Rytmi 8/2007 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

CHILDREN OF BODOM | KURT COBAIN | MILES DAVIS 8/07 | Joulukuu 2007 Hinta 6,50 THE BANDHELMIN RYTMI LEVON LUONA AMERIKASSA VAMPIRA KAUHUVAMPPI HERÄÄ HENKIIN DOWNSTAIRS INDIEROCKIN NOUSEVA VOIMA ARVIOT: SERJ TANKIAN PMMP PLANT & KRAUSS KYLIE VESA-MATTI LOIRI JAY-Z LEIBER & STOLLER SIGUR RÓS puhuu Pomo rytmi_0807_kansi.indd 1 4.12.2007 08:13:03
rytmi_0807_skene.indd 2 3.12.2007 18:17:48
rytmi_0807_skene.indd 3 3.12.2007 18:18:02
rytmi_0807_skene.indd 4 3.12.2007 18:18:06
rytmi_0807_skene.indd 5 3.12.2007 18:18:11
Monikanavaprosessoinnin ansiosta voit tallentaa neljää kanavaa ja katsoa tallennettua tai nykyistä ohjelmaa samanaikaisesti. etupaneelin LED-valon sammutusmahdollisuudella, Conax-salauksenpurkujärjestelmällä ja TWIN Universal -kaukosäätimellä. PERUSTETTU 1934 Päätoimittaja Mikko Aaltonen Erikoistoimittaja Teemu Fiilin SUOMEN VANHIN MUSIIKKILEHTI DVB-T 9800 JA DVB-C 9800 Ulkoasu Mikko Litmanen Graafikko Maija Parviainen Kirjoittajat Honey Aaltonen, Antti Ervasti, Janne Flinkkilä, Manu Haapalainen, Olli Haavisto, Pertti Hakala, Hepa Halme, Markku Halme, Jyrki Ilvonen, Leena Isbom, Jarkko Jokelainen, Henri Keto-Tokoi, Matti Komulainen, Misha Koivunen, Pasi Kostiainen, Emmi Laukkanen, Juho Liukkonen, Outi Lindström, Antti Lähde, Jussi Mäntysaari,Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Tomi Nordlund, Tom Nyman, Heikki Portaankorva, Matti Poijärvi, Jaakko Pietiläinen, Viljami Puustinen, Juha-Pekka Putkonen, Jean Ramsay, Jyri-Jussi Rekinen, Markku Roinila, Ola Saarinen, Markku Salmi, Katri Somerjoki, Otto Talvio, Jukka Tilsa Handan Premium -malliston digisovittimet ovat sekä muotoilultaan että tekniikaltaan edistyksellisiä. Sinä päätät, koska katsot suosikkiohjelmasi. Helppo ja looginen käyttöliittymä. Testimenestykseen perustuva tuoteuutuus on varustettu mm. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. · 250 Gb tallennin/125 h tallennusaikaa · 4 kanavan samanaikainen tallennus ja kanavan/tallenteen katselu · Sisäinen Conax yhdellä korttipaikalla · HDMI-liitäntä skaalaimella aina 1080p asti · USB 2.0 kaksisuuntainen tiedostojen siirto · MP3 ja Kuva-albumi · Twin Universal -kaukosäädin Harjoittelijat Valtteri Laine TILAAJAPALVELU (ARK. 9800-sarja on varustettu 250 Gb kovalevytallentimella ja uudella TWIN Universal -kaukosäätimellä. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. DVB-T 5001 JA DVB-C 5001 Handan Premium DVB-T ja C 5001 -digisovittimissa yhdistyvät ajaton tyylikkyys ja käyttövarmuus. 10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia.fi Markkinointijohtaja / Levikki Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Myyntijohtaja Mikko Mali Ilmoitusmyynti Petri Kallio, Peter Lindroos, Oskari Anttonen, Erik Kangas, Mika Nikula Puhelin: (09) 4369 2408 Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 www.popmedia.fi Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia.fi Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7619 rytmi@popmedia.fi | www.rytmi.com 74. · · · · Helppo asennus ja käyttöliittymä Twin Universal -kaukosäädin Musta, tyylikäs muotoilu Automaattinen kanavapäivitys www.handan.fi rytmi_0807_skene.indd 6 3.12.2007 18:18:13
rytmi_0807_skene.indd 8 4.12.2007 11:30:21
Pop vuonna 2007 ei ollut poikkeus. 2 (2-LP) MIKKO AALTONEN, PÄÄTOIMITTAJA WYCLEF JEAN CARNIVAL VOL. Ei ole sattumaa, että The Hives palkkasi avukseen r&btuottaja Pharrell Williamsin tai että tanssihittejä tehtaillut Xenomania auttaa Franz Ferdinandia päivittämään musiikkiaan. Rock ei ole enää identiteetin ja arvomaailman luomisen väline, vaan sitä kuunnellaan samasta syystä kuin poppia: se on kivaa. Pääkirjoitus 8/07 Vuosi pulkassa Kun tarkastelee minkä tahansa taidemuodon historiaa pitemmältä aikaväliltä, asiat näyttävät tapahtuvan sykleissä. Kaikesta tästä ahdistuneille rock-idealisteille suosittelen hedonismin alkeiskurssia. Niin kauan kuin tilanne on toinen, edellisen vaiheen haikailu on hukkaan heitettyä energiaa. II, MEMOIRS OF AN IMMIGRANT (CD) PASI KOSTIAINEN, KIRJOITTAJA MY CHEMICAL ROMANCE THREE CHEERS FOR THE SWEET REVENGE (CD) MAIJA PARVIAINEN, GRAAFIKKO BACKSTREET BOYS INCONSOLABLE (B) HETA HYTTINEN, KIRJOITTAJA WILLY VLAUTIN THE MOTEL LIFE (KIRJA) JEAN RAMSAY, KIRJOITTAJA THRICE THE ALCHEMY INDEX, VOL. Xenomanian kaltaisten nykyaikaisten laulunkirjoittaja- ja tuotantotiimien jäsenet ovat 2000luvun carolekingejä, barrymanneja ja cynthiaweilejä. Ja ottamalla ne ensimmäiset pelottavat, mutta ah niin ainutlaatuiset askeleet tanssilattialla. MIKKO AALTONEN PÄÄTOIMITTAJA Rytmi palaa asiaan helmikuussa. Rockjournalismin vanha kikka, vallitsevien musiikkityylien selittäminen yhteiskunnallisella tilanteella porvarihallituksella, nousukaudella tai lamalla alkaa käydä yhä vaikeammaksi. 1 & 2 (CD) MIKKO LITMANEN, AD Joulukuu 2007 RYTMI |9 rytmi_0807_skene.indd 9 4.12.2007 11:30:23. Aina jossain vaiheessa historia alkaa toistaa hetkeksi itseään. Siihen asti hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Dig it ERI ESITTÄJIÄ ED BANGER RECORDS VOL. On paljon mahdollista, että jonain päivänä rock on nuorisolle jälleen maailmanparantamisen väline numero yksi. Uuden tuottajavetoisen popkulttuurin ansiosta myös rockmusiikki on alkanut irrottautua kapinallisen (sekä suhteessa popmusiikkiin että yhteiskunnalliseen eliittiin) roolistaan ja palautua takaisin osaksi puhtaan viihteen eli popin kaanonia, josta irtautuneena se eli hetken omaa villiä nuoruuttaan hipeistä punkin kautta grungeen. Omalla tavallaan nykyinen popbisnes muistuttaa päivä päivältä enemmän aikaa jolloin Brill Buildingin kaltaiset hittitehtaat sanelivat päivän soundin. Tämä on ymmärretty myös rock-leirissä. Nykytilanne tulee olemaan vain yksi välivaihe popin ja rockin kehityskulussa ja keskinäisissä suhteissa. Aloittaa voi opettelemalla nauttimaan musiikista ihan vain musiikin takia
"Synat on kyllä ihan perseestä soittimina, ja just siksi niitä onkin niin hauska käyttää, tehdä jollain lähtökohtaisesti täysin kamalalla jotain siistiä." "Ja itse asiassa se on urku, jota mä pää- 10 Joulukuu 2007 rytmi_0807_skene.indd 10 3.12.2007 19:05:33. Ei me haluta ottaa mukaan mitään viidettä jäsentä tai taustanauhaa", Ruokolainen kertoo. Skene | Joulukuu FULLSTEAM | HV KINGS Uhoa ja urkuja Fullsteam Recordsin uusimman kiinnityksen Downstairs in marginaalirockissa kuuluvat urut, kaverien autotalleista löytyneet syntikat ja Stupido Shopista äkätyt vaikutteet. ownstairs on ryhmä lähes tarhaikäisestä asti yhdessä soittaneita helsinkiläisiä. Nykyään Downstairsin riveissä kuunnellaan musiikkia kokeilevasta popista Nick Caveen. "Kyllä mä olin musiikkileikkikoulussa. Rytmiryhmä, joka Asmo Palteiston ja Topi Ruokolaisen lisäksi kattaa basisti Eemeli Salomäen ja rumpali Otto Ruokolaisen, julkaisee tammikuussa 2008 Oh Father -esikoispitkäsoittonsa. Joku puhuu noisepunkista, toinen liittää Downstairsin osaksi emo-aaltoa. "Vaikka me käytetään aika paljon esimerkiksi synia ja rumpukoneita, pointti on ollut koko ajan se, että täytyy pystyä tekemään kaikki itse myös keikoilla. Lähdin aina tarhasta niin, että vaari tuli hakemaan ja mentiin jonnekin kirkolle muskariin", kitaristi Topi Ruokolainen toteaa. Ylituottamista on vältetty, ja luvassa on yhtyeen mukaan levyllinen kokeilevaa, vaikeasti kategorisoitavaa rockia. Musiikkileikkikoulun kanteleiden jälkeen löytyivät Metallica ja Slayer, myöhemmin D | RYTMI hardcore ja punk
Oon aika tarkka tästä, koska onhan se aika paljon siistimpää, jos se on urku kuin syntsa", Palteisto lisää. "Ja mä jaan postia. "Fullsteam on ainoa suomalainen lafka, joka tekee asioita ruotsalaisittain. Niidenkin kanssa me soitetaan samalla treeniksellä." DAMN SEAGULLS "Ollaan tunnettu yläasteajoista lähtien. Niitä näkee aika paljon, ja ne on kyllä sairaan hyviä jätkiä ja ihania ihmisiä. Soittelen himassa ja käyn ostamassa Stupidosta levyjä", Palteisto lisää. Nyt käydään uudestaan Stupidolla, sit mennään soittamaan ja illalla lähdetään baariin." EMMI LAUKKANEN g www.downstairsnoise.com Joulukuu 2007 RYTMI | 11 rytmi_0807_skene.indd 11 3.12.2007 19:05:58. Kuulostaa siltä, että nuorukaiset skeittaavat kaiken soittopuuhista liikenevän vapaa-aikansa? "Aina kun mä käyn jossain urheilukaupassa, mietin, että pitäisikö ostaa skeitti ja opetella skeittaamaan, mutta en mä vaan uskalla. 18 Miles Davis KUINKA JAZZ-KUNKUSTA TULI POPTÄHTI. 20 Kurt Cobain ABOUT A SON-DOKUMENTTI PALJASTAA IKONISTA UUDEN TASON. Piiri pieni pyörii Downstairs kertoo suhteestaan isompiin Fullsteam-bändeihin. DISCO ENSEMBLE "Soitettiin joskus kauan sitten yhdessä, nykyään soitetaan samalla treenikämpällä. Meillä on aika paljon yhteisiä vaikutteita Disco Ensemblen kanssa, ei niinkään, että me oltaisi otettu vaikutteita niiltä." LAPKO "Soitettiin Lapkon kanssa 12 keikan kiertue keväällä. Moni kiinnostunee Downstairsin tekemisistä siksi, että kyseessä on Fullsteamin uusi kiinnitys. Niiden saksofonisti Niko soitti ennen meidän bändissä bassoa." SWEATMASTER "Me lähdetään Sweatmasterin kanssa viikon päästä kiertueelle Saksaan. Eiköhän ne ole. Ollaan kaikki samoista lähtökohdista, kuunneltu skideinä Metallicaa, löydetty hardcore ja sen jälkeen At the Drive In ja tollaset jutut. Muistutan, että Stupido Shopin StupidoWiikot ovat juuri haastattelupäivänä alkaneet. Oikeastaan mä voisin leimata meidät musiikiksi, jota itse ostaisin", Palteisto sanoo. Fullsteam on ainoa suomalainen levymerkki, joka tekee asiat ruotsalaisittain. Yleistetään vielä hieman. Just nyt oon kyllä sairauslomalla. Bändi suhtautuu "fullsteam-soundin" käsitteeseen kaksijakoisesti. Ne on turkulaisia, ja turkulaiset ovat yleisesti ottaen rentoja." asiassa soitan. Kyllä mä ihan mielelläni olen sen fullsteamleiman alla. Palteisto kertoo Ruokolaisen opiskelevan psykologiaa. Toivottavasti ne on mukavia poikia, ei olla koskaan tavattu. Mä digaan esimerkiksi Rubikia ihan vitusti, mutta jos vertaa meitä niihin, kuulee varmasti, ettei me myydä miljoonaa levyä, toisin kuin Rubik, josta todella voi sanoa, että siitä tulee isompi kuin Radioheadista", Palteisto sanoo. "Joo, me käytiin siellä jo, mutta tuli niin kiire tänne, ettei ehditty oikein flippailla. "Kyllähän me toivottavasti rikotaan aika paljon sitä käsitystä. Pelkään, että rikon luita", Ruokolainen sanoo. Voi lähteä ulkomaille kiertämään ilman, että pääsee jonnekin helvetin radioon." "Onhan niiden ympärillä hype ja jos multa kysytään, Suomessa on kaksi levy-yhtiötä, joiden levyjä mä ostan: Fullsteam ja If Society
Skene | Joulukuu 12 FONAL | JARMO LOIKKANEN FONAL | MARJA AINALA | RYTMI rytmi_0807_skene.indd 12 Joulukuu 2007 FONAL | JUHO PITKÄNEN 3.12.2007 19:06:02
En ole ollut koskaan onnellinen mies." J. Paavoharju alkoi vuonna 2000 Laurin sooloprojektina. "Nyt meillä on Savonlinnan kaupungilta vuokralla luola, vanha väestönsuoja, jossa on älyttömän siisti kaiku! Sielläkin voi nauhoitella." Lauri sai idean uudelle levylle kuultuaan näyttelijä Leena Uotilan tuttua ääntä. Olin just herännyt ja heitin vaan et sello. Savonlinnalaiset veljekset Lauri ja Olli Ainala edustavat samankaltaista kokeiluhenkeä ja estetiikkaa Paavoharjukollektiivin suuntaviittoina. "Ei, jos ottaa sellaisen asenteen, että tekee siihen tahtiin mikä tuntuu hyvältä. "Lähetän Ollille biisin pohjan ja kerron, että siihen tarvittaisiin kitaraa tai bassoa. Mulla on ollut rastat teiniajoista lähtien, ja jokainen karva on oma." Ville Malja / Lapko City Style Guide Olen tottunut siihen, että kaikki mistä välitän, tuhoutuu. Hän ohjelmoi biitti- ja sämpleraitoja pc:n vanhoilla tracker-ohjelmilla, ja miksaa biisit kasaan vanhalla moniraitaohjelmalla. Se kysyi, mikä instrumentti laitetaan. Laurin mukaan etäisyydet eivät ole ongelma. Tässä yhdistyvät työ ja rakkaus, mutta osaamme erottaa ne toisistaan. "Minä kasaan biisit, mutta soittajille annetaan vapaat kädet improvisoida ja tulkita biisejä itse." Biisien teko on Ainalan mukaan kollektiivinen ja hidas prosessi. Koskaan ei ole tarvinnut istua alas ja jutella asioista. Ihminen, jolla on omista hiuksista tehdyt rastat, ei lähde mukaan jokaiseen muotiaaltoon. Pohdiskelusta huolimatta ei koskaan tiedä etukäteen, mitä niistä tulee. Uotila oli innoissaan, kun häntä pyydettiin mukaan levylle. Ainalan veljekset ja poppoo vääntävät kokeellista marginaalimusiikkia, joka on löytänyt tiensä levykauppoihin ympäri maailman. En voisi ikinä sanoa, että mulle riittää nähdä miestäni viisi kertaa viikossa. Tällä hetkellä mukana on vajaa kymmenen muusikkoa solisteineen, kosketinsoittajineen ja säveltäjineen. Mulla on käynyt elämässä niin hyvä flaksi." Tarja Turunen Olivia 09/2007 P aavoharjun ensimmäistä 2005 julkaistua Yhä hämärää albumia ja ensi helmikuun julkaisuaan odottavaa uutta Laulu laakson kukista -levyä kuunnellessa mieli palaa teinivuosiin. "Jos uuden levyn soundia verrataan Yhä hämärää levyyn, uudella on kesäisemmät ja lämpimämmät soundit, ja se on jotenkin turvallisemman kuuloinen." "Se on kuin kaunis, ohikiitävä hetki Suomen kesässä." TEEMU KILPI Faija lähti ilmoittamaan mua kolmannen kerran musiikkiopiston pääsykokeisiin, kun mä olin niin lahjaton, ettei ne ottaneet mua sisälle. Sen sijaan Lauri on panostanut äänitystilaan. Ambienssien, efektien, sämplejen ja lo-fi soundien kanssa pelaaminen tuotti puhdasta keksimisen ja luomisen iloa. Lauri tekee Kuopiossa asuvan vel- Levyn ajatuksena on halu nähdä elämä toiveikkaan uskon kautta. jensä kanssa yhteistyötä netin välityksellä. Sitaatit: KOONNUT: EMMI LAUKKANEN Ääniä kuvista ja toivosta Paavoharju on yksi Suomen tarkimmin varjelluista rytmimusiikin salaisuuksista. Paavoharjulaisilla ei yksinkertaisesti ole fyrkkaa uusiin, hienoihin laitteisiin. Bändin jäsenet asuvat eri kaupungeissa ympäri Suomea. Hänen lausumiaan lastenohjelma-tyylisiä tekstejä on monessa biisissä. Se oli ihan vahinko." Eicca Toppinen / Apocalyptica Matkaan 11/2007 Rasta on ajaton, se paranee pidentyessään ja vanhetessaan. Paavoharjun musiikki välittää liikkeitä, tunteita, maisemia ja kuvia. Jos joku tulee käymään täällä Savonlinnassa, sitten nauhoitellaan." Vuodesta 2004 yhtye on levyttänyt Fonal-merkille, jonka ansiosta Paavoharjun esikoista myydään Amerikassa, IsoBritanniassa, Japanissa ja Venäjällä. En ole mies enkä työväenluokkainen, enkä edes tarpeeksi siirtolainen tehdäkseni jotain maaha nmuuttajamusiikkia." Anna Järvinen Image 09/2007 g Laulu laakson kukista ilmestyy helmikuussa. Joulukuu 2007 RYTMI | 13 rytmi_0807_skene.indd 13 3.12.2007 19:06:06 Skene | Joulukuu. Tuolloin iän ja papereiden puuttuessa viikonloppuillat kuluivat usein kavereiden kanssa jammaillessa. "Meidän musiikissa iskelmällinen ja folk-musiikin omainen melodisuus jää yhdeksi elementiksi", kertoo Lauri Ainala Rytmille puhelimitse. Ambienssit, äänitehosteet, suhinat, rätinät ja muut hälyäänet yhdistyvät eteerisiin laulumelodioihin, puhuttuun lyriikkaan, perkussioihin, jousiin sekä kitara- ja pianoteemoihin syvällisillä tavoilla. Loren Wince / Hurt Nyt-liite 46/2007 Minusta tuntui ensin, etten ole soolouran arvoinen. Sitten hän nauhoittaa kotonaan." Sovittajana ja tuottajana toimii lähinnä Lauri. Lo-fi estetiikka on hänen mukaansa sekä ilmaisullinen että käytännöstä johtuva valinta. Ensimmäisen levyn kristilliset teemat ovat jääneet uudelta pois, mutta levyn perusajatuksena on halu nähdä elämä ja maailma toiveikkaan uskon kautta. Musiikkia tekevät Ruotsissa yleensä työväenluokkaiset miehet
rytmi_0807_skene.indd 14 3.12.2007 19:19:29
"Mun mielestä näyttely on hyvä. Hienoja kuvia. Avajaisillan musiikista vastasi jamaikalaisen musiikin erikoismies Ikke "dj Lord Fatty" Ikäläinen. Näyttely oli esillä Helsinki10-putiikissa marraskuun loppuun asti. kinhead-liike on yksi aikamme väärinymmärretyimmistä nuorisokulttuureista. Ikellä on näyttelystä ainoastaan hyvää sanottavaa. Vaikka rasistisilla natsiskineillä ei ole mitään tekemistä alkuperäisten skinien kanssa, suuri yleisö alkoi pitää koko skinhead-liikettä väkivaltaisena ja äärikansallisena alakulttuurina. 70-luvun lopulla skinhead-kulttuuri lyöttäytyi yksiin punkin kanssa. Vasta tämän jälkeen maahanmuuttajavastaiset ryhmät alkoivat värvätä skinheadeja jäsenikseen. päivä. 1960-luvun lopun Lontoossa syntynyt alakulttuuri yhdisti työväenluokan arvomaailman valkoiseen mod-liikkeeseen ja mustaan jamaikalaiseen rudeboy-perinteeseen. Kuvissa nähtävät henkilöt ovat Watsonin omaa tuttavapiiriä. Hienointa on, että mukana on myös mustista skineistä otettuja kuvia. S Joulukuu 2007 RYTMI | 15 rytmi_0807_skene.indd 15 3.12.2007 19:06:23 Skene | Joulukuu. Mukana on niin mustia skinejä kuin Marilyn Monroeta ihailevia tyttöjäkin. Tämä väärinkäsitys pitää pintansa vielä tänäkin päivänä. Helsinki10 vaateliikkeessä pyörivä Skinsvalokuvanäyttely luo ennakkoluulottoman silmäyksen 1970 ja-80-lukujen taitteen skinhead-kulttuuriin. Vice-lehden ja Kodakin toteuttama Skinsnäyttely sai ensi-iltansa marraskuun 15. Black and white power Gavin Watsonin valokuviin perustuva Skins -näyttely murtaa skinheadeihin liittyviä ennakkoluuloja. Brittiläisen Gavin Watsonin kuviin perustuva näyttely esittelee nuorten skinheadien rosoista elämää Thatcherin konservatiivihallinnon aikaisessa Britanniassa
"Seuraavaksi aion koota rave-kuvistani kirjan." Watsonin läppärillä on tuhansia valokuvia vuosien varrelta, joita hän esittelee mielellään. Skinheadkuviot jäivät taakse. Mutta edelleen ihmiset tulevat kysymään olenko yhä skinhead." Watsonin skinhead-kuvista julkaistun kirjan lisäksi kuvia on käytetty vaatemainoksissa ja kirjojen kansissa, esimerkiksi Richard Eddingin uuden aallon ska-historiikissa Sent from Coventry: The Chequered Past of Two Tone. Rave-kulttuurin lyödessä läpi 1980-luvun lopulla, vanhat skinit heittäytyivät innolla acid housen vietäviksi. Ehkä kuvien lataus on yhdistelmässä tilannetajua ja harkintaa. Jos ei tietäisi, että hän on sydämellinen kaveri, häntä saattaisi pitää hiukan pelottavana. "Minulla ei nuorempana yksinkertaisesti ollut rahaa filmiin, joten otin kohteesta aina vain yhden kuvan." OTTO TALVIO 16 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_skene.indd 16 NOORA KOTILAINEN NOORA KOTILAINEN 3.12.2007 19:06:38. "Sain lapsen ja ajattelin, että on aika vähän ottaa vastuuta", hän sanoo. Kuvat on sijoitettu korkealle katonrajaan, mistä niitä joutuu tihrustamaan täpötäysien vaaterekkien ylitse. Se että näyttely päätyi Helsinki10:iin, kertoo paikan omistajan avarakatseisuudesta. Se mikä oli eduksi skinheadjengeissä, ei ole välttämättä eduksi mediassa, edes rocklehdissä, joille Watson kuvasi bändejä vielä ollessaan itsekin skinhead. "Sen kannessa on veljeni selaamassa singlelevyjä", hän sanoo. Kuvista löytyi tuttu 80-luvun vaatestaili ja tuttuja levynkansia, kuten U.K. Subsin Tomorrow´s Girls." Marraskuun loppuun asti esitettävä Skinsnäyttely koostuu noin 30 mustavalkoisesta valokuvasta. Kuvissa tallentuu 1980-luvun alun karu englantilainen esikaupunkielämä isoissa vuokrataloissa, mutta myös ystävyys ja aikakauden muodit. Kun taustalla vielä pauhaa ajankohtainen listapop, herää kysymys, onko Helsinki10:n kaltainen trendiputiikki oikea paikka tämänkaltaiselle valokuvanäyttelylle. Tuli ihan nuoruuden punk-ajat mieleen. "Galleria voisi olla aika erikoinen paikka katukulttuurin esittelylle. Perinteisten printtikuvien lisäksi esillä on kymmenkunta Kodakin digitaalikuvaa. "NME:n päätoimittaja pelkäsi minua niin paljon, etten saanut kuviani sinne. Ehkä se saa porukan tajuamaan, että ei tässä mistään natsimeiningistä ole kyse." Ska-bändi The Valkyriansin vokalisti Jussi on samoilla linjoilla: "Onhan se kulttuuriteko tuoda tällainen näyttely Suomeen. 1965 syntynyt Watson alkoi kuvata ystäviään 1979 ja hänen skinheadkuvansa kattavat seuraavat kymmenen vuotta. Ja kun miettii aihepiirin työväenluokkaisuutta, mikä voisi olla parempi paikka?" MERVI VUORELA Skene | Joulukuu Nuorisokulttuurien dokumentoija Ikonisilla valokuvillaan Lontoon High Wycombin skinheadeista mainetta kerännyt Gavin Watson,42, näyttää vanhalta katutappelijalta. Watsonin käsiä peittävät haalistuneet tatuoinnit ja kuoppaisia poskia jo harmaaksi muuttunut sänki. "Tavallaan Helsinki10 on hyvä paikka, koska nyt aika monenlaiset ihmiset pääsee näkemään, mitä skinhead-touhu oikeasti on." Jussi on tyytyväinen siitä, ettei näyttely päätynyt hienoon galleriaan tai museoon. Muutaman vuoden kuvasin Soundsille", hän Dj Lord Fatty sanoo ja sytyttää kääräisemänsä sätkän. "Siitä voi olla montaa eri mieltä", Ikke tuumaa. Watsonin kuvissa on lämpöä, mutta ne eivät sorru sentimentaalisuuteen. "Minusta on aika huvittavaa, että aikuiset ihmiset pitävät kiinni jostakin nuorisokulttuurista. Voisi kuvitella, että hän on vain räpsinyt niitä, ellei jokaisessa olisi jotain koskettavaa
rytmi_0807_skene.indd 17 3.12.2007 19:06:42
Bebopilla aloittanut Davis otti etäisyyttä klassiseen jazziin 1960-luvun lopun levytyksillään. "Voisin koota mahtavimman rockbändin mitä olet koskaan kuullut", Davis uhosi Rolling Stonelle joulukuussa 1969. Suomalainenkin nuori muusikkopolvi on opiskellut ahkerasti Davisia ja esimerkiksi Verneri Pohjola on koonnut oman ohjelmiston trumpetistin tuotannosta. Metodi oli käytössä myös On The Cornerilla (1972). Davis tuntui edustavan jonkinlaista taiteen idealisaatiota: erirotuiset ihmiset loivat yhdessä jotain, joka oli kiinni ajassa mutta ankkuroitui samalla ainutlaatuisella tavalla Yhdysvaltojen historiaan. Davis peilasi musiikissaan ajan henkeä, monikulttuurisuutta, joka ulottui bändin miehistöstä soitteiden eri maailmankolkkiin viittaaviin tekstuureihin. tablisti Badal Roy ja sitaristi Khalil Balakrishna. Studiossa poikkesi lähes parikymmentä muusikkoa, Chick Corean kaltaisten vanhojen kumppanien lisäksi mm. Lehti heitti lisää löylyä ja hehkutti coolia hahmoa: "Miles Davis on jazzille samanlainen vaikuttaja kuin Hemingway amerikkalaiselle kirjallisuudelle ja Picasso kuvataiteelle." MAAILMAT KOHTAAVAT T Jazz is the original high music. Rolling Stone 31.5.1969. Oikeanlainen julkisuus sekä päivitetty ilmaisu vetivät puoleensa uutta, jazzia aiemmin vieroksunutta yleisöä. Filles de Kilimanjaro, In A Silent Way sekä ennen kaikkea jazzin historian myydyimmäksi albumiksi kiilannut Bitches Brew esittelivät uudenlaisen, sähköisen soinnin rock- ja etnoelementteineen ja wah-wahpedaaleineen. Tällä hetkellä status on poikkeuksellisen korkea. Pohjolan projekti sulkee erään syklin Davisin tarinassa edellisen kerran trumpetisti oli pop runsaat kolme vuosikymmentä sitten. Undergroundlehdet kuten East Village Other ja maailmanlaajuiseksi vaikuttajaksi kohonnut Rolling Stone seurasivat tarkkaan Davisin tekemisiä 1960-luvun lopulta lähtien. "Katujen musiikkia", Rolling Stone luonnehti On The Corneria tuoreeltaan ylistävässä arviossaan joulukuussa 1972. Konserttilevyt raportoivat kehityksestä siinä kuin studioalbumitkin, joiden viimeistelyssä tuottaja Teo Macerolla oli keskeinen rooli. Rolling Stone pani merkille levyn materiaalia ensimmäistä kertaa yleisölle esitelleessä konsertissa New Yorkin Lincoln Centerissä syyskuussa 1972, miten jurona esiintyjänä pidetty Davis yllätti kuulijat tervehtimällä kädenheilautuksella. Ja loi samalla jotain aivan uutta. M iles Davisin asema on vaihdellut ajan ja arvostusten mukaan. Aikalaissuosion ymmärtää. East Village Other revitti koko sivun analyysin Davisin ja jazzin tilasta, Rolling Stone puolestaan haastatteli kansikuvajutussa trumpetistia ja kirjoitti kunnioittavasti Davisin aikaansaannoksista. Skene | Joulukuu Funkimprovisaatioilla poptähdeksi Kuten Bob Dylan, myös Miles Davis löysi uuden yleisön sähköisellä soinnillaan. Kirjoituksissa paitsi ihailtiin Davisin luomisvoimaa, myös tunnuttiin iloitsevan Davisiin henkilöityvästä moniarvoisuudesta, joka vaikutti toivoa herättävältä Vietnamin sodan ja poliittisen kuohunnan repimässä maassa. Macero työsti levyt improvisoidusta materiaalista luomalla aineistosta oman tulkintansa. Davis itse oli tyytyväinen On The Cornerin saamaan palautteeseen. 1970-luvulle tultaessa Davis kiersi rockfestivaaleja ja täytti Fillmoren tyyliset areenat kimppakeikoilla Neil Youngin ja Steve Millerin kanssa. ähtiasema hyödynnettiin tiheällä julkaisutahdilla. Davisin vuonna 1968 vihille taluttaman Betty Mabryn vaikutus näkyi nuorentuneessa imagossa, vaatetuksessa ja hengailuseurassa, mallina työskennellyt Mabry kun tunsi niin Sly Stonen kuin Jimi Hendrixin. Huipulta oli hyvä tuulettaa. MATTI KOMULAINEN SONY BMG g www.milesdavis.com 18 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_skene.indd 18 SONY BMG 3.12.2007 19:06:43
Harmillista on myös se, että haastatteluaineiston joutuu nettailemaan. Vaikutelma on parhaimmillaan hypnoottinen, rasittavimmillaan junnaava. Metallisine selkineen se on myös hieman hankalakäyttöinen, mikäli haluaa perehtyä oheisiin esseisiin mm. Ilmaisu ei kuitenkaan missään vaiheessa jätä kylmäksi. säveltäjä Paul Buckmasterilta. Muusikoiden muistoihin perehtyisi mieluiten dvd:ltä, tämä tuskin olisi nostanut paketin hintaa radikaalisti. Reilun vartin mittainen miksauskokoelma Evolution Of The Groove lienee räätälöity koukuttamaan uusia kuulijoita. The Complete On The Corner Sessions on boksisarjan edeltäjien tavoin näyttävä paketti. Basso, rummut ja lyömäsoittimet olivat oleellinen elementti Davisin sähköisen kauden musiikissa. Käheä Miles-talk ja ilmaisun moni-ilmeisyys aina hiphopkytkentöjä myöten tulevat tutuksi mutta muuten anti jää vähäiseksi: pariminuuttiset näytteet Honky Tonkista ja Black Satinista lähinnä härnäävät. MATTI KOMULAINEN Joulukuu 2007 RYTMI | 19 rytmi_0807_skene.indd 19 3.12.2007 19:06:45 Skene | Joulukuu. Teoksissa korostuu nytkin rytmisesti tiheä pohjakudos. Musiikillisesti The Complete On The Corner Sessionsissa riittää piintyneellekin diggarille ammennettavaa pitkäksi aikaa, vaikka materiaali olisi oleellisilta osiltaan ennestään tuttua. Melodisten soittimien rooli vaihtelee sykkivän grooven tukemisesta viiltäviin irtiottoihin. Viiltäviä irtiottoja MILES DAVIS The Complete On The Corner Sessions Columbia KKKKK Evolution Of The Groove Columbia KKK Askel lähemmäs kompletistin taivasta. Musiikki on pääosin tuttua tuottaja Teo Maceron miksauksia julkaistiin On The Cornerin lisäksi albumeilla Big Fun (1974) ja Get Up With It (1974) tosin nyt teokset on palautettu lyhentämättömään asuunsa. The Complete On The Corner Sessions niputtaa Miles Davisin ja 26 muusikon yhteistyön tulokset kesäkuun 1972 ja toukokuun 1975 väliltä. Mukana on myös ennenjulkaisemattomia soitteita. Kuudella cd:llä materiaali asetetaan asiayhteyteensä, luontevaksi jatkumoksi
Näistä nauhoista on leikattu ehyt kokonaisuus, jossa Kurt on itse kertoja ja ainoa ääni. A.J. Elokuvan aikana tuntuu, että Cobain on elossa. Olisi houkuttelevaa sanoa, että Cobain palaa haudan takaa, mutta ei elokuva siltä tunnu. He eivät vanhenneet, eivät tehneet väsyneitä levyjä, eivät kiertäneet stadioneita liian vanhoina eivätkä antaneet lehdille lausuntoja, jotka kertoisivat heidän menettäneen lopullisesti kosketuksensa nuorisoon. V & ELOKUVA T Vielä kerran KURT Impressionistinen Kurt Cobain elokuva About a Son on uuden dokumenttigenren airut. Monologina etenevä muistelmateos paljastaa varovasti rocktähden harmaata ja naiiviakin puolta. N uorena kuolleet tähdet ovat keskeinen osa rockin mytologiaa. Tiedämme Jimi Hendrixistä, Jim Morrisonista, Janis Joplinista ja Bob Marleysta loppujen lopuksi aika vähän, senkin yleensä ystävien kertomusten perusteella. Legendat syntyvät vasta näistä kertomuksista. Rock-toimittaja Azerrad haastatteli Cobainia Rolling Stone-lehteen sekä nauhoitti yli 25 tuntia keskusteluja Cobainin kanssa kirjaansa Come As You Are: The Story of Nirvana varten. Schnackin lähdemateriaalina ovat Michael Azerradin haastattelunauhat. Schnackin elokuva Kurt Cobain About a Son on kurkistus Cobainin omaan maailmaan. Monet heistä kuolivat itseaiheutetusti, mutta ainakin banaalien virheiden tekeminen loppui siihen. (Ei turhan hyvältä.) Puheen kumppanina on tunnelmallisia tuokiokuvia tähden nuoruudenmaise- 20 UNIVERSAL | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_skene.indd 20 3.12.2007 19:06:47. Cobain kertoo ensin aikajärjestyksessä elämästään ja bändeistään, sitten vähän menestyksestä ja lopulta yllättävän paljon siitä, miltä hänestä tuntuu
Välillä hän vonkuu eri asioista kuten julkisuuden paineista ja ystävistään narsistiseen tai ainakin naiiviin sävyyn. Cobainin ujon puheäänen kuuleminen pitkinä monologeina on paljastus. Cobain itse nähdään valokuvissa vasta aivan lopussa, kun kertojan ääni on jo vaiennut. Kurt oli loppuaikojen supertähteydestään huolimatta meidän silloisen lukioikäisen indie-heimon miehiä. About a Sonin kaltaisten jälkikäteen rakennettujen, samaan tapaan kauniisti impressionististen tai pelkästään sensaatiohakuisten dokumenttien tekeminen on yhä helpompaa ja kaikille luoville ihmisille mahdollista. Kun media on nyt kaikkialla, vaatii julkisuuden valokeilaan joutuneilta kaiken ja mässäilee tähtien heikkouksilla hirviömäisesti, ei entisen kaltaisia legendoja enää synny. Sittemmin monet näistä ovat kohonneet kulttiklassikoiksi: Half Japanesen herttainen Put Some Sugar On It, Melvinsin maantiejyrä Eye Flys, The Vaselinesin vuosikymmenestä toiseen aina yhtä ihastuttava Son of A Gun ja Bad Brainsin tehonyrkki Banned In D.C. Schnack on ymmärtänyt, kuinka suuresta haasteesta on kyse, ja tehnyt töitä tosissaan. Kurt Cobainilla oli sekä älykkäitä, että aikamoisen typeriä mielipiteitä. KUIN TUNNUSTUS un Cobain puhuu itse, hän kertoo myös tarinoita, jotka kuulostavat vähän noloilta tavalla, jota hän ei itse huomaa. Kurt the trendsetter ERI ESITTÄJIÄ About A Son Music From The Motion Picture Barsuk KKKK Jos Kurt Cobain eläisi, millaisia musiikillisia herkkuja hän olisikaan maailmalle esitellyt oman musiikkinsa ohella. Ei muuta. Musiikkina kuullaan Cobainin suosikkikappaleita: Bad Brainsia, The Melvinsiä, Butthole Surfersia, Iggy Popia ja niin edelleen mutta ei Nirvanaa. Ja hänellä on sekä älykkäitä että aikamoisen typeriä mielipiteitä. Oletettavasti yksi syy on, ettei Courtney Love antanut Cobainin kappaleita käytettäväksi, ainakaan hintaan johon dokumentintekijöillä olisi ollut varaa. Yksi yllättävimmistä on Cobainin oma ääni. Sen sijaan mukana on Bowien kokeilevaa poppia (Man Who Sold The World) ja Leadbellyn primitiivistä folk-bluesia (the Bourgeois Blues). Vaikka grungea on väitetty punkin ja metallin äpäräksi, jälkimmäinen loistaa poissaolollaan. About a Son voi kuulostaa ankealta, mutta se on vetävämpi kuin voisi olettaa. Tiedossa ei ole johtuuko tämä sopimusteknisistä vai dokumenttitaiteellisista syistä, mutta ratkaisu on epäilemättä elokuvallisena keinona tehokas. Kansivihkon johdannon kirjoittaneen Nirvana-historioitsija Michael Azerradin mukaan tälle levylle "on onnistuttu kokoamaan musiikkia, jota Kurt opiskeli, ihaili ja diggaili". Toisin sanoen Cobain kertoo asioita, joita ei todellakaan olisi kannattanut lausua ääneen. Kun tarkemmin ajattelee, asetelma ole siitä sittemmin tainnut mista Aberdeenista ja Olympiasta sekä tietysti Seattlesta: maisemia, tavallisia eri-ikäisiä ihmisiä, katuja ja rakennuksia. Popin tulevat marttyyrit eivät kasva elämää suuremmiksi hahmoiksi, koska heistä tiedetään jo valmiiksi kaikki. Ensi vuonna ensi-iltansa saava About A Son -elokuva ei sisällä Nirvanan tai Kurt Cobainin musiikkia, kuvia tai esiintymisiä. Jokaisesta internet-ajan tähdestä jää loputtomasti kuvattua videomateriaalia sekä tosia ja epätosia kohuuutisia ja juoruja. Sekä elokuva että tämä soundtrack yrittävät tavoittaa Cobainista uuden tason: sen sijaan, että kerrottaisiin taas kerran hänen tarinansa, yritetään avata sitä, millaisin silmin ja korvin Kurt Cobain koki maailman. Sen hauraus koskettaa ehkä enemmän kuin mikään, mitä hän sanoo. KALLE KINNUNEN muuksi muuttua. Sitä on kuultu niin paljon levyiltä, mutta harvemmin artistin puheena. Huumeista Cobain löpisee sekavasti väistellen ja vätystellen, tyypilliseen narkkarin tapaan. Elokuva tuntuu tunnustukselta. K Tänä vuonna Cobain olisi täyttänyt 40 vuotta. Everett True: Nirvana Tositarina on arvioitu sivulla 93. Joulukuu 2007 RYTMI | 21 3.12.2007 19:06:51 rytmi_0807_skene.indd 21. Cobain jäi viimeiseksi "myyttisen rockajan" tähdeksi. Kurt Cobain oli melurokkarin ja indiepuritaanin rooliasuun sonnustautunut musiikillinen tutkimusmatkailija, jolle mikään tunteita herättävä ei ollut vierasta. MIKKO AALTONEN g Kurt Cobain About a Son ilmestyy Yhdysvalloissa dvd:nä helmikuussa. Tämän uuden dokumenttigenren tuleviin teoksiin verrattuna About a Sonilla on sentään vielä monta valttikorttia. "You know, in that time hardcore-punk was totally dead and speedmetal was the next big thing and...God, I did hate that shit." On pysäyttävää kuulla Cobain puhumassa selväpäisesti, paikoin analyyttisestikin. Jos Cobain olisi elänyt, YouTubessa olisi nyt runsaasti pätkiä joissa hän hölisee niitä näitä ja tuo esille ärsyttäviä piirteitään. Myös minun mielestäni punk oli coolia ja katu-uskottavaa, hevimetalli asennevammaista urpoilua. Hän kuoli juuri ennen uuden median läpimurtoa, internetin leviämistä ja kännyköitä. Nämä seikat tekevät About a Sonista kiinnostavan. Jutut nuoruuden vaikeuksista ja kaverien nurkissa asumisesta antavat usein enemmän kuvan rasittavasta luuserista kuin romanttisesta köyhästä taiteilijasta kumpi lieneekään tarkoitus. Näin ollen mukana voisi olla esimerkiksi The Beatlesia ja Queenia, mutta viisaasti on keskitytty nimiin, joista monet indie-piireissäkin (erityisesti CCR: n kohdalla) kuulivat ensimmäistä kertaa Cobainin kautta. Reilua punkia, roots-rockia, esi-grungea ja puhdasta indietä. About a Son tarjoaa näkymiä ja kuulohavaintoja taiteilijan yksityisestä perspektiivistä. Edelläoleva saa kouriintuntuvasti muistamaan, miksi Cobainiin oli teini-ikäisenä helppo samaistua, silloin Cobainin kotikaupungin Aberdeenin katukuvaa. kun tämä vielä oli elossa
"Ehdottomasti! Kun on käyty kulman ympäri muutaman kerran, niin ymmärretään mitä se julkisuus on. Oasis ei musiikkina ole koskaan ollut indietä, mutta monet mainstream-bändit tekee nykyään musiikkia, mikä ennen olisi ollut selkeästi indietä." Uskon, että Paul Wellerkin nauttisi tämän miehen seurasta. KYÖSTI NIEMELÄ 22 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_skene.indd 22 POP MEDIA | MARKUS PAAJALA 3.12.2007 19:06:52. "Mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän jaksaa välittää. Epämiellyttävä popmusiikki ei käy hänen hermoilleen enää yhtä paljon kuin nuorempana. Musiikin taustoihin tutustuminen on muuttanut suhtautumista. "Yliopistossa ihmiset eivät opi kirjoittamaan, koska akateeminen kieli ruokkii obskuriteettia selkeyden sijaan. Kirjan Biff! Pang! Pow! - Seikkailuja populaarikulttuurissa kirjoittaja on pukeutunut kauluspaitaan ja suoriin housuihin. Uuden kirjan miniesseissä ne virkkeet ovat selkeitä, nopealukuisia ja tiiviitä. Hän on musiikkitoimittaja, joka on yhtä kiinnostunut oman virkkensä tasosta kuin siinä kuvailtavan bändin. Talvio itse kirjoittaa noin sata levyarvostelua vuodessa: Nyt-liitteeseen, Rytmiin ja Rumbaan. Voin pitää TAIDE S illoinkin kun Talvio ei ole musiikillisesti kovin innostunut jostain, hän yrittää nähdä siinä jotain kulttuurisesti tärkeää. Hän ei juo mitään, minä otan kahvin. Nykyään Talvion suosikkilukemista ovat Mojo, Uncut, Word sekä Guardianin popkriitikko Alexis Petridis. Edellisen kaltaisiin jutunaloituksiin ei törmää Talvion reportaaseissa. Tämä mainstream-indie on niin pähkähullu ajatus. Mä väitän, että kun ihmiset valmistuu yliopistosta, niiden täytyy opetella kirjoittamaan uudestaan sen jälkeen." DISSAUS K irjassa ei dissata mitään bändiä tai levyä. AC/DC, The Clifters ja Nick Hornby. Länsimaisten arvojen puolustaja Rytmin toimittaja Otto Talvio kirjoitti kirjan, jossa maailmaa ja yksilöä tarkastellaan levyhyllyn läpi. Talvion unelmahaastateltava olisi Paul Weller. 1990luvun alkupuolella NME ja Melody Maker näyttivät hänelle kuinka monin eri tavoin musiikista voi kirjoittaa. Joku Robert Plant ymmärtää, ettei omaan julkisuuteen voi vaikuttaa muutoin kuin yrittämällä pitää siihen etäisyyttä." Kun Talvio ryhtyy puhumaan punkin ja indien suhteesta, hänet olisi helppo kuvitella luennoimaan taidehistoriasta tai museooppaaksi. Tosin "voisi olla pelottavaa, jos se paljastuisi kusipääksi". O tto Talvio muuttaa tapaamispaikkamme Stokkan kellon alta Pressiklubin nurkkapöytään. "On kiinnostavaa kuinka alkuperäisen indien itsetekemisen eetoksesta on tultu siihen, mitä nykyään kutsutaan indieksi. "Mua on aina kiinnostanut rockjournalismissa enemmän se kuka kirjoittaa ja miten kuin se mitä ne bändit tekee", Talvio sanoo. Helsingin Yliopistossa taidehistoriaa opiskellut Talvio katsoo opinnoista olleen kirjoittamiselleen lähinnä haittaa. Mitä paremmin ymmärtää koneistoa, jolla sellainen musiikki syntyy, sitä vähemmän se häiritsee. irjat K Talvion tykityksen kohteeksi pääsevät tai joutuvat mm. Nuoret muusikot ovat koko ajan luomassa julkista persoonaansa, eivätkä uskalla sanoa mitään kovin kiinnostavaa. Kirjailija sanoo, että hänen juurensa ovat enemmän brittijournalismissa kuin värikkäässä Lester Bangs-henkisessä amerikkalaisessa undergournd-kirjoittelussa. Kuten vaikkapa punkissa. " Amerikkalaisen musiikkitoimittajan Chuck Klostermanin mukaan aloittelevat tähdet ovat tylsempiä haastateltavia kuin menneen ajan suuruudet. Tähän perustuu koko indiemusiikin eetos." Kun ihmiset valmistuvat yliopistosta, niiden täytyy opetella kirjoittamaan uudestaan sen jälkeen. MTV:tä auki ja katsoa että okei, Rihanna laulaa jotain yhdentekevää, mut laulakoot. Negatiivisimmat asiat sanotaan hipeistä ja uskovaisista, lähinnä maailmankatsomuksellisista syistä. "Punkissa otetaan valta itselle eikä edes lähdetä siitä, että sen mitä tehdään pitäisi olla valtaväestölle mielenkiintoista. "Mä olen yrittänyt puolustaa rationaalisia länsimaisia arvoja popin kautta", Talvio sanoo
Toisaalta kirja ottaa positiivisesti kantaa myös ääniteteollisuuden rakennemuutokseen. Hesarin ja NYTliitteen tekstejä koosteessa ei ole mukana ja osa on kirjoitettu vain tätä kirjaa varten. Nyt suomalaisilla on hallituksessaan kokoomus ja keskusta, demarit ovat historiansa syvimmässä kriisissä, eikä yhteiskunta ole sittenkään yhtään enemmän kuvittelemani kaltainen arvoliberaali pop-onnela. Kyseessä on toimiva pelinavaus analyyttisen pop-kirjallisuuden suuntaan ja sille toivoisi myös jatkoa uusien kirjojen ja uusien pop-kirjailijoiden muodossa. Kyytiä kliseille OTTO TALVIO Biff! Bang! Pow! Seikkailuja populaarikulttuurissa Teos KKKK Toimiva pelinavaus analyyttisen popkirjallisuuden suuntaan. Otto Talvion (s. Viittaukset ahdistavaan monokulttuuriin ja stalinistiseen eetokseen ovat tuoreita ja kiinnostavia. Saatoin siis olla väärässä". "Kun mietin tämän kirja sisältöä ennen yhtä sittemmin ohi viilettäneistä deadlineista, luonnehdin poppia "unelmaksi länsimaisesta yhteiskunnasta ilman demareita". 1973) kirjoituskokoelma ei edes yritä olla poliittisesti korrekti, mikä on hieno asia. Biff! Bang! Pow! on vapaasti valikoitu kokoelma Talvion kirjoituksia Rytmistä, Rumbasta ja muista julkaisuista. Vanhana modina Talvio ei säästele hippejä ja kirjasta on luettavissa myös yksi ensimmäisistä ulkopuolisista arvioista punkrockin merkityksestä suomalaisenkin rockin historiassa. Talvionkin suosimaan brittikulttuuriin mieltyneille suositeltakoon myös Kari Kallioniemen aiheeseen porautuvia teoksia. JARI NIKKOLA Joulukuu 2007 RYTMI | 23 3.12.2007 19:06:55 rytmi_0807_skene.indd 23. Kyytiä saavat monet popin kliseet ja tabut, samalla taustalla pyörii pätevä poleeminen analyysi rockin ja popin kulttuurihistoriallisesta merkityksestä toisen maailmansodan jälkeisistä vuosista näihin päiviin. Lukekaa vaikkapa Talvion naseva taustoitus Rammsteinin ja saksalaisen romantiikan välisistä suhteista ja tiedätte että miksi. Tämä ei nakerra kokonaisvaikutelmaa mitenkään
Tominen tyyli on niin vähäeleistä ja ihmisten luonteisiin osuvalla tarkkuudella keskittyvää, että mikään ei hypi silmille. Sivujen repimistä äidin kommenttien takia tapahtuu nykyään vähemmän. Tomine on Ghost Worldin Daniel Clowesin tapaan kirjallisesti lahjakas amerikkalaisen nykysarjakuvan pienisuurimies. Sanfranciscolaisella Tanakalla on pelkkää vihaa ihmisiä kohtaan, jotka ihailevat New Yorkia tai vielä pahempaa, muuttavat sinne. Aika vaikea on osoittaa jonkin ihmisen pakkomiellettä tai makua kumppanin suhteen ja sanoa suoraan, että se johtuu tästä ja tuosta asiasta hänen menneisyydessään. Hänen päätyönsä on Optic Nerve -sarjakuvalehti, jonka tarinoista on koottu kaksi albumia: Summer Blonde ja tuore Shortcomings. Laadukkaaseen sarjakuvaan keskittynyt amerikkalaiskustantaja Drawn & Quarterly alkoi julkaista sarjakuvaa jo vuonna 1994 Tomine aloitti Optic Nerven 16-vuotiaana neljä vuotta aikaisemmin. Silti hänessä on kiehtovaa vimmaa, minkä takia tarinaa lukiessa häntä ei viitsi vihata. Se on mitä se on". Mutta miksi pilkkoakaan sitä osiin. Tanaka osoittautuu erittäin negatiiviseksi tyypiksi, joka näkee muiden ongelmat mutta ei omiaan. Nämä halut luonnollisesti ärsyttävät miehen aasialaista tyttöystävää, joka muuttaa New Yorkiin ilman Tomine on Daniel Clowesin tapaan kirjallisesti lahjakas nykysarjakuvan pienisuurimies. Beniä. Hän ei pitäisi luojastaan Tominesta, joka on juuri muuttanut länsirannikolta Berkleystä New Yorkin Brooklyniin. JONATHAN MANDER g www.drawnandquarterly.com 24 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_skene.indd 24 3.12.2007 19:06:58. Hän näytti sitä äidilleen ja tiukkasi: "Näyttääkö se häneltä". Pieneen tarinaan sisältyy kuitenkin paljon psykologiaa. Nykyään Tomine on 33-vuotias mies, joka piirtää ja käsikirjoittaa sarjakuvia. Äiti kysyi asiaankuuluvasti: "Keneltä". Kuten yksi tarinan hahmoista sanoo: "Jos kaivaa tarpeeksi syvältä kenen tahansa seksuaalisuutta, niin löytää varmasti jotain minkä tarkemman tutkimisen jättäisi mieluummin vähemmälle. Se tuntuisikin liian helpolta. Se kertoo amerikanjapanilaisesta Ben K Tanakasta, jolla on pakkomielle (jota hän ei tunnusta) valkoisten naisten deittailusta. Tomine on selittänyt, että Tanakan luonteen kunnollinen käsittely vaati pidempää tarinaa. Visuaalisesti Tominen realistinen ja kevyt viiva tukee tarinoiden sävyjä. Kaikki on hyvin realistista ja tapahtumat sijoittuvat kahviloihin, baareihin, ihmisten koteihin, kaduille ja töihin. Varhaisessa vaiheessa taiteellista uraansa ollut Adrian Tomine sai raivarin ja repi kuvan palasiksi pettyneenä. Silloin hänen pakkomielteensä sekä yleisesti ottaen hänen vaikea persoonansa hahmottuivat ilman liian suorasukaisia keinoja. Shortcomingsissa käsitellään erinomaisesti myös pakkomielteitä ja analysoidaankin niitä, mutta ei anneta suoria vastauksia. Shortcomingskaan ei ole mikään eepos. Tanakassa on raivoa, joka purkautuu vain satunnaisena änkyröintinä. Uusi Shortcomings on lyhyistä tuokiokuvan oloisista sarjoistaan tunnetun Tominen pisin yhtenäinen tarina. Kohtaus kertoo kyllä myös nyky-Tominen omistautuneisuudesta työlleen ja temperamentista, joka esiintyy hänen sarjakuvissaan enemmän piilevänä kuin esiinnousevana raivona. Kirjat Piilevä raivo Adrian Tomine on sarjakuvan vastine kanadalaiselle indierockille. uusivuotias piirsi muotokuvan. Juuri tällainen luonteiden hienovarainen hahmottaminen on Tominen erityistaito
rytmi_0807_skene.indd 25 3.12.2007 19:07:02
Messenger-maailmassakin statuksen ilmoittamisella lienee ensin ollut tarkoitus ilmoittaa mahdollisille keskustelukavereille, miksi on estynyt keskustelemasta. Milloin ilmiö synnyttää lieveilmiön. Tähän sosiaalisten internetyhteisöjen ydintoimintoon on keskittynyt myös suomalainen Jaiku, joka myytiin hiljattain salaisuudeksi jätetyllä summalla Googlelle. On jotenkin ironista, että ihmiset ovat valtavan huolissaan tietoturvasta ja henkilökohtaisten asioiden leviämisestä internetissä, mutta sitten he levittävät omia tekemisiään ympäriinsä parhaimmillaan vain muutaman minuutin välein. Eikä pelkästään tee, vaan missä hän on, mitä hän tuntee, kenen kanssa hän on ja mitä hän haluaisi tehdä. Jaikun ideana on nopea päivitettävyys, ja "ootko pahassa paikassa" -kysymyksen välttely puhelinkeskustelua käynnistettäessä. Ihmisten "statusta" ovat tietokonemaailmassa kyselleet jo paljon aiemmin esimerkiksi niin sanotut "instant messaging" -ohjelmat, joista käytetyin lienee Microsoft Messenger. Esimerkiksi jokin suuri ja mieluinen tapahtuma elämässä on hienoa pistää Messenger-nimen perään. IMEDIA DIG Tällä palstalla käsitellään digitaalisen median ilmiöitä ja trendejä viihde-elektroniikan, musiikinkuuntelun ja musiikin levityksen näkökulmista. Milloin toisten elämän sairaalloinen seuraaminen alkaa käydä häiritseväksi. Sitten päästäänkin jo MySpaceen ja Facebookiin, joihin "status update" -toiminto lisättiin suurin piirtein samoihin aikoihin. g fi.msn.com | www.facebook.com www.myspace.com 26 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_skene.indd 26 3.12.2007 19:07:03 POP MEDIA | MAIJA PARVIAINEN. Sitten statuksille kävi hieman samoin kuin tekstiviesteille, ja niistä kasvoi paljon muuta kuin mihin insinöörit olivat ne suunnitelleet. Tietenkin esimerkiksi oman puolison tekemisistä on kiva kuulla ja saada tietoa vaikkei olisikaan fyysisesti samassa paikassa hänen kanssaan, mutta että kavereiden ja puolituttujen. Nyt siis toisen liikkeiden seuraamiseen on tarjottu teknisesti toimivat mahdollisuudet. Jälkimmäisessä toiminnon käyttötarkoitukseen on kiinnitetty myös alustan puolesta huomiota, sillä kun surffaa kännykän kautta omalle Facebook-sivulleen, ensimmäisenä tarjotaan mahdollisuutta muuttaa omaa statusta ja lukea muiden juuri päivitettyjä statuksia. Jaiku on käytännössä kuin MySpacen tai Facebookin status update toiminto, eikä mitään muuta. TOMITTANUT: JUSSI MÄNTYSAARI Haluatko tietää mitä teen juuri nyt? Nykyihminen käyttää tietojensa salaamiseen paradoksaalisen paljon aikaa siihen nähden, että suuri osa tietokonetta käyttävistä ihmisistä paljastaa itsestään yksityiskohtaisia asioita täysin vapaaehtoisesti. M istä lähtien ihmisten on ollut tärkeätä tietää, mitä toinen ihminen milläkin hetkellä tekee. "Mesettäjät" ilmaisivat niillä tunnetilojaan, esittelivät hienoja (tai "hienoja") laulunsanoja, mainostivat bändejä, leffoja tai tvohjelmia ja niin edelleen. Ihmiset paljastavat itsestään vapaaehtoisesti paljon enemmän kuin isoveli ehtii valvoa. Näin siis nykyisin tiedämme, milloin kaveri istuu ruuhkabussissa ja milloin hän odottaa lounasta ravintolassa. palveluun, ja lopuksi muistuttaa sosiaalisten kontaktien tärkeydestä. Sitäkin ennen, reaaliaikaisen internetviestinnän aamuhämärissä suomalaiskeksintö IRC mahdollisti manuaalisesti suoritetun statusilmoituksen, jonka käytännöllisyyttä ja paikkansa pitävyyttä edesauttoi myös se, että IRCin käyttäjät stereotyyppisesti viettävät päivänsä tietokoneen ääressä. Kun statuksen ilmoittaminen yleistyi, sillä ryhdyttiin ilmaisemaan myös muita asioita. Toki ohjelma tarjoaa myös valmiita ilmoituksia, kuten esimerkiksi "out to lunch", mutta "syömässä siinä mahtavassa intialaisessa Fredrikinkadulla" kertoo statuksen tarkastelijoille paljon enemmän. Esimerkkini viittaa tietenkin Facebookiin, mutta älkää peljätkö, tämä ei ole jälleen yksi Facebook-kolumni, jossa kirjoittaja tunnustaa ensin olevansa koukussa ko. Mutta missä kulkee raja
Wii nimittäin. Wii on saanut myös houkuteltua ihmisiä kylään, mikä on hienoa, sillä en usko että omaa kaveripiiriäni olisi saanut liikkeelle esimerkiksi Playstation 3:n ja jonkun urheilupelin voimalla. 2008 live for the music Wii will rock you Pieni valkoinen boksi hurmasi myöhäisherännäisen. N yt se on sitten testattu. 3. Jotta homma ei menisi pelkäksi ylistyslauluksi, on myönnettävä, että intensiivinen Wii Sportsin pelaaminen rasittaa ylävartaloa melkoisesti, ja normaalisti kuntosalia välttelevä toimittaja huomaa saavansa treeniä kuin tahtomattaan. Voit tutustua uutuuksiin ja testata viimeisimpiä musiikki-instrumentteja. Siksi onkin välillä mukavaa vain istahtaa sohvalle ja verestää muistoja internetin Wii Shopista ladatun Super Mario Bros 3:n seurassa. Tämän jutun ilmestyessä olen luultavasti ehtinyt kitarasankaroida käteni tärviölle. 09-612 212 22 frankfurt@dfhk.fi www.messefrankfurt.fi www.musikmesse.com rytmi_0807_skene.indd 27 3.12.2007 19:07:09. Musiikkimessuilla sinulla on mahdollisuus solmia yllättäviä kontakteja ja luoda tuloksekkaita liikesuhteita. Tämän jutun ilmestyessä Guitar Hero 3:n Wii-versio on jo kaupoissa. Zeldaa ja Super Mario Galaxya lukuun ottamatta monikaan peli ei vielä hyödynnä liikkeentunnistimella varustettuja ohjaimia niin hyvin kuin voisi toivoa. Ennakkomainosten mukaan Guitar Heron kitarajaohjain kytketään yhteen Wiin oman ohjaimen kanssa jolloin virtuaalikitaristin liikkeitä on mahdollista ohjata pelaajan vartalon liikkeillä. Wiin tarjoama grafiikka ei pärjää kilpailijoiden suorituksille, mutta Wiin, sopivien virvokkeiden ja hyvän seuran tarjoamassa huumassa moista ei tule edes ajatelleeksi. 12. 15. g wii.com Musikmesse musiikki-instrumenttien, musiikkiohjelmistojen ja -laitteiden, nuottien ja tarvikkeiden kansainväliset ykkösmessut Frankfurtissa ovat ammattilaisten jo koko musiikista kiinnostuneen maailman kohtauspaikka. Puh. Esillä ovat klassiset instrumentit, sähkökitarat ja bassot, lyömäsoittimet, keyboardit, puhaltimet ja musiikkielektroniikka. Lisäksi näet ammattilaisten tuote-esittelyjä, joista on tullut nimekkäiden muusikoiden ansiosta kiinnostavia insider-tapahtumia. Ajattelin näin koneen vuosipäivän kunniaksi hieman hehkuttaa sitä täydellisen intensiivistä pelikokemusta, jonka Wii tarjoaa. Olemassaoloaikanaan noin 14 miljoonaa kappaletta myynyt Wii teki sen mitä ennakkoon odotettiinkin: testihenkilö eli allekirjoittanut ei sulkeutunut yksityiseen pelimaailmaan ohjain kädessään, vaan peliä on pelattu sekä yksin että yhdessä, samalla keskustellen, mikä on erittäin tärkeätä parisuhteessa eläville ja puolisonsa seuraa kunnioittaville pelaajille. Näytteilleasettajat tarjoavat niin ostajille, ammattiyleisölle kuin musiikinharrastajille katsauksen alan uusimpiin trendeihin
28 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_VAMPIRA.indd 28 3.12.2007 15:55:07
Viiden dvd:n boxi. X-Files Salaiset kansiot Tuotantokaudet 8 ja 9 Kuuden ja seitsemän dvd:n boxit. Robin Hood Tuotantokausi 1 Neljän levyn boxi. Rowan Atkinson Live Ratkiriemukasta viihdettä! Rocky Complete Saga Kuuden levyn mahtava boxi! Myynti: hyvinvarustetut tavaratalot ja marketit kautta maan. rytmi_0807_VAMPIRA.indd 31 3.12.2007 15:55:45 www.kedm.fi. Neljän dvd:n boxi. Stargate SG-1 Tuotantokausi 1 Taattua scifiä toisessa ulottuvuudessa. The Simpsons Movie Vuoden katsotuin elokuva koko perheelle! Planet Terror Räjähtävää toimintaa! Robert Rodriquezin ohjaus! Tupla-dvd! Fantastic Four: hopeasurffari Upea toimintaseikkailu, jossa mahtavat erikoistehosteet! Julkaisu 27.12. Kasvottomat sotilaat Tuotantokausi 1 Armeijan huippusalainen toimintaryhmä salaisissa tehtävissä
Joulukuu 2007 RYTMI | 33 rytmi_0807_Remu.indd 33 3.12.2007 15:58:55
Eikä se mitään, jos käy juttelemassa, mutta kun kulkee perässä toista tuntia ja tuijottaa, niin alkaahan se jo hitsata. Ja sitten kun se lopetti, se oli poks. Remun kulmakarvat nousevat, tavaramerkkihuulet leviävät hymyyn. Jos pitää petrata jotain, me men- nään takaisin. Sitten se alkaa jo inhoomaan saman tien, se luulee, että tuntee mut henkilökohtaisesti. Ei ole niin pitkää pinnaa, että tuollaista jaksaisi kuunnella." "PERSEENJAKAJATKIN TAJUAA, MIKÄ ON HYVÄ SOUNDI" R emulla on liituraitapuku. Ja totta kai Remulla on mielipide: "Hyvin se sen hoiti, varsinkin ikäisekseen. Silloin täytyy vetää lämärii, saatana. Samoin on naisella viereisessä pöydässä. Mutta mä ajattelen niin, että on se jengi tottunut hyvään tai pahaan, niin aina täytyy tehdä päinvastoin. Mitä vittuu, ei se niistä enää muuksi muutu. Mut jos keikka loppuu huippukohtaan, en varmaan mene takaisin lavalle vaikka jengi heittelisi toisiaan kirveillä." True Fine Mama! Remu sanoo, että psykologian taju on karttunut ajan kuluessa. Se on psykologiaa. Se tuli lavalle, katsoi yhteen suuntaan ja moikkasi toisella kädellä toiseen. Elinvoima loistaa kauas. Ehkä se kuuluu hänen juttuunsa, että vähän vapautuu, että tulee tuollainen veitikka. Niitä omia sanoituksiaan tilannetajuinen Remu siteeraa nyt hymy huulessa vähän väliä. Se näkee kaiken, niin kuin kunnon esiintyjät näkee. Ei sen tarvii mitään encoreita vetää. Tuossa tuleekin ensimmäinen, joka haluaa kertoa Remulle, että tämä on Remu. Vaikka on kuljettu kauas Remun vaatimattomasta lapsuudesta junanvaunukodissa, Remu on kuin kotonaan. On ihan sama vittuuntuuks ne vai ei, se on niitten asia. Keikka pitää lopettaa huippukohtaan. Hän on tosiaan hyvässä vauhdissa. Ja täälläkin Remu tunnetaan, missäpä ei tunnettaisi. Hurriganesin bänditoverit Cisse Häkkinen ja Albert Järvinen kuolivat jo vuosina 1990 ja 1991. Niin kuin joku mulkku tulee hitsaamaan, räkä valuu nenästä ja se kuolaa mun korvaan, että omistaa kaikki mun levyt, kulkee perässä, niin kyllä mä sanon sille, että painu vittuun siitä. Korkeintaan se voi mokata. Eka biisi, ja jengi oli selällään. Mutta kun äijä on noin vanha, nuottiöljyä täytyy ottaa todella tarkasti, että homma pysyy hanskassa. Mistä löytyy kultainen linja niin, että osaa antaa jengille, mitä jengi tahtoo ja f 34 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_Remu.indd 34 POP MEDIAN ARKISTO "Eikä se mitään, jos käy juttelemassa, mutta kun kulkee perässä toista tuntia ja tuijottaa, niin alkaahan se jo hitsata." 3.12.2007 15:58:58. Me ollaan kans jätkien kanssa kelattu tuota. "Ei tuota voi heti tajuta tietenkään. Remu Aaltonen vat Remu & Hurriganesin keikoilla edelleen. Mut aina pitää antaa mahdollisuus kaikille puolille asioista. Kyllä se ehkä vähän oli hiprakassa, mutta ei liikaa. On ymmärrettävää, että juuri hän on jäänyt antamaan muistolausuntoja monista aikalaisistaan: vuoden kuluessa ovat kuolleet samaan ikäluokkaan kuuluneet Juice Leskinen, Kirka Babitzin, Eeki Mantere ja Anki Lindqvist. Merkkipäivän kunniaksi julkaistaan kokoelma Remun suomenkielisistä levytyksistä. Hiffasin, että se on vetänyt tunnin ja tunnin keikka oli tilattu. Timmisti istuvassa puvussa ja huolellisesti rajatussa parrassaan hän sopii porvarilliseen helsinkiläiskahvilaan paremmin kuin useimmat muut asiakkaat. Ei sittenkään, asiallisesti tämä keski-ikäinen mies kysyy Remun mielipidettä Chuck Berryn, 81, Suomenkonsertista, siellä kun oli tullut bongattua molemmat legendat. Liituraidassa on oma juttunsa, hän sanoo. Ja varsinkin naisissa, jotka pukeutuvat liituraitaan. Nykyisinhän jengi on tottunut siihen, että aina tulee encore
Osuvaa tai ei, varmaa on kuitenkin, että Remulla on vahva näkemys. Ensimmäinen suomenkielinen soololevy, joka äänitettiin livenä Cafe Metropolissa, ja jonka soundia Remu kehuu edelleen "vitun hyväksi". "Nykyisin kaikki perseenjakajatkin tajuavat, mikä on hyvä soundi. Monenlaista on tullut nähtyä. "Se on just siinä, että kun mä meen johonkin mestaan, mä katon aina sen paletin, millaista jengiä on. Jos on vaikka vähän vanhempaa, mä sanon, että nyt vähän hienostuneemmin, ei niin paljon kamaa, kevyet kädet. Mä sanoin, että vitut se mikään hyvä ole. Sitten mulle tuotiin vielä sinne Skattalle kauheesti laitteita, että voitiin kuunnella koelevy." Remun musiikillista korvaa ei aina osata arvostaa. Ehkä eksoottisin kokemus oli kuitenkin "laulaa kaapissa, Katajanokalla". Hurriganesin Roadrunner-sessioiden 1970luvulla parasta mahdollista laatua tarjonnut tukholmalainen Marcus Music. Niin kuin oltaisiin soitettu 50 vuotta yhdessä." Entäs sitten levynteko, siitäkin Remulla on kokemusta yli 35 vuoden ajalta. tehdä samalla se, mitä tehdä täytyy. Olin ollut niin pitkään syvissä vesissä. Oltiin just jossain keikalla, vedettiin aika hyvin, ja keikan jälkeen yksi mimmi tuli sanomaan mulle, että muuten hyvä, mutta mun laulu kuului vasta viimeisissä biiseissä. Olin vetämässä lättyyn meidän miksaajaa sen jälkeen. Mutta enhän mä tollasessa tilanteessa mikään nopee oo. Yleisö on se juttu." f Joulukuu 2007 RYTMI | 35 rytmi_0807_Remu.indd 35 3.12.2007 15:59:18. Sanoin, että älä sano, että mun mielestä. Remu oli vankilassa, ja sai monien anomusten jälkeen levyttää siellä valvotuissa oloissa toista albumiaan Viittä vaille kaks vuonna 1987. Se on kuitenkin tarkka. Se vaan selitti, että kyllä se mun mielestä kuului. Puoli tuntia! Ne oli kato sanoneet, että se on nopee, se ei oo kun kullin luikaus kun se on vetänyt osuutensa. "Se on hyvä, se on hyvä, mulle sanottiin. Kitaristi Jukka Orma on kuvaillut Remua "Suomen Tom Waitsiksi". Sanoin sille, että jos kimma sanoo, ettei laulu kuulu, se ei kuulu. Enhän mä meinaa saada edes äänestä kiinni. Hän paasaa omaan tyyliinsä pitkät ja kirosanoja tulvivat haukut levy-yhtiöiden tyypeistä, jotka kokoavat vanhoista levyistä kokoelmia unohtamatta "tasoittaa monttuja", levyn erilaisista miksauksista ja masteroinneista johtuvia soundi-eroja. Ne vaan hoputti, että laula, laula, on vaan puoli tuntia aikaa. Ei sellaista oo olemassakaan
Neljän gigatavun flash-muistiin voi tallentaa tuhansia MP3-, WMA-, ja AAC-biisejä tai paljon videoita ja valokuvia. Nyt rajoitettu erä, jossa veloituksetta kaupanpäälle Foo Fightersin tai Jennifer Lopezin uusi albumi Memorexin muistikortilla. Pistä soitin taskuun ja pidä se aina mukanasi! Creative ZEN Stone 1 GB Musta tai valkoinen Uskomattoman pienessä ZEN Stone -soittimessa on tilaa sadoille musiikkikappaleille ja se toimii jopa 10 tuntia kerrallaan ladattavan akkunsa ansiosta. Tulet rakastamaan sen pyöreitä muotoja, pyöreää sinistä näyttöä, kelloa ajan- otolla, FM-radiota ja mikrofonia. Sen tyylikäs valkoinen pinta tekee siitä hyvännäköisen kaikissa ympäristöissä. CreativeAnttila_Inferno-Rytmi_210x285_yhd.ai 7.11.2007 15:51:10 Tarjoukset voimassa 24.12.2007 asti. Hieno akryylinen suojakotelo kaupan päälle! Creative ZEN 4 GB Mukana Foo Fighters- tai JLo -albumi Memorexin SD-muistikortilla Creative ZEN 4 GB on luottokortin kokoinen uusi mediasoitin, jossa upea 2,5 tuuman värinäyttö ja SD-muistikorttipaikka. Se on samaa tyyliä soittimen kanssa ja sitä voi käyttää paristoilla tai ilman niitä, joten et jää koskaan ilman musiikkiasi. 3990 3990 2990 rytmi_0807_Remu.indd 37 3.12.2007 15:59:43. Wide Stereo -toiminto laajentaa äänimaailmaa. Osallistu ZENkilpailuun osoitteessa download.netanttila.com 159,- Creative ZEN Stone Plus 2 GB Musta tai valkoinen Kompaktiin ja sporttiseen ZEN Stone Plus -soittimeen sopii jopa tuhat musiikkikappaletta. Normaalit AAA-paristot mahdollistavat jopa 35 tunnin toistoajan. Creative TravelSound ZEN Stone TravelSound ZEN Stone on suunniteltu täydelliseksi kumppaniksi ZEN Stone- ja ZEN Stone Plus -soittimille. Sen NeoTitaani-mikroelementit takaavat kristallinkirkkaan toiston jopa 32 tunniksi tavallisilla AAA-paristoilla. Creative TravelSound 400 TravelSound 400 on kannettava kaiutinjärjestelmä, joka toistaa upeata ääntä kahdesta titaanisesta mikroelementistä. Voit selata kansioita ja lisätä vaihtelua kuunteluun satunnaistoistolla. 7990 4990 Creative TravelSound -kaiuttimet soittimien mukaan! Creative TravelDock 900 TravelDock 900 on taitettava matkakaiutin, joka on erinomainen matkakumppani MP3-soittimille
Savolainen haluaa ripittäytyä, kertoa oman tulkintansa Remusta, Hurriganesista ja ennen kaikkea Albert Järvisen sormista ne olivat kuulemma hämmästyttävän lyhyet. Eikä savolai- "Järvinen teki vittumaisia juttuja, mutta mä annoin aina anteeksi." nen olekaan mikään kuolaava hullu. Remulla on tällaisessa tilanteessa pitkä pinna, ainakin tällä kertaa. Remu virnistää. Tein siihen aikaan suomenkielisiä sanoituksia. "Pitää. Sellaista tekstiä, ettei kukaan muukaan tajua etten mä tajua...." Elephant` s Boogie! Kommentti katkeaa, koska pöydän viereen putoaa taivaasta seuraava harmaantunut mies, joka tunnistaa Remu Aaltosen. Niiden pitää olla sukkelat. Hän sanoo iloitsevansa, että "oikea soittaminen" on tullut takaisin. Eli Remu, pitääkö hyvässä rockbändissä olla vähän kitkaa, ristivetoa bändin jäsenten välillä. Tarina nimittäin jatkuu. Mä ajattelin, että hyvä, nyt mä suutun ja vedän vielä parempaa tekstiä. Sanoin sille, että mun pitää nyt mennä skutsiin, mä kuvittelen nyt jo, että osaan tehdä tekstejäkin, vaikka mä olen ihan paska. Mä asuin silloin Manskulla yhden makeen kimman kanssa. Lehdessä oli jo ilmoitus, että Metropolissa on keikka. Remu Aaltonen Remu puikoissa sillon enne (ylh.) ja vuonna vuonna 2007. Taiteilijat uhraavat ammattinsa takia paljon. Oletko mielestäsi selviytyjä. Savolainen ilmoittaa, etteivät kaikki ihmiset ole samanlaisia. Tai niin tämä maanantaina alkuillasta humaltunut mies tulkitsee. Järvisen soitossa oli bluesjuuret, mutta useimpien aikalaisten, 1970-luvun taitavien muusikkojen tavoin hänkin viehtyi progressiivisesta rockista. Paitsi, että Waltari istui pöydässä yksin. Oletko sinä koskaan tuntenut sekoavasi. Lentävä kalakukko." Remun anteeksianto merkitsee lupausta. "Ai sä hiffasit senkin, että ne nakkimakkarat on lyhyet. Remu on samaa mieltä vahvasti: "Se on vitun hyvä etteivät ole." Olisiko Hurriganes ollut niin hyvä ja tärkeä bändi 1970-luvulla kuin oli, jos Remulla ja Albert Järvisellä olisi ollut kitkattomat välit. Ja sitten olivat taiteelliset erimielisyydet. Niillä ehtii joka paikkaan." Savolainen nyökkää. Remu ottaa puheeksi kirjailija Mika Waltarin, jonka kuulee käyneen aikanaan Kämpin ravintolassa ja tilanneen drinkit koko pöytäseurueelle. Remulle on kerrottu, että Waltarille mielikuvitusystävät sallittiin, koska tämä oli edelleen "Sinuhen maailmassa", mutta jos joku muu olisi "höpöttänyt ja pöpöttänyt", hänet olisi viety "Hesperiaan suljetulle osastolle saman tien". Hän ilmoittaa olevansa savolainen ja pyytää tätä anteeksi. Rytmi on semmoinen juttu, että se on lahja." g Kokoelma Remun suomenkielisistä biiseistä ilmestyy vuoden 2008 alussa. 38 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_Remu.indd 38 3.12.2007 15:59:44. Remu halusi pysyä perusasioissa, tuutata rock` n` rollia vaistonvaraisesti. "Uskovaiset ihmiset sanovat, että tämä on johdatusta. Sitä paitsi Remu on hänen kanssaan samaa mieltä. "Ei se mitään. Jos henkilökohtaiset jutut vähän riitelee, musiikki ei koskaan riitele. Ja olenhan mä uskovainen, tietysti olen. Se kimma sanoi, etten mä pärjää ilman sitä. Järvinen teki vittumaisia juttuja, mutta mä annoin aina anteeksi." Vuoden kuluessa on kuollut moni ikätoverisi, aikalaisartisti. Ganes-leffakin muistutti, että päällikkö-Remu ja taiteilijaAlbert eivät aina olleet samalla aaltopituudella. Remu vaikuttaa edelleen loukkaantuneelta Järvisen paljon lainatusta vertauksesta jonka mukaan Remu ja Cisse olivat hänelle kivi ja reki tai toisinpäin. "Joo. Onhan se hänenkin mielestään ihan eri asia kuin se, kun "pesukoneet laitetaan pyörimään". Kato, ei se riipu siitä, miten pitkät ne sormet on
rytmi_0807_Remu.indd 39 3.12.2007 16:00:13
40 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_COB.indd 40 3.12.2007 17:47:11
"Ajat vaan eteenpäin, vaikka asutus loppuu. Hollolan Nesteelle asti kaikki sujuu joutuisasti, mutta perillä Petraxin löytäminen tuottaa maiseman värisiä hiuksia. Maanantaina mä ja Karmila yritettiin tulla tänne, mutta U Joulukuu 2007 RYTMI | 41 rytmi_0807_COB.indd 41 3.12.2007 17:47:20. Tää mikään New York ole", Aleksi Laiho höröttää puhelimessa. Kun sohii tarpeeksi moneen suuntaan, joskus onnistaa ja perille päästyäni totean olevani sittenkin onnekas verrattuna Aleksiin ja Karmilan Mikkoon. Rytmi tunkeutui taloon ja otti selvää kuinka metallikommuunissa eletään. tuinen sade harmaannuttaa kaiken ajomatkalla Helsingistä kohti Hollolaa. Ei perhana, usko loppuu, maamerikiksi sovittua kirkkoa ei näy ja Ari Koivunen huutaa auton stereoista. Bodomin poikien BIG BROTHER TEKSTI JA KUVAT: HETA HYTTINEN Children Of Bodom vetäytyi maaseudun rauhaan tekemään levyä. "Me pidetään normaalisti sunnuntait vapaina, jotta lauantaina voi lähteä stadiin
Lopulta makasin maassa niin, että molemmilta puolilta sojotti grillitikkuja. "Ei täällä olla tapeltu, mutta sanotaan, että Kekkonen oli vaan eräänä aamuna väsynyt ja takkahuoneen matto liukas", Laiho kuvailee. Onneksi Hollolan maalaismaisemissa kiukku katoaa nopeasti pellon pientareelle. Jälkiruuaksi tuodut köyhät ritarit kermavaahdon ja mansikkahillon kera saavat Jannen silmät kiilumaan. Puhe kääntyy kotijoukkoihin noh, lähinnä lemmikeihin. Keittiössä kolmen litran punaviinitonkan vieressä on monivitamiiniporeita ja Pepcidiä; kaikkea mitä kasvava mies tarvitsee. Harvemmin kukaan jätkistä myöskään syö kunnollista aamiaista ja kotiruokaa päivittäin, kuten sessioiden aikana. "Aika seesteistä on ollut. "Me istuttiin siellä 45 minuuttia ja äijä tuli avaimien kanssa kertomaan, että hyvä on muuten meininki, mutta kyllä tässä jätkät pitäisi jonkunlainen pakoputki olla." Kun Kannelmäen pika-pakoputkipajaa ei löytynyt, kaksikko päätti soittaa paikallisessa karaokebaarissa juopottelevalle Latvalan Roopelle ja lainata autoa. Ei kun katsastuskonttoriin. Roope f 42 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_COB.indd 42 3.12.2007 17:47:23. "Täällä on vähän poissa kaikesta hulinasta ja ei tule livahdettua kesken kaiken omille teille", Janne Wirman perustelee. "Noh, kannattaa sitä kuitenkin olla vähän skarppina, ettei ala lihoa", Aleksi säestää. Jos on kolme autoa, joista kolmella ei voi ajaa, ottaahan se päähän. Hienoisesta kankkusesta koko päivän kärsinyt Latvala alkaa saada väriä naamaansa. Ensimmäisenä ulkoportailla tulevat vastaan marketin pullopussit ja mäyräkoirat. Oli aika saatanan tujut sopat", Aleksi hymyilee. Onneksi ei käynyt pahemmin." "Hinttaamiseen ei kyllästy" K aikki täsmentävät silti, että studiossa meininki on todella rauhallista verrattuna kiertämiseen. Ei kun auto takaisin ja tilaamaan taksia, joka ei kuitenkaan suostunut viemään meitä Hollolaan asti, Pasilan asemalle kuitenkin, mutta aika nihkeenä." Tässä vaiheessa ritarimme olivat jo sen verran käärmeissään matkanteostaan, että kumpainenkin päätti hommata hyvän kanuunan tiistaiksi rautatieaseman baarissa ja ravintolavaunussa. Edelleen Laihoa selkeästi sapettaa. Tää on ihan luksusta, että saa helvetin hyvää kotiruokaa joka päivä", Janne ylistää Petraxin pöperöitä. "Verrattuna aikaisempiin studiosessioihin, me ollaan syöty todella terveellistä ruokaa. Children Of Bodom nelostiellä meidät pysäytettiin, kun ei ollut turvavöitä päällä." Aleksin "sämpylä" eli farkku-Chevrolet todettiin samalla myös katsastamattomaksi, vaikka kiesi oli kertaalleen katsasttetu jo keväällä. Bodomit ovat nyt ensimmäistä kertaa Petraxilla aikaisempien Astiasessioiden sijaan ja päätös tuntuu hyvältä. Juopottelustaankin tunnettu orkesteri ei ole viettänyt silti varsinaista pyhäkouluelämää. Laiho laittaa kätensä yhteen ennen ruokailua. "Vasen käsi on vähän toispuoleinen, varmaan se osui takan korokkeeseen, kun vedin lipat. "Viimeisimpiä muistikuvia on se, että syödään hernesoppaa täällä suoraan purkista ja kaadetaan joukkoon vodkaa. "No eihän Roopen Datsunilla pystynyt ajamaan kilometriä pitemmälle, koska puhallin ja lämppäri eivät toimineet. Hollolassa on yksi paikallinen pubi, Katin häntä, ja sitäkään ei ole vielä käyty kokeilemassa", Roope Latvala lisää. Myös Roopen vasemmassa kädessä on melkoinen ventti. "Pitäähän sitä ruokarukous lukea", hän veistelee. Kuudelta koko joukkio marssii studiotönöstä kohti tilan päätaloa ja loistavaa jauhelihakeittoa
Roopen räpylä sai osumaa kohdatessaan alakerran takan reunan. Tulihan siihen jotain joo, mutta ei tää soittamista haittaa, Latvala toteaa. Joulukuu 2007 RYTMI | 43 rytmi_0807_COB.indd 43 3.12.2007 17:47:37
Children Of Bodom Roope pääsee rustaamaan ensimmäisen merkinnän omaan sarakkeeseensa studion "tehdyt asiat" listaan. 44 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_COB.indd 44 3.12.2007 17:47:52
Itse asiassa Latvalalle on jo aikaa sitten osoitettu talosta ihan oma kammio, jossa mies saa kuorsata rauhassa. Siinä mani rattoisasti hyvän aikaa, kun pähkäilin, mikä kirjain kuuluu minnekin", Latvala höröttää. Alunperin Bodomit suunnittelivat lähtevänsä Los Angelesiin tekemään levyä, mutta suunnitelma kariutui onneksi. "Ei siinä mitään, more the merrier. Roope ja Mikko raapivat Latvalan kitaroita narulle yläkerrassa ja tuskailevat sekoilevien tietokoneiden kanssa. Meillä ei ole ikinä ollut sitä, mikä monella muulla bändillä on, että jengi lähtee menemään rundien jälkeen tai on jotain ihme issueita. Annetaan niiden olla ja kunnioitetaan toisten mitä-nyt-sitten-tahansa asioita", Aleksi sanoo ja opastaa, miten mikä tahansa tila on jaettavissa kahteen osaan, joista toinen kuuluu sekoiluun ja toinen rauhalliseen chillailuun. Ja tuleehan siitä aina kotoinen meininki, kun Mikko Karmila vittuilee aamusta iltaan päin naamaa. "Kerran myös meni tietokoneen näppäimistö. "Henkka on varmaan uimahallissa ja Jaska rakentaa taloaan", Janne uumoilee. "Kyse on vain yksinkertaisesti siitä, että kun ei selvittele selän takana shittiä, aina pärjätään", Laiho lisää. Roopen sopukka T ietyt kirjoittamattomat säännöt ovat voimassa. "No mutta valitettava tosiasia on, että rundilla on vähän eri säännöt kuin studiossa", hän täsmentää. "Yleensä me ollaan silti koko porukka alusta ihan loppuun asti yhdessä studiossa. Tää on hieno mesta ja kommuuni toimii", Janne kertoo. f Joulukuu 2007 RYTMI | 45 rytmi_0807_COB.indd 45 3.12.2007 17:48:09. Alakerrassa Janne ja Aleksi pohtivat miehisen yhteisasumisen syvintä olemusta. "Joo, melkein niin kuin aikuiset ihmiset", Janne huomauttaa. Ihan lähellä ei nimittäin ole nukkumista. "Tää on meille uusi formaatti, että ollaan keskellä ei-mitään. Henkka Seppälä ja Jaska Raatikainen ovat jo lähteneet kohti pääkaupunkia, sillä äänitysvuorossa ovat kitarat. No ehkä kännissä", Roope puolustelee. Roope valuu tupakille Pro Toolsia sadatellen. Se on jotenkin reilua. "Niin ja tässähän puhuu tyyppi, joka hyppää meidän dvd:llä bussissa alasti äänimiehen sänkyyn, että tiedä siitä sitten", Aleksi virnuilee. Jannen mukaan tärkeimpiä niistä on unirauha. Samalla Janne toteaa, että esimerkiksi sellaista sääntöä ei ole, etteikö Roopen muroihin saisi kusta heti aamusta. kertoo mehukkaita tarinoita siitä, miten heidän kaksi papukkaijaansa viheltelee vibran kera ja tuhoaa kännyköitä. "Pelkään, että siellä olisi tullut tosi orpo fiilis ventovieraiden kanssa. Kyllä sitä aina pääsee johonkin sopukkaan, jos haluaa olla rauhassa", Roope purkittaa aiheen. "Joo, se homma on rajoittunut iltapäivään", Laiho täsmentää. Kyllä me vittuilaan ja piestään toisiamme turpaan, mutta hyvällä hengellä", Laiho selventää. Ne olivat irrottaneet nokallaan kaikki paitsi kaksi nappia. "Ei tähän hinttaamiseen ihan hetkessä kyllästy ja hyvin me pärjätään. "Enhän mä voi tietää, kuorsaanko mä. Petraxissa on neljän miehen kommuuni. Esimerkiksi mä en ole käytännössä tehnyt vielä mitään, mutta olen ollut täällä kolme viikkoa viihdyttäjänä", Wirman jatkaa. "Me ollaan tunnettu niin vitun kauan ja vietetty aikaa yhdessä, että kaikki tietävät toisten tavat ja ne jutut, joilla toisia voi ärsyttää. Jossain Losissa homma vois lähteä ihan käsistä", Laiho lisää
Duon herkempään ohjelmistoon lukeutui myös Roxettea sekä Alice Cooperia. Children Of Bodom Yön timot Aleksi ja Janne viihdyttivät porukkaa myöhemmin diskopallon välkkeessä. Tovin kuluttua keksitään ison studion peilipallo sekä diskovalot. Ulkopuolisen silmin tosin hivenen hitaalla vaihteella, mutta kuitenkin. Cooperin Alice on tehnyt kyllä ihan käsittämättömän biisin, tää muuttuu koko ajan! JOSKO PIDEMMAN SAISI? Tuleva albumi julkaistaan Suomessa huhtikuun toisena päivänä, muualla Euroopassa saman kuukauden seitsemäntenä. Puoli kuudelta aamulla viimeiset sissit käkättävät edelleen YouTuben poskettomille kitarasoolovideoille. "Mut hei, laitetaas viestiä illalla, mikä on meno Helsingissä!" g Children Of Bodomin uusi albumi ilmestyy 2.4.2008. "Mä en tajua, jotenkin vaan nukuttaa niin paljon", Aleksi mutisee sängyn uumenista. eiköhän tämä tästä vielä", Latvala mutisee ja kasaa voileipää. "Yleisesti ottaen olen näistä biiseistä paljon paremmilla fiiliksillä kuin viime kerralla", Laiho lisää. "Ohhoh... Kello on 10 aamulla. Kuten aikaisemminkin, bändi työstää myös useamman coverbiisin. Yleensä meillä on ollut kahdeksan biisiä, joten tehtiin nyt sitten yhdeksän", Janne kertoo myönnytyksistä. Kai me ollaan median mukaan edelleen jotain saatananpalvojarunkkareita", Aleksi tuhahtaa ja toteaa, että menestys on saatu soittelemalla pizzerioissa rapakon takana. Päätän laittaa kananmunia porisemaan. Edellisillan pienimuotoisesta juhlinnasta on jäljellä täysi tuhkakuppi, laseja, tölkkejä ja pari tyhjää viinaputelia. www.cobhc.com 46 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_COB.indd 46 3.12.2007 17:48:20. Jos saman toiminnon saisi siirrettyä myös muusikoiden kotioloihin, moni parempi puolisko voisi olla varsin tyytyväinen. "Kyllähän meille on sanottu varsinkin Jenkeistä, että pitäisi olla pitempi albumi. "Jännä juttu on myös se, että nyt pitkin iltapäivälehtiä sauhutaan siitä, miten tää tai tää on ykkösenä. Näihin lukeutuu tällä kerralla muun muassa Suicidal Tendenciesin War Inside My Heart sekä Blues Brothersistakin tuttu Ghost Riders. Viimein kukin vetäytyy punkkaansa. Otaksun tilan oivallisen emännän Tiina Rappulan olevan osasyyllinen yleiseen tunnelmaan, mutta vaivihkainen vakoilu paljastaa myös itse asukkien siivoavan jälkiään huomattavissa määrin. Hän toteaa, että näin intensiivistä musiikkia ei yksinkertaisesti voi laittaa levylle loputtomiin. "Eikä millään kykyjenetsintäkilpailulla", Janne huomauttaa pilke silmäkulmassaan. Nelikätinen synaesitys T alo on yllättävän hyvässä siivossa siihen nähden, että äijät ovat viettäneet täällä jo viikkoja. Nyt ei voi lopettaa, pakko keksiä, miten toi menee. Bodomit ovat saavuttaneet yhtyeenä jo sellaisen aseman, että maailman eri bisnesterritoriot ovat hyvinkin kiinnostuneita, mitä tuleman pitää. Ilta alkaa hämärtyä ja pimeän tullen Petraxilla todella ON pimeää. Viisi vuotta sitten me oltiin ykkösenä, mutta sitä ei noteerattu mitenkään. Kolmen aikaan Laiho on edelleen lakanoiden välissä, vaikka muu porukka on jo työn touhussa. Ei ristin sielua ja usva leijuu pellon yllä. Bodomeita lähinnä huvittaa paljon melskattu hevibuumin ylistys. "Kohteliaasti ollaan sanottu kaikkiin pyyntöihin, että voidaan kokeilla, mutta teemme silti niin, miten meistä itsestämme tuntuu parhaimmalta", Wirman jatkaa. Aleksi ja Janne virittävät nelikätisen synaesityksen ja tulkitsevat Nightwishin Amaranthia ja Nemoa myös videopäiväkirjaansa antaumuksella noin kahden tunnin ajan. Roope vääntäytyy tutkimaan alkavan päivän osuuksiaan. Kuten joka lauantai-ilta, bändi ja Karmila suuntaavat takaisin Helsinkiin päivän mittaiselle lomalle
rytmi_0807_COB.indd 47 3.12.2007 17:48:33
jonka aikan erikkalaista omaperäisintä am N E BA N | KUVAT: EMI, TH TEKSTIT: TOM NYMA NDIN ARKISTOT JA TOM NYMA 48 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_BANDthe.indd 48 3.12.2007 16:16:21. aleanpunaisessa ykset olivat ohi van nopea purkaus, tten äänit Tasan 40 vuotta sickissa. Siitä alkoi luovuude nta ja talossa Woodsto ytti aikansa hienoi a The Band synn musiikkia
Le Coq D´Or Yonge Streetillä oli yksi bändin vakiopaikoista jossa 15-vuotias Robbie Robertson oli joka ilta paikalla ja tyrkytti apuansa kaikkeen mahdolliseen. Hinku kiertävään rockabilly-bändiin oli kova. Kun vielä kitaristi Fred Carter Jr. Jokapäiväinen keikkailu teki rykmentistä nopeasti ultratiukan ja viihdyttävän baa- The Bandin tukikohta, vaaleanpunainen talo Big Pink marraskuussa 2007. THE HAWKSIN OPPIVUODET L evon Helmin kotona Turkey Scratchissa, Arkansasin puuvilla-alueella koko suku kävi viikonloppuisin katsomassa musiikkiesityksiä. Dylan tiesi tekevänsä selvää jälkeä. Kun bändin basisti oli jäämässä kotimieheksi, Robertson painui vinkin saatuaan viivasuorana Arkansasiin ja oli kahden viikon tehokuurin jälkeen tien päällä bändin kanssa. Yhtälö oli kestämätön palavasieluisille nuorille keikkamuusikoille ja bändi jatkoi matkaa nimellä Levon & The Hawks. BIG PINK JA BASEMENT TAPES D ylanin moottoripyöräonnettomuus heinäkuun 29. K un Bob Dylan palasi Woodstockiin käsistä riistäytyneen maailmankiertueen jälkeen kesäkuussa 1966, hän halusi ottaa aikalisän. Levon oli 15-vuotiaasta lähtien (1955) rampannut sadan kilometrin päässä Memphisissä katsomassa bändeja, nähnyt Elviksen ja kolunnut läpi kaikki paikalliset esiintymismahdollisuudet. Raivokkaat mielenilmaisut, "petturi!"-huudot ja lavalle lentävä roina olivat osa jokaista esiintymistä. The Hawk innostui kaverista, ja kävi ilmi, että tämä komean näköinen kundi oli äitinsä kautta puoliverinen mohawk-intiaani ja jo harjaantunut kitaristi tumoisin kaikki syntyneet ja kasvaneet pienissä maalaiskylissä Ontarion provinssin eteläosissa. Hänellä oli timantinkova bändi ja hän soitti musiikkia jollaista kukaan muu ei ollut ennen esittänyt. lähti studiomuusikoksi Nashvilleen, Robertson pääsi Telecasterin varteen alkuvuodesta 1961 lähtien. Hawkins oli viihdyttäjänä yliveto ja päälle vielä kovan luokan laulaja. Hyvävaistoisena liiderinä Hawkins poimi bändiinsä yksi kerrallaan sopiviksi ja taitavimmiksi katsomansa nuorukaiset, jotka olivat sat- ribändin. Alueen lahjakkaimmaksi soittajaksi tiedettyä urkuri Garth Hudsonia Hawkins oli yrittänyt saada bändiinsä jo pari vuotta kunnes lopulta jouluna 1961 onnistui puhumaan tämän vanhemmat ympäri, ja palkkasi Garthin "opettamaan nuotteja kouluttamattomille muusikoillensa". Hawkins oli käynyt muutaman kerran Torontossa viikon kiinnityksillä ja pannut merkille kaupungin nuorekkaan ja vastaanottavaisen ilmapiirin. Spiidin, pilven ja viinan buustaama hämmentävä kiertue oli tullut päätepisteeseensä, ja vaikka Dylan salaa nautti aikaansaamastaan hämmennyksestä ja sekasorrosta, hän tiesi, että yksi vaihe oli ohi ja asioihin oli tultava muutos. kiään camel walkia ja esiintyi rehvakkaan kukkoilevasti. Hawkins kutsui Robertsonin mukaan "biisikonsultiksi" bändin toiseen levysessioon lokakuussa 1959, ja kaksi Robbien laulua päätyi Ronnie Hawkinsin & The Hawksien toiselle albumille Mr. The Hawksien sekoitus rockabillyä, bluesia, Bo Diddleytä, countryä ja rhythm´n´bluesia vei jalat alta. Pakka oli kasassa. Dynamo. Tämä oli Dylanin intressien mukaista koska se salli Joulukuu 2007 RYTMI | 49 rytmi_0807_BANDthe.indd 49 3.12.2007 16:16:52. Bändi oli saanut levytyssopimuksen new yorkilaisen musiikki- ja mafiapäällikkö Morris Levyn Roulette-firmalta ja sai Mary Lou biisistä pikku hitinkin. Seuraava, tupakkafarmarin poika Rick Danko soitti bassoa ja oli musikaalisesta perheestä, jossa sommiteltiin taitavasti vaikeita vuoristolaismusiikista periytyviä laulustemmoja. Tarjolla oli rumpalin paikka. Saman maakunnan nouseva tähti, viisi vuotta vanhempi Ronnie Hawkins kuuli kutsun ja saapui Helmien talolle. Levon varttui kuuntelemalla gospelia, vanhaa countrya, bluesia ja tietenkin tekemällä hommia pellolla. Loppuvuoteen 1963 mennessä bändi oli kyllästynyt diktaattorin ottein toimintaa johtaneeseen Hawkinsiin, joka oli myös mennyt naimisiin ja halusi keskittää toiminnan Toronton ympäristöön. Siellä teki hyvin rahaa kotipuoleen verrattuna. Pianisti Richard Manuel napattiin kyytiin seuraavana poikkeuksellisten laulutaitojensa ansiosta. Ilmeisen vähäinen loukkaantuminen niskanseudulle paisuteltiin lehdistössä tavattomiin mittoihin. päivä 1966 Woodstockissa lähellä Grossmanin taloa saattoi muuttaa historian kulkua. Dylan oli palkannut edellisenä kesänä bändiinsä "löytäjänsä" ja ensimmäisen tuottajansa John Hammondin pojan, taitavan blueskitaristin JH Jr:n suosituksesta kaksi kovan luokan soittajaa: Levon & The Hawks yhtyeen rumpalin Levon Helmin ja kitaristi Robbie Robertsonin vaatimuksesta perässä mukaan tulivat pian loputkin, urkuri Garth Hudson, basisti Rick Danko ja pianisti Richard Manuel. Levyltä ei noussut hittejä, mutta yhtye keikkaili jatkuvasti Toronton ja Arkansasin välillä sekä ympäri etelävaltioita. Konsertit olivat olleet yhtä kaksijakoista mylläkkää jo kahden vuoden takaisen Newportin folkfestivaalin "skandaalista" lähtien, jolloin hän oli tuonut sähkökitaran ensimmäistä kertaa lavalle Mike Bloomfieldin ja Paul Butterfield Blues Bandin jäsenten kanssa. Esiintymiset olivat noudattaneet siitä lähtien samaa kaavaa: ensimmäinen setti trubaduurina sai aikaan sokeaa palvontaa ja ylistystä kun taas toinen setti sähköisen bändin kanssa aiheutti päinvastaisen reaktion. Dylanin manageri Albert Grossman, joka oli jo muutamia vuosia aikaisemmin hankkinut kesäpaikan samasta kauniista ja historiallisesta kylästä, tyrkytti lisää keikkoja heti elokuusta alkaen, mutta Dylan halusi rauhoittua ja viettää aikaa tuoreen vaimonsa Sara Lowndesin ja tammikuussa syntyneen Jesse-pojan kanssa. Tiukkaa rockabillyä vääntävästä bändistä tuli nopeasti Toronton ja sen lähialueiden lemmikki. Illalla Levon hakkasi Bo Diddley -beatia ensimmäiseen omaan virveliin ja peltiin samalla kun The Hawk harjoitti tavaramerk- joka teki lupaavankuuloisia biisejä
Formula pantiin kasaan taitavan nuoren tuottajan John Simonin kanssa tammikuussa 1968 New Yorkissa ja seuraavassa kuussa jatkettiin lyhyesti LA:ssa. Biisipaletti oli täydellinen, Basement-ajalta mukaan päätyivät Tears Of Rage (ManuelDylan), This Wheel´s On Fire (Danko-Dylan) ja I Shall Be Released (Dylan). Ennen kuin ensimmäinen julkinen esiintyminen huhtikuussa -69 oli ohi San Franciscossa (missä sairas ja esiintymiskammoinen Robertson saatiin lavalle vain hypnotisoijan avulla), toinen albumi The Band oli jo purkitettu Los Angelesissa, vuokratalossa joka oli vähän ennen kuulunut Sammy Davis Jr:lle. Underground-valokuvaaja Elliott Landyn ottamissa valokuvissa bändi näytti parroissaan ja vanhanaikaisissa vaatteissaan joukolta amish-lahkon veljeksiä. Robertson hioi vielä synteesiään: kuinka Dylanin lauluntekotaito yhdistetään kaikkeen siihen mistä Robertson piti amerikkalaisessa musiikkiperinteessä. Kun Robertson ja Danko piipahtivat tervehtimässä toipuvaa isäntäänsä talvella, he ihastuivat alueen ilmapiiriin ja Dylan ehdotti asettumista. Kukaan ei tiennyt missä Levon vaikutti. Robertson oli hahmotellut mielessään jonkinlaista teema-albumia Amerikan etelän historian ympärille. Talossa otettiin nopeasti käyttöön kaava, jossa neljänä päivänä viikossa keräännyttiin kellariin kello 13 harjoittelemaan ja tekemään erilaisissa pienryhmissä uusia kappaleita jotka äänitettiin saman tien Garthin toimesta Revoxille. Tulos ei ollut countryrockia, ei rock´n´rollia vaan aivan ennenkuulematon sekoitus ajattomaksi puettua perinnetietoisuutta ja tuoretta, uusia uria aukovaa mielikuvituksen lentoa. Demoissa luki The 50 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_BANDthe.indd 50 3.12.2007 16:17:11. Hänellä oli uusia lauluja, joista voisi tehdä pienimuotoisia demoja ja hän voisi maksaa paikallaolosta kuukausipalkkaakin. The Night They Drove Old Dixie Down, Up On Cripple Creek, Across The Great Divide ja Rag Mama Rag olivat mieleenpainuvimpia Bob Dylan ja tuleva The Band Tukhomassa 1966. sävellyksiä, joihin Dylan naputteli nopeasti tekstit keittiön kirjoituskoneella. Melkein ovensuusta kohoavat vaikuttavat Overlook-vuoret olivat intiaanien vanhoja metsästysmaita. Niinpä poikamiehet muuttivat Big Pinkiin, Robbie ja Dominique muutaman mailin päähän Grossmanin tilalle. Robertson kiinnostui, kun Dylan tiesi kertoa, että levyjen teko muuttuu kovaa vauhtia pelkän esityksen dokumentoinnista moniulotteisemmaksi taiteen lajiksi. Music From Big Pink julkaistiin elokuussa ja se sai ylistävät arvostelut, mutta pärjäsi myyntilistoilla odotuksia heikommin. Amfetamiinin ajaman r&b -bändin ylikiihkeä syke laskettiin puoleen, soolot karsittiin minimiin ja tilalle tuotiin kolmen tasaveroisen solistin omaperäinen stemmalaulu ja viiden soittajan joustavat, mutta tarkat ja monipuoliset sovitukset. Loppuvuoden Dylan toipui, hoiti itsensä aineista eroon, luki hyllykaupalla runoutta ja puuhasi Eat the Document leffaprojektin joka sai alkunsa D.A. Hudson asetti huolellisesti 2-raitanauhurinsa ja muun alkeellisen äänityskalustonsa alakerran musiikkihuoneeseen, Manuel kiinnitti valokuvia seinille ja raahasi jostain baarista takan päälle olutfirman neonkyltin, muuten talo oli kalustettu. Yhä tarkennetumpi versio missiosta esiteltiin ihastuneille faneille. Dylanilta omaksumansa mallin mukaisesti bändi kieltäytyi kaikesta promootiosta, ja myös esiintymiset olivat poissa laskuista koska Rick Danko oli ajanut kylillä lujaa puuta päin ja loukannut niskansa ja selkänsä pahasti. The Band hänen vetäytyä julkisuudesta, perua sovitut keikat ja miettiä seuraavaa liikettä. Danko kuuli kahvilanpitäjältä syrjäisen metsätien päässä West Saugertiesissä, Woodstockin naapurissa olevasta vaaleanpunaisesta talosta joka irtoaisi halvalla vuokralle. Monipuoliset muusikot vaihtoivat instrumentteja keskenään, käyttivät viuluja, haitareita, erilaisia torvia ja mitä kellarista sattuivat löytämään. Robertson laittoi pöytään pari Band-kataloogin tunnetuinta teosta, The Weightin ja Chest Feverin. Manuel istui useimmiten rumpupallille. Arkirutiineiksi muodostui, että Manuel kokkasi sapuskan pöytään, Hudson hoiti tiskit ja Danko muut juoksevat asiat. Yli 40 vuotta myöhemmin, päivän tapahtumat ja vammojen aste ovat parhaaseen salaperäiseen Dylan-tyyliin edelleen tarkalleen selvittämättä ja jättävät varaa erilaisille tulkinnoille. The Hawks hengasi New Yorkissa, Robertson nai kauniin ranskalaistoimittajan Dominiquen ja bändi touhusi Peter, Paul ja Maryn Peter Yarrowin leffan You Are What You Eatin soundtrackin kimpussa. Ja Dylan oli jo pitkään rohkaissut bändiä omalle tielleen. Pennebakerin maailmankiertueelta filmaaman Don´t Look Backin ylijäämänauhoista parissa. Kun Dylan piipahti loppuvuodesta John Wesley Harding sessioissa Nashvillessa ilman bändiään, se oli selvä merkki Robertsonille, että kellarinauhoitukset ovat ohi ja on aika tarttua ohjaksiin. Ensisijainen kohde, Warnerin Mo Ostin sattui olemaan matkoilla, joten Capitol löi heti pöytään paperin jonka Grossman bändin puolesta allekirjoitti. Tahti oli kova. Levon oli kuitenkin poissa, sillä mies oli saanut tarpeekseen kiertuesirkuksesta ja yleisön ainaisesta buuauksesta juuri ennen kuin Dylanin kiertue siirtyi Australiaan ja Eurooppaan. Maalaispoikana Dankon ei ollut vaikeaa ihastua koskemattoman luonnon keskellä sijaitsevaan pikku taloon, jonka ympärillä oli 40 hehtaarin maat ja takapihalla pieni lampi. Levy-yhtiö oli lätkäissyt kanteen nimen The Band, mikä lisäsi mystiikkaa. Grossman kävi intoa puhkuen länsirannikolla ensimmäisen demonauhan kanssa, ja koska kyseessä oli Dylanin manageri ja taustabändi, asia oli pihvi saman tien. On laskettu, että maaliskuun ja marraskuun 1967 välisissä istunnoissa ei pelkästään Big Pinkissä vaan myös Dylanin Hi Lo Ha -talolla ja Levonin tullessa loppuvuodesta mukaan hänen ja Dankon talossa taltioitui yli 150 laulua, joista osa on julkaistu vuoden 1975 virallisella tuplalla The Basement Tapes sekä monenmoisilla bootlegeillä. TAITEEN JA MAINEEN KUKKULOILLA R obbie Robertson oli fiksu mies, joka oli matkan varrella omaksunut paitsi bändiliiderin taitoja Ronnie Hawkinsilta myös taiteellisen visionäärin kykyjä Dylanilta sekä bisnesvainua Albert Grossmanilta. Dylania kiinnosti äänityslaitteiden kanssa puuhastelu kunhan mihinkään ei takerruttu kovin pitkäksi aikaa. Nauhalle päätyi rentoutuneessa ilmapiirissä Dylanin valmiita biisejä, paikanpäällä kyhättyjä, vanhoja vuoristolaisballadeita ja kansanlauluja sekä myös Manuelin ja Dankon ensimmäisiä Crackers, joka oli jokseenkin epäkunnioittava slangi-ilmaus etelävaltioiden valkoiselle köyhälistölle. Hänen tekstinsä olivat tarkkoja ja entistä kirjallisempia kuvauksia menneiden aikojen elämästä ja siellä täällä seikkailevista oudoista friikeistä
Panin virran päälle ennen keikkaa ja ihastelin, että kuulostaa ihan oikeilta Hammondeilta. Jimmy Smith oli suurin sankarini mitä urkujen soit- toon tulee, mutta toki olin erityisen vaikuttunut Garth Hudsonista, suuresta ja monipuolisesta muusikosta. Joskus -85 myin ne Niemelän Tapsalle, josta ne on kulkeutuneet edelleen nuorempien soittajien hyviin käsiin." päivä läpi myös. Richard Manuelin valtavan sielukas ja koskettava, vähän Ray Charlesilta kuulostava laulu säväytti eniten aluksi. Niillä musiikkiin tarttui eniten jotain selittämätöntä ja ainutlaatuista joka oli enemmän kuin osiensa pelkkä summa. Sain ne sitten ostettua Leo Lindblomilta kun sillä oli kahdet. Ainakin The Weight, Up On Cripple Creek, Whispering Pines, Chest Fever, The Night They Drove Old Dixie Down, King Harvest ja vielä The Moon Struck Onekin Cahootsilta päätyivät Wigujen ohjelmistoon aluksi aika tarkkoina kopioina alkuperäisistä, mutta myöhemmin Pekan (Pohjola) tullessa bändiin jäljelle jääneet muuttuivat ja niihin lisäiltiin erilaisia progevälikkeitä ja vapaampia improvisointiosia. Ja olin tietysti iloinen kun jossain vaiheessa kuulin, että Garth Hudsonkin soittaa Lowrey-uruilla. Nappasimme heti levyltä biisejä ohjelmistoon ja jo treenien päätteeksi taisimme hioa I Shall The Band (1969) Be Releasedin uskomattoman kau- Joulukuu 2007 RYTMI | 51 rytmi_0807_BANDthe.indd 51 3.12.2007 16:18:14. Levon Helmin laulussa tuntui jotenkin koko Amerikka puhuvan. Olin ostanut omani jo vuonna -67 kun TOJ Limitedin keikalla Linnanmäen Rondo-tanssipaviljongissa sellaiset tuli lavalla vastaan. Pieni kunnianosoitus. Ne oli uudempaa mallia ja vielä paremmat. Mutta yhtä lailla seurasin Procol Harumin Matthew Fisherin ja Nicen Keith Emersonin tekemisiä. Lowreyt meni säpäleiksi pari vuotta myöhemmin kun Wigwamin auto ja peräkärry menivät nurin pahassa ulosajossa. Big Pink teki aivan mielettömän vaikutuksen persoonallisuudellaan ja tuntui käsittämättömän raikkaalta. Mieleen on jäänyt varsinkin Rock of Ages -livelevyn esitys Chest Feveristä jossa Garth soittaa soolo-osuudessaan uruilla pitkiä kauniita hymniteemoja ja tekee biisistä aivan erikoisen suuren taideteoksen. Manuelin biisien Whispering Pinesin ja In a Stationin kaihoisan romanttisen ja herkän tunnelman edessä olin täysin fiiliksissä. Hänhän oli myös loistava fonisti ja ymmärsi elektroniikan ja erilaisten soundien päälle. Tosin Ronnie (Österberg) kieltäytyi sitten keikalla laulamasta omaa osaansa, joten sitten mentiin kolmella. Big Pinkin We Can Talkista olin niin innoissani, että taisin varastaa siitä perusteeman mun End -biisin välikkeeseen Tombstone Valentinelle. Siihen saakka olin soittanut yksimanuaalisella Farfisalla. Ja Pet Sounds nauhasta paistoi Music From Big Pink (1968) niit neliääniset stemmat esityskuntoon. Mats tai Nikke (Nikamo) varmaankin, ne tarkkailivat eniten kaikkea uutta mitä tapahtui. Ihastelin sitä, kuinka monimutkainen voi kuulostaa niin kansanomaiselta ja helpolta. Soitin taas Lindblomille jotta myisitkö toisetkin urkusi. Aika pian syksyllä pöydälle ilmestyi myös ruskea kakkosalbumi ja opin kuuntelemaan vielä enemmän stemmojen kimurantteja hienouksia. Omatoimisessa soitonopiskelussani tähysin kuitenkin enemmän jazz-urkureiden suuntaan. Jukka Gustavson: Minun Bandini "Kesällä 1969 kun Wigwam harjoitteli Espoossa pahamaineisen Bodomjärven rannalla Dahlbygårdin kartanon kellarissa, talossa joka oli Huldenien perheellä vuokralla, joku oli tuonut Music From Big Pinkin tsekattavien levyjen päällimmäiseksi. Olin silloin 17 enkä omistanut vielä edes omaa levysoitinta, olin täysi Steve Winwood friikki ja amerikkalaisen musiikin tuntemukseni rajoittui lähinnä Ray Charlesiiin, jazzurkureiden Jimmy Smithin ja Jack McDuffin soitosta saamiini kelanauhoihin ja sitten joihinkin Aretha Franklinin soul-juttuihin joita Raimo Rautarinteen viimeisessä Roosters-kokoonpanossa oltiin jo jonkin verran esitetty. Ajattelin, että vau, isossakin bändissä voi soittaa tällaisilla peleillä. Kaksi ekaa levyä ovat mulle yhtä läheisiä ja niillä on myös Robertsonin briljantin lauluntekotaidon kirkkaimmat helmet
Tammikuussa 1970 The Band oli Time-lehden kannessa. Levonin Woodstock "Satuin olemaan kotitalollani etelässä kun Rick Danko soitti loppuvuodesta 1967 ja sanoi, että Grossman on tosissaan Losissa junailemassa levydiiliä meidän omalle bändille. Ilmoitin saapuvani seuraavalla koneella", Levon kertoo. Manuel romutti vuosien varrella juovuspäissään lukuisia viot ja ainakin Levon Helmin mielestä autoja, Levonkin muutaman. Stage Fright tehtiin "Ei ole kauaa kun seurasin studion maisemaikkunasta, kun Muddy-koirani ja keskikoinen karhu ajoivat pihalla nopeassa tahdissa Grossmanin Bearsvilleen, toisiaan vuorotellen takaa. Se pitää sisällään hyvin varustellun, yhden ison huoneen studion, ei enää ollut. Bändi oli aina lavalle astuessaan valon vuoksi. Vuonna 2004 Levon kuitenkin taas lauloi Midnight Ramble -konsertissaan, joita on siitä lähtien järjestetty kotilatostudiossa 150 Samalla kaavalla mentiin seuraavan vuoden taalan pääsylippuja vastaan kerran pari kuukaudessa. Jo vuosisadan alussa kahden ensimmäisen levyn ylle alkoi monet kuulut amerikkalaiset maalarit ja runoilijat hakeukarista nopeasti kun keikat toden tuivat paikkakunnalle sen luonnonkauneuden ja hienon teolla alkoivat. "Olin ollut melkein puolitoista vuotta ulkona musiikkikuvioista, ja pestauduin New Orleansista öljynporauslautalle hommiin. kivenheiton päähän Woodstockin pääkadulta "Muddy juoksi lopulta mäenrinnettä ylös ja tilanne laukesi. nakonsertteja ympäri Amerikkaa Alkusyksystä ilmestyi Levon Helmin ensimmäinen soololevy 25 vuoteen, akustiseen roots-musaan sekä teki ensimmäisen ja viimeisen kallellaan oleva Dirt Farmer, joka on saanut mainion vastaanoton. Yhteissoitto oli hivelevän saumatonta. Hengenvaarallinen hurjastelu uusilla urheiluautoilla tonttia johtohahmona, mitä epäselvät rojaltikumutkaisilla kyläteillä oli kaikkien paitsi Garthin suosimaa kisailua. Roberttele oli tunkeutunut ja vielä suoraan kiinni jääkaapin ovenkahvaan. Talvet olivat ankaria, mutta New York oli yleisön ylimaallisten odotusten ja omien paineivain 150 kilometrin päässä etelässä. Menin hetken päästä takaisin asuntoni puolelle, jonne karhun penTinker Streetiltä rakentamassa studiossa. Molemmat bändit erillään ympäri manteretta. Parkkipaiperiaate oli astunut kuvaan, samoin kalla on kylttejä jotka varoittavat karhuista. densa välisessä ristitulessa. huumeiden käyttö. Stage Fright ei ole huono levy eikä täyback-kokoonpanossaan (Levyt: Jericho, 1993; High On The Hog, -96 ja Jubilation, -98. Levon Helm kertoo, että varsinkin alkuaikoina kylässä oli täydellinen tunnelma; The Bandin pojat olivat kaikkien tuntemia paikalliRobertson oli ruvennut raivaamaan itselleen sia kuuluisuuksia ja pienet poliisivoimat katsoivat sormien läpi poikien törttöilyä. Se pelästyi kauhunhuutoani niin, että singahti salamana koiranson hoiteli jo päävastuun tuotannosta ja äänittäluukusta ulos." jäksi tuotiin lupaava nuori kaveri, Todd RundLevon on päässyt tolpilleen ankarasta kurkkusyövästä, joka todettiin samaan aikaan kun The Band kiersi vielä viimeisessä comegren. Eero Band-leirissä olivat vähissä. The Band lauluja. uusissa sopimusneuvotteluissa. 68-vuotiaan Levonin rumputyöskentely oli edelleen vutuksen. Marraskuun puolivälissä mies esitti talonsa ylivertaisessa akustiikassa Cahoots-levyllä, jossa jo tuntui biisimateritäydelle tuvalle loistavan 2,5 tuntisen keikan ison bändinsä kanssa, joka koostui Max Weinbergin Conan O´Brien aalissa selvä tasonpudotus ja koko yleisbändin rautaisista ammattilaisista sekä Dylanin monivuotisesta bändiliideristä Larry Campbellistä ja Levonin tunnelmasta aisti jonkinlaisen luotyttärestä, Ollabelle-yhtyeen laulajasta Amy Helmistä. seksi orjadiiliksi, ja bändi ei Levonkin vaihtoi maisemaa ja kirjautui aluksi vuonna 1972 joksikin aikaa Bostonin liepeille koskaan päässyt hyödyntäBerkleen musiikkikouluun opiskelemaan rumpujensoittoa (!) ja pari vuotta myöhemmin Los mään hyvää menestystään Angelesiin koko bändin kanssa. Capitol taitaa tarttua syöttiin, joten täällä voisi olla muutama sata tuhatta taalaa ennakkoja jaettavana. Helm, Ninni Poijärvi ja Eero Raittinen Woodstockissa marraskuussa 2007. Ja varsinkin saman kesän festareiden sotkivat vielä lisää. Loppumyös esiintyivät Midnight Ramblessa. Sen jälkeen kun Rick Danko kuoli sydänkohtauksin vailla kipinää. rahakkaita ja isoja keikkoja. Bändi Raittinen & Noisy Kinda Men sekä Ninni Poijärvi Trio tekivät tammikuussa julkaistavat levietti hiljaiseloa ja kokeili asumista vynsä kumpikin kahdessa päivässä sataprosenttisina kertataltiointeina. Se jopa menestyi kaupallisesti seen joulukuussa -99, The Band ei ole enää esiintynyt). Kesällä ja syksyllä 1971 vertaansa vailla eikä vuoronperään lauletuissa rhythm´n´blues-, The Band - ja folknumeroissa ollut pieninbändi soitti isoja stadion- ja areetäkään moitteen sijaa. Albumi käväisi top-10:ssä ja Up On Cripple Creek oli koko uran paras singlelistasijoitus (25). kiertueensa Euroopassa. Tie toi kuitenkin aina takaisin. epäoikeudenmukaisesti Robertsonille Dylan sai kuitenkin jo vuonna 1969 tarpeekseen kylttejä heiluttaneista hippimassoista, jotka olivat tulleet kasautuvat tekijänoikeuskrediitit hakemaan Messiasta ja sukupolvensa tulkkia takaisin barrikadeille. Jokainen osatekijä oli kokonaisuudelle yhtä korvaamaton. Helm asuu edelleen vain viiden minuutin ajomatkan päässä keskustasta The Barnissa, joka valKolmas levy Stage Fright osoittautui käännekohdaksi. Ruskeakantinen albumi julkaistiin pian kesän jälkeen ja kriitikot olivat taas polvillaan. Tämä toi mukanaan ja laulaminen oli viitisen vuotta pois laskuista. Huusin minkä kurkusta lähti: Go Muddy, Go", isäntä käkättää uusittu purukalusto välkehtien. Kasvain saatiin sädehoidoilla poistettua, mutta samalla äänihuulet vioittuivat parhaiten yhtyeen levyistä. Talo on rakennettu vanhaa muotoa myötäillen valtavista hirsipalkeista pyssöllisyyttä kuin aikaisemmin tyyn jääneiden tulisijojen ympärille. mistui alun perin vuonna 1973, mutta paloi maantasalle sähkölaitevian aiheuttamassa tulipaSamaa omistautumista ja yhteilossa huhtikuussa 1991. vuodesta julkaistu tuplalive Rock of Mukana matkalla olivat Eero Raittinen, Ninni Poijärvi, Janne Haavisto, Pekka Gröhn, Jarkka Ages, esitteli taas teräväkuntoisen yhtyRissanen, Olli Haavisto, Mika Kuokkanen, Nasu Raittinen ja Tom Nyman. M Midnight Ramble 52 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_BANDthe.indd 52 3.12.2007 16:18:45. Nyt jo 12 laulua oli kokonaan tai osittain Robertsonin nimissä, kolme osaksi Manuelin ja yksi Helmin. Se oli niin rajua hommaa, että paloin tietysti halusta takaisin soittohommiin." Catskillsin vuoristoalue oli Levonin mielestä prikul- SYNKKIÄ PILVIÄ leen kuin Ozarkit Arkansasissa ja Levon kuuli Dylanilta, että Woodstockin alueella oli kunniakkaat perinteet tai- aaginen taika, joka oli laskeutunut deväen kesänviettopaikkana. Alkuvuonna 1972 ilonaiheet g Suomalainen soittajaporukka vieraili marraskuussa Levon Helmin studioilla. Hajoita ja hallitse toimistotiloja muutamalle työntekijälle ja pienehkön asuinpäädyn Levonille ja tämän vaimolle. Grossmanin kolmipäiväinen Woodstock-festivaali pidettiin todellisuudessa 70 kilmometrin päässä Max Yasguallekirjoittama sopimus osoitrin maatilalla missä The Bandkin soitti viimeisenä päivänä Ten Yers Afterin ja Blood, Sweat & Tearsin tautui yhdeksän levyn mittaivälissä jälkeen pieneen kaupunkiin pesiytyi paljon sekavissa tiloissa ollutta jengiä
15 minuuttia ennen osuuttaan Dylanin esikunta ilmoitti, että hän ei voi olla mukana elokuvassa ollenkaan jolloin Scorsese sekosi täysin. The Band soittaisi ensin oman settinsä ja säestäisi sitten melkoista tähtikaartia: Dylania, Van Morrisonia, Neil Youngia, Joni Mitchellia, Eric Claptonia, Muddy Watersia, Paul Butterfieldia, Ronnie Hawkinsia, Dr. Kun Dylan saapui taloon, The Band oli soittanut jo liki kaksi tuntia ja jatkoi ilman taukoa vierasosuuteen. Illan rosteri oli vaikuttava. Levon oli raivoissaan, uhkaili ja protestoi vastaan joka käänteessä. Esiintymiset päättyisivät samaan paikkaan kuin mistä ne olivat alkaneet seitsemän vuotta aikaisemmin. Muut eivät voineet kuin suostua, kun Robbien lakimiesten välityksellä kerrottiin, että muiden jatkaminen samalla nimellä on poissuljettu vaihtoehto. Elokuvasta ja tripla-albumista tuli Amerikan hienoimman rootsrock yhtyeen upea testamentti ainakin siihen nähden millaista kulissintakaista säätöä ja valtapeliä iltaan liittyi. Manuel joi bungalowissaan Grand Marnierin appelsiinibrandya kahdeksan pulloa päivässä. VIIMEINEN VALSSI yyskuussa 1976 kun Danko oli tympeän jakson jälkeen mennyt tekemään soololevydiilin, Robertson kutsui miehet koolle ja ilmoitti, että matka alkaa olla päätöksessään ja se kannattaisi päättää arvokkaasti isoon, viimeiseen konserttiin. Bändi oli siirtänyt päämajansa ja rakentanut studion LA:n Mali- busta vuokrattuun merenrantataloon. Viimeinen oikea studiolevy Northern Lights Southern Cross (1975) sisälsi ensimmäiset uudet biisit neljään vuoteen ja oli oikea yritys vielä oikaista väärään kurssiin ajautunut laivue, mutta levyn sessiot olivat pitkät ja vaivalloiset uudessa ja kuluttavassa ympäristössä. een Allen Toussaintin torviryhmän ja -sovitusten kanssa, mutta kukaan ei ollut kovin innostunut lähtemään kiertueelle samojen vanhojen laulujen kanssa. Scorseselle oli annettu liian pieni budjetti, jotta hän olisi voinut taltioida kaiken haluamallaan tavalla. Bill Grahamin sovittelutaitojen ansiosta Dylan antoi luvan kuvata kaksi Joulukuu 2007 RYTMI | 53 rytmi_0807_BANDthe.indd 53 3.12.2007 16:20:18. Turhautuneisuus vain kasvoi. Robertsonilla oli suunnitelma päästä elokuvapiireihin musiikintekijäksi, joten hän soitti musamieheksi tietämälleen Martin Scorseselle jolla oli tässä S vaiheessa meriittilistallaan jo mm. Paikalle saapui yli 600 000 ihmistä ja se lienee vieläkin suurimpia yksittäisen rocktapahtuman yleisömääriä. Johnia, Ringo Starria ja Neil Diamondia. ShangriLassa ramppasi toinen toistaan kuuluisampia tähtiä, joiden kanssa bändiläiset katosivat kukin vuorollaan Sin Cityn houkutuksiin. Sudenpesä ja Taksikuski ja pyysi tätä ohjaamaan illasta konserttielokuvan. Alkuvuodesta 1974 The Band teki levyllekin dokumentoidun parin kuukauden Before The Flood -kiertueen Bob Dylanin kanssa. Levon sanoi lähtevänsä kälppimään jos Muddy Waters siirretään sivuun. Heroiinista oli tullut joillekin uusi ongelma, ja kaiken päälle Manuel joka väitti olleensa kännissä 7-vuotiaasta lähtien hukutti itseään alkoholiin ja oli lähes tulkoon kykenemätön huolehtimaan itsestään. Promoottori Bill Graham tarjosi Last Waltzin pitopaikaksi San Franciscon Winterland Ballroomia kiitospäivän illaksi. Siitä tuli hyvä palkkapäivä The Bandille, joka oli mukana lippuriskidiilillä. Illasta tuli liian pitkä; viime metreillä käytävillä tapeltiin vielä kenen osuus jätetään filmaamatta. Paikalla syötettiin 5400 ihmistä, pidettiin klassinen konsertti ja tanssiaiset ennen kuin kamerat edes käynnistyivät. Seuraavan kesän ryhdistäytymishetki oli raviradalla Watkins Glenissä, New Yorkissa heinäkuun lopussa järjestettävä kolmen promoottorin yhteisyritys, jossa mukana olivat myös The Allman Brothers ja Grateful Dead
The Band oli tehnyt comebackin kesällä kolme vuotta aikaisemmin ilman Robertsonia, ja alun ylistävien arvioiden, täysien konserttisalien ja Japanin kiertueen jälkeen yhtyeen elämä oli palannut pyörimään entiseen verrattuna kovin pientä kehää. "Hän on kuollut, Oh my God, he´s dead, Arlie", Manuelin vaimo huusi hysteerisesti. päivän aamuna 1986 jälleen yhdellä The Band-kiertueella oleva Levon heräsi tienvarsimotellihuoneensa ovelta kuuluvaan jyskytykseen jota oli kestänyt jo liian kauan. Illan päätteeksi Manuel oli vaimonsa nukahdettua tullut istumaan vielä Levonin huoneeseen ja kertonut turhautuneisuutensa illan surkeaan pianoon ja nykyisiin kuvioihin. Levon inhosi Scorsesen ja Robbien leikkaamaa Robertson-keskeistä kuvaa eivätkä miehet tiettävästi tämän jälkeen enää puhuneet toisilleen. Levon ryntäsi alusvaatteisillaan käytävän toiseen päähän huoneeseen, jossa Rick ja Elizabeth Danko olivat jo täysin romahtaneina. Lopuksi puhuttiin yhteisistä tutuista vuosien varrelta, suosikkibiiseistä ja vanhoista tv-elokuvista. Kaikki ei ollut hyvin. Levyä pidetään bändin huonoimpana. Yhteinen taival oli päättynyt. JÄLKINÄYTÖS elkein kymmenen vuotta Last Waltzin jälkeen, maaliskuun 4. Levon puristi kylpyhuoneessa kuihtuneen miehen syliinsä ja nosti ylöspäin samalla kun Danko irrotti vyönsilmukan Manuelin kaulasta. The Band Soittimienvaihtotalkoot toisen levyn aikoihin. Huone oli pimeä ja sotkuinen, vuode sijaamatta, tv pauhasi kovaa ja pöydällä oli tyhjä pullo Grand Marnieria. Richard Manuel oli hirttänyt itsensä suihkuverhon tankoon muutamaa viikkoa ennen 43-vuotissyntymäpäiväänsä Winter Parkissa Floridassa. Hän olisi halunnut juosta toiseen suuntaan niin kovaa kuin mahdollista. Muutama kappale kuvattiin uudestaan MGM:n studioilla, haastattelut tehtiin kireissä tunnelmissa Shangri-Lassa ja Neil Youngin nenänpielestä poistettiin alkeellisin kuvankäsittelykeinoin roikkumaan jäänyt kokaiinikokkare. Levon puhui maanläheisiä ajatuksiaan muusikon työn kutsumuksesta ja lainalaisuuksista ja kannusti herkkää ystäväänsä, jonka hän sentään rankkasi omalla listallaan Ray Charlesin rinnalle maailman sielukkaimmaksi laulajaksi. Kaikki vaikutti normaalilta, ja Manuel lähti kämpillensä puoli kolmelta. Levonin mieleen välähti kuva siitä kuinka Richard Manuel oli edellisillan laimean keikan jälkeen mennyt soittokamojaan kiireellä pakanneen Garth Hudsonin luo ja epämääräisesti, mutta sydämellisesti ilmaissut kiitoksensa 25- M Lähteet: Barney Hoskyns: Across The Great Divide, 1993 Levon Helm & Stephen Davis: This Wheel´s On Fire, 1993 Sid Griffin: Million Dollar Bash; Bob Dylan, The Band and The Basement Tapes, 2007 http://theband.hiof.no vuotisesta arvostuksesta ja hienosta musiikista. Vasemmalta Robbie Robertson, Rick Danko, Richard Manuel, Garth Hudson ja Levon Helm viimeistä kappalettaan ja elokuva pelastui. Se ei ollut mitenkään epätavallista. Kylpyhuoneesta tulvi valoa, ja Levonin liike pysähtyi kuin seinään. Leffa ja soundtrack julkaistiin 18 kuukauden kuluttua. He peittivät ystävänsä sänkyyn ja hakkasivat tätä rintaan, Dankon vaimo yritti vielä sydänhierontaa. g www.levonhelm.com 54 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_BANDthe.indd 54 3.12.2007 16:20:36. Shangri-Lassa kasattiin vielä vanhoista ja muutamista uusista äänityksistä Islands-levy, jolla Capitol-sopimus saatiin seuraavana vuonna umpeen
Laadulla on aina ystävänsä. Tivoli Audio MUSIC SYSTEM 995,- Laadulla on aina ystävänsä. Av o i n n a m a - p e 1 1 - 1 8 · l a 1 2 - 1 6 Uudenmaankatu 4-6, 00120 Helsinki · Puh. 020 743 0070 · info@helsinkisoundandcinema.fi · www.helsinkisoundandcinema.fi rytmi_0807_BANDthe.indd 55 3.12.2007 16:21:51
Arviot Toimittanut: Teemu Fiilin | Uudet levyt 56 POP MEDIA | MARKUS PAAJALA | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_uudetlevyt.indd 56 3.12.2007 16:46:05
Hotakainen totesi, että eipähän se juuri eroa. 60 Jay-Z NEW YORKIN RAP-RUHTINAS PALAA MESTARISARJAAN. 64 Plant & Krauss EPÄSUHTA PARI PELAA HIENOSTI YHTEEN. Ovatko ne tosissaan? PMMP Puuhevonen Kari Hotakaiselta kysyttiin, kuinka lastenkirjan kirjoittaminen eroaa "oikean" romaanin kirjoittamisesta. Kunniamaininnan ansaitsee Paulan ja Miran äänenkäyttö, joka on moni-ilmeisempää kuin koskaan. Sankariksi nousee Paulan varjoon aiemmin jäänyt Mira kirkkaalla, terävällä äänellään. Minä soitan harmonikkaa on ripeän kantrikompin ryydittämä slaavipunk-rykäisy, jossa Yhdysvallat, Venäjä ja Englanti toimivat keskenään paremmassa sovussa kuin koskaan missään. Sama idealismi on lastenmusiikissa toivottavaa, vaikka markkinoille viime vuosina tehotuupatut Smurffi-tyyppiset länkytykset ovat jossain määrin vaikuttaneet mielikuviin, joita nykylastenmusiikkiin liitetään. Tekstin puolen välin tietämillä olin vähällä epähuomiossa kirjoittaa, että Puuhevonen on enemmän kuin PMMP:n levy. Mutta jos Puuhevonen ja Raketti-hitit vol. Molempiin vaaditaan työtä, lahjoja ja hyvä näkökulma. Jos siinä on jäljitelty hanskalokerossa vuosia ummehtuneen 70-luvun c-kasetin huojuntaa, tavoite on enemmän kuin onnistunut. PMMP:n viimeisimmässä hankkeessa kaksi harvinaisen elävää listakärkihahmoa ottaa käsittelyynsä liudan unohdettuja lastenlauluja. PMMP:n esiintymistä on leimannut vaikutelma vinksahtaneesta anarkiasta ja ironiasta, joiden kohteista kukaan ei ole varma. Piirroshahmorock ei ole niinkään läheistä sukua Fröbelin Palikoille tai Paukkumaissille kuin Jope Ruonansuulle, Klamydialle ja monille kesähiteille. Omilla tuttavillani ei ole jälkeläisiä, jotka kuuntelisivat Smurffeja, Pikku-Oravaa tai The Ratzzia. Nimittäin kimitysversioita listahiteistä näyttävät kuuntelevan samat nuoret aikuiset, jotka ilmaisevat huumorintajuaan vuoraamalla työpisteensä osuvilla sarjakuvaleikkeillä, toistelemalla kotimaisten sketsisarjojen hokemia ja lähettämällä kavereilleen kiertomaileja, joissa vitsaillaan viinasta, työpaikoista ja sukupuolten välisistä eroista. Se havainto olisi jäänyt tekemättä, jos levyn olisi saanut kertakuunneltavaksi ilman arviointivelvollisuutta. Neljä kissanpoikaa puolestaan muistuttaa tyttöjen räväkköjä kitararaitoja, kuten Päät soittaa ja Isin pikku tyttö. Esimerkiksi Ihahaa on avoin pastissi Ennio Morriconen spagettilänkkäreistä, kun taas Etkö ymmärrä laskee lo-fi-määritteen riman uudelle tasolle. Vain vähän on laskettu Jori Sjöroosin tavaramerkkisoundin varaan, ja sovituspuolella venkoillaan laidasta laitaan. Missä määrin huumoria on mukana ja minkä sävyistä se on, ei ole ilmiselvää kuunneltaessa PMMP:lle tyypillisiä pissispunk-revityksiä sekä lässyttäen ylitulkittuja versioita 80luvun lapsille tutuista lauluista. Siitä syystä yksi ironisoituneen nykypopulaarikulttuurin yleisimmistä kysymyksistä, "ovatko he tosissaan", on ilmeisempi kuin jos tytöt olisivat aloittaneet levytysuransa Puuhevosella. Musiikkimediassa PMMP:n Puuhevonen on toistuvasti lyöty samaan lokeroon Smurffien ja kumppaneiden kanssa, kuten käynee myös seuraavassa Emma-gaalassa, ellei huumorimusiikille perusteta omaa palkintokategoriaa. Vastaanotto-ongelma on sama kuin seurattaessa Vesa-Matti Loirin roolityötä Pahoissa pojissa, jossa Loiri on Niille, jotka eivät halua lauluja kuolleista lapsista. SonyBMG KKK Se kuinka paljon tässä on huumoria mukana, on epäselvää. kuin Uuno Turhapuro helvetistä. Se olisi ollut liikaa sanottu: oma arvostelukappaleeni saa hyvän kodin jonkun lapsen tai lapsenmielisen levyhyllystä. Parin väkinäisen kuuntelun jälkeen alkaa sisäistää, että Puuhevonen on sekä enemmän kuin lastenlevy että muutakin kuin PMMP:n levy. 15 ovatkin samaa genreä, Puuhevonen on lokeron täsmälleen vastakkaisessa äärilaidassa kuin fiktiohahmojen ärsyttävät pilalaulut listahiteistä. Ymmärrän Puuhevosen merkityksen ostajilleen, mutta aikuisen fanin näkökulmasta toivon tyttöjen pitäytyvän siinä, missä he ovat parhaimmillaan: lauluissa perheväkivallasta, mielisairaalan potilaista ja kuolleista lapsista. JAAKKO KILPELÄINEN Joulukuu 2007 RYTMI | 57 rytmi_0807_uudetlevyt.indd 57 3.12.2007 16:46:32. Pieni maailma, mutta kuitenkin omansa. Tai lapsiperheellisen tai lapsuuttaan kaiholla muistelevan. En toivo kuulevani Puuhevosen kappaleita PMMP:n keikoilla, jahka tauko joskus päättyy. Näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta Puuhevonen on levy, johon voi ja pitää päästä sisään. Jokainen biisi on oma maailmansa. Levyn tähtihetki on Magdaleena, jossa nostetaan hattua 60-luvun tyttöyhtyeiden kepeälle soulpopille, Amy Winehouselle ja vanhoille amerikkalaisille musikaaleille ja joka on yksinkertaisesti biisinä hieno
Onneksi Ruotsista löytyy muitakin rehellisen rockin nimeen vannovia farkkuyhtyeitä. System Of A Down yhdistetään kunnianhimoisen sointinsa ohella yhteiskunnallisiin kannanottoihin ja Armeniaan. Arviot | Uudet SONY BMG Kriittisiä kannanottoja SERJ TANKIAN Elect The Dead Reprise kkkk Armenialaisten äänitorvi asialinjalla. Tankian on työstänyt itse koko hoidon sävellyksistä kappaleiden toteutukseen. Etninen kytkentä on oleellinen määrittäjä 2000luvun maailmassa ja se korostuu Yhdysvalloissa, joka on hyvässä ja pahassa kansojen kohtauspaikka, joskaan ei enää sulatusuuni siinä mielessä kuin asia ymmärrettiin vielä joitakin vuosikymmeniä sitten. Yhtyeen keulahahmo, Frank Zappalta näyttävä ja ajoittain Queenin Freddie Mercurylta kuulostava laulaja ja lauluntekijä Serj Tankian jatkaa System Of A Downin viitoittamalla linjalla ensimmäisellä sooloalbumillaan. Riehakkaan ilonpidon vastapainoksi levyltä löytyy muutama rauhallisempi hetki, kuten Hanoi Rocksista muistuttava Summer of Dreams. Kliinisen bittitaiteen sijaan Elect The Dead onnistuu kuulostamaan levyltä, joka on loppuun harkittu ja kaikilla tasoillaan viimeistelty ilman että lopputuloksessa mikään viestii omapäisestä toteutusmetodista ilman taustatietoa Elect The Dead menisi sukkana läpi bändilevystä. MATTI KOMULAINEN THE ACCIDENTS Summer Dreams Burning Heart KKK Rasvispunkkia Ruotsista. Soolosuorituksen vakuuttavuutta lisää toteutustapa. Harmi vain että kokonaisuus kuulostaa pelottavan samankaltaiselta kuin Accidentsin toissavuotinen Poison Chalice -levy. MERVI VUORELA KRISTIINA BRASK Silmät sydämeeni HMC KKK Pehmeää kaihopoppia teinityyliin. Örebrossa asusteleva The Accidents on räkäiseen `77-punkkiin ja svengaavaan fiftarirokkiin hurahtanut kvartetti. Suoritus ei jää monen pop- ja rockneron harrastaman hengettömän nytmä näytänkaikillejahoidanhommankotiin ihanitse -egopullistelun tasolle. Hennolla nasaalilla laulava Brask tuntuu myös eläytyvän laulujen maailman 17-vuotiaaksi poikkeuksellisen kypsällä tavalla. 58 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_uudetlevyt.indd 58 3.12.2007 16:46:34. The Unthinking Majorityn kaltaisten pamfletististen tietoiskujen iskevyyttä Tankian tehostaa System Of A Downista tutuilla sävellyksellisillä ja sovituksellisilla ratkaisuilla. Bändin kolmosalbumi Summer Dreams kuulos- taa siltä, kuin Gene Vincent jammailisi kellarissa Johnny Thundersin ja Black Flagin kanssa. Pariminuuttisiksi typistettyjen kappaleiden soundimaailma on karhea ja sähisee kuin pahoinpidelty kissa. materialismia ja kuluttamista, jotka ovat paitsi amerikkalaisten, myös koko maailman vauraan väen syntejä Kiinasta ja Intiasta Pohjo- Ruoskaa saa myös ihmiskunnan arvostelukykyä verottava medikalisaatio. lan perille. Hyvä että diili hoitui Braskillekin, sillä hänellä oli selvästi porukan paras popääni. Siinä funktiossa ne toimivat moitteettomasti nytkin. Säväkät tempovaihtelut, kiihkeän paasaami- sen ja sovittelevien äänenpainojen vuorottelu sekä volyymidynamiikan käyttö tehokeinona ovat koeteltuja ja hyväksi havaittuja huomionherättäjiä. Jaahas, Hellacopters päätti pistää pillit pussiin. Kevään Idols-finalisti Kristiina Brask astelee Kristian Meurmanin, Ari Koivusen ja Anna Abreun perässä levytyskantaan. Ruoskaa saavat myös ihmiskunnan arvostelukykyä verottava ja omatuntoa turruttava medikalisaatio sekä yksioikoinen amerikkalaisten arvojen pakkosyöttö globaaliksi standardiksi. Tankian suomii teoksissaan mm
rytmi_0807_uudetlevyt.indd 65 3.12.2007 16:46:59
Tosin Härkösen laulu on epävireisyyden rajalla huojuvaa pinnistelyä, päinvastoin kuin kaimansa. The Pyramids on brittiläisen garagebändin jäsenten Mark Clevelandin ja Sam Windettin "aivot narikkaan" tyyppinen sivuprojekti. Preparationsilla ihmisäänet eivät saa tilaa, eivätkä ainakaan käsittelemättöminä. Mistään vitsikkäästä terapiaprojektista ei ole selvästikään kyse. Class of 73 ja Noreaster Cheer huolimatta kokonaisuus kuulostaa pitkälti biittitreeniltä. Monille Prefuse 73 -faneille Surrounded By Silence oli pettymys, koska se poikkesi edeltäjästään One Word Extinguisherista ja kosiskeli kansaa lukuisilla vierailevilla vokalisteilla. Sanoitukset on tilattu muun muassa Ville Leinoselta ja Haavistolta, eikä niissä ole valittamista. Prepartions on kuin valmistelua johonkin, joka on jo tullut. JONATHAN MANDER vyistä. Jos Ville Leinonen & Valumo olisi tehnyt uransa alussa melkoisesti huonomman esi- PREFUSE 73 Preparations Warp Pooma ei harhaile sivupoluilla vaan luo tunnelman, joka ei mahdu suljettuun tilaan. Pooma Persuader KKK Prefuse treenaa mutta mitä varten. Arviot | Uudet kin The Shoressa). Mikä ihme suomalaisia vetää tähän melankolisen rautalankaiskelmärockin pariin. Kymmenen biisin kokonaisuus läjättiin ystävän ladossa yhden viikonlopun aikana, ja suurin osa kappaleista saatiin purkkiin toisella tai kolmannella otolla. Bändi ei harhaile sivupoluilla, vaan kiertelemättä luo ja kasvattaa tunnelmaa, joka ei tahdo mahtua suljettuun tilaan. Tämä kuuluu soundin raakuutena ja kappalerakenteiden yksinkertaisuutena. Persuader kasvaa osiaan suuremmaksi albumiksi. Archie Bronson Outfitin kiihkeä ja äänekäs Derdang Derdang oli yksi viime vuoden parhaista le- KK Ville Lei....eikun Härkönen. Paikallaan polkevat biisit eivät herätä samanlaisia säväyksiä kuin aiemmat levyt. Vielä enemmän bändin motorisesta jurnutuksesta tulee mieleen Domino-kollega Clinic, etenkin levyn parhaimmistoon kuuluvilla kappaleilla A Gala in the Harbour of Your Heart ja Hunch Your Body, Love Somebody sekä newyorkilainen The Walkmen raidalla Empty Yourself. Levyn nimi kuulostaa vähättelevältä. Tosin tällaisessa musiikillisessa ympäristössä nekin alkavat kuulostaa tahattomilta parodioilta. ANTTI ERVASTI f rytmi_0807_uudetlevyt.indd 66 3.12.2007 16:47:00. Pooman minimalismi on suurta. JONATHAN MANDER THE PYRAMIDS The Pyramids Domino SAMETTIVALLANKUMOUS Täällä mies, kuuleeko nainen Backstate Alliance KKK Archie Bronson Outfit vapaa-ajallaan. Vahvoista hetkistään esim. Samettivallankumous putoaa muutamasta hyvästä sävelmästä huolimatta tähän joukkoon. Valmisteluita. Virkistävälle puolituntiselle on luvassa jatkoa. The Pyramids kuulostaa yllättävän vähän erilaiselta kuin Archie Bronson Outfit. Musiikki herättää muistikuvia Sigur Rosin kautta 90-luvun brittisynkistelyryhmä Cranesiin ja saman ajan triphopiin, mutta ilmaisun suoruus erottaa Pooman vertailukohdistaan. Jopa laulaja-säveltäjä Ville Härkösen lauluääni kuulostaa paljon kaimaltaan. Hyvä niin. ANTTI LÄHDE koislevyn kuin se aikoinaan teki, yhtye saattaisi kuulostaa Samettivallankumoukselta. Mutta niin vain on, että Guillermo Scott Herrenin tunnetuimman pseudonyymin uusin albumi maistuu välityöltä. Paremman maineen ansaitseva albumi vei Prefuse 73:a kuitenkin eteenpäin päästäessään Herrenin biittien melankolian täysillä esiin. Agents ja Marko Haaviston Poutahaukat osaavat tehdä sitä hyvin, mutta keskinkertaisia ruikuttajia on aivan liikaa
rytmi_0807_uudetlevyt.indd 67 3.12.2007 16:47:09
Kylien kymmenes albumi X toistaa roskapopin single-luonteen mukaisesti jo hänen StockAitken & Waterman -levyiltään tuttua kaavaa: kärkeen pari-kolme suorastaan törkeän tanssittavaa ja tarttuvaa pophittiä ja loppu täyteen tusinatavaraa. Molemmat ovat saavuttaneet urallaan vihdoin saman pisteen: kummankaan kohdalla musiikkia ei olisi enää olemassakaan ilman pelkällä etunimellä pärjäävää julkista eläintä. On jotenkin helpottavaa, että Kylie palaa kuta kuinkin omana vanhana itsenään. Ainakin Britneyllä. Yksi täysosumista, Sensitized, on Britneynkin levyltä tutun Bloodshy & Avantin käsialaa. Sen sijaan julkkiksina Britney ja Kylie porskuttaisivat oikein komeasti vaikka eivät levyttäisi enää ikinä yhtään mitään. Whitney Houston ja Celine Dion eivät ole näillä näkymin saamassa perintöprinsessaa sen paremmin Kyliestä kuin Britneystäkään. Tämän huomioiden varsinkin Blackoutia on helppo pitää urheasti selätettynä haasteena: Britney ei edes yritä puhdistaa mainettaan, vaan ottaa häväistyksistä kaiken irti roiskuttamalla skandaalinjanoisen karjan päälle vielä vähän lisää. Albumin avaavat 2 Hearts, Like A Drug ja kiusallisen madonnamainen In My Dreams ovat muotovaliota modernia synttypoppia, jonka soidessa ei tarvitse haikailla 1980-l uvulle. Vaikka molemmat naiset ovat olleet julkisuudessa viime aikoina pelkästään ulkomusiikillisista syistä, molempien levyjen ruotiminen on helppo aloittaa nimenomaan musiikista. Britneyn ja Kylien paluulevyjen yhtenäisyydet eivät jää tuottajiin ja soundimaailman samankaltaisuukiin. Britney Spearsin viidennen studioalbumin musiikki ei tietenkään ole Britneyn tekemää, mutta hänen naapurintytöstä white trash nartuksi taantunut imagonsa kirkastuu kohisten Blackoutin state-of-the-art -elektrokarkkia imeskellessä. Eikä sellaista röyhkeyttä voi kuin ihailla. MIKKO AALTONEN f 68 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_uudetlevyt.indd 68 3.12.2007 16:47:14 SONY BMG. Arviot | Uudet EMI | WILLIAM BAKER Takaisin tanssilattialle KYLIE MINOGUE X Parlophone KKK BRITNEY SPEARS Blackout Zomba KKKK Eri tavalla traagiset roskapop-prinsessat palaavat lööpeistä tanssilattialle eivätkä ole aikuistuneet, luojan kiitos. Hän on yhä ikuinen bailuenkeli, joka suoraan seksuaalisuuteen osuneesta vakavasta sairaudesta huolimatta ei edelleenkään pelkää pelata nimenomaan seksillä ja seksikkyydellä. Tässä todellakin liikutaan jossain todellisuuden tuolla puolen. Britneyn aikaisemman Toxichitin, Madonnan uudistumisen ja Ms. Itse asiassa Toy Sol- Aidon aikuispopdiivan housupuku sopisi yhtä huonosti kummalle tahansa. dier, Timbaland-suojatti Danjan Perfect Lover sekä Heaven On Earth maalaavat Britneyn musiikillisesti eräänlaisena naispuolisena Justinena, jonka ristiriita tabloidien raiskaaman julkisen kuvan kanssa tekee kokonaisuudesta entistäkin räävittömämmän. Aidon aikuispop-diivan housupuku istuisi yhtä huonosti kummalle tahansa sitä paitsi se olisi siideritahrojen pilaama jo kauan ennen valomerkkiä. Dynamiten soundiarkkitehteinä ansioitunut ruotsalainen tuottaja-laulunkirjoittajapari Bloodshy & Avant on luonut biittejä, joista Justine Timberlakekin olisi kateellinen
Kappale on ladattivissa 7-21.12.2007 rytmi_0807_uudetlevyt.indd 69 3.12.2007 16:47:25. Laadukkaiden lehtien lukijana sinulla on nyt mahdollisuus ladata ilmainen maistiainen osoitteesta www.como.fi Kappaleen lataaminen on sinulle täysin ilmainen! Surffaile itsesi osoitteeseen Como.fi ja lataa Eye Of The Storm itsellesi. Scream Aim Fire uusi albumi kaupoissa 30.1. Metallibändi Bullet For My Valentine julkaisee odotetun toisen albuminsa ensi vuoden alussa
Levy tarjoaa muutamia tasok- ANGIE STONE The Art Of Love & War Stax KK Staxia Stockan hisseihin. rajoitettu painos! PINK FLOYD Oh By The Way Kaikki 7 Parlophone levymerkin albumia edullisessa boxissa RADIOHEAD Box 9 Cd levyä boxissa edulliseen hintaan. Kingstonin fonistiveteraani Dean Fraserin tuottamalla ensimmäisellä soolokiekollaan Stephenson asettuu lempeän melodisesti rauhaa ja rakkautta perään kuuluttaen alati laajenevaan uusien roots-artistien joukkoon. Soitossa ja laulussa on voimaa ja ajoittain herkkyyttäkin. Edes uudelleen elvytetty Stax-levy-yhtiö ei ole löytänyt uutta elämää Stonen musiik- f SEETHER Finding Beauty In Negative Spaces SonyBmg KK Esikuviensa viitoittamalla tiellä. Levyn avausraita Like Suicide ja singlelohkaisuksi valittu Fake It ovat tarttuvia kappaleita ja Eyes Of The Boxi on parempi kuin boxerit! Näitä joulupukkikin kuuntelee. Kaikki 14 PF studioalbumia minivinyyli versioina hienossa boxissa. Sizzlankin kotikylänä tunnetusta Jamaikan August Townista tuleva kolmikymppinen on aiemmin kynäillyt lauluja Lucianolle, Morgan Heritagelle ja Jah Curelle (Reflections hitti) ja tuottanut tässäkin vierailevaa Taurus Rileytä. Jälki ei ole erityisen persoonallista ja paikoin vähän turhan siistiä (etenkin jenkkiläisiä r&b- tai singer/songwriter-vaikutteita heijastelevissa numeroissa), mutta sydämellistä. Brittisäätäjän vaikutus on ollut myönteinen. Hyvätkään hetket eivät kuitenkaan kompensoi materiaalin valjuutta: biisit ovat yllätyksettömiä ja usein tylsiä. Cottage In Negril peilaa Cat Stevensin Jamaikalla syvästi rakastettua Wild World hittiä. Eteläafrikkalainen postgrungebändi Seether astelee kolmannella albumillaan vakaasti Nirvanan ja muiden grungesuuruuksien jalanjäljissä. Kolmannen levyn kohdalla souldiiva unohti koukut niin biiseistä kuin biiteistä, ja siinä hississä ollaan edelleen. Angie Stonen kaksi ensimmäistä albumia vuosituhannen vaihteessa olivat nu-soulin aatelia, musiikillisesti monipuolisia ja aikaa kestäviä kokonaisuuksia. Millie Jacksonia ja Marvin Gayeta oli toki käyty kuuntelemassa mutta jos vaikutteet kuulsivat läpi, teki sitä myös Stonen oma ääni yhtä lailla laulajana kuin laulunkirjoittajana. Siinä Sealin vanhojen vahvojen näyttöjen valossa uusi albumi jää likilaskuiseksi. Seal System DUANE STEPHENSON From August Town VP ja muuallakin kuullaan Fraserin "laulavaa" alttosaksofonia. JUSSI NIEMI KKK Jälleen uusi roots-laulaja Jamaikalta. Seal teki viidennen studiolevynsä elektrovirityksistään sekä Madonnan tuottajuudesta tunnetun Stuart "Jacques Lu Cont" Pricen kanssa. Single Amazing hytkyy modernisoidun eurodiskon pulssissa. SEAL Arviot | Uudet System Warner KKK Sealia synasoinnein. Sealin vanhojen vahvojen näyttöjen valossa levy jääkin likilaskuiseksi. MATTI KOMULAINEN Devilin paatoksellisuuskin koskettaa. Kautta linjan Seal laulaa vahvasti, ja tumma ääni tasapainottaa hienosti Pricen synteettistä saundia. Levyn plussat löytyvät soinnista. Nauraminen ei koskaan ennen ole ollut näin halpaa! PIRKKA-PEKKA PETELIUS & PEDRO HIETANEN Serpien kylässä boxi 2 rytmi_0807_uudetlevyt.indd 70 3.12.2007 16:47:27. Huom. Vielä viime vuonna Duane Stephenson kuului To-Isis yhtyeeseen. Vai onko albumin seestynyt yleisvaikutelma mittavan tauon ansiota. Seetherin esikuvien jäljittely on kuitenkin niin korostunutta että voi kysyä, onko sillä edes aikomuksena yrittää luoda mitään omaa. OLE NERDRUM kaita viisuja, kuten sanomaltaan sattuva Ghetto Pain tai Anthony B & Mystic Routesin fiittaama Love Inna Di City. Puoliso Heidi Klumin kanssa duetoitu, Parade-albumin aikaisen Princen mieleen tuova Wedding Day puolestaan tuo levyyn henkilökohtaisuutta
rytmi_0807_uudetlevyt.indd 71 3.12.2007 16:47:32
Metalliundergroundin syövereissä öristen kypsynyt pumppu käyttää ilmaisussaan ja estetiikassaan niin brutaaleja taktiikoita, että heikkohermoisempaa totuudentorvea hirvittää. Arviot | Uudet kiin. Levyn laiskanlempeät bassotaustat on kuultu jokaisella r&b-levyllä sitten Erykah Badun ensimmäisen ja melodiatkin ovat yhtä uudemman soulin koruommelta ilman ensimmäistäkään omaa ideaa. JAAKKO PIETILÄINEN SIGUR RÓS Hvarf/Heim EMI KKK Islannin audiomaalarit herkistelevät. Ylimmän huipun saavuttaa käsittämätön teräsvaari Eddie Kirkland Sven Zetterbergin herkän kitaran saattamalla, bluesin ytimen kiteyttävällä Pick Up The Piecesillä. Dynamiikanvaihtelut on voinut tulkita vaikka bändin kotimaan Islannin äärimmäisten luonnonolojen heijastumaksi. Nightwish selvisi erokriisistä, tuli, näki ja voitti, mutta Tarja Turusen soolodebyyttikin on yllättävän komea pakkaus. Aika näyttää onko Teloituksessa jopa suomiklassikon aineksia. JARI NIKKOLA äänimaailma. Sotajumalan toista plattaa ei ehkä sittenkään kannata pakata MOT:n toimituksen pukinkonttiin. Murenan debyytti iski suoraan napakymppiin eikä Sotajumalan hyvin paketoitu death metal sekään juuri ammu huteja. Avausbiisi Crocodilen housempi ote silaa tien: kun yrittää löytää positiivista melodianpätkistä, näkee vain halvan poliisisarjan yöllisen takaa-ajokohtauksen. Vain paikoin ulina yrittää käydä hermoille. Sanoituksia myöten My Winter Stormin konsepti on taitavaa työtä, mihin Turunen itse on vaikuttanut merkittävästi. Sävellyksissä mittava avustajajoukko on tehnyt hyvää työtä. Sigur Rós on ihastuttanut niin levyllä kuin livenä. Soundi on turhan hevi, kun tietää, että Turunen ei mikään hirveä hevimimmi koskaan ollutkaan. Sitä kuuntelee muuta levyä tarkemmin, mutta tarkkakorvaisuuden seurauksena biisi muuttuu vain vitsiksi. JONATHAN MANDER TARJA My Winter Storm Vertigo KKK Tarja pärjää omillaan. Vilma Timonen (kantele, laulu), Topi Korhonen (kitara, trumpetti, laulu) Ape Anttila (basso) ja Mikko Hassisen (rummut) soittavat pienimuotoista tunnelmalliststa musiikkia. VTQ on onnistunut yhdistelmä perinteistä juurevuutta ja ennakkoluulotonta kokeilumieltä. OLE NERDRUM UNDERWORLD Oblivion With Bells Vital K Tasapaksut biitit vievät brittikaksikon laiskasti unholaan. Hvarf/Heim on kahden levyn kokonaisuus, jonka toinen osio koostuu viidestä uudesta sähköisestä levytyksestä ja toinen kuudesta akustisesta livetaltioinnista. Turunen on lähtenyt hakemaan yleisöä Nightwishin suunnasta vähän turhan varman päälle. Eunukkimainen laulu ja ambient-henkinen sävelmaalailu ovat venyneet kauniinhauraasta herkistelystä huumaavaan jytistelyyn. Mokoman ja Stam1nan taustoilla kuplii nyt entistä tuhdimmin. Sigur Rós liikkuu tuplalla monenlaisilla rajoilla. Levylle on onnistuttu tavoittamaan mystinen, elokuvallinen ja mahtipontinen Vieraat loistavat Wentuksen lämminhenkisissä perhejuhlissa, mutta niiden yhdeksi kohokohdaksi nousee Wentus omillaan: Juho Kinaretin tulkitsemassa soul-balladissa You Gonna Make Me Cry:ssa säväyttää myös Niko Riipan kitara. Lazy Lester yllättää soolona takahuone-folkillaan Lonesome Fugitivellä ja hurmaa myös Slim Harpon Rai- f 72 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_uudetlevyt.indd 72 3.12.2007 16:47:34 EMI. Kutsu eläkkeelle ei tule kellot helkkyen, vaan vain simahtaa kuuluviin Underworldin albumilla. Siten esimerkiksi uusi teos Salka kalskahtaa omintakeiselta hengelliseltä musiikilta, harmonialkuinen Samskeyti taas on täyttä brianenoa. MATTI KOMULAINEN SOTAJUMALA Teloitus Woodcut KKKK Kovan metallivuoden huipennus. Kappaleita kannattelevat selkeät teemat mutta myös improvisoinnille on on annettu tilaa. Laulu on toki edelleen hallussa mutta se ei riitä. Jo pelkästään kantele luo olemassolollaan suomalaiskansallisen tunnelman mutta joukkoon on myös ujutettu eksoottisempia aineksia kuten afrikkalaisia rytmejä joita kuullaan Quotinga-kappaleessa. Kaikki on siis juuri kuten pitääkin. Turunen laulaa pääosin hienosti. Bändin oma eolinen kieli toimii instrumenttina muiden joukossa. Jokelan draaman jälkipoltoissa tekstilinjat kuten "en tunne katumusta / se ei kuulu elämääni" ovat perinjuurin tulenarkaa materiaalia eritoten jos jo 2001 festivaalialueella oli nähtävissä fasistisia symboleja ja saatananpalvontaa. Vain paikoin ulina yrittää käydä hermoille. Tarja My Winter Storm Nyt ei synny oikein muuta kuin hataraa näpertelyä. Siitä on turha nyrpistellä nenää. ANTTI ERVASTI Sigur Rósin englanninkielen opinnot ovat yhä pahasti kesken. VILMA TIMONEN QUARTET VTQ Texicalli KKKK Hienostunutta etnojatsia. Tuplabassarit hakkaavat sarjatulta, haikka ja virveli ovat jatkuvassa kaaostempossa. Levy on tehty huolella kuoroineen ja jousisovituksineen. Ei mitään räiskyvää, vaikka levy on toiveikkaasti nimetty "unholaksi kera kellojen". Vokaalit ovat takuuvarmaa korinaa, kitarointi harkittuine huiluäänineen lähes täydellistä. Musiikillisena ilmiönä Sotajumala on tanakka lisä kovan metallivuoden 2007 antiin. Ring Road hakee jopa hiphop-rytmiä ja sisältää brittityylistä kankeaa räppäystä. Born Slippy jättää brittikaksikon aikakirjoihin, mutta Karl Hyden ja Rick Smithin aiemmat albumit ovat tarjonneet muutakin ainakin tiheätunnelmaista ja yksinkertaisuudellaan vaikuttanutta biittikehittelyä. WENTUS BLUES BAND WITH GUESTS Family Meeting Ruf KKKK Loistavan dokumentti-elokuvan soundtrack tarjoaa monipuolisen kattauksen bluesia ja neljä bonusraitaa. Turunen laulaa pääosin hienosti. Versio Alice Cooperin Poisonista on oivaltava
Ota luottokortin kokoinen ZEN mukaasi kaikkialle täydellistä viihtymistä varten! ·Saatavana 4, 8 tai 16 gigatavun muistilla. ·Nauti videoista WMV- tai DivX/XviD-formaateissa 320x240 pisteen tarkkuudella. ·Katsele valokuvia upealta 2,5 tuuman ja 16,7 miljoonan värin näytöltä. Palveleva erikoisliike! Alka 129 en Pieni ihme. MA 10 -16 L A ERE: TAMP 10-18 MA-PE NKI: HELSI 10-19 -PE 8gb 179 16gb 259 ·Uskomattoman pieni. Kuulokkeet vaimentavat jopa 90 prosenttia ympäristön melusta. CREATIVE LIVE! CAM OPTIA AF CREATIVE LIVE! CAM NOTEBOK ULTRA CREATIVE AURVANA HELSINKI Mannerheimintie 4, 2. ·Yhteensopivuus MP3- ja AAC-musiikkitiedostojen kanssa mahdollistaa kaiken CD-levyiltä siirtämäsi musiikin soittamisen! WMA-yhteensopivuus mahdollistaa kattavan musiikin latauspalveluiden käytön. Voit myös automaattisesti kääntää muita formaatteja mukana tulevalla ohjelmistolla. Se tukee useita ääniformaatteja, kuten MP3, WMA ja Audible Audio. 75 Creative® GigaWorksTM T20 -kaiuttimet tarjoavat koko toistoalueenstereoäänen luonnollisempaan kuunteluun tai musiikintuotantoon.Ne perustuvat palkintoja voittaneen GigaWorks-perheen suunnitteluun,jotka on tunnettu huippuluokan äänenlaadusta. CREATIVE ZEN V PLUS 2 GB CREATIVE GIGAWORKS T20 79 Creative Live! Cam Optia AF on maailman ensimmäinen webbikamera, jossa on automaattinenfokussäätö ja aito 2 megapikselin kuvasensori! 79 Creative Live! Cam Notebook Ultra tuo huippuluokan video- ja äänikommunikaation kaikille kannettavien tietokoneiden käyttäjille. Siinä on myös FM-radio 32 pikavalinnalla. Kirkas värinäyttö ja Creativen käyttöliittymä tekevät soittimesta helppokäyttöisen. 1.3 megapikselin kuvasensori. 59 Creative Aurvana In-Ear -tulppakuulokkeet tarjoavat tarkkakorvaisille musiikin kuuntelijoille huippuluokan elämyksiä. Kampanjaetu on voimassa 15/11/07-15/01/08 (ZEN V Plus 2GB/4GB/8GB tai Live! Cam Optia tai Live! Cam Notebook Ultra tai ZEN Aurvana tai GigaWorks T20). 89 MP3-soitin, johon voi tallentaa satoja tai tuhansia musiikkikappaleita ja valokuvia. SD/SDHC-muistikorttipaikka mahdollistaa muistin lisäämisen milloin itse haluat. kerros, puh.09-626 270, Yritysmyynti puh.09-626 272 TAMPERE Satakunankatu 29, puh.03-213 1007, Yritysmyynti puh.03-213 3002 webbikauppa 24h www.servit.fi rytmi_0807_uudetlevyt.indd 73 3.12.2007 16:47:36. Sisäänrakennettu FM-radio ja mikrofoni. CREATIVE ZEN MP3-SOITIN 4GB LAATIKON TUOTTEISTA 15 EURON JÄLKIHYVITYS!! PAKKO saada CREATIVE
rytmi_0807_uudetlevyt.indd 75 3.12.2007 16:47:46
Arviot Toimittanut: Mikko Aaltonen ACE RECORDS | Retro Kokoelmat ja uudelleenjulkaisut | Dvd | Kirjat 76 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_retrot.indd 76 3.12.2007 16:59:06
Vahvimmillaan Juice oli Slamin vuosina, heikoimmillaan Grand Slamin aloittaessa. Kaikki musa on Allenia, vaikka Felalta kuulostaakin, mitä nyt maestron vähäeleisyydessään tolkuttoman groove rytmityö on enemmän framilla. Sinkkuboxin musiikillisesta sisällöstä paljastuu, että Leskinen oli voimakkaasti omaan aikaansa sidottu ilmiö. Juicen sinkkuboxi on massiivinen ja onnistunut paketti. Alkuvuosien kolmen soinnun jytäjameista siirryttiin jo 80-luvulla kohti hallittuja klas- sisen musiikin viitteitä. Rouhevan torvisektion, mehevien fonisoolojen, erittäin psykedelisten koskettimien ja suorasukaisesti polttavia aiheita käsittelevien laulu- ja puheosuuksien leimaama jälki on yhtä murhaa ja toimii niin tanssilattialla kuin kotikuuntelussakin täydellisesti. JUSSI NIEMI JOHANNA Aikaansa sidottu JUICE LESKINEN Syksyn sävel - kaikki singlet 1974-2004 Juicen muistoboxi on upea kokonaisuus. Hyvä niin, sillä Allenin ainutlaatuinen rumputyyli oli tasan yhtä merkittävä jazzin, soulin ja afrikkalaisrytmien yhdistelmänä syntyneelle afro-beatille kuin yleensä sen ainoaksi keksijäksi julistettu Fela Kuti, joka aina kirjoitti kaikkien muiden soittajiensa paitsi Allenin osuudet. 1960-luvun Simon & Garfunkel -henkisestä lauluyhtyeestä kaikkien aikojen diskohirviöksi 70-luvun puoleen väliin mennessä muuttunut Bee Gees kokosi Greatest-kokoelman alunperin jo vuonna 1979. No Discrimination syntyi heti Felan ja Allenin eron jälkeen rumpalin oman Afro-Messengersin kanssa. Jälkimmäistä voisi pitää jopa Leskisen eräänlaisena hyvästijättönä planeetalle. And The Sunshine Bandin kaltaisia kollegoja perspektiiviä antamassa. JAAKKO PIETILÄINEN Megamania KKKKK Sekä nuoren että raihnaisen teksteissä visio on aina mietitty ja kirkas. luopumisesta ja kuolemasta. Musiikillisesti Leskinen kehittyi vuosien mittaan. Tutkija Marja Tuomisenkin hahmottelema 60-lukulainen perusteema välähtää esiin moninaisissa yhteyksissä. Toisaalta tuotannon ajalliset ääripäät yllättävät syvällisyydellään. Ehkä juuri säröt ja ristiriidat persoonallisuudessa olivat se lopullinen erottava tekijä, joka nosti Leskisen oman suomirock-sukupolvensa johtavaksi instituutioksi. JARI NIKKOLA CIRCLE Rakennus (Live) Ektro KKK Kotimaiset avantgardistit Charlestownissa. Rakennus (Live) on yhtyeen seitse- 78 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_retrot.indd 78 3.12.2007 16:59:37. Tosin, tuossahan on kyse Savon murteesta ja ympäristönsuojelusta. Toisaalta Syksyn sävel, Viidestoista yö tai kiusallisuuden rajoilla käyvä Kaksoiselämää ovat juuri niitä teoksia, joista mestari parhaiten tunnetaan. Ykkös-cd:n kahdella ensinmainittulla ja kakkos-cd:n No Accommodationilla soittaa Felan Africa 70, fonisti itse mukaan lukien. Alatalon kanssa esitetty Klovni heittää veivin (kokoelmalla ennenjulkaisemattomana bonuksena vuodelta 2005, alkuperäinen biisiaihio on jo vuodelta 1972) ja Vaiti, aivan hiljaa puhuvat kuin varkain samasta aiheesta, THE BEE GEES Greatest Warner KKK Falsettidiskoa niin kuin Travolta sen kuuli. Porin sankarit julkaisevat levyjä järkyttävään tahtiin. Polku Myrkytyksen oireista Jalkahiki-Vikiin olisi voinut jäädä kulkematta. Tunnetasolla hänestä paljastuu puhdasverinen 60-lukulainen, joka ajalleen uskollisesti nostaa seksuaalisen kanssakäymisen yleisenä merkityksenä kansakunnan kaapin päälle, ilman pelkoa HIV:stä, joka rajoitti romanttista juppihippipunkkariajattelua viimeistään 80-luvulla. Kuusi Greatestin parasta biisiä löytyy siltäkin mutta mukana on myös Kool & The Gangin ja K.C. Yhtyeen valkaistu popfunk oli tehnyt diskosta valtavirtaa Nivalasta New Yorkiin ja oli välitinpäätöksen aika, tuplalevyllinen 70-luvun parasta tanssimusiikkia. Nyt kun nigerialainen Tony Allen soittaa rockstarojen rinnalla The Good, The Bad & The Queenissa, Afrikan kuuluisimman settirumpalin nimi on tuttu poppareillekin. Pyhä toimitus kertoo asiasta hartaasti, Rakkauden ammattilainen pohdiskelevasti, Panomies suu hevosenkengällä. Uusintajulkaisu on sama setti, kakkoslevyllä joukko yhdentekeviä remixejä, jotka eivät lisää Gibbin veljesten lauluihin yhtään mitään. AfroDiscoBeat tuo pitkästä aikaa saataville upeassa, pitkän saatetekstin komppaamassa paketissa uudelleen masteroituina Allenin neljä ensimmäistä sooloalbumia: Jealousy (1975), Progress (-76), No Accommodation For Lagos (-78) ja No Discrimination (79). TONY ALLEN Arviot | Retro Afro Disco Beat Vampi KKKKK Afro-beatin mestarirumpalin neljä loistavaa ensimmäistä albumia. Jos funkin diskoksi lipsumisesta haluaa pykälää tarkemman kuvan, kannattaa hankkia Saturday Night Fever -elokuvan soundtrack. Sekä nuoren että raihnaisen Leskisen visio teksteissä on joka tapauksessa mietitty ja kirkas. Humanistipohdiskelijan rinnalla Leskisessä eli aimo annos herravihaista jääräpäätä ja menetetyn rakkauden perään itkevää viikonloppuisää. Viimeksi mainitulla osastolla kaikki jäljet eivät johtaneet mestariteoksiin. Normaalien soittaja- ja diskografiatietojen lisäksi 40-sivuisesta infovihkosta löytyy tuoreessa Juice-kirjassakin julkaistu Mikko Alatalon muistokirjoitus duokumppanille, Harri Tuomisen upea biisikohtainen taustoitus kaikkiin levyn kappaleisiin perustuu pääosin Tuomisen ja Waldemar Walleniuksen Juice 40 -radiosarjaan vuodelta 1990) sekä Soundin päätoimittajan Timo Kanervan osuvat saatesanat läheisen yhteistyökumppanin poismenoon liittyen. Kuuden cd:n ohella aikamatkailua Leskisen tuotannossa on mahdollista harrastaa huolella tehdyn bookletin voimin. Huima esitys on myös Että mitenkä: "Oksilla linnut ruotoina killuu / ympäristöministeri TV:ssä hilluu / meillä on kuulemma ilman pilluu hirveetä"
Kaiken yllä leijuu Harrisin kuulas ääni, Rhino KKKK Parsons näytti Harrisille, että country voi olla muuta kuin junttien jodlausta Teksasissa. kappale kosmista Amerikkaa, kuten Gramvainaa asian arvatenkin ilmaisisi. Myös Killers on kyennyt irrottamaan levyjensä extramateriaalista mukavan määrän melko laadukkaita biisejä. Brightsiden tasoista materiaalia. The Killers on niitä harvoja nyky-yhtyeitä, jotka viitsivät panostaa singlejen b-puoliin. Erityisesti 666-pitkäsoiton aikaiset Lihaihminen ja Takaisin luontoon tuovat oudosti mieleen amerikkalaisen Nomeansno-yhtyeen kultakauden. Kirkan repertuaari oli laaja ulottuen nuoruuden naiiveista teiniballadeista vereviin käännösbiiseihin ja edelleen rockista aikuisyleisöle suunnattuihin iskelmiin. Kahdeksan cd:n kansio niputtaa yhteen Kirkan koko levytysuran singlejulkaisut kuriositeetteja sivuuttamatta. Mikä onkaan fanille mukavampaa kuin kuulla tasaisin väliajoin mielenkiintoisia biisejä täyspitkien julkaisujen välissä. Jälkikäteen kuunneltuna KTMK onkin varmasti ollut 80-luvun alun Suomi-hardcoren outo lintu. Vaikka aggressiivinen särövallaus muistuttaa punk-juurista, Jyrki Raatikaisen viidakkorummutus ja edesmenneen Pekka Salonsaaren funkahtava bassottelu luovat oman kipeän tunnelmansa yhtyeen musiikkiin. Kansion 168 työnäytettä muodostavat suomalaisen musiikin konkarin todellinen kokovartalokuva. Tällä opilla on ollut pitkät jäljet. The Byrdsissä ja Flying Burrito Brothersissa country-rockia keksimässä ollut Gram Parsons tarvitsi naislaulajaa soolodebyytilleen. Juhlava paketti sisältää sekä ikivihreiksi patinoituneet teokset á la Hetki lyö ja Surun pyyhit silmistäni että nopeasti unohdetut irtiotot kuten 1980-luvun hevikokeilut. Vaikka mies poistui paikalta aivan liian varhain, hän ehti näyttää Harrisille, että country voi olla myös muuta kuin patavanhoillista junttien jodlausta Teksasissa. Laadukkaista b-puolikokoelmista tulevat äkkiseltään mieleen Sueden Sci-Fi Lullabies ja Deftonesin B-Sides and Rarities. Pari vuotta mentorinsa kuoleman jälkeen ilmestyneeltä Pieces Of The Sky -albumilta alkaen Harris on osoittanut olevansa poikkeuksellisen monipuolinen ja peloton artisti, Parsonsin työn jatkaja amerikkalaisen juurimusiikin määrittäjänä. Mukana on myös erilaisia yhteislevytyksiä lastenlauluista Hectorin, Pave Maijasen ja Pepe Willbergin kanssa versioituun Rööperiin. Covereitakin löytyy, kuten Joy Divisionin Shadowplay ja Dire Straitsin Romeo & Juliet. Aloittelijalle Songbird on liian raskas paketti siihen tarkoitukseen löytyy napakampia kokonaisuuksia mutta Harrisin lauluun jo langenneille on tarjolla todellinen Liitonarkku. JAAKKO PIETILÄINEN dan suomalaiseen indieen. Americanaa folkista, honkytonkiin, bluegassiin ja viime vuosikymmenen kokeelliseen countryyn. Sitten suunta löytyi. Yhtyeen funkisti kulmikkaan ryttäyksen vaikutus kuului luonnollisesti sitä seuranneiden Radiopuhelinten tuotannossa mutta myös useiden muiden Bad Vugum skenen kellariyhtyeiden vikuroivassa soitossa. Kirka sai potkua vaikuttavilla äänivaroillaan myös vaatimattomampiin teksteihin, loistava tulkitsija kun oli. Harrisin musiikin ulottuvuudet näkyvät erityisen selvästi tällä neljän cd:n ja yhden dvd:n kokoelmalla, sillä jo itsessään monipuolisesta katalogista on kasattu vaihtoehtoinen näkemys laulajan miltei neljä vuosikymmentä kestäneestä urasta. Demoja, duettoja, harvinaisuuksia ja julkaisematta jääneitä levytyksiä. Arviot | Retro Todellinen Liitonarkku EMMYLOU HARRIS Songbird Rare Tracks & Forgotten Gems Emmylou uudesta kulmasta. Kirkan varhaislevyjen aiempi esillepano oli vaatimaton mutta boksiin on työstetty f 82 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_retrot.indd 82 3.12.2007 16:59:45. KTMK:n kokoelmalevy on täydellistä taustamusiikkia kaamoksenaikaiseen päiväkännäykseen; aggressiivisen nihilististä, mutta samalla mustan humoristista ja energistä. PERTTU HÄKKINEN THE KILLERS Sawdust Universal KK Tappajien ylijäämämatskua. 1970-luvun alussa Emmylou Harris oli 24vuotias turhautunut folk-laulaja, joka ei ollut vielä löytänyt musiikilleen suuntaa vaikka takana oli jo puolenkymmentä soitettua vuotta, yksi epäonnistunut avioliitto, lapsi ja huomiotta jäänyt pitkäsoitto. Usein albumien ulkopuolella julkaistut biisit saattavat myös poiketa bändin normaalista linjasta. Mielestäni Killersin kummallakin levyllä on tarpeettomia raitoja, joten b-puolillekaan ei ole riittänyt aivan sitä When You Were Youngin tai Mr. Ihan kelpo kokoelmahan tämä on, mutta muille kuin faneille se tarjoaa vain keskitasoisia Killers-biisejä. JUSSI MÄNTYSAARI POP MEDIAN ARKISTO KIRKA Kaikki singlet 19672007 Warner KKKK Kirkan hitit ja hutit samassa paketissa. Harris sai pestin, joka tosin kesti vain kolmen loistavan levyn verran, ennen kuin paheille perso Parsons siirtyi taivaalliseen honkytonk-baariin soittelemaan
rytmi_0807_retrot.indd 83 3.12.2007 16:59:48
rytmi_0807_retrot.indd 84 3.12.2007 16:59:49
Teko ja ajoitus ovat hyviä, mutta toteutus vaikka liian siisti tuottaminen vaivasi koko levytysuraa. Totta kai Matkalla Alabamaan ja monet muut puhki soitetut biisit löytyvät tältäkin, mutta mukaan on valittu monta vähemmän kuultua palaa. REM:in historian ensimmäinen live on sinänsä perusteltu julkaisu. Nimestä huolimatta paketti ei ole ollenkaan "complete", vaan vain näytteitä Renegadesin neljältä Suomen albumilta 1964-66. Sinänsä Tiktakin kokoelman kappaleet ovat täyttä rautaa. Maalauksen funktio jää tämän tallenteen valossa epäselväksi (lieneekö se selvää laulajallekaan?), mutta se ei estä näkemästä ja aistimasta Dublinissa helmikuussa 2005 kuvatun konsertin tunnelmaa, joka on lattea. Kuinka ollakaan tämä sekä dvd:n että audio-cd:n samasta keikasta sisältävä paketti ilmestyy joulumarkkinoille tilanteessa, jossa yhtye ei ole julkaissut tai julkaisemassa uutta materiaalia. Paljon perustellumpaa kuin yhden keskiverron keikan julkaiseminen, olisi ollut dokumentoida yhtyeen lavatyöskentelyn kehitys vuosikymmenten varrelta kunnolla toimitetuksi dokumentiksi toisaalla tässä lehdessä arvioitujen Ramones- ja AC/DC-pakettien malliin. Mukana olevalla dvd:llä nähdään keikka vuodelta 1986, jolloin bändi oli huimassa iskussa ja tunnelmia viime kesän juhlaristeilyltä. ANTTI ERVASTI R.E.M. Live Warner KK Kultainen keskitie ei jaksa viehättää enää. Myös harvinaisuudet olisivat kelvanneet. ANTTI ERVASTI 86 | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_retrot.indd 86 3.12.2007 17:00:09 UNIVERSAL. Yhteissoitto svengaa vaivatta ja Kim Brownin pehmeästi käheä ääni kuulostaa yhä sie- TIKTAK Sinkut 1999-07 Universal KKK Laimeat jäähyväiset. POPEDA Arviot | Retro 30-vuotinen sota 1977-2007 Poko KKKK Yllättävän perusteltu kokoelma rockin veteraanilta. Parasta antia ovat silti (tässä bändille merkityn Vince Taylorin) pistämättömän Cadillacin ohella omat balladit, kuten Matelot, My Heart Must Do The Crying tai The World Is My Home, joissa Birminghamin poikien oma folk-perinne korostuu. JUSSI NIEMI THE RENEGADES Complete Cadillac Warner KKK Agentsin Renegades-levyn vanavedessä Warner kiirehtii apajille brittilemmikin Scandia-jäämistöllä. Tyylillisesti mennään Shadowsin, Searchersin, Buddy Hollyn, Everly Brothersin, Beatlesin ja mustien bluesmiesten perässä. Siksi vähän vankemmat jäähyväiset olisivat olleet paikallaan. Siitä olisi ollut iloa pitkän linjan vakavammille faneillekin, joita REM:illä riittää. MIKKO AALTONEN Tiktakin tytöt kasvoivat isoiksi ja sanovat heihei. ärsyttää. Ne melodiatkin on kuultu moneen kertaan eivätkä ne livenä kuulostaa muutenkaan yhtä hyviltä kuin levyillä. Ote muuttui loppua kohti selvästi rockimmaksi, Ote muuttui loppua kohti selvästi rockimmaksi, vaikka liian siisti tuottaminen vaivasi koko levytysuraa. Tiktak Sinkut 1999-07 lukkaan persoonalliselta. Tiktak on niitä harvoja yhtyeitä, jotka malttoivat lopettaa oikeaan aikaan. Näistä yhtä vaille kaikki löytyvät myös Agentsin tribuutilta. Ensireaktio Popedan juhlakokoelmasta oli, että taasko ja miksi. On turhan helppo ratkaisu pistää hitit pakettiin vain yhden ennenjulkaisemattoman käännöskappaleen kera. Yleisö tykkää ja hurraa, mutta enemmän siksi, että REM:in kaltaisten dinosaurusten konserteissa on kohteliasta hurrata kuin siksi, että yleisö olisi oikeasti haltioissaan. Liki puolen sadan biisin kokoelmassa ei ole mitään infoa suomirockille kiistattoman tärkeästä bändistä. Parhaista albumikappaleista olisi voinut koota toisen levyllisen. Yhtyeen taitojen kehittyminen erottuu selvästi aikajärjestykseen laitetuista sinkuista. Michael Stipen naurettava kasvomaalaus ei tee yhtyeestä "taiteellista" tai "vaihtoehtoista". Niin osaa tehdä aika monta muutakin yhtyettä. Parin tuoreimman levyn kappaleet istuvat vanhemman materiaalin joukkoon sujuvasti. Musiikki toimii hyvin, vaikka kompeissa loistavan Denys Gibsonin lyhyiden kitarasoolojen soundi on kovin ohut. Koko paketti antaa loistavan kuvan, mistä Popedassa on perimmältään kyse. REM osaa tehdä hauraan herkkiä melodioita, koskettavia tekstejä ja komeaa voimapoppia. Kaikki on taitavaa, siistiä ja ennalta-arvattavaa. Popeda on tehnyt aina hienostelematonta ja suomalaista junttirokkia (kahdella k:lla), joka tässä yhteydessä on positiivinen sana. Se, että bändi ei kirjoittanut itse biisejään, ei tehnyt yhtyeestä muita huonompaa. Ensimmäiset viisi kappaletta muodostavat hienon sarjan, jossa alkoholi nousee Popedaa eteenpäin vieväksi voimaksi. Uudet kappaleet Aino ja Reino osoittavat, että hittikone ei hyydy. Ensimmäisen kerran tämän yhtyeen kohdalla, mutta nyt tekee mieli kysyä: entä sitten
rytmi_0807_retrot.indd 87 3.12.2007 17:00:18
On rumpusooloja, tiukkoja riffejä, keskenään sotivia lead-kitaroita, "innovatiivisia" kuvaefektejä, kirkkaita värejä ja pitkiksi venähtäviä jameja. Pelottavan lähelle idoleitaan tämä aussitrio silti pääsee. Pakko on silti myöntää, että U2:n biisit ja esiintyminen tuntuvat koskettavammalta Phil Joanoun vuoden 1988 Rattle and Hum -elokuvassa, jossa nuoret irlannin pojat valloittavat uutta mannerta. DUSTY SPRINGFIELD Live At The BBC Universal KKKK Isotukka ja kaihon sävelet. Vain viisikymppisenä vuonna 2002 menehtynyt The Clash -hahmo Joe Strummer on parituntisen dokumenttinsa ansainnut. Levyn kylkiäisenä tulee yli kaksi tuntia extra-materiaalia. Sydneyn suurella Hordern-areenalla kuvattu konserttitaltiointi on hikinen ja rockin perusarvoihin nojaava esitys, josta ei puutu rouheita riffejä eikä raskasta säröä. Soul, Memphisissä levytetty americana sekä Burt Bacharachin ja Hal Davidin kynästä suoltunut svengaava aikalaispop taittuivat yhtälaisella latauksella myös kameroiden edessä. Otevarmuutta lisäsi oma show, jota Dusty veti 19661967. Konsertin ohjaus on hallittua, soundimaailma selkeä ja valaistus tyylikästä. Kaiken kruunaa Thin Lizzy -nelikon täydellinen antautuminen ja vilpittömyys. Ohjaaja David Malletin johdolla kuvatut Meksikon yön mega-areenanäkymät ovat komeita, samoin bändin silloiset konerocksoundit. Rahaa menee kun on kivaa, sanoi Spede Pasanen aikoinaan. Korkealle jalustalle nostettu Wolfmother ei ole uusi Jimi Hendrix Experience eikä Led Zeppelin. The Clashin hajoamisen jälkeinen vaikea etsikkoaika, seestyminen ja uuden innon löytyminen The Mescaleros -yhtyeen myötä saavat myös tilaa dokkarissa. Solisti elää laulujen läpi, välillä vereslihalla, välillä rempseän lennokkaasti. Julien Templen dokumentti on kehdosta hautaan -kaarineen ja lukuisine henkilöhaastatteluineen melko tyypillinen, mutta perusformaatin sekaan on ujutettu tuoreitakin juttuja. Lisämateriaalin vähäisyys ei kuitenkaan ole pois dvd:n kokonaisarvosta. Kuten aina, itse bändin touhussa ei ole mitään ihmeellistä: komppiryhmä Lary Mullen jr ja Adam Clayton keskittyvät väistelemään duracell-pupuna rimpuilevaa Bonoa The Edgen maalatessa etelän taivasta vuoren korkuisilla kitaraefekteillään. Haastatelluista koostuva leirinuotioporukka, hauskat piirrospätkät ja historialliset filmitallenteet rikastuttavat dokumentin yleisilmettä kummasti. Tuskinpa sinäkään lähtisit lenkille suoraan saunasta, vai kuinka? MERVI VUORELA THIN LIZZY Live and Dangerous Mercury KKKKK Tätä oli klassinen rock parhaimmillaan. Ja kuten niin usein musadokumenteissa, myös Bono on päästetty ylistämään esikuvaansa. TOMI NORDLUND WOLFMOTHER Please Experience Wolfmother Live Universal KKKK Hikeä, riffejä ja säröä. Taltioinnin pelastaa U2:n tuunattu hittiputki. Siksi tuntuukin kummalliselta, että Thin Lizzyn Live and Dangerous on useaan otteeseen äänestetty kaikkien aikojen hienoimmaksi livelevyksi. Tyylikkäisiin kansiin pakattu Live and Dangerous on täydellinen oodi 70-luvun lopun hardrockille. Springfield oli tavattoman vakuuttava tulkitsija. Fanituotteena Popmartdvd on mainio, etenkin muistoesineenä, jos on itse sattunut näkemään jonkun näistä 20 miljoonaa dollaria tappiota tehneen kiertueen spektaakkeleista. VILJAMI PUUSTINEN JULIEN TEMPLE Joe Strummer The Future Is Unwritten Parallel Film KKKK Mainio dokumentti punkrock-ikonista. Pakettiin sisältyy BBC:n kuvaama jäähyväiskeikka vuodelta 1983, viisi Top of the Pops -esiintymistä, haastatteluja ja bonus-cd. MERVI VUORELA U2 Popmart Live from Mexico City Universal KKK Irlannin kultapojat näyttävät kuinka rahaa poltetaan. päivä Mexico Cityssä vuonna 1997 taltioitu live-dvd näyttää Popmartshown ja koko U2:n 90-luvun gloorian härskeimmillään. Taltiointeihin tuo lisävärinää ajankuva, joka tihkuu niin asuissa ja hiusmalleissa kuin omaa aikaansa peilaavissa kappalevalinnoissa. MATTI KOMULAINEN Phil Lynott, tummaihoinen irlantilaisnero, jonka outsider-status ja nerokkaat tekstit jaksavat edelleen riemastuttaa. Albumista julkaistun dvd-painoksen nähtyäni en enää epäile miksi. Dokkarissa kuullaan Strummerin läheisiä, bänditovereita sekä julkkisnäyttelijöitä Johnny Deppistä Steve Buscemiin, Matt Dilloniin ja John Cusackiin. Kahden levyn Popmart-dvd sisältää Mexico Cityn -keikan lisäksi muun muassa otteita saman kiertueen Rotterdamin-konsertista sekä Lemon for Sale -kiertuedokumentin. Koviakin kokeneen kapinallisen merkitystä populaarimusiikin kentällä on mahdoton kiistää. Sitten on tietysti rytmi_0807_retrot.indd 91 3.12.2007 17:00:29. Keikan katselu on kokemus sinänsä, sillä jatkuvasti muuntuva taustavideosaaste, kuvan tiuha leikkaus ja Bonon hektisyys aiheuttavat ison luokan infoähkyä. Andrew Stockdale ja kumppanit hoitavat tonttinsa vakaalla ammattitaidolla ilman turhaa yleisönkosiskelua tai mahtailevia lavarakennelmia. Springfieldin 1960- ja 1970-lukujen tv-esiintymisistä koottu Live At The BBC ei tuo henkilöä laulujen takaa yhtään lähemmäs mutta musiikin kylläkin. Dusty Springfield on jäänyt henkilönä takaalalle samalla kun naisen laulutulkinnat soivat ikivihreinä. Levyn extra-osio sisältää viisi musiikkivideota, pari bonus-biisiä ja lyhyen bändidokumentin. Joulukuun 3. Kuten dokkari ansiokkasti kuvaa, Strummer jätti kädenjälkensä niin punkin syntyyn kuin tiedostavan ja poliittisen rockin esiinmarssiin. 1970-luvulla tehtiin paljon loistavia livelevyjä, kuten The Whon Live at Leeds ja Rainbown Live in Munich 1977
Yli 700-sivuinen kirja kertoo Nirvanasta bändin ansaitsemalla tavalla. Viisikymppisiään viettänyt instituutio on ollut monenlaisen huomion kohteena viime aikoina. True kirjoittaa subjektiivisesti ja keskustellen. Vaikka kirjaan mahtuu paljon kiinnostavia näkökulmia, hyvien juttujen tueksi jää kaipaamaan tarinat kokoavaa yleiskatsausta. "Seattle-buumin" bändit maailmalle ja Courtney Loven ja Kurt Cobainin toisilleen. Suomalainen televisio on vankasti keski-ikäi- MATTI KOMULAINEN ÄÄNENTOISTO- JA VALAISTUSLAITTEET, SEKÄ KEIKKABUSSIT! UralT one ----tarvikkeet ja varaosat putkivahvistimiin putkivahvistinrakennussarjat Joulukuun EHX Kielisettitarjoukset amplification www.uraltone.com 3 / kpl (voimassa 31.12 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää. Tilaukset web-kaupan kautta.) 9´s, 10´s, 11´s High-end - Kotiteatteri - Tarvikkeet Parhaat merkit ja kattavimmat valikoimat high-end -ja kotiteatterilaitteita. Niiden kautta päästään tarkastelemaan kansallista mielenmaisemaa monenlaisista ja kiinnostavista näkökulmista. Palveluhakemisto Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Kirja hahmottaa puolen vuosisadan ajanjakson kiinnostavasti henkilöiden, kasvojen ja eri aikojen muistettavimpien ohjelmien kautta. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.fi.. Juhani Wiion useiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden artikkeleista toimittama teos on kattava yleisesitys tv-historiasta. Kauppa käy vilkkaana, myös vaihtolaitteissa maan paras valikoima. Harppaus insinöörikeskeisestä innovaatiosta ja ylellisyyshyödykkeestä joka kodin peruskalusteeksi ja edelleen digimaailmaan on huima. Teija Sopasella ja Lordin Euroviisuvoitolla on ikoniset merkitykset niin välineelle kuin suomalaiskatsojille. Nirvanasta ja Kurt Cobainista on ehditty laulajan traagisen kuoleman jälkeen kirjoittaa useita kirjoja, joista suurinosa on revitty kasaan aiheen myyvän luonteen ajamana. Palvelemme myös iltaisin ja viikonloppuisin. 0500-789 692 ja 03-617 1018 Tähtiportinkatu 18, 13130 HÄMEENLINNA TL-Audio www.tlaudio.fi Maailman paras urkusoundi!! XK-3 aito putkisärö!! PRO GEAR New XK-1 www.hammondsuzuki.com XM-2 Leslie 2101 New B-3 Putkileslie Xb-122 UUTUUS XMc-2 Näe ilmoituksesi tässä! www.sr-tech.net Maahantuomme näitä ja paljon muita. Katso netistä WWW.POWER-SOUND.FI Somero p.02-7483932 Ota yhteyttä myyntiimme: Hedengren yhtiö Puh. Truella on siihen varaa, sillä hän esitteli lehtijuttujensa kautta JUSSI MÄNTYSAARI JUHANI WIIO (TOIM.) Television viisi vuosikymmentä SKS KKKK Kuvaruutu lähikuvassa. Plan B -indielehden perustajan ja kustantajan, muun muassa NME:n, Melody Makerin ja Voxin toimittajana kokemusta hankkineen Everett Truen kirja on toista maata. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi Yhteystiedot: www.popmedia.fi rytmi_0807_retrot.indd 93 3.12.2007 17:00:40 Arviot | Kirjat fektissä punkhan elää. Ei glorifioiden, tosiasiat tunnustaen, mutta silti rakkaudella. Se painottuu sisältöön eli ohjelmiin ja niiden tekijöihin mutta tarkastelee myös median yleistymiseen johtanutta politiikkaa, tekniikkaa ja muita keskeisiä kehityssuuntia. True myöntää itsekin olleensa ihastunut Loveen. PUH. Ainoat miinukset tulevat siitä, että paikoin haastateltavat toistavat kirjassa jo aiemmin kerrottuja asioita, sekä siitä että joissain kohdin True korostaa hieman liikaa sitä, että oli itse paikalla. nen. MATTI KOMULAINEN EVERETT TRUE Nirvana Tositarina Johnny Kniga KKKK Toistaiseksi paras kirja Nirvanasta, Kurt Cobainista ja grungesta. Samalla tulee kumotuksi monia myyttejä ja korostuksia, joita aiemmat Nirvana-kirjat ovat lukijoiden mieliin tyrkyttäneet
i uom i S zar jaz 94 | RYTMI YLE | SEPPO SARKKINEN Joulukuu 2007 rytmi_0807_loppu.indd 94 3.12.2007 17:59:54
Makasiinien säilyneen osan yhteyteen suunniteltu tanssipaviljonki on sekin vastatuulessa, suunnitelmat kun eivät virkamiesten mielestä ole kyllin tasokasta arkkitehtuuria näin arvokkaalle paikalle. Ylipäätään summat, joista hankkeen yhteydessä puhutaan ovat käsityskykyni ylärajoilla. Samaan aikaan suomalainen jazz alkoi merkittävästi aktivoitua. Jotenkin halusin ottaa näitä nuoria jazzareita siipieni suojaan." Keskeistä Yleisradion jazztuotannossa on nauhoitustoiminta, joka on 60-luvun alusta alkanut perinne. "Mun ja Pessin aikana homma suuntautui ehkä enemmän jazziin, myös vapaampaan jazziin päin raotettiin ovea. Alkuperäiset vetäjät Max Tabell ja Tomi Salesvuo loivat perussoundin, joka pohjautui lattari- ja bogaloohenkiseen poljentoon. Jazz monimuotoistuu koko ajan, määritteleminen tulee yhä vaikeammaksi ja turhemmaksi. Toisaalta tilanne kentällä on käytännössä muuttunut hyvin vähän" kiteyttää vasta julkaistun Rytmihäiriöitä kirjan toimittaja, Yleisradion jazztuottaja Markus "Markka" Partanen. Bändejä nauhoitetaan myös UMO-Jazzfestissa, Porissa ja muillakin festareilla. Raja-aidat menettävät merkityksensä." HEPA HALME H elsingin musiikkitalohanke edustaa tyypillistä ylhäältä alas suuntautuvan vallankäytön mallia. "Moni Mafian kuuntelija innostui jazzista tätä kautta, mutta tärkeintä silloin oli antaa ääni uudelle aktiiviselle jazzsukupolvelle. Alkuperäinen tuottaja Matti Konttinen jäi eläkkeelle 2002, jolloin homma siirtyi luontevasti talon käytännöt tuntevalle Markalle. Hanketta ajaneet tahot ovat myynet ajatusta helsinkiläisten yhteisestä musiikkihuoneesta, eikä se kaukaa haettu ajatus olekaan. Tärkeää on myös, että nauhat ovat osa Suomen äänitearkistoa." Konserttituotantoakin on, Tampereen päälavan keikat menevät EBUn jazzkonserttivaih- Mikä maksaa? Sen lauluja laulat kenen leipää syöt. "K Jazz monimuotoistuu koko ajan, määritteleminen muuttuu yhä vaikeammaksi. Ensimmäinen oma ohjelma oli yhä sunnuntai-iltaisin tuleva Jatzofrenia, joka alkoi vuonna 1995. Näistä koostuu vuoden kuluessa yhteensä 20-25 tuotantopakettia, joita menee noin kahteenkymmeneen maahan. Kirja esittelee Suomen jazzkentän kehityksen 1990-luvun alusta tähän päivään sekä ison joukon muusikoita ja bändejä. Siellä ei kuitenkaan esitetty sellaista musiikkia, mikä hankkeen vetäjillä on mielessään, eikä paikalla rehottanutta kansalaisten aktiivisuuteen ja omatoimisuuteen perustuvaa toimintaa katsottu hyvällä. Sen sijaan musiikkitalon arkkitehtuuri on sitä liikaakin, kustannuksia ja varustelutasoa pyritään raivokkaasti laskemaan, jotta hanke ylipäätään toteutuisi. Tanskan mallin tapainen klubien tuki- tai tappiotakuujärjestelmä olisi ehdottomasti saatava." "Aiheesta on keskusteltu paljonkin, opetusministeriö voisi panna pystyyn asiaa käsittelevän työryhmän. Hankkeen etenemistä seuratessani olen miettinyt, miten paljon rahaa on palanut jo pelkästään hankkeen suunnitteluun ja suunnitelmien säätämiseen. Partasen tie kulttuuritoimittajaksi ja -tuottajaksi alkoi Radiomafian kautta, jossa varsinkin Vapaa vyöhyke -niminen ohjelmallinen kokeilu oli avartava kokemus. Rytmihäiriö-klubin tuotannollisena perustana on sen taustalla olevan muusikko- ja toimijaryhmän aktiivisuus ja oma-aloitteinen yhteistyö, jonka ansiosta tällaista kulttuurisesti merkittävää toimintaa on voitu ylläpitää ja kehittää hyvin pienin tuotantokustannuksin. Miten paljon elävää, relevanttia musiikkia sillä olisi kyetty tuottamaan. Suomi-jazzin äänenkannattaja Markus Partanen kirjoitti kirjan nuoren suomalaisen jazzin noususta. irjan viesti on se, että muusikoiden ja bändien luovaa energiaa on valtavan paljon ja pikkuhiljaa se on vaikuttanut kulttuurisesti myös laajemmin. "Vaikka levyn tekeminen on halventunut on tämä toiminta silti edelleen merkittävää. " "Kuitenkin tärkeämpää kuin puhtaasti jazzille omistautunut klubi olisi saada erilaisia marginaalityylejä edustava teknisesti hyvä esitystila, jossa olisi laaja ohjelmaprofiili ja teemoitetut illat. Kirjan lähtökohtana puolestaan on ravintola Juttutuvassa yli 10 vuotta keskiviikkoisin toiminut Rytmihäiriö-klubi ja sen puitteissa tapahtunut uuden jazzsukupolven esiinnousu. Onhan eduskuntatalon edusta aivan liian kuuma paikka vapaan kansalaistoiminnan foorumiksi. "Selkeämmin jazziin päin suuntautuneita managereita ja ohjelmatoimistoja kaivattaisiin, vie niin paljon muusikoiden energiasta jos joutuu itse junailemaan. Vaikka rahat on tiukalla, tuotannon määrä on edelleen kohtuullisella tasolla, noin kaksikymmentä sessiota vuodessa. Asiaa voi kuitenkin konkretisoida laskemalla esimerkiksi kuinka pitkään Rytmihäiriö-klubin iltoja voisi pyörittää sillä 35 miljoonalla, minkä Yleisradio oli valmis musiikkitaloon satsaamaan. Väärin: yli tuhat vuotta! Ajatelkaa, tuhatvuotinen rytmin valtakunta. Makasiineilla toimi nimittäin vuosikausia kaupunkilaisten yhteinen olohuone. Kotimaisen jazzin tv-tuotantoonkin on tulossa parannusta: "Kaksi vuotta sitten tehtiin Tampereella Jazz is Happening sarja, jossa taltioitiin neljä konserttia niihin liittyvine haastatteluineen. Ylipäätään pyrimme tarjoamaan edustavan valikoiman nykypäivän mielenkiintoisesta tarjonnasta, vanhempaa kaartia unohtamatta." Tulevaisuuden ennustajaksi Markka ei ryhdy, mutta tuo esiin muutamia toiveita. Ohjelman rooliksi muotoutui uusien levyjen esittely ja kentän seuraaminen niiden kautta. Politiikkamme on seurata kiinteästi nuoria muusikoita ja bändejä ja dokumentoida näitä tuoreeltaan. Bändit saavat täältä loistavan demon ja niitä lunastetaan paljon myös levyjulkaisuiksi. Mukana olleet tahot hallinnoivat sellaista henkistä pääomaa ja osaamista, josta olisi opiksi otettavaa muuallakin eikä vähiten julkisesti tuetun klubitoiminnan mallia hahmoteltaessa. HEPA HALME g www.musicfinland.com/jazz/rytmihairio Jazzologi Joulukuu 2007 RYTMI | 95 rytmi_0807_loppu.indd 95 3.12.2007 18:00:12. Arvatkaapa. Tänä vuonna tehdään taas 4-5 ohjelmaa käsittävä ohjelmasarja, joka lähtee taas kevättalvella pyörimään Yle Teemalla." Rytmihäiriö-klubin isännäksi Markka ryhtyi aluksi Pessi Levannon kanssa, mutta 2004 keväästä lähtien yksin. Rajaaidat menettävät merkityksensä. toon, samoin UMOn ja YLEn diiliin sisältyvä Euroradion jazzkonsertti
Silti kumpainenkin levy vaikutti aluksi vallan mainiolta. Talvikuningas on saumaton juonellinen kokonaisuus, eeppinen scifiooppera, jonka musiikillisen tyylikirjon äkkikäänteet tarjoavat alituisia yllätyksiä. Liven tarkoitus Tässä kolumnisarjassa Markku Halme tutkailee muinaisia ja tulevia keikkoja hämärien mielijohteiden ja väittämien valossa. JOHANNA KUSTAN NUS | JOUKO JÄRVINEN Progen ja punkin sovittamaton ristiriita Olen pahoillani, jos tämänkertainen kolumnini vaikuttaa hieman sekavalta. Kirjoitukseni on laadittu progemusiikin aiheuttamien jälkitilojen vaikutuksen alaisena. ekä Absoluuttisen Nollapisteen Iiris-albumi että CMX:n Talvikuningas edustavat yhtä rockmusiikin sietämättömimmistä alalajeista, saatanallista hardprogea. Lopulta ehkä mikään ei ikinä ole mahdotonta. Taidot, hermot ja kärsivällisyys olisivat saattaneet riittääkin, mutta valmistautumisaika vain yksinkertaisesti loppui kesken. Näin ei kuitenkaan ole (ainakaan vielä tässä vaiheessa) tapahtunut. Kaikeksi onneksi kumpikaan yhtye ei sorru pätemään taitotasonsa korkealaatuisuudella, vaan kaikki soittamistoimenpiteet suoritetaan varsinaista asiaa eli itse biisejä palvellen. Alemmassa kastissa lojuu ainoastaan ehdoitta tuomittava tilutteluproge. CMX:n uuden materiaalin haastavuudesta ja riskialttiudesta kertoo sekin, että aivan kaikkia Talvikuninkaan biisejä ei oltu pystytty keikkakuntoon edes treenaamaan. Olen kuitenkin antanut itselleni kertoa, että vielä luvassa olevia Talvikuningas-aiheisia keikkoja varten nekin aiotaan vielä saattaa livetyskuntoon, sillä tarkoitus on tehdä projektiin liittyvä kuvallinen tallenne. Joku ehkä kummastelee, miksi lähden rinnastamaan juuri näitä yhtyeitä ja albumeita, jotka pintatasolla tarkasteltuna vaikuttavat täysin eri puusta veistetyiltä. Tuntui siltä, että kunhan ne on saanut kuunneltua riittävän moneen kertaan, paljastuu niiden todellinen karva, ellei peräti virheetön iho karkean karvaturkin alta. Kun kappaleiden edetessä tehdään erinäisiäkin mutkia, niin aina ne tasan samaan suuntaan kaartuvat mutkat alkavat toistojen myötä kyllästyttää. Kaksikon kuitenkin yhdistää se, että yhtyeiden nykyhetkisessä soitannassa yhdistyy taitotason vaativuus. Yllättävää molempien yhtyeiden liveseteissä oli niiden vastustamaton teho, joka sai vanhan punkin rankkaamaan ne lähes kaikkien viimeisten kymmenen vuoden aikaisten punk-keikkojen edelle. 70-luvun puolivälin progehirveyksistä (jotka itse asiassa johtivat punkin syntyyn) on osattu ottaa oppia. Kun moni-ilmeisyyden kasvoihin tulee elävän tilanteen sanelemia ennalta-arvaamattomia irvistyksiä, on yleisöllä varsinainen juhlapäivä. Iiris puolestaan on vain kokoelma erillisiä kappaleita, joiden tekstilliset teematkaan eivät leimallisesti sojota tiettyyn suuntaan. Ei siinä auttaneet lämpimät nuoruusmuistot eikä mikään. Suomi-progen uudet jättiläiset: Absoluuttinen Nollapiste ja CMX. S Livenä Talvikuninkaan ja Iiriksen biisit kuitenkin nousevat arvoon arvaamattomaan. | RYTMI Joulukuu 2007 rytmi_0807_loppu.indd 96 3.12.2007 18:00:14 EMI | ARI TALUSÉ N. 96 Vaan silti, koska albumien hankalahko materiaali on studiossa tallentunut juuri siihen yhteen ja ainoaan kuultavissa olevaan muotoon, alkavat kyseiset albumit toistuvasti kuunneltuina vaikuttaa suhteellisen kliinisiltä. Asian ydin taitaa piillä siinä, että levytetyssä muodossa hardproge ei vain pohjimmiltaan toimi. Livemuodossa Talvikuninkaan ja Iiriksen biisimateriaalit kuitenkin nousevat arvoon arvaamattomaan, kuten molempia albumeita juhlistavat kiertueet ovat osoittaneet ainakin henkilökohtaisessa kokemusmaailmassani. Simppeli peruspunk sen sijaan toimii sitä tehokkaammin, mitä suoraviivaisemmin ja muuttumattomammin toistot tykitetään sekä levyllä että lavalla. Hyvän vertailukohdan tarjosivat Mika Saastamoisen Parasta lapsille Suomipunk 1977-1984 kirjan julkaisubileet, joissa soittaneiden vanhojen punkveteraanien teho jäi huomattavasti edellä kehuttua progeilua vaisummaksi. Siihen on pätevä selitys. Livellä tuntuu olevan todellinen tarkoitus
rytmi_0807_loppu.indd 97 3.12.2007 18:00:24
rytmi_0807_loppu.indd 98 3.12.2007 18:00:32
09-6840 0030 E-mail: yrityspalvelu@kruunuradio.fi rytmi_0807_loppu.indd 100 3.12.2007 18:00:39. Kuvassa 5 x 8020A ja 7050B LSETM subwoofer 8000-sarjan hinnat alkaen 355 /kpl LSETM-subwooferien hinnat alkaen 915 /kpl www.genelec.fi Genelec Oy Olvitie 5, 74100 IISALMI p. 017-838 81 Email: genelec@genelec.com www.kruunuradio.fi Kruunuradio Maurinkatu 8-12, 00170 Helsinki p