Rytmi 5/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

5/13 18.10.2013 7,80 € SAMMY HAGAR AMERIKKALAISEEN MAKUUN, YSTÄVIEN KESKEN CHUCK BERRY SUOMALAISKITARISTIT LEGENDAN ÄÄRELLÄ YKSINOIKEUDELLA SUOMESSA: KOKO BÄNDI 30-VUOTISJUHLAHAASTATTELUSSA REMU AALTONEN ”LÄNSIMAINEN MUSIIKKI ON KÖYHÄÄ JA SIELUTONTA” Metallica MEGALUOKKAAN PAISUNUT YHTYE OPPI YHTEISET PELISÄÄNNÖT JA SIINÄ SIVUSSA PITÄMÄÄN HUOLTA ITSESTÄÄN
LIVE NATION YLPEÄNÄ ESITTÄÄ Ma 28.4.2014 klo 19.30 Finlandia-talo, Helsinki Liput toimituskuluineen alkaen 82,50 € / 72,50 € / 62,50 €
Motörhead Kun bändi on Motörheadin kokoinen, nälkä ja vapaus säilyvät. VAKIOT 18 Klassikko 73 Kotialbumi 61 Oton vinyylit 62 Levyhylly 78 Henkilö Sammy Hagar 48 Remu Aaltonen 68 Erään biisin tarina Kersantti Karoliina (Popeda) Egotrippi Tarja Terho-Sjöblom 82 Jone Tarina ajoi pop-teollisuudessa biisin ohi. ARVIOT 59 Albumit, retro & boksit ja kirjat Mm. Mukaan mahtuivat muun muassa kalajutut Suomesta, abstraktit biisit ja bändin kasvukivut. SISÄLTÖ 5/13 24 SKENE 6 Kolmas Nainen 8 Leslie West 9 Musiikki 12 Artistin asialla Mistä apu omakustanne viidakkoon. 3. Pearl Jam, Dregen, Sammy Hagar, Kings Of Leon, Korn, Bob Dylan, Elvis... 12 YouTube – näyttökerrat & Media markkinointivälineenä 10 Oma idoli 14 Dregen 17 Sana vapaa Knucklebone Oscar 11 The Clash 40 24 34 40 48 Juha Torvinen FEATURE Metallica Rytmi sai tänä vuonna 30 vuotta täyttävää ensilevyään juhlistavan Metallican saman pöydän ääreen. Chuck Berry Varre Vartiainen, Knucklebone Oscar, Holle Holopainen ja Esa Kuloniemi pohtivat rock-legendan vaikutusta suomalaiseen ränttätänttä-perintöön. Black Star Riders Jos Thin Lizzy -miehistö tekee samankaltaista musiik kia kuin alkuperäisyhtye, miksi vaihtaa nimeä. Nyt näistä jälkimmäistä on ehkä enemmän kuin koskaan ennen
CSI-UUTUUDET • Las Vegas kausi 12 • Miami kausi 10 • New York kausi 8 29 95 prismasta löydät myös aiemmat tuotantokaudet Ennennäkemätöntä elokuvahistoriaa! JARI HALOSEN kulttielokuvat nyt DVD-julkaisuina /kpl 1495 /kpl 9 95 /DVD
DIG IT MUSIIKKI & MEDIA (tapahtuma) SANNI ARCTIC MONKEYS PEARL JAM ”Syksyn ehkä tehokkain ja työntäyteisin viikonloppu on käsillä.” ”Nuoren tekijän superraikas debyyttialbumi esittelee paitsi lahjakkaan artistin, myös hienon lauluntekijän.” ”Paras Brittipop-albumi kahdeksaantoista vuoteen!” ”Muutaman kuuntelun jälkeen helpottava huokaus. Niin ja kyllähän kirjakin kannattaa tehdä samalla. Siksi samalla tuntuu yhtä aikaa hivenen pelottavalta että kunnioitettavalta, miten paljon yhtye voi tuutata rahaa hankkeeseen, jonka menestymisestä ei ole mitään takeita. 8-16) 03 4246 5302 tilaajapalvelu@popmedia.fi Kestotilaus, 6 numeroa 44,80€ Määräaikaistilaus, 6 numeroa 46,80€ HETA HYTTINEN PÄÄTOIMITTAJA PAINOPAIKKA Lönnberg Print & Promo Paperi: 65 g/m2 Solaris Brite Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1239-1204 rytmi@popmedia.fi www.rytmi.com 80. Koskinen, Pasi Kostiainen, Lottaliina Lehtinen, Elina Luoma, Jussi Mäntysaari, Ole Nerdrum, Jone Nikula, Jean Ramsay, Pale Saarinen, Juha Seitz, Susanne Strömberg, Otto Talvio, Eero Tarmo, Matti Tikka, Kirpi Uimonen-Ballesteros, Ben Varon, Jarkko Vehniäinen, Laura Vähähyyppä HARJOITTELIJA Elina Ylisoivio MARKKINOINTIJOHTAJA / LEVIKKI Pasi Myllymaa ILMOITUSMYYNTI Mikko Mali, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Maria Eerola, Oona Lukkarinen, Veikko Virtanen Puhelin: 045 110 5522 ilmoitusmyynti@popmedia.fi VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Tuomo Häkkinen SÄHKÖPOSTIT etunimi.sukunimi@popmedia.fi KUSTANTAJA POP MEDIA OY Fredrikinkatu 42, 3. krs 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 www.popmedia.fi Jättiläisen iholla E n ole varma, onko kellään (vähiten yhtyeellä) täysin tarkkaa käsitystä siitä, mitä tämän lehden julkaisupäivänä Suomessa ensi-iltansa saava visuaalisesti huikea Metallica-leffa on tullut kustantamaan kaikkiaan. Ehkä on parempi myös näin. Niin, että sen kuulevat varmasti kaikki. PÄÄKIRJOITUS PÄÄTOIMITTAJA HETA HYTTINEN AD MIKKO LITMANEN LEVYARVIOT BEN VARON KANNEN KUVA UNIVERSAL MUSIC TEKIJÄT 5/13 Antti Ervasti, Laura Haapala, Harri Hakanen, Jenni Harjunpää, Masi Hukari, Juho Kankaanpää, Matti Komulainen, Kimmo K. Kuten tämän numeron haastattelussa käy ilmi, tuo kaikki voidaan myös toteuttaa käsittämättömän stressivapaasti. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. Jos ja kun Metallicalle joskus laitetaan päätepiste, se ei hiivu hiljalleen pois vaan tömähtää maahan kuin tyrannosaurus rex. TILAUS Tilaajapalvelu (ark. Toki kaikki voivat ymmärtää, että vähintään seitsennumeroisesta, todennäköisimmin kahdeksannumeroisesta, luvusta on pakko olla kyse. Ei mitään. Elokuvaprojekti on vain yksi esimerkki siitä, miten valuutta vapauttaa luovuuden toteuttamisen uudella tasolla. Ja soundtrack. Ei niin mahtava kuin Mind Your Manners ja Sirens antoivat odottaa, mutta kuitenkin fanin odotukset täyttävä.” HETA HYTTINEN PÄÄTOIMITTAJA Sotke mut (albumi) JUSSI MÄNTYSAARI TOIMITTAJA AM (albumi) PASI KOSTIAINEN TOIMITTAJA Lightning Bolt (albumi) MIKKO LITMANEN AD 5. Tämä on yllättävää sikäli, että suoraan sanoen Metallican uusi materiaali ei ole ollut toviin varsinaisen kiinnostavaa tai varsinkaan rohkeaa – lukuun ottamatta Lulu-yhteistyöalbumia, joka taas olisi ollut useimmille bändeille uran jatkumoa ajatellen juuri se katastrofi, joka olisi viskannut yhtyeen takaisin pienempiin halleihin. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. He lanseeraavat seuraavan vuoden keikat, pyörähtävät muun muassa Rock In Riossa ja Kalasatamassa ja miettivät samalla tulevan elokuvansa ohjaajan valintaa. Mutta mitä tekee Metallica. Se on myös konkreettinen todiste Metallican suuruudesta, jonka yhtye on onnistunut säilyttämään samalla, kun käytännössä suurin osa heidän aikalaisistaan on joutunut luopumaan stadioneista ja jättiareenoista siirtyen ”vain” pienempiin jäähalleihin tai kulttuuritaloille. Harvan yhtyeen ura on pysytellyt tässä kokoluokassa näin pitkään eikä loppua näy
Kuva on otettu 20.7. ”Tässä ollaan Lapinkylän koululla Alavudella. Lyhyesti musiikista, bisneksestä ja ajan ilmiöistä. Joi-. Jatkoa vuonna 2009 julkaistulle edellisalbumille syntyi yllättävän nopeasti. Tuon tapaamisen lopputuloksena syntyi uusi Me ollaan ne -albumi, jota on äänitetty kokoonpanon vanhalla kotiseudulla Alavudella. Paluu juurille SKENE KOLMAS NAINEN sulkeutui Alavudelle. Samassa paikassa otettiin myös tämä kuva. TEKSTI HETA HYTTINEN KUVA MIKKO KARMILA 6 KOLMAS Nainen kokoontui viime vuoden lopulla pähkäilemään mahdollisia uusia kappaleita. klo 12.37. Niin sanotut pohjat on juuri saatu niin sanotusti purkkiin, mikä hymyilyttää varmasti erityisesti Pasia (Kallioniemi, vasemmalla)
Kolmannen Naisen uudelta albumilta saatiin esimakua jo aikaisemmin, kun nimibiisi julkaistiin singlenä sekä musiikkivideon kera. 7. Mikko Karmilan pitkä ura äänittäjänä ja miksaajana jaloistui jo vuosia sitten myös kuvausharrastukseksi. En yleensä mitenkään järjestele kuvaustilanteita, eli tauoilla ja joskus kesken ottoja kuvailen kun kerkeän ja jaksan”, hän toteaa vaatimattomasti. www.kolmasnainen.net lä. ”Tällä toisella viikolla korjailtiin rumpuja ja bassoja ja äänitettiin muutama uusi pohja. Hienot hetket suomalaisten legendaaristen muusikoiden kanssa on näin samalla saatu taltioitua autenttisina tuokiokuvina. ”Tää mun kuvausharrastus alkaa olla monelle bändille hyvinkin tuttu juttu, eli eipä siinä hirveesti jännitel- INFO Me ollaan ne -albumi julkaistaan 25.10. Sekä lisäiltiin kitaroita”, Karmila jatkaa muistelua. ”Äänitykset menivät yllättävän nopeasti ja saatiin iso kasa biisejä valmiiksi. Porukan hengestä kertoo hyvin se, että kuusimiehinin kokoonpano on tällä hetkellä täysin sama kuin yhtyeen alkutaipaleella 30 vuotta sitten. SKENE tain kitaroita ja iso osa bassoista sekä yllättäen pari liidivokaaliakin jäi hanskaan noilta kahdelta viiden päivän Pohjanmaan-reissulta”, kuvaaja ja levyn äänittäjä Mikko Karmila kertoo. Leppoisaan hetkeen oman lisänsä toi bändin valomies Veli-Pekka Niemi (kesk.), joka piipahti äänityspaikalle turisemaan mukavia. Jälki on joidenkin todistajalausuntojen mukaan hyvää”, Karmila hymyilee
”Sanotaan nyt vaikka niin, että on erittäin palkitsevaa havaita, kuinka kauan sitten säveltämäni kappale elää ja kelpaa edelleen. Tärkeintä on kuitenkin se, että itse pidän levystä. ”Sen sijaan että olisimme äänittäneet kaiken nopeasti yhdessä kuukaudessa, saimme tuottajani Mike Goldbergin kanssa rakentaa kappaleita rauhassa vuoden ajan. Voisitko kertoa millaista siellä oli kun Mountain-yhtye nousi lavalle. Levy on monessa suhteessa parempi kuin edellinen levyni Unusual Suspects; Laulan ja soitan paremmin kuin ennen ja kappaleet ovat parempia. TEKSTI HARRI HAKANEN KUVA MASCOT RECORDS UUSI levysi on nimeltään Still Climbing. ”Totta kai, mutta onneksi palaute on ollut hyvää. Tyylimme sopivat hienosti yhteen. Kun lopulta sain kaikessa rauhassa itse kuunnella levyn alusta loppuun, olin hyvin vaikuttunut ja ylpeä siitä.”. Kiertäminen on nykyään melko vaivalloista, sillä koko maasta ei tunnu löytyvän pyörätuolihissillä varustettua keikkabussia.” Olen tehnyt satoja artistihaastatteluita, mutta olet muistini mukaan ensimmäinen alkuperäisessä Woodstockissa vuonna 1969 esiintynyt haastateltavani. Muutama vuosi sitten järjestettiin Woodstockin 40-vuotisjuhlafestivaali, jolla esiinnyimme myös, ja ajattelin tehdä toisesta muistamisen arvoisen, joten menin keikan aikana naimisiin nykyisen vaimoni kanssa! Hääseremonia löytyy muuten myös YouTubesta.” Olet tehnyt musiikkia lähes viisi vuosikymmentä. ”Se oli tajunnan räjäyttävä kokemus. ”Levyn ensimmäisellä biisillä on mukana Creed- ja Alter Bridge -kitaristi Mark Tremonti. On käsittämätöntä, että vanhasta biisistäni innostuvat kaikki tuo tyypit, kun vuonna 1969 kukaan ei ollut kuullutkaan hip hopista. Muistan, että olimme todella hermostuneita ennen keikkaamme. Haluan edelleen esiintyä, mutta teen sen toistaiseksi pyörätuolissa istuen. Kerro jotain sen tekemisestä. Palkitsevaa sekä minun että lakimieheni mielestä!” INFO Mountain-yhtye keikkaili viimeksi vuonna 2010. Kuinka he päätyivät mukaan. En tiedä onko syy psyykkinen vai onko minulla vain todella surkea tasapainoaisti. www.facebook.com/ lesliewestmountain 8 Kaksi vuotta sitten toinen jalkasi jouduttiin amputoimaan vaikean diabeteksen ja veritulpan seurauksena, ja olet kärsinyt muistakin vaivoista. ”Se on yksi kaikkien aikojen eniten sämplätyistä kappaleista. Kuntoutuksessa sain kitaran kaulaani ja minun piti kokeilla kuinka kauan pysyn proteesin avulla soittamaan seisten. Vieläkö uuden levyn vastaanotto hermostuttaa. Ilmeisesti levyllä käsitellään myös eloonjäämistä. Vaimoni Jenni kirjoitti suuren osan sanoituksista. Jay-Z, Kanye West, Common, Nas, Lana Del Rey… Lista lainaajista on todella pitkä. Still Climbing -albumi julkaistaan Euroopassa 25.10. Niinpä päätin tehdä siitä uuden ja alkuperäistä raskaamman version.” Lienee turha edes kysyä, miten tuollainen lainailu näkyy tiliotteessasi. Muun muassa rauhallinen Tales of Woe kertoo tästä. Jay-Z:n 99 Problems on yksi suurimmista hiteistä ikinä! Long Red on myös kappale, joka halutaan kuulla keikoillani. SKENE TOIMITTANUT HETA HYTTINEN Woodstock-konkarin uudet kujeet Legendaarisen Mountain-yhtyeen kitaristi LESLIE WEST rakastaa edelleen raskasta rokkia eikä anna terveysongelmien hidastaa tahtia. ”Totta. Ennätykseni oli 40 sekuntia. Tein version myös Nina Simonen Feeling Good -klassikosta, koska levyn teon aikaan tunsin oloni niin hyväksi. Minulle annettiin proteesi, jota en ole vieläkään oppinut käyttämään. Soitimme ennen Grateful Deadia, oli juuri tulossa pimeää ja lavalta näkyi vain järjettömän suuri ihmismeri. Mountain ei valitettavasti koskaan päässyt Woodstock-elokuvaan. Monet tuntevat hänet Twisted Sisteristä, mutta harva ymmärtää kuinka upea laulaja hän on!” Levyn mielenkiintoisin kierrätys on versio vuonna 1969 levyttämästäsi kappaleesta Long Red. Pyysin versioon mukaan hyvän ystäväni Dee Sniderin, jonka olen tuntenut jo 40 vuotta. Kappale on tosi raskas: ystäväni Slash kuuli sen ja ilmoitti minulle sähköpostitse, että ’tuon raskaammaksi ei voi mennä’! Jonny Lang puolestaan oli tulossa keikalle kotiseudulleni ja lupautui mukaan levylle, hän on mukana When A Man Loves A Woman -kappaleessa. Sanat syntyivät ennen musiikkia ja vaikuttivat suuresti siihen millainen kappaleesta tuli.” Levylläsi vierailee nimekkäitä muusikoita, kuten Dee Snider ja Jonny Lang
”Seminaariohjelman osalta olen iloinen siitä, että ohjelma on entistä Miten käy tämän vuoden ”Juhani Merimaa -palkinnon”. Tä- män vuoden artistikattaukseen lukeutuvat muiden muassa Astrid Swan, Anssi Kela, Egotrippi, taannoin Reeperbahn Festivalissakin nähty Death Hawks, Tuomo sekä Jonna Tervomaa. Lisäksi Musiikin ja Median oheen järjestetty Music Finlandin organisoima Sync Summit -tapahtuma ja Mentor Meetings -tapaamiset naittavat kotimaisia tekijöitä kansainvälisten ammattilaisten kanssa. monipuolisempi. Viikonlopun aikana Tampereella kuullaan liki 50 paneelia, haastattelua INFO www.musiikkimedia.fi www.lostinmusic.fi 65 vuotta Ozzy Osbourne ”Olen sekopää, ja sekopäät eivät tarvitse harjoitusta – he vain ovat.” JARKKO VEHNIÄINEN INFO Black Sabbath -yhtyeen vokalisti Ozzy Osbourne alias John Michael Osborne täyttää 65 vuotta joulukuun 3. Ja sitä myöten myös entistä enemmän uusia osallistujia”, Suomen Musiikki & Media -Tapahtumat S.M.M. Perinteinen Musiikki & Media -viikonloppu on ottanut mukavasti tuulta alleen myös kansainvälisellä tasolla, ja myös tänä vuonna paikan päälle saapuu kymmenittäin alan ulkomaista väkeä aina televisio- ja elokuvalisensoinnista managereihin ja promottooreihin. Hän ei ole kertonut suunnitelmistaan jäädä eläkkeelle. Sync Summit järjestetään nyt kolmatta kertaa. Nyt voidaan keskittyä enemmän tositoimiin kuin opettamaan kaikille vähän kaikkea. Ehdottomasti yksi meidän tehokkaimmista vienninedistämis työkaluistamme. - Ozzy Osbourne I Am Ozzy -kirjassaan elämänfilosofiastaan. Tästä hyvä esimerkki on viime vuonna suuren suosion saavuttanut ja nyt jatkoa saava Rock-klubien liiton ’rikkinäinen puhelin’ -keskustelu”, Anu lisää. TEKSTI HETA HYTTINEN KUVA POP MEDIAN ARKISTO TÄMÄN Rytmin ilmestyessä Suomen musa-alan bisnesväki on kokoontunut Tampereelle. SKENE Riäväkylästä rapakon taa MUSIIKKI & MEDIA -tapahtuma kerää tänä vuonna Tampereelle ennätysmäärän alan yhdistyksiä. Toki työ on pitkäjänteistä ja koskaan ei voida odottaakaan, että yksittäinen kohtaaminen johtaisi johonkin, mutta se on se, mistä lähdetään rakentamaan”, Tähtinen toteaa toiveikkaana. Eräs porukka näkyy tapahtumassa tänä vuonna täysin uudella volyymilla: ”On mahtavaa, että yhdistykset ovat aktivoituneet todella paljon; meillä on mukana ennätysmäärä alan yhdistyksiä, kuten IndieCo, Suomen Ohjelmatoimistot ja Agentit, Suomen Rock-klubien liitto, Music Manager’s Forum Finland, Suomen Rockfestivaalien liitto SURF, RadioMedia, Suomen Kulttuuritalot ry.... Anu Aittoniemi luonnehtiikin tyytyväisenä livepuolen tapahtuman ottaneen oman paikkansa pirkanmaalaisten keskuudessa. Kun ihmiset tuodaan tänne, he pääsevät tapaamaan käytännössä kaikkia sen sijaan, että suomalaisdelegaatio tekisi maailmanympärysmatkan”, Music Finlandin toiminnanjohtaja Tuomo Tähtinen sanoo. ”Ensimmäisestä vuodesta lähtien on päästy konkreettisiin tuloksiin, suomalaista musiikkia on kuultu muun muassa amerikkalaisissa televisiosarjoissa ja peleissä. Oy:n toimitusjohtaja Anu Aittoniemi kertoo. Seitsemättä kertaa järjestettävä kaupunkifestivaali Lost In Music keräsi viime vuonna ennätykselliset 16 200 kävijää. Tänä aikana myös suomalaisten osaaminen ja tietotaito ovat kasvaneet kohinalla. Ja vaikka mukana on tiukkaakin tiukempaa asiaa, on sen vastapainona myös ohjelmaa, jossa asioita käsitellään rennommalla otteella ja huumorinkin kautta. tai työpajaa. ”Musiikki ja Median tapahtumat ovat ehdottomasti yksi meidän tehokkaimmista vienninedistämistyökaluistamme pelkästään kustannustehokkuuden takia. 9
Samalla alkoi löytyivät B. Hankin levyjä umpimähkään, Stevie Ray Vaughania, joka ei sytyttänyt (vielä silloin). Aleksin Musa-Fazerilta ostin summanmutikassa Buddy Guyn Stone Crazy -cd:n. Aluksi Chessillä miehen ei annettu tehdä äänityksiä omalla rajulla tyylillä vaan biisit survottiin ilmaisu parin-kolmen minuttin bluessinkun formaattiin. Ohjus myös osui neitseelliseen maastoon. Se iski saman tien kuin miljoona volttia! Raaka kiduttava blueskitara, laulajan tuskainen vaikerrus, kiihkeä syke. En oikein tiennyt siitä mitään, en artisteja, en edes oikein edes ketään, joka siitä jotain tietäisi. Epätoivoinen tunnelma suorastaan pursuaa ulos kitaran kautta. Se iski saman tien kuin miljoona volttia! TSEKKAA OSCARIN BUDDY GUY -SUOSITUS: RYTMI.COM INFO Draamakomedia Knucklebonehead sai ensi-iltansa elokuvateattereissa kautta maan 11. Teini-iässä minulla alkoi kummuta kiinnostus bluesiin. Tärkein mulle on kuitenkin bluesmies Buddy Guy. Buddy on yksittäisistä artisteista se, joka on eniten vaikuttanut omaan musadikkailuuni ja ilmaisuuni. www.knucklebonehead.com Olen aina ollut todella laiska harjoittelija. SKENE OMA IDOLI Moniulotteinen konkari KNUCKLEBONE OSCAR alias Oskari Martimo sai BUDDY GUY -herätyksensä täytenä yllätyksenä summanmutikassa ostetun albumin myötä. Todella läsnäoleva tunteen palo ja sen välittyminen skeban kautta. Sen myötä musiikin erityislaatuisuus ja erikoisuus valitettavasti latistui. Myöhemmät levyt ovat usein hutiloituja halpistuotantoja. Ei mitään kaunista musaa, mutta silti kauneinta ja pysyttävintä ever. Levyistä tuli helppoja ja tuotettuja, ’ihan kivoja’ voisin kuvailla.”. KUVAT BLACK LION PICTURES (OSCAR) & POP MEDIAN ARKISTO (BUDDY) ”YKKÖSSUOSIKIN nimeäminen on kinkkistä, kun niitä on niin paljon ja niin erilaisia. Hän on kuin Jimi Hendrixin raaka, röyhkeä ja hiukan rujo maalaisserkku. Tunnelautaus oli äärettömän kova niin esittäjällä kuin huuli pyöreänä olleella nuorella kuulijalla. Vahvaa, karismaattista ja vangitsevaa. Pinna ei ole riittänyt asioiden tarkkaan opetteluun tai kopiointiin . Ensimmäisellä kerralla Buddy Guyssa teki vaikutuksen samat asiat kuin nykyäänkin: äärimmäisen voimakas, raaka ja välitön ilmaisu. B. Kyse oli enemmänkin tunnetilan siirtämisestä kuulijalle kuin sävellyksestä tai nuoteista. Kärjistetyt dynamiikat, hiljaisesta äärimmäisen lujaan. Virtuoosimainen soitto, todella persoonallinen ote. Alkuaikoina Knucklebone Oscar oli aika puhdasta bluesia ja Buddy Guyn vaikutus kuului varmasti vahvasti. Tai ei se klassinen osa, mutta skeban soitto. Kingin vanhat 50’s-levytykset ja muut keskeiset klassikot. Omaksuin kokonaisuuksia, fraaserausta ja tyyliä. Pitkin hampain aloitettu klassisen kitaran soitto alkoi tuntua kiinnostavalta ja mielekkäältä. Myöhemmin Guysta kasvoi major levy-yhtiöiden julkaisujen myötä bluesin grand old man, suuremman yleisön lemmikki ja kitarasankari. Kuuluu edelleenkin, musiikki on tosin vuosien kuluessa muuttunut enemmän valkonaamojen rockjyystöksi. Levytykset eivät koskaan olleet mykistävän hyviä tai suuria hittejä. Tästä sopasta syntyi oma tyyli. lokakuuta. Mulla ei ollut takana poskia kuumottavaa sukkahousuhevimenneisyyttä eikä oikeastaan muutakaan musan dikkailua. Buddy Guyssa iski myös showmanship, fyysinen eläytyminen ja esiintyminen. Käsiin osuin myös paljon täyshuteja, Robben Fordia ja muuta steriloitua ripulia. Musiikki ei ole helppoa kuunneltavaa. Pitkiä sooloja jossa mennään skaalojen, 10 kliseiden ja riffien yläpuolelle tai ohi, miten vaan. Mutta livenä Guy on loistanut aina. ikään kuin ’näin tän voisi soittaa tällä tyylillä, sinnepäin’. Vaikka Guy oli aloittanut levyttämisen 50-luvulla, 80-luvulle tultaessa hän ei ollut suurikaan nimi, enemmänkin pienten piirien ja soittajien suosikki eli juuri sopiva nuoren bluespuristin dikkauksen kohde. Polku oli valmisteltu
Kolmikko ei kuitenkaan ole tekemässä uutta musiikkia, vaan on todennut arvostavansa enemmän ystävyyttään kuin riitelemistä bändissä. Sympaattista on se, että koko projektissa Jonesin ja Simononin kädenjälki on niin vahvasti läsnä. TEKSTI OTTO TALVIO KUVA POP MEDIAN ARKISTO ”YMMÄRSIN varhaisessa vaiheessa, että joko ottaa itselleen vallan tai tulee murskatuksi”, sanoi The Clashin laulaja Joe Strummer Don Lettsin klassisessa Clash-dokumentissa Westway to the World vuonna 2001, vuosi ennen kuolemaansa. Ne eivät ole boksin merkittävin anti – se löytyy kiistämättä levyiltä, jotka Mick Jones on remasteroinut todella kirkkaasti soiviksi. Se kertoi myös Strummerista, joka punkin yleisen nihilismin sijaan oli päämäärätietoisen poliittinen, ei niinkään puoluepoliittisesti kuin henkilökohtaisella, vahvasti vasemmistolaisella tasolla. Yhtye luuli, että 100 000 punnan levysopimus kattoi viisi levyä, mutta pienellä kirjoitettu teksti paljasti, että sopimus oli kymmenestä levystä. Uusi soundi on niin selkeä ja terävä, että se tuntuu melkein liioitellulta. Ehkä siksi Cut the Crap ei ole päässyt myöskään yhtyeen uunituoreelle 12 cd:n ja yhden dvd:n boksille nimeltä Sound System, joka pitää sisällään yhtyeen ensimmäiset viisi albumia ja kolme cd:tä demoja, livejä ja b-puolia sekä joukon Don Lettsin ohjaamia promovideoita ja muita filmitallenteita yhtyeestä sen huippuvuosina. www.theclash.com tilpehööriä, julisteita, pinssejä, dogtagit, tarroja, muistikirja ja Armagideon Times -fanzineiden reproduktioita (myös erikoisnumero, jossa bändin lähipiiri muistelee menneitä). Se kuvastaa sitä päättäväistä asennetta, jolla The Clash nousi ensin yhdeksi punkin ydinbändeistä ja pian sen jälkeen jättiläismäiseksi stadionrockyhtyeeksi. Sen jälkeen sloganeita seurasi kiivaaseen tahtiin. Paketin on suunnitellut Simonon, ainoa yhtyeen jäsenistä, joka on jatkanut musiikin ohella taidekoulussa aloittamaansa kuvataiteilijan uraa. Toki epäluulon jyvät oli kylvetty jo ennen ensimmäistä levyä 1977, kun Clash päätyi allekirjoittamaan levysopimuksen ison kansainvälisen CBS:n kanssa. Tämä boksi tekee hienosti kunniaa yhtyeen muistolle.. Simonon vertasi sitä HD-elokuvien katsomiseen ja analogia osuu maaliin. Englantilaisen punkscenen kartoittaja, Sniffin’ Glue -punkfanzinen ja Alternative TV -yhtyeen Mark Perry julisti sen hetkeksi, jolloin punk kuoli. SKENE Clash soi nyt ”HD-soundilla” Syyskuussa julkaistu Sound System -boksi on komea katsaus THE CLASHIN perintöön. Sama eetos tuntuu jatkuvan edelleen. Ennen julkaisemattomia kappaleita on hiukan toistakymmentä ja vaikka ne eivät ole kummoisia, niin niillä on historiallinen arvo. Strummer ei epäröinyt hetkeäkään muuttaa Jonesin triviaalia punksanoitusta antiamerikkalaiseksi sloganiksi. Kun bändi lopulta löi läpi Yhdysvalloissa ja päätyi soittamaan Shea Stadiumin kaltaisille areenoille ja kiertämään The Whon ja Kinksin kanssa, alkoivat monet pitää yhtyettä takinkääntäjinä. – kappale, joka oli alun perin kertonut Jonesin tyttöystävästä ja ollut nimeltään I’m So Bored with You. Boomboxin näköisen rasian sisältä löytyy musiikin lisäksi kaikenlaista INFO The Clashin jäljelläolevat jäsenet Mick Jones, Paul Simonon ja Topper Headon nähtiin yhdessä syyskuussa BBC Radio 6Music -ohjelmassa. Juuri Clashin poliittisen imagon takia yhtyeen äänekkäimmät kriitikot löytyivät myöhemmin sen omista fa- neista. Yhtye ehti julkaista kuusi studioalbumia ennen hajoamistaan 1985, vaikka viimeistä, 1985 julkaistua Cut the Crapia ei yleensä pidetäkään klassisen kokoonpanon tuotoksena, koska siitä on sillä jäljellä vain Strummer ja basisti Paul Simonon. Yksi yhtyeen lauluntekijän, kitaristi Mick Jonesin ja Strummerin ensimmäisiä yhteisiä kappaleita oli I’m So Bored with the U.S.A. Yhtye oli aina ylpeä siitä, että se suhtautui faneihinsa tasavertaisesti ja kohteli heitä ihmisinä, ei massana. Soundi vaatii hiukan totuttelua
Jakelusta pitää tehdä selkeä kirjallinen sopimus, mutta sopimuksen tekeminen voi olla tarpeen jo tuotantovaiheessa. Opas on kirjoitettu kaikille äänitteen tuottajille, joten ohjeet ovat samat, oli kyse sitten perinteisen levy-yhtiön tuottamasta äänitteestä tai bändin omakustanteesta. MES:n nettisivuilta löytyy lisätietoa hakuajoista ja niin edelleen. Vaikka kuluriski on omakustanteiden tekemisessä suuremi, on potentiaalinen tuotto aivan eri luokkaa kuin perinteisessä levytyssopimusmallissa. Kysymyksiä voi lähettää osoitteeseen: lottaliina.lehtinen@ popmedia.fi 12 Kiitos erinomaisesta kysymyksestä! Omakustanteen tekemien on asia, jota kannustan kaikkia harkitsemaan. Etenkin kiinnostusta on taloudellisen riskin, jakelusopimusten sekä apurahojen saralla. SKENE ARTISTIN ASIALLA Mistä tietoa omakustantajille. Tietoa kannattaa etsiä esimerkiksi alan järjestöjen kotisivuilta ja muusikkojen omilta keskustelupalstoilta. Jakelijoita on kuitenkin useita niin fyysisiä markkinoita kuin nettijakelua varten. Osapuolten kesken sovitaan tällöin muun muassa tuotantokulujen kattamisesta ja myyntituoton jakamisesta. Juristina haluan vielä korostaa sopimusten merkitystä. Näin on erityisesti siinä tilanteessa, että äänite tuotetaan yhtyeen kesken yhdessä, ilman yhteistä osakeyhtiötä tai muuta organisoitua yritystoimintaa. Omakustanteen tekjä saa myyntitulon lisäksi itselleen myös Gramexin kautta maksettavat tuottajakorvaukset ja tietysti vapaat kädet päättää tallenteen kaikesta käytöstä. Edellä mainittu opas ei valitettavasti sisällä tarkempaa tietoa äänitteen tuottamisen konkreettisista kuluista, jakelijoista tai paikoista, joista omakustanteen tuottaja voi saada apurahaa. Omakustantaja saattaa kuitenkin säästää Teosto/NCB:n kautta hankittavissa niin sanotuissa tallennusluvissa, jotka voi saada jopa ilmaiseksi – kuten oppaasta selviää. Opas sisältää perustiedot muun muassa äänitetuotannossa huomioon otettavista tekijänoikeuksista, äänitteen kotelomerkinnöistä ja viivakoodeista. Alan järjestöt (muun muassa Muusikkojen liitto) auttavat jäseniään sopimusten tekemisessä. Mistä löytyy tietopankki itse levynsä julkaisevalle vai onko sellaista lainkaan. MIKA RINGMAN / METALFOCUS PEKKA JOHANSSON, MUUSIKKO Juristina haluan korostaa sopimusten merkitystä.. Omakustanteen tekeminen koostuu monesta palikasta. Sopimustietoa löytyy myös Muusikon sopimusopas-kirjasta. Aiheesta ei tietääkseni ole ainakaan suomeksi tehty aivan kaiken kattavaa opasta, mutta paljon tietoa löytyy googlaamalla ja kyselemällä kollegoilta. Nämä tiedot joutuu keräämään omin hartia- ja hiirikäsivoimin. Myös julkaisutapa vaikuttaa kustannuksiin; cd-koteloon pakkaaminen maksaa enemmän kuin pelkästään musiikkitiedostoina netissä julkaistu tallenne. Olen työskennellyt omakustanteiden parissa ja huomannut sen olevan potentiaalinen vaihtoehto perinteisen levytyssopimuksen ohella, ja monella ensikertalaisella riittääkin perusasioista kysyttävää. Ehkä itse olen jo asiasta sivistyneempi, mutta kysyisin kanssamuusikon työtä helpottaakseni: onko olemassa jotain tietopankkia, johon olisi koottu kaikki tarvittava tieto asioista, joita omakustantajan on otettava huomioon. Tässäkin asiassa kannattaa turvautua kollegojen apuun. INFO Lottaliina Lehtinen (OTL) on lakiasiainpäällikkö, toimitusjohtaja ja Muusikon sopimusopas -kirjan kirjoittaja. Äänitteen tuottamisen kulut vaihtelevat tapauskohtaisesti muun muassa sen mukaan, tehdäänkö äänite ammatti- vai kotistudiossa, ja halutaanko biisin taustalle ylimääräisiä studiomuusikkoja. Hyvä tuottajan yleisopas löytyy netistä pdf-muodossa hakusanalla ”Äänitteen tuottajan opas”. Äänitteiden jakelijoilla ei valitettavasti ole omaa järjestöä, jonka nettisivuilta löytyisi kätevästi kaikkien jakelijoiden yhteystiedot. Äänitteen tuottamiseen voi saada apurahaa esimerkiksi Musiikin edistämissäätiö MES:n kautta (entinen ESEK ja LUSES). Tällä palstalla hän hajottaa myyttejä ja ruotii muusikkoja askarruttavia pulmia. Kuluihin kannattaa valmistautua tekemällä alustava budjetti, jota voi matkan varrella muuttaa
Eivät, vaikka ystäväni 11-vuotias tytär katseli hädissään videota YouTubesta loputtomalla INFO Suosituimpien YouTube-videoiden listat löytyvät osoitteesta: www.youtube.com/ charts/videos toistolla juuri tämä katsomisennätys mielessään. Sitten pistät fanit runttaamaan sitä YouTubesta uudestaan ja uudestaan. Hänen, Juicy J:n ja Maejor Alin tuore Lolly-video yritettiin saada satamiljoonaiseksi vielä nopeammin kuin Mileyn Wrecking Ball, mutta bieberiitat eivät ainakaan tätä kirjoitettaessa ole onnistuneet. Toivottavasti Suomessakin Teosto saa pian tehtyä YouTuben kanssa sopimuksen, jotta artistitkin hyötyisivät tästä. Psy: Gangnam Style Teinien valta Ravintoketjun huipulla uusien musiikkivideoiden julkaisusta on tullut melkoista massahurmosta. Spotify maksaa, mp3:sia ei jaksa ladata kukaan, kuunnellaan siis biisi YouTubesta, 3G-kaistan kautta, hemmetin suttuisena! nusten hajoittamiseen käytettävän rautakuulan (eli wrecking ballin) päällä. Psy:n Gangnam Stylen miljardi pitää edelleen, mutta nopeimmin sadan miljoonan katselukerran kerhoon pääsi Miley Cyrusin tuore Wrecking Ball -musiikkivideo, jota katsottiin kuudessa päivässä sata miljoonaa kertaa. Kaikille biiseille se ei sovi, mutta erityisesti nuorisoon vetoava musiikki tehdään suosituksi yhä useammin YouTubessa. Tulevaisuudessa ei siis riitä, että teet hyvän biisin. Edellinen ennätys oli saman artistin pari kuukautta vanhalla We Can’t Stop -videolla. TEKSTI JUSSI MÄNTYSAARI KUVAT YOUTUBE KUTSUTTAKOON musiikkivideoita miksi tahansa, ne ovat historiansa aikana kokeneet monia arvonalennuksia ja -nousuja. Voittajia olivat kekseliäiden ja idearikkaiden videoiden tekijät. Vai riittäisikö hyvä biisi. Sitten teet hyvän videon. Pohjoismaisista viraalionnistujista viime ajoilta tulee mieleen norjalaisen talk show’n liitännäinen Ylvis ja kappaleensa The Fox, jota on katsottu muutamassa viikossa yli 70 miljoonaa kertaa. Eihän sinne internettiin kannattanut hassata rahaa. Miley luottaa faniensa vankkumattoman tuen lisäksi provokaatioon, sillä Wrecking Ball -biisin musiikkivideolla alaston Miley keinuu raken- Miley Cyrus: Wrecking Ball Ylvis: The Fox Joku ne biisit palveluun lykkää joka tapauksessa – pahimmassa tapauksessa Comic Sans -fontilla kuvitetun videon kera. Nettikatsominen on intensiivisempää, joten taustatapettimaiset soittovideot eivät pärjänneet. Videoiden lataaminen palveluun on ilmaista, ja teoriassa kenellä tahansa on mahdollisuus nousta uudeksi miljardikerhon jäseneksi. Aluksi kukaan ei oikein tiennyt mitä nyt pitäisi tehdä. Suuret pop-artistit ennakkomarkkinoivat videoitaan sosiaalisessa mediassa, ja kun videot vihdoin ilmestyvät, fanit pyrkivät katselemaan niitä ennätysmäisiä määriä. Toinen vaihtoehto on kettunaamari. Sitten musiikkivideoita ei enää kannattanut näyttää televisiossa, koska ihmiset katselivat musiikkivideoita mielummin internetistä. 13. Kunnes tajuttiin, että musiikkivideot ovat jälleen tärkein tapa tuoda biisi esiin. Teet sen joko halvalla hyvän idean pohjalta tai kalliilla vähemmän hyvän idean pohjalta. Mainitsiko joku tissit. Tässä en tarkoita katselukertojen ostamista, vaan nuoremman väen tapaa kuluttaa musiikkinsa YouTuben kautta – nykyään myös mobiilisti. Alkutaival 1970-luvulla oli varovainen, mutta MTV:n ja kilpailijoiden käynnistettyä toimintansa 1980-luvun alkuvuosina musiikkivideoiden historia aina 2000-luvun alkuvuosiin oli yhtä fanfaaria ja voittokulkua. SKENE Musiikkivideon sokkiarvo ja katseluennätykset Tämä kirjoitus opettaa sen, että MUSIIKIN MARKKINOINNISSA tarvitaan edelleen tissejä, ainakin joskus. YouTube on melko demokraattinen väline. Rahalliset panostukset videoihin jatkuivat tasaisen pienentyvinä. Myös Justin Bieberillä on teinimarkkina hallussa. Joka tapauksessa YouTubeen kannattaa jokaisen hiemankin suuremmasta suosiosta nauttivan artistin panostaa edes jotenkin, sillä joku ne biisit palveluun lykkää joka tapauksessa – pahimmassa tapauksessa Comic Sans -fontilla kuvitetun videon kera. Nykyisellään toistuvista videokatseluista vain YouTube (eli Google) korjaa hyödyt myymilllään bannerija videomainoksilla
Pitkä ura ja tunnettuus antavat myös mahdollisuuksia. Sain olla tämän prosessin diktaattori.” Pitkä prosessi vaati henkisesti veronsa. ”Sain myös käyttää niin paljon aikaa kuin halusin, ja kolme vuotta tässä vierähti. Samaan aikaan soololevyn työstämisen kanssa Dregen kirjoitti ja nauhoitti Michael Monroen Horns and Halos -albumia, sai esikoisensa ja kirjoitti yhdessä Tore S. ”Minulle oli helpompaa kirjoittaa lyriikoita tälle levylle, kuin vaikka Backyard Babiesille. ”Tämä on ensimmäinen levy, josta en rehellisesti muuttaisi mitään. ”Sain viimeistellä levyn juuri niin kuin halusin ilman, että kukaan hengitteli niskaan. Omassa elämässäni on molempia, niin myös levyllä”, Dregen kuvailee. Albumilta kuulee kaikuja useista eri musiikkityyleistä perinteisestä rockista aina syvän etelän bluesiin. Niinpä siellä on railakkaita, mutta myös synkkiä kappaleita. 14 INFO Dregenin nimeä kantava soololevy julkaistiin syyskuun lopussa. Viimein, lähes 25 vuotta kestäneen uransa jälkeen, hän julkaisi ensimmäisen omaa nimeä kantavan soololevynsä. Nyt kuorrutetaan leivottu kakku.” Minä itte Dregen muistaa edelleen hyvin, milloin ajatus soololevystä lähti kytemään. Backyard Babies oli juuri tehnyt viimeisen keikkansa, ennen kuin päätimme yhteistuumin jäädä tauolle. Esimerkiksi kappale Flat Tyre on a Muddy Road on hyvä esi-. Viimeisen vuoden olen työskennellyt tosissani ja nauhoittanut kappaleita muuallekin kuin puhelimeeni”, mies kuvailee. Yleensä löydän aina jotain pientä hiottavaa”, Dregen hymyilee. SKENE Pitkän prosessin diktaattori DREGEN kypsytteli ajatusta yhtyeen keulakuvana olemisesta 25 vuotta, mutta nämä vuodet olivat sen arvoisia. ”Halusin, että albumi kuulostaa minulta. Jossain vaiheessa artistin uraa se onkin tarpeellista. Börjessonin kanssa elämänkertansa. Nyt kyseessä on vain minä, kun taas aiemmin minun piti olla kaikkien meidän neljän äänitorvena. Soololevyni on melko henkilökohtainen, mutta siinä myös kuulee miltä oma levykokoelmani kuulostaa. ”Nyt voin kuitenkin nauttia työn hedelmistä, haastattelut ja tuleva kiertue ovat vain hauskoja juttuja. www.dregen.se ”Olihan tässä hieman liikaa minullekin”, hän myöntää nyt. Vaikka levy-yhtiöt lupaisivat mitä, tuntuu aina jollakin olevan sanansa sanottavana. Dregen allekirjoitti levytyssopimuksen vasta siinä vaiheessa, kun pitkään kypsytelty esikoissoolo oli valmis. Olen kuitenkin julkaissut sen verran monta levyä ja minulla on sen verran ikää, että tiedän mitä teen”, hän myhäilee. Nyt minun piti laatia todellisia aikatauluja, eikä vain hengailla studiolla muiden kanssa”, Dregen jatkaa. Mies saapuu Suomeen keikoille 6.-8.11. Mies on silminnähden tyytyväinen debyyttiinsä. ”Ilman esikoistani levy ei tosin olisi koskaan valmistunut. Keikka oli Osakassa Japanissa, ja seuraavana aamuna ajattelin: tästä alkaa urani seuraava, ja soolourani ensimmäinen luku.” ”Silloin aloitin hitaan, mutta varman kirjoitusprosessin. ”Kyseessä oli kevät, ehkä maalis-huhtikuu 2010. TEKSTI LAURA VÄHÄHYYPPÄ KUVAT UNIVERSAL MUSIC RUOTSALAISKITARISTI Andreas Tyrone Svensson alias Dregen tunnetaan parhaiten hänen urastaan Backyard Babiesissa ja The Hellacoptersissa
HELSINGIN MESSUKESKUS ja KONGRESSIHOTELLI HOLIDAY INN. Niinpä mukana on nyt vain minä ja ystäväni.” 40 vuoden koulu kannatti Dregen on ehtinyt urallaan julkaista ja olla mukana lukemattomilla levyillä. Ei uraa tarvitse unohtaa, vaikka saakin lapsen.” SUOMEN SUURIMMAT ÄÄNEN- JA KUVANTOISTON MESSUT 1.–3. Isäksi tuleminen muutti myös Dregenin normaaleja päiviä. MARRASKUUTA. Ehkä tämä helpottaa keikoilla, kun minun pitää sekä laulaa, että soittaa. Joukko muodostui lopulta Dregenin ystävistä, vaikka hän miettikin pitkään myös muita vaihtoehtoja. Aukioloajat: Pe 1.11. Sen oppiminen kesti 40 vuotta. ”Olemme jo kiertäneet lapsemme kanssa. Tuosta joukosta ei silti ole vaikea poimia niitä itselle rakkaimpia. klo 9-19 Su 3.11. Minulle oli helpompaa kirjoittaa lyriikoita tälle levylle, kuin vaikka Backyard Babiesille. SAMAAN aikaan ja samalla pääsylipulla on Messukeskuksessa on myös DigiExpo-messut. Backyard Babiesin Total 13 oli levy, joka nosti yhtyeen suurempaan menestykseen, niinpä se on edelleen kitaristille tärkeä albumi. Koin lähes tuon saman tunteen sitä julkaistessamme kuin nyt, kun julkaisen Dregenin!” Keikkailussa kitaristia huolestuttaa yksi asia; kyllästyminen. Ehkä nyt neljäkymppisenä olen siihen valmis”, Dregen nauraa. Luojan kiitos en ole blondi”, Dregen nauraa. klo 10-17 Liput: 16 € Esillä lisäksi: 200000 euron hintainen Saksalaisen MBL:n huippulaitteisto! Samalla lipulla:. merkki. Aiemmin aikataulut tuottivat ongelmia, samoin kuin moneen asiaan keskittyminen samaan aikaan. ”Pelkään kyllästyväni siihen, että olen naimisissa mikrofonin kanssa. ”Se oli ensimmäinen kerta, kun maksoin laskuja musiikilla ansaitsemillani rahoilla. TULE kokemaan huippuluokan äänen- ja kuvantoisto livenä. Siinä kuulee rakkauteni mustaan musiikkiin ja vanhaan bluesiin.” Albumilla vierailevat muiden muassa Sami Yaffa, Karl Rockfist, Danko Jones ja Nicke Andersson. Toki myös Hellacoptersin Supershitty To The Max! on edelleen minulle tärkeä levy. klo 12-20 La 2.11. En halua, että ihmiset keskittyvät vain levyn vierailijoihin. DigiExpo on Suomen suurin erilaista kodin viihde-elektroniikkaa ja tietotekniikkaa esittelevä messunäyttely, missä on esillä myös useita HifiExpon tuoteryhmiä. ESILLÄ paljon uutuuksia ja uskomattomia highend-tason kokoonpanoja, mutta myös ”tavallista” hifiä. Vaimonikin on muusikko, joten tiedämme molemmat mitä tämä on. Lapselle on hyvä nähdä vähän maailmaa, olin itsekin isäni mukana kiertueilla. ”Olen tottunut heräämään ajoissa ja tekemään kahta asiaa samaan aikaan. ”Olin yhteydessä muutamiin suuriin nimiin, mutta jos esimerkiksi Slash vierailisi levyllä, se veisi levyn painopisteen väärään paikkaan. Samalla tulee olemaan hauskaa olla ensimmäistä kertaa yhtyeen keulakuva.” ”En ole aiemmin laulanut, koska se on aina tuntunut tylsältä. Nyt kyseessä on vain minä, kun taas aiemmin minun piti olla kaikkien meidän neljän äänitorvena. Myös muut asiat ovat muuttuneet kitaristin elämässä
Pikkuisen aikaa pitää rock vielä säilyttää voidaksemme kehuskella sen iänkaikkisuudella. Rock saapui Vittulanjängällekin, kuten Mikael Niemi loistavasti teoksessaan kuvailee. Ei mennyt kuin hetki siihen, että rockista leivottiin maailmanlaajuinen ilmiö, joka tunki kaikkialle. www.eppunormaali.fi www.akuntehdas.fi lut Humppaveikot solistinaan Arttu Suuntala, joten se siitä kapinasta. Muutama Elviksen televisioesiintyminen oli sellainen shokki, että tädit pyörtyilivät ja nuoriso sai viimeinkin samaistumiskohteen ja mallin puberteetin sekoittamalle päälleen, joka vaati irtautumaan vanhemmista. Jos raha ei liiku, ei ole töitä ja on tehtävä jotain muuta. Nopeasti muuttuvassa maailmassa ennustaminen on koko ajan vaikeampaa. Helppoa rokin säilyttäminen ei ole. Jeesuskaan ei ole kahden tuhannen vuoden aikana ylösnoussut kuin kerran, mutta rockilta se onnistuu lähes joka vuosi. Kun MC5-yhtyeen solisti Rob Tyner karjui vuonna 1968 ”Kick out the jams motherfuckers” ja se taltioitiin äänitteelle, oli siinä hetkessä jotain maagista, joka tulee säilymään aina. 17. Liian myöhään digikelkkaan hyppääminen ja muutokseen reagointi ovat ajaneet koko teollisuuden ennennäkemättömään pulaan. Hyvin yksinkertaista. Tässä, ehkä vähän filosofisessa mielessä rock on ikuista. Nykyisen muotoinen ihmisolio lienee tallustellut planeetallamme ehkä 200 000 vuotta ja siitä ajasta rokin tahdissa vain noin 60 vuotta. Sukupolvien välille repesi ammottava kuilu, kuten kuuluukin. Äänilevy kuitenkin mahdollisti ilosanoman jakamisen kaikkialle ja hinnalla, joka oli lähes kaikkien ulottuvilla. Helpompaa tapaa tuskin oli, kuin kuunnella ja katsella rääkysoittoa televisiosta, tai pyörittää vinyylisingleä levysoittimessa. Maailmanlaajuiseksi ilmiöksi rock tuli television ja niiden kamalien monikansallisten levy-yhtiöiden myötä. Nykykäsityksen mukaan se versio universumista, jossa me uiskentelemme, on iältään noin 13,8 miljardia vuotta. Jääkö rokin elämänkaari muutaman vuosikymmenen mittaiseksi vai onko se ikuista. Ilman paljon parjattuja monikansallisia levy-yhtiöitä koko rock olisi varmasti jäänyt marginaali-ilmiöksi, joka olisi hiljalleen vaiettu kuoliaaksi. SKENE SANA VAPAA len monesti ihastellut ihmisiä, jotka hurmaantuvat rock-musiikista siinä määrin, että vakuuttavat sen olevan ikuista ja nostavan päätään aina uudestaan. Samalla tavalla, kuin nuo yhtiöt aikanaan mahdollistivat rokin maailmanvalloituksen, ovat ne nyt erään käsityksen mukaan sitä tuhoamassa. Seuraukset ovat yksinkertaisia, levyjen julkaisu on pitkälti kannattamatonta, joten mitä niitä julkaisemaan, keksitään jotain muuta. Siinä kuultiin niinkin hurja rock-esitys, kuin Bill Haley & the Cometsin Rock Around The Clock. Levyjä myytiin, elokuvia tehtiin ja konsertteja järjestettiin. Akun Tehdas juhlii 10-vuotisjuhliaan lokakuun lopussa. Sitähän me emme vielä tiedä. Suomen vastine olisi varmaankin ol- Juha Torvinen O Rock’n’roll forever! INFO Kirjoittaja on Eppu Normaali -yhtyeen kitaristi ja Akun Tehdas -yrityksen tuotantopuolen ylipäällikkö. Sukupolvien välille repesi ammottava kuilu, kuten kuuluukin. Joillekin se on jopa elämäntapa, mutta siitä huolimatta tuon 60:n vuoden aikana rock on ehditty julistaa kuolleeksi ja taas uudelleen syntyneeksi ties kuinka monta kertaa. Siinä vaiheessa, kun Suomi oli vasta putoamassa puusta, mellakoitiin Helsingin kaduilla Älä käännä heille selkääsi -elokuvan innoittamana. Vaikka isot levyjätit on nähty saatanan kätyreinä, on kuitenkin niiden ansiota, että vaikkapa Little Richardin raivoisat levytykset ovat edelleen maailmanlaajuisessa levityksessa ja kaikkien ulottuvilla
Puhelimeen vastataan: ”Täällä Sammy! Olen San Franciscossa, jossa on tyypillinen kalifornialaissää, sopii minulle. ”HAHAHAHAHA! Tuosta naurusta tiedät, että minä todella olen Sammy! Mitäs pidät levystä?” Välittömästi haastattelun alettua osaan yhdistää haastateltavan muutamaan vuosien varrella kuulemaani määreeseen: ”lapsellinen suurisuu”, ”tyypillinen amerikkalainen rokkari” tai ”mies, joka pilasi Van Halenin”. Jo18. KLASSIKKO Sammy Hagar Uusi Sammy Hagar & Friends -levy on jo osoittautunut käänteentekeväksi Hagarin uran jatkon kannalta, menestyi se tai ei. Hagar tekee edelleen amerikkalaiseen makuun sopivaa tarttuvaa, bailaamiseen sopivaa hard rockia. Aloitin levyn tekemisen aika spontaanisti: tein biisejä, soitin ystävilleni ja pyysin heitä mukaan. Mitä tarkemmin levyt etukäteen suunnitellaan, sitä suurempi pettymys mahdollinen epäonnistuminen on. ”Olen ylpeä siitä, kuinka levy syntyi sen kummemmin suunnittelematta. Syyskuun lopulla julkaistu Sammy Hagar & Friends -levy sisältää sekä Hagarin säveltämää uutta materiaalia että kierrätyksiä. Kun historialla on merkitystä. Millaista Helsingissä on?” No, täällä on pimeää, kylmää ja märkää. Aika surkeaa. Juuri 66 vuotta täyttäneen Sammy Hagarin vuosikymmenien varrella saamasta kritiikistä suurin osa on kuitenkin peräisin Yhdysvaltain ulkopuolisesta maailmasta, sillä amerikkalaiset rakastavat Hagaria. Poikkeuksellisen levystä tekee varsin maineikkaan vierailijajoukon vahva panos. S TEKSTIT HARRI HAKANEN KUVAT FRONTIERS RECORDS oitto johonkin päin Yhdysvaltain länsirannikkoa. Hagar on tyytyväinen levyyn ja sen syntyprosessiin
19
No, yritimme monta kertaa, mutta niinhän siinä kävi, että ensimmäinen versio päätyi levylle! Sekin oli minulle aivan uutta”, Sammy ihmettelee. Samalla tajusin, että kyseessähän on yksinkertainen, pojasta ja tytöstä kertova rakkauslaulu, johon tarvitsin naisäänen.”. Löysin itsestäni uusia puolia. Näistä kaksi jälkimmäiseksi mainittua on mukana levyn kenties yllättävimmässä ja tarttuvimmassa kappaleessa, hyvin 70-lukulaisessa, jopa karibialaisia vaikutteita sisältävässä balladissa All We Need Is An Island. ”Näin meidän kesken: tästedes aion tehdä kaikki levyni samalla tavalla. 20 Kaikki levylle houkutelluista muusikkoystävistä eivät tällä kertaa pystyneet osallistumaan projektiin, mutta Hagar kertoo jo haaveilevansa seuraavasta yhteistyölevystä hyvinkin tunnettujen muusikoiden kanssa. Se oli toisaalta helppoa ja hauskaa, mutta toisaalta myös hyvin haastavaa. Sen alkuperäinen sovitus oli suuri ja mahtipontinen kuten levyltä löytyvässä Father Sun -kappaleessa, mutta tällainen sovitus ei sopinut siihen lainkaan. Yksin työskentelyssä on toki puolensa: saa puuhastella kaikessa rauhassa, kukaan ei hengitä niskaan eikä pakota sinua tekemään epämukavia asioita ja olet vastuussa vain itsellesi.” Mitä tarkemmin levyt etukäteen suunnitellaan, sitä suurempi pettymys mahdollinen epäonnistuminen on. James on edelleen mukana listalla. ”Pyysin mukaan muun muassa Metallican James Hetfieldiä, mutta hän joutui kieltäytymään. ”Se oli ensimmäinen levylle säveltämäni kappale ja minulla oli suuria vaikeuksia saada se toimimaan. Usko pois, minulla todella on tällainen Alista tyypeistä, jotka haluan mukaan seuraavalle levylle! Listalla on myös kitaristeja, kuten Jimmy Page ja Eric Clapton, joiden kanssa minun on pakko saada vielä soittaa ennen kuin kuolen.” Depeche Moden kimpussa Sammy Hagar & Friends -levyllä laulaa ja soittaa useita tuttuja nimiä rockmusiikin historiasta ja Hagarin henkilökohtaisesta menneisyydestä: mainittujen Michael Anthonyn (Van Halen), Neal Schonin (Journey) ja Chad Smithin (Red Hot Chili Peppers) lisäksi mukana ovat Hagarin kanssa Montrose-yhtyeessä jo 1970-luvun alussa soittaneet rumpali Denny Carmassi ja basisti Bill Church, kuten myös kitaravelho Joe Satriani, kantritähdet Toby Keith ja Ronnie Dunn, The Grateful Dead -yhtyeestä tuttu Mickey Hart sekä Heartin Nancy Wilson. Kappaleen eka otto meni niin hienosti, että olimme kaikki paitsi hämmästyneitä, myös varmoja siitä, ettemme enää pystyisi parempaan. Going Down -biisissä kanssani soittivat Michael Anthony, Neal Schon ja Chad Smith. Kun studiossa on joukko ystäviä, ilmassa on taikaa. Niinpä päätin riisua siitä kaiken turhan. KLASSIKKO kainen ystäväni toi levylle jotain omaansa ja teki parhaansa. Esimerkiksi duetto Taj Mahalin kaltaisen legendan kanssa kehitti minua blueslaulajana. ”Tämän levyn tekeminen opetti kuitenkin minulle jotain erityistä. Valmis levy yllätti jopa minut ja sen kuunteleminen tekee minut onnelliseksi”, Hagar aloittaa. Ilman häntä olisin vetänyt Winding Down -kappaleen omana itsenäni, mutta Tajin avulla pääsin syvemmälle bluestulkinnan syövereihin
Hagar kehuu jälleen kerran levyllä esiintyviä muusikoita ja toistaa tekevänsä seuraavankin soololevynsä samalla metodilla. Niin kävi Cabo Wabon kanssa: sain päähäni, miten mahtavaa olisi jos omistaisin Meksikossa oman ravintola, johon voisin tuoda kavereita tai faneja bilettämään kanssani… Ja saman tien voisin pistää pystyyn oman tequilamerkin! Kun kroppani lepää, aivoni eivät suinkaan lepää. Riffi kuulostaa raskaalta, vaikka sen soittaisi haitarilla! Ja ne sanoitukset – sanotaan vaikka niin, etten itse pystyisi koskaan kirjoittamaan yhtä synkkiä sanoituksia. Tosin tuota levyä ei tule, ennen kuin superkokoonpano Chickenfoot on julkaissut kolmannen levynsä, Hagar lupaa. Nehän alkavat heti suunnitella uusia kuvioita ja tekevät ankaraa luomistyötä. Totta puhuen Nancyn panos yhteen biisiin tällä levyllä on suurempi kuin kenelläkään muulla muusikolla. ”Kiertue oli fantastinen. Tällöin tunnen tarvitsevani lepoa. Myös keikkailua jatkossa on mietitty: ihannetilanteessa ottaisin mukaan Michael Anthonyn, jonka kanssa voin esittää Van Halenin biisejä – minä ja Mikey muodostimme puolet bändistä. Soitimme viidessätoista kaupungissa ja lähes jokainen keikoista oli loppuunmyyty. Paluutoiveita vanhalle mantereelle Kuluneen kesän ja alkusyksyn aikana Sammy Hagar teki vaihtelevien kokoonpanojen kanssa kiertueen, joka kulki nimellä ”Four Decades of Rock”, eli ”Rockin Neljä Vuosikymmentä”. Hän on muun muassa omistanut maastopyöräliikkeitä, kehittänyt loistavasti menestyneet tequila- ja rommimerkit sekä perustanut lukuisia ravintoloita. Van Halenissa minä sanoitin ja tein laulumelodiat kappaleisiin, joita se toinen puolisko, eli nykyinen Van Halen ei tule koskaan esittämään. Olin ajamassa autollani studiolle, kun kuulin Personal Jesus -kappaleen radiosta. Kun laulan tuon kappaleen, tunnen samalla jotain. Joskus käy niin, että kappale ikään kuin kirjoittaa itsensä, mutta niin käy vain harvoin, siispä kappaleen eteen on tehtävä töitä. Mikä sitten – rahan lisäksi – motivoi etsimään virikkeitä ja rahantekomahdollisuuksia myös musiikin ulkopuolelta. Äskeisen myyntipuheen jälkeen alkaa olla jo pakko alkaa metsästää halpoja lentoja Meksikoon! ”Suosittelen lämpimästi! Ainoa ongelma asiassa on se, ettet välttämättä halua enää palata kotiin! Niin kävi minullekin: menin Caboon ensimmäisen kerran vuonna 1981 ja tarkoitus oli viettää siellä vain viikonloppu. Olenkin usein miettinyt, että mitä jos ostaisi lennot ja osallistuisi vuosittain lokakuussa Cabo San Lucasissa järjestämääsi Cabo Wabo Birthday Bash -tapahtumaan. Ainakaan, jos sattuu olemaan Depeche Mode -fani. Levyjämme myytiin 48 miljoonaa kappaletta ja ne kuuluivat miljoonien fanien nuoruuteen. Levyllä on myös kappale, jonka kierrättämistä on vaikea antaa Hagarille anteeksi. Kerroin aiemmin, kuinka aion jatkossa tehdä levyjä. Uuden version tekeminen vanhasta kappaleesta ei minulta onnistu, ellen pysty samaistumaan kappaleen sanoitukseen sanoihin”, Hagar kertoo. “Kun saan hyvän sävellysidean, ryhdyn töihin: tartun kitaraan ja rakennan kappaleen pala palalta. Jos kuka tahansa rockstara saisi kokea samanlaisen onnistumisen tunteen, hänestä tulisi pian samanlainen kuin minusta”, Hagar vakuuttaa. ”Aina kun avaan oman ravintolan, vaikkapa Cabo Wabo Cantinan tai The Island:in, keskityn vain siihen ja olen mukana täydellä sydämellä. Red-omaelämänkertansa viimeisillä sivuilla Hagar myöntää avoimesti olevansa varakas kaveri. Mutta Personal Jesus – man, siinä mennään syvälle. Kokeile vaikka! Laita kappale soimaan siellä kylmässä Helsingissä, sulje silmäsi ja anna musiikin viedä sinut tropiikin saarille. Päädyin siirtämään paluulentoani toistuvasti eteenpäin ja jäin jumiin kuukaudeksi!” ”Keith Richards meni Cabossa naimisiin Patti Hansenin kanssa vuotta paria aiemmin. “Olen tuntenut Nancy Wilsonin iät ajat. Pyysin häntä mukaan ja hän suostui välittömästi. Koen velvollisuudekseni painua keikoille esittämään noita hittejä.” Liikemies Hagar SAMMY Hagar on 1990-luvulta lähtien tehnyt rahaa muullakin kuin musiikilla. Musiikin tekeminen on siis työtä. Kun Mickey Hart vielä soitti kappaleeseen rummut, siitä tuli mielestäni täydellinen.” ”Itse asiassa se saattaa olla paras laulu, jonka olen koskaan säveltänyt! Hard rock -fanini luultavasti haluavat nirhata minut kun sanon näin, mutta oikeasti rakastan sitä kappaletta. Usko tai älä, joskus käy niin, että kyllästyn tuohon työhön! Näin saattaa käydä pitkän kiertueen jälkeen tai kun olen saanut sävellettyä tai äänitettyä levyn. Ajattelin, että ’mikä bad-ass riffi!’. 21. All We Need Is An Island tekee juuri sen mitä musiikki parhaimmillaan pystyy tekemään”, Hagar hehkuttaa. Henkisiä sanoituksia, rakkauslauluja: Best of Both Worlds, Love Walks In, When It’s Love tai Dreams – niissä on jotain hengellistä ja ne ovat minun juttuni. Minun versioni kappaleesta oli folkmainen, hieman etnisiä, kenties polynesialaisia sävyjä sisältävä tekele, mutta kun Nancy lisäsi siihen omat lauluosuutensa, kappale muutti täysin muotoaan: siitä tuli jotain todella kaunista. Näin häistä ja paikasta kuvia jossain lehdessä ja kiinnostuin paikasta välittömästi; ’kaktuksia, palmuja, meriä – helvetti soikoon, minunhan on päästävä tuonne!’ Sittemmin selvisi, että kun Keithin vaimo ja muu seurue oli jo palannut kotiin, Keith vietti Cabossa vielä kolme kuukautta. Sen avulla kuuntelija pääsee uusiin paikkoihin. Samalla hetkellä muistin, kuinka paljon pidin kappaleesta silloin, kun se ensimmäisen kerran ilmestyi. Tullessaan syömään tai juomaan näihin paikkoihin fanit voivat ajatella pääsevänsä vieraiksi kotiini, sillä ravintoloissa syödään vain sellaisia ruokia ja juodaan sellaisia juomia, joista itse pidän.” ”Minusta on mahtavaa nähdä Cabo täynnä Sammy Hagar -faneja syömässä minun tacojani, juomassa tequilaani tai rommiani ja kuuntelemassa, kun esitän heille omaa musiikkiani – se on itse asiassa yhtä palkitsevaa kuin kaiken maailman kulta- tai platinalevyt. Tuon se paikka tekee ihmiselle, Hagar toteaa. Mutta kun kroppani lepää, aivoni eivät suinkaan lepää. ”(Hillitöntä naurua) Depeche Mode -fanit vihaavat minua joka tapauksessa, eli siinä suhteessa mikään ei tule muuttumaan! Levykokoelmassani ei ole ainuttakaan Depeche Moden levyä, sillä en nyt vain kuuntele tuollaista musaa lainkaan
KLASSIKKO Hagarin neljä vuosikymmentä rockin parissa Y EAR MUSIC POP MEDIAN ARKISTO hdysvaltain ulkopuoliselle maailmalle rumpali Michael Shrieven kanssa. VuosiWaboritas -yhtyeen keulakuvana että kymmenen jälkimmäisellä puoomalla nimellään. Listoille ylsivät myös lukuisat set sekä sooradiohitit, joiden myötävaikutuksella Van loartistina että Montrose-yhtyeen jäHalenin levyjä myytiin tuon ajanjakson senenä. Keväällä 1986 julkaistu 5150 oli Van nustautuneena kasarirokkarina, mutHalenin uran ensimmäinen Yhdysvaltain albumilistan kärkeen yltäta amerikkalaisille lähes yhtä nyt levy ja samaan ylsivät myös seuraavat ”Van Hagar” -levyt merkittäviä ovat Ha(OU812, 1988, For Unlawful Carnal Knowledge, 1991 garin saavutukja Balance, 1995). Hagar ja Ronnie Montrose eivät lopulta mahHagar puuhasteli muiden muusikoiden kanssa ja tuneet samaan kokoonpanoon, joten laujulkaisi musiikkia myös Van Halen -vuosinaan laja jätti yhtyeen alkuvuodesta 1975 ja (muun muassa jamiyhtye Los Tres GusanMontrose jatkoi uuden laulajan kera os) ja on jatkanut soolouraansa sekä The vielä parin vuoden ajan. Neal Schonin, basisti Kenny Aaronsonin ja vuonna 2011. Tarinalla ei kuitenkaan sä hard rock -yhtyeessä nosti ollut kovin onnellista loppua, hänet suuren yleisön tietoisillä Sammy Hagar sai tarpeeksuuteen. Sammy Hagar oli myös osa HSAS Sammy Hagarin omaelämäkerta Red Michael Anthony -”superyhtyettä” yhdessä Journey-kitaristi – My Uncensored Life In Rock julkaistiin ja Sammy Hagar. – tosin lopullinen välirikko tapahtui Montrose-levy sisälsi muun muvasta vuonna 2005, sen jälkeen kun assa Rock Candy - ja Space Station Hagar oli palannut Van Haleniin paria Van Halen vuonna 1994: Michael Anthony (vas.), #5 -klassikot, joista ensin mainittua vuotta aiemmin vain todetakseen, että tiSammy Hagar, Alex Van Halen Hagar esittää keikoillaan tänäkin päivänä, lanne oli pahentunut entisestään. Kuriositeetja Eddie Van Halen. Hagaoikeastaan vasta vuonna rin toinen ”superyhtye”-kiinnitys 1981 julkaistulla Standing toteutui, kun Hagar, Van Halen Hampton -levyllä. Rivijäsenyys yhtyliskolla Hagar julkaisi neljä eessä ei sekään ole ollut poissuljetvaihtelevasti menestynyttä altu vaihtoehto hankalien Van Habumia, mutta löi itsensä läpi len -kokemusten jälkeen. aikana kymmeniä miljoonia kappaleiLokakuussa 1947 syntynyt ta ja yhtyeestä tuli suuri nimi myös Hagar esitti ja julkaisi musiikYhdysvaltain ulkopuolella – joskin kia jo 1960-luvun lopulla, mutkokoonpano esiintyi Euroopassa ta vasta pesti kitaristi Ronnie ensimmäisen kerran vasta vuonMontrosen mukaan nimetysna 1993. kivät hieman yllättäen yhteiskiertueen kesällä 2002. Hagar toimi yhtyseen Eddie Van Halenin ailahteeen vokalistina vuosina levasta käytöksestä ja tämän al1973–75 ja sen kahdella enkoholinkäytöstä vuonna 1996. Kokoonpano julkaisi vain yhSammy Hagar muistetaan todennäden albumin vuonna 1984. simmäisellä levyllä Montrose Tiet erkanivat riitaisissa merkeissä (1973) ja Paper Money (1975). Myös tätä -basisti Michael Anthony, Red seuranneet Three Lock Box Hot Chili Peppers -rumpali (1982) ja VOA (1984) menesChad Smith ja kitaristi Joe Sattyivät mainiosti. Chickenfoot: Joe Satriani, Chad Smith, 55. Yhtye on julkaissut soolouran tunnetuimman – joskaksi albumia ja tehnyt muutamia kaan ei kaupallisesti menestykiertueita sekä Pohjois-Amerikassa neimmän- kappaleen I Can’t Drive että Euroopassa. Jälkimmäiriani perustivat Chickenfootin nen levyistä sisälsi Hagarin vuonna 2008. köisesti parhaiten David Lee Rothin Seuraavana vuonna alkoi Hagarin ja Van Halenin yhteinen, yli Van Halenissa korvanneena laulajana kymmenen vuotta kestänyt taival, jonka aikana molempien urat tai punaisiin esiintymisasuihin sonnousivat aivan uusiin sfääreihin. ja joista jälkimmäistä ovat sittemmin kierrättina mainittakoon, että Hagar ja David Lee Roth tetäneet lukuisat yhtyeet Iron Maidenista lähtien. 22
Vaikka mies onkin tällä vuosituhannella esiintynyt Euroopassa Chickenfootin vokalistina, on soolo-Sammy tällä puolella Atlantia erittäin harvinaista herkkua. Yleisölle on tiedossa mahtava ilta! Tekisin mieluummin tällaisen kiertueen klubeissa tai teat- Mikäli saamme järjestymään 10–12 keikan kiertueen, aion rahdata Eurooppaan koko bändini, kaikki ystäväni ja hyvän lämmittelijän. www.redrocker.com 23. Tosin poikkeuksiakin on: Rock Candy ei jostain syystä tunnu vanhenevan lainkaan, samoin Three Lock Box - tai There’s Only One Way to Rock -biisit tuntuvat yhtä tuoreilta kuin aina ennenkin.” ”Van Halen -materiaalista on myönnettävä, että maalasin itseni nurkkaan kappaleita äänitettäessä. tereissa kuin esiintyisin festivaaleilla. Rakastan omaa Waboritas-bändiäni, jonka kanssa olen tehnyt töitä jo todella kauan, mutta tämän juhlarundin jälkeen tuntuisi aika epämukavalta esittää 45 minuuttia Van Halenin musiikkia pelkästään heidän kanssaan. Niissäkin on puolensa, mutta juuri nyt haluan esittää musiikkia koko uraltani,” Hagar kertoo. Kerron nyt sinulle ja kaikille muillekin eurooppalaisille toimittajille, jotka haastattelevat minua tämän levyn tiimoilta, että mikäli Sammy Hagar & Friends -levy menestyy ja saa tarpeeksi huomiota, paikalliset promoottoritkin heräävät: ’Oho, Hagarilla on hittilevy, buukataanpa mies tänne kiertueelle!’.” ”Mikäli saamme järjestymään 10–12 keikan kiertueen, aion rahdata Eurooppaan koko bändini, kaikki ystäväni ja hyvän lämmittelijän. ”Montrose-kappaleissa lavalla olisivat kanssani joko Denny Carmassi tai Bill Church tai molemmat. Festivaaleilla ei pysty tekemään kaksituntisia keikkoja, vaan lyhyempiä, hittipainotteisia settejä. Niiden laulaminen keikoilla on hienoa, mutta käy todella työstä! Vastaan kysymykseesi, että rakastan juuri tätä hetkeä ja sitä mitä juuri nyt teen, koska se on tätä päivää, todellista ja tuoreen kuuloista”, Sammy päättää. Vanhan Montrose-matskun esittäminen on hauskaa, varsinkin Billin ja Dennyn kanssa, mutta enhän minä ole enää se sama tyyppi, lauloi noita biisejä 70-luvulla. ”Oh man, tuo on liian vaikea kysymys! Mitä jos sinut laitettaisiin valitsemaan suosikkilapsesi. Minun on vaikea vetää niitä täydellä sydämellä. Tein sen, koska minut haluttiin ja pyydettiin sinne, ja toin mukanani koko yhtyeen ja lavakattauksen ja… Mutta se ei tuntunut oikealta, koska kyseessä oli yksi ainoa show! Haluan palata ja tehdä kunnon kiertueen. LÄHTEET www.redrocker.com Billboard Sammy Hagar with Joel Selvin: Red – My Uncensored Life in Rock INFO Sammy Hagar & Friends -levy julkaistiin syyskuussa. ”Ainoa soolokeikkani Euroopassa on ollut Sweden Rockissa (vuonna 2005, toim. Tuo paketti olisi tietysti hienoa saada myös Eurooppaan. Livenä uuden levyn biisit toimivat minulle juuri nyt hienosti, sillä ne kuvastavat parhaiten sitä mitä juuri tällä hetkellä tunnen ja koen. Olisi muutenkin korkea aika saada Sammy Hagar esiintymään vanhan mantereen lavoille. Olet viettänyt neljä vaiherikasta vuosikymmentä rockin parissa – mikä mahtaa olla suosikkivuosikymmenesi ja miksi. huom.). Lauloin ne studiossa suurin piirtein niin korkealta kuin pystyin. Minulla on ollut tapana vetää keikoilla enintään kolme Van Halen -biisiä ja pari Montroseklassikkoa. Sammy Hagar’s Four Decades of Rock -kiertue jatkuu USA:ssa lokakuun loppuun saakka. Fiilis lavalla on täysin erilainen, mikäli nuo kappaleet esitetään alkuperäisten soittajien kanssa ja uskon fanienkin saavan silloin enemmän irti keikoista.” ”Unelmayhtyeessäni olisivat siis sekä Mikey että Montrosen kaverit. Hitto, kun tuo kuulostaa hyvältä! En voi kuvitellakaan enää keikkailevani muunlaisella paketilla”, Hagar vaahtoaa. Lämppärinä olisi Joe Satriani yhtyeineen tai kitaristi Dave Menikettin johtama Y & T, tai joku muu bändi, jossa on loistava kitaristi, joka puolestaan soittaisi oman bändinsä setin jälkeen minun bändissäni
Vaikka Metallican solisti James Hetfield ja rumpali Lars Ulrich istuvat pöydän eri päädyissä, välissään kitaristi Kirk Hammett ja basisiti Robert Trujillo, vitsailevat he hyväntuulisesti toisilleen. 24. TEKSTI KIRPI UIMONEN, SAN FRANCISCO KUVAT UNIVERSAL MUSIC A jat ovat muuttuneet. Kiertueilla heitä kohdellaan kuin kuninkaallisia ja lavalla he ovat anarkisteja, mutta siviilissä tavallisia keski-ikäisiä miehiä, jotka sovittavat parhaansa mukaan perhe-elämän boheemiin elämäntyyliin. ”Meitä ei pitäisi ottaa vakavasti, koska emme tiedä, mitä teemme” METALLICAN miehet elävät kaksoiselämää. James ja Kirk ovat jo täyttäneet viisikymmentä, Lars ja Rob tulevat hieman jälkijunassa. Syntyy kaksi halailevaa tiimiä, jossa nuoremmat naljailevat vanhempien kustannuksella. Leikinlaskun aiheena on ikä
25
METALLICA 26
Nykyään riitelemme hyvin harvoin. Meillä on ollut aina hauskaa Suomessa. ”En ollut tavannut sitä ennen ketään Euroopasta, saati Tanskasta. Heistä on tullut kavereita ja he tekstailevat toisilleen. Suomalaisten erilaisuus tulee sydämestä. ”Kummallisin keikkamuisto on Britanniasta Castle Donnington -festivaalilta vuodelta 1985. Uudet puheenaiheet virkistivät tilannetta. Se pelotti. Sitten lavalle alkoi lentää ruokaa ja joku heitti sinne raa’an sian pään. Silloin turvatoimet eivät olleet yhtä tarkat kuin nykyään ja oli tyypillistä, että yleisöstä lensi pulloja lavalle. ”Saavuimme hotellille aamulla. KARI LAHTINEN ”Kadut tätä vielä. Asiat muuttuivat, kun metallimies yksi toisensa jälkeen tuli isäksi. Suomea he muistelevat hyvällä tavalla hulluna maana. ”Isoin positiivinen muutos oli se, että saimme kaikkia lapsia samoihin aikoihin. Kirkin muistoissa on vieläkin kirkkaana Ride the Lightning -kiertueen Suomen keikka 1980-luvun puolivälissä. ”Ehkä se oli jäänyt yli jonkun grillijuhlista”, James vitsailee. Majoituin Cliff Burtonin kanssa samaan huoneessa. Kaiken kaikkiaan he ovat myyneet yli 110 miljoonaa levyä. Kymmenen vuoden hermoromahduskauden jälkeen opimme tulemaan toimeen toistemme kanssa. Makeasti. ”Bändi oli niin iso, että emme tienneet, mitä teemme seuraavaksi. On vaikea arvata, miksi kellään oli sian pää konsertissa”, Kirk ihmettelee. Esimerkiksi perinteisen kultalevyn sijasta levy-yhtiö on muistanut meitä mustalla lampaalla ja metsästysveitsellä. San Franciscon kasvatti Kirk liittyi riveihin vuonna 1983, kun edellinen kitaristi Dave Mustaine sai kenkää bändistä päihdeongelmien ja väkivaltaisen käytöksen takia. James vastasi ilmoitukseen. Ei sen takia, että heille syntyisi romanssi. ”Olimme käyneet läpi paljon yhdessä, mutta emme silti tunteneet toisiamme kunnolla. ”Olimme erilaisia. ”Suomalaiset Metallica-fanit ovat intohimoisia ja antautuneita musiikillemme. Se on oikeastaan aika pelottavaa. Tilannetta paheni se, että uskoimme omaan suosiomme, päämme turposivat samalla kuin sydämemme kutistuivat. He perustivat bändin, joka on voittanut kahdeksan Grammy-palkintoa ja jonka viisi albumia on mennyt suoraan listaykköseksi. En vaan halua, että he puhuvat Metallican asioista keskenään”, Lars sanoo. Olimme suoraan sanottuna hukassa”, James muistelee. Aloimme luonnollisesti ajatella muutakin kuin omaa napaamme emmekä enää tapelleet jokaisesta pikkuasiasta”, Lars kertoo. Nyt noillekin ajoille nauretaan. James oli ujo, hiljainen ja sisäänpäin kääntynyt”, Lars puolestaan heittää. Tietenkin meillä on taiteellisia erimielisyyksiä, mutta olemme oppineet puhumaan niistä. Leppoisaa tunnelmaa ei latista edes menneiden muistelu. aina kesällä ja yöt ovat silloin siellä valoisia”, Lars sanoo hyväntuulisesti. Lars haki laulajaa ja soittajaa autoihin erikoistuneen ilmaisjakelulehden etsitään bändikavereita -osastolla. Keksin jotain pääsi menoksi, kun täytät pyöreitä joulukuussa”, leveästi hymyilevä James heittää Larsille merenrantahotellissa San Franciscossa. Silti uuden levyn äänittäminen jännittää, sillä pienessä levytysstudiossa testataan ihmissuhteet”, Lars jatkaa. Vuonna 2004 ilmestynyt Some Kind of Monster -dokumentti paljasti riitaisan bändin, joka haki apua ongelmiinsa kalliista ja hyvin uutisoiduista terapiasessioista. Kun muut jäivät lepäämään, 27. ”Lars taas oli kiinnostava persona, mutta omasta mielestään jo rokkitähti”, James kuittaa. Lars puhui hassusti ja haisi hassulle”, James sanoo. Teimme parhaamme väistelläksemme niitä. ”Muiden asioiden lisäksi voimme jutella lentomatkalla, mitä minun 14-vuotias poikani ja Jamesin 14-vuotias tytär tekevät. Suomi, kummallinen paikka Pohjolassa Tanskalaisesta tennispelaajien suvusta tuleva Lars ja kalifornialaisen avioeroperheen kasvatti James tapasivat vuonna 1981 Los Angelesissa. Tosin valoshow’ta on ollut mahdoton toteuttaa, koska olemme paria kertaa lukuun ottamatta soittaneet Cliff Burton Pihtiputaan Saapasjalkarockissa vuonna 1986. En usko siihen, vaikka eihän sitä koskaan tiedä
Hän on tuonut bändiin energiaa ja innostusta. Ajattelin, että näiden kavereiden kanssa on hullua työskennellä, mutta ainakaan aika ei käy pitkäksi. Iloa synkistä kappaleista Metallica 90-luvulla: Kirk Hammett, Jason Newsted (tak.), Lars Ulrich ja James Hetfield. Esimerkiksi perinteisen kultalevyn sijasta levy-yhtiö on muistanut meitä mustalla lampaalla ja metsästysveitsellä”, hän sanoo ja nauraa makeasti päälle. James ajoi vaarallisilla moottoripyörillä imagon takia. Nykyään hän ajaa vuoden 1987 Harley FXR:ää. Minusta ei tunnu hyvältä, jos yritän lopettaa prosessin kesken. Jokin käyttää minua välineenä. Minun on ollut aina helppo kirjoittaa synkistä asioista. Vaikeuksien kokeminen yhdistää ja kun jaan kokemuksen muiden kanssa, tunnen oloni onnellisemmaksi. Soittaminen taas saa minut iloiseksi ja hymyilemään, hän sanoo samalla, kun soittaa ilmakitarasta muutaman sävelen.” Kirk pitää Metallican musiikkia katalysaattorina. ”Ja hän on rauhallinen”, James kuvailee. Siitä saa apua kurjaan päivään tai elämään.”. ”Matkimme aluksi 1970-luvun bändejä. ”Yritimme elää silloin villisti, mutta se oli raskasta. Vuoden 1982 lopussa bändiin liittynyt basisti Cliff Burtonin kuoli bussionnettomuudessa Ruotsissa. Hän sai yhden epämääräisen kalan, jota hän ei tunnistanut.” James taas kuvaa suomalaisia omaperäisiksi. En osaa kontrolloida niitä aina ja tunnen oloni usein eksyneeksi. Kyseenalaistan kaiken sen takia, että löytäisin vastauksia ja kun kuvittelen, että olen löytänyt vastauksen, kysyn taas lisää.” Biisejä kirjoittaessa hän keskittyy juuri kysymyksiin ja tunteisiin. Se aiheutti meille paljon hankaluuksia uran alkuaikoina”, James toteaa. ”Meidän konserttimme on turvallinen paikka päästää aggressiot ulos kropasta. ”Robert on taitava basisti. ”Ensimmäinen keikkani Metallican kanssa oli San Quentin -vankilassa. Hänen tilalleen pestattiin Jason Newsted, ja vuonna 2003 Santa Monicassa kasvanut basisti Robert Trujillo liittyi bändiin. He ovat aina kehittämässä jotain uutta”, Rob kertoo. Syyskuussa 1986 bändiläisten elämä pysähtyi. Tuhottuja hotellihuoneita ja kuoleman uhmaamista Nuoret miehet elivät villisti. Teemana on yleensä matka eikä määränpää. meni hän kalaan läheiselle järvelle, mutta saalis jäi kehnoksi. Jamesin, Larsin ja Kirkin esikuvia olivat Aerosmith, AC/DC, Jimi Hendrix, Led Zeppelin, Deep Purple ja Black Sabbath. Yhtyeen jatko oli vaakalaudalla, mutta sen jäsenet päättivät jatkaa – Cliffin muistoa kunnioittaen. Pääkallon kaulaansa tatuoinut, mustiin pukeutunut mies naurahtaa kysymykselle. Vaikka meillä on villi lavaimago, olemme siviilissä tavallisia miehiä”, Kirk sanoo. Uhmasin silloin monta kertaa kuolemaa”, omat moottoripyöränsä ja autoja harrastuk28 Mitä elossa oleminen merkitsee Jamesille, joka viljelee teksteissään kuolemaa ja muita synkkiä aiheita. – James Hetfield ”Suomalaisten erilaisuus tulee sydämestä. Lopulta luovuimme kulissista ja aloimme elää niin kuin tuntui hyvältä. ”Elossa oleminen merkitsee minulle sekä ihmisen pimeän että valoisan, hyvän ja huonon puolen hyväksymistä. Ilmestyimme kaupunkiin, tuhosimme hotellihuoneita ja häivyimme. Melankolia kulkee suvussani.” James väittää, että ei pysty kontrolloimaan luovaa prosessia. ”En tiedä, mistä sanoituksemme tai musiikkimme kumpuaa. METALLICA senaan rakentava James sanoo. “En välittänyt missä kunnossa pyörä oli, halusin vain, että se näytti makealta. Meitä yhdistää myös rakkaus surfaamiseen”, Kirk kehuu. ”Minulle on annettu tunteet, mutta suurimmaksi osaksi ajasta en tiedä miksi. Minulle on annettu tunteet, mutta suurimmaksi osaksi ajasta en tiedä miksi. Käytän kappaleissa paljon kielikuvia ja kirjoitan ne sen verran ylimalkaisesti, että jokainen voi sovittaa niihin omat tapahtumansa
29
”Kuvien ohessa oli teksti: ’Tässä on yksi sointu, tässä toinen ja tässä kolmas. Musiikki puhui minun äänelläni, ja hitto, että se vaikutti minuun monella tasolla”, Hetfield kertoo. ”Koko ajatus naurattaa meitä”, Kirk kuittaa aiheen. ”Minulle hevimusiikki merkitsee kahta asiaa, jotka ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Sen verran tukevaa kannatus on ollut alkutakkuilujen jälkeen. Lainaukset: Paul Brannigan & Ian Winwood: Syntymä Metallica Kuolema (Like Kustannus) luan tulkita taulua, taideteosta tai elokuvaa itse enkä halua jonkun muun analysoivan sitä puolestani”, Lars pohtii. METALLICA Ensimmäiset 20 vuotta Jos joku kirjoittaa tulevaisuudensuunni telmakseen lauseen: ”Soita musiikkia, rikastu”, päämäärä on aika selkeä. Kyseessä on sivun kokoinen opas aloitteleville kitaristeille otsikolla ”Bändissä soittaminen. ”Metallimusiikki on aitoa maailmanmusiikkia. Eikä meillä ole agendaa, mutta olemme rehellisiä. ”Fanit arvostavat meidän rehellisyyttämme ja intohimoamme, mutta sen vakavammin meitä ei pitäisi ottaa, koska emme tiedä, mitä teemme”, James sanoo. Olin ainut lapsi, ja metallimusiikki sai minut kuulumaan joukkoon, loin sen avulla toisen perheen. Parents Music Resource Center yritti kontrolloida taidetta 1980-luvulla, ja sen edustajat lukivat myös meidän lyriikoitamme. Tajusin nopeasti, että metallimusiikkifaneja on joka puolella, Etelä-Amerikasta Aasiaan. Mukaan on saatu ilahduttava määrä haastatteluita yhtyeen ympärillä vaikuttaneilta henkilöiltä aina satunnaisista levyyhtiöihmisistä ja keikkajärjestäjistä tuottaja Bob Rockiin. Panin vain luurit korville ja kuuntelin. ”Emme analysoi sanomaamme. Sarjan ensimmäinen ja viimeinen osa”. ”Puolivälissä keikkaa salissa oli meneillään joukkotappelu ja lavan reunalla seisonut bassokaiutin sytytettiin tuleen. Hän soitti salin toisessa päässä levyjä niin, että musiikki meni särölle, ja puhui yli innokkaasti mikrofoniin samalla kun häikäisevät diskovalot välkkyivät musiikin tahtiin.” Monen syyn seurauksena ilta päättyi Anarkiaa ilman agendaa Metallican, muiden hevibändien tavoin, musiikkia nimitettiin yhtyeen taipaleen alkuaikoina saatanalliseksi. Tarkoitukseni ei ole verrata musiikkiamme korkeakulttuuriin, mutta ha30 Burtonin lekan heilutteluun. ”Tilaisuuden dj oli kuin kotibileistä. He halusivat varmistaa, että emme yritä vaikuttaa kenenkään väärällä tavalla, että meillä ei ole tekemistä antikristuksen kanssa. Cliff Burtonin tragedia käsitellään hienovaraisesti ja tunteella. Perusta bändi.’” Toimii edelleen. James on tehnyt viimeiset 30 vuotta abstrakteja kappaleita, ja jokainen kuuntelija saa mukautua niihin omalla tavallaan. Yksi kirjaan Larsin kertoma juttu, fanilehti Sideburnsin mainio pätkä, on vielä pakko nostaa esiin joulukuulta 1976. Otsikon alle oli piirretty kolme karkeaa kuvaa, jotka esittivät kitaran otelautaa ja sormitusta duurisoinnuille A, E ja G. Jos kappaleemme ovat jonkun mielestä synkkiä, on hänellä oikeus ajatella niin”, James selittää laveammin. Hevimusiikki tarkoittaa Metallican jäsenille olotilaa, siviilisäädystä, kulttuurista tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Juuso Arvassalon ja Jere Saaraisen suomentaman kirjan alkulehdillä todetaan Metallican matkan olleen pitkä ja kummallinen. Ihmiset voivat, syystä tai toisesta, samaistua metallimusiikkiin ympäri maailman”, Kirk analysoi. Oman osuutensa saa myös Liedon Tarvashovin liikuntasaliin bookattu keikka, joka ei mennyt ihan putkeen. päivänä julkaistu uusi Metallica-kirja Syntymä Metallica Kuolema (Birth School Metallica Death, Part I) luotsaa lukijan läpi yhtyeen ensimmäisen 10:n vuoden matkan. ”Musiikki oli minun keinoni paeta sekopäistä perhettäni. Siellä oli helkkarinmoinen nujakka, ja kaikki olivat yleisön seassa – bändi ja roudarit”, Mick Hughes (yhtyeen luottomiksaaja) muistelee. Minä pidin yksin olemisesta ja siitä, että saatoin unohtaa ympäröivän maailman. James Hetfield tiesi, mitä pitää tehdä. Varsinkin näistä jälkimmäinen saa välillä myös huutia. Kesän 1993 Euroopan-kiertueen t-paitojen painatuksesta tyylikkäästi pöllitty alkuperäisteoksen nimi kuvastaa hyvin sitä, mitä yhtye on jäsenilleen konkreettisesti ja osuupa kuvaus myös moneen Metallican faniinkin. Verkkokalvoille muotoutuva visio on pystytty rakentamaan taiten kuvailemalla esimerkiksi keikkaolosuhteita yhtyeen näkökulmasta, kunkin ajan menopelejä tai musiikkimedian ja -bisneksen toimintaa. L TEKSTI HETA HYTTINEN okakuun 11. ”Uskonnosta tai politiikasta puhuminen on vaarallista, sillä ihmiset alkavat heti vieroksua sinua. Musiikki auttoi siinä. Kukaan meistä ei tule kertomaan muille musiikkimme sanomaa. Elämänohjeita ja nujakointia Opuksen anti kattavana bändihistoriikkina ja tapahtumien syiden avaajana saa lisää arvoa toimien samalla kunkin tapahtuman ajan kuvauksena. Ja tässä ollaan oikeassa. Nyt, 30 vuotta Metallican debyyttialbumin julkaisun ja monen mutkan jälkeen, yhtye on melkoisen riippumaton kaikesta, mutta on hellyyttävää lukea, miten arkipäiväisten asioiden suossa hekin ovat saaneet tarpoa – alkaen Lars Ulrichin tennisperinnön ikeestä, James Hetfieldin uskonnollisista vanhemmista ja käänteentekevästä Aerosmithin keikasta vuonna 1978, tai vaikkapa siitä, miten Dave Mustaine päätti tarttua kitaraan siksi, että pääsisi pukille. Kun aloitimme yli 30 vuotta sitten, luulin, että heviä kuunnellaan vain Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Nykyään Metallica tarkoittaa minulle
Kesäisin lapset ja vaimo kiertävät meidän mukanamme ja saavat kokea mielettömän maailmamme. Minulla on ongelmia käsivarsieni kanssa, Jamesin selkä reistailee, Kirkillä taas sormet ja Robilla polvet”, Lars luettelee. ”Tiedämme, että jotain voi mennä pieleen millä keikalla tahansa, joten soitamme jokaisen keikan kuin se olisi viimeinen. Emme kuitenkaan tiedä, seisommeko jaloillamme 70-vuotiaina tai onko meillä intohimoa esiintyä. Keski-iän ongelmia Larsista vanhojen hittien soittaminen keikalla on hauskaa, mutta niiden harjoitteleminen on puuduttavaa. Sama pätee keikkailussa. Imen yleisön fiiliksen itseeni”, James kuvailee. Lukukauden aikana tilanne on vaikeampi, mutta aikataulutamme kiertueemme niin, että meillä on paussi kahden viikon välein. Voin tehdä bändin kanssa mitä haluan”, Lars kertoo. Kaukomailla kahden viikon sääntö Yhdestä asiasta nelikko on samaa mieltä. Silloin pääsemme käymään kotona”, James kertoo. ”Keikkojen visuaalisuus ja teatraalisuus ovat meille tärkeitä, mutta kaiken perusta on kuitenkin musiikki. ja jo ennen tätä on julkaistu Syntymä Metallica Kuolema -kirja. Kaukomailla taas pätee kahden viikon sääntö, kaksi viik- koa rundilla, kaksi kotona. ”Kahdensadan keikan rundi on uuvuttava, emmekä jaksa vetää sitä innolla loppuun, jos emme ajattele keikoilla myös itseämme”, Lars selittää. – Lars Ulrich ”Jos joku olisi sanonut meille 30 vuotta sitten, että soitamme vielä viisikymppisinä, ei kukaan meistä olisi uskonut sitä. Vaikka fanit ovat mielessämme ja olemme heille kiitollisia, emme voi aloittaa luomisprosessia miellyttämällä muita. Tulevaisuus näyttää, mitä tapahtuu. Emme kuitenkaan pelkää vanhenemista emmekä yritä olla nuorekkaita. Suhtaudumme asiaan vakavasti ja pidämme huolta kunnostamme, jotta jaksamme esiintyä. He tekevät musiikkia itselleen. ”Amerikan kiertueella meillä on yhden viikon sääntö; olemme yhden viikon rundilla ja yhden viikon kotona. ”Hei, ole hiljaa”, James heittää ja nauraa. Hän on opetellut olemaan itsenäisempi rundeilla ja pitämään huolta itsestään kotona. www.metallica.com 31. Kiertueella elämme kuin kuninkaalliset, meitä hemmotellaan ja kaikki tehdään meidän puolestamme pyykin pesusta ja aikataulusta lähtien. Musiikin luomisvaiheessa kappaleet ovat meidän, sen jälkeen jokainen saa tulkita ne niin kuin haluaa. ”Musiikin on lähdettävä meistä, koska fanit kunnioittavat aitouttamme. Se tuo elämään balanssia eivätkä realiteetit ehdi kadota. Olemme paremmassa kunnossa kuin aiemmin ja soitamme paremmin kuin aiemmin. energiaa, liikettä ja vapautta, erityisesti taiteellista vapautta. INFO Metallica Through The Never -elokuva tulee ensi-iltaan Suomessa 18.10., saman niminen livealbumi julkaistaan 20.10. Onneksi selvisimme 1980-luvun hulluista vuosista, nyt voimme nauttia ja hymyillä”, Lars selventää. Mukanamme kiertää kaksi tyyppiä, joiden tehtävä on venytellä ja hieroa meitä. ”Vihaan sanoa tämän, mutta en ajattele faneja, kun teen musiikkia”, Kirk toteaa. Emme voi arvailla, mitä kuulijamme haluavat”, Lars sanoo. Elämme nyt mukavasti emmekä ole enää narsisteja”, Lars pähkäilee. Ja kuinka intohimon lopahtaminen vaikuttaa musiikkiimme ja kannattako sitä tehdä, jos kipinä on hiipunut. Arvostamme lahjaa, joka meille on annettu ja sitä, että niin monet haluavat vielä kuulla musiikkiamme. ”Perhe on tärkein. HFPA / ARMANDO GALLO Lars Ulrich, Robert Trujillo, Kirk Hammett ja James Hetfield. Kaksoiselämä on toisinaan raskasta ja vaatii järjestelyjä. ”Olemme kaikki perheellisiä, joten meidän on pystyttävä yhdistämään kaksi eri elämää. Se olisi mahdotonta senkin takia, että kaikki kuuntelijamme ovat erilaisia; he ovat eri-ikäisiä, heillä on erilaiset taustat, eri ammatit, eri taloudellinen tilanne ja he ovat ympäri maailmaa. Syömme hyvin, nukumme hyvin ja matkustamme hyvin. Kotona taas vaimo valittaa tiskikasasta lavuaarissa”, James paljastaa. Musiikin luomisvaiheessa kappaleet ovat meidän, sen jälkeen jokainen saa tulkita ne niin kuin haluaa. Se luo tasapainoa elämään
Nimród Antalilla oli tarpeeksi hulluutta katseessaan. 32. METALLICA Teatraalinen keikkaelokuva on mykkäfilmi musiikin kanssa Metallica THROUGH THE NEVER -elokuvan ohjaajaa metsästettiin puolitoista vuotta
maailmanlopun meininkiä modernin kaupungin öisillä ”Kiinnostuin Metallican ideasta, koska keikan ja elokukaduilla. M etallica Through The Fuel, For Whom the Bell Tolls, Ride the Lightning, MasNever -elokuva näyt- ter of Puppets ja Nothing Else Matters. Ostin sen jälkeen Justice for osa kameroista on lavalla ja sieltä aukeaa 360 asteen näAll -albumin. ”Kuulin Metallicaa ensimmäisen kerran naapurin pojan ”3D-filmi on kuvattu bändin näkökulmasta. seikkailu kaaoksen ”Yritin löytää filvaltaamassa öisessä mille ohjaajaa Hollykaupungissa, on kirwoodista puolitoista joitettu varta vasten vuotta, mutta kukaan elokuvaa varten. Tarinaa Elokuvaohjaaja Nimród Antal in kuunnellut Metallicaa on höystetty kauhu13-vuotiaasta asti. ”Metallica oli teatraalinen 1980- ja 1990-luvuilla. Imin siitä elämän oppeja”, hän kertoo ja kymä. Suurin luona, kun olin 13-vuotias. Uusi tekniikKind of Monster -pätka toi syvyyttää kohkään. Harjoitukset Nimród osasi asettua fanien asemaan. tää bändin näkökulmasta, mitä lavalla Fanista Metallican musiikkielokuvan ohjaajaksi tapahtuu. talin. vän, mitä puhuin. Pidin siitä, että hänellä oli samanMetallica rahoitti suuriman osan elolainen hulluus katseessa kuin meillä”, kuvan kuvauksista. Mietin, että en halua heittää cd:itä roskiin kuvisempia verrattuna parikymmentä vuotta sitten styrokvausten päätyttyä, eikä minun onneksi tarvinnut tuhota sista rakennettuihin lavasteisiin.” niitä. Se alkaa ja päätyy samaan paikaan kohtaa anarkiaa ja hurjien tapahtumien jälkeen. Konsertin tapahtumat vaikuttavat Tripin kokevan yhdistäminen oli epätavallinen ja tuore lähestymismuksiin ja toisin päin. täminen jännitti miMetallican elämä, ihnua aluksi varsinkin, missuhdedraamat ja kun oli kysymys metappelut dokumentoitallimusiikista. Taiteilijat, sa. Sen jälkeen teknologia on kehittynyt ja neliHän teki töitä Hollywoodin parhaiden 3D-osaajien, sen vuotta sitten ajatus keikkaelokuvasta lämpeni uuohjaaja James Cameronin yhtiön Cameron Pace, kuvaadestaan”, Lars Ulrich jien kanssa. Yhdysvalloissa syntynyt unkarilainen elokuvalla. 24 kameraa taltioivat tapahtumia The Never (2013) gelle kaksi vuotta. Olimme heti samalla aaltopituu”Tämä on mykkäfilmi musiikin kanssa.” della. Nimród Antalin ohjaustyöt: 33. alkoivat vuosi ennen kuvauksia San Franciscossa. James, Lars, Kirk ja Robert ovat kaikki erilaisia perElokuvassa kuullaan otteita aina Metal Up Your Ass soonia, mutta he ovat oppineet pistämään egonsa syr-demolta bändin suurimpiin hitteihin Enter Sandman, jään, kun puhutaan bändin parhaasta. kertaa projektin al”3D-tekniikan käytkua. Suunnittelija Mark 60 tuntia. serttifilmiä tai 3D-elokuvaa, joten kohtasin matkan varrel”Idea oli hyvä, mutta käytännön asiat liian mutkikla useita haasteita, varsinkin editointivaiheessa”, Predakaat ja IMAX-kamerat liian isot, joten se jäi silloin vain tors-tieteis- ja toimintaelokuvan kuvannut mies kertoo. näkevät miten me näemme asiat”, James Hetfield kertoo Ennen kuvauksia hänellä oli seitsemän Metallican yhja jatkaa: deksästä studioalbumista. Tilaisuudet olivat ilmaisia fa• Metallica Through vuutta jääkiekkokentän kokoiselle staneille. Elo”Otin tietoisen riskin, sillä usein pettyy, kun tapaa kuva on 2010-luvun versio siitä. Fisher keräsi symboleita, kuten jättimäisen vessanpön”Ensimmäiset neljä iltaa kuvasimme tavallisia keikkotön, oikeudenmukaisuuden patsaan, ruumisarkkuja, ja, viides oli manipuloitu.” sähkötuolin, Metallican historian varrelta. tenä iltana Meksikossa liveyleisön kans• Kontroll (2003) Massiivinen projekti alkoi. En hatiin vuonna 2004 illunnut hengästyttää mestyneeseen Some katsojia. Leffa alkoi muhia nelikon mieleskohta musiikkielokuvaan. Muei tuntunut ymmärtäsiikkia lukuun ottaMetallica sekä elokuvan päätähti Dane DeHaan ja ohjaaja Nimród Antal. En ole aiemmin kuvannut konsä jo vuonna 1997. Nyt miehet hatauksiin.” lusivat tehdä jotain Juoksupojan, Triihan muuta, jotain pin, kummallinen massiivista. ajatukseksi. He harjoittelivat yhLars sanoo. Nyt kulissit ovat massiiidolinsa. Pätkä kuvattiin Kanadassa, kolmena • Vacancy (2007) arkkitehdit, sähkömiehet ja ohjelmoijat iltana Vancouverissa, kahtena Edmon• Armored (2009) • Predators (2010) suunnittelivat lavastusta ja sen toimitonissa. Siinä yhAntal, 39, käytti brasilialaisen Paulo Coelhon Alkemistityeen juoksupoika kirjaa inspiraationa Metallican keikkaelokuvaan Trip (Dane DeHaan) Through The Never. Katsojat pääsevät meidän mukaamme lavalle ja jatkaa nauraen, että ei usko, että juuri sanoi niin. Timatta filmissä ei ole lanne muuttui, kun tapasin Nimród Andialogia
CHUCK BERRY 34
Pääasiassa Berry oli suomalaisille musiikintekijöille vapauttava ja kannustava esimerkki kuitenkin ihan musiikillisilla ansioillaan. Ja olin kuullut, että hän oli keksinyt koko rokkikitaroinnin ja kanakävelyn! Uskon, että Berryn vaikutus suomalaiselle rockille on oikeastaan sama kuin kansainvälisellekin; John Lennonin 35. Johnny B. Hän oli ensimmäinen musta valkoisen amerikkalaisen nuorison suosikkina. Miten legenda on vaikuttanut heihin – ja koko suomalaisen rockiin. Aikanaan hän näytti myös suomalaiselle rockille suunnan. Onhan keikkatyöläisen korkeaan 87-vuoden ikään ehtinyt Chuck Berry rock-historian suuria vaikuttajia. Ensimmäisiä omat biisinsä kirjoittaneita rock’n’roll-artisteja Elvis Presleyn kaltaisten solistien läpimurron keskellä. Gooden riffistä sikisi koko suomalainen rock, niin paljon sitä on tapailtu suomalaisissakin treeni kämpissä ja sovellettu levytysstudioissa. Muistan Berryn tehneen vaikutuksen nimenomaan kitaristilaulajana ja värillisenä muusikkona, jotka molemmat tekivät vaikutuksen ja saivat Chuckin erottumaan joukosta. Berry siis kuului harvojen ’hyväksyttyjen’ kerhoon ja oli näin todella suuri idoli. Tai varhaisesta 1960-luvun suomalaisesta rockaarteistosta Eero & Jussi and the Boysia ja 1970-luvulta Rauli ”Badding” Somerjokea tai vaikkapa Hul- lujussia. Lauluntekijänä, laulajana – ja tietenkin kitaristina. Rockin alkukantaista energisyyttä ja lainsuojattomuutta tai Berryn persoonan karismaa ei kannata unohtaa, kun pohditaan, mihin Berryn karisma perustuu Suomessa. O TEKSTI PASI KOSTIAINEN KUVAT CMG WORLDWIDE letko kuullut Juice Leskisen kappaleet Napoleonin mopo, Tarzanin kalsarit ja Einarin polkypyörä. Vaikka kaikki haastateltavat arvostavat ja ihailevat Berryä, heidän mielipiteensä legendan vaikutuksesta Suomeen vaihtelevat. Riffistä sikisi suomalainen rock Rockin ensiräjähdystä viritellyt CHUCK BERRY, 87, saapuu Suomeen. Jos olet, tunnet Chuck Berryn. Rytmi kysyi muistoja ja mielipiteitä neljältä suomalaiselta Berrynsä haltuun ottaneelta soittajalta. Jo tämä oli omiaan luomaan kapinallisen asetelman: Berry oli noussut liittovaltion lietteestä parrasvaloihin, viihdyttämään eläimellisellä musiikillaan siveää ja vielä vanhempien vielä siveämmäksi kuvittelemaa amerikkalaista sukupolvea. ”Berry kuului harvojen ’hyväksyttyjen’ kerhoon” Varre Vartiainen, 20-vuoden takaista Total Balalaika Show’ta tänä vuonna juhlineen Leningrad Cowboysin kitaristi: ”Lapsuuteni Keravalla 1970-luvun lopussa oli vahva fiftariskene; isoveljeni opastuksella kuuntelin Elvistä, Gene Vincentiä, Eddie Cochrania ja Chuck Berryä. Ja Berryn sanoitukset ovat inspiroineet niin englanniksi kuin suomeksikin laulavia. Erityisen päräyttävää oli, kun Berry tosiaan laulun lisäksi soitti skittasoolotkin. Tai Hurriganesin Get Onin. Tai tietysti tunnet hänet muutenkin
Luulen, että suomalaiselle rockille Berryn lyriikat ovat saattaneet olla merkityksellisempiä kuin soitto tai musa. Kun aloin soittaa, niin vasta With The Beatles -albumilla soinut Roll Over Beethoven herätti huomioni mieheen nimeltä Chuck Berry. Chuck Berry aloitti konserttiparaatin esittämällä suurteoksensa Johnny B. Joten hänen vaikutuspiirissään loppujen lopuksi kaikki myöhemmät diggarisukupolvet – olivatpa he itse kuunnelleet Berryä tai eivät.” ” Biisien aiheet olivat aikanaan todella uraauurtavia” Knucklebone Oscar, ”psykobluesin” sanansaattaja, josta kertova Knuckebonehead-dokumenttielokuva sai teatteriensi-iltansa 11. Vuonna 1965 ostin albumin Chuck Berry In London, mutta levyn biisit olivat silloin mielestäni aika löysiä eikä Berryn klonkkaava kitaransoitto oikein iskenyt. Hänen musiikkinsa ei ollut aivan bluesia vaikka jotenkin ehkä olikin, hän ei uinut niin syvällä kuin Muddy Waters mutta kuitenkin… Ihastuin Berryn biiseihin, svengiin ja skitansoittoon. Berryn tapa kertoa tarinaa ja biisien aiheet olivat aikanaan todella uraauurtavia ja ne viitoittivat tietä myöhemmille rocklyriikoille ja bluespohjaisen musan mielekkääksi tekemistä teiniyleisölle. Suomessa Berryn merkitys on aivan selvä vintage-rockbändeille ja varhaisille tekijöille kuten Eero & Jussi and the Boysille ja vastaaville, klassiset Johnny B. Silloin koin valon ja kirkkauden.. Siinä oli jotain samaa kuin muissa Chess-artisteissa, mutta myös jotain erilaista. CHUCK BERRY sanoin: ’jos rock’n’rollille annettaisi uusi nimi, olisi se Chuck Berry!’ Eli suoraan tai välillisesti Berry varmasti yksi suurimmista vaikuttajista. Eli olen henkeen ja vereen armoton vanhan amerikkalaisen mustan musan diggari. Berry oli yksi aivan varhaisimmista idoleistani. John Lennonin sanoin: Jos rock’n’rollille annettaisi uusi nimi, se olisi se Chuck Berry! – Varre Vartiainen ”Mun soittohommat alkoivat toden teolla kun löysin bluesin. lokakuuta. Ilman Berryä Juicen, Baddingin ja monien muiden suomirocklegendojen lyriikat ja biisit eivät olisi olleen aivan sellaisia kun ovat.” ”Aluksi Berry kuulosti löysältä ja klonkkaavalta” Heimo ”Holle” Holopainen, legendaarinen radiotoimittaja, muun muassa ensi vuonna 50-vuotista uraansa juhlivan Topmostin sekä Hullujussin basisti: ”Kun aloin kuunnella rockia, suurimmat idolini olivat Elvis ja Little Richard. Aatokseni muuttuivat, kun saman vuoden lokakuussa Suomeen tuli elokuva Pop! Pop! Pop! (The T.A.M.I. Goode -skittariffit soivat monilla ensimmäisilläkin suomalaisilla rockäänitteillä. 36 Berry oli Little Richardin ohella suurin diggauksen kohde rockjäbistä. Show). Toki tätä Berryn perintöä ovat välittäneet kaikki hänen aikalaisensa ja myöhemmät rokkarisukupolvet, erityisesti brittibändit 60-luvulla. Goode ja Maybelline. Berryn kautta on ollut helppo lähestyä artisteja aiemmilta ajoilta, muun muassa T-Bone Walkeria ja toisaalta myöhempiä bändejä
37 POP MEDIAN ARKISTO
Nummisen ja undergroundrokkareiden Suomen Talvisota -albumista Hullujussin Friduna Skikunaan ja Kari Peitsamoon tai Sleepy Sleepersiin. www.chuckberry.com 38 Uskoisin, että Chuck Berryn musiikki ei ole, miehen ylivertaisesta asemasta rockmusiikin historiassa huolimatta, ollut kovinkaan suurena innoittajana suomalaiselle rockille. Mutta esimerkiksi Maybelline, Johnny B. 1960-luvulla Berry vaikutti lähinnä Beatlesien kautta ja aloittelevat kitarasankarit opettelivat antaumuksella Johnyn B. Myös kompin peruspoljento on Berryä, joskin rouhennettua sellaista. Ja kun myös Jimi Hendrixin In the West -albumilla oli versio Johnny B. Goode on silti se kaikkein suurin ja merkittävin. Goode, Come On, Rock`N`Roll Music; hittejä tuli myös vuosina 1964 ja 1965: No Particular Place To Go, You Never Can Tell, Nadine ERIKOISTA: alkoi 1970-luvulla kiertää yksin luottaen siihen, että maasta kuin maasta löytyy hänelle sopiva, hänen musiikkinsa osaava taustabändi. Goode on suurin ja merkittävin” Esa Kuloniemi Radio Suomen Bluesministeri-ohjelman isäntä ja Honey & The T-Bones -yhtyeen kitaristi: ”Chuck Berryn vaikutus oli itselleni valtava ensinnäkin niin sanotun pikkurillikompin lanseeraajana. Hurriganesin ohjelmistoon on kuulunut muutenkin Berry-klassikoita. CHUCK BERRY KUKA KOKO NIMI: Charles Edward Anderson Berry SYNTYNYT: 18.10 1926 URA: Chess –levy-yhtiölle vuosina 1955-1962 muun muassa seuraavat hitit: Maybellene, Roll Over Beethoven, Sweet Little Sixteen, Johnny B. 1970-luvun ainoa varteenotettava Chuck Berry-tulkinta ja sanoitus on tietenkin Baddingin Fiilaten ja höyläten. Esimerkiksi Juicen, Hurriganesin ja Hullujussin berrymaiset teokset ovat mielestäni enemmänkin ’kolmen soinnun rockbiisejä’, joissa voidaan tietenkin kokea Berryn vaikutuksia, mutta myös monen muun.” ”Johnny B. lokakuuta ja Oulun Club Teatriassa perjantaina 25.10. Chuck Berry oli myös ovi syvemmälle bluesiin. Goode, Memphis Tennessee ja Promised Land ovat tarinoiltaan niin amerikkaa, ettei niille ole oikein löytynyt luontevaa suomalaista kosketuspintaa. Jotkut Berryn hienoimmista levytyksistä kuten Wee Wee Hours ja Deep Feeling ovat puhdasta bluesia. Otetaan esimerkiksi kaksi tarunhohtoista Härmärockklassikkoa, ensimmäisenä Rauli Badding Somerjoen läpimurtohitti Fiilaten ja höyläten, joka on Jarkko Laineen suomennos Berryn Reelin’ and Rockin’ista. Ja onhan Berry vaikuttanut myös maamme merkittävien rocklyyrikkojen kuten Dave Lindholmin, Tuomari Nurmion ja Juice Leskisen teksteihin. Gooden alkuriffin. Myös Remun laulun rytminen fraseeraus on berrymäista ja miehen onomatopoeettisen englannin seasta on erotettavissa Berryn teksteille ominaisia amerikkalaisuuksia ja paikannimiä kuten Sweet Carolina, Rockin’ Lil’ Mama ja Old Alabama. Osa Berryn biiseistä tuli tutuksi 1960-luvun puolella Rolling Stonesin, The Beatlesin ja The Animalsin alkuaikojen cover-levytyksinä. Toisena Hurriganesin Get On, jonka jäljet johtavat suoraan sylttytehtaalle eli Berryn laulukirjaan. Tämä kaikkien rokkikomppien äiti on tapa soittaa kitaraboogieta puolibarre-otteella niin, että pikkurilli vuorottelee kvintin ja suuren sekstin välillä – esimerkiksi A, E ja F#. Goodeen. A. Jos osaa soittaa sen ja vaikkapa School Daysin, omaa jo kivan likki- ja komppivaraston. Goodesta, niin kyllähän se biisi aloitusriffeineen ja sooloinen oli pakko ottaa haltuun. INFO Chuck Berry esiintyy Helsingin Finlandiatalossa keskiviikkona 23. Badding levytti enemmänkin Berry-suomennoksia ja samassa lajissa on kunnostautunut varsinkin Jussi Raittinen The Boys -yhtyeineen. Mutta kyllä Johnny B. Suomalaisessa rockissa Berryn perintö vaikuttaa kaikkialla M. Kun aloin soittaa ensimmäisissä oikeissa bändeissäni, oli meneillään 1970-luvun alkupuolen rock’n’roll-revival ja Berryn levyjä sai helposti. Viimeksi mainittu runoili ja levytti Coitus Int -yhtyeensä kanssa jopa kokonaisen Berry-trilogian johon kuuluivat sinkut Einarin polkupyörä, Napoleonin mopo ja Tarzanin kalsarit.”. Se oli Berryn tuotannon seksuaalista osastoa ja helposti meilläkin omaksuttavissa. Myös sellaiset klassikot kuin Memphis, Tennessee ja Around and Around olivat pakollisia opeteltavia. Albert Järvisen kuulu kitarointi – vaikkakin miehen omaa ainutlaatuista persoonaa – perustuu silti Johnny B. Berry kuului chicagolaisen Chess-levy-yhtiön talliin ja hänen levyillään on usein vahva blues-komponentti nimenomaan kitaroinnissa ja taustoissa ja kompeissa
klo 19.30 KULTTUURITALO HELSINKI Liput toimituskuluineen alkaen 62,50 / 57,50 €, Lippupalvelu VIP-pakettien myynti ja tiedustelut: tai 09 8567 3456. 0600 94500 (1,40 euroa/min.+pvm). FINLaNDIa-taLO 77,50 / 59,50 / 49,50 euroa, Lippupalvelu. KONs erttI klo 19.30, FINLaNDIa-taLO, Helsinki Liput toimituskuluineen alkaen: LOGOMO 62,50 / 52,50 euroa, Lippupalvelu ja Lippupiste. PE 29.11. klo 19.00, taMpere-taLO, tampere .. taMpere-taLO 70,50 / 61,50 euroa, Lippupiste ja tampere-talon lipputoimisto p. klo 19.30, LOGOMO, turku to 7.11. Finlandia-talo Liput Lippupalvelusta toimituskuluineen alkaen: 82,50 / 72,50 / 62,50 € klo 19:30 Ke 6.11. LIsape 8. ja la 9.11. LIVE NATION YLPEÄNÄ ESITTÄÄ Ma 4.11
TEKSTI PASI KOSTIAINEN KUVAT NUCLEAR BLAST, UNIVERSAL MUSIC JA POP MEDIAN ARKISTO J os on kuullut Thin Lizzyn tuplakitarasoundin, voi sanoa kuulleensa yhden rockin historian mieleenpainuvimmista tavaramerkkisoundeista. Muut bändin kitaristit saattavat toki olla maineikkaampia, kuten yhtyeestä soolouralle lähtenyt Gary Moore tai Brian Robertson, joka muistetaan myös Motörheadista – ja 1970-luvulla Thin Lizzy -uraa haitanneesta kapakkatappelusta. Onko BLACK STAR RIDERS veteraanien viimeinen yritys. Toinen haastateltavista on bändikiertolainen Ricky Warwick, joka on soittanut ja laulanut Thin Lizzyssä neljän vuoden ajan. Nyt yhtyeen nimeä jatkavat jäsenet ovat innostuneet tekemään uutta musiikkia uuden bändinimen alla. Kitaristi Scott Gorhamille, 62, se on luontevaa, olihan hän soittamassa toista – tai ensimmäistä – kitaraa bändissä jo sen suuruuden aikoina 1970-luvulla. Thin Lizzy on jatkanut näihin päiviin saakka, vaikka yhtyeen vetäjä, laulaja-basisti Phil Lynott kuoli jo vuonna 1986. 40. Ja kuinka ollakaan, tuossa tukholmalaisen Lydmar-design-hotellin sohvalla kyhjöttää kaksi miestä, jotka saavat yhä elantonsa Thin Lizzyn avulla. Auringonlaskun ratsastajat Thin Lizzy ei kuollut Phil Lynottin mukana. Thin Lizzy oli Irlannin suurin rockyhtye ennen U2:n läpimurtoa
41
BLACK STAR RIDERS Scott Gorham 42
Klassikkosoundia ja kelttimelodioita RASKAAN rockin bändin perustaminen ei ole ehkä kaikkein muodikkain juttu vuonna 2013. ”Mutta se kuskeista. Heidän keikkansa olivat tosi villejä. Warwick lähti bändistä, muutti Skotlantiin ja perusti yleensä skottilaiseksi määritellyn raskaan rockin yhtyeen Almightyn. Mutta toisaalta se voi olla hyvä ratkaisu. Uusille yrittäjille on tilaa, jos Thin Lizzy -veteraaneja nyt voi uusina yrittäjinä pitää. Mutta ennen kuin mennään näihin bändeihin, annetaan myös Gorhamille tilaisuus olla kohtelias: ”Minullakin on suomalainen tuttava, entinen formulakuski Mika Salo”, hän sanoo. Niin sanotun classic rockin legendaarisimmat nimet ovat joko lopettaneet kuten Led Zeppelin tai liikahtavat studioon ja kiertueelle AC/DC:n tahtiin keskimäärin kerran vuosikymmenessä. ”Ismo (Alanko) on loistava musiikintekijä, lahjakas kaveri”, Warwick sanoo ja joutuu selittämään Gorhamille, ettei ei, kyse ei tosiaan ollut mistään ”flower power -hippibändistä”. Warwick vaikuttui Siekkarien villeistä keikoista niin, että muistaa nuo edelleen. Tahtoisitko kuulla Black Star Ridersista?” Kyllä! Esimerkiksi sen, miksi te samat tyypit ette levytä Thin Lizzy -nimen alla. Suurin osa muusikoista ei koskaan pääse soittamaan niillä stadioneilla, vaan he joutuvat tyytymään loppuunmyytyihin klubeihin. Ja kun Damon on kasvanut tällaisen musiikin ympäröimänä, kelttiläistyyppisen kappaleen kirjoittaminen ei olekaan lainkaan yllättävää.” 43. Tämä kun on osallistunut ”maailman kylmimpään autokilpailuun”, jossa ajetaan kymmenien asteiden pakkasessa eikä pysähtyä voi lainkaan ettei auto jäädy. Almighty on periaatteessa olemassa edelleen. ”Totta kai! Periaatteemme on aina ollut, että on ajateltava suuria. Tahdomme kuitenkin päästä niin pitkälle kuin se vain on mahdollista”, Scott Gorham sanoo. Heillä on myös toinen kokoonpano, uutta musiikkia tekevä Black Star Riders. Ja perustaa uusi yhtye. Mika kysyi: ’Mitä skeidaa tämä on?’ Vastasin, että tilaa mitä haluat. Mutta ei sekään ole huono juttu. Hullua, täysin hullua – mutta mukava kaverihan Mika on, ei siinä mitään.” Ja sitten kitaristi ihmettelee Salon sisua ja nopeutta ratin takana. He vaikuttavat alusta lähtien sympaattisilta kehuessaan ”Pohjolan sinistä taivasta” ja muistellessaan kokemuksia Suomesta (”te suomalaiset muuten osaatte juoda viinaa”), mutta eiväthän nämä nyt musiikkimiehinä mitään lynotteja ole – ovatko sitä edes muistelijoina. ”Almightyn kanssa kävin Suomessakin usein. Entinen ykkösprojekti Almighty aktivoituu vain silloin tällöin, mutta kahteen ulottuvuuteen jakautuva Thin Lizzy ja ennen kaikkea Black Star Riders vievät työajan tarkkaan. Jos saa taottua yhtyeensä vaikkapa AC/DC:n ja Led Zeppelinin ystävien tietoon, kuulijoita luulisi riittävän. Olimme lämmittelemässä ainakin Alice Cooperia ja Iron Maidenia”, hän muistelee. Siitä se bluegrass on aikojen saatossa muotoutunut. Ainoa kunniallinen tapa oli päättää jatkaa Thin Lizzyn kanssa vanhan Thin Lizzy -materiaalin esittämistä. Olen käynyt usein Suomessakin, mutta muistan ennen kaikkea kohtaamisen Salon kanssa syntymäpäivilläni. Ja niinpä hän tilasi 122 annosta vodkaa ja toi ne suoraan minulle. ”Hänen ansiostaan tiedän, että suomalaiset tosiaan juovat. Sielun veljet teki L’ Amourder-nimellä kiertueen New Model Armyn lämmittelijänä. Mitä kerrottavaa keskitason rokkareiksi jämähtäneillä äijillä voi olla. Ja kuvittele, he laittoivat päähänsä kukkalaitteet pystyyn!” En tiedä saavuttaako Gorham Warwickin intoa, mutta kauan ennen Thin Lizzy -vuosiaan 1980-luvulla, pohjoisirlantilainen Warwick soitti komppikitaraa New Model Armyssä. Paitsi, että täällä Tukholmassa Gorham ja Warwick ovat kertomassa etteivät ole enää pelkästään Thin Lizzy. Heistä, jos kenestä voi käyttää sanaa ”kehäraakki”. Saan kuulla paljon mielenkiintoisia tarinoita, muun muassa paitsi Black Star Ridersista ja Thin Lizzystä, myös Sielun veljistä. Mutta Damonin tapauksessa se saattaa tietysti kuulostaa yllättävältä, hän kun on kotoisin bluegrassAC/DC alueelta Alabamasta”, Gorham naurahtaa. Hulluja nuo suomalaiset! ”Sielun veljet, L’ Amourder, ne jätkät olivat ihan hulluja”, Warwick aloittaa ja keskustelua avaava small talk muuttuu hänen luennokseen Gorhamille: ”Loistavia muusikkoja – ja täysiä hulluja. Tunnustan, että olen huolestunut. Vuosina 1988–2001 aktiivisemmin toiminut yhtye on perustettu uudelleen. Komppikitaristin homma New Model Armyssä kuvaa hyvin Warwickin työasennetta. Warwick ei siis pelkää työntekoa: hän on mukana ainakin kolmessa edelleen toimivassa yhtyeessä. Tuolloin 1980-luvulla hän oli pestin ottaessaan vain parikymppinen. ”On ihan luonnollista, että Rickyn kirjoittamassa kappaleessa on kelttimelodioita, tuleehan hän Irlannista. Oltiin Lontoossa ravintolassa ja siellä tarjottiin jäädrinkkejä. Seuraavan tunnin aikana huoleni onneksi väistyvät. Aivan kuten irlantilainen Thin Lizzy ja jopa skotlantilaistaustainen aussibändi AC/DC Black Star Riders maustaa rockiaan kelttivaikutteilla. Gorhan sanoo suoraan, että Black Star Ridersin tavoitteet ovat stadionkeikoissa. ”Täytyy kuitenkin muistaa, että irlantilaiset siirtolaiset toivat musiikkinsa Yhdysvaltoihin. Pelkkä taustalla rämpyttäminen ei kuitenkaan riittänyt. Tinapillit soivat ja melodia kuulostaa melkein traditionaaliselta varsinkin kappaleessa Kingdom Of Lost. Biisin ovat kirjoittaneet Ricky Warwick ja Damon Johnson. New Model Army oli vaihtoehtoinen kiertolaisbändi, jolle riitti kapinahenkistä yleisöä Thatcherin Britanniassa
Syntyi lumipallo, joka kasvoi ja kasvoi”, kitaristi muistelee. Hän oli samaa mieltä, ja otimme asian puheeksi Darrenin ja Rickyn kanssa. Levytys alkoi näyttää väistämättömältä. Kukaan ei vaan ollut saanut suutaan avattua”, Gorham kertoo. Julkaistaisiinko niitä koskaan?”, he miettivät.. ”Olimme levyttäneet 18 kick-ass-laulua. ”Minusta alkoi tuntua siltä, että on väärin levyttää Thin Lizzy -nimellä, koska Thin Lizzy merkitsee samaa kuin Phil Lynott. ”Sävellyksiä alkoi löytyä ja minä kirjoitin niihin sanat. Gorham lähtee kaivamaan vastaustaan pitkän ajan takaa, keväästä 2012. Ei ollut mikään ratkaisu, että Thin Lizzy -nimellä ei levytetä – mitä ihmettä nyt tehtäisiin valmiiden kappaleiden kanssa. Sanoin asiasta Brianille. Myös Wharton ehti kokea yhteiselon Lynottin kanssa, hän oli mukana vuosina 1980–83. Osoittautui, että olimme kaikki yhtä mieltä, että meidän on keksittävä toinen nimi. Mutta asia ei ollut niin yksinkertainen kuin bändeillä yleensä. Entäs sitten, kaksikko muistelee. 44 Phil Lynottin muistoa kunnioittaen Thin Lizzyn nykykokoonpanon muodostavat Warwick, kosketinsoittaja Darren Wharton, basisti Marco Mendoza ja ainoina Lynottin kultakaudella 1970-luvulla yhtyeessä soittaneet Gorham ja rumpali Brian Downey. Uusia biisejä syntyi jatkuvasti. Myös he olivat pohtineet tilannetta. Silloin Thin Lizzyn jäsenet alkoivat paljastaa toisilleen, että heillä olisi tarve kirjoittaa uusia kappaleita. Miksi näin. Samat miehet ovat olleet myös Black Star Riders. BLACK STAR RIDERS Phil Lynott – mies, joka teki Thin Lizzystä elämäntyönsä
Thin Lizzy oli tuolloin tekemässä Fighting-albumiaan ja Gorham oli ollut yhtyeessä vuoden ajan. Ja siinä se oli – Thin Lizzyn tavaramerkki oli syntynyt. Kahden soolokitaran harmoniaan perustuva tuplakitarasoundi on kuin Sininen Fazerille tai haukattu omena Applelle. Kun sekin miellytti tehtiin vielä yksi. Mutta takaisin Lontooseen 38:n vuoden taakse: soundi oli kuultu, mutta vielä pitkätukkaisten nuorukaisten piti ymmärtää sen arvo. Ja perustaa uusi yhtye. Mutta eivät nämä tatuoidut rock-veteraanit pelkää haasteita. Gorham oli paikalla, kun tuplakitarasoundi kajahti ilmoille ensimmäisen kerran lontoolaisessa studiossa toukokuussa 1975. Varhais- ja myöhäiskeski-ikäisiä, jotka eivät levyhankinnoissaan jaksa poiketa tuttujen nimien ulkopuolelle. Myös managementimme oli samaa Vaatiko tuplakitarasoundi pitkän tuotekehittelyn, tuskaa ja terävöittämistä. ”Ainoa kunniallinen tapa oli päättää jatkaa Thin Lizzyn kanssa vanhan Thin Lizzy -materiaalin esittämistä. Mutta uuden yhtyenimen lanseeraaminen on raskas prosessi näinä aikoina, jolloin varsinkin niin sanotut classic rock -nimet saavuttavat lähinnä melko varttunutta yleisöä. Bändin toinen kitaristi oli Brian Robertson. Sen seurauksena soittoon tuli muutaman millisekunnin viive”, Gorham muistelee. THIN Lizzyä on siunattu asialla, jonka mikä tahansa menestyvä yhteisö, yritys tai rockyhtye tarvitsee: sillä on ominaispiirre, joka yhdistyy vain Thin Lizzyyn. Ja me kaikki Thin Lizzymme kuunnelleet tiedämme kyllä millainen tuo soundi oli – ja on. Kaupallisen läpimurron Thin Lizzy koki seuraavana vuonna albumilla Jailbreak. ”Se oli vahinko” Thin Lizzyn kuuluisa kahden kitaran harmoniasoundi syntyi suunnittelematta. Levyn tuottanut Phil Lynott ja muu bändi ymmärsi, Gorhamin mukaan saman tien. Ei, Gorhamin mukaan soundi syntyi äänittäjän pienen virheen seurauksena! ”Brian Robertson oli äänittämässä osuuttaan ja äänittäjä unohti painaa yhtä nappia. Brian Robertson oli äänittämässä osuuttaan ja äänittäjä unohti painaa yhtä nappia. ”Äänittäjä sanoi tietysti ensin, että ’sori sori, korjaan tilanteen, olin huolimaton’. Sen seurauksena soittoon tuli muutaman millisekunnin viive. Totta kai mieleen nousi nopeasti ajatus uudesta nimestä, jonka puitteissa hei voisivat perustaa ”uuden” bändin ja julkaista kappaleet. 45. Thin Lizzyn uutuus olisi ollut heille helppo hankinta, Black Star Ridersista iso osa potentiaalisista ostajista ei saa välttämättä edes koskaan tietää. Mutta me muut vastasimme, ’että hei, tuohan kuulosti itse asiassa tosi coolilta! Kuunnellaan se uudestaan!’” Seuraavaksi päätettiin äänittää kokonainen kappale niin, että siinä on kahden kitaran harmoniat. Fighting julkaistiin syyskuussa 1975. Se sisälsi Thin Lizzyn klassikoista nimikappaleen lisäksi muun muassa The Boys Are Back In Townin – ja paljon kahden kitaran harmonioita
mieltä. ”Elokuvassa on jengi. • MIDGE URE Skotlantilaissyntyinen Midge Ure muistetaan ennen kaikkea 1980-luvun konepopin tähtenä. • BRIAN ROBERTSON Skotlantilaiskitaristi soitti Thin Lizzyn kultakaudella 1970-luvulla kuuluisia tuplakitaraharmonioita yhdessä Scott Gorhamin kanssa. Lynott kärsi kuitenkin pahasta heroiiniongelmasta, joka johti avioeroon vuonna 1984 ja kuolemaan kaksi vuotta myöhemmin. Lisäksi nimi kuulostaa hyvältä”, Warwick sanoo. Paitsi, ettei joukko ole enää ihan ”alkuperäinen”, jos tätä sanaa tämän bändin yhteydessä voi käyttää. Tässä sitä nyt ollaan, haastattelukiertueella Black Star Ridersin levyn kunniaksi”, Gorhan myhäilee. ”Meitä on kuitenkin kaksi pitkäaikaista jäsentä mukana, yksi perustajakin.” Pääpaino on nyt kuitenkin Black Star Ridersissa, kaksikko tähdentää. Kun katson lavalla olkani yli ja näen Rickyn, tiedän että hänen – ja kaikkien muiden – kanssa onnistumme joka ilta.”. Hän on soittanut myös suomalaisen Five Fifteenin kahdella albumilla. Jatkaako yhtye jonkinlaisena kunnianvuosiensa tribuuttiyhtyeenä. Bändin nimi lännenleffasta Nimen Black Star Riders keksi Warwick. Suomessa Robertson vieraili Motörheadin kitaristina 1980-luvulla useasti. ”Uuden bändin sisään ajaminen on niin kova työ, että hän ei halunnut lähteä mukaan. ”En pidä sanasta tribuuttiyhtye”, Gorham sanoo hieman loukkaantuneena. www.blackstarriders.com 46 • GARY MOORE Kitaristi tuli tunnetuksi ennen kaikkea soolourallaan radioystävällisestä bluesista, muun muassa kappaleet Still Got The Blues ja Over The Hills ovat hittejä Suomessakin. Hän perusti bändin vuonna 1969, oli sen pääasiallinen laulunkirjoittaja, laulusolisti ja basisti. Se tulee elokuvasta lännenleffasta Tombstone (1993), jonka kovien, mutta oikeamielisten miesten maailmaan pitkän linjan soittajat ja western-tyylin fanit samastuivat. ”Tässä porukassa parasta on se, että voin luottaa näihin tyyppeihin. Mekin olemme jengi. päivänä marraskuuta. Hän oli Thin Lizzyssä pätkätöissä vuosina 1974, 1977 ja 1978–1979. Rytmi valitsi Thin Lizzyn 15:n entisen soittajan joukosta neljän jäsenen kunniakerhon: • PHIL LYNOTT Itseoikeutettu johtaja. En syytä häntä, me kaikki olemme olleet näissä samoissa asemissa jo aiemmin.” Thin Lizzyn riveissä hän kuitenkin jatkaa. INFO Black Star Riders esiintyy Helsingin Virgin Oilissa 16. Thin Lizzyssä Ure vaikutti Visagen ja Ultravoxin välissä vuosina 1979–1980. Thin Lizzy Hall of Fame THIN Lizzyssä ovat soittaneet monet nimekkäät muusikot, jotka ovat luoneet uraansa myös irlantilaisbändin ulkopuolella – sekä tietysti bändin elämäntyökseen nostanut Phil Lynott. Hänen bändejään olivat Visage ja Ultravox, tekipä hän yhden soolohitinkin (If I Was). BLACK STAR RIDERS Thin Lizzy 70-luvun lopulla: Brian Downey, Brian Robertson, Scott Gorham ja Phil Lynott. Niin paljon puhumista ja kiertämistä, lentokenttiä ja hotelleja, hän ajatteli ja sanoi jo hoitaneensa hommansa. Moore kuoli 2011. Mutta mikä on tulevaisuudessa Thin Lizzyn rooli. Jo vuonna 1969 Thin Lizzyn perustajajäseniin kuulunut rumpali Brian Downey, 62, jäi pois
Se oli mahtavaa, se oli ammatinohjausta, joka upposi otolliseen maaperään. 1,50 – 3,50 € / lippu . Palvelumaksu alk. Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös R-kioskeilta kautta maan . Liput eLämyksiin kuLttuuriseteLeiden Lisäksi myös kuLttuurikorteiLLa smartum saldo Luottokunnan Virikekortti sporttipassi ticket mind&Body katso sadat tapahtumat, joihin voit hyödyntää korttiasi osoitteessa tiketti.fi Verkkokauppa avoinna 24/7 . Belfast oli tuolloin ankea paikka”, Warwick muistelee. Nyt sitä rakennetaan. ”Mutta se täytyy sanoa, että Thin Lizzyn keikoilla ei koskaan ollut mitään ongelmia. Uudelleen hän tuli mukaan 17 vuotta sitten. Meilläpä on kuitenkin vastaus valmiina: ’Me olemme Thin Lizzy!’” Tarkoitus ei kuulemma ole muuttaa omaa tyyliä, esimerkiksi Thin Lizzyn tavaramerkkisoundi harmoniassa soivat tuplakitarat soivat aika ajoin myös Black Star Ridersin levyllä. He olivat paikalla musiikin takia. Irlantilaisille yhtye antoi vaikeina vuosina 1970-luvulla toivoa ja ylpeyden aiheen. ”Kun olin 13–14-vuotias Thin Lizzy tuntui maailman parhaalta bändiltä. Gorham oli Thin Lizzyn riveissä yhtyeen menestyksen värikkäät vuodet 1974–1983. Hän näki läheltä katolisten ja protestanttien välisiä väkivaltaisuuksia. Lännenmiehen puhetta. ”Kasvoin Belfastissa samassa naapurustossa, josta Eric Bell (Thin Lizzyn kitaristi vuosina 1969–73) oli kotoisin. Postimaksu: Kotimaa 7 € / lähetys | muut EU-maat 10 € / lähetys | muut maat 25 € / lähetys. Toimipisteet 14 kaupungissa . Mutta hän muistaa nähneensä myös Thin Lizzyn, irlantilaisen bändin Top of the Pops -ohjelmassa. Elokuvassa on jengi. Hän tietää mistä puhuu iloitessaan uuden yhtyenimen antamasta uudesta identiteetistä. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään . Mikä tulee olemaan Black Star Ridersin perintö. Yhtye ei aio laskelmoida laittamalla tunnistettavia Thin Lizzy -elementtejä ”vääriin tai tyhmiin paikkoihin”. Välillä joku saattaa tulla sanomaan, että hei, tuopa kuulostaa Thin Lizzyltä. Arvioiden aika on myöhemmin. Gorham on kotoisin Los Angelesista. Se on kohtuullista, sillä Thin Lizzyn perintö on komea. ”Englannissa tai missä tahansa Britanniassa Irlannin ja erityisesti Pohjois-Irlannin levottomuudet olivat tietysti ykkösuutinen jatkuvasti”, hän kertoo. Gorham korostaa, että mitään ei kuitenkaan tehdä väkisin. ”Nyt meillä on mahdollisuus jättää traileri hetkeksi ja mennä oikealle, vasemmalle tai jatkaa keskitiellä – ihan miten huvittaa. Hän kuvailee 1970-luvun amerikkalaista tiedonvälitystä sellaiseksi, että Pohjois-Irlannin tilanteesta saattoi elää täysin tietämättä – toisin kuin vaikkapa tuon ajan Suomessa. Thin Lizzyn keikalla ei yleisö tapellut Warwick muistaa hyvin millaista oli kasvaa kaoottisessa Belfastissa. Yleisö odottaa tiettyjä juttuja ja ovat vihaisia, elleivät saa niitä. Yhtyeen jäsenten kotiseudut eivät olleet välttämättä se mukavin paikka viettää lapsuutensa. Joten sitä traileria on vedettävä joka ikinen ilta”, hän kuvailee. ”Thin Lizzyn kanssa keikkailu on kuin vetäisi traileria perässään. Mekin olemme jengi. Totta kai siihen nähden tuntuu hieman oudolta nyt olla tässä, mukana keikoilla ja haastatteluissa Thin Lizzyn jäsenenä”, hän naurahtaa. Se oli coolia, jos mikä.” Siinä on perintö, jota kelpaa vaalia. Esiinnyimme missä tahansa, niin keikoillamme kävi katolisia ja protestantteja eikä kukaan halunnut alkaa tapella
48
Luultavasti maltillisten elämäntapojensa ansiosta hän on nyt ollut reilut kaksikymmentä vuotta Motörheadissa. Motörhead ei tarvitse esittelyjä. Hän on leppoisa ruotsalainen perheenisä. Kiertueita toisensa perään. Mutta esitellään hiukan Mikkey Deetä. Hän on, ja on ollut jo 21 vuotta, Motörheadin rumpali. 1980-luvun jälkipuolella hän soitti King Diamondin riveissä ja vuodesta 1992 hän on paukuttanut Motörheadissa. Ja nyt siellä kotinsa lankapuhelimeen vastaa Micael Kiriakos Delaoglou, joka on kenties paremmin tunnettu taiteilijanimellään Mikkey Dee. Se kuulostaa tutulta, mutta vankkumattoman Motörhead-paahdon lisäksi kappaleiden joukossa on jokunen bluespohjainen rymistely. Yhtiöllä, joka ei häiritse eläkeikää kolkuttelevia muusikoita sanomalla, mitä pitäisi tehdä. Staminaa. Sen nimi on Aftershock ja se on bändin 21. Se on Lemmy Kilmisterin yhtye. Lemmy Kilmister ei tarvitse esittelyjä myöskään. 49. Sieltä on tullut ruotsalaisia nimiartisteja melkein siinä missä Tukholmastakin. Se on hyvää perus-Motörheadia. K TEKSTI OTTO TALVIO KUVAT UDR MUSIC uvankauniin Länsi-Götanmaan länsirannikolla sijaitsee Ruotsin toiseksi suurin kaupunki, hehkeä ja musiikillisesti aktiivinen Göteborg. Ja tämä kokoonpano, Lemmy, Mikkey ja kitaristi Phil Campbell, onkin ylivoimaisesti pitkäikäisin versio yhtyeestä, vaikka sen levyt eivät ehkä suurelle yleisölle olekaan yhtä tuttuja kuin ne, joita bändi julkaisi 1970- ja 1980-luvuilla. Ja sitä rock’n’roll nykyään on. Lokakuun lopussa 50 täyttävä Mikkey on syntynyt Göteborgissa ja hänellä on kreikkalaiset sukujuuret. Nyt yhtye on taas julkaissut uuden studioalbumin. Kestämistä. Pirijyrän saaga ei sakkaa MOTÖRHEAD on ensimmäistä kertaa omasta mielestään hyvällä levy-yhtiöllä. levy. Mainittakoon, että hän on soittanut lyhyesti myös ruotsalaisen eurodance-viikingin E-Typen kanssa
MOTÖRHEAD Mikkey Dee 50
Pitää istua alas ja miettiä mitä biisejä sille tulisi, mutta minä luultavasti valitsisin ainakin jonkun hyvän Deep Purplen biisin, ehkä Highway Starin tai Strange Kind of Womanin. Yleensä levyjen välillä on taukoa pari vuotta. Hän lentää sinne tarpeen tullen treenaamaan, levyttämään ja tekemään pressiä. Jos sinäkin pidät siitä, se on meille mahtava bonus, jos et pidä, niin sekin on täysin ok. Ainoa suunnitelma on, että aiomme pitää hauskaa yhdessä”, hän selvittää. Hän täyttää kohta 68 ja kyllä hän on vanha, mutta minä täytän kohta 50 ja siinäkin on minulle valtava ero.” Ihanko totta. Sitten on Lemmyn hyvin erikoiselta kuulostava tapa soittaa bassoa ja siitä syntyvä soundi. Ihmiset luulevat, että me istumme pyöreän pöydän ääressä ja suunnittelemme kaiken yksityiskohtaisesti. ”Totta kai, jos täytyy olla kiertueella. Ajattelimme, että mitä väliä, muutama ekstrakappale ei haittaa”, hän lisää. ”Hänen sydämensä on ihan ok nyt. Se mikä tekisi Motörheadin coverlevystä keskimääräistä kiinnostavamman, on kysymys siitä kuulostaisiko Motörhead edelleen pelkästään itseltään vai antaisiko yhtye myönnytyksiä muidenkin soundille. Yhdessä se tuntuu toimivan.” Mutta miksi juuri tämä kokoonpano on kestänyt niin hyvin. ”No tavallaan otamme ja tavallaan emme ota. ”Vuosien varrella, kun olemme kirjoittaneet musiikkia näille levyille, olemme tottuneet työskentelemään aika spontaanisti. Motörheadillahan on täysin ainutlaatuinen soundi, joka syntyy siitä, että Lemmy vetää bassovahvistimestaan alapäät pienelle ja yläpäät täysille ja hakkaa bassostaan tiukkaa, karkeaa jyräystä. Lepo, tuo avainsana kaikkeen Lemmyn terveydentila on viime aikoina ollut heikko ja hän joka tapauksessa alkaa olla 67-vuotiaana rockin ikämiessarjassa. Hän on toipunut hyvin. Jos kirjoitamme kauheasti materiaalia, joudumme palaamaan siihen ja tekemään demoja ja sitten valitsemaan niistä. Siinä se tärkein. Ainoa suunnitelma on, että aiomme pitää hauskaa yhdessä. Emme jää pyörittelemään kappaleita kauhean pitkäksi aikaa. ”Albumi on heijastuma siitä. Hän ei malta odottaa pääsevänsä kiertueelle. On oikeasti pidettävä itsestään huolta paremmin kuin me olemme ehkä pitäneet”, Mikkey huokaa. Me teemme musiikkia spontaanisti – mistä me pidämme juuri nyt, se on se mitä levylle tulee. Motörhead pitää edelleen periaatteessa päämajaansa Los Angelesissa, mutta Mikkey ei enää asu siellä – hän asui siellä aikoinaan 11 vuotta. ”Kaava on ehkä se, että meitä on kolme jätkää, jotka nauttivat siitä mitä tekevät ja me kirjoitamme vain ja ainoastaan itsellemme – tämä on tärkeätä – musiikkia, josta pidämme. Ja se on enemmän kuin vain henkinen juttu. Ennen Motörheadin kiertueviihdykkeet olivat olut ja porno. Se on aika tylsä vastaus, mutta niin se vain on. ”En osaa suoralta kädeltä sanoa, mutta me kolme varmaan valitsisimme neljä coveria kukin. Mitä sellaiselle levylle päätyisi. Voisiko sanoa, että Motörhead nyt hoitaa hommat “päivä kerrallaan” -pohjalta. On päästävä latautumaan henkisesti ja en voi sanoa, että olisimme kymmenen viime vuoden aikana aina päässeet lataamaan akkuja tarpeeksi. Jos meillä ei mene hyvin, muuttuu kiertäminenkin taisteluksi. Oikeasti me vain yritämme hoitaa hommat niin hyvin kuin osaamme. Mikkeyllä on siihen teoria: He eivät mieti asioita liikaa, he pitävät toisistaan ja soittavat hyvin yhdessä. Lemmyllä on ollut sydänvaikeuksia, mutta suhteessa siihen kuinka paljon amfetamiinia, viskiä ja tupakkaa hän on eliniän mittaisen rock’n’roll-rupeaman aikana vetänyt, on hän yllättävän vankassa kunnossa. Siltä pohjalta mennään. Sitten jatkamme eteenpäin”, Mikkey kuvailee. ”Kyllä me aiomme edelleen tehdä isoja kiertueita, mutta ehkä meidän on mietittävä kahdesti ennen kuin buukkaamme 20 keikkaa Britanniaan ja on yritettävä pitää eri mantereet omina kiertueinaan”, hän sanoo välttäen diplomaattisesti vastaamasta kiertueviihdekysymykseen. He sanoivat, että ’et voi jatkaa tuolla tempolla, se ei ole sinulle hyväksi’. Päivä kerrallaan on hyvä kuvaus, mutta on meillä suunnitelmakin, me tiedämme mitä meiltä vaaditaan. Kuinka prosessi meni tällä kertaa. Mutta miten Mikkey kuvailisi Motörhead-soundin kaavaa. Lemmy on nyt julkaistavan Aftershockin yhteydessä puhunut coverlevystä, mutta sellaista saadaan vielä odottaa. Kuinka nykyään. Se mitä me emme tiedä etukäteen on kuinka tämä levy tai kiertue tulevat menemään ja me emme spekuloi sillä. Se riittää ihan hyvin.” Ihmiset luulevat, että meillä on paljon suurempi suunnitelma kuin meillä onkaan. Ei se mikään iso juttu ole, mutta Lemmy ei ole paras mahdollinen henkilö pitämään huolta terveydestään. Vaihteeksi hän kuunteli lääkäriä ja otti rauhallisemmin. ”Raskainta on se, kun mantereet tuntuvat vain menevän päällekkäin ja sulautuvan yhdeksi. Ihmiset luulevat, että meillä on paljon suurempi suunnitelma kuin meillä onkaan. Luulen, että minulla on myös oma rumpusoundini ja Philillä on ehdottomasti hänen oma kitarasoundinsa. Minkälaisen ukaasin lääkäri Lemmylle tällä kertaa antoi. Mutta en osaa nyt sanoa enempää aiheesta, kun en ole sitä yhtään miettinyt”, Mikkey toteaa. Minun ainakin on päästävä välillä perheeni luo, 51. Me tiedämme, että olemme hyvä livebändi ja kirjoitamme hyviä biisejä. Jos meillä on mukavaa yhdessä, me kuulostamme hyvältä. Olisi hauska tehdä sellainen, minä ainakin haluaisin soittaa lempikappaleitamme. ”Tällä kertaa meillä tosin oli muutama ylimääräinen kappale, jotka tuntuivat hyvältä, ja onhan edellisestä levystä jo viisi vuotta. Mikä sitten on raskainta kiertämisessä, soitto, matkustaminen vai viihde. Se kuulostaa enemmän aggressiiviselta komppikitaralta kuin syvältä bassolta, kuin nopeutetulta Wilko Johnsonilta, tosin hänen konepistoolikitaransa tilalle on kuviteltava Maxim-konekivääri. ”No he käskivät hänen ottaa iisimmin. Lemmy on joskus kuvaillut yhtyeen studiotyöskentelyä spontaaniksi ja kertonut, ettei bändi juuri kirjoita tai treenaa enempää kappaleita kuin ne, jotka levylle tulevat. Luulen, että hän on odottanut sitä enemmän kuin me muut”, Mikkey sanoo
On vaikea sanoa miten tämä pitää kutinsa: 30 miljoonaa myytyä levyä 52 Motörheadin suhde levy-yhtiöihin on vuosien ja vuosikymmenien aikana kokenut niin monta aallonpohjaa, että olisi ihme, jos yhtyeen jäsenet olisivat suuria musiikkiteollisuuden faneja. ”Mutta me elämme tässä päivässä ja keskitymme siihen mitä juuri nyt tapahtuu, sen sijaan, että spekuloisimme tulevaisuudella. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä tärkeämpää on osata latautua myös henkisesti”, Mikkey jatkaa. Meitä on tasan me kolme, jotka päätämme.” ”Se on myös syy siihen, miksi meistä ei ole tullut toista Metallicaa. ”Kyllä se varmaan on niin. Keittiössä ei ole liian montaa kokkia. Kukaan ei kuitenkaan taida oikeasti tietää milloin. Kyllä me jatkamme Motörheadia kunnes emme enää pysty siihen. Mutta joskus sen on loputtava. Ja uskon, että sitä Lemmykin tarkoittaa.” En voi sanoa, että olisimme kymmenen viime vuoden aikana aina päässeet lataamaan akkuja tarpeeksi. Lemmy suosikkiharrastuksensa parissa. He eivät häiritse meitä, eivät yritä muuttaa meitä eivätkä kerro meille mitä tehdä. Kuulostaa uuvuttavalta, mutta tämä on myös Motörheadin ja Lemmyn amfetamiininen tahti. Jos saan levätä pari viikkoa, niin olen valmis tekemään taas seuraavat 40 show’ta”, hän sanoo. Enkä sano, että he tekevät mitään väärin, Metallica on hieno yhtye, mutta tiedän, että heidän laulunteossaan ja promootiossaan on muitakin tekijöitä kuin vain yhtye itse”, Mikkey spekuloi ja jatkaa mehustelua: ”Heidän laivassaan on monta kapteenia ja ihan hyvä heille, mutta Motörheadille sellainen ei sopisi ja olen iloinen, ettemme ole siinä tilanteessa. Me olemme iso bändi, mutta me emme ole liian iso. En tiedä onko se viisi vuotta, yhden vuoden vai kymmenen vuotta. 38 vuodessa takuulla näkyy jonkinlaisena numeroliikenteenä Lemmyn pankkitilillä, vaikka hän olisi hoitanut bisneksensä kuinka huonosti. Mikä Lemmyn päihteiden käytön status tällä hetkellä on, jää kuitenkin salaisuudeksi, sillä Mikkey ei lähde avaamaan sitä. ”Kyllä eläkkeelle meno on tulevaisuudessa, jossain. Mikkey yllättää toteamalla, että yhtyeen nykyinen levy-yhtiö SPV on ollut hyvä koti. Tuottajat joskus tulevat studioon ja sanovat: ’Tiedän mitä teidän pitäisi tehdä’ – no et tiedä, koska sait juuri kenkää! Sitten on ihmisiä kuten Cameron Webb (Aftershockin ja neljän sitä edellisen Motörheadin levyn tuottaja), jotka ovat niin hyviä, niin neutraaleita ja yhdessä meidän kanssamme sen sijaan että olisivat meitä vastaan, että se on uskomatonta.” Hauskanpidon uudet säännöt Lemmyn päihdeuskollisuus on niin tunnettua, että jopa tietyt alkoholimerkit tuovat heti mieleen Lemmyn – Maker’s Mark -bourbon Coca-Colalla ja Carlsbergin Extra Strength -olut nyt ainakin tulevat mieleen, puhumattakaan kaikesta siitä LSD:stä, jota hän veti 60-luvulla ja vuosikymmenien mittaisesta pirinkäytöstä. Me teemme tätä niin kauan kun terveys kestää ja tämä pysyy hauskana. Ei mitään valittamista. Mitään vähempää ei kai kukaan odota yhtyeeltä, jonka nimi tulee spiidifriikistä ja jonka keulakuvan muistelmien nimi on White Line Fever. Rolling Stones on varmaan tehnyt kattavat suunnitelmat pankkiiriensa, lakimiestensä ja kirjanpitäjiensä kanssa siitä milloin heidän kiertuebisneksensä menee teloille, mutta kuten Mikkey sanoo, Motörhead tuskin katsoo huomiseen samalla suunnitelmallisuudella. Kukaan ei pysty ennustamaan kuinka kauan siihen menee. Jos Lemmy haluaisi, niin hänellä varmaan riittäisi taaloja pelata hedelmäpeliä Rainbow Bar & Grillin tuulikaapissa vaikka toiset 67 vuotta. Onneksi se ei ole menneisyydessä”, Mikkey lohkaisee puisevasti. Omasta päihteidenkäytöstään hän suostuu kyllä kertomaan. ”Keittiössä ei ole liian monta kokkia” Lemmy on joskus sanonut haastattelussa, että Motörheadin onni on, ettei se ole niin menestyvä yhtye, että sillä olisi varaa jäädä lepäämään laakereilleen. Mutta me emme tee niin, me menemme suoraan studioon ja sieltä taas suoraan kiertueelle. Ei ole koskaan aikaa ladata akkuja. ”Olemme olleet kuin taivaassa siellä. Ei niin, että se olisi kauhean jännittävää.. Pieni taistelu olemassaolosta sopii rock’n’roll-bändille. MOTÖRHEAD MICHAEL AGEL pois rumpujen luota. ”Mutta jos 40 keikkaa sitten tuosta vain sulautuvat seuraaviin 35 keikkaan ja ne siitä 20 keikkaan ja sitten 18 keikkaan, niin sitten pitääkin pitää vuoden tauko ja helposti levyjen välillä on neljä vuotta. Ei niin, että Lemmystä liikkuisi kännitarinoita – hän tuntuu aina olevan tilanteen tasalla. Itse arvostan sitä, että olemme sellaisella tasolla, jolla voimme itse nauttia siitä mitä teemme. Enkä puhu kuukausista, vaan viikoista. Toivon vain, että meillä on monta, monta hyvää vuotta vielä edessä”, Mikkey sanoo toivorikkaasti
Phil Campbell 53
Se on juuri se mitä kesällä tapahtui. Mikkey on huomannut, että erityisesti Pohjoismaissa yleisö on paljon nuorempaa kuin muualla. Ja se on iso ongelma. Hän on nyt jättänyt pari edellistä kertaa väliin ja en tiedä onko hänen ja Lemmyn välillä jotain vai onko hän vain ollut kiireinen. Yhtyeen aikaisemmat jäsenet eivät aina ole pitäneet huolta itsestään ja se on lopulta johtanut heidän lähtöönsä bändistä, usein yksinkertaisesti siksi, että soitto ei ole INFO Aftershock-albumi julkaistaan tämän lehden julkaisupäivänä 18.10. Hän oli hyvissä fiiliksissä ja hengasi koko päivän meidän kanssamme. Jos me emme pidä huolta niin meillä on iso ongelma”, Mikkey pohtii. Kyllä minä juon, rakastan oluitani, mutta huumeisiin en ole koskenut. Silloin hänellä on tapana vetää joku biisi meidän kanssamme. 1975 perustetuksi yhtyeeksi Motörhead on onnistunut säilyttämään imagonsa hämmästyttävän ajattomana. Philin näimme viimeksi, kun soitimme kesällä Doningtonin Download-festivaalilla. Omasta terveydestä on pidettävä ekstrahyvää huolta. ”Kun me soitamme täällä – siis Ruotsissa, Suomessa, Norjassa tai Tanskassa – hallikeikkoja, niin koko kenttä on täynnä skidejä! Nuoria ihmisiä, eivät välttämättä ole edes kahtakymmentä. Kuten vaikkapa alkuperäisen kokoonpanon legendaarisen Phil ”Philty Animal” Taylorin kohdalla. En minä kerro ihmisille mitä he saavat tai eivät saa tehdä, he tekevät mitä haluavat.” Vaihteeksi hän kuunteli lääkäriä ja otti rauhallisemmin. Siksi olen varmaan edelleen hyvällä tasolla rumpalina. Ei se mikään iso juttu ole, mutta Lemmy ei ole paras mahdollinen henkilö pitämään huolta terveydestään. Tänään sanoisin, ettei se ole hirveän suuri ongelma, mutta se on asia, jota meidän on kaikkien mietittävä. Fast Eddietä en ole nähnyt pariin vuoteen, mutta yleensä hän tulee paikalle joka kerta, kun soitamme Lontoossa. MOTÖRHEAD ”En ole koskaan käyttänyt huumeita. Hän tuli moikkaamaan ja oli mukava nähdä häntä, koska hän on käynyt läpi rankkoja juttuja terveytensä kanssa. MICHAEL AGEL www.imotorhead.com 54 kulkenut. Se on varmaan auttanut yhtyettä myös keräämään uusia faneja, sukupolven toisensa jälkeen. Välit ovat kuitenkin lämpimät. Motörheadin Euroopan-kiertue alkaa marraskuun seitsemäntenä päivän Sveitsistä. ”He ovat hyvin läheisiä kanssamme. Hän on juuri sellainen. Lemmyllä oli liian hauskaa ja hän antoi mennä liian rankasti. Se on mahtavaa.” ”Mutta eivät fanit muuten ole muuttuneet. ”Mutta me kyllä pidämme juhlimisesta. Mutta aina kun minä näen häntä hän on iloinen”, Mikkey muistelee. Nyt tiedossa olevien päivien mukaan tuon rupeaman viimeinen keikka kuullaan Helsingin Hartwall Areenalla joulukuun kymmenentenä. Niitä jotka tykkäävät ja niitä jotka eivät.”. Paljon. Meillä on tapana sanoa, että on kahdenlaisia faneja: Niitä jotka sanovat buu ja niitä jotka sanovat yeah. Istumapaikoilla on sitten vanhempaa jengiä, vanhoja paskiaisia, jotka saattavat olla Lemmyäkin vanhempia, jotka ovat seuranneet bändiä aina
Ian Fraser ”Lemmy” Kilmister 55
Lightning Bolt on hieno esimerkki siitä, miten bändi voi vanheta arvokkaasti muuttumatta silti tylsäksi ja hampaattomaksi versioksi entisestä itsestään. Ja hyvästä syystä: Pearl Jamin debyyttilevy Ten teki nuorista rokkareista supertähtiä yhdessä yössä, ja varsinkin laulaja Eddie Vedderille tämä rooli ei tuntunut sopivan alkuunkaan. Loppulevy ei häpeile sinkkujen rinnalla. vat molemmat tulevien vuosien Pearl Jam best of -kokoelmille. Myönnettävä on, että olen itsekin yksi niistä, jotka lopettivat Pearl Jamin aktiivisen seuraamisen 1998 julkaistun Yield-albumin kohdalla. Loppua kohden albumi siirtyy kevyemmille vesille, mikä ei Pearl Jamin kohdalla ole huono asia. Avausraita Getaway jatkaa siitä mihin Backspacer jäi, ja ärhäkkä My Father’s Son olisi sopinut Vitalogy-albumille. Kaikuja bändin alkuajoilta kuuluukin läpi levyn, muttei ollenkaan häiritsevästi. Jos 20 vuotta sitten olisi tehnyt aiheesta gallupia rockfanien keskuudessa, veikkaan, että moni olisi epäillyt vahvasti bändin julkaisevan varteenotettavia levyjä vielä vuonna 2013. [[[[[ KLASSIKKO [[[[ ERINOMAINEN [[[ HYVÄ [[ VÄLTTÄVÄ [ EI SUOSITELLA! Edelleen validi ARVIOT Grungejätin sävelkynä ei osoita tylsistymisen merkkejä. Bändi oli tuntunut muuttuneen hiukan tylsäksi, ja albumin kappaleet eivät aiheuttaneet samanlaisia fiiliksiä kuin Black, Rearviewmirror tai State Of Love and Trust. 57. On ilo huomata, että nyt ilmestyvä Lightning Bolt jatkaa timanttista linjaa. Bändi näyttikin tekevän lähes kaikkensa sabotoidakseen menestystään tästä eteenpäin muun muassa kieltäytymällä kuvaamasta siihen maailmanaikaan vielä elintärkeitä musiikkivideoita ja katkaisemalla välinsä konserttilippujen myynnissä melkoista monopolia pitäneeseen Ticketmasteriin. Mahtoiko syy olla INFO www.pearljam.com omalle levy-yhtiölle siirtyminen vai mikä, mutta lyhyt ja napakka, lyhyitä ja napakoita täsmäiskuja sisältänyt albumi rokkasi ja lujaa. Bändi on taitanut slovarien rustaamisen debyytistään lähtien, ja niissä Vedderin sielukas ääni pääseekin toden teolla oikeuksiinsa. Ja aivan kuten moni muu, heräsin jälleen Pearl Jamin loistokkuuteen bändin yhdeksännellä, vuonna 2009 ilmestyneellä Backspacer-albumilla. Ehkä juuri se, että media ei ollut enää väijymässä Vedderin jokaista liikettä mahdollisti sen, että bändi pystyi vapammin hengittäen jatkamaan musiikillista matkaansa, mikä onkin jatkunut katkeamattomana aina tähän päivään saakka. Bändin pitkäaikainen tuottaja Brendan O’Brien osaa taltioida yhtyeen oman soundin narulle ilman turhaa studiokiillotusta, ja pelkistetty tuotanto sopiikin kappaleisiin hyvin. Pearl Jamin huiman suosion pahin piikki olikin laskusuunnassa jo viimeistään neljännen levyn No Coden kohdalla. TEKSTI BEN VARON KUVA DANNY CLINCH PEARL JAM Lightning Bolt Monkeywrench/Republic [[[[[ KUKA olisi uskonut, että kaikista niin sanotuista grungebändeistä pitkäikäisin ja tuotteliain tulisi olemaan Pearl Jam. Jo kaksi ensimmäistä singlelohkaisua albumilta vakuuttivat: Mind Your Manners, väkevä punk-tempoinen menopala sekä Sirens, hauras, melodioiltaan ja erityisesti Vedderin suorituksen puolesta upea balladi, kuulu- Kaikuja bändin alkuajoilta kuuluu läpi levyn, muttei ollenkaan häiritsevästi tai päälleliimatun oloisesti
ANTTI ERVASTI MASI HUKARI HERRA YLPPÖ & IHMISET Luuranko Sony KINGS OF LEON Mechanical Bull RCA [[[[[ [[[[[ VAIKKA kuinka sympatiseeraisi Ylppöä ja hienoa Ihmiset-yhtyettä, ei tämä reality rock -homma varsinaisessa noususuhdanteessa tunnu olevan. Pari raitaa onnistuu tutuilla konsteilla. Mutta voivatko Egotripin tyyppien muille säveltämät ja toisten sanoittamat kappaleet voi olla hyviä Egotrippibiisejä. NykyEgotrippi tekee studiossa komeaa jälkeä, ja nämä alkujaankin hittikamaa olevat sävellykset muistuttavat soundeiltaan paljon mestariteoksia Maailmanloppua odotellessa ja Vielä koittaa uusi aika. Otetaan perinteistä brittiläistä folkkia ja sotketaan mukaan huomattava määrä country-vaikutteita ja -soittimia. Pari kolme vastaavanlaista irtiottoa lisää, niin käsissämme olisi loistava albumi. Yritystä selvästi on, mutta kolmoslevylleen hienosti soiva joukkio on saanut aikaan vain pari mielenkiintoista biisiä. Tokihan miehellä on maneerinsa, ja kukapa sitä tavaramerkistään irti haluaisikaan. Periaatteessa hyvä levy, joka hukkuu massaan ja ylitarjontaan. Etenkin steel-kitaran läsnäolo pyrkii viemään albumia pois brittiläisen neo-folkin ylitarjonnan keskikastista. Dregen on todella kuunnellut Stoogesinsa, mutta onneksi monin paikoin soi myös kaikuja Alice Cooperin 1970-luvun tuotannosta. Pieneksi kompastuskiveksi koituvat sanoitukset. Tekijän puolesta harmittaa, kun mies kampittaa itse itsensä: tyylikkään tunteikas Hääyö rysähtää maan pinnalle, kun Ylppö laulaa ”tähän rimmaa ikuinen elämä”. Detroitin isojen herrojen vaikutus kuuluu. Niistä parhaimpia on On the Chin, jossa kotikutoisuus summautuu osatekijöitään suuremmaksi. Levy on kauttaaltaan täynnä elementtejä joissa ei ole mitään vikaa. Tosiasiassa Egotripin versiot ovat parempia kuin alkuperäiset. Luonnollisen evoluution ilmentäjänä Mechanical Bull on vahva näyttö Tonightin ja Coming Back Againin kaltaisine menopaloineen. JOHNNY Flynn & The Sussex Wit on edennyt uransa neljänteen täyspitkään levyyn. KIMMO K. Kaari on ollut komea debyytistä näihin päiviin. Tunnetusti Gibson ES-335 -kitaroitaan kurittavan Dregenin soitto on yhtä juhlaa. Syvän etelän rock ja americana luovat pohjavireen, jota Nashvillen kantriperinne täydentää lähinnä kitarasaundeissa areenakaiun linjatessa äänimaailmaa stadionrockin suuntaan. ARVIOTALBUMIT Toimivaa toimintarokkia Michael Monroe -kitaristin soololevyllä asenne ja meininki ajaa biisimateriaalin ohi. Kyllä voivat. Onhan tuollaisia muutaman soinnun rytistyksiä ja vauhdikkaita riffejä kuultu ennenkin. Ristiriitaisesti itseään ilmaiseva Ylppö itse tuntuu olevan oma vastarannankiiskensä. Albumin valtti on nimenomaan asenne ja meininki, eivät niinkään itse biisit. Kollien kuudennella albumilla traditio ja tämä hetki kohtaavat saumattomasti. Laulajana mies ärisee ihan kohtalaisesti vähän Mike Monroen tyylillä. 58 EGOTRIPPI Pilvien alla, maan päällä JOHNNY FLYNN Suomen Musiikki Country Mile Transgressive Records [[[[[ [[[[[ ONHAN idea toisille tehdyistä kappaleista omina versioina paljon parempi kuin tylsä hittikokoelma 20-vuotisjuhlalevyksi. FOLLOWILLIN klaanin kolme veljestä ja heidän serkkunsa eivät ole jääneet vuoleskelemaan Tennesseen kotikuistille. Tyyliseikoista viis, mutta kappaleiden anti ei jaksa tällä kertaa kunnolla kantaa. Niiden tekijöinä on sekalainen seurakunta, eikä jälki aina ole ihan priimaa. Toivoton levy Luuranko ei ole, mutta ei vedä vertoja edelliselle, saati sitten Ihmiset-debyytille. Hellacoptersissa itsekin aikanaan soittanut Dregen tunnetaan parhaiten Backyard Babiesista, ja nykyisin mies soittaa Michael Monroen bändissä. TEKSTI ANTTI ERVASTI KUVA UNIVERSAL DREGEN Dregen Universal [[[[[ KUN ruotsalaiskitaristin albumin ensikappale Divisions of Me tärähtää käyntiin, tulee kumman kotoinen olo: sehän oli nyt jo uransa lopettanut Hellacopters, joka teki tällaista tanakalla otteella ja ankaralla asenteella vedettyä räyhärokkia! Tekijätiedot selventävät, että osalla kappaleista rumpuja soittava ja Dregenin kanssa kappaleita säveltänyt herra onkin Hellacoptersin Nicke Andersson. Resepti alkaa bändillä olemaan jo aika selvä. Vaikka Dregen ei todellakaan esitä mitään uutta ja ennen kokematonta, aina on tarvetta tällaiselle toiminnalliselle, rätväkälle meiningille näin hyvin tehtynä. Valitettavasti tässä ei aivan onnistuta, ja albumista jää hieman valju joskin arvostava jälkimaku. Löperöjä puoliosumia levyllä on liikaa, ja pari raitaa suorastaa ärsyttää. Hetkittäin mies malttaakin olla olematta se Maj Karma –äijä. Albumi yhdistää hienolla tavalla bändin alkupään tuotannon voimapopit ja kolmen tuoreimman levyn tyylikkyyden sekä hienostuneisuuden. Sävellyksinä Dregenin suurimmalta osin tuottaja Pär Wikstenin (The Wannadies) kanssa tekemät kappaleet eivät ole maailmaa mullistavia eivätkä varsinkaan kovin omaperäisiä. Ne ärjyvät ja vonkuvat tyylitajuisesti ja niin komealla soundilla, että monet levyn puutteet antaa anteeksi. Nykyisen bändin kavereista Sami Yaffa soittaakin useimmilla raidoilla bassot. Sähäkkä singleraita Supersoaker vetää puolestaan mittarit pohjaan energiamielessä mutta omimmillaan – ja tehokkaimmillaan – Kings of Leon on tällä kertaa pitkäsoiton dynaamisimmissa tuokioissa. KOSKINEN MATTI KOMULAINEN. Kappaleet ovat hyviä, soitto toimii, ja mukaan mahtuu erilaisia folk-tunnelmia, mutta mitään kovin persoonallista tästä ei löydä. Tasapaksuutta piristää Flat Tyre on A Muddy Road, joka on riemastuttava ja kummallinen saatananpalvontagospel-suoblues. Nelikko on kehittänyt ilmaisuaan sillä seurauksella, että Kings of Leon on parantanut asemiaan levy levyltä. Tämä on sääli, sillä Flynnissä olisi potentiaalia nousta genrensä kiintotähdeksi, jos musiikki ei olisi niin tavanomaista eikä Mumford & Sonsin jälkeen markkinoille olisi tullut toinen toistaan samanlaisempia julkaisuja. Mike Monroen vaatimaton vierailu huuliharpistina yhdellä kappaleella tuntuu vähän nimen pudottelulta. Esimerkiksi Mikki Kausten Idols 2011 -kilpailuun säveltämä Elämä on kaunis on alkuperäisessä yhteydessään aivan kammottava, mutta täysosuma Egotripin käsittelyssä
Paikoista ja tunnetiloista toiseen viskautuminen lienee self-titled-kiekolla Meluan ja Battien (tuottajat Mike ja Luke) ohjenuorana ollutkin, mutta elämöivästä säntäilystä ei lopultakaan sukeudu tilkkutäkkiä kummempaa. KOSKINEN OLE NERDRUM MGMT KATIE MELUA Ketevan MGMT Dramatico Entertainment Columbia [[[[[ [[[[[ LÄHESTYMISTAPA georgialaistaustaisen Ketevan ”Katie” Meluan kuudennella albumilla on mielenkiintoinen. Laivanrakennus, merimieselämä ja kaukokaipuu lyövät lauluihin henkilökohtaisen särmän. Levyn vahvuuksia on kuulijalle välittyvä rento tunnelma. Väkisinkin tulee mieleen, että tässä on levy, joka toimisi hyvänä pohjana jollekin toiselle laulajalle. MATTI KOMULAINEN DAVE STEWART Lucky Numbers Kobalt Music Publishing [[[[[ DAVE Stewart ei ole kummoinen laulaja, miehen puudelimaisen pehmeävillaiseen tulkintaan kaipaisi totisesti karheutta ja poweria. ALBUMITARVIOT THE MISSION KORN Paradigm Shift The Brightest Light Caroline SPV [[[[[ [[[[[ HARVA kai on sellainen Korn-fani, joka ei pelkäisi yhtyeen uuden materiaalin ilmiasua edellislevyjen tyylikokeilujen suhteen. Melua tulkitsee patetian rajamailla LOTRhengessä soljuvaa folk-pop-bluesiaan Disney-prinsessan fraseerauksella. Näin toimiessaan bändi on päätynyt luontevaan ja musiikkia raikastavaan ratkaisuun. Se kuuluu bändin yleisotteessa, mutta ennen kaikkea luutuneista sovituksista irtautumisessa ja melodioiden vahvuudessa. Nyt kun tällä tiellä on tultu täydet kolme levyllistä, olisikohan aika tarkistaa kompassisuunta. Lucky Numbers on äänitetty auringonpaisteessa jossakin Tyynen valtameren rantatunnelmissa kahdessatoista päivässä. Nu-metallia jo kaksi vuosikymentä tahkonnut joukkio jaksaa ihailtavasti edelleen. Toisaalta, nyt bändi on taas miltei alkuperäiskokoonpanossaan, kun taivaan turvan löytänyt kitaristi Head on liittynyt taas yhtyeeseen. Headin paluu tuntuu tuoneen energiaa ja näkemystä touhuun taas ailahtelevan 2000-luvun tuotannon jatkumoon verrattuna. levy, palauttaa Kornin toisaalta alkukantaiseen muotoonsa, toisaalta virtaviivaistaa sen sointia. Yhtenä hetkenä homma toimii, toisena taas ei. EERO TARMO MATTI KOMULAINEN STING The Last Ship A&M [[[[[ VIIME aikoina Sting on muun muassa tulkinnut John Dowlandin renessanssilauluja ja kierrättänyt Policea sinfonisesti. Esimerkiksi jossain UudenSeelannin ylängöillä simpsakasti hummaavan Sailing Ships From Heavenin ja chicagolaiselta bluespyhätöltä lemahtavan Love Is A Silent Thiefin välinen siirtymä on kuin levyä vaihtaisi. Niiden sijaan kuullaan psykdeelisiä tuulahduksia, jotka muistuttavat Led Zeppelinin hämyisiä irtiottoja. Teemat ovat ikävällä tavalla ajankohtaisia myös Suomessa, jossa telakkateollisuutta ajetaan alas. Opetellun oloisesti läsnä olevasta Meluasta on vaikea saada otetta ja valitettavasti tämä ei selity vain tyylilajihybridin aikaansaamalla lokeroitavuuden vaikeudella. The Last Ship lipuukin Stingin parhaimpien saavusten rinnalle yllättämällä lähes yhtä perusteellisesti kuin The Dream of the Blue Turtles (1985) ilmestyessään. Lauluosuuksissa taas Sting kokeilee tunnusomaisen lämpimän fraseerauksen ohella rehevää rähinää, joka on sukua vanhoille seiloriralleille. Tuottaja Dave Friedmannin saundiratkaisut vahvistavat osaltaan Fleimarimielikuvia – jopa häiritsevässä määrin. Onneksi Dave on ottanut vierelleen armeijallisen naisia laulamaan. Kolmannella ison labelin albumillaan päämiehet Andrew VanWyngarden ja Ben Goldwasser jatkavat valitsemallaan tiellä. Teokset avautuvat äänimaisemina, joissa pilkottaa milloin psykedeelisen vinksahtaneita huvipuistovimpaimia, toisinaan taas kuusikymmenlukulaisuudessaan miltei maanläheisiä vaikutelmia. Ensin mainittua lähestymistapaa ilmentää vaikkapa pitkäsoiton rokkaavin veto Your Life Is a Lie, joka keikkuu vainoharhaisuuden rajoilla. The Brighest Light on askel kohti uudistumista, joskin bändi ei uskaltaudu mullistaviin muutoksiin. Vaikka The Missionin ei tällä levyllä ylitä itseään, osoittaa se kuitenkin olevansa niin hyvässä vedossa että käy mainiosti esikuvasta. Erityisen tuoreelta se ei kuulosta, mutta lisäelementit sävyttävät nyt kappaleita sulavasti. SUSANNE STRÖMBERG 59. Yksilönä edustaa jo mainittujen lisäksi raukeana pulppuava I Will Be There -sinkku. Rujosti läiskivä bändisointi on keskiössä, mutta sitä höystetään edellislevyä vallinneilla dubstep-elementeillä, onneksi maltillisesti ja tyylillä. Raidassa I Love You Too, Death taas päästään likimain orgaanisiin tunnelmiin aasialaisin virityksin. THE Management on muuttunut melkoisesti olemassaolonsa vuosina. Levyn gootein raita The Girl In The Fur Skin Rug on varsinainen helmi, ja Born Under A Good Sign henkii sekin parasta mahdollista The Missiontunnelmaa. The Last Ship katkaisee lähes vuosikymmenen mittaisen laulunkirjoitustauon, jota Sting pohtii levyn kansivihkossa avoimesti. VUONNA 1986 perustettu The Mission on leimattu goottibändiksi, vaikka bändin kappaleissa onkin goottimusiikin vierastamaa valoisuutta. Aiemmat irtiotot, etenkin Dowland-vaikutteet, kuuluvat levyllä teosten ajattomuutena. Paradigm Shift, bändin 11. Vokaalien pudotus nimestä on siitä näkyvin merkki, kuuluvin taas soinnin vaivihkainen muokkaaminen lähemmäs valtavirtaa ja muun muassa The Flaming Lipsiä. Piano, urut, kitara, steelkitara, haitari, viulu ja Dave daameineen ovat levyllä kaikki tasapainossa, ja biiseistä kurkkii oudosti niin 80-luku, Nashville, Robbie Williams, Leonard Cohen, David Bowie kuin John Lennonkin. Martina McBriden, Vanessa Amorisin, Laura Michelle Kellyn, Ann Marie Calhounin ja Karen Elsonin muodostama kaarti pelastaakin Stewartin, joskin Eurythmics-aikaista partneria Annie Lennoxia on ikävä... Uusi kipinä juontuu Stingin lapsuudenmaisemista Wallsendistä. KIMMO K. Keulahahmo Wayne Hussey on ilmaisuvoimainen rocklaulaja, joka jälleen tapansa mukaan väläyttää peruspopistakin omaksuttuja vaikutteita, ja bändin tunnusomaiset piirteet ovat muiltakin osin huomattavan pinnassa. Työn turvaama arki, merenkulku ja tarinat tihkuvat yhteiskunnallisista puitteista yksilötasolle
Toisaalta kappaleisiin on tuotu uudenlaista juurevuutta ja varovaisia kantrimaneereja verkkaisempien sävellysten, akustisten soittimien ja gospel-henkisten taustakuorojen avulla. STMBB:n soundi ja tyyli on sekoitus 60-luvun brittibluesia, mustaa alkuperäistä amerikkalaista bluesia, 60-luvun psykedeliaa ja 70-luvun progea. STMBB Beyond Dreams Top Records [[[[[ PIETARSAARESSA vuonna 1967 perustettu STMBB eli St. Kappaleet ovat tosissaan mieleenpainuvia, eivätkä ainoastaan neliminuuttisia rytmi-ilotteluja, kuten tämän genren musiikissa valitettavan usein tuppaa käymään. Peräti yhdeksänmiehisen STMBB:n soundi on muhkea, ja hieman kuluneetkin lainakappaleet kuten Born Under A Bad Sign ja Outside Woman Blues kuulostavat tuoreilta tiukasti sovitettujen puhallinosuuksien ansiosta. Jämämateriaalia ja turhaa täytettä on kuitenkin aivan liikaa. Hämmennystä aiheuttavat esimerkiksi Havaiji-tematiikkaa teennäisesti hyödyntävä mandoliinihidastelu All We Need Is An Island ja kelvollinen Jimmy Buffet -laina Margaritaville. Miksi koveroida valmiiksi puhkikulutettua klassikkoa. Levyn tunnelma on myös sopivan vaihteleva. Piisi jatkaa eloaan hienosti, ja kun T. Nyt Hagar haluaa muistuttaa olemassaolostaan uudella yltäkylläisellä levyllään, jonka teossa rahaa ei ole säästelty. Levyiltä löytyykin kertakaikkisen hienoja hetkiä ja lukuisia hyviä biisejä. Wiik aloittaa Hammond-soolon ja rumpali siirtyy komppipeltiin, nousee kuulijalle hymy väkisinkin. Levyn konsepti jää kuitenkin epäselväksi. Albumilla sivutaan myös Hagarin pitkää uraa, sillä mukaan on haalittu muusikoita niin Chickenfootista (Chad Smith, Joe Santriani) kuin Montrosesta (Bill Church, Denny Carmassi). Valitettavasti ongelmaksi muodostuu kokonaispaketin tasapaksuus. Sen sijaan haitarin ja mandoliinin tilutuksella kuorrutettu latotanssirämpytys Father Sun on rempseydessään viihdyttävä. MATTI TIKKA TWIIK Chicken Movements Cattrack Records [[[[[ CHICKEN Movements -levyn polkaisee käyntiin A Little Bit More, jonka analogiset soundit ja syvä etelän groove vetää kuulijan saman tien mukaan ja laittaa ihmettelemään: Onko tämä oikeasti tehty Oulussa eikä New Orleansissa. Kahdestatoista kappaleesta seitsemän on omia. Jos olet vähääkään funkin ystävä, tämä levy kannattaa todellakin tsekata. Twiikin vahvuus on sävellysten korkea taso. Kokonaisuus jääkin harmittavan epätasaiseksi. Materiaalin tiukempi seulonta olisi tehnyt tästä täysosuman. Kymmenraitaiselle albumille on mahdutettu sekä lainakappaleita että uutta materiaalia. Robert Randolphia diggailevat saattavat tykästyä uusiin tuuliin, tosifanin nälkää levy tyydyttänee kohtuullisesti. MASI HUKARI 60. MASI HUKARI THE WAVE PICTURES City Forgiveness Moshi Moshi [[[[[ KUN viisitoistavuotias, tietoisesti marginaalissa viihtyvä bändi julkaisee uransa kolmantenatoista levynä tupla-cd:llisen tavaraa ja edellisestä levystä on aikaa vain hieman yli vuosi, voi kuulija ainoastaan toivoa, että bändi on ollut luovuutensa vimmassa eikä tyytynyt julkaisemaan jokaista tänä aikana kirjoittamaansa kappaletta. Kepeät soulballadit ja lounge-tunnelmoinnit vuorottelevat funk-palojen kanssa saumattomasti. Muuten varsin eheää kokonaisuutta rikkovat proge-henkiset Beyond Dreams ja Looking for You. Pakko antaa erityismaininta The Oncoming -kappaleesta, jossa rumpali Jan Pethman naulaa svengin totaalisesti heti biisin kärkeen. Studioon ja sävellyspöydän ääreen on koottu Hagarin seuraksi mittava joukko maailmanluokan tähtiä aina Kid Rockista Nancy Wilsoniin ja Taj Mahaliin. Sitä vastoin versio Depeche Moden Personal Jesuksesta on täysin tarpeeton. Materiaalia on yksinkertaisesti liikaa, ja biisien helmet hukkuvat helposti. Kotimainen funk ja soul elää ja voi hyvin. ARVIOTALBUMIT Hardrock-komeetan konsepti hukassa Sammy Hagarin uusin on epätasainen yhteistyölevy. TEKSTI JUHO KANKAANPÄÄ KUVA FRONTIERS RECORDS SAMMY HAGAR Sammy Hagar And Friends Frontiers Records [[[[[ SAMMY Hagar oli uransa huipulla Van Halenin laulajana 1980- ja 90-luvulla. Erityismaininnan ansaitsevat usein esiin putkahtelevat kulmikkaat Gang of Four- ja Andy Gill -henkiset kitarakuviot sekä melodisesti nokkelat bassolinjat. Marcus Bluesband on yksi Suomen vanhimmista bluespohjaisista yhtyeistä. Koveri Bob Segerin Ramlin’ Gamlin’ Manista ja uudet sävellykset Knockdown Dragout ja Bad On Fords And Chevroles ovat idioottivarmoja valintoja ja miellyttävät tujumman rokin ystävää. Omista kappaleista hienoin on pitkä hidas So Sad, jonka kruunaa kitaristi Göran Fellmanin komea sooloilu. Runsaudenpula on kuitenkin positiivinen ongelma tänä päivänä, ja kuulija voikin valita levyltä suosikkinsa ja räätälöidä levystä itselleen mieluisan tiiviimmän soittolistan. Musiikillisesti jatketaan osiksi tutun mutkattomalla hardrock-rämistelyn ja kukkoilevien kertosäkeiden linjalla. Nyt ilmestynyt Beyond Dreams on yhtyeen toinen albumi. Pitkän hiljaiselon jälkeen yhtye aktivoitui uudelleen vuonna 2000 ja julkaisi debyyttilevynsä Two Sidesin vuonna 2007, 40 vuotta perustamisensa jälkeen. Silloin hän levytti myös massiivisen soolouransa suosituimmat albumit
Tässä kun on pitkälti kyse vaihdantataloudesta. Ei ole ihme, että paljon tavaraa tulee kauppojen hyllyihin tukholmalaiskauppiaiden halpalaareista. Se tarkoittaa, että Etelä-Helsingin kerran kukoistavaa levykauppojen keskittymää jäävät ylläpitämään vain Digelius, Eronen, AH Records ja Redhill Records Viiskulman nurkilla ja Kampin Fennica, Keltainen Jäänsärkijä ja Green Grass. Tekisi mieli muistuttaa levyjen keräilijöitä siitä, että levyjä kannattaa välillä pistää kiertoon, jos niitä ei tule ikinä soitettua. Ehkä juuri siksi ruotsalaismyyjät eivät aina löydä kaikkia helmiä levyjensä joukosta. arvat ilot elämässä ovat niin vahvasti syyllisyydellä ladattuja kuin Tavastian levymessut. Ei tarvitse kuin katsoa Solnan levymessujen kokoluokkaa niin ymmärtää, että puhutaan aivan toisenlaisista markkinoista. Se on ymmärrettävää. Helsingin levykauppojen maantiede on myös muutoksessa, kun Stupidot viimein hylkäävät Iso-Roban ja muuttavat Helsinginkadun ja Fleminginkadun kulmaan. Levymessuilla nimittäin kirkastuu se kuinka paljon Suomessa vinyyli maksaa. H INFO Tämä on Otto Talvion kolumni, joka palvelee kahta tarkoitusta: hän kirjoittaa siinä uusista vinyylijulkaisuista, jotka eivät ehkä muuten saisi palstatilaa sekä kartoittaa levykeräilykulttuuria kirjoittamalla kiinnostavista vanhoista levyistä, erikoisista julkaisuista tai hämmentävistä löydöistä. Niissä tuntuu myös liikkuvan tavaraa, joka on hyvä kaikille. Runsaasti soittoa ovat saaneet myös Bobby Hutchersonin 1960-luvun klassikot Components ja Oblique, Svartin hieno uusintapainos Blues Sectionista ja Tukholman Record Maniasta löytynyt ranskalaispainos Nathan Davisin loistavasta Happy Girl -levystä. Sellaisia ovat eri asiat eri ihmisille, mutta päätellen siitä kuinka hanakasti messuilla tunkeilevat levynörtit tunkevat ruotsalaiskauppiaiden halpalaatikoiden ääreen, voi todeta, että hyvät peruslevyt 3–5 euron hintaan ovat useimmille iloisempi asia kuin viidensadan progeharvinaisuudet. OTON VINYYLIT Otto Talvio Helsingin levykauppojen muuttuva maantiede 61. Täällä on vähän huippukamaa ja usein levyt ovat loppuun kulutettuja. Niissä on ehkä jotain samaakin, molemmat ovat rauhoittavan sisäänpäin kääntyneitä levyjä, jotka tuntuvat siksi sopivan syksyyn. Sen on uudelleen julkaissut joitakin vuosia sitten Andy Votelin erinomainen Finders Keepers, mutta tämä alkuperäinen on harvinainen, ehkä siksi, että levy on melko vaadittavaa kuunneltavaa kertojanäänineen. Nautinnon syyllisyyttä toki vähentää se, jos sattuu tekemään ”löytöjä”. Itse nappasin Tavastian messuilta kympillä Jacky Chalardin Gilbert Deflez -salanimellä tekemän Je Suis Vivant, Mais J’ai Peur -levyn (1974), jonka kansitaide on Enki Bilalin käsialaa ja levyn konsepti epämääräisesti scifi-henkinen. Naapurissa tavaraa riittää. Pankkiautomaatin kertanostorajan verran rahaa sujahtaa helposti harvinaisuuksiin, jos siltä tuntuu. Pari syksyn uutta levyhelmeä on pyörinyt meidän taloutemme levysoittimissa taajaan – vinyylilaitos Dylanin Another Self Portraitista ja Bill Callahanin uunituore Dream River -lp. Lisäksi Pitkänsillan pohjoispuolelta alkaa löytyä jo huomattava levykauppojen keskittymä – Black & White, Hippie Shake, Goofin’, Levykauppa Äx, Combat Rock ja nyt Stupidot. Se ei ole voinut myydä mitään edes 70-luvulla. Stupido Shopin muutto Kallioon seuraa alueen gentrifikaatiota – Kallion suunnalla asuu saman verran tai enemmän levyjä ostavia ihmisiä kuin Ullanlinnassa ja Punavuoressa, mutta tilavuokra on pienempi
Niinpä hän luottaa musiikin kuuntelussakin vanhaan formaattiin, vinyylilevyyn. Tai no, Elvis Presley oli hieno, tuotehan se oli, mutta hyvä silti. R TEKSTI LAURA HAAPALA KUVA MARKUS PAAJALA emu Aaltosen tuoreella Andalusian muistelot -albumilla kuullaan muun muassa tangoa, flamencokitaraa ja lattarirytmejä, kuten myös iskelmää. Kyllä musasta aina kuulee, onko laulajalla kokemusta siitä, mistä sanat kertovat. Silloin, kun Hurriganes aloitti, musiikki oli surkeaa ja sameaa, kaikenlaista progea ja hämyilyä. Sen jälkeen kävin joka aamu kuuntelemassa musaa frendini himassa, ei meillä ollut himassa levysoitinta, levyistä puhumattakaan.” Rumpujen soitosta Aaltonen kiinnostui samoihin aikoihin. Olin joskus Seinäjoen junassa keikkamatkalla ja juttelin parin mimmin kanssa Tangomarkkinoista. Aaltosen setä oli innokas tanssija, parkettien partaveitsi, joka voitti parinsa kanssa kilpailujakin. Musiikin pitää värähdellä kropassa. Hienoilla ja taiteellisilla lyriikoilla ei ole mitään merkitystä, jos niiden esittäjä ei itsekään tajua, mistä laulaa.” Aaltonen kertoo olevansa niin kivikautinen ihminen, ettei hänellä ole edes sähköpostiosoitetta. Tanssisalin laidalla oli rumpusetti, jota hän sen sijaan uskaltautui kolkuttelemaan. Länsimainen musiikki on köyhää ja sielutonta. 60-luvulla muusikon uransa rumpalina aloittanut Aaltonen kertoo iskelmämusiikin olleen läsnä hänen elämässään jo lapsena. Jimi Hendrixiä Aaltonen arvostaa suuresti, ja oli käynyt Hendrixin keikalla toteamassa ”ettei tollaista voi edes olla”, mutta vain yksi valkoinen bändi, The Beatles, on tehnyt hänen mielestään jotain omintakeista rockin saralla. Esimerkiksi arabialaista musiikkia ei voi edes verrata länsimaiseen musiikkiin, jumalauta miten vaikeaa ja taitavaa joikaamista se on! Ja toki mä rakastan myös vanhanaikaista mustalaismusiikkia, se tuntuu kotoiselta ja tunnepitoiselta. He valittivat, ettei Suomessa kuule enää vanhan liiton tangoa, ja siitä tuli fiilis, että helvetti, sellaisen levyn mä seuraavaksi teen.” Kouluiässä Aaltonen hurahti mustaan rytmimusiikkiin, ja siitä on kiittäminen erästä hänen koulukaveriaan. Yhtenä aamuna tämä kaveri kutsui minut sisälle ja näin pöydällä läjän levyjä, joiden kansissa oli töyhtötukkaisia mustia jätkiä. ”Valkoinen musa on mustan musiikin heikkoa kopiointia. ”Mutsi kuunteli himassa tangoa, vanhaa suomalaista iskelmää ja tanssi skidit sylissään. Olen aina ihaillut Olavi Virtaa ja kumppaneita. Sen rytmikin on usein niin konemaista, että se tappaa kaiken hienovaraisuuden ja herkkyyden. ” Aaltonen onkin innokas maailmanmusiikin keräilijä. ”Me muutettiin metsän siimeksestä keskustaan ja se oli kaikin tavoin vittumainen tilanne. LEVYHYLLY Remu Aaltonen Remu Aaltonen rakastaa mustaa rytmimusiikkia ja keräilee etnolevyjä. Vinyylikokoelma karttuu jokaisella matkalla, kun Aaltonen pyörii levykaupoissa etsimässä paikallisia helmiä. Ei musiikkia tarvitse tehdä kaavojen mukaan, oikein ja virallisesti. ”Mähän olen edelleen laiska ja huono soittaja. Levyhyllystä löytyy muun muassa senegalilaista ja libanonilaista musiikkia. En ole koskaan juuri harjoitellut, rupesin vain suoraan mättämään erilaisissa bändeissä, ja nyt oon tintannut rumpuja jo 50 vuotta. Moni nykypäivän tavallinen ihminen ei edes tajua, miltä musiikin pitäisi soundata. Me pistettiin yksi niistä levyistä soimaan ja mä olin monttu auki, että ’ei saatana, tällaistakin musaa on’. Peltikiekossa ei ole inhimillistä soundia. Siitä oli musiikin ilo kaukana, ja siksi Hurriganes niin monelle kolahtikin.” Valkoinen mies ei groovaa Aaltonen ei ole koskaan ollut kitararokkimiehiä eikä ole edelleenkään. Edes cd ei hänelle kelpaa. Ja mähän en ole laulaja, pikemminkin tulkitsija. Omat suosikit ja kaappien luurangot. Aaltonen kävi katsomassa setänsä tanssitreenejä ja ihaili jiven ja rock’n’rollin taitajia, muttei pitänyt itseään vastaaviin liikkeisiin kykenevänä. ”Siinä peltikiekossa ei ole inhimillistä soundia. Kyllä siinä soundissa pitää olla intohimoa ja rakkautta, enkä mä kuule niitä muussa kuin vinyylissä.”. Mä sain kuitenkin uusia frendejä ja yhden kaverin kanssa mentiin samaa matkaa 62 kouluun. Valkoinen mies ei osaa Aaltosen mielestä rokata juuri lainkaan, ei ainakaan sielukkaasti. Kaikkia muita hän pitää jäljittelijöinä. Paul Simonit, Peter Gabrielit ja Stingit tajusivat aikoinaan lähteä metsästämään musiikkia Afrikasta, ja sieltähän kaiken musiikin juuret ja sielu löytyvätkin. En ole itse uskaltanut aiemmin yrittää tehdä sellaista musiikkia, sillä tangoon ja iskelmään vaaditaan suurta osaamista. ”Mä haluan tutkia erilaisia musiikkikulttuureja. The Beatles keksi oman juttunsa ja John Lennon oli mieletön jätkä, mutta muuten valkoinen musiikki ei vaan tömähdä mulle
Levyltä löytyvästä Asserio-biisistä on tehty myös video, joka löytyy netistä. INFO Remu Aaltosen Andalusian Muistelot -albumi julkaistiin syyskuun lopussa. www.hurriganes.fi 63. KUKA. NIMI: Henry Olavi ”Remu” Aaltonen SYNTYNYT: 10. tammikuuta 1948, Helsinki YHTYEITÄ: The Creatures, The Happy go Fellows, Hurriganes, Remu Plays Hurriganes ja nykyisin toimiva Remu & Hurriganes
Keväällä Record Store Day:n 7-tuumaisena julkaistu Eric Andersonin Thirsty Boots on taas malliesimerkki siitä, miten Dylan voi ottaa valtaansa jonkun toisen kappaleen ja tehdä siitä omansa. On perverssiä, että Columbia julkaisi alkuperäisellä Self Portraitilla tältä keikkatallenteelta vain kolme kappaletta (Quinn The Eskimo, She Belongs to Me ja Like A Rolling Stone), sillä ne ovat opportunistisuudessaan (ensimmäinen oli iso hitti Manfred Mann’ille, kuten Dylan biisin alussa sanoo, ja toinen Dylanin itsensä isoin hitti) keikan löperöintä materiaalia, eivätkä läheskään yllä Band’in kanssa vedetyn I Dreamed I Saw St. Se liittää sen rinnalle New Morningille päätyneiden kappaleiden vaihtoehtoisia versioita, odottamattomia jousi- ja torvisovituksia. Arkistoista on löytynyt monia huippuja. Paitsi että tietenkään, se ei ole yhtään niin huono kuin sen maine antaisi ymmärtää, päinvastoin. Se täydentää prosessin, joka alkoi Big Pinkin kellarissa ja joka selittää kaiken mitä sen välillä on tullut. ARVIOTRETRO & BOKSIT Omakuva särkyneiden peilien talossa Dylanin 70-luvun alun transformaatio selkiytyy apokryfisten arkistolöytöjen kautta. Tämä retusoitu omakuva riisuu ylimääräiset kerrokset, puhdistaa David Brombergin ja Al Kooperin kanssa äänitetyt sessiot kaikesta siirappisesta kuorrutteesta, joka teki alkuperäisestä Self Portraitista niin perverssin le- vyn. Viimeinen ja viides piste tulee itse boksista: vihdoin CBS/Sony saa Bootleg Seriesin kymmenennen osan kohdalla kaiken toimimaan. Koska Jumalaa itseään ei voi kuvata, on tarkin mahdollinen kuva hänestä se mitä jää keskipisteeseen kun kaikki muu on määritelty. Keikka itsessään on eräänlainen päätepiste, validifikaatio. Se kartoittaa kaikki ne hämmennystä aiheuttaneet projektit, jotka seurasivat Dylanin vetäytymistä julkisuudesta vuonna 1966, aina Nashville Skylinen (1969) ja Self Portraitin (1970) croonerista ja John Wesley Hardingin (1967) ja New 64 Morningin (1971) hailakkaan vanhatestamentilliseen hiilipaperikopioon. 10 (1969-1971) Sony [[[[[ MYSTIKKO, filosofi ja teologi mestari Echardt (n.1260–1327) oli sitä mieltä, että Jumalasta saa tarkimman kuvan – ainoan mahdollisen kuvan – jos määrittelee todellisuuden hänen ympärillään. Nelilevyisen setin suurin ansio on sittenkin ehkä surullisenkuuluisan Isle of Wightin paluukeikan saattaminen vihdoin julki. Niiden aikana Dylan yritti toistaa sitä vahingossa heitettyä napakymppiä, joka ilman paineita Big Pinkin kellarissa The Bandin kanssa tehdyt kotiäänitysten kultakaivos oli. Pretty Saro (kiinnostava detalji: alkuperäisessä nauhalaatikossa lukee ”Sara”, joka on Dylanin vaimon nimi) on laulusuorituksena huikea, ja jokaisen joka kritisoi Dylanin laulajan taitoja tulisi kuulla se. TEKSTI JEAN RAMSAY KUVA SONY MUSIC BOB DYLAN Another Self Portrait: The BootlegSeries Vol. Ei enää huonoresoluutioisia kuvia tai päättömiä kahden biisin dvd:itä, vaan itseään tukeva, loputtoman fasinoiva historiallinen artefakti, eheä rekonstruktio monesta ristiriitaisesta näkökulmasta, jonka takaa erottuu Bob Dylan luomassa nahkaansa ja muuttumassa silmiemme edessä, niin kuin hän niin monta kertaa aiemminkin on tehnyt, ja teki sen jälkeenkin.. Another Self Portrait tekee saman Bob Dylanille. Augustinen hartauteen tai Highway 61 Revisitedin huikeaan grooveen (tämä on minun kirjoissani definitiivinen versio). Purkamalla päästään alkulähteille
Ennen kaikkeahan boksi kertoi siitä kuinka tuottoisa Smashing Pumpkins oli (ja on edelleen Corganin jatkaessa bändiä vielä entistäkin puhtaammin sooloprojektinaan), mutta myös millainen yhtyeen suhde faneihinsa oli. Reilusta Tyylikkäästi kehitellen Minimalismi ja pompöösi starailu sopivat yhtä lailla Joe Bonamassalle. Gravity-studiossa äänitetyt Mellon Collien demot ovat toki hyvä lisä, sillä ne ovat tähän asti olleet saatavina vain yhtyeen puoliksi hyväksyminä bootleg-versioina. Bad Companylta lainattu ilmava folk-balladi Seagull soi perin raikkain sivellyksin. RETRO & BOKSITARVIOT Ahkerat työmyyrät The Smashing Pumpkins -fanin yli seitsemän tunnin mittainen aarreaitta. Se tekee tästä paketista vahvasti vain faneille suunnatun erikoisuuden. THE SMASHING PUMPKINS: The Aeroplane Flies High Virgin [[[[[ KUN tämä paketti alun perin julkaistiin 1996, se tuli vanhanaikaisessa sinkkuboksissa kantokahvoineen. Dynamiikka seesteisyyden ja rypistelyn välillä nikkaroidaan miellyttävän maanläheiseksi. OTTO TALVIO loilla, mikä lienee HC-fanillekin tuhti pala purtavaksi. Jokainen single – Bullet with Butterfly Wings, 1979, Zero, Tonight, Tonight ja ThirtyThree – oli oikeastaan ep, joilla Corgan ja kumppanit pääsivät sukelta- maan vielä syvemmälle käsittämättömän laaja-alaiseen musiikilliseen karttaansa. Vaikka puhaltimet saavat esityksissä hyvin tilaa, valokeila pysyy pyrähteleviä sooloja suoltavassa maestrossa. JUHA SEITZ. Ja tämä kaikki tuli juuri julkaistun 90-minuuttisen triplalevyn päälle. Tour De Force – Live in London -dvd-kokonaisuus kattaa keikat The Borderlinesta, Shepherd´s Bush Empiresta, Hammersmith Apollosta ja Royal Albert Hallista. Liveistä komein on heinäkuun neljäntenä 1997 Ranskan Belfortissa tailtioitu keikka. Yhtye oletti heidän olevan yhtä pakkomielteisiä kuin he itse olivat. Tasokkaasti toteutettu Tour De Force – Live in London osoittaa, että Joe Bonamassa kaihtaa kaavoihin kangistumista. Pakkauspäätös oli sekä looginen että epälooginen – vaikka kokoelma sinänsä koostui viidestä Mellon Collie and the Infinite Sadness -levyn singlestä, oli niissä materiaalia useamman albumin edestä. Jotain totuutta siinä on täytynyt olla, sillä mikään muu ei selitä tätä laajennettua, remasteroitua versiota The Aeroplane Flies Highsta. Muusikon pitkäaikaisen tuottajaystävän Kevin Shirleyn valvonnassa hiottu paketti herkuttelee yli 13:n tunnin ajan keikkamateriaalilla sekä kulissien takaa tallennetuilla bonus-pa- parista tunnista yli seitsemään tuntiin paisunut boksi pitää sisällään massiivisen määrän demoja, leikkaushuoneen lattialle jääneitä ottoja ja livejä. Bonamassan tämän vuoden konserttikiertue ulottui Lontoossa iltapuhteisiin, joista neljä filmattiin. Shepherd´s Bush Empiren lavalla touhu tukevoituu tuhdiksi blues-paisutteluksi torvisektioineen. JOE BONAMASSA Tour De Force – Live in London Provogue/Mascot [[[[[ NEW Yorkissa syntyneen 36-vuotiaan Joe Bonamassan voi jo painavin perustein lokeroida oman sukupolvensa merkittävimpiin bluesrock -kitaristeihin. Joe Bonamassan luotsaama kohtuullisen pienimuotoinen jamittelurupeama keskittyy lähinnä kitaristin uran varhaisiin sävellyksiin, joita ei liiaksi ole konserttiversioina kuultu. Reissu alkaa intiimisti The Borderline -klubilta. Bluesin ohella kitaristi hengittää tiiviisti myös muunlaisia juurevan musiikin höyryjä. Hammersmith Apollossa ja Royal Albert Hallissa kuvatut rupeamat korostavat Bonamassan hard rock -ilmehdintää, mutta myös akustista tyylittelyä
Olan lau- Parempi kuin koskaan The Beach Boysin remasterointi kannatti. PALE SAARINEN silla, joka pienine puutteineenkin on ylivoimaisesti paras yleiskatsaus Beach Boysin uraan. Toivo Kärki kirjoitti (1944) seitsemän big band arria Virran englanninkielisiin jazzlevytyksiin. Scandian levytuottaja ja sovittaja Jaakko Salo nosti ikämieheksi varttuneen laulajan uran uuteen nousuun. Kaikki tämä on otettu huomioon kuuden cd:n Made in California -bok66 luun kapsahtavat lähes kaikkiin musagenreihin lukeutuvat. Ennen Saloa aikansa kansainvälisimpiä hovisovittajia Virralle oli Matti Viljanen sekä Kaarlo Valkamakin. Olavi Virta on kiistaton tulkitsija, jonka soundi, fraseeraus ja artikulointi ovat huikeaa kuultavaa. Se kattaa koko 50 vuotta, 1962–2012, ja sen kuunteleminen järjestyksessä antaa hämmästyttävän selkeän kuvan yhtyeen taiteellisesta kehityksestä. Tässä boxissa Peter von Baghin elämäkerta kirjaa luotaavasti tätä kaikkea. Vuonna 1938 levytetty debyytti Syysserenadi ja siitä 50-luvun huippulevytyksiin Ennen kuolemaa, Sinun silmiesi tähden, Sinitaivas ja Öiset kitarat kuvaavat melkoista kehityskulkua. 1950-luvun loppupuolella isoja hittejä ei siunaantunut. Yksityisillä laulutunneilla hän kävi kuuluisan oopperalaulaja Veikko Tyrväisen luona. OTTO TALVIO. Paketti muistuttaa myös siitä kuinka hienoa ja omalaatuista musiikkia yhtye teki. Uusi laulajasukupolvi oli vallannut yleisön mielenkiintoa. THE BEACH BOYS Made in California Capitol / Universal [[[[[ VAIKKA The Beach Boysin levyjä on julkaistu remasteroituina laitoksina tasaisesti viimeisten reilun viidentoista vuoden aikana huipentuen parin vuoden takaiseen Smile-boksiin, on silti yllättävää, että edellinen koko yhtyeen uran kattava boksi, viiden cd:n Good Vibrations on jo 20-vuotias. Mitä todennäköisemmin näitä vauhdikkaita ja värikkäitä käänteitä on myös lihavoitu ja vesitetty. Olan henkilökohtaisessa elämässä tapahtui myös isoja asioita; avioero, konkurssi, alkoholismi. Tähän nojautuu myös tuottaja ja toimittaja Timo Lindströmin kokoama levytyksien diskografia. ARVIOTRETRO & BOKSIT Olavi Suuri Klassikoita, harvinaisia helmiä ja tuotantoa, joka tehtiin lähes liukuhihnanopeudella. OLAVI VIRTA Laulaja – Kaikki levytykset Warner Music Finland [[[[[ OSKARI ”Olavi” Virran (alunperin Ilmén) elämästä (1915–1972) on liikkunut paljon kerrottavaa. Näistä 1960–62 levytyksistä mainittakoon Angelique, Hopeinen kuu, Vihreät niityt ja Punaiset lehdet. Pet Soundsista (1966) kymmenisen vuotta eteenpäin Beach Boysin tuotanto on täysin ainutlaatuista, yksikään toinen harmoniayhtye ei pääse edes lähellekään sitä sovitusten ja sävellysten laadussa. Mutta ei viime vuonna julkaistu That’s Why God Made the Radio -albumikaan ole hullumpi päätös yhtyeen 50-vuotiselle taipaleelle. Pakettiin on valittu kappaleita ajatuksella – hitit, albumiraidat ja bpuolet soljuvat tasapainoisesti – ja erityisesti versioihin on kiinnitetty huomiota: Smile-sessiot ovat hyvin edustettuna ja yhtyeen 1960-luvun kalifornialainen sunshine pop kuulostaa nyt erinäisten remasterointien tuloksena paremmalta kuin koskaan. Suurinta faktaa kertovat kuitenkin 601 levytettyä laulua, elokuvaesiintymiset ja lukemattomat keikat, jotka ylsivät aina Euroopan puolelle ja Amerikkaan saakka. Parissa vuosikymmenessä uudelleenmasterointi on kehittynyt harppauksin, ja Beach Boysin tarina on jopa saanut uusia lukuja, selkeimmin Smile-levyn rekonstruoinnin muodossa. Näistä kuulee nuoren Frank Sinatran hehkua
Joel McIver 100 KOVINTA M i n e r va MINERVA Dave Thompson SMOKE ON THE WATER Joel McIver Yhtyeen koko pitkä ja monipolvinen historia myrskyineen, miehistönvaihdoksineen ja megahitteineen aina tämän päivän maailmankiertueisiin saakka. Kirjakaupoista ja Minervan verkkokaupasta www.minervakustannus.fi. Dav e Th o m p s o n S moke on the W ater Deep Purplen tarina Jimmy Page Yksinoikeu della Minerva Elvis at Stax t sooLovuode Brad Tolinski JIMMY PAGE Yksinoikeudella Jimmy Pagen Brad Tolinskille kertoma omaelämäkerta on täydellisin ja paljastavin koskaan julkaistu kuva Led Zeppelinin perustajasta. Musiikin laatua lukuun ottamatta niistä ei olisi mitenkään voinut päätellä, että kyseessä oli Elviksen viimeinen luova rypistys. Pakettiin valitut otot ovat sielukkaita, virkeitä ja antavat kuvan hyväntuulisesta ja hyvinvoivasta Elviksestä. Neljän metallisukupolven kaikki suurimmat kitarasankarit paremmuusjärjestyksessä. Tosiasiassa Staxin studio oli alle kymmenen minuutin ajomatkan päässä Gracelandista ja Elvis käytti studiota sessioissa heinä- ja joulukuussa 1973. Se kertoo tarinan, joka näin jälkikäteen oli tärkeämpi kuin kukaan aavisti vuonna 1973. NEIL DANIELS Minerva Brad Tolinski Robertt Vuonna 1973 Plan Elviksen viimeinen luova rypistys samoihin kansiin. Led ZeppeLin & Min erv a ELVIS PRESLEY Neil Daniels ROBERT PLANT RCA/Sony [[[[[ Led Zeppelin & soolovuodet TÄMÄN kolmen levyn Elvis-boksin nimi on samaan aikaan sekä täysin paikkansapitävä että hiukan harhaanjohtava. Joukkoon on valikoitunut lisäksi niin countrya kuin popkappaleitakin. Sen tämä 45:n kappaleen ja kolmen cd:n boksi korjaa. Vastaavasti kappaleiden kirjo heijastelee aikakauden Elviksen tuttua tyyliä, jota voisi kuvailla vaikka country souliksi. Elviksen TCB-bändin soitossa on funkin napakkuutta, taustakuoro tuo mukaan gospelin sielukkuutta ja Elvis kuulostaa herkissäkin kappaleissa täysin suvereenilta. Näistä sessioista julkaistiin 1970-luvulla kolme kymmenen biisin albumia (Raised on Rock 1973, Good Times 1974 ja Promised Land 1975), jotka RCA räiskäisi ulos halvannäköisinä painoksina livekansikuvineen. ILKKA MATTILA EGOTRIPPI Ilkka Mattila EGOTRIPPI AINA MATKALLA JONNEKIN Haastattelemalla yhtyeen entisiä ja nykyisiä jäseniä, tuottajia ja ystäviä Ilkka Mattila on koonnut värikkään historiikin bändin 20-vuotisesta taipaleesta. Deep Purplen tarina 100 KOVINTA METALLIKITARISTIA Tilaa uutiskirje Minervan nettisivuilta, saat kuukausittain tietoa kirjauutuuksista. OTTO TALVIO Ensimmäinen henkilökuva Robert Plantista, joka kattaa myös Zeppelin-vuosien jälkeisen merkittävän soolouran. Nimestä voisi saada sen käsityksen, että Elviksen vuoden 1968 comebackista alkanut viehätys Memphisin souliin olisi johtanut yhteistyöhön soullevymerkki Staxin kovimpien studiomiesten kanssa. Suomimetallikaan ei ole jäänyt McIverilta huomioimatta. Boksina Elvis at Stax täyttää tehtävänsä poikkeuksellisen hyvin
”Kappaleessa oli alkuun Paulin erittäin kummalliset sanat. ”Studiossa alkaessamme sovittaa kappaletta bändin kesken, senaikainen basistimme Markku Petander totesi säkeistössä olevan Michael Jackson -fiilistä, ja että myös Boycottin Gotta Rock-biisissä on samantyyppinen bassokuvio. Hän oli siitä vähän pahoillaan, minä samaten, olisin mielelläni kuullut mitä Martti olisi saanut siihen aikaiseksi.” ”Mutta hyvät lyriikathan Sundqvist kirjoitti. Mitä 68 INFO Costello Hautamäen säveltämä, AnnaLeena Härkösen käsikirjoittama ja Heikki Paavilaisen ohjaama Kersantti Karoliina -rockmusikaali saa ensi-iltansa Hämeenlinnan Vanajasalissa helmikuussa 2014. Kuinka se syntyi ja miksi se on klassikko. Sitä ennen oli ollut erilaisia ongelmia, miehistövaihdoksia ja hommat retuperällä, mutta tämän levyn myötä saatiin uutta pontta. En vain tiennyt että Sundqvist kirjoitti jo täyttä häkää omaa versiotaan. Kertosäettä minulla ei ollut vielä siinä vaiheessa, ainoastaan säkeistö ja riffi. Mika ei sitä kauaa kirjoittanut, teksti taisi olla jo päivän tai kahden päästä valmis. Tästä syystä Martin tekstiä ei sitten koskaan tullutkaan. ”Studiota edeltävänä aamuna istuuduin keittiön pöydän ääreen ja tein sen kertosäkeen. ”Olin pyytänyt levy-yhtiöltä lisäaikaa, sillä minulla oli vahva tunne, että yksi hyvä biisi olisi vielä tuloillaan levylle. Nuivastihan ne siihen pyyntöön suhtautuivat, vedoten siihen ettei julkaisua voisi siirtää”, Costello muistelee. Olin juuri käynyt Bryan Adamsin keikalla ja mietin, että tähän biisiin voisi sopia Adams-henkinen kertsi. www.hmlteatteri.fi/ kersantti-karoliina Kersantti Karoliina löytyy Popedan Svoboda-albumilta. ”Se oli varmasti uramme kovin noste, kyseinen levy ja biisi nostivat meidän orkesterimme uuteen kukoistukseen. Ne olivat yllättävänkin suositut silloin kuin kappale julkaistiin. Totesin että ’ei jumakauta, nyt ei yhtään natsaa’. Costellon kuullessa Kersantti Karoliinan tänä päivänä, tulee hänelle ensimmäisenä mieleen kappaleen tekovaiheen ympärillä tapahtunut noste Popedan kurssissa. Eli se fiilis on blokattu sieltä”, Hautamäki paljastaa. kaikkea hänellä nyt on joskus tapana tuputtaa biiseihinsä. Joskus tuollainen pakkotilanne tuottaa yksinkertaisen mutta toimivan sointukierron. TEKSTI BEN VARON KUVA POKO REKORDS ”ELETTIIN vuotta 1991, olimme Popedan kanssa tekemässä Svoboda-albumia, meidän ensimmäistä platinatason myynteihin yltänyttä levyämme”, bändin kitaristi Costello Hautamäki aloittaa vastauksensa kysymykseen koska, missä ja miten Kersantti Karoliina sai alkunsa. Pelkkiä hyviä muistoja siis!”. Sitä diggasivat niin merkonomit kuin alle kouluikäiset lapsetkin”, Hautamäki kertoo. Kirveitä, sirppejä, vasaraa, verta lentää, mummo kuoli... Sundqvistin Mika kysyi saisiko hän kokeilla kirjoittaa kappaleeseen vähän kaupallisemman tekstin, sillä hänestä biisissä oli sellaiseen potentiaalia.” ”Koska en ollut tyytyväinen Paulin tekstiin, soitin Martti Syrjälle, että ’mulla olisi tällainen mollipoppibiisi tulossa, ehtisitkö tekemään sanat siihen?’. Kertosäettä vailla ollut kitaristi pakotti itsensä viimeistelemään kappaleen päivää ennen studioon painumista. Jos sävellysprosessi oli suhteellisen suoraviivainen, samaa ei voi sanoa sanoitusprosessista. Tyytymättömyys solistin Pate Mustajärven tarjoamaan tekstiin ajoi Hautamäen kysymään ulkopuolista apua. Biisi kyllä aina ’popedoituu’ siinä matkan varrella vaikka kuinka olisi Michael Jacksonia mietitty”, Costello naurahtaa. Levy myös tehtiin kesähelteillä, ja albumin teko olikin oluen juontia ja kesäiltojen viettoa kotistudiollani puutarhan perällä. Hän ehdotti, että hakisimme näistä sen sykkeen. ERÄÄN BIISIN TARINA Popeda: Kersantti Karoliina (1992) Melkein kolmeen kertaan sanoitettu Popeda-hitti syntyi viime tingassa ja viimeisteltiin pakon edessä. Siinä menikin kesä mukavasti grillatessa. Kunnon elementtisoppa siis! Mutta eihän me mitään suoraan lainattu, vaan haettiin noista niitä fiiliksiä. Biisinikkari sai kuitenkin tahtonsa läpi
Aikoinaan tuntui suo- rastaan sukupolvivelvollisuudelta olla naulittuna tv:n ja vhs-nauhurin ääreen ja tallentaa tämä historiallinen tapahtuma, jossa suurta mestaria kunnioitettiin stadionyleisön, tähtikaartin ja kolmen Queen-jäsenen kanssa. Suoran tv-lähetyksen armottomasti maailmalle jakamat lievät soittomokat ja laulujen epävireisyydet loistavat poissaolollaan. INFO www.queenonline.com Ensimmäinen dvd-julkaisu konsertille saatiin tapahtuman 10. Esimerkiksi vaikkapa satelliitin välityksellä kuullut U2:n ja Mango Grooven kappaleet ja Elizabeth Taylorin puhe olisivat olleet mukavia. Mukana on 10 vuotta vanha dokumentti, muutama biisi treeneistä ja valokuvagalleria. Liekö syy alkuperäistallenteiden heikentynyt laatu, sitä emme tiedä, mutta tuntuu perin oudolta, ettei osuuksia, joita löytyy lähes kelvollisina kopioina webin videopalveluissa, saada saatettua dvd:lle asti. TEKSTI MASI HUKARI KUVA UNIVERSAL QUEEN + V/A The Freddie Mercury Tribute Concert Eagle Vision [[[[[ FREDDIE Mercuryn muistoksi ja AIDS-tietoisuuden levittämiseksi järjestettyä konserttia on kutsuttu viimeiseksi suureksi hyväntekeväisyyskonsertiksi. Tv-lähetyksessä oli paikoin teknisiä ongelmia ja etenkin äänenlaadussa oli toivomisen varaa, mutta konsertti itsessään syöpyi mieleen huikeana ja vaiherikkaana tapahtumana, jonka ääreen palattiin toistuvasti. Eikä livetallenteiden tohtorointi niin tavatonta ole, ettei tätä konserttia silmä suodattaisi. ARVIOTDVD & BLU-RAY Freddie Mercury olisi täyttänyt tänä vuonna 67. Kun tieto uudelleenjulkaisusta saapui odotukset nousivat korkealle. Henkilökohtaisesti kuuntelisin mieluummin inhimillistä suoritusta kuin katselisin huonoa huulisynkkaa ja ”ei muuten soittanut nyt noin” -soitto-osuuksia, mutta makukysymyksiähän nämä loppujen lopuksi ovat. juhlavuoden kunniaksi vuonna 2002 ja oli pettymys, että konserttia ei saatu julkaistua musiikkiesitysten osalta kokonaisuudessaan. Myös dvd-extroissa on toivomisen varaa. Bonusmateriaaliksi kelpaavaa tavaraa oli kuitenkin jo tv-lähetyksessäkin. Pettymys tuli, kun tällekään julkaisulle ei saatu mahtumaan Robert Plantin ja Queenin yhdessä tulkitsemaa Innuendo-kappaletta eikä edelleenkään konsertin alkupuoliskoa täydellisenä. 69. Kiteyttäen todeten: Viiden tähden ilta, joka julkaistaan toistuvasti kahden tähden paketissa. Edelleen kaipaisin esimerkiksi Extremen esittämää Love of My Lifea ja Spinal Tapin hulvatonta performanssia, joka toimi loistavana kevennyksenä kaiken sen vakavamielisyyden ja tiedostavuuden keskellä, jota konsertti luonnollisesti sisälsi. Positiivisena puolena uudelleenjulkaisussa pidän uudelleen masteroidun ääniraidan korkeaa laatua. Viiden tähden ilta Freddie Mercuryn muistokonsertin uusi versio jättää oven auki vielä tulevaisuudessa julkaistavalle ja tätäkin kattavammalle julkaisulle. Jonkin verran katselukokemusta kaivertaa myös paikoitellen melko räikeästi näkyvä ja kuuluva soitto- ja laulusuoritusten studiotohtorointi. Konsertti itsessään on silti loistava. Tilaisuutta seurasi paikan päällä 72 000 ihmistä ja suora televisiolähetys saavutti miljardiyleisön 72:ssa maassa. Se lieneekin merkittävin peruste tämän laitoksen hankkimiseksi, sillä taltiolle päätyneet esitykset pääsevät oikeuksiinsa paremmin kuin koskaan ennen
Itse keikka on pitkälti sitä mitä osaa odottaa: tarkkaa soittoa, komeaa stemmalaulantaa, suhteellisen eleetöntä esiintymistä ja settilista sekoitus jäsentensä historiaa ja Flying Colors -albumin materiaalia. Lattea kuvaustyyli ja tylsät kuvakulmat syövät katselunautintoa muuten oikeinkin mukiinmenevästä showsta. Kitaristit ottavat tämän tästä vuoron nelikielisestä McCartneyn soittaessa pianoa tai kitaraa Puhallinsektio täydentää kokonaisuutta. Silti tämän jaksaa katsoa useampaankin kertaan. Varsinkin tiuhaan sooloilevien Ritchie Blackmoren ja John Lordin revitykset ovat viihdyttävää katseltavaa. 45-minuuttinen First Flight -dokumentti on mielenkiintoinen, mutta teknisesti harvinaisen huonolaatuinen tallenne kulissien takaa. Kuvaukseen on uhrattu aikaa ja rahaa, eli jälki on varsin elokuvallista. Solisti Casey McPherson on selvästi ulkona elementistään bändin progeveteraanien keskellä, ja Portnoy hoitaakin ”keulamiehen” roolin välispiikkien osalta. Etenkin Laine kunnostautuu laulamalla Moody Blues -aikojen hittinsä Go Now. KYSEESSÄ on legendaarisen Gillan/ Blackmore/Lord/ Glover/Paice-viisikon tallenne, joka julkaistiin aiemmin vhs-kasettina. Live In Europe dokumentoi yhtyeen konsertin Tilburgissa 2012 osana levyn julkaisua seurannutta lyhyttä maailmankiertuetta. Bändi on mitä mainioimmassa vedossa ja esittää parhaita paloja siihenastisesta tuotannostaan. Dvd:lle lisätyt New Yorkissa vuonna 1973 taltioidut Strange Kind Of Woman, Space Trucking ja Smoke On The Water ovat kuva- ja ääniteknisesti Kööpenhamina-otoksia parempia. ARVIOTDVD & BLU-RAY PAUL MCCARTNEY & WINGS Rockshow DEEP PURPLE Live In Copenhagen 1972 Eagle Vision FLYING COLORS Live In Europe Edel Flying Colors Mascot [[[[[ [[[[[ KEIKKA tärähtää käyntiin tanakasti medleyllä Venus and Marsista, Rock show’sta ja Jetistä. Kööpenhamina-osuuden kameratyöskentely on paikoitellen kökköä ja kohdistuskin on usein muualla kuin oleellisessa. Kitaristit Jimmy McCullogh ja Denny Laine pääsevät kiitettävästi esille. MARCUS BLUESBAND Beyond Dreams. Wings oli melkoinen basistien bändi. ANTTI ERVASTI OLE NERDRUM BEN VARON “Sam Lee: ” e Th heart of folk The Times sam lee & friends a long “Well it feels like its been is time coming but here at last ive creat somebody doing really ish Engl l tiona tradi things with Folk Song from the ground breaking new album” Verity Sharp BBC Radio Late Junction (UK) 3 “The Band whittle folk in wonderful shapes, giving a flavour of 70s krautrock, while hints of disco and bluegrass added brilliant backing to Lee’s Baritone” The Guardian etnosoi.fi Helsinki | Ta m p e r e | InarI Jakelu: Töölön Musiikkitukku Oy • wwww.stmbb.net, www.toprecords.fi [[[[[ Uusi levy suomibluesin pioneereilta ST. Ohjelmistoon on myös kelpuutettu rockstandardi Lucille, joka on Lazyn ohella kumarrus rhythm & bluesin suuntaan. Niillä raidoilla Deep Purplen iskuvoima on huipussaan. Kyse ei olekaan ihan mikä tahansa keikka, vaan 67 000 ihmiselle esitetty Wings over America -kiertueen huipentuma Seattlessa vuonna 1976. Vaikka Paulin soolotuotanto ja Wings-levytykset olivat aika epätasaisia, loistavia kappaleita riittää. Kööpen haminan keikka on mustavalkoinen tallenne, jolla bändi soittaa energisesti ja jammailukin maistuu. Lyhyt dokumenttiraita peilaa pinnallisesti bändin loistokautta ja jäsenten ajatuksia. MIKE Portnoyn ympärilleen pian Dream Theateristä lähtönsä jälkeen kasaama progepop-superkokoonpano Flying Colors onnistui tekemään yllätävänkin onnistuneen albumin siinä lyhyessä ajassa, mikä ammattimuusikoiden kalenteriin saatiin sovitettua. Konsertti julkaistiin aikoinaan triplavinyylinä Wings over America, elokuvana sekä videokasettina vähän myöhemmin ja vasta nyt dvd:nä
ARVIOTKIRJAT JAKE NYMAN Rakas vanha vinyyli. Tähänastisesta mestariteoksesta, Maailmanloppua odotellessa -levystä olisi voinut kertoa tarkemmin, sen synty prosessista ja teosta. Poimintoja muistojeni levyhyllystä. Jostakin syystä siitä jää pikkuisen pliisu jälkimaku. Kukaan muu täällä ei tee vastaavanlaista komeaa melodista poppia ja sanoituksia, joissa on syvyyttä, lämpöä ja huumoria. Nostalgiaa ja huumoria sisältävä teos pistää lukijan miettimään myös omia levysuosikkeja ja niihin liittyviä muistoja. Lähestymistapa on luonteva ja intiimi – lukiessa voi melkein kuulla tämän radiotoimittaja-konkarin äänen korvissaan. Gummerus [[[[[ hellsinki_210x135.pdf 1 5/15/12 3:47 PM ILKKA MATTILA Egotrippi – Aina matkalla jonnekin Minerva [[[[[ MUSIIKKI TOIMITTAJA Jake Nyman käsittelee uudessa kirjassaan noin viittäkymmentä levyä, joihin liittyy henkilökohtaisia muistoja ja keikkakokemuksia. JENNI HARJUNPÄÄ ANTTI ERVASTI. Lisäksi pojat laulavat kuin enkelit. Yhtyeen taiteellinen kehityskaari on ollut huikea, ja suosio on seurannut perässä. EGOTRIPIN 20-vuotisjuhlan kunniaksi tehty kirja on kaikin puolin kelpo työtä, suhteellisen mielenkiintoista luettavaa ja sujuvaakin kaiken päälle. Siksi Egotrippi olisi ansainnut paljon vetävämmän kirjan kuin tällaisen ihan mukavan opuksen. Henkilökohtainen ja historiallinen sekoittuvat viihdyttäväksi kokonaisuudeksi. Egotrippihän on Suomen parhaita bändejä. Levymyyjänä, tiskijukkana ja musiikkitoimittajana toimineen Nymanin perspektiivi teoksessa on laaja ja hän luovii sujuvasti populaarimusiikin historiassa ja muistoissaan aiheesta toiseen, kuten kitaransoiton opiskelusta anekdootteihin ja kohtaamisiin artistien kanssa. Ehkä 20:n vuoden tapahtumat ovat sen verran kesyjä, että dramaattisempaa kirjaa ei kerta kaikkiaan tästä aiheesta olisi saanut. Suositeltava teos kaikille Nymanin ohjelmien ystäville ja populaarimusiikin historiasta kiinnostuneille. Osassa levymuistoja Nyman taas paneutuu yleiseen ajankuvaan. Pientä draamaa Mattila on kehränyt kahden vahvan lauluntekijän, Knipin ja Mikki Kausteen välille
NRJ:n AAMUPOJAT Anssi ja Renne arkisin klo 06-10 Vuoden Radioohjelma 2012
20 vuotta eikä vieläkään perillä EGOTRIPIN syksy on silkkaa juhlaa. Kahden vuosikymmenen KOTIALBUMI tähänastinen ura paketoitiin paitsi albumiksi myös kirjan lehdille. 73. Kun sanat eivät riitä. Ei mennyt silloisella SonyBMG:llä läpi. Rytmi pääsi kurkistamaan yhtyeen kotialbumin helmiin. TEKSTI KNIPI STIERNCREUTZ KUVAT EGOTRIPIN KOTIALBUMI 1 ALKUPERÄINEN idea 20 Suosikkia -levyn kanteen
KOTIALBUMI 2 4 6 74 3 5
75. 6. 3. Edessä paistattelee kosketinsoittajamme Thomas Winquist. 4. Kurki 8. 9. Ensimmäisiä kuvia, joissa esiintyy koko bändi, josta myöhemmin tulee Egotrippi. Kuvassa vasemmalta Knipi, tuottajamme Lasse kurki, Mikki, Sampo, äänittäjämme Jukka Puurula, Skele, miksaajamme Jyyrki Tuovinen sekä Mikko. Lasse Kurjen ottamassa kuvassa vasemmalta Sampo, miksaajamme Liuhu, Aakku, Knipi, Skele, valomiehemme Tatu ja Mikki. Vuonna 1997 elimme ensimmäistä kunnon festarikesäämme. Kuva L. Syksyllä 1999 Helsinki-Hollola-levyn äänityksissä. Varsin hippihengessä oltiin kesällä vuonna 1994. 7 8 9 10 2. Kuvassa suhteellisen väsyneitä jätkiä toisen keikan jälkeen. Vappuna vuonna 1998 soitimme kaksi keikkaa. Kuvassa vasemmalta tuottajamme Kalle Chydenius, Skele, Knipi, äänittäjämme Ripa Eskolin, Sampo, Mikko Mäkelä ja Mikki. Ensimmäinen oli jossain yliopiston kekkereissä Dipolissa ja toinen Tampereella Tampellan tehtaalla joskus kolmelta yöllä. Jotkut meistä olivat vielä vakuuttuneita siitä, että hatut ovat hyvä juttu. Kuvaajasta ei ole tietoa. Kuva on Nummirockista. Se on tosi jees -videon kuvaukset 1996, kuva Tatu Tulikoura. Kuvaajana jälleen Lasse Kurki. Kuva on bebyyttilevymme kansikuvasessioista. Ekoja ”promokuvia” joissa Pide (Mikko von Hertzen) on mukana. Tatu Tulikoura otti kuvan joskus keväällä 1994. 10. Alkusyksystä vuonna 1998 äänitimme Alter Ego -albumia Helsingin Vuosaaressa, Kallvikissa. Kuvaaja oli John Vihervä. Kuvassa vasemmalta Skele, Aakku, Pide, Knipi Tomppu ja Mikki. Kuvassa vasemmalta Skele, Aakku, Knipi, Mikki ja Pide. Kuvassa vasemmalta Skele, Mikki Knipi sekä rumpalimme Osku Nikkanen. Tämä itseni ottama kuva taitaa olla ensimmäiseltä loppuunmyydyltä Tavastian-keikaltamme vuonna 2000, Helsinki-Hollola-kiertueelta. 7. Kuva taitaa olla kesältä 1992, Mustikkamaan rannalta, jonne keräännyimme usein soittelemaan ja keskikaljoittelemaan. Matkustimme sinisellä pakettiautolla ympäri Suomea ja nautimme keikkailusta. 5. Olimme siinä uskossa, että materiaali paranee hassujen hattujen myötä
Yhtyeen juhlakiertueen päivämäärät löytyvät kotisivuilta: www.egotrippi.com 15 76 16. KOTIALBUMI 11 12 13 14 INFO Egotripin Piliven alla, maan päällä -albumi ja Aina matkalla jonnekin -kirja on nyt julkaistu
Kuva: Harri ”Huuki” Huuhtanen 16. 09 4369 2409 www.rytmi.com Tilaajapalvelu puh. Vuonna 2003 täytimme yhtyeenä kymmennen vuotta. 15. Illemmalla lähdimme katsomaan Don Huonojen jäähyväiskeikkaa Tavastialle. • Hinnat sisältävät ALV %. Sampon luona Punavuoressa vuonna 2002, kuvaajana Maria Santto. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Kestotilaus jatkuu ilman uudistamista, mikäli sitä ei irtisanota mieluiten kuukautta ennen tilausjakson päättymistä. Kestotilaus Kestotilaus on tilaustapa, joka on määräaikaistilausta edullisempi. Provinssirock on aina ollut lähellä sydäntä ja soitimme siellä ensimmäisen ”oikean” festarikeikkamme vuonna 1997. Viestin hinta on 0,95 euroa. Asioidessa on hyvä ilmoittaa tilaajanumero. 17 Tilaa Rytmi! 18 6 numeroa 11. 44,80 € 12. 13. Kuvaajana Kie von Hertzen. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja muuttaa tai irtisanoo sen. Kuva: Harri ”Huuki” Huuhtanen 17. rytmi kesto tiina tähtinen tähtitie 1 10100 tähtelä 25 Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain Suomeen lähetettäviä tilauksia. Vieläkin tulee kylmät väreet kun muistelee. Olimme käytännössä olleet yhtä mittaa rundilla vuodesta 2004 vuoteen 2005 muutamia viikonloppuja lukuunottamatta. Vain Sampo puuttuu. Olimme kaikki positiivisesti yllättyneitä keikan laadusta. Kustantaja Pop Media Oy Fredrikinkatu 42, 3krs. Niillä meininki loppui ja meillä oli vasta alkamassa. 18. Tee tilaus tekstiviestillä (tilaus laskutetaan erikseen) Lähetä tekstiviesti: rytmi kesto nimesi osoitteesi ja ikäsi numeroon: 17233 esim. Irtisanominen voi tapahtua sähköpostitse, kirjeitse tai soittamalla tilaajapalveluumme. Kesällä 2005 soitimme Seinäjoen Vauhtiajoissa. 00100 Helsinki Fax. 14. Leena Jonkarin ottamassa kuvassa vasemmalta Knipi, valomiehemme Tatu, entinen kosketinsoittajamme Tomppu, Skele, Mikki, Kari Hynninen, Pide ja Aakku. Tämä kuva on otettu vuonna 2006, jolloin soitimme Saarilavalla yhden parhaimmista keikoistamme. Kuvaajana Lasse Kurki. Hietaniemen hautausmaalla vuonna 2002, Matkustaja-levyn kansikuvasessioista. 03 4246 5302 (avoinna ma-pe 9-16) tilaajapalvelu@popmedia.fi Tilaushinnat • 12 kk kestotilaus 44,80 euroa • 12 kk määräaikaistilaus 46,80 euroa • Ulkomaisiin tilauksiin lisätään postimaksulisä. Tarjous on voimassa 31.12.2013 saakka. Vielä koittaa uusi aika -levyn kuvaussessiot Hollolan pelloilla loppusyksystä vuonna 2005. Kuva: Lasse Kurki. Tämä kuva on siis 20 Suosikkia -kiertueen viimeiseltä keikalta. Halusimme päättää kiertueen jonnekin muualle kuin Helsinkiin ja päädyimme muutaman mutkan kautta Rovaniemelle. Ylen studiolla 20 Suosikkia -levyn kansikuvasessioissa syksyllä 2003. Osoitteenmuutos Ilmoita uusi osoitteesi riittävän ajoissa tilaajapalveluumme sähköpostitse, kirjeitse, soittamalla tai osoitteessa www.inferno.fi.. Kokoonnuimme levymogulimme Kari Hynnisen luokse juhlimaan ja katsomaan videolta ekaa keikkaamme vuodelta 1993
78. KUKA. NIMI Tarja Terho-Sjöblom SYNTYNYT 22.6.1948 HARRASTUKSET Klarinetinsoitto, teatterissa käyminen, puutarhanhoito. LEMPIARTISTI Antonio Vivaldi OHO Omistaa noin 400 levyä ELÄMÄNVIISAUS Kaikkien ihmisten pitää saada olla sellaisia kuin ovat, ja muiden pitää kunnioittaa sitä
Piano yhtyy taitavasti omatakeiseen rumpurytmiin. Bongorummut ovat aina asiakkaan käden ulottuvilla niin, että rumpuja voi saman tien alkaa rummuttaa ja purkaa niiden avulla syntyneitä tuntemuksia.” Joskus Tarjan vastaanotolla ollaan vain ihan hiljaa, sillä hiljaisuuskin on välillä hyvästä. Siihen maailman aikaan eivät naiset vielä soittaneet puhallinsoittimia. Viestiminen tapahtuu musiikin kautta eleiden ja kehonkielen avulla, jotka ovat meille ihmisille jopa puhetta tärkeämpiä ominaisuuksia.” Työskenneltyään muutaman vuoden toiminnallisena musiikkiterapeuttina Tarja lähti jatkokouluttautumaan Jyväskylään Eino Roiha -instituuttiin. ”Musiikkia kuullessaan tämä lapsi rentoutui silminnähden ja minä huomasin mikä mahtava voima musiikilla on. ”Raskaassa työssä jaksaa, koska aina tietää, että asiakas kyllä jossain vaiheessa kehittyy eteenpäin. Omilla ehdoilla Tarja on toiminut nyt jo useita vuosia yrittäjänä. Lyhyen koulutusjakson jälkeen nainen haki SibeliusAkatemiaan opiskelemaan toiminnallista musiikkiterapiaa. Kun lopullinen kipinä musiikkiterapeutin ammattiin syttyi, hän hakeutui opistoon opiskelemaan musiikkiterapeutin perusopintoja. ”Olin 12-vuotias kun aloitin klarinetin soiton. Yhtäkkiä kädet kapuloiden toisessa päässä alkavat hakata rummun kolhittua kalvoa. P TEKSTI ELINA LUOMA KUVAT MARKUS PAAJALA JA ELINA LUOMA ianon ääni täyttää huoneen. Rumpukalvo tärisee sormien alla musiikin tahtiin. Asiakas on juuri ottanut musiikin avulla hypyn kohti parempaa. Ensin arkaillen, lopulta jopa holtittomasti. Siellä hän opiskeli laajaalaista musiikkiterapiaa, joka käsittää niin musiikkimaalauksen kuin -liikunnankin. ”Esimerkiksi jotkut nuoret ilmoittavat heti, kun tulevat tänne, että eivät aio tehdä yhtään mitään. Sen takana hymyilee leveästi musiikkiterapeutti Tarja Terho-Sjöblom. Musiikilla on parantava vaikutus, koska jokainen ihminen on yhtä kuin musiikki. HENKILÖ Tarja Terho-Sjöblom Hokema ”en voi elää ilman musiikkia” on totta. ”Toiminnallinen musiikkiterapia on nonverbaalista toimintaa, jossa asiakas saa ilmaista tuntemuksiaan vapaasti soittamalla tai kuuntelemalla musiikkia. Tarjan isä oli itseoppinut muusikko, joka soitti viulua sekä erilaisia puhallinsoittimia taukoamatta. Pienen ajan 79. Vierailijan odotukset valkotakkisesta tohtorista puuhailemassa kliinisessä ja kirkkaasti valaistussa huoneessa, ovat turhia. Minä olin ensimmäinen.” Tarja haaveili jo tuolloin tienaavansa leipänsä musiikin avulla. Vei se sitten aikaa päiviä tai vuosia.” Tarja työskenteli aikaisemmin lastenhoitajana. Tämän parantavan voiman halusin näyttää muillekin.” Aivan ummikkona nainen ei hypännyt työskentelemään musiikin pariin. Hämyisessä huoneessa on joka puolella erilaisia sohvia ja tuoleja sekä tietenkin joukko erilaisia soittimia. Tarjan lempisoitin on tästä syystä edelleen lapsuudesta tuttu klarinetti. Pienen toimitilan Porin keskustassa hän on sisustanut rakkaudella. ”Kaikki soittimet ovat täällä vapaasti käytettävissä ja niitä voi mennä soittamaan koska tahansa tapaamisen aikana. Kerran päiväkotiin tuli hoidettavaksi kehitysvammainen lapsi, joka reagoi hyvin vahvasti musiikkiin. Tämän on todistanut useita kertoja hyvin läheltä jo 14 vuotta musiikkiterapeuttina työskennellyt Tarja TerhoSjöblom. Sävelet tunkeutuvat tajuntaan vahvoina impulsseina. Sitten me vain olemme ja kuuntelemme hiljaisuutta. Tarinoita parrasvalojen takaa
Tarkoitus on, että ihminen alkaa hapuilla soittimillaan omaa rytmiään eli soittaa mitä mieleen juolahtaa. Nuorin, joka Tarjan vastaanotolla on käynyt, on kolmevuotias pieni kehitysvammainen. Musiikkiterapiaan tullakseen ei tarvitse olla musiikillisesti lahjakas, sillä nuottivihkoja ei tapaamisen aikana selailla. Ei tarvitse tehdä mitään, voi hakata rumpuja sydämensä kyllyydestä tai kuunnella musiikkia rauhassa nurkassa olevaan sohvaan kääriytyneenä. Sitten hän juotti miehelle kahvin ja soitti taas. Ensimmäisellä vierailulla Tarja laittoi kahvin tippumaan ja alkoi soittaa miehelle pianoa. On pakko tehdä paljon töitä, jotta saisi leivän pöytään.” Tarja on itse seitsemänlapsisesta vähävaraisesta perheestä. Tästä hetkestä tuli heidän yhteinen toistuva voimaannuttava tapahtumansa. Näin toistui useita kertoja. Tästä syystä kuuro ihminenkin osaa soittaa.” Tuo oma rytmi pyritään löytämään musiikkiterapian keinoin ja sitä pyritään vahvistamaan. ”Etenkin nuoret ja lapset voivat tällä hetkellä huonosti, koska heidän vanhemmillaan ei ole aikaa olla läsnä heidän elämässään. Pieniä ihmeitä Eräs liikuttava tarina kertoo pienestä lapsesta, jolla ei vammaisuutensa takia ollut puhe- tai liikkumiskykyä. Onnettomuudessa mies oli menettänyt puhekykynsä sekä molempien käsien toiminnallisuuden. HENKILÖ kuluttua nuori kuitenkin usein innostuu kokeilemaan jotakin soittimista. Joskus käy niinkin, että me vain keskustelemme musiikin soidessa hiljaa taustalla.” Tarjan mielestä on tärkeää, että musiikkiterapeutti on samalla läheinen ihminen, jolle voi purkaa ajatuksiaan. ”Musiikkiterapiassa koetaan onnistumisen elämyksiä, joiden kautta itsetunto vahvistuu ja halu parantua syntyy.” Tarjan vastaanotolla käy niin neurologisesti sairaita ihmisiä, masentuneita, koulukiusattuja, oppivaikeuksista kärsiviä kuin kehitysvammaisiakin. Tällä hetkellä nuorin asiakkaista on kahdeksanvuotias, vanhin 60-vuotias. Ero musiikin kuunteluun yksin kotona on kuitenkin mittava. Musiikkiterapiassa soittoa kuunnellessaan tämän pienen lapsen huulilla käväisi kuitenkin hymynkare.. Kaikilla ihmisillä ei tällaista ole, ja se onkin Tarjan mielestä yksi syy siihen, miksi ihmiset voivat tänä päivänä niin huonosti. Musiikkiterapeutin tehtävä on saada asiakas ymmärtämään, että hänen soittonsa on hyväksyttävää ja juuri oikeanlaista musiikkia, hänen omaa rytmiään. Musiikkiterapeutin luo tuli iäkäs mies, joka oli jäänyt pyöräillessään auton alle. Hän myös osasi kuiskata sanan ”kahvikonsertti” Tarjalle. Nyt kun oma lapsi on kasvanut aikuiseksi, Tarja haluaa jakaa kuuntelevan korvansa asiakkaidensa kanssa. Kahvikonsertti INFO Suomen Musiikkiterapiayhdistyksen kotisivut: www.musiikkiterapia.net 80 Tarja muistaa hyvin kuinka läsnä oleminen asiakkaan elämässä sai ihmeitä aikaan. Ikäskaala on laaja. Musiikki elää meissä sisällä, sillä meillä jokaisella on oma rytmimme, jota ilmaisemme kaiken aikaa, esimerkiksi puhuessamme ja kävellessämme. Niin voimaannuttava, että kerran Tarjan ei tarvinnut enää pidellä kahvikuppia vaan mies piteli sitä itse. ”On tärkeää, että täällä on paikan päällä ihminen, jolle voi purkaa tuntemuksiaan heti kun ne tulevat mieleen. Eikä tämä ole vanhempien syy, vaan hektisen elämän rytmin, jota nykymaailmassa eletään. Näin ajatukset eivät jää turhaa päähän pyörimään. ”Musiikilla on parantava vaikutus, koska jokainen ihminen on yhtä kuin musiikki. Runsaasta lapsimäärästä huolimatta tunnelma kotona oli lämmin ja lasten tuntemuksia kuunneltiin. Asiakkaalle vain on annettava aikaa, ja mentävä hänen ehdoillaan.” Musiikkiterapiassa parantavaa onkin, että siellä voi aina olla oma itsensä
Tarja tietää tämän. Vaikka Tarja sanookin olevansa musiikin suhteen kaikkiruokainen, metalli ei naiseen uppoa. Eräs tyttö toi kuultavaksi raskasta metallia ja kertoi, että nukahtaa aina tämän kappaleen kuullessaan. Tarjan mielestä rumpu on yhtä hyvä aggressioiden purkamiskeino kuin nyrkkeilysäkki, mutta neutraalimpi. 010 778 6400 Mikä Hifimaailma. HIFIMAAILMA kertoo kaiken laadukkaasta äänen- ja kuvantoistosta: Testaa, vertailee, tutkii ja opastaa. Konkreettinen näyte tästä tuli, kun koulussa arvosanat alkoivat nousta ja hän sai itselleen ystävän.” Musiikkiterapeutti kehottaakin purkamaan tunteita musiikin avulla. Vapaa-aikanaan Tarja purkaa raskaan työn tuomia tuntemuksia itsekin soittamalla. Ei, vaikka hänellä on sen tuomasta yllättävästä rentouttavasta tuntemuksesta henkilökohtaista kokemusta. Kalliita soittimia ei tarvitse ostaa vaan soittovälineeksi kelpaa vaikkapa kattila tai pöydänkulma. 50.000 lukijaa. Soittoväline on edelleen tuttu ja turvallinen klarinetti. Siellä teimme harjoituksia, joissa jokainen opiskelija toi vuorollaan tunnille kuultavaksi sellaista musiikkia, jota kuunnellessa rentoutuu. En uskonut häntä.” Kun kovaääninen räminä kajahti kaiuttimista, Tarja Terho-Sjöblom sulki silmänsä ja työnsi ennakkoluulonsa syrjään. Hifimaailma testaa puolestasi! On tieteellisesti todistettu, että musiikki aktivoi aivoissa laajaa hermoverkkoa, joka säätelee niin tunteita, vireystilaa, muistia kuin tarkkaavaisuuttakin. Niin perinteiset stereolaitteet kuin verkkosoittimet, monikanavajärjestelmät, kaiuttimet, subwooferit, videotykkejä ja televisioita unohtamatta. Tutustumistarjous 2 numeroa 5,90 € Etusi 70 % (irtonumerohinnoin 19,60 €) Tilaukset: www.hifimaailma.fi/tutustu tai asiakaspalvelu (ark. ”Minulla oli kerran asiakkaana hyvin sulkeutunut nuori. klo 9-16) p. Siinä tutkiskellessaan metallimusiikin yksityiskohtia hän rentoutui. Lisäksi mielenkiintoisia osto-oppaita ja tietoartikkeleita, joiden avulla saat parhaan mahdollisen hyödyn hifi- ja kotiteatterihankinnoistasi. Hän makasi lattialla opiskelijoiden ympäröimänä ja yritti päästä räminän sisälle. Lisäksi hän kuuntelee rentoutuessaan paljon klassista musiikkia. Näin musiikilla on myös tieteellisesti parantava vaikutus. ”Olin kerran opettamassa musiikkia ammatillisessa oppilaitoksessa. Kaikki musiikki on siis hyvästä. Kun hän sai täällä soittaa ja purkaa tuntemuksiaan vapaasti, hän silminnähden avautui
Hän on joku, johon me voimme samaistua arkemme harmaudessa sen sijaan, että hän olisi joku, joka voisi kirkastaa arkemme visiollaan. Pop-viestinnän tyhmentyminen on todettavissa helposti, riittää kun avaa television. Syypäitä popin tilaan niin taiteena kuin tuotteinakin voi hakea monelta suunnalta, mutta suurin syypää muuttuneen markkinatilanteen myötä heikentyneen ansainnan lisäksi siihen lienee muuttunut tiedonvälitys. Se on menettänyt aloitteensa ja vaipunut tiennäyttäjästä taustakohinaksi. Airueesta on tullut yleisönsä esivikisijä.. Kykykilpailuissa nuo- 82 Jone Nikula P Vikisijät INFO Kirjoittaja on 42-vuotias median monitoimimies, joka harrastaa työntekoa, keikoilla käyntiä sekä kertausharjoituksia. Pop-teollisuudessa ei ole enää kyse siitä, kuka kertoo parhaiten tarinansa kappaleessa vaan siitä, kuka kertoo parhaat tarinat kappaleitaan markkinoidessaan. Tätä viisautta mukaellen meillä on sellaiset poptähdet joita me suvaitsemme. Listapopin soundimaailmaa piristävät uudet virtaukset ja ilmiöt onnistuvat toki silloin tällöin nousemaan pinnalle, mutta pikemminkin lähinnä jatkuvasti laskevien myyntimäärien ansiosta kuin siksi, että suuri yleisö olisi kiinnostunut laajentamaan kuuntelukokemustaan. Ja sitten sellaista kenties löytävätkin. Ja siksi poppari kertoo parisuhteestaan tai kouluajoistaan silloinkin, kun uusi levy olisi esiteltävissä tai kokoonpano julkituotavissa. Ja silloinkin kun olisi, triviaali pöliseminen parisuhteista tai koulumuistoista on paremmin tiedotusvälineisiin ja yleisöön vetoavaa kuin puhe musiikista tai sen tekemisestä. Äänessä ja esillä ollaan keinolla millä hyvänsä ja suurimman osan aikaa mitään sanottavaa ei varsinaisesti ole. Siitä on kulttuurituotteen sijaan tullut kulutushyödyke. riso kertoo traumoistaan näytteensä jurylle luikautettuaan ja veteraanit omassa ohjelmassaan kyynelehtivät toistensa kierrätysversioille kappaleistaan sen sijaan, että avaisivat uusia kulmia musiikkiin keskustelun tai analyysin keinoin. Jos ennen artistit avasivat suunsa silloin, kun heillä oli jotain sanottavaa ja jotain tarjottavaakin, tänä päivänä äänessä ja esillä pitää olla liki jatkuvasti. Ja sama ilmiö toistuu tekijäpuolellakin. Vaikka poikkeuksia toki ilahduttavasti löytyykin, on suomalainen ja globaalikin pop-teollisuus melko heikossa hapessa niin sisällöllisesti kuin myynnillisestikin. Haastavat ja uudistavat artistit tuppaavat jäämään sliipattujen mainstream-tuotteiden jalkoihin kunnes uudistajatkin päätyvät hiomaan tuotteidensa kulmia pyöreämmiksi menestystä jahdatessaan. Se merkitsee sitä, että äänessä ja esillä ollaan keinolla millä hyvänsä ja suurimman osan aikaa mitään sanottavaa ei varsinaisesti ole. JONE op-teollisuus on kriisissä. Poptähti ei ole enää esikuva tai pillipiipari, jonka perässä mennään mihin pyydetään tai kehotetaan, vaan henkilö, jonka tarinassa kiteytyy kollektiivisten epäonnistumisten ja traumojen summa. Ja tästä voi vetää sen johtopäätöksen, että populaarimusiikki, jonka piti olla radikaalia ja ajaa muutosta, on keski-ikänsä lopulla mukavuudenhaluisen muutosvastarintaista. On sanottu, että kansalla on sellainen hallinto, jollaisen se ansaitsee
Liittämällä oikean sähkökitaran tai -basson pelilaitteistoon voit harjoitella yli viittäkymmentä tunnettua kappaletta. Rocksmith 2014 Edition on nopein tapa oppia soittamaan kitaraa. Uudessa Session –tilassa voit jammailla soittoosi mukautuvan taustabändin kanssa! Rocksmith 2014 peli ja kitarakaapeli PC, PS3, Xbox 360 "…on ihme, ellei Rocksmith 2014:sta kehkeydy kitaransoiton itseopiskelun maailmanlaajuinen standardi..." rumba.fi alk. 69,95