Skimbaaja 4/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

vuosikerta | www.skimbaaja.fi. V U O D E S TA 19 7 7 I N S K I M B A A JA L A S K E T TA VA E N S J O N KU N O N CHILE GRAND SAINT-BERNARD ALPPIKLASSIKKO HAUTE ROUTE SAMI MODENIUS PALUU VUORILLE JOHN KUCERA SYÖKSYN MAAILMANMESTARI POLVIVAMMAT OVAT ALPPINISTIN ARKIPÄIVÄÄ Numero 4/2010 | 32. vuosikerta | www.skimbaaja.fi | GALLERIASSA DOWN DAYS AINA EI AMMATTILAINENKAAN ONNISTU + PIKATESTISSÄ KYPÄRÄKAMERAT STEREOSKIS-VESISUKSET Numero 4/2010 | Hinta 8,30 32
Galleria KUVA: ARTTU MUUKKONEN / LASKIJA: OSSI HALKOLA / PAIKKA: VERBIER, SVEITSI 2-3 DAYS DOWN
Vettä tihutteli laaksossa, eikä vuorillakaan lumi satanut kovin puuterisena maahan. Uskokaa tai älkää, mutta Ossi liukui tuon puron yli. Ainoa mikä kastui, oli kuvaajan kalusto. Sää oli epätoivoinen.. Tavallisesti olisimme jääneet kämpille, mutta jostakin syystä lähdimme mäkeen. Valo on harmaa
asiakas voi kieltää tietojensa käytön markkinointiin ilmoittamalla siitä lehden tilaajapalveluun. 4 | SKIMBAAJA. 040 507 1007 Karitie 4, 88600 Sotkamo www.skimbaaja.fi t i l a u K S e t j a a S i a K a S Pa lv e l u Puh. 040 547 8844 aiKaKauSleHtien liiton jäSen outdoor media oy:llä on oikeus käyttää ja luovuttaa tilaajarekisterissä olevia tietoja harkittuihin käyttötarkoituksiin. SISÄlTö 4/2010 6 8 12 14 40 24 28 50 54 58 60 62 69 70 80 Pääkirjoitus AJANKOHTAISTA: uutisia kevään rinnetaPahtumat KOHde-eSITTelyT: melonta Chile KlINIKKA: kahvakuulatreeni HeNKIlöKuvA: john kuCera sami modenius RApORTIT: Polvivammat vÄlINeTeSTIT: kyPäräkamerat stereoskis-vesisukset RANdONNee: haute route - alPPiklassikko reittioPas down days -galleria skimbaaja 30 vuotta sitten K a n n e n K u va Petri Kovalainen Laskija: Jussi Mononen Paikka: Teisko waterpark Pä ät o i m i t ta j a Jussi Ovaskainen Jussi.ovaskainen@skimbaaja.fi toimituSSiHteeRi Arttu Muukkonen Arttu.muukkonen@skimbaaja.fi tä m ä n l e H d e n av u S ta j at Linda Hyttinen Sakari Hyytinen Petri Kovalainen Aksana Kurola Antti Kurola Mikko Lampinen Rami Lappalainen Antte Lauhamaa Juho Lukkari Arto Majava Jukka Muukkonen Ulriika Niemelä Petra Olamo Jimmy Petterson Henna Raita Tero Repo Tuomas Rio Topi Vuori toimituKSen yHteyStiedot Puh. 044 733 0022 Ti-to klo 9-16 tilaajapalvelu@outdoormedia.fi t o i m i t u S j o H ta j a Jari Henttonen Jari.henttonen@outdoormedia.fi K u S ta n ta j a Outdoor Media Oy Askonkatu 9 C 15100 LAHTI ta i t t o Martti Jokela Martti.jokela@skimbaaja.fi Pa i n o Scanweb, Kouvola Skimbaaja ilmestyy 7 kertaa vuodessa i l m o i t u S Pa lv e l u Jenni Nilsson jenni@outdoormedia.fi Puh
astajan 52 Katso lähin jälleenmyyjäsi: www.nordictrail.fi. Skeletoolin pikkuveli on näppärä apuri hankalissa paikoissa. Squirt® PS4 TOOLS 9 Squirt on uudistunut! Helposti avattavia laad laadukkaita dukkaita ominaisuuksia pienessä koossa. Style on kaikkien aikojen pienin Leatherman se kulkee mukanasi kaikkialle! Monitoimityökalujen minikokoinen uutuus tarjoaa modernit ominaisuudet. Ripusta reppuun, vyölenkkiin tai avaimenperään. Aktiivisen seikkailijan ja harra harrastajan perusvaruste. Alkuperäisistä Leatherman-monitoimityökaluista löydät testattua laatua ja ne kulkevat mukanasi kaikkialle! StyleTM TOOLS 5 StyleTM CS TOOLS 6 2490 5 3450 malliston Aidon Leathermanin tunnistat myös siitä, että malliston pieninkin s monitoimityökalu kestää kovaa käyttöä ja tarjoaa runsaasti ominaisuuksia. PIENIÄ KOOLTAAN, SUURIA OMINAISUUKSILTAAN Leathermanin näppärät uutuusmallit tarjoavat laadukkaita ominaisuuksia avaimenperäkoossa. Pihdit ja sakset samassa sa akset pikkuapurissa
epämukavat monot, odotusten vastaiset sukset tai kuorivaatteen vuotaminen ovat olleet asioita, jotka tuottavat vieläkin tarpeen muistella kokemuksia kuukausia laskukauden päättymisen jälkeen. tämä lienee ensimmäinen kesä miesmuistiin, jota Skipe ei aloita leikkaussuunnitelmalla. tutussa hiihtokeskuksessa vierailu keskellä kesää on myös hämmentävä kokemus. Sitten on se - onneksi pieni - kesämatkailua järjestävien keskusten joukko, jotka suvessakin luottavat lumen peittävään voimaan. Monissa keskuksissa tehdään tänä kesänä valtavasti töitä. muutaman suurin murhe menneen kauden suhteen on valokuvien järjestäminen. Rentouttavaa kesää, Jussi Ovaskainen Päätoimittaja tuleVa kesä yhä useampi laskija vesiurheilee kesäisin. niiden raakkaamisessa, säätämisessä ja esille saattamisessa sellaisessa muodossa, ettei katsoja lehteä lukiessaan haukottele, on tuntien työ. Keskusten kesämatkailun lisääntymisen ansiosta heidän mahdollisuutensa kehittää toimintaa kasvavat entisestään. Hurjia investointeja on käynnistetty. muutamat innokkaimmat pakkaavat vielä suksensa ja matkaavat vielä pitkiä matkoja lumen äärelle joko harrastamisen innosta tai ammattilaisuutensa ansiosta. Sitä ennen kuitenkin rakennetaan laituri ja maalataan katto, kaikessa rauhassa. Parin keskustelukumppanin suurimpia huolia ovat olleet väärät välinevalinnat. Sairastuvan ovi on käynyt vinhaan erityisesti niiden kohdalla, jotka ovat laskeneet kisatasolla. melonta, wakeboarding ja vesihiihto kokoavat rinnekansaa yhteen myös lämpimänä vuodenaikana. Peukaloa, polvea ja olkapäätä leikellään näinä päivinä, jotta tulevana kautena oltaisiin jälleen kuosissa ensilumien aikaan. näissä lajeissa on se hyvä puoli, että niitä voi harrastaa usein tuttujen laskettelukeskusten lähistöllä. 6 | SKIMBAAJA. Uusia rinteitä, hissejä ja oheispalveluja rakennetaan, jotta voimme nauttia laskettelusta aiempaa laadukkaammin ja monipuolisemmin. välinepuolellekin on tulossa paljon uutuuksia jokaiseen tuoteryhmään, joten odotukset tulevaa talvea kohtaan ovat jo nyt kohtuullisen toiveikkaat. tähän ryhmään lasken myös ne, jotka rypevät edelleen menneitä kehnoja kelejä muistellen. Se heijastuu aivan varmasti monipuolisempina palveluina myös talvikaudella. Hyysalon loukkaantuminen on osoittanut, että laskettelu on yksilöistä koostuva sosiaalinen laji. osa edustaa tietysti useampaakin ryhmää, myös minä. Keskustelujen sävy ja aiheet ovat vaihdelleen äärestä laitaan. useimmissa keskuksissa yllätys on myönteinen, kun paikat ovat siistit ja kesäänkin on panostettu. jostain syystä olen viime päivinä keskustellut monen alamäkiaktivistin kanssa menneestä kaudesta. ihmisten rauhaisa kesänvietto on hyvin erilaista vaikkapa pääsiäisvilinään verrattuna. toivotan Pekka Hyysalolle parasta mahdollista toipumista ja voimia hänen perheelleen ja ystäville koko laskevan Suomen puolesta. monella asiasta tietävällä on ollut kova tarve jutella tapahtuneesta, vaikka itse edustaisikin muuta alppihiihdon lajia kuin freestyleä. Pienenä sivujuonteena mainittakoon, että vapaalaskija Skipe oivo säilyi terveenä menneestä kaudesta. Kuvat ovat järjestämättä, vääriä välineitäkin olen kokeillut, hiihdellyt heikossa säässä, mutta terveenä olen säilynyt. oma valitettava lukunsa on kansainvälistäkin menestystä maistaneen freestyle-hiihtäjä Pekka Hyysalon erittäin vakava loukkaantuminen ylläksen kuvaussessioissa. Sama paikka näyttää hyvin erilaiselta talveen verrattuna. loukkaantuneet ovat oma ryhmänsä. erityisesti tällä vuosikymmenellä matkailukeskusten panostus ympärivuotisuuteen on osalle tuottanut tulosta. digiaikana kuvia kertyy yhdestä reissusta helposti satoja. PÄÄKIRJOITUS 4/2010 kesä on menneen muistelua ja tuleVan suunnittelua Hiihtokausi 2009-2010 on pääosin paketissa. Skipen mahdollisuudesta kalastaa koko kesä olen vilpittömän iloinen, Pekka Hyysalon onnettomuus veti puolestaan hyvin hiljaiseksi
Esimerkiksi DonJoy Armor polvituki, joka on tehty lentokonealumiinista. Meiltä löytyy niihin apua! Monta tuotettamme ovat erityisesti suunniteltu ennaltaehkäisemään ja lieventämään lasketeluun liittyviä vammoja. www.DJOglobal.eu Oletko menossa laskettelulomalle instabililla polvella? Lasketella vuorta alas puhtaalla lumella aurinkoisena päivänä on hieno tunne. Thomas Sillman: +358 50 3566606 thomas.sillman@djoglobal.com www.djoglobal.eu DJO tarjoaa ratkaisuja sekä lihas-, jänne-, nivelsidevammojen ja luumurtuma vammojen jälkeiseen kuntoutukseen että kivunhoitoon. Haluamme että voit luottaa kehoosi, vaistoosi ja myös varusteisiisi! Lue lisää tuotteistamme www.djoglobal.eu tai ota yhteyttä maasi myyntivastaavaan. 10-15 % kaikista lasketteluvammoista ovat ristisidevammoja. Tuotteemme auttavat sekä ennaltaehkäisemään vammoja että kuntouttamaan vamman tai leikkauksen jälkeen. MaksiMaalinen käyttöMukavuus ja tuenta HOUSE OF QUALITY BRANDS DJO Nordic AB Murmansgatan 126 212 25 Malmö, Sweden Tel +0800 114 582 Fax +0800 114 583 E-post info.nordic@DJOglobal.com www.DJOglobal.eu. Me otamme turvallisuutesi ja vammasi tosissaan. Samaan aikaan on se myös kova rasitus polville, ja polvivammat ovat ikävä kyllä osa hiihtourheilua. Yksi tuen mallista on suunniteltu käytettäväksi alppihihdossa, sillä tuen pohjeosa on niin lyhyt että se sopii olemaan laskettelumonon kanssa
AJANKOHTAISTA 4/2010 TALmA AcTIVe on vuoden 2010 hiihtokoulu talman hiihtokoulu on valtakunnallisen Werneri-konseptin esimerkillinen toteuttaja. Raadin puheenjohtajana toimii meK:n ylijohtaja jaakko lehtonen. VIRNe näytetään elokuvafestivaaleilla KRAKOVASSA vapaalaskuelokuva virne esitetään Freeride Festiwals 2010 -tapahtumassa Krakovassa kesäkuun alussa. - Meni tosi hyvin, eikä kisaranin alussa kaatumani kolmonenkaan näköjään haitannut. Suurimman huomion saanee lyhytelokuva- ja valokuvakilpailu, jonka tuotokset nähdään Hangon Casinon puiston jättiscreeniltä. Krakovan festivaaliesitys on elokuvan päätekijöille, matti möttöselle ja arttu muukkoselle, iloinen yllätys. Hyysalo kiidätettiin vakavien vammojen vuoksi lapin keskussairaalan kautta oulun yliopistollisen keskussairaalan teho-osastolle, jossa häntä hoidettiin ensimmäiset neljä viikkoa. Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen asiantuntijaraati kehui Sappeen määrätietoista kehittymistä ja uusia tuoteinnovaatioita. vuoden Hiihtokeskuksen valitsi Suomen Hiihtokeskusyhdistyksen ja meK:n kokoama raati, johon kuuluu kymmenkunta alan riippumatonta toimijaa. isot hypyt kallioiden yli ja varma laskutyyli varmistivat voiton Karhumaalle jo viidettä kertaa viimeisen kuuden vuoden aikana. Sijoituksille pääsivät Karhumaan lisäksi vapaalaskuseura läskikympin edustajat jussi anttonen (24:s), juuso Kivikoski (27:s) ja tatu Salo (34:s). SAPPeeSTA vuoden 2010 hiihtokeskus Pälkäneellä sijaitseva Sappee valittiin vuoden Hiihtokeskukseksi. liekö syynä olleet uudet monot ja sukset, joilla mies ehti laskea vain pari mäkeä ennen kilpailua. myös aktiivinen toiminta koulujen kanssa on tuonut Suomeen satamäärin uusia laskijoita. HANKO SeA & BeAcH 9.-10.7.2010. Hangon Regatan kanssa samaan aikaan järjestettävässä tapahtumassa on ohjelmaa kaarnalaivakisoista sukellukseen, kaikkiaan mukana on yli 20 lajia. tasainen kasvu ja ensimmäisenä suomalaiskeskuksena aFP-tason suksikiertueen osakilpailun saaminen olivat painavia syitä valintaraadille. Skimbaaja toivottaa paranemista Pekalle sekä voimia hänen perheelleen ja ystävilleen. JOONAS KARHUmAALLe Pm-mestaruus riksGränsenillä telemark-laskija joonas Karhumaa nappasi jälleen voiton Pohjoismaiden mestaruuskisoissa Riksgränsenillä Ruotsissa. Skimbaajan tietojen mukaan kaksikko suunnittelee jo seuraavan vapaalaskuelokuvan kuvaamista. lumetuskapasiteetin lisäksi keskus on investoinut muun muassa uuteen rinnekoneeseen, lippujärjestelmään, asiakastilojen kunnostukseen sekä erityissuorituspaikkoihin. Kriittisen tilan vaihduttua vakavaksi Hyysalo lennätettiin kotikaupunkiinsa turkuun jatkohoitoon. Sappee ei lepää kesälläkään: sieltä löytyy muun muassa maastopyörärinteet- ja reitit, frisbeegolfrata ja kesäteatteri. vuoden 2010 lähikeskus on HIRVeNSALO turun kaupunkialueen saaressa sijaitseva Hirvensalo oli viime talvena auki yli 100 päivää. viime syksynä julkaistu suomalaisiin vapaalaskijoihin keskittyvä virne on kerännyt jo yli 50 000 katsojaa. Karhumaa kilpaili telemark-sarjan lisäksi myös alppipuolella. tapahtumaa järjestää Skimbaajastakin tuttu ari Heinilä. Hyysalo tuli sivuttain alas, minkä seurauksena hän löi päänsä voimalla alastuloon. Suomen huippuihin parkkilaskijana kuuluva Hyysalo yritti isosta transfer-hyppyristä feikki tuplakorkki tonnia, mutta pyöriminen meni noin 90 astetta yli. jäämme odottelemaan virneen mahdollista jatko-osaa. PeKKA HyySALO loukkaantui vakavasti 19-vuotias Pekka Hyysalo loukkaantui vakavasti ylläksellä huhtikuun viimeisellä viikolla. Annoimme tietysti luvan, tuo on hauska juttu, muukkonen sanoo. Siitä on osoituksena muun muassa hiihtokoulussa talven aikana käyneet yli 600 lasta. onnettomuuden sattuessa Hyysalo oli kuvaamassa Flatlight Filmsin ja valokuvaaja Petri Kovalaisen kanssa materiaalia seuraavaa kautta varten. Ihan kiva yllätys oli, että sain enemmän pisteitä ensimmäisenä päivänä suorituksestani kuin alppisarjan ykkönen, Karhumaa sanoo. lisätietoja: www.seaandbeach.fi 8 | SKIMBAAJA. menestys tellusarjassa ei toistunut kantapäät kiinni, sillä suksisarjan finaalissa Karhumaa laski sijalle 22. Suksisarjassa jäivät ensimmäisen kisapäivän pisteet voimaan, koska säät eivät sallineet enempää suorituksia. - Festivaalin tuottaja otti yhteyttä ja kysyi, voisiko elokuvan näyttää Puolassa
valmentajina toimivat Räty ja Saarinen. - 11. Water Ramp Camp -leirien järjestelyistä vastaa vapaalaskuseura KuoSi. leirit järjestetään 8. oman hakemuksen voi lähettää osoitteeseen vesihyppyleiri@ hotmail.com. Pyhäexpressin maksimikapasiteetti on 3 000 henkeä tunnissa, mikä vastaa lähes kolmea perinteistä ankkurihissiä. laadukasta valmennusta on varmasti tarjolla, sillä Räty kuuluu armadan euroopan tiimiin ja Saarinen on Salomon Finlandin tiimimanageri. uuden hissin pituus on 1 100 metriä ja korkeusero 280 metriä. molemmille leireille otetaan 15 osallistujaa hakemusten perusteella. erityisesti lasten ja aloittelijoiden on helppo käyttää ala- ja yläasemilla vauhtiaan hidastavaa modernia tuolihissiä. uudistusten ytimenä on huippunopea kuuden hengen Pyhäexpress-tuolihissi. vuoden 2010 rinneinvestointien jälkeen seuraava uudistus on perinteikkään Hotelli Pyhätunturin laajennus, joka on tavoitteena aloittaa kesällä 2011. mATTI RÄTy isännöi vesihyPPyleirejä NURmeKSeSSA nurmeksen vesihyppyleirit heräävät taas vuosien tauon jälkeen eloon, kun matti Räty ja jussi Saarinen vetävät kaksi hyppyleiriä nurmeksen vesihyppykeskuksessa Pohjois-Karjalassa. neljä päivää kestävän leirin aikana treenataan uusia hyppyjä turvallisesti veteen. heinäkuuta. PyHÄLLe huiPPunoPea kuuden henGen tuolihissi Pyhä käynnistää historiansa mittavimmat rinneinvestoinnit ja avaa tulevan hiihtokauden uudistuneena marraskuussa 2010. leirillä on tarkoitus pitää myös tietysti hauskaa hyvässä seurassa. Ulkomaiset hiihtoturistit ja harjoitusryhmät ovat jo tottuneet moderneihin hisseihin ja osaavat vaatia niitä nyt myös Suomessa, kertoo toimitusjohtaja miia Porkkala. lisätietoja loska-foorumilta tapahtumat-osiosta osoitteessa: www.loska.fi SKIMBAAJA | 9. heinäkuuta ja toinen heti perään 11.-14. Pyhällä vierailleet toivottavat uuden hissin tervetulleeksi, sillä vanha hissi oli erityisen hankala yksin noustessa ja ankkurihissinä kohtuullisen hidas. - Investointien myötä Pyhä nousee palvelutasoltaan myös kansainvälisesti kiinnostavaksi hiihtokohteeksi. uuden hissin rinnalle rakennetaan myös kokonaan uusi FiS-rinne, joka täyttää viralliset pujottelu- ja suurpujottelumitat. - Leireille ei ole ikärajaa, mutta parkkilaskemisen perustaidot on hyvä olla hallussa, Räty kertoo. tuleva Pyhäexpress nostaa hiihtäjät tuulikuomun suojassa neljässä minuutissa Pyhän huipulle. leirimaksu on 250 euroa (KuoSin jäsenille 240 e), ja se pitää sisällään majoituksen täysihoidolla, hyppymaksut, valmennuksen ja oheisohjelman
Suomen mestaruuksia leinon palkintokaappiin on kertynyt yhteensä kuusi kappaletta. SUOmeN ALPPIHIIHTOJOUKKUeeT 10/11 naiseT Maailmancup-joukkue tanja Poutiainen (Santa Claus Ski Team) Sanni leinonen (Tampereen Slalom Seura) Eurooppa-cup-joukkue Kristiina Rove (Espoo Slalom) jessica Honkonen (Slalom Seura) Nuorten joukkue merle Soppela (Santa Claus Ski Team) nathalie Brännkärr (Vasa Skidklubb) lotta toivonen (Santa Claus Ski Team) KISASUKSIA narikkaan Mikko Ronkainen. vuodesta 2000 asti Suomen alppimaajoukkueeseen kuulunut jukka leino päätti uransa jatkuvien polvi- ja selkävaivojen 10 | SKIMBAAJA. Asioita katsoo paljon avarammin ja ymmärtää niitä monesta näkökulmasta. urheilu-uransa aikana luusua opiskeli kauppatieteiden maisteriksi lapin yliopistossa pääaineenaan laskentatoimi. markkinoinnin opinnot oulun yliopistossa jatkuvat ja valmistuminen kauppatieteiden maisteriksi on noin vuoden päässä. Totta kai on hyötyä omista kokemuksista, koska nyt osaa miettiä, mitä itse olisi tehnyt toisin, mustonen sanoo. jotta pystyisin taistelemaan mitaleista, tämä vaatisi niin täydellistä täysipäiväistä sitoutumista, etten ole siihen enää valmis. Hän on ilmaissut kiinnostuksensa vastaisuudessa toimia valmennustehtävissä. Nyt on aika nauttia olosta, kun ei tarvitse aikatauluttaa kaikkea, luusua sanoi. Kaudella 2007/08 mustonen vastasi kumparelaskun maailmancupjoukkueen tekniikkavalmennuksesta. maailmancupissa hänen paras sijoituksensa on ollut 11:s sija Wengenin pujottelussa vuonna 2004. mustonen, 33, lopetti aktiivikumparelaskijan uransa vuonna 2007. toisen kumparelaskun jättävän atleetin, rovaniemeläisen tapio luusuan suunnitelmat ovat vielä avoinna. Ronkaisella on selkeät suunnitelmat tulevaisuuden suhteen. leino ei halunnut kilpailla jatkuvasti puolikuntoisena. aiemmin nuorten maajoukkueen valmentajana toiminut rovaniemeläinen mustonen seuraa tehtävässään kahdeksan kautta toiminutta Pekka lehtikalliota. Pitkän uran kohokohta osui vuoden 2009 maailmanmestaruuskilpailuihin. luusua laski urallaan lähes sata maailmancupin starttia. moninkertainen kumparelaskun arvokisamitalisti mikko Ronkainen asetti perheen urheilu-uran edelle - Perhe-elämän ja huippu-urheilijan työn yhteensovittaminen on minulle mahdoton yhtälö. japanin inawashirosta luusua matkusti kotiin kahden mm-mitalin kanssa, kun hän voitti kumpareissa hopeaa ja parikumpareissa pronssia. FReeSTyLeN mAAJOUKKUeeT 10/11 Kumparelasku Kiramo arttu, (Jyväskylän Freestyle Seura) lahtela juuso, (Avalanche Ski Club, Kemijärvi) miettunen ville, (Avalanche Ski Club, Kemijärvi) Penttala jussi, (Freestyleseura Moebius, Helsinki) Ski cross Haukkala juha, (Seinäjoen Hiihtoseura) Pellinen jouni, (Imatran Urheilijat) Half pipe Kemppainen antti-jussi, (Ruka Slalom Freestyle, Kuusamo) leinonen Kalle, (Tampereen Slalom Seura) Jukka Leino. - Oman aktiiviuran jälkeen ajatusmaailma on laajentunut paljon. Hän on viime vuosien aikana valmentanut paljon juniori-ikäisiä laskijoita. AJANKOHTAISTA 4/2010 SAmI mUSTOSeSTA uusi kumParelaskun Päävalmentaja entinen kumparelaskija Sami mustonen on valittu freestylehiihdon kumparelaskun päävalmentajaksi. uuden olympiadin alkaessa freestylen valmennusorganisaatiota uudistetaan ja panoksia kohdistetaan entistä enemmän seuratyöhön ja alueelliseen toimintaan. nuorille urheilijoiksi haluaville aiotaan tarjota katkeamaton polku laadukkaassa valmennuksessa, jotta Suomi palaa kumparelaskussa jälleen niin maailmancupissa kuin arvokilpailuissakin mitalikantaan. vuoksi. Ronkaisen kirkkaimmat saavutukset ovat olympiahopea torinon olympialaisista vuonna 2006, kaksi maailmanmestaruutta vuosilta 2001 ja 2004 sekä maailmancupin kokonaiskilpailun voitto kaudelta 20002001. MieheT Maailmancup-joukkue Kalle Palander (Ruka Slalom) marcus Sandell (Grankulla IFK Alpine) Eurooppa-cup-joukkue andreas Romar (Vasa Skidklubb) victor malmström (Grankulla IFK Alpine) Samu torsti (Vasa Skidklubb) Santeri Paloniemi (Ruka Slalom) Nuorten joukkue Kasper Hietanen (Espoo Slalom) eemeli Pirinen (Puijon Hiihtoseura Alppi) jens Henttinen (Espoo Slalom) juho-Pekka Penttinen (Puijon Hiihtoseura Alppi) justus Kuukka (Lahden Hiihtoseura) oskari vähäpassi (Grankulla IFK Alpine) max luukko (Grankulla IFK Alpine) Tapio Luusua. Heinäveden Hyrskettä edustavan leinon suurimmaksi saavutukseksi jää eurooppa-Cupin suurpujottelucupin voitto kaudelta 2007-2008. - Nyt minun osaltani urheilu on nähty ja on perheen ja työelämän vuoro, kahden lapsen isä sanoo. aktiiviajalta mustosen palkintokaappi täyttyi muun muassa olympiapronssilla ja kahdella mm-mitalilla. - Ihan ensin jatkan pitkää kesälomaa, joka alkoi viimeisen maailmancupin kisan jälkeen
määrätietoisena ja kunnianhimoisena tunnettu Slivnik saa käsiinsä ikänsä puolesta nuoren joukkueen, jonka tavoitteet siintävät jo neljän vuoden päässä olevissa Sotsin olympialaisissa. KUmPAReLASKUJOUKKUe luottaa nuoriin jos alppijoukkueessa luotetaan kansainvälisiin nimiin, niin kumparepuolella uusi päävalmentaja löytyi koti-Suomesta. tulevalla kaudella joukkueessa kokemusta edustavat vasta 25-vuotias juuso lahtela ja 20-vuotias olympiafinaalissakin laskenut arttu Kiramo. Palander tosin aikoo ilmoittaa vasta syksyllä uransa jatkon kohtalosta. todellisen sukupolvenvaihdoksen kokeneen joukkueen tulevien vuosien mestareita leivotaan 16-vuotiaasta jussi Penttalasta ja 17-vuotiaasta ville miettusesta. Kitzbühel Alpen - Itävalta Lech - Itävalta Grand Valira - Andorra Val d`Isere - Ranska Monte Rosa - Italia St. viimeiset laskijat saivat taistella syvissä spooreissa, vaikka radankunnostajat yrittivätkin parhaansa pitäessään radat mahdollisimman hyvässä kunnossa. tulokset http://www.leviskiclub.fi/audilevi2010.htm SKIMBAAJA | 11 Alppimatkatoimisto You Travel Isokaari 44, Helsinki puh. Pohjois-italiasta kotoisin oleva ja saksaa äidinkielenään puhuva thoma vaikutti tanja Poutiaisen mukaan ensi kokemuksen perusteella olevan erittäin humaani ja paljon keskustelua harrastava valmentaja, joka vaatii myös laskijalta omaa vahvaa näkemystä laskemisesta. 0201 55 11 00 - www.alpit.fi. ensimmäiset laskijat tekivätkin pohja-ajat. Perjantaina ohjelmassa oli super-g ja yhdistelmäkilpailut. Moritz - Sveitsi Zermatt - Sveitsi Banff - Kanada Aspen - USA Vail - USA toon Maastohiih Seefeld - Itävalta St. toisaalta olosuhteet olivat vaikeat, mutta tasapuoliset myös peräpään laskijoille: rinteen pinta kesti lähes kulumatta 200 laskijan kantinrunttauksen suurpujotteluradoilla! Sunnuntaina ohjelmassa olivat pujottelukisat. Cup koostui viidestä kisaviikonlopusta. Suomalaisen urheilukulttuurin salat jo hyvin tunteva Slivnik saanee Sandellin ja mahdollisen paluun tekevän Palanderin lisäksi maailmancupeihin laskijoita kovaa nousua tekevästä eurooppa-cupin nuorisoketjusta, kuten andreas Romarista ja victor malmströmistä. myös sunnuntaina rinne kesti hyvin, ja suurillakin lähtönumeroilla oli mahdollisuus nousta kärkikahinoihin. Suomalaismiesten ykkösvalmentajaksi siirtyy edelliset neljä vuotta Suomen naisten joukkueen johdossa ollut slovenialainen janez Slvinik. lauantaina reipas pakkanen jäädytti radan, mutta koska tuhkapilvi oli viivästyttänyt vinssitampparin huoltotöitä, ei sohjolunta saatu ajettua tavallisilla tamppareilla aivan tasaiseksi. Teksti Petra Olamo w ALPPIJOUKKUeeT uuteen kauteen uusilla valmentajilla tanja Poutiainen ja Sanni leinonen valmentautuvat tulevana talvena italialaisjohdossa. Hyvä lähtöpaikka oli kullan arvoinen. naganon olympialaisten pronssimitalisti ja viime kauden nuorten maajoukkuetta valmentanut Sami mustonen saa johdettavakseen todella nuoren, mutta nälkäisen kumparejoukkueen. Heikko näkyvyyskään ei parantanut tilannetta. naisten maailmancup-joukkueen päävalmentajaksi on nimitetty italian naisten maajoukkuetta edelliset vuodet valmentanut Christian thoma. muun muassa nicole Giusin ja denise Carbonin alppimaailman huipulle valmentanut thoma ehti tutustua uusiin valmennettaviinsa jo kevään harjoitusleirillä. Moritz - Sveitsi AUdI cUP -finaalit laskettiin levillä audi cup on valtakunnallinen alppihiihtokilpailukiertue nuorille laskijoille. valmentajavaihdoksessa ei ole kyse poikkeuksellista urheiludraamasta, sillä valmentajasopimukset ovat useimmissa lajeissa katkolla aina olympiatalven jälkeen. ww .alpit .f i t Lumiset uu uudet Tux - Itävalta Grimentz - Sveitsi Laax - Sveitsi You Shop - Lauttasaari iv Tutut ja toim at PALANdeR ilmoittaa jatkostaan syksyllä miesten maailmancup-joukkueeseen on nimetty tulevalle kaudelle vain kaksi laskijaa, eli loukkaantumisistaan toipuvat marcus Sandell ja Kalle Palander. ensimmäinen kisapäivä tuotti vaikeuksia huoltojoukoille, sillä vetinen räntä vaati suksilta paljon. Finaalitapahtuma järjestettiin huhtikuun kolmantena viikonloppuna levin eturinteillä
Sunnuntaina jatkettiin puurtamista, vaikka hapot naisten jaloissa painoivatkin viikonlopun jäljiltä. AJANKOHTAISTA 4/2010 Teksti ja kuva: Linda Hyttinen LAdyT viihtyivät lumella iso-ylläksellä järjestettiin maaliskuussa aikuisille naisille suunnattu viikonlopun mittainen laskettelutapahtuma. oman laskemisen näkeminen ja sen klinikointi opetti jokaiselle hurjan paljon. Kaiken hiihtämisen jälkeen naiset saivan pientä infoa aikuisen naisen ihosta, kun paikallinen kosmetologi marjo piti luennon aikuisen naisen kauneudenhoidosta. täydellinen päivä huipentui illalla järjestettyyn illalliseen ja huutokauppaan. lauantaina naisilla oli mahdollisuus tutustua maastohiihdon, telemarkin tai lumilautailun perusteisiin. Kuvattiin vielä viimeiset otokset ja kaikkien naisten kehitys oli huikeaa! naurua, iloa, ääntä ja positiivista asennetta tulvi rinteestä enemmän kuin kauden aikana yhteensä. mestari-kisälli-lähtökohdista toteutuille freeski campeille on tarvetta. leiriläisten palaute päivien jälkeen oli yksipuolisen ylistävää. erityisesti reilit olivat toisella ryhmällä erittäin hyvin hallussa ja uusia temppuja päästiin opiskelemaan urakkatahtiin. lämpötilan inhimillistyttyä päästiin treenaamaan muun muassa paippilaskua feikkinä, erilaisia hyppyjä sekä reilaamista. tapahtuman järjestäjät kiittelivät osallistujien asennetta, sillä kaikki olivat aamuisin ajallaan, iloisina valmiit kohtaamaan päivän haasteet. mATIN JA KALLeN freeski CamP tahkolla Freestyleristit matti Räty ja Kalle leinonen järjestivät kaksi hieman eritasoisille laskijoille tarkoitettua valmennusleiriä. Perjantaiaamulla treenattiin upeassa säässä perusasennon löytämistä ja kokeneimpien kanssa kokeiltiin leikkaavaa laskemista. lahjoituksesta saatu 2 400 euroa meni lyhentämättömänä Suomen rintasyöpäyhdistykselle. vaikka lunta tuprutti ja murtsikoiden pohjissa oli kilo lunta, ei se naisten hymyä hyydyttänyt. Kolmen päivän aikana naiset pääsivät hiihdonopettajien johdolla tutustumaan laskettelun saloihin ja hiomaan omaa laskutekniikkaansa. ensimmäistä, nuorempien leiriä piinasivat kovat pakkaset. Huutokaupattavana oli sponsoreiden lahjoittamia tuotteita laidasta laitaan. tahkon lumilaakson suojaisa sijainti ja rinnekuppila mahdollistivat leiriläisten ensimmäisten kolmosten ja vitosten harjoittelun. illalla Saagassa allasjumpan voimin saatiin paikkoja auki ja kerättiin paukkuja uuteen päivään. iltapäivällä kuvattiin jokaisen naisen uniikki tyyli nauhalle. valmentajien työnjako oli sopimatta selvä, sillä Kalle oli edelleen toipilas polvivamman vuoksi ja kykeni vain peruslaskemiseen rinteessä. Hyvän fiiliksen luomisessa auttoi myös valmentajakaksikon lajiuskottavuus, karismaattiset olemukset ja hyvin suunniteltu leirin rakenne yhdistettynä käypäisiin puitteisiin. 12 | SKIMBAAJA. meklari huudatti ja tuotteet menivät kuin kuumille kiville. Kalle hoiti teorian ja matti näytöt. niissä kummassakin oli mukana reilut kymmenen 10-16-vuotiasta laskijaa. iltapäivällä jatkettiin alppihiihdon parissa ja jo toisena päivänä alkoi näkyä huimaa kehitystä jokaisella ladyllä. leiritunnelmaa kohotettiin myös keilaradalla, jossa oppilaat kouluttivat opettajiaan perusteellisesti. toinen leiri oli suunnattu hieman vanhemmille ja taitotasoltaan edistyneemmille laskijoille. myös reileillä käytiin ottamassa maistiaisia liukumiseen liittyvistä haasteista
muistoissa kaukana tuntuu olevan on myös vappupäivä, jolloin lapin lennoston Hornetit tekivät ylilennon tunturia melkein viistäen. Rakkakivistä ei ollut tänä vuonna tietoakaan, vaan lunta riitti jopa rinteiden ulkopuolella - vappupäivänä lunta saatiin jopa useita senttejä lisää. Varkaankurusta kaikki alkoi Siitä on aikaa, kun varkaankurussa keräännyttiin juhlimaan vappua ensimmäistä kertaa quarterpipen reunalle kuplajuomasta nauttien. tunturissa ei myöskään kaiu enää ari Kanasen käskyt radiopuhelimeen Solid Powderin kuvauksissa, joiden jälkeen mofy perinteisesti aiemmin alkoi. isänsä ja pikkuveljensä kanssa kauas pohjoiseen matkannut tyttö ei jäänyt isompiensa varjoon, ja hän oli todellinen tapahtuman ilopilleri. Teksti: Tuomas Rio Kuvat: Topi Vuori mASTeR OF yLLÄS täytti 10 vuotta viimeinen mofy juhlittiin ylläksellä vaihtelevassa säässä. Historiansa alusta asti mofy on ollut tapahtuma, jossa kausi paketoidaan letkein asetelmin hyvästä seurasta, lumesta ja sirkushuveista nauttien. juhlavuoden kunniaksi oli luontoäiti luonut lumen puolesta hulppeat olosuhteet. uusi sukupolvi on tuntunut vallanneen palkintopallin ainakin suksipuolella, jossa Henri Koskelainen, Sami Säkkinen ja antti ollila veivät kolme ensimmäistä sijaa. Perinteisesti kirjavan laskukansan ylläkselle koonnut tapahtuma ei pettänyt tänäkään vuonna. yksi on kuitenkin pysynyt ylläksen ilmatilassa vuodesta toiseen, ja se on iisko Heiskanen. Bar kaapissa kannat kattoon uutta tänä vappuna oli ainakin laskukansan oma olohuone, eli Bar Kaappi. Siellä vietettiin ilta toisensa jälkeen jatkoaftereita kannat katossa, ja ulos Kaapista pääsi vasta aamuauringon noustessa. vuodet ovat vierineet myös kuin loska yli jokerikuppilan, jossa takavuosina nautittiin auringosta ja mofystä. tämän vapun kirkkaimmaksi tähdeksi rinteessä nousi vasta 8-vuotias virolainen Kelly Sildaru, joka pienestä koostaan huolimatta säväytti yleisöä hypyillään ja reilitempuillaan. Rinteessä ei enää raikunut kasarihevi ja discohitit, vaan menoa tahdittivat sielukas housemusiikki, bassovoittoinen dubstep ja reggae, jota tarjoili uuden polven dj jukkaboy tampereelta. lautasarjassa taas vanhat parrat antti "Keso" Keskitalo, miikka temisevä ja aki juopperi veivät palkinnot. SKIMBAAJA | 13
mutta pelon voittaminen herättää mielihyvän tunteet. veden pinnalla tuntee olevansa vapaa ja liitävänsä. Pinnalla on jälleen ryhdyttävä työhön: on melottava itsensä takaisin kosken syleilyyn. tällöin kosket pursuavat sulamisvesistä tai täyttyvät syyssateista. se voi olla pipe-laskun omaista freestyletemppuilua tai siitä voi löytää samoja elementtejä kuin isojen vuorten laskemisesta. Jo kosken äärelle saapuminen saa unohtamaan arjen murheet. tuntuu kuin hyppäisi lapsuuden muistoihin vesivuoristoradan pärskeisiin, joka sai kutkuttamaan vatsan pohjasta. Hymy venyy korviin veden räiskyessä, vaikka keskittyminen vaatii kaiken huomion. veden kuohuissa melojan maailmaan ei mahdu muuta kuin koski. veden liikkeet tuntee kehossaan ja aaltojen vaste tuntuu melan lavoissa. Sisäkurviin kallistuksella pääsee akanvirtaan. mukavuudenhaluinen kokee päällimmäisenä palelun, rakolle hiertyneet kädet, hyttysten puremat ja kolhut. KeSÄTeemA 4/2010 | TeksTi: aKSana KuRola | kuvaT: antti KuRola Vauhdikas laji Vie mukanaan KosKEN KuohuihiN koskimelonnassa on yllättävän paljon yhteisiä piirteitä luonnonlumilla laskettelun kanssa. melontaseuroilla on talvisin hallivuoroja, joissa voi harjoitella perustaitoja. 14 | SKIMBAAJA. vesikammo estää nautinnot, eikä ajatus pyöri kuin kauhun ympärillä. Pian kaikki lihakset työskentelevät täydellä teholla, jotta kajakin saa kulkemaan mieleiseensä suuntaan. vasta kosken alla aistii märän ja kylmän, tuntee veden tönimisen ja kuulee kohinan korvissa, kunnes lantioliikkeellä kiepsauttaa itsensä ylös sillä kuuluisalla eskimokäännöksellä. Keho aistii virtaukset sekä kuohujen liikkeet ja reagoi sen mukaan. tarkkana saa olla, ettei virtauksen suunnan muutos kaada kajakkia. ja viimeistään ensimmäiset pärskeet, kuin raikastava suihku, herättää siihen hetkeen. tajuntaan ei edes yllä se, onko vesi kylmää vai lämmintä. aikaa ei mennyt kuin hetki, mutta se pysäyttää maailman. ei vain kädet, vaan sekä selkä että jalat ponnistavat eteenpäin. Keskikesällä monissa virtapaikoissa vesi on vähissä, mutta lämpö tekee varsinkin harrastamisen aloittamisesta miellyttävää. Keskittymiskyvyn hetkellinen herpaantuminen heilauttaa kajakkia, mutta lantioliike oikaisee sen. onnistumisen riemu on suunnaton, eikä haittaa, että paatti menee katolleen. Koskimelontaharrastuksen voi aloittaa vaikka uimahallissa. Kajakissa ei voi olla hymyilemättä. milloin mennä? Koskimelonta on parasta silloin, kun vesi on vielä kylmää ja ilmasta puuttuu kesän lämpö. alkuun ei kaipaa suuria vesiä, ja taidoiltaan kohtuulliseksi teknisesti taitavaksi koskimelojaksi voi oppia tasaisessakin vedessä. aallolla tanssiessani hetken aikaa vesi, meloja ja kajakki ovat kuin yhtä. tieto siitä, että itse on kohta sen syleiltävänä, saa keskittymään. Kuohuva vesi vie huomion kaikilta aisteilta: veden tuoksu, kohina ja kauneus tuntuvat vaikuttavilta
yleinen virhe on meloa käsillä, sillä liikkeet tulevat selkä- ja vatsalihaksista. Käytännössä siis hyödynnetään virran muotoja hauskanpidossa. melaa tulisi pidellä "köykäisin" käsin sormien varassa. Silloin kuljetaan koskea ylös- ja alaspäin, sivusuuntaisesti sekä surffataan aalloissa. vain harva harrastaa kaikkia koskimelonnan muotoja, vaan aikaa myöten löytyy se kaikkein omin laji. Kaikissa näissä muodoissa elementti on sama, mutta tapa liikkua eri ja tämän vuoksi kulkupelien malli vaihtelee suuresti. Koskimelonnan luonteeseen kuuluu väistämättömästi kaatuminen ja harrastaminen on paljon mukavampaa, kun ei tarvitse joka kerta uida. Freestylemelonta tapahtuu kosken aallossa tai pystypyörteissä eli stoppareissa, joista löytyy haastetta pyörittää kajakkia. TeemA VALiTsE LAjisi Pidätkö puljaamisesta vai freestylemelonnasta. Freestylemelontakursseilla taas mennään itse asiaan ja harjoitellaan isossa aallossa tehtäviä temppuja. yleiskäsitys koskimelonnasta on virtapaikkojen läpi laskeminen, joka on lähes väistämätöntä harrastettaessa retkimelontaa joissa. Freestylemelonta muistuttaa vauhkon hevosen selässä menoa ja on lajeista kaikkein näyttävintä. toki koskimelonnan voi aloittaa kokeneen kaverin opastuksella, mutta yksin ei kannata kähyihin mennä. on erittäin tärkeää, että kaatuneesta kajakista poistuminen sekä takaisin kapuaminen sujuu käytännössä. eskimopyörähdyksen osaaminen auttaa harrastuksessa edistymiseen, vaikkakaan ei ole ehdoton välttämättömyys. Kuitenkin vedessä liikkuessa pätevät samat perusteet. Se vaatii aktiivista melontaa, eikä kyydissä voi vain istua kuten retkikajakissa. Käännöksissä tuntee selvästi, kuinka vatsan sivulihakset oikaisevat paatin. tietenkin myös eskimokäännöksen treenaaminen eli kaatuneen kajakin pyöräyttäminen pystyyn kulkupelistä nousematta on mielekkäämpää turvallisessa vedessä. nämä taidot oppii melko hyvin tasaisessakin vedessä. järvessä koskikajakki on aluksi vikura kääntymään, mutta talttuu parin päivän harjoittelulla. mieletön melan puristaminen väsyttää kädet nopeasti ja voi aiheuttaa jännetupen tulehduksen. Kursseja järjestävät muun muassa melontaseurat ja urheiluopistot. niin kauan kuin kaatuminen on henkinen este, ei varsinaista kehitystä tapahdu. tasaisessa Vedessä koskitaitoiseksi ennen virtaavaan veteen siirtymistä olisi hyvä hallita perusmelontatekniikat, kuten kajakin ohjailu, tuennat sekä pelastaminen tasai- kurssilta tekniikkaa ja tietoa Paras tapa oppia koskimelontaa on käydä kurssi, jossa opetetaan virtaavan veden melontatekniikka, koskiturvallisuutta pelastusharjoittein ja kuohuvan veden käyttäytymisen perusteet. koski on monipuolinen harrastusalusta. Melonnan haasteet pitävät jatkuvaa oppimista yllä. lajin voi jakaa karkeasti viiteen osaan. Hyvät melojat aistivat melasta veden virtaukset ja voiman, kuten kiipeilijä tuntee kiven muodot ihollaan ja arvioi tarvittavan voimankäytön kulloi- SKIMBAAJA | 15. Slalomistit melovat koskeen merkittyä rataa pitkin, kuten ratalaskijat rinteessä, jolloin puhutaan kanoottipujottelusta. Retkimelojan koskikurssilla käytetään vakaita kajakkeja ja opetellaan lähinnä pääsemään sinuiksi kähyjen, eli kosken kanssa. tällöin mukavasta harrastuksesta voi helposti tulla ikävä muisto, sillä aloittelijan on vaikea arvioida koskien vaativuutta ja vaaranpaikkoja. sella vedellä. osaavat ohjaajat voivat viedä ensikertalaisiakin turvallisesti kosken kuohuihin. Kaikkein suosituinta lienee koskessa omaksi ilokseen melominen eli puljaaminen. Se moniulotteisuudellaan vaatii niin fyysistä kuin henkistä kapasiteettia. olennaista on oppia ohjaamaan sopivasti kallistamalla. Koskessa telmiminen parantaa kajakin hallintaa ja opettaa ymmärtämään virtaavan veden luonnetta sekä melomaan sen ehdoilla. adrenaliiniruiskeet saavat tuntemaan, että on elossa ja yksinkertaisesti koskimelonnan parissa on hauskaa. luonteeltaan koskimelonta voi olla huoletonta kuin leikki tai hyvin vaarallista, jos ei ymmärrä missä ja mitä on tekemässä. varsinaisia kilpailulajeja koskimelonnassa on freestyle, slalom ja whitewaterrace eli koskisyöksy. Koskimelonta itsessään on hyvin laaja käsite ja sisältää monenlaista kuohuissa touhuamista. monet melontaseurat käyvät säännöllisesti harjoittelemassa koskessa ja sinne harjoittelijankin on hyvä mennä ylläpitämään taitojaan. Pelkkä kosken läpilaskeminen ei vaadi juuri muuta kuin keinuvaa lantiota ja tarmokkaita melan vetoja, mutta paikalla on hyvä olla pelastustaitoisia koskimelojia
Seisomaan ei saa nousta ennen kuin polvenkorkuisessa vedessä. jalkatukien pitää olla kohdallaan, jotta keho toimisi yhteistyössä ja polvet saa reisituille tukevasti mutta ei väkisin. akanvirtojen hallitseminen ja käyttö onkin koskimelontakurssilla yksi keskeisimmistä ja vaikeimmista asioista oppia. koskessa piilee Vaaroja Koskissa vaaran aiheuttaa kivet ja kalliot, joita pitkin vesi myötä. joissakin koskissa voi olla pieniä putouksia, könkäitä, ja niissä saattaa paiskautua pohjakiviin tai rantakallioihin. pääVirta on Varmin Väylä Veden Varassa Varo kajakkia Kajakin kaaduttua koskessa turvallisin vaihtoehto on tehdä eskimokäännös, joka nostaa melojan hetkessä takaisi veden pintaan. vesi saattaa olla sileää tai valkoista kuohua sen ympärillä. jonkinlainen este vedessä voi tehdä virranjakajan, jolloin veden liike muuttuukin päinvastaiseksi. vahvan stopparin liikkeet ovat hyvin riuhtovia ja voivat kiskoa jopa olkapään sijoiltaan tai melojan kajakistaan. Kun liike poikkeaa, sen aiheuttaa joku tekijä, kuten kivi. Suomessa harvemmin toisin kuin ulkomailla on vaarana kiilautua veden alla olevien kivien väliin, mutta tämäkin uhka on olemassa. isossa aallokossa hengittäminen kannattaa rytmittää aaltojen mukaan ja turvallisinta on haukata happea aallon pohjalla. Kun kajakki osuu kiveen ja monta tonnia vettä virtaa kannen päälle, hädästä pääsee vain kiveä "halaamalla" ja pikkuhiljaa hivuttautumalla esteen ohi. takapuolta on syytä pitää ylhäällä, etteivät kivet kolhi häntäluuta. esimerkiksi kosken laidoilla on näitä akanvirtoja, jotka kaatavat kajakin jopa tasaisen näköisellä vedellä. liian kireällä olevat tuet estävät selän pyörimisen. ylhäällä edessä. lantion liikkeellä vahvistetaan kajakin ohjautuvuutta eli kevennetään melalla ohjattuja käännöksiä. Perässä tuleva kajakki saattaa osua paikalleen juuttuneeseen uimariin ja murskata tämän kallioon, sillä vedellä täytetty kajakki voi helposti painaa jopa 500 kiloa. Sillä ne ovat juuri niitä virtauksia, joita voi käyttää parhaiten hyödykseen melottaessa liikkuvassa vedessä. vaaratilanteen voi aiheuttaa tulvaveden aikaan puut, aidat ja pusikot. myös kivien taakse muodostuu akanvirtoja, joita voi käyttää hyväkseen esimerkiksi pysähdyttäessä kaveria odottamaan. Kerrotaan tarinoita, joissa meloja on joutunut sukeltamaan pohjavirtaan päästäkseen pois kuohuista. Päävirrassa voi olla isoa aallokkoa, mutta siinä vesi virtaa ja se on turvallista. Sen sijaan ylöspäin osoittavat nuolenpäät kertovat kivien sijainnit. Kun uiminen tuntuu mahdolliselta, kannattaa pyrkiä voimakkain vedoin kohti rantaa. Se tosin saattaa mutkitella kosken matkalta laidasta laitaan. usein päävirran erottaa jo koskenniskalla tummempana viettävänä vetenä, joka muistuttaa alaspäin näyttävää nuolta. akanvirrassa vesi virtaa vastakkaiseen suuntaan kuin kosken päävirta. Kaikenlaiset koskessa olevat esteet tulisi kiertää ajoissa, jotta ei ajaudu niitä päin. mutta tämän havaitseminen vaatii tarkkaa ja harjaantunutta silmää. Suurissa stoppareissa vesi on kuin ilmaa ja pudottaa kajakin kuohuvan veden pohjalle. niissä tuntuu kuin kompastuisi kengän nauhoihinsa, koska vauhti pysähtyy kuin seinään. uidessa kajakin täytyy aina ehdottomasti kulkea vierellä tai alapuolella. Koskessa kajakki kulkee harvoin suoraan pohjallaan, minkä vuoksi lantion pitää olla liikkuva ja myötäillä liikkeitä. jos nousu ei onnistu, tärkein taito on saada aukkopeite irti ja poistua kajakista silmänräpäyksessä ilman henkisiä vammoja. Helpoiten pyörähdys onnistuu vahvan ja liikkuvan lantion omaavalta, eikä mela ole edes aina välttämätön. veden varaan jouduttuaan tulee uida kuin liukuisi peffamäessä jalat lisätietoja kursseista ja lajista: www.kanooTTiLiiTTo.fi 16 | SKIMBAAJA. varmin tapa kulkea koskessa on pysyä päävirrassa. yleensäkin kaikki, mikä voi estää melojan poistumisen kajakista on hengenvaarallista jopa ykkösluokan koskissa. ihmiselle on luontaista ottaa tukea ylärinteen puolelta eli koskessa ylävirrasta. niissä on myös vahva takaisin veto eli niistä läpipääseminen on hankalaa, jos ei ole vahva meloja tai kaveri auta heittämällä köyden pulaan joutuneelle ja vetämällä pois pahasta paikasta. tämä on hyvin pelottava vaihtoehto varsinkin asiaan vihkiytymättömälle. toisaalta kallistukset pitää hoitua oikeaan suuntaan sisäkaarteen puolelle ja alavirtaan, jotta kajakki ei kumoudu. jalat eivät ole ainoastaan koteloituneet kajakin sisälle, vaan tekevät työtä jokaisella vedolla. jokainen osaa tehdä eskimokäännöksen puoleen väliin, eli saa pään veden alle, mutta ylösnousun tekniikka on vaativampaa. tällöin kajakin kallistaminen päästää yläpuolelta tulevan aallon kannelle ja kaataa melojan. jos homma on hallinnassa, voi toisessa kädessä kuljettaa kajakkia ja toisessa melaa. tällaisesta paikasta voi olla hankala päästä pois ja se voi osoittautua hengenvaaralliseksi. Päävirrasta siirryttäessä akanvirtaan kallistutaan ylävirran puolelle. monesti koskissa on valkopäisiä kuohuja siellä ja täällä, ja niiden joukosta pitää pystyä erottamaan ne, jotka tulevat yhtäjaksoisesti virtaavan kaatuvan aallokon harjasta ja toisaalta ne, missä kuohu pysähtyy. äkilliset väistöliikkeet voivat johtaa kaatumiseen, kun monesti rempseästi päin meneminen saa veden avulla kajakin hulahtamaan ohi tai korkeintaan karauttaa kiven päälle. Stopparista pois pääsy voi olla mahdotonta ilman kajakista poistumista. tällöin jalat eivät kiilaudu kivien väliin ja lisäksi ne suojaavat kehon tärkeimpiä osia törmäyksiltä. Pystypyörteet eli stopparit kumoavat hetkessä taidottoman melojan. seenkin tilanteeseen. tämän vuoksi kannattaa muistaa, että on aina parempi seurata liikkuvaa vettä eli kuohuja kuin mennä koskessa tasaiseen veteen. Kädet ovat sivuilla ohjaamassa oikeaan suuntaan. monesti vaahtopäiden seuranta on helppo ja turvallinen valinta. Kaikista vaarallisin paikka koskessa on tasaiselta näyttävä hieman kupliva vesi, joka paljastaa pohjapadon. Hyvä nyrkkisääntö on pyllistää virran suuntaan. Koskessa ei pidä koittaa nousta pystyyn, vaan virrassa uidaan aina selällään jalat edellä ja pinnassa alavirtaan päin. Kun akanvirrat on hahmotettu, varsinainen koskimelonta voi alkaa. mitä enemmän lanne rockaa, sitä varmemmin kajakki pysyy pystyssä. Kun veden liike jatkuu tasaisena virtana, mitään esteitä ei ole piilossa
Tosin koskenlukutaidon oppii vain kuohuvissa vesissä. SKIMBAAJA | 17. Virtaava vesi ja muutama kivi tekevät kosken, mutta teknisesti taitavaksi koskimelojaksi voi oppia jopa seisovassa vedessä - vaikka uima-altaassa
nuotituksissa käytetään myös huutomerkkejä varoittamassa vaarallisista paikoista. Pikkuhiljaa ympäri maailman X-luokan kosket ovat muuttuneet vi-luokan koskiksi, kun ne on laskettu läpi. tavalliselle harrastajalle sopivimmat kosket ovat lähes poikkeuksetta ii- ja iii-luokan koskia. monesti kosket myös luokitellaan sen vaikeimman kohdan mukaan, mikä voi hämärtää ymmärrystä. vi-luokan koskia on esimerkiksi Kuusamon Karhunkierroksen varrella oleva jyrävä. 18 | SKIMBAAJA. Kolme huutomerkkiä tietää jo hengenvaaraa. tätä suuremmissa luokissa riskit kasvavat, sillä esimerkiksi ii-iv-luokan matkakoskessa kaatunut meloja saattaa hävitä 45 sekunniksi veden alle. luokitus ei ole tasaportainen, vaan jokainen vaikeusaste sisältää aina suuremman skaalan koskia. Suomessa on muutama X-luokan koski, kuten vesiputouksena tunnettu Pitsusköngäs, joka komeilee Haltin vaellusreitin varrella. Kosket on luokiteltu helposta i:stä vi:seen, joista korkein luokka tarkoittaa äärimmäisen vaikeaa, jossa pieni virhe johtaa hengen lähtöön. erityisesti silloin, kun koskea ei näy niskalta käsin, on syytä mennä maihin tarkastamaan tilanne. varminta on käydä itse tarkastamassa kosket rannalta käsin, jotta tietää mitä on odotettavissa ja näkee parhaan laskulinjan. Ykkönen on helpoin, kutonen äärivaikea Koskiluokitukset auttavat valitsemaan omille taidoille sopivan kohteen. Senpä vuoksi helppo iii ja vaikea iii voivat olla aivan eritasoisia. Kosken vaikeustaso vaihtelee myös veden määrän mukaan. tarkemmissa nuotituksissa, joissa monesti kerrotaan oiva laskulinja, selviää minkä tasoisia kohtia koskessa on. näiden lisäksi on luokitus X, joka tarkoittaa laskukelvotonta
joella voi myös tehdä leppoisan melontaretken. Hyvän oppaan perässä keskitason meloja selviytyy aalloista, mutta omin päin melovalla pitää olla rutkasti kokemusta. uiton jäljiltä on maassamme vuoden 1970 jälkeen kunnostettu peräti 2000 koskea. ounasjoen vierellä kulkee koko matkalla tie, joten sopivan pituinen matka on logistisesti helppo käydä melomassa. ounasvaaRa Rovaniemen tuntumassa on lukuisia mukavia puljauskohteita, kuten Raudanjoen vika- ja vaattunkiköngäs ja ounasjoella marraskoski. välillä ennallistamisessa on onnistuttukin varsinkin silloin, kun konsultointiapuna on käytetty melojia. esimerkiksi Könkään kylästä matkaan lähdettäessä pääsee heti laskemaan koskea. lajin harrastaminen ei siis vaadi suuria kuohuvia vesiä, sillä pienissä könkäissä kuluu helposti parikin tuntia. Kymijoelta löytyy monipuolisia ja mielenkiintoisia aaltoja. koskenlaskijoiden maa Suomessa legendaarisia koskia löytyy muun muassa Kymijoelta, vantaanjoelta, Porvoonjoelta, mustijoelta, Kyröjoelta, tornio-muoniojoelta, Kuusamon alueelta ja Ruunaasta. ennen uittomiehillä oli alla kajakin sijaan tukit. lisäksi on paljon pieniä jokia, jotka voivat tarjota seikkailun. torniojoessa vettä riittää läpi kesän. SKIMBAAJA | 19. alueella virtaa myös monia pieniä jokia, jotka tarjoavat mukavan seikkailun. ennen suureen koskeen menoa pitää kerätä kokemusta maltillisista kuohuista, jotta pystyy ottamaan isojen vesien haasteen vastaan turvallisesti. Pieneltäkin näyttävä koski voi yllättää haasteellisuudellaan, kun käännetään kajakin nokka kohti ylävirtaa ja liikutaan koskessa sivusuunnassa. Koskenlasku kuuluu suomalaiseen historiaan ero on ainoastaan kulkupelissä. onkin suositeltavaa että matkaan lähdetään joen tuntevan kaverin tai oppaan matkassa. lisätietoja saa Rovaniemen melojilta: www.roimeloo.net koskimelontaa kokeneille Koskimelontakurssin käyneet ja lajin perusteet hallitseva pääsee lajin makuun neitikoskella lieksassa sekä Kymijoen ja torniojoen koskissa. torniojoen kosket ovat kuohuistaan kuuluisat. melontakursseja ja opastusta järjestää: www.basecampoulanka.fi Levi vapaa ounasjoki virtaa enontekiöstä Rovaniemelle ja se ohittaa levitunturin lähietäisyydeltä. niiden äärellä tuntee veden voiman. joessa on lukuisia mukavia melontaosuuksia. lieksanjoen melontareitin Ruunaan kosket antavat vaihtelua koskimelontaan tarjoten mukavan päiväretken. Kuuluisia torniojoen koskia ovat muun muassa matkakoski ja Kattilakoski. tämä tarkoittaa sitä, että koskipaikkoihin on laitettu kiviä, mutta jotkut kuohupaikat on kivetty läpipääsemättömiksi. Sen koskien vaikeusasteet vaihtelevat i:stä vi:seen. näin esimerkiksi Rovaniemellä Raudanjoen vikakönkäässä, jossa melojat ja koskialan yrittäjät neuvoivat kivetyksissä. koskimelontaa laskettelukeskusten kupeessa laskettelijan on helppo lähteä jo talven lajeistaan tuttuihin kohteisiin harrastamaan myös koskimelontaa. Ruka Pohjois-Kuusamossa virtaa monipuolinen melontakohde Kitkajoki
Parempi katsoa kuin katua. Kaikenlaiset esteet tulisi kiertää ajoissa, jotta ei ajaudu niitä päin. Lähes kuka vain voi laskea suoraan koskien läpi, mutta haastavampaa onkin jäädä niihin melomaan. muista nämä! Koskaan ei pidä lähteä melomaan yksin. Kun veden liike poikkeaa, sen aiheuttaa aina joku tekijä, kuten kivi. Helpoiten koskiin tutustuu rannalta käsin, jos melontanuotit eivät ole selvät. Suurimman vaaran aiheuttavat kivet ja kalliot, joita vasten virta puskee melojan. Koskessa ei pidä yrittää nousta pystyyn, vaan virrassa uidaan aina selällään jalat edellä ja pinnassa alavirtaan päin. Suurimman osan kuolemantapauksista aiheuttaa hypotermia eli kehon alilämpöisyys. jos eskimo ei onnistu, tärkein taito on saada aukkopeite irti ja poistua kajakista nopeasti ulos. eskimokäännös kääntää kaatuneen kajakin. uidessa kajakin täytyy aina ehdottomasti kulkea vierellä tai alapuolella, sillä vedellä täyttynyt kajakki on vaarallinen, jos se pääsee törmäämään melojaan. 20 | SKIMBAAJA. Koskien lukemisen oppiminen vaatii käytännön harjoitusta. Käytä aina pelastusliivejä ja kypärää sekä kylmällä vedellä märkäpukua
Pari vuotta sitten Suokko ystävineen lähti katsomaan koskea. emkisoissa paras sijoitus on seitsemäs. melonnan lisäksi hän on harrastanut maastohiihtoa, josta todisteena kuudes sija Smkisojen 50 kilometrin perinteisellä. - En ollut koskaan nähnyt kenenkään sitä laskevan ja pikkupojasta asti olin kuullut siitä tarinoita, mikä nosti kunnioitusta paikkaa kohtaan. kissa. Freestylemelonnassa Suokko ihastui sen antamaan vapaudentunteeseen. - Sillä pystyi tekemään vedessä temppuja ja surffamaan aallossa. Smtasolla maastohiihtoa harrastava "ruipelo" poika etsi itselleen sopivaa ylävartaloharjoitetta, ja äidin tuttu osasi suositella melontaa. Hiihtäjän tien koskimelonnan pariin kävi tavallaan sattumalta. - Laskulinjan pitäminen oli kohtuullisen helppoa ja itse putous oli yllättävän pehmeä. "Lajin pariin on eksynyt hyvin erilaisia ihmisiä ja heti nuoresta asti heihin tutustuminen on antanut paljon elämänkokemusta. Kajakkiin noustessa mies vielä tunsi pelkoa, mutta liikkeelle lähtiessä hän koki itsensä jo varmaksi. Kuusamossa Kitkajoen jyrävän putouksen on laskenut vain muutama meloja. Pitää tosi tarkkaan tietää mihin taidot riittävät ja mihin eivät. - Se oli rakkautta ensisilmäyksellä. Myös lajin vaikeus viehättää. laji oli juuri rantautunut Suomeen, kun hän pääsi kokeilemaan lyhyttä kajakkia. mies myöntää, että häntä on kahdesti pelottanut suurissa kos- SKIMBAAJA | 21. Sittemmin vaikeammatkin temput ovat tulleet Suokolle tutuiksi. Freestylemelonnassa oppii uutta joka kerralla samuli suokko vaihtoi maastohiihdosta melontaan. Hän kuuluu Suomen freestylemelonnan maajoukkueeseen. nyt hän meloo jo maajoukkueessa. 26-vuotias tuore melonnan boatercrossin Suomen mestari Samuli Suokko on melonut puolet elämästään. Suokko meni suoraan koskipainoitteiselle melontakurssille ja oli myyty. Parasta lajissa on hyvä porukka." Hyvässä seurueessa harrastaminen on hauskaa, mutta myös kehittävää. Hän oppi perustaidot nopeasti, vaikkakin eskimokäännöksen hallitsemiseen meni kaksi viikkoa. - Vantaanjoen Vanhankaupungin putouksen laskeminen oli todella jännittävää, mutta loppujen lopuksi sen olisi voinut laskea vaikka silmät kiinni. - Tässä oppii riskien hallintaa. Suokko kertoo, että koskimelonta on opettanut paljon elämästä. jyrävä oli haastava, mutta ei niin paha kuin Suokko pelkäsi. nuorta miestä ihastutti lajissa vauhti ja mahdollisuus käyttää luonnonvoimia hyväkseen. - Kaverit neuvovat toisiaan, ja sitä kautta lajissa kehittyy paljon nopeammin kuin yksin meloessa. putouksissa jännittää laji on myös kehittänyt Suokkoa itseään ja auttanut nuorta miestä rajojen hakemisessa. - Jos pelkää laskua, niin ei siitä hyvää seuraa. Edelleen joka melontakerralla oppii jotakin uutta
Kylmä vesi kangistaa nopeasti, eikä huonosti varustautunut uimari pääse kuin muutaman kymmenen metriä eteenpäin ennen vaipumista lievään hypotermiaan, jolloin toimintakyky jo heikkenee huomattavasti. Kannattaa huomioida, että pelkkä puku ei lämmitä, vaan alle puettavat lämpökerrastot. ensimmäisenä jäykistyvät sormet, mikä tekee pelastautumisen hankalaksi. myös Suomen kesävesille pitää varustautua kunnollisesti. Kajakkiin ei pueta kumisaappaita tai sandaaleita, jotka voivat jumittua kiinni. TeemA VArusTEET omat eikä toisen kun koskimelontaa on kokeillut ja lajin omakseen havainnut, on aika hankkia varusteet. Vesille pukeudutaan veden lämpötilan mukaan, ei auringonpaisteen perusteella. Sen väliin laitetaan aukkopeite sekä kumiset mansetit ja kaula-aukko, jottei vesi pääse valumaan sisään. Suuri melontamukavuutta lisäävä tekijä on hyvä melonta-anorakki ja suositeltava ensimmäinen ostos varustelistalla. tosin se saattaa olla kiusallisen jäykkä meloessa. virtaava vesi ei lämpene yhtä lämpimäksi kuin järvivedet. Hinnalta arvokas kuivapuku mahdollistaa ympärivuotisen melontaharrastuksen. melonta-anorakki suojaa kehon tärkeintä osaa eli keskivartaloa kylmältä. Kypärä suojaa pään kolhuilta, eikä ilman sitä lähdetä edes pieniin koskiin. 22 | SKIMBAAJA. Satunnaisesti melovalle halvempi vaihtoehto on märkäpuku, joka myös vähentää kylmettymisen riskiä ja tekee vedessä peuhaamisesta miellyttävämpää. Se pitää melojan ylävartalon kuivana sekä lämpimänä, tekee melonnasta mukavaa ja laskee melomaan lähtemisen kynnystä. Suojaavassa anorakissa on kaksoisvyötärö. irrallinen huppu ja käsineet tuovat ansaittua lisämukavuutta. neopreeniset tossut suojaavat jalat hyvin. turVallisuusVälineet Koskessa tulee aina käyttää laadukasta koskikypärää ja kelluntaliivejä. neopreeninen asu eli märkäpuku pitää melojan olon siedettävänä ja kuivapuku lämpimänä. jos tulee liian kuuma, voi aina käydä jäähdyttelemässä vedessä tai harjoitella eskimokäännöstä
Kahvasta saa myös uimari kiinni ja pysyy helpommin matkassa. Koskessa hauskin versio on huomattavasti lyhyempi, noin kaksi metriä. Kalliimmissa kypärissä on mahdollisuus kiinnittää lisäpaloja parantamaan istuvuutta. Kellukkeet pitävät nosteen riittävänä. Koskessa käytetään melko lyhyttä muovista valmistettua kajakkia. myös sen vapautuminen nykäisyllä pitää varmistaa. tärkeintä on, että suojaväline istuu hyvin päähän, eikä tipahda takaraivolle tai silmille. vain käytännön kokemus opettaa, mitä juuri sinä itse kajakilta kaipaat. Koskessa käytettävä mela on lyhyt ja jämäkkä. oikean kulkupelin valintaa kannattaa käyttää aikaa ja kokeilla mahdollisimman monenlaista mallia. Kajakin keulassa ja perässä pitää olla kahvat, jotka helpottavat kaatunen paatin pelastustoimia. liivi ei saa estää eskimokäännöksessä eikä häiritä meloessa estämällä hartioiden ja kehon liikkeitä. jos haluaa meloa enemmän suoraan kuin kikkailla, paatilla täytyy olla pituutta vähintään kolme neljä metriä. Se, kuinka napakasti siinä pitää pysyä, selviää vasta kosken höykytyksessä. ennen vesille lähtöä tulee tarkastaa, että lenkki lähtee irti vapautettaessa yhdellä nykäisyllä. melojan pitää istua kajakkiin kuin hanska käteen. tämä on tärkeää esimerkiksi silloin, kun hinausköysi jää jumiin ja vetää pelastajan veden alle. Kahvaan voidaan kiinnittää lehmänhäntä, eli lyhyt liina, jolla kaveri vetää paatin rantaan. alkuun voi olla tärkeämpää tuntea pääsevänsä paatista pois, kun taas kokeneet melojat haluavat istua tiukasti kyydissä kovassakin menossa. Halvimmillaan voi päästä 700 eurolla, mutta vähänkään laadukkaampiin varusteisiin saa helposti kulumaan 1500 euroa. isolla ihmisellä ja oppaalla kantavuutta voi olla enemmänkin. oikea malli löytyy vain kokeilemalla. ensiapulaukun pitää kulkea matkassa, sillä touhutessa sattuu ja tapahtuu. näin Valitset oikean kajakin Kaikkein hankalin varustehankinnoissa on itse kulkupeli. liiviin on hyvä kiinnittää sahalaitainen taittoveitsi. Hinausvyön ja -köyden käyttöä pitää harjoitella. Ce-merkittyjen pelastusliivien kantavuus pitää olla vähintään 50 n. monista koskikajakeista kelluttavat laipiot puuttuvat tai sellainen löytyy vain perästä. melontaseuroilla on monesti myös koskikalustoa. värikäs kypärä näkyy hyvin korkeassakin aallokossa. värikkäät ja heijastin nauhoilla varustetut pelastusliivit näkyvät kauaksi ja parantavat uimasilleen joutuneen melojan turvallisuutta. joissakin liiveissä on lenkki lehmänhäntää eli lyhyttä hinausköyttä varten. melontaharrastuksen aloitettuaan turhan monella on kiire hankkia oma kajakki. aloittelijan paatin täytyy olla sellainen, että sieltä pääsee pois helposti. Kajakin pitää kellua riittävästi vedestä täyttyneenäkin ja tätä on hyvä testata etukäteen. Koskimelontasetin hinta (sisältäen kypärän, kelluntaliivit, melan, aukkopeitteen ja kajakin) voi vaihdella paljon, koska esimerkiksi pelkästään kypäröiden hintaskaalaa liikkuu 50 ja 300 euron välillä. varusteita, erityisesti kajakkeja, saa käytettynä edullisesti. SKIMBAAJA | 23. niin suuri kelluke kuin mahdollista laitetaan keulaan jalkatukien taakse ja perään istuimen taakse. jos liiveissä ei ole lenkkiä, voidaan käyttää irrallista hinausvyötä. Pilli liiveissä on hyödyllinen lisävaruste
Kahvakuulaliikkeet perustuvat kuulan liikuttamiseen kiihtyvällä vauhdilla, ja tasapainolaudan tarkoituksena on horjuttaa käyttäjänsä tasapainoa ja näin aktivoida tasapainon tuottamiseen tarvittavia lihaksia. Jos liikkeet eivät ole kontrollissa, voi lopputulos johtaa loukkaantumiseen tai huonolla tuurilla jopa vakavampaan tapaturmaan. tässä numerossa käymme läpi kahvakuulan perusliikkeet, joiden on ehdottomasti oltava kunnossa ennen yhdistelmäliikkeisiin siirtymistä. laskijan kontrollin ylläpitämiseksi tarvitaan hyvin koordinoitua lihasvoimaa. treenin tarkoituksena on parantaa lihasten yhteistoimintaa liikkeessä, ja erityisesti vahvistaa tukirangan, eli selän ja vatsan lihaksia. lumikontaktista, suksen kuljettamisesta ja muista laskutekniikkaan liittyvistä yksityiskohdista voi keskustella ja väitellä loputtomiin, mutta näitä kaikkia säädellään kuitenkin laskijan fysiikan avulla. on huomattava, että edellä mainitut aloituspainot eivät käy yhdistelmäliikkeissä, eli silloin kun kahvakuulaliikkeitä tehdään tasapainolaudan päällä. Kahvakuulaliikkeitä on lukuisia, mutta on tärkeää omaksua hyvä perustekniikka, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä. Suositeltavat aloituspainot ovat miehille 16-20 kiloa ja naisille 8-12 kiloa. tasapainolauta on käytännössä rullalaudan dekki, jonka alle asetetaan poikkileikkaukseltaan ovaalin muotoinen kuula, jonka varassa laudalla tasapainoillaan. Painon on oltava noin puolet suositeltavaa aloituspainoa kevyempi; raskaampaan kuormaan voi siirtyä kehityksen mukaan. treenin apuvälineenä käytetään kahvakuulaa ja tasapainolautaa. Kiinnitä erityistä huomiota siihen, että ympärilläsi on vapaata 24 | SKIMBAAJA. Kahvakuula on pyöreä kahvallinen metallipallo. tilaa ja keskity kunnolla kunkin liikkeen tekemiseen. tasapainolaudoille löytyy valmistajia muun muassa yhdysvalloista, mutta näppärä kyhää tasapainolaudan itsekin esimerkiksi vanerinpaloista ja metallisesta horminpätkästä. yksinkertaisesta monimutkaisempaan Harjoitus aloitetaan kahvakuulan perusliikkeillä ja päätetään tasapainolaudan ja kahvakuulan liikkeiden yhdistämiseen. yhdistelmäliikkeet ovat lopuksi erittäin vaativia, ja viimeisen liikkeen puhdasta suoritusta voi pitää hyvänä merkkinä siitä, että sukset tottelevat talvella isäntäänsä. tässä sarjassa esittelemme hyväksi havaitun ja asteittain vaikeutuvan lihaskunto- ja tasapainotreenin, joka on kehitetty erityisesti vapaalaskijan ja telemark-hiihtäjän tarpeita ajatellen. vapaalaskijaa voi verrata iskunvaimentajaan; kropan tarkoituksena on pitää liikkuva paketti hallinnassa kaikissa olosuhteissa. KLINIKKA 4/2010 | TeksTi: antte lauHamaa | kuvaT: PetRi Kovalainen kahVakuulalla laskulihakset kuntoon vapaalaskijan kannattaa treenata kesällä, jotta talvella käännökset onnistuvat leikiten. Voimaharjoittelusta on hyötyä laskijalle, sillä hyvä, tai sellaiseksi haluava vapaalaskija tarvitsee samantyyppisiä fyysisiä ominaisuuksia kuin hyvä kumparelaskija. Kahvakuulat ovat nykyään hyvin suosittuja ja niitä löytää urheiluliikkeistä eri painoisina. Kannattaa myös ottaa huomioon, että molemmat välineet ovat yksinäänkin käytettynä haastavia ja vaativat käyttäjältään huolellisuutta
liike vaikuttaa muun muassa syviin vatsalihaksiin, takareisiin, pakaroihin ja alaselkään sekä opettaa voimantuottoa lantiosta. heilautus ota molemmilla käsillä tukeva ote kahvasta. vatsa pidetään tiukkana, kuin odottaisit iskua palleaan. Rytmitä hengitys niin, että hengität sisään kun kuula laskee alas ja ulos Toistomäärät voivat olla erittäin suuria, jolloin liike kuluttaa energiaa ja parantaa kestävyyttä. Pidä koko liikkeen ajan selkä suorana koko ja katse etuviistossa. anna kuulan laskeutua takaisin jalkojen väliin vapaasti ja toista liike. Suuri toistomäärä on esimerkiksi 3 x 50 toistoa, tai vaihtoehtoisesti 3 x 2 minuuttia. SKIMBAAJA | 25. älä käytä lämmitellessäsi suuria painoja. kun kuula nousee ylös. Pidä kädet rentona koko liikkeen ajan; älä nosta kuulaa olkapäillä. Heilauta kuula ala-asennosta eteen noin silmien korkeudelle. lämmittelyssä tärkeää on nivelten mobilisointi, joka käytännössä tehdään pyörittelemällä niveliä kevyesti molempiin suuntiin. luo kroppaan hyvä perusjännite ottamalla ilmaa keuhkoihin ja jännittämällä vatsalihakset. on tärkeää, että työskentelet jaloilla, ikään kuin tuolilta ylös ponnistaen. lämmittelY ennen treenin aloitusta lämmittele 5-10 minuuttia haluamallasi tavalla. aloita liike laskemalla lantiota suoraan alaspäin ja viemällä kuulaa taakse jalkojen väliin
Vedä kuulaa itseesi päin. Laske lantio suoraan alas ja tuo kuula toisella kädellä jalkojen väliin siten, että kuulasta kiinnipitävän käden rystyset osoittavat vastakkaista jalkaa kohti. Kun kuula on noin rinnan korkeudella, käännä käsi siten, että kuula kääntyy ranneluun päälle. Perusjännitteen tarkoituksena on suojata selkärankaa virheasennoilta ja säästää kiropraktikkomaksuissa. Toistomäärät ovat samat kuin rinnallevedossa. Aloita liike ponnistamalla jaloilla ylöspäin kuten heilautuksessa. Pidä kyynärpää lähellä kroppaa. Aloita liike työntämällä kuulaa räkkiasennosta suoraan ylöspäin. Kuulasta kiinnipitävään käteen ei saa tulla mustelmia, vaan kuula kääntyy räkkiasentoon pehmeästi, kuin itsestään. Rinnallevedossa kuula tuodaan jalkojen välistä rinnalle asentoon, jota kutsutaan räkkiasennoksi. Pidä kropassa hyvä perusjännite koko liikkeen ajan. Hengitä ulos kun työnnät kuulaa ja sisään kun lasket alas. Yleensä ottaen rinnallevetoa käytetään perusliikkeenä muille räkkiasennosta tehtäville liikkeille. rinnalleveto pYstYpunnerrus Pystypunnerrus on jatkoa rinnallevedolle. Vastaus on, että eipä juuri mitenkään. Laskijan näkökulmasta on perusteltua kysyä miten tämä vaikuttaa jalkojen lihaksiin. Sen sijaan se vaikuttaa koko yläkropan lihaksistoon todella tehokkaasti. Sopiva toistomäärä riippuu käytetystä painosta. Seuraavassa numerossa selviää, miten näiden liikkeiden yhdistäminen onnistuu. 26 | SKIMBAAJA. Ajattele, että työnnät itseäsi poispäin kuulasta. Kesän aikana on hyvä hioa kahvakuulaliikkeet kuntoon ja hankkia tai rakentaa tasapainolauta. Halutessasi voit tuoda kuulan alas hitaasti vastustaen, jolloin liike on raskaampi. Luo aluksi kroppaan hyvä perusjännite, aivan kuten heilautuksessa. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että lopeta liikkeen teko siinä vaiheessa, kun et pysty sitä enää puhtaasti tekemään. Rinnalleveto on yksinkertainen liike, joka kannattaa opetella hyvin
Tilauksen voi peruuttaa milloin tahansa. Kylkiäisen kera hintaan 69 . tilaajapalvelu@retkilehti.fi, tai soita p. Tilauksen voi peruuttaa milloin tahansa. Tilaa 3 numeroa Tilaa 10 numeroa Saat lahjaksi Leatherman Freestyle -monitoimityökalun! (arvo 69 ). Tilaus jatkuu edullisena kestotilauksena ellei tilausta peruuteta. Kestotilaus laskutetaan kuuden numeron jaksoissa hintaan 42 . Kestotilaus laskutetaan kuuden numeron jaksoissa hintaan 42 . 044-733 0022 (tito 916).. RE TKEILY · M ATK AILU · VARUSTEE T Ilmestyy 10 kertaa vuodessa. 2 tapaa tilata Tutustu edullisesti! hintaan 14,90 . Tilaus jatkuu edullisena kestotilauksena ellei tilausta peruuteta
Kun menestystä on tullut, voi Kucera kirjeiden lähettelyn sijaan keskit- 28 | SKIMBAAJA. - Käyn kavereiden kanssa ajamassa dirtpyörällä kesällä niin paljon kuin mahdollista. Kucera muistelee aikoja, jolloin hänen oli läheteltävä satoja ja taas satoja kirjeitä yrityksiin saadakseen rahoitettua urheilemisensa. Hän juttelee leppoisasti naureskellen ja kertoo avoimesti elämästään ilman pienimpiäkään syöksystaran elkeitä. valmistautumiskaudella leirejä järjestetään uudessa-Seelannissa, Chilessä ja Ranskan jäätiköllä. Hän huomaakin monesti ihastelevansa ympäristöä, jossa saa työtään tehdä. talous oli tiukalla ja rahan eteen oli tehtävä töitä. Hyvänä päivänä työolosuhteille ei vedä vertoja mikään. rakkaudesta alppihiihtoon mikä sai nuoren miehen näkemään niin paljon vaivaa laskettelun vuoksi. Kilpaileminen alkoi juniorina, ja teini-iässä hänen oli jo tehtävä ratkaiseva valinta urheilun ja koulun välillä. luonnolla on oma paikkansa albertalaisen sydämessä. nuori john valitsi urheilun. Kuitenkaan pelkkä alppihiihto ei täytä hänen elämäänsä. ei uskoisi, että hän on syöksyn hallitseva maailmanmestari. vaikka paikka kisoihin karsintojen puolesta aukeni, oli matkakassan kasaaminen iso osa koko urakkaa. john Kucera sai ensikosketuksensa lajiin 1,5-vuotiaana. Esimerkiksi viime kesänä lähdimme joukkuekaverini Manny OsbourneParadin kanssa extemporereissulle AC/DC:n konserttiin. kucera on joutunut kokemaan myös lajin varjopuolet, sillä viime talvena kausi katkesi jalan murtumiseen. 25-vuotias John Kucera on pienikokoinen ja syöksylaskijaksi yllättävän kevytrakenteinen. HeNKILöKUVA 4/2010 | TeksTi Ja kuvaT: Henna Raita HeNKILöKUVA syöksymestarin maailma syöksyn maailmanmestari john kucera on rento ja ystävällinen mies. ylpeys ei ole päässyt nousemaan päähän. Minut on myös helppo puhua ympäri hauskoihin juttuihin. - Yksinkertaisesti rakastan laskemista. Kumpaankin eivät tsekki-lähtöisen perheen rahat olisi riittäneet. tyä välillä hauskanpitoonkin. Se on hauskaa, siinä voin säilyttää tietyn vapauden sekä asettaa ja saavuttaa tavoitteita, Kucera listaa
toki hän haluaa selvillä välineistään ja hän analysoi tekniikkaansa, mutta ei neuroottisuuksiin asti. juuri jatkuva matkustaminen on vakuuttanut Kuceran siitä, ettei hän aio enää nelikymppisenä kiertää syöksykisoja. Uskon toisaalta, että kyse on pelon ja kilpailujännityksen sekoittumisesta. - Olen varmaankin keskitien kulkija näissä asioissa. Riskit on tiedostettava. - Totta kai tiedän, että jos jokin menee pieleen, voi syöksyradalla loukkaantua pahastikin. Se on pelottavaa, mutta pelko on osattava hallita. ehkä hiukan yllättävääkin urheilijalta, joka viettää jokseenkin ison osan ajastaan gondoleissa ja muissa hiihtohisseissä. matka maailmanmestariksi toissakauden mm-kulta oli monille yllätys, jopa onnenkantamoiseksikin sitä on kutsuttu. SKIMBAAJA | 29. liika vatvominen on monella alppihiihtäjällä lähinnä jarruna matkassa. toipuminen on sujunut hyvin ja suksille Kuceran on tarkoitus nousta jo heinäkuun lopussa. vaikka alppihiihtäjänä saakin reissata ympäri maapalloa, on Kuceran mukaan vaikeinta olla erossa perheestä ja ystävistä. viime talvena Kucera sai kokea lajin ikävää puolta, sillä hän laski pahasti ulos kauden kolmannessa mc-startissa Kanadan lake louisissa. Kotona Kanadassa odottaa tyttöystävä, kämppiksenä johnin kanssa asuva pikkuveli sekä paljon ystäviä, vanhempia unohtamatta. joukkuekaverit ovat antaneet johnille leikkimielellä lempinimen "no-fun-johnny", koska hän jättää kisakaudella baari-iltoja väliin. lempinimenä no-fun-johnny Kucera ei mieti päätään puhki tehdessään varustevalintoja. Jos pelko hallitsee star- tissa, ei todennäköisesti pysty kontrolloimaan suoritustaan. Sääriluu murtui ja pohjelihakseen tuli vaurioita. Kilparatojen ulkopuolella Kucera kertoo pelkäävänsä muun muassa korkeita paikkoja. - Lennätän tyttöystäväni ja muut läheiseni käyvät kauden aikana Euroopassa. tosissaan urheiluun suhtautuminen tarkoittaa kuitenkin Kuceran kohdalla laskemiseen keskittymistä, silloin, kun on sen aika. lähes koko alppisirkus pyörii euroopan lumilla, eikä tiivis kisa-aikataulu anna juuri taukoja. Hänen mukaansa Kitzbühelin syöksyn startissa on jännitystä enemmän kuin muualla. Kun keskityn treeneihin tai kisoihin, haluan tehdä kaiken hyvin, eikä silloin ole baareille aikaa. pelon kanssa sinut Kucera myöntää pelkäävänsä laskemista, naurahtaa ja sanoo koko sydämestään: - Kyllä vain, pelkään koko ajan. jo nyt Kucera on kehitellyt ratkaisuja kolmen kuukauden poissaoloon kotoa. Kun suksi ei kulje, turha miettiminen alkaa. Kaikella on aikansa ja paikkansa
Minulla oli hyvä ja luottavainen olo, ja startissa oli hyvä fiilis. Arvostan elämässä enemmän laatua. maailmanmestaruus on kenelle tahansa urheilijalle unelmien täyttymys. mitalikin kuulemma lojuu kotona jossakin laatikon pohjalla. Päätös oli kuitenkin oikea ja kantoi Kuceran kohdalla myös hedelmää. En juokse rahan perässä, mutta en myöskään heitä sitä mihin sattuu. tuolloin elettiin vielä aikaa, jolloin Kucera ei ollut vielä menestyvä urheilija. OIkeastaan suhteeni rahaan ei ole muuttunut elämän varrella mitenkään. ennen suurempaa menestystä hän teki sopimuksen atomicin kanssa ilman allekirjoituspalkkiota, vaikka muilta suksimerkeiltä olisi sopimuksesta tipahtanut rahaa ihan mukavasti. - En ole koskaan ollut tavaroiden tai materian perään. tosiasia on, että tuossa kisassa keli vaihteli laskijasta toiseen ja Kucera starttasi hyvään saumaan. Hän oli kuitenkin varma, että juuri atomicin sukset sopivat hänelle parhaiten ja luotti siihen, että nopeilla välineillä tulee tulosta. Valmentajana voisin antaa tieto-taitoani eteenpäin ainakin muutaman vuoden, Kucera pohdiskelee. - En ole ajatellut asiaa vielä. tavoitteikseen hän on kirjannut jo saavutetun maailmanmestaruuden lisäksi olympiavoiton ja maailmancupin kokonaiskilpailuvoiton. pussin pohjalle täytettä. Muuta ei tarvittukaan. Kenen tahansa piti saada hyvä rako voittaakseen kilpailu, ja moni laskija Kuceran lisäksi saikin, mutta heistä hän onnistui parhaiten. tulosten myötä menestysbonukset toisivat tullessaan myös rahaa. Elanto pitää tienata, mutta raha ei ole motiivi urheilemiselle. - Täytyy olla hyvä ollakseen onnekas, Kucera kuittaa. - Aamu oli kuin mikä tahansa aamu. - Olen kokenut molemmat ääripäät ja voin sanoa suoraan, että on parempi, kun rahaa on, Kucera tiivistää. mennäänpä vähän ajassa taaksepäin ja palataan tuon päivän aamuun. totta kai se oli yksi iso toteutunut tavoite Kucerallekin, mutta hän ei ole jäänyt kellumaan mestaruusajatuksiin. Lasku oli yksinkertaisesti todella hyvä, ja kaikki osui kohdalleen. työsarkaa riittää siis vielä tälläkin uralla. 30 | SKIMBAAJA. maailmanmestaruus toi tietysti myös tiliKucera uskoo jatkavansa töitä urheilun parissa myös lasku-uransa jälkeen. oliko siinä kenties alusta asti jotakin erilaista. Rohkea päätös, joka monen alppihiihtäjän kohdalla vastaavassa tilanteessa jää tekemättä
Bréventin huipulta heille olisi luontaista sujahtaa esimerkiksi enSan 32 | SKIMBAAJA. RAPORTTI 4/2010 | TeksTi: ulRiiKa niemelä | kuvaT: miKKo lamPinen Vapaalaskijat rinteessä uskokaa tai älkää, Paul siljamaa ja skipe oivoa ei tarvinnut viedä on-pisteelle väkisin. Aurinkoinen kevätpäivä Chamonixissa, maaliskuussa. ne päättyvät 2 000 metrin korkeuteen Planprazin kabiinin yläasemalle. vapaalaskijat Skipe oivo ja Paul Siljama nojaavat suksiinsa Bréventin (2 525 m) kabiinissa. oivo on ollut lac de Passylla kalassa ja kertoo seikkaperäisesti juttuja saaliistaan ja sen jatkojalostuksesta, kasvoillaan virne, joka antaa odottaa tulevalta iltapäivältä mitä tahansa. Sukset ovat huomattavan pitkät ja leveät. Hississä ei ole ruuhkaa, high-season on jäänyt taakse. Siis sellaisina, jotka tietävät mitä suksilla tehdään puuterissa, luonnon olosuhteissa. tarkoituksenamme on viettää päivä hoidetuissa mäissä, mustiksi luokitelluilla kevätsohjon kruunaamilla Bozonin rinteillä, jotka on merkitty rinnekarttaan koodeilla 1 ja 1b. lähtökohtaisesti tulossa saattaa olla pitkäveteistä tykitystä ja turhautuneisuutta, sillä sekä oivo että Siljama ovat kansainvälisesti tunnettuja kyvyistään off piste laskijoina
Paikalla on useimmiten liikaa jengiä. SKIMBAAJA | 33. Paul Siljama ei suosittele Chamonixia rinnelaskijoille
On vain alue, jossa voi toteuttaa itseään, sanoo oivo, jolle ei saisi numeroliiviä päälle väkisinkään. jos, ne saattaisivat olla jäniksiä. molemmat osaavat lukea maastoa ja ottavat siitä kaiken irti: kivien pinnanmuodot, lumivallit, kalliodropit, kumpuilevan laaksonpohjan muodostamat bowlit. Silmänräpäyksessä molemmilla on jälleen ilmaa suksiensa alla. näköyhteys miehiin katkeaa heti ensimmäisessä 90 asteen kurvissa. Samalla voisi juoda vaikka pina coladaa. oivon mielestä peruslaskutekniikka on kaiken a ja o. - Vapaalasku on luovaa. Vuokatissa etsittiin junnuna hyndiä hyppyrien takana pusikoissa, komppaa liki parikymmentä vuotta nuorempi Siljama. onko mahdollista että alpeilla elää tällä tavoin käyttäytyvä eläinlaji. Bozonin aukealle päästessäni erotan värikkäät hahmot parikymmentä metriä alempaa. Siljaman ja oivon suorituksia pitäisi näillä keleillä seurata aurinkotuolista. tämä on viihdettä. Keskitytään temppuihin tai mennään kovaa ja isosti, sanoo tänäkin talvena useisiin freeride-kisoihin osallistunut Siljama. valokuvaaja on passissa. - Vaikka rinteillä aloitinkin, kyllä metsäreitit oli se kovin juttu, muistelee oivo talvenviettoaan Syötteellä 1976. molemmat miehet ovat taiturimaisia suksienkäyttäjiä. - Monet siirtyvät suoraan offareille, mutta silloin lasku on usein kamalaa katsottavaa, sanoo pitkän hiihdonopettajataustan omaava oivo. Skipe Oivo ja Paul Siljama hiovat tekniikkaansa hoidetuilla rinteillä. tai Bellinin kuruihin, mutta se ei tule nyt kysymykseen. laskutekniikka saadaan kuntoon nimenomaan rinteessä. Siljama suhahtaa ohitse rinteisiin johtavalle lyhyelle traverselle.. lähtökohdistaan huolimatta, molemmilla tuntuu olevan arvostava suhde rinnelaskuun. Siinä ei ole tiettyjä sääntöjä. lyhyttä rinnepyrähdystä seuraa näyttävä loikka hoidetun alueen reunavallin yli keväiseen firniin. tästä saadaan näyttävää kuvaa. - Se oli pienenä aika heti metsähiihtoa. Vapaalaskussa mietitään omaa laskulinjaa. Ratapuolella on yhteinen tavoite, kuka pääsee ensimmäisenä maaliin. on selvää että miehet ovat oikaisseet traverselta vuorenkinkaman yli eikä se edes riitä: heidän on ollut pakko dropata. näen jo mielessäni tulevan jutun otsikon: rinnelaskuko tylsää. - Motivaatio kilpailemiseen on näissä lajeissa hieman erilainen. myös Paul Siljamalla on ratalaskutausta. - Rinteitä laskiessani en mieti että olen sidottu niiden rinnekeppien sisälle, Siljama selittää myöhemmin Piste 2000 rinnekuppilan terassilla. alue, jossa Voi toteuttaa itseään Siljama ja oivo ovat alusta alkaen tunteneet vetoa takamaastoihin. - Mukava päivä tämmöinen, saadaan kevyt alastulo. - Minulla ei ole kisaviettiä, eikä kelloja vastaan tappeleminen kiin- 34 | SKIMBAAJA. esimerkiksi offareille siirtyvien vanhojen ratalaskijoiden tyyli hakee usein vertaistaan. Hiihdossa on vauhtia, leikkiä ja luovuutta, sellaista jota voisi kutsua jopa taiteeksi. Nyt on pelkästään lompakko taskussa, oivo myhäilee tyytyväisenä jamaica-henkisen piponsa alta ja potkaisee sukset jalkaan. Off-pisteellä pitää raahata jatkuvasti roinaa mukana, on piipparit ja muut välttämättömät. - He tietävät miten suksilla seistään, oivo kiteyttää. Hänen mielestään sekä rata- että vapaalaskupuolella on vakavasti otettavia urheilijoita
Kun tämä kausi paketissa, Siljama nousee seuraavan kerran suksille ensi talvena Rukan rinteillä. Se on sen verran loiva, että pystyy tykittämään kunnolla. molemmat miehet ovat viettäneet useita kausia Chamonixissa. Siihen asti nautitaan tästä hetkestä. - Tekniikan hiominen esimerkiksi kumpareissa on älyttömän hyödyllistä, Siljama sanoo. Skipe Oivon mielestä uudet sukset on paras ajaa sisään aamutuimaan ajetuilla kissanjäljillä. nosta. Siljama korostaa, että vapaalaskijoita tulee useista eri taustoista, parkeista ja radoilta. aurinko laimentaa laskettelulasien rajat kasvoista. oivo sanoo ääneen sen, mitä moni ei haluaisi myöntää: - Jo 10 puuteripäivää vuodessa on hyvä saldo. Rinnelasku tekee laskutaidolle hirveän hyvää, oivo summaa. oivo ja Siljama päättävät vetää uuden kierroksen Bréventissä. alkuun pari-kolme lämmittelylaskua ala-traversella. Mielestäni hotellin feissillä on vieläkin siistejä muotoja, sanoo Siljama viitaten Bréventin huipulta helposti saavutettavaan freeride-alueeseen, jossa järjestetään vapaalaskukisoja. Voi hengailla kavereiden kanssa, pitää hauskaa, pilke silmäkulmassa. Rinneravintolassa oivo särpii rauhassa olutta ja Siljama limsaa. tai laskee ystävineen kilpaa Grands montetsin Bochardissa. oivo on samaa mieltä: - Oikean kumparetekniikan hallinta edellyttää järjetöntä nopeutta. poikamainen, Vekkuli meininki lämpötila alhaalla Chamonixin laaksossa on kohonnut lähemmäksi 20 astetta. Kärsimättömimmät kausiasukkaat kiroavat kelejä terasseilla tai ovat pakanneet suksensa ja siirtyneet rajan taakse italiaan. Siljama itse kiertää kisoja nähdäkseen jengiä jonka seurassa viihtyy. On siistiä laskea. oivon mielestä esimerkiksi 90 asteen kanttikulmalle hiotut all mountain -sukset ovat rinnelaskussa erinomaiset. Siljama on ajatellut pyytää sponsoriltaan tulevaisuudessa myös klassisia ratasuksia. oivon voi tavata vielä tänä keväänä ylläksellä. - Rinnekuppilat kuuluvat ehdottomasti hoidettujen rinteiden hyviin puoliin. Kumpareille mennyttä mäskirinnettä on mahtava laskea, ja kevätfirni - se on puuterin jälkeen heti parasta. SKIMBAAJA | 35. uutta lunta ei ole satanut pariin viikkoon. Ratalaskukisoihin verrattuna toiminta on vapaamuotoista, mutta silti: vapaalaskijatkin käyvät kuntosalilla ja treenaavat tosissaan. ei ole kiire. Siljama on samaa mieltä. oivo päättää tehdä parhaansa kertaalleen sulaneessa ja jäätyneessä routaisessa pellossa. - Porukka valittaa että on kovaa, huonoa, kumpareita eikä lunta ole satanut moneen päivään. miehet valitsevat mahdollisimman huonot olosuhteet toisinaan tahallaan. Suurimmaksi osaksi täälläkin lasketaan rikkilaskettua paskaa. Teen tätä rakkaudesta lajiin. useimpien mielestä "Hotel" on jo suljettu, mahdoton laskea. off-pisteellä tarjoilut on hoidettava itse jokaista vesipisaraa myöten. - Hommaa ei kannata ottaa liian vakavasti. Keväisin on kiva katsella terassilla maisemia kun tytöt käyttävät t-paitoja, oivo tähdentää. Vapaalasku on minulle kirjaimellisesti vapaalaskua. Kaveria seurailemalla oppii aina uutta, kun kikkaillaan yhdessä kivien yli. Vähän kapeammat sukset alle, kantit kunnossa, voiteet pohjassa. Sekä oivon että Siljaman mielestä rinnelasku voittaa aina tekemättömän päivän. Siinä on poikamainen, vekkuli meininki. Ja tällaisena päivänä tilaa on, pystyy pudottelemaan
nousun aikana pintaan kohonnut hiki haihtuu nopeasti solassa, jossa tuuli pääsee puhaltamaan täydellä voimallaan. mutkittelemme siksakkia viimeiset metrit ylös solaan. lumirinteet kimaltavat auringossa hohtavan valkeina. Se rakennettiin vuoden 1050 tienoilla. tarkoituksena oli tarjota suojaa kulkijoille, jotka matkallaan Sveitsin ja italian välillä joutuivat ylittämään korkealla sijaitsevan solan. tänä päivänä vieraat ovat useimmiten nousukarvoilla liikkuvia hiihtäjiä. Nousureitti kaartaa oikealle ja mutkan takaa ilmestyy näkyviin neljäkerroksinen kivirakennus solan huipulla. Se on seissyt samalla paikalla jo tuhannen vuoden ajan ja ollut avoinna koko ajan, joka päivä vuosisadasta toiseen. Solan molemmilla puolilla kohoavat lähes kolmetonniset vuoret. Kehnojen kelien lisäksi riesana olivat aikoinaan myös kulkijoiden matkakassasta kiinnostuneet ryövärit. 36 | SKIMBAAJA. Pöydässä eteemme kannetaan kattilallinen höyryävää vihanneskeittoa, leipää, iso pala juustoa ja termoskannullinen teetä palan painikkeeksi. myrskyiltä turVaan Sveitsin ja italian rajalla, Saint-Bernardin solassa 2500 metrin korkeudessa sijaitseva rakennus on munkkien ylläpitämä Grand Saint-Bernard Hospicen majatalo-luostari. Parin tunnin loivaa nousua ei voi väittää rankaksi, mutta kyllä sen aikana ulkoilmassa ennättää tulla nälkä. KOHde-eSITTeLy 4/2010 | TeksTi Ja kuvaT: juKKa muuKKonen Hospice on seissyt samalla paikalla Saint-Bernardin solassa 2500 metrin korkeudessa jo tuhannen vuoden ajan. Bernhardinkoirien koti on seissyt TuhAT VuoTTA TuisKussA jA TuuLEssA Grand saint-bernardin majatalo-luostari on tarjonnut vuoristossa kulkijoille suojaa jo tuhannen vuoden ajan. iskemme sukset pystyyn korkeisiin kinoksiin rakennuksen seinustalle ja kävelemme sisään ruokasaliin. jos keli yltyi pahaksi, reissu saattoi jäädä monen lumihangessa tarponeen matkalaisen viimeiseksi taipaleeksi. massiivinen vaaleankeltainen rakennus seisoo tiukasti niiden puristuksessa. ensimmäinen paikalle tehty rakennus oli pikemminkin pieni vuoristomaja
Nousu Hospicelta Tête de Fonteinten huipulle kestää pari tuntia. SKIMBAAJA | 37
Yösijaksi on tarjolla viihtyisiksi kunnostettuja kahden hengen huoneita tai usean hengen makuusaleja. ylhäältä riittää näköaloja joka suuntaan: länteen kohti mont Blancin massiivia, pohjoiseen monts telliersille ja Ferretin laaksoon, etelään italian puolelle kauas alas seuraavan laakson pohjalle. nyt koirat eivät kuitenkaan ole kotona, eikä perille saapuvaa hiihtäjää riennä vastaan iloinen bernhardilainen pieni rommitynnyri kaulassa. tarina kertoo, että ne olisivat vuosien varrella pelastaneet yli 2000 ihmisen hengen. lämpimän untuvatäkin alla nukutun yön jälkeen suuntaamme Hospicen takana olevan järven jään yli italian puolelle raja tulee vastaan minuutin lykkimisen jälkeen. Yö kahden hengen huoneessa puolihoidolla maksaa 61 Sveitsin frangia (noin 40 euroa) ja makuusalissa 48 frangia (noin 32 euroa). Hospicen seinien suojissa on muun muassa vuonna 1689 valmistunut barokkityylinen kirkkosali. Suoraan pihasta lähtee hiihtoreittejä muun muassa mont Fourchonille (2902 m), tête de Fonteintelle (2775 m) ja mont mortille (2866 m). Kierrämme pienen harjanteen ja laskemme hieman alaspäin. varovainen täytyy kuitenkin olla, kuten vuorilla aina. faktat: * Grand Saint-Bernard Hospice ja Verbier sijaitsevat Sveitsin länsiosassa. nousu tête de Fonteinten huipulle sujuu vaivattomasti edellisten hiihtäjien tekemää latua pitkin. Junalla Genevestä Verbieriin pääsee noin kolmessa tunnissa. www.alppimatkat.fi * Yleistä lisätietoa: www.verbier.ch, www.fondation-barry.ch, www.musee-saint-bernard.ch hiljaisuutta ja historiaa Hospicea on vuosisatojen saatossa laajennettu ja remontoitu. Verbierissä se käy kätevästi paikkakunnalla asuvan UIAGM-vuoristo-oppaan Pette Halmeen opastuksella. Samaisen hepun roomalaiskatoliset nimesivät myöhemmin kiipeilijöiden ja hiihtäjien suojeluspyhimykseksi. Solaan juontaa juurensa myös bernhardilaiskoirien historia. Hospicella koirat opastivat 1700-luvulta lähtien kulkijoita turvaan myrskyn ja sumun keskeltä ja etsivät lumivyöryihin hautautuneita. laskua huipulta kertyy 400 korkeuserometrin verran. Bernhardilaiskoirien koti Sola sai nimensä Hospicen perustaneen Saint Bernard of menthonin mukaan. Seinillä roikkuu latinankielisiä marmoritauluja ja napoleonin lahjoittama reliefi. Koirat asutavat talvisin alhaalla laaksossa martignyssa kennelissä ja viettävät vain kesät Hospicella. Käynti Hospicella on myös ensikertalaiselle hyvä mahdollisuus kokeilla randoilua ja totutella nousukarvoilla hiihtämiseen. Reitti ei ole pitkä eikä vaikea, mutta tarjoaa silti tilaisuuden päästä keskelle jylhiä vuoristomaisemia. Käytävillä askeleet kaikuvat kivilattioista. yösijaksi on tarjolla kahden hengen huoneita tai usean hengen makuusaleja. Lähimmältä lentokentältä Genevestä matkaa kertyy noin 170 kilometriä. Halmeen perustama Elämysmatkat myös järjestää matkoja Suomesta Verbieriin. alakerran holvikellari palvelee suksihuoneena. www.elamysmatkat.com, info@elamysmatkat.com, puh 09 6227 0940 * Lisäksi matkoja Suomesta Verbieriin järjestää STS Alppimatkat. lisäksi lähistöllä on reittejä esimerkiksi monts telliersin suuntaan. jykevien kiviseinien sisällä hiljainen tunnelma huokuu menneiden vuosisatojen historiaa. viihtyisiksi kunnostetuissa huoneissa on pesuallas, suihkut ja vessat ovat käytävällä. Napoleonin lahjoittama reliefi roikkuu porraskäytävän seinällä. suksille suoraan oVelta nykyisin Hospicella käy talvisaikaan etupäässä nousukarvoilla liikkuvia hiihtäjiä. Kumiseva kello ilmoittaa luostarin väelle päivittäisen messun alkamisesta. illallinen ja aamupala tarjoillaan yhteisessä ruokasalissa. 38 | SKIMBAAJA. www.sbb.ch * Yösija Grand Saint-Bernard Hospicelta varataan puhelimella etukäteen. Varaukset: puh +41 (0) 27 787 1236 (klo 10-11.30 ja 16-17 paikallista aikaa). nykyisin siihen kuuluu muun muassa vuonna 1689 valmistunut barokkityylinen kirkkosali ja museo. www.gsbernard.ch * Kartta: Carte Nationale de la Suisse, Gd St-Bernard 1365, 1:25 000 * Offareille ja hiihtovaelluksille pääsee kätevimmin ja turvallisimmin vuoristo-oppaan kanssa
Paluumatka italiasta hoituu bussilla tunnelin kautta. Paluukyydit Super Saint-Bernardin ala-asemalta kohti verbieriä lähtevät illansuussa hissien sulkeutumisen aikoihin. Verbierissä laskut eivät lopu kesken. alppimuseon näyttely esittelee laakson elämää menneiltä vuosilta ja hiihtokeskuksen alkuaikoja. verbieristä Hospicen nousun alkuun Super Saint-Bernardin hiihtokeskuksen ala-asemalle pääsee junalla ja bussilla: ensin paikallisbussilla le Châbleen, sieltä junalla kymmenen minuuttia Sembrancheriin ja junanvaihdon jälkeen edelleen orsièresiin, sitten bussilla BourgSt-Pierreen ja toisella bussilla Super Saint-Bernardin hiihtokeskuksen pysäkille. jo toteutettuihin uutuuksiin lukeutuu mont Fortin yläaseman terassibaari 3330 metrissä. Kabiinin yläasemalta voi laskea Hospicelle vievän nousureitin puoliväliin, joten hissilipun omistaja ehtii käväisemään päiväreissullakin verbieristä käsin Hospicella lounaalla. Kun aamulla lähtee verbieristä liikkeelle seitsemän jälkeen, on perillä reilun parin tunnin päästä. lähivuosien suunnitelmiin verbierissä kuuluu muun muassa kylän laidalle kaavailtu uusi hissi, joka helpottaisi liikkumista päärinnealueen ja Savoleyresin välillä. yläasemalta alkaa myös kymmenen kilometrin mittainen italian puolelle päättyvä laskureitti. Keskuksessa on yksi kabiinihissi, 850 metriä korkeuseroa, yksi punainen ja yksi musta rinne, 1970-lukua henkivä ala-aseman kahvila sekä vähän laskijoita kilpailemassa koskemattomasta lumesta. VeRBIeRISTÄ HOSPIceLLe visiitin Grand saint-bernard hospicelle voi tehdä esimerkiksi verbierin lomaviikon aikana. Verbier tunnetaan parhaiten vapaalaskumahdollisuuksistaan, mutta yhtä lailla alue kuuluu alppikeskusten kärkikaartiin myös rinnekurvailun puolesta. Super Saint-Bernardin pieni hiihtokeskus on muutenkin erillisen vierailun arvoinen, varsinkin hyvänä puuteripäivänä. Siitä pitävät huolen 4 vallèes -alueen 89 hissiä ja 410 kilometriä rinteitä. Siellä kahvikupin hintaan sisältyvät hulppeat näkymät matterhornin ja muutaman muun pienemmän vuoren suuntaan. Alueella on 89 hissiä ja 410 kilometriä rinteitä. SKIMBAAJA | 39. jos rinteissä ja vuorilla suhaamiselta sekä kylässä Pub mont Fortin afterskissä istuskelulta jää luppoaikaa, vaihtelua viikkoon voi käydä hakemassa musee alpinista
cHILe 4/2010 | TeksTi Ja kuvaT: juHo luKKaRi KOHdeeSITTeLy VuorisToyLäNgöN VALKoisET hELmET - yläVuoristohiihtoa aymara-intiaanien mailla kun suomalainen telemark-hiihtäjä ja ranskalainen suksialpinisti suuntaavat kohti lumisia huippuja Chilen ja bolivian rajamailla, ollaan siirrytty kauas totutusta kaavasta. mies oli heti juonessa mukana ja enää hiihtäjältä puuttuivat sukset jalkojensa alta. Huhtikuu näytti olevan reissulle suopea ajankohta. olin juuri argentiinan Patagoniassa viettämässä paria vapaapäivää kalliokiipeilyn parissa, kun Xavier varmisti tulonsa. rajaseudun pikkukylissä tai alueen taivasta piirtävillä kuusitonnisilla ei montaa kertaa suksimiehiä ole nähty. Opastaessani Chilen pohjoisosien vuoristossa olin useasti mielessäni rakennellut hiihtoreissua Chungará-järven vuorille. Xavier saapui paikalle, ja varhain heti seuraavana aamuna matkasimme bussilla halki atacaman autiomaan karunkauniiden maisemien noin tuhannen ihmisen asuttamaan Putren kylään. Silloin sateet olisivat jo hellittäneet ja siniseltä taivaalta paistava aurinko ei olisi vielä ehtinyt sulattaa vuorten kupeiden lumia. noin 3500 40 | SKIMBAAJA. mahdollisesta reissusta laitoin viestin ranskalaiselle Xavierille, jonka tiesin olevan Chamonixin koulukuntaa ja vapaalla jalalla Chilessä. oli onni, että köysikumppanini, espanjalainen iñaki, on hänkin hiihtomiehiä ja hyvänä kaverina lainasi sivakkansa tähän tarkoitukseen. Seutu on kesäsateiden vyöhykettä ja huonon sään aikaa paikalliset kutsuvat nimellä invierno Boliviano, bolivialainen talvi
ennen huiputusta vietimme kaksi yötä vuoren juurella, veimme hiihtovarusteita ylöspäin ja tarkastelimme kaavailtua nousureittiä. taivas oli pilvetön ja intomme huipussaan. Huiputuspäivänä lähdimme leiristä reilua tuntia ennen auringonnousua. Se antoi erityisesti Xavierille mahdollisuuden totutella alhaiseen ilmanpaineeseen mielenkiintoisessa ympäristössä. Tässä muutamia virstanpylväitä. ensinousuJa Jää- ja kallioreitit Cobain & Santana (D) Cerro Urus 5400m ja Aspirantes Clandestinos, D/D+, Ishinca 5500m, Cordillera Blanca Peru kesäkuu 2008 koRkeiTa vuoRia kuusitonnisten kimppuun Seuraavaksi kohteeksemme olimme valinneet Bolivian rajalla sijaitsevan kuusitonnisen acotangon. Työkenttänä on ollut yli 4000 kilometriä pitkän Chilen vuoristo sekä naapurimaat Bolivia ja Argentiina. edellispäivien pilvinen, epävakaa keli jatkui, ja juuri kun saimme leirin pystyyn acotangon juurelle, alkoi sataa lunta. nousu ei ollut vaikea, mutta olematon näkyvyys Nousu Aconcagualle (6962m) ilman muulilogistiikkaa ja kantajia (maaliskuu 2003). Hän muutti 20-vuotiaana lähellä Sveitsin Alppeja sijaitsevaan eteläsaksalaiseen Konstanzin kaupunkiin. minä olin hoitanut jo akklimatisoitumisen oltuani juuri kolmen viikon reissussa saksalaisryhmän oppaana Chilen ja Bolivian vuoristoylängöllä. jyrkkä kuru oli väsyttävä ja osoitti, että tämä lämmittelyvuoremme oli tarpeen. Mantereen värikäs kulttuuri ja vuoristoluonnon moninaisuus aina Patagonian jääkentiltä maailman kuivimmalle aavikolle Atacamalle ovat siivittäneet siellä mielenkiintoista työnsarkaa. aLpinisMi Juho on liikkeellä vuoristossa kiipeillen kalliolla ja jääreiteillä, suksilla ja korkeita vuoria nousten. emme vielä olleet riittävän tottuneita kovaan toimintaan näissä korkeuksissa. Tällä hetkellä asuinpaikkana on osan vuotta Chile ja osan vuotta Sveitsi. kouLuTus Master of Life Sciences tutkinto Konstanzin yliopisto vuonna 2006 Argentiinalainen Trekking-oppaan tutkinto (GTC AAGM) vuonna 2008 Kansainvälisellä vuoristo-opaskurssilla (UIAGM) Argentiinassa syyskuusta 2009 lähtien opasTus Juho on vuodesta 2006 lähtien toiminut vuoristoretkikuntien ja trekking-matkojen oppaana Andeilla. metrin korkeudessa sijaitseva Chilen koilliskolkan keskus toimi reissumme perusleirinä. Juho LukkaRi alkuVerryttelyä putren tuntumassa ensimmäinen kohteemme oli Cerro taapacá, 5770 metriä korkea Putren kylän lähivuori. Saavutimme huipun ongelmitta ja alastuloreittimme, vuoren etelärinne, näytti huipulta katsottuna kutsuvalta. Vuonna 2006 hän muutti Etelä-Amerikkaan ja siellä Chileen, jossa villit Andien huiput ovat olleet niin harrastus kuin työkenttänäkin. Ensimmäinen kuusitonninen oppaana, Ojos del Salado 6890m (tammikuu 2007) TeLeMaRk-hiihTo 2800 metrin päivänousu Tödin (3608m) huipulle Sveitsissä (huhtikuu 2004). vastoin kaikkia arvioitamme seuraava aamukin oli pilvinen, kun jo ennen aamuhämäriä lähdimme nousemaan kohti yli 6 000 metrissä siintävää huippua. ajoimme vanhaa rikkikaivokselle vievää tietä pitkin Quimsachatavuoriryhmän keskelle vajaan 5 000 metrin korkeuteen. Yliopisto-opintojen ohella Juho aloitti siellä vuorikiipeilyn. Solaan tultaessa pääsin laittamaan sivakat jalkaan ja jatkamaan nousua niillä. lumi oli kovaa, mutta siihen oli silti hyvä piirtää ässää andien rinteille tyypilliseen penitentes-lumeen. tyytyväisyyden näki molempien kasvoilta, kun palasimme sukset selässä tien varteen. Juho syntyi Myllykoskella vuonna 1979. minulle tämä edestakaisin sahaaminen alkoi jo riittää, sillä halusin vihdoin päästä ottamaan tuntumaa lumeen. 3000 metrin päivänousu telemark-suksilla huiputtaen neljä vuorta (Gemsfairenstock 2972m, Bocktschingel 3079m, Clariden 3268m ja Grossschärhorn 3295m) Glaruksen Alpeilla Sveitsissä (huhtikuu 2006) kaLLiokiipeiLy Piz Badilen 3300m koillisseinä (Via Cassin 6a) Sveitsissä (elokuu 2009) Uutisia viimeisimmiltä reissuilta ZONagreste-Villi vyöhyke blogista: www.juholukkari.blogspot.com SKIMBAAJA | 41. etenimme vuoren länsi- ja itähuippujen väliseen solaan johtavaan kuruun, jossa lumiraja tuli vastaan. tuntui hyvältä olla pitkästä aikaa liikkeellä suksin
oli selvää, että vyöryvaara oli liian suuri jatkaaksemme huipulle. jatkoimme taivaltamme pilvien keskellä aina 6 200 metriin, jossa voimakas lumen asettumisääni "vumm" sai meidät pysähtymään. Kahden edellisvuoren tahmea aamuvire oli poissa. alempana näkyvyys parani ja pääsimme nauttimaan laskusta. Päätimme laittaa lankut jalkaan ja sujutella alas. ensikäännökset huipulta väännettiin ihan arviolta lumimyräkässä näkyvyyden ollessa nollissa. Pettymys oli valtaisa. tavoitteenamme oli pystyttää leiri tulivuorten väliseen solaan ja niinpä matkamme jatkui autolla kappaleen matkaa Caquenasta suoalueen bofedalin reunaa kohti massiivisia vuoria. molemmille oli varsin selvää, että lumitilanteen rauhoittuminen veisi näin korkealla useita päiviä. aikaa meillä ei kuitenkaan ollut, ja jyrkemmät Pomerapen rinteet olisivat vielä vaarallisempia. meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin palata alas. ajoimme kolmisen tuntia autolla aina Caquenan kyläpahaseen, joka sijaitsi vuoriryhmästä luoteeseen. Samainen don vicente oli kuitenkin lähtenyt pääsiäisen viettoon ja hevoslogistiikka jäi vain haaveeksi. otimme skinit suksien pohjista ja aloitimme laskun pehmein käännöksin, niin varovasti kuin pystyimme. Pilvien verho hellitti huipun tullessa näkyviin ja sain hyvän nousurytmin päälle hieman takkuisen aamun sijaan. olimme vain 150 metriä huipusta. niinpä päätimme yrittää Parinacotan (6370m) huipulle, koska reitti sille on sen kaksoisvuorta Pomerapea (6260m) helpompi. mitä ylemmäs tulimme, sitä huonommaksi kävi näkyvyys. Huipulla sää oli kehno ja staattisen sähkön surina huipun kinokseen pystytetyissä suksissa ennusteli nousevaa ukkosta. Pehmeää lunta oli paljon, ja alempana seurailemamme turvalliset harjanteet hävisivät täydellisen tulivuoren kartiomaiseen rinteeseen. alkuperäisten kaavailujen mukaan meidän piti pyytää Rinconadan kylässä olevaa hevosmiestä auttamaan meitä suksien ja leirikamojen kannossa. oli löydettävä vuoren eteläharjanteelle ja seurailtava sitä pitkin aina huipulle asti. aamuhämärässä laitoimme sukset jalkaan ja taas oli suunta ylöspäin. tuli mieleen pikkulapsi ottamassa ensiaskeliaan. tutkimusretkemme oli ohi. meillä ei huonosta säästä johtuen ollut juuri minkäänlaista kuvaa vuorilla vallitsevista lumiolosuhteista. mitenköhän minulla olisi ensi huhtikuussa aikaa? 42 | SKIMBAAJA. Hieman alempana toiminta parani ja laskimme ylimääräisiä taukoja pitämättä lumen rajalle ukonilmaa karkuun. kaksosia Valloittamaan acotangon juurelta matkamme jatkui pohjoiseen kuusitonnisten Payachata-tulivuorten valloitukseen. Huippu oli kaiken aikaa pilvien peitossa. Samana päivänä purimme vielä leirin ja tallustelimme muulien lailla lastattuina aina alas Rinconadaan. eivät ne kukkulat sieltä toisaalta mihinkään häviä. tunsimme itsemme vahvoiksi. teki vuoresta arvaamattoman. myös lumitilanne vaikutti ylempänä kriittisemmältä. toisaalta voimme olla onnellisia, sillä samainen "vumm" olisi voinut merkitä vyöryä, joka siinä rinteessä on armoton. Seuraavana päivänä nousimme pilvien keskellä yläleiriin ja siellä edellispäivä toisti itseään, kun puolelta päivin alkoi ripotella lunta
aRica Mikäli tähtäimessäsi ovat Chilen koillisen rajaseudun vuoret, tulet varmaankin aloittamaan reissusi Aricasta, sillä se on alueen ainoa kaupunki. Näiden toisiaan muistuttavien jättiläisten huiput ovat Chilen ja Bolivian rajalla. Vuorenvalloitukseen tarvittava logistiikka, kuten autokyydit, on myös parasta järjestää Putressa QuiMsachaTa vuoReT Chungarán eteläpuolella muutamia kymmeniä kilometrejä Payachataryhmästä sijaitsee toinen kolmen vuoren ryhmä, joka käsittää rajahuiput Acotangon 6060 metriä ja Capuratan 5950 metriä sekä kokonaan Chilen puolella olevan 6050 metriä korkean vieläkin savuavan tulivuoren Guallatiren. vuoRikiipeiLyoLosuhTeeT chungaRá Aricasta noin 160 kilometriä sisämaahan päin juuri ennen Bolivian rajaa oleva Chungará on yksi maailman korkeimmilla sijaitsevista järvistä Seudun korkeimpiakin vuoria voi nousta ympäri vuoden, mutta huiputusreissut kannattaa satuttaa sadekauden ulkopuolelle huhtikuusta marraskuuhun. 130 kilometrin matka läpi autiomaan valtameren rannalta Putreen taittuu kätevästi päivittäin liikennöivässä bussissa. Maisemallisesti ainutlaatuisen vesistön läheisyydessä löytyy useita vuorikiipeilyllisesti mielenkiintoisia huippuja. kaksoisTuLivuoRTen RyhMä payachaTa Chungará-järven pohjoisrannalta kohoaa kuvankaunis 6370 metriä korkea Parinacota, jonka takana sijaitsee vain reilua sataa metriä matalampi kaksoisveli Pomerape. Putresta löytyvät kaikki peruspalvelut: muutama hotelli ja useita retkeilymajoja, pieniä ruokakauppoja ja ravintoloita, kunnantoimisto kiipeilylupien lunastamista varten, terveysasema ja poliisi. Reilun 150 000 ihmisen asuttama Chilen pohjoisimman alueen Región Arica-Parinacotan hallinnollinen keskus sijaitsee Tyynenmeren rannalla lähellä Chilen ja Perun välistä rajaa. Kuiva ilma ja voimakas auringon säteily saavat hangen pintaan muodostumaan jääpiikkejä, jotka voivat olla joskus jopa kahden metrin korkuisia. SKIMBAAJA | 43. Lämpötilat ovat alhaisimmillaan kesäkuusta elokuuhun, jolloin elohopea voi vuoristoylängöllä öiseen aikaan vajota sinne -20 celsiusasteen tuntumaan. Putren sijainti 3500 metrissä soveltuu mainiosti ohueen ilmaan totuttelemiseen, ja kylän lähivuori, 5750 metriä korkea Cerro Taapacá, on oiva akklimatisoitumishuippu. Hieman idempänä rajan toisella puolen nousee naapurimaan korkein huippu Sajama 6540 metriä. puTRe Reilun tuhannen asukkaan kylä on Aricasta katsottuna viimeinen merkittävämpi asutus ennen Chilen ja Bolivian rajaseutuja ja niiden vuoria. Aricaan pääsee helposti lentäen Santiagosta ja maateitse joko Pohjois-Chilen muista kaupungeista, Bolivian La Pazista tai Perun puolella olevasta naapurikaupungista Tacnasta. (4500 metriä merenpinnasta). Andeille tyypillinen penitentes-lumi tekee usein jäätiköiden noususta vaivalloista sateettoman kauden lopulla
Kolmas ongelma on luontoäiti. Lämmin El Puelche -tuuli puhaltaa Argentiinan pampalta myrskytuulen voimalla sulkien säännöllisesti hiihtohissejä ja tuhoten kostonhimoisesti puuterilunta. Purcellin suku osui valkoiseen kultasuoneen ostaessaan Portillon kansainvälisesti tunnetun hiihtokeskuksen hotellin ja hissit Chilen hallitukselta vuonna 1962. Iltapäivään mennessä pilvet olivat revenneet paljastaen muutamia sinisiä reikiä ja antaen mahdollisuuden hieman kikkailla. Parit laskujäljet huomasimme, mutta laskemassa alueella emme nähneet koko aikana ristinsielua. Toiset elää kituuttivat ja kourallisesta tuli Amerikkalaisia menestystarinoita. Toisaalta Portillo on vain kahden tunnin ajomatkan päässä suurimmasta asutuskeskuksesta ja Santiagon kansainvälisestä lentokentästä ja hyvä sää tunnetusti vallitsee hiihtokaudella. Keski-Chilen vulkaanisissa hiihtokeskuksissa loytyy myos sama yrittajyyden ilmapiiri. Näillä hiihtoalueilla on yleensä ruorissa haaveilija/typerys/visionääri. Kevatlumi ei kestänyt pitkään. Hiihtopäivän lopussa saapui myrsky ja me rentoutimme kroppiamme kuumissa lähteissä samalla kun lunta tippui taivaalta. Jokainen lasku päättyi viiden minuutin kävelymatkaan fumarolien (pieniä savua tupruttelevia vulkaanisia reikiä) ohi takaisin hisseille. Yrittäjät, jotka pyörittävät pieniä Chileläisiä hiihtoalueita, eivät unelmoi, suunnittele ja visioi täysin turhaan, sillä heille on olemassa menestyvä esikuva Thermas de Chillan. THERMAS DE CHILLAN Kun ensimmäisen kerran vierailin Chilessä vuonna 1985, löysin kourallisen pikkuruisia perhehiihtokeskuksia tulivuorten majesteettisessa maisemassa, ulottuen Thermas de Chillanilta pohjoisessa Osornoon etelässä. Myös Valle Nevado, El Colorado ja La Parva, kaikki 45-60 kilometriä pääkaupungista, menestyvät loistavasti. Chile 4/2010 | TeksTi JA kuvAT: Jimmy Petterson kÄÄNNÖs: Virva Tuomala Tulivuorimaa Chile - Haaveilijoita, typeryksiä vai visionäärejä Läpi 1800-luvun laumoittain amerikkalaisia ja siirtolaisia ympäri maapallon muutti Amerikan rajaseuduille. Matalat pilvet tekivät laskemisesta hankalaa, mutta jätimme tuoreita jälkiä molemmille puolille Don Otto hissiä aamupäivän aikana. Joskus hiihtokeskuksia on tuhoutunut täydellisesti tulivuorenpurkauksissa vain ilmestyäkseen uudelleen jossain muodossa tuhkan laskeuduttua. He työntyivät lain ja järjestyksen rajamaille etsimään lukemattomien syiden joukossa muun muassa kultaa, maata, turkiksia, vapautta tai uutta alkua. He olivat todennäköisesti kaikki jonkin sortin haaveilijoita, monet olivat typeryksiä ja muutamat visionäärejä. Tämä alue, nimeltään Pirigallo, on vain omalla vastuulla -tyyppinen ratkaisu, ja syystä. Ensimmäisellä vierailullani se ei eronnut juurikaan muista tulivuorikeskuksista muuten, kuin että päämökin takana oli uima-allas, joka oli täytetty kuumalla vedellä läheisiltä rikkilähteiltä. Vaarallisempaa maastoansaa olisi vaikea löytää. Hiihtohisseistä itään, merkittyjen rinteiden ulkopuolella, on valtava kulhomainen laakso, joka kapenee ahtaaseen kanjoniin. Se on noussut tuntemattomuudesta ja kehittynyt maailmanluokan hiihtokeskukseksi. Tänä päivänä, 2000-luvun alkuvuosina, toisen maanosan läntisellä reunalla Chilessä vallitsee samanlainen mahdollisuuksien tunnelma kuin villissä lännessä aikoinaan. Chillan tulivuorella on itse asiassa kaksi huippua ja hiihtoalue on rönsyilevä massiivi laavaharjanteita ja rotkoja, joka levittyy etelään ja länteen. Kivien ja kallioiden välissä löysimme muutamia idän suuntaisia "rinteitä" kanjoniin, jotka olivat toinen toistaan jyrkempiä. Kauempana etelässä on hyvin erilainen homma yrittää pärjätä hiihtokeskusbisneksessä. Chillan on Santiagon lähin tulivuorihiihtokeskus, noin 480 kilometriä pääkaupungista. Näillä pienillä keskuksilla ei ole asutuskeskuksista koituvaa paikallisväestöetua, sillä suurimmalla osalla Santiagon ulkopuolella asuvilla chileläisillä ei ole varaa laskea. Mikä ikinä olikaan kenenkin kohtalo, oli selvää että he kaikki olivat mahdollisuuksien maassa. Kolmekymmentä senttiä puuteria peitti vuoren seuraavana aamuna. Löysimme muutamia vaihtoehtoja pitkän Tres Maria rinteen kummallakin puo- 44 | SKIMBAAJA. Sen jälkeen viiden ja kolmen tähden hotellit, kaksi uutta uima-allasta, muutama kerrostalo ja puolen tusinaa uutta hissiä ovat muuttaneet Chillanin suosituksi matkakohteeksi ja menestystarinaksi. Jokainen pikkuruinen hiihtokeskus on lähes tyhjä arkipäivisin, houkuttelee 100-200 paikallista laskemaan aurinkoisina viikonloppuina ja ponnistelee päivittäin selvitäkseen taloudellisesti. Saapuessamme paikalle, Yhdysvaltain ja Kanadan maajoukkueet treenasivat ylärinteillä. Jotkut kuolivat Intiaanihyökkäyksiin, laittomuuksiin tai karuihin olosuhteisiin. Lisäksi keskukset ovat liian pieniä ja syrjäisiä houkutellakseen kansainvälistä asiakaskuntaa. Mieleen tulee ehkä enemmänkin Yhdysvaltojen laskettelumeininki toisen maailmansodan jälkeen. "Bisnes" on tässä yhteydessä ehkä hieman väärä sana. Meitä siunattiin hienoilla kevatlumiolosuhteilla, joten lumivyöryvaaraa ei juuri ollut sinä päivänä. Luonnollisesti, Pirigallon alue herätti heti Antin ja minun kiinnostuksen
KOHDEESITTELY lella. Ensinnäkin tulivuorella sivuttaissiirtymä lähellä huippua tarkoittaa pa-a-a-aljon pidempää traversausta takaisin alhaalla laaksossa. Esimerkiksi pohjalla sijaitsevassa refugiossa on vain 20 sänkyä. Araucaria on erikoisen näköinen kasvi, jossa on jo itsessään syytä kerrakseen lähteä vuorille. Lisäksi joissakin kuiluissa oli puroja lumen alla ja alempana jouduimme ylittämään muutamia lumisiltoja, joiden vahvuus arvelutti. Jopa pienimmillä hiihtokeskuksilla on kuitenkin tarinansa, ja yhden päivän pikavisiitti tänne tarjoaa myös kertomuksen. Toiseksi traversaus laavatulivuorella vaatii terävien laavaharjanteiden ja niiden välissä olevien syvien rotkojen ja kanjonien ylittämistä ei mikään ihan helppo homma! Vaelsimme joitakin satoja metrejä länteen noustuamme El Condor -hissistä ja löysimme useita neitseellisiä vuorenrinteitä ja rotkoja. Barnabas Kovacs on unkarilainen yrittäjä, joka tuli Chileen 90-luvun loppupuolella valmentamaan kilpailijoita. Etelään päin ole- SKIMBAAJA | 45. Tämä ei ilmeisesti ole ainoa pitkän ajan investointi, jossa Kovacs on mukana. Los Arenales esimerkiksi on yksi Etelä-Amerikan pienimpiä hiihtokeskuksia, sisältäen vain aloittelijoiden vaijerihissin, nappihissin ja lyhyen ankkurihissin. Neulasten sijaan oksia peittää kaktusta muistuttava lehvästö. Hänen suksivuokraamonsa on täynnä Explosiv-merkkisiä suksia, joita hänen oma yrityksensä tuottaa. Kun on majoittanut itsensä, muutaman lapsensa ja kahdeksan hengen henkilökunnan, ei kahdeksan jäljellä olevaa sänkyä riitä juurikaan palvelemaan hiihtokeskusta. Vulkaanisella maaperällä on kuitenkin muita vaaroja ja saimme iltapäivän aikana muutaman oppitunnin tehdessämme tuoreita jälkiä kartoittamattomiin laaksoihin. Los Arenales sijoittuu noin puolen tunnin päähän Lonquimaysta, keskellä kaunista aracaua-puumetsää. Yrittäjälle jokainen hiihtokeskus tarkoittaa suurta investointia sekä työn että rahan suhteen, mutta laskijalle ja reissaajalle pienet keskukset tarjoa- vat luonnon oman seikkailupuiston. Hän ihastui tähän maailmankolkkaan ja vuonna 1999 perusti uuden hiihtoalueen. Eräänä elokuisena maanantaina jaoimme Los Arenalesin rinteet noin kahdenkymmenen chileläisen sotilaan (jotka pääasiallisesti kompuroivat naruhississä), Barnabaksen ja hänen poikansa, kahden hollantilaiset turistin ja noin kahdeksan "locon" ranskalaisen vapaalaskijan kanssa. Ei varmaan yllätä, ettei Los Arenales juurikaan tuota voittoa, mutta se ei johdu ainakaan laadun puutteesta. Kokemus antoi meille kaksi opetusta. Kun perinteinen rinne on kokonaiset 14 kilometriä pitkä, jopa matematiikan reputtanut laskija osaisi kertoa, että mitä kauemmas pumppaat euforisesti puuteria umpimähkään, sitä enemmän kannattaa säästää energiaa takaisintulomatkalle. Lienee turha mainita, että vietimme ylimääräisen tunnin rikkikylvyssä tuona iltana. LOS ARENALES Chillanin eteläpuolella sijaitsevat tuolivuorihiihtokeskukset tarjoavat unelmien ja painajaisten, suunnitelmien ja projektien, menestyksen, epäonnistumisen ja kysymysmerkkien sekametelisopan. Nämä reitit olivat paikoittain hyvin jyrkkää, mutta suurimmaksi osaksi suhteellisen rentoa laskua. Puu on ikivihreä laji ja sitä kasvaa villinä vain parissa maassa maailmassa. Laskimme alas suurta massiivia noin kello kahden kulmassa, vaikka hissit olivat kello kahdessatoista. Toinen oppimiskokemuksemme oli luonteeltaan geometrinen ja geologinen. Yksi oppitunti oli, että laaksot yleensä kapenivat rotkoiksi, joissa oli hyvin jyrkät seinät tehden ulospääsyn erittäin vaikeaksi. Hän ja hänen liikekumppaninsa myyvät kyseisiä suksia lähinnä Venäjällä, Itä-Euroopassa ja Italiassa, mutta tietenkään ei ole pahitteeksi esitellä niitä Etelä-Amerikan markkinoille. Nyt muutaman vuoden projektia pyörittäneenä hän myöntää kohdanneensa joitakin infrastruktuuriongelmia
Tänä päivänä keskus on yksi suosituimmista hiihtokeskuksista koko maassa. Muutamat perustiedot saimme kuitenkin kerättyä hiihtokeskuksesta ennen kuin sade ja sumu alisti meidät täysin. Olimme suunnitelleet kapuavamme ylös, mutta sumu ja sade tekivät retkestä mahdottoman. Traversasimme muutaman minuutin länteen päin ja pääsimme erittäin jyrkälle rinteelle, joka päättyi suureen kanjoniin. Sade kuuluu jokaiseen elämään. Vietimme päivän vuorotellen kahden tarjolla olevan lumityypin välillä. Lisäksi vanha refugio hissien ala-asemalla on muutettu pieneksi kodikkaaksi hotelliksi gourmetruokineen. Huono sää ei kuitenkaan estänyt meitä tapaamasta hieman erilaista yrittäjää. Pienellä kiipeämisellä voi saavuttaa alati laajemman maastoalueen. Tämä on vain alkua, sillä monia uusia majoituspaikkoja on suunniteltu tulivuoren juurelle. 46 | SKIMBAAJA. Päätimme päivän porealtaassa hotellin terassilla katsellen suoraan tulivuorten yli. Kiinteä tuulen pakkauttama puuteri muuttui pehmeäksi kevätlumeksi auringon kulman muuttuessa. Meidän nauttimamme yksinäisyys ei varmaankaan ole pitkäaikaista. Kun kyselimme paikallisessa baarissa yösijaa, mei- CORRALCO Sitä odotellessa, Antti ja minä matkustimme Corralcoon. Myöhemmin iltapäivällä yksi vieraanvaraisista työntekijöistä tarjosi koko ryhmälle kyydin lumikissalla hieman korkeammalle vuorelle hissien takana, täysin ilmaiseksi. Kun savu oli vihdoin hälvennyt, keskus rakennettiin uudestaan. Kokemus oli unohtumaton, mutta vain yksi tavanomainen chileläinen hiihtopäivä. Vuosikymmenen tai parin päästä on varmaan syytä palata katsomaan, mitä on kehittynyt Kovacsin unelmasta. Taaempaa löytyy myos pieni jyrkänne, josta pääsee vuoren ympäri takaisin hisseille. VILLA RICA Seuraavana ohjelmassamme oli Villarica-tulivuori Pucon-kaupungin ulkopuolella. Toimivana tulivuorena Villarica purkautui vuonna 1984 tuhoten koko hiihtoalueen. Kehityksen kaksiteräinen miekka liikkuu alati ja uudet omistajat suunnittelevat jo korkeammalle nousevia lisähissejä. Meihin se osui Las Araucariasin hiihtokeskuksessa, joka sijaitsee tulivuori Llaimalla. Tulivuori on laaja ja tasainen, ja avoin maasto levittäytyy pääankkurihissin molemmin puolin. Alue tunnettiin nimellä Nevados de Curacautin vuoteen 2003 asti, jolloin yksityiset sijoittajat rakensivat kahden hengen tuolihissin, jonka korkeusero oli 300 metriä ja vaihtoivat keskuksen nimeksi Corralcon. Huonon näkyvyyden takia ylimmät hissit olivat suljettuja koko kolmen päivän vierailumme ajan. Kuten nimestäkin voi päätellä, tässäkin hiihtokeskuksessa voi ihailla näiden epätavallisten puiden kauneutta. Lonquimay on tuhkatuolivuori, jonka ansiosta sen pinta on lähes kivetön ja tasainen. Lämmittelimme muutaman laskun hyvin hoidetuilla rinteillä, mutta pian lähdimme kauemmas. Patikointimatka kestää noin neljä tuntia, ja huipulla hiihtäjä voi lisätä jännitystä katsomalla tulivuoren kuplivaan sydämeen. Samoin kuin Los Arenalesissa, tie Corralcoon kiemurtelee läpi uskomattoman auracariametsikön, jossa jossa useat puut ovat yli 1000-vuotiaita. Klassinen pinkki ja oranssi auringonlasku valaisi chileläisen taivaan puoli kuuden aikaan ja jouduimme väistämään päivän viimeiset auracaria-puut pimeässä. Eikä se lopu siihen. Hiihtohissejä on ollut Lonquimayn tulivuorella 80-luvun puolivälistä asti, kun Chilen hallitus rakennutti muutaman aloittelijoiden vaijerihissin ja yhden nappihissin osana etelächileläisten tulivuorten kehitysprojektia. Ranskalaiset jättivät avolavaauton tielle, jotta voisimme ajaa takaisin hisseille ja teimme puuterikierroksia suurimman osan päivästä. Lonquimay on itse asiassa yksi Chilen tulivuorien helpoimmista ja suosituimmista nousuista ja me vietimme iltapäivän kiipeamällä pidemmille ja jyrkemmille laskuille. Villarican huipulle pääsee kiipeämällä ylimmältä hissiltä. Ympäristöstä löytyy myös luonnollisia lumikouruja merkittyjen rinteiden ulkopuolella. Metsikön päättyessä avautuu upea maisema sileitä, karuja, pyöreäkärkisiä vuoria, joita Lonquimay hallitsee. Onko parempaa tapaa lopettaa hiihtopäivä kuin maata rauhoittavassa porekylvyssä kuun paistaessa vuorten yllä? LAS ARAUCARIAS vien rinteiden vierustat olivat täynnä koskematonta puuteria ja kymmenen minuutin kävelymatkan päässä idässä oli mainioita laskuja alas tielle. Antti ja minä huomasimme heti, että hiihtohissi oli täällä täydellisesti asemoitu mahdollistamaan laskemisen sekä kevät- että puuterilumella koska sillä pääsi sekä itä- että etelärinteille. Muissa chileläisissä kohteissa nämä olot eivät ole yhtä vallitsevia kuin Villaricalla. Pucon on yksi Chilen parhaista kesäkohteista. Avoimet ylärinteet alkoivat lyhyellä jyrkällä rinteellä, joka loiveni kun laskija pääsi metsään asti
Hän katsoi karttaamme ja purskahti nauruun. Alueella oli hyviä rinteitä ja todella paljon avointa maastoa offarilaskijoille. Itse asiassa paikan omistaja ja pääsijoittaja oli paikalla töissä. Sade ei välttämättä ole huono asia; vaikka kevyttä puuterilunta ei juurikaan täältä löydy, pieni sade nopeuttaa hankikannon muodostumista. Ihmettelimme myös miten hiihtokeskus voi pärjätä, kun matkailijoille on tuollainen este . Kun katsoi ylös, näki vuoren eteläpuoleisen jäätikön, ja alas katsoessa näytti siltä, että olisi voinut laskea suoraan Lago Llanquihue-järven sinisiin vesiin. dät esiteltiin Brad Newtonille, joka oli juuri muuttanut Zimbabwesta. Laskimme vielä puoli kuudelta illalla tasaisen pyoreita, kiiltäviä jälkiä lumeen, jolloin auringonlasku muutti värit kauniin kultaiseksi luoden täydellisen lopetuksen päivällemme. OSORNO Kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. Nelivetoinen auto olisi ollut ainoa vaihtoehtomme. Diesel-moottorin melun yli keskustelimme Floranin kanssa. Kuten olimme tehneet kaikissa muissakin paikoissa päästyämme Osornoon ajoimme kohti hiihtäjän kuvaa. Ylimmät hissit olivat kiinni tuulen takia, mutta se ei meitä haitannut. Kun pilvet katoavat, kylmä yö saa aikaan jäisen kuoren vuoren rinteille. Seuraavana aamuna hiihtäjää odottaa täydellinen, koskematon kevätlumi. Kyseinen henkilö omistaa myös Chilean Travel Services -matkailutoimiston, joka on yksi maan suurimmista. Kun vihdoin pääsimme sademetsästä pois tielle joka veisi hiihtohisseille, pelätty preeriatuuli El Puelche oli täydessä vauhdissa. Osorno-hiihtokeskuksessa todellakin haluttiin olla mieliksi. "Osornon uusi hiihtokeskus on vuoren eteläpuolella!" Toivomme palasi, ja käänsimme automme. Kiviä, kasvillisuutta tai muita luonnollisia epätasaisuuksia ei tältä vuorelta löydy. Vuoren huipulta on hienot näkymät kolmelle järvelle ja muutamille muille tulivuorille. Tällä kertaa meitä ei onnistanutkaan. Vielä yksi hyvä puoli Antillancassa on se, että tasaisen pyöreällä vuorella voi laskea pohjoiseen, länteen ja etelään, jolloin laskija voi seurata aurinkoa ja valita itselleen sopivan kevätlumen kovuuden. Alue sijaitsee vähän yli 1000:ssa metrissä, jolloin se on melko altis sateelle. "Kartassanne oleva hiihtokeskus tuhoutui maanjäristyksessä 1960-luvulla," hän kertoi meille. Koska yksi renkaistamme oli jo puhjennut aamulla, emme halunneet enää riskeerata toista tyhjää rengasta. Edes lumiketjumme eivät auttaneet tuulen aiheuttamia luminietoksia vastaan. Saapuessamme Chileen, ostimme Antin kanssa tiekartan bensa-asemalta. He rakensivat muutamia ylimääräisiä huoneita retkeilijöille, ja antoivat paikalle nimeksi Hostel Monkey Puzzle. Nukuimme mukavasti ja nautimme pariskunnan seurasta noin viiden dollarin yöhinnalla. Floran Schaack, eräs ranskalainen vaelteleva hiihtopummi, ajoi rinnekoneella ylärinteitä ja iloisesti kyyditsi meidät huipulle. Monta kilometriä hiekkatietä myöhemmin matkamme kohti tulivuoren pohjoista puolta tyssäsi. Brad oli jonkin aikaa sitten tavannut ja rakastunut paikalliseen tyttöön, Vivi Delgadilloon. Rinteiden vähäiset laskettelijatkaan eivät muodosta kumpareuhkaa. Täällä hän voi lasketella pitkälle eläkeikään huolehtimatta kumpareiden aiheuttamista polvivaivoista. Mutta ennen kuin olimme edes ehtineet kehittää nietosstrategian, hiihtoalueelta saapui kuorma-auto, jonka ajaja kertoi mihin voimme jättää automme ja antoi meille kyydin keskukseen. Kaksikko oli äskettäin itse rakentanut uuden talon Vivin vanhempien maalle. Edessämme oli mahdottoman oloinen näky: kivenlohkareet olivat aiheuttaneet tielle tukoksen. Antillancassa laskettelimme parasta kevätlunta, mitä olen ikinä laskenut. Karttaan oli merkitty kaikki maan hiihtokeskukset kätevästi pienellä hiihtäjän kuvalla. Antillanca on Corralcon lailla tuhkatulivuori, jolla lumi makaa tasaisen vulkaanisen hiekan päällä. On ilo saada auttaa haaveilijoita ja nuoria pareja, joten sanon vielä, että matkailijat voivat ottaa Bradiin yhteyttä sähköpostilla: bradbehavior@yahoo.co.uk. ANTILLANCA Antillanca on erilainen kuin kaikki muut alueen tulivuoret, koska se on sammunut. Tätä eroa lukuun ottamatta, vuorella on muita samoja piirteitä kuin monella naapureistaan. Tämä yritys ei mennyt yhtään sen paremmin. Matka Puyehue-järveltä hiihtohisseille kestää noin 40 minuuttia, ja tie kulkee tiheän sademetsän läpi. Hiihtoalue oli todella vaikuttava. Nielimme tappion ja käännyimme ympäri. Eräs laskettelija kerran sanoi: "Jos Jumala haluaisi meidän laskettelevan kumpareita, Hän saisi lumen satamaan kasoihin." Tämä henkilö varmaan kuvittelisi päässeensä taivaaseen, jos ikinä löytää Antillancan. "Miten ihmeessä olet päätynyt tähän epämääräiseen maailman kolkkaan?" kysyin häneltä. SKIMBAAJA | 47. Meillä kävi kuitenkin hirveä tuuri ja ajoimme sattumalta pyöräilijän ohi, joka oli ainut tien käyttäjä meidän lisäksi, ja päätin kysyä häneltä hiihtokeskuksesta
n vakiosisältöä, ja vinkit ovat Skimbaaja eet, kohteet, persoonat misen hyväksi. välin kokemana - Sinun laske Skimba-ammattilaisten Voit tilata Skimbaajan osoitteesta tilaajapalvelu@outdoormedia.fi tai numerosta 044 733 0022
jos kaikki menee putkeen, hänet nähdään alpeilla tulevaisuudessa myös vuoristo-oppaana. 50 | SKIMBAAJA. SAmI mOdeNIUS 4/2010 | TeksTi: ulRiiKa niemelä | kuvaT: miKKo lamPinen PALuu ALPEiLLE nopeana nousijana ja laskijana tunnettu sami modenius on palannut vuosien tauon jälkeen hiihtäjäksi
Seuraavana talvena modenius lähti Pette Halmeen bussimatkalle verbieriin. En pystynyt tulemaan tänne koko talveksi. vain spesiaalilaskut kiinnostivat, ja niitä oli tullut jo tehtyä. nuori mies nähtiin mt. Hän hallitsee after-skin, mutta siitä ei puhuta tässä, sillä se ei ole oleellista. - Ei huvittanut laskea. Tosin jos on ihan huippu tässä lajissa, esimerkiksi Thaimaa ei anna kovin paljon, sanoo Modenius kokemuksistaan Aasiassa. SBon eli Svenska Bergsguideorganisationen kansainvälisen loppututkinnon on tähän mennessä suorittanut loppuun asti vain kolme suomalaista. vuosi 2003 räjäytti potin. Kesällä Suomessa 2000-luvun alussa alkunsa saanut kiipeilyharrastus alkoi saada lisää tilaa. Col des Cristaux ("tammikuussa, ode Siivosen kanssa"), argentieren y ja inferne ("maaliskuussa, se oli paskassa kunnossa"). Keskittymisen ansiosta SBon pääsyvaatimuksiin kuuluva 50 kiipeilysuorituksen kiintiö tuli täyteen reilusti. - Luin syksyllä 1995 Skimbaajasta Heinilän tekemän jutun Jarkko Henttosesta. vuonna 2006 siistejä laskuja olivat muun muassa amonen koillisseinä, mont Blanc de taculin Gervasuti ja diable, viikon välein. oli siinä muutakin: hiihtäjän motivaatio oli hukassa. tapaamme Sami "Kelso" modeniuksen ja hänen ystävänsä jarmo "jobo" metsäkoivun helmikuisena iltana ruokapöydässä. Kyseessä on hieman normaalia jyrkempi, hyvin viettävä randolasku, joka on edellyttänyt 1 500 metrin nousua. dynafitin monot on kyllä, mutta ne ovat jo valmiiksi käytetyt. HeNKILöKUVA Kun Suomen kaltaisesta tasamaasta valmistuu vuoristo-oppaaksi, ammatissa on väistämättä jotain eksoottista. en kysele lempinimien taustoja. modenius ei pidä itseään erityisen kyvykkäänä kiipeilijänä, mutta hänen suorituksensa kertovat muuta. laji oli imaissut entisen futiksen pelaajan puoleensa jo 15 vuotta sitten. tänä vuonna vaativan opintien aloittaa kolme uutta, heidän joukossaan Sami modenius, 31. tauko, joka seurasi viimeisintä laskureissua, näkyy miehen varusteissa, jotka ovat vanhoja. vapaalaskija on luonnehdintana liian epämääräinen ja löysä, ikään kuin laskisi miten sattuu, ymmärrän. Kimmoke löytyi tästä lehdestä. Blancilla ensi kertaa 16-vuotiaana. ei mitään ihmeellistä. Hän on joka tapauksessa se, joka on suksilla, topissa ja mäen alla ensimmäisenä kaikista. Palaamme tropiikista pakkaseen. ja kyllä, modenius ottaa riskejä, etenee erittäin vaativia reittejä. modenius ja metsäkoivu puhuvat vuo- SKIMBAAJA | 51. Sisäänpääsyn edellytyksenä oli muun muassa 10 kallioreittiä, 10 lumi- ja jääreittiä sekä 10 reittiä lumen, kallion ja kivien muodostamassa sekamaastossa. vuoristo-oppaiksi kokelaat valmistuvat aikaisintaan vuonna 2013, mikäli onnistuvat läpäisemään tutkintonsa. Sitten tuli tyhjä kohta. mitä tapahtui neljä vuotta sitten. tutuksi tulivat muun muassa thaimaa, Kiina, Kambodza ja laos. Suorituksiin kuuluivat mm. tämän sanovat kaikki ne, jotka modeniuksen kanssa ovat koskaan hiihtäneet. tässä jutussa hän toivoo itseään kutsuttavan yksinomaan hiihtäjäksi. modenius on tapansa mukaan noussut keulapaikalla. - Kelasin, että jos opaskouluunkin haluaa hakea, niin on parasta kiivetä vaan. Kai sitä kannattaa tehdä täysillä jos jotain tekee, modenius selittää. ehkä ne ovat perua 2000-luvun alusta la Gravesta. itsestään selvää se ei ole, tietää myös modenius. miehet ovat olleet randolla Sveitsin Finhautissa ja laskeneet Bel oiseaun itäseinämän. Ajattelin, että toi on kova juttu. ellei välissä olisi tapahtunut loukkaantumista, hän olisi todennäköisesti vieläkin pidemmällä. Hän hallitsee ainakin ranskalaisen luokituksen mukaisen 7b:n. ja kuten tyypillistä: matka ei näytä rasittaneen häntä millään muotoa. on-off-hiihtäjä tänä talvena modenius on suksilla ensi kertaa sitten vuoden 2006. - Hienoja, siistejä kallioita. Poikkeuksellisen vahvana ja pelottomana hiihtäjänä tunnettu modenius tiedetään myös "helkkarin innokkaaksi", suoraviivaiseksi ja rempseäksi tyypiksi. Olen on-off- tyyppi. Parin verbierin kauden jälkeen vuorossa olivat la Grave, Chamonix ja Peru. miten on mahdollista että hän on tehnyt vuosien tauon jälkeen näin vahvan paluun hiihtäjänä. modenius oli koko ajan menossa. Sukset ovat nykystandardien mukaan kapeat. Se on vaativaa keskitasoa
Toukokuun loppuun mennessä Modenius on kerännyt vaikuttavan listan suorituksia Mont Blancin ympäristössä: * Couloir Barbey * Aiguille de Argentiere (Modenius on laskenut jo neljästi) * Col de Planin pohjoisseinä * Aiguille du Midin pohjoisseinä Eugster-kuru (uusia reittejä) * Tour de Rondin pohjoisseinä ("Oon laskenut ennen.") * Aiguillettes du Taculin itäkuru * Couloir du Diable * Couloir Jager - Oon tosiaan laskenut Mont Blanc du Taculilta neljä laskua, mikä on tasankopantterille mun mielestä aika hyvä saavutus. 700 metriä korkea ja 4555-asteinen, melkein koko ajan isojen pudotusten päällä. Kyllä, ainakin parhailla päiväpalkkiot voivat liikkua sadoissa, jopa tuhansissa euroissa, modenius tietää. Sisäänotto tapahtuu joka toinen vuosi. tietysti on. jutellaan mukavia ja käydään terasseilla, helihiihdetään kylki kyljessä, sovitaan treffit illaksi. Ihan superhieno lasku! kuhihnalla hoidettavista vallée Blanchen opastuksista. - Olenhan minä nyt naimisissa. modenius ja metsäkoivu hymähtävät kliseiselle rattopoika-vuoristo-opaskuvalle, mutta myöntävät ilmiön olevan tosi: tiukka hiihtohaalari, kultainen riipus rintakarvojen keskellä, merkkiaurinkolasit, tumma kestorusketus ja geeliä tukassa. Jos haluaa laskea isoja laskuja, niin pitää olla valmis siihen, että lumi ei aina ole täydellistä joka käännöksellä." Ja sitten vielä: * Diagonal-reitti, itäseinä, Mont Maudit - Siistein lasku, joka laskettiin ja ehkä siistein, jonka olen laskenut. entä onko modeniuksella muuta elämää kuin vuoret. Koulutus tapahtuu Skandinaviassa ja Alpeilla. Koulutettava maksaa kurssimaksut ja matkat itse. Tai ainakin yksi hienoimmista. - Olisi hienoa kun olisi vakiasiakkaita, joiden kanssa päätettäisiin mihin päin maailmaa lähdettäisiin, tai että pääsisi valitsemaan asiakkaansa itse. Se on pääasia. sBo kouLuTTaa vuoRisTo-oppaaksi RuoTsissa SBO edellyttää vuoristo-opaskoulutukseen pyrkiviltä huomattavaa harrastuneisuutta ja osaamista alppihiihdossa ja vuorikiipeilyssä. Se on jännä huomata, miten olosuhteet voi vaihdella. naisasiakkaiden viihdyttäminen voi olla yksi tapa tehdä bisnestä, mutta ei modeniuksen tapa. ei, vaimo ei hiihdä, mutta on hyvin kannustava. Hänestä ei tule "täyden palvelun opasta". Sen jälkeen se jyrkkenee 50 55-asteiseksi ja on todella ilmava ja jyrkkä loppuun asti. Lisätietoa SBOn opaskoulun pääsyvaatimuksista ja vuoristo-opastutkinnosta: www.sbo.mountainguide.se SKIMBAAJA | 53. - Ensimmäiset 200 metriä on 45-asteista ilmavaa harjannetta. Diablen, Jagerin ja Gervasuttin olen laskenut pariin kertaan, eli yhteensä 7 laskua Taculia. arveleeko hän ammatin lyövän leiville. kovia Mäkiä yhden kevään aikana Sami Modeniuksen paluu Alpeille muodostui loppukeväästä legendaariseksi
ylivoimaisesti yleisin syy sairaslomaan on polvivamma. Kansainvälinen hiihtoliitto FIS on neljän viime kauden ajan kerännyt tietoa huippulaskijoiden loukkaantumisista, jotta lajin turvallisuutta voidaan parantaa. loukkaantumistutkimuksen, eli injury Surveillance System -projektin toteuttaa FiS:n ohjauksessa oslolainen urheiluvammoja tutkiva oslo Sports trauma Research Center. Kun laskijat loukkaannuttuaan hakevat FiSpisteiden jäädytystä, ei loukkaantumistietoja läheskään aina näy kisaraporteissa. - Loukkaantumiset ovat todella iso ongelma. Kauden lopussa he haastattelevat valmentajia, laskijoita ja joukkueiden lääkäreitä ja selvittivät laskijoiden poissaolojen syitä. jokaista sataa laskijaa kohden sattuu kauden aikana noin 40 loukkaantumista. Kolmen ensimmäisen tutkimuskauden jälkeen kävi selväksi, että loukkaantumiset huippualppihiihdossa ovat yleisiä ja että loukkaantumisten määrä on tutkimuksen ajan pysynyt samalla tasolla. vuonna 2006 alkaneen projektin ensimmäisessä vaiheessa kerättiin tilastotietoa loukkaantumisista. aivan ensimmäiseksi oli kuitenkin rakennettava tiedonkeruujärjestelmä, sillä FiS:n tilastot olivat puutteellisia. Projektin ohjausryhmään kuuluu Suomen alppimaajoukkueen lääkäri eero Hyvärinen. - Puutteet eivät kuitenkaan johdu laiminlyönneistä raporttien teossa, vaan siitä, että monet vakavatkaan vammat eivät ole kovin näyttäviä. Siinä todella nopea kiertoliike katkaisee laskijan eturistisiteen, kun luisuun lähtenyt ulkosuksi nappaa kiinni ja leikkaa sisään. NAPs, sanoi ristiside jopa 15 prosenttia huippualppihiihtäjistä loukkaantuu kauden aikana vakavasti. RAPORTTI 4/2010 | TeksTi: antti laiHo | kuvaT: anne yRityS, SHutteRStoCK, djo, völKl FIS:n tutkimuksessa paljastui uusi, lääketieteellisessä kirjallisuudessa ennen tuntematon polvivammamekanismi. Laskijoista 15 prosenttia loukkaantuu sillä tavalla, että sillä on todennäköistä 54 | SKIMBAAJA. näistä loukkaantumisista kolmannes on vakavia, eli sellaisia, että ne pitävät laskijan sivussa ainakin kuukauden ajan. mukana ovat myös muun muassa Salzburgin yliopisto ja münchenin tekninen korkeakoulu sekä kisajärjestäjät, välinevalmistajat, valmentajat ja laskijat. vakavista vammoista yli puolet on polvivammoja ja polvivammoista suuri osa on eturistisidevammoja. toimivimmaksi tiedonkeruutavaksi on osoittautunut tutkijoiden aktiivinen toiminta joukkueiden parissa. Laskija menee oman joukkueensa luo ja häviää kisapaikalta, eikä loukkaantuminen rekisteröidy mihinkään, Hyvärinen selittää
Ensiavuksi auttaa kylmä ja kohoasento. Harvemmin kierukkavamma on kuitenkaan ainoa ongelma. Toimenpide tehdään useimmiten selkäydinpuudutuksessa. vaikutusta myöhempään elämään. Skoopilla lääkäri tutkii polven ja ohjaa leikkauksessa käytettäviä muita instrumentteja. Laskija yrittää saada paineen ulkosukselle jalkaa ojentamalla. Suksen salamannopea leikkaus sisään kiertää polvea ja napsauttaa nivelsiteen poikki. Jos polvi vammautuu, hajoaa yleensä muutakin kuin kierukka. Tyypillisessä tapauksessa laskija kuulee polvestaan napsahduksen, jota seuraa kipu ja turvotus. Toki suurin osa jatkaa vielä aktiiviuraansa, mutta vamma voi vaikuttaa esimerkiksi nivelrikon syntyyn, Hyvärinen sanoo. EturistisidE on Erityisvaarassa ISS-projektissa on tilastotiedon kertymisen myötä siirrytty jo toiseen, käytännönläheisempään vaiheeseen. Kipu tulee luumustelmasta tai turvotuksesta, kun niveleen tulee verta. Kaikista maailmancup-kilpailuissa sattuneista loukkaantumisista on tavalla tai toisella saatavilla video. tömuutosten kanssa on kuitenkin syytä olla tarkkana: kun muutama vuosi sitten muutettiin kisasuksen leveyttä, johti sääntömuutos siihen, että monoa alettiin kaventaa. Kun suksi ottaa kiinni, se leikkaa 2040 millisekunnissa sisään ja eturistiside katkeaa, Hyvärinen selittää. Yhtä maagista ohjetta, jolla turvallisuus lisääntyy, tuskin löytyy. - Eturistisiteen katkeaminen sinällään ei aiheuta kipua. Nivelside voi revetä myös osittain. Ensimmäisinä tarkastelun alla ovat vakavat polvivammat, koska ne ovat yleisimpiä vakavista vammoista. Tutkimuksen perusteella puolet eturistisidevammoista syntyy tavalla, jota ei lääketieteellisessä kirjallisuudessa ole aiemmin kuvattu. Hyvärinen näkee ennaltaehkäisyyn kaksi vaihtoehtoa: joko suksea pitää suoristaa tai sitten nopeuksia pitää saada laskettua. Mukana on niin biomekaniikan ja hiihtovammojen eksperttejä kuin valmentajia, laskijoita ja välineasiantuntijoitakin. Tämä puolestaan vaikutti säärivammoihin." FIS:n ISS-tutkimus jatkuu edelleen, joten sääntömuutoksien pitäisi näkyä siinä, jos niillä on ollut vaikutusta. Esimerkiksi eturistisidevammaan liittyy monesti kierukan vammat. Jos kuvamateriaalia on kahdesta eri kuvakulmasta, voi tutkimusryhmä yhdistää nämä kaksi kuvaa ja saada näin vielä tarkempaa tietoa laskijan nivelkulmista. - Veripolvi on eturistisidevaurio, kunnes toisin todistetaan, Hyvärinen yksinkertaistaa. SKIMBAAJA | 55. Laskettelijoiden polvivammoihin saattaa liittyä myös nivelpintojen välissä olevan kierukan vaurioita. - Kyseiseen vammaan ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa siteellä. Siinä loukkaantumisista tehdään tarkkoja videoanalyysejä. Polvi ei osittaisen repeämän jälkeen heti tunnu löysältä, vaan haittaava epävakaus voi kehittyä vasta ajan kanssa. Tärkeämpää lieneekin, että turvallisuutta parantavia toimia tehdään monipuolisesti ja että eri toimijat ottavat turvallisuutta parantavat asiat vakavasti. nivElsidEvamma lEikataan lähEs aina Tähystysleikkaus on kirurginen operaatio, jolla voidaan tutkia, diagnosoida ja hoitaa monenlaisia polviongelmia. Laskija ei ole takapainossa tai muutenkaan vaikeuksissa. Kyseisiä tapauksia on sattunut yhtälailla pujottelussa, suurpujottelussa kuin supersuurpujottelussakin. - Se on mekanismi, jossa paineistettu ulkosuksi ei pidä, vaan hakkaa ulos. Tähystin eli skooppi on lyijykynän kokoinen työkalu, jonka välittämän kuvan leikkaava lääkäri näkee monitorista. "Silloin monon fyllit vedettiin ihan minimiin, elastisuus monossa väheni ja paine siirtyi monon yläreunaan. Side ei voi laueta niin nopeasti. Hyvärinen kertookin leikkaavansa alle nelikymppisiltä osittainkin revenneen ristisiteen käytännössä aina. Huomioon otetaan loukkaantumishetken tapahtumien ohella esimerkiksi olosuh- teet, radanmerkkaus, välineet ja laskijan tekniikka. Videomateriaalia analysoi suuri joukko asiantuntijoita. He kertovat, että pystyivät vielä laskemaan rauhallisesti, vaikka polvessa saattoikin olla kipua tai turvotusta, Hyvärinen kertoo. Hyvärisen kuvailema eturistisidevamma syntyy hyvin nopeasti, eikä tilanne useinkaan näytä mitenkään erikoiselta. - Muuten kierukat menevät vähän myöhemmin rikki ja tulee rustovaurioita, Hyvärinen sanoo. Koko leikkaus tehdään yleensä kahden pienen haavan kautta erikoisinstrumenteilla tähystämällä. Liike on niin nopea. - Monet eivät ensin usko sitä. Sään- Kuten ISS-tutkimuksen löydöksistäkin voidaan päätellä, ei polven nivelsidevamma vakavuudestaan huolimatta aina ole näyttävä loukkaantuminen, jossa heti tietää, että nyt sattui pahasti
Nykyään liikelaajuuden takaisinsaaminen ei ole enää ongelma, Hyvärinen sanoo. Kuntoutuksen merkitystä on alettu korostaa entistä enemmän. uusi nivelside teh- 56 | SKIMBAAJA. toinen ääripää, pelkkien syvien, asentoa ylläpitävien lihasten harjoittelu ei sekään yksinään johda toivottuun lopputulokseen. - Vesijuoksua on vaikea mainostaa actionlajina, mutta harjoituksena se on erinomainen. iskut ja väännöt ovat operoidulle polvelle myrkkyä. ne kyllä kohdistavat harjoituksen tehokkaasti tiettyyn lihasryhmään, mikä osittain ongelma onkin. - Me olemme Eeron kanssa tällaisia laahausankkureita. Harjoitteita vain vaihdetaan ja tehostetaan. - Se on ihan sama kuin olisi auto, jossa on 500 hevosvoimaa, mutta ei rattia. Veden paine vähentää turvotusta ja antaa tasaisen vastuksen, Räsänen sanoo. leikkaustekniikka ei kuitenkaan ole ainoa muutos polvivammojen hoidossa. Liikkeiden tulee olla suoria ja hallittuja, jotta polveen ei kohdistu ylimääräistä painetta tai ylimääräisiä vääntöjä, kertoo paljon Hyvärisen leikkaamien potilaiden kanssa työskennellyt fysioterapeutti jarkko Räsänen lääkärikeskus dextran urheiluklinikalta. - Normaalisti refleksikaari nivelsiteestä aivoihin menee selkäytimen kautta, kun nämä muut aistimukset menevät ydinjatkoksen kautta. - Takareiden lihakset toimivat aktiivisesti eturistisiteen apuna, joten niihin kiinnitetään kuntoutuksessa alusta asti paljon huomiota. - Pelkkä voima huonolla hallinnalla voi olla jopa vaaraksi, Räsänen sanoo. Sen takia monet sanovat, että operoitu polvi on kuntoutuksen alussa normaalia hitaampi, Hyvärinen selittää. Tämä hitaus siis tarkoittaa, että informaatio kulkee normaalia hitaammin, koska operoitu polvi ei aluksi aisti samalla tavalla. kuntoutus alkaa heti operaation jälkeen kuntoutus aloitetaan mahdollisimman pian, pienillä harjoitteilla mahdollisesti jo leikkausta seuraavana päivänä. yksi keskeinen syy jarrutteluun on nivelsiteen paranemisprosessi. Kuntoutuksen alkuvaiheessa hyviä lajeja ovat esimerkiksi vesijuoksu ja pyöräily kuntopyörällä. nykyään kiinnitetään paljon huomiota esimerkiksi polven asentotunnon parantamiseen ja polvea tukevien lihasten kuntoon. Siinä potku aiheuttaa polveen kierron ja rasittaa näin leikattua niveltä. Hän kertoo, että muutos hoitokäytännöissä reilun kolmen vuosikymmenen aikana on ollut melkoinen. informaatiota asennosta saa myös ihosta ja lihaksista, mutta nivelsiteestä tieto kulkee aivoihin nopeammin. - Polvi itsessään ei voi olla hidas. olo alkaa tuntua normaalilta ja varsinkin huippuurheilijoiden harjoitusintoa pitää jarrutella. uinnissa on syytä muistaa, että hyvän harjoituksen voi toki tehdä ilman potkujakin kelluke jalkojen välissä ja pelkillä käsivedoilla. malttia ja suunnitelmallisuutta alussa polvikuntoutujan liikkumista rajoittaa kipu, joka tosin poistuu varsin nopeasti. eturistiside ei olekaan pelkkä staattinen side, vaan myös asentotuntoelin. erityisasemaan Räsänen nostaa eturistisidevammasta kuntoutumisessa takareiden lihakset. Räsäsen mielestä kyse ei ole pelkästään siitä, mitä tehdään, vaan ennen kaikkea miten tehdään. - Kyse on tasapainoisesta kokonaisuudesta. Jos kyse olisi vain lihasvoimasta, tämä olisi äärimmäisen helppoa. uintikin on hyvää harjoittelua polvikuntoutujalle, joskin rintauintia on syytä välttää. enää ei esimerkiksi polven avoleikkauksia juurikaan tehdä. Eero Hyvärinen on Suomen alppimaajoukkueen lääkäri ja FIS:n lääketieteellisen komitean sekä ISS-tutkimuksen ohjausryhmän jäsen. aktiiVista ja yksilöllistä kuntoutusta eero Hyvärinen on leikannut polvia 70-luvulta alkaen. vaikka leikkauksesta on muistona vain pienet reiät polven sivuilla, on tähystysleikkauskin merkittävä kirurginen operaatio. Samalla myös diagnostiikka on kehittynyt, kun vammoista tiedetään enemmän. Samaa asiaa painottaa myös Hyvärinen. Kun polvi loukkaantuu, sitä operoidaan ja aletaan kuntouttaa, me emme missään tapauksessa tuijota vain polvea. vapailla painoilla tehtävät saliharjoitteet kehittävät kehon hallintaa aivan toisella tavalla kuin kuntosalien erikoislaitteet, joissa maataan tai istutaan. Kyse on kehon hallinnasta, ei siitä että me pumppaisimme yhteen lihakseen paljon voimaa. Meidän pitää yrittää jarrutella urheilijoita, jotta he eivät rasittaisi operoitua jalkaa liikaa, Räsänen sanoo. Sen avulla ihminen määrittää, missä asennossa polvi on milläkin hetkellä. Takareittä vahvistavat harjoitteet ovat muodossa tai toisessa mukana koko projektin ajan. - Me teemme ihan perusliikkeitä, mutta kiinnitämme paljon huomiota alaraajalinjauksiin. tehokas liikkuminen vaatii myös riittävät voimatasot. Hyvärisen mielestä yksilöllisen ja aktiivisen kuntoutuksen merkitys on 70 prosenttia koko paranemisprosessista. - Ennen kun leikattu polvi oli kuusi viikkoa kipsissä, oli jalan liikkeelle saamisessa kuntoutusta ihan tarpeeksi. Kovaa sillä pääsee, mutta kun vastaan tulee mutka, mennään metsään vauhdilla. etenkin 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa tapahtui paljon, kun tähystysleikkaukset yleistyivät. myöskään haitallisia iskuja tai vääntöjä ei näissä lajeissa pääse syntymään. niissä liikeradat ovat laajoja ja voimantuotto tasaista
ensimmäisestä vammastaan Raita kuntoutui hyvin ja oli mukana jo seuraavan kauden ensimmäisissä kilpailuissa. Hän valitsi muut asiat ja päätti tehdä kuntoutuksen ohella niitä asioita, joita ei kisatessa ehtinyt, kuten edistää opintojaan. Kun ne oli tehty, Raita alkoi rääkätä yläkroppaa. Kyllä polvet ovat osansa laskemisesta saaneet. Esimerkiksi Rukalla jäin vain hieman takapainoon ja suksi pääsi leikkaamaan ja väänsi polvea, Raita kertoo. dään usein takareiden jänteistä. Silloin nivelside ei vielä kestä kovaa rasitusta, vaikka olo urheilijasta itsestään saattaa tuntua täysin kuntoutuneelta. - Nopeus- ja kimmoisuusharjoittelu jäi aika pitkäksi aikaa toisen leikkauksen jälkeen. Hän yritti vielä jatkaa laskemista polvituen avustuksella. Ne vie sinua, etkä sinä niitä suksia, Hyvärinen tiivistää. Fysioterapeutti Jarkko Räsänen korostaa aktiivisen kuntoutuksen merkitystä, mutta muistuttaa samalla, että liikaa leikattua polvea ei saa rasittaa. KUNTOUTUS VAATI RATALASKIJALTA PALJON KÄRSIVÄLLISyyTTÄ henna raidalta ovat revenneet eturistisiteet molemmista jaloista. Jo aktiiviuransa lopettaneella alppihiihtäjä Henna Raidalla on kokemusta eturistisidevammoista: vasemman jalan eturistiside repesi mm-suurpujottelussa Sestrieressä helmikuussa 1997 ja oikean jalan eturistiside pujotteluharjoituksessa Rukalla marraskuussa 1998. joissakin tapauksissa niistä on apua, joissakin tapauksissa ei. Siihen, että pystyi tehdä mitä vain, meni Raidan mukaan ainakin vuosi. Painojen lisääminen kuitenkin kostautui, joten hän suosittelee noudattamaan ammattilaisen antamia kuntoutusohjeita säntillisesti. Se kiinnittyy varsin nopeasti ja on alussa kestävä. Räsänen ei suosittele tuen käyttöä ainakaan koko aikaa eikä etenkään kuntoutusharjoitteita tehtäessä. Kuntoutusvaiheessa tarjotaan usein avuksi polvitukia. aikaa seuraavaan kauteen oli kokonainen vuosi, joten kiirettä ei ollut. toinen loukkaantuminen oli kuitenkin kinkkisempi. Henna Raita kertoo, että treenidraivi oli hyvä ja tuloksia tuntui tulevan. - Polvet ovat laskuhommissa tosi kovilla", Henna Raita sanoo ja kuvailee, miltä tuntui kun aktiiviuransa loppupuolella laski jäätikköleirillä toiset sukset olalla ja reppu selässä jäistä, epätasaista rinnettä kohti treenipaikkaa. Polven kuntoutusletkuttelut ja -hetkuttelut olivat läpihuutojuttu lämmittelyn lomassa. Annoin polvelle myös paljon kylmää ja pidin sitä kohoasennossa. Kova alusta ja kovat spurtit tuntuivat treenin jälkeen polvessa pahoilta. Raita ei heti halunnut luovuttaa ja hyväksyä, että koko alkamassa oleva kilpailukausi olisi hänen osaltaan ohi. Paino on pudonnut, kun lihakset ovat pienentyneet, eikä rasituskaan ole yhtä kovaa kuin ennen. - Mutta sitä ei tiedä, mikä tilanne on 20 vuoden päästä, Raita naureskelee. SKIMBAAJA | 57. Suksille hän palasi varovasti jo kolme kuukautta leikkauksen jälkeen, mutta vasta kuuden kuukauden kohdalla hän saattoi laskea tosissaan. nyt, toistakymmentä vuotta loukkaantumisten jälkeen, Henna Raidan olo on hyvä, jopa parempi kuin aktiiviaikana. niinpä hän palasi kotiin ensimmäisestä kisapaikasta ja polvi leikattiin. nivelsidesiirrännäinen kuitenkin heikkenee ja etenkin 1,53 kuukauden jälkeen operaatiosta on syytä laittaa jäitä hattuun. myös verryttelyllä ja lihashuollolla voidaan tehokkaasti ennaltaehkäistä loukkaantumisia. leikkauksen jälkeen alkoi aktiivinen kuntoutus. - Jos niillä osaa laskea, ne ovat loistavat, mutta taitamattomalle ne ovat täysin tuhoisat. Perinteisen voimaharjoittelun ohella esimerkiksi tasapainolauta on oiva harjoitteluväline. - Silloin todella odotin, että pääsen lämmittämään polvet ja kropan. - Noudatin fysioterapeuttini antamia ohjeita säntillisesti, vaikka minulle koko kuntoutusohjelma tuntui pilipalihommalta, koska olin tottunut treenaamaan niin, että treeni tuntuu joltakin. Hän uskoo, että polvitukia ei yksioikoisesti voi pitää hyvinä tai huonoina, sillä vammoja, tukia ja niihin liittyviä tutkimustuloksia on monenlaisia. Paras tapa ennaltaehkäistä polvivammoja on huolehtia hyvästä lihaskunnosta. tasapainoilu parantaa pienten liikkeiden tuntumaa ja hallintaa. Polvivammat vaikuttivat Henna Raidan harjoitteluun pitkään loukkaantumisten jälkeenkin. Siitä ei kuitenkaan tullut mitään. on turha kuvitella, että harrastaja laskee paljon paremmin, jos jalkaan laitetaan maailmancup-laskijan välineet. Rinteessä on tärkeää, ettei ylitä omia laskutaitoja ja että varusteet ovat itselle sopivat ja oikein säädetyt. - Kummallakaan kerralla kyse ei ollut kaatumisesta. Räsänen suhtautuu niihin kriittisesti. vasta vuoden kohdalla korjattu polvi on samalla tasolla toisen polven kanssa. - Venyttelyt ja liikkuvuutta lisäävät jutut olivat minulle tosi hyviä, samoin nestekierron ylläpito kevyellä hieronnalla. - Kun lensin yksinäni kotiin Coloradosta ja polvi oli turvonnut kaksinkertaiseksi, ajattelin, että tätä asiaa voi joko surra loputtomasti ja saada huonon fiiliksen tai sitten voin miettiä muita asioita, Raita muistelee. Paikkasin nopeusharjoittelua tekemällä punteilla nopeita kyykkyjä, painojen kanssa hyppyjä ja rinnallevetoja. - Tilanne ei näyttänyt miltään, mutta itse kyllä pelkäsin pahinta, kun kuulin rusahduksen ja tunsin hetken kipua. yleensä vasta puolen vuoden kuluttua urheilija on valmis palaamaan tositoimiin. Polveen kohdistuvat voimat olivat ratalaskussa liian suuria
Heron paketin mukana tulevat kiinnistysmahdollisuudet ovat selkeästi Contouria runsaammat, joskin lisävarustelulla tilanne tasaantuu, mutta samalla hintatasapaino kääntyy Heron hyväksi. molemmat kamerat siirtävät tiedot usb-liittimen kautta, mutta muistikortinlukijan avulla siirto voi tapahtuu nopeammin. Valinnan paikka Kevään nollakeleissä tehdyssä testeissä akut kestivät hyvin, jopa luvattuja aikoja pidempään. mikäli tallentaessa hyödyntää suurinta tiedostokokoa, pitää myös videota käsittelevän tietokoneen edustaa suhteellisen modernia tekniikkaa, sillä tiedostokoot ovat lyhyissäkin klipeissä gigatavujen luokkaa. kuvanlaatu on varsinkin aurinkoisella säällä yllättävän hyvä. Kypäräkamerat ovat jo kohtuullisen yleinen näky erityisesti vapaalaskijoiden ja freestylereiden päässä. hinta ei ole enää este, kun hd-tasoa tallentavan kameran saa reilulla 300 eurolla. Kummankin kameran tuoma lisäpaino tuntuu kypärässä, mutta siihen tottuu rivakasti. Kuvanlaadullisesti eroja kameroiden välillä ei juurikaan ole. mikäli kameralla on tarkoitus touhuta muutakin, kääntyy valinta nopeasti Heroon, koska siinä on vesitiivis kotelo ja monipuolisemmat kiinnitysvaihtoehdot. Vholdr ContourHD 1080p käyttäminen helppoa Kameroiden suuntaaminen on sinällään helppoa, mutta ainakin testin alussa videolta löytyivät lähinnä suksien kärjet. uuden sukupolven kamerat tallentavat laskut tarvittaessa täydellä Hd-resoluutiolla (1080p) ja rajoitetuin ominaisuuksin jopa 60 kuvan sekuntitahdilla, mikä mahdollistaa oivien hidastusten tekemisen. Kameroiden pakkasensietokykyä ei valitettavasti päästy enää testaamaan. lähtökohtaisesti kummallakin kameralla saa poutapäivänä hämmentävän hyvää kuvaa, joskaan äänet eivät ole kuvien tasolla. mikäli tarve on vain lasketteluun liittyvä kuvaaminen, valinta on Contour helpon käytettävyyden ansiosta. Rinnekäyttöön Contourin kiinnitysmahdollisuudet piisaavat kuitenkin mainiosti. Contour "unohtui" laskun aikana hieman nopeammin kevyemmän painonsa ja aerodynaamisemman olemuksensa ansiosta. Contour vie voiton siinä, kun taas Hero taltioi äänet aavistuksen verran paremmin, erityisesti laskujen aikaiset puheäänet. videon laadut olivat hyvin lähellä toisiaan, joten varsinaista eroa ei sen perusteella saa aikaiseksi. Heron still-kuvausmahdollisuudet sekä asetusten valintamekanismit johtavat helpommin näppihäiriöihin, joskin ne antavat myös lisämahdollisuuksia esimerkiksi still-sarjakuvauksen ansiosta. GoPro Hd Helmet Hero Kamera Paino Maksimimuistikortti Akun ilmoitettu kesto Kuvausala Kuvaformaatti Tallentava muistokortti Hinta Lisätietoa vhoLdR conTouRhd 1080p 94 gr (167 gr kotelolla) 16 gb 3 tuntia 110-135° .mp4 SDHC 329 eur kyparakamerat.fi gopRo hd heLMeT heRo 123 gr 32 gb 2,5 tuntia 127-170° .mov microSD 349 eur kyparakamerat.fi 58 | SKIMBAAJA. Kummassakaan kamerassa ei ole näyttöä, joten sopivan kuvakulman löytää vain yrittämisen ja erehtymisen kautta. Contour on ilman koteloakin roiskeveden kestävä, joten kotelo ei ole rinnekäytössä kovin tarpeellinen. Heron hieman avarampi linssi toi maisemat paremmin esille, joskin siitä oli havaittavissa Contouria suurempaa vääristymää. Rinteessä Contour on liukukytkimensä ansiosta helppo käyttää. Kameroiden rajallisuus tulee vastaan, kun sää on utuinen tai valoa on muuten vähän. applen imovie- ja Final Cut -ohjelmat ymmärsivät kummankin kameran nauhoitteet mukisematta. Skimbaajan testiin saatiin keväthangille GoPron Helmet Hero ja vholdr Contour 1080p. SKImBAAJA TeSTAA 4/2010 | TeksTi: juSSi ovaSKainen | kuvaT: valmiStajat hd-tason kuVaa halValla PIKATeSTI NRO1 kypäräkamerat ovat yleistyneet vauhdilla. akut riittivät hyvin usean tunnin laskupäivän alamäkiosuuksien taltioimiseen. Heron mukana tulee vedenpitävä ja iskunkestävä kotelo, Contouriin se pitää ostaa erikseen vajaan 30 euron lisähintaan. eroavaisuuksia on esimerkiksi siinä, miten ja kuinka nopeasti kamerat reagoivat laskun aikana tapahtuviin valotusolosuhteiden muutoksiin
loma oli vilahtanut ohi vieden laturipiuhat mukanaan ja jättäen akut tylysti vajaiksi. joskus se antaa arvokkaan aikalisän tai toisinaan saattaa katkaista kauden parhaan kuntohuipun. Minulle loma tarkoitti usein totaalista irtiottoa urheilijan elämästä.. tarpeeksi rallateltuani olin taas valmis palaamaan itselle laatimaani ruotuun noin kymmeneksi seuraavaksi kuukaudeksi. Kisoistakaan ei jää enää paitsi, koska niitä ei ole. Joskus energiaa pursuavana nuorena urheilijana en olisi halunnut kauden edes loppuvan. Ehkä kävin laskemassa leveillä suksilla jossain muualla kuin rinteessä tai söin makkaraperunoita sinapin ja ketsupin kera. ehkäpä loma onkin se kaikkein ratkaisevin jakso vuotuisessa syklissä. Kauden aikana loukkaantuneelle kevät ei todennäköisesti tarkoita lomaa, vaan kuntoutus on tiukasti käynnissä ja ajatukset seuraavassa kaudessa. mystinen siksi, että tuo parikuukautinen saattaa erottaa vaikkapa katastrofaalisen kauden täydellisyyttä hipovasta. onneksi kaikki eivät ole yhtä armottomia meininkinsä kanssa, eikä tämänkaltaista nollausta edes tarvita. alppihiihtäjät eivät siis vietä kesälomaa, vaan kevätlomaa. Sitten vihdoin viimein alkaa loma! joskus loma on helpotus, joskus armottoman lyhyt. Molemmat asioita, joita ei kauden aikana tullut tehdyksi. Kauden aikainen kurinalainen elämä, joka oli ehkä enemmänkin kuluttavaa kuin palkitsevaa, sai minussa aikaan vastareaktion ja kevät meni rallatellessa. Poutiaisen tanja pelailee ilolla futista lomallakin ja malttaa toisaalta kauden aikana kuunnella kroppaansa paremmin kuin minä koskaan. se tarkoittaa alppihiihtäjälle lomaa. Kaikki olisi saanut olla yhtä jatkumoa ilman lomia. toisaalta muistan myös kerran aloittaneeni uuden kauden niin, että takki oli edelleen tyhjä edellisen kauden koitoksista. Kaikki se duuni, jonka jaksaa tehdä keväällä, on pois seuraavan kauden alusta. Silloin voisi sanoa loman tehneen tehtävänsä. Kun punttisalille ja rinteeseen palaa, pitää fiiliksen olla innostunut ja toivottavasti nälkäinenkin. loma on se mystinen jakso aikajanalla, joka erottaa kaudet toisistaan. välineitä pitää kehittää, ja uudet innovaatiot on testattava, jotta vauhti olisi seuraavalla kaudella parasta mahdollista. ehkä se on ratkaisevin myös muille kuin alppihiihtäjille. Siispä hyvää lomaa! SKIMBAAJA | 59. tuo aika on mahdollista kääntää henkiseksi yliotteeksi muista. ideaalitapauksessa loman jälkeen on palautunut olo niin fyysisesti kuin henkisesti. aina niin ei todellakaan tapahdu. Silloin tietää muiden vielä keräilevän itseään kauden jäljiltä. jos testeistä jää jotain konkreettista käteen, on se aina plussaa. itse asiassa kuumimmalla "tavisten" lomakaudella joukkueet ovat jo palanneet lumille ja kuivatreenit olleet päällä hyvän aikaa. Kisakauden ja loman väliin mahtuu yleensä vielä pakollinen testirupeama. testaamiseen kannattaa panostaa keväällä, koska lasku on vielä kutakuinkin kunnossa ja tatsi tallella. KOLUmNI 4/2010 | TeksTi: Henna Raita LomA lumella on tapana sulaa keväällä
vaikka vesihiihto näyttää helpolta, on se uintireissuineen todella raskasta, ja hyväkuntoiset testaajamme puuskuttivat laiturilla ennen seuraavaa yritystä. niillä voi tehdä sujuvasti erilaisia temppuja veneen perässä tai kaapelivesihiihtoradalla. testinukeiksi suostuivat freestyletähdet aj kemppainen ja matti räty. Stereoskisit ovat ensituntumalta hyvin kevyet. - Ainakin vielä, kun ei osaa kerätä vauhtia hyppyriin kaartamalla, toivoisi vaijerin pyörivän vähän kovempaa kuin tämän 30 kilometriä tunnissa. 360:sissä saatiin onnistumisiakin. myös vaijeriradan vauhtia voisi aj:n mielestä vähän lisätä. - Kyllä nämä on tosi maukkaat pelit, kuin puuteria laskisi! Painamallakin sai käännökset onnistumaan, joten on näissä samankaltaisuutta alppisuksien kanssa, aj sanoo. Kun ensikokeilu sujui ilman ongelmia, oli aika siirtyä reileille. - Tämä on tosi helppoa, kuin putskua laskisi, aj kehui ensimmäisen kerran jälkeen. Suksia voi tilata myös ukkohallan kautta. Vesi-ilmailua itsetuntoa tulvillaan testaajat siirtyivät hyppyreiden pariin. Vaikka vesi vähän joustaa, niin siinä on omat hankaluutensa. SKImBAAJA TeSTAA 4/2010 | TeksTi Ja kuvaT: juSSi ovaSKainen sTErEosKis Vesisuksien twintipit ukkohallan wakeparkkiin ilmestyi viime kesänä muutama pari stereoskis-vesisuksia. taivaanrannassa jyrähdellyt ukkonen antoi sankareille kuitenkin lepotauon, sillä kaapelivesihiihtorata suljetaan ukonilmalla turvallisyyssyistä - Se, että saisi temput onnistumaan etu- ja takaperin, vaatisi varmaankin muutaman päivän. nyt alkoi vesi pärskyä ja herrojen uintikokemukset vesisukset jalassa kasvoivat merkittävästi. Vetonarun hallinta on yllättävän vaikeata, kyllä siinä paikoitellen otetaan miehestä mittaa, Räty analysoi. hyVät treeniVehkeet laskettelua Varten testaajien mielestä stereoskisit ovat hyvät apuvälineet talven laskuja ajatellen. Hauskanpidossa nuo ovat ihan omiaan. Lumella ponnistetaan kantilta, mutta näillä ei sitä voi tehdä yhtään, matti puntaroi. 60 | SKIMBAAJA. aluksi oli tarkoitus ottaa vain pari kierrosta lämmittelyä varten, mutta aj ja matti kokeilevat heti kaarrosten tekemistä ja pientä pomppimista vettä vasten. Suksilla saa samanlaisen hauskan fiiliksen kuin wakeboardilla. Suomessa suksia ei ole ainakaan vielä myynnissä, mutta netin kautta niitä voi tilata 400 700 dollarilla. Heidän mielestään suksia voi suositella kaikille, ja jos suksilla haluaa kehittyä, on siinä tekemistä pitkäksi aikaa, aivan kuten laskettelunkin puolella. Tosin vetokapulan pitämisen kanssa on omat haasteensa, matti sanoi suu leveässä hymyssä. - Aluksi mietin, että saako noilla pitoa, mutta sai niillä, kunhan vain antoi mennä. Suksen molempia päitä on nostettu voimakkaasti, eli voidaan puhua vesirockereista. - Yllättävän helppoa, feikkinäkin helppo mennä. Kääntösädettä on suksissa riittävästi, joten nämä eivät ole kovinkaan hätäiset, mikä on hyvä asia. - Hyppäämisessä on paljon eroavaisuuksia lumen nähden. Vetovaijerissa on sopivasti vauhtia reileille, matti arvioi hyvin mennyttä reiliosuutta. - Toinen on tasaiselle laskeutuminen. Jos osaa rinteessä suksilaskun perusteet hyvin, niin siitä on helppo lähteä noilla vetämään. Parivaljakko ei löydä suksista juuri mitään heikkouksia. Varsinkin, jos vetokapulaan jää vähänkään löysää, niin sen nykäisyn hallitseminen on aika hankalaa, aj sanoo. Keulasta ja kannasta löytyvät pienet evät, joiden tehtävänä on vakauttaa suksen kulkemista, kun suksia käytetään "tavallisessa" vesihiihdossa. suoraan asiaan testaajat olivat ottaneet edeltävänä päivänä muutaman kierroksen varaslähdön heti ukkohallaan saavuttuaan. niinpä testin alussa herroilla oli monelle kinkkiseksi osoittautunut lähtö jo hallussa. Sidejärjestelmä on tuttu wakeboardeista, eli siteet muistuttavat lumilautasiteita. - Reilejä on tosi hauska vetää, melkein samanlaista kuin talvella. Periksiantamattomissa tunnelmissa testaajat hakivat onnistuneita voltteja, mutta uusi ulottuvuus, vetovaijeri, tuotti omia hankaluuksia
ukkohaLLan wakepaRk hinnasTo, (sis. vesisukset, märkäpuvun, kypärän ja pelastusliivin) 3 tunnin lippu 25 eur päivälippu 35 eur 7 päivän lippu 100 eur LinkiT: www.stereoskis.com/ www.ukkohalla.fi/wakepark/ SKIMBAAJA | 61
nykyään se on hiihtovaellusten klassikko, joka kuuluu monen mielestä skinnaajan yleissivistykseen. 62 | SKIMBAAJA. RANdONNÉe 4/2010 | TeksTi: aRto majava | kuvaT: miKKo lamPinen KorKEALLA rEiTiLLä haute route Chamonix´sta Zermattiin on randonneehiihdon kuninkuusmatka. alppien kaksi pääkaupunkia, Chamonix´n ja Zermattin, yhdistävä haute route kuljettiin ensimmäisen kerran vuonna 1911
SKIMBAAJA | 63
vari- aatio erkanee toisena päivänä klassikkoreitistä kohti Gran luin huippua ja la Foylyn piskuista kylää. tuonne vuorten keskelle oli päästävä joskus hiihtelemään. ehkä siitä asti, kun vietimme ensimmäisiä kausia alpeilla 90-luvun puolessa välissä, ja aloimme ymmärtää, mitä vaellushiihto oikein on. luostari on toiminut ja palvellut solan ylittäjiä jo vuodesta 1050! Se perustettiin auttamaan hädässä olevia solan ylittäjiä, ja vieläkin munkkien partiot käyvät joka päivä molemmin puolin solaa tiirailemassa ja varmistamassa ihmisten turvallisuutta. näin massiivinen 180 kilometrin seikkailu halki vuoriston ei tunnu enää aivan mahdottomalta hallita. haute routen säät Sääpäivityksiä on mahdollista saada maastoon lähes joka päivä. variaatiot onneksi kulkevat samoja vuoria myöten ja niiden varrella on yleisesti tilaa enemmän. oppaat jos oma ryhmä ei tunnu riittävän kokeneelta, Haute Routelle lähtijän on turvauduttava oppaaseen. olimme kaikki ryhmämme jäsenet haaveilleet Haute Routesta jo vuosia. esimerkiksi verbieristä lähdettäessä reitti lyhenee parilla kolmella päivällä. Päätimme myös varata majat hyvissä ajoin. taitojen karttuessa reissun toteuttaminen täysin omin voimin alkoi tuntua realistiselta. Katsoimme Gran lui -variaation eduksi sen, ettei reitin varrella tarvitse tulla alas laaksoihin monta kertaa eikä siinä tarvitse turvautua konevoimaan. esimerkiksi Gran lui -variaatiolla ainoastaan Chanrionin majalta ei 64 | SKIMBAAJA. Haute Routen päivät kannattaa ajatella päiväkeikoiksi ja pilkkoa tuleva päivä vielä lyhyempiin osiin. myös upea munkkiluostari italian ja Sveitsin rajalla jää klassisella reitillä kokematta. Pitkällä reissulla oppii ja kerkeää haastatella ja kysellä omalta oppaalta asioita vuorista ja siellä liikkumisesta. omalla ryhmällä Reissun toteuttaminen omin voimin vaatii useamman vuoden kokemuksen vuorilla liikkumisesta. jos päätös reissunlähdöstä venyy kevättalvelle, kannattaa valmistautua myös etsimään vaihtoehtoisia reittejä. aloitimme reissun suunnittelun välittömästi. uskomatonta sitoutumista! mekin näimme partion palaavan takaisin päiväretkeltään. majojen saaminen vilkkaan sesongin aikaan voi olla vaikeaa. vuodet kuluivat ja Haute Route jäi aina odottamaan seuraavaa talvea, kunnes viime syksynä Ski-expossa joku ehdotti, olisiko viimein aika tehdä unelmista totta. ajankohta lyötiin lukkoon pääsiäistä seuraavalle viikolle. Reissua suunnitellessa kannattaa kartoittaa Haute Routen erilaisia variaatioita. oppaiden tuoma ammattitaito ja paikallistuntemus kannattaa ehdottomasti hyödyntää. Se osoittautuikin kullan arvoiseksi, sillä majat ovat sesonkina maaliskuun lopulta huhtikuun lopulle aivan täynnä. reitit Klassisen reitin sijaan valitsimme Gran lui variaation ja sen päälle vielä ekstrapäivän Saint Bernardin munkkiluostarin kautta. Alppien hienoimpien huippujen katveessa kulkeva Haute Route on myös maisemamatka vailla vertaa
tosin kaikki kyllä puhuvatkin majoilla aina säästä. laskeutumispaikalla on kiinteä köysi ja sesonkina ruuhkaa. Kahakka on kovin viikonloppuisin ja ensimmäisenä kirkkaana päivänä huonomman kelin jälkeen. Sekä Haute Routelle menijät että päivärandoilijat haluavat yhtä aikaa laskeutua. majoilla kannattaa myös jututtaa oppaita ja majojen henkilökuntaa keleistä ja muusta reittiin liittyvästä. Säähän liittyvällä taktikoinnilla on reitin onnistumisen kannalta suuri merkitys. ison ruuhkan sattuessa kannattaa kiivetä Chardonneen solan vasemmalta puolen hiukan ylemmäs ja laskeutua sieltä alas. Matkaan! Suunta kohti Gran montetsin ala-asemaa. Säämiehelle on hyvä kuvailla kuluneen vuorokauden sää. Perusvinkki: vallitsevan säätilan ollessa stabiili päivät ovat usein hyvin samankaltaisia, kunnes säässä tapahtuu jokin isompi muutos, esimerkiksi tuulen suunnan muuttuminen iltaläksyt Säiden päivittelyn lisäksi kuluvan päivän aikana on hyvä vinkki tiirailla huipuilta ja solista seuraavan päivän reittiä. Gran montetsin hissiliput kannattaa hankkia valmiiksi. jos mahdollista, kannattaa ottaa valokuvia tulevasta reitistä. Korkeus saattaa vaivata ja meno olla hiukan takkuista ensimmäisenä kahtena päivänä, korkeaan ilmanalaan tottuu hiljalleen. josta alas Saleinan jäätikölle laskeudutaan 50 metriä köydellä. Paras SKIMBAAJA | 65. Gran montetsin topista lasketaan Rognonsin jäätikköä argentieren jäätikölle ja ensimmäisen skinnauksen alkuun nopeasti. Viimeisten säätiedotusten päivitys. Rognonsin jäätikkölaskua ei kannata aliarvioida, sillä reitillä on paljon railoja, varsinkin jos teet ylätraversen hiihtäjän oikealle ja pudotat vasta sitten alas argentieren jäätikölle. näin säämies pysty ennustetta laatiessaan arvioimaan ja ymmärtämään vallitsevaa säätä hiukan paremmin. ison ryhmän kanssa liikkuessa varattujen majoituksien siirtäminen vuorokaudella voi tosin olla lähes mahdotonta, ellei keli ole niin huono, että muutkaan ryhmät eivät liiku. Päivä on monipuolinen: skinnausta, laskua, laskeutumista köydellä, reitin etsimistä ja kamoihin totuttelua. näin vältät aamuruuhkan lippujonossa, etkä missaa ensimmäisiä hissejä. 2. joka ilta on majalla hyvä käydä läpi seuraavan päivän koko reitti ryhmän kanssa ja merkata se valmiiksi kartalle. ensimmäinen nousu oli ehkä koko reissun raskain, koska dieselmoottorin sytyttäminen vie Suomesta tultaessa rutkasti aikaa. Se päättyy Col du Chardonnettiin, 1. päivä Ensimmäinen toimintapäivä. Suurin syy keskeytyksille on huono sää. ensimmäinen nousu on lyhyt, noin 700 metriä. mekin jouduimme pitämään laskeutumispaikalla puoliamme, jotteivät ranskalaiset 50-60-vuotiaat herrasmiehet rynnineet jonossa ohitsemme. päivä Siirtyminen Chamonixiin, viimeisten varusteiden hankinta ja ryhmätsekkaus. Kannattaa myös laatia varasuunnitelma, miten voidaan vielä peruuttaa majalle takaisin ja etsiä mahdollinen vaihtoehtoinen alasmenoreitti, jos keli työntyy päälle. Kannattaakin hankkia oma "sääprofeetta" - vaikkapa Suomesta käsin tekstiviestein operoiva kaveri. saatu puhelinyhteyttä toimimaan. liikkeelle kannattaa lähteä ensimmäisellä kabiinilla
Foylyn kylästä on mahdollista hankkia varusteita kiipeilykaupasta ja tankata haikkauspatukoita ynnä muuta retkievästä tavallisesta ruokakaupasta. järviltä matka jatkuu kohti Fenetre de Ferretin solaa, 2698 metriä. Solasta alas on pieni 300 metrin lasku luostarille johtavalle kesätielle. laskeutumisen jälkeen lasku jäätiköltä kohti Fenetre du Saleinan solaa ja seuraavaa nousua on leppoisaa etelän suuntaista kruisailua. matka kohti luostaria lähtee la Foylystä kohti Ferretin kylää laakson pohjalla menevää kesätietä pitkin. lasku la Foylyyn on etelän suuntainen ja valtava laakso saa paljon valoa ja lämpöä. Huomio: Chamonixista on mahdollista mennä suoraan la Foylyyn. meidän ryhmän mielialaa tämä pieni tekninen kiipeily piristi selkeästi! Solasta alkaa mahtava lasku. tapa on olla liikkeellä ajoissa ja näin välttää ruuhkat. Saleinan jäätiköllä on joitakin näkyviä railoja ja kurun alla useita reunarailoja. majalla ehtii näin hyvin kuivatella varusteita ja tankata ravintoa seuraavaa päivää varten. jyrkähkön kurun päätteeksi kiivetään vielä jyrkempi kivinen kohta ja noustaan solan päälle. Se saattaa olla hengenvaarallinen myöhään iltapäivällä. 3. aurinkoisena päivän lumenpinta myös sulaa mahtavaksi firniksi. päivä Helpohko päivä ja upea 1800 korkeuserometrin lasku alas La Foylyyn. trientin majalta matka kohti la Foylyn kylää on hyvä aloittaa aikaisin heti aamiaisen jälkeen. Reittivaihtoehtoja on kaksi. Reitillä luostariin ei liikuta jäätiköllä, joten valjaat voi pakata reppuun. Sitten noustaan vasemmalle jyrkästi kohti lac de Fenetren järviä. ilmassa leijui uhka reissun keskeyttämisestä. 66 | SKIMBAAJA. lisäksi säätiedotus lupasi lunta ja epävakaista keliä. Solaan vievä jäätikkö on selkeä noin 600 metrin skinnaus. Solasta trientin majalle hiihtelee helposti jo iltapäiväksi. toinen vaihtoehto on mennä takaisin Saleinan solaan ja laskea sieltä kohti etelää Saleinan jäätikköä myöten kohti Gran luin huippua ja 3457 metrin korkuista solaa. tietä seuraillen saavutaan Saint Bernardin hienoon luostariin. Reitti kulkee neuven jäätikön hiihtäjän vasenta laitaa kallionvierustaa myötäillen. topokirja suosittaa reittiä, joka kulkee pisteiden 3294m ja 3325m välistä kohti Plinesin jäätikköä, mutta tällöin laskun loppuu alemmas ja reitti kiertelee railoja jäätiköllä. Sitten alkaa lyhyt loiva nousu, joka jyrkkenee reunarailolta kohti Fenetre du Saleinan solaa. Hyvä vinkki on lähteä hiukan myöhemmin liikkeelle tai lähteä ajoissa ja odotella solassa iltaan ja laskea alas seinämien jäähtyessä. muutama jalkapari oli jo pahasti rakoilla. lasku on parasta ajoittaa aamupäivään, jolloin siitä on turvallista mennä. majoitus on majataloluokkaa suihkuineen ja ravintolapalveluineen. 4.päivä Pitkä mutta helppo päivä, laskua ei juurikaan tule. neuven majan, 2735 metriä, ohitettuaan laskulinja etenee hieman hiihtäjän oikealla muotojen viedessä lopuksi laakson pohjalle. luostari oli reissun koetinpaikka
mont velan tarjoaa laskettavaa useammalle päivälle, jos aikataulussa on varaa ReITTIOPAS joustaa. Reitillä ei välttämättä ole muita kulkijoita ja lumisateiden aikana tai jälkeen voi joutua avaamaan polkua. Päivä on myös reitin pisimpiä, skinejä tarvitaan monessa kohtaa. Päivästä tekee upean sen haastavuus ja mahtavan Gran Combinin ja mt velanin jylhät maisemat. Pudotimme velanin majalta laakson pohjalle ja pitkän päivän ensimmäinen nousu alkoi. laskullisesti päivä ei tarjoa paljon. velanin majalta joudutaan seuraavana päivänä ensin laskemaan alas otsalampun valossa laakson pohjalle ja nousemaan sieltä 600 metriä vertikaalia ennen kuin saavutetaan valsoreyn maja, josta varsinainen Gran Combinin ohituspäivä alkaa. tunnelmallisen valsoreyn etuna on sen sijainti. aloitimme päivän aamukuudelta otsalamppujen valossa. velanilla majoittuvat tekevät siis näin todella pitkän päivän Chanrionin majalle. Reitti sivuaa mont velanin länsipuolta. velanin maja sijaitsee mont velanin rinteessä ja valsoreyn maja Gran Combinin alla. valsoreyn majalta ei saanut lämmintä ruokaa keväällä 2010. ala-asema oli varsinainen siperia. Solan päältä lähtee hyvä lasku alas Gran Combinin alle, josta nousu velanin ja valsoreyn majalle alkaa. Siellä kuuluivat myös päivän ensimmäiset helpotuksen huokaukset. Homma onnistuu, jos majalta lähdetään viimeistään aamukuudelta. Plateau du Couloirin reunalla sijaitsee uskomattomalla paikalla maja, "Bivouac 3662m". Hiihtokeskuksen ala-asemalta nousureitti lähtee ylös kohti nappihissin yläasemaa. Päivä käynnistyy pitkällä loivalla laskulla alas luostarilta kohti Bourg st Bernardin kylää ja pikkuista samannimistä hiihtokeskusta. Rinteen jyrkentyessä kiinnitimme sukset reppuun ja jatkoimme Plateau du Couloirin päälle noin 3700 metrin korkeuteen. 5.päivä Pitkä päivä, haastavaa reitin etsimistä ja hyvää laskua. tätä majaa voi tarvittaessa käyttää hätämajoitteena. Päivän ensimmäinen lasku SKIMBAAJA | 67. tässä kohtaa kiitimme lumisateesta ja pöllyttelimme polveen saakka yltävässä puuterissa alas laaksoon. myös ryhmän fyysisen kunnon pitää olla hyvä. Sieltä matka jatkuu loivasti vasemmalle jyrkkenevää rinnettä ja edelleen ylös kohti mt proxin, 2779 metriä, solaa. velanin majalla on mahdollista saada lämmintä ruokaa sekä aamiaista. Solan jälkeen teimme poikkikulun kohti seuraavaa lähes vastaavaa montorgen , 2881 metriä, solaa / painaumaa harjanteessa. velanin majalle täytyy palata joskus laskemaan mt velanin hienoja laskuja. 6.päivä Gran Combinin ohitus on ehkä teknisesti vaativin päivä koko reitillä. viidentenä päivänä reitti on haastavampi löytää kuin edellisinä päivinä. nousu on noin 40-asteista lopun jyrketessä 45-50-asteiseksi. varhainen nousu alkaa valsoreyn majalta skinnaamalla kohti Plateau du Couloiria. lunta oli satanut enemmän kuin pari senttiä, joten työlään skinnauksen ja jalkapatikan jälkeen pääsimme solan päälle
vignettesin maja on koko retken korkeatasoisin ja se sijaitsee upealla paikalla kallioharjanteen nokassa. 68 | SKIMBAAJA. Brenayn kautta meneminen on riski koko reissun onnistumisen kannalta. tästä alkaa vielä viimeinen skinnaus kohti Chanrionin majaa. laskettavia linjoja on silmän kantamattomiin, todellinen randoilijan paratiisi. Helpoimmalla pääsee, jos nousee niin sanottua perusreittiä otemman jäätikköä pitkin ylös vignettesin majalle. Reitti kulkee käytännössä koko ajan valtavan laakson oikeata laitaa hiihtäjästä katsottuna. jos huono keli iskee, sieltä joutuu peruuttamaan takaisin Chanrionille. toinen reittivaihtoehto on nousta suoraan Chanrionin majalta ylös Brenayn jäätikköä ja Pigne d arollan huipulle. päivä Hiihto Vignettesin majalle voi olla helpoin ja myös tylsin päivä koko reitillä. jos virtaa kuitenkin riittää, voi jäätikön jälkeen huiputtaa Pigne d arollan ennen kuin asettuu taloksi vignettesille. yhTeysTiedoT Cabane du Trient +41 (0)27 776 2931 +41 (0)79 631 1969 La Fouly, Hotel Edelweiss +41 (0)27 783 1171 LíHospice Grand St Bernard +41 (0)27 787 1236 Cabane du Velan +41 (0)27 207 1453 +41 (0)79 287 2944 Cabane du Chanrion +41 (0)27 783 1383 Cabane des Vignettes +41 (0)27 283 2187 +41 (0)79 401 5553 kohti Col du Sonadonia on lyhyt ja jyrkähkö. otemmalle on myös leikkisä kutsumanimi, ödeemajäätikkö. ennen nousua kannattaa jättää kaikki ylimääräiset kantamukset pois. Pigne d arollan 3790-metriseltä huipulta on mahtavat maisemat ja hyvä 600 korkeusmetrin lasku majalle. Ryhmän ollessa väsynyt saattaa olla järkevää vain kulkea pää pystyssä läpi otemman ja huilata vignettesillä ennen viimeistä pitkää päivää. jäätikön lopussa siirrytään edelleen hiihtäjän oikealle. Sieltä lasku alas Glacier du durantia on pääosin pitkää loivaa siirtymää jäätiköllä, osin tarjoten jyrkkiä lyhyitä laskuja. osa meidän ryhmästä lähti otemman jälkeen käymään Pig d arollan topissa. Se on reitin majoista ehkä heikkotasoisin, mutta kaikki tarvittava löytyy. laskun loputtua jäätiköllä Sonadonin solaan on 50 metriä nousua. Skinit joudutaan virittämään hetkeksi suksien pohjiin, jotta päästään viimeiselle, laakson pohjalle vievälle laskulle. maisemat olivat sieltä tosiaan omaa luokkaansa. Reitti tarjoaa upeat maisemat, mutta laskua ei tälle päivälle tule. mahtava jättimäinen arollan laakso aukeaa kirjaimellisesti jalkojen alta. Chanrionilta voi myös ostaa runsaat eväät seuraavalle päivälle. 6
Sukset keskeltä 70-100 millimetriä oman maun mukaan. Huonossa säässä voi helposti eksyä ja joutua hakemaan reittiä railojen keskeltä. Sukset mieluiten lyhyet. Kelin iskiessä päälle reitiltä voi laskea arollan laaksoon tai etsiytyä Bouguetsin majan suojaan. Pakollisten ylävitosten ja mäkkäristä haettujen purilaisten jälkeen taksimatka takaisin kohti Chamonixia ja kurssijuhla voi alkaa. majoista löytyy paljon lisätietoa Club alpin Suisseín sivuilta : www.sac-cas.ch Lisäksi - suksivoidetta - kompassi - multityökalu - korkeus/ilmanpainemittari - termospullo - laskettelulasit - voimakkaasti aurinkoa blokkaavat aurinkolasit - passi - käteistä euroina ja Sveitsin frangeina - rakkolaastareita vaRusTeeT Sukset, monot ja siteet mieluiten mahdollisimman kevyt yhdistelmä, esimerkiksi dynafitin nappiside ja kevyt vaellusmono. Se on loogisesti järkevä, kun sen topokirjasta opettelee, eikä hyvällä kelillä tuota vaikeuksia. viimeinen lasku on selkeästi haastavin navigoitava. Hyvänä lumitalvena lasku päättyy vasta laakson pohjalle kylään saakka. Kannaattaa huollattaa vanhat tai hankkia uudet ennen reissua Hankiraudoista on iso apu jäisillä poikkikuluilla ja etelän puolen skinnausreiteillä. vaaTTeeT - kuoritakki ja -housut tai softshell-asu - Windstopper fleece tai microfleecepaita/takki - hanskat, 1 x paksut 1 x kevyet - ekstrasukat (majalle) - taukotakki (untuva tai keinokuitu) - pipo - hikipanta - vaihtoalusasu (ei välttämätön mutta suositeltava) Ryhmällä lisäksi - extraskinit - skiniliimaa purkissa ja suihkeena - keitin + polttoainetta ja muutama pussikeitto hätäeväänä - ensiapulaukku JääTikkÖvaRusTeeT jokaisella - jääraudat - jäähakku - valjaat (Perus kiipeilyvaljaat soveltuvat laskettelijalle hyvin. lasku jatkuu tästä kohti Zermattin laskettelurinteitä ja mittaa laskulle kertyy vielä pitkä tovi. Päivä on hyvä aloittaa ajoissa. viimeisellä laskulla alas Zermattiin jouduimme hiukan suunnistamaan pilvisessä ja koko ajan huonontuvassa säässä. ryhmällä lisäksi - 30m x 8 mm köysi per 2-3 henkeä - rautalankakoukku ablakovien tekemiseen MaJaT Puolihoito (yöpyminen, illallinen ja aamiainen) maksaa noin 70 Sveitsin frangia per yö. aamuhämärissä alkaneessa finaalissa oli pientä kilpajuoksun makua. päivä Reitin pisin päivä, huonossa säässä todella haastavaa suunnistamista. näin saatat välttyä tuskaiselta hiihdolta. Huomio: uudet monot tai vuokraamon monojen käyttö voi olla kohtalokasta kantapäille. Sääennuste kertoi, että iltapäivällä päälle vyöryy säärintama. Hinnasta saa noin 10 frangia alennusta alppiklubien kortteilla. kaRTaT Carte de Randonnees a ski arolla / haute route evolene-zinal kiRJa the Haute Route, Chamonix - Zermat, a guide for skiers and mountain walkers Kirjottanut Peter Cliff 1993 ensipainos, uudelleen painettu 2006 iSBn: 1 871890 21 7 SKIMBAAJA | 69. laskut ovat lyhyitä, vaihtelevia ja helppolukuisia, paitsi viimeinen lasku Zermattiin, joka on pitkä, railoinen ja vaativa suunnistettava. jos kuitenkin sorrut tähän, teippaa kantapäät ja muut herkät alueet jo ennakkoon ennen ensimmäistäkään skinnausta. viimeiselle laskulle Zermattiin ei kannata lähteä sekoilemaan, jos sumu iskee. lyhyet laskut skinnaamisen lomassa katkaisevat päivää mukavasti ja matka sujuu joutuisasti kohti viimeistä isoa laskua Zermattiin. matterhornin pohjoisseinän alla menee niistä ehkä nopeakulkuisempi reitti. Rösti osoittautui loistavaksi välipalaksi ennen illallista, joka tarjotaan majoilla kohtuullisen myöhään. 7. Skinit ovat tärkein tekijä liikkuessa Haute Routella. Hyvä tyyli suunnistaa huonossa kelissä on seurata korkeusmittaria ja lukea topokirjaa ja karttaa matkan aikana - ja laskea tarvittaessa köysistössä alas koko jäätikkö. Halusimme ehtiä sen alta pois. jos haluaa lisäksi syödä myöhäisen lounaan heti majalle saavuttuaan ja huuhdella kurkkuaan runsaalla vedellä ja viinillä tai oluella, kertyy hintaa noin 50 frangia lisää. Keveämpiä, niin sanottuja randovaljaita voi suositella niiden pakkauskoon ja keveyden vuoksi.) - prusikit - laskeutumislaite, esim Reverso, atC, kahdeksikko tai vastaava - 60 cm tai 120 cm slingistä tehty lehmänhäntä - 2-3 sulkurengasta - jääruuvi -railopelastussetti jossa esim mini traxion, tibloc ja köysirulla. Päivän luonne on kolme samankaltaista pientä skinnausta ja oikean reitin ja solien etsimistä. matterhornista näimme vain pilkahduksia - laskullisesti tämä massiivinen lasku ei huonon kelin ollessa tarjonnut paljoakaan. jäätikön loputtua reittivaihtoehtoja on kaksi
tuollaisessa kelissä kun seisoo koko päivän kuvaamassa, tuntuu samalta kuin sulkisi itsensä arkkupakastimeen ja pitelisi rautakankea kädessä. Pakkasta oli 21astetta ja tuulta puuskissa reilusti yli 20m/s. DAYS DOWN ensimmäisen etapin huono sää laski motivaatiota koko porukalla, mutta jotenkin sitä uskoi että ilmat eivät voi kusta enää seuraavalla kertaa. Koko keskuksessa ei ollut kuin kaksi lastenhissiä auki. Åressa ollessamme kisapäivä alkoi lupaavasti. Kisa piti kuitenkin viedä läpi vaikka väkipakolla. Hiihtokuvaus on glamouria! Kuvasin viime talven The North Face Skichallenge kiertuetta ympäri Skandinaviaa ja muuta Eurooppaa.
70-71 Galleria KUVA: RAMI LAPPALAINEN THE NORTH FACE SKICHALLENgE PAIKKA: ÅRE, RUOTSI.
Galleria KUVA: PETRI KOVALAINEN / LASKIJA: JANI JOHANSéN / PAIKKA: LyNgEN, NORJA 72-73 DAYS DOWN
Kirjanen on kiertänyt Rollon vapaalaskuskenessä aika tiuhaan.. erityisen hyvät unenlahjat siis. Kelit ovat mitä ne aina välillä ovat. nyt kyseessä nopea viikonloppu kauden kärkeen, ja kelit sinkissä ekan mäkipäivän jälkeen, huh. jani johansén on loistavaa matkaseuraa, hän käyttää jokaisen mahdollisen tilanteen täydelliseen palautumiseen. Sylissään janilla on lyngen alps Rovaniemen kirjastosta. Taas Lyngenissä
Galleria KUVA: TERO REPO / LASKIJA: ANTTI LEUKU / PAIKKA: VERBIER, SVEITSI 74-75
onneksi lumi oli pehmeää ja tunnelma leppoinen.. N DAYS DOW Mr. Kuvasta voitte päätellä pyörikö tämä etuvoltti loppuun asti. lopuksi antti päätti keventää fiilistä ja kiipesi vielä pienelle harjanteelle, jonka lumilippa houkutti anttia. lähdettiin aikaisin aamusta suomalaisten kausilaisten kanssa pöllyttämään puute- ria. vauhtia hieman ylempää ja mies oli valmis hyppäämään ränniin. Hiutale, Jan-Erik Blomberg oli viime talvena kuvaamassa ohjelmaa Verbierissä. antti, arska, Hannu ja Blumi laskivat komeavat linjat puuterin pöllytessä
DAYS DOWN . Kelkkakuskien tuplatessa laskijoita ylös lähes 40 asteista mäkeä sattui pahan näköinen onnettomuus: ylhäältä tullut kelkka ei nähnyt kummun takaa alaslähtevää kelkkaa ja päinvastoin. onneksi vakavilta loukkaantumisilta vältyttiin ja kelkatkin saatiin nopeasti kuntoon. Ranskalainen vapaalaskija Seb Michaud järjesti viime syyskuussa kuvaussessarit Argentiinassa. Paikalla oli joukko maailman parhaita vapaalaskijoita ja onnekas suomalainen valokuvaaja, joka oli kutsuttu dokumentoimaan vajaan kahden viikon sessareita. Seurauksena nokkakolari, jossa ihmiset ja kelkat lentelivät pitkin törmää. ensimmäinen päivä valkeni aurinkoisena ja lähdimme heti aamiaisen jälkeen vuoristomajalta kelkkahinauksessa kohti lähimäkiä
76-77 Galleria KUVA: TERO REPO KELKAT JA MIEHET CAJON gRANDE, ARgENTIINA.
Galleria KUVA: MIKKO LAMPINEN / LASKIJA: JUHA HAUTSALO / PAIKKA: CHAMONIx, RANSKA 78-79 DAYS DOWN
Pyysin juhaa ottamaan riittävän vauhdin ja tempaisemaan kurvin varjojen väliin. Galleria-aihe oli kuitenkin kinkkinen, koska tietoisia epäonnistumisia on turha työstää, ja todelliset pohjanoteeraukset kelpaavat vain koristamaan roskakorikansiota. mutta ne ovatkin jo oma tarinansa.. Kyseessä oli siis varsin yleinen laskullinen onnistuminen, mutta kuvauksellinen epäonnistuminen. lumen ja valon yhdistelmä oli tuona päivänä todellakin kohdallaan. joka ruudussa laskija oli näkymättömissä puuteripöllyn ympäröimänä. Paljon asialla ei tarvinnut päätään vaivata, koska päivä tuotti kelpo nipun myös molemminpuolisia onnistumisia. Talven kuvausreissuille mahtuu rutkasti epäonnistumisia. tässä otoksessa tuntui kuitenkin kuvaushetken meininkiä muistellen olevan aiheeseen sopiva linja. olimme Hautsalon kanssa viettämässä kuvauspäivää Chamonix´ssa aiguille du midin väliasemalla täydellisessä kuvauskelissä. juha vetäisi käännöksen sovitusti, mutta kuvaajan jihaahuuto vaihtui kuvia selaillessa nopeasti nauruun
0N 3TTEv SI
SeURAAVASSA NUmeROSSA 5/2010 stajan opas O - sukset, monot ja siteet tee itse omat suksesi lähikuVassa andreas romar testissä kauden uutuussukset alppimaajoukkueen Valmennuksen uudet tuulet SEURAAVA SKIMBAAJA ILMESTYY 16.9.2010 KUVA: TERO REPO | LASKIJA: KAJ ZACKRISSON 82 | SKIMBAAJA
HAUTAMÄKI Annika 2. TEPPONEN Timo 2. KOVANEN Eva 3. HAAPATALO Patrik kiittää! Suomi Slalom -finaali 2010 himoS hiihtokeSkuS 17. 4. Suomi lunta od o telleSSa ! Slalom Lumilauta 1. MUURONEN Esa 3. 2010 Pujottelu 1. KARLSSON Kirsti. LIUKKONEN Janne 2. TELEMARKER Thorleif 3. MARKUS Petri Telemark 1. 18
KUVA: MIKKO LAMPINEN