Skimbaaja 1/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

77 JA V U O D E S TA 19 ENSIN SKIMBA A N O N L A S K E T TA VA J O N KU + KLINIKKA KUMPARELASKUN ALKEET + PIKATESTI PHD ULTRAKEVYT UNTUVAPUKU Numero 1/2010 | 32. vuosikerta | www.skimbaaja.fi | PERHEITÄ MÄESSÄ KOKO PERHEEN VOIMIN KYMMENIÄ RINNEPÄIVIÄ KAUDESSA KOLI SUOMEN CHAMONIX HELIHIIHTOA TURKISSA + VUOROTTELUVAPAALLA RUTKASTI RINNEPÄIVIÄ Numero 1/2010 | Hinta 8,30 32. vuosikerta | www.skimbaaja.fi KOKO PERHEEN VOIMIN KYMMENIÄ RINNEPÄIVIÄ KAUDESSA
TO FIND OUT MORE ABOUT THE ALPS PROJECT AND THE GEAR THAT MADE IT POSSIBLE, VISIT HELLYHANSEN.COM STIAN HAGEN & CHRIS DAVENPORT. POINT LACHENAL, MONT BLANC MASSIVE. BUT THE PROJECT WASN9T JUST ABOUT QUENCHING THE TWO SKIER9S THIRST FOR ADRENALIN AND ADVENTURE. PHOTO: CHRISTIAN PONDELLA. HELLYHANSEN.COM. DURING CHRIS DAVENPORT AND STIAN HAGEN9S ALPS PROJECT, THE TWO ACCOMPLISHED SKI MOUNTAINEERS SKIED 7,443 VERTICAL METERS ON FOUR OF EUROPE9S MOST ICONIC MOUNTAINS. FOR STIAN, WHO LIVES IN CHAMONIX, THE PROJECT REPRESENTED A RETURN TO HIS SKI MOUNTAINEERING ROOTS. FOR CHRIS, IT WAS ALL ABOUT BRINGING THE SKIING POSSIBILITIES OF THESE PEAKS TO A BROADER AUDIENCE. 7,443 METERS OF STEEP, TECHNICAL, EXPOSED, HEART-IN-YOUR-THROAT SKIING
www.suunto.com/elementum. Jälleenmyynti: Valikoidut kello- ja kulta-alan liikkeet kautta maan. suunto elementum ventus Laatutietoisen purjehtijan ranteeseen maalla ja merellä Suunto Elementum Sarja yksilöllisiä, Suomessa valmistettuja laatukelloja, jotka on suunniteltu opastamaan syvemmälle, korkeammalle ja pidemmälle
Tämä tarkoittaa suksikansan suurmuuttoa laskettelurinteiden äärelle, vähintään muutamaksi päiväksi. Rinteen juurella hän kyllä oli, hymy huulilla. Tämän vuoksi tahtoisin vaihtaa kokonaisia hyväkuntoisia aiempia vuosikertoja tuleviin. Toivottavasti joku joskus tutkii, mikä monojen suksiin kiinnittämisessä on sellaista, että saa pahimmankin tapamarisijan hymyilemään ja näkemään hyvää ympärillään. Kerran olen nähnyt neljän sukupolven yhtäaikaisen rinnepäivän, joskin isomummo ei enää 83-vuotiaana suksille noussut. Perheen yhdessäolon merkitystä ei voi tarpeeksi korostaa, eritoten näinä hedonismin kulta-aikoina. Harvassa lajissa ukki ja lapsen lapsi voivat molemmat aktiivisesti nauttia samasta lajista. Ennakkovarausten perusteella hiihtolomalle lähdetään samalla innolla kuin aikaisempinakin vuosina, taantumasta huolimatta. Paatunut journalistin sydämeni värähtää aina, kun näen useamman sukupolven yhtäaikaisesti laskettelemassa. PÄÄKIRJOITUS 1/2010 Onnelliset rinteessä Hiihtolomakausi on alkamassa. Hymyilevin lasketteluterveisin, Jussi Ovaskainen Päätoimittaja PS Skimbaaja-lehti on reilun 30 vuoden elinkaarensa aikana vaihtanut kustantajaa useita kertoja, jonka vuoksi meillä toimituksessa lehden arkisto alkaa vasta vuodesta 2002. Yhteydenotot jussi.ovaskainen@skimbaaja.fi -osoitteeseen. Kuva: Rami Saaristo 4 | SKIMBAAJA. Saisikohan laskettelua KELA-korvattavaksi arkiahdistusta ehkäiseväksi lajiksi. Talouden tilan vaikutukset näkyvät kuitenkin palveluiden keskiostoissa, joista huomaa ruokakonjakkien vaihtuneen olueen ja sisäfileet hampurilaisiin. Juuri hyväntuulisuus, mikä liittyy alppihiihtoon tempaisi minut aikanaan, tosin vasta aikuisiällä, lajin pariin. Edelleen laskettelureissuille suunnataan pääsääntöisesti koko perheen voimin, mikä on hieno asia
www.suunto.com/elementum.. Jälleenmyynti: Valikoidut kello- ja kulta-alan liikkeet kautta maan. SUUNTO ELEMENTUM TERRA Modernin tutkimusmatkailijan kaupunkikello Suunto Elementum Sarja yksilöllisiä, Suomessa valmistettuja laatukelloja, jotka on suunniteltu opastamaan syvemmälle, korkeammalle ja pidemmälle
040 507 1007 Karitie 4, 88600 Sotkamo www.skimbaaja.fi T I L A U K S E T J A A S I A K A S PA LV E L U Puh. 044 733 0022 Ti-to klo 9-16 tilaajapalvelu@outdoormedia.fi T O I M I T U S J O H TA J A Jari Henttonen Jari.henttonen@outdoormedia.fi K U S TA N TA J A Outdoor Media Oy Askonkatu 9 C 15100 LAHTI TA I T T O Martti Jokela Martti.jokela@skimbaaja.fi PA I N O Scanweb, Kouvola Skimbaaja ilmestyy 7 kertaa vuodessa I L M O I T U S PA LV E L U Jenni Nilssen jenni@outdoormedia.fi Puh. SISÄlTö 1/2010 4 8 16 28 22 32 36 42 46 44 50 52 56 62 63 70 80 pääkirjoitus ajankohtaista TeemA: koko perhe mäessä vuorotteluvapaalla lisää rinnepäiviä KOHde-eSITTelyT: puuteriporsaille pilttuita amerikan malliin koli suomen chamoniX turkkilainen helihiihto ARTIKKelIT: villa on tullut takaisin iholle bliZZardin paluu parrasvaloihin KlINIKKA: kumpareiden kunkuksi vANCOUveR 2010: henna raita urheilijana olympialaisissa ennakko-odotuksista HeNKIlöKUvA: ape majava PIKATeSTI: phd untuva-asut atomic nomad renu -sukset Galleria skimbaaja 30 vuotta sitten K A N N E N K U VA Petri Kovalainen Laskija: Conrad Planting Paikka: Vihti Ski Pä äT O I M I T TA J A Jussi Ovaskainen Jussi.ovaskainen@skimbaaja.fi Tä M ä N L E H D E N AV U S TA J AT Petri Kovalainen Artturi Kröger Antti Laiho Mikko Lampinen Rami Lappalainen Pokko Lemminkäinen Arto Majava Ulrika Niemelä Petra Olamo Henna Raita Tero Repo Jussi Saarinen Rami Saaristo Elina Sirparanta TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Puh. 040 547 8844 AIKAKAUSLEHTIEN LIITON JäSEN Outdoor Media Oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. Asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 6 | SKIMBAAJA
Lisätietoja www.nintendo.fi. 50% enemmän sisältöä: Uusia ominaisuuksia Yli 60 harjoitusta! Kutsu ystäväsi mukaan tasapainopeleihin! Wii Fit Plus hauskoja kisahaasteita, valitse suosikkisi! Uutta Pidä pää kylmänä ja väistele sinua kohti lentäviä lumipalloja. Snowball Fight Laskettele porttien läpi ja yritä tehdä uusi aikaennätys. Ski Slalom Vaihda sukset lumilautaan ja kisaa mäkeä alas. Snowboard Slalom Wii Fit Plus liikunnallinen pelielämys sisältää joogaa, aerobisia harjoituksia, lihaskuntoliikkeitä sekä hauskoja tasapainopelejä
Arttu Kiramo naiset Kristi Richards (can) Aiko Uemura (jpn) Hannah Kearney (usa) ... Iloa valmennusjohdolle tuotti Arttu Kiramo ja vasta 16-vuotias Jussi Penttala, jotka raivasivat tiensä lauantain mc-finaaliin. Alexandre Bilodeau (can) ...18. Lisäksi hänelle sattui virheitä myös hyppyjen kanssa. Päävalmentaja Pekka Lehtikallio oli eritoten Penttalan esityksestä todella täpinöissä. Kisojen valmistelut jäivät viime tinkaan, mutta kisat saatiin vietyä moitteetta läpi. Sympaattinen 18-vuotias helsinkiläinen selviytyi maailmancup-debyytistään hyvin, vaikkei finaaleihin asti vielä yltänytkään. Tuloksia perjantai: miehet 1. Jussi Penttala ... AJANKOHTAISTA 1/2010 SUOmUN paluu maailmancup-kartalle Suomu mielletään suomalaisen kumparelaskun syntysijaksi, joten kisojen voi sanoa palautuneen syntysijoille. Ilman loukkaantunutta Mikko Ronkaista kisanneen freestylemaajoukkueen kotikisat menivät osin penkin alle, sillä perjantain mckisassa kukaan isäntäjoukkueen laskijoista ei päässyt finaaliin. Isabella Cedercreutz TyyTyvÄISyyTTÄ ilmassa Suomun kisaviikonloppu sujui hyvin, ja kisaajat, katsojat ja kansainväliset viskaalit toistelivat tyytyväisyyttään kisojen jälkeen. Isabella Cedercreutz Tuloksia lauantai: Miehet Jesper Björnlund (swe) Wilson Byron (usa) Robert Nathan (usa) ... 32. 15. Meille ei ole pitkään aikaan ollut noin nuorta laskijaa maailmancupin finaaleissa!" Isabella Cedercreutz palautti myös suomalaisnaiset maailmancuptasolle, 7 vuoden tauon jälkeen. Suurin hurmos jäi kuitenkin avajaisiin, sillä sinivalkoinen menestys jäi itse kisoissa vähäiseksi. Arttu Kiramo Naiset Hannah Kearney (usa) Jennifer Heil (usa) Kristi Richards (can) ... Kaikkiaan on huikeata, että Suomessa käydään alkutalvesta kuusi alppilajien maailmancup-kisaa ja kahdeksan pohjoismaisten hiihtolajien mc-mittelöä. Suurimmat odotukset kohdistuivat Tapio Luusuan harteille, joka ei helpohkossa kisarinteessä päässyt hyödyntämään parasta osaamistaan, taitavaa teknistä laskemista. Suomun palvelutarjonta ei vielä ole maailmancup-tasoa, mutta onneksi siihen on muutosta näköpiirissä, kun hotellin laajennus valmistuu. 14. Kisaviikonlopun näyttävimmästä suorituksesta vastasi Jesperin joukkuekaveri Per Spett, jonka uimahyppy-henkinen jättiläiskokoinen voltti eteenpäin pysäytti katsojien purkat kerta toisensa jälkeen. 8 | SKIMBAAJA. Jesper Björnlund (swe) 2. 33. Kohentuneiden tulosten syiksi hän arvio kesällä veteen tehtyjä hyppyharjoituksia. Byron Wilson (usa) 3. Suomun, Freestyle Premiere nimellä kulkeviin kisoihin saatiin kaksi maailmancup-starttia, kun Méribelin lumipulan vuoksi peruutetut kisat siirrettiin reilun vuorokauden varoitusajalla Suomulle. Suomessa on talvi viesti on tavoittanut sadat miljoonat silmäparit! JeSPeR BJöRNlUNd viikonlopun sankari Ennenkin kisojakin iloinen Jesper Björnlund levitti tuplavoiton kunniaksi pohjoiskalotin levyisen hymyn. "Aivan uskomaton suoritus Jussilta
Projektoria voi käyttää myös verkkovirralla. Kyseessä on leppoisa freeride-tapahtuma, Paras treenikaveri Uusi Forerunner 310XT GPS Erittäin herkkä ja laadukas integroitu GPS-vastaanotin. valokuvien yksistyiskohtien näkeminen vaatii käytännössä pimeän huoneen. Kaikki tämä hoituu kätevästi langatonta Garmin ANT+TM -teknologiaa hyödyntäen. Ja mikä hienointa kuljetun jäljen näet kartalla. Training Center: http://www8.garmin.com/products/trainingcenter/ http://www8.garmin.com/products/trainingcenter/screens.jsp Garmin Connect: http://connect.garmin.com/ www.garmin.fi · K Ä S I L A I T T E E T · K A R T AT · O H J E L M AT P Y Ö R Ä I LY · J U O K S U. · Uusi pehmeä tekstiilisykevyö on virtaviivainen ja mukava. · Laitteen käyttäjä voi hyödyntää erinomaista Garmin ConnectTM jja palvelua treenien jälkeiseen analysointiin, tiedonvaihtoon reiteistä a suorituksista myös muiden kavereiden kanssa, sekä ohjelmoida helposti seuraavan harjoituksen. > ISO-SyöTTeelllÄ freeride-kisat la 30.1.2010 klo 10.00 Iso-Syöte Freeride -kisat järjestetään kolmatta kertaa. Koska suomalaismenestys jäi vaisuksi ja Japania valmentaa Kemijärveltä kotoisin oleva olympiavoittaja Janne Lahtela, saivat Japanilaiset runsasta kannustusta myös yleisöltä. mINIPROJeKTORIllA kuvat ja videot seinälle Testissä aparaatti näytti akulla luvatut kaksi tuntia videota ja testin jälkeen varausmittari näytti vielä kolmannesta. Tapahtuman tarkoitus on koota vapaalaskijoita ja lajista kiinnostuneita Syötteen "Freeride-rinteeseen". Hakarinteet.fi JAPANIN kotikisa? Suomun kisoihin oli akkreditoitunut noin 80 toimittajaa, joista 30 oli Japanista. http://ost.kapsi.fi/Iso-SyoteFreeride2010 HÄKÄRINTeIllÄ kuvaa ja kisaa Laskettelun ja kuvauksen harrastajat kohtaavat Häkärinteillä 21.2.2010. POHJOIS-AmeRIKKA valtasi finaalipaikat Canadan ja USA:n joukkueet onnistuivat laajalla rintamalla, sillä kaikissa viikonlopun aikana käydyssä neljässä finaalissa yli puolet oli kotoisin Pohjois-Amerikasta. Päivän aikana on lasketteluun liittyvää kuvauksen koulutusta, kuvausdemoja, tuote-esittelyjä ja valokuvauskilpailu. Forerunner 310XT ja kokonaisuus hienoja ominaisuuksia mahdollistavat treenien ja kilpailuiden analysoinnin. Maiden mittavat panostukset Vancouverin olympialaisia varten näyttävät kantavan hedelmää. jossa näyttävimpien suoritusten esittäjät palkitaan tavarapalkinnoin. 3M-miniprojektorilla saa kelvollisen noin metrin kokoisen kuvan. Se on varustettu HotFixTM -ominaisuudella joka takaa nopean ja varman gps-signaalin haastavissakin olosuhteissa. · Akun kesto jopa 20 tuntia. Laitteen valovoima on kuitenkin rajallinen, joten esim. 12 podiumpaikalle kuulutettiin 9 kertaa Kanadan tai USA:n edustaja. Välähdyksiä ja vauhtia valokuvaustapahtumassa ovat mukana Mainostoimisto SSC international, Häkärinteet, Visuaaliviestinnän instituutti, Color-Kolmio, Elinchrome, Dakine, Bula, Kamera-lehti sekä Skimbaaja. · Reilunkokoinen ja selkeä näyttö ei jätä mitään arvailun varaan
henkilö, joka on saavuttanut molemmat navat ilman ulkopuolista apua. Miehet kertoivat viihtyneensä juhlissa hyvin, vaikka toppa-asut ovat herroille frakkeja tutummat asusteet. BigAirBag on pysyvä suorituspaikkaa Sappeen Snow Parkissa. Laskuleffan katsominen rinnepäivän lomassakin onnistuu kohtuullisen mainiosti. Sappeen BigAirBag otettiin käyttöön 19.12.2009 ja se saikin heti avajaisviikonloppuna erittäin positiivista palautetta laskijoilta. AJANKOHTAISTA 1/2010 Peruspresentaation pitäminen onnistuu vähän himmennetyssä huoneessa. Miniprojektori on nimensä mukaisesti todella pienikokoinen. Poppis teki retkestä myös mainion, hyvin kuvapainotteisen kirjan, Etelänapa tuulinen tavoite. BigAirBag on asetettu hyppyrin alastuloalustaksi, jonne lumilautailijat ja New School-hiihtäjät voivat harjoitella hyppyjään. Samalla Poppiksesta tuli 12. Saavutus poiki seikkailijoille myös kutsun Tasavallan Presidentin itsenäisyyspäivän juhliin. Sappeen Snow Parkista löytyy BigAirBagin lisäksi erikokoisia hyppyreitä, reilejä, pressiboxeja ja crossirata sekä junioreille oma mini-street pienempine suorituspaikkoineen. Nauti Eberspächer-autonlämmittimen mukavuudesta - ympäristöystävällisesti Hydronic-autonlämmitin Mukavuutta ja turvallisuutta Eberspächer-autonlämmittimellä. SULAT IKKUNAT LÄMMIN SISÄTILA HELPPO KÄYNNISTYS SÄÄSTÄÄ YMPÄRISTöÄ Lisää käyttömukavuutta: EasyStart-radiokauko-ohjain. Eberspächer lämmittää Maahantuoja: WIHURI OY AUTOLA puh. 0205 1010 eberspacher@wihuri.fi Jälleenmyyjät, katso: www.eberi.fi www.autola.wihuri.fi. BigAirBagin ansiosta uusia hyppyjä voi harjoitella turvallisessa ympäristössä. Opuksen voi tilata osoitteesta thepole.fi SAPPeeN biGairbaG kerää kiitosta Sappee on ollut kehitystyössään innovatiivinen, josta osoituksena on Suomen ensimmäinen BigAirBag-ilmatyynyllä varustettu erityissuorituspaikka. Nokian kommunikaattori on kokolailla samankokoinen kuin 3M-miniprojektori. etelänapa-retki vei TARJAN TANSSeIHIN Vuosi sitten Skimbaajankin avustajina toimineet Kari "Poppis" Suomela ja Pasi Ikonen saavuttivat 44 hiihtopäivän jälkeen Etelänavan ilman ulkopuolista apua
20.30 Naisten skicross, alkukilpailu 23.00 Naisten skicross, finaali SKIMBAAJA | 11. lasku Perjantai 26.2. Catapultti ja BagJump ilmapatja ovat talven aikana nähtävillä mm. Joka talvi noin 100 laskettelijaa tai lumilautailijaa vuokraa tai lainaa Kuinoman avulla itselleen lumiturvallisuusvälineet harrastusmatkoilleen lumisille vuorille. Yleisöllä on tapahtumaan vapaa pääsy. Hopearahojen erikoisuutena on hologrammikuviointi. Juhlan kunniaksi paikalle kutsutaan kisoissa menestyineitä persoonia vuosien varrella. Kuinoma järjestää talvella 2009-2010 harvinaisia lumivyörypiipparien kuntotestejä Suomessa. äänimaisemasta vastaavat Dj Polarsoul ja Ali Toppinen. 20.00 Miesten pujottelu, 1. 20.00 Naisten Super-G Sunnuntai 21.2. 20.00 Naisten pujottelu, 1. Batteryn B-Unit tiimiläiset, kuten Matti Räty ja Joonas Karhumaa ja lautailijoista mm. ja viimeisen kerran Ylläksellä vappuja järjestetty Master Of Ylläs -kilpailu viettää 10. www.batterydrink.com Lauantai 13.2. Alppihiihto-juhlarahaa Suomessa myyvä Rahapaja Moneta järjestää samalla myös teemaan liittyvän kilpailun, jossa pääpalkintona on laskettelijalle räätälöity elämysmatka Kanadaan, joka sisältää mm. lasku 23.30 Naisten pujottelu, 2. talviolympialaiset.fi mOFy 10. Laite on pitänyt toimittaa maahantuojan kautta ulkomaille valmistajan laboratorioon testattavaksi. 02.30 Naisten kumpareet, alkukilpailu 05.30 Naisten kumpareet, finaali Sunnuntai 14.2. lasku Lauantai 27.2. lasku KUINOmA järjestää lumivyÖrylähettimien kuntotestin Kuinoma.fi on Suomen suosituin lumivyörypiipparien lainaamistapa. 19.15 Miesten skicross, alkukilpailu 22.15 Miesten skicross, finaali Tiistai 23.2. 20.00 Miesten suurpujottelu, 1. 21.45 Miesten syöksylasku Sunnuntai 14.2. juhlavuottaan tulevana vappuna. www.mofy.net vANCOUveRIN alppi- ja freestyle-kisojen aikataulut alPPihiihto Lauantai 13.2. lasku Keskiviikko 24.2. Tapahtuma-aika klo 14.00 20.00, showtime 17.00-18.30. Lisätiedot ja ilmoittautumiset kuntotestiin osoitteessa http://www.kuinoma.fi/kuntotesti/lumivyorylahetin FrEEstYlE BATTeRy BAGJUmP SeSSIONS 29.1.2010 Battery ronttaa jättimäisen BagJump-ilmapatjan ja Catapultin Helsingin narikkatorille yleisön hämmästeltäväksi 29.1.2010. 21.30 Miesten Super-G Lauantai 20.2. Tapahtuman suorituksista vastaavat mm. 20.00 Naisten alppiyhdistetty, syöksy 23.00 Naisten alppiyhdistetty, pujottelu Tiistai 16.2. Testatuille laitteille kirjoitetaan testitodistus. Laitteita verrataan kaikkiin muihin testattuihin laitteisiin sekä erikseen muihin samanmerkkisiin ja mallisiin laitteisiin. 00.30 Miesten kumpareet, alkukilpailu 03.30 Miesten kumpareet, finaali Sunnuntai 21.2. lasku 23.45 Miesten pujottelu, 2. Hopearahan nimellisarvo on 25 dollaria ja lyöntimäärä 45 000 kpl. Kuinoman lumivyörylähettimien kuntotesti järjestetään huhtikuussa viikolla 15. 20.00 Naisten suurpujottelu, 1. Samalla järjestäjäkaarti laittaa Mofylle nykymuodossa pisteen, kuulemma ison. helihiihtoa. Yhdessä juhlarahassa on teemana alppihiihto. lasku 23.45 Miesten suurpujottelu, 2. Kuinoma testaa lumivyörypiipparit kenttätestillä. 20.00 Miesten alppiyhdistetty, syöksy 23.30 Miesten alppiyhdistetty, pujottelu Keskiviikko 17.2. Peetu ja Petja Piiroinen ja Matti Kinnunen. vANCOUveR 2010 olympiakisojen alppihiihto-juhlaraha Yksi Vancouver-kisojen sponsoreista, Kanadan kuninkaallinen rahapaja (Royal Canadian Mint) on myös julkaissut virallisia olympiarahoja kunnioittaakseen Vancouverin talvikisoja ja tukeakseen niiden järjestelyjä. Levi Uphill Jam-, Ruka Spring Break- sekä Rukan Wappulounas -tapahtumissa. lasku 24.00 Naisten suurpujottelu, 2. Perinteisesti lumivyörypiipparin luotettava kuntotestaus on ollut hankalasti järjestettävä. 21.00 Naisten syöksylasku Perjantai 19.2
Kerhomaksu osallistujille on 80 euroa kuukaudessa. Siihen sisältyvät niin kuljetukset Sotkamon kylän kouluilta Vuokattiin kuin välipalat, välineet, hissiliput ja itse toimintakin. Opetusministeriö sen sijaan on kiinnostunut vanhemmistakin lapsista", Ovaskainen kertoo. "Olemme luoneet kerholle säännöt yhdessä kerholaisten kanssa. Opetusministeriössä on avustushakemus sisällä ja päätöstä Vuokatissa odotetaan toiveikkaina. Yhdessä on tarkoitus myös kehittää toimintaa. Iltapäiväkerho on ehdottomasti askel siihen suuntaan. lumikasvatusta vUOKATISSA Kuvittele olevasi ala-asteikäinen lapsi ja laskettelevasi neljänä arkipäivänä viikossa kavereiden kanssa. Sotkamon kunnallakin olisi halua lähteä projektiin mukaan, mutta tiukka kuntatalous vaikeuttaa osallistumista. Kuulostaa monen pikkuhiihtäjän haaveelta, mutta sotkamolaisille 36 -luokkalaisille tämä on täyttä totta. Vuokatin Hiihtokoulun iltapäiväkerho on pilottihanke, jolla haetaan muillekin suomalaisille hiihtokouluille ja hiihtokeskuksille sopivaa iltapäiväkerhon toimintamallia. "Syksy meni kyllä aikalailla hiihtokoulun omasta pussista", hiihtokoulun johtaja kertoo. Läksyt ovat enää jäljellä. 12 | SKIMBAAJA. "Tavoitteenamme oli herätellä lapsia siihen, että ulkona voi pelata ja leikkiä porukalla", Vuokatin hiihtokoulun johtaja Heidi Ovaskainen sanoo. Rinneyhtiö tarjosi lapsille välineet ja hissiliput. "Kunnat ovat velvollisia järjestämään iltapäiväkerhotoimintaa ykköskakkosille, mutta eivät vanhemmille lapsille. Ensimmäisen toimintasyksyn ja alkutalven ajan kerholaiset ovat viettäneet kaiken ajan ulkona, mutta tulevaisuudessa Vuokatin Urheiluopisto mahdollisesti tarjoaa kerhon käyttöön tiloja kaikkein haastavimpien ulkoilusäiden varalle. Viime syksynä Vuokatin Hiihtokoulu aloitti iltapäiväkerhotoiminnan alakoulun 36-luokan oppilaille. Syksyllä sulan maan aikaan kerhossa pelattiin vanhan ajan ulkopelejä. Vanhemmat noutavat lapsensa rinteen juurelta viimeistään viideltä. Heidät noudetaan koulupäivän päättyessä kylän kouluilta ja kyyditään Vuokattiin. Se vain sopii meidän perhepainotteiseen hiihtokouluun ja -keskukseen", Ovaskainen selittää. Tyytyväisten kerholaisten lisäksi myös vanhemmat ovat olleet tyytyväisiä: kotiin tullessaan lapset ovat jo liikkuneet ulkona pari tuntia ja päästäneet ylimääräiset höyryt pihalle. Laskettelu ja lumilautailu ovat ykkösiä, mutta välillä myös hiihdetään ja lumikenkäillään. "Tavoitteenani on, että Vuokatin Hiihtokoulu olisi ympärivuotinen liikunta- ja elämyspalveluiden tuottaja", Heidi Ovaskainen sanoo. "Ei tämä iltapäiväkerhotoiminta tule ikinä olemaan rahasampo. "Haaveenani on, että tekisimme yhdessä jokaisen oppilaan kanssa henkilökohtaisen opetussuunnitelman, jolloin toiminta olisi selvästi tavoitteellista", hän jatkaa. Vuokatin kerho on osa kokonaisuutta Vuokatin Hiihtokoulun iltapäiväkerho on osoitus siitä, että kaikki mielekäs toiminta ei nykymaailmassakaan ole kallista. Näin saadaan kehitettyä toimintaa ja pidettyä kiinni osaavista työntekijöistä. Iltapäiväkerhon ohjelmassa on aina liikunnallista toimintaa, jonka pääpaino on lumiliikunnassa. Silloin ne sisäistetään ihan eri tavalla", Ovaskainen kertoo. Yksi kerhohankkeen keskeisistä tavoitteista on luoda hiihtokeskusalalle ympärivuotisia työpaikkoja. AJANKOHTAISTA 1/2010 Aktiivisen tekemisen ja lajiopetuksen lisäksi toimintaan kuuluu pieniä tietoiskuja ja hyvien tapojen opettelua. Hiihtokoulun lisäksi siinä ovat mukana rinneyhtiö, Suomen Hiihtokeskusyhdistys ry ja mahdollisesti myös Opetusministeriö. Neljästi viikossa kerholaiset kokoontuvat Vuokatinrinteille ja nauttivat lumiliikunnasta. Toiminta on tehty osallistujille helpoksi. Siellä he syövät välipalan ja huilaavat hetken ennen parin tunnin aktiivista touhuamista pihalla. Kerhotoiminnalla toivottavasti innostetaan lapsia liikkumaan ja kasvatetaan myös uusia laskettelun harrastajia
22.24.1.2010 Helsingin Messukeskus Kaikki isot matkatoimistot mukana! YLITTÄMÄTTÖMÄT MESSUTARJOUKSET MAAILMAN Reppureissuista kylpylälomiin YLI 1000 NÄYTTEILLEASETTAJAA YLI 70 MAASTA YMPÄRI PÄIVÄSSÄ Juna kätevin tapa tulla messuille Aukioloajat: pe klo 1219, la klo 1018, su klo 1018. Liput: lapset 9 ¤, aikuiset 13 ¤, perhelippu 28 ¤ (2 aikuista + perheen alle 16 v. lapset) www.matkamessut.fi
Palkinto 100X100 cm canvas-taulu (arvo 169 ) Arttu Venäläisen ottama kuva Otto Venäläisen siirtymäjibauttelusta Ranskan La Rosieresta. Skimbaajan vuosikerran voittivat Anna-Liisa Hyvönen, Jorma Forsman, Anniina Pykäri, Johanna Nieminen sekä Timo Nenonen. 14 | SKIMBAAJA. Kuva on oiva osoitus siitä, että onnistuneeseen kuvaan ei aina vaadita metriä puuterilunta tajunnan päräyttävää jyrkkyyttä. 3. Temppu ja laskijan tyyli ovat niin ikään kohdallaan. Ettei vain olisi ammattilaskija asialla?". Kaikkien äänestäneiden kesken arvottiin vapaavalintainen Rossignol tuotepaketti, joka sisältää joko alppisukset monojen ja siteiden kera, lumilaudan tai murtomaahiihtovälineet. Tuomariston jäsen Tero Repo kommentoi kuvaa seuraavasti: "Hyvä sommittelu ja loistavaa syvyyttä kuvassa. 150 sivuinEn kuvakirja (arvo 59 ) Kolmas palkinto matkasi Suomenlahden toiselle puolelle Markus Perttuselle Storumanniin. Repolainen oli aavistuksineen oikeassa, sillä silhuetin suksisankari on Matti Räty. 1. Rossignol tuotepaketin voitti Miika Uosukainen Espoosta. Tylsästä valosta on saatu mustavalkoisuuden avulla kiehtova otos. Tuomaristo, johon kuuluivat Eirikuvan toimitusjohtaja Merja AilamoMäkitalo, Suomen Messujen tiedottaja Riikka Luomanpää, Skimbaajan päätoimittaja Jussi Ovaskainen sekä huippukuvaaja Tero Repo valitsivat viisi finalistia, jotka olivat yleisön nähtävillä ja arvioitavana Skiexpo-messuilla. Laskijan silhuetti toimii mustavalkokuvassa vastavaloon loistavasti. Kuvakisassa selkeästi eniten sai Antti Kotirannan ottama kuva Kasurilan pipesta. Hänen ottama "Talvisotamainen" kuva muistutti laskemisen vaatimista ponnisteluista. Palkinto 500 lahjakortti Eirikuvaan 2. AJANKOHTAISTA 1/2010 1. 2. 3. eIRKUvAN, SKIexPON ja SKImBAAJAN kuvakisa ratkesi mustavalkoisuus valttia Skimbaajan, Skiexpon ja Eirikuvan talven 2008-2009 laskukuvakilpailuun saapui kaikkiaan noin 50 ehdokasta
Osa kisaajista oli saapunut jo alkuviikosta Rukalle ja heille oli järjestetty mm. Kisan yllättäjänä voi pitää vasta 15-vuotiasta K2-tiimin edustajaa Antti Ollilaa, joka kiilasi kakkospallille ennen tyyliniekka Patrick Hollausta. Karsintojen kautta tiensä finaaleihin raivasi 10 pro- ja noviisi-sarjan kisaajaa sekä neljä naislaskijaa. Suurin etukäteismielenkiinto kohdistui Roy Kittleriin, Patrick Hollaukseen sekä viime vuoden voittajaan Klaus Finneen. Laskijoita, mediaa ja tuomaristoa oli saapunut Rukalle yhdeksästä eri maasta. Näin kävi myös tällä kertaa ja finaalista tuli norjalaisgangsterin Sig Tveitin näytös. Palkintojen jaon jälkeen sännättiin Ravintola Pisteen White-Partyihin, jossa monesta suusta kuului virke "paras tapahtuma ikinä". IATH BLACK DIAMOND O1 -TELEMARK-SIDE tuloksEt: Slopestyle Pro 1. Sessiot jättivät osallistujille hyvän täpinän lauantain kisoihin. Antti Ollila 3. Lauri Kivari 2. Johanna Johansson 2. BACKCOUNTRY EDITORS CHOICE -VALIKOIMA CAMUSTA MARKER DUKE MOVEM ENT GOL RUKA fabulous 2009 Ruka Fabulos (18.-20.2009) on kasvanut neljän vuoden aikana alkukauden varteenotettavaksi newschool-kilpailuksi Euroopassa. jibbailusessio joulupukin tuvalla sekä tietenkin saunomista. Perjantain big air jamsession käytiin huippukuntoisessa parkissa, järjellisen pakkasen vallitessa. Arvostelukriteereissä kiinnitettiin erityishuomiota tyylille sekä hyppyjen koolle. Kalle Hilden Slopestyle Naiset 1. (09) 278 1420 avoinna ma-pe 1118, la 1016 Läntinen Pitkäkatu 6, 20100 TURKU Puh. Saana Pehkonen 3. Pro-sarjan finalisteista kuusi edusti muuta kuin härmää. Noviisienkin sarjassa näkyi tuplia- ja muita näyttäviä rotaatiota, joten sieltä on nousemassa lähivuosina pro-sarjaan tasokkaita haastajia. Yleisö kohahteli jo harjoituksissa siihen tahtiin, että odotukset sessareiden tasosta nousivat pilviin, joita lähimpänä kävi konkariosaston Iisko Heiskanen. Sig Tveit (nor) 2. Patrick Hollaus (aut) Slopestyle Novice 1. Tuomas Säkkinen 3. Odotetuimman osion eli slopestylen rata koostui kahdesta isosta hyppyristä, kanuunapressi/pikkuhyppyri vaihtoehtokummusta, reilistä sekä pressiboxista. Anni Kuortti 4. Maiju Kemppainen BLACK DIAMOND FACTOR www.camu.fi Simonkatu 9, 00100 HELSINKI Puh. (02) 478 2720 avoinna ma-pe 1118, laSKIMBAAJA 1015 | 15. Pro-sarjan karsintoja lapasessa pidellyt Roy Kittler totesi ennen finaaleja piparkakkutalonsa aina sortuvan tosi paikan tullen. Yksi session säväyttäjistä oli myös Rukan toistaiseksi tuntematon Sami Säkkinen, joka vetäisi pelikalsareistaan muun muassa luvattoman kokoisia kangarooflippejä
SKIMBAAJA | 17
Omin päin lapsia ei kuitenkaan voi jättää. Lasten into on tietenkin etusijalla. Päivin mukaan Peppi pärjäilee jo niin hyvin, että Suomun kaikki rinteet sujuvat. Ei pääse syntymään illuusiota, että minulle ei voi sattua mitään. Vaativa työ vie paljon aikaa. Toiset lomailevat kesällä, me talvella. Tosin puuteri sotkee rationaalisen päätöksenteon tehokkaasti. Voisin kuvitella, että purjehtiminen on samanlaista, köysistä ja meren äänistä alkaen. Se on niin harvinaista herkkua ja siihen on satsattu niin paljon aikaa ja vaivaa, että silloin isän itsekkyys ottaa tilapäisesti vallan, Jari tunnustaa. Nykyään en halua ottaa minkäänlaisia riskejä. Mäessä oleminen lasten kanssa on tavattoman hienoa. Teen mielelläni "vielä sen yhden laskun". Päivi sanoo samaa. Molemmat lapset ovat aloittaneet uinnin vauvauinnista. Olen porukastamme ehkä se itsekkäin, ja hiihdän vähän enemmän kuin Päivi. Kaikkein tärkein tekijä kokonaisvaltaisen ja kaikkia tyydyttävän perhematkailun onnistumisessa on kuitenkin Siirosten salainen ase. Toki arkeen kuuluu vähän kirjoja, musiikkia, urheilua ja ystäviä. Vaikkapa Tamokissa ympärillä on vain hiihtäviä aikuisia, ja isä ja äitikin niin innoissaan, että se into tarttuu myös lapsiin. jumpassa ja perheen kanssa perheuinnissa. Siksi hiihtopäivät vaativat aina järjestelyjä. Hiihtävässä perheessä usein toinen vanhemmista hoitaa lapsia kun toinen hiihtää. Mutta miksi pitäisi. Minulla ei ole mitään muita aikaa vieviä harrastuksia. Mutta on mahtavaa edelleen innostua niin tulenpalavasti jostakin. Hän hoitaa lapsia, kun Jari ja Päivi lähtevät mäkeen. kolme sukupolVea Nuoresta iästään huolimatta Peppi ja Nelli ovat täysiä suksijoita. Hiihtä- Ja Siirosten mielestä laskettelua parempaa tapaa viettää perheen yhteistä aikaa ei olekaan. Mökillä tulee pakostakin nikkaroitua ja korjailtua kaikenlaista, eikä lapsille jää niin paljon aikaa. Silloin vanhemmat pääsevät mäkeen myös yhdessä. Käytännössä kaikki aika kuluu lumileikeissä, pyllymäessä tai sitten oikeasti lasketellessa ja murtsikoidessa. Toistaiseksi parasta on ollut, kun viime keväänä kiipesimme Pepin kanssa tunturikoivikkoa ylös ja tyttö stikkasi sitten innoissaan pyydaa. Lapset ovat tuoneet lasketteluun uuden näkökulman, kun koko perhe on ollut mäessä yhtä aikaa. mistä on helpottanut myös hoitovapaa, jota minulla on ollut tyttöjen syntymiä seuranneina vuosina. koko perhe yhdessä Nelikymppiset Siiroset ovat molemmat kirurgeja. Siirosten onneksi hiihtokohteista löytyy yleensä tuttuja lapsiperheitä, joiden kanssa lastenhoitovuorot on helppo järjestää. Pepin ja Nellin kanssa hiihtäminen tuottaa yhtä suurta iloa kuin jyrkän kurun laskeminen. töitä vain sellaisten ihmisten kanssa, joille on sattunut jotakin. Se on hyvä perheelliselle, kun saa kotonakin olla aamut rauhassa lasten kanssa. Jos he haluavat mäkeen, silloin mennään heidän ehdoillaan, aina, Päivi kertoo. Muuten mökkeily on kyllä mukavaa, Jari sanoo. Minne tahansa Siiroset suuntaavatkin hiihtämään, mukaan tulee Päivin äiti Ritva. Ei meidän hiihtäminen nyt niin epänormaalia ole, neurokirurgi Jari sanoo. Toisaalta mökkeily on meillä tähän asti jäänyt vähemmälle. Laskemisen tarjoama maailma ja elämykset ovat niin suuri osa elämää, että hiihtoa ei miellä harrastukseksi, hän pohtii. Nelli pääsi mäkeen vuosi sitten Vihdissä. Peppi kokeili ensi kerran laskettelua Chamonixissa muutama päivä ennen kolmivuotissynttäreitään. Homma on pelannut niinkin, että useamman lapsiperheen porukassa osa hiihtää aamupäivän ja iltapäivällä vuoro vaihtuu. Vatsaelinkirurgi Päivi hoitaa puolet työajastaan virkaa ja tekee toisen puolen tutkimusta. Kotona Helsingissä Peppi käy 18 | SKIMBAAJA. Paitsi jos on pohjatonta puuteria tarjolla. Tutkimustyössä aikataulu on vapaampi
Se avartaa aikuisenkin mieltä. SKIMBAAJA | 19. Chamonix 2002, Jarkon (Henttonen) kanssa klo 07.50 hissijonoon ja ensimmäisellä kabiinilla ylös lumisateen jälkeen. 4. Suomu 2009. Lyngen 1998. On parempi pyytää Mummaa mukaan. Päivi uskoo, että yksin matkustaminen ei enää olisi edes mahdollista. 3. Uusi Seelanti 2002. On tärkeää saada yhteisiä kokemuksia, joita sitten muistellaan. Lasten kanssa matkustelu on hauskaa, lapset kiinnittävät huomiota kaikenlaisiin asioihin joita aikuiset eivät edes huomaa. Ensimmäinen kapuaminen isolle vuorelle. päiVi siirosen parhaat hiihtomuistot 1. Satoi vettä kaksi päivää. Lastenrinteen radan rakentelu Pepin kanssa aamuisin. Ilman Ritvaa tämä homma ei onnistuisi. Lapset puolestaan ovat innoissaan, kun saavat olla Mumman kanssa. Hiihtoreissuilla kolme sukupolvea viettää huomattavasti enemmän aikaa yhdessä kuin arkena, Jari paljastaa. Nykytilanteessa tuntuisi oudolta jättää lapset kotiin ja lähteä hiihtämään yksin tai kaksin. Kun sade loppui, lähdimme oppaan kanssa helikopterilla Black Peak -vuorelle, ja siellä meitä odotti pehmeä uusi lumi! 5. Hiihtokaverit ovatkin ristineet hänet Supergrannyksi. Vuokatin hiihdonohjaajakurssi 1996. Ikävä pilaisi koko matkan. Yhteiset matkat yhdistävät. 2
Marielle on tosi hyvä laskija, hän tuntee Andermattinkin paremmin kuin melkein kukaan kavereistani, ja hänen kanssa uskaltaa mennä paikkoihin, joihin ei monien muiden kanssa viitsisi mennä. lasten kanssa Vaikka syksyksi thaimaahan Lapset ovat olleet vanhempiensa mukana reissuissa alusta asti. Myös Joonakselle ja Mariellelle hoitoapu kelpasi, sillä he ovat tavanneetkin toisensa rinteessä. Pariskunta käy myös yhdessä laskemassa. Seuraavana talvena Kar- 20 | SKIMBAAJA. - Yleensä se laskee, jolla on fiilikset päällä. TeemANUmeRO 1/2010 | tEksti ja kuvat: ARTTU MUUKKONEN Perheen kanSSa on ihanaa olla matkalla joonas karhumaa reissaa puolisonsa ja kahden lapsensa kanssa talvisin alpeille. Ammatti-telemark-laskija Joonas Karhumaa vastaa iloisesti puhelimeen. -Joo, nyt on vähän paha paikka, rinneravintolassa työnnän juuri Benjaminille banaania suuhun. Silloin lääkärinä työskentelevä Marielle oli hoitovapaalla. Miehet tarkoittavat Joonaksen lisäksi kolmivuotiasta Benjaminia ja puolitoistavuotiasta Juliania. Rinneravintolassa istuttiin poikaporukassa, koska Karhumaan tyttöystävä Marielle Abrahamsson oli laskemassa Gemstockilla, Andermattin hiihtokeskuksessa Sveitsissä. Illalla Karhumaalla on aikaa. En jaksa yleensä itse edes laskea koko päivää, vaan hyvällä meiningillä saan puristettua mehut reisistä puolessa päivässä. Molemmat vanhemmat ehtivät mäkeen vuorollaan, eikä laskemisesta tarvitse stressata kalenteri kädessä. - Kävimme pienellä retkellä oikein miehissä, katseltiin aurinkoa ja junia. - Olemme aina laskeneet kimpassa. Päivän tilanne kuvaa hyvin Karhumaan perheen suhtautumista laskemiseen ja lastenhoitoon. Kun Benjamin oli parin kuukauden ikäinen, lähti perhe Verbieriin talveksi. Yleensä lounaan aikaan vaihdamme Mariellen kanssa vahtivuoroa. Viime talvena Karhumaan vanhemmat vierailivat Andermattissa, joten isovanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan mielellään
Illat kuluvat yleensä ihan ruokaa tehden ja ystävien kanssa jutellen. SKIMBAAJA | 21. Ei elämä tietenkään ole pelkästään puuterin pöllyttelyä. - Lasten kanssa junailu, pulkkailu, liukumäet ja kabiinihissi ovat kovia sanoja. Karhumaa uskoo, että muutaman vuoden päästä alkaa edessä olla asettuminen. - Toivon, että olemme löytäneet hyvän paikan asua, kun lapset menevät kouluun. Luulen, ettei Alpit kompromissina olisi mahdoton ajatus. kolmiVuotias Viihtyy jo mäessä Kun Marielle on mäessä, tekee Joonas poikiensa kanssa yleensä aivan arkisia asioita. humaa reissasi pääosin yksin, mutta nyt on menossa jo toinen täysi kausi Andermattissa. Siellä mahtuvat kuravaatteet eteiseen ja lastenvaunut pihalle. - Lapset sopeutuvat moneen asiaan meitä aikuisia paremmin. Julianin laskuhommat ovat vielä pyllymäkeä ja pulkkaa, kun kolmevuotias Benjamin on jo päässyt suksihommien makuun. - Totta kai monesta asiasta pitää luopua, sillä toisen pitää olla koko ajan lasten kanssa. Lasten ehdoilla pitää elää. Asuntokaan ei ole pieni yksiö muiden hiihtopummien kanssa, vaan tänä talvena Karhumaa asuu perheineen ystäviensä kanssa vuokraamassa talossa. Joulukuussa mies pääsi laskemaan Ruotsissa, keväällä olisi tarkoitus hankkia ehkä jo omat sukset. Tuleeko koti olemaan Alpeilla,Ruotsissa vai jossakin muualla. Alppien lisäksi koko perhe on asunut pari kuukautta Thaimaassa. Tähän mennessä Karhumaan perhe on pitänyt tukikohtaansa Ruotsissa, mutta talven tullessa he ovat muuttaneet aina Alpeille. - Minusta tuntuu, että Tukholma olisi paras vaihtoehto, Marielle taas uskoo Åreen. Omien kokemustensa pohjalta Karhumaa sanookin, että lapsilla on hyvä olla, jos vanhemmilla on hyvä olla. - Viime kaudella jo vähän kokeiltiin, mutta tänä talvena alkoi jo sujua. Ettei tarvitsisi reissata silloin enää niin paljon. Mutta ajattelen ehdottomasti niin päin, että lasten kanssa saa olla koko ajan. Mutta kyllä ne välineet ja se juttu ovat vielä kiinnostavampia kuin itse vetäminen
KOHde-eSITTely 1/2010 | tEksti ja kuvat: ARTTU MUUKKONEN 22 | SKIMBAAJA
Tällaista on Jenkeissä, mietimme, kun kävelemme pihan poikki minuutin verran pieneen ylämäkeen, jossa hissit jo pyörivät aamuauringossa. Olemme hämillämme mennäänkö hisseille rakennuksen läpi vai suoraan pihan poikki. tuntuu hassulta. minigolfia Jenkkien taPaan amerikan puuteri on kevyttä, jos sitä sattuu satamaan. Ymmärtäähän sen, ettei moottoriteiden maassa tarvitse hissillekään välttämättä kävellä. Myös offareista huolehditaan. "Voitte mennä kummasta tahansa. Ongelmia offihiihdon suhteen aiheuttaa keskusten oikeus ottaa lippu pois, jos laskija erehtyy menemään väärille alueille. Toisaalta isoja kenttiä ei Utahista juurikaan löydy. Eurooppalaiseen vapauteen tottuneelle jenkkiholhous Periaatteessa köysien sisäpuolellakin riittää hiihdeltävää, mutta kuten jokainen puuteriporsas tietää, parhaat paikat löytyvät aidan tuolta puolen. kuiVaakin kuiVempaa pakkaslunta Kun portit ovat auki, on elämä mukavaa. pääosa laskualueista on lyhyttä ja vaihtelevaa kuin olisi minigolf-radalla. Brightonin pienessä hiihtokeskuksessa ystävällinen herra toivottaa tervetulleeksi. Ski patrollerit eli rinneturvallisuudesta vastaavat henkilöt päättävät, milloin offareille saa mennä. Niinpä pehmeän lumen päivänä portit eivät ole ainoa reitti, miten hyvää lunta löytyy. Hisseiltä pääsee joko suoraan tai pienellä haikilla laskemaan jyrkkiä metsiä, joita on mukava pudotella syvässä lumisateessa. Onneksi aloitteleva suomalainen selviää ensimmäisellä kerralla varoituksella. Vaikka keskus olisi kuinka pieni, ovat pelipaikat hyvässä kuosissa parissa paikassa jopa niin hyvässä, ettei lautailijoita päästetä keskuksen alueelle häiritsemään tunnelmaa amerikkalaista konservatiivisuutta parhaimmillaan. Sisällä on hissi, joka vie teidät hissien tasalle." mies ohjeistaa. Yleensä keskukset pitävät tietyt portit hysteerisinä kiinni, ennen kuin niiden takana olevia rinteitä on pommitettu muutama päivä ja voidaan olla varmoja, ettei mitään varmasti valu. turVattua hiihtelyä Jenkeissä laskettelijasta pidetään hyvää huolta. Vähän Euroopan näköä on Snowbirdin takapuolen kentillä, mutta vahvimmillaan SKIMBAAJA | 23. Offarille kuljetaan kapeiden porttien kautta, eikä rinteitä ja rinteen ulkopuolisia alueita erottavien köysien ali saa mennä. "Ai, tänne ei saakaan tulla?" säästää hissilipun hinnan sekä 300 dollarin sakolta puolen vuoden vankeustuomiosta puhumattakaan
Hissejä on usein alle kymmenen ja gondoli on harvinaisuus, jota jokainen keskus mainonnassaan käyttää kuin Levi ja Ylläs konsanaan. Onneksi loppureissusta parissa päivässä putosi reilut puoli metriä uutta lunta, joten pelkäksi kumparelaskuksi jenkkireissu ei mennyt. jenkkikeskukset ovat juuri niin sanotussa minigolf-laskussa, eli lyhyillä mutta haastavilla linjoilla, joissa saa olla varovaisena, ettei kummulta lähdekään pitkälle lentomatkalle: metsäpätkiltä löytyy yllättävän paljon kaikenkokoisia kalliopudotuksia. Useimmille offareille menee pitkiä poik- kilatuja, joilta nouseminen suoraan ylöspäin on yleensä kiellettyä. Eikä se välttämättä mene muutenkaan: porttien ansiosta tietyt alueet pidetään kiinni pitkään lumisateen loppumisen jälkeen. Offarialueet menevät kiinni ihmeen aikaisin. Pienimmissä keskuksissa päiväliput maksavat 45 euroa, kalleimmissa paikoissa 24 | SKIMBAAJA. Toisaalta pelipaikoille on helppo löytää, koska suurimman osan keskusten tarjonnasta näkee parilla hissinousulla. Utahin puuterin sanotaan olevan kuivinta maailmassa, koska lumi, joka alueelle sataa, on niin kaukana mistään vesistöstä. Pääsimme kokeilemaan lunta, joka oli satanut pari viikkoa aiemmin: pehmeää se oli, kun koskematonta linjaa lasketteli. Myöskään myöhäisen iltapäivän valoa on vaikea hyödyntää, sillä patrollerit kiertävät joissakin keskuksissa lähioffareilla jo ennen neljää ja käskevät pois mäestä, vaikka kuinka vakuuttaisi löytävänsä kymmenen metrin päässä näkyvälle rinteelle. Toisaalta, jos lähtee tarpeeksi nopeasti matkaan, ei kiertävä ski patroller ehkä ehdi hakemaan eksyneitä takaisin. Esimerkiksi Utahin isoimmat keskukset Snowbird ja Alta ovat molemmat kymmenen hissin keskuksia. Ja nämä punanutut todella jäävät kyttäämään, että heidän käskynsä toteutuu. iso pino dollareita tiskiin Laskettelu Jenkeissä on kallista puuhaa, vaikka dollarin kurssi uisi Atlantin pohjamudissa. Ja kuivallehan se suksien alla tuntuu, kun sitä kevyttä pakkaslunta pääsee laskemaan. Myös paikalliset rinnepalvelijat, jotka seisoskelevat rinnekarttojen vierellä hissien yläasemilla, kertovat ystävällisesti parhaista laskupaikoista tosin he myös näyttävät kielletyt paikat, joten niille ei kannata mennä kärkkymään varsinkin, kun parhaan näköisiä kuruja ja seiniä pommitetaan vielä useita päiviä lumisateen jälkeen. Joskus haikkaamaan ei pääse enää kello kahden jälkeen, jolloin portit pistetään kiinni ja patroller vahtii, ettei kukaan lähde enää seikkailemaan ymmärrettävää, mutta joskus ärsyttävää. Pehmeän lumen salaisuus piilee keskusten kor- keuksissa: ala-asemat sijaitsevat 2300 2600 metrin korkeudessa, joten lumi pysyy kylmänä, vaikka aurinko vähän paistaisikin. pienten keskusten Valtakunta Jenkkikeskukset ovat Euroopan mittakaavalla pieniä. Toisaalta lumivarmuudessa Utah ei pärjää esimerkiksi Japanille: satuimme paikalle tammikuun korkeapaineen aikana, jolloin kolmen ja puolen viikon aikana paistoi vain aurinko
Aamiainen sisältyy yleensä hintaan. sesti alueet ja päärinteet, on Jenkeissä jokainen metsälaskupätkäkin nimetty ja merkitty rinnekarttaan. Esimerkiksi Altan 600 metrin korkeuseroon ja seitsemän hissin sekaan mahtuu yli 116 rinnettä, tai englantilaisittain runia. Lisäksi useimmilla offarireiteillä on karttoihin painetut nimet. Suomalaisen hotellin tasoisen majoituksen saa parilla kympillä yö, jos on valmis jakamaan king size sängyn laskukaverin kanssa. Useamman päivän liput kohteisiin ovat siinä rajalla, että kannattaako niihin sijoittaa, koska kahta päivää pidempään ei kohteissa jaksa välttämättä hiihdellä, jos lumitilanne ei ehdi muuttua. Useimmille laskuille on annettu sekä virallinen, paikallisten käyttämä että turistien keksimä nimenväännös. Luonnonpaippeja ja muotoja riittää huikeasti. Salt Lake Cityn urheiluliikkeistä voi ostaa päivälipun etukäteen noin 5-7 euron alennuksella. Suoraan Snowbirdin kanssa samaa aluetta jakaa Alta, vanhoillisempi keskus, johon lautailijoilla ei ole asiaa. HISSeJÄ 10, RINTeITÄ 100? Amerikkalaiset tuntuvat liioittelevan kaikessa. Lisäksi monen päivän lipuissa säästö on minimaalinen verrattuna yhden päivän lippuihin, parin euron luokkaa per päivä. Esimerkiksi loukkaantuneet voidaan paikantaa helpommin ja offarikontrollin vuoksi ski patrolit tietävät saman tien, missä onnettomuus on sattunut. päivän huvi kustantaa melkein 70 euroa. Tosin keskuksessa on paljon kausilaisia, jotka vievät parhaat siivut. Siinä missä Alpeilla nimetään tavalli- SKIMBAAJA | 25. Taloustilanteen ansiosta majoitukset ovat hiihtolomaviikkoja lukuun ottamatta edullisia. Kaikkien pikkupätkienkin nimeämisessä on hyötynsä. Tosin haittapuoliakin löytyy. Ei sillä, että mormonikaupunki SLC:ssä olisi hurjaa menoa iltaisin, mutta hotellien, motellien ja ravintoloiden valikoima on monipuolisempi kuin hiihtokeskuksissa. - Oma aikansa menee usein siinä, että mietimme mitä laskua soittaja oikein tarkoittaa, Snowbirdissä työskentelevä ski patrol Josh Lambert naurahtaa. SAlT lAKe CITyN lASKeTTelUKeSKUKSeT Utahissa on helpointa majoittua Salt Lake Cityssä ja liikkua keskuksiin joko skibusseilla tai vuokra-autolla, sillä keskuksissa ei juurikaan ole muuta kuin hissit ja pari hotellia. Esimerkiksi todelliset lumimäärät eivät aina vastaa ilmoitettua, mutta rinteitäkin tuntuu keskuksissa olevan vaikka eurooppalaisille jakaa
Altassa, kuten muuallakin Salt Lake Cityn lähikeskuksissa, on leveät ja hyvinhoidetut rinteet. Jyrkkiä pätkiä, juuri sellaista miltä Amerikka kuvissa näyttää. Ne ovat hiljaisempia kuin toisen kanjonin turistitehtaat ja myöskin tunnelmaltaan rennompia. Kauempana pohjoisessa sijaitsevat loivahkojen mäkien pieni Powder Mountain ja pieni mutta mukava Snowbasin. Brightonissa vasemmalle nousevien hissien luona on parhaat metsähiihtopaikat. Deer Valleyn arvokkaan oloinen keskus ei päästä lautailijoita rinteilleen. snowbird Ala-asema 2365 metrissä Yläasema 3355 Korkeusero 990 metriä Yksi gondolihissi, 10 tuolihissiä Päivän hissilippu 57 euroa brighton Ala-asema 2670 metriä Yläasema 3200 metriä Korkeusero 530 metriä Kuusi tuolihissiä Päivän hissilippu 46 euroa alta Ala-asema 2600 metriä Yläasema 3216 metriä Korkeusero 616 metriä Seitsemän tuolihissiä Päivän hissilippu 50 euroa solitudE Ala-asema 2435 metriä Yläasema 3059 metriä Korkeusero 624 metriä Kahdeksan tuolihissiä Päivän hissilippu 48 euroa 26 | SKIMBAAJA. Park Cityn oma keskus on tunnin ajomatkan päässä Salt Lake Citystä ja tarjoaa maailmanluokan parkin ja paipin. Toisessa kanjonissa sijaisevat pikkukeskukset Solitude ja Brighton. Offarit ovat Altassakin monipuoliset, mutta pidemmät laskut ovat harvassa. Lumisateen sattuessa näistä paikoista saa todennäköisesti rauhassa vetää hyviä siivuja
Se sheipataan joka päivä, eikä täällä ole hirveästi vetäjiä, kun jengi hyppii vain hyndistä. Tammikuussa hän asuu Utahin Parki Cityssä. Keskuksen perustajan näkemyksen vuoksi lautailijoita ei päästetä pelipaikoille. Saamme päätöksestä jatkuvasti myönteistä palautetta. Niistä on hvä treenailla uusia temppuja. Kun paipin haikkaaminen alkaa kyllästyttää, voi Park Cityssä ottaa isomman hissin vuoren huipulle. - Ne hyppyrit ovat aika leppoisan kokoisia. Kannattaa varautua jenkkilaskemiseen hankkimalla sellaiset gearit, että kehtaa odotella rinteen päällä vuoroaan, Kemppainen nauraa. lAUTAIlIJOIlTA KIelleTTy Yhdysvalloissa voi vielä kokea rotuerottelua. - Joskus tuntui siltä, että siellä on tärkeämpää miltä näyttää kuin se, mitä temppuja vetää. Muutenkin olosuhteet ovat kunnossa hyppyhommista kiinnostuneille. Ne ajetaan myös joka päivä, joten paikat ovat hyvässä kunnossa. Communication coordinator Emily Summers kertoo, että heillä päätöstä pohditaan vuosittain. - Tällä hetkellä meillä ei ole suunnitelmissa avata keskusta lautailijoille, mutta selvitämme kyselyllä asiakkaidemme mielipiteitä aiheesta joka vuosi. SKIMBAAJA | 27. Kultaketjuja vilkkuu t-paitojen päällä, olivat ne sitten aitoja tai ei. - Vaikuttaisi siltä, että meillä käy paljon asiakkaita, jotka etsivät kokemusta vain laskettelijoille suunnatusta keskuksesta. Sieltä alkaa pidempi parkki, jossa on paljon isoja hyppyreitä. Myös lähitulevaisuudessa molemmat keskukset aikovat pitää lautailijat rinteistään kaukana. Muutama hiihtokeskus kieltää edelleen lautailijoiden pääsyn rinteisiinsä. - Täällä on Jenkkien korkein paippi, 22 jalkaa. Pohjoismaalaisen silmään tällainen erottelu vaikuttaa aika hassulta. - Meillä se johtuu puhtaasti bisneksestä, siinä on markkinarako eikä meillä ole mitään kielteisiä kokemuksia, siksi päätös on pysynyt. He ovat valmiita menemään keskuksiin, jotka voivat tämän taata. Syykin on selvä. Ja kun Amerikassa ollaan, on ulkonäkökin tärkeää. AJ KemPPAINeN viihtyy park cityn paipissa Suomen paippimaajoukkueen laskija AJ Kemppainen viihtyy jo toista talvea Yhdysvalloissa. Sattumoisin kaksi "Skiers Only"-keskusta, Deer Valley ja Alta, sijaitsevat Utahissa. Mik- sei laudalla saa laskea Altassa, PR-vastaava Connie Marshall. Park Cityssä löytyy heti paipin vierestä miniparkki, jossa on useita hyppyreitä ja reilejä. Deer Valley on ollut suksijoiden keskus sen avaamisesta asti, vuodesta 1981. - Siinä on hyvä neljän ison, noin 10-15 metrisen, hyndän rani
Siellä kun ei ole niin "turistifiilis". Hiihtopäivän päätteeksi oli tarjolla jopa turkkilaista saunaa. Mäetkin olivat lasijäässä ja kivet kolisivat suksien pohjissa. Kolme kuukautta ennen matkaa Kaija anoi vuorotteluvapaata. ARTIKKelI 1/2010 | tEksti: POKKO LEMMINKäINEN | kuvat: POKKO LEMMINKäINEN, MARCO RAPELLI VuorotteluVaPaa italian alPeilla vuorotteluvapaan voi myös viettää alpeilla. Työvuosia oli takana reilut parikymmentä. Monte Rosa oli kohdevalinta. Kun tuuli vei lumet rinteiden ulkopuolelta, kaikkosivat myös vapaahiihtäjät. pitkä talvi tuo näkökulmia vuoriston arkeen. Ylimpänä Punta Dufour (4634 m) ja jossakin takamaastossa myös Matterhornin jättipyramidi. Lunta ei juuri ollut rinteiden ulkopuolella. Sieltä löysi rauhan, raikkauden ja avaruuden uskomattomissa maisemissa, joita rajaa kymmenen yli 4000 metrin huippua. He olivat vähän tekemisissä päälaakson aosta- 28 | SKIMBAAJA. Kuukausi ennen lähtöä tuli vinkki vastavalmistuneesta huoneistohotellista erillisine saunaosastoineen. parhaimmillaan on paljon valkoista lunta ja sinistä taivasta. Kaija Driksna teki ensimmäisen alppimatkansa vuosituhannen alussa Monte Rosaan. Maaliskuun alussa kevät tuli ensin alas Aostan laaksoon ja päivä alkoi pidetä. Aamuhetket kuistilla ja pysähtyminen iltapäiväterassille hiihtopäivän päätteeksi lumosivat. Oma hiihtotaitokin oli vielä siinä ja siinä. Walserit saapuivat vuorihuippujen yli pohjoisesta hyödyntäen laakson miellyttävää pienilmastoa. On helppo siten ymmärtää, miten laaksoon keskiajalla muuttaneet uudisasukkaat ihastuivat näihin maisemiin. Italian talvi oli silloin ikimuistoinen, mutta eri tavalla. Talvi Alpeilla oli kaikkien unelmien täyttymys. Rinteissä oli aina väljää. Seinustalla lämpö nousi jo yli 20 asteen. Tammikuussa lähes jokaisella hiihtäjällä olikin ylileveät sukset. Majoitusidylliä eivät rikkoneet meluisat milanolaisetkaan, jotka saapuivat viikonloppuisin. Pian myös ylhäällä linnut lauloivat. Helmikuu toi taas hiihtolomalaiset. Alppiluonto runsaine lumisateineen oli elämys. Se sijaitsi Monte Rosan sivukylässä Orsiassa
Aamukahdeksalta oli päivittäin herätys. Suomessa työt taas jatkuivat. Pyykkihuoltokin oli helppoa Stafalin lähikylän itsepalvelupesulassa. Tilastojen mukaan siellä sataa paljon "putskua". Silvio Berlusconi ja italialaiset visailuohjelmat mainoksineen eivät innostaneet. Germaaninen vaikutus näkyy laakson nimistössä. Ensin kaunis aurinkolasku. Omat eväät hylätyn kiviladon seinustalla oli idyllisempi vaihtoehto: leipää, juustoa, leikkeleitä, jogurttia ehkä tölkki olutta. Matka ruokakauppaan kerran viikossa alas Aostan laaksoon toi sopivaa vaihtelua. Oli haikeaa jättää "omat vuoret" huhtikuussa. Parasta Monte Rosan talvessa oli, kun lumisateen jälkeen pääsi harjoittelemaan vapaalaskua, turvallisesti. Tammikuussa takaisin! Ehkä tulee enemmän luettua romaaneja ja opiskeltua kieltä. Tunnelma huipulla yksinäisessä rauhassa oli ainutlaatuinen. Ehkä joskus Japaniinkin. Riippuu ilmoista. Onneksi vuorotteluvapaasta on osa käyttämättä. Vierasmajoitus oli keittiön sänkysohvalla. Milanon lentokentiltä oli suhteellisen hyvät julkisetkin yhteydet laaksoon. Oli täydellistä irrottautumista arjesta. Se on ihanaa. GuGlielminan tähtikirkas yÖ Talven sykähdyttävin kokemus oli yöpyä vuoristomaja Guglielminassa. laisten kanssa. Rinneravintoloiden eineet eivät kauaa maistuneet: samaa tomaattipastaa, lasagnea tai kasvismakaronikeittoa. Sitten illalliselle, SKIMBAAJA | 29. Merkityllä rinteellä lumi ulottui vyötäröön asti. Suomessa mediamaksu varmistaa esitettävien ohjelmien tason, onneksi. Ei ollut huolta huomisesta eikä työasioista. Neljä viikkovierasta toi tuulahduksen Suomesta. Ensin televisiosta tärkein eli sääennuste, ei kyllä muuta
Merenrantakaupunki Genova toi kerran vaihtelua alppiarkeen. Hiihtokalustoa ja kaikkea tarpeellista oli mahdollista ottaa mukaan Suomesta riittävästi. Lyhyin vuorotteluvapaajakso on kolme kuukautta vuodessa. Lisätietoja www.mol.fi Kaija Driksna laski, että vuorotteluvapaa Alpeilla oli taloudellisesti mahdollinen. äänetön lasku yksinäisyydessä kohti Alagnaa hiihtohissien vasta käynnistyessä. Työttömille haluttiin tarjota työjaksoa. Majoitushinta kaksiosta koko hiihtokaudeksi (3500 ) oli jotakin muuta kuin viikkohinnat. Ruoka ostettiin pääosin kaupasta, mutta joskus tuli vierailtua ravintolassa kuten Suomessakin. Tämän haluaisi kokea joskus uudestaan. Vapaaehtoisen vuorotteluvapaan lähtökohtana on vähintään 10 työvuotta. Hiihtoporukka, joka koostui ruotsalaisista ja tanskalaisista, oli lähdössä jo ennen auringonnousua jatkamaan randonnee-retkeään. Auto auttoi kaupassa käyntiä. Autolla pääsi tarvittaessa myös päiväretkille. Nettomenoa kuukautta kohden oli noin 1000 euroa sisältäen hissilipun. Työpaikkoja oli vähemmän kuin työntekijöitä. Majoitushuoneen ikkunasta välkehti yöllä kaukainen Milanon valomeri. (Guglielminan varaukset etukäteen, hinta 50 euroa/yö henkilöltä sisältäen illallisen ja aamupalan.) VuorotteluVapaan hinta? Laki vuorotteluvapaasta syntyi 1990-luvun laman aikana. Vuorotteluvapaalaisen bruttopalkka on 70-80% työttömyyskorvauksesta. Tunnelma oli erityinen, vaikka yhteiset saniteettitilat olivatkin käytävällä. Aamulla aikaisin, kun laaksossa vallitsi pimeys, aurinko alkoi jo lämmittää. Viikoksi oli näppärä noutaa ruokaa ja rinne-evästä. Vieraat olivatkin alppikonkareita. Oma auto antoi vapautta ja helpotti arkipäivää. Kun ruokasalin ovet avattiin, kaikki astuivat vierastohveleissaan yhdessä illallishuoneeseen. Haluttiin myös vahvistaa työntekijöiden työvireyttä ja työssä jaksamista. Ja paluuajo Suomeen halki Reinin viiniviljelyalueiden yöpymisineen viimeisteli talvielämykset. 30 | SKIMBAAJA. kun tähdet jo alkoivat tuikkia taivaalla
Himos 7.3. Iloisen yhdessäolon ohessa myös kilpaillaan, lajeina pujottelu, lumilautailu ja telemark. 18.4. TERVETULOA SUOMI SLALOMIIN! Suomi Slalom on koko perheen leikkimielinen ja hauska laskettelutapahtuma. Saariselkä 27.2. Himos (finaali) 13.2. KIERTUE Kaikkien talven aikana osallistuneiden kesken arvotaan 1000 euron SunSkimatkalahjakortti Saas Feehen Sveitsiin sekä Crescent -polkupyörä! KISAKESKUKSET Saariselkä i Pallas i Iso-Ylläs Salla i Pyhä i Ruka i Iso-Syöte Ounasvaara i Vuokatti i Koli Tahko i Kasurila i Himos Sappee i Ellivuori i Messilä Kauniainen i Alhovuori Joupiska i Meriteijo. Pallas 6.3. Tahko 17. Sappee 21.2. Ruka 23.2. Katso tarkka kisakalenteri: www.suomislalom.fi ILOISEEN KAIKISSA KISOISSA PALKINTONA DUMLEREPPU JA SMITHLASIT! SUOMI SLALOM Ellivuori 14.2. Salla 25.2
Ukko-Kolin laelta avautuva näkymä Pieliselle on yksi Suomen tunnetuimmista kansallismaisemista. Samalla syntyi erittäin kovia kvartsiittikallioita, jotka ovat kestäneet ajan kulutusta ympäristöään paremmin. Jääkausien kulutuksen ja rapautumisen seurauksena vaarajonon ja koko Etelä-Suomen korkein kohta, Ukko-Koli, kohoaa nykyään 347 metriä merenpinnan ja 253 metriä Pielisen pinnan yläpuolelle. Kolilla vallitsevatkin maailman vakaimmat olosuhteet. Karelidit muodostuivat lähes kaksi miljardia vuotta sitten mannerlaattojen työntyessä vastakkain. Tavallisia matkailijoitakin alueella on käynyt yli sadan vuoden ajan. molemmissa aistii ainutlaatuisen luonnon läheisyyden ja molemmissa vapaalaskija nauttii eniten. Kolin vaarat ovat muinaisen Karelidien vuorijonon jäänteitä. 1800- ja 1900-lukujen taitteessa Kolista innostuivat taiteilijat, taiteilijakareliaanit. Karelideihin verrattuna se ei ole paljon, mutta suurempaa laskettavaa korkeuseroa on kuitenkaan turha Suomun eteläpuolelta hakea. Rinteitä reunusta- 32 | SKIMBAAJA. Ihan äkkiä ei kuitenkaan tarvitse haaveilla uusista nelitonnisista vuorista Pohjois-Karjalassa: Kolin kohdalla mannerlaatta on 70 kilometriä paksu ja ohenee joka suuntaan Kolilta poistuttaessa. Kolin vaaranäkymiä on tehty tutuksi jo toistasataa vuotta. vertaus ranskalaiseen legendaan on hieman kaukaa haettu, mutta ei mahdoton. KOHde-eSITTely 1/2010 | tEksti: ANTTI LAIHO | kuvat: VILLE SAARELAINEN Rinteiden vaihtelevuus haastaa laskijan kikkailemaan. VaPaalaSkiJoita maiSemaSSa koli tunnetaan leikkisästi nimellä suomen chamonix. Laskettelijat saapuivat jo 1930luvun lopussa. kodikas loma-koli Laskettelijaa Kolissa viehättää maisemien lisäksi vaarojen muoto: rinteet viettävät kumpuilevina ja jyrkkinä alas Pielisen rantaan ja korkeuseroa on mukavasti. keskuksissa on tietty sukulaisuus
Viimeisten vuosien merkittäviä uudistuksia Kolilla ovat olleet Sokos Hotelli Kolin uudistus ja Luontokeskus Ukon valmistuminen vuosituhannen vaihteessa sekä Lomaasuntomessujen järjestäminen Loma-Kolilla. Perheen onkin helppo viettää aikaa Loma-Kolilla. Niinpä rinteiden vuokrasopimus on uusittu ja jatkuu vuoden 2027 loppuun. Kokonaisuutta ajatellen Kolilla majoitus on hajallaan ja erilliset hiihtokeskuksetkin reilun kymmenen kilometrin päässä toisistaan. Yksi voi laskea parkissa, toinen rinteessä ja kolmas vaikkapa kiitää napakelkan kyydissä. Snowparkeja on itse asiassa kaksi: Mountain Dew Snowpark kokeneemmille sekä junnuparkki pienemmille ja aloittelijoille. Lomamajoituksen rakentaminen on keskittynyt Loma-Kolin kupeeseen. Siellä korkeuseroa on 145 metriä. Puitteet ovat jossain mielessä vaatimattomat, mutta luonto ja sen läheisyys korvaavat sen moninkertaisesti. Kaikki ovat silti aivan lähekkäin. Sieltä avautuvat avarat maisemat ja vauhdikkaat laskut koilliseen kohti Pielistä. Tämä poikkeus ei ole kaikkien mieleen ja rinteiden kohtalosta ja niiden kehitystyöstä onkin ajoittain käyty keskustelua ja liikkunut huhuja. Vuokraamosta voi lainata ilmaiseksi SnowTubeja, liukureita sekä pulkkia ja rinnekahvilassa Kolilla lasketaan suoraan kansallismaisemaan. pääsee ilmaiseksi langattomaan verkkoon tai voi käyttää asiakaskoneita, joilla on jo Skypekin valmiina. Siellä ei koe olevansa millään muotoa "laskettelutehtaassa", vaan luonnonläheisessä ja kodikkaassa lomakohteessa. Koli on siinä mielessä erikoinen paikka, että siellä lasketaan kansallispuistossa ja hotellikin on kansallispuiston alueella. Ski in, ski out ei läheskään kaikille Kolilla toteudu. Kolilla ei tule tunne, että siellä joka välissä yritettäisiin viedä asiakkaan rahoja. Koli on sydämellinen kohde. Keskuksessa on lähes poikkeuksetta vain vähän porukkaa, joten omia jälkiä voi piirrellä lumisateen jälkeen aivan rinteen vieressäkin. haastaVa ukko-koli Varsinainen Koli on kuitenkin Ukko-Koli. Pienehköstä koostaan huolimatta LomaKolin rinteet ovat Pitkähiisi-rinnettä lukuun ottamatta viettäviä ja vauhdikkaita. Loma-Koli on isoveljeään Ukko-Kolia pienempi. Lomailijalla onkin oltava oma auto, jotta liikkuminen olisi sujuvaa ellei sitten asu hotellissa aivan vaaran laella. Paikkaa kehitettäessä onkin huomioitu paikan luonne ja panostettu perheisiin ja parkkiin, siis sellaiseen toimintaan, johon koko riittää. Ilmansuunta pitää huolen siitä, että aurinko ei pilaa lunta keväälläkään liian aikaisin. SKIMBAAJA | 33. vat tiheät metsät ja kauniit tykkylumipuut. Pienillä palveluilla saa asiakkaan hyvälle tuulelle. Loma-Kolilla, lähes keskuksen parhaalla paikalla, saa kodassa nauttia omia eväitä. Kansallispuistoa kehitettäessä halutaan kuitenkin turvata matkailupalvelut, myös laskettelu
Koli tarjoaa laskettavaa osaavalle laskijalle, mutta sopii perheillekin. Samoin on syytä huomioida, että nyt lasketaan kansallispuistossa. Niinpä ei ole ihme, että keskuksessa tapaa paljon hyviä laskijoita. Tai kerätä kavereita sellainen määrä, että voi ottaa hotellin haltuun. Kolia voi pitää vapaalaskijoiden keskuksena. Puiden seassa on kuitenkin syytä olla tarkkana. Metsääkin on joka puolella, ja siellä paljon lunta. Kolilla laskiessa ei kannata odottaa liian suuria ruokaelämyksiä. Rinteillä on paljon kumpuja, joista pääsee ilmaan, ja droppeja on aivan rinteiden vierustoilla. Hotelli Koli on oiva ruokapaikka, mutta muunlaista kuin humppaavaa iltamenoa on turha etsiä. Koli kehittääkin laskijaa armotta. Kolilla muutaman ensimmäisen käännöksen aikana ei vielä selviä, minkälainen lasku on kyseessä. Tiheä puusto, tiputukset ja silokalliot tekevät metsästä arvaamattoman. Suomen ja Pohjois-Karjalan mittakaavalla tämä ei toki tarkoita jyrkkiä vuorenseiniä ja puuterikenttiä, vaan haastavia rinteitä ja vaihtelevaa, monimuotoista maastoa. Kolin luontoon voi tutustua Luontokeskus Ukossa, aivan hotellin vieressä. lituksen luontoon.fi-sivustolla asia ilmaistaan näin: "Laskeminen on rajoitettua kansallispuistossa: lumilautailu ja muu laskettelu on kiellettyä tärkeimpien näköalapaikkojen (Ukko-Koli, Akka-Koli ja Paha-Koli) luonnonrinteillä luonnon suojelemiseksi ja asiakkaiden turvallisuuden varmistamiseksi." Tarkkaavaisuus ei Kolilla ole muutenkaan turhaa. Rinteet ovat nopeita, mutta tuolihissi ei. Rinteiden vaihtelevuus on Kolin ehdoton vahvuus. Vaihtoehtoja ei juuri ole. Metsähal- FAKTAT Kaksi erillistä keskusta: Ukko-Koli ja Loma-Koli Rinteitä yhteensä: 12 Suurin korkeusero: 230 metriä Pisin rinne: 1 500 m Hissejä: 7 (1 tuoli, 4 ankkuria, 2 sompaa) Snowpark: Loma-Kolilla Etäisyyksiä: Helsinki 490 km, Tampere 444 km, Oulu 343 km, Kuopio 151 km, Joensuu 70 km. Mitä muuta aktiivilaskija lomallaan kaipaisikaan? Ukko-Kolin rinteet ovat profiililtaan vaihtelevia ja haastavia. Tiheästä metsästä huolimatta Kolilla on ollut myös lumivyöryjä. Lisätietoja: www.koli.Fi www.koliski.Fi www.kolisnowPark.Fi 34 | SKIMBAAJA. Ukko-Kolin ala-aseman kahvilan, Rinnetuvan, tarjonta on kovin samanlainen kuin ABC-liikenneasemilla. Mutta hei, saahan ostoksista S-bonustakin! Iltaa kohden tilanne ei juuri muutu. Rinteiden lukumäärä ei ole suuri, mutta erilaista laskettavaa on silti paljon. Rinteet paitsi kumpuileva mutta myös mutkittelevat ja ovat kohtalaisen kapeita. Suomen Chamonix on tietyssä mielessä ristiriitojen ja ääripäiden keskus: Koli on kohtalaisen lähellä ruuhka-Suomea, mutta mäet ovat silti lähes Lapin mitoissa. Kolilla tärkeintä ovat laskeminen ja maisemat. Moni on jäänyt kaipaamaan rinnekahvilan itse tehtyjä munkkeja. Parasta onkin panostaa rentouttavaan iltaan kaveriporukassa. Osaavalle laskijalle puiden väleistä kyllä avautuu laskulinjoja, mutta sileät kalliot, jyrkkyys ja paksu lumipatja saattavat olla arvaamaton yhdistelmä. Kolilla ei lasketa samanlaista käännöstä kallistetulla pellolla ylhäältä alas asti, vaan laskijan pitää koko ajan muuttaa tekniikkaansa ja sopeutua kumpuihin, kallistuksiin, jyrkkiin kohtiin ja mutkiin. Ukko-Kolin musta on oikeasti jyrkkä rinne. Kolilla lomakeskus ja kansallispuisto elävät toistensa syleilyssä
SKIMBAAJA | 35
Kuinka välimerellinen mahtaa olla ilmasto. Kielimuuri madaltuu asteella ja meidät ohjataan huoneisiin, jotka ovat suuria ja suloisesti sisustettuja. Mielikuvani Turkista ovat peräisin televisiossa näkemistäni dokumenteista, jotka kertovat Istanbulin yöelämästä ja Välimeren aurinkokohteista. Kumpikaan ei oikein sovi siihen, mitä helihiihtomatkalta voisi odottaa. Ulkona on pistävän kylmä. Onkohan siellä edes lunta. Lunta sataa hiljalleen. Tie on työn alla, kuoppainen ja luminen. Kello ei ole yhdeksää ja olemme tainneet nukkua viitisen tuntia. Katuvalot ja pimeys kiitävät ohi. Aamulla herään moottorikelkan ääneen. Kuvittelen amerikkalaistyylisten bensa-asemien reunustaman merenrantatien kesällä ja jotenkin se saa minut ajattelemaan Miamia, vaikken koskaan ole siellä käynytkään. Lumisateisessa yössä maisema vaikuttaa hylätylle ja autiolle, aivan kuin kesää ja turisteja odottaessa rannatkin nukkuisivat talviunta. Vuorten VietteleVät Väsyneitä matkaajia Pian kuitenkin jätämme rantamaisemat ja suuntaamme vuorille. Sisustus on yksinkertainen ja rauhoittava, puuta. Puolivälissä mat- kaa pysähdymme laittamaan ketjut renkaisiin. Kun saavumme perille, kello on kolme, mutta lumen peitossa vuoret näyttävät kutsuville jo aamutuimaan. Katselen ympärilleni ja hahmotan tilaa, jossa heräilen. Meidät ohjataan autioon hotelliaulaan, jonka takassa palaa illan viimeinen halko. olen katsonut kartasta ja muistan suunnilleen, missä trabzon sijaitsee, mustanmeren kaakkoisrannalla. Puolet joukkueesta nukkuu jo. siitä, mihin oikeasti olemme matkalla, minulla ei vielä ole juuri minkäänlaista kuvaa. Millaisia vuoria löytyy Turkin koillisosasta. Ikkunan takana näkyy vuorenseinämä. Tie seuraa Mustanmeren rantaa ja pimeässä erotamme aaltoja, joita surffaavat matkakaverimme tuijottavat haltioituneina. Asfaltti on osin märkä, toisinaan jäinen. Töyssyjen lomassa katsahdamme toisiamme ja toivomme, ettei määränpää olisi enää kaukana. Oveen koputetaan ja puolihorroksessa kiirehdin avaamaan. KOHde-eSITTely 1/2010 | tEksti ja kuvat: ELINA SIRPARANTA turkkilainen nousemme muutaman tunnin odotuksen jälkeen istanbulissa trabzoniin lähtevään koneeseen. Trabzonin pikkuiselle lentokentälle laskeudumme aamuyöstä ja keräilemme liukuhihnalta jättimäiset suksipussimme. Törmäämme heti voimattomina kielimuuriin. Toivon, ettemme törmää muuhun kuin siihen kielimuuriin. Ovella meitä on vastassa puistattavan kostean ilman lisäksi hotellin lähettämä autonkuljettaja, joka poimii meidät ja hurjan matkatavararöykkiömme mukaansa. Sen takana seisoo laskija-joukkueenjohtaja Flo Cuviller, joka kutsuu minut aamupalalle ja kertoo lyhyesti päivän suunni- 36 | SKIMBAAJA
Kaiken päätteeksi meille tarjotaan kuppi chaita eli teetä tai mustaa herkullista pannukahvia. Lumipeite on eilistä hiukan paksumpi ja saamme muutaman maukkaan käännöksen tehtyä, mutta uskomattamista puuterimääristä ei silti voi puhua. Palaamme pimeällä, kuivahkon laskun jälkeen hieman pettyneinä. Totta onkin, että lumikerros on tuore ja ohuehko, parinkymmenen uuden puuterisentin alta paljastuu maa ja solassa havaitsemme, että helikopterin olisi saavuttava jokseenkin rivakasti, jotta pääsisimme korkeammille huipuille ja paremmille lumiapajille. Lumilautailija Ludo on oppaamme, hän on kierrellyt paikallisia solia viimeiset viikot ja valmistautunut kierrättämään laskunälkäistä porukkaa poikkeustilassa rinteestä toiseen ilman kopteriakin. Pöytään saapuu toinen toistaan maukkaampaa ja täyttävämpää ruokaa. Turha puhua kolesterolista ja kuiduista, täällä ruoka on runsasta ja täyttävää. Hiukan peloissani vilkuilen ympärilleni ihmetellen eivätkö semmoiset otukset normaalisti vetele sikeitä tähän aikaan vuodesta. Odotamme innolla. karhunjälkiä ja kopteri-ikäVää Kopteria kaipaillen käynnistämme siis moottorikelkat ja suuntaamme vuorille. Sitä odotellessa, syömme karhujenkin puolesta, sillä illallisella perinneruoat SKIMBAAJA | 37. Toivon, että karhut ovat löytäneet jo syötävää vatsojensa täydeltä. Illallisella meidät totutetaan heti paikallisiin herkkuihin. Ajamme siis moottorikelkoilla kohti toista solaa. Ruokasali on suuri ja valoisa, tapaamme siellä runsaan aamupalan äärellä Flon, Laurent Favren, lumilautailijat Ludon ja Chrisin sekä Julienin, joka ikuistaa matkaamme videolle, kanssa ja kuuntelemme viimeiset helikopteriuutiset. Haaveilemme siis helikopterista, jonka pitäisi saapua parin päivän sisään. Viimeksi mainittu on matkalla Turkkiin, mutta joutunut pysähtymään Ateenaan, jossa odottaa lupaa saapua maahan. Totta kai kaikki on niin hyvää, ettei moderneihin terveysruokiin tottunut voi kun antaa periksi sisäiselle herkkusuulleen ja niellä viimeisenkin palan karitsaa, taimenta ja baklavaa, sokeria ja rasvaa tihkuvaa paikallista jälkiruokaa. Kone lähtee Kreikasta kaiken kuulemamme mukaan huomisaamuna. Seuraavana aamuna juustofondyyaamupalan äärellä kuulemme, ettei helikopteri ole vieläkään lähtenyt Ateenasta. Matkalla ensimmäiselle solalle törmäämme tuoreisiin karhunjälkiin. telmista, ne sisältävät lähinnä moottorikelkkailua ja laskemista. Ilmeisesti kyllä, mutta talven lumitilanne on niin heikko ja pakkaset niin vähissä, että nallejenkin biologinen kello on alkanut jätättää ja ne vaeltelevat vasta sataneella lumella tuoretta saalista etsiskellen..
Helikopteri tuntuu juuttuneen lopullisesti Kreikkaan. Haaveilemme huipuista, jotka ovat kelkkaillen liian kaukana, mutta jotka näyttävät paksuhankisilta ja puuterinpehmeiltä. Muutaman chain jälkeen nukahtaminen kuitenkin vaikeutuu ja kun vihdoin ummistan silmäni, uneksin kolmentuhannen metrin korkeudella kajastavien huippujen paksusta lumikerroksesta. Me kierrämme vuoria moottorikelkoilla ja tuijotamme kaukaisuuteen, jossa vuorenhuiput hehkuvat valkoisina. Mutta chain ja baklavan lisäksi millään muulla emme pääse oikeasti herkuttelemaan aikoihin. Laaksoon tuntuu tulleen kaiken lisäksi kesä, ja kun viimein luovumme toivosta ja päätämme alkaa jibata, 38 | SKIMBAAJA. Muutamaan päivään helikopterista ei kuulu mitään uutta. Se taas alkaa kiristää ihoa navan kohdalla ja hieman hermojakin. Puolen tunnin moottorikelkkamatkan päässä vuoren rinteellä sijaitsevassa kylässä paikallinen herra kutsuu meidät teelle ja välipalalle. Viikonloppuna ei Turkissakaan papereita pyöritellä, joten saamme odottaa maanantaita. Hän muistaa Ludon parin vuoden takaiselta reissulta, jolloin laskuporukka oli yöpynyt hänen luonaan. periksiantamisen aika Toivoa täynnä jätämme pikkukylän minareetteineen ja herkuttelemme jo etukäteen ajatuksilla siitä, miltä ensimmäinen helikopterimatkamme täällä tulee tuntumaan. Sinä aikana moottorikelkkailemme lisää, etsimme lunta uusista paikoista ja törmäämme edelleen jäähän kymmenen kevyen lumisentin alla, toisinaan jopa kirjaimellisesti ja pakarat edellä huikeasta dropista. ovat vähintään yhtä maukkaita kuin edellispäivänä. Samalla tutustumme paikallisiin ihmisiin ja kulttuuriin
Seuraavana aamuna taivas on pilvetön, mutta vielä hämärä, kun tapaamme aamiaisella. Muutkin heräävät toiveikkaina ja vietämme koko päivän jutellen siitä, mille huipuille olisi parasta laskeutua ensin. Uusista naamoista Tobias Tritscher laskee suksilla ja David laudalla. lumi on sohjoista ja ruohikko vihertää. Istumme koneessa, joka laskeutuu aamuyöstä Trabzoniin. Uudet käänteet alkavat seuraavana aamuna. Innoissani juon kupillisen chaita ja kyselen tietääkö kukaan sääennusteesta mitään. Vielä suurempi käänne on kun havaitsen ulkona ikkunan takana istuvan helikopterin. Uskomatonta. Muuten kaikki menee kuten viime kerrallakin ja tuntuu kuin katsoisin elokuvaa, jonka olen jo nähnyt. Kun saavun aamiaiselle suureen valoisaan ruokasaliin, tapaan ensitöikseni lentäjän, mekaanikon ja oppaat. Ei aikaakaan, kun helikopteri vihdoin hyrähtää käyntiin ja pääsemme lopultakin matkaan haaveilemiamme huippuja kohti. Tuntuu omituiselta nähdä kaikki ylhäältä, hotelli, kylä, tiet, joilla moottorikelkkailimme pari kuukautta aiemmin ja jotka nyt ovat täy- SKIMBAAJA | 39. Hiukan haikeana jätämme vuoret, joiden huipuista uneksien odotamme seuraavaa kertaa. maaliskuun toinen yritys Talvi menee aina liian nopeasta ja loppujen lopuksi tuntuu, että maaliskuu saapuu etuajassa. En tiedä, onko se hyvä vai huono uutinen, mutta ainakin toistaiseksi se saa minut uskomaan parasta. Chris ja Ludo ovat taas mukana, samoin Julien, joka unohtaa passinsa ja pääsee vasta seuraavaan koneeseen. Flo on loukkaantumisen takia joutunut jäämään kotiin ja Laurentin on täytynyt lähteä kilpailemaan jonnekin. Meidät poimitaan Trabzonin kentältä kuten tavallista. Ulkona on harmaata ja sateista, mutta minulle kerrotaan, että seu- raavasta päivästä lupaillaan viikon parasta. Tällä kertaa ei sada lunta ja tie on sula. Flo ja Laurent löytävät kuorma-auton, jonka lavalta on hyvä hypätä ja sitten lapioimme kasaan miniquarterin rinteessä kököttävän turkinlipun alle, mutta se sulaa ennen kun ehdimme edes kunnolla kuvata. Loput ajasta vietämme kalastellen, vaikkei taimen nappaakaan ja juomme litran chaita toisensa jälkeen. Helikopterin saapumislupa tulee päivää ennen lähtöämme ja meidät kutsutaan uudelle matkalle maaliskuussa
Toinen oppaista taitaa silloin puhua jotakin huonosta säästä, mutta emme innostuksissamme kiinnitä niin negatiivisiin asioihin huomiota. Sittemin tajuan, ettei sellainen yhtälö ehkä kuitenkaan toimi. Lennämme kohti valkoisia huippuja, joista silloin unelmoimme. Vihdoinkin puuterikentille Korkealla lumi on hyvää ja ensimmäisistä laskuista alkaen kaikki menee nappiin. Entistäkin toiveikkaampina keräännymme lounaalle ja puhumme kaikesta, mitä voimme viikon aikana laskea. Edellisen vierailumme aikana aurinko oli paistanut käytännössä joka päivä. Nautimme puuterista ja auringosta toinen toistaan houkuttelevampien rinteiden keskellä. Vesisade muuttuu puolipilviseksi sääksi, mutta liika 40 | SKIMBAAJA. Toisen laskun jälkeen, juuri kun olemme keskustelemassa siitä, missä seuraavaksi kuvattaisiin, pilvet saapuvat uskomattomalla nopeudella ja meidän on nopeasti lennettävä takaisin. Huono sää jumiutuu yllemme päiviksi, ja vaikka tiedänkin, että helihiihdossa kärsivällisyys ei saa pettää, alan muutaman päivän kuluttua hermostua. Olin jotenkin uskaltanut kuvitella, että näillä huipuilla olisi aina paljon lunta ja moitteeton auringonpaiste. Mutta Kackar-vuoristo ei näytä antavan meille periksi vieläkään. sin sulat
Luulen, että teemme kaikki niin joka päivä, vaikka säätiedotus lupaisikin räntää. Talveksi autioituneita vuoristokyliä on siellä täällä ja niissä talot ovat erilaisia kuin Keski-Euroopassa, valkoisia, betonisia. Helikopteri puhdistetaan tuoreesta lumesta ja kun se pärähtää käyntiin, emme oikein itsekään käsitä, mihin meitä viedään. Haikeina jätämme pehmeälumiset huiput ja suurin osa näkemistämme rinteistä pysyy edelleen vain haaveina. Ehdimme laskea kolme rinnettä ennen kuin yhdentoista aikaan meidät kutsutaan kiireesti takaisin, sillä pilvet uhkaavat sulkea paluumatkalla olevat solat. Parinkymmenen asteen lämpötila vaihtuu yhdessä yössä lumisateeksi, joka viimeistä mahdollista lentopäiväämme edeltävänä päivänä muuttaa maan taas valkoiseksi. Aamupäivä on mahtava. Jotenkin maisema muistuttaa Alppeja, mutta Kackarissa on silti jotakin omaperäistä. Pienen alkuräpiköinnin jälkeen, olemme hetkessä valmiit. Siristelen silmiäni ja vihdoin uskon, että taivas on pilvetön. Turkey Heliski tarjoaa asiakkailleen tarvittaessa varusteita suksista ja laudoista ABS-reppuihuin ja piippareihin. sumu estää lentämisen. Seitsemän päivän helihiihtomatkan hinta vaihtelee 6 280 eurosta 6 980 euroa/hlö ajankohdasta riippuen ja hintaan sisältyy hotelli täysihoidolla kahden hengen huoneissa. Jo hissien puute ja se, että monenkymmenen kilometrin säteellä näytämme olevan ainoat ihmiset tuo eksotiikkaa kokemukseen. Lentoliput eivät kuulu hintaan. Kun sitten seuraavana aamuna tärisen pikkubussissa tietöiden keskellä, toivon haikeana, että joskus pääsisimme takaisin ja että Kackar olisi meille silloin yhtä antoisa kuin paikallisten kertomukset antavat ymmärtää. FAKTAA Mainio osoite Turkkiin helihiihtämään aikoville on Turkey Heliski Ayderissa. Juoksen aamupalalle, jonne joukko toinen tois- taan hämmentyneempiä laskijoita pikkuhiljaa kerääntyy. Nautimme joka hetkestä seu- raten silti pala kurkussa, kuinka uudet pilvet etenevät meitä kohti. Turkish Airlines lentää Trabzoniin Helsingistä Istanbulin kautta ja hinnat vaihtelevat 350 eurosta 650 euroon. lisätiEtoja saa osoittEEsta: www.turkeyheliski.com ja numerosta: + 33 6 12 95 49 76. SKIMBAAJA | 41. Illallisella baklavan ja chain ääressä laskemme rinteet uudelleen ja jossittelemme oikein kunnolla laskematta jääneitä seinämiä muistellen. Sitten saapuu tuuli, joka karkottaa pilvet, mutta estää lentämistä sekin. Kukaan ei enää usko ihmeeseen, vaikka itse siitä haaveilenkin. kauas pilVet karkaaVat Viimeisen päivän aamuna herään tapani mukaan aikaisin ja katson ulos. Lumi on edelleen hyvää ja rinteet upeita
Retkiaitta 42 | SKIMBAAJA. ARTIKKelI 1/2010 | tEksti: JUSSI OVASKAINEN | kuvat: RAMI SAARISTO Villa on täällä taaS villa jäi joitain vuosia sittten ns. teknisten kankaiden jalkoihin laskettelussa käytettävien alusasujen materiaaleissa. Skandinaavisten lampaiden villa on karheampaa ja aiheutta herkimmille kutinaa. Valtaosa urheiluun tarkoitetuista villa-alusasuista on nyt tehty merinolampaista keritystä pehmeämmästä villasta. nyt villa on saapunut takaisin iholle, pakkaspäivien iloksi. Mummot ja nostalgikot kokevat tästä epäilemättä "Minähän sanoin, että villa on parasta" tunnetta. Villaiset alusasut pitävät lämpöä kosteanakin hyvin hyvän hengittävyyden ansiosta. Teknisten alusasujen kosteuden eteenpäin siirtokyky on villaisia parempi, joskaan eivät modernisti kudotut merinovillaiset tästä paljoa jälkeen jää. Mummon takki: Salomo Zero. Uusimmissa tuotteissa talviurheiluun tarkoitettu villa on muokattu muotoon, jossa kutinat ovat muisto vain
Myös asujen kutistuminen pesussa on käytännössä olematonta. Näppituntumalta nykyaikaiset villaiset asut ovat tuntumaltaan hyvin lähellä teknisien kavereiden kaltaisia, ohuita, joustavia sekä värikkäitä. Korkealaatuinen merinovilla muistuttaa tuntumalta kashmirvillaa. alusasun Valinnasta Lasketteluun soveltuvan alusasun leikkaukseen on syytä kiinnittää runsaasti huomiota. Moderneimmista villa-alusasuista lähes kaikki ovat konepestäviä, joten niiden huoltaminenkaan ei ole enää niin vaivalloista kuin takavuosina. Vyötärön korkeudella ja paidan helman pituudella on suuri merkitys toimivuuden kannalta. Lasketteluun suunnatuissa alusasuissa on pääsääntöisesti limittäiset saumat, jotka eivät hierrä missään olosuhteissa. SKIMBAAJA | 43 SKIMBAAJA. Kaulusten mallista on monta mieltymystä. Villa voi imeä jopa 40% painostaan nestettä tuntumatta kostealta. Asun kanssa kannattaa myös liikkua ja kokeilla sen istuvuutta eri asennoissa. Merinovillaisten alusasujen hinnat alkavat sadan euron hujakoilta. Harvaan materiaaliin suhtaudutaan niin voimallisesti kuin villaan. Tämän vuoksi alusasua on syytä sovittaa ostaessa, vaikka se ei pukukoppi ei hirvittävästi houkuttelisikaan. Edelleen eri materiaaleille löytyy eri koostumuksin käyttäjäkuntansa, mutta pakkasen torjunnassa uuden ajan villa-tuotteet ovat erittäin varteenotettava vaihtoehto. Asuja löytyy eri paksuisia lämpötilojen ja käytön mukaan, kuten ¾ -pituisia laskettelumonojen kanssa hyvin istuvia alushousuja. Toiset eivät tahdo kaulaan montaa kerrosta vaatteita, joten he valitsevat o-aukkoisen paidan. Hihojen ja lahkeiden pituuteen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä ranteiden suojaamisella on merkittävä osuus käsien lämpenemisen suhteen. Villa hylkii mikrobeja ja likaa, joten se ei likaannu eikä ala haisemaan kovinkaan nopeasti. Mummon kutoman villahousujen sisältämää rakkauden tunnetta ei tosin voi ostaa millään rahalla. AKSU: Ortovox alusasu Merino 185 o-aukkoisella kauluksella ELINA: Kari Traa Smala Round neck wmns ja housut Smala Pants wmns AKSU: Peak Performance Merino ELINA: Ortovox 185 korkealla kauluksella ja housut 3/4 lahkeilla Monot: Aksu Titan TF-X ja Elina, Gaia TF-X Women, Camu merinoVilla Merinovilla keritään merinolampaasta. Korkeakauluksisen paidan käyttömukavuutta lisää mikäli siinä on napitus tai vetoketju, joilla voi tarvittaessa lisätä tuuletusta. Villa on kiharaa ja tämä tekee siitä eriyisen pehmeän. Sen puolesta ollaan valmiita puhumaan paatoksella tai vimmaisesti julistamassa sitä tuonelan tuotteeksi. Villa on tullut takaisin ja lämpimien alusasujen kysyntä on ollut alkutalven pakkasten ansiosta todella vilkasta. Asu ei saa rajoittaa liikkumista tai muutenkaan tuntua epämiellyttävältä. Tyköistuva asu kuivuu löysää pukua nopeammin. Lahkeiden pituusvaihtoehtoja on yllättävän paljon, mutta pakkaskeleihin soveltuvia on kaksi, täyspitkät ja ¾ -pituiset, jotka ulottuvat monon yläreunoihin saakka. Suomalaiset ovat usein pitkäselkäisiä, joten alaselän leikkauksiin on myös hyvä luoda analyyttinen silmäys
Ilman tasapainoista perusasentoa ei laskemisesta tule mitään rinteessä eikä varsinkaan kumparerännissä. Säärillä nojataan kevyesti monojen etuläppiin. Kumparelaskussa käytetäänkin tasaisesti sekä etu- että takareisiä. Muista silti säilyttää oikolinja! Käännös pitää silti tehdä kummun takaseinään, jotta se ehditään saada valmiiksi ennen seuraavan kummun korkeinta kohtaa. Asento pitää saada ryhdikkääksi ja selkä pystyyn, jotta jalat voivat toimia ja jotta työntö kummun takaosaan olisi mahdollinen. Kantti puree tällöin hyvin ja leikkaava kumparekäännös on mahdollista toteuttaa. Suksi saadaan kantilleen, kun käännetään polvea sisään. Peruslaskettelusta poiketen kantti vaihtuu kumpareikossa imettäessä jalat sisään, ei kohottauduttaessa ylös. Jalat sen sijaan pumppaavat kuin männät. Ylävartalo pidetään ryhdikkäänä ja se etenee suoraa linjaa, eikä poukkoile ylös tai alas. Urheilijana Jari kiersi maajoukkuemiehenä kumparelaskun maailmancup-sirkusta 19952003. tuntumaa sileässä rinteessä Ennen kumpareränniin syöksymistä on syytä hioa oikeaa käännöstekniikkaa kunnostetussa rinteessä. Tasaisen harjoitteissa on erityisen tärkeää, että paino siirtyy käännöksissä ulkosukselta toiselle. Juuri tämä jalkojen voimakas ja aktiivinen ylösalas-liike tekee kumparelaskusta erityistä. Kumpareissa on ensiarvoisen tärkeää tehdä jaloilla aktiivisesti töitä: kummun edessä monot vedetään kohti pakaroita ja kummun takapuolella taas jalkoja ojennetaan. Hyvä tapa hakea tuntumaa kumpareisiin on laskea päin rinteeseen iltapäivällä muodostuvia yksittäisiä kumpuja. Käännös pyritään tekemään mahdollisimman pyöreästi ja sulavasti vartalon alla. Rytmi on lyhyissä käännöksissä tärkeä. Pidä kädet koko ajan vartalon etupuolella ja rytmitä käännöksiä kevyillä sauvamerkeillä. Jos pelkät etureidet ovat kumpareita laskiessa tulessa, roikut todennäköisesti takana, etkä saa aktiivista otetta laskuun. Ota käännös sisään ensin yksittäisissä kummuissa, yritä sitten löytää muutaman kummun linjoja. Monojen tulisi pysyä koko käännöksen ajan mahdollisimman hyvin vartalon alla. Keskity hyvässä, ryhdikkäässä asennossa lyhytsäteiseen sulavaan käännökseen. Yhtäläisyyksiä kumpare- ja rinnelaskun välillä on kuitenkin paljon enemmän kuin eroja. KlINIKKA 1/2010 | tEksti: ANTTI LAIHO | kuvat: RAMI LAPPALAINEN aktiiViSella otteella kumPareiSiin suomi on perinteikäs kumparelaskumaa. Asento saattaa näyttää nykyaikana erikoiselta, mutta on kuitenkin tarkoituksenmukainen: kumpareikossa ei ole tilaa leveälle asennolle eikä sellaisessa jalat edes ehtisi mukaan nopeisiin kantinvaihtoihin. Käännösten vaihtovaihe tehdään keventämällä eli jalat tulevat tällöin sisään. Tällöin on mahdollista pitää lantio aina hyvin käännöksen sisäpuolella. Kypärän ja lantion tulisi kulkea samassa linjassa kuten kumpareissa. Kor- 44 | SKIMBAAJA. Laske kaikkialla, missä joudut aktiivisesti ojentamaan ja koukistamaan jalkojasi vaikkapa lasten metsäreitillä! "Uskalla tehdä liikettä. Takapainoista asentoa ei saa korjattua tuomalla ylävartaloa voimakkaasti eteen: mikäli takapuoli roikkuu edelleen takana, ei asento muutu kumparelaskua varten sen tasapainoisemmaksi, vaikka ylävartalolla sitä näennäisesti kompensoitaisiinkin. Kantinvaihto ajoittuu kummun päälle ja uutta käännöstä ohjataan aktiivisesti jalkoja ojentamalla kummun taakse. Asento itse asiassa kapenee aivan samoin myös puikkaradalla linjoja laskettaessa. Kumparelaskussa jalat ovat hyvin lähekkäin. vancouverista haetaan jatkoa mitaliketjulle, joka on jo kolmien olympialaisten mittainen. Samaa ideaa toteutetaan kumpareikossa. Kumparelasku vaatii aktiivista jalkatyötä, jotta lumikontakti ja laskun hallinta säilyisivät. suomalaisharrastajankin velvollisuus lienee siis hallita ainakin pukkelilaskun perusteet. Ensisilmäyksellä kumparelasku voi näyttää kovin erilaiselta kuin tavallinen laskeminen rinteessä. Käännös pidetään vartalon alla, koska niin on helpoin säilyttää tasapainoinen asento. Kapeassa asennossa sukset myös reagoivat samalla tavalla kumpareiden muotoihin. Kaikkein tärkeintä on osata seisoa suksilla luonnollisessa, urheilullisessa asennossa. Se on mahdollista vain kun asento on kunnossa, joten keskity myös siihen", Savolainen kannustaa. hillitse Vauhtia luisulla Kumpareikossa pyritään laskemaan oikolinjassa, mutta ensi alkuun ei silti ole pakko tykittää täysillä. Etenkin kevätlumilla näistä sohjokummuista pääsee nauttimaan yleisesti. Kun tasapainoisessa asennossa laskevaa kumparelaskijaa tarkastelee sivulta ja vetää viivan kengistä lantion kautta päähän, pitäisi näiden kolmen olla aikalailla samalla linjalla. "Laskijan asento sivusta katsottuna on kuin Kissin ässä: sääri ja selkä ovat samassa kulmassa", naurahtaa kumparevalmentaja Jari Savolainen, joka työskentelee kumparelaskun nuorten olympiavalmentajana ja Jämsän ammattiopiston urheiluvalmennusryhmän valmentajana Jämsässä. Oikean rytmin ja laskutuntuman löytämiseksi luisuta käännös kummun takaseinään, jotta saat vauhtia hillittyä. Hyvää harjoitusta kumpareita varten saat myös laskemalla aaltolatua tai vaikkapa pumppailemalla krossiradan kumpuja
Kapeassa laskuasennossa leveäkärkiset sukset myös hakkaavat helposti yhteen. Sellaisen seurauksena sauva jää kiinni lumeen ja ylävartalo jää taakse, jolloin koko asennosta tulee takapainoinen. Kumparelaskussa on oltava hyvä rytmi. Silloin käännös ei onnistu. keimmassa kohdassa taas joustetaan, vaihdetaan kanttia ja aloitetaan seuraava käännös. Freestyle-seurat järjestävät freestyle-kouluja eri puolilla Suomea. Pääasia on, että suksi ei ole hurjan leveä, koska leveää suksea on vaikeampi saada lyhytsäteisessä käännöksessä kantilleen. Jos lumikontakti ei säily kummun ylityksessä, karkaavat kärjet omille teilleen ja vain kannat osuvat lumeen. Freestylen saloihin ei tarvitse perehtyä kirjekurssina pelkästään tämän jutun avulla. Suksipuolella kumparelasku on kapean sukkapuikon viimeinen valtakunta. Kapea ja suora suksi toimii osaavissa käsissä parhaiten, mutta harrastaja voi opetella lajin salat normaalilla yleissuksella. Erimittaisia sauvoja ei siis kumparelaskun harjoitteluun välttämättä tarvitse hankkia. Maailmanluokan kumpareikkoja saa laskea Himoksella, Rukalla ja Suomulla. Kumparesuksen kapeus johtuu siitä, että kapea suksi on jalat yhdessä laskiessa helpompi ja nopeampi käsitellä, eikä isosta leikkauksesta kumpareikossa ole edes apua. Sauvat pysyvät koko ajan vartalon etupuolella. Yleinen virhe on kova, kumpuun nojaava sauvamerkki. Kumpareisiin sopiva sauva on noin 510 cm normaalia sauvaa lyhyempi. Sauvat ovatkin tärkeät rytmikapulat, joilla laskua rytmitetään. Ajantasaista tietoa Freestyle Ski Campeista saa Ski Sport Finlandin internetsivuilta osoitteesta www.skisport.fi/freestyle. Laskija: Janne Mukkala, Pyhä 1 5 9 2 6 10 3 7 11 4 8 12 SKIMBAAJA | 45. Normaalimittaisillakin sauvoilla kyllä pärjää, jos lyhyempiä sauvoja ei ole käsillä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla kumpareränniin pääsee Talmassa, Hyvinkäällä ja Serenassa, keskisuomalaisia kumparelaskijoita palvelevat sekä Laajavuori että Riihivuori. "Kyseessä on takapainoinen laskuasento ja kengän jousto pyllyn alle on unohtunut", Savolainen sanoo. Sopivan helppoja treenipaikkoja aloittelevalle kumparelaskijalle on useissa lähimäissä. Sauvamerkki tehdään kummun päälle kevyellä, pehmeällä ranneliikkeellä ja annetaan sauvan ikään kuin kaatua eteenpäin
Erittäin suorapuheinen Tom on vanha maailmancupin kisalaskija ja hänen puheensa on vankkaa bassomurinaa, joka luo lisäuskottavuutta miehen muutenkin jykevään olemukseen. "Kaikesta karsittiin ja jäätiin kilpailijoiden kelkasta", hän kertoi merkin alamäen syistä. Hänestä heijastuu positiinen ammattiylpeys, jonka kaltaista näkee harvoin. Samalla uusi omistaja on mahdollistanut tuotekehityksen, jonka tuloksena on mm. Hän on ollut koko työuransa Blizzardilla, joten hän on nähnyt merkin laskun ja uuden nousun. sen jälkeen merkki vajosi, josta ylös ponnistaminen alkoi todenteolla, kun tecnica Group osti sen vuonna 2006. ARTIKKelI 1/2010 | tEksti ja kuvat: JUSSI OVASKAINEN Blizzardin Paluu ParraSValoihin blizzardin nimen mainittua korvia höristävät ne, jotka laskettelivat 80-luvulla. Rakuschan olemuksesta ja puheista tekee helposti johtopäätöksen, että Blizzardilla on nyt meneillään positiivisten onnistumisten kierre. Historiasta hän ei tahdo kauheasti jutella, mutta muistelee lyhyesti kauhulla, kuinka 90-luvulla talouskurimukseen maininkeihin joutunutta Blizzardia johti pankkien asettamat tilitapit. Menestyksen takana on hänen mukaan Technican tehtaalle tekemät 7 miljoonan euron investoinnit, joiden jälkeen tehdas on yksi maailman moderneimmista alppisuksien tuotantolaitoksista. Nyt Tom puhkuu intoa. Tehtaalla kulkiessa hänen hyväntuulisiin tervehdyksiin vastaillaan iloisesti ja laitoksessa on muutenkin yhteen puhaltamisen henki. siitä käynnistyi kehitys, jonka ansioista blizzard on jälleen kansikuvissa. Tehdasvierailun alkajaisiksi Blizzardin markkinointijohtaja Thomas "Tom" Rakuscha läväyttää nenän eteen nipun maailman hiihtolehtiä ja pyörittää powerpointilta sivukaupalla listaa testivoitoista. kehuttu IQ- sidejärjestelmä. "Koskaan aiemmin emme ole saaneet näin hyviä testitulok- 46 | SKIMBAAJA
Tom nappaa käteensä Blizzardin jäykempää mallistoa ja taivuttelee suksea puheidensa tueksi. Se tarkoittaisi, että yhden suksimallin yhtä pituutta pitäisi valmistaa n. Sinällään suksien kokoaminen on palapeliä, jossa kansigrafiikat liitetään runkoon ja ne liitetään pohjaan. Blizzardin seuraavista kehitysversioista Rakuscha oli vaitonainen, mutta hän kertoi niiden luultavasti liittyvän IQ:hun sekä keskihintaisten suksien suorituskyvyn merkittävään kohentumiseen. suksen taipuisuutta jousto oli huomattavasti vähäisempää - taitaa Rakuschan hihassa olla eri määrä papuja kuin suomalaisella hiihtojournalistilla. 250 ihmistä Blizzardilla on myös tehdas Ukrainassa, jossa tehtään mm. Kasaamisen peruslogiikan ymmärtää helposti ilman insinöörinkoulustakin. Puhe kääntyy vakoiluun. Myynnin kannalta tärkeä asia on myös se miltä sukset näyttävät. paljastunut, että joillain merkeillä ilmoitettu sandwich-rakenne rajoittuu ainoastaan monojen alle - se on Viime kaudella julkaistiin uusi IQMax, jonka avulla tekniikka saadaan myös tehtaan leveisiin vapaalasku-suksiin. BlIzzARdIllA laskettiin levillä voittoon Marraskuussa Levillä käydyn maailmancup-pujottelun voitti Blizzardilla laskenut Reinfried Herbst. IQ:ssa suksen reunassa on eräänlaiset kiskot, joihin side työnnetään. Rakuscha on palkannut tehtaalle päätoimisen suunnittelijan, jonka vastuulla on tehdä kustakin suksesta myyvän näköinen. Tämä mahdollistaa suksen joustamisen myös siteen kohdalta. 30 Me Tehdas työllistää n. Ei täällä mikään pitkään salassa pysy! Parhaiten meitä suojaa patentit. Koska siteen voimat välittyvät suksen reunoihin, niin hiihtäjän voimat välittyvät sukseen tehokkaammin kuin perinteisellä siteen kiinnitystavoilla. koneistettua käsityÖtä Ensimmäinen asia, mihin tehtaassa kiinnittää huomiota on käsityön määrä. Estetiikan suhteen hän myöntää Blizzardilla olevan vielä kehittämistä. Erityisesti IQ-sidejärjestelmän avulla suksista saadaan kevyempiä ja joustavampia. lasten sukset Suksia toimitetaan 42 eri maahan blizzardskis.com sia, joten voin sanoa meidän palanneen huipulle. IQ-sidejärjestelmä on Blizzardin kehittämä ja pantentoima tekniikka, jossa side kiinnitetään sukseen vain yhdellä ruuvilla. Kokeillessa kyseisen SKIMBAAJA | 47. Erityisesti lasten suksiin IQ tuo lisää joustoa, mikä tarkoittaa Tomin mukaan poikkeuksellisen herkkää reagointia pienten laskettelijoiden ohjausliikkeisiin, nopeuttaen hiihdon oppimista. Onnistuneeseen sukseen on valittu oikeat palapelin palat. teollisuusVakoilua Vaikka tehdaskierroksella on saanut kuvata koko ajan, niin IQ-sidejärjestelmän kiinnityskiskojen asennuspaikalla hän pyytää pitämään kameran suljettuna. BlIzzARd JA mittersillin tehdas Tuotanto 450 000 suksiparia vuodessa joista Blizzardeja noin 170 000 paria Tehdas tekee myös Nordica -merkille (n.150 000 paria) ja Dynafit:lle suksia Liikevaihto n. Meillä on laajat patentit IQ:sta ja muista keksinnöistämme. Tehdaslinjan lopussa sijaitseva viimeistelylinja vastaa ennakko-odotuksiin olemalla täysautomaattinen. Hyvät tulokset näkyvät myös hyvänä fiiliksenä ihmisten kesken", Tom kertoilee tehdaskierroksen alkajaisiksi. Pitäisi päästä paljon suurempiin valmistuseriin, jotta automaattilinja olisi edes teoriassa mahdollinen. Kilpailijaseurannassa on muuten mm. Levin lisäksi hän pokkasi suurimman pystin myös Alta Badian pujottelusta. tekniikkaa ja estetiikkaa IQ, Sidewall sekä Powerframe ovat suksien kokoamiseen liittyviä tuotenimiä, joihin Blizzard luottaa. Ensin laskemme niillä ja sitten leikkaamme ne palasiksi. 20 000 kpl, mutta nykymäärät, myös kilpailijoiden tehtailla, ovat korkeintaan vain muutamia tuhansia, yleensä vain joitain satoja pareja", Tom kertoo paljastaen samalla alppisuksimarkkinoiden pirstaleisuutta. "Toisille suksimerkeille töitä tekevien tuttujen kanssa vaihdamme toisiamme kiinnostavia suksia ja ne joita emme soittamalla saa, niin käymme ostamassa ne kaupasta. Vaikka tehdas on suksialalla erittäin moderni, niin ihmiskäsi koskee sukseen valmistuksen aikana noin 50 kertaa! "Sarjat ovat vielä auttamattomasti liian pieniä täysautomaattiseen tuotantoon
Suksien asiakkaiden palautusprosentti on erittäin pieni, mutta tarkkaa lukua ei haluta kertoa. suoranaista huijausta!" Tom kertoo kilpailun epäreiluista ilmenemismuodoista, mutta antaa myös tunnustusta: "Hyvistä kilpailijoista voisin mainita vaikka Salomonin 24 hrs-sukset." tahtiin sahan terän äärellä ja lopputuloksena oli millintarkkaa jälkeä - sitä kutsuttaneen ammattitaidoksi? hinnat alhaalla kulut karsinnassa "Suksitehtaat ovat lähteneet suurten sisäänostajien vedätykseen ja nyt tehdään tasokkaita suksia +-0 hinnalla, eli käytännössä tappiolla. "Uskon kaikkien tällä hetkellä kahdehtivan Blizzardin tiimin pienuutta." Pieni tiimi on tehnyt alkukaudesta huikeaa jälkeä, sillä Herbst on voittanut kahdesta käydystä pujottelun mc-kisasta molemmat! testilaskut arGentiinassa Kierroksen jälkeen lähdemme lounastamaan Mittersillin keskustaan, johon on tehtaalta matkaa vain muutama sata metriä. ammattilaskijoiden palkkoja on huomattavasti alennettu, tunnetuin lienee Rossignolin 50% palkkaleikkaus tiimiläisillensä. Sukset heiluivat käsittämättömään din maailmancup tiimissä on Herbstin lisäksi Wolfgang Hörl sekä Nina Perner. Esim. Tosin nyt kun Blizzardilla menee kohtuullisen kovaa, niin en enää ennätä olemaan Etelä-Amerikassa useita kuukausia kuten aiemmin", Tom kertoo naureskellen. "Uutuudet kokeilen aina kesäisin Argentiinan reissuillani. Melkoisen vetovoimainen laskija olisi, jos saisi tuommoisen lisämyynnin aikaiseksi", hän valotti omaa sopimuslogiikkaansa. Jämäkkä puristus muistuttaa vielä kerran isännän voimavaroista. Pari vuotta sitten muut tiimit naureskelivat meidän yhden miehen tiimille, mutta Tomin mukaan nyt tilanne on toinen. Hän kertoo, kuinka kuluja karsitaan kaikkialta. Omistan siellä hiihtokoulun, joten olen siellä aika paljon. Tehtaan virheprosentti on parin prosentin luokkaa, josta ollaan tuotantoa hiomalla saamassa vieläkin alhaisempi. Herran vilkkusilmistä voisi päätellä, että myös after ski kuuluu kuvioon. 48 | SKIMBAAJA. Ympäröiville vuorille nousee hiihtohissejä, joten suksitestit luulisi olevan helppo toteuttaa. Kättä ravistellessa ojennukseen hyväntuulinen herrasmies pyytää joskus laskemaan hänen kanssaan - vastausta ei tarvitse kauheasti arvailla. Yksittäisistä vaiheista jäi erityisesti mieleen eteläeurooppalaissyntyisen vanhemman herrasmiehen vannesahalla laikkaamat kuorien ylimääräiset reunat. Tässä menee monta vuotta, kunnes ala voi jälleen hyvin", Rakuscha vakavoituu. Blizzardilla on viime vuosina ollut vain yksi huipputason maailmancup-laskija, Reinfried Herbst, eikä Tom ole rekrytoimassa yhtään lisää, vaikka huipputason tarjokkaita olisi ovella jonoksi asti. Ruoka on syöty ja Tomin kelloon katselu viestii tapaamisen päättyneen. Syy suksitehtaiden tuloskuntoon löytyy omasta ja kollegoiden peilistä. "Yhden huippulaskijan palkan saadakseen pitäisi myydä 50 000 lisäparia suksia. Päällimmäisenä tunteena vierailusta on hämmästys käsityön määrästä. Tällä kaudella Blizzar- kierros päätÖkseen Linjaston viimeisessä pisteessä sukset vielä kerran katsotaan silmämääräisesti läpi ja sukset punnitaan, jotta parit ovat mahdollisimman identtiset
14 rinteestä ja 5 hissistä, palvelevasta välinevuokraamosta, ammattitaitoisesta hiihtokoulusta ja pikkuherkut nälkään taikovasta rinneravintolasta. Halla Parkista, Treeridestä, junnuparkista, pressiboxeista, wallrideistä, spinestä, tynnyriponkista ja Ukkohalla Undergroundista. 129 eur/2 vrk (4 hlö/mökki) 15 eur Voimassa 19.2.2010 saakka. Perhelippu kylpylään (2 aik + 2 lasta) 30 eur. Niistä on Ukkohallan laskupäivä tehty. Puhtaasta lumesta, raikkaasta ilmasta ja iloisesta fiiliksestä. Ukkohallan info | p. (08) 748 500 | info@ukkohalla.fi | www.ukkohalla.fi Etuja Skimbaajan lukijoill e Tällä kupongilla päivälippu Ukkohallan rinteisiin Idylliset mökkilomat alk. Kainuun korkeimmat vaarat Hallapark Treeride Juniorpark 14 rinnettä 5 hissiä Kylpyläja saunamaailma Majoitusta luksusmökistä perinteiseen alppimökkiin Os www allistu k voita .ukko isaan h Bolle -lask alla.fi ja ettelu lasit! UKKOHALLA - WORLDS NORTHEST CABLE WAKEPARK Laskettelun riemua - Kainuun huipulla Mistä on Ukkohallan rinneriemut tehty
Kaikki tehtiin mahdollisimman hyvin kisastarttia varten aivan niin kuin aina. Kuitenkin itsestä tuntui jotenkin ärsyttävältä, kun yhtä kisaa nostettiin niin paljon esiin, vaikka muutkin startit olivat tärkeitä. Alppihiihtäjälle olympiastartti on, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin, kisa muiden joukossa. Kun vihdoin sai lukea oman nimensä olympialaisiin valittujen urheilijoiden listasta, alkoi seuraava ruljanssi. Tottakai niin pitikin olla. Täytettiin kaavakkeita, käytiin valokuvassa, otettiin mittoja, noudettiin edustusvaatteita, joista vähintään puolet oli käyttökelvottomia. Olympialaiset ovat alppihiihtäjälle ylivoimaisesti hankalin kilpailu. ei sen takia, että matka on pitkä ja vaikeasti järjestettävissä pienen lapsen äidille. Kisapaikalla oli turvatarkastukset kaikelle mahdolliselle autoista lähtien. Naganon ja Salt Lake Cityn kisoissa alppijoukkue ei majoittunut kisakylässä, koska matka treeni- ja kisapaikkoihin olisi ollut liian pitkä. ei myöskään siksi, että olen raskaana ja synnyttämässä juuri kisojen alla. Olen ollut urheilijana mukana kolmissa olympialaisissa. Torinossa yksi kisakylistä oli Sestrieressä, jossa laskettiin myös alppilajit. Osallistua niihin katsojana vain nähdäkseni, millaista se mahtaa oikeasti olla. Kaikesta vaivalloisuudesta huolimatta olin ylpeä siitä, että sain osallistua kisoihin ja edustaa Suomea. Kisapäivänä se tarkoitti noin vartin varaamista pelkästään sille. kysymys kuulostaa korvissani huvittavalta. Siihen ei voi valmistautua sen erikoisemmin kuin muihinkaan kisoihin vaan mieluummin kaikki pitää tehdä juuri niin kuin on tottunut tekemään. Joka kerta kisakylään tai kisa-alueelle mentäessä jouduttiin varusteineen kaikkineen skannaukseen. Asuimme omissa oloissamme ilman hiventäkään olympiatunnelmasta. Koko alkukausi tuli stressattua kriteereiden täyttymistä. Se ei kuitenkaan tapahdu vielä Vancouverissa, ehkä sitten neljän vuoden päästä. 50 | SKIMBAAJA. Jokainen kisa on sillä hetkellä se kaikkein tärkein. Median hössötys olympialaisten ympärillä alkoi jo hyvissä ajoin. Sitten vaihdettiin vääränkokoisia vaatteita oikean kokoisiin ja pidettiin huoli, ettei missään mukaan tulevassa varusteessa näy logo liian suurena. Varmaan siitä kaikesta nostatuksesta johtuen ainakin minulla oli olympiastarteissa tavallista enemmän tärinää puntissa. Ensinnäkin olympialaisiin pääseminen oli minulle aina työn takana. Niin hienoa kuin olympialaisissa kisaaminen lopulta olikin, oli kisoista myös ihana päästä pois. Ehkä minun pitäisi antaa olympialaisille mahdollisuus. Ohjelma kun menee minuuttiaikataululla, soi herätyskellokin tasan sen vartin aikaisemmin. Ajattelen luonnollisesti, että ne ovat yhtä hankalat kaikille. Minulla on edelleen hyvässä muistissa kaikki se säätäminen ja vääntäminen, joka olympialaisiin liittyi ja jota ei ole lainkaan ikävä. Alppihiihtäjä ei tiettävästi ajoita kuntopiikkiään helmikuulle olympialaisten takia, vaan yhtä tärkeää on koko alkukauden maailmancup. KOlUmNI 1/2010 | tEksti: HENNA RAITA olymPialaiSten ihanuuS Ja hankaluuS minulta on kysytty, olenko lähdössä vancouveriin katsomaan kisoja. Sillä kertaa saimme sentään olla osana olympiahengenluontia ne muutamat hassut päivät, jotka kisoissa viivyimme. Kaikki tämä ja varmaan vielä vähän muutakin tapahtui siis kuumimman kisakauden aikana, jolloin piti ensisijaisesti keskittyä kilpailemiseen ja treenaamiseen. Itse kisa oli tunnelmaltaan kuitenkin mahtava. Kisapaikalla ei päässyt kunnolla treenaamaan, joten paikan päälle saavuttiin vasta pari päivää ennen kisaa. Miten sitten se paljon hehkutettu olympiahenki. Olen ollut olympialaisissa ainoastaan urheilijana
Perjantai: Laskettelua opettajan johdolla, rentoutusharjoituksia, kylpemistä Saagassa Lauantai: Maastohiihdon pikakurssia halukkaille, laskettelua, kosmetologin luento, Illallinen ja hauskanpitoa Taigassa Sunnuntai: Laskettelua, tapahtuman päätös Lisätiedot: www.yllas. /tapahtumat
Jos puhutaan kokemuksen hankkimisesta, niin 18-vuotiaan Samu Torstin kohdalla voitaisiin harkita kisoihin lähettämistä". "Ei Andy enää ole ihan nuori, jotta kisoihin kannattaisi lähteä pelkän kokemuksen takia. Niitä sijoja 16 ja muut on ihan turhaa lähteä hakemaan. Alppilajien sisäpiireissä toimii ihmisiä, joilta löytyy omakohtaisia kokemuksia aiemmista olympialaisista. Myös nuoren Andreas Romarin kohdalla Uotila on varovaisen kriittinen. Koska lehti päätyy painoon ennen kuin suurin osa eri alppilajien urheilijoista valitaan, on ennakkopohdintoja tehtävä toisenlaisesta näkökulmasta. olympialaisten talvikisat. "Olin edellisenä vuonna laskenut MMkisoissa 15:nneksi ja samalla kaudella laskenut ekat maailmancup-pisteet. Jukka Leinon tilanne on sitä vastoin kinkkisempi. päivää, jolloin Suomen olympiakomitea nimeää lopullisen Suomen kisajoukkueen. vANCOUveR 1/2010 | tEksti: PETRA OLAMO | kuvat: JUSSI OVASKAINEN loPPukiri kohti VancouVeria helmikuun puolivälissä käynnistyvät 21. Lajiensa valmentajina, asiantuntijoina ja taustavaikuttajina toimivat Sami Uotila, Sami Mustonen ja Pasi Laitakari pohtivat, millaisia ajatuksia tulevat olympialaiset herättävät heidän omissa lajeissaan. päätyi Uotilan osalta harmittavaan loukkaantumiseen. päivä pidettävien avajaisten jälkeen 16 päivää. Suomen edustusasuihin pukeutuu joukko alppilajien urheilijoita, joista osa kantaa koko kisajoukkueen mitaliodotuksia. Tiesin, että mulla oli ihan hyvät lähtökohdat laskea siellä hyvistä tuloksista", Uotila muistelee virheen myötä sijalle 19 päätynyttä olympiasuurpujotteluaan. alppimiehet tiukan haasteen edessä Vihdin hiihtokeskusta johtava sekä Marcus Sandellin asianhoitajana toimiva Sami Uotila on edustanut Suomea olympialaisissa kahdesti. Torinon olympiamatka Olympiatunnelmasta ei sitä vastoin ole jäänyt Uotilan mieliin mitään erikoista, vaan hän muistuttaa suora-sanaisesti, että kisoihin on lähdettävä menestymään, ei kokemuksia ja fiiliksiä hankkimaan. Suomen alppimaajoukkueen tapahtumia MTV3:n alppihiihtoasiantuntijana seuraava Uotila arvioi rehellisen raadollisesti suomalais- miesten tämän hetkistä tilannetta ja myöntää, että on hyvin mahdollista, ettei yhtäkään mieslaskijaa tulla näkemään olympiastartissa. "Tämä on vähän vaikea juttu, mutta ei jätkien pitäisi lähteä kisoihin, jos ei tiedä olevansa kunnossa. kreikassa lokakuussa perinteisin menoin sytytetty olympiatuli tuodaan lopulta vancouverin bc place -stadionille, jossa se loistaa helmikuun 12. Skimbaaja on seurannut tasan vuoden ajan eri alppilajien urheilijoiden, valmentajien ja taustavaikuttajien valmistautumista olympialaisiin. Marcuksella on niin hyvä taitotaso ja se on edelleen tallella", Uotila muistuttaa. "Marcus ei omien sanojensa mukaan ole vielä täydessä kunnossa, mutta uskon vahvasti, että jos hän vain pääsee starttaamaan maailmancupeihin, on hänellä olemassa mahdollisuudet vaikka mitaleille. Mun mielestä on vain urheilijan heikkoutta, jos niihin sijoihin tyytyy", Uotila jyrähtää. Uotila kuitenkin uskoo, että mahdollisuudet ovat vielä olemassa. Poikkeuksellisen huonon tuurin kanssa taistellut miesten joukkue on kärsinyt koko alkukauden loukkaantumisista. Tällä kertaa suomalaisten alppi- ja freestyle-laskijoiden tulosanalysointi ja menestysodotusten pohdinta jää kuitenkin muutamia urheilijoita lukuun ottamatta hyvin spekulatiiviselle tasolle, sillä vaikka ensimmäisiä paikkoja olympiajoukkueeseen on jaettu, ei lopullista valintoja tiedetä ennen tammikuun 28. Polven sivusidevammasta toipumisen jälkeen joulukuun lopulla rinteeseen päässeen Leinon olisi saatava alle hyviä tuloksia tammikuun maailmancupeista, jotta paikka kisakoneesta aukeaisi. Yli 10 vuoden takaisia arvokisoja muistellessaan Uotila toteaa olleensa nuoresta iästä ja olympiadebyytistä huolimatta henkisesti valmis taistelemaan aivan kärkisijoista. Vasta 21-vuotiaana nuorukaisena Naganossa vuonna 1998 sekä Salt Lake Cityssä vuonna 2002. Suomalaisnaisten osalta Sami Uotilalla on 52 | SKIMBAAJA. Marcus Sandell loukkaantui vakavasti lokakuussa ja on fyysisesti vielä keskenkuntoinen. Miten olympiatunnelmia spekuloivat moninkertaiset olympiakävijät, mutta omissa lajeissaan uusissa rooleissa työskentelevät miehet. Sami Uotila korostaa, ettei ole lyttäämässä etukäteen kenenkään mahdollisuuksia, mutta toteaa, ettei olympialaisiin pidä lähteä, jollei lasku ole kunnossa
Uotila nostaa kuitenkin Poutiaisen osalta esille muitakin tekijöitä, jotka voivat tuoda menestystä. Hän palasi lumille joulukuun lopussa ja lähtee tavoitte- lemaan maailman kärkeä tammikuun USA:n kiertueelle. Luusuan cup-avaus Suomulla tuotti pienen pettymyksen, sillä tämä ei selviytynyt finaaliin kumpanakaan päivänä. Nuoresta iästään huolimatta Arttu Kiramolta ja Harri Kyl- SKIMBAAJA | 53. Uotila ei usko Leinosen nuoren iän aiheuttavan tälle mitään erityisiä paineita, vaan uskoo, että ylöjärveläinen pystyy laskemaan omalla tasollaan ympärillä pyörivästä olympiahumusta huolimatta. kumpareisiin Vanhoja tähtiä ja uusi nimiä Suomalaiset on totutettu kumparelaskussa jatkuvaan arvokisamitalien virtaan. Selkävaivojen aiheuttaman tauon voidaan jopa arvioida tuoneen etulyöntiaseman kanssakilpailijoihin verrattuna, sillä muilla maailmancuplaskijoilla ei ole ollut mahdollisuutta pitkään ja tehokkaaseen treenijaksoon tässä vaiheessa talvea. "Ensimmäinen arvokisamitali ja vielä olympialaisista oli yksi urani suurimmista hetkistä", Mustonen muistelee 12 vuotta sitten tapahtunutta. Naganon lisäksi Mustonen edusti Suomea Salt Lake Cityn ja Torinon olympialaisissa. Mustonen ei epäile hetkeäkään, ettei vanha mestari onnistuisi paluussaan. Viime talvena napatut kaksi MM-mitalia takasivat Luusualle kisalipun Vancouveriin jo viime toukokuun joukkuevalinnoissa, joten kemijärveläinen pääsee kisaamaan ilman tulospaineita. Cypress Mountainin olympiarinne sopii hänelle hyvin", Mustonen vakuuttaa. Sami Mustonen toteaa kuitenkin, ettei hän ole huolissaan Luusuan kunnosta. Tietynlaiset hyppyrit eivät vaan sovi Tapion korkkitekniikalle, mikä aiheutti ongelmia Suomun alanokalla. Hallitseva olympiahopeamitalisti Mikko Ronkainen oli tekemässä paluuta kisarinteisiin lähes 2,5 vuoden tauon jälkeen, mutta paluukisassa tapahtunut loukkaantuminen ajoikin miehen sairastuvalle kuukaudeksi. "Kyllä Mikko olympialaisissa laskee." Toinen kumparejoukkueen ehdoton mitalisuosikki on maailmancupin avauskisasssa epäonnistunut Tapio Luusua. Ronkainen on kuitenkin toipunut hyvin polven sivusidevammastaan. Jos miesten alppihiihtojoukkueen alkukautta ovat häirinneet lukuisat loukkaantumiset, niin myös kumparejoukkueen puolella koettiin ikävä takaisku jo ennen kauden alkua. Marcus Sandell huomattavasti positiivisemmat olympiaodotukset. "Tanja on kokenut ja hyvä kilpailija. Nykyisin nuorten kumparemaajoukkuetta luotsaava Sami Mustonen on osa tätä historian lehtien havinaa, kun hänen kaulaansa ripustettiin olympiapronssi Naganon kisoissa. En ihmettelisi yhtään, että ottaisi tsägällä parikin mitalia." Poutiaisen ohella toinen olympialaisiin nimetty alppihiihtäjä vasta 20-vuotias Sanni Leinonen on nuoresta iästään huolimatta jo kokenut maailmancuplaskija. Tanja Poutiainen on palannut selkävaivojen jälkeen maailmancupin kärkikahinoihin, vaikka pujottelun paluukisan palkintopallipaikka lipesikin harmittavasti sauvan katkeamisen vuoksi. Luusuan ja Ronkaisen lisäksi Suomen kumparejoukkueeseen odotetaan nousevan kaksi tulevaisuuden lupausta. "Tapion kunto on yhtä hyvä kuin viime kaudella
"Keski-ikä on kumparelaskussa hieman nousussa, joten alle parikymppisiä harvoin näkee mitaleilla arvokisoissa. "Omalla olemuksellani saan varmasti luotua rauhallisuutta", toteaa letkeästä huumorintajustaan tunnettu Laitakari ja remahtaa nauruun. 54 | SKIMBAAJA. Kokemus on eduksi ja maailman huipulle vaadittavan taitotason saavuttaminen vie yleensä useita vuosia." Tarjolla ensimmäiseT olympiamiTaliT Ski cross on freestylen lajiperheen uusin tulokas. Tapio Luusua löseltä löytyy kuitenkin maailmancup- sekä arvokisakokemusta, ja heiltä voidaan Mustosen mukaan odottaa paljon enemmän kuin kokemuksen hakua. Arvostelulajissa, kuten kumparelaskussa riittää välillä spekulaatioita, miten aiemmat meriitit vaikuttavat tuomareiden arvioihin. Mukaan mahtuivat myös edelliset Torinon talvikisat. Vaikka laskijoilta löytyy usean kauden verran maailmancup-kokemusta, saattaa kisahulina paikanpäällä hämmentää kokeneenkin suksitaiturin. Suomalaisten ski cross -laskijoiden aiempi olympiakokemus lepää valmennusportaan harteilla. Vancouver toimii nyt näyttämönä, kun lajin ensimmäiset olympiamitalit ovat jaossa. "Jos pääset ekaan mutkaan sisäkurvissa, niin siitä on valtava etu", Laitakari avaa lajin taktisia salaisuuksia. Focus on pidettävä suorituksessa", kokenut rinneluotsi toteaa ja vakuuttaa, että antaa tarvittaessa oman panoksensa, jos kypärä alkaa pahasti kiristää. Nuoren lajin olympiahistoria on vielä kirjoittamatta, mutta ski crossin valmentajistoon on liittynyt tänä syksynä mies, jolla löytyy kokemusta olympiahulinoista. Laitakari ei kuitenkaan ole huolissaan laskijoidensa korvien välin tasapainosta. Mustonen kuitenkin vakuuttaa, että myös nuorilla on mahdollisuudet menestykseen. Laitakari toimii ski cross -joukkueen toisena valmentajana keskittyen erityisesti laskijoiden suurpujotteluvalmennukseen sekä välineiden huoltoon. Kauden maailmancup-menestyksen perusteella tällä hetkellä olympiakoneeseen ovat matkalla entiset alppihiihtäjät Jouni Pellinen ja Juha Haukkala. Vielä hyvä aikalasku, niin kaikki on mahdollista". "Ei kannata tehdä liian suurta numeroa tai taikoa mitään olympiakikkoja. Optimaaliseen lähtöpaikkaan vaikuttaa taas rinne ja rata. Nuori Samu Ruoppa taistelee vielä tammikuun kisoista olympiapaikkaan vaadittavia tuloksia. Pasi Laitakari työskenteli yli 10 vuotta Suomen alppimaajoukkueen valmentajana. Odotan heiltä 10 sakkiin sijoittumista." Viime vuoden MM-kisoissa vasta 19-vuotias Kiramo laski itsensä finaalin ollen yhdeksäs, joten yllätyksenä ei olympialaisten mahdollinen menestys tulisi. "Jos kaikki natsaa kohdalleen. Laitakarin mukaan joukkueen tavoitteena on saada Vancouveriin kolme suomalaismiestä. Aikalaskujen nopeimmat saavat valita omien eriensä lähtöpaikat. Mistään teinitähtien lajista ei kumparelaskussa ole kyse. Lajissa kilpailtiin ensimmäistä kertaa MM-mitaleista vuonna 2005. Lopputulokseen vaikuttaa paljon, millainen rata ja rinne. "Nimellä ei ole niin väliä, jos vetää tarpeeksi hyvin, mutta totta kai arvostelulajissa odotetaan huippujen laskevan parhaiten". "Kyllä Jouni ja Juha ovat hyvänä päivänä pallipaikkakamaa
Apen perhe asui myös siellä. Sanomme niitä mopoajoiksi. olet saattanut lukea juttuja hänestä jo paljon ennen tätä, tai olet kuullut hänestä muuten vain. Olimme melkein kaikki ylä-asteen 7. "Siinä tulee Suomen ensimmäinen freeride-laskija", Eloranta sanoi Apesta. Ei ottanut alkoholia eikä polttanut tupakkaa, olematta silti nörtti. Apea pidettiin jo mopoaikoina toisinajattelijana, tosin coolina sellaisena. TARINAT SAAPUvAT eNNeN mIeSTÄ | tEksti: ULRIIKA NIEMELä | kuvat: MIKKO LAMPINEN Pari Sanaa arto maJaVaSta Hyvä Skimbaajan lukija. Esittämistä ja uhoamista ei viljellä, vaikka taitoa löytyy. Samankaltaista asennetta näkisin Apessa hiihtäjänäkin. Enemmän se taisi aluksi olla kumparelaskua kuin freestylea. pohjimmiltaan arto majava on opas. Yleensä istuimme useamman tunnin tulilla kokkaillen ja syöden. sitä paitsi, hän kuuluu niihin, joista riittää kerrottavaa. SAmUlI HeIKKINeN, vapaalaskija, tutkija, Barcelona Muutimme vuonna 1987 Rovaniemen Ounasrinteeltä Pöykkölään. luokalla. Se taisi olla jossain Pyhän parkkipaikalla, kun vastaamme käveli silloinen alppihiihtolegenda Pekka Eloranta. nyt saatat kysyä, miksi kirjoitamme hänestä tällä kertaa. Taisi käydä niin, että tarinat saapuivat ennen miestä. se on väistämätöntä, sillä hän on hyvin tunnettu laskijana ja ihmisenä. Hän harrasti kalastusta ja oli paljon liikkeellä öisin. Arto, jota kutsutaan yleisesti Apeksi, on kertonut sinulle miten lasketaan freeridea suksilla. Hieno piirre Apessa on se, että hän ottaa hitaammat huomioon ja tsemppaa heitä eteenpäin jättäen oman edun tavoittelun vähemmälle. SAKARI "SAKKe" lIlJeBlAd, vapaalaskija, surffaaja, account manager, helsinki Olin Rovaniemellä sukulaisissa vuonna 1991, kun näin Apen ja Kurolan Antin Ounasvaaralla. se on osa, joka on langennut hänelle luonnostaan. Se johti siihen, että minäkin lintsasin koulusta talven 1995. Meillä oli 10-15 hengen intohimoinen kalastajaporukka, joka oli kesäisin melkein joka yö kalassa. Sillä kuka sai isoimman kalan, ei ollut niin suurta merkitystä kuin sillä, kenellä oli parhaat eväät. Vaikka kaveri oli rentouden huipentuma, häneltä löytyi yllättävää asennetta. Apessa oli jo silloin sellaista erikoista karismaa, että hänet tunnettiin joka puolella kaupunkia, vaikkei hän esittänyt kovista tai mitään muutakaan. En tiedä oliko se Apen vaikutusta, mutta noilla kalareissuilla ei koskaan ryypätty, vaan keskityttiin tosissaan taimenen ja harrin kalastamiseen sekä eväisiin. Sitten Ape ja Kurola päättivät olla Pyhällä koko kauden. Silloinkaan hän ei osoittanut isoja omistamisen ja materian keräämisen haluja. Noihin aikoihin ei hirveästi puhuttu hiihtämisestä vaan perhokalastuksesta. Vaikutti siltä, että hän teki kaiken niin kuin itse tykkäsi. Ape oli viilipytty, ihan vitun cool jätkä, joka teki vaikutuksen omalla rauhallisuudellaan. siksi, koska ei ole toista hänen kaltaistaan. Ape oli ja on edelleen innokas kalastaja. olet myös nähnyt monia hiihtokuvia, joissa laskee arto majava. Arto on neuvonut sinulle mistä nouset vuoren ylös turvallisesti, ja mistä lasket sen alas. tavallaan se sisältää kaiken oleellisen arto majavasta. Aloimme käydä Pyhällä. Oli ihan taval- 56 | SKIMBAAJA. Tunnet Arto Majavan tämän lehden sivuilta. Iso-Kurussa pääsimme vähän haikkaamaan ja takamaastoa laskemaan. Kutsunnoissa muut yrittivät parhaansa mukaan laistaa inttiä, mutta Ape marssi tiskille ja sanoi, että Ivalon rajavartiostoon kiitos
Sitä ne pelasivat myös paljon öisin. Jälkeenpäin olen ajatellut, että se oli omanlaisensa pykälä tässä hiihtokulttuurissa. Kannoimme toisistamme vastuuta. Toisena päivänä laskimme sen. Koska se oli Apen vetämä, siihen heijastui Apen jakamisen henki. En voisi edelleenkään kuvitella laskevani isoja reittejä kenenkään muun kuin Apen kanssa. JANNe mUKKAlA, vapaalaskija, projektisihteeri, savukoski Ensimmäinen muistikuvani Rollon pojista Pyhällä oli sellainen, että tiellä tuli vastaan auto, jonka takana köydessä roikkui joukko miehiä suksilla, matkalla mäkeen. Antonissa. Hänen arvonsa ovat sellaiset. Tammikuussa 1998 lähdin ensimmäistä kertaa Alpeille, La Graveen. Mutta porukka alkoi kuvaamaan kun ne olivat niin persaukisia, ja kohta sinne alkoi tulla ystäviä Suomesta. Pari vuotta myöhemmin Graveen muodostui vapaalaskuyhteisö Kuttula. Saavuttuani Balcons de la Meijen yksiöömme kekeilin asuntomme terassilla, kun yläkerroksen parvekkeelta huudeltiin suomeksi puutaheinää. Majava oli jo silloin kahvi-hifistelijä, joka lämmitti maidot kattilassa ja muuta. Sillä hetkellä tapasin Arton ensimmäisen kerran. SKIMBAAJA | 57. Siellä oli aivan uskomattomat puuterit. Ihmettelin, että mitäs sakkia nämä ovat. Lähdimme sinne kaudeksi 1995-1996; Ape, Ikäläisen Mika, Kurola ja minä. ENSA-kurun. Jo silloin tiesimme, että Chamonix oli se mekka. Sen innoittamana päätimme lähteä Helsingin kauppakorkeakoulun järjestämälle 10 päivän bussimatkalle Verbieriin. Oli myös tunnettua, että Ape nukkui päivät, eikä herännyt mihinkään kellonsoittoihin tai koputuksiin. Hiihto ja sen oppiminen oli meille hirveän tärkeää. Odotan vieläkin, että joku sen huomaa. Ostimme kimpassa varusteet ja jaoimme mitä irti saimme. Yritin pysyä mukana, turhaan. Ape oli käynyt kerran yhdellä Ounasvaaran hiihtoseuran matkalla St. Laskijana Apea pitää verrata mielestäni kansainvälisiin tähtiin. Chamonixista teimme kolmen päivän reissun La Graveen. Heti kun näimme Pan de Rideaun totesimme, että se on laskettava. Markkinoinnin kanssa kun olen tekemisissä, mietin usein, että Ape olisi loistava keulakuva jollekin brändille. Aluksi ajatelimme La Gravesta, että pitää olla hiljaa tästä paikasta. lista nähdä Ape aamuyöllä maitopurkki kädessään, matkalla kahvinkeittoon. Se oli hieno ensimmäinen kausi, jonka aikana laskimme mm. Ei pidä myöskään unohtaa että Majava on myös huumorimiehiä, älyttömän hauska jätkä. Tuppi on monimutkainen, taktinen sisäpiirin korttipeli, lappilaisille hyvin vakava laji
SPONSORIT Arto Majavaa sponsoroivat: Atomic, Millet, Petzl, Da Kine, Spy ja Protec 58 | SKIMBAAJA
Kuttula oli niin kuin alppilukio. Olisi hienoa perustaa Kuttulan kaltainen ketju La Graveen, Chamonixiin ja Lyngeniin. Lopulta sen osti yksi Pyreneiltä tullut vuoristo-opas, joka muutti sen viralliseksi majataloksi. Kahtena vuonna sen jälkeen etsin vastaavaa, mutten löytänyt. Lyngen tuntuu minusta tosi kotoisalta paikalta, ehkä jopa kotoisammalta kuin Alpit. Olin melkein samanlainen kuin ne, jotka olivat olleet siellä aina. Graven ajassa vaikuttavinta oli se, että muutuin ihmiseksi, joka olisi voinut asua siellä läpi vuoden. arto majaVan muut ammatit lastentarhan opettaja Fazerin suklaatehtaan työntekijä tanssiteatterin talonmies Seikkailu Oy:n järjestäjä safariopas tv- ja elokuva-avustaja Mercedes Benzin koekuski taloustutkimuksen tekijä lentokenttätaksin kuljettaja kirvesmies Orionin koe-eläin* *"Se oli Sakari Liljebladin idea. Se oli kovaa hommaa. Aluksi oli tosi vaikeaa laskea puikkareilla minisuksien jälkeen. 17-vuotiaana aloitin uudestaan. Se on harrastus ja elämäntapa. Se ei ollut vain off-piste laskua. Olisi vain pitänyt opetella kieli ja mennä töihin. Ehdimme tienata 3 500 mk. Inttimeininkiä hippitoiminnolla, mutta ei niin, että hipit pääsivät hillumaan. Erityisesti Henttosen Jarkko oli minulle tärkeä esikuva, joka auttoi minua kehittymään vapaalaskijaksi ja ekstreme-laskijaksi. La Graveen tykästyin heti ensimmäisellä kerralla. Ei virallisia majataloja, mutta kavereita varten. Toivoisin että Ape pääsisi oppaaksi, ja saisi hankittua sitä itselleen elannon. Välillä lopetin laskemisen hetkeksi kokonaan, kun hengailin nuorisotiloissa. Vähän ajan päästä liityin Rovaniemen freestyle-seuraan. Kuttulaa yritettiin myydä minulle, mutta se oli liian kallis. Hiihdollisesti huippukohta oli Courtesin koillisseinä. Se on myös pioneeri-henkinen paikka, jossa voi tehdä paljon ensilaskuja. Se on luontonsa puolesta vaikuttava paikka: merta, vuoria, keskiyön aurinko. Laskeminen on osa minun elämääni, yksi rakkaimmista jutuista joita haluan tehdä, se minkä eteen haluan ponnistella ja nähdä vaivaa. Chamonix oli tajunnan-räjäyttäjä. Jostain syystä testit lopetettiin kesken. Pyhällä, Riksgränsenissä ja Verbierissä kävelimme ilman skinejä, sukset selässä. Piti ottaa lääkettä, ja sitten katsottiin miten kroppa reagoi. Silloin mopo-jutut olivat pinnalla. Chamonixissa oli silloin aktiivinen suomalais-porukka. Aloimme ahmia tieto-taitoa. Se johtui vuorista, rauhasta ja tunnelmasta. Olimme onnekkaita, sillä emme saaneet oireita." saan niin halunnut. Ajatukseni siitä ei ole muuttunut. 60 | SKIMBAAJA. Se oli vapaamielinen korkeakoulu, jossa toimivat tietynlaiset säännöt: paikat pidetään siistinä ja ollaan sulassa sovussa. Lyngen on minulle vähän niin kuin oma lapsi. Näin mitä kaikkea voi tehdä vuorilla. Kenelläkään ei ollut televisiota. Se jengi joka oli siellä koko talven, siitä tuli ammattilaskijoita ja kiipeilijöitä. Meillä ei varsinaisesti ollut valmennusta, mutta opin paljon suksitekniikkaa, kumpareita ja hyppyreitä. Olimme koehenkilöinä nuorten miesten suolistolääketesteissä. Moni saisi sitä kautta uskomattomia elämyksiä hienon ihmisen avulla. ARTO mAJAvA, vapaalaskija, alpinisti, rovaniemi Kokeilin laskemista ensimmäisen kerran 13-vuotiaana isän kanssa sorakuopalla. Ihmiset oppivat paljon siellä. Ottaisi niihin hyvät tyypit vetäjiksi. Idolini oli Glen Plake, se miten hän teki ne jutut, esitti laskemista. Siellä oli paljon hyviä ihmisiä, jotka pitivät ruuanlaitosta ja kuuntelivat hyvää musiikkia. Matkimme tyylejä Amerikan Powderista ja hiihtoleffoista. Hänen valitsemansa tie on kuitenkin varmasti antanut hänen luonteelleen enemmän. Talo olisi vaatinut valtavan remontin
Ski Servicen Hekalle terveisiä ja kiitoksia rohkeasta tuotevalinnasta! Toivottavasti Nomad Renun myynti lähtee hyvin käyntiin. ReNU FAKTAT Hinta: n. | tEksti ja kuva: JUSSI OVASKAINEN atomic nomad renu noStalgiaSukSet PIKATeSTI Skimbaajan renut ovat ympäristöystävällisesti valmistetut sukset, joissa on vahva nostalginen tunnelma. Jos on laskenut Salomonin taannoisilla X-Scream suksilla, niin laskutunne on hyvin samanlainen, mikäli oikein muistan... Silloin myös muut laskijat näkevät Renu- omistajan tyylitajun ja hänen viestinsä ympäristön huomioimisesta. Ymmärrystä siihen, että tähän pienen valmistuserän sukseen ei omia siteitä valmisteta, löytyy varmasti. Renut ovat hyvän harrastajan nautinnollisen laskemisen sukset, jonka parhaimmat ominaisuudet pääsevät luultavimmin esille keväisillä hitusen pehmeinneillä rinteillä. Ensikosketus Renuihin viestittää niiden olevan hyvin kevyet. Krominkiiltoinen side ei visuaalisesti istu pähkinäpuun kanssa. Pieni tyylirikko on testisuksen siteet, jotka ovat lainattu Atomicin muista malleista. Ensilaskussa huomio kiinnittyy suksien pitämään ääneen, joka eroaa selvästi normaalien suksien soundista. siteitä) Pituudet: 168 - 177 - 186 cm Mitat: - 93 - 120,1 (177 cm) Kääntösäde: 18 m (177 cm) Renu-sarjasta löytyy myös kierrätysmuovista valmistettuja monoja. atomicsnow.com SKIMBAAJA | 63. Leikkaukseltaan ne ovat all mountain -henkiset. lasikuidun määrä on minimoitu ympäristön nimissä. Atomic toi Renu-sarjansa näytille ensimmäisen kerran ISPO 2009 messuilla, joilla ne herättivät suurta kiinnostusta. Rukan alkutalven rinteet ovat erinomaisessa kunnossa, joten suksien vauhtikestävyyttä päästiin kokeilemaan todenteolla. Vauhtia pitää antaa todenteolla ennen suksen periksi antamista. 450 eur (ei sis. Osa kiinnostuksesta pohjautui puhtaasti ulkonäköön, sillä suksen puusisus on jätetty upeasti näkyville ja se antaa Renuille nostalgisen säväyksen. Suksen toiminta on loogista, mutta hieman erilaista kuin Atomiceilla yleensä. Keveyden ja lempeän leikkauksen johdosta Renuja löytynee myös tellusiteiden alta. Suksista tuskin tulee talven myydyimpiä, sillä Amersportsilta kerrotaan vain yhden jälleenmyyjän ottaneen Renuja hyllyynsä, Helsingin Ski Servicen. Alkutuntemuksiin nähden ne toimivat rinteissä hämmästyttävän hyvin. Samalla herää epäilys niiden toimivuudessa napakassa vauhdissa. Perusvauhdikas laskeminen sujuu ilman pelkoa sivakan sortumisesta alta, joten ei näiden kanssa vauhtia tarvitse pelätä. Sinällään siteen toimivuudessa ei ole mitään moitittavaa, mutta se rikkoo nostalgisen tunnelman. Taitaa olla ensimmäinen kerta, kun moiseen kiinnittää huomiota! Vähän karhea kohina kertoo omaa tarinaansa laskijalle muistuttaen jalassa olevan jotain erikoista
RANdONNÉe 1/2010 | tEksti: ARTO MAJAVA | kuvat: MIKKO LAMPINEN hiSSi rando offareiden koluaminen hisseiltä käsin on takamaastoissa laskemista helpoimmillaan, vaikka sukset olalle -tyyliä ei randonnee-hiihtoon rinnastetakaan. pienellä vaivalla pääse hienojen laskujen ääreen ja normipäivä hissillä saa aivan uutta syvyyttä. 64 | SKIMBAAJA
SKIMBAAJA | 65
Ainakin allekirjoittaneella mielikuvitus alkaa usein lentää juuri hissimatkalla katsellessa uusia mielenkiintoisia laskuja. Mäki kannattaa jakaa muutamaan osaan kiintopisteiden avulla. Esimerkiksi maamerkkinä voi olla joku selkeä harjanne, iso kivi, kapeikko tai mutka reitillä. Myös joukkoliikenteen aikataulut pitää selvittää, jos paluukyyti on tarkoitus hoitaa junalla tai bussilla. maamerkit Lähes aina reitin päältä katsottuna mäki näyttää isommalta ja erilaiselta kuin alhaalta ja sivuilta kiikaroituna. Webbikamerat ovat tulleet hyväksi avuksi olosuhteiden selvittämiseksi. Tämä onkin toisaalta luontevaa ja turvallista - usein lähialueen reiteillä on paljon yhtäläisyyksiä. motus ylhäältä käsin kuvien avulla on lähes lyömätön apu. reitin Valinta Hissirandoreittien suunnittelussa ja valinnoissa on hyvä käyttää hyödyksi hissien tarjoamaa mahdollisuutta liikkua eri puolille vuorta ja tutkia tulevan reitin olosuhteita sekä profiilia usealta eri kantilta. Hissien avulla tavoitat monet upeat rinteen ulkopuoliset lyhyet sekä pitkät haikit/laskut helposti ja nopeasti. Silmä tottuu helposti siihen mitä näkee suoraan rinnealueelta, jolloin helposti päädytään etsimään samantyylisiä linjoja myös tuleville reissuille. Samalla tulee tarkastettua paikalliset lumiolot. Siksi hissiltä käsin haikkaaminen onkin ehkä suosituin hiihtovaelluksen muoto. Alueita voi kartoittaa myös autolla ja käydä kiikaroimassa laskua ja sen eri osia vaikka laaksojen pohjilta ja korkeista solista. Hissien tuntumasta löytyy myös hienoja lyhyempiä laskuja, jotka saavuttaa yleensä vain muutaman minuutin nousulla. Riittää kun nostat sukset olalle tai kiinnität ne reppuun ja kipuat ylös. Siksi tärkeät maamerkit pitää painaa tiukasti mieleen jo kiikarointivaiheessa. Hissialueen maaston luonne tekee osansa reittivalinnoissa. Nämä pienet reissut onnistuvat ilman vaellussuksia. Jos koko reittiä ei näe hissialueelta, voi käydä hiihtelemässä laakson pohjia pitkin alueelle, jossa piilossa pysyttelevä lasku sijaitsee. Usein näille nousuille ei tarvitse edes virittää nousukarvoja. Olen huomannut myös monen hiihtäjän randonnee-motivaation nousseen, kun hissistä seurailee vastapuolen vaeltajia sekä 66 | SKIMBAAJA. Digitaalikameran tuoma apu kannattaa hyödyntää, kuvien seuranta sekä reitin hah- hissien sijainti Reitinsuunnittelussa hissien sijainti on kaikki kaikessa. Suurimman osan nousuista sekä laskuista voi tehdä normaalilla hissilasketteluvarustuksella. hitusen hikisiä puuterinpöllyttelijöitä aivan rinteiden lähettyvillä. Toki myös soitto toiselle puolelle vuorta antaa tietoa olosuhteista ja mahdollisista erikoisista sääilmiöistä tai vastaavista. Harjoitus tekee mestarin myös tässä lajissa
Hissin yläasemalla kannattaa myös tutkia, miltä lumi tuntuu eri ilmansuunnissa. Mäkeen voi esimerkiksi heittää lumipalloja tai kiviä ja seurata, miten lumi käyttäytyy. Jos mukana on köysi, sen varassa voi turvallisemmin käydä tarkastamassa tai jopa "vyöryttämässä" lunta. Jos lumiturvallisuus epäilyttää, kannattaa ennemmin kääntyä takaisin kuin lähteä riskialttiille laskulle. Vielä ennen laskua on hyvä miettiä turvalliset pysähtymispaikat laskun aikana ja sopia laskutapa sekä -järjestys. mahdollisesti odottavat laskulla. Lisää tietoa takakautta ylös -taktiikoista sekä reitin suunnittelusta saa aiemmista Skimbaajan randonnee-sarjan artikkeleista. ennen laskua Hissinousun aikana on hyvä luoda viimeinen SKIMBAAJA | 67. Mutkaisessa sekä kumpuilevassa mäessä pysähtymispaikat pitääkin valita näkyvyyden mukaan. Kun tutut maamerkit ovat havaittu ja koordinaatit ovat selvillä, kannattaa vielä ottaa tuntumaa laskun lumioloihin jotenkin muutenkin kuin ensin työntymällä itse rinteeseen. Näin saa käsitystä siitä, millaiset lumiolosuhteet Hyviin tapoihin kuuluu myös tarkistaa rajoitukset jos hiihtoalueella niitä löytyy. Laskupaikan päällä kannattaa tehdä vielä pari tarkistusta, ennen kuin suuntaa alamäkeen. Se oikeuttaa yhteen nousuun tai nousuun ja paluulippuun silmäys aiotulle reitille. Usein kiellot koskevat lumivyöryalueita ja vuoristokauriiden reviirejä. hissillä, junalla tai bussilla joltain toiselta puolen laaksoa, jonne reitit usein päättyvät. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että laskijat säilyttävät katsekontaktin toisiinsa laskun alusta loppuun saakka. Jos kuvasi laskun lähtöpaikasta ei vastaa todellisuutta, saatat olla väärässä paikassa. Silloin on parempi perääntyä kuin lähteä koettelemaan onneaan. Jotkut keskukset myös pyörittävät yhden kierroksen kabiinilla jo aikaisin aamulla - randonnee- ja kiipeilyväen iloksi. randoliput Useimmista Alppien keskuksissa on hissejä, joihin voi ostaa randonneelipun
F: HELPPO (facile) PD: KESKIVAIKEA (peu difficile) AD: MELKO VAIKEA (assez difficile) D: VAIKEA (difficile) TD: ERITTäIN VAIKEA (tres difficile) ED: ääRIMMäISEN VAIKEA (extremement difficile) 68 | SKIMBAAJA. Kulkuyhteys: Telepherique des glacier de la Meije Milloin: tammi-kesäkuu Kartta: carte de randonnee, Meije, Pelvoux parc national des ecrins 3436 ET Google Earth: 45°00´09.61"N 6°16´25.34"E Tämä tyypillinen takakautta ylös -reitti sijaitsee La Graven upealla hiihtoalueella. - Couloir Greg, joka lähtee Pan de Rideaun solasta suoraan tai kiertäen Pan de Rideaun laskun kautta kuruun. * Vaikeusasteen määrittelyssä on käytetty perinteistä alpinismin greidausasteikkoa, joka kertoo yleiskuvan reitistä. Meille suomalaisille tuttavallisemmin "Pannari" on alueen yksi hienoimmista laskuista hissin välittömässä läheisyydessä. Vaikuttavina tekijöinä asteikossa ovat: lähestyminen, vaativuustaso, suorituksen kestoaika ja reitin vaikeustaso. Lähtö on jyrkempi, yli 50 astetta, kuin niin sanottu normaali lähtöpaikka. Lasku on upeaa 20-25 -asteista polveilevaa jäätikköä laskun loppuun saakka. Molemmilla reiteillä on railoja ja pysähdyspaikat kannattaa valita tarkasti. Lasku on tasaisen leveä ja jyrkkä kenttä aina reunarailolle saakka, josta mäki loivenee huomattavasti. RANdONNÉe 1/2010 | tEksti: ARTO MAJAVA | kuvat: MIKKO LAMPINEN Pan de Rideau Reitti: Pan de Rideau, La Grave 3406 m Maa: Ranska Korkeusero: 900 m Kuru/seinämä 250 m 40°- 45° Ilmansuunta: pohjoinen Aika: 1-2 h Vaikeusaste*: D Varustus: normaali vaellushiihtovarustus, jäätikkövarustus. Niin sanotun suoran perusreitin mitta on parisataa metriä pidempi. Linja on luonteva ja sen huomaa helposti myös ylhäältä käsin. Sen yläosa on 55-asteinen ja usein kivinen, viime vuosina vähemmän laskettu kuin esimerkiksi vuosina 2000-2005. Enemmän käytetty hiihtäjän vasen erkanee vasemmalle "mutkan" jälkeen niin sanotusta pääreitistä vajaan sadan korkeusmetrin jälkeen. Solasta haikataan oikealle 50 korkeusmetriä pikkuiselle olkapäälle. Solan lähtö on kapea, juuri ja juuri suksen levyinen jyrkkä viiden metrin sidestep varsinaiselle poikkikululle, jota siirrytään kallion reunaa myöten noin 100 metriä laskun päälle. Loppulaskussa on kaksi reittivaihtoehtoa ja laskuille kertyy vielä reilut 600 metriä korkeuseroa. Solaan saavuttaessa tilaa varusteiden vaihtoon on yllin kyllin. Hyvänä lumitalvena suositeltava lähtöpaikka. Lasku näkyy upeasti La Graven hiihtoalueelle ja sen kunto onkin helppo tarkastaa vaikka P2-kahvilan terassilta. Lasku päättyy niin sanotuille Vallonin rinteille. Variaatioita lÖytyy useita - Hyvänä lumitalvena Pannarin voi aloittaa suoraan Pan de Rideaun seinän päältä. Couloir Greg on pykälää jyrkempi kuin Pan de Rideaun lasku. Seinämän laskureitti menee aluksi suoraan, mutta puolivälin tietämillä laskulinjaa kannattaa kääntää laskijan oikealle väistääkseen puolivälin "rollerikalliot". Puolessa välissä on myös ankkuripaikka, jos haluaa mennä lopun 50 metriä varmistettuna laskun päälle. Sidestepin ja poikkarin turvaksi voi virittää köyden solasta. Kapulahissin yläasemalta jatketaan kävellen jäätikön reunaa myötäillen kohti solaa. Reitin alkuun pääsee kätevästi toppikabiinin vierestä lähtevällä lyhyellä kapulahissillä, joka kuljettaa sinut Glacier de la Girosea myöten lähemmäs Pan de Rideaun solaa ja laskun lähtöpaikkaa. Seinämän loputtua reitti kaartaa hiihtäjän oikealle niin sanottuun "mutkaan". Jäätikkö on tasainen ja railoja ei yleensä näy. Yläosassa on usein lumen alla piilossa kiviä. Matkaa kertyy reilun kilometrin verran, korkeuseroa noin 100 metriä. Siinä on hyvä pitää taukoa
ReITTIOPAS Randonnée 1/2010 SKIMBAAJA | 69
Galleria KUvA: TERO REPO / PAIKKA: LAS LENAS, ARGENTINA 70-71
Galleria KUVA: ILKKA UUSITALO / LASKIJA: jAAKKO LUKKArILA / PAIKKA: dISenTIS 72-73
Galleria KUvA: TERO REPO / lASKIJA: MAGNUS LOO / PAIKKA: ALTA BADIA, ITALY 74-75
Galleria KUvA: MIkkO LAMPINEN / lASKIJA: JANI JOhANSEN / PAIKKA: ChAMONIx 76-77
Galleria KUvA: PETRI kOVALAINEN / lASKIJA: JUSSI MONONEN / PAIKKA: TAMPERE 78-79
KUvA: PETRI kOVALAINEN / lASKIJA: ChRISTOPhE hENRY / PAIKKA: COURMAYER
Ne vastustavat hyvin ajan Vihdoinkin iso-syÖte Oulun seudun laskettelijoille Iso-Syötteen rakentaminen oli mahtava ilon aihe. Maailman hiihtolehtiä ovat valloittaneet jo useat härmäläiset: mm. On ollut hieno nähdä, miten suomalaiset kuvaajat ovat menestyneet myöhemmin tällä saralla, jota perinteisesti hallitsivat jenkit ja jotkut "börret". Kaikkiaan kisaan osallistui 92 kuvaa. Digiaikaan siirtyminen on ollut huikea edistysaskel. Hankkeen puuhamiehiä olivat yrittäjä Seppo Juurikko, joka myöhemmin oli perustamassa myös Katinkultaa Vuokattiin. Vuonna 1980 lehti julkaisi ensimmäisen valokuvauskilpailun. Vaahtoytimellä varustettu suksi oli hyvin moderni ja kilpailukykyinen hinnaltaan ja se valloittikin pian Suomen markkinoita. Nyt voi kulttuuriarkeologi löytää tuon ajan lasikuitu- ja muoviluomuksia mökkien takapihojen liitereistä. Titanin laskettelusuksituotanto hyytyi kannattamattomana, mutta edelleen tuotemerkki näkyi vielä pitkään tellupuolella. yli 40 purjelautaa esittelyssä Elettiin aikoja, jolloin skimbattiin talvella ja surffattiin kesällä. 30 v SITTeN 3-4/80 | tEksti ja skannaus: ARI HEINILä skimBaajan suuri ValokuVauskilpailu Ennen kuin Skimbaaja perustettiin 1977, Suomessa ei ollut laskettelu-kuvaajia. Suurin osa otoksista valotettiin Kodakin TRI-X mustavalkofilmille, sillä lehtihän oli aluksi pääasiassa mustavalkoinen kustannussyistä. Pioneerihenkeä löytyi enemmän kuin taitoa tai kokemusta kun kilpailtiin parhaista skimbakuvista. Tiedä häntä, mutta purjelautailu valloitti pikkuhiljaa kaikki maamme lätäköt. Osassa kuvia vastustettiin painovoimaa ja skimbat irtosivat juuri lumesta. Kun katsoo Skimbaajan nykyisiä kuvagallerioita, voi päätellä, että kehitys on ollut melkoista viimeisen 30 vuoden aikana. Kuvaa on katsottava entistä kriittisemmin, jotta todellisuus sen takaa löytyy! nanjohtajana aloitti iso mies, Jorma Mattila. Se on helpottanut kuvaajan työtä huomattavasti ja antanut myös mahdollisuuksia erilaisiin manipulaatioihin. Allekirjoittanut oli innokas harrastajakuvaaja ja näppäillyt myös jonkin verran skimba-kuvia. Muutamat heistä elättävät itsensä pelkästään kuvaamalla lumisia touhuja. Siinäkin Titan oli edelläkävijä, myöhemmin urat poistuivat muistakin suksista. Sakari Kivikkään miniskimba -kuvassa taustalla möllöttää rintamamiestalo. Myös Skimbaaja yritti saada osansa Oulun laskettelubuumista. Levikin kasvattaminen ei ollut alussa kovin helppoa, sillä esimerkiksi Mattilan oli vaikea sulattaa lehden hesan slangi -pohjaista nimeä. Viikonloppuisin virtasi bussilasteittain laskettelijoita Suomen "eteläisimmälle tunturille". jättäneen olas-uran pois "tarpeettomana". Toimin- 80 | SKIMBAAJA. Niitä valmistettiin aluksi 15 000 paria Kanadan tehtaalla. Joillekin lauta auton katolla saattoi antaa uutta itsetunnon nostetta. 3/80 lehdessä esiteltiin 40 lautamallia maksullisissa tuoteruuduissa. Oliko sittenkin miehessä vikaa välineselityksiä. Tero Repo, Rami Lappalainen, Petri Kovalainen, Timo Järvinen, Elina Sirparanta, Mikko Lampinen. Pitkään sitä sulateltiin pohjoisessa, ennen kuin sielläkin skimbattiin. Kuvat vedostettiin Skimbaajan pimiössä täsmälleen samaan kokoon, jossa ne julkaistiin, myös kustannussyistä. Suunnittelijat olivat mm. Se oli myös innoittajana lehden perustamiselle. Kun Oulu sai Syötteen, laskettelubuumi iski kaupunkiin. Trikolor-väreillä pinnoitettu Titan Tiger oli varmasti yksi 80-luvun alun eniten myytyjä suksia maassamme. Enää ei tarvinnut jurnuttaa autolla viikonloppuna Rukalle asti, kun uusi kotirinne löytyi reilun sadan kilometrin päästä Pudasjärveltä. "Ookkonä Oulusta, juokkonä piimää?" suomalainen laskettelusuksi Karhu-Titan esitteli Antti-Jussi Tiitolan kehittämän, Titan-laskettelusuksen. Kun laji ratsasti aallonharjalla, Lauttasaaren ympärisurffaus -kisaan osallistui parhaimmillaan yli 1000 lautaa! Armada oli vaikuttavan näköinen, kuin lintuparvi kun se lipui siltojen alitse ja niemien ympäri. Laskin itse rataa T3-mallilla, mutta huomasin, ettei vaahtoytimisen suksen kiertojäykkyys tahtonut riittää aina jäisillä rinteillä
Hän iski reitensä ohjaustankoon prätkän upotessa rinteeseen ja lensi sen jälkeen kaaressa tantereeseen. Kun tapasimme hänet kolme vuosikymmentä sitten, Penttilä oli pirteä keski-ikäinen, 75 v. Siis keski-ikäinen Penttilän mittapuun mukaan. Lupasimme kovettaa rinteen näytökseen lumisementillä. Kaksilapainen mela on noin kolmimetrinen, jotta se seistessä yltää veteen . Hän oli rakentanut oman laskettelurinteen Janakkalaan. Silloin oli miehet rautaa ja ratakepit ranteen vahvuista puuta. miten laskettelu tuli suomeen Skimbaaja tapasi suomalaisen mutkamäenlaskun pioneereja. Tai siitä voi rakentaa helposti istuttavan mallin. Kuinka väärässä olimmekaan, kun katsellaan mitä stuntit tekevät nykyään pärrillään. Muistan kuinka hyväkuntoinen Karl Ebb, silloin 83 v. Yleisö haukkoi henkeään kun mies lensi horisonttiin kuin pääsisäisnoita luudallaan. Martti kertoi joskus, että isoisä heittää vielä helikopterin, siis 360 astetta suksilla. Siitä ei selvinnyt edes Artsi. Vauhtimäessä prätkä kynsi sohjossa, vaikka hän antoi hanaa kaasu pohjassa. Harva ja valittu joukko sai lasketella Ebb:n rinteessä. Itse olen suunnitellut uusiokäyttöä tuollaiselle pelille. "Kuoliko se", yleisö mutisi. Myös legendaarisen Arto Nyquistin mielettömät prätkä stuntit saivat yleisön haukkomaan henkeään. Hän palasi 30-luvulla takaisin Suomeen pujottelun evankelistana ja levitti sanaa Savossa. Kiianlinna - yksityisrinteessä oli hissin lisäksi komea "alppimaja". Ja hän olisi halunnut hypätä myös voltteja. Artsi tuskaisesti siihen: "eiku baariin...". Oli sohjokeli ja Artsi oli pettynyt lyhyenläntiin hyppyihinsä. Nyt rengas piti ja mies saavutti hyppyrin hurjalla nopeudella paljon ennen volttimiehiä. Sieltä hän haki silkkikankaita ja vaikutteita. Treenattiin. Ja pian hänellä oli kourallinen innokkaita opetuslapsia Puijon rinteellä. SKIMBAAJA | 81. Vanha surffilauta voisi toimia tässä tehtävässä. Ebb innostui alppihiihdosta lukuisilla Keski-Euroopan reissuillaan. hammasta ja ehkä ne voidaan luokitella jonkinlaiseksi ongelmajätteeksi. Ja tuolloin pioneeri oli jo reilusti yli 80 v. Pultataan vain vanha muovinen puutarhatuoli, jonka jalat on lyhennetty, laudan kanteen. Näytös koitti ja Arto antoi hanaa kuin sohjopäivänä. Noilta matkoilta hän alkoi myös raijata alppihiihtovälineitä maahan ja näin siemen lajille oli kylvetty. Kauhistelimme ajatusta ja toppuuttelimme miestä. Artohan hyppi yli romuautojen ja vedätti itseään kahta sataa puukengät sauhuten prätkänsä perässä. Panimme pystyyn näytöksen, jossa oli ajatuksena, että Artsi hyppää prätkällään keskihyppyristä, me heittäisimme voltit suksilla rinnalta. Hän tuli korkealta ja kovaa pehmeään sohjolumeen. Myöhemmin Kalpalan veljekset rakensivat Kalpalinnan hiihtokeskuksen aivan Ebb:n mäen kupeeseen. esitteli ylpeänä Strolzin käsin tehtyjä nahkamonojaan. Etelässä on uusi villitys, jossa isohkolla, kantavalla lainelaudalla melotaan ulos ja lasketaan alas aaltoja. "Ethän sinä pysy satulassa kun lennät prätkällä ylösalaisin", järkeilimme. Sen lisäksi jaloille lenkit ja vanha ongelmajäte on saanut uutta käyttöä melontavälineenä. Skimbaajan alku-aikoina laskettelu oli vielä eliittilajin maineessa, mutta ei mennyt kuin parikymmentä vuotta kun laskettelu tunnustettiin jo koko perheen harrastuksena ja rinteitä ja hissejä nousi vauhdilla ympäri maata. paralleeli Freestyle suomulla ja pyhällä Freestyle oli rantautunut Suomeen ja hurjat voltit kiinnostivat myös yleisöä. Erkkilä muutti nuorena miehenä Kanadaan ja innostui siellä mutkamäestä palavasti. Hän toimi solmioteollisuudessa. Muistan kuin pälyilimme aidan takaa uteliaina tuon yksityisrinteen toimintaa. Arto saapui Pyhälle, jossa me harjoittelimme volttihyppyjämme. Artokin halusi hypätä lumihyppyristämme. "Tuokaa paarit", joku huusi. Kumpareiden maailmancupin voittajan Martti Kellokummun isoisällä oli myös merkittävä vaikutus alppihiihdon leviämiselle Suomessa
harraStaJan Vermeet + klinikaSSa VidEOKAmErAN HyödyNTämiNEN LAsKuTAidON KEHiTTämisEssä SeURAAvA leHTI IlmeSTyy 25.2.2010 82 | SKIMBAAJA. SeURAAvASSA NUmeROSSA 2/2010 + VANcOuVEriN OLymPiAKisAT + HimOLAsKijA PAKETTimATKALLA + KANAdAN LEPPOisAmmAT LAsKuKOHTEET Big White jA SilVer Star + Syöte yKsi KAHdEN HiNNALLA + sAAKO rAHALLE VAsTiNETTA kiSaSukSet VS
Kortin löydät hissilipun myynnistä, R-kioskilta tai verkkokaupasta www.ski.fi, josta kympin lisähintaan saat hankittua myös kattavan rinnevakuutuksen.. 2 laskee 1 maksaa! Korttiasiakkaana saat kaksi lippua yhden hinnalla! Tutustumisedun saat kaikissa SHKY:n jäsenkeskuksissa kerran kaudessa
banked slalomissa, pujottelussa ja nopeuslaskussa. Ja päivän päätteeksi järjestetään tietysti after ski, parhaassa seurassa.. Koe mahtava kansainvälinen ilmapiiri Carlsberg High five -tapahtumassa Pyhällä 2.3.4. Pyhällä kisataan mm