En ole kateellinen vaan iloinen heidän puolestaan, heilläkin on yleensä varsin mukavaa. Eräänä kauniina päivänä (kun puuteria ei taaskaan olut siellä missä minä olin) Borealin paipissa Tuukka Tams vastaanottaa minulta kiitoksen aina antamastaan kantoavusta. 044 019 6688 (jarkko.henttonen@retkilehti.fi) tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. NiGHtsHiFt
050
AreeNA
060
PetjA PiiroiNeN
068
tAiDettA, kYLLäkiitos!
008 012 015 016 020 034 042 050 060 066 068 070
Pääkirjoitus uutiset koNttorirotAt kuLutusjuHLAt kAreeMeLrAFie HG-89GoesNorWAY tHeHeArtBreAkers Vs.NiGHtsHiFt AreeNA PetjAPiiroiNeN MeLoikkArit tAiDettA,kYLLäkiitos! MusACorNer
odesiivonen
teemuLahtin en DjFiskars
kulutusjuhlat
Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. 044-7330022. 020
kAreeM eLrAFie
034
HG-89Goes NorWAY
042
tHeHeArtBreAkersVs. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Leo Karhunen (leo@slammer.fi) seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro, Rami Hanafi, Nick Hamilton ja Juha Mustonen Avustajat Frode Sandbeck, Øystein Kvanneid Noora Vihervaara, Matthieu Georges, Andrea Schiliro, Tero Repo, Tuukka Tams, Andy Wright, Adam Moran, Jarkko Henttonen, Harri Tarvainen, Teemu Lahtinen ja Miikka Niemi. Päässä raksuttaa vain yksi asia, miten helvetissä pääsen näiden about 50kg romujen kanssa ylös, mielellään vielä sillain ettei yksikään repunhihna jää alaspäin palaavaan tuolihissiin kiinni. Heikkoja hetkiä ovat ne kun istun yksin tuolihississä kolmen repun kanssa ja katselen kovaa vauhtia lähestyvää yläasemaa. kustantaja Outdoor Media Oy Lehdenmarkkinointi peter@slammer.fi Mediamyynti Jarkko Henttonen puh. Niitä vaan kun ei ole tielle montaa sattunut. ramiHanafi. Mutta paipissa voi yhdistää nuo kaksi puuhaa, laskemisen ja kuvaamisen. Heikkoja hetkiä jolloin haluaisi olla tavaroista vapaana ja nauttivan kevyesti kruisailusta ovat puuteripäivät. Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035
Areena
kANsikuVA
Lähes aina nautin kuvaamisesta niin paljon, ettei tee tuskaa katsella mitä kaikkea kivaa laskijat tekevät. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab sLAMMereivastaatilaamattalähetettyjen kirjoitusten/kuviensäilyttämisestä. Paipin laskeminen tulee listassa heti puuterin jälkeen, aina yhtä mukavaa
info@blue-tomato.at | www.blue-tomato.com
Order Hotline: +43 (0)3687-242 23-44 Skype: blue-tomato-snowboardshop
SOLID.. WORN BY...
SCOTTY LAGO LAGO A AG
CHECK EM OUT AT
SMITHOPTICS.COM/SCOTTY
800.635.4401 OPTICALLYDELICIOUS.COM
PERFORMANCE. STYLE. SMITH. PHENOM AND HOLT
THE PHENOM BLUE DANGEROUS AND HOLT MATTE WHITE COLONY
Info@esakorpela.fi
Toki tuotetta pitää markkinoida parhaaksi mahdolliseksi, mutta miten muuten kuin kokeilemalla tuotteet voisi todeta edellisiä vuosia paremmaksi. Loukkaantuminen on opetuksista kovin, mutta myös parhaiten opettava. Joka vuosi on tarjolla uutta, hienompaan, terävänpää ja nopeampaa mallia. Pahimmillaan seuraukset ovat vakavia, mutta se on riski, mikä lautailun mukana tulee. Puuhun voi koputtaa, mutta sillä saa vaan rystyset kipeäksi. Ei kai mitenkään! Homma olisi paljon helpompaa, jos saisi konepellin auki ja pääsisi kurkistamaan mitä kaikkea tuotteet sisälleen ovat imeneet paskapuhetta vai insinöörien taidonnäytteitä?
Moinen ajatus hyppäsi mieleen, kun olin lumilautailun ja talviurheilun erikoismessuilla ISPOssa Munchenissa. Hyndät, paipit ja kaaret ovat kasvaneet sellaisiin mittoihin, missä loukkaantumisia alkaa sattua, ja ne myös usein sattuvat! Huipulla pysyminen vaatii suuria tekoja ja siihen on tuskin tulossa muutosta helpompaan suuntaan. Vetäkää niin täysillä kun taidot riittävät, koska elämä on elämistä varten. Kuinka uutuuksiin pitäisi suhtautua. Materiaalit ja suunnittelu ovat kehittyneet huomattavasti. Kamaakin on siellä enemmän kuin Kalliossa. Ja tuskin kukaan on unohtanut Mikko Sjöblumin vakavaa loukkaantumista, jonka kanssa Mise saa elää vielä tänäkin päivänä. Muutamalla merkillä kantin sheippeihin ja pohjan camperiin oli koskettu ja jopa vanhat (hyväksi havaitut?) totuudet oli hetkeksi unohdettu. Onneksi todella vakavia onnettomuuksia ei ole tapahtunut vähään aikaan. ISPOssa jos jossain jokaisen itseään kunnioittavan toimittajan pitäisi vuosittain lipoa kieli pitkällä menemään, mutta valitettavasti aikaisemmat vuodet ovat kuluneet mukavasti toimistolla näyttöpäätteen ääressä, eikä mahdollisuutta ole ollut lähteä. Tapahtuma oli itselleni ensimmäinen, vaikka sitä pidetäänkin tärkeänä kontaktien solmimisen erikoispaikkana. Superlatiivien käyttö, kun ei ole ihan mikään uusin idea markkinoinnissa. Toiset upposivat toiset eivät! Lumilautailun kasvavat harrastajamäärät tuovat myös sen mukaisen määrän loukkaantumisia. Oli mielenkiintoista nähdä miten paljon talviurheiluaiheisia tuotteita maailman markkinoilla löytyy ja
tuskinpa messuilla oli niistäkään kaikkia. Lumilautailua enemmän messuilla silmiin pomppasivat pienet yleiset keksinnöt kuten: lumivyöryairbag-selkäreppu, muovikapseleista vedettävä ja takaisin napsahtava rinnekartta, muovailuvahamainen iskusta kovettuva ihmeaine ja monet muut pienet keksinnöt. Se että toimiiko esim. Ai sulla meni polvi, no perkele! Ai sulla meni toinenkin, no aika huono tuuri! Valitettavasti edellinenkään "hassuttelu" ei ole fiktiota, vaan ote Janne Heiskasen viime viikkojen laskutapahtumista. Peter Hasselgren Päätoimittaja. Vauhtihan kiihtyy niin kauan kun tulee este vastaan, niin myös lumilautailussa. Tämä järjetön neliökilometrien kokoinen messutapahtuma esitteli taas seuraavan kauden uutuudet ja trendit. "banaanilauta" onkin toinen juttu, mutta innovaatiot tuskin ovat haitaksi lajille. Suomeen päätyy fyysisesti myntiin ehkä joku 25 % maailmalla tarjolla olevista tuotteista ja merkeistä. Vain harva aikaisempi tapahtuma on yllättänyt minut laajuudellaan, kuten ISPO. Messuilla markkinamies joutuukin hetkeksi unohtamaan paskapuheet ja antamaan alan ihmisten arvioida tuotteen käsituntumalla. Kehitys on ollut huimaa ja voisin vannoa että eri merkeiltä suojia, tukia ja panssareita löytyy jokaista kropan raajaa ja uloketta varten. Anssi Manniselta murtui niskat muutama vuosi sitten, mutta mies saatiin onneksi pitkällisen hoidon tuloksena kuntoon. Edellä mainitut eivät kuulosta kovinkaan seksikkäiltä tai edes kiinnostavilta, mutta ovat käsissä hätkähdyttävän yksinkertaisen fiksuja. Vaikka vaarat kuuluvatkin lajin luonteeseen ja niitä ei toivoisi ikinä tapahtuvan, niin niitä tulee tapahtumaan sekä lieviä että vakavia. Loukkaantumisia on sattunut tällä kaudella siihen tahtiin, että niihin alkaa melkein turtua. Suojista on tullut myös mukavampia ja kevyempiä.
Valitettavasti tuotteiden kehittyessä myös laji, laskijat ja hyndien koot ovat kehittyneet niiden mukana. Lopetinhan itsekin aktiivisen laskemisen Talman vastapalloon ja siellä se aktiivisuus lepää edelleen. Loukkaantuneiden lista ei ole loputon, mutta surullisen pitkä. Lajin ympärillä pyörivä bisnes on iso, sillä paljon kaikenkarvaista ja näköistä tuotosta on tarjolla huipputuotteista lätkäfaijojen rahastus yrityksiin. Pelkkää messualueen kokonaan kiertämistä voi verrata jonkinlaiseen maratoniin, kun alkaa laskea kilometrejä, mitä kierroksessa tulee käveltyä. Messuilla olikin tarjolla suuri määrä turvallisuustuotteita tulevien, ja jo hajonneiden paikkojen suojaamiseen että tukemiseen. Erittäin mielenkiintoisia uutuustuotteitakin löytyi, mutta samalla tutulla kaavalla jatketaan 20082009 eteenpäin
Siinä on muun muassa käytetty ensimmäistä kertaa samanaikaisesti sekä animaatiota että 3D-efektiä.. Shawnin veli Jesse on laitettu johtamaan koko Whiten malliston kehittämistä. Sopimus on sidoksissa miehen omaan "The White Collection" mallistoon, joka laajenee uuden sopimuksen myötä. "Joo venatkaa me ollaan siellä viidessä!". Suhosen poika antoi ammattimaiselle tehokkuudelle kasvot ja taisi olla ensimmäisiä suomalaisia katuuskottavia ammattilaiskuvaajia. Suurin osa ei kestä päivävaloa eikä juuri mitään muutakaan vuorokauden aikaa, mutta tässä muutamia lehtemme "kristillisen" suodattimen läpäisemiä: "Tehään siit kämpästä sitten niin vitun staili, et jengi menee ihan paskaks!!!" - Illun suunnitelmat ennen muuttoa lepuskin dreamboxiin 2003 toisin kävi! Joku ruotsalainen kuvaaja esitteli ittensä Illulle ja se sitten päätti esitellä ittensä iloisesti lauseella: "Dont talk that shit to me you fucking homo!" Ilarin kommentti tuunamastaan monster jeepistä, kun se hajosi jälleen kerran: "Mä oon viettänyt enemmän aikaa mun auton alla, kuin ratissa!" "Ei Torsti! Nyt sä ajattelet aivoilla!" Ilarin avaushuuto mikkiin vuonna 2005 Ilarin ja Jukka Metsäahon skedeleffan ensi-illassa: "Vittu mä ooon kännisss!!!" Ilarin ilmoitus kesän plääneistä: "Yksi menolippu Pattayalle ja kaksi takaisin!!!" "Mä haluun pitää mun riman niin ylhäällä, että muijat kävelee sen ali!" Illulle soitettiin Hangon satamasta. POSTILTA LUMILAUTAILUAIHEINEN POSTIMERKKI
Posti on siirtynyt 1800-luvulta 1900-luvulle ja löytänyt talviurheilulajit tapana nostaa kirjeet ohi internetin ja e-meilien. MotionPrint imaging saa sekkarin liikkumaan kun arkkia kääntelee. Ensi Pienoisarkki on kautta aikain edistyksellisin tällä tekniikalla tehty painotyö. "Ootteko tulossa laivaa, kun tää lähtee 10 minuutin päässä." Illu vastaa vastaa Joni Malmin kämpiltä Helsingistä darrasta. Mies ei puhu rumia, oksenna yleisillä paikoilla, deittaile naisia, jauha paskaa, sikaile, riko paikkoja.....tai ehkä jotain noista, mutta Ilari silti on ihan kingi jätkä?! Illu on se mies kenellä raha polttaa taskuissa. Ilari on se tyyppi kenen kanssa on hauskaa kuvata ja läpät ovat yleensä sen mukaisia. Aina löytyy uusimmat vempeleet, tai vaikka monta niitä. Lapasesta on myös ruiskunnut sen perinteisen lisäksi pläjäyksiä kuten: Stolichnaya, No Good, Reality jne. Sopimuksen suuruutta ei tarvitse edes arvailla, mutta se on varmasti suurin ja pisin koskaan tehty lumilautailu alalla. Arkissa on käytetty meille tutuista nimistä Rami Hanafin, Peter Hasselgrenin ja Tero Revon kuvia.
SHAWN WHITE TEKI 10-VUODEN JATKOSOPIMUKSEN BURTONIN KANSSA
Maailman megaihkuin punatukka Shawn White on päättänyt viettää loppuuransa Burtonin leivissä. Portfoliosta löytyy työnäytteitä Forumin, Stepchildin ja monen muun riveissä. Mallistohan pitää sisällään kaikkea mahdolista mitä rinteessä ja vapaaaikana päälle saa laitettua. Slammer oli myös ylpeänä avustamassa, kun suunnittelijat yrittävät ymmärtää mikä olisi myös harrastajista toimiva merkki. Slammer tiedusteli mieheltä diilin yksityiskohtia ja vastaukseksi tuli: "Ei ketään varmaankaan kiinnosta!" Homma ymmärretty... seuraava laskija!
RAPATESSA ROISKUU: ILLUN TOP 7
Ilari Suhonen on jonkinnäköinen pioneeri lumilautakuvaamisessa, vaikka olikin vain tykkimies armeijassa. Postimerkit on tehty erikoispaksulle materiaalille uuden tekniikan takia. Rokilla. Vuonna 2009 on tiedossa myös naisten mallisto jossa varmasti nähdään Shawnin feminiinen puoli. Arkin ovat suunnitelleet Ari Lakaniemi ja Susanna Rumpu. Idea on hieno ja ns. Meillä on suuria suunnitelmia mallistomme kanssa ja en voisi keksiä sille parempaa kotia kuin Burton! Kiitos Jake!"
RISTO RUOKOLA ALLEKIRJOITTI DIILIN NOMISIN KANSSA
Risto Ruokola on allekirjoittanut loukkaantumisestaan huolimatta 2-vuotisen diilin Nomisin kanssa. Ilari ei polta, juo tai käytä mitään päihteitä väärin. Shawn kommentoi sopimusta: "Aloitin laskemisen Burtonilla 7-vuotiaana ja Jake on tukenut minua siitä lähtien. Shawnilla on nyt niin monta rautaa tulessa, että koko perhe jouduttu laittamaan takomaan niitä tulevaisuus varmaan kertoo mitkä ovat perheen sepän lahjat. Postimerkkiarkkiin on päässyt Antti Autti morffatulla bäkki 540° sekkarilla paipista ja ensipäivän kuoressa poseeraa Joni Malmi fr
Teo onkin lunastamassa Vesa Nissiseltä kovaa vauhtia "reissunpilaaja junior" manttelia, joiden puolesta menneet ja tulevat teot kovasti puhuvat. com/nikeacg kilpailun kuvaajille, kirjoittajille, videoeditoijille ja videokuvaajille. Kivinen on ollut tiemme, kommentoi Miikka Niemi paikan latuja!
ILTAPOIKA
JONI MALMI LIEKITTÄNYT UUTTA FORUMIN LEFFAA VARTEN
Suomalaisen lumilautailun sotaveteraani ja monista verisistä reilisodista karkaistunut Joni Malmi raportoitiin olevan tekemässä uutta nousua, kun miehet olivat olleet Kanadassa kuvaamassa uutta Forumin leffaa. Itseasiassa Jonin viimeinen pätkä Special Blendin pätkässä oli lyhyydestään huolimatta aika jeppis kamaa, joten uudelleen noususta ei ehkä voida puhua. Stepchildin videokuvaaja Christian poppius kertoi että traktori oli ajanut ländinkiä sillee edestakaisin, mihin oli sitten paha ländätä?! Mitä ja miksi voisi kysyä. Paikalle oli saapunut Slammerin tehotiimin Hanafin jaTuukan lisäksi laskijosta: Joel Lahti, Tomi Passi, Miikka Hast ja Antti "Naku" Piirainen. Voittajat pääsevät kuvaamaan täyshoidolla viikoksi Nike:n tiimin ja muun kuvausryhmän kanssa Etelä-Amerikkaan. Huolimatta paskanjauhamisesta oli Joni saanut hyvin kokoon materiaalia uutta leffaa varten, joten jäämme odottamaan leffan julkaisua. Eroaminen on rankkaa, mutta onneksi kavereille voi aina puhua!
Ali
TEO AINEISSA ST. Fredua hoitanut lääkäri oli ollut kuitenkin sen verran jäässä, että kesken hoidon oli toinen lääkäri tullut miksi kotiutti edellisen potilaan, jolla oli vielä sormi irti. Sairaalassa pojat olivat olleet niin pihalle, että olivat venailleet lääkäriä ensin ilmoittautumatta. MORITZISSA
Teo Konttisen suunnitelmat muuttuivat nopeasti Scrapbookin kuvauksissa Itävallassa, kun etukantin seiska yritys about 30 metrisestä bäkkärihyndästä päättyi vastapalloon ja jonkinasteiseen "niskalenkkiin"! Niskat kun näyttivät ja tuntuivat olevan sen verran jumissa, että paikalle hälytettiin edullisista lennoista tuttu Medihelin halpakuljetusyhtiö, jotka laittoivat miehen "muoveihin", antoivat suoniin kiellettyä piristettä ja lennättivät miehen pois. Hoitajat luulivat että miestä oli puukotettu ja toiminta oli sen mukaista, että puhjennut lisärengas saatiin pikaisesti paikattua kuumottavan lääkärin toimesta. Kivut olivat olleet ennen kuulumattomat että miehen äänialasta oli löytynyt uusi korkeataajuus. Päätökseen ei liity kolmansia osapuolia tai mitään muutakaan dramatiikkaa. Euroopan puutereista ei tarvitse kauheasti haaveilla, kun Etelän lämpö porottaa lumelle aamusta iltaan. Pitkän odotuksen jälkeen oli Fredu mennyt tiskille ja tiedustellut milloin pääsisi lääkäriin. Sivuilla on mahdollisuus osallistua ja lähettää työnäytteitä joiden perusteella ehdokkaat valitaan.. Ilari Suhonen oli myös liittynyt Forumin riveihin kuvaajaksi, "väliaikaisella" sopimuksella. Tiskillä oltiin ihmetelty miksei mies ollut ilmoittanut tulostaan ja mikä miestä vaivasi. Suonensisäinen oli selvästikin auttanut kun miehellä ei ollut hajuakaan sairaalassa käyneistä ja kyynelehtivistä tovereista. Reissu oli kuulema ollut sairaimpia ikinä ja tämä ei todellakaan liittynyt mitenkään laskemiseen! Toivottavasti "sairastelusta" on jo parannuttu.
FREDRIK SIRVIÖ SIIRTYI FRONTLINELLE
Katunimellä tunnettu "Fredu" on jättänyt White Outin ja siirtynyt Ruotsalaiseen Frontlinen talliin. Käsittämätöntä kyllä miehellä oli olemassa bäkkärivakuutus, mikä korvaa "ennalta arvaamattomien tapahtumien aiheuttamat kustannukset!" Tärkeä kysymys onkin, että kertyykö medihelin lennoista lentomaileja?
Tosimies sukeltaa aina ilman märkäpukua.
Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi!
NIKE ACG:LLÄ KILPAILU ALAN HARRASTAJILLE
Nike on julkistanut osoitteessa www.nike. Mestoille rinteeseen on siirrytty aaseilla parempien kulkuneuvojen puuttuessa. Kuka haluaa vielä vähentää sairaanhoidon rahoitusta?
SCRAPBOOK KUVAUKSET JATKUVAT MAROKOSSA
Suomiprojektin kuvaukset ovat edenneet Marokon Oukaimedeen, jossa tiimi on päässyt laskemaan eksoottisiin maisemiin. Huhujen mukaan suhde oli vain kypsynyt pisteeseen missä Fredu tunsi olevansa suhteen ainoa sitoutunut osapuoli. Reetu oli vetänyt paidan ammattimaisin elkein paitansa ylös ja paljastanut reijän sisäelimineen. Seurauksina niskatuki, 10 000 euron lasku ja parin viikon sairasloma, joita voi pitää erittäin pieninä menetyksinä. FREDRIK SIRVIÖ PALJASTI VATSAKALVONSA YLEISELLÄ PAIKALLA
Loukkaantumiset eivät ota loppuakseen, kun Fredrik Sirviö sai reijän vatsaansa ländättyään reililtä traktorin kuoppaan Kupiossa
Jotta seuraavasta lehdestä tulisi edes tämän veroinen, niin tässä palsta omantunnon kohottamiseksi niille kulissien työmyyrille, jotka välillä ansaitsivat myös pienen selkääntaputuksen tai aplodit onnistuneesta työsuorituksesta laskijastarojen rinnalla. Nyyh nyyh. Ei tuu se yökerhon kuumin blondi varmaan halamaan Slammerin tähtireportteria, kun on saatu uskomaton kuva Autin Mullesterista... Keneltäkään ei tuu tunnustusta, palkka on huono ja Myspacessa ainoa kaveri on Tom. Tällä palstalla esittelemme lehtemme kuumimmat avustajat..."Go Rami, go Rami...". Iikka sitä, Heikki tätä ja Eero vaikka mitä! Kuka saa piparia kun tiimissä väännetään öitä ja päiviä haastatteluja sekä kuvia lehtiin. Uskomatonta mutta totta, tälläistä on Slammerin avustajan arki
Tilaan Slammerin lahjaksi (6 nroa / 33 )
Slammer maksaa postimaksun
Outdoor Media Oy Slammer vastauslähetys Sopimus 5010660 15101 LAHTI
Ode Siivonen
Fiskars Teemu Lahtinen Dj
Kulutusjuhlat
Areena
Laskija Risto Ruokola Kuva Peter Hasselgren. Tämä tutustumistarjous voimassa Maaliskuun loppuun asti.
Tutustun Slammeriin (3 nroa / 10 ) Tilaukseni jatkuu kestotilauksena. Tutustumistarjous 3 numeroa / 10 !
Slammer tarjoaa kolme vahvaa numeroa yhteishintaan 10 euroa, jonka jälkeen tilaus jatkuu kestotilauksena
ter
Tää jätkä on aina niin tempuis kuin tyylis niin viimeisen päälle. Onneksi sen "murre" on säilynyt kun sitä on ihan pirun hauska kuunnella. Fredrik Sirviö
Teksti ja potretit Peter Hasselgren. Kareem on Ruotsin Suomen Egyptiläinen joka asuu Tukholmassa. Mies kuuntelee reggaeta ja tykkää valvoo yöt ja nukkuu päivät, eli on aika erikoinen tapaus! Oon tuntenu sen jo kauan ja siitä on tullut mun tosi hyvä frendi vuosien varrella. Saanko esitellä Kareem aka "Kaaremi" suomalaisittain. Kaikki ketkä tuntee Kareemin niin tietää että se on ihan helvetin mukava jäbä, ja ne jotka ei tunne sitä, niin varmaan tietää Kareemin laskutaidot. Tapasin sen ekan kerran jossain Mammothilla reilikisoissa, kun se tuli juttelee mulle suomeksi mulle hauskalla aksentilla
Niitä me sitten myytiin näille uusille tutuille ja siitä se kehittyi eteenpäin. Frode Sandback 022 023
Moro, miten menee, onko ISPO aiheuttanut harmaita hiuksia. - On se todella totta! Monet prot haluavat vain las-. Kerroit mulle että et ehtinyt Forumin tiimin mukaan kuvaamaan, kun piti säätää noita Frontlinen bisnes-kuvioita. Mun faijalla on vaatetehdas Egyptissä, joten se tuli aika "natural." Me tehtiin
kaikki kamat siellä ja päästiin paikalle seuraamaan miten prosessi toimii, sekä varmistamaan että laatu on hyvää. Me halutaan kerätä sinne kaikki tiimit ja frendit ympäri maailmaa laskemaan. Erona meidän
skabassa muihin skaboihin nähden on, että se järjestetään, jotta laskijoilla ois hauskaa, eikä se oo niinkään show yleisölle. Se on musta siistiä, että voidaan rakentaa meidän merkkiä tollasella siistillä tavalla. Jabe (JP) Walker laittoi mulle meiliä, että sekin haluis tulla messiin, kun oli kuullut paljon hyvää noista kisoista. Kyllä me ollaan saatu paljon ihmisten silmiä auki. Ei me ikinä suunniteltu, että aletaan tekemään mitään vaatemerkkiä vakavasti, vaan se tuli aika itsestään. - Joskus silloin alkuaikoina, kun oltiin tavattu tarpeeksi uusia ihmisiä, me alettiin painaa jotain omia t-paitoja, jotka tuntui silloin näyttävän hauskoilta. - Joo on ollut kauheeta säätöä kun pitää saada tuotteita mukaan, varata osasto, säätää auto sinne ja sitten yrittää hoitaa tätä haastattelua samalla. Miten hommat on lähtenyt rullaamaan. Mistä toi teidän Frontline-merkki sai alkunsa ja ketä siinä on mukana. Toi taitaa olla sulle henkilökohtaisesti aika tärkee juttu. - Joo se on Frontlinen ja meidän spiritistä syntynyt kisa, josta me haluttiin vain tehdä todella hyvä kilpailu. Sun järkkäämä Tukholman reiliskaba on jonkinnäköiset kasvot tolle teidän merkille ja on ainakin minulle ollut festareita vastaava tapahtuma
kea ja eivätkä jaksa tehdä mitään muuta, joka sekin on ihan ymmärtettävää. Sen näkee myöhemmin miten pitkälle rahkeet riittää. Täytyy löytää joku rako, että pystyy yrittämään parhaimpansa molemmissa. Nyt me ei olla tienattu penniäkään. Se on hyvä tehdä jotain muutakin, että voi sitten jatkaa lumilautailun parissa uran jälkeenkin. Lumilautailu ammattina on aika vaativaa sekä aikaa vievää ja vaatebisneksessä valitettavasti kaikki pitää tehdä just talvella ja keväällä. Onko käynyt mielessä että toi saattaa kusta sun laskuuran, jos keskittyy liikaa vaatebisnekseen. - Toisaalta ei kukaan pysty laskemaan koko elämäänsä ammattilaisena
Miten aloit lumilautailemaan ja milloin huomasit, että homma etenee ammattia kohti. Mä olin nähnyt ja kuullut. Me lähetään aina mun frendin kanssa kattomaan sinne painatukset ja samplet, että niistä tulee kunnollisia. Niitä vaan alkaa ynnäilemään. Mä tiedän, että puhun vähän sellasta urpoo suomee, mutta se on jotain kaks kolkyt vuotta vanhaa kieltä, sellaista mitä silloin mutsille Keuruulla puhuttiin. Nykyajan lumilautailussa on niin monta seikkaa, mitkä vaikuttavat siihen miten pitkälle tossa hommassa pääsee. Ruotsalainen jäbä, puhut Suomea ja Isä Egybtistä. Mä oikeasti halusin lukea psykologiaa ja kieliä. Sitten ne osti sellaisen pienen vaatetehtaan Egybtistä, jossa alkoivat valmistaa niitä omia tuotteitaan. Toi juttu vaan tuntuu nyt hyvältä, vaikka ei aina pääsekkään laskemaan. Se ei oo enää niin, että ootko paras laskija tai osaatko parhaat temput, vaan se on paljon just siitä sosiaallisesta osasta kiinni. Sitä moderninpaa kieltä ei oo ikinä kukaan opettanut mulle. Avaisitko tätä umpisolmua vähäsen. Mun isä on aika paljon matkustanut Kairoon edestakas, kun siellä tehtaalla on pakko olla, kun ne vaatteet menee muuten ihan vääräksi (vi-
tuiks)! Sama on noiden meidän kamojen kanssa. Vielä kun päämarkkinat on jenkeissä, niin on tosi tärkeää että niiden kanssa pystyy kommunikoimaan hyvin. - No englannin kielellä on paljon merkitystä, koska kaikki laskijat sitä puhuvat. Sulle taitaa olla toi kielten oppiminen tullut aika luonnostaan, sillä puhut ruotsii, suomee, arabiaa, englantia ja vielä saksaakin hyvin. Se on vaan siisti nähdä, että jengi tykkää tosta meidän skabasta ja me saadaan frendit mestoille. Ne sai sen verran kokoon vaatteiden myymisestä, että ne perusti vaateliikkeen, jossa alkoivat suunnittelemaan omia vaatteita. - No kummatkin vanhemmat tuli ilman töitä Ruotsiin ja ne alkoi ostamaan markkinaryynejä (muotivaatteita). Mä olin suomenkielisessä päiväkodissa pienenä, jolloin opin suomee ja sitten arabiaa ennen kuin ruotsii, jota opin vasta 7-vuotiaana. Miten paljon sä luulet, että kielten osaamisella on merkitystä ammattilaiseksi pääsemisessä. Hommahan on loppupeleissä suhteiden hyväksikäyttämistä. - Mun äiti on tuolta Keuruulta kotoisin ja mun faija on Kairosta Egyptistä. Se on siitä kehittynyt aika paljon ja kummatkin on töissä sillä vaatemerkillä. Matthieu Georges
tosta hommasta, vaan ollaan laitettu omia rahoja siihen, mutta pitää ajatella tulevaisuutta. Se on vaan sillee, että mitä enemmän niitä oppii, niin sitä enemmän sä ymmärrät muita kieliä. - No joo, kyllä tykkäsin koulussa kielistä aika paljon, mutta muuten vedin koulun läpi ihan ihme linjaa ja luin jotain astrofysiikkaa ja kemiaa, mistä ei oikein ollut mitään hyötyä. Mennään takaisin alkuun, kun sun nimi voi olla kuitenkin Suomessa monelle tuntematon. Sun pitää tuntee paljon ihmisiä, olla mukava niille, pysyä yhteyksissä sponsoreiden kanssa ja lähettää meilejä niille. Ehkä tosta arabiasta ei oo niin paljon hyötyä lumilautailussa...hehe. Toi mun suomen kieli usein hämmentää ihmisiä Suomessa, kun ne ei odota mun puhuvan sitä. Se on vaan iso osa lumilautailua. Mitä sun vanhemmat tekee. Kummatkin mun vanhemmat tuli tavalla tai toisella Ruotsiin töihin, tapasivat siellä, menivät naimisiin ja muuttivat Stokikseen, jossa mä oon kasvanut. - Joo tota ensinnäkin mun vanhemmat ei oo laskenut tai mitään sellaista
Jos mulle ei annettu lupaa laskea, niin tulin ihan hulluksi. Ei silloin aluksi ajatellut mitään ammattia siitä, mutta se oli vaan niin kauhee pakkomielle ja oli vaan pakko laskea kokoajan. Mä filmasin vähän mun frendin kanssa ja tein siitä sitten promovideon. Mä otin usein kouluun mukaan mun boardbackin, että pääsis tonne kotirinteeseen Väsjöbackeniin. Miten sun vanhemmat suhtautu harrastamiseen. - Joo se että aloin laskee, oli jotenkin outoo niistä. Mä kuulin sun frendiltä, että sun mutsi jätti sut kerran jonnekkin liikenneympyrän keskelle viideksi tunniksi hiettää jotain poolia yksin. On ollut jännä nähdä miten lumilautailu on kehittynyt. Sitten mun koulu lähti luokkaretkelle laskemaan ja mä kokeilin lumilautaa siellä ja se oli kuin heroiinia. Sitten jossain kisoissa tapasin uuden Forumin maahantuojan ja näytin sen videon niille, josta ne sitten tykkäs. siitä ja skeitannut ennen sitä. Siitä se siiten lähti, kun tosissaan haluu jotain, niin se on pakko tehdä. Silloin mä löysin ton liikennerundellin. Kun katsoin
ekan Mack Dawgin leffan, kuten "Simple PleasureÁ s" ja näin miten jengi laskee reilejä, olin ihan fileissä siitä, miten siistiltä se näytti. Tuntuu, että lapsilla on kauheet paineet menestyä, kun faijat huohottaa niskaan, että pitää saada tuloksia. Sain välillä kyydin mutsilta tai sitten lähin yksin "tunnelbanalla", sitten "beneltogetilla" ja lopuksi bussilla, sekä vielä kävellen pari kilsaa. Se mäki aukes yleensä kuudelta, mutta mä menin sinne aina kolmelta ja ne hoiti mulle hyndät kuntoon. Mun oma faija ei ikinä ois halunnut, että mä lasken ja se teki parhaansa estääkseen sen puhumalla just noista koulujuttujen tärkeydestä. Sitten kun tuli ekat sponsorit kehiin ja sain hyvää palautetta omasta laskemisesta, niin alettiin kuvaamaan. Lumilautailu oli sen jälkeen ainoo mitä mä ajattelin ja ainoo mitä halusin tehdä. Silloin ymmärsin, että Tukholmahan on täynnä mahdollisuuksia. Nykyään, kun on olympialaiset ja lajissa liikkuu paljon rahaa, niin on ilmestynnyt näitä lätkäfaijoja, jotka about pakottaa lapset laskee ja kilpailuihin. Paippi oli musta kyllä hauskaa, mutta lähin sellainen oli jossain tuntureilla kuuden tunnin päässä. Kun olin pieni, niin jokainen halusi laskea vaan paippia, koska se oli kaikkien mielestä ainoa tapa saada sponsseja. Se oli kauheeta säätöä että pääsis laskee. Se on tietenkin hyvä, jos sua kannustetaan laskemaan, mutta sitten kun laitetaan paineita menestyä, niin on se aika sairasta. Se, että sua kielletään laskemaan antaa vaan enemmän
Øystein Kvanneid. Ennen ei kenenkään vanhemmat arvostaneet lumilautailua harrastuksena. Mä tunsin sen tyypin, joka pyöritti sitä mäkeä
Mutta ei Ruotsissa oo mitään putskua lähimestoilla ja se, että pääs ylipäätänsä laskemaan, oli kauheeta sotimista. Toivotaan, että se olis menossa vähitelle ylöspäin, kun noi sukseilijat tajuaa ettei suksissa oo mitään järkeä.. Meillä on toi rokkistaran asemassa oleva Jon Olson, joka on ollut syypää sairaan paljon koko suksihypeen. - No mä yritän mahdollisimman paljon surffata. Eli ootko ainostaan urbaanin laskemisen puolestapuhuja. Se varmaan onkin reilien suosion syy, koska niitä on jokapuolella. On ollut paska tuuri puuterin kanssa. Aika harvoilla on oikeasti mahdollisuus laskea niitä himmeitä putskulinjoja vuorilla. Mulla oli viimeksi, joku pari vuotta sitten Factory Filmsin "Overit:ssä" vähän jotain putskujuttuja, ja ne kaikki kuvattiin yhdessä viikossa Alrberissä. Sitten mä lähin Jenkkeihin pariksi kuukaudeksi kuvaamaan, mikä taas osoittautui mahdottomaksi ilman kelkkaa. Mites Ruotsin lumilautaskene muuten voi. Sitten kun pääsee himaan, niin pitää duunailla Frontlinen kamoja ja järjestää vielä ne reiliskabatkin. Sitten mä tykkään vapaa-ajallani matkailla ja käydä ihmettelemässä eri kulttuureita, nähdä uusia paikkoja ja duunailla uusia juttuja. Parina viime vuonna mulla ei oo ollut kauheesti puuterishotteja, kun ei ole ollut mahdollisuutta kuvata. - Siitä lähtien kun pääsin kokeilemaan puuteria, niin oon tykännyt siitä tosi paljon. Meillä ei oikein ollut sellaista isoa nimeä tai roolimallia lumilautailussa, kuten Suomella. Ketään ei hyndien puuttuminen haittaa, kun pääse vaan laskemaan. Lumilautailu oli kovassa hypessä just Ingemarin aikoihin, mutta sitten meni alas aikalailla. Nyt ei oo vaan ollut aikaa yhtään, kun
talvikausi (about syyskuusta toukokuuhun) on ollut niin kiireinen ja pitkä. 026 027
yritystä tehä sitä juttua, toisin kuin niille joille tarjoillaan kamat hopealautasella. Sitten me lähdettiin Kanadaan Jonin kanssa, missä saatiin
joku kaksi hyndää kolmen kuukauden aikana, kun kuvaajat eivät tulleet paikalle. Viime vuonna kävi sillee, että kun sain hoidettua kelkat ja auton, ei ollut taas lunta jenkeissä. Reileissä on hienoa se, että jos asuu kaupungissa, niin ne on lähellä. Meillä on oma surffispotti 45 minuutin päässä Tukholmasta, jos siellä vaan tuulee hyvin. Mut jos miettii esim. - No se on vähän alamäessä tällähetkellä ton hiihtotrendin takia. Norjallakin on ollut Terje ja muut jätkät, mutta meillä on vaan Ingemar Backman, joka sekin on lopettanut aikoja sitten. Mitä muuta tykkäät harrastella. näitä indoorhalleja, laitat sinne pari pikkureiliä, niin kaikki skidit on hiettämässä siellä joka päivä
Rob Mathis
- Joo lumilautailu näkyy aika heikosti mediassa ja sen takia laji on huonosti tunnettu täällä. Mun mielestä lumilautailussa ei oo mitään
028 029
Matthieu Georges
Matthieu Georges
Matthieu Georges. - Usein noi kisat vaan on tehty sponsoreiden näkyvyyden ja yleisön ehdoilla. Et noi kiertueet on ollut aina ihan läpimätiä ja en oikein edes tiedä mitä ne on tehnyt viimevuosina. Mites lumilautailuun suhtaudutaan median puolelta. Yleensä houlutellaan isolla rahasummalla laskijat paikalle ja se siitä. Kisat voi olla hauskoja jos ne on hyvin organisoitu, mutta usein kisoissa on vain tärkeää kuka pyörii eniten tai vetää korkeimmalle. - Silloin nuorempana oli, mutta ne oli kyllä ihan sairaan paskoja kisoja. Odotetaanko Ruotsalaisilta laskijoilta paljon menestyksen puolesta esim. Putkahteleeko paljon uusia kykyjä sun tietoon. Niissä oli aina joku 200 tyyppiä vetämässä yhtäaikaa ja sitten piti taas venailla joku 2 tuntii, että pääsis laskemaan kerran sen paipin. Kuvaamisessa on siistiä se, että switch bäkki kolmosella ei voi voittaa kisoja, mutta se voi olla maailman siistein juttu jostain puuterihyndästä. olympialaisissa. Kiinnostaako kisaaminen yhtään, jos ei ota teidän omaa kisaa huomioon. Ne pitäis olla järjestetty niin, että laskijoilla ois hauskaa ja ne viihtyis siellä. Tuntuu jotenkin tyhmälle matkustaa kisasta toiseen vetämään ne samat jutut uudestaan. - Viimeaikoina vähän hitaammin ton sukseilun takia, mutta kyllä tiedän paljon taitavia laskijoita ja se sukupolvi kasvaa vähitellen. Ihmiset ei myöskään ymmärrä tätä lajia ollenkaan, kuten kuvaamista ja miksi sitä tehdään. Kun ihmiset kysyy mun työstä, niin ne automaattisesti luulee, että mä vaan kilpailen kokoajan ja hinkkaan paippia. Onko Ruotsissa vielä jonkinlaista "Svensk mestare" cuppia mitä jengi kiertää. Aika paljon laskijat on organisoinut itse omia tapahtumiaan ja sessareita, mitkä sitten on auttanut tätä lajia eteenpäin Ruotsissa. Tuntuu ettei kisoissa välitetä tyylistä enää yhtään vaan "kierrokset" ratkaisevat. Meill ä ei oo mitään kunnon worldcuppi tai olympialaislaskijoita, jotka ois pärjänneet ja tehneet lajia tunnetuksi. Se oli aika kallista ja niissä ei ikinä jaettu mitään palkintorahoja, vaan niistä sai jotain sponsoreiden roskatuotteita. Meiltä on puuttunut sellainen kunnon kattojärjestö, kuka noita juttuja hoitais. Niitä vaan kiinnostaa "medallit" (mitallit). Lumilautailussa pitäis merkata loppupeleissä vaan se luovuus. Laskeminen on verrattavissa taiteesiin, eli miten sä käytät sitä luovuuttasi lumilaudalla hyväksesi
Sä oot kuvaillut nyt viime aikoina Forumin tiimin kanssa, miten sä pääsit tohon messiin. Nykyään kisoissa ei ihmiset oikein erotu sieltä massasta. Yleensä Jenkit on kyllä mukavia sulle, mutta aina on sellainen tunne takaraivossa, että jenkit luulevat jollain tavoin olevansa parempi kuin muut. Mikä läppä se on, että niitä yhtyeitä (puolueita) on vain kaksi. - Mitä enemmän jenkkipolitiikkaa seuraa, niin sitä enemmän mä sitä inhoan. Ei se ole oikeastaan heidän vika, vaan valtion ja median, mitkä sitä maailmankuvapropagandaa heille opettaa. tekevät duunia lautailun parissa, ovat kertoneet kuinka heidänkin mielestään asiat ovat aika huonosti siellä. Pari vuotta sitten "That:in" aikaan ne tuli tänne, kun Tukholmassa oli tosi paljon lunta. Jenkkeihin niin tollasia on vaikea kelailla. Esim Pohjoismaissa 15-vuotiaat skidit pystyy vetämään ysit ja tonnit joka suuntaan, kun ns. Ne ihmiset vaan ajattelee jollain kummallisella tavalla, joka ei sovi minulle. Valtavirta haaveilee nykyään uran avauduttua muutosta ja jäämisestä sinne kuuluisaan Amerikkaan. Jenkkien ajatukset ovat niin kapeamielisiä, ja joskus vaan tuntuu, että ne on aika tyhmiä, vaikka ei saisikaan yleistää. Ensin ne lähetti varovaisesti tänne Jonin ja Iikan Suomesta ja myöhemmin tuli koko tiimin kahdeksi kuukaudeksi. Onko tää myös Kareemin haave. Mä silti en yritä dissaa niitä, jotka käy kisoja, vaan se on musta aitoa, jos ihmiset pystyy rikkomaan omia rajojaan. - Joo ne ei kyllä tiedä mitään mitä tapahtuu jenkkien ulkopuolella. Siellä voi olla siistiä hengailla, muttei siellä oo ikinä niin aitoa kun täällä himassa. Aika monet paljon matkustaneet jenkit, jotka esim. Aina kun viettää jenkeissä paljon aikaa, niin tekee vaan mieli päästä nopeesti himaan. Ei se oo kyllä ihmisten vika, kun miettii miten paljon valtaa medialla on siellä ja kun kaikkia asioita ohjaa loppupeleissä siellä raha. Mä taisin olla ainoa laskija eurotiimistä kenellä oli shotteja siinä leffassa. Aika monella on loppupeleissä mielipide tollasiin juttuihin, mutta siinä vaiheessa kun pitää lähteä vääntämään töitä esim. - Se on sattumien summa, vaikka oonkin laskenut aina Forumille. Sen niitten patrioottisuuden kyllä huomaa niistä. Euroopassa on kyllä paljon hyviä laskijoita ja leffoja, mutta vaikka ne olisikin jenkki-tekeleitä parempia, niin kukaan ei oikein ole kiinnostunut niistä jenkeissä. Sain kuvata, kun mä näytin niille spotteja ja. Onks sulla mitään poliittisia ajatuksia kuten Irakista tai Jenkeistä yleensä. Mä luulen, että jenkit kyllä vähitellen ovat heräämässä jonkinlaiseen tietoisuuteen oman maansa tilasta. Mä sitten tapasin jossain reissussa pari noita projätkiä ja kerroin niille Tukholman mahdollisuuksista. Mä näytin niille kuvia jostain spoteista ja puhuin vähän siitä niiden teammanagerin kanssa. Toissa vuonna mä pääsin eurotiimiiin. Homma vaan pyörii niin paljon jenkkien kautta, että jos haluaa ammattilaiseksi, niin sinne pitää mennä, hengata ja näkyä siellä. puol ammattilaisjenkit on ihan kädettömiä. Mä en ikinä muuttais Ruotsista Jenkkeihin, sillä mä en kestäis asua siellä. Ne luulee että niillä on demokraattisin valtio ja eniten vapautta koko maailmassa, vaikka läheltä katottuna niillä ei oo lähimainkaan samoja mahdollisuuksia vaikuttaa kotimaansa asioihin kuten esim. tärkeempää kuin tyyli. Jos satut pääsemään niihin pariin isoon leffaan, mitä jenkeissä tehdään, niin sitten kyllä koko maailma tietää sut. Joo totta! Jenkit näkee asiat todella yksisuuntaisesti. Jenkeissä on ihan mukavia ihmisiä, mutta niiden ajatukset on monesti niin kummallisia. meillä täällä pohjolassa. - Valitettavasti markkinat on siellä. Pienestä pitäen heille syötetään sitä Amerika fuckia, eli kaikki on vaan parasta täällä ja muualla asiat on huonosti. Monet heistä eivät ole matkustaneet kovinkaan paljon rajojen ulkopuolelle
Laskijoille lähetettiin vaan kaikki eri vaatteet kaikilla mahdollisilla väreillä ja meininki oli muutenkin aika huoletonta. - Forumilla oli ennen aika "rockstar" tiimi ja ne sai paljon uusia siistejä juttuja aikaan, kuten ne Forumin leffat. Silti uusien ideoiden takia ja muuten hyvin hoidetun tiimin ansiosta Forum myi joskus aika paljon lautoja. Minkälainen meininki Forumilla on nykyään. Kaikki kenen kanssa puhuin muistutti mua, että sun sisko on kuumaa kamaa. Skål.
se olikin hyvä tilaisuus näyttää niille. Valitettavasti mun sisko on just joku 18-19 vanha ja kuumaa kamaa, niin kaikki haluaa aina puhua ja heittää läppää siitä. Tää on varmaan ainoa putskukuva mikä tästä reilihirmusta on ikinä julkaistu. Burton on ollut aina niin paljon enemmän organisoitu esim. Burtonin aikana asioista pidetään parempaa huolta, ettei homma olisi ihan retuperällä. Orginaalista legendatiimistä taitaa olla enään jäljellä Joni Malmi, kun Devun ja JP lähti. - Joo todellakin! Kaikki tietää kuinka vihaiseksi mä tuun, kun joku puhuu mun siskosta. just rahan suhteen. Laskijat otti vaan uudet kuteet muoveista joka päivä, eli hommassa ei ollut oikein mitään järkeä. Sun siskosta puhuminen taitaa kyllä olla se oikea tapa vittuilla sulle. Se kausi aukaisi mulle todella monta ovea. Tietenkin mun vanhempia ja erityisesti mun mutsia, joka auttanut mun niin paljon kun pystynyt. Siisti juttu Forumissa on, että niillä on oikeat tiimit jo junnuille, joissa laskijat voivat kasvaa ja nousta ylemmille tasoille sen yhden brandin kanssa. Prot sai vaan rahaa käteen toureilla ryyppäämistä varten. Loppuun kiitokset. Frendit kenen kanssa oon laskenut ja tietysti sponssit: Forum, Special Blend, Spy, DWS, Frontline ja Scullcandy.. Taloudellisesti ne hoiti ennen hommat vähän huonosti. Matias Konttinen
Kareem El Rafie, Suomen ruotsalaisin jätkä, Forumin team-laskija ja erittäin mukava kaveri tässä Itavallan Lechin takamaastossa bäkkiseiskaa hiomassa. Se kuuluu asiaan, kait. Just Travis Ken-
nedyllä oli pari huonoa vuotta, mutta sitä ei potkittu pois kuitenkaan tiimistä ja nyt se sai ihan himmeen partin. Kerro nyt vielä loppuun jotain sun siskosta. - Haluun kiittää kaikkia niitä siistejä ihmisiä mitä mä oon tavannut reissuilla ja kenen sohvilla mä oon nukkunut. Se on taitanut muuttua aika paljon sen jälkeen, kun Burton otti ohjat
Info@esakorpela.fi
Saana Pehkonen
teisiin ja
er oora Vih Teksti N vaara Ku Ta vat Harri rvainen. voin myötä ita ikoje ristä on a inlaisia tarino Slamme jos jonk itaa ea . Tämä ta a kun nut luk skureissuista n kert oikien la kin ensimmäine reissussa p itä en olla kuit kurkistamaan m ataan seitsemän ula pääsette , jos autoihin pak uluvaa naislumi nnetta tapahtuu kuporukkaan ku meran takaa tila ta siis s HG-89 la lisäksi kolme ka jin edustajaa?! Olaidoisa a tailijaa j a miespuolista l a vessanpöntön käänk n a seuraav halutessasi vaik skijoiden reissu a i tuolin ta a uppoudu naisl j ta kiinni sekoiluihin
Kysymykseen oli kuitenkin olemassa erittäin sujuva vastaus: "me leikitään", jonka jälkeen he saimme kuulla, ettemme olleet enää lapsia ja meidän kuuluisi olla baarissa ryyppäämässä! Törkeä ikärasismia sanon minä viina kun ei aina maistu edes meille!
H
T
uhannen ajetun tunnin, muutaman harhaan ajetun kilometrin, liian monen pissatauon, miljoonannen vuoren ylityksen ja tunnelin alituksen jälkeen pääsimme lopultakin Stryniin. Parkkikin oltiin kokonaisuudessaan saatu auki tavallista myöhemmin, mutta sehän ei meitä haitannut, sillä se oli juuri nyt mitä parhaimmassa kunnossa. Sen verran juhannus kuitenkin verotti, että Turku-Tukholma laivamatkalle suunniteltu partyboat henkinen toiminta jäi toteuttamatta. Onneksi suurin osa porukasta oli ymmärtänyt kuitenkin ottaa juhannuksen hyvinkin iisisti, joten autokuskeja oli loppupeleissä tarjolla jopa yli oman tarpeen. Paikan henkilökunnalla kun on pikkasen enemmän kokemusta alueen lumen käyttäytymisestä, kuin meillä. Folvenin leirintäalue oli täynnä elämää vaikka edellisenä päivänä loppuneet juhannusjuhlat sitä vähän verottivatkin. Messiin lähtivät neidit Saana Pehkonen, Sanna Niilola, Veera ja Noora Vihervaara, Hanna Laukkanen, Heidi Paumola, Anni Kuortti sekä kameran takaa tilannetta seuraamaan luottokuvaajamme Harri Tarvainen, Osku Tuominen ja Olli Koivula. Tosin ländääminen perunapeltoon ei ollut helpointa mahdollista ja moni siisti temppu jäi sen vuoksi varmasti tavoiteltavien temppujen joukkoon ensi kauden kuvaussessareita ajatellen.
P
E
nemmän tai vähemmän hyvin nukutun yön jälkeen olikin sitten aika suunnistaa rinteeseen, jossa lumitilanne oli parempi kuin pitkään aikaan. Leikkiminen sielläkin loppui lyhyeen kun leikkipaikan leikkitädit tulivat paikalle ja totesivat: "Snälla vuxna vad gör ni. Lisäksi parkista löytyi pressiboxi linja ennen hyppyreitä, wallride sekä sekalainen seurakunta muita obstaakkeleita. Toisaalta halusimme myös varmistaa, etteivät kyseisen spotin lumilipat vyöry alas laskija mukanaan. Ilman ongelmia ei tämäkään hoitunut, sillä osa matkan uuvuttamista neitokaisista liittyi jo nyt myöhemmin reissussa tutuksi tulleeseen "the whiners" clubiin, jota voisi kuvailla synonyyminä "reissunpilaaja" (Trademark by Vesa Nissinen) termille. Ajankohdaksi oli valittu juhannuksen jälkeinen sunnuntai, joka suomalaisten juhannusjuhlat tuntien ei näin jälkikäteen ollut se paras mahdollinen päivä lähteä reissuun. Huhut useiden metrien lumivalleista teiden varsilla osoittautuivat todeksi, kun ajoimme autolla "aah" niin ihanaa vuoristotietä kohti Strynin kesälaskettelukeskusta. Koko automatkan laivalle tytöt uhosivat laulaa karaokea laivalla, mutta tämäkin idea kaatui jo alkutekijöissä siihen että moinen laivalta puuttui. Luvan saatuamme ja spotit enemmän tai vähemmän turvallisiksi todettuamme päätimme ottaa ne käsittelyyn seuraavana päivänä hissien sulkeuduttua.. Purimme turhautumistamme lasten leikkialueen eri osissa, joista tyynysota ja super isot legot olivat kovimmassa käytössä. c Love boat with no love! a Kivi, sakset, paperi. 20 metrinen vähän isompi linko. Perillä Folven Camping, eli tuo Strynin legendaarisistakin legendaarisin leirintäalue otti meidät taas kerran avosylin vastaan. Toinen oli rinteen keskivaiheille sulanut n. Edellisvuonna keskus jouduttiin sulkemaan melkein heti juhannuksen jälkeen katastrofaalisen huonon lumitilanteen takia, mutta tänä vuonna liian lumen takia keskuksen avaustakin oltiin jouduttu siirtämään. Tytöt ottivat heti omakseen keskikokoisen linjan ja muutaman kuukauden laskutauosta ei ollut tietoakaan kun neidit alkoivat leipomaan toinen toistaan siistimpiä temppuja. Meille tosin kyseisenä iltana riittivät rentouttavat yhdet, joiden voimalla saimme juuri ja juuri laukut purettua ja nukkumapaikat arvottua. Kaikkien rakastama Singstar-peli laivalta tosin löytyi, mutta yläikärajaksi asetettu 18 vuotta osoittautui pienoiseksi ongelmaksi, kun emme maanitteluista huolimatta päässeet laulamaan. Jonkun on aina pakko korkkaa ekana.
036 037
omman nimi on siis kesälaskureissu Norjaan, jossa tarkoituksena oli käydä kuvailemassa sekä Strynin ja Folgefonnan kesälaskettelukeskuksissa. Loppupeleissä kaikille löytyi kuitenkin yöpaikat ja saatiin muutama tunti unta palloon ennen ensimmäistä laskupäivää.
arkki oli siis erinomaisessa kunnossa ja siitä löytyi kaiken kaikkiaan kolme erikokoista hyndälinjaa, jossa pienimmässä oli kolme minihyndää peräkkäin, keskikokoisessa kaksi perus hyvää about 13 metristä hyndää ja isossa linjassa yksi n. Syynä tähän oli se, ettei vuorelle tulevaa tietä oltu saatu ajoissa aurattua auki. Toiselta puolelta vuorta löytyi lisäksi isoille pojille kuvaussessareita varten rakennettu iso linko, jota emme kyllä nähneet kenenkään enää vetävän. Lucky us!
V
aikka parkki olikin ihan luxus hyvä, oli ajatuksena saada reissusta myös muuta kuin parkkimateriaalia. Ennen vetämistä päätimme kuitenkin kysyä rinnehenkilökunnalta luvan kyseisten spottien vetämiseen, sillä emmehän halunneet suututtaa Strynin niin mahtavaa henkilökuntaa toilailuillamme. 7 metrinen railo ja toinen flätti kivihärveli. Tytöt spottasivatkin jo heti ekana päivänä pari hyvää vedettävissä olevaa spottia
Sanna Niilola
Pakko muuten vielä sanoa, että mikään ei ole kuumottavampaa, kuin katsoa rakasta pikkusiskoaan laskemassa. Tutkivan journalistin ominaisuudessa allekirjoittanut joutui kuitenkin ottamaan haltuun myös Folven campingin yöelämän. Onko se sitä kuuluisaa sisarus rakkautta vai isosiskon suojeluvaistoa. Pikku kuumottelun jälkeen Sanna hoiti kuitenkin railon testauksen hengissä vaikkakin hieman käsistä lähteneellä suorituksella suoraan selälleen. Helteet ja vesisateet olivat kuitenkin tehneet tehtävänsä ja spotti oli jo muutamassa päivässä sulanut yllättävän paljon. Toinen spotti, eli flätti lumen keskeltä sulanut kivi kesytettiin samaan malliin ja siltä jäi parhaiten mieleen Veera Vihervaaran layback
E
koko härvelin yli. Methodien ystävänä itselleni mieleen jäi parhaiten Saanan tuhannen siisti metukka railon yli...me like. Kuumottavaksi railosta teki se, että vajaaksi jäädessään tytöt olisivat tippuneet n. Hyndän raksaus, testivauhdit, kivi-paperi-sakset ja kiroilu oli homman nimi. Ensimmäisenä railon ylittämistä joutui testaamaan Niilolan Sanna, jolla taukoa laskemisesta oli ollut ennen reissua yli puoli vuotta Chicken Jameissa tapahtuneen loukkaantumisen johdosta. Yksityiskohdat iltojen tapahtumista jääköön kuitenkin omaan tietooni, mutta sen verran vielä kerrottakoon, että kalastusmahdollisuudet ovat Norjassa aika eri luokkaa kuin Suomessa.
R. Esimerkillistä päättäväisyyttä tytöltä, jonka laskeminen on muutenkin viime aikoina mennyt aimo harppauksin eteenpäin. Anni Kuortti
038 039
nsimmäisenä oli vuorossa railo, joka oli ensi tsekkauksella näyttänyt täysin vedettävältä. Bileistä parhaiten jäi mieleen Western bileet ampumiskisoineen ja poniratsastuksineen, sekä viimeisen illan megajatkot ruotsalaisten noin kymmenen neliön mökissä, jossa diskotanssia harrasti ainakin 30 henkeä. 3 metrin pudotuksen suoraan kiville..not nice. "Do it for the team" mentaliteetillä yritin muutamana iltana ruotsalaisten ja norjalaisten kanssaveljien ja siskojen kanssa toden teolla ryypätä kelit paremmiksi siinä pariin otteeseen onnistuenkin. Täytyy sanoa että silti minulla on täysi luotto siskoni laskutaitoihin! askaat laskupäivät vaativat raskaat huvit. Ei nyt aina ihan niinkään, sillä suomalaisten maine hulvattomana juhlijakansana sai aimo kolauksen, kun tytöt ottivat harvinaisen iisisti koko Strynissä olon ajan. Saana oli kuitenkin päättänyt kesyttää railon ja sai loppujen lopuksi puhuttua lähes kaikki tytöt vetämään sitä. Muutamien lisätestauksien ja hyndän fiksauksen jälkeen homma alkoi sujumaan ja mestalta saatiin kuin saatiinkin onnistuneita shotteja
Ei siksi, että pääsisimme katsomaan Norjan TV:n antimia, vaan koska olimme enemmän kuin addiktoituneita singstar peliin, joka on laskemisen jälkeen parasta ajanvietettä laskureissuilla. Onneksi saimme samaan majoitusmestaan kuitenkin lisää poikavahvistusta miesmallit&co: n saapuessa paikalle. nsimmäisenä laskupäivänä Folgefonnassa aamuaurinko tervehti meitä pilvettömältä taivaalta. 35 kilometrin matka ylös kesti päivittäin tunnin suuntaansa, joten mitään rallia kapeilla ja kaiteettomilla serpentiiniteillä ei todellakaan voinut ajaa. Ei muuta kuin porukka autoon ja kaasu pohjaan kohti Folgefonnaa. Paniikki alkoi iskeä parin sadan ajetun kilometrin kohdalla, kun kävi selväksi ettei meillä ollut mitään mahdollisuuksia ehtiä viimeiseen lauttaan. Laskupäivän jälkeen keräsimme kamppeet kasaan, siivosimme mökin, pakkasimme autot sekä yritimme selvittää lyhintä ja nopeinta reittiä Folgefonnaan. Lisäksi mökistä löytyi Telkkari, jota olimme odottaneet kuin kuuta nou-
K
sevaa. Onneksi mestoilla meitä odotti kämpät, jotka olivat aivan luxuksia ja maisemat mitä mainioimmat. Lohduttavaa tässä vaiheessa oli, ettei matka vielä ollut lopussa kun olimme kuulleet seuraavasta etapista Folgefonnasta ja erityisesti sen parkista pelkästään hyvää. Kyseessä ovat siis hirveän mukavat ja todennäköisesti parhaimman näköiset newschooler suksipojat, joita maa päällään kantaa. uuden Strynissä vietetyn päivän jälkeen oli kuitenkin jätettävä jäähyväiset Strynille, Folvenin leirintäalueelle ja siellä olleille mahtaville ihmisille. Huono onni säiden kanssa jatkui, sillä seuraavat kaksi päivää kuluivat Singstaria kämpillä pelaten. Hymy korvissa asti porukka repi laskuvaatteensa niskaan ja lähdimme suorittamaan vuoristorataa muistuttavaa ajomatkaa kohti jäätikköä. Reitin selvittämisen olisi tietysti voinut hoitaa jo aiemminkin. Tällainen löytyikin, mutta edellytti about 150 kilometrin mittaisen vuoristotien ajamista, joka ei keskellä yötä laskupäivän päätteeksi kuulostanut sekään houkuttelevalta. Singstarit jäivät kuitenkin siltä erää laulamatta, sillä uni tuli silmään nopeammin kuin koskaan ennen. Ylös päästyämme meitä odotti kuitenkin hienoinen pettymys, sillä ylhäällä tuuli myrskylukemia eikä hyndien hyppiminen kovalla tuulella ollut kenenkään mieleen. Yö autossa ei kuulostanut houkuttelevalta vaihtoehdolta, joten tutkimme kartasta vaihtoehtoisia reittivaihtoehtoja. Selvittämisen yhteydessä kävi ilmi, että meillä oli tuhannen kiire ehtiä viimeiseen lauttaan, joka vei vuonon yli majapaikkaamme Herandiin. Tähän reittiin kuitenkin päädyttiin ja noin viisi tuntia alustavasta saapumisajasta myöhemmin pääsimme vihdoinkin perille. Poikien kanssa suoritimme harjoitusohjelmamme off-snow-osiota futiksen, lentiksen, trampoliinin ja uimisen muodossa.
E
Journalisti kesyttämässä norjalaista saalistaan
Heidi Paumola
Ei ihme että tytöt tulivat äkkiä turvaan autoille ja jättivät jengin ammuskelemaan keskenään! Kaikkeen tarvitsee siis varautua, jos mielii ehtiä ajoissa perille. Ja kuten säätiedotus oli luvannut keli oli aamulla mitä oli. Motivaatiota olisi laskemiseen ollut vaikka kuinka, mutta kun vaatteet ja kengät olivat läpimärät ja ulkona +5 astetta alkoi ainakin oma tilani muistuttamaan hyperventilaatioita.
E
keskuksen työntekijä, joka on varmastikin saanut kuulla kunniansa tämän johdosta. Ylhäältä löytyi isompi hyndälinja joissa hyppyreiden koot olivat kaikkea välillä 13-20 metriä. Muutaman viikon tauko kaupunkimaailmasta ja hyvät alennukset monissa liikkeissä olivat omiaan herättämään tyttöjen sisällä asuvat megashoppailijat ja takaisin Folgefonnaan lähdettiinkin monta vaatetta rikkaampana, sekä monta euroa köyhempänä. Syypää reilien ruostumiseen oli kuulemma joku epäonninen
yytyväisenä kuitenkin siihen, mitä olimme reissulta saaneet pakkasimme seuraavana aamuna auton ja suuntasimme kohti Tukholmaa. Illalla tehtiin kuitenkin päätös, että seuraavana päivänä mentäisiin laskemaan huolimatta kelistä. Mikä sitten viivytti matkantekoamme, oli kolari jossain Norjan maanteillä, jossa liikenne oli pysäytettynä tunniksi, kun ambulanssit hakivat kolarin uhreja ja autoja nostettiin tulvavedestä, joka ulottui melkein tielle asti. Bensa kun oli matkalla ihan hilkulla loppua ja aution vuoristopätkän jälkeen bensa-aseman ilmestyminen näköpiiriin tuntui kuin lahjalta ylemmältä taholta. äätiedot eivät edelleenkään luvanneet hyvä keliä loppulomalle ja porukkaan alkoi pikkuhiljaa iskeä masennus. Paikalla oli ollut poliisin tiesulku ja syynä poliisin sanojen mukaan "there´s a man with the gun". Lopputuloksena illalle oli tyhjiä kaljapulloja, siideritölkkejä ja jopa viinapulloja, pullonpyörityksen avulla julkisuuteen tulleita salaisuuksia, avautumista elämän tosiasioista sekä seuraavan aamun paha olo, mutta ei täydellistä laskukeliä! Jotain oli siis mennyt vikaan, mutta mitä. Väsyneenä, mutta onnellisena saavuimme lopultakin 16 tunnin autossa istumisen jälkeen Tukholmaan ja pääsimme jopa laivaankin ilman ongelmia. Tämä laskupäivä jäikin sitten lopulta viimeiseksi ja Norja näytti todelliset kyntensä epävakaiden säiden suhteen. Folgefonnassa saimme kuitenkin kokonaista kaksi laskupäivää kuudesta mahdollisesta, joten jos tulevaisuudessa matkaat Norjaan laskemaan, niin reissuun kannattaa varata vähintään viikko, jos mielit mäkeen useammin kuin yhden kerran.
040 041
S
M
uutamien laskujen aikana pääsimme kuitenkin tutustumaan vähän paremmin parkkiin, jossa oli jibbailtavaa ja hyndiä vaikka muille jakaa. Lopultakin pääsimme Suomen kamaralle. Pahaa oloa helpotettiin Burger Kingissä ja shoppailemalla. Paljon hyvää olimme kuulleet Folgefonnan reileistä, mutta ne jäivät tällä reissulla kyllä vetämättä, sillä ne olivat umpiruosteessa. Laivamatka sujui sumuisissa merkeissä osan sinkoillessa yliväsyneessä kikatustilassa ympäri laivaa ja osan ottaessaan kaiken irti hytin tarjoamasta nukkumismahdollisuudesta. Hetken päästä neidit tulivat kuitenkin hengästyneenä ja hieman pelästyneen näköisinä takaisin. Vettä satoi kuin esterin ahterista, ja jo viiden laskun jälkeen porukka alkoi saada tarpeekseen. Yritykseen lähti mukaan noin 80% matkustusvahvuudesta, jonka arvelimme olevan riittävä määrä poistamaan erittäin mustat ja uhkaavat pilvet taivaalta aamuun mennessä. Myös tästä parkista löytyi minihyndälinja, jossa oli neljä pientä hyndää ja lopussa korneri. Vähän Oslon jälkeen matka pysähtyi jälleen ja uteliaat neitoset lähtivät tutkimusmatkalle, eli kävelemään tapahtumapaikkaa kohti, jonne oli muutamia satoja metrejä. Nyt edellisistä matkoista oppineena varasimme reilusti ylimääräistä ajoaikaa ajatuksella, että rengas voi puhjeta tai bensa voi loppua, jossa muuten melkein onnistuimme. Erään nimeltä mainitsemattoman neidin matka ei sujunut aivan ongelmitta, kun ystävämme "Sappi" yllätti matkalla useampaan otteeseen muiden autoilijoiden ajaessa naureskellen ohi tyttösen kykkiessä tienlaidalla. Erikoiselta meidän mielestä tuntui se, että Folgefonnassa oli tapana suolata lippojen lisäksi myös alastulot, joten mitään pehmeitä kevätkelisohjoa emme Folgefonnassa päässeet kokemaan.
Saana Pehkonen goes method!
V T
D
iimeisenä laskupäivänä pääsimme vihdoin laskemaan normaalissa, jopa semiaurinkoisessa kelissä, joka alkoi tuntumaan jo kahdeksannelta ihmeeltä. Itse kaupunkia emme kerkeneet näkemään, sen verran huomiota mahtavat shoppailumahdollisuudet kultturellisilta nähtävyyksiltä veivät. Journalistin ominaisuudessa päätin tällä kertaa jäädä selvänä kärpäsenä kattoon tutustumaan tyttöjen juomatapoihin ja lisäksi odottaa seuraavan aamun krapulatonta aurinkoista laskupäivää. nsimmäisen kämpillä kokonaan vietetyn päivän jälkeen alkoi porukka olla valmista kauraa yrittämään ainakin allekirjoittaneen kohdalla Strynissä toiminutta temppua nauttia suuret määrät alkoholijuomia saadakseen kelit paremmiksi seuraavalle päivälle. eli Strynin tapaan kaikentasoiset laskijat oli otettu hyvin huomioon. Folgefonnan jäätikkö on huomattavasti suurempi kuin Strynin, joka antaa mahdollisuudet myös laajemman parkin rakentamiselle. arraa ja turhautumista lähdettiin sitten lievittämään Bergeniin, jonne muutaman tunnin matka taittui mukavasti autolla, lautalla sekä vuoristoteitä pitkin. Autoille mentäessä saimme jälleen kerran odottaa rakkaita kuvaajapoikiamme, jotka olivat koko matkan pitäneet huolta siitä, että kukaan tyttö ei koskaan ollut viimeisenä autossa paitsi sen yhden kerran, kun neidit joutuivat puuteroimaan hengakuvien ottamista varten! Tämä todistaa mielestäni vääräksi vallalla olevan käsityksen, että "naisia saa aina odottaa"!
Puuterit nenässä on helppo hymyillä!. Hyndälinjojen lisäksi parkissa oli lisäksi vielä jos jonkinlaista jibbailtavaa nimiwallrideja, cornereita, spineja ja yksittäisiä isompia hyndiä jne
B
adio ssor a
102,8
®
FM 102,8 Mhz | Welho 105,9 Mhz | Nettiradio Basso.fi
Rami Hanafi
Antti Autti nauttii Lapinmatkailusta täysin rinnoin.
Aluksi vähälukuiselta vaikuttanut kotimainen filmivuosi sai lisäpotkua, kun kalkkiviivoilla joukkoon liittyivät Roistolan ja FMP:n uutukaiset Heartbreakers sekä Night Shift. Vaikka päällisin puolin ne kovin erilaisilta vaikuttavatkin, on niillä huomattavan paljon yhteistä: molemmat saivat ensi-iltansa samana viikonloppuna, molemmat ovat nettijakelussa ja, kuten sanottua, kummatkin on rakennettu kotimaisin voimin. Haastoimme leffojen työmyyrät Mikko Keskisen sekä The Trashbasketina kulkevan Lahikaisen Mikon leikkimieliseen vertailuun harvahattubudjettileffojen tekemisestä ja koetimme kaivaa esille syitä siihen, miksi aikuiset miehet haluavat tuhlata viikkotolkulla aikaa työhön, josta ei palkaksi saa edes ässäarpaa.
Teksti Tuukka Tams
Siitä saattaa ehkä enemmän tekemisen iloa välittyä kuin aikaisempina vuosina. Keskinen "Nettijakelun suurimpana etuna on, että mahdollisimman moni näkee leffan sitä kautta. Heartbreakers valmistu samana päivänä kun oli ensimmäinen ensiilta: finaaliversio tuli ulos kymmentä minuuttia ennen pyöräyttämistä."
Mitä uutta tämä leffa tuo tullessaan. On kuitenkin työt ja koulu siinä sivussa. Keskinen "Onhan siinä kaikennäköstä hommaa. Samaa Roistola-henkistä toimintaa tää on: miksi muuttaa, kun on jo hyväksi todennut." Kummatkin leffat ovat nettijakelussa miksi. Se hoiti vähän fyrkkaa tähän ja keskuksia mukaan." Trashbasket "Kimmo (Tuhola) kysyi mua mukaan leffaan Auto Täynnä 3:en aikoihin ja sitten se kysyikin haluanko laskea niiden (Roistolan) laudoilla. Ei niitä kukaan enää osta, kaikki vaan hakee Piratebaysta sun muualta. Sit mä olin editissä mukana, ei tarttenu Kimmon yksin vääntää. Mä, Toni ja Keppi hoidettiin kuvaus. Kumpi on parempi, Joonas Mustosen kreili vai trimmattu viiksistiissi??
Rami Hanafi
Rukan paippi on Artolle kuin toinen koti.
044 045
Slammer: Miksi hitossa aloitit tämän homman ja mitä teit uusimman leffan eteen. Keskinen "Mä vein Hanneliuksen Tompalle 2004 pesukoneen ja tultiin juttuun. Se että tekeekö dvd: n vai nettiin ei pitäisi vaikuttaa leffan tasoon millään tavalla." Trashbasket "Dvd:n aika on ohi. No vetämisen taso on muuttunut ja ainaki Passi (Tomi) on muuttunut, siitä tuli leffan aikana äijä ei oo enää mikään nuori poika. Mun mielestä siinä on aika monipuolista laskemista kaiken kaikkiaan: hyndän vetämistä, paippia, reilejä ja muuta katukikkailua. Juotiin kahvit ja juteltiin: mä kun olin kuvannut jo ja niillä oli ollut näitä juttuja, niin siitä se lähti. Mahdollisimman monipuolista musaa, että olisi. Sit mä tein kaiken jälkityön: leikkasin, määrittelin värit ja tein efektit. Mä olin jotain bändijuttuja väsännyt, ja nyt kun Kimmo lähti Japaniin vaihtoon, se kysyi mua edittiin. Piti leikata leffa hyvissä ajoin, mutta sitten tuli etelän lomaa ja kaikennäköstä säätöä. Tietysti jeesasin Tomppaa muissa tuotantoteknisissä hommissa. Harri Tarvainen Rami Hanafi
Hmmm... Nettijakelulla se saadaan ulkomaillekin ladattavaksi ja enemmän lataajia, paras näkyvyys siinä se juttu on. Että on hyvä, kun Toni (Lehti) kantaa siinä suuren vastuun myös iso kiittäminen hänen ja Kepin (Joonas Kenttämies) suuntaan, jotka lähtevät jos mä en pääse. Keskinen "Kuva on vähän eri näköistä tänä vuonna, siitä me ollaan tyytyväisiä. Onhan siinä oma hienoutensa, että tehdään dvdjakoon, mutta Suomessa kuitenkin nää kuviot on aika pieniä ja on se
myös kustannuskysymys. Mutta kuten sanottua, niin leipäähän nää hommat ei tuo pöytään." Trashbasket "Hyvän, Teosto-vapaan musan löytäminen on ehkä vaikein, mutta siinä on onneksi hyvä äijä hommissa, että siitä ollaan selvitty. Niillä oli ollu jo jotain vääntöjä ja niistä tuli puhetta. Pari uutta naamaa tuli mukaan sellasta tarpeeks heartbreaker-henkistä porukkaa. Sitten me lopulta Kimmon kanssa oltiin Summer Heavenissa mökillä viikko ja väännettiin sillon leffa. Sitten se meni miten meni, heh. Ei tartte Piratebayta kuitenkaan mainostaa tässä..." Mitä vaikeuksia omakustanneleffan tekemiseen liittyy. Musan pitää olla silleen rujoo, mut stailii Setämiestä lainaten. Muutenkin ulkoinen ilme on vähän erilainen." Trashbasket "Kuvasuhde muuttu 16:9: ään. Ja kokonaan kaitafilmille kuvattu pätkä oli uutta. Onhan se aika vaikeaa löytää aina se sopiva aika, että pääsee poikien mukaan kuvaamaan
Rami Hanafi
Jan Isakson nautiskelee Slammer sessareitten jälkeisestä humusta Rukalla.
Ei tainnut kukaan kertoa koko totuutta.
046 047. Rami Hanafi
Joel Lahti osti lennot Tahoelle jotta pääsis pöllyttelemään putskua
Ukko kiipee torniin, hinkkaa siteet kiinni, droppaa, ja hoitaa homman himaan. Ettei haittaa housujen koko tai muu. Aikataulukysymys se on lähinnä: laskijoilla on enemmän aikaa puuhata ja taas sitten meillä tuotantopuolella on työt ja koulut, mitä pitää tehdä. Ainakin Roistola Blues Machine on tulossa. Ei kai siinä muuta." Mitä kuuluu FMP:n ja Roistolan tulevaisuuteen. Mistä motivaatio tuohon hommaan löytyy, että jaksaa edittipöydän äärellä viettää viikkotolkulla pelkällä pyhällä hengellä. Pakka on aika auki. Rami Hanafi
Rami Hanafi
Nakun (Antti Piirainen) kanssa on yleensä aika tylsä kuvata. Toisaalta Teosto-vapaa musa on hyvä juttu: saadaan pikkubändejä esille ja silleen. Kyllä me kuitenkin kuvataan taas ens talvena, mutta saa nähdä mitä siitä tulee."
Naku ei anna tuomaroinnin pilata putskupäivää vaan nauttii käännökset Arctixin välipäivänä Tamokdalenissa.
Pennin latia ei käsiin eksy, katsoja haukkuu leffaa netissä ja laskijat valittaa, että väärät klipit valittiin. Ei kai siinä muuta vaikeeta ole."
Jäiköhän pojilla potkuttelun päätteeksi suola päälle?
kanssa hauskanpitoahan se on. Aina on sanottu, että viimeinen leffa oli, mutta aina sieltä on jotain tullut. Ja mikäs sen hauskempaa vapaaehtoistouhuun tämä FMP:n homma kuitenkin perustuu." Trashbasket "Tätä hommaa on kuitenkin koko ikä tehty ja kavereiden
Rami Hanafi. Antaa vähän marginaalia siihen, ettei tartte niin suurella höökillä puskea talvea läpi." Trashbasket "Vielä on neuvottelut tuotantoyhtiössä käymättä. Tällä Sugar Bowlin jibillä rokkari feikkiin vaati ainakin kolme yritystä.
Harri Tarvainen
kaikille jotakin. Toisaalta pääsee myös jeesaamaan laskijoita: tuomaan näkyvyyttä ja sitä kautta ne pääsevät omia sponsorikuvioita pitämään yllä. Keskinen "Kai se on silti rakkaudesta lajiin: hauskaa touhuahan tuo on, kun pääsee olemaan pihalla ja kavereiden kanssa reissaamaan. Periaatteessa se yhdessä olon fiilis ja päästään porukalla puuhastelemaan. Onhan niistä itselle jäänyt hyviä muistoja kaikista hetkistä, mitä siellä on. Keskinen "Meillä on vähän välivuosi meneillään, kuvataan se mitä varastoon tulee ja katsotaan sitten, otetaanko joku kahden vuoden projekti, joka muutenkin sopii meille paremmin
Leffan parhaaksi puoleksi nousee silti linjan pysyvyys. Eikä laskeminen ole pelkkää vääntöä ja tyylittelyä, vaan melkein joka jätkältä löytyy todella pahoja juttuja, joita ne väännöt ja tyylittelyt parantavat entisestään. Roistola Films: Heartbreakers Roistolan uusimmassa pätkässä linja pitää. Reilejä onkin aika paljon. Lautailuleffojen pahin puute kautta aikojen on ollut yhtenäisen fiiliksen luominen partteihin, mutta Heartbreakersissa se pysyy kunnioitettavan hyvin, alusta loppuun jokaisella osa-alueella. Paras on kuitenkin viimeisenä - Joel Lahden pätkä on
selkeän askeleen edellä muita. Sillä pelkästä vetämisen tasosta näkee jo kilometrin päähän, mikä jätkien meininki on! Harvassa nykyleffassa, koti- tai ulkomaisessa näkee niin paljon vetäjiä, joilla on selkeästi oma tyyli ja omat jutut. Mutta ei mennyt kauaa kun muistot tulvi mieliin ja mies kruunattiin päivän kuninkaaksi. 1950-, -60 ja -70lukujen rockkuvastoa on opiskeltu huolella ja isien lapsuusaikoihin haikaillaan vahvasti, ja vaatteita sekä kampauksia esitellään jo melkein liikaakin. Äänipuolella jako on aika erikoinen, ensimmäinen puolisko notkutaan räpin tahtiin jonka jälkeen vuorossa on rokimpaa matskua. Tässä fs 180 switch tailpress bs 180 himaan.
FMP: Night Shift
Laskijat: Hans Kestilä, Joel Lahti, Otto Veijola, Tero Poikajärvi, Jani Isaksson, Juha-Matti Kuortti, Tatu Laakso, Joona Mörsky, Niko Lehtola, Tom Hannelius, Arto Saraniemi, Mikko Kivistö ja Oskari Tinkanen Muut elokuvat: Code (2002), Meitsi Nxt (2004), Daily Extras (2005) Mistä leffan saa: www.fmpsnow.com
Arvostelut by Aapo Virta
FMP: Night Shift Tampereella on työstetty FMP:n tämän talven leffaa huolella ja projektiin käytetty aika myös näkyy. Parhaat partit eivät sentään jakaudu yhtä selkeästi. Rami Hanafi
Harri Tarvainen
Tomppa ja sheidit: Päällysmiehen tunnistaa komeimmista laseista ja luurista. Musavaihdoksen myötä myös reilien määrä vähenee ja mukaan tulee enemmän hyndiä. Parhaimmat kombot löytyvät Joonas
Mustosen, Jukka Kiistalan ja Tomi Passin pätkistä. Leffan kannalta vaihdos tulee juuri passeliin aikaan ja piristää fiilistä. Sama toimii myös käänteisesti jos ei innostu farkuissa laskemisesta tai garagerockista, vitutuksen määrä on tasaisen korkealla koko leffan ajan.
Roistola: Heartbreakers
Laskijat: Tomi Passi, Joonas Mustonen, Antti Autti, Tuomas Laitinen, Jukka Kiistala, Kimmo Tuhola, Rami Vuorinen, The Trashbasket, Tuukka Tams, Naku, Ile Eronen sekä vierailevat tähdet. "Ei kiitos, projektissamme on jo ihan tarpeeksi sponsoripääomaa, kiitos soitosta."
Harri Tarvainen
"Sitten kun ollaan hierottu hartiat niin laitetaan ne avokadokasvonaamiot!"
Harri Tarvainen
Jos samassa sängyssä on kolme miestä on todellinen riski, että aamulla herää pussit silmien alla...
Näin Jukka Kiistalasta jonkun videoklipin, jossa hän suoriutui mitä siisteimmällä tyylillä verkkoaita wallridesta. Myös laskumestojen valikoima on isoin näkemäni: hyndistä ja reileistä toimistotuoleihin, sillanalusiin ja offareihin. Night Shift on tyylipuhdas lautailupätkä, mutta seuraaviin FMP-pätkiin toivoisi vähän enemmän monipuolisuutta. Leffa näyttää aivan täysiveriseltä modernilta laskupätkältä niin kuvauksen, leikkauksen kuin ohjauksenkin puolesta on vaijerikameraa, viimeisen päälle mietityt valot plus kaikki muu. Varsinkin Hans Kestilä, Tom Hannelius, Mikko Kivistö ja Jan Isaksson vetävät juttunsa tyylillä. En ollut kuvannut Kiistan kanssa pitkään aikaan kun saavuimme tälle Rukan spotille. Muut elokuvat: muun muassa Auto Täynnä (2003), Auto Täynnä 2 (2004), Auto Täynnä 3 (2005), Raggar House (2006) Mistä leffan saa: www.roistola.com. Myös vetäminen on hyvän näköistä, varsinkin reilejä jyystetään nätisti
Info@esakorpela.fi
Mäkinen Laskija Joni hieu Georges Kuvaaja Matt
i Autti Laskija Antt i Hanafi Kuvaaja Ram
Oksanen Laskija Jussim Moran Kuvaaja Ada
Malmi Laskija Joni hieu Georges Kuvaaja Matt
Yli-Luoma Laskija Willey Wright Kuvaaja And
Kinnunen Laskija Juha rea Schiliro d Kuvaaja An
ku Koski Laskija Mark i Hanafi Kuvaaja Ram
060 061
Peetua sanotaan hiljaiseksi, ja Petjaa äänekkääksi. - Hehe, kyllähän se vähän niin menee. Sä oot valinnut urheilulukion sijasta duunin oppisopimuksella. - No ei täällä oikein oo lunta ollut. Kun näyttää taitonsa ja laskee hyvin, niin siellä joudut sitten pysymään! (repeilyä Slammerin päästä!) Onhan se semmonen jengin kokoontumisleiri, että siellä näkee kaikki laskufrendit. Olympiakomitea antaa jotain harjottelutukea. Kun Peetu aloitti, niin mä laskin vielä suksilla ja sitten vaihdoin lautaa myöhemmin. - No siltä se tais tulla kun olin pikkujunnu. Moskovan kisan jälkeen pitäis vähän hoitaa noita koulujuttuja. Mä saatan olla vähän sellainen, joka puhuu, puhuu ja puhuu vaan kokoajan, ja silloin kukaan ei saa puheenvuoroa. Sä oot mukana tossa maajoukkueen C-osastossa, voitko kertoa maajoukkue meiningistä jotain. Samoja piirteitä toki miehistä löytyy ulkonäön lisäksi myös laskupuolella. Kaikki sanoo että sä oot menossa ja hölöttämässä koko ajan. Onko maajoukkue niinkuin joku jengi, eli sieltä ei pääse pois, kuin katkomalla sormen tai haudan kautta. - Sponsoreilta tulee vähän kisabudjettia ja tietenkin on joutunut laittamaan vähän omaan sekä vanhempien rahaa. Ei juuri silleen mitään ihmeellistä. Paljoa ei irronnut, mutta sekin paljasti että kyseessä on perisuomalainen ja rehellinen junnu!
Moro miten menee, onko Hyvinkäällä ollut luminen talvi. Tarkoitus ois siihen oppisopimukseen mennä, mutta ei siitä oo tullut vielä yhtään mitään. A-joukkueessa on sitten noi starat, että ne sitten pääsee olympialaisten karsintoihin sekä maailman cupin kisoihin. Sä oot reisannut aika paljon maailmalla, hoitaako sponssit jo sun laskut, vai pitääkö vääntää duunia kasista ysiin. - Kyllä siitä on ollut ainakin hyötyä, mutta rentous täytyy kyllä tossa valmentamisessa säilyä. Kynnys on alentunut huomattavasti vuosien aikana. Onko toi sen takia että jäisi laskemiseen enemmän aikaa, vai eikö koulut vaan enään kiinnosta. - Joo ei nyt hirveesti kiinnosta toi koulu, tai ehkä sillee vähäsen. - Kun sinne menee niin paluuta ei oo pois, jollei sitten tee jotain älyttömän tyhmää. Pitääkö sinne täyttää hakemus vai soitteleeko liiton myyjät, että nyt ois tälläinen ainutlaatuinen tarjous halvalla. - No se on vähän nuorempien tiimi. Nyt ollaan käyty vähän reilejä vetämässä ja kuvailemassa. Jos se valmentaminen on semmosta väkisin vääntämistä, niin sit se ei oo kovin mielekästä.. Petja on Peetun pikkuveli, ja pelkästään jo nimien samanlaisuus sekoittaa miehet helposti yhdeksi. Jos katsoo kuitenkin nykyisiä tuloksia, niin Suomalaiset pärjäävät TTR ja FIS:n kisoissa todella hyvin juuri paremmin järjestetyn valmentamisen ansiosta. Joku 3-4 vuotta sitten meidän mökillä päätin mennä tuntemattomille naapureilla käymään pullakahvilla, että semmonen viipeltäjä oon ollut. Teksti ja potretit Peter Hasselgren
Peetu Piiroisen tuntee jokainen. Duunissa nyt oon ollu kesäloman puolivälistä asti ja nyt kun talvi tuli, niin on jäänyt noi työt vähän vähemmälle. Ollaan tehty nyt jotain pohjia, seiniä ja pilareita johonkin hotelliin. Miten maajoukkueeseeen pääsee tai joutuu. Sun isoveli Peetu tunnetaan ehkä sua paremmin, onko innostus lautailuun tarttunut häneltä. Ei kait siihen muuta tarvita. Oon ollu vaan duunissa ja laskenut. Järjestäytynyt valmentaminen miellettiin aikoinaan huonoksi imagolle ja muutenkin epämiellyttäväksi toiminnaksi. Muuten menee ihan hyvin, joutunut pohjoisessa käymään ja vähän ulkomailla. - Se on sellattiin, että sun pitää pärjätä hyvin Suomen kisoissa, niin sitten luulis jonku ottavan yhteyttä suhun. Toi on semmosta urheilullista ja rankkaa vääntöä noilla leireillä, että sitä on yleensä aika loppu niiden jälkeen. Kyllä mä nuorempana huomasin, että Peetu on aika paljon hiljaisempi kaveri ja siitä on mulle muutkin sanonut. Toisin kävi haastattelussa! Rautakangella Slammer yritti vääntää miehestä irti edes pienen pihauksen, jotta saisimme edes vähän selkoa Hyvinkään tulokkaan ajatusmaailmasta. No se selvitti asian. Te taidatte olla aika erinlaisia sun veljen kanssa. Miten sä koet ton valmennettavana olemisen. Petjakin osaa laskea, ja mies seuraakin Peetun kehitystä kuin hai laivaa. Mä oon nyt ollut siellä raksalla töissä "raksapenana". Mä olin vaan joku 5-vuotias, eli sellainen pikkunen suksispede Hyvinkään Sveitsistä
Töihin pitäis mennä, eli ettei sais olla kovin myöhään kuvaamassa, että jaksais nousta sinne töihin aamulla klo 7. Pienempänä piti hoitaa koulu, ennen kun pääsi laskemaan. Jos on esim. - No ei nyt sellai, kun ne huomas ettei kiinnosta. Euroopasta kun pääsee kotiin, niin jää pari päivää aikaa olla himassa ja taas onkin lähettävä takaisin. Oon yrittänyt pienenpänä vähän livistää ton koulun suhteen, eli aika huonosti tuli yläasteella käytyä. - Jos se nyt vähän huomauttaa, niin kyllä me ollaan annettu takaisin jos on vituttanut. - Nyt on sellai vähän pahentunut, kun ei jaksais aina lähtee joka paikkaan. Alkaako se tuntumaan jo rutiinilla. Sama on toistunut tässä aika monta kertaa. Enkä varmaankaan olis mennyt lukioon, vaikka olisin hyvät numerot koulusta saanutkin. Lyhyillä tulee laskettua niin paljon kun pystyy, heti kun ei luovuteta! Onko ollut mitään kuumotuksia reissussa. Oon kuullu vähän semmosta huhuu, että se lukio ei oo mikään chilli mesta, et siellä joutuu vähän panostaa ja mä en jaksa nyt panostaa. Sen takii varmaankin ollaankin tossa amiksessa, vielä oppisopimuksella, ja faijalla töissä! Kuudennella luokalla aloin vähän innostuu tosta englannista ja kiinnostus varmaan tuli siitä, kun oli päässy pari kertaa käymään tuolla ulkomailla. Kun oli rani laskettu, niin piti aika nopeasti availla kenkiä. Ainoa mitä on käynyt, niin kamoja on jäänyt matkalle. Eikö sulle ikinä ole annettu puhuttelua koulun tärkeydestä. - Ei oo ollut kyllä ikinä tullut tollasta vastaan, ei kyl mitään! Joo on kyllä ollut aika tylsiä reissuja ton suhteen. Kyllä ne alkanut puskemaan eteenpäin ja ne haluis että pääsis mahdollisimman pitkälle, sekä pääsis treenaamaan mahdollisimman paljon. Miten hyvä sun englanninkielen taito on. Mulla tais olla Autin siteet, lauta, housut ja hanskat. Mä oon kuullut, että reissussa Pekalla on ollut kiire pitää teitä aisoissa. Ei se nyt kovin hyvin mennyt. - Ei se nyt oikein kiinnostanut! Kun ei ollut mitään kiinnostusta, niin se meni ihan penkin alle koko koulu. Aina kun Peetu on pärjännyt, niin on että ei saakeli! Pakko yrittää vaikeempi temppuja, niin vois joskus päästä samalle tasolle. Ei sitä tullut kyllä aina hoidettua. Onhan se siistiä matkustaa, muttei ei sitä jaksa kokoajan. "Kun sinne maajoukkueeseen menee niin paluuta ei oo pois, jollei sitten tee jotain älyttömän tyhmää. Ei siitä sitten oikein mitään tullut. Kyllä ne puhuu kokoajan lautailusta ja yrittää saada mua pohjoiseen laskemaan. - Kai sillä pärjää tuolla jotenkin, mutta ei kaikissa tilanteissa. Kirjoittaminen onkin sitten puhumista vaikempaa. Viime vuonna kun menin US-Openiin, jäi laskukamat Britteihin. Peetu on Vuokatin urheilulukiossa, yritettiinkö sua saada sinne. - Kyllä tässä oon ajatellut, että kun se pärjää niin saakelin hyvin, että pakko on opetella jotain uusia temppuja. On se pistänyt vähän yrittämään enemmän. Tuleeko sulle ikinä paineita Peetun laskemisesta vai laittaako se tsemppaamaan lisää, varsinkin kun Peetu pärjännyt todella hyvin ja napsinut palkintopalli sijoituksia tasaiseen tahtiin. - No onhan siitä tullut ja tulee vielä tänä päivänäkin. Ei kai ne ennen uskonut, että meistä mitään hyviä lautailijoita tulis, mutta kyllä ne on aina tsempannut. Ei oo jaksanu oikeen innostuu noista kuntopiireistä! Sä oot vasta 16-vuotias, mutta oot jo matkustellut paljon. Kun näyttää taitonsa ja laskee hyvin, niin siellä joudut sitten pysymään!"
Ootteko joutunut antamaan ikinä Pekalle (päävalmentaja) valmennusta jossain jutuissa. Piti sitten laskea kisat liian pienillä lainakengillä. Vai meni koulut puihin ja amis tuli tilalle. Emmä. Kyllä ne on muuttunut. joku haastattelu, niin sit on kyllä hirveet paineet. Nyt joutunut ravaamaan melkein kokoajan. Kamoja jää aina Köpikseen ja siitä ei pääse mihkään. Kyllä siitä paineita tulee ja välillä myös vähän vi...tuttaa! Onko toi muuttanut teidän vanhempien suhtautumista harrastukseen, kun menestystä on tullut. Pitkät reissut on ihan kivoja, jos pystyy myös pitämään niitä välipäiviä. - No onhan se ollu niistä siistiä, kun Peetu on korjannu noita potteja kotiin
- Faijalle, mutsille, sponsoreista Jari Laaksolle, Länsiön Harrille, Pekka Koskelalle, laskukavereille ja sit kans Petskulle.
064 065. - No Ettalla on sellanen kilipää, että onhan se aika hullu ja hyvä. Mitkä muut jutut saavat veren kiertämään. - No tänä kautena Itävallan maailman cupin kisassa olin kolmas ja sitten Bulgariassa olin kahdeksas. Kiitokset. Kisaaminen on kyllä hauskaa, mutta olisihan se siistiä päästä vielä isompia kisoja kokeilemaan. Just rikoin yhden 300cc prätkän pellolla, kun jotain hurjasteltiin ja ajettiin kisaa yhden frendin kanssa. Kumpaa sä tekisit mielummin tulevaisuudessa. Talma on kans hyvä, jos siellä on lunta hyvin ja setit kunnossa. Onhan mulla sellaset yhet pahvit mistä revin kalvot pois ja heitin oman kuvan siihen tilalle, mutta tuskin ne käy Suomessa. Kyllä sitä tulee sanomista välillä kotoa, kun on ottanut liikaa. Kyllä faija vähän huomautteli siitä. Siinä oli messissä just Jani, Isolan Marko, Markku Kuusiniemi, Broidi, Mika Holmsten ja minä. On se nyt välillä siistiä sillai, kun menee ihan överiksi...hehe läppä. - No kesällä motocrossi on kyllä siistiä. Vapaaajasta puheenollen, tykkäätkö sä bilettää nuoresta iästä huolimatta. Ei sitä kyllä saanut yli sataa metriä, kun mulla oli joku ihme lasten aloitusmaila. Faija aina sanoo, että kun mulle jotain antaa, niin ei se kauaa pysy ehjänä. Eli selvä nuorisorikollisen alku! Saako noista vanhemmista vaikutteita reissussa. Laakerit hajos, pyörät oli killissä, katteet hajos ja sitten kone leikkais vielä kiinni myöhemmin, kun oltiin saatu muut tuhot korjattua. Kyllähän se ois siistii päästä kuvailemaankin. Mä lensin siitä tangon yli, prätkä tuli perässä ja sitten meinasin jäädä piikkirenkaiden alle. Shawn White en nyt haluis koskaan olla. - No tässä nyt ollaan kuvailtu reilejä, kun ei mitään muuta oo voinut kuvata. SM-kisat on nyt voitettu 7 kertaa. Faijan vehkeillä ajelen. Golfia tuli harrastettua puol vuotta, mutta sekin jäi. Ajoin kiveen jotain 70km/h piikkirenkailla. Ei kai siinä, nyt kun ollaan vielä nuori, niin vedetään niitä kisoja. Siellä saa niin monta laskua päivässä, kun se on semmosta nopeeta toimintaa. Se on aivan hirveetä. Mulla meni noissa pannuissa kuulo vähäksi aikaa pois, kun kaveri puhu mulle niin pätki kokoajan. Se jätkä saa myös vähän pisteitä kisoissa pelkästään siitä nimestä. Onko teillä mitään omia projekteja, kuten leffoja mitä olisitte tehnyt. Se pelto loppu kesken ja siinä tuli sellanen väylä mikä piti ylittää, että pääsi toiselle pellolle. Onhan se Risto aika sankari noissa reissuissa ja kovin jätkä aina juhlimaan. "Mulla meni noissa pannuissa kuulo vähäksi aikaa pois, kun kaveri puhu mulle niin pätki kokoajan!"
nyt oikein oo edes kirjoittanut sitä, paitsi vähän koulun penkillä. Onks sulla jotain idoleita lumilautailussa. Skedeystä tulee jonkun verran vedettyä, mutta on se jäänyt, kun ei osaa enään mitään. Sitä kautta pääsin jenkkeihin kisoihin, jotka meni ihan pöperiksi, kun siellä tuli lumimyrsky kesken kisan ja ne peruttiin. Emmä tiedä keksikö sen nimen Lammian Jani vai kuka. - Kyllähän siellä on noita Anttia ja Ristoa. Kai niitä myyntiin jollekin, emmä oikein tiedä, kun mä vaan laskin siinä leffassa. - No se on varmaan toi kisaaminen, kun on vielä tälläinen junnu. Missä tykkäät käydä laskemassa. Meillä oli vuos pari sitten parempi leffa (Scandinavian Skunks), mikä kuvattiin vähän paremmalla kameralla. - No se riippuu onko missään mitään meininkiä. Olkaapäähän sattu, huimas ja oli siinä vähän paniikissakin, mutta ei siinä mitään käynyt...vähän ei saanut kyllä henkeekään. Pari vuotta sitten voitin Forumin Youngbloodit. Sullakaan ei ole mennyt kisoissa niin huonosti, mitäs saavutuksia sulla on. Tänä vuonna senkun vaan kuvaillaan, eikai niille klipeille mitään tehdä. - No Ruka on se paras paikka. Mä vaan lämin sitä palloo ja yritin saada sen mahdollisimman pitkälle. Se tyyli on aika hirveetä katseltavaa, eli mä en tykkää yhtään. Kohta pitäis lähteä Moskovaan hyppykisoihin, eli täytyy kattoo miten siellä menee. Hintertuxissa on ihan hyviä vapaamestoja ja parkki, mutta se menee varjoon niin nopeasti, että pitää vaan ehtiä aamujäille. Laskijat on jakautunut usein kisaamis- ja kuvauskasteihin
Saat lahjaksi ympäristöä säästävän ESP Solar Microlite -valaisimen, joka ladataan aurinkopaneelillaan (arvo 25 )
Kyllä kiitos!
Tilaan Retki-lehden kestotilauksena (6 numeroa 37 ).
Retki on maksanut postimaksun puolestasi
Tilaaja Lähiosoite Postinumero ja -toimipaikka Pu Puhelin Sähköposti
Retki-lehti Outdoor Media Oy
Vastauslähetys sopimus 5010660 15101 Lahti
Al Allekirjoitus (alle 18-vuotiaan tilauksen allekirjoittaa holhooja)
Retki_Slammer_Helmi_08.indd 1
7.2.2008 12:45:44. Turvallinen kumppanisi
Kaukomaiden kohteet Euroopan reitit Pohjolan polut Kotimaan retket Varustetestit Uutuudet Lajiesittelyt Koulutus Turvallisuus Retkivinkit
Tilaa Retki-lehti!
Tilaa RETKI-lehti edullisesti kestotilauksena, 6 muhkeaa numeroa vain 37
Ammatinvalintakaan ei ole kaikkein tavanomaisin: Ode on vuoristo-opas. Toisin kuin suurinta osaa ns perinteisistä lajeista, valtaosaa niin kutsutuista ääriurheilulajeista, extremestä, harrastetaan pystysuoralla. Ja jos on, rajoittuu harrastaminen yleensä enintään yhteen lajiin. Sikäli myös lähes kaikki täällä harrastettavat urheilulajit suuntautuvat pääsääntöisesti vaakasuoraan, kohti horisonttia. Ei siis mikään ihme, että herra Siivonen pakkasi omaisuutensa muuttoautoon, ja muutti perheineen autuaammille harrastusmaille.
Teksti Tuukka Tams Kuva Tero Repo. Osku "Ode" Siivonen onkin poikkeus suomalaisessa ääriurheiluskenessä. Harvat oikeasti katsovat koskaan kohti taivaankantta, ja vertikaalisuunnassa harrastettavia lajeja tuskin edes tunnetaan. Työnnetään kuulaa, heitetään keihästä, juostaan stadionia ympäri, hiihdetään mäettömiä latuja. Alppimaissa, ja muualla missä pystysuoraa riittää enemmän, on sen sijaan melko yleistä, että äärilajien harrastajat eivät keskity vain yhteen lajiin, vaan eri lajeja harrastetaan monipuolisesti. Ode ei harrasta ainoastaan yhtä tai kahta, vaan ainakin kolmea eri lajia, ja operoi lisäksi jokaisessa keskimääräistä harrastajaa selvästi kovemmalla tasolla. Ode Siivonen
Suomi on tasamaa, ja suomalaiset tasamaan tallaajia. Ei ole mikään yllätys, että tasamaan kansalaisista ei moni moiseen ole ryhtynyt
- Northlight Pictures:in Northern Exposure, Fusion, Third Time, Next Round ja Shoot Me, ja tietty toi julkasematon, heh heh. Nostetaanpas karvainen kissa pöydälle. Harrastuspuolella pitää nolona myöntää, että en oo surffannut. Aika pian sitten aloin kisaamaan Suomi-cuppia ja siitä sitten ISF:n maailmancuppia, sekä myös muutamat FIS-kisat tuli kans käytyä. Sitten kun aikaa alkoi taas löytymään, niin palasin sen pariin. Joihinkin ulkomaisiin projekteihin on tullut matskuja läheteltyä, mutta eipä niistä niin ole pitänyt kirjaa. Onko noi sun taideläpät tulleet lumilautailukuvaamisen kylkijäisinä. - Maalaukset on ihan akryylillä tehtyjä. En mä kyllä muuten kuin lempinimeltäni itseäni miksikään laamaksi koe. - No en mä tiedä inhosta, mutta semmosta kyräilyä kyllä puolin ja toisin. Koulun kautta löysin noita erikoisempia tekniikoita mihin sitä luovuuttaan voi yrittää hukuttaa. Kingii, sillä mäkin oon surkea surffauksessa. - Yläasteella yks silloinen kaveri nimeltään KessuMake sen jostain keksi, tai väänti jotenkin mun sukunimestä. Kerro noista sun taidekuvista ja säädöistä vähäsen, eli mitä tekniikoita käytät. Saa nähä kuinka pitkään sitä jaksaa, vai joko kohta siirrytään pelkkiin kolmosiin. 2000-luvun alkupuolella tuo kisaaminen alkoi jäämään, ja siinä duunailtiin leffoja, fiksailtiin parkkeja ja muuten vaan pidettiin hauskaa. - Oon mä jo aika montaa juttua kokeillut, että ehkä tässä vaiheessa vois jo alkaa panostamaan johonkin mieluisaksi havaittuun. Noista kaitafilmeistä ois kyllä mahtava joskus saada ihan projektorilla esitettävä versio, jota vois ylpeänä esitellä kavereille. Taiteilijana sanan varsinaisessa merkityksessä mä en ole rahaa tienannut, eli ehkä siihen pitäis vähän panostaa. Iconille pääsin muutamat graffat tekemään ja muutenkin aina jotain pikkuduuneja on lautailun kautta poikinut. Annappas konekiväärin laulaa ja kerro kaikki leffat mitä oot tehnyt tai ollut mukana tekemässä. Sä oot melkein valmistunut teolliseksi muotoilijaksi, onko se sitten lumilautailun lopun alku. Ehkä Scrapbookin lisämatskuista löytyy ainakin Northlightin kaitissettejä. Tervetuloa vaan Lapin tuntureille sieltä etelästäkin, käyhän täältäkin porukkaa vetelemässä etelän reilejä. Nuo mustavalkokuvat on vanhalla 40-luvun venäläisellä 6x9-koon Zeiss-
068 069. Miten homma alkoi. Onko sun mielestä nää Lapin ja Etelän omat skenet alkaneet päästä eroon nihkeilystä toisiaan kohtaan, sillä joskus menneisyydessä oli selvää inhoa havaittavissa. - Ois haaveena tuo julkaisematon saada joskus ulos jossain muodossa. Teksti Peter Hasselgren
Teemu "Laama" Lahtinen
Pakko kysyä hassuja, eli mistä toi sun lempinimi Laama oikein tulee. - Ei se jää, kyllä se on aina jotenkin mukana. Täytyy paikata aukko sivityksessä pikimmiten. Onko uusia Northlight leffoja odotettavissa tulevaisuudessa. Ja siinä tuli muuten taas yks kyräilyn aihe, eli onko etelässä vaan reilejä ja Lapissa tuntureita. Valokuvaus alkoi kiinnostamaan joskus 14-vuotiaana, kun sain kummisedältä ekan kameran, mutta se jäi useaksi vuodeksi lautailun takia. Sitten Kinos-tuotannoista oon ollut vähän kaikissa jotenkin mukana, laskien, kuvaten tai edittiä vierestä kattoen ja kaljaa juoden. Kyllä ne kaikki femmat vähintään pitää saada vuoden aikana hyndistä väännettyä. Sitä ennen oli jo tullut skeitattua joku nelisen vuotta. - No itseasiassa Nurmoon poikia. Seinäjoen Jouppiskalla 1990 joulun aikaan laskin ekan kerran. Sä oot Rovaniemen miehiä ja oot ollut lajin parissa iät ja ajat. Onks sulla vielä jotain toteuttamattomia ammatteja tai harrastuksia mitä pitää vielä kokeilla. Ei tuo skeittauskaan oo jäänyt vaikka se on 4v edellä. Öljyn kanssa en malta alkaa säätämään. - Mä olen piirrellyt pienen ikäni, eli kyllä ne on olleet mukana kuvioissa jo ennen lautahommia. Nuorempi väki enemmänkin sitä pitää yllä, mutta en mä ainakaan jaksa
Se on vaan tosi hidasta, mutta tavoitteena olis tämäntalven aikana kuvailla 6x6 ja 6x9 laskukuvia ja vedostella niitä sitten emulsiotekniikalla. Pitäis kokeilla ehkä vähän eri pintamateriaaleja, eikä vain paperia.
Kerro loppuun joku viisaus kuten Ilari suhonen sanoisi: "et jengi menee ihan paskaks!!!" - No huh, ei mikään helppo homma. Elämässä on sitten eriasia se toisten miellyttäminen, mutta perseen nuoleminen on paskasta hommaa. kopiolla kuvattuja tuplavalotuksia, eli kaksi kuvaa päällekkäin. Sitten kuvat vedostetaan nestemäisen emulsion avulla, mikä tarkoittaa sitä, että valoherkkä aine mihin kuva valotetaan on levitetty siveltimellä isolle kartongille. Sitten tuossa on muutama I-Pathin kenkälaatikosta tehdyllä neulanreikäkameralla otettu kuva. Suoraan mustavalko-paperinegalle. Kiitos Kuin myös Slammerille!. Tuo nestemäinen emulsio (ja myös Syanotypia) kiinnostavat eniten tällä hetkellä, siinä on niin rajattomat mahdollisuudet ja tykkään siitä jäljestä mitä sillä saa tehtyä. Mitä vanhemmaksi tulee niin sitä enemmän ärsyttää, jos on joku juttu jäänyt kokeilematta. Taidehommissa ei kannata kursailla, laittaa vaan menemään niinkuin itse näkee parhaaksi, sitä ei tarvi tehdä miellyttääkseen muita. Sanonpa vaan, että tehkää paljon eri juttuja, katelkaa ympärillenne ja ottakaa toiset huomioon elämässä, mutta älkää taiteessa
Info@esakorpela.fi
@fun
fi / w
ww.fu
nster.
fi
RED07·DannyDavis_SlammerSF.indd 1
06.02.2008 13:25:00 Uhr. Call u
s at (
09
53 ) 650
0 / rid
er ser
vice
ster