Slammer 2/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Slammer Numero 2 / 2009 Lumilautailun erikoislehti Numero 2 / 2009 6,80 Japani roadtrip / Eero Niemelä / Arctic Challenge / Antti Bergman / Antti Kolehmainen
Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi
info@esakorpela.fi
(tilaajapalvelu@slammer.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 Slammer 2/2009. 0400 750 780 (jari.henttonen@retkilehti.fi) Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Numero 2/2009 6 03 0 08 0 05 Sivu 006 4 01 SISÄLTÖ 008 010 014 026 036 050 074 078 080 082 PÄÄKIrJoITuS uuTISeT eero NIemeLÄ PuuTerIuNeLmIA VALoKuVANumero: NuoreT LeIJoNAT VALoKuVANumero: WANHAT PArrAT THe ArCTIC CHALLeNGe me LoIKKArIT TAIDeTTA, KYLLÄ KIIToS! muSACorNer Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. 044-7330022. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Leo Karhunen (leo@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hanafi Avustajat Tuukka Tams, Mike Yoshide, Colin Adar, Miikka Niemi, Antti Kangas, Sami Karesniemi, Harri Tarvainen, Anssi Jokiranta, Iisakki Kennilä, Dominic Zimmermann, Scalp, Andy Wright, Sami Tuoriniemi, Christian Brecheis, Frode Sandbech, Teemu Lahtinen, Viola Rutanen, Rasmus Werner, Rune Bashuus, Oskar Ostnes, Kalle Mustonen, Antti Kallio Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi peter@slammer.fi Mediamyynti Jari Henttonen puh
Se ei pelkää lunta eikä jäätä. ©2008 Samsung Electronics Co. Ltd. Uusi Samsung B2700. Tehty extreme-olosuhteisiin. Se kestää töyssyt. Sen monipuolisiin ominaisuuksiin* kuuluvat mm. Lisätietoja samsung.fi/B2700 tai tekstiviestillä "SAMSUNG B2700" numeroon 17211. *Samsung B2700 toiminnot ja ominaisuudet:. Se on tehty sinulle, joka viihdyt korkeissa ilmanaloissa. kompassi, korkeusmittari ja kamera
Hieno kuva, ja niin olivat muutkin mitä näytillä oli. Toisaalta Slammerin kaltaiset lehdet ovat syntyneet ja löytäneet kannattajansa, kun asioita ei tehdä tehokkuuden nimissä, vaan juuri sen hyvän ja omanlaisen näkemyksen, välittämättä muiden tekemisistä. Kun muistelee taaksepäin, niin tämä ei ole edes ihan ensimmäinen kerta kun Slammerin avustajia palkitaan. Samalla hetkellä alkoi tekstiviestejä saapua kännykkääni. Monimuotoisuus kunniaan! Kyllä ne välineet osaavissa käsissä auttavat ja nopeuttavat, mutta kyllä niistä on riesaakin. PÄÄKIRJOITUS Mikäs sen hienompaa kuin hyvät uutiset. On siinä kolikossa kääntöpuolikin. Lehtemme senior kuvaaja, Rami Hanafi palkittiin vuosi taaksepäin Vuoden Nuorena Lehtikuvaajana. Kaikki tekniikat jotka edesauttavat laadukkaiden kuvien saantia lehtemme sivuille ovat mielestäni silloin tervetulleita. Kyseinen kuva Matista tarvittaisiin Slammerin serveriltä pikaisesti eteenpäin. Uusia kykyjä syntyy kokoajan ja nuoremmat popsivat sivuja vanhemmilta. Kun pohdiskelee asiaa ruudun tältä puolen, on monipuolisia kuvia tarjolla vähemmän kuin tarvittaisiin. Lumilautakuvaus ammattimielessä täytyy tapahtua silkasta rakkaudesta lajiin, sillä leipää se ei tosiaan tuo pöytään koko vuodeksi. Sijoitukset vaan paranivat, oikein! Kuva ei liittynyt mitenkään lumilautailuun, eikä Slammeriä oltu merkitty ukon työnantajaksi, kuten ei olisi pitänytkään. Yhtenä vapaailtana olin nauttimassa ns. Ja aika usein näin myös käy. Nykypäivänä on pakko mahtua. sohvasurffausta, kun silmääni osui Ilta-Sanomien sivuilla kuva Matti Kinnusesta. Toinen muistutti, että nyt oli Slammerin ukkoja palkittu: "Muista laittaa uutisiin!" Kolmas oli ensimmäiseltä lähettäjältä: "Homma jo hoidossa!" Intohimoisuudesta puutteesta lajiin ei voi tuttuja syyttää! Selattuani uutista lisää osuu silmiin myös toinen tuttu nimi: Jussi Leinonen. Kuva oli random mummosta työpaikkansa kirjaston edessä. Hyviä "lukuhetkiä" Valokuvanumeron parissa. Mitä enemmän on piuhaa ja orjaa välissä, sitä suurempi mahdollisuus on, että vehkeet ei toimi. Oli kuvaaja sukupuoleltaan mikä tahansa, toivon että uudet kyvyt täyttävät tulevaisuudessa muualle karanneiden avustajien paikat ja pitävät lehtemme sivut mielenkiintoisina, oli kuvaustapa sitten mikä tahansa. Voittokuva oli tullut Jussin kesäduunissa Keskipohjanmaa lehdessä. Kuva oli tuttu Slammerin sivuilta ja sen ohessa oli teksti: "Anssi Jokirannan kuva Matti Kinnusesta on palkittu Vuoden Urheilukuvana." Kappas kuinka yllättävää ja hienoa! Taas yksi lehden avustaja oli saanut tunnustusta. Jonkinlaista totuutta saattaa Anssin sanoissa piillä, mutta valitettavasti niitä "perinteisiä" kuvia ei paljoa toimitukseen lähetellä. Tasapainottele sitten noiden kahden vastakohdan välillä! Oli asia miten tahansa, niin yksi asia on ihailtavaa. Syntyy tervettä kilpailua mikä pitää kuvat laadukkaana ja vanhat parrat valppaina. Haikealta tuntuu, kun ne lapsoset kasvavat isoiksi ja häviävät maailmalle! Kun on tarpeeksi hyvä, ura mahdollisuudet kasvavat, ja se on menoa se! Niin se vaan menee, lumilautalehden avustajana ei ole helppo ansaita elantoa, jollei materiaalia tule jatkuvasti ja laadukkaammin. Salamakuvaus on joidenkin mielestä keinotekoista, mutta mielestäni siisti kuva, on siisti kuva ja sillä selvä! Päätoimittajan ajatusmaailmassa kauneus on loppupeleissä ainoastaan lukijan silmissä. Ensimmäinen lähettäjä pyysi apuani. Ei niin kiva homma, sen jokainen kuvaaja tietää! On meillä aikamoinen oravanpyörä. Peter Hasselgren Päätoimittaja Sivu Teksti Kuva Slammer 2/2009 008 Peter Hasselgren Oli Gagnon. Ukko oli valittu samaisessa kilpailussa Vuoden Lehtikuvaajaksi. Hienoa että omista ympyröistä kasvaa taitavia kuvaajia, joiden näkemyksiä myös arvostetaan lumilautailun ulkopuolella. Rehellinen peli. Harva siihen pystyy! Jos ei tule, niin se ansaitaan jostain muualta. Myös tämä ukko oli ne ansainnut. Siitä tullaankin vielä niiden vehkeiden roudaamiseen. Huolimatta siitä ne ajat on ohi, kun ammattimaisuus, tehokkuus ja ennen kaikkea näkemys eivät mahdu samaan lauseeseen. Monesti juuri salamat mahdollistavat kuvauspäivien tehokkaamman käytön, mutta sitä näkemystä myös kaivattaisiin. Titteli poiki ukolle uskomattoman paljon uusia mahdollisuuksia työn suhteen. Suurin osa talvesta on pimeää ja synkkää! Toki kuten Anssi Jokiranta tämän lehden minihaastiksessa kertoo, että välineet näyttelevät monesti turhan isoa roolia lumilautakuvissa. Ilman vehkeitä on vaikea olla tehokas ja vehkeiden kanssa puuttuu näkemystä. On vaikea konkarinkaan laiskotella, kun nuoret puuskuttaa vieressä kuin viimeistä päivää. Kuvaamiseen tarvittavat vekottimet ovat kalliita ja niitä tarvitsee jotta kuvaaminen on mahdollista Suomen vaativissa olosuhteissa. Puolensa kummallakin tavalla työskennellä, se on selvä, ja toivonkin että kaikenlaiset kuvaustavat pysyvät tulevaisuudessa rintarinnan Slammerin sivuilla. Voittaja vie potin ja muut saavat bittejä täyttämään kovalevyä
Special Edition Wall Street Goggle info@esakorpela.fi
Lasku kulki ja hommasta pääsi nauttimaan," Eero kommentoi kisaa. Häh! slAMMeReiTä voi käydä lUkeMAssA neTissä Nettimaailman lopullinen välttely on lopetettu ja lehden tekijät ovat siirtyneet 1900 luvulta 2000-luvulle. Ukko oli lyönnyt Itävallassa bäkkärihyndän ländingissä kyynärpään kiveen ja laskut olivat loppuneet siihen. "Voitto oli todella iso yllätys, en ole pitkään aikaan voittanut mitään, mutta nyt tuli täyspotti. Stefan Gimpl (Itävalta) JUUso lAivisTo TelAkAlle Myös Piratelle kuvaava Juuso "nappisilmä" Laivisto on loukannut itsensä. Kaikki kilpailleet suomalaiset pääsivät finaaliin. Palvelu tarjoaa julkaisut digitaalisina korkearesoluutioisina näköisversioina, joiden lukeminen on helppoa missä ja milloin tahansa. Tim Humphreys (USA) 3. Eero Ettala (FIN) 2. Tilanne oli ollut todella vakava ja kuvausryhmä pelkäsi jo pahinta. Muutto ei kuitenkaan ollut pitkä, tilat vaihtuivat vaan Helsingin VR:n konepajojen sisällä toiseen taloon. Kisa pidettiin Hyundai Sungwoo -keskuksessa Korean Gangwonissa. Kevin Pearce (USA) 6. Markun viimeinen bs rodeo 900 riitti voittoon. Mason Aguirre(USA) MARkkU koskesTA "isonilMAn" MAAilMAnMesTARi koReAssA. Sappeen oma kehäkettu Markku "tosi hyvä" Koski leipoi itsensä vielä vanhoilla päivillään maailmanmestariksi 13.5 metrisestä telinehyppyristä. Vasta perustettu "Lehtiluukku" on nettimaailman lehtikioski, missä uusia lehtiä voi lukea ilman että siirtyy sohvalta jääkaappia pidemmälle. Petja Piiroinen laski kuudenneksi. UUTISET Teo konTTinen MATkAsi TAAs MediHelillä Loukkaantumisrintamalla on taas tapahtunut, kun Teo oli vetänyt ruoskat Piraten kuvauksissa Italiassa. Samaan tilaan tulee Outdoor median Helsingin konttori. Japanin kaltaisessa maassa voittajia juhlitaan ja palvotaan oikein olan takaa. Tilille kilahti ihan mukavat 40 000 dollaria ja mainetta ja mammonaa. Selän loukannut Teo lennätettiin Sveitsiin, jossa kuitenkin todettiin ettei ukolla ollut hengenvaaraa. Selkä sai kuitenkin pahan iskun ja Suomessa lääkärit määräsivät ukon laskukieltoon. Tsemppiä vaan... eeRo eTTAlA voiTTi ToyoTA Big AiRin JAPAnin sAPPoRossA. Eero Ettala voitti yhden lumilautailun arvostetuimmista kutsukilpailuista Japanin Sapporossa. Tulokset 1. Antti Autti (FIN) 5. Päivä oli muutenkin aika liekitys suomalaisille, kun Risto Mattila veti kipeällä nilkalla pronssia ja Autti oli neljäs. Vesa Nissinen ei onneksi ollut paikalla ja ikkunat säilyivät ehjinä. Tulokset 1. Jotta partti tulisi valmiiksi on ukolla vielä kova kiri tiedossa kevääksi. Magneettikuvista selviää myöhemmin kuinka on selän laita. Ukko jo uhkaili kovasti pääsevänsä takaisin rinteeseen tämän kauden puolella. rauhallisissa tunnelmissa tuttujen kesken ja kaikki säilyivät hengissä. Yksi hyvä syy taas ottaa se "ylimääräinen" bäkkärivakuutus. Kuka oli se pelkuri, joka pötki pakoon 2002 tupereista. Käsi oli turvonnut reippaasti ja se päätettiin tähystää Suomessa. "Aika yllättävää, sillä tänä vuonna olen laskenut vasta yhden big air -kilpailun. Markku Koski (Suomi) 2. Se olisi tarpeeseen, jotta keskeneräisen partin saisi kuvattua kunnialla loppuun. Slammerin 2008-2009 lehdet on saatu serverille ja myöhemmin pitäisi ilmestyä myös vanhempia vuosikertoja. Eero ratkaisi kilpailun BS 1080:llä kisan viimeisellä kierroksella 25.000 katsojan hurratessa stadionilla. "Palkintosijoitus oli ihan mahtavaa, kun oli vaakalaudallla että voinko edes osallistua, kun on nilkka vieläkin niin kipeä. Tuparit järjestettiin TyTTösessAReisTA 3 TäHden TTR kisA! Suomen Naislautailijat Ry on saanut oikeuden järjestää 3 tähden TTR (www.ttr- MURHAPAPA JA MAMA www.ARock.fi Sivu Slammer 2/2009 010. Seppe Smits (Belgia) 3. Tänään oli aivan sairaan hieno fiilis laskea," Markku kommentoi. Vedin vaan varmasti ja isoja temp- slAMMeR MUUTTi UUsiin TiloiHin Slammer on saanut alleen uudet kunnolliset siistit tilat. Käykää kurkkaamassa www.lehtiluukku.fi puja ja se riitti tänään," Risto heitti Slammerille. Temput eivät olleet tänne tullessa vielä valmiina ja sain ne vasta treeneissä kulkemaan. Kilpailulla kun on pitkät perinteet jo Slammerin aloitusvuodesta 97 saakka. Meininki varmasti lähti taas kerran ihan käsistä. Jonkinlainen mystinen kalvo oli kyynärpäästä poistettu, mutta parin viikon lepäilyllä ukko pitäisi olla "iskukunnossa!" Myös Juusolle loukkaantuminen tuli huonoon aikaan kesken parhaiden laskukelien. Toivomme pikaista paranemista ukolle. Jaakko Ruha oli yhdestoista. Palvelu maksaa noin 4 euroa lehti. Risto Mattila (FIN) 4
Itse lasken ainakin kaiken jossa saattaa tulla vähänkään hiki urheiluksi, mutta toisaalta onhan esimerkiksi uimahypytkin olympialaji. - Hyödyistä en osaa vielä sanoa sen kummemmin, mutta tuskin mistään meriiteistä freekuvaajalle ainakaan haittaa on. Mitä tiukkaa dhat sanoisi siitä, että laskukuvaaja voittaa Vuoden lehtikuvaajan ja Vuoden henkilökuvan tittelit. - Aikansa kaikkea. Slammer onnittelee ukkoja! Jussi Leinonen Terve ja vielä kerran onneksi olkoon! Alkuun perussetit: ikä, siviilisääty, syntymäpaikka ja kuvaustausta. - Kyllähän se kiinnostaa, se on niin erilaista kuitenkin. - Ikä 24 vuotta, olen syntynyt Seinäjoella, nyt asun tyttöystävän kanssa Rovaniemellä viidettä vuotta, jonne muutin koulun perässä. Ei Kokkolasta ole rahaa pistää Leinosia Pekingiin tai Irakiin, eikä Obamaakaan näkyny. Lähinnä lehtikuvausta, mutta viime aikoina paljon muutakin. - Kuvaan tällä hetkellä freelancerina eri julkaisuihin Lapissa. - Kuvassa laskee siis Kinnusen Matti ja se on otettu viime talvena Scrapbookin kuvausten yhteydessä. Ne on vaan niin eri asioita. - Eiköhän se ainakin jonkinasteista urheilua taida olla, mutta toisaalta urheilla voi monella tavalla ja tyylillä. Kuvasin ekan rullan, jonka katkaisin kameraan sisälle, kun olin niin jännityksissä. Mut olihan siitä puhetta jossain, että tänä vuonna ei palkittu sitä, missä oli käyty kuvaamassa tai ketä kuvissa oli, vaan arkielämäkin luettiin tärkeäksi. Melkosta ruljanssia. Lapin poikia ollaan. Spotti oli alussa erittäin haastavan näköinen, mutta Masa sai homman näyttämään lasten leikiltä! Nyt jo toistamiseen Vuoden urheilukuva on voitettu lumilautakuvalla. Mitä tästä eteenpäin, kuinka kausi jatkuu. Miltä tuntuu olla Vuoden lehtikuvaaja ja eritoten miltä tuntuu olla Vuoden lehtikuvaaja vieden nuorena jamppana pysti vanhojen patujen edestä. Oli asia tai tapahtuma mikä tahansa niin kyllä siihen pitää suhtautua samalla vakavuudella kuin pakolaisiin Gazassa. Onhan se vähän semmosta tuo meininki, että ennen kuin otetaan kuvan kuvaa niin pitää olla reppu täynnä pokketwisardiineja ja salamoita. Sä olet ahkera kirjoittamaan nettifoorumeihin ja dhatin kärkkäät mielipiteet ovat jo aikansa legenda. www.strap-photos.com/jussi/ kymmenisen vuotta. Aluksi videokameralla, mutta myöhemmin lähinnä valokuvia. Kuvaatko muutakin kuin lumilautailua ja jos kuvaat niin mitä ja minkä verran. Anssi Jokiranta palkittiin Vuoden urheilukuvasta ja Jussi Leinonen pokkasi pystin Vuoden henkilökuvasta, jonka lisäksi hänestä leivottiin vuoden lehtikuvaaja 2008. Lumilautailu parhaimmillaan on mielestäni urheilua rennoimmillaan! Miltä tuntui pokata palkinto kaiken maailman lätkäja futiskuvien edestä. Laskitko ensin ja haaveilit ammattilaisen urasta vai oliko heti tiedossa pyrkimys kuvaajaksi. Jos tämä muutaman keikan poikisi lisää niin olisi tyytyväinen... www.anssijokiranta.com Anssi Jokiranta Onnittelut sinulle myös ja perustiedoilla aloitetaan niin ikään: ikä, siviilisääty, syntymäpaikka ja kuvaustausta. Asiasta kukkaruukkuun. Kuvannut olen enemmän tai vähemmän noin Sivu Teksti Slammer 2/2009 012 Tuukka Tams. Mistään lasku-urasta en ole ikinä kummemmin haaveillut, vaan kuvaustouhut kiinnosti heti alkuvaiheessa. Miten laskukuvaaminen on auttanut lehtikuvaamiseen ja toisin päin. En ole tosiaan kahteen kauteen oikein kuvannut laskukuvia. Niin paljon sääntöjä ja lainalaisuuksia, mitkä pitäisi ottaa huomioon. UUTISET Vuoden lehtikuva kilpailuissa on jälleen lumilautataustaiset kuvaajat saaneet ansaitsemaansa arvostusta osakseen, kun Rovaniemen omat pojat veivät pystin jos toisenkin. - Olen kuvannut paljon muitakin lajeja, mutta kyllä lumilautailukuvaus on ykkösjuttu ja kyllähän se silloin hienolta tuntui saada tunnustusta virallisemmaltakin taholta juuri siitä hommasta. - Asuin Seinäjoella Joupiskan, "eteläpohjanmaaneverestin" vieressä ja siellä laskimme erittäin aktiivisestikin nuorempana. Sitten tietty jatkuu laskutaustalla ja laskukuvaustaustalla. Sieltä olen päässyt nyt tänne Rovaniemelle asti ja just täällä muutettiin yhteen tyvären kanssa. Yleensähän noissa pärjää isojen lehtien kuvaajat ja pitkän linjan tekijät, itse olin sen kolme kuukautta Keskipohjanmaa-lehdessä kesäduunissa. Niinpä. Kai täällä Lapissa on joku monopolitilanne, kun en mä ikinä tiedä jos joku kuvaus olisi menollaan, viime kauden ainoa kuva oli sekin Digistylesin Lappi-reissulta. Kerro hieman voiton tuoneista otoksista. Eihän se ole keneltäkään pois, jos on useampi kuvaaja spotilla, sehän saa vaan ajattelemaan luovemmin. Silloin vois olla hyvä kuvata ihan kaikkea muutakin ja etsiä sieltä uusia tuulia siihen snoukkashuuttaamiseenkin. Viimeiset viisi kesää olen ollut eri lehdissä kesäkuvaajana. Kyllä sen silloin jo tiesi, mitä tulee tekemään. Lehti kuitenkin tuo nekin asiat aamukahvipöytään. - Laskenut olen vuodesta -96 lähtien ja nyt on oikeastaan alkanut tämmöinen Leinosen snoukkailun renessanssi. Siitä on nyt 25 vuotta, kun Kairalan kylään Pelkosenniemellä synnyttiin. Monesti palkitut lehtikuvat on semmoisista tapahtumista, joita lukijat itse eivät pääse näkemään, mutta nyt ne oli sellaisista aiheista, joita vois itsekin mennä katsomaan. Mä en lähtisi erittelemään fotaajia genreihin tuolla tavalla. Semmosia mainoksia kaikki. En mä enää ole jaksanut jauhaa tuolla foorumeilla mitään... Yläasteella mopon sijaan valitsin videokameran ja sillä tiellä ollaan edelleen. Aika paljon tulee kuvailtua, mutta myös koulua yritän ehtiä käymään. Ei sitä voi odottaa, eikä sitä voi oikein edes tajuta. - No kyllähän se hyvältä tuntuu, mutta eihän tommosta osaa odottaa mitenkään. Kerrotko tuosta voittokuvasta ja sen ottamisesta. Onhan ne hienoja, mutta oisko jotain muutakin. Vaikka paistaa aurinko niin kirotaan sitä, ettei salamat näy kuvissa. - Kiitosta vaan. Mä oon vähän kyllästynyt tohon laskukuvauksen samaan visuaalisuuteen, aina on pakko olla ne salamat ja releet. Eli miten ne. Valokuvauksen löysin reilu viisi vuotta sitten, kun Michael Jacobs piti meille Taiteiden tiedekunnassa valokuvauksen peruskurssin. Snoukkailukuvia on otettu aika vähän kyllä, lähinnä Lakelan Anssin kanssa koitettu ottaa ja sitten Niemen Miikkan leffaprojektien siivellä joskus aikoinaan ottanut kans. Mutta kai sitäkin pakkaa vois vähän sekoittaa. - Kausi jatkuu lumilautailukuvauksen osalta samaan malliin kuin tähänkin asti eli Niemen Miikkan kanssa, joka työstää uusinta tuotostaan Rukalle, olemme käyneet kuvausreissuja Rukan maisemissa. - Kai sitä sen laskukuvailun kautta silloin joskus oppi tekniikan ihan hyvin. Laskukuvaaja jotenkin kuulostaa jumahtaneelta pelkkiin laskukuviin ja tavoitteena on monistaa sitä samaa kalansilmäsalamakuvaa, ottaa tavallaan kuva jo otetusta kuvasta. Suomea. Miten susta tuli lumilautakuvaaja. Itsekin olen ottanut paljon semmoisia kuvia. Olen tosi innostunut, kun olen löytänyt tässäkin touhussa sen oman koloni. Onko lumilautailu nyt virallisesti urheilua. Nyt en ole ottanut kahteen kauteen kuin pari laskukuvaa. Mitä hyötyä tästä on kuvaajan urallesi ja millaisia suunnitelmia sulla urasi varalle on. Myöhemmin on ollut hauska huomata, kuinka paljon hyviä kuvaajia alalle on tullut lumilautailun ja skeittauksen parista. - Siellä tosiaan on paljon sellaista ihan tavallista elämää. Nyt kun sä olet palkittu lehtikuvaaja, kiinnostaako sua enää laskukuvaaminen. Ne aiheet on sitten jotain vesijumppaa uimahallilla ja olkikaton rakentamista
info@esakorpela.fi
Sivu Kuva Slammer 2/2009 014 Mike Yoshide
Slammer 2/2009 Teksti Sivu Tuukka Tams 015
Sivu Kuva 016 Colin Adar Slammer 2/2009
No ei todellakaan! Mä muistan nuorempana katsoneeni noita leffoja ja Joni Malmi, Devun Walsh ja noi jätkät oli niissä leffoissa ja ne on vieläkin täällä kuvaamassa. Miten sä olet ihmisenä muuttunut sinä aikana. - No toivottavasti. Olen päässyt matkustamaan ympäri maailmaa, saanut paljon uusia kavereita, oppinut pitämään huolen itsestäni ihan kaikki lumilautailun takia! Kun kerran sanoit, että vanhempana sitä on alkanut arvostaa niin onko jossain vaiheessa homma sitten tökkinyt. Lisäksi on vaikea oppia uusia reilijuttuja, kun vaan laski reilejä ekat pari kuukautta kaudesta ja sitten ei taas laskenut niitä olleenkaan ennen seuraavaa talvea. Se kyllä tuntuukin siltä, että ne jutut ovat eriytyneet aika paljon. Hänen mukaansa se on jopa välillä aika perseestä. Nyt se on kääntynyt niin, että sä olet monesti muita vanhempi, vai kuinka. Viime vuonna sitten kuvasin MDP:n Double Decadeen, mistä mä oon myös eniten ylpeä. Miltä se on tuntunut. - Ei mua vaan noi kisat hirveästi liikuta. Ne ei oikein enää huvittaneet, kun mun pääjuttu on aina ollut backcountry. Joskus nuorempana olen ollut, että "ei lähetä kuvaan, kun tuolla on niin paska sää...". Sä olet kirjaimellisesti elänyt nuoruutesi laudan päällä. Mut nuorena oli aina suunnitellut photoshoot-tripit ja siellä oli aina joku joka piti huolen. - Se oikeastaan alkoi Defective Filmsin Promo Copysta. Aikoinaan sä olit porukan nuorin, aina. Sitten kun olin 19 vuotta mä muutin tänne ihan täyspäiväisesti. - Kyllähän siis oikeesti on joskus hermo kireällä. Mä olen just ollut viimeiset viisi päivää kuvaamassa Devunin kanssa ja se vieläkin laskee paremmin kuin kukaan muu. - Ikäkriisi. Piti oppia laittamaan kaikki tärkeysjärjestykseen, että aina ei voi jättää kaikkea viime tippaan. Jätin noi reilit kokonaan pois. Mutta nykyään on silleen, että sää sanoo täällä olevan viikko paskaa ja 16 tunnin ajomatkan päässä on hyvää seuraavat kolme päivää, ja sitten vaan pitää heti pakata kamat ja lähteä. Mä lähdin kerran Japaniin silleen, että mulla oli puoli tuntia aikaa pakata kamat. Että puolensa molemmissa, vai. Niin, sä vietät nykyään aikaasi melko hyvin bäkkärillä ja kisoissa sua ei nähdä juuri ollenkaan. - Ei! En todellakaan kadu koskaan mitä mä olen tehnyt, mutta on paljon asioita mitä olisin tehnyt toisin. Kyllähän siinä aika isoja muutoksia tulee, kun pitää pitää itsestään huoli rahan ja muun elämisen suhteen. Sä olit silloin 16-vuotias natiainen. Se oli oikeastaan eka filmi, missä olin mukana. En mä oikein tiedä, on vaan erilaista. Kun maksaa omat menot, niinku ruoat, bensat, lentoliput, hissiliput ja niin edelleen, niin pitaa vahan kelaa mihin rahaansa tunkee. Edellisestä haastiksestasi Slammerissa on aikaa lähes kymmenen vuotta. Vai oletko sä edes sitä vielä huomannut... Siinä ajassa ehtii tapahtua paljon, ja sua on viety koko se aika sinne tänne, enkä mäkään montaa kertaa ole sua sen jälkeen nähnyt. Tuliko ikäkriisi, kun huomasit että tässä ollaan jo aikuista. Voi vittu Tuukka, hehheh. - No nuorena ei koskaan tarvinnut kelata raha-asioita ollenkaan. Tarkoitan sitä, että harva ihminen hyppii ylös alas onnesta kello viideltä aamulla, että kohta pääsee duuniin. Missä leffoissa sulla nyt on pätkä ollut ja mistä sä olet eniten tyytyväinen. Kun on tuolla backcountrylla niin se on kiinni niin paljon eri jutuista. Mitä mieltä sä olet. Mut viimeiset neljä vuotta mulla ei ole ollut mitään muuta kuin hauskaa! Ja olen päässyt laskemaan ihmisten kanssa, joiden kanssa mä olen halunnut laskea. Sitten kuvasin Whiteout Filmsin kanssa seuraavat kolme vuotta oli Big Blind, Wear It Well ja Season 4. Shit! No kaikkeahan tässä on ehtinyt tapahtua: olen muuttanut rapakon toisella puolelle, jättänyt noi kisat oikeastaan kokonaan pois kuvioista, laskenut paljon putskua, kuvannut leffapartteja ja pitänyt hauskaa. Ei ole enää pelkästään, että olisi kisalaskijat ja kuvauslaskijat, vaan on myös bäkkäriukot, reiliäijät ja piperaakit erikseen. Kuvaamassa lumilautailusta tulee tiimilaji kaikkien pitää puhaltaa yhteen hiileen ja kaikkien pitää auttaa toinen toisiaan, sillä bäkkarillä todellakin tarvitaan joukkuehenkeä. Nyt ei oikeastaan ole mitään erikoista plääniä: menee sinne missä on hyvää lunta ja aurinkoista. Luulisin, että melko lailla. Mä olin varmaan just 1718-vuotias, kun mä lähdin kotoa ja aloin viettää mun talvet Whistlerissä Kanadassa. Mistä sulla kaiken kaikkiaan kausi kertyy. Kun maksaa omat menot, niinku ruoat, bensat, lentoliput, hissiliput ja niin edelleen, niin pitää vähän kelaa mihin rahaansa tunkee. Nyt kun aloin kelaamaan niin en mä ole edes ollut missään team tripillä todella pitkään aikaan. Bakkari Sä olet jo pitkään pyörinyt omia menojasi kuvaten leffapartteja. - Nykyään oon vaan kuvannut mun leffapartit laskemalla putskua eli menemällä aina sinne missä lunta ja aurinkoa on. Kaikki oli hoidettu, ja team manager oli aina siellä maksamassa kaiken. Nyt on vaan niin fileissä laskemista, että mä lähden kuvaamaan vaikka sataisi kissoja taivaalta. Tosta tuli mieleen, kun just katsoin Marc Johnsonin Epicly Laterdin ja hän sanoi, että valehtelisi jos sanoisi vuodesta toiseen kuvaamisen ja reissaamisen olevan pelkästään siistiä. Decade oli yks ensimmäisiä lumilautaleffoja mitä mä katoin, ja sain olla mukana tekemässä 20-vuotisleffaa semmoisten jätkien kanssa, jotka oli mukana Decadessa. - Onko siitä jo niin paljon aikaa. Mulle on oikeastaan ihan sama, olenko mä vika, yhdeksäs vai eka. Nyt ymmärsit pointin väärin. Miten ne eroaa toisistaan. Musta tuntuu, että nykyään ei enää ole kauheasti hirveän monipuolisia Slammer 2/2009 Teksti Sivu Tuukka Tams 017. - Nyt kun alkaa tulee vanhemmaksi, alkaa oikeesti ymmärtää kuinka siistiä on olla sellainen työ, jota rakastaa ja haluaa mennä tekemään joka aamu viideltä. Mitä kaikkea sulle on sinä aikana tapahtunut. Joutuu diilamaan hirveän sään ja moottorikelkkojen kanssa ja sitten ei ole kuitenkaan niin hirveästi aikaa kuvata leffaparttia. Kaikki mitä mä olen saanut tai tehnyt mun elämässä on ollut lumilautailun kanssa tekemisissä. Tarkoitin sitä, että kun sä ennen reissasit oikeasti kymmenen vuotta itseäsi vanhempien ukkojen kanssa alaikäisenä niin se varmaan oli melko erilaista kuin nykyään. Että kyllä tässä vielä monta monta vuotta on edessä, kunhan vaan jaksaa puskea. - Nuorempana oli todellakin erilaista, koska oli aina plääni, että missä oli mihin aikaan ja aina piti tehdä mitä team manager sanoi. Miksi niin
Mutta joo, joka aamu tehdään pieni piipparitesti ja muut jutut, että katsotaan kaiken toimivan. Mitä sä siihen sanot? Sivu Teksti Slammer 2/2009 018 Tuukka Tams. Oliko muuten Vihdin kasvatin vaikea oppia bäkkärin "säännöt". Lumivyöryjä voi aina varoa ja olla varovainen, mutta ei sitä aina voi ennalta tietää. Tarkoitan sita, etta harva ihminen hyppii ylos alas onnesta kello viidelta aamulla, etta kohta paasee duuniin. laskijoita. Ei silti, on ne muutkin siistejä juttuja, mutta se vaan on se juttu. Onko sattunut pahoja juttuja tielle? - Mulle ei oikeastaan ole käynyt mitään pahaa. Whistlerissä toi lumi on aina aika hyvää ja seiftiä, mutta heti kun menee tuonne sisämaahan niin lumi menee niin paljon kevyemmäksi, että siitä tulee paljon sketsimpää. Mitä mieltä sä olet: onko tilanne näin mustavalkoinen. Kuinka paljon sä mietit noita juttuja. Sinänsä se on kurjaa, että kehitys on siinä suhteessa mennyt ihan överiksi. - Onhan kaikki lumilautailijat monipuolisia laskijoita, mutta talvi on vaan niin lyhyt aika näyttää se. - Heh, en mä tiedä. Mun mielestä olisi siistiä, että jengi pystyisi vielä sekoittamaan pakkaa, mutta olet oikeassa ei siihen niin vain ryhdytä. Pitää vaan koettaa pysyä rauhallisena ja muistaa kaikki mitä on opetettu ja harjoiteltu. - Ehdottomasti, ja täällä varsinkin pitää oppia moottorikelkkailemaan ensin, että pääsee edes spoteille. Pari kertaa olen soittanut helikopterin hakemaan jonkun ja ne on aina menneet hyvin ja nopeasti. Mutta vaikka kamat on kuinka viimeisen päälle, pitää niitä osaa käyttää ja silti pitää osata lukea maastoa ja olla varovainen. - Se on vähän sillä tavalla, että jos et sä opi nopeasti niin sitten ei tarvitse tulla enää. Ja jos jotain tapahtuu niin tietää, mitä tekee ja ei ala panikoimaan. Kaikki temput ovat alkaneet mennä niin hc:ksi, että on pakko vaan keskittyä siihen yhteen kategoriaan. - Niin se on vaan on mennyt sellaiseksi. Knock on wood. Esimerkiksi Tristan Picot, joka oli yksi mun parhaimmista kavereista, kuoli 2003 tammikuussa lumivyöryssä Jackson Holessa. - Oli ja ei. Huh, ei tuota täällä vesisateisessa Suomessa aina sitä edes käsitä. Ei enää pysty oikein vetämään kaikkia kisoja ja pistämään kolmen minuutin leffapätkää. Jos pipessä haluaa pärjätä, ei ehdi muuta tehdä ja niin edelleen. Olen tehnyt joku 56 lumivyörykurssia elämäni aikana, ja se on aina hyvä tehdä kauden alussa, että muistaa kaikki asiat. Sitten meillä on kaikki satelliittipuhelimet ja GPS-jutut. Olisiko 8,5... Tiimikuviot Jollakin tavalla mä näen sut kulkemassa Paavon (Tikkanen) jalanjäljillä, ja sulla on monella tapaa samanlainen laskutyylikin kuin Paavolla. Kun aamulla pakkaat bäkkärikamoja laukkuun niin käykö mielessä, että mitä kaikkea siellä takamaastossa tapahtuukaan. - Todellakin. Mun mielestä on ihan hyvä, että me harjoitellaan noita juttu aika paljon, mutta sitten kun se oikeasti tapahtuu niin ei sitä koskaan tiedä. - En mä oikein tiedä, kun en ole oikeastaan koskaan joutunut käyttämään mitään. Se on kyllä ihan ymmärrettävää, koska päivässä ei ole hirveästi aikaa tehdä noita juttuja. Ja kun mä puhun moottorikelkkailusta se ei tarkoita sitä, että sinne olisi tehty kiva kissanlevyinen highway, vaan on itse tehdyt reitit vuorien yli. Ja siis onhan se niin, että katsoo asiaa miten päin vaan niin lumilauta on tehty eniten bäkkärille. Olen nähnyt muutaman ison vyöryn, mutta onneksi ei ole ollut ketään lähelläkään niitä... Mutta on kavereita, jotka ovat jääneet kiinni lumivyöryyn ja lähteneet viimeiselle matkalle. - Todellakin. Ihan hc:ta! Annettiinko sulle aikaa oppia vai pitikö sun saman tien pysyä perässä tai tippui joukosta. Anna nyt numero... Täällä Kanadassa on tänä vuonna kuollut joku 18 ihmistä lumivyöryissä, on ollut todella vaikea vuosi. Entä lumiturvallisuus, oliko se vaikea oppia. Miksi mä rakastan laskea putskua on, että sun pitää ländätä aina melkein täydellisesti, jos sä haluat pysyä pystyssä, ja tempun pitää vielä näyttää siistiltä, että se pääsee leffaa. Kuinka hyvin sä omasta mielestäsi hallitset nuo jutut asteikolla 1-10
Slammer 2/2009 Kuva Sivu Colin Adar 019
Sivu Kuvat Slammer 2/2009 020 Colin Adar
Pilasiko se Trullimeiningin fiilistä. - Mulla on vielä tämä vuosi jäljellä. Ei kai se mitään olisi pilannut vaan olisi ehkä vaan mennyt paremmaksi. Mietitkö sä näitä juttuja. Äläkä takerru tohon actionlajeihin, kun en mä tota sanaa ole keksinyt... Sen jälkeen sitten ukot alkoi pyöriä eri puolilla, eikä sitten enää niin yhdessä liikuttu. Mutta viime vuosina mä olen tehnyt kaikki mun oman kellon ja tyylin mukaan. - Mun on vähän vaikea puhua asiasta, koska mä en oikeasti tiedä noista asioista mitään... K2:lla menee kaikki hyvin ja mä diggaan laskea niille. Yritän vaan laskea niin hyvin kuin pystyn ja pitää itseni motivoituneena. Tiimit vähentää tällä hetkellä väkeä talouskriisin pelossa, eikä heikot talvetkaan myyntiä ainakaan edistä. - En ole nyt vähään aikaan poikien kanssa puhunut, paitsi Laurin (Heiskari), Iikan (Bäckström) ja Heikin (Sorsa) kanssa, kun ne on täällä Jenkeissa ja on helpompi pitää yhteyttä. Mutta ei sitä juttua varmaan kukaan tosissaan ottanut. Luin juuri, kuinka actionlajien palkat ovat lähteneet nousuun. Mä kyselin tuossa taannoin Tarvaisen Jussiltakin Trull Clanin kuulumiset niin kysytään myös sulta. Mikä sai sut aikoinaan lähtemään Rossignolilta, jonka mukana sä vähän niin kuin kasvoit. En mä silloin edes tehnyt mitään rahaa niin mä olin vaan että fuck this! Ja K2:lla oli vaan niin paljon eri juttuja tarjolla. Mä olin just saanut ku- vattua mun partin Promo Copyyn, ja ne yritti antaa mulle pay cuttia. Volcomilla on myös muutoksia ilmassa. Mitä Trullit sulle tällä hetkellä edustaa. Oletko sä päässyt siitä osalliseksi. - Oli vaan aika vaihtaa. Kaikki temput ovat alkaneet menna niin hc:ksi, etta on pakko vaan keskittya siihen yhteen kategoriaan. - No, mä olen oppinut paljon juttuja Paavolta pienestä pitäen ja tehnyt paljon juttuja samalla tavalla kuin Paavo on tehnyt. Kaikki on vielä yhtä hyviä kavereita, mutta ollaan vaan menty vähän erilleen tässä viime aikoina, kun osa asuu Jenkeissa ja osa asuu Suomessa. Silloin et kauheasti spekuloinut siirtoa, mutta voiko näin viiden vuoden jälkeen valottaa tarkemmin syitä. Mitä sitten tapahtuu ei vielä voi tietää. No tämä oli ihan uusi tieto. Siitä yritettiin jossain vaiheessa tehdä vähän enemmän brändiä. Että mitä. Millainen tilanne K2:lla on ja kuinka pitkä diili sulla on. Merkitsikö se toisille enemmän kuin toisille, vaikkapa nyt sponssien mukaan ja niin edelleen. Ei tässä ole mitään valittamista. - Joo ja en. Juu et sä kopioi, se on eri juttu. Olen päässyt suunnittelemaan lautoja sun muita juttuja, ja toi lauta millä mä olen nyt laskenut on ollut ihan kevyeen paras lauta millä mä olen ikinä laskenut. Sen mä vaan tiedän, että nuo laudat on vaan joillekin tiimilaskijoille, eikä ne ole tulossa myyntiin ainakaan pitkään aikaan. - Kai meillä kaikilla menee hyvin. Iikka ja Lauri on kuvaamassa DC:n leffaa ja Heikki kuvaa B:n kanssa! Muista en sitten oikein tiedä. Heh, onhan noita parempiakin ideoita ollut. - Hehheh, toivottavasti. Osa on töissä ja osa koulussa, eiköhän kaikilla mene ihan hyvin. Mä vaan näin K2:sen olevan paljon parempi tulevaisuudessa. Mutta mä en siis tiedä näistä mitään! Ok, en piinaa tällä asialla enempää. Onko sua kysytty lautatiimiin. Teen vaan niin paljon töitä kuin pystyn ja annan muiden ihmisten stressata niistä asioista. Slammer 2/2009 Teksti Sivu Tuukka Tams 021. Hei muuten jätkät voisitte soittaa mullekin välillä! Tai vastata puhelimeen, kun mä soitan! Olet nyt ollut useamman vuoden tärkeä osa K2:n ja Volcomin tiimejä. Ei varmaan vielä lumilautailussa, mutta eiköhän nuo tuosta ala kohta nousemaan, kun päästään tästä lamasta eroon. - Tuota noin, ei nuo Volcomin laudat ole tulossa myytiin. Rossignolilla alkoi silloin mennä huonosti, enkä mä nähnyt siellä mitään tulevaisuutta. Ne vaan teki nuo laudat muutamalle laskijalle
Sivu Kuva Slammer 2/2009 022 Colin Adar
Ehkä se unelma on sittenkin aika lähellä... Mä tykkään olla niin paljon eri paikoissa. Sit meidän manageri Steve Ruff pitää huolen, että kaikki muutkin asiat tulee tehtyä ajallaan. Colin Adar Beachilla kesat ja vuorilla talvet. Kyllä kaikki on mennyt ihan hyvin, mutta en mä niistä hirveästi itse tiedä. Mutta ehkä mä joskus löydän jonkun tyttöystävän niin ehkä sen sitten näkee. Sivu Mike Yoshide Teksti Slammer 2/2009 024 Tuukka Tams. Tykkään olla Kaliforniassa, mutta ajan mittaan sielläkin on vähän tylsää. Ihan kätevä, ettei tartte itse noista jutuista stressata. - En mä sitä tiedä vielä. Kaikki aina kysyy sitä, mutta eihän sitä nyt voi tietää. Miten on, oletko aikeissa jäädä Jenkkeihin pysyvästi, laskumeiningin jälkeenkin. Onko ollut ongelmia vastassa. - No joo... Tykkään olla Suomessa, mutta en kyllä niin hirveän pitkään. Ehka se unelma on sittenkin aika lahella Kanadassa. Beachilla kesät ja vuorilla talvet. Sitten tykkään olla Kanadassa, mutta sitten taas sielläkin loppujen lopuksi tulee vähän tylsää. Amerikkalaisesta unelmasta tuli mieleen, miten sä saat hoidettua raha-asiat ja viisumit sun muut Yhdysvaltojen kanssa. Meidän lakimies teki viisumipaperit kuntoon ja meillä on tiliäijä, joka hoitaa kaikki verot sun muut systeemit
JAPANI VIDEOKUVAAJAN NÄKÖKULMASTA Olin innoissani Japanin reissusta. Varmaan puhutuimpia puuteriparatiiseja maailmassa. Suunnitelmissa oli ensin käydä Toyota Big Air kisoissa ja sen jälkeen kuvata parin viikon ajan Hokkaidolla pohjoissaarella. Scrapbookiin liittyen olin reissanut ennen tätä reissua jo yli kuukauden ja tämä oli viimeinen rutistus ennen kotiinpääsyä. Kaikkea sattui ja tapahtui. Eli pidemmittä puheitta Japani 2008 minun silmin ja korvin. Sivu Teksti Kuva Slammer 2/2009 026 Miikka Niemi Rami Hanafi. Ainakin korkeammat voimat taisivat vastustella kotiin pääsemistä ja reissun loppua, mutta siitä lisää myöhemmin
Japani näytti tunnin aikana sään vaihtelun sillä auringon paisteesta mentiin hulluun myrskyyn saakka. Lopputuloksena kuitenkin siistit sessarit ja matskua nauhalle. Slammer 2/2009 Sivu 027. Reissun eka putskuhyndä ja Antin caba 9
Hauskaa oli ja pesareita tuli. Ensimmäisenä lyötiin kouraan paikallinen mallasjuoma ja burgeria viereisestä ravintolasta. Sitten vain Mosburgeriin odottelemaan muun miehistön saapumista. Siinä sitten niitä taas metsästämään, kun hotellistakaan ei ollut tietoa. Antti onneksi sponssasi muun varustuksen. Juuri tänä päivänä taisi olla lumimyrsky Japaninkin mittapuulla. Tim Humphreys ja ollie pillow päälle ja alas. Lopulta Antti ja Risto päätyivät perheen äidin ympärille kuvattavaksi. Järjestetty ohjelma alkoi olla finaalissa. Vai mitä sanotte Kana Teryaki tai katkarapupurilaisesta. Skumppapullot avattiin paikallisen ravintolan sisällä ja puolet juomasta valuen lattialle. Toyota Big Air voitonjuhlat. Risto päättymättömässä lumisateessa. Odotukset olivat korkealla. Paras burgeriketju, missä olen ruokaillut. Lunta riitti ja Antin kanssa innostuttiin myös kuvaamaan. Ainut ongelma kohdaltani oli, että edelleen matkalla olevat matkatavarat pakottivat minut välinevuokraamoon laskukenkien metsästykseen. Spotti aivan edellisen sivun hyndän vieressä. Tuttu biisi kotikaupunkimme ravintola Tivolin pikkupuolelta, mutta ei niin helppo laulettava. Suomalaisia perinteitä kunnioittaen Antti halusi jatkaa iltaa ja itse lähdin kaveriksi mukaan. Muitten kilpailijoiden ja järjestäjien jatkaessa unten maille paikallinen opas Shinji lähti Slammer 2/2009 028 Miikka Niemi Rami Hanafi. Ilta ei kuitenkaan loppunut tähän. Illan kohokohtiin kuului Mikkel Bangin biisit sekä Antin Born To Be Wild. Paikallinen autofirma ja olutvalmistaja osasivat järjestää näyttävän kilpailun ainakin paikallisten silmissä! Kohokohtiin kuuluivat Sivu Teksti Kuvat Tiene keskuksessa puuterin kruisiminen, karaokeilta sekä itse kilpailupäivä. Illaksi vielä syömään järjestäjien ja laskijoiden kanssa kaikkia paikallisia herkkuja: raakaa tai paistettua. Japaniin saavuttuani osa matkatavaroistani oli päätynyt teille tietämättömille. Seurue edusti vahvasti suomalaisuutta. Hauskat sattumukset alkoivat, kun suomalaisturistit tulivat kyselemään keitä nämä tutunnäköiset pipopäät olivat. Suosittelen! Muutaman tunnin odottelun jälkeen tehokaksikko Antti ja Risto saapuivat myös kentälle. Siellä nähtiin maailman kuuluja laskijoita, sekä kisan järjestäjiä mikin varressa. Kesän kuumuuden sijaan olisi tilaisuus nähdä Japanin kuuluisaa putikkaa, sekä Toyota Big Air -kilpailu. Se on varma. Heti huomasi että nämä olivat aivan erinlaiset kilpailut. Monessako FIS-kisassa laskijat viedään toiseen keskukseen laskemaan porukalla juuri satanutta pehmeää puuterilunta. Innostuin itsekkin tekemään Antin kanssa duettona Hivesin Walk Idiot Walk. Asioita, jotka ihastuttavat ja vihastuttavat. Ensimmäinen fanikuva, muttei viimeinen! Paikallinen auktoriteetti, kulttuuri, kansan hierarkia ja fanitus tulivat välittömästi tutuiksi. Paikallinen tv-ryhmä oli tullut heitä vastaan ja kohtelu kuninkaallista. Oli huvittava seurata tätä esitystä vierestä. Oltiinhan Japanissa, tässä karaoken ja saken luvatussa maassa. Siirryimme paikalliseen karaokebaariin, missä koko laskija-/järjestäjäporukalle oli hoidettu oma huone sekä juomatarjoilu. Säätämisen jälkeen sain selville hotellin osoitteen ja tavarat luvattiin majapaikkaan parin päivän sisällä, oli siis pärjättävä ilman laskukamppeita. Hauskaa kuitenkin oli ja illan ohjelma päättyi järjestävän tahon toivomaan yhteislauluun We Are The World -biisistä. Auton pystyi ajamaan viereen ja siitä pääsi helposti spotille. Flown naisvahvistus Mercedes Nicoll, joka veti isoja pillow lineja aivan poikien tahdissa. Toinen reissu Japaniin ja vielä kolmen päivän sijaan kolme viikkoa
Myöhemmin tajusimne, että paikat olivat tuttuja jo lumilautaelokuvista. Lunta oli runsaasti, enemmän kuin aiempana vuonna ja saimme hyvää materiaalia. Teiden varret olivatkin aikamoinen kultakaivos pienelle kikkailulle. Myöhemmin osa Flow:n tiimistä tuli myös mestoille kahden laskijan ja team managerin voimin. Eikä kyllä ihme. Paikallisten toimesta kuulikin, että tämä oli perussetti tammi-helmikuussa. Hänellä olikin jo entuudestaan lempinimi Helpfull Eskimo. Se toinen Tamperelainen, ja jonkinlainen lahja hänkin: Rami Hanafi oli saapunut jo aikaisemmin. Onneksi kamerat kestävät uskomattoman paljon. Samalla tiealueella törmäsimme myös Neil Hartmanniin sekä Car Danchi porukkaan, joka on legenda jo Japanin ulkopuolellakin Japanin seinien erikoisuus oli sienen muotoon puiden päälle kasautunut lumi. Päätimme jättää keskukset vähemmällä huomiolle ja keskityimme ajelemaan ympäriinsä etsien hyviä kuvauspaikkoja. Avulias ukko, vaikka kielimuuri olikin aikamoinen. Yli vyötärön ylittyvä lumensyvyys alkaa jo vaatimaan aikamoista vauhtia, että laskuhommat edes jotenkin onnistuvat. lähdimme tutkimaan lähialueiden mahdollisuuksia. Kuvaajalle Japanissa haasteen muodostaa ainainen sade. Hauskaa juttua lensi ja meillä alkoi olla hyvä porukka kasassa kuvauksia varten. Yksi siisteimpiä alueita oli vanhalla kaivokselle johtanut tie, johon löysi tiensä vain harva ihminen. Toinen ongelma oli lumen syvyys. Jalusta pitää upottaa täydessä mitassaan lumeen, että sen kanssa kuvaaminen on edes jotenkin mahdollista. Slammer 2/2009 030 Miikka Niemi Rami Hanafi. Kuvasimme myös Joelin kanssa yhtä reiliä ja josta saimme myös hyvää materiaalia. Alkoholijuomia saatuaan kuitenkin kaverin englannin kieli ja puheen määrä kokivat täyskäännöksen. Paikalle saapui myös Tampereen lahja lumilautailulle: Joel Lahti. Siellä taisimme viettää kolmisen päivää erilaisten pillow linejen ja droppien parissa. Takeota täytyy kyllä kiittää autokusSivu kina olemisesta, sekä paikkojen näyttämisestä. Erilaisuus kunniaan. Eli jos on matka suunnitteilla, niin tämä on oikea aika lähteä. Pääsimmekin kuvaamaan Antin edellisenä vuonna löytämää paikkaa lähellä Nisekon keskusta. Saimme paljon aikaan ja tulevia vuosia ajatellen meillä on lukuisia uusia paikkoja Teksti Kuvat valmiina odottamassa. No oliko sitä puuteria ? Suurin osa lumilautailijoista ajattelee Japania puuteriparatiisiksi. Sellaiseksi se osoittautuikin. Lumisateen alettua sade ei lakannut kuin muutamaksi hetkeksi, minkä tuloksena kaikkialta löytyi suuria kinoksia ja älyttömiä leikkikenttiä. Antti tunsi etuudesta paikkoja ja paikallisen valokuvaajan Takeon. Linssin ja kameran kostumista oli varottava
Joel Lahti ja onefoot. Onneksi sama mesta toimii myös tulevina vuosina. Slammer 2/2009 Kuva Sivu Rami Hanafi 031. Tämä spotti jäi valitettavasti ilman videokuvausta minun jo yrittäessä päästä takaisin Suomeen
Risto ja tailgrab. Yksi reissun ensimmäisiä spotteja Kokusai keskuksen läheltä. Sivu Kuva Slammer 2/2009 032 Rami Hanafi
Puurajan yläpuolelle ei ollut paljon asiaa lumivyöryvaaran takia. Heti tästä hetkestä eteenpäin tiesin, että täällä emme tule olemaan yksin. Noin syvässä lumessa suomipojilla oli puuteritatsi hiukan hukassa. Tyytyväisinä laskupäiviin Furanossa siirryimme takaisin Sapporoon. Sitten laskukamppeet päälle ja odottelemaan, että saadaan koko porukka kasaan. Keli oli kalsea ja lunta tuli taivaan täydeltä. Kuvauksia aina pimeän tuloon. Vielä lumen tippuessa kalliolta aurinko oli jo horisontin takana ja päivä pulkassa. Voiko lunta sitten olla liikaa. Siinä sitten ihmeteltiin, että mitä neuvoksi. Vastarinteelle katsottaessa näki myös Oakleyn naisporukan eli sai huomata, että paikan olivat huomanneet muutkin. Täytyy myöntää, että kysymys pyöri muutamana päivänä mielessä. Lähes jokainen kuvauspäivä noudatti kohdallamme samaa kaavaa. Hyvä puolena ainakin metsissä laskiessa oli turvallisuus. No ettei Takeon lempinimi aivan unohtuisi, niin kaveri hoiti homman ja soitti lähimpään autovuokraamoon. Yhtenä päivänä kuitenkin pääsin Flow:n jenkkilaskijan Timin kanssa käymään paikallisessa elektroniikkaparatiisissä. Päätimme, että keskukset saivat taas riittää ja aloimme kierrellä jälleen jo edellä kehuttuja tienreunoja. Antti odottaa rauhassa viimeisiä auringon säteitä ja naulaa reissun isoimman pillow linen. Sapporo osoittautui hyväksi valinnaksi. Hauskaa oli ja pesareilta ei voinut välttyä. Vain muutamat hoidetut urat, paljon lääniä ja lunta. Antti promokuvissa aivan Sapporon keskustassa. Slammer 2/2009 Teksti Suomiporukka karaokessa. Kuvat Risto matkii Nicholas Cagea... Lähdimme Furanoon, jonne saavuttuamme tapasimme Oakleyn naiskuvausporukan. Lunta oli tullut taas lisää ja pystyttiin kuvaamaan jo kerran kuvattuja paikkoja uudelleen. Sapporo vielä kerran Sapporossa oli oikeastaan sama meininki kuin aikaisemmalla kerralla. Sen jälkeen kävelimme takaisin kohti hotellia ja kuulin suomea. Aamulla ylös 8 maissa ja aamupalalle. Jälleen löytyikin useita paikkoja ja mielialat kohosivat päivä päivältä. Luntakin satoi taas paljon ja saimme ensimmäisen hyppyrinkin tehtyä. Annoin puhujien mennä ohi ja samalla kuulin huvittavan kommentin suomeksi: "Eikö nää turistit Listassa luki burger, pihvi tuli ja syömätikulla piti se pilkkoa. Furano Otimme vähän etäisyyttä Sapporoon ja sen lähiympäristöön. Sen jälkeen ajelemaan kohti vuoria ja tutkimaan mahdollisuuksia spottien suhteen. Hauska episodi tapahtui, kun olimme kuvailemassa erään padon reunustoja. Listassa luki burger, mutta pihvihän sieltä tuli, jota syömätikuilla oli vaikea pilkkoa. Ongelma oli kuitenkin laskijoiden määrä. Kuumaa tölkkikahvia ja olutta laskupäivän päätteeksi. Aukinaisen oven kanssa muutama kymmenen kilometriä ja perillä oltiin. Yhtenä päivänä päätimme keskeyttää kuvaukset ja lähdimme kuvaajien voimin laskemaan puuteria paikalliseen Kokusain keskukseen. Vuokrapakettiautomme ei tainnut tykätä kelistä ja elektroninen sivuovi jummiutui auki-asentoon. Face off. Sivu Miikka Niemi Rami Hanafi 033. Olimme juuri kuvaamassa paikallisella kalliolla, kun paikalle saapui Burtonin porukka laskijoinaan Heikki (Sorsa), Pat Moore sekä itse Shaun White. Lunta satoi ja tien vierillä riitti kuvattavaa. Yli vyötärön ylittyvä lumensyvyys alkaa jo vaatimaan aikamoista vauhtia, että laskuhommat edes jotenkin onnistuvat. Illallinen paikallisessa ravintolassa taas ei mennyt putkeen. Sitten kämpille, jotain ruokaa ja nukkumaan. Kuvauspaikoista kilpailu teki kuvailusta hankalampaa ja materiaalia ei ihan hirveästi kertynytkään. Läheinen Asahidaken tulivuori tarjosi upeat puitteet keskuksessa laskemiseen. Koko reissumme noudatteli suurin piirtein tätä samaa kaavaa, minkä vuoksi emme päässetkään ihan liikaa näkemään Sapporon nähtävyyksiä ja ostosparatiisejä. Siellä meitä odottikin jo uusi isompi menopeli, millä jatkoimme kohti hotellia ja odottamaan seuraavaa päivää ja uusia haasteita
Joku 5 tuntia asioita selviteltyäni menin uudelleen lentovirkailijoitten luo ja he vihdoin ottivat asian hoitoonsa. Siinä oli sitten vähän ihmeissään, että mitä sitä tekisi. Lopulta he kuitenkin saivat minulle uudet lennot, mutta seuraavalle päivälle. Aamulla siirryin ajoissa toiseen terminaaliin, jotTeksti Kuvat ta olisin varmasti ajoissa lennolle ja vielä Suomeen saakka. Siellä samoille virkailijoille selvittämään asiaa. Oli tehtävä päätöksiä ja jäin pois lennolta. Eurooppaan suuntaavat lennot olivat jo lähteneet tai kadonneet. Seuraavana aamuna odottikin yllätys. Omalta kohdaltani Japanin päivät alkoivat vähenemään. Kukaan ei tiennyt milloin pystyisi lentämään. Aluksi käytiin syyttelemään minua ja meinattiin uhata, että vika on ihan oma. Huvittavin yhteensattuma oli suomalaisten suksipoikien ilmestyminen paikalle. Nyt ainoa vaihtoehto oli mennä takaisin toiseen terminaaliin. Itselläni piti olla lento Frankfurtin kautta Suomeen, mutta kukaan ei tuntunut tietävän mitään lennostani. Tielle oli satanut lumipenkkoja ja aikaa kului enemmän kuin olisi toivonut. Hinnaksi hän näytti 3500. Puhelua Antille, Joelille ja Hanafille. Lopulta paikalle saatiin joku englantia puhuva ja hän selvitti minulla olevan ylipainoa. Ruuduilta selvisi, että kaikki lennot oli peruttu tai myöhässä. Nopeasti selvisi että ne oli euroja. Tarkoituksena oli hoitaa nopea check-in ja käydä porukalla kahvilla. Voiko tämän parempaa palvelua ollakkaan, vaikka hotelliyö jäi kustantamatta. Kahdeksan ja puolen tunnin odottamisen jälkeen pääsin vihdoin lennolle Tokioon. Antin voittohyppy ja sitä seuranneet ilotulitteet. Hinnaksi hän näytti 3500. Kiire oli todellinen. Ajattelin, että eihän se ole yeneissä paljoa. Virkailijat pysyivät tiukkoina ja sanoivat, että maksat tai sitten et pääse lennolle. Tavaroita punnittaessa virkailijat pyörittelivät päitään. Säästääkseni päätin yöpyä kentällä ja yö menikin makuupussin ja paikkaa kiertävien vartijoiden ansiosta hyvin. Ihmisiä oli nukkumassa lattioilla ja kaikkialla hirveä tungos. Ajattelin, että eihän se ole yeneissä paljoa. Vihdoin aloitin matkan Suomea ja siitä Rovaniemen kotia kohti. Huvittava sattuma kyllä. Pinna alkoi olla kohdallani jo melko kireällä ja ihmettelin tällaistä touhua. Nämä ovat juuri niitä muistoja jotka säilyvät pisimpään. Slammer 2/2009 Sivu 034 Miikka Niemi Rami Hanafi. Lunta oli tullut oikein olan takaa, ehkä kovin dumppi koko reissuna. Puolentoista tunnin puhelin rumban jälkeen he olivat saaneet minut seuraavan aamun suoralle lennolle, toiselle lentoyhtiölle. Jostain tuli lisää virkailijoita ja he ottivat kamerarepunkin selästäni. Vasen sivu. Erikoinen päätös reissulle. Lunta oli tuiskuttanut jälleen koko yön ajan. Sieltä eteenpäin kaikilla oli eri lennot. "Ootko lähössä mukaan. Nopeasti selvisi että ne oli euroja. ole oppinu vielä kävelemään vauhdilla, niinkuin täällä on tapana." Taisivat tarkoittaa siis minua ja Timiä. Minun varalle oli kuitenkin suunniteltu muuta. Paikka oli businessluokassa ja palvelu oli erinomaista Suomeen saakka. Olin kuitenkin samalla tavaramäärällä matkustanut jo sen pari kuukautta, eikä ongelmia ylipainon kanssa tullut. Ei auttanut kuin viettää toinenkin yö lentokentällä. Heräsin siihen, kun Hanafi soitti hotellipuhelimeen. Tarkoituksena olisi heittää minut ja Flow:n jenkkimiehistö kentälle ja muut jatkoivat kuvaamaan. Tuttu ja turvallinen penkki, läppäriltä joku elokuva ja sama vartija. Lähdimme ajamaan kohti kenttää Takeo kuskina. Me muut ollaan jo täällä alhaalla." Äkkiä kamat kasaan ja alas. Hiltulan Janne, Kemppaisen AJ ja Leinosen Kalle olivat nyt poikkeuksellisen mukaavaa matkaseuraa. Kentällä akmojen kanssa meni tietenkin aikaa, kun sateiden takia siellä oli täysi kaaos käynnissä. Ei voinut kuin nauraa tälle epäonnelle
Slammer 2/2009 Kuvat Sivu Rami Hanafi 035
laSkijA TUOMAS ALApieti KUVAaJa ANTti Kangas PAiKka OulU
laSkijA MiKko HakuliNen KUVAaJa Sami KaresNiEmi PAiKka EsPoO
laSkijA Arto SaraNiemi PAiKka Rovaniemi KUVAaJa HarRi Tarvainen
laSkijA ARto Saraniemi PAiKka RovaNiEMI KUVAaJa Harri Tarvainen
laSkijA HEiKkI Kantanen KUVAaJa Sami KareSNiEmi PAiKka Helsinki
laSkijA Tero PoikaJärvi KUVAaJa AnSsi JokiRanta PAiKka Ruka
laSkijA VeSa NiSsInen PAiKka HElSinki KUVAaJa Sami KaresNiemi
laSkijA SiImon Hurtig PAiKka Tornio KUVAaJa IiSakKi KenNilä
laSkijA SAMI saArenPää PAiKka AVORIAZ, RanSka KUVAaJa DominIC ZimMerManN
laSkijA AntTI AutTi KUVAaJa ScalP PAiKka LAax, Sveitsi
laSkijA JusSI OkSaneN KUVAaJa AnDY Wright PAiKka Montana, USA
laSkijA AntTI-Juhani PIIRaINEN KUVAaJa PEkKa Sauro PAiKka YlLäs
laSkijA Tomi PasSi PAiKka Helsinki KUVAaJa PetEr HasSeLGrEn
laSkijA Fredrik sirViö PAiKka HelSinki KUVAaJa Peter HaSselgren
laSkijA AnSsi MaNniNen PAiKka LAax, Sveitsi KUVAaJa Sami Tuoriniemi
laSkijA LauRi HeisKari KUVAaJa COlin AdaR PAiKka Pemberton BC, CanAda
laSkijA Sami SaArenpÄä KUVAaJa Christian BrecHeis PAiKka DonNer PasS, USA
laSkijA EeRo ETtAla KUVAaJa Frode Sandbech PAiKka St. Anton, Itävalta
laSkijA PeEtu PiIRoineN PAiKka Avoriaz, Ranska KUVAaJa Dominic Zimmermann
laSkijA IikKa BackStRöm KUVAaJa Colin Ader PAiKka WhiStler BC, CanAda
laSkijA LauRi HeisKari KUVAaJa COlin AdaR PAiKka whiStler BC, CanAda
laSkijA MiIkKa Hast KUVAaJa TeEmu Lahtinen PAiKka Davos, sveitsi
laSkijA WilLe Yli-Luoma KUVAaJa AndY Wright PAiKka valdez, AlAska
laSkijA Miikka Hast PAiKka Ruka KUVAaJa Anssi JOkiranta
Rasmus Werner Antti Autti Sivu Kuva Slammer 2/2009 074 Rasmus Werner
Myös tämänkertainen kilpailu näytti, että uusia tulokkaita ei kannata aliarvioida. Niki sanoi olevansa aika yllättynyt, kun Terje tuli kysymään kiinnostaisiko tulla mukaan. sijan tehden hyvän vaikutuksen Terjeen. Kun on vuorosi dropata, käännät laudan ja aloitat vauhdinoton. Tämän vuoden tapahtumassa oli ensimmäistä kertaa omistettu kokonainen päivä viikon ohjelmasta taivaaseen kurkottamiseen "Highest Air" skabassa (erillinen itse TTR kisasta). 17-vuotias Niki Korpela oli kisaamassa 6 tähden TTR QP kisassa Air & Stylessä Innsbruckissa ja otti siellä 18. The Arctic Challenge 2009 "Seisot ylhäällä katsoen alaspäin ja kaukana näet ison seinän. Voidaan spekuloida, että Terje ei tule lepäämään ennenkuin tuo raja on virallisesti rikottu. Tämä onkin The Arctic Challengen hienoimpia piirteitä, että mukaan pääsee montaa eri tietä ja kutsuja on jaossa riittämiin kaikille lahjakkaille. Jos tuo pakoileva 10m raja olisi saavutettu, niin Oakley olisi palkinnut sen 25 000 dollarin arvoisella kultaisella kellolla, joka tehtiin juuri tätä tapahtumaa varten. "Highest Air" kisassa kulta jaettiin 6.8m hypyillä Daniel Josefsenille (NOR) ja Shayne Pospisille (USA). Kymmenen metrin maaginen raja Terje Haakonsenin ideoima TAC perustettiin vuonna 1999. Vuonna 2001 Heikki Sorsa lensi siellä 9.3m ja rikkoi Ingemar Backmanin viisi vuotta voimassa olleen ennätyksen. 8m korkeuksiin. Kullan kiille silmissä laskijat yrittivät tänäkin vuonna ylettyä korkealle ja ainekset tuntuivat olevan siihen kohdallaan. ei ollut suosiollinen eikä vauhdit sen johdosta olleet riittäviä. Terje jakaa itse kutsuja niille, jotka mielestään omaavat sen mitä tarvitaan. Tilaisuus oli kultaakin kalliimpi sillä mahdollisuus treenata viikko lautailun ikonien kanssa on harvinainen ja myös hyvin rakennetut QP:t ovat todella vähissä. Arctic Challengen saavutukset eivät rajoittu vain lumilautailuun, vaan tänä talvena kisalle myönnettiin myös ensimmäistä kertaa todiste sen ympäristöystävällisyyden korkeasta tasosta. Siellä on laskenut ja laskee vieläkin parhaimmat lumilautailijat, ja siellä on rikottu useita ennätyksiä ja rajoja. Teet tyylikkään bs airin ja tulet alas laskeutuen täydellisesti. Kaikki kestää vain pari sekuntia, mutta fiilis on ihan hullun hyvä" - Gian Simmen kuvailee quatterissa laskemista. Viime viikolla Norjaan kokoontui kymmenettä vuotta peräkkäin lumilautailun eliitti 6 tähden The Oakley Arctic Challenge TTR -kisaan. Se on ajan myötä leikitellyt ja testannut eri formaatteja, areenoita, tuomarointisysteemejä ja TV-tuotantoa. Tämä on uusi kokeilu, jolla pyritään siihen että laskijat saavat keskittyä pelkästään korkeuteen. Matt Ladley (USA), 17-vuotta, yksi nuorimmista kisaajista yllätti yleisön ja laski finaalissa tyylikkäästi ja teknisesti (hypyt: Chuck Flip Melon Grab, BS 7 Mute and BS 5 Mute) jääden niukasti toiselle sijalle finaalissa. Se on ollut osatekijänä Swatch TTR kiertueen kehittymisessä tämän päiväiseen muotoonsa. Sää on ehdottomasti yksi tärkeä tekijä", totesi Haakonsen, joka ylsi harjoituksissa n. Näistä kisoista kertyneen kokemuksen, tarkkojen laskelmointien ja QP-guru Claes Högströmin avulla kehitettiin nykyinen 10.6m korkea quarterpipe. Mukana oli myös 15-vuotias Norjalainen Ståle Sandbech, joka aloitteli TAC:in parissa jo 4 vuotta sitten, ensin maskottina ja myöhemmin junnuki- Slammer 1/2009 Teksti Viola Rutanen 075 Rasmus Werner Sivu Rune Baashus Nuorta lahjakkuutta TAC:ssa Rune Baashus Rasmus Werner Rasmus Werner. "Kun lasket nopeaan transitioon, niin kaikki pienetkin seikat ovat tärkeitä. Ainostaan sää Myös tuoretta rämäpäistä lahjakkuutta löytyy onneksi kasapäin ja tuo 10m korkeus ei taatusti tule olemaan kauan ylittämättä. TAC:in perusajatus on, että laskijat ovat ensijaisen tärkeitä ja ehkäpä juuri tämän takia siellä on pistetty ennätyksiä rutisemaan. TAC on lumilautailun kehityksen kannalta ollut yksi nykypäivän tärkeimmistä tapahtumista. Terje on tämän hetken ennätyksen (9.8m) haltija vuodesta 2007 lähtien. Rupeat miettimään "pitäisikö tehdä speed check vai ei?" Sitten tunnet paineen jaloissa, ihan pieni ollie ja menet ylös ylös ylös kunnes alat kääntymään. Vaikka Terje oli haastatteluissa ja lehdistötilaisuuksissa ilmoittanut tämän olevan hänen viimeinen kisa, ei miehen tyyliin kuuluu periksi antaminen
Eikä ihme, sillä yleisesti ottaen 80-100km/h vauhdilla seinää päin laskeminen saisi monella polvet tutisemaan, mutta nuorten hemmojen oli opittava nopeasti voittamaan pelkonsa. Harjoituksissa Ståle totesi että "Tänään kesti vähän aikaa päästä pelon yli, mutta pääsin vauhtiin suht nopeasti. Miten muuten tuleville sukupolville järkättäisiin kisoja, jos lunta ei ole. Järjestelyyn kuuluu mieletön määrä logistiiikkaa QP:n ja standien rakentamiseen, energian tuotantoon, jätehuoltoon, kuljetuksiin jne. "Ympäristöystävällinen ja orgaaninen ajattelu vaikuttaa kaikkeen mitä teemme. Tapahtumassa tarjoiltu ruoka syötiin ihka oikeilta lautasilta. Rune Baashus soissa. Niin vapaaehtoiset työntekijät, rakennusmiehet, yleisö, vip-vierailijat kuin myös laskijat, eli KAIKKI joutuivat noudattamaan tiukkoja vihreitä periaatteita, kuten jätteiden lajittelua seitsemään eri kategoriaan. Koko tapahtuman energiatuotanto oli muunnettu sähköön perustuvaksi, vanhat polttoainegeneraattorit oli jätetty pois käytöstä. Yhteistyökumppanit on siivilöity sopimaan vihreään ajatteluun. Laskijat ja vierailijat tulivat kisapaikalle busseilla ja yleisöllekin oli järjestetty ilmaisia busseja, niin että autot voitiin jättää kotiin. TAC on ottanut huomioon ympäristön suunnittelussa alusta loppuun saakka. Myös brändejä, jotka toivat ilmais-näytteitä paikalle, pyydettiin ottamaan muovipussit etukäteen Sivu Oskar Ostnes Oskar Ostnes Teksti Slammer 2/2009 076 Viola Rutanen. Orgaanisen ruoan raaka-aineet oli tilattu paikallisilta maanviljelijöiltä, rakennusmateriaalit oli kierrätettäviä ja partnerina toimi Norjan Buddy-sähköautot, joilla laskijat saattoivat vapaasti ajella. En usko että yritän mennä korkeimmalle, mutta on hyvä kattoo kun jätkät pistää parastaan." Uusia lahjakkuuksia on tulossa koko ajan lisää. Terjellä olikin iso hymy kasvoilla, kun tapahtumalle myönnettiin ensimmäistä kertaa ympäristötodistus Norjan Miljøfyrtårn järjestöltä. Myös paikalle saapunut media sai tutustua heti vihreään ajatteluun, sillä tavallisen paperinipun sijasta kaikki tiedot annettiin kätevästi muistitikulla. Se, että nuoret laskijat saavat näitä tilaisuuksia tulla laskemaan pitää huolen, että uusia staroja nousee jatkuvasti pinnalle. Vihreä on päivän väri TAC on ollut edelläkävijä kaikessa mitä he tekevät, eikä ole yllätys että ympäristö on nyt yksi tärkeimpiä pointteja tapahtumassa. Hän sanoi suoraan, että QP on pelottava kapistus laskea. Se oli hieno saavutus, ja on mahtavaa että ympäristöä oltiin ajateltu kaikessa. Ruoka on ollut orgaanista jo vuodesta 2004 (ja se on HYVÄÄ). Energia, mikä kuluu lumen tuottamiseen, valoihin, ääneen ja TV-tuotantoon on luontoa rasittavaa. Viralliseksi majoituspaikaksi oli järjestetty Scandic Hotelli, joka on tunnettu ympäristöystävällisistä toimintaperiaatteistaan. Viime vuoden colosseum-maisesta Holmenkollenista oli kisa tänä vuonna siirretty korjaustöiden vuoksi metsän keskelle, luonnonkauniille Linderudkollenin mäkihyppystadiumille. The Arctic Challenge on aina yrittänyt minimoida vaikutustaan ympäristöön ja tänä vuonna siihen panostettiin entistä enemmän. QP kisat ovat kaikkein vaikeimpia ja kovat slämit ovat tavallinen näky niissä. The Oakley Arctic Challenge on yksi TTR kiertueen 6 tähden kisoista ja sen järjestämiseen tarvitaan jättimäisen organisaatio. Se on TAC:in tulevaisuuden suunnitelmien avainasia. Se ei ole sivuprojekti, vaan osa meidän urheilua, organisointia ja bisnestä" totesi TAC:in toimitusjohtaja Henning Andersen
Ikä ja sosiaalinen luokka kiinnostais, mutta muutakin saa kertoa. No thanks! Kyllä Calgary, keskellä preeriaa, lehmien ja cowboyden luvatussa maassa kuulostaa paljon paremmalta, eikö. Moni siellä piipahtaa ja melkein yhtä moni myös tulee maitojunalla takaisin. vaikee sanoo. Golfkausi alkaa about huhtikuussa ja loppuu kun ekat lumet sataa. Sä asut Calgaryssä, Kanadassa. About miljoona asukasta, mut silti sellainen pienen kaupungin fiilis. - Calgaryn ilmasto on ihan, ok. Kyl kotisuomeen aina pääsee takas jos siltä rupee tuntuu. Antti Kolehmainen On paljon ihmisiä jotka puhuvat ulkomaille muuttamisesta. Olin opiskelemassa Calgaryn lähellä collagessa 2002 ja se tuntui ihan kivalta paikalta. Onko yhtään paha omatunto ja kuinka se pakolaisuus maistuu. Nuoruuden villityksessä on helpompi lähteä maailmalle seikkailemaan. Minkälainen "ilmasto" siellä on vaikka verrattuna Kajaaniin. Miksei kukaan lähde jonnekkin Malediiveille ja fiilistele siellä loppuelämää. - 26v, sinkkeli, CEO of trilogy Distribution. - Jaaha.. - Kuka nyt haluis asuu Malediiveillä, Intian valtamerella jossain paratiisisaaressa. Kuumat kesät ja kylmät talvet. Mutta kyllä kannattaa suunnata jossain vaiheessa ulkomaille kattelee maailman menoo, jos siihen on pienikin mahdollisuus. Tottakai se on helpompi lähtee nuorena ja vapaana, kun ei oo vielä perhettä ja jne. Plus kalliovuoret on about 30min ajomatkan päässä! Onhan maailma täynnä varmaan vielä siistimpiäkin mestoja, mutta tällä hetkellä Calgary tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta. Saanko esitellä Antti Kolehmainen. Moro Antti, Ukko on karannut Armeijaa ja verottajaa Kanadaan. Omalla kohdalla ainakin on kiva kokeilla siipiään, katotaan nyt mihin ne kantaa. Vanhempana alkaa olemaan kaikki vaikeampaa. Maantieteellisesti se on kuitenkin aika paljon alempana. Toisin teki tämänkertainen loikkari Kajaanista, joka siirtyi Calgaryn kouluvaihdosta suoraan työelämään ja perusti maahantuonnin Kanadaan. Kuinka juuri tämä mesta kaikista maailman kolosista. Harvempi meistä kuitenkaan uskaltaa toteuttaa siellä sitovampia projekteja. Kesät on yleensä kuivia, sekä aurinkoisia ja lämpöä on about 20-30 astetta. Talvella ilmasto vaihtelee taas aika radikaalisti, aamulla voi olla 10 astetta lämmintä ja iltapäivällä 30cm lunta! Tai sitten 3 viikkoo Sivu Teksti Slammer 2/2009 078 Peter Hasselgren. - On! Ja ihan hyvälle maistuu! Laitas vähän faktaa pöytään
Siitä se idea lähti pikkuhiljaa kytemään. - On todellakin! Ihan liikaa, siis onhan se tosi hieno juttu, että olympialaiset on täällä, mutta ei niitä tarvis kuuluttaa radiossa ja tv:ssä joka ikinen päivä ainakaan vielä! Mutta on tosi siisti että olympialaiset on näin lähellä. - Ei missään nimessä! Kiitos - Kiitos itsellesi! Slammer 2/2009 Teksti Sivu Peter Hasselgren 079. Tää lamasta puhuminen on ihan pakonomaista kaikille medioille, mutta tässä tulee taas kerran. Pikkulinnut lauloivat että ukon on pitänyt paikata raksahommilla. Sitten kun Tapani (Viitala) muutti hoodeille joskus 99, niin porukka alkoi vetää enemmän reilejä kaupungissa ja jne. Sama porukka pysy kasassa oikeestaan siihen asti, kun muutin pois Kajaanista. Terveisii vaan kaikille, AO, Bobi, Wesku, Lexter, Heidi, Tapani, Mika, Henni, Enska, Juha, Jari, Reima ja kaikki muut vanhat laskukaverit! Mä oon kuullut luotettavasta lähteestä, että sä oot staraillut Vuokatin paippiputken ensimmäisessä mainoksessa. Mutta pienestä nokkapokan uhasta huolimatta oon aloittanut jo suolauksen olympialaisia varten! Miten on mahdollista että kanadalaiset on niin positiivisesti erinlaisia verrattuna jenkkeihin, vaikka jonkinlaisessa sympioosissa maat elävätkin. - Mun koulu oli/on just loppusuoralla ja piti ruveta vähän miettimään, että mitäs sitä haluais isona tehdä. - Tottakai aina jotain Suomesta kaipaa. On meillä sitten tyypillinen "30cm rule" firmassa! Kun tulee kivasti lunta, pistetään lappu luukulle päiväksi ja ajetaan vuorille. - Itseasiassa en tiedä onko ne julkaissut jo teamin sinne, mutta luulisin että Charles Reid ja Justin Lamoureux. Eikä Whistleriinkaan aja kuin joku 12 tuntii, ei paha! Ootko kerkenyt paljon käydä Suomessa muuton jälkeen. Sit kanadalaisia ehkä kiinnostaa enemmän mitä on meneillaan muualla päin maailma, kuten Euroopassa ja Aasiasssa. Kuulin että teillä on joku iso talo missä asutte, teette töitä ja pidätte varastoa jne. Mitä eurooppalaisia merkkejä teillä on ylipäätään tallissa. Tämän vuoden jälkeen Iconin tunnettavuus on varmasti ihan eri luokkaa mitä se on ollut täällä aikasemmin! Ja tottakai on mukava edustaa suomalaista tuotetta!! Kotimaisuus nousuun vaikka vuoret meiltä puuttuukin. - Joo, piti käydä hakee vähän rahaa ruokaan muualtakin, mutta se on välillä semmosta. Siihen vielä päälle aksentti ja kun oon vielä perimmiltään aika ujo suomalainen. Mut yleisesti ottaen kesä on about kuukauden pitempi kuin kotona, ja talvella aurinko nousee jokapäivä, eli täällä ei ole kaamosta. Ootko seurannut yhtään suomalaisten menestymistä maailmalla. Suurin osa laskijoista on paikallisia, joten tungosta ei yleensä ole. Lähtökohtana oli, että piti keksii jotain erilaista! Suomi on tosi pieni maa ja maahantuontiin se ei ehkä toimi niin hyvin. Vapaa-aika ja työt keskittyy nätisti yhteen pisteeseen vai. Jos sataa 40cm lunta päivässä, niin ei niitä laskupäivii voi missata! Mikä on paras mesta missä on tullut Kanadassa käytyä ja mitä suosittelisit meille suomalaisille. Oli semmonen irvistys naamalla, että huh huh! En mä ees tajuu miten mä siihen kuvaan päädyin, siellä oli laskee paljon kovempiakin jamppoja. Noi kolme artikkelia on kyllä ärsyttävän hyvin aivopesty suomalaisten aivoihin. Vai että on suomalaisväriäkin messissä. TTR:n kiertueella suomalaiset rulettaa aika huolella. Sitten tietenkin vanhat keverit, perhe ja sukulaiset ja jne.. Alkuaikoina tuli muutamii aika koomiisi tilanteita. Ryyppäämisestä tulikin mieleen snägäri tappelut ja kanadalaisista tulee ekana mieleen lätkä ja agressiivinen peli. Viimeaikoina on ollut vieroitusoireita Turun sinapista! Mut avustuspaketin pitäis olla täällä muutamassa viikossa. Miten paljon ukko on päässyt viilettämään Kanadan kuuluisia vuoria. Kyllä se lama näkyy täälläkin, ihmiset on varovaisempii, liikkeitä menee nurin ja jne. Kyllä sitä tulee käytyy C.O.P:ssa yleensä kerran viikossa laskee pipee tai jotain. Homma on toiminut ihan hyvin, mutta pikkuhiljaa alkaa käydä toimistotila vähiin. Suunnitteilla on toimiston muutto ja uusi showroom Vancouveriin ensi vuonna, joten yritetään nyt vetää siihen asti näillä puitteilla.. Kenen luulet suomalaisista rikkovan kanadalaisten mitallitoiveet. Joo voin laittaa sulle heti tilausparerit tulemaan ja laskua perään. Sitten on varmaan ensi vuoteen mennessa tulossa pari uutta merkkii lisää, mutta niistä ei pysty vielä kertoo sen enempää. Sä teit aika mielenkiintoisen liikkeen ja päätit laittaa maahantuonti firman pystyyn Kanadaan eurooppalaisille tuotteille. Tosi hyviä muistoja on Kajaanin ja Vuokatin ajoilta. Mä luulen että kaikille laskijoilla on hyvät mahdollisuudet piestä kanukit! Onko käynyt mielessä että tulet vielä takaisin joku päivä, perustat perheen ja teet jotain tyhmää kuten alat ryyppäämään perisuomalaiseen tapaan. Vaikka ne asuu täällä, niin jollain asteella ne kuitenkin mieltää itsensä esim, hollantilaiseksi. Ukolla on juuret Kajaanin pohjavesissä asti. Miten on Icon otettu vastaan. - Haha se voi olla hyvinkin mahdollista! Kyllä mä luulen et porukat ja sisko ois ainakin innoissaan siitä ajatuksesta, siis ryyppäämisesta! No joo. - En tarpeeksi! Kevät on niin kiireistä aikaa töiden kanssa, että ei ehdi paljon laskee. - Yleensä kaikki keskukset tässä lähellä on ihan hyviä, mutta yksi suosikeista on Castle Mountain Resort (www.skicastle.ca), joka on about 2.5 tuntia Calgarysta luoteeseen. Täällä on kuitenkin yli 30 miljoona asukasta ja jenkit rajan takana. Onko ne neidot rapakon takana kauniimpia kuin kotona. Mites teidän firma jakselee näin synkkien pilvien alla. Onko olympiarinkuleita alkanut ilmestyä ikkunoihin. ja Suomen kesä! Miten noi tulevat Whistlerin talvi-olympialaiset näkyy siellä. Se oli varmaan se irvistys! Onko maailmassa muitakin asioita kun salmiakki, ruisleipä ja sauna mitä tulee kaivattua Suomesta. Pitää vaan yrittää olla kärsivällinen ja nakuttaa entistä kovemmin. - Autti Autti ja Peetu Piiroinen. Oisko mulle tullut about 10-20 laskupäivää vuodessa. Kerro vähän teidän Kajaanin meiningeistä back in days. - Siis se on aika mielenkiintonen juttu. Välillä aina etsittiin yhteistä säveltä milloin mistäkin, mut kyllä tilanteista selvittiin aina kunnialla. Siksi lähdin takaisin Kanadaan. Norquay ja jos haluu vähän syvemmälle Kalliovuorille, kannattaa käydä tsekkaa Revelstoke!! (www. Pitäis saada Slammer tilattua, niin pysyis varmaan vielä paremmin kärryillä suomalaisten tekemisistä. Yleisesti ottaen jenkit on ehkä vähän enemmän sisäänpäin suuntautuneita, mutta siitä huolimatta ne on kaikki aika rentoi tyyppeja. Yleensä noita aletaan fiilistemään ihan liian aikasin ja kisoihin ei oo enään kun vuosi aikaa. Eli sussa on ollut paippitykin vikaakin. Varmaan osaksi johtuu siitä, että suurin osa kanadalaisista on sukujuuriltaan jostain päin Eurooppaa. - Yritän parhaani mukaan seurata miten suomalaiset menestyy. revelstokemountainresort.com) Nämä on lähimmät keskukset, mutta mitä syvemmälle länteen jaksaa ajaa, sitä enemmän keskuksia tulee vastaa. Sosiaalisuus on varmaan valttia tossa hommassa. Tuleeko harrastettua muuta kun laskemista. - Joo todellakin! Pakko on edustaa vaikka välttämättä ei aina jaksais. Pikkuhiljaa rupee toi englanti ja small talkkikin vääntyy. - Tällä hetkellä meillä on 3 brandiä edustettuna: Jart Skateboards Espanjasta, Static Snowboards Italiasta ja Icon Snowboards Suomesta. Pakko mennä kattoo meiningit vuoden päästä! Mulle on jäänyt vähän pimentoon Kanadan laskijaarsenaali. thanks for bringing that up! Olin jo unohtanut koko jutun! Joo niin tais käydä, et olin jossain mainoksessa. Terrain on paras mahdollinen, kun tulee putskua! Muita hyviä paikkoja tässä 3 tunnin säteellä on Sunshine Village, Kickin Horse, Lake Louise, Fernie, Nakiska, Mt. Onks kanadalaisilla synnynäinen "hockey temper" vai oonko mä keksinyt tän ihan päästä. Teidän porukka alkoi vetämään siellä reilejä ennen kuin koko lajia oltiin keksitty. Eikö Suomi kelvannut bisneksen tekoon. Kuka on Kanadan lumilautailun mitallisuosikki olympialaisiin. - Meillä on house based office Calgaryssa ja sitten varastotilaa vuokrataan muualta sen mukaan kun tarvitaan. Sinkkumies, ja vielä tajuttomassa kunnossa!! Siitä onkin hyvä vetää viimeinen kysymys. - Vuokatissa alettin laskee joskus junnuna ja meillä oli tosi hyvä meininki ja paljo hyviä laskijoita. - Joo tottakai! Suomessa käyn yleensä kerran tai kaks vuodessa. Sää tiedotuksiin kannattaa aina suhtautua vähän varauksella. - Kyl mä yritän jotain urheiluu sisällyttää joka päivään lätkää, punttista, fudista ja golfia. - Icon tuli meille nyt uutena brändinä tammikuun alusta ja vastaanotto on ollut tosi hyvä! Brandi on kuitenkin ollut markkinoilla täällä jo muutaman vuoden, tosin toisen maahantuojan alla. Kysy vaikka Iconin Jasonilta! Hahaa, mutta kyllä lätkä on kaikilla kanadalaisilla verissä ja joillakin vähän liikaakin! Joskus on mennyt painiksi noi keskustelut, että kannattaa vähän varoo kelle rupee vinoilee. - Haha.. putkeen -30! Talvi menee aika laidasta laitaan. - Kyllä ne aina yrittää uhoo! Mutta kaikkihan sen tietää Suomi on #1 in hockey! Kanukkeja pitää aina vaan muistuttaa asiasta. Kanadassa on kuitenkin aika mahtavia mäkiä. Yhdessä tuumin päätettiin sitten erikoistua eurooppalaisten tuotteiden maahantuontiin ja se on toiminut hyvin. Markkina-alue on hieman eri luokkaa
Ai niin, on ihan pakko mainita, että oon ollut yhden kesän tekemässä Villivarsa ja Lemmikki lehtiä, joista mä oon poikkeuksellisen ylpeä! Nykyään teen muita juttuja enää harvakseltaan, koska Icon pitää mut kiireisenä ympäri vuoden. Ukko on painanut duunia varmaan joku 7 vuotta putkeen Iconin toimistolla ilman, että oot käynyt kertaakaan himassa. Maailmalla reissatessa mulla on aina sketchbook mukana kaikilla matkoilla. Välillä tuntuu siltä, että hommista ei tuu yhtään mitään ja pää on ihan tyhjä. Miten ukko päätyi lautailijasta graafikoksi. - En kyllä hirveesti diggaile, mutta pakko kyllä allekirjoittaa toi väite. Paperillahan noi hommat näyttää aina helpolta tyyliin: "Eka tehään vähän duunia ja sen jälkeen voikin olla 4 kuukautta lomalla tekemättä mitään ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista." Käytännössähän kaikki menee sitten aivan eri tavalla ja duunia saa välillä puskea siihen tahtiin, että 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa ei meinaa riittää millään. Vuosien varrella oon ehtinyt olla neljässä lehdessä AD:na ja luonut niiden lisäksi muutamille muille lehdille uuden graafisen linjan. - Tosi vaikeeta nostaa mitään yksittäistä brändiä yli muiden, mutta Capita on yksi sellainen merkki joilla on aina ollut tosi tinkimätön ja omaleimainen staili tehdä juttuja ja oon aina fiilistellyt niiden meininkiä. Mitäs dikkailet. Eli kiirettä on siis pitänyt! En tunne montaa ihmistä joita voisin sanoa työnarkomaaniksi, mutta sä tuut ensimmäisenä mieleen kyseisen sanan kohdalla. Mitä sä uskot tulevaisuudessa pysyvän ja häviävän? Slammer 2/2009 080 Peter Hasselgren. Dikkailetko sä yhtään fiilistellä taidetta tai muita graafisia juttuja myös vapaa-ajalla. - Kyllä mä fiilistelen graafisia juttuja vapaa-ajallakin. Toivottavasti jäbät vielä siinä onnistuu. - En olisi voinut ikinä kuvitellakaan kuinka paljon tässä hommassa riittää tekemistä. Meillä oli silloin aika hektistä meininkiä toimistolla ajoittain ja kiirettä riitti, mutta meillä oli hyvä jengi kasassa ja kaikilla oli kova draivi puskea toisiamme ja lehteä eteenpäin. - Ei se tussi mulla koskaan niin hirveen hyvin on pysynyt kädessä, koska mä en oo mitenkään erikoinen piirtäjä, mutta kyllä mä vieläkin yleensä yritän luonnostella monet jutut ensin käsin ja sitten vasta koneella. Pitäis varmaan joku päivä käydä kattomassa miltä se perhe nykyään näyttää. Kuinka asiat on muuttunut teidän ajoista. Silloin tää taas onkin se siistein duuni mitä voi kuvitella ja se motivoi jatkamaan. Sä voit ylpeänä sanoa olevasi Slammerin mies. Eiks sun pitäis olla latomassa kirjaimia Jalluun jossain painossa. Ei tollasta saa sanoa ääneen, lehdet valmistuu kun ne valmistuu! Noniin, jos unohdetaan toi teidän oma merkki, niin mitäs kaikkea muuta on tullut tehtyä ruisleivän eteen! - Aikaisemmin tuli tehtyä paljon enemmän freelancer duuneja esim: Von Zipperille, Thirty Two:lle, Duudsoneille. Graafikon hommassa sua ei voi ainakaan kiinnostaa hyvät työajat ja raha, koska kummatkin kusee aika pahasti. Oon kyllä yrittänyt tosissaan päästä eroon tosta turhasta säätämisestä ja tuoda enemmän suoraviivaisuutta mun työskentelyyn, mutta mihin se koira karvoistaan pääsee. Huvittava juttu oli, kun mä en päässyt sivun taittokokeesta läpi ekalla yrityksellä, vaikka olin ollut Slammerissa duunissa jo melkein 2 vuotta! Ehkä se kertoo jotain siitä, että on tullut tehtyä hommia enemmän fiilis pohjalta, kuin oppikirjojen mukaan. Mä päädyin graafikoksi aika sattuman kautta ja kaikki oikeestaan lähti siitä, kun mun polven eturistiside räjähti Talmassa vuonna 98. Mikä tossa ammatissa niin maagista, että sitä jaksaa tehdä. Samoin esim. Inspiroidun tosi helposti jos vastaan tulee jotain makeita juttuja. Juhan kanssa me vannottiin joka lehden jälkeen, että seuraava lehti tehdään kyllä ajoissa valmiiksi, mutta se jäi kyllä ikuiseksi haaveeksi. Antti Bergman Jos aletaan miettiä ihmisiä jotka on tehnyt pitkään graafista suunittelua ja vielä lumilautailun parissa, niin tulee vain yksi mieleen: Antti Bergman! Tämä ukko on käynyt duuninsa puolesta sellaisen elämänkoulun että heikompia hirvittää. Mussa on kyllä vähän tota työnarkkarin vikaa, mutta vielä pahempi on toi mun taipumus perfektionismiin. Se oli mun uran todellinen ponnahduslauta. - Tää on samalla maailman ihaninta ja hirveintä duunia. Mä ainakin muistan, että teillä oli aika stressaavia hetkiä Juhan ja Kallen kanssa siellä toimistolla? Sivu - Joo, mä oon Slammerin mies henkeen ja vereen vieläkin. Mikä lautailualan merkki on pystynyt tekemään sun mielestä jotain niin siistiä, että se on saanut pidettyä sun mielenkiintoa yllä. Mä oon aika kova hinkkaamaan noita mun duuneja "täydellisiksi", vaikka ne olis ollut oikeesti valmiita jo kauan aikaa sitten. Oon saanut seurata aika läheltä teidän lautamerkin vaiheita. On baananilautaa, erinlaisia pohjan kaltevia leikkauksia ja aaltoilevaa kanttia. Sitten taas tulee niitä päiviä, kun on älyttömän hyvä draivi päällä ja saa jonkun jutun toteutettua just niin kun on suunnitellut. Sä olit lehden AD kun Kalle- ja Juha Mustosen toimivat lehden puikoissa. - No pitäis olla, mutta lukuisista pyynnöistä huolimatta ne ei ottanut mua sinne duuniin. Airblaster ja Dinosaurs Will Die ei paljon kuvia kumartele, vaan ne puuskuttaa rohkeasti menemään ihan omilla jutuillaan ja pitää hommaa elossa. Olisitko voinut ikinä arvata kuinka paljon hommaa Iconissa oli ja on edelleen. - Mä taisin tosiaan käydä himassa viimeksi joskus 2000 alkupuolella. Ton painopinnan valmistajan tutkinnon mä kävin sitten vasta myöhemmin, kun olin jo Slammerissa AD:na. Mua harmittaa, että oman "vapaan" taiteen luominen on viimevuosina jäänyt niin vähiin, koska oon ollut niin sidoksissa duuneihin. Viime vuosina mä oon ruvennut fiilistelemään älyttömästi myös vaatesuunnittelua, joka tuo hyvää balanssia tohon graafiseen suunnittelun kaksiulotteiseen maailmaan. Silloin tulee helposti sellainen fillis, että pitäis itse antaa itsellensä kenkää ja mennä "oikeisiin" töihin. Sitten on tullut tehtyä ihan älytön määrä sekalaisia projekteja, joista yksi ehdottomasti mukavimmista oli DAME:n levynkansi projekti, joka me tehtiin kimpassa Juha Mustosen ja Empun kanssa. Sähän oot koulutukselta painopinnan valmistaja!. Lautoihin on tullut kaikenlaista uutta pitkästä aikaa. Pysyyko tussi vielä kädessä vai pitääkö luonnostelut hoitaa freehandin kautta. Samalla mentaliteetilla mä uskon lehden toimivan vielä tänä päivänäkin, eli siinä suhteessa hommat ei varmaan oo hirveesti muuttunut. Lumilautailu on taantuman takia jonkilaisen muutoksen kourissa. Useampien komplikaatioiden seurauksena polvi jouduttiin operoimaan yhteensä 5 kertaa ja se sinetöi noi mun lasku hommat aika totaalisesti. Toivottavasti tulevaisuudessa löytyis taas enemmän aikaa myös omille jutuille. Yleensä käy sitten vielä niin, että sen tolkuttoman viilamisen jälkeen palaan takaisin siihen alkuperäiseen versioon. Mä innostuin heti näistä hommista ja ton Teksti koulun jälkeen pääsin hetkeksi duuniin yhteen netti firmaan, josta mutkien kautta päädyin ( Kiitos Kallen! ) sitten Slammeriin. Mä diggasin siitä sissi menosta, millä me välillä puskettiin noi lehdet kasaan ympärivuorokautisilla työpäivillä ja silkalla apinanraivolla. Voiko tommoseen varautua missään koulussa. Tajusin, että nyt on kehitettävä itselleen uusi urasuunnitelma ja työkkärin avustuksella pääsin sisään Graafiselle linjalle Helsingin Media Kylpylään. Kesken kiireiden löysimme miehen haastateltavaksi hänen lempipaikastaan mistäs muualtakaan kun näytön ääreltä! Moro Antti, väsyttääkö
lautojen rakenteissa on aina ne omat hyvät ja huonot puolensa. Graafisella alalla kiire on joskus sietämätön. Ukko oli aika kettu laudan päällä silloin kun läski oli vielä lihasta. Kuinka monta kertaa on lentänyt taiteelliset näkemykset ja guidelinet lentänyt romukoppaan, kun paine on ollut kova saada duuni valmiiksi. Tuntuu siltä, että monien uusien juttujen kanssa mennään taas vähän sellaisessa uutuuden hurmiossa kelaamatta niitä yhtään sen enempää. Keltanokat koulun penkiltä itkee miksi juttuja ei tehdä kuten koulussa opetettiin. - Mä otan ton haasteen ehdottomasti vastaan! Mä oonkin suunnitellut tota comebackin tekemistä jo kauemman aikaa ja tavoitteena on luonnollisesti Vancouver 2010, eli jos maajoukkueesta joku lukee tän, niin pitäkääpä yhtä paikkaa vapaana siihen kisakoneeseen. Kun jutut pitää saada painoon, niin ei siinä aina paljon taiteellisuudelle painoarvoa jää vaan se runnotaan läpi vaikka väkisin. Mites olisi pikku haaste vaikka Wappulounaalla kummalla pyörii seiskat nätimmin, vai meneekö liian extremeksi. Pitäisi kuitenkin aina muistaa, että kaikissa jutuissa esim. Mun tavoitteena on siis tulla lumilautailun Raimo Helmiseksi, joka ei lähde kaukalosta kulumallakaan. ISPO:ssa, että toi "Rocker" kohkaus on lähtenyt ihan handusta ja ens vuodeks vähintään joka toisella merkillä on sitä mallistossa. Mä uskallan väittää, että moni noista firmoista on kelanut ton homman, niin että "kun naapuri firmallakin on toi, niin meilläkin pitää olla se!" Kelataan, että kunhan se näyttää banskulta, niin homma toimii. Mä odottelen innolla sitä aikaa reilun 10 vuoden päästä, kun mun teini-ikään ehtinyt tytär huutelee pipen hyllyltä: " Isi, tuu nyt jo pois sieltä ennen kun sua taas sattuu...! Kiitos - Minä Kiitän! Slammer 2/2009 Sivu 081. Huomasin esim. - Jos mä vastaan tähän että jatkuvasti, niin se ei oo hirveen kaukana todellisuudesta. Nyt on hiukset harmaat ja kainalot hikiset. - Moni noista uusista keksinnöistä tulee varmasti jäämään kuvioihin, mutta on sitten eri asia tuleeko mistään niistä alan uutta "standardia", jota mä hieman epäilen
info@esakorpela.fi