pohjoismaissa, nyt myös musiikkia tehdään suurten tilojen mukaan. VAKIOT 20 Klassikko 73 Kotialbumi 63 Oton vinyylit 64 Levyhylly 78 Henkilö Dream Theater 64 Juha Lehti 69 Erään biisin tarina I Don´t Care (Apocalyptica) Klamydia Timo Malmi 82 Jone Kansalaisaloite ilman ymmärrystä 3 Rytmi_413_skene.indd 3 20.8.2013 13.11. SISÄLTÖ 4/13 26 SKENE 6 Yö 8 Soundgarden 9 Kauko Röyhkä 10 Sziget 11 Oma idoli 12 Artistin asialla Ulkomaan keikkojen byrokratia 15 Nokian uusi musiikkipalvelu 16 Jonna Tervomaa 19 Sana vapaa Olli Herman 36 26 36 44 52 Tumppi Varonen FEATURE Michael Monroe Ovet ovat viimein auki koko maailmaan. Michael Monroe, Mark Lanegan. The Fabulous Thunderbirds Muusikkojen rakastamassa yhtyeessä on aina kyse bändistä, ei soolosuorituksista
EDULLINEN RAKASTETUIMMAT SPEDE-TUOTANNOT ALKAEN 5 95 / DVD Kampanja alkaen vko 35 Prisma_210x275mm_Uuno.indd 1 Rytmi_413_skene.indd 4 13.8.2013 13.11 9.03 20.8.2013. RATKAISEVAN prisma.
Itse en ole tosin sitä koskaan epäillytkään. Universumia, planeettoja ja astrologiaakin sivunnut keskustelumme kuitenkin sai uuden käänteen päästessämme käsittelemään meikäläisen työsarkaa. Raittinen, Vilho Rajala, Jean Ramsay, Pale Saarinen, Juha Seitz, Susanne Strömberg Otto Talvio, Jarkko Vehniäinen MARKKINOINTIJOHTAJA / LEVIKKI Pasi Myllymaa ILMOITUSMYYNTI Mikko Mali, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Maria Eerola, Oona Lukkarinen Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Tuomo Häkkinen SÄHKÖPOSTIT etunimi.sukunimi@popmedia.fi KUSTANTAJA POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3. vuosikerta DIG IT Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Ilahduin Eskon sanoista ja toimintatavasta tietenkin suuresti, ja Rytmin tässäkin numerossa jokaiselle on oma paikkansa sivulla siksi, että toimituksen mielestä olisi rikos jättää heidät huomiotta. S. Riemukasta syksyn alkua kaikille! Kestotilaus, 6 numeroa 44,80€ Määräaikaistilaus, 6 numeroa 46,80€ PAINOPAIKKA Lönnberg Print & Promo Paperi: 65 g/m2 Solaris Brite Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk HETA HYTTINEN PÄÄTOIMITTAJA ISSN 1239-1204 rytmi@popmedia.fi www.rytmi.com 80. Unohtumattomien hetkien oheen mahtui myös erityistä iloa aiheuttanut kohtaaminen Sotkamon Syke -tapahtuman backstagealueella. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. 013 9.03 PÄÄKIRJOITUS PÄÄTOIMITTAJA HETA HYTTINEN AD MIKKO LITMANEN LEVYARVIOT BEN VARON KANNEN KUVA MARKUS PAAJALA TEKIJÄT 4/13 Antti Ervasti, Harri Hakanen, Heikki Halme, Jenni Harjunpää, Heikki Holmaranta, Masi Hukari, Juho Kankaanpää, Matti Komulainen, Kimmo K. Esko – hyvin tavallisena musiikin kuluttajana – piti uuden musiikin ohjenuoranaan nimenomaan musiikkijournalismista saatavaa tietoa poimien brittiläisistä musiikkilehdistä, kuten Mojosta, toimituksen mielenkiintoisimmaksi rankkaamia artisteja. krs 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 www.popmedia.fi TILAUS Tilaajapalvelu (ark. Teos täynnä Wellesin ylitsepursuavaa persoonallisuutta ja hävyttömiä anekdootteja.” ”Tulevaa keikkaa on hiukan riskiä digata, mutta uskon, että tähän settiin tulee mahtumaan täysosumiakin.” My Lunches with Orson (kirja) Hartwall Areena 4.9. 8-16) 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kansankynttilänä musiikkialalla O nnistuneen kesän festivaalikauden paketointi on tänä syksynä mieluisaa hommaa. Vaikka alkukesästä persauksissa jäytikin pelko eri tapahtumien onnistumisesta, suven edetessä festivaalikansa äänesti jaloillaan, ja moni festivaali pääsi jopa rikkomaan aikaisempia yleisöennätyksiään. DREAM THEATER JIL AIGROT ”Vähemmän kikkailua ja päässälaskutehtäviä, silti samalla hieno osoitus nykykokoonpanon rentoudesta.” ”Ääni, joka vakuutti Pariisin Varpunen -elokuvan Piaftulkitsijana.” Dream Theater (albumi) HETA HYTTINEN PÄÄTOIMITTAJA Voice of Piaf (konsertti) MAIKKI EEROLA MYYNTIPÄÄLLIKKÖ PETER BISKIND SOUNDGARDEN ”Ohjaaja Henry Jaglom nauhoitti kohtaamisiaan Wellesin kanssa 1980-luvun alussa. Tällä tavoin hän koki välttävänsä ne pahimmat hudit ja esimerkiksi markkinointiin perustuvan artistien ympärille kasattavan hypetyksen. Kun arvostettu musiikkilehti päättää antaa palstatilaa jollekulle, siihen on syynsä. Samalla Eskon sanoissa piili myös muistutus musiikkijournalismin vastuusta. Koskinen, Pasi Kostiainen, Lottaliina Lehtinen, Jussi Mäntysaari, Ole Nerdrum, Jone Nikula, Eero Tarmo, J. (konsertti) MIKKO LITMANEN AD OTTO TALVIO TOIMITTAJA 5 Rytmi_413_skene.indd 5 20.8.2013 13.11. Oli huikeaa kuulla näin konkreettinen esimerkki siitä, että hyvin toimitetulla musiikkilehdellä todella on merkitystä digiajan kuluttajalle. En ole koskaan törmännyt avaruustieteilijään, saati vaihtanut sanaa maailmankaikkeuden tilasta näin vihkiytyneen tyypin kanssa, kuin mitä Esko Valtaoja on
Varieteekin on myynyt tähän mennessä noin 84 000 kappaletta. Lyhyesti musiikista, bisneksestä ja ajan ilmiöistä. Kova halu on ainakin www.likaisetlegendat.fi vielä tehdä monta levyä”, hän lupaa. SKENE Alkuhuuman suloisessa sumussa YÖN ensilevy Varietee julkaistiin marras- kuussa 1983 ja se meni heti ilmestyessään Suomen albumilistan ykköseksi. Nyt tätä kuvaa katsoessaan Olli kokee hienoja fiiliksiä. Myös koko ala on muuttunut paljon näiden vuosikymmenten aikana. Tämän hetken jälkeen Yön porukalle on siunaantunut mitä erilaisempaa jalometallilevyä uran aikana julkaistuista liki 20 studioalbumista. Nykyään mailit soivat joka päivä ja varmistellaan onko totta, että lähtö on 12.00”, Olli hymyilee. INFO ”En mää niitä hypistele, ne ovat seinällä ja Yön Popeda ja Yö kyllä mää ylpeä olen, koska on se semmoinen seilaavat kimpassa Baltic Princessillä kokoelma ettei montaa Suomessa ole ja toi12.-15.12. Olimme varanneet sen pariksi tunniksi ennen virallista avaamista. Vaan minne nuo kaikki kultalevyt ovat päätyneet Lindholmin kotona. Kahdessa viikossa plakkarissa oli kultalevy, josta myös tämä otos on peräisin. Elettiin kevättä 1984 ja fiilinkihän oli taivaallinen.” ”Toisaalta kun ei oikein ymmärtänyt mistään tapahtuneesta, se meni semmoisessa sumussa koko alkuhuuma.” Tuohon aikaan Yön meininki oli – kuten nytkin – innokas ja vaatetus oli tietenkin sen ajan mukainen hiustyylejä myöten. 6 Rytmi_413_skene.indd 6 20.8.2013 13.11. vottavasti lisää tulee. Kun keikalta lauantaina tultiin kotiin, niin kuski sanoi ’ensi perjantaina lähtö Rattaanpyörästä vaikka 12.00’ ja ei sitä varmisteltu. Kun mitään asiaa ei voinut verrata, kaikki tekeminen oli helppoa.” ”Toisaalta maailma on muuttunut niin vaikeaksi, etteivät tuon aikakauden ihmiset yleensäkään olisi sopeutuneet jatkuvaan sopimiseen ja varmistuksiin. ”Kaikki mitä tapahtui oli uutta eikä meillä ollut vertailukohtaa mihinkään. TEKSTI HETA HYTTINEN KUVA POKO REKORDSIN ARKISTO OLLI Lindholm palaa liki 20 vuoden aikaisiin tunnelmiin: ”Ne jaettiin ravintola Club 20:ssa Porissa
SKENE 7 Rytmi_413_skene.indd 7 20.8.2013 13.11
Nykyään katson paljon Kadonneiden lasten kaupunkia. Mitä tapahtui siinä välissä. Lisäksi isoveljeni on aina esitellyt minulle paljon uutta musiikkia, mutta en nyt muista mitä hän on viimeksi tuonut kuunneltavakseni.” INFO Soundgarden esiintyy Helsingissä Hartwall Areenalla 4. ”Olen aina kuunnellut paljon jazzia ja nimenomaan vanhaa jazzia, siis ennen kuin siitä tuli itsetarkoituksellista kikkailua. Hieno tarina ja hienosti kuvattu. Mutta ainakin niillä tuntuu Mikä on suosikkielokuvasi kiertuebussissa. ”Nyt pistit pahan. ”Se olisi jotain hyvin vaikeasti määriteltävää esimerkiksi pilvenpiirtäjäiglu josta ryöppyäisi vesiputouksia. Olen yrittänyt ymmärtää, miten ne kappaleet ovat rakennettu ja miten monta kerrosta soittimia niissä on, mutta en ole aivan varma olenko vielä aivan sisällä siinä jutussa.” Mistä muusta musiikista tykkäät, noin niin kuin bändin ulkopuolella. Toisaalta tykkään kaikesta Scott Walkerista. Tietysti pyrimme hoitamaan hommamme niin hyvin kuin pystymme.” Vieläkö ihmiset haluavat kuulla vanhat hittinne. Heitetään peliin siis klassikko. ”Ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Viime aikoina olen kuunnellut paljon myös klassista musiikkia, mikä on Ainakin me saamme aikaiseksi hirvittävän metelin. Ainakin me saamme aikaiseksi hirvittävän metelin. Yleensä yleisö pitää niin kovaa meteliä, etten kuule mitä he haluavat kuulla. Olemme tulossa Eurooppaan kiertämään ja vittuilemaan ihmisille. Silti se muuttaisi jatkuvasti muotoaan ja eri ihmiset näkisivät sen erilaisena. Eli soitetaan Soundgardenissa.” Mitä eroa on vanhalla ja uudella Soundgardenilla. ”Kai se on se miltä meidän yhteen soittomme kuulostaa. Jengi tuntuu tykkäävän!” TEKSTI J. ”Ei kummempaa… Ihan hyvää. SKENE TOIMITTANUT HETA HYTTINEN Pilvenpiirtäjäiglun rakentajat Suomeen saapuvan SOUNDGARDENIN BEN SHEPHERD paljastuu jazz-faniksi. Minusta se on hauskaa. minulle uusi tuttavuus. Samalla intensiteetillä me teemme juttuja. ”Tykkään Scott Walkerin uudesta levystä. Upeat maisemat ja värit. Lisäksi se on upea elokuva. www.soundgardenworld.com Teillä oli aika pitkä paussi 90-luvun lopulta viime vuoteen. Yhdessä vaiheessa katson miltei joka päivä Arabian Lawrencen, koska se oli niin toisesta maailmasta kuin missä itse elän. Jos Soundgarden olisi rakennus niin millainen rakennus se olisi. Uusi levy, uudet biisit. “ 8 Rytmi_413_skene.indd 8 20.8.2013 13.11. ”No ei siinä nyt ole ihmeempää kerrottavaa. Hahahahahaha…” Mitkä bändit tai artistit ovat vaikuttaneet sinuun eniten viime aikoina. syyskuuta. Lisäksi toinen, jota kuuntelen aika paljon, on Captain Beefheart. RAITTINEN KUVA UNIVERSAL Kim Thayil (vas.), Matt Cameron, Chris Cornell ja Ben Shepherd. Toki me olemme vanhempia ja ehkä tietoisempia omista tekemisistämme, mutta ei se kohkaamisen määrää ole vähentänyt. ”Ei minusta niin moni asia. Hahahaha….” Mikä tekee Soundgardenin soundista erilaisen verrattuna muihin yhtyeisiin. Siis sekä kiertäminen että ihmisille vittuilu. ”En tiedä. LÄHDETÄÄN perusasioista: Mitä Soundgardenille kuuluu nykypäivänä. Tavallista elämää. Olin mukana muutamalla levyllä ja äänitin pari sooloalbumia, joita ei ikinä julkaistu erinäisten levy-yhtiöepäselvyyksien takia ja nyt ollaan taas tässä. S. Rytmi tavoitti yhtyeen basistin tämän kotoa Seattlesta. olevan hauskaa ja fanit ovat mukana ja hyppivät ja pomppiva, joten eivätköhän he pidä kuulemastaan?” Kerro hieman viimeisestä levystänne. Se on minusta uskomaton satu, joka on hyvin kerrottu.” Tässä vaiheessa puhelun katkaisee manageri, joka sanoo, että on aikaa vielä yhteen kysymykseen
SKENE Liven kypsyttämä maistuu paremmalta KAUKO RÖYHKÄ & NARTTU tallensi palan live- historiaansa pian julkaistavalle levylle. Baboom!!” JARKKO VEHNIÄINEN INFO Sami Yaffa täyttää 50 vuotta 4.9. Kirja kirjoitti tavallaan itse itsensä.” ”Mua kiinnostaa tyypit, jotka ovat tehneet jotain poikkeuksellista, on se alalla millä hyvänsä”, Kauko toteaa. Nykyisin studiolevyt tehdään niin viimeisen päälle eri tekniikoita käyttäen, että live alkaa olla kuin katoavaa kansanperinnettä”, Röyhkä puntaroi ja lisää diggaavansa edelleen esimerkiksi Lou Reedin Rock’n Roll Animal -liveä sekä James Brownin Live At Apollo -albumia. Jotain uusia tuulia on silti tullut haisteltua. Tein muuta- INFO Pois valoista - live 2012 julkaistaan 8. Kauko Röyhkä on useammassakin käänteessä todennut, että omasta levyhyllystä tulee kaivettua useimmin vanhoja äänitteitä. ”Nykyajan bändit ovat usein vähän ylituotettuja ja sisältö tuntuu puuttuvan, sellaiset isot hyvät biisit. Rajoitettu ensipainos sisältää lisäksi bonuskappaleet Maa on voimaa ja Preerian kuu. ”Monet meidänkin levyistämme on tehty aikoinaan aika kiireessä, ja biisit eivät olleet silloin ihan hallussa, kun ne levytettiin. Mutta tässä ollaan varmaan eri mieltä varsinkin nuoremman sukupolven kanssa”, Kauko veistelee. syyskuuta. Röyhkälle itselleen livellä on erityinen merkitys. Vuosien mittaan niihin on tullut mukaan sellaista tiettyä tyyliä ja jotkut laulutkin ovat selkiytyneet vuosien varrella. Uusista artisteista hän mainitsee iloisina yllätyksinä esimerkiksi Mykki Blankon ja Nationalin. ”Vaikka en ole suuri räpin ystävä, Mykki Blankon esitys Flow´ssa oli todella vangitseva. TEKSTI HETA HYTTINEN KUVA NAUSKA KAUKO Röyhkä toteaa, että kyse on tietyllä tavoin vanhan ajan meiningeistä. ”Haapasalolla oli paljon tarinaa ja järkyttäviäkin juttuja. 1963) - Sami Yaffa kommentoi Rytmille tulevia vuosipäiviään New Yorkista käsin. (s. Mun ei tarvinnut kuin äänittää ja kirjoittaa ne tarinat. ”Livelevy on aina tavallaan toinen mahdollisuus, siinä voi parantaa joitain vanhoja tekeleitä. 9 Rytmi_413_skene.indd 9 20.8.2013 13.11. 50 vuotta Sami Yaffa www.samiyaffa.com ”Puol vuosisataa on uus kolmannes-vuosisataa. man biisin aikoinaan Turussa meidän yhteiseen Erotica Nights -iltaamme, ja nyt uusi levy heidän kanssaan on tarkoitus julkaista ensi keväänä. Lisäksi olen mukana Uhrijuhla-yhtyeessä, jonka kokoonpano on vaihtunut kovasti viime levystä, mutta nyt on hyvä sakki koossa ja olemme kohta menossa tekemään uusia äänityksiä”, Kauko lupaa. Röyhkän uusin kirja, Poika Mancini on juuri julkaistu. Harvoin näkee noin karismaattista esiintyjää.” Entä oma lähitulevaisuus. Nyt pääsee tekemään hommat niin kuin ne olisi musta pitänyt alun perinkin tehdä”, hän naurahtaa. Syksyllä julkaistaan myös uusi opus, joka pitää sisällään Ville Haapasalon haastatteluita ja Juha Metson valokuvia. ”Olen tekemässä uutta levyä The Boots -yhtyeen kanssa
”Tavoitteena on tuottaa kokonaisvaltainen elämys. Sziget sai alkunsa 1993 pienimuotoisena eri kulttuurialojen underground-vaikuttajien kokoontumisena. Tällä hetkellä ala on paisunut kysyntää suuremmaksi, kun monet isot festivaalit tarjoavat yhtä ja samaa. ”Se on Szigetin sielu ja sydän. Pelkästään toimittajia kävi pari tuhatta 40 maasta.” Kansainvälisenä brändinä Sziget onkin vahvoilla. Szigetin valtteja ovat myös saarimiljöö ja ympäröivä Budapest.” Tällä hetkellä ala on paisunut kysyntää suuremmaksi, kun monet isot festivaalit tarjoavat yhtä ja samaa. Szigetin on senkin vuoksi pysyteltävä mahdollisimman kaukana monokulttuurisuudesta”. Se pätee yhä”, selvittää Károly Gerendai, Szigetin perustajiin kuuluva monitoimimies. INFO www.sziget.hu laatuisena muusta tarjonnasta. Toimitusjohtaja Gábor Takács uskoo tulevaisuuteen siitä huolimatta. Kiertueista on tullut musiikkibisneksen rahasampo levykaupan hiivuttua. Nousulle ei näy kattoa, mutta lippujen hintoja ei voi tarkistaa kuitenkaan samassa suhteessa. Monta uhkaa festivaalikentällä Unkarin SZIGETFESTIVAALIN Károly Gerendai myöntää, että kilpailu tapahtumakentällä on saanut täysin uudet mittasuhteet. ”Menestymme etsimällä vastaisuudessakin meille sopivimmat esiintyjät, pitämällä lipunhinnat kohtuullisina ja tarjoamalla laadukasta palvelua joka tasolla.” Monikulttuurisuus magneettina Gerendai kiteyttää Szigetin monipuolisuuden täysin valituksi strategiaksi ja vahvuudeksi. Gerendailla on selkeä visio, jolla Sziget säilyttää asemansa myös vastaisuudessa. TEKSTI JA KUVAT MATTI KOMULAINEN BUDAPESTIN Sziget on kasvanut yhdeksi Euroopan isoimmista festivaaleista 20:ssa vuodessa. Nyt tapahtumia on viisinkertaisesti verrattuna alkuai- koihin. ”Tänä vuonna paikalle tuli eurooppalaisten lisäksi yli sadan maan kansalaisia Arubasta Zimbabween ja Intiasta Australiaan. ”Lähtökohtana oli luoda ainutlaatuinen ja moni-ilmeinen kulttuuritapahtuma, ei jäljitellä jotain tiettyä ulkomaista rockfestivaalia. Isojen nimien ja eri maiden musiikkien lisäksi tarjolla on kaikkea sirkuksesta vaikkapa älypeleihin ja taiteeseen. ”Tapahtuman on erotuttava ainut- Sziget houkuttelee kävijöitä ympäri maailman. Työssä auttaa verkostoituminen. Gerendai toteaa, että kilpailu on koventunut matkalla. Vaikka moni asia on muuttunut, perusidea on säilynyt ennallaan. Yhteyspäällikkö András Bertan mukaan monikulttuurisuus heijastuu yleisössä. Festivaali on noteerattu alalla samalla kun Budapest on meritoitunut matkailussa. Pyrimme taiteelliseen kokonaisuuteen vastavetona alan viihteellistymiselle. Joka vuosi on esiteltävä myös uusia ideoita. Tänään pääosa kävijöistä tulee Unkarin ulkopuolelta mittakaavan kasvettua monikymmenkertaiseksi. Vaikka yleisöä riitti Szigetiin kiitettävästi, kävijäluku laski edellisvuodesta lähes 20 000:lla. SKENE Myös ohjelmapäällikkö Fruzsina Szép luottaa 54:llä estradilla koettavan monikulttuurisuuden vetovoimaan. Szigetillä on 27 lipunmyynti- ja markkinointikumppania Euroopassa. Tiedonvälityksessä avainasemassa on perinteisten kanavien ohella sosiaalinen media, tähdentää talousvastaava Tamás Kádár. Marginaalit ja vastakohdat täydentävät toisiaan luodessaan vapauden ilmapiiriä”, Szép linjaa. Elokuun ennätyshelteissä järjestetty viimeisin tapahtuma haali viikossa 362 000 kävijää. ”Pelkästään nettiin striimatut konserttimme tavoittivat viisi miljoonaa katsojaa viime vuonna.” 10 Rytmi_413_skene.indd 10 20.8.2013 13.11. Ilmiö on ampunut tähtien palkkiot pilviin samalla kun kukin porras pyrkii maksimoimaan oman osuutensa. Tilannetta puntaroitiin Szigetissä järjestetyssä kokouksessa 25:n promoottorin ja muun ammattilaisen kesken. Synergiaetu on huomioitu molempien markkinoinnissa – yhteiset hankkeet tuovat tasapuolisesti näkyvyyttä
DLR ja Axl Rose ovat se pohja, johon olen sekoittanut paljon maneereja muun muassa Rob Halfordilta, Joe Elliotilta ja olen suodattanut lopulta savolaisen romantikkorokkarin kierolla näkemyksellä viihteestä. KUVA VILLE JUURIKKALA (OLLI) & DAVID YEAGER (DAVID) ”SE on David Lee Roth - kukapa muu. Mies innovoi uudelleen koko rocktähteyden, soundin ja asenteen. Häpeilemätön kopiointi oli myös harkittua, sillä siihen DLR itse kehotti ja sanoi haastatteluissaan tehneensä myös itse niin kopioimalla muun muassa Jim Dandyä Black Oak Arkansas bändistä. Loput jutut eivät joko koskaan tuntuneet omalta, tai sitten vaan hanskannut niitä. Suurin syy miehen fanitukseen löytyy siitä, että tunnen ettei minusta itsestäni koskaan ole moiseen, mutta silti olen varma, että jotain samaa meissä on. Niin itsellänikin. Viimeinen huippu on Crazy From The Heat -kirja, jossa mies onnistui kiteyttämään elämänasenteensa inspiroivan voiman. Miehen edesottamuksien seuraaminen niin musiikin ja esiintymisen kuin koko persoonallisen läsnäolon, tilanteessa kuin tilanteessa, on eräitä viihdyttävimpiä ja innostavimpia asioita, mitä tiedän. Kahden ensimmäisen soololevynsä aikana hän oli luovuutensa huipulla. Lainasin yhtyeemme kitaristilta Pepeltä Van Halenin debyytin joskus vuosia sitten, kun oltiin bändin perustamisiässä. SKENE OMA IDOLI Persoona edellä Reckless Loven OLLI HERMANIN kaikkien aikojen idolia ei ole vaikea arvata. Kun aloittaa kopioimaan yhtä, eksyy apinoimaan muita ja lopulta persoonassa on sekaisin sellainen soppa, ettei enää tunnista ketä kopioi ja missä kohtaa. www.recklesslove.com korkeimmalta ja kovimmin. DLR osoitti luuloni harhaksi olemalla kovempi kuin kukaan pelkästään olemalla armoton persoona. David Lee Roth on paitsi verbaalisesti vertaansa vailla oleva moottoriturpa, myös maailman historian ylivoimaisesti viihdyttävin rokkikukko, joka vei koko frontman-ajattelun aivan uudelle tasolle, aikansa vaikuttavimpia taiteilijoita ja oman elämänsä zen-ajattelun suvereeni soveltaja – siis minun mielestäni. Välillä saa nauraa niin että räkä lentää, seuraavassa hetkessä joutuu antautumaan DLR:n vääjäämättömälle järjenjuoksulle ja zenajattelulle, kunnes lopulta joutuu tuulettamaan tajutessaan miten oikessa mies on.” 11 Rytmi_413_skene.indd 11 20.8.2013 13.12. Van Halenin ekat kaksi albumia ovat kuin juhlaa DLR:n osalta. Toisaalta DLR:n brutaalin väkivaltaiset kiljahdukset ja karjuminen olivat jotain, mihin en vielä kyennyt ja siksi haastetta oli myös sopivasti tarjolla. Alkuun laulunikin oli hyvin samankaltaista puolipuheen ja kiljahdusten värittämää tulkintaa. Kopioin kaiken, minkä osasin, tukan väristä lähtien. Osin se on edelleen, mutta suosin nykyisin enemmän melodista lähestymistapaa. Koko paketti värjäytyy lopulta väkisinkin oman persoonasi kautta niin, että tuloksena on aina omaperäinen keitos. Olen myös ollut hyvin syvästi vaikuttunut sekä viihdyttynyt luettuani herran kirjoittaman ’omaelämäkerran’, joka on pikemminkin sekalainen kokoelma hänen muistelmiaan, elämänfilosofioitaan ja runojaan. Laulullisesti kaveri on lähellä omaa äänialaani ja siksi mukana oli suht helppo laulaa. Viehätystä lisäsi myös se, että tuohon asti olin luullut, että ollakseen kova rocklaulaja tarvitsee laulaa INFO Reckless Loven uusi studioalbumi Spirit julkaistiin Rytmin ilmestymispäivänä 30.8.
Erinomaisen vinkin sain Sublime Music Agencyn Pia Kuismalta, joka kertoi, että selvyyden vuoksi sopimukseen kannattaa kirjata palkkiosumma nettona aina kun se on mahdollista. Koska kukaan tuskin haluaa joutua keskelle kansainvälistä oikeusriitaa, kannattaa sopimus tehdä kirjallisesti tai muuten todisteellisesti (esimerkiksi sähköpostitse). Olen Tango-orkesteri Unton kanssa keikkaillessa törmännyt siihen, että ulkomaan palkanmaksuissa saattaa olla suuriakin maakohtaisia eroja. Myös monella kotimaisella toimijalla on hyvä tuntemus kansainvälisistä käytännöistä. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen: lottaliina.lehtinen@ popmedia.fi Kuten Suomessa, myös ulkomailla keikkoja voidaan tehdä monenlaisilla sopimuskuvioilla. Tämä tuplahimo on hoidettu niin kutsutulla lähdeverotuksella. Esimerkiksi toiseen EU-maahan lähtevän muusikon pitää hankkia Eläketurvakeskuksesta lähetetyn työntekijän E 101- tai A1-todistus. Lisätietoa todistuksista ja EU-alueen ulkopuolisten maiden sosiaaliturva-asioista saa Eläketurvakeskuksesta (www.etk.fi). Koska jokaiseen tilanteeseen ja maahan liittyy omat kysymyksensä, yritän valottaa asiaa yleiseltä kannalta. Sosiaalimaksuista ja tuplaverotuksestakin selviää ennakoimalla. Maksajalta kannattaa pyytää todistus lähdeveron maksamisesta, jonka voi kahdenkertaisen verotuksen välttämiseksi toimittaa Suomen verottajalle. PIRJO AITTOMÄKI MUUSIKKO INFO Lottaliina Lehtinen (OTL) on lakiasiainpäällikkö, toimitusjohtaja ja Muusikon sopimusopas -kirjan kirjoittaja. Muusikko voi olla sopimussuhteessa ulkomaiseen keikkajärjestäjään tai agenttiin, tai hän voi keikkailla suomalaisen yrityksen lähettämänä. Suomen verottaja on kiinnostunut kaikesta tulosta – myös siitä, joka kertyy ulkomailta. Mitä ulkomaiselta keikkajärjestäjältä pitää osata kysyä, jotta asiat hoituvat oikein. Jos muusikko toimii yrittäjänä tai jos hänet lähettää ulkomaille suomalainen agentuuri, maksetaan sosiaaliturvamaksut edelleen Suomeen. Jos keikka tehdään työsuhteessa ulkomaiseen palkanmaksajaan, maksetaan myös sosiaaliturvamaksut työntekomaahan. Esimerkiksi EU-maissa lähdevero on yleensä 15 prosenttia. Tällä palstalla hän hajottaa myyttejä ja ruotii muusikkoja askarruttavia pulmia. Ulkomaan byrokratiassa auttaa se, että toimii paikallisen, asiantuntevan tahon kanssa. Verotus- ja sosiaaliturvakysymysten lisäksi kaikki keikan yksityiskohdat kannattaa selvittää ja sopia ennen matkaa. Sen perusteella ulkomainen maksaja tietää, ettei sosiaaliturvaa tarvitse järjestää keikkamaassa. Näin sopimuksessa näkyy, mitä korvauksesta jää tilitettäväksi Suomeen lähdeveron ja muiden ulkomaan maksujen jälkeen. Tietyissä tilanteissa verovelvollinen voi olla oikeutettu lähdeveron palautukseen, tai jopa saamaan vapautuksen lähdeveron maksamisesta. Onko asialle tehtävissä jotain, vai pitääkö ulkomailta palkkaa saavan muusikon aina varautua tutustumaan kunkin maan byrokratiaan erikseen. Ulkomaan byrokratiassa auttaa se, että toimii paikallisen, asiantuntevan tahon kanssa. Samalla kannattaa sopia siitä, että ulkomainen maksaja antaa todistuksen lähdeveron maksamisesta, ja että meikäläinen yritys vastaa täällä tarpeellisista veroista ja muista maksuista. Maksettiin keikkapalkkio sitten verokortilla tai laskulla, pidättää ulkomainen maksaja summasta lähdeveron työntekomaahan. Toisaalta laskuttavia muusikkoja tunnutaan käsittelevän eri tavalla eri maissa. Joskus osa keikkapalkkiosta kannattaa jopa vaatia ennakkoon. Verosopimuksissa on sovittu, kuinka suuri lähdevero kuhunkin työntekomaahan pidätetään. SKENE ARTISTIN ASIALLA Selviääkö ulkomaan keikkailusta ilman byrokratiaa. 12 Rytmi_413_skene.indd 12 20.8.2013 13.12. Toisaalta myös ulkomainen verottaja haluaa osansa tuloista. Palkkion lisäksi on tärkeää sopia muun muassa matkakuluista, majoituksesta ja vakuutuksista
Rytmi_413_skene.indd 13 20.8.2013 13.12
Rytmi_413_skene.indd 14 20.8.2013 13.12
INFO www.music.nokia. Tai sitten ihmiset eivät yksinkertaisesti tienneet mitä he halusivat. TEKSTI JUSSI MÄNTYSAARI KUVA NOKIA OLIN vuonna 2008 paikalla Lontoossa, kun Nokia lanseerasi Comes With Music -palvelunsa. Siksi onkin hieman koomista, että yksi ensimmäisistä suositelluista listoista on nimeltään ”Nile Rodgersin tuottamat biisit”, vaikka todennäköisemmin Mix Radiota kaipaava kuluttaja haluaisi kuulla mielummin vaikkapa Tuomas Kauhasen Enkelin. Periaatteessa siis ahkeralla skippailulla saa kenties lopulta kuulla juuri sen biisin jota toivoi, mutta se ei tietenkään ole palvelun idea. Musiikin kuuntelu kännyköistä oli vasta yleistymässä, kun kovalevytila kasvoi. Syynä epäonnistumiseen saattoi olla Comes With Music -palvelun vaatimien Xpress Music -puhelimien Symbian-käyttöliittymä ja samaan aikaan ensimmäistä nousuaan tehneet iPhonet ja Android-puhelimet. Vuonna 2013 Nokian Lumia-puhelimissa tarjolla on Nokia Musiikki -otsakkeen alla toimiva Mix Radio, josta saa ”premium”-version maksamalla neljä euroa kuukaudessa. Jos siis tiedät haluavasi kuluttaa musiikkisi Mix Radiona, voi Nokian uutta palvelua suositella. Premium-version (eli Nokia Musiikki+:n) ostamalla voit skipata biisejä rajattomasti, mutta et kuitenkaan valita seuraavaa biisiä. 15 Rytmi_413_skene.indd 15 20.8.2013 13.12. Comes With Musicin idea oli, että palveluun kytkettyyn puhelimeen sai kuukausimaksua vastaan ladata rajattoman määrän musiikkia Nokian musiikkikaupasta – tai ainakin niin paljon kuin kovalevylle mahtuu. Tai sitten Nokia tekee palvelusta tappiota houkutellaakseen ihmisiä Lumia-maailmaan. Automaatin plussat ja miinukset Perinteisen radion ammattilaisen näkökulma Uusi yritys. Ne julkisessa keskustelussa liian usein parjatut juontajat pitävät ihmisille seuraa, kertovat mitä maailmalla tapahtuu ja joskus sivistävätkin, kun taas musiikkipäälliköt varmistavat Uskon, että tulevaisuudessakin on joko ihmisiä, jotka kuluttavat musiikkia suoraan äänitteinä tai streamina, tai jotka kuluttavat sen radiosta. No, jos jätetään radiopropaganda sikseen, on sanottava että Lumia 920 -mallilla testaamani Nokia Musiikki+ toimi mallikelpoisesti. Ajatuksena Mix Radio -tyyppinen palvelu sopii paremmin maltillisesti musiikkia kuuntelevalle kuin niin sanotulle ”diggarille”. SKENE Nokian luureissa soi Musiikki+ Lumia-sarjansa myötä uutta puhtia älypuhelimiin saanut Nokia kokeilee jälleen siipiään haastavilla MUSIIKKIPALVELUMARKKINOILLA. Kaikki oli ilmaista, joten oikein mitään ei tehnyt mieli ladata. Premium-versiossa listoja voi ladata myös offline-tilaan niin paljon kuin sielu ja kännykän kovalevy sietävät. Mix Radiossa voi valita erilaisia soittolistoja, mutta ei tiettyä biisiä tai artistia jota haluaisi kuunnella. tä valinnan vaikeus: Joko käsin tai algoritmien pohjalta tehdyt soittolistat hoitavat sen puolen. Siksi olen ehkä puolueellinen puhumaan tästä asiasta, mutta uskon, että ne neljä ja puoli miljoonaa suomalaista, jotka joka viikko kuuntelevat perinteisiä radiokanavia haluavat kuuntelukokemukseltaan muutakin kuin tietyn teeman ympärille koottuja soittolistoja tai vaikka Nick Caven valitsemia biisejä. Välimallit tulevat jäämään välimalleiksi. Biisit lähtivät toistumaan nopeasti myös 3G-verkossa, ja käyttöliittymä on selkeä, niin kuin se WP-maailmassa parhaimmillaan on. Näin poistetaan käyttäjäl- Olen siviiliammatiltani hittiradion musiikkipäällikkö. Palvelua voi verrata Spotifyn artist radio -toimintoon, joka bändivalinnan jälkeen soittaa biisejä valitulta bändiltä sekä muilta oletettavasti samantyyppisiltä ryhmiltä. Streaming otti vasta varovaisia ensiaskeleitaan. Siksi uskon, että tulevaisuudessakin on joko ihmisiä, jotka kuluttavat musiikkia suoraan äänitteinä tai streamina, tai jotka kuluttavat sen radiosta. Se toimii, mutta se ei pidä sinulle seuraa. Toki tarjolla on myös paljon kuratoituja soittolistoja, sekä albumi- ja singlelistoja ympäri maailmaa – satunnaisessa järjestyksessä. Paikalla oli muun muassa tuottaja-artisti Will.I.Am, joka puhui biisien merkityksestä ja kännyköiden mahdollistamista jakeluteistä. Mix Radio -ajatus lähestyy musiikin kuluttajapalvelua toisesta suunnasta verrattuna Comes With Musicin ylitarjontaähkyyn. Vaikka tarjous paperilla onkin ylittämätön, eivät suuret massat innostuneet Comes With Musicista – eivät, vaikka nimi vaihdettiin myöhemmin Ovi Musiikki Unlimitediksi. Hauskana lisänä biisien sanat saa näkyviin kuvaketta klikkaamalla. Ilmeisesti levy-yhtiöden kanssa tehtävä lisenssi on Mix Radiossa huomattavasti halvempi kuin on demand -palveluissa (kuten Spotify), mistä syystä Nokia on pystynyt pudottamaan +-version kuukausimaksun neljään euroon. com/fi/fi käsityönä, että oikeat biisit soivat oikeaan aikaan ja oikeassa järjestyksessä
SKENE 16 Rytmi_413_skene.indd 16 20.8.2013 13.12
Viisi vuotta sitten julkaistu Lemmikit-kokoelma oli Tervomaalle välitilinpäätös. Hän tekee kaikkea ja paljon, eikä ole aika nuorena tuottajana vielä fakkiutunut omaan tyyliinsä. Kyselinkin Samulilta hieman Epun työskentelytavoista, ja Samuli suositteli häntä lämpimästi. Suvaitsin, että siellä kuuluu vaikutteita kaikkialta, kun parilla aiemmalla levylläni on selvästi ollut eräänlaista metodiajattelua tyylisuuntauksen suhteen.” Nämä ovat tällaiselle hitaalle hämäläiselle isoja muutoksia. Levyllä soittavat rumpali Mikko Kaakkuriniemi, basisti Mikko Määttä ja kitaristi Jaakko Murros, ja kosketinsoittajana toimii paremmin laulajakitaristina tunnettu Jere Ijäs. Kymmenvuotiaana Syksyn sävel -voittajana uransa aloittanut, aikuisena seitsemän Emma-patsasta voittanut ja vuoden 2007 Teosto-palkinnon saanut laulaja-lauluntekijä piti taukoa välttämättömänä, sillä hän koki tutuiksi muotoutuneet työskentelytapansa loppuun kalutuiksi. Albumin tuotti Eppu Kosonen, joka on aiemmin työskennellyt muun muassa Samuli Putron, Jesse Kaikurannan ja Laura Närhen kanssa. Hän heittäytyi erilaisiin projekteihin eri tavalla kuin aiemmin. SKENE Paluu etulinjaan JONNA TERVOMAA julkaisi Lemmikit-kokoelmansa vuonna 2008 ja päätti pitää hieman taukoa hahmottaakseen, millä tavalla haluaa itseään artistina kehittää. Hän kävi myös treenaamassa itselleen entuudestaan vieraiden, erilaisista musiikillisista taustoista ponnistavien artistien kanssa. TEKSTI LAURA HAAPALA KUVA VILLE JUURIKKALA NYT Tervomaalla on uusi albumi, uusi kokoonpano ja uusi lähestymistapa musiikintekoon, mutta myös uutta opittavaa. Mä en tekisi mitään toisin.” 17 Rytmi_413_skene.indd 17 20.8.2013 13.12. INFO Jonna Tervomaan Eläköön-albumi julkaistaan 20. Jollei, pitää mun taas vetäytyä miettimään”, Tervomaa vitsailee: ”Ei vaan, oikeasti mulla on aika uhmakas olo. Eppu on hemmetin musikaalinen, tosi hyvä ohjelmoija, ja hänen tuore ajattelunsa yhdistettynä mun pahimmil- laan pölyiseen ja puristiseen asenteeseen tuntui hyvältä yhdistelmältä.” ”Americana-juureni ovat yhä läsnä, mutta halusin tehdä levyn, jolla muutkin rakastamani genret mahtuvat asumaan. Näin pitkää harkinta-aikaa en ehkä ajatellut, mutta elämä tuli väliin myös muilla tavoin”, neljävuotiaan tyttären äiti toteaa. Tervomaa päätyikin kaipaamaansa jännittävään tilaan, joka osoittautui myös hedelmälliseksi. Breikki venähti viisivuotiseksi. Eppu tuntui heti ensimmäisellä tapaamisella oikealta tyypiltä. Haastatteluhetkellä Tervomaa jännitti tulevan albumin vastaanottoa enemmän kuin koko kymmenen kuukautta kestäneen levytysprosessin aikana. Uskon, että tarpeeksi relevantti musiikki herättää mielenkiintoa, enkä ole koskaan ajatellut niin, että artistin täytyy koko ajan julistaa ja kampanjoida itseään.” ”Totta helvetissä jännitän, löytyykö levylleni tilaa ja onko se riittävän kiinnostava ja raikas. ”Halusin saattaa itseni pelottavaan tilanteeseen, jossa ympärilläni ei ole mitään tuttua. ”Paljon on muuttunut sen jälkeen, kun olen viimeksi tehnyt paljon keikkoja. Olen siis surkea artisti, ihan vitsi. Sen myötä laulaminen ja musiikinteko ovat avautuneet uudella tavalla ja rajoitteet ovat poistuneet. Biisejä Tervomaa teki yhdessä niin Kososen kuin Melrosesta, Hoedownista ja The Munsonsista tutun Tokelan kanssa. syyskuuta. Tähän asti olen ollut rauhallisin mielin, enkä ole pelännyt, että minut on ehditty unohtaa. Tietyille sukupolville olen ollut aina olemassa, mutten ole koskaan kokenut olevani koko kansan artisti, enkä tule sitä olemaankaan. Nämä ovat tällaiselle hitaalle hämäläiselle isoja muutoksia”, Tervomaa sanoo ja nauraa. En ole Facebookissa, en viihdy tietokoneen äärellä ja omia nettisivujani päivitin aktiivisesti keikkaillessani kerran kolmessa kuukaudessa. Tervomaa teki yhteistyötä esimerkiksi Niemisen ja Litmasen, Hoedownin ja Olympia-orkesterin kanssa ja esitti niin lainakappaleita kuin omia biisejään vaikkapa argentiinalaisen tangon muotoon sovitettuina. En nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin vetäytyä ja sanoa kaikille yhteistyökumppaneille kiitokset. ”Astuin ulos omalta reviiriltäni ja kävin jopa paikoissa, jotka eivät olleet hirveän mukavia, koska halusin oppia ottamaan tilanteen haltuun ja löytämään oman juttuni missä vain ympäristössä. Levyn myötä alkavalla kiertueella rumpalin pestiä hoitaa Kaakkuriniemen sijaan Santeri Saksala. Viisi vuotta sitten kukaan ei katsonut keikkaa kännykän läpi, mutta nykyisin konserttien tallentaminen on yletöntä. Minulla on ylipäänsä oppimista nettivirrassa olemisen tärkeydestä. ”Tänään on kamala päivä, sillä levy masteroidaan ja joudun irrottamaan siitä otteeni. Olen nyt mielestäni enemmän kuin olin ennen taukoa.” Suvaisevaisuuden levy Myös syyskuussa ilmestyvä Eläköön-albumi, Tervomaan aikuisiän kuudes julkaisu, syntyi uusien yhteistyökumppaneiden kanssa. Kornisti sanottuna voisi todeta, että Eläköön on suvaitsevaisuuden levy. ”En tuntenut Eppua lainkaan, enkä tiennyt hänen töistään muuta kuin Samuli Putro -yhteistyön. Omien metodien hajottaminen tuntui oman kehityksen kannalta tärkeältä, vaikka missään ei mitään vikaa ollutkaan. www.facebook.com/ JonnaTervomaa Eläköön-levyn kappaleissa kuuluukin Tervomaan mukaan kaikuja Pohjois-Amerikan lisäksi aina Suomesta Afrikkaan. Halusin päästä irti kaikista velvoitteista ja lopettaa piehtaroinnin itselleni luontevassa ympäristössä
ke 16.10. ke-pe 2.-4.10. ke-la 6.-9.11. Tribute to Elvis show-illat: to-la 12.-14.9. SYKSYN 2013 SHOWT MYYNNISSÄ – OSTA LIPUT NYT! Liput Lippupisteestä: puh. casino helsinki esittää come Dine with Me tribute to Marilyn Monroe show-illat: ke-pe 20.-22.11. ke-la 27.-30.11. WWW.CASINOHELSINKI.FI . ke-la 13.-16.11. la 7.12. 0100 87900 (pvm/mpm) Kysy myös pelillistä ohjelmaa ennen show-illan alkua. TULE SELLAISENA KUIN OLET – LÄHDE ELÄMYSTÄ RIKKAAMPANA MIKONKATU 19, 00100 HELSINKI | AVOINNA 12–04 | IKÄRAJA 18 | HENKILÖLLISYYS TODISTETTAVA Rytmi_413_skene.indd 18 Episodi_Rumba_210x275mm.indd 1 20.8.2013 13.12 7.8.2013 9:41:16. ke-pe 18.-20.9. ke-la 11.-14.12. Pidätämme oikeudet ohjelmamuutoksiin. 0600 900 900 (1,97 € min) joka päivä 7–22 tai www.lippu.fi Ryhmämyynti: sales@ray.fi tai puh. ke-la 9.-12.10. ke-to 4.-5.12. ke-la 25.-28.9. ke-pe 23.-25.10. ke-la 30.10.-2.11
Tumppi Varonen H Musiikissa kaikki on väliaikaista Kirjoittaja on pitkän linjan muusikko, kirjailija ja Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen. Se katoaisi, jos kaupunki ryhtyy tukemaan rokkia”. Samalla se myös tuottaa iloa ja yhdistää ihmisiä kaikissa ikä-, sukupuoli- ja sosiaaliluokissa. Kun etsimme joskus 70-luvulla treenikämppää itsellemme, saimme sellaisen Hakaniemestä, ruumisarkkutehtaan yläkerrasta. Itse olen treenannut saunan pukuhuoneessa, autotallissa, koulun luokkahuoneessa, pommisuojassa, kellareissa – kaikki väliaikaisia tai täyteen buukattuja. Norkoilu kannatti, sillä saimme kerran osallistua bändin kamojen roudaukseen. Sekin oli tietysti vain tilapäinen. Tumppi on mukana Pelle Miljoona United -kokoonpanossa, joka julkaisi uuden United-albuminsa tämän lehden ilmestymispäivänä 30. Olen saanut myös vastauksen: ”Kyllä rokkiin kuuluu tietty alkukantaisuus ja kapina. Muistan vieläkin ne portaat. Rockmusiikki ei ole edelleenkään kulttuuria, vaikka lukuisat bändit soittavat maamme rajojen ulkopuolella – tosin ilman, että heillä olisi siniristilippua rinnassaan. Se katoaisi, jos kaupunki ryhtyy tukemaan rokkia”. Olen saanut myös vastauksen: ”Kyllä rokkiin kuuluu tietty alkukantaisuus ja kapina. Niinpä niin, mutta kaikki bändit eivät pääse edellä mainittuihin paikkoihin soittimineen. www.pellemiljoona.net 19 9:41:16 Rytmi_413_skene.indd 19 20.8.2013 13.12. Musiikissa kaikki on väliaikaista, mutta juuri treenikämppien niheä saanti stoppaa monen muusikonalun uran. Urheilu on toinen viihdelaji, johon on turvallista sijoittaa. SKENE SANA VAPAA Muistuttaisin kuitenkin kulttuuriherroja alan työllistävästä vaikutuksesta. On vain todettava, että… Niin kauan, kun Suomessa on tehty rock’n’rollia, ovat treenikämpät ja studiotilat olleet kiven alla. Siitä, että rockmusiikki työllistää paitsi bändin, myös roudarit, keikkamyyjiä, keikkajärkkäreitä, studioita, levyteollisuutta, levykauppoja, radioita, mediapajoja, oheismyyntihenkilökuntaa. Miksi bändeillä ei ole kunnollisia treenitiloja edelleenkään. Muistan aikoja, kun eräskin yhtye harjoitteli Hermannin ”Elannon myymälän” kellarissa: Kuuntelimme aikoinaan kaverin kanssa tuota syntistä ja turmiollista rock-musiikkia kyseisen kaupan takapihan varjoissa. Yksi syy tähän on se, että kaupungin kulttuuritoiminta panostaa edelleenkin pääsääntöisesti vain korkeakulttuuriin ja sen tuottamiseen kalliine Finlandia-, ooppera- ja musiikkitaloineen. Kun olen vienyt treenikämppäasiaa eteenpäin Helsingin kaupunginvaltuustossa, saan vastaukseksi ”teillä on Nosturit ja Kaapelitehtaat, lisäksi netistä löytyy yksittäisiä tilan vuokraajia”. Pääsimme Lepakkoon, sekin oli väliaikainen. elokuuta. Nyt, kun vuosi 2013 menee syksyä kohden, ei mikään ole muuttunut. INFO elsingin oma Tilakeskus ei halua vuokrata tyhjiä varastotilojaan musiikin harjoittelun, sillä soitto saattaa kuulua! Tilakeskus panttaa mieluummin tyhjiä tilojaan kuin vuokraisi varastohuoneitaan rockin, popin, jazzin tai muun musiikin hyväksi
Muistin taas, että rakastan tätä työtä, rakastan laulamista ja itseni vapaata ilmaisua. KLASSIKKO Dream Theater Dream Theater oli kolme vuotta sitten suurien haasteiden edessä, kun yksi yhtyeen perustajista, rumpali Mike Portnoy, lähti omille teilleen. ”Yhtyeellä oli vaihe, jolloin emme kenties olleet täysin demokraattinen ryhmä yksilöitä toteuttamassa yhteistä visiota. K TEKSTI HARRI HAKANEN KUVAT WARNER MUSIC un Dream Theater päätti A Dramatic Turn of Events -kiertueensa lokakuussa 2012, ilmestyi laulaja James LaBrien kotisivujen forumille tämän kirjoittama viesti, jossa hän ilmoitti kiertueen olleen varsin tärkeä: ”Henkilökohtaisesti sain muistutuksen siitä, kuka aiemmin laulajana olin ja miksi haaveilin lapsena tästä ammatista.” Tarkoittaako tämä sitä, että laulaja, ja kenties muutkin yhtyeen jäsenet olivat pahasti eksyksissä ennen edellistä studioalbumia ja sitä seurannutta kiertuetta. Kun historialla on merkitystä. Henkilökohtaisella tasolla muistin miltä tuntuu olla Dream Theaterin ääni ja keulahahmo. Jokainen meistä löysi jälleen oman paikkansa ja muisti mitä oli tekemässä.” ”Ensimmäisen kerran pitkään aikaan meistä tuntui siltä, että kaikille oli taas tilaa ja kaikki saivat oman tilaisuutensa päästä esille. albumin, jolla se tekee juuri sitä minkä parhaiten osaa. Tähän kaikkeen tuolla kommentilla 20 Rytmi_413_feature.indd 20 20.8.2013 13.25. A Dramatic Turn of Events -levyn myötä palauduimme yhtenäiseksi, yhdessä yhteen suuntaan pyrkiväksi kollektiiviksi. LaBrie miettii vastaustaan tarkkaan. Syyskuussa Dream Theater julkaisee uransa 12
21 Rytmi_413_feature.indd 21 20.8.2013 13.25
Kitara on säveltämisen kannalta ihanteellinen soitin; minä olen kitaristi, joten säveltäminen on asia, jota teen joka tapauksessa päivittäin. Portnoyn lähdön myötä vastuu tuottamisesta on ollut yksin Petruccin harteilla – sen lisäksi, että hän myös sanoittaa, säveltää ja soittaa kitaraa. Kukin menestyy tahoillaan Mike Portnoy oli yksi Dream Theaterin kantavista voimista ja tiiviisti mukana kaikessa yhtyeen toimintaan liittyvässä. Soitimme Roomassa, ja viiden tai kuuden kappaleen jälkeen oli Miken rumpusoolon vuoro. Olen aina suhtautunut intohimoisesti myös sanoittamiseen.” ”Aiemmin tuotimme levymme yhdessä Mike Portnoyn kanssa. Yhtyeen rumpali ja primus motor Mike Portnoy halusi yhtyeen jäävän pitkälle tauolle muun muassa omien sivuprojektiensa vuoksi. Kaikki tekivät parhaansa ja minä sain toimia oppaana paikasta a paikkaan b, jossa saatoimme todeta tehneemme juuri sellaisen levyn kuin halusimmekin – ja pysyneemme siitä huolimatta hyvinä ystävinä!” A Dramatic Turn of Events -levyn synnyttäminen ilman Portnoyta toi varmasti lisää itseluottamusta Dream Thea- 22 Rytmi_413_feature.indd 22 20.8.2013 13.25. Tunnen muut yhtyeen jäsenet hyvin ja he luottivat minuun tarpeeksi antaakseen minulle vapaat kädet tuottajana. Dream Theater 90-luvun lopulla: John Myung, Mike Portnoy, James LaBrie ja John Petrucci. Tuottamisen ja säveltämisen lisäksi Portnoy luultavasti kantoi suurinta vastuuta myös yhtyeen musiikillisesta linjasta, joten hänen lähtöään todella voi pitää ”dramaattisena asiankäänteenä”. Enkä suinkaan ollut ainoa meistä, joka toi asiantilan julki”, James kertoo kotoaan Torontosta. Vaikka Portnoy hieman myöhemmin pyysi päästä takaisin, oli portti sulkeutunut lopullisesti ja Dream Theater teki uuden rumpalinsa valinnasta melkoisen numeron: yhtyeen YouTube -kanavalla nähtiin useita osia sisältänyt ”realitysarja”, joka huipentui Mike Manginin valintaan huhtikuussa 2011. KLASSIKKO viittasin. James LaBrien kommentti kuvastaa hyvin tilannetta, jossa Dream Theater oli syksyllä 2010. ”Rakastan vastuun ottamista! Totta kai töitä on valtavasti, mutta nautin tilanteesta. Minulle kerrotaan jatkuvasti, kuinka kallis ja vanhanaikainen työskentelytapamme on. Petrucci kuitenkin vakuuttaa, ettei hänellä ole liikaa töitä. Edellinen levymme oli siis vasta ensimmäinen, jonka tuotin yksin. Kitaristi John Petrucci muistelee Manginin liittymistä näin: ”Ensimmäisen keikkamme Mike Manginin kanssa on edelleen elävänä mielessäni. Saatoimme taas hymyillä vapautuneesti ja olimme vakuuttuneita siitä, että homma tulee kantamaan”, John kertoo. Kun soolo oli ohi ja esittelimme hänet yleisölle ja näimme vastaanoton, olimme sataprosenttisen varmoja siitä, että fanimme ovat messissä ja Mike on hyväksytty yhtyeen jäseneksi. Muut jäsenet eivät tähän suostuneet, joten Portnoylle ei ilmeisesti jäänyt muita vaihtoehtoja kuin perustamansa yhtyeen jättäminen
Uudella vuosituhannella yhtye julkaisi studioalbumeita tasaiseen tahtiin ja sen soundi jatkoi kehittymistään raskaampaan suuntaan. Levyn tunnetuin kappale lienee yhtyeen silloin tällöin edelleen keikoillaan esittämä instrumentaali Ytsejam (Majesty toisinpäin). Alun perin Majesty-nimellä kulkeneeseen kokoonpanoon liittyivät myös kosketinsoittaja Kevin Mooren ja vokalisti Charlie Dominici; alkoi armoton treenaaminen ja keikkailu. Laulaja James LaBrie on luotta23 Rytmi_413_feature.indd 23 20.8.2013 13.25. studioalbumi. Yhteisöllisyyttä saattaa tukea myös se, että yhtyeen jäsenillä on myös yhteisiä suosikkeja – joiden vaikutus saattaa kuulua levyllä yllättävänkin selvästi. Rush-yhtyeen apinoinnista Dream Theateria syytettiin jo 24 vuotta sitten, kun se julkaisi debyyttinsä When Dream and Day Unite. Dream Theateriksi nimensä vaihtanut yhtye julkaisi debyyttilevynsä When Dream and Day Unite vuonna 1989 MCAyhtiön Mechanic-levymerkillä (joka julkaisi USA:ssa myös Stonen debyytin!). Yhtyeen jäsenet ovat vuosien varrella voittaneet useita muusikkoäänestyksiä, julkaisseet useita soolo- tai projektilevyjä ja keikkailleet lukuisien muiden muusikoiden kanssa. Seuraava merkittävä asia Dream Theaterin historiikissa onkin rumpali Mike Portnoyn lähtö syksyllä 2010. Warnerkonsernin levymerkeille levyttänyt yhtye vaihtoi Roadrunneriin vuonna 2007 ilmestyneen Systematic Chaos -levyn myötä. Jos työstin jotain kitarariffiä ja halusin testata sen toimivuutta rumpujen kanssa, saatoin pyytää Mikea apuun, ja hän ymmärsi välittömästi mitä olin hakemassa. Studiossa viettämämme aika on hyvä keino irtautua kaikesta muusta elämästä ja keskittyä luomiseen.” ”Työnteon lisäksi studiossa naureskellaan, jutellaan, saatamme käydä yhdessä illallisella tai juomassa lasillisen viiniä, nautimme aamuisin hyvää kahvia ja juttelemme lisää. Vanhanaikaisuus tuo tulosta 50-vuotias rumpali Mike Mangini ehti osallistua A Dramatic Turn of Events -levyn tekoon ”vain” soittamalla oikeat rummut kitaristi John Petruccin ohjelmoimien rumpuosuuksien päälle. Olemme kuitenkin oppineet pitkän uramme aikana, että materiaalin laatu ja musiikin voima on suoraan verrannollinen siihen, millainen on yhtyeen sisäinen kemia, sen jäsenten väliset suhteet. Kiipparistiksi kiinnitettiin Derek Sherinian, joka puolestaan sai yhtyeestä kenkää soitettuaan yhtyeessä vain yhdellä studiolevyllä (Falling Into Infinity, 1997). Dream Theater on esiintynyt Suomessa lukuisia kertoja, viimeksi tammikuussa 2012. ”Olen aina rakastanut Rushia ja Alex Lifeson on varmasti eniten soittooni vaikuttanut kitaristi. Jo tuolloin hänen tilalleen kaavailtiin nuorta kosketinvelhoa Jordan Rudessia, mutta tämä ei vielä ollut halukas jättämään tuolloista pestiään The Dixie Dregsin riveissä. Levy sisältää tietenkin runsaasti inhimillisen käsityskyvyn rajoja lähentelevää soittoa muun muassa instrumentaalikappaleessa Enigma Machine. 2 (Scenes From a Memory), jota yleisesti pidetään yhtyeen taiteellisesti onnistuneimpana kokonaisuutena. Minä ja John Dream Theaterin lyhyt oppimäärä TOISENSA jo kouluajoilta tunteneet basisti John Myung ja kitaristi John Petrucci tutustuivat rumpali Mike Portnoyhin opiskellessaan Bostonin maineikkaassa Berklee College of Music -koulussa. Atlantic-yhtiön Atco-merkillä vuonna 1992 ilmestyneellä Images and Words -levyllä lauloi jo kanadalaissyntyinen James LaBrie. Levy on edelleen Dream Theaterin kaupallisesti menestynein ja sisälsi muun muassa hitin Pull Me Under. Sen levyjä on myyty maailmanlaajuisesti noin 12 miljoonaa kappaletta. Avenged Sevenfold - ja Adrenaline Mob -pestiensä jälkeen myös Mike Portnoy vaikuttaa vihdoin löytäneen menestyvän ja pysyvältä vaikuttavan kokoonpanon: kitaristi Richie Kotzenin ja basisti Billy Sheehanin kanssa perustetun The Winery Dogs -voimatrion debyyttilevy meni heinäkuun lopulla suoraan USA:n albumilistan sijalle 27. päivänä julkaistavan Dream Theater -levyn synnyssä hänen panoksensa oli huomattavasti merkittävämpi. Yhteiset suosikit (muun muassa Rush) ja valtava halua kehittyä omien soittimien hallinnassa yhdisti nuoria herroja, jotka päättivät perustaa yhtyeen vuonna 1986. Mike on spontaani, luova ja eläimellisen kova rumpali”, kehuu Petrucci yhtyeen uusinta jäsentä. Muistan hyvin, kuinka kriitikot pitivät meitä ekalla levyllämme aivan liikaa Rushin kuuloisena”, John kertoo. Mike Portnoy (Myung, Dream Theaterin basisti) kävimme yhdessä Rush-konserteissa ollessamme teinejä, laulajamme James on kanadalainen ja kova Rush-fani ja levymme äänittänyt Richard Chichi on sekä äänittänyt että miksannut Rushin levyjä... Levy toi yhtyeelle sen uran ensimmäisen Grammy-ehdokkuuden (On the Back of Angels -kappale oli ehdokkaana kategoriassa ”Paras hard rock/metalliesitys”). Sen jälkeen joku meistä menee äänittämään omia osuuksiaan, joku saattaa lukea sähköpostejaan tai vain nauttia olostaan. ”Minulle kerrotaan jatkuvasti, kuinka kallis ja vanhanaikainen työskentelytapamme on. Uuden albumin Surrender to Reason -kappaleen Rush-vaikutteita Petrucci ei edes yritä kieltää. Hän pystyi jammailemaan tuntikausia, häneltä löytyi jatkuvasti uusi lähestymistapa mahdollisiin ongelmiin ja loputtomasti uusia sovitusehdotuksia. Keikkailuun kyllästynyt kosketinsoittaja Kevin Moore jätti yhtyeen vuonna 1994. Dream Theaterin syyskuussa julkaistava Dream Theater on yhtyeen uran 12. Tällaista voi tapahtua vain, jos kaikki ovat yhtä aikaa paikalla. Vuonna 1999 Rudess saatiin vihdoin yhtyeeseen ja Dream Theaterin toistaiseksi pitkäikäisin kokoonpano julkaisi albumin Metropolis pt. Rush-vaikutteista huolimatta ei Dream Theater -levyllä kuulla mullistavia uudistuksia bändin soundissa. Levy ei menestynyt odotetulla tavalla, levy-yhtiö meni vaihtoon, ja koska muu yhtye kaipasi riveihinsä kyvykkäämpää vokalistia, myös Dominici sai lähteä. Sen sijaan bändi viettää kuukausia studiossa, säveltää ja kehittelee jäsenten omia tai vaikkapa soundcheckien aikana syntyneitä aihioita eteenpäin. John Petruccin mukaan uudella levyllä on lukuisia hetkiä, jotka ovat syntyneet studiossa hetken inspiraatiosta. ”Miken vuorovaikutustaito ja kyky sovittaa itsensä ja oma soittonsa tämän yhtyeen musiikin vaatimiin tarpeisiin on uskomaton. Mutta kuten sanottu, tämä ei todellakaan ole halvin mahdollinen tapa tehdä levyä”, John nauraa. terin jäsenille, ja sen menestys lienee ollut helpotus paitsi yhtyeelle itselleen, myös sen faneille. Olemme studiossa kuin veljeskunta tai perhe, joka luo musiikkia yhdessä ja jolla on vahva, yhteinen usko siihen, mitä tekee. Ensimmäisen levyltä julkaistu otos, The Enemy Within -kappale sisältää Petruccin raskasta riffittelyä, melodisen kertosäkeen ja lopussa huimaa sooloilua. Dream Theater kuuluu niihin yhtyeisiin, jotka eivät suinkaan mene studioon valmiit kappaleet kainalossa. Syyskuun 24. Rush on tavallaan yhteinen nimittäjä yhtyeellemme. Progressiivisen rockin perinteitä puolestaan kunnioittaa levyn 20-minuuttinen eepos Illumination Theory, jolla kuullaan esimerkiksioikeita jousisoittimia ja Pink Floyd -henkistä häröilyä
Mainittakoon vielä, että kitaristi Marco Sfogli on italialainen, eli kyseessä on todella monikansallinen ryhmä. Mättöä ja muhevia melodioita Sekä Impermanent Resonance:lla että sen edeltäjällä (Static Impulse, 2010) LaBrie ja Guillory työskentelivät ruotsalaisten metallimuusikoiden ja -tuottajien kanssa. ”(Miettii hetken ja naurahtaa.) Heh, luultavasti. Minä pidän kovasti sellaisista uusista bändeistä kuin August Burns Red tai Bring Me To Horizon. Olen aina ollut lähes kaikkiruokainen musiikin suhteen. ”Sooloilu auttaa minua kasvamaan muusikkona ja taitelijana. Kerään kokemuksia, opin uusia toimintatapoja ja saan vaikutteita soololevyillä kanssani työskennelleiltä muusikoilta, kuten pitkäaikaiselta yhteistyökumppaniltani Matt Guillorylta. Matt on meistä kahdesta se metalliasian- Kaikkein tärkein elementti on vahva, muistettava ja tarttuva laulumelodia. Olen varma, että Matt kokee asian samoin – yhteistyömme on nyt jatkunut jo 15 vuotta, eikä olisi kestänyt näin kauaa, ellemme molemmat kokisi saavamme siitä jotain tärkeää.” ”Oma ura ei myöskään ole este Dream Theateria ajatellen. ”Yhteistyömme toimii yksinkertaisesti sanottuna seuraavasti: teemme demon, pallottelemme uusia ajatuksia sen ympärillä, ääni- tämme, kokeilemme, lähettelemme versioita toisillemme kuunneltavaksi, hiomme kappaletta, kunnes voimme molemmat olla siihen sataprosenttisen tyytyväisiä, minkä jälkeen se on valmis äänitettäväksi.” ”Vaikka ideat useimmiten tulevatkin minulta, luomme paljon myös yhdessä. KLASSIKKO Soolona suoraviivaisemmin J okainen Dream Theaterin muusikoista on aktiivinen myös yhtyeen ulkopuolella, kitaristi John Petrucci ja basisti John Myung tosin huomattavasti vähemmän kuin kosketinsoittaja Jordan Rudess ja etenkin keväällä 50 vuotta täyttänyt vokalisti James LaBrie, jonka kesällä julkaistu albumi Impermanent Resonance on jo viides miehen vuonna 1998 alkaneella soolouralla (joskin kaksi ensimmäistä albumia julkaistiin Mullmuzzler -nimikkeen alla). Se rikastaa elämääni monella tavalla. Jos muusikko tekee minuun vaikutuksen joko soittajana tai säveltäjänä, tai jos hänen panoksensa tähän projektiin on sellaista, jota kukaan muu ei pysty tarjoamaan, minulle on aivan sama mistä hän on kotoisin”, James toteaa. James kokee sooloilunsa itselleen välttämättömänä ja elämäänsä rikastuttavana asiana. Kuunteletko enemmän metallia kuin muut. Kun äänitimme uutta DT-albumia, soitin muille jätkille Impermanent Resonance -levyn biisejä ja he olivat todella vaikuttuneita kuulemastaan”, James kertoo. 24 Rytmi_413_feature.indd 24 20.8.2013 13.25. Tuolloin progressiiviseen rockiin erikoistuneen Magna Carta -levy-yhtiön edustajat suunnittelivat LaBrien ensimmäistä sooloalbumia ja esittelivät tälle vain 21-vuotiaan Guilloryn tekemiä kappaleita. ”Musiikki ei perinteisesti tunne rajoja. Edellä mainitun Wichersin lisäksi muun muassa Katatoniaa, Soilworkia ja Opethia tuottanut Jens Bogren on yksi levyn taustavoimista, Darkaneyhtyeen rumpali (sekä Dream Theaterin rumpaliksikin pyrkinyt!) Peter Wildoer puolestaan hoitaa LaBrien soololevyillä paitsi paukuttamisen myös örinän. Koen, että olen tarvinnut ja tarvitsen mahdollisuuden luoda musiikkia myös Dream Theaterin ulkopuolella. James LaBrie on jo aiemmin ilmaissut ihailunsa muun muassa In Flamesin, Dark Tranquilityn tai Soilworkin edustamaa Göteborgsoundia kohtaan, mikä osaltaan selittää ruotsalaismuusikoiden merkittävän panoksen miehen soololevyillä. Uudelle levylle toi mukanaan oman panoksensa myös joukko ulkopuolisia säveltäjiä, kuten entinen Soilwork-kitaristi Peter Wichers, joka on mielestäni yksi maailman parhaista riffinkirjoittajista”, hehkuttaa haastatteluun Kaliforniasta käsin osallistunut Matt Guillory. Matt Guillory on amerikkalainen studiomuusikko, jonka yhteistyö LaBrien kanssa alkoi jo 1990-luvun lopulla. Koska soololevysi ovat suoraviivaisempia kuin Dream Theaterin materiaali ja niillä kuullaan välillä melkoista mättöä, lienee turvallista olettaa, että olet Dream Theaterin jäsenistä kovin metallifani. LaBrie innostui ja on tehnyt yhteistyötä Guilloryn kanssa siitä lähtien. Kun Mike Portnoy oli vielä mukana, hän oli se tyyppi, joka tiesi kaiken metallin tuoreimmista tuulahduksista. ”Tehtäköön selväksi, että Matt on alusta saakka ollut tämän projektin pääsäveltäjä. Tätä kautta myös roolini Dream Theaterissa saa lisää syvyyttä.” ”Pyrin koko ajan paremmaksi muusikoksi ja laulajaksi. Yhteistyömme alun ja tämän uusimman levymme välillä olemme kulkeneet yhdessä todella pitkän matkan ja kehittyneet matkan varrella huikeasti! Ensimmäiseen Mullmuzzler-albumiin verrattuna on kuin Impermanent Resonancella soittaisivat ja laulaisivat täysin eri ihmiset – mikä on osin tottakin”, James kertoo. Toisaalta kuuntelen sujuvasti myös Two Door Cinema Clubia tai Musea, tai vieläkin popimpaa kamaa
John Petruccin mukaan tammikuussa alkavan Euroopan kiertueen konserteissa tullaan kuulemaan massiivinen kerta-annos yhtyeen musiikkia. Sekä Jamesille että Matt Guillorylle onkin tärkeää säilyttää tasapaino näiden kahden ulottuvuuden välillä. www.jameslabrie.com vainen sen suhteen, että yhtye on tehnyt yhden uransa parhaista ja monipuolisimmista levyistä. Oletko samaa mieltä Matt?”, James kysyy kollegaltaan. Faneja hemmotellaan tänä syksynä uuden studioalbumin lisäksi myös tuoreella live-dvd:llä. ”Kaikkein tärkein elementti on vahva, muistettava ja tarttuva laulumelodia. Annoimme levylle ihan syystä nimeksi Dream Theater. ”Fanit voivat odottaa levyltä klassista Dream Theateria. ”Ehdottomasti. Levy sisältää kaikki ne musiikilliset elementit, joista meidät on vuosien saatossa opittu tuntemaan: progressiivisuuden, raskaan rokin, klassisen puolen, elokuvallisuuden, tunnelmallisuuden. Kaikki muu on melkeinpä toisarvoista, Matt toteaa. Uudella levyllä vaikutelma oli vieläkin vahvempi”, päättää Matt Guillory. Toisaalta levyillä kuullaan myös äärimmäisen melodisia ja tarttuvia kappaleita. Uuden levyn Illumination Theory -teos tullaan takuulla kuulemaan keikoilla”, Petrucci lupaa. Kyseessä on jo kuudes tällä vuosituhannella julkaistava Dream Theater -livetallenne, mikä kertoo paitsi fanien uskollisuudesta ja ostovoimasta, myös siitä, että yhtyeellä on tapana panostaa keikkoihinsa ja kiertueisiinsa. Saatoimme taas hymyillä vapautuneesti ja olimme vakuuttuneita siitä, että homma tulee kantamaan. ”Kiertue kulkee An Evening With Dream Theater -nimellä, eli mukana ei tällä kertaa ole lainkaan lämmittelijöitä. Olemme levystä todella ylpeitä, emmekä malta odottaa, että fanit pääsevät kuulemaan sen. ”Varmasti. Se on kaunis kokonaisuus”, James lupaa. Jokaisella levyllä soittaneella muusikolla on kova into päästä esittämään tätä matskua myös keikoilla. Etenkin, jos haluamme saada lavalle kaikki levyllä soittaneet muusikot, vaatii kiertue hyvin huolellista ennakkosuunnittelua ja melkoista aikataulujen koordinointia, jotta me kaikki pystymme tarjoamaan yleisölle parhaan mahdollisen elämyksen. Kaiken tulisi lähteä siitä, siihen kuuntelija tarttuu. Varsinkin Impermanent Resonance -levyä tehdessämme fokus oli nimen omaa vahvojen ja tarttuvien laulumelodioiden tekemisessä”, James jatkaa. Jos pidät Dream Theaterista, etkä ole aiemmin tutustunut James LaBrien soolotuotantoon, saattavat kaksi uusinta soololevyä järkyttää jo alkusekunneistaan lähtien. Tulemme soittamaan kaksi settiä väliajan kanssa, joten meillä on kerrankin aikaa soittaa myös pitempiä ja haastavampia kappaleita. www.dreamtheater.net 25 Rytmi_413_feature.indd 25 20.8.2013 13.25. Vuosi sitten Buenos Airesissa Argentiinassa kuvattu Live at Luna Park -dvd julkaistaan marraskuussa. Static Impulse -levyn kiertuesuunnitelmat kaatuivat kummallisiin viisumi- ja työlupaongelmiin, mutta sekä James että Matt vannovat, että Impermanent Resonance -materiaalia yleisö saa kuulla livenä ennen pitkää. ”Levyn voima on mielestäni juuri mainitsemassasi tasapainossa. Molemmat alkavat hypernopealla metallibiisillä ja ensimmäinen levyllä kuultava ihmisääni ei suinkaan ole Jamesin puhdasta laulua, vaan kunnon miehekästä metalliörinää. syyskuuta. Ei ole kuitenkaan realistista odottaa sen tapahtuvan ennen kuin seuraava Dream Theater -sykli on saatu päätökseen, toisin sanoen seuraavan maailmankiertueemme jälkeen.” ”Olen vakuuttunut siitä, että tämän levyn musiikki säilyy hyvin ja toimii keikoilla vielä parin vuoden kuluttuakin. Dream Theater päättää seuraavan kiertueensa Euroopan osuuden Helsingin Jäähalliin 24.2.2014. Väitän levyn kuulostavan relevantilta myös tämän päivän musiikkikentässä. James LaBrie on esittänyt soolotuotantoaan livenä viimeksi vuonna 2005. Jo Static Impulse -levyllä huomasimme, että meillä on käsissämme jotain hienoa. Vaikka se saattaa joidenkin mielestä kuulostaa hajanaiselta ja linjattomalta, koska levyllä on sekä todella raskasta mättöä että melodista, mahtipontista ja suorastaan sinfonista musiikkia, levyllä on tasapainoa ja myös dynamiikkaa, joka tekee siitä mielestäni niin vahvan. INFO Yhtyeen nimeä kantava uusi albumi julkaistaan 24. tuntija, joka toi jo Static Impulse -levylle, tai itse asiassa jo aiemmin ilmestyneelle Elements of Persuasion -levylle (2005) mukanaan modernimpaa metallisoundia, johon olen sittemmin itsekin tykästynyt”, James sanoo
26 Rytmi_413_feature.indd 26 20.8.2013 13.25
Lempeä pomo ja ankara duunari MICHAEL MONROEN työmoraalista ja energisyydestä voisi ottaa mallia moni nuorempikin rokkari. Mies tekee yhtyeensä kanssa kesällä suuren määrän keikkoja ja valmistautuu tulevan levyn julkaisuun ja kiireiseen keikkasyksyyn. Haastattelun tekohetkellä uuden Horns And Halos -levyn ilmestymiseen on vielä puolitoista kuukautta, mutta Michaelia ei tunnu odottelu harmittavan. TEKSTI HARRI HAKANEN KUVAT MARKUS PAAJALA M ichael Monroe saapuu Rytmin haastateltavaksi Helsingin Nosturille kiireisen oloisena. 27 Rytmi_413_feature.indd 27 20.8.2013 13.25. Kesän kiertueella on välipäivä, joka ei suinkaan tarkoita vapaapäivää
MICHAEL MONROE 28 Rytmi_413_feature.indd 28 20.8.2013 13.25
Mä ja Sami ollaan aina digattu Lords Of The New Churchista ja tän biisin ekoissa versioissa oli paljon samaa kuin niiden Russian Roulette -hitissä. Mitäs muuta… (tässä vaiheessa Michael kaivaa kassistaan tuoreen levyn cd-r-version muistaakseen mitä biisejä levy sisältää!). Kävi ilmi, että hänellä oli paljon hyviä ideoita ja tekstejä myös. Perinteisesti muusikon toimenkuvaan kuuluvien tehtävien lisäksi Monroe on viime vuosina kunnostautunut muun muassa The Voice of Finland -valmentajana ja korusuunnittelijana, mutta juuri nyt rock-ikonin päähuomio on uudessa albumissa ja omassa, timantinkovaksi hioutuneessa kokoonpanossa. Mä uskon, että kun bändin jätkille antaa tilaa ja vapautta, bändistä tulee luonnollisesti tiukempi kokonaisuus. Biisin konsepti ja nimi lähti multa. Me vietettiin paljon Kurkistus sarviin ja sädekehiin Vaan mitä narulle lopulta tallentui. Se on yks mun suosikeista, koska se on niin erilainen – ehkä liiankin erilainen, se oli nimittäin jossain vaiheessa jäämässä levyltä kokonaan pois.” aikaa pre-productionin kanssa, soiteltiin ja sovitettiin näitä biisejä treenikämpällä”, Michael kertoo. Jos jollain lukijalla on ollut se harhakuvitelma, että Michael Monroe Bandin biisit tekee enimmäkseen Michael Monroe, kuvitelma on siis syytä romuttaa viimeistään nyt. The Rutsilla oli aina välillä samantyylisiä väliosia. Tällä levyllä mä jopa astuin vähän sivuun biisintekoprosessista, koska halusin nähdä mitä muilta syntyy. Se ei oo tärkeintä, kuka ne biisit kirjoittaa, vaan se, että ne on hyviä. ”Soul Surrender -biisissä oleva reggaekomppi oli myös mun idea: me treenattiin kiertuetta varten Steven treenikämpällä New Yorkissa ja Karl (’Rockfist’ Rosqvist, rummut) oli vielä Ruotsissa, joten mä soitin rumpuja. Tässä bändissä ei oo isoja egoja ja kaikki on messissä oikeista syistä.” POP MEDIAN ARKISTO Se ei oo tärkeintä, kuka ne biisit kirjoittaa, vaan se, että ne on hyviä. Dregen on ehkä tuonut tähän juttuun noita vaikutteita ja paljon hyviä riffejä, mutta mun mielestä levyllä on myös enemmän bluesja punk-juttuja; tai ’bluespunkia’, niin kuin mä itse sanon.” ”Tämä levy syntyi enemmän bändin yhteistyönä kuin edellinen. Koska into oli kova ja yhteishenki hyvä, tuli ideoita tuli tosi paljon ja biisit syntyivät helposti. Me ollaan nyt pari vuotta rundattu Dregenin liittymisen jälkeen ja kasvettu sinä aikana tosi tiukasti yhteen. Mä diggaan kävellä sisään treenikämppään ja huomata, että kundeilla on hyviä riffejä tai jopa kokonainen biisi kasassa.” ”Steve (Conte, kitara) varsinkin nousi hienosti tilanteen tasalle ja otti Gingerin (yhtyeen ex-kitaristi) tontin haltuunsa. ”Suurin osa biiseistä on tehty bändin kesken. Tän työnimikin oli ’Finnish Roulette’ (nauraa). On ihan väärä tapa ajatella, että yhden ainoan tyypin on pakko kirjoittaa kaikki biisit. Okei, Ritual on myös biisi, jonka perusidea on lähtöisin multa ja Samilta (Yaffa). Hän on myös utelias kuulemaan, mitä mieltä toimittaja on levystä. Kehaisen levyn energisyyttä ja sitä, että sillä on edeltäjäänsä Sensory Overdrivea enemmän tarttumapintaa – sekä paikoittain selvästi kuuluvia KISS-vaikutteita, joista Michael syyttää yhtyeensä tuoreinta jäsentä. ”Se on kyllä Dregenin vika! Dregen on aina ollut suuri KISS-fani – toisaalta onhan KISS saanut vaikutteita monelta bändiltä, ainakin Rolling Stonesilta. Me kelattiin, että voihan muu biisi olla kovaa Monroe Not Fakin’ It -albumin aikaan vuonna 1989. Mä kirjoitin itsekin paljon, mutta hylkäsin useita omia ideoitani sen jälkeen, kun huomasin, että Stevellä on mun mielestäni esimerkiksi teksteihin sellaisia konsepteja, joita mä en normaalisti tulisi ajatelleeksi.” ”Yleensä laulajan on tietysti hyvä kirjoittaa omat tekstinsä, mutta Steve tuntee mut jo niin hyvin, että se osaa kirjoittaa sanoituksia, jotka sopii mun ajatusmaailmaani. Me vedettiin Samin keksimää Motörhead-tyylistä riffiä ja totta puhuen mua väsytti siinä vaiheessa jo niin paljon, että vaihdoin nopean kompin hitaampaan reggaekomppiin! Muut oli ihan että ’why not?’ Muistatko sä sellaista bändiä kuin The Ruts. Kemiat toimivat paremmin kuin koskaan ennen. 29 Rytmi_413_feature.indd 29 20.8.2013 13.25. Viime levy syntyi ehkä enemmän eri tyypeillä olleiden valmiiden riffien perusteella, mutta nyt me alettiin tehdä biisejä niin, että jammailtiin paljon ja katsottiin mitä tapahtuu. ”Aloitusbiisi TNT Diet:issä on ehkä eniten mun omaa matskuani
Jos joku olisi loistava tuottaja Michael Monroe Bandille, niin Little Steven. Holy shit, man. ”Little Stevenin kanssa olisi mahtavaa tehdä jotain. Ei siellä vaalita rock’n’rollin perintöä. MICHAEL MONROE Rockmuusikoista moniosaajiksi ”Steven sanoi mulle, että musiikkibisnes on muuttunut sellaiseksi, ettei se enää kannata. Sitä on aina nasta nähdä. Se on vaan niin kiireinen eikä sillä ole aikaa muille bändeille. Olishan se ihanaa, jos pelkkä musiikin soittaminen riittäisi, mut toisaalta kaikki muut duunit pitää homman virkistävänä.” ”Voicessa mukana olo on ollut kivaa. Seuraavalla viikolla se alkuperäinen versio meni Jos joku olisi loistava tuottaja Michael Monroe Bandille, niin Little Steven. Annoin sille Ballad of Lower East Side -sinkun soitettavaksi sen Underground Garage -radio-ohjelmassa, jossa se sitten saikin keväällä ’coolest song ever’ -tittelin. Esimerkiksi ekalla kaudella yks hienoimmista hetkistä oli, kun Mikko Herranen ja Tony Romeo veti kaksintaistelussa Cheap Trickin The Flame -biisin. Uudella levyllä ei nimivierailijoita ole, mutta toki on mainittava Child of the Revolution -kappaleessa taustoja laulava Voice of Finland -kilpailija Christian Casagrande sekä Steve Conten kuusi vuotias poika Zia, jonka ääntä kuullaan samassa kappaleessa. Onhan niissä tosiaan samaa vibaa”, Michael myöntää. Little Steven on uransa aikana ehtinyt tehdä muutakin kuin musiikkia – 80-luvun kansalaisaktiivisuudesta viime vuosien näyttelijän (muun muassa Sopranos- ja Lilyhammer-sarjat) ja radio-dj:n pesteihin. Kun hän oli keväällä Turussa Bruce Springsteenin kanssa, me käytiin moikkaamassa. Se sanoikin, että Ballad… muistuttaa ’sitä yhtä biisiä jonka sä joskus lauloit’ ja tarkoitti Demolition 23:n Hammersmith Palais -biisiä. Nyt sä teet oikeita juttuja’, Steven totesi.” kanssa ja valita niille biisejä. Mä kerroin sille mun kirjasta (Ari Väntäsen kanssa kirjoitettu omaelämäkerta, toim. On saanut tehdä duunia hyvien laulajien kuulemma kuitenkin Spotifyn ykköseksi Suomessa! On niin paljon musaa, jota kukaan ei koskaan kuule. Little Steven SONY MUSIC M onroen Sensory Overdrive -levyllä kuultiin vierailevina tähtinä Motörheadin Lemmyä ja kantritähti Lucinda Williamsia. Cheap Trick on yks sellasista bändeistä, joita Suomessa ei juuri tunnettu. huom.), korusarjasta Kalevala-korun kanssa ja siitä, että mä oon ollut valmentajana Voice of Finland -ohjelmassa, jolla on yli miljoona katsojaa. ’Whaaat. Me nähdään aina kun se on mahdollista. 30 Rytmi_413_feature.indd 30 20.8.2013 13.25. Se kertoi, että sille olisi jonottamassa 30 bändiä, mutta se ei ehdi auttaa ensimmäistäkään. ”Muusikon pitää tänä päivänä ajatella ihan uusiksi koko homma ja muuttua, jos on tarvis. MTV ei näytä enää videoita ja jotkut videokanavat soittaa vaan viimeaikoina tehtyjä videoita ja musaa. Mutta mä arvasin että se diggaisi siitä. Eli mä olen vähän niin kuin Blues Brothers -leffassa: On a mission from God!”, Michael nauraa. Michael on itsekin huomannut, ettei elanto enää tänä päivänä irtoa välttämättä pelkästään rock’n’rollista. Kun tarkemmin ajattelee, mulla on siinäkin suhteessa pullat ihan kivasti uunissa. On mahtava huomata, kun nuoret tyypit diggaa lähes poikkeuksetta mun tekemistä biisiehdotuksista. Steveniä piti tosin vähän muistuttaa asiasta; mä taisin lähettää biisin videonkin sille meilitse ainakin kaksi kertaa. Michael Monroe haaveilee kuitenkin yhteistyöstä monivuotisen ystävän kanssa
Levyn tuottajaksi valittu veteraani Jack Douglas asuu ja työskentelee kaupungissa, mikä vaikutti äänityspaikan valintaan eniten. Dre31 Rytmi_413_feature.indd 31 20.8.2013 13.25. Muut voivat hyvin jatkaa muissa bändeissä”, Michael toteaa. Michael Monroe on yhtyeensä keulakuva ja myös maltillinen liideri, joka ei suinkaan vaadi bändin jäseniltä samanlaista kurinalaisuutta kuin itseltään. Äänitykset Tukholmassa tulivat tavallaan edullisemmaksi kuin jos levy oltais tehty esimerkiksi täällä Suomessa. Mä kelasin, että ehkä se on kuitenkin liian uskonnollinen (Sarvia ja Sädekehiä, toim. Vaikka Monroen yhtye toimiikin treeneissä, sävellysvaiheessa ja studiossa demokraattisesti, täytyy jollain yhtyeen jäsenistä olla viimeinen sana esimerkiksi sen suhteen, mitkä biisit levylle päätyvät. Ensimmäiset ideat on usein parhaita, niin kävi taas!”, Michael muistelee. Ei siitä tule mitään, jos vaan vängätään ja vängätään eikä osata tehdä päätöstä. Itse biisiin mä kirjoitin Steven kanssa tekstin. paahtoa, mut reggae-tyylinen säkeistö olisi ainakin vähän erilaista ja yllättävää. Muuten se olisi aika tavanomainen rokkipaahto, joita on jo kuitenkin muutamia on tehty”, Michael toteaa. ”Horns and Halos -nimi oli muuten Dregenin idea. En mä sitä kiellä. Se oli myös ekoja nimiä, joita me mietittiin levyn nimeksi. ”Mun nimihän siinä levyn kannessa kuitenkin on. Michael osoittaa sormella itseään. Ei mulla ole bändin jätkille muitakaan tiukkoja säännöksiä, vaan yritän olla mahdollisimman lempeä pomo. Jos tää bändi menee päin helvettiä, mun oma urahan siinä on lopulta vain pelissä. huom.). Me kaikki ollaan jo nähty tää homma niin moneen kertaan – enkä mä tarkoita pelkästään Hanoi Rocksia – ettei kukaan takuulla halua lähtee millekään narkkarilinjalle enää. Horns and Halos sen sijaan äänitettiin huomattavasti lähempänä, studiossa, joka yllättäen osoittautui tutuksi paikaksi sekä Michael Monroelle että Sami Yaffalle. Jos tää bändi menee päin helvettiä, mun oma urahan siinä on lopulta vain pelissä. ”En todellakaan! Mä vaadin itseltäni paljon enemmän kuin muilta. Mun on pakko pysyä hyvässä kondiksessa ja suht solakkana. Steve ehdotti lopulta meilitse levyn nimeksi taas Horns and Halos, ja siinähän se oli. Paluu Hanoin starttiruutuun Michael Monroen edellinen albumi Sensory Overdrive äänitettiin Los Angelesissa Yhdysvalloissa. Me mietittiin levyn nimeä tosi paljon, käveltiin monta kertaa niin sanotusti ’korttelin ympäri’, pähkäiltiin ja pähkäiltiin. Joskus kyllä tuntuu, että olen liiankin kiltti”, Michael nauraa. ”Me valittiin Tukholma muun muassa siksi, että Karl muutti Losista sinne takaisin ja koska Dregen asui jo siellä. En mä voi – enkä haluakaan – dokata, mutta kyllä kundit ottaa vähän viiniä ja kaljaa silloin tällöin, kohtuudella tietysti
Elämässä pitää liikkua eteenpäin. Michael ei myönnä olevansa nostalginen ihminen, mutta uuden levyn ensimmäisen singlen Ballad of the Lower East Side sanoituksissa ja videossa konkarin entinen kotikaupunki New York näyttäytyy hyvin nostalgisessa valossa. On tosi monta sellaista isoa bändiä, jotka diggaa meistä, esimerkiksi Foo Fighters. Olihan se aika mieletön flashback äänittää tätä levyä samassa mestassa”, Michael muistelee. New York oli silloin erilainen… On se vieläkin yksi maailman hienoimmista kaupungeista, mutta muuttunut tosi paljon. Kesällä 2013 Michael Monroe yhtyeineen kiersi tiiviisti ympäri Suomea. MICHAEL MONROE gen sai etsiä meille äänityspaikan ja päätyi Park-studioon – joka sattumalta oli sama studio, jossa Hanoitten eka levy äänitettiin! Dregenin mukaan studion omistaja oli sanonut seuraavista asiakkaistaan kuultuaan, että ’Hanoi Rocks muuten äänitti ekan levynsä täällä’. Niitä aikoja ei voi saada takaisin eikä luoda uudestaan. ”En mä sitä kaupunkia varsinaisesti ikävöi. Turha haikailla menneisyyteen, koska sitä aikaa ei takaisin saa.” Siispä nykyhetkeen. On ihan järjetöntä lähteä enää tässä 32 Rytmi_413_feature.indd 32 20.8.2013 13.25. On kivempi yrittää muistella mukavia aikoja kuin niitä kovia – molempia kyllä tuli elettyä New Yorkissa. Toisaalta ei oo mikään ihme, ettei me Samin kanssa muistettu, koska oltiin vähän eri mielentiloissa silloin. Olisi hienoa, jos löytyisi joku iso nimi, jonka kanssa voisi lähteä keikoille ja saisi sen myötä kerralla paljon näkyvyyttä. Me on puhuttu niiden kanssa yhteisestä rundista monta kertaa, mutta ajoitus ei ole vielä kertaakaan ollut sopiva. Kun sinne studioon käveli sisään, alkoihan se vaikuttaa tutulta. Me kaikki ollaan jo nähty tää homma niin moneen kertaan – enkä mä tarkoita pelkästään Hanoi Rocksia – ettei kukaan takuulla halua lähtee millekään narkkarilinjalle enää. Me oltiin just asuttu kaduilla, Sami, Nasty ja minä, ja yhtäkkiä oltiinkin tekemässä levyä. Jatketaan menneiden muistelemisella. Uuden levyn julkaisun myötä ryhmän on tarkoitus suunnata vähän kauemmaskin. ”Me ei oltu Samin kanssa vielä edes nähty studiota, mutta oltiin aika epäileviä asian suhteen: ’Eiks me oltu Decibel-studiolla siinä Slussenilla?’. ”Eurooppaa ja Amerikkaa olisi toiveissa päästä rundaamaan tällä levyllä ja niin paljon kuin mahdollista. Kävi ilmi, että ruotsalaiset olivat kuitenkin oikeassa: Hanoitten eka levy tehtiin just tässä Parkissa, jonka omistaa nykyään Kent-yhtye
Hänen lähtönsä oli ilmeisen kova isku tiukaksi ja tiiviiksi ryhmäksi kasvaneelle yhtyeelle, sillä se hajosi pian tämän jälkeen. Demolition 23 -levyn Hammersmith Palais ja Nothin’s Alright ovat nekin tuttuja kappaleita miehen keikoilta. Lyhyen uransa aikana Demolition 23 keikkaili ahkerasti muun muassa Euroopassa ja Japanissa. Bändin kitaristi Jay Hening olis ollut superstara, jollei se olis antanut ongelmiensa pysäyttää itseään. Sen tuotti Little Steven, ja se oli yksi hienoimpia ses- Jerusalem Slim (ylh.), Steve Stevens nykypäivänä ja Demolition 23 -yhtye nimikkoalbuminsa kannessa. Jos pitää melodisesta amerikan heavystä, ei Jerusalem Slimin ainoaksi jäänyt tuotos ole mitenkään kamala tekele. Alun perin vain tuuraamaan tullut vanha tuttu Nasty Suicide liittyi yhtyeeseen vakituisesti syksyllä 1994. Monroen ja Billy Idolin kitaristina tutuksi tulleen Steve Stevensin johtama yhtye syntyi 1990-luvun alussa, juuri ennen kuin Seattlesta alkoi puhaltaa tukkahevin valtaistuimeltaan pyyhkäissyt synkkä tuulahdus. Lopulta Monroe yritti pestä kätensä koko touhusta ja estää albumin julkaisun, mutta turhaan. 33 Rytmi_413_feature.indd 33 20.8.2013 13.25. Levyllä oli pääosin Monroen, tämän ensimmäisen vaimon Jude Wilderin ja Little Stevenin säveltämää ja sanoittamaa materiaalia, mutta myös covereita, joista Johnny Thundersin alun perin esittämä I Wanna Be Loved kuuluu Monroen keikkarepertuaariin tänäkin päivänä. Se ei kuitenkaan ollut sitä, mitä Monroe oli yhtyeeltä halunnut, joten sen historia jäi lyhyeksi. Michael Monroe muutti pysyvästi takaisin Suomeen ja keskittyi soolouraansa. Michael ja Sami eivät kokemuksen perusteella suinkaan menettäneet uskoaan yhtyeformaattiin. Demovaiheessa kaikki vaikutti olevan vielä hyvin, mutta varsinaisen levyn äänityksiä voi kuvailla painajaismaisiksi – ainakin Monroen ja yhtyeeseen myös liittyneen Sami Yaffan kannalta. Kun tuottajaksi oli palkattu saksalaissyntyinen, useita menestyneitä hard rock -levyjä tuottanut Michael Wagener, muuttui Jerusalem Slimin musiikki raa’asta ja hikisestä rock’n’rollista steriiliksi ja ylituotetuksi amerikan heviksi. Kun Monroe selvisi lauluosuuksistaan suhteellisen nopeasti, kaikkea muuta – varsinkin kitaraosuuksia- hinkattiin studion kätköissä kuukausitolkulla. Hän päätti traagisesti itse päivänsä, mikä on aina suurta tuhlausta.” Demolition 23 perustettiin vuonna 1993. sioita mun urallani. Ne kaksi muuta yhtyettä J erusalem Slim on yhtye, jonka olemassaoloa Michael Monroe ja Sami Yaffa eivät mielellään muistele. Seuraavalla, niin ikään valitettavan lyhytaikaiseksi jääneellä orkesterilla on yhä paikkansa Monroen sydämessä: ”Demolition 23:n levy on yks parhaista levyistä mitä mä oon tehnyt. Keväällä 1995, vain puoli vuotta sen jälkeen kun oli ilmoittanut olevansa yhtyeen vakituinen jäsen, ilmoitti Nasty Suicide yllättäen jättävänsä sen. Myös Michaelin mainion Not Fakin’ It -soololevyn vuonna 1989 julkaissut PolyGram-yhtiö halusi (mutta ei takuulla saanut) vastinetta albumin tekoon sijoittamilleen dollareille ja julkaisi yhtyeen nimeä kantaneen levyn vuonna 1992. ”Siinä yhtyeessä meni pieleen kaikki, joka vaan voi mennä pieleen”, Michael totesi minulle eräässä aikaisemmassa haastattelussamme. Sen varhaismuodossa soittivat Monroen ja Yaffan lisäksi myös itse Little Steven ja The Damned -yhtyeen Rat Scabies, mutta varsinaiseen yhtyeeseen liittyivät Michaelin mainitsema Hening sekä rumpali Jimmy Clark (jonka kanssa Monroe teki yhteistyötä myöhemminkin – Clark soitti Monroen yhtyeessä muun muassa tämän nykyisen soolorupeaman alkumetreillä vuonna 2010). Liikenneonnettomuuden ja passiongelmien vuoksi Hening joutui vuotta myöhemmin jättämään yhtyeen (ja kuten Michael yllä kertoo, Hening ampui itsensä huhtikuussa 1997). Yhtyeen ainoaksi jäänyt levy, nopeasti New Yorkissa nauhoitettu ja legendaarisen Music For Nations -indieyhtiön julkaisema Demolition 23 menestyi hienosti
MICHAEL MONROE 34 Rytmi_413_feature.indd 34 20.8.2013 13.25
Michael myöntää, ettei hänen levyjään ole koskaan myyty kovin suuria määriä, mutta toivoo, että Horns and Halos toisi mukanaan uusia mahdollisuuksia päästä vielä yhtyeeseen vihkiytymättömien, perinteisestä hikisestä rock-meiningistä pitävien ihmisten tietoisuuteen ja näiden eteen esiintymään. ”Mä toivon, että jengi diggaa tästä levystä ja että meidän maine leviää entisestään. elokuuta. VILLE JUURIKKALA Nykykokoonpano: Sami Yaffa (vas.), Karl Rockfist, Steve Conte, Dregen ja Michael Monroe (edessä). INFO Horns And Halos -albumi julkaistiin 23. www.michaelmonroe.com 35 Rytmi_413_feature.indd 35 20.8.2013 13.25. vaiheessa kiertämään Jenkeissä jotain Keskilännen viiskyt ihmistä vetäviä klubeja.” ”Hanoit ei jostain syystä koskaan soittanut Keski-Euroopassa; ei Italiassa, ei Espanjassa, ja Saksassakin taisi olla vain muutama hassu keikka. Menestyksen määreet Jokainen Michael Monroe Bandin menneenä kesänä nähnyt on takuulla vakuuttunut kokoonpanon tämän hetkisestä lavakunnosta ja keulakuvansa edelleen käsittämättömän energisestä esiintymisestä. Mun mielestä menestys on sitä, että tekee omaa juttua omilla ehdoillaan, oikeista syistä ja rehellisesti sitä mistä diggaa. Olis kiva saada näkyvyyttä laajemminkin, ei pelkästään meidän itsemme vaan myös rock’n’rollin hyvinvoinnin takia, siksi, että maailmassa olis enemmän parempaa musaa! Mä näen meidän keikoilla, että jengi diggaa tällaisesta musasta tosi paljon ja sille on paljon yleisöä.” ”Olis tosi kiinnostavaa nähdä, miten iso maailmankiertue jonkun ison nimen kanssa vaikuttaisi asiaan. Ei mua haittaa se, ettei levyt nykyään kauheesti myy, koska ei mun levyjä oo koskaan muutenkaan myyty kovinkaan paljon! Tää bändi on kuitenkin niin kova, että se ansaitsisi päästä esille”, sanoo Michael. Sen sijaan me mentiin Israeliin, Intiaan ja Hongkongiin! Saksakin on niin iso maa ja markkina-alue, että olis luullut Hanoin 80-luvulla keikkailleen siellä paljonkin”, Michael miettii. Viime levy otettiin loistavasti vastaan ja arvostelut olivat uskomattoman hyviä. Silloin voi nukkua yönsä hyvin. Uutiset laskevasta levymyynnistä eivät saa Monroeta menettämään yöuniaan, kun perspektiivi kaikkeen tekemiseen on kunnossa: ”Koska tää uus levy on vielä enemmän bändin yhteinen levy, mä toivon että se menestyy. Mä teen itse oman duunini niin hyvin kuin pystyn
Silti tyyli on kautta vuosien pysynyt tunnistettavana ja soundi albumista toiseen tähän päivään asti tutun voimakkaana ja raffina. Wilson muistelee yhtyeen alkuaikoja hiukan haikeastikin: ”Me aloitimme silloin 40 vuotta sitten soittamalla pienissä paikallisissa musiikkiklubeissa. Tavoitan Kim Wilsonin puhelimeen myöhään Suomen aikaa Kaliforniasta, jossa hän on asunut jo parikymmentä vuotta. K TEKSTI HEIKKI HOLMARANTA KUVAT SEVERN RECORDS itaristilegenda Jimmie Lawrence Vaughan, joka imi nuoruuden vaikutteensa kolmelta suurelta bluesin kuninkaalta eli BB Kingiltä, Albert Kingiltä ja Freddie Kingiltä, perusti ystävineen jo nimensä mukaisesti loistavan The Fabulous Thunderbirds -yhtyeen Teksasin Austinissa 40 vuotta sitten. Taiturimaisesta Jimmie Vaughanista huolimatta The Fabulous Thunderbirdsiä ei voi mainita ilman laulajana ja huuliharpistina alusta lähtien, eli vuodesta 1974, toiminutta yhtyeen liideriä Kim Wilsonia, jota monet pitävät – eivätkä syyttä – aikamme parhaana valkoisena blues/ rhythm’n’blues-laulajana. Tapasimme niissä mestoissa bluesmiehiä, kuten Mud- 36 Rytmi_413_feature.indd 36 20.8.2013 13.25. Yhtyeen musiikkia on kuvattu lukemattomilla määreillä; hakematta tulevat helposti mieleen termit Blues Rock ja Texas Rock tai vaikkapa hieman oudompi Electric Texas Blues. Kuten edellä olevasta käy ilmi, vuosien varrella Mahtavat Ukkoslinnut ovat imeneet vaikutteita lähes kaikenlaisesta amerikkalaisesta perinnemusiikista. Paikkoja oli monia, mutta erityisesti viihdyimme Antone’s -nimisessä paikassa. Ikuisesti lentävät Teksasin ukkoslinnut Suomeen saapuva THE FABULOUS THUNDERBIRDS on nauttinut arvostusta muusikkopiireissä sen koko olemassaolon ajan. Jimme Lawrence Vaughanilla on tähän selkeä selitys
37 Rytmi_413_feature.indd 37 20.8.2013 13.25
THE FABULOUS THUNDERBIRDS 38 Rytmi_413_feature.indd 38 20.8.2013 13.25
Levy julkaistiin keväällä 1986, ja kertakaikkisen yllättäen jo melkein unohdetun yhtyeen albumista tuli menestys niin radioasemilla kuin levykaupoissakin. Myös vanha Sam & Dave -cover Wrap It Up samalta albumilta nousi hitiksi asti. On sääli, että aikanaan ne eivät saaneet ansaitsemaansa arvostusta ostavan yleisön joukoissa. Neljän vuoden turhauttavan levytystauon jälkeen julkaistu viides, vuonna 1986 ilmestynyt ja nimestään huolimatta hieman kesympi ja radioystävällisempi albumi Tuff Enuff – tuottajanaan tuore Suomen kävijä ja kaikkien studiovelhojen isoisä Dave Edmunds – on vielä tänäänkin yhtyeen kaikkien aikojen suosituin ja tunnetuin albumi, ja siltä irrotettu saman niminen single edelleen yhtyeen suurin top-kymppi-hitti. Kovin tyypillisiä The Fabulous Thunderbirdsin hienolle uralle kautta vuosikymmenien ovat nimittäin olleet lukuisat miehistönvaihdokset, mutta kultavuosina 1974–89 yhtyeen ehdottoman musiikillisen rungon ja kärkikaksikon muodostivat Jimmie Vaughan helposti tunnistettavalla persoonallisella kitaransoittotyylillään, sekä laulaja & huuliharpisti Kim Wilson energisellä ja syvältä bluesin mutaisilta juurilta kumpuavalla äänellään ja viileän villeillä huuliharppusooloillaan. No ehkä kerran viikossa pidimme vapaapäivän. Yhtye solmi uuden levydiilin monien vaikeiden vaiheiden jälkeen. Ja sellainen peli ei Amerikoissa ole koskaan hyväksi yhtyeen jatkosuunnitelmille. The Fabulous Thunderbirds sai ensimmäisen MTV-videonsa Tuff Enuff What´s the Word -levyllä korvasi Fran Cristina, joka viihtyikin pönttöjen takana yllättäen aina vuoteen 1996 asti. Itse asiassa vasta monta vuotta edellä mainit- -biisillä, ja maine kasvoi räjähdysmäisesti televisionäkyvyyden myötä. Albumi ylittikin platinamyynnin rajan. Kun mainitsen, että Dave Edmunds kävi juuri Suomessa heittämässä kolme keikkaa, Kim Wilson innostuu: ”Dave Edmunds oli upea, mahtava tuottaja”, Wilson muistelee. Kaiken työnteon keskeltä muistan hurjat juhlat, joissa oli paikalla koko huippuseurapiiri. Äärimmäisen tiukkoina rutistuksina, joista ei rhythm’n’blues juuri parane. Bassoja ensimmäisellä levyllä soitti Keith Ferguson ja rumpujen takana istui Mike Buck, jonka jo seuraavalla tujen täysosuma-albumien jälkeen yhtyeen ura lähti pitkän suvantovaiheen jälkeen rakettimaisesti nousuun, ja seuraavat levyt menestyivätkin hienosti kaikkialla. Ne olivat Eric Claptonin synttäribileet. Niin kaikki alkoi ennen kuin saimme ensimmäisen levytyssopimuksemme… Pienistä klubeista.” Varsinkin yhtyeen neljää ensimmäistä peräkkäisinä vuosina ilmestynyttä albumia – Girls Go Wild (1979), What´s the Word (1980), Butt Rockin’ (1981) ja T-Bird Rhythm (1982) – pidetään nykyään alan piireissä lajinsa ehdottomina klassikkoina. Albumit eivät kuitenkaan myyneet levy-yhtiö Chrysaliksen mielestä riittävästi, ja upean T-Bird Rhythm -levyn jälkeen, joka sisälsi niin yhtyeen omia sävellyksiä kuin hienoja covereita (mutta myi vain muutamia tuhansia kappaleita), yhtye oli parhaassa soittovireessä ollessaan käsittämättömästi monta vuotta ilman minkäänlaista sopimusta, eikä levyjä ilmestynyt lainkaan kauppoihin. Paikalla olivat muun muassa Ringo Starr, John Hurt ja näyttelijätär Barbara Bach. dy Watersin. Kaikkea ei voi kertoa, mutta hauskaa oli…” Jälkikäteen on karrikoiden helppo sanoa, että Tuff Enuff -albumi palautti bluesin laajasti käsittäen myös USA:n sinisilmäisesti vain hittejä soittaville valkoisille kaupallisille Menestystä ja miehistönvaihdoksia 39 Rytmi_413_feature.indd 39 20.8.2013 13.25. Vietimme Lontoossa peräti puolitoista kuukautta. ”Tulimme Lontooseen asti tekemään levyä, ja meillä oli kaksi huoneistoa, joista lähdimme joka päivä studioon töihin
THE FABULOUS THUNDERBIRDS 40 Rytmi_413_feature.indd 40 20.8.2013 13.25
Jimmie Vaughanin lähdön jälkeen Kim Wilson otti yksinään ohjaksiinsa Ukkoslintujen suitset ja on luotsannut The Fabulous Thunderbirdsiä siitä asti vuodesta toiseen nykyään jo kunnioitettavista ikävuosistaan huolimatta. Hän on saanut myös lukuisia kunniaosoituksia, muun muassa neljä Grammyä. Asia menivät hyvin ja aloimme saada yhä enemmän suosiota. Kun kysyn, oliko Jimmien lähdön jälkeen mitään epäilyksiä yhtyeen tulevaisuuden suhteen, rauhallinen Kim Wilson melkein korottaa ääntään. Seuraavat albumit Hot Number, Powerful Stuff sekä Walk That Walk, Talk That Talk jatkoivat samoilla linjoilla, mutta vuoden 1989 Powerful Stuff oli fanien järkytykseksi viimeinen albumi, jolla yhtyeen perustaja ja musiikillinen johtaja Jimmie Vaughan halusi olla mukana. radioasemille. Jimmie Vaughanin lähtö ei pysäyttänyt junaa Tuff Enuff -albumin megamenestyksen jälkeen oli huomattavasti helpompi jatkaa, ja ovet olivat auki periaatteessa kaikkialle. Laajalti ympäri maailman odotettu yhteistyö kuuluisien veljeksien kera päättyi järkyttävän nopeasti elokuussa 1990 Stevie Rayn kuolemaan helikopterionnettomuudessa, jossa menehtyivät myös kaikki muut yhtyeen jäsenet – Jimmieä lukuun ottamatta. Jimmie Vaughan halusi kelata traditionaalisempaa materiaalia kenties vielä tunnetumman supertähtiveljensä Stevie Ray Vaughanin kanssa, ja jätti viidentoista The Fabulous Thunderbirds -vuotensa jälkeen yhtyeen vuonna 1989 soittaakseen nuoremman veljensä kanssa heille ominaisempaa raskaampaa, raaempaa ja perinteisempää bluesmateriaalia. Jimmie ei koskaan myöhemminkään enää palannut luomaansa bändiin. Levytyssopimuksista ei tarvinnut enää riidellä, mutta uusi kokeilevampi ja aavistuksen pehmeämpi Fabulous-tyyli ei yksinkertaisesti sopinut loppujen lopuksi Jimmie Vaughanille, joka karkasi omille teilleen. Tosin esimerkiksi tummaihoinen Robert Cray oli samoihin aikoihin samoissa hommissa, mutta hänen yrityksensä päästä konservatiivisten hittiasemien soittolistoille oli ymmärrettävästi aavistuksen vaikeampaa. Mutta ei kauas. Bändin ympärillä alkoi pyöriä yhä enemmän ihmisiä, ja asiat toimivat.” Jimmie Vaughanin, Kim Wilsonin ja alkuperäisjäsenien lisäksi on muistettava, että The Fabulous Thunderbirdseissä on kautta vuosien soittanut kymmeniä lois41 Rytmi_413_feature.indd 41 20.8.2013 13.25. Väsymättä, rakkaudesta musiikkiin ja menestyksellä aina upeiden soittajien rinnalla. Vaughanin tilalla kitaran varressa seuraavalla albumilla loisti monista yhteyksistä tuttu Duke Robillard. Nykyään Jimmie jatkaa omaa menestyksekästä uraansa, ja julkaisi viimeksi vuonna 2011 sooloalbumin. ”Ei ei! Meillä ei ollut siinä vaiheessa mitään epäilyksiä jatkon suhteen, ei todellakaan. The Fabulous Thunderbirdsin kanssa on aina kyse bändistä, ei yhdestä henkilöstä tai yksilöistä
Viimeinen, kaikkia aiempia Thunderbirds-albumeja pehmeämpi On the Verge ilmestyi tämän kevään maaliskuussa. Aina levytettäessä musiikki muuttuu, samaa hommaa ei voi tehdä jatkuvasti uudestaan. syyskuuta. Kaikkea ei voi kertoa, mutta hauskaa oli… jo 16-vuotiaana, ja on soittanut sellaisten tähtien kuin Big Joe Turnerin, T-Bone Walkerin, Canned Heatin sekä Doug Shamin kanssa ennen vuosiaan The Fabulous Thunderbirdsin riveissä 1993–2007. Viimeisenä koskettimissa Kevin Anker. ”Kyse on aina bändistä” LÄHTEET Summit Daily, July 10, 2013, Examiner, March 22, 2013 INFO The Fabulous Thunderbirdsin keikka nähdään Helsingissä Tavastialla 26.9. Kim Wilson on jälleen – totta kai – mukana albumin jokaisen biisin teossa. • Laulaja ja huuliharpisti Kim Wilson on ainoa yhtyeen jäsen, joka on ollut mukana kaikissa kokoonpanoissa alusta asti. Vuodesta 1989 lähtien hän on ollut ryhmää lempeästi johtava yksinvaltias. www.fabulousthunderbirds.com Bändin johtaja Kim Wilson muistelee mielellään The Fabulous Thunderbirdsin käsittämättömän hienoja kokoonpanoja vuosien varrelta ja pohtii miksi yhtye on kerännyt niin paljon maailmanluokan soittajia riveihinsä: ”Luulen sen johtuvan siitä, että The Fabulous Thunderbirdsin kanssa on aina kyse bändistä, ei yhdestä henkilöstä tai yksilöistä. Enkä tosiaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.” The Fabulous Thunderbirds on jatkanut omalla tiellään huippumenestyksiensä jälkeen vuodesta ja albumista toiseen trendeistä piittaamatta ja niistä juurikaan välittämättä. meillamme. ”Helsingin keikalle syyskuussa voin luvata koko paketin: musiikkia aivan The Fabulous Thunderbirdsin uran alkuajoista tähän päivään. Barton tunnetaankin paremmin ystävyydestään Stevie Ray Vaughanin kanssa, ja hän olikin mukana Stevien Double Trouble -yhtyeessä. Ja tietysti paljon energiaa ja hienoja soittajia”, Kim nauraa. Nämä asiat yhdessä ovat tehneet The Fabulous Thunderbirdsistä niin houkuttelevan huippusoittajien keskuudessa.” Bändi onkin ollut kautta näiden kaikkien viiden vuosikymmenen aikana arvostettu muiden muusikoiden parissa, ja Kim Wilsonin on aina ollut helppo koota hieno ryhmä studioon ja kiertueille aivan alkuajoista nykypäivään asti. Kim Wilson on tänään 62-vuotias, elegantisti kiiltäväksi kaljuuntunut herrasmies, ja bändi heittää keikkoja edelleen tasaiseen tahtiin. Joku saattaa hermostua, jos jätän jonkun hiukan sofistikoituneemman blues-fanin oman henkilökohtaisen suosikkimuusikon pois yhtyeen pitkästä huippumuusikkojen listasta, mutta otetaan T-Birdsien lukemattomien ensiluokkaisten soittajien joukosta vuosien varrelta esimerkeiksi Jimmie Vaughanin seuraaja Duke Robillard, joka on amerikkalaisen bluesin klassikkoyhtyeen Roomful of Bluesin perustaja, ja on monille tuttu yhteistyöprojekteistaan muun muassa Tom Waitsin ja Bob Dylanin kanssa. Mutta luovasti ja sopivasti uusiutuen. Kaikki saavat olla myös luovia. Mutta minä en ole luonnollinen soul-laulaja, vaan blueslaulaja. Kaikki päätetään vasta lavalla. • Nimi lainattiin tietenkin Ford Thunderbird -autoista. Jokainen bändiin tuleva tietää, että häntä ei haudata taustamuusikoksi. Lopputuloksena mielenkiintoinen vanhaa kunnioittava ja uutta etsivä soundi, joka vaatii hetken avautuakseen. Samoin väitetään, että yhtye ei koskaan kirjoita keikkasettiään etukäteen paperille. Nykyisin Thunderbirdseissä soittavat Wilsonin lisäksi Mike Keller (kitara), Randy Bermudes (basso), Jay Moeller (rummut) ja tuttu Johnny Moeller (kitara). Levy miksaa kokonaisuudessaan soulin ja bluesin ikään kuin yhteen.” ”Tämän levyn soundi on mielestäni hyvin ainutlaatuinen ja totta kai aivan erilainen kuin ensimmäisillä albu- Ei koskaan kahta samanlaista settiä • Legendaarinen kitaristi Jimmy Vaughan perusti ystäviensä kanssa yhtä legendaarisen teksasilaisen bluesrock-yhtyeen vuonna 1974. Siksi bändi kiinnostaa huippumuusikoita. • Väitetään kivenkovaan, että The Fabulous Thunderbirds ei 40-vuotisen uransa aikana ole koskaan soittanut kahta samanlaista settiä. • Aivan alussa yhtyeessä oli mukana myös laulajatar Lou Ann Barton, mutta hän häipyi bändistä jo ennen sen virallista perustamista. M • Sama luku kolmetoista on Mahtavien Ukkoslintujen albumien määrä. (m l 42 Rytmi_413_feature.indd 42 20.8.2013 13.25. Nykyinen kokoonpano on kuitenkin soittanut yhdessä jo kolme vuotta, mikä TBirdsien almanakassa on ikuisuus. Tänä vuonna ilmestyneen On The Verge -albumin myötä yhtye saapuu myös Helsingin Tavastialle 26. Suurimmat hitit ovat edelleen Tuff Enuff -albumilta, mutta The Fabulous Thunderbirdsin riehakkaan ajaton rhythm’n’blues toimii edelleen hienosti niin uudella albumilla kuin tietenkin lavalla, jossa yhtye on sittenkin aina ollut omimmillaan. Siinä on hieman enemmän nykyistä R&B:tä, jonka lisäksi siitä tosiaan löytyy soulia ja soulbiittiä ja jopa gospelia. Lisäksi poimitaan rinnalle pianisti Gene Taylor, joka aloitti uransa Paikalla olivat muun muassa Ringo Starr, John Hurt ja näyttelijätär Barbara Bach. On The Verge on soundiltaan aavistuksen erilainen kuin perinteisemmät T-Birds levyt, ja Kim Wilson myöntää tämän: ”Kyllä se on hiukan erilainen. • Yhtyeellä on ollut peräti kolmetoista erilaista virallista kokoonpanoa, liekö maailmanennätys (?), joiden lisäksi T-Birdseissä on vieraillut lukemattomia tunnettuja muusikkoja sessiomaisesti vuosien varrella. • Laajaa arvostusta kollegojen keskuudessa aina nauttinut bändi vieraili vaikeiden vuosiensa aikana muun muassa The Rolling Stonesien ja Eric Claptonin kiertueilla. THE FABULOUS THUNDERBIRDS tavia, rokin toistaiseksi lyhyeen historiaan jääviä muusikoita. Ääneni ja huuliharppu yhdessä luovat tällä levyllä minun soundini. • Uudella levyllä The Fabulous Thunderbirdsien perinteistä blueskitarasoundia pehmentävät Kevin Ankerin koskettimet, neljän hengen puhallinsektio ja taustalaulajat
Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ Liput ennakkoon: Lippupiste. Pe 15.11. 45,50€ Uusi levy Alegria nyt kaupoissa! www.maggiereilly.co.uk Liput toimituskuluineen alkaen 52,50€/57,50€ ROCK N’ ROLL FOREVER + Helsinki (ovet klo 19.00) Geri ALLEN Terri Lyne CARRINGTON Esperanza SPALDING To 7.11. Klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 63,50€ (60/65€ + toimituskulut) Ennakkomyynti: Menolippu ja Lippupiste Ke 30.10. LAHTI, Sibeliustalo Klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 63,50€ (60/65€ + toimituskulut) Ennakkomyynti: Lippupiste Ti 29.10. TAMPERE, Tampere-talo Klo 20.00 (ovet klo 19.00). HELSINKI Kulttuuritalo, klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 57,50€/52,50€ AN EVENING WITH + EPPU NORMAALI oulu, seinäjoki Ke 13.11. Liput toimituskuluineen alkaen 35,50 €. E A S T W AY L i v e P R O U D LY P R E S E N T An Evening with Woodstock Legends Jorma Kaukonen Jack Cassady La 14.9. Liput toimituskuluineen alkaen 62,50€ Liput ennakkoon: Menolippu, Lippupalvelu ja Tiketti. La 16.11. HELSINKI Hartwall Areena Klo 20.00 ( ovet 18.30). HELSINKI, Kulttuuritalo Klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 68,50€ (65/70€ + toimituskulut) Ennakkomyynti: Menolippu ja Lippupalvelu Fito de la Parra, Harvey Mandel, Larry Taylor, Dale Spalding Su 15.9. TURKU, Logomo Klo 20.00 (ovet klo 19.00). Liput toimituskuluineen alkaen 41.50 €. Liput ennakkoon: Menolippu, Lippupalvelu ja Tiketti. 52,50€ Liput toimituskuluineen alk. HELSINKI, Kulttuuritalo Ma 16.9. TAMPERE, Tampere-talo Ti 17.9. HELSINKI, Savoy-teatteri, klo 19.00 (ovet klo 18.00) (ovet klo 19.00) Su 27.10 Pori, Promenade Klo 19.00 (ovet klo 18.00) Liput toimituskuluineen alkaen 52,50€ klo 20.00 Liput toimituskuluineen alk. SEINÄJOKIi Seinäjoki Areena Klo 20.00 ( ovet 19.00). Ylistetty jazztrio CRISTINA Suomen kiertue 22.-27.10.2013 BRANCO Oscar-palkitun ”Pariisin varpunen” -elokuvan ääni esiintyy ensimmäistä kertaa Suomessa JIL AIGROT V O I C E of P I A F E A S T W AY L I V E a n d E T C O N C E R T S & B O O K I N G P R O U D LY P R E S E N T: AN EVENING WITH Ti 10.09. Liput toimituskuluineen alkaen 63,50€ Klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput toimituskuluineen alkaen 52,50€. HELSINKI Kulttuuritalo Ti 22.10 Helsinki, Kulttuuritalo Klo 20.00 Ke 11.9. OULU Oulu halli VIP-paketit nyt myynnissä! Myynti ja tiedustelut: vip@menolippu.fi 010 841 4185 (matkapuhelimesta 8,28snt/puh + 17,04snt/min, lankapuhelimesta 8,28snt/puh + 5,95snt/min) Ma 24.2.2014 HELSINKI JÄÄHALLI Klo 20.00 ( ovet 19.00). LIPUNMYYNTI: www.eastway.fi www.dreamtheater.net www.menolippu.fi YHTEISTYÖSSÄ MUKANA Rytmi_413_feature.indd 43 20.8.2013 13.25. Klo 20.00 (ovet klo 19.00) Liput alkaen 68,50€ (65/70€ + toimituskulut) Ennakkomyynti: Lippupiste Tampere-talon ennakkomyynti: Lippupiste ACS Suomalaiset hurmannut fadoperinteen uudistaja! Maailmankuulu laulajatähti herättää Edith Piafin tarinan eloon
Nyt neljännesvuosisata myöhemmin luurin päässä on Ranskassa lomaileva Gary ”The Commander” Brooker, MBE, Procol Harumin 68-vuotias laulaja-flyygelisti-säveltäjä, jonka kertoman mukaan vuosi 2013 on ollut Procol Harumille melko rauhallinen. Kirja sisälsi muistaakseni myös muun muassa The Moody Bluesin Melancholy Manin, mutta laulukokeiden koittaessa veisasin Syksyn säveltä, joka sopikin paremmin äänenmurrospotilaalle. Musiikin oppikirjani kirjoittaja lienee ollut entinen hämy tai muuten vain valveutunut pedagogi, koska muistan kirjan sisältäneen yhtyeen Homburg-hitin nuotit vuodelta 1967. Maalis-huhtikuussa yhtye konsertoi Tanskassa ja Saksassa orkesterin ja kuoron kanssa. E TEKSTIT MIKAEL HUHTAMÄKI KUVAT SALVO RECORDS nsikohtaamiseni Procol Harumin kanssa tapahtui 80-luvulla. Koitin kääntää biisin lyriikoita sanakirjan kanssa, mutten saanut niistä jäsennettyä lukiolaisen käsityskyvylle tolkullista tarinaa: ”Voit riisua huopahattusi, koska päällystakkisi on liian pitkä”. Edelleen utelias PROCOL HARUMIN Gary ”The Commander” Brookerin, 68, ensivisiitistä Suomeen tulee pian kuluneeksi 40 vuotta. Kyseisten keikkojen erityispiirre oli parikymmenminuuttisen In Held ’Twas In I -kappaleen kuuluminen 44 Rytmi_413_feature.indd 44 20.8.2013 13.25. Tuokio legendan kanssa ei ole silti vain menneiden muistelemista, myös uusien Procol Harum -albumien mahdollisuus on ilmassa. Niinpä..
45 Rytmi_413_feature.indd 45 20.8.2013 13.25. Vuosi 1967
PROCOL HARUM Vuosi 1970. Hän kertoo kuitenkin harkitsevansa omaelämäkerran kirjoittamista: ”Aina kun kerron jonkin tarinan, minua kehotetaan kirjoittamaan niistä kirja. Tätä Shine on Brightly -levyn (1968) eeposta bändi ei nimittäin aiemmin ollut soittanut pohjoismaissa. Minut huumattiin, enkä tiedä mitä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta heräsin kaksi päivää myöhemmin capetownilaisen sairaalan teho-osastolla kallo murtuneena. Tapahtumasta on kerrottu kaikenlaisia tarinoita. Kysyttäessä Brookerin mielipidettä näistä opuksista paljastuu yllättävästi, ettei hän ole lukenut kumpaakaan. Ja kyllä minä asiaa olen miettinytkin, mutta ajoituksen pitää olla oikea. Muutaman viime vuoden aikana olemmekin äänittäneet konserttejamme ja niistä on tehty live-julkaisuja ladattavassa muodossa.” Olen haastattelua edeltävänä päivänä lukenut Beyond the Pale -bändibiografian (2000), joka oli asiallinen, mutta pintapuolinen raapaisu Procol Harumin historiaan. Gary Brookerin lähihistoriaan kuuluu dramaattisempiakin episodeja. Tuo projekti kestäisi minulta varmasti kauan, mutta olen aina ollut kiinnostunut kirjoitetusta sanasta. Mentiin studioon neljäksi viikoksi, äänitettiin 10–12 ennaltakirjoitettua kappaletta ja tuloksena oli uusi Procol Harumin vinyyli- tai cdalbumi. ”Ennen vanhaan kuvio oli selvä. Olin joko kaatunut tai minua oli lyöty – tilanne oli jonkin aikaa melko vakava. Ne saattavat toimia livenä, mutta äänitettä ihmiset saattavat kuunnella – kuten meidän tapauksessamme – vielä 45 vuotta myöhemminkin. Meillä on kyllä levytyssopimus ja voisimme mennä studioon ensi viikolla, jos haluaisimme, mutta nykyään prosessi on hitaampi ja modernin teknologian myötä ei ole aina selvää mikä uusin projektimme mahtaa olla...” ”Uusia kappaleita ei voi enää soittaa lavalla etukäteen, koska ne ovat YouTubessa keskiyöhön mennessä, joten uudet biisit on syytä pitää salassa. ”Jouduin mukiloinnin uhriksi. Vuonna 2012 ilmestyi myös laajempi The Ghosts of a Whiter Shade of Pale -historiikki. En tekisi kirjasta päivämäärälistausta, kuten entinen pomoni Bill Wyman (Brooker on soittanut 46 Rytmi_413_feature.indd 46 20.8.2013 13.25. Kevään rupeaman jälkeen yhtye on pitänyt kesälomaa, joka päättyy lokakuussa, jolloin bändi konsertoi kolmessa ruotsalaiskaupungissa ja Kulttuuritalolla Helsingissä. Erään lehtijutun mukaan olisin kaatunut kännipäissäni ja toisen version mukaan olisin kaatunut lavalla mikrofonin johtoon. Mutta se oli yli vuosi sitten ja olen nyt täysin kunnossa.” Elämäkerta-aarrearkun salaisuudet Procol Harum ei ole julkaisut studioalbumeja kymmeneen vuoteen. settilistalle. Esimerkiksi syntymäpäivien vietto Etelä-Afrikassa ei mennyt taannoin aivan suunnitelmien mukaan: Jos en pystyisi laulamaan kunnolla, eli niin hyvin kuin haluaisin, olisi se loppuni. Toisaalta joskus, kun kokeilee uusia kappaleita lavalla, tuntuu, etteivät ne välttämättä ole valmiita. Onko uusia levyjä vielä odotettavissa
Mutta kun se alkoi soida, tuntui valinta täysin sopivalta. Se on tuotettu hyvin ja siinä on hyviä kappaleita. Vuonna 2009 oikeus päätti riidan Fisherin hyväksi. Lokakuun Helsingin-konsertissa lavalle nousee Brookerin mukaan sama kokoonpano, jonka kanssa hän on soittanut jo seitsemisen vuotta. ”Oho, tuota ei kukaan ole koskaan kysynyt aiemmin... Vuosi 1971. Wymanin bändeissä 80-luvulta lähtien) vaan pyrkisin sujuvaan kerrontaan ja asiayhteyksien luomiseen.” ”Minulla ei ole päiväkirjoja tai muistiinpanoja, vaan iso aarrearkku, johon olen tallettanut kaikenlaista merkityksellistä. Se on mielestäni syvällinen ja reflektoiva, ei ainakaan itsestäänselvästi iloinen laulu, eikä ainakaan minulle surullinen laulu.” Muistoja Kekkosslovakiasta Procol Harumin ensimmäinen Suomen-vierailu tapahtui vuonna 1974 viidettä kertaa järjestetyssä Ruisrockissa. Brooker ei ole kuulemma ollut yhteydessä hovisanoittajaansa Keith Reidiin pitkään aikaan eivätkä uusien kappaleiden levytyssuunnitelmat ole vielä siinä vaiheessa, että yhteistyöstä olisi keskusteltu. ”Läheinen perheystäväni kuoli vuosia sitten ja hautajaisten järjestäjät kertoivat minulle, että aikovat soittaa levyversion A Whiter Shade of Palesta osana seremoniaa. Ajattelin, että onkohan jotenkin outoa kuulla oma äänensä jonkun hautajaisissa. Olen tyytyväinen siihen myös levynä.” Procol Harumin kiistatta kuuluisinta kappaleta A Whiter Shade of Palea on käytetty kymmenissä elokuvissa – tuoreimpana esimerkkinä Tom Cruisen tähdittämä Oblivion-scifirymistely – ja siitä on tehty satoja cover-versioita, mutta mikä on oudoin tilanne, jossa olet kuullut tuota kappalettanne käytettävän. Bändin kulta-aikojen kitaristiin Robin Troweriin tai urkuriin Matthew Fisheriin Brooker ei myöskään ole pitänyt yhteyttä. Keikoillakin saatamme nykyäänkin soittaa siltä jopa viisi biisiä, koska ne ovat kestäneet ajan hammasta ja sopivat hyvin keikalla soitettaviksi. Jos joku Rytmin lukijoista ei vielä tunne Procol Harumin tuotantoa, mitä albumianne suosittelisit hänelle kuunneltavaksi. Ideani on ojentaa käteni arkkuuni ja kaapata sieltä vaikkapa päivämäärätty samppanjapullon korkki tai lavapassi Fillmore Westistä, joihin liittyy lämpimiä muistoja, jotka sitten kirjoitan ylös. Viimeksi mainitun osalta vastaus ei yllätä, sillä Fisher ja Brooker kiistelivät vuosien ajan Whiter Shade of Pale -kappaleen tekijänoikeuksista. ”Tuo on aina paha kysymys… Sanoisin, että Grand Hotel (1973) on minusta ehjin albumikokonaisuutemme. Olen ollut häissä ja vuosijuhlissa, joissa tuota kappaletta on soitettu, mutta nuo olivat ensimmäiset hautajaiset, joissa kuulin sitä käytettävän. Minusta se sopi siihenkin käyttöön – erityisesti, jos tuon kappaleen koetaan kunnioittavan ihmisten elämää.” Onko A Whiter Shade of Pale mielestäsi iloinen vai surullinen laulu, kun sitä kerran soitetaan niin häissä kuin hautajaisissakin. 47 Rytmi_413_feature.indd 47 20.8.2013 13.25. Jos koskaan teen kirjan, tulee siitä loistava!” Procolismin alkeet, lyhyt oppimäärä Gary Brooker on nykyään ainoa Procol Harumin klassisiin 70-luvun kokoonpanoihin kuulunut jäsen
Something Magic -albumin promokuvissa vuonna 1977. Bileisiin osallistui myös samaan aikaan Helsingissä konserttivierailulla ollut Weather Report: ”Minua ei oltu silloin esitelty Weather Reportille, joten kysyin jossain vaiheessa eräältä paikallaolijoista soittaako hän yhtyeessä. Konsertin yhteydessä tapahtui lievää rock-sekoiluakin. I’m Jaco Pastorius and I’m the best bass player in the goddamn world’ (Olen Jaco Pastorius ja 48 Rytmi_413_feature.indd 48 20.8.2013 13.25. Muistutan Brookeria, että hän soitti Finlandia-talolla lyhyen pätkän Sibeliuksen Karelia-sarjasta osana Grand Hotel -kappaletta. PROCOL HARUM Keikkaa pidettiin useissa lehtiarvosteluissa Turun siihen astisista festariesiintymisistä parhaana. Brookerin mukaan yhtye ei ole kuitenkaan käytännössä koskaan perunut konserttejaan teknisten ongelmien takia, mutta viivästyksiä on sattunut useinkin, kun pianonvirittäjää on jouduttu metsästämään paikalle vaikkapa naantalilaisesta saunasta perjantaipullon korkin jo raksahdettua, kuten Turussa konsertin yhteydessä... Sellaista saattoi tapahtua, kunhan ennakkoon nautittu drinkkimäärä oli riittävä. Brooker ilahtuu kuullessaan, että joku yleisöstä huomasi tapahtuneen ja pitää tätä hyvänä esimerkkinä siitä, miten yhtye pyrkii ottamaan huomioon yleisön toiveet settilistaa suunnitellessaan. herättämään liian aikaisin. Pasilan Messukeskuksen UKK-hallissa soitettu keikka oli kiertueen viimeinen, ja merkkitapausta juhlittiin jälkeenpäin Claptonin hotellisviitissä. Muutaman Procolin jäsenen kerrotaan myös jammailleen festareita edeltäneenä iltana hotellin puolalaisen ravintolabändin kanssa ja Brooker pitää tätäkin mahdollisena. Kysessä on epäilemättä ollut ruotsalainen Boris & The Beatmakers, joka oli kiinnitetty Hesperiaan marraskuuksi 1975 ja soitti ABBA:n taustalla muun muassa tammikuussa 1975 Finlandia-talolla. Brooker muistaa nähneensä hotelli Hesperian yökerhossa ”suomalaisen” yhtyeen, jonka kerrottiin olevan ABBA:n taustayhtye. Suomessa on saatettu soittaa ulkomuistista pätkä Sibeliusta ja Norjassa Griegiä. Turussa flyygeliä ei oltu viritetty oikein, vaikka yhtyeen proomottorisopimus vaati täsmälleen 440 Hz virettä ja Helsingissä yhtyeen miksauspöytä hajosi, jolloin hätäavuksi tilattiin kotimaisen MSAudiotronin laitteistoa. Brooker muistelee, että flyygelin viritys tuotti tosiaan välillä ongelmia, koska Hammondin virettä ei voinut säätää, eivätkä soittimet saaneet olla epävireessä varsinkaan toisiinsa nähden. Procolin seuraavissa Suomen-konserteissa Turussa ja Helsingissä marraskuussa 1975 tekninen kalusto oli miehistöä sekavammassa kunnossa. Olen kuullut tarinan Procolin roudarin meuhkaamisesta hotellihuoneessa, eikä Brooker kiistä, etteikö näin olisi voinut tapahtua, mutta uskoo välikohtauksen tapahtuneen erityisolosuhteissa – lieneekö joku bändin jäsen tultu Uusia kappaleita ei voi enää soittaa lavalla etukäteen, koska ne ovat YouTubessa keskiyöhön mennessä. Brookerin seuraava muistikuva Suomen-vierailuiltaan on kiertuepianistina Eric Claptonin yhtyeessä syyskuulta 1980. ’Yeah
maailman paras basisti), sain vastaukseksi. Palasimme vuotta myöhemmin ja soitimme uusintakeikan normaalia pienemmällä palkkiolla korvataksemme tapahtuneen. Brooker vahvistaa havaintoni: ”Meillä on laaja historiallinen repertuaari ja joskus on hyväksi niin meille kuin yleisöllekin, jos soitamme vaikkapa levyttämiämme kappaleita, joita emme ole koskaan esittäneet konsertissa – tai olemme esittäneet viimeksi vuonna 1968... Otin tyhjän lasin vasempaan käteeni ja muutaman jääpalan oikeaan käteeni, jota puristin selkäni takaa. Sviitissä oli iso baari ja runsaasti juomia ja toimin sillä hetkellä baarimikkona. Tämä ei koske pelkästään Helsinkiä, vaan pyrin aina laulamaan paremmin • • • • • • • • • • • • • • 10.8.1974 Ruisrock, Turku 7.11.1975 Konserttitalo, Turku 8.11.1975 Finlandia-talo, Helsinki (x2) 24.7.1976 Kuusrock, Oulu x.6.1979 PR-vierailu, Helsinki (soolo) 29.9.1980 UKK-halli, Helsinki (Eric Clapton) 7.10.1981 Jäähalli, Helsinki (Eric Clapton) 5.7.1992 Scandinavian Guitar Festival, Tammisaari 7.8.1998 Jäähalli, Helsinki (Ringo Starr) 1.7.2006 Puistoblues, Järvenpää 1.11.2006 Kulttuuritalo, Helsinki 23.7.2009 Keitelejazz, Äänekoski 22.7.2010 Keitelejazz, Äänekoski 8.10.2013 Kulttuuritalo, Helsinki Vuosi 1977. Toisaalta meillä on kappaleita, joiden soittamatta jättäminen epäilemättä jättäisi illan annin vajavaiseksi monelle kuulijalle. Ylös päästyäni huomasin jalkojeni alla olevan vain ilmaa. Ääneni on hyvässä kunnossa, ja jos en pystyisi laulamaan kunnolla, eli niin hyvin kuin haluaisin, olisi se loppuni. Tein Jacon drinkin loppuun, ojensin sen hänelle ja totesin: ’I’m Gary Brooker and I’m the best barman in the world’ (Olen Garuy Brooker ja maailman paras baarimikko).” Äänekoski, here I come Vuonna 2009 Brookerilla oli konflikti suomalaisen metsäteollisuuden kanssa. Keikkajärjestäjät olivat onneksi hienoja ihmisiä, jotka arvostivat, että teimme parhaamme. Tuolloin harkitaan, soitetaanko uusia kappaleita, uusia sovituksia vanhoista kappaleista vai vanhoja biisejä sellaisina kuin ne on aina soitettu. Päättelin, että tien varteen kasattu tukkipino olisi hyvä kuvauspaikka. Emme soittaneet moneen vuoteen A Whiter Shade of Palea, mutta siihen ei ollut mitään erityistä syytä. ”I’ve always wanted to die on stage” (Olen aina halunnut kuolla lavalla), Brookerin on raportoitu kommentoineen tunnelmiaan lähes-kohtalokkaalla Äänekosken keikallaan: ”Soitimme festivaaleilla Suomessa kolme-neljä vuotta sitten (Keitelejazz 2009) Chris Farlowen, Spencer Davisin ja The Animalsin kanssa. Emme soittaneet sitä edes Edmonton Symphony Orchestra -levyllä (1972), vaikka se olisikin sopinut hyvin orkesterin säestämäksi, mutta päätöksestämme ei Ruisrock 1974. Oho, ajattelin, että hänpä on hieman täynnä itseään. Suomalainen metsäteollisuus joutui sen sijaan mustalle listalleni, kun jättävät tuollaisia vaarallisia tukkipinoja teiden varsiin...” Mitä suomalaisyleisöllä on lupa odottaa lokakuun Kultsan-konsertistanne, joka on jo yhdeksäs Procol Harumin keikkavierailu maassamme. Yksi jääpaloista singahti nyrkistäni yli pääni ja nappasin sen lasiin. Yritin laulaa oktaavia alempaa ja kitaristimme lauloi muutaman kappaleen. Kriteerini tälle on, että minun tulee pystyä laulamaan paremmin kuin edellisellä kerralla. Suolainen koira seuraa mukana Brookerin mukaan syksyn konsertteihin liittynee jonkinlainen teema, mutta siitä päätetään yhtyeen kesken vasta kiertueharjoituksissa. Emme ole tainneet koskaan olla soittamatta A Salty Dogia. En yrittäisi enää laulaa, ellen pystyisi.” 49 Rytmi_413_feature.indd 49 20.8.2013 13.25. Kasa romahti, putosin kiven päälle selälleni ja mursin neljä kylkiluutani.” ”Huomasin vasta keikan alettua, että laulaminen oli vaikeaa tai oikeastaan mahdotonta, vaikka yritinkin siitä huolimatta, että keuhkoni olisi voinut puhjeta. HANNU HAGELIN Gary Brooker / Procol Harum – Live in Finland 1974–2013 kuin viimeksi lavalla ollessani. ”Kuten aina, yritämme soittaa erittäin hyvän konsertin. Bussi pysähtyi tauolle matkallaan pohjoiseen ja ajattelin ottaa muutaman valokuvan kuuluisista matkaseuralaisistamme. Procol Harumin konserttien settilistat ovatkin siitä mielenkiintoisia, että ne vaihtelevat melko paljon keikasta ja kiertueesta toiseen. Ihmiset toki pitivät siitä, mutta he olivat jo kuulleet sen ja halusivat kuulla uusien albumiemme kappaleita. Kysyin Jacolta haluaisiko hän jotain juotavaa ja vodka & tonic kuulemma kelpaisi
50 Rytmi_413_feature.indd 50 20.8.2013 13.25. PROCOL HARUM Gary Brooker silloin joskus..
Viimeisessä säkeistössä crescendo meni vähän pieleen, kun vedettiin kuudestoistaosanuotteja triolien sijaan. Sen sijaan levyn Conquistador-versiosta tuli yllättävä hittisinkku.” Utelen olisiko mahdollista, että Kulttuuritalollakin kuullaan In Held ’Twas In I -biisijärkäle, eikä ajatusta täysin tyrmätä, vaikka Brooker epäileekin, että ehdotukseni perustuu enemmän omaan makuuni, kuin yleisön toiveisiiin – ja saattaa olla oikeassa. Salvo Records on julkaissut viime vuosien aikana Procol Harumin albumeita uudelleen. Sävellajia oli ilmeisesti vaihdettu alempaan, jolloin tietty huippukohta jäi saavuttamatta kappaleessa. 51 Rytmi_413_feature.indd 51 20.8.2013 13.26. Tulkinta sai siitä hieman luonnetta. En tarkoita, että hän olisi laulanut epävireisesti, mutten saanut kertakuulemalla selvää laulaako hän F-duurissa, kuten pitäisi. Soitto oli omaperäisempää kuin missään muussa näistä. (A Rum Tale), 1975 / sanat: Hector [[[[[ ”Tosi rohkea yritys. Mukavasti soitettu huilusoolo – ei ihan sama kuin meillä.” SEPPO NÄRHI ”Aika hyvin tehty, uskollinen coveri orkesteriversiolle. Hyvää työtä laulussa, kiva kitara Leslien läpi vedettynä. Brooker kertoo olevansa iloinen, että Suomen-keikka osuu tällä kertaa lokakuulle. Laulajan soundi oli suosikkini näistä esityksistä.” HECTOR Kuin Juudas (As Strong as Samson), 1975 / sanat: Hector [[[[ ”Tässä on hauskaa, että se kuulostaa ’soitetulta’ eikä pelkästään kopioidulta, vaik- ...ja Gary Brooker tänä päivänä. Jaa ei. INFO Procol Harum esiintyy Helsingin Kulttuuritalolla 8. Englanninkieliseen lyriikkaan verrattuna laulaja kuulosti jotenkin vihaiselta. Yritän jatkaa haastatteluasemani väärinkäyttöä ja ehdotan myös omien suosikkieni Fires (Which Burnt Brightlyn) ja As Strong as Samsonin olevan harkitsemisen arvoisia lisäyksiä Helsingin settilistalle. päivänä lokakuuta. Soolot paikoillaan ja urut lopussa. Liian matalalta vedetty, jolloin tulkinnasta jäi puuttumaan kiihtymystä ja toimintaa.” Jos koskaan teen kirjan, tulee siitä loistava! kuulunut valituksia yleisöltä. ”Mielenkiintoista. Komentaja Brooker kertoo kohteliaasti bändin ottavan huomioon konserttipaikan ja yleisön ja rakentavansa settinsä sellaiseksi, että kaikilla on mahdollisimman mukava ilta. Enpä ole ennen tällaisen tehtävän eteen joutunut”, Gary Brooker tokaisee ja antaa tuomionsa sävellystensä tunnetuimmille kotimaisille käännöstulkinnoille: TOPMOST Merisairaat kasvot (A Whiter Shade of Pale), 1967 / sanat: Jyrki Lindström [[[[[ ”Kuten useimmat muutkin, tämä oli kohtalaisen suora kopio Procol Harumin alkuperäisesityksestä. On yllättävän vaikeaa kommentoida laulusoundia, kun sanoista ei ymmärrä mitään. www.procolharum.com Tämän haastattelun kirjoittaneen Mikael Huhtamäen tietokirja Live in Finland – kansainvälistä keikkahistoriaa Suomessa 1955–1979 ilmestyi maaliskuussa 2013 Gummerukselta. Sailor. Laulu kulki ihan kivasti, mutta kappaleen loppu oli vähän sotkuinen.” ta tässä nuotit lähtevät mukailemaan sointuja säkeistön puolivälissä. Hän muistelee Procolin soittaneen joskus Suomessa alkukesällä, jolloin yleisö siristeli lavan edessä silmiään, kuin olisi juuri herännyt talviunilta. Tässä on saman tyyppinen tunnelma kuin Procolin versiossa. Muutamia bassonuotteja oli jopa muutettu, mutta se ei ollut minusta huono juttu – tai sitten kopiointiyritys oli mennyt pahasti puihin... Tämä ei ole vihainen laulu.” ka siinä oli paljon samoja musiikillisia osia. Tunnelma muuttuu heti kun kieli vaihtuu.” Kun uin kolpakkoon PEPE WILLBERG Merimies (A Salty Dog), 1969 / sanat: Atte Blom [[[[[ ”Merimies. Tämän pitää kulkea samanlaisena sointujen päällä, mut- ”Kuulosti, että laulaja olisi väärässä sävellajissa. Tulkinta oli jousineen alkuperäiselle uskollinen. Mutta kuulosti ihan hyvältä. No, ainakin hän lauloi merestä. Kappale on nimittäin melko vaikea, siinä on paljon sointuja ja sovituksessa on saatu niistä 85 % oikein. He missaavat koko pointin, kun taustan pitäisi mennä [laulaa] daa-daadaaa-dam, daa-dam-dam-dam. Kukaan ei ole lähtenyt tekemään kovin persoonallisia tulkintoja. ”Vai mahtaako paikallisväestö potea lokakuussa jo kaamosväsymystä?”, Brooker naurahtaa ilkikurisesti. Aika hyvin onnistuttu.” KIRKA Valloittaja (Conquistador), 1977 / sanat: Juha Vainio [[[ [ PATE MUSTAJÄRVI Tuhkaa (Homburg), 1983 / sanat: Pertti Reponen [[[[[ PEPE WILLBERG Hermes (Pandora’s Box), 1976 / sanat: Hector [[[[ ”Taas aika suora coveri, mutta kakkossäkeistön taustateeman fraseeraus menee pieleen. Kuulin laivan sumutorven lopussa, mikä oli kiva lisämauste. Ei kai laulaja ole sama kuin Whiter Shadessa. Gary Brookerin musanurkka: Procol Harum -coverien seitsemän kärjessä PROCOLHARUM.com-sivuston perusteella Suomi näyttää pitävän hallussaan maailmanennätystä Procol-biisien cover-versioiden määrässä – kakkossijalle pääsee Italia
52 Rytmi_413_feature.indd 52 20.8.2013 13.26
Avenged Sevenfold – aiheeseen vihkiytyneiden kesken A7X – on paininut isojen poikien liigassa jo useamman vuoden, ja tämän tyyppinen into ei ole siinä sarjassa itsestäänselvyys. Pohjoismaiden ulkopuolella jouduimme aloittamaan pienemmistä paikoista, mutta teidän metallikulttuurinne on niin vahva, että tällainen oli mahdollista. Tästä bändi hajaantui hetkeksi Helsinkiin ja Tukholmaan, ja jatkaa koko ryhmän voimin haastatteluja Lontoossa heti tämän perään. Shadows sekä basisti Johnny Christ ovat saapuneet Helsinkiin promotoimaan uutta Hail To The King -albumiaan lähes kaksi kuukautta ennen tämän ilmestymistä. ”Se oli kyllä aika uskomatonta. Shadows ja Christ ovat saapuneet edellisyönä Saksasta, missä koko yhtye oli tehnyt yhdessä promoa. Kaksikko kerkesi olla Suomessa alle vuorokauden ja näkemään Vantaa-keskusta-Vantaa-ajovälin lisäksi ainoastaan Hard Rock Cafén, jossa he isännöivät faneilleen levynsä ennakkokuuntelun – sekä tietenkin hotellinsa sviitin, jossa haastatteluputki on alkanut aikaisin aamulla päättyen vasta juuri kun on aika kiiruhtaa takaisin lentokentälle. A TEKSTI BEN VARON KUVAT WARNER MUSIC venged Sevenfoldin laulaja M. Työmoraalille on pakko nostaa hattua. Muistin virkistämiseksi todettakoon, että bändi soitti Iron Maiden -lämmittelypestinsä jälkeen ensimmäisen oman keikkansa Suomessa Helsingin jäähallissa. Onkin helppoa uskoa hyväntuulista kaksikkoa heidän todetessaan olevansa nöyriä menestyksensä edessä, erityisesti täällä päin maailmaa. Haastattelut voisi hoitaa myös puhelimitse ja vain valikoiduille medioille. Kuninkaan paluu AVENGED SEVENFOLD hidasti tempojaan kuudennelle albumilleen ja osaa jo odottaa siitä aiheutuvaa palautetulvaa. Osaamme todella arvostaa sitä, että nimenomaan Pohjoismaat ovat ottaneet meidät näinkin hyvin vastaan, sillä olemme varsin tietoisia minkä tason bändejä teillä on omastakin takaa, monia joiden faneja itsekin olemme”, laulaja Shadows toteaa. 53 Rytmi_413_feature.indd 53 20.8.2013 13.26
M. Mutta niin se vaan menee, myös muualla maailmassa. Halusimme tuoda musiikkiimme lisää bluesia. Minä, Johnny ja Synyster Gates (kitara) istuimme alas ja totesimme, että se on kaikki tai ei mitään. Et koskaan tiedä mitä seuraavaksi on luvassa. ”Pitää kuitenkin muistaa, että menestys on täysin faniemme ansiota. Levyä kirjoittaessa tajusimme, että jos meinaamme ottaa suoremman linjan, emme voisi tehdä niin ainoastaan neljän, viiden kappaleen kanssa ja jättää loppulevyä samanlaiseksi kuin edelliset albumimme olivat. AVENGED SEVENFOLD ”Mutta tosiaan, moni muu alue olikin sitten paljon vaikeampi, muun muassa Saksa, Italia... Avenged Sevenfoldin uudesta linjasta ja yhtyeen keikkapaikkojen kasvamistesta tulee väkisinkin mieleen vanha Def Leppard -viisaus: ”Jos haluaa soittaa isoja areenoita, pitää säveltää musiikkia joka kuulostaa hyvältä isoissa tiloissa”. Se tuntui kivalta haasteelta, sen sijaan että olisimme kirjoittaneet vain uuden, tyypillisen Avenged -levyn.” ”Halusimme että levy olisi ehyt paketti”, Christ jatkaa. Me emme halua tympääntyä, ja fanimme eivät halua musiikkiaan laimeana”, solisti jatkaa. Myös edellisiltä levyiltä tutuksi tulleet leikittelevät ja erikoiset riffit ovat saaneet väistyä yksinkertaisempien sekä suorempien kuvioiden tieltä. Shadowsin mukaan inspiraatio uudelle suunnalle tuli nimenomaan vanhoja Avenged-levyjä kuuntelemalla. ”Me itse asiassa opimme tämän jo kauan aikaa sitten lämmitellessämme Metallicaa ‘valkoisen albumimme’ aikoihin”, laulaja myöntää, viitaten vuonna 2007 ilmestyneeseen, yhtyeen nimeä kantavaan albumiin. Voihan sitä mennä soittamaan areenoita niin paljon kuin lystää, mutta ei se paljoa lämmitä, jollei siellä ole ketään katsomassa. Iron Maiden -kiertueella Suomen, Ruotsin ja Norjan keikat olivat ensimmäiset, joilla yleisö ei heitellyt meitä roinalla! Esimerkiksi Italiassa lavalle lenteli voileipiä keikamme aikana. ”Heidän soittaessaan vanhempaa, nopeampaa materiaaliaan, huomasimme, ettei se yksinkertaisesti täyttänyt tilaa samalla lailla kuin esimerkiksi Unforgiven tai Enter Sandman teki. Meksikossa meitä heiteltiin paristoilla kun soitimme ennen Metallicaa...” Iron Maiden -kiertueella Suomen, Ruotsin ja Norjan keikat olivat ensimmäiset, joilla yleisö ei heitellyt meitä roinalla! Esimerkiksi Italiassa lavalle lenteli voileipiä keikamme aikana. Enemmän Stonesia, vähemmän Queenia Muutoksia onkin jälleen luvassa Avenged-faneille, sillä Hail To The King -albumi on tempoiltaan huomattavan hidas A7X-mittarilla katsottuna. Halusimme tälle levylle ison fiiliksen, AC/DC-viban Dream Theaterin sijaan”, täydentää Shadows. Olemme soittaneet uuden sinkkumme Hail 54 Rytmi_413_feature.indd 54 20.8.2013 13.26. Enemmän Rolling Stonesia, vähemmän Queenia. ”Levyn tulisi kuulostaa isolta, riffien korostua...” ”...ja rumpujen olla kovalla! Moni bändi ei tee sitä enää. ”Osa siitä vanhasta kamasta alkoi tuntua vähän liian ‘söpöltä’. Uskon, että samat asiat, joista osa faneista ei tässä bändissä pidä, eli meidän jatkuva muuttumisemme ja kehittymisemme, ovat niitä samoja, mitkä pitävät homman tuoreena
Kaikki kirjoitetaan yhdessä, ja näin jokainen levylle päätyvä riffi onkin koko bändin hyväksymä.” Hail To The King on ensimmäinen A7X-albumi, jolla kuullaan uutta rumpalia Arin Ilejayta. Toim. Täysin eri fiilis kuin joidenkin vanhempien kappaleidemme kanssa.” Haastattelun aikana useasti esille tuotu Metallica on vahvasti mielessä myös Hail To The King -albumia kuunnellessa. Metallican kehityskaarihan on aika samanlainen kuin meillä, eli ensin julkaistaan useampi nopea levy ja sitten siirrytään groovempaan kamaan. ”Ja sunnuntaisin sitten keräännymme yleensä juomaan bisseä ja keskustelemaan viikon aikaansaannoksistamme. ”Ehdottomasti! Hän teki juuri sen mitä halusimmekin hänen tekevän. Biisien teossa kaikki osallistuvat kaikkeen: saatan esimerkiksi istua rumpusetin ääreen, Johnny voi tarttua kita- raan... Avauskappaleen alku on kieltämättä Sandman-henkinen, mutta mielestäni se muuttuu siitä enemmän Welcome To The Jungle -tyyppiseen meininkiin. Huom.) olisi täällä, olen aivan varma, että hän painottaisi samoja asioita näissä biiseissä.” ”Jos haluaa, että bassorumpu kuulostaa isolta, ei voi pudottaa miljoonaa nuottia joka väliin, vaikka moni fanimme tuntuisikin toivovan niin. Hän on vaan niin mukava tyyppi, että hänen simputtamisestaan saa ainoastaan itselleen pahan mielen”, Johnny vitsailee. Vaihtelemme kirjoitusprosessissa instrumentteja, ja tällä tavalla saattaa keksiä juttuja, mitkä eivät tulisi toiselle mieleen. ”Kirjoitusvaiheessa keräännymme kotistudiolleni kuusi kertaa viikossa tekemään 8–12 tuntisia päiviä”, Shadows kertoo. Ja jos The Rev (James ’Jimmy’ Sullivan, bändin alkuperäinen rumpali, joka menehtyi joulukuussa 2009. Bändi on ilmeisen tyytyväinen jo kaksi vuotta yhtyeen riveissä keikkailleen Ilejayn suoritukseen. Mutta tiedämme sen olevan tulossa, joten ei auta kuin ottaa hyvä asento ja olla valmis vastaanottamaan se paskavyöry!” Entä onko uutta rumpalia koeteltu, kuten uusia jäseniä on tapana. ”Ja kunhan koko levy ilmestyy niin paskaa tulee niskaan varmasti. Herkkää rumpalia ei voi mopottaa Siinä missä tänä päivänä moni bändi turvautuu teknologian tuomiin mahdollisuuksiin biisintekovaiheessa, ei Avenged Sevenfold -leirissä vaihdella omin päin kotikoneella tehtyjä biisi-aihioita sähköpostitse. Sen olemme tehneet jo. Olen varma, että osa kuittaa sen The Revin poissaololla, että ‘biisintekotaitomme hävisivät hänen mukanaan’. Kaikki materiaali kirjoitetaan ryhmässä. Bändi itse ei toki lähde kieltämään, etteikö kyseinen levy olisi yksi yhtyeen isoista innoittajista, mutta ei suostu nostamaan sitä muita suosikkejaan korkeammalle jalustalle. ”Ei oikeastaan, ainakaan yhtään enempää kuin mitä kiusaamme toisiamme muutenkin. ”Hän saattaisi alkaa itkeä! Joten parempi jättää hänet rauhaan.” 55 Rytmi_413_feature.indd 55 20.8.2013 13.26. To The Kingin tähän mennessä kahdesti livenä, ja se tuntuu lavalla siltä, että rintakehä painuisi sisään musiikin voimasta. Hail To The King on albumina sekoitus kaikkia niitä klassikkobändejä joita fanitamme”, Shadows kuittaa aiheen diplomaattisesti. ”Onhan se ehdottomasti yksi tärkeimmistä vaikuttajista meille. Olen jo kerennyt lukea netistä kommentteja siitä, kuinka Hail To The King olisi paljon parempi biisi, jos siinä olisi tuplabassaria, ja ihmettelen vaan että ‘siis mihin väliin?!’, Shadows nauraa. Tällä levyllä pointti oli tarttuvissa rumpusovituksissa, ei näyttävissä ja teknisissä jutuissa. Samankaltaisuuksia nimenomaan vuonna 1991 julkaistuun Metallica-albumiin on vaikea olla huomaamatta
Arin ei laita vastaan, jolloin hänen kiusaamisessaan ei ole samaa hohtoa.” Mitä isompi sen parempi INFO Avenged Sevenfoldin Hail to the King julkaistiin 23. AVENGED SEVENFOLD ”Toki jotan pientä kiusaa siellä täällä, mutta ei hän missään nimessä joudu kestämään samanlaista rääkkiä kuin minä liittyessäni bändiin.” Jotkut tahot haluaisivat jo julkaista erikoisversioita levyistämme, mutta mielestäni se on vähän fanien kusettamista. ”Niin, mutta sinä olitkin täysi mulkku liittyessäsi bändiin, joten ansaitsit sen kaiken! Sitäpaitsi Johnny antoi meille aina samalla mitalla takaisin. Entäpä pyöreiden juhliminen. Hyviä esimerkkejä tästä ovat esimerkiksi ”valkoiselta albumilta” löytyvät musikaalinomainen A Little Piece Of Heaven sekä country-henkinen Dear God. Hail To The Kingin päätöskappalella Acid Rainilla kuullaan taas valssipoljentoa. ”Keikkapaikat ovat onneksemme tällä kertaa tarpeeksi isoja, jotta se mahtuu lauteille.” ”Haluamme sekoittaa showssamme Iron Maidenin fantasiamaailmaa ja Metallican totisempaa ilmaisua. Tai Institutionalized Suicidal Tendenciesiltä. Jotkut tahot haluaisivat tosin jo julkaista erikoisversioita levyistämme, mutta mielestäni se on vähän fanien kusettamista. Löytyy levyn nimeen sopivasti kuningasta, tulta...” ”...eli kaikenlaista siistiä katseltavaa känniselle yleisölle meidän soittaessamme kappaleitamme!”, Johnny Christ kuittaa. Yksi Avenged Sevenfoldin mielenkiintoisempia puolia on ollut yhtyeen tapa venyttää aika ajoin omaa musiikkillisia rajojaan metallin mukavuusalueen ulkopuolelle. ”Tällä kertaa aiomme tuoda Death Batin mukanamme myös Eurooppaan”, Shadows kertoo ylpeänä, viitaten bändin logosta tehtyyn jättimäiseen lavasteeseen. Ei mene kauaa ennen kuin bändin vuonna 2005 ilmestynyt läpimurtolevy City Of Evil täyttää kymmenen vuotta, joten tilaisuus olisi oiva erikoisjulkaisulle tai levyn läpisoittamiseen keikalla. Meillä on vielä tässä vaiheessa kädet täynnä uusien albumien kanssa. En usko kenenkään kaipaavan tämän paluuta, mutta teemme sen joka tapauksessa. elokuuta. Sehän on meidän juttu, jatkuva pettymysten tuottaminen”, Shadows hekottaa. Tulevan kiertueen puitteet ei ole jäämässä ainakaan edellisiä pienemmiksi, mikäli bändiä on uskominen. Yhtye saapuu konsertoimaan Helsingin Hartwall Areenalle kuudentena päivänä marraskuuta. Shadowsin ja Johnny Christin kasvoille nousevat pahaenteiset hymyt kysyttäessä, onko bändillä lisää kokeiluja mielessä tulevaisuudelle. Nightmare-rundilla lavaa koristivat näyttävät kauhulavasteet eikä pyrotekniikassa säästelty. M. Se oli kyllä melkoinen ysäri-ilmiö... Shadowsin mukaan näitä saadaan kuitenkin vielä odottaa. ”Vain yksi! Ja se on 1990-luvulla tutuksi tullut ‘säkeistöt puhuen, kertosäkeet huutaen’ -genre, jota esimerkiksi Rollins Bandin Liar ja tämänhetkinen suosikkibiisini Three Little Pigs Green Jellyltä edustavat. ”Veikkaan, että odotamme 20 vuotta joka levyn kanssa. Show, jota suunnittelemme parhaillaan kotona, on aivan älytön, todella Maiden-henkinen. Ensi levyn täytyy alkaa tuollaisella kappaleella!” ”Aloimme vitsailla tästä ihan äskettäin keikan jälkeen, ja kaivoimme netistä kaikki mahdolliset ‘höpötysrallit’. Tiedäthän, ’osta levymme uudestaan...’ Kun alkaa olla 20 vuotta julkaisusta ja ketään ei enää kiinnosta meidän uudet levyt, SILLOIN on oikea aika uusintajulkaisuille! ’Jee, voidaan lähteä taas rundille vaikka viimeisin levymme olikin perseestä!’” S t • • • • 56 Rytmi_413_feature.indd 56 20.8.2013 13.26. www.avengedsevenfold.com Jos on nähnyt Avenged Sevenfoldin livenä, on tuskin jäänyt epäselväksi se, että bändi ymmärtää kunnon shown olevan tärkeä osa keikkakokemusta
(09) 587 0456 | smi@smi-musiC.Com | www.smi-musiC.Com Rytmi_413_feature.indd 57 • Rovaniemi: rovaniemen Musiikkimestarit • Seinäjoki: top Sound • Tampere: Musacorner, tammerpiano ja Soitin • Turku: Soitin laine www.facebook.com/PearlFinland 20.8.2013 13.26. VISION BIRCH MADE IN CHINA VISION MAPLE MADE IN TAIWAN vBl905 Shell Pack 2018B/1008T/1209T/ 1414F/1455S/2xTH-900 Tom Holder 750 € vBl925S Shell Pack 2218B/1008T/1209T/ 1616F/1455S/2xTH-900 Tom Holder 799 € värit: #230 Clear Birch, #232 Ruby Fade, #235 Concord Fade, #238 Black Burst vMl905 Shell Pack 2018B/1008T/1209T/ 1414F/1455S/2xTH-900 Tom Holder 979 € vMl925S Shell Pack 2218B/1008T/1209T/ 1616F/1455S/2xTH-900 Tom Holder 999 € värit: #802 Feather Walnut, #803 Volcano Burst, #810 Ash Fade Tamo SuOSItut laKKaPIntaISet vISIOn ruMMut Saatavana nyt MyöS Shell PacKeIna. • Helsinki: dlX deluxe Music • Jyväskylä: Musikantti • Kemi: Kemin Musiikki • Lahti: lahden Keskusmusiikki • Muurame: Piano Jylhä • Oulu: Musiikki Kullas • Pori: Pihlajamaan Musiikki • Rauma: Pihlajamaan Musiikki SMI-ScandInavIan MuSIcal InStruMentS Oy Henry Fordin katu 5C, 00150 Helsinki tel. KySy tarjOuSta MyöS telInePaKetIlla. tIlauKSet SeKä tIeduStelut KaIKIlta alla OlevIlta Pearl jälleenMyyjIltä
ELTON JOHN Home Again SIR Elton on ollut kohta 50 vuotta kuvioissa ja tehnyt 30 levyä, mutta silti hänen äänensä saa kylmät väreet selkäpiihin. NINE INCH NAILS Copy of A TRENT Reznor tunnetaan tummasävyisestä musiikista, oli kyse sitten pääbändi Nine Inch Nailsista, elokuvasävellyksistään tai perheprojekti How to Destroy Angelsista. ILMOITUS Rytmi_413_arviot.indd 58 20.8.2013 13.36. MANIC STREET PREACHERS Show Me the Wonder WALESIN tiikerikolmikon yhdestoista albumi Rewind The Film on jatkoa kolmen vuoden takaiselle, yllättävänkin kovatasoiselle Postcards From a Young Manille, ja ainakin sen ensisingle osoittaa irtiottoa vanhasta. T-Bone Burnettin tuottamalla The Diving Board -albumilla ei harvinaisesti kuulla Eltonin vakiobändin jäseniä (sen sijaan basson varressa esiintyy muuan Raphael Saadiq). Ja mitään muuta emme kaipaakaan. STING Practical Arrangement VANHA suosikki Sting on ollut hiljaa sitten joululevy If on a Winter’s Nightin (2009). Akustissävyiseksi luvatun albumin maistiainen on hilpeä, soulhenkinen Show Me the Wonder, jossa pääosassa ovat torviriffit ja James Dean Bradfieldin kirkasotsainen laulu. Ensisinglenä julkaistu pianoballadi Home Again kuitenkin lupaa klassistakin klassisempaa Eltonia. Kesällä ilmestynyt ensisingle Practical Arrangement lupaa jazzsävyistä, melankolista ja seesteistä levyä, mutta tiedossa on myös yllätyksiä: vierailijoina kuullaan esimerkiksi AC/DC:n Brian Johnsonia ja vanhaa raspikurkkua Jimmy Nailia. Syyskuun 24. päivä julkaistava The Last Ship rikkoo tuon hiljaisuuden. Keski-ikään kasvaneen angsti-ikoni Reznorin ote ei tunnu lipsuvan kahdeksannella varsinaisella Nine Inch Nails -albumilla Hesitation Marksillakaan – toinen single Copy of A on intensiivinen ja pahaenteinen teknobiisi, joka hiipii huomaamatta korvien väliin
Horns And Halos sitä vastoin paahtaa ja mesoaa kunnolla. Pojat huutavat taustalla, ettei maailmassa ole olemassa vain mustaa ja valkoista, oikeaa tai väärää ja wah-wah-pedaali vapisee vieressä. [[[[[ KLASSIKKO [[[[ ERINOMAINEN [[[ HYVÄ [[ VÄLTTÄVÄ [ EI SUOSITELLA! Kelpo kukkoilua ARVIOT Michael Monroe tarjoilee adrenaliinia persuuksiin reseptillä: ”Satisfaction guaranteed”. Lopussa Monroe naulaa vielä itselleenkin luun kurkkuun! Homma tuli kaikille varmasti selväksi. Biisi onkin suorastaan törkeän pidättelemätöntä menoa sekä loisteliasta pienimuotoista musiikillisten niin sanottujen raja-aitojen kaatoa. Skebailu pistää lopulta kaiken täysin sileäksi. Siinä glamkukko rääkäisee – suorastaan sylkee – ulos nokastaan havainnoimaansa New Yorkin nostalgista arkea. Soul Surrender poikkeaa välillä Karibian suuntaan hypäten yllättäen skamaisesta höyhenotteesta punkahtavaan kajalit poskella nautittavaan hysteriaan. Hiukan överiksi menneen myöhäisteiniangstin sekä hieman lapsenomaisesti kootun biisinikkaroinnin ja sanoituksen johdosta mielestäni biisi ei ehkä kuitenkaan ollut se parhain valinta sinkuksi albumilta, jolla on paljon terävempääkin särmää. Eighteen Angels:issa möyryävät kitarat sekoittuvat tyylikkäästi huuliharppuun. Välillä kitara viiltää tiluliluilotulitustaan ympäri linnunrataa. TEKSTI SUSANNE STRÖMBERG KUVA VILLE JUURIKKALA MICHAEL MONROE Horns And Halos Spinefarm Records [[[[[ JUURI julkaistu Michael Monroen uusi sooloalbumi ei yritä keksiä pyörää uudelleen, vaan jyskää hyväksitodetuin elementein eteenpäin kuin juna. Tasaisemmassa ja hieman terää pudotta- neessa marcbolanmaisessa Child of Revolution:ssa levelit onneksi tasoittuvat. Bändin tiukka yhteen- INFO www.michaelmonroe.com soitto ja kemia tiivistyy selkeästi Saturday Night Special:issa ja Stained Glass Heart omaa radiosoittopotentiaalia suhteellisen rauhallisella ja tasapainoisella sykkeellään sekä tarttuvalla choruksellaan. Huuliharppua, saksofonia ja pianoa olisi suonut vähän lisääkin levylautaselle. Mutta, yhtä kaikki: Kelpoa kukkoilua koko levy! 59 Rytmi_413_arviot.indd 59 20.8.2013 13.36. Monroen huulet päästelevät pieniä jaggereitaan muutenkin sinne tänne, jos oikein kunnolla höristelee. Edustettuina ovat ne profiloiduimmat alamaailmakarikatyyrit ja kätyrit: junkies, pimps and whores... Tunnelmaa hieman typistää se, että kappale loppuu yhtäkkiä kuin seinään, kuten monet muutkin energiapitoisen albumin kappaleet. Half The Way jää hiukan nimensä mukaisesti vetämättömämmällä choruksellaan puolitiehen, mutta Ritual soi taatusti kohta eetterissä: Monroe säästelee kitarisojaan antaen nuottien madaltua iggypoppmaiselle tasolle, kuorruttaen tyylikkäästi mukaan fiftarimaisia kiekautuksia. Taisivat ne Hells Angelsitkin muistaakseni asua ihan around the corner. Myös taustalaulajat ja stemmat piristävät yleisilmettä. Ballad of The Lower East Side on Monroen Big Apple -vuosien in memoriam. Herää kysymys: onko miehistö tarkistuttanut kilpirauhashormoni- ja lisämunuaisstressitasonsa. Tällöin kokonaisuuden pienet vivahteet nousevat oleellisiksi elementeiksi, joten on parasta käsitellä albumi biisi biisiltä: Avausraita TNT Diet pistää heti rajusti alkuräjähdyksessä kuulijalta ilmat pihalle. Sanoituksissa seikkaillaan ajoittain avaruus( f)olioina ufomaisissa svääreissä. Niin kamalan viihdyttävän neuroottista ja ilokaasuista meno on. Biisistä tulee mieleen jopa myöhempien aikojen The Rolling Stones. Kiitoradalla mennään kovaa, loppurysäykseen ja maanrakoon asti. Hands Are Tied on yksi albumin tyylikkäimmistä ja svengaavimmista kappaleista ja värvää mukaansa funkahtavalla torvikoukutuksellaan
Suoristaessaan ilmaisuaan näinkin isolla kädellä, on osa bändin omasta soundista jäänyt matkan varrelle. Bändi saa näennäisen vähistä ja yksinkertaisista palikoista rakennettua biisejä joihin tekee mieli palata. Levyn avaavan Shepherd Of Firen ja Metallicaklassikon käynnistävän Enter Sandmanin yhtäläisyydet tuskin menevät yhdeltäkään kuuntelijalta ohi. Pianovetoiset Choices ja I’d Rather Be Dead (Than Be With You) pysäyttävät, samoin kuin traagisella vääjäämättömyydellä etenevä Secret Truth. Homma kuitenkin toimii esimerkillisesti joka kantilta katsottuna, joten ajoittain havaittavat, hiukan turhan tutun kuuloiset kaiut eivät ratkaisevasti haittaa kuuntelukokemusta. Ja samankaltasuudet eivät rajoitu soundeihin. Jo edellisellä levyllä alkanut kehitys jatkuu, ja onkin todettava bändin kuulostavan linjakkaammalta ja ilmaisuvoimaisemmalta yhden miehen vision mukaan johdettuna. Shadowsin tasoinen solisti. Ei silti, seuraava pienieleisempi draama-pop Krazy Heart toimii yhtä hyvin – vaikka löytyyhän sielläkin se metalliryskytys. Onneksi yhtyeen kyky kirjoittaa tarttuvaa raskasta rokkia ei ole hävinnyt mihinkään. Ainoa, jota levyltä voi jäädä kaipaamaan on hiukan rivakampi ote rokkaavimmissa kappaleissa. Silti Hail To The Kingiä kuunnellessa tulee hiukan ikävä läpimurtolevy City Of Evilin vauhtia, Avenged Sevenfold -albumin leikkisyyttä sekä edellisellä Nightmare-levyllä kuultuja alakuloisia ja jänniä ratkaisuja. Kuitenkin, vaikka hyvät hetket ovat erittäinkin hyviä, mahtuu When The TV Turns To Staticin reiluun 40:een minuuttiin valitettavan paljon yhdentekevyyttä. ARVIOTALBUMIT Lainojen varjostama Avenged Sevenfold astelee menesty jien jalanjäljissä – välillä liikaakin. Musen ja Lapkon välimaastosta pauhaava moderni vaihtoehtorock istuu koplan hyppysiin luontevasti ja jälki on vakuuttavaa. Varsinaisia heikkoja kohtia ei levyltä löydy ollenkaan, rivakamman Doing Timen sekä pompöösin, Maiden-henkisen Coming Homen edustaessa albumin parhaimmistoa. Samaten This Means Warin hidas ja raskas poljento sekä kitarariffi ovat enemmän kuin vähän velkaa Sad But Truelle. Kehitystä on kuitenkin tapahtunut. Eikä mistä tahansa muualta, vaan yhdeltä kaikkien aikojen myydyimmältä äänitteeltä, Metallican vuonna 1991 ilmestyneeltä The Black Albumilta. Melankoliset, hitaanpuoleiset pop/rock-kappaleet ja progressiivisuuden rajapinnalla kulkevat sovitukset muodostavat edelleen ilmaisun selkärangan. Erityisesti mieltä kutkuttaa kun bändi lyö roisin särövaihteen kunnolla päälle esimerkiksi Face the Fearissa. Rumpujen paukuttamista ja raivoisia sähkökitaroita tasapainotetaan letkeällä harmonikalla ja viululla. BLACKFIELD IV GLASVEGAS Later…When The TV Turns To Static Kscope BMG [[[[[ [[[[[ BLACKFIELDIN neljännellä studioalbumilla bändi ammentaa samoista peruselementeistä kuin aikaisemmillakin julkaisuillaan. Jos aiemmin on saattanut tuntua siltä että Blackfield on luonteeltaan sivuprojekti, karistaa tämä levy tätä tunnetta merkittävästi. Geffen on kirjoittanut 11 hienoa biisiä ja saattanut sekä bändin että vierailijat ottamaan niistä kaiken irti. The Cranberriesin Zombie-jättihitistä muistuttava kirpeän kaunis kappale on paras laulaja-kitaristi James Allanin Glasvegasille koskaan kynäilemä. Pura Vida Conspiracy sotkee ärjyvään mustalaispunkkiinsa aineksia maailmanja kansanmusiikista. Wilson toimiikin tällä kertaa lähinnä miksaajana ja kitaristina. Välillä Gogol Bordellon soitto flirttailee itämaisilla rytmeillä (Hieroglyph) tai taipuu humppaan ja rauhalliseen iskelmään (I Just Realized). Mutta ei! Yhtyeen kuudennella albumilla laulaja Eugene Hütz on yhtä energinen kuin Duracell-pupulauma, ja bändikin taipuu jälleen hengästyttävän hienoihin soittosuorituksiin. JUHO KANKAANPÄÄ 60 Rytmi_413_arviot.indd 60 20.8.2013 13.36. Nyt käsillä oleva kolmas kokopitkä ei tuo merkittävää muutosta epäkiinnostuneesti haahuilevaan äänimaisemaan. Jos malttaa antaa tämän keskivertoa isomman synnin anteeksi, jää käteen varsin nautittava, joskin Avenged-asteikolla helposti sulateltava albumi. Tähän kun yhdistää jo aiemmin mainitun Shadowsin kyvyt laulajana sekä Synyster Gatesin poikkeuksellisen maukkaat kitarasoolot, varsinaisia huteja on jo suorastaan vaikeaa saada aikaiseksi. KOSKINEN [[[[[ LUULISI että Gogol Bordellon, Man hattanissa päämajaansa pitävän folkpunk-poppoon, vauhti olisi jo hiipunut, onhan bändi riehunut 90-luvun lopusta asti. Yhtye paahtaa turboahdettua ja suureellista, kulmikasta ja isolyöntistä, intohimoista ja rupista ilmaisuaan satunnaisilla falsettikiekaisuilla höystäen. Bändi on siirtynyt yhä enemmän Aviv Geffenin luotsaamaksi aisapari Steven Wilsonin keskittyessä soolouraansa. Yhdistelmä on totisesti hulvaton, ja ehkä siinä piilee syy, miksi Gogol Bordello lumoaa ihmiset yli genre- ja ikärajojen. Vaikka mielleyhtymät ovat selkeitä edelleen, yhtye hehkuu omaa ääntä. KOTIPAIKKANSA Glasgown mukaan nimetty Glasvegas herätti kiinnostunutta kriitikkopöhinää vuonna 2008 ilmestyneellä, bändin nimeä kantaneella debyytillään. KIMMO K. A Snowflake Fellin tavoin tästäkin olisi saanut mainion ep:n. Yhtyeen alkuaikojen ilmaisun itsetarkoituksellinen arroganssi on ensi kertaa maltettu alistaa sävellyksille, joiden joukossa on muutama ajatuksella parsittu yksilö. Onkin sääli, että näinkin pätevä ryhmä on päättänyt kuudennella albumillaan lainata häikäilemättömän suoraan muualta. Jo Hail To The King -singlen esittelemät rumpusoundit paljastivat, mitä on käytetty studiossa referenssilevynä. Tämä ei ole pelkästään huono asia: esimerkiksi örinälaulun pudottaminen kelkasta varhaisessa vaiheessa oli hyvä ratkaisu, varsinkin kun bändistä löytyy M. Biisimateriaalin vahvuudeksi muodostuu pysyttäytyminen räväkässä rock-ryskeessä turhia paisuttelematta. Levy vilisee kaikkiaan mielenkiintoa herättäviä ratkaisuja. MASI HUKARI EERO TARMO THE BLANKO Into The Silence GOGOL BORDELLO Pura Vida Conspiracy Sony [[[[[ Casa Gogol Records (ATO Records) DEBYYTILLÄÄN positiivisesti yllättänyt Blanko jatkaa positiiviseen sävyyn. Paikoitellen kappaleet tuovat mieleen irkkuirrottelun yhteislauluhoilotuksineen (The Way You Name Your Ship ja The Other Side of Rainbow). TEKSTI BEN VARON KUVA WARNER MUSIC AVENGED SEVENFOLD Hail To The King Warner [[[[[ KUIN varkain uuden aallon metallin suurimpien nimien joukkoon kasvanut Avenged Sevenfold on vienyt musiikkiaan levy levyltä suurille massoille sopivammaksi
MASI HUKARI SUSANNE STRÖMBERG MATTI KOMULAINEN NEWSTED Heavy Metal Music Sony [[[[[ JASON Newstedin soolobändi yllättää. Grey Reverend alias L. Kaikki nivoutuu Holterin uniikin vision alaisuudessa unimaiseksi ja moniulotteiseksi popiksi, jossa on jotain kaunista vieraantuneisuutta, joka kutsuu viipymään levyn äärellä pitkään. Psykedeelistä tajunnanvirtaa edustavat lyriikat välitetään kuulijalle asiaankuuluvasti lähinnä huutamalla. Niiden sijaan II on koostettu vaihtelevan mittaisista äänikollaaseista, joissa melodiset linjat, sähköiset pulssit, häly, suhina, lauluosuudet, sämplet ja muut sooniset elementit on järjestetty kuin ammattilaisen deejiisetissä: organisoidun komposition sijaan II kuulostaa spontaanilta ja livemäiseltä purkaukselta. Tunne edellä toimiva trubaduuri löytää tien kuulijan sydämeen niin ikään Sami Kukan minimalistiset työt mieleen tuovalla folkahtavalla saundilla sekä vilpittömällä asenteella, joista yhdessä muodostuu vakuuttava, ajattomuudessaan hieno albumi. His Electro Blue Voicen omintakeinen ja monotonisen maaninen ”Kraut-rock kohtaa Sonic Youthin”-soundi suorastaan vaatii, että levy kuunnellaan asianmukaisen korkeilla desibelitasoilla. Jonny Lang on A-luokassa, mutta Fight For the Soul on vähän kuin eri paloista koottu kokeellinen tilkkutäkki. Ensikuuntelun lievän shokkireaktion jälkeen levy kuulostaa jo toisella kuulemalla hieman tasapaksulta, eikä kappaleissa ole aivan vielä riittävästi eroa suhteessa toisiinsa. Brown tuo musiikkinsa kuulijalle hieman samantapaisen toteavalla tavalla, ja soinnissakin on vastaavaa menneen maailman patinaa. Periaatteessa tyylivalintakin on ylläri, sillä levy on varsin perusmeininkiin pohjaavaa heavya. Jotenkin sympaattisen loppuvärinän Heavy Metal Music silti onnistuu jättämään. Jos erehdyt kuuntelemaan sitä kiireessä, se ei anna paljoakaan. Lang on ujuttautunut lähemmäksi päivän pop-R&B:tä, jossa kitarasoundi on muovikelmutettu ja laulaminenkin on kesympää. Silti jotain yhtäläistä vasta äsken dokumenttielokuvan kautta uudelleen löydetyllä legendalla sekä nuorella brooklyniläisellä laulunikkarilla on. Vaikka II myös liippaa hetkittäin vaarallisen läheltä pop-elektron päivänkakkaroita muokattuine ihmisäänineen ja korvia lumettavine sormiosaundeineen, vähäeleisesti viimeistelty levy kallistuu kokonaisuutena plussalle. Vastapainoksi Secondary Cityn kaltaisille napakoille biiseille albumin loppuun on säästetty pidempiä maalailuja. Biiseistä noin kaksi jää mieleen: rivakka Long Time Dead ja doomahtavasti mateleva Nocturnus. Toki rähisevä ja puolimelodinen ärjähtely vahvistaa yhteyttä Acceptin kaltaisiin ikiaikaisiin heavymättäjiin. Uudella kiekolla Langen koskettavasta bluessoulgospelrockista on enää murto-osa jäljellä. Ehkä yritys olla enemmän tätä (tai eilistä) päivää. Yksi täysosumakin on sekaan eksynyt: levyn nimikkobiisi Fight For My Soul on kauniimpia biisejä, mitä olen pitkään aikaan kuullut. Levy ei silti jää pelkäksi shoegaze-haahuiluksi, onneksi. Sellaisena Newstedin ulosanti toimii, mutta tarttuvuutta pitäisi olla sitten riffeissä. Esimerkiksi kellopelin kilinällä kuorrutettu Quicksilver kohoaa komeisiin sfääreihin. Nyt ei ole. Langin suuri musiikillinen esikuva Stevie Wonder kuuluu We Are The Samen sävelrakenteissa, ja Michael Jackson -vaikutteita löytyy Breakin’ In -kappaleessa sekä Fight For My Soulin loppukliimaksissa. Kuulija tunnistaa muun muassa milloin ammennetaan 30-luvun valsseista, ambient/drone-genreistä ja improvisoidusta jazzista. Uutta vahvistusta bändiin on saatu Cats On Fire -kitaristi Ville Hopposesta, joka soittaa The Badgerilla rumpuja. Koruttomasti pelkällä tolppaparilla otsikoitu albumi ei kosiskele kuulijaa sen enempää jumittavilla biiteillä kuin anthemisilla rallatuksilla. JONNY Langille laulaminen ja kitaran soittaminen ovat yhtä voimakkaita tulkinnan välineitä. Ei, koneessa ei pyöri Sixto Rodriguezin kadonnut demo, vaikka äänite siltä hämäävästi kuulostaakin. Kappaleet perustuvat liki poikkeuksetta staattisiin bassoriffeihin, joiden päälle survotaan valleittain klaustrofobisia kitara- ja analogisynaefektimattoja. Brownin lauluissa pieni on kaunista. Musiikillisesti liikutaan edelleen kokeellisen popin maisemissa, mutta elementit ovat selkeämmin esillä kuin aiemmin. BERLIINISTÄ ponnistava Moderat on säätänyt elektroaan jo toista vuosikymmentä. Vielä voimakkaammin Langin laulutyyli muistuttaa Princeä Not Right:ssa ja All Of A Sudden:ssa. Melodioista löytyy tarvittavaa keveyttä, ja parhaimmillaan kertosäkeet jäävät mieleen purkkapopin lailla. Möyryävät kitarasovitukset ovat paikoitellen samean kauniita ja haikeita. Ruthless Sperm on kuitenkin vasta bändin debyyttilevy ja antaa luvan odottaa mielenkiinnolla tämän Italialaisen trion tulevia kehitysaskelia. Akustisen kitaran rinnalle hän nostaa ajoittain urut, pianon ja vibrafonin, jotka väreilevät hieman alakuloista tunnelmaa kuten Brownin käheyteen taipuva fraseeraus. JOS kahdella aikaisemmalla julkaisullaan Julia Holter leikitteli ajatuksella popin ja Musique concrète-elementtien yhdistämisestä, nojaa Loud City Song selvästi enemmän perinteisempään ilmaisuun. Kappaleet on rakennettu säröisten mutta kuitenkin ilmavien sähkökitarakudelmien varaan. Monotonisuus katkaistaan paikoitellen tauoilla, jotka bändi täyttää painostavilla hiljaisuuksilla. D. Tällaisia levyjä tulee nykyään harvakseltaan. KIMMO K. Taustamusiikiksikaan levy ei ole omiaan. Bassottelun lisäksi nimimies itse laulaa, mikä on uusi aluevaltaus. Heavy Metal Music on oikastaan aika mitäänsanomaton levy. Siitä kai sen nimikin juontuu: tanakkaa nakit ja muusi –heviä tulee täyslaidallinen. ALBUMITARVIOT JULIA HOLTER GREY REVEREND Loud City Song A Hero’s Lie Motion Audio MODERAT II Domino Monkeytown Records [[[[[ [[[[[ [[[[[ KUN A Hero’s Lie alkaa soljua ensimmäisen kerran ilmoille, kansipahvi on tsekattava varmuuden vuoksi uudelleen. Myös Motownista on mausteita. KOSKINEN THE NEW TIGERS The Badger Soliti [[[[[ TURKULAISEN The New Tigersin toinen pitkäsoitto kuulostaa juuri sellaiselta, miltä kansainvälisen ja tyylitietoisen indierokin kuuluu vuonna 2013. Kyseessä on myös ensimmäinen levy, jolla Holter luottaa muiden muusikoiden apuun. JUHO KANKAANPÄÄ 61 Rytmi_413_arviot.indd 61 20.8.2013 13.36. Levy on hyvin valikoiva kuunteluajankohdasta. Levy vaatii kuulijan sukeltavan sen maailmaan ja se on hyvä asia. Ei siis heikkohermoisille. MATTI KOMULAINEN MASI HUKARI HIS ELECTRO BLUE VOICE Ruthless Sperm Sub Pop JONNY LANG Fight For My Soul Mascot Label Group [[[[[ [[[[[ TÄTÄ levyä on turha kuunnella hiljaisella äänenpaineella. Siihen nähden, kuinka simppeliä ja yllätyksetöntä heavya levy on, lisäpontta sen tenhoon olisi saanut osaavammasta ja melodisesti kyvykkäämmästä laulajasta. Albumin loppupuolella kuulijan huomio kuitenkin herpaantuu kokonaisuuden jäädessä hieman liian tasalaatuiseksi. Sascha ”Apparat” Ringin, Gernot Bronsertin ja Sebastian ”Modeselektor” Szaryn muodostaman kollektiivin julkaisutahti on ollut nykyoloissa verkkainen – nyt on vuorossa vasta toinen pitkäsoitto
Levy ei uusia uria uria avaa, pikemminkin päinvastoin. UMOjäsenyys, MP4yhtye ja monet sessiotyöt ovat koulineet jazztrumpetistista huippumuusikon, joka myös taitaa kosketinsoittimet ja laulun. Crown Electricin yhdessä upeimmassa raidassa Count lähestymistavasta syntyy vaikutelma kuin Williams uskoutuisi läheiselle asioistaan. Pettinen antaa esikuviensa vaikutuksen kuulua, mutta oma kädenjälki on kuitenkin etusijalla. Kuten larppiin sopii, on materiaalikin ikivihreitä (kuten Autumn Leaves ja Solitaire). Levyn täyteläinen soundimaailmakin ajaa asiansa. Näistä ehkä yllättävin on Iggyn Search & Destroy, mutta oudon tuoreilta kuulostavat myös sellaiset loppuunkalutut bluesit kuin Talk To Me Baby ja Honey Bee. ARVIOTALBUMIT Sinatran smokki istuu täydellisesti Mark Laneganin poikkeuksellinen ins trumentti pääsee jälleen oikeuksiinsa. ROCK and Roll Hall of Famen kaksinkertaisen jäsenen Stephen Stillsin yhdessä kosketinsoittaja Barry Goldbergin kanssa muodostetun The Ridesin leimallisin piirre on rentous ja soittamisen ilo. Lanegan palaa Imitationsilla Bob Dylania edeltävään aikaan, jolloin laulajan mitta ei ollut ne laulut, joita hän kirjoitti, vaan se elämänkokemus ja ääni, jolla hän niitä tulkitsi. Konkkaan menneitä levy-yhtiöitä, palaneita kotitaloja, menetettyjä mahdollisuuksia. JEAN RAMSAY HEIKKI HALME 62 Rytmi_413_arviot.indd 62 20.8.2013 13.36. Se venyy Screaming Treesin psykedeelisestä grungesta QotSA:n aavikonpaalutusrockin kautta Laneganin soololevyjen moderniin americanaan, mutta mielenkiintoisimmillaan se on kiistatta ollut Isobel Campbellin kanssa tehdyillä 70-lukulaista orkestroitua countryä mallintavilla levyillä ja hänen soolokiertueillaan, Dave Rosserin akustisen kitaran tukemana. 2 Happy on toteutettu antaumuksella eivätkä tunnelmaa latista edes toistuvat sovitukselliset perusratkaisut. Mukana on kaikkea kaihoisan voimapopin ja bowiemaisen kabareen väliltä. Suurin osa narinaa kuulleista varmaan luuli, että kun pieni Keskilännen has been -narkki sössöttää ”ystävänsä” William S. Ne tuovat tekstit lähelle nostaessaan tarkasteluun niin ajan katoavuuden kuin pienet konkreettiset esineet. Vähemmästäkin alkaa heroiini kiinnostaa. Laneganin laulamana Neil Sedakan ja Carpentersin tunnetuksi tekemä Solitaire on yksinkertaisesti pysäyttävä kokemus, joka saa haukkomaan henkeä, ihailemaan kirkkaasti valonkeilassa hiiltyvän miehen synkkää paloa. Vierailijoina kuullaan muun muassa Redramaa ja Club For Fiven Eeppi Ursinia, joka vastaa myös kappaleiden sujuvista englanninkielisistä sanoituksista. Projektin juuret johtavat vuoteen 1968 ja maineikkaaseen Super Session -levyyn, jolla Stills ja Goldberg esiintyivät. Soundillisesti levy on urkuineen, akustisine kitaroineen ja ksylofoneineen sekä hämmentävine äänitehosteineen (muun muassa I Am Deathin haukkuva koira) hyvin lähellä Hartin soolodebyyttiä Intolerance (1989). Ne saman sukupolven tekijät, joilta Lanegan lainaa, ovat itsekin samaa Sinatran samettista tupakkatakkia päälle sovitelleita: Nick Cave ja Greg Dulli. The Argument on projekti, jota Hart on työstänyt useita vuosia. Lopputulos on kuitenkin ehtaa Hartia. Synnyinkaupungistaan Liverpoolista Newcastleen asettunut Williams on sinut arjen pienten yksityiskohtien kanssa. Kuuntelukokemus on kuitenkin miellyttävä. Silloin soolokitaristina kukkoilleen Michael Bloomfieldin roolin on perinyt Kenny Wayne Shepherd. Imitations ei ole Laneganin ensimmäinen cover-levy (vuonna 1999 julkaistu, kanneltaan hieman Imitationsia muistuttava I’ll Take Care of You koostui pelkästään tradcovereista), ja paradoksi toki on se, että kuten näillä levyillä aina, cover-valinnat kertovat enemmän esittäjästään kuin oma materiaali koskaan voisi. KATHRYN WILLIAMS Crown Electric MIKKO PETTINEN One Little Indian 2 Happy Playground [[[[[ [[[[[ KATHRYN Williams on kirjoittanut lauluja huikeaan tahtiin. TEKSTI JEAN RAMSAY KUVA PLAYGROUND MARK LANEGAN Imitations Vagrant [[[[[ MARK Lanegan on yksi sukupolvensa tunnistettavimpia ääniä. MIKKO Pettinen ponkaisee debyyttilevyllään hyväntuulisiin soultunnelmiin. Levyn kantava teema sopii artistille kuin vanha rukkanen: Jos on yksi rooli jonka Hart tietää, se on langennut enkeli. Levyn materiaali on osittain uutta, osittain Stillsin vanhempaa sekä sekalainen valikoima covereita. Kuten jälkimmäisiä todistaneet tietävät, levollisemman materiaalin parissa Laneganin poikkeuksellisen instrumentin koko paletti pääsee esiin. Williams laulaa pienesti, ja usein kuin kuiskaten. Crown Electric on jo kymmenes albumi naisen uralla, ja sen materiaali koottiin kaikkiaan 60 kappaleaihion valikoimasta. Burroughsin sovituksesta John Miltonin eeppisestä runosta Kadotettu paratiisi (Paradise Lost, 1667), ollaan suurudenhullujen pilvilinnojen äärellä. Uutteruuden lisäksi levy ilmentää monin paikoin todellista lahjakkuutta – naisen lauluissa suuri maailma kiteytyy usein kiinnostavasti minämuotoisiksi tutkielmiksi. MATTI KOMULAINEN OLE NERDRUM GRANT HART The Argument THE RIDES Can´t Get Enough Domino Provogue [[[[[ [[[[[ HÜSKER Dü -romantikko Grant Hartia on vuosien varrella koeteltu. Näillä eväillä Pettiselle voi ennustaa menestyksellistä jatkoa makoisan soulin ja funkin saralla. Matala murina, jolla on yksi jalka Jim Morrisonin mätänevässä ruumiissa ja toinen Glen Danzigin alitajunnassa, on täynnä referenssipisteitä, mutta silti kiistämättä hänen omansa. Veteraanien kypsyys rikastuu Kenny Wayne Shepherdin inspiroituneella virtuositeetilla, joka on levyn musiikillisesti painavinta antia. Myös populaarimusiikin traditio on nivottu töihin, tuleehan jo esimerkiksi albumin nimi nuoren autokuski-Elviksen työnantajalta. Pitkäaikainen toive omasta soul/funk-levystä on toteutettu seuraamalla tarkasti tyylilajin pääpiirteitä, joten tarjolla on groovea ja unelmoivia balladeja runsaslukuisen soittajajoukon avustuksella
Sain nimittäin ensimmäistä kertaa kaikki lp:t aakkosiin. Projektiluontoisesti henkiin herännyt Lifesaver avasi tällä kertaa Josafatinkadulla neljän viikon ajaksi. Nyt kaikki löydöt ovat kuitenkin kadonneet levyhyllyn uumeniin. uotsalaisen Sonic-musiikkilehden kesänumeroon oli kerätty 100 parasta ruotsalaista albumia. Levy on täydellinen esimerkki siitä kuinka 1970-luvun alussa raja-aidat musiikkityylien välillä eivät olleet niin jähmeitä kuin myöhemmin (tai aiemmin). Tukholman levykaupat löytyvät helposti. Ei ihme, että hän rakasti Problemia, jonka nuorekas raivo ja intohimo tuntuvat inspiroivilta vielä 35:n vuoden jälkeenkin. Parhaasta levystäkin voidaan olla montaa mieltä: Stina Nordenstamin And She Closed Her Eyes on hieno levy, mutta onko se todella parempi kuin vaikka Weeping Willowsin Broken Promise Land (sija 67), Cornelis Vreeswijkin Poem, ballader och lite blues (16) tai The Soundtrack Of Our Livesin Welcome to the Infant Freebase (8). Lisäksi käytin tilaisuuden hyväksi napata Bob Hundia vinyylinä ja ostin yhtyeen tuplakokoelman 10 år bakåt & 100 år framåt, josta joutuu nykyään maksamaan noin 50–60 euroa Tukholmassakin. Sieltä sattui löytymään funkin holy grail, Magnumin Fully Loaded ja onneksi vieläpä sen parempi painos. Naapurin levykaupat ovat nimittäin erinomaisia ja niiden valikoima on parempi kuin monessa muussa Euroopan maassa. Kun vain muistaisi mitä pitäisi etsiä. Helsingissäkin on viime aikoina tarttunut mukaan yhtä sun toista. Listan ulkopuoleltakin mukaan lähti ruotsalaista musiikkia – tukholmalaisen modbändi Modernsin täyspitkä Tro, hopp & fruktan on halvempi kuin yhtyeen sinkut (bändin Are You Ready for the Eighties -sinkusta saa maksaa yli sata euroa, itse maksoin siitä Suomessa 50 penniä), eikä se ole aivan yhtä viattoman hauska, mutta erinomainen uuden aallon modpoplevy silti. Problem laulaa punkrockia paksulla Malmön murteella ja levyn on tuottanut 2009 kuollut rocktoimittaja-levykauppias-musiikkientusiasti Lennart Persson, joka kirjoitti muun muassa Pop-musiikkilehteen ja Feber-musiikkisaitille loistavia, intohimoisia analyyseja musiikista. Yhtye tekee jopa ruotsinkielisen version The Whon Circles-kappaleesta. Suurin osa niistä sijaitsee Sankt Eriksplanin ympäristössä Vasastadissa ja ympäri Södermalmia. Hyvin tehty lista joka tapauksessa toimi inspiraationa, kun vietimme viikon kesälomalla Tukholmassa. Pyörällä liikkuminen rajoitti suurinta vinyylin hamstraamista, mutta joitakin helmiä mukaan tarttui: Sonicin listalta malmöläisen uuden aallon bändin Problemin fantastinen debyytti (1978, sija 56) ja John Holmin Sordin (1972, sija 11) herkkä, mutta intensiivinen lauluntekijälevy. Sieltä ne nyt löytyvät. R INFO Tämä on Otto Talvion kolumni, joka palvelee kahta tarkoitusta: hän kirjoittaa siinä uusista vinyylijulkaisuista, jotka eivät ehkä muuten saisi palstatilaa sekä kartoittaa levykeräilykulttuuria kirjoittamalla kiinnostavista vanhoista levyistä, erikoisista julkaisuista tai hämmentävistä löydöistä. Ruotsalaisia painoksia harvinaisistakin singleistä riittää ja Ruotsiin on aikoinaan tuotu valtavasti levyjä sekä tuoreeltaan että myöhemmin konttikaupalla amerikkalaisia cut out -halpiksia. Useat niistä ovat tuttuja, osa enemmän, osa vähemmän. Erityisesti Nostalgipalatset Sankt Eriksgatan 101:ssä on loistava, hyvä on myös Odengatan 90:ssä sijaitseva Runt Runt, jonka tiskin takana saattaa törmätä helsinkiläissyntyiseen tuottaja Tom Hakavaan. Näitä olisi kannattanut ostaa vinyylinä silloin reilut 10 vuotta sitten. OTON VINYYLIT Otto Talvio Ruotsalaislevyjen kermaa ja löytöjä Tukholmasta 63 Rytmi_413_arviot.indd 63 20.8.2013 13.36
”Rinnakkaisohjelmasta tuli Nuorten sävellahja ja Lauantain toivotut, jossa siinäkin kuultiin muutama popbiisi aina lopussa. Tietysti kova sana oli myös Hurriganesien Roadrunner. ”Costellon This Years Model oli vitun kova levy, kuten myös Joe Jacksonin I’m The Man. Laulaja-lauluntekijät olivat heti alusta tärkeitä innoittajia tulevalle kynäniekalle. Heitä oli sittemmin haastateltu radioon levykeräilystä ja oli tullut puheeksi, että muun muassa tällaista etsitään. Joku oli sitten soittanut, että hänellä on tämä levy. Ostaakseen levyjä joutui säästämään ja tekemään töitä.” Seuraavista hankinnoistaan Lehti mainitsee Juice Leskisen Per Vers Runoilijan, Neil Youngin Decaden ja Dave Lindholmin Fandjangon. Me jopa treenattiin siltä jotain biisiä, jota Louhivuoren Janne yritti meille opettaa. Mä pohdin, että mitä mä veisin tuliaisiksi, ja lopulta vein Nurmion Punaisen Planeetan ja Sielun Veljien L´amourhan. Se, ettei enää jaksanut tutustua uusiin artisteihin. Sävellahjaa veti Jake Nyman. Sävellahjaa veti Jake Nyman. Meni varmaan puoli vuotta ennen kuin menin taas käymään liikkeessä, ja myyjä nappasi sinkun tiskin alta todeten, että ’tätähän sä etsit’. RAITTINEN KUVA MARKUS PAAJALA ytmi sai vastikään livelevyn julkaisseen Sir Elwood Duon Juha Lehden kertomaan levyhyllystään ja hyppäämään aikamatkalle menneisyyteen. ”Kaksi ensimmäistä levyä, jotka ostin, olivat John Denverin Live In London ja Don McLeanin American Pie. Näytin, että tällaista musaa Suomessa tehdään nykyään ja tää maa on oikeasti avautumassa.” Oman aktiivisimman levyjen hankinnan Lehti lopetti kolmenkympin korvilla. Niistä ohjelmista sitten äänitettiin biisejä ensin kelamankalle mikrofonin kautta ja sitten c-kasetille.” Varsinaisten äänilevyjen pariin Lehti pääsi vuonna 1974, kun vanhemmat suostuivat perheen Itävaltaan suunnatulta automatkalta tuomaan tuliaisiksi Philipsin matkalevysoittimen. ”Menin 80-luvun loppupuolella käymään yhden kaverin luona Kööpenhaminassa. Heidän levynsä piti aina hankkia tuoreeltaan. ”Kyllä mä edelleen ostan sen Neil Youngin uuden levyn, kun se ilmestyy, mutta kyllä se aika nopeasti menee hyllyyn ja kuuntelussa on se levysoittimen viereisessä pinossa oleva Harvest. Levyt olivat tuohon aikaan kalliita, eikä niitä ollut varaa hankkia joka päivä. S. Eteen iskivät taloudelliset realiteetit ja väsymys. Viimeisin uusi artisti, johon yritin tutustua, oli Adele. Toinen biisi, jonka Janne meille näytti, oli Graham Parkerin Hey Lord Don´t Ask Me No Questions.” 80-luvullä Lehti seurasi kotimaisista erityisen tarkasti Sielun Veljien ja Tuomari Nurmion uria. Hän on yksi merkittävistä hahmoista mun musiikillisessa kehityksessäni. R TEKSTI J. LEVYHYLLY Juha Lehti Matkalevysoittimesta vinyy lijukeboksin omistajaksi. Toim. Kuulin jonkun sen pienimuotoisen pianolla säestetyn biisin radiosta ja innostuin etenkin siitä, että se mimmi laulaa niin vitun hyvin. Monen ikäpolvensa edustajan tavoin Lehden musiikillinen herääminen tapahtui radion kautta aikana, jolloin Suomessa oli kaksi radiokanavaa ja pop- ja rockmusiikkia kuultiin muutamana kertana viikossa. ”Siihen aikaan jengi oli jakautunut aikalailla kahtia; oli punkkarit ja diinarit, mutta mulle kolisivat molemmat. ”Muistaakseni mun ensimmäiset levyni maksoivat reilut kymmenen markkaa, mikä oli paljon rahaa. Yhtälailla mulle kolisivat Stray Cats, The Clash ja Sex Pistolsin Never Mind The Bollocks.” Sitten tulivat Elvis Costello ja Joe Jackson. Tää frendi oli asunut siellä kymmenisen vuotta juurikaan käymättä Suomessa. Olin kertonut myös Black And Whiten (helsinkiläinen käytettyjen levyjen like. Hän on yksi merkittävistä hahmoista mun musiikillisessa kehityksessäni. ”Siitä bändistä tuli heti fiilis, että eihän nää voi olla Suomesta.” Seiskatuumaisten metsästäjä 1970–80-lukujen taitteessa iski punk ja rockabilly. Hankin sen 21-albumin, mutta olin pettynyt, kun se oli niin puhkituotettu.” Yksi intohimo levyjen suhteen Lehdellä kuitenkin on. Ja nyt mulla on se single.” 64 Rytmi_413_arviot.indd 64 20.8.2013 13.36. Huom.) kundeille, että etsin sitä. Denveriä olin kuullut, joten se oli tarkoituskin hankkia, mutta McLeanista olin vaan lukenut eli se oli sokkohankinta.” Näitä kahta levyä nuori Juha Lehti sitten soitti Philipsin matkalevysoittimellaan kaiutin molemman korvan vieressä täydellisen stereokuvan saamiseksi. ”Ostin reilu viisi vuotta sitten singlejukeboksin, jonne mahtuu sata singleä ja sinne tulee aina välillä etsittyä täytettä, vaikka sieltä onkin aina vaikea vaihtaa mitään pois.” ”Etsin pitkään Olavi Virran versiota Kuolleet lehdet -biisistä. Nimittäin seitsemän tuuman vinyylisinglet. Omat suosikit ja kaappien luurangot
NIMI: Juha Lehti SYNTYNYT: 1960 Helsinki YHTYE: Sir Elwoodin Hiljaiset Värit on julkaissut kymmenen albumia ja ollut viimeiset puolitoista vuotta telakalla. INFO Sir Elwood Duolta ilmestyi elokuussa livelevy Torstai-ilta Tavastialla. TOP 3 TOM WAITS: CLOSING TIME ”Ehdoton. Voi kuunnella miten päin, missä vain, koska vain.” GLENN GOULD: BACH VARIATIONS ”Palauttaa, kun ankstisena miettisin autiolla saarella, miten pääsisin pois. Siinä jätkässä on joku taika.” LYNYRD SKYNYRD: ONE FOR THE ROAD ”Mä en ole southern boogie -man ollenkaan, mutta tämä on paras livelevy, jonka tiedän.” KUKA. Tänä aikana Lehti on keikkaillut yhdessä kosketinsoittaja Junnu Saareahon kanssa Sir Elwood duona. www.sirelwood.com 65 Rytmi_413_arviot.indd 65 20.8.2013 13.36
Onneksi paketin kolme viimeistä levyä kokoavat yhteen aiemmin julkaisemattomia kappaleita vuosilta 1967–1974. 66 Rytmi_413_arviot.indd 66 20.8.2013 13.36. TEKSTI OTTO TALVIO KUVA SONY MUSIC HARRY NILSSON The RCA Albums Collection Sony [[[[[ HARRY Nilsson (1941–1994) saavutti lyhyehkön uransa aikana vain yhden listaykkösen. Brooklynissa syntynyt, mutta Kaliforniassa kasvanut Nilsson koki kovia lapsena: hänen isänsä lähti merille pian lapsen syntymisen jälkeen, eikä koskaan palannut, vaan meni uusiin naimisiin ja muutti New Jerseyhin. Ne ovat koko kokoelman palkitsevin osuus. Sen jälkeen levyt valitettavasti muuttuvat vähitellen vaatimattomammiksi, vaikka eivät missään vaiheessa huonoiksi. Sen sijaan, että hän olisi julkaissut kokoelman, hän remiksasi ja lauloi uudestaan kahden ensimmäisen levyn kappaleita. Ehkä Nilssonia voisi luonnehtia kulttiartistiksi, sellaiseksi, joka oli alusta lähtien enemmän toisten muusikkojen, lauluntekijöiden ja sovittajien suosikki kuin iso nimi myyntilistoilla. Sitä seuraava Nilsson Sings Newman taas on puhdasta neroutta – Nilsson laulaa suosikkilauluntekijänsä Randy Newmanin lauluja ja Newman itse säestää pianolla. Alkoholisoitunut äiti uskotteli pojalleen, että hänen isänsä oli kuollut sankarillisesti Toisessa maailmansodassa. Hänen hittilevynsä Nilsson Schmilsson korvaa energisyydessä sen minkä se menettää hienovaraisuudessa. Sekään ei ole heikko levy kaikesta epätavallisuudestaan huolimatta. Se oli Badfingeriltä lainattu Without You. Eikä Nilsson ole vain sulavan ja pehmeästi lohduttavan musiikin mestari – hänen kolmen ja puolen oktaavin äänialansa, baritonista falsettiin, mahdollisti virtuoosimaisen ääniakrobatian, jota on vaikea olla ihailematta. Vielä henkilökohtaisempi levy on Harry, jonka kannessa Nilsson poseeraa 11-vuotiaana koululaisena. Se toinen hitti oli Keskiyön cowboyn tunnariksi päätynyt Fred Neil -laina Everybody’s Talking. Lauluntekijöiden oma kulttiartisti Valtavirrassa vain väläyksittäin – Harry Nilssonin uran kokoava jättipaketti on kuin taiteellinen elämäkerta. Hitti oli traumaattinen sekä Badfingerille että Nilssonille – Badfingerille siksi, että he eivät ikinä itse saavuttaneet sen suuruusluokan menestystä ja Nilssonille siksi, että hän oli yksi sukupolvensa taitavimmista lauluntekijöistä, mutta hänen tunnetuimmat kappaleensa ovat muiden käsialaa. Levy on kanttaan myöten seepianvärinen harjoitus nostalgiassa, mutta edelleen vahva kokonaisuus. Tähän 17:sta cd:n pakettiin on koottu koko Nilssonin elämäntyö, hänen RCA:lle levyttämänsä 14 levyä sinkkuineen, demoineen ja harvinaisuuksineen, yhteensä 302 kappaletta vuosilta 1967–1977. Erikoisin paketin levyistä on Aerial Pandemonium Ballet. ARVIOTRETRO & BOKSIT INFO Harry Nilssonin kuolemasta tulee ensi tammikuussa kuluneeksi 20 vuotta. Nilssonin elämässä oli paljon muitakin tragedioita, mutta ainakin alkupään epäonni suodattui hänen lauluihinsa herkkänä melankoliana, joka oli varmasti hänelle itselleen lauluntekijänä yhtä balsaminomaista kuin kuu- lijallekin. Nilssonin ensimmäiset levyt nousevat edelleen muiden yli: Pandemonium Shadow Show, sen hyytävän kaunis Without Her ja oivaltava Beatles-palastelu You Can’t Do That ja sitä seurannut Aerial Ballet (joka sai nimensä Nilssonin isän perheen sirkusshowsta) ovat henkilökohtaisia ja kauniita, mutta myös elegantilla tavalla psykedeelisiä levyjä, jotka kanavoivat Nilssonin rakkautta Beatlesiin (jotka levyt kuultuaan rakastivat Nilssonia takaisin vähintään yhtä paljon ja josta muodostui ystävyyssuhde, joka kesti Nilssonin kuolemaan asti). Nilssonin esiintymisiä löytyy runsaasti YouTubesta. Nilsson menehtyi vain 52-vuotiaana sydänvikaan. Sen läpikuunteleminen kronologisesti on mielenkiintoinen operaatio: Siihen voi suhtautua taiteellisena elämäkertana (jota tukee, jos hankkii rinnalle Alyn Shiptonin uunituoreen varsinaisen elämäkerran Nilsson: The Life of a SingerSongwriter)
Niukka, hillitty ja hallittu sävelkieli tavoitti suurimman yleisön Miles Davisin ikonisessa Kind of Blue -levytyksessä (1959), jonka avainelementtejä Evansin soitto on. Bill Evansin isot harppaukset Mestaripianisti näytti kyntensä. MATTI KOMULAINEN Rytmi nyt myös iPadissa! Lataa ilmainen sovellus itsellesi! Rytmi_413_arviot.indd 67 20.8.2013 13.36. Davis-levy sekä trumpetisti Art Farmerin nimissä julkaistu Modern Art edustavat paketissa ensin mainittuja, laulaja Lucy Reedin kanssa syntynyt The Singing Reed jälkimmäisiä. Bill Evans (1929–1980) osasi ilmaista suurimmatkin tunteet vähillä nuoteilla. Musikaalitulkintojen leijunta edusti samettisen hienostunutta Evansia, avantgarde-teos taas kokeellista pianismia. Russellin kolmiosainen sävelteos Chromatic Universe sekä sitä jaksottavat teokset Dimensions, The Lydiot ja Waltz from the Outer Space kurkottavat ulos totutuista muodoista bigband-saundin rinnastuessa Gil Evansin saman kauden viileäntyylikkäisiin luomuksiin Out of the Cool ja Into the Hot. Niistä on nyt koottu kymmenen cd:n paketti, mukana sekä kulmakiviä että kuriositeetteja. 1950-luku ja etenkin sen jälkipuolisko olivat tuotteliasta aikaa pianistille. BILL EVANS Blue in Green – The Best of the Early Years 1955–1960 The Intense Media [[[[[ BILL Evans loi varhaiskaudellaan ikonisten äänitteiden lisäksi joukon unohdettuja mestariteoksia, jotka julkaistaan nyt uudelleen. Koosteen helmiä ovat vibrafonisti Eddie Costan kanssa tehty Guys and Dolls Like Vibes ja George Russelin orkesterin säestämä Jazz in the Space Age. Evans soitti tuolloin kaikkiaan yli 50 levyllä, mukaan lukien puolenkymmentä nimikkoalbumia
Ohjaaja Stuart Baker on poiminut teokseensa niin arkista kuvastoa kuin esteettisesti näyttävää materiaalia. WWW.JOHNLEGEND.COM Rytmi_413_arviot.indd 68 www.whoismgmt.com 20.8.2013 13.36. Otokset banaaniviljelmältä ja Kuuban vallankumouksesta todentavat ankaria elinoloja. ERI ESITTÄJIÄ Mirror to the Soul – Music, Culture and Identity in the Caribbean 1920–1972 Soul Jazz Records [[[[[ KARIBIA on populaarimusiikin kehityksen avainnäyttämöjä. Vastaavia helmiä tiukkuva soundtrack sekä upea visuaalinen anti tekevätkin paketista ainutlaatuisen ja kiinnostavan tietopaketin. Mirror to the Soul – Music, Culture and Identity in the Caribbean 1920–1972 kartoittaa olosuhteita, joissa nuo musiikkityylit syntyivät. Tapahtumat heijastuivat musiikkiin. Thomasin Fabulous McClevertys taas rustasi räväkän kunnianosoituksen Don’t Blame It on Elvis rock’n’rollin kuninkaan kohutulle lanneliikkeelle. ARVIOTRETRO & BOKSIT Karibian syke filmikeloilla Brittiläinen uutistoimisto tallensi historiallisten tapahtumien ohella juurimusiikkien vaiheita. SYYSKUUTA! LOVE IN THE FUTURE PORI JAZZEILLA HURMANNEEN NU-SOULIN TAITURIN TYYLIKÄS UUSI LEVY ON NYT KAUPOISSA! TUOTTAJANA KANYE WEST. Näytteet turistien telminnästä kirkkaissa vesissä ja torien värikirjoista edustavat kevyempää aineistoa. Paikallisten vaikutteiden ja Afrikasta tuotujen orjien sointiperinteen kohtaamisesta ovat juontuneet tyylit chachasta kalypsoon, joista vuorostaan ammensivat esimerkiksi jamaikalaiset ilmaisumuodot mento, ska, rocksteady ja reggae. MATTI KOMULAINEN PSYKEDELIAPOPIN MESTAREIDEN UUNITUORE LEVY MGMT KAUPOISSA 13. Kokonaisuudessaan brittiläisen Pathé-uutispalveluyhtiön filmeistä JOHN LEGEND työstetty dokumentti näyttää, millaista elämä Länsi-Intian siirtomaissa oli 1900-luvulla musiikin seuratessa mukana kautta linjan – boksissa on dvd:n lisäksi kirja ja 40:n raidan tupla-cd. Kuningatar Elisabetin Karibian vierailu inspiroi trinidadilaisen Lord Brynnerin hersyvään vetoon The Queen Sings Calypso; St
Solistit ovat muutenkin keskimääräistä monimutkaisempia otuksia”, Eicca nauraa. En silti olisi arvannut miten iso siitä tulisikaan. Apocalyptica: I Don’t Care (2008) ERÄÄN BIISIN TARINA Eicca Toppisen pianolla syntynyt slovari sai uuden elämän rock-hittinä. Lähdimme työstämään kappaletta pala palalta uudestaan. 69 Rytmi_413_arviot.indd 69 20.8.2013 13.36. Kuinka se syntyi ja miksi se on klassikko. Apocalyptican Worlds Collide -albumi ilmestyi Euroopassa sisältäen I Don’t Care:n näillä laulusuorituksilla, mutta bändin levy-yhtiö Yhdysvalloissa oli sitä mieltä, että kappaletta pitäisi vielä työstää ennen kuin albumi ilmestyisi uudella mantereella. Lyriikoita ei tosin saatu vielä silloin valmiiksi, joskin kertosäkeen koukut olivat jo paikallaan.” Uudestisyntyneelle kappaleelle pestattiin laulajaksi Three Days Grace -yhtyeen Adam Gontier, jonka osuudet tuottaja Jacob Hellner lensi äänittämään Yhdysvaltoihin. Kyllä siinä mammanpoikaa vähän hymyilytti”, Eicca kertoo. ”Olimme silloin pienellä 20-20 Entertainment -nimisellä levy-yhtiöllä, ja lafkan pomo Martin Dodd mietti kuumeisesti erilaisia tapoja saada Amerikan markkinat avattua Apocalypticalle. Seurasimme singlen ilmestyttyä joka viikko USA:n radiolistoja, ja soittomäärät sen kuin lisäntyivät viikosta toiseen. Vähän vaisu lopputulos ei ollut kuitenkaan kaikkien mieleen. Vietin Ruotsissa kaksi päivää, ja jo ensimmäisen päivän päätteeksi meillä oli biisin pohja valmiina. Kappaleessa tulisi myös olla melodisesti haastetta niin kovalle laulajalle kuin mitä Amy on”, Eicca muistelee. Toinen päivä käytettiin kappaleen miksaamiseen. I Don’t Care löytyy albumilta Worlds Collide. ”Max ei tietääkseni ollut aiemmin tehnyt co-writing-hommia, eikä kumpikaan meistä oikein tiennyt mitä alkaisimme tehdä, joten oli hyvä, että oli tällainen biisipohja josta aloittaa. Se oli nopea sessio, mutta onneksi kummallakin näytti riittävän ideoita. ”Mun mielestä se oli selkeästi levyn isoin biisi. Biisi myös miksattiin uudestaan, ja onhan tämä uusi versio kiistatta alkuperäistä parempi.” Vaikka Apocalyptica-organisaatiossa moni näki Corey Taylorin laulaman I’m Not Jesuksen Worlds Collide -albumin valttikorttina, Uskoi Toppinen että I Don’t Caresta voisi tulla sitäkin isompi hitti. Hän laulatti kappaleen Adamilla uusiksi. ”Paikallinen lafkamme käski meitä tekemään kappaleen uusiksi. tuottajan studioon kanssaan saadakseen parhaimman mahdollisen suorituksen. Olihan se aika juhlava hetki, kun I Don’t Care kapusi listaykköseksi, varsinkin kuin taakse jäivät sellaiset nimet kuin AC/ DC, Metallica, Slipknot ja Guns N’ Roses... syyskuuta. TEKSTI BEN VARON KUVA UNIVERSAL MUSIC EIPÄ olisi Eicca Toppinen arvannut, kuinka monen käden ja vaiheen läpi hänen pianolla kirjoittamansa melodia tulisi vielä käymään tapaillessaan sitä ensimmäistä kertaa. Lähdin hakemaan melodista rockslovaria, joka olisi kuitenkin moderni. Yhteistyö Leen kanssa jäi toteutumatta, mutta Toppinen nosti kappaleen takaisin työpöydälle mielenkiintoisen yhteistyömahdollisuuden ilmaannuttua. ”Jotkut laulajat ovat vähän kimurantteja, ja saattavat esimerkiksi vaatia tietyn INFO Eicca Toppisen toinen kokoonpano Cherry & The Vipers julkaisee yhtyeen nimeä kantavan debyyttialbuminsa 6. ”Meillä oli puhetta, että yrittäisimme saada Evanescencen Amy Lee laulamaan levyllemme, joten se oli lähtökohtana tätä kappaletta aloittaessa. www.apocalyptica.com www.cherryandthevipers.com Kyllä siinä mammanpoikaa vähän hymyilytti. Ja Adam lauloi uuden version tuhat kertaa alkuperäistä paremmin. Dodd toimi siihen aikaan myös Max Martinin managerina, ja hän ehdotti minun ja Martinin sijoittamista samaan huoneeseen.” Toppinen matkusti Ruotsiin käsittämättömän hitti-diskografian omaavan Martinin luokse. Biisin pohjat annettiin Howard Bensonille, joka on tuottanut Adamin bändin Three Days Gracen kaikki levyt, ja oli muutenkin kuuma nimi Amerikan rock radio -piireissä
Lämminhenkisen analyyttinen ja kriittinen bändi tietää olleensa joskus olleensa harhateillä, mutta kuten bändi itsekin sanoo, ilman kokeiluja nykyisenkaltaista mega-Rushia ei olisi olemassa. Pintapuolisemmat kuuntelijat eivät välttämättä koe elämyksiä, hulvatonta rock-elämää ja kutkuttavia seikkailuja – sekoilusta puhumattakaan – ei tämän kuivakkaa huumoria suosivan ja asiallisen yhtyeen uralla ole ollut kirjoitettavaksi asti. Tuoreen leffadokkari Beyond the Lighted Stagen kanssa se on hyvä aisapari, vaikka pitkälti samaa sisältöä on kummassakin. Usein toistuva ”jeah” nyt olisi ainakin mieluummin ihan vaan ”joo”. Liki kymmenen vuotta sitten kirjoitettu kirja kertoo nimensä mukaisesti 30-vuotiaasta yhtyeestä, eli on yhä viriilin bändin suhteen jo vanhentunut. Tietysti rakastettavat nörttimme maistelivat viinaakin, mutta rokkibändiksi ilmeisen kohtuudella. Progesauruksen turinatuokio Ansiokas muistelmateos puhuu yhtyeen suulla paljastaen Rush-miehistön kuivakan huumorin ja varsin maanläheiset oheisharrastukset. TEKSTI KIMMO K. Vajaavuudestaan huolimatta se luotaa bändin kehityskaaren hyvin. KOSKINEN KUVA WARNER MUSIC MARTIN POPOFF Rush – 30 vuotta huipulla Paasilinna [[[[[ RUSH, tuo progeheavyn airut, nörttien lempiyhtye ja maailman suosituin pikkubändi on nykyään ehkä tunnetumpi kuin koskaan. Todella runsaasti uran varrelta kuvia sisältävä muhkea kirja on erityisesti yhtyeeseen jo hiukan vihkiytyneille antoisa tapa syventää tutustumista bändiin. Tällaista vaikutelmaa ei olisikaan syntynyt ilman massiivisia ja kattavia haastatteluja, jotka ovat kirjan ehdoton tukijalka. Mies kuitenkin antaa pääosanesittäjille tilaa eikä kohota itseän kerronnan keskiöön tuputtena omia näkemyksiään tai mielipiteitään liiaksi. Kolmikko koluaa uransa osin toisiaan täydentäen, osin samoja asioita omilla sanoillaan kerraten. ARVIOTKIRJAT Tietysti rakastettavat nörttimme maistelivat viinaakin, mutta rokkibändiksi ilmeisen kohtuudella. Popoff pohjustaa ja kommentoi, miehet itse kertovat synnystä, tekovaiheista, liittyvistä kiertueista, tunnelmista ja oikeastaan kaikesta oheistouhusta vapaamuotoiseen mutta lämminhenkisen rehelliseen tapaan. Yhtyeen ura käydään läpi levyjä virstanpylväinä käyttäen. Popoffilla on myös tavallista rock-kirjailijaa laajempi havaintokenttä ja kiinnostussfääri, mikä palvelee Rush-kirjaa mainiosti: mies on hea- INFO www.rush.com vyopusten lisäksi julkaissut ansiokkaita rockin taidetta luotaavia kirjoja. Vapor Trailsin ja Rush In Rion myötä yhtye lähti uuteen nousuun suosionkin suhteen, ja sille tielle kirjakin bändin jo johdattaa. On selvää, että jo 1968 perustetun kanukkibändin työteliäs ja monisäikeinen historia luo kiinnostavat puitteet, ja Popoffin kirja sammuttaa siihen kohdistuvaa tiedonjanoa mainiosti. Toki Popoff itsekin pääsee ääneen ja johdattaa kerrontaa jouhevan rentoon tyyliin. Suomennos on rennon eläväinen mutta paikoin myös kankea: vaikka haastattelut onkin litteroitu sanatarkasti, ei jokaista ”tiedäthän”- tai ”hitto”-ilmaisua tarvita käännöksessä. Jäsenten omat, eri vinkkelistä avautuvat näkemykset kappaleista, levyistä ja yleisistä yhtyeeseen liittyvistä asioista avartavat mukavasti kokonaiskuvaa. Tokihan se tuo leppoisaa jutustelun tuntua, mutta alkuperäiskielellä ratkaisu on takuulla luontevampi. Nyt ollaan dokumenttia enemmän ensikäden sanojen varassa, ja hyvä niin. Visuaalisuuteenkin siis keskitytään tavanomaista useammin. Mielenkiintoisia juttuja tulee silti ilmi, esimerkiksi yhtyeen oheisharrastukset lentopallosta pyöräilyyn ja lennokkien rakenteluun. 70 Rytmi_413_arviot.indd 70 20.8.2013 13.36. Mielenkiintoista on kuulla, miten jäsenet suh- tautuvat eri levyjen materiaaliin tai tuotantoon, mikä on onnistunutta ja mikä ei – ja miksi näin
WWW.HIFF.FI BIO REX . Monet viihdetaiteilija Lasse Mårtensonin käännösiskelmistä, laulelmista sekä elokuva- ja televisiosarjasävelmistä (kuten Myrskyluodon Maija) ovat saavuttaneet merkkiaseman. TOM BERNINGER MISTAKEN FOR STRANGERS The National -bändistä kertova dokumentti. Äänilevyn kehitys on tekniikan lisäksi ollut riippuvaista maailmalla kulloinkin vallitsevasta taloustilanteesta. Kirjan lopusta löytyy myös listaus merkittävimmistä levy-yhtiöistä ja levymerkeistä. OLE NERDRUM SHANE MEADOWS THE STONE ROSES: MADE OF STONE Manchesterilaisesta The Stone Roses -bändistä kertova dokumentti tarjoaa sekä historiikkia että huimia konserttitaltiointeja. Lähes sadan vuoden aikavälille mahtuu paljon. ANDORRA . JAY BULGER Suomen Jazz & Pop Arkisto BEWARE OF MR. Muistelmien suuret ilonaiheet liittyvät purjehtimiseen ja saaristoelämään joista moni Mårtensonin sävellys on saanut alkunsa. Albumeja ja nimiä toki vilisee, mutta ne eivät suoranaisesti muodosta yhtenäistä kokonaiskuvaa. DUBROVNIK . Jäämme odottamaan sitä kaivattua yleisteosta. Gronow kuvaa kirjassa sitä, miten äänilevyteollisuus muodostui ja miten tekniikan nopea kehitys vauhditti alan kasvua. KESÄKINO ENGEL KINOPALATSI . Lupaavan 16-sivuisen johdannon jälkeen kirja kuitenkin muuttuu lähinnä kronologisesti eteneväksi levylistaukseksi, josta vihkiytymättömän on miltei mahdotonta saada kattavaa kuvaa progressiivisen rockin kehityksestä. AAMUNKOITON PORTIT PROGRESSIIVINEN ROCK 1967–1979 Matti Pajuniemi 19.-29.9.2013 = Suomen musiikkikirjastoyhdistys [[[[[ KIRJAN alkusanoissa Pajuniemi viittaa käsillä olevaan teokseen sanoilla: ”ensimmäinen suomenkielinen progressiivista rockia kattavasti käsittelevä yleisteos”. 26TH HELSINKI INTERNATIONAL FILM FESTIVAL LAISKOTELLEN – NIIN KUIN MINÄ HALUAN MUISTAA Lasse Mårtenson Gummerus [[[[[ MUISTELMATEOS Laiskotellen ilmestyi alkujaan vuonna 2011 ruotsinkielisellä nimellä Vågspel – såsom jag vill minnas. KINO ENGEL . ORION 20.8.2013 13.36. Valoisista muistelmista päätellen Lassen messissä ei tavata muutenkaan synkistellä. Allekirjoittanut merkkasi ruksin jokaisen hankittavan tai kuunneltavan kohdalle ja sai miltei sata nimikettä tsekattavaksi. Viihdeveteraanin jo teini-ikäisenä alkanut jazzinnostus herätti isän (kanttori) paheksunnan ja hankaloitti ennestäänkin ongelmallista isä-poika-suhdetta. Jos kirja täytyykin valitettavasti todeta levylistaukseksi, täytyy samalla todeta, että se on erittäin ansioitunut sellainen. Näkökulma teoksessa on kansainvälinen, mutta erityisen kiinnostavaksi muodostuu kirjan loppupuolella oleva luku, jossa tarkastellaan äänilevyn vaiheita Suomessa. BAKER [[[[[ TUTKIJA ja etnomusikologian dosentti Pekka Gronow tarkastelee kirjassaan tallennetun musiikin historiaa ja kehitystä fonografin keksimisestä aina 60-luvulle asti, jolloin lp alkoi nousta vallitsevaksi formaatiksi. Elokuvassa pikkuveliTom seuraa bändiä kiertueella puolen vuoden ajan kameran kera. Progressiiviseen rockiin aikaisemmin perehtynyt sen sijaan saa kirjasta paljonkin iloa irti ja takuulla mielenkiintoisia lukuhetkiä. JEANIE FINLAY THE GREAT HIP HOP HOAX Humoristinen dokumentti kalifornialaisesta rap-duosta nimeltä Silibil n’ Brains, joka haluaa menestystä hinnalla millä hyvänsä. Äänilevyn historia 1877–1960. Kirjan valokuvat ja näytteet Mårtensonin graafikontaidoista elävöittävät nekin tarinoita. Gronow puntaroi lopuksi äänilevyn kehitystä 1900-luvun aikana ja näkee kehityksessä jatkumon uusien formaattien korvatessa vanhemmat, sekä pohtii tallennetun musiikin mahdollisia tulevia muotoja. MASI HUKARI PEKKA GRONOW 78 kierrosta minuutissa. Taiteilija korostaa kirjassa, kuinka on aina tuottanut viihdettä taiteellisella asenteella, mutta ei analysoi sanomaansa, vaan viittaa kollegoiden ja toimittajien lukuisiin kommentteihin joissa ei ylisanoja säästellä. MARC-HENRI WAJNBERG KINSHASA KIDS Dokumentaarisin ottein toteutettu fiktio hyljeksityistä katulapsista, jotka perustavat rap-yhtyeen Kongon Kinshasassa. MAXIM . JENNI HARJUNPÄÄ Rytmi_413_arviot.indd 71 Legendaarinen rock-rumpali Ginger Baker tuli tunnetuksi muun muassa Eric Claptonin luotsaamien Cream- ja Blind Fate -yhtyeiden rähjäävänä mutta virtuoosimaisena rumpalina
www.episodi.fi Rytmi_413_loppu.indd 72 Episodi_082013_210x275mm_imago.indd 1 20.8.2013 20.8.2013 13.39 13.26. Ole oman elämäsi elokuvatähti
13 13.26 Kun sanat eivät riitä. KOTIALBUMI TEKSTI VESA JOKINEN & HETA HYTTINEN KUVAT KLAMYDIAN KOTIALBUMI 1 NIIN, ei me kyllä oltu nuorenakaan kauniita. Rytmi ja Klamydia kokosivat näistä vuosista kollaasin, äänessä vokalisti Vesku Jokinen. Poijat poseeraavat Rockwerstaalla vuonna miekka ja kilpi. 73 Rytmi_413_loppu.indd 73 20.8.2013 13.39. Omassa kategori assaan jo 25 vuotta Klamydian 25-vuotisen taipaleen aikana on ehtinyt tapahtuma mitä erinäisimpiä sattumuksia ja 700 000 myytyä albumia
KOTIALBUMI 2 3 4 5 6 8 9 7 74 Rytmi_413_loppu.indd 74 20.8.2013 13.39
Pyhät miehet pyhällä asialla. Sitten Vesku siirtyi ”väliaikaiseksi laulajaksi.” Koskahan se oikee löytyis. Klamydian 15-vee pileet käynnissä. 10. 6. Aika helvetisti on tuonkin jälkeen tapahtunut. 10 2. Tuon pytingin takapihalla perustettiin Klamydia vuotta aiemmin. Eihän se muuten oo perse eikä mikään. Bussia pitää aina korjata vasaralla. Klamydian kymmenvuotis-luokkakuva. Taisi olla 10-vuotisbileet. 11 75 Rytmi_413_loppu.indd 75 20.8.2013 13.39. Vesku Vaasan Nuoriskalla 1989. 7. 11. Klamydia-stage Club 25:ssä. 4. Arska ja Kokkonen vauhdissa. Klamydian alkuperäinen kokoonpano vauhdissa. 9. Toi pallomaha on saanut jo kaakkua ihan tarpeeksi. Tällä äijälaumalla mentiin ekat neljä treeniä 1988. Vesku, Arto, Riku ja Jantsa. 3. Tokihan perseeseen pitää naama piirtää. 8. Eka reissu Saksaan Vaasasta laivaa ja interrailia hyväksi käyttäen. 5. Vuokko ja Vakke ovat löytäneet hengenravintoa käsiin ja taustalle. Nuorukaiset nauttivat elämästä ekalla Saksan-rundilla jonkun vallatun talon takapihalla
www.klamydia.fi 16 17 18 76 Rytmi_413_loppu.indd 76 20.8.2013 13.39. Kiertue käynnistyy Helsingin Circuksesta ja 25-vuotisjuhlavuosi huipentuu risteilyyn 30. marraskuuta Viking Gracella. KOTIALBUMI 12 13 14 15 INFO Klamydian tuplaalbumi XXV julkaistaan 13. syyskuuta
Pojat baarissa. Jeesusteippi käy toisinaan laastarista. Viestin hinta on 0,95 euroa. 15. 20.8.2013 13.39. Kaikkien miksaajien äiti, isä ja sukupuu. idiootit on idiootteja. Tarjous on voimassa 31.12.2013 saakka. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. 13. Saanko luvan. Vesat Kontiainen ja Jokinen kesäisissä tunnelmissa. Naamanvääntely ja pieruhuumori kulkevat usein käsi kädessä. Takahuoneessa juodaan viinaa ja puhutaan paskaa. 18. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3krs. Ainakin noin teoriassa: Riku ja ständi. Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Niin, mitäs tähän sitten. Vesa unohti, että pullossa on myöskin korkki, jonka voi avata. 17. 19 Tilaa Rytmi! 20 6 numeroa 44,80 € Tee tilaus tekstiviestillä 12. • Hinnat sisältävät ALV %. Sitten mennään bussilla toiseen paikkaan missä istutaan takahuoneessa, juodaan viinaa ja puhutaan paskaa. 19. 14. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Erkki vetää haitarilla hengentuotosta nimeltään Pillumarei. 20. 16. 09 4369 2409 www.rytmi.com Tilaajapalvelu puh. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. Saksofonisti vailla vertaa. Severi ja Paskalaitos -nimisen bussin huvikeskus. 00100 Helsinki Fax. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Hienoa tämä keikkailu. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi. Sami osaa todella paljon asioita, mutta nyt ollaan väärässä paikassa. rytmi kesto tiina tähtinen tähtitie 1 10100 tähtelä 25 Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Rytmi_413_loppu.indd 77 (tilaus laskutetaan erikseen) Lähetä tekstiviesti: rytmi kesto nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon: 17233 esim. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 44,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 46,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Välillä vähän konsertoidaan ja sen jälkeen juodaan viinaa ja puhutaan paskaa
NIMI: Timo Juhani Malmi SYNTYNYT: 20.9.1952 HARRASTUKSET: Koripalloilu, lukeminen, puutarhanhoito, koiran kanssa touhuaminen. KUKA. 78 Rytmi_413_loppu.indd 78 20.8.2013 13.39. TAVOITE LOPPUVUODELLE 2013: Toivon tulevani entistäkin onnellisemmaksi
Näin oli aluksi meidänkin perheessämme, joten radiota kuunneltiin ahkerasti. Vuoden 1980 syksyllä Bob Marleyn konsertti Tukholmassa oli myös suurista kokemuksista, samoin Stevie Wonder.” Isoräkä-Malmi muistelee Varhaisteininä Timon veljen poika Pete Malmi (1960–2007) muutti perheensä kanssa asumaan Lontooseen. Kotimaisista Tapio Rautavaara, Rauli Badding Somerjoki, Tuomari Nurmio, Laika and The Cosmonauts, Carola, Seija Simola ja muutamat muut Love Records-aikakauden artistinimistä, kuten Maarit Hurmerinta. ”70-luvun alussa vieraannuin rockmusiikin kuuntelusta. Michelangelo Antonionin Blow-Up (1966) vei kuitenkin murrosikäisen tajunnan mennessään. Älppäriä tuli kuunneltua päivittäin ja moneen kertaan. Nuorempana Timo ei nimittäin käynyt laisinkaan konserteissa, sillä urheilu ja elokuvat ottivat lähes kaiken vapaa-ajasta. Nämä molemmat artistit olen nähnyt livenä muutamaan otteeseen. Timo Malmia viehätti sen luonnollisuus. Sittemmin radio- ja televisiomekaanikkoveljeni kautta tilanne muuttui. Myöhemmin 60-luvun lopulla perheeseen varttui tuleva tekijänimi: ”Veljenpoikani Mika-Petterin eli Peten osalle musiikillisia vaikutteita tuli paljon enemmän. Ilmankos Petelle kehittyi lahjoja laulujensa sanoittajana”, setämies kertoilee. Tässä elokuvassa on kohtaus, jossa Yardbirds esiintyy Lontoossa. ”15.6.1967 oli suuri päiväni. 1952) on paljasjalkainen järvenpääläinen. Tarinoita parrasvalojen takaa. Ostin paikallisesta Ahtiaisen Kone- ja Soitinliikkeestä vuoden ensimmäisellä kesäpalkallani The Beatlesin Sergeant Pepper’s Lonely Heart Club Band -lp-levyn. Pidän tätä albumikokonaisuutta edelleen kaikkien aikojen parhaana.” Musiikkielokuvien esittäminen on vähentynyt leffa teattereissa. Se on sääli. Tämä antoi Lontoon punkboomin lisäksi pohjaa, kun Pete perusti, Helsingin Vuosaareen palattuaan, Antti 79 Rytmi_413_loppu.indd 79 20.8.2013 13.39. Melodiat ja sanat iskostuivat lähtemättömästi tajuntaan. Myöhemmin hän lähetti lapsuudenkavereille kirjeitä, joissa oli selviä Lennonvaikutteita. Musiikin kuuntelemisen tarve tuli kodin perintönä. HENKILÖ Timo Malmi Sodankylän elokuvajuhlien ohjelmapäällikkö, Järvenpään opiston elokuvakerhon vetäjä, Filmihullu-elokuvalehden toimitussihteeri Timo Malmi hengittää musiikin ja leffan synergiaa. Jazzdiggarina broidi luukutti jatsia vinyyleiltä kovalla volyymilla.” Vuonna 1964 Malmin Timppa oli kuuntelemassa Roostersin keikkaa Järvenpään Seurojentalolla. Se oli ensimmäinen kokemus livemusasta. Valehtelematta ensimmäinen Peten lukema kirja oli John Lennonin Hispanialainen jakovainaa. Kitaristi Jeff Beck rikkoo kitaransa, heittää sen yleisöön, jonka jälkeen päähenkilö ottaa sen käteensä. T TEKSTI PALE SAARINEN KUVAT MARKUS PAAJALA imo Malmi (synt. Timo Malmi muistelee: ”1950-luvulla ei monessakaan kotitaloudessa ollut äänilevyjä. Hän harrasti aktiivisesti musiikkia ja soitti armeijan käydessään sähköbassoa. Hänen laulukykynsä kehittyivät Euroopan toiseksi suurimman poikakuoron jäsenenä. Päähenkilö tulee kuuntelemaan energisen bändin liveaktia poistuen sitten ripeästi paikalta. ”Kersantti Pippuri” mielletään myös progressiivisen taiderockin synnyttäjänä. Suurimmat artistit kuolivat ja Beatles hajosi. Neil Young ja Bruce Springsteen tulivat myöhemmin kuuntelukuvioihini. Veljeni kuoli leukemiaan Peten ollessa vain puolitoistavuotias poika, joten hän jäi meille asumaan kouluikäänsä asti.” ”Pete ’joutui’ jakamaan minun kanssani Beatles-huumaa ja muuta musiikkiharrastustani. The Beatles-huuman ohessa ja sen jälkeen muita suosikkeja olivat muun muassa Donovan, Bob Dylan, Simon & Garfunkel, Joan Baez, The Rolling Stones, The Birds, Animals, Yardbirds, Spencer Davis Group, The Who, Jimi Hendrix, Janis Joplin, Cream, Blind Faith, Traffic, Blood Sweat and Tears, Chicago. Sibeliusmaisema kulttuurikaupungissa on yhä sama lempeälle, rauhalliselle miehelle
”Andyn tapasin ensimmäisen kerran vasta juontaessani Sodankylän elokuvajuhlilla The Real McCoy -elokuvan huikean ensi-iltahappeningin, jolloin esittäydyin hänelle sanomalla olevani ’Isoräkä-Malmi’. Myöhemmin “Räkä-Malmi” julkaisi laulaja/lauluntekijän soolourallaan tupla-lp:nkin, mutta ura jäi lyhyeksi, ei vähiten valitettavan kohtalokkaiden päihdeongelmien vuoksi. Jazz sopii mainiosti tietyntyyppisiin leffoihin, jonka tunnelmat muodostavat mustavalkoisen kuvan, jossa on yö ja kaupunki kuin 40–50-luvun rikoselokuvissa.” ”Peter von Baghin dokumenttielokuvissa on mielikuvituksellisesti valittu erilaisia musiikkimaailmoja, jotka vievät assosiaatioilla erilaisiin suomalaisen mielenmaiseman syvyyksiin. Jouko Aaltonen aloitti myöhemmässä vaiheessa dokumenttielokuvansa Punk – tauti, joka ei tapa siunaustilaisuudesta Järvenpäässä, missä Andy toteaa Peten haudalla, että Suomen punk on nyt kuollut... Se kertoo mutkan kautta myös Dylanin ja Joan Baezin suhteesta. Tästä hyvänä esimerkkinä Ry Cooderin musiikki Wim Wendersin elokuvaan Paris, Texas (1984). Kovimpia juttuja samoihin aikoihin oli, kun näin pienestä kotitelkkarista suorassa sateliittilähetyksessä The Beatlesit muusikkoystävineen tulkitsemassa Lennonin All You Need Is Lovea.” 1980- ja 90-luvulle tultaessa tunnelmat vaihtuivat rytmimusiikkielokuvissa. ”Minimalistisissa elokuvissa musiikin merkitys on isossa osassa, kun sävelletään ja tulkitaan. Jim Jarmuschin ja Aki Kaurismäen tuotannoissa on vastaavanlaisia viitteitä. Oliver Stonen The Doors (1991) on onnistunut elämäkerta psykedeelisen rockin höysteessä.” Timo Malmi analysoi tarkemmin osa-alueista: ”Hollywood-elokuvissa musiikki soundaa usein siirappisin jousin. ”Tunnetusti elokuvan musiikissakin voi parhaimmillaan päästä emotionaalisiin korkeuksiin. Anssi Tikanmäki taas on oma tapauksensa, merkittävä säveltäjä 80-luvun uudessa suomalaisessa elokuvassa”, Malmi täsmentää. Äänielokuvien aikakauden alkaessa dialogi tuli hallitsevaksi, joten musiikin määrä elokuvissa väheni ja oli vain osa kokonaisuudesta. Perustajina olivat Timo Malmi, Pekka Launonen ja Tapio Hälvä. Richard Lesterin ohjaama A Hard Day’s Night (1964) on tunnetun elokuvakriitikon mielestä The Beatles -leffoista onnistunein. Se pääsi ensimmäisenä suomalaisena punk-bändinä levyttämään – viikkoa ennen Pelle Miljoonan bändiä. Bob Dylanin ohjaama yli kolmetuntinen Renaldo and Clara (1978) taas on Malmin mukaan kiisteltynä ja ristiritaisenakin parhaimpia ja toimivimpia leffoja rockmusiikin alueelta. ”Musiikkielokuvien esittäminen on vähentynyt leffateattereissa. Se on sääli, koska tässä menetetään ainutlaatuinen kokemus isosta kankaasta, pimeästä salista ison joukon kanssa ja kaikessa rauhassa.” Leffakerho ja Puistoblues Järvenpään opiston elokuvakerho on toiminut jo 45 vuotta. Biisistä on monta erilaista ottoa, joita kelataan edestakaisin tehokeinona. Waitsin dramaattisen karhea ääni sopii luomaan kontrasteja elokuviin. Leffateattereissa pianisti hoiti musiikin ja isommissa kaupungeissa saatettiin usein kuulla orkestereita yllättävän usein soittamassa klassista, orkestraalisempaa musiikkia. Pianolla tai pienillä kokoonpanoilla tulkittiin usein muun muassa ragtimea, bluesia tai dixielandia. Vuosikymmenten saatossa leffakerhossa ovat vierailleet muiden muassa Risto Jarva, Peter von Bagh, Matti Kassila, Aki ja Mika Kaurismäki, Matti Pellonpää, Matti Ijäs, Ilkka Heiskanen. ”Tom Waitsin löysin Jim Jarmuschin Down By The Law -elokuvan kautta. George Dunningin Yellow Submarine (1968) toimii psykedeelisesti animaation keinoin. Talking Headsin konserttielokuva Stop Making Sense on esimerkillisen loistavaa työtä, jossa valot, stagekuvaukset, biisit ja kaikki toimivat alusta loppuun”, Malmi ruotii. Musiikilla voi tehdä paljon tai säästeliäästi” Mykkäelokuvien aikaan musiikin käyttö oli ratkaisevassa määrin suurta. Toinen piirre on pari kymmentä rockhittiä kuvittamassa äänimaisemaa. 90-luvun ajan Järvenpään kaupunkikuvassa oli Malmin leffakerhon järjestämät Svengijengi-leffafestivaalitapahtu- 80 Rytmi_413_loppu.indd 80 20.8.2013 13.40. Musiikki, elokuvat ja musiikkielokuvat INFO www.msfilmfestival.fi www.filmihullu.fi Keskustelumme siirtyy leffojen ja rytmisen musiikin kokonaisuuksiin. One Plus One (Sympathy for The Devil) on poliittinen elokuva, jossa vahvoilla senhetkinen maailmantilanne. Yksinäinen mies, hiekka-aavikko ja bluesin sielukas sointi tulkittuna dobrolla kertovat olennaisen. Jäkessä Pete ei varsinaisesti esiintynyt, mitä nyt joskus lauloi Puistobluesin jameissa ja kuulemma kävi koelaulussa paikallisen Superblues Bandin laulusolistiksi”, Malmi kertoilee. Performance (Notting Hill klo 11.17) tarjoaa myös vahvaa visiota Jaggerin tulkitseman pop-tähden osasta.” ”Vuonna 1967 John Lennon näytteli pääosan toimivassa pasifistisessa leffassa Kuinka voitin sodan. ”Rollings Stones- dokumenteista tai Mick Jaggerin tähdittämistä elokuvista muutamat ovat myös kiehtovia. HENKILÖ Hulkon alias Andy McCoyn kanssa Briardin. Näytelmäelokuvassa on tavallaan myös aikaansa luotaavaa dokumenttia muusikoista megasuosionsa huipulla
Eniten esiintyneen Anssi Tikanmäki Film Orchestran keikat ja tilaussävellysteokset ovat olleet kuolemattomia kokemuksia jylhässä yöttömässä lappilaisessa maisemassa. Perinnettä pyritään kehittämään ja laajentamaan, ongelma on vain sopivien elokuvien puute, kun etenkään singalong-teksteillä varustettuja esityskopioita on erittäin vaikea löytää”, Timo Malmi sanoo. Jo vuonna 1986 Anssi Mänttärin, Kaurismäen veljesten ja Peter Von Baghin toimesta käynnistyivät Sodankylän elokuvajuhlat (kansainväliseltä nimeltään Midnight Sun Film Festival), ja Timo Malmi on ollut alusta asti mukana: aluksi toimittajana, sitten organisaatiossa ohjelmasuunnittelijana ja ohjelmapäällikkönä. Rytmi_413_loppu.indd 81 Rytmi myös iPadissa! Lataa ilmainen sovellus itsellesi! 20.8.2013 13.40. Traditio käynnistyi rillumarei-leffasta Rovaniemen markkinoilla, jota yleisö hoilasi innokkaasti sopivassa aamuyön laitamyötäisessä.” ”Myöhemmin on laulettu esimerkiksi Kenen joukoissa seisot, A Hard Day’s Night. Tunnelma on ollut aina katossa. The Commitments ja Iskelmäkaruselli -elokuvien merkeissä. Timon omat suosikki-musiikkielokuvat • Richard Lester: A HARD DAY’S NIGHT (Britannia, 1964) • D.A. ”Sodiksen riemukkaimpia tapahtumia ovat myös perinteiset karaokenäytökset, joissa suuren sirkusteltan yleisö laulaa esilaulajan mukana musiikkielokuvan biisejä. Mukaan pääsivät osallistumaan alaikäisetkin. Säestäjinä ovat toimineet muiden muassa Laika and The Cosmonauts, Cleaning Women, Eero Ojasen Trio, Five Corners Quintet, Otto Donnerin orkesteri, Pekka Kuusisto ja Johanna Juhola. Vain kahtena ensimmäisenä vuotena pidettyjen rock-konserttien esiintyjistä mainittakoon Tuomari Nurmio, The Sleepy Sleepers, Eppu Normaali, Popeda ja Juice Leskinen Grand Slam. Konsertit jäivät elokuvajuhlille kuulumattomina lisukkeina pois, kun alusta alkaen säestettyjen mykkäfilmien näytökset nousivat festivaalin huipentumiksi. Tapahtuma oli parhaimmillaan varsin suosittu. Pennebaker: ÄLÄ KATSO TAAKSESI (USA, 1967) • Jean-Luc Godard: ONE PLUS ONE / SYMPATHY FOR THE DEVIL (Britannia, 1968) • Nicholas Roeg: PERFORMANCE (Britannia, 1970) • Stellan Olsson: SVEN KLANGIN KVINTETTI (Ruotsi, 1976) • Martin Scorsese: THE LAST WALTZ (USA, 1978) • Bob Dylan: RENALDO JA CLARA (USA, 1978) • Jonathan Demme: STOP MAKING SENSE (USA, 1984) • Bertrand Tavernier: ROUND MIDNIGHT (Ranska/USA, 1986) • Spike Lee: MO’ BETTER BLUES (USA, 1990) • Alan Parker: THE COMMITMENTS (Irlanti/Britannia/USA, 1991) • Wim Wenders: BUENA VISTA SOCIAL CLUB (Saksa, 1998) • John Carney: ONCE (Irlanti, 2006) • Anton Corbijn: CONTROL (Britannia/USA, 2007) • Todd Haynes: I’M NOT THERE (USA, 2007) • Sacha Gervaisi: ANVIL! THE STORY OF ANVIL (USA, 2008) mat. Yhteistyönä Järvenpään Puistobluesin ”diggarit” buukkasivat bändejä klubikeikoille silloiseen Dixie Cornerkulttiravintolaan. Elokuvateatterimme soveltuu mainiosti tähän”, Malmi kertoilee. ”Olen ideoinut Puistoblues-festarien torstai-illalle myös esitettäväksi vuodesta 1983 vetämäni Järvenpään Kunnankinon esittämiä musaelokuvia. Esilaulajina ovat toimineet muiden muassa Olavi Uusivirta, Holle Holopainen, Sakari Kuosmanen ja Pekka Aarnio, puhumattakaan vakiporukkaan kuuluvista Iida Simeksestä ja Jari Sedergenistä.” ”Tänä kesänä järjestimme kaksikin festivaalikaraokea. Pääsiäispyhien aikana näytettiin musiikkipitoisia elokuvia tai suosittuja rockhenkisiä soundtrackelokuvia
Silloinkin, kun asiasta ei keskustelua kummempaa synny, se on jo parempi kuin ei mitään. Jo Jone Nikula S Kyllä kansa tietää! INFO Kirjoittaja on 42-vuotias median monitoimimies, joka harrastaa työntekoa, keikoilla käyntiä sekä kertausharjoituksia. Kun siihen päälle vielä lyödään kansalaisaloitteiden tarjoama mahdollisuus muillekin yli-innokkaille tunareille pilata valtakunta, hiljaisen enemmistön olisi pikku hiljaa aika ryhdistäytyä. Ei Suomen tekijänoikeus- sen enempää kuin rikoslakikaan ole rikki eivätkä ne siten ole korjaamisen tarpeessa. Kyseessä on aloite, jonka joku tai jotkut, jotka ovat ahkerampia laatimaan aloitteita kuin pohtimaan omaa verkkokäyttäytymistään ovat singonneet nettiin asiaansa ajaakseen, eivät saattaakseen Suomen lainsäädäntöä jollain tavalla fiksummalle tolalle. Aloitteessa halutaan lähinnä korjata tekijänoikeuslain epäkohdat niiltä osin kun ne koskevat kuluttajien kohtelua viranomaisten edessä, kun kuluttajat kärähtävät laittomasta lataamisesta tai tiedostojen jakelusta. Vanhan sanonnan mukaan kansalla on sellainen eduskunta kuin se ansaitsee. Ei mitään muuta. Uskon vahvasti demokratiaan ja olen vahvasti sitä mieltä, että kansalaisaloite on mahtava instrumentti. pelkkä sana ”korjaamiseksi” aloitteen otsikossa on pelkkää propagandaa ja sumutusta, jolla haetaan allekirjoittajien sympatiaa. Vähimmilläänkin kansalaisaloitteen keräämisellä saadaan kiinnitettyä suuren yleisön huomio asioihin, joista on syytä mahdollisimman isolla porukalla jutella, jotta kaikki mielipiteet ja näkemykset aiheesta taatusti tulevat kuulluksi. C M Y CM MY CY CMY K Kansalaisaloite tekijänoikeuslain ”korjaamiseksi” on kohtuulliseksi ja inhimilliseksi esitykseksi naamioitu paperi, jonka perusajatus on, että kenelle tahansa tulisi sallia tekijänoikeuksien haltijoiden tekemän työn varastaminen. Sen tajuaa jokainen, joka viitsii lukaista aloitetta edes muutaman lauseen verran ja korvata sanan ”tekijänoikeudet” vaikka sanalla ”perheväkivalta” tai ”seksuaalinen väkivalta”. Epävirallisena, mutta virallisenoloisena tekstisikermänä kansalaisaloitetta kun voi käyttää myös oman typerän ja laiskan agendansa arvovaltaistamiseen ja propagointiin. Se, mikä kansalaisaloitteessa on huonoa, on se, että niitä voi käyttää väärinkin. Kuten nyt esimerkiksi kansalaisaloitteessa tekijänoikeuslain korjaamisesta. 82 Rytmi_413_loppu.indd 82 20.8.2013 13.40. Toki aloitteeseen on kirjattu myös pari riviä löysää horinaa sisällöntuottajien asemasta ja ”uusien verkkoteknologiaan perustuvien palveluiden kehittämisestä”, mutta aloitteen päätarkoitus on keventää tekijänoikeusrikokseksi nyt määritelty toiminta tekijänoikeusrikkomukseksi, jotta moiseen syyllistyvän sanktiot olisivat lievemmät ja viranomaisten keinot ylipäätään puuttua nyt rikolliseen, aloitteen visioimassa tulevaisuudessa rikkomukselliseen tekoon, heikommat. Kansalaisaloitteella kansanedustajat voidaan sitten patistaa keskustelemaan ja mahdollisesti saada tarttumaankin aloitteen osoittamaan epäkohtaan ja parannella lainsäädäntöä ehdotuksen mukaisesti. Tekijänoikeuksien loukkauksia. Kukaan ei allekirjoittaisi turpaanvetoa tai raiskausta dekriminalisoivaa kansalaisaloitetta, mutta tekijänoikeudethan ovatkin paljon vähäarvoisempia oikeuksia kuin oikeus koskemattomuuteen, koska niitä ei näe. Viimeisimpiä eduskuntaan matkustavista kansalaisaloitteista on aloite tekijänoikeuslain korjaamisesta. Jo pelkkä sana ”korjaamiseksi” aloitteen otsikossa on pelkkää propagandaa ja sumutusta jolla haetaan allekirjoittajien sympatiaa. Nykyisten tekijänoikeus- ja rikoslakien ainoa virhe suhteessa kansalaisaloitteen alullepanijoihin on se, että se kriminalisoi jotakin sellaista, jota aloitteen ajajat haluavat dekriminalisoida. JONE uomessa on jo runsaan vuoden ajan ollut mahdollista tehdä kansalaisaloitteita eduskunnan purtaviksi sellaisista asioista, joissa kansallinen lainsäädäntöelimemme ei huolestuneen kansalaisen mielestä ole ymmärtänyt ilman apua toimia
SYYSKUUTA KELLO 19.30 AWKWARD USI 3 A K O T N A T O TU KSI. A V A A R U E S MITÄ MUSICTELEVISION.FI/AWKWARD. UUSI TUOTANTOKAUSI ENSI-ILTA 15
Michael Monroe ja Kalevala Koru ovat yhdessä ideoineet ja suunnitelleet A STAR ALL HEART -korusarjan, joka on myynnissä Kalevala Korun myymälöissä sekä valtuutetuilla Kalevala Koru -jälleenmyyjillä. Astu tarinaan www.kalevalakoru.fi. Korusarjan uutuudet, ranne ja sormus, myymälöissä lokakuun alussa