Slammer 2/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Slammer Numero 2 / 2010 Lumilautailun erikoislehti Numero 2 / 2010 7,10 Gospelboarders / Pasi Voho / Joonas Mikola / Relentless / Delta Sports / Areena
Stephan Maurer | Cyril
Call us at: +358-9-650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi
PHOTO: JANI KÄÄRIÄINEN
Hyvä remmi kasassa! Hastin ja Hagströmin kanssa pöllyttelimme todella kevyttä puuderskaa aamupäivän harvassa metikössä. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 2 07 TILAA SLAMMER! Slammer 2/2010. Kartturina takapenkillä lymyili Sveitsissä talvea viettävä Paajaman Jyri. 044-7330022. 040 547 8844 (jenni@outdoormedia.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. Kestotilaus (6 nroa) 40 Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Mitä helvettiä, kelailin! Samaan aikaan ratin takaa tunkee päänsä ulos kuvaajamoguli Hasselgren. Ekana päivänä parkkiksella laittaessamme laskuvermeitä niskaan viereen kurvaa auto, josta Risto Mattila tunkee päänsä ulos ja tervehtii letkeästi suomeksi. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Leo Karhunen (leo@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hanafi Avustajat Tuukka Tams, Tero Repo, Scalp, Rasmus Tikkanen, Juuso Pusa, Lauri Virkki, Leena Panni, Jani Kääriäinen, Sami Karesniemi, Sami Tuoriniemi, Joonas Mustonen, Jarkko Henttonen, Wolfgang Nyvelt, Saku Knopp, Viola Burnett, David Blazek, Laemmerhirt, Andy Wright, Jeff Curtes, Andreas Halser, Jyrki Mattila, Harri Tarvainen, Antti Kallio Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi peter@slammer.fi Mediamyynti Jenni Nilsson puh. NUMERO2/2010 8 03 Sivu 008 6 02 010 012 020 022 026 038 048 050 PÄÄKIRJOITUS UUTISET MAAHANTUOJAT: DELTASPORTSOY VOIDETESTI JANISORASALMI SLOVAKIA YLÄMÄKILAUTAILUA NOBOARD 054 060 068 070 072 074 KANSI SUOMALAISET VALLOITTAVATEUROOPPAA! AREENA SEURATSYYNISSÄ: GOSPELBOARDERS RISKIBISNES: PASIVOHO TAIDETTA,KYLLÄKIITOS! MUSACORNER Ispo -messujen jälkeen Hastin Miikka ja Hagströmin Jonas majailivat muutaman päivän meikäläisen kotikylässä, Volleges:ssa, Lounais-Sveitsissä. Tosin Riston nenä oli ottanut hieman osumaa ja poppoo oli matkalla lääkäriin muutamalle tikille!-T E R O R E P O 05 4 Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. Iltäpäivästä törmäsimme Mattilan pooppooseen, joka niin ikään oli saanut muutaman hyvän shotin. Kyseinen kuva Miikasta on onnistunut yhdistelmä kaunista luontoa ja nautinnollista laskemista. Tarkoituksena oli kuvailla muutama päivä Valaisin kantoonin pikku keskuksissa
Nyt joutuu oikeasti jännittämään. Tämäkö oli nyt sitä penkkiurheilua. Soitto Pekalle ennen kisoja varmistaa, että suomalaiset ovat kovassa iskussa ja se punatukka aivan omassa luokassaan. Risto jäi Sveitsiin. Ensin teloi itsensä nuori lupauksemme Ilkka-Eemeli Laari. Liitto soitti kolmannen puhelun. Toisessa päässä vastasi Markku Koski, myös hän oli Japanissa. Läppäri syliin, juoma käteen ja töllö auki. Lumilautaliiton toiminnanjohtaja Mats Lindfors julisti luottavaisesti ennen olympialaisia, että mitaleja voidaan odottaa, eli siitä on hyvä aloittaa. No kuten sanoin, niin Antilla oli muuta tekemistä. Kiitos lääketieteen läpimurtojen, nykyään lievät loukkaantumiset vain puudutetaan pois. Jonkinlaista ohjeistusta oli selvästi annettu kuinka kansantelevisiossa pitää puhua sen verran korrektia on käytös. No kukas sitten. Ennakkotietojen mukaan paippi oli ollut paskassa kunnossa. Peetusta tuli kansallissankari. Kaksi viikkoa paippia viiden kuukauden sisällä oli Markun saldo rännäystä. No joku puolitoista tuntia myöhässä lähetys sitten vihdoin alkaa. Miestä ei ollut tunnistaa äänestä tutuksi. Eipä hätää, liitto otti puhelimen käteensä ja soitteli paippia osaavat konkarit läpi. Scott Lago laskee siistillä tyylillä kolmoseksi. Aivan! Antti ei halunnutkaan lähteä. Janne Korpi vetää ehjän ranin, mutta ei selviydy jatkoon. Shawnille ei mahda kukaan mitään, aivan käsistä lähteviä juttuja ja isommin kuin kukaan muu. Suomi kiittää ja kumartaa! Peter Hasselgren Päätoimittaja Sivu Kuva Slammer 2/2010 010 Todd Korol / Lehtikuva. Japanissa tuli puuteria enemmän kuin tarpeeksi ja Antti oli paikalla. Hänellä täytyykin olla isot siivet, sillä tämän herran kyydillä yrittää nyt matkustaa koko suomalainen talviurheilu. Manne on kuitenkin jatkossa. Samaan aikaan Amerikan ylihehkutettu punatukka on keskittänyt yksityispaipeissa kaikki energiansa yhteen päämäärään: olympiakultaan! Nyt jos koskaan pitäisi eron näkyä, mutta Markku on kova luu, enkä voisi toivoa mitalia kenellekään muulle. Karsinnat käyntiin ja peukut pystyyn. Finaali on käsillä. Ainahan se on vaikeaa siis pääkirjoituksen aloittaminen. Paippi näytti ainakin minun silmään täydelliseltä. Aika perusjuttu käydä tuuraamassa olympialaisissa nuorempia paippiin erikoistuneita superjunnuja parin kuukauden reilikuvausten jälkeen. Vaikka kutsua kisoihin ei tullutkaan, niin ei olla katkeria ja seurataan sohvalta. Luultavasti Markku oli tuolloinkin paikalla. Puoli Suomea seuraa ihmeissään, kun Virpiltä on jäänyt kuidut syömättä. No avataan telkkari ja katsotaan mitä tapahtuu. Nyt tärppäsi, vaikka herralla ei maailman suurinta intoa kisoihin ollutkaan, treenaamisesta puhumattakaan. Varmistelu käy kalliiksi, mutta pisteet silti ihmetyttävät. Jengi hiihtää ihan kiimassa, eikä tietoakaan mistään paippikisoista. Hänen kisat olivat ohi sillä laskulla. Ensikertalainen Markus Malin vetää ihan tasaisen ranin, mutta ei oikein pääse parhaaseensa. Ne linnan kutsut on jätkät taas niin lähellä! Malin aloittaa. Sitten teloi itsensä Peetu Piiroinen se suurin toivomme mutta onneksi vain lievästi. Hauskinta on, että Sami Saarenpää oli päätynyt asiantuntijaksi studioon. Herätyskello herättää. Markku tekee parhaansa, mutta se ei riitä kuin kuuudenteen sijaan. Pienet virheet rokottavat pisteitä ankarasti. Kutkuttava tilanne, kun Jannea lukuun ottamatta koko joukko on finaalissa. Mistäköhän ihmeestä sitä kirjoittaisi, kun lehti menee painoon seuraavana päivänä ja samaksi yöksi sattuu vielä töiden ohella erittäin raskas rutistus penkkiurheilua Vancouverin halfpipen parissa. No mitaleille on edelleen mahdollisuudet. Aika ristiriitainen tilanne olla varamies; iloita lähdöstä kisoihin vai surra kaverin loukkaantumisesta. Kisat käyntiin. Peetu on suomalaisista omalla levelillään. Pakkanen oli kovettanut paipin ja se oli saatu taas hyvään iskuun. Loukkaantumisia kuitenkin tapahtuu, jotka sekoittavat aina pakkaa. Se vasta olisi lumilautailua sen syvimmässä merkityksessä, ottaa mitali jälleen puun takaa, aivan kuten edellisellä kerralla, pelkällä hyvällä tatsilla laskemiseen. Markku vuorostaan vetään kokemuksella varman ranin ja saa hyvät pisteet. Tv auki ja mitä vi!!tua. Hän vetää vikalla ranillaan niin lähelle punatukkaa kuin pystyy ja ottaa hopeaa. Miettikää kuitenkin sitä, että olympiahopeaa tulla tupsahti ja Suomi sai ensimmäisen mitalinsa näissä kisoissa! Onneksi Peetu hoiti homman kotiin, muuten olisi suomalaisia hävettänyt. Risto Mattila, jo kahdet olympialaiset käynyt paippitykki löytyi Verbieristä Sveitsistä, mutta hänkin juuri tuoreeltaan lievästi loukkaantuneena. Punatukkaa ei ole turhaan liekitetty. Lumilautailu voi odottaa, vaikka hiihtäjillä ei ole mitään toivoa mitaleille. Tuli heti mieleen Himoksen paippikisat -98. Shawn vetää varmistellen heti alkuun huippupisteet ja näyttää muille kaapin paikan. Vaakakupissa oli mitali ja linnan kutsu, nöyryytys omiin nimiinsä tai elämän parhaat puuterilaskut kolme metriä syvässä ja höyhenen kevyessä puuterilumessa. Joukkuessa oli edelleen yksi paikka auki. Teki mieli huutaa kannustushuutoja meidän omille pojille, vaikka ne eivät mihinkään kantautuisikaan. Peetu vetää totutun hyvin ja pääsee huippupisteillä eteenpäin. Lämpimät kelit olivat pitäneet paipin sulana ja harjoitukset vähäisinä. Onneksi lumilautajoukkueellamme on myös varamies Antti Autti ja onneksi varamiehellä oli muutakin tekemistä kuin istua kotona odottelemassa soittoa kisapaikasta
Harri Tarvainen Slammer tarjoaa kuusi vahvaa numeroa ja Spy Targa lasit yhteishintaan 59 euroa, jonka jälkeen tilaus jatkuu kestotilauksena. Tutustun Slammeriin (6 nroa + Spy Targa lasit / 59 ) Tilaukseni jatkuu kestotilauksena. Tilaan Slammerin lahjaksi (6 nroa + Spy Targa lasit / 59 ) Slammer Numero 2 / 2010 Lumilautailun erikoislehti Numero 2 / 2010 7,10 Slammer maksaa postimaksun Outdoor Media Oy Slammer vastauslähetys Sopimus 5010660 15101 LAHTI Delta Sports / Areena Joonas Mikola / Relentless / Gospelboarders / Pasi Voho /
Korven voittokulkua täydensi Janne Ruha kolmannella sijallaan. Kullakin laskijalla on eri lähtökohdet tähän kauteen. Sarjan kuvaukset aloitettiin elokuussa 2009 Uudessa-Seelannissa. Meri kiidätettiin sairaalaan, mutta onneksi mitään hengenvaarallista ei löytynyt. iceblockseries.com on silti hommia jäljellä", kertoo Itäaho, "kun kasaan pitäisi vielä saada matskua bäkkäriltä ja parkeista maailman ympäri." Eurogapin laskijakaartilla tämän ei luulisi tuottavan ongelmia, kun puikoissa hyörii Joni Malmi, Eero Ettala, Heikki Sorsa, Niki Korpela, Fredrik Sirviö ja Hampus Mosesson. Finaalissa oli mukana kaikkiaan neljä suomalaista, joista Antti Autti sijoittui viidenneksi ja Ville Uotila yhdeksänneksi. "Paljon EUROGAP Janne Korpi vei Kanadan Stonehamissa voiton big airin maailmancupissa. Janne näytti kilpailijan kykynsä nousemalla viimeisellä hypyllä kolmannelta sijalta voittajaksi. Ajattelin jo, että kannattaako edes osallistua karsintoihin. "Loistelias viikonloppu meille. Slammerin ja muiden laskijoiden puolesta voimia toipumiseen. MERI PELTONEN LOUKKAANTUI VAKAVASTI mitään tietämättömille. Nilkat joudutaan kuitenkin leikkaamaan pikaisesti ja Peltonen lennätettiin Suomeen lisähoitoon. Kuuden jakson aikana tutustutaan kilpailemiseen, uusien temppujen harjoitteluun ja tietenkin puhtaaseen laskemiseen, laskijoiden vapaa-aikaa unohtamatta. Dokumentin tarkoitus on luoda katsojille käsitys nykypäivän ammattilaislumilautailusta, ja avata sarjassa seurattavien henkilöiden välityksellä lumilautakulttuuria myös lajista Sivu ICEBLOCK TARJOAA UUDEN NÄKÖKULMAN LUMILAUTAILUUN Jaakko Itäahon ja Rasmus Tikkasen kuvaama Eurogap etenee kovaa vauhtia. Dokumentin laskijat ovat olleet useita kertoja palkintopallilla sekä TTR:n että FIS:n osakilpailuissa. Iceblock on suunnattu laajalle yleisölle, joten lumilautaleffojen inside-juttuja ei ole juurikaan luvassa. Traileri on katsottavissa osoitteessa www. Osa taistelee loukkaantumisten kanssa, osa taas pärjätäkseen kilpailuissa. Monelle sarjan laskijoista kausi huipentuu olympialaisiin, ja joillekin tämä kausi on todennäköisesti viimeinen ammattilaisurallaan. Hän alkoi juuri päästä siihen vauhtiin, mihin ura oli jäänyt ennen vammoja, joten onnettomuus sattui ikävään aikaan. Canada Openista kuului surullisia uutisia, kun Suomen punkein naislaskija kaatui big airin alussa ja loukkasi itsensä vakavasti. Mahtava viikonloppu kaiken kaikkaan", iloinen Korpi kommentoi tunnelmiaan kisan jälkeen. "Treenit ennen kisaa menivät tosi huonosti, en onnistunut landaamaan mitään. Kuvausryhmä on seurannut laskijoita tällä kaudella myös Pohjois-Amerikassa, Etelä-Koreassa, Japanissa sekä Euroopassa. Suomalaiset osoittivat rautaisia kilpailijan hermoja varmistamalla palkintopallisijansa vasta viimeisillä hypyillään. Jaksojen tyyli vaihtelee dokumentista komediaan, ja jokaisessa jaksossa käsitellään eri teemoja rennolla otteella. Jaakon nousu seitsemänSlammer 2/2010 KORPI KANADAN BIG AIRIN TUPLAVOITTAJAKSI 012. Big airin maailmancupia läpi kauden hallinnut Itävallan Stefan Gimpl sijoittui viimeisessä kisassa neljänneksi. Vimeisimmät kuulumiset voi käydä kurkkaamassa Eurogapin kotisivuilta: http://eurogapmovie.com/ TV Viidellä 21.2. Meriä odottaa varmasti rankka toipuminen, jonka toivomme tietysti sujuvan mahdollisimman hyvin. Slammer kurkkasi tylysti herrojen kovalevylle ja todisti, ettei huhut sairaista uusista trikeistä olleet tuulesta temmattuja. Gimpl varmisti Kanadassa jo kolmannen peräkkäisen big airin maailmancupin kokonaiskilpailun voiton. klo 18:30. Etelä-Suomen loistavan lumitilanteen takia on ukoille kertynyt järjetön määrä shotteja Suomesta. Hieman pitkäksi lentänyt ja 90 astetta vajaaksi jäänyt spinni teki pahaa jälkeä: Meriltä murtui kummatkin jalat, kummatkin nilkat ja nenä. Karsinnoissa kuitenkin sujui ja itseluottamus oli kohdallaan finaalissa. Iceblockin yksi pääteemoista on dokumentoida sitä työmäärää ja riskien ottoa, jota monet laskijat joutuvat tekemään tullakseen median ja sponsoreiden huomioimaksi. Loukkaantumisista juuri toipunut Merin kausi oli alkanut hyvin. Iceblock alkaa TV Viidellä sunnuntaina 21.2. Helsingin yöelämä alkaakin vaihtua vähitellen suurempiin vuoriin, herrojen pyöriessä tällä hetkellä Japanissa, Venäjällä ja Jenkeissä. Iceblockissa seurataan Ilkka-Eemeli Laarin, Markus Malinin, Janne Korven, Jaakko Ruhan, Ville Uotilan ja Toni- Markus Turusen laskukautta 09/10. Dokumentin kuvaus ja tarinankerronta on lumilautaleffagenrestä poikkeavaa. Sen sijaan massiivisia temppuja hulppeissa maisemissa tarjoillaan lajin harrastajienkin iloksi. Yksikään sarjan laskijoista ei täten ole "rookie", vaikka Suomen median silmissä he eivät ole vielä Sorsan, Ettalan tai Autin kaltaista statusta saavuttaneetkaan. alkava Iceblock on 6-osainen tvdokumentti, joka kertoo suomalaisten ammattilaislumilautailijoiden elämästä
Puuterin metsästys alkoi BEO:n aikoihin. Antonissa. Antti Autti, FIN 9. Tiimi on koottu testien kautta parhaista freestyle- ja freevride-laskijoista, joilla on myös lumilautailun opetuskokemusta. Kansainvälistä TDuraansa tulevalla viikolla Venäjällä aloitteleva Janne Kuusela oli lapioinut erittäin hyvän streetin. Stephanie oli kuitenkin sen verran otettu Shittilän palveluista, että sanoi myöhemmin surffareiden olevan niin taakse jäänyttä elämää! Hyvä jätkät, pidetään tanko pystyssä ja lippu salossa. HEIKKI SORSA TREFFASI PARIS HILTONIA RINTEESSÄ Suomen ehkä kovakuntoisin alppikauris Miikka Hast on ottanut urallaan uuden askeleen, kun herra päätti kisojen ja videokuvaamisen sijaan viettää kauden ainostaan puuterin perässä Euroopan Alpeilla. "Uskomattoman hyvin on mennyt. ALKAEN Ounasvaaran Parkkiskabat laskettiin launtaina 30.1. Siitä lähtien herrat ovatkin saaneet oikeastaan pelkästään sitä, Euroopan huonosta lumitilanteesta huolimatta. Ville Uotila, FIN 52,1 50,0 48,0 47,4 47,2 42,6 tosi autio paikka. Täällä on vaan pari hissiä ja on Slammer 2/2010 PROTEST SNOW TOUR MIIKKA HAST AND JONAS HAGSTRÖM Suomen Hiihdonopettajat ry on kasannut edustustiimin, jollaista ei ole vastaavanlaisena Suomessa aikaisemmin ollut. Snow Tourin blogia päivitellään ahkerasti aina kun keskus vaihtuu. leppoisassa -14,5 C pakkasessa. Eurooppa on helppo paikka liikkua autolla maasta toiseen, siksi dumppejakaan ei ole vaikea seurata. Nyt saatiin tollainen Go-Pro:n HD kamera millä yritetään saada vähän blogiin matskua", Miikka kertoo. kello 11.15. Frontside3-ohjelma palaa ruutuun lauantai aamupäivisin. Scalpin ja Tero Revon kanssa ollaan yritetty saada jotain puuterikuvia. TULOKSET 1. Stefan Falkeis, AUT 3. Stefan Gimpl, AUT 5. neltä sijalta kolmanneksi viimeisellä hypyllään teki hyvästä päivästä lähes täydellisen", Toyota Snowboard Team Finlandin päävalmentaja Pekka Koskela suitsutti suojattiensa suorituksia. uusimpiin leffaprojekteihin, vieraillaan kotimaisissa tapahtumissa ja seurataan suomalaisten taistelua TTR-kiertueella. www.snowboardingresults.com LUMILAUTAILU OPETTAJAT EDUSTAVAT Avionin Prinssi "Lähe Nissisen skimbaa" Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! TTR TULOSKIRJASTO malta. Ohjelmaa juontaa edellisiltä vuosilta tuttu Tuomas Keskikallio. Demo Teamin kuulumisia voi seurata heidän blogistaan http://interski.wordpress.com e Swatch TTR World Snowboard Touria pyörittävä TTR on avannut tuloskirjaston, josta lajista kiinnostuneet voivat hakea tietoa tuloksista viimeisen 12 vuoden kisoista. Ollaan kierretty Ranskassa, Italiassa, Sveitsissä ja Itävallassa aika pieniä keskuksia, ja se on toiminut hyvin. Hyvää laskettavaa riittää tosi hyvin. http://blog.protest.eu/trips/snowtour/ ILTAPOIKA Ehkä maailman isoimpia staroja ja pinnallisuusmuodin suurimpia malleja oleva Paris Hilton päätyi Jenkeissä Heikki Sorsan oppilaaksi, kun Oakley järkkäili staroja tiiminsä oppilaiksi. Tuloskirjaston idea oli saada yhteen paikkaan helppo ja ilmainen työkaulu, joka rikkoo rajat eri liittojen ja järjestäjien väliltä. Streetillä oli mahdollisuus valita joko kolme boksia tai kaksi boksia ja korneri ja kaksi ylintä boksia vieläpä kahdella lipalla. Tuloksia löytyy pipestä, qp: stä ja big airista. Joka paikasta minne ollaan menty ollaan löydetty lunta. Nyt ollaan Ranskassa sellaisessa mestassa kuin Argenteera, tää on ollut tän reissun parhaita mestoja. Maaliskuun puolessa välissä pitäis lopettaa. Siitä syntyi Protest Snow Tour Miikka Hast and Jonas Hagström. Eero Ettala oli myös paikalla ja sai oman osansa tv-julkkiksista, kun e Hills -tv-sarjasta tuttu Stephanie Prattin joutui herran käsittelyyn. Mikään ei ole oikeastaan kussut. Tulostiedot eivät rajoitu TTR:n kisoihin, vaan palvelusta löytyy myös FIS:in, Xgamesien, Dew Tourin, Vans Cupin ja USSA:n kisoista. Tuomarin ominaisuudessa olosuhteita testannut Pekka Ruokanen yltyi tapojensa vastaisesti kehumaan sitä jopa erinomaiseksi ajaa. Sivu OUNASVAARAN PARKKISKABATULOKSET 013. Luvassa on 10 jaksoa lumilautailumaailman ihmisiä, ilmiöitä ja tapahtumia Suomesta ja maail- FRONTSIDE3 UUDET JAKSOT MTV3 KANAVALLA 23.1. Miikan hyvä ystävä Joonas oli selvä valinta aisapariksi vuorille. Kukaan ei kertonut kuinka monta metriä mäessä edettiin, mutta luultavasti ei montaa. Käy kurkkaamassa. Talven aikana tutustutaan mm. Täällä on varmaan joku 10 tyyppiä rinteessä koko päivänä. Lisäksi he osallistuvat kansainväliseen hiihdon- ja lumilautailuopettajien Interski-kongressiin Itävallan St. Kongressi järjestetään neljän vuoden välein ja sinne osallistuu yli 2000 laskijaa 54 eri maasta. Lunta tulee niin pirusti ja toivottavasti sitä jatkuu loppuun asti. Janne Korpi, FIN 2. Jaakko Ruha, FIN 4. Ensimmäinen jakso nähdään MTV3kanavalla lauantaina 23.1. Demo Teamin tavoitteena on tuoda esille kuinka monipuolinen harrastus lumilautailu voi olla, ja viedä lajia niin hiihtokoulujen kuin yleisönkin silmissä eteenpäin
Vuoden 2008 lopulla ympäri maailman lumilautailulehtien välissä julkaistu lumilautailudokumenttielokuva on 400 000:lla kopiollaan yksi kaikkien aikojen suurilevikkisimmistä lumilautailuelokuvista. Höyhenenkevyttä lunta on metsissä kolmatta metriä, silmiä hivelee lumen muodostamat jättimäiset sienet ja tyynyt. Erkka Siivola MIEHET AVOIN 1. Toivoisin saavani tämän paikan sielun filmille, mutta pahoin pelkään, että sen voi valjastaa vain kokemalla sen itse. Lisää infoa tapahtumasta ja laskijoista löytyy facebookin Soul Productions sivuilta. PÄÄSIÄISLAUANTAINA 3.4.2010 BATTERY CATAPULT UPHILL JAM LEVILLÄ Rukalla 23.-25.4.2010, kauden parhaiden hiihtokelien ollessa käsillä ja rinteiden nauttiessa huippukunnosta, on kevätmieli kaikilla rinnassa ja hauskanpito parhaimmillaan. Jori Puttonen 4. Nicholas Francett Scrapbookin parissa saa huomiota palkinnon kautta. "Hienoa, että usean henkilön pitkäjänteinen työ THE SCRAPBOOK PROJECT PALKINNOILLE MOUNTAIN FILM FESTIVAALEILLA Kutsukilpailussa mukana lauta- sekä suksisarjat. Timo Hamari 2. Japani Rasmus Tikkasen päiväkirja Päiväkirjoista rakkain, paljon on tapahtunut viime kerrasta. Tällä hetkellä istun japanilaisessa majatalossa, keskellä metsää erään tulivuoren juurella. e Scrapbook Project on HDP Filmsin Henri Salokankaan tuottama ja Flatlight Filmsin Miikka Niemen ohjaama. Perjantaina ulkolavalla juhlakansaa tanssittaa Kristiina Wheeler, kun taas lauantaina porukan saattaa juhlatuulelle legendaarinen suomipunkin klassikko Pelle Miljoona, sekä energistä ja menevää rokkia tarjoileva Haloo Helsinki! Musiikillisen viihteen lisäksi yleisöä hauskuuttaa omalla persoonallisella esiintymisellä vuoden 2009 Talent- RINNEKANSAN KEVÄTJUHLA SPRING BREAK VALTAA JÄLLEEN RUKATUNTURIN 14.12. Talven mittaan tiputellaan lisää infoa sivuille. Uskon elokuvan tuoneen hyvää sekä katsojilleen että tekijätiimillensä myöhempinä saavutuksina ja aikaansaannoksina", toteaa e Scrapbook Projectin ohjaaja Miikka Niemi. Elokuvaa tekivät myös apulaisohjaaja Juuso Paloniemi ja AD Teemu Lahtinen. Kuin eri planeetalla olisi. Roope Pekkala 2. Rinnepuolella pääsee haastamaan itseään ja kavereitaan oikein toden teolla, kun paikalle tuodaan kaikkien laskijoiden testattavaksi BagJump-hyppypatja. Spring Breakin esiintyjäkaarti on taas vertaansa vailla. z Erinomaisiin olosuhteisin olisi kaivattu lisää laskijoita, mutta rennossa ja tiukassa kisassa seuraavat palkittiin. Filmin ansiosta on minulle sekä tuotantoyhtiölleni Flatlight Filmsille avautunut paljon hienoja mahdollisuuksia. Taas eri planeetalle, mutta oi niin kivalle sellaiselle. Sivu Slammer 2/2010 014. Painan liipaisinta ja kahdeksan millimetrin filmille tallentuu jotain, mitä en vielä voi tietää. Lumilautailu voi tarjota ihmiselle niin paljon erilaisia kokemuksia! Ureshii - onnellinen! Kaikki loppuu aikanaan ja matka jatkuu tästä pian kevään hangille. Paikan päällä B-unitin laskijoita sekä muita Suomen huippuja. Peetu Ahokas 2. Täysin absurdia kuvata, kun Eero Ettala liitelee täydessä hiljaisuudessa keskellä ei mitään, kun muutama viikko sitten hän vielä laski tuhansien ihmisten ja medioiden edessä X-Gamesin voittoon. Itse elokuvan ilmestymisestä on kulunut jo yli vuosi. www.flatlightfilms.com Taas on uusia juonia punottu ja uutta soppaa keitelty tulevaa Wappulounasta varten. Jan Sukuvaara JUNIORIPOJAT 1. ROOKIE 1. helmikuuta Mammoth Lakella Kaliforniassa Action Sports Film -sarjan parhaana elokuvana. Ossi Sahlberg 3. Jokusen linnun visellys särähtää korvaan, muuten hiljaisuus on täydellinen. Ulkolavalla nähdään menoa ja meininkiä viikonlopun aikana. Käyppä tsekkaa ja tuuppa lounaalle! www.wappulounas.com WAPPULOUNAS RUKA 29.4 1.5.2010 Miikka Niemen ohjaama lumilautailudokumentti palkitaan 26
Tervetuloa kilpailemaan ja nauttimaan suomalaisesta huippulumilautailusta Rukan kevääseen! Lisätiedot ja ilmoittautumiset osoitteessa www.fsa.fi Sivu Slammer 2/2010 016
Kaikissa sarjoissa ja lajeissa käytettävä kypärää! Vain yhteen sarjaan voi osallistua! ILMOITTAUTUMINEN - Ilmoittautuminen -sivulla - Kisamaksut: yksi laji 20 , kaksi lajia 35 , kolme tai useampi laji 45 . Mielenkiintoista on nähdä tuleeko paikalle yhtään olympiamitalistia. Slopestyle (SS) - la 27.3. Paikalta löytyy kaikenlaista seurattavaa: mm. Kisoja on yritetty kehittää ja parantaa aikaisemmista. Raha katoaa nopeasti, mutta mestaruustitteli on ikuinen! AIKATAULU JA LAJIT - ke 24.3. Boardercross (SBX) - pe 26.3. YHTEYSTIEDOT - Kilpailun johtaja: Tom Hannelius tom.hannelius@fsa.fi - HP ja SS vastaava: Tom Hannelius tom.hannelius@fsa.fi - SBX, PSL ja GS vastaava: Mats Lindfors mats.lindfors@fsa.fi http://www.fsa.fi http://ski.ruka.fi http://www.ruka.fi/batterypark ENNI RUKAJÄRVI Tunnelmia viime vuoden SM-kisoista... Slammer 2/2010 Kuvat Sivu Jyrki Mattila 017. Boardercross (SBX) FIS race - to 25.3. PEETU PIIROINEN Lumilautailun SM-titteleistä kilpaillaan Rukalla 25.-28.3.2010. A-maajoukkue on uhannut mittelöidä siitä, että kuka oikeasti on kuka. Kisat tulevat jälleen vetämään paikalle parisataa kisaajaa ja vähintään kymmenkertaisen määrän kiinnostuneita. Ota kopio vakuutustodistuksesta mukaan! - Jälki-ilmoittautuminen paikanpäällä, lisämaksu 10 . SM KISAT 2010 KILPAILIJAHISSILIPPU Hissiliput ennakkoilmoittautuneille erikoishintaan lipunmyynnistä: 1 päivä 23,00 2 päivää 43,50 3 päivää 63,50 4 päivää 80,00 5 päivää 94,00 PALKINNOT - Sarjoittain ja lajeittain kolmelle parhaalle - Yleismestaruus (kolmen lajin pisteiden mukaan, FIS-SBX ja GS eivät mukana) naiset, miehet, juniorpojat ja juniortytöt. - Kilpailijoilla oltava voimassa oleva lisenssi ja/tai vakuutus, joka kattaa lumilautailukilpailut. - Seurakisa (seuran laskijoiden yhteispisteiden mukaan, FIS-SBX ja GS eivät mukana) MAJOITUS - Kilpailijoiden ja taustajoukkojen majoitustarjoukset oheisesta linkistä PARTYPARTY @ PISTE JÄRJESTÄJÄ - Suomen Lumilautaliitto ry yhdessä Rukan Lumilautalijat ry:n kanssa TAPAHTUMAN MAHDOLLISTAVAT - Toyota, Burton, Skullcandy ja Ruka LISÄTIETOJA - Oikeus muutoksiin pidetään. Junnu- ja minorisarjojen voittajille on luvassa Burtonin sponssi. A-maajoukkueen laskijat osallistuvat kaikkiin lajeihin tavoitteena yleismestaruus, jonka voittaja kuittaa Toyota AYGO:n kesäksi. Rukan loistavat puitteet ja neljä tapahtumarikasta päivää kokoavat yhteen niin tulevaisuuden starat kuin tämänhetkiset suomalaiset huippulaskijat. Uutuutena nähdään esimerkiksi seuraskaba, jossa eniten pinnoja kerännyt seura palkitaan Suomen ykkösseurana ja tuhdilla määrällä palkintoja. Halfpipe (HP) ja paripujottelu (PSL, iltakilpailu) - su 28.3. Maksu käteisellä (ei kortilla) kilpailutoimistoon rekisteröitymisen yhteydessä. Tarkempi aikataulu ja lisätiedot julkaistaan lähempänä tapahtumaa. Suurpujottelu (GS) KILPAILUSARJAT - minorit (-97 ja nuoremmat) pojat: HP, SS - junior (-94 ja nuoremmat) tytöt ja pojat: HP, SS, GS, PSL, SBX - yleinen naiset ja miehet: HP, SS, GS, PSL, SBX HUOM. Vaikka mammona on mukavaa, niin ei unohdeta, että paikalla kilpaillaan Suomen mestaruuksista. Kisatapahtumana SM-kisat on, sekä määrällisesti että kisatasoon nähden, suurin lautailuaiheinen tapahtuma Suomessa
DX-koon 12,3 megapikselin kuvakenno takaa erinomaisen tarkat tulokset. Palkinnot ovat todella hyviä: voittaja kävelee ulos mukanaan 800 arvoisen Nikonin D5000-kitin (D5000-runko ja 18-55 mm VR-objektiivi) kanssa. Voittajan lisäksi myös seuraaville sijoille on tiedossa hyviä laskuaiheisia palkintoja. Kameran 19 kuvausohjelmaa auttavat saamaan selkeitä kuvia monissa erilaisissa tilanteissa. Tietoa pääpalkinnosta: D5000 on tehokas ja monipuolinen digitaalinen järjestelmäkamera, joka tuottaa upeita stillkuvia ja äänellä varustettuja erittäin teräviä D-videoita. Voittajakuva voi olla lifestyle, hengaus, action tai vaikka potretti, jos siinä kiteytyy lumilautailun ydin mielenkiintoisella tavalla. Voittajakuvat julkaistaan ensikauden alussa ja niistä tulostetaan printit Boardexpoon. Kuvia voidaan parantaa kamerassa useiden kuvanparannustoimintojen avulla. Slammerin suuri lumilautailuvalokuvauskilpailu Slammer on aina ollut suuri valokuvien ystävä. Lisää kilpailusta seuraavassa lehdessä. Se haluaa varmistaa, että kuvaamisesta kiinnostuneita harrastajia löytyy myös tulevaisuudessa. Voit kääntää ja kallistaa näyttöä ylhäältä, alhaalta tai sivulta kuvaamista tai vaikkapa omakuvia varten riippumatta siitä, otatko valokuvia vai kuvaatko videota. Slammer käynnistää suuren valokuvauskilpailun kaikille kuvaamisesta kiinnostuneille, joilla ei ole julkaistuja kuvia ennestään lumilautailulehdissä. Innovatiivinen kääntyvä 2,7 tuuman nestekidenäyttö helpottaa mistä tahansa kulmasta kuvaamista ja tuo uuden ulottuvuuden kuvaamiseen reaaliaikanäkymässä. Aihepiiri on vapaa, kunhan se liittyy lautailuun. Kaikki nämä tehokkaat toiminnot on koottu D5000-kameran kevyeen ja pienikokoiseen runkoon, mikä auttaa kuvaajaa ottamaan upeita kuvia mistä tahansa kulmasta. MURHAPAPA JA MAMA Sivu Slammer 2/2010 018
Se oli jouluna todella suosittu. Piti alkaa kertoa syitä, että miksei kauppiaat saa tavaraa. Välineet on helppo antaa, mutta sponsorirahan antaminen Suomessa on kyllä vaikeaa, vaikka rahaa tässä yritetäänkin tehdä. Noin 700 neliön vanhoissa tiloissa ei pienet puutteet tunnu haittaavan, päinvastoin toimistomaisuutta halutaan vältellä kaikin tavoin. Latviassa oli kaikkein pahin pudotus myynneissä, mutta nyt siellä on ihan hyvin lunta ja myynnitkin alkavat nousta. Opiskelija-asunnoista firma siirsi toimintansa Kaapelihallin viereiseen halliin, jossa vuokrat eivät olleet lamavuosien jälkeen päätähuimaavia. Kun puhe kääntyy nuoriin laskijoihin ja sponsoritoimintaan, niin syntyy pieni hiljaisuus. Firma sopeutui trendien muuttuessa. Latviassa ja Liettuassa on kummassakin pari keskusta joissa harrastetaan tosissaan, eli tilanne paranee koko ajan myös siltä osin", Ismo pohtii tämänhetkistä tilannetta. Laman aikana kolmikko iski hyvään väliin. Lumilautapuoli on ollut vaisua viime vuodet, joten jakelussa täytyy vaan löytää ne liikkeet, jotka uskaltaa satsata valikoimaan ja saa sitä kautta myyntiä aikaan. "Meillä oli silloin toimistossa merinäköala, mikä ei ollut yhtään hullumpi juttu siihen aikaan. Rullaluistimet menevät pitkälti kuntoiluharrastajille ja uutta "kierrettä" niihin ei ole tullut, kun freestylepuoli on hävinnyt aika olemattomiin", Jukka haluaa kertoa, johon Ismo jatkaa laudoista: "Morrow täydentää hyvin meidän halvempien lautojen sekmenttiä. Oli siinä vähän selittelyn makua, kun tota juttua kerrottiin niille!" Jukka naureskelee huonoa tuuria. Lumilaudat 90-luvun puolessa välissä lumilautailu astui vihdoin kuvioihin, kun Delta Sports alkoi tuoda maahan nyt Sivu Baltian toiminnot Mielenkiintoa allekirjoittaneessa aiheuttaa ukkojen Teksti ja potretti puhe Baltian toiminnasta, jossa asiat toimivat tietenkin hieman eri kaavalla kuin kotona Suomessa. "Silloin, kun saatiin noita Santa Cruzeja, niin innostuttiin lautailusta ensimmäisen kerran ja alettiin ahkerasti laskemaan. Hyvä esimerkki on Markus Malin, kenen kanssa meillä oli yhteistyö K2:n laudoilla. "Jukka hoitaa Itä-Suomen, minä hoidan Länsi-Suomen ja pääkaupunkiseudun ja Häppölän Mika hoitaa Pohjois-Suomen ja tiimijutut. Lumilautailu on siellä ollut kyllä suksia kovempi bisnes jostain syystä. Siihen aikaan markkinoilla oli kauhea määrä merkkejä ja lopulta Santa Cruzille ei ollut tilaa. Myös Deltan kaverit ovat ottaneet rohkeita askeleita sivulle ja kokeilleet kaikkea mahdollista. Tänä vuonna meille tuli K2:n junnupaketti, jossa on lauta, kengät ja siteet samassa paketissa. Ei siellä mitään perintätoimistoja tarvitse käyttää, vaan ihan sivistyneesti sielläkin toimitaan. Vaikka puhutaan kasvihuoneilmiöstä, niin kyllä se muutos hitaasti meihin vaikuttaa. "Kerran kamat oli maailmalla kadoksissa. Ennillä onkin todella kova meno päällä. Latviassa rahoitus on kuitenkin sen verran tiukassa, että tilanne korjaantuu hitaasti. Ennakkomaksuilla siellä toimitaan tai jonkinlaisilla vakuusjärjestelyillä, mutta pankit ovat kiristäneet hanoja aikalailla. Enää niistäkään ei voi puhua pelkkinä markkinointikikkoina, vaan ne ovat ihan toimivia tuotteita." Kommelluksiltakaan firma ei ole välttynyt, vaikka mitään järkyttävää ei herroilla muistu mieleen. Martinin Risto hoitaa Tallinnasta Baltian markkinoita. Olisihan se hienoa olla jonkinlaista pioneerihenkeä, mutta ala kun ala, niin kateprosentit on tällä hetkellä kyllä katoava kansanperinne, ja sen mukaan pitää toimia", Ismo kertoo. Siitä lähtien toiminta on kasvanut valtavasti. Taitaa se vielä olla hengissä, mutta avoimin silmin katsellaan sen toimintaa tällä hetkellä," Ismo miettii Westbeachiä hymyssä suin. Meille oli tulossa kontti Kreikasta ja siinä laivassa oli sitten räjähtänyt se kontti meidän kamojen kanssa. Istutimme yhtiön omistajat Ismo Hulmin ja Jukka Reposen kahvin ja pullan ääreen juttelemaan firman vaiheista. Kuten monet muutkin maahantuontiyritykset, Delta Sports syntyi harrastuksen kautta, ilman sen suurempaa tietämystä alasta. "Baltian myyntejä hoitaa meidän Martin Tallinnasta käsin. "Me kokeiltiin noiden omien brandien perustamista salibandypuolella, mutta Suomi ei riitä alkuunkaan tuotteen kehittämiselle. Se on parinkymmenen vuoden tahkoamisen jälkeen siirtänyt pääpainonsa talviurheiluun. 2003 firma teki suurimman läpimurtonsa, kun se sai K2:n Baltian maahantuonnin itselleen. Siellä meni ihan ok, mutta toi lama vei myynneistä aika paljon. Kavereista huomaa, että vuodet ovat vierähtäneet nopeasti, eikä menneitä ole jääty ihmettelemään. Tilalle tuli joku IT-Center ja meille muutto tänne Vantaalle", Ismo muistelee. legendaarista Santa Cruzia ja Westbeachiä. "Aluksi meillä oli kamat opiskeluasunnossa ja sieltä sitä toimintaa sitten lähdettiin kehittämään. Sitä on harjoiteltu ja kokeiltu, mutta aina pitää miettiä mitä viivan alle jää. Ne ei sitten päässyt kansainvälisestä diilistä sopuun ja Markus siirtyi Kismarkille, joka oli meille sääli", Ismo pohtii nykyistä tilannetta. Enni Rukajärven ja Janne Lipsasen kanssa ollaan nyt touhuttu. Ne menee erikoisliikkeille, jotka eivät kuulu ketjuihin. 2,5 miljoonan euron liikevaihdolla pyörivä Delta Sports työllistää nykyään seitsemän henkilöä HelsinkiVantaan lentokentän kupeessa. Siellä pidettiin myös skeittauksen SM-kisat pari kertaa menestyksekkäästi. Asia tuntuu selvästi harmittavan, vaikka se olikin muiden tahojen käsissä. Nuorten lumilautailijoiden tukeminen on selvästikin Delta Sportsille tärkeää, mutta herrojen puheesta huomaa, ettei Suomessa tuen antaminen ole niin helppoa, eikä isoa tiimiä ole mahdollista pitää. Rullaluistimista alkunsa saanut yritys on päätynyt monen mutkan kautta talviurheiluun ja on siinä myös hyvin pärjännyt. Pia Harjulin hoitaa Spy:n laseja ja monia muita juttuja. Delta Sports Oy Maahantuojat Tämänkertaisena maahantuontiyrityksenä esitellään vantaalainen Delta Sports Oy, joka tunnetaan K2:n, Spy:n ja Morrowin jakelijana Suomessa. Aluksi firma haki toimialaansa sieltä täältä, mutta päätyi lopulta puhtaaksi maahantuojaksi. Uudet elementit auttavat siinä kanssa, kuten lautapuolella rockerit ja suksipuolella twinit. Työntekijätkin ovat siellä täällä. Lopulta se halli sitten it-buumin aikoihin laitettiin matalaksi. Huomattiin, että laji oli kovassa nosteessa Jenkeissä, ja tuotiin ekat rullaluistimet sitten Suomeen", Ismo pohtii alkuvaiheita. Muina merkkeinä mukaan tuli vielä Morrowin laudat, Spy:n lasit ja Protectin kypärät. Hallintopuolella Karita hoitaa hallintopuolta, mutta on nyt äitiyslomalla", Ismo vetää yhteen Delta Sportsin työntekijöiden vastuualueita. Mika asuu Rovaniemellä ja on siten lähellä pohjoisen asiakkaita ja laskijoita. Ennen meidän liikevaihto oli kesäpainotteista, mutta nyt se on kääntynyt talveen. Tammilehdon Janne ja Pihlajasalon Timo hoitaa varaston, logistiikan ja reklamaatiot. Jenkkipäässä oli myös jonkinlaisia ongelmia, joten se taru päättyi meidän osalta ennen vuosituhannen vaihdetta. Kun bisnes alkoi kehittyä, niin toiminta muuttui ammattimaisemmaksi. "90-luvun alussa aloitettiin, eli homma lähti rullaluisteluharrastuksesta liikkeelle, kun kolme 25-vuotiasta maataloustieteellisessä opiskelevaa junnua päätyi tälläiseen mukaan. "Nousevia kykyjä yritetään tietenkin puskea tonne kansainvälisille markkinoille, mutta kilpailu on kovaa. Vähän liima siellä haisi, kun pahvilaatikoista lähti kauhee käry!" Naureskelee Jukka. Westbeach oli kanssa jossain välissä, mutta siinä oli vähän samanlainen tarina takana. K2:n puoli on ollut hyvässä nosteessa ja siitä on hyvä jatkaa. Tää meidän paikallinen kaveri osaa kyllä toimia hyvin omalla kentällään. Vaikka rullaluistelu onkin hiipunut aikalailla huippuvuosista, K2:n sukset ja laudat pitävät nyt firmaa vankasti pystyssä, huolimatta parista vaikeasta talvesta. Delta Sportsin onneksi kansainväliseen tiimiin on jo päässyt nimiä, kuten Wille Yli-Luoma ja Eero Niemelä, jotka pitävät siniristilippua korkealla ja merkit haluttuina. Slammer 2/2010 020 Peter Hasselgren. Nyt pitää vaan olla aika tarkkana noiden Baltian riskien kanssa. "Tänä päivänä rullaluistimien myynti on tasaantunut, kun monia merkkejä muilta maahantuojilta on jäänyt pois. Laman keskellä ollaan nähty, että vaikka muista jutuista tingitään, niin harrastuksia kuitenkin pidetään hengissä. Vaikka molempien taru päättyi aikanaan, olivat ne hyvää harjoitusta talviurheilun pariin
Voidetta, silitysrauta voiteen sulattamiseen ja levittämiseen, sekä sikli ylimääräisen voiteen pois siklaamiseen. Laudan hinta määrittää hyvin pitkälti sen kumman tyyppinen pohja laudasta löytyy. Eli uuteen tai kuivaksi laskettuun lautaan laitetaan ensin monta kerrosta pehmeää voidetta, joka siklataan lämpimänä pois. Osa vannoo säännöllisen huoltamisen nimeen, kun taas osa ei lautansa tilasta juuri piittaa. Parhaan lopputuloksen saa, kun huoltaa lautaa säännöllisesti. Voide on voidetta, mutta miksi sitä sitten löytyy niin monenlaista. Niin tai näin, painovoima pitää normaalisti huolen siitä, että alas pääsee. Allekirjoittaneella osui kohdalle hyvin konkreettinen esimerkki voitelusta eräänä rapsakkana parinkymmenen pakkasasteen mäkipäivänä, kun testasin paria eri lautaa. Leveät lumilautasiklit eivät ole hyviä, koska koko laudan leveydelle ei kuitenkaan saa tarpeeksi painetta tehokkaaseen siklaukseen. Keväthangilla tosissaan likaantuneen pohjan saa parhaiten puhtaaksi vetäisemällä yhden kerroksen jotain pehmeää voidetta pohjaan, ja siklaamalla sen lämpimänä pois ennen varsinaista voitelua. Pasi Kilpinen Startilta valottaa, että "voiteet ovat aina kovempia kelien kylmetessä ja lumikide terävämpää mitä kovempi pakkanen, joten kyllä kovempi voide luistaa paremmin kovemmalla pakkasella kuin hieman lämpöisemmälle kelille tarkoitettu pehmeämpi luistovoide." Lisäksi tykkilumi on vielä aina luonnonlunta karkeampikiteistä ja kuluttaa voidetta enemmän kuin luonnonlumi. VOIDETESTI Laudan huollosta ja erityisesti voitelusta on monenlaista mielipidettä. Extruded on halvempi, helpompi korjata, mutta ei yhtä luistava. Oikea voitelurauta on hyvä investointi, jos joutuu voitelemaan asuintiloissa, koska se pitää raudan lämmön tasaisempana, jolloin ei tule liian kuumasta raudasta johtuvaa voidekäryä. Laudan pohjia on karkeasti kahden tyyppisiä, riippuen pohjamateriaalin valmistustavasta: extruded ja sintered. Voiteenpoistoaineet toimivat myös puhdistukseen, mutta samalla ne pehmentävät vanhat voiteet ja kuivattavat pohjaa, jolloin uuden voitelun kanssa pitää olla perusteellisempi. Voiteluun ei kovin kummoisia välineitä tarvita. Mikä tahansa voide on joka tapauksessa parempi kuin ei voidetta ollenkaan. kostealla rätillä, jolloin parkkipaikan pikkukivet sun muut eivät päädy osaksi pohjaa. Sintered taas on kovempaa, luistavampaa ja pitää voidetta paremmin, koska sen huokoset ovat syvempiä. Normaalisti tähän riittää pyyhkäisy esim. Hitaassa vauhdissa oli kuin laudan pohja olisi ollut hiekkapaperia, mutta silti vauhteja sai nokkiin aivan ongelmitta. Sitä viimeistä liukua haettaessa tullaan sitten niiden kysymysten ääreen, että käytetäänkö esim. Voidetta on tarkoitus saada pohjan huokoset täyteen. fluoripitoisia pinnoitteita viimeisen silauksen saamiseksi." Tuo viimeinen silaus on sitten sitä olympiapipeä varten. Sivu Teksti Kuvat Slammer 2/2010 022 Lauri Virkki Leena Vanni. Lisäksi pohjan kuvion avaamiseen suositellaan metallista harjaa (messinki) ja kiillottamiseen muoviharjaa. Eli ehkäpä sillä voitelulla on sittenkin jotain vaikutusta laudan käyttäytymiseen. Vasta viimeisenä laitetaan kovempaa kelivoidetta. Seuraava lauta oli sitten ihan eri planeetalta. Tähän perustuu laudan pohjustaminen. Edellisen nihkeän laudan jälkeen laskeminen rupesi maistumaan aivan eri tavalla, kylmästä huolimatta. Pasi vinkkaakin seuraavasti: "Jatkuva huolto lumilaudalle parantaa sen toimivuutta liukumisen osalta huomattavasti huoltamattomaan välineeseen verrattuna. Sikliksi kelpaa periaatteessa mikä tahansa muovinen reuna millä saa ylimääräiset voiteet kaavittua pohjasta pois. Harjoilla saa luotua optimaalisen loppusilauksen, mutta ilmankin pärjää hyvin. Yksi tuntui juuri niin nihkeältä kuin kylminä päivinä voi kuvitella laudan olevan. Ennen voitelua pohja on hyvä puhdistaa kaikesta ylimääräisestä. Käsittely hitaassakin vauhdissa oli täysin ongelmatonta. Mikä tahansa vanha silitysrauta kelpaa tarkoitukseen, mutta ennen kuin lainaa äidin höyryrautaa, kannattaa muistaa, että voitelun jälkeen ei silitysraudalla voi enää vaatteita silitellä. Säännöllinen voitelu pitää huolen, että pohjan huokoset pysyvät täynnä voidetta
Samoin pieni sieni ei ole optimi lumilaudan pohjan isolle pinta-alalle. Voidetta ei juuri ollut jäljellä laskukerran jälkeen. Testattu versio: +5 ... Muuten pienikokoisen voidepalan mukanakuljetettavuuden syö isohko hankaus-padi. Voide kestää pohjassa hyvin. TOKO DIBLOC HF RUB ON SET Suositushinta: 19,90 Lisätiedot: www.toko.ch Maahantuoja: K. Tahnamaisen voiteen annostelu rasiasta irtosienellä on helppoa samoin kuin levitys kunhan muistaa pyöräyttää sienen laidoille kertyvät voiteet pohjaan ennen kuin sotkee näppinsä niihin. Käyttökokemukset Luulisi, että mikään ei ole helpompaa kuin hieroa kiinteätä voidepalaa pohjaan. REX RAPID GLIDE PIKALUISTO Suositushinta: 11,50 Lisätiedot: www.rex.fi Valmistaja: Redox Oy Ohjeet Levitä sienellä tasainen kerros. Käyttökokemukset Väritön nestemäinen voide osoittautui yllättävän hankalaksi levitettäväksi, kun voidetta ei meinaa erottaa vaaleahkolta laudan pohjalta. Pala on myös niin pieni, että sitä saa hangata lumilaudan pohjaan todella paljon ja silti vaikutti, että voidetta ei mäkipäivän jälkeen pohjassa enää ollut. Levitä tasainen kerros. Pala on kovan oloinen ja väritön, joten vaaleasta laudan pohjasta on todella vaikea nähdä missä voidetta jo on ja missä ei. Kiillota voimakkaasti Thermo Padilla. Voide myös pysyy pohjassa eikä ole kadonnut parin laskun jälkeen. Testattu versio: -2 ... Anna kuivua 2 minuuttia. -10 °C START EASY GLIDER PIKALUISTO Suositushinta: 11,90 Lisätiedot: www.startex.fi Valmistaja: Startex Oy Ohjeet Ravista hyvin. Anna kuivua n. -10 °C START EASY GLIDER LF LUISTOPASTA Suositushinta: 15,90 Lisätiedot: www.startex.fi Valmistaja: Startex Oy Ohjeet Levitä voidetta sienen avulla. Voidepala on sen kokoinen, että sen voisi pelkältään vielä napata mukaan laskutakin taskuun. Sivu Teksti Slammer 2/2010 024 Lauri Virkki. Hjorth Oy www.hjorth.fi Ohjeet Levitä hankaamalla palaa. Ilman sientä voidetta levittäessä kannattaa olla hieman varovaisempi sen suhteen mihin voidetta päätyy, koska purtilosta suuremmalla antaumuksella puristettu voide tahraa helposti vaatteet. 5 minuuttia. Käyttökokemukset Vaikka tässäkin voiteessa sieni on pienehkö, erottuu se silti edukseen hieman purtiloihin integroituja versioita isommalla koollaan. Mutta ei se näemmä ihan niin mene. Kiinteähkö tahna, mitä voide on koostumukseltaan, on helppo levittää ja siitä näkee missä kohtaa pohjaa voidetta jo on ja missä ei. Käyttökokemukset VValmistajalta vinkattiin, että jos purtilon sieni tuntuu liian pieneltä voiteen levittämiseen lumilautaan, kannattaa koko sieni ruuvata irti ja käyttää levittämiseen jotain muuta, kuten kangaspalaa. Anna kuivua 5-10 minuuttia. Ja kyllä tuossa vinkissä tosi pointti olikin, kun purtilon sieni on selkeästi mitoitettu väkisinhiihtosuksen mukaan
Voitelu on kuitenkin juuri niin helppoa kuin pohjan pyyhkiminen liinalla voi olla. Kiilloita toisella päällä. Lämpimämpi versio rupesi valuttamaan voidetta myös spraypullon kylkeä pitkin, mutta tämä taisi olla yksittäisen suuttimen ongelma, koska kylmempi versio toimi moitteetta. Käyttökokemukset Voiteeseen kastettua liinaa on epämiellyttävä käsitellä ja voide haisee joltain siivousaineelta. Käyttökokemukset Voiko voitelu tämän helpommaksi mennä. Voide vain on erittäin nopeasti haihtuvaa, ja sen takia on erittäin vaikea hahmottaa mihin sitä voidetta tuli jo vetäistyä. Hjorth Oy www.hjorth.fi Ohjeet Levitä sienipäällä. Levityssieni on tämän testin isoin, vaikka onkin purtiloon integroitua mallia ja sen avulla on helppo levittää nestemäinen voide. Käyttökokemukset Mukana kuljetettavuutta helpottaa samaan pakettiin integroitu levitys- ja kiillotussysteemi. Kestävyys pohjassa ei ole hyvä. TOKO NANOTEC HF2 Testattu versio: warm (0 ... Voideliina kulkee helposti mukana vaikka laskutakin taskussa, joten hätävarana tämä versio kulkee helposti mukana. Slammer 2/2010 Sivu 025. TOKO EXPRESS POCKET Suositushinta: 14,90 Lisätiedot: www.toko.ch Maahantuoja: K. Kiillota. -10°C) & cold (-10 ... Hjorth Oy www.hjorth.fi Ohjeet Spreyaa pohjaan ohut kerros. Helppoudesta joutuu maksamaan voiteen kestävyydessä, eikä laskupäivän jälkeen voidetta pohjasta enää löydy. TOKO EXPRESS WAX -PYYHE Suositushinta: 2 Lisätiedot: www.toko.ch Maahantuoja: K. Hjorth Oy www.hjorth.fi Ohjeet Hankaa voidetta pohjaan liinan avulla. -20°C) Suositushinta: 24,90 Lisätiedot: www.toko.ch Maahantuoja: K
Paras olisi, kun sais kaikille lyhyet ja ytimekkäät pätkät. Se on paha, jos keksii vasta lopussa jonkun tempun. Kun kolmen tunnin sessarit -20 pakkasessa alkaa olemaan ohi ja kaikki muut valmiina lähtemään kotiin, niin ukko alkaa vasta lämmetä. Sitten keväämmällä näkee kenelle tulee pidemmät pätkät ja kenelle ei. Laskuvauhtispoteilla ei edes haittaa, että siellä on paljon jengiä. Ei tästä porukasta mitään nimilistaa kyllä pysty tekemään! Sun Digitoverit halus kysyä, että miten sä onnistut aina lentään baarista pihalle ekana, vaikka oot tavallaan semiskarppi jätkä, ja kaikki ne tyypit, jotka ei ole skarpeimmasta päästä, niin ei lähde sieltä kulumallakaan. Osa aktiivisempia ja osa ei. Kai niillä on takana siinä joku toiminimi millä tätä tomintaa pyöritetään. Reilisessarit ja ensi-illat on kyllä kauheeta sirkusta. Jos sen leffan sais karsittua vähän lyhyemmäksi, niin se ois hyvä. Mä en kyllä ymmärrä yhtään mitään, jos ne puhuu keskenään. Miten sä päädyit niiden renttujen remmiin. ja jotenkin sitten syntyi Digistyles. - Kyllä siinä tälläkin kertaa on varmaan paljon tyyppejä mukana. Ensi-illois- Sivu Teksti ja kuva Slammer 2/2010 028 Peter Hasselgren. Santtuun tutustuin ekana, joku reilu kolme vuotta sitten. Siitä ei pääse sitten kukaan kotiin, kun Jani Show lähtee käyntiin! - Hehe! Välillä sitä on vähän hidas lämpeemään. Miten Jani näin oikein pääsee tapahtumaan. megaprojekti tulossa jälleen ulos. - No suomenruotsalaisia on muutama, ainaki Mikke ja Danny. Selvennetään vielä vähän lukijoille tätä Digistyles kuviota. Sillon joskus me tehtiin Serenan jätkien kanssa omia leffoja ja Talman jätkillä oli pari eri porukkaa... Mulle tulee ekana mieleen: ruotsin kieli ja sirkushärdelli. Digistylesin nimen alla oon laskenut ihan alusta asti, mutta kyllä ne ukot kuvaili ennen mua vähän eri kokoonpanoillakin. Sitten tuli puheeksi, että pitäis lähteä jonnekin reileille mukaan, sitten laskinkin niiden kanssa loppukauden. - Kai alkoholilla oli jotain osuutta asiaan. Pakkohan se on vetää sitten vielä päälle. Välillä ollaan pienellä jengillä ja välillä sitten on vähän isompi kööri takana. Eikö sua koskaan ala ärsyttää, kun hommat vois saada tehtyä pienellä jengillä paremmin ja nopeammin, vai kuuluko teidän henkeen edes tehdä asioita kunnolla. Itelläki oli aika paljon sellasia juttuja viime leffassa mitä olisi voinut jättää pois. Vähän lähtee välillä hanskasta, kun on kavereiden kanssa liikkeellä, eli niiden piikkiin menee! Ehkä se sitte tasottaa tilannetta, jos mä oon kerta muuten niin skarppi jätkä. Digistylesin sessareilla on tunnetusti enemmän väkeä kuin Stokkan hulluilla päivillä. Edelliseen kysymykseen liittyen tiedätkö muuten mikä on Jani Show!. Mutta sitten, kun on joku sellainen spotti missä ei voi kauheella tahdilla vetää, niin onhan se puuduttavaa, jos joutuu vartin odottaa yhtä yritystä. - En kyllä tiedä. Se on ihan siitä kiinni paljon jengiä haluaa lähteä mukaan. - Se riippuu aika paljon spotista, että ärsyttääkö vai ei. - Huonoa tuuria. Kysyntää teillä tuntuu olevan, kun ensi-illat on aina ihan tukossa. Jätkät lisää vauhtia ja pyörikää enemmän! Kun tapasin sut ekaa kertaa viimekautena, niin ihan yllätyin kuinka noin rauhallinen ukko voi olla Digistyles-porukkaa. Chepa, Mikko ja Mikke kait hoitelee noita käytännön juttuja, mä itse vaan lasken ja hengaan mukana
Laskihan siellä vihdissä ainaki Pässi, Heiskari ja Backström, jotka veti hyvin ja on jäänyt mieleen jo niiltä ajoilta. Mikelle myös siitä, että se sietää mun vittuilua Espoosta. - Joo ei me sieltä noita Trulli Clanin jätkiä tunnettu. Kerro vähän Sorasalmen perheestä. Kun mä näin Terjen ensimmäisen kerran Alhon paipissa puskemassa mäkkäriä jäisessä paipissa, niin se kyllä yllytti laskemaan mut tosissaan. Simppikselle, että osaa porata kalliota ja Vesalle, että säilyttää mun autoa sen kellarissa. Miten mulle tulee Kiviset ja Soraset kokoajan mieleen. Nykyään noista Mankkaan kavereista ei kukaan enää paljoa laske. Sitten se lähti uudestaan skeittauksen kautta, kun piti sitten keksiä tekemistä talviksi. Vihdissä aloittelin ja mulla oli sinne kausari joku neljä vuotta, ennen kuin tajusin, että Serena on niin paljon parempi paikka. Nyt oon saanut pari kautta Union Fiven kautta Talmaan lipun kanssa. Oliko sulla mitään ahaa-elämystä, mikä sai sut nykyiselle tielle. Sitte Funsterilla oli joskus snowskatevideokisa, mihin laitettiin siinä pihalla kuvattu pätkä ja voitettiin matka Luoston Wappulounaalle snowskaten SM-kisoihin, eikä ees uskallettu osallistua. - Haha superlahjakkuus?! Nyt oot saanu väärää tietoa. Miten sä päädyit ylipäätään laudan päälle. Ai oot oikein Vihdin ukkoja! Noi Trulli-ukkelit taisi olla kuitenkin vähän vanhempia kuin sinä. - Ihan ekaa kertaa koetin lautaa isoveljien perässä joskus -97 Kommattivaarassa, kun oltiin siellä perheen kanssa. Sama pätee aikalailla kaikkiin lajeihin. Otetaan vähän vauhtia tuolta perheen puolelta, jos sieltä löytyisi lisää luurankoja. Ois kannattanut mennä tutustumaan, niin oisit Trulli Jani! Noista harrastuksista tuli mieleen, että kuulemma olet myös superlahjakkuus jalkapalloilussa ja snowskedeyksessä, jossa oot tainnut voittaa oikein jotain skabojakin. - Perheeseen kuuluu isä, äiti ja kaksi isoveljeä Slammer 2/2010 Teksti ja kuvat Sivu Peter Hasselgren 033. Kyl mä pelasin pienenä varmaan 10 vuotta jalkapalloa, mutta en mä siinä mikään superlupaus ollut. Jossain vaiheessa niitä snowskedejä oli kyllä paljon rinteessäkin, mutta johonkin ne vaan hävisi. Se touhu jäi sitten, kun tajusi, että lautailu on vaan niin paljon siistimpää. Nykyään se touhu on kyllä kokonaan jäänyt. - Ei siihen lautailun alottamiseen ollu mitään esikuvia, mutta kai sitten tuli noita Trulleja katottua ylöspäin, kun alko jotain tajuamaan tästä lajista. Eli nyt oon jotain 10 talvea viettänyt laudan päällä. Onhan se pallon potkiminen hiton hauskaa kavereiden kanssa silloin, kun sitä ei ota liian tosissaan. Joo unohdetaan tää osa nyt kokonaan ja keskitytään suhun vaihteeksi. Käytiin Mankkaan poikien kanssa siellä laskemassa, enkä mä tuntenu silloin ketään muita sieltä. Silloin siitä ei tullu yhtään mitään ja koko touhu unohtui pariksi vuodeksi. sua tässä haastiksessa. Pitäs varmaan etsiä jostain se snowskate ja lähtee taas kokeilemaan. Sinne on ollut kausari nyt joku 5 vuotta. Piti sitten jotain muuta kehittää ja tehtiin kaikennäkösiä reilivirityksiä meidän pihalle ja vedettiin niitä snowskedellä. Snowskeittaus oli joskus korvikkeena sille, kun ei saanu mistään kyytiä Vihtiin
Ja nyt vielä ihan uutena sponsorina saan Osuma Streetwearilta hengavaatteita. - Kela ja kesätyöt pitää rahotuksen kasassa. Se helpottaa paljon, että saa kamat tuolta Union Fivelta. Ainakin Elkku ja Kerkelän Toni, joka ton JTS Rail Tourin vei syksyllä. Ei kyllä tuu kauheesti seurattua kisameininkejä. - Sen verran oon, että Peetu on valittu ja se on varmaan kova siellä. Toi teidän juomasponsssi on kyllä liikaa! Jos unohdetaan noi olympialaisten lahjakkuudet, niin onko Suomessa sellaisia laskijoita, jotka ansaitsis nousta tonne huipulle. - Olihan ainaki siinä KBR-leffassa monta tyyppiä, jotka veti sen verran vakuuttavasti, että ne vois tonne maailmalle lähteä. Sitten vielä Ahjo hoitaa juomapuolen. - No tässä sopis sitten varmaan laittaa kiitoksia: äidille, iskälle, Elisalle, kavereille, sukulaisille, sponsoreille ja kaikille muilleki! Ja kiitos sulle Petsku tästä haastiksesta! Sivu Teksti Kuva Slammer 1/2010 036 Peter Hasselgren Jani Kääriäinen. Kyllä Suomessa muutenkin riittää hyviä laskijoita. Välillä, kun kattoo Talmassa jotain pikkujätkiä pyörimässä joka suuntaan hyndistä, niin ajattelee vaan, että itse on aloittanut saman ikäisenä vasta laskemaan! Joo tosi on. Anyway, lumilautailu on kallista puuhaa, eli ketä toimintaa tukee tällä hetkellä, sekä henkisesti että rahallisesti. ketä on kieppunut eniten ennen kisoja. Kai se on ihan luonnollinen juttu, että laji kehittyy ja jengi pyörii niitä tuplakorkkeja ja muutenkin aina vaan enemmän ja enemmän asteita. Toivottavasti joku suomalainen ottaisi voiton sieltä! Eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu, mutta kyllä mitalleille päästään, kun kerran Lumilautaliitosta niin luvattiin. Mut kai ne laskijat siellä itse tietää mitä tekee. Henkinen tuki ja pipot tulee Elisalta. Ja veti siinä muutkin hyvin, mutta en vaan muista kauheesti niitä nimiä. Onhan se vähän kuumottavaa touhua umpijäisissä paipeissa, kuten tässä on alkukaudesta jo nähty noita loukkaantumisia. Kiitos haastattelusta, onko loppuun jotain sanottavaa. Eli sieltä mä saan Forumin laudat ja Special Blendin vaatteet
Slammer 2/2010 Kuva Sivu Peter Hasselgren 037
Hän tiedust kiinnostusta eli lähteä lasket telumatkalle itäblokin maih in. Langan pääss ä huuteli Jon . Tilannet helpotti se, et ta tä sen hetkin en sijainti oli Mayerhofen, josta pääsee k ohtuu helpost junalla Munch i eniin. Lä iettiä htö oli selvä ja seuraavista viikoista taas ei mitään tiet oa. Sivu Teksti Kuva Slammer 2/2010 038 Joonas Mustonen Sami Tuoriniemi. Tarkkaa su untaa ei osatt kertoa. Eihän siinä paljon m tarvinnut. Oli helmikuu n alku, kun p uhelin soi. Ainoa u tieto mitä sain oli, että reissu kesto ois noin n 2 viikkoa ja h uomenna pitä lähteä kohti M is uncheniä ja si ellä nähdä Sami Tuorinie mi ja Tom Cop sey
Joonas ja Matti matkalla Jasnan huipulle, lunta tipahti suht hyvin mutta flätti valo aiheutti hieman mutkia matkaan. Slammer 2/2010 Sivu 039
Olin illalla todennut pakkaamisen olevan turhan vaikeaa, koska omien laskukamojen taso oli vähintääkin heikko. Matkaan päästiin yllättävän aikaisin aamulla. Junamatka sujuikin oikein mukavasti kevyillä kantamuksilla. Sieltä meille oli varattu viikoksi jonkinlainen majoitus. Asemalta vähän aamiaista mukaan ja siitä tutustumaan Samin tai paremminkin Onboardin toimistoon. Päätettiin pysähtyä tutustumaan Bratislavan kaupunkiin, joka oli matkan varrella. Siitä, että minkälaista laskemista, lunta tai mäkiä oli luvassa ei ollut tietoa. Viidensadan kilometrin jälkeen mieli oli jo vähän toinen. Itsellä oli sondia vaille kaikki, joten sellainen piti pikaisesti jostain hommata. Mattikin löytyi ongelmitta kaupungilta kyytiin, joten kaikki oli valmiina 800 kilometrin ajoon kohti Slovakiaa. Pienen tiedustelun jälkeen ukkojen reissusuunnitelmat lähti aukeamaan ihan mukavasti. Vaikka luultiin, että oltiin hyvissä ajoin liikenteessä, niin se ei auttanut edes lauantai aamuna. Unen tarve pisti tajun pois. Jonin lähettämä pakettikin oli jo saapunut, joten huoli siitä, että ois joutunut reissuun ilman kunnollista pulkkaa, oli poissa. Ei tarvinnut kuunnella sitä saksalaista iän ikuista huutamista. Liikenneruuhkat pääsi yllättämään heti alkuun. Sai pelätä, että tuleeko joku kadunmies ruuvaamaan meidän vanteet vauhdissa irti. Mukaan lähtisi vielä Matti Kinnunen, kulkuneuvona toimisi vuokra-auto ja varsinainen lähtö olisi seuraavana aamuna. Onnistuin jäämään pois oikealla asemalla, missä Sami oli jo vastassa. Tarkoituksena oli tehdä kymmenen päivän reissu. Se olikin yllättävän jännä paikka. Takapenkillä on mukava maistella maltaita. Toimistolla odotteli Tom. Suunnitelmana oli myös tehdä iskuja Puolan ja Tsekkien puolelle. Herra oli kuulemma jo noiden kolmas käyttäjä, joten oli pakko heittää uudet tilalle kun päästiin takas Onboardin toimistolle. Seuraavana aamuna seisoin juna-asemalla valmiina reissuun. Sami oli aivan innoissaan sateenkaaren Sivu Teksti Kuvat Slammer 2/2010 040 Joonas Mustonen Sami Tuoriniemi. Matin kengät oli suht räjähtäneet. Se tuli kuitenkin yksissä mielin selväksi, että lumivyöryvarustus pitää olla kunnossa. Onneksi Jon oli luvannut lähettää jotain uutta varustusta suoraan Samin toimistolle, jonne siis olin matkalla. Puolikas takapenkki alkoi tuntua liian ahtaalta ja läppärin akkukin loppumaan. Kaikki Munchenin Bemarin omistajat olivat lähdössä viikonlopunviettoon läheisille vuorille. Suuntana oli Slovakia, Jasna-Chopokin keskus. Meitä se ei Matin kanssa nyt niin pahasti haitannut, kun meillä ei oo edes ajo-oikeutta
Joonas ja mallikas bomb drop tail bone indy keskeneräiseksi jääneen hotellin toisesta kerroksesta. Slammer 2/2010 Sivu 041
Tässä vaiheessa alkoi jo vähän huolestuttamaan sääolosuhteet. Tämän rakennelman kyhäämiseen meni yllättävän kauan ja tuhoamiseen muuta yritys. Sivu Teksti Kuvat Slammer 2/2010 042 Joonas Mustonen Sami Tuoriniemi. Sieltä ukot haki rohkeasti eurolla jonkin sortin lihapiirakat kaikilla herkuilla mukaan. Ne oli ostanut sen kämpän joku 2-3 vuotta sitten ja alkanut järjestää Englannista matkoja Jasnaan. Paikka oli Propagan Snowboard Chalet, muutaman englantilaisen jäbän pitämä hostelli. Lämpötilakin oli jo reilusti plussan puolella, vaikka kello ei ollut edes puolta yhdeksää. Sunnuntaisin liikennettä rajoitettiin luonnonsuojelualueelle eli vuorelle! Onneksi talon väellä oli muutama minibussi, joihin kaikki mahduttaisiin. JASNAN NOPEAT NOUSUT! Aamu valkeni hyvin kirkaana ja keväisenä. Paistettua munaa ja makkaraa, rasvaista juustoa, valkoista leipää ja muroja. Oltiin keskellä kurapeltoa, siellä täällä ränsistyneitä taloja. Tyhjennettiin auto ja alettiin ottamaan tuntu- maa futikseen ja baarin shottirevolveriin. Meidän oli tarkoitus treffata Basa Stevulova, Slovakian toivo naislumilautailulle, heti Bratislavan jälkeen ja ajaa siitä samaa matkaa loppusiivu. Meillä oli hyvin tilava huone ja yleisestä oleskelutilasta löytyi "itsepalvelubaari", pöytäfutis ja televisio Xboxilla. Seuraava aamu olisi aikainen, koska tiedossa oli yhteiskyyti mäkeen. Ei ihan tällaista odotettu pihalta käsin. Erilaisia shotteja oli lähes 20, aina perus 40-potkusesta vodkasta 62-potkuseen keitokseen." värisistä taloista ja Hasselbladin filmi palo. Wallace ja Matt olivat mukana menossa. Vaikka eka hissi oli oikein mukavasti pehmustettu tuolihissi, sen nopeus oli käsittämättömän hidas, varmaan 2 km/h ja koko nousu oli oikeastaan tasamaalla. Ainoa miinus tipahti pikakahvista, mikä ei tosiaankaan auttanut heräämiseen pätkän vertaa. Mutta englantilaiset onkin teekansaa. Ainoastaan Matti pystyi vähän laittamaan kampoihin, muttei kuitenkaan voittoa lohjennut. Aikamme gpsiä huudatettuamme ympyräralli johdatti meidät takas oikealle tielle. Hieman epäilytti napata eka euron shotti lasista, mistä oli varmasti juonnu talon kaikki muutkin viinaa himoitsevat jalkapallohuligaanit. Hinta ei päätä huimannut, mutta ei ne piirakatkaan ihan loppuun asti maistunut. Ilmeisesti paikallisten tyyli oli ulostaa kadulle. Eka missio oli hissilippujen säätäminen, mikä Paulin avulla onnistuikin vallan mainiosti. Toisen karvaan tappion jälkeen shotti upposi jo huoletta, ei kai sellaisessa myrkyssä mikään pöpö voi elää. Siis keväisenä helmikuun alussa!. Ei muuta kuin hissiin ja nokka kohti toppia katsomaan lumitilannetta. Hissejä tuli vielä muutama lisää, ne onneksi meni sentään ylöspäin. He Matti ja wallride to fakie. Englantilainen aamiainen kuului majotukseen kaikkine herkkuineen. Perille päästiin 12 tunnin ajon jälkeen ja majatalo oli erittäin positiivinen yllätys. "Se, mikä kioskeista teki erikoismerkinnän arvoisia, oli niiden viinavalikoima. Päästiin hissin juurelle ja näky oli tyrmäävä. Kaupan päälliseksi oli tullut myös muutama koira, koska omistaja olisi kuulemma muuten listinyt ne. Tom osoittautui kovemman luokan peluriksi. Nyt se oli pahasti sulamaan päin, sillä aurinko lämmitti kuin juhannuksena. Loppumatka sujuikin sitten pimeässä pikkuteitä kurvitellen. Isäntinä toimi Paul, Wallace, Matt ja emäntänä Esther. Todettiin unille menon olevan tässä vaiheessa järkevää, ennen kuin homma lipsahtaisi käsistä. Ehkä pitkät kalsarit oli tänään liikaa. Lunta ei tosiaan ollut missään. Lunta oli, tai ainaki sitä oli ollut reilusti. Käytiin vähän jaloittelemassa paikallisessa lähiössä. Paulilla oli jotain tuttuja vuokraamossa ja saatiin kausikortit lainaan. Liekö majoneesissa vika vai rotanlihan maussa. Ylöspäinhän tässä oltiin menossa, pakkohan sitä lunta jossain oli olla. Oli se aika uskomatonta, kun joka talon nurkka ja rappusen alunen näytti jonkun vessalta. Oltiin tultu sen verran hitaammin, että Basa olikin jo kaukana meistä. Kun oltiin hetki ajettu, niin Mattia alkoi huikomaan, joten seuraava pysähdys oli joku rekkastoppi. Plus 10 astetta ja vettä päin näköjä ei lupaillut ainakaan urbaania katulaskemista
Slammer 2/2010 Sivu 043
Laskettiin yksi vuono alas, mistä päästin metsän siimekseen. Lunta alkoi tulemaan taas ihan kunnolla, niin päädyttiin raksaamaan wallrideä jonkun vesitankin kylkeen. Ilmeisesti Milania oli alkanut epäilyttää, että kannattaako mäkeen lähteä moisessa kelissä, herra päätti ilmestyä pari tuntia myöhässä. Jotkut spotit näytti ihan kivoilta, mutta sillä lumella oli turha kuvitella tekevänsä yhtään mitään. Alussa pikku nepitystä, sitten muutama takajykä kynsi, joissa kaikissa alastulot oli jokseenkin haastavassa kunnossa. Paikka oli jokseenkin kummallinen. Matin nosepressi, pelkästään auton valojen avittamana, suht sketsiä. "alkoi siinä itseäkin vähän arveluttaa miten kivaa se laskeminen mahtaa olla, kun eilen oli täysi kesä ja nyt pakkasta lähes kymmenen kunnon viiman kera. Eihän se kivaa ollut." innokkaasti esittelivät "so sick spotteja". Pis- tettiin kivi paperi sakset -turnaus käyntiin siitä, kuka lähtisi hakemaan kämpiltä läppärit. Lumitilanne tietenkin vähän painoi mieltä, mutta ei auttanut kuin painaa leuka rintaan ja lähteä kämpille. Illalla lähdettiin tutustumaan vieressä olevaan ravintolaan, mikä osottautui loistovalinnaksi. Tuuli oli yltynyt niin häijyksi, että ainoastaan alimmat hissit oli käytössä. Vaikka jotain siistejä löydettiinkin, niin paikallisten käsitys "sick spoteista" oli aika huono. Raksaukoilta oli jäännyt kaikenlaista levyä ja lautaa ympäri hotellia, joten kateltiin, jos löytyisi jotain mitä voisi hyödyntää. Jos Suomessa saa joskus varoa hiihtoturisteja, jotka ovat nauttineet muutaman oluen liikaa ruoan kanssa, niin täälläpä vedetään kioskista kahdella eurolla shottia joka nousuun. Ylöspäin oli turha hapuilla. Siinä nivelet paukkui. Taas oli yksi päivä takana, niin että ei saatu shotin shottia. Aamiainen äkkiä naaman, tällä kertaa teen kanssa, mutta ei sekään säväyttänyt. Siinä hetki meni ihmetellessä. Siitäkin oltiin jo ehditty kuulla hurjia juttuja. Muuta vedettävää ei keksitty, joten raksattiin ländi ja droppailtiin ikkunalaudalta siihen. Seuraavana aamuna on varmaan pakko ottaa varman päälle kaljalla. Ei voi sanoa, että streetin taso olisi ollut yhtään sen huonompi kuin mitä odotettiin, mutta niissä olosuhteissa se oli jopa ihan hauskaa laskettavaa. Se on tätä nykyä kova paikka olla internetin ulottumattomissa parikin päivää. Oli kaikki perusburgerit ja pikkusuolaset. Varmaan viisikerroksinen raudasta ja tiilestä rakennettu hotellin alku. En yhtään osaa sanoa mikä sen tarkotus oli, mutta siinä oli ihan kiva käydä kääntyilemässä. Tällä kertaa ylös päästiin omalla autolla. Eihän se kivaa ollut. Kunnon lumimyräkkä oli hyökännyt jostain yön aikana ja lumi oli peittänyt maan. Joissain kohdin oli ihan kivasti uutta lunta, mutta juuri kun pääsi herkuttelemaan putikkakurveja, niin kosahti johonkin umpijäiseen möykkyyn. Droppi ei ollut mikään iso, mutta ländi oli muutaman kerran jälkeen sen verran flätti, että alkoi polvissa tuntumaan. Perillä oli tarkoitus tavata meidän opas, Milan, heti ysiltä. Päivä alkoi olemaan niin pitkällä, että piti siirtyä hisseillä takaisin autolle. Basa osasi kertoa vähän vinkkiä mahdollisista suorituspaikoista ja soitti jonkun kaverinsa meille oppaaksi seuraavaksi päiväksi. Hommat oli jätetty täysin kesken noin kymmenen vuotta sitten rahotusongelmien takia, eli seinät oli pystytetty kattoa myöten, mutta sisustus oli jäänyt kokonaan tekemättä. Basa liittyi meidän masentuneeseen seuraan ja johdatti meidät jonnekkin vanhalle hylätylle hotellille. Pientä pakkasta ja täysin sininen taivas. Sitä alettiin kantamaan tankin Sivu Teksti Kuvat Slammer 2/2010 044 Joonas Mustonen Sami Tuoriniemi. Siellä oli kiva rallatella ja koitettiin ampua pöllytyskuvia, muttei ihan pöllynnyt tarpeeksi. Illalla lähdettiin vielä kaupunkiin Basan kanssa syömään. Erilaisia shotteja oli lähes 20, aina perus 40-potkusesta vodkasta 62-potkuseen keitokseen. Aamu lähti käyntiin täysin erilaisessa kelissä. Löydettiin limusiinimallinen trukkilava, joka painoi varmaan 500 kg. Se, mikä kioskeista teki erikoismerkinnän arvoisia, oli niiden viinavalikoima. Siinä se nyt sitten mureni pikkuhiljaa. Alkoi siinä itseäkin vähän arveluttaa miten kivaa se laskeminen mahtaa olla, kun eilen oli täysi kesä ja nyt pakkasta lähes kymmenen kunnon viiman kera. Ainakin yksi reissun tavoitteista saatiin täytettyä takajykä Slovakiassa done! Koko parkin huimin juttu oli lopussa sijaitseva iso sileäpintainen lumikasa. Inrunin tekeminen lumesta oli mahdotonta, koska tankki seisoi kolmen metrin korkeudessa. Näkyvyys oli nolla ja ukko vei meitä huoletta vuoren eri kolkkiin. Milanilla homma pysyi kuitenkin hanskassa. Ikävä totuus yllätti meidät heti hisseillä. Hyvän ruoan ja halvan oluen lisäksi siellä oli wlan, mikä sai joka pojan tanssimaan. Onnistuttiin jotain kuvia nappaamaan, joten pidettiin tauko paikallaan ja alettiin suunnittelemaan seuraavaa mahdollista obstaakkelia. Tom sen tietenkin hävisi. Muutaman loskasen metsälaskun jälkeen suunnattiin streetille. Mitä ylemmäs vuorta päästiin, niin sitä mukaa näkyvyyskin heikkeni olemattomaksi. Ravintolasta ei sitten ennen nukkumaanmenoa poistuttu. TurisTina vyöryluokassa Seuraavana päivänä rynnättiin mäkeen hirveällä innolla, koska keli oli mitä parhain. Hissiaseman vieressä oli rivi pieniä kioskeja, joissa kaikissa oli sama menu vähän eri hinnoilla. Lopulta pitkissä kalsareissa kesäkeleillä laskeminen alkoi uuvuttaa siinä määrin, että pienen palaverin jälkeen (jossa todettiin, että kuvattavat jutut nolla) päätettiin suunnata kahvioon maistelemaan paikallista olutta, joka oli halvempaa kun pullovesi Suomessa
Poliiseilla on kuulemma tapana käydä ruuvaamassa vähän eri rajoituksia kyltteihin. 12 tuntia laskukamoissa alkoi olemaan ihan riittävästi. Laskeminen oli kivaa, huolimatta erittäin huonosta näkyvyydestä ja siitä, että vyöryvaara oli huomattava. Matti sai aloittaa. Se lyhyt haikkaus oli hyvin raskas ja aikaavievä. Jotain oli tehtävä. Onni olikin tällä kertaa mukana ja jo parin yrityksen jälkeen homma alkoi sujumaan. Siihen matkaan saatin hyvät ajo-ohjeet, lisäksi meille korostettiin, että nopeusrajotus oli 50 km/h, vaikka kyltti näyttäisikin muuta. Ei niinkään. Kun päästiin alas, niin vyöryn mukana mennyt heebo heitti jo ylävitosia kavereille ja jatkoi temmellystään. Lähdettiin illalla vielä käymään Frisco-marketissa ostamassa vähän lisää evästä. Rehtiä menoa! Uusi päivä uudet kujeet. Keli jatkui samanlaisena. Laskuvauhdit sai helposti ja pieni raksaus riitti. Siinä sitten kamerat valmiiksi ja ukko alas tornista flätille, mutta ei siihen ländiin ollut mitään mahdollisuutta ländätä. Siinä sitten vähän jänniteltiin kaverin puolesta ja lähdettiin alaspäin niin nopeasti kuin päästiin. En tiedä mitä kaverit oli vetänyt vai näytettiinkö me tosiaan niin tyhmiltä. Arvottiin Matin kanssa vuorot, jotta Samin olisi vähän helpompi työskennellä. Kun inruni alkoi sortuilemaan, niin raksattiin Matin laskujen jälkeen paikat kuntoon ja jätettiin spotti odottamaan toista kertaa. Apua niistä ukoista ei ollut, kun ei ne edes tolpillaan pysynyt. Matti löysi yhden haikkausmatkan päässä olevan dropin. Päätettiin jatkaa matkaa ja tulla mahdollisesti pimeällä takaisin. Lähdettiin samaan vuonoon, jonka Milan oli meille pari päivää aikaisemmin näyttänyt. Noin 50 km päässä sijaitsi laskettelukeskus, josta oltiin saatu vinkkiä. Itse en edes ehtinyt ylös, kun sieltä lähti joku iloinen laskettelija kaulaa myöten lumessa vyöryn mukana alas. Mies ajelikin tankin ylös asti, mikä näytti aluksi täysin mahdottomalta. Siellä oli kuulemma myös mäkihyppytorni, josta voisi olla jotain iloa. Ainakin kavereilla hupia riitti. Lähdettiin vielä eiliselle vesitankille kokeilemaan onnea. Löydettiin yksi aika äkänen kinkki, mitä pystyi vetämään. Paikallisia laskettelijoita oli yllättävän paljon liikenteessä, niitä ei paljon vyöryt jännittänyt. Aamulla huomattiin, että lunta oli tullut koko yö. Ei myöskään viitsitty ostaa hissilippuja kyseiseen keskukseen, koska ei se kovin kummoiselta näyttänyt. Ajeltiin sitten ympäri kylän raittia ja etittiin reilejä. Eihän siinä, me oltiin nyt alhaalla ja kaikki mahdolliset kuvauskohteet oli ylhäällä päin. Siinä, kun päät punaisena punnerrettiin, paikalle saapui pari paikallista sienipäätä, joita touhu huvitti hyvin suuresti. Sitten takas töihin ja parkkiin raksaamaan tynnyriä sen ison lumikasan päälle. Slammer 2/2010 Sivu 045. Vähän epäillen lähdettiin matkaan, eikä me sieltä mitään löydettykään. Jätettiin ränni jäätymään yön yli ja lähdettiin kämpille lepuuttamaan. Jos nalli napsahti kohdalle, niin siitä lähdettiin siltä istumalta pankkiautomaatille nostamaan poliiseille viiikon tili. Iloiset lokaalit ja niiden kämppä Tom, Jooonas, Basa ja Matti futiksen ja oluen kimpussa tynkä kisojen jälkeen. viereen. Laskeminen oli hieman hankalaa kapeassa suhteellisen jyrkässä jäisessä rännissä, kun kaikki lumet oli alhaalla. Wallacella oli näyttää muutama kuva, missä se oli käynyt hyppimässä. Kolmen tunnin raksauksen jälkeen alkoi näyttää jo ihan hyvältä, tai sitten oli jo niin pimeetä, ettei enää nähnyt kuin huono se oli. Sitä tuli edelleen hyvinkin runsaasti
Joonas ja tree ride to fakie keskellä Jasnan metsiä. Sivu Teksti Kuvat Slammer 2/2010 046 Joonas Mustonen Sami Tuoriniemi
Kilpailut oli tarkoitus vetää läpi tasaisella sijaitsevalla reilun kymmenen metrin hyppyrillä. Mäestä pois ajaminen jaksoi aina piristää. Reissu alkoi olemaan 12 tunnin ajomatkaa vaille valmis. Kuten reissun muutkin päivät, päivä oli pitkä, eikä saatu aikaseksi niin paljoa mitä oltaisiin haluttu. Viimeinen päivä mäessä ei aiheuttanut mitään toimeenpiteitä. Paikallisten tapojen mukaan juomat juotiin ilman lantrinkeja. Mukaan lähti myös Basa, joka oli jo hoitanut meille majoitukset valmiiksi. Ehdin vielä vetää yhden vedon persiilleen, kunnes tuli vähän outo olo ja muisti pamahti pois. Oli yllättävän haastavaa osua vähän käyrään ja notkolla olevaan puuhun. Laskeminen olikin siihen astisen reissun parasta. Onneksi Basa puhui meille kuin ihmeen kaupalla kyydin hotellille takaa tulleelta poliisiautolta. Lähtö sulkisi myös seuraavan päivän pois, koska sääennusteiden mukaan luvassa oli darraa. Vastatuuli oli niin kova, ettei ollut mitään saumaa saada vauhtia pelkästään rinnettä laskemalla. Rehtiä menoa!" Kannettiin sitä isoa vanhaa bensatynnyriä koko parkin läpi. Olot olivat sen mukaiset. Kunnon pöllytystäkin pääsi vihdoin harrastamaan. Matti meni ekaksi ja vauhdit osui ihan kohdalleen. Lähdettiin vielä illalla käymään edellisillan kinkillä. Kaikki meni ihan hyvin kunnes se leipo. Siinä meni puolisen tuntia kysellessä viime päivien tapahtumia, kunnes muisti alkoi taas palailemaan. Auton valoilla saatiin sen verran valaistusta, että Matti pääsi hyndeä kohden. Mutta starttilupaa ei missään vaiheessa tullut, koska tuuli yltyi ja lunta alkoi kertymään vauhtimäkeen siinä määrin, ettei kelkastakaan ollut apua. Raksattiin pieni meno käyrää puuta päin, sitä hinkkailessa menikin nopeasti loppupäivä. Sami joutui alistumaan ja heti aamulla oli kisajoukkue pakattuna autoon. En ollut lyönyt päätä missään vaiheessa, mitä nyt vähän olkapää osui leukaluuhun. Ei taida tuolla päin olla liukkaan kelin ajo-opetusta, sen verran monta autoa nähtiin ojassa, vaikka ei ne ajokelit nyt ihan niin haastavat olleet. Mäkeen lähdettiin vähän kankeasti ja Jasnaan päästiin vasta iltapäivällä. Matti ja Sami jäivät kämpille hierottaviksi, me lähdettiin Tomin kanssa ravintolan puolelle nollaamaan päivä. TAJUTTOMUUDEN RAJAMAILLA Aamulla näkyvyys oli sen verran hyvä, että uskallettiin lähteä toiselle puolelle vuorta. Saatiin kipurahoiksi 150 mieheen, koska oltiin sentään Suomesta asti tultu kisailemaan. Tom ei kuitenkaan osannut saunaa arvostaa. Esiintyjiä oli räppäreistä hevareihin ja kansa oli ilmeisesti jostain lämmikkeestä hurmoksessa. Tätähän tässä oli koko reissu kaivattu! No mutta ensin mäkeen, joka oli juuri niin jäinen miltä näytti. Liekkö syynä herkkä nahka tai sitten kiinnostus muutamaa alastonta mammaa kohtaan, jotka seikkailivat altaiden puolella. Nähtiin jopa reissun ensimmäisiä vitosia. Lopun ajan Tom viettikin porealtaassa hymyssä suin olut seuranaan. Siinä puskettiin ja puherrettiin sitä joka asentoon, kunnes voitiin todeta, ettei siitä vaan voi saada mitään järkevää aikaiseksi. Olimmekin hyvissä ajoin viinakioskeilla nostamassa lähdön maljaa. Illalla käytiin vielä tiukkaa vääntöä siitä, että lähdettäisiinkö seuraavana päivänä Donovalyyn, missä olisi Quiksilverin kisat. Hypittiin pusikoissa ja ollailtiin pikku droppeja. Itse olin jo varma, että nyt lähti loputkin rahat, mutta ei! Nämä poliisiherrasmiehet vielä auttoivat matkalla jonkun seurueen auton pois ojasta ja voin sanoa, että sillä suoralla ei ojaan pystynyt ajamaan ihan selvinpäin. Matka osoitti sen, että vaikka olisi joka päivä 10-12 tuntia touhuamassa laskukamat niskassa, niin kuvia voi tulla saman verran kuin tunnin sessareilta Teijon pipessä. Ei edes Sami, joka seikkaili salamoidensa kanssa pienillä jäälautoilla. Eihän kukaan voi viettää viikkoa Slovakiassa ja muistaa siitä jotain. Päivän päätteeksi pojat pääsi maistamaan paikallista tulijuomaa. Slammer 2/2010 Sivu 047. Päästiin turvallisesti hotellille, mutta omaan huoneeseen jouduttiin murtautumaan parvekkeen kautta, koska Matti ja Tom olivat menneet edeltä ja lukinneet ovet. Sessarit loppui, kun hyvä kuva oli saatu, eikä kukaan ollut tippunut jokeen. Viereinen Liptovsky Mikulaksen kaupunki tarjosi meille edukkaan kolmen tähden ja yhden plussan hotellin. Lopulta tämä idän seikkailu kutistui siis reilun viikon Slovakian vierailuksi. Itsellä taloudellinen tilanne ei väliin jättämistä mahdollistanut. Tunnelma alkoi alueella yltymään jo ihan kovemman luokan festariksi. Myös moni muu oli huomannut laskemisen hauskuuden, joten paikat oli aika hyvin koluttu, mikä teki kuvaamisesta taas vähän vaikeampaa. Matkalla alas löydettiin sillankaide, mikä vaikutti ihan hyvältä suorituspaikalta. Muutaman tunnin ajon jälkeen päästiin perille, vietiin kamat hotellille, lähdettiin rinteeseen, josta saatiin numerolaput niskaan ja mukaan annettiin myös pieni kisapaketti, joka sisälsi muiden eväiden lisäksi Playboyn. Lähdettiin tyhjin käsin takaisin kämpille, jossa meidän piti pakata loputkin kamat pois uusien asukkaiden alta. Ihmetystä herätti, että he vetivät moottorikelkalla vauhtia sen kokoiseen hyndeen. Tässä vaiheessa tuuli alkoi puhaltamaan niin villisti, että tuomaristo päätti jakaa rahat kaikkien niiden kesken, jotka uskaltaisi uhmata luonnonlakeja ja hypätä vielä kerran näytöksen vuoksi. Jos nalli napsahti kohdalle, niin siitä lähdettiin siltä istumalta pankkiautomaatille nostamaan poliiseille viiikon tili. Itse lähdin perään, mutta mun kuskilla taisi olla vähän voimakkaampi kaasupeukalo, koska elämä vilahti silmissä ja ländi oli taakse jäänyttä elämää. Tarvittiin kuitenkin vielä yhdeksi yöksi yöpaikka, jotta päästäisiin vielä kerran mäkeen. Ei muuta kuin narun jatkeeksi ja uudella vauhdilla kohti nokkaa. Mukavasti tuntui painetta eilen täräytetyssä kuupassa, muttei onneksi pahemmin käynyt. Uusi yritys ja muutaman kerran jälkeen vauhdit alkoi osua. Jäinen virtaava joki ei houkutellut allekirjoittanutta liikaa, niin annoin Matille kunnian kokeilla. Aamulla jouduttiin toteamaan, että sääennusteet piti paikkansa. Jälkikarkeloissa saatiinkin tunnelma kattoon. Tuuli puhalsi puuskittain sellaisissa lukemissa, ettei tiennyt mihin joutui. Haluan korostaa, että tarinan hahmot olivat fiktiivisiä ja tapahtumat keksittyjä. Siinä oli taas kakstoistatuntinen päivä purkissa. Taisto Slovakian mestaruudesta alkoi. Homma selvisi heti ekan flätille suuntautuneen hypyn jälkeen. Oltiin jo päästy festaritunnelmaan mukaan, joten emme täysin murtuneet, vaikka hypyt jäi väliin ja suurimmat rahat saamatta. Jotain materiaalia onnistuttiin kuitenkin saamaan. Lasit ja taskut tyhjeni, joten oli aika lähteä takasin hotellille, joka ei löytynyt ihan kulman takaa. Olo parani, mutta vähän jäi odottava olo, että tuleeko vielä oksennus tai jotain muita jälkiseurauksia. "Poliiseilla on kuulemma tapana käydä ruuvaamassa vähän eri rajoituksia kyltteihin. Hylättiin tynnyri, kerättiin kamat kasaan ja suunnattiin kämpille. Tämähän tarkoitti ihan hyvää tiliä, koska potissa oli 6000 , eikä kisaajia ollut juuri kymmentä enempää. Oli aika jännä olo olla keskellä pimeää lähiötä ilman mitään muistia miten sinne oli tullut tai missä viime päivät oli ollut. Hyppiminen ei kuitenkaan lopunpelein ollut niin kivaa, joten lähdettiin syömään lounasta ja odottamaan uusia ohjeita. Jouduttiin tarpomaan polvia myöten hangessa keskellä yötä. Laskupäivä oli mennyt ihan totaalisesti ohi. Heti, kun saimme itsemme hotellin asiakkaiksi, painuimme kylpylän puolelle saunomaan. Sami oli sitä mieltä, että kisat jäisi väliin, koska kuvia tarvittiin lisää ja niitä ei varmasti tulisi kyseisistä karnevaaleista
Suomessa on todennäköisesti suksittu jo ainakin 6000-7000 vuotta. Voi ainakin spekuloida, että hiihtely on vanhinta olemassa olevaa suksea huomattavasti vanhempi tapa liikkua paikasta toiseen. Jos vertaa suksen ikää vaikkapa matkapuhelimen ikään, voi huoletta todeta, että hikilankku on huomattavasti koetellumpi laite. Vanhin löydetty ei varmastikaan ole kaikkein vanhin. Vanhin soisen maamme kamarasta kaivettu suksi on radiohiilitutkimuksella määritelty karkeasti 5200 vuoden ikäiseksi. Ja jos eivät tiedä, niin tiedoksi: huonointa suksissa on tietysti se, että niillä laskeminen ei ole läheskään yhtä hauskaa kuin lautailu. Toisin kuin Noksun kalikoiden ominaisuudet, on suksen niin hyvät kuin huonotkin puolet jo varsin tarkkaan selvitetty. Se pieni ero SukSien ja laudan välillä Vaikka vertailevaa tutkimusta suksien ja lautojen välillä ei olekaan tehty kuin vasta 400 vuotta, kaikki lautailijat varmastikin tietävät suksien huonoimman puolen. Hikilankkujen hyvistä puolista ei kaikilla nykynuorilla välttämättä ole kovin selkeää käsitystä, joten todetaan nyt sekin tässä: Niillä on hyvä hiihtää kouluun kesät talvet! Sukset onkin tehty paikasta A paikkaan B siirtymistä varten. Sikäli mikäli A:n ja B:n välillä ei ole alamäki, vaan Sivu Teksti Slammer 2/2010 048 JJ Henttonen. Viisi vuosituhatta R&D:tä on kattava tutkimus millä hyvänsä mittapuulla, Nokian konttoreissa moisesta voi vain haaveilla. Hiihtäminen on perinteinen tapa liikkua lumisessa luonnossa
tasamaa tai jopa ylämäki, ovat nämä kippurakärkiset tarvekalut kiistatta lautaa paremmat. Sijoituksen voi kuitenkin laskea vähintään viidelle vuodelle, ennemminkin kymmenelle, ja jos vuosikymmenessä saa splittipäiviä kasaan 50-100, on rahojen splittiin käyttäminen jo varsin järkevä sijoitus. Helppoa ja yksinkertaista, ainakin periaatteessa. Ja sillä liikkuminen on kevyempää kuin lumikengillä kävely, koska splitti suksimoodissa ei uppoa hankeen yhtä helposti kuin lumikengät, jolloin myös voimia säästyy itseasiaan - laskemiseen. Splittejä ei ainakaan toistaiseksi myydä lähimarketissa. Mäen päällä splitattu lauta liitetään taas yhteen, "Suksiparia" pitää kasassa hommaa varten kehitetyistä sidesysteemistä ja 2-4 metallisesta koukusta rakennettu mekanismi. Eli kun takamaastojen valloituskin sujuu laudalla kuin leikki, ei mitään tekosyytä suksilla laskemiseen enää ole. Kun pakettiin lisätään teleskooppisauvat, sekä takamaastoissa välttämättömät piippari, lapio, sondi ja reppu, ynnä muu mahdollinen rompe, palaa massia helposti reippaasti yli 2000 . Toki splitti itsessään on painavampi kuin normaali lauta, mutta se on kevyempi kuin lauta ja lumikengät. Lautailun ylämäki-alamäki -dilemma on kuitenkin ratkaistu, jo parikymmentä vuotta sitten. Se on useimmissa tilanteissa myös paljon juohevampaa ja vähemmän rasittavaa kuin lumikenkäily. Olennaisin etu splitistä on se, että retkireppu kevenee melkoisesti verrattuna lumikenkäilyyn. Niille, jotka viettävät enemmänkin aikaa takamaastoja tallaamassa splitti on itsestään selvästi ainoa oikea vaihtoehto. Alamäessä lauta on toki ylivertainen suksiin verrattuna, mutta kaikkiin alamäkiin ei ole rakennettu nousemista helpottavia mekaanisia laitteita, tai sellaisten käyttöön ei vain ole halua tai mahdollisuutta. Pitoa lipsumista vastaan tarjoaa suksihommiin jo esihistoriallisella ajalle kehitetyt nousukarvat eli "skinit". Splitti toimii ainakin välttävästi myös ääriolosuhteissa, joten se on takamaastojen miehille ja naisille todella varteenotettava menopeli. Splitboardin ainoa varsinainen todella huono puoli on sen hinta. Härmäläinen splittaaja joutuukin turvautumaan joko nettikauppaan tai vaihtoehtoisesti kotimaiseen käsityöhön. Tai ainakin lautailupopulaation karvanaamaisimmalle marginaaliporukalle. Split it! Halkaistun "suksi-laudan" eli splitboardin toimintaperiaate on nerokas: ylämäkeen hiihtelyä varten lauta halkeaa pituussuunnassa kahtia suksiksi. Lumikengillä noustessa repussa on lauta ja laskiessa taas lumikengät, ja molemmat painavat melkoisesti. Splitillä liikehtiessä repussa ei ole kumpiakaan, kun nousu- ja laskuväline on yksi ja sama kapistus. Halvin vaihtoehto on hankkia netistä saatavilla oleva "split-kit", jonka voi asentaa itse halkaistuun tavalliseen lautaan. Valmiiksi halkaistuja lautoja nimittäin tuotetaan paitsi valtameren takana myös Vanajaveden rannoilla: suomalainen Powder Flower on ottanut splitit ohjelmistoonsa. Pehmeässä lumessa eroa ei kuitenkaan käytännössä huomaa ollenkaan, ja pehmeää luntahan splitillä nimenomaisesti jahdataankin. Splittaaminen on todella paljon helpompaa kuin jalkapatikalla kiipeäminen. www.splitboard.com www.voile-usa.com www.powderflower.com Slammer 2/2010 Sivu 049. Laskuvälineenä splitti ei ole aivan yhtä hyvä kuin tavallinen lumilauta. Alamäki ei siis ole lautailussa ongelma, mutta ylämäki voi olla. 80/90-luvun vaihteessa joku tuntematon neropatti sai älynväläyksen: koska sukset ovat niin oivat vehkeet nousuun, tehdään lumilaudasta sukset! Leonardo Da Vincin saavutuksiin verrattuna tämä ei ehkä ole mikään maailman mullistavin keksintö, mutta se mikä on pieni askel ihmiskunnalle, voi olla isohko steppi ihmiskunnan lumilautailevalle osalle. Otollisissa olosuhteissa splitillä "skinnaaminen" on käytännössä ihan yhtä helppoa ja nopeaa kuin suksilla hiihtely. Keskimääräinen lauta-side-skini -setti kustantaa pitkälti toista tuhatta euroa. Siteinä ei ole perinteisiä rotanloukkuja, vaan niiden virkaa ajavat samat sträpäyttimet kuin laskiessakin, asemointi vain muuttuu. Vanhan laudan sirkkelöinti onkin ehkä suositeltava vaihtoehto niille, joilla ei ole tarpeeksi paksua lompakkoa, sekä niille, jotka haluavat selvittää kiinnostaako homma ylipäätään. Splittihän on keskeltä halki, joka luonnollisesti vaikuttaa välineen laskuominaisuuksiin
Niillä leikkiminen on todella hauskaa, enkä voisi keksiä parempaa tapaa saada fiiliksiä lumilaudalla laskemiseen kun vaihdella noboardista välillä lumilautaan." -WOLFGAN NYVELT Sivu Kuva Slammer 2/2010 050 Scott Sullivan. "Aloimme ystäväni Steven kanssa rakentamaan noboardeja autotallissa joskus 2006. Me itseasissa kutsumme niitä powsurfereiksi tai snowsurfereiksi. Olin puuhastellut Salomonin puuterilumiskeittien parissa, joten tiesin entuudestaan, kuinka rakennella lautoja. Noboardien rakentelu on hyvää ajanvietettä, kun odottelee itävallassa dumppia. Puuteriskaten ansiosta päädyimme laskemaan ilman siteitä ja siitä hetkestä lähtien aloimme kehitellä vanhojen lumilautojen muodoista parempia noboardeja
Ja lasketaan edelleenkin. Turkissa on tosiaan shreddattu jo vuosisatoja. nousu on lähtöisin, oli vuonna 1998 niin paljon superkevyttä ja pehmeää putikkaa, että siteiden löytäminen ja niiden käyttely syvän lumen keskeltä oli lähes mahdotonta, siksi ne yksinkertaisesti jätettiin pois. Testipaikkana toimi Tamokin Mustikkamäen alarinteet, jotka ovat melko loivia, mutta monipuolisuudessaan varsin hauskoja temmellyskenttiä. Pienemmänkin knöölin laskeminen upottavassa lumessa aikaansaa kelpo kiksit ja pidemmän pätkän köröttely tuottaa NoboardiN Nousu Viime vuosituhannen parina viimeisenä vuotena retkue kanadalaisia laskijoita innostui parin sattumuksen seurauksena siteettömästä laskemisesta. Siteiden avulla saavutettiin paljon, laskemisesta tuli huomattavasti helpompaa, mutta jotain, ehkä jopa jotain olennaista, myös menetettiin pulttaamalla lautaan kiinnikkeet jalkoja varten. Syynä siteittä laskemiseen on noboard-legendan mukaan se, että Revelstoken vuorilla, josta harrasteen uusi Slammer 2/2010 Teksti Kuvat Sivu JJ Henttonen Saku Knopp 051. tangentin suuntaan erittäin helposti, noboard-järjestelyä paranneltiin Rizen laz lautojen ja Poppenin snurferin tapaan lautaan kiinnitetyllä naruvirityksellä. Kumigrippi on laudassa kiinni jotakuinkin samoilla kohdin kuin missä siteet normaalisti ovat. Rizen vuoristoisessa ja lumisessa turkkilaismaakunnassa on maailman vanhin lumilautakulttuuri, ja myös maailman vanhimmat ja pisimpään lautailua harrastaneet lautailijanestorit. Eikä niitä sen jälkeen enää kiinnitettykään takaisin, koska huomattiin, että siteittä laskeminen on hauskempaa. Noboardilla laskeminen osoittautui maineensa veroiseksi: se on erittäin hauskaa. rocker-lauta, johon oli kiinnitetty Burtonin valmistama noboard-grippi. Siteittä tapahtuva lautailu on kuitenkin aina ollut käytännössä lähes jokaisen lumilautailijan tapa pitää hauskaa. Pyrkimys on kuitenkin, että laudalla seistään vapaasti ja apunarua käytellään mahdollisimman vähän. Lautana oli K2:n Gyrator, joka on ns. Siteet lautaan asennettiin vasta 1970-luvulla. Lisäksi, koska siteetön lauta pakenee laskijan jaloista esim. Kun Revelstoken posse tallensi toimintaansa digitaaliseen formaattiin ja alkoi julkaista noboard-leffapätkiä netissä, laji alkoi levitä. Noboarding pysyi joitakin vuosia pienemmän takamaastoissa huvitelleen piirin omana juttuna, mutta muutamia vuosia sitten hommasta alkoi kantautua huhuja joka puolelle lautailumaailmaa. Lumisurffilaudan siteet esiteltiin suuremmalle yleisölle Jake Burtonin toimesta snurffauksen nationals kisoissa 70-luvulla. Noboardista muodostui kiertueen ansiosta jonkinlainen ilmiö ja käytännössä ainakin kaikkien vannoutuneimpien lautailijoiden mielenkiinnon kohde. TesTi Testasimme noboardia viime keväänä PohjoisNorjan Tamokissa. Snurfferissa, sen enempää kuin Lazissa tai Paavon laudassakaan, ei ollut siteitä. Kanukit nimesivät lautailumuodon noboardingiksi. Koska lumilaudan pinta on sinällään varsin liukas, kehittelivät Revelstoken noboardaajat lautoihinsa pitoa lisäävän kumigripin. Koska side oli tietyssä mielessä edistysaskel lajin evoluutiossa, ne saavuttivat käytännössä välittömän suosion. Suurempaa suosiota harraste ei kuitenkaan ole sitten 70-luvun nauttinut, eikä sitä ole pidetty varsinaisena legitiiminä lautailumuotona. Naru, joka ainakin nykyään on itse asiassa nailonista valmistettu nauhatuubi, jonka sisällä on pätkä tukevaa kumilankaa, ei kuitenkaan ole laz/sburfer tyyliin kiinni laudan kärjessä, vaan kumigripin etu- ja takareunassa. Laz on myös hyvin samanlainen kuin Slammerissä vuosi sitten esitelty Suomen ensimmäisen lumilautailijan Paavo Kärkkäisen Rovaniemellä 1960-luvun lopussa kehittelemä laskuväline. Nauhan avulla laskija voi tarpeen mukaan vetää lautaa jalkojaan vasten, ja näin lisätä pitoa ja estää lautaa karkaamasta. Viimeinen, tai ensimmäinen, ihan miten vaan, naula suosion arkkuun oli noboard crewn kuvaaman Yes to the No elokuvan pääseminen mukaan legendaariseen Banff Mountain Film Festivaliin ja etenkin sen maailmankiertueelle. Rizen vanhin vetäjä Selim*, joka on yli 70-vuotias, on lautaillut jo rapiat 60 vuotta, ja laskee edelleenkin aina kun on mahdollista. Ja siihen on hyvät syynsä, muun muassa se, että se on erittäin haastavaa, mutta myös siksi, että pelkällä laudalla laskemisessa on ihan oma fiiliksensä. Poppenin snurffereita myytiin USA:ssa ja muualla 1970-luvun loppuun tultaessa yhteensä puolisen miljoonaa. Tai ei ainakaan kuin ihan viime aikoina. Nykytiedon mukaan lumilautailu keksittiin ensimmäisenä Turkissa, jotakuinkin nelisensataa vuotta sitten. Laudalla siis laskettiin siteittä satoja vuosia. Laz on simppeli kahdesta toisiinsa poikkipienoilla kiinnitetystä laudanpätkästä, sekä keulaan kiinnitettävästä narusta rakenneltu konstruktio. Käytännössä kyse on siis lähes tismalleen samanlainen värkki kuin legendaarinen snurfer, jonka lumilautailun keksijänä pidetty Sherman Poppen rakenteli joskus 1960-luvun alussa USA:n Michiganissa. Selim oppi lautailun jalon taidon isoisiltään, jotka puolestaan olivat oppineet sen omilta isoisiltään, ja niin edespäin, ainakin hamalle 1600-luvulle saakka! Rizen ripperit kutsuvat laskuvälinettään laz-laudaksi
Aluksi laskeminen oli varsin vaikeaa ja haasteellista, mikä teki siitä myös antoisaa, koska ainakin tuntui siltä, että joka laskulla oppi jotain uutta. Muutaman totuttelukerran ja piskuisen dumpin jälkeen siirryttiin jatkamaan testiä Mustikan alarinteen yläosaan, jossa on tarjolla hieman pidempiä ja vähän jyrkempiä lojotuksia, luonnonpaippeja ynnä muuta kivaa. Kaatuilua tapahtui käytännössä aina, kun lauta ns. Superhauskaa hommaa joka tapauksessa! suoMeen? Jos laskee lähinnä vain eteläisessä Suomessa, ei noboardia ehkä kannata hankkia omaksi. Fiilis oli pitkälti sama kuin lumilautailua aloitellessa, siis todella riemukas. Lunta oli edelleen noin puoleen sääreen, mutta se oli kuivempaa ja pehmeämpää ja hieman upottavampaa. Se kun ei tosiaan ole jaloissa kiinni, ja välillä tuntuikin, että on silkkaa onnenkauppaa pysyykö laudan kyydissä vai ei. Skeittauksesta tutut, siteellisellä lumilaudalla käytännössä mahdottomat temput kuten judot, benihanat, sean pennit ynnä muut onefootit ovat parhaiden eilautailijoiden arkipäivää. Rocker-laudasta voi ehkä olla hommassa etua peruscamberlautaan verrattuna, joten toki rahaa saa palamaan enemmänkin, mutta mitenkään välttämätöntä isompi tuhlaaminen ei ole. Ja aina välillä onni tietenkin loppui, minkä seurauksena oli holtittomat pannut. Noboard on kuitenkin, ymmärrettävästi, paljon vaikeampi hallittava kuin lumilauta. Invertit odottanevat tekijöitään vielä jonkin aikaa, mutta eivätköhän nekin ole jollakulla pian hallussa, samoin kuin variaalit. Noboardilla oli todella hauska laskea kevyessä pakkasputikassa. Taitavimmat laskijat hyppivät isojakin loikkia, road gapeja ynnä muuta ja tekevät varsin näyttäviä ja hienoja temppujakin. Noboard grippi maksaa netistä hankittuna parisen sataa, ja sen voi liimata kiinni mihin tahansa lautaan. WolFGAnG nYvelt lähes takuuvarmasti hyvät naurut. otti pohjakosketuksen, eli hirtti kiinni pehmeän lumen alla olevaan kovaan pohjaan. Sitäpaitsi eivät rizeläiset, Poppen tai herra Kärkkäinenkään kamojaan netistä hankkineet vaan tekivät ne itse, joten hommaan pääsee kyllä kiinni ilman taloudellisia uhrauksiakin: naru vaan lautaan kiinni ja menoksi! www.noboard.ca Mitä prot sillä tekevät? Revelstoken porukka ja monet muutkin, mm. takavuosien ykköstykki Johan Olofsson, ovat vieneet noboardingin varsin korkealle tasolle. Homman aloittaminenhan ei nimittäin vaadi mitään hillittömiä investointeja. Jos ei laskijalle itselleen, niin laskukavereille kuitenkin; noboardilla on erittäin helppo pannuttaa todella näyttävästi. Käytännössä noboardilla lasketaan lähes kaikki mäet mitä tavallisellakin lumilaudalla (paitsi isoimmat ja vaarallisimmat extreme-jyrkänteet) tietysti sillä edellytyksellä, että rinteessä on riittävästi pehmeää lunta. Irtonaiseen fiilikseen tottui varsin pian, ja laskemisesta saikin melko erilaiset vapausfiilikset kuin tavallisesta lumilautailusta. Perustrikkejä ovat kaikki samat gräbit kuin lumilautailussakin, jotkut osaavat tehdä myös kolmosia, mikä on siteettömänä jo varsin pitkälle vietyä taituruutta. Härmäneidon vyötärön alapuolinen osa kun ei ole mikään varsinainen upottavan lumen maa, ja koska noboardaus nimenomaisesti vaatii riittävän kerroksen upottavaa hankea, ei siteetöntä laskemista järin suurella todennäköisyydellä kovin usein pääse harrastamaan. Värkin testailu aloitettiin tienvierustan penkoilla puoleen sääreen upottavassa märässä lumessa. Mahdollisuuksia on vaikka miten, ja se mikä ylipäätään on mahdollista, aivan varmasti tehdään. Sivu Teksti Kuvat Slammer 2/2010 052 JJ Henttonen Scott Sullivan. Peruskokemus oli, että noboardilla on ehkä kenties, jos mitenkään mahdollista, jopa vielä hauskempi laskea kuin siteillä varustellulla laudalla. Toki tunnelma saattoi johtua uutuudenviehätyksestäkin, mutta naurussa oli joka tapauksessa pitelemistä. Noboardilla voi tehdä myös trikkejä. Maamme itäisemmät osat, esim Kolin seutu, sen sijaan voisivat tulla kyseeseen, ja Lapissa, jossa hanki aika useinkin saavuttaa riittävän syvyyden, voisi noboard olla järkeväkin hankinta
Skimbaaja on alamäkielämän pää-äänenkannattaja, ollut jo yli 30 vuotta! Tilaan Skimbaajan kestotilauksena 50 /vuosi (7 numeroa) Maksaja Nimi ______________________________________________________ Osoite ____________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka _________________________________ Allekirjoitus _______________________________________________ SKIMBAAJA MAKSAA POSTIMAKSUN Tilaa Skimbaaja! Lahjatilauksen saaja Nimi ______________________________________________________ Osoite ____________________________________________________ Postinumero ja -toimipaikka _________________________________ Allekirjoitus _______________________________________________ Outdoor Media oy Skimbaaja vastauslähetys Sopimus 5010660 15101 lAhTi Välineet, kohteet, persoonat ja vinkit ovat Skimbaajan vakiosisältöä, Skimba-ammattilaisten kokemana - Sinun laskemisen hyväksi. Voit tilata Skimbaajan myös osoitteesta tilaajapalvelu@outdoormedia.fi tai numerosta 044 733 0022
la ilun crème de lloin lumilauta owboarding desta, jo pean Open Sn as se aika vuo uro Oli ta xiin, Burton E R -kisa on kokoontui Laa en Swatch TT hd crème n ihin. Tämä 6 tä pailumaailma ionships -kiso ittelöistä ja kil Champ mista m n Series n Global Ope autailun kovim urto yksi lumil 8. utailunimet. kiertueen ne vimmat lumila o a Euroopan k kova ja paikall Sivu Teksti Kuva Slammer 2/2010 054 Viola Burnett David Blazek. Taso oli inen etappi B allistujia oli 46 tä. BEO on to os tukipylväis Tänä vuonna ljästä kisasta
Slammer 2/2010 Sivu 055
Peetu Piiroinen otti tuplavoiton: voitto sekä slopestylesta että halfpipesta, vieden yhteensä 2000 TTR-ranking-pistettä ja lisäten kiertueella johtoaan muihin. Mittelö herätti paljon huomiota. Slopestylessa oli myös muita hienoja suomalaissuorituksia, kuten Ville Uotilan neljäs sija ja Roope Tonterin viides sija. Lyhyt BEO-historiikki Viime vuonna BEO vietti 10-vuotisjuhlia. 2005 oli myös ensimmäinen vuosi jolloin kisat pidettiin Sveitsin Laaxissa. Vuoden 2008 ja 2009 ykköspaikat menivät lähes yksinomaan amerikkalaisille. "Taso ja kisojen laatu on ollut aivan mieletön viimeisessä kahdessa BEO:ssa", sanoi Tommy Klaehn, nykyinen TTR:n tapahtumakoordinaattori, joka aikoinaan oli järjestämässä ensimmäisiä BEO-kisoja. Zureck on tämän vuoden kisaan saakka ollut BEO:n eniten voittoja ottanut kilpailija, neljän ykköspaikan kera. Silloinen jam session käytiin kaupunkimaiseman omaavan Seegrube-vuoren streetillä, jossa voitti paikallinen Sani Alibabic (AUT), laskija joka on pysynyt jo 10 vuotta Burtonin tiimissä. Laax on toiminut viimeisen viiden vuoden aikana BEO:n kisapaikkana ja siellä on Peetun lisäksi myös monet muut suomalaiset ruiskutelleet poreilevaa palkintopallilla, kuten Risto Mattila, joka otti halfpipen voiton vuonna 2006 ja Janne Korpi, joka otti halfpipessa kolmannen sijan 2007. Halfpipessa käytiin peräkkäisinä vuosina melkein identtinen taistelu Burtonin joukkueen laskijoiden Shaun Whiten ja Kevin Pearcin välillä ykköspaikasta, Kevinin vieden sen niukasti Shaunin nenän alta. Tämän jälkeen kisa siirtyi kolmeksi vuodeksi Livignoon, Italiaan, jossa Jussi Oksanen otti voiton miesten slopestylessa 2003 ja Heikki Sorsa slopestylessa 2004. Viime vuonna BEO tuotti yli 1227 tuntia TV-tuotantoa. Kahdeksan kisapäivän aikana paikalla oli yli 170 vapaaehtoista työntekijää. Halfpipekisa pidettiin läheisessä Axamer Litzumissa, jossa Natasza Zureck (CAN) ja Therry Brunner (SUI) veivät voitot. Tämä oli Peetun ensimmäinen arvokisavoitto ja sen jälkeen Peetun voittoputki on vain jatkunut. Juniorikisojen voittajia on mm. Tänä vuonna Kevinin parantuessa vakavasta loukkaantumisesta näkyi usean laskijan laudassa tarroja "I ride for Kevin", mikä oli hienoa nähdä, että koko lumilautailuyhteisö tukee Keviniä. Slammer 2/2010 056 Viola Burnett David Blazek. Peetu raivaakin tietään jo kohti toista TTR-kiertueen voittoa. Halfpipessa Peetu jätti niukasti Ilkka-Eemeli Laarin toiseksi ja Iouri "Ipod" Podlatchikovin kolmanneksi. Livignon BEO:ssa palattiin halfpipe- ja slopestyle-formaatteihin, jotka ovat olleet kisan päälajit siitä asti. Tänä vuonna suomalaiset olivat hyvin edustettuina. Hän lisää: "Monet Sivu laskijat tulevat Burton European Openiin keskittyneinä kisaan ja ovat usein yllättyneitä, sillä kisaamisen lisäksi he päätyvät laskemaan kaikkien kamujen kanssa ja nauttimaan täysin ajasta BEO:ssa." Ensimmäiset BEO-kisat olivat vuonna 1999 Innsbruckissa, jossa Burtonin pääkonttori edelleen sijaitsee. Slopestyle jouduttiin perumaan, mutta sitä seuraavina vuosina olosuhteet ovat olleet suotuisat ja kisojen taso on ollut erittäin kova. Tosin vuonna 2002 kokeiltiin myös Teksti Kuva quarterpipea. 2005 voittanut Piiroinen. Vuonna 2007 BEO:n järjestäjät kamppailivat lumi- ja sääolosuhteiden kanssa. Seuraavana vuonna hän voitti miesten sarjassa slopestyle-skaban. Nykyään tuomarina toimiva Satu Järvelä oli mukana kisaamaassa näissä kahdessa ensimmäisessä BEOssa. Enni Rukajärvi laski mahtavan upeasti ja otti ykköspaikan naisten slopestylessa. Siellä kisattiin isolla cornerilla ja parallel giant slalomilla. Sen tavoitteena on aina ollut löytää uusia lahjakkuuksia, jossa se on onnistunutkin vuosien aikana. BEO onkin yksi näkyvimmistä lumilautailutapahtumista. Tämän vuoden kisan jälkeen myös Piiroinen on saavuttanut tämän kunniallisen määrän voittoja! Seuraava BEO järjestettiin parin vuoden tauon jälkeen vuonna 2001 Fieberbrunnissa (AUT), jossa oli monta vuotta järjestetty "Lord of the Boards" ISF Snowboard World cup. Laaxin kuuluisat superpipe ja slopestyle-rinne, Crap Sogn Gion -vuorella, vaati tänä vuonna 65 000 m3 lunta rakentamiseen. He ottivatkin ison osan 125 000 dollarin palkintorahoista kotiin ja keräsivät kiitettävän määrän TTR-pisteitä. 2002 oli siinä mielessä merkittävä vuosi, että silloin juniorit tulivat mukaan kuvioihin ja ovat siitä lähtien pysyneet kisaohjelmassa
Peetu on elävä esimerkki siitä kuinka laskijoiden kehitystä voi seurata BEO:n juniorisarjasta miesten sarjan huipulle. Juuri tämä kehitys, tulevaisuuden lumilautailutähtien luominen, on yksi BEO:n päätavoitteita. Finaaleissa Janne ei kuitenkaan pystynyt toistamaan suoritustaan ja Peetu räväytti viimeisellä runillaan esiin teknisen ja puhtaan runin: 270 Boardslide 270 Out, Backside 360 Mute Pole jam, Frontside Disaster, Switch Front Board, Cab 720 Inverted, Backside 1080 Tail, Frontside 900 ja Cab 1080. Tämä oli mainio tilaisuus antaa tilaa uusille nimille, sekä useammalle eurooppalaiselle laskijalle. Esimerkiksi kolmannen sijan halfpipessa ottanut Gjermund Bråten (NOR), sekä suomalaiset Tonteri ja tietysti Rukajärvi, joka kisasi ensimmäistä kertaa BEO:ssa ja oli slopestylen palkintopallilla uusi naama monelle. Tänä vuonna 18 vuotta täyttävä Tonteri otti viidennen Sivu Slammer 2/2010 057. boxi ja wallride, jonka jälkeen oli reiliportaikko, joka johti suoraan quarteriin, jonka perässä oli kolme hyndää. Se tukee laskijoiden ja lumilautailun kehitystä. David Blazek Slopestylen kaksoisvoitto Suomelle Burton European Openin sirkusteemainen 600 metriä pitkä streetti, joka on aina yhtä täydellisesti muotoiltu, koostui jib-osiosta jossa oli mm. Janne Lipsanen oli ylivoimaisesti parhain slopen semifinaaleissa. Laemmerhirt Tämän vuoden BEO:ssa näkyi selvästi, että amerikkalaiset olivat suurimmilta osin poissa starttilistoilta olympialaisten takia. Myös Tonteri laski Peetua vahvemmin, sijoittuen juuri Piiroista korkeammalle kolmanneksi runillaan, joka sisälsi Cab 9, Frontside 7 ja ilmavan Backside 7 Tailgrabin. Jannen runi oli näyttävä Frontside Boardslide, Backflip Pole Jam, Backside Disaster, Frontside Lipslide to Frontside Boardslide, Frontside inverted 7, Cab 9, Frontside 7 ja Cork Backside 7. BEO on juuri sen vuoksi hieno tapahtuma, että se edustaa lumilautailun henkeä loppuun asti
LASKIJA WILlE YLI-LUOMA KUVAaJA ANdY Wright PAIKkA JaCkson Hole, USA
LASKIJA JuSsI OksaneN KUVAaJA JeFf CurTes PAIKkA ALaSka, Usa
LASKIJA ARtTu PuLkKinEN KUVAaJA Jani KäÄriÄinen PAIKkA TUuSuLa
LASKIJA EerO EtTalA KUVAaJA AndReaS Halser PAIKkA SÖLDEN, ITÄVALTa
Hän päätti kuitenkin jättää kisaamisen siihen ja keskittyä töihin sekä valmennukseen. pelboarders Gos kana" "Jesse mu Lumilautaseuroja on Suomessa moneen junaan, mutta yhtään lähellekään samanlaista kuin Kristityt Lumilautailijat Ry Gospelboarders ei näiltä leveyksiltä löydy. Gospelboarders on monella tapaa samanlainen seura kuin muutkin Suomen Lumilautaliiton 35 jäsenseuraa. Jäseniä seurassa on ympäri Suomea, joten toimintakin on erilaista. Seura kasvoi kattamaan muitakin lajeja, kuten surffausta, kitea, wakea, koskenlaskua, pyöräilyä ja skeittausta, ja sen perusteella syntyi Godspeed voittoa tavoittelematon yhtiö, jonka ajatusmaailman mukaan vain Jumala voi tuoda sisältöä elämään, kun harrastukset tuovat vain hetkittäistä tyydytystä. Samillakin meni lujaa: hän pääsi lumilautaliitossa johtotehtäviin ja pärjäsi Suomi Cupin kilpailuissa, lopulta voittaen cupin 2001. Seura lähti nopeaan kasvuun. Hän oli tapaamassa Ranskassa toista kristillistä seuraa, kun joku laski hänen päälle. Sen ansiosta seuralla on nyt aktiivijäseniä parisataa ja kannattajajäseniä lähes 700. Sivu Teksti Kuvat Slammer 2/2010 068 Tuukka Tams Jyrki Mattila. Se järjestää jäsenilleen leirejä ja valmennusta, on aktiivisesti mukana messuilla ja muissa tapahtumissa sekä luo seuralleen tavoitteita. Kaksi vuotta perustamisestaan yhdistys liittyi Suomen Lumilautaliittoon, ja muutamassa vuodessa leirejä oli jo ollut useita, jäsenmäärän kasvaessa samalla moneen sataan. Pääpainopiste on kuitenkin leireissä, joita seura järjestää erittäin aktiivisesti. Hän koki elonsa lumilautapiireissä yksinäiseksi, sillä muita uskovaisia ei löytynyt, ennen kuin hänen paras kaverinsa Pete Ulmala tuli uskoon 1993. Hän vertaa Gospelboardersia Suomen Naislumilautailijoihin: seura ei liity alueellisesti mihinkään keskukseen, vaan yhteys on jokin muu. Kun useimmat seurat laittavat ykköstavoitteekseen laskijoidensa menestymisen, on Gospelboardersilla muunlainen menestyminen mielessä: tarkoituksena on viedä Jumalan sanaa eteenpäin. Heillä on Helsingissä paikallistoimintaa, ja sen levittämiseen muihinkin kaupunkeihin on kiinnostusta. Yhdessä he pohtivat, miten uskoa saataisiin tuotua lumilautapiireihin mukaan, ja niin he rekisteröivät Gospelboardersin viralliseksi yhdistykseksi vuonna 1994. Hän sai kuitenkin rakennettua Kasurilaan suuren gospeltapahtuman, jossa oli paikalla eri lajien edustajia ja gospel-bändejä. Tänäkin kautena niitä on peräti viisi, joista yksi suuntaa Alpeille. Kaikkiaan leirejä on ollut seuran yli kymmenvuotisessa historiassa jo huimat nelisenkymmentä. Vaikeuksien kautta nousuun Kaikki lähti yhdestä miehestä. Se toi takapakkia niin hänen yksityiselämälleen kuin seurallekin. Siihen paloi Samilla sekä omat että firman rahat, mutta sydän halusi olla hommassa mukana. Sami Kemppainen oli viettänyt luterilaisen kirkon piirissä koko elämänsä, jo ennen lumilautailun mukaan tuloa noin 20 vuotta sitten. Samalla Samille sattui vakava onnettomuus. "Haluamme kasvaa ja tavoittaa lisää nuoria, ja etenkin niitä, joita seurakuntien normaalit työmuodot eivät tavoita", kertoo pitkän linjan seuralainen, puheenjohtajanakin toiminut Jyrki Mattila
Leireillä on kaksi sääntöä: päihteettömyys ja aamu- ja iltahartauksiin osallistuminen. Me ollaan tyytyväisiä, että saadaan tavoittaa tuollaista porukkaa, jota uskonasiat kiinnostavat, mutta jotka vierastavat seurakuntia tai koko Jumala-juttua. Toisin kuin muilla lumilautailijoilla, on Gospelboardersin jäsenillä yhteisiä kiinnostuksenkohteita kaksin kappalein. Se on kuitenkin niitä uskon perusjuttuja. Tuossa puhutaan siitä leirin yhtenäisyydestä ja porukan ryhmäyttämisestäkin." Leirien lisäksi Gospelboarders on mukana monenlaisessa kristillisessä toiminnassa. Katse tulevaan Jyrki Mattila toivoo, että muutaman vuoden päästä Gospelboardersilla voisi olla paikallistoimintaa kaikissa Suomen isoimmissa kaupungeissa. "Tuppaavat meinaan ruveta uskomaan jossain vaiheessa, ja se on tietysti porukalle iso ilonaihe." Välineidenkään suhteen ei olla tarkkoja, ja suksetkin hyväksytään. Näet jotain tyyppiä kerran vuodessa aina sillä samalla leirillä ja fiilis on kuin olisitte nähneet pitkin vuotta." Sitä se yhteinen kiinnostus teettää. "Ihan vaan reissuun lähteminen ilman mihinkään osallistumista ei ole hyvä. Rikotaan varmasti monia stereotypioita siitä, millaisia uskovat ovat." Hän kertoo, että sellainen vaikutus seuralla tosin on, etteivät vakaumuksettomat pitkään porukassa liiku. Toimintaa kaikille Vaikka uskonnollinen vakaumus kuuluu oleellisena osana seuran toimintaa, voi siihen osallistua muutkin. "Eihän me voida porukan vakaumusta ruveta tenttaamaan", sanoo Jyrki Mattila. Ei tällaista porukkaa ole toista. "Suksijatkin sopivat hienosti mukaan, kunhan kestää pientä kuittailua, jota saattaa esiintyä", naureskelee Mattila. Anyone?" Gospelboardersista kiinnostuneille Mattila haluaa sanoa jotain, vaikka kaikki hänen mukaansa sen jo tietävätkin: "Mehän ollaan tosi loistava porukka. Lisätietoja: www.gospelboarders.com www.godspeed.fi Slammer 2/2010 Sivu 069. Mattilan mielestä päihteettömyys laskupiireissä on harvinaista, ja varsinkin Keski-Euroopasta on vaikea saada sen vuoksi majoitusta: kun viinaa ei mene, menettävät majapaikat tuloja. Yksi asia tavoitteissa on silti tässä omalaatuisessa seurassa ylitse muiden. "Saa muuten ilmoittautua, jos haluaa tuollaista tehdä!" kehottaa Mattila. Hartauksissa kaikkien soisi olevan leireillä paikalla. "Me seurana tietysti kannustetaan jokaista olemaan mukana myös seurakunnan toiminnassa. "Onhan meillä se suurin tavoite eli saada lisää ihmisiä löytämään Jumalan mahtavuus", painottaa Mattila, vaikka maallisiakin tavoitteita löytyy: "Oma työntekijä, oma kaksikerrosbussi leirireissuille ja pari isoa sponssia. "Se on tosi lähellä, ja nyt uusille nettisivuille tulee yhteisöllistä systeemiä, joka voisi olla se viimeinen silaus potkaista homma käyntiin." Helsinki heillä on jo hallussa (vaikka aktiivisempaakin Mattilan mukaan voisi olla ), Jyväskylä on jo melkein toteutunut, Turussa olisi ainesta ja Tampere on aktiiveja vailla
Kyllä mä arvostan sitä ja olen kiitollinen, että olen sellaisen pystynyt kokemaan, mutta että "olisinpa siellä tai täällä", niin sillä tavalla en muistele. Fakta on se, ettei siinä paljoa mietitty. Se on sitten eri asia, tuntuuko se duunilta vai onko siihen aitoa mielenkiintoa. Oliko vaikea lähteä uusiin kuvioihin, kun laskeminen jäi ja uudet tuulet puhalsi. Jos miettii vapauden, hauskuuden ja kovan työn yhdistämistä, niin se on makeeta ja sitä mä yhdistän tässä nykypäivän työssänikin. Nykyaikaisessa mainostoimistossa muun muassa digitaaliset sovellukset ovat tärkeässä osassa, ja Pasilla kova into kehittyä. Sä olet siis ollut heti alusta saakka mukana Luxuksen toiminnassa. Siinä oppi joka päivä uusia asioita, ja sen tyylinen duunihan sopii itselle. Sen mä muistan siksi hyvin, että siihen aikaan Suomi Cup ja Radio City Cup ja mitä niitä oli, niin siellä oli helvetisti jengiä: varmaan satoja osanottajia. "Ignorance is a bless" pätee monessa asiassa, mutta se antaa tosi hyvän pohjan, jos sulla on ollut aitoa mielenkiintoa. Räkänokkana tiukasti lyö pöytään ja väittää vastaan. Sitten tuli tämä bisnespuoli, ja se kaikki palo oikeastaan siirtyi siihen. Koska jos sun duuni on perseestä niin vaihda. - Kyllä joo. Sitä kautta muun muassa mun oma johtamisfilosofia on muodostunut. - Ihan täysin. Laskemisen hyvä puoli on sen luonne: tietynlainen vapaus. Pasi Voho Luxus Kuka muistaa punapukuisen, pienikokoisen laskijan, joka veti Riksgränsenin quarterista 90-luvulla aivan tajuttoman isoja metodeita. En muista edes, mikä vuosi se oli, koska mä en ole koskaan kirjoittanut mitään muistiin tai ottanut valokuvia reissuista, ja mä ha- Sivu Teksti Kuva Slammer 2/2010 070 Tuukka Tams Peter Hasselgren. Liiketoiminta ja bisnespuoli ovat aina kiinnostaneet mua, ja kun miettii tuota lumilautapuolta ja sitä aikaa milloin mä laskin, niin oli se helvetin hieno koulu. Ei sieltä muista kuin hyviä juttuja: huonot ovat pikkuhiljaa muistista hävinneet. Ja kun tulee paremmaksi, oppii myös tekemään töitä sen eteen. Ehkä siinä viimeiset kaksi vuotta suunnittelin jo ohessa asioita. Se oli oikeastaan heti, kun lopetin lasku-uran. - Onhan siellä hienoja muistoja, mutta en mä niitä muistele tai niistä haaveile. Lumilautailu on kuitenkin luova laji, ja siihen aikaan oli jo paljon mua vanhempia laskijoita tällä alalla, mutta enemmän ne oli suunnittelijoina. Tai ainakin näin sen haluaa muistaa, hehheh. Ja suoraan sanottuna sitä oli myös tyhmänrohkea, ettei sitä edes osannut pelätä. Jos pohditaan sun laskuajan saavutuksia, niin mitä sä sieltä kärkeen rankkaisit. Toisaalta, kun nyt jälkikäteen miettii, niin kyllä se alkuajan touhu pikkasen hirvittää. Kuulostaa siltä, että saat paljon samanlaisia fiiliksiä nykyisestä duunista kuin aikoinaan laskemisesta. - Ei. Viimeinen kausi taisi olla 2000, ja seuraavana kesänä vuokrattiin toimitilat ja alettiin remppaamaan. Mua erityisesti kiinnostaa, miten ihmeessä tie kulkee ammattilaislaskijasta suuren mainostoimiston hallituksen puheenjohtajaksi. Me oltiin nuoria kavereita, hirveän kunnianhimoisia ja päätettiin, että pistetään hommat pystyyn ja katsotaan mitä tulee. Se on yksilölaji, missä pystyy myös toteuttamaan itseään. Palkintona oli kaikkea pessaarista perämoottoriin, Nintendoa ja kaikkea, ja mä luulin, että siitä säkistä sai ottaa vain yhden ja mä otin jonkun lippiksen. Toisaalta mä muistan mun ensimmäisen kilpailun VihtiSkissä. Hän lähti perustamaan yhtä Suomen tunnetuimmista mainostoimistoista, jota on nyt puuhaillut jo kymmenen vuotta. Mielenkiintoisia näkemyksiä laskemisesta. Joka päivä tulee uusia naamoja, jotka ovat entistä parempia. Ei, Pasi ei hävinnyt kuin pieru Saharaan. Itse kuitenkin säädin kaikki sponssikuviot, yksin reissasin maailmalle junnuna ja kaikkien kontaktien, virikkeiden ja ideoiden määrä kaikki mitä tuolla maailmalla on tuon ikäiselle se on hankalaa hahmottaa, kuinka arvokasta se on. Jos haluaa olla missä lajissa tai asiassa huipulla, niin se vaatii aivan helvetisti duunia. Tavallaan se kaikki intohimo ja se halu, mitä lumilautailussa itsellä oli, alkoi pikkuhiljaa sammumaan ja ajattelin, että tässä pitää keksiä jotain muuta. "Ei kun nämä kaikki on sun", ne sanoi mulle ja mä olin ihan että oho. Oli hyppyskabat, jossa alastulo oli flätille. Ei silloin lasketa tunteja mitä siihen laitetaan, vaan se on se mitä haluaa tehdä. -96 Japanissa junnuMM-kisojen voitto oli ainakin sellainen, minkä muistaa. Yksinkertaisesti, jos sä rakastat mitä sä teet, niin eihän se tunnu duunilta. Tai ainakaan kaiholla muistele. - Mä lopetin aika nuorena, parikymppisenä, ja tosissaan laskin jostain 14-vuotiaasta. Olihan ne pari ekaa vuotta kovaa touhua, mutta ollaan me aina saatu palkat maksettua. Jälkikäteen sen on tajunnut, mitä kaikkea siellä on pystynyt oppimaan. Nämä asiat ovat lumilautailussa vahvoja, ja sen takia se onkin niin upea laji ja antaa paljon valmiuksia, jos niitä haluaa hyödyntää. Oikeastaan siitä sitten saman tien hyppäsin tähän hommaan mukaan. Siinä pitää kehittyä ja olla joka päivä parempi. Kilpailu, kunnianhimo ja työmoraali kasvavat ja siitä tulee itsestäänselvyys, että joutuu tekemään duunia. Se oli sellaista ongelmien ratkaisua alusta asti markkinoinnin keinoin. Se tuntui vain luonnolliselta jatkumolta: lumilautailijakin elää koko ajan epävarmuudessa, kun ei tiedä jatkuuko diilit tai jos loukkaannut niin mitä sitten. Se oli ihan erilainen karnevaali kuin nykyään. Se on mennyttä. Muisteletko vielä omia laskuaikoja. Siinä oppi tietyllä tavalla elämään hetkessä. Tässä lähipiirissä sattui olemaan mainostoimistoporukkaa, ja heidän kanssaan sitten perustettiin mainostoimisto. Kun miettii, mitä laskeminen vaatii sanotaan sitä nyt huippu-urheiluksi tai miksi vaan. Sitä vaan puski menemään ja uskoi siihen, että jos tekee parhaansa niin kyllä se siitä. Pitää olla hauskuutta ja pilkettä silmäkulmassa. - Herran jumala, sattuman kautta. Mutta kuitenkin se on kovaa kilpailua. Se ken muistaa, tietää kyseessä olleen eräs sen ajan kovimmista suomalaisista, nimittäin Vohon Pasi. Toisaalta ilmeisiä, mutta harva niitä huomaa ja osaa hyödyntää. Syksyllä alettiin haalimaan asiakkaita sisään sen minkä saatiin. Mutta oli se helvetin mukavaa: kunnianhimon siirtämistä uuteen asiaan. Ja mitä luovempi siinä on, sitä parempi on monella tapaa lumilautailijana. Olihan se hienoa, kun neuvotteli diilejä koko Salomonin konsernin varajohtajan kanssa. Sulla täytyy olla rohkeus lähteä
Eihän onnellisuutta etsitä, se on vaan sivutuote. Ei aina tarvitse hakea sitä, mitä haluaa vaan mikä tuntuu hyvältä. On se silti pystynyt pitämään omaa hauskuuttaan. Joskus mä sitä touhua ihmettelen, että kyllä jätkät vetää aikamoisia juttuja, ja kyllä se vaatii jo aika paljon. Kun katsoo, miten jenkit vetää, niin saa nähdä mitä suomalaisille käy. - Tämähän on ollut vähän tällainen filosofinen keskustelu, joten jotain siihen liittyvää voisi. Sitten tietysti Riksgränsenin qp-kisat. Tavallaan painopiste muuttui ja hain uusia haasteita. Vaikka se olisikin ristiriidassa tämän maailman käsityksen mukaan puskemisesta: sitten vaan teet eri tavalla. Ei pidä mennä sen mukana, mitä kaverit tekee tai mitä muut painostaa. Kun nyt on puhuttu, että on pakko tehdä työtä ja kilpailu on kovaa, mitä kaikki sulta maailmassa odottaa: enemmän, paremmin, nopeammin ja kaikki mulle heti nyt. Silti siinä on edelleen pilke silmäkulmassa ja se hauskuus. Halusin alkaa käyttämään yläkerran kapasiteettia ja luomaan uraa sillä puolella. Mutta ovatko ne niitä edelläkävijöitä, niin mun mielestä ei. Mikä siihen lopulta johti, että halusit jättää niinkin ajoissa sen sirkuksen. Parempi puolisko kuitenkin vielä laski, ei niin tosissaan enää, mutta kuitenkin oli vielä kiinnostunut laskemisesta, niin hänen mukanaan menin. Millä silmällä sä itse nykyään lumilautailua ja varsinkin ammattilumilautailua katsot. Kiitos viisaista sanoista! Millaisia terveisiä pistäisit tähän loppuun. Mekin ollaan lähdetty kolmella henkilöllä liikkeelle, ja nyt meillä on toimistot Helsingissä, San Franciscossa ja Singaporessa. Kun jätkiä katsoo, niin kehittyminen tapahtuu silti yhdessäolon ja hauskuuden kautta. Treeneissä laskin aina hyvin, mutta kun kisat alkoi, niin tuli vähän liikaa mailanpuristamista, hehheh. no se on kuitenkin aika yksinkertaista touhua. Etkös sä ollut Salomonilla ihan alusta saakka mukana, kun lautapuolta alettiin laittaa pystyyn. Se oli ikkuna siihen, että okei: näin tämä homma toimii. Askel kerrallaan kehitytään ja sen tuloksena kysyntä kasvaa, ja me kasvetaan. Mutta nyt Rukalla näin maajoukkueen jätkiä vetämässä, niin tuli hyvä fiilis, että kyllä ne jätkät ovat pysyneet mukana. Mutta ei meidän tarvitse ruoskia porukkaa, koska me ollaan samanhenkistä jengiä: halutaan kehittyä ja olla parempia, mutta ollaan hyväsydämisiä. Tuntuu, että se ei ole mennyt mihinkään muutamaa lupaavaa laskijaa lukuun ottamatta. - Laskeminen on henkisesti raskasta, koska se vaatii paljon paineensietokykyä, mutta toisaalta se ei enää tarjonnut sellaista... On vaikea sanoa, onko se sitten hyvä vai huono juttu, koska koko yhteiskunta on vakavoitunut. - Melkein, ei ollut kaukana. Se on hauskaa, mutta yksinkertaista, ja mä koin, ettei se enää tarjonnut haasteita älyllisellä puolella. Eli ne voimavarat, joita et enää halunnut käyttää lautailuun, ovat siirtyneet tähän ja siitä löytäneet oikean kanavan. Kun nykyammattia katsoo, niin se oli helvetin fiksu veto hypätä siihen, koska siinä pääsi laskemisesta syvemmälle. Omia vahvuuksia oli se, että mä pystyin laskemaan isosti. - Ehdottomasti näin. Olkaa rohkeita! Slammer 2/2010 Sivu 071. Tämähän on karusti sanottu, mutta varsinkin naisten tasosta mä olen huolissani. - On toki. Mutta onhan se vakavoitunut. Teidän firma on kasvanut kymmenen vuoden sisällä melkoisen isoksi, mutta onko vielä visioita kasvusta. Ei meillä alunperinkään kasvattamalla kasvattaminen ollut itseisarvo, vaan ihan järjetön halu kehittyä. Fakta on myös se, että jos mä olisin siinä vaiheessa halunnut pysyä laskijana kärryillä, niin mä en ollut enää valmis tekemään töitä niin paljoa kehittyäkseni, eikä treenaaminen ollut enää niin hauskaa. Sulla pitää olla rohkeutta pysähtyä ja tehdä asioita, mitkä tuntuvat susta hyvältä. Mutta jos häntä ei olisi ollut, niin en varmaan olisi laskenut pätkääkään pariin vuoteen. Nyt laskemisesta nauttii joka kerta, mutta jos ei joku kerta huvita, niin ei ole mikään pakko laskea. Ja myös nämä hyvin varhaiset TTR-jutut, mitä näitä nyt oli, joissa Terje oli mukana. Tässä riittää työsarkaa. Kun ei enää ottanut sitä niin vakavasti, niin homma alkoi kulkemaan. Se on ollut meidän ohjenuora siinä hommassa, ja niin on edelleenkin. - Joo, näin oli. Maija muun muassa pakotti juuri laskemaan tuossa puuteria Tuomiokirkon portailla, ja siellä saikin muutaman putskukäännöksen. Kilpailu on raaempaa, mutta siitä on turha kenenkään nillittää, koska se on tämän maailman henki. Laskeminen on kuitenkin fyysistä, ja mä halusin alkaa enemmän käyttämään henkisiä voimavaroja. Silloin taisin kolme tai neljä kertaa olla putkeen palkintopallilla. Se alkoi vähän polkemaan paikallaan ja musta tuntui, että nämä kuviot alkoivat tietyllä tapaa olla nähty. Meillä on noin sata henkilöä töissä mainostoimistoissa, joten meidän koko kulttuuri perustuu eteenpäin menemiseen. Tavallaan kuitenkin meillä on niin paljon eri mahdollisuuksia, että pitäisi silti löytyä rohkeus pysähtyä, varsinkin jos tuntuu, että joku ei ole kohdallaan. Mutta parin kolmen vuoden jälkeen se alkoi taas heräämään, ja nyt se on todella hauskaa. luan pitääkin ne just sellaisina kuin ne itse koin. Hetki sitten vedettiin tuplakorkkeja ja nyt Ettala vetää jo triploja ja jengin täytyy niitä vetää. Sitä kautta kiinnostus bisnestä kohtaan kasvoi entisestään. Kehittyminenhän on siinäkin ollut hurjaa. Kun mä olin päättänyt, että mä lopetan, niin sitten alkoivat kisat kulkemaan. Ne palkkasivat Aleksin (Vannisen) ja joitain muita, vuosi kaksi ennen kuin laudat tulivat markkinoille. Huomasin myös, että laskemisessa alkoi kiinnostaa enemmän kaikki muu kuin itse laskeminen. miten sen nyt sanoisi nätisti... Lisäksi viimeiset pari vuotta maailmancupissa meni hassusti. Silti mä vähän olen huolestunut suomalaisesta tasosta. Kyllä mä niitä kunnioitan, ettei siellä enää ihan henkseleitä paukuttelemalla pärjää. Kun mä laskin, niin en mä etsinyt onnellisuutta: se vain tuli kun tein mitä halusin. Olisi kiva saada sinne lisää positiivista virtaa, mutta karusti sanottuna se tulee sieltä työnteon kautta. Jäikö sulla siinä vaiheessa lauta totaalisesti narikkaan. Kehittyminen on silti pääosassa, ja sitä me halutaan tehdä. - Mä en oikein tiedä. Nälkä on edelleen. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita sekä haasteita riittää. Eihän tätä näin voi sanoa, mutta mä halusin käyttää enemmän omaa päätäni. Pääsin mukaan tuotekehitykseen, markkinointiin ja rakentamaan pientä mikroyritystä hemmetin ison yrityksen sisälle
Kun ensi kertaa kuulin Joonaksesta, tuli heti selväksi, että miehellä saattaisi olla sanottavansa asiasta tai toisesta. Ambrotypioita, eli lasinegoja, haluaisin opetella kuvaamaan, mutta mun tietojen mukaan Suomessa vaan yks tyyppi osaa sen tekniikan. Sun tänne lähettämissä kuvissa ja piirustuksissa näkyi kaksi swastikaa, mutta tässä yhteydessä ne tais olla ihan Saksan kansallissosialistisia hakaristejä. Postin modernisointi ei tässä auta! Sä kuvaat paljon arkipäiväisiä aiheita kuten arkkitehtuuria, Sivu maisemia ja luontoa. Sä vannot filmiin kuin äitisi nimeen. Pitää huomata, että miten ja missä yhteydessä minkäkin symbolin esittää. Mitään en siellä oppinu, eikä ollu heteromiehen hommaa! Aina kun päästään pohjoiseen tulee esiin rasismi. Se oli kahden vuoden mittanen vitsi, josta ei enää puhuta. - Toi filmien kanssa pelaaminen ei ole nykyään mitään halpaa tai nopeaa lystiä. Opiskelen kuvataidekasvatusta Lapin yliopistossa, eli musta tulee kuvisope. Nyt on kolmas vuosi menossa, ja kahtena ensimmäisenä vuonna mulla oli vaan pääaineena se pirun tekstiilisuunnittelu. - Ne näppärän kivat ja muoviset lelut on hienohelmoja varten, jotka yrittää olla trendikkäitä, koska valokuvaaminen on mediaseksikästä. Arjen pitää olla sen verran mielenkiintoista, että löytyy muitakin kuvausaiheita kuin oma tyttökaveri tai koira. Taideteoksia, funkeja värejä ja epäterävyyttä täällä tarvitaan. Mitäs siihen sanot. Tykkään mekaniikasta, en sähkövirrasta. Onneksi itellä ei oo kumpaakaan, niin saa aina lähteä ulos haahuilemaan ja etsimään kuvattavaa. Kyllä noita kameroita joutuu korjaamaan, oli kiinnostunut tekniikasta tai ei! Digitaalisuuden puolesta kyllä puhuu nopeus. Eikö arkipäiväisyys ole ensimmäinen juttu mistä pitäisi pysyä kaukana. Miksi Somalian kaveri saa aina vihat niskoilleen, eikä paikallinen sikaniska. Ei se tee ihmisestä uusnatsia, jos piirtää hakaristin, tai satanistia, jos piirtää ristin väärinpäin. Nykyään mun kamerat on puuta ja rautaa. - Mun kuvia on vaikea kategorisoida, kun kuvaan niin paljon kaikkea. Kaikenlaista tuommoista pientä... Säästyis rahaa ja aikaa, sekä kuvatkin ois varmasti tarkempia. - Heti mentiin heikoille jäille. Oon antanut digijärjestelmänkin pois, kun en tehny sillä mitään. Pitäis saada nyt esimerkiksi tuo Mamiyan kalansilmä kiinni mun laakafilmi-tykkiin, eli Tachiharaan. Veitikantie 96100 Rovaniemi, 177 cm ja 61 kg. Joonas Mikola Tekijän näkökulmasta mielenkiintoinen tyyppi juttua varten on ihminen kenellä on sanottavaa, jotain näytettävää ja näitä kumpaakin muodossa mitä ei normaalisti tule vastaan. Kerran valotin yhtä valokuvaa seitsemän kuukautta. Hei vaan Jboy-87! Huhut kertoo, että ukko on joku tekstiilin näprääjä ja tää kuvaushomma on vaan kulissi, että heruis edes jonkinlaista katuuskottavuutta. Analogisen materiaalin kanssa pelaaminen on enemmän käsityötä. - Lepo vaan. Tykkään rakentaa kameroita, purkaa ja trimmailla niitä. Jos mitään mielenkiintosta ei näy, niin sitten en yksinkertaisesti ota kuvia. Se on vähän liian helppoa ottaa semmosia taidesuttukuvia, missä kaikki on vinksallaan. Digimuodossa kuvat saa alle tunnissa Facebookiin. Laitas heti tähän kärkeen sun osoite, pituus ja paino, niin saadaan jonkinlainen kuva ukosta. Eikö ala yhtään kiihottamaan. Linjat auki ja kysymyksiä kohti pohjoista! Hello Joonas ja Rovaniemi. Eikö olisi aika myydä 6x6- ja laakafilmilaitteet museoille ja ostaa joku näppärä, kevyt ja käytännöllinen digikamerapaketti. Se olis jo jotain mitä vois sanoa valokuvaamiseksi. Olihan tämä siis se deitti-ilmoitus. Digi on liian helppoa, hektistä ja kaupallista. Mulla on siniset silmät, bootsit ja rannekello. - Mulle on ihan sama, että minkä näkönen tai värinen ihminen sikailee kylillä, katson yhtä pahasti kaikkia sankareita, jotka eivät tee elämällään mitään. Yleensä mulla on aina kamera olalla ja jos tulee vastaan jotain, niin painan nappia. Harrastukset vaatii useimmiten rahaa ja aikaa, ja valokuva on mulle paljon muutakin kuin vaan sen napin painamista. Se on vaan postmodernia. Pitäiskö se puhelinnumeroki antaa: 0405248032. Kerro vähän paljon tuohon harrastukseen palaa aikaa ja rahaa, sekä Teksti Slammer 1/2010 072 Peter Hasselgren. Ne ristiin kehitetyt diat ja Holgat taas on jotain mitä oon kokeillu aikaa sitten, eikä ne ollu oikein mun juttuja. Ja hyvin harvoin kuvaan väkisin mitään. Nimimerkki on Jboy_87. Tälläkin hetkellä on pari projektia kesken
Mieluiten kuvaisin vaan yksinkertasia temppuja, kun en osaa hahmottaa mitään triplakorkkeja. Niiden tiimoilta saa ottaa yhteyttä. Pari tilaustyötäkin oon tehnyt. Kyllä noihin materiaaleihin menee joitain satoja euroja vuodessa, vaikka kuinka yrittää ostaa ne filmit, paperit ja kemiat mahdollisimman halvalla jostain Saksasta. Semmoisia kuvia mitkä ois valokuvina kovia, vaikka temput ei ois teknisesti vaikeimpia mahdollisia. Ite en oo yli vuoteen kuvannut enää salamoilla oikeastaan mitään. - Tulen kyllä olemaan kuvataiteiden kanssa tekemisissä niin kauan kuin henki pihisee. Vapaa-ajalla sitä on yleensä aina joku kamera mukana, missä sitten ikinä liikkuukaan ja mitä taidehommaa ikinä touhuaakaan. Ja joskus oon nähny jotain uniakin kameroista. Sä olit viime kesänä kirjoittanut HangUppiin kirjeen skeittikuvien lokeroimisesta liian tiukasti ja paskaa valui niskavilloja pitkin maahan. Eli homma pysyis mahdollisimman vapaana ja aitona, kun sais pitää ne ohjakset itsellä. Mistäs moinen kansalaisaktiivisuus. Joku sponsori ois mukava tähän hommaan. Koska en itse ole ottanut montaa skeittikuvaa ja näillä vuosirenkailla tuskin tulen ottamaan, niin kerro mitä eroa lajeissa on sun näkökulmasta. Inspiraation puuskia kun on vaikea aikatauluttaa kalenteriin. Voi olla, että mulla ei ole sen takia tyttökaveria, kun pistän kaiken vapaa-ajan noihin kamerahommiin. Slammer kiittää! - Kiitos. Slammer 1/2010 Sivu 073. Onko tarkoitus tehdä joku päivä harrastuksesta työ vai työstä harrastus. Ruutuja en osaa arvioida. Eli toivottavasti vielä pitkään. Oon tottunu skeittauksen kautta siihen minimalistiseen neppailuun. Pitäis varmaan niitä apurahoja alkaa hakemaan. Jos tulee tylsä hetki, niin otatko kynän käteen, kameran kaulaan vai kutomapuikot käteen. - Lumilautailu on paljon isompaa, enkä mie tajua mistään tempuista mitään. - Skeittikuvissa on mun mielestä turhan paljon maneereita ja sillä sipuli. Pitää olla ne salamat ja fisut jne. Se siinä just onki siistiä. - Sukkapuikot oon heittäny jo aikaa sitten Kemijokeen. Yhden kuvan valotus vastaa kahden kaljan juomista pubissa. Sun kädessä pysyy myös kynä, mutta niiden töiden saaminen lehteen näytille oli kuin metsästäisi Kaivopuistossa yksisarvista seepraa. Ja turha sanoa, että skedekuvaajat on taitavampia. kuinka monta ruutua tulee näpsittyä vuodessa. Nykyään vapaa-aika on vaan ollut sen verran kortilla, että tuo piirtäminen/maalaaminen on jäänyt vähemmälle, sääli sinänsä. Riippuu ruuduistakin, ehkä muutamia satoja yhteensä. Kyllä niitä kuvakulmia hieroisi mielellään shortsit jalassa ja bisse kädessä. Koulussa mun on pakko piirtää, että pystyn keskittymään. Jännä nähdä mistä sitä löytää itsensä kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Oon aina piirtänyt ja askarrellut aika paljon, ja on tässä vuosien varrella tullu tehtyä jotain pieniä graafisen suunnittelun hommia ja kuvituksia. Seuraavaksi pitäis maalata kavereiden olohuoneeseen jokin isompi seinämaalaus. Se keskustelu paisui sitten pääkirjoitukseksi (HangUp 2/2009), kun itsellä kuvan esteettisyys menee temppujen taltioinnin edelle. Tuo kuvisopettajana toimiminen olisi mulle se leipätyö. On niin paljon asioita taiteen saralla, joita haluais tehdä, opetella ja kehittää omaa ajattelua. Voisi sitten rauhassa tehdä sellaista taidetta kuin itse haluaa, kun ei ole mitään pakkoa saada töitään myydyksi. Tasapuolisesti kun tekee kaikkea, niin pysyy mentalbalance kunnossa. Varsinkin 9x12 cm laakafilmidiat on mukavan hintasia, niitä ei paljoa tule kuvattua
CALL US AT: +358-9-650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi / DANNY DAVIS / analogclothing.com