Slammer 1/2013 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Photo by Pasi Salminen Slammer BSTR.indd 1
facebook.com/burtonstorehelsinki Sörnäisten Rantatie 27c, 00500 Helsinki | 040 6541313 info@burtonstorehelsinki.fi | www.burtonstorehelsinki.fi 11/29/12 1:21 PM
SEBASTIAN NAUMANEN ss bs 270 in bs 270 out
Uut ta!
044-7330022. (tilaajapalvelu@outdoormedia.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 SLA k Kestotilau T Aikaka. Päätimme siis toisen spotin jälkeen vielä kokeilla onneamme tämän puisen kaverin kanssa! Lapioimme ländiä ja hyppyriä puun kylkeen, ja Levi rupesikin hyppimään siitä oksia hipoen. Koska sää oli todella sumuinen ja synkkä, minun oli suorastaan pakko laittaa salama suoraan puun taakse. Suoraan kohteen takaa tuleva valo luo tällaisella kelillä todella mystisiä varjoja sumuun! Levi oli puukuvasta niin fiiliksissä, että päätti mennä vielä pönöttämään puun viereen. 050 50 Painopaikka: Reusner SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. TILAA SLAMMER Kestotilaus (6 nroa) 48 ?, määräaikiainen (6 nroa) 50 ? Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.00?16.00 puh. 040 861 1328 ( jens@slammer.fi) 1/2013 KANSI Päätoim Lehden ma p puh. Kuvassa oleva puu pisti silmään heti ensikohtaamisellamme . 050 505 8848 (veikka.gustafsson@outdoormedia.fi) Kuva: Silvano Zeiter, Laskija: Levi Luggen, Paikka: Bellwald, Sveitsi ?Viime kauden alussa alkoi Keski-Euroopassa sataa lunta . -Silvano Zeiter 6 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Seniorkuv Repo, Te Avustajat: T fael Schmid, A Heljo, Niki R Tarvainen, M Georges, Han Tuhola, A Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi veikka.gustafsson@outdoormedia.fi Mediamyynti Jens Forsman puh. JÄÄTIKÖT HENRI-PETTERI LAAKKONEN 38 42 56 58 70 78 80 82 TURKKI ASAHIDAKE KAITAFILMI NUUTTI NIEMELÄ ISO-SYÖTE KARRI KOIRA LAURI ILMARI PUUSTJÄRVI VIKAHITTI Pihlajatie 28, 00270 Helsinki Päätoimittaja: Kalle Tarkiainen (kalle@slammer.fi) AD: Jari Salo (jari@slammer.fi) Oikoluku: Tuukka Tams Seniorkuvaajat: Peter Hasselgren, Harri Tarvainen, Tero Repo, Teemu Lahtinen, Rami Hanafi ja Jani Kärppä Avustajat: Tuukka Tams, Miikka Hast, Jonas Hagström, Rafael Schmid, Alexsandra Piela, Antti-Juhani Piirainen, Teemu Heljo, Niki Rutanen, Mikko Kalilainen, Ville Lahtinen, Harri Tarvainen, Matti Ollila, Saku Knopp, Hans Kestilä, Jani Kärppä, Teemu Lahtinen, Kimmo Tuhola, Arto Saraniemi Veikka Gustafsson puh. Ennen keskusten aukeamista vietettiin Levi Luggen kanssa aikaa Bellwaldissa, josta lunta löytyi tässä vaiheessa jo kiitettävä määrä. Tämä kuva syntyi oikeastaan täysin toista spottia kuvatessa. jokin siinä huokui kuvauksellisuutta. Luonnollisesti tästä pönötyskuvasta tuli myös kaikkein paras otos tuolta reissulta.. SISÄLTÖ 16 70 42 30 58 12 56 32 38 SISÄLTÖ 8 10 12 16 28 30 32 PÄÄKIRJOITUS SEKALAISET ?OOTKO KUNNOSSA?? OSA 3. TEE-SE-ITSE ALASKA VIIHDENURKKA R.I.P. Löysimme joitakin hyviä spotteja paikallisten tuolihissien läheiseltä parkkipaikalta. ja paljon
BEYOND REASON DON?T SPEND YOUR WHOLE LIFE AVOIDING OBSTACLES FOR SOME, THE WORLD IS FULL OF BARRIERS AND CONSTRAINTS. OTHERS HAVE TO PUSH CONVENTION ASIDE AND CREATE THEIR OWN REALITY. HELPS YOU STAY FOCUSED ON FINDING IT. SMART CLIMATE CONTROL MOTILITY JACKET + PANT ? EERO ETTALA ©2012 Oakley, Icon | OAKLEY.COM/SNOW. AND SMART CLIMATE CONTROL
Mutta olkaa silti valmiit! Siinä vaiheessa kun tanner rupeaa tömisemään, se on Slammer joka sieltä jolkottelee, Rähjäisen susilaumansa kanssa. Upeasti hohtavan jättiläismäisen yksisarvisen selässä. Mutta mehän ei anneta tämän lannistaa! Lehteen on siis jatkossakin luvassa entistä tiukempia, jyrkempiä ja kenties jopa raaempia juttuja mitä olemme tähän mennessä tottuneet lukemaan. Alkuun asiansa ajoi silmitön sivuklikkausten hakeminen ja hauskojen videoiden postaaminen. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Erikoista. Lehden pyörittäminen ei ole erityisen halpaa, vaikka ulkoistettaisiin painotuotanto esimerkiksi Kiinaan. Teitä varten! Rakkaudella, Kalle Tarkiainen Päätoimittaja / Ekosoturi. Nyt me haluamme tehdä paljon enemmän. Hyvää on aina tärkeä haudutella ennen pihalle laittamista. Oike- at artikkelit, parhaat kuvat ja unohtumattomat gif-animaatiot ovat asia mikä on myös meidän sydäntä lähellä. Älkää silti valmistautuko aivan sekunneissa tapahtuviin muutoksiin. Tuntuu, että eilinen on nyt ja nyt on huomenna. Elämäni on muuttunut jatkuvaksi kopioksi elokuvasta Päiväni murmelina. Slammerin nettisivut itsessään ovat ties kuinka monen (kymmenen?) vuoden taistelun tulos. Erinäiset spekulaatiot internetin tulevaisuudesta viittaavat vahvalla kintaalla siihen suuntaan, että eniten ihmisiä kiinnostaa netissä laadukas sisältö. Kirjoitan tähän tismalleen samaan lehteen jo toista kertaa pääkirjoitusta. Mitä ihmettä siis on tapahtunut edellisen kuukauden aikana, missä kuppaa Slammer? Aloitetaan tarina rajuhkoilla uutisilla, jotka auttamatta vaikuttavat aika lailla kaikkeen mitä meidän tapauksessa lumilautailuun liittyy. Kaikki maailman värit sisällään pitävän sateenkaaren päällä. Tulevaisuuden teema olkoot vaikka ?lähes raamattua vastaava lukukokemus, pirullisen makeilla kuvilla?! Tästä päästäänkin kehityksen toiseen puoleen. Toki on surettavaa, että lehden menekki ei vain ole yhtä 8 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI suurta kuin meidän särkylääkkeen huuruisissa unelmissamme, mutta tämä fakta on vain pakko hyväksyä. Pieni mutta tarkoitukseltaan suuri kristallinen kyynel poskellansa. Eli tämän lehden jälkeen ilmestyy tällä kaudella enää yksi konkreettinen läpyskä. Lehtimaailman suuri rysäys on tapahtumassa juurikin nyt, ja Slammerin ollessa aika pienelle kohdeyleisölle tarkoitettu lehti on tämä suoraan sanottuna pakko tehdä. Tästä eteenpäin Slammer ilmestyy vain neljä kertaa vuodessa. Paljon puhuttu ja pelätty internet on asia mihin mekin tahdomme satsata
ALE * *jopa -50% Laudoista, Kengistä, Siteistä, Lasku- ja Vapaa-ajan vaatteista! bt_slammer_sale_205x260_4mm.indd 1 27.12.12 09:28
Työnnät kätesi housuihisi tutkiaksesi miten paha vahinko sattui. Et hätäänny vaan kaivat tukun seteleitä taskustasi ja ajat lähimmälle petroolipysäkille. Saatamme myös lopullisista tuloksista koota nimettömän kaavion, minkä avulla saamme entistä enemmän niin kutsuttua ?tahnaa. Lisäksi joulumielellä lyömme tiskiin myös kaksi kappaletta Slammerin vuosikertoja. Vastausaikaa on joulukuun loppuun asti. Vaikka taistelisit henkiriepusi puolesta Himalajalla verenhimoisia alppitiikereitä vastaan, pitää Powershot D20 huolen siitä, että voit jälkikäteen todistaa urotekosi ystävillesi. Kameraan on pakattu 12.1 megapikselin kenno varustettuna viisinkertaisella optisella zoomilla. Laajasta päästä kamera on 28-millinen, eli toisin sanoen laajakulma (älä anna termien hämätä . Tutkimustoimenpiteiden jälkeen tajuat, ettei rusahdus ollutkaan housuusi valahtanut ?kakkeli. Vaivut syvään epätoivoon. Kuulet pahaenteisen raksahduksen perseesi alta. Hopi hopi, loihditaan yhdessä parempi tulevaisuus! Leikkaa katkoviivaa pitkin, taita pilkkuviivojen kohdalta ja sujauta passin väliin. RANDOMIT ROJUT näyttää idiootilta, jos bensiksellä on esimerkiksi kuumia kissoja paikalla. Olet pelannut nyt erän pajatsoa ja maksanut tankintäytön. Internetistä löytyy jopa video, jolla lasien päälle laskeudutaan lentokoneella (?). Toisaalta, lähes kaikki digikamerat nykypäivänä tekevät riittävän hyvää materiaalia melkein mihin tahansa tarkoitukseen, joten emme uskalla kuvanlaatuja lähteä tarkemmin vertailemaan. Vehje kestää pidemmänkin hukutusyrityksen, sillä se on 10 metriin asti täysin vedenkestävä. Kameran hakkaaminen hajalle vakuutusrahojen toivossa on normaalia hankalampaa, koska valmistaja lupaa kameran pysyvän ehjänä 1,5 metrin korkeuden tiputuksesta. Videohommat kamera hoitaa homman suhteellisen hyvin, tosin Full HD:na kuvattaessa fps tipahtaa 24 kuvaan sekunnissa. Lukijatutkimukset on perinteisesti tunnettu hieman hämäräperäisinä tiedonurkkimistyökaluna, eikä oikein kukaan ole tiennyt vastausten lopullista majapaikkaa. Me sen sijaan voimme tässä ja nyt kertoa, että kauppaamme kaikki teidän henkilökohtaiset tiedot kansainvälisille piraattimarkkinoille. Ehe ehe! Toisin sanoen pyöritte- ILTAPOIKA Jonttu "Siis missä täällä oikein voi pukeutua?" Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! lemme niitä keskenämme ja arvomme palkintojen voittajat. millä pyörittää lehteä myös tulevaisuudessa. kuvauksiin rinteessä ja sen ulkopuolella. Ovh. ethän tahdo LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Rakkaat ja armoitetut Slammerin lukijat. Painat kaasua kunnes tankki on tyhjä. Ja kaikki tämä, miksi? Koska istuit aurinkolasisi paskaksi! Gloryfy-aurinkolasit auttavat sinua välttämään tämänkaltaisen kauhutarinan, sillä ne on valmistettu erikoismateriaalista, joka kestää pahemmankin norsun päälle tallomisen. Menetät syvässä depressiovaiheessasi työpaikkasi, autosi ja talosi. Aurinkolasien linssit on myös loihdittu samasta mustaa magiaa huokuvasta materiaalista. CANON POWERSHOT D20 olen " keutua?" Canonin Powershot D20 on niin sanotusti ?jytky. Laimentamalla videoseosta perinteiseen HD-moodiin päästään tyydyttävään 30 freimin sekuntinopeuteen. 10 Kameran kaikki säätimet on fiksusti sijoitettu, ja kaikkiin säätövimpaimiin pääsee käsiksi myös yksikätisenä. Kotona sinua odottaa vaimosi jättämä kirje. Pirkule. Galaksimme suuret tietäjät ovat kertoneet meille tähtikuvioiden kautta, että seuraava askel lehtemme kehittämisessä on lukijatutkimus. Kuvanvakaajansa ansiosta rakkine on kätevä dokumentointilaite esimerkiksi ?ilvespoika-tyylisiin. 130 euroa. Hartain ja lämpimin toivein siis pyydämme teitä suunnistamaan osoitteeseen www.slammer.fi/lukijatutkimus. Kaikkien vastanneiden kesken arvomme Gloryfy-aurinkolasit ja -gogglet. Kätevät lasit esimerkiksi kivivyöryn alle jättäytymiseen! Ovh. Sinut on jätetty, Dallasissa on kuulemma enemmän rahaa ja tyyliä. Ajat hysteerisenä kotiisi. Matkalla kolhit autosikin autotallin seiniin. Lue lisää iskemättömän (ehe ehe!) väkevistä laitteista juuri tältä aukeamalta. kamerassa ei ole kalansilmää). kamera, joka soveltuu tiukkoihin tilanteisiin: se on niin suojattu niin tiputuksilta kuin myös ikävältä kosteudelta. Ulkona on pimentynyt, joten jätät vauhdikkaat aurinkolasisi autoon . Myös luottokorttisi katkotaan... Kameran kenno toimii tyydyttävästi ja jopa yllättävän hyvin hivenen hämärässäkin. Tulet takaisin autolle, taputat itseäsi olkapäälle onnistuneesta uravalinnastasi aseteollisuuden leivissä ja istut autoon. Hyppäät autosta avaamatta ovea, sillä autosi on tietenkin avonaista mallia! Tankkaat punaisen petosi ja lähdet maksamaan ostoksesi. vaan penkille jääneet aurinkolasit. Itket. Erityispisteet lävähtävät kameralle kuvanvakaajasta, joka mahdollistaa todella lennokkaiden zoomien toteuttamisen. 350 euroa SLAMMER LUKIJATUTKIMUS 2012 GLORYFY-AURINKOLASIT Kuvitelkaa seuraava skenaario. Aurinko on paistanut läpi päivän ja nouset naurettavan paljon bensaa tuhoavaan autoosi
Auton ikkunan puhdistamiseen jäästä kelpaa kuitenkin lähes mikä tahansa käsillä oleva muovilätkä CD-kotelosta sikliin. Omaa luottokorttia, ajokorttia tai muuta vastaavaa tärkeää vimpainta ei kannata uhrata jäiseen ikkunaan, varsinkin kun ne tuppaavat murtumaan pakkasessa ikkunaa rapsuttaessa. Kahdessa osassa oleva luottokortti ei toimi kovinkaan hyvin maksuvälineenä, joten kokenut raaputtaja suosii mieluummin esimerkiksi etäluettavaa hissilippua, joka on hieman tukevampaa muovia kuin perusluottokortit. Jämäkkä hissilippu toimii myös rinteessä laudan pohjan puhdistamiseen jäästä. ?Takushii o yonde kudasai.? ?hoteru?: hotelli ?ryokan?: japanilainen paikallinen majatalo ?heya?: huone ?yoyaku?: varaus ?basho?: sijainti ?bhooshuku?: aamiainen ?yuushoku?: päivällinen ?kagi?: avain ?Nanji??: Mihin aikaan. jääskraba. ?Heya wa arimasuka?? Onko teillä yhden hengen huonetta. (kaksi olutta kiitos). KESKUKSESSA Hissilippujen ostaminen onnistuu isommissa keskuksissa englanniksi, mutta pienemmissä eli parhaissa keskuksissa ei välttämättä ole englantia puhuvaa henkilökuntaa. ?Ski lifto wa nan ji ni shimari masu ka?? ?Onikuga haitteimasuka??: Onko ruoassa lihaa? ?Mizu kudasai.?: Vettä kiitos. ?Kore kudasai.?: Saisinko tällaisen. ?Okanjoo onegaishimasu!?: Lasku kiitos! ?Reshiito kudasai.?: Saisinko kuitin. ?Gochisoosama.?: Kiittäminen ruokailun jälkeen. ?Kampai!?: Kippis! ?Toire wa doko desu ka??: Missä on wc? RUOKAILU Hyvän mäkipäivän jälkeen on mukava ottaa RUOKAILUUN LIITTYVÄÄ SANASTOA ?menyuu?: ruokalista ?koohii?: kahvi ?mizu?: vesi ?biiru?: olut ?resutoran?: ravintola ?nomi?: juoma ?sakana?: kala ?niku?: liha ?hashi?: syömäpuikot ?Itadakimas!?: Hyvää ruokahalua! ?Watashi wa vejiterian desu.?: Olen kasvissyöjä. ?Watashi wa shifudo arerugi des(u).?: Olen allerginen kalalle/mereneläville. Yleensä huonokin sake maistuu paremmalta lämmitettynä. ?atsukan?: kuuma sake ?reishu?: kylmä sake SITÄ SUN TÄTÄ ????wa doko des(u) ka?: Missä on ???? ?Kibun ga warui des(u).?: Minulla on kipeä olo. ?Eigo wo hanase masu ka??: Puhutko englantia? ?Nihongo ga wakarimasen.?: En ymmärrä japania. ?O -genki des(u) ka??: Mitä kuuluu? ?Yoi goryokoo o!?: Hyvää matkaa! HYÖDYLLISTÄ SANASTOA ?arigatoo?: kiitos ?arigatoo gozaimas(u)?: kiitos (kohtelias) ?hai?: kyllä ?iie?: ei ?ohayo gozaimas(u)?: hyvää huomenta ?konnichiwa?: päivää ?konbanwa?: iltaa ?sayonara?: näkemiin ?ja mata?: hei hei ?sumimasen?: anteeksi ?gomen nasai?: anteeksi ?doozo?: ole hyvä (annettaessa tietä / kutsuttaessa sisään / tarjottaessa jotain) ?doomo?: kiitos (doozon vastapari) ?doozo yoroshiku.?: hauska tutustua ?kakkoi?: upea ?toire?: WC ?yuki?: lumi ?samui?: kylmä ?oishi?: herkullista ?byooin?: sairaala ?yakkyoku?: apteekki ?konbini?: ympäri vuorokauden auki oleva lähikauppa ALKOHOLIPOLITIIKKAA Yleisesti ottaen sake tarkoittaa japanissa kaikkia alkoholijuomia: viinoja, oluita, viinejä ja niin edelleen. Länsimaalaisittain sake mielletään japanilaiseksi riisiviinaksi. Tarjoilija kutsutaan paikalle huikkaamalla ?Sumimasen?. Oluen voi tilata helposti sanomalla ?biiru kudasai?. Kun kaverille tilataan samalla, voikin sanoa ?biiru futatsu onegaishimasu. Suomalaisittain lausuttu japani yleensä toimii ongelmitta. MAJOITUSTA HAKEMASSA Matkalla tarvitaan majoitusta, ja jos ei viittomakielellä selviä, niin muutama hyvä lause kannattaa opetella. tai HYVÄ MUISTAA: ?shochua?. Oikeanlaisen huoneen hoitaminen on sekä matkustajan että lompakon mielestä kätevää. ?Chikaku ni ii hoteru arimasuka?? Missä hotelli (nimi) sijaitsee. Muutaman sanan ja lauseen osaaminen helpottaa usein montaa käytännön tilannetta. ?Shingururuumu arimasu ka?? Onko teillä kahden hengen huonetta. Näillä muutamalla lauseella ja sanalla pääsee jo pitkälle: Onko lähellä hyvää hotellia. Varsinkin haikatessa laudan pohjaan jäätyy jarruttavia paakkuja, joista kannattaa hankkiutua eroon ennen siteiden kiinnittämistä. Monissa mestoissa hissilippujen kierrätys ontuu pahasti vielä nykyäänkin, joten kannattaa ottaa lippu talteen roskiin heittämisen sijaan ja antaa sille uusi elämä jään vihollisena. Leikkaa katkoviivaa pitkin, taita pilkkuviivojen kohdalta ja sujauta passin väliin. voi MACKAVERI Lumilautailijan Kieliopas JAPANIA ?SNOUKKATURISTEILLE? Teksti: Kimmo Tuhola Japaniin matkustettaessa Suomiukko törmää heti alkutöikseen melkoiseen kielimuuriin. Päivälipun hinnat vaihtelevat noin 3 000 yenistä 5 000 yeniin. Joskus on kuitenkin hyvä osata ostaa lippu japaniksi. ?Mikka ken.? Mihin aikaan hissit avautuvat. Varsinkin kaupunkien ja turistikeskusten ulkopuolella englannin kielen osaaminen on heikkoa tai lähes olematonta. Kun länkkäri tilaa sakea anteeksi (?sumimasen?) tai sanoa liian (?sake!?) niin silloin yleensä saa jotain suht monta kertaa kiitos (?arigatoo?). tiukkaa. Sakea voi tilata kylmänä tai kuumana. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15 Allekirjoittanut suosittelee kuumaa sakea.. ?Ski lifto wa nan ji ni haitte masu ka?? Mihin aikaan hissit sulkeutuvat. Näillä lähdetään silloin liikkeelle: Päivälipun voi ostaa sanomalla: ?Ichi-Nichi ken kudasai? Kahden päivän lippu. Lausunnaltaan japanin kieli on suomalaiselle helppoa, sillä yleensä japania äännetään lähes kuten kirjoitetaan. Tästä ei kuitenkaan kannata kauheJapanissa ei voi koskaan pyytää liikaa asti vaivata päätään. / Mitä kello on? ?Nangai??: Monesko kerros? ?Nettoakusesu??: Kysyttäessä internetin käyttömahdollisuutta. lodgella muutamat olut. Vaihtoehtoinen jääraappa aka jääskraba Teksti ja kuva Jari Salo Varsinkin Keski-Euroopan vuokra-autoista puuttuu usein tuiki tarpeellinen talvivaruste . Useimmista tilanteista selviää kansainvälisillä käsimerkeillä, ja homma yleensä hoituu esimerkiksi näyttämällä sormilla lukumäärä ja osoittamalla mitä ostaa. ?Ikura desu ka?? Voisitko tilata taksin. Jos haluaa japanilaista tiukkaa, sitä saa tilaamalla ?nihonshua. ?Hutsuka ken.? Kolmen päivän lippu. ?Tsuinruumu arimasu ka?? Paljonko maksaa. ?Hoteru (hotellin nimi) wa doko des(u) ka?? Onko teillä vapaita huoneita
?OOTKO KUNNOSSA?? ?OOTKO KUNNOSSA?? Osa 3. Teksti Antti-Juhani Piirainen Kuvat Kalle Tarkiainen 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Sen lisäksi, että trilogia nyt vaan sattuu olemaan esteettisesti dynaamisempi rakenne verrattuna vaikkapa niin kutsuttuun kaksikkoon, on tällä kyseisellä finaaliepisodilla kaupallisiakin tarkoitusperiä. Siis sen, miten keskivartalo kantaa meitä. Mikäli onnistumme pitämään Teidät, siis lukijamme, terveempinä, pienenevät vastavuoroisesti todennäköisyydet loukkaantumisiin, niistä johtuviin katkeroitumisiin sekä lajiin liittyvien medioiden hyljeksintään. yhdistettynä?, hän mietiskelee. Onneksi näin, olisihan ?luonnollisena kanavana? voinut urheilu-uran jälkeen toimia vaikkapa Diego Maradonan jalanjäljet. Lumilautailu harrastuksena tuli kuvioihin jo vuoden 1993 kieppeillä. Toki lajikohtaisesti on olemassa tiettyjä ongelmakohtia, kuten jo Harrin mainitsemat olkapäät ja alaraajat. Ville nostaa keskivartalotuen. Johtuuko se siitä, että se ihminen on venytellyt liian vähän?? Hänen mielestään on syytä ottaa huomioon, että esimerkiksi yhden takareiden kireys tuskin johtuu sen saamasta vähäisestä venyttelystä verrattuna toiseen. Liikkuvuusharjoittelun suhteen aineenvaihdunnan tuottaminen sinne olisi tosi, tosi tärkeetä?, Ville valottaa. Avainsanoiksi nousevat liike, hengitys, rentous ja venytys. Oman näkemykseni mukaan se on ala, jonka avulla pyritään rakentamaan ihmisistä paremmin fyysisesti ja henkisesti hyvinvoivia yksilöitä. Keitä he ovat, mitä he tekevät ja miksi he ovat niin tärkeitä. Eli siten lihastoimintaketjut aktivoituu toimimaan oikeassa järjestyksessä! Se on ihan se ja sama, vaikka sä olisit vetänyt jalat kuinka helvetin kovaan kuntoon tahansa. ?Se on aina ollut mulle vähän enemmän semmoista mukavuudenhalua, kavereiden kanssa reissaamista ja kruisailua kuin isoja bokseja. Ruvettiin sitten jälkeenpäin viemään asiaa oikeesti eteenpäin ja huomattiin ajatusten olevan molemmin puolin sen suuntaisia, että homma voisi toimia?, hän tarinoi. Mutta sitten asiaan. Varsinainen multitalent siis, puhumattakaan harrastusten kirjosta! Nykyiseen elämäntilanteeseen Ville ajautui omien sanojensa mukaan melko luonnollista kanavaa pitkin. ?Fysioterapian isoin ongelma on, että se on ihan sairaan laaja ala. Ville lähtee toiminnassaan kuitenkin aina liikkeelle keskivartalosta rakentaen sieltä ?Aika harva ajattelee fysioterapian nimen kuultuaan, että siinä on jotain sun pääkoppaan liittyvää, mutta se on aika useinkin itse asiassa monien asenteiden korjaamista. Sitten huomasin töitä tehdessä, että pystyn vaan antamaan jotain treeniohjeita enkä niinkään auttamaan. tai mun tapauksessa viisivuotinen . Mutta jos mä pystyn saamaan suhun yhteyden myös täällä (näyttää aivojaan), niin kyllä se lopputuloskin on vaan ihan helvetin paljon parempi. Eikö olekin ovela juoni. varsinkin jos vedät sen tarpeeksi kapealle ja kireälle. Koko ikänsä urheillut skloddi huomasi jo aktiiviaikoinaan . ?Ensinnäkin on pakko sanoa, että löytyy paljon fysioterapeutteja, joiden mielestä venyttely on turhaa, mikä ehkä johtuu tutkimustiedon vähyydestä?, Rapeli aloittaa ja korostaa syy-seuraussuhteiden merkitystä: ?Joo, venyttely lisää liikkuvuutta. ?Ihmisen liike lähtee yleisimmin ajatuk- tukea myös muualle. Osansa saa myös venyttely, mitä myös liikkuvuusharjoitteluksikin kutsutaan. ?OOTKO KUNNOSSA?? Jatkoa viime numero(i)sta: Viisauttaan meille ovat jo jakaneet niin lääkäri kuin vanhan koulun lumilauta-ammattilainenkin. Eikä kahta ilman kolmatta. Ville purkaa käsitettä parhaansa mukaan. Tärkeimmäksi kaikista . Jos sun keskivartalo on tyhjää täynnä, se voima ei vaan siirry oikealla tavalla?, hän valistaa ja painottaa samalla, miten tärkeä tuo tuki on etenkin lumilautailijoille. lajista tai habituksesta riippumatta . Aika harva ajattelee fysioterapian nimen kuultuaan, että siinä on jotain sun pääkoppaan liittyvää, mutta se on aika useinkin itse asiassa monien asenteiden korjaamista. Joissain tapauksissa se lähtee reagoinnista, jos vaikka tulee joku yllättävä tekijä, mutta puhuttaessa hallitusta tekemisestä se lähtee ajatuksesta, että ?mä teen jotain?. ja terapia. Se on myös yksi isoimpia haasteita lumilautamaajoukkueen kanssa. Sitten pitäisi ymmärtää kaikkia ja tulla vielä toimeenkin jollain tasolla. Jokaisella on omat vaikuttimensa: yksi pitää saada käsittämään mitä on fyysinen valmentautuminen ja miksi se on tärkeää, kun taas jollekin toiselle se saattaa olla toppuuttelua, että ?hei, menee överiksi?.? Ydinvoimaa Mutta mennäänpä itse asiaan, eli siihen kunnossa pysymiseen. Koulutus on kolme ja puolivuotinen ammattikorkeakoulutus . missä pyritään käymään ihan hirveän laaja ala läpi tosi lyhyessä ajassa. ?Anton sattui olemaan Matsin eli toiminnanjohtajan poika. ja onhan se mun tekeminenkin omalla tavallaan. Jotain kertoo se, että isoon paippiin mä droppasin ekaa kertaa viime vuonna! Mulla on ollut aina paljon harrastuksia, joista lumilautailu on vain yksi, eikä se ole missään tapauksessa ikinä ollut semmoinen ?the thing??, Rapeli toppuuttelee ja kertoo kuinka hän päätyi maajoukkueen fysioterapeutiksikin puolivahin- gossa. Uudenvuodenreissulla Rukalla aamukolmen kieppeillä käydyt henkevät keskustelut Anton Lindforsin kanssa johtivat lopputulokseen, jossa kummankin mielestä olisi hyvä juttu mikäli maajoukkueella olisi fysioterapeutti. ja terapia. Lajissamme on alati lisääntyvissä määrin rotaatioita ja akrobatiaa, jolloin toimintaketjut nousevat entistä isompaan asemaan. eli se mitä sun keho on . Sen ajatuksen ensimmäinen fyysinen ilmentymä muodostuu useimmiten ihmisillä lantionpohjaan, joka sytyttää keskivartalon, jonka kautta taas kaikki voima siirtyy ulospäin. Kahdessa edellisessä osassa on sekä Harrin että Jonin suusta kuulunut kehuja fysioterapeutteja kohtaan. ? miettiä, että minkälainen fysioterapeutti juuri minusta tulee. Näiden seurauksena lihaksella on aineenvaihduntaa, jonka seurauksena LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 13. Se on fysio ? eli se mitä sun keho on . ?Mun mielestä liikkuvuusharjoittelu on äärimmäisen hyvä asia, kun se tehdään oikeista lähtökohdista. Periaatteessa se mitä lihakselle siinä tapahtuu on aika yksinkertainen juttu: ota kiinni ihan mistä tahansa pyöreästä lieriöstä ja vedä se tiukalle, niin siitä tulee kapeampi ja pidempi! Mutta sen seurauksena happea antavat verisuonet alkavat olla vähän tukossa siellä, ja niitä lihaksen sisällä kulkee paljon . Hirveä määrä erilaisia persoonia, joiden kanssa mennään ihan eri tasoilla. Mitä tämä aikaisemmissa numeroissa niin Harrin kuin Joninkin hehkuttama fysioterapia on. Taustalla saattaa olla ennemminkin jokin lihastoiminnallinen asia. Se on aika iso ero siinä, että hoitaako vai treenauttaako ihmistä. Nyt oikeastaan lopputulos onkin se, että teen niitä molempia . Jos meillä on ylikiristynyt lihas, niin sitten se on tarpeen, mutta sitten pitää taas miettiä miksi se on ylikiristynyt. Otetaan selvää. Tällä kertaa piinapenkissä istuskelee Ville Rapeli. Suomen lumilautamaajoukkueen fysioterapeutin pestin lisäksi hän on Core Trainers -firmassa niin yrittäjä, urheilufysioterapeutti, liikunnanohjaaja kuin personal trainer. Terapiaa voidaankin miettiä sitten monella tavalla?, Ville kiteyttää ja jatkaa pohdiskeluaan. ?Ihmisten mielikuvat alasta on varmaan melko fyysisiä. Se on fysio . Mutta pitää miettiä, onko se liikkuvuuden lisääminen tarpeen. Saadaan vaan pintaraapaisu joka asiasta, jonka jälkeen pitäisi oikeasti vasta sesta. johon muun muassa kuului jalkapallon junnumaajoukkueessa pelaaminen ? fysioterapeuttien auttavan voiman. ?Opiskelin ensin liikunnanohjaajaksi Vierumäellä
?No, mikään ei ole mun mielestä tyhmempää kuin se, että sä ajattelet fyysisesti äärimmäisen rasittavaa lajia vain kivana elämäntapana, joka ei vaadi sulta mitään uhrauksia. Silloin ei vaan fyysisesti pääse välttämättä pidemmälle, tai sitten se vaatisi fysiikkatreeniä paljon lisää. Jos sä voit vaikuttaa alamäki johti neljän lannenikaman murtumiseen. Kaikki lääkärit ja fysioterapeutit ovat sitä kiitelleet, että olen koko ikäni urheillut ja että olin niin hyvässä fyysisessä kunnossa. Kun kokonaisuus on kunnossa ja ymmärretään mistä siinä on kyse, niin hyödyllisiin tuloksiin päästään varmasti. Pelkkää venyttelyä itsessään ilman ymmärrystä sen tarkoitusperistä ja tavoitteista hän ei tuomitse, mutta muistuttaa kuitenkin, että väärin tehtynä se on melko turhaa. Mutta ehkä yksi ero mimmien ja kundien välillä, mikä syntyy hormonaalisen toiminnan kautta, on nivelsidekireydet. ?Vamman syntymekanismin huomioiden lopputulos olisi voinut olla helvetin paljon huonompi. Kyseessä on kuitenkin melkein samat vivut, jotka liikkuvat ihan eri voimalla?, Rapeli päättelee. Aiheesta nousee esille myös mielenkiintoinen tyyliseikka. Meillä on nuoria laskijoita, joille tämä antaa ihan hemmetin paljon, mutta siellä on harrastuksen tai jopa uran loppuminen välillä ihan milleistä kiinni. Sitten kun sä vaan venytät ja venytät ja teet esimerkiksi jotain mihin et ole tottunut, niin harjoituksen jälkeen se palaute tulee tuhatta ja sataa takaisin. Se nyt vaan on ikävä fysiologinen fakta, että meillä on enemmän lihasta kuin mimmeillä?, hän pahoittelee evoluution puolesta ja nostaa kätensä viattomana ilmaan. Mikäli siis haluat, että laskemisesi näyttää leppoisalta ja rennolta, niin vastoin ennakkokuvitelmia hyvät lihakset tarjoavat siihen paremmat edellytykset kuin pulkannaruja muistuttavat raajat. Kerrassaan valaisevaa. Fyysinen kunto nousee Villen puheissa muutenkin usein esiin, perustellusti. Tasa-arvon nimissä päätän kysäistä Villeltä asiasta, kerrankin kun on vastaajana joku joka tietää ihmisen fysiologiasta edes jonkin verran. ?Periaatteessa se milloin kundien laskeminen saattaa näyttää super rennolta ja chilliltä, niin mimmeillä ne vaikeemmat temput varsinkin voi näyttää tosi repimiseltä, koska se siihen, että se milli kasvaa vaikka kymmeneksi sentiksi, niin se ero on jo ihan helvetin iso. Naiset on helpommin yliliikkuvia, ja se voi tietyllä tavalla vaikuttaa liikkeen tuottamiseen kovalla voimalla. Luultavasti kuitenkin suurin syy on siinä, että lihasvoima on vaan niin eri tasolla. Tämä hyöty on Rapelin mielestä se, että lihakset saadaan palautumaan. Kannattaa siis pitää ymmärrys mukana, eikä vain tehdä asioita niiden itsensä vuoksi. vaatii ehkä enemmän äärilleen menemistä omien voimien suhteen. jos nyt ei usein ? hieman erilaiselta kuin miespuolinen. Mä olen vetänyt itseni pari kertaa niin tilttiin venyttelemällä, että olo oli kuin maratonin jälkeen?, fysioterapeutti paljastaa. Usein se tekijä voi olla vaan se, että sä olet tarpeeksi hyvässä fyysisessä kunnossa?, Rapeli näpäyttää ja jatkaa tarkentavalla kuvauksella: ?Kyse ei ole todellakaan mistään semmoisesta, että tehdään kenestäkään kehonrakentajaa tai punttihirmua, vaan nimenomaan siitä lajin kannalta järkevästä toiminnallisuudesta ja hyvästä fyysisestä kunnosta.? takaisin!. Älkääkä nyt neidit ja rouvat suuttuko. Oma vieno arvaukseni perustuu lantion leveyteen, liekö siinä perää? ?No totta kai, naisillahan on selkeesti lantio 14 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Pienestä kiinni Varoittavana esimerkkinä nousee esiin miehen oma onnettomuus parin kuukauden takaa ulkomaanreissulta, jolloin rullalaudalla laskettu. Voi käydä niin, että sä oletkin ihan jumissa sen jälkeen. Kun sä vedät lihaksen tarpeeksi kireälle, lihakseen menevät hermot reagoivat siihen venytykseen, että ?hei, toi lihashan on ihan hirveessä venytyksessä, senhän pitää supistua rakentunut sitä varten, että sieltä pukataan vauva pihalle. Tuntemattomalla tiellä pimeän kulman takaa tullut auto ymmärsi viime hetkellä väistää, mutta Ville sinkosi alta lähteneen skeden päältä jalat edellä päin eturengasta. ?Kun tuottaa tietynlaista ärsykettä lihakselle, niin lopputuloksena saattaa olla just se päinvastainen mitä haettiin. Sen takia saatoin säästyä mahdollisen halvaantumisen lisäksi siltä, että sääri- ja reisiluut olisivat nyt poikki ja lanneranka tuhannen palasina?, hän toteaa ja vertaa tapahtunutta lumilautailuun: ?Jos sä nyt vaikka vedät palloon boksista ja sulta menee eturistiside poikki, niin ei se nyt ainakaan paranna ennakkoasetelmia, jos jalat on suurin piirtein ranteen paksuiset! En sano, että mikäli lihakset olisivat paremmassa kunnossa niin koko loukkaantumista ei tapahtuisi, mutta mahdollisesti näin voisi olla.? Asiaa voi pohdiskella toki myös kaupalliselta Al Dente On aika tarttua arkaan aiheeseen, joka on vaivannut minua jo pitkään: minkä takia naispuolinen lumilautailu näyttää välillä . ?OOTKO KUNNOSSA?? lihakselle on mahdollista tuottaa jonkinnäköistä hyötyä
kantilta. Taitolajina laskeminen myös ikään kuin luonnostaan ruokkii tasapainottumista, sillä switchistä vedettyjä temppuja arvostetaan enemmän. ?Esimerkiksi raskaat kuvauspäivät. Jos ette sitä itse keksi, niin ottakaa yhteyttä johonkin ammattilaiseen, jolla on joku käsitys siitä mitä on fysiikkaharjoittelu. Usein se loukkaantunut ihminen voi olla vähän sokea näille, jos ei ole koulutusta?, hän viittaa oikeanlaisen hoidon tärkeyteen. Hiiulihei, huolta nyt ei Kun hyödyt alkavat olla vähintäänkin ilmiselvät, niin voiko fysioterapiasta olla kenties jotain haittaa. Suomessa on helvetin hyvät kirurgit, ja suurimmalla osalla kerroista ne onnistuu niin hyvin, että se on ihan good as new. Mutta siellä on semmonen ongelma kuin sekundääriset vammat tai vaivat. Ja ihan kelle tahansa, joka lumilautailee ja kaipaa apua asian suhteen, niin muhun saa ottaa yhteyttä kyllä. Keho rupeaa suojaamaan kaikkea muuta jollain tapaa ja rakentaa ihan hassuja toimintamalleja . viisi tuntia, jos sulla on paukkuja?, Ville heittää. Kustannustehokkuuden lisäksi saattaa olla myös yksinkertaisesti mukavampaa harrastaa lajia pidempiä pätkiä kerrallaan: kukapa nyt haluaisi läkähtyä tunnin reilisessareiden jälkeen. Pimeä uhka Lumilautailu on tunnetusti jokseenkin toispuoleista hommaa, sillä eihän ihmistä ole suunniteltu etenemään sivusuunnassa. ?Nyt kun esimerkiksi mulla meni tämä selkä, niin käyn itse fysioterapiassa pistämässä keskivartaloon oikeeta aktivaatiojärjestystä kuntoon. ?Jos vaikka joudutaan leikkaamaan polvi, niin seurauksenahan on se, että kun se tähystetään ja leikataan, niin kyllähän se polvi paranee. ?Ne on kaksi tärkeintä asiaa sen kannalta, että miten ihminen voi . tuskin tunnistin omaa kroppaa?, hän summaa. Slammerin lukijoille fysioterapeutti lähettää lämpimät mutta opettavaiset terveiset: ?Jos tätä haluaa tehdä tosissaan, vetää oikeesti isosti ja kehittyä laskijana sellaiseksi mitä kattelee tuolta jostain videolta, niin älkää keskittykö vain ja ainoastaan siihen itse lajiin ja taidon treenamiseen. Se oli aivan sekamelska . ?Käytän tästä hommasta aina kuvausta, että mun työ on tehdä itsestäni työtön. Ei välttämättä tietoisesti, mutta niiden kroppa tajuaa että ?mähän voin tehdä tän noin?. Ihmistä ei ole suunniteltu siihen asentoon?, hän varoittaa. Autan mielelläni kaikkia. sellasia kiertoteitä! Ja varsinkin jos on kyse urheilijasta joka on fyysisesti aika hyvässä kunnossa, niin ne on hyviä kompensoimaan ja alkamaan käyttää vääriä lihaksia johonkin tehtävään. Kaikessa extremeurheilussa on vaaransa, mutta se on se valinta: toiset jutut on hauskoja, niistä nauttii ja niitä tehdessä tuntee elävänsä! Toiset jutut on taas sitten... Vauhdit ovat myös paljon kovempia, ja seurauksenahan saattaa olla hyvinkin epäfysiologisiakin liikkeitä ja keholle ei-toivottuja asentoja, vääntöjä ja kiertoja?, läsähtää totuus tiskiin. Ville kuitenkin kehottaa olla vaipumatta epätoivoon: ?Mieluummin lumilautailu kuin esimerkiksi jalkapallo. That's it.? Minä kiitän. Sitten jotkut lihakset nukahtaa. Mieleeni juolahtaa kauhukuva ikuisesta hoitokierteestä, alkaen viattomasta ?ekasta kerrasta. ?Ilman muutahan siinä on kyse lajista, missä on jalat kiinni laudassa, johon ei perusolemisessa olla totuttu. aina hautaan saakka kuin pahinkin huumeaddiktio. Pelko on kuulemma turha. Eli polvi ei ojennu kuukauteen tai kahteen leikkauksen jälkeen niin kuin sen kuuluisi. Kyllä sä varmemmin loukkaannut futiksessa, se on fakta! Lautailu ei kuitenkaan ole krossia lukuun ottamatta kontaktilaji, ja usein se ulkopuolisen ihmisen aiheuttama ennalta odottamaton kontakti on juuri se vaarallinen. Idea on nimenomaan just se, että saataisiin yksilö ymmärtämään se, mikä on hänelle hyväksi, ja oppimaan itse tuottamaan ne asiat sinne . Mielellään joku sellainen, jolla on myös joku käsitys siitä mitä on lumilaudalla liikkuminen . tempusta ja henkilöstä riippuen. Muista siis, ettei yleisempi etujalka kerro kaikkea, vaan se kumpi tuntuu hankalammalta. Huomiotta ei voi myöskään jättää arvaamattomia summamuuttujia. Yhtäkkiä se toimintamalli onkin ihan väärä lähtien ihan sieltä lantionpohjasta. Siirtymäosuuksilla ynnä muilla voi olla hyvinkin hyödyllistä harjoitella pakki silmässä sohimista, vaikka se hankalalta tuntuisikin. Lantio on voinut kiertyä väärään asentoon, jonka seurauksena selkäranka tekee ihan ihmeellisiä asioita?, Rapeli visioi. Pelkkään kuntoutukseen ei tule luottaa, sillä vihollinen voikin piillä alitajunnassa. Allekirjoittaneen mielestä välillä on tosin hieman epäselvää, mikä kenellekin sitten on switchiä . Tästä ei kuitenkaan kuulemma kannata olla huolissaan: olemmehan me kaikki kuitenkin jotenkin vinoutuneita! Vasen- ja oikeakätisyys toimikoon siitä esimerkkinä. Rapelin käsityksen mukaan lumilautailussa onneksi pyörii myös ajatus, että välillä on pakko mennä switchinä, koska muuten mennään epätasapainoon. Jos sulla on vaikka kolme tuntia unta alla ennen kuin lähdet tekemään jotain tiukkaa harjoitus- tai kuvauspäivää, niin sitä univajetta aletaan mittaamaan jo promilleissa, että paljon sä oot jurrissa. Ja jokainen joka on joskus jurrissa laskenut, niin tietää mimmosta se on?, Ville vertaa. Joten mikäli kehosi on temppeli huteralla sokkelilla, on harjoittelu siinä tilanteessa jo aivan toissijaista. ?Usein loukkaantumisissa unohtuu se, että vamman kuntouttaminen on vaan osa prosessia. vielä tärkeämpää kuin harjoittelu. ?Vaikka sä tekisit kuin hienon pytingin siihen päälle, niin se tulee kuin korttitalo nurin sieltä jossain vaiheessa?, fysioterapeutti toteaa. ?No, mikään ei ole mun mielestä tyhmempää kuin se, että sä ajattelet fyysisesti äärimmäisen rasittavaa lajia vain kivana elämäntapana, joka ei vaadi sulta mitään uhrauksia. Meillä on nuoria laskijoita, joille tämä antaa ihan hemmetin paljon, mutta siellä on harrastuksen tai jopa uran loppuminen välillä ihan milleistä kiinni.? Ennaltaehkäisyn ollessa riittämätöntä tulee ajankohtaiseksi kuntoutus. Onhan se jotenkin kustannustehotonta käydä haikkaamassa kaksi tuntia vs. Jos sulla ei ole mitään hissiä käytössä vaan haikkaat jotain spottia ylös alas, niin toisilla se kuvaaminen vaan loppuu pari?kolme tuntia aiemmin. Tälläkin hetkellä lumilautailussa iso osa rahasta muodostuu leffoista, ja sponsorit maksaa siitä, että ne saa näkyvyyttä oikeesti hyvännäkösestä tuotteesta. Niin Villeä, Jonia, Harria kuin teitä lukijoitakin. ilman sitä, että mä olen koko ajan vahtimassa ja auttamassa?, kuuluvat helpottavat lausahdukset. Vastaanotolla käyntiä Ville suosittelee laskijoiden lisäksi kaikille vaarallisen työn tekijöille, joilla tässä tarkoitetaan istumatyötä. Tietenkin luonnonolosuhteet joskus rakentavat ennalta odottamattomia tilanteita, mutta ei siellä mäessä ole ketään sua tönimässä tai hyppäämässä nappikset edellä sääreen tai jotain yhtä dorkaa. tai edes mitä on lumella liikkuminen . No, se on sitä kotona kykkimistä ja sinnekin on aika moni delannut?, kuten tilastoista voimme todeta. Kiertoteitä Ennaltaehkäisy on luonnollisesti myös fysiotera- peutin kannalta olennaisimmassa osassa kunnossa pysymistä. Stay hungry. Lisätietoja: www.coretrainers.fi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15. Osa sitä lajia on myös se hyvä fysiikka. ?Siitä pitäisi oikeasti maksaa vaarallisen työn lisää! 70?80 prosenttia ihmisistä kärsii jossain vaiheessa elämäänsä selkäkivuista, ja jokainen voi päätellä, kuinka paljon niistä on sellaisia, jotka tekee toimistotyötä. Ja minkä olen jo todennut, niin fysiikkaharjoittelun tarkoitus ei ole se, että mennään repimään rautoja salille tai muuta vastaavaa! Miettikää mikä on teille hyvä tapa harjoitella fysiikkaa. Ekana reisilihas vähän hyydähtää, ja kun sä olet linkannut tarpeeksi kauan niin huomaat, että selkää vähän jomottaa! Seurauksena huonosti kuntoutetusta yksinkertaisesta leikkauksesta ? josta laskija olisi oikeasti kuukaudessa takaisin ? kuuden kuukauden selkävaivat. Siihen liittyy kiinteästi niinkin arkipäiväiset asiat kuin ravinto ja uni. niin sieltä löytyy jo varmaan sitä ideaa
TEE-SE-ITSE ALASKA Kuvaaja: Miikka Hast Paikka: Thompsons Pass 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
TEE-SE-ITSE ALASKA TEE-SE-ITSE ALASKA . AK on legendaarinen, haaveiltu ja pelätty. neitsytmatka viimeiseen villiin länteen Teksti Miikka Hast, Kuvat Miikka Hast ja Jonas Hagström Minun Alaskani oli täynnä ennakko-odotuksia: isoja ja jyrkkiä puuterin peittämiä vuoria, helikoptereita jotka kuvaavat toisia helikoptereita, linjoja linjojen perään, vaikeasti saavutettavia laskupaikkoja, elokuvatähtiä suurilla budjeteilla, kelien odottamista ja mökkihöperyyttä, aseita ja villieläimiä. Mitä siellä oikein on? LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 17. Monet siellä käyneet puhuvat vain paluusta ja toiset eivät halua enää lähellekään Ameriikan viimeistä rajaseutua
neitsytmatka viimeiseen villiin länteen Laskija: Jonas Hagström Kuvaaja: Miikka Hast Paikka: Turnagain Pass 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. TEE-SE-ITSE ALASKA TEE-SE-ITSE ALASKA
Jeremy selvitti sitten, että Alaskassa on myös paljon splitboardaus- ja haikkausmahdollisuuksia, helppoa kelkkailua, muutama keskuskin ja syödä voi kuulemma muutakin kuin cliffbareja. Alueella toimii lumivyörykeskuksia, joista on helppo saada luotettavaa tietoa päivittäin kunkin alueen lumitilanteesta. Kaivoimme lumikuopan selvittääksemme lumipatjan vahvuutta ja melkein droppasimme jo kunnon linjaan, mutta pilvet ja järki lopulta veivät voiton. Kuuden tunnin automatkan päässä sijaitsi legendaarinen Valdez ja Thompsons Pass, joka on toiminut tukikohtana helilaskemiselle jo yli parikymmentä vuotta. Lumet olivat todellakin ennätykselliset, ja Anchoragessakin oli metritolkulla lunta. Lasku jyrkkeni tyhjyyteen ja varmistelimme kuvista, että olimme oikeassa kohdassa. Fiilis oli pelottava, mutta samalla kiehtova. Se tuntui myös olevan tukevasti kiinni, mikä vahvisti huhuja Alaskan täydellisistä lumista. Toisella puolella solaa kelkkailu on sallittu, mutta toisella puolella ylös pääsee vain lihasvoimalla. Pilvet pyörivät, välillä paistoi aurinko ja välillä tuli lunta. Ricen läsnäolo vahvisti meidän luottamusta hyviin olosuhteisiin. Saavutimme huipun, jota olimme edellisenä päivänä katselleet. Ensimmäinen AK-linja takana täydellisellä lumella, omalla suunnitellulla ja lihasvoimalla. Mies luontoa vastaan. Solaan oli parkkeerattu muutamia muitakin autoja ja jälkiä näkyi jonkun verran, mikä oli toisaalta hyvä: saimme niistä suuntaa mihin lähteä. Lunta oli paljon ja puuteria reilu puoli metriä. Viikko myöhemmin lensimme Jonaksen kanssa jo Atlantin yllä matkalla puuterivuorien mekkaan. Meillä ei ollut vieläkään sen kummempaa hajua mitä tekisimme, kun pääsisimme perille, mutta hei, olimme menossa Alaskaan! Ennätystehdas Ländäsimme helmikuun viimeisenä päivänä Anchorageen, joka on osavaltion suurin kaupunki melkein miljoonalla punaniskalla varustettuna. Vuokra-autohallissa odotti ameriikan tyyliin nelivetomaasturi, jolla meinasimme ajaa yli kinosten, solien ja hirvien. Majoittauduimme Alyeskan hiihtokeskukseen ja päätimme tehdä sieltä iskuja vuoristosolaan. Meillä oli vielä reissu suunnitteilla uudelle mantereelle, mutta lumet olivat Jenkeissä vähissä. Kävimme ensin kuitenkin tutkimassa keskuksen mahdollisuudet, mitkä osoittautuivat yllättävän hyviksi. Hyvää putikkamaastoa riitti paljon, mutta myös muita nälkäisiä laskijoita ja Ameriikan tyyliin kielto- ja varoituskylttejä, kuten ?ei aseita after skiihin?. Budjetin ei täydy olla kymmeniätuhansia, vaan muutamalla tonnillakin pääsee jo pitkälle. Ennätyslumet ja muutamat sanat isojen vuorten pomolta möivät Alaskan meille. Tämä oli lopuksi onni, sillä ehdimme laukkuja odotellessa hankkia tietoa olosuhteista ja paikoista, tutustua kaupunkiin ja Jonas ehti parannella flunssaansa. Saimme selville, että muutaman tunnin sisällä oli kaksi vuoristosolaa, Turnagain ja Hatcher Pass, jossa oli jonkun verran haikkaus- ja kelkkakulttuuria ja Alyeska-hiihtokeskus oli vielä matkalla Turnagainiin. Kyllä länkkäri on länkkäri ja inkkarit on toista maata. Olimme ylhäisessä yksinäisyydessä harjanteen päällä parin tunnin splitboardauksen jälkeen ja puskimme vanhoista jäljistä eteenpäin. Lumi kuitenkin oli täydellistä ja odotukset tuleville päiville vaan kasvoivat. Pyhä yksinäisyys Seuraavana päivänä taivas repesi auki ja olimme aikaisin liikkeellä. Fiilis oli katossa, vaikkei sitä täällä todellakaan ollut. Hirvi ei ole hirvi Turnagain on täydellinen splitboardaamiseen ja haikkaamiseen. Kärry todella tuntui liian isolta, kun kamat jäivät saksalaisten kouriin Frankfurtiin. Kävimme Anchoragen toimistossa, josta saimme karttoja ja vinkkejä solista ja pystyimme täyttämään lumivyöryreppujen patruunat. Anchorage oli vielä kaukana erämaasta ja muistutti lähinnä keskisuurta jenkkikaupunkia. Ostimme iceroadtruckers-paidat ja fiilistelimme muita junttimatkamuistoja. Ihmismassat ja kalliit hissiliput eivät kuitenkaan olleet sitä, mitä olimme AK:sta tulleet hakemaan. Ilma Alaskassa muuttuu nopeasti, tai sitten myrskyt saattavat jäädä pyörimään viikoiksi vuorten päälle. siellä on ennätystalvi. Epäuskoisena vastasin, ettei meillä semmoiseen ole budjettia eikä minkäänlaista suunnitelmaa tai crew?ta. Harjanteet nousevat tieltä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 19. Solassa oli myös metsälaskua, ja lähdimme seuraamaan muutamien muiden jälkiä splitboardeilla ylös metsään. Oliko niillä joku yhteys. Keli ei ollut paras mahdollinen, kun lähdimme ensimmäiselle tutkimushaikille Turnagain Passissa. Auto sattui budjetissa, mutta ajattelimme, että ylilyönti olisi parempi kuin Sedan hangessa. Villin luonnon läheisyys hyppäsi kuitenkin silmille parkkipaikalla, jossa hengaili suurin hirvi, minkä olen koskaan nähnyt . Olimme kaksin suunnitelleet laskun, muita jälkiä ei näkynyt missään ja tunsimme olevamme täysin omien vaistojemme varassa. Droppasimme vuorotellen vyötärön syvyiseen puuteriin ja tuikkasimme seinän alas täydellisissä olosuhteissa. Aloimme laittaa kamoja laskukuntoon, kun olimme varmistuneet paikasta ja testanneet lumipatjan. Olimme kaksin topissa valmiina droppaamaan ensimmäiseen AK-linjaamme . Esimerkiksi Johan Olofssonin pätkä TB5:ssä teki jo aikoinaan suuren vaikutuksen, mutta helilaskut niillä kukkuloilla ovat tuntuneet lähes yhtä kaukaiselta ja tavoittamattomalta kuin matka kuuhun. Kipinää puhallettiin kuitenkin liekkeihin viime vuoden helmikuussa, kun törmäsimme Jonas Hagströmin kanssa Innsbruckissa Jeremy Jonesiin, joka oli kuvaamassa Furtheria. Lumi- ja vyöryvaaratilanteet päivitetään nettiin myös aamuisin, mistä on helppo seurata sään ja lumen muutoksia. Punaniskaisuus oli todellakin muodissa täälläpäin, ja jutut juopoista inuiiteista eivät olleet liioiteltuja. Pahaa muoviruokaa ja rumia ihmisiä. Laakson pohja näkyi kaukana alhaalla, harjanteen alku jalkojen juuressa ja välissä ei mitään. Perässä liikkui vain sluffi ja jiihaa-huudot. Ihmettelimme laakson pohjalla laskun jälkeen auringossa avautuvaa maisemaa, missä riitti laskettavaa silmänkantamattomiin, niin pitkälle kuin jalat vaan jaksoivat vaan viedä. Juustoinen jännitysmusa ja leffatraileriääni sopisivat tilanteeseen. Kun olimme valmiita droppaamaan, horisonttiin ilmestyi muutama muukin laskija, mikä loi hieman turvallisemman fiiliksen. ihanmeidän auton vieressä. Budjetin ei täydy olla kymmeniätuhansia, vaan muutamalla tonnillakin pääsee jo pitkälle. Hyvää luvassa Laukkujen saavuttua starttasimme villin lännen ja puuterin metsästyksen tosissaan ja suuntasimme kohti Turnagain Passia. Pääsimme tunnissa puurajan yläpuolelle ja näimme todella hyvää maastoa joka puolella. TEE-SE-ITSE ALASKA Haave Alaskasta on elänyt niin kauan kuin olen tuijottanut lumilautaleffoja. ja yhtäkkiä yksin erämaassa. Piti pitää mielessä, ettei apu tulisi nopeasti, jos jotain sattuisi eikä näistä kinoksista kaveria heti saisikaan ylös. Herra Jones sanoi, että lumi on huonoa joka puolella, mutta ehdotti Alaskaa . Emme edes tienneet, oliko tästä laskenut kukaan koskaan. Törmäsimme Travis Riceen, joka oli myös availemassa putikkajalkojaan kruisailemalla keskuksessa. Emme tunteneet paikkaa ja näkyvyys oli heikko, joten valitsimme helpomman laskun laaksoon
TEE-SE-ITSE ALASKA Laskija: Jonas Hagström Kuvaaja: Miikka Hast Paikka: Turnagain Pass 20 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Turnagainista tunti Anchorageen päin oli villieläintarha, missä oli tietty pakko käydä katsomassa paikallista faunaa. Eläimiä ei oltu haalittu vain ihmisten toljotettavaksi, vaan puisto toimi lähinnä suojelu- ja hoitopaikkana. Myös kauan askarruttanut merkitysero moosen ja elkin välillä selvisi. Sola sopii kaikentasoiseen laskuun ja tarjoaa kaikkea pienistä kikkailulinjoista ja hyndän rakennuspaikoista aina isoihin AK-linjoihin. sopivasti poikittain ylös, joten päälle pääsee loivinta reittiä ja sinne päästyään voi valita mistä kohdasta haluaa pudottaa alas laaksoon. Eläimiä oli jos jonkinlaisia: biisoneista karibuihin ja karhuista ilveksiin. Kelkkailu on isoa Jenkeissä ja varsinkin Alaskassa, ja ainoana miinuksena onkin solan toiselta puolelta kantautuva pörinä. Loukkaantuneita tai muuten heikkoja yksilöitä otettiin hoivaan ja ruokittiin kuntoon, mutta toki länkkärillä oli kapitalistisormensakin pelissä ja matkamuistoja oli taas joka lähtöön. Haikki takaisin tielle voi olla turhauttava, jos pudottaa liian alas, mutta muuten Turnagain on helppo hahmottaa nopeasti. Reissu alkoi toimimaan myös biologian oppimatkana. Ajomatka Valdeziin oli pitkä mutta antoisa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 21. TEE-SE-ITSE ALASKA Turnagain on helppo hahmottaa nopeasti. Sola sopii kaikentasoiseen laskuun ja tarjoaa kaikkea pienistä kikkailulinjoista ja hyndän rakennuspaikoista aina isoihin AK-linjoihin. Englannin kirjoissa on aina sanottu, että molemmat ovat hirviä, vain erikokoisia ja eri paikkakunnalta, mutta eipä olekaan näin! Hirvi on siis kaikkialla moose ja elk on iso peuransukulainen. Porukkaa on jonkun verran, mutta muiden jälkiä ei tarvitse varoa, sillä lääniä riittää silmänkantamattomiin. Se voi erämaan intiaania ärsyttää, mutta länkkäreiden kanssa on elettävä. Matalapaineen rullatessa sisään kävimme vielä metsässä laskemassa ja haistelemassa naavaa, ennen kuin käänsimme auton itään kohti Valdezin öljykylää
johon länkkäri totesi, että ?yes, yes, fo. Oli myöskin hyvin epäselvää, mitä pääsisi laskemaan juuri tyhjennetyllä lompakolla. Joonas ei ollut haikkauskunnossa ja seuraavalle päivälle oli luvattu aurinkoa, mitä ei voisi tietenkään missata. Onneksi huoneet sentään sisälsivät aina kunnon isot sängyt molemmille ja miljoonan kanavan telkkarin. Majoittuminen on Alaskassa suhteellisen kallista, Anchoragea lukuun ottamatta. Syrjäseuduillakin saa pulittaa puljusta kuin puljusta sata taalaa huoneelta, mikä oli pieni yllätys hotellien ammottaessa tyhjyyttään. Tositoimissa Aamu valkeni erittäin valkoisena. Nyt kuitenkin olimme tyytyväisiä, että neljä pyörää nyki meitä myrskyssä ylös päin. Tiellä ei näkynyt ketään muita, ja aavemaiset vuoret kohosivat ympärillä. Illalla alkanut lumisade jatkui edelleen, ja auton päällä oli taas uutta lunta 30 senttiä eli paikallisen jalan verran. Joonaksen kunto huononi ajomatkalla, ja flunssa pakotti miehen taas vuodepotilaaksi. Vuoristokauriin rooli ei sopinut puolikuntoiselle. Minä sen sijaan lähdin tekemään tutkimusmatkaa kylään ja tiedustelemaan mahdollisia helikopte- rioperaattoreiden palveluita ja hintoja. Niinpä Lapin inkkari yritti selittää länkkärille, että ?we want big ride, steep ride, you know?. Sieltä löysin Valdez Heli Skistä lopulta samaa kieltä puhuvan oppaan, joka selitti rehdisti, että tarvitsemme vain kopteriin ryhmän täyteen hyviä laskijoita, koska heikoimman taitojen mukaan on pakko mennä. Puuteri on aina kivaa, mutta tonnilla ostaa monta cliffbaria ja haikkaa helposti loivia kenttiä ylösalas. Tänä ennätystalvena lunta oli tippunut kyläänkin yhdeksän metriä ja Thompsons Passiin jo 14! Elimme vasta maaliskuun alkua ja laskukausi oli aivan alkuvaiheessa. Näin ensimmäistä kertaa jäätikön korkeat siniset seinät vuorten välissä melkein merenpinnan tasolla ja mönkkärin parkissa, jossa oli kiväärikotelo. TEE-SE-ITSE ALASKA Mahtavia, jylhiä maisemia ja erikoisia pikkukyliä. The Shining-soundtrackia ei uskallettu laittaa kaiuttimiin, mutta se olisi sopinut tilanteeseen kuin kirves oveen. Lopulta tie laski solasta Valdeziin ja majoittauduimme Mountain Sky -hotelliin, joka oli kuulemma paras vaihtoehto. Majoittuminen on Alaskassa suhteellisen kallista, Anchoragea lukuun ottamatta. Helioperaattoreilla oli vielä paljon tilaa, mutta hinnat eivät tippuneet suomalaisesta tinkaamisesta huolimatta. toisin kuin talot, jotka olivat melkein hautautuneet lumeen. Hirvet hengailivat tienposkessa eikä välillä näkynyt mitään muuta kuin metsää tunteihin. Vedderin Into the Wild -soundtrack oli ainoa osuva vaihtoehto matkamusaksi, ja niin erämaa alkoi kutsua meitä. Ilta pimeni ennen kuin pääsimme Thompsons Passiin, ja samalla alkoi dumpata lunta oikein kunnolla. Lupasi Laskija: Jonas Hagström Kuvaaja: Miikka Hast Paikka: Valdez 22 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Vuoristosola alkoi nousta ylöspäin ja kinokset tien vieressä kasvaa silmissä. Tähän asti nelivetomaasturimme oli ollut täysi ylilyönti, sillä vaikka oltiin kaukana sivistyksestä, niin Ameriikassa kyllä rakennetaan moottoritiet joka kolkkaan. Syrjäseuduillakin saa pulittaa puljusta kuin puljusta sata taalaa huoneelta, mikä oli pieni yllätys hotellien ammottaessa tyhjyyttään. Wannabe-inkkarille pörinä ja meteli ei tulisi tietenkään mieleenkään kuin pakon tai paksun lompakon edessä. Valdez paljastui pieneksi kyläksi, joka ei ruuhkaan hukkunut . sho bro we?ll take you to the best places?. Haistoin palaneen käryä, joka tuli minun seteleistä ja jatkoin etsintää, joka vei minut lopulta aina ylös solaan asti
neitsytmatka viimeiseen villiin länteen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 23. TEE-SE-ITSE ALASKA TEE-SE-ITSE ALASKA
Alaskassa oli siis mahdollista elää myös isosti. Tinkaukseni oli mennyt perille ja saimme laskea kunnon mäkiä, vaikka olimme vasta ensimmäistä päivää asiakkaina. Laskuista olisi saanut vielä paljon enemmän irti, kun olisi tiennyt paremmin, mitä matkalla tulisi olemaan ja silloin olisi voinut hyödyntää luonnon muotoja paremmin. Silloin kopterit oli buukattu täyteen etukäteen eikä lodgessakaan olisi juuri tilaa. Viikko lodgessa ja kuusi lentopäivää maksoivat reilut 8 000 taalaa henkilöltä. Lunta tutkittiin koko ajan, mutta se tuntui pysyvän paikallaan kuin liimattuna. Laskimme seitsemän laskua ja lasku oli vähän alle tuhat taalaa, mutta se oli todellakin sen arvoista. legendaarisia laskuja, kuten Mt. Luottokortin höyläys päivän päätteeksi kirpaisi vähän ja melkein tuplasi reissun budjetin. Hiihtopummeja ei paljon nurkissa pyörinyt. Ryhmässämme ollut kelkkataksikuski Jeremy kertoi myös omasta bisneksestään. Näissä olosuhteissa pääsee harvemmin laskemaan ja kerrankos sitä oltiin villissä lännessä! Otimme bisset päivän päätteeksi juuri valmistuneessa lodgessa ja saimme kuulla, että kausi oli avattu viikko sitten ja kohta alkaisi high season. TEE-SE-ITSE ALASKA vielä yrittää kasata sellaisen ryhmän nopealla aikataululla . vihdoin rehtiä selkokieltä! Löimme kättä päälle ja lupasin soittaa varmistuksen, kunhan saisin Jonaksen fiilikset sängyn pohjalta. Alhaalla Valdezissa Jonas röhi itsensä pystyyn ja sanoi, että kerrankos se vain kirpaisee, Alaskassa kun kerran ollaan! Heräsimme ennen auringonnousua ja lähdimme ajamaan aamunkajastuksessa ylös solaan. Aurinko nousi pilvettömälle taivaalle, mutta lämpötila pysytteli alle -20 asteessa. Yksi veto maksoi 40?50 taalaa per henkilö. Harvoin pääsee tällaista laskemaan! Lasku laskulta siirryimme isompiin ja jyrkempiin mäkiin, kun opas näki, että ryhmä toimii ja luotti sen kykyihin. Laskimme seitsemän laskua ja lasku oli vähän alle tuhat taalaa, mutta se oli todellakin sen arvoista. Opas päätti mihin mennään ja saattoi ehkä osoittaa laskunkin kopterista, mutta niitä ei ehtinyt suunnitella ollenkaan. Yhtäkkiä sitä oltiin aina topissa ja opas osoitti sormella, että tuosta alas sitten pojat. Lumi ei tulisi olemaan ainakaan märkää! Ryhmä oli saatu kasaan, ja meidän seuraan liittyi lodgen omistaja ja kelkkataksia pitävä lautailija. Putskua oli yli vyötärön ja käännökset melkein pysähtyivät, jos tailia painoi liikaa. Dimondin Gun Barrelit, 45-asteisia 600 vertikaalimetriä pitkiä kuruja. Palvelu oli järkevä, sillä Thompsons Passin vuoret olivat alussa suhteellisen loivia ja vasta loppupuolikas tai kolmasosa. Hän tarjosi kelkkakyytejä solassa niin ylös kuin vain kelkalla pääsi, ja siitä sai sitten itse jatkaa jalan tai laskea suoraan alas. Sain yhden pikku släbin aikaiseksi, mutta muuten en ollut uskoa, miten metri kevyttä lunta pysyi 30?40-asteisilla seinillä kiinni niin tukevasti! Hehkutukset Alaskan lumista eivät olleet liioiteltuja. Laskimme muutamia Thompsons Passin 24 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Luottokortin höyläys päivän päätteeksi kirpaisi vähän ja melkein tuplasi reissun budjetin. Mutta olimme olosuhteiden ja kelien puolesta todella onnekkaita ja onnellisia päivän päätteeksi. Taivaalla ei näkynyt pilveäkään ja lumi ja lämpötila pysyivät kylmänä. Ainoana miinuspuolena oli laskujen ?sokea? lähestyminen. Päivä oli täydellinen. Kasan vastuuvapautuspapereita, allekirjoituksia ja helipriiffin jälkeen kopteri nosti meidät solan pohjalta avautuville vuorille muutamassa minuutissa. Lämmittelylaskussa kävi jo hyvin selville, ettei olosuhteissa ollut valittamista
TEE-SE-ITSE ALASKA Laskija: Miikka Hast Kuvaaja: Jonas Hagström Paikka: Valdez LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 25
TEE-SE-ITSE ALASKA TEE-SE-ITSE ALASKA . neitsytmatka viimeiseen villiin länteen 26 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Hinta 50 taalasta ylöspäin per hlö / yö. Splitboard on paras haikkausmuoto, koska lunta on monesti niin paljon, mutta lumikengilläkin pääsee eteenpäin. Ruoka pahaa ja siihen nähden ylihinnoiteltua. Pakollinen tippaus huonosta sapuskasta ärsyttää. Afterski mitätöntä lukuun ottamatta Alyeskakeskusta ja lodgejen sisäisiä juhlia. Päivälippu Alyeskassa n. Mieleen juolahti heti matka Guantanamoon ja kansallisen turvallisuuden nimissä riistetty vapaus, mutta onneksi mies pyssyineen oli yllättävän leppoisa. TEE-SE-ITSE ALASKA oli hyvää, jyrkkää laskua. oli muuttanut suuria ennakko-odotuksia ja vahvistanut osaa. Laskeminen ja lumi olivat juuri niin hyvää kuin olimme haaveilleet, ja se oli paljon helpommin saavutettavissa kuin osasimme kuvitellakaan. Perus takamaastotuntemuksella pääsi jo todella pitkälle ja saavutti mahtavia laskuja ja maisemia. Maastoa riittää jokaiselle ja kaikentasoisille niin paljon kuin vain jaksaa haikata tai kyydeistä maksaa. Täydellinen lopetus reissulle! Järven jäältä avautuivat mahtavat maisemat ja maastot monipuoliseen laskemiseen. Otus paljastui myöhemmin piikkisiaksi ja biologinen oppi- kaikki oli muovista jenkkishaissea. Ruuhkista ei voinut valittaa. Näimme neljän päivän aikana muutaman satunnaisen hiihtäjän ja kelkkailijoita. Villi pohjola. Viimeinen laskumme oli jyrkkä seinä täynnä muotoja, joka laski suoraan järven jäälle. Muutaman tunnin haikilla onnistuin laskemaan yhden elämän parhaista laskuista! Adrenaliini ja fiilis olivat korkealla laskun jälkeen. Meistä otettiin valokuvat ja saatettiin autolle asti. 70 USD. Anchorage?Valdez-alueella kolme solaa, jokaiseen omat helposti ymmärrettävät sää- ja lumivyörytiedotesivut: Thompsons Pass Valdezissa: www.valdezavalanchecenter.org Turnagain Pass, 2 tuntia Anchoragesta: www. cnfaic.org/ Hatcher Pass, reilu tunti Anchoragesta: hatcherpassavalanchecenter.org/ LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 27. Hitaammassa nousutavassa oli siis edelleen puolensa ja myös budjetti kiitti. Hankimme Valdezista touring topo -opaskirjan muutamalla kympillä, josta näkyi alueen reittejä ja laskuja. Lupasimme olla laskematta enää kielletyille parkkipaikoille ja näytimme kovin viattomilta, niin vartijat päästivät meidät lopulta menemään ja toivottivat jopa hyviä sallittuja laskuja. Joku ison kissa-apinan näköinen unelias otus säikähti ilmeisesti meitä melkein yhtä paljon kuin me sitä. Tiet ovat hyviä ja pienellä henkilöautollakin pärjää hyvin, mikä on paljon edullisempi. Laskeminen tapahtuu lähinnä muutamien kaupunkien läheisyydessä: Anchorage, Valdez, Haines ja Juneau. Kansainväliset lentomahdollisuudet: Anchorage tai Juneau (toisistaan täysin erillään olevat alueet) 1000?1500 ?, josta autolla tai pikkukoneilla eteenpäin. Auton vuokraus tee-se-itse-matkoille pakollista, niin kuin muuallakin Jenkeissä. Mahdollisuuksia oli niin paljon, että oli ihan hyvä tietää etukäteen, minkälaiseen missioon oli ryhtymässä. Punaniskalänkkärikulttuuri on mahtavan hupaisaa, mutta muuten kylät ja ihmiset muistuttavat valitettavan paljon muuta Ameriikan meininkiä. Hinnat 150?500 USD / viikko. Kerran laskumme päättyi öljynjalostamon parkkipaikalle, mikä ilmeisesti oli todella kiellettyä. Se oli todella palkitsevaa. Kelkkailijat ajoivat jäätä pitkin ja tuijottivat meidän piirtämiä linjoja seinällä ja heittivät femmoja. Amerikkalainen turvallisuusvouhotus nauratti ja hirvitti samaan aikaan. Säiden herra palkitsi meidät vielä viimeisenä päivänä täydellisellä auringonpaisteella, ja lähdimme isommalle seinälle Valdezin kylän vieressä. Mutta jonkin sortin rekisteriin meidät kuitenkin tallennettiin, kun ajokortit ja kamerat lähtivät autolla päämajaan tarkastukseen. Tuoreetkin ainekset oli joko upotettu rasvakeittimeen tai kuorrutettu sokerilla. Mutta sen osan minkä televisio- ja pikaruokasukupolvi oli villistä pohjolasta pilannut, valloittava luonto ja eläimistö kyllä korvasivat. AK tuntui edelleenkin todella aidolta viimeiseltä erämaalta. Kirjassa oli karttoja, kuvia, kuvauksia reiteistä ja aina arvioitu aika, mikä helpotti päivän suunnittelua paljon. Kelit muuttuivat todella vaihteleviksi, mikä pakotti meidät tekemään lyhyempiä retkiä. Ylhäällä solassa kaikki laskut vaativat vähintään 5?6 tuntia pitkän lähestymisen takia, eikä niin pitkiä sääikkunoita ollut luvassa. Liityin ehdottomasti niiden joukkoon, jotka haluavat palata sinne uudestaan ja uudestaan. Hankimme Valdezista touring topo -opaskirjan muutamalla kympillä, josta näkyi alueen reittejä ja laskuja. Mäet sai valita ja suunnitella itse ja fiilistellä koko haikin ajan, että tuosta minä kohta tuikkaan alas. ilman oppaita ja vastuuvapautuslomakkeita. Pidempiin aikoihin mahdollista löytää myös huoneistoja, missä kokkausmahdollisuudet. Keskityimme laskemaan Valdezin kylän ympäristössä, missä keli oli parempi ja merellinen maisema kaunis. Meren pinnan tasolla oli myös puita ja parempi näkyvyys, jos keli huononisi yhtäkkiä. Ensimmäinen lyhyt ja pieni tutkimusmatka valtavaan Alaskaan jätti nälän palata ihmettelemään villiä erämaata. Myös valkopääkotkat tulivat tutuiksi ihan kylän pinnassa. Pakkasimme kamojamme ja olimme lähdössä kävelemään takaisin autolle, kun iso länkkäri pelottavan ison pyssyn kanssa kurvasi isolla hevosella viereen ja rupesi kuulustelemaan. Ruoka oli todella pahaa ja suuri pettymys. Vielä kun valaat olisivat polskineet poukamassa, mitä ne kuulemma myöhemmin keväällä tekivät, olisin varmaan harkinnut muuttoa Alaskaan. Matka ?final frontieriin. Hän uskoi meidän tarinan turistin puuteriunelmista ja vakuuttelumme, että emme ole terroristeja tai teollisuusvakoojia. Luulisi, että tarjolla olisi puhtaasta luonnosta vaikka mitä riistaa ja kalaa, mutta Ameriikan suurin osavaltio. Vuoret eivät silti jääneet Thompsos Passin varjoon yhtään vaan nousivat yhtä jylhinä suoraan merestä kuin ylempänä solassakin. Haikit osoittautuivat yllättävän helpoiksi. Alle tunnissa pääsi jo hyville mestoille, missä olisi voinut haikkailla, kuvata ja touhuta vaikka koko päivän tai sitten jatkaa muutaman tunnin aina toppiin saakka. Täällä voisi touhuta vaikka koko kauden! Aikamme viimeisessä villissä lännessä oli kuitenkin loppumassa ja laskimme järveltä meren rantaan. Kelkkataksilla säästi halutessaan monen tunnin haikin tai pääsi suoraan hyndämestoille. Lännen sheriffi Paluu lihasvoimaan oli taas raskaampaa ja hitaampaa, mutta laskemista osasi arvostaa enemmän, kun tiesi tasan tarkkaan, mitä oli laskemassa. Olimme taas itse suunnitelleet ja toteuttaneet juuri mitä halusimmekin tehdä . Solissa huonon kelin sattuessa nelivedosta on tosin hyötyä. Majoitus hotelleissa, varsinkin jos on lyhyempiä aikoja. Mahdollisuuksia oli niin paljon, että oli ihan hyvä tietää etukäteen, minkälaiseen missioon oli ryhtymässä. FAKTOJA: matka sai jatkoa. Laskijat tulivat ilmeisesti tänne juuri kopterihiihtämään eikä haikkaamaan, mikä jätti paljon tilaa ja mahdollisuuksia lihasvoiman hyödyntämiseen ja neitseellisten laskujen laskemiseen. Käytimme viimeiset päivät Valdezin ympäristössä, mistä löysimme aina uuden seinän, kun edellinen tuli laskettua. Laskimme kelin vaihdellessa nopeasti pieniä spineruneja ja pillow laineja. Lumi oli edelleen täydellistä, ja sitä oli ihan tolkuton määrä. Haikkasimme ylös metsässä, kun jokin sähähti oksalla vieressä
-JS LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Tämäpäs vasta onkin kivaa taustamusiikkia työntekoon! Godspeed You! Black Emperorin uusin tekele on yhtyeen hevein tuotos ja samalla myös kiilaa orkesterin tuotannon kärkisijoille. Ennen kuin George Michaelista tuli outo keski-ikäinen, hän oli maailman paras poptähti. Respect. älä lataa laittomasti. menttielokuvia nyky-Kiinasta ja kritisoi Kiinan hallintoa kärkkäästi käyttäen hyväkseen Twitteriä ja muita digitaalisia työkaluja. Maailman ainut hyvä joululaulu. Tietysti kannattaa ottaa mukaan myös kontillinen selviytymisvarusteita, kavereita ja Dual Survival -DVD-paketti. Dual Survivalissa on vastakkain kaksi selviytymiseksperttiä, joista toinen ei käytä lainkaan kenkiä ja toinen on Rambo-henkisempi kaveri. Run DMC . -JS MUSIIKKI Godspeed You! Black Emperor Allelujah! Don't Bend! Ascend! (2012) Ai Weiwei . Näin lumilautalehden aspektista katsottuna voi kyseistä kohtausta suositella myös kaikille laudan vahauksesta kiinnostuneille. 4. Pätkässä on luonnollisesti armoton tukku aivan sairaita temppuja, mutta mukana on myös Girlin leffoista tuttuja välipätkiä todella makoisa määrä. Järki päähän ja rahat käteen! 1. Ykkösaktiviteetti aaton tienoilla onkin luonnollisesti yhteiskunnan ulkopuolelle vetäytyminen. Slammerin virallisella joulun top 5 -listalla selviät kumminkin kaiken sonnan läpi. Tosin, jos maailmanloppu tulee ennen jouluaattoa, on listaan tutustuminen suositeltavaa jo ennen 21.12.! Odottamalla alennusmyynteihin ehdit myös pohtia hankintoja huomattavasti enemmän, etkä näin ollen hanki sitä turhaa Furby-lelua, joka loppuelämänsä huutaa kenkälaatikossasi apua. Christmas In Hollis. . Joka tapauksessa tämä levy kannattaa ottaa mukaan autiolle saarelle. Jopa maailman kyynisin elokuvakriitikko Konna Tervonen on huhujen mukaan tirskahtanut nauruun Clark Griswaldin legendaariselle pulkkakohtauksen täyttäessä televisioruudun. Varakas taiteilija voisi keskittyä pelkkään taiteeseen, mutta sen lisäksi Ai tekee doku- 28 taalibiisejä, jollaisia Radio Novan kaltaisilla jätemusiikkikanavilla ei koskaan tulla kuulemaan. Piristä maailmankaikkeutta ja säästä iso siivu rahaa tuleviin koitoksiin. Kaikkia Weenin albumeita yhdistää omaleimainen huumori. Perhejuhlien tullessa korvista ulos on erittäin suositeltavaa laittaa puhelin pois päältä ja lyödä töllö päälle. Fakta on se, että välittömästi jouluaaton jälkeen kaikissa kaupoissa alkavat hillittömät alennusmyynnit. 3. tai sitten ei. -JS LEFFAT Bob Dylan Tempest (2012) Bob Dylanilla on paljon kuolaa suussa. Elokuvan kestää reilun tunnin, ja bonukset huhujen mukaan toisen mokoman. Menevää ja astetta raskaampaa poljentoa plus niitä ihania 20-minuuttisia instrumen- Ween The Mollusk (1997) Weeniä on vaikea luokitella mihinkään genreen. se on mahtava! Tämän levyn valmistumisvuotta on vaikea määrittää soundien perusteella, eli kyseessä on jälleen tsekkaamisen arvoinen klassikkotekele. Tässä siis todella nautinnollinen parin tunnin pakomatka pois joulukarkeloista omaan rauhaan. Hanki omasi lähimmästä alan liikkeestä . JOULUJUHLAT TOP 5 . Never Sorry (2012) Ai Wei Wei on eräs Kiinan kuuluisimmista taiteilijoista, jonka tavaramerkki on jättimäiset taidespektaakkelit, joita hän avustajiensa avulla kyhäilee. -JS. Hehkutuksesta huolimatta en voi kuitenkaan suositella bändin tsekkaamista livenä seisomapaikoilta. Heivaa Michael Bublen ja kumppaneiden levyt takaisin Top Tenin alelaariin ja luukuta Youtubesta aitoa ysäriräppiä jouluteemalla höystettynä. Last Christmas. Viimein on aikaa kaikille rästiin jääneille elokuville, levyille ja vaikka askartelulle. Kappale on myös tuttu Jackassista! Okei, on olemassa myös toinen hyvä joulukappale. 5. Klassikot kuten Wake Me Up Before You Go Go! tosin kalpenevat Last Christmasin rinnalla, joka on enemmän joulu kuin Samuli Edelmanin tulkinta kappaleesta Ave Maria. 2. Kengättömällä tyypillä on jotenkin parempi meno, mutta laskemiseen kengättömyyttä on vaikea sovittaa kylmyyden, kovien täräysten ja siteiden vuoksi. Nääntyminen ja polvien halvaantuminen oli lähellä loputtoman pitkällä ja laahaavalla keikalla, vaikkakin taustalle heijastettavat videot olivat hienoja ja soitanta laadukasta. Tämä leffa pistää ajattelemaan ja tarjoaa kiinnostavan katsauksen nyky-Kiinan meininkiin. VIIHDETTÄ VÄHÄMIELISILLE Joulu on tunnetusti vuodenajoista kaikkein synkin. ?Kuolevan miehen ääni. Joululahjattomuus. Wham! . Pretty Sweet Kenties kautta historian yksi odotetuimmista skedeleffoista on viimein nähnyt päivänvalon. Mikään ei tuo joulumieltä tupaan paremmin kuin jouluelokuvat! Henkilökohtaisiin suosikkeihini kuuluvat klassikot kuten Ison Arskan jouluinen herkkupala Isäni on turbomies, Will Ferrelin aivan liian vähälle huomiolle jäänyt Elf sekä tietenkin Chevy Chasen törkeen kova Joulupuu on käristetty. Kriittisestä toiminnasta johtuen häntä on pahoinpidelty, pidetty vangittuna ja kidutettu Kiinan hallinnon toimesta. Girl & Chocolate . Nykyään päihdeongelmien takia jo hajonneella orkesterilla on monta loistavaa levyä, mutta juuri The Mollusk on yksi ylitse muiden . Kuola tunkeutuu kurkkuun ja saa äänen rahisemaan
RUKALLA JA PYHÄLLÄ TAPAHTUU* *Rukan Parkkikauden Avajaiset 8.12.2012 *K2 Free?kend Pyhällä 22.-24.3.2013 *Lumilautailun SM-kisat Rukalla 4.-7.4.2013 *SpringBreak Rukalla 18.-21.4.2013 *Carsberg HighFive Pyhällä 19.-21.4.2013 *MayDay Pyhällä 28.4.-1.5.2013 *Wappulounas Rukalla 26.4.-1.5.2013 Lisää tapahtumatietoja ski.ruka.fi/tapahtumat ja ski.pyha.fi/tapahtumat LIITY FACEBOOKISSA RUKA BATTERYPARK & PYHÄ FUNPARK
VIHERNURKKA Kuvaaja: Rafael Schmid ALETSCHJÄÄTIKKÖ VUONNA 1856 30 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Jos politiikka ei kiinnosta, äänestä silti. 2. 1 500 metrin alapuolella lumi jää yhä harvemmin maahan ja lumen sijaan sataa runsaasti vettä. OECD:n mukaan tällä hetkellä 57 tutkitusta Alppien 666 laskettelukeskuksesta kärsii ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Se on osa Sveitsin Alppien Jungfrau-Aletsch-aluetta, joka on Unescon maailmanperintökohde. Suosi firmoja jotka ottavat ympäristöasiat huomioon. Aletschjäätikkö (saks. Jos lämpötila nousee vielä lisää 2 °C tarkoittaa tämä, että vuonna 2050 enää 50 % keskuksista on lumivarmoja. Pahiten lämpötilan nousu vaikuttaakin matalalla sijaitseviin keskuksiin. Esimerkiksi Les Portes Du Soleilin alue on vaarassa menettää lumensa jo 20 vuoden päästä, jos ilmastonmuutosta ei saada kuriin. Oheisista kuvista voi yrittää päätellä, kuinka kauan paikalla tulee ylipäätään olemaan jäätikkö. OECD:n raportin mukaan vuoteen 2050 mennessä suurin osa Alppien jäätiköistä on kadonnut ja samassa rytinässä suurin osa hiihtokeskuksista. Viimeisten 100 vuoden aikana ilmasto on lämmennyt maailmanlaajuisesti 0,74 °C, mutta Alpeilla lämpötila on noussut jo 2 °C. Kahden asteen lämpötilan nousu ei kuulosta äkkiseltään pahalle, mutta käytännössä lämpeneminen on jo erittäin vakavalla tasolla. Syö luomu, lähi- ja kasvisruokaa mahdollisimman usein. Act. Lähde RIde Greener + OECD raportti ?Climate Change in the European Alps? Lue lisää: www.ridegreener.com LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 31. Valitse ekosähkön toimittaja netistä ja soita sinne. Vaihtaminen kestää noin 5 minuuttia. 3. Ilmastonmuutoksen pahentuessa Alppien menetetyt lumet taitavat kuitenkin olla niitä pienimpiä ongelmia. JÄÄTIKÖT! Teksti Jari Salo ALETSCHJÄÄTIKKÖ VUONNA 2010 afael Schmid MITÄ TEHDÄ? 1. VIHERNURKKA R.I.P. Kun maailmanpankin konservatiivitkin varoittelevat jo ilmastonmuutoksen vakavuudesta on kaikkien syytä ottaa homma tosissaan. Myös kivet ja maa-aines, jotka ovat aikaisemmin olleet tukevasti jäätyneenä kiinni, irtoavat entistä helpommin aiheuttaen kivi- ja maanvyörymiä ja tekevät vuorilla liikkumisen entistä vaarallisemmaksi. Tällä hetkellä dumppaamme ilmakehään hiilidioksidia enemmän kuin koskaan. Jos taas lämpötila nousee 4 °C, niin 70 % keskuksista ei voi avata ollenkaan ja luonnonlunta on ainoastaan 202 keskuksessa. Vaihda vihreään sähköön. Lihan ja maidon tuotannon päästöt vastaavat koko liikennettä yhteensä. 4. Tykkilumikaan ei ole ratkaisu, jos lämpötilat pysyvät nollan yläpuolella. Ikiroudan sulaminen aiheuttaa myös uudenlaisia ongelmia korkeammissa keskuksissa. Monet yläasemat on rakennettu ikiroudan päälle, ja sen sulaminen tarkoittaa sitä, että rakennelmat ovat yhä epävakaammalla pohjalla. Padi-sukeltajilla on osuva ohje paniikkitilanteiden varalle: Stop. Think. Äänestä oikeita tyyppejä ja puolueita. Tiedemiesten tähänastiset ilmastoskenaariot ovat olleet liian maltillisia, ja todellinen muutos on ollut rajumpi kuin laskelmat. Jos lennät, niin lennä mieluummin harvemmin ja pidempiä reissuja ilman välilaskuja kuin monia lyhyitä. Aletschgletscher) on Alppien suurin jäätikkö. Suosi junaliikennettä ja kimppakyytejä aina kun mahdollista. 5. Alppien laaksojen lumen lämpötila on 0 °C tienoolla, ja pienikin lämpimämpi kausi saa lumen sulamaan laaksoista pitkiksikin ajoiksi
Pihaboksista on tämän takia tahkottu bäkki viitosta kolme tuntia.. Usein kerkesi sauna jäähtyä ja kello kipittää lähelle puolta yötä ennen kuin Hepe tuli sisälle . -Iiro Laakkonen, Henrin isoveli 32 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. HENRI-PETTERI LAAKKONEN Henri-Petteri Laakkonen Teksti Arto Saraniemi, Potretit Harri Tarvainen ?Näin ensilumien aikaan mieleeni tupsahtaa aika, jolloin Hepen kanssa kasasimme joka syksy reilimäen koko pihan lumista. hän kun halusi temput tehdyksi täydellisesti eikä vain sinne päin. Rankasta ponnistusharjoituksestahan se meni, kun hyppyrillä kokoa oli juuri ja juuri kengänvarren verran, ja isän tekemällä reilillä oli korkeutta hiukan vajaa metri. Hepehän laski alkuaikoina 105 cm pitkällä laudalla, joka oli tuolloin itse miehen mittanen
Mites mennee? - Hyvin menee. Mukava oli tulla takaisin Suomessa. Otit kauteen hyvän varaslähdön? - Kyllä. Kaveri tunnetaan tuttavallisemmin nimellä Hepe. Nyt on aika laittaa Hepe haastateltavan tuoliin ja avata hänen itäsuomalaista sielunmaisemaansa. Moriensta Hepe. Maistuuko reissaaminen yleensä? - Kyllähän se hyvältä maistuu sopivissa määrin, mutta välillä tuntuu, että liika on liikaa. Ei me oikeastaan muualla siellä oltu. Kyseessä oli Laakkosen poika, Henri nimeltään. Haettiin tatsia tulevaan kauteen. Oletko nyt muutamaa askelta kavereita edellä? - Kyllä ne vanhat temput lähti sieltä tulemaan. Normaalilla rutiköyhällä rantarosvolla kiinnostaa nyt tietää, että onko sponssit avustanut reissussa vai lähteekö kaikki matkarahat vielä omasta selkähiestä? - No jollain tapaa kovalla työllä reissu on ansaittu. Kolme viikkoa voisi olla sellainen sopiva aika, mutta eipä maapallon toiselle puolelle ole järkeä pariksi viikoksi lähteä. Kyllä siellä ehtii kuitenkin koti-ikävä iskeä. Mites reissu Uuteen-Seelantiin meni? - Hyvinhän se meni! Mentiin maajoukkueen kanssa Wanakan kylään mentiin asumaan ja Snowparkissa laskettiin menemään. Ei ollut pahassa ruosteessa. Maapallon toiselle puolelle laskureissu ei kuulosta kovin edulliselta hommalta. Tämä oli toinen kerta siellä. Sieltä se raha nyt tällä kertaa tuli. Oliko ensimmäinen kerta kyseisessä kohteessa? - Ei itse asiassa ollut. Laskureissuhan se oli hyvin pitkälti. Alkusyksystä oltiin kuukauden verran Uudessa-Seelannissa laskureissulla. Sanotaan näin, että jos siellä mäessä on vuosia vietetty, niin mukavahan se on, että laskeminen antaa tällä tavalla takaisin. Olihan se aika kallis reissu ja maksoin aika kauan vanhemmille velkoja siitä reissusta, mutta nyt toiselle kerralle sain onneksi taloudellista tukea olympiakomitealta. Oliko erilainen fiilis, kun sait lähteä laskureis- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 33. Olympiakomitean tuki auttoi siihen, että pääsin reissuun. Itellä ainakin tuntuu, että kuukausi on aika maksimi aika olla putkeen reissussa. HENRI-PETTERI LAAKKONEN Ensimmäiset kunnon muistikuvat ja rekisterit tämänkertaisesta sankaristamme minulla on Rukan 2009 vuoden SM-kisoista, kun Joel Lahti kysyi multa, että kuka on tuo pieni kundi, joka laskee helkkarin hyvin ja näyttää juniorimallin Lauri Heiskarilta. Ensimmäisellä kerralla olin reissussa ihan omakustanteisesti. Teki mieli lähteä käymään vähän kauempana laskemassa. Uutta-Seelantia kauemmaksi on melko hankala Suomesta käsin edes päästä
Asiat ovat loksahtaneet sillä tavoin aika hyvin kohdilleen. Kotoa on tosiaan se 20 kilometriä Venäjän rajalle. Itäsuomalaisista laskijoista tulee mieleen ainakin kieroutunut huumorintaju. Ne telineet ovat muuten melko karuja katiskoja! Jatketaan tätä kisadebattia vielä hieman. En ole hirveämmin mitään suunnitellut. Hommat on kyllä menneet hyvin Batteryn kanssa. Mitäs tulevana kautena olisi tarkoitus hommailla? - Aluksi suuntaan Rukalle kaudeksi. Monesti Hannulla ja. Kisareissuja tulee olemaan jonkin verran. Olet melkein niin Itä-Suomesta kotoisin, että idemmäksi ei melkein pääse. Minkä kylän poikia olet? - Kiteeltä olen kotoisin. Jokusen FIS:n Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Ylläs 34 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI järjestämän slopestyle-kisan voisin käydä myös. Niistä telinehyppykisoista en välitä juuri yhtään! Niihin en kovin helpolla lähde kiipeilemään. Mitäs se B-Unit käytännössä on? - Ne haluaa tukea nuoria ja lupaavia laskijoita sellaisella tukisopimuksella. Se on hyvin pieni paikkakunta Itä-Suomessa. TTR-kiertueesta ainakin European Openiin haluaisin mukaan. Hyvällä ystäväpiirillä on ollut vaikutusta myös siihen, että miten asiat ovat edenneet tähän asti. Valokuvia olisi myös mukava ottaa, joten joka osa-aluetta pyrin tekemään. ?Niille laskijoille, joilta aina sitä palkintopallisijoitusta kisoista odotetaan, paine on varmasti kova. Onko takaraivossa jo ensi talven Sotsin olympialaiset, ja kuinka realistiseksi näet mahdollisuutesi ottaa osaa niihin tsembaloihin? - En tiedä vielä seuraavista olympialaisista. Itsellä ei ole sitä ongelmaa olemassa.? Siinähän on hommaa kerrakseen. Hyviä heppujahan itäsuomalaiset kuitenkin ovat. Ketä Hepe katseli junnuna Itä-Suomen rinteissä ylöspäin? - No Kolillahan tuli katsottua Nakua (Piirainen), Jukkista (Piirainen), Simppistä (rautava), Könniä (Könönen) ja Sekunda-Soinista muun muassa. Kunnon idoleita ovat koko edellä mainittu porukka! Mites tuo laskeminen on lähtenyt liikkeelle tuommoisella pienellä, itäsuomalaisella paikkakunnalla? - Isoveli tutustui aikanaan sellaiseen heppuun kuin Takalan Hannu. Minkälaista porukkaa itäsuomalaiset ovat? - Itäsuomalaiset ovat hieman juroa porukkaa ainakin aluksi. On vaan tullut paljon laskettua ja nautittua laskemisesta. Velimies ja Hannu vaihtoivat kuulumisia ja tuli ilmi, että molemmilla oli takapihalle raksatut parkit. Ehkä myöhemmin tulevaisuudessa, mutta on hankala sanoa, ovatko seuraavat talviolympialaiset jo liian pian. HENRI-PETTERI LAAKKONEN sulle muiden kustantamana? - Olihan se huolettomampi sen puolesta, että ei tarvinnut sitä rahan palamista ihan joka ruokaostoksen yhteydessä miettiä. Itsellä ei ole sitä ongelmaa olemassa. Jätetäänpä kisajorinat ja vaihdetaan asiasta moottorisahaan. Siellä on sellaisia kisa- ja videolaskijoita, kuten Joel Ahola, Petrus Koskinen, Ilkka-Eemeli Laari ja minä. Siitä alkoi sellainen pienimuotoinen kilpailu, että kummalla oli takapihalla paremmat vehkeet. Ja jos Eemeli (Hepola) haluaa meitä taas kuvata, niin voisin mielelläni kuvata myös. Siinä säästi jo tosi paljon. Olet kuitenkin joutunut tekemään paljon duunia sen eteen, että olet tuollaisessa onnekkaassa tilanteessa? - Aika lailla se tilanne on tullut eteen melko huomaamattaan. Onhan siellä kisoissakin tullut pyörittyä, enkä minä kisaamista näe yhtään vastenmielisenä. Battery ilmeisesti auttaa sinua matkabudjetilla. Lentoliput sinne on tosi kalliit, joten se auttaa älyttömästi, ettei tarvinnut niitä maksaa itse. Tarkkaan en osaa sanoa, että kuinka pitkiä aikoja siellä tulen olemaan, mutta enemmän ja vähemmän joka tapauksessa. Sehän riippuu siitä, miten tulevana kautena laskeminen kulkee kisoissa ja muutenkin. Monestihan tilanteista vaan löytää itsensä, joten antaa ajan näyttää. Onko jo aistittavissa kovia paineita niillä laskijoille, jotka sinne päämäärätietoisesti haluavat lähteä? - Niille laskijoille, joilta aina sitä palkintopallisijoitusta kisoista odotetaan, paine on varmasti kova
HENRI-PETTERI LAAKKONEN Kuvaaja: Matti Ollila Paikka: Ruka LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 35
Pojilla oli nimittäin traktori jo siinä vaiheessa. Kolilla käytiin kanssa jonkun verran. Oli rainbow?ta, flatdownia, ja handreilejä vaikka kuin monen pituisia. Loma-Koli oli siihen aikaan tosi kova sana, kun Simppis ja muu komppania oli hoitamassa parkkia. Kuvaaja: Harri Tarvainen Paikka: Oulu ?Takapihalta otettiin vauhdit sellaisesta viisi metriä korkeasta hirvitornista. Siitä laskettiin täysiä hyndään, joka oli järven jäällä.? 36 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Kuin vanha olit, kun teillä oli tuo pihaparkkien kultakausi? - Kultakausi takapihalla taisi olla silloin, kun olin yläasteella. Ei ole ihan joka pojan kertomus siitä, miten on laskemisen aloittanut. Vanhemmat ovat laittaneet paljon aikaa ja rahaa tähän hommaan. Toivottavasti joku päivä voisi voittaa sellaisen summan rahaa, että voisi lätkästä ne sinne kotipöydälle takaisin kiitoksena kaikesta. Kävittekö missään lähikeskuksissa laskemassa velipojan kanssa, jos siinä mitään lähikeskuksia edes oli? - Käytiin me Mustavaaralla. HENRI-PETTERI LAAKKONEN Hannun veljellä Ristolla vehkeet oli viimeisen päälle. Sillä ne kasasivat hyndät ja nokat, jotka sitten viimeisteltiin lumikolalla ja lapiolla. Silloin alkoi ymmärtämään jotakin tekniikan päälle, kun siihen asti oli vaan rykinyt menemään. Hyndässä oli väliä korkeintaan viisi metriä. Se oli tärkeää aikaa mun laskemiselle. Vaikutat oikein suoraselkäiseltä miehen alulta. Olet varmasti kuitenkin toilaillut menemään kotikonnuilla teini-iässä. - No aika kiltti olen kakarana ollut. Sekään ei ihan lähellä ollut, sillä sinnekin oli matkaa noin kahdeksankymmentä kilometriä. Meillä hyndä oli kasattu ihan käsipeleillä eli kolalla ja lapiolla. Maapohjathan niissä oli loistavat! Silloin kun meidän takapihan uimarantaa muokattiin kaivinkoneella, iskä käski kaivinkonekuskia vääntämään samalla meille pienet ländinpohjat. Reilit iskä hitsasi itse, ja niitähän oli vaikka minkä näköisiä. Kun menin Vuokattiin lukioon, ostin ensimmäistä kertaa eläissäni kausikortin keskukseen. Miten se kehitys jatkui Vuokatissa? - Kehityskaari lähti nousuun Vuokatin aikoina, kun sai laskea paljon kunnon rinteessä muun muassa Sakun (Tiilikainen) ja Valtterin (Paunonen) kanssa. Näin jälkeenpäin on isää ja äitiä kiittäminen siitäkin. Miten kotiporukat ottaa laskemisen nykyään? - Tosi kannustavaisia ne ovat. Loistavat vanhemmat ovat senkin asian suhteen. Se oli huippua aikaa! Kaikki olivat intoa täynnä. Kuulostaa todella hienolta ja ainutlaatuiselta! Olet siis pihaparkkien kasvatti. Siitä laskettiin täysiä hyndään, joka oli järven jäällä. Minkälainen pihaparkki teillä oli kotitalon takapihalla? - Takapihalta otettiin vauhdit sellaisesta viisi metriä korkeasta hirvitornista. Takapihalla oli viidet halogeenit loistamassa, että päästiin laskemaan myös pimeässä. Eipä siellä
Uusin Pää Kii! -yhtyekin on aivan loistava. Jos näkee vaikka hienon paikan ja tilaisuuden, niin osaan nähdä kuvan heti mielessäni. Noora & Satu. Omasta mielestäni mulla on ihan hyvä sävelkorva, mutta nuotteja tai sointuja en pysty ihan heti biisistä tunnistamaan. Itseinho ei ole kadonnut mihinkään. Touché! Alkaa olemaan lopetuksen paikka. Sulla näyttäisi olevan silmää siihenkin hommaan. - Valokuvaaminen alkoi nappaamaan hirveästi yläasteella ja ostin sitten rippijuhlista saaduilla lahjarahoilla järjestelmäkameran. Sulla pysyy hyvin jaloissa myös laudanpätkä neljällä rullalla ja osaat soittaa hyvin kitaraa. Kiteen parkki oli myös hyvä, mutta sinne ei päässyt niin usein. Näin Facebookissa myös sinun ottamia kuvia reissuista. Sitten kun talvella tulee laskettua välillä suorastaan liikaa pitämättä välipäiviä, kitaransoitolla pystyy lepäämään ja rauhoittumaan. Siellä vietettiin kesällä monia päiviä. Saku, Enni, Vade, Sampo, Tommi, Ville, Muhiz ja Jogi. Kyllä osaan ne perusjutut ihan hyvin. Kaikilla kovilla oli tietenkin laadusta tinkimättä Suzuki PV! Vaikutat olevan melko monilahjakkuus. Skeittaamaan me mentiin monesti Kiteen parkille, mutta ihan skeittaamassa me siellä oltiin viikonloppuisin. se on, mutta en näe vielä mitään tarvetta vaihtaa hyvää tavaraa. Kiitos myös teille Slammerin väki sekä kaikille niille sadoille laskukavereille, joiden kanssa on saanut laskea! Kiitos! INFOT TISKIIN: Nimi: Henri Petteri Laakkonen Syntymäaika: 17.07.1992 Lukion päättötodistuksen keskiarvo: 7,5 Lauta: K2 Lifelike Sponsorit: Battery Energy Drink, K2, Quiksilver Stance: ihan käsivarsimitalla siteiden välistä, kulmat +15 & -15 Muut harrasteet: skeittaus, kitaransoitto, valokuvaus ITunesin 5 soitetuinta biisiä: The Gaslight Anthem: Great Expectations Social Distortion: Reach For The Sky Bob Dylan: Don?t Think Twice, The Gaslight Anthem: Here?s looking at you kid Social Distortion: Angel?s Wings LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 37. HENRI-PETTERI LAAKKONEN Kuvaaja: Matti Ollila Paikka: Ruka paljoa ylimääräistä tee mieli toilailla, kun on yli kymmenen kilometriä lähimmälle asfaltoidulle tielle ja Kiteen keskustaan on kaksikymmentäneljä kilometriä. Ville & Pia - Quiksilver, Juhana - K2, Koko Batteryn kööri, PT-Filmsin porukka. Silloin kun mieli on ollut matalalla, kitara on ollut tärkeä apu käsitellä omia fiiliksiä. Mikä genre erityisesti miellyttää? - Punk ja rock pääsääntöisesti: Gaslight Anthemia, Social Distortionia ja muuta tämän tyyppistä. Nyt se on kylläkin myyty. Entäs tuo musikaalisuus ja kitaransoitto? - No kyllä koen olevani musikaalinen. Sitä voisi miettiä ihan tulevaisuuden ammatiksi. Oliko kyseessä Honda Monkey vai Suzuki PV? - Suzuki PV mulla oli aika pitkään. Suomalaisista tykkään paljon Teemu Bergmanin tuotannosta. Sillä olen kuvannut oikeastaan tähän asti. Moni kaverikaan ei välttämättä tiedä, että monesti kun olen yksin, niin soitan aivan älyttömiä määriä kitaraa. Siihen saattaa juuttua tosi pitkäksi aikaa. Se oli todella hiljainen paikka, jossa oli paljon asfaltoitua tilaa. Musiikilla on myös käsitelty monet huolet ja murheet. Vanha mallihan Missäs roolissa se musiikki itsessään on sinun elämässä? - Todella suuressa roolissa se on. Missäs soratiellä teillä skeitattiin junnuna, jos parkille oli 20 ja lähimmälle asfalttitielle 10 kilometriä matkaa? - Meidän lähellä oli sellainen paikka nimeltä Puhos, jossa oli tehdasalue, jossa oli ainakin yhteen aikaan huonekalutehdas. Saatiin sitten luvat skeitata siellä ja rakennettiin sinne reilejä ja kurbeja. Ei sitä niin vain mopolla lähdetty sinne ytimeen ajelemaan. Sillä ajoin vielä lukioaikoinakin. Valokuvaaminen on sellaista hommaa, jota ei tarvitse ylimääräisiä miettiä. GoofyShop Sasse. Laitahan loppusanat ja kiitokset ne ansanneille. - Kiitokset: Äiti, isä ja veli Iiro, Milla. Se on tarpeeksi hyvä mun käyttöön
LEMMENLOMA TURKKILAISITTAIN Hamsin rakas päiväkirja Lemmenloma turkkilaisittain Teksti Hans Kestilä, Kuvitukset Eesu Lehtola 38 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Vanhana Turkin-kävijänä Tuomo jakoi muitakin toinen toistaan kummallisempia tarinoita matkoiltaan, joita poikkeuksetta seurasivat joukkiomme nauruun repeämiset. Omalla kohdallani taktiikka oli selvä. Tornihuhut kertoivat, että eräällä reissulla paikalliset olivat muun muassa hakeneet ukot Istanbulin kentältä, pakanneet lautabägit ja ukot umpikorisen pakun taakse, heittäneet viskipullot jokaiselle ja toivottaneet hyvää matkaa. Lentoemo vaikutti varsin kiinnostuneelta ja jatkoikin ?Nice, where?, ja koska itselläni ei ollut hajuakaan vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi ?I have no idea?. vain Pelle rastoineen puuttui pelkääjän paikalta. Matkan eteneminen ei oikein lähtenyt Istanbulin päässä käyntiin vauhdikkaasti, sillä ruuhkassa köröteltiin reilut kolme tuntia kävelyvauhtia ennen kuin päästiin suurkaupungin alueelta eteenpäin. Yksi ikimuistoisimmista hetkistä oli, kun porukalla oltiin ostamassa sahaa paikallisesta rautakaupasta spotinraksausta varten eikä paikalliset puhuneet sanaakaan englanniksi. LEMMENLOMA TURKKILAISITTAIN Omat aiemmat Turkin kokemukset koostuivat muutaman talven takaisesta reissusta Petskun (Hasselgren), Nikon (Länsiö) ja Riston (Mattila) kanssa. Sen verran täytyy valottaa, että kyseessä on siis mitä mahtavin jääkiekkopeli. Laskijoiden kuljetus oli tällä kertaa ulkoistettu, ja kun Suomi-porukka plus muutama pohjoismaalainen ja sveitsiläinen jamppa olivat ländänneet Istanbuliin astui koko konkkaronkka EB:n busseja vastaavaan laitteeseen . Koko suomiporukka oli aivan haltioissaan pelistä ja toistensa haastamisesta. oli hoitanut koko seurueelle lennoista lähtien kaiken reissuun liittyvän, joka mahdollisti hyvin turistisuhtautumisen koko keikalle. Astuessamme Istanbulin koneeseen Munchenissä lentoemo kysäisi minulta iloisesti ?Oh, you?re going skiing?, johon vastasin tomerasti ?No no, snowboarding?. Vauhdinottona hyndään toimi pitkä loiva rinne, eikä uuden lumen kanssa vauhtien saaminen hyppyriin ollut mahdollista. kun kontissa. Voi todeta, että toiminnan taso alkoi olla hyvillä leveleillä siinä vaiheessa, kun Pässi viritteli läppärillä Exceliin taulukkoa Ice Rage -turnauksesta. Useimmiten olen kuitenkin toiminut jollain osaa matkanjärjestelijänä majoituksien ynnä muiden buukkauksien muodossa, mutta nyt oli aika kokeilla jotain uutta. Tiedossa oli, että perjantai tulisi olemaan täysin pyhitetty matkustamiseen, mutta onneksi ei matkaseuran määrästä eikä laadusta ollut pulaa. Turkin connectioni . Todistusaineistoa voi tarkastella toissakaudella ilmestyneestä Slammer-julkaisusta. Matkanteko sujui kuitenkin mateluvauhdista huolimatta rattoisasti Ice Ragea iPadilla hakattaessa. Seurueemme repesi tämän vuoropuhelun johdosta harmoniseen yhteisnauruun, ja samalla tajusin valinneeni taktiikan reissua varten täysin oikein. Tuomon tarinoiden perusteella saattoi odottaa jos jonkinmoista fanfaarivastaanottoa turkkilaisten toimesta kentällä, joka ei kuitenkaan tällä kertaa realisoitunut. Turvallisesta matkasta ei tainnut olla puhetta. Onneksi ?testere? oli tsekattuna sanakirjasta valmiiksi. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä siis ItäTurkkiin laskemaan putikkaa, mutta kuuluisan kristallikiteisen puuterin sijaan spotit raksattiin kuitenkin loskalumesta. Miedomman vastaanoton johdosta Istanbulin kentän Burger Kingin jonosta kantautui kohtuullisen huvittavasti matkanjärjestäjä Tuomon tämänvuotista meininkiä kyseenalaistava kommentti ?Johan on kummallista, kun pitää ihan burgeritkin maksaa itse?. Laskeminen tapahtui pääosin lumella, mutta todellisuudessa useimpien spottien kohdalla myös mudassa. Jonkin sortin hyppykilpailusta ja -näytöksestä kuitenkin oli kysymys . tällä kertaa nimeltään Ugur . Raivoisasta LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 39. Sekalaiseen reissuseurakuntaamme kuuluivat allekirjoittaneen lisäksi Sebu (Naumanen), Niki (Korpela), Jani (Sorasalmi), Valtteri (Paunonen), Jeppe (Rontti) ja Mara (Kalliola) sekä matkanjärjestäjä Tuomo (Ojala) ja pitkän linjan FIS-tuomari Pässi (Jari Tuoriniemi). Monena aikaisempana kautena olin kuullut Suomi-jäbien Turkin-reissuista ja paikallisesta hefestä, Ufukista. Kun olin saanut vahvistuksen, että mahdun mukaan reissulle, päätin, että otan mahdollisimman vähän selvää siitä mihin ollaan menossa ja mitä siellä tapahtuu varmistaakseni, ettei yllätyksiltä vältytä. Tuomo vahvistikin kyseisen tarinan todeksi ollessaan yksi matkustajista kyseisen pa- Mäessä odottava kisahyndä osoittautui ennakko-odotuksien mukaiseksi: mittakaavoista ei ollut hajuakaan, paikalliset eivät olleet ilmeisesti kuulleet heitosta ja lippa oli laaka ja kolmion mallinen. Matkalla sattui ja tapahtui. Voisi sanoa, että reissu oli kokonaisuudessaan vähintäänkin mielenkiintoinen. Perjantai 2.3.2012 Ensimmäisen lennon lähtöajaksi oli kirjattu kirpeä 06:35 ja suunta olisi kohti Munchenin välipysäkkiä. Rakensimme muun muassa qp:n lumesta, johon kului peräti kolme päivää, kun toisena raksauspäivänä koko härveli romahti ja siten vaati melkoisesti lisää lapionkäyttötunteja. sen verran valkeni Facebookin inboxtiedotteessa
Tuloksena. Kinki oli viettänyt matkakohteessamme viikon päivät, ja terveiset kuuluivat seuraavasti: ?Ländi näyttää kauheelta eikä lippaa ole vielä tehty. Lähdin Tuomon kanssa reilun tunnin mittaiselle raksaussessarille, joka tarjosi muun muassa kielimuuria ja armotonta pähkäilyä. Perästä kuului vielä ?Täyskaato!. reippaan tuulen saattelemana vaakatasossa. Näkökyvyn puutteen vuoksi Jeppe pääsi yllättämään meidät kolme laskemalla ?rivin. Lunta oli satanut reilusti ja sitä tuli edelleen . Aulabaariin jäätiinkin fiilistelemään päivän laskuja ja pohtimaan, kuinkakohan huomisen kisan mahtaa käydä, sillä lumentulo ei ollut loppunut vieläkään. Onneksi en tapani mukaan ollut saanut vielä laskukamoja pois päältä after skiissä, kun alkuillasta Ugur lähestyi Tuomoa toivoen, että raksattaisiin vielä iltaa varten jonkinmoinen kisa/showhyppyri rinnekahvilan eteen. Meikäläinen, Jani ja Pässi oltiin pysähdytty kahden rinteen välissä olevalle putikkakentälle odottamaan Jeppeä. LEMMENLOMA TURKKILAISITTAIN pelaamisesta johtuen ainakin henkilökohtaisesti kärsin peukaloiden melkoisista hiertymiskivuista jo bussimatkan aikana. Oman lisämausteensa matkustustunnelmaan antoi Kinki (Teemu) Kinnusen viesti, jolla hän lähestyi matkanjohtajaamme Tuomoa. eikä voinut muuta kuin nauraa samalla kun yritti kieriä takaisin pystyyn syvältä lumesta. ohi ja tuuppaamalla jokaisen kumoon lumeen. Itse kun ajattelin, ettei Turkissa lasketa kuin wifebiitteri päällä polttavassa auringonpaisteessa kevätsohjoa, oli syytä varautua jonkinmoiseen kulttuurishokkiin. Perille kuitenkin päästiin pitkästä matkasta huolimatta puolenyön jälkimainingeissa, ja vaikka pimeyden takia maastonmuodoista tai keskuksesta ylipäätään ei saanut muodostettua kuvaa, oli lunta paljon ja sitä satoi edelleen. Lauantai 3.3.2012 Hyvin nukutun yön jälkeen lauantaiaamun totuus valkeni ensimmäisellä vilkaisulla ikkunasta ulos. Oli täysin jatkuva white room, ja vain laudan äänestä saattoi päätellä, että nyt liikutaan johonkin suuntaan. Päivän paras muuvi taisi olla Jepen täyskaato. Tunsin oloni hieman hämmentyneeksi. Alempaa rinteestä löytyi vielä hyvää mettäpätkää, jossa näkökenttään sai jo vähän kontrastia ja putikan pölläyttäminen onnistuikin vallan mainiosti. Kisat siirrettiin suosiolla seuraavalle päivälle. Laskupäivän päätteeksi iloisena yllätyksenä saimme kuulla, että hotellimme oli all inclusive ?tyyppinen: aulabaarissa tarjoiltiin ilmaisia virvokkeita puoleen yöhön asti. Sebu tuli toiseksi ja Jani kolmanneksi eli pojat hoitivat mukavan palkkapäivän koko posselle. ja kolmion mallinen. Pilvet olivat sen verran alhaalla, että näkökyky oli lähes olematon. Ei muuta kuin aamupalan kautta vehkeet niskaan ja mäkeen. Mäessä odottava kisahyndä osoittautui ennakko-odotuksien mukaiseksi: mittakaavoista ei ollut hajuakaan, paikalliset eivät olleet ilmeisesti kuulleet heitosta ja lippa oli laaka 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kisan voittaja Niki, joka raapaisi noin seitsemän metrin pituisesta hyndästä frontti tonnin. Vauhdinottona hyndään toimi pitkä loiva rinne, eikä uuden lumen kanssa vauhtien saaminen hyppyriin ollut mahdollista. Koko remmi siirtyikin sutjakkaasti laskemaan putikkaa, joka ei ollut ihan normi putskua. Se sopikin meille varsin hyvin. Putskua on metrin verran.
Laskemisen jälkeen siirryttiin hotellin kylpylään lymyilemään ja dinnerin kautta aulabaariin juhlistamaan onnistunutta reissua. Meininki olikin jopa hieman löysää siihen pisteeseen asti, kun naapuripiru Stefan Carlsson Ruotsista laittoi caba ysin rullaamaan. mitä nyt tuuli oli hiukan voimistunut. Sebu tuli toiseksi ja Jani kolmanneksi eli pojat hoitivat mukavan palkkapäivän koko posselle. Kisan jälkeen innokkaimmat ottivat vielä puurajassa olleen ankkurihissin ympäristön putikat haltuun. Voin suositella kaivaa meiningeistä Youtube-linkin esiin: siitä välittyy hyvin se hämmentävä meininki. Ja helkkarin kivaa oli! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 41. Suomiporukan kesken . ei ollut toivoa päästä yli vaikka otti vuoren päältä vauhdit. No, suomalaisella sisulla koitettiin vielä kelkalla hiukan lisävauhdin kanssa ja joku 10 metriä alastulon yli täysin flätille. Paikalle oli kerääntynyt ihan mukavasti yleisöä, ja hyvin nopeasti selkeni, että yleisö suorastaan vaati volttitemppuja. Pienen brainstormailun tuloksena paikalliset hefet olivat sitä mieltä, että kisa olisi kuitenkin syytä järjestää, mikä oli täysin ymmärrettävää: olihan paikalle lennätetty iso jengi sitä varten. Ymmärrettävää kyllä . LEMMENLOMA TURKKILAISITTAIN oli ihan hauskan näköinen pieni hyndä erittäin lyhyellä alastulolla. Ysin maissa illalla enemmän ja vähemmän reipas reissujengi veti laskukamat toistamiseen päälle ja lähti esittelemään vahvimpia manöveerejään uudesta hyndästä. Eilen illalla raksatulle hyndälle siis ja kisa käyntiin. Ennen kisaa tuomaristosta kantautui Pässin vahingoniloinen kysymys ?Ottaako päähän laskea, kun täällä voi vetää keittoa?. Mutta lunta tosiaan oli sen verran, ettei käyny sen kummemmin . Toiminta maistui taas siihen asti, kunnes hissit laitettiin kiinni. tuomarit pois lukien . onhan miesvartalo seksikkäimmillään, kun se on pää alaspäin ilmatilassa. Tätä sirkusta kesti aikansa, ja kun yleisö oli saanut haluamansa ja jokainen laskija hypännyt vähintään yhdesti alastulon yli, siirryttiin takaisin tuttuun ja turvalliseen aulabaariin hyvässä hengessä. Loppuillan tuloksista maininnan arvoista oli se, että koko snoukkajengi heitettiin paikallisesti baarista sen omistajan johdolla ulos, kun sveitsiläinen laskija oli lähestynyt promotyttöä hieman liian tuttavallisesti. Maanantaina odotti vielä 20 tunnin kotimatka, joka piti sisällään varsin levotonta huumoria ja loputtomia Ice Rage -turnauksia iPadilla. Kiitos Turkki, nähdään ensi vuonna! JEPEN TUNNELMAT & MUISTELMAT Kuulin reissusta Pässiltä, joka lähestyi Facebookissa viestillä ?Tarvittais Turkkiin lumilautakisoihin 10?15 laskijaa mukaan. Ne hoitaa kaiken, rahhaakin jaossa.? Samaan viestiketjuun ilmestyi hämmentävä Youtube-linkki, jossa Tuomo ja Rami Vuorinen vetävät metukat epämääräisestä kasasta käsi kädessä kauheeala sumukelillä. Minä oli saman tien myyty. Paikan päällä oli hämmentävää. Erityisen kunniamaininnan ansaitsee kisan voittaja Niki, joka raapaisi noin seitsemän metrin pituisesta hyndästä frontti tonnin. Putikkaa oli about metri, jonka johdosta paikallisten tekemästä ?hyndästä. Kisa käytiin lävitse melko nopeasti. Kukaan ei tainnut nähdä ländäsikö Stefan temppuaan, mutta varmuuden vuoksi Suomi-jäbät alkoivat raotella temppupussejaan mitä päätähuimaavimpien temppujen muodossa. sovittiin, että mahdolliset voittorahat jaettaisiin tasan, ja kisa lähti sen johdosta rennon tunnelmassa liikkeelle. itse asiassa ländätty hyppy! Tultiin sitten siihen tulokseen, ettei oikein hyppyri toimi, lähdettiin lökälle ja jätkät rakensi uuden kasan, mistä pidettiin sitten kisat. Tyypillisestä kinuamisesta huolimatta ketään ei enää päästetty takaisin, ja vaikka ilta oli vielä nuori, oli aika siirtyä takaisin hotelliin ja käydä nukkumaan. Sunnuntai 4.3.2012 Sunnuntai koitti ja verhon takaa valkeni, ettei keli ollut juuri muuttunut
ASAHIDAKE Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Jani Kärppä 42 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Lähdimme Antti Autin seurueen mukaan kokemaan rentoutusta japanilaisittain. Teksti Tuukka Tams LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 43. ASAHIDAKE Asahidakessa hukkuu puuteriin mutta ei murheisiin
ASAHIDAKE Laskija: Joel Lahti Kuvaaja: Jani Kärppä 44 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Hieno maa tämä meidän oma Suomemme. Kyllä me osaamme myös nauraa . Aura-autot tekevät loputonta työtään. Määränpäämme on Asahidake, keskus Daisetsuzanin kansallispuistossa. Siellä saamme kuuleman mukaan haikata . ASAHIDAKE Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Jani Kärppä Lentolippujen lisäksi en ole saanut rahaa tuhlattua muuhun kuin huoltoasemakahveihin. ihan kaikkea. Heitä pidetään kummajaisina, kun he pistävät Keskellä ei mitään Ajamme pitkää, lumista tietä kohti tuntematonta. Taloja näkyy enää harvassa, eivätkä mielikuvat teknologiahuipusta päde enää tippaakaan. Pienissä kylissä ei neonvalot välky. ja paljon. Seurueemme on kuvaamassa Antti Autin LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 45. ja aika ajoin jäämme lumihankeen makaamaan ja ihmettelemään taivaalle. Ensi alkuun on hyvä muistuttaa, että meillä asiat ovat hyvin toisin kuin Japanissa. Nekin on ostettu automaateista purkkitavarana, joten munkkikahveet ovat jääneet haaveiksi. makuulle lumihankeen ja tuijottavat tuntikausia revontulia, noita pohjoisen taivaallisia ihmeitä. Tämä kansa, hyvät ystävät, on japanilaiset. Tässä vaiheessa viimeistään on syytä tehdä pesäeroa tavalliseen kansaan. Jokainen on mulkku kunnes toisin todistetaan. Vanhat katulamput valaisevat himmeinä parimetrisiä lumiseinämiä, joiden lomassa kadut kulkevat. Siitä huolimatta Hokkaidoon tullessamme me olemme niitä, jotka kulkevat kamerat kaulalla ja kuvaavat kaiken ihmeellisen . Talot muistuttavat ennemminkin pula-ajan peltitaloja kuin teknisiä putkihotelleja. Meillä ihmiset eivät ole luonnostaan toisilleen kohteliaita: on parempi kulkea katse maahan naulittuna, murahtaa jos joku puhuttelee ja muutenkin suhtautua kanssaihmisiin epäileväisesti. Varsinkin Lapissa nauretaan eräälle kaukaiselle kansalle, joka saapuu kaamoksen keskelle kamerat kaulalla ja ihmettelee isona ryhmänä kaikkea . toisten vahingolle tai erilaisuudelle. Olemmehan me lumilautailijoita, maailmankansalaisia, ja elämme yhdestä asiasta ja se asia on universaali. Puhumme lopulta samaa kieltä, sanat vain ovat erit
Antti haluaa, että hänen tekemisiinsä voidaan samaistua. Me haluamme rauhaa. Olemme tulleet laskemaan ja vain laskemaan. Kurvaamme hotellimme pihaan yömyöhään. Ketään ei näy missään: respakin on tyhjä. Vaikka Antilla olisi kuukausi laskemista takana päivittäin, hän ei jätä hyvää päivää välistä. Ikkunasta näkyy, että lunta on tullut paljon. Tämä on hyvä päivä. Emme koe luontevaksi pukea yakatoja yllemme. Ehkä pitäisi, mutta kun emme tunne kunnolla kulttuuria, niin jätämme väliin ettemme vahingossakaan käyttäydy loukkaavasti. ASAHIDAKE uutta projektia nimeltään Relate To It. Asahidake . Me olemme nyt toisten mailla, ja Japanissa ollaan kulttuurista tarkkoja. Turisteja houkutellaan kaikenlaisilla vieheillä, mutta tänne saakka eivät siimat ylety. Projektin tarkoituksena on etsiä paikkoja, joissa kuka tahansa voi laskea. Aulassa täytet- ty karhu ja napin otsaan saanut kauris valvovat toimittamistamme. ?Monesti lumilautaelokuvissa laskeminen on kaukaista, ja monet kokevat, etteivät he voi tuollaista tehdä?, Antti sanoo. Lentolippujen lisäksi en ole saanut rahaa tuhlattua muuhun kuin huoltoasemakahveihin. Jokainen voi tehdä saman kuin me, eikä meno ole loppujen lopuksi edes lompakon koosta kiinni. Ruokasalikaan ei tuo asiaan neuvoja, sillä täällä ei tosiaan ole muita kuin me. tätä me kaipasimme! Tv:stä tuttua Aamulla nousemme varhain, kun Antti koputtaa oveen. Kymmenet pöydät ammottavat tyhjyyttään. On kauppaa, baaria ja kylpylää. Me emme ole tulleet bailaamaan, emme kerskumaan laskuillamme baaritiskillä tai edes näkemään muita ihmisiä. Vain yksi on katettu . Sehän sopii meille. Monta pientä kippoa ja kuppia täynnä eriskummallisia könttejä, joista harvasta tiedämme, mitä suu- Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Jani Kärppä 46 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. joka astiassa. Lopulta paikalle saadaan työntekijä, joka ei tietenkään puhu englantia, mutta hommat hoituvat. Tänne ei kukaan eksy. Nyt olemme pirun kaukana kotoa, mutta ymmärrän, mitä Antti tarkoittaa. Nekin on ostettu automaateista purkkitavarana, joten munkkikahveet ovat jääneet haaveiksi. Pienen matkan päässä olisi Nisekon turistirysä, jossa paalua saisi kulutettua. Meillä ei ole varaa kulkea kuin Euroopan-omistajat. Nyt emme ole turistien puristuksessa. Hän on innokkain lumilautailija, jonka tiedän. meille. Aamupala yllättää . Säästöliekillä valaisevissa käytävävaloissa kookas ja kolkko hotelli tuntuu selkäpiissä
ASAHIDAKE Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Jani Kärppä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 47
ASAHIDAKE 48 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Lähdemme vaeltamaan hissiltä katsottuna mäen oikeaa laitaa ja olo on kuin hirvellä suolla: uppoamme syvälle, kulku on hidasta ja hiki virtaa. Aivan parkkipaikan vieressä, muutaman sadan metrin päästä löytyy paratiisi, joka on täysin koskematon. Toiset taas on suosiolla jätettävä väliin. Ei pysty. Minä, vaimoni Heidi ja Joel Lahti painelemme viimeisinä ilman apukeinoja. ?Tuosta on tullut alas Tadashi Fuse, tuosta Nicolas Müller teki sitä ja tätä?, Antti luettelee ja katselen ihmeissäni. Kaikki huikeat spotit ovat aivan vieri vieressä! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 49. Jotkut maut tuntuvat aluksi vierailta, mutta erikoisen suutuntuman jälkeen ne maistuvat aivan hyviltä. Jotkut jopa herkullisilta. ASAHIDAKE Matka ensimmäiselle laaksolle on hämmästyttävän lyhyt. Aivan parkkipaikan vieressä, muutaman sadan metrin päästä löytyy paratiisi, joka on täysin koskematon. Mihinkään ei pääsisi ja jumissa on kurja olla. Ilman vuokrapirssiä täällä ei tekisi juuri mitään. Antti laittaa jalkoihinsa lumikengät, Laama ja Kärppä halkaisevat lautansa. Yöllä lumi on peittänyt auton kyynärällä tuoretta tavaraa. Lännenmies on lännenmies, vaikka väkipakolla. Kello lyö kahdeksaa, kun starttaamme autoa. Asahidake Ropewayn ala-asemalla on pieni kahvila ja matkamuistomyymälä, ja siinä koko kylän tarjonta onkin. Tästä pidemmälle emme moottoreilla mene. Mutta valittaa ei saa eikä periksi anneta. Henkinen Suomi-leijona roikkuu kaulallamme. Matka ensimmäiselle laaksolle on hämmästyttävän lyhyt. ?Tuosta on tullut alas Tadashi Fuse, tuosta Nicolas Müller teki sitä ja tätä?, Antti luettelee ja katselen ihmeissäni. Kuvaaja: Jani Kärppä humme laitamme. Ajamme automme ylös keskuksen parkkipaikalle, eikä matkalla ylös näy kuin kansallispuiston pieni opastuskeskus, kaksi varakkaampaa hotellia ja muutama mökki. Hissi saa kulkea itsekseen, emmekä sitä pilvisen ja sateisen verhon läpi edes erota
Spotit ovat lähekkäin, mutta kameralle kaikki esiintyy koskemattomana ja villinä. Suljin silmäni ja nautin. Japanin vulkaaninen maaperä on siunannut maan rötvääjiä huikealla keksinnöllä. se vasta on jotain. Onsenit ovat paikallisille tärkeitä paikkoja ja niihin liittyy monia perinteitä, joita ei pidä rikkoa. Kun tottumuksesta kylpyyn tuli paineltua päivittäin heti mäen jälkeen, väsyneenä ja nälkäisenä, ei havainnointikyky ollut terveimmillään. Toisin kuin esimerkiksi amerikkalaisessa poreallaskulttuurissa, onseniin ei mennä dokaamaan. Sinne mennään rauhoittumaan, joten kaikki metelöinti on todella paheksuttavaa. Pitäähän kuvaajienkin saada nauttia! Marinoitumassa Matkalla hotellille olemme jo väsyneitä ja nälkäisiä. Eriasteiset kuumat altaat tekevät totta vie kutaa päivän aherruksen jälkeen . Kylpylässä oli miehille ja naisille omat osastonsa, jotka oli merkitty punaisella ja sinisellä verholla sisäänkäynnissä: miehet oikealle ja naiset vasemmalle. Oli taivaallista olla yksin ilman mitään huolia. Ja Japanin lumi: sehän nyt on näin ennätyksellisenä talvena aivan omaa luokkaansa. Päivä menee upeassa maastossa nopeasti. Viiden aikoihin alkaa hämärtää, joten silloin on viimeistään kömmittävä autolle takaisin. Rutiininomaisesti painelin oikeanpuoleisesta sisäänkäynnistä kylpytiloihin ja kun ketään ei vielä ollut paikalla, riisuuduin, peseydyin ja hivuttauduin altaaseen. Tatuoiduille travellereille on Laskija: Joel Lahti Kuvaaja: Jani Kärppä kuitenkin tiedossa suru-uutisia, sillä heillä on onseneihin totaali porttikielto. Oikeastaan on, nimittäin onsen. ja myös kannattaa. Kuulkaa, se käy voimille! Kotona laskupäivän jälkeen sauna on pakollinen rentouttaja. Onko parempaa fiilistä kuin nostaa väsyneet jäsenet saunan lauteille ja antaa lämpimän ilmamassan pehmittää kuluneita kudoksia. Kun eväänä on pari voileipää ja vettä, ei siitä kovinkaan paljoa energiaa riitä kymmeniin haik- Kuvaaja: Jani Kärppä 50 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI kauksiin vyötärön syvyisessä lumessa. ja onneksi hotellistamme sellaisia löytyy! Ja ulkoallas . Japanin pojat rinnastavat tatuoinnit yakuzaan, johon suhtaudutaan syystäkin penseästi. Tosin tyhmiä ulkomaalaisia katsotaan usein läpi sormien, joten yrittää voi . Kunnes kuulin pukuhuoneesta Heidin äänen. Hän huuteli minulle, että olin mennyt. ASAHIDAKE Ennen kuin kunnon toiminta on edes alkanut voi jo hämmästellä, miten paljon vaivattomammin täältä saa matskua aikaiseksi kuin monesta muusta paikasta. Yhdet portaat riittävät ylös, ja niiltä pääsee suoraan laskemaan kymmeniin koskemattomiin kohtiin. Tuliperäinen maa lämmittää veden, joka ohjataan kylpylöihin rauhoittamaan mieltä ja ruumista. Tyhmyydestä ei aina sakoteta. Pirulaiset tekivät yhtenä iltana kunnon källin. Pari iltalökää voi koittaa salakuljettaa, mutta niitäkin katsotaan pahalla. Silti emme ehtineet vetää kaikkia haluamiamme spotteja, ja olihan aikaa jätettävä vielä parille free-laskulle, jolloin kamerat pakataan reppuihin ja reput jätetään alas
Toisin kuin esimerkiksi amerikkalaisessa poreallaskulttuurissa, onseniin ei mennä dokaamaan. kaikkien meidän suihin sopineet. Rontit olivat vaihtaneet verhoja keskenään, joten tänään jostain minulle tuntemattomasta syystä puolet oli vaihdettu! Painelin kiireen vilkkaa pukuhuoneeseen, ja juuri kun olin ilkosillani ottamassa pyyhettä esille pamahtaa respan setä pirttiin. Hän kipitti pois ja annoin Heidin vahtia, ettei muita tullut kun itse hipsin miesten puolelle. Olisi siinä ollut ihmettelemistä, kun joukko japanilaismummoja olisi ehtinyt paikalle ennen ratsujoukkoja. Ruokaa nassuun Onsenin lisäksi iltarutiineihin kuului ruokailu. Isoon saliin oli katettu ateria tarkkaan kellonaikaan, eikä siitä sopinut luistaa. Häveliäänä hän peitteli silmiään ja selitti jotain, mistä en saa sanaakaan selvää, mutta tiesinhän minä, mitä asiaa ukolla oli. tiedätte keitä tarkoitan! Palvelun taitaminen on Japanissa omaa luokkaansa. Joskus hänellä oli toinen tarjoilija seuranaan, mutta koskaan he eivät vaihtaneet sanaakaan keskenään vaan tapittivat paikallaan kuin linnanvartijat. Sinne mennään rauhoittumaan, joten kaikki metelöinti on todella paheksuttavaa. Mutta kyllä piru vie toimi! Koska Asahidakessa ei ole kauppaa, on ostokset suoritettava muualla. Samalla saimme syödä jotain muutakin ja hieman shoppailla, mutta vaikka Kuvaaja: Teemu Lahtinen Kuvaaja: Jani Kärppä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 51. Jos vähänkin nosti katsettaan sinne suunnalle, tuli tarjoilija sekunnissa paikalle, kumarrellen ja pokkuroiden. Jos joku oli vialla, asia korjaantui hetkessä. Suosituin ?ongelma. Heristän teille sormea . Salin keskelle seinää vasten oli nostettu koju, jossa innokas tarjoilija seistä pönötti kaikki ateriat alusta loppuun. Ananasakäämä, ja edessämme oli kuusi olutta. oli lökän puute, joka korjaantui taikasanoilla ?roku biiru kudasai?. Hotellissamme ei myöskään ollut nettiä, joten teimme muutamat wlanin-metsästysmatkat lähimpään kaupunkiin Asahikawaan. Palvelun täydellisyyteen oli tietysti hieman vaikea asennoitua, kun on enemmänkin tottunut suomalaiseen ota tai jätä -tyyppiseen palveluun. Tai no, heti sen jälkeen kun kielimuurista oli selvitty ja asiat toimitettu. Kipot ja kupit oli täytetty mielenkiintoisilla aineksilla, ja jokaisen ruoan kylkeen tarjottiin riisiä ja miso-keittoa. Annokset valitettavasti lähentyivät ajan mittaan länsimaista ateriaa, kun erikoisimmat eivät Onsenit ovat paikallisille tärkeitä paikkoja ja niihin liittyy monia perinteitä, joita ei pidä rikkoa. ASAHIDAKE naisten puolelle
Lisäksi matkaan tuhrautuisi koko päivä. Laskemme ridgelle päin, mutta lautamme ei luista tippaakaan. mahtavaa! Turhautuminen kaikkoaa ja tilalle tulee puhdas tyytyväisyys. Zen, yin ja yan, täydellinen feng shui. Päivät menevät ohi huomaamatta. Hän ei tietysti kulkenut yhtä paljon ylös alas kuin itse laskijat, mutta melko pienistä matkoista silti puhutaan. Täytyy kuitenkin muistuttaa, että pienikin välimatka on siinä lumimäärässä tuskien taival. Järkevä laskija miettii jokaisella kerralla, mihin laskunsa päättää, jotta sieltä pääsee poiskin. Vulkaanisesta maasta nousee höyryä, joka peittää Hokkaidon 52 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Näreissäni lasken toisesta kohtaa ilman kunnon tsekkausta ja olen itse vyöryssä. Nukkumaan. Yksinkertaista elämää . On vieläkin ihmeteltävä, miten näin lyhyellä välimatkalla on näin paljon hyviä ja tunnettuja spotteja. Haikkaus spotille. Kun laskuporukka haluaa mahansa hetkessä täydeksi, on pikkumutustelu melko turhauttavaa. Ruokakaupassa sen sijaan riittää riemua. Voi sitä käsittämättömien annosten ja ainesten määrää! Tekisi mieli ostaa kaikkea vain kokeillakseen, miltä mikäkin maistuu . Jos luulet, että Japanissa syödään pelkkää sushia et voisi olla enemmän väärässä. Laskut siinä. Onseniin. Uskomatonta kyllä, se oli ainut aurinkoinen päivä, jolloin pääsimme käyttämään hissiä. Otimme yhden nousun ylös, sillä tiesimme, että ylhäällä on spotteja, joita haikata. No, kuvaajillamme sentään on splitit. Se sopii meille paremmin. Kun laskee mäen alas, ottaa laudan jalasta ja astuessaan siltä pois uppoaa välittömästi vyötäröä myöten hankeen, saattaa pieni epätoivo vallata mielen. Syvä huokaisu pääsee viimeistään sillä hetkellä, kun ensimmäisen laudaniskun lyö korvien korkeudelle: siitä sitten pitäisi päästä ylös. Ei siis ihme, että ylös kömpiminen tuntui useasti ennemminkin tunnelin kaivamiselta kuin kiipeämiseltä. Lumi on mielenkiintoinen elementti. Aamupala. Syömään. Laama mittasi ehkä ahkerimman haikkauspäivämme saldon, ja hänelle matkaa tuli viitisen kilometriä. Itse asiassa saimme syödyksi sushia matkallamme vain kerran . Kateellisina katsomme toinen toistaan hienompia lautoja, kun itse painamme menemään tylsillä twintipeillä. Kuinka raivostuttavaa! Kevyessä puuterissa mitkä tahansa voiteet käyvät, mutta uusi pakkaslumi jarruttaa alamäessäkin. Päätämme Heidin kanssa laskea ostamaan koko porukalle pikavoidetta, kun muut jäävät miettimään spotteja. ja vaihtelevat jopa joka päivä. ja jälleen vedettävän. Se tietysti aiheuttaa myös vaihtelun: spotit ovat joka kausi hieman erilaisia . Asahidakessa tutut spotit eivät itsessään usein ole spotteja, kuten vaikka suoranaisia droppeja, vaan lumi muodostaa ne. Löydän itseni istualtaan vyörylumesta vyötäröä myöten ja saan oikeutettua satikutia. lentokentällä. Päiväni murmelina Elämä on nykyään stressaavaa. Kun lunta tulee vaakatasossa yöllä metri, tekee se spotista täysin toisenlaisen . Sen löydettyäni annoin Joelille etuoikeuden, että hän saa matskut himaan, mutta hän laukaiseekin pienen vyöryn, joka vie kaiken hyvän lumen mennessään. Näreissäni lasken toisesta kohtaa ilman kunnon tsekkausta ja olen itse vyöryssä. Asiat olisivat melko loistavasti, jos vain pulkan retaleet luistaisivat! Saamme onneksi voiteemme ja painumme takaisin ylös. Niin kuin usein kuitenkin käy, aurinkoinen sää on petollinen. tai edes tuntuu. On jännää, kuinka japanilainen ruoka voi poiketa niin vahvasti siitä mihin olemme tottuneet. Kuulemma siellä on yritetty aiemminkin käydä, mutta jostain syystä koskaan ei ole saatu sitä mitä on haluttu. Hississä näemme muitakin laskijoita. No niin, siinä se matkamme ainut auringonpilkahdus sitten menikin, eikä spoteista tai ajastakaan tänään enää ole tietoa. Häntä se alkoi ahdistamaan ? me toivoimme, ettei se päivä koskaan loppuisi. Jokaisella matkalla on silti omat vastoinkäymisensä. Tällä kertaa ne kuitenkin olivat niin pienet, ettei niitä edes osaa vastoinkäymisiksi ajatella. Sinne moni lähtee haikkaamaan, mutta meille sopivaa kuvattavaa ei sieltä löytyisi. Löydän itseni istualtaan vyörylumesta vyötäröä myöten ja saan oikeutettua satikutia. Äkkipikaisuudelle ei bäkkärillä ole tilaa. Danger zone Palaamme takaisin haikkailun pariin. Laakeita kenttiä, harvaa puustoa, vähän laskijoita ja aurinko paistaa. Takaisin autolle. Muuten olisi ollut hukkareissu. Joel myös ehtii vetää hyvän linjan, josta vieläkin olen katkera. Hotellille. Onneksi sentään saimme hyvät kuvat Instagrammiin. Ja missä kunnossa paikalliset lautojaan pitävät! Voi kuulkaa, niillä ei todellakaan mitään reilejä vedellä. Ylhäällä on huikean kaunista. Parkkipaikalle. Kiireinen elämänrytmi on tarrannut minut otteeseensa ja tunnen, etten hyödynnä täällä aikaani riittävästi. Äkkipikaisuudelle ei bäkkärillä ole tilaa. korkeinta kohtaa. Ruoan löytäminen esimerkiksi on varsin haastavaa. On vaikea istua alas ja vain olla, välittämättä ympäristön paineista ja odotuksista. Asahidake sopii meille kuin valettu. ASAHIDAKE väkeä Asahikawassa onkin kolmisensataatuhatta, ei kaupunki paljoakaan virikkeitä tarjoa. Rinteessä painelemme metsään, missä olemme omassa rauhassamme, nettiä ei ole eikä hotellissa näy ketään kuin viikonloppuna. Ihme touhua! Käy vetämässä yhtenä päivänä spotti ja mene seuraavana päivänä paikalle kuin siellä ei olisi koskaan käytykään. Mielenkiintoista on myös, kuinka suuren. Pari kaljaa. Olemme täydessä eristyksessä. Aluksi ajatus tuntuu turhauttavalta. Tiedättekö sen elokuvan, jossa Bill Murray herää joka aamu samaan päivään. Pojat ovat yrittäneet vetää yhtä droppia, mutta lumi onkin pakkautunutta. Lähdemme katsomaan seuraavaa spottia, kun pilvet alkavatkin jo laskeutua. Spotti saattaa kesällä näyttää pelkältä kannonpätkältä, mutta kun siihen sataa kymmenen metriä lunta päälle, on muoto jo täysin erilainen. Venyttelemään. Kun hekin käyvät hieman eri aikaan syömässä kuin me ja viettävät päivät onsenissa, emme näe ketään. Ostoskatu tarjoaa pikaruoan lisäksi vain kauppoja, ja ruokalat onnistuvat taitavasti piiloutumaan. Asiaahan ei myöskään helpota, että japanilaisissa ravintoloissa syödään usein pitkän kaavan mukaan useita ruokalajeja, joita maistellaan ja jaetaan keskenään
ASAHIDAKE Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Jani Kärppä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 53
ASAHIDAKE Laskija: Tuukka Tams Kuvaaja: Jani Kärppä 54 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
100 euroa / matka: niillä tekee säästöä, jos esimerkiksi lentää Tokioon. Internet: infoa sekalaisesti. Sitähän ei tietenkään gps tarjoa, joten joudumme turvautumaan vanhan liiton seikkailuun. Ja lisää on luvassa: moottoritie on kelin vuoksi suljettu, joten joudumme etsimään kiertotien. Huippu 1 600 metrissä. Neljä rinnettä, vertikaalista pudotusta 500 metriä. Päivälippu n. Paljon vaihtoehtoja kertanoususta lähtien. Lähimmät lentokentät, Asahikawa n. Iltaloma Sapporossa sai unohtua. Reissumme Japaniin oli upea. Suurkiitokset loistavalle seurueelle ja tälle upealle mutta kummalliselle maalle. Puiden alustoja on muutenkin syytä varoa, sillä sinne muodostuu suuriakin ilmataskuja. One World -lennoilla Japanin sisäiset lennot n. Kun siihen lisätään vielä kontrasti, jonka saimme Tokiosta . ASAHIDAKE valmistelun jotkut spotit vaativat. Jotkut mäet esimerkiksi ovat niin lyhyitä, että inrun pitää rakentaa aivan huipulle. 36 euroa. Kuljemme erään hänen kuuluisimman spottinsa ohi ja Antti kertoo, kuinka sen eteen on jouduttu tamppaamaan oikein kunnon aaltolatu. 70 euroa / yö, puolihoito ja onsen Lennot: Sapporoon tai Asahidakeen, n. 2 h Palvelut vähäisiä: kauppaa tai huoltoasemaa ei kylässä ole. Majoitusta: Youth Hostel n. Vaikka mäet ovat alhaalla melko lyhyitä, eikä lumivyörystä itsestään hirveitä riskejä tule, on piipparit syytä pitää visusti päällä. Kuka ääliö väitti, ettei putskupäivänä ole kavereita. Lunta on alkanut pyryttää todella voimakkaasti, joten riemu on korkeimmillaan, kun huomaamme, että automme on blokattu toisella autolla: parkkipaikalta ei pääse pois ilman valtavia lumitöitä. Silloinhan niitä todella kaivataan! Soronoo Päivät vilahtavat ohi hetkessä, ja puolentoista viikon rupeama kääntyy matkaksi kohti kotia. Viimeisenä päivänä on kuitenkin iloinen yllätys tarjolla. Ajoimme auton alaspäin läheisen nyppylän juurelle. Kun metrin korkeuseroon lähtee tekemään kymmenien metrien vauhdinottoa, saa siinä tosiaan osata pumpata. Välillä tarjolla kovia alennuksia, kuten Stockmannin Hulluilta päiviltä. Mutta jos tietää mitä haluaa ja tämä on sitä, en voi kuin nostaa molemmat littipeukut korkealle ylös ja toivottaa onnea hyvälle matkalle. Siksi onkin aivan pakollista, että kaikki näkevät toisensa jatkuvasti. Iloa tietysti lisää se, että olisi mukava päästä ajoissa Sapporoon. Nähdään taas! Tsekatkaa: www.anttisworld.com ASAHIDAKE Hokkaidon korkein vuori: 2 290 metriä Lunta sataa keskimäärin 14 metriä vuodessa. Asahidake Ropeway: yksi hissi, jossa kulkee kaksi kabiinia. Lunta puhaltaa jo ennätystahtiin, ja kun autoon ei tavaroiden ja meidän lisäksi jää yhtään ylimääräistä tilaa, puhaltaa sinne myös mukava lumikerroskin. Haikkasimme siinä päivän, ja kuten tavallista, olemme jo melko poikki autolle takaisin talsiessamme. Startatessamme kohti Sapporoa on lunta tiellä jo useita kymmeniä senttejä. Matkan juoni paljastuu valitettavan nopeasti. Lunta tupruttaa tuulilasiin niin voimakkaasti, ettei läpi näy kuin yhtä ja samaa valkoista. Yhdistettynä liukkaaseen tiehen ei nopeutemme voi olla neljääkymppiä enempää. 50 euroa / yö, ei ruokia; Asahidake Onsen Grand Hotel Daisetsu n. Tuulenpuuskat ovat välillä kammottavia. Aivan vieressä saattaa kuulua ?humps?, kun puusta tippuu monikymmenkiloinen lumimassa alas. Hihat saavat heilua! Kirosanat lentävät lumen mukana ilmaan, kun lapiot viuhtovat. 1 000 euroa. 40 min ja Sapporo n. väkimassoja, kummallisia kauppoja, karaokebaareja, ihmeellisiä ihmisiä, kuudelta aamulla hortoilua, upeita puistoja ja käsittämätöntä ruokaa . Jani Kärppä: olet luultavasti maailman paras kuski, kun selvitit meidät hengissä tältä matkalta. Auto on jätetty eteemme vielä niin nerokkaasti, että lumia saa luoda aivan laitaan saakka, että mahdumme. Tietysti paljon jäi näkemättä, eikä Asahidaken eristyneisyyttä voi kaikille varauksettomasti suositella. Sen alle ei kannata jäädä. Sinne kun putoaa, niin tekemistä riittää, että jannu saadaan sieltä pois. Ja jos vielä lumet tulevat niskaan, on kavereilla kiire. Kun herra Müller vetää pätkissä spotteja, jotka näyttävät kuin hän vain jostain suhaisi ja siinä ohessa tekisi kaiken mahdollisen ja mahdottoman, saattaa se edeltää tuntien esivalmistelun. Otetaan esimerkiksi kaikkien rakastama puuterihai, joka kulkee nimellä herra Müller. Vajaan parin tunnin matka vaihtuu yli viiden tunnin kauhutarinaksi, kun jokainen vastaantuleva auto paljastuu vasta viime metreillä. Googlesta hakusanoilla asahidake, daisetsuzan, asahidake onsen ja asahidake ropeway löytyy kaikkea mielenkiintoista, mutta kaiken kaikkiaan tietoa on tarjolla valitettavan vähän. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 55. nousi matka helposti sinne matkojen kärkikasteihin. Joihinkin reileihinkin saa paremmat laskuvauhdit kuin näihin luonnonhärveleihin! Siltihän se ei itse teon arvoa vähennä, sillä lopulta kyse on kuitenkin yhdestä vedosta hullussa spotissa, mutta kai faktat vedon takaa tuovat jotain perspektiiviä. Vaarojakin piisaa. Parhaimmillaan lumikerrosta on sen puolitoista metriä luotavana. Ja tietenkin muut pojat tulevat takaisin autolle juuri siinä vaiheessa, kun koko homma on hoidettu. Otamme pikaiset onsenit ja pakkaamme lumiset tavaramme
Laamalla on takanaan Northlight Picturesin repertuaari, ja Tuhola on se mies, joka on duunannut ne hämärät Roistola-leffat. Teemu Lahtinen Mikä sai sut aikoinaan tarttumaan kaitikseen, ja minkä verran sitä on tullut vuosien varrella harrastettua? - Kaitikseen tartuttiin joskus varmaan 2000 lähinnä siksi, että haluttiin kuvata filmille, 56 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI kun se näytti hienolta leffoissa. Ebaysta jos metsästää niin 50 eurolla saa hyvän kameran. Suuri syy oli myös, että silloin videolle kuvatut hidastukset näyttivät aina ihan kauheilta ja kaitiksella pystyi kuvaamaan ylinopeudella, eli siitä sai hemmetin hyvännäköistä hidastusta. Mitä haasteita kaitistouhuissa piilee? - Useimmat kamerat valottaa väärin lumella. Jos automaatilla antaa palaa, niin se on yleensä pahasti alivalottunutta, eli pitää osata valottaa oikein. Sitten kun alkaa hidastuksia kuvaamaan, niin filmi kuluu nopeammin. Telecine eli sen filmin kääntäminen digitaaliseksi onkin sitten eri homma. Mitä kaitis on ja miksi sillä tulee niin törkeen tykkiä kampetta. Ihan ilmaistahan se ei ole. - Kameroita saa korjattuna ja tarkastettuna reilulla satasella. Mieltä askarruttaviin kysymyksiin vastasi kaksi Suomen tunnetuinta kaitisvelhoa. Mä itse kuvaan digijärkkärillä suoraan projektorista ja saan siten semmoista jälkeä mistä pidän enemmän. Se on tarkempaa kuin seinältä kuvatessa. Ja niin kuin kaikessa muussakin kuvaamishommassa pitää muistaa ne paristot. Joskus 2002 tehtiin Paloniemen Juuson kanssa Mayrhofenissa testirulla, jossa kuvattiin eri valotuksilla ja kirjoitettiin asetukset lehtiölle niin että ne voi tarkastaa projektorilta. Kärppä (Jani) tai Heikkilä (Jukka) sitten varmistivat Suomessa mitkä valotukset toimivat parhaiten. Suurin ero on itse kuvan koossa: 8-millisen kuva on noin 1/10 35 mm -filmin kuvan koosta, eli se tekee siitä paljon rakeisempaa ja epätarkempaa. 35 mm on sitten jo sitä mitä Hollywood käyttää, vaikka on noita hyviä leffoja tehty 16-milliselläkin. Oikein tehtynä kunnon pajassa se maksaa maltaita, mutta moni kuvaa kaitikset suoraan seinältä videokameralla ja saa näin siitä digitaalista. Ektachromen värifilmi kehityksineen on noin 22 euroa ja Tri-x-mustavalkofilmi 24 euroa, rullalla on 15 metriä filmiä eli siihen mahtuu reilut kolme minuuttia, jos kuvaa normaalinopeudella. Mitä ne käytännössä tarkoittavat, mitä eri luvuissa on eroja ja mitä ne erot tekevät itse kuvalle? - 8 mm ja 16 mm on niin sanottua kaitafilmiä, eli se on sen filmin leveys. Joskus mullakin käy vieläkin perusvirhe, eli otan kasetin välillä ulos kamerasta, laskuri nollautuu enkä ole merkinnyt kasettiin paljon filmiä on kulunut. Sitten se loppuu just väärässä kohdassa. Mulle nuo millimetrit ovat aivan hepreaa. Homma on periaatteeltaan kohtuu yksinkertainen, mutta joutuu siinä vähän kikkailemaan led-valojen,. Kaitiksessa ei oikein ole varaa väärään valottamiseen. Joskus kamerat eivät toimi eikä filmi pyöri tai jotain ihan perusjuttuja on pielessä, ja niitä pitää muistaa välillä tarkistella. Kaikki voi itse kuvitella sen koon, kun miettii, että kaitiksen ruutu on noin pikkurillin kynnen kokoinen. Minkä verran kaitistouhut maksavat. KAITAFILMI INHIMILLINEN TEKIJÄ Teksti Tuukka Tams, Kuva Jari Salo Kaitafilmi on lumilautakuvauksessa aina pysynyt marginaalissa, vaikka monissa aikamme tärkeimmissä leffoissa se onkin merkittävässä roolissa
Hanki harmaakortti ja tarkista valotus siitä . Olisikin siisti pätkiä leffa leikkurilla ja teipata kamat yhteen ja esittää leffa projektorilla. Toki matskut saa skannattuna esimerkiksi Helsingin Reel Onesta. Canonin paremmat kamerat on myös hyviä. Yksi varmimmista ja helpoimmista kaitiksista on Revue TM8, joka toimii peruspattereilla. Osa näistä matskuista päätyi elokuvaan Original Artyfacts From The First Psychedelic Era 1968?2011. Siinä on kyllä mahtavasti saatu taltioitua fiiliksiä filmille. Katso nyt vaikka Relate To Itin kaitisintro. erityisesti kun kuvataan kaitiksella. Kontrastit kasvavat ja kuvaan tulee enemmän syvyyttä varjojen ja erilaisten valon heijastusten piirtyessä kuvaan. Lisätietoja: www.reelone.fi, www.andecfilm.de www.smallbattery.company.org.uk LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57. Usein kuitenkin on ongelmana, että kaitiksen fiilis saattaa kärsiä digitoinnin jäljiltä. Digistä on nykyään helppo tehdä kaitiksen näköistä, mutta on se silti eri kun sen tekee oikeasti. Itse olen viime vuosina käyttänyt Berliinissä sijaitsevaa Andec Filmiä, josta olen saanut joka kerta hyvää palvelua. Kamerassa pitää olla manuaalinen valotuksen säätö. Propsit Laamalle, että on polttanut filmiä menemään! Propsit teille molemmille. Se on kyllä erittäin halpaa sen jälkeen kun vehkeet on kasassa. No ei pitäisi olla pätäkästä kiinni. Volcomin leffoissa on usein kaitisfiilistelyjä, kuten monissa muissakin lumilauta ja skedeleffoissa, ja niistä mä pidän. Mitkä ovat sun vinkit kaitiksella kuvaukseen? - Osta hyväksi havaittu kamera. tai yleensäkin filmille kuvaukseen. Mitä ?rajoituksia. Märistä tien kohdista valo heijastui hienosti, ja Sailorin pyöräkin näytti ihan saakelin siistiltä. se on helpoin tapa. Ne niin sanotut kaitiksella kuvatut pätkätkin taisivat olla digiä. Aika paksua. Filmiä saa edullisimmin netistä, kun tilaa esimerkiksi 10 rullan pakan. Siirrot olen tehnyt itse projisoimalla kaitisprojektorilla kamaa erilaisiin pintoihin. Oli komea syksyinen valo ja asfaltti märkää. Ja kompositioita tulee mietittyä paljon harkitummin. Onneksi olen lukenut taidehistoriaa, hehheh. No kaitishan tarvitsee valoa, että pimeys välillä rajoittaa kuvaamista. Miten kaitis sopii laskemisen kuvaukseen? - Mun mielestä todella hyvin: liike tallentuu hienosti ja kaitiksen tuoma fiilis on omiaan taltioimaan esimerkiksi kunnon auringonlaskusessareiden fiilistä. Varmasti kaitafilmin tulevaisuus on innokkaissa harrastajissa, eli kaikki vaan joita asia kiinnostaa kokeilemaan, niin pidetään hieno formaatti elossa kaiken tämän digihömpötyksen keskellä. Kimmo Tuhola Mikä sait sut aikoinaan tarttumaan kaitikseen? - Mä olen aina fiilistellyt menneiden vuosikymmenten juttuja. Kuvaa mustavalkoista ja projisoi se seinälle oikealla projektorilla: mikään ei ole hienompaa kuin mustavalkoinen projektorin kautta katsottuna. Kamerasuosituksia olisi vaikkapa Braun Nizo 481 tai 561 tai 801. Pyörän värit ja kromin kiillot taltioituivat kaitikselle uskomattomalla kontekstiin sopivalla fiiliksellä. Kannattaa myös miettiä koska kuvaa eli milloin aloittaa ja lopettaa kuvaamisen, kun filmin määrä on kuitenkin rajattu. Nettiä selaamalla löytyy myös paikkoja missä voi kehittää matskut. Olisiko ekat kaitikset ammuttu joskus 2000-luvun alussa, kun tuli Aina on muistettava tarkistaa valotus hyvin. Tosin nykyään digivehkeillä alkaa saamaan aika himmeetä kamaa, mutta kaitis on silti kaitista. Digiaikana ammutaan niin paljon kuin sielu sietää miettimättä kauheasti lopputulosta. Netistä löytyy vaikka mitä, ja viime aikoina esimerkiksi Carharttin tuottama Format Perspective oli ehkä hienointa mitä kaitiksella on tehty pitkään aikaan. leffat ovat kyllä inspiroineet muakin kiinnostumaan kaitafilmiin . kaitis kuvaukseen tekee? - No en mä tiedä rajoituksista, mutta tulee kyllä mietittyä paljon tarkemmin mitä kuvaa. Katsoin myös Super8-kauhu-mikälie-elokuvan, mutta se oli kyllä paska. Sitten vaan kuvaamaan ja tarkista säädöt, tarkista valotus ja tarkista patterit. Kaitiskamerat ovat kaikki vuosikymmeniä vanhoja, eikä uusia taideta enää tehdä. Mistä saa kameroita, mistä saa keloja, missä niitä teetetään ja miten ne saa digitoitua? - Jos kyselee niin varmasti jonkun tutun vanhemmilta voi löytyä kamera, ja joskus kameroita näkee kirppiksillä. Se että toimiiko kamerat on eri juttu. Kaitis oli tässä tapauksessa niin oikea ratkaisu kuvata kohtaukset. Sillä on hyvä rakentaa vaikkapa fiilistä, niin voi sitten kuvatessakin keskittyä sellaisen fiilismatskun kuvaamiseen ja jättää ne bangereiden kuvaamiset digille. Monesti kun trikkejä kuvaa, niin pitää siinäkin sitten keskittyä johonkin varmoihin juttuihin, ettei filmiä pala liikaa. Mitä kaitisjuttuja olet itse fiilistellyt? - Aina kun sitä jossain näkyy niin se lämmittää mieltä. Sanotaanko, että Gardenissa ja Subject Haakonsenissä on kuvattu kaitista aika hyvällä maulla. Entä mikä on parasta mitä olet kaitiksella saanut aikaiseksi? - Kuvattiin 2010 syksyllä Sailori Jarin kanssa prätkällä ajoa. Sitä paitsi jäljen voi katsoa jo heti ja sen mukaan korjata. KAITAFILMI projektorien ja makro- tai kääntölinssien kanssa, että homma onnistuu. Vielä kun joskus näkisi vaikkapa lyhäreitä suoraan filmiltä projisoituna. Siinä on vaan niin eri fiilis, ettei sitä tajua, jos ei itse näe eroa seinältä ja takuulla siistimpää kuin se 42-tuumai- nen lsd-telkkari. Missä pätkässä kaitis on sun mielestä ollut parhaiten edustettuna? - Volcomin ?vanhat. puhumattakaan 90?2000-luvun alun digihirviöistä pikseleineen ja sahalaitoineen. Meniköhän toi nimi oikein, hehheh. Jos kaitiksella haluaisi nyt alkaa ampumaan, niin miten pitäisi edetä. Sillä on hyvä rakentaa vaikkapa fiilistä, niin voi sitten kuvatessakin keskittyä sellaisen fiilismatskun kuvaamiseen ja jättää ne bangereiden kuvaamiset digille. elettyä Roistola-ilmiön kulta-aikaa, ja kaitishan sopi Roistolan tyyliin kuin naula arkkuun! Mutta muutenkin filmin dynamiikka, värikylläisyys ynnä muut ominaisuudet kiinnostivat ja olivat visuaalisesti huomattavasti parempia kuin tuon ajan digivehkeiden. Kai tämä olisi vähän jonkunlainen statementtikin tässä digihirviöiden valloittamassa maailmassa. Mitä vinkkejä sulla on kaitiksella kuvaukseen antaa? - Mä olen huono antamaan vinkkejä, mutta jos on kiinnostusta hommaan niin erilaisissa valoissa ja ympäristöissä kannattaa ampua menemään, niin saattaa saada yllättävänkin hienoa kamaa! Yleisesti voi kai sanoa, että aurinkoinen keli rokkaa . Ainoa ongelma näissä on, että valotusmittarin paristot pitää tilata esimerkiksi Englannista (Small Battery Company). Kaitiksella on oma tilaus, ja sitä käytetään jatkuvasti monissa eri kohteissa, joten kyllä mä uskon sen vielä jatkuvan pitkälle tulevaisuuteen. Mikä on sun näkemys kaitiksen tulevaisuudesta? - Jos filmiä edelleen tehdään niin kuvaajia riittää. Turha alkaa kokeilemaan eri vehkeillä, kun se vaan ei meinaa sitten lähteä käyntiin se homma, jos aina epäonnistuu. Kun kaitiksella kuvataan laskemista, niin mitä eri juttuja on mietittävä kuin digivehkeillä kuvatessa? - Aina on muistettava tarkistaa valotus hyvin. Kannattaa myös miettiä koska kuvaa eli milloin aloittaa ja lopettaa kuvaamisen, kun filmin määrä on kuitenkin rajattu. Beaulieu taitaa olla se paras vaihtoehto. Kaitiksen kuvan dynamiikka ja sen tuoma ajaton fiilis olivat jotain, mitä en pystynyt 90-luvun videokameroilla ja tuon ajan vehkeillä saavuttamaan
Nykyään Nuutti asustelee EteläHaagassa, joten kaikkien etelänvetelien kannattaa olla tarkkana, etteivät jää pohjosen pojan jalkoihin. Nuutti oli se outo jätkä, joka oli tullut jostain saakelin kaukaa pohjoisen kylästä mitä kutsuttiin Kittiläksi. Paremmin tutustuttiin samana keväänä Levillä. Olisi varmaa missannu parit junamatkat ja ilmoittautumiset kisoihin, jos Nuutti ei olisi ollut mukana. Nuutti on tosi motivoitunut, monipuolinen ja lahjakas lumilautailija. Nuutti is in the city! Sehän tässä tuli jo selväksi, että Nuutti on saakelin kova laskemaan, mutta sanoisin, että sitäkin kovempi naistenmies.? - Roope Tonteri. Niemelä Teksti Tuukka Tams, Potretit Ville Lahtinen ?Tapasin Nuutin ekan kerran Vihdin Suomi Cupissa. Toisin sanoen tuplakorkit lähtee, Nuutin kanssa on hauska laskea, aina oppii jotain uutta eikä tylsää päivää mäessä nähdä. Mitä iltaelämään tulee, niin Nuutti edustaa siellä myös ihan kohtuullisen hyvin. Hotellin respasta sitten soiteltiin faijalle, ja sitä kautta Nuuttiin saatiin yhteys. NUUTTI NIEMELÄ Tapaus Nuutti ?Nästy. Vuosi taisi olla 2006, ja siitä asti ollaankin reissattu ympäri maailmaa yhdessä. Tarinaa varmaan riittäisi yhden lehden verran, mutta mikä nyt ensimmäisenä tulee mieleen on meidän Barcelonan reissu, jossa allekirjoittaneelta varastettiin puhelin ja Nuutti hävisi eli lähti toiseen ?ravintolaan?. Herra saapui hotellille joskus 5.45, ja bussi lentokentälle lähti 6.00. Kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja ehdittiin lennolle ja sitä kautta uusiin seikkailuihin. Nuutti on aina ollut tietynlainen tuki ja 58 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI turva noilla reissuilla, kun siltä toi englanti sujuu melko hyvin
NUUTTI NIEMELÄ LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 59
Milloin sä aloit laskemaan? - 9-vuotiaana mä aloin lautailemaan. Miksi? - Joo, noin kuukauden olen täällä asunut. Siltä katsoin, että on hauskan näköistä ja teki mieli lähteä koittamaan.. Tulin viime viikon lopulla Suomeen. Tykkään, että kaikki on lähellä ja pääsen helposti joka paikkaan. NUUTTI NIEMELÄ Mitäpä kuuluu? - Oikein hyvää. Nyt se tuntui mukavalta. Lähdetäänpä homma liikkeelle. Täällä Hesassa vielä ollaan. Tykkään, että kaikki on lähellä ja pääsen helposti joka paikkaan. Mutta en ole vielä stadilaistunut. kuten puolet Kittilän nuorista. - Joo, hehheh. Julkisiakin alan pikkuhiljaa oppia käyttämään. Hyvä sulle. Ei niitä kuitenkaan kauheasti siellä harrastettu. - En ole ihan varma, kumpi tuli ensin, mutta äiti lautaili silloin kun olin pieni. Saatiin yksi hyvä putskupäivä, jonka jälkeen mäki laskettiin puhki eikä enää pystynyt vetämään putskua. Sitä ennen pelasin tosi paljon lätkää. Ei ihan niin hyvää ollut silloin kun mä siellä olin. Kade. Asuttiin joku kolmesataa metriä koulusta, ja siitä pääsi koulupäivän jälkeen Leviltä tulevan koulubussin mukana rinteeseen. Kaikki sitä kävi vähintään kokeilemassa. Olitko sä silloin sitten enemmän rakkari vai tunnollinen natiainen? - Kyllä meikä on aina ollut aina tunnollinen natiainen. Täällä Hesassa vielä ollaan. Kerro alkuun, millaista oli kirkonkylällä asua eikä Levin humussa? - Aika pikkukylän meininkiähän se oli. Saitko uusia temppuja? - No mä sain bäkki kahdentoista pyörimään suorassa, mistä olin mielissäni. Aika paljon tässä jo kesällä ja viime talvena pyörin. Täältä on niin paljon helpompi lähteä reissuun, kesät lämpimämpiä ja meri vieressä, niin tykkään kyllä tästä enemmän. Julkisiakin alan pikkuhiljaa oppia käyttämään.? Niin nyt sä asut Helsingissä. Olihan se vähän rennompaa kuin näin kaupungissa asuminen. Se oli semmoista mukavaa hommaa heti kun sen oppi, mutta ekat päivät kun kaatuili, niin hermo oli kireällä. Jaa että KiPSin miehiä olit . Mutta sitten hyndät oli hyviä, ländit oli pehmeitä eivätkä lähdöt olleet jäisiä. Ei tuullut ja aurinko paistoi. About seiskaluokkalaisena mä aloin laskemaan enemmän. Olihan se helppoa. 60 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI ?Täältä on niin paljon helpompi lähteä reissuun, kesät lämpimämpiä ja meri vieressä, niin tykkään kyllä tästä enemmän. Kun skeittaaminen ja lumilautailu alkoi kiinnostamaan, niin jääkiekko jäi vähemmälle. Seiska-kasiluokan vaihteessa se jäi kokonaan pois, ja kasiluokalla olin ensimmäisissä kisoissa. Mistä sä nuo jutut alun perin keksit. Se on ennen mennyt semi tuplakorkissa, joten se on ollut ärsyttävä ländätä. Ainakin heti haluan kuulla sun ajatuksia Kittilä-ajoista, kun sieltä itsekin olen kotoisin. Mutta en ole vielä stadilaistunut. Olihan siellä tosi paljon jonoja, mutta sitä lukuun ottamatta oli aika täydellistä. No helkkari. Kaikki tunsi kaikki. Oli helkkarin hyvä loppuleiri Hintertuxissa
NUUTTI NIEMELÄ Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Syötekeskus LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 61
NUUTTI NIEMELÄ ?Olinhan mä aina vähän outolintu, kun ei autot kiinnostaneet eikä kelkkailukaan hirveästi. Onhan se hauskaa, mutta en mä siihen jaksaisi panostaa.? Vau, olet kyllä ensimmäinen, jonka kuulen, että on äidiltä perinyt lumilautailun. Kävitkö mutsin kanssa paljon laskemassa? - Kyllähän äiti opetti laskemaan ja tuli käytyä ? aika paljonkin. Silloin onneksi oli vielä kavereita, jotka laski, niin oli laskuseuraa rinteessä. Niin, minkälaiset lasku- ja skeittimeiningit Kittilässä oli? - Silloin kun aloittelin, niin oli enemmän poruk- Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Levi 62 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Levillä on vähän semmoinen alppikylämeinkinki nykyään. Olihan se vähän erilaista, mutta itselle se on aina ollut niin normaalia, että Levillä on jengiä ja Kittilässä rauhallisempaa. Kittilässä kuitenkin on oma porukkansa, eikä siellä Levin turismihommat paljoa näy. Ja vähän kun tuli ikää, niin paikat kävi pieneksi. Millaiset puitteet se antoi? - Puitteet olivat hyvät alussa ja keskivaiheessa. Oli riittävästi erilaisia juttuja ja niitä oli paljon, mutta kehittymiseen tarvitsee mun mielestä aika paljon sitä laskuseuraa. Skeittaajia sen sijaan ei hirveästi ollut. Kuoksan Jonnea ja Kurkelan Mikkoa tuli seurattua, kun ne laski siellä. Sitä mä kaipasin tosi paljon Levillä. Jääkiekkoahan siellä moni pelaa. Miten sä siihen porukkaan istuit, kun sulla oli eri intressit? - Olinhan mä aina vähän outolintu, kun ei autot kiinnostaneet eikä kelkkailukaan hirveästi. Onhan se hauskaa, mutta en mä siihen jaksaisi panostaa. Lähinnä jouluna, ja keväisin tulee käytyä kuvaamassa. Viime keväänä käytiin aika paljonkin. Mitkä sulla Kittilästä on itsellä fiilikset. Molemmissa on periaatteessa samat puitteet. - En tiedä, mutta se on kyllä tosi outoa. Kun olin yläasteiässä, niin laskuporukka alkoi vähän häviämään. Siksi mä oikeastaan Sotkamoon lukioon lähdinkin, kun ei ollut enää laskukavereita. Se kuitenkin on melkoinen sulatusuuni. Mutta Kittilä ei ole kyllä muuttunut mihinkään, mutta on Levi ihan tässä muutaman vuoden aikana muuttunut erittäin paljon. Mistä sä luulet sen johtuvan, ettei Kittilästä tule laskijoita yhtä paljon kuin vaikka Kuusamosta. On turismihelvettiä, Lapin luontoa ja tuppukylää . Pari kaveria oli, joiden kanssa skeittasin. Aina oli vähän eri puheenaiheet, mutta kun lapsesta kanssa oli niiden poikien kanssa tullut oltua kaveria, niin kyllä siihen porukkaan mahduin. Miten suhun nykyään Kittilässä suhtaudutaan? Oletko sä kylän stara? - No en mä kyllä kylän stara ole, mutta jengi aina ihan positiivisella mielellä on ollut mitä olen käynyt ja kavereiden tai puolituntemattomien kanssa jutellut. NUUTTI NIEMELÄ Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Levi kaa. Ei kai siinä. Ihan fiiliksissä ne ovat olleet. Että ihan tykätään, että lasken. Entä millainen Levi oli keskuksena oppia laskemaan ja kehittymään. Ei Levillä vaan koulukavereita laskeminen kiinnostanut. Autot ja kelkat ne olivat, mitkä niitä kiinnosti. Pieni murto-osa jengistä käy siellä ylipäänsä laskemassa. se on melkoinen yhdistelmä. - Olet kyllä aivan oikeassa. Keskitalvella siellä ei ole kauheasti niitä isoja hyppyreitä, mutta keväällähän ne taas rakensi meille isomman hyndän kuvausta varten. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 63. Siinäpä ne. Vieläkö sä paljon Kittilässä itse käyt? - Aina kun ehdit. Se on iso juttu, että kaverit puskevat eteenpäin. Siellähän niitä turisteja pyörii, ja tulihan siellä viikonloppuisin käytyä katsomassa meininkiä
Reilejä ei hirveästi silloin ollut, mutta ei niistä osannut kauheasti välittää. Siellähän oli oikein paipille oma hissi! Ei ollut kyllä mun aikana semmoisia? Silloinhan siellä kävi kaikki, ja ne tosiaan osasi panostaa. Kaitaloilta (Janne ja Jouni) olen myös nähnyt jotain videoita, kun ne siinä naapurissa asuvat. Siellä pystyi laskemaan normi rinteitäkin. Tuliko sulla laskettua kaikkea vai pelkkää parkkia? - Tuli kyllä laskettua ihan kaikkea. Mä en ole tuota tiennytkään. Niin, tuntuu hassulta nykyään kuinka suosittu Levi lautailijoiden keskuudessa tosiaan silloin olikaan. Tuntuu kyllä tosi hullulta. En nyt sano, ettei tiennyt paremmasta, mutta mun mielestä siellä oli tosi hyvä laskea. Miltä se sun mielestä näytti. Oletko sä muuten ollut Levi Ski Clubin meiningissä mukana? - Joo, olen kyllä. Kurkelan Mikko yläasteaikoihin alkoi pitämään sellaista laskukerhoa, missä kerran viikossa käytiin porukassa laskemassa. Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Levi 64 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Välillä käytiin laskemassa Levi Blackia ja lunnonpipessä, ettei se pelkkää parkkia ollut. En tiedä, millaista se olisi ollut pienemmässä keskuksessa kasvaa, mutta siellä ainakin pääsi laajasti laskemaan. Levihän oli aikoinaan ehkä jopa suosituin lumilautakeskus, mutta sitten se touhu vähän lopahti. Musta tuntui, että Oksasen Jussikin siellä silloin pyöri harva se päivä. - Okei. NUUTTI NIEMELÄ Se oli tosi hienoa mun mielestä Leviltä. Mulle se keskus ainakin antoi hyvät mahdollisuudet oppia vähän kaikkea, kun tottui laskemaan kaikkea mitä vastaan tuli. Kävikö siellä paljon kovia laskijoita? - Mä olen tullut niin myöhään tohon hommaan mukaan, että se on just ollut vähän loppumassa. Itse en ole koskaan nähnyt paljoa lautailijoita Levillä. Oletko sä kuullut niistä ajoista? - Olen, totta kai
NUUTTI NIEMELÄ LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 65
Ei ole iso vaiva suojata omaa kuuppaa. Nyt on tottunut! Silloin Lapin poromies tuli vähän lumilautailemaan, hehheh. Voi saakelin stadilaiset. on niitä pikku myllyjäkin välillä ollut, hehheh. Aluksi se oli pieni shokki, kun piti itse tehdä ruoat ja pestä pyykit, mutta aika nopeastihan siihen tottui. Missä vaiheessa sä aloit kiertää kisoja itseksesi? No nehän ovat sitten olleet hurjia menoja. - Tulihan siellä alkoholia maisteltua ja paikallisten kanssa pelleiltyä. Olin jo lähdössä pois, kun mut kuulutettiin palkintopallille.? - Ei kai sitä täysin vieläkään ole tajunnut, mutta Vuokattiin kun menin kouluun ja aloin laskemaan muiden kanssa, niin silloin taisin päästä junnumaajoukkueeseen mukaan. Ei siinä laatta lentänyt, mutta aika poikki kyllä oli. Aika kova suoritus. Suurimmaksi osaksi se oli sanaharkkaa. Ja oli hauska laskea kavereiden kanssa uusissa paikoissa. Tomille sattui viime vuonna Joensuussa hyppynäytöksessä paha loukkaantuminen, josta hänelle seurasi aivovamma. Esimerkiksi useamminkin kuin kerran sieltä torilta lähti amikset perään autolla ja me mentiin nopeasti karkuun Vuokattiin. Ei kuitenkaan kuinkaan koskaan käynyt? - No itselle ei käynyt, mutta Roope on esimerkiksi kerran vedetty liikennevaloissa autosta pois ja vähän siinä myllytetty, hehheh. Villin lännen menoa, asiaa! Miten koulun puolella noihin suhtauduttiin? - Eihän ne hirveästi niistä kuulleet, mutta ei vaikka alkoholin maisteluista hirveänä tykätty. Kyllä siellä ekoina vuosina motivaatiomäellä käytiin juoksemassa. Kuinka monta kertaa, niin se riippui siitä, mitä oli tullut tehtyä. Ennätys taitaa olla kuusi kertaa ylös alas. Sotkamon amitsuja 66 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI härnättiin poikien kanssa. Olen saanut aina ihan hyvin itsekseni opiskeltua sen minkä on tarvinnut. Että alisuorittamalla olet päässyt pitkälle. - Kutakuinkin niin, hehheh. NUUTTI NIEMELÄ Siellä sai neuvoa ja Mikko kertoi, jos oli jotain kysyttävää. Ja olihan siellä niin paljon kavereita, että helkkarin mukavia muistoja siitä on jäänyt. Mitä terveisiä sulla olisi tyypeille heittää, ettei samoin kävisi? - Muistaa vaan pitää kypärän päässä. Tomi on kuntoutunut älyttömän hyvin, mutta silti se oli kova juttu. Mitä ajatuksia sulle itselle Tomin loukkaantuminen herätti? - On se ainakin saanut mut pitämään kypärää tarkemmin. Siinä oli pipe ja slopestyle, enkä mä en edes tiennyt, että siellä oli joku overall-juttu. Nykyään se tosiaan voi jo onneksi paremmin. Just kävin kesäpäivillä katsomassa, mitä sinne kuuluu, mutta ei siellä mitään konkreettisempaa ollut. Nuutin oppivuodet Missä vaiheessa sä aloit siinä enemmän kehittymään. Kittilässäkin kuitenkin oli alppikoulu. - Olihan siellä joo. Keväällä oli Vuokatissa SM-kisat, ja pääsin silloin siellä enemmän laskemaan. Milloin sä pääsit maajoukkuehomman mukaan? - Heti taisin päästä junnumaajoukkueeseen. Junnu MM-kisoissa olin ysiluokan keväällä, että siitä asti olen siinä pyörinyt mukana. Ne puhui erillä tavalla . Siellä Sotkamon torilla ne tykkää vertailla autoja, niin siellä ollaan useammat kerrat käyty ohi ajelemassa ja huutelemassa ja muuten niitä härnäämässä. Niin, voihan se aika hurjaksi mennä, kun nuoret tytöt ja pojat laitetaan omilleen ekaa kertaa kotoa pois. - Olihan se mukavaa aikaa. Hauskaahan se oli päästä ulkomaille laskemaan. Se on edelleen mun seura. Se myi sen idean niin hyvin, että sinne lähdin. Nuoret pojat kun pääsee pois äitien helmoista, niin kyllähän siinä kaikenlaisia villityksiä syntyy. Se ei mikään pikkumäki ole. Siinä olin ihan vieressä, kun se sattui. Myös Roopeen tutustuin sillä kaudella, ja aika pian siinä tutustui vähän kaikkiin. Ekan kauden kisoihin äiti kuljetti paljon, ja Hyvinkäälle taisin lentää Helsinkiin enon luokse ja se käytti kisoissa. Vaikka se vähän hölmöltä saattaa näyttääkin, niin on se tosi iso hinta minkä siitä maksaa, jos tolleen käy. Olen myös kuullut, että meininki olisi välillä mennyt aika villiksi. Loppuvaiheessa piti tietysti ottaa itseään enemmän niskasta kiinni, että sai luettua, mutta muuten ei ole ollut ongelmia. Siinä oli pipe ja slopestyle, enkä mä en edes tiennyt, että siellä oli joku overall-juttu. Silloin en vielä tuntenut noita helsinkiläisiä tyyppejä, ketkä olivat mukana. no itse asiassa . Silloin mietin, että tästä voisikin tulla jotakin. Miksi sä muuten Vuokattiin lähdit. se on hyvä paikka. Se oli tosi epäonninen tilanne, eikä sille voinut mitään. Laaxiin tuli putskua, ja sitäkin pääsin ekaa kertaa kunnolla laskemaan. Oli se kyllä hieno kokemus. Aika pitkälti mentiin aina autolla äidin kanssa. Millasta oli kisoissa käydä, kun et vielä ketään tuntenut? - Ekat kisat oli vähän jännittäviä, mutta aika nopeasti siellä alkoi porukkaan tutustumaan. Taskisen Tomi oli varmaan ensimmäisiä, joihin paremmin tutustuin. Ja vittuilua alkoi tulla, mihin ei ollut vielä oikein tottunut, hehheh. Simo (Suopanki) ja Antti (Koskinen) ovat niin paljon maajoukkueeseen kytköksissä, että se lähti siitä melkein samoin tein. Kun heti aloit maailmalla paljon pyöriä, niin miten siinä koulu toimi, kun puolet vuodesta meni ulkomailla ja toinen puolikas ammattikoulun kolleja karkuun juostessa? - Mulla ei ole koskaan koulu ollut vaikea, niin ei ollut ongelmia sen kanssa. Silloin tuli tosi paljon reissattua, ja kun suurin osa kirjoituksista oli kesken, niin mulla oli kantapää murtunut. No, leikki leikkinä. Missä vaiheessa sä tajusit, että voisit olla ihan kovakin tekijä? ?Ekat kisat olivat Hyvinkään Suomi Cupissa. Tuliko jossain vaiheessa semmoinen fiilis, että tämä voisi olla enemmänkin kuin vain harrastus? - Siinä seiskaluokan keväällä laskeminen kehittyi tosi nopeasti. Olen aina saanut hyvin itse opiskeltua. Onko tarinoissa perää? - Kyllä se meininki välillä aika villiksi siellä äityi, hehheh. Vaikka. Ensimmäisen kerran siitä taisi tulla puhetta Taskisen kanssa, että se on menossa sinne ja että kannattaa tulla . Olin jo lähdössä pois, kun mut kuulutettiin palkintopallille. Sitten vanhempana ne ovat auttaneet rahallisesti, että olen päässyt reissaamaan. Seuraavat kisat olivat Ounasvaaralla, ja siellä taisin voittaa tai olla toinen. Lähdettiin viiden hengen Pakastimen porukalla European Openiin, ja Henri Kunnas oli valvojana. Ei kai niistä kauheasti viitsi alkaa huutelemaan? Näinhän se on. Se on sellainen jyrkkä ja korkea hiekkamäki, jota käytiin juoksemassa ylös alas aina kun tehtiin jotain tyhmää. Pienethän nuo piirit olivat silloin. Olihan ne vähän erilaisia tyyppejä kuin Kittilän pojat aikoinaan. Samoissa bileissä jos oltiin, niin pientä sanaharkkaa oli? Ai pikku myllyjä syntyi? - No ei siellä mitään kunnon. Ollaan tosi paljon yhteyksissä ja on tosi hienoa, että se on taas paremmassa kunnossa. - Olisikohan ollut jo seuraava kausi, kun oli eka ulkomaanreissu. Siinä tuli ajatus, että olisi siisti käydä jossakin kisoissa katsomassa pärjääkö siellä. Ekat kisat olivat Hyvinkään Suomi Cupissa. Mutta ei sillä mulle ollut juuri mitään annettavaa ennen Kurkelan Mikon kerhoa, että alppiin ne enemmän keskittyivät ja mä pyörin siellä mukana. Mutta kirjoitukset meni vähän penkin alle, mikä vähän harmittaa. C:n paperit sain ja lukion päättötodistuksessa taisi olla kasin keskiarvo. Siellä olisi myös sitä laskuseuraa enemmän. Kantti vaan haukkasi nokalla. Tuntui se pahalle, että yksi parhaista kavereista makasi vieressä lumessa. ei se murre, vaan puhuttiin paljon enemmän paskaa. Olin overallin kolmas, ja positiivinen fiilis jäi
NUUTTI NIEMELÄ Kuvaaja: Ville lahtinen Paikka: Ukkohalla LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 67
Siitä se lähti käyntiin. Miksi sitten sponssit lopulta vaihtuivat, etkä jäänyt Burtonille? 68 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. NUUTTI NIEMELÄ Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Ruka ?Me oltiin Roopen kanssa samalla viivalla, kun Eurooppaan alettiin puhumaan. Sitten mä loukkaannuin ja Roopella oli helkkarin hyvä kausi takana, niin se pääsi Euro-tiimiin.? aikaa olisi kyllä ollut, niin en saanut itsestäni mitään motivaatiota lukemiseen. Ei ollut oikein energiaa tehdä mitään. Iso pyörä pyörähtää Burtoniltako sulle ekat kamppet tuli, vai miten sponssihommat lähti liikkeelle? - Joo, Kaitalan Janne se taisi niille ekana sanoa, ja sieltä aloin ensin alennuksella tavaraa saamaan ja sitten pikkuhiljaa ilmaiseksi
Miltä se on vuosien varrella tuntunut? - Hyvältähän se. Nyt on tärkeää, että pysyn terveenä ja pystyn laskemaan. Terveyttä ja monia laskupäiviä toivoo varmasti moni, joten niihin on hyvä lopettaa. Olympialaiset olisivat nyt tulossa, ja sinne olisi siisti päästä. En sellainen, että tulisi juotua vähän enemmänkin siellä iltabileissä, mutta en myöskään sellainen, ettei tulisi juotua ollenkaan. Vanhemmat laskijat on yleensä vähän rauhal- lisempia, mutta me nuoremmat vedetään vielä nuoruuden innolla, hehheh. Tapahtuuko siellä paljon sellaista, mistä äidin ei tarvitse tietää? - Ei periaatteessa, tai ei mun ainakaan tarvitse pitää mitään äidiltä salassa, jos se haluaa tietää. Se on kuule hyvä se! Siinä tapauksessa: mitä siellä sitten tapahtuu? - Onhan ne kosteita ja tulee sinne aika paljon naisia juhlimaan. Kyllähän siellä on aika hullu meininki. Aloin saamaan 32:lta kampetta Euroopan päästä, ja sitten vähän muualtakin. Mikä sut Eurooppaan veti? - Lukion tokalla aloin seurustelemaan sveitsiläisen daamin kanssa, ja se vei aika paljon sinne. Sieltä sain paljon kavereita, minkä takia on siellä tullut paljon aikaa vietettyä. Mitä sulla niille on sanottavaa? - Ei se ole niin erilaista kuin että oltaisiin kavereiden kanssa reissussa. Sieltä sanottiin aika suoraan, ettei ne ota toista suomalaista sinne lähiaikoina, että on parempi etsiä joku muu merkki. Miltä se tilanne susta tuntui. Mä tunsin itse asiassa sen sveitsiläiset laskijat paremmin kuin suomalaiset. Sitä se lähinnä on. Kisaaminen on kuitenkin ollut alusta saakka mukavaa . Aluksihan sitä myös jännitti, minkä takia se oli stressaavaakin, mutta nykyään siihen on niin tottunut, ettei se tunnu oudolta. Jos puhutaan noista iltabileissä, niin bailata vieläkin vissiin osataan? - Joo kyllä, hehheh. Ei se ole niin hirveää, jos vaan paikat on kunnossa. Mutta kyllähän se kuvaaminenkin on mukavaa. Parhaassa tapauksessa pystyisi käymään kisoja vaikka alkukaudesta, ja sitten keväällä . Ei se ole niin erilaista . Kiitokset Kurkelan Mikolle ja Ilmo Niittymäelle, jotka ovat eniten auttaneet tässä uran aikana. Jotain bisnespuolen juttuja itseä kiinnostaisi tehdä, mutta en vielä tiedä mitä se tarkalleen olisi. Olisiko Nuutilla vielä heittää kiitoksia loppuun? - Pistetään perheelle kotiin ja kavereille sinne myös. vähän vaan helpompaa, kun asiat on valmiiksi järjestetty. Yleensä baarit on aika täynnä. Millaista se on paikan päällä ja mitä se vaatii? - No tullaan paikan päälle, on treenipäivä, karsintapäivä, jota seuraa finaalit ja sitten on loppubileet. Siellä on paljon kavereita ja muutenkin tosi paljon jengiä. Kuinka kova juhlija sä omasta mielestäsi olet? - Sellainen perus lumilautailija. Sitä ennen se on ollut muuten vaan laskemista. Pääsitkö Euroopassa niin sanotusti piireihin, että oletko päässyt kuvaamaan messiin? - Joo, viime kausina olen päässyt. Ja terkkuja Roopelle! NUUTTI NIEMELÄ Syntymäaika: 10.06.1991 Syntymäpaikka: Kittilä Koko nimi: Nuutti Markku Tapani Niemelä Sponssit: Smith, Levi, Transform Gloves Setuppi: Headin lauta, Unionin siteet ja 32 kengät ja vaatteet, Stänssi siinä 58cm huudeilla ja kulmat +15, -12. Idolit: Heikki Sorsa Parhaat sijoitukset: TTR 4str Billabong, Slope-Style NZ 4., FIS World Cup Big Air, Tukholma 5., TTR 4str Engadin Snow, Slopestyle, 1., TTR 5str Nescafe Champs, Slopestyle 3., TTR 4str Quiksilver New Star, Slopestyle 5., TTR 4str Total Fight, Slopestyle 1. Junnumaajoukkueen aikaan meillä oli Vuokatissa syksyisin leiri, ja kun siellä oli jo muutenkin Vuokatin takia, niin ei sitä osannut erottaa normaalista toiminnasta. Mutta sitähän se on nykyäänkin. kuvata enemmän. Oli kyllä hiton siisti kausi. Vaikka avoimilla korteilla pelattiin eikä linssiin viilattu, niin saattaahan se vähän epäreilulta tuntua. - Joo, kyllä se kieltämättä oli iso juttu silloin. Mutta tottahan se on, ettei ne olisi sinne toista täältä ottanut, joten ehkä on ollut parempi jatkaa toisaalla. Miten sä siitä pääsit yli, eli miten sponssihommat muuttuivat? - Ekana kautena kun jalka oli mennyt, niin laskin vielä vanhoilla Bursun kamoilla. Sitä se on . Sveitsi oli mulle sellainen tukikohta talvella, ja siitä reissasin ympäriinsä. Pääsitkö vapaan makuun, vai kiersitkö pelkästään kisoja ja kävit tyttökaverin luona? - Aika paljon tuli kierrettyä kisoja, mutta kun jossain oli putskua, niin kyllä me sinne mentiin. Mutta viime kaudella oli ensimmäinen kerta, kun olen oikeasti rakentanut putskuhyndän. Saksalaisen La Famiglia -kuvausryhmän kanssa käytiin parilla spotilla viime talvena Sveitsissä. kuten just viime kautena tein . Kyllä mä sanoisin, että ne ennakkoluulot on vääriä. 24 Hour Party People Millaista kisojen käyminen sitten on. Itsestähän se on sitten kiinni, että kuinka mukana siinä on. Mitä sulla tulevaisuuteen kuuluu? - Tosi paljon reissuja taas tiedossa. Sitten mä loukkaannuin ja Roopella oli helkkarin hyvä kausi takana, niin se pääsi Euro-tiimiin. Onhan se loppupeleissä aika paljon reissaamista. Jos vaikka kisoja ajatellaan, niin ne järjestää aina majoitusta ja just se on lähinnä tuota reissujen järjestämistä. En mä ainakaan koskaan lähde rinteeseen ?treenaamaan?. Kouluun haen taas keväällä, mutta en mene vielä sisälle vaikka pääsisinkin. reissujen järjestämistä. Monilla on ennakkoluuloja maajoukkuetoiminnasta. Tutustuin sitten ihmisiin Euroopassa, kun olin siellä melkein koko kauden. Enemmän se on itselle laskemista, ja jos tuntuu hyvältä, niin sitten voi ehkä jotain uuttakin temppua kokeilla. Entä maajoukkuetoiminta. En ole sen tarkemmin suunnitellut. Se oli niillä samoilla spoteilla mukana missä minäkin. Onko sulle muuten ollut alusta asti selvää, että susta tulee kisajätkä, vai miten toi homma on edennyt? - En mä tiedä. Kierrettiin Kissban kanssa Lapin keskuksia, ja mulle tuli muutama shotti leffaan. Mistä se sun mielestä johtuu tuo kaksijakoisuus, että on kisajätkät ja kuvausjätkät ja ne erotellaan aika raa?astikin toisistaan? - Onhan se niin vaikea saada hyvä pätkä, ettei siinä ehdi kiertämään niitä kisoja. Muuten vaan laskea niin paljon kuin pystyy. Just oli tuo Hinterin leiri, ja seuraavaksi lähdetään Jenkkeihin marraskuun lopulla. Onhan se joidenkin kohdalla ihan totta, mutta kyllä omasta kokemuksesta suurin osa niin sanotuista kisajätkistä laskee vain itselleen. Siinä se on. Niin, kyllähän kisajätkät mielletään kisakireiksi, että ne treenaa vaan ja kuvausjätkät laskee vaan omaksi ilokseen. Aina ne on aika hyvät bileet, jotka kisojen jälkeen on. En kummastakaan ääripäästä. Bugarest, Mazel Films ? Kissba Lempitemppu: ssbs5 Musamaku: aika indie rock -painotteinen nykyisin Muut harrastuket: skeittaus, tennis LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 69. Rontin Jeppehän siihen kuvasi, ja siihen olen vasta viime talvena tutustunut, vaikka tietty sen on tiennyt jo pidempään. ja TTR 5str Quiksilver Spring Battle, Big Air 2. Videopartit: KBR . NUUTTI NIEMELÄ - Me oltiin Roopen kanssa samalla viivalla, kun Eurooppaan alettiin puhumaan. Ei ole oikein koskaan mahdollisuutta kuvata. Pekka (Koskela) kun tuolla on mukana, niin se on kuvaamassa ja laskupäivän jälkeen saa tehdä mitä huvittaa, vaikka käydä skeittaamassa tai pelaamassa tennistä. Yhtenä kautenahan mä kuvasin KBR:n kanssa, mutta sen jälkeen loukkaannuin enkä ole ollut niiden kanssa yhteyksissä, niin se jäi. musta on kiva käydä kisoissa
ISO -SYÖTE 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
ISO-SYÖTE Teksti ja kuvat Teemu Heljo Jouluruokien ja uudenvuoden näkäräisten ylikuormittaessa elimistöä kaartoi tammikuun kolmantena päivänä Iso-Syötteen mökkikylään mammojensa huomasta eksyneet kulkurit. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
Slammerin nimeä kantaneet iltasessarit keräsivät kiitettävän määrän laskijoita haikkaamaan parkkia vielä sulkemisajan jälkeenkin jätkänkynttilöiden valaistessa suorituspaikkoja. Iltasessareiden pääteema on koota eritasoisia laskijoita haikkaamaan parkin alaosaa porukalla musiikin soidessa ja grillin huutaessa kuumana makkarapeitto päällä. Ilmiötä voi pitää Suomessa kohtuullisen havinaisena, kun ei ole aikaisemmin sattunut kohdalle. Koska hissit eivät pyörineet, porukka pysyi tiiviisti kasassa ja piti hauskaa, vaikka kello alkoikin jo lyömään aika paljon. Laskija: Hans Kestilä 72 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Kosketuspintaa Iso-Syötteeseen kuvausporukallamme ei ollut kovin paljon entisestään, joten olimme toiveikkaita tulevasta. Rukalta saapui verenpunaisella kansanautollaan Lahden oma poika Valtteri Paunonen mukanaan juuri polvensa kuntoutuksesta selvinnyt Hans Kestilä. Minun ja Samin matkaan oli mennyt koko päivä, ja olimme perillä juuri sopivasti iltasessareille. Saavuimme rinteeseen, jossa meitä oli vastassa Iso-Syötteen yrittäjäperheen päät Jorma ja Tarja Terentjeff, jotka toivottivat sekalaisen ryhmämme lämpimästi tervetulleeksi. Painelimme metsään heti ekoilla laskuilla, mutta harmiksemme huomasimme pian, että metsissä ei ollut pohjia ollenkaan. Itse olin viime keväänä muutaman päivän Iso-Syötteellä, mutta silloin säät eivät olleet kovin suotuisat ja mieleeni jäi vain HD-näytöllä pomppinut jääkiekko ja sitä fanaattisesti pelanneet KBR-pojat. Slammerin nimeä kantaneet iltasessarit keräsivät kiitettävän määrän laskijoita haikkaamaan parkkia vielä sulkemisajan jälkeenkin jätkänkynttilöiden valaistessa suorituspaikkoja. Nyt asiat olivat aivan toisin, ulkona vallitsi sopiva pikku pakkanen ja rinteet olivat täynnä kevyttä lunta. Iso-Syötteen sijainti on yksi suurimmista valttikorteista heidän haaliessaan asiakkaita alalla, missä kilpailu on kovaa ja vaihtoehtoja paljon. Minulle lumilautailu on tällä hetkellä aika vahvasti urbaanin kuvaamista, joten halusin lähestyä sen tiimoilta myös Iso-Syötettä enkä sokeasti vain käydä parkissa ja olla tyytyväinen siihen. Karavaanimme starttasikin heti ensimmäisenä aamuna kohti rinnettä tarkoituksenaan löytää spotteja tunturista. Pienellä kävelyllä parkin alaosassa pystyi laskemaan runiin muutaman pressin ja kornerin. Itse olin napannut matkalla etelästä kyytiini entisen maajoukkuelupauksen Sami Luhtasen. Paikalle oli saapunut paljon eri-ikäisiä ja -tasoisia laskijoita sessaamaan eri härveleitä. Kevyen lumen alta paljastui kivet ja maa esiin heti pienen temmellyksen jälkeen, ja lautojen pohjat olivat hieman elämää nähneet muutaman laskun jälkeen. Muuten kyllä talven kehittyessä ja pohjien parantuessa Iso-Syöte tarjoaa hyvät mahdollisuudet metsälaskun ystäville. Näin Iso-Syötteellä ensimmäistä kertaa Suomessa, että pilvet ovat huippua alempana. ISO -SYÖTE Olin kasannut yhteen mielestäni monipuolisen ryhmän tutkimaan Iso-syötteen salaisuuksia lumilautailijan silmin. Kiireisten elämäntapojen takia lomat ovat lyhentyneet ympäri maailmaa, ja ihmiset haluavat käyttää matkustamiseen mahdollisimman vähemmän aikaa.. Takamaastosta löytyy jyrkkiäkin profiileita lumen pöllyttämiseen, eikä isojen keskusten tapaan jokaista linjaa välttämättä ole vedetty heti aamusta. Iso-Syöte on Suomen eteläisin tunturi, minkä päältä näkyy komeat maisemat pitkälle
ISO-SYÖTE Laskija: Sami Luhtanen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 73
ISO -SYÖTE Laskija: Sami Luhtanen 74 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Meidän ollessa paikalla iso parkki oli auki, ja sieltä löytyi todella monipuolisesti kaikkea hauskaa laskettavaa. Sen ovat huomanneet monet britit, ranskalaiset ja espanjalaiset, jotka kuuluvat heidän suurimpiin ulkomailta saapuviin asiakkaisiin. Meidän ollessa pidennetty viikonloppu paikan päällä oli siisti huomata, että parkkitiimistä joku oli lähes aina laskemassa parkilla ja sheippaamassa paikkoja kuntoon. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 75. Oulun jatkuvasti vilkastunut lentokenttä antaa mahdollisuuden kauempaakin tulevalle käyttää lomapäivät tehokkaammin lomailuun eikä matkustamiseen. JibParkin tarkoitus on, että omilla linjoilla voi vaikuttaa parkin haastavuuteen. Iso parkki on Suomen pisin. Ne taitavat olla vähän samanlainen katoava luonnonvara kuin halfpipetkin. Iso-Syötteen parkkimanageri Tero Romppainen painottikin, että he haluavat tarjota laskijoille semmoisen parkin kuin on kysyntää. He eivät halua rakentaa muutamaa isoa boksia kuvausryhmille vaan monipuolisen kokonaisuu- den kaikille kysynnän mukaan. Nykyään näkee harvoin korneria missään ainakaan näin keskitalvella. Oulusta matkaa tunturiin on vain noin 140 kilometriä ja Helsingistä noin 750 kilometriä. Iso-Syötteelle on tulossa toinenkin parkki ison parkin viereen, kunhan lumetus saadaan hoidettua loppuun. Se tarjoaa kolme eritasoista linjaa noin kilometrin matkalla. Tunturin arvoa asiakkaiden silmissä nostaa myös se, että Iso-Syöte on pyörinyt viimeiset kymmenen vuotta perheyrityksen voimin, ja tänä vuonna he saivat Vuoden hiihtokeskus -palkinnon. Kaikki perheenjäsenet ovat löytäneet asemansa yrityksessä, ja homma näyttää toimivan hienosti. Tunturi tarjoaa kaikki perustarpeet hyvään talvilomaan rauhallisissa maisemissa. Tunturin koko ja arkkitehtuuri ei oikein mahdollista isojen keskusten lailla rinteiden ulkopuolista kuvaamista, mutta parkki on senkin edestä kunnossa. Se tarjoaa kolme eritasoista linjaa noin kilometrin matkalla. Iso-Syötteelle ulkomailta saapuvien asiakkaiden määrä onkin noussut ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Iso-Syöte tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden viettää rauhallinen loma luonnonkauniissa paikassa, mitä ei ole vielä yökerhot ja muut suurten keskusten yritykset pilanneet. Ryh- Iso parkki on Suomen pisin. Meidän ollessa pidennetty viikonloppu paikan päällä oli siisti huomata, että parkkitiimistä joku oli lähes aina laskemassa parkilla ja sheippaamassa paikkoja kuntoon. Sen idea on toimia jibbailuparkkina kaikentasoisille laskijoille. Idea on todella hyvä: niin junnujen on helpompi tutustua lajiin helpomman parkin kautta ja miksei sitä olisi kokeneempienkin hauska laskea. ISO-SYÖTE Iso-Syöte tarjoaa sijaintinsa puolesta lyhyet matkustusajat. Siistiä huomata, että Iso-Syöte haluaa panostaa suorituspaikkoihin noin paljon. Vaikka olimme tunturissa pahimmalla Venäjäviikolla koko vuodesta, eivät mäet ja hissit ruuhkautuneet pahemmin vaan laskeminen oli todella nautinnollista ja joustavaa koko ajan. Meidän ryhmältä erityismaininnan sai korneri, missä on vielä ländit kummallekin puolelle
Erittäin hyvä ja positiivinen kokemus. Kiitos isännällemme Tero Romppaiselle, joka hoiti hyvän viikonlopun kasaan. Siitäkin hieman huomaa, miten hyvä on pienessä keskuksessa järjestellä asioita, kun kaikki oikeasti tuntevat jollakin tavalla toisensa. Iso-Syöte on rauhallinen luonnonläheinen paikka, joka ei vielä ole kasvanut pieneksi kaupungiksi vaan on ihan rehellinen laskettelukeskus. Todella arvostettavaa, että jotkut haluavat panostaa suorituspaikkoihin kunnolla. Streettiin on panostettu tosi paljon viime vuosina, ja siellä saa kyllä ajan nopeasti kulumaan sitä laskiessa. Mun mielestä Iso-Syötteellä on kiva puikkailla myös metsissä, koska siellä on normaalisti tosi hyvin lunta ja takarinteet on sopivan jyrkkiä. Iso-Syöte on tosi kiva ja maanläheinen keskus ja suosittelen lämpimästi käymistä siellä?, Petru kertoo. ISO -SYÖTE Laskija: Valtteri Paunonen mämme nohevat pojat työnsivät kolme kertaa putkeen saman auton ojasta pois, koska kuskilla oli hieman erilainen näkemys reittivalinnoista. Jännä juttu, että rekisterikilvessä oli muutama numero ja kirjain enemmän kuin suomalaissa. Iso-Syöte on todella panostanut markkinointiin viime aikoina parkkilaskemisen tiimoilta, minkä on voinut huomata erilaisten lehtien sivuilta. ?Iso-Syötteelle on kiva mennä kerta toisensa jälkeen snoukkailemaan. Win-Win ja homma toimii. Testiryhmämme voi lämpimästi suositella 76 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Iso-Syöte on rauhallinen luonnonläheinen paikka, joka ei vielä ole kasvanut pieneksi kaupungiksi vaan on ihan rehellinen laskettelukeskus. Iso-Syötettä ihmisille, jotka haluavat panostaa laskemiseen eikä niinkään yöelämään ja afterskihin. Sijainti on myös tarpeeksi lähellä viikonloppureissua ajatellen mistä päin Suomea sitten lähdetkin. Henkilökunta tunturissa vaikutti erittäin positiiviselta, ja meidänkin kuvaushommat sujuivat ihan mutkitta ja homma toimi. Jatkakaa samaan malliin. ISO-SYÖTE Suomen eteläisin tunturi Etäisyydet: Helsinki 744 km Tampere 630 km Jyväskylä 477 km Oulu 145 km Rinteitä: 15 Streettejä: 2 kpl, Snowpark ja Junnupark Päivälippu: 32 . He ovat tehneet viime vuodesta asti yhteistyötä yhden Suomen ja Euroopan isoimman kuvausporukan KBR Productionsin kanssa. KBR:n puuhapete Petrus Koskinen on myös käynyt Iso-Syötteellä useaan otteeseen. / 19 ? Lisätietoja: www.isosyotesnowpark.com. Metsien miesten kannattaa odottaa vielä hetki pohjien paranemista, niin sitten Iso-Syötteen takamaastot tarjoavat kyllä erittäin herkullisia putikkamahdollisuuksia. Iso-Syöte myös tukee yhtä Suomen lupaavimmista tyttölaskijoista, Kristiina Nisulaa. Nisula edustaa heitä maailmalla ja he tukevat puolestaan nuorta laskijaa
LUMI ARTIKKELIT HIIHTOKESKUKSET BLOGIT MATKAT KESKUSTELU TARJOUKSET KUVAT JA VIDEOT
MUSANURKKA 78 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Siksi se ei tullut vielä. Mutta nyt tulee, hyvä niin. Vai onko tämä sun mielestä saivartelua, ja kaikki on yhtä ja samaa? - Tämä on mennyt jotenkin luonnollisesti. Ja tämä päivä pitää, koska se on jo tehtaalla se levy. Levy ei ollut aiemmin valmis. Sun levyn julkaisua on lykätty jo useaan otteeseen, mutta nyt on saatu pitävä päivämäärä, vai onko. Vaikka kyseessä olikin gaala, niin ei ollut jäykkä meno, mikä on positiivista. Tuo ?gaala. Olen pitänyt aina melodioista ja niin edelleen, mitä r&b:ssä on enemmän. Kauan sitä ovat fanit odottaneet, mutta mä olen odottanut vieläkin kauemmin, hahhah! Oliko sulle yllätys, että sun sooloura on saanut näin räjähdysmäisen alun vaikkei levyäkään vielä ole ulkona? - Ei ole kerinnyt oikein miettiä tuommoista. Tässä on vaan tehty juttuja eteenpäin ja toivottu, että homma toimii. Heikki oli kovempi. Mikä sun oma lumilautatausta on? - Heikin kanssa aloitettiin. siellä on sitä meininkiä! Moi Karri! Sulla on juuri takana Slammer Gaalan keikka. Mutta eihän sitä ole lykätty käsittääkseni kuin ehkä kerran sitä päivämäärää. Miten se Asfalttisoturin kanssa meni? - Keikka meni hyvin, eka kerta Adamsissa. Kuulemma Terje Haakonsen olisi tulossa myös ensi vuonna. No nyt on kova. Ovatko ne sulle entuudestaan tuttuja? - Joo, Heikki (Sorsa) on lapsuudenystävä, ja Eeroon tutustuin pikaisesti, kun kannettiin Heikin tontilla takkakiviä. Mutta joo, on nämä jutut kuitenkin aika samaa loppupeleissä, ja tulen varmaan jatkossa tekemään räppibiisejäkin. Molemmissa on oma viehätyksensä. Tämän tyyppistä musaa on Suomessa pidetty pikemminkin huumorimusana, mutta vaikka korvia välillä punottaakin, niin sun musa ei kuitenkaan ole huumorimusaa . 2013 tulee isompana kuin koskaan! Muistanko oikein, että just esimerkiksi Sorsan Heikki olisi siellä myös nähty? - Se on tapahtuman maskotti, eli joo. Mutta varmaan suurin syy on se, että tämmöistä musaa ei ole vielä oikein Suomessa tehty. Miksi valitsit aikoinaan just r&b:n, mikset puhdasta hiphopia. kaupoissa 30.11.2012. Monsp.com/karrikoira LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 79. Sen näkee sitten, kun jengi kuulee levyn. tosiaan on Slammerin tilanteessa aika häilyvä käsite. r&b.tä. - En tiedä mitä tapahtui. Siellä tulee varmaan hoidettua pari maailmanennätystä. Miltä tuntuu saada oma paketti ulos kaikkien näiden vuosien jälkeen. kirjaimellisesti. Voihan se olla, että fanien mielestä se onkin ihan yrjöttävää matskua. Mä vähän epäilen. Siinä kaksi genreä mitkä pitää olla. Mä valitsen niistä mieluummin hyvän. vai mitä? - Joo, ei tämä ole huumorimusaa. Olen aina ollut hidas syttymään uusille jutuille, ja kyllä nyky-r&b:ssäkin on hyviä juttuja tietysti. Mä olen tätä miettinyt monesti, joten toivottavasti sä osaat mulle vastata. Liekö sunkaan musa kaikkien mielestä sitä ?oikeaa. Erosiko touhu mitenkään sun normaaleista keikoista? - Yleisö oli aika sama kuin muualla klubi- ja baarikeikoilla, eli hyvin messissä. Sitten oltiin molem- mat pro joskus 15?16-vuotiaina, mutta sitten mä en jaksanut sitä enää hetken päästä . Tällaisella musalla ei kuitenkaan Suomessa ole kovin pitkää perinnettä. - Ehkäpä se on just se juttu. Miksi sitä on lykätty? ?Mä aloin laulamaan ja jätin lumilautailun vähemmälle. Välillä joutuu tosin käydä Paloheinässä tiputtaa McTwistit junnuille, silloin kun ei ole studiolla.? - Joo, se tulee 30.11.2012 eli marraskuun vika päivä. Mikä on sun mielestä se juttu, miksi se pärisee. Välillä joutuu tosin käydä Paloheinässä tiputtaa McTwistit junnuille, silloin kun ei ole studiolla. Asiaa! No jos mennään takaisin musiikkiin, niin aloitetaan ajankohtaisesti. Silti on ainakin yksi, joka tekee tähän sääntöön räikeän poikkeuksen. Karri Koira on nyt kaikkien huulilla, ja kun hauva kävi merkkaamassa Slammer Gaalankin, oli meidänkin otettava osamme. Muista myös tsekata Karri Koiran kornerikisat . Pyritään kuitenkin pitämään musa viihdyttävänä. Sun juttu kuulostaa hyvällä tavalla vanhanaikaiselta, tai ei ainakaan ihan helvetin nykyaikaiselta. Mitä ihmettä tapahtui r&b:lle. Sulla on kuitenkin jo kokemusta ja fiittejäkin takana julma tukku. - Tuntuu erityisen hyvältä, a dream becoming reality . Mä aloin laulamaan ja jätin lumilautailun vähemmälle. Siinä sitä oppii toisen tuntemaan aika perusteellisesti, kun muskelit kasvaa samaan tahtiin. Niin, kerropas mystisistä Karri Koiran kornerikisoista. - TTR-kiertueen seitsemän tähden pääkisa. Paloheinän mäellä, aina silloin kun keritään järkkäämään. Kuitenkin aikoinaan rhythm & blues kuitenkin piti sisällään about kaiken siistin musiikin, mutta nykyään se käsittää aika suppeaa kenttää. Ja meillä on kuitenkin kokemusta musan teosta, että ei ole semmoista alkurävellystä eli taso on korkea. Toimiiko. Ehkä jengi rupesi miettimään liikaa jotain genrejä ja nimiä. MUSANURKKA KARRI KOIRA Teksti Tuukka Tams Kylmän pohjolan musiikilliset tunnelmat vievät kuulijan ennemminkin saunan taakse kuin kuumille rannoille. Lumilautajengi bailasi ihan hyvin. Millainen meininki oli tuollaisissa kemuissa vetää. Siellä taisi yhtä sun toista lumilautahampuusia pyöriä lavalla. Hyvä musa on hyvää musaa ja paska paskaa. Loppuun vielä, mitä kuuluu Vähäisille Äänille? - PaskaaxxDäccää!! K.O.I.R.A. Autotune ei raikaa ja soundimaailmakin on enemmän Miami Vice kuin Rihanna. Mitä sä olet tästä vertauksesta mieltä? - Hyvä jos kuulostaa hyvältä, ja on varmaan tottakin. Jos noista kahdesta pitää valkkaa, niin kuuntelisin mieluummin Miami Vicea kuin Rihannaa. Kai sitä tekee musaa siihen suuntaan mitä itse tykkää kuunnella. Entä mitä mieltä olet nyky r&b:stä verrattuna vanhaan? - Jos yleisesti vastataan, niin vanha on parempaa, mutta ei nämä jutut ole niin yksioikoisia
Joskus ysärin lopussa sain frendiltä kräkätyn Photoshop 4 ? ohjelman, ja siitä se muutos kai virallisesti lähti. Suuri harppaus se ei ollut, koska aloitin ihan 96 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI pikkuhiljaa omasta aloitteesta enkä kenenkään pakottamana. Onko sulle aina ollut selkeätä, että mitä tahdot duunata aikuisempana. Haluan kehittyä jatkuvasti ja otan uusia haasteita vastaan. Ensimmäisenä se näkyi varmaan siinä, että skidinä odottelin aina Transworldin Byers Guide -issueta kun näki uuden kauden lautagraffat. Missä vaiheessa kynä vaihtui tietokoneeseen, ja oliko se suuri harppaus? - En usko, että se koskaan vaihtuu kokonaan, vaikka nykyään joutuukin suurimman osan tekemään koneella. Painajainen olisi se, että joutuisin paiskomaan samaa hommaa eläkepäiviin saakka. Mitä kaikkea olet tehnyt sen eteen, että haaveet myös toteutuvat? - Joskus teininä huomasin, että vahvuuteni on pelkästään visuaalisella alalla, enkä ikinä pystyisi lukemaan puolta vuotta mihinkään pääsykokeisiin. Koulu on antanut mulle ymmärryksen tästä alasta ja työvälineet mitä tarvitsen työelämässä, mutta kokemus tulee kuitenkin työelämän kautta. Joskus 12-vuotiaana aloin sitten laskemaan lumilaudalla ja myöhemmin nämä maailmat sekoittuivat myös keskenään. Mitä koulu on antanut sulle mitä et olisi saanut muualta. Ja ennen kaikkea, monennella yrityksellä pääsit sisään? - Joo pitää paikkansa. Se on niin paljon nopeampi työväline kuin tietokone, ja toisaalta pysyy tatsi yllä piirtämiseen. Eikö ole hankalaa tehdä ?kaikkea. Töitä ja uhrauksia tämän eteen on kyllä joutunut tekemään, mutta se oli tiedossa jo tähän lähtiessä. Tutkimustemme mukaan olet Taikissa. Mitä opiskelet ja kauan olet lusinut. Sen sijaan tutkimme miehen pääkoppaa hivenen taiteellisemmasta näkökulmasta. Minkälainen tyyppi sen Ettalan laudan graafisen ilmeen on oikein duunannut? Arvon Lauri Ilmari, miten ja miksi olet tarttunut aikoinaan kynään? - Kai mulle jo skidinä piirtäminen oli jotenkin luontevaa. Koulussa opettelin tuntemaan itseni ja ymmärtämään todella mitä mä haluan tehdä, niin työelämässä kuin muutenkin elämässä. Vaikeita kysymyksiä, joihin emme saa vastausta. Yritän käyttää kynää mahdollisimman paljon vieläkin. Se on tärkeintä mitä sieltä on jäänyt käteen. Et selkeästi ole pelkästään graafikko, vaan sun sivuja katsellessa tulee aika selväksi, että sulta luonnistuu kaikki aina valokuvista liikuteltavaan tapahtumasaunaan. Tulevaisuus sinänsä ei ole selkeä, koska en halua lokeroida koskaan itseäni mihinkään tiettyyn alaan. Aloitin ninjoista ala-asteella, etenin teininä graffiteihin ja sitten graafinen suunnittelu tuli joskus vuosituhannen vaihteessa mukaan. Se on aina ollut asia, missä olen tuntenut olevani todella hyvä, joten tuntui luonnolliselta jatkaa sitä. Astuitko samaan aikaan lumilaudan kyytiin ekoja kertoja, vai missä järjestyksessä harrastukset kasvoivat mieheen? - Kyllä toi arttipuoli, silloin piirtely, alkoi kiinnostaa jo ennen lumilautailua. Pääsin sinne toisella kerralla ja aloitin 2006, mutta olen pitänyt muutaman vuoden paussin töitä tehdessä ja yksi vuosi meni myös Australiassa inspiraatiota hakiessa. Opiskelin Taikissa strategista suunnittelua ja nyt olen tekemässä gradua töiden ohella. Vai onko Puustjärvi oikeasti Ilma Laurili. sen sijaan, että keskittyisit vain yhteen lajiin? - Työelämässä mulla on ollut aina tietty fokus, mutta sitä on tukenut myös muu osaaminen, joten on siitä ollut enemmän hyötyä kuin haittaa. Hankalampaa on ollut määritellä kuka olen ja. TAIDENURKKAUS LAURI ILMARI PUUSTJÄRVI Teksti Kalle Tarkiainen Lauri Ilmari on oikeasti Puustjärvi
Nettisivut (lauriilmari.com) näyttää mitä osaat ja että olet perillä asioista kuin myös samalla mahdollistaa helpomman lähestyttävyyden. Ensimmäinen on kauppakeskuksen visuaalinen ilme (infografiikat ja yleinen tuntuma koko puljuun, voisit olla myös tekemisissä arkkitehdin kanssa!), toinen on lumilautamallisto, joka käsittää kaiken laudoista siteisiin ja vaatteisiin saakka, kolmas on valokuvaustehtävä Syyrian synkkään nykyhetkeen. Minkä valitsisit ja miksi? - Lumilautamallisto olisi varmaan siistein tehdä. Tietty toi kauppakeskusilme vois tuoda vähän enemmän leipää pöytään, mutta jos puhtaasti mielenkiinnosta olisi kyse, niin valitsisin lumilautamalliston. Termi on aika huono, mutta ehkä ymmärrät mitä ajan takaa. Kiitos vielä Eerolle tästä mahdollisuudesta! Suunnittelutehtävä: Sulla on edessä kolme projektia. Olen aina ollut skandinaavisen muotoilun fani, ja tämä yhdistettynä perfektionismiin ja mun koulutukseen johtaa usein tähän suuntaan. Toivottavasti tämäkin on vain vaihe, ja pystyn kehittämään itseäni pian taas näkyvästi uuteen suuntaan. Olet tehnyt grafiikat niin skeittidekkiin kuin laudanpohjaan. En ole kuitenkaan halunnut sulkea pois muita aloja, vaikka ne olisikin enemmän vain harrastuspohjalla. Sinun töitä googletellessa törmää suurin piirtein tsiljardiin eri portfolioblogiin, joita olet ylläpitänyt aika aktiivisesti. Viime viikolla sain hakemuksen saksalaiselta kundilta, joka halusi mulle työharjotteluun. TAIDENURKKAUS mitä osaan. Laudan grafiikat on myös haasteellisemmat siinä mielessä, että yksityiskohtia saa upotettua sinne paljon enemmän ja mittasuhteetkin on vähän haastavammat kuin skeitissä. Laudasta tuli mun mielestä upea ja olen siitä ylpeä vieläkin. Viivat ovat suoria ja pinnat pysyvät raikkaina! Oletko urasi varrella käynyt läpi erilaisia tyylejä? - Monet vaiheet ovat takanapäin ja monet tulee varmasti olemaan vielä edessä. Olivatko nämä toisistaan paljon eroavia suunnitteluprojekteja. Vähän nauratti, mutta se myös kertoo kuinka paljon visuaalisella alalla on porukkaa työnhaussa. Kuinka tärkeänä näet internetin duunien julkituomisessa? - Graafinen suunnittelu ja muotoilu digitalisoituu niin vahvasti, että jos netistä ei löytyisi mun portfoliota, niin porukka varmaan kelaisi mun olevan aivan kujalla asioista. Graafinen suunnittelukin ulottuu sen pelkän visuaalisen tuloksen ulkopuolelle, jolloin joutuu ensin miettimään duunin yleisöä, asiakasta, tavoitetta ja merkitystä, joten harvoin voi tehdä vain sellaista mitä tekisi mieli tehdä. Sun työt on todella, öö, puhtaan näköisiä. Kumpi oli suosikki? - Molemmat olivat siistejä projekteja. Työtarjouksia ei suoranaisesti sivujen kautta tule, mutta varsinkin freelancerille ne on hyvä olla olemassa, päivitettynä, sen varalta kun joku kiinnostuu. Kuinka hyvin esimerkiksi paitagrafiikoiden duunaaminen ja pop up -kahviloiden konseptisuunnittelu tulevat toimeen keskenään? - Konseptointi on usein idean visualisointia, joten kyllä nuo kulkevat käsi kädessä. Usein lumilautailumaailmassa on rentoa porukkaa duunissa, joten työympäristö olisi varmasti myös mukava. Tuntuu, että nykyään täytyy olla spesialisti yhdellä alalla, jotta työnantajien ja asiakkaiden on helpompi kategorisoida ja ymmärtää kuka olet ja mitä osaat. Laudan graffojen suunnittelu oli ollut mulle haave ihan pikkupojasta saakka, joten se oli ehdottomasti suosikki. Tällä hetkellä edustan ehkä tietynlaista minimalistisuutta, joka varmasti heijastaa enemmän tuolta muotoilupuolelta. Valokuvaus kiinnostaisi myös, mutta nämä toiset projektit olisi varmasti opettavaisempia mun kannalta. Syvät ja strategisesti kumarretut kiitokset! Käykää tutustumassa miehen tuotoksiin livenä osoitteessa www.lauriilmari.com. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 97
Mieti nyt, kun äiti pilkkoo viimeistä lastaan, esikoista, isännälle, joka on jättänyt vaimon viimeiseksi ateriaksi ennen ruokavarastojen tyhjentymistä. Varmaa on vain, että maailman tai ainakin ?sivilisaatiomme. Kuten kaikki internetissä vierailleet tietävät, niin maailmanloppu tulee tai ainakin sivilisaatiomme romahtaa 21.12.2012 . Tulee teitä kaikkia ikävä, ja jos emme sitten, tomun laskeuduttua, kömmi yhdessä elossa uljaaseen uuteen maailmaan, niin jotain todella mätää on tapahtunut. Mikä exactly maailmamme lopettaa, on vielä mysteeri. Eniten harmittaa kuitenkin, että jo alkanut kausi menee huolella ohi häiriöistä johtuen. On helppo uskoa kristittynä joulukalenteriin mieluummin kuin kaikenmaailman pakanoiden juttuihin. Tulee muistaa kuitenkin, että mayojen astrologia ja tieto avaruudesta, tähdistä ja planeetoista oli aivan eri tasolla aikoja sitten ennen eurooppalaisia, jotka eivät tienneet avaruudesta about midis ennen Copernicus-nimistä tietoniekkaa. END OF THE WORLD (AS WE KNOW IT) Arvoisat maanasukkaat, ladies and gentlemen, homo sapiens crew. Olemme äärimmäisten vakavien asioiden äärellä. loppuu 21.12.2012 . ihminen on ateria. Sivilisaation romahtamisen jälkeen moraaliset ongelmat, joita kannibalismi voi synnyttää ovat niitä pienimpiä. mikä olisi katastrofi ja meidän loppumme. Dalai Lamaa ja paria muuta ?hyvistä. Lukuisia muita positiivisia seikkoja tulee varmasti mieleen, jos oikein pinnistää. Minulta loppuivat paukut tähän, takki on tyhjä, toivon parasta ja varaudun pahimpaan. VIKAHITTI VIKAHITTI 2012 . ai mutta mainitsin sen jo ennemmin, sorry! Minulla on myös heittotähti siltä varalta, että joudun metsästämään itse ruokani.? Minulla on ruokaa varastossa puoleksitoista vuodeksi. Tulisipa sitä lunta nyt, vaikka tupaan, että pääsisi laskemaan ja saisi ajatukset pois maailmanlopusta. Että sellaista, kiitos vaan kaikille ystäville ja lukijoille, kaikille teille ihmisille, joiden kanssa olemme viettäneet yhteistä aikaa. Hyvin valmistautunut on ostanut itselleen laudanhuoltojärjestelmän, joka toimii aurinkovoimalla tuotetulla energialla. Jos jotain hyvää 21.12.2012 projisoidusta maailmanlopusta haluaa löytää, niin lohdutukseksi esimerkiksi muijille sanottakoon, että ne voivat välttää joulustressiä ja jättää sen tortun leipomatta ja meitsi ja muut kärsimättömät voi avata joulukalenterin loppuun kolme päivää ennen aikojaan. Kannibalismi on vain yksi ismi fasismin, liberalismin, feminismin ja muiden ismien joukossa. ennen joulukalenteria, joka loppuu 24.12.2012. Infrastruktuurin hajotessa Gore-Tex-vaatteista tulee huutava pula, joten kannattaa ostaa nyt kaudella 2012?2013 garderoobia varastoon, sillä voi olla, että kaikki rakastamamme brändit joutuvat lopettamaan tuotantonsa, sillä sähköjen sammuessa siirrymme takaisin kivikaudelle ja takaisin eläinten nahkojen ja turkisten nahkoihin, aikaan ilman vetoketjua. Kun mayat osasivat ennustaa esimerkiksi auringonpimennyksiä, eurooppalaiset mutustelivat näätiä luolissaan ja piereskelivät menemään, kunnes joku Edison-niminen keksi valot ja niin sanottu modernivaihe lähti rullaamaan, jossa me ihmiskuntana nyt hengaillaan ? uhattuna. Maapallon tuhoutuminen voi tapahtua monesta syystä. Uskoamme koetellaan, mutta suomalainen voittaa aina paitsi Talvivaarassa, joka antaa huonon nimen koko vuodenajallemme. Sekin on totta, ettei elämästä selviä hengissä, jotkut menee hitaammin kun taas toiset nopeemmin. Jos joku apina käyttäytyisi viidakossa samalla tavalla kuin ihminen, hänet laitettaisiin jäähylle viidakon muun jengin toimesta. Syö tai tule syödyksi, lapset ja naiset ennen, näissä tunnelmissa ei keskustella haluista tai tulevaisuuden haaveista, vaan se, että ihminen on voimavara, koetaan konkreettisemmin . Mutta siitä myöhemmin, ellei maailma lopu ennen sitä!. Meteori syöksy, Nibiru-tähti, tsunami, auringonpimennys, ydinsota. Kaikkein tärkeintä on pysyä hengissä, olla menettämättä toivoa, sillä vain usko paremmasta huomisesta on tärkeää. Lounassetelit menettävät arvonsa. Tämä koska sivilisaatiomme ja sen mukana lautahuolto ja kaikki muu liiketoiminta on loppunut. Peukut pystyyn, että me selvitään tästä niin homma hoituu. Suklaata jos makeanhimo yllättää... Varustautuminen modernin sivilisaation posahtamisen jälkeiseen elämiseen kannattaa aloittaa heti, ellei ole jo aloittanut ja asu bunkkerissa kuten meitsi. ?Minulla on ruokaa varastossa puoleksitoista vuodeksi. Suklaata, mikropopkorneja, mandariineja, kananmunia sekä voita. meitsi). Nizzan salaatit homehtuvat rasioihinsa. Mitään ei voi tehdä paitsi varustautua kuten kukin parhaaksi näkee. Salaliittofaktassa eli internetissä usein mainitaan maailman lopun päivämäärän lähteeksi mayaintiaanien kalenteri. Kun ei ole sähköä niin ei ole kouluja, työpaikkoja ja muuta vapaa-aikaa rajoittavaa toimintaa, niin silloin jää aikaan haikkaamiselle ja suhde backcountryyn voi kehittyä rauhassa sellaiseksi kuin sinä haluat, omalla ajallaan, ilman turhia paineita keneltäkään. Aurinkoon pitäisi pystyä luottamaan. Jos taivas ei tule niskaan, niin jatketaan taas ensi Slammerissa tuiki tärkeiden asioiden parissa. Yksi 82 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Teksti Saku Knopp ei voi terrorisoida muita, ellei ole diktaattorin arvoinen homo sapiens Pohjois-Karjalasta tai Irakista. Kun systeemi romahtaa, seuraa totaalinen kaaos, jossa vahvemman oikeudella syödään supermarketeista niin kauan kun ruokaa riittää, eli sen pari päivää. Tällaisina hetkinä on erityisen tärkeää, että vaatteet ovat hengittäviä ja kaikin osin toimivia laadukkaista materiaaleista valmistettuja tuotteita. D-vitamiinipillereitä kannattaa satsata varastoon, sillä jos aurinko sammuu niin apteekin hyllyistä viedään viimeiset alle aikayksikön eikä uusia tilata, koska niitä ei valmisteta. Puhun mielelläni sivilisaatiostamme lainausmerkeissä, sillä emmehän me oikeasti ole mitenkään sivistynyttä jengiä me ihmiset, päinvastoin . Koko muu ihmiskunta äpäröi pahemmin kuin porsaat, sotkemme ekosysteemit kemikaaleilla ja tapamme pandat sukupuuttoon. ai mutta mainitsin sen jo ennemmin, sorry! Minulla on myös heittotähti siltä varalta, että joudun metsästämään itse ruokani. Ja oli kuinka varautunut tahansa, niin turvabunkkerissa lusimisen pitkittyessä selviytyminen ei ole herkkua ja jolloin myöskin perhesuhteet joutuvat koetukselle. Suklaata, mikropopkorneja, mandariineja, kananmunia sekä voita. Toivoa siis on. Tänään syödään ihmistä, jotta huomenna voimme syödä jotain muuta ja zombiena vaeltelu loppuu ja palaamme taas turvalliseen arkeen, aikaan ennen maailmamme tuhoutumista. Parhaiten suojaat itsesi ja lähimmäisesi pukemalla heidät lämpimiin vaatteisiin, joten kandee hoitaa koko garderoobi siihen kuosiin, että vaikka sähköt menee, niin on funktionaalista ja ennen kaikkea hyvännäköistä kledjua niskassa kaunistamassa apokalyptista atmosfääriä. lukuun ottamatta (mm. Suklaata jos makeanhimo yllättää... tai joku muu päivä, jos mayojen kalenteri heittää. Pahin niin sanottu doomsday-skenaario on, että Aurinko sammuu. Jotkut hullut vielä raiskaavat lampaita ja muuta luontoa, koiria ja kissoja ? ällöttävää. Toisaalta, ehkä ilman aurinkoa voi elää. Ainakin me suomalaiset elämme osan vuodesta ilman aurinkoa, joten ehkei sekään meitä nujerra lopullisesti. Kierrätysvaatteet nousevat uuteen arvoonsa, etenkin snoukkavaatteet, jotka ovat paitsi tyköistuvia niin myös funktionaalisia parhaimmillaan ja siten soveltuvia maailmanlopun keleihin. Muista, että lautaasi tullessa naarmu ei sitä saa irti huollossa vaan lauta on huollettava itse. Se on kuin jääkaapin valo, joka palaa vaikka ovi on kiinni ja et näe onko valo päällä vaan ainoastaan tiedät, että valot on päällä. Mutta mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma, ja jääkaappiin voi tulla vika, ja samoin aurinko voi sammua
Turkki . Kaitafilmi . LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Numero 1/ 2013 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Numero 1/2013 8,80 ? Tee-se-itse Alaska . Japanin kieliopas . ?Ootko kunnossa?. Asahidake . osa 3. R.I.P. Jäätiköt . iso-syöte www.slammer.fi. . Henri-Petteri Laakkonen . Nuutti Niemelä
Rakas Slammerin tilaaja, tervetuloa nauttimaan kaksi kuppia kahvia yhden hinnalla. Tarjous on voimassa laskukauden loppuun asti. Pursimiehenkatu 29, 00150 Helsinki Tilaajatunnus löytyy lehden takakannesta, ota lehti mukaan tai tatuoi tunnus esimerkiksi otsaasi.
@COLINADAIR PHOTO. BE SURE TO SEE RYAN IN DC?S NEW MOVIE, ?MUST BE NICE?. AVAILABLE NOW ON iTUNES. DC-002909_Wi13-SlammerMag-TieneAd_217x260mm.indd 1 11/26/12 3:01 PM. RYANTIENE FRONT 9