Rytmi 8/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

JEAN-LUC GODARD | J.KARJALAINEN | VV BROWN 8/08 | 6,50¤ Joulukuu 2008 JONATHAN PONEMAN AN LÖYSI NIRVAN TASAISEN VARMA NEW JUDAS KKI MUODIKAS LEVYMER ANIMAATIO ISUUDEN ON VIIHDETEOLL MENESTYSTARINA
Experience Vision Series at your Pearl Dealer. Nothing in this price range even comes close. There is no greater value in the market today than Vision Series. Learn more at www.pearldrum.com MAAHANTUONTI:. Proven Pearl performance, unmatched quality and professional features at the same price as the cheap brands
RIIPPUMAT LEVYJÄ! NA IHAN HIMOMIA TO MUKANA MM. NÄ ITA LEVYJÄ! + PALJON MU MÄ ERI ESITTÄJIÄ A AINA (TAPIO RAUTAVAARAN LAULUJA) TA SUNNUNTAINA SA D CRUMBLANYOU? SHOULD I TELL SPECIAL EDITION ND SYSTEM FAT BEAT SOU S LIST FEED THE VOCA IPPER E SATAN WORSH WAS A TEENAG I N LEMONADE OCEA LORD EST STUTTAMAAN TULIN TEITÄ MUI LLS DAMN SEAGU SOUL POLITICS SISTER FLO THE HEALER R SWEATMASTE ANIMAL DEATHBOUNDH WORSE UC WE DESERVE M HANOI ROCKS TAKEOVER ILE ANOTHER HOST S HANOI ROCKON THE ROCKS TWELWE SHOTS THE HELLACO HEAD OFF PTERS
-LEVYN KAUPAN PÄ PPA - URJALA AANALAINEN LEVYKAU NNA M NLI LEVYKELLARI - HÄMEE SÄVELAITTA - KOTKA LEVY-ESKOT - JOENSUU CDON.COM PELTIRUMPU - KOUVOLA LU MUSIIKKI-KULLAS - OU. E AAVISSA S VOIMASSA 1S.UR.12.2008: TARJOU ISSA 14.1 31 LEVYKAUPO LEVYKAUPPA ÄX - HKI U LEVYKAUPPA ÄX - TURK LEVYKAUPPA ÄX - OULUSKYLÄ LEVYKAUPPA ÄX - JYVÄ O PI LEVYKAUPPA ÄX - KUOIJÄ - HKI KELTAINEN JÄÄNSÄRK STUPIDO SHOP - HKI FATTY SOUNDS - HKI 1 LEVY 10 YÄ 15 ! 2 LEV I FENNICA RECORDS - HKOCK SHOP - HKI FIRE INSIDE/COMBAT R POPPARIENKELI - HKI TUNNELIN LEVY - HKI RE SWAMP MUSIC - TAMPE PLATTA - TAMPERE FM MUSIC - TAMPERE 8 RAITA - TURKU SAAT KUN OSTAT KAKSI, SSIONS DESERT ISLAND SE ÄLLE
SISÄLTÖ 8/08 Animaatio kasvoi aikuiseksi Piirretyt eivät ole enää vain perheen pienimpien huvi. 5 s. 4
PARAMOUNT SKENE 12 VV Brown Ensin Amy, sitten Duffy ja nyt VV. Soul-boomi ei ota laantuakseen. JEAN-LUC GODARD | J.KARJALAINEN | VV BROWN 14 The Soundtrack of Our Lives Ruotsin retrorokut kuulostavat joka vuosi yhä enemmän kaveribändiltään Oasikselta. 8/08 | 6,50¤ Joulukuu 2008 16 Jolly Jumpers Tyrnävän lahja rockille on syventänyt sointiaan entisestään. JONATHAN PONEMAN LÖYSI NIRVANAN TASAISEN VARMA NEW JUDAS KI MUODIKAS LEVYMERK 18 New Judas Suomen muodikkain elektro-levymerkki uskoo brändin voimaan. ANIMAATIO ON VIIHDETEOLLISUUDEN MENESTYSTARINA 20 The Five Corners Quintet Jazzia vai poppia. KARJALAINEN ja VELI-MATTI JÄRVENPÄÄ jatkavat Lännen-Jukan huimaa tarinaa nimellä Paratiisin pojat. 54 Animaatio kasvoi aikuiseksi Piirretyt eivät ole enää vain perheen pienimpien huvi. 8 78 Mun levyhylly Toisin kuin miehensä, näyttelijä MINTTU MUSTAKALLIO ei ole levyhamsteri. 80 Kannat kattoon ARTIKKELISYMBOLIT: Elokuva Tv Kirjat Sarjakuva Media Bisnes 9. Ja onko sillä merkitystä? KANNEN KUVA: HARRI HUUKI HUUHTANEN 22 Berlin Alexanderplatz Rainer Werner Fassbinderin suurtyö julkaistiin vihdoin dvd:nä. ARVIOT 61 UUDET Guns N Roses, Beyoncé, The Cure, The Killers, Eagles of Death Metal, Fintelligens, The Five Corners Quintet, Ipanapa 2, Ella ja Aleksi, Janna, Keane, Pink, Snow Patrol, 21st Century Fin-A-Billy... 23 Jean-Luc Godard Histoire(s) du cinema on Godardin pisin, mutta ei suurin työ. 24 Ornette Birks Makkonen Sarjakuvataiteilijat Pauli Kallio ja Ville Pirinen tekevät sivistystyötä. 26 Nokia avaa oven Ovi-palvelu yrittää mullistaa sosiaalisten nettipalveluiden tekemisen tavan. 72 RETROT Kent, Don Huonot, Hanoi Rocks, Little Richard... 28 Jonathan Poneman Sub Pop -levy-yhtiön perustaja Rytmin erikoishaastattelussa. 74 DVD Future Filmin eurooppalaiset uutuudet, Nick Broomeld, Francis Coppola... ARTIKKELIT 38 Egotrippi Pasi Kostiainen matkusti Egotripin mukana yhtyeen keikalle Porvooseen. 76 KIRJAT Riku Korhonen, Outi Heiskanen, Ville Akseli Juurikkala, Anu Silfverberg... VAKIOT 32 Lelulaatikko 34 Liven tarkoitus Markku Halme katsoi PMMP:n ensimmäisen live-dvd:n. 35 Pop-ruokaa JUKKA LEHTINEN Soul-kuninkaat Booker T & The MGs innostivat Marko Luhtalaa tekemään tulisen bataattiherkun: smashed potatoes boogaloo! 3 s. 36 Groove homma Ylen ELÄVÄ ARKISTO on suomijazzin aarrearkku. 44 Guy Ritchie Madonnan ex-mies on elokuvaohjaaja, joka janoaa tunnustusta, mutta irtoaako sitä nykyisillä näytöillä? 50 Paratiisin pojat J
Todella kiinnostavat listat taitavat tosin syntyä vasta vuoden kuluttua, kun arvotetaan koko 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen saldo. Painopaikka ArtPrint Paperi: 80 g/m2 Mbrite Silk Kansi: 200 g/m2 Galerie Art Silk ISSN 1796-7619 rytmi@popmedia. 10-16) 09 737 009 tilaajapalvelu@popmedia. Vai olisiko se sittenkin... DIG IT Mikko Aaltonen Päätoimittaja ARTHUR ALEXANDER The Greatest (cd) Pasi Kostiainen Kirjoittaja ALICIA KEYS & JACK WHITE Another Way To Die (biisi) Emmi Laukkanen Kirjoittaja GOLDFRAPP A&E (biisi) Mikko Litmanen AD GLASVEGAS Glasvegas (cd) Teemu Fiilin Erikoistoimittaja DANIEL CLOWES Ghost World (Special Edition) (sarjakuva) Maija Parviainen Graakko BLAKE Sa7urnus (cd) 11. SEN sijaan nyt tuntuu järkevältä ja hyvältä lähteä kokeilemaan jotain muuta, ottaa varaslähtö uudelle aikakaudelle ennen kuin se on virallisesti edes alkanut. Rytmi ei vastaa tapahtumatietojen mahdollisista muutoksista eikä tilaamatta jätettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä tai palauttamisesta. 8/08 Matka jatkuu T ähän aikaan vuodesta musiikkimediassa on tapana laittaa järjestykseen vuoden parhaat kappaleet, levyt ja yhtyeet. Vuosikymmenen vaihtuessa popin historiankirjoituksen kello nollautuu ja alkaa uusi aikakausi. ITSE vietin lähes koko 2000-luvun tekemällä R:llä alkavia suomalaisia musiikkilehtiä, Rumbaa ja Rytmiä. Toimitusjohtaja Tuomo Häkkinen Sähköpostit etunimi.sukunimi@popmedia. KIITOS kaikille, matka jatkuu. Mikko Aaltonen Päätoimittaja PS: Niin, se vuoden kovin levy. Se on tietenkin Gnarls Barkleyn Odd Couple. PÄÄKIRJOITUS PERUSTETTU 1934 SUOMEN VANHIN MUSIIKKILEHTI Päätoimittaja Mikko Aaltonen Erikoistoimittaja Teemu Fiilin Ulkoasu Mikko Litmanen Graakko Maija Parviainen Kirjoittajat Honey Aaltonen, Antti Ervasti, Janne Flinkkilä, Manu Haapalainen, Pertti Hakala, Hepa Halme, Markku Halme, Jussi Huhtala, Jyrki Ilvonen, Leena Isbom, Jarkko Jokelainen, Henri Keto-Tokoi, Jaakko Kilpeläinen, Matti Komulainen, Pasi Kostiainen, Emmi Laukkanen, Juho Liukkonen, Antti Lähde, Jussi Mäntysaari,Ole Nerdrum, Jussi Niemi, Jari Nikkola, Tomi Nordlund, Tom Nyman, Heikki Portaankorva, Jaakko Pietiläinen, Viljami Puustinen, Jean Ramsay, Mikko Ranta, Jyri-Jussi Rekinen, Markku Roinila, Ola Saarinen, Markku Salmi, Otto Talvio, Jukka Tilsa Harjoittelija Viljami Osada TILAAJAPALVELU (ARK. Siinä savotassa ei järki paljon päätä palellut, mutta nuorempana pitää kokeilla kaikenlaista. Markkinointijohtaja / Levikki Pasi Myllymaa Julkaisujohtaja Mika Nikula Myyntijohtaja Mikko Mali Ilmoitusmyynti Peter Lindroos,Oskari Anttonen, Erik Kangas Puhelin: (09) 4369 2408 Kustantaja POP MEDIA OY Malminkatu 24 00100 Helsinki Puhelin: 09 4369 2407 Telefax: 09 4369 2409 www.popmedia. vuosikerta Toimituksen tilaama tai sille tarkoitettu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää Pop Median kaikissa uudelleenjulkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutus- tai jakelutavoista. Matkalle mahtui monia ainutlaatuisia ja opettavaisia kokemuksia, kuten lehden saattaminen painokuntoon WTC:n kaksoistornien sortumista seuranneina tunteina, Provinssi-Rumban hurjat tekotalkoot Seinäjoen yössä ja kahden eri R:llä alkavan lehden päätoimittaminen samaan aikaan puolentoista vuoden ajan. | www.rytmi.com 75. Popmusiikkia tutkitaan ja tarkastellaan vuosikymmenen pituisissa sykleissä
Nimittäin ilman epäonnistumista hän ei olisi rakastunut uudelleen. Mutta kuka ihmeen VV Brown? O nneksi Vanessa Brown epäonnistui täydellisesti Amerikanvalloituksessaan 19-vuotiaana. Onneksi LA kohteli Brownia kaltoin. Oli tämä sitten markkinointimielessä luotua myyttiä tai ei, Crying Blood on niin vetävää ja koukuttavaa tanssisoulia, että viime vuoden soul-tulokas Duffy elämänsä sotkeneesta Amy Winehousesta puhumattakaan ovat hyvin pian hätää kärsimässä. Ihmisiä ja ilmiöitä musiikista ja sen ympäriltä. SKENE >> rytmi@popmedia. First lady of doowop indie Roots-soulin uusin tähti VV Brown on jo keksinyt uuden lajityyppitermin: doowop indie. Löysin vanhan musiikin kautta itseni ja kaiken mitä tällä hetkellä olen, pukeutumistani myöten. www.vvbrown.com 12. Brittilehdistössä jo usein toistettu tarina kertoo kuinka Brown teki biisejä yksikielisellä kitaralla, koska hänellä ei ollut varaa ostaa puuttuvia kieliä. Kaliforniaan jäi muun muassa petollinen poikaystävä, josta Brownin ensimmäinen Crying Blood kertoo. Alakulttuureissa liikkuu paljon asioita, ja kun joku juttu pomppaa pinnalle ja suuren yleisön tietoon, muut samalla tavoin kokeneet uskaltavat myös paljastaa todellisen karvansa. Mikko Aaltonen g VV Brownin debyyttialbumi Travelling Like The Light (Island) ilmestyy keväällä 2009. Rahaa lentolippuun ei ollut, joten Brown myi koskettimensa ja palasi takaisin kotiin Lontooseen. Brown ei kuitenkaan myönnä kokevansa kilpailuasetelmaa muiden soul-siskojen kanssa. Huipputuottajien kanssa biisejä Los Angelesin huippustudioissa demottanut brittiläinen laulajalupaus ahdistui, tuli hyllytetyksi ja jäi koskettimiensa kanssa jumiin LA:n downtownin vuokramurjuun. Se ei ole mikään enkelten kaupunki. Minulla kesti kauan, että toivuin LA-kokemuksistani, VV Brown muistelee viisi vuotta myöhemmin brittilehti Indepen- Löysin vanhan musiikin kautta itseni. dentin haastattelussa. Tällä kertaa hän ei rakastunut ihmiseen, vaan vanhaan 1950-luvun mustaan musiikkiin, Ella Fitzgeraldin jazziin ja Ruth Brownin rhythmnbluesiin. Olen aina halunnut tehdä musiikkia, jossa on juurekas ja särmikäs pohjavire
2 THE SOUNDTRACK OF OUR LIVES THE FIVE CORNERS QUINTET ORNETTE BIRKS MAKKONEN 8 JONATHAN PONEMAN UNIVERSAL | ALEX LAKE 13. 2 s. SKENESSÄ mm: 4 0 4 s. 2 s. 1 s
Olimme uupuneita ja totesimme tarvitsevamme välimatkaa, jotta meillä olisi jotain annettavaa. Lukuisien bändien kera vuosien varrella keikkaillut yhtye sanoo pitäneensä yhteistyöstä kaikkien muiden paitsi brittibändi Keanen kanssa. Monet TSOOLin aikalaiset ja samaan nippuun mielletyt yhtyeet ovat joko lopettaneet toimintansa, kuten Hellacopters, tai The Hivesin tapaan huomanneet suosionsa laskeneen. Ensimmäinen ajatus oli tehdä Origin Vol. Aiemmin kyllä toisinaan tunsin. Robert Smith / The Cure - NME 1.11. Oli terveellistä tehdä muita asioita välissä ja jatkaa bändin kanssa sitten, kun uusia ideoita alkoi syntyä, vokalisti Ebbot Lundberg sanoo. TSOOLin jäsenet käyttivät huilaustaukonsa omiin projekteihinsa. En ymmärrä, mitä järkeä on soittaa paikassa, joka ei ole tarpeeksi iso minun egolleni. Noel Gallagher / Oasis - Nyt-liite 46/2008 Takaisin hommiin The Soundtrack of Our Lives teki hiljaiselonsa aikana kaksi levyä. Bond on tappaja ja vakooja. 2, mutta se tuntui mielikuvituksettomalta menneisyyden kaivelulta. Ilman muuta! Sittenpä heillä on jotain pohdittavaa. Laura Haapala g The Soundtrack of Our Viime vuonna vedettiin Pissaa ja paskaa cover joka keikalla. Se summaa kaiken tekemämme, mutta on paljon enemmän kuin osiensa summa, Lundberg kertoo. Yhtye oli yksinkertaisesti väsynyt pitkän työrupeaman päätteeksi, ja halusi levätä. www.tsool.net 14 Ebbot Lundberg (vas.) ja Fredrik Sandsten.. Siitä syntyi Communion, joka on ehdottomasti paras albumimme. Yhdellä keikalla piti tosin laulaa Pizzaa ja pastaa, koska yleisössä oli niin paljon 10-vuotiaita. Toni Wirtanen / Apulanta - Rumba 20/2008 Olemme aina olleet avoimia kaikenlaisille lähestymistavoille Ebbot Lundberg Lives esiintyy Helsingin Tavastiaklubilla 15.12., lämmittelijä Kalle Gustafsson Jerneholmin tuottama kotimainen Underwater Sleeping Society. Toinen englantilainen keikkakumppani, Oasis, on tehnyt paremman vaikutuksen. Hajoamishuhuista huolimatta TSOOLin ura ei ole ollut katkolla. Keane oli maailman tylsintä seuraa. Nykypäivänä vaihtoehtoja riittää, Sandsten toteaa. 2008 POP MEDIA | MARKUS PAAJALA Luonteeltani olen hot ja cool samassa paketissa. TSOOLia se ei huoleta, sillä bändi ei ole koskaan laskenut itseään skandinaavisen actionrockin piiriin. Lundbergin mielestä Gallagherin veljekset ovat hassuja ihmisiä, jotka tekevät hassua musiikkia. Päätöstä seurasi kausi, jolloin mitään ei syntynyt, ei ainuttakaan ideaa. Levyn teko jäi kesken ja halusimme aloittaa puhtaalta pöydältä. Kukapa olisi arvannut, että vokalisti Tom Chaplinilla oli silloin paha huumeongelma. SKENE Sitaatit KOONNUT: Emmi Laukkanen Soitimme eilen Kölnissä 600 hengelle. Oasikset ovat tunnustautuneet TSOOL-faneiksi ja Lundberg sanoo bändinsä lähettävän uuden hengentuotteensa heidän kuunneltavakseen. Yhtye suunnittelee parantelevansa Origin Vol. Viime levylle laitoin nuottitelineelle Roope Ankan Elämä ja teot -sarjakuvakirjan ja soitin mitä mieleen juolahti. Tuomas Holopainen / Nightwish - Como 9/2008 R Molemmat pääni pelaavat vielä. Ville Valo / HIM - Ilta-Sanomat Plus 15.11.2008 Eihän kukaan haluaisi James Bondia ystäväkseen. He vaikuttivat selviltä, ja tylsiltä, Sandsten nauraa. Karjalainen - Anna 45/2008 Tunnenko koskaan itseäni Jumalaksi. Ehkä myymme sitä keikoilla tosifaneille, ehkä julkaisemme sen ilmaiseksi netissä. Meillä se ei ole ollut on- gelma, sillä ajatus rajallisesta genrestä on ollut aina vastenmielinen. Lundberg ja basisti Kalle Gustafsson Jerneholm keskittyivät tuottamiseen, Sandsten ja kosketinsoittaja Martin Hederos soittivat rockia ja jazzia muissa kokoonpanoissa, kitaristit Mattias Bärjed ja Ian Person tekivät elokuvaja televisiomusiikkia sekä sooloilivat. 2:n valmiiksi ehtiessään, mutta sen julkaisutapa on vielä auki. Yhteen palattuaan TSOOL teki kaksi albumia, josta jälkimmäinen, Communion, julkaistiin marraskuussa. Itsensä on helppo maalata nurkkaan, jos tekee asioita liian yksitotisesti. Hän on mies, jota ei voi tuntea. Daniel Craig - Image 9/2008 J. Se oli aivan roskaa. Kuuma ja kontrolloimaton heittäytyjä tuottaa biisejä ja käy keikoilla, viileä ja harkitseva viimeistelee levyt. uotsalainen The Soundtrack of Our Lives on viettänyt hiljaiseloa muutaman vuoden. Yhtäkkiä ajatuksia alkoi virrata, oli kuin samppanjapullon olisi poksauttanut auki. Olemme aina olleet avoimia kaikenlaisille lähestymistavoille, Lundberg toteaa. Harvoin. Ensimmäisen se hyllytti, jälkimmäinen julkaistiin marraskuussa. Käytän visuaalisia juttuja hirveän paljon apuna biisien tekemisessä
Anna oma leimasi lempikappaleillesi. Kuuntele ja opi Wii Music vapauttaa luovuutesi ja opettaa musiikilliset perusteet. © 2008 Nintendo. Maahantuoja/Importör: Amo Oy, Helsinki/Helsingfors www.amo. Nintendon WiiConnect24 palvelulla voit jakaa luomistyösi kavereillesi langattomasti! 2. Wii Music - Uusi tapa soittaa ja jamitella 1. Laaja 50 biisin valikoima! 3. Kuluttajapalvelu/Konsumentservice Puh / Tel: 02-2841153. TM, ® and the Wii logo are trademarks of Nintendo. Soita omalla tyyliilläsi Tarjolla yli 60 instrumenttia, joita voit hallita Wii ohjaimilla. Astu estraadille Wii Musicin avulla jopa neljä voi soittaa yhtäaikaisesti ja luoda oman musiikillisen tyylinsä. Käy läpi hauskoja harjoituksia, jonka jälkeen olet valmis yleisön eteen! Yli 60 instrumenttia www.nintendo. © 2007 2008 Nintendo
Jutila kertoo Jolly Jumpersin tekevän musiikkia samalla asenteella kuin intiaanit ja saamelaiset vuosisatoja sitten. Yleisössään Jolly Jumpersin musiikki herättää kuitenkin voimakkaita reaktioita, mikä saa kitaristi Arimatti Jutilan silminnähden ylpeäksi. Jolly Jumpersin kappaleet saavat alkunsa Jutilan tai Hannuksen sävelkynästä, mutta Jutila haluaa painottaa yhä Tyrnävällä asuvan rytmiryhmän panosta. Edellä mainittu tunnelmointi on muutenkin erikoinen kappale, sillä se koki Jolly Jumpersin mittakaavassa harvinaisen voimakkaan muutosprosessin ennen levylle päätymistään. Itse asiassa ajattelin asian vähän niin, että Mobile Babylon oli vielä harjoittelua, kun se oli tämän uuden kokoonpanon ensimmäinen levy. Uudelta albumilta löytyy kuitenkin aiempaa enemmän folksävyjä, ja bändi tuntuu ottaneen pesäeroa rockiin. Alun perin biisi oli Black Sabbath -henkinen raskas, junnaava blues. Kun puolitoista vuotta sitten aloimme työstää uutta matskua, oli sellainen ilis, että nyt tehdään oikeasti hyvä albumi, kitaristi kertoo. Americanaa ja kotimaista musiikkiperinnettä yhdistelevä bändi on kriitikoiden ikisuosikki mutta pysynyt visusti suuren valokeilan ulottumattomissa. Kun levy oli jo purkissa, keskustelimme Petrin [Hannus, laulu] kanssa, että albumilta puuttui samanlainen alleviivattu linkki suomalaiseen musiikkiperinteeseen kuin edellisen levyn itkuvirsi-sample. Tämän pohdiskelun myötä päädyimme kutsumaan Pekko Käpin soittamaan kappaleeseen jouhikkoa, kitaristi selostaa. Pyrkimyksen kuulee tuoreella Fantom Zone -levyllä. T yrnäväläisistä juuristaan ylpeä Jolly Jumpers on todellinen suomalaisen musiikkimaailman best kept secret. Keikoilla tunnelma on aika harras. Bändi on ollut 28 vuotta pystyssä, ja nämä soittajat lukevat toisiaan ihan merkillisellä tavalla. Tuosta on paha Biisiemme treenaaminen on kuin kotiinsa kävelisi. laittaa paremmaksi, mutta Jutila väittää, ettei maineikkaalle levylle ollut vaikea tehdä jatkoa. Uuden levyn biisi Rhythm of Fear on hyvä esimerkki siitä, mihin olemme menossa, poispäin rockista ja kohti musiikin ydintä. Fantom Zone on monin tavoin kuin jatko-osa Mobile Bablylonille, yhdistäähän levyjä muun muassa sama tuottaja ja kansitaiteilija. Yksi kaverini ihmetteli, kun yleisössä kaikki olivat ihan hiljaa. Porukka vaan tuijotti ja tuntui leijuvan muutaman sentin irti maasta, kitaristi virnistelee. Hän painottaa musiikin rituaalisen käytön tärkeyttä. Rumpalimme Keijo sanoi joskus hyvin kuvaavasti, että biisiemme treenaaminen on kuin kotiinsa kävelisi, ei niissä tarvitse miettiä, mihin suuntaan pitää kääntyä, kunhan vaan antaa mennä vaan. Saku Schildt g Fantom Zone arvioitiin edellisessä Rytmissä. www.jollyjumpers. 16. Sitä ei voi korostaa liikaa. Yhtyeen edellinen levy Mobile Babylon (2006) rankattiin monissa arvioissa yhdeksi ilmestymisvuotensa parhaista albumeista. SKENE Kohti ydintä Jolly Jumpers haluaa suunnata TIINA JUTILA syvemmälle amerikkalaisen musiikin alkulähteille. Emme tee levyjä tuotteiksi, vaan kappaleiden tarkoitus on tuottaa tunnetiloja, miksei jopa yhteyttä johonkin tuonpuoleiseenkin, Jutila kuvailee
Olen mieltynyt ajatukseen, että Judas voisi julkaista melkein millaista vaan musaa. Kappaleen remix-versio nousi eri musiikkiblogien ladatumpia kappaleita seuraavan Hype Machine-sivuston listaykköseksi. New Judas on käytännössä yhtä paljon artistien muodostama kollektiivi kuin todellinen levyyhtiö. Jos jengi tietää Judaksen, se on jo puoli voittoa. Emme halua leimautua minkään soundin vaan mieluummin hyvän maun ja tietynlaisen asenteen labeliksi. Ajatus on kasvattaa labelin nimeä vastedeskin pikkuhiljaa. Mutta vaikka oma artistirosteri on New Judasille kaikki kaikessa, ei yksikään niistä ole toistaiseksi yhtä tunnettu kuin itse levymerkki. New Judasilla on voimakas soundi ja voimakkaat kansigraikat, jotka sitovat kokonaisuuden, vaikka artistit ovatkin melko erilaisia. Vuonna 2007 lanseerattu levymerkki on julkaisemassa suuren kansainvälisen levydiilin tehneen kotimaisen Le Corps Mince De Francoisen debyyttisinkun eksklusiivisesti. Kaikki meistä tekee myös omia keikkojaan koko ajan, mutta meitä lähestytään tosi usein pyytäen nimenomaan New Judas -iltoja, joissa esiintyy useampi merkin edustaja kertoo Ville Haimala, alias Downtown. Tulevaisuudessa Haimala näkee yhtiön musiikillisen skaalan vain laajenevan. Hänellä on A&R-korvaa uusien julkaisuiden suhteen, koska soittaa aktiivisesti dj-keikkoja niin Suomessa kuin ympäri maailman. Niitä. Ja näin on tarkoituskin olla. Koko homma pitää olla kunnolla tehty jotta erottuu miljoonasta muusta pikkurmasta jotka julkaisevat klubimusaa, lisää Huoratron-artistinimellä tunnettu Aku Raski. New Judasin managerilla Haimalalla on selkeä näkemys siitä mihin on yhtiötä viemässä. Vuonna 2009 levyjä tullaan julkaisemaan kuitenkin paljon aiempaa enemmän. Nuoren ja innokkaan tyttöbändin lisäksi New Judas on julkaissut toistaiseksi musiikkia Pets On Prozacilta, Obi Blanchelta, Les Gillettesiltä, Huoratronilta ja Downtownilta sekä tehnyt yhteis-ep:n klubi-kollektiivi Top Billinin kanssa. On tyhmää ja vaarallista, jos mieltyy liikaa jonkun tietyn soundin yhtiöksi. SKENE Klubimusiikin H ammattilaisliiga New Judas vie kotimaista tekno-osaamista ulkomaille. Ville Haimala (vas.) ja Aku Raski. 18 POP MEDIA | MARKUS PAAJALA Yksikään New Judaksen artisti ei ole yhtä tunnettu kuin itse levymerkki ja näin on tarkoituskin. elsinkiläis-berliiniläinen, elektronista klubimusiikkia julkaiseva New Judas on hyvä esimerkki siitä, miten suureksi alkujaan pienehkö alakulttuuri-juttu voi tänä päivänä paisua. Vaikka elektroninen klubisoundi on New Judasin määrittävä tekijä, sen artistirosteriin kuuluu silti eri tyylistä musiikkia aina Le Corps Mince De Francoisen indiestä Huoratronin yliääniseen ääri-elektroon, Pets On Prozacin ilomieliseen punk-houseen ja Obi Blachen itse määrittelemään hobo-techiin. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin lisää, että New Judasin identiteettiä esittelevien showcase-iltojen aika alkaa olla ohitse, koska brändi on kohdeyleisölleen jo tuttu
Vuosi 2009 on New Judasille näytön paikka. Yhtiön pyörittäminen onkin miehen mukaan New Judasille ihan oikeaa duunintekoa, eikä mitään radikaalia rocknroll-menoa. Yksipuoliseen tarjontaan on kaatunut moni isompikin vaikkapa viime vuosien Pariisin elektrosoundin kiteyttänyt Ed Banger, jonka uusimmissa julkaisuissa vaikuttavinta ovat olleet levynkannet. Näillä oneoff-tyylisillä julkaisuilla lafka haluaa rikkoa nimenomaan ennalta-arvattavuutta. Olemme oppineet toimimaan ihan oikeassa ammattilaisten kentässä tehokkaammin. Teemu Fiilin Alan paras palvelu ja edulliset hinnat! CD/DVD tuotanto Pikapalvelu CD-masterointi DVD-authorointi Graanen suunnittelu Online-jakelu Flash-tuotanto Obi Blanche Le Corps Mince De Francoise Ota yhteyttä! g www.newjudas.com. Viimeisen vuoden aikana olen oppinut mitä tarkoittaa hype ja miten suuri merkitys sillä on. Samalla hän korostaa että verkostoituminen deejiiden ja musiikkimaailman tekijöiden kanssa on promootiotyössä kaiken A ja O. Ei Judas sitä ikinä voisi itse julkaista, pikkumerkillä ei ole riittävästi muskelia siihen. Merkin manageroinnista vastaavat pääasiassa Haimala ja Berliinissä asuva Jonas Verwijnen. Lisäksi työnkuvaan kuuluvat tietysti netissä jaettavat promomiksaukset sekä lafkan kaikki graanen materiaali, joka syntyy talon sisällä Teemu Väätäisen ja Les Gillettesin Cajsa Holgerssonin käsissä. Judas-miehet itse korostavat että tanssimusiikki-bisneksen aakkosia ollaan käytännössä kuitenkin vasta opettelemassa. ilmestyy paitsi Judasin omalta artistikatraalta, myös uusilta nimiltä sekä Suomesta että ulkomailta. Mutta konsultin ja tuottajan hommien tekeminen olisi ihan järjettömän hauskaa, avautuu Haimala. New Judas on ryhtynyt ulkoistamaan jo monia käytännön töitä, jotta sen jäsenet voisivat keskittyä ydinosaamiseensa eli musiikin tuottamiseen ja julkaisemiseen sekä soittamiseen klubeilla niin livekeikkoina kuin dj-settejäkin. Toistaiseksi yhtiön kuviot ovat kasvaneet jatkuvasti vain suurempaan suuntaan. Vaikka teemme elektronista musaa, diggaamme silti myös laadukkaasta popista
Yhtyeen perustanut tuottaja Tuomas Kallio ihmetteleekin maailman arvaamattomuutta selostaessaan, kuinka tähän pisteeseen on päädytty. Alkuperäisen idean rinnalle on sitten rakentunut tällainen oikea livebändi. Koko projekti ei olisi jatkunutkaan, ellei se ensimmäinen varsinainen pitkäsoitto olisi menestynyt niin hyvin. Aika hyvin bändiltä, josta ei koskaan pitänyt tulla bändiä. Muutenkin ensimmäinen levy oli enemmän kollaasi, jolta löytyi hyvin erilaisia biisejä eri tavalla tehtyinä. Toisella, Hot Corneriksi nimetyllä albumillaan orkesteri haluaa painottaa entistä enemmän livesoiton energiaa. Murphy on Antti Eerikäisen, siis Ricky-Tick -levy-yhtiön pomon ikiaikainen suosikki, joten 20 Kuumaa kamaa K. Projektin tarkoitushan oli alun perin olla sarja kymmentuumaisia vinyylejä, joilla yhdistellään sampleja ja livesoittoa. Lista on kuitenkin vahvasti rockvoittoinen. Nyt muusikot osallistuivat enemmän biisien sovittamiseen. SKENE Suomen jazz-ylpeys The Five Corners Quintet halusi toiselle levylleen rockimpaa draivia mutta toivoo silti jazzin pysyvän visusti erossa rockista. auan siihen meni, mutta viimein Suomella alkaa olla komea kokoelma vientivaltteja myös musiikin saralla. Kallion mukaan yhtye on siirtynyt ensimmäisen levyn Blue Note -tyylisen estetiikan esittelystä kohti hotimpaa soundia. Poikkeuksen sääntöön muodostaa jazzbändi The Five Corners Quintet, jonka debyyttilevy Chasin the Jazz Gone By (2005) on myynyt maailmanlaajuisesti kymmeniä tuhansia kappaleita. Kallion mukaan yhteistyö muun muassa Ella Fitzgeraldin ylistämän solistin kanssa alkoi hieman yllättäen. Tällä kertaa kappaleet ovat toteutettu pitkälti samalla setupilla. Uudella albumilla vierailee jälleen legendaarinen laulaja Mark Murphy, joka on ollut kuvioissa jo jazzin kulta-ajoista lähtien. Aika pilke silmäkulmassa mentiin, keksittiin nimiä olemattomille basistille ja rumpaleille, kun nämä raidat olivat oikeasti sampleilla rakennettuja, Kallio naureskelee. Himin, Apocalyptican ja Nightwishin kaltaiset nimet ovat niittäneet suosiota ympäri maailman, ja iso nippu uusia, lupaavia yrittäjiä tekee paraikaa rutosti töitä yltääkseen samanlaiseen näkyvyyteen
Mäkynen ei haluaisi missään nimessä uhrata jazzin omaehtoisuutta suosion saavuttamiseksi. azz on vaipunut Suomessa marginaalimusiikiksi, joka ei levymyynneillä juhli. Jazzin taidemusiikki-statuksen ei tarvitse olla kovin korostettu, mutta on hyvä, että sellainen pysyy. Saku Schildt J g Hot Corner on arvioitu sivulla 65. www.thevecornersquintet.com 21. Sen sähköposteissa on siis aina eka kirjain pienellä ja loput tulevat huutamalla. Markista on tullut ajan mittaan tuttu kaveri, joka tosin lähettää aika hämmentäviä sähköposteja. Five Cornersin idea on kuitenkin lähteä nimenomaan perusasioista ja tuoda rytmillisten ja sovituksellisten asioiden kautta soundia lähemmäs tätä päivää. Mikä on maamme tämän hetken menestyneimmän jazzyhtyeen arvio siitä, miksi tyylilajin suosio ei ole kestänyt yhtä hyvin aikaa kuin esimerkiksi ikiaikainen kolmen soinnun rock. Niinpä hän lähti messiin. Rockissa taas mennään parin kaverin kanssa pitämään hauskaa, eikä tarvi osata soittaa niin hirveästi, että homma taittuu. Jazzin proilin kohottamisen ei kuitenkaan pitäisi tapahtua hinnalla millä hyvänsä. Monet jazzmuusikot tekevät ihan tietoisesti vastaliikettä populaarimusiikille. Se esimerkiksi pistää aina caps lockin päälle kun kirjoittaa mutta painaa silti shiftiä lauseen ekan kirjaimen kohdalla. Coltranet ja muut veivät minusta taiteenlajin äärimmilleen jo 1960-luvulla, ja kauhean monet kantavat sellaista taakkaa, että jazziin pitäisi keksiä jotain ennennäkemätöntä ja ihmeellistä. Jazzmuusikoille on ominaista, että he eivät ajattele tyyliin nyt mä osaan ihan tarpeeksi, vaan he pyrkivät jatkuvasti viemään osaamistaan pidemmälle. Coltranet ja kumppanit veivät jazzin taiteenlajina äärimmilleen jo 1960-luvulla. -Tuomas Kallio kysyimme häntä mukaan ensimmäiselle levylle. Jotta pystyy soittamaan jazzia, täytyy harjoitella ja tehdä hirveästi töitä, ja tämä työ täytyy tehdä pitkälti yksin. Epäilen, että monet suositut popparit eivät saa tehdä sellaista musaa kuin haluavat, vaan heidän takanaan oleva iso koneisto sanelee muotin. Päinvastoin kuin rockissa, jazzissa halutaankin viedä juttua aina vain kauemmas perusasioista, Mäkynen jatkaa analysointiaan. Kun kolmikolta kysyy, tulisiko jazzin lähestyä populaarimusiikkia suuremman kansansuosion saavuttamiseksi, ovat vastaukset penseitä. Siis tyyliin en mä voi soittaa niin kuin Coltrane soitti, kun se on jo tehty. Tämä tehtiin puoliksi vitsillä, mutta Murphy osoittautui aika avarakatseiseksi kaveriksi, joka haluaa tehdä musaa tällaisten nuorten tekijöiden kanssa. Saattaa olla, että jazziin tullut pakonomainen uusiutumisen tarve on aiheuttanut jonkinlaisen kriisin tyylisuunnan sisälle, Kallio tuumii. Monissa liemissä keitetyn rumpali Teppo Mäkysen mukaan nimenomaan soittotaidollinen kunnianhimo on yksi syy, miksi jazzia soitetaan vähemmän kuin rockia
Scanbox 2008. Christian Braad Thomsen: Rainer Werner Fassbinder Matka kohti valoa. Näyttävästi mustaan koteloon pakattuun kuuden dvd-levyn kansioon sisältyy elokuvan lisäksi runsaat kaksi ja puoli tuntia aihetta taustoittavia dokumentteja sekä Christian Braad Thomsenin kirja Fassbinder The Life and Work of a Provocative Genius (Faber and Faber 2008). Tässä Fassbinder osoittaa lahjomattomuutensa ja kuvaa maailman juuri sellaisena kuin sen näkee armottomana ja yksilön lannistavana. Rainer Werner Fassbinderin 14 osaan jakama 15tuntinen luomus on edelleen kaikkien aikojen massiivisin eurooppalaiselokuva. Nyt inhimillisen tasapainoilun problematiikka nousee jälleen esille, sillä Döblinin mestariteoksen tunnetuin tulkinta julkaistaan meillä viimeinkin dvd-kansiona 28 vuotta ensimmäisen televisioinnin jälkeen. Sisä- ja yökuvat hohtavat upeasti, ja valomainosten syke luo draamaan surrealistisia sävyjä. Like 2004. 22 SCANBOX. SKENE SCANBOX Yksin ihanteiden tunkiolla Berlin Alexanderplatz tutkii illuusionsa menettävää ihmistä ajattomasti. Elokuva MITEN ELÄÄ maailmassa, joka tuntuu hylänneen rehellisyyden ja vaihtaneen kunnian mammonan tavoitteluun. Syntyminen toisen maailmansodan loppukahinoiden keskelle toukokuussa 1945 oli enteellistä Fassbinderille: ohjaajan elämäntyö tarkentui ihmisiin kriisien myllerryksessä. Tuomionsa istunut murhamies ja pikkurikollinen Franz Biberkopf juoksee päätään seinään ja joutuu lopulta myöntämään, että liha on järjestelmää heikompi. Döblinin vuonna 1929 julkaistun kirjan taustalla oli Saksan katkeroitunut ilmapiiri hävityn suursodan jälkeen, ja Fassbinderin näkemyksiä voi tulkita yksilön epätoivoisena tasapainoiluna totalitarismin maailmassa fasismi ja kommunismi ovat saman kolikon eri puolia. Fassbinder suunnitteli järkäleen kuvaamista 1960-luvun puolivälistä lähtien, ja lainasi Berlin Alexanderplatzin teemoja muussa tuotannossaan ennen elokuvan toteutumista. Teoksen varhaisempi laitos on suomennettu meillä nimellä Rainer Werner Fassbinder Matka kohti valoa (Like 2004). Berlin Alexanderplatz oli Fassbinderille tienäyttäjä niin henkilökohtaisessa elämässä kuin työssä, sillä Thomsenin mukaan se auttoi taiteilijan läpi tukahduttavan ahdistuksen. Miehellä olikin selkeä missio: Haluan olla elokuvalle mitä Shakespeare oli teatterille, Marx politiikalle ja Freud psykologialle. 2 Nuhteettomuudessa pysyminen on väärä periaate. 000-luvun silmin katsottuna Berlin Alexanderplatz ei ole vanhentunut rahtuakaan. Kerta toisensa jälkeen periaatteidensa vuoksi höykytettäväksi joutuvaa elokuvan jokamiestäkin kolhut koulivat pessimismiin: Nuhteettomuudessa pysyminen on väärä periaate, ystäväksi luullun henkilön pettämä Franz Biberkopf toteaa murrettuna. Matti Komulainen g Lähteet: Rainer Werner Fassbinder: Berlin Alexanderplatz Remastered. Fassbinderin tulkinta Döblinin monitasoisesta tekstistä koukuttaa heti, kun Franz Biberkopf astuu vastahakoisesti ulos Tegelin vankilasta Dvd-kopio on miellyttävän lämminsävyinen. Kun rahoitus ja oikea työryhmä viimein järjestyivät, Fassbinder ohjasi magnum opuksensa televisioon, sillä hän halusi tavoittaa laajimman mahdollisen yleisön. Franz Biberkopn ongelmat (peri)aatteiden rappiosta ovat kipeän ajankohtaisia, vaikka Alfred Döblin kirjasi miehen pohdiskelun romaaniinsa Berlin Alexanderplatz jo 1920-luvulla
Ja tosiaan, Godardin tunnetuin tuotanto, pitkien elokuvien kausi välillä 19591967, kattaa alle viidenneksen hänen urastaan. Richard Brodyn analyyttinen, laajasti tutkittu ja erinomaisesti kirjoitettu Everything is Cinema: The Working Life of Jean-Luc Godard sijoittaa ohjaajan laajan uran yhä uusiin ja kiinnostaviin kulttuurihistoriallisiin yhteyksiin.Teos tulee olemaan kaiken Godard-kommentoinnin lähtökohta tästä edespäin. Ohjaaja kuitenkin pettyi suuresti, kun kumpikin kieltäytyi väittelemästä ja VidalNaquet ilmoitti että olette runoilija. Teokset ovat näyttäneet kirjoituspöydällä hätkähdyttävän erilaisilta kuin valkokankaalla. Kuten parhaissa taiteilijaelämäkerroissa, myös Brodyn kirjassa arvokkainta on työskentelymetodien kuvaus. Ei muisteta tarpeeksi usein, että hän on myös suuri äänten, musiikin, värien ja valojen ymmärtäjä. Lähes jokaisessa hänen elokuvassaan on jokin todella hohdokas tai kaunis hetki. Kyösti Niemelä g Godardin uusin teos, minuutin mittainen festivaalitraileri Une catastrophe (2008) löytyy esimerkiksi YouTubesta. Keväällä ilmestynyt paksu Godard-elämäkerta näyttäisi osoittavan, että ohjaaja pitää enemmän olemassaolevan materiaalin työstämisestä kuin täysin uusien asioiden keksimisestä. Kuitenkin koko tuotantoa luetaan jatkuvasti näiden elokuvien läpi, 60-luvun ja sen aikana lisääntyneen politisoitumisen kautta. W. Teoksesta ilmestyi syksyllä englanniksi tekstitetty, kohtuuhintainen dvd-julkaisu. Kun Histoire(s) valmistui, Godard kutsui tunnetut ranskalaiset historioitsijat Francois Furetin ja Pierre Vidal-Naguetn erikseen keskustelemaan teoksesta. Samalla elokuvat Viimeiseen hengenvetoon (1959), Pieni sotilas (1960) ja Elää elämäänsä (1962) ovat vielä aika 50-lukulaisia, viattomia, klassisia, esteettisiä, emotionaalisia ja ei-itsetietoisia. Niillä oli reilusti enemmän tekemistä Jacques Beckerin ja Jean-Pierre Melvillen klassikoiden kanssa kuin vaikka Godardin 196070-luvun vaihteen poliittisten ag- ja ug-häröilyjen. Lähteet: Richard Brody: Everything is Cinema: The Working Life of Jean-Luc Godard (Metropolitan Books) Jean-Luc Godard: Histoire(s) du cinéma. Kirjan takakannessa kirjailija Jonathan Lethem (Yksinäisyyden linnake, Musiikkiuutisia) saCINEMA MONDO Elokuva Jean-Luc Godard (oik.) ohjaamassa Rony Krameria (vas.) elokuvassa Notre musique (2004). Godardin elokuvat paranevat silloin kun hän lakkaa yrittämästä. noo Brodyn pelastavan Godardin nuoruuden kultista ja 60-luvun kultista. Vidal-Naquet oli oikeassa. Grifthin Kansakunnan syntyä (1915) kuin vuoden 2008 uutuuselokuvia. URAN kattavuuteen viitataan suoraan Godardin kahdeksanosaisen ja yli nelituntisen Histoire(s) du cinéman ensimmäisessä jaksossa. Godardin esittämä elokuvan historia on hyvin vapaamuotoinen ja henkilökohtainen. Teos on valtaisa kollaasi vanhoista elokuvaklipeistä, valokuvista, teksteistä ja musiikista. 19881998. ELOKUVA ARKISTO 23. Godard kuuluu taiteilijoihin, jotka nauttivat vaikeuksien voittamisesta ja niiden sisällyttämisestä osaksi teosta itseään joskus rasittavuuteen asti. Sitä on aika vaikea lueskella haluamatta nähdä ohjaajalta muutamaa tai ehkä tusinaa elokuvaa lisää. Kaiken takana kuuluu ohjaajan matala, juhlallinen ja Debord-vaikutteinen kertojan ääni. SKENE Viimeiseen hengenvetoon Suuri työstäjä Jean-Luc Godardin esikoiselokuva Viimeiseen hengeenvetoon (1959) on lähempänä esimerkiksi D. Godardin älykön maine karkoittaa turhaan ihmisiä hänen elokuviensa parista
Ja tämä musiikillinen ympäristö piristää! Olen tehnyt sarjakuvaa melkein kaikista asioista, joista tiedän ja musiikki on yksi aihepiiri, jota tunnen jonkin verran, pitkällistä dj-kokemusta omaava Kallio sanoo Tampereen Klubilla, jossa haastatteluhetkellä on käynnissä Ornettenäyttely. Siispä miehet ovat törmänneet myös sarjakuvapuolen versioon oireyhtymästä Ekat demot oli parhaita. Yhden sivun sarjakuvat onnistuvatkin salakavalasti valistamaan hyvää aavistamattomia lukijoita heidän nauttiessaan Ornetten seikkailuista. Käsikirjoittaja Pauli Kallion ja piirtäjä Ville Pirisen luoman Ornette Birks Makkonen -hahmon tarinoissa liikutaan aihepiirissä, johon ei näin uskollisesti ja ajankohtaisesti ole sarjakuvissa uppouduttu. Ornette on esiintynyt erinäisten rock-orientuneiden lehtien sivuilla läpi 15-vuotisen elämänsä en- sin Rumbassa, nyt Soundissa mutta kyseisten lehtien rock-vetoisuudesta huolimatta Makkonen on henkeen ja vereen jazz-, blues- ja soul-mies. Kun itse tekee jotain juttua, siitä aiemmasta on helpompi päästä irti, Pirinen toteaa. Tekijälle kehitys on luonnollista ja tarpeellista. SKENE Sarjakuvallista musiikkivalistusta Sarjakuvantekijät Pauli Kallio ja Ville Pirinen salakuljettavat musiikillista oppia Ornette Birks Makkosen seikkailuissa jo viidettätoista vuotta. PIENI SUKULAISTYTTÖ innostuu Ramonesista ja haaveilee yhtyeen reunion-keikasta. allio pohtii linjan hioutuneen vuosien saatossa alkuaikoja rockimpaan suuntaan. Yhden jakson alla Pirinen muistelee ihaillen Jarkko Martikaisen hc-aikojen biisiä, mutta ei edes toivo miehen toistavan enää samaa. Siinä jokaisen sivun alalaidassa on yllä olevaan sarjaan viittava tekijöiden kommenttiraita sarjakuvallisena vastavetona dvd:lle. Se on aina sille henkilölle se eka demo. Jokainen rakastaa eniten sitä aikakautta, jona on jollekin jutulle sielunsa myynyt. Kehitys on tietenkin luonnollista, kun sarja on edennyt jo 15 vuoden kypsään ikään. Onhan se kumma, että sarjakuvantekijöiden on pitänyt omaksua sivistävä tehtävä kun ei esimerkiksi Yleisradion radiokanavat hoida sitä, älähtää Pirinen virneessäsuin. Samaan aikaan ne viisi pohtivat, että paluukeikka voisi olla vaikea toteuttaa, koska neljä heistä on rumpaleita. Tytön setä Ornette Birks Makkonen pohtii, että kyllähän yhtyeen jäsenistä viisi on vielä hengissä. Daideilijoiden soisi aina kokeilevan sellaisia asioita jotka heitä kulloinkin kiinnostavat, piirros-Pirinen toteaa. Tähän kommenttiraita-Kallio vastaa: Sitten pitää vain kärsivällisesti odottaa, että ne tajuavat palata tekemään sitä minkä parhaiten osaavat! K Sarjakuva Jokainen rakastaa eniten sitä aikakautta, jona on jollekin jutulle sielunsa myynyt. Pauli Kallio Strippi sarjakuvasta Ornette Birks Makkonen Potaattien yössä 24. Värit ovat esimerkiksi tulleet mukaan pysyväisluontoisesti. Tähän aihepiiriin viitataan myös tuoreimmassa Makkos-albumissa, Voittamattomassa vinyylivaistossa
Kallio kirjoittaa tarinat, tekee ruutujaon ja kuvailee mitä kussakin kuvassa on. Mulla kesti varmaan vuosi tajuta, että tämä sarja on yhtä paljon mun, Pirinen myöntää ja pistää moisen havaintokykyknsä vajaakäytön silloisen iänpuutteensa piikkiin. Siitä lähtien molemmat tekijät ovat tajunneet, että he omistavat Ornette Birks Makkosen fty-fty. Onhan sekin nimittäin hienoa, että maailmassa on sarjakuva, jonka päähenkilö voi mennä Dr. Tasapaino tuntuu sarjaa lukiessa. Albanin hammaslääkärivastaanotolle tuntuu siltä kuin vihdoin olisi hyötyä siitä huvittavasta triviapalasta, että tietää 90-luvun tähden ammatin. USB-muistitikun laitteen etupaneeliin on laitteesi samalla hetkellä tallentava. Amen. Jonathan Mander g www.suurikurpitsa. VAPAUS TALLENTAA LUONNOLLISTA KUVAA JA ÄÄNTÄ. Ville Pirinen (vas.) ja Pauli kallio Ornette-näyttelyn avajaisissa Tampereen Klubilla. JUKKA SALMINEN Miesten oma asenne sarjaa kohtaan on myös kehittynyt vuosien varrella, tosin ehkä merkittävin oivallus tuli jo alkuaikoina. DVB-T 2000/2001 DVB-C 2000/2001 DVB-TC 2201 DVB-S 2001 DVB-TS 2201 Maaverkkoon, HDMI:llä ja ilman Kaapeliverkkoon, HDMI:llä ja ilman Kaapeli-/maaverkkoon combo, HDMI Satelliittiverkkoon, HDMI Satelliitti-/maaverkkoon combo, HDMI www.ladigital.. Asettamalla ulkoisen muistin, esim. Ilman tietokonetta ja erillistä ohjelmistoa, ilman ylimääräisiä johtoja, ilman laitteen siirtelemistä. Suurin osa Makkosen maailmassa vierailevista muusikoista ovat Neil Youngin, Bob Dylanin ja Al Greenin kaltaisia legendoja, mutta vieraiden kirjo on laaja. PLUG & PLAY. LA Digital -malliston digisovittimet tuovat uuden ulottuvuuden tallentamiseen. Etenkin jos ne ovat viittauksia suomalaisiin rock-hahmoihin. Kallio toteaakin, että osa kollegansa ruutuihin ymppäämistä vitseistä menee häneltä yli hilseen. Mutta Piriselle jää tilaa tulkita ja lisäillä omiaan
Kokemus on vangitseva, sillä Yhdysvalloissa on raportoitu tapauksista, joissa ihmisten mielenterveys on alkanut ailahdella liiallisesta samastumisesta omaan Second Life -hahmoon. Ensinnäkin se, että palvelu on helposti synkronoitavissa kännykän kanssa. Kuitenkin vasta Ovi-palvelun seuraava askel on se, joka kiinnostaa eniten. Aikuisten siksi, että usein käyttäjät haluavat pitää hahmonsa alastomana syystä tai toisesta. Brittiläinen Amy Taylor jätti miehensä David Pollardin, kun tämä oli narahtanut kahdesti Second Life -seksistä amerikkalaisen naispelaajan hahmon kanssa. Mikä Ovesta sitten tekee erilaisen. Oven virallista 1.0-versiota ei kuitenkaan ole vielä julkaistu, joten emme voi tietää, millaiseen suuntaan Nokia on palveluaan kehittämässä. David ei tosin voi olla varma seksikumppaninsa reaalihenkilöllisyydestä, mutta näin hän joka tapauksessa vaimolleen kertoi. Kyseessä on joka tapauksessa mielenkiintoinen ennakkotapaus siitä, miten ihmisten sosiaalinen ja seksuaalinen elämä siirtyy verkkoon kiihtyvällä vauhdilla. g www.secondlife.com 26. Mitä jos Nokia tekee Ovesta sosiaalisen internetpalvelun. Ilmeisesti Davidille seksi pikselimassan kanssa merkitsi jotain myös tunnetasolla, tuskinpa avioliitto olisi muuten päättynyt. Mielenkiinnolla odottelen, mitä julkaisu tuo tullessaan. Jussi Mäntysaari Aviorikos netissä Uusi aika tuo mukanaan uusia ilmiöitä. Amerikkalaisen Linden Labsin kehittämässä maailmassa voi vaellella päämäärättömästi, jutella ihmisten kanssa, kuunnella keikkoja (siis livenä, oikeiden ihmisten soittamana, streamaustekniikan avulla), ostaa tontin, rakentaa talon ja sisustaa sen. Jos annat ystävällesi luvan seurata omaa olinpaikkaasi, hän voi matkapuhelimen lähettämän signaalin avulla päätellä sijaintisi. heimopäälliköt vierastavat maailman suurimman viestintäyrityksen palvelua. Kärjistettynä voisi sanoa, että virtuaalimaailma on aikuisten Habbo Hotel. Joudun työn puolesta vaihtamaan kännyköiden välillä usein, ja onkin hienoa, kun yhteydet saa pidettyä synkassa kännykän 3G-yhteyden välityksellä. Olen itse koekäyttänyt palvelua ja todistanut, kuinka utahilaisen trubaduurin keikalla kaksi hahmoa kiehnää toisiaan ilman vaatepikseliäkään, ja juttelee samalla arkipäiväisesti virtuaaliasunnon sisustamisesta. Rajankäyntiä virtuaaliseksin vakavuudesta käydään ainakin IsossaBritanniassa, missä nainen on jättänyt miehensä virtuaalitodellisuudessa tapahtuneen seksin johdosta. S g ovi.nokia.com Suurten yritysten ilmaisetkin palvelut tuomitaan usein kytkykaupaksi. NOKIA econd Life on maailman suosituin aikuisten kolmiulotteinen virtuaalitodellisuus, jolla ei ole mitään pelillisiä päämääriä, toisin kuin moninkertaisesti enemmän väkeä keräävillä massiivionlineroolipeleillä, joista tunnetuimpana mainittakoon World of Warcraft. Suurten yritysten ilmaisetkin palvelut tuomitaan usein automaattisesti jonkin toisen tuotteen kytkykaupaksi, vaikka esimerkiksi Facebook ja MySpace ovat nekin mitä Media suurimmassa määrin liikeyrityksiä, jotka tuputtavat käyttäjilleen mainostulvan rahoittaakseen toimintansa. Seksiä Second Lifessä ei siis voi ymmärtää aivan samalla tavalla kuin reaalimaailmassa, koska tunnetilat eivät välity muuten kuin kirjoittamalla. Esimerkiksi oma kännykkäni on synkassa Ovi-tunnuksieni kanssa, mikä tarkoittaa sitä, että kaikki tallentamani puhelinnumerot ja kalenterimerkinnät löytyvät Ovesta. Tämä jos mikä on seuraavan sukupolven sosiaalista verkostoitumista. Tai ehkä he jopa saavat puhelimeensa tekstiviestin kun haluat saada heihin kiireesti yhteyden Ovessa. Tästä päästäänkin ilmeiseen seuraavaan askeleeseen: millaista sukupuolista kanssakäyistä Second Lifessa kykenee harrastamaan. Mitä jos saat samoihin ihmisiin nopean yhteyden puhelimella tai Oven kautta. SKENE Sosiaalisten internetpalvelujen seuraava askel Unisia ensiaskeliaan ottava Ovi saattaa mullistaa tavan, jolla sosiaalisia internetpalveluja tehdään. NOKIAN Ovi-palvelu käy tällä hetkellä beta-vaihetta. Hulluin, ja jollain tavalla vaarallisin visio on ajatus ystävien seuraamisesta Oveen linkitetyn karttapalvelun kautta. Mitä jos ihmiset, joiden puhelinnumero sinulla on, tulevat automaattisesti myös sinun Ovi-kavereiksesi. Ehkä ensitutustumiseen vaikutti internetkäyttäytymisen trendi, jonka mukaan pienen suunnittelijaryhmän vapaa-ajalla kasaama ja marmai.:n blogeissa mainostettu yhteisö on aina parempi kuin ison yrityksen huolella suunniteltu vastaava. Oli miten oli, kun Oven (vai Ovin?) iso rummutus alkaa, odotettavissa on, että ainakin ns. Tosiasiassa nämä suunnannäyttäjät ovat jo siirtyneet pois Facebookistakin, kohti mobiili-Jaikuja ja muita entistä nopeampia sosiaalisen kommunikoinnin keinoja. Se julkaistiin hissukseen aiemmin tänä vuonna, eikä sitä vielä ole juurikaan markkinoitu. Tutustuin palveluun sen avautuessa, mutta suoraan sanottuna se tuntui vain isolla tohinalla kokoon kasatulta portaalilta, jonka olisi tarkoitus toteuttaa suurissa johtokunnan kokouksissa sovittuja kauniita visioita
Mutta eihän se mennyt kuin paperilla olimme kaavailleet. Ponemanin mukaan Sub Pop työllistää noin kolmekymmentä henkeä Seattlessa, ja työntekijöiden joukossa häärii myös yhtiön varastovastaavana toimiva Mudhoney-yhtyeen laulaja-kitaristi Mark Arm. Viiden tuhannen ihmisen edessä esiintyi uuden sukupolven kuten The Shinsin, ja Fleet Foxesin lisäksi The Fluidin ja Green Riverin kaltaisia, jo lopettaneita yhtyeitä, ja tunnelma oli suoraan sanoen mahtava. Hieman väsyneen oloinen, verkkaiseen tyyliin artikuloinut Poneman paljastui haastattelun aikana miellyttäväksi keski-ikäiseksi popfaniksi, joka yhä jaksaa motivoitua musiikista ja levy-yhtiönsä eteenpäin viemisestä. Ideana oli kasvaa isoksi kansainväliseksi indie-yhtiöksi, jolla olisi ison monikansallisen toimijan taloudellinen tuki ja resurssit. Perustimme nopeassa tahdissa toimistoja ulkomaita myöten. Mitä yhtiölle kuuluu juuri nyt. Seuraavien parin kolmen vuoden aikana Sub Pop joutui ajamaan alas toimintojaan ja miettimään strategiansa uudelleen. Olin masentunut ja turhautunut. Vuonna 2001 julkaistu The Shins-yhtyeen debyyttialbumi Oh, Inverted World oli yllätyshitti, joka myi yli puoli miljoonaa kopiota. Myös hieman ennen Warner-kauppoja tapahtunut Kurt Cobainin kuolema oli iso, todella raskas ja surullinen tapahtuma, joka lamautti pitkäksi aikaa. Myös Mudhoney on palannut muutamien 90-luvun etsikkovuosien jälkeen takaisin Sub Popille ja nauttii ansaittua arvostusta yhtiön sisällä. T Arm on myös yhtiön pitkäaikaisin artisti ja saanut autiopaikalta kokea grunge-boomin huiman nousun ja yhtä tyrmäävän laskun. Meillä on lukuisia hyvässä nosteessa olevia bändejä ja vahva katalooki. Yhtiön toinen perustaja Bruce Pavitt jättäytyi syrjään jo 90-luvun puolivälissä kaksikon myytyä 49 prosentin siivun Warner Musicille ja siitä lähtien toimitusjohtajan pallilla on pysynyt Poneman. Meillä oli isot syntymäpäiväbileet muutama kuukausi sitten Seattlessa. Tänä vuonna Sub Pop täytti 20 vuotta. Niitä aikoja ei ole vieläkään mukava muistella. Bändien ennakot ja äänitysbudjetit kasvoivat huimasti, mutta isot menestystarinat kiersivät kaukaa. Levy palautti yhtiön kurssin oikeaan suuntaan. Myös taloudellisesti olemme hyvässä kunnossa. Mudhoney, Tad ja Nirvana vetivät f 28 ALEKSI KINNUNEN. Yhtiön alkuaikojen innostunut tee-se-itse -meininki ja hienot kokemukset saavat 49vuotiaan toimitusjohtajan yhä selvästi kiihtymään: Kun vuonna 1989 päätimme Brucen [Pavitt] kanssa vuokrata 1500-paikkaisen Seattlen Moore teatterin meitä pidettiin pähkähulluina, koska yksikään paikallinen rockbändi ei ollut myynyt sitä loppuun, tai edes soittanut siellä. Itse asiassa viimeiset neljä vuotta ovat olleet rman historian parhaita, kiitos Postal Servicen, The Shinsin ja Band of Horsesin kaltaisten bändien. Kiitos oikein hyvää, viimeiset vuodet ovat menneet mukavasti. Sen sijaan The White Stripesin missaaminen oli yksi urani pahimpia mokia, ammattimies tunnustaa. ampereella lokakuussa pidetty Musiikki & Media -tapahtuma toi maahamme mielenkiintoisia musiikkialan vaikuttajia. Pyöreitä vuosia juhlivan levy-yhtiön menestystarina on täynnä tosielämän dramatiikkaa ja kiperiä tilanteita, mutta myös upeita bändejä ja klassikkotason levyjulkaisuja. Seattlesta paikalle lensi Sub Pop -yhtiön toinen perustaja ja toimitusjohtaja Jonathan Poneman. SKENE Henkilökuva Kurtin löytäjä Jonathan Poneman on levymoguli joka löysi Nirvanan. Tilanne äityi niin pahaksi, että yhtiön työntekijät nousivat kapinaan ja lähettivät myllykirjeen Warnerille syyttäen Ponemania yhtiön kaaoottisesta tilanteesta. Yhtiön 20 vuoden mittaisen taipaleen raskaimmat hetket osuivat 90-luvulle. Vuonna 1995 tehdyn Warner-diilin jälkeen alkoi nopea laajeneminen, joka meinasi tuhota koko rman ja myös oman mielenterveyteni. Myös isäni kuoli samoihin aikoihin ja olin menettää totaalisesti otteen kaikesta
29
Ilman muuta kannattaa laittaa homma pystyyn jos siltä tuntuu. Jack White oli saanut kenkää meille levyttäneen Go Team -yhtyeen kitaristina ja tyrkytti uuden bändinsä nauhaa meille. Atlantic yhtiön legendaarinen perustaja Ahmet Ertegun on todennut, ettei Ray Charlesin kaltaisia neroja luoda, vaan niihin tör- Warnerkauppojen jälkeen alkoi alamäki, joka meinasi tuhota sekä Sub Popin että mielenterveyteni. 30 N mätään sattumalta. Melkoisen hyvästä osumatarkkuudesta huolimatta myös Ponemanille ja Sub Popille on sattunut epäonnistumisia ja menetettyjä mahdollisuuksia: Pahin on ollut The White Stripes. ykyään Poneman ei enää kuuntele jokaista taloon tullutta demonauhaa, mutta osallistuu aktiivisesti yhtiön päivittäiseen pyörittämiseen. Monessa yhtiössä oltaisiin onnellisempia ja tyytyväisempiä jos ilmapiiri olisi vapautuneempi ja vähemmän kellokorttimainen. Mehän olimme julkaisseet paljon hyvää garagerockia muuan muassa Billy Childishilta ja Girl Troublilta. Suurin osa noista julkaisuista ei kuitenkaan liikkunut kummoisesti ja ehkä olin hieman menettänyt uskoni moisiin juttuihin. Olen töissä viihdebisneksessä, jonka suurimpia haasteita on olla luova ja tuottava samalla kertaa. Pitää luottaa itseensä ja omaan makuunsa. En pidä raatamisesta, haluan nukkua kunnolla ja lähteä kotiin ajoissa. Ehkä halusin olla lojaali Go Teamin muille jäsenille tai jotain. Pitää palkata ympärilleen hyviä ihmisiä joihin luottaa ja joiden kanssa jakaa samanlaisia arvoja. Pilke silmäkulmassa hän sanoo muuttuneensa kumileimasimeksi, joka vain hyväksyy laskut ja sopimuspaperit: Filosoani levy-yhtiön johtajana on delegointi. Ja Nirvanan Bleach-debyytti syntyi vaivaisella kuudella sadalla taalalla. SKENE Henkilökuva Bruce Pavitt (vas.) ja Jonathan Poneman 90-luvun alussa. talon täyteen, ja viimeistään sen jälkeen meidät alettiin ottaa vakavasti myös pienen paikallisen indie-yhteisön ulkopuolella. Voisi helposti luulla, että satoja tuhansia myyvän hittilevyn tekemiseen saa uppoamaan kymmeniä tuhansia tai jopa satoja tuhansia taaloja, mutta Poneman huomauttaa, että pienelläkin budjetilla syntyy hyviä arvostelu- ja myyntimenestyksiä: esimerkiksi Postal Service -duon levy maksoi vain muutaman tonnin ja on nyt myynyt lähes miljoona kappaletta. Jos alat seurata trendejä ja niihin sopivia artisteja, olet aina jäljessä. Haastatteluajan lähetessä loppua kysyn vieä Ponemanilta vinkkiä uuden levy-yhtiön perustamista harkitsevalle. Kun kysyn Ponemanilta veikkausta seuraavista menestystarinoista, mainitsee hän yhtyeet Fleet Foxes ja No Age, mutta huomauttaa myös, että menestymiseen vaikuttaa niin monta asiaa, ettei hän viitsi pohtia moisia asioita liikaa. Aina ei osu oikeaan, mutta ainakin tulee julkaisseeksi levyjä, jotka ovat omasta mielestä mielenkiintoisia. En tarkalleen muista tai halua muistaa missä mielentilassa oikein olin, mutta annoin kuitenkin hyvän demon mennä sivu suun. Levy-yhtiön pyörittämisessä vaikein haaste on talouden pitäminen läjässä, rahavirran pitäminen tasaisena. Niin mekin aikoinaan teimme. Henri Keto-Tokoi SUB POP g Kirjoittaja työskentelee levy-yhtiössä tuotantopäällikkönä. Myös Ponemanille Nirvanan löytyminen oli puhdas sattuma: äänitysstudion tuttu omistaja toimitti vielä nimettömän, mutta poikkeuksellisen lahjakkaan yhtyeen demon hänelle. Hän oli 1980-luvulla Sub Pop -singles clubin jäsen.. Pitää kiinnittää sellaisia yhtyeitä, joista itse on innoissaan ja vilpittömästi kiinnostunut. Viime aikojen kalleimpia tuotantoja on ollut brasilialaisen CSS:n kakkosalbumi Donkey, johon on palanut useampi kymppitonni. Vastaus tulee silmää räpäyttämättä ja ilman sarkasmin häivääkään: Anna palaa täysillä. The White Stripes meni lopulta Sympathy For The Record Industrylle ja lähti melkein heti huimaan nousuun
F I L O T H I N G OF G OF NIIN G IIN N N EG N B EG B A!! ER A W ER NE W A NE A FULL DANCE FLOOR FROM 10PM TILL 4AM TICKETS 3,5e BEFORE 11PM & AFTER 5e (INC. 10..1 . COAT CHARGE) UUDENMAANKATU 16-20. 10 1 C HARD BEAT W W W. H A R D B E AT. SAT SAT
Hinta 49,90 euroa. Pelien, musiikin ja elokuvien stereoäänet laajentuvat monikanavaisiksi tilaääniksi kaiuttimilla tai kuulokkeilla. Saatavana rajoitetusti. g www.creative.com Luontoystävällinen kannettava Bambulla päällystetyn Asus-kannettavan nimi on Bamboo 12.1. Bambupanelointi huokuu luonnonmukaista tunnetta, ja jokaisen laitteen luonnollinen kuviointi on taatusti ainutlaatuinen. Käyttäjä voi luoda henkilökohtaisen salasanan, jolla estetään asiaton pääsy tietoihin. g www.tdk-media.eu Cassette Tape Dispenser -teippikone Teippikonetta ei koskaan löydä kun sitä tarvittaisiin. Koko 90 x 140 x 37 mm. g www.asus.com Muistitikku salasanalla TDK Trans-It USB-muistitikkujen ainutlaatuinen Flash Lock -suojaus tarjoaa tiedoille niiden vaatiman suojan ulkopuolisilta. g www.pulju.net 32. Se on kevyt ja kompakti, paino alle 20 grammaa. Flash-muistiin on tallennettu valmiiksi tarvittavat ohjelmistot. Hinta 27,50 euroa. Kyseessä on helposti mukana kulkeva, 12 tuuman näytöllä varustettu kannettava. Tietokone käyttää vähemmän virtaa mutta pystyy tarvittaessa myös tarjoamaan huippuluokan suorituskykyä. Lukitusominaisuuden vihje-toiminto auttaa muistamaan salasanan. Perinteinen etanan näköinen masiina on saanut uuden kilpailijan: C-kasetin näköisen nostalgiaa herättävän isoveljen. Suojaustekniikka lukitsee muistitikun automaattisesti, jos salasana syötetään väärin liian monta kertaa. Tape Dispenser suoltaa sisältään läpinäkyvää toimistoteippiä, mutta kuten kuvastakin voi päätellä, se näyttää kasetilta, joskin varsin kookkaalta sellaiselta. SKENE Lelulaatikko Toimittanut: JUSSI HUHTALA Parempi äänentoisto tietokoneella Kiiltäväpintainen, musta Creative Sound Blaster X-Fi Go! on ulkoinen äänikortti, joka toimii myös muistitikkuna
g www.loewe. Jäähdytyspaneeli kannettavalle ONKO MIEKannettavien tietokoneiden lämmönhallinta on niiden kestoiän, LESSÄSI suorituskyvyn ja käyttömukavuuden kannalta kriittinen asia. Korkealaatuinen televisio Loewe Individual Compose -television tärkeimpiä ominaisuuksia ovat teräväpiirtovastaanotin integroituna televisioon, Full-HD-paneeli ja 100 hertsin kuvankäsittely. Targuksen HeatDefence Panel -jäähdytyspaneetetun aineiston voi lähettää li vähentää näitä haittoja ja parantaa käyttömukasähköisesti osoitteeseen lelulaatikko@popmedia. Kahden vuoden takuu. Individual Composessa on myös hybridiviritin analogisten ja digitaalisten antenni- ja kaapelilähetysten vastaanottamista varten. laite- tai tuoteuutuus, joka sopisi Kohonneen lämpötilan aiheuttama jatkuva tuulettimien musiikin tai elokuvien toiminta synnyttää epämukavaa taustamelua ja kuluttaa ystävien lelulaatikkoon. Vinkit ja palstalle tarkoiakkua. Hinta 39 euroa. g www.targus.com Lelulaatikko tai postitse osoitteeseen Pop Media Oy, Malminkatu 24, 001000 Helsinki, kuoreen tunnus Lelulaatikko.. otsikolla vuutta. Lisäksi siinä on tehdasasennettu kaksoisviritin satelliittilähetyksiä varten
CMX:n uuden materiaalin haastavuudesta ja riskialttiudesta kertoo jo sekin, että aivan kaikkia Talvikuninkaan biisejä ei oltu pystytty keikkakuntoon edes treenaamaan. Simppeli peruspunk sen sijaan toimii sitä tehokkaammin, mitä suoraviivaisemmin ja muuttumattomammin toistot tykitetään sekä levyllä että lavalla. Joku ehkä kummastelee, miksi lähden rinnastamaan juuri näitä yhtyeitä ja albumeita, jotka pintatasolla tarkasteltuna vaikuttavat täysin eri puusta veistetyiltä. Taidot, hermot ja kärsivällisyys olisivat saattaneet riittääkin, mutta valmistautumisaika vain yksinkertaisesti loppui kesken. Lopulta ehkä mikään ei ikinä ole mahdotonta. Vaan silti, koska albumien hankalahko materiaali on studiossa tallentunut juuri siihen yhteen ja ainoaan kuultavissa olevaan muotoon, alkavat kyseiset albumit toistuvasti kuunneltuina vaikuttaa suhteellisen kliinisiltä. Livellä tuntuu olevan todellinen tarkoitus. Livemuodossa Talvikuninkaan ja Iiriksen biisimateriaalit kuitenkin nousevat arvoon arvaamattomaan, kuten molempia albumeita juhlistavat kiertueet ovat osoittaneet ainakin henkilökohtaisessa kokemusmaailmassani. Kun kappaleiden edetessä tehdään erinäisiäkin mutkia, niin aina ne tasan samaan suuntaan kaartuvat mutkat alkavat toistojen myötä kyllästyttää. Toki minulla on siihen pätevä tekosyy ja selitys. Asian ydin taitaa piillä siinä, että levytetyssä muodossa hardproge ei vain pohjimmiltaan toimi. Talvikuningas on saumaton juonellinen kokonaisuus, eeppinen sciooppera, jonka musiikillisen tyylikirjon äkkikäänteet tarjoavat alituisia yllätyksiä. Kaikeksi onneksi kumpikaan yhtye ei sorru pätemään taitotasonsa korkealaatuisuudella, vaan kaikki soittamistoimenpiteet suoritetaan varsinaista asiaa eli itse biisejä palvellen. Näin ei kuitenkaan ole (ainakaan vielä tässä vaiheessa) tapahtunut. Iiris puolestaan on vain kokoelma erillisiä kappaleita, joiden tekstilliset teematkaan eivät leimallisesti sojo- S Levytetyssä muodossa hardproge ei vain pohjimmiltaan toimi. ta tiettyyn suuntaan. Silti kumpainenkin levy vaikutti aluksi vallan mainiolta. SKENE Liven tarkoitus MARKKU HALME vuorottelee tällä palstalla SAMULI KNUUTIN kanssa. Progen ja punkin sovittamaton ristiriita Olen pahoillani, jos tämänkertainen kolumnini vaikuttaa hieman sekavalta. 70-luvun puolivälin progehirveyksistä (jotka itse asiassa johtivat punkin syntyyn) on osattu ottaa oppia. Alemmassa kastissa lojuu ainoastaan ehdoitta tuomittava tilutteluproge. Tuntui siltä, että kunhan ne on saanut kuunneltua riittävän moneen kertaan, paljastuu niiden todellinen karva, ellei peräti virheetön iho karkean karvaturkin alta. Kaksikon kuitenkin yhdistää se, että yhtyeiden nykyhetkisessä soitannassa yhdistyy taitotason vaativuus. Ei siinä auttaneet lämpimät nuoruusmuistot eikä mikään. 34. Kirjoitukseni on laadittu progemusiikin aiheuttamien jälkitilojen vaikutuksen alaisena. ekä Absoluuttisen Nollapisteen Iiris-albumi että CMX:n Talvikuningas edustavat yhtä rockmusiikin sietämättömimmistä alalajeista, saatanallista hardprogea. Hyvän vertailukohdan tarjosivat Mika Saastamoisen Parasta lapsille Suomipunk 1977-1984 kirjan julkaisubileet, joissa soittaneiden vanhojen punkveteraanien teho jäi huomattavasti edellä kehuttua progeilua vaisummaksi. Yllättävää molempien yhtyeiden liveseteissä oli niiden vastustamaton teho, joka sai vanhan punkin rankkaamaan ne lähes kaikkien viimeisten kymmenen vuoden aikaisten punk-keikkojen edelle. Olen kuitenkin antanut itselleni kertoa, että vielä luvassa olevia Talvikuningas-aiheisia keikkoja varten nekin aiotaan vielä saattaa livetyskuntoon, sillä tarkoitus on tehdä projektiin liittyvä kuvallinen tallenne. Kun moni-ilmeisyyden kasvoihin tulee elävän tilanteen sanelemia ennalta-arvaamattomia irvistyksiä, on yleisöllä varsinainen juhlapäivä
Valuta sitten nauhana oliiviöljyä sekaan koko ajan sekoittaen niin että kastike emulgoituu. 35. Esimerkkejä ruoka-aiheisista biiseistä löytyy pilvin pimein muualtakin, varsinkin mustan musiikin puolelta. Kuori bataatit ja pilko ne kahden sentin kuutioiksi. Anna maustua ainakin tunti ennen tarjoilua. RYTMIN KOKKI MARKO LUHTALA KIRJOITTAJA ON KIASMAN KEITTIÖMESTARI. Mashed potatoes boogaloo! L oistavan Booker T & The MGs - yhtyeen biisit My Sweet Potato, Green Onions ja Soul Dressing inspiroivat kehittämään reseptin tähän bataattisalaattiin. Halkaise chilit ja poista siemenet ja pilko pieneksi silpuksi. Leikkaa sipulit paloiksi sekä valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi. Pop POP MEDIA | MARKUS PAAJALA kaa ruo - Resepti Bataattisalaatti neljälle Yksi iso tai kaksi pientä bataattia Neljä vihreää varsisipulia ( sesongin ulkopuolella käytä punasipulia ) 1 vihreä chili 1 punainen chili Pari oksaa tuoretta timjamia ja rosmariinia Pari kynttä valkosipulia Kaksi appelsiinia Loraus öljyä Suolaa ja mustapippuria Laita uuni päälle kahteensataan asteeseen. Sillä aikaa kun bataatit ja muut kypsyvät, leikkaa appelsiinista kuoret pois veitsellä ja leikkaa kahden sentin paloiksi. Mainittakoon vaikka Mashed Potatoes perunamuusista on tehty varmaankin kymmeniä versioita eri artistien toimesta! Staxin soundit luonnollisesti vievät meidät jälleen etelävaltioiden keittiöön. Tarina ei kerro olivatko Booker T, Booker T & The MGs Steve Cropper, Donald Duck Dunn ja kumppanit kulinaristeja. Sekoita ainekset keskenään ja levitä uunipellille leivinpaperille. Ota sitten kypsät bataatit pois uunista jäähtymään. Laita paahtumaan kuumaan uuniin kahdeksikymmeneksi minuutiksi. Bataattisalaatti toimii hyvin BBQpossun, savustetun lohen ja grillatun kanan kaverina mutta myös sellaisenaankin. g Sarja päättyy. Soul Dressing 1 iso raaka kananmuna 2 ruokalusikallista Dijon-sinappia 2 ruokalusikallista juoksevaa hunajaa 1 pieni purkillinen maissinjyviä noin desin verran Pari ruokalusikallista sherryviinietikkaa Pari tippaa tabascoa 1,5 desilitraa oliiviöljyä Laita kaikki huoneenlämpöiset ainekset paitsi oliiviöljy blenderiin tai soseuta ne sauvasekoittimella. Renssaa timjami ja rosmariini ja hakkaa veitsellä vähän pienemmiksi. Sekoita sitten kulhossa edellämainitut asiat ja appelsiininpalat keskenään ja sekoita lopuksi kastike Soul Dressing joukkoon. Saattoihan olla niinkin että uransa alussa ollessaan bändin jätkillä oli vain yksinkertaisesti nälkä näitä klassikkobiisejä nimetessään
Groove HOMMA Elävä arkisto 36
Paljon herkkuja on kuitenkin tallella kuten näytteitä Ylen tv-tuotannon ensimmäinen musiikkilmistä Mäyränkolo-klubilta vuodelta 1961. Arkisto ei tietenkään voi kovin syvältaan, kertoo elävän arkiston toimittaja Juklisiä tarpeita tyydyttää, mutta näkisin niin, ka Lindfors. että se tarjoaa näytteenomaisesti läpileikka1960-luvulta on ollut vaikeampi löytää uksen siitä mitä Suomessa on tehty. Ulkomaisista esiintyjistä arkistoon on pääsuomalaisen rytmimusiikin tynyt materiaalia uutislmeistä, joita tehhistorian. Hepa Halme 62 viikottainen ohjelma nimeltä nuorta jazzia. toriaa. Musiikkiin kuuluva kokemusperäinen, hiljainen tieto ei leviä verkossa eikä vertaisryhmissä. Kännistä bluesia kun ei kuuntele erkkikään, vaikka kitaraa soittaisi itse Albert Järvinen. Myöhemmin Jukka Haavistoa pyydettiin kokoamaan jamiporukoita tekemään ohjelmien g yle./elavarkisto Arkiston aarteet J Elävä arkisto Y Arkisto tarjoaa läpileikkauksen siitä mitä Suomessa on tehty. oskus 1970-luvulla vallitsi Helsingin klubeilla sellainen käytäntö, että illan pääesiintyjän lopetettua settinsä lava jäi avoimeksi paikalla oleville muusikoille. Siinä oli kymmeniä suoria ohjelmia ja alan keskeisiä tekijöitä, mutta mitään ei ole tallella, päivittelee Lindfors. erityisesti dvd-kokoelmisMelkeinpä mikä tahansa tätä on hyödynnetty. Oivallista ajankuvaa tarjoavat myös Esa Pethmanin esitys 1960-luvun loherättää henkiin pulta, samoin muutamat makoisat jamipalat. sa suomalainen genre on Elävässä on tällä hetedustettuna. Bittivirta ei kuitenkaan kuljeta elävän kosketuksen dynamiikkaa eikä tarjoa spontaanin vuorovaikutuksen haasteellisuutta. Vaikkei jazz suinkaan ollut suopyritään toteuttamaan myös yleisöltä tulleita situinta ohjelmaa, se oli hyvinkin näkyvästi toiveita. kellä jazzista pääasiassa Jazzin ja rytmimusiivideoleikkeitä, mutta rakin levytuotanto on Suodion puolella on suunnamessa ollut vähäistä, joton alue vielä kartoittaten elävä arkisto täydenmatta: Koko radiopuotää olennaisesti alan hisli on vielä perkaamatta. tiin ennen tv-aikaa säännöllisesti, esimerkiksi JATP-kiertueesta tehty pieni lminpätkä leisradion elävä arkisto on kehittyvuodelta 1953. 1970-luvulta löytyy lä on aika hurjiakin jutpopstudio-ohjelmista paltuja, se oli aika villi vaihe jon kiintoisaa kamaa, sen kun Paakkunainen, Hauajan progebändejä ja lyhytta-Aho ja kumppanit nousiaikaisia vaihtelevia kokoonJukka Lindfors vat eturiviin. Erityisen mielenkiintoisia ovat sellaiset tilanteet, missä taustoiltaan erilaiset muusikot kohtaavat. Jammailu on prosessi, jossa yksilöllinen muuttuu yhteiseksi ja musiikki saa mahdollisuuden kasvaa, jalostua ja jatkaa kiertokulkuaan. nyt ja laajentunut perustamisensa Tekijänoikeudet rajoittavat jossain määrin jälkeen parissa vuodessa sekalaisesmateriaalin käyttöä. Kaikki musiikki löytyy nyt materiaalia tietyssä mitassa, jotta saisimyhdestä paikasta, ja se on jäsennetty paitme koottua historiallisesti mahdollisimman si eri tyylien ja teemojen kattavan otoksen. Jaakko Jahnukaisella oli vuosina 1961 nattaa lähettää ehdotuksia. Valikoimodernin jazzin paloja, vaikka sitä kuitenkin maa täydennetään vähitellen ja koko ajan tehtiin paljon. Jazzologi Jammin Jammailu on musiikillista kullanhuuhdontaa. väliin täytepaloja. Kantanauhakokoelmasta Meillä on nyt kokopitäisi radiopuolen jazznainen jazzin alaosasto, toimittajien kanssa yritjoka suomalaisessa tarjontää löytää ne, jotka parhainassa on nähdäkseni aika ten sopisivat elävään arkisharvinaislaatuinen. Olisiko tämä eräs selitys sille, miksi silloin syntyi niin paljon vielä tänäänkin kuranttia musiikkia. Tuon aikakauden ilmapiiri oli otollinen keskustelulle ja asioiden kyseenalaistamiselle. Täältoon. Musiikkia tehdään yhä enemmän standardoituun tallennemuotoon, jonka laajamittainen jakelu on helppoa, jopa reaaliaikaisesti. Elävän arkiston palautepostiin kanesillä. ta tallennekokoelmasta sisällöltään ja Kotimaisten osalta meillä on muusikoimuodoltaan yhä paremmin yleisöä palveleden liiton kanssa diili, että voimme käyttää vaksi portaaliksi. Jazzin kehitykselle jammailu on ollut keskeinen ja alkuperäinen kouliintumisen metodi, muusikoiden ja näiden oivallusten testiajo. Erilaiset lähtökohdat koettiin rikkautena, niitä yhdisteltiin ja törmäytettiin ennakkoluulottomasti, vaihtelevalla menestyksellä tietty. Jammailu on myös tämän tiedon ylläpitoa ja päivittämistä. Usein kävi niin, että loppuillan jammailu oli täyspainoisempaa tavaraa kuin pääesiintyjän konsanaan. 70-luvulla avatpanoja. tiin ovia aika moneen suuntaan, Vaikka tässä puutteitakin on, etnon ja rockin puolelle, lisäksi monilla niin mielestäni valikoima on aika edusjazzmuusikoilla oli yhteyksiä Sibiksen suuntava. Mutta vielä useammin kävi toisinpäin ja tämä taisi johtaa myös siihen, että tämä käytäntö vähitellen hyytyi ja lopahti. Ne ovat usein alku jollekin uudelle. Hepa Halme 37. Uutta luovana musikaalisena käytäntönä jammailu on nykyisin hieman huonossa hapessa toisin kuin vielä 1960ja 70-luvulla. Ylen mukaan myös aakkoselmateriaalia lisensoidaan liseksi yleishakemistokmyös kaupallisten tuosi, jonka käyttö on paitsi tantoyhtiöiden käyttöön, helppoa myös hauskaa. Hyvinkin yksinkertainen idea saattaa keskinäisen innostuksen ilmapiirissä kehkeytyä musikaaliseksi löytöretkeksi
HARRI HUUKI HUUHTANEN bändi, joka on uus: stadilainen mi matkusti rvinais Eg o tr ip p i on haran laulaen suomeksi. tehnyt pitkän u ja ymmärsi, mik keikkabussissa JUKKA LEHTINEN bändin N | KUVAT: TEKSTI: PASI KO STIAINE 38. Ryt si
Ja se yleisö, se oli ollut bändille tyypillinen läpileikkaus nuoria ja vähän vanhempia runotyttöjä, futishuligaanin tavoin eläytyviä omasta mielestään ikinuoria miehiä sekä ihan aidosti varttuneempaa väkeä. Saako paitamyyjä Huuki (vas.) uuden homman äimistelevät Sampo, Mikki, Skele ja Knipi. PERJANTAI KLO 16.40 AMARILLO, PORVOO T asa-arvo on tätä kaikki roudaavat, niin esiintyjät kuin teknikotkin. Matkaan päästään, kunhan kitaristi Skele Varisto ja basisti Anssi Maasalo saapuvat. Siispä Egotripin esiintyjät ja tekniikan miehet (miksaaja-bussikuski Tero Terttu Arnberg, valomies Mika Yli-Jyrä, monitorimiksaaja Klas Granqvist sekä paitamyyjä-kuvaaja Harri Huuki Huuhtanen) odottavat ja suunnittelevat, miten he murjovat myöhästyjiä verbaalisesti. Jyväskylän Lutakossa oli varmaan paras meininki koko 2000-luvulla. On harvinainen ilma: ensimmäinen Egotripin syyskiertueen lähtö, jolloin ei ole pimeää eikä sateista vaan kaunis, kuulas alkutalven pakkaskeli. Nyt samaa on tarkoitus lähteä bongaamaan Porvoon Amarillosta. TÄYTYYHÄN SE TEHDÄ, KUN KERRAN MAHDOLLISUUS SUODAAN. Yhtyeen jäsenistä laulaja-kosketinsoittaja Mikki Kauste, kitaristi-laulaja Knipi Stjerncreutz ja rumpali Sampo Haapaniemi seisovat ringissä ja puhuvat renkaidenvaihdosta. Knipi: Syksyn kiertue on alkanut hyvin. On pikkujouluaika eivätkä eteläiseen kantakaupunkiin asettuneet soittajat saa taksia. Tähän on tultu: keski-ikäistyvällä bändillä on samat ongelmat kuin muillakin perheellisillä lastenkuskaajilla. Mikki: No ni, nyt ei enää kyllä ehditä pysähtyä kahville. Reitti keittiöstä lavalle kulkee niin kapean oviaukon kautta, että Sampon rumpulaatikko ei mahdu sisälle. Mikillä homma menee uusiksi: ensimmäisellä kerralla hän on vaihtanut kumit väärin paikkoihin, pyörimään väärään suuntaan. Ilman suuria tunnekuohuja rumpali Knipiä naurattaa, sillä tulihan se basisti-Anssikin! 39. Knipi jännittää. Basistia ei näy. Anssi matkustaa bussin takana petiosastolla yksinään, muut istuvat tuoleilla. Mikki: Kyllä tämä semmoista hommaa on, että pitää lopettaa kymmenen vuoden sisällä. Kahvilla ei pysähdytty, mutta soittajat joivat yhteensä yhden oluen ja kaksi pulloa vettä. -Huuki, oletko nyt varma, että minä saan tuon repun. Ensin tuleva Skele pääsee vielä livahtamaan, mutta kun Anssi astuu bussiin 35 minuuttia sovittua myöhemmin, häntä tervehditään iloisesti: Aha, päätit sitten kuitenkin tulla! Kiva, kun pääsit tulemaan! Basisti hermostuu. Ulkona on pimeää ja ruuhkaista, mutta matka on lyhyt. Hän toteaa, ettei saanut taksia eikä ilman pääse paikalle. Egotripillä on kuitenkin maine yhtyeenä, joka tavoittaa monenlaiset yleisöt. MATKA STADIN SITKEIMMÄN SUOMENKIELISEN BÄNDIN KYYDISSÄ. Knipiä ei harmita itse vaihtotyö, vaan painavien pyörien roudaaminen kaukaa kellarista autolle asti. EGOTRIPPI. JA OHO, LÄHTÖ ON NYT: PERJANTAI, KLO 15 KISAHALLIN PARKKIPAIKKA, HELSINKI. K okoontuminen. Sampo kiittelee, että maksaa renkaiden säilyttämisestä ja vaihtamisesta kertamaksun. Amarillon sisäänkäyntiin peruutetaan jo runsaan tunnin kuluttua. Ei niin lyhyttä keikkareissua etteikö pysähdyttäisi kahville. Keikkapaikasta, jossa Egotrippi ei ole aiemmin esiintynyt. EGO TRIPPI
Seuraavaksi soittimet jaetaan niin, että Knipi istuu rumpujen taakse. Mikki: Me ei riidellä niin paljon pikkuasioista kuin kymmenen vuotta sitten. Se jännittää varsinkin tänään, koska paikasta ei ole aiempaa kokemusta. Jos on oltu joku päivä soittamatta yhdessä, saa helposti svengin päälle. Rytmitaju taitaa periytyä. Mä en ole mikään Kotiteollisuus. Ja tietysti siitä, että saa soundit kohdalleen. Se on tuurannu oikein vimosen päälle. Don Huonot ja Ultra Bra olivat nousseet huipulle edellisenä syksynä. Mistä luovutaan. Soundi muuttuu täysin, kun sali tulee täyteen ihmisiä. Uuden levyn lauluihin riittää intoa. Egotripin odotettiin tekevän saman kolmannella albumillaan Alter Ego. Mikki: Se oli kyllä tosi väsyneen näköinen. Knipi: Harvoin molemmat on hyviä, keikka ja soundcheck. Seuraavaksi Knipi on jo kitarassa ja basisti-Anssia odotellessa Skele soittaa kitarastaan matalatkin äänet kuin bassosta. Kaikki ovat tyytyväisiä. Ja soittaa bändi tietysti omiakin biisejä. Täällä Elviksen lantioliikkeet olisivat menneet aivan hukkaan! Vakiokysymys ennen jokaisen bändin jokaista keikkaa kuuluu: tuleeko tänään ihmisiä. On soundcheckin aika. Sitä piristää omalla olemuksellaan Sampon 3-vuotias Verneri, joka soittaa isänsä rumpuja vaaleanpunaiset kuulokkeet päässä. Bändi breikkasi, mutta vasta viisi vuotta myöhemmin Matkustaja-albumilla vuonna 2003. Terttu: Jos sulla on vajaita pulloja, tuo niitä! Ja näin tapahtuu. Hän kysyy täsmennyksiä raiderin alkoholitilaukseen. Mikki: Soundcheck on myös treeniä. Sampo: Ja niiden mielestä, jotka ovat nukkuneet. Ravintolapäällikkö käy tervehtimässä ja valaa uskoa siihen, että väkeä riittää. Kompit ovat hallussa, Were Not Gonna Take It on helppo tunnistaa ja kyllä! Pian Egotrippi soittaa Twisted Sisteriä. Pikkusisko Marikki, 2, tyytyy tanssahtelemaan. Biisi tapaillaan kuulemma ensimmäistä kertaa, mutta silti siinä on kaikki samat ainekset kuin alkuperäisessäkin: Tom Pettyn Last Dance with Mary Jane kulkee vaivattomasti kuin isomoottorinen auto auringon polttamassa amerikkalaismaisemassa. Elettiin vahvaa suomenkielisen rockin aikaa. Mikin mukaan koko bändi on rennompi kuin kymmenen vuotta sitten. Knipi: Ja Antti tuli suoraan Joensuusta, jossa se oli tuuraamassa Jean S.:n keikalla. Sampo: Horror-viikko himassa. Tai joiden lapset antavat nukkua. Kymmenen vuotta sitten odotettiin Egotripin läpimurtoa. Paikka on kuitenkin sokkeloinen, bändiä katsomaan otetaan tuosta määrästä noin puolet. Parhaimmillaankaan bändistä ei näe kuin ylävartalot. Ravintolahenkilökunnan edustaja tulee takahuoneeseen. Lapsityövoima... roudaa soittimensa osa kerrallaan salin puolelle. EGOTRIPPI -Hei älkää nyt sanoko, että se trippi-boksi jäi kyydistä? Soundcheckissä kaikki on sallittua. Knip Eli niiden, joilla ei ole lapsia. Mikki: Mä en mitään kossua juo. Syntyy kiista: yksi haluaa jekkua, toinen kossua. Amarilloon mahtuu noin 700 ihmistä. Oppii taas kuuntelemaan toisiaan. Paitsi ettei tuohon voi täysin luottaa. Siitä tuossa on mun mielestä kyse. Esimerkiksi Kauppatori kuulostaa näin ihan jäsentenvälisessäkin siltä kuin yhtyeen muinainen lähtösatama Kulosaari olisikin Kalifornia, ja soittajien harmoniataju eräidenkin Wilsonin veljesten tasoa. PERJANTAI KLO 20.00 AMARILLO, PORVOO ikki: On se aina vaan yhtä hauskaa. Esiintymislava sijaitsee tanssilattiaa ylempänä ja jokseenkin erikoisesti kahden aidan takana. Mikki: Me breikattiin niin kuin suomalaiset bändit keskimäärin, vasta viidennellä tai kuudennella albumilla. M ...Twisted Sisteria nakutta va Knipi... ...lavalle kiipeäminen arkivaatteissa! 40. Knipi: Silloin kun ei vedä omia biisejä
Mikki: Matkustajaa tehdessä huomattiin, että voidaan tehdä mitä vaan. Sampo: Ja sitten me breikattiin biisillä, joka olisi voinut olla Hollolalla! Älä koskaan ikinä oli mukana Nousukausi -elokuvassa. Mulla oli myös elämässä paljon muuta, opiskelua, lopputyön tekemistä ja pari suhdetta. Oli pakko ottaa time-out. Ruoholahden Elvis Tuure Kilpeläinen lähetetään keskeyttämään porvoolaisen dj:n Dr Alban Horror Show. MATKUSTAJAA TEHDESSÄ HUOMATTIIN, ETTÄ VOIDAAN TEHDÄ MITÄ VAAN. Silloinen basisti Aakku heitti mut kotiin ja sanoi, ettei kannata säikähtää. Ja sitten kajahtaa yhteislaulu: Suspicious Mindsia ei ole näiden elintarvikkeita notkuvien puuhyllyjen välissä takuulla kuultu yhtä komeana versiona. Se rupesi myös jotenkin tympimään. Tällaista se aina on. AIKA PALJON SAA KÄÄNTÄÄ JA VÄÄNTÄÄ, ETTEI SE KUULOSTAISI MEILTÄ. MIKKI Knipin ja Mikin välit ovat kuitenkin aina olleet jännitteiset. Aika paljon saa vääntää ja kääntää, että se ei kuulostaisi meiltä. Mikki: Me oltiin tehty siinä vaiheessa kolme levyä samalla kitararock-ajatuksella. Knipi: Nyt tuntuu siltä, että voisi taas tehdä jotain muuta. PERJANTAI KLO 23. Folkkia, poppia ja rokkia. Elvis-tuokio keskellä Dr Albania on kuin no voitte kuvitella. Mikki: Jossain vaiheessa rupesi tuntumaan, ettei homma mene eteenpäin, vaikka aina tehtiin uutta musiikkia. Hyvä! Tie on siloiteltu valmiiksi Egotripille. 41 E. Untsa-untsa-untsa. Mä olin ihan, että ollaanks me hajottu vai ei. Matkustaja (2003), Vielä koittaa uusi aika (2006) ja tuore Maailmanloppua odotellessa (2008) ovat yleisilmeeltään jotain muuta kuin ensimmäisten levyjen energinen, kitaravetoinen pop. Seuraavat treenit on helvetin hyvät. Olin kuukauden, puolitoista etten koskenut kitaraan. Tuure lähtee esiintymään, Alban-saaste katkeaa. On vähän harhaluulo, ettei ollut mitään ennen vuotta 2003. AMARILLO, PORVOO i kai sentään tällaista. Soitin [Tervomaan] Jonnan kanssa muutaman keikan ja Lieksassa fanit tulivat kehumaan Jonnaa ja sanoivat, että oli se sunkin vanha bändi ihan hyvä. Kyllä se rassasi eikä ihan vähän. Matkustaja -kappale, joka ei ollut mahtunut samannimiselle albumille, nousi kaupallisten radioiden koko vuoden soitetuimmaksi kappaleeksi. Seuraavana keväänä Matkustaja tienasi myös parhaan kotimaisen kappaleen Emman. Ja se on aika paljon meikäläiseltä. Kevään 2001 jälkeen meni seitsemän kuukautta, ettei nähty toisiamme. Porvoossa asuvan Sampon luona saunoneet egotripit tulevat takaisin Amarilloon ja ilmeilevät epäuskoa, kun ysärinostalgioiden riivaama dj tanssittaa. Varsinaisesti yhtyeen suosio räjähti kuitenkin vuonna 2004, kun 20 suosikkia -kokoelma nousi platinamyyntiin. Mikki: Oli se. Vääntöä oli Egotripin mukaan erityisesti Nanna Mikkosella, joka puhui radioasemien pomot ympäri soittamaan paitsi leffahittiä myös muita Matkustaja-levyn kappaleita. Sampo: Kun olin ensimmäisissä bänditreeneissä vuonna 1996, ne loppuivat ilman, että nuottiakaan soitettiin. Ankeempi ilis tuli vasta Helsinki-Hollolan jälkeen, kun ei oikein ollut biisejä eikä ollut basistia. Knipi: Luulen, että se oli Mikille kovempi juttu kuin mulle. Skele: Silloin oli aika lähellä, että bändi loppuu. Ihmiset kuuntelevat, innostuvatkin. Miksaaja Terttu ottaa myös kitaran syliinsä. Nyt vihjataan, että yksi toimintatapa ja soundimaailma on taas kuljettu loppuun. Lopetin soittamisenkin. Knipi: En viitsinyt sanoa, kun Tuure oli tässä, että en kyllä haluaisi lähteä esiintymään tuollaisen musan jälkeen. Myytiinhän me jo Tavastiakin loppuun ennen sitä. Silloin tehtiin Moulaa -rundi, ja sen jälkeen ei tarvinnut paljon rupatella. Tuure: Tehän olette ihan livemusa-iliksissä. Keikkasuosio kasvoi, osa yhtyeeseen jo välillä kyllästyneistä kriitikoistakin löysi bändi uudelleen. Knipi: Ei paljon napannut. Hän hoitaa hommansa upeasti. Tuure soittaa kuusi kappaletta, joista yhden hän on säveltänyt samana päivänä. Lämmittelijä Tuure Kilpeläinen näppäilee akustista kitaraa. Mikki:Tauko teki sen, että ruvettiin tekemään kappaleita eri tavalla. Dr Alban soi. Meteli ravintolan keittiön varastohuoneessa eli bändin takahuoneessa on infernaalinen. Samaan aikaan sattui muutakin: yhtyeen levyt toisesta albumista lähtien julkaissut Kari Hynninen myi Zen Garden -levy-yhtiönsä BMG:lle, ja Egotrippi sai ison talon voimat puskemaan uraansa
Pari Knipin suunnittelemaa Everlast-logon muunnelmaa Egotrippi since 1993 ja yhdet törkeän räikeät verkkarit menevät kaupaksi jo ennen esiintymistä. Paitamyyjä Huuki on saanut myyntipisteen kuntoon. On nuoria tyttöjä ja varttuneita rouvia, heidän kumppaneitaan ja ihan keskenään tulleita miesporukoita. Ei se tästä, Polkupyörälaulu ja Älä koskaan ikinä peräkkäin soitettuina villitsevät eturiviä. Terttu: Yksi blondi tuli sanomaan, että milloin bändi lopettaa, että tänne saadaan kunnon musaa. Kyllä tästä on tullut osa elämää. Niin, että trippi jatkuu. Sitten rundi jatkuu. Knipi: Se oli ehkä vähän virhe. Egotrippi. Knipi ja Mikki lavalla ja takahuoneessa. Kun Mikki kumartuu soittamaan koskettimia, välimatka lähimpiin naisiin mitataan sentteinä. Yleisö tervehtii. Yleisö hyväksyy näin pikkujoulukauden perjantainakin sen, että ohjelmiston runko muodostuu uuden levyn kappaleista: Maailmanloppua odotellessa, Kaikenlaista harmia ja Häälaulu soivat vielä muhkeammin kuin soundcheckissä. Knipi: Onko täällä järjestysmiehiä paikalla. Ihmiset jäävät kauas välimatka on siis yhä se kaksi aitaa. Mikistä ei, ja samalle kannalle taipuu Knipikin. Torjutaan ylimääräisiä paikallepyrkijiä järjestysmiehen välityksellä. Naiset eivät valita. Mikki ja Knipi käyvät jälkipelin, oliko yleisön eteenkutsuminen hyvä juttu vai ei. EGOTRIPPI LAUANTAI KLO 0.25 AMARILLO, PORVOO E gotrippi tulee lavalle. Sitä on esiintyminen, ei itselle soittaminen. Seuraavana päivänä Lahteen, sitten ties minne ja joulukuun puolivälin kieppeillä Helsingin Tavastialle kahdeksi illaksi. Eikä porvoolainen yleisö enempää kehotuksia tarvitse. Asetelma on kuin Blues Brothers -leffassa, jossa veljekset oli tilattu väärään paikkaan keikalle vain häkki puuttuu. Yleisö on Porvoossa tyydytetty, moninainen yleisö. Kukaan ei valita tai ainakaan melkein Nämä käyvät kuulemma hyvin kaupaksi, kun ostajat ovat kännissä. LUULEN, ETTÄ MEILLÄ ON ENEMMÄN HISTORIAA TAKANA KUIN EDESSÄ. MIKKI LAUANTAI KLO 1.55 AMARILLO, PORVOO ikinen bändi on takahuoneessa. Mun puolesta saa. Se kumpi hymyilee, roudaa huomenna yksin! H g www.egotrippi.com 42. Ne ostaa sitten keikan jälkeen kännipäissään. Mikillä on illan mittaan kysymykseen kaksi ristiriitaista vastausta. Mikki: Ne oli kymmenen sentin päässä naamasta. Ja sitten taas toisaalta: Mikki: Ymmärrän sitä, kun sanotaan, että alkaa veri vetää tien päälle. Knipi: Mun puolesta tähän voi tulla. Välimatka poistuu, tunnelma tiivistyy lavan edessä. Koivuniemen herra, Matkustaja yhteislauluna, tietysti, Nämä ajat eivät ole meitä varten ja Unihiekkaa. Eikä Egotrippi ole väärässä paikassa. Kauempaa kurkkivat näkevät lähinnä enää soittajien päät. Ego trippi. Mikki: Luulen, että meillä on enemmän historiaa takana kuin edessä. Saako tähän lavan eteen tulla. Paljastui, ettei blondi ollut maksanut sisäänpääsymaksua ja Terttu oli ehdottanut järjestysmiehelle blondin poistamista. Mikki: Mutta sittenhän takana olevat eivät näe. Mutta mikä on bändin tulevaisuus. Siinä vaiheessa kuvaan oli astunut blondin miesystävä, joka oli vuoronperään uhkaillut ja pyydellyt anteeksi sekä Tertulta että blondilta. Juodaan
44
Teeskenteleväksi ja heppoisiin psykologisiin haihatteluihin kaatuvaksi sekasotkuksi teilattu elokuva oli pettymys lippuluukkutuloissa mitattuna. Surkeasti menestyneen romanttisen Madonna-komedian (Haaksirikkoutuneet, 2002) jälkeen Ritchie sukelsi takaisin gangsterimaailmaan vuonna 2005 valmistuneessa Revolverissa. Kriitikoiden ruoskiman ja monissa maissa vain dvd:llä julkaistun elokuvan jälkeen Ritchie f päätti palata juurilleen. 45. Mikä on brittiläisen ohjaajakäsikirjoittajan suosion salaisuus? TEKSTI: ESSI PELTOLA E nglannissa vuonna 1968 syntynyt, tv-mainoksia tehtaillut Guy Ritchie nousi maailmanmaineeseen 1990-luvun lopulla, kun hänen gangsterielokuvansa Puuta, heinää ja muutama vesiperä (1998) oli kassamenestys. Aiemmin vain 20-minuuttisen, vuonna 1995 ilmestyneen The Hard Case -lyhytelokuvan ohjanneen Ritchien nimi oli äkkiä kaikkien huulilla. Viidessä viikossa minibudjetilla kuvattu väkivaltainen huumorihulina oli julkaisuvuotenaan yksi suurimmista hiteistä Iso-Britanniassa. Ritchien suosio kasvoi vuonna 2000, kun ohjaaja vei näkemyksensä muutaman askeleen edemmäs konnakomedia Snatchissa. JARIVEI NÄÄRI ISIO V Tammikuun alussa Suomessa ensi-iltansa saava RocknRolla on uusin lisäys Guy Ritchien gangsterielokuvien sarjaan, joka on menestynyt vahvan ja ainakin näennäisesti omintakeisen tyylinsä ansiosta. Richien ensimmäistä koko illan elokuvaa kehuttiin ennennäkemättömän nokkelaksi kuvaukseksi Lontoon anarkistisesta alamaailmasta
f. Osa kriitikoista on hehkuttanut Ritchien otteen olevan jälleen terävä, mutta osa on arvostellut elokuvista toiseen jatkuvaa tyyliä, jonka on nähty lainaavan liikaa elementtejä muilta ohjaajilta. Kaaos ja karikatyyriset konnat RITCHIEN gangsterimaailma on enemmän tai vähemmän sekopäinen yhdistelmä Quentin Tarantinoa, Woody Allenia ja Marxin veljeksiä, jos komediakuningas Groucho olisi keskittynyt väkivaltaan. Värikkään autenttisiin hahmoihin voi samastua samalla, kun ne päättömän toimintansa kautta avaavat oven uuteen maailmaan. Sarjakuvasivuilta napatut tai Sam Peckinpahin Hurjan joukon (1969) testosteronipiireistä karanneet hahmot muistuttavat ulkoisesti todellisia henkilöitä, mutta lähemmin tarkasteltuina ne näyttävät ottaneen ruhtinaallisen harppauksen ulos todellisuudesta. Tarantinon kohtalon kovan kouran pieksemiin konkareihin verrattuna nämä nuorukaiset tuntuvat kaikessa naiiviudessaan painivan liian kovassa rikollisliigassa. Ennen pitkää toinen toistaan oudommat jalokivivarkaat, korttihait, vakoojat, hämäräperäiset liikemiehet, nyrkkeilypromoottorit, nörttihuijarit, gangsterigorillat ja pikkurikolliset tajuavat, kuinka pieni kaupunki Lontoo oikeastaan on. Siinä missä Reservoir Dogsin sankareita näyttelevät veteraanit Harvey Keitel, Michael Madsen ja Lawrence Tierney, Ritchien maailman keskipisteessä ovat poikamaiset untuvikkorikolliset, joita tulkitsevat muiden muassa Jason Statham, Dexter Fletcher ja Jason Flemyng. Ritchien elokuvat ovat pikkutarkkoja toimintakomedioita, joissa karikatyyriset konnat eksyvät tahattomasti toistensa tielle luoden ympärilleen hämminkiä ja sekasortoa. GUY RITCHIE Toby Kebbell WARNER BROS. WARNER BROS. Elokuvasta RocknRolla Gerard Butler (vas.) ja Idris Elba. Ritchien uusin gangsterielokuva, RocknRolla, vie katsojat takaisin viheliäiseen Lontooseen, mustalla huumorilla höystettyyn pikkurikollisten ja suurpelureiden kilpajuoksuun. Ritchie heittää päättömiltä vaikuttavat juonenkäänteet samaan soppaan ja hämmentää keitosta niin, että hahmot törmäävät toisiinsa 46 ikään kuin Woody Allen -elokuvassa, jossa hiljainen huumori ja vaatimattomuus on korvattu yliampuvilla oveluuksilla ja röyhkeällä ryminäväkivallalla. Kaiken vilinän alla on kuitenkin aina hyvin yksinkertainen, tarinan liikkeelle laittava perusjuonielementti, esimerkiksi jalokivivarkaus (Snatch). Ritchien elokuvissa on kuitenkin runollisen mielipuolisesta slangi-dialogista pursuava englantilainen mentaliteetti ja poikamaisen letkeä elämänote. Gerard Butlerin tähdittämä toimintakomedia palaa puun, heinän ja Snatchin miljööseen, jossa tutunoloiset hahmot ja toisiinsa kietoutuvat juonikuviot liimautuvat yhteen. Gangsterielokuvansa itse käsikirjoittanut Ritchie luo hahmovetoisia, eri suuntiin poukkoilevia tarinoita, jotka päältäpäin näyttävät monimutkaisilta. Grouchomaisia sukkeluuksia viljelevän Ritchien huumorin nerokkuus perustuukin suurimmaksi osaksi juuri päähahmojen kokemattomuuteen ja heidän erehdyksilleen nauramiseen. Ritchiellä on veikeä taito luoda suhteellisen normaaleilta näyttäviä hahmoja, joista paljastuu stereotyyppisiä piirteitä. Pitkästä pitkäperjantaista (1980) vaikuttunut Ritchie ei ole itse maininnut ottaneensa mallia rapakon toisella puolella rellestävältä Tarantinolta, vaikkakin Ritchien elokuvissa on löydettävissä jonkinlaisia yhtäläisyyksiä Reservoir Dogsin (1992) nasevaan dialogiin ja Pulp Fictionin (1994) yhteen nivoutuviin juonikuvioihin
0¤ 12.9 Filmifriikki the spirit of Blu-Ray dvd uutuudet www.filmifriikki.fi www.dvdpure.net hämeentie 48, hki eerikinkatu 6, hki. parhaat blu-rayt filmifriikistä Varoitus herkille lukijoille seuraavat tuotteet saattavat järkyttää Alk
GUY RITCHIE Guy Ritchie (oik.) ohjastaa Elbaa ja Butleria. KUIN KOKOILLAN MUSIIKKIVIDEOT Guy Ritchiellä on tarantinomainen taito yhdistää musiikki gangsterielokuviensa tyyliin. WARNER BROS. O Ensiluokkaista eskapismia KENTIES silmiinpistävin elementti Ritchien gangsteritrillereissä on elokuvien mainos- ja musiikkivideotyyli. Ritchien ilkikurisen miehisessä maailmassa ei näyttäisi olevan tilaa liiallisille kokeiluille. Dusty Springeld maalailee pehmeitä soul-soundeja, kun taas elokuvan kipakampaa puolta edustavat James Brown ja The Stooges. Ritchien Revolverissa on sitä varten sävelletty sekoitus kokeellista jazzia sekä elektronista että klassista musiikkia. Äänimaisemasta vastaavat muiden muassa The Clash, The Subways ja The Hives. Romanttiseen komediaan ei ole heti paluuta, eivätkä Revolverin psykologiset paasaukset tehonneet. Vaikka Ritchien näkemys on tämän työtovereiden mukaan aina hyvin selkeä, hän saa kiittää erityisesti Puuta, heinää... Ritchien toimintakomedioihin tarkoin valitut kappaleet heijastelevat koheltavien hahmojen mielenliikkeitä ja vauhdilla eteenpäin kiitävän tarinan vaihtelevaa rytmiä. Luultavasti Ritchie ei raaski hylätä veijarimaailmaansa edes tulevan Sherlock Holmesin myötä. Tarinankerrontaan tiukasti kiinnittyvä äänimaailma onkin elintärkeä osa Ritchien musiikkivideomaista tunnelmaa tavoittelevissa elokuvissa. The Hives 48. Myös Oasis ja Massive Attack kietoutuvat Snatchin köynnösmäisenä kiemurteleviin juonikäänteisiin, mutta kaikista mukaansa tempaavin on Mirwaisin klubihitti Disco Science, joka korostaa oivallisesti jänisjahtikohtausta. Ritchien tavoin musiikkivideoihin erikoistuneet ammattilaiset olivat tiiviisti mukana kuvakäsikirjoituksen ja leikkaustyylin kehittelyssä. Ritchie ei kuitenkaan vain käytä hyväkseen vanhaa keksintöä, vaan yhdistää sen surrealistiseen Trainspotting-kuvamaailmaan ja vie tekniikan seuraavalle tasolle. Lontooseen sijoittuva Ritchien ensimmäinen gangsterielokuva Puuta, heinää ja muutama vesiperä sisältää monipuolisen kattauksen tunnettuja rock-, pop-, soul- ja reggae-klassikoita. Hahmojen mielenliikkeitä ja mutkikkaita tarinoita palvelevat, kuumeisella vauhdilla nopeutetut kohtaukset ja yhtäkkiä hypähtelevä tempo muistuttavat Hurjan joukon alkukohtauksessa hyödynnettyä editointitekniikkaa. Yksi elokuvan helmistä on jamaikalaisen reggae-artisti Junior Murvinin poliittisesti kantaa ottava ja samalla rento Police and Thieves, jonka The Clash teki tutuksi suurelle rock-yleisölle. Sen sijaan Ritchien uusin konnakomedia RocknRolla jatkaa klassikkokappalelinjaa, joka koostuu jalostamattoman kuuloisesta karkeasta rockista. Moris-Jones vaikutti eniten Ritchien ensimmäisen gangsterikomedian ruskean harmaaseen seepia-värimaailmaan, joka tuo nopeilla leikkauksilla ja äärimmäisellä rajuudella prameilevaan elokuvaan maanläheistä karheutta. Hän luo tarkoin musiikkiin sidottuun elokuvaympäristöön riivattua kiireellisyyden ja kärsimättömyyden tuntua, jota välillä rauhoitetaan unenomaisilla hidastuksilla. kuvaaja Tim Moris-Jonesia ja leikkaaja Niven Howieta tunnusomaisen tyylinsä muotoutumisesta. Ritchie hyödyntää epäilemättä eri ohjaajien tyylejä ja musiikkivideomaailmasta lainattuja tekniikoita. Kuten muillakin Ritchien soundtrack-levyillä, musiikin sekaan on sulautettu otteita elokuvan dialogista. Ritchie ei juuri riko rajojaan, vaan pikemminkin hienosäätää särmikkään humoristista tyyliään. Hän luottaa todennäköisesti aiemman menestyksensä salaisuuteen: hän tarjoaa meille häpeilemättömän viihteellistä pakoa todellisuudesta. g RocknRollan ensi-ilta on 2.1.2009. Lähdeluettelo: TV Guide (2007) | San Francisco Chronicle (2007) Chicago Sun-Times (1999, 2001, 2007) | Seattle Times (2008) TIME Magazine (2008) | eFilmCritic.com | Empireonline.com Rollingstone.com | Rottentomatoes.com Puuta, heinää... Ritchien räikeää tappamisella leikittelyäkin on verrattu Tarantinoon, mutta Ritchien väkivallan voima perustuu yllättäen enemmän siihen, mitä ei näytetä. Shotgun Special Edition DVD (ekstrat) Mirwais hjaaja-käsikirjoittaja Guy Ritchie ei ainoastaan taituroi omaperäisiä tohelotarinoita, vaan hänellä on myös innovatiivisen terävä kyky yhdistää musiikki palvelemaan elokuviensa hahmoja ja juonta. Hänellä on harvinaislaatuinen taito valita velmuilevaan englantilaiseen elämänkatsomukseensa ja kekseliääseen dialogiinsa sopiva lähestymistapa. Quentin Tarantinon tapaan Ritchie hyödyntää sekä klassisia hittejä että muutamia moderneja kappaleita. Klintin timanttivarkausteemaan sopiva, matalasti pamppaileva Diamond avaa Snatchin, joka jatkaa leikittelevää linjaa sisältäen kiinnostavan kattauksen 70ja 80-luvun poppia ja 2000-luvun alun teknoa
f. Jii ihmettelee, kuka noin harvinaisen kysymyksen lausuu. Kun Jii ja Järvenpää tästä riemastuivat, Ramonesin alkuperäinen rumpali totesi kuivasti: Its only logical, man. Haastattelu alkaa innostuksen vallassa. POLKABILLY Eli J. BOYS! Karjalaisen ja Veli-Mat ti TEKSTI: JUSSI NIEMI | KUVAT: POKO/TIKO Järvenpään amerikan-suomalai sen bluesin syventävät opinnot osa 2 KIRVES S 50 howcase-keikka Tampereen Lost In Music-tapahtuman puitteissa on juuri päättynyt. Jiin viereen ilmestyy peikon näköinen pieni äijä ja kysyy jenkkiaksentilla englanniksi: mistä sävellajista haitaristi soitti. Olemme nimittäin kaikki kolme juuri sen sortin juuritieteilijöitä, että tuo pikku episodi on kuin ylempää tullut vahvistus sille mitä tässä itse kukin on saarnannut: Its all meat from the same bone, psykedelisen kauden Eric Burdonia lainatakseni. Karjalainen ja tuore partnerinsa Veli-Matti Järvenpää piipahtavat Henrys Pubista kadulla tupakoimassa ennen yläkerran baarissa tapahtuvaa haastattelua. Pelkästään jo tempoissaan bluegrass sykkii usein Ramo-taajuudella. Niin se onkin. Mies esittäytyy: Hi, Im Tommy Ramone. Tommy kertoi jätkille soittavansa nykyään bluegrassia. Jii saa melkoiset sävärit ja kertoo Tommylle äänittäneensä juuri pojalleen sekalaisia hyviä biisejä, joukossa Ramonesin Blitzkrieg Bop. J
51
PARATIISIN POJAT Lännen-Jukan pojat ottavat isän haasteen tosissaan O lin erittäin kiinnostunut kuulemaan Jiin ja Veli-Matin uuden albumin, vaikkei Paratiisin Pojat selvästikään ollut se afrikkalaisvaikutteista bluesia sähköistetyllä banjolla Hendrix-tatsilla, jota Jii edellisessä haastattelussamme sanoi jo kokeilleensa ja jota puolsin jyrkästi. Minun sisäinen sisilialaiseni vaatii ja saa Avernaa. Haastattelua edeltänyt keikka oli levyyn verrattuna kevyttä hupia, mutta hyvästä syystä. He ovat tunteneet ja soitelleet yhdessä jo 20 vuotta, mutta sitten kohtalo tipautti viulisti Ninni Poijärven ja kitaristi Mika Kuokkasen keikkakavereiksi. Lisäksi sen merkitys Jiille itselleen musiikintekijänä meni spirituaalisen lä- OIVALSIN, ETTÄ JOS BANJO ON AMERIKKALAINEN SOITIN, SEN SUOMALAISVASTINE ON HAITARI JII pimurron puolelle. Näin rankkoja tilanteita ja perimmäisiä tuntoja pystyy tilittämään näin lyhentämättöminä vain riisumalla kaikki naamarit ja nokkelat oletukset. Oli hemmetin hyvä, etten alkanut liian äkkiä tahkoamaan jatkoa Lännen-Jukalle, vaan maltoin odottaa niin kauan, että kehittyi selkeä visio siitä millä tavalla matkaa pitää jatkaa. Niin hienoo kuin Ninnin ja Mikan kanssa olikin soittaa, musta tuntui, että viulu ja kitara ehkä vähän tavanomaisti sitä levyn raakaa soundia liikaa. Toisaalta tajusin, etten voi jatkaa pelkällä banjollakaan.. Jii ja Veli-Matti Järvenpää maistelevat jaloviinaa. Halusin säilyttää Lännen-Jukan hienon tyhjyyden. Moista intensiteettiä ei ole helppo seurata kuulostamatta siltä, että lämmittelee hiipuvalla nuotiolla. Toisenlaisessa asetelmassa parivaljakko kiipeää varmasti täysin toisenlaisille taajuuksille. Karjalainen, muinainen mainosmies ja nykyinen blues-pragmaatikko, luki tilanteen eikä heitellyt helmiä sioille, vaan tarjoili VeliMatin kanssa juuri jengin psykologiseen vi52 ritykseen sopivan hurlumhei-tyyppisen ratkaisun. Lännen-Jukka kun on niitä harvinaisia levyjä, jotka heti tunnisti tulevaksi klassikoksi. Jii tekee Paratiisin Pojilla oikean ratkaisun: kaivautuu juuriinsa, sekä suomalaisiin että afro-amerikkalaisiin, yhä syvemmälle sointia ja näkökulmaa hiukan muuttaen. Nuo kaksi voimalinjaa kohtaavat veret seisauttavan raaalla välittömyydellä esimerkiksi suomalaisen ryyppyrallin Dock Boggsin countrybluesiin naittavalla nimiraidalla, Blind Willie Johnsonin karussa bluesvirressä Jumalan karitsa tai ehkä maailman tunnetuimmassa murhaballadissa Hieno Mies Albertti/Frankie & Albert, jonka uudet suomalaiset sanat ovat ylittämätöntä lyriikkaa. Yleisö koostui musiikkiteollisuuden väestä, joka loputtoman pitkien luento- ja paneelisessioiden jälkeen tunsi massiivista tarvetta ekvalisoida päätään ilmaisilla juomilla. Joku luukku aukesi ja sieltä alkoi tulla näitä biisejä, Lännen-Jukan laulut ja suurin osa Paratiisin Poikienkin matskusta. J. Mä en niinkään tehnyt niitä biisejä kuin vaan annoin tulla mitä tuleman piti. Jii kertoo ajatelleensa ihan ensimmäiseksi Veli-Mattia kurttuineen banjonsa kaveriksi. Levyn kuunneltuani oloni oli sekä helpottunut että innoittunut. Oli heti selvää, ettei tää jää yhteen levyyn. Suoraan sanoen pelkäsin pahoin, ettei Paratiisin Pojat millään pysty nousemaan isänsä tasolle. Kun Lännen-Jukka mulle ilmestyi siellä Keltaisen Talon kammarissa muutama vuosi sitten niin se oli niin voimallinen visio, että tiesin heti siitä riittävän iloa moneksi vuodeksi, Karjalainen aloittaa
Eihän näitä juttuja voi etukäteen lukkoon lyörä. Siinä vaihreltiin haitaria ja banjoakin. Tyyppi on niin hyvä, että Jii ja Veli-Matti käyvät heti hakemassa yläkerrasta soittimensa ja menevät soittamaan tämän kanssa. Äijä sano, että Juu, mää tiärän hyvin, ettei niihin saa kääriä eväitään, niitä ei saa jättää sateeseen eikä niitten päälle saa kusta, Veli-Matti jatkaa. Lopullinen sointi haettiin soittaen, kokeilemalla. Sitten kun tavattiin ja keskusteltiin asiasta tarkemmin, aloin jo kuulla päässäni suurin piirtein, mitä rataa tää vois mennä. Ihan oikeassa oli. Streetwise P alaverin päätyttyä kaverukset menevät taas ulos tupakille. Se amerikan-suomalainen meininki kolisi mulle lujaa ja halusin tehdä tätä hommaa lisää. Wisconsinin yliopistossa opettava, Skandinavian kulttuureihin perehtynyt Leary M on kirjoittanut mainion Polkabilly-kirjan ja lähetti Lännen-Jukasta innostuneena Jiille ison pinon John ja Alan Lomaxin USA: n suomalaisalueilla tekemiä julkaisemattomia kenttä-äänityksiä. Nää laulut pitää vetää ronskilla otteella, iliksen ja tilanteen mukaan. 53. Näiden tarinoiden suoruus on jotenkin niin sydämeenkäyvää. Sopiva viritys löytyy hakemalla, se mikä tuntuu oikeelta. Elämä on niissä kovaa, mutta niin on meininkikin ja huumori, Jii kiteyttää. Hän valaisee sisällön tärkeyttä esimerkillä: Jos sulle alkaa kapakassa joku kännissä kertoo jotain tarinaa niin et sä sitä viitsi kuunnella jos se on jotain jonnin-joutavaa länkytystä. Kaiken kaikkiaan meillä on ollut ihan mahtava meininki tässä hommassa, sanoo Vel-Matti mehevästi vääntyvällä puhenuotilla, joka tekee olon todella kodikkaaksi. Siihen piti saada joku instrumentti, joka tuo uuden sävyn täyttämättä sitä tyhjyyttä,. Polkabilly ja alkukantainen klangi erkittävä tekijä Paratiisin Pojille oli Jukan vuosi sitten Ninnin ja Mikan kanssa tekemä pyhiinvaellusmatka Yhdysvaltoihin. Kerran yhreltä kansanpelimannilta kysyttiin ymmärtääkö se mitään nuottipaperien päälle. Niissä mennään Afrikkaan ja Syvärille asti. Niiden kaikkea muuta kuin muodolliset, toisinaan kohtalaisen kännissä vedetyt esitykset antoivat Jiille runsaasti eväitä Paratiisin Poikiin. Oivalsin, että jos banjo on amerikkalainen soitin niin sen suomalaisvastine on haitari. Sen huuliharppumainen, palkeiden vetämisen ja työntämisen säätämä soundi sopii alkukantaisella klangillaan näihin arkkiviisuihin täydellisesti. Kolmikon ympärille kerääntyy hämmästyneitä ohikulkijoita. g Paratiisin pojat arvioitiin edellisessä Rytmissä. Veli-Matti soittaa noissa tyyleissä hallitsevaa, mutta Suomessa sostikoidumpien viisirivisten ja pianohaitarien jalkoihin jäänyttä primitiivistä kaksirivistä. Siitähän tässä, niin kuin Lännen-Jukassakin, on kyse, että mä yhdistän ne kaks asiaa, joita eniten rakastan: vanhan bluesin ja suomenkielen, oman suomalaisuuteni. Sitten kun mulla oli toi Paratiisin Pojat-biisi ja ajattelin, kuka se toinen poika vois olla, niin oli ihan selvää, että se on Veli-Matti. Siemen lankesi hyvään maahan Hämeenkyrön hanurimestarissa, joka on monen polven pelimanni ja puhuu sujuvasti myös texmexiä ja zydecoa. Mutta jos se tarina on oikeesti mielenkiintoinen niin sä kuuntelet sen loppuun asti eikä se haittaa, vaikka se tyyppi vähän sopertaa. Nimenomaan niin, etten amerikkalaista sitä enää yhtään vaan suomalaistan sitä. Siellä tienaa leipäänsä joku ulkomaalainen katusoittaja. Lämpenin tähän hommaan heti kun Jukka siitä mulle ensimmäiseksi puhelimessa puhui. Uuden levyn saatesanat kirjoittaneen folklore-professori Jim Learyn johdatuksella amerikan-suomalaisissa piireissä pyöriessä palat loksahtivat kohdalleen
54
Nykyään valtaosa animaatiosta tuotetaan television tarpeisiin. Keskeiset teokset valmistuivat kuitenkin sananmukaisesti piirtämällä. Sen johdosta animaatiosta alettiin käyttää yleisnimeä piirretyt. Viattomasta lasten viihteestä on kehittynyt moniulotteinen taidemuoto ja viihdeteollisuuden rahasampo. TEKSTIT: MATTI KOMULAINEN ikkuinen poropoika Niko joutuu voittamaan pelkonsa ja opettelemaan lentämisen jalon taidon. Pitkän animaatioelokuvan asema tunnustettiin vuonna 1939: Lumikki ja seitsemän kääpiötä sai erikois-Oscarin, joka koostui yhdestä normaalikokoisesta patsaasta ja seitsemästä miniatyyriveistoksesta. Baghin moderniksi Aisopokseksi määrittelemä Disney kehitti tarinoita paitsi vanhoja satuja ja muuta kansanperinnettä muokkaamalla, myös sepittämällä uusia hahmoja. Lumikki kannusti satsauksiin kuten Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen ja Peter Pan sekä satoihin muihin tuotantoihin, jotka ovat täyttäneet elokuvateatterit vuosikymmenestä toiseen. T elevision tulo oli edistysaskel animaatiolle. Varhaisin edelleen tunnettu hahmo, Walt Disneyn luoma Mikki Hiiri, aloitti seikkailunsa vuonna 1928. f 55 FS-FILM. Bagh huomauttaa, että animaation merkitys taloudellisesti kasvoi katsojalukujen ja kassavirtojen myötä. Ehkä, mutta koskaan aiemmin suomalaiseen elokuvaan ei ole satsattu yhtä paljon. Kilpailevat studiot suoltivat katsojien iloksi inhimillistettyjä eläinhahmoja hilpeistä porsaista kaikenkarvaisiin petokarikatyyreihin. Aku Ankka kiri suosiossa pian Mikin ohi. Piirrospajoista tunnetuin oli Walt Disneyn yhtiö. Muun muassa esine- ja pala-animaatiota hyödynnettiin myös tavanomaisissa elokuvissa tehosteena: esimerkiksi ranskalainen Georges Méliès sovelsi lmeissään eri keinoja nerokkaasti. Yli kuuden miljoonan euron budjetilla tehty ja usean sadan ihmisen työpanoksen vaatinut leffa osoittaa konkreettisesti, kuinka animaatio on kasvanut ulos lapsenkengistään ja kehittynyt elokuva-alan rahasammoksi. Uusi levityskanava laajensi tarjontaa ja kasvatti uusia katsojia tarjoamalla piirrettyjä omina ohjelminaan. Palkinnon myötä animaation status kohosi uudelle tasolle. Itsenäistä ja arvostettua asemaa animaatiolla ei ollut alkuaikoinaan. Elokuvatutkija Peter von Baghin mukaan ilman näyttelijöitä toteutettuja elokuvia tehtiin monenlaisilla tekniikoilla alusta saakka. Alan kiivaasta edistyksestä kertoo, että Disneyn Lumikki ja seitsemän kääpiötä näki päivänvalon yhdeksän vuotta myöhemmin slapstick-henkisestä pätkiksestä oli valtava loikka draamaelokuvan lakeja noudattavaan kokoillan täysanimaatioon. Niitä esitettiin niin pitkien elokuvien alkutekstien koristeena kuin kinojen täyteohjelmana. Termi on säilynyt näihin päiviin, vaikka digitekniikka on pääosin syrjäyttänyt perinteisen käsityön 1990-luvun puolivälin jälkeen. Mainokset, konsolipelit ja mobiililaitteiden graikka tulvivat niin ikään animaatiota. P A nimaatio ujuttautui markkinoille 1880luvulla kehittyen tasatahtia valokuvauksen ja elokuvan kanssa eri puolilla maailmaa. Niko ei seikkaile yksin suuressa maailmassa. Vaikeuksien voittaminen kasvattaa Nikoa myös kohtaamaan kadoksissa olleen isänsä. Kliseitä kliseiden perään. Valkokankaalla vilistää vuosittain useita mahtianimaatioita, ja tallennetarjonta moninkertaistaa valikoiman. Piirretyt olivat massojen huvia
Vuonna 1997 käynnistyneestä South Parkista on muodostunut lähes Simpsonien veroinen käsite. Studiot ovat vieneet animaatiota eteenpäin satsauksillaan. Vedenalaisseikkailu Huisi hai (2006), jääkausikuvaukset Ice Age 1 FS-FILM Shrek & Saapasjalkakissa Shrek 3 Sid (oik.) Ice A ge 56 PARAMOUNT. Televisioon räätälöidyt kohusarjat Simpsonit ja South Park edustavat puolestaan modernia animaatiota. Piirtäjien sijaan kovin kysyntä kohdistui tietokonetaitureihin ja teratavuihin. Metro-Goldwyn-Mayerin piirrettyjen puolella William Hannan ja Joseph Barberan käsialaa olivat esimerkiksi Tom & Jerry, jonka palkintosaalis ylsi Disneyn seitsemän Oscaria kahmineen (ja Aku Ankan katsojille vuonna 1934 esitelleen) musiikkianimaatiosarjan Silly Symphoniesin saavutuksiin. Isot tuotannot ovat löytäneet uusia ystäviä tv-kierroksella ja samalla haalineet katsojia tuleville animaatiosatsauksille. Riemastuttavaa italialaissarjaa esitettiin myös meillä, ja sen valtavirrasta poikkeavat oivallukset naurattivat kaikenikäisiä. 2000-luvulla televisiosta on dvd:n kanssa vakiintunut animaation oleellinen tulonlähde. Esimerkiksi Disneyllä työskenteli parhaimmillaan satoja piirtäjiä. U 1900-luvun ensipuoliskon pioneerivuosina alalla vallitsi kova kilpailu. Aikuisille kohdistetut sarjat ovat muuttuneet matkalla melkoisesti, arvioi Simpsoneista kirjan tehnyt Jouni Paakkinen: Simpsoneiden satiiri on jäänyt vuosien varrella taka-alalle, mutta South Parkin sanan säilä on pysynyt terävänä. Bagh tähdentää, että kaikilla keskeisillä elokuvayhtiöillä oli oma animaatio-osasto. ANIMAATIO AIKUISTUI Television viisi vuosikymmentä -artikkelikokoelmassa todetaan, että Suomessa on lähetetty animaatioita 1950-luvun lopulta lähtien lähes yhtä kauan kuin Yhdysvalloissa. Kritiikistä oppineet studiot ovat hakeneet uskottavuutta mallintamalla oikeiden luontokappaleiden liikkeitä ja ilmeitä ja yhdistämällä tulokset fantasiahahmoihin. Jälkimarkkinat (tv-esitykset, dvd) ohittivat teatterilevityksen alan tulojen tuojana jo 1980-luvun ensipuoliskolla. Tietokoneanimaatioita on arvosteltu kliinisyydestä, sillä ihmis- ja eläinhahmot ovat näyttäneet usein muovisen nukkemaisilta. Katsojiin ovat vedonneet mm. Maantiekiitäjät, Väiski Vemmelsäären ja Repe Sorsan. Massiivisesti markkinoidut elokuvat kuten Shrek (2001) ja Rottatouille (2007) ovat tavoittaneet ilmiöinä nekin, jotka eivät kuulu suoranaisesti teosten kohderyhmään. Vuonna 1989 käynnistynyt Simpsonit on käsitellyt ihmiselämää ja yhteiskunnallista toimintaa tabuja kaihtamatta ja ylilyöntejä pelkäämättä. South Parkiinkin on tuonut lisäpotkua laantumaton irttailu populaarikulttuurin kanssa. Televisio on paitsi toiminut mediatodellisuutta muokkaavien sarjojen kokeilukenttänä, myös pidentänyt teatterilevitykseen suunniteltujen animaatioiden elinkaarta. Kun mikroprosessorien laskentateho on kasvanut vuosi vuodelta, animaatioista on tullut yhä näyttävämpiä. Studioiden panostus bittiteknologiaan mullisti animoinnin 1990-luvulla. Warnerin taiteilijat kuten Chuck Jones ja Tex Avery loivat mm. Ei liene sattumaa, että Pixaria, yhtä alan suunnannäyttäjistä, on ollut kehittämässä Steve Jobs, joka aloitti uransa Applen perustamisella. Talousmedia The Big Picturen mukaan televisio onkin animaation nykytaloudessa keskeinen tukipilari. Trey Parkerin ja Matt Stonen sarja ruotii maailmaa neljän kahdeksanvuotiaan pojan näkökulmasta ja ilkkuu poliittiselle korrektiudelle: Cartman, Kenny, Stan ja Kyle ovat toista maata kuin Bart Akun keppostelevista veljenpojista puhumattakaan. Televisio toimi monenlaisten ideoiden foorumina. viittaukset muuhun populaarikulttuuriin: esimerkiksi roisimmista kohtauksista vastaavat Tom & Jerry -pastissit Itchy ja Scratchy. Vuonna 1985 jälkimarkkinoiden arvon lasketaan olleen jo yli kaksinkertainen kinokierrokseen nähden. Matt Groeningin ideasta on rönsynnyt tv-historian pitkäikäisin tilannekomedia ja animaatio. Samalla animaation elinkaari on osoittautunut muita elokuvia pidemmäksi, mikä on paisuttanut myös oheistuotteiden kuten lelujen, pelien ja vaatteiden markkinoita valtavasti. seimpia televisiotuotantoja näkyvämmin ovat olleet julkisuudessa esillä suurten studioiden vetonaulat. Esimerkiksi italialainen Osvaldo Cava Cavandoli palautti animaation minimalistisille juurilleen. Klassikot Akusta Maantiekiitäjiin ja Vaaleanpunaisesta pantterista Kössi Kenguruun seikkailivat ruudussa joko nimikko-ohjelmissaan tai osana vaikkapa jouluaaton piirrettyjen pakettia. Animaation tekninen kehitys on ollut resurssiriippuvainen, vaikka sen tekeminen onkin pääsääntöisesti näytelmäelokuvaa edullisempaa. Kriittisessä tarkastelussa edistys ei ole ollut pelkästään myönteistä. Linus linjalla -sarja astui ruutuun vuonna 1974 yksinkertaisen idean pohjalta: ääriviivahahmo kulki loputonta viivaa pitkin ja törmäsi aina uusiin yllätyksiin
Hokusain ja Hiroshigen kaltaiset klassiset taiteilijat tunnettiin kautta maailman ja animen edeltäjää manga eigaa, manga-elokuvaa, tehtiin jo 1900-luvun alkuvuosikymmenillä. Pokémon ja Digimon edustavat juniorikatsojien fantasiasuosikkeja, joiden ympärille on tehtailtu kokonaisia oheistuoteperheitä keräilykorteista peleihin ja vaatteisiin. Esimerkiksi DreamWorksin hittilistan kärjessä on Shrek 2 (2004) teoksen aloitusosan sijoittuessa kakkoseksi. Akira tappaa kuin terminaattori, Tekkonkinkreetissä taas katupojat Black & White listivät yakuzoja lihaa säästämättä. Luvusta puuttuvat jälkimarkkinoiden ja oheistuotteiden osuus. Studio Ghiblille työskentelevien Hayao Miyazakin ja Hiroyuki Moritan kokoillan elokuvat yhdistävät toden ja sepitteen sujuvasti ja menestyksekkäästi. Aardmanin Wallace ja Gromit, Late Lammas ja Sketsiä! ovat voittaneet puolelleen niin nuoret kuin varttuneet katsojat. Vastaavasti Buena Vistan kymmenen karttuisimman elokuvan listasta puolet on animaatioita Nemoa etsimässä (2003) sijoittuessa kak- aikka amerikkalaiset megatuotannot ja anime hallitsevat alaa niin mielikuvissa kuin kaupallisesti, Eurooppa on vahvasti mukana kilpailussa. Genren sisällä taas digitaalinen työskentely on peitonnut huomattavasti edullisempana perinteisen piirtämisen. Animaatio on ollut erittäin tuottoisa tulonlähde studioille, mikäli Guardianin ja Financial Timesin kaltaisia talousjulkaisuja on uskominen. Aggressiivisuus saattaa yllättää katsojan, sillä sarjat on proloitu nuorille katsojille. Kalliskin animaatio syntyy murto-osalla siitä satsauksesta, jonka perinteinen draama vaatii Hollywoodin taksoilla. Innovatiivisia tarinoita ovat siivittäneet arkiset mutta oivaltavat hahmot ja vauhdikkuudesta huolimatta väkivaltaa karttava toiminta. PARAMOUNT. Animeen sisältyy monenlaisia tyylisuuntia. Ei ihme, että esimerkiksi Quentin Tarantino on hakenut innoitusta japanilaisesta viihteestä. T BUEANA VISTA Lisa Simpson The Simp sons FS-FILM Stan, Kyle, Eric ja Kenny South P ark ja 2 (2002, 2006) ja gastronomiaa sivuava Rottatouille (2007) ovat olleet vahvoja näyttöjä myönteisestä kehityksestä animaatioon sopii karikatyyrimäinen lähestymistapa naturalistisen oikeanäköisyyden sijaan. Rahassa mitattuna Shrek 2 kilisytti kassaan maailmanlaajuisesti lipputuloja lähes miljardi dollaria. Marlin (alh.) ja Dori Nemoa etsimässä IDÄN VASTAISKU Japanista on tullut populaarikulttuurin ja gastronomian keskus: rooli- ja konsolipelit, anime-elokuvat, manga-sarjakuva, j-rock sekä japanilainen keittiö ovat ujuttautuneet Suomeenkin. oisen maailmansodan jälkeen häviäjiin kuulunut Japani nousi kirjaimellisesti tuhkasta. Elokuvat kuten Studio Folimagen Sammakoi- f Pokémonin Pikachu V Naapurini Totoro 57 CINEMA MONDO koseksi ja Leijonakuninkaan (1994) kolmanneksi. Uudelleenrakennustyön ohessa myös Japanin kulttuuriteollisuus nousi uudelleen. Muun muassa Neon Genesis Evangelion, Final Fantasy Unlimited ja Full Metal Panic edustavat sciä ja dystopiaa. Niille ovat tyypillisiä väkivaltaiset juonikuviot. Väkivalta häkellyttää myös pitkissä elokuvissa. Nykyteokset ulottuvat historiallisista tarinoista fantasiaan ja yhteiskunnallisista teemoista aikuisille suunnattuun väkivalta- ja porno-animeen. Katsojatilastojen perusteella animaatiot ovat tahkonneet rahaa ennätysmäisesti. Kulttuurien välisestä erosta viestivät niin Katsuhiro Ötomon mangaan pohjautuva, vuoden 2019 Tokioon sijoittuva uusklassikko Akira (1988) kuin Studio 4°C:n animoima Tekkonkinkreet (2006). Sarjakuvan vanha suurvalta Ranska on ollut avainasemassa eurooppalaisen animaation kehittämisessä brittiläisen Aardmanin ohella. Esimerkiksi Moritan Kissojen valtakunta (2002) sekä Miyazakin Naapurini Totoro (1988) ja Liikkuva linna (2004) ovat olleet valtavia hittejä. Anime-elokuvien lisäksi tuotetaan sarjoja. Japanilaiseen kulttuuriin perehtynyt Jari Lehtinen toteaa Mangan mestarit -teoksessa, että anime peilaa tarkasti japanilaista yhteiskuntaa, vaikka vaikutteita ammennetaan muualtakin. Ikähaitarissa mitattuna laajimman yleisön ovat saavuttaneet Studio Ghiblin tarinat, jotka pääosin sijoittuvat aidontuntuiseen maailmaan. Japanilla oli vaalittavana kunniakkaat perinteet. Amerikkalaisyhtiöt Walt Disneystä ja Pixarista Buena Vistaan ja DreamWorksiin ovat saaneet kovan haastajan brittiläisestä Aardman Animationsista varsinkin sisällöllisesti
Animaatio soveltui viihdyttämisen lisäksi tieteen popularisointiin. Tuloksista tunnetuin oli Yellow Submarine (1968) -animaatio. Euroopan asema animaation tyyssijana perustuu pitkäjänteiselle työlle. Animaatioiden sisällössä eurooppalaisuus on näkynyt myönteisellä tavalla. Omaelämäkerrallinen animaatio tarkastelee polttavan ajankohtaista aihetta katuhorisontista ja ottaa samalla kantaa yksilönvapauden puolesta. Albert Barillén vuonna 1978 käynnistämässä Olipa kerran -sarjassa perehdyttiin aluksi ihmiskunnan historiaan ja elämän evoluutioon. Heiki Ernitsin ja Janno Põldman ohjaama ja käsikirjoittama Keksijäkylän Lotta teki historiaa: Leiutajateküla Lotte oli kotimaassaan vuoden 2006 kolmanneksi katsotuin elokuva Ice Age 2:n ja Da Vinci -koodin jälkeen. Animaatiota on käytetty onnistuneesti näkemysten prosessointiin, ja tässä suhteessa tulevaisuus näyttää lupaavalta: taide paitsi peilaa ympäröivää todellisuutta myös heijastuu takaisin yhteiskuntaan, jossa se on syntynyt. Euroopan vahvuus animaatiomarkkinoilla näyttää perustuvan perinteen ja uudenlaisen ajattelun luontevaan yhdistämiseen. Hittiä on myyty yli 300 000 vhs-kasetillista ja dvd-levyllistä yksinomaan Suomessa vuosien saatossa. Suomessa ala on kehittynyt valtavasti sitten 1960-luvun lopulla tv-ruutuun loikkineen Kössi Kengurun pala-animaatio-seikkailujen. Uudelle tasolle suomalaista animaatiota vie Niko Lentäjän poika. Omaa luokkaansa on Zdenek Milerin luoma sympaattinen piirroshahmo Myyrä. Tarjonta on paitsi saanut myönteistä vastakaikua, myös herättänyt keskustelua. Iranilaissyntyisen Marjane Satrapin sarjakuvaan perustuva teos tarttuu tulenarkaan 58 teemaan ja kuvaa vanhollisen islamin tulkinnan ja uusien kulttuurivaikutteiden törmäystä teheranilaisen tytön näkökulmasta. Viime vuosien tunnetuimpia suomalaisanimaatioita on Samppa ja Janne Kukkosen Talvikuningas CMX-yhtyeen samannimiseen teokseen. Terry Gilliamin pala-animaatiot olivat oleellinen osa Monty Pythonin maailmaa niin tv-sarjassa kuin myöhemmissä elokuvissa. Ensin mainitut ovat niittäneet kiitosta häikäisevillä kuvillaan ja perinteisellä piirrosjäljellään. Barillén oivallus oli yksinkertainen mutta toimiva: todellisuutta myötäilevää juonta kevennettiin yllyttämällä hahmot melskaamaan paikoin Tomin ja Jerryn hengessä. ANIMAATIO AIKUISTUI ANIMAATIO ON POP! Niko Niko Lentäjän poika FS-FILM den ennustus (2003), Sylvain Chometn Bellevillen kolmoset (2003) ja Luc Bessonin Arthur ja minimoit (2006) ovat liputtaneet vanhan mantereen laatuanimaation puolesta. 1960-luvulla kunnianhimoiset kokeilijat, Beatles kärjessä, rikkoivat monenlaisia rajoja. Moni muistaa myös Wallacen ja Gromitin isän Nick Parkin vaha-animaatiotekniikalla työstämän letkeän videon Peter Gabrielin Sledgehammer-singleen (1986). Persepolis osoittaakin, että tuore eurooppalainen animaatio voi olla myös poliittista ilman, että kerronta etääntyy arjen kokemustasosta. Venäläisen lastenkirjailijan Eduard Uspenskin Krokotiili Gena ja Muksis on jo useamman junioripolven klassikko. Mainettaan on kartuttanut Christer Chrzu Lindströmkin, jonka aikuisille suunnatut nukkeanimaatiot yhdistävät mediakriittisyyden kauhukuvastoon. Beatles ja etenkin George Harrison löysivät hengenheimolaisen Monty Pythonista, viljelihän koomikkoryhmä omintakeista huumoria ja pyyhki pöytää sovinnaisuuksilla. Anime on lyönyt niin ikään kipinää popväessä. Perintö on siirtynyt eteenpäin Pink Floydin The Wallin (1982) psykedeelisten ja painajaismaisten piirrosjaksojen kautta Radioheadin 1990-luvun unenomaisiin animaatiovideoihin. Brittipoppari Damon Albarn on tahollaan ottanut mallia idästä ja virittänyt Gorillazprojektiinsa anime-sävyjä. Itä-Euroopassakin syntyi omintakeista animaatiota. Jälkimmäinen digifantasia on taas ollut kiinnostava näyttö ohjaajalta, joka tunnetaan paremmin perinteisistä draamoista (Suuri sininen, Nikita, Joan of Arc). Chrzun tunnetuin teos Kaukosaaren kirous (2008) palkittiin viimeisimmillä Tampereen kansainvälisillä lyhytelokuvajuhlilla erikoispalkinnolla. Roolitettujen päähahmojen seikkailut ulottuivat sittemmin avaruuteen ja tutkimusmatkoihin. Levityskanava takasi hyvät edellytykset pitkäjänteiseen kehitystyöhön. Virossa animaatiosta on räätälöity 2000luvun menestystuote. Lokakuussa ensiiltaan tullut teos on myyty yli sataan maahan, mikä tekee siitä laajimmalle levinneen suomalaiselokuvan. Toisen maailmansodan jälkeen monissa maissa Suomen ja Iso-Britannian tavoin luotiin yleisradiolaitos, joka sisällytti ohjelmistoonsa myös animaation. Vastaavasti myös itäsaksalainen Nukkumatti, puolalainen Nalle Luppakorva sekä t¨ekkiläiset piirros- ja nukkeanimaatiot ovat tulleet tutuksi monelle ikäluokalle. Esimerkiksi Katariina Lillqvist kohautti viimeisimmän työnsä Uralin perhosen (2008) Mannerheim-tulkinnalla ja Niina Suominen on saanut teoksiaan näytille kymmenille festivaaleilla. Vaikka moni animoija päätyy mainosalalle tai mobiili- ja peligraikan pariin, elokuvia syntyy runsaasti. Kuusi sodatonta vuosikymmentä mantereen ydinalueilla on avannut mieliä sopusoinnun tavoitteluun myös kulttuurissa. Aika näyttää, onko poropoika Nikosta haastajaksi Dumbolle, Nemolle ja muille maailmantähdille. Gorillazin Noodle Lähteet: Peter von Bagh: Elokuvan historia Graham Chapman, John Cleese, Terry Gilliam, Eric Idle, Terry Jones, Michael Palin & Bob McCabe: Monty Pythonin maailma Monty Pythonin mukaan Paul Gravett: Manga 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa Heikki Jokinen: Sata sarjakuvaa Jari Lehtinen, Janne Kemppi & Outi Vanamo: Mangan mestarit Heikki Malme (toim.): Hokusai ja Hiroshige Matkalla Edoon Jouni Paakkinen: Simpsonit Juhani Wiio (toim.): Television viisi vuosikymmentä http://bigpicture.typepad.com/ www.animenewsnetwork.com www.boxofcemojo.com www.forbes.com www.ft.com/home/europe www.imdb.com EMI nimaatio kytkeytyy luontevasti popmusiikkiin. Idealisaatio yhteisestä maanosasta ihanteineen toteutuu elokuvassa Persepolis (2007), joka muotoutui eritaustaisten ihmisten yhteistyön tuloksena. Esimerkiksi Daft Punk rekrytoi Kazuhisa Takenôchin videoprojektiinsa Interstella 5555 (2003), josta kehkeytyi retroromanttinen anime-odysseija. Kaksikko on saavuttanut piirros- ja 3D-tekniikoihin pohjautuvalle työlleen poikkeuksellisen paljon katsojia musiikkikytkennän ansiosta. A. Näin animaatio kytkeytyy integroituvaan maanosaan ja vie eteenpäin niitä periaatteita, jotka tekivät kehityksen mahdolliseksi
Muusikoille ja äänitteiden tuottajille korvaukset kerää tekijänoikeusjärjestö Gramex. Jokaisella on oikeus saada korvaus työstään. Gramex on Suomen suurin musiikkialan tekijänoikeusjärjestö. PALKKAA TYÖSTÄ JA YRITTÄMISESTÄ Tekijänoikeuskorvaukset ovat suomalaisen muusikon toiseksi tärkein tulonlähde. Sen hoitaminen on meidän työtämme. Jotta musiikki soi huomennakin. Se edustaa yli 40.000 suomalaista ja lukuisia ulkomaisia esittäviä taiteilijoita ja tuottajia. Musiikki ei synny itsestään
* KRT joulukuu/-07 - helmikuu/-08, valtakunta. Valinnan suorittivat radioalan sekä mainonnan ja markkinoinnin ammattilaiset. SUOMEN PARAS RADIO ON NYT VIRALLISESTI PARAS!** Taajuudet ja lisätietoja: www.radiosuomipop. 14.00-18.00 SuomiPOPin iltapäivä Juontajana Mika Kankaanpää 10.00-14.00 SuomiPOPin keskipäivä Juontajana Minni Salminen 06.00-10.00 SuomiPOPin Aamulypsy Juontajina Jaajo Linnonmaa ja Anni Henttu 755 000* Kuulijaa ei voi olla väärässä! ** Radio SuomiPOP on valittu vuoden radioksi
KKKKK = Klassikko | KKKK = Erinomainen | KKK = Hyvä | KK = Välttävä | K = Ei suositella! ARVIOT >> rytmi@popmedia. Beyoncén idea jakaa kolmannen soololevynsä 11 biisiä kahdelle cd:lle tuntuu aluksi typerimmältä idealta ikinä. 7 UUDET RETROT 6 DVD KIRJAT THE KILLERS PINK KENT s. 6 s. Sasha Fierce s. Beyoncé I Am... 6 s. 7 RIKU KORHONEN SONY BMG 61. 63 ARVIOISSA mm: 4 8 2 s
Ihme kyllä, se on silti selkeästi rocklevy, monin paikoin jopa ärhäkkä sellainen. On turha miettiä, onko Chinese Democracy 17 vuoden odottamisen arvoinen rock-albumi. Koskinen. Vaikka Axl Rose ei ole tehnyt Chinese Democracysta niin megalomaanista pakettia kuin Use Your Illusion -tuplamammutista, uutukainenkin on pahasti pöhöttynyt. Myös musiikillisesti levyn anti on monialaista. Kuten vanhan koiran elämän pituisesta kypsyttelystä arvata saattaa, levyn tuotanto on uhmakkaan yliammuttua: esimerkiksi tauko ei ole koskaan tauko, vaan vähintään hiljainen rumpulooppi, hiljaiset jouset tai hiljainen akustinen kitara. Neljääntoista kappaleeseen mahtuu useita turhia ja levykokonaisuutta heikentäviä mitäänsanomattomuuksia. Kaikkine vikoineen ja outouksineenkin Chinese Democracy on hyvä levy. Kimmo K. Mielleyhtymiä tulee klassisen osaston artisteista Queenista Elton Johniin. Kaiken varalta Mantian rummut jököttivät studiossa äänitysvalmiina viitisen vuotta. UUDET Toimittanut: Teemu Fiilin GUNS N ROSES Chinese Democracy GEFFEN KKKKK Amerikkalaista diktatuuria Julkaisemattomuudellaan legendaksi noussut levy soi kauhukuvia kelvollisempana spektaakkelina. htä hyvin kuin luettelot Chinese Democracyn kustannuksista, sitä tehneestä muusikkoarmeijasta tai sen parissa ähertäessä vierähtäneistä vuosista, rumpali Bryan Brain Mantian kertomus levyn rumpujen äänityksestä saa toimia kuvaajana levyn uskomattomasta syntytarinasta. Huojentavaa kyllä, levy on kauhunsekaisia odotuksia parempi. Se onkin miltei kauttaaltaan ylityöstetty. Paikoin mieleen tulee hissimusiikin pimeää puolta luotaava Faith No More. Päinvastoin, levy on luultavasti vain kärsinyt jynssäyksestä. Ja Axl Rosen kasvot. Axl Rose, orkesterin omapäinen yksinhallitsija, antoi Mantialle hommaksi soittaa rumpuraidat llejä myöten täsmälleen kuten edellinen kannuttaja Josh Freese oli ne soittanut, mutta omalla tatsillaan. Lisäksi monet biisit ovat kuin ylikasvaneita liskoja, jotka olisivat onnellisempia jos joku armeliaasti sivaltaisi taakkana roikkuvat hännät poikki. Totta kai se kuulostaa juuri sellaiselta ylituotetulta ja epätoivoisen liki-moderniksi silatulta musiikilliselta epämuodostumalta kuin odottaa saattoi. Vuoden 1991 Use Your Illusion -levykaksikon jokseenkin pilannut kiimaisen kujakollin korviariipivää mouruamista muistuttava ylitulkinta ei ole poissa, mutta se on hallinnassa. Rose käyttää ruosteisen naulan kaltaista ylärekisteriään nyt enemmän tehokeinona, iskien sen pehmeään ilmaisuun tehokkaana aksenttina. Sitä ei käy silti kiistäminen, etteikö jopa rasittavaksikin äityvässä hybridirock-muodossaan kappaleista hehkuisi nerokkuutta. Silti hyvät, tai ainakin kelvolliset, biisit pelastavat levyn. W. Lopultakaan viilaus ei ole tehnyt paluulevystä sen hienompaa kuin millaisen siitä olisi saanut muutamassa kuukaudessa. Aluksi pettymyksensekaista hämmennystä herättänyt potkiva nimikappalekin on useampien kuuntelujen jälkeen varsin oivallinen rock-pala. Kuinka voisikaan: senhän pitäisi olla rock-levyjen Messias. Myös There Was a Time jää itsepintaisesti päähän kaikumaan. Ilkeästi hampaita kiristelevää tunnetta tihkuva blues-poljentoinen Sorry on levyn ehdoton johtotähti. Suunnattomiksi kasvaneisiin odotuksiin vastaava ylimaallinen mestariteos se missään nimessä ole. Rose myös laulaa ehkä sävykkääm62 Y Levy on luultavasti vain kärsinyt jynssäyksestä. min kuin koskaan ennen. Onneksi levy kuulostaa myös Guns N Rosesilta. Kun nyt jo riveistä poistunut Mantia liittyi Guns N Rosesiin vuonna 2000, äänitettynä oli jo noin 70 kappaletta. Silkkaa roskaa levyllä ei ole, mutta jokunen biisi on kyllä selvää täytemateriaalia
Esimerkiksi If I Were A Boy, Halo ja Ave Maria eivät ole modernista tuotannostaan huolimatta oikeastaan edes r&b-balladeja, vaan pikemminkin paisulteltua, ylidramaattista, 70-luvun singer-songwriter-perinteeseen nojaavaa radiopoppia. Svengi on rento ja luonteva mutta kurinalainen. Teemu Fiilin 63. I Am -ykköslevyn sliipattu balladimateriaali vaatii yhtälailla pureskelua, mutta lopulta sen pariin huomaa palaavansa useammin kuin Sasha Fierce -osion tanssiraitoihin. Levy pursuaa niin lämmintä elinvoimaa, että siitä riittää sielunruokaa myös kuulijalle. Ainoastaan Thank You on imelä lällyily, joka sopisi paremmin Mariah Careyn levylle. Ensi kertaa moneen vuoteen tekisi mieli nähdä Apulanta keikalla. Ykköslevyn biisit kannattaa säästää viimeksi kuunneltaviksi ja aloittaa Sasha-paukutuksilla. Paitsi että Ayon laulu on aivan verratonta, myös hänen kirjoittamansa kappaleet ovat erinomaisia. Biisit ovat tasaisen tasokkaita grungerypistyksiä, mutta erikoismaininnan ansaitsevat Vauriot-biisin lopettava huvittavan hontelo piano sekä Pakkomielteen komeat, vaikkakin koneelliset jousitaustat. Markku Halme AYO Gravity at Last POLYDOR KKKKK Nigerialaisuus ja mustalaiset sukujuuret kuuluvat tämän kansainvälisen nuoren laulajattaren kakkosalbumilla, jota rytmittää myös reggae komeasti. Jos kuviot hoitelisi sinfoninen orkesteri, olisi lopputulos vähintäänkin taivaallinen. Sehän vain passaa. Sweet Dreams ja Radio pelaavat muodikkailla elektrosoundeilla. UNIVERSAL APULANTA Kuutio APULANTA KKKKK Edellisellä albumillaan Eikä vielä ole edes ilta Apulanta oli niin syvällä Yössä että asetin tämän lätyn soittimeeni pelonsekaisin mielin. Ja turhaahan pelko oli: Kuutio rokkaa kuin Perkele itse. Antti Ervasti BEYONCÉ I Am... Sasha Fierce COLUMBIA KKK Beyoncén idea jakaa kolmannen soololevynsä 11 biisiä kahdelle cd:lle tuntuu aluksi typerimmältä idealta ikinä. Epäilemättä albumi on afro- ja reggaepuristien mielestä liian sliipattua, kaupallista ja epäaitoa. Tylsään jamitteluun ei sorruta, vaan homma etenee biisien ehdoilla. Pääsyyllinen parannukseen saattaa olla herkullisen raadollinen kitarasoundi, mutta tämän tarkistus ei onnistu, sillä edellinen lätty makaa jo syvällä kaatopaikan uumenissa. Tuottajat Ayo ja Jay Newland ovat luottaneet vanhaan ja toimivaan reseptiin: otetaan iso joukko parhaita soittajia ja mennään vetämään biisit studioon. Kunnes siihen tottuu. Tanssibiiseistä Diva ja Single Ladies lainaavat hevisti Beyoncén aiemmista hiteistä, mutta ajavat asiansa
The Cure on edelleen tunnistettavasti The Cure, kaikkien aikojen romanttisin yhtye. No, ainakin lauseessa riittää pähkäiltävää. Tämä on Amerikan brittiläisimmän yhtyeen kuusivuotisella urapolulla ihan miele- COLD WAR KIDS Loyalty To Loyalty V2 KKKKK Eteläkalifornialainen Cold War Kids on monitahoinen ja omaperäinen pakkaus. Here and Now. Naybobin loitsuten kuiskailevan laulun, taustalaulajattarien gospel-kujerruksen, vähäeleisesti juhlavien rhodes/klavinetti-sointujen, aavemaisten kitarakuvioiden ja kuulorajalla häilyvien puhallinten säätämä soundi on herkullisen stoned. Loput kappaleet kuulostavat oikeasti loistavan ja siis täysin kuvitteellisen Killers-levyn b-puolilta. Samaa rakkautta menneiden aikojen rouheaan kitaramusiikkiin väläytellään läpi levyn. Selvästi paras raita on Pet Shop Boysin hengessä hurmaavasti sykkivä syntsapophitti Human. Jos hän yhtyeineen malttaisi yksinkertaistaa ja keskittyä pienempään määrään asioita, saavutettaisiin huomattavasti nautittavampi lopputulos. Laulaja Nathan Willettin ääni muistuttaa mukavasti edesmennyttä Jeff Buckleyta. With You saa äänimaalailullaan anteeksi teennäisen nimensä. Samanlaisuus ei lopulta haittaa, koska sitä kantaa niin vahva ja erittäin hienostunut näkemys. Brightblack Morning Lightin kolmas pitkä erottuu upeaa kanttaan myöten massasta. Periaatteessa mies ei kaikessa kulmikkuudessaan ole kummoinen tulkitsija, mutta jotain hyvin vetoavaa miehen äänessä silti on. Uutuuslevyllä mies hoilaa ehkä komeammin kuin koskaan. Tavallaan tämä vain korostaa sävellysten laimeutta. UUDET BRIGHTBLACK MORNING LIGHT Motion To Rejoin MATADOR THE KILLERS Day & Age UNIVERSAL KKKKK Siinä missä useimmat psykedeelisen rockin tekijät perustavat sointinsa musiikkiteollisuuden stereotyyppikäsityksiin aiheesta, New Mexicon autiomaassa asuva ja aurinkoenergialla levyttävä alabamalaispariskunta Naybob Shineywater ja Rachael Hughes leijuu omissa sfääreissään. Kosketinsoittimien uhraaminen Porl Thompsonin kitarasankaroinnin hyväksi oli sekin ehdottomasti huono ajatus, eikä levyn tuotannollisissa ratkaisuissa ole usein minkäänlaista järkeä. Ville Aalto 64. Vaikka levyssä on kiehtovat puolensa, koko projekti olisi vaatinut runsaasti lisäkypsyttelyä. Jussi Mäntysaari L UNIVERSAL | TOREY MUNDKOWSKY Täysosumia ei riitä läheskään koko levylle. käs ja ainakin paperilla raikkaalta vaikuttava ratkaisu. Levyn aloittava Against Privacy vilauttelee retrovaihdetta, groovaten kuin hienostuneempi versio The Stoogesista. Underneath The Stars on nimensä veroinen kaunokki, Sirensong tuo mieleen Head on the Doorin viattoman popin, ja This. Ainoastaan kertosäkeen käsittämätön lyriikka ärsyttää: Are we human or are we dancer?. Viikset on ajeltu ja kitarat jätetty kotiin: Day & Agen vaikutteet kumpuavat muun muassa David Bowielta ja Elton Johnilta, ja nimenomaan näiden kimalteisimmilta kausilta. Nyt kakkoslevy Sams Townin eeppinen stadionrock on vaihtunut uusiin tuuliin. Yhtyeellä on silmää myös 2000-luvulle, esimerkiksi sinkkubiisi Something Is Not Right With Me irttailee post-punkille ja White Stripesille. Yhdeksän kappaletta sulautuvat yhdeksi ameebamaisesti eläväksi tripiksi. 4:13 Dream ei siltikään ole niin paha katastro, kuin miksi sitä on väitetty. Liian suuri osa levystä kuluu kuitenkin hajotettaessa kappalerakenteita ja yritettäessä kohota korkeuksiin, joihin ei vain yksinkertaisesti ole rahkeita. Nyt hommasta jää holtiton maku. Tomi Nordlund THE CURE 4:13 Dream GEFFEN KKKKK Kyllä, Robert Smithin olisi pitänyt laittaa pillit pussiin viimeistään Bloodowersin myötä. Day & Age voisi olla ep-mitassa kova tuotos, mutta kummoiseksi täyspitkäksi siitä ei ole. The Curen kolmanneltatoista levyltä julkaistut maistiaissinglet olivat noloa vanhojen maneerien kierrättämistä, meikki sopii huonosti ylipainoiselle viisikymppiselle miehelle jne. Humanin lisäksi onnistuneita vetoja ovat Losing Touch, Spaceman, A Dustland Fairytale ja This Is Your Life. Jussi Niemi KKKKK Ah, niin komeaa ah, niin onttoa Tyylikäs The Killers -levy, jolle on unohtunut kirjoittaa loistavia biisejä. as Vegasin ylpeys The Killers on kahdella aiemmalla studiolevyllä kokeillut vaihtelevalla menestyksellä eri tyylisuuntia. Bändi on tuottaja Stuart Pricen kera iskenyt albumille yllättävän valtavirtaisen ja ison popsoundin, jossa ei juuri ole jäänyt tilaa särmälle. Brandon Flowersin laulusuoritus on sinällään kiintoisa juttu. Harmi vain, että tälläkin kertaa biisit puuttuvat tai ainakaan täysosumia ei riitä läheskään koko levylle
Tämä albumi on Byrnen ihminen, harkitsematon harha-askel. Seassa kun on muun muassa väsynyt luenta Beastie Boysin Fight For Your Rightistä sekä kummallista bahama-countrya. Tämä gourmetkokki turvautuu mieluummin vaikka tehdasvalmisteisiin eineksiin, kauppareissulla käyttäytymistään toki hämmästellen. Jussi Mäntysaari 65 Handsome Furs Innokkaiden Helsingin ystävien, Wolf Paradesta tutun Dan Boecknerin ja vaimonsa Alexei Perryn duo julkaisee toisen levynsä helmikuun alussa. Konsepti takaa, että eri ihmisillä eri aikaan tehty jälki ei toista itseään. Välillä hauskoistakin sanoituksista ja muutamasta hyvästä sävellyksestä huolimatta idioottimaisesti nimetty levy hukkuu tunnelmafolkin tulvaan. Levyn nimeksi tulee CRACK THE SKYE ja siinä on seitsemän pitkää biisiä. Koneita Bianchi on käyttänyt sopivan vähän, vaikka toisaalta lisämauste ei olisi pitkällä levyllä pahitteeksi. Artistin kodikkaassa maailmassa on ennen kaikkea viihtyisää, kun hänen pehmeä äänensä leijuu kotona nauhoitettujen kitaroiden ja perkussioiden päällä nojaten vahvasti melodioihin. Jean Ramsay Mastodon Innovatiivisen jenkkimetallin lippulaiva Mastodon julkaisee neljännen levynsä vuoden alussa. Kimmo K. Tuottaja Tuomas Kallion ja Ricky-Tick-pomo Antti Eerikäisen vedätyksestä keikkailevaksi kokoonpanoksi kasvanut kollektiivi onnistuu toisella albumillaan kuin Lee Morgan ja Horace Silver 60-luvulla konsanaan. DAVID BYRNE & BRIAN ENO Everything That Happens Will Happen Today TODOLMUNDO FINTELLIGENS Lisää RÄHINÄ BEN FOLDS Way To Normal EPIC KKKKK Minulle David Byrne on jumalan maallinen veli, ja vakaana agnostikkona albumin nimikin viehättää. Kimmo K. Se on tämän vihaa ja kipua täynnä olevan levyn särkynyt sydän. Onneksi koko kiekko ei sentään ole vastaavaa kuraa, ja tavanomaisella hard rockvaihteella ex-Van Halen -solisti suoriutuu lestissään tyydyttävästi paikoin jopa hyvin. Fintelligens toi tuolloin vielä orastavaan suomenkieliseen räppiin mukaan kansainvälisen tason soundia, ammattimaisuutta ja vakavammin otettavuutta. Ben Folds Fiven kakkoslevyllä huvittavaan suorasukaisuuteen puetulla katkeruudellaan hätkähdyttäneen Song for the Dumpedin henki on voimakkaasti läsnä sellaisilla raidoilla kuin Bitch Went Nuts. Ja tässä se on, Steve Earlen ohella jenkki-indien kroonisimmin titteliä serial husband tavoittelevan Ben Foldsin erolevy. Lisää on hyvin kepeä ja subjektiivinen katsaus kaksikon nykyiseen meininkiin menestykseen ja suosioon, tarpeeseen tehdä parempaa ja saada enemmän. Meininki on esimerkillisen iloluontoista ja riehakasta ja bändi on periaattessa hyvä. Koskinen KKKKK Jazz-puristit saattavat puhista The Five Corners Quintetin tanssi-jazz-pastisseille, mutta klubeilla ja levykauppojen tiskeillä riittää väkeä. Juuri tätä jammailun jalon taidon hukannut rock kaipaa. Kaksikon elämäntilanteeseen tai mentaliteettiin on vaikea samastua, lukuun ottamatta kliseistä mutsibiisiä Älä ole huolissas. Pyörää ei kannata keksiä uudelleen mutta pölykapselit on syytä kiillottaa aika ajoin, siitä Viiskulman kopla antaa jälleen vakuuttavan oppitunnin. Levyn epätasaisuus on kuitenkin jotakin häkellyttävää: kelvollisetkin rock-palat jäävät kummallisuuksien varjoon. Koskinen EAGLES OF DEATH METAL Heart On COOPERATIVE THE FIVE CORNERS QUINTET Hot Corner RICKY-TICK RECORDS HER SPACE HOLIDAY XOXO, Panda and the New Kid Revival WICHITA KKKKK Jesse Hughesin ja Josh Hommen tuhnakka garage-ilottelu jatkuu tutulla tyylillä kieli poskessa ja tukka takana. Kanttaan myöten esikuvilleen kumartava albumi ei kuulosta silti kuluneelta, niin väkevästi kvintetti on vierailijoineen musiikkiin tarttunut. Tällä epätasaisella levyllä Folds raivoaa (The Frown Song), kokeilee soundeja (Hiroshima) ja progressiivisia rakenteita (Efngton), kutsuu mukaan Regina Spektorin (You Dont Know Me), mutta pureutuu pintaa syvemmälle oikeastaan vasta mestarillisella balladilla Cologne. Nyt kaikkien tunteman yhtyeen Elastinen ja Iso-H ovat selvinneet neljänteen bändilevyynsä. Hienointa on se, miten yllättävät kombinaatiot vievät tekijät (Disco Ensemble, Soul Investigators, Damn Seagulls, Murmansk jne) uusille urille. Jussi Niemi KKKKK Ei tarvitse kuunnella montaakaan sekuntia jo hämmästyttävästi yli 60-vuotiaan laulajalegendan yhdettätoista soololevyä, kun karmeus lyö kasvoille märkänä tumppuna. Aiemmin hedelmällistä yhteistyötä tehnyt kaksikko erehtyy yhdistelemään aiempien kimppaduuniensa parhaita puolia kehnoimmalla kuviteltavissa olevalla tavalla alle neljän tähden tason. Eikä syyttä. Aloittava nimibiisi on nimittäin aivan järkyttävän huonoa konerockia. Tunnelmat vaihtelevat radikaalisti, mutta hyvät ideat ja poikkeuksellisen positiivinen ilis sinkoilevat matkalla afrosykkeestä keskivertoa jännittävämmän indierockin, aavikkopunkin ja space-pop-teknon kautta urkuharmoonin ja ska-torvien kuljettamaan ugri-räppiin. Wolf Parade-rumpali Arlen Thompsonin johdolla Mt Zoomer Studiossa tehty levy on nimetty FACE CONTROLIKSI. .com. Siitä huolimatta tätä ei edelleenkään oikein jaksa; liekö sitten perimmäisenä syynä biisien samankaltaisuus ja pidemmän päälle väsyttävä ulosanti. Toisaalta hyvä niin, koska tämäntyyppistä rock-meuhkaamista tarvitaan aina. Loppukaneettiksi livenä rimputeltu VH-potpuri Dreams / Cabo Wabo jättää paskan maun suuhun, vaikkei levy ihan kamala olekaan. Äärihienojen tekstien alle ladattu musiikki ei muodosta jäntevää kokonaisuutta. Levyn nimen nerokas sanaleikki paljastaa levyn sisällöstäkin melkoisesti: poikamainen venkoilu on alati kuvassa. Rumpali Brann Dailorin mukaan levy kertoo Tsaarin ajan Venäjän taiteesta, astraalimatkailusta, kehosta irtautumisesta ja Stephen Hawkingin madonreikäteorioista. ERI ESITTÄJIÄ Desert Island Sessions FULLSTEAM/BACKSTAGE ALLIANCE SAMMY HAGAR RÄHINÄ Cosmic Universal Fashion ROADRUNNER KKKKK Arto Tuunelan ksusti ohjastaman Desert Island Sessionsin idea panna erilaisten bändien väkeä tekemään biisejä nopeasti yhdessä on loistava. Kupillinen gazpachoa sieltä, luraus seljankaa täältä plus lusikallinen ärtsoppaa sen pahimman rajan takaa. En myöskään pidä siitä että räpätään räppäämisestä. Markku Halme KKKKK Kymmenisen vuotta on kulunut siitä, kun Rähinän Andu pumppasi meille autossaan uuden, kaduilla hypetetyn Fintelligensin esikoissinkun Voittamaton. Teemu Kilpi KKKKK Edellisen levynsä Song for Silverman (2005) Ben Folds omisti vaimolleen Frallylle niin ylisanaisesti, että suorastaan pelkäsi tämän olevan tulossa. Sen sijaan sävelletyt, modernit synabiitit, samplet, sovitukset ja tuotanto ovat todella, todella kovatasoisia. Tuntuu, että indiefolk on tällä hetkellä se polku, jota jokaisen yksinäisen lauluntekijän tulee taivaltaa, vaikka Bianchi on nimenomaan aiemmin väläytellyt kykyjään myös koneellisemman ilmaisun parissa. Vaikka rymistelynsä on edelleen pintapuolisesti mielenkiintoista ja materiaalikin on paikoin jopa hyvää, bändin remellys on myös rasittavaa kuunneltavaa. Koheltava retroränkytys ja kolistelu alkaakin puuduttaa jo pitkälti ennen kuin biisitusina on täynnä. Tekihän uskovaisten Jumalakin virheen, joiden jälkeläisiä me kaikki tietyn käsityksen mukaan olemme. Psycho Vertigo esimerkiksi on ehtaa tavaraa, mutta huonoakin rockausta kuullaan. Jaakko Pietiläinen KKKKK Yhden miehen indietronicayhtye Her Space Holiday koostuu Marc Bianchin surkuttelusta ja hänen simppeleistä pikku lauluistaan. Desert Island Sessions hohtaa sitä valoa mitä synkkä aikamme kipeästi tarvitsee
Ipanapa 2 vaikuttaa hämmentävästi pääosin aikuisille suunnatulta lapselliselta musiikilta. Muksujen suosikkilevyjä on tapana jauhaa väsymättä kerta toisensa jälkeen, joten jos musiikki on siedettävää myös aikuisen näkökulmasta, vanhempien mielenterveys voi säilyä kohtuullisessa jamassa. Sanoitukset ovat kekseliäitä ja tarttuvia. Kelvollisen sävellyksen kimpussa laulajatarta jaksaa kuunnella vaivaantumatta. Rennompaa tulkintaa on myös tarjolla parissa biisissä laulajattaren säestäessä itseään akustisella kitaralla. Pikkulevy etsiytyy silti hanakasti soittimeen vähän väliä, aivan kuin itsestään. Ehkä iäkkäämmät lap- Yökkösiä jahtaava goottilepakko on hauska juttu. set saavat levystä enemmän irti, mutta levystä puutuu räväkkyys, tarttuva jankutus ja iloinen hassuttelu. Ainoastaan levyn viimeinen laulu, versio vanhasta Enjoy Yourselsta, jättää levystä ikävän jälkimaun hysteerisine hihittelyineen. Markku Roinila uomalainen lastenmusiikki elää tervetullutta renessanssia. Iso äijänroikale ja pieni vaalea nainen. Se suloinen kankeus, mikä tekee pienten lasten puheesta tai laulusta mitä ihastuttavinta ääntelyä, on poissa. Latteahkon Spring Time Can Kill Youn jälkeen on mukava huomata Hollandin palanneen kakkoslevynsä Escondidan popahtavampiin tunnelmiin. Heikki Portaankorva S ISOBEL CAMPBELL & MARK LANEGAN Keep Me In Mind Sweetheart V2 KKKKK Aika kummallinen yhdistelmä on tämä ex-Belle & Sebastian sellistin ja ex-Screaming Trees-vokalistin kokoonpano. Ipanapan ansioita ovat Lasse Kurjen johdattama hieno pop-soitanta ja useiden artistien ja biisintekijöiden aikaansaama monipuolisuus, mikä kuuluu myös hajanaisuutena. Enemmän silti pinnassa väreilee edellinen kerrostuma, 60-luvun meininki á la Ron Carter, Freddie Hubbard, Wayne Shorter jne. Liiderin kontra piirtää itse tuotetulla albumilla ja omilla biiseillään selkärangan, jonka varaan Jussi Kannasten fonit, Jarkko Hakalan trumpetti ja Anders Östlingin kitara asettelevat lihat. Talventörröttäjät toistaa hyväksi havaittua kaavaa, mutta ei yhtä maagisella tenholla kuin debyytillä tai edes kakkoslevyllä. Talventörröttäjillä ulosanti on, ikävä sanoa, tavanomaisempaa. Silti esittäjäduo on yhä perin sympaattinen, ärrävikoineen kaikkineen. Siinä on vain nimeksi niitä elementtejä mitkä tekevät lastenlauluista parhaimmillaan uskomattoman hienoja, pahimmillaan murhaavan ärsyttäviä tekeleitä. Jyrki 69:n öisillä kaduilla yökkösiä jahtaava goottilepakko on kyllä hauska juttu ja Felix Zengerin beatboxaus kuulostaa jännältä. Kitaristi Marc Ribotin ja uuden taustabändin avustuksella Holland kykenee tekemään keskittynyttä ja juurevaa musiikkia ilman löysiä hetkiä. Meno on pirteää, mutta turhan turvallista. Nyt mukana on myös uran ensimmäinen raivostuttava kappale, Kakkaa lumella. Kimmo K. Välillä tuntuu että tekijät olisivat lasten mielenliikkeistä täysin ulalla: valtaosa levystä on hillittyä ja epäinnostavaa. Viiden pennin Muumilevyille on saatu olohuonekelpoisempia vaihtoehtoja, jotka vaikuttavat tehdyn yhä enemmän myös pilttien vanhemmille. Mutta levyllä Campbellin perinnepalat ja Laneganin mörinä toimii ihan hyvin. Beatrunoilijoista tarinoivalla Mexico Citylla hienosti käynnistyvä levy jaksaa pitää otteessaan lähes loppuun asti. Teemoina on lapsia kiinnostavia eläin- ja luontoaiheita. Koskinen .com 66 Ipanapa 2:n tähtikaartia: Lauri tähkä (vas.), Mikko Kuustonen ja Egotripin Mikki Kauste. EMI | LASSE KURKI. Kaksikon touhu uppoaa lapsiin mainiosti ja on aikuisen korviin miellyttävää. UUDET JOUNI HOKKANEN Jazzoo JH ERI ESITTÄJIÄ Ipanapa 2 EMI KKKKK Rock-kitarasta fuusion ja sähköbasson kautta umpi-jazziin ja kontrabassoon päätynyt Jouni Hokkanen suosii toisella, itse tuottamallaan levyllä post-bop-tyyppistä täys-akustista ratkaisua, josta ajoittain kuulee, että varhaisempaa Weather Reportia ja muita saman kauden jazz-rockaajia on diggailtu. Kaksi- ja puolivuotiaan testihenkilön reaktio ei tätä levyä kuvannee sen innostavuutta lapsen maailmassa: keskitempoinen, kepeä lallattelu ei yksinkertaisesti pure. Se tulee mieleen, kun lyhyessä outrossa uskaltaudutaan hiukan seikkailemaan. Tällä kuuden biisin ep:llä tai minicd:llä kuullaan valssia, tangoa ja folkballadeja, joista ehkä kuitenkin vain nätti popbiisi Fight Fire With Fire ja Tom Waits-valssi Asleep On A Sixpence jäävät pidemmäksi aikaa mieleen. Ellan ja Aleksin hellyttävä lallattelu on ollut menestyksekästä aivan syystäkin. Jussi Niemi KK ELLA JA ALEKSI Talventörröttäjät WARNER KKK JOLIE HOLLAND The Living and the Dead ANTI Lapsille ja lapsenmielisille Lisää monipuolista lastenmusiikkia, joka kelpaa myös vanhemmille. KKKKK Jolie Hollandin venyttelevästä folklaulutyylistä joko pitää tai sitten ei
Jussi Niemi KKKKK Ari Närhen kokoonpano on yksi suomirockin vanhimpia mutta vähiten tunnettuja luottobändejä. tuottajakaksikko Tuomo Prättälän ja Aki Haaralan biiseissä pyöritään arjen ja parisuhteen akselilla. Täkynä on uudet versiot singlebiiseistä Minä ja hän ja Syyskuu. Sen levyt ovat aina iloisia yllätyksiä. Ville Aalto KIERAN HEBDEN & STEVE REID NYC DOMINO JOHN LEGEND Evolver SONYBMG UNIVERSAL LORDI Deadache RCA KKKKK Käsittämättömät krediitit omaava Steve Reid on henkilönä hurmaavan karismaattinen vanhan koulun kelmi. Etenkin nimibiisissä sen kuulas sointi pääsee hienosti oikeuksiinsa. Jälki onkin paljon uskottavampaa örinää kuin ennen. Janna laulaa sielukkaasti kautta levyn. Tärkein asia on kuitenkin, että kappaleet ovat kautta linjan hyviä. Levyn muut parhaat palat sisältävät samaa surumielisyyttä: Täytyy olla mies, Ilman elämää. Veikkaan nimittäin, että bändin parhaat levyt ovat vielä tekemättä. Kun Janna vielä hioo artikulointiaan, kaikki palat loksahtavat kohdalleen: nyt lausunta kuulostaa välillä huolimattomalta. Alice Cooper tulee mieleen sekä sanoista että monin paikoin myös sävellyksistä. Tarttuvien Bon Jovi -kertosäkeiden sijasta sävellyksissä on panostettu jylhästi pauhaaviin säkeistöihin, vaikka toki kertsejäkin viljellään riittävästi. Toisaalta rento ja pakoton tunnelma kertoo työskentelyilmapiiristä, jota studion seinäkello ja levy-yhtiön tulosvaatimukset eivät ole päässeet myrkyttämään. The Kitchen erottuu princemäisyydellään. Levyn parhaat laulut ovat alkupuolella: aurinkoinen Brand New Start kuulostaa positiivisella tavalla automainoksen taustamusiikilta, ja rauhallinen Play The Part on yksi vuoden kauneimmista hitureista. Vaatimattomammilla vaurastumishaaveilla Legend olisi voinut saada musiikkiinsa myös aavistuksen verran omaa ilmettä. Nyt irttaillaan klubi-rytmiikan kanssa. Antti Ervasti 67 Franz Ferdinand Menestyneen skottilaisen indiebändin kolmas täyspitkä tulee ulos tammikuun lopussa ja se on saanut nimekseen TONIGHT: FRANZ FERDINAND. Päihdeongelmansa selvittäneen Tom Chaplinin tunnusomainen ääni sentään on ennallaan. Vähän kuin Sun Ra jammaisi Hawkwindin kanssa. Pallin käärii hänet sensuelliin pakettiin, joka ehtoine pop-melodioineen, kaiho-jousineen ja koskettimineen päivittää kivasti sitä mitä Phil Spector ja Ronettes tekivät 60-luvulla. Yhtyeen mukaan se on tanssilevy jolla on afrikkalaisia sävyjä, dub reggae-soundeja ja electronica-mausteita. Nuottiinkin hirviömme osuu yllättävän usein. Legendin Evolveria edeltäneet kaksi studioalbumia olivat nekin melko lupaavaa modernia soulia, mutta uutukainen on yhtä loputtomiin kierrätettyä pop-biittiä ilman ensimmäistäkään uutta ääntä tai ajatusta. Hiljattainen Daxaar albumi sekoitti virkistävän kapinallisesti Afrikkaa freehjazziin, mutta veteraanirumpalin veto Jazz Happeningissa oli paha pettymys. Ensisinkku Ulysses on jo yhtyeen MySpace-sivulla.. Stoopin heikoin kohta piilee biisien musiikillisessa samanlaisuudessa. Lisäksi Los Hermanos -yhtyeestä tutulla Rodrigo Amarantella on sama laiskanröyhkeä laulutyyli kuin Julian Casablancasilla. Hebdenin ja Reidin aikaisemmat duo-levyt ovat onnistuneita improvisaatioita. Lordin laulutuottajana. 80-luvun soundi-ilmastoa henkivällä levyllä on oivaltava ja mukavasti eteenpäin rullaava meininki, mutta puolivälin jälkeen kappaleet alkavat muuttua harmillisen kasvottomiksi. Bändi kaipasi kipeästi Kieran Fourtet Hebdenin kaltaista modernia visionääriä. Jaakko Pietiläinen KKKKK Rovaniemen mörön neljäs albumi on edellisiä selkeämpi ja yhtyeen paras tähän saakka. Niin sulavia ja huolellisen harmittomia Evolverin laulut kuitenkin ovat, että sen on helppo uskoa soivan läntisen pallonpuoliskon onneloissa New Yorkista Napoliin. Sanoituksissa liikutaan puhtaasti bkauhuelokuvien ja -sarjakuvien maailmoissa. Albumin sointi on kohdallaan ilmavaa tilavaikutelmaa sekä aitoja sormioita ja puhaltimia myöten. Matti Komulainen KKKKK Little Jackie identioituu rapin ja laulun tangentilla taiteilevaan Imani Coppolaan, mutta kyse on multi-instrumentalisti/ohjelmoija Adam Pallinin täydentämästä duosta. 80-luvun Simple Mindsista muistuttava avausraita Spiralling tekee selvää pesäeroa bändin aiemmilta tuotoksilta tuttuun pianovetoiseen kaihopoppiin. Muutenkin kasari-tahmaisuus on kirkastunut 1970- ja 2000-lukujen taajuuksille. Hebden selkeästi ohjaa laivaa riftellen syntikoilla hypnoottisesti kliseitä kaihtavan avaruushälyn maustamana Reidin vastatessa sensuellin lämpimästi vapaalla tempo-käsittelyllä. Markku Roinila The Prodigy Maaliskuun alussa julkaistava The Prodigyn paluukiekko INVADERS MUST DIE on ensimmäinen sitten vuoden 2004 ja ensimmäinen alkuperäisen Prodigy-kolmikon levy peräti 12 vuoteen. Silti Keanen kelpaa tämän jälkeen lähteä kehittelemään uusia kujeita. Vierailijana kuullaan ainakin Dave Grohlia. KEANE Perfect Symmetry ISLAND LITTLE JOY Little Joy ROUGH TRADE KKKKK Keane on lähtenyt kolmosellaan uudistamaan rohkeasti palettiaan. Sanoitusapuna toiminut Tracy Lipp on työskennellyt Mr. Yhtyeen pomo Liam Howlett kuvailee tulevaa kiekkoa paluuksi vanhaan, mutta cutting edge -asenteella. Esiin nousee vielä eeppinen Kivinen tuuli ja kaunis päätösinstrumentaali Neljä ovea. Nykykokoonpano on päässyt työstämään tätä levyä täysiaikaisesti, mikä kuuluu yhtenäisenä soundina. Fabrizio Morettin rooli The Strokesissa on soittaa rumpuja, mutta tämän levyn perusteella voisi kuvitella hänen kantavan suurempaakin vastuuta. JANNA The Makings of Me JUPITER KUMMA HEPPU & LOPUNAJAN VOIDELLUT Japaniin ROCKADILLO LITTLE JACKIE The Stoop S CURVE KKKKK Jannan toinen albumi jatkaa Right Nown viitoittamalla tiellä. Vaikka mieskin näkyy kannessa, pörröpäinen italo-afro-amerikkalaisvokalisti imee huomion. Hienoja biisejä edelleen ja samaa voi sanoa itse yhtyeestä, vaikka albumi jääkin hiukan edeltäjistään. Epäilemättä parivaljakko improvisoi rutkasti tässäkin, mutta fokusta on siirretty, ihan oikein, rakenteisiin. Nyt soppaan on uskallettu sotkea jopa uusia instrumentteja: syntikka on paikoin korvannut pianon ja rumpujakin on efektoitu. Coppolan riimittelee mehukkaasti terävää itseironiaa, yleistä kritiikkiä joka suuntaan ja silkkaa nuoren naisen tajunnanvirtaa. Tomi Nordlund KKKKK Little Joy on sellaista puolihuolimatonta rämpyttelyä, jota kahden menestyneen yhtyeen jäsenen sivuprojektilta voi odottaakin. Kuten hieno debyytti, myös uusi teos ammentaa mustien tyylien aarteistosta, etenkin 1970-luvun soulista ja funkista. Närhen alakuloinen nuotti leimaa intiimejä lauluja, jotka eivät kuitenkaan yleensä vaivu epätoivoon vaan kuvastavat hienosti suomalaisen arpisen karjun sielunmaisemaa: pää painuksissa, mutta silmät auki. Niin monta kertaa Little Joy muistuttaa Strokesista. Sisäistynyt ote kiteytyy ehkä koskettavimmin temmoltaan lempeässä mutta latauksellaan sisuskaluja raastavassa Tears Keep Rollingissa. Nimibiisi on eksottinen kollaasi kaukaisesta maasta, mutta kertojan ääni on erehtymättä suomalainen. Jussi Niemi KKKKK Vaikuttaa siltä, että markkinavoimat ovat saaneet John Legendin askeltamaan yli sieltä, missä aita on matalin. Verenperintö etenkin äidin puolelta kuuluu fraseerauksessa Maarit nousee mieleen hyvällä tavalla monin paikoin. Jannan ja mm. Laulajan esikoinen vuodelta 2003 oli rosoinen live, josta Donny Hathawaykin olisi ollut ylpeä. Debyytti on sympaattinen New Yorkin vastaus Lily Allenille, tosin tyylillinen ammennuspohja on Allenilla laajempi
Antti Ervasti KKKKK Ruotsalaisen Mattias Hellbergin musiikki svengaa kuin valkoinen hirvi. Akustiset kitarat ja herrojen äänten maanläheiset harmoniat näyttelevät pääosaa järjestään erinomaisissa lauluissa. Monin paikoin popataan kuin Beatlet ja toisinaan junkutetaan kuin Doorsit. Hellberg laulaa hienosti, ja kappaleet on upeasti sävelletty. Ville Aalto KKKKK Juuri kukaan ei ole country rockia, americanaa tai altcountrya tehnyt Minneapolisin Jayhawksia paremmin. Kari Suihkosen tarinoiden maailmasta heijastuvat nuhjuisten baarien ihmiset. Laulutyylistäkö johtuu, että myös Aknestik pulpahtaa mieleen. Mutta vain paikoin. Paras kaavasta irtautuminen on Apparatin laulama Love You All, joka suuntaa Depeche Modea päin. Tekstit paljastavat, että hommaa ei oteta haudanvakavasti. Jussi Ojajärven ja Kari Lounelan kitaravonguttelu tekee albumista nautinnollista kuultavaa. Puhaltimilla ja jousilla täytetyt sovitukset svengaavat kepeästi kuin talitintti. Sisäsiistiä Piskistä tuskin saa milloinkaan. Madlibin ja nuoremman veljensä Oh No:n, The Neptunesin Chad Hugon, edesmenneen J Dillan ja ranskalaisen Mr. Joku vuosi sitten lopahtanut bändi tekee nyt eräänlaisen paluun kun 1996 eronnut toinen päämies Mark Olson palaa yhteen lauluntekijäparinsa Gary Lourisin kanssa. Nyt musiikki on aiempaa tarttuvampaa, melodisempaa ja enemmän sovitettua. Antti Ervasti KKKKK Pinkin riehakas pro tools -pop ei kuulosta enää erityisen omaperäiseltä mutta varsin tarttuvaa se paikoin edelleen on. Jonathan Mander 68 KKKKK Viime levyllään Joutomaa tamperelaisbändin musiikillinen ilmiasu oli karuhko, mitä mustan huumorin sävyttämät sanoitukset tukivat. Kovimpia klassikoita ei ole tohdittu sorkkia, mikä on hyvä ratkaisu. Jälki on autenttista. Snoop Dogg ja Will.I.Am saattavat tuoda Mursille uusia kuulijoita, mutta albumin kokonaisilmeeseen ne tekevät ikävän railon. Tuottajapuolelta on todettava että Mursin parhaan levyn, 3:16:n koti-pc:llään tuottanut 9th Wonder vastaa myös uuden levyn hienoimmista hetkistä. Tämä yllättää, koska huolellisen tuottajan (Luomo eli Sasu Ripatti tekee lisäksi musiikkia Vladislav Delayna ja Uusitalona) soundit ovat usein kovia, mekaanisia iskuja, jotka voisivat viedä seikkailuihin. Jaakko Pietiläinen .com MATTIAS HELLBERG & THE WHITE MOOSE Out of The Frying Pan into The Woods PLAYGROUND LUOMO Convival HUUME PISKI Gangsterin heila WOOD PRODUCTIONS KKKKK Housesta ponnistava Luomo on genressään iso tekijä, joka kahlasi valtavirran lähteille Vocalcity ja The Present Lover -albumeillaan. House-kaarien ja popmelodioiden naittoa edustaa If I Cant, jolla laulaa Scissor Sistersin Jake Shears. Tällä levyllä sukelletaan syvälle 1960-luvun psykedeelisiin tunnelmiin. Kuten esimerkiksi kirjaimellisesti tiedettä tiputtavasta The Sciencestä. Fanien kammoksuma iso levy-yhtiö on tuonut levylle ainakin muutaman sinkkuhittiyrityksen, jotka eivät ikävä kyllä sovi artistin tyyliin ollenkaan. Jussi Mäntysaari Lily Allen Brittilaulajatar teki toisen albuminsa ITS NOT ME, ITS YOU Amerikassa kahdestaan tuottaja Greg Kurstinin kanssa. Tekstien rytmitys ontuu hieman Auringonpilkuissa. On tietysti eri juttu, kuinka kauan tämä vitsi jaksaa viehättää kovin merkityksellistä musiikkiahan Ajan sävel ei ole. Viidennellä albumillaan avioerosta toipuva Alecia Moore on ollut aiempaa vakavampana hän olisi halunnut nimetäkin levyn Heartbreak Is a Motherfuckeriksi eivätkä eroalbumin mollisävelet aivan istu riehakkaammin rokkaavan tanssipopin sekaan. Vaikka melodiat on pääosin hyvin rakennettu, hieman liian kuluneita sointukulkuja välillä veivataan. Sovitaanko kuitenkin, että seuraavalle studioreissulle otetaan uusien laulujen lisäksi mukaan myös muutamia uusia ideoita. UUDET LOS CAMPESINOS! We Are Beautiful, We Are Doomed WICHITA MARK OLSON & GARY LOURIS Ready For The Flood NEW WEST MURS Murs for President WARNER KKKKK Los Campesinosin vuoden alussa ilmestynyt esikoislevy oli erinomainen paketti ylinopeudella kiitävää ja rikkaasti instrumentoitua surinapoppia. Tällaisella pastissilla ei varmaankaan jäädä nykypopin historiaan, mutta peijakkaan mukava täAntti Ervasti tä on kuunnella. Mos Def Brooklynin MC/näyttelijä/ laulaja Mos Def julkaisee neljännen soolonsa THE ECSTATIC helmikuussa. Hyvinkin rootsin pinnan alla lyövät kättä monet vaikutteet Louvin Brothersista, Dylanista, Neil Youngista ja Grateful Deadista aina Roy Harperiin ja Beatlesiin asti. Parhaimmillaan Pink on edelleen sellaisissa itsetuntoa puhkuvissa haista paska -ralleissa kuin albumin nimibiisi tai sen aloittava So What. Yhtyeen kakkoslevy ilmestyy jo nyt, mikä selittää sen, ettei walesilaisryhmän musiikki ole muuttunut piiruakaan mihinkään suuntaan. Ne tuodaan myös esille oivaltavasti ja sujuvasti. Ajatuksia miehellä riittääkin vähintään presidentinvaalikampanjan verran. Luomon soisi uivan taas syvemmälle popin ja suuren kaaren elektronisen musiikin synteesissään. Pauli Kallion ja Ville Pirisen sarjiskansivihko on loistava. Metelöimisen ohella yhtye todistaa osaavansa myös tunnelmoida, mistä kaunis Youll Need Those Fingers For Crossing on paras esimerkki. Toteutuksessa ei ole pientäkään moittimista. San Francisco -tyylinen blueshappojamittelu on onneksi jätetty vähemmälle. Nyt hänellä on terästynyt visio mutta ei toteutus. Käsistä karanneiden b-puolisessioiden tuloksena syntynyt We Are Beautiful, We Are Doomed sisältää onneksi riittävän hyviä kappaleita oikeuttaakseen albumimittansa. Sattumaa ei ole, että Pöllön ikivanhat huppupääkasvot -kappaleessa nähdään unta Leevi & The Leavingsistä. Convival hakeekin musiikillista pistettä, missä house muuttuu popiksi. Kaksi levyllistä tuoreen ja raikkaan kuuloista popmusiikkia vuodessa on hieno saavutus. Kuten Lourisin Vagabonds-sooloalbumilla, The Black Crowesin laulaja Chris Robinson toimii tuottajana nytkin. Jos ei tietäisi, uskoisi levyn olevan unohdettu suuruus 40 vuoden takaa. Lisäarvoa tuovat steel-kitara, sähkäpiano ja banjo. Pääansio on Lundin viattoman kuulaalla, konstailemattomalla laulutyylillä, jota kuuntelee ilokseen yksistäänkin. Harvoin nykyaikana osataan jäljitellä näin hyvin menneiden aikojen tunnelmia. Flashin biittejä. Kappalevalinnat toimivat Nightwish-käännös Sleeping Sunia myöten hienosti. Elektronisempaan ja entistä popmaisempaan tuotantoon nojaava albumi julkaistaan helmikuun yhdeksäntenä 2009 ja sen ensimmäinen single tulee olemaan THE FEAR. MARIA LUND Ajan sävel UNIVERSAL PINK Funhouse SONYBMG KKKKK Niin tyhmältä kuin se kuulostaakin versioida 1950-luvun viihdetyyliin suomalaisen rockin ja popin helmiä, lopputulos toimii mainiosti. Levyllä kuullaan mm. House-kaavat ja -estetiikka kuitenkin kangistavat Luomoa. Mies on työskennellyt rockin parissa puolitoista vuosikymmentä, ja hänellä on vahvat kytkyt muun muassa Soundtrack of Our Livesiin. Mukana on sopiva suhde tunnettuja menneiden vuosien hittejä ja tuoreempaa tavaraa. Kolmikko tekee huippujälkeä: albumia jaksaa kuunnella loputtomasti. Jussi Niemi PLAYGROUND KKKKK Nerokkaan itsevarmasta owsta sekä reppuselkäisten hiphop-fanien kannatuksesta tunnettu Murs julkaisee ensimmäisen levynsä isolla levy-yhtiöllä, pyrkien samalla presidentiksi. Vierailemassa käyvät ainakin Q-Tip, Talib Kweli ja Slick Rick.
Rydmanin ääni, tai pikemminkin sen puute, on silti suurin ongelma. Nyt tilanne on tasan päinvastoin. Markku Halme Morrissey Mozzerin yhdeksäs soololevy on saanut nimekseen YEARS OF REFUSAL. Weather Reportin, Corean ja kumppanien tekemisiin ei yleensä tuoda mitään lisää ja tunnelmat sekä sävellykset jäävät macho-suorittamisen jalkoihin. Vaan ei tällä viisikolla, joka nappaa WR:n, Hancockin ja myöhäisen Milesin eväät ja höystää niistä itsensä oloisen, tätä aikaa elävän aterian. Toinen voimakenttä on Janne Toivonen hämyisine trumpetteineen, ja kolmas Joonas Riipan ja Ville Herralan miellyttävän kepeästi funky rytmisektio. Alakerran baarissa näitä toki kuuntelee mielikseen. Jaakko Pietiläinen KKKKK Paluuta tekevä fuusiojazz puhuttelee tänä päivänä vain harvoin. Teemu Fiilin PSYCHIC TV / PTV3 Mr Alien Brain vs. Bennetin kaltaisten vanhan liiton croonereiden rinnalla laulajan lajityypille kovin kapea-alainen ja vaisu ilmaisu jättää albumin auttamatta pikkusieväksi taustamusiikiksi, jolla ei las vegaseja valloiteta. Kovin persoonallinen bändi ei ole: tällaisia kappaleita kuulee sadoittain Adam Sandlerin tähdittämien jenkkikomedioiden soundtrackeina, vaikka harva yltääkään tälle tasolle. Silti rahansa voi sijoittaa huonomminkin. Albumin tuotti amerikkalainen Jerry Finn, joka sai levyn valmiiksi vain kuukauden ennen menehtymistään aivoverenvuotoon 39-vuotiaana. Kertosäkeeseensä upean synakoukun piilottava, rytmikkäästi svengaava Papal Breakdance ei jätä korjaamisen varaa, ja verevästi junnaava Foggy Notion on parasta mahdollista Velvet Undergroundia millä tahansa kriteereillä. The Skinwalkers CARGO KKKKK Psychic TV:n johtohahmon Genesis Breyer P-Orridgen luonnehtiminen radikaaliksi olisi naurettavaa vähättelyä. PLAIN WHITE TS Big Bad World HOLLYWOOD RECORDS KKKKK PWTsin edellinen albumi sisälsi jättihitin Hey There Delilah, mutta kokonaisuus jätti sympaattisesta otteesta huolimatta kylmäksi. Kaikki edellytykset tähän ovat olemassa. Tämä ei ole mitään myssypäiden stoneria. Tipin nasaali räppäys ja aina yhtä sujuvat riimit tuovat hyvän mielen, mutta kertosäkeissä mies yllättää laulutaidollaan. Muoto ja kuorrutus toimii mutta sisältö on pöytään tuotaessa haaleaa. Puritanin kaksi ensimmäistä ep:tä yksiin kansiin niputtava Lithium Gates aukeaa hitaasti, koska biisit ovat hyvin minimalistisia, noin yhden rifn varaan rakentuvia laavavirtoja. Valta- THE PURITAN Lithium Gates SPIKEFARM KKKKK Lohjalainen The Puritan on Reverend Bizarresta tutun Albert Witchnderin uusi yhtye joka omalla tavallaan jatkaa siitä mihin edeltäjänsä aikanaan jäi. Muita, likimainkaan yhtä hyviä sävellyksiä ei ollut tarpeeksi. Hitaus, raskaus ja nihilismi ovat yhä läsnä, mutta musiikki ei ole enää doo-. Mieleen tulevat newyorkilainen Bloody Panda ja japanilainen Boris. Vanha vitsi tai ei, mutta muut pärjäävät ilmankin. Cardinology on upean elektroakustisen äänimaailman omaava alt-country -levy, jonka kovan linjan fanit poistavat kaupasta alta aikayksikön. Mervi Vuorela osan sävellyksistä väsännyt Aki Rissanen ja Jussi Fredriksson muodostavat saumattoman kosketin-tandemin, jossa yygeli, rhodes, analogi-moogit ja laptop punovat värikkään dynaamista kudosta. Sinänsä hienosti Syd Barrettin henkeä huokuvaan kokonaisuuteen mahtuu vain kaksi todellista asiaraitaa. Pahin pulma on siinä, että Plain White Ts hukkuu massaan. Levyä kehutaan Morrisseyn vahvimmaksi sooloksi. Amplied-soolodebyytin klubi-uskottavia biittejä ja koukkuja huomaa kaipaavansa silloin tällöin, mutta melko lähelle näitä päästään onneksi tukevammilla raidoilla kuten Wont Trade ja Move. Moninaisista opetuslapsista Ryan Adams tekee parhaansa mutta ei tälläkään platalla osu varsinaiseen häränsilmään, hyvästä yrityksestä huolimatta. Melodiat, hyvät laulut, tyylikkäät stemmat ja kekseliäs, tällä kertaa vähemmän koneistettu soitanto tuottavat laadukasta jälkeä. Jari Nikkola KKKK The Renaissance on yhdeksän vuotta odotettu A Tribe Called Quest -räppäri Q-Tipin toinen virallinen soololevy (kuuden vuoden takainen Kamaal The Abstract ei nähnyt virallista julkaisua), mutta mikään hiphopin Chinese Democracy se ei ole. Reactor 5 luo monitasoisia tunnelmia eikä haksahda briljeeraamaan Jussi Niemi virtuoosimaisuudellaan. RYAN ADAMS & THE CARDINALS Cardinology UMG Q-TIP The Renaissance UNIVERSAL MOTOWN KKKKK Americanan saralla taiteilevien moniongelmaisten kulttisankareiden sarjassa Alex Chiltonin saavutuksia ei edelleenkään ole lyöty. Big Starin tunnelmista siirrytään U2:n stadionballadeihin ja Byrds/Parsons -linjalle suhteellisen steriileissä tunnelmissa. Levy on kahta edesmenneen J Dillan biittiä lukuun ottamatta Q-Tipin funkysti tuottama ja kuulostaa jo siksi aika lailla A Tribe Called Questilta. Se myös kuuluu. Tämä studiolive on tehty vuosi sitten edesmenneen vaimon muiston kunnioittamisen merkeissä, ja varsin lyhyellä treenauksella. Päinvastoin, levy kuulostaa tuoreelta ja spontaanilta, vaikka sitä onkin työstetty jo muutama vuosi. Ei hyvässä, eikä pahassa. Helmikuun lopulla julkaistavan levyn ensisingle Im Throwing My Arms Around Paris saadaan kuulla tammikuun alkupuolella. PATRICK RYDMAN I Will Do It FOOTPRINT RECORDS REACTOR 5 Leisure Music SUOMEN MUSIIKKI KKKKK Ruotsalaisen laulaja-lauluntekijä Patrick Rydmanin soolodebyytti I Will Do It on sympaattinen muttei järin omaperäinen kokoelma pop-jazzia Bo Kaspers Orkesterin ja Jamie Cullumin hengessä. Jos heteromies päättää radikaalivaimonsa suostumuksella, jähmettynyttä sukupuoli-identiteettisysteemiä hämmentääkseen leikkauttaa itselleen b-kokoiset rinnat, niin perässähiihtäjät ovat aika harvassa. Aika näyttää, tuleeko Puritanista samanlainen klassikko kuin Reverend Bizarresta. Lauluntekijänä Bacharachinsa kuunnellut Rydman selviää paremmin kuin laulajana, vaikkei esikoisen materiaalikaan ole aivan notkahduksilta säästynyt. Katsokaas, doom metal on tiukasti 70-luvun heavy-perinteeseen sidottua musiikkia, johon kuuluu tietty rullaava sointi. Tyypit MySpacesta ja menoksi jos juureva nykycountryrock putoaa. Puritan ei rullaa mihinkään eikä mitään. Big Bad World on väärällään melodisia, miellyttäviä poprock-kappaleita, joista parhaat jäävät mukavasti mieleen, eikä huonoja oikeastaan ole ainuttakaan. Antti Ervasti mia
Enkä nyt puhu mistään sortovuosista, vaan asenteesta. Jouni Kallenautio on luovuttanut johtajan paikan kitaraa, pianoa ja sähköpianoa soittavalle Taneli Tuoviselle. Bändi on ystävällinen, jopa myötäilevä, mutta siitä huolimatta kuuntelua kestävä. Materiaalissa on vielä parantamisen varaa, mutta dynamiikkaan on kiinnitetty kiitettävästi huomiota mellakka-asenteesta huolimatta. Tätä tarkoitusta palvelee 16-minuuttinen, dramaattisen surullinen päätösraita The Lightning Strike. Tämä neljäs albumi jatkaa pääpiirteissään siitä mihin Blood Is Troublella jäätiin. Saman auringon alla on nätti laulu ja aikuiseenkin elämänmakuun vetoaa arjen kiireestä kertova MaTiKeToPeLaSu. Yleisemmin ottaen MC 5:n hurmoksellinen rocknsoul luuraa homman takana. Ja se on näinä turboahdetun R&B:n aikoina varsin harvinaista. Suomalais-brittiläinen laulajatar uskaltaa olla änkeämättä joka tahtia täyteen säveliä, vaikka hän äänensä puolesta onkin kelpo soulsisko. Vihaisten hippien kvartetti voittaa silti puolelleen tinkimättömällä asenteella kieltäytyessään peesaamasta trendejä. Weeksin suurin vahvuus on tunnelman rakentamisessa. Levyn moneen suuntaan kurottava radiopop hakee vauhtia niin amerikkalaisista elokuvasävelmistä, ranskalaisista chansoneista kuin kotimaisista lastenlauluista. Energisten raitojen (Real Love ja Honey Bee) taustalla lymyää kuitenkin peri-Lucindamaisia, ääriraukeita kappaleita kuin Circles & Xs tai kliseitä hieman rautalangasta vääntävä If Wishes Were Horses. Maininnan arvoinen on myös Elvis Costellon kanssa vedetty tyylipuhdas kantriduetto Jailhouse Tears. Molemmat soittavat stadionpoppia isoilla kertosäkeillä, mutta siinä missä Coldplay on viktoriaanisen kukkoileva entinen siirtomaaisäntä, etenee Snow Patrol vaatimattomammalla asenteella ja puhtain sydämin. UUDET SIBERIAN BLUES HUSKIES Hard Case BACKBEAT TOHTORI ORFF & HERRA DALCROZE Ihmekolmoset vauhdissa PLAYGROUND GREG WEEKS The Hive WICHITA KKKKK Ainoastaan rumpali Kari Haakana ja toista kitaraa/slideä pelaava Davide Floreno (Erja Lyytinen, Daves Special) ovat jäljellä niistä Siperian Blues-huskyistä, jotka pari vuotta sitten debytoivat Doggy StyleEP:llä. Jussi Niemi KKKKK Viime vuonna julkaistu hajanainen West rikkoi Lucindan virheettömien levyjen putken. Levyn kummallisuus on versio Madonnan Borderlinesta, jonka piti päätyä seuraavalle Espers-levylle. Tyylit tunnetaan ja soitto toimii vähintään kohtuullisesti, mutta tuotannossa ei näkemys juhli ja taas kerran materiaali rakentaa persoonattomia näköispatsaita. Sisältö ei trippaa ihan yhtä kosmisesti, koska taidot ja tuotanto eivät vielä yllä poikkeuksellisen kovan musikaalisen kunnianhimon tasolle. Joan As Police Woman, exSmashing Pumpkins -mies James Iha, Atomic Swingin Niclas Frisk ja laulaja-lauluntekijä Nicolai Dunger. SNOW PATROL A Hundred Million Suns UNIVERSAL KRISTIINA WHEELER Hitchin to Helsinki UNIVERSAL KKKKK Snow Patrol on yhtälailla pikkuveli Coldplaylle kuin jälkimmäisen kotimaa Iso-Britannia on Snow Patrolin kotimaalle Irlannille. Markku Roinila UNIVERSAL | STEVE GULLICK KKKKK Philadelphialaisen Espersin nokkamies on pääbändinsä ohella julkaissut soololevyjä harvakseltaan. Puheet garage-rockista eivät ole täysin turhia, mutta tässä ei tavoitella klassista 60-luvun menoa kuin hengessä. Wheelerin ja levyn myös tuottaneen Christel Sundbergin kirjoittamat kappaleet eivät tyhjene ensimmäisellä kuuntelukerralla, eivät myöskään monipuoliset ja välillä liikaakin yksityiskohtia pursuavat sovitukset. Vaikka meininki hajoilee välillä epäkiinnostavaksi lastensuomirockiksi, Älä soita harmonikkaa iskee puheripuleineen suoraan hermoon ja Mariskan kanssa tehty rap-duetto Hiiri kissalla säveltäjänä on mahdottoman söpö. Levy on äänitetty yhdessä uskollisen E-Street Bandin kanssa Brucen viimeisimmän Magic-kiertueen tauoilla. Tuota levyä väritti Williamsin äidin kuolema, ja sitä seurannut emotionaalinen umpikuja. Levyn äänimaisemaa koristaa Weeksin ennen levyntekoa hankkima Mellotron, johon kuitenkin kyllästyy albumin loppupuolella. Heikoin lenkki on Tuovisen lattean tukkoinen laulu ja onnettoman perus-suomalainen englannin ääntämys. Se yhdistelee yllättävästi elementtejä kuten hard rockia, akustisia kitaroita, perkussioita ja groovea, parhaimmillaan herkästi kauniita laulumelodioita ja taivaita tavoittelevia proge-välikkeitä. Tämän voi kuvitella levyn perusteella. Edellinen albumi Eyes Open johdatti bändin platinamenestykseen ja uutuudella tämä kuuluu lievänä irtioton tarpeena. Mukana studiossa ovat olleet Perssonin ja ex-miehensä, Shudder To Thinkin Nathan Larsonin lisäksi mm. Weeks tekee yhä hidastempoista, synkkäsävyistä, progressiivisin elementein maustettua psykedeliafolkkia. Ikuisena lapsena tässä tunnistaa samoja riemastuttavuuksia joita löytyi aikoinaan vaikkapa Oskari olemattomasta, vaikkei omia lapsia olisikaan. Paikoin tulee mieleen popin löytänyt Motörhead. Levyn hienoin hetki on rukouksenomainen Rarity, jonka luomaa tunnelmaa edes levyn päättävä AC/DC-cover ei pilaa. Sukulaisuus Hellacoptersiin, Shellaciin Manic Street Preachersiin, Oasikseen ja jopa Nirvanaan on ilmeisempää kuin Sonicsin, Count 5:n tai Seedsin vaikutus. Tuomo Stenberg A Camp Yhden levyn vuonna 2001 tehnyt The Cardigans -laulaja Nina Perssonin projekti A Camp herää jälleen henkiin, kun kakkoslevy COLONIA ilmestyy helmikuussa. Jaakko Pietiläinen THE SOUND EX Palomino DR2 UNDERGROUND ATTACK Sleazy Dream FRANK LUCINDA WILLIAMS Little Honey LOST HIGHWAY KKKKK Yhden albumin the Sound Explosionina julkaissut newcastlelaiskvartetti on luultavasti läpimurron kynnyksellä, semminkin kun kahden kitaristi/vokalistin johtama bändi on raporteista päätellen tosi kuuma lauteilla. Jussi Niemi 70 KKKKK Helsinkiläisen Sleazy Dreamin tuhkista noussut Underground Attack kilpailee parhaassa Aryhmässä omakustanne-debyyttinsä kosmisesti trippaavalla kannella. Puutteineenkin Underground Attack herättää mielenkiinnon. Little Honey korjaa tilannetta hieman, sillä vaikka nykyisen tuottajansa Tom Overbyn kanssa kihlautunut Williams on nyt epätyypillisen onnellinen, on levy kuitenkin yhtenäinen ja soundillisesti koherentti. päivänä. Energia on hurjaa ja soundi raaka. Tyyliskaala on laajennut käsittämään chicago bluesin ohella yhtäällä downhomempaa ja toisaalla funkahtavaa, zztoptai jopa littlefeatmäisesti fuusioivaa tavaraa. Edelleenkin Snow Patrol voisi olla räiskyvämpi yhtye, mutta heidän laulujensa voima on silti kiistaton. Hitaasti soljuvia melodioita tuetaan tyylitajuisesti ja kiireettömästi, kuten komea Lay Low todistaa. Ei kun lisää treenausta ja ymmärtäväisesti jämpti tuottaja niin seuraavalla kierroksella näiltä jätkiltä voi odottaa paljon. Jean Ramsay Bruce Springsteen Pomo on julkaisemassa kuudettatoista studiolevyään WORKING ON A DREAM tammikuun 27. Jussi Mäntysaari KKKKK Krsitiina Wheelerin Hitchin to Helsinki on aseistariisuvin esikoinen aikoihin. Jussi Niemi KKKKK Lasten maailmaan musiikin keinoilla pääsy vaatii hienovaraisuutta, tilannetajua, huumoria, mutta myös pedagogista taitoa ainakin jos sanoilla halutaan välittää jotakin. Wheeler vakuuttaa myös tulkinnoissaan. Tohtori Orff on onnistunut toimimaan hyvin tässä viitekehyksessä, olemalla samaan aikaan hurtti ja löperö, mutta rockisti pätevä. Tuottajana hääri jälleen kultasormi Brendan OBrien.. Weeks tekee saman kuin Malcolm Middleton teki Madonnan Staylle: riisuu kappaleen kaikesta karkista ja kuorrutteista jättäen jäljelle vain rangan
Uskon tuon kiekon pyörineen myös kaikkien tällä tuotteella työskentelevien muusikoiden levylautasilla. Kymmenen kappaletta ja alle puoli tuntia on pihtausta. Kuunnelkaa kappaleet The Train Kept A Rollin, Tear It Up, Honey Hush ja Rock Therapy ja tiedätte mistä alkoi punkrock. Nyt kun ollaan siirrytty uudelle tai rockabillyä, on kasattu kokoelvuosituhannelle, rockabillyn eri alalajeja on mia vain kourallinen. Mikko Ranta 71 Mikko Ranta. Tuotokselta uupuu täysin debyyttilevyn The Garden -biisin kaltainen hidas herkkupala. Alkuperäinen FinA-Billy sai ilmestyessään aikaan peruuttamattomia purkauksia. Omaan Rebel-merkille levytkorvaani takertuitäneiden bändien ja vat tiukimmin helartistien tuotannosta. Nämä kanukit hakkaavat genren kuuluisuuden, The Horrorpopsin lähes jokaisella sektorilla. Vaikka Nine Lives soittaa napakasti ja paikoitellen todella tukevalla soundilla, mielenkiinto kohdistuu kerta toisensa jälkeen sanoituspuolelle, jossa tehdään tuntuvaa pesäeroa genren perusteemoihin. Mutta tuskin kukaan kokoelman kokoonpanoista sitä tosissaan edes toivoo. Mikko Ranta Alkuperäinen FinA-Billy sai aikaan peruuttamattomia purkauksia. NINE LIVES Grim Reaper JUNGLE KKKKK Maantieteellisesti tarkasteltuna Suomen billy-skene on keskittynyt Suomi-neidon navan alle. Haluttomuus kaupallisille kompromisseille piti nämä laulut kaukana listoilta. Aito ja alkuluonnollisesti mukana aiempaa leveämpi laperäinen Fin-A-Billy ilmestyi vuonna 1982, taus. Bändi on ollut aina hyvin omavarainen materiaalinsa suhteen. Vaikka en mikään urkujen ylin ystävä olekaan, niin nyt ne ujeltavat sopivan selkäpiitä karmivasti. Mukana on nytkin vain yksi cover, joka on vanhaa tapaa noudattaen napattu popin piiristä. Nyt. S THE CREEPSHOW Run For Your Life PEOPLE LIKE YOU KKKKK The Creepshow murjoo melodista urkujen ryydittämää psychorokkia mimmivokalistin vetämänä. Burnettet eivät yrittäneet ratsastaa trendillä, vaan he olivat samaan aikaan uhkaavia, aggressiivia ja kiimaisia. Suurin osa tämän alakulttuurin asioista on nykyisin paremmin ja terveemmällä pohjalla kuin ennen. 1 JUPITER STROLL UUDET JOHNNY BURNETTE Johnny Rocks BEAR FAMILY KKKKK Memphisissä uransa aloittaneet Burnetten veljekset Johnny ja Dorsey kuuluvat rockabillyn keskeisimpiin nimiin kitaraoppilaansa Elviksen ja saman kaupungin muiden Sun-häiskien ohella. Keräämällä mukaan kaikki pitkän linjan puurtajat olisi saatu kasaan kansainvälisen vertailun kestävä käyntikortti, mutta nyt on napattu ajankuva aktiivisesta alakulttuurista sitä sen kummemmin kaunistelematta. karirma Goon Records. Grim Reaper -levy ei ole lainkaan niin synkkäsävyinen kuin voisi kannen perusteella kuvitella. Pieni on kaunista. Suomirockabilly. Kyseinen vinyybritti-rocknrollia ja lipuriste oli kasattu psychobillyä. Poikkeus on kemiläinen Nine Lives, joka on saatellut maailmaan persoonallista musiikkia jo viiden albumin verran. Täysosuma jää vielä tällä kertaa kurkistelemaan ilkeästi kulman taakse, mutta potentiaalia on aistittavissa niin paljon, että kolmas kerta voi sanoa toden ellei solisti Sarah Blackwood breikkaa sitä ennen soolourallaan kantrin parissa. mään pistetaululle Mukana on esimerylittämättömät lukekiksi jump-bluesia, mat. 21st Century Fin-A-Billy ei ole laskelmoitu best of -paketti. Chris Isaakin Wicked Game on saanut orkesterilta näköisensä mutta kuten aina tuttujen klassikoiden tapauksessa myös mielipiteitä jakavan tulkinnan (jo pelkän tarpeellisuutensa puolesta). sinkiläisen T-Bird Joukossa oli monia Gangin, espoolaikappaleita, joita ei sen Rockin Paraedelleenkään ole juldoxin ja vantaalaisen Reboundin (ex-MelroT-Bird Gang se Repa Nurmi) tuotokset. Rockabilly & Psychobilly ERI ESITTÄJIÄ 21st Century Fin-A-Billy Vol. Mutta motkotettavaakin löytyy: Taustakailotuksiin toivoisi enemmän mielikuvitusta ja tempoon lisää vaihtelua. Kiekon kestokin kalvaa mieltä. Tämän tuoreimuomalaisesta 50-lukupohjaisesta man on tuonut tyrkylle uudehko Jupiter Strockista, oli se sitten rocknrollia roll -lafka. Mukana mesosi sen ajan kovimmat nimet, kuten Teddy & The Tigers, Buck Jones, RockOla ja Mystery Train kaikki muuten kehissä edelleen, mutta yksikään heistä ei esiinny tällä uudella kokoelmalla. Soitto- ja biisintekotaidosta homma ei ole koskaan kiikastanut. Mikko Aaltonen KKKKK kaistu muualla (eikä edes cd-formaatissa). Mutta jos aletaan halkoa hiussuortuvia, rockabilly-villityksen jälkimainingeissa, mutta niin suurin osa kokoelman bändeistä ei ole onnistui silti tylyttärockabillyä lainkaan. Se on yleensä tuo pahuksen kankea kielielin, mikä ei ota taipuakseen Texasin tyyliin. Kaunistelematon ajankuva Vuonna 1990 oli vuorossa toinen Fin-ABilly, jonka julkaisusta vastasi genren konaktiivisesta alakulttuurista. Nämä bändiläiset eivät nimittäin ole mitään eilisen teeren peruja, vaan kieppuvat keski-iältään varmasti 40 vuoden tietämissä. Tuon albumin rinnalla suurin osa aikakauden muusta valkoisesta rockmusiikista kalpenee valjuksi rippikoulurämpyttelyksi. Burnettet eivät levyttäneet Sunille mutta tekivät pienelle Coral-merkile unohtumattoman ja uskomattoman stydin albumin nimellä Johnny Burnette RocknRoll Trio. Jos nämä ryhmät saisivat taakseen ison markkinakoneiston ja niiden rahalliset resurssit, niin myös jälki olisi toisenlaista
Se kertoo jotain tämän tuotannon tärkeydestä. Meidän oma pohjoisen melankolian ammattilainen. Uudemmista ekstroista silmikulmia kostuttavat erityisesti Tillbaka till Samtidenin Det kanske kommer en förändring sekä Vapen & Ammunitionin Socker ja Love Undone -demot. Rahastuksen makua tai ei, bonusmateriaaleista kiinnostavuusarvoltaan korkealle kohoavat debyyttilevyyn liitetyt, Jones & Giftet sekä Havsänglar -kokoonpanojen alla julkaistut demot ajalta ennen Kentiä. RETROT Toimittanut: Mikko Aaltonen KENT Box 1991-2008 RCA KKKKK Murheellinen mielenosoitus Melankolian murskavoitto Kentin tuotanto yksissä kansissa. T ämä dramaattisen hillitty, tyylipuhtaan musta laatikko on epäilemättä jokaisen Kent-fanin joululahjalistan kärjessä. Joakimin ja kumppaneiden vuoksi sydänvertaan vuodattavilla tosifaneilla, joita ekstrat eritoten kiinnostavat, tietenkin on jo koko muu tuotanto. Pakko myöntää, että viljankeltaiset ysärikampaukset ja hervottomat poseeraukset hitusen hymyilyttävät. Tyylillä ja pelkistetyn hyvällä maulla toteutettu paketti kokoaa yhteen yhtyeen koko tuotannon: Kent- ja Verkligen -levyjen vilpittömyyden ja riipivän nuoruuden palon, Isolan haikeuden ja Hagnesta Hillin mahtipontisen melankolian, Vapen & Ammunitionin huikean hittihurman, Du & Jag Dödenin haurauden sekä Tillbaka till Samtidenin elektrosävyt. Mukaan on otettu tietenkin myös The Hjärta & Smärta -ep, B-Sidor 95-00 -tuplakokoelma sekä hajanainen joukko bonusmateriaalia, demoja ja ekstrabiisejä. Kymmenen levyä sievissä pahvikoteloissa, hennosti hahmotellut piirrosversiot albumien kansikuvista ja pieni kirja pikakelaus yhtyeen historiasta kuvagallerian, kommenttien, keikkakalenterin ja sanoitusten muodossa. Kent kuulostaa yhtä pätevältä tilanteessa kuin tilanteessa: villasukissa sohvannurkissa, nousuhumalaisissa indiediskoissa ja öisissä autostereoissa. Kotiseutunäkökulmasta se on jäsenistöltään osittain suomalainen. Kun taas niitä, jotka singlehittejä metsästäen haalivat laatikon kirjahyllyynsä venäläisten klassikkojen ja konjakkikarahvin väliin nämä varhaisvaiheiden räpiköinnit tuskin kiinnostavat pätkääkään. Siksi paketti olisi varsin helppo tuomita rahastukseksi, kerskakulutuksen kutsuhuudoksi ja tosifanien kukkaronnyörien kiusaamiseksi. Paketti olisi helppo tuomita rahastukseksi ja tosifanien kukkaronnyörien kiusaamiseksi. Ei Kent kuitenkaan aivan ilman ansioita ole uponnut niin laajaan kansanosaan poppareihin ja metallimiehiin, teinityttöihin ja valtavirtaan. Jos pakettia arvioi sen kohderyhmäystävällisyyden ja tarpeellisuuden perusteella, toivomisen varaa jää; jos vain musiikillisten ansioiden, kyseessä on toki mestariteos. Emmi Laukkanen 72. Bonusmateriaalit on ovelasti sijoitettu kunkin albumin loppuun. Ja niin, kohokohtia olisi helppo poimia lukemattomasti lisää. Vapen & Ammunitionia on usein moitittu liiasta yleisöystävällisyydestä, mutta näitä riisuttuja versioita on hyvin helppo rakastaa. B-puolien hajanaiselta tuntuvasta kokonaisuudesta esiin kohoaa iki-ihana Spökstad; Isolan avausraita Livräddaren viehättää pateettisuudellaan
Little Richardin pianon tilttaus ja lauluääni, se eläimellinen rääkyminen, vinkuminen ja vonkuminen, jota kuunnellessa yhä pyyhkii kasvoiltaan Rikun sylkeä , on sekä primitiivistä että Chuck Jones -animaation tapaan huvittavaa. Se panee edelleen raajat liikkeelle ja ääntelemään onomatopoeettisesti: Bama-lama, bama-loo! Jarmo Juhala DON HUONOT Don Huonojen parhaat studiossa & livenä SONY BMG LITTLE WILLIE JOHN Nineteen Sixty Six The David Axelrod & HB Barnum Sessions KENT KKKKK Don Huonojen (19902003) monipuolinen ura on pantu jälleen yksiin kansiin. Albumin nimeksi on annettu THE SOUNDSTAGE SESSIONS ja se on äänitetty studioyleisön edessä Chicagossa lokakuussa 2007. 1920-luvulla syntynyt ja vuonna 1996 kuollut amerikansuomalainen yhdisti musiikissaan juurevan soinnin ngelskaksi riimiteltyihin värssyihin. Asiaa ei auttanut edes arkkityyppinen elämä; vuonna 1964 äkkiväärä laulaja puukotti yökerhoillan päätteeksi miehen. Henri Keto-Tokoi KKKKK 1950-luvun alussa USA:ssa valkoiset jenkit kävivät leffassa katsomassa länkkäreitä ja illalla ristivät kädet rukoillen, ettei Neuvostoliitto hyökkää yöllä. Nineteen Sixty Sixille kootut laulut ovat viimeiset, jotka John levytti ennen vankilaa. Richardin vaikutus lävistää kaiken myöhemmän popmusiikin: hänestä kulkee johto- KKKKK Rhythmnbluesin ja varhaisen rocknrollin maineikkain dj Alan Freed ei laulanut tai soittanut ainuttakaan instrumenttia mutta loi silti pari levyllistä tuhtia tanssimusiikkia, sillä hänen järjestämiensä rocknroll-konserttien taustayhtyeet The Kings Henchmen ja Alan Freed Rocknroll Big Band päätyivät 50-luvun lopulla myös studioon. Levy on neljäs osa Youngin Archives Performance Series -retrosarjaa, joka paketoidaan myöhemmin boksiksi.. Parhaiten tämä tupla soveltuu Don Huonoista vaikuttuneiden Happoradion ja Uniklubin kuuntelijoille ja ylipäätänsä suomirockin juurista kiinnostuneille. Taustabändi The Upsettersille voi vuodattaa kehua samalla mitalla. Dave Matthews Band -cover Crash Into Me. lanka sekä Princeen että Hurriganesiin. Kakkoslevyllä Donkkarit soittavat legendaarisiksi modostuneita jäähyväiskeikkojaan Helsingin Tavastialla vuonna 2003. Valmiiksi hiipunutta hittiputkea seurasi oikeudenkäynti, tuomio ja linnakuolema vuonna 1968. Eivätkö edelliset riitä. 1950-luvulla Little Richard oli silkkaa paholaisen musiikkia. Äkkiä Georgiasta, köyhyyden ja rasismin keskeltä, tuli Richard Penniman ja noitui heidät hulluiksi. Aikanaan A Stompin Good Time -kokoelman vanhahtavat bigband-soundit kuulostivat luultavasti melko laimeilta ärhäkämpien rasvatukkien rinnalla. Faneja ovat olleet myös James Brown, The Beatles ja Motörhead. Se tarjosi sitä kihelmöivää tunnetta, kun asetetaan huvi työn edelle ja mennään alamäkeä ilman jarruja, stimuloivien päihteiden nousuhuumaa ja kosketuksen kiihtymistä kielisuudelmaksi. Äijä oli myös bodari, autofriikki ja eksentrisen keräilijän prototyyppi, jonka elämäntehtävä oli kaivaa esiin mitä oudoimpia rocknroll- ja r&bkiekkoja ja tehdä niistä paikallisia hittejä. Suuri osa niistäkin kuullaan levy-yhtiövääntöjen vuoksi ensi kertaa vasta nyt. Tämän vuosituhannen levytysten joukossa on hetkensä kuten häpeilemättömän opportunistinen Fashion, mutta niiden suurin arvo piilee omassa peilikuvassa: rupisimmista soundeista huolimatta 80-luvun Hanoi-schlaagerit hehkuvat puhdasta kultaa verrattuna viime vuosien puleerattuun poprockiin. Tästä kristinuskon ja seksuaalisuuden ristiriidasta sikisi rocknroll. Linja selittyy Aron työhistorialla, toimihan monitaituri mm. BOBBY ARO Kapakka in the Kaupunki FENNICA HANOI ROCKS This Ones For RocknRoll The Best Of Hanoi Rocks 19802008 JOHANNA & BACKSTAGE KKKKK Bobby Aro on rocksukupolven Hiski Salomaa. Tyyli venyy kotoisista kupleteista maanläheiseen kantriin. Sen uraa uurtava svengi imeytyy hetkessä verenkiertoon. Mistään turhista house-bändeistä ei ollut kyse, kokoonpanoissa kun soitti saksofonisti King Curtisin ja kitaristi Kenny Burrelin kaltaisia ammattilaisia. Näistä biiseistä on tullut keräilyharvinaisuuksia ja omia versioitaan ovat tehtailleet mm. Kokoelmaan on poimittu Aron äänitteitä vuonna 1957 julkaistusta Highway No. Niin, aika on armoton ja uudet sukupolvet löytävät suomirockin aina uudelleen. Mukana on soolohittien ja Mac-tuotannon lisäksi mm. Kattauksen ensimmäinen levy etenee Pieniä sieviä sieniä -biisin kaltaisesta taidebändikokeilusta Riidankylväjä-hitin kaltaisiin moderneihin suomirock-klassikoihin. Mad Miken esiin kaivamat biisit ovat olleet esikuvina myös lukuisille Sin Alley- ja Desperate RocknRoll- tyyppisille kokoelmille, joiden kautta amerikkalaisen 50-60-luvun populaarimusiikin kenttä näyttäytyy värikkäimmillään. Jaakko Pietiläinen 73 Neil Young Tammi-helmikuussa Neil Young julkaisee Torontossa, Riverboat-kahvilassa vuonna 1969 äänitetyn livelevyn, nimeltään THE RIVERBOAT. Mikko Aaltonen Stevie Nicks Fleetwood Mac -legenda julkaisee soolouransa ensimmäisen livelevyn tammikuussa. Vastaavaa pakettia ei ole aiemmin tehty, ja on jollain tavalla kunniakasta että se näkee päivänvalon vasta nyt, kun peli on selvä. Musiikki on kallistunut 60-luvun puolenvälin iskelmällisemmän bigband-soulin suuntaan. 7:stä lähtien. Viljami Puustinen KKKKK Vuoden 1956 Fever-hitistään tunnettu Little Willie John on jäänyt Sam Cooken ja kumppaneiden varjoon, vaikka hän oli myös yksi keskeisiä varhaisen soulin arkkitehteja. Nykyään Freedin masinoimien pumppujen instrumentaalituuttaus on juuri sitä, mitä jokainen hep cat aamuyön jatkoilleen kaipaa. Lisäksi hän opetti Mick Jaggerin ja Tina Turnerin tanssimaan sekä palkkasi 60-luvulla bändiinsä kitaristiksi tuolloin tuntemattoman nuoren miehen nimeltä Jimi Hendrix. Tämä 25 biisin ketju on tauotonta salamasotaa, ekstaasia ja afroamerikkalaisen voodoon integraatiota länsimaisuuteen. Kenelle tämä neljäs Don Huonot -kokoelma on tehty. Matti Komulainen KKKKK Kerrankin joulumarkkinoille julkaistava kokoelma on perusteltavissa muullakin kuin helpoimmalla mahdollisella ansaintalogiikalla: koska Hankkarit jättävät alkuvuodesta jäähyväiset, on ymmärrettävää että yhtye haluaa dokumentoida uransa molemmat puolet: legendaarisen räjähtävän alun 1980-luvulla sekä 2000-luvun vaihtelevatasoisen uusintakierroksen. Mad Mike varjeli harvinaisia kiekkojaan raaputtamalla etiketit pois ja liimaamalla vääriä nimiä tilalle. Hän oli musta mies, joka meikkasi ja tykkäsi pojista sekä piristeistä. Levy on julkaisijalta kunnioitettava kulttuurityö, josta jää kaipaamaan lähinnä tarkempia taustatietoja. Ja tietenkin kitaristi Kie Von Hertzenin nuorille faneille, jotka eivät tiedä, mitä mies teki ennen nykyään suosittua veljesbändiään. Legendan mukaan monilta osin saunarakennuksessa taltioidusta materiaalista avautuu hauska näkökulma menneeseen maailmaan: Donald Maki Songin ja Suomalainen Galsin kaltaiset huumorivedot rikastuttavat rockhistoriaa taatusti persoonallisilla tarinoilla. Jaakko Pietiläinen ERI ESITTÄJIÄ Mad Mike Monsters volume 1-3 NORTON LITTLE RICHARD The Very Best of Little Richard SPECIALTY THE ALAN FREED ROCKNROLL BAND A Stompin Good Time ACE KKKKK Mad Mike Metrovich oli huippusuosittu radiopersoona1960-luvun Pittsburghissa. Hänessä eli Jumalaa rakastava evankelista ja lihan himoja hirnuva elostelija. Hänen musiikkinsa onnistuu olemaan saman aikaan leikkisää ja vaarallista: lääkärileikkiä, joka saattaa minä tahansa hetkenä luiskahtaa kiimaksi. The Cramps ja A-Bones. radio-dj:nä ja -kuuluttajana keikkailun lomassa. Ilme on paikoin turhankin huoliteltu, mutta onneksi Willie laulaa reunalla silloinkin kun sovitukset rullaavat keskikaistaa
Nelikko kutsuu mukaan vielä naisseuraa ja viettää kaikkien aikojen syömingit mässäillen itsensä hengiltä. Pehmeä iho (La peau douce, 1962) on Truffautta kontrastikkaimmillaan. Kirjallisuudentutkijan, lentoemännän ja vaimon via dolorosa herättää tulkitsemaan Truffautn ratkaisuja: 2000-luvun silmin katsottuna viipyilevä lm noir -sovellutus kritisoi luokkayhteiskunnan arvoja ja älymystön perustelematonta ylemmyydentuntoa. 1950-luvun puoliväliin sijoittuva Rakas sydän (Le soufe au coeur, 1971) on paitsi Mallen myös elokuvahistorian hienoimpia kasvukuvauksia. Toisen maailmansodan loppuun sijoittuvassa elokuvassa Lucien ajautuu vihollisen ruotuun omiensa hylättyä nuorukaisen. Vaikka rakastuminen juutalaistyttöön mullistaa Lucienin maailman, paluuta ei ole. Lacombe Lucien (1974) pui kipeää aihetta antamalla kasvot saksalaismiehittäjien kanssa yhteistyötä tehneille ranskalaisille. Varastettuja suudelmia (Baisers volés, 1968) on toista maata. Ranskassa merkittävä yhteiskunnallinen puheenvuoro tihentyy meillä draamaksi, jossa punnitaan motiiveja kiivaasti muuttuvassa maailmassa: elämän isotkin valinnat tehdään usein impulsiivisesti, ilman seurauksien pohdintaa. Ferreri tavoittaa inhimillisen vieraantuneisuuden tunteen mutta eksyy felliniläiseen freskoonsa: vaikka loistava näyttelijäkaarti Marcello Mastroiannista Michel Piccoliin heittäytyy rooleihinsa, elämän mielettömyydelle nauramisen sijaan teos typistyy apeaksi tragediaksi. Matti Komulainen Stolen Kisses 74. Intohimodraama tummenee trilleriksi, kun miehen syrjähyppy tuhoaa varjellun julkisivun ja samalla mukavan elämän kohtalokkain seurauksin. Seksi, humala ja muut houkutukset kiskovat 15-vuotiasta poikaa itsenäisyyteen mutta samalla Laurent vaistoaa muutoksen hinnan. Ranskalaiskaksikolta julkaistaan nyt neljä harvemmin nähtyä työtä, Ferrerin tuotannosta dvd:lle on löydetty puolestaan italialaissyntyisen kokeilijan tunnetuin elokuva. Doinelin taivalluksen lomassa Truffaut kuvaa nuoruutta ja rakkautta taval- LOUIS MALLE Rakas sydän KKKKK LOUIS MALLE Lacombe Lucien KKKKK F MARCO FERRERI Suuri pamaus KKKKK la, joka tuntuu yhä tuoreelta parikymppiset Jean-Pierre Léaud ja Claude Jade iloitsevat elämästä todentuntuisesti. Vaikka kaikki ei ole sitä, miltä ensin näyttää, Malle onnistuu säilyttämään viattomuuden ja ensikokemisen tunnun loppuun saakka koskettavasti. Truffautn alter ego Antoine Doinel etsii paikkaansa maailmassa ja vaihtaa hanttihommasta toiseen saatuaan potkut armeijasta. Malle tuo nuoruuden initiaatiot lähelle ymmärtäen. DVD Toimittanut: Mikko Aaltonen FRANÇOIS TRUFFAUT Pehmeä iho KKKKK FRANÇOIS TRUFFAUT Varastettuja suudelmia KKKKK Uuden aallon variaatioita Future Film julkaisee kiinnostavia eurooppalaisia elokuvia. rançois Truffaut, Louis Malle ja Marco Ferreri aloittivat ohjaajina uuden aallon kuohuissa. Laurent (Benoît Ferreux) varastaa levykaupasta Charlie Parkeria ja kokeilee rajojaan muutenkin mutta kotona äiti on yhä paras turva. Suuri pamaus (La grande bouffe, 1973) kuvaa herkuttelun ja nautintojen yhdistämiä ystävyksiä, jotka vetäytyvät vanhaan kartanoon. Elämä urbaanissa Pariisissa on seikkailu sinänsä, ja kun rinnalla on rakas, päämäärän sijaan tärkeää on itse matka ja miten se tehdään
Kun Hank unenomaiseen nymfettiin (Nastassia Kinski) törmättyään tajuaa lopulta menetyksensä, on jo myöhäistä. Vaikka tarina jää ohueksi, Coppolan visuaalisesti viimeistellyssä vyörytyksessä sitä ei ehdi kaipaamaan. Kotiinpaluun jälkeen tyhjiö sisällä on vain kasvanut, ja mielenrauhaa järkyttää entisestään rocknroll, joka tekee tuloaan. Matti Komulainen. Matti Komulainen set muistot. Matti Komulainen CLAUDE WHATHAM Thatll Be the Day SANDREW METRONOME KKKKK HAYAO MIYAZAKI Porco Rosso PAN VISION KKKKK TOMOMI MOCHIZUKI Aaltojen kuohu PAN VISION KKKKK Porco Rosso (1992) ja Aaltojen kuohu (1993) ovat laatuanimea, joka kelpaa monenlaisille katsojille: pienille seikkailut ovat sopivan jännittäviä ja isoille teokset vilisevät kiinnostavia viittauksia muuhun populaarikulttuuriin. Aaltojen kuohu on poikkeuksellista animea, teemoittuuhan se aidontuntuisesti japanilaiseen koulumaailmaan ja nuorten suhteisiin. Duuni on tylsää tivolissakin mutta onneksi on naisia ja bändejä. Filmi viehättää yhä värikylläisyydellään sekä nasevilla tyypeillään: esimerkiksi Harry Dean Stanton on täysosuma sivuroolissa. NICK BROOMFIELD Battle for Haditha PAN VISION KKKK Irakin sodan Ilmestyskirja. Sivurooleissa vilahtavat muun muassa Keith Moon ja Liverpoolin pop-pioneeri Billy Fury, Beatlesin edelläkävijä. Mukamas Välimerelle sijoittuva Porco Rosso ammentaa 1900-luvun alkupuolen estetiikasta ja häikäisee värikylläisellä kuvakerronnallaan. Nyt -sloganilla markkinoitu elokuva pureutuu amerikkalaisten siviileihin suuntaamaan väkivaltaan. Romanttinen draama toteutettiin valtavissa kulisseissa, joissa Hank (Frederic Forrest) ja Franny (Teri Barr) poukkoilevat kuin pallot ipperissä. Luonnehdinta brittien Nuoreksi kapinalliseksi on liioittelua mutta epookin kuvauksena Thatll Be the Day (1973) menee täydestä: 1950-luvun lopun Britannia on ankea paikka. Siinä missä Coppolan Vietnam-kuvaus näytti sodan mielettömyyden symbolisella tasolla ja kytki teot poliittiseen taustakähmintään, Broomeld keskittyy yksittäisten sotilaiden toimiin ja sivuuttaa vallanpitäjien vastuun koko väestöön kohdistetuista sotatoimista. Matti Komulainen muksensa löytänyt Indiana Jones. Elävän fotorealistinen, huikaisevan upea työjälki synnyttää uskottavaa draamaa ja todistaa, että animesta on ilmaisumuotona todellakin moneksi. Epäsymmetrinen sota on uhka paitsi sotilaille, ennen kaikkea siviileille. Pariskunnan arki tökkii eikä jäljelle jää kuin karvaansuloi- Jim MacLainen elämä on harmaata ja tapahtumaköyhää, kunnes mitta täyttyy. Battle for Haditha kuvaa tienvarsipommin laukaisemaa tapahtumaketjua ja viattomien irakilaisten joukkomurhaa. David Essex menee päämäärättömän Jimin nahkoihin rohkeasti mutta kirkkaimmin loistaa Ringo Starr, jonka pulisonkirokkari on elokuvan uskottavin ja sympaattisin hahmo. Vääryyksiä on uutisoitu turruttavaan tahtiin mutta elokuva säpsäyttää näyttämällä veriteot yksilötasolla. Neonvalojen öinen loiste alleviivaa kaiken väliaikaisuutta, Tom Waitsin ja Crystal Gaylen musiikki taas tunnemyllerryksen yllättävyyttä. Vaikka Broomeld tuo esiin molempien puolien näkemykset, teos vaikenee hirmutekojen yhteyksistä Capitol-kukkulalle. Kuten kodin ja pojan hylännyt isä aiemmin, nuori mies lähtee etsimään itseään. Pilotti-possu pelastaa lapsia ja omaisuuksia ja viettää dekadenttia dolce vitaa omalla saarellaan kuin kutsu- FRANCIS COPPOLA Suoraan sydämestä SANDREW METRONOME KKKKK Suoraan sydämestä (One from the Heart, 1982) on Coppolan tuotannossa kiinnostava kokeilu
Niklaksen ja Innan lisäksi Lääkäriromaanissa tutustutaan kansallismieliseen, epävarmaan ja tunnelukkoiseen Petriin, ja tämän esikuvaan, oikeistopopulisti Seiloon. Romaanissa on myös poliittisia sävyjä. Korhonen ihastui näkökulmanvaihdokseen tyylikeinona jo esikoisteoksessaan. Äskettäin ilmestyneen Lääkäriromaanin keskushenkilö on hukassa oleva Niklas, jonka elämän raamit muistuttavat kovasti Korhosen omia: vuonna 1972 syntynyt, yliopistolla työskentelevä mies, joka on juurtunut kotikaupunkiinsa Turkuun. Tapahtumia tarkkaillaan päähenkilön lisäksi romaanin muiden henkilöhahmojen perspektiivistä. Moniulotteinen kokonaisuus on kuitenkin koukuttava, ja huimat 445 sivua selättää uupumatta. Pop-viittauksia ei ole siroteltu sivuille kotimaisessa kirjallisuudessa näin ahkerasti sitten Juha Itkosen teoksen Anna minun rakastaa enemmän. Näitä teemoja käsitellään sekä turkulaisten uusnatsien että Irakin sodan muodossa. Uusnatsien henkilöhahmot on rakennettu onnistuneesti, mutta erityisesti diskurssi Yhdysvaltain ulkopolitiikasta tallautuu vääjäämättä päätarinan jalkoihin, vaikka kirjailija on saattanut muuta toivoakin. Valinta toimii erinomaisesti myös Lääkäriromaanissa ja kutkuttaa lukijaa kiirehtimään kirjailijan edelle, päättelemään lankoja ja arvuuttelemaan tulevia. Suhde avovaimo Innan Korhonen on ainoa kirjailija, jonka groupieksi voisi ryhtyä. SAMMAKKO kanssa on juuri sellaisessa epäakuutissa mutta lannistavassa kriisissä, jossa lukioiässä solmitut parisuhteet tapaavat kolmenkympin tienoilla olla. Jos rock-lehdessä arvioitaisiin vuosittain vain yksi kaunokirjallinen teos, kunnia voitaisiin tänä vuonna suoda Lääkäriromaanille. Lääkäriromaani onkin niin lähellä popalbumia kuin kirja voi olla ja Korhonen eittämättä ainoa suomalaiskirjailija, jonka groupieksi kukaan voisi kuvitella ryhtyvänsä Laura Friman 76. Referenssit toimivat soundtrackina koko kirjalle: erityisesti Primal Screamin huuruinen XTRMNTR kolisee lukijan korvissa halki romaanin. KIRJAT Toimittanut: Mikko Aaltonen RIKU KORHONEN Lääkäriromaani SAMMAKKO KKKKK Pop, panot ja politiikka Turkulaiskirjailijan järkälemäinen kakkosteos puhuttelee popfanaatikkoa. R iku Korhonen kirjoittaa herkullisista aiheista: sykähdyttävästä popmusiikista, päihteistä, rakkaudesta ja rakkaudettomasta seksistä
Jälkisanat Norman suo Sean Lennonille. Kerronta viehättää rönsyilevyydellään ja runsaudellaan. Ajan mittaan Suomessa ovat poikenneet näyttelemässä mm. Neal Gabler on paitsi kolunnut Disneyn arkistot kaikkien aikojen ensimmäisenä kirjoittajana myös haastatellut viihteen suurmiehen läheisiä ja kollegoja. Kung Po pitää kiehtovasti otteessaan, vaikkei sen loppuratkaisu jäEmmi Laukkanen risytä. KKKKK Vaikka John Lennonista on kirjoitettu useita opuksia, joista on vastikään suomennettukin pari, Philip Normanin tiiliskivi puolustaa paikkaansa. Matti Komulainen Tutustu nyt! VILLE AKSELI JUURIKKALA Nightwish Dark Passion Gallery SCENE NATION KKKKK Valokuvaaja Ville Juurikkala seurasi Nightwishiä lähes vuoden ajan yhtyeen vaihdettua laulusolistia ja oli aitiopaikalla, kun bändi suuntasi maailmankiertueelle. Romaani on tilannekuvia ja mielenmaisemia viljelevä kasvutarina. Valtavasta tutkimustyöstä on puserrettu tietopaketti, joka vetoaa sarjakuvan ja animaation ystävien lisäksi muihin populaarikulttuurin harrastajiin. Matti Komulainen ANU SILFVERBERG Kung Po AVAIN PHILIP NORMAN John Lennon WSOY KKKKK Silfverbergin kuvaus on paikoin karun myötähävettävää ja realistista. Tähän kuvioon sopi mainiosti mm. Norman rekonstruoi tarkkaan Lennonin vaiheet lapsuudesta Beatles-vuosiin ja edelleen oman, itsenäisen tilan raivaamisesta kohtalokkaisiin laukauksiin. Rautarouvan läsnäolosta huolimatta jälki vaikuttaa objektiiviselta. Hengästyttävän lukupaketin kruunaava kuvaliite on niukka mutta keskeiset vaiheet kattava. Matti Komulainen mä a Enemmusan! ja ja leffo viihdeimperiumi.. Yllättävää on, että vaikka vuosisadan mittaiseen tarkastelujaksoon mahtuu sotia ja rautaesirippu, elokuvien perusteella proili on säilynyt lähes muuttumattomana. Hienosta lahjakirjasta puuttuu ainoastaan otosten taustatiedot, joita jää kaipaamaan ylimalkaisen kuvauspaikkalistan oheen. Lähipiirin haastatteluihin ja muuhun toisen käden tietoon tukeutuva elämäkerta etenee johdonmukaisesti ja jäsennellysti. Kirjailija kytkee elokuvat Suomi-kuvan muutoksiin ja täydentää suuria linjoja hauskalla trivialla. Vastaavasti täkäläiset ammattilaiset Åke Lindmanista Matti Pellonpäähän ovat osallistuneet samoihin tuotantoihin maailmantähtien kanssa, kuka kulisseissa, kuka nimiroolissa. Gablerin kirjassa Amerikan Aisopos näyttäytyy ristiriitaisena ja oman arvonsa tuntevana hahmona, jolle oman perinnön vaaliminen oli itsestäänselvyys myös postuumisti. Matti Komulainen SUSANNA SAXELL KKKKK Suomi on näkynyt maailman valkokankailla 1900-luvun alusta lähtien ja toiminut niin pohjoisen eksotiikan kehtona kuin Neuvostoliiton korvikkeena ja kaikkea siltä väliltä. Kirjailija tapasi Lennonin pariin otteeseen 1960-luvulla ja tarttui aiheeseen Yoko Onon siunauksella vasta kirjoitettuaan Shout!-Beatles-järkäleen. Kung Po:n kielestä näkee, että Silfverberg on toimittaja. OUTI HEISKANEN Tehtävä Suomessa Kotimaamme ulkomaisissa elokuvissa TEOS NEAL GABLER Walt Disney Amerikkalaisuuden ikoni WSOY KKKKK Walt Disneyn elämäntyön tuntevat kaikki mutta ihminen niiden takana on jäänyt useimmille tuntemattomaksi. Lappi- ja maaseutukuvat syventävät bändieksotiikkaa ansiokkaasti, samoin tumma sävyskaala musta on kauttaaltaan tukossa, mutta työjälki toimii tehokeinona. Ikoniksi muotoutunut fantastikko saa mittaisensa historiikin Gablerin biograasta, joka todenmakuisen henkilökuvan hahmottelun ohella myös purkaa myyttejä. Michael Caine, Warren Beatty, Isabella Rosselini ja Irene Jacob. Lauseet ovat kuvailevia ja noudattavat paikoin hyvin selkeää subjekti ennen predikaattia -järjestystä. Urakka päättyi viime kesänä, ja nyt kokemuksista on koottu kirja. huhu, että Disney antoi syväjäädyttää ruumiinsa kuoleman jälkeen. Glamouria on siten niukasti Nightwishinkin arjessa. Näkymät lavoilta ja lavan takaa toistavat samaa saagaa kuin vaikka aiemmat Hurriganes- ja The 69 Eyes -kuvakirjat: rock on parrasvaloissa komeaa katsottavaa mutta suuri osa ajasta kuluu matkustamiseen ja muuhun oheistoimintaan. Se on särkyneitä pulloja, nurkkien pölypalloja, leikeltyjä päiväkirjoja ja sameita päiviä, jotka muistuttavat uhkaavasti toisiaan. Outi Heiskanen kartoittaa aihetta nasevasti ja kiinnostavasti. Vaikkei vaikeaselkoisuus ole tavoite, kielen korostettu raportinomaisuus pistää hitusen silmään. Pysähdyttävien sivuhenkilöiden ja runsaiden yksityiskohtien värittämä tarina kulkee jouhevasti eteenpäin, ja kahden näkökulman, vastakohtaparin vuorottelu toimii hienosti. Jätetyn päähenkilön, Reiman, elämä on hautautunut itsesäälin alle
Lapset on mukana ja ollaan yhdessä. Joskus ne on olleet riehakkaitakin iltoja. Nyt ollaan rauhoituttu, kun kaikki alkavat olla perheellisiä. Niitäkin mä odotan jo. Hän odottaa eniten hetkiä, joina läheisille on aikaa. K yllä mä odotan joulua jo nyt. Siinä on kova homma, että saadaan koottua kaikki yhteen. 78. Sitä ennen me pidetään ystävien kanssa sellaisia glögi-piparkakku-iltamia. Voi laittaa kynttilöitä, ja mun paras ystävä tulee Pariisista Suomeen. Mun LEVYHYLLY EMMI LAUKKANEN Minttu Mustakallio Näyttelijä Mintun talven kohokohta Minttu Mustakallio on jouluihminen. Mulla on paljon taiteilijaystäviä; on näytöksiä ja muuta. Sille pitää olla valkoista glögiä
Se näyttää niin tavalliselta, ehkä porkkananviljelijältä, ja onkin tuollainen kuuma soul-mies. Emmi Laukkanen Mintun all-time top-5 -levyt: Tuomo: My Thing Sain tämän Lorenz Backmanilta synttärilahjaksi ja olin heti tosi innostunut. Morrissey: You Are The Quarry Fanitin tätä niin, että kun Morrissey tuli Suomeen, mä menin oikein katsomaan. En tiedä tästä tyypistä mitään. In The Mood For Love -elokuvan soundtrack Tämän leffan teema on niin kaunis. En olisi ikinä löytänyt tätä ilman Aleksi Salmenperää. Susi: Lo Mejor De Espanjalainen amenco-laulaja, jolla on mielettömän hieno ja voimakas ääni. Niihin, joille nuoruuden suosikit ovat ikuisia suosikkeja aarteita ja puolijumalia. Mustakallion työhön näyttelijänä musiikki vaikuttaa kausittaisesti. Yleensä musiikki ei kuitenkaan ole kantava voima tai inspiraation lähde. Joskus jotain leffaa tehdessä on ollut joku biisi, jota on silloin kuunnellut. Sitten kun sitä nykyään kuuntelee, ajattelee, että se oli silloin. Tuomo Prättälän My Thing kolahti heti, kun Mustakallio sai sen Lorenz Backmanilta syntymäpäivälahjaksi. Mun mies on opettanut mut esimerkiksi kuuntelemaan Morrisseyn sanoituksia. Mä en kuuntele musiikkia, kun kävelen, pyöräilen tai kuljen ratikalla. Popedan kohdalla mun fanius kohdistui musiikkiin, vaikka olin mä kyllä tosi ihastunut siihen Costelloon. Suurempien massojen suosikeista levylautasella pyörivät muun muassa Juice Les- Olin tosi rakastunut Costelloon. kinen, Popeda ja Juliet Jonesin sydän. Työnteko on vähentänyt mun musiikinkuuntelua todella paljon. Se on outoa, koska olen kuitenkin kasvanut musiikin parissa. Musta Tuomo on niin sympaattisen oloinen tyyppi, enkä mä ikinä uskoisi, että se laulaa niin kuin laulaa. Teini-iässä tosi moni kuunteli sitä mitä minäkin, mutta mulla oli myös sellaisia omia juttujani, ja olin ihan tyytyväinen, ettei kukaan muu kuunnellut niitä. Painoin johonkin mun tyynynpäälliseenkin Popedan kuvan. Monet levyt ovat päätyneet soittimeen sattumalta, mutta löytyy uusien musiikkielämysten esittelijöitä toki lisääkin. Mä olin niistä aika leuhka. Sattumia ja suosituksia Musiikki on näyttelijä Minttu Mustakalliolle harvinaisia hetkiä sekä sattumalta löytyneitä ja läheisten vinkkaamia suosikkeja. M ä kuuntelen todella vähän musiikkia, Minttu Mustakallio toteaa ihailtavaa rehellisyyttä äänessään. Ehkä mä halusin olla vähän erikoinen. Mustakallion lapsuudenkodissa soi musiikki usein. Se on mulle tosi harvinaista. Malia: Young Bones Ostin tämän kerran Pariisista, vain koska levynkansi näytti niin kiinnostavalta. Olin tosi rakastunut siihen. Mustakallion fanius on kuitenkin aina ollut hillittyä. Ei uskoisi, että tämän ihmisen kodissa on aakkostettu levyhylly. Nykyään en kuuntele mitään mun vanhoja levyjä vaan kaikkia uusia, joita on tullut vastaan. Mulla ei ole kannettavaa cd-soitinta tai iPodia. Mä en ollut sillä lailla fanaattinen, niin kuin vaikka yksi mun ystävätär, joka oli viikon poissa koulusta, kun Hanoi Rocksin Razzle kuoli. Säntillisyyden takana on Mustakallion mies, joka pitää huolta paitsi levyhyllyn järjestyksestä myös uusien musiikkivirtausten ja mielenkiintoisten tuttavuuksien esittelystä. Kansallisteatterissa pyörivässä Kristian Smedsin Tuntemattomassa sotilaassa hänen roolityönsä perustuu laulamiseen. Hänen äitinsä oli muusikko ja kuunteli paljon klassista musiikkia ja espanjalaista amencoa. Mustakallion ensimmäinen oma levy oli syntymäpäivälahjaksi saatu Michael Jacksonin Thriller. Tämän valinta on ehkä kunnianosoitus mun äidille. g Tuntematon sotilas Kansallisteatterissa. Michael Jackson Popeda Morrissey Tuomo 79. Mustakallio ei kuulu niihin ihmisiin, joiden elämää vinyylilevyjen määrä, laatu ja järjestys hyllyssä oleellisesti määrittävät
80
JEAN-LUC GODARD | J.KARJALAINEN | VV BROWN ¤ 8/08 | 6,50¤ Joulukuu 2008 JONATHAN PONEMAN LÖYSI NIRVANAN TASAISEN VARMA MUODIKAS LEVYMERKKI NEW JUDAS ANIMAATIO ON VIIHDETEOLLISUUDEN MENESTYSTARINA ¤ ¤
Katso netistä WWW.POWER-SOUND.FI Somero p.02-7483932 Hedengren yhtiö Puh. Palveluhakemisto Mainosta Pop Median palveluhakemistossa! Ota yhteyttä myyntiimme. Yhteystiedot löydät osoitteesta www.popmedia.. Maailman paras urkusoundi!! XK-3 aito putkisärö!! PRO GEAR New XK-1 www.hammondsuzuki.com XM-2 Leslie 2101 New B-3 Putkileslie Xb-122 UUTUUS XMc-2 www.sr-tech.net Maahantuomme näitä ja paljon muita. (09) 6828 4600, hedcom@hedcom.fi Näe ilmoituksesi tässä! Ota yhteyttä myyntiimme: Yhteystiedot: www.popmedia.fi SEURAAVA ä joulua Hyvä ja vuotta! ta uutta onnellis Ilmestyy 6.3.
Kokeile Passoã likööriä hedelmäpohjaisten juomien tuoremehujen tai virvoitusjuomien kanssa!
Avattu. Uusi Apple Premium Reseller -myymälä. Uudessa Tector-myymälässämme on täysi valikoima uusimpia Maceja, iPodeja, iPhoneja ja kaikenlaisia oheistarvikkeita. Nyt siis löydät kaikki alan viimeisimmät huippuvälineet yhdestä paikasta. (09) 3508 1730 www.tector. Tule käymään Lasipalatsissa jo tänään ja keskustele Apple-asiantuntijoiden kanssa sinulle sopivasta Macista. Mannerheimintie 22-24, Lasipalatsi Helsinki 00100 Puh. Arkisin 9.00 20.00 Lauantaisin 10.00 18.00 Sunnuntaisin 12.00 16.00 (28.12.08 asti)