Slammer 1/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lumilautailun erikoislehti Numero 1 / 2011 7,50 Lumilautailun erikoislehti Numero 1 / 2011 www.slammer.fi
Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi
MIKKEL PEETU BANG
FRONTSIDE 720 MELON - WHISTLER B.C ACTION: SCOTT SERFAS FLEX WRAP MIDSOLE FOR LIGHTWEIGHT COMFORT AND CONTROL MAVRK MID 2 IN THE
(tilaajapalvelu@slammer.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 Toisinaan lumi pöllyää kevyenä ilmassa, parhammillaan niin että ei meinaa eteensä nähdä ja henkeä saada. 040 547 8844 ( jenni@outdoormedia.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab 20 22 28 1/2011 KANSI Kuva: Rami Hanafi 2010, Mustikkamäki, Tamok, Norja. SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Jari Salo ( jari@slammer.fi) Webmaster Kalle Tarkiainen (kalle@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Tero Repo ja Rami Hanafi Harjoittelija Antti Kangas Avustajat Rami Hanafi, Lauri Virkki, Petrus Koskinen, Antti Autti, Miikka Hast, Juuso Pusa, Jarkko Henttonen, Aadne Olsrud, Tero Repo, Osku Siivonen, Teemu Helio, Annu Kilpeläinen, Tuukka Tams, Teemu Tiiro, Kalle Tarkiainen, Janne Järvinen Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi jari.henttonen@outdoormedia.fi Mediamyynti Jenni Nilsson puh. TILAA SLAMMER Kestotilaus (6 nroa) 42 , määräaikiainen (6 nroa) 44 Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Olen luvannut itselleni palaavani kunnes saan pöllyttää oikein urakalla. SISÄLTÖ 48 28 54 SISÄLTÖ 12 14 19 PÄÄKIRJOITUS UUTISET MITÄ PAKATA MUKAAN LASKUREPPUUN. Vielä kertaakaan, lumi ei ole antanut meille parastaan. CAMU LUMIVYÖRYPIIPPARIT TESTISSÄ JEREMY JONES 38 48 52 54 64 70 72 74 52 12 38 TAMOK TE SE ITSE -SPLITBOARD COL DE LA BRENVA TERO REPO NIKO LÄNSIÖ TAIDENURKKA MUSACORNER PARASTA ENNEN 70 64 22 Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. Toisinaan lumi enemmän tai vähemmän vain painuu laudan alla ja jättää lumeen terävän, kuin veitsellä leikatun jäljen. Ode Sihvonen on jo neljänä vuonna vienyt minua ja crewtä pitkin Tamokdalenin mäkiä, kertonut mihin mennä ja mistä pysyä poissa. Meneekö siihen vielä vuosi vai kymmenen, Tamokiin palaan aina mielelläni. Jonain vuonnna on satanut vettä, joskus aurinko on jaksanut paistaa ja antaa meidän nauttia maisemista. 044-7330022. Joskus jää rohisee kantin alla mutta sillon kannattaakin jo luovuttaa ja jäädä kotio. Ode piirsi jälkensä tyhjälle paperille, kuten lukemattomia kertoja ennenkin. 10 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
ALE@ BLUE TOMATO facebook.com/bluetomato info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com Order Hotline: 0043 3687-24 22 333 Deutschland: 01801-55 57 778 178 Skype: blue-tomato-snowboardshop photo: m. lämmerhirt
Lumilautailua ja suunnistusta ei oikein voi vertailla keskenään. Sitä minäkin! Päätoimittaja Peter Hasselgren 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Lopuksi Ville Paumola laski vielä slopen MM-hopeaa, sekä unohtamatta muiden lumilautailjoiden hyviä suorituksia. En tiedä kumpi on nolompaa, se että Kauppi joutui selittelemään kirjoituksiaan voitettuaan, vai jos niiden jälkeen olisi hävinnyt. Melkein kaikissa lajeissa otettiin takapakkia, mutta lumilautailussa pärjättiin mielestäni ihan "kohtuullisesti"! Peetu oli olympialaisten paras suomalainen sekä TTR-mestari jo toisen kerran peräkkäin. Peetun (Piiroinen) paras suomalais-sijoitus Vancouverin olympialaisista ei riittänyt pahan akselin toimittajakaartille ja heidän avustajilleen. Voisin kutsua itseäni urheilutoimittajaksi, mutta en tietenkään siinä määrin, kuten monet pikku kaupunkien paikallislehtien ammattilaiset. Lumilautailussa koordinaation pitää olla kohdallaan ja laskemassa täytyy käydä, koska se on pirun siistiä. Sitä se oli myös Kaupille siihen asti, kunnes voitto lohkesi. Enni Rukajärvi ylsi myös TTR-mestariksi ja slopen maailmanmestariksi. Missä olivat näiden urheilijoiden nimet äänestyksessä. Suunnistuksessa pitää koordinaattien osua nappiin ja juoksemista pitää harjoittaa kunnes sattuu. Kumarran syvästi kohti Hyvinkäätä ja pyllistän samalla suurelle Urheilugaalalle. Ratkaisu vuoden urheilijasta oli todella vaikea, ja luultavasti itse vastaavanlaisen paikan tullen olisin myös tehnyt lenkin metsään ja muistanut Kauppia tosin vain jos olisin eksynyt pahasti. Keskustelua se ainakin herätti, mutta kirjoittajan ylle jäi leijumaan katkera haju. Vaikka siinä ilkeästi kiusattiin pikkuPeetua ja muita kanssakilpailijoita, niin ainakin yksi asia meni oikein: urheilugaala toteutukseltaan, sisällöltään ja äänestämisen osalta tuntui olevan ulkopuolisen silmin suuri vitsi. Minna Kauppi valittiin vuoden urheilijaksi, Laura Lepistön seuratessa toisena ja Peetun tullessa pitkän köyden perässä kolmantena. Ennen urheilugaalaa Minna Kauppi kerkesi tökkimään ampiaispesää kirjoittamalla blogiinsa ironisoidun tekstin Urheilugaalasta ja sen ehdokkaista. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Ei tullut menestystä lumilautailulle Suomen Urheilugaalassa 2010. MM-kullan voittaminen lajissa kuin lajissa vaatii kovaa omistautumista ja vuosien työtä. Yleisen käsityksen mukaan urheiluvuosi 2010 oli todella surkea. Kummassa lajissa on enemmän tervettä viestiä nostamaan Suomen pahoinvoiva nuoriso jaloilleen
Slammer Productions & Nokia esittävät SLAMMER TV - SEASON 1 www.slammer.fi Powered by
Aluksi valikoimasta löytyy Burtonin lasten- ja nuortenmallistoa. Niistä lisäinfoa ajallaan! Sinne verkkokauppa ei ole kasvoton ja etäinen kauppapaikka. Raskaammilla haikeilla vaihtoaluspaitakaan ei ole huono olla mukana. La Molinassa slopestyle tulee olemaan päälajini ja taso tulee varmasti olemaan kova, Enni Rukajärvi sanoo. Myös Suomen tuntureilla saattaa sää vaihtua yllättäen, ja se tuttu ja turvallinen rinnekahvila voi olla kilometrien päässä. Jos liikkeellä ollaan koko päivä, pelkkä takin avaaminen kun tulee kuuma ei riitä. Myös Enni Rukajärvi, joka nappasi elokuussa nuorten MMkilpailuissa slopestylesta kultaa, nähdään mukana tammikuun slopestyle-kisataistossa. MM-kilpailuihin 2011 valitut urheilijat: Markku Koski (big air, slopestyle), Petja Piiroinen (big air), Ville Paumola (big air, slopestyle), Roope Tonteri (big air), Aleksi Partanen (big air), Elias Koivumaa (snowboard cross), Harold Häkkinen (snowboard cross), Anton Lindfors (snowboard cross), Jussi Taka (snowboard cross), Emilia Lindfors (snowboard cross), Mikko Nuuttika (pujottelu), Ilona Ruotsalainen (pujottelu), Peetu Piiroinen (half-pipe, slopestyle), Ilkka-Eemeli Laari (half-pipe), Markus Malin (half-pipe), Antti Autti (half-pipe), Janne Korpi (slopestyle, varalla half-pipe), Enni Rukajärvi (slopestyle, halfpipe), Saana Pehkonen (slopestyle, half-pipe), Merika Enne (slopestyle, half-pipe) ja Tiina Lindström (half-pipe). MACKAVERIN NIKSINURKKAUS Uusi lasten- ja nuortenlautailun verkkokauppa avattu! Sinne Youth Boardshop Sinne - Youth Boardshop on perustettu palvelemaan kaikkia nuoria lautailijoita ja vastaamaan heidän tarpeisiinsa. Valikoima sisältää pelkästään nuoremmille lautailijoille sopivia laskuvälineitä ja vaatteita. Tsekkaa uusimmat päivitykset osoitteessa www.sinneworld.fi MITEN PUKEUTUA TAKAMAASTOKEIKOILLE Teksti Lauri Virkki Bäkkärilaskuihin liittyy usein ainakin jonkin verran haikkaamista. Samalla on myös mahdollisuus katsoa laskule oja, pelata pleikkaria ja lukea lautalehtiä. Tällöin vaatetuksellekin tulee jo hieman enemmän vaatimuksia. Myös viime vuoden big airin maailmanmestari Markku Koski odottaa MMkilpailuilta erittäin kovaa tasoa. Liikkuessa kuitenkin pysyy lämpö päällä, kun taas liikkeen loppuessa kylmä hiipii nopeasti kimppuun. Myöhemmin tulee myyntiin myös muuhun lautailuun liittyviä tuotteita ja palveluita. Päällikerroksessa on myös hyvä olla kunnolliset tuuletusaukot, jotka saa auki kun rehkitään ylämäkeen ja kiinni kun nautitaan rehkimisen hedelmistä. Väliin sään mukaan lämmikettä edelleen jotain mikä ei sido kosteutta. Vuoden 2011 lumilautailun MMkilpailut käydään 15.-22.1. SLAMMER UUTISET Lumilautailijoilla ennätyssuuri joukkue MM-kilpailuihin Suomen lumilautamaajoukkue lähtee taistelemaan tammikuun MM-mitaleista ennennäkemättömän suurella joukkueella. Espanjan La Molinassa ja Barcelonassa pidettäviin MM-kilpailuihin lähtee yhteensä 21 urheilijaa. Päällä olevan vaatetuksen lisäksi reppuun kannattaa pakata joku takki tai fleece, jonka voi vetää päälle kun pysähdytään tauolle, ja ottaa taas pois kun lähdetään eteenpäin. Näin suurta joukkuetta meillä ei ole aikaisemmin ollut MM-kilpailuissa. Reissu saattaa saada ikävän käänteen, kun pukeutuminen menikin pieleen eikä hiestä märkänä ja palelevana olekaan enää kivaa. Espanjan Barcelonassa ja La Molinassa. Big airin taso on varmasti kovassa nousussa, Markku Koski sanoo. Tammikuun MM-kilpailuissa nähdään uutena lajina slopestyle. Boardexpo kävijöille tuttu Sinne Pop-Up vaunu kiertää kauden aikana ympäri Suomea tapaamassa lautailevaa nuorisoa. Uusia tuotteita päivitetään jatkuvasti. Mukana on paljon kovia nimiä, joten useampaa kuin yhtä mitalia lähdetään hakemaan, päävalmentaja Pekka Koskela sanoo. Fleece on hyvä välikerros, puuvillahuppari taas hyvin huono. Reppuun kannattaa pakata myös lyhyemmille keikoille vähintään tarpeeksi juotavaa sekä jotain nopeasti energiaa antavaa purtavaa, kuten suklaata. 14 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tai itse asiassa haikkia saattaa välillä tulla paljonkin, joskus jopa koko laskettavan pätkän kiipeäminen. Pop-Up vaunussa voi testata tuotteita ja sieltä voi noutaa verkkokauppaostokset. Päälle kuorikerros, joka pitää sään ulkopuolella ja hengittää. Periaatteessa pukeutumisohjeet takamaastoihin ovat suoraan perus kerrospukeutumisohjeet. Topattuja päällikerroksia kannattaa välttää, koska niiden kanssa on vaikea säätää vaatetuksen lämmittävyyttä. Jos siellä haluaa pärjätä, täytyy harjoitella muutamia uusia temppuja. Pieniä kokoja on tarjolla paljon ja niistä löytyy useita eri malli- ja värivaihtoehtoja. Alimmaiseksi joku hengittävä ja kosteuden eteenpäin siirtävä urheilukerrasto tai vastaava
"Vuosien" kokemuksesta voin sanoo, että ennen vuodenvaihdetta tulleet shotit ovat vain tervetullutta plussaa. Tällä kaudella Parkkikoulut ovat kaksipäiväisiä, ja sen lisäksi kymmenellä paikkakunnalla on kolmantena päivänä Parkkiskabat. Heh. Tämä tarkoittaa sitä, että kisaparkit rakennetaan sellaisiksi, joissa pienimmätkin lautailijat voivat turvallisesti esitellä temppujaan. Maaliskuun puolella vuorossa on Talman kaksipäiväinen kisa, jossa lajeina on myös slopestyle ja half-pipe. Vielä parannettavaa löytyy niin kuin aina, mutta tyhjien lupausten sijaan kehitystä on tapahtunut reilusti verrattuna edellisvuosiin. Suurin osa le asta kuvataan kuiteskin tässä kevätkaudella. Iso-Syöte (slopestyle, parkkicrossi) 19.-20.3. Laajavuori (slopestyle) 23.1. Uutuutena tällä kaudella on Parkkiskaba-ranking. Osassa Parkkiskaboista on lisäksi avoin sarja. Kivikko (Slopestyle) 5.3. videokooste keväältä 2010. Petrus Koskisen palsta Niki Rutanen Hyvää uutta vuotta kaikille snouggakundeille ja gimmoille!! Tänne Keski-Suomen kotikonnuille kuuluu semmosta, että ollaan aloteltu kuvaamaan uutta KBR-le aa ja hyvältä näyttää! Hommattiin uus kamera tälle kaudelle ja jälki on juurikin niin hemmetin jepaa kuin sen kuuluu ollakin! Shotteja on napissu tasaseen tahtiin suurinpiirtein kaikilta. Vuokatti (halfpipe) 5.12. Laajavuoressa on tullu kanssa laskettua aivan todella paljon. Meno jatkuu helmikuun puolenvälin jälkeen Vuokatissa, jossa kisaillaan viikonlopun aikana slopestylessa ja pipessä. Virallisen kisan jälkeen kaikissa Youngstereissa käydään Best Trick -sessarit, joissa on myös luvassa huikeita palkintoja! Youngster Tour -tuotepalkinnot tarjoavat tuttuun tyyliin yhteistyökumppanit Samsung ja Burton. Mukana on kutsun saaneita huippuammattilaisia, joita lähtee haastamaan koko joukko ahneita nuoria lupauksia! Ja niitähän Suomessa riittää. SLAMMER UUTISET Jari Salo Parkkikoulut ja Parkkiskabat 20102011 Parkkikoulut jatkaa tuttuun tyyliin kiertäen ympäri Suomea ja opettaen lautatemppujen perusteita. Kuitenki ollu tässä viimeset pari kuukautta pelkästään pakkasta putkeen... Toinen asia, joka taas ei ole niin mahtavaa on se fakta, että kaikki sääennustukset näyttää plussaa juurikin siitä sekunnista eteenpäin, kun pääsen pois täältä sikalasta. Peace ja hyviä laskuja!! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15. Youngster Tourin päättää tällä kaudella Sappeen yksipäiväinen slopestyle-kisa. Ennakkoilmoittautuminen on siirtynyt liiton sivuille osoitteeseen www.fsa.fi Parkkiskabat ovat rentoja kisoja, joissa huomioidaan ensisijaisesti nuoret laskijat ja heidän tarpeensa. Himos Parkkiskabafinaali (slopestyle, halfpipe, parkkicrossi) Lisätiedot: www.fsa.fi Facebook > Parkkikoulu, Parkkiskabat & Team Camp Youngster Tour 2010-2011 Youngster Tourin ensimmäinen kisa käytiin jo marraskuun alussa Boardexpoilla. Mustavaara (slopestyle, parkkicrossi) 19.2. Kisaparkki tullaan hiomaan sellaiseksi, että vastaavaa on tuskin Suomessa koskaan aiemmin nähty! Huikeiden kisaesitysten jälkeen sekä laskijat että yleisö pääsevät nauttimaan kaikkina iltoina maukkaasta menosta Ukossa ja Piazzassa! Pysy mukana SFO11 päivityksissä osoitteessa www.SFO11.com tai Facebookissa > Snowboarding Finnish Open, jossa mm. Tänhetkisistä fiiliksistä sen verran, että tämä minun ah niin ihana ja opettavainen varusmiespalvelus loppuu kahden päivän päästä, mikä on mahtavaa. Jokaisesta kisasta kerätään ranking-pisteitä ja Himoksen finaalissa selviää, ketkä ovat oman sarjansa ranking-voittajia. Hurja puhua keväästä, kun kausi ei oo itelläni edes hädintuskin alkanukkaan. Sveitsi (slopestyle) 23.2. Voittajille on luvassa on mahtavia palkintoja yhteistyökumppaneilta! Kisakalenteri 3.10. Kiertuepaikkoja on jo yli kaksikymmentä. Paikat ja aikataulut: Boardexpo 6.11.2010 Vuokatti 19.-20.2.2011 Talma 12.-13.3.2011 Sappee 26.3.2011 Snowboarding Finnish Open, SFO11, 1.-3.4.2011 Ensi keväänä Tahkolla nähdään taas Suomen parasta lumilautailua! Järjestyksessään kolmannet Snowboarding Finnish Openit tulevat varmistamaan, että Suomen lumilautakisojen taso pysyy korkealla. Kasurila (slopestyle, halfpipe) 15.1. Mustavuori (slopestyle) 6.2. Vihti (slopestyle, parkkicrossi) 13.2. Ja se keskus on todenteolla tehnyt ison parannuksen streetin suhteen. Kisoissa on aina omat sarjat minoreille, junioreille ja ensikertalaisille. Noh huonomminkin vois olla. Iso kiitos sinne suunnille! Eiköhän keskusten päättäjät rupea vähitellen ymmärtämään hyvän ja turvallisen streetin tarpeellisuuden osana nykyaikaista laskettelukeskusta. Vuokatti (slopestyle, parkkicrossi) 8.1
Milkkaaminen on mun mielestä myös täyttä vittuilua nuoria ja nälkäisiä laskijoita kohtaan. Urheilu ja roskaruoka kulkevat jostain syystä käsi kädessä suomalaisessa hiihtokeskuskulttuurissa. michaelpollan.com Lannoitefaktaa: wikipedia.org/wiki/fertilizer Suomen ympäristökeskus: ymparisto.fi Antti Autti Onhan tämä pro-laskijan elämä välillä hiuskarvan varassa keikkumista. Elintarviketeollisuus pyrkii valmistamaan ruokaa joka maistuu hyvälle, on halpaa valmistaa ja jolla on pitkä hyllyikä. Moni laskija kärsii siitä tosi paljon, että luvatut rahat ei tule ajallaan. Luomusta ei synny fosforijäämiä tai muita lannoittamisen ja hyönteismyrkkyjen aiheuttamia haittoja, joten ostamalla luomua autat Itämerta ja syöt terveellisemmin. Itse olen joutunut tekemään monta kertaa paljon vääntöjä pankissa, juuri samaisen ongelman takia, ja nykyään osaan varautua siihen. Pääsyyllisiä lienevät asiakkaat, jotka tyytyvät syömään tehotuotettua moskaa mukisematta ja yrittäjät, joilta puuttuu uskallus tarjota terveellistä ja maukasta ruokaa. Lähiluomu on tietysti parasta, mutta kaukaakin tuotu luomuruoka on ympäristöystävällisempää kuin tehotuotettu lähiruoka. Luomuruoka on ravintopitoisempaa ja siinä on enemmän antioksidantteja, flavonoideja vitamiineja ja mineraaleja. Viljelymailta Itämereen valuvat lannoitejäämät ovat yksi pääsyy Itämeren heikkoon tilaan. Suomi on luomuruoan takapajula ja kotimaisten kasvisten vuosia jatkunut markkinointi on iskostanut suomalaisten mieliin ne puhtaina premium-tuotteina, joita parempaa ei ole. Loppupeleissä lumilautailu on ihan hemmetin siistiä touhua. Nykyiset sponsorini sitten ovatkin aivan toista maata. Mulla on tästä lojaalisuusasiasta eriäviä fiiliksiä. Pitäis saada matskua filmille tai kuvia lehtiin, mutta ei voi Rami Hanafi 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ehkä jostain pohjoisen gourmet-ravintolasta. Entäpä mistä hiihtokeskuksesta saa huonoista aineksista tehtyjä pitsoja ja hampurilaisia. Olisi niin paljon helpompaa jos voisi luottaa siihen, että rahat tulevat tilille sovittuna päivänä. Ammattilaislaskijana oleminen on kuitenkin myös työ, ja jos haluat muuttaa sun uran suuntaa, niin sun pitää puskea täysillä, eikä vain käydä kääntämässä muutama puuterikäännös tai hypätä Rukan yläboxista fs 360 indy ja toivoa mainosta. Lannoitteiden valmistamiseen kuluu myös valtava määrä energiaa. Lisää luettavaa ruoasta: Michael Pollanin ja Mats-Erik Nilssonin kirjat ovat loistavia ja avaavat ymmärrettävästi elintarviketeollisuuden kiemuroita. Varmaankin kaikista. Se on aivan mahtavaa, kun saat olla maailmalla ja laskea hienoilla mestoilla, mutta jos loukkaannut tai haluat muuttaa sun laskemista toiseen suuntaan, niin silloin mitataan myös sponsorin lojaalisuus laskijaa kohtaan. Muutenhan näiden sponsoridiilien kanssa eläminen on törkeen tykkiä. FLOW ei halunnut, että alan tekemään omaa juttua ja kehitän vapaalaskemistani. SLAMMER UUTISET VIHERNURKKAUS lähteä reissuun, koska sponsorit ei ole maksanut rahoja luvattuun aikaan. Sitten kun rahat vihdoin tulevat tilille, voi alkaa miettiä reissuja. Mun on kauhean vaikea sanoa, minkälainen tilanne nuoremmilla kavereilla on sponsoreiden kanssa. Jos joku yhtiö vielä tykkää sun meiningistä ja maksaa laskemisesta, niin siitä kannattaa pitää kiinni kynsin ja hampain! (Jatkuu seuraavalla aukeamalla) Laskijan mielipide: Sponsoridiilit VIHERNURKKAUS Teksti Jari Salo Luomua. Kyllä kiitos! Mistä hiihtokeskuksesta saisi hyvää ja terveellistä luomuruokaa. Itämeren fosforista 44,4 % tulee lähinnä maatalouden päästöistä. Lannoitteissa on myös raskasmetalleja, lyijyä, arsenikkia ja jopa uraania, jotka päätyvät ensin ympäristöön ja lopulta ihmiseen. Ne pitää sitä vahvuutena, että kokenut laskija haluaa puskea ja kehittää laskuaan uuteen suuntaan. Lannoitteiden lisäksi tehoviljelyssä käytetyt hyönteismyrkyt ja erilaiset lääketeollisuuden tuotteet kasaantuvat ympäristöön ja jossain vaiheessa ihmiseen. Homma pysyy freesimpänä ja varmasti mielenkiintoisempana, jos ei milkkaa kaudesta kauteen. Sen jälkeen tapellaan taas palkoista ja diilien jatkumisesta. Samalla olisi vain pitänyt kisata koko kausi ja kuvata niiden nettisivuille. Keinotekoiset lannoitteet aiheuttavat 3-4 % kaikista hiilidioksidipäästöistä, joka on samaa luokkaa kuin kaikki lentämisen aiheuttamat päästöt. Kaikki tämä tietysti tähtää voiton maksimointiin todellista voiton maksimointia olisi kuitenkin eettisen ja terveellisen luomuruoan valmistaminen, jolloin voittajina olisivat myös asiakkaat sekä koko planeetta. Sitten ku rahat tulee tilille voit vaikka lähteä Japaniin, käyt laskemassa maailman parasta puuteria, maistat laskupäivän jälkeen Asahia ja syöt sushia. Niille se, että laskija haluaa tehdä muutakin kuin sitä samaa joka kausi on täysin ok. Arvostaisin jopa enemmän sitä, että sponsori ilmottaisi, jos palkan maksu viivästyy. Sitten kun palaat reissulta, kuvaaja lähettää sulle previkat kaikista hienoista hetkistä ja laskumateriaalista. Mihinkään anttisworld.comiin niillä ei ollut mitään intressejä, ja mitkään mun ideat ei käynyt päinsä, joten otin hatkat. Eniten mua harmittaa nuorten laskijoiden puolesta, jotka joutuvat lainaamaan rahaa reissuja varten ja sitten makselevat kesän niitä velkoja pois omista sponssituloista. Vaaditaan luomuruokaa tarjolle myös hiihtokeskuksiin, laadusta kannattaa maksaa hieman enemmän. Itseä ärsyttää tosi paljon se, että kuinka HELVETIN vaikeaa sponsoreiden on maksaa palkka tai matkaraha sinne tilille
Jälkimmäinen asia tarkoittaa sitä, että painettaessa kuvien pienet rasteripisteet leviävät paperille enemmän kuin pitäisi, ja lopputulos on tuhnun näköistä. Joillain sivuilla saattaa olla myös inhottavaa kiiltoa. Tämä on pakollista, kun käytetään o setrotaatiopainotekniikkaa. Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu ja hieno kokemus! Nyt katse suunnataan laskemiseen ihan tutussa ja turvallisessa Suomessa. Lunta tosiaan satoi runsaalla kädellä Zillertalin laaksoon, mikä takasi loistavan tilaisuuden pöllyttää kunnon puuteria ensimmäistä kertaa elämässä. Uuden paperimateriaalin etuna on mm. Tämä johtuu siitä, että painon sedät ja tädit ovat suihkutelleet silikonia sivuille, jotta lehden kasaaminen koneellisesti onnistuisi. Viereinen testikuvio on mahdollisesti täysin hyödytön, mutta sen avulla uskottelemme lukijoille (sekä itsellemme), että paneudumme äärimmäisellä tarkkuudella painoteknisiin yksityiskohtiin. 40 40 40 100 40 0 0 100 0 0 0 100 20 20 20 100 20 0 0 100 50 50 50 0 0 0 0 10 0 0 0 20 0 0 0 50 20 0 0 0 50 0 0 0 100 0 0 0 0 20 0 0 0 50 0 0 0 100 0 0 0 0 20 0 0 0 50 0 0 0 100 0 0,25 0,5 0,75 1 2 LUMILAUTALUKIOLAISEN JUUSO PUSAN PÄIVÄKIRJA hoaa molemmin puolin majapaikkaa, vähän erilaista maisemaa verrattuna siihen, mitä Itä-Helsingin slummilla on tarjota silmänruoaksi! Reissun aikana tapahtui myös niin sanottu "Harri Olli -skenaario" eli hiukan syntyi eripuraa valmentajien ja laskijoiden kesken toiminnasta nimeltä afterski. Ensimmäisenä aamuna kun heräsi, sai hieraista silmiään kolmekin kertaa. Köyhillä/ piheillä ei ole varaa hotelliin. Pieni porukka meitä jäi vielä lentokentälle lauantain ja sunnuntain väliseksi yöksi, kun paluulento oli varattuna vasta sunnuntaipäivälle. Itseäni ei ainakaan haitannut laisinkaan, että parkkia ei niin montaa päivää päässyt laskemaan. Eikä lautabägin päällä nukkuminen mielestäni kovin paljoa eroa omasta sängystä. Reissusta käteen jäi tyhjän lompakon lisäksi päällimmäisenä mieleen kaksi loistavaa puuteripäivää sekä hiukan parkin laskemista. SLAMMER UUTISET Slammer testaa värejä Huomasit varmaan, että Slammerin paperimateriaali on vaihtunut. Huokoisemman paperin ominaisuuksiin kuuluu mukavampi sormituntuma ja mahdollinen pisteen kasvu. paremmat takansytytysominaisuudet. Rautaa on jo rinteessä ja sääennustukset lupaavat ihan hyvää hyppyreiden lumettamisen kannalta! Lisäksi Vuokatin ja Rukan väliä tulee varmaan matkustettua lähiviikkoina. Puolin ja toisin tunteiden purkauksien jälkeen kaikki kuitenkin löysivät tiensä rautateitse Müncheniin ja sieltä lentäen takaisin Suomeen. Tarjolla oli kuitenkin viiden tähden tasoista herkkua nautittavaksi! Varmasti parempaa kuin shatobrian tai hanhenmaksapallerot; sanoi Uuno Turhapuro mitä tahansa! Jo pelkät alppimaisemat olivat ensikertalaiselle reissaajalle elämys. Kyllä se talvi siitä mukavasti taas kerran käyntiin lähtee! Talvihan se sieltä tuli ja rinne aukesi Vuokatissa! Hintertuxin reissu sekä expot on nyt lusittu pois kalenterista ja laskukausi voi alkaa kunnolla myös Suomessa. Vuoria ko- 17. Akuutti kuurupiilo varkaiden ja muiden epämääräisten hiippareiden kanssa yöllä on hyvää virikettä elämään. Keventämällä kuvien rasteripisteitä voidaan kyseinen ilmiö ehkäistä. Sääntöjä tuli rikottua ja siitähän yleensä ihan luonnollisesti rangaistaan
Voisin kuvitella, että junnuilla ei ole helppo päästä sponssimarkkinoille, kun laskemisen taso ja laskijamäärät ovat kasvaneet niin paljon. Silloin käytiin kisoja, filmattiin ja vähän kuvailtiin silloin tällöin. Nuoria lupauksia käytetään myös paljon hyväksi. Minulla ei ole paha maku suussa oikeastaan mistään sponssikuvioista, vaikka konkursseja ja pieniä vastoinkäymisiäkin on sattunut. Vielä enemmän olen kuitenkin mielissäni siitä, että itse laskeminen maistuu aina vaan jopa paremmalta. Tahti oli verkkaisempaa. Ne jotka sinne pääsevät, saisivat olla onnellisia ja tyytyväisiä. Oma laskeminen on myös onnistunut muuttumaan kisakoneesta vapaampaan touhuamiseen, ja sekin toimii. Managerit osaavat hoitaa isommat setelit taskuun, ja itse ei tarvi stressata niin paljon. Koen olevani onnekas ja etuoikeutettu, kun olen päässyt yleensäkin ammattilaiseksi asti, ja voin vieläpä jatkaa sitä yli kolmekymppiseksi. Kaikesta tästä joku on halunnut ja haluaa maksaakin. Näin sponssit ja laskijat vaihtavat toisiaan helposti ja useasti, varsinkin jos tulee vastoinkäymisiä. Mutta todella hyötyäkseen managereista pitää olla jo iso nimi, mitä markkinoida. Toisaalta ihmisenä olemisen ahneus on rankkaa, mutta mukavaa, ja useimmiten on helpompi narista kun hymyillä. Antti "Karvaton koira?" Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! 18. Totisemmaksi on mennyt touhu, mikä on toisaalta ihan luonnollinen suunta. Ei ainakaan pitäisi. ILTAPOIKA Rami Hanafi Laskijan mielipide: Sponsoridiilit Miikka Hast Kun Slammer kysyi minulta tätä kysymystä sponssidiileistä ja mielipidettä aiheesta, rupesin miettimään kokemuksia vuosien varrelta. Vanhoina "hyvinä" aikoina diilejä sai helpommin, ja onnellakin oli suurempi osa kuin nyt. Koitin kovasti kaivaa jotain paskaa esille, mutta aina kun mietin isompaa kuviota niin tulin positiiviseen tulokseen. Ennen oltiin itse sponsseihin yhteydessä, tai joku kaveri puhui jalan oven väliin nykyään on managerit ja systeemit. Tuntuu, että nykyään pitää olla koko ajan pinnalla, näkyvissä, opetella uutta ja tunkea itseään joka rakoon. Molemmissa on puolensa. Sponssien vaatimukset ovat myös kasvaneet, ja ne osaavat myös käyttää laskijoita enemmän erilaisiin tarkoituksiin. Voiko tässä nyt sitten narista. Maailma on pienempi ja julmempi, mutta silti laskemisella, oikealla asenteella ja onnella (ja suhteilla) pääsee edelleen pitkälle. He ovat valmiita/pakotettuja uhraamaan paljon pienen korvauksen ja suurten lupauksien eteen. Tähän reiluun kymmeneen vuoteen on jo nähnyt maiseman muuttuvan. Nykyään harvat laskijat ovat enää henkilökohtaisessa yhteydessä sponsseihin, eikä mitään suhdetta synny
Monissa uusissa laskurepuissa on pilli integroituna rintakiinnitykseen. Vessapaperia Vessapaperi ei paina repussa mitään ja on todella tervetullut auttaja hädän iskiessä. Se ei paina juuri mitään ja on erittäin tarpeellinen, jos takamaastossa sattuu haaveri, jossa uhri joutuu odottamaan aloillaan vähänkin pidempään. Juomapulloa ei kannata välttämättä täyttää piripintaan vaan ottaa juomista tarpeen mukaan. Nippusiteitä Nippusiteet ovat kevyitä ja niillä saa kätevästi korjattua hajonneita siteitä, lumikenkiä ja vaikka repun. Avaruushuopa Pieni avaruushuopa maksaa alle 5 . Myöskin kauluri ja sisähanskat ovat kätevä hätävara repussa. Vessapaperi kannattaa pakata vesitiiviiseen pussukkaan, esim. Toki laskupäivän ohjelma ja olosuhteet määrittävät myös, mitä mukaan kannattaa ottaa. Tässä perussetti, jolla pärjää mukavasti takamaastossa normaalin freestylepainotteisen vapaalaskupäivän. Naposteltavaa Ensiapupakkaus Periaatteessa riittää, että yhdellä tai muutamalla henkilöllä on mukanaan pieni ea-pakkaus. Kuvan sondi on hiilikuitua. Sisällä olisi hyvä olla esimerkiksi kädenlämmitinpusseja, sidetarpeita ja laastaria sekä särkylääkkeitä. Pussin sisälle kannattaa vielä sujauttaa toinen tyhjä pussi, johon käytetyt vessapaperit voi laittaa. Karuissa vuoristo-olosuhteissa paperi maatuu hitaasti, ja voi vain kuvitella, kuinka mieltä ylentävää on olla kesällä vuoristohaikilla ja nähdä paskapapereita ympäriinsä.. Avaruushuopa kannattaa olla kaikkien repussa. Muut tarvikkeet Tapauskohtaisesti mukaan kannattaa pakata muitakin varusteita, esimerkiksi siteiden pienet varaosat tai gogglejen varalinssi voivat pelastaa päivän. Jos on oikein kylmä, mukaan voi pakata myös kevyen taukotakin tai ylimääräisen aluspaidan. Pilli Kuulostaa naurattavalta hätävarjelun liioittelulta, mutta monissa tilanteissa pilli on hyvä vehje auttajien huomion kiinnittämiseen. Myöskin pieni hätämuona on hyvä olla mukana, esim. Kahvan muotoiluun ja lavan kokoon kannattaa myös kiinnittää huomiota, jos rakentelee paljon hyppyreitä. MITÄ PAKATA MUKAAN LASKUREPPUUN? Teksti ja kuva Jari Salo Jotta laskeminen olisi mahdollisimman hauskaa, kannattaa repun sisältö pitää niukkana. Mielellään sellainen, jolla voi säätää siteiden ruuveja, ja mahdollisesti vuolla pohjaa tasaiseksi kiveen laskemisen jälkeen. Kylmässä on hyvä syödä koko ajan jotain. Tyhjänä se ei vie juuri lainkaan tilaa, ja jos kaatuu selälleen, se on pehmeä, eikä riko paikkoja kuten kova pullo. eksymisen tai ylimääräisen odottelun varalta. Juomapullo GAS-maissa (GermanyAustria-Switzerland) suosittu juomapullo on Sigg-tyyppinen alumiini- tai teräspullo. Halpa ratkaisu on ohuesta muovista tehty virvoitusjuomapullo. Sondi Sondin on hyvä olla kestävä ja helposti koottava. Kannattaa kerralla hankkia hyvä sondi, sillä sitä tuskin tulee päivitettyä kovinkaan usein. Lapio Alumiininen lapio on muovista kestävämpi, ja sillä saa paremmin hakattua esim. Hyvissä ensiapupakkauksissa on mukana pieni kirjanen, jossa on ensiapuohjeita. Työkalu Mahdollisimman kevyt ja pieni. minigrip-pussiin. oksia poikki, jos vyöryn seassa sellaisia on. Itse suosittelisin leilityyppistä letkutonta pehmeää juomapulloa. Halvimpien mallien alumiini taipuu helposti kovempaan lumeen iskettäessä ja jää käyräksi
LUMIVYÖRYPIIPPARI Jos kasvot ja yläruumis hautautuvat, on kuoleman todennäköisyys reilusti yli 30%, jos hautautuu kokonaan käy huonosti vieläkin todennäköisemmin. Laattavyöry. 54 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Lumivyöryyn hautautuneen pelastumismahdollisuuksia parantaa merkittävästi lumivyörypiippari ja muut etsintävälineet. Lumivyöryjä tapahtuu riittävän jyrkillä rinteillä, joilla on vyöryherkkää lunta. LUMIVYÖRYPIIPPARIT TESTISSÄ Piippari lähettää signaalia joka leviää sen ympärille kuvan osoittamalla tavalla. LUMIVYÖRYPIIPPARIT TESTISSÄ Teksti Jarkko-Juhani Henttonen Lumilautailu keskusten hoidettujen rinteiden ulkopuolella on vaarallista. Onnettomuusvyöryn laukaisee lähes poikkeuksetta joko vyöryn uhri itse tai lähistöllä oleva henkilö. Tukehtumisen lisäksi toinen yleinen kuolinsyy lumivyöryssä on traumat eli vyöryn riepotuksen aiheuttamat vammat. Jopa neljännes vyöryissä menehtyneistä kuolee kallon ja rintakehän vammoihin. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 23. Takamaastoja koluavan tai o areita kruisivan ykköshuolenaihe on lumivyöry. Vyöryt ovat normaali ilmiö isommilla vuorilla, mutta niitä tapahtuu toisinaan, joskin melko harvoin myös Suomessa. Vyöryonnettomuuksia, joissa on menehtynyt ihmisiä, on tapahtunut myös Suomessa. Jos hautautuu kokonaan, on vieläkin suurempi todennäköisyys käydä huonosti. Vyöryn syntyyn vaikuttaa myös säätila. Lumen alle yli 30 minuutiksi jääneistä puolet kuolee. Myös uhrin hengitystiet voivat tukkeutua ja aiheuttaa tukehtumisen. Suurin osa vyöryyn hautautuneista kuolee tukehtumalla: lumen alla uloshengitetty ilma ei pääse vaihtumaan vaan jää hengitysteiden eteen uudelleen kierrätettäväksi, jolloin happi korvautuu uloshengitysilman myrkyllisellä hiilidioksidilla. Isoilla vuorilla vyöryt aiheuttavat joka talvi satoja tapaturmia, joissa loukkaantuu ja myös kuolee ihmisiä. Lumivyöryt, niin pienet kuin suuretkin, voivat tappaa. Tilastoja Lumivyöryyn joutuneista noin 80-90% selviää hengissä. Selviämisen todennäköisyyteen vaikuttaa huomattavasti se, miten vyöryyn hautautuu: Jos kasvot ja yläruu- mis hautautuvat on kuoleman todennäköisyys yli 30%. Hautautumisaika on ratkaiseva tekijä selviämisessä. Vyörystä pelastumisen mahdollisuus on siis kohtalainen, mutta pari henkeä kymmenestä vyöryyn joutuneesta kuolee. Vyöryt lähtevät useimmiten liikkeelle omia aikojaan, toisinaan taas ne laukaisee jokin ulkopuolinen voima, esimerkiksi lumilautailija. Mikäli uhri saadaan kaivettua esiin 15 minuutissa, on selviämisen mahdollisuus lähes 90%
Tärkeitä merkkipaaluja kehityksessä on ollut radiosignaalin taajuuden standardisointi 457 kilohertziin 1990-luvulla ja digitaalisten piippareiden lanseeraus viimeisten kymmenen vuoden aikana. 24 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. On kuitenkin syytä muistaa, että kyseiset välineet eivät takaa hengissä selviämistä. Mikäli haluaa välttää vyörykuoleman riskin, on osattava toimia siten, että ei koskaan joudu vyöryyn. Suurempaa suosiota ne ovat saavuttaneet teknisen kehittymisensä myötä viimeisten 20 vuoden aikana. Hinnat vaihtelevat laitteen ominaisuuksien mukaan parista sadasta hiukan alle viiteensataan euroon. Piippari Lumivyörypiippari, englanniksi avalanche transceiver tai beacon, on laite, joka lähettää taa- juudella 457 kHz radiosignaalia, jonka ansiosta lähettimen sijainti voidaan paikantaa toisella piipparilla. Kuva: Aadne Olsrud LUMIVYÖRYPIIPPARIT TESTISSÄ Laattavyöry Irtolumen/sohjovyöry Kuva: Jarkko-Juhani Henttonen Pelastusvälineet Lumivyöryyn hautautunut on yleensä täysin avuton, eikä kykene tekemään juuri mitään oman pelastumisensa hyväksi. Laskemista lumivyöryalueilla ei koskaan tulisikaan harrastaa ilman piipparia, sondia ja lapiota. Piipparit ovat hiukan tavallista kännykkää suurempia ja toimivat paristoilla. Lumeen kokonaan hautautunutta on lähes mahdotonta löytää ja pelastaa, mikäli käytössä ei ole asianmukaisia etsintä- ja pelastusvälineitä. Piipparin ja sondin avulla asiansa osaava etsijä pystyy paikantamaan uhrin muutamissa minuuteissa ja lapion avulla uhri on mahdollista kaivaa esiin suunnilleen samassa ajassa, mikäli uhri ei ole hautautunut kovin syvälle. Ilman välineitä tehtävä on käytännössä toivoton, ja vyöryn uhri kuolee lähes varmasti. Ensimmäiset piipparit tulivat markkinoille 1960-luvulla. Harrastelijoiden tapauksessa välineet ovat lumivyörypiippari, sondi eli lumitutkain ja lapio. Lumen alle jääneen kohtalo on siis pinnalla olevien käsissä, mikäli avusta ylipäätään enää on hyötyä
Analogisen ja digitaalisen piipparin tärkein ero on siis siinä, että digitaalinen piippari hoitaa tiedon prosessoinnin laitteen käyttäjän puolesta, kun taas analogisen piipparin käyttäjä hoitaa itse tiedon käsittelyn ja päätelmien tekemisen. Digitaalisessa piipparissa sen sijaan on prosessori, joka tulkitsee saatua signaalia ja muuntaa sen käyttäjää varten paitsi ääneksi myös piipparin näytölle informaatioksi, joka auttaa etsijää löytämään haetun kohteen. Ei myöskään ole välttämätöntä kulkea aivan vyöryn laitaan saakka, kunhan pidetään huolta siitä, että kohde ei edelleenkään jää katveeseen. Etsinnän kolmas vaihe, lähietsintä, joka tapahtuu enintään muutamien metrien päässä uhrista, tehdään piippari aivan lumen pinnassa. Analogiaa ja digitaalisuutta Vanhemmat piipparit ovat ns. Kun on saatu paras tulos, siirrytään sondaamiseen. analogisia ja käytännössä kaikki uudet digitaalisia. Reitin kaarevuus johtuu lähettimen signaalin etenemistavasta. Analoginen piippari ei prosessoi vastaanottamaansa signaalia mitenkään, vaan muuttaa sen ainoastaan ääneksi. Lumivyöryyn hautautuneen paikantamisessa on kolme vaihetta. Useita digitaalisia piippareita voi kuitenkin käyttää myös analogisessa moodissa, eli piipparin prosessori on mahdollista ohittaa. Ensimmäisessä vaiheessa, joka tehdään Etsintä vaiheittain 30 m 15 m 15 m 30 m 15 m 30 m Vaihe 1. 15 m Vaihe 2. Vaihe 3. Lumivyöry Laitemanuaalin lukeminen ei vielä riitä, vaan käyttöä on myös harjoiteltava maastossa. Ideana on löytää vahvin mahdollinen signaali, eli päästä mahdollisimman lähelle uhria. Ei kuitenkaan kannata kulkea liian tiheää siksak-reittiä, koska siihen kuluu liikaa aikaa ja jokainen sekunti voi olla elintärkeä. Vyöryn poikki kuljetaan riittävän tiheästi siten, että uhrin piipparin signaalia ei voida vahingossa ohittaa sitä löytämättä. Ihmisaivot nimittäin edelleenkin ovat kaikkein kehittyneintäkin insinöörin kehittämää prosessoria äärettömän paljon tehokkaammat välineet maailmasta saatavan tiedon käsittelyyn. Parikymmentä vuotta vanhat piipparit, mikäli ne vielä ovat toimintakunnossa, ovat pääsääntöisesti käyttökelpoisia laitteita. Molemmat lähettävät samaa signaalia, olennainen ero laitteissa on sen vastaanottomoodissa. Etsintätestit kuitenkin osoittavat, että etenkin aloittelijoiden käsissä digitaalinen piippari tuottaa parempia tuloksia kuin analoginen, ja analogiset piipparit ovatkin poistumassa markkinoilta. Etsintä Olipa laite analoginen tai digitaalinen ja minkä merkkinen tahansa, on sitä osattava käyttää oikein, jos haluaa löytää etsimänsä. Sondauksen tarkoituksena on varmistaa uhrin sijainti, jotta ei vahingossa kaivettaisi väärästä paikasta. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 25. Riippuen hieman siitä, millaista laitetta käyttää, on mahdollisia hakutapoja muutamia. Kaikkien paikallaolijoiden piipparit tulee laittaa vastaanottotilaan, tai mikäli kaikki eivät osallistu etsintään, heidän tulee joko laittaa piipparinsa pois päältä tai poistua kantaman ulkopuolelle. LUMIVYÖRYPIIPPARIT TESTISSÄ Tällä hetkellä myynnissä olevat piipparit ovat kultaisen 60-luvun Skadiin verrattuna tehokkaampia, helppokäyttöisempiä ja joka suhteessa parempia. Digitaaliset piipparit ohjaavat etsijän haettavan lähettimen luo hieman kaarevaa reittiä. Kun vastaanotin löytää signaalin, siirrytään etsinnän toiseen vaiheeseen, joka tehdään rauhallisemmin. Tästä paikasta lähdetään etsimään lähettimen signaalia vyöryn kulkusuuntaan, piippari etsintäasennossa eli signaalin vastaanottotilassa. Etsintä on syytä olla hallussa niin hyvin kuin mahdollista, koska tositilanteessa taistellaan elämästä ja kuolemasta kelloa ja tilastollisia todennäköisyyksiä vastaan. liikkuen mahdollisimman nopeasti joko jalkaisin juosten tai laskien, mikäli se on järkevää, yritetään löytää uhrin piipparin signaali kulkemalla, mikäli tarpeellista, edestakaisin vyöryn poikki ja alarinteeseen päin (kuva, vaihe I). Olennaista ei kuitenkaan ole se, missä lähettimestä vastaanotettu tieto prosessoidaan, vaan se, että se tehdään mahdollisimman tehokkaasti. Ensimmäinen vaihe aloitetaan paikasta, jossa uhri on viimeksi nähty. Laitemanuaalin lukeminen ei vielä riitä, vaan käyttöä on myös harjoiteltava maastossa. Etsintä on syytä olla hallussa niin hyvin kuin mahdollista, koska tositilanteessa taistellaan elämästä ja kuolemasta kelloa ja tilastollisia todennäköisyyksiä vastaan. Etsintäalueella oleva lähetysasennossa oleva ylimääräinen piippari sotkee etsinnän ja hidastaa oikean kohteen löytymistä. Analogisella piipparilla etsittävän kohteen voi löytää aivan yhtä nopeasti kuin digitaalisellakin, jos laitetta osaa käyttää tehokkaasti
Näytön yksinkertaisuuden ansiosta virhetulkintojen vaaraa ei ole. Ortovox M2 Analoginen, 1 antenni, nestekidenäyttö Virtalähde: 2 AA paristoa Hinta: Ei enää myynnissä Ortovoxin M2 on markkinoilla olleista analogisista piippareista tehokkain. S1:ssä on tehokas prosessori ja nopeasti reagoiva isohko, helppolukuinen näyttö. S1:tä voi käyttää myös analogisessa moodissa. Lisäominaisuutena mm kompassi ja ryhmätarkistus. S1:n ainut merkittävä huono puoli on kallis hinta. Ortovox 3+ Digitaalinen, 3 antennia, pyöreä nestekidenäyttö Virtalähde: 1 AA paristo Hinta: 296 3+ on markkinoiden ensimmäinen piippari, joka tunnistaa asentonsa ja valitsee sen perusteella lähettäväksi antenniksi optimaalisimman vaihtoehdon. Käyttö on helppoa myös hanskat kädessä. Laitteessa on selkeä käyttöliittymä, jota käytetään kahdella painonapilla, joita on melko helppo käyttää myös hanskat kädessä. Piipparissa ei ole prosessoria, joka käsittelisi sen vastaanottamaa signaalia, vaan laite yksinkertaisesti muuntaa signaalin ääneksi samaan tapaan kuin vanha radio radiolähetyksen. Laitteen näyttö on selkeä ja helppolukuinen. Lisäominaisuuksina mm rinnejyrkkyysmittari, ja kompassi. Ei lisätoimintoja. Arva Evo 3 Digitaalinen, 3 antennia, nestekidenäyttö Virtalähde: 4 AAA paristoa Hinta: 259 Evo 3 on erittäin helppokäyttöinen laite, joka tunnistaa useita lähettimiä, mutta ei erittele niiden määrää tai sijaintia. Laitetta voi käyttää myös analogimoodissa. Ohjelmiston voi päivittää. Ortovox Patroller Digital Digitaalinen, 3 antennia, LED näyttö Virtalähde: 2 AA paristoa Hinta: 273 Patroller Digital on yksinkertainen ja erittäin varmatoiminen peruspiippari, joka esittää etsittävän lähettimen suunnan ja etäisyyden LED valojen avulla. Näytön lukemat ovat suurikokoisia ja helposti luettavissa. Kumisen kuorensa ansiosta piipparia on helppo käsitellä. Laite tunnistaa useita lähettimiä, mutta ei erottele niiden tarkkaa määrää. Ei lisätoimintoja. Arva Link Digitaalinen, 3 antennia, nestekidenäyttö Virtalähde: 4 AAA paristoa Hinta: 389 Linkissä on tehokas prosessori, mutta hitaan oloisesti reagoiva näyttö. Laite tunnistaa ja erittelee ainakin kolme lähetintä. Perustoiminnon käyttäminen sen sijaan on itsestään selvää ja yksinkertaista. Erona on etsittävän lähettimen suuntaa osoittavat LED valot. Ei lisätoimintoja. Käyttöliittymä on yksinkertainen ja käyttö helppoa. Etsintämoodiin siirrytään avaamalla laitteen kansi. S1 tunnistaa ja esittää näytöllään neljän lähettimen suhteelliset sijainnit ja etäisyydet vastaanottimesta. LUMIVYÖRYPIIPPARIT TESTISSÄ Ortovox S1 Digitaalinen, 3 antennia, nestekidenäyttö Virtalähde: 3 AAA paristoa Hinta: 489 S1 on "simpukkamallinen" erittäin helppokäyttöinen piippari, jonka perustoiminnot oppii nopeasti. Laite tunnistaa useita lähettimiä, mutta ei erittele niiden määrää tai sijainteja. Etsintä on kuitenkin vaikeampaa kuin digitaalisilla laitteilla, ja hyviin tuloksiin on vaikea päästä mikäli ei tiedä mitä pitää tehdä. Arva 3 Axes Digitaalinen, 3 antennia, nestekidenäyttö ja suuntaindikaattori LED näytöllä Virtalähde: 4 AAA paristoa Hinta: 300 3 Axes on ulkoiselta olemukseltaan samanlainen laite kuin Evo 3. Markkinoilla on useita muitakin varteenotettavia laitteita. Esimerkiksi Mammutin Pulse (Barryvox) ja BCA Tracker DTS, jota emme valitettavasti saaneet tähän testiin. 26 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Lisäominaisuuksiin käsiksi pääseminen ei ole helppoa, vaan vaatii perehtymistä laitteen toimintaan. Käyttö on helppoa myös hanskat kädessä. Kuoren kumivahvikkeiden ansiosta laite pysyy hyvin kädessä. Muut vaihtoehdot Oheessa testatut piipparit. Laitteen pitkän ja tehokkaan antennin avusta sen signaali kantaa jopa 80 metrin päähän, ja sen vastaanottokyky on myös suvereeni. Näyttöä on helppo tulkita. Ohjelmiston voi päivittää. Mikäli laitetta osaa käyttää on se erittäin tehokas ja varmatoiminen laite
Lisäksi myynnissä on paitsi tämän vuoden malleja myös vanhempia versioita. Lisäksi otimme testiin Ortovoxin vanhan, legendaarisen M2-mallin. Etsittävän kaverin laitteen tunteminen on myös iso etu. Näin elintärkeää pelastusaikaa ei hukata esimerkiksi kulkemalla kohteen ohi etsintälaitteen vähäisen herkkyyden, hitaan prosessointikyvyn tai muun syyn takia. Ajatuksena oli, että olipa laite mikä tahansa, sillä kyllä löytää etsittävän kohteen, mikäli käyttöä on vain harjoitellut riittävästi, eli osaa käyttää omaa laitettaan. LUMIVYÖRYPIIPPARIT TESTISSÄ Laattavyöry Kuva: Aadne Olsrud LÄHETIN ORTOVOX M2 ORTOVOX PATROLLER ORTOVOX M2 ORTOVOX PATROLLER ORTOVOX S1 ORTOVOX 3+ ARVA EVO 3 ARVA 3 AXESA RVA LINK keskimääräinen etäisyys josta laite sai signaalin. ei tulosta5 17 m 30 m 20 m 24 m 23 m2 20 m 0 m5 ei tulosta1 29 m 16 m 22 m 2 m2 18 m 0 m5 4 m1 ei tulosta1 14 m 20 m 1m 10 m 0 m5 8m 8 m3 ei tulosta2 21 m 24 m 12 m 0 m5 27 m2 0 m3 2 m3 ei tulosta3 28 me 12 m 0 m5 6m 0 m2 1m 1m i tulosta 12 m 0 m5 23 m2 6 m2 22 m 26 m 27 m2 ei tulosta1 0m 0.833 m 7.167 m 20.833 m 24 m 4.167 m 4m VASTAANOTIN ORTOVOX S1 ORTOVOX 3+ ARVA EVO 3 ARVA 3 AXES ARVA LINK Esim. Testin perusteella vaikuttaisi siltä, että M2 pois lukien Ortovoxin S1 on herkin vastaanotin (se on myös kallein), mutta ei ehkä kuitenkaan olennaisesti muita herkempi. Digitaalisissa piippareissa eroja löytyy myös prosessoritehoissa ja laitteen ohjelmoinnin toimivuudessa. Digitaalisten piippareiden ehkä suurin heikkous onkin perinteisesti ollut prosessorien hitaudessa ja ohjelmien toimivuudessa. Laitteissa on huomattavia eroja paitsi käyttöliittymässä myös antennin lähetystehossa ja vastaanottoherkkyydessä. Laitteiden erojen havainnollistamiseksi Slammer testasi kuutta Suomessa myynnissä olevaa laitetta. Käytön helppoutta, etsinnän nopeutta tai muita ominai- suuksia emme testanneet. Heaven Distributionin maahantuoman Ortovox-merkin laitteista testissä mukana olivat Patroller-, S1- ja 3+ -mallit, Outdoor Action Oy Finlandilta saimme mukaan Arva-merkin Evo 3-, Link- ja 3 Axes -mallit. Testissä kokeilimme nimenomaisesti laitteiden lähetystehoja ja vastaanottoherkkyyksiä. Arva Linkin heikolta vaikuttavaa tulosta saattaa osaltaan selittää se, että eri laitteilla etsitään hiukan toisistaan poikkeavilla tavoilla, kun testissä kaikki laitteet testattiin tismalleen samalla hakutavalla: signaalia haettava piippari pidettiin vaakatasossa antennin kärki suoraan kohti lähettävää piipparia, jonka antenni oli etsintälaitteeseen nähden poikittain. Tärkein tieto testissä ei ole se, mikä on tehokkain tai herkin laite, vaan se, että laitteiden tehot jonkin verran vaihtelevat, ja että sillä on vaikutuksensa tapaan, jolla vyöryn uhria pitää etsiä. Supertehokkaalla antennilla varustetun M2:n avulla todettiin, että kaikki testissä mukana olevat laitteet lähettävät signaalinsa vähintäänkin riittävän pitkälle, noin 50 metrin päähän. Erot laitteiden välillä löytyivätkin vastaanottomoodissa. lähetin Ortovox Patroller, vastaanottimena Ortovox S1, tulos: S1 sai kiinni Patrollerin signaalista 29 metrin etäisyydellä Piippareiden tehoista Piippareita valmistaa useampi merkki ja jokaisella valmistajalla on vähintään pari eri mallia. Testin tulokset ovat luettavissa oheisesta taulukosta. Linkkejä: www.camu.fi www.oac.fi www.ortovox.com www.arva-equipment.com www.backcountryaccess.com www.pieps.com/ www.survivalonsnow.com/ www.mammut.ch LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 27. Oman laitteen vahvuuksien ja heikkouksien tunteminen sekä vehkeen käytön hallinta on siis onnettomuustilanteessa välttämättömyys
54 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Jeremy Jone Jones Teksti ja Kuvat Tero Repo Jeremy Joneseja on kaksi. Allekirjoittaneella on ollut kunnia ja ilo seurata Jeremyn edesottamuksia vierestä viimeisen parin vuoden aikana. Viimeisten vuosien aikana vapaalasku on kasvanut räjähdysmäisesti. Vapaalaskija Jeremy on ollut alalla pitkään ja kantaa harteillaan eräänlaisen legendan viittaa. Medbörjare: Jeremy Jones! (Siis ei se reilihemmo.) LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 55. Kumpikin Jeremy on alansa tunnetuimpia laskijoita. Omalla panostuksellaan Jeremy Jones on ollut keskeinen osa lautailun viime vuosien kehitystä. Jones Snowboards ja Deeper ovat kumpikin tuoneet julkisuutta vapaalaskulle ja vuorilla liikkumiselle. Se toinen vetää hulluja reilejä, ja toinen suhaa alas vuorenseinämiä, joita ihmiskunta normaalisti kiipeää ylös. Splitboardit ovat yleistyneet räjähdysmäisesti ja lihasvoimalla liikkumisesta on tullut eräänlainen trendi ja vastine moottorikelkoille ja helikoptereille. Jeremy on perustanut vastikään oman vapaalaskuun suunnatun lautamerkin ja ollut puuhamiehenä vapaalaskuelokuva Deeperin ympärillä
Kehityn tällä saralla merkittävästi vuosittain. Ei. Viime talvena huutelit, että tavoitteena on tehdä Deeperin lisäksi kaksi samantyylistä pätkää: Higher ja Further. Vapaalasku on suurelta osin luonnon sekä olosuhteiden lukemista. Kuvattiin kaikki ilman helikopteria ja kelkkoja, joten materiaalia ei kerry yhtä nopeasti, kun mennään apostolin kyydillä. Miten isojen vuorten pulkkailu tulee näyttämään kyntensä jatkossa. Se toinen on semmonen jibbailija, ja sä taas olet se freerideri. Kaikki palaute itse le asta on ollut tähän asti positiivista. Annan kaikkeni lautailulle, ja sen suurempia sitä ajattelematta teen niitä juttuja, jotka itseäni miellyttävät. Lautapiireissä on kaksi Jeremy Jonesia. Joo, se oli ihan älytön menestys. Menikö kiertue nappiin. Ratatausta paistaa, Jonesilla on mutkan teko hallussa, eikä se myöskään pelkää liikoja. Viimeisen viiden viikon aikana täällä on dumpannut lähes seitsemän metriä ehtaa puuderskaa. Viimeksi taidettiin törmätä Chamonixissa lokakuussa. Mielenkiinnolla venailen herra Jonesin edesottamuksia. Ja tietysti helevetin hyvä laskemaan, niinku le oista on voinu viimeisen noin 15 vuoden aikana nähdä. Tänä talvena olisi tarkoitus ruveta kuvaamaan seuraavaa le aa, eli vielä mennään suunnitelmien mukaan. Vuorilla sattuu ja tapahtuu. Onneksi tällä tarinalla oli onnellinen loppu. Kun olin 16-vuotias ne opastivat mua Jackson Holessa, ja kun täytin 18, ne veivät mut ekan kerran Alaskaan. higher." - Jarkko Henttonen Jeremy Jone Jones 30 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tähän asti homma on toiminut loistavasti ja uskon, että tulevaisuudessa mennään samalla kaavalla. Ilman veljiäni urani vapaalaskijaksi olisi kestänyt huomattavasti pidempään. Menikö se niin, että Veljet nostivat Jeremyn huipulle vai päinvastoin. Ei hemmetti. Itse vuorilla laskemista on vaikea kehittää huimasti. Splitboardit ovat nykyään tosi käteviä ja laadukkaita. Onko asioita, jotka olisit halunnut tehdä toisin urallasi. Samoin kuin Jones Snowboardsilla, joka on ainut mainstreamissa oleva lautamerkki, joka on käytännössä pelkkää freeridea... Miten aiot kehittyä laskijana tulevaisuudessa. Mikä on ollut laskuhommissa pelottavin kokemuksesi. Deeperistä voi elokuvana olla montaa mieltä (musta se on hiukka liian pitkä ja tavallaan vähän tylsä) mutta on se silti tosi merkittävä juttu, ja sillä tulee olemaan tosi iso vaikutus bäkkärilaskemisen kehitykselle. Deeperiä kuvattiin kaksi vuotta ja täytyy myöntää, että kyllä siinä välillä oli äijä aika puhki. Hiihtokeskuksissa porukka tulee silloin tällöin paiskomaan yläviitosia ja antamaan rispektiä "Tapasin Jeremyn Verbierissä Xtremen aikaan sinä vuonna kun se voitti kisan. Me kasvettiin yhdessä, mutta niin se taisi mennä, että veljet jeesasivat meikäläistä. Katsoin vierestä kun veljeni joutui lumivyöryyn ja hautautui täysin lumen alle. Ootte varmaan saanu hyviä matskuja kuvattua. Silloin sulla oli hönky päällä Deeperelokuvakiertueen kanssa, jonka tähtenä oli teikäläisen ohjaama lumilautapläjäys. Velipoikasi Todd ja Steve pyörittävät TGR (Teton Gravity Research) -filmipuljua. Tuntui, että jokaisen ensi-illan jälkeen katsojista huokui intohimo ja palamaton halu päästä lautailemaan. Jouduin omin nokkineni etsimään ja kaivamaan hänet ylös. näk. Tosi mukava jalat maassa kulkevan oloinen heppu oli kyseessä. Uuh, nyt laitoit pahan. Vuosien saatossa opimme paljon toisiltamme, mutta suurin intohimomme oli löytää uusia paikkoja maailmalla ja laskea niitä turvallisesti. Ehkä matkustaminen ja laskeminen tulevat yhdistymään enempi porukka löytää uusia, haasteellisia ja ennen kaikkea eksoottisia laskupaikkoja. Tosi mukavasti. Oon vaan kruisinut omaksi ilokseni ja treenannut talvea varten. Reissaaminen splitboardin kanssa avaa enemmän ulottuvuuksia kuin normilauta ja lumikengät. Itse asiassa en ole tehnyt kameran edessä vielä yhtään käännöstä tänä talvena. Onko suunnitelmat vielä samat vai veikö Deeper mehut miehestä. Niin Euroopassa kuin Jenkeissä jouduin haukkomaan happea joka esityksen jälkeen yleisön ylistäessä Deeperiä. Jeremy Jones tunnetaan eräänlaisena vapaalaskun kummisetänä. Jengi hyppii flik flak sarjoja kolmella luupilla. JEREMY JONES Hola JJ! Miten pyyhkii. Olen päässyt laskemaan ympäri maailmaa uskomattomissa paikoissa ja pystyn elättämään perheeni laskemalla. Ehkä olen ollut onnekas, mutta joka tapauksessa lumilautailu on antanut mulle tosi paljon. Tunnistaako ihmiset sut kadulla. Veikkaan, että kun Jeremy on nyt hoitanu ton Deeper-osaston, niin seuraavaks on vuorossa Further tai sit Higher, tod. Olen kotona Tahoella ja lunta tulee niin maan perusteellisesti. Lumilautailu on kehittynyt viime vuosina hurjasti
LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57
Hauskinta oli, että mikä meidät toi juttupatojen äären oli meidän perheet. Tuskin on ketään toista lautailijaa, kenen kanssa olisin pystynyt kokemaan samoja elämyksiä Deeperin kuvauksissa kuin Jeremyn kanssa. Mulle Jeremy on aina ollut legenda ja tiennäyttäjä vapaalaskussa, mutta eniten arvostan sitä, että sillä on koko ajan halu oppia lisää vuorista ja niillä liikkumisesta. Opimme tuntemaan toistemme laskutaidot ja ajatukset erinomaisesti." - Xavier De Le Rue 58 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Puhuimme pitkään, että olis kiva kuvailla yhdessä mutta vasta viimeisen kahden vuoden aikana olemme kuvanneet keskenämme Deeperin tiimoilta. Itse asiassa Jeremyllä on uskomaton kyky järkkää kuvauksia ja reissuja Deeperin kuvaukset oli tosi jees. Jeremyn tyttären nimi on Mia ja meikäläisen tyttären nimi on Mila siitä sitten veistettiin juttua. TERO REPO Jeremy Jone Jones "Tapasin Jeremyn neljä vuotta sitten Verbier Xtremessä
TERO REPO LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 59 Laskija: Miikka Hast
Tulee kyllä tosi hyvä mieli aina kun ihmiset fiilistelevät tekemisiäni. Jätkä on kyllä aikamoinen suhari ja bisnesmies. Tulee kyllä tosi hyvä mieli aina kun ihmiset fiilistelevät tekemisiäni." tekniset yksityiskohdat jiiriin. Laudat on suunnattu all mountain -akselille, eli lankkua löytyy lähes joka lähtöön ja kaikkiin olosuhteisiin, keskiverto laskijoista alan ammattilaisiin. Miten kahden lapsen isänä noi perhehommat hoituu. Freestylelautailijoita tuntuu puskevan ulos liukuhihnalta tiiviiseen tahtiin, mutta isonvuorenkesyttäjät tuntuvat olevan kortilla. Lautabisnes on tänä päivänä aikamoinen riskibisnes. Mikä tekee Jones Snowboards -laudoista parempia kuin kilpailijat. Itse tiimini kanssa testaan ja kehitän lautoja törmällä sen minkä ennätän ja Nideckerin tehdas hoitaa "Hiihtokeskuksissa porukka tulee silloin tällöin paiskomaan yläviitosia ja antamaan rispektiä työstä, jota olen tehnyt lautailun eteen. Aina kun olen kotona pidän huolen, että päivittäin löytyy laatuaikaa perheelle. Perhe on tärkein. Pitkät päivät vuorilla ovat avainsana niin le ojen tekoon kuin Jones Snowboardsin pyörittämiseen loistavan markkinointiköörin pitäessä toimistoa pystyssä. Onko LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 35. Sen sijaan olen kuvaamassa ja kehittämässä lautojani mäessä. Ympärilläni on aina pyörinyt ammattitaitoista ja lahjakasta lautailun osaajaa, jotka ovat kehittäneet omaa näkemystäni siitä, minkälainen hyvän lumilaudan tulisi olla. Nykyään kieltäydyn noin 80 % työtarjouksista (reissuista ja kuvauksista), joita minulle esitetään. Intohimonani on ollut kehittää freeride-lautoja jo 15 vuoden ajan. Kumpi on sulle tärkeämpää, elokuvien tekeminen vai lautabrändin pyörittäminen. Yleensä vastailen meileihin ja istun koneella vasta kun vaimo ja lapset ovat menneet nukkumaan. Ei olisi kovin järkevää, jos joutuisin istumaan toimistolla päivät pitkät vastaillen meileihin. Sulla on oma lautamerkki, Jones Snowboards, minkälaisia lautoja herra Jonesin liukuhihnalta valmistuu. Laskeminen on ehdottomasti etusijalla, mutta toisaalta siitä hyötyvät niin lautabrändini kuin lumilautaelokuvien tekeminenkin. Jeremy Jone Jones työstä, jota olen tehnyt lautailun eteen
Laskija: Osku Siivonen
TAMOK S KA N DIE LA NA S KA N I I N LÄ H E L LÄ JA NIIN KA U KA N A Teksti Miikka Hast Kuvat Rami Hanafi 56 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
TAMOK LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57
Edellisten päivien lämpöaalto oli tehnyt laskettavat mäet haasteellisiksi ja suunnittelimme laskut auringon lämmittävän voiman mukaan. Jylhiä lumipeitteisiä vuoria on silmänkantamattomiin, mutta huipulle pääsy vaatii hieman enemmän kuin hissilipun, mikä verottaa turistiryntäystä. Kopterin kapasiteetti on rajallinen, kustannukset nousevat jyrkästi ja ilma saastuu, joten myös vanhaa kunnon lihasvoimaa hyödynnettiin ylöspääsemiseksi edelleen. Alkupettymys ja Metsälaskun MM Vuorilla eletään sään armoilla ja puuteri todellakin on valkoista kultaa, sen on saanut kokea Tamokissa joka vuosi. Oli ihme, ettei kukaan onnistunut satuttamaan itseään kolisutellessaan puiden runkoja, sen verran vauhdikkaasti porukka väisteli tunturikoivikkoa. Kaikki se pöllyävä lumi oli muuttunut aamun korpuksi ja päivän slassiksi. Sen innoittamana joukko innokkaita laskijoita kerääntyy kevättalvisin lähelle Suomen rajaa, missä tunturit kasvavat vuoriksi, lentämään, laskemaan ja kisailemaan. Jalkojen lihasvoimaa on näet raskaampi käyttää, kuin sorminäppäryyttä avaamaan rahapussin nyörejä. Kaikki laskivat kuitenkin hymyssä laskunsa ja totisuus oli tästä kisailusta kaukana. Nyt laskettiin aikalasku metsässä ja vapaalasku avonaisemmassa mäessä. No herrat keksivät tähän porsaanreiän, jona toimii helikopteri. Kopteri lentää ja laudalla pääsee Kun kisailijat poistuivat laaksosta, meitä jäi parisenkymmentä laskijaa odottamaan innokkaina, mitä tuleva viikko, helikopteri ja vuoret toisivat tulessaan. Meitä lumilautailijoita paikalla oli ainakin JJ Henttonen, Ode Siivonen, Teemu Tiiro, Nikke Grunewald, Janne Hinkkanen, Saku Knopp ja Rami Hanafi sekä Tamokin ensikertalaiset Antti Autti ja Laama Lahtinen. Aluksi oli tarkoitus pitää metsälaskun MM:t isommalla porukalla ja laaksoon olikin kerääntynyt yllättävät 50 innokasta kisailijaa metsästämään metsästä mainetta. Toisessa osiossa sään vaihtelu kääntyi toisinpäin: alussa oli mukavan pehmeää ja viimeisillä laskijoilla taas auringon laskiessa lumen kansi korppuuntui häjysti. Osanotto oli runsas ja kansainvälisempi kuin aikaisempina vuosina pidetyissä mittelöissä. Metsälasku järjestettiin risukossa, joka oli aamulla jäässä ja päivällä slassia. Formaatti oli myöskin muuttunut. TAMOK "Muutama päivä ennen saapumistamme vuoria oli peittänyt lähes puolen metrin pehmeä valkea vaippa, mutta kun pääsimme paikalle, oli lämpöaalto pyyhkäissyt laakson yli vilkutellen keskisormea mennessään." Laskija: Teemu Lahtinen Pieni historiikki Muutamina viime vuosina toistunut vuoriintoilijoiden kokoontuminen Norjan Tamokdalen laaksoon on pitkälti Jarkko Henttosen ja laaksossa asuvan Aadne Olsrudin ansiota. Muutama päivä ennen saapumistamme vuoria oli peittänyt lähes puolen metrin pehmeä valkea vaippa, mutta kun pääsimme paikalle, oli lämpöaalto pyyhkäissyt laakson yli vilkutellen keskisormea mennessään. Mitään urotekoja oli mahdoton tehdä lumella, Kuvassa: Nikke Grunewald 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
TAMOK S KA N DIE NA LA S KA NIIN LÄHELLÄ J A NI IN LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI KA U KA N A 57 Laskija: Miikka Hast
Tämä juuri tekee Tamokista mielenkiintoisen, ja se rauha mikä laaksossa vallitsee. Vielä parempi olisi, jos haikkaisi alueella ensin pari päivää ennen kun kopterikarkelot alkavat. Leppoisa chillaus auringossa kuuman kupposen äärellä vaihtuu yhtäkkiä vuoren vaaroihin, missä pitää olla alati skarppina. Oli onnistumisia ja epäonnistumisia, ihmettelyä, ihailua, tylsistymistä, tuhrautumista, kärsimättömyyttä, pelkoa, onnellisuutta, surua, jännitystä ja useasti tunsi itsensä pienenpieneksi. Kevään riennoista on hyvä piipahtaa välillä erämaahan, jossa luonto määrää tahdin ja äänet, eikä itävaltalainen afterski-jumputus. KA U KA N A Perspektiiviä ja tunteiden vuoristorataa Onneksi tuli haikattua talvella muutama isompi mäki ennen tätä reissua, muuten sitä helposti unohtaa arvostaa kopterilaskua. Linjojen lisäksi etsimme hyndäpaikkojakin, mutta olosuhteet eivät suosineet alastuloa ja isommat loikat jäivät haaveeksi. On myös ihmeellistä ja aluksi hankala asennoitua siihen, että tuijottelee kiikarilla linjoja laakson pohjalta ja valitsee laskulinjojaan kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä kopteri tärähtää tonttiin ja on oma vuoro. Haikaten ehtii yhden ison huipun päivässä, jos ei sitten ole rautainen vuoristokauris ja juokse ylös vuorenrinteitä. Ensin saattoi pelätä henkensä edestä ja kohta olla ihan voittajafiilis, ja sitten taas toisinpäin. Ne kivet, jotka oli vielä hetki sitten kärpäsen paskoja linssissä, ovatkin yhtäkkiä lohkareita ja sinä se kärpäsen paska, jos niinkään iso. Löysimme monia luonnonmuotoja, joita oli mahtava vetää ihan naturaalina, mikä on kuulemma sitä nykypäivän hittikamaa. Laaksosta löytyy monenlaista laskettavaa aina pikku kikkailusta puurajassa ja ojanpenkkakruisailusta kunnon hc-linjoihin. Tunteet ja tilanteet vaihtelivat nopeasti. Aurinko kuitenkin paistoi lähes päivittäin ja huippujen kiertely palkitsi myös mahtavien laskujen muodossa. Kopterilla pääsimme laskemaan viisikin huippua, vaikka ryhmiä oli useita. TAMOK S KA N DIE NA LA S KA NIIN LÄHELLÄ J A NI IN jonka olomuoto vaihteli vedestä jäähän, mutta hyviä hetkiä tallentui. Tämä on yksi niistä asioista, joita ei voi selittää tai kuvailla, se pitää kokea. Tunteiden kirjo Tamokissa oli melkein yhtä värikäs kuin jokaöiset revontulien tanssit. Alle kaksi minuuttia ja olet puolitoista kilometriä korkeammalla kiristämässä siteitä ja miettimässä, mistä pitikään tulla alas. Yksi mahtava lasku muuttui yhtäkkiä pelastusoperaatioksi, kun meidän ryhmässä laskeneen Alexin suksen kärki haukkasi ja pesareiden jälkeen sääriluu oli 42 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Huonolla onnella se tippui juuri meidän ollessa kentällä ja hyvällä onnella kukaan meistä ei ollut kuitenkaan alla. Kruisimme ryhminä kenttää alaspäin, jonka yläpuolella oli pari sataa metriä korkea kallioseinä. Aurinko kuitenkin jäi ja sen kanssa osa porukasta. Päätimme tehdä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 43. Kaveri oli todella tuskissaan, kun Ode lähti kutsumaan kopteria. Luonnon voimien ja huippujen keskellä nöyrtyy tajutessaan, että itsellä ei ole valtaa, eikä osaa tai arpaa vaikuttaa muuhun kuin omiin liikkeisiin. Toinen kuumotus sattui, kun laskeuduimme kahden huipun väliseen satulaan ja lähdimme laskemaan. Linnusta kilpikonnaksi Säät suosivat viikon aikana, niin että pääsimme käyttämään kaikki etukäteen maksetut kopteritunnit. Vuorilla voi tuntea olonsa välillä suureksi, mutta useimmiten olo on mitättömän pieni. Yhtäkkiä kuulemme yläpuolelta jyrähdyksen ja yhdistelmärekan kokoinen lumilippa tipahtaa itsestään kalliota alas "Vakava tilanne muuttui huvittavaksi, kun mies pää huurussa kyseli, että onkohan hänet mahdollisesti sidottu johonkin, kun kopteri oli nostamassa kotiloon käärittyä ukkoa yläilmoihin." pyyhkien kentän yli, jota olimme ylittämässä. TAMOK Laskija: Antti Autti Laskija: Osku Siivonen poikki. Kevätaurinko oli lämmittänyt kiveä ja luonnollinen tapahtuma oli tehdä kruisailulaskusta osalle viimeisen. Juuri vuoristo-oppaaksi valmistuneen Oden neuvot ja opit olivat tarpeen ja kohdallaan. Fiilis oli kuulemma hyvä. Porukka alkoi olla sen verran loppu, että päästimme kuitenkin kopterin takaisin porojahtiin, mikä oli sen normaali päivätyö, ja laakso alkoi hiljentyä jälleen. Vakava tilanne muuttui huvittavaksi, kun mies pää huurussa kyseli, että onkohan hänet mahdollisesti sidottu johonkin, kun kopteri oli nostamassa kotiloon käärittyä ukkoa yläilmoihin. Olimme keskellä laskua, vuoren rinteellä, kännyköissä ei ollut verkkoa ja paikalle piti saada pelastuskopteri. Rahapussia olisi pitänyt raottaa seuraavaksi lisää saadakseen lavat jälleen pyörimään. Kopteri saatiin paikalle ja Alexille huumeita suoneen
Laskija: Teeu Tiiroinen TAMOK 56 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Luonnon voimien ja huippujen keskellä nöyrtyy tajutessaan, että itsellä ei ole valtaa, eikä osaa tai arpaa vaikuttaa muuhun kuin omiin liikkeisiin." LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI KA U KA N A 57. TAMOK S KA N DIE NA LA S KA NIIN LÄHELLÄ J A NI IN "Vuorilla voi tuntea olonsa välillä suureksi, mutta useimmiten olo on mitättömän pieni
TAMOK Laskija: Osku Siivonen S KA N DIE NA LA S KA NIIN LÄHELLÄ J A NI IN KA U KA N A Laskija: Osku Siivonen 46 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Se on just niin siistiä, kuin miltä kuulostaakin. Se on just niin siistiä, kuin miltä kuulostaakin. vielä yhden isomman haikin ja kiipesimme Oden johdolla Lilla Rustindenin kyljessä olevan 3040 asteisen, 400 metriä korkean kurun ylös ja laskimme alas ensimmäisinä laskijoina koskaan. Siksi aion palata joka vuosi Tamokiin. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 47. Jälleen yksi ensilasku suomalaisille Tamokissa! Matka ylös kesti kolmisen tuntia ja alas sama minuuteissa. Odotan sitä reissua, kun täydelliset olosuhteet, säät, kopteri ja me kohtaamme. Jos joku asia ei ole yliarvostettua, niin se on helikopterilla lentely ja laskeminen. TAMOK S KA N DIE NA LA S KA NIIN LÄHELLÄ J A NI IN KA U KA N A Jos joku asia ei ole yliarvostettua, niin se on helikopterilla lentely ja laskeminen
HUOM! Slammer ei vastaa katkenneista raajoista ja kadonneista sormista. Vaihe 3. Kannattaakin miettiä puuterissa laskemista ja sijoittaa rohkeasti siteet riittävän takapainoisiksi. Kannattaa tehdä aluksi reikä ohuella poranterällä ja vasta sen jälkeen jyrsiä paksulla terällä insertin kokoinen reikä laudan pohjan muovin läpi. Tarrojen liimauksen jälkeen porataan reiät (4.7 mm terällä) tarkasti reikämerkkien keskelle. Poraa sen jälkeen inserttien kokoiset reiät, napauta insertit vasaralla paikoilleen ja ruuvaa harmaat muovibiitit kiinni. Silmien suojaaminen suojalaseilla on suositeltavaa, kuten myös hengityksensuojaimen käyttö, varsinkin jos joutuu sahailemaan inserttejä esimerkiksi Burtonin laudoista. Hiustenkuivaajalla voi myös nopeuttaa epoksin kuivumista. Määritä laudan keskipiste. Eli tämä mystinen korotuspala on hiihdettäessä kantapään alla ja helpottaa jalan asentoa ylämäessä. Jyrsintäterä ei uppoa mitenkään vaarallisen nopeasti laudan ytimen läpi, joten liian syvän reiän kanssa ei pitäisi tulla on- 48 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. 1012 tunnissa. Meidän tapauksessamme lautojen sahauksessa auttoi päätoimittaja Hasselgren, joka harjoitteli sahausta kotinsa betoniseiniin (taloyhtiön onneksi kantavat seinät ovat vielä toistaiseksi jääneet rauhaan). Tee samanlainen merkintä laudan tailiin. Kiinnitä lauta ruuvipuristimilla pöydän reunaan. Siteiden kiinnityspalikoiden kiinnittäminen Tämä vaihe on kriittinen, sillä laudan stanssi voi olla vain yhdellä tavalla. Laudan sahaaminen kahtia on vaarallisin vaihe, ja on suositeltavaa on pyytää ammattilaisen apua, jos rälläkät ja pyörösahat eivät ole tuttuja laitteita. Pane lauta esimerkiksi terävän reunan päälle ja etsi piste, jossa se pysyy tasapainossa vaakatasossa. Myöskin le at kuten Deeper näyttävät splitboardauksen todellisen potentiaalin. Kaupoissa myytävät splitboardit ovat kuitenkin hintavia ja kynnys ostaa kakkoslauta, jota käytetään ainoastaan takamaastoissa ei välttämättä houkuttele. Poraa inserttien kohdalle pikkureiät ja jyrsi pohjan puolelta kuten edellisten inserttien kohdalla. Tämä tehdään siksi että, kun lukkojen kiinnitysosia kääntelee, niin nosen ja tailin kaarevuus ei estä kiinnitysosan kääntymistä. Purista laudan puoliskot jämäkästi yhteen ja liimaa pakkauksessa tulleet tarrat oikeaan kohtaan Voilén manuaalin kuvan mukaan. Laudan päiden terävät kanttien reunat pitää myös viilata pyöreiksi. TEE SE ITSE -SPLITBOARD -SPLITBOARD Teksti ja kuvat Jari Salo Tee se itse Splitboardin avulla pääsee etenemään takamaastoissa kevyemmin kuin perinteisellä "lumikengät jalassa ja lauta selässä" -tekniikalla. Splitboardin tekeminen ei vaadi suurta käsityötaitoa. Vuosien hiljaiselon jälkeen lautoja on alkanut ilmestyä monilta merkeiltä. Me käytimme kotimaista Pakcemin mäntyöljypohjaista bioepoksia (Pakla Bio EP, www.packcem.com). Kiristä ruuvit sopivan kireälle, niin että voit kääntää osia mukavasti, kun liität laudanpuolikkaat yhteen. Vaihe 5. kääntyvien kiinnitysosien kiinnittäminen eli "mounting pivoting hooks". Aseta sahattu lauta tasaiselle pinnalle ja katso laudan sivusta missä kohtaan nosen lumipinta irtoaa alustasta, tee merkit laudan päällispuolelle 2.6 cm sisäänpäin lumipinnan irtoamiskohdasta. Piirrä tussilla merkki laudan päälle ja teippaa paketissa tullut paperinen kaava ohjeen mukaan viivan kohdalle. Hiihto-osien kiinnitys Sahaamisen jälkeen reunat kannattaa pyöristää 45 asteen kulmaan hiekkapaperilla. Insertit laitetaan samalla kaavalla kuin aikaisemmatkin. Vaihe 6. Samalla taktiikalla jatketaan kaikkien hiihto-osasten paikoilleen kiinnittäminen. Vaihe 1. Liimaa tarrat oikeisiin kohtiin ja mittaa vielä stanssisi leveys, jotta siteet varmasti tulevat oikeisiin kohtiin. Kiinnitä tussilla piirretyn viivan mukaisesti lautaan ohjausrima, joka helpottaa laudan leikkaamista suoraan. Täysin tunarikin pystyy tekemään vanhasta puuydinlaudasta splitboardin n. 4x4 inserteillä varustettu lauta on helpoin sahattava, sillä ainoastaan laudan kantit pitää katkaista rälläkällä, ja muuten voi käyttää pyörösahaa. Poraamisen jälkeen tee syvennykset ruuvin kannoille pohjaan, jotta ne eivät jarruta laskemista. Sahaussauman viimeistely ja lakkaus Vaihe 4. Reikä insertille kannattaa tehdä riittävän syväksi, jotta insertti uppoaa kunnolla laudan sisuksiin ja sen päälle laitettava paikkapala tulee tasaisesti pohjan mukaiseksi. Tekemällä splitboardin vanhasta laudastasi saat splitin kohtuu- hintaan sekä teet ekoteon, kun et hanki uutta romua nurkkiin hapettumaan. Pakkauksessa tulee mukana tarrat, jotka helpottavat siteiden kulman määritystä ja näyttävät porattavat kohdat inserteille. Laita rautalankahärveli (climbing wire) osoittamaan laudan nosea kohti. Ole tarkkana, sillä jos muovipalat eivät ole samassa linjassa, et saa kiinnitettyä siteitä lautaan. Vaihe 2. Sahauksen paljastama puuydin pitää suojata kosteudelta. Vasta pohjan jyrsinnän jälkeen porataan isommalla terällä insertille reikä laudan läpi ja napautetaan insertti pohjapuolelta vasaralla paikoilleen. Ehkä jotkut telemark-harrastajat tietävät joka palasen nimen, mutta mennään näillä mun keksimillä paremman puutteessa. Jos laudalla on aikaisemmin laskettu puuterissa, niin kannattaa laittaa siteet samoihin kohtiin, kuin aikaisemmin on hyvältä tuntunut. Nämä ohjeet täydentävät Split Kitin mukana tulevaa englanninkielistä kokoamisohjetta. gelmia. Laudan sahaus Piirrä tussilla suora viiva laudan keskilinjaan pohjapuolelle pituussuunnassa päästä päähän. Voilén ohjeet eivät ole aivan surkeat, mutta niissä on kummallisia puutteita. Epoksi/lakka kannattaa levittää muutamassa ohuessa kerroksessa parhaan lopputuloksen saavuttamiseksi. Siihen tarvitaan Voilén "Split Kit DIY Saw Your Old Board Kit" sekä joitain työkaluja ja askarteluintoa. Korotuspalojen kiinnitys Allekirjoittaneella ei ole mitään havaintoa näiden osien oikeista suomenkielisistä nimistä
Kuvan irti, ja kaiv on heilunut upotus on huono, koska terä nut liian ison alueen. Suositelta katsoa Voilén sivuilta löytyvä on myös video, joka on helppotajuisempi kuin printattu ohjeisto. Sahauslinjan määrittely Kannattaa piirtää katkovii va laudan keskelle nosesta tailiin, ja sen jälkeen käyttää viivoitinta (tai teip piä) suoran linjan aikaansaamiseksi. Laudan sahaus Suositeltavaa on käyttää jonkinlaista ohjausrimaa sahauslinjan suorassa pitämiseen. Jos teet virheen, jaan ei tule ralla insertti niin napauta varovasti vasa erra syvempi kolo. Rima kannattaa kiinnittää lautaan ruuvipuristimilla. Pienet ja kaiverta a kätevästi. Ru mään paloja ideana n kireälle, sillä ata liia i kannata ruuv nnityspalat er tää käsin kii on voida kään sä. TEE SE ITSE -SPLITBOARD Manuaali tyä Kokoamisohjeisiin kannattaa pereh vaa hyvin, ennen kuin aloittaa. Jos laudan sisään pääse e kosteutta, pohja saattaa irrota, joten kannattaa olla tarkkana, ettei puuy dintä jää mistään kohtaan suojaamatta. Näppärät tarrat Split kitin mukana tulevat tarrat ovat erittäin käteviä. Kannattaa viilata ne mahdollisimman pyöreiksi, jotta takamaastossa ei revi sormiaan auki teräviin reunoihin. Sahaussauman viimeistely Tässä vaiheessa on tärkeää käyttää epoksia tai lakkaa, joka kestää lauda n taipumista. virheet saa paikattua epoksill LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 49. dettäes kiessa ja hiih asentoon las Insertit lle, jotta pohUpota insertit riittävän syvä kohoumia. Ennen poraamista kannattaa painaa jollain terävällä esineellä pieni kolo, joka helpottaa poranterän osumista oikeaan kohtaan. Kiinnityspalat styt kääntästata, että py Kannattaa te uveja ei siis mukavasti. Merkintöjen mukaan saa porattua reiät täsmälleen oikeaan kohtaan. Kuvan freestylesahaustekniikka ei ole suositeltava! Terävien reunojen hionta Pohjan ja päällispuolen sahauslinjan terävät reunat kannattaa pyöristää 45 asteen kulmaan joko hiekkapaperilla tai hiomakoneella. Nosen ja tailin pyöristys Sahatut kantit ovat todella terävät
Hiihto-osien kohdistaminen Voilén paperiset kaavat kannattaa alkaa teipata kohdalleen, ennen kuin siteet porailemaan. Ruuvin päät eivät saa nous ta liian pitkälle pohjan puolelta, kosk a silloin ne estävät siteen liukumisen paik oilleen ohjauspalikoihin. Nousukarvat oli aikaisemmin tehty hylkeennahasta. Ylimääräinen epoksi kannattaa pyyhkiä tarkkaan pois ennen kuivumista, sillä kovettunutta epoksia on todella hankalaa hioa pois. Rinnestanssiin tottuneelle stanssin takapainoisuus voi näyttää luon nottomalta, mutta se helpottaa puut erilaskua ja vähentää takajalan reiden väsy mistä sekä etuperinvoltteja. 50 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Nousukarvat eli skinit Nousukarvat katkaistaan tailin kohdalta siitä, missä lumen kontaktipinta päättyy. Ole tarkkana, että tulevat suoraan. Siteiden nousukorokkeet Nousukorokkeiden nostaminen paljain käsin on hankalaa. Nykyajan nousukarvat ovat hyljeystävällisiä.. Siteiden omie n ruuvien tulee olla oikean pituiset. Sokan varmistaminen Siteiden kiinnitys varmistetaan sokalla. Vasaroidessa kannattaa pitää huoli siitä, ettei vahingossa vaurioita niitin päällispuolta. Siteiden kiinnitys Inserttien kanssa kannattaa olla tarkkana. Ne ovat sen verran kireät, että nostamisapuna kannattaa käyttää esimerkiksi sauvaa, jolla homma hoituu kätevästi maastossakin. Petex läpyköiden kiin nitys Pohjan kanssa kannat taa olla tarkkana. Kohdista sokan kärki niitissä olevaan kuop paan ja naputa kunnes se on levinnyt auki. Niitin liiskaaminen Napauta vasaralla levinneeseen niitin kärkeen muutaman kerran niin se leviää siististi pohjaan kiinni. Hylkeitä tapetaan yhä hakkaamalla niiden kallot murskaksi hakun tapaisella esineellä. Sokka kannattaa pujottaa sen vaijerilla kiinni siteeseen, jotta se ei pääse putoamaan missään vaiheessa. Siteiden sijainti Suositeltavaa on asettaa sitee t riittävän taakse, jotta lauta kelluu hyvin puuterissa. Tarkoi tus on saada pohja mahdollisimman tas aiseksi. Sokan käyttäminen työkaluna Kun olet pujottanut osat ohje iden mukaan paikoilleen, kannattaa laudan päällispuolella pitää jotain kova a esinettä vasaroinnin helpottamiseks i
Laudan kasaamiseen ja purkuun menee noin 5 minuuttia ja se hoituu muutaman kiinnikebiitin kääntämisellä ja kahden sokan irroittamisella ja kiinnittämisellä. Siteet liukuivat paikoilleen näppärästi ja kaikki muu hoitui hanskat kädessä, paitsi sitteiden sokan irrotus laskuasetuksesta, koska sokka jää hieman siteen alle. Siteiden kiinnitys slideriin Tämä vaihe on helppo. Seuraa nykyajan superkarpaasin treenaamista, nousua ja tuhoa Slammerin saitilta ja Facebookista. Kiinnitä nousukarva laudan puolikkaaseen nosesta ja leikkaa se tailista siitä kohtaa poikki missä lumipinta loppuu. Kannattaa kuitenkin käydä testailemassa sitä lähinyppylöillä ennen kuin lähtee pidemmälle reissulle. Hinta 121.76 + postikulut + mahdolliset tullit (n. Naputtele pohjan puolelta varovasti niittiä kunnes sen pää leviää. Lyhyissä mäissä lumikengät on nopeampi säätää, mutta splitboard taas on kevyempi edetessä. Pääasia, että vehje toimii kunnolla. Jos kantti on nousukarvan alla siitä ei saa lisäpitoa jäisellä pinnalla. Valmis lauta Onnittelut! Tee se itse -splitboardin teossa ei jaeta tyylipisteitä. Kiinnitä pakkauksessa tullut ohuehko nylonnauha skiniin liimapuolelle pituussuunnassa, tämä helpottaa nousukarvojen irroittamista. Kun pää on riittävän levinnyt, voit hakata pelkällä vasaralla niitin reunat pohjan kanssa tasan. Aseta puhtaat petexpalat inserttien päälle ja pyyhi huolella kaikki ylimääräinen epoksi pois, niin säästyt piinaavalta hiomisurakalta. Hinta 129.37 . Slammer nostaa pipoa ja toivoo, että pumppu ei petä kesken matkan! Hemohes-lahjoitukset Kallelle voi lähettää Slammerin toimitukseen. Vaihe 8. Leikkaa vielä tailin puolella ollut pala symmetriseksi nosen muodon kanssa. Tämän splitboardin tekijä Kalle Viira aikoo olla maailman ensimmäinen lumilautailija, joka hiihtää splitillään Finlandia-hiihdon. Laudan kiertojäykkyydessä tai muussa ei huomannut LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 51. Pakkauksen kumilätkien reiät Valitsimme testikohteeksi Keinukallion vapaalaskuareenan Keravan kupeessa. Petex-läpyköiden kiinnitys inserttien päälle Tässä vaiheessa on hyvä aluksi tarkastaa, että kaikki insertit ovat riittävän syvällä, jotta pohjasta tulee mahdollisimman tasainen kun petexpalat liimataan inserttien päälle. Vaikka Kalle ei voittaisi suksisarjaa, ensimmäinen sija varmasti irtoaa lumilautasarjassa. TEE SE ITSE -SPLITBOARD Nousukarvojen leikkaus Nousukarvat kannattaa leikata niin, että kantti jää kokonaan näkyviin koko matkalta. Kiinnitä siteet metalliseen slideriin niin, että ne eivät ole liian edessä, jotta hiihtäessä siteen etuosa ei estä kantapään nousua. Nose- ja taili-lukkojen kiinnitys Vaihe 11. Osallistu Finlandia-hiihtoon uudella splitboardillasi! Vaihe 10. Skinien liimapintojen kanssa oli vähän säätämistä aloittelijalla mutta uskoisin, että harjoittelu tekee mestarin. Ilman näitä ei splitboardilla tee mitään). Kylmässä sokan pystyy irrottamaan sauvan kärjellä hanskatkin kädessä. www.voile-usa.com Skinit (eli nousukarvat, jotka kiinnitetään laudan pohjaan noustessa. Vasarointia helpottaa, jos saat laudan vastakkaiselle puolelle tukevan alustan. Vaihe 9. Nousukarvojen leikkaus Voilén nousukarvojen mukana tulee kätevä leikkuri, jolla ne saa oikean levyisiksi ja pituisiksi. Jos meinaa lähteä äärimestoi lle splittailemaan, kannattaa harkita vielä siteis iin kiinnitettävien jäärautojen, jotka lisäävät pitoa vaikeissa paikoissa, hankintaa. Käytä apuna siteiden mukana tullutta sokkaa, jolla siteet kiinnitetään lautaan. Ideana on saada pohja mahdollisimman tasaiseksi, jotta inserttien kohdat eivät hidasta vauhtia. ovat ilmeisesti tehty juovuksissa, koska ne eivät täsmää mitenkään erityisen tarkasti metallisen sliderpalikan reikien kanssa. Viimeistele lauta kunnon kuumavahauksella. Testaus Splitin käyttö on helppoa. Testaus Mitä tarvitaan: Voile Split Kit - DIY Saw Your Old Board Kit. Ruuvaa siteet kiinni. mitään erityisen isoa muutosta. Vaihe 12. Jos epoksia on törröllä, voi terävä puukko olla kätevämpi ylimääräisten kuhmuroiden irroittamisessa kuin hiekkapaperi. Laskutuntuma oli hyvä, ja vaikka lauta on hieman painavampi, ei sitä laskiessa huomaa. 50 ). Anna epoksin kuivuaa kunnolla ja hio hiekkapaperilla kaikki kohoumat pois. Katso Voilén ohjetta ja aseta metalliset "niitit" paikoilleen. Muut asiat jotka on hyvä pitää mielessä: Lisäksi tarvitset teleskoop pisauvat, jotka menevät kätevästi reppuun laski essa sekä tietysti lumiturvallisuusvälineet ja osaamista niiden käytöstä, jos meinaa lähte ä takamaastoihin seikkailemaan. Laita laudan noseen ja tailiin tarrat Voilén ohjeen mukaan. Laita metallisen sliderin ja siteesi väliin kuminen lätkä. Muista ottaa mukaan Voilén paketissa tullut jääskraba, jolla saat putsattua siteet jäätyneestä lumesta maastossa. Vaihe 7. Taita nousukarva kahtia niin, että paketin mukana tullut verkko jää liimapintojen väliin. Vanha lumilauta, pora, muu tama poranterä (nämä menivät aika lähelle Voilén antamia tuumakokoja: 4.1 mm, 4.9 mm, 7.6 mm, 20 mm), ruuvimeisseli, viila, hiekkapap eria, epoksia tms., sivellin epoksin levittämiseen, suojalasit/gogglet, pyörösaha ja rälläkkä tai vaiht oehtoisesti paikka, jossa sahataan lautoja kaht ia sekä tietysti kisamieltä. Ruuvaa kaikki ruuvit kireälle ja sivele laudan pohjapuolelta epoksia inserttien päälle. Ensikosketus splitboardiin oli yllättävä, sillä puolikas lauta tuntui erittäin kevyelle jaloissa ja nousu sujui jouhevasti
Pojat venyttivät kautta pitkälle kesään ja olivat kevään mittaan tarkistelleet olosuhteita sen verran tiiviisti, että tuumasivat etelänpuolen kelien olevan jotakuinkin kohdallaan. Kämpän ilmavalta, ritiläpohjaiselta terassilta on loistavat näkymät paitsi suoraan alaspäin jäätikölle, myös Brenvan seinämälle sekä muille ympäröiville klassikkolaskuille. Brenvan laskeminen oli avarakatseisten nuortenmiesten, Sami "Kelso" Modeniuksen sekä Niko "Burns" Palon idea, mutta saattoi Järvisen Jannellakin olla sormensa pelissä. Mukaan matkaan otettiin vielä Ruth Leisibach, sveitsiläinen lautailija, jonka kanssa olin kiipeillyt muutamaa päivää aikaisemmin. Hupaisa mutta hiukkasen ahdistava fiilis pukeutua kuorihousuihin 25 asteen helteessä. Linja lähtee Mont Blancin ja Mont Mauditin huippujen välistä solasta ja laskee siis etelään Italian puolelle, alas Brenvan jäätikölle. Seinämä on suhteellisen jyrkkä ja iso, mutta siitä huolimatta Mont Blancin eteläpuolen helpoimpia laskuja. Majalle päästäkseen pitää ensin tallustaa tovi jäätiköllä, nousta parisataa metriä nelikymppistä lumikurua ja sitten vielä, olosuhteista riippuen, kiivetä alaspäin tai laskeutua köydellä muutama metri majalle. Ympäröiviltä seinämiltä, jotka ovat ehkä korkeimpia, villeimpiä ja vaikeimmin saavutettavia koko massiivilla, löytyy useita "extreme" -laskemisen virstanpylväinä pidettäviä mäkiä. Brenvan sola on, yllätys yllätys, jyrkkien laskujen erikoismiehen, Pierre Tardivelin heinäkuussa vuonna 1988 avaama laskureitti. Asiallista kasarimeininkiä, villapipot vipattaen, pitkillä ja kapeilla suksilla massiivin vaikeimpia ja vaarallisimpia mäkiä, joilta useilta puuttuvat toistolaskut edelleen... Vallencant, Tardivel, Benedetti, Holzer, Valeruz ja kumppanit saivat meiltä kunnioittavan hatunnoston, sillä osa kavereiden laskemista linjoista näytti vallitsevissa oloissa täysin järjenvastaisilta. Ensimmäinen etappi on 3680 metrin korkeudessa oleva Bivouac de la Fouche, pieni korkealla harjanteella puoliksi tyhjän päällä roikkuva maja, jossa on hyvällä tahdolla punkat 12 hengelle. Meillä kävi tuuri ja saimme majan ainoastaan omalle porukalle, joten tilaa riitti mukavasti kokkailuun sekä leppoisaan oleskeluun. Koukkasin vanhan ja luotetun sotaratsun, Rossarin kuuskakkosen, Jeremy Joneksen naapurin autotallista sekä lainasin puuttuvat kamat sieltä täältä ja sitten kiskomaan laskukamat päälle. Itse pyörin Alpeilla kiipeilemässä ja treenaamassa opaskoulun kokeisiin, mutta sattumalta tai kaukaa viisaana olin kuitenkin aiemmin laaksosta poistuessani jättänyt laskukamat naapuriin jemmaan ja odottamaan parempia aikoja. Huvittuneena voi lueskella Anselme Baudin laskutopoa ja ihailla pioneerihenkeä sekä vertailla ensilaskujen päivämääriä ja nousutyylejä. Reissu alkaa Aiguille du Midiltä tai Torinon majalta Italian puolelta. COL DE LA BRENVA COL DE LA BRENVA MONT MAUDIT Mont Blancin massiivi Teksti Osku Siivonen, Kuvat Osku Siivonen ja Janne Järvinen Kevät ja alkukesä ovat perinteisesti parasta aikaa jyrkkien ja isojen mäkien laskemiseen Alpeilla. Niihin aikoihin muutamalla valitulla oli tapana hyvien kelien sattuessa lentää hekolla Italian puolelta isojen laskujen päälle ja laskea parhaana päivänä useita ensilaskuja Mont Blancin massiivin suurimmilla seinämillä. Matkassa 52 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Mont Blancin Italian puoleiselta eteläseinältä löytyy Col de la Brenva eli Brenvan sola. Pistäydyttyäni poikien kämpillä, paremmat ajat näyttivät todellakin koittaneen, kun pääsin matkaan jäbien Col de la Brenvan retkelle. Laskeuduimme ja jätimme yhden köyden fiksatuksi harjanteelle majalta poistumista varten
Matkustaminen on vienyt miehen mennessään ja nykyään herra asusteleekin perheensä kanssa Verbierissä, joka toimii tukikohtana toiminnalle ympäri maailmaa. TERO REPO TERO REPO Lumilautakuvaajan tie Suomessa ei vie kohti miljoonia eikä suurta kansainvälistä kuuluisuutta. Tero Repo on suomalainen kuvaaja, joka on raivannut tiensä pidemmälle kuin kukaan muu tähän mennessä. Tämä on mielenkiintoinen kuvakertomus Teron viimekaudesta. 54 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tie ammattikuvaajaksi on pitkä ja kivikkoinen
Jäätä, merta, lunta, vuoria sekä laskemattomia linjoja silmänkantamattomiin. Loppupeleissä kävi kuitenkin ilmi, että rotiskon korjaukseen kuluisi viikkoja, joten häntä koipien välissä palasin takaisin kotiin. Etelämanner Meikäläisen viime kausi alkoi tavalla, jota en koskaan unohda. Vuoden takainen pettymys oli kääntynyt kaikkien aikojen reissuksi. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 55. Vuotta aikaisemmin olin kokeilemassa ensimmäisen kerran Etelämantereen reissua, kun Ushuaiassa, Argentiinassa laivamme sanoi työsopimuksensa irti. Ensimmäisenä päivänä alkanut auringonpaiste kesti koko viikon, yhtä päivää lukuun ottamatta. TERO REPO Alla: Hylkeitä, Admiralty Bay, Etelämanner Seuraava sivu: Jeremy Jones & Xavier De Le Rue, Ciervo Cove, Etelämanner 1. Pari päivää asustimme laivassa ja toivoimme, että paatti saataisiin korjatuksi. Olin reissussa vapaalaskun hugh-heffnereiden, eli Xavier De Le Ruen ja Jeremy Jonesin kanssa. Viime marraskuussa otin revanssin ja tällä kertaa laiva pääsi satamasta liikkeelle. Olimme ilmeisen onnekkaita, sillä normaalisti yksi päivä kymmenestä saattaa olla aurinkoinen. Lähes kolme vuorokautta kestäneen laivamatkan jälkeen keinuminen loppui ja olimme saapuneet Etelämantereen niemimaalle
Ekana päivänä suuntasimme Verbierin kupeessa sijaitsevaan Brusoniin. Kolmena päivänä kuvasimme poikain kanssa Brusonissa ja Les Marecottésissa, joiden aikana käteen jäi muutakin kuin luu. Lähinnä metikköhiihdosta tunnettu Bruson on loistopaikka kuvailla dumpin jälkeen, sillä kaikki "kovat" jätkät ja gimmat huutavat jiihaata Verbierin lakeuksilla jättäen rahvaalle tilaa mellastaa Brusonin kaltaisessa pikkukeskuksessa. Miikka ja Jonas olivat tien päällä useamman kuukauden ja yrittivät suunnata autonsa nokan aina sinne missä puuteriviisari värähteli. Tänä talvena uusiks Miikka ja Jonas! Yläpuolella: Miikka Hast, Bruson, Sveitsi Vasemmalla: Lumisade, Les Marecottés, Sveitsi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57. Jälleen kerran oli onni myötä, sillä ylhäältä oli parin päivän aikana putoillut sitä itteensä. Alpit Helmikuun alussa, ispo messujen jälkeen, Hastin Miikka ja Hägstömin Jonas tuuppasivat Lounais-Sveitsiin allekirjoittaneen tiluksille. TERO REPO 2
Jostain ihmeen syystä Georgian turistitoimisto oli ottanut yhteyttä Ericiin ja tarjonnut tukun kahisevaa, sitä vastaan että Eric tulisi Gudauri hiihtokeskukseen koplansa kanssa kuvaamaan liikkuvaa ja stilliä. Georgia Laskureissu Georgiaan ei ollut ohjelmistossani, ennen kuin itävaltalainen lautakorsto, Eric Themel, pirautti eräs helmikuinen torstai-ilta. Loppureissusta Soso oli tyytyväinen, että kulutimme baarijakkaroita päivittäin. Sen verran cha chaa meni viikon aikana, että en yhtään ihmettelisi vaikka Sosolla olisi avomallin Mersu nykyään. 58 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Gudaurin lähimaastosta löytyi kaikkea taageista linjoista potentiaalisiin bäkkärilinkoihin. Gudaurissa näytti olevan trendinä jättää rakennukset puolivalmiiksi tai sitten koristelematon betoni luo silmän iloa Georgiassa. Vuoret ja lumi Gudaurissa olivat positiivinen yllätys. Gudaurista löytyy jopa kaksi helioperaattoria (luojan kiitos eivät ole paikallisia), joilla lähivuorille pääsee näppärästi. Eipä siinä kauaa mennyt kun Repolainen istui Istanbulissa odottaen jatkolentoa Tbilisiin. Tosin kättä pitää laittaa taskuun lähes Keski-Eurooppalaiseen tyyliin. Paikan päällä Gudaurissa homma tuntui pelittävän mallikkaasti. Remmissä oli Ericin ja itseni lisäksi Stephan Maurer sekä muutama kameramies. Reissun ehdoton kohokohta oli hotellimme 70-luvun lopun tyylinen aulabaari, jossa Sosonimiseltä kaverilta sai cha cha -pontikkaa kurkun lämmikkeeksi. TERO REPO Yläpuolella: Kyläpahanen, Georgia Vasemmalla: Stephan Maurer, Gudauri, Georgia 3. Meidän poppoo oli työnnetty neljän tähden hotelliin, joka oikeastaan oli keskuksen ainoa varteenotettava hotelli
TERO REPO LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 59 Laskija: Miikka Hast
Reilu kymmenen tuntia hekoaikaa tuhlattuamme olimme valmiita. Siellä me eurohörhöt sitten patsasteltiin Valdezin öljykaupungissa kaikkien gringojen seassa. Ei yhtään paskempi ensikosketus Alaskan maalle. 60 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kaikissa kuvissa: Xavier De Le Rue, Valdez, Alaska 4. Kelit olivat taas meidän puolella ja tuore lumi höystettynä auringon paisteella meinaa sitä Alaskaa, jota leffoissa on totuttu näkemään. Suurin osa Xavierin ja Sammy Luebken linjoista on kuvattu meidän Valdezin reissulta. Rekka se olla pitää. Valdez ei todellakaan ole mikään hippikylä. Paikalla oli tukku maailmanluokan stikkaajia: Travis Rice, Scotty Lago, Shaun Palmer, Kevin Jones, Mark Landvik ja liuta lisää. Xavier raahasi luottopakit, eli meikäläisen ja filmaaja Guido Perrinin mukaansa. Itseeni Valdezin kylä ei juurikaan tehnyt vaikutusta, mutta ympäristössä kohoavat törmät olivat sitä ehtaa Alaskaa. Sama pätee liikenteessä Fiat Panda -kuskit nauretaan ojaan. Lopputuloksen voi katsoa Standardin Storming leffasta. Ei voi kuin tykkää. Xavier kuvaa Standard Filmsille ja oli saanut legendaariselta Mike Hatchettilta käskyn saapua Valdeziin huhtikuun alussa. Alaska Valdez Elämäni eka Alaskan reissu näki päivänvalon viime huhtikuussa. Oli kyseessä sitten burrito tai pihvi, niin kokoa löytyy
Laskija: Osku Siivonen
Herätykset keskellä yötä ja pimeässä haikkaaminen olivat pieni vero niistä kuvista ja ilosta, joita sain kokea huhtikuun lopulla Alaskassa. Reissun kruunasi The Corrugated mäki, jota Jeremy oli jo vuosia haaveillut laskevansa. TERO REPO Vasemmalla: Jeremy Jones, Corrugated, Alaska Oikealla: Josh Dirksen & Jeremy jones, Glacier Bay, Alaska Alhaalla: Meidän takapiha, Glacier Bay, Alaska 5. Myrskyn loputtua elämä hymyili jälleen. Tosin haikkaamalla laskijat eivät ennättäneet kuin yhden tai kaksi laskua päivässä, mutta toisaalta laatu korvaa määrän. Alaska Haines Valdezista matka jatkui Hainesiin, ja sieltä pienkoneella lähes 100 kilsan päässä sijaitsevalle Glacier Bay -jäätikölle. Ajatuksissa pyöri perhe ja kauden tapahtumat, eikä asiaa helpottanut kuusi päivää kestänyt lumisade. Vihdoin aivan reissumme lopussa leiripaikkaa vaihtaessamme The Corrugated oli ottanut lunta kiduksiinsa ja mäki näytti laskettavalta. Teltan kaivaminen lumesta toistui päivässä lähes kymmenen kertaa, joskin loppupeleissä teltta oli nostettava kraaterista lumen pinnalle. Niinhän se olikin. Voi veljet, että maistui Pizza ja kalja hyvälle, kun päästiin takaisin ihmisten ilmoille. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 63. Pari ekaa päivää teltoissa keskellä ei mitään oli henkisesti vaikeaa. Ehkä hienoimmat laskulinjat ikinä kohosivat edessämme kaikki olivat ensilaskuja. Jonesin Jeremy oli kuitenkin tarjonnut kuvaajan paikkaa kevään telttailusessareille Alaskassa, joten ei muuta kun muistikorttia kameraan ja mutinat pois. Kuuden päivän aikana lunta muuten tiputti noin kolme metriä. Itellä rupesi huhtikuussa jo pitkä talvi verottamaan ja takki oli aika tyhjä
LUMIVYÖRYPIIPPARI 54 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Oli varmaan ihan piristävä vaihtoehto kesken kaamoksen. Miten se on kehittänyt Nikoa. Niillä tuli sitten hypittyä rinteenreunoilta ja kummuista. Kyllä siellä joka kadunkulmassa oli joku ilmoitus niistä, mutta ei ollut pokkaa mennä, kun oli vanhempien kanssa liikkeellä. Eli aika nuorena pitää sieltä äidinhelmoista lähteä, niin siinähän sitä sitten oppii. Ihan rentoa hengailla välillä vanhempien kanssa. Ois voinut olla vähän kiusallista, vaikka leppoisat välit meillä onkin! Sulta jäi nyt tärkeä osa Thaimaalaista kulttuu- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 65. Nyt Nikosta on tullu myös hullu lumilautasankari. Teksti ja potretit Peter Hasselgren NIKO LÄNSIÖ ria näkemättä! Kerro muuten sun perheestä. Näitkö muuten sen kuuluisan pingispallo-show:n. Oli kyllä aika rentoo vaihtelua, kun normaalisti oon ollut Rukalla joulut ja uudet vuodet. Ei mulla mitään kisoja vastaan ole, mutta mieluummin tekee jotain muuta. Siihen kuuluu isä Harri, äiti Leena ja veli Riku, joka on aloittanut lautailun viime kauden tauon jälkeen taas uudestaan. Kai kisoissa vaan tulee aina paha mieli, kun kaatuu joka kerta. Kunnes paikalle tuli Peetu Piiroinen, lumilautakuningas sano Nikolle huhuu, se on liha joka puhuu ja se meidät yhdistää. Tällä hetkellä näyttäisi, että kaikki suomalaiset tulevaisuuden kisaohjukset leivotaan muottiin Vuokatin lumilautalukiossa, ja resepti tuntuu toimivan. No ainakin itsenäistynyt oon aika paljon ja varmaan kaikki muutkin, ketkä tän koulun on käynyt. No ei erityisesti, jotain pientä siellä täällä, vaikka on niissä kisoissa tullut jo jonkin verran kierrettyä! Jos pitää valita lähdenkö kisoihin vai kuvaamaan, niin lähden ehdottomasti kuvaamaan. Sä käyt lukiota Vuokatin lautalinjalla. Mistä kipinä lumilautailuun, sillä on ihme, ettei ukko päätynyt noilla kintuilla koripalloilijaksi. Onko menestystä tullut. Tasokin on valitettavasti aika kova. Morjesta pöytään. Kauheeta venailua ja aika huonoja hyppyreitä suurimmaksi osaksi. Sitä sitten katsoi kun isommat pojat hyppi laudalla, niin sellainen piti ruinata vanhemmilta joululahjaksi. En nähnyt. Kai sitä sitten vähän väkisinkin oppii jotain uutta, kun laskee tarpeeksi paljon. Ja totta kai niitä paljon puhuttuja laskupäiviä tulee suhteessa paljon enemmän kuin Hyvinkään lukiossa. Olit Thaimaan Pattayalla vanhempien kanssa pari viikkoa, ei ole helppoa aloittelevan lumilautailusankarin elämä. NIKO LÄNSIÖ Ennen Niko uskoi älyn voittoon, oli hänellä tapana lueskella Slammeriä aamunkoittoon. Se on aika kova pistämään. Porukat on laskenut suksilla ja minäkin aloitin kävelyiässä. Aikalailla yksin laskin ekat kaudet, ja sitten tapasin noita Hyvinkään muita ukkoja kuten Petjan (Piiroinen) ja Sakarin (Lähdesmäki), kenen kanssa ollaan laskettu paljon. Ei! Enkä onneksi Pattayalla, vaan Hua Hinissa. Herran piessyt, ukkohan on silmiinpistävän ruskettunut, kuin tumma tarujen saamelais-sankari
Peetu Piiroisen menestyksen jälkeen lumilautailun täytyy olla Hyvinkäällä kuuminta hottia. Onko koko kaupunki nyt ihan kiimassa lumilautailusta. Sitten ne pölli vielä 100 lompakosta. Välillä tuntuu, että melkein kaikki Suomen tulevaisuudenlupaukset käyvät nykyään hakemassa valkolakin Vuokatista, miettivät ammatin valmiiksi ja sitten vasta suuntavat ylioppilastodistus kädessä ylpeinä etsimään sponsoreita. Ei siellä laske aktiivisesti varmaan kuin 5 jätkää. En mä tiedä huomaako sitä sen enempää, mutta kyllä jokainen mummo ja pappa nykyään tietää Peetu Piiroisesta. Itse asissa Sakari Lähdesmäki, Suomalaisen Mikko ja pieni porukka nuorempia kundeja on ainoita, jotka enemmän tai vähemmän tosissaan siellä jaksaa touhuta. Juoksentelin niitä kenttiä ympäriinsä ja ne laittoi mut viemään bäkin itse koneen ruumaan." Minkäläinen lumilautaskene Hyvinkäältä löytyy? Aika hullun pieni. Ihmiset tulee myös herkemmin utelemaan spoteilla, että onko joku meistä Peetu tai tunnetaanko sitä. Valitettavasti kylän katu-uskottavin tyyppi ei käy ikinä kouluja, häh? 66 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Sveitsiin ei oikeestaan ole tullut kauheesti uusia laskijoita. "Poliisit vei mun passin eikä suostunut antamaan sitä takaisin. Kuvaaja: Peter Hasselgren Paikka: Vuokatti LUMIVYÖRYPIIPPARI Ulkomaiden kisoissa on kiva käydä moikkaamassa muita laskijoita ja Suomen kisoissa, kuten Finnish Openissa, on kyllä törkeen siisti laskea. Petjakin (Piiroinen) viettää nykyään pääosin talvensa jossain muualla
Mä haluisin kuvailla vaan allday, everyday! Se on rentoo! Nyt ollaan kuvattu KBR:n le aa Suomalaisen Mikon kanssa. Kuvaaja: Teemu Heljo Kai noita laskijoita tulee muualtakin. Se osaa laskea kaikkea tosi hyvin. Sitä pitäis nykyään tunkea itseään joka tuuttii, että saa sitä nimeään esille, ja laskea ihan törkeen hyvin. Videograssin porukassa on aika kovia, kuten ku- ningas Mikey LeBlanc. Kerro teidän päivästä Vuokatin lukiossa ja miten teitä ohjataan paremmiksi lumilautailijoiksi. Ajattelin käydä nyt koulua mahdollisimman paljon pois alta. Kolmas ois, että vetää vaan niitä triplakorkkeja, mutta sitä tuskin LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 67. Ketkä on muuten sun mielestä universumin kovimmat ja uskottavimmat laskijat. Koulussa vierähtää ainakin ensi kauden syksyyn asti. Coldfocuksen porulla on Suomessa ihan siistejä juttuja. Moni kuvailee aika paljon omia le oja. Sitten kurssit on hoidettu ja on paljon helpompi kuvailla. Parkki aukee aina ensimmäisten joukossa, joten noita laskupäiviä saa enemmän kuin normaalisti. Matti Kinnunen ja Naku Piirainen on musta aika katu-uskottavia laskijoita, ja ne on käynyt lukion siellä. Perus kouluopetuksen lisäksi ohjauksen piiriin kuuluun esim. Vuokatissa pääasiallisesti yritetään ohjata oppilaita kisaamiseen mutta kyllä sieltä tulee muitakin kuin pelkkiä kisatykkejä. Toinen ois vetää vaan niin erilaisia juttuja ja spotteja, mitä muut ei vedä. Noi valmentajat Antti (Koskinen) ja Simo (Suopanki) yleensä laskee ja kuvailee siellä messissä ja neuvoo tarvittaessa. Markku Koskea fiilaan kaikkein eniten suomalaisista laskijoista. Vuokatin urheilulukion etu on, että siellä pääsee niin paljon laskemaan, kun koulu ei aseta sille mitään esteitä. punttis, aamutrampoliini ja telinevoimistelujutut, mutta rinteessä tehdään oikeestaan sitä, mikä parhaimmalta tuntuu. Kai se on kaikilla haaveissa, että pääsisi laskemaan ammatiksi. Mikäs on sun master-suunnitelma lautailun suhteen
Suomalaisilta maahantuojilta ei paljon saa muuta kuin kamat, ehkä joku pari tyyppiä saa rahaakin. Ootko päässyt muuten reissaamaan paljon. Olin aika varma, että saatan kuolla sinä yönä, kun pakkastakin oli lähemmäs -40 astetta. Pitää tuntea oikeat ihmiset, kun muualtakin maailmaa tulee niin hyviä laskijoita. Toni Kerkelän pätkä uusimmassa KBR:n le assa on saanut kovaa hypetystä maailmalla ja se tehtiin ilman budjettia kavereiden kanssa. Nyt on tullut pari kovaa le aa, millä ei ole ollut minkäänlaista budjettia. Mikä Suomessa on taas pielessä. Jouduin sitten ostamaan uudet lennot. Agregaatti tungettiin sinne pikkupikku takaluukkuun. No ei oikeestaan, selkä on aina välillä jumissa! Molemmat ranteet ja olkavarsi on murtunut. Viime kautena nilkasta venähti tai repesi nivelsiteet laskiessa ja kesällä toisesta nilkasta skeitatessa. Hulluin reissu oli, kun mentiin Otto Veijolan kanssa kisoihin Venäjän Siperiaan. Joo aika hyvin. Poliisit vei mun passin, eikä suostunut antamaan sitä takaisin. Jotain diilejä kuitenkin sulla on. Sitten ne pölli vielä 100 lompakosta. Junnut saattaa olla aika pihalla noista jutuista. NIKO LÄNSIÖ tulee tapahtumaan mun kohdalla. Ei siellä kyllä mitään sellaista ole. On ne vähän outoja käyttää sekaisin, eli joutuu hakemaan tatsia aina välillä rinteestä. Siitä tippui puskurit risteykseen ja avatessa takaluukkua, saattoi takalasi hajota murusiksi. Ehkä on ihan hyvä, että sellaista ei ruveta opettamaan, niin sitä keskittyy vaan siihen laskemiseen. On siellä kova taso ja laskijoiden vahvuus on niiden monipuolisuus. Eka myöhästyin lennoilta sinne, sitten kun pääsin koneeseen, niin menin väärälle lennolle. Se meni niin pieleen, kun vaan voi mennä. Oishan ihan siistiä, että noita paippeja olisi enemmän, niin sekin puoli pystyis jatkamaan kehiytystään samaan tahtiin, kun back in the days. Käytän hyndiin 158 directional twiniä ja reileihin 154 rockeria. Se oli kyllä todella katu-uskottava. Pikkubroidi peri sen sitten multa ja laittoi heti jonkun mersun perään sekä melkein lunastukseen. On uusilla kamoilla vaikea laskea, ja aikasemmin tuli kelailtua enemmän noita kulmia sun muita juttuja. Sun täytyy olla notkea kaveri, että mahduit ruumaan. Ei taida hyvin laskeminen nykyään enää riittää. Uskon, että tollaisilla jutuilla pystyy pomppaamaan täältä ilman, että voittaa Youngsterit ja menee sen jälkeen European Openiin. Juoksentelin niitä kenttiä ympäriinsä ja ne laittoi mut viemään bäkin itse koneen Kuulostaa todella siistiltä mestalta! Opetetaanko Vuokatissa muuten mitään käytännön juttuja ton laskutaitojen kehittämisen lisäksi, kuten kuinka saada sponsoreita, kuinka olla sosiaalisesti aktiivinen tai millä tavalla kannattaa promota itseään maailman tietoisuuteen. Tärkeintä on, että lauta tuntuu hyvältä. Onneksi tapasin jotain paikallisia lumilautailijoita, jotka hoiti mut mestoille. Minkälainen taso Vuokatissa on tällä hetkellä. Ulkomaille vaan pyörimään, niin kyllä joku täyttää sun taskut rahalla. Ne oli ihan helposti parhaat laskupäivät ikinä. Kaikki laskee oikeestaan kaikkea, mitä pystyy. Onko Suomalaiseen lumilautailuun ilmaantunut uusia siistejä ilmiöitä. Onko pituus aiheuttanut mitään vammoja lumilautaillessa. Sä olet ajellut nuorempana Hyvinkään kaduilla mopoautolla. Kisajärjestäjien piti tulla hakemaan kentältä, mutta ei ne tietenkään tullut, ja mulla ei ollut edes mitään osoitetta mihin mennä neljältä yöllä. Talmassa taitaa olla tällä hetkellä paras paippi, eli tilanne on aika surkea. Miten merkityksellistä toi välineurheilu on sulle. Eksoottisin reissu oli, kun käytiin sun ja muiden kanssa Turkin itärajalla Camkarissa viime keväänä. Nykyään meen fiiliksen mukaan enemmän. Välineurheilusta puheen ollen, sulla on ainakin ollut kulkupelit hallussa nuoresta pitäen. Siellä tuli joku metri puuteria, ja sitä laskettiin ihan kiimassa neljä päivää putkeen. Petjan kanssa pyörittiin sillä kaupunkia ympäri, ja muutaman kerran käytiin jopa kuvaamassa eri spoteilla. Nyt mulla on Salomon ja Bonfire Suomesta. Löytyykö kaapista viisi eri lautavaihtoehtoja eri tilanteisiin. Hintertuxissa käytiin nyt syksyllä ja meidän piti mennä sinne laskemaan hyndiä. Ei laskiessa niin haittaa, kun jäykkä laskukengät tukee sen verran hyvin. 68 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ulkomailla on vähän paremmat markkinat, niin monet laskijat saa diilin helpommin käsiinsä. Jos nopeasti laskee, niin joku kymmenen todella kovatasoista laskijaa. Se kertoo hyvin siitä venäläisestä meiningistä, että rinnekahvilassa jengi hakkas toisiaan penkeillä päähän, muiden taputtaessa ympärillä. sinne sisään. Niistä on kyllä aika kauan, eli täytyy koputella puuta, ettei menis uudestaan. Johtuiko sun varhainen kypsyminen juuri tuon mopoauton antamasta katuuskottavuudesta. Videoiden kuvaaminen on hyvin hallussa
Toni Kerkelä on yrittänyt päästä messiin, mutta sitä ei oteta. Terveiset. Porukoille isoin kiitos tietysti, kun ne mua on luonnollisesti pisimpään jaksanut Katella! Maija! Kbr-kundit eli Koskinen, Kerkelä, Jussila, Höynä, Lipsanen, Epeli, Väisänen, Elkku oli siistein kevät teiän kanssa!! Koko Vuokatin porukka. Eli yli 8 talvea. VIDEOPARTIT: Kbr Bugarest ja Homework PALKINTOSIJOITUKSET: Vihdin paippikisoissa oon ollu toka, Taskinen voitti! Ahhah! Oon kuullut, että teillä oma tiimi nimeltä "karkkitiimi". Siihen on hyvä lopettaa. Sitä on vähän vaikea selittää. Jari Laakso, Rauli Kangas, Seba Eklund, Autti ja Sarianne Rantanen. Kuvaaja: Peter Hasselgren Paikka: Turkki NIKON FAKTAT LEMPINIMET: Nikke Lingel IKÄ: 19 KOTIKESKUS: Sveitsi LAUTA, KENGÄT, SITEET JA KULMAT SEKÄ VAATTEET: Salomon O cial 158cm ja Drift 154cm, Salomon Pledge, Salomon Chief, kulmat on jotain vähän alle +15 ja -12 ja Bonfiren ryijjyt. Sekä kaikki muut, ketä en muistanut! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 69. LASKUVUODET: Oon vastannut niin kauan kun muistan tohon, että 8 vuotta, niin se ei varmaankaan voi pitää enään paikkaansa. Sakari ja Petja! Heljo, Makkonen ja Jude. Se on mun, Roopen (Höynän) ja Antti (Jussilan) perustama, mutta se on ihan varteenotettava tiimi
Ihanahan siellä on pyöriä, mutta jos itseensä ajatteli näillä taidehommilla elättää, niin saa tää pakolaisuus jatkua vielä. Sä olet alunperin kotoisin Varkaudesta, kerro jokin vaiettu salaisuus sun kotikaupungista, minkä vain harva tietää. TAIDENURKKAUS ANNU KILPELÄINEN Teksti Peter Hasselgren Moro! Tiukkaa ahdistelua heti alkuun: siviilisääty, kotipaikka, taiteellinen suuntautuminen ja suosikkilumilautailija. Lontoossa ne sanoo säätiedotuksessa joka päivä, että luvassa on puolipilvistä, sadekuuroja, mahdollisesti lumitihkua ja aurinkokin saattaa pilkistellä ja monena päivänä ne kaikki toteutuukin, että siinä mielessä se on mielenkiintosempaa kuin kaamos. Kai se on niin, että enemmän noi kelit ja niitten vaihtelut tuo inspiraatiota, kun sellanen jatkuva hawaiji-auringonpaiste, vaikka se ois just se, mitä nyt tarvis. 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Pojat! Niiltä saa maailman parhaat kebabit. Muutit myöhemmin Kuopioon opiskelemaan, mutta sinut häädettiin Savosta taiteilijapakolaiseksi Englantiin. Kummassa paikassa on synkempää, sateisessa Lontoossa vai Kuopion kaamoksessa. Onko sulla enää ikinä asiaa takaisin Keski-Suomeen. Naimaton, Varkaus, kuvitus ja graafinen suunnittelu ja Natasza Zurek oli lemppari jo aikoja sitten, ja on se kova edelleen. Mutta toisaalta joulu kaamoksessa toi hurjasti fiilistelyjä luonnoksiin. Tosi salainen paikka siinä Taulumäellä sinne pitää mennä joka kotireissulla. Että ei mulla sen kummempaa asiaa sinne ole, huvikseni ihan oon käyny pyörimässä
Herrat vuolivat Tallinnassa MM-hopeaa taidoillaan. Jos maailmassa ei tapahdu suurta kuplan puhkeamista, joka vie maailman hallitsemattomaan anarkiaan, niin minkälaisia hommia toivoisit tulevaisuudessa tekeväsi ja missä. Kuvitusta olis hieno tehdä mahdollisimman monialasesti, kokeilla eri asioita ja olla mukana projekteissa eri alojen ihmisten kanssa. Moni sun töistä tuntuu tarttuneen WC:n seinille. Mikä on mieleenpainuvin juttu, jonka muistat lehdestä. Mutta ihan yleisesti hienoa on ollu lukee, miten suomalaiset pärjää maailmalla. Ja sieltä just tulee usein paljon karvasia olioita mukaan noihin ihan kunnon töihin. En tiedä mikä sitten meni vikaan, et lähdin pitämään sitä välivuotta Englantiin. Onko pönttö ollut erityisen inspiroiva paikka sun kuvituksille. Saa vähän taukoa arjesta ja ennättää haaveilla. oikeesti grafiittia) ennen digitaalista muokkausvaihetta. Oletko päässyt jo ottamaan lähikontaktia muoviihottumaan. Että oli ne märkiä tai ei, niin kyllä niistä inspiraatiota ainakin saa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71. Siinä pöntöllä ollessahan sitä on ihan omassa hiljaisuudessaan, vähän niin kuin Nykäsen Matti mäenhuipulla. Ekana mieleen tulee joku juttu välivuoden pitämisestä Alpeilla. No siis opinnäytetyönhän mä tein just päiväunista. Kunpa ei osaiskaan ,niin hommia riittäis. Kukaan ei osaa oikeasti enää piirtää 2011. Onko ikioma sateenkaarimies sun märkä päiväuni. Hahaa, mulla on luonnoskirja aina mukana ja sinne tulee kirjoteltua ja piirreltyä omat ja muittenkin elämät. Opiskelijan pitää myös elää. Kumpuaako nämä karvaiset oliot sun omista ihmissuhteista. No en ole, mutta vähän sovittiin, että jos tänne vielä sitä lunta tulee vielä niin kuin ennen joulua, niin rakennetaan joku härveli tohon puistoon, ja sitä voi sitten lankuilla ja millä vaan muovinpalasilla vetää. Kuka maksaa maksamakkaran patongin päälle, vai joudutko jauhamaan näkkileipää kuivana alas? Valmistuin viime kesänä ja oon kuvitustöitten ohella osa-aikasena suunnittelemassa keksejä. Se on vähän niin kuin fiktiivinen omaelämäkerta päiväkirjan ja kuvitelmien välissä. Reissaaminen ja ennen kaikkea muissa maissa eläminen kiinnostaa paljon. Sä olet lukenut Slammeriä jo silloin, kun Mustosen veljekset vielä hallitsivat Suomen talviurheilujournalismia. Ja on se kivempaa heittää pilalle menneet luonnokset kaaressa nurkkaan, kun raahailla niitä koneen näytöllä ees taas. Oon testannu kyllä vaikka mitä tekniikoita ja tapoja tehdä, mutta käsin luonnostelu ja hahmottelu tulee kuitenkin luontasesti aina alussa. Englannin vuoristoa koristavat lumen sijaan kastellut muovirinteet hyppyreineen. Paperi on niin iänaikanen juttu, et siihen tuntuu ihan turvalliselta purkaa kaikki ideat siinä ne on sitten jotenkin paremmin kosketeltavissa. Se olis kyllä ihan yhden päivän hupi, joten pitää ne laskureissut tehdä sinne, missä sitä lunta on maassa pitempään kun se hyppyrin tekeminen kestää HC rainbowman on monista lumilautailijoista koottu lätkäjengi, jota fanitat kovasti. Sun kuvituksista paistaa aika paljon kummat Savolaiset ihmisfiguurit. Sieltä onneks saa kasoittain ylimääräsiä, joten sokerihumalat on ainakin ilmaset. Harvinaista kyllä, kaikki sun työt näyttää saaneen aikansa lyijykynällä (huom. Joo kumma kyllä mut on palkattu piirtelemään erinäisiä vessoja ympäriinsä, mikä on sinänsä superhauska tila kuvittaa, kun tarkemmin miettii
MUSANURKKA 72 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Käytin nousuun kelkalta huipulle noin 2 tuntia splitillä skinnaamalla ja puoli tuntia taivasteluun, maisemointiin huipulla ja kuivien vaihtoon. Vielä on matkaa noin kolme kilometriä ja 800 metriä korkeutta noustavana. Todellisen tilanteen tietää kuitenkin vasta se, kuka ensimmäisenä laskee. Laskua tuskin ajallisesti kannattaa mitata. Kaikki laskettavat kurut ovat selkeästi nähtävissä ja lähestyttävissä. Parastinden huippu siintää 1419 metrin korkeudessa. Se on reippaan leveä ja alueella puhaltava koillis- tai pohjoistuuli pitää harjanteen monesti puhtaana ja lumipeitteen ohuena. Aikaa pitää joka tapauksessa varata riittävästi. Sakot Norjan puolella ovat huomattavia, joten reiteillä kannattaa pysyä, sillä valvontaa on. Kaikki mitä nouset, pääsee myös laskemaan. Samalla harjanteella näet myös suurimman osan reitistä koko ajan, näin myös suunnistaminen huipulle on vaivatonta, varuillaan pitää tietenkin olla. Reitiltä saa toki poiketa noin 300 metriä molemmin puolin. Tämä on mahdollista tietenkin vain silloin, kun nyt ylipäätään sattuu olemaan aurinkoista. Yläosa on jyrkkyydeltään noin 40 astetta, kuru on 35 astetta ja siitä loivemmaksi muuttuva. Splitti on siis se halkaistava lumilauta, jolla voi hiihtää. Mielestäni helpoin reitti nousulle on vuoren itäharjanne. Aamu on parasta aikaa lähteä liikkeelle, näin ennättää myös laskemaan auringon paisteessa. Tästäkin huolimatta sää voi muuttua nopeasti ja näkyvyys heiketä. Suosittelemme kartan hommaamista vaikkapa matkan varrella olevalta Statoililta. Aikaa tähän kuluu sinusta riippuva määrä. Reitti kiertää Paraksen länsipuolelta kiemurrellen tunturikoivikossa. Hiihtelemällä tietenkin pääsee myös, jokainen tyylillään. Vaihtoehtoja laskuille on, ja niitä on hyvä tarkastella matkalla ylös, yksi nousureiteistä kun menee aivan kurujen alla. Kilpisjärveltä lähemmäs Parasta pääsee ajamalla autolla Norjan puolelle Signaldaleniin, jonne kertyy matkaa hieman alle sata kilometriä. Pohjois- ja koillistuulen siirtämät lumet päätyvät kuruihin ja pakkaskauden aikana lumi on todennäköisesti erinomaista. Signaldalenin perällä eli eteläpäässä on pysäköintialue, josta ulkoilureitti kohti puutonta ylänköä alkaa. Tämä on vain yksi monista, vaikkakin Paras. Mukaan haikille: -lumiturvallisuussetti: piippari, reppu, sondi, lapio (kaikille) -kartta ja kompassi (käyttötaidot on hyvä omata) -riittävästi aikaa ja järki 74 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Mahdollisuuksia tällä alueella riittää todella paljon. Itse olen lähestymiset Parakselle tehnyt kelkallani. PARASTA ENNEN Teksti Teemu Tiiro Kuvat Aadne Olsrud Kilpisjärven suunnalta katsottuna hyvällä kelillä näyttäytyy Paras sokeritoppamaisena vuorena kaukaisuudessa. Skinit taas ovat ne karvatarranauhat, jotka kiinnitetään hiihtäessä splitin pohjaan pidon lisäämiseksi. Lumi oli kuivaa, sitä oli enemmän kuin odotin, eikä kurua ollut todennäköisesti vielä kukaan muu laskenut sinä talvena. Reitti on yleensä hyvässä kunnossa ja sillä liikkuu niin kelkkailijoita, koiravaljakoita kuin muitakin liikkujia, joista muutamat jopa splitillä skinnaillen. Noin kahdeksan kilometrin taivalluksen jälkeen alkaa nousureitti huipulle näkyä. Matkaa kertyy kelkalla Kilpisjärveltä lähtiessä noin 40 km (noin 2 ½ tuntia), jos sallittuja kelkkareittejä noudattaa. Kurun yläpuoliset osat voivat olla jäässä, mutta kurussa tilanne on todennäköisesti täysin toinen. Ylös mennessä voi käydä kurkimassa, minkälaista lunta kurussa on ja missä kunnossa lasku mahtaa olla. Teksti Peter Hasselgren Ajallisesti on kuitenkin yhdentekevää, meneekö suoraan omia polkuja vai merkittyjä reittejä pitkin
KUN ON L ASK E T TAVA JON E NSIN SK IMBAAJA VUODE STA 1977 ä, ajan vaKioSiSältö vinKit ovat SKimba Hy väKSi. t, HenKilöt ja välineet, KoHtee - Sinun laSKemiSen iSten KoKem ana SKimba-a mm attila Voit tilata Skimbaajan osoitteesta tilaajapalvelu@outdoormedia.fi tai numerosta 044 733 0022
Santaco Sport Ltd. / 010 4257 300 / www.santacosport.fi
Lumilautailun erikoislehti Numero 5 / 2010 7,10 Lumilautailun erikoislehti Numero 5 / 2010 www.slammer.fi
Se lähtee huipulta, kulkien kylän ohi aina Talvijärven rantaan asti, ja uusi hissi tuo takaisin kylän keskustaan. Mene ulos ja pyörähdä. Uusi FIS-rinne puolestaan haastaa hiihtäjän ihan uudella tavalla. Näet mäet, hissit, kaupat, ravintolat ja kaikki harrastuspaikat parilla silmäyksellä. Lapset tykkää, vanhemmät nauttivat ja nuoriso viihtyy! ski.RUKA.fi ski.PYHA.fi (08) 8600 300, myynti@ruka.fi RUKABOOKING* PYHÄBOOKING* (08) 8600 400, myynti@pyha.fi. UUTTA RUKALLA 1 2 2 1 3 Rukan kävelykylä valmis fis-rinne Talvijärven uusi hissi 3 UUTTA RUKALLA RUKAn KÄveLYKYLÄ JA FIS-RInne Rukan kehitys ei pysähdy. Ainoa mitä Rukan keskustassa et näe, ovat autot. Kävelykylän tunnelma ja kaikki hiihtäjän palvelut ovat muutaman askeleen päässä
UUTTA PYHÄLLÄ 1 2 3 4 5 Huippunopea PyhäExpress-hissi fis-rinne Hiihtosilta ja skiway Polarille Perherinteen ja -hissin pidennys Uudistettu Polar-hissi 2 5 3 1 4 JA PYHÄLLÄ 2010* TÄYSIn UUSI HIIHToPYHÄ Pyhällä vaalitaan tosilaskijoita. Uudistuksia on toki muitakin, mutta ne pitää itse nähdä.. Alas tullaan tuttuun tapaan valtakunnan valiorinteitä, mutta ylöskin mennään nyt vauhdilla ja isolla 6 hengen porukalla. Kauden 2010-2011 tosiuutuus on supernopea PyhäExpress-tuolihissi, joka lähtee Polar-rinteen ala-asemalta ja vie suoraan huipulle asti. Kuomu suojaa kovemmalta keliltä ja yläasemalta pääsee nyt sopivasti kaikkiin rinteisiin, joista uusi FIS-rinne suorastaan vaatii laskijaa testiinsä
MASON AGUIRRE.GJERMUND B ATEN.MIKKEL BANG
Kello on 01.00 ja on aika mennä nukkumaan. Kyseisessä maassa ei pitäisi olla miinoja, mutta eihän sitä ikinä tiedä. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 10 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kukaan ei tiedä mistä kuva on, mutta veikkaamme Uutta-Seelantia. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Jari Salo ( jari@slammer.fi) Webmaster Kalle Tarkiainen (kalle@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hanafi Avustajat Daniel Blom, Kalle Tarkiainen, Petrus Koskinen, Justus Hirvi, Lauri Virkki, Antti Kangas, Mark Welsh, Saku Knopp, Juuso Pusa, Aadne Olsrud, Jarkko Henttonen, Tuukka Tams, Jussi Väätäinen, Jani Kärppä, Teemu Lahtinen, AnttiJuhani Piirainen, Mika Käyhty, Joel Lahti, Otto Veijola, Arto Saraniemi, David Blazek, Lorenz Holder, Miikka Hast, Scalp, Tero Repo, Jonas Hagström, Ville Kumpulainen, Jani Kääriäinen, Andrea Schilirò, Teemu Helio, Niki Rutanen, Patrik Ngu, Ville Lahtinen, Simo Muurinen, Andy Wright, Eric Bergeri, Anssi Jokiranta, Harri Tarvainen Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi jari.henttonen@outdoormedia.fi Mediamyynti Jenni Nilsson puh. Toimitus SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. SISÄLTÖ 12 24 52 SISÄLTÖ 12 14 18 20 24 34 PÄÄKIRJOITUS UUTISET RISKIBISNES FANTASYTANK ROCKER LAUTATESTI VILLE UOTILA 44 52 76 82 88 90 18 76 34 PUUTERI ROADTRIPPI 2011 SUOMILEFFAT ROOPE TONTERI AREENA TAIDENURKKA VIKAHITTI 20 44 88 Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. Ainoa mitä tiedämme on kellonaika. Hyvää yötä tuntematon mies ja Daniel Blom. 040 547 8844 ( jenni@outdoormedia.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab 5/2010 KANSI Jokaisessa sodassa on uhrinsa. 044-7330022. TILAA SLAMMER Kestotilaus (6 nroa) 40 Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Hieno kuva by the way. Daniel Blomin teoksessa "kiipeävä lautailija" ei ole uhria, mutta tuntematon mies. Miten tämä liittyy mihinkään, emme tiedä sitäkään
ONKO SE LINTU, EI, SE ON TERÄSTOMAATTI. ONKO SE LENTOKONE? facebook.com/bluetomato info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com Order Hotline: 0043 3687-24 22 333 Deutschland: 01801-55 57 778 178 Skype: blue-tomato-snowboardshop photo: m. lämmerhirt
Kuinka harmittava kohtalo sitä herralle sattuikin! Tämän kertaiset haastateltavat Roope Tonteri ja Ville Uotila löytyivät kumpikin Hintertuxista. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Tämänkertainen lehti onkin ollut todellinen työvoitto toimituksen ukoille. Ja ovat ne hienot, vaikka itse sanonkin. Osa tuttuja ja osa uusia tuttavuuksia kuten leffojen toteutuksetkin. Onneksi lehti ei jäänyt yhden jutun armoille. Testi antoi juuri sellaista tietoa, mitä kuluttajan on melkein mahdoton saada itse mistään. Kun ongelmia aiheuttaneesta netistä päästiin vihdoin eroon, iski tuleva Boardexpo puukon selkään salakavalalla tavalla. Suomen kaltaisessa alkoholia ihannoivassa yhteiskunnassa sen ei luulisi olevan kovin vaikeaa ilman meitäkin. Tuukka Tamsin kynä oli sykkinyt meille niin paljon tekstiä kuin pyysimme eli aivan liikaa yhteen lehteen. Totta kai kansien välistä löytyy monta muutakin juttua, mutta mitäpä sitä turhaa niistä jauhaa sen enempää. Kaiken kaikkiaan aika paljon hommaa sen takia, että kaverit ja muut innokkaat täysi-ikäiset pääsisivät tanhuamaan. Mielenkiintoista sisältöä näytti olevan paljon exel-taulukossa, ja jos en oppisi kymmensormijärjestelmää nopeasti, jäisi se myös sinne. Mielenkiintoisia veikkoja kumpikin. Jussi Väätäisen 2010 rocker-lautatesti on mielenkiintoista luettavaa. Ensin luvattiin nettisivujen tulevan pihalle edellisessä lehdessä, ja kuten moni tietää, niitä on lupailtu myös aikaisemmin. Toivottavasti jokainen lukija saa poimittua siitä omille mieltymyksilleen sopivia asioita ostopäätöstä tehdessä, sillä 100% oikeaa tulosta ei ole olemassa. Varsinkin Villen kohdalla puhuttiin tunneista ennen kuin kaikki tarvittava potrettimateriaali saatiin lehteen. On aina hauskaa herätä todellisuuteen, kun huomaa yhden jutun tekstimäärän vievän yli 20 sivua lehdestä. Jo pelkkä ilmoittautumislomakkeen näkeminen sai oikean aivolohkon synapsit liikehtimään turhan innokkaasti. Tiedossa oli juttua kotimaisista lumilautailuleffoista, aina mielenkiintoisesta aiheesta. Lehden tekeminen viivästyi viivästymistään, kun sähköisiä ongelmia kasaantui pöydälle ja sisällöntuotantoa yritettiin saada kunnolla käyntiin. Nyt kun vihdoin päästiin lehden pariin alkoi se oikeasti mukava osuus. Älkää ymmärtäkö väärin, Boardexpo on tärkeä tapahtuma suomalaiselle lumilautailulle mutta tekijöilleen kuten kaikki osallistujat tietävät hermoraunioittava kokemus. Ja vielä kun kyse on kotimaisista lautailuleffoista, on laskijakaarti positiivisesti todella leveä pohjoisesta etelään ja lännestä itään. Nälkä kasvoi syödessä, ja suunnitelmat tuntuivat kasvavan Facebookkavereiden rinnalla kuin itsestään. Tervetuloa kauden toisen numeron pariin. Muita mielenkiintoisia juttuja oli Miikka Hastin kertomus koko kauden pituisesta puuterin metsästyksestä ja vielä sponsoreiden rahoilla. Varsinkin testiryhmän valitsema suosikki tuli yllätyksenä varmasti kaikille. Valitettavasti niissä on myös todella paljon hommaa, kuten huomasimme ensimmäisinä viikkoina. Kaikki pitää olla valmiina ennen kuin ovet avautuvat, sillä sotatantereella on turha pyytää vahvistuksia. Ja sitten on vielä ne bileet. Noin kaksi viikkoa ennen painoa oli pakko antaa periksi, lehteä tänne oltiin tultu tekemään, ja hommaa oli venytetty turhan pitkään. Tällä kertaa lupaus pidettiin; sähköiset kanavat (nettisivut, facebook ja twitter) saatiin pihalle luvattuna ajankohtana. Voi herramme vapahtaja sitä miettimistä, soittelua, ja säätämistä. Päätoimittaja Peter Hasselgren 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
® 03 No. APPROVED BY THE SHREDDERS COMMITTEE ENTIRE JACKET REMARKABLE FATLACE DRAWCORD! Insanely insulated 3MTM ThinsulateTM Jacket! ENTIRE PANT Built-in bottle opener allows powerdrinking anytime! Wondrous water shedding ability! LegionofOakley.com 3m and Thinsulate are registered trademarks of 3m 00800 625539 38 ©2010 Oakley, Inc
slammer.fi. Tässä loppuun siteeraan vielä Häppärin ainakin viidenvuoden takaista skede-dekin pohjaa, joka pätee ainakin yhtä hyvin lumilautailuun kuin rullapulkkailuun. Ps. Mitään omia tilainteita sen tarkemmin spekuttamatta, toivon että tää teksti virittää jokaisen lukijan muistelemaan ainakin yhtä yksittäistä tilannetta jonka on saanut lumilautailun puitteissa kavereiden kanssa viettää. Lohdutuspalkintona laskuaiheisen mielipiteen omaaville järjestämme "Kenen olisi pitänyt voittaa Slammer Gaalassa 2010" -äänestyksen osoitteessa www. Ainakin yhtä siisti kuin kaikki edellisetkin ja kaikkien tämänhetkisten ennustuksien mukaan jopa siistimpi. Tämä sama kuvio tulee toistumaan muissakin tämän talven Slammereissa - tekstin pituus vain tulee vaihtelemaan kohtalaisen radikaalisti taiteellisen paskarunon mitasta raamatun mittaseen opukseen. Ei oo kanssa mitään siistimpää kuin hinkata aamu neljän aikaa kylmissään jotain hänkkää neljättäkymmenettä yritystä putkeen, vaikka kaikkien merkkejen mukaan pitäis jo vituttaa ja kohtalaisen ankarasti. Keskitynkin siis tekemään erittäin pintapuolisen ja fiilistelyhenkisen raapaisun menneeseen, mutta toisaalta myös hieman tulevaankin sanomalla kaikille laskufrenduilleni kiitos! Aiheena on kaikki laskukamujen ja laskemiseen liittyvien kamujen kanssa vietetyt hetket niin rinteessä kuin sen ulkopuolellakin. Kausi on ovella ja kisakausi kohta kuumimmillaan. Uusiiko neiti TTR mestaruuden ja onko taskussa uusia temppuja tulevalle kisakaudelle. "Olen tosi fiiliksissä uusista kuvioista ja odotan paljon tulevalta yhteistyöltä. Tässä vaiheessa vuotta ois helppo spekuttaa tulevaa kautta kuinka sitä venataan kuin kuuta nousevaa ja kuinka siistejä suunnitelmia on tiedossa sinne. The Tiger 6.11. Look son, this ain´t no ice hockey, this is a lifetime deal. Kuvassa on meikäläinen ja meidän SUPER COOLI GÄNG Vantaalla hinuttamassa jotain kaiteenpoikasta!! It was a good day! Slammer Party/ Eurogap-jatkot 6.11. Boardexpo lauantaina räjähtää jälleen, kun The Tigerin portsarit kohtaavat Slammerin ja Eurogapin bilekansan, eikä tälläkään kertaa ulos tulla ravintolan lehtereiltä ilman kantamista. Sivuilta löytyy myös lisätietoja bileistä. Burton, joka iski silmänsä Enniin oikein toden teolla Burton European Openissa, on enemmän kuin mielissään uudesta kiinnityksestä. Ja totta se on, Enni siirtyy marraskuun alusta maailman arvostetuimman lumilautabrändin, Burtonin siipien alle. Ainakin näin jälkeenpäin kun asioita kelaa. Vain paras on kyllin hyvää ja Enni onkin kirjoittanut kolmivuotisen sopimuksen, joka takaa neidille parhaat mahdolliset olosuhteet lumilautailun harjoittamiseen nyt ja tulevaisuudessa. Vuoden 2009 Gaalasta johtuen viranomaisten langettama Gaalakielto on edelleen voimassa, joten perinteikkäitä pukujuhlia ei voida tänä vuonna vaalia, mutta lupaamme tulla vuodelle 2011 takaisin vahvempina kuin koskaan. Erityisen tyytyväinen olen siitä, että Burton pystyy tarjoamaan minulle mahdollisuuden toteuttaa paljon erilaisia projekteja kisaamisen ulkopuolellakin. Itse iso herra Jake Burton ja vaimonsa Donna ovat täpinöissään ja uskovat Ennin vievän naislautailun tasoa yhdessä Burtonin kanssa taas aimo askeleen ylöspäin. Enni on jo päässyt kokeilemaan Burtonin lautoja, siteitä ja kenkiä Hintertuxin leirillä ja odottaakin innolla tositoimiin pääsemistä uuden yhteistyökumppanin kanssa. SLAMMER UUTISET Petrus Koskisen palsta Mä oon Petrus ja meikäläistä pyydettin kertomaan ajatuksiani hyvin karkeasti mistä tahansa aiheesta kunhan se tapahtuisi lumilautailijan, laskule an tekijän ja yleisen tiedemiehen näkövinkkelistä. Toivotaan, sillä tämä päättäväinen tyttö on tullut lumilautailun huipulle jäädäkseen. Ja toki Burtonin tuotekehitys on vertaansa vailla, joten laskukamojen toimivuus on jatkossa turvattu" kommentoi Enni. On maailman siisteintä, kun on saanut viettää aikaa niin kingejen ihmisten kanssa karkeasti noin viimeiset kymmenen vuotta. Osa huhuista on koskenut myös suomen naislautailun kuningatarta Enni Rukajärveä. Ei oo mitään siistimpää, kuin kruisailla kevätpäivää rinteessä hyvällä köörillä, jauhaa scheissee ja vetää ehkä koko lystin perään parit löksterit. Sivutan kuitenkin aiheen toteamalla yksinkertaisesti, että ens kausi tulee olemaan aivan helvetin siisti. Toimitus toivoo onnea ja menestystä tulevalle kaudelle. Justus Hirvi 14 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Se oli oikeestaan meikälläkin mielessä tähän hetkeen asti kun piti ruveta kirjottamaan. 22.00- yömyöhään, liput Slammerin Boardexpo osastolta Facebook kavereille ilmaiseksi ja The Tigerin ovelta 10. Enni Rukajärvi Burtonille Talven tulo on saanut pikkulinnut huhuilemaan laskijoiden uusista sponssikuvioista
Laskumukavuus on huomattavasti korkeampaa luokkaa, kun jalat ovat edes hieman tottuneet laskukenkiin skedekengissä/fläpäreissä vietetyn kesän jäljiltä. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15. "ALS:n tuotantokausien aikana sain näytettyä lautailusta melkein kaiken, minkä halusin. Nyt on hyvä hetki lopettaa. "On mahtava huomata, että Suomesta löytyy näin iso joukko motivoituneita naislautailijoita joilla on palava halu kehittää itseään laskijana ja päästa lumilautailun huipulle. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet mukana ohjelman toteutuksessa: Laskijat, fanit, TV-kanavat, sponsorit, ystävät... Joukkueeseen valitaan uusia laskijoita joka vuosi! Lisätietoja: www.suomennaislautailijat.com RIP Aleksi Litovaara Snowboarding Yhdeksän tuotantokautta lumilautailutykitystä on takana. Paljon hyvää on mahtunut 9-vuotiaan lumilautailuohjelman matkan varrelle. Silloin huomaa helposti, jos jossain on liikaa tyhjää eli jotain on unohtumassa kyydistä. Yhdellä bägillä selviää yhdellä lisähinnalla. Valinta oli vaikea, mutta uskon vahvasti että nyt meillä on käsissä joukko tyttöjä joilla on mahdollisuus menestyä kansainvälisissä koitoksissa jo tällä kaudella" kommentoi Suomen Naislautailijat Ry:n puheenjohtaja ja projektin toinen johtohahmoista Noora Vihervaara. "Mulla on ollut mielettömät yhdeksän viimeistä vuotta. omassa blogissaan, joten näistä tytöistä kuulet vielä. Ruuvit kunnolla kireällä on mukavampi mennä mäkeen, ja jos jotain risaa löytyy, ehtii korjausosan hommaamaan tilalle hyvissä ajoin. Lautailun, luennoinnin ja tv:n parissa saatetaan mies nähdä jatkossakin. Elämäni parasta mutta samalla ajoittain raskainta aikaa. Työkalu kannattaa muistaa myös pakata kyytiin, niin saa siteet takaisin kiinni. Jos useampi lähtee samalle reissulle, ja matkustusmuoto on ilmojen halki, kannattaa kaikki laudat pakata samaan bägiin. Battery Sisters joukkueeseen valitut 11 tyttöä ovat freestyle puolelta Juulia Timlin, Merika Enne, Kristiina Nisula, Senni Hyyppä, Kristiina Nyman, Ruut Laukkanen, Vilina Koivisto sekä sisarukset Suvi ja Silja Suitiala sekä krossilaskija Emilia Lindfors. Litovaara nauttii nyt avoimen tulevaisuuden tuomasta vapaudesta mutta kuinka kauan, sitä hän ei vielä osaa sanoa. Big respect ja nähdään jatkossa!". ALS:n parissa on ollut tosi mahtava puuhastella. Tytöt kiertävät kauden aikana kilpailuja, tapahtumia ja leirejä suomessa ja ulkomailla ja myös raportoivat menemisistään mm. Jos missasit tänä vuonna haun tai et tullut valituksi tähän joukkueeseen, niin jatka vain laskemista, osallistu aktiivisesti kotimaiseen kilpailu- ja valmennustoimintaan, kehitä laskutaitojasi ja hae ensi vuonna uudestaan. SLAMMER UUTISET Jari Salo Battery Sisters joukkue valittu! Naislautailun saralla tapahtuu nyt enemmän kuin koskaan. Kunnollinen pyörillä varustettu bägi helpottaa elämää tien päällä kummasti. Viime numerossa saimme lukea Suomen Naislautailijat ry:n, Suomen Lumilautaliitton sekä Battery:n naislautailun kehittämisprojektista. "Ohjelmani oli fitissä kunnossa, kun se puski eteenpäin näin kauan. Sitten vain lunta kohti! Muista tarkistaa siteiden osien kiinnitykset ja kunto hyvissä ajoin ennen sitä ensimmäistä kertaa. Lentoyhtiöt laskuttavat nykyään poikkeuksetta joka lautabägistä erikseen. Näihin sanoihin ja näihin tunnelmiin lopettaa Aleksi Litovaara Snowboarding. Jälleen siteet irrottamalla saa helposti lisää pakkaustilaa, kun tavarat voi järjestää vapaammin. Tässä muutama vinkki siihen, miten hommasta selviää helpommin. Auton pakkaamista helpottaa huomattavasti, jos laudoista ottaa siteet irti. Olen oppinut paljon tehdessäni ohjelmaa a:sta ö:hön. Aleksi Litovaara Snowboarding oli kaksivuotias kohdatessaan Moon TV:n konkurssin. Tästähän on hyvä jatkaa pelkkää nousua luvassa!" Litovaara riemuitsee. Ja on sitten se työkalu mukana, jos tarvitsee säätää. Siteet ja laskukengät voi heitellä kassien päälle tai kontin perimmäiseksi ne kun menevät irtonaisina näppärästi pikkuväleihin, mihin ei "Jos useampi lähtee samalle reissulle, ja matkustusmuoto on ilmojen halki, kannattaa kaikki laudat pakata samaan bägiin." enää isompia kasseja mahdu. Ja melkein tarkoittaa pienen takaportin jättämistä tulevaisuutta varten.", Aleksi Litovaara virnistää. Enemmän reissaavien kannattaa totutella pakkamaan tietyllä tavalla. Kymmenennestä tuotantokaudesta neuvoteltiin hyvässä hengessä TV Viiden kanssa, mutta sopivaa ohjelmapaikkaa ei löytynyt. Laskukengät jalassa on hyvä fiilistellä uusia tai miksei vanhojakin laskule oja, ekoja laskuja odotellessa. Sieltä ohjelma hyppäsi Urheilukanavalle, ja viimeinen kausi näytettiin TV Viidellä. Joukkueeseen tuli yli 30 kovatasoista hakemusta joten joukkueeseen pääsy oli kovan työn takana. Se "toinen" johtohahmo on Tiina Lindström, pitkänlinjan lumilautailija hänkin. Kun laskukamat pitää saada liikkumaan mukana bägissä, pitää pakkaamista miettiä jo hieman eri kantilta. Omalla lautailu-urallani fysiikka petti jo 7 vuoden jälkeen. www.aleksi.net MACKAVERIN NIKSINURKKAUS Teksti Lauri Virkki Heille, jotka eivät asu pohjoisimmassa Suomessa, tarkoittaa alkukausi usein ensilumireissua johonkin pohjoisemmaksi, missä kausi alkaa hieman aiemmin tai ainakin yleensä talvisemmin. Iloa, riemua, matkoja, hikisiä laskuvaatteita, hauskoja ystäviä... Reissu tarkoittaa myös laskukamojen tunkemista joko lentoa tai muita julkisia varten laskubägiin tai vaihtoehtoisesti monen laskijan kamojen mahduttamista autoon. Kun takapenkistä kaataa sen pienemmän osan ja pujottaa laudat pohjimmaiseksi, mahtuu niiden päälle hyvin muuta tavaraa. Lasit kannattaa pakata suojaan kypärän sisään, ja laskukenkien sisään sujahtavat helposti sukat ja laskuhanskat. Joukkueeseen valitut tytöt edustavat tämän hetken naislautailun parhammistoa suomessa ja ovat iältään 17-24 vuotiaita. Pikkuprojekteja on aina vireillä
Todellinen vapaalaskija miettii myös omaa vaikutustaan ympäristöön ja jättää jälkeensä vain laudanjäljet lumeen. Jos haikkailuun ja vapaalaskuun vielä yhdistää matkaamiseen julkisilla, ollaan asian ytimessä. Sveitsiläisiltä tämä onnistuukin hieman helpommin kuin meiltä suomalaisilta, sillä vuoret alkavat juustomaan asukeilla usein suoraan takaovelta, ja vähäpäästöisillä junilla pääsee kätevästi lähes joka paikkaan. Tietysti että oli duunissa Slammerissä, eikä perusfriikkuna, niin vaikutti siihen että hyvät kuvat sai aina julkaistua. No, rehellisyyden nimissä on siellä varmasti paljon paskaakin, mut kyllä mä ja 1997-2000 päätoimittajana ollut broidikin oikeasti koitettiin pitää rima korkealla. Spatial Experience -sivusto (www.spatial-experience.com) avautuu lähiaikoina, lisätietoja aukeamisesta www.slammer.fi. Slammerin kuivat Faktat 1997-2010: Kuvat lehdessä top 20 Laskijat "wow, näköjään sitä on tullut väännettyä! Kiitos Slammerille kaikista kuvista! jatkakaa samaan malliin. Voittajalle luovutetaan 800 arvoisen Nikonin D5000 kitti ja finalisteille muita laskuaiheisia palkintoja. Sveitsiläinen Spatial Experience -projekti tähtää juuri edellä mainittuun laskemiseen mahdollisimman pientä hiilijalanjälkeä aiheuttaen. Varsinkin pohjoiseen matkustettaessa se on ylivoimainen siirtymismuoto, myös hiilidioksidipäästöjen suhteen. SLAMMER UUTISET VIHERNURKKAUS Ituja ja kahlittuja aktivisteja Kuva: Patrik Ngu aka Panda Laskija: Sten Smola Slammerin suuri valokuvauskilpailu Muutaman kuukauden vireillä ollut suuri valokuvauskilpailu on päättynyt. Tule paikalle katsomaan kuvat läpi ja spekuloimaan voittajaa. Voittajan valitsi Slammerin kunniarvoinen raati, jolla on kokemusta yli kahdentuhannen kuvausvuoden verran, eli enemmän kuin Jeesuksella ikää. Ratkaisuna ongelmaan on haikkaus ja laskeminen siellä, missä muut eivät laske. Varsinkin pidempiä aikoja vuorilla viettäessä ei enää välttämättä jaksa innostua kalliista hissilipuista ja kilpajuoksusta mäessä aamulla. Kun on nähnyt vähän vaivaa ja ollut rauhassa luonnon helmassa koko päivän iskemättömillä puuterikentillä, fiilis on aivan erilainen kuin tavallisen laskupäivän jälkeen. Myöskin huipulle päästyään voi rauhassa ihailla maisemia ilman pelkoa siitä, että Norrøna-univormuihin pukeutuneet ruotsalaiset korkkaavat putskut nenän edestä. Vapaalaskun (ja erityisesti leveiden suksien, jotka helpottavat puuterilaskettelua) suosion kasvettua helposti saavutettava iskemätön hissipuuteri on kuitenkin alkanut olla monissa hiihtokeskuksissa kortilla, ja pahimmillaan kaikki mukavasti saavutettava iskemätön lumi on korkattu jo parin ensimmäisen tunnin jälkeen. Mut hienoa et noita on noin paljon, mutta harmi ettei mennyt 1000 rikki." Voittaja Juha Mustonen 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. hahaha" Voittaja Jussi Oksanen Kuvaajat "Tuli tahkottua aika huolella snoukkakuvaa 1997-2001 ja lifestyleä ja potretteja vielä senkin jälkeen. Nähdään messuilla. Teksti Jari Salo Mikä ihmeen Spatial Experience? Järkevä puuterihamsteri on perinteisesti maksimoinut lasketun puuterin määrän suhteessa vaivaan. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteivätkö suomalaisetkin voisi noudattaa samaa filosofiaa hakeutuessaan vuoristoon laskumestoille esimerkiksi yöjuna päihittää mukavuudessa auton ja lentokoneen mennen tullen. Itse haikattu puuteri myös palkitsee. Vapaalaskuhommissa kannattaa olla mukana opas tai oikeat varusteet ja riittävästi kokemusta, jotta homma sujuu mahdollisimman pienillä riskeillä. Voittaja julkistetaan Boardexpo lauantaina klo 16.00 Slammerin osastolla. Kun vuorelle kapuaa itse, on touhussa astetta enemmän liikunnallista haastetta, mutta samalla pystyy havainnoimaan ympäristöä ja luontoa aivan uudella tavalla
Näillä sanoilla mainostettiin kiertuetta, sen alkuaikoina noin 7-8 vuotta sitten. Laskuaikani parhaat ja paskimmat kisamuistot ovat kiistämättä lähes kaikki TTR-kiertueen kisoista. On vain harmittavaa huomata, että se minkä takia TTR aloitti alunperin, on muuttunut aika paljon vuosien varrella. Vaikkakin se oli juuri TTR:n osakilpailu viime helmikuussa, josta en ihan omin jaloin kotiin matkustanut, niin en näitä reissuja kyllä vaihtaisi mihinkään. Rami Hanafi Knopp "Ihminen on nisäkäs." Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 17. Kyllä mä tietty ymmärrän, että kun halutaan tehdä joillain jutuilla voittoa, niin on pakko jossain vaiheessa miettiä sitä hommaa enemmän bisneksenä, ja näin tässä on just käynyt. Samaa shaissea eri tuutista, danke schön! Laskijoilta laskijoille. Missä on esimerkiksi Jussi Oksanen, Travis Rice, Gigi Ruf tai Dan Brisse jne. SLAMMER UUTISET ILTAPOIKA www.shakum.com Mark Welsh Meri Peltonen Laskijan mielipide: TTR Eero Ettala Jos nyt totta puhutaan, niin mulla on mennyt kyllä aika fiilis TTR:ään. Jengi aina spekuttaa että "en aio kiertää enää FIS-kisoja, vaan vedän pelkkää TTR-meininkiä", mutta mun mielestä molemmat skabat on ihan yksi ja sama juttu. TTR:n skaboissa nykyään vain tungetaan jengiä väkisin portista ulos, vaikka olisi kuinka paskat olosuhteet laskemiseen. Nyt oli laskijoilla valinnanvaraa. TTR oli aikoinaan siisti juttu, kun ne oikeasti pitivät "from riders to riders" -periaatteesta kiinni, mutta nyt kun koko homma on laajentunut, niin ei ylläpitäjiä hirveästi näytä kiinnostavan muu kun raha ja tv-näkyvyys. En tajua sitä, että miten ne vieläkin kehtaavat mainostaa, että maailman parhaat laskijat kilpailisivat skaboissa. Laskijoiden droppausajatkin ovat jo valmiiksi päätetty sekunnin tarkkuudella tv-lähetyksiä varten. Mun mielestä on aika sama, mitä skaboja jengi nykyään käy. Niiden pitäisi vain mainostaa, että meillä käy samat laskijat kuin FIS:n skaboissa. Maailmancupissa kisaliivit kiristi ja pissatestit jännitti. Tuomarointi, laskijakaarti, rahapalkinnot, kisafiilis ja olosuhteet eivät hirveästi muutu FIS:n ja TTR:n välillä. Pääsin reissaamaan maailmaa ympäri ja laskemaan paikoissa, joista pikkuMeri saattoi vain haaveilla Talman sompahississä räkä nenästä valuen. Paljon uusia ystäviä, mahtavaa laskemista, onnistumisia, noloja tuuletuksia, epäonnistumisia, sairaaloita ja murtuneita luita, kavereiden kannustamista, ikimuistoisia (sekä vähemmän muistoissa olevia) bileitä, tuulta, vettä, kisojen peruuntumisia, aurinkoa, metreittäin uutta lunta sekä loistokkaita ja vähemmän loistokkaita puuterikäännöksiä
Välinevalintansa Jarkko kuittaa sillä, että "lauta nyt vain sopii paljon suksia paremmin pehmeän lumen laskemiseen." Kokemuksia on kertynyt vuosikymmenten varrelta myös suuresta maailmasta ja isoista vuorista: "Reilut 20 vuotta sitten lähdin Alpeille opettelemaan isompien mäkien laskemista. Myöhemmin Kunkun formaatti muuttui, ja se meni Himokselle, kun freeride puolestaan vietiin Kilpisjärvelle. Alaskassa ja vastaavissa paikoissa olen pyörinyt toki muutenkin, koska kisaaminen ei ole se juttu freeridessakaan, vaikka freeride-kisat ovatkin tosi hauskoja." Toki Suomeenkin piti saada järjestettyä samankaltaista toimintaa, joten Pyhälle synnytettiin overall-tyyppinen free-kisa, Kukkulan Kuningas. Vuokatissa on sama könttäysmeininki jatkunut, se on sitä urheilua! Pakkasia odotellaan kovasti, että päästäisiin ennemmin rinteeseen kuin punttisalille riehumaan. Kilpparin kisa taas siirrettiin sittemmin Norjan Tamokiin. P.S. J.J:n harrastaminen ja työnteko lajin parissa eivät kuitenkaan ole olleet valtavirrassa pulikointia. Sukset vaihtuivat lautoihin jo parikymmentä vuotta sitten, ja sen jälkeen J.J on ollut mukana melkein kaikessa mielenkiintoisessa, mitä Suomessa lumilautailun ( ja suksimisenkin) parissa on puuhattu. "Alusta, ihan ekasta laskusta saakka olen panostanut täysillä vapaalaskemiseen", Jarkko selventää lajivalintaansa. Eikä siinä vielä kaikki! Myös Vuokatin vaneriparkki joutuu tulevaisuudessa siirtymään kuulopuheiden mukaan parkkihallin tieltä pois. Anaboliset steroidit ovat onneksi pysyneet toistaiseksi poissa kuvioista. Nyt on aika tarkistaa, mitkä projektit miehen kalenterin tällä hetkellä täyttävät. Teksti Peter Hasselgren, Kuva Aadne Olsrud Lumilautalukiolaisen Juuso Pusan päiväkirja Niin syyskuu taittui lokakuun puolelle, ja ensilumetkin satoivat taivaalta alas myös Vuokatissa. Projekteja tulee ja menee ja osa jää ehkä keskenkin mutta se ei ole tahtia hidastanut. Jarkko Henttosella on ollut lusikkansa lähes joka sopassa, joita Suomessa on lumilautailusta keitelty. Parikymppisenä päädyin mukaan vapaalaskukisoihin. Jonkinlaatuista ravinnontarkkailuakin on suositeltu tekemään, jotta rauta tottelee parhaalla mahdollisella tavalla. Se sokeriton siis, enkä puhu Cola Lightista... Muinaishistoriallisen 70-luvun lopulla suksilla rinteisiin ponnistanut Jarkko tuskin tiesi, mihin vielä tulisi laskemaan. Vinkki: vastaus on sama, minkä nimistä colajuomaa myydään kaupoissa. Pienenä arvausleikkinä voitte päätellä, kuinka monella on laskupäivän jälkeen intressejä alkaa punnertaa tai nostaa rautaa. Kauden avaus on siis parin päivän päässä! Alkaa se sisäputken hinkuttaminen taas pikkuhiljaa maistuakin puulta. Hallin tilalle on kaavailtu pientaloalue. "Ja sillä tiellä ollaan edelleen", Jarkko valottaa reittejänsä. 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Itse olen keskittynyt syömään hiilihydraatteja (lue: epäterveellisesti, hienommin sanottuna). Talvella kun oli niin mukava päästä välillä skeittaamaan! Niin se raha ratkaisee. Lento Muncheniin, mistä matka jatkuu jäätikölle Hintertuxiin. WANTED: sinä skeittaajien ja lumilautailijoiden ystävä, jolla on vaikutusvaltaa Kainuussa, on sinun aikasi nousta esiin kukkahattusetien/-tätien joukosta! Tällä kirjoitushetkellä istun kotona Helsingissä ja odottelen huomista päivää. Kajaanin skeittihallin kiinteistö nimittäin lyötiin purkupäätöksen alle, ja neuvottelut uuden tilan löytämisen kannalta ovat jäissä. "Maailman parhasta lumilautalehteä" Slammeriä Henttonen on tehnyt sen ensimmäisestä numerosta lähtien. Enemmän elopainoa on yhtä kuin enemmän vauhtia bokseihin talvella! Myös surullisia uutisia on kantautunut korviin Vuokatin ja Kajaanin ympäristössä, nyt rullalautailua koskien. Esimerkiksi kirjoittajana, mikä ei ole edes Henttosen pääpuuhaa, Jarkko on ollut kaikissa alan lehdissä. Surullista, erittäin surullista. SLAMMER UUTISET RISKIBISNES JARKKO HENTTONEN Slammerin tämänkertainen riskinottaja on todellinen joka paikan höylä. Leiriohjelmassa, joka koskee Hintertuxin reissua, luki selvällä suomenkielellä muutaman päivän kohdalla "Voimaharjoittelu". Maahan ei kyllä mitään jäänyt
Toivottavasti pian." Sitä odotellessa on herralle tullut eteen varmasti monta muutakin projektia, joista toivottavasti kuulemme myöhemmin lisää! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15. Kopteriluvan saamisen takana on alueen matkailuprojekti, jossa Henttonen on nyt mukana. RISKIBISNES "Tavoitteena on rakentaa Tamokiin hiihtokeskus, joka olisi monella mittarilla mitattuna Pohjoismaiden suurimpia." "Vuosien säätämisen jälkeen saatiin lupa Norjassa muutoin laittomaan helilaskemiseen. "Haasteita on toki vielä edessä, mutta kyseessä on useamman kymmenen vuoden projekti. Ei todellakaan. Uskon, että keskus tulee siinä ajassa toteutumaan." Vastikään 40 vuotta täyttänyt ikinuori kertoo myös, että on selvät merkit siitä, että takamaastossa laskeminen on laskijoiden ikääntymisen myötä nostamassa päätään: "Esimerkiksi Jeremy Jonesin Deeper-le a lisää aivan varmasti homman merkitystä lumilautailussa." Keskushankkeen ja Tamokin toiminnan lisäksi Jarkon pitää tällä hetkellä kiireisenä yhdessä Matti Verkasalon kanssa työstämänsä freeride-kirja eli "toimintamanuaali takamaastoihin". "Käsitykseni mukaan Suomessa on lisäkseni vain muutama kaveri, joka ymmärtää vähän syvällisemmin lumiturvallisuusasioita. Uudet välineet ovat nopeuttaneet laskemisen oppimista, mutta turvallisuusosaaminen ei kerry sen nopeammin kuin aikaisemminkaan. Eikä se kerry ollenkaan, jos sen kartuttamiseen ei panosta." Kirjan ilmestymisaikaa ei ole Jarkko lyönyt lukkoon: "Se julkaistaan sitten kun se on valmis. Sitä on nyt Tamokissa harrastettu kilpailemisen siivellä viitisen vuotta. Kaikki muu on oikeastaan toisarvoista. Lupa on voimassa 2014 asti", Jarkko kertoo mahdottoman tekemisestä mahdolliseksi. Tavoitteena on rakentaa Tamokiin hiihtokeskus, joka olisi monella mittarilla mitattuna Pohjoismaiden suurimpia. Toisin kuin rinnetouhuissa, freeridessa on kuitenkin kyse ennen kaikkea selviämisestä lähtökohtaisesti hengenvaarallisissa olosuhteista. Olisikin suotavaa, että takamaaston tiedot ja taidot olisivat nykyistä paremmin laskijoiden hallussa. Bäkkäritouhussahan on muutama simppeli perusasia, joilla pääsee jo melko pitkälle, mutta jos haluaa olla oikeasti tukevalla pohjalla, pitää hallita myös aika hiton paljon vaikeitakin asioita, esimerkiksi omaa ajattelua. Tamokin ensi kesänä valmistuvaan yleiskaavaan, jota Jarkko on ollut kehittämässä, on esitetty hissit vuorille, joilla on yli 1200 metrin korkeuseroja. Olenkin sitä mieltä, että vuorilla seilaa ihan liikaa ihmisiä myös paljon suomalaisia lähes silkalla tuurilla. Ja omissakin tiedoissa ja taidoissa on aukkoja, vaikka olen opiskellut sitä jo yli 20 vuotta. Tehtävä suoritettu. Lumiturvallisuuteen painottuvassa opuksessa kerrotaan kohtalaisen kaiken kattavasti, mitä pitää tietää ja osata, jotta vapaalaskua pystyy harrastamaan mahdollisimman turvallisesti
Pidin hauskaa Myspacen kustannuksella, kun se yrittää lokeroida musiikin sen mukaan, miltä sen "pitäisi" kuulostaa. Myspace-sivuillasi mainitset vaikutteiksesi muun muassa Twin Peaksin, Bill Murrayn ja Karhun. FantasyTank Kuva Dwayne Morman Teksti Tuukka Tams Joskus suomalaisena on vaikea hahmottaa, mikä tässä maassa ulkomaista niin viehättää. Twin Peaks onkin sitten toinen tarina. Kun Suomesta on sekaisin henkilö, joka on kasvanut Seattlessa silloin kun koko maailma kääntyi sinnepäin, se on vielä kummallisempaa. Minulla on sellainen kummallinen magneettinen veto Suomea kohtaan, mitä en osaa selittää. Totta puhuakseni luulen musiikkini olevan sekoitus kaikkea, mikä on vaikuttanut minuun oli se sitten elektronista musaa kuten Björk tai Aphex Twin tai Nirvana ja Melvis, joita seurasin nuorempana. Hienoja bändejä, eikö totta. FantasyTankista eli Alan Grosvenorista paljastui suurimman luokan Suomi-fanittaja. Moi Alan! Kuulin, että olet tulossa Suomeen. Tarkoitatko todellakin Karhu-olutta. Jopa soundtrack-musa leffoissa, jotia pienenä diggailin, kuten Loppumaton tarina ja Legenda, ovat vaikuttaneet minuun. - Jep. Toin niitä mukanani kolme lavallista Portlandiin viime reissultani Helsingistä, ja olin yllättynyt, kun ne tulivat ehjinä perille. - Joo, yritin olla hauska kun listasin noita bändejä. Täyttä olutta! Varsinkin tölkistä. Se vaikutti minuun isosti. Aina vain pitää tulla takaisin. Onko tullut jo usein käytyä täällä? - Itse asiassa tämä on neljäs Suomen-matkani. Karhu on lempioluttani. Sanot samassa paikassa, että musiikkisi kuulostaa Slipknotin, Kornin ja Limp Bizkitin sekoitukselta. Ei pelkästään siksi, että tv-sarja oli kuvattu puolen tunnin päässä lapsuuden kodistani, mutta se 20 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kuvaile juttuasi ihmisille, jotka eivät ole sua kuunnelleet saati edes nähneet David Lynchin leffoja
Olin mukana, totta kai. Neljä parasta kaveria sai matkustaa ympäri maata tehden musiikkia! pyysi biisiäni pieneen leffan mitä hän teki. Siitä tulee huippua! Mitä ajattelit tehdä täällä. Terje, Jamie Lynn, Brian Igughi, Todd, Dave, Peter Line ja jopa Travis Parker on tullut takaisin. Muutamien yhteisten sessareiden jälkeen päätimme perustaa bändin nimeltään Leaky Green. Portland tutustutti minut Whiteyyn ja Nikeen ja Todd huukkasi minut yksiin Mack Dawgin kanssa. Haluan myös hengata kavereideni kanssa pitkästä aikaa. - Nike SB, Kingpin Productions, Double Decade, Tasankojen Herrat, Mestarit Areenalla ja Jarin uusi leffa sisältävät mun musaa. Lapset ovat hulluja hullun hyviä. Se kesti koko yläasteen ajan, kuten myös rakkautemme skeittaukseen, laskemiseen ja Seattlessa keikoilla käymiseen. Hän on tajunnut sen jutun. Mellä oli todella hauskaa, helposti hauskinta mitä mulla on eläissäni ollut. - Kyllä, tulen pian Helsinkiin. Siitä saan enemmän kiksejä kuin mistään muusta. Tietenkin annoin luvan, ja sitä kautta sain hieman rahaa ja yleisön, jota minulla ei vielä ollut. Se oli nimeltään Lapland, ja se kertoi siitä, millainen oli mun käsitys Suomesta. Entä mitä et tee. Kiitokset Stumptown Coffee ja Mission Workshop, kun olette pitäneet minusta huolta. Miltä tuntui, kun ekan kerran kysyttiin musaa leffaan. Jari rules! Yleensä laskuleffat ovat täynnä punk-rockia, hiphoppia ja muuta sellaista, mitä FantasyTank ei todellakaan ole. - I fucking love salmiakki se on parasta Suomessa! Pidän siitä jopa enemmän kun Karhusta, mikä kertoo paljon. Hän esitteli minut veljelleen Mikalle, ja lopulta vietin monia päiviä hänen kanssaan festarin jälkeen. Kiitos! Keikalla: 1.12. Ja Angelo Badalamentin soundtrack on upea. Dave Lee tutustutti minut Joni Mäkiseen, jonka kautta tapasin Jari Salon. Mutta jos jonkun mielestä se käy johonkin projektiin, josta minäkin pidän, niin osallistun siihen. Meillä kaikilla oli sama tausta: kasvettiin Seattlessa, laskettiin ja skeitattiin ja olimme osa kaikkien aikojen mielenkiintoisinta musiikkiskeneä. Olet siis tulossa pian taas Suomeen. Dave ja Todd alkoivat lopulta laskea Lib Techilla ja Gnulla ja hommasivat yhteisen kämpän Seatt- len ulkopuolelta, jossa me soitimme yhdessä ja pidimme hauskaa. Onko siitä bändille hyötyä. Miten näet lumilautailun tänä päivänä. Olin lisäksi onnekas, kun sain asua kaupungissa, missä musiikkia ja keikkoja oli kaikkialla. Karhun juominen Erottaja-baarissa on myös listalla. Se on jotain, mitä mun on tehtävä, ei erityisesti leffojen tai mainosten tai minkään muun takia. Eka keikkani on Jari Salon leffan ensi-illassa 1.12. Siihen aikaan tutustuin Dave Leehen, koska hän kävi samaa valtiollista lukiota kuin minä ja myös laski Snoqualmie Passissa. Soitin Portlandissa bändissä nimeltään Jatun, ja sen musaa on ollut Helly Hansenilla ja Nike SB:llä käytössä. Ensimmäisen FantasyTankin biisin tein Seattlessa 2001 juuri ennen ensimmäistä matkaani Suomeen. Joka vuosi odotan innolla yhteistyötä Jarin kanssa, enkä malta odottaa nähdä hänen uutta leffaa. Astoria-sali, Helsinki www.fantasytank.com Biisejä jaossa osoitteessa slammer.fi "I fucking love salmiakki se on parasta Suomessa! Pidän siitä jopa enemmän kun Karhusta, mikä kertoo paljon." Onko taustan ansiota, että olet päässyt moniin leffoihin mukaan. Ystäväni Joni Mäkinen huukkasi minut Ruisrockiin heti ensimmäisenä viikonloppunani. Ainakin Jarin leffa on kova. Myös poltan ja lähetän levyjä ihmisille, jotka pyytävät musaani eivätkä löydä sitä muualta. Moni on mailannut mulle siksi, että on kuullut musaani Double Decadessa, ja se fiilis on enemmän kuin rahalla voi ostaa. - Tutustuin Jariin Mäkisten kautta Helsingissä. MUSANURKKA FantasyTank todella vangitsi Washingtonin osavaltion syvimmän olemuksen. - Hyvä kysymys. Monet suomalaiset ruoat ovat ulkomaisille suuria inhokkeja, kuten salmiakki. 1998 muutin Durangoon Coloradoon. Mutta aina mulla on pointti, kun annan musiikkiani ilmaiseksi käytettäväksi. Mutta silti pääsin leffoihin, vai mitä. Hän tykkäsi musastani ja pyysi käyttää sitä jossain Nike SB:n videomainoksessa, jonka hän oli juuri tehnyt. Joten kyllä, laskeminen ja kitaran soittaminen parhaiden kavereiden kanssa on ajanut minut siihen mitä musiikissa nyt olen. Olen todella innoissani saatuani olla mukana leffoissa, koska en kuitenkaan koskaan pystyisi laskemaan niin hyvin kuin ne tyypit. Bändin nimeksi tuli Eris kreikkalaisen eripuraisuuden jumalan mukaan. Missä kaikissa leffoissa sun musaa on nyt ollut. Olimme samoilla musiikkitunneilla. Seuraavana vuonna hän halusi, että hoidan koko leffan soundtrackin. Rakastan mitä Dave Lee tekee Signalin kanssa. Astoria-salissa. Näin on. Miten FantasyTank sitten lähti liikkeelle. Meillä molemmilla oli Tony Hawkin tyyliset blondit hiukset ja Powell Peraltan t-paidat, joten päätimme tavata yhdessä, soittaa ja skeitata. Se todella vangitsee sen fiiliksen, mikä kavereiden kesken laskemisesta tulee. Leffantekijät lupaavat aina bändeille paljon näkyvyyttä ja mainetta ja kunniaa, kunhan saavat käyttää musaa mahdollisimman halvalla. Hän oli todella mukava kaveri, ja lopulta hän tuli käymään luonani Portlandissa. - Ekana yläastepäivänäni tutustuin sittemmin parhaaseen ystävääni Dwayneen. Olet tehnyt paljon yhteistyötä Jarin kanssa. Siellä kaipasin kitaran soittamista kavereiden kanssa, joten lopulta muutin takaisin Seattleen takaisin seuraavana vuonna ja jo viikossa oltiin taas soittamassa yhdessä. Kun tulin takaisin Jenkkeihin, muutin Portlandiin Oregoniin ja jatkoin FantasyTankin musan tekemistä. Sain ensimmäisen kitarani kun olin yhdeksän ja aloin soittaa päivittäin. Muutamaan vuoteen en tehnyt mitään muuta kuin kävin koulussa, soitin kitaraa ja kävin keikoilla. - Toivon mukaan olen muutaman kuukauden ja teen uuden levyn. Olimme yhteydessä kaikki vuodet, ja yhtenä päivänä hän LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 21. Siitä tuli loistava filmi. Tee musiikkia, koska rakastat sitä älä siksi, että rikastuisit sillä. Pidän siitä ajatuksesta, vaikka musani onkin paljon rauhallisempaa kuin normaalin laskuleffan musa. Todella pelottavaa ja aavemaista mutta humoristista ja naurettavaa samaan aikaan. Se on tavoitteeni. Esimerkiksi mulla on 16 kappaletta sivuillani ilmaiseksi ladattavissa. Yhtenä päivänä hän tutustutti minut yhteen tyyppiin nimeltään Todd Schlosser, joka skeittasi todella hyvin. Tuhansia räjähteitä ja pyrotekniikkaa! Ehkä jopa tiikeri tai leijona tulee lavalla. Pidän myös siitä, että minun kaltaiseni vanhat parratkin vielä määräävät. - Hulluna. Mun show on se, että olen lavalla ja soitan biisejäni kaikille, jotka haluavat niitä kuunnella. Se oli ensimmäinen matkani rajojen ulkopuolelle, ja se oli vitun mahtava. Olen todella iloinen, että sain olla osa sitä juttua. - Kun soitin Erisissä, tutustuin moniin mukaviin ihmisiin snoukka- ja skeittiteollisuudesta. - Synnyin ja kasvoin Seattlessa. En todellakaan tiedä, miten pienet kappaleeni sopivat nopeatempoiseen lumilautaleffaan. Koitan edelleen katsoa sarjan läpi joka talvi. Ja odotan innolla ajan kuluttamista kahviloissa. Monien musiikintekijöiden pitäisi ymmärtää yksi asia heti kättelyssä: älä kuvittele tekeväsi musiikillasi elantoa. - Totta kai se auttaa. Tuntuiko, ettei se olisi oikeassa paikassa siellä. FantasyTank on aina ollut vain musiikin tekemistä varten. Siellä tutustuin Rob "Whitey" McConnaughyyn, joka teki Whiskey-leffoja 90-luvulla. Tähän päivään mennessä monia parhaita kuulemiani bändejä on ollut lasku- ja skedeleffoissa, enkä monia bändejä olisi koskaan kuullutkaan ilman leffoja. Tarina kertoo, että olet soittanut useiden snoukkastarojen kanssa. Miten se lähti liikkeelle. Onko keikkoja tiedossa ja mitä niillä on luvassa. Todd oli aina hyvä kaikessa, varsinkin laskemisessa
SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 24 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Testiin tulisi siis lähettää perinteisiä camber-mallisia lautoja ja niihin soveltuvat siteet, mikäli tavallinen 4x4 kiinnitys ei ole mahdollinen". Suurin piirtein tuohon malliin lähti ensimmäinen testikutsu lautamerkkien maahantuojille helmikuun loppupuolella. Tule mukaan tutustumaan parkkirockereiden mielenkiintoisiin ominaisuuksiin! -Jussi Väätäinen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 25. En ollut pitänyt koskaan edes kädessäni sellaista, ainakaan tietoisesti. Viestin lähettämisestä ei kuitenkaan ehtinyt kulua montakaan minuuttia, kun allekirjoittaneen puhelin ja maili alkoivat huutaa. "Ensi vuonna ei tule enää cambereita", "Me ei voida lähteä testiin mukaan, kun mallistossa ei ole yhtään kuvaukseen sopivaa lautaa", "Se on Jussi kuule niin, että rockerit ovat tulevaisuutta ja teidän kannattaisi testata niitä." Vaivuin epätoivoon. SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 Laskukuvat Teemu Lahtinen, "testikuvat" Jani Kärppä "Hei, olisi jälleen Slammerin lautatestin aika. Tänä vuonna tarkoituksenamme on testata parkkilaskemiseen tarkoitettuja lautoja mutta ei rockereita. Ponkesin Keke sanoi kuitenkin rohkaisevasti: "Takaan, että sinulla tulee olemaan rockereilla laskiessa aivan äärettömän hauskaa." Keke ei ollut väärässä, vietin kauden hauskimmat neljä päivää Levin rinteillä maalishuhtikuun vaihteessa. Kokemukseni rockereista oli suoraan sanottuna olematonta
Herraan on ollut ilo tutustua kuluneina vuosina Rukalla. Päätarkoituksena oli laskea neljä päivää Levin kahta parkkia ja rankata ensi kauden parkkilaudat paremmuusjärjestykseen. Näin neljässä päivässä jokainen testaaja oli käynyt 26 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Nakun saavutuksia ei tässä sen enempään tarvitse kerrata ja Mikasta kerrottakoon, että hän on aktiivinen lautailun harrastaja Etelä-Suomesta. Loppupeleissä ensimmäisestä versiosta ryhmää jäi jäljellä kaksi nimeä: Antti-Juhani "Naku" Piirainen ja Mika Käyhty. Tästä ei ryhmä voisi enää parantua. Leville saavuttiin ympäri Suomea ja majoitus oli järjestetty Levi Black -rinteen läheisyyteen. Kun ottaa huomioon Suomen tason parkkilaskemisessa, ei tällaisten henkilöiden löytäminen pitäisi olla vaikeaa. SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 Testiryhmä suuntasi kulkunsa Suomen suurimpaan hiihtokeskukseen Leville maaliskuun viimeisinä päivinä. Suomen laskijalistaa läpikäydessä alkoi pikkuhiljaa ilmestyä nimiä paperille, ja saimme kokoon mielenkiintoisen porukan Suomen kärkilaskijoita harrastajilla höystettynä. Mökillä paiskittiinkin "töitä" yömyöhään, sillä tekemistä riitti joka sormelle ja varpaalle. JA EIKUN RINTEESEEN... Noroviruksen kaataessa miestä petiin loppukolmikko koostui seuraavista Slammerinkin sivuilta tutuista nimistä: Joel Lahti, Otto Veijola ja Arto Saraniemi. Asuinkerroksissa viihtyi isommallakin porukalla, ja alakerrassa oli voitelu/huoltohuone sekä jokaisen laskuporukan unelma: biljardihuone ja stereot. Sovimme testiryhmän kanssa, että jokainen testaa joka päivä vähintään kolme lautaa. Mökki oli mitä mainioin tukikohta pohtia lautojen paremmuutta ja siinä sivussa hieman levätä seuraavan päivän koitoksia varten. Ensimmäisenä laskijakatrasta suunnitellessa oli mielessä vain yksi asia: pitää osata laskea parkkia ja mielellään vielä hyvin. Edellisestä testistä viisastuneena lautatestejä aikaistettiin kuukaudella, jotta olosuhteet olisivat mahdollisimman tasaiset kaikkien lautojen testaamiseen
Tuloksena mies läsähti spinen alastuloon vatsalleen laudan jäädessä puiden väärälle puolelle poikittain. Ketteryys pihaparkissa oli valttia; rockerit ovat muotonsa vuoksi helposti kääntyi- leviä, ja siten nopeat muutokset laskulinjassa ja vauhdissa eivät tuottaneet niille suuria vaikeuksia. Parkkilaskemiseen kuuluvat kuitenkin olleellisena osana myös bokseista hyppiminen, ja näissä laudoissa nämä ominaisuudet jäävät pakostakin jibauttelun varjoon. Puuteri, metsälasku ja reilit sopivat lumilautoja kuvaillessa harvoin samaan lauseeseen, mutta näissä laudoissa kehitys on onnistunut loistavasti. Rocker-malli tuo myös toisen mielenkiintoisen lisäominaisuuden. Vaikka lauta olisi tarkoitettu pääasiassa parkkilaskemiseen, täytyy sillä pystyä laskemaan luontevasti myös leikkaavaa käännöstä rinteessä. SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 läpi kaikki 11 lautaa ja testin voittaja olisi selvillä. Spine toimi, vaikka ei ollutkaan kovin korkealle heittävä, gäpi toimi vähän sinne päin. Esimerkiksi Burtonin Whammy Bar -laudasta löytyy Rail Ready -kantit, jotka valmistajan mukaan tekevät yhdessä Mid Spoon -rakenteen ja V-Rockermallin kanssa jibauttelun naurettavan helpoksi. Nakun ensiyritys päättyikin klassisesti. Metsäpätkät olivat taasen omiaan testattaessa rocker-ominaisuuksia ja laudan ketteryyttä. PIHAPARKKI Tampereen miehen eli Joelin saapuessa mökille hänellä oli mielessä vain yksi asia: "Tuohon takapihalle pitää ehdottomasti saada parkki! Siinä on vauhdinottokin valmiina". Mikäli pressien hinkuttaminen alkaa kyllästyttää, ei tarvitse vaihtaa pidempään lautaan, vaan samalla lankulla voi tykittää myös pehmeää lunta metsäpätkillä ja vuorilla. Burtonin ja DC:n PBJ-laudat toimivat reileissä ja presseissä kuten pitääkin, mutta niillä on myös erityisen mukavaa ja helppoa laskea pehmeässä lumessa. Pienen fiksaamisen jälkeen parkki alkoi kuitenkin toimia, ja varsinainen testaaminen pääsi vauhtiin. "Tulipa ainakin testattua inserttien toimivuus", Naku huusi muiden mylviessä huutonaurua. Apuna testaamisessa käytettiin edellisestä lautatestistä tuttua arviointilomaketta, johon testaajat pisteyttivät lautojen ominaisuudet asteikolla yhdestä viiteen. Parkki koostui kahden puun väliin tehdystä spinestä, tuligäpistä ilman tulta, speed bumpista ja boksista, jonka alastulo oli tasaiselle maalle. JIBAUTTELULAUTA JA PUUTERITYKKI SAMASSA PAKETISSA Reilien laskeminen ja muu parkeissa ja rinteessä tapahtuva jibauttelu kasvattaa suosiotaan laskijoiden parissa vuosi vuodelta. Näin laudoista saatiin esille parkkilaskemisen lisäksi myös muita ominaisuuksia, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä uutta lautaa hankittaessa. Sovimme porukalla, että kaivuu-urakka alkaa heti ensimmäisen mäkipäivän jälkeen, ja mikä sen mainiompi paikka testata lautojen ketteryyttä kuin nopea ja tekninen pihaparkki. Parin tunnin kaivamisen jälkeen alkoi olla testilaskujen vuoro. Testin aikaan Levillä satoi lähestulkoon joka päivä uutta lunta eikä vielä pystytä aivan säitä hallitsemaan joten erityisesti aamupäivät käytettiin metsäreittien koluamiseen näkyvyyden ollessa rinteessä nollassa, ja vasta lounaan jälkeen siirryttiin laskemaan parkkia ilman kirkastuttua. Laudat keräsivät myös korkeat pisteet switchlaskussa, joka tukee reilien vetämistä mutta myös erilaisia buttereita pehmeässä lumessa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 27. Levin snowparkin ja eturinteen parkin lisäksi laudoilla laskettiin sekä rinteessä että metsässä. Spinestä oli kuitenkin hyvä yrittää jopa takavoltteja, vaikka nekin tuottivat hankaluuksia puiden kapean välin vuoksi. Myös rockereiden suunnittelussa jibauttelu on otettu erityisesti huomioon. Kehitys on tuonut markkinoille erilaisia kantittomia ja muita erikoislautoja helpottamaan reilien laskemista. Samalla myös lautojen kestävyys on parantunut huomattavasti. Voltti ei lähtenyt pyörimään suoraan, sillä grabin ottaminen oli lähes mahdotonta, joten lauta kääntyi juuri väärään aikaan 90 astetta. Jälkeenpäin oli hyvä, että nuotio hyppyrin ja alastulon väliin jätettiin tekemättä
"Elan vaikutti hyvin pitkälle camberiltä, eikä rockeria heti edes huomannut. "Nopea, ketterä ja helppo. PIENEMPÄÄN LINJAAN JA KIKKAILUUN Levin parkkien jibbailulinjoilla edukseen esiintyivät kolmikko Burton, Stepchild ja Nitro. Pituuteen nähden yllättävänkin jäykkä ja voisin kuvitella, että tällä 28 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Erityisesti Suomen olosuhteissa rinteet ovat useasti tykki- ja luonnonlumen sekoitusta, mikä tekee rinteestä kovan ja osittain myös jäisen. Inserttejä on vaan aivan liian vähän, ja siteitä asennettaessa tulee hieman liian iso stance, vaikka laudalla ei ole pituutta kuin 156 senttiä. Mikäli isokokoinen laskija valitsee laudakseen rockerin, niin suosittelen ehdottomasti tätä, vaikkakin lauta on hieman kömpelö. "Riden Machetella oli mukava laskea rinnettä, kun se pysyi hyvin kontrollissa kovassakin vauhdissa. Kommentit molemmista laudoista olivat hyvin samansuuntaisia kuin Ridestä, mutta lautojen kankeus ja inserttien määrä johtivat siihen, että Ride rankattiin loppusijoituksissa hieman korkeammalle. "Kyllä tämä yllättävän hyvin kesti vauhtia, ja ehkä tuo laudan nimi vie hieman harhaan, kun ajattelin laudan olevan täysin reililankku. Näihin olosuhteisiin vaaditaan myös laudalta erityisominaisuuksia, jotka eivät aina toteudu kovinkaan mallikkaasti rockereiden osalta. Tällä onnistui myös paipin lasku, joten monipuolisuuttakin löytyy", Riden monipuolisuudesta yllättynyt Joel totesi. Myös A+:ssa inserttejä on vähän, ja kun tähän lisätään laudan sopimattomuus reileihin sekä kömpelyys, eivät sen rahkeet riitä haastamaan Rideä tai Elania. Reileissä toimii kuin unelma, ja gräbejä voi bounata uskomattoman paljon, joten pieniin parkkeihin loistovalinta", Joel ehdotti Nitro Addictin testaamisen jälkeen. Testilautojen joukosta löytyi kuitenkin kolme lautaa, jotka saivat positiivisia kommentteja hyvän vauhtikestävyyden sekä kaarrevakauden osalta. SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 LUOTTOLAUDAT MYÖS PARKIN ULKOPUOLELLE Lumilaudan päällä rinteessä kulutettavasta ajasta suurin osa menee usealla lautailijalla parkeissa, mutta joskus mieli tekee lähteä kruisimaan rinteitä. Tällä pituudella se ei kuitenkaan ole reileissä ihan omimmillaan, tai sitten se vaatii vähän totuttelua", Arto analysoi. "Ehkä hieman lyhyempänä tämä menisi täysin jibauttelulaudasta. Stepparista ei kuitenkaan ole haastamaan testin kärkipään lautoja, joten sitä on hyvä verrata näihin muihin "jibauttelulautoihin". Nelikosta yksikään lauta ei noussut arvostelussa testin kärkisijoille, johtuen juurikin lautojen yksitoikkoisuudesta, mutta Suomen parkkeihin nämä laudat sopivat erinomaisesti. Riden kanssa samassa luokassa painivat myös A+ Snowboardsin eli NDK:n Antti Autti signature model sekä Elanin Prodigy. A+:lla pystyi kuitenkin laskemaan pipeä, mikä on pakko lukea positiiviseksi eduksi", Arto vertaili. Vaikka laudat eivät olleet sen pidempiä kuin muutkaan testin laudat, näiden kolmen laudan ominaisuudet miellyttivät testiryhmää, ja niitä päätettiinkin suositella isompikokoisille ja aggressiivisen laskutyylin omaaville laskijoille. Nopeaan kurvailuun ja metsään tämä oli miellyttävä kokemus, mutta en ehkä lähtisi isompia bokseja tällä haastamaan", Otto totesi Stepchildista. Tästä nelikosta vahvin oli ehdottomasti Stepchildin Jibstick, koska sillä pystyi laskemaan myös kovempaa vauhtia. Burtonin Whammy Bar, Flown Verve ja Nitron Addict kannattaa ottaa harkintaan, kun laskeminen sijoittuu pääasiassa pienille parkeille ja reileihin. "Tämä on selkeästi kaikista eniten aloittelijoille suunnattu lauta, mutta silti lauta vaikuttaa kestävältä ja laadukkaalta. Kun joukkoon lisätään vielä Flow, saadaan neljän laudan kvartetti, jota voi suositella parkkien pienemmissä linjoissa viihtyville laskijoille sekä reili- ja pressikikkailijoille. Lauta ei kuitenkaan kestä vauhtia, ja takapainoon laskeuduttaessa lauta livahtaa alta
NUORET LEIJONAT SAMI LUHTANEN LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 21
Bokseja ja muita hyppyreitä laskiessa nuo ominaisuudet ovat ehdottoman tärkeitä, jotta laudan tail ja nose eivät lähde vemputtamaan kurvissa, joka boksin nokalla tehdään. K2:n Parkstar ja 5150:n Dealer olivat arvosteluissa omassa luokassaan, ja myös kommentit testaajien suusta tukivat näiden lautojen saamaa suitsutusta. Burtonin Whammy Bar V-rocker oli testin laudoista tehtaalla eniten muotoa saanut lauta. Laskukokemukset metsäpätkillä tekivät laskemisesta miellyttävää, mutta samalla laudan löysyys johti keulimiseen, jonka seurauksena laudan kontrollointi oli vaikeaa. Vaikka parkkilaskemiseen kuuluu oleellisena osana hyppiminen, jäi usean merkin lauta boksi- laskemisessa kahden laudan varjoon. "Se johtaa väistämättä siihen, että ponnistaminen ja alastulo ovat hieman vaikeampia kuin muilla laudoilla. Toimii isommissakin hyppyreissä vauhtikestävyyden 30 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 voisi laskea myös pipeä. "Hyvä ja jämy peruslauta parkkiin. Laudan jäykkyys oli muutenkin piristävä ominaisuus muuten niin löysien rockereiden kirjoon, jopa pipen laskeminen onnistui, mutta kyllä tämä rehellinen parkkilauta loppupeleissä on", Otto totesi K2:n Parkstarista. Tällä pystyy laskemaan lujaa, joten myös isommat hyppyrit hoituivat mallikkaasti. Erikoinen muotoilu pisti Nakunkin silmään. Pääasiallinen käyttö kuitenkin reileihin ja metsälaskuun", Naku suositteli Flown Verveä. Tällä laudalla on kuitenkin mukava lähteä kikkailemaan pressejä ja reilejä. Lauta myös näyttää erittäin hyvältä", Arto arvioi. "Lauta tuntui omalta heti, kun sen laittoi jalkaan. SOPIVA JÄYKKYYS ANTAA LUOTTOA LASKEMISEEN Pituus- ja kiertojäykkyys ovat ne tekijät, jotka hyvin pitkälle määrittävät minkälainen lauta on laskea kovassa vauhdissa ja paineen alaisena tiukoissa käännöksissä
Kommentit ja arvosanat jakautuivat näiden kahden laudan kanssa hyvin samoille linjoille, mutta loppujen lopuksi testiryhmän keskustellessa päätöksestä voittajaksi päätettiin valita 5150:n Dealer. Toki yhdellä laudalla pärjää myös ympäri Suomea ja jopa maailmallakin. HYVIÄ LAUTOJA RAJATULLA KÄYTTÖALUEELLA Yleisesti testaajille jäi testilaudoista positiivinen kuva, mutta lautojen yksitoikkoisuus ratkaisi lopullisen järjestyksen. Hyvä poppi yhdistettynä sopivaan jäykkyyteen antaa mahdollisuuden laskea myös pipeä, mutta huonossa kohdassa olevat insertit pakottavat isoon stanceen, ja se pudotti tämän laudan terävimmästä kärjestä", Joel summasi Iconin Prodigyä. Kamppailu testin kärkisijasta käytiinkin 5150:n ja K2:n välillä. Perusteluina olivat esimerkiksi laudan yleispätevyys parkkilaskemisessa ja soveltuvuus myös kovaan vauhtiin. Slammer kiittää testiryhmän Nakua, Mikaa, Ottoa, Joelia ja Artoa asiantuntemuksesta, maahantuojia lautojen lainaamisesta ja Levin hiihtokeskusta sekä Jouni Palosaarta loistavista olosuhteista, joissa saimme testin suorittaa. Loppupään sijoituksen saaneilla laudoilla taasen käyttöä oli pääasiassa joko reileissä tai hidasvauhtisessa metsälaskussa. Testin kolmas sija meni kotimaista suunnittelua edustavalle Iconille. Lautojen kehitys tuo tullessaan uudistuksia, joihin kannattaa suhtautua avoimin mielin. Erityisesti laudan hyvä poppi oli positiivinen kokemus, hienot grafiikat täydentävät kokonaisuuden", Arto kehui 5150:n Dealeriä. Suosittelemme lautojen testaamista tilaisuuden tullen! Ja muistakaa, että laudasta ei saa kokonaiskuvaa yhdessä rinteessä, joten kannattaa laskea useampi lasku erilaisissa rinteissä itselleen sopivan lumipulkan löytämiseksi. Ostettavaan lautaan kannattaa ehdottomasti tutustua etukäteen ja erityisesti silloin, kun kyseessä on ensimmäisen rockerin osto. Kumarrus! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 31. Prodigy RC -mallinimeä kantava lauta vakuutti testiryhmän ennen kaikkea vakaudellaan. Mikäli talvikausi kuluu esimerkiksi Talman tai Mustavuoren kaupunkikeskuksissa, eivät esimerkiksi Burton ja Nitro ole lainkaan hassumpia valintoja, mutta jos samalla laudalla halutaan hyppiä myös isommista bokseista tai laskea vauhdikkaampia rinteitä Pohjois-Suomen ja Lapin tuntureilla, kannattaa alle laittaa monipuolisemman käyttöalueen omaava 5150 tai K2. Testissä toiseksi sijoittuneen K2:n pudotti hopeasijalle laudan vallitseva direktionaalisuus, mikä hankaloitti esimerkiksi jibauttelua. Testin kärkisijoille yltä- neillä laudoilla pystyi laskemaan vaativassakin rinteessä ja metsäpätkillä sekä parkissa reilejä ja hyppyreitä. Laudan ostoa harkittaessa ei kannata tuijottaa liikaa testin antamaan pistemäärää, vaan sitä mihin käyttötarkoitukseen kyseinen lauta on suunniteltu. "Tämä on rockeriksi yllättävän paljon normaalin laudan tuntuinen, mutta esimerkiksi metsäpätkissä tulevat selkeästi esille laudan rocker-ominaisuudet. SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 ansiosta, mutta myös reilien laskeminen onnistuu vaivattomasti
Tällä laudalla pressien vetäminen ja jibbailu saavat aivan uuden ulottuvuuden. EZ-Rock-rakenne on tarkoitettu eritoten laskijalle, joka haluaa laudalta vakautta ja tasapainoisuutta. Reverse Camber -malli yhdistettynä tyylikkääseen mustaan grafiikkaan pakottaa laskijan kokeilemaan lautaa myös syvässä lumessa, johon se sopii täydellisesti. TOP 3 TOP 3 Pituus: 155 Muoto: Twin Tip Kääntösäde: 7.61 m Leveys: 252 mm Suositushinta: 420 V-rocker-lauta parkkijibbailuun. Tämä profiili antaa kaikki rocker-laudalta haettavat edut, mutta takaa myös sen, että laudan kantit purevat käännöksissä varsinkin Suomen pääsääntöisesti kovilla rinteillä. Plussat: - Jäykkyys - Switchlasku - Normaaliin rinnelaskuun Plussat: Miinukset: - Inserttien määrä - Kankea kääntymään - Ei pomppuiseen rinteeseen - Aloittelijalle - Pituus-vauhtikestävuussuhde - Parkkien pikkulinjoihin Plussat: Miinukset: - Grafiikat - Kääntyvyys Yleisarvosana: - Vakaa - Vauhtikestävyys - Suomen olosuhteisiin Yleisarvosana: Miinukset: - Grafiikat - Insertit huonossa kohdassa Yleisarvosana: 32 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Mid Spoon rakenne siteiden välissä ja Rail Ready -kantit tekevät reilien vetämisen naurettavan helpoksi. Plussat: 1. Blunt shape laudan tailissa ja nosessa keventää lautaa huomattavasti. Sopii erityisesti buttereihin ja presseihin. Twin Tip -muoto yhdistettynä rockerominaisuuteen tekee myös boksien laskemisesta yhtä helppoa kuin mitä jibbailu tällä laudalla on. Icon Prodigy RC Pituus: 155 Muoto: True Twin Kääntösäde: 7.7 m Leveys: 252 mm Suositushinta: 355 Prodigy RC on puhdasverinen freestylelauta, joka on suunniteltu ensisijaisesti hauskanpitoon parkissa ja jibbailuun rinteessä. 5150 Dealer 2. SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 testiryhmän valinnat Burton Whammy Bar DC PBJ Pituus: 157 Muoto: Camber Core Kääntösäde: 7.1 m Leveys: 251 mm Suositushinta: 345 DC:n malliston eniten Anti-Camberlauta. Laudassa on suora keskiosa (zero camber), kun taas hiilikuituvahvistetut nose ja tail kaartuvat ylöspäin (reverse camber) inserteistä ulospäin. Icon Prodigy RC ERIKOISMAININNAT Paras hinta-laatusuhde: 5150 Dealer Isokokoiselle laskijalle: Ride Machete Hauskin: DC PBJ - Nopea kääntymään - Presseihin ja reileihin - Metsälaskuun Plussat: Miinukset: - Vauhtikestävyys - Löysän tailin vuoksi switchlasku hankalaa - Grafiikat - Reilit ja pressit - Puuterilumelle Miinukset: Yleisarvosana: - Liian löysä bokseihin - Vauhtikestävyys - Leikkaava käännös Yleisarvosana: Elan Prodigy Rocker Pituus: 156 Muoto: Twin Tip Blunt Shape Kääntösäde: 7.6 m Leveys: 251 mm Suositushinta: 399 Prodigy Jib rocker soveltuu loistavasti parkkiin ja jibbailuun. Lauta toimii moitteettomasti myös bokseissa. Flow Verve Pituus: 152 Muoto: Twin Tip Kääntösäde: 7.9 m Leveys: 292 mm Suositushinta: 399 Rehti Twin Tip -lauta EZ-Rock reverse camberilla jibbailuun ja parkkilaskuun. K2 Parkstar 3
Cleave edge eli "paksumpi kantti" sekä Slimewall 85a tuovat lautaan kestävyyttä ja luonnollista joustoa. Kaaokselliset grafiikat ja unohtumaton Jib Rocker -fiilis tekevät tästä laudasta suositun. Anttin Powers, Antti Autti Signature Model A+ Snowboards Nitro Addict Pituus: 153 Muoto: Directional Twin Kääntösäde: 7.4 m Leveys: 254 mm Suositushinta: 339 Addict-laudan Gulwing-muoto tekee siitä helposti kääntyvän mutta tarkasti kontrollissa olevan laudan. Näin pressit, reilit ynnä muut kikkailut ovat erittäin mukavia toteuttaa. Rocker-tekniikka yhdistettynä "PopRods 1.0" -hiilikuituvahvikkeisiin, jotka tulevat siteiden alta nosen ja tailin puoleen väliin, tuovat lautaan kimmoisuutta ja "poppia" jäykistämättä kuitenkaan sitä liikaa. Hinta-laatusuhde on tässä pelissä kohdallaan. Plussat: Plussat: - Vauhtikestävyys - Switchlasku - Nopeaan kurvailuun, reileihin ja presseihin - Kovaan vauhtiin - Bokseihin - Hyvä poppi - Hinta-laatu suhde Miinukset: Miinukset: - Nose ja tail "oudon" malliset - Vähän inserttejä - Pienet kickit nosessa ja tailissä - Ei isompiin hyppyreihin - Ei pomppuiseen rinteeseen Yleisarvosana: Plussat: - Vauhtikestävyys - Paippilaskuun - Isommalle laskijalle Yleisarvosana: Miinukset: - Lauta meinaa viedä pienikokoista laskijaa - Kömpelö Yleisarvosana: LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 33. Lauta soveltuu siis myös kovemman pinnan laskemiseen, normirockereista poiketen. Plussat: Plussat: Plussat: - Rehellinen parkkilauta - Sopii myös isompiin hyppyreihin - Paippilasku - Paippiin - Korkeat nose ja tail helpottavat puuterissa - Grafiikat - Ketteryys - Jibbailuun ja metsälaskuun Miinukset: Miinukset: Miinukset: - Hallitseva directionaalisuus (nose löysempi kuin tail) - Laudan ominaisuudet erilaiset kylmemmällä ilmalla - Nose ja tail "oudon" malliset - Vähän inserttejä - Ei jibautteluun - Pituus- ja kiertojäykkyys - Vauhtilasku - Jäisellä rinteellä kantin purevuus Yleisarvosana: Yleisarvosana: Yleisarvosana: Ride Machete Pituus: 158 Muoto: Twin Tip Kääntösäde: 7.35 m Leveys: 249 mm Suositushinta: 440 Machete on rocker-tekniikalla varustettu huippu twin tip -freestylelauta rinteeseen sekä rinteiden ulkopuolelle. SLAMMER PARKKILAUTATESTI 2010 K2 Parkstar Pituus: 155 Muoto: Twin Tip Kääntösäde: 7.9 m Leveys: 247 mm Suositushinta: 549 Viime kaudella K2:n Parkstar valittiin useasti vuoden tulokaslaudaksi ja tälle kaudella lautaan on lisätty hieman muskeleita, jotta laudan hauskuus saadaan paremmin esille. Laudan nose ja tail ovat kevennettyjä, mikä helpottaa pyörimiseen lähtemistä bokseissa. Pituus: 156 Muoto: Cam / Rock Suositushinta: 399 Antti Autin nimeä kantavassa laudassa on Nideckerin kehittämä CamRock systeemi, mikä tarkoittaa sitä, että laudan keskiosa on hieman camber-laudan mallinen, mutta etu- ja takainserttien kohdalta lauta lähtee kääntymään rockeriksi. Inserttejä on runsaasti, ja todellinen Twin Tip -muoto antaa hyvän lähtökohdan presseihin ja reileihin. 5150 Dealer Pituus: 155 Muoto: Twin Tip Kääntösäde: 8.3 m Leveys: 254 mm Suositushinta: 309 Täyspuuydin Twin Tip rockertekniikalla laskijoille, jotka haluavat pehmeää mutta samalla suorituskykyistä lautaa parkkiin. Kolmatta kautta valmistettava lauta on tehty erityisesti jibbailuun, ja vaikka ottaisit lyhyemmän laudan, niin Jibstickin leveyden ansiosta varpaasi eivät tule laudan reunan yli. Carbon array 3 (nosessa ja tailissa kolme hiilikuitunauhaa ristissä) tuo laskuun kiertojäykkyyttä, joten kovempikaan vauhti ei ole este tälle hirmulle. Nose ja Tail ovat kevennettyjä, mikä helpottaa pyörimistä. Stepchild Jibstick Pituus: 156 Muoto: Twin Tip Kääntösäde: 8 m Leveys: 256 mm Suositushinta: 529 Stepchild Jibstick on tullut jäädäkseen
Jos olisi mahdollista polkea maailman ympäri, niin Ville olisi kyllä just se jätkä, kuka olisi valmis hommaan. Viime kesänä Ville meni huvikseen pakufirmaan duuniin, jotta sai ajaa pyörällä. Jotkut tekevät duunia rahan takia, Ville ei. "VILLE ON HIENO MIES, urheiluhullu ja välillä vähän hölmö. Laji kuin laji, mies pistää parastaan eikä ikinä anna periksi. Tutustukaa ja naurakaa!" -Jari Tuoriniemi Potretit ja teksti Peter Hasselgren 34 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ilmeet jokaisessa lajissa on parhaimmasta päästä eivätkä ikinä jätä katsojaa pahalle mielelle. Nuorempana, kun Vihdissä laskettiin, ei sitä paljon näkynyt rinteessä, kun ei mies ehtinyt pysähtymään treenin kiilto silmissä
LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 35
Se kyseinen kausi menikin hyvin ja sain hyvin budjettia seuraavaan kauteen. Haha! Kisoista en tiedä, mutta seuraavaan kauteen kyllä lähden ihan fiiliksissä. Oltiin joku 3 viikkoa Hintertuxissa Itävallassa, jossa paistoi koko pari viikkoa aurinko. Keväät tulee kuitenkin rellestettyä Suomessa. "Nykyjään, jos haluaa menestyä, niin lähes pakko kiertää ainakin jokunen kisa. Et ole oikeastaan kuvaillut niin paljoa mutta et toisaalta kiertänyt pelkkiä kisojakaan. Palasit juuri Euroopan laskureissulta. Ei valittamista, Hintertuxin parkki oli parhaassa vireessä koskaan. Nelisen tuntia päivässä laskemista sekä vähän tennistä, pingistä ja muuta chilliä päälle. About 5 vuotta sitten alkoi mun reissaaminen ihan kunnolla. Kausi on nyt siis virallisesti sulla vierähtänyt käyntiin, nyt Urheiluruutumainen kysymys: Mitkä ovat päällimmäiset tuntemukset ja millä mielin lähdet kohti kauden ensimmäisiä kisoja. Suomesta käsin katsottuna olet ollut aika vähän missään otsikoissa, ja harvempi oikeastaan tietää puuhistasi. Toivottavasti saisin hoidettua asiat hyvin, jotta pystyisi vain kuvaamaan muutaman kauden ja jättää kisat välistä." pois alta, niin menin kauden ekoihin kisoihin Euroopassa. Kaikki mun sponssit ovat tuolta keski-Euroopan hoodeilta, niin oon enemmän pyörinyt siellä kun muualla. Ei siinä enää chillisti otettu loppureissulla. Otettiin rinteessä aika chillisti Juuson kanssa, mutta kun maajoukkue tuli, niin eiköhän jengi alkanut samantien repiä niin paljon kuin mahdollista. Mihin kategoriaan sinut pitäisi oikein laittaa. Heti kun sain hoidettua intin rahallisesti. Hahaha! Joo, no olen vähän sellainen, että me- 36 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Juuso Laiviston kanssa pyöriteltiin aluksi viikko peukaloita, ja sitten tuli paikalle koko Suomen maajoukkue aurinko mukanaan. Nyt oli ehkä parhaimpia alkukauden reissuja, mitä varmaan ikinä ollut. VILLE UOTILA Kuvaaja: David Blazek Paikka: Tsekin tasavalta Morjesta ja päivää. Sen jälkeen tuli myös muitakin pikku projekteja ympäri maailmaa kisojen vastapainoksi. Tahkosin kaikkia kisoja että sain elätettyä itteni ja pääsisi reissuun. Oli silti kauden eka reissu, niin piti vähän himmailla. Aloitetaan siitä, mitä ukko on puuhannut viimeiset viisi vuotta. Meni muutama vuosi ennen kun sain ekan sponssin jolta tuli matkabudjetti ja sen jälkeen alkoivat muutkin sponssit auttaa Kamelimies kulki omia polkujaan, ja musta tuntuu, että olet kulkenut aika lailla omia latujasi
Oon aika periksiantamaton ja se on myös auttanut mua laskemisessa, vaikka kyse onkin enemmän skillseistä. Olet kotoisin Nummelan pahamaineisesta lähiöstä ja kasvanut siellä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 37. Ja aika vähän olen kelannut, pitääkö mun tehä tuota ja tuota. Joo no onhan se tietenkin totta. Ja varsinkin jos ei ole se kisahurmu, joka pärjää kaikissa kisoissa, niin sosiaalisuus helpottaa uraa paljon. Jos mietin jotain kategoriaa, niin kisoja olen kierrellyt enemmän. Ikinä ei tiedä mihin suuntaan, haha. Kohokohdat lepäävät todellakin aivan muualla kuin mitaleissa. Toivottavasti saisin hoidettua asiat hyvin, jotta pystyisi vain kuvaamaan muutaman kauden ja jättää kisat välistä. Ehkä mä sitten kuulun niihin semi-sekarotuisiin, vaikka kisoja kierränkin enemmän. Itse oon vähän sellainen, että jos haluun jotain niin hoidan sen vaikka väkisin. Sellaista lautailun pitäisi olla! Vai että oikein kavereiden kanssa pitäisi päästä laskemaan! Mennään aikakoneella takaisin Vihdin jäisiin rinteisiin. Nykyjään, jos haluaa menestyä, niin lähes pakko kiertää ainakin jokunen kisa. Onko meno mitaleista kiinni loppupeleissä. Nykyjään on pakko kehittyä ja tehdä jotain, minkä jengi huomaa. Jos mietin itseäni, niin olen joka vuosi kehittynyt ainakin jonkun verran tai menestynyt kisoissa, ja sen ovat myös sponsorit huomanneet. Laskemisessa on sairaan vaikeaa alkaa valita mitään tiettyjä polkuja, varsinkaan jos haluaa menestyä. Yleensä ne on ne kisat tai kuvaus. Jotain reissuja pelkkien kavereiden kanssa on ollut, milloin ollaan laskettu putskua ja milloin on illalla saatettu ottaa paikallinen tanssilava haltuun. Eli jos kuvaa vaikka joka vuosi samanlaisen pätkän, niin kyllä se ura jossain vaiheessa loppuu kuin seinään, vaikka olisitkin superstara. Kerro rehellisesti, mikä on ollut tärkein ominaisuutesi tai tapahtuma, mikä on mahdollistanut lasku-uran jatkumisen. No kerros muutama uran kohokohta. Mutta on sosiaalisillakin taidoilla alkuvaiheessa myös merkitys. Sekarotuinen se siis on! Aina puhutaan siitä, ettei laskutaidoilla ole 100% merkitystä lautailussa menestymisen kannalta. Ne sekarotuiset. Onhan menestyminen isoissa kisoissa aivan järjettömän nättiä, mutta musta silti on siistimpää saada hyvä putskupäivä kavereiden kanssa. Jos nyhjäät nurkassa, etkä saa mitään aikaseksi, niin voi olla hankalaa päästä eteenpäin uralla. No joo, meikästä se on nykyjään vaan ja ainoastaan laskutaidot, koska ei kukaan huomaa, jollei erotu massasta. VILLE UOTILA nen siihen suuntaan, mihin nokka osoittaa. Sitten on tietenkin niitä, jotka tekevät kumpaakin. Huonompina kausina oon vaan päättänyt pistää enemmän peliin
Hahaha... Tuoriniemet lähtivät coolisti Jenkkeihin, Janne Japaniin ja ukko jäi perse paljaana günttereiden armoille Euroihin. Pässinkin (Jari Tuorinimi) kanssa laskin paljon, silloin kun mies laski ammatikseen. Pässi on vieläkin yksi parhaista kavereista, ja hänen kanssaan tulee hengattua Suomessa. Olit yrittänyt kerran todistella oppineesi jonkun tempun Vihdissä ja näyttänyt jätkille kuinka QP:sta lähtee alley-oop rodeo niskoillleen koko rakennelman yli. Saiko urasi vauhtia noiden jätkien kyydillä. Jos oikein muistan, niin sen tempun tarkoitus oli mennä sinne QP:n taakse, vaikka siellä mitään muuta ei ollutkaan kun kiviä. Niin ja Pässin kautta tutustuin Grenaden kuvaajaan, jolta piti saada hanskoja, mutta en ikinä saanut yhtäkään paria. VILLE UOTILA myös pahamaineisten Tuoriniemen veljesten sekä Janne Korven kanssa. Missä vaiheessa tiet erosivat. Samia tuli katsottua ylöspäin, kun itse oli vielä vaahtosammutin, eikä osannut mitään. Hahaha! Se oli sitä aikaa, kun yritin vielä päästä piireihin huonolla menestyksellä. Sen kanssa olen laskenut oikeastaan tähän päivään asti. Pässihän oli aika done, kun mä pääsin reissamaan. Se oli eka hyvä contacti jenkeistä ja iso apu uralla! Pässi vei varmaan sun hanskat! Janne kertoikin, että olit aina niitä jäljessä. Pojat olivat siihen aikaan jo aivan älyttömän kovia laskemaan, joten ei ollut ihme, että näytti oudolle, kun joku hyppii QP:sta kokonaan ohi. Haha, se on kyllä pahamaineinen paikka! Joo, no sanotaan, että mun laskemiseen on eniten vaikuttanut Janne. Jannen kanssa lähdettiin samoihin aikoihin maailmalle, mutta saksalaiset valitsi- 38 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tuli ehkä pojille vähän väritettyä noita temppuja aikonaan, vaikka itse olinkin fiiliksissä siitä rodeosta. Kyllä noi jätkät ovat kaikki vaikuttaneet jotenkin meikän uraan
Onneksi eivät silti kaikki vuodet mene pelkästään sakemannien seurassa, vaan pääsen myös muualle. Lähettiin hinkuttamaan kisoja Eurooppaan. Olet kuulemma jo nuorena vetänyt Vihdin boxeja kullan kiilto silmissä. Onko sinussa enemmän hulluutta kuin taitoa? LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 39. Jannen kanssa ollaan kierretty paljon samoja mestoja, vaikka sponssit ovatkin eri maista. Ei minkäänlaista! Se oli vaan mun suurin unelma aina, että pystyisin laskemaan ammatikseni. Palkintorahoilla ostin sämpylää kaupasta ja koitin elellä reissussa. Kuulostaa varmaan kohtalaisen nihkeältä, mutta en stressannut päivääkään silloin, vaikka veitsi kurkulla mentiin. En antanut kuitenkaan periksi ja kehitystä alkoi tapahtua vuosien tahkoamisen jälkeen. Oliko sulla nuorempana selvä visio siitä, mihin tulisit päätymään lumilautailussa. Olet juuri se jätkä, joka menee hyppimään kun kukaan muu ei halua, jos mielesi tekee. Joo, onneksi Nummela oli karaissut pojat. Kuulostaa varmaan kohtalaisen nihkeältä, mutta en stressannut päivääkään silloin, vaikka veitsi kurkulla mentiin." myöntää. VILLE UOTILA Kuvaaja: Lorenz Holder Paikka: Ruka vat tosiaan mut, ja Janne lähti syömään sushia Japaniin. Silloin Vihdissä touhu oli epätoivosta, pakko "Palkintorahoilla ostin sämpylää kaupasta ja koitin elellä reissussa. Sanotaan että mun laskeminen on lähtenyt hullusta intohimosta laskemiseen, vaikka minkäänlaista lahjakkuutta ei ollut. Sitten yhtenä vuonna alkoi pulkka luistamaan. Silti pystyin nauttimaan koko hommasta täysin rinnoin
Siitä tulikin mieleen, että ukko ei ole ollut ikinä oikeissa töissä ennen edellistä kesää. Kesät treenaan hulluna juttuja, mistä tulee sairaan hyvä olo. Oliko jengi ihan huonona työinnokkuudesta. Ei ole kyllä mitään valittamista edellisestä kesästä. Itse haluan hoitaa laskemisen mahdollisimman hyvin, mutta nauttia pitäisi myös. Oikeat elämäntapalaskijat maksavat omasta pussistaan. Jaahas ja kiitokset Markulle tästä! Mun ruokavalio on muuten ihan normaali, mutta kyseisenä vuonna jouluateria poikkesi perinteisestä. Sporttaus auttaa pysymään kunnossa, ja se pidentää lasku-uraa huomattavasti kun paikat ovat hyvässä kunnossa. Muuten koko hommassa ei ole mitään järkeä. Yleensä tulee paljon tehtyä sellaista, mitä pystyy Kuvaaja: David Blazek Paikka: Crans Montana 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kyseinen ateria oli ruisleipää juustolla, nakilla ja muistaakseni sinapilla. Maistuiko sonta kitkerältä vai makealta. Omaatko urheilutaustan, vai treenatko vain paljon. Ei se oikein onnistu enää nykyjään. Pakufirmassa, missä olin, sai polkea pyörällä niitä keikkoja. Fiilistely toimii vain, jos joku on valmis maksamaan sen näkyvyyden. Muuten ihan perusmeininkiä salikäynneistä fudikseen. Päätin kokeilla tehdä koko kesän oikeita hommia, vaikka ei olisi ollut pakko. Herra elää kyllä liian tervellistä elämää. Nykyään on vaikea saada olla oikea elämäntapalautailija, kun sponssit hakkaa euronipuilla kasvoille. En usko, että tulevaisuudessa tulisi kesää, jolloin en tekisi mitään hommia. Kaljamahalla ei pitkälle pötkitä vaikka vauhtia voi saada paremmin. Sillä poljettiin sitten kaikkialle. Olivathan työntekijät vähän Ripaus kumpaakin, mutta en todellakaan ole ollut ikinä mikään överi hullu. Jos pyörit koko kauden vuorilla nauttien laskemisesta ja otat vain pari kuvaa, ensi talvena on kengän kuva perseessä. Kelasin keväällä, että jos saan hoidettua duunia, missä saan itse päättää työaikataulut/päivät, niin menen kokeilemaan, miltä tuntuu. VILLE UOTILA harrastamaan frendien kanssa. Tuntui niin mahtavalta mennä laskee kauden ekat mäet, kun oli vähän rehkinyt kesällä. Kerro vähän duunistasi. Koko homma on sairasta bisnestä, ja kun firmat haluavat hyötyä laskijasta, niin vaaditaan laskijalta älytöntä menestymistä. Onko meininki mennyt mielestäsi nihkeämpään suuntaan. Kun koulun amikset osti mopon, niin mä pyysin faijalta polkupyörän. Joo, mä teen oman kunnon eteen niin paljon kuin mahdollista. Olet tosiaan pysynyt hyvässä kunnossa. Kerro sun ruokavaliosta ja jouluateriasta 2008. Suosittelen kyllä kaikille junnuillekin. Oletko jotain siltä väliltä, korruptoinut elämäntapalaskija. Silloin kun tekee jotain, mistä ei ole varma, niin loukkaantuu aina. Kyllä mä kelaan loppupeleissä aika paljon, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei. Ajoit kuulema pakua ja teit raksalla hommia. Eli oltiin Jannen mökillä rukalla ja teki mieli hemmotella. Sen takia olen säilynyt aika hyvässä kunnossa koko uran. Natiaisesta alkaen olen myös pyöräillyt paljon. Sitä vedettiin sitten jouluna
Näillä avaimilla ollaan korkealla. mutta laskemista en aio lopettaa. Jos pyörit koko kauden vuorilla nauttien laskemisesta ja otat vain pari kuvaa, ensi talvena on kengän kuva perseessä." kesäduunia. Joo, oon kuunnellu Lordia ja muuta hevimetallia jo pitkään. Tykkään rankasta hevistä aivan "Koko homma on sairasta bisnestä, ja kun firmat haluavat hyötyä laskijasta, niin vaaditaan laskijalta älytöntä menestymistä. Odotan vastausta pikapuolin ja tavoitteeni ovat hyvin korkealla projektissanne. Naiset ovat olleet intohimoni jo pienestäpitäen. Työskentelin huostaanotettujen nuorten parissa, eli tulen hyvin toimeen kaikensorttisten ihmisten kanssa myös Lohjalla. VILLE UOTILA ihmeissään, kun mulla alkoi tulla mittariin 50 km päivässä ja silti riitti energiaa polkea lisää. Nyt jäi jotain kertomatta, sun työhakemus oli kuulema vertaansa vailla. Kuulostaa muuten tuo Alepan kassa pirun hyvältä, hahah! Ammatikseen yritän laskea niin kauan, kun diilit on kunnossa, ja homma sujuu, LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 41. Tykkään työskennellä ihmisten parissa ja monen vuoden vankka työkokemus toki löytyy. Mitkä jutut saavat veren oikeasti kiehumaan. Kyllä täältä pöytälaatikosta jotain löytyy! "Olen 22-vuotias rehellinen mies. No, silloin junnuna, kun lähti ekan kerran reissuun, saattoihan sitä olla ihan skidisti kujalla. Olisin todella halukas työskentelemään yrityksessänne. Olen innokas urheilija Uudeltamaalta. hyvä ystävä entisen nelinpelin Suomenmestarin Aki "Läjä" Virtasen kanssa. Sulkapallo on lähellä Ville Uotila, Merkonomi" Mitäs sitten seuraavaksi. Valinnan vaikeutta. Heheh! Henkilökohtaisesti tuntuu, että äijällä on lämmin sydän, ja hölmöt heitot tulevat vahingossa. Jaahas...noh, se oli yksi lauantai tai sunnuntai krapula aamu hyvän ystäväni Sepon kanssa. Herättiin siinä ja mentiin kattomaan internetin ihmeellistä maailmaa. Se valinta nyt ei ole kovinkaan vaikea. Ei nyt tule mitään yhtä juttua mieleen, mutta jos aivan väärä tyyppi väärässä paikkaa lähtee heittämään jotain, niin sitten saattaa tiltata aivan täysin. Kyllä nuo nyt menee aika helposti suodatuksesta läpi. Vielä on diilit kunnossa, mutta himottaisi silti lähteä Alepan kassalle silti. Aivan läskiksihän se meni, mutta en kyllä muista mitä siihen tuli. Ehkä Slammerin toimitus sen vielä jostain kaivaa. Aivan! Siitä tulikin mieleen nämä legendaariset jutut, mitä olet letkautellut: "Mistä tietää, että on vakuutus" ja "Missä järjestetään Master of Ylläs tänä vuonna?" Harvinaisen paljon on sattunut hyviä juttuja yhdelle miehelle kannettavaksi. Jos joku alkaa vaihtaa suosiolla normiduuniin laskemisesta, niin sitten on päässä vikaa. Itse olisin veikannut, että tilttaa jos et saa heviä päivittäin. Törmättiin sitten johonkin avoimeen työpaikkaan ja ajateltiin hoitaa mulle sydäntä, olen mm
Se nyt olisi isoin juttu, mitä mielestäni laskemiselta voi saada. Ihan hyvä katsella rauhassa, niin ei ainakaan kadu tekemisiään, kun rupeaa ikää olemaan enemmän. Tulevaisuudesta on vaikea vielä sanoa mitään, kun en ole päättänyt. Mut kiitos, kun annoit mulle mahdollisuuden olla hevari edes yhden päivän. No joo, en ikinä ole kuunnellut hevimetallia, enkä ikinä tuu kuuntelemaan. Loppuun ruusut ja risut. Kaikille kavereille, joita on nyt niin paljon, että kiitän tasapuolisesti kaikkia. Mitä toivoisit tulevaisuudessa lumilautailulta ja sen jälkeiseltä elämältä. Kiitos kaikille sponsseille: Atomic, Horsefeathers, TSG, Blue-Tomato, Level ja Osiris. Niin ja tietenkin Petskulle, jonka kärsivällisyys kesti hidasta vastailuani. 42 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Siellä on paljon asioita, mitkä kiinnostaisivat. VILLE UOTILA Kuvaaja: David Blazek Paikka: Tsekin tasavalta sairaasti. Insinöörin tutkinto olisi hyvä käydä lukaisemassa. Se kyseinen hyndähän oli vielä järkyttävät 3m pitkä. Puuterin hinkkaus kuulostaa hyvältä. Jotain haluan tehdä missä pystyy kehittyä mahdollisimman paljon ja hommassa riittää haastetta. Toinen vaihtoehto on mennä suoraan duuniin ja kehittyä sitä kautta. Kaikki mahdolliset henkilöt, ketkä ovat jeesanneet matkan varrella. Kiitos Ville. Oltiin muistaakseni Ilkka Ojansivun, Ruhan Jaakon ja Matti Ollilan kanssa kuvailemassa jotain aivan turhaa jossainpäin Eurooppaa. Ei ollut oikeen noi putsku taidot kuunossa vielä sihen aikaan, niin joutu laittaa lasien piikkiin. Noh, vedin siihen heti perään uudet pesarit ja lausuin kyseiset sanat. Enemmän putskupäiviä tarvitaan tietenkin. Vedin muistaakseni ekat pesarit omilla laseilla ja ajattelin että helpottaisi jos vaihtaisi lasit. Oon muuten kuullut sun ensimmäisestä putskuhyndästä kun pesareiden jälkeen oli lähtenyt legendaarinen: "Hei, nyt meikä tietää miks meikä ei ländää! Mun goglet vääristää! Hahaha...Tästä on kyl aivan sairaan kauan. Totta kai olisi siistiä laskea vielä pitkään ja nauttia siitä niin paljon kuin mahdollista. Musta on hyvä että saa jollain sydämen jytisemään. Vanhemmille, jotka ovat jaksaneet katsoa tätä hektistä elämää. Veljelle, systerille ja tyttöystävälle tietenkin. Isoja vuoria ja heliä olisi kiva päästä kokeilemaan jossain vaiheessa
VILLE UOTILA Kuvaaja: David Blazek Paikka: Tsekin tasavalta NIMI: Ville Eerik Uotila IKÄ: 24 v KOTI: Ojakkalasta kotosin, nyt Helsingissä luukku KAMAT: Siteinä Atomic White Russian -siteet, Atomic Axum 156 -lauta ja Atomicin Sniperkengät KULMAT: Etuside +15 ja takaside -7,5 PARAS LASKUMESTA: Ruka ja Livingo KOVIMMAT LASKIJAT: Spenderi (Pena) on vaan niin kova ja Travis Rice. VAIKEIN JA HELPOIN TRIKKI: Helpoin on straight air ja vaikein varmaan joku tupla. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 43
Kuvaaja: Tero Repo Laskija: Miikka Hast Paikka: Valais, Sveitsi 44 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Syntyi idea roadtripistä Alpeilla, minkä ainoa tarkoitus oli päästä laskemaan ja kuvaamaan puuteria. Autolla on helppo liikkua Alpeilla paikasta toiseen, ja jossain sataa aina lun- ta, toivottavasti. Reissu kuulosti paperilla parhaalta kaudelta koskaan. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 45. PUUTERI ROADTRIPPI I dea reissuun lähti liikkeelle puolivitsistä. Blogaaminen oli sopivasti tulossa ja menossa muodista, ja blogin avulla olisi helppo muidenkin seurata reissun kulkua. Mediakanava valittuna ja auto tankattuna starttasin kärryn Rovaniemellä tammikuun alussa, ja puristin rattia kolme päivää Sveitsiin asti, missä oli määrä tavata Jonas ja aloittaa puuterijahti. Kuukausien mittaisella reissulla on myös helpompi liikkua lumen perässä kuin lyhyemmillä täsmäiskuilla kotimaasta käsin. Olin kuvaamassa Jonaksen kanssa toissa talvena, ja mietimme idean toteutusta pienemmässä mittakaavassa. Unelmoin ja visioin vuoden mittaista matkaa, joka kiertäisi maapalloa lumen ja kausien vaihtelun perässä. Mielenkiintoa idealle löytyi, mutta korkealentoiset unelmat harvoin kohtaavat todellisuuden kanssa
PUUTERI ROADTRIPPI ja hyvää lunta. Ei olisi sveitsiläistä uskonut. Piti olla todella varovainen kivien ja vyöryjen kanssa. Flumserberg (www.flumserberg.com) oli muutenkin loistava ja iso keskus lähellä Zurichia. Pikkukeskuksista löytyy usein parempia runeja ilman ruuhkia, ja puuteria voi laskea monesti koko päivän muutaman tunnin ruuhkaryntäilyn sijaan. Siirtyminen vuorilta kaupungin vilskeeseen ei kuulostanut miellyttävältä, mutta sielläkin on omat ilonsa. 9. Maastoa riitti laskettavaksi jokaiselle helpoista metsälaskuista kunnon seinämiin. Koko Alppiseutu näyttivät kärsivän pienestä lämpöaallosta, mutta onneksi tai epäonneksi ISPO-messut osuivat myös tähän rakoon. Tero Repo kutsui meidät ISPO:lla laskemaan Verbierin maastoon. Naurussa oli pitelemistä, mutta saunasessarit olivat hyvät ja päälle hangessa kierimistä. Sauna oli suomalaisen näköinen, mutta löylyä ei saanut itse heittää, vaan paikalle tuli musta saunameister, joka paiskoi löylyä, viuhtoi pyyhkellä kuumaa ilmaa ympäriinsä ja neuvoi hengittämään oikein. Pyörähdin myös Penkenissä(www.vans-penken-park.com), missä oli Itävallan maineikkain parkki, mutta se oli pettymys. Tero on asunut ja kuvannut Verbierin PUUTERI ROADTRIPPI Kuvaaja: Tero Repo Laskija: Miikka Hast Paikka: Valais, Sveitsi Kuvaaja: Tero Repo Laskija: Miikka Hast Paikka: Valais, Sveitsi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 47. Reilun viikon jälkeen alkoi puhaltaa föhntuuli. Lasku kesti nousuineen pari tuntia, mutta me laskimme sen yhtenä päivänä neljästi. Itävallassa oli viime päivien aikana kuollut vyöryissä yli kymmenen laskijaa. Ainoana miinuksena oli ruuhkaisuus lumisateiden jälkeen, kun laskijat Zurichistä tulevat päiväreissuille. Ongelmana oli taas pohjien puute. Pitkien laskupäivien jälkeen rentoutumistakin tarvittiin. Kuukauden saunattomuus tekee jo pahaa, niinpä hikihuonetta oli pakko lähteä metsästämään. hochfugen.at), missä oli mahtavia mestoja ja hyvää lunta. Kävimme Flumsebergissä, Braunwaldissa ja Lenzerheidessa ja välttelimme isoja keskuksia kuten Laax, Davos ja Arosa. Taistelupari jäi vielä pariksi päiväksi Muncheniin, mutta minä kaasutin äkkiä Zillertalin laaksoon, minne oli tullut uutta lunta. Kävin Hochfugenissa(www. Sääennusteet näyttivät myös hyvältä Sveitsin länsirajoilla, joten nappasin Jonaksen Innsbruckin kulmilta junasta kyytiin, ja kaahasimme läpi Itävallan ja Sveitsiin... Lämmin puhallus muuttaa puuterin raskaaksi loskaksi, ja laskeminen on sen jälkeen yhtä mukavaa kuin tasamaalla umpihangessa tarpominen. Löydettiin kylpylä, missä oli "finnish sauna". Parhaana jäi mieleen Flumserbergin 7 km pitkä runi, jota varten piti haikata vähän, mutta sen jälkeen aukesi alle kilometrejä putskua aukeilla ja metsissä, droppeja, pillow lineja ja kaikkea mitä toivoa saattaa. Minua ei vielä sanoilla vakuutettu, mutta sekasaunatilat, jossa kaikki hengailivat alasti, lupasivat jo hyvää. HELMIKUUTA TAKAISIN VUORILLE Messut takana, käsi krampissa ja pää kipeänä matka jatkui nopeasti pois kaupungin melusta takaisin vuoriston rauhaan
Vaikka Nizzassa käynti houkutteli, niin laskeminen oli vain liian hyvää lähteäkseen turistikierrokselle. Olimme paratiisissa. Lunta ei ollut tullut viikkoon missään, ja lämmin ilma oli pilannut kaikki pehmeät hanget. Jouduin kruisaile- 48 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Uutta lunta oli paikoitellen metri, eikä pohjia tuntunut. Hotellin henkilökunta oli ihmeissään, kun olimme taas siellä. Tutustuimme paikallisiin käsimerkein, hauskaa porukkaa kielimuurista huolimatta. Nyt lämpöaalto oli iskemässä taas, juuri kun meidän piti poistua Alpeilta hetkeksi. Emme olleet koskaan käyneet Välimeren Alpeilla, missä vuoret olivat vain sadan kilometrin päässä Välimeren aurinkorannoista, Nizzasta ja Monacosta. Tuuri alkoi olla jo liian hyvää. Toisistaan tietämättä olimme osuneet samaan pikkukeskukseen. Se oli kuin helilaskua hissillä. Parhaana jäi mieleen viimeisen päivän linja, johon oli parin tunnin hankalahko haikki terävällä harjanteella, mutta mahtava ja pitkä lasku alas laaksoon oli vaivan arvoinen. Kärkyimme hissien aukeamista turhaan ja palasimme lounaalle. Meitä ei tarvinnut paljon houkutella! Ainoana ehtona oli, ettemme laskisi rinteissä. Aamulla heräsimme pizzeria/hotellista taisimme olla ainoat asiakkaat. Sielä ei ollut käytännössä mitään. Olimme taas Les Arcsissa, mutta nyt lunta oli paljon enemmän ja koko ajan tuli lisää. Kun koko kylästä ei löytynyt nettiä, piti ajaa alas laaksoon puoli tuntia, jotta löysimme avoimen netin kauppa-aukiolta. Ihmisiä ei ollut, mutta lunta oli! Viimeisin lumisade oli ollut pari päivää sitten, mutta metsässä oli tuskin jälkiä. Kärkyimme hissien aukeamista turhaan ja palasimme lounaalle. Olimme piskuisessa Argenterassa, lähellä Cuneon kaupunkia, ja valon tultua maisemat alkoivat avautua. Meitä ei tarvinnut paljon houkutella! " Kuvaaja: Tero Repo Laskija: Miikka Hast Paikka: Les Marecottes, Sveitsi ja keskus oli kiinni, saimme yllättävän tarjouksen. MAALISKUUN LOPPUHUIPENNUS Genevessä tilanne näytti aika toivottomalta. Matkaa oli pitkästi, ja toivoimme löytävän jonkinlaisen hotellin illaksi, kun lähdimme tien päälle pelaamaan pajatsoa Italian lukemattomien tietullien kanssa. Tero lensi uusiin kuvauksiin, ja me tutkimme sääennusteita. Keskityimme luonnon muotojen, droppien ja linjojen laskemiseen. Seuraavana päivänä satoi lunta ja keskus oli kiinni, kun ei ollut asiakkaita. Paikka oli huvittava. Teimme päätöksen pitäytyä pienemmissä keskuksissa poissa hissijonoista ja kyynärpäistä. Sääkartat lupasivat lumisateita taas pohjoisemmaksi Ranskaan Mt.Blancin seudulle, ja Scalp toivotti meidät tervetulleeksi taas. Alunperin tulimme vain tsekkaamaan paikan pariksi päiväksi, lopulta jäätiin kymmeneksi päiväksi. Paikka on vapaalaskijoiden mekka Sveitsissä; puuterin pöllyttelijöitä riittää. 16. Siellä on kuvattu ensimmäisiä legendaarisia lautale oja, kuten Apocalypse Snow. Parempaa ajoitusta ei voinut toivoa. Lapioita ei oltu kaivettu turhan monesti repuista rakentamisen vuoksa, eikä onneksi pelastustarkoituksessakaan. Muutaman huilipäivän ja kaikkien mahdollisten lääkkeiden sekä yrttijuomien jälkeen tunsin olevani taas laskukunnossa Lumisempi Les Arcs paljasti salansa, ja meillä oli mahtavia lasku- ja kuvauspäiviä. Niinpä ajoimme alueen isoimpaan keskukseen, Limone Piemonteen(www.limonepiemonte.it), mihin oli dumpannut oikein kunnolla yön aikana. Se otti päähän, kun muut tulivat takaisin kehuskellen päivän laskuja. He olivat laittamassa koko paikkaa kiinni, kun asiakkaita ei ollut. Söimme hotellimme ravintolasta koko menun läpi. Ylempää löytyi totisempiakin mäkiä, mutta tyydyimme laskemaan ja kuvaamaan kaiken mahdollisen pois alta, ennen kuin "eurot" ehtivät piirtää suksilla ja sauvoillaan omat kuvionsa lumeen. Tutkittiin lentokentällä mahdollisuuksia: ainoat lumisateet näyttivät iskevän taas etelään Välimeren Alpeille. Les Marecottes oli myös pienempi keskus, ja aivan hissien vieressä oli helpoilla haikeilla spinejä, pillow laineja ja minilaineja. PUUTERI ROADTRIPPI ympäristössä vuosikaudet, eli meillä oli taas opas parhaille paikoille ja kamera tallentamassa aurinkoisia puuteripäiviä todeksi. Lopulta jäin sängyn pohjalle makaamaan pariksi päiväksi. Yritin käydä mäessä, muttei siitä tullut mitään. Parempi olisi, jos pääsisi aina uuteen paikkaan, mutta jos paratiisin portit olivat auki, niin miksipä ei. Alkeelliset olot, väsymys ja rasitus ottivat myös veronsa. Meidän ei tarvinnut poistua alueelta kuin käydäksemme netissä päivittämässä blogia ja katsomassa sääennusteet. Seuraavina päivinä kävimme Les Marecottesissa(www.marecottes.ch) ja Brusonissa vielä uudestaan. Onni tuntui olevan meidän puolellamme joka paikassa. Meidän lisäksemme keskuksessa laski viikolla ehkä päivittäin kymmenen ihmistä, ja lunta tuli lisää. Les Arcs on yksi Alppien isoimpia keskuksia, joka levittäytyy monen vuoren alueelle. Maailma on pieni vaikka vuoret isoja. Lumi pöllysi ja naamashotteja koko päivä. Itse Verbierissä emme käyneet kuin afterskissä. Kissakuski tuli kysymään, josko haluaisimme lähteä kissan kyydissä ylös laskemaan. HELMIKUUN LOPPU JA MAALISKUUN ALKU, VIVE LA FRANCE! Meillä oli alle viikko aikaa, ennen kuin Jonaksen piti käydä kotona Genevestä ja minun TAC:ssa. Saa laittaa monta kotimaista Lapin tunturia päällekkäin, ennen kuin päästään samoihin mittoihin. Bruson tarjoili reissun tähän mennessä keveintä lunta ja aurinkoa. Iski sitkeä flunssa, joka jatkui pari seuraavaa viikkoa vaihdellen hinkuyskästä pikkuväsymykseen. Hissillä noin kilometri vertikaalia, ja sitten kilometreittäin laskematonta metsää maistui. Reissussa ärsyttävintä on sairastaa. Ylös asti ei päästy, eikä nähty koko keskusta, mutta meille riitti tämäkin. Brusoniin palasimme vielä, mistä löysimme hauskoja luonnonmuotoja hypittäväksi ja kikkailtavaksi. Laskimme 78h päivässä ennen kuin Jonas alkoi ensin sairastaa. Tuntui siltä, että lumi seurasi meitä, eikä toisin päin. "Yksi päivä, jolloin lunta satoi "liikaa" ja keskus oli kiinni, saimme yllättävän tarjouksen. Korkeuseroa on melkein kaksi kilometriä ja huippu 3200 metrissä. Internetin Juha Föhr eli snowforecast.com povasi kovia lumisateita etelään. Vuoret kohosivat korkeina ympärillä, mutta lunta tuli liikaa, emmekä päässeet ylös asti lumivyöryvaaran takia. Ei ketään muita näköpiirissä ja parasta metsälaskua koskaan. Se ei toisaalta tässä tilanteessa haitannut. Meille kuitenkin avattiin huone ja toivotettiin taas tervetulleeksi. Nämä "pikkukeskukset" Alpeilla eivät kokonsa puolesta ole kuitenkaan pieniä. Viereisestä autosta nousi itse päätoimittaja Hasselgren, Risto Mattila ja Jyri. Ensimmäisenä päivänä sattui huvittava yhteentörmäys, kun nousimme pienen Bruson keskuksen parkkipaikalle. Yksi päivä, jolloin lunta satoi "liikaa" maan pari päivää yksin, ennen kuin itsekin olin liian huonossa kunnossa. Sekin onnistuisi. Toinen toistaan paremmat laskupäivät jatkuivat niin kauan, kun jaloista löytyi voimaa pönöttää puuterissa ja väistellä puita. HELMIKUUTA: PUUTERIPARATIISI. Kissakuski tuli kysymään, josko haluaisimme lähteä kissan kyydissä ylös laskemaan. Uskomattoman siistit maisemat ja puut lumihiutaleiden leijaillessa ilmassa loivat maagisen tunnelman koko päivälle. Mutta olimme kuulleet hyviä huhuja. Jonas alkoi olla terve, mutta oma kunto oli heikko
PUUTERI ROADTRIPPI Kuvaaja: Scalp Laskija: Jonas Hagström Paikka: Les Arcs PUUTERI ROADTRIPPI LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 49
PUUTERI ROADTRIPPI PUUTERI ROAD TRIPPI "Meidän piti käydä vaihtamassa ensimmäisen runin jälkeen isommat laudat alle, jotta pääsimme metsässä eteenpäin. Uimme käytännössä vyötärönsyvyisessä hangessa, harvoin voi sanoa lunta olevan liikaa. " Kuvaaja: Scalp Laskija: Miikka Hast Paikka: Les Arcs 50 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tämä oli niitä hetkiä
MAALISKUUTA, BLUE LABEL -PÄIVÄ Juttu alkoi Livignosta, kun ostin Johnnie Walkerin Blue Label -viskipullon. ainoa vaihtoehto. MAALISKUUTA, MATKALLA POHJOISEEN Meillä oli pari päivää aikaa ennen kuin lautta lähtisi takaisin Pohjois-Saksasta. Oli parempi lopettaa, kun oli vielä voitolla. Pysähtyä ei voi, eikä enää edes huutaa, hymy vain venyy kasvoilla. Ja uni heti sen jälkeen. Tämä oli niitä hetkiä. Leogangissa(www.leogang-saalfelden.at) oli tullut melkein metri lunta. Aamulla auto oli paksun lumivaipan peitossa, ja me pudistelimme epäuskoisina päitämme. 17. Adrenaliinintäyteiset pari minuuttia olivat kapuamisen arvoiset. Halu jatkaa oli vielä kova, mutta jalat eivät enää suostuneet yhteistyöhön. Aurinko paistoi ja sovimme Gimpelin kanssa tre t Fieberbrunniin(www. Stefan opasti oikeisiin paikkoihin, ja lumi oli onneksi painunut sen verran, että vauhtiakin riitti. Oli hieman haikea fiilis jättää Alpit taakse, mutta uskottelimme itsellemme, ettei tällainen voinut ikuisesti jatkua. Seuraavana päivänä oli viimeinen päivä ennen ajoa Saksan läpi. Hississä ei ollut ruuhkia, tunsimme jo paikat ja löysimme parhaat runit. fieberbrunn.at). Uimme käytännössä vyötärönsyvyisessä hangesOUTRO JA AUTOBAHN Reissu oli näyttänyt alun perin paperilla jo unelmalta mutta onnistunut vieläkin paremmin. Oli väsy mutta hyvä olo, niin kuin olisi laskenut liikaa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 51. Ajoimme kohti pohjoista ja näimme, että Itävaltaan saapui lumisaderintama. Pari tuntia lumikengillä ja nelivedolla ylämäkeen: olimme 600 metriä korkean seinän päällä. Shotteja, droppeja ja pikkulinjoja niin kauan kuin jalat kantoivat. Lopetus ja lepo oli sa, harvoin voi sanoa lunta olevan liikaa. Arvostimme ystävien ja tuntemattomien neuvoja, vinkkejä ja vieraanvaraisuutta, mitkä puuterin kanssa tekivät koko reissun. Laskuja missä huutaa ensin jiihaata kuin amerikkalaiset konsanaan, ja puolessa välissä aukeaa vielä parempaa jyrkkää muotoa eteen. Harva kai oli laskenut alas samaa seinää, ja pääsin korkkaamaan ensimmäiset käännökset kunnon linjalle. Seuraavat neljä päivää heräsimme käytännössä samaan kattaukseen; aurinkoa ja puuteria. Olimme saaneet vielä lisää! Päälle lounastimme vielä bratwurstit ja bisset. Aurinko lämmitti seiniä sen verran, että vyöryjä piti varoa, mutta muuten päivä oli täydellinen. Koimme, että olimme saaneet jo tarpeeksi. Paras kausi koskaan! Kilistimme sille vielä illalla jossain ryöttäisessä moottoritiemotellissa keskellä Saksaa. Kuvaaja: Tero Repo Laskija: Jonas Hagström Paikka: Valais, Sveitsi 12. Aurinko paistoi ja putskua oli reilu puoli metriä. Parin päivän matkustamisen jälkeen saavuimme Ruotsiin photoshoottiin ja nukuimme kolme päivää. Kahdeksan mahtavan tunnin päätteeksi tuskin jaksoimme kävellä hotellille, mutta ruoka ja viski maistuivat. Meidän piti käydä vaihtamassa ensimmäisen runin jälkeen isommat laudat alle, jotta pääsimme metsässä eteenpäin. Viimeisenä päivänä otettiin vielä iso haikkausmissio. Vastoinkäymisiä oli ollut vähän onnistumisia sitäkin enemmän. Soittelin matkalta Stefan Gimpelille, joka kertoi, että laaksoon oli jo satanut hyvin lunta ja neuvoi yöpaikan Leogangin läheltä. Olimme sopivasti matkalla ja pari päivää aikaa, mutta edellisten päivien jälkeen emme enää osanneet odottaa mitään. Makiaa mallasta oli tarkoitus maistaa täydellisen laskupäivän ja vähintään kolmen ruokalajin dinnerin päätteeksi. Kun hissillä saavutettavat metsät oli laskettu parissa päivässä, niin piti haikata vähän päästäkseen aina uuden huipun taakse, mistä avautui toinen toistaan parempia laskuja. Kunnon puuteripäiviä oli kertynyt reissulla kunnioitettavat 37 kappaletta. Olimme laskeneet ja haikanneet yli kolmekymmentä tuntia viimeisen viiden päivän aikana
Se on taivahan tosi, mutta ne ovat nimenomaan pätkiä. Nämä sen sijaan ovat ihan oikeita le oja, joilla on sekä pituutta että taiteellisia ambitioita ainakin osalla niistä. Vide o Video 8 8 52 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kuvaaja: Jari Salo SYKSYN LISTAHITIT Teksti Tuukka Tams 2011 Suomile at esittelyssä E rityisen hienoa kauden harrastelijafilmeissä on niiden valtava määrä. Muutaman minuutin rykäisyjä, jotka katoavat nettisivujen uumeniin. Soraäänet takarivistä kertovat, että skedepätkiä tulee ovista ja ikkunoista. Tuskin missään muussa harrastuksessa, ainakaan mitenkään urheiluun viittaavassa, tehdään yhtä paljon kokopitkiä le oja kuin lumilautailussa
Baarit ja X-Box ovat aika hyviä innon palauttajia. Tänä vuonna päätettiin taas pitää vuokratiloissa, missä voi järjestää koko homman eikä ole mitään "sääntöjä" mitä saadaan tehdä. - Sitä tulee kyllä välillä itsekin mietittyä. - Mä olen sellainen yleissäätäjä. Jätkiä vähän vaihtuu joka vuosi ihan riippuen, missä ihmiset on ja kenellä on intoa kuvata. Miten ne siellä kaukana oikealla sanoivatkaan: vastakkainasettelun aika on ohi. Mikä on sun rooli Digistylesin tekemisessä. Sä oot itse kuvannut Digien kanssa iät ja ajat. Ihan mielenkiinnosta, minkä alan tyyppejä teidän porukasta löytyy. Rolling Stones, La Coca Nostra, Cunninlynguists, Nas & Damien Marley BUDJETTI: alle 1000 elokuvaan, toiset 1000 ensi-iltaan TRAILERI: vimeo.com/14488917 ENSI-ILTA: 30.10. Silti saadaan yleensä jotain nauhalle. - Voisin tietenkin kuvitella, mutta meillä tämä meininki toimii niin hyvin, ettei ainakaan Suomen sisällä kiinnosta mikään muu. Tänä vuonna tein myös aika paljon editointia ja le an kasaamista. Miten aikaa riittää töiltä ja muilta, ja onko vaikea organisoida kuvaukset yhteen muun aikataulun kanssa. - Kyllä Digistyles jatkaa samalla mallilla kuin ennenkin. - Totta kai, mutta niinhän se on joka jutussa: välillä joutuu syömään paskaa, että taas voi olla helvetin hyvä fiilis. Digistylesilläkin alkaa olla historiaa kuin Kiinan muurilla. Ero-One jätkiin tutustuin aika monta vuotta sitten, kun ne oli kuvailemassa ekan kerran reilejä Helsingissä. Joka vuosi ihmetellään, että kuinka laji on taas lähtenyt entisestään lapasesta, mutta kai se nyt parin vuoden aikana on ihan karannut. Jos joku saa tilaisuuden lähteä ulkomaille kuvaamaan eri jengiin niin siitä vaan. Alkaako touhu missään vaiheessa puuduttamaan ja mitä silloin teet. Mikä on Digistylesin kuvaamisessa parasta. Sekin varmasti vaikeuttaa asiaa, että ei osata sopia mitään etukäteen eli välillä pyöritään monta tuntia kamat päällä miettien, että mihin sitä pitäisi mennä laskemaan. Digistyles on tunnettu reilien paukuttamisesta. - Digistyles on kyllä ihan sama kuin ennenkin. - Hulluksi tämä meno on kyllä mennyt. Ne ovat olleet teillä aika isoja tapahtumia. Onko ukkoja vaihtumassa tai muuten touhu kehittymässä. - Hyvä henki, vehkeet millä tehdä, ländätyt temput ja tietenkin jokavuotinen ensi-ilta. Räpin ja reilien yhdistelmästä on hieman poikettu, kun edellisen le an tapaan tässäkin on pari tiukkahousuista kaveria hyppimässä ennemminkin kaiteiden yli kuin niiden päälle. Kaupunkiputskua pääsi myös vähän kruisailemaan, mikä on siistiä mutta ei oikein semmoista mitä kuvata. Järjestämisen on yleensä aika pitkälle hoitanut Hakulisen Mikko, mutta tietty muut jäbät jeesaa niin paljon kuin tarvitaan. Yhdistetään siihen vielä sekopäiset ensi-illat niin paletti on kasassa. Sillä ei ole enää merkitystä, että he yhdistyivät aikoinaan kahdesta eri ryhmästä vaan sillä, mitä he ovat sittemmin saaneet aikaiseksi. Osa meistä on koulussa, mikä antaa vähän enemmän aikaa, mutta töissä käyvillä on helvetin rankkaa, jos yrittää laskea samalla ja pitää jonkunlaista tasoa yllä. LEFFAT High Guality TUOTTAJA: Digistyles LASKIJAT: Mikko Hakulinen, Michael Ståhlberg, Tuomas Alapieti, Santtu Sander, Jani Sorasalmi, Toni Viitakangas, Simo Rautava, Jesse Rontti, Jaakko Tervonen, Vesa Nissinen, Josa Leskinen, Teemu Saario, Petri Sjöholm, Teemu Oinio, D-Mani, Ricowamos, Aleksi Kallio, Heikki Kantanen ja Jukka-Pekka Tyllinen KUVAAJAT: Michael Ståhlberg, Topias Tiainen, Antti Semi, D-Mani ja muita EDITOIJA: Michael Ståhlberg, Topias Tiainen, Antti Semi ja Teemu Saario MISTÄ SAA: Vimeo ja DVD-levyjä Boardexpoilta tai Union Fivesta MISSÄ KUVATTU: pääkaupunkiseutu, Ylläs, Ruka ja Pallas MILLAISTA LASKEMISTA: kaupunkilaskemista ja muutama hyppyri päälle KESTO: 18 minuuttia MUSIIKKI: mm. Aika usein olen se, joka roudaa valot ja genen paikalle jos niitä tarvitaan. Taitoja ainakin monilla olisi karata ulkomaille ja jättää Digistylesit muille. Suvilahden Tiivistämö, Helsinki High Guality Haastateltavana Michael Ståhlberg "Kun ei jää niin paljon miettimään, mitä muualla tapahtuu, niin sillä tavalla pysyy vielä hauskuus mukana hommassa." Digistyles on jo tehnyt sen verran monta le aa, että veteraanilätkä alkaa pian heidänkin rintaansa komistamaan. Jotkut kaverit kävi myös haastamassa seinillä, että miten voltit niistä lähtee. - Ei riitä mitenkään aika. Saattaa olla, että joku unohtui, mutta ainakin antaa vähän suuntaa. Kuvaushommia hoidan usein spoteilla, jos en itse ole vetämässä. - Mä en usko, että kukaan meistä oikein ajattelee, että se le a pitäisi saada kovin esille. Miten viime talvi erosi muista talvista. Le oja tulee nykyään joka tuutista. Varmaan ehkä vieläkin enemmän reilipainotteista mitä aikaisemmin, koska etelässä oli niin hyvä talvi. Onko tässä le assa jotain muuta, ja haluatteko viedä touhua toiseen suuntaan, kuten enemmän hyndiä tai putikkaa. Ekat bileet olivat vuokratussa tilassa, missä viinat oli tuotu etelänaapurista, meno oli aika villiä ja sanomista tuli. Uusia spotteja löytyi tosi hyvin, koska lunta oli niin paljon eikä välttämättä aina kuumotellut, kun oli vähän pehmeää ympärillä. Viime vuonna kokeiltiin Bio Rex -le ateatteria, mutta se on tosi kallista hommaa ja jatkojen järjestämisessä ja ihmisten jatkoille saamisessa on aina omat ongelmansa. Tai rataa... Löydettiin aika paljon uusia reilejä, missä on vähän enemmän droppia ja jotain gäpejä aitojen yli ja sen semmoisia, missä normaalisti ei ole tarpeeksi lunta. Niillä mennään mitä on. 54 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Silloin on kaikilla fiilikset korkealla, kun tulee vuoden työ näytille ja voi nollata kunnolla. Kerrotko noista ensi-illoista. Miltä tulevaisuus muuten näyttää Digistylesin osalta. Miten te vastaatte pyyntöön. Hyvä kaveriporukka ja into laskemiseen on varmaan tärkeimmät jutut, miksi me tätä tehdään. Le at on huomioitu laajalla skaalalla, laskijat ovat tunnettuja ja monet haluaisivat päästä heidän kanssaan kuvaamaan. Tuskin moni Suomessa tekee le oja ammatikseen, ja ette varmaan tekään. Seuraavat bileet pidettiin baarissa, missä oli telkkareita ja yksi valkokangas, mutta siellä todettiin, ettei kukaan oikein katsonut le aa. Le a tulee nettiin ensiillan jälkeen, ja sitä kautta se leviää kavereiden kautta minne ikinä leviääkään. Kyllä mulla on jotain klippejä ollut esimerkiksi Ero-One ja Advita -le oissa, ja tänäkin vuonna Ero-One-le assa on oma Digi-partti. Ainakin sä lasket, mutta mitä muuta säätöhommia le an tekemiseen sulle kuuluu. Kun ei jää niin paljon miettimään, mitä muualla tapahtuu, niin sillä tavalla pysyy vielä hauskuus mukana hommassa. Voisitko kuvitella enää kuvaavasi kenenkään muiden kanssa, vai joko kuvaat. Mikä saa vuodesta toiseen valvomaan yöt reilejä kuvaten. Tuosta jälkimmäisestä en ole niin varma. - Löytyy teekkaria, liiketaloutta, mediahommia, hammasteknikkoa, kokkia ja hierojaa. Tehän voisitte perustaa tuolla ammattitaidolla pienen kylän. Kuinka vaikeaa oman le an esille tuominen on. - Me ollaan kokeiltu vähän eri juttuja niiden kanssa. Kai se on vähän laskijasta kiinni, mutta mä luulen, että tärkeintä on se oma kehitys. - Viime talvi oli ihan kingi
LEFFAT Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Laskija: Simo Rautava Paikka: Espoo Jani Sorasalmi Kuvaaja: Jani Kääriäinen Laskija: Santtu Sander Paikka: Helsinki Kalle Tarkiaainen Kalle Tarkiainen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 55
Katua, indie-musiikkia ja tyylikästä kuvausta on nähty "Lihaliemikuution" osalta jo useamman vuoden ajan. En usko, että ikääntyminen tai työt muuttavat mitään kauheasti. - Totta kai me ollaan tunnetumpia Rugginen jälkeen, mutta luulen, että se johtuu myös meidän muuttamisesta Helsinkiin. Miten viime le an kanssa kävi. Suunnittelen vakavissani meneväni sinne uudestaan kuvaamaan, sillä siellä oli mahtavaa. Katso edellisen Slammerin reissujuttu. Sullakin on oikeat työt eivätkä laskijatkaan enää mitään pikkupoikia ole. Sen on tuottanut Ikistoori Oy:n Olli Ikäheimo ja Coldfocus, ja sen ensi-illat ovat "Italialainen lumilautailu perustuu parkkeihin ja putskuun, joten toisin sanoen ne haluaa italialaisen tekijän näyttävän enemmän semmoista laskemista kuin urbaania meininkiä. Lumilautailuhan on täysin länsikeskeistä: länkkärit tässä touhussa jyllää. Ja onko laskuhommista siinä touhussa mitään hyötyä. - Lumilautale aan tarvitaan paljon täydellisiä kuvauksia täydellisistä tempuista. Miten dokkarin kuvaaminen eroaa laskule an kuvaamisesta. Oliko tämä vuosi sen vuoksi jotenkin erityisen helppo. Niin se tie sinne kaikilla vie. Kuinka paljon Ruggine keräsi katsojia. Matteon tie le ojen parissa voi hyvinkin olla odotettua paljon pidempi ja monipuolisempi. Viime vuonna mietit, että tuskin kukaan edes tietää teitä Suomessa. Mikä fetissi sulla on pakettiautoihin. Siperiassa me seurattiin neljää tyyppiä, kuvattiin ja haastateltiin niitä 24/7 ja yritettiin saada heidän tuntemuksiaan esille. Niitä oli Helsingissä, Lahdessa, Roomassa, Milanossa ja Val Senalesissa, ja le a jaettiin italialaisen laskulehden 56 Andrea Schilirò Andrea Schilirò mukana 12 000 kappaletta. Muun talven kuvasin Transitmiestä, ja nyt olen helvetin kiireinen editin kanssa. Ainakin mun nähdäkseni teidän proggis on ollut aika kivasti esillä. Me saatetaan matkustaa hieman vähemmän kuin haluaisimme, mutta aina me löydetään aikaa yösessareille Helsingissä silloin tällöin. Kaikki tuntuvat tekevän kaikki asiat samoin, joten ehkä me teemme mieluummin paskan le an mutta omalla tavallamme. Viime vuonna sanoit, että olet paljon tunnetumpi Italiassa ja nyt sua jo vihataan. Tiiserin perusteella Transitmiehestä olisi odotettavissa jotain erilaista tavaraa. Transitmies LEFFAT Haastateltavana Matteo Maggi Kun italialaisesta Matteo Maggista tuli italiansuomalainen, saatiin Suomeen yksi merkittävä le antekijä lisää. - Koska tarina ja pakun väri pysyivät samana, ajattelimme tehdä toisen osan saagaan, jonka Ruggine aloitti. Mä olen varma, että me tehdään vielä yksi le a, mutta katsotaan sitten vuoden päästä fiiliksiä uudestaan. Nyt liikutaan autojen maailmassa toista vuotta peräkkäin, kun Ruggine vaihtui Transitiin. Nyt on kaksi le aa peräkkäin nimetty ajoneuvon mukaan. Loppujen lopuksi laskule a on enemmänkin musiikkivideon kaltainen, mutta dokumentti voi olla kuin oikea le a, joten editointikin on 1000 kertaa vaikeampaa. Oli tai ei, Coldfocusilla menee nyt hyvin. Missä muualla kuvasitte kuin Venäjällä, ja kuinka ahkeria tällä kerralla olitte. Löysitkö uusia ajattelutapoja idästä meidän lajiimme tai elämäntapaamme. - Kuvasimme vain Siperiassa ja Suomessa, mutta en ole koskaan kuvannut niin paljon elämäni aikana kuin viime vuonna eikä minulla koskaan ole ollut niin kylmä! Ainakin lunta riitti joka paikassa, mikä tietty auttoi kaikkia le antekijöitä. Siinä on aika kummallinen yhdistelmä. Siis kyllä me kuvattiin, mutta oltaisiin me voitu sitä lunta hyödyntää paremminkin. Olenko mä nyt ymmärtänyt oikein, että nyt olisi tulossa vähän niin kuin kaksi eri le aa, joista toinen olisi dokkari. - Tunnettu Venäjä on hyvin erilainen verrattuna niihin Siperian kaupunkeihin, joissa kävimme. - Viime vuonna kuvasimme melkein kuukauden Siperiassa dokumenttia nimeltään Siperia opettaa. Ehkä lisää dokumentteja, rakastan niitä. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Alkaako iän tuomat muutokset näkyä le oissa tai niiden tekemisessä. Juha (Blid) loukkaantui eikä pystynyt laskemaan kuukauteen, ja minä lähdin Siperiaan. - Ei mitään hajua, koska meillä oli niin monia näytöksiä. - Tänä vuonna tein ensimmäisen dokumenttini, ja se oli todella hauskaa. Ihmiset ovat siellä todella sydämellisiä. Lumilautailusta ei sieltä paljoa ole kerrottavaa, kun ei siellä ole kovin monia hyviä Andrea Schilirò laskijoita. Lisäksi pidän ajatuksesta, että italialaiset alkavat vihaamaan minua entistä enemmän, koska Ruggine on 90-prosenttisesti kuvattu kaduilla. Ja voin sanoa, että suunnittelemme jo kolmatta! Sehän sopii. " joulukuussa Helsingissä ja Tampereella. Haluan tehdä niitä lisää, mutta kyllä mä tykkään silti lumilautale ojenkin perinteestä: omista parteista ja talvien kuluttamisesta kuvaamiseen ja spottien metsästämiseen. Nyt tilanne taitaa olla toinen, vai mitä itse luulet. Nyt sulta tuli siis seitsemäs le a ulos, ja kaikki vuoden välein. Viime vuonna taitettiin matkaa Venäjälle saakka, mikä toi toisaalta näkökulmaa itse le aan myös uudenlaisia haasteita lumilautailun Eros Ramazzottille. Nyt pystymme olemaan kaikkien täällä olevien laskijoiden kanssa yhteydessä. Sanotaanko näin, että haluamme päättää trilogian ja haluamme räjäyttää sillä potin! Mutta tosiaan, katsotaan sitten sen jälkeen. Dokumentissa se on toisenlaista. - Sain hyvää palautetta alan ammattilaisilta, ja nuo positiiviset kommentit saivat minut ja muun ryhmän hyvin onnelliseksi. Onko tahti kova, ja alkaako jo puuduttamaan. Oletko tietoisesti vienyt le aa johonkin toiseen suuntaan. Mutta kyllä se kannatti, sillä Venäjänreissu oli elämäni paras kokemus. Ensi vuoden le asta suunnittelemme hieman Rugginea ja Transitmiestä isompaa juttua. - Nykyään tuntuu mahdottomalta tehdä jotain uutta ja erilaista, mutta ainakin yritämme pitää oman tyylimme. Mikä italialaisilla siinä sitten tökkii. - Aina löytyy uusia jannuja, jotka haluaa puskea vaarit pois porukasta, niin kuin Tomin ja Juhan, hehheh. Matteon muutetua Lahdesta Helsinkiin on jostain kumman syystä alkanut tuotannolle tulla enemmän näkyvyyttä, mistä herää kysymys, onko sillä sadalla kilometrillä välissä tosiaan niin pitkä henkinen välimatka. Fiilistelyitä on ainakin paljon. Kyllä niitä katsojia siis riitti. - Italialainen lumilautailu perustuu parkkeihin ja putskuun, joten toisin sanoen ne haluaa italialaisen tekijän näyttävän enemmän semmoista laskemista kuin urbaania meininkiä. - Totta puhuakseni missasimme osittain sen lumen. Vähänpä ne siellä tietää. Mutta Venäjällä on valtavasti upeita spotteja, joita kukaan ei ole koskaan vetänyt. Ja joskus me vain olimme liian laiskoja, kun oli niin kylmä. Ollaan me vielä tunnettuja Italiassa, mutta mitä enemmän me ollaan kaduilla, sitä enemmän me saadaan Italiasta kritiikkiä. Se on tarina neljän ihmisen junamatkasta: kolmesta lumilautailijasta ja yhdestä valokuvaajasta
Modena Skipass, Modena, 12.11. Motellet, Helsinki, 30.10. Giulio Cesare Cinema, Rooma Kuvaaja: Jani Kärppä Laskija: Antti-Juhani Piirainen Paikka: Levi. Transitmies TUOTTAJA: Coldfocus LASKIJAT: Juha Blid, Tomi Passi, Naku Piirainen, Jonne Heinonen, Stefano Bergamaschi, Pyry Lepistö, Tapani Viitala, Stefano Benchimol, Ali Toppinen KUVAAJAT: Matteo Maggi, Olli-Pekka Pesonen EDITOIJA: Matteo Maggi MISTÄ SAA: "Erään italialaisen lehden joulukuun numeron mukana", netissä tammikuun jälkeen sivuilla coldfocus.it MISSÄ KUVATTU: Suomi, Itävalta, Siperia MILLAISTA LASKEMISTA: 98-prosenttisesti katuja KESTO: 22 minuuttia MUSIIKKI: Amber Oak, The Souls, The Argument, The Green Lives, Two Timers BUDJETTI: TRAILERI: coldfocus.it/transitmies ENSI-ILTA: 5.11
Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Laskija: Petrus Koskinen Paikka: Suomenlinna Homework TUOTTAJA: Kbrproductions LASKIJAT: Toni Kerkelä, Antti Jussila, Petrus Koskinen, Elias Veijola, Roope Höynä, Janne Lipsanen, Niko Länsiö, Aleksi Kemiläinen, Sakari Lähdesmäki, Ville Väisänen ja Roope Koitola KUVAAJAT: Petrus ja Toni, Mikko Suomalainen, muut laskijat ja muutama muu EDITOIJA: Petrus ja Toni MISTÄ SAA: kbrproductions.net, "Varmaankin duunaillaan pari dvd:tä halukkaille." MISSÄ KUVATTU: "Kokonaan ympäri Suomea, paitsi Tontsalta on yksi runi Folgefonnasta." MILLAISTA LASKEMISTA: "Aika paljon on urbaania toimintaa, mutta mukana on kyllä hyndiäkin. Club YK, Helsinki. BRA, Jyväskylä, 5.11. Ja jopa yksi ihan megaloistava hyndäpätkäkin." KESTO: noin 25 min MUSIIKKI: "Sitä sun tätä, mutta luvat ollaan jokaiseen tsibaleeseen kysytty ja saatu." BUDJETTI: "Maybe next year..." TRAILERI: vimeo.com/12130345 ENSI-ILTA: 30.10
T: Siistin Jam Sessions -päivästä teki se, että saatiin paikan päälle lähes koko le akööri ja hulluna muita kamuja. Kyllä sitä just jossain Japanin reissulla tajusi viimeistään, että on muutakin laskemista olemassa kuin noita parkki- ja reilijuttuja. Nyt kun jengi otti meidän oman le an kunnolla huomioon, niin kyllähän se siltä tuntui, ettei turhaan olla vaivaa nähty. Toni: Aika samanlaisella kaavalla sitä painettiin menemään viime kausi läpi miten edellisinäkin vuosina. Ainakin on kovia nimiä laskijalistassa. Mä tiedän, että Pete tietää le oista kaiken, joten veikkaanpa Toninkin tietävän. Miten se vaikutti tämän le an tekemiseen. Lunta oli viime kaudella paljon ympäri Suomea, ja se oli hyvä homma. Ja kun tuolla ympäri kyliä konkoili menemään, niin ehkä oppi ymmärtää maailman menoa paremmin. Muista Niki Rutanen Kuvaaja: Teemu Heljo Laskija: Elias Veijola Paikka: Ylläs Kuvaaja: Teemu Helio Laskija: Roope Höynä KBR alkaa olla aika tuttua kauraa jo monille, että enää ei voida teitä minään tulokkaina le ahommissa pitää. Sä Petrus pyörit Auttin Antin mukana aika paljon viime talvena. Kysymys kuuluu, kannattaako niitä sponsor me -videoita välttämättä kenellekään lähetellä, vai olisiko parempi hoitaa hommat itse kuten on aina tehnyt ja antaa tekojen puhua puolestaan. Ja vielä sekin, että oltiin saatu siihen mennessä aikalailla kaikki urbaanit kuvaushommat purkkiin ja tästä viikko eteenpäin niin oltiin Lappi-reissulla. Haastateltavana Petrus Koskinen & Toni Kerkelä Kbrproductionsin jannujen esimerkistä voivat monet nuoremmat tekijät ottaa opiksi. Ei tarvinnut mennä Siwan kassalle. Dokumenttipohjaiset laskule at on niin last year ja juonelliset on varmaan last year kertaa 10. Mutta ylipäätään on vaikea keksiä nykyään mitään ihan täysin uutta. Että ei se meillä ehkä ihan niin käsistä ole lähtenyt. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 59. No eipä tuo viime kausi nyt sen kummempi ollut verrattuna edellisiin, että ei sitä mitenkään kelaa, että pitäisi ressata jostain. Eihän laskule oissa nyt oikeasti pysty kauheasti eroja löytämään, mitä nyt temput ja kuvaus välillä parantuvat, mutta koitetaan silti. Edelliskautinen oli aivan sika hyvä ja tuleva In Color on salettiin vieläkin kovempi. T: Kotimaisista odottelen Transitmiestä ja tietty Eurogapia. Heistä molemmat ovat tehneet äärettömästi työtä le ojensa eteen, mutta he myös ovat etunenässä korjaamassa satoa. P: Haha, yksi ainoa tupla on le assa, eikä sekään ole korkki. Toni on ehkä tämän hetken lahjakkaimpia reilien vetäjiä ja Petrusta huudellaan kuvaushommiin sinne sun tänne eikä hänenkään laskutaidoista ole kuin kehumista. Miltä se tuntui vai tuntuiko miltään. T: Ei se nyt loppupeleissä niinkään kauheasti vaikuttanut toimintaan. Saimme keskusteluyhteyden le an kahteen pääjehuun Petrus Koskiseen ja Toni Kerkelään. Mitä Transitmieheen tulee, niin tykkään hulluna Maggin tyylistä tehdä le oja. Anttisworld.com-projekti vaikutti kaiken kaikkiaan hemmetin positiivisesti KBRle aan. Sitten just VG:n, TWS:n ja Forumin le at ulkomailta tulee olemaan kovia. P: Varmaan aika pirusti semmoisia vaikutteita, joita P: Kuvaus ja temput ovat parantuneet mutta vain välillä. Joten nyt kysyn oikealta osastolta: mitkä tulevat olemaan tämän kauden kovimmat le at kotimailta ja ulkomailta, ja miksi. Saatiin myös Antin kautta lainaan jotain JVC:n pikkucameja, joka oli sika hyvä juttu. P: Le oista venaan eniten tietty Euro Gapia. Omasta mielestäni ollaan onnistuttu siinä hyvin. Pian se nähdään. Miten muu porukka suhtautui Board-Peten uupumiseen. Niin ei sitä nyt niin hulluna jaksanut olla kieli kiinni kaiteessa yömyöhään. Ja ehkä vähän enemmän fiilistelyjuttuja. Jyväskylän pojilla ainakin on enemmän tekoja kuin sanoja. P: Oltiin kolme viikkoa Japanissa ja viikko Park Cityssä Utahissa. Saitteko jopa paremmin aikaiseksi ilman häntä. Ja hyvinhän niitä shotteja pojilta ropisi. Varmaan se jotenkin meidän kuvailuihinkin vaikutti. Kuvailin myös jotain satunnaisia shotteja Antille vielä keväällä Suomessa. Mitä eroja Bugarestin ja Homeworkin välillä on havaittavissa? Suomi-le oista Transitmies saattaa olla tiukka. Hauskaa vaan snoukkailla menemään. Laskijat ovat päässeet eteenpäin, ja le at ovat kehittyessään saaneet entistä enemmän katsojia. Ja onhan se vähän semmoinen en ole itse vielä hoksannutkaan. No ei, onhan tuossa nyt hyvin paljon haasteellisempia liikkeitä ja mageempaa kuvausta. Aika samanlaisesti kuvailtiin täällä Jyväskylässä miten oltaisiin tehty Petruksenkin kanssa, ja muistaakseni taisi olla helkkarin kovat pakkaset päällä silloin kun Petgaa ei näkynyt. Onhan teillä niitä hyndä-äijiäkin... Oliko viime kausi jotenkin erilainen, kun nyt alkaa sitä mainettakin jonkin verran olemaan. KBR Jam Sessions -päivä oli kyllä ihan unohtumattoman rento. Mikä oli viime kaudessa parasta. Muita mainittavia on VG:n Bon Voyage ja lähes naapurista tuleva Ducksjen. P: En oikein osaa fiksusti eritellä tähän juuri mitään muuta kuin että oli älyttömän siisti kausi kokonaisuudessaan. Oulun pojat/Karkki-tiimi taas kuvaili keskenään Oululla ja pohjoisessa päin. Oli periaatteessa ajankäyttö vähän enemmän kortilla kuin ennen, mutta Anttisworld taas mahdollisti mulle sen, että pystyin oikeastikin keskittymään vain näihin snoukkabisneksiin: eli laskemaan itse, kuvaamaan omaa pätkää ja muita kundeja. Kun nyt kerran tämä tuplakorkkivillitys on lähtenyt ihan käsistä, niin nähdäänkö niitä teidän le assa. Mitä nyt tuohon maineeseen tulee, niin tietty porukka varmaan odottaa tältä porukalta enemmän ja enemmän, mutta eipä siitä nyt ole meidän osilta tullut mitenkään ressattua. Petrus: Jaa, että mainetta, haha. Heille ja heidän projekteilleen on helppo toivoa pitkää ikää. Homework LEFFAT ääneen lausumaton tavoitekin jokaisen meidän laskijan keskuudessa, että saataisiin tälle porukalle sitä nimeä ja voitaisiin jatkaa le ojen tekemistä mahdollisimman pitkälle. Aika lailla joka puolella Bugarest ainakin huomioitiin. T: Ollaan koitettu pitää Homework-le a kokonaisuutena leikkauksen kannalta kasassa. P: Hemmetin hyvältähän se tuntuu, kun porukka on huomannut viimeistään Bugarestin johdosta tämän meidän snoukkaklaanin. T: Myö kuitenkin ollaan aikalailla siitä asti kun ollaan aloitettu laskemaan tehty videoita ja katseltu ylöspäin Suomi-projekteja. Kiitti Antti vielä sulle, että otit meikän messiin duunaamaan pätkiä. Lähestulkoon samalla remmillä ja nimellä on menty vuosikaudet, ja tässä lopulta vuosien työ palkitaan. Tuliko sieltä suunnalta otettua mitään vaikutteita. Rajojen ulkopuolelta tulevista itseeni iskee parhaiten TWS:n meininki
Nyt kun miettii, niin sehän oli saletisti Marius Otterstad, heheh. Sitten tietty kaikki Wappulounas-pätkät. Mitähän se Jiippari tästä nyt sanoo. Mutta onneksi joissain kohti kamera heiluu sen verran lujasti, kiitos Arto Saraniemelle tästä, että hyppyrin voisi luulla olevan Suomulla. Kinos 748 LEFFAT Jiippari ja Antti Kinos puuhissa Kuvaaja: Teemu Lahtinen oli jo takana, vai jouduitko entistä ahkerammin niiden perään soittelemaan. Sen verran palattiin Kinoksen alkujuurille, että Rukan ylälinkoa oli aivan saakelin paljon. - Periaatteessa ei, koska me yritettiin kasata enempi henkilökohtaisia pätkiä tälle le alle. jossa on kaikki Kinokset ja sitten cd, jossa on Kinos-le ojen greatest hits. Sankala muuten leipoo kaiken siitä kornerista siinä samassa pätkässä. Yleensä eddailu on mennyt niin, että meikäläinen on aloittanut jotain ja Jiippari on sanonut miten muutetaan. Jos ja kun tehdään Kinos 10, niin silloin pitää tehdä juhla-dvd. Me halutaan Jiipparin kanssa välittää Kinoksella sellainen fiilis, mikä saa meidät laittamaan pulkan jalkoihin kiinni ja pitämään hauskaa. Mitkä ovat vanhojen Kinosten ikimuistoisimpia hetkiä sulle. Sitten se on tullut jossain vaiheessa sanomaan, että laitapa klippi tällä lailla ja katohan vaan!" - Ei me ihan koko ajan yhdessä olla. Voisihan jengi ajatella, että ei helvetti noiden jätkien juttu on niin paskaa, käyttävät varmaan kerran vuodessa editointilaitteita mikä on ihan totta. Entä oliko vaikea löytää niitä parhaita massan seasta. Kinos on Kinos. Ei jaksettu alkaa kyselemään vaan ajateltiin, että katsotaan tuleeko matskua vai ei. - Eski Hutun profiili on kyllä kova, ja sitten Kinos 3:n lopputekstin jälkeen tuleva Kinos-dokkari on pirun jees. Ja Hintertux-pätkän"Maoris Bluerfstrainin" bs rodeo naamalleen. Kuinka pitkään Kinoksia tulee. Olisihan noita, muun muassa Pässi puristaa jotain ostoskeskuksen muijaa perseestä, ja seuraava klippi on kun se pistää caba ysin. Voi niitä aikoja! Kinoksen aikaisemmalla kaudella le oja tuli viisi, nyt olette jo tehneet kaksi. - Tänä vuonna ei lähetetty kuin yksi maili jengille. Ja mahdollisimman paljon putskua. Sitten se on tullut jossain vaiheessa sanomaan, että laitapa klippi tällä lailla ja katohan vaan! Kysyin viime vuonna Jiipparilta tätä ja haluan tietää myös sun kannan. Pojat eivät muistaneet, että mikä sen laskijan nimi oli, niin ne keksi sille nimen. Jos homma ei ole lähtenyt toimimaan, niin Jiippari on mennyt pelaamaan Skatea pleikkarilla ja meikä on yrittäny vääntää sitten väkisin. Ei me olla tekemässä mitään hifistelyä vaan laitetaan hyviä temppuja le aan. Se olisi hienoa, tosi hienoa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 61. Jiippari on mun yksi parhaista kamuista, joten totta helvetissä meikä sen kanssa haluaa hengata. Teistä on Jiipparin kanssa muodostunut oikea Batman ja Robin -henkinen parivaljakko. Jiippari on kyllä promonnut Kinosta tosi hyvin, ja meikä on enempi rahottanut tätä proggista hoitamalla eddaus- ja kuvauslaitteet sekä le avirvokkeet. Sitten kun materiaalia alkoikin tuppaamaan enemmän kuin oltiin odotettu, niin tuli tosi hyvä fiilis. Miten työnjako Kinoksessa näin tiiviiltä parilta onnistuu, vai tuleeko taiteellisia välikohtauksia? "Jos homma ei ole lähtenyt toimimaan, niin Jiippari on mennyt pelaamaan Skatea pleikkarilla ja meikä on yrittäny vääntää sitten väkisin. - Ainakin kolme vielä. On siellä vaan leivottu kovaa muuvia ja välistä aika maisteissa. Mutta siistiä, että jengi haluaa tukea meidän aatetta
- Vihjaako, että mä olen vanha nykyään. No joo, mä olin karvan verran alle 20 silloin enkä tainnut vielä silloin ekan EG:n aikoihin edes kuvailla itse mitään. Pablo Films EDITOIJA: Jaakko Itäaho MISTÄ SAA: eurogapmovie.com MISSÄ KUVATTU: Suomi, Ruotsi, Alpit, Japani, USA... - Mulla oli vähän ristiriitaiset fiilikset. Käytännössä se lopputulos oli ehkä enemmän sitä mitä tällä rahalla ja porukalla saatiin: frendile a, mutta astetta paremmalla kalustolla. Millä mielellä sä silloin niitä katsoit ja millainen vaikutus niillä oli tulevaan uraasi. Että ehkä se vaikutus on ollut just se, että mun mielestä le oissa pitää olla kontrastia. Aina ennen sitä ihmetteli, että miksi joissain le oissa oli päädytty tiettyihin ratkaisuihin. Mitä opit sinä aikana touhusta. Kun sitten näki sen rumban, niin tajusin,. Yli kymmenen vuotta myöhemmin ollaan tilanteessa, jossa tunnetuin suomalainen laskukuvaaja Jaakko Itäaho on työstämässä Euro Gapin kolmatta osaa. Suomessa vanhempi yleisö odottaa, että oltaisiin uskollisia vanhoille Euro Gapeille, ja maailmalla kun jengi ei juurikaan tiedä niistä vanhoista, niin ne odottaa tämän olevan joku MDP:n suomalainen jälkeläinen. Euro Gap 3 Haastateltavana Jaakko Itäaho 90-luvun lopulla kaksi maailmalla ammatikseen pyörivää nuorukaista tekivät kaksi kotikutoista laskule aa muiden projektien kakkosmatskuista ja turistikameroilla kuvatuista häröilypätkistä. MILLAISTA LASKEMISTA: "Perinteinen ja luistelu." KESTO: noin 20 min MUSIIKKI: "Pari menevää rallia." mainoksissa. Ne oli siistejä le oja, mutta kyllä mä heti tajusin sen, että ei nekään matskut olisi olleet niin kiinnostavia, jos ne jätkät eivät olisi olleet semmoisia staroja isojen le ojen kautta. Tiedätkö, ei ketään kiinnosta Matti Nykäsen sekoilu, jos se ei olisi Matti Nykänen. - Tuo ulkomaankomennus oli mulle ikään kuin koulu. Kotimaisten le ojen jälkeen pyörit ulkomailla bisneksessä useita vuosia. Voisin kuvitella, että opetuksia tuli sekä kokemuksien että vastoinkäymisten kautta. Muistan sen fiiliksen, että oli siisti nähdä semmoista behind the scenes -meininkiä jätkiltä, joita normaalisti näki vain filmiltä ja hidastettuna niin kuin Batistinin Euro Gap TUOTTAJA: Pablo Films LASKIJAT: Heikki Sorsa, Eero Ettala, Hampus Mosesson, Markku Koski, Fredu Sirviö, Joni Malmi, Niki Korpela ja muutamat bonarit KUVAAJAT: Jaakko Itäaho, Rasmus Tikkanen feat. Euro Gap kuitenkin unohtui, Paavo jäi Kanadaan ja Joni Helsinkiin. Koko touhu kuulostaa Will Ferrellin elokuvan synopsikselta, mikä taas sopii Euro Gapiin kuin naulattu. Sä olit myös aika nuori poika vielä silloin, kun ekat Euro Gapit tulivat ulos. He nimesivät elokuvat pipon ja gogglejen väliin jäävän ihokaistaleen mukaan, mitä trendiä varsinkin kyseiset herrat ahkerasti viljelivät. Tiesin, että se kestää just sen viisi vuotta kun sitä jaksaa. Nämä kaksi räkänokkaa olivat tietenkin Joni Malmi ja Paavo Tikkanen, joista molemmista tuli menestyksekkäitä laskijoita. Eniten siellä ehkä oppi siitä, miten erilailla jengi kelailee ja tekee asioita. Millä tavoin aiotte kunnioittaa vanhojen le ojen aloittamaa perinnettä. Mulle ja monelle muulle 90-luvulla laskeneelle Euro Gapit ovat käsitteitä
Kuvaaja: Peter Hasselgren Paikka: Venäjä "Aina ennen sitä ihmetteli, että miksi joissain leffoissa oli päädytty tiettyihin ratkaisuihin. Kun sitten näki sen rumban, niin tajusin, että kaikkeen on syynsä." Kuvaaja: Peter Hasselgren Laskija: Niki Korpela Paikka: Venäjä Kuvaaja: Mark Welsh Laskija: Eero Ettala Paikka: Helsinki Pasi toimiiks fisu?
- Tuolla "maailmalla" mun mielestä jengi kelaa liikaa, että pitää tehdä jotain mistä skidit diggaa ja laudat myy. Pelataan Malmin kanssa samassa lätkäjengissä ja tuumittiin, että voisi läpällä duunata kolmososan Euro Gapeista. Kaipasin jotain projektia, josta tulisi taas hyvä fiilis. - Huh, sekavat fiilikset. Oliko laskijoista joitakin, kuten Niki, joille jouduitte kertomaan, mitä ihmeen le oja Euro Gapit ovat? "Ne vanhat kun oli tehty silloin VHS-aikakaudella, milloin le ojen tekeminen oli vielä rahallisesti kannattavaa." - Muut laskijat kyllä tiesivät missä mennään, jopa Hampus. Kuinka vaikeaa oli saada jengi mukaan. Enemmän kyllä hyviä opetuksia kuin kantapään kautta. Millaiset odotukset le an osalta sulla on. Tosin tällä kertaa mietin, että pitäisikö lopettaa nyt kun on vielä kivaa. Se on toi symbioosi kato. Me tehtiin parit reissut ja pidettiin hauskaa ja saatiin tosi hyvää laskemista piuhalle. - Suurin syy siihen, että projektista tuli näinkin iso oli, että tuon tason jätkät halusivat laskea mun kameran edessä ilman sen kummempia suostutteluja. Jos joku näkee videon missä sen mielestä on siisti meininki, niin eiköhän se painele kauppaan ostamaan kamat alle. Kun tämäkin nyt jonkin tason urheilulehti on, niin saa kai sitä kysyä, mitkä ovat fiilikset tässä vaiheessa. Le an teko alkaa siis olla loppusuoralla, ja pian se tulee eetteriin. Kaikilla meillä oli kova luotto, että jos tehdään tämä niin varmasti jengiä kiinnostaa. Ei kai sitä tilaisuutta voinut vaan jättää käyttämättä. Niin se näyttäisi olevan, kun kaikkialla tätä niin hypetetään. Jotta tähän pystyit sen hyvän fiiliksen saamaan, niin mitä Euro Gapissa halusit tehdä toisin, mitä et muiden leivissä saanut toteuttaa. - Mä kelasin, että tähän olisi hyvä lopettaa. Laskijat taas olivat niin kovia jätkiä, että ne puhuivat omille sponsoreilleen, että tässä kannattaa nyt olla mukana. Onko se henkilökohtainen missio näyttää lumilautailun Hollywoodille, minkä tekijän he susta menettivätkään. Siitä se sitten lähti. Kuvaaja: Peter Hasselgren Laskija: Heikki Sorsa Paikka: Helsinki Euro Gap 3 64 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI että kaikkeen on syynsä. - Se syntyi HC Rainbowmenin pukukopissa vuosi sitten syksyllä. Pelkään, että jengi odottaa liikaa.. Halusin tehdä jotain rennompaa omalla tyylilläni ja olla tyytyväinen lopputulokseen. Totta kai pitää kuunnella yleisöä ja sitä tervettä palautetta, mutta mun mielestä tämä bisnes ei ole mitään rakettitiedettä. En usko, että tästä tulee mikään älytön spektaakkeli kenenkään suoritusta väheksymättä. Totta kai olisi kiva näpäyttää jengiä, mutta pitää muistaa, että meidän le an budjetti oli joku promille noista, joiden kanssa olen paininut viime vuosina. En sano, että me oltaisiin tehty just semmoista matskua mitä eniten olisin vuosien varrella halunnut tehdä, mutta halusin meillä olevan mahdollisuus tehdä just niin kuin lystää. Just saatiin ensi-ilta kuviot säädettyä, ja siitä tulee saletisti siisti juttu! Jännittää kyllä tosi paljon, millaisen vastaanoton se saa. Kyllä jotkut tahot tietty hieman jännitti, mutta jotkut taas uskoivat ja kannustivat ihan täysillä. Hehän ovat nimenomaan kuvanneet ulkomailla pitkään, joten oliko heillä tai miksei vaikka tekijöillä pelkoa, että le asta tulee vain Suomen markkinoilla pyörivä pikkuprojekti. Mä olen sairaan hidas editoija ja alkaa pikkuhiljaa kuumottaa, että saanko tämän ajoissa valmiiksi. Ehkä se viesti sitten maailmalle on ennemminkin se, että ne joilla on ne isot budjetit tehdä tuota hommaa ja yrittää vielä myydä niiden tuotoksia, niin kannattaisi pikkuhiljaa ruveta petraamaan tai täältä pesee. Mulle periaatteessa riittäisi pelkkä Suomen markkinoillekin suunnattu juttu, jos siitä lopputuloksesta on vaan itse tyytyväinen. Kasvoin lautailun parissa ja sitten rupesi harmittamaan, että laji joka on antanut mulle niin paljon alkoi tuntua tosi vastenmieliseltä. Kovia päätöksiä. Sitten muutama muu kova luu ilmaisi kiinnostuksensa kuvailla meidän kanssa, joten aloin harkitsemaan sponsorikuvioita siihen mukaan. Ainakin Niki on niin nuori, ettei se ole tainnut edellisten Euro Gapien aikaan vielä osata edes kävellä. Ne vanhat kun oli tehty silloin VHS-aikakaudella, milloin le ojen tekeminen oli vielä rahallisesti kannattavaa. - Tiiseri on kieltämättä saanut netissä paljon huomiota ja jengi tulee baarissa kertomaan, että saletisti hyvä leffa tulossa. Mun mielestä pitää uskaltaa tehdä jotain mistä itse tykkää ja luottaa siihen. Siitä tulee omat paineet, koska itse le ahan ei ole vielä edes valmis. Tosi paljon ihmisiä, ketkä luuli tekevänsä sairaan siistiä jälkeä, koska kukaan ei ikinä sanonut puolikasta negatiivista sanaa. Kun lopetit Burtonilla hommat, olisit voinut alkaa tekemään ihan mitä le aa tahansa. Tästähän tuli paljon isompi homma kuin olin alunperin kaavaillut. Ulkomailla on kyllä joutunut sitten selventämään jengille, miksi tämä on mukamas jo kolmas. Miksi siis juuri kymmenen vuotta sitten tehdyn sarjan kolmas osa. Samalla tietysti halusin myös, että se edesauttaisi niiden laskijoiden uraa, jotka lähti messiin. Käytännön juttuja oppi niin paljon, että turha edes ruveta luettelemaan. Toivottavasti se myös leviää netissä ruton lailla, niin saadaan jätkille hyvät näkyvyydet. Milloin ja miten idea kolmososasta syntyi ja kuinka se jalostui oikeaksi projektiksi. Tietty laskijoille ja sponsoreille se on eri asia, mutta se nyt on sanomattakin selvää, että tämän projektin nimet kiinnostaa muuallakin kuin Suomessa. Ihan aluksi mun piti feidata koko talven pituiset projektit kokonaan ja nyt on taas sama pohdinta edessä
hoitaa musapuolen, niin eihän lopputulos voi olla muuta kuin paras mahdollinen. Aika omalla painollaan tämä on syntynyt. LEFFAT LEFFAT Ilvespoika Ilvespoika TUOTTAJA: Ilvespoika LASKIJAT: 138 KUVAAJAT: "Niin monta, ettei uskalla alkaa listaamaan. Porukka menee niin kovaa, ettei kerkiä laittaa reciä päälle. Ei kannata edes lähteä vertailemaan. Toiseksi vaikeinta on varmaan se kuvaaminen. Nyt on viimein sen verran sontaa jätkillä kasassa, että niistä saa elokuvaelämyksen kasaan. BUDJETTI: "Miinuksella." TRAILERI: youtube/roogermoore ja youtube/ ilvespoikatv ENSI-ILTA: "Ei uskalla päivää sanoa, mutta kun se koittaa, voi jokainen pitää oman ensi-illan valitsemallaan tavalla." "Idea le asta on muhinut jo vuosia. Esimerkiksi toissa kauden materiaalit katosivat bittiavaruuteen, kun Sumupatella läikkyivät viinit kameralle. Suurkiitos kaikille!" EDITOIJA: Matti MISTÄ SAA: "Ilmestyy www:hen. Tarjolla myös muutama kappale dvd:itä, joilla extroja. Juho hoiti varmuuskopioiden kohtalon. Kyllä se on vahvasti tämä tekninen puoli, joka näitä projekteja jarruttaa. Tarkempaa infoa saa sosiaalisista medioista piakkoin." MISSÄ KUVATTU: TampereUtajärviOulu-akselilla ja Syötekeskuksessa, "tietenkin" MILLAISTA LASKEMISTA: "Kovvaa?" KESTO: 13 minuuttia 8 sekuntia MUSIIKKI: 27 Miehen Trio. Kunhan nyt saisi vain vietyä äkkiä loppuun tämän rainan, että pääsisi Matti lomalle. Kun 27 Miehen Trio. Paras. Tämähän tulee kuulemma vielä jonkun ihan valtakunnantasolla merkittävän suomalaisen lumilautailu-elämäntapajulkaisun sivuille. Uskon, että puhun nyt koko porukan puolesta kun sanon, että mitään ressiä tästä ei ainakaan ole otettu. En olisi kyllä uskonut, että näissä puitteissa pääsee lehteen asti." -Matti, Ilvespoika-blogin journalisti Kalle Tarkiainen Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Laskija: Josa Leskinen Paikka: Ruka "Esimerkiksi toissa kauden materiaalit katosivat bittiavaruuteen, kun Sumupatella läikkyivät viinit kameralle." Kuvaaja: Kalle Tarkiainen 66 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Linja pitää, jos vertaa muihin omiin tuotoksiin, ja tässä tekeleessä skedeys on parempaa kuin koskaan aikaisemmin. Tavoitteena on välittää hyvä fiilis eikä niinkään esitellä kuumimpia temppuja. LEFFAT Kuvaaja: Jari Salo Skedeejä: Joni Mäkinen Paikka: Eltsu Jari Salo Kuvaaja: Jari Salo Laskija: Keijo Leppälä Paikka: Sonnenkopf Pronssinen Kädenpuristus TUOTTAJA: Mäyrä Productions LASKIJAT: Joni Mäkinen, Aleksi Vanninen, Pasi Voho, Antti Hinkula, Erkki Izarra, Tomi Asikainen, Keke Leppälä ja iso liuta muita. MILLAISTA LASKEMISTA: "Takamaastopuuteria luonnon mestoissa sekä parkkia ja pipeä. Mennään virran mukana ja katsotaan mitä lopputulokseksi tulee. Astoria-sali, Helsinki Pronssi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI "Ajatuksena oli dokumentoida frendien laskua ja skedeemistä omaksi iloksi ilman sen kummempia suunnitelmia. Uutuutena oli skedekohdissa videokameran kalansilmä, joka on liitetty diginäpsäkameraan vessapaperirullan pätkällä. Varsinkin kun viime talvena ei ollut mitenkään hullun hyvä tuuri lumien suhteen, niin kun sinne putskulle päästiin, kaikki oli aika intona vaan laskemassa. 20 eri mestaa. Hauskuuteen painotettiin joka kohdassa. Mutta kun ei ole mitään ihmeellisiä tavoitteita tai paineita, niin kaikki on aika helppoa. Myös Talman pipestä irtosi aika näyttäviä ilmoja. KUVAAJAT: "Samat tyypit kuin laskijat." EDITOIJA: Jari Salo MISTÄ SAA: vimeo.com/jarisalo MISSÄ KUVATTU: Utah, Sveitsi, Itävalta, Ruotsi, Norja, Suomi, Belgia, varmaan n. Mukana ei ole yhtään kaupunkireilivetämistä." KESTO: alle 20 minuuttia MUSIIKKI: Fantasytank ja Lusiferiinin Armosta BUDJETTI: "Le a kuvailtu muun laskemisen ohessa, eli oikeastaan ei ole mitään budjettia, mutta rahaa toki meni laskureissuissa ihan riittävästi." TRAILERI: "Löytyy varmaan Slammerin saitilta jossain vaiheessa." ENSI-ILTA: 1.12. Kun on siisti laskea putskua, niin sitä ei oikein malta alkaa kuvailemaan. Kai se on saavutus sinänsä, että niin moni fossiili jaksaa vielä laskea täysiä ja vetää myös parkkia ihan kunniakkaasti." -Jari Salo 67
Ollaan siis kaikin puolin rookieita. Mun rooli on ollut kuvaaminen, säätäminen ja editointi. Mulla hajosi muun muassa kovalevy eikä ihan kaikesta ollut varmuuskopioita, niin piti tehdä koko kaappausprosessi kesällä uusiksi. Mun mielestä keskukset lähti tähän projektiin melko helposti mukaan, ja oli tosi rento päästä kuvailemaan uusin paikkoihin. Tavoitteena on ollut tehdä sopivan lyhyt mutta hauska ja fiiliksiä nostattava le a. Itse le an editointi ja jälkikäsittely ovat mun osalta olleet ne haasteellisimmat jutut. Ruvettiin miettimään, ettei pohjoisesta tänä vuonna tule tämmöistä nuoremman sukupolven le aa ja päätettiin alkaa sitten itse yrittämään. LEFFAT Kuvaaja: Justus Hirvi Laskija: Toni Kerkelä "Tämä le a on mun ja tämän porukan ensimmäinen. Rokkia, gangstarappia ja vähän elektronisempaakin musiikkia." BUDJETTI: "Budjettia ei ollut ollenkaan, mutta Saariselkä, Pyhä ja Holiday Club auttoivat majoitusten kanssa." TRAILERI: vimeo.com/12076418 ENSI-ILTA: 22.10. Meillä pyörii tuolla Rukan vaunualueella melko aktiivinen porukka. Toivottavasti siinä onnistutaan. Meillä oli hauskaa kuvata tätä le aa ja saatin hoidettua projekti kunnialla loppuun." -Eemeli Hepola Mortal Wombat TUOTTAJA: Pari Tuntia Pictures LASKIJAT: Miika Lappalainen, Juuso Turkka, Niko Liias, Aleksi Kemiläinen, Toni Kerkelä, Markus Haka, Miikka Paloniemi ja liuta kavereita KUVAAJAT: Eemeli Hepola, Tomi Turunen ja Pyry Virkkula EDITOIJA: Eemeli Hepola MISTÄ SAA: vimeo.com MISSÄ KUVATTU: Ruka, Pyhä, Saariselkä, Levi, Folgefonna, Oulu ja Rovaniemi MILLAISTA LASKEMISTA: parkkia ja katuja KESTO: noin 14 minuuttia MUSIIKKI: "Laskijoiden valitsemaa. Aikaa tämä on vienyt ainakin minulta melko paljon, kun on pitänyt opetella asioita kantapään kautta. Le a on edennyt kokonaisuudessaan melko kivuttomasti. Kauppayhtiö, Rovaniemi Mortal Wombat 68 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI "Ruvettiin miettimään, ettei pohjoisesta tänä vuonna tule tämmöistä nuoremman sukupolven le aa ja päätettiin alkaa sitten itse yrittämään."
Tämä on tehty pääosassa itsellemme ja hyvänä kakkosena kaikille niille, jotka fiilistelevät vanhan liiton kaveripätkiä." -Simo Vilhunen Ville Lahtinen Ville Lahtinen Ville Lahtinen Ville Lahtinen t LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 69. Yllättävintä vanhoja pätkiä nähneille tulee olemaan kuvauksen ja laskemisen taso ja pienempi sikailuprosentti, vaikka kyllä keitoksessa pitäisi läskiä ja saparoita piisata peruskäyttäjää ajatellen aivan riittävästi. Suklaajunaan on matkan varrella mahtunut vaihtelevan tasoista vedättäjää, joista harvempi on ollut nöpönuuka oman maineensa säilyttäjänä. Mukaan on sittemmin liittynyt moni muukin välimallin jantteri, jolla ei ole ollut elämässään parempaakaan tekemistä kuin snoukkabisnes. Kaikkia on yleensä kuvailtu, jotka ovat kokeneet narsistista tarvetta saada oma roikkuva räkäslaidi tai euromute ikuistettua. "Jotain klippejä on saatu Piratesilta ja muualta." EDITOIJAT: Mikael Ahtikari, Anttoni Salo, Ville Lahtinen ja Jussi Inkiläinen. Mätäsä? Mätäsä? TUOTTAJA: OriginalFuckingCoolness & RonttiClan LASKIJAT: Jussi Inkiläinen, Mikael Ahtikari, Ville Lahtinen, Anttoni Salo, Juho Rasmus, Jonatan Sirèn, Tuukka Laurila, Jalle Toivanen, Sebu Naumanen, Tuukka Äärelä, Jani Sorasalmi, Valtteri Helve, Mika Kalilainen, Simo Vilhunen, Robert Granfelt, Konna Tervonen sekä Tatu ja Teo Konttinen. KUVAAJAT: Aleksi Jokela, Ville Lahtinen, Tuukka Laurila, Mikael Ahtikari, Jussi Inkiläinen, Anttoni Salo, Simo Vilhunen ja koko tiimi. Ainakin kokkeja ja maustajia on padan ympärillä heilunut runsain määrä meidän porukan historiassa. MISTÄ SAA: "Netistä löytää hakemalla marraskuussa." MISSÄ KUVATTU: "Siellä missä kaikki muutkin le at." MILLAISTA LASKEMISTA: "Hyvää, huonoa, innovatiivista, jurrista, totista, bulttista, kuumottavaa ja surkuhupaisaa." KESTO: noin 20 minuuttia MUSIIKKI: "Sekalaista sekin." BUDJETTI: "Vain kukkaron pohja on rajana." TRAILERI: "Netissä jo nyt!" LEFFAT "Savolainen ja espoolainen rakkaus roihahti aikoinaan 24 karaatin kaneliliköörillä liekitettynä." Kuvaaja: Ville Lahtinen Laskija: Mika Kalikainen "Savolainen ja espoolainen rakkaus roihahti aikoinaan 24 karaatin kaneliliköörillä liekitettynä. Valmista tavaraa tarkasteltaessa pitää hioa hilpeästi hipsteriviiksiään ja nostaa muotilierihattua sen johdosta, että lopputuloksena on mielestäni erittäin katselukelpoinen kokonaisuus
Meikä on hoitanut pitkälle editointihommia, ja lisäksi olen tässä le assa koittanut saada porukan saman katon alle ideoimaan pätkää. Tämä pätkä eroaa muista ehdottomasti pannujen suhteen. LEFFAT Kuvaaja: Jani Kääriäinen Laskija: Tomi Tiainen Kuvaaja: Jani Kääriäinen Laskija: Santtu Sander Kuvaaja: Jani Kääriäinen Laskija: Jami Holmberg Outlaw Outruns TUOTTAJA: TPT & Greenline LASKIJAT: Jami Holmberg, Tomi Tiainen, Tatu Tammela, Niko Pulkkinen, Toni Kauppila, Esa Heiskanen, Riku Heikkinen, Guillaume Banckaert, Santtu Sander ja kaverit KUVAAJAT: Joonas Kohonen ja laskijat EDITOIJA: Toni Kauppila, apuna Jani Miettinen ja Joonas Kohonen MISTÄ SAA: "Vaasankadulta, netistä tai Pulkkisen kämpiltä." MISSÄ KUVATTU: pääkaupunkiseudulla, Porvoossa ja Pohjoisen keskuksissa MILLAISTA LASKEMISTA: "Itämeininkiä kaduilla." KESTO: "Todennäkösesti liian pitkä, mutta koitetaan tiivistää." MUSIIKKI: "Huonoa laidasta laitaan." BUDJETTI: Kela TRAILERI: vimeo.com ENSI-ILTA: 20.11. Haastavinta le assa oli jätkien saaminen spoteille ja temppujen saaminen päälle, mutta helpointa oli pannuttaminen. Nightclub Stone, Helsinki Outlaw Outruns 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI "Opiskelen le a-alaa Metropoliassa, mutta tämä on kuitenkin ensimmäinen meikäläisen editoima le a. Tämän le an kohokohta on ehdottomasti backflip päin autoa josta seurasi potkut duunista." -Toni Kauppila. Idea le aan syntyi, kun tavattiin porukalla tankotanssifestareilla ja hirveässä kaasussa päätettiin tehdä snoukkale a. Jotkut Jamin edesottamukset videolla saavat vieläkin sydärin partaalle. Le a ei tosin vielä ole valmis, eikä jotkut le an laskijat tiedä le asta vieläkään mitään
Toimin tässä niin sanottuna projektipäälikkönä. Suurin osa matskuista on Digistylesin ansiota. Union Five Promovideo LEFFAT Union Five -promovideo TUOTTAJA: Union Five LASKIJAT: Michael Ståhlberg, Jani Sorasalmi, Joonas Mustonen ja Toni Viitakangas KUVAAJAT: Teemu Saario, Topias Tiainen, Michael Ståhlberg, Daniel Mrowinski, Mikko Hakulinen ja "koko Digistyles-posse ja Mustosen frendi" EDITOIJA: Teemu Saario MISTÄ SAA: Union Five -liikkeistä ja nettikaupasta oston yhteydessä kaupanpäälle MISSÄ KUVATTU: pääkaupunkiseutu, Turku, Ruka, Saariselkä, Pallas, Ylläs ja Les Alpes MILLAISTA LASKEMISTA: paljon reilien kolistelua, erikoisspotteja, hyndiä, reissufootagea ja hengailua KESTO: noin 15 minuuttia MUSIIKKI: Cstar, Supersci, Prop Dylan, Paul Andreaz, Weli, Public Service ja Montezumas BUDJETTI: TRAILERI: vimeo.com/unionfive ENSI-ILTA: tulossa loppusyksystä "Kun kuulin Unskan tiimiläisiltä, että olisi joku promovideoprojekti kehitteillä, otin Huttusen Vesaan yhteyttä ja kysyin, jos pääsisin mukaan projektiin. Etsin biisit ja kävin kuvaamassa sen verran kuin ehdin. Le an suurin saavutus on se, kun saan koko projektin valmiiksi ja ensi-ilta on pidetty. Mä editoin le an ja teen kaiken loppusäädön. Tämä eroaa Digistyles-pätkistä ainakin siten, että tämä on aika lyhyt ja tiivis paketti, kun ei ole kuin neljä laskijaa. Tiimihengen esille tuomista yritettiin painottaa, ja tietysti temppujen taso oli tärkeässä asemassa. Mulle itselleni oli tärkeää löytää hyvät musiikit le aan: se kuitenkin luo sen koko yleisfiiliksen, mikä le asta välittyy. Tuohon koko projektiin kuuluu myös Unskan skedetiimin promole a, joka on kuvattu tänä kesänä ja on tällä hetkellä leikkuulaudalla." -Teemu Saario "Tiimin laskijoista kolme neljästä on myös Digistylesissä eli voisi olettaa, että tulee samoja temppuja kuin siinä le assa, mutta niin ei ole." Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Laskija: Jani Sorasalmi Paikka: Saariselkä Kuvaaja: Teemu Heljo Laskija: Joonas Mustonen Paikka: Mayrhofen. Tiimin laskijoista kolme neljästä on myös Digistylesissä eli voisi olettaa, että tulee samoja temppuja kuin siinä le assa, mutta niin ei ole
Tässä on nähty mahdollisimman vähän vaivaa juuri minkään eteen eli on astetta raaempi meininki. Tai se, että sai hoidettua sen ansaitun vapaapäivän eikä kenenkään tarvinnut kuivua duunissa, koulussa, sivarissa tai oravanpyörässä." -Vesa Nissinen Vapaapäivä LASKIJAT: Vesa Nissinen, Mikko Hakulinen, frendipartti. syyskuuta tipahti Youtubeen." LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 73. Hagge sitten suostutteli sen kaakaolla ja muilla virvokkeilla muutamaan otteeseen ulos palelemaan. Eihän niitä kuvasuhteita jaksa sekaisin sotkea, ja muutenkin ajateltiin, että ihan sama, miksei. Melkein koko Haggen pätkä on kuvattu parin kilometrin säteellä sen himasta, ja kaikki omatkin jutut on Vantaalta ihan parin kilsan sisältä. Haastavinta oli saada kuvaaja ulos ja pysymään spotilla. Vapaapäivä LEFFAT Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Kuvaaja: Kalle Tarkiainen "Muistaakseni tämä tuli lähinnä sen takia, koska Tiusanen kuvaa vaan kuvasuhdetta 4:3 DV-kameralla, jossa on Centuryn kalansilmälinssi. Digistyles taas on tekemässä HD-le aa kuvasuhteella 16:9. Kesän jälkeen Tiusanen malttoi hetkeksi jättää skeden narikkaan, ja pojat leikkasivat pätkän vissiin kahdessa päivässä. Tiusanen hengaili ja kiroili koko talven, kun oli niin paljon lunta ja kylmä, ettei pääse skeittaamaan. KUVAAJAT: Topias Tiainen EDITOIJA: Tiusanen ja Hagge MISTÄ SAA: Youtubesta tai Reissunpilaajan blogista MISSÄ KUVATTU: "Vantaan lähiöissä ja frendien takapihoilla." MILLAISTA LASKEMISTA: "Rentoo." KESTO: 34min MUSIIKKI: "Suomi-räppiä, torven toitottelua ja Martti Servo & Napanderia." BUDJETTI: "Röökiä ja rizzloja." TRAILERI: ENSI-ILTA: "18
LEFFAT Kuvaaja: Peter Hasselgren Laskija: Roope Tonteri Paikka: Ylläs Wannabe TUOTTAJA: Wannabe Crew LASKIJAT: Aleksi Kumpulainen, Martin Kalliola, Sami Luhtanen, Roope Tonteri, Jonne Niemelä, Ville Hietalahti, Tomi Taskinen, Mika Kalilainen, Teppo Ruokokoski, Antti Komulainen ja kaverit KUVAAJAT: Pekka Korhonen, Tapio Väisänen, Jaakko Kuivamäki, Simo Suopanki, Mikko Suomalainen, Tuuli Karjalainen, laskijat ja muut EDITOIJA: Pekka Korhonen MISTÄ SAA: Vimeo.com MISSÄ KUVATTU: Suomi ja Folgefonna MILLAISTA LASKEMISTA: "Parkkihyndiä ja urbaania toimintaa." KESTO: noin 22min MUSIIKKI: "On." BUDJETTI: "Ei." TRAILERI: vimeo.com/11944062 "Haasteellisinta oli ehkä saada edes le a kasaan, kun porukka tosiaan kasaantui vasta kauden aikana. Alkutalvi kuvattiin reilejä pienemmissä porukoissa eri puolilla Suomea, ja lopullinen kööri muodostui vasta keväällä. Omissa pätkissä ainakin laskemisen taso on mennyt koko ajan eteenpäin, ja tämä on jo melkoista paukutusta läpi le an hehe. Le an kohokohtina voidaan pitää sitä, että on tuossa aika hulluja temppuja!" -Pekka Korhonen Wannabe 74 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kesällä käytiin pienemmällä porukalla Folgefonnassa, jonka jälkeen alkoi editointi. Silloin kuvattiin pohjoisessa niin paljon kun kerettiin. En tiedä miten eroaa muista. Mutta olihan se rentoa kierrellä, laskea ja kuvailla siinä sivussa." "Aikaisempinakin vuosina ollaan kuvailtu paljon ja tehty pätkiä, joten samalla kaavalla jatkettiin myös viime talvena. No hyndäkuvauksia meillä on aika paljon eikä pelkkää reiliä. Laskijat piti huolen, että laskemisen taso on korkealla, ja kai sitä itsekin yritti hyvin kuvailla. Haasteellisinta oli ehkä saada edes le a kasaan, kun porukka tosiaan kasaantui vasta kauden aikana. Le aa kuvatessa ei varsinaisesti painotettu mihinkään. Mutta olihan se rentoa kierrellä, laskea ja kuvailla siinä sivussa
www.absinthe-films.com Absinthe Films: NowHere Laskijoita: Jani Isaksson, Anssi Paatero, Jan Michaelis, Benny Deeg, Matthias Gober jne. www.volcom.com Suorat linkit le ojen tiisereihin löytyvät Slammerin nettisivuilta www.slammer.fi. Volcom: 9191 Laskijoita: Heikki Sorsa, Eero Ettala, LNP, Bjorn Leines, Torstein Horgmo, Justin Bennee, Nick Dirks jne. www.flow.com Flow: Witness The Sickness Laskijoita: Juuso Laivisto, Teo Konttinen, Gigi Rüf, Danny Larsen, Halldor Helgason, Eiki Helgason jne. www.ripcurl.com Rip Curl: Welcome Home 2 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 75. Tänäkin vuonna lattia kannattaa sohvan edestä pehmustaa huolellisesti, sillä luvassa on useampaan otteeseen leuan loksahtamista lattiaan saakka. www.mfmsite.com MFM & FODT: The Arena Laskijoita: Iikka Bäckström, Jussi Oksanen, Keegan Valaika, Mikkel Bang, Devun Walsh, Chris Bradshaw jne. Jonkin sortin maailman kahdeksas ihme on se, miten irlantilaisen kääpiön jalat kestävät tatamille hyppimistä vuodesta toiseen. Tech9 on käsite. Le an laskijalistasta, musiikista ja meiningistä päätellen 8 Mile Life häärii Wildcatsin perinnön kimpussa. www.eroone.eu Ero One Films: Voila Laskijoita: Eero Niemelä, Lauri Heiskari, JP Walker, Joe Sexton, Simon Chamberlain, Jeremy Jones jne. Ja mukavahan se on, että näin kovaan kastiin on pari Suomi-jamppaakin saatu. Hänellä kävi huonoa onnea, ja polven paukauttaminen jätti kevään välistä, joten häneltä on luvassa vain kaiteita. thinkthank.com Think Thank: Right Brain, Left Brain Laskijoita: Wille Yli-Luoma, Gigi Rüf, Terje Haakonsen, Bryan Iguchi, Nicolas Müller, Jake Blauvelt jne. Volcom tekee le oja harvakseltaan, mutta jotenkin jokainen onnistuu olemaan tapaus. thepeoplecrew.com People: Cheers Kuvaaja: Peter Jones, TraLaskijoita: Jeremy Hasselgren Laskija: Heikki Sorsa vis Rice, Jonaven Moore, Josh Paikka: Helsinki Dirksen, Johan Olofsson jne. Eipä ole Standardin kaava vuosikymmeneen muuttunut miksikään. videograss.com Videograss: Bon Voyage Laskijoita: Petja Piiroinen, Scotty Lago, Tim Humphreys, Brandon Reis, Scot Brown, Jeremy Thompson jne. Aiemmin puolisuomalainen Flow heittää interwebin ihmeelliseen maailmaan uuden le ansa. Tästä päätellen Iikka ja Jussi ovat tällä hetkellä kovaa kamaa, mikä tietenkin Mikko Alatalon sinivalkoisin silmälasein katsottuna tuntuu hyvältä. www.pirate-movie-production.com Pirate Movie Productions: Hooked Forum: F It Laskijoita: Niki Korpela, Peter Line, Pat Moore, Andreas Wiig, Stevie Bell, John Jackson, Nic Laskijoita: Travis Parker, Josh Dirksen, Temple Cummins, Eric Messier, Shaun McKay, Nick Dirks jne. Stuttgartissa päämajaa pitävä In Between on kahden vuoden projekti, johon kaksin verroin kausia on kuvannut muun muassa Anssi Paatero ja yksin verran Isakssonin Jani. Onneksi Iisakki hoitaa sen puolen leipurinvarmalla otteella. www.forumsnowboards.com le an. TWS on tuottanut vuosien varrella useita Transworld Snowboarding: 20 Tricks Volume 4: Basics to Bangers Laskijoita: Janne Lipsanen, Elias Elhardt, Victor Daviet, Nils Ardvidsson, Nate Johnstone jne. He panostavat tunnetusti vähemmän hauskuuteen ja enemmän temppuihin, ja sitä myöten myös Niki on todennäköisesti saanut laittaa henkensä alttiiksi tätä kuvatessaan. Jampat ovat kiertäneet Ameriikat ja Jaappanit ja koko ajan on ollut niin pirun kivaa. www.s-cut.de S-Cut Productions: In Between opetusvideoita, joissa sen hetken hypetetyimmät laskijat kertovat vinkkejä eri tasoisiin temppuihin. Rapakon takaiset farkku-ukot tekivät toisen le an, eikä yllätyksiä pitäisi olla luvassa: katua, tiukkoja housuja, riehumista ja ennennäkemättömiä reilitemppuja. Tuntuu kuin heidän mielikuvituksellaan ei olisi mitään rajaa. Forumilla onkin pitkä historia tiimirainoista, sillä tulihan heiltä Resistance jo VHS-aikana. Kun Think Thank tuli mukaan kuvioihin, kysyttiin, miksei kukaan ole aiemmin tehnyt tällaista. Ainakin la an edellinen tuotos Get Real näytti, miten vuosikymmenen skedeopit siirretään pulkkailuun: jälki on tutun hehkuttavaa, fisu on ahkerassa käytössä ja vetäjiksi on poimittu sen hetken eniten pinnalla olevat jampat. resourcefulgnome.com Laskijoita: Otto Veijola, Marius Otterstad, Aron Holterman, Friedl May, Lisa Mitzmoser, jne. Nimensä mukaisesti tässä sarjan neljännessä osassa Heikki opettaa bäkkivitosen cornerista ja Eero päräyttää samasta obstaakkelista switch bäkki indyn. Muita mainittavan arvoisia ovat ainakin alleyoop bäkkirodeo fakieen pipessä ja bäkki rodeo ulos polejamista. Jostain kumman syystä ukot löytävät vuodesta toiseen uskomatonta putskua ja vievät touhua jatkuvasti kovemmalle tasolle. Eiköhän Parker taas parit takajykät pyöräytä. Terveisiä ulkomailta Laskijoita: Eero Niemelä, Iikka Bäckström, Mikey Rentz, Kareem El Rafie, Kale Stephens, Dustin Craven jne. Monilla le an laskijoilla on toiset projektit, missä he ovat myös mukana, eikä maistiainen ainakaan mitään erityisen kummallista tarjoa. Jos Niemelä ei olisi tässä le assa mukana, niin eipä tästä mitään kummempaa kerrottavaa tiiserin perusteella löydy. Hyvältä kaavaltahan se kuulostaa. Danny todennäköisesti pistää pätkässä parastaan. Niinpä jäljelle jäivät vain omat jalat viemään äijiä huipulle. www.tetongravity.com Teton Gravity Research: Deeper Laskijoita: Mikey LeBlanc, Darrell Mathes, Jordan Mendenhall, Jed Anderson, Nima Jalali, LNP jne. Kelpaisi monelle muullekin. Klippien perusteella Petja kävi Ylläksellä. Tiimile ojen kelkkaan pyörähtää myös Forum uudella tekeleellään. Mack Dawgin kakkosprojektista omaksi yksikökseen MDP:n kuoltua noussut People päräyttää uutta pätkää, jossa laskijalistasta päätellen on luvassa hivenen vähemmän striittiä kuin aiemmin. Putsku-ukkojen pääjehu Jeremy Jones muuttaa palettia jättämällä helikopterit ja kelkat pois laitteet, jotka ovat tähän asti olleet bäkkäreillä elinehto. Travis Parker otti sitten laudan narikasta, keräsi vanhat Robot Foodin ja Airblasterin kaverit yksiin uusien tulokkaiden kanssa ja päätti tehdä Resourceful Gnome Productions: Respect Your Elders Laskijoita: Jesse Burtner, Gus Engle, Scott Stevens, Matt Edgers, Sam Hulbert, Pat Milbery jne. 9191 on ehkä jollain tasolla Gigin versio Subject Haakonsenista, ja onpahan itse Teppokin le assa näyttämässä äärimmilleen vedettyjä bouneja. Musiikit ovat todennäköisesti tutun Volcom-henkiset: niitä joko vihaa tai rakastaa sydämensä kyllyydestä. Aika kovia ukkoja. Ainakin Lucas Magoonin polvien kestokykyä testaillaan taas kovemman kaavan kautta. La Famiglian kolmas elokuva tuo Slammerin saaman lehdistötiedotteen mukaan uutta kamaa vastaanottimiin. Alun perin sur merkkinä aloittanut Rip Curl tekee oman tiimielokuvansa, jossa kai jonkinlaisena teemana on laskijoiden omat seudut tai näin ainakin nimestä voisi päätellä. Siitähän saadaan Absinthen täydellisyyttä hipovaa kamaa. Laskule oissa on vaikea löytää mitään uutta näkökulmaa, ja tätä ongelmaa monet koittavat ratkaista kuvaamalla entistä monimutkaisemmin ja hienommin. www.standardfilms.com Laskijoita: Eero Niemelä, Benji Ritchie, Mikey Rench, Devun Walsh, Marius Otterstad, Chirs Du cy jne. Odotamme siis elokuvaa harvinaisen kovalla innolla! www.lafamiglia.de La Famiglia: Never Get Older Laskijoita: Dan Brisse, Jake Blauvelt, Gigi Rüf, Romain De Marchi, DCP, Bjorn Leines jne. Lisäksi sama tiedote kertoo, että he ovat tyhmä ryhmä Alpeilta ja että kuvaaja on aina pajareissa ja laiska. Jos kaava toimii niin miksipä sitä muuttamaan. Piraatit pitävät itseään jostain syystä jonain "pienemmän budjetin le ana", mutta se ei kyllä näy jäljessä eikä laskijalistassa. On siellä niitä katu-ukkojakin, mutta kyllä sitä touhua katsotaan ihan eri le oista. alternaactionfilms.com Alterna Films: Hello World Laskijoita: MFM, Lucas Magoon, Johnnie Paxson, Dylan Thompson, Travis Kennedy jne. Tai mistäpä sitä tietää: onhan Eero ja Lauri molemmat nähty aiemminkin paukuttamassa kaiteita. Se onkin sitten eri asia, kenen mielestä se toimii ja kenen ei. Legendaarista porukkaa jo eläessään. Huhupuheet kertovat, että halukkaita vetäjiä Piratesille löytyisi nurkan takaa jonoksi asti, joten varaa on mistä valita. Minkä sille mahtaa: heidän le ansa ovat hauskoja, innovatiivisia ja ennen kaikkea viihdyttäviä. Kivahan niitä olisi testailla, mutta kun Suomesta ei montaa paippia löydy saati sitten sopivaa polejamia. Kaavahan menee niin, että laskijat laitetaan Kanadan bäkkärille ja illat vedetään ohrapirtelöä. Kai tämä on Kanadan hullujen ykkösprojekti, joten eiköhän siellä jokunen heittäytyminen nähdä. Tiiseristä ei nimittäin voi päätellä senkään vertaa. www.twsnow.com Standard Films: The Storming Laskijoita: Torstein Horgmo, Kazuhiro Kokubo, Xavier De Le Rue, Eiki Helgason, Halldor Helgason, Kevin Jones jne. www.twsnow.com Jari Salo Transworld Snowboarding: In Color Laskijoita: Florent Marot, Vince Pages, Maiko Nicolet, Julien Rochetto, Chris Cunningham jne. He näyttävät omien sanojensa perusteella paljon bäkkäriä ja maailman parhaita parkkeja. Mitä tulee, kun laitetaan maailman kovimmat putikkaukot samaan le aan ja kuvaajiksi entiset valokuvaajat. Tuskinpa nämä euronimet kovin monelle mitään sanovat, mutta ainakin tiiserin spoteista useat ovat entuudestaan tuttuja. Hehkutuksia, övereitä hidastuksia, heviä ja synkkiä pilviä. Ryhmä nimittäin kävi kuvaamassa ahkerasti myös Suomen katuja, joten hauskahan se on katsoa, mihin gyntterit ovat kotimaassamme kyenneet. On niitä Parkerin kasarihittivalintoja ollutkin kova ikävä. 8milelife.com 8 Mile Life: Moose With Hat ulkomailta LEFFAT Sauve jne. "Amerikan Slammer" on alkanut jälleen kustantaa skedele ojen lisäksi myös lumilautale oja, ja jälki on skedele oista tuttua. Miten olikaan sen inspiraation määrän laita. Kiva jos on mukavaa
NUORET LEIJONAT ROOPE TONTERI ROOPE TONTERI 76 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Hän sanoi, että tästä lähtien saat meiltä myös laskukamat", Roope naureskelee. "Pitäisi pysyä mukana tuplakorkeissa ja kehittää tyyliä. KUUPPA SOLMUUN Lumilautailu sai kovemman sysäyksen ensimmäisen sponssin myötä. "Kerran Tommi Birkki Funsterilta sanoi, että onko sulla viikonloppuna mitään tekemistä tule käymään Sappeella snoukkakisoissa. Toisin kuin monilla muilla tämän hetken laskustaroilla, Roopella ei kuitenkaan tie lumilautailun tähtiin ollut hänelle itselleen alusta saakka selvä. Roope muistaa kaikkien muiden viiden miljoonan suomalaisen tavoin Heikki Sorsan irokeesin. "Heikki oli silloin kova, ja Heikkiä olen aina katsonut ylöspäin. Vähän haetaan tatsia alkukaudesta." Onnekkaat ryökäleet... "Ihan hyvä meininki. Ainut haave lumilauta-ammattilaisuus ei kuitenkaan ollut, sillä myös skeittaus oli Roopella vahvasti mielessä. Nelivuotiaana aloitettu lasketteluharrastus sai väistyä, kun 7-vuotias Roope sai joululahjaksi lumilaudan. Siellä pärjäsin hyvin, ja siitä vähän se kipinä uudestaan tuli." Nykyään aikaa menee enemmän laskemiseen. Hänen aloittaessaan laskutouhut elettiin vuotta 2002 ja Salt Lake Cityn olympialaisten aikaa. Se vaan tulee jostain. Eikä maajoukkuemeno ole laskupuuhissa muuttunut viimeisinä vuosiin miksikään ainakaan rinnetoiminnan osalta. Syytä suunnattomille spinitaidoille Roope ei osaa sanoa: "En mä ainakaan missään baletissa ole koskaan käynyt. "Kyllähän se oli tosi siistiä, kun olin vielä niin junnu silloin. Kunnon fileissä." Kun Kouvolasta vielä loppui hallitoiminta, Roopea alkoi nähdä rinteessä entistä enemmän. SUUNTA MUUTTUU Roope on syntyjään Kouvolasta, missä hän kävi koulut, skeittasi ja opetteli laskemaan. Vuoden jälkeen sessarit jatkuivat Mielakassa, ja porukoiden mukana käytiin Kolilla ja Vuokatissa. Ja laskea monipuolisemmin, että pystyisi vetämään paippia, reilejä, bokseja ja jossain vaiheessa myös putikkaa hyvin." Paippi ja putsku ovat miehen omasta mielestään vielä heikommissa kantimissa, ja syyt ovat selvät. Hänen viime vuosien kehityksensä on osoittanut, että odotuksilla on hyvä pohja. Luhtasen (Samin) kanssa on tullut Vuokatissa paljon rullattua." He molemmat ovat Sotkamossa samassa koulussa, Kainuun ammattiopistossa. Roope Tonteri on yksi Suomen nousevista toivoista, jolta kaikki odottavat paljon. Ajattelin, että kai se on sama lähteä. Skeittaus oli viedä miehen muualle kuin niille kuuluisille lumisille vuorille. "Mutta aina, kun olen Suomessa ja on kelejä, niin menen skedeemään. Ja yritettyä on tullut. Tämä on siis nykynuorten tapa " pitää hieman hauskaa". Skeittikisatkin vielä kiinnostavat, ja skeitin SM-kisoihinkin olisi tullut lähdettyä, jos Roope ei olisi samaan aikaan ollut Uudessa-Seelannissa. Oltiin siellä viettämässä iltaa ja meikä skeittasi. Kun "hauskanpito" on tätä, ovat Roopen taidot rajattomat. Kuvat Peter Hasselgren Teksti Tuukka Tams Kausi on päässyt hyvin alkuun, ainakin maajoukkueen osalta, jonka onnekkaat ryökäleet saavat nauttia Hintertuxin huippukeleistä. "Yhdessä baarissa oli flätti S.K.A.T.E.-kisat. Kesät menivät skeitatessa ja talvet laskiessa. "Pekka kuvailee ja me kunhan lasketaan. Kuudes laskupäivä alla ja joka päivä bluebird ja parkki hyvässä kunnossa", Roope myhäilee. Roope tiedetään äärettömän teknisenä ja taitavana laskijana, joka voi metrin knöölistä pyöriä bäkki tonnin mutta myös isoista lingoista tuplakorkkeja, eivätkä reilitkään ole hänelle tuntemattomia. Joskus junnuna kävin jumppasirkuksessa, mutta sekin oli jollain ekaluokalla. "Yhdessä vaiheessa meinasin lopettaa koko laskemisen, kun skeittauksessa meni niin hyvin." Asiat menivät kuitenkin toisin. NUORET LEIJONAT ROOPE TONTERI Jos viime kevään Wappulounaasta kukaan ylipäätään muistaa mitään, se on Roope Tonterin tupla bäkkirodeo tupla W:n yli, mistä vain kourallinen ukkoja ylipäänsä hyppi. Ihmettelin, että mikä juttu tämä on. Myös Saarenpään Samia katsottiin silloin Mielakassa, että voi saakeli, kun tuo on hyvä." Roope oli jo pärjännyt skeittikisoissa ja saanut siltä suunnalta ensimmäiset sponssinsakin, joten suunta näytti vievän muualle. Pakko yrittää kehittää itseään." Töitä hän on valmis kehityksen eteen tekemään, ja tekemistä riittää: ainakin Roopen omien sanojen mukaan. Satuin sitten pikku pätkässä voittamaan." Voiko Roopen kohdalla mistään sattumasta puhua. "Putikkaa en ole vielä päässyt laskemaan oikeas- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 77. "Olin hakemassa Funsterin varastolta uusia skedekenkiä, kun Väänäsen Vesa sanoi, että katsotaanpa sulle sa- malla lumilauta. "Skedeystä mä ensin ajattelin, että siitä voisi tulla jotain, mutta lumilautakisojen ja -leirien kanssa ei oikein ehtinyt talvella enää rullata." Muutaman vuoden jälkeen Roopesta alkoi tuntua, että jospa sitä lumilautailussa enemmän yrittäisi. Sieltä löytyi silti pienet mittelöt sattumalta. "Sillä aloin takapihalla laskemaan, ja yhden kaverin kanssa meillä oli hirveät sessarit aina jommankumman pihalla", Roope muistelee
SUOMU Kuvaaja: Peter Hasselgren 78 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
SUOMU LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 79
Terveiset vaan Suomen päättäjille: Jos niitä arvomitaleja kaivataan, niin ei se muutama viikko alppilandiassa riitä. Kyllä mä kämpillä kävin välissä hieman nukkumassa. Mäkihyppääjiä sun muita epäonnekkaita kohdellaan mediassa kovalla kouralla, mutta nämä tarinat lumilautailusta pysyvät kiltisti 80 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. taan ollenkaan, ja paippia on aika vaikea laskea, kun niitä ei ole Suomessa ollenkaan", hän harmittelee. Olihan siinä vähän sketsi olo, kun oli aika myöhään mennyt. Roope vastaa muitta mutkitta: "No en mä nyt suoraan baarista kuitenkaan mennyt. Huhut kertoivat, että hän olisi mennyt vetämään kisalaskunsa lähes suoraan baarista The Arctic Challengessa, yhdessä maailman suurimmista kisoista. Kyllä sitä ränniä pitää päästä vetämään välillä Suomessakin. PIKKU PÄTKÄT Roope vetää tietenkin mieluummin ränniä kuin ränniin, muttaPeter Hasselgreniltojakin vietettyä Kuvaaja: joskus tulee muunkin kuin luomumaidon voimalla. Otettiin siinä poikien kanssa pikku afterskiit", Roope naureskelee mutta toteaa, että ihan hyvinhän ne silti meni
Kuvaaja: Andy Wright Laskija: Eero Ettala Paikka: Utah
Kuvaaja: Andy Wright Laskija: Lauri Heiskari Paikka: Minnesota, USA 84 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Kuvaaja: Eric Bergeri Laskija: Janne Lipsanen Paikka: Riksgränsen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 93
Kuvaaja: Anssi Jokiranta Laskija: Antti Autti Paikka: Saariselkä
Kuvaaja: Harri Tarvainen Laskija: Niko Lehtola Paikka: Les Arcs
Sen lisäksi ollaan käyty Belgian ylängöillä, tosi surkeaa. Kenen hirmuhallitsijoiden numeroita löytyy puhelimesta. Jotain oli tehtävä, kun huomasin, että perinteinen graafinen suunnittelu ei oikein jaksanut kiinnostaa. Tuleeko seurattua mitään lautailun ilmiöitä. Yleensä mä luotan aina ensimmäiseen ideaan. TAIDENURKKAUS KUSTAA SAKSI Kustaa kasvoi Kouvolassa ja näki siellä Keke Rosbergin. Nyt mietitään taas, että minne mentäisiin. Pakko sitten kysyä lisää lajista testimielessä. Missä vaiheessa tuli sellainen fiilis, että hiiren härnääminen työpöydällä tuokin lisää leipää keittiön pöydälle. Vältän yliyrittämistä. Aloitit laskemisen uudelleen pitkän tauon jälkeen. Mitkä ovat olleet oikeasti sellaisia riemunhetkiä urallasi, että sydän on jättänyt pari tahtia välistä. Ei oikeastaan ehkä katson pari leffaa ennen mäkeen lähtöä tunnelman virittämiseksi. Postilaatikolla joutuu tietty tönimään aamuisin. Halusin alkaa piirtää omannäköistä maailmaa. Ei tullut mieleen, että Kustaa oli ekaa kertaa 13 vuoteen laudan päällä. Olet yksi Suomen menestyneimpiä taiteilijoita tällä hetkellä. Haluaisin ensinnäkin opetella surffaamaan. Katson edelleen Scream of Consciousness -vhs-kasetin joka vuosi. Seuraavalla kerralla laskeminen on varmasti helpompaa, sillä Kustaa polkee Damissa sekä fiksiä että mummopyörää. Ingressi Erikki Izarra, Teksti Peter Hasselgren tajuaa etteivät robotit ymmäärrä 2090 taiteista kuitenkaan mitään. Miten Kustaa toimii, kun managerin aivonystyrät haistavat rahan, ja työpöydällesi laskeutuu jonkun megakorporaation briiffi. Erkki Izarra vei mut semmoiseen lasketteluhalliin täällä Hollannissa, kun piti saada vähän tuntumaa ennen tulevaa koitosta Itävallassa. Eikö lautailu saa itsetunnon aika korkealle, kun voi painella tukka hulmuten uusissa trendivaatteissa pitkin lumetettuja laidunmaita. Joku paikka, missä voisin harrastaa verkkokalastusta veneestä joka toinen päivä ja käydä joka toisena vuoren huipulla lähettämässä savumerkkejä, olisi kiva. Ja yleensä toteutankin sen. Oman maailmanvalloituksensa Kustaa aloitti siirtymällä Lahden Muotoiluinstituutin kautta Pariisiin ja sittemmin Amsterdamiin. Otettiin auto Munchenista ja päädyttiin sattumalta St. Olen oman firmani palveluksessa. Laudan pituus oli muistaakseni 160 cm. Pariisissa mies asui kai neljä vuotta ja nyt kolme vuotta Damissa. Ihmisen luomisprosessi on mielenkiintoinen. Hehe! Tapaaminen Filippiinien entisen diktaattorin vaimon, Imelda Marcosin kanssa järjestyi, kun olin siellä näyttelykiertueella. Sankari istui autossa, ja Kustaa ihaili ihailee yhä. Eka idea tulee yleensä puristamatta, automaattisesti ja helposti. Tärkeää on lähinnä tietyn tunnelman aikaan saaminen, tapahtui se sitten lyijykynällä, maalilla tai tietokoneella. Se oli tosi outoa mutta viihdyttävää. Yleensä parhaimmat fiilikset ovat tulleet omien näyttelyiden pitämisestä siellä saa kuulla yleensä rehellisimmän ja aidoimman palautteen töistä. Eka mäki oli musta pukkelikko, sillä sitä kautta pääsi tokaan mäkeen, joka oli takapuolen puuterimesta. Pariisista Kustaa osti Burton Un Incin, mutta mäkeen oli metropoleista liian pitkä matka. Siirrytään Filippiinien lämmöstä Alankomaiden kylmään talveen. Usein on kyllä päiviä, jolloin ei synny mitään silloin on parempi mennä kuppilaan. No joo. Siellä ei pitäisi stressata. Yritän päästä laskemaan mahdollisimman monta kertaa vuodessa, mutta yleensä mäkipäiviä on silti ihan liian vähän. No siis, tukkahan pakenee ohimoilta, ja laskukamat ovat vuodelta 1991, mutta hienolta se tuntuu taas. Pääsin todistamaan Kustaan paluuta lumilautailuun kolmisen vuotta sitten. Mutta mulle ei niinkään ole väliä vuoren koolla, vaan tykkään ottaa rinteessä aika iisisti ja nautiskella päivästä. Oletko tällainen nykyajan kädetön kasvatti, joka ei osaa piirtää suoraa viivaa ilman Freehandia, vai tulevaisuuden visiönääri, joka Töitäsi on tosiaan ollut aivan järjettömän isoissa jutuissa mukana, ja multikansalliset yritykset, kuten Nike, Adidas, Playboy ja Levis jonottavat postilaatikollasi almuja aamuisin. Kustaa on nautiskelijatyyppi, eli voisin kuvitella, että matkaamme johonkin kylpylähotellien tai hyvän ruoan äärelleä. Nyt hädin tuskin pääsen laudan päälle. Ryhdyin kokopäiväiseksi kuvittajaksi vuonna 2002. Nimeä joku lumilautailija, joka vetoaa sinuun henkisillä että fyysisillä taidoilla. Asun Amsterdamissa kanaalin rannalla. Asiakkaan nimellä ei mulle varsinaisesti ole merkitystä jos joku lähestyy mielenkiintoisella projektilla, niin mä hyppään kyytiin. Kerro Hollannin lautailuskenestä ja siitä, minkälainen lautailuharrastaja olet. Kulkupeli täällä on luonnollisesti fillari tai vene, jos ei sada. Keken formula oli tuotu johonkin supermarkettiin näytille. Työsi syntyvät pitkälti vektorigrafiikkana. Sen jälkeen ollaan käyty hollantilaisessa hallimäessä vetämässä avometodeja ja pari kertaa Sveitsissä. Craig Kelly vaikkakin lumivyöryssä menehtynyt. Se määräytyy oikeastaan aina projektin mukaan. Mulla on vieläkin sen Kelly Air -nimikkolauta. Perustele vastauksesi. Maailmanlaajuinen menestys on johtanut 88 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Antoniin. Tekniikka on ollut aina sivuseikka. Jos kaikki muut maailman ongelmat katoaisivat, ja aikaa jäisi rajattomasti lautailun käyttöön, minkälaista lautailuelämää viettäisit. Käsittämättömällä sisulla ja vanhojen taitojen rippeillä vietimme erittäin hienon päivän. Totta kai softat ovat alusta asti laajentaneet mahdollisuuksia kuvan jälkikäsittelyyn ja hinkkaamiseen, mitä ei tosin kenenkään pitäisi harrastaa liikaa. siihen, että diktaattoritkin haluavat hengailla kanssasi. Noustiin hissillä toppiin ja lähdettiin etenemään. Tykkäät lumilautailla, ja Hollannissa on varmaan asiat huonommin vuorien suhteen kuin Suomessa. Hieno homma, toivotaan että toiveet toteutuvat, kiitos. Moro Kustaa! Lähdetään liikkeelle kevyesti: kerrohan asuinpaikkasi, kulkuvälineesi, työnantajasi ja lumilautasi pituus. Alkaako haukotuttamaan, jos vaikka Disney pyytäisi suunnittelemaan Aku Ankan visuaalisuuden uusiksi
TAIDENURKKAUS LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 89
Vain pygmi tai kääpiö kykenisi piiloutumaan ahman taljan alle. Jos esim. Troupeemme lisäksi ilmaa pilaamassa oli pari paikallista turskatarta joiden iässä, ulkonäössä, seksikkyydessä, pukeutumisessa, hajussa, hienotunteisuudessa, permanentissa, silmälaseissa, painossa ja yleensä käytöksessä olisi ollut toivomisen varaa. Toimittajiltahan irtoavat parhaat jutut ja eläimiltä pimeimmät läpät ajattele nyt esimerkiksi vesinokkaeläintä, siinä sinulle weirdo! Ahma ei ole yhtä mediaseksikäs kuin jääkarhu, ja siksi ehkä suurpetoamme vainotaankin. Häirikkökarhut vankilaan. Nykyään luontokuviin tuppaa tunkeutumaan liikaa ihmisiä, jolloin kuvat eivät vaikuta enää aidoilta luontokuvilta. Ymmärrys luontokappaleiden välillä ei ole mikään automaattisen varma juttu. Tiedemiehet ja kaverit nauravat väitteilleni sanoen journalistin olevan hullu: kyseessä ei ole OIKEA ahma, joku tai jokin on vain esittänyt ahmaa minulle. Ahma kuuluu EEP-lajeihin (European Endangered species Program), joten se ei todellakaan ole mikään turha jätkä. tokka (porojengi) on metsässä hangessa jumissa niin ahma tappaa ja repii mahdollisimman monta poroa palasiksi ja piilottelee sa at varastoon pahan päivän varalle minusta ihan fiksua toimintaa. Ahman ei kuitenkaan tiedetä tappaneen ihmistä, joten rauha ahmalle! Luontoveikot ovat ilo eivätkä maalitaulu, saatana. Silloinkin olisi todennäköistä, että vilunki tulisi ilmi, ja ymmärtäisin asian olevan vedätys. Ahman ateria ei paljoa pastörointeja tai pöytäliinaa kaipaa, sehän ihmistä vituttaa niin paljon, että ahmojen salakaato on yleistä. Asiahan oli hieman kinkkinen, sillä olenhan jo itsekin todella vahvasti kolmissakymmenissä ja siten elämän ehtoolla tallusteleva kaveri, jota ei seksiobjektiksi heti arvaisi! En edes tanssi tähden kanssa, vaikka frendaankin harvinaisen ahman kanssa. Itse odotan ja toivon, että ensi kevään hangilla tapaan ahman, ja se ei pure minulta kurkkua auki, syö silmiäni ja piilota irti repimiä ruumiinosiani alueen puiden latvustoihin, kuten Ahmalla on tapana. Pedot on siirrettävä valtakunnalliseen opetusverkkoon. Maailma ei ole vielä valmis, taistelu oikeuksista jatkuu! Ahma on harvinainen suurpeto, jota harvoin tapaa luonnossa. Kun ahma syö poron, seuraa yleensä se, että hyötyeläimensä menettänyt poroisännöitsijä mikä lie ajaa näätäeläimen yli moottorikelkalla ja homma jää tunturiin. Ja mikäs se kuvassa on. Damn! The End 90 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ahma livenä on taas ihan sairaan siisti, vaikka onkin näätäeläin. Kun keväällä hanki kantaa aamuisin, mutta iltapäivisin hangen lumihangen kansi pettää jättäen poron jumiin kaulaa myöten kinoksiin, niin silloin on ahman bu et-hetki. Kannattaa takoa kun rauta on kuumaa, seuraavasta ateriasta ei ikinä tiedä! Ahmojen on sanottu purreen joiltakin poroilta silmät ja jättäneen ne liikuntakyvyttöminä oman onnensa nojaan ennen viimeistä puraisua kurkkuun, mikä lopettaa pororukan vollotuksen. Ratkaisuna olisi cityvihreiden kansalaiskaartit suojelemaan ahmoja. Turha käydä moralisoimaan näätäeläintä, silläkin on perhe elätettävänä, kuten kaikilla muillakin. Lakiimme pitäisi saada muutos, jolla ahma, susi, sekä karhu asetettaisiin juridisiksi olennoiksi, jolloin loppuisi niiden ammunta. Tunsin itseni jopa ahdistetuksi yhden rakennevikaisen naisen (lue: ei silikoneita eikä botoxia) hapuillessa kontaktia minusta "esiaviollisella" tavalla. Ei ole hirvi, eikä susi, vaan juurikin ahma, ja se on harvinainen otus, jolle kuva ei tee oikeutta, koska se on huono. Ahma, jonka nimi perustuu sanaan ahmatti, mikä taas johtuu siitä, että ahma syö, kun ruokaa on tarjolla. Vielä harvemmin sitä tapaa Norjassa baarissa, ja kukapa muukaan kuin todella täysi-ikäinen allekirjoittanut pääsi ottamaan kuppia otuksen kanssa ollessani Tamokdalenissa Norjassa. Facebookstatuksiaan neuroottisena trimmailevat ihmisen irvikuvat voisivat nousta ahtereiltaan, lopettaa pelleilyn ja siirtyä kolonnittain pohjoisen erämaihin suojelemaan ahmaa, kun sellainen vielä on! Saataisiin mekin perkele vähän helvetti ulkoilmaa, ettei tarvitsisi neljän seinän sisällä kiroilla. VIKAHITTI Teksti ja kuvat Saku Knopp VIKAHITTI Ahma Talven 2010 jännittävimpiä uutisia oli ahman pakeneminen Korkeasaaresta. Tapasin ahman, eläimen, ja vaikka en muista kaikkea (yhtään mitään), niin kuvat digitaalikamerassani sekä taskuista löytyneet ryppyiset kuitit kuitenkin kertovat karua kieltä: hapanta on imetty enemmän kuin yhden ihmisen tarpeisiin. Oppivat sitten tavoille hunsvotit! Ei ole mitään järkeä tappaa huonosti käyttäytyviä suurpetoja, vaan niiden pitää oppia tavoille. Ehkä olen puhunut liikaa, mutta siltikään en jaksa uskoa, että kyseessä on jokin salaliitto, vaan tämähän on ihan luonnollinen tapahtuma. Jos ahma oppii heittämään voltin, voidaan tätä taitoa markkinoida luontokuvaamisesta innostuneille maksukykyisille ihmisille. Ajatus ei ole niin tyhmä, kuin miltä se kuulostaa. Ja hah kuka se muka olisi. Kyseessä oli vuosia lusinut yksilö, jota yhteiskunta ei kuitenkaan ole onnistunut hyväksymään kohtaloansa kuolemaa kylvävän kulutuskulttuurin muinaisjäänteenä Korkeasaaren vankilassa ilman mitään oikeussuojaa. Susi, karhu ja ahma ovat siistejä lajeja, toisin kuin tavalliset ihmiset sori, tämä on mielipide, eikä jengin pidä loukkaantua siitä, että asetun suurpedon puolelle ja kannatan ihmispopulaation keventämistä erilaisin tehokeinoin. Koska ahmat eivät maksa veroja, Suomen valtio sallii niiden murhaamisen. Kun näkee harvinaisen eläimen, kannattaa siitä ottaa kuva, ja kun näkee harvinaisen toimittajan, kannattaa sille ostaa bisse. Jääkarhun nähdessäsi olet kusessa, sillä jääkarhu näkee kolme vaihtoehtoa: syöminen, koska ruoaksi niille kelpaa kaikki elävä, paneminen, mikäli kyseessä on naaraspuolinen jääkarhu tai tappelu, sillä ainoastaan isompi uroskarhu tulee sikailemaan jääkarhulle
Santaco Sport Ltd. / 010 4257 300 / www.santacosport.fi PHOTO: Colin Adair