Slammer 2/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lumilautailun erikoislehti Numero 2 / 2011 7,50 Lumilautailun erikoislehti Numero 2 / 2011 www.slammer.fi
Gabi Viteri, Ellery Hollingsworth and Kelly Clark Photographed by Vincent Skoglund Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi
ETHAN MORGAN ACTION: FRODE SANDBECH PROOST JACKET ETHAN IN THE. NIKE 6.0 TEAM JAMIE NICHOLLS.GJERMUND B ATEN.PEETU PIIROINEN GEROME MATHIEU.MIKKEL BANG.KEVIN BÄCKSTRÖM
ETHAN MORGAN
Toi oli apauttiarallaa kymmenes veto ja eka yritys tosta grabista, jonka vetämisen aikana rakennelma sitten meni ja hajos alta! Kai toi päivä meni siis aika putkeen?! Kiitos Niki että soitit! -Toni Kerkelä 8 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 Kuvanottopäivänä tuli lunta Jyväskylässä lähemmäs 20 senttiä. My boy Niki Rutanen oli saanut postissa uuden lähettimen kolmanteen salamaansa ja soitteli heti innokkaana mulle, et joko lähdetään kuvaamaan jotain. Rakennelma tuntui vetäessä tosi huteralta. 044-7330022. En meinannut eka jaksaa lähtee mihinkään rankan Laajavuori powdayn jälkeen, mut sitten muistin spotanneeni tollasen vankan rakennelman Harjun kupeesta. 050 505 8848 (veikka.gustafsson@outdoormedia.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab 32 2/2011 KANSI Kuva: Niki Rutanen, laskija Toni Kerkelä SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. SISÄLTÖ 16 32 58 SISÄLTÖ 10 12 16 18 22 26 PÄÄKIRJOITUS UUTISET MOBIILIAPPLIKAATIOT RAHAA MÄESTÄ VIDEOKAMERATESTI LAURI HEISKARI KAMERAN VÄÄRÄLLÄ PUOLELLA TURKKI 44 48 58 64 70 72 74 18 26 64 BEO ENNIN MATKASSA JAPANI AREENA ANTTI JUSSILA TAIDENURKKA MUSACORNER VIKAHITTI 22 48 70 Pihlajatie 28 00270 Helsinki Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Jari Salo (jari@slammer.fi) Webmaster Kalle Tarkiainen (kalle@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Tero Repo ja Rami Hanafi Harjoittelijat Antti Kangas ja Laura Sellgren Avustajat Lauri Virkki, Petrus Koskinen, Niki Rutanen, Antti Bergman, Toni Kerkelä, Juuso Pusa, Kalle Viira, Ilkka Pernu, Rasmus Tikkanen, Lauri Heiskari, Katariina Pyrro, David Blazek, Marcel Lämmerhirt, Eleonora Raggi, Sami Tuoriniemi, Tuukka Tams, Mark Welsh, Scott Serfas, Ville Lahtinen, Iisakki Kennilä, Mikko Kalikainen, Ville Savimaa, Saku Knopp Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi jari.henttonen@outdoormedia.fi Mediamyynti Veikka Gustafsson puh. TILAA SLAMMER Kestotilaus (6 nroa) 42 , määräaikiainen (6 nroa) 44 Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Raksattiin spotti valmiiksi ja aloin miettimään eri grabeja. Mentiin paikan päälle ihmettelemään ja spotti näytti Nikin mielestä tosi hyvältä
BLUE TOMATO, OSTOSPARADIISI facebook.com/bluetomato Tilaa ilmainen Surf/kesäkuvasto! www.blue-tomato.com/catalogue info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com Order Hotline: 0043 3687-24 22 333 Deutschland: 01801-55 57 778 178 Skype: blue-tomato-snowboardshop photo: m. lämmerhirt
Myös lehden toimitus jää mielenkiinnolla odottamaan, minkälaisia jaksoja herran käsissä syntyy. Mitään kovin jäykkää kaavaa ei ole luvassa. Luotto tekijään on ainakin suuri. Kiitos siitä kuuluu teille! Tämä on hyvä hetki sukeltaa mukaan liikkuvan kuvan maailmaan. Vilkas kävijämäärä on myös mahdollistanut, että uusia juttuja voidaan tehdä. Sisältö tulee pyörimään pääasiallisesti laskijoiden, tapahtumien ja laskupaikkojen ympärillä. Siellä missä tapahtuu jotain mielenkiintoista, me yritämme olla paikalla. Jaksoja pitäisi tulla ulos parin viikon välein, mikä pitää Petruksen varmasti kiireisenä. Käy kurkkaamassa uusin jaksomme ja anna palautetta me suorastaan vaadimme sitä! Päätoimittaja Peter Hasselgren 10 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Webmaster Kalle Tarkiainen on tehnyt hyvää työtä ja pitänyt Facebookin ja itse sivut tiukasti ajan tasalla. Puolen tunnin venytyksiä löytyy sieltä täältä, mutta asiallisia koosteita ei juuri ollenkaan. Toimitus ajettiin hangen kautta uusiin tiloihin Helsingin Meilahteen ja Slammerin "uusin" aluevaltaus tuotti huomattavia lisäponnistuksia lehden tekemisen arkeen. Videoformaatti lumilautailussa ei ole kovin uusi ja mullistava formaatti kaukana siitä. Ainakin meillä on ollut aikaa olemassa olevien ohjelmien tutkisteluun. Laadukasta kotimaista lumilautailuaiheista netti-tv:tä ei kuitenkaan ole tarjolla kovin paljon. Muutama viikko sitten käyntiin pyörähti 15-jaksoinen Slammer TV, joka tulee esittelemään Slammerille uudessa formaatissa suomalaista lumilautailua. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Lumilautalehden toimituksessa on taas ollut mukavan kiireistä. Edes netissä kaikki ei ole ilmaista! Slammerin tapauksessa asia eteni kun KBR:n le ojen ohjaaja ja isähahmo Petrus Koskinen liittyi keskusteluun mukaan. Suomi on pullollaan taitavia videokuvaajia ja laskijoita, mutta kaikki keskittyvät le ojen tekemiseen tai laskijoiden blogien kuvaamiseen. Me halusimme taitavan tekijän, Petrus oli sellainen ja vielä valmiina hommiin. Kolmentuhannen Facebook-frendin raja rikkoutunee lähiaikoina. Vasta puolikkaan kauden pystyssä ollut slammer.fi on lähtenyt mahtavasti käyntiin. Kovan säädön jälkeen sponsoritkin innostuivat ajatuksesta ja yhteistyö pystyttiin aloittamaan pikaisesti. Vaikka olemme kävelleet tahallisesti askeleen perässä videotouhuista, niin se ei tarkoita, etteikö meillä olisi näkemystä asiasta. Homma lähti alkukankeuden jälkeen hyvin rullamaan ja tämän lehden ilmestyessä toinen jakso pitäisi olla jo ulkona. Ettalan tai Autin blogit tuntuvat syntyvän kuin itsestään, mutta niiden taakse kätkeytyy videokuvaajia, jotka joutuvat tekemään kalliita reissuja ja tarvitsevat voita leivän päälle elääkseen. Joku varmaan saattoi huomata Slammer TV:n mainoksen edellisessä lehdessä, ilman sen kummempia selityksiä mistä on kyse. Le ojen tekeminen arvostetaan korkealle ja nettiklipeistä on vaan tullut promoamistarkoituksissa pakollinen paha. Ohjelmia on ollut ja on edelleen moneen makuun telkkarissa ja netissä. Missä luuravat siis tekijät
Menestystä on vaikea kuvailla, se pitää nähdä Nokia N8 -puhelimen huippukamera ikuistaa parhaat hetket nokia.fi © 2011 Nokia.
Lupaamme metrin enemmän ilmaan ja 90 astetta lisää kierroksia! Kahvi tulee saataville hyvin varusteltuihin lumilautakauppoihin ja nettiin. Jos varpaat ovat aina jäässä, kannattaa tarkistaa seuraavat asiat. Esimerkiksi lämpöpohjallisista, joiden piuhoitukset on otettu joissain kenkämalleissa valmiiksi huomioon. 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kuluneet kengät kastuvat helposti ja märät kengät ovat kylmät. SLAMMER UUTISET MACKAVERIN NIKSINURKKAUS Slammerille oma kahvi Tasokkaan laskemisen lisäksi suomalaiset juovat maailman eniten kahvia, valitettavasti suurin osa kahvista on varastoissa arominsa kadottanutta jättipaahtimoiden tuottamaa bulkkia. Monta sukkakerrosta aiheuttaa varman verenkierron heikentymisen ja sitä kautta palelun. Eihän sinulla ole montaa paria sukkia kengässä. Slammer haluaa tarjota tuoreen vaihtoehdon massatuotetulle kahville ja tukea vaihtoehtoista kahvikulttuuria. Laskukengän ei pitäisi olla niin iso, että sinne ylipäätään mahtuu monet sukat. Puristavatko siteen strapit niin paljon, että joudut löysäämään siteitä joka hissinousulle. Käy kiskaisemassa kahvit tai kaakaot kun varpaita rupeaa kivistämään. Slammer kahvin pavut ovat kasvaneet Indonesian Sumatralla 1000-1600 m korkeudessa. Korkeavartiset laskusukat ovat paras vaihtoehto, etenkin siten, että kengän sisällä ei ole mitään muuta ei edes kengän varressa. Liian kireällä olevat siteet huonontavat jalkojen verenkiertoa, mistä aiheutuu kylmyyttä. Yksinkertaista, mutta totta. Vaikka mäessä yleensä tulee sen verran jumpattua, että laskiessa tulee lämmin, verottavat hissinousut ainakin pohjoisemmassa Suomessa osansa. Ovatko kenkäsi nähneet parhaat päivänsä jo joitain vuosia sitten. Slammer-kahvin kofeiinin tuoma voittamattomuuden tunne on parhaimmillaan ennen laskusessareita. Muu kroppa on suhteellisen helppo pukea lämpimästi, mutta varpaat ovat hieman kinkkisemmät. Jo pelkkä laudan irti ottaminen ja pieni jaloittelu saattaa palauttaa jalkojen verenkierron ja sitä myötä lämmön. Pitkä kalsarit sun muut vaatekerrat voi taitella lämmittämään polvitaipeita. Löysää tauon ajaksi myös kenkiä, mikäli pidät niitä kovin tiukalla. Paahto on tumma ja maku on täyteläinen, makea ja maanläheinen kuin fariinisokerinen höyhenpuuteri laudan alla. Aluksi sitä saa ainakin suoraan Ka an paahtimolta Helsingin Pursimiehenkadulta. MITEN PITÄÄ VARPAAT LÄMPIMINÄ Teksti Lauri Virkki Pakkasen paukkuessa palelee helposti. Varpaiden jäätymiseen auttaa usein tauko. Siteiden säätö on asia erikseen, mutta hyvin muotoillut ja/tai pehmustetut nilkkastrapit ovat avain onneen. Huonoilla geeneillä siunatut eli ne, joita paleltaa aina riippumatta siitä, mitä tekee, voivat valittaa vanhemmilleen tai hakea apua teknisistä vimpaimista
On vaan aika kreisiä kun en oo koskaan loukkaantunu sillee, että ois pitäny olla pidempään pois kuvioista, mutta tämmöstä tää on. Sopii sekä miehille että naisille ja kaikille ihotyypeille. Lautailussa on riskinsä. Magneettikuvaukset sun muut tehty ja eturistiside todistetusti poikki. Damn. Eli mulla meni eturistiside polvesta neljä viikkoo sitten kun oltiin shoottaa Helsingissä. Ei sisällä parabeeneja, hajusteita eikä väriaineita. Lähiviikot vois touhuta kundien kanssa KBR-le an kimpussa, johon on jo nytten aivan älyttömiä shotteja jengillä kasassa. www.lumene.f i *Kliinisesti testattu riippumattomassa laboratoriossa, 2010, 10 henkilöä. LUONNOLLISTA KAUNEUTTA POHJOLASTA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15. Nyt viime viikot oon kuvaillu Slammer TV:tä, käytiin jotain törttöilee Ispoillakin. Onneks kerkesin edes jonkun kymmenen shottia ja pari fotoa saada kasaan. Siitä sitten kiidätettiin lekurille, joka sano, että polven pitäis olla ihan kupissa parin viikon levolla. Tilanne vois olla huonompikin. Täysin uusi, ihoa rauhoittava teknologia sekä voiteen sisältämä 100 %:nen luomupellava ja pro-vitamiini B5 tuovat helpotuksen ihollesi jo viidessä minuutissa*. CRAZY! Hyviä ja turvallisia laskuja jengille!! Niki Rutanen UUTUUS! LUMENE SENSITIVE TOUCH 5 MIN SOS RAUHOITTAVA TEHOVOIDE ENSIAPU KUIVALLE, KARHEALLE JA ÄRTYNEELLE IHOLLE TEHOA JO minuutissa KLIINISESTI TESTATTU Lumene Sensitive Touch 5 min SOS Rauhoittava Tehovoide kosteuttaa ja hoitaa ihoa välittömästi. SLAMMER UUTISET Jari Salo Petrus Koskisen palsta Bad news Tsaukkidaukki!! Tänne kuuluu yhtä jutskua luukuunottamatta hemmetin hyvää: oon ollu tässä viime viikot telakalla, mikä syö miestä aika reippaasti. Ihanteellinen vaihteleviin sääolosuhteisiin. No, venasin sen pari viikkoo ja olin melkein pulkka kainalossa menossa noukalle, mutta halusin käydä varmistaa viel tohtorilta, että onko hommat jiirissä, niin eihän ne ollu. Se meni ihan perus testivedossa vähän korkeampaan reiliin, kun ländäsin epähuomiossa jotenkin huonosti, niin rasahti polvessa. Tuote sisältää yli 95 % luonnon raaka-aineita. Toukokuussa tulee kauden loputtua leikkaus ja tää talvi koitetaan laskee polvituella loppuun
Rockerin tulo freestyle-lautoihin avasi lopullisesti tulvaportit Rami Hanafi 14 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Hyvä, öljypohatat jäivät tällä kertaa nuolemaan näppejään. Ei käytä. SM-kisat VIHERNURKKAUS Teksti Jari Salo Slammer painetaan Scanweb-nimisessä painossa Kouvolan suunnalla. Kiitos ja nähdään luomutofukyljysten äärellä! Lumilautailun SM-titteleistä kilpaillaan Rukalla 7.-10.4.2011. Halfpipe ja paripujottelu (iltakilpailu) - La 9.4. Monet painovärit ovat ympäristölle haitallisia petrokemian tuotteita. Rukan loistopuitteet ja kolme tapahtumantäyteistä päivää kokoavat yhteen niin tulevaisuuden starat kuin tämän hetken suomalaiset huippulaskijat. Kaikki käyttämämme painovärit ovat kasviöljypohjaisia. Mitä vaaditaan, että sen saa. Kriteerit löytyvät osoitteesta www.joutsenmerkki.fi/kriteerit ja sieltä "painolaitokset". Uusimmassa koneessa meillä on kuivain varustettu jälkipolttimella, jonka perästä ei pitäisi päästä mitään kemikaaleja eteenpäin. Ilo kuulla että Slammer painetaan näinkin vastuullisissa merkeissä. Ei ole työsuhdepolkupyöriä, mutta ajatus olisi mainio. Ainoastaan meiltä pääsee hieman vanhemman rotaation kuivaimesta syntyviä kemikaaleja ympäristöön. Kuulostaa hyvältä. Karjataloudesta syntyy enemmän päästöjä kuin esimerkiksi kaikesta liikenteestä yhteensä ja monet merien kalakannat ovat romahtamisen partaalla. Miksi ette pysty tarjoamaan asiakkaillenne yhtään kierrätettyjä materiaaleja. painolevyt, kehitteet jne.) uusiokäyttöä varten. Me käytämme uusimman painokoneemme kuivaimen tuottaman lämmön yli 7 000 neliön lämmittämiseen. Painokoneet vievät runsaasti sähköä, käyttääkö Scanweb uusiutuvaa energiaa. Vihernurkan kommandopipoiset aktivistit kahlitsivat itsensä painokoneeseen ja kiristivät vastaukset Scanwebin Timo Ruotsalaiselta. Aikataulu: - To 7.4. Kaikki käyttämämme paperit ovat kuitenkin EU-kukka-, Joutsenmerkki-, PEFC- tai FSCympäristösertifikaateilla hyväksyttyjä. Varapäivä Yksittäisten sarjojen lisäksi SM-kisoissa taistellaan seurojen välillä sekä yleismestaruudesta. Onko kuljetuskumppaninne hiilineutraali ja miten kannustatte kumppaneitanne ympäristötekoihin. Hiilineutraaliuudesta ei ole tietoa, mutta itse yritämme laittaa samaan suuntaan ja samaan aikaan lähtevät tuotteet samaan autoon. Tuotantomme toimii sellaisissa vuoroissa, että julkisen liikenteen käyttö on mahdotonta. Tervetuloa mukaan! Lisätiedot Liiton sivuilta www.fsa.fi Yhteistyössä mukana: Toyota, Nokia, Burton, TopSport, Dumle, Ruka, Skullcandy, Thule ja Vola. Mielipide: Lautojen suuri tuotekehitys Antti Bergman ICON Snowboards Lumilautailu lajina kehittää jatkuvasti itse itseään ja sama pätee myös välineisiin. Rukan aurinkoisessa keväässä viihtyvät niin kilpailijat kuin katsojatkin. Onko työtekijöillänne työsuhdepolkupyörät ja miten työpaikkaliikenne on hoidettu. Toivottavasti uusiutuva energia löytää tiensä teillekin, myös sähköä runsaasti käyttävät tahot voivat toimia ympäristöystävällisesti. Ok, kierrätyspaperin valmistaminen ei varmasti ole paperiyhtiöiden mielestä yhtä hauskaa kuin sademetsien kaataminen. Meillä ei ole ruokalaa, mutta lajittelemme kyllä kaikki talossa syntyvät biojätteet. Hell yeah! Esimerkillistä toimintaa. Scanweb on alansa huippuja Suomessa ja ainakin sen työntekijät ovat biohajoavia, mutta miten on Scanwebin muiden ympäristöasioiden laita. Aikamoista tekstiä, pääseekö painosta muuten mitään kemikaaleja ympäristöön. Olemme heatset-rotaatiopaino, eikä tälle painotekniikalle ole valitettavasti olemassa uusiopapereita, kansituotantoon kylläkin on olemassa uusiopapereita. Eli vanha kone kierrätykseen, ja siitä tulikin mieleen, että millainen kierrätysjärjestelmä teillä on. Lehden painamiseen liittyy oleellisena osana myös logistiikkaketju. Meillä ei ole kuitenkaan täysautoetua. Entäpä mitä teette painokoneista syntyvälle lämpöenergialle, kierrätetäänkö lämpö tilojen lämmitykseen vai pusketaanko se harakoille. Meiltä noudetaan kaikki ongelmajätteet ja mahdolliset kierrätettävät materiaalit (esim. Ympäristötietoiset asiakkaat varmasti haluavat uusiopaperista tehtyjä tuotteita. Kehitys on tämänkin lajin elinehto ja luonnollisesti kaiken kaikkiaan hyvä asia. Millaisia kasvisperäisiä ekovaihtoehtoja teillä on tarjolla. Scanwebillä on Pohjoismainen Ympäristömerkki. Slopestyle ja parisuurpujottelu (iltakilpailu) - Su 10.4. Jätteet eritellään, sen vaatii myös Joutsenmerkki. Boardercross - Pe 8.4. Jos on, niin miten se pyrkii pienentämään hiilijalanjälkeään ja ympäristötuhoja. Onko Scanwebissä ruokalaa
Lisäksi urbaania laskemista on käyty harrastamassa Kajaanin suunnalla lähinnä yöaikaan. Tärkeää lienee kuitenkin muistaa se, että vastaukset eivät aina löydy tulevaisuudesta, vaan joskus on parempi kääntää katseensa menneeseen uuden suunnan löytämiseksi. ILTAPOIKA LUMILAUTALUKIOLAISEN JUUSO PUSAN PÄIVÄKIRJA Vuokatin "urheilevilla lumilautailijoilla" on menossa hyvät, peräti loistavat ajat! Syvää euforista oloa on saanut tuntea rinteessä viime aikoina kiitettävän paljon. Ja jatketaan nyt vielä hetki Vuokatin mainostamista (ihan puolueettomasti tosin). Monet uusina esitellyistä keksinnöistä ovat siis jo aikaisemmin käyneet kurkistamassa menestymismahdollisuuksiaan, mutta ne on syystä tai toisesta unohdettu vessan lattialle, kunnes uusi aika on kaivanut ne jälleen esiin ja muokannut mieleisikseen. Hanki onkin korkeampi kuin aikoihin! Koko vaara on pian käyty läpi, ja hyvät laskulinjat on painettu mieleen. No ainakin sen, että lautailulla on varsin rikas historia ja aikojen saatossa alalla on toiminut monta visionääriä, jotka ovat rohkeasti yrittäneet kehittää lajia ja välineitä eteenpäin. Jos rullataan ajassa taaksepäin vuosikymmeniä, niin matkanvarrella tulee vastaan yhden jos toisenkin "uuden" keksinnön alkuperäinen siemen. Lisäksi löytyy asymmetristä sivuleikkausta, korotettuja kantteja, koveraa nosea (Morrow Spoon nose joskus 90-luvun alussa ), siteiden kiskokiinnityksiä jne. Kajaanin tarjonta on pian kyllä käyty läpi ja kohta onkin aika suunnata Helsinkiin metsästämään lisää reilishotteja. Kyllä kelpaa vääntää metukoita ja handplänttejä! Myös parkki on saanut toivotun kasvojen kohotuksen, ja nyt voi runissa vedellä viisi eri obstaakkelia. Lumilautaa alettiin tosissaan keksimään uudelleen. Sur laudoista lainattu rocker-rakenne ei todellakaan ole mikään uusi innovaatio, vaan varsin van- ha sellainen, jota esimerkiksi puuterilaudoissa on käytetty jo pitkään. Toki on myös mainittava, että viime vuosina on tehty myös sarja täysin uusia innovaatioita, ja teknologiakin on kehittynyt vuosien saatossa valovuosien päähän lajin alkuajoista, joka on mahdollistanut lautojen kehityksen nykymuotoonsa. Mitä tämä kaikki meille kertoo. Mikäs tässä ollessa, opiskelut on taas minimoitu keskitalven ajaksi, joten laskemaan ehtii joka päivä riittävästi. Vaikka monet näistä keksinnöistä ovat olleetkin totaalisia floppeja, niin sekaan mahtuu myös varsinaisia helmiä, joista uusi sukupolvi pääsee nyt nauttimaan. Saa nähdä kumpi ottaa niskalenkin, mies kaiteesta vai kaide miehestä. Nimittäin näkymät uuden isomman paipin sekä streetin rakentamisen kannalta näyttävät valoisammilta kuin koskaan! Maakaupat urheiluopiston ja Vuokatin rinteiden välillä ovat saaneet tarvitsemansa viimeisen sinetin, kun korkeimmat herrat asian ytimiltä löivät kättä päälle yhteistyön merkeissä! Kirkossa ei vielä kaaren korkeutta tai piipun jyrkkyys-asteita ole kuulutettu, mutta sitä odotellaan... Ei valittamista! Niko "Sammutetaanko valot!" Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! 15. SLAMMER UUTISET uudenlaiseen ajatteluun lautojen rakenteesta ja sheipeistä. Siihen on yksinkertainen syy: suorituspaikat ovat kondiksessa! Paippi valmistui jo tammikuun loppupuolella, ja on muuten hyvä ränni! Korkeutta löytyy mukavasti Suomen mittakaavassa ja kaaren muoto on nyt hioutunut hyväksi. Kaikkien laskufiilis on selvästi kovassa noususuhdanteessa. Rinteiden ulkopuolella laskeminen on myös onnistunut tänä talvena mukavasti, kun luonnonlunta on tiputellut taivaalta tasaisen tappavaan tahtiin. Mielenkiintoiseksi asian tekee kuitenkin se, mihin suuri osa näistä viime vuosien "uusista" keksinnöistä välineiden osalta pohjautuu. Se pieni sysäys, joka kyseenalaisti perinteisen camber-rakenteen, kasvoi räjähdysmäisesti ja poiki tullessaan lukemattoman määrän uusia profiileja ja muotoja, jotka eivät rajoittuneet pelkästään rocker vs camber asetelmaan. Hiljaisemman aikakauden jälkeen lumilautailu elää jälleen huimaa kehityksen aikaa, ja on todella mielenkiintoista nähdä, mihin tulevaisuus lajia ja välineitä vie
LUMILAUTAILUN MOBIILIAIKA? Huvittavaa kyllä, lumilautailu-sanakirja on maksullinen. Japanin lukuisat keskukset on koottu kansallisseen tietopankkiin. Slammeriltä löytyy maamme ainoa lumilauta-aiheinen mobiiliapplikaatio. iTrail Map palvelusta löytyi Aspenin lisäksi Levin rinnekartta. Salomon opastaa lumille vain kirjautuneita käyttäjiä. Blue Tomato tarjoaa apua varusteiden valintaan. Boarder Loungessa näyttäisi olevan kävijöitäkin. Verbierin ohjelma lataa pitkään, mutta sisältöä onkin reilusti. Nokian tarjoama suosittu ja toimiva Sports Tracker palvelu on houkutellut laskukansaakin jakamaan suorituksiaan. Crazy Snowboarder ei pelinä koukuttanut, mutta täyttää varmasti tehtävänsä junaa odotellessa. Mammut ei mainosta tuotteitaan vaan sisältö rakentuu takamaastoissa tarvittavaan tietouteen ja apuohjelmiin. The North Facen Powderfinder kertoo missä dumppaa. 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
fi, jonka kerrotaan olevan "kännykällä toimiva palvelu". Yleensä esillä on myös opastusta muihin palveluihin, sisällön seuratessa melko suorasti verkkosivuja. Hiihtokeskusten verkkosivut tuntuvat olevan hyvällä mallilla, ja osasyynä mobiilipalveluiden puuttumiselle onkin kenties maassamme toimiva tehokas 3G-verkko, joka mahdollistaa verkkosivujen selaamisen mobiililaitteilla. Yllättäen myös Leviltä löytyy toimiva kännyköille optimoitu sivusto, vaikkei sitä verkkosivuilta löydykään, ainakaan kovin helposti. Rukalla kerrotaan, että erilaisia kokeiluja on ollut jo vuosien ajan, mutta mitään lanseerausta ei ole tehty. LUMILAUTAILUN MOBIILIAIKA? LUMILAUTAILUN MOBIILIAIKA? Teksti Kalle Viira Suuri media on älypuhelinta pullollaan, oli Nokia markkinoilla tai ei. Yritän soittaa kahteen maamme suurim- paan keskukseen. Päätän testata itse Nokian Ovi-palvelua. Hiihtokeskusten palvelut Keskukset tarjoavat rinnekarttoja, säätietoja ja jopa web-kameroiden kuvaa. Tästä heränneenä kokeilen m.levi.fi osoitetta. Tuotemerkkien tarjoamat palvelut Sisältö vaihtelee mainonnasta yleishyödyllisiin toimintoihin. Nokian Ovi-palvelusta löytyy hakusanalla "lumilauta" vain yksi applikaatio, Slammer. Mitä älypuhelimilla sitten tehdään. Oman verkkosivuni lisääminen palveluun kestää alle tunnin ja on ilmaista. Quicksilver tarjoaa puhdasta viihdettä: eri lajien uutisten, videoiden ja kuvien lisäksi aplikaation kautta voi seurata live-lähetyksiä tuotemerkkiin liittyvistä tapahtumista ja kilpailuista. Entäs lumilautailu, onko tämä graafisen modernismin ja muotivirtausten lennokas eturintama saavuttanut mobiiliajan? Mikäli kotimaiseen tarjontaan on uskomista, on vastaus ehdoton EI. Härmäläiselle monista palveluista ei juuri ole apua, ellei ole vähintään englanninkielentaitoinen sekä mielellään niin onnekas, että elämä tarjoilee mahdollisuuksia puuterinmetsästykseen Pohjois-Amerikassa tai Alpeilla. The North Face Snowreportin kautta voi tilata ilmoituksia lumitilanteesta suosikkikeskuksissasi ja seurata säätietoja. Muut palvelut Jaottelun ulkopuolella on muun muassa verkkokauppa Blue Tomato. Pelin toimivuus ja taso vaihtelee mutta perusideana on selkeästi älypuhelinten kallistustunnistimiin perustuva laskeminen rinteessä, jonka varrella oleviin esteisiin tehdään temppuja painelemalla kosketusnäyttöä. Kyseessä ei ehkä ole virallinen mobiilipalvelu, mutta matkapuhelimiin optimoitu sivusto toimii moitteettomasti. Jottei tämän artikkelin taustalta nousisi vaikutuksia markkinavoimiin, ovat kaikki mainitut applikaatiot ladattavissa ilmaiseksi (Crazy Snowboard tarjolla maksutta rajoitetun ajan). LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 17. Täälläkin asiaa joudutaan hetken miettimään ja ystävällinen henkilökunta lupaa palata pian asiaan. Kaupan sijaan mobiilipalvelu tarjoaa hauskat valintaoppaat lautoihin, siteisiin, kenkiin sekä vaatteisiin ja vieläpä suomeksi. Levin markkinoinnissa ei olla paikalla, jätän soittopyynnön. Sovelluksien kirjo kattaa kaiken iFart-pierusimulaattorista Angry Birds-peliin tai pörssikursseihin, ja lukea voi vaikka kirjallisuuden klassikkoteoksia Tolstoista Aleksis Kiveen. Käytetään tietysti älyllisiä ja vähemmän älyllisiä ohjelmistoja, eli applikaatioita. Saako se yhtään kävijää jää arvoitukseksi, mutta voinpahan sanoa siirtäneeni sivustoni "mobiiliaikaan". Verkkokameran kuvan kanssa on kuitenkin päivitysongelmia ja näytöllä lukee rehellisesti "out of date". Saksan kielen taito avaa lisää hyviä Alppien alueen palveluita. Verbierin mega-keskuksen applikaatio on kattava, rinnesäännöistä videoihin ja live-kuvaan. Kansainvälisemmin haettuna sana "snowboard" tuo esiin hieman parempia tuloksia. Parhaimmistoon kuuluva Mammutin iPhone-applikaatio tarjoaa muun muassa rinteen astekulmamittarin, korkeusmittarin, kompassin sekä lumivyörytietoutta. Yleisesti mobiilisivustot eivät tarjoa yllätyksiä, mutta puhelimiin optimoituja sovelluksia on helppo ja nopea käyttää kun on tarve löytää sopiva ravintola tai tutkailla rinnekarttaa. Paluusoitolla Rukalta löytyy vastaukseksi m.ruka. Lisäksi voisi mainita Boarder Loungen, lautalajien harrastajien keskustelufoorumin sekä 100 Day Tracker -kalenterin, jonka ideana on kirjata ylös kauden aikana kertyviä laskupäiviä. Nopealla kokeilulla haut antavat seuraavanlaisen tuloksen: Ovi Store lumilauta 1 kpl snowboard 12 kpl Android Market lumilauta 0 kpl snowboard 77 kpl iTunes App Store lumilauta 0 kpl snowboard 301 Löytyvät mobiilipalvelut voi jakaa neljään ryhmään: Lumilautapelit Hakukoneiden kärjessä komeilee olympiavoittaja-maailmanmestari-X-Games-kuningas Shaun Whiten nimikkomalli sekä iPhonen 4-tähden Crazy Snowboard
RAHAA MÄESTÄ 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Ministeriö jakaa tukea valtakunnallisille lajiliitoille veikkausvoittorahoista vuosittain. Pelkkä ruikutus ei kannata, kyllähän lautailulle on rahaa tarjolla. Pääsyy on urheilun ja liikunnan tukemisen perinteiset mallit, joihin lautailu ei mahdu. Lumilautailu saa tänä vuonna valtiolta tukea kymmenesosan murtomaahiihdon tukimääristä. RAHAA MÄESTÄ RAHAA MÄESTÄ Lumilautailulle on tarjolla rahaa monelta taholta: valtiolta, urheilujärjestöiltä ja sponsoreilta. Rahoituskuvio on monimutkainen, mutta se selkenee, kun katsoo vähän lähempää. "Miksi laji, joka saa nuoret liikkeelle ja mäkeen, jää niin monien tukijärjestelmien ulkopuolelle. Suurin osa valtion jakamasta rahasta kohdennetaan kunto- ja terveysliikunnan edistämiseen. Virallinen suomalainen liikuntakäsitys ei ymmärrä harrastusta, joka ei tähtää arvokisamenestykseen. Hyvä kysymys. Lumilautaliitto saa tänä vuonna tukia kaikkiaan yhteensä 410 000 euroa, joista kultakin taholta tulee kutakuinkin kolmasosa koko potista. Tarkimmin syynätään järjestöjen junioritoimintaa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 19. Pääsyy on urheilun ja liikunnan tukemisen perinteiset mallit, joihin lautailu ei mahdu." Valtio tukee opetusta, ei harrastusta Suomalaiset urheilulajit ja yksittäiset urheilijat saavat tukea pääsääntöisesti kolmesta eri lähteestä: opetus- ja kulttuuriministeriöltä, olympiakomitealta ja yhteistyökumppaneilta eli sponsoreilta. Harrastajien pelkona on, että lajista tulee koko kansan terveysliikuntaa, muotitietoisten sauvakävelyä. Teksti Ilkka Pernu Miksi lumilautailua ei tueta, vaikka se on yksi aktiivisimmista liikuntaharrastuksista. Miksi laji, joka saa nuoret liikkeelle ja mäkeen, jää niin monien tukijärjestelmien ulkopuolelle. Kuitenkin lumilautailun pariin hakeudutaan vapaaehtoisesti ja innostuneesti, mutta hiihto on suurimmalle osalle nuoria edelleen pakkopullaa, josta tulee mieleen suksien raahaaminen koulubussiin ja tuskanhiki, kun voitelu on pettänyt. Lautailijoilta kuitenkin vaaditaan vastapalveluksena yhteistyötä ja salonkikelpoisuutta. Sen eteen vain pitää tehdä töitä ja myönnytyksiä. Tänä vuonna 126 eri järjestöä saa avustusta yhteensä yli 40 miljoonaa euroa
Tällä hetkellä Lumilautaliittoon kuuluu neljäkymmen- tä paikallista järjestöä. Liiton työ on myös höllentänyt rahakukkaron nyörejä. Lautailu on vaihtoehtoinen elämäntapa, jonka keskiössä on hauskanpito ei valistus tai kansanterveys. Monille lautailijoille laji on osa alakulttuuria, johon ei pidä sekoittaa viranomaisia tai urheiluorganisaatioita. Sitä ennen lautailijoilla ei ollut muuta järjestäytynyttä toimintaa kuin piskuinen maajoukkue. Matkassa on kuitenkin mutkia. Tietenkin sitä, että lautailu jää väistämättä perinteisten tarkkaan organisoitujen lajien varjoon. Lähitulevaisuus näyttää, minkä suuruiseksi valtion tuki asettuu. Asia on ehkä hiljalleen muuttumassa. Se on kansanterveyden näkökulmasta tervehenkisempää kuin huimapäisten skeittareiden ja lautailijoiden kikkailu. Muuttuuko laji liikaa, jos siitä tulee koko kansan terveysliikuntaa, muotitietoisten sauvakävelyä. Muutenkin liitto on kasvattanut vuosi vuodelta toimintaansa erityisesti niillä alueilla, joita opetus- ja kulttuuriministeriö arvostaa. Se sisältää peruskouluikäisille suunnattua ilmaista lumilautailuopetusta. Lumilautaliiton toiminnanjohtaja Mats Lindfors puhuu "poikkeuksellisesta kasvusta". Vaikka Suomessa on arvion mukaan noin 75 000 lautailuharrastajaa, se ei näy valtion tuessa, koska harrastus on pääasiassa vapaamuotoista. Mitä tämä kaikki tarkoittaa lumilautailun kannalta. Sitä se toki on, mutta pitää muistaa, että tuen kasvu on aina prosentuaalisesti suurinta tuoreilla toimijoilla, jotka aloittavat käytännössä nollasta. Lumilautaliitto saa ropoja, tarkemmin 130 000 euroa, eli saman verran kuin jääpallo. Ehkä, mutta on lumilautailu jo muuttunut: arvokisamenestyksen myötä siitä on tullut salonki- ja urheiluruutukelpoista. Se riippuu täysin lumilautajärjestöjen aktiivisuudesta ja järjestäytymisestä. Tämän kaltaisesta junnutoiminnasta viralliset tahot tykkäävät. Lajin luonteeseen kuuluu, että kaikkea virallista ja ylhäältä saneltavaa kavahdetaan. Byrokratia vaatii järjestäytyneen tahon, joka kohdentaa rahan lajille. RAHAA MÄESTÄ Myös huippu-urheilua tuetaan, mutta siinäkin painaa lajien erityinen kansallinen merkittävyys. Palloliitto saa yli 1,8 ja hiihtoliitto yli 1,1 miljoonaa euroa. Suurinta osaa lautailijoista seuratoiminta ja juniorien patistaminen mäkeen ei kiinnosta. Vaikka lajin virallinen tuki on pientä, on se silti moninkertaistunut vuodesta 2006, eli liiton olemassaolon aikana. Huippu-urheiluun syydetään rahaa Kun valtio jakaa rahaa kansanterveyslasit päässä, tukee olympiakomitea huippu-urheilua eli 20 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Liitto järjestää tänä talvena kolmatta kertaa ison Parkkikoulu-kiertueen. Juuri mukaan tuli neljä uutta järjestöä. Lautailun seuratoiminta on kuitenkin vielä lapsenkengissä, ja vain murtoosa lautailijoista osallistuu liiton toimintaan
Toisaalta lautailijoiden on turha odottaa rahakkaita sopimuksia, jos he eivät suostu pelaamaan rahoittajien säännöillä ja tekemään myönnytyksiä. Myös Ruka on ollut pitkään mukana. Muissakin elokuvissa sponsoreilla on iso rooli, maksavathan ne mielellään pääsystä filmeihin. Lautailijoilla on ollut pitkä ja hidas tie lasketella vanhan liiton suksilajien rinnalle ja samoihin rahanjakotilaisuuksiin. Lumilautailun rahoituksessa ei ole yhtä ratkaisua. Lumilautaliitto saa ropoja, tarkemmin 130 000 euroa, eli saman verran kuin jääpallo." käytännössä arvokisoissa menestyviä huippuyksilöitä. Pari hyvää talvea on piristänyt varustekauppaa. Yksilölajeista vain maastohiihto ja alppihiihto saavat enemmän. Burton esimerkiksi tekee omia elokuviaan puhtaasti mainostarkoituksessa. Sitä ennen laskijat ovat käytännössä olleet omillaan. Järjestöjen ja liiton toiminnasta yhteistyökumppanit rahoittavat noin kolmasosan, mutta yksittäisten laskijoiden kannalta sponsorit ovat kaikkein tärkeimpiä tukijoita. Sadat saavat varusteita ilmaiseksi. Erityisesti Burton ja Nike ovat panostaneet tähän. Lindforsin mukaan yritysten kiinnostus lautailua kohtaan on viime vuoden aikana kasvanut. Lumilautailu on mielikuvissa kaikkea muuta, sillä lautakulttuuriin ei kuulu kilpailu. Laskijan näkökulmasta logot laudassa tekevät hänestä houkuttelevan muiden mainostajien silmissä. Sponsoreiden näkökulmasta lumilautailijat ovat ideaali kohderyhmä ei välttämättä kaikkein ostovoimaisin, mutta imagoltaan "jotain muuta" kuin dopingissa marinoidut karpaasit tai anorektiset ja ailahtelevaiset mäkihyppääjät. Nyt puhelinvalmistajat ja teleoperaattorit ovat alkaneet pienen tauon jälkeen taas osoittaa kiinnostusta. Suomessa onkin kymmeniä nuoria lupauk- "Palloliitto saa yli 1,8 ja hiihtoliitto yli 1,1 miljoonaa euroa. Lautailuun myös liittyy monia positiivisia mielikuvia. Uusien puhelimien ominaisuuksia, esimerkiksi hyviä kameroita, yritetään kaupitella laskijoille. Tämä ei vapautta arvostavaa lautailijaa ilahduta. Yksi huomionarvoinen seikka lautailussa liikkuvista rahoista puhuttaessa on nimenomaan elokuva-ala. On myös esimerkkejä siitä, että isojen nimien ei tarvitse kilpailla. Nyt on jo pystytty todistamaan, että seuroissa on selkeä systeemi. "Olemme rakentaneet viimeiset neljä vuotta toimintaa. Syytä ei tarvitse kaukaa hakea; lautailijoiden hyvä menestys arvokisoissa on osoittanut päättäjille, että lajiin kannattaa panostaa. Silloinkaan hän ei päässyt hissillä ylös asti. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 21 Laskija: Miikka Hast. Elokuvantekijöiden näkökulmasta nimekkäät laskijat nostavat elokuvan profiilia. Heikko menestys perinteisissä talvilajeissa on osaltaan vaikuttanut siihen, että panoksia asetetaan lautailijoiden menestykselle. Lajin salonkikelpoista kehitystä hidastaa myös se, että lajin sisällä on isoja näkemyseroja. Lautaliiton suurin ja pitkäikäisin yhteistyökumppani on ollut Toyota. Laudan päällä hän on ollut yhden ainoan kerran 20 vuotta sitten. On ymmärrettävää, että sponsori haluaa lautailijan esiintyvän lumilautafilmeissä niin, että merkit näkyvät. Kisoissa menestyviä lautailijoita katsotaan kieroon. Suomalainen huippu-urheilujärjestelmä uskoo lautailuun", Lumilautaliiton toiminnanjohtaja Mats Lindfors sanoo. Ne ovat ymmärtäneet, että lumilau- tailukulttuuriin kuuluu olennaisesti kuvaaminen ja verkostoituminen. "Tärkeintä ei ole voitto, vaan murskavoitto -ajatus ei kuulu tähän lajiin," Lindfors sanoo. Myös lajin "puhtoinen" maine houkuttelee sponsoreita: samalla kun maastohiihto ja mäkihyppy rypevät skandaalista toiseen, mainostajat ovat alkaneet osoittaa kiinnostusta muualle. Sponsorit siis sitovat laskijoiden käsiä ja sanelevat heidän tekemisiään esimerkiksi määräävät mainosmannekiineiksi. Yhtä lailla sponsorit ja muut rahoittajat ovat hakoteillä, jos vaativat lautailukulttuurin remonttia ja jos he eivät ymmärrä ja kunnioita lajin ominaispiirteitä. Esimerkiksi Miikka Hast ei enää kierrä kilpailuja juuri lainkaan sen mahdollistavat sponsorit. Tuoreen arvomaailmatutkimuksen mukaan lumilautailu on yksi niistä lajeista, joiden arvostuksen nousuun suomalaiset uskovat. Tunnettu suomalainen lumilautakuvaaja Jaakko Itäaho lähti Burtonin The B -elokuvan kuvauksista ovet paukkuen taiteellisten erimielisyyksien takia. Yhteistyö yritysten kanssa on kuitenkin ongelmallista, ne kun eivät ole mitään hyväntekeväisyysjärjestöjä, vaan odottavat vastapalveluksia. Olympiakomitea tekee päätöksen hyväksymisestä tämän kilpailukauden jälkeen. Jaakko Itäahon mielestä kisaaminen ei edusta lautailun syvintä olemusta: "Toisaalta mua sapettaa aika paljon, miten media ja politiikka kohtelee tätä lajia, joten jopa urheiluruutu-lautailijat saavat täyden sympatiani." ILKKA PERNU on 30-vuotias vapaa toimittaja, joka avustaa muun muassa Imagea ja Helsingin Sanomia. Jopa taitosia, joille sponsorit maksavat matkakustannuksia. Karkean arvion mukaan elokuvilla elää jotakuinkin saman verran suomalaisia kuin itse laskemisella. Erityisesti lumilautaurheilu jakaa mielipiteitä. Huippu-urheilu on mielletty ennen kaikkea kestävyysurheiluksi. Lumilautaliitto pääsi vasta viime vuonna olympiakomitean järjestelmätuen piiriin. Kaikki voittavat! Paitsi että eivät ihan kaikki. Sponsorit pitävät yksilöt mäessä Ilman yhteistyökumppaneita jäisi Lumilautaliiton Parkkikoulu-kiertue järjestämättä. Tänä vuonna huippu-urheilun järjestelmätuki lumilautailulle on 100 000 euroa, joka kohdennetaan seitsemälle olympiajoukkueeseen nimetylle laskijalle. Tosin asenteet ovat kymmenessä vuodessa jo muuttuneet: sponssit laudassa eivät enää ole mörköjä. Lisää rahaa on odotettavissa, jos slopestyle pääsee olympialajiksi kourun ja crossin rinnalle. RAHAA MÄESTÄ luistelu ja mäkihyppy jäävät lautailun taakse. Pattitilanne. Itse asiassa siitä on tasan viisi vuotta, kun Markku Koski laski Torinon talviolympialaisissa kourussa pronssille. Huippua! Myös lumilautailu on saanut jalkaa näiden rahaholvien oven väliin. Lautailu houkuttaa sponsoreita, erityisesti sellaisia, jotka tavoittelevat nuorta asiakaskuntaa
Kukapa olisi uskonut 10 vuotta sitten, että puhelimilla voi nykyään kuvata laadukasta videota. Kukaan nyt tuskin kuvitteleekaan, että puhelimella voisi kuvata ammattitason videota, vaikkakin sitäkin näkyy jatkuvasti mm. Järkkäreissäkin on toisaalta suuria eroavaisuuksia, joista kannattaa olla selvillä, eikä järkkärisetin ostaminen ole mitään halpaa lystiä. Mutta silti kännykkäkamera on vastustamaton, sillä se on lähes aina taskussa valmiina toimintaan, toisin kuin järjestelmäkamerat. Kyseisillä VHS-kaseteilla räplääminen on varmasti monelle tuttua touhua takavuosilta. VIDEOKAMERATESTI Teksti Rasmus Tikkanen ja Petrus Koskinen Nykyään tehdään lumilautailuelokuvia enemmän kuin koskaan. Erikseen on sitten erikoisvideokamerat, kuten GoPro ja Contour, joilla voi kuvata veden tai vaikka puuterin alla, kiinnittää siteeseen, kypärään tai kepin päähän. Myös kuvauksen aikana tapahtuva zoomaus on hyvin hankalaa järjestelmäkameran linssillä, ilman tuhansien eurojen lisälaitteita. Back to back seiskojen sijaan paipissa pitää tehdä back to back tuplakorkkarit ja hyppykisoissa pitää jo melkein triplakorkkari. Kynnys ruveta kuvaamaan le aa omalla jengillä on siis pieni. Enää ei tarvitse seistä isän ostaman VHS-kameran kanssa pusikossa ja säilöä niitä miljoonaa kasettia ympäriinsä. Loppujen lopuksi on todella vaikea vertailla näin erilaisia kameroita, koska käyttötarkoituskin on täysin erilainen. Valinnanvaraa on pilvin pimein, joten päätimme noukkia muutamia esimerkkejä eri lajeista. Järkkäreiden kanssa pitää olla aikaa fiilistellä ja miettiä asetuksia, mutta toki myös tulokset ovat sen arvoisia. Selvitimme myös, onko kännykkäkameroista oikeasti mihinkään. Lumilautailu on muuttunut muutaman vuoden sisällä dramaattisesti. Kaikilla pärjää, ja kaikilla saa tehtyä esimerkiksi potentiaalisen YouTube-hitin. 22 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kännykkäkameroiden laatu on parantunut viime vuoden aikana dramaattisesti, mutta riittääkö se sittenkään edes turisteille. Tässä kameratestissä puntaroimme muutamia markkinoilla olevia kameroita ja kameratyyppejä. televisiossa ja internetissä ammattilaisten kuvaamana. Tärinä on yksi kännykkäkameroiden yhteinen paha, eikä sitä hevillä saa poistettua. Testissä käsitellään siis kuvauksen vallankumousta. Erikoiskäyttöön ne toimivat todella hyvin ja hintakaan ei ole kovin paha. Kuka tahansa voi käydä ostamassa järkkärin ja pari hyvää linssiä ja tehdä Cannesin kultapalmun voittavan dokumentin. Huomattavasti halvemmalla pääsee, kun ostaa ihan perinteisen videokameran, jotka nykyään pääasiallisesti ovat muistikortille kuvaavia Full HD -laitteita. Hyvä jalusta on myös elinehto tämmöisen videota tuottavan DSLR-kameran kylkeen, sillä järjestelmäkameran runko reagoi helposti kädestä aiheutuvaan tärinään, minkä huomaa myös videolta. Lumilautailun ohessa on myös sen kuvaaminen muuttunut huomattavasti. Onnettomat zoomit vain pahentavat ongelmaa. Kännykkä, järkkäri vai videokamera. Valovoimaisten linssien hinta taas voi pompsahtaa yllättävänkin korkealle, mutta saa niitä hyviä linssejä ostettua myös ihan fiksuun hintaan. Syynä tähän on videokameratekniikan läpimurto ja lumilautailijoiden kesken vallitseva korkea arvostus laskule oja kohtaan. Järjestelmäkameroiden ehdoton etu on niiden linssien tuottama valovoima. Eikä pelkällä GoPro:llakaan uskoisi selviävän kaikesta, mutta kaikki riippuu toki käyttäjästä ja siitä, mitä varten kuvaat. Repusta kaivaminen ja eri linssien kiinnittely ei sovi ex tempore -kuvaamiseen
VIDEOKAMERATESTI Laskija: Lauri Heiskari Kuva: Peter Hasselgren LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 23
Kosketusnäytöllä varustettu puhelin kuvaa 720p eli 1280x720 pikselin kuvaa. Kahden gigan sisäisellä muistilla ei kuitenkaan kuvaa läheskään niin kauan kuin N8:lla, mutta myös Wavessa on 32-gigaisia kortteja tukeva MicroSD-muistikorttipaikka. Hidastusta ei myöskään ole. Kuvanlaatua ei voi mitenkään edes verrata menneiden vuosien kännykkämalleihin, niin paljon se on parantunut. Kameran käyttöjärjestelmä gra oineen ja symboleineen on aika lapsellinen, mutta toisaalta aika simppeli ja helppokäyttöinen. D7000:ssa ei kuitenkaan ole käännettävää LCD-screeniä, mikä kertoo, että se on suunniteltu 96 prosenttisesti kuvien ottamiseen. Hintaluokka on sama kuin Canonin D60:ssä. VIDEOKAMERATESTI Nokia N8 Nokian N8 on sanottu olevan paras puhelin kuvauksen, niin stillin kuin videonkin suhteen. Esimerkiksi videon kuvaamiseen voi App Storesta ostaa 8 mm -filmikameraefektin, joka itse asiassa näyttää melkein kiitettävältä verrattuna editointiohjelmien tönkköihin "old film" -efekteihin. Käänneltävä LCDscreeni tekee kuvaamisesta helpompaa, sillä isoveljillä screeni on paikallaan, ja mikäli haluaa kuvata maan tasalta, pitää myös itse mennä maan tasalle. Hauskan lisän Samsung on keksinyt hidastuksessa, jolla voi kuvata jopa 120 freimiä sekunnissa, joka on huomattavasti hitaampi kuin monissa ammattikameroissa. Vaikka visuaalisesti kaikki on priimaluokkaa, ei D7000 ole kaikista paras videokamera lumilautakuvaamiseen. Kirkkaudessa se oli ylivoimainen. Todella hauskan lisän Apple on kehittänyt applikaatioista, joita kameraan voi ostaa. Hinta onkin sitten vaikeampi pala purtavaksi. Kasetit voi unohtaa, sillä kamera kuvaa 32-gigaiselle sisäiselle muistikortille, johon mahtuu 12 tuntia materiaalia. Nokia äänet ovat selkeät, kirkkaat ja puhtaat, mitä Dolby surround -soundilla odottaakin. Wave on hieman monimutkaisempi käyttää kuin muut puhelimet, ja kuvausmoodi tilttasi pari kertaa hidastuksella kuvatessa. Pettymyksenä voisi pitää Nokian kolminkertaista digitaalista zoomia, jota oikeastaan ei ole. iPhone Myös iPhone 4 kuvaa videota 720p HD-muodossa, joten kuvanlaatu on hyvinkin kilpailukykyinen. Wave kuvaa täyttä 1280x720 HD-laatua ja kuva on hyvin kirkas ja selkeä. Kuten Samsung Wavessa, on myös iPhonessa pimeällä kuvatessa apuvalo, jolla saa vaikkapa naaman valaistua lähietäisyyksiltä. Mikäli omistaa jo valmiiksi Nikkor-optiikkaa, niin tällä pärjää kyllä varmasti liikkuvankin kuvan saralla. Canon Legria HF S20 Tämän testin ainoa perinteinen videokamera osoittaa monipuolisuutensa muihin verrattuna välittömästi. Onko tämä sittenkään se oikea kamera takapihan reiliä varten. Hidastusta voi tosin vain kuvata 320x240 koossa, joka taas tavallaan pilaa koko ominaisuuden. Samsungin näyttö oli myös puhelimien parhaimmistoa. Akku on kuitenkin melko heikko, joten sen kahdentoista tunnin kuvausajan voi käytännössä unohtaa. Hintaa Legrialla on noin 800 , joka pistää miettimään, mihin tarkoitukseen kameraa tarvitsee. +Kuvanlaatu, helppo käyttis -Kiinteä LCD screeni, rajoitetut videomahdollisuudet www.nikon.fi +Monipuolisuus, muisti -Akku, hinta www.canon.fi +Taittuva LCD-screeni, hidastus -Hinta verrattuna muihin vaihtoehtoihin www.canon.fi 24 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kuvanlaatu on huikea ja tekisi mieli liimata kamera pikaliimalla otsaan. Pimeällä paljastui myös heikkouksia, sillä kuva on lisävalosta huolimatta todella rakeinen ja epäselvä. +Kuvanlaatu, muisti -Ei mitään extra-toimintoja www.nokia.fi +App Store -toiminnot, lisävalo -Pimeällä kuvaaminen www.apple.fi +Näyttö, lisävalo ja hidastus - Pimeällä kuvaaminen, tönkkö käyttöjärjestelmä www.samsung.fi VIDEO KAME RA Canon 60D Kuuluisiin isoveljiinsä, 5D- ja 7D-malleihin verrattuna 60D on saanut muutaman mukavan lisäominaisuuden. Legrialla voi siis kuvata kaikkea, kaikissa olosuhteissa, ilman mitään turhia kommervenkkejä. Kaukaa kuvattuna valo ei tietenkään auta. 16-gigaiselle sisäiselle muistikortille voi kuvata tunteja materiaalia, ja jos tämä ei riitä, voi lisäksi ostaa aina 32-gigaisen MicroSD-muistikortin. Kalansilmälinssi on tietenkin ostettava erikseen, mutta sen jälkeen tällä pääsee pitkälle. Tämäntasoista videota ei pitäisi ylipäätään saada tämän kokoisessa paketissa, mikä tekee kuvaamisesta entistä herkullisempaa. 16 tai 32 gigan flash-muistiin mahtuu paljon materiaalia, joten muistia ei tarvitse jatkuvasti tyhjentää. Samsung Wave Samsung Wave on myöskin melko hyviä arvosteluja kerännyt kamerapuhelin. Carl Zeiss -optiikka antaa kuvalle viimeisen silauksen ja jälki onkin todella hyvää. Kun kameran vääntää päälle ja iskee hyvän linssin kiinni, huomaa kyllä miksi. Täyttä HD-laatua siis. Kuva on täyttä HD-laatua ja todella kirkas ja skarppi. Noin 900 euron runko ja sen päälle vielä oman valinnan mukaan noin 200-2500 euron hintaisia linssejä. Nikon D7000 D7000:n on monissa arvosteluissa sanottu olevan Nikonin tähän mennessä paras järjestelmäkamera. Canonin 50:n ja 60:n framen hidastukset ovat edelleen olemassa ja äänen tallennusta on paranneltu huomattavasti, joten 60D on monessa suhteessa isoveljiään parempi videokamerana. Mennyttä ovat ajat, jolloin kännykkäkameran videoista kuului vain ärsyttävä suhina
Hinnaltaan GoPro ei myöskään ole paha sijoitus, sen saa kaupasta reilulla kolmella sadalla. Contour HD Contour HD on uusi tuttavuus pienissä "kypäräkameroissa", ja se on verrattavissa GoPro Heroon. Kuvausala ei ihan vedä vertoja Herolle, sillä Contour kuvaa vain 135 astetta. Seuraavana vuonna ilmestynyt "Homework" sai myös paljon kiitosta ympäri maailmaa. Contourissa on edistyksellinen Bluetooth-tuki, jolla kuvatun materiaalin voi siirtää saman tien vaikkapa puhelimeen. Yhteenveto Ennen ostoa kannattaa miettiä, mitä kameraltaan haluaa. Hinta pyörii 200-400 eurossa riippuen siitä, onko mallissa GPS sisäänrakennettuna. Nykypäivänä saa kuitenkin allekirjoittaneiden vaatimustasolla hyvää kuvaa pienenkin budjetin HD-kameroilla. Uran kohokohta: Oman koiran opettaminen istumaan. Rasmus Tikkanen - varhaiseläkkeellä oleva itseoppinut ex-lumilautakuvaaja. Tämä on myös asia, johon kannattaa perehtyä ostohetkellä. VIDEOKAMERATESTI VIDEOKAMER A GoPro Hero GoPro Hero on kohuttu jokapojan lempilelu. Luotettava merkki videojalustamarkkinoilla on Manfrotto. Maltti on valttia tässäkin asiassa, eikä kannata repiä pelihousuja, vaikka olisi juuri ostanut huippuvehkeet, mutta kuva ei ole samanlaista kuin Mack Dawgin uusimmassa tuotoksessa. Testaajat: Testivideoklipit nähtävissä Slammer.fi:ssä. Petrus Koskinen Lumilautaileva videokuvaaja Jyväskylästä. 170 asteen kuvausala on huikea. Monesti näkee jengiä kuvaamassa kaikilla automaattiasetuksilla ja sitten ihmetellään, miksi kaveri kuvaa samalla vehkeellä huomattavasti parempaa kuvaa. Jalustan jälkeen +Hinta, pieni koko -Vain fisheye, ei LCD-screeniä www.o consult.fi +Bluetooth, helppo käyttis -Ei vedenkestävä, kuvausala vain 135° www.contour.com "Ensimmäinen lisävaruste, mikä on ostoslistalla ostettuasi kuvaa tuottavan vempaimen, on hyvä jalusta videopäällä." lumilautailukuvaajan ostoslistalla on lumilautailukuvauksessa paljon käytetty laajakulma- tai fisulinssi, joilla saa peruskuvaukseen lisää ulottuvuutta. Se onko kehissä 720p, 1080p vaiko muutama muu eri mode määräytyy napin painalluksista. Ja vaikka kameran tekniikka olisikin täydellisesti hanskassa, on lumilautailukuvaustilanteessa funtsittava, miten klipistä saa tasapainoisen ja eheän kokonaisuuden. Ensi elokuva "Muotia Itärajan takaa" josta lähti liikkeelle KBR production. Kuvannut 10 vuotta. Kuva on kuitenkin huomattavasti ammattimaisemman ja kivemman näköistä, kun valotus ei vaihdu jatkuvasti, värit ovat kohdillaan ja tarkennus on siellä, missä sen pitäisikin olla. On olemassa halpoja vempaimia, joilla saa esimerkiksi hyvää YouTube-kamaa. Tämä on meidän mielestä semmoinen asia, jota ei koulussa opi. Ensimmäinen lisävaruste, mikä on ostoslistalla ostettuasi kuvaa tuottavan vempaimen, on hyvä jalusta videopäällä. 2011 siirtyi Slammer TV:n tuottaja/ ohjaaja/ kuvaajaksi. Muovikuoren ansiosta kameran voi heittää vaikka vessanpönttöön ja kuvata sieltä käsin. On kuitenkin huomattava, että saadakseen laadukasta jälkeä on satsattava kameran lisävarusteisiin. Nykyään valmistetaan kuitenkin paljon täysautomaattikameroita, joissa kyseiset säädöt eivät ole mahdollisia. Hyvään jalustaan uppoaa rahaa parista sadasta eurosta ylöspäin. Läpimurto 2001 "Storbis 1" MoonTV bestseller primetime. Minkäänlaista LCD-screeniä ei ole, joten jää aina hieman arvailun varaan, mitä muistikortille tallentuu. Toki kultaista leikkausta ja vastaavia tekniikoita on hyvä osata, mutta kuvaustajuun tarvitaan vain maalaisjärkeä ja vilpitöntä motivaatiota kehittyä videokuvaajana. Kuvaillut le ojen lisäksi Autille Anttisworld.comiin ja tehnyt koosteita lukemattomille kilpailuille, sekä luonut omaa uraa laskijana. Myös ulkoisen mikrofonin hankinta on suositeltavaa, jotta saa kameran näperrysäänet pois matskusta ja äänestä muutenkin freesimpää. Kuvanlaatu on tietenkin hämmästyttävä, vaikkakin pimeällä ja hämärässä se hieman kärsii. Tärkeää on myös tutustua kameran kuin kameran käyttöohjeisiin huolellisesti, jotta tietää miten kameraa ylipäätään käytetään. Eli kannattaa hiukan perehtyä kameran valotuksen, valkotasapainon ja tarkennuksen manuaaliseen säätöön, jos mahdollista. 8 omaa "snoukkale aa", pari TV-snoukkasarjaa, freelancerina matskua Mack Dawgille, Absinthelle, Standardille Uran kohokohta: Helireissu Canadassa Terjen ja Jake Blauveltin kanssa, jolloin kamerat jäivät reppuun ja laskin saman 200 metriä pitkän kapean shootin Terjen perässä kärrynpyörä asennossa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 25. Hyvään järjestelmäkameraan linsseineen ja tarvikkeineen saa helposti hurahtamaan monta tonnia, mutta jälkikin on vastaavasti kuin Taru Sormusten Herrasta -elokuvasta. Monet eri kiinnitysvaihtoehdot ovat hyviä, ja kameran saa vaikka kypärään, siteeseen tai kepin päähän kiinni. Muodoltaan pitkulaisempi Contour kuvaa 1080p muodossa eli 1920x1080 pixelin kokoista full HD-kuvaa. Ensimmäinen le a joka sai huomiota oli syksyllä 2009 julkaistu "Bugarest". Käyttöönotto on todella ärsyttävää ja vaikeaa, kun kamerassa ei ole mitään ruutua, vaan nappeja painamalla on opittava, mikä asetus on päällä
Mut kaikki ketkä tuntee Laurin tietää, että sillä meni joskus tunteja fiksatessa tarroitusta lautoihin mattoveitsen ja tarrakassin kanssa. Kyseessä ei ole todellakaan varvasfetissi, vaan mulla on samanlaisia kuvia enemmänkin samasta kuvakulmasta, mutta eri paikoista. Vuonna 2001 ostettiin puoliksi Canonin Digital Ixus. Sean on kaveri, joka on ollut enemmän kuin yhdessä poliisitappelussa ja sellikin on tullut tutuksi. Mulla tuli tää idea kun asuin niillä. Jos olette kattoneet yhtään vanhoja Whiskey-videoita (Jackassin edeltäjä), niin tiedätte mitä tarkoitan. Joka tapauksessa Lauri on ollut todella kiinnostunut valokuvauksesta jo pitkään, ja siihen liekkiin ei varmaan auttanut yhtään, että lumilautailun takia se hengaa läpi vuoden ammattivalokuvaajien kanssa. Ajattelin että ois ollut hauska laittaa kuvia riviin, mihin eri paikkoihin mun varpaat on päätynyt maailmassa. 26 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Se on just sellainen tyyppi, kuka vois olla kuumottava jätkä nähdä sun himan oven edessa naamio päällä yrittämässä sisään. Tämä on mun kotilammelta otettu self-portrait mun varpaista. Oli kai aika selvää, kenelle tämän perheen kaikki taiteenlahjat on mennyt. LAURI HEISKARIN PORTFOLIO LAURI HEISKARI kameran väärällä puolella "Lauri on junnusta asti ollut luova tyyppi kaikessa mihin se on ryhtynyt. Ixus on upgreidattu Canon 5D Mark II:seen tötteröineen päivineen, ja kuvien jäljestä päätellen, ei se turhaan oo vedellyt muiden kuvaajien hihoja hermostumiseen asti." Tuomas Heiskari Sean Johnson on vanha pro-laskija ja nykyinen Stepchildin omistaja. Se näkyy kyllä sen persoonassa ja laskupätkissä, mut ei ehkä välttämättä muuten ole paistanut hirveesti ulos. Mä otin kuvia enimmäkseen ilman päitä, Lauri taas himmeitä artsifartsi kuvii puista, sateesta, seinistä, Holmstenista laiturilla makaamassa kylpytakissa tuijottaen tyhjyyteen ym
Vuokrattiin kanootit Strynissä ja meillä oli Mack Dawgin porukan kanssa kisa siitä, kuka saa parhaan kuvan snapshotkameralla. Varmaan mun kaikkien aikojen lempikuva, koska varmaan ikinä enää en tällaista pääse ottamaan, ellei sitten kokeile ruotsinlaivan edessä? LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 27. Nämä pitkät valotusajat oli innoittavia kun sai ensimmäistä kertaa kameran, millä niitä pystyi ottamaan. Tää on sama laiva, jonka edessä olin pyörimässä kanootilla Double Decaden introssa. LAURI HEISKARIN PORTFOLIO Tämä on vähän vanhempi kuva Chicagon lentokentältä, sellaisesta tunnelista terminaalista toiseen, ja yksi mun ensimmäisiä pitkän valotusajan kokeiluja Leican perus näpsyllä. Jos tarkkaan katsoo, näkyy vasemmalla poliisivene, joka oli tulossa häätämään mua. Laiva oli lähdössä liikkeelle toinen ankkuri ylhäällä, mutta mä olin sen edessä mun pikku kanootilla
Sitten kun viimein sain sen, tämä oli eka juttu minkä kuvasin. Mulla oli vaan 200-millinen zoomi, kun muut oli rannalla niiden 800-millisten putkien ja jalustojen kanssa. Mulla oli ollut tää idea jo kauan päässä, ennen kun sain mun ekan järkkärin. Sur asin eka itse, kunnes joku fabu taas vaihteeksi alkoi huutaa mulle. Eka kuva on kuitenkin aina eka.. Yksi Californian parhaimpia sekä intensiivisimpiä line uppeja. Päätin sitten mennä rantaan ja räpsästä pari kuvaa. Nyt jälkeenpäin haluisin käydä uudestaan shoottaa ja käyttää salamoita kanssa, kun ei silloin ollut massii flasheihin. LAURI HEISKARIN PORTFOLIO Tämä on Corey Lopez San Clementen Lower Trestlesista. Siellä oli sopiva low tide, niin pääsin makaaman noille kiville
LAURI HEISKARIN PORTFOLIO Tämä on Balilta Wild Animals Parkista. Kuumottavaa, only in a third world country! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 29. Siellä pääsee hengaa elefanttien, tiikereiden ja leijonien kanssa aitausten sisälle
LAURI HEISKARIN PORTFOLIO Mun agentti pyysi mua ottamaan kuvia sen ensimmäisestä tyttärestä. Tykkään tästä kuvasta, kun sain sen ikuistettua leikkimässä tyttärensä kanssa ennen kuin otettiin se valmiiksi pousattu kuva, missä kummatkin kattoo kameraan ja vetää sen perus luokkakuvahymyn. 30 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Toimii! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 31 Laskija: Miikka Hast. Mä pakotin meidän DC:n kuvaajan vetää mun puvun päälle ja mun tyttöystävän vetää korkkarit jalkaan. Halusin päästä testaa, miten ne flashit toimii käytannössä ja ottaa tietenkin kuvan mun päässä täydellisestä naisesta, eli mimmistä jolla on nahkaa ja joka osaa ajaa pyörää. Ne oli ihan loppu, ja mä ihan fiiliksissä, kun kello oli joku kolme aamulla hahahah! Tässä on mun eka prätkä ja mun ekat flashit otettu käyttöön Californiassa, Dana Pointin satamassa. LAURI HEISKARIN PORTFOLIO Mulla oli ollut tälläinen idea vanhasta miehestä, joka on tilannut prostituoidun himaan ja se on sellasen miettivän ilmeen kaa ennen H-hetkeä
TURKKI Teksti ja kuvat Peter Hasselgren 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
TURKKI LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57 Laskija: Miikka Hast
40 Laskija: Hans Kestilä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Tarkkaan miettien kuski valitsi sanansa: "Half a meter very good snow!" En tiedä paikallisista metriasteikoista, mutta pelkät jalat olisivat käyneet meille hyvin, kun saavuimme perille ja saimme ensipuraisun tästä höyhenen kevyestä puuteripöllystä. Posliini hylkii lunta, joten kiikarissa oli puskia ja puita. Edes turhauttavat muistot ruotsinkielen tunnilla eivät nyt auttaneet, kun keskustelua käydään turkin, azerin, turkmeenin tai kaskain kielillä. Parempia kelejä siis odotellessa! Kadonneen spotin etsiminen Kunnon yöunien, parin rauhoittavan Efes-oluen ja hotelliin tutustumisen jälkeen olo alkoi olla pal- "Matka oli järjestetty alle viikon varoitusajalla, joten mitään tehotutustumista Turkin mahdollisuuksista ei ollut tehty. Hotellin kunto, hinta tai huoneen koko ei paljon kiinnostanut, kun heitimme kamat huoneisiin ja riensimme hissillä ylös tarkastamaan epätoivoista tilannetta. TURKKI Turkki, se lomakohde! Turkkilainen täysvartalolentoemäntä ojentaa tomaattimehun Tabascolla, pippurilla sekä runsaalla suolalla varustettuna. Luulisi että maan monituhatvuotisen historian ja sijainnin Euroopan sekä Aasian mantereen siltana olisi opettanut jotain eurooppalaisia elkeitä, mutta ei. Koko matkalla ei muutamaa LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57 Laskija: Miikka Hast. Vieressäni istui maailmanmestari Risto Mattila, tamperelainen insinööriopiskelija Hans Kestilä ja Vuokatin huippu-urheilulukiolainen Niko Länsiö sekalainen säkki lumilautailijoita. Suolainen, tulinen, mausteinen ja verinen! Olemme siis matkalla Turkkiin, joka tunnetaan tällä hetkellä parhaiten teeveestä sivistyneiden suomalaisten aurinkoisena lomakohteena. Pakkohan se on hymyillä, kun pylly heiluu nätisti poistuessaan ja käytävän ukkojen päät tulevat esiin syöttökaukaloistaan. Mielenkiintoisia muotoja, metsälaskuja, luonnonpaippeja ja vaikka mitä kivaa. Itselläni vierailu oli ensimmäinen, eikä suunnitelmissa ollut mennä lähellekään suomalaisten perinteisesti suosimia kohteita. Turkissa turistirysien ulkopuolella, tavallisen kansan keskuudessa on karismaa ja sinne myös meidän monissa liemissä keitetty joukkue oli matkalla. Valittelut jo etukäteen poikien omaisille. Yläaseman kohtuullinen kahdenkymmenen sentin lumipeite oli muuttunut kiinteään muotoon. Hotellimme ympäristö, joka muuten sijaitsi kolmekymmentä metriä ala-asemalta, oli lumeton. Rinteessä oli muutama sentti loskaa, mutta viimeiset parisataa metriä ihmiset tallustivat mudassa kohti hissiä. Mielialan vaihdellessa huvittuneesta vihaiseen, pääsimme vihdoin huipulle 500 metriä hotellia korkeammalle. Vähäisten tietojen takia olin valikoinut tulevan laskukohteemme kuvien perusteella. korkeaa huippua lukuun ottamatta näkynyt yhtään lunta. Istanbulista paikan päälle lensi suihkuputkella alle kahdessa tunnissa. Webin sääraportit antoivat aika ristiriitaisia tietoa ja hotelleihin yhteyden ottaminen ilman tarvittavaa yliopistokielitaitoa tuntui olevan myös turhaa. Käyttökelpoista tietoa ei löytynyt, jollei sattumalta joku bloggaaja ollut sattunut paikalle ja raportoinut kokemuksistaan. Perinteinen turkkilainen keskus muistuttaa mitoiltaan ja malliltaan parturoitua Pyhää. Pelkät lentoliput kourassa joukkueemme oli matkalla kohti ItäTurkkia, eikä meillä ollut hajuakaan majoituksista tai lumitilanteesta. Kysellessäni lumitilannetta kuskilta, pääsimme lähelle Turkkilaisen identiteetin syvintä olemusta vaatimattomuus ei ollut Turkissa synnynnäistä. Rehellisesti yksi paskoimpia hissinousuja ikinä, jonka aikana kerkesimme käymään läpi lentolippujen ostamisen kotiin, masennuskännit sekä allekirjoittaneen hakkaamisen. Tuijottaminen lentokoneesta kohti maata taas veti hyvin nopeasti fiilikset takaisin perusasetuksille. Tämä myös Veriseksi Mariaksi kutsuttu drinkki kuvastaa hyvin kulttuuria jonne saavumme piakkoin. Laskeutuminen loputtoman paljaalle preerialle sai joukkomme nopeasti riisumaan ylimääräiset talvivaatteet ja pudistelemaan päitään. Huolimatta siitä, että pääni kiertyi pöllön lailla ympäri akselin, en sattunut näkemään muuta kuin peltoa, peltoa ja talon, joka toimi selvästi lentokentän terminaalina. Juuri tällaista eksotiikkaa olin salaisissa unissani toivonut! Sarikamis Lentokentältä oli matkaa Sarikamiin kuutisenkymmentä kilometria ja näky oli todella karun askeettinen. Matkamme edettyä Istanbulista, olin innoissani ongelmattomasta lentokenttätoiminnasta, joka normaalisti kulutti paljon henkisiä ja fyysisiä varoja. Sen verran olin tutustunut Turkkilaisiin keskuksiin, että luovutin hyvin nopeasti. En tiedä johtuuko allekirjoittaneen tapahtumaalttiit reissut huonosta taidosta järjestää niitä, vai siitä että minulle reissun eksoottisuus menee aina pilkuntarkan sääkarttojen tutkimisen edelle. Kukapa muistaisi enää maan mahtavaa tuhatvuotista historiaa. Nämä kielet olivat syntyneet määränpäätäm- me ympäröivien maiden kuten Iranin, Georgian, Armenian, Irakin ja Syyrian rajaliikenteen mukana maantieteellinen seikka, josta sain kylmiä väreitä. Turkki tuntui tarjoavan mäkiä, korkeuseroa ja riittävästi haastetta. Pelkät lentoliput kourassa joukkueemme oli matkalla kohti Itä-Turkkia, eikä meillä ollut hajuakaan majoituksista ja lumitilanteesta." Keskuksia löytyi Turkista parisenkymmentä, joten valikoima oli huomattavasti oletuksia laajempi. Huolimatta suuresta pettymyksestä keskus näytti muuten todella hyvältä. Matka oli järjestetty alle viikon varoitusajalla, joten mitään tehotutustumista Turkin mahdollisuuksista ei oltu tehty. Oikeastaan ainoa keskus, mikä täytti kriteerit oli Sarikamis, joka sijaitsi Karsin maakunnassa sotilastukikohdan vieressä, Turkin itäisessä kulmassa. Turkissa elokuvatkin dubataan, joten itselleni toimiva englanti ei ollut täällä pop
Ensimmäisen laskupäivän jälkeen mieliala alkoi nousta. Yllätys kyllä kahdeksan tunnin kivi- sessioiden jälkeen meillä oli ensimmäiset kuvat olemassa ja laskijoilla muutama onnistunut trikki takataskussa. Henkisesti tärkeä yliote otettiin, sopivasti juuri ennen valon hiipumista. Näistä luultavasti muodostuisi Turkin jutun selkäranka. Nikon ja Hansin keskittyessä miller flippeihin, otti Risto mittaa mustasta kivestä bs handplant methodilla. Aamupalalla ei ollut puhettakaan kotiin lähdöstä, vaan kumpuun tutustuminen aloitettaisiin avoimin kamerarepuin ja mielikuvitus avoinna kohti jokaista löydettyä kiveä, ojaa tai puunrunkoa. Tuskin yksikään näistä nuorista sotilaista oli ikinä nähnyt vihollista tai tiesi edes mikä se oli. Kymmenen vuotta olin odottanut löytäväni luonnon kaaripuureilin, kunnes näimme ilmestyksen keskellä metsää. Kilpailurinne oli kuitenkin suhteellinen käsite Turkissa. Kotimaan ulkoministeriö suositteli matkustamisen välttämistä alueelle, mutta mitä ne pukumiehet tietää mistään mitään. Näiden mahtavien olosuhteiden lisäksi olimme löytäneet paljon piikkilanka-aitaa ja ison mustan kiven! Turkki oli lumilautailun keidas! Historia Heti ensimmäisten päivien aikana tuli selväksi, että armeijan läsnäolo alueella oli edelleen aika vahva ja historia todella myrskyinen. Synnitön ei ollut Turkki levottomuuksiin, sillä näillä alueilla kuoli vuonna 1912 Armenialaisten kansanmurhassa arvioilta yli miljoona ihmistä Turkin armeijan puhdistuksissa. Olisivat itse tulleet paikanpäälle katsomaan tällä alueella ei oltu sotatilassa! Varoituskylttejä verhottuna piikkilanka-aidalla toki löytyi sieltä täältä. Alueen haravointi aloitettiin tehokkaasti ja sattumalle annettiin iso rooli. Kilometrin erhe ylhäällä toi viisi kilometriä lisää haikattavaa alhaalla, kun monimuotoisessa maastossa oli vaikea sanoa missä olimme. Kivi Toisena laskupäivänä yritin unohtaa kaiken opitun paskoista spoteissa ja mennä järjettömällä innokkuudella minkä vaan ehdotetun spotin kimppuun. TURKKI jon parempi. Asiasta riidellään vieläkin ja se onkin suurin yksittäinen asia Turkin EU:hun pääsyn esteenä. Päivien palloilun jälkeen epätoivo alkoi taas iskeä kuvia tarvittiin lisää. Kivi oli ollut paikoillaan tuhansia vuosia ja sitä kähmimässä oli varmasti käynyt muitakin yrittäjiä, joten kuvaa ei helposti herunut. Pikavoittoja kuvien suhteen ei tarvinnut odotella. Päivällä lämpötilan noustessa sinne +15°C paremmalle puolelle aukeat metsäpätkät olivat ihan mukavan tahmeaa laskettavaa. Sarikamissa on kolme hissiä, kaksi hotellilta huipulle ja yksi hissi vastakkaisella puolella "kilpailurinteessä". Pilvien välistä rakoileva aurinko osoitti meille tien ja palavat puskat saattelivat tälle luontoäidin taivuttamalle männylle. Vanhojen kylttien lisäksi sotilaspartioita näkyi tallustelemassa siellä täällä ja näiden miehien pyssyissä ei ollut lyijyluoti ladattuna, vaan tyttöystävien ja vaimojen jättämä puute. Ei ihme jos viha kulkee isältä pojalle naapurimaissa. Kyyneleen valuessa silmäkulmasta yritin löytää siitä epätäydellisyyttä, mutta se oli kuin Michelangelon itsensä 36 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Sen enempää aluetta tuntematta eturinteen metsät otetiin haltuun, sillä näin pienessä mestassa oli mahdotonta joutua ongelmiin! Parilla yrityksellä kävimme kokeilemassa rajoja pikku haikkaamisen ja puolimaratonin välillä. Eräällä metsälaskulla meille kävi jumalaton tuuri. Rajan läheisyydessä oli kuitenkin levotonta
Osin pellolla ja osin loskassa laskien sai tukkikasan ylitse juuri riittävät vauhdit. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 37 Laskija: Miikka Hast. Päätimme kokeilla veistää allekirjoittaneen Leathermanilla ylimääräisiä oksia pois, mutta tämä kaunokainen kaipasi kunnon sahaa. Olisivat itse tulleet paikanpäälle katsomaan tällä alueella ei oltu sotatilassa!" Tukkikasat Näiden päivien aikana olimme tajunneet, että hissillä ylös nouseminen ja tahmeiden metsien kautta laskeminen oli sekä todella hidasta että raskasta. Lämpötilan nousu lähelle 20°C sai Suomiukkojen hormoonit hyrräämään. Sadan metrin in-runin rakentaminen lämpimälle pellolle, kohti tukkikasaa, tuntui pikaiselta hommalta. Tippa linssissä yritimme epätoivoisesti etsiä spottia, mutta tuloksetta. Helpompaa oli haikata suoraan vuoren juurta peltoja pitkin spotille. TURKKI Laskija: Risto Mattila veistämä. Päätimme palata myöhemmin ja käydä kiertelemässä kaupungin rautakaupat läpi ja etsiä käsiimme halvimman sahan mitä rahalla sai. Muutamassa päivässä monen mielenkiintoisen mestan lumet lorisivat karkuun läheisessä ojassa. Mäen juurella kasoihin pinotut tukkipuut olivat kiehtoneet meitä kovasti, mutta lumet sulivat niiden ympäriltä silmissä. Se oli Turkin kaunein puu ja maailman kakkonen. Kahdeksan tunnin lapioimisen jälkeen valkoinen silkkitiemme oli kyllä valkoinen lapioijan kohdalla, mutta muuttui ruskeaksi alkua ja loppua kohti. Metsien parturointi oli anteeksiantamatonta, mutta tämän männyn selkäranka oli vääntynyt niin korjaamattomasti, että pieni trimmaus tuskin haittaisi ketään. En tiedä oliko auringonpistoksella suuri vaikutus, mutta makoillessa tyhmätkin ideat alkoivat tuntua järkeviltä. Taistelu aikaa vastaan oli armoton ja jossain vaiheessa päätimme yrittää löytää tekemistä myös muille päiville. "Kotimaan ulkoministeriö suositteli matkustamisen välttämistä alueelle, mutta mitä ne pukumiehet tietää mistään mitään. Seuraavana aamuna astelin ylpeänä uusi saha kädessä hissille, huomaamatta hiihtokeskuksen ukkojen vihaisia katseita. Paidat lähtivät päältä ja stressaaminen muuttui vaalean silakan grillaamiseksi
TURKKI 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Laskija: Risto Mattila
Auringon laskiessa ja viimeisen muistikortin täyttyessä meillä oli takana yksi kauden parhaista päivistä ja vielä juuri tällä reissulla. Kiville laskeutuminen oli melkein pakollista. Kohtalainen spotti vauhdinottoineen löytyi melkein heti, mutta se sijaitsi selvästi pellot ja tukit omistavan ukon takapihalla, ja riittävän lähellä, ettei eurooppalaiset standardit täyttävää hajurakoa tullut tarpeeksi. Kuudella kympillä per naama irtosi päiväksi siisti huone, johon kuului aamupala, lounas, illallinen ja hissilippu. Eipä ole tullut käytyä niin kuumassa saunassa ennen, vaikka kunnon löylyjä kaipaankin." Hotelli Camkar Päivä päivältä Turkki alkoi tuntua enemmän eurooppalaiselta. Hanselina Jolien ja Nikolain keskittyessä yhteistreeneissä nosepresseihin ja keskivartalon rasittamiseen, Risto räppäri harrasti tailpressejä pelkästään kokeneita varvaslihaksia jännittämällä. Kirvistellessä lauteilla tutkimme Nikon vammoja kateellisina. Kun hulluimmat ajatukset oli käyty läpi, palasimme maan pinnalle, otimme uuden nousun kohti pilviä ja päätimme rakentaan qp:n! Olimme varmoja, että jonkun tukkikasan kylkeen saisi kasattua sen verran lunta, että maailmanmestarin sekä teinivaljakon saisi lingottua ainakin metrin lipin yläpuolelle. Varsinkin aamupala, jättikattaus täynnä todella mielenkiintoisia ja maukkaita uusia makuja teki vaikutuksen. Nikon turkkilaisen tutun viime tunteina hoitama diili oli erittäin kohtuullinen. Pienen hyndän kuvaaminen on mukavaa hommaa, ainakin kuvaajalle, sillä yrityksiä tulee paljon ja kuvaa voi hioa pidempään. Vielä hiljaisemmaksi sai paikallinen tapa saunoa: napit kaakkoon ja mittari tappiin. Hyndän tekeminen olisi helpoin ratkaisu, mutta näkemämme perusteella se ei ollut nyt mahdollista. Kielimuurin takaa löytyi todella ystävällistä henkilökuntaa, vastaanottotiskiä lukuun ottamatta, jossa hymyileminen oli työn takana. Aloimme pohtia, minkälaisia kuvia kunnon reissujuttu oikein tarvitsee. Risto bounaili menemään, mutta kypsyi tuhoamaan kiville ainoan ehjän lautansa. Aitaa oli pakko mennä kuvailemaan uudestaan, kun silkkitiemme oli vielä kunnossa. Kalansilmällä kun pystyi helposti loihtimaan ne puuttuvat metrit muuten kelvottomaan spottiin. Hissukseen kävimme hommiin ja aloimme lapioida lunta tukkikasan päälle, ilman hajuakaan siitä mihin olimme ryhtyneet. Olin ikionnellinen, Turkin kaunein puu oli selätetty ja mikä tärkeintä, olimme saaneet henkisen yliotteen Turkista. Sahan jälki oli sen verran raakaa, ettei poikittaisista yrityksistä halunnut kukaan edes haaveilla. Vielä hiljaisemmaksi sai paikallinen tapa saunoa: napit kaakkoon ja mittari tappiin. Eipä ole tullut käytyä niin kuumassa saunassa ennen, vaikka kunnon löylyjä kaipaankin. Puu trimmattiin vahan ja sahan avulla varsin karvattomaksi ja salamakalustoa pystytettiin kuin studioon konsanaan. Ristolta tarttui kortille ainakin mukava nosegrap bonkki tolppaan ja Hansilta bäkkisatanen. Piikkilanka-aita saatiin kylmän yön ansiosta vielä kuvattua, mutta mitään merkittävä kerrotta- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 39 Laskija: Miikka Hast. Jäykkäkouristusta odotellessa, allekirjoittanut onnittelee Nikoa selvitymisestä Sarikamin keskitysleiriltä. vaa ei siitä löydy. Mansikkana kermavaahdon päällä, hotellilta löytynyt sauna veti hiljaiseksi. Tässä hotellissa oli myös toimiva langaton verkko, jonka ansiosta netissä sur aaminen jatkui kuten kotonakin. Kysyä saa, mitä niillä varpailla nousee penkistä. Pakko kehua, jokainen laskija teki kyllä nyt kameran eteen suuria uhrauksia tai pikemminkin daivauksia. Siitä huolimatta ukot saivat laudat taipumaan mitä ihmeellisimpiin jooga-asentoihin. Heti alkuun tuli selväksi, että pressit olivat ainoat temput, mitä tähän karvattomaan mäntyyn pystyi tekemään. Hissiä emme käyttäneet juuri ollenkaan. Nikon musta vaatetus kieltäytyi ottamasta hyvia kuvia. Hotellia varattaessa olin jo valmistautunut vastaanottamaan jotain todella vastenmielistä. Treeride Kun vihdoin saimme paketin kokoon ja löysimme kauan kadoksissa olleen puun, aloimme heti aamusta hommiin. Kaikki yli 180 astetta oli tietenkin pannassa ja polven kolauttamisesta lautaan sai ekstrapisteitä. Kun hotellin ruokavalio alkoi tympiä, läheisestä kaupungista sai aina sitä maailman parasta kebabia. Niko teki miehen työn ja piristi päiväämme yhden jalan laskulla kohti tukkikasaa, aivan viime metreille asti, päätyen juuri lipillä tukkikasan viereiseen piikkilankaaitaan kyljelleen. Landingin toisella puolella seisova nuori wannabe-mänty myös varmisti, ettei nosepressiä tarvinnut venyttää olkapää edellä kohti landingiä. Lumen syvyyden ollessa rajoitettu, lumesta kaavittu alue alkoi vähitellen laajeta ja "Mansikkana kermavaahdon päällä, hotellilta löytynyt sauna veti hiljaiseksi. Hans pisteli hiparit kumpaankin suuntaan jaloilleen ja selälleen. Pitkät päivät alkoivat vaatia veronsa ja vähitellen herääminen ja spoteille valuminen hidastui. Quarter pipe Huoneessa kuvia selatessani tulin siihen johtopäätökseen, että meillä oli hyvät mahdollisuudet vielä kääntää Turkki voitoksi. Tukkien toisella puolella odotti lohduton kasa paskaa, jonka päälle lapioitu lumi värjäsi nätisti ruskeaksi. Piikkilanka-aidan seipääseen kolauttelu antoi laskemiseen oman säväyksensä
Laskija: Hans Kestilä TURKKI 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
TURKKI LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57 Laskija: Miikka Hast
Laskija: Niko Länsiö
Tulimme lopputulokseen, että ukko viittoi kohti peltoa, missä hommat odottivat. Korkeudessa tehtiin vuoron perään uusia ennätyksiä ja lopulta asetuttiin kahden metrin korkeuteen, minkä eteen ukot saivat jo todella tehdä töitä. Hansin käsien vapinan loputtua, pystyimme jatkamaan päivittelyä, kuinka 24 tunnin lapiointi meni kirjaimellisesti päin peltoa. Aurinko ja helle oli siirtynyt turistien suosimille alueille ja lunta oli tupruttanut alhaalle parikymmentä senttiä ja ylös yli puoli metriä. Luonnon paipit otettiin heti käyttöön, ja vaikka hauskaa olikin, oli myös merkittävä vyöryjen vaara olemassa kaikkialla, missä oli vähänkään jyrkempää. Tämä reissu oli työvoitto. Muutamaa alley-ooppia lukuun ottamatta temppujen kirjo ei ollut kovin laaja. Iltapäivällä qp:n ollessa viimeistä silausta vaille valmis, Hans kiipesi huipulle hieromaan lipin kuntoon. Maaomistajan tullessa ihmettelemään saimme pienen toivon kipinän, kun ukon sormet viittoivat kohti traktoria. Kiitos teille tälläiset reissut ei ikinä unohdu. Vitsailusta huolimatta yksi vaarallisimpia tilanteita mitä olin todistanut. Olimme kyllä saaneet kokoon miehen korkuisen kasan mutta nälkä kasvoi syödessä, sillä muutakaan tekemistä ei ollut kauheasti mielessä. Silti ei kaduttanut yhtään, sillä olimme saaneet irti mestasta varmasti enemmän kuin kukaan muu aikaisemmin, ja varmasti enemmän kuin kukaan muu osaava ryhmä samassa tilanteessa. Homma joka vaati entistä enemmän lunta. Tekemistä olisi riittänyt päiviksi, rinteiden ollessa autioina. Ensimmäisen vuorokauden kaivamisen jälkeen olimme jo valmiita luovuttamaan. Saatuamme tarpeeksi kuvia, hyvästelimme neljän päivän työn ja lähdimme ikionnellisina hotellille. Kuin hidastetusta elokuvasta, tukit alkoivat liikkua ja valtakuntamme ylpeydestä tuli hetkeksi Sarikamin vino torni ja sen enempää odottamatta hyvin vaarallinen sekoitus lumimassoja ja tukkeja pitkin peltoa. Tupakat vaihtoivat omistajaa, mutta onneksi tätä savuavaa keskustelua käytiin rauhallisessa hengessä. Viittomamerkein yritimme havainnollistaa lumipulkan sinkoutumista kymmeniä metrejä qp:n yläpuolelle, asia jonka todella toivoin, mutta epäilin tapahtuvan! Hiljaisuuden ollessa myöntymisen merkki saimme jatkaa toimiamme ja tulla seuraavana päivänä uudestaan. Nikon harmiksi ukon satanistisen tumma vaatetus ei oikein toiminut tummaa metsätaustaa tai oikeastaan mitään taustaa vasten. Ainoastaan kuumana porottanut aurinko piti miehet lapion varressa, sillä liikkuminen ja hiki yhdessä varmistivat kauniin Turkkilaisen rusketuksen. Pienen äänekkään neuvottelun jälkeen otimme lapiot käteen ja aloimme kasata uutta kasaa jäljelle jääneiden tukkien päälle. Piste! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57 Laskija: Miikka Hast. Sen verran pitää kehua ukkojen kärsivällisyyttä ja sinnikkyyttä Sarikamia, joukkuetovereita ja vaikeita olosuhteita kohtaan. Fiiliksien ollessa aika pohjilla mutustimme seuraavana aamuna väkisin paskaa aamupalaa, paskassa maassa, helvetin karvaturrien tuijottaessa ympärillä. Koska tiesimme kaikesta kaiken, emme huomioineet paikallisten viittomakielisiä varoituksia tukkien epävakaasta asettelusta. Huolimatta qp:n hyvästä korkeudesta, leveys oli jäänyt arvioitua kapeammaksi. Jatkoimme lapioimista seuraavat kaksi päivää toivoen joka minuutti, että lupauksista pidettäisiin kiinni. Neljän aurinkoisen päivän aikana väriä oli tullut kivasti ihoon sekä latuun. Sopimaton alastomuus varmisti myös, että meidät oli huomioitu läheisessä talossa. Pulkalla ylös ja kääntymättä alas tuntui olevan varmin tapa pysyä kisa-alueella. Silti todella uskomatonta toimintaa seurata ukkoja Turkin preerian reunoilla tee se itse -qp:n kimpussa. Onnekas Hans Kestilä, toiselta nimeltään Neo, pystyi pysäyttämään ajan ja hyppäämään vastakkaiseen suuntaan kireän nahka-asun suojatessa lumi-ihottumalta. Ei mitään makoilua, vaan kunnon sykkimistä yhteisen päämäärän eteen. Laskimme sen minkä jaksoimme, kunnes olimme valmiita lopettamaan Turkin laskukauden. Yhteensä neljän päivän rakentamisen jälkeen olimme rakentaneet mielestämme maailman parhaan käsinkaivetun qp:n. Nyt Sarikamis oli omassa elementissään. Keskus menisi kiinni heti, kun meistä päästäisiin eroon. Koska tiesimme kaikesta kaiken, emme huomioineet paikallisten viittomakielisiä varoituksia tukkien epävakaasta asettelusta." Kaikesta positiivisuudesta huolimatta pakkasimme maansiirtovälineet sekä kamerat laukkuihin ja tallustimme erillisinä yksikköinä kohti qp:ta. Putikkaa Oluen ääressä haastattelin vastaanottotiskin mukavaa virkailijaa. Jokainen varmaan muistaa, kuinka tukkikasojen päällä leikkimistä pidetään vaarallisena. Edessä oli viimeinen laskupäivä ja minkäänlaista stressiä ei kuvien eteen enää tarvinnut ottaa. Jokainen varmaan muistaa, kuinka tukkikasojen päällä leikkimistä pidetään vaarallisena. Omistajan tallustaessa paikalle, saimme ison annoksen kielimuurin tiilejä niskaamme. Selvitin Slammeriä esittelemällä, mitä teimme täällä ja meille selvisi, että olimme kauden viimeiset vieraat. työ hidastua. Pienen hiomisen jälkeen saimme kaareen muotoa. Seuraava aamuna koimme suurimman yllätyksen pitkiin aikoihin. Lapioimisen jatkuessa seuraavana päivänä emme tienneet, minkälainen pettymysten päivä siitä olisi tulossa. Ruskea loivahko rinne ei tarjonnut lähimainkaan riittäviä vauhteja, joten sain tehtäväksi hakea taksilla läheisestä kaupungista muovikassillisen suolaa. Viimeinen laskupäivä ja saimme kokea vielä tämän. Se oli kuin tallinnanlaivan terminaali: iso, epätoimiva ja ruma. Mitään pöllyävää lumi ei ollut, mutta sitä ei kukaan pyytänytkään. Huoneista poistuessa teki mieli heittää vastaanottotiskin ärsyttävää ämmää banaanilla, saisi sekin vähän energiaa hymyillä. "Lapioimisen jatkuessa seuraavana päivänä emme tienneet, minkälainen pettymysten päivä siitä olisi tulossa. Kun puitteet olivat hyvät, aloimme räiskimään ja uskoakseni sillä hetkellä elämä oli parasta huumetta. Silti kuvia tuli kaikkiaan kymmenistä eri kulmista satoja
BEO:ssa on bileet joka ilta, joten iltameininkien välttely vaatii kovaa luonnetta. BEO Kuvaaja: Blazek Matkalla Kisaaminen vaatii paljon matkustamista, ja paljon matkustavat tietävät, etteivät lentokentällä odottelu ja pitkät lennot ole mitään herkkua. Tälle laskijadinnerille ei median edustajilla ollut asiaa, joten pyysin Enniä kertomaan jälkikäteen fiiliksiä dinneriltä: "Haha, 44 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI BURTON EUROPEAN. Viime vuotisen TTR-kokonaiskisan voiton johdosta Ennillä on automaattisesti kutsu kaikkiin 5-6 tähden TTR-kilpailuihin kauden aikana. Pitkälle venynyt ilta saattaa pahimmassa tapauksessa pilata koko kisan, joten yömyöhään baarissa kukkumista ennen kisapäivää pyritään välttämään viimeiseen asti. Aikaiset aamuheräämiset ovat kuitenkin arkipäivää ja muun mu- assa BEO:ssa treenit alkoivat lähes poikkeuksetta 8.30. Tällä matkalla Enni on yhtäjaksoisesti poissa kotoa yli kuukauden, joten pakkaaminen on eräänlaista taidetta, kun mukaan pitäisi mahtua lähes tulkoon koko elämä. Edustusta Joskus edustustehtävät kuitenkin vaativat näyttäytymistä myös iltaelämässä. Laaxiin Enni saapui Davosista ja Laaxista matka jatkui La Molinan kautta Aspeniin X-Gameskisoihin ja sieltä vielä Burton Canadian Openiin. Aikaiset kisa-aamut vaativat heräämistä jo tunteja ennen, etteivät ensimmäiset laskut mene unisuuden vuoksi aivan hunningolle. Uni ja lepo ovatkin äärimmäisen tärkeä osa kisaan valmistautumista. Burton European Openissa järjestetään kutsutuille laskijoille perinteisesti illallinen, jossa ruoka on hyvää ja juomaa on riittävästi. Kumpikaan tytöistä ei kuitenkaan kämppikseksi ilmestynyt, joten neidillä oli koko hulppea Laaxin ytimessä sijaitseva Rock Resort -huoneisto omassa käytössään. Kelly olisi kuitenkin ollut mieluisaa seuraa, koska Ennin sanoin "Kelly on tosi hyvä tyyppi ja ei sitä sen kummemmin tarvi jännittää". Hommaa vaikeuttaa vielä tietysti lentoyhtiöiden matkatavararajoitukset, joiden noudattaminen on laskukamojen kanssa lähestulkoon mahdotonta. Lepo Ennillä oli BEO:ssa leppoisat oltavat, kun hänelle oli buukattu kisajärjestäjän puolesta noin sadan neliön kokoinen huoneisto, jossa Ennin lisäksi piti majailla, ei sen enempää eikä vähempää kuin Kelly Clark ja Hannah Teter. Kutsu kilpailuun tarkoittaa useimmiten ensimmäisen luokan kohtelua ja yöpymisiä mukavissa oloissa. "Elämä matkalaukussa" on ammattilumilautailijan arkea
Media Vuoden 2010 BEO:n voittaessaan Enni Rukajärvi oli vielä kohtuullisen tuntematon nimi niin kilpakumppaneidensa kuin mediankin parissa. Slammerin toimituksen salainen agentti päätti seurata suomalaisen naislautailun kuningatarta Enni Rukajärveä tämän kilpailun ajan saadakseen selvyyttä, mitä kisoissa kulissien takana oikein tapahtuu. Tällä kertaa siellä oli vahva suomiedustus, niin tuli sitten suomipoikien kanssa eniten hengattua. Näin kävi BEO:ssa halfpipen naisten semifinaaleissa, ja lopulta parin tunnin odottelun jälkeen, joutuivat laskijat lähes kylmiltään ilman lämmittelylaskuja droppaamaan paippiin tekemään parasta mah- KANSSA dollista suoritusta. Nyt Ennin nimi on kaikkien huulilla, eikä ihme, sillä sen verran vakuuttava on neidin meriittilista. Odottelu Kisoissa odottelu on yksi ärsyttävimmistä asioista maailmassa. BEO on kuuluisa tiukoista aikatauluista, mutta huolimatta tarkasta suunnittelusta, pilaa sää joskus siisteimmänkin kisapäivän ja jättää laskijat odottelemaan kelin paranemista joskus jopa tuntikausiksi. Muutama lämmittelylasku ja kaksi rania, joista parempi jää voimaan on monissa kisoissa etenkin karsinnoissa käytetty formaatti. Toisaalta välillä vietän kyllä aikaa omissa oloissa ja keskityn vain suoritukseen." Itse laskemiseen jää yleisestikin ottaen kisoissa hyvin vähän aikaa. "Kaikkiin asioihin tottuu, niin tuohonkin mediarumbaan ja niin sitten noi hommat vaan menee luonnostaan", vakuuttaa Enni. Silloin alkaa hermostuttamaan eniten, kun ei tiedä mitä pitäisi miettiä, kun ei koko aikaa pysty keskittymäänkään". Onko lumilautailukilpailuja kiertävän ammattilaislautailijan elämä täynnä glamouria, glitteriä ja jet-set elämää? muutta myös median kanssa toimimisen suhteen, eikä haastatteluja enää tarvitse jännittää yhtä paljon kuin menestyksen alkuaikoina. "Muuten odottelu ei sitten ole ihan niin paha, kun voi heittää läppää kavereitten kanssa ja tietysti seurata kilpakumppaneiden laskuja. Vuoden kokemus on tuonut Ennille var- ENNIN Teksti Katariina Pyrrö KULISSIEN TAKANA Laaxissa, Sveitsissä järjestettävä Burton European Open on kuuden tähden TTR kilpailu, jossa nähdään vuosittain maailman lumilautaeliitti tavoittelemassa 125 000 dollarin palkintopottia. BEO OPEN se taisi olla aika kohtalokas dinneri. Kisoihin on temppuja turha tulla opettelemaan ja välillä on todella turhauttavaa kun kiireisimmällä kisakaudella ei oikein ehdi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Tschom 45. Ei vaan, siellä hengailtiin, heitettiin läppää, juotiin ja syötiin hyvää ruokaa. Vaikkei voittoa ja menestystä BEO:sta tullutkaan, oli Enni silti monen median edustajan kiikarissa ja haastattepyynnöiltä ei voinut välttyä. Noi laskijadinnerit on aina tosi lungeja.", kertoi salaperäinen neitokainen illan tapahtumista. "Ärsyttävintä on se, jos joutuu odottamaan juuri ennen omaa vuoroa lauta jalassa tosi pitkään
BEO 46 Raggi Eleonora Sami Tuoriniemi Lämmerhirt Raggi Eleonora LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Raggi Eleonora Sami Tuoriniemi BURTON EUROPEAN Raggi Eleonora OPEN Lämmerhirt ENNIN KULISSIEN TAKANA Raggi Eleonora Raggi Eleonora KANSSA Lämmerhirt
Tuukan mielestä lumessa on ihan kiva olla korvia myöten. 48 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Vaan julma puuterihai, vaaniva puuterihai, silloin saaliikseen nuoren miehen vei, saanut helmeä hän ei
Katson puhelintani, joka näyttää herätyskellon pirinään olevan vielä pari tuntia. Tämä on Japani. Teksti Tuukka Tams, Kuvat Rami Hanafi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 49. Ikkunoiden takana aukeaa luminen kaivosmaisema. Hetken kuluttua ymmärrän kaiken. Raavin pöllämystynyttä päätäni ja katselen ympärilleni. Herään totuttua aiemmin. Mitä kummaa tämä on. Huoneen sisustus on kuin Lost In Trans- lation -elokuvasta ja vieressäni nukkuu pellavapäinen nuorukainen
"Onneks oon nyt pro enkä viiden vuoden päästä. Odotukset sen kuin kasvavat! Voiton kautta vaikeuksiin Aamulla herään jälleen pitkälti ennen herätystä. Ne ovat spotteja pullollaan. Kahviaddiktina tarvitsen aamusumppini, mutta japanilaisilla on siihenkin kummallinen suhtautuminen. Mitähän silloin tarvii tehdä pärjätäkseen skaboissa", Eero tuumasi. Toinen on pieni Kokusain hiihtokeskus, jonka ympäristöstä Antti muistaa hyviä spotteja, mutta ennen kaikkea teiden varret ovat se juttu. Laskeuduimme eilen Joel Lahden ja Petrus Koskisen kanssa Sapporoon, tapasimme kentällä Antti Autin ja kuvaajavelho Rami Hanafin perheineen, jonka uusi tulokas on ensimmäisellä ulkomaanmatkallaan oppimassa pojilta tapoja. Onneksi pelastuksen saa huoltoasemilta mistäs muualtakaan. Kuin olisi juuri ollut normaalissa maailmassa ja herätessä tajuaa sen olleen unta, mutta todellisuus onkin yhtäkkiä se epätodellinen toinen maailma. Kun päätin lähteä mukaan Japanin reissulle, jossa kuvataan materiaalia Antin omille nettisivuille, tein myös itselleni selväksi, että yhtään hyppyriä en aio reissulla rakentaa. Mielessäni pyörivät kuvankauniit putikkapätkät, joissa ukot kimpoilevat sinne tänne ja kaikkialla hanget ovat koskemattomia. Ensimmäisenä yönä ulkomailla herätessä olo on sekainen. Jo kentällä sain elämäni parasta sushia, joten odotukset elämyksiä kohtaan olivat korkealla. Meno on parhaimmillaan! Olemme kahdesta syystä tässä kummallisessa paikassa. Siitä pitävät huolen kymmenet ihmiset, jotka viittovat Skywalkerin valosauvoillaan autoja oikeille paikoille viimeisen heistä opastaessa auton parkkiin kuin insinööriajossa. Jopa huoltoasemat ovat yllätyksiä täynnä. Aamupaloilla sitä ei tarjoilla, eikä muutenkaan missään tunnu pannu porisevan. JAPANI Palkintopalli: Meno oli kuin -95. Kuin olisi Liisa ihmemaassa. Aamupala on täyttä hakuammuntaa, kun kaikki mitä suuhunsa laittaa maistuu eriltä kuin näyttää. Hiihtokeskukseenkin saapuminen tuo omat sävärinsä. Kun Suomessa autot ovat pahimmillaan aivan miten sattuu, ovat ne Japanissa millilleen kohdillaan. Eivät ole idän pojat suotta kuuluisia jämptiydestään. Ihan kahvilta se maistuu, mutta kahvitölkistä hörppiminen tuntuu jotenkin Mad Max -henkiseltä. Tällaista jetlagia en ennen olekaan kokenut sellaista missä piristyy. Niin, miksi. Ei se edes niin hyvin lopulta toimi kuin olisi pitänyt, mutta onneksi hyppyrin varrelta saan jo heti elämäni parhaat putskut. Laskukuva: Sapporossa kisattiin hieman putskujen jälkeen Toyota Big Air, jossa Eero Ettala laski toiseksi. Ensimmäinen kummastus tulee kahvista. Eihän kenttien ruoat nimittäin koskaan ole parasta mitä maasta saa. Parasta kahvia tarjoilee muuten Boss, mikä tekee kokemuksesta entistä hämmästyttävämpää. Voin kuvitella kuolleiden kaksosten tuijottavan joka kulman takana, ja jokainen japanilainen näyttää Jack Nicholsonilta. Laskureissuilla ei yleensä pääse näkemään rinteiden lisäksi kuin hotelleja, marketteja, huoltoasemia, ravintoloita ja joskus todella hyvällä onnella pari baariakin, mutta Japanissa silläkin kokemuksella häkeltyy. Peetu voitti, Eero toinen ja Antti kolmas ja joku ulkomaalainen neljäntenä. Ja mikäs onkaan meidän ensimmäinen spottimme: hyppyri! Heti ensimmäinen päivä näyttää menevän hukkaan, kun aika kuluu "money booteria" raksatessa. Ensimmäisen kahvitölkin avaaminen on toden totta kummallinen hetki. Lumikuva: Japanilaisessa afterskiissä sekä silmät että tölkki täyttyvät lumella. Tätä on käynyt ennenkin. Tuolihissistä katsoessa joka suunnassa näkyy ällistyttävän 50 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Vaikka Eero laski törkeän hyvin, ei hänelläkään ollut mahkuja head to head -skabassa, kun vastassa oli Peetu Piiroinen. Eteenpäin en kelloja ole aiemmin siirtänytkään, joten olo on vieläkin kummempi. Ajoimme Jozankein kylään keskellä yötä ja nyt herään hotellista, joka tuo enemmän mieleen Hohdon kuin lumilautamatkan. Omia aamutoimiani häseltäessäni kuulen Joelin mumisevan jotain siitä, että miksi helvetissä minun pitää olla niin aamuvirkku. Japani on pullollaan kummallisia tuotteita. Erikoisinta silti on, että kahvi on esillä limujen ja oluiden välissä vitriinissä, peltipurkissa kuten muutkin tuotteet. Hämmästys ei lopu hississäkään
Japanin puuterin kun vielä saisi mukaan. "Tuolihissistä katsoessa joka suunnassa näkyy ällistyttävän hyviä spotteja. Ilo on ylimmillään, lasku kulkee, eikä mikään voi tätä pilata. Mutta hitot niistä nyt. Hän on valvonut koko yön soitellen ympäri ämpäri ja päätös on tämä: pitäkää kisanne. En ole tiennyt laskemisen voivan olla näin hauskaa! Päivä menee upeasti. Antti tulee hiljaisena pöytään ja sanoo huomenet. Parasta! Päivä ei voisi olla yhtään parempi. Olemme tipahtaa tuoleiltamme emme todellakaan odottaneet tätä! Aluksi olen järkyttynyt, sillä nyt ollaan Suomessa pettyneitä. Koitamme hieman syödä kummallisia eväitä, mutta ei siitä mitään tule. Putskua vetäessä ei tarvitse nojata taakse yhtään, kun voi antaa laudan upota niin paljon kuin huvittaa. Ja miksei haluaisi, onhan se tuhansien laskijoiden unelma. Tai oikeastaan mitä teemme, kun Antti lähtee. Laskijoita näkyy vain kourallinen yrittämässä selvitä vyötärönsyvyisestä lumesta eteenpäin. Koitamme olla viileinä, mutta sekunnit ovat tuskallisia. Toivottavasti hänelle ei käy Rovaniemellä kuin Escobarille: kiitosta vaan ja hiippakunta vaihtoon. Löydämme täydellisen metukkakummun ja sen vedettyämme lunta alkaa tupruttaa niin, ettei parin minuutin jälkeen enää löydä lautaansa maasta. En ihmettele enää hetkeäkään, miksi kaikki ovat hehkuttaneet Japania. Reissumme oli muutenkin liipaisimella viimeiseen saakka, sillä Antti oli ehdolla olympiakoneeseen. Ja lumi, se vasta upeaa onkin. Olin jo varautunut jättämään tämän epätodellisen maan taakseni, mutta nyt saan vielä nauttia kummallisen ystävällisistä ihmisistä, loistavasta epämääräisestä ruoasta, kadunkulmien olutautomaateista ja varsinkin siitä höyhenenkevyestä Japanin-puuterista. Ilo jatkuu ja mikä parasta, Antti teki niin kuin sydän käski. En ole tiennyt laskemisen voivan olla näin hauskaa!" Hän ei välitä Menemme jännittyneinä aamupalalle. Laskijoita näkyy vain kourallinen yrittämässä selvitä vyötärönsyvyisestä lumesta eteenpäin. Olen niin iloinen hänen puolestaan, että voisin suudella häntä mutta tyydyn kaverilliseen ylävitoseen. Illalla päätämme ottaa putskukäännöksiä vielä salamoilla ja kruunata päivän parilla oluella. Lopulta Antti avaa suunsa ja hengitykseni lakkaa. En ihmettele enää hetkeäkään, miksi kaikki ovat hehkuttaneet Japania. JAPANI Reissun isäntä Antti Autti ampuu isoa frontti vitosta Japanin taivaalle. Näin ajatellaan, kunnes Antti saa maajoukkueen päävalmentajalta tekstiviestin: "Soita heti kun voit." Olympialaiset ovat korvilla, joten jokainen tietää heti, mitä viesti tarkoittaa. Vakuutteluista huolimatta tilanne on nyt tämä. Kuvaamme muutamaa spottia ja matskua tulee. Olemme varmoja, että hän haluaa Kanukkeihin. Joelin kanssa pohdimme huoneessamme mitä tapahtuu. Lumi tuntuu reittä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 51. Hyvä sieltä on putksuun alas tulla. hyviä spotteja. Ilta on kireä. Toisaalta kumpikaan meistä ei ole aiemmin ollut Vancouverissa, joten miksi emme lähtisi kisaturisteiksi. Kivahan siellä olisi lippua pikkujiirissä heilutella. Olemme hukkua lumeen! Tällaista laskemista en ole koskaan kokenut. Ja lumi, se vasta upeaa onkin. Vielä muutama päivä ennen matkaa hän oli kysynyt, onko tämä nyt varmasti okei, että hän lähtee Japaniin, eikä häntä varmasti enää kysellä mukaan
Hän alkaa vinoilemaan hyppyrillemme, että ovat pojat tulleet sitten tänne saakka vetämään tuollaista. Niseko on todellakin kuin mikä tahansa alppikylä vielä sillä yhtäläisyydellä, että valtaväestö on perus kalkkiksia. Asahia naamaan On aika vaihtaa maisemaa. Siihen hätään Japanissa on kuumia lähteitä. Kai ne soveltuvat hyvin johonkin oikeaankin käyttöön, mutta jokainen on myös pullollaan spotteja. Hirafun hisseistä näkyy kyllä hyviä spotteja, mutta ne ovat lumivyöryvaarojen vuoksi suljettuja. JAPANI "Niseko on todellakin kuin mikä tahansa alppikylä vielä sillä yhtäläisyydellä, että valtaväestö on perus kalkkiksia. After-olutta parkkipaikalla täysin lumisina nauttiessamme mietimme, voisiko jotkut tyhmät olympialaiset koskaan korvata sitä tunnetta, minkä tänään saimme. Hanafin pesue jatkaa Flown miesten matkassa, sillä hänellä on heidän kanssaan diili. Petrus on mainio kaveri. Minun puolestani mikä tahansa paikka sopisi laskemiseen, mutta auto jatkaa matkaa. Katu: Alkuillasta Niseko rauhoittuu ennen aussien pääsemistä vauhtiin. myöten, mutta sen on niin kevyttä, että se vain pölisee silmiä päin kuin tuhka. Ei millään pahalla omat kallisarvoiset lautani: olette hyviä nosepresseihin ja ehkä teillä hieman hyppääkin, mutta putikassa nämä laudat hakkaavat teidät kuusi-nolla. Käymme varusteet läpi, opetamme Petrukselle alkeita lumiturvallisuudesta ja hyppäämme Tomon Hiaceen. Oli kuulemma kävellyt paljon reilien portaita alkukaudesta. Unta tarvitsemmekin, sillä seuraava aamu on aikainen. Klippejähän sellaisesta ei voi paria enempää käyttää, mutta kun on hauskaa niin vedettävä on. Oletettavasti siitä ei huvita jättää metriäkään muille. Voi elämän kevät sanon minä. Pieni mökki on ängetty täyteen kaikenmallisia ja -pituisia puuterikeppejä. Me jatkamme neljään pekkaan Nisekoon. Timppa hei, ei lumilautailu ole pelkkää tuplakorkkia. Matkalla koitamme vetää yhtä sienen näköistä puuta, mutta tien varresta sinne talsittuamme joudumme toteamaan, ettei puuta enää ole. Iltaruokaa etsiessämme selviää, että se on ehdoton miinus. Isoin niistä on Hirafu, mutta kuten kaikki puuterinmetsästäjät tietävät, isoin ei välttämättä ole paras. Siispä teemme tilalle pienen hyppyrin, kun emme muutakaan keksi. Hän tekee omia elokuvia KBR Productionsin kautta, mutta kun Antti kysyi häntä kuvaamaan Japaniin, oli hän heti valmis. Kauaa ei tarvitse etsiä, kun löydämme vanhoista Absinthen le oista tutun pillowlinen. Automaatteja on siellä täällä, joten kolikkoa koneeseen ja lökä huulille. Jos kuulen yhdenkin "awesomen" niin vetyperoksiidi heiluu. Mutta tietenkään tälläkään reissulla ei ole aikaa ylimääräisiin hum- putuksiin, joten se niistä lähteistä. Ja se on helpommin saatavissa. Ovat kuulemma tonnin hintaisia kappaleelta, ja sellaisilla näyttäisi jokainen japski laskevan. Suomalaisena tämä on vaikeaa myöntää, mutta japanilainen olut on suomalaista parempaa. Pieni kaivoskylä saa jäädä ja tilalle tulee Niseko. Paku kulkee ja upeat maisemat vilisevät vierellämme. Uudessa hotellissamme ihme kyllä puhutaan englantia, mutta emme ole varmoja, onko se hyvä vai huono asia. Nyt hän itsekin huomaa, ettei siitä ole ollut hirveästi apua. Tiensä paikalle löytävät myös Flown Amerikan ihmeet Tim Humphreysin johdolla. Ainoastaan saunan puute harmittaa. Reilejä hän paiskoo kuin reiliäijistä parhaat, mutta putikassa hän on kiltisti sanottuna vieraalla maaperällä. Onneksi Japanista löytyy hyviä oluita tällaiseen hätään. Rättiväsyneinä pääsemme kämpälle ajoissa ja saamme ensimmäiset hyvät unet Japanissa. Jozankein lähimaaston vedensäilytysrakenne tulee hyvin toimeen Antin metodin kanssa. Pitäköön tunkkinsa. Vulkaaninen maaperä synnyttää pierunkatkuisia lätäköitä, joissa on hyvä huljutella laskupäivän jälkeen kipeitä jäseniä Asahi kourassa. Australian surfer-dudet ovat ottaneet paikan omakseen ja varsinkin omaksi bailauspaikakseen." Metodi: Japanilaiset padot ovat upeita paikkoja. Sadan metrin leveydeltä kolmesta neljään hyvän kokoista tyynyä peräkkäin, eikä jäljen jälkeä. Nauran ääneen, sillä muuta en voi. Paikallisista tuotteista luotettavimmat ovat Kirin, Asahi ja Sapporo tässä järjestyksessä. Tapaamme Tomon Powder Company -yrityksen toimitiloissa. Reissun aikana on hauska kuunnella, kun hän laahustaa perässä kantaen erittäin epäkäytännöllistä jalustaansa ja kiroaa jokaista askelta. Kaivoskylän retuperäisyyttä tulee yllättävän kova ikävä. Kun ruoan jälkeen kuljemme takaisin hotellillemme huudellaan yhdestä kämpästä haluammeko "japanese pussya". Kysyin ennen matkaa, onko hän valmistautunut haikkaukseen. Juon toisen Asahin suruuni. Vastaus on ilmeinen. Australian surfer-dudet ovat ottaneet paikan omakseen ja varsinkin omaksi bailauspaikakseen. Maailman paras ihminen Nisekon kyljessä on keskuksia siellä täällä. Lopulta pysähdymme tien päähän, ja 52 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Kaikki sallitut paikat on tietysti ammuttu täyteen väkeä. Siispä pirssi alle ja tien päälle. Olemme varanneet paikallisen putikkagurun oppaaksemme, eikä siitä huvita tuhlata minuuttiakaan
Kummasti sinne löytää vuosi toisensa jälkeen aina takaisin. Eli ei ole mitään tietoa mestan nimestä, mutta iso se pato on.. Japanin vahvistus Atsushi Ishigawa ottaa vanhan tutun spotin uudella tavalla uusiokäyttöön. Japanissa on aina ihan pihalla minkä nimisessä paikassa tai missä joku spotti on
JAPANI Antti on juuri päättänyt jättää olympialaiset väliin, ja Kokusaissa tulee lunta niin ettei eteensä tahdo nähdä. Käyhän se näinkin.. Joel Lahti tekee tapausta juhlistavasta metukkakummusta frontti satasen mellakalla
Paikalle saapuneet laskijat tuulettavat elämäni parhaille slämeille. Olimme katsoneet paikan linjojen vierestä ja sen piti olla helppo paikka, mutta päivän raksauksen jälkeen keli menee huonoksi ja joudumme jättämään seuraavaan päivään. Olen otettu." Pian Joel vilahtaa alhaalla ja tulee minun vuoroni. Se tarkoittaa sitä, ettei siitä oikein mitään temppuja saa tehtyä. Ei niitä ainakaan rinteissä ole näkynyt. Pesareilla puihin ajattelen, mutta yllättäen löydänkin itseni hetkessä taas pystystä. Ensin vedämme dropin, jonka löysimme Chisenupurin topista. Mutta kuinkas ollakaan, yöllä hyppyri on täyttynyt lumesta ja joudumme tekemään kaiken työn uudestaan. Kaikki jännittää vielä enemmän, varsinkin Anttia, joka saa ensimmäisen oikeuden KSP:n kautta. Odotukset ovat korkealla, sillä edellisenä päivänä ramen-keittoa syödessämme näimme julisteen, jossa mainostettiin reilikisoja. "Not so big, maybe 2030 centimetres", pieni japanilainen kertoo pokalla. Ajamme eiliselle spotille ja etsimme linjoja. Toisen hyppyrimme kanssa ei käy yhtä hyvä tuuri. Ehkä he ovat tulleet Nisekoon näiden kisojen takia. Todellisuudessa jo hieman pelottaa. Ylös päästyämme taivas kuitenkin menee sinkkiin, emmekä pääse vetämään haluamaamme linjaa. Petrus laskee Kozen kanssa kuvauspaikoille ja homma voi alkaa. Tomo on nyt virallisesti maailman kovin jätkä ja minä vain myhäilen laskiessani samoja pätkiä, mitä Teppo itse on vetänyt muutamaa päivää aiemmin. Hyvällä työmoraalilla siunattu Antti kuitenkin sanoo, että jos mitään klippejä ei saada aikaiseksi, niin on pakko kuvata huomennakin ja tumut saavat odottaa. Voittajalle oli tiedossa 10 000 jenillä olutta. Petrusta helpottaa ajojuhta-Koze, jolle hän heti kättelyssä löi Manfrotto-ihmishirviön käteen. Valitettavasti päivän märkiä kamoja riisuessamme toteamme parhaaksi skipata kisat ja siirtyä suoraan lökään. Tomo on tilanteesta selvästi pahoillaan. Tämä on selvästi paikka, jonka vain kovimmat ukot tietävät. Ilmaiset tumut Japaniassa, onko parempaa. Aussi kysyy, aiommeko todella vetää tuosta. Mistä näitä ausseja kumpuaa. Pysyn asiasta vaiti. JAPANI huuruisen oven avattuani ympärillämme aukeaa upea laakso. Tomo esitteli meille pienen, ehkä maailman parhaan keskuksen ja kertoi käyneensä siellä viime viikolla Terjen ja Mads Johnssonin kanssa. Tomo todellakin tietää nämä jutut. Huono nakki, jätä ensi kerralla santsi väliin. "Tomo esitteli meille pienen, ehkä maailman parhaan keskuksen ja kertoi käyneensä siellä viime viikolla Terjen ja Mads Johnssonin kanssa. Olo on kuin kunnon ison vuoren laskijalla, kun digiräpsyt laulavat ja analysoimme linjoja toisillemme kuin jotain jostain tietäisimme. Seuraavana on Joelin vuoro. Kun olemme päässeet ylös on kello hieman vaille yhdeksän. Lasken sykällä alas ja selviän pälkähästä. Harmi että nyt vasta huomaan kuvanneeni kaitafilmikameralla jo monta päivää täydellä filmillä. Antti droppaa. Niinpä vedämme droppeja ja kivaa se on sekin. Reilun kymmenen sekunnin päästä laakson alhaalla, kuumien lähteiden vierestä laskee iloisen näköinen rovaniemeläinen jonka perästä tulee pieni lumivyöry. Jälleen putsaamme puoli metriä lunta auton katolta ja ajamme Powder Companylle, jossa Tomon lisäksi odottaa ikihymyllä varustettu Koze. Toinen päivä lupaa hyvää. Meidän reiligurumme Petruksen oli määrä ottaa osaa ja kustantaa meille oluet. Niinpä hän lupaa viedä meidät sinne toisena päivänä. Hyvä niin, sillä kisojen reilisetuppi näyttää kauhealta ja osanottajia on aivan liikaa. Koze sen kuin hymyilee hammasrivistö kiiltäen. Pojat ovat vieneet pintalumet mennessään, joten täyttä putskua ei enää ole luvassa. Hän ei puhu sanaakaan englantia, hymyilee vain. Minua oli muistutettu, että alhaalla olevat puut ovat todella kovia, joten niihin ei kannata törmätä. Petrus kiroaa silti kovimpaan ääneen. Koska nyt on toiseksi viimeinen ilta Japanissa minun ja Joelin osalta päätämme vetää tumut. Hänellä on kuvaaja myös alhaalla. Haikkaamme päälle, ja nyt Petrusta todella viedään. Samalla kun hän on kiinnittämässä siteitään, ylös tamppaa vetyperoksiidilla varustettu suksijamppa. Vanhoja jälkiä pitkin haikkaaminen on nyt huomattavasti helpompaa. Tomo käskee häntä ottamaan takapakkia, sillä kuvaamme. Tyhmää mielestäni, mutta mennään ryhmän ehdoilla. Minä ja Petrus otimme itsellemme lumikengät, mutta Antti ja Joel talsivat ilman. Olen otettu. Typeryyttä Tim Humhpreysin mielestä lunta on ihan riittävästi. Tokiossa nukutaan valot päällä. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 55. Vauhtikaan ei ole hidastunut, mutta gogglet ovat täysin lumessa. Homma kuitenkin yllättää, sillä tahmea lumi vetää alempana minut ympäri. Kädet ristissä toivomme hänen onnistuvan ja kyllä: täydellisesti stompattu fronttiseiska palkitsee. Olemme onneksi ajoissa liikkeellä. Petrus kiroaa kuolemankielissä, että ei kyllä hitossa olla haikattu tänne turhan päiten. Ukolla menee täysin käpy, hän heittää sauvat ja repun maahan ja meuhkaa. Ilma-aikaa Usean päivän puuterivetojen jälkeen pojat haluavat myös hyppiä. Meilläkin upottaa oikein huolella, joten voin vain kuvitella sitä tuskaa, mikä lumikengättömillä on. Mäki kääntyy sen verran jyrkästi, että muutaman metrin päästä Kummelimies on kadonnut näkyvistä. Sanat pyörivät mielessäni, kun voltti pyörähtää. Joka puolelle nousee huikeita pätkiä ja lunta riittää. Lisäksi hyppyristä tulee niin iso, että se vaatii aivan tolkuttomasti vauhtia. Vaikka eipä niitä hirveästi uuden lumen alta erota. Droppi on ihan mukavan kokoinen, ja poikien caba vitoset tulevat ykkösellä pystyyn kuin vettä vain. Minä ja Joel tutkimme ottamiamme kuvia muistamatta niistä enää mitään. Tomo kertoo, että ensimmäisellä laskijalla lähtee mukanaan vyöry
En halua karatesta niskaan. Se on tervetullutta, sillä hyppyreiden rakentaminen putskupäivänä on ajanhukkaa. Suomalaiset turistit eivät jää Japanissa kakkosiksi. putskua iltavaloissa. Löydemme itsemme jo kolmannen kerran samasta baarista. Pian kuitenkin näen Joelin lähteneen heidän mukaansa hotellihuoneemme avaimen kanssa, joten samahan se on seurata. Joudumme kuitenkin pistämään pillit pussiin, kun muutamaa meistä alkaa nukuttaa. Mikäs siinä, lauletaan lisää. Japanilainen karaoke on todellakin mahtava! Parikymppiä euroja jenien muodossa pöytään, ja lökää saa kiskoa niin paljon kuin huvittaa. Käymme haamuina laskemassa Nisekon iltamäkeä, eikä ole ennen tullut laskettua sellaista Japanilaiset turistit kuvaavat Suomessa onnesta soikeana kaiken aamiaisesta illalliseen. Nauramme uskomattomille kisoille ja kilistelemme hyvälle reissulle. Kuulemamme mukaan lähistöllä on hyvä karaoke-baari, mikä tässä vaiheessa tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Pizzan ja muutaman lökän jälkeen homma alkaa toimia. Biisejä on masiinassa enemmän kuin tietää niitä maailmassa olevankaan. Laitesukellusmysteeri ei selviä, mutta onneksi karaoke on universaali kieli. Hotellille laahustaessamme vastaan kävelee kummallinen porukka pukeutuneena laitesukeltajiksi. Elämä hymyilee, ja miksei hymyilisi. Kotimatkalla koitamme oikaista suomalaisella sisulla talojen vierestä, mutta sieltä löytyy vyötärön syvyydellä lunta. Antti ollaa ilman grabia MFM:n muistolle tai ainakin pitäisi. 56 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Juhlistamme hyvää matkaa ramenilla ja Kirinillä. Mystistä ja aivan tajuttoman kivaa. Koska he eivät puhu englantia ja muutenkin ovat friikkiä porukkaa, ajattelen jättää homman sikseen. Men In Black, Hardrock Hallelujah, Captain Jack... Eipä ole ennen ollut kahlaamisesta farkkujen vyötärö täynnä lunta. Hyvä että lähdemme omin jaloin, sillä baari on yakuzojen omistuksessa. JAPANI on monenlaista. En ainakaan minä. Käymme toisessa baarissa tsekkaamassa menon, mutta koska siellä on tylsää, palaamme takaisin karaoken pariin. Kukapa olisi uskonut, että joukko suomalaisia freestyle-laskijoita saisi keskenään näin paljon aikaan puuteriparatiisissa. Kiitos Antti, Joel, Petrus ja koko Hanafin perhe. Japani alkaa olla taakse jäävää elämää. Ja kiitos Japani, veit mun sydämein. Japanissa lumivyörystopperit rakentavat hyppyrit puolestasi
JAPANI "Hotellille laahustaessamme vastaan kävelee kummallinen porukka pukeutuneena laitesukeltajiksi. Pian kuitenkin näen Joelin lähteneen heidän mukaansa hotellihuoneemme avaimen kanssa, joten samahan se on seurata." LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57. Koska he eivät puhu englantia ja muutenkin ovat friikkiä porukkaa, ajattelen jättää homman sikseen
Kuvaaja: Mark Welsh Laskija: Eero Ettala Paikka: Pihlajisto "Vanha spotti uudet kujeet. Mulla oli uusi trikki mielessä tähän Pihlajiston kirkon gäppi ledgeen ja vähän lämmittelynä heittelin muutaman vääränpuolen frontti ykkösen fiftariin, ennen kun uskalsin vetää vääränpuolen frontti kolmosen fiftariin. Frontti ykkösestä tuli kummiskin parempi kuva, tässä taas huomattiin että spin to win ei ole parempi." Eero Ettala
60 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Kuvaaja: Scott Serfas Laskija: Jussi Oksanen Paikka: Kanada, BC "Tämä oli ihan täydellinen lopetus päivälle. Me oltiin kuvattu koko päivä ja kun matkalla kotiin löydettiin vielä vähän valoa ja hyvää lunta, niin vedettin muutama mäki ihan huvikseen. Ei ollut tarkoitus kuvata mitään, mut näköjään Scott otti muutaman kuvan :)" Jussi Oksanen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 61
AREENA 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Cheers! Ville 19. Kun KBR oli Hesassa käymässä, innoistui ukot siitä ja reissun vikana spottina päästiin sitten kuvaamaan. Antti ja Elkku venyttivät benjin ja Janne Lipsanen kiskaisi testauksen jälkeen parit switch backflipit päälle ja homma oli LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Lahtinen kupissa. Lipsanen päätti kovana jätkänä vetää switchinä, että saatiin naamapuolen fotokin. Onneksi lumisade laantui ja kirkko tuli esiin taustalla. Kuvaaja: Ville Lahtinen AREENA Laskija: Janne Lipsanen Paikka: Helsinki Olin jo kauan fiilistellyt kyseistä spottia ja kerrankin oli selkeä näkemys millaisen kuvan haluaisin
Kuvaaja: Mikko Kalilainen ANTTI JUSSILA Teksti Tuukka Tams 64 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Kuvaaja: Iisakki Kennilä Paikka: Kempele Pahamaineinen KBR suoltaa lahjakkaita laskijoita ihmisten tietoisuuteen kuin kiinalaiselta liukuhihnalta. Hyvä niin, sillä onhan se paljon parempi kirjainyhdistelmä kuin joku FIS, joiden numerolappuja ei näiden nuorukaisten rinnassa nähdä. K-Y-R-P Kärppiä lainaten Antista voi todeta, että pohjoisessa on voimaa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 65. Ookko nää oululainen Antti Jussila ei pelkää polliisia, joten sääntöjä uhmaten hän paukuttaa kaiteita sen minkä ehtii
Nyt kuvataan uutta le aa ja uudella tekeleellä voi sanoa olevan varma laatutakuu. Laskut ensin Kaikki alkoi kahdeksan vuotta sitten, jolloin Antti perheineen kävi paljon Iso-Syötteellä. Meillä oli siellä vaunu ja käytiin aluksi isän kanssa laskemassa suksilla. Lopulta aika ei enää riittänyt muuhun kuin laskemiseen, ja koulut alkoivat jäädä taka-alalle. Äkkiseltään kun mietin, niin sitä se on oikeastaan ollut koulun sun muiden normijuttujen ohella." Viikonloput veivät entistä useammin mäkeen ja lopulta Rukalle mentiin omalla porukalla. Viikot vierähtivät Oulun katuja laskiessa ja Heinäpäällä haikatessa. Antillakaan ei ole mitään ohjelmassa, kun Oulussakin mittari pyörii -30 asteessa. Mutta nyt kun mulla on ollut vaan 66 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ei sitä tietenkään halunnut yksin laskea rinnettä, niin sinne sitä sitten jämähti suoraan, mutta kyllä siellä alkoi nopeasti viihtymään. Kerran pyysin Eliaksen (Veijola) mukaan, joka laski jo silloin laudalla, ja sitä kautta aloin itsekin, Antti kertoo. Monet muistavat Antin viime vuoden Homeworkista, joka päräytti kauden yhtenä parhaista kotimaisista ja kestää vertailua maailmanlaajuisellakin mittarilla. Vaikka lunta on pilvin pimein, KBR:n kuvauksista pidetään välipäivää. "Olin aluksi normilukiossa, mutta poissaolojen vuoksi ehdotettiin, että voisin mennä aikuislukioon: olisi vähemmän kursseja ja vapaampaa opiskelua. Ala- ja yläaste menivät nopeasti, mutta lukiossa Antti on edelleen. ANTTI JUSSILA "Toisin kuin vaikkapa Mack Dawgin le oihin, keskisuomalaisten mukaan ei pääse paalulla vaan olemalla hyvä jätkä." Pakkaspäivät eivät laskijan kannalta ole niitä parhaita. Oppia oli pakko, kun muutakaan vaihtoehtoa ei ollut. Sitä ennen Antti skeittasi kesäisin, mutta koska muita harrastuksia ei ollut, tuli laskemisesta pian se juttu. Jyväskyläläisten kelkkaan ensimmäistä kertaa lähtenyt oululainen päräytti yhdet le an pahimmista liikkeistä, jotka oikeuttivat hänet avausparttiin. Vaikka talvi on lumilautailijan parasta aikaa, ei kukaan halua jäätyä karrelle. "Elias oli kova jo silloin! Muistan, että aluksi oli tosi vaikeaa, mutta ei sille voinut mitään, kun Elias vei aina sinne parkin puolelle jo alkuaikoina
Panostan laskemiseen kyllä paljon enemmän kuin kouluun, ja se on oikeastaan just se syy, miksi lukio venyy. Kuvaaja: Mikko Kalilainen ANTTI JUSSILA Kuvaaja: Ville Lahtinen omasta tahdosta kiinni tuo koulu, eikä aikarajaa, niin siitä on tullut tuommoinen ikuisuuslukio. Kuvaamaan todellakin aloitettiin. Tietty olisi unelma päästä elämään laskemisella. Nyt on laskemisen aika, mutta kuten koulukin, se saa mennä omalla painollaan. Toisin kuin vaikkapa Mack Dawgin le oihin, keskisuomalaisten mukaan ei pääse paalulla vaan olemalla hyvä jätkä. Reissasin aika paljon Jyväskylässä ja Helsingissä, ja koko kevät oltiin pohjoisessa. Aika näyttää, mutta en kyllä ota mitään paineita siitä. Tunsin Tonon (Toni Kerkelä) ja Petruksen (Koskinen) ennestään, ja siinä sitten juteltiin ja tuumattiin, että voisin alkaa kuvaamaan niiden kanssa, Antti kertoo. Toissasyksynä lähdin Eliaksen ja Roopen (Höynä) mukaan Bugarestin ensi-iltaan ja samalla JTS- reilikisoihin. Voin sanoa, että se oli kyllä tähän mennessä paras kausi! Hänen parttinsa osoittaa, että kausi todellakin oli hänelle suotuisa. Toisaalta hän ei aio nyt stressata sen enempää. Mutta enköhän mä sieltä pääse alle viiden vuoden toivottavasti!, Antti nauraa. Alkukausi meni etelässä pohjoisen lumia odotellessa, ja nyt sitä onkin Oulussa Antin mukaan jo melkein liikaa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 67 Laskija: Miikka Hast. Antti on KBR:n uusimpia tulokkaita. Omaa tietä pitkin Jyväskyläläisen KBRproductionsin leivistä on noussut yksi jos toinenkin laskija, jos nyt ei tähtitaivaalle, niin ainakin aktiivisen lumilautaväen huulille. Loppujen lopuksi kyse on kuitenkin enemmän kavereiden kanssa hauskanpidosta kuin pätkän aikaansaamisesta, saati sitten urautumisesta. Sinä talvena Antti kuvasi ensimmäistä kertaa kunnolla, ja heti tuli tulosta. Sitten pitäisi olla suhteita joka paikkaan ja niin edelleen, Antti manaa. Uuden le an kuvaukset ovat lähteneet liikkeelle samalla kaavalla. Se on vaan nykyään niin vaikeaa nousta pinnalle, kun taso on todella kova ja pitäisi olla aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan
Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Espoo
Ei siinä oikein meinaa ukko pysyä mukana. Mun mielestä Videograssin leffoissa on löydetty se oikea juttu ja se mistä itse tykkään. Kavereiden kanssa mentiin kaduille ja siitä se sitten lähti. Olosuhteet ovat olleet osatekijänä muokkaamassa Antista sitä laskijaa mikä hän on, katulasta, jollaiseksi hän itseään kuvaa. Katson lähinnä semmoista laskemista, missä on luovuutta, tyyli kohdillaan ja hyvä meininki, hän luettelee." ei ole aina helppoa. Nuorempiakin laskijoita on alkanut välillä käymään, Antti kertoo. Varsinkin kun jos ollaan reissussa, niin se on sitä kahta tai parhaimmillaan kolmea spottia päivässä, ja sitä rallia on monta päivää putkeen. Päättäjät! Päät pois puskasta ja toimintaa paikalle! Vielä joudutaan tyytymään itse kyhättyihin laitteisiin tai siis joidenkin toisten väsäämiin. ANTTI JUSSILA Lumenpaljoudesta huolimatta nyt on saatu kuvattua enemmän myös kotiseudulla. Siellä paikalliset laskijat käyvät haikkaamassa kolmen reilin linjaa, kun parempaakaan ei ole. Kyllä mä aika pitkälle olen reililaskija, vaikka tykkäänkin laskea rinteessä myös muutakin. Katson lähinnä semmoista laskemista, missä on luovuutta, tyyli kohdillaan ja hyvä NIMI: Antti Eemeli Jussila IKÄ: 19 KOTIPAIKKA: Oulu SPONSORIT: K2 LAUTA JA ASETUKSET: K2 WWW ja K2 Indy -siteet. Ränniä ei ole ollut vuosikausiin, eikä paikalla ole enää hissiäkään, mutta mäki on edelleen sama. Siellä se porukka mitä käy on aikalailla omaa kaveripiiriä, mutta näkyy siellä välillä muitakin. Olen itse fiilistellyt enemmän le oja kuin kisoja, ja sen vuoksi haluan vaan kuvata. Antti on samaa mieltä: on täysi fakta, että suomalaisten on vaikea päästä pitkälle. Kylmä pohjoisen rannikkokaupunki voi olla hyvinkin ankea, mutta hyviäkin puolia löytyy jopa yllättäviä sellaisia. Kaiteet myös houkuttivat enemmän, aluksi le ojen kautta ja sitten itse toiminnan. Katulapsi Laskemisen kannalta Oulu ei ole maailman paras paikka. Kohtahan se siirtyy siihen triplaan, Antti sanoo ja nauraa päälle. Onhan se yleensä hauskaa mutta toisinaan myös rankkaa. Heh, no on siellä yksi pressi, joka on Marttisen Peten luomuksia, mutta muuten ne ovat aikalailla jonkun muun tekeleitä, Antti tunnustaa. Esimerkkejäkin pitkän linjan reiliukoista löytyy: Kyllähän toi JP Walkerkin näyttää vielä painavan todella kovaa! Suomessa kadunmiesten taso on tällä hetkellä kovaakin kovempi, mutta harva pääsee näiltä leveyksiltä eteenpäin. Lumilautailijalla meininki, hän luettelee. Parin tunnin ajomatkan päässä on todella hyviä keskuksia, kuten Ruka, Syötekeskus ja Iso-Syöte, mutta itse kaupungissa ei ole varsinaista mäkeä. Kausi on mennyt muuten hyvin, mutta Antin olkapäässä nivelpussi on tulehtunut, mikä rauhoittaa menoa hetkeksi. Aika samalla kaavalla nekin varmaan toimii kuin me. Kuvausjutuissa en vaan välttämättä halua laittaa parttiin mitään perusjuttuja, mitkä ei tavallaan vastaa niiden reilijuttujen tasoa. Tai ainakin jonkin asteen kinkerit pidettyä. Viitisentoista vuotta sitten Oulussa kisattiin pipen Suomicupissa. Kaidetarjonta on onneksi Oulussa hyvää, sillä muuten tarjonta on vähäistä. Keinojahan pinnalle pompsahtamiseen kuitenkin on. Yleinen turhautuminen laskemisen kehityksestä purkautuu erilaisten tekeleiden muodossa. Jotenkin voisin veikata, että eräs Ritari Ässän näköinen punapää ei täytä hänenkään mielestä näitä kriteerejä. Rapatessa roiskuu ja Juhaa sattuu leukaan. Stanssi taitaa olla jotain 55,5 cm ja kulmat on +15 ja -12. Jotkut suulaammat pääsevät joskus yllättävänkin pitkälle ja kisoissa menestyneet keräävät mainetta ja kunniaa, mutta kuvaamisen kanssa joutuu todella tekemään töitä. Vaatimustaso pipelle oli silloin tietenkin erilainen: kunhan oli joku oja, missä saatin jyvät eroteltua akanoista. Kyllähän jossain reilikisoissa on ihan rentoa käydä välillä, mutta muuten nuo kisahommat eivät oikein ole mulle suunnattuja, Antti kertoo ja jatkaa, ettei jaksa enää edes katsoa kisoja, kun suurin osa tekee saman bäkkitonnin mutella pari kertaa katon kautta ympäri. Toiset ottavat kisat haltuun, toiset kuvaavat ja kolmannet taitavat vain puhua paljon. Onneksi täältä löytyy paljon hyviä kavereita ja ihmisiä, mitkä pitää tässä kaupungissa. Ei sen homman pitäisi mennä niin, että koko ajan isompaa ja isompaa ja enemmän ja enemmän, Antti laukoo. Ammattilaisen karu arki ei kuitenkaan pelota: En tiedä, kuinka paljon se sitten vaikuttaisi tuohon hommaan, vaikka olisikin ammattimiehiä. Kyllä mä uskon, että sitä jaksaisi yhtä hyvin, kunhan pysyisi jossain kunnossa eikä loukkaantuisi. Sen pitäisi parantua itsestään, että onneksi ei mitään pahempaa. Ränni on vaihtunut reileihin ja Heinäpäästä tullut Heinäpää Mountain Lab. Ja on täällä plussiakin, nimittäin pizzeriat: ne on kovinta kovaa täällä! Kuvaaja: Antti Kangas Paikka: Oulu "Mun mielestä Videograssin le oissa on löydetty se oikea juttu ja se mistä itse tykkään. KOTIKESKUS: Ruka LEMPITEMPPU: Borssi normiin YLÄASTEEN PÄÄSTÖTODISTUKSEN KESKIARVO: 7 KAPEAT VAI LEVEÄT HOUSUT: Kapeat MUSIIKKIMAKU: Roketti rolli MUUT HARRASTUKSET: Skeittaus KIITOKSET: KBR, Juhana Häppölä, perhe, Ville Lahtinen, Iisakki Kennilä, Antti Kangas, Matti Ruottinen, Kim, Pekka ja kaikki loput kaverit! Piis. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 69 Laskija: Miikka Hast. Pakko kyllä myöntää, ettei tämä mikään paratiisi ole. Oulun kaupunki ei ole vielä ottanut Helsingistä mallia ja tehnyt Heinäpäästä omaa Kivikkoaan. Valmis pöytä houkuttelee yhtä jos toistakin
Sun töistä löytyy perversioita ja väkivaltaa. Alkaisin kirjottamaan enemmän ja kuvaamaan maailmaa VHS:lle. Sun töissä toistuu kansanperinteestä ja myyteistä tutut yliluonnolliset ihmiseläinolennot. Olitko hyväksikäytetty graafikko. VILLE SAVIMAA Teksti Peter Hasselgren Mä oon kai aina pannu sitä salaa kun se ei huomaa. Sinä aloitit urasi mainostoimistoissa. (Ne luuli sua naiseksi.) Heh... Joo, yöllä on mahtava tunnelma, kun on hiljasta ja jännää. Itseilmaisu on mulle keino purkaa ärsyttäviä elämänkokemuksia. Koulun jälkeen oli mahtava fiilis tehdä isoille asiakkaille oikeita tilaustöitä. Yleensä tunnen, koska kannattaa piirtää ja koska on turha yrittää. Oikeenlaista musiikkia ja kynä käteen. Varmaan vaan liikaa duunia, liian tiukkoja aikatauluja ja vääriä asiakkaita. Aamulla puolen tunnin juoksulenkki, päivällä lounas Veeruskassa, illalla 1000 metriä uimalla ja usein pussillinen kuivattuja viikunoita. Onko se joka graafikon unelma vai uskonlahko missä viimeisetkin unelmat uhrataan brändien alttarilla. Itseluottamus kasvoi ja tuntui, että olisin saavuttanut jotain mistä olin haaveillut. Sun luovuus lähti valloilleen vasta kun onnistuit murtamaan mainostoimistomaailman kahleet. En tiedä mistä johtuu, ehkä Ville on niiden mielestä tytön nimi. Mut jos mä olisin "se", niin mä olisin hyväntahtoinen vaikka näyttäisin kuumottavalta. Harvoin puran mitään ihania kokemuksia piirtämällä. Mä piirrän tosi paljon raivon vallassa tai pikkasen kiukkusessa tilassa. Aika nopeesti huomasin, että elämänlaatu alkoikin huonontua. Karvaiseksi taitelijaksi sulla on hyvin naisellinen pehmeitä kuvituksia. Muitakin vastaavia väärinkäsityksiä on ollut. Kerro mitkä sun naisellisista luonteenpiirteistä vetosi APO:n ukkoihin, että pääsit tekemään lautagrafiikoita ensimmäisenä suomalaisena naisena. En olis katkera enkä masentuis. Sen lisäksi teet öisiä luovuuslenkkejä Helsingin pimeillä kujilla. Luotan vaistoihini. Onnen tunteet syntyi siitä, että onnistuin selviytymään tiukoista deadlineista läpi. Se on hienoa, että kasvottomassa nettimaail- Moro Ville, kerro minkälainen on kuvittajan aamu- ja iltapala sekä lounas. Vittumaisinta oli se, että en enää nauttinut siitä työstä, mitä olin haaveillut tekeväni. Luonnoksen jälkeen kaikki on aika teknistä puuhaa: Illustratorilla värit ja muodot, fotarissa varjoja. Esiintyykö karvoituksen lisääntymistä täydenkuun aikaan. En oo koskaan oikeen oppinut itkemään tai muuten purkamaan ahdistavia tunteita onneks on joku kanava! Kerro miten pokasit luovuutesi ja makasitteko jo ensimmäisenä iltana? 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Minkälainen prosessi on rakentaa sun kuvituksien mielikuvitusmaailma ideasta valmiiksi työksi. Ihana kokemus!! Jos sun luovuutesi karkaa toisen taitelijan matkaan, niin minkälaisen taiteen kanssa annat mielikuvituksesi toteuttaa fantasioitaan. Yks Urugualainen tyyppi alkoi kerran iskemään mailin välityksellä. Mut joskus 18-vuotiaana ekan kerran rakastelin kunnolla sen kanssa. Semmonen luova tila ja joku tarina minkä haluaa purkaa. Iloset asiat nautin ja nauran pois
MUSANURKKA 72 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Eipä niitä olisikaan. Eihän Thomannin halvimmilla vehkeillä parempaan pystyisikään. Keikkanne aikana useat pyörtyvät silkasta hurmoksesta ja jälkikäteen saatte kouraan paksun tukun kahisevaa. Ja tarroja. Tarroja tekee kaverin kaveri, mutta ne ovat niin rumia, ettei niitä kehtaa mihinkään liimata. Kaljakin on lämmintä eikä vessaa tietenkään. Mitään ei synny. Googlettamalla löydät parhaat fanikuvat ja rakkaimmat tarinat. Kävellessänne käytävää pitkin kohti lavaa kuulette, kuinka tuhatpäinen yleisö mylvii. Sitähän se rokkenroll on ja siihen kaikki bändin perustavat pyrkivät. tai Kirka. Etsi treenis Jos ei nimen kanssa mennyt kaikki kohdilleen, niin treenikämpän kanssa ainakin kaikki natsaa. Bäkkärillä bileet jatkuvat aamuun asti, kunnes henkilökunta vie teidät seuraavalle keikkapaikalle. Tilaatte valmiiksi pikavipin uusia soittokamoja ja Mazdan korjausta varten, sillä rahat ovat jo valmiiksi loppu. Sanovat olevan hyvä harrastus. Hakupalvelut on jo tukittu kaikilla erilaisilla sanayhdistelmillä, joten todennäköisesti bändisi nimellä löytää vain keskinkertaista aikuisviihdettä. Vessastakin löytyy pari tagia, jotka kertovat bändisi olevan paras päällä maan. Ajatte pakkasessa liian pienellä Mazdalla perille saadaksenne tietää, että keikkaliksaa ei ole ja kaljat pitää maksaa itse. Valehtelevat. Niitä voi sitten kauppailla kaikille ja siitä saa paljon rahaa. Useiden treenien jälkeen ne kuulostavat edelleen kauheilta, ettekä te edes keksi mitään hyviä covereita. Valehtelevat. Vietät iltoja toisen perään kynä kädessä ja kitara sylissä. Levykaupat soittelevat jatkuvasti levynne uusintapainosten perään, kun LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 73. Pitkän puhelinrallin jälkeen saatte yhden keikan Kouvolalaisesta pystybaarista. Olette perillä juuri ennen auringonnousua, sillä eihän Mazda ole näin pitkiä matkoja varten tehty. Ja rahat kun eivät enää kunnon äänitykseen riitä, hommat on pakko hoitaa treeniksellä Garageband-nauhoituksina. Poltatte kotona levyjä, joita teidän vanhempanne ostavat säälistä. Tee biisit Bändihän on kuumaa kamaa vasta, kun sillä on omia ralleja. Puolet soittimistanne hajoaa, joten joudutte lopettamaan keikan kesken. Siinä soittaminenkin tuntuu juhlalta, kun ei parempaa paikkaa maan päältä voisi kuvitellakaan! Pitkän etsimisen jälkeen päädytte jakamaan saman hikisen kopin neljän muun bändin kanssa, joten lauantait ovat aina varattuja. Siinä sitä sitten on kaappi täynnä paitoja ja tarroja, joita kukaan ei halua. Saat syytteet niskoillesi ja juokset nyyhkyttäen kotiin. Mikäs sen mukavampaa kuin viettää lauantaiiltaa muiden bändiläisten kanssa treeniksellä, jossa on nahkasohvat, jääkaappi kylmää täynnä, parhaat soittovehkeet ja joka kulma bändäreitä täynnä. Lopulta turhaudut ja keksit, että onhan monet suositut bändit soittaneet covereita niin kuin Jean S. MUSANURKKA PUMPPU PYSTYYN Teksti Tuukka Tams Kuten on jo monesti julistettu ja joka suunnasta se päteväksi todettu, musiikki kuuluu oleellisena osana lumilautailuun. Pieneen luukkuun mahtuu juuri ja juuri koko bändinne, joten bändäreille ei tilaa heru. Mutta ettehän te tietenkään mitään biisejä opi. Ai niin, levytkin olisivat kivoja. Tarroja voi liimata lyhtypylväisiin, jolloin kaikki tunnistavat sinut kadulla ja tunnet olosi tärkeäksi. Onneksi niiden tekeminen on helppoa. Tälläkin palstalla on esitelty jo kymmeniä laskijoiden perustamia bändejä, joten voisi olettaa usean tämänkin aviisin lukijan olevan touhusta kiinnostunut. Treeniksellä parien lökäjamien jälkeen teillä on kasassa viitisenkymmentä rautaista hittiä, jotka heti osaatte kuin vettä vain. Sanovat olevan hyvä harrastus. Cover-versionne Bon Jovin biiseistä hävettävät teitä itseännekin. Ihmisiä tulee paikalle kaksi, jotka molemmat luulevat teitä siksi Arizonalaiseksi lukiolaisbändiksi, jota he diggailivat vaihto-oppilasvuotenaan. Poltatte kotona levyjä, joita teidän vanhempanne ostavat säälistä. Lavamanageri tulee ilmoittamaan soittoaikanne alkaneen. Kaikille muille ajanhaaskaus, kasvavat kulut, kamojen hajoaminen, hikiset treenikset ja surkuhupaisat keikat ovat todellisuutta. Naapuritreenikseltä oli kuultu soittoanne, ja jo heti oven perässä suljettuanne levy-yhtiöpomot ovat tarjoamassa diilejä kouraan. platat viedään käsistä. Lopulta joku Arizonan lukiolaisbändi kertoo heillä olleen sama nimi jo vuosikausia. Puratte kamat ja matkustatte kotiin. On se hienoa! Kauan säästettyänne saatte rahat pieneen erään bändipaitoja, joissa värit ja koot menevät aivan väärin. Hyvän nimen muistaa kaikki! Todellisuudessa nimellä ei ole mitään väliä, kun ei sitä muista kuitenkaan kukaan. Eikö olekin mukavaa ajatella, kuinka yleisö huutaa bändisi nimeä ja fanit raapustavat pulpetit täyteen logojasi. Toisille bändeille mammona ja maine ovat täyttä totta, mutta eipä niitä taida Bon Jovin lisäksi kauheasti muita olla. Seuraa askeleita jo nouse glooriaan! Keksi nimi Bänditoiminnassa kaikki lähtee hyvästä nimestä. Vessaan kävit sen itse raapustamassa, ja väärin tietenkin. Kun musiikista haluaa kaiken irti, silloin perustetaan tietenkin oma bändi. Jalka monitorille, tuima ilme naamalle, rokki raikaa ja yleisö kirkuu. Hoida tuotteita Siis bändillä kuin bändillähän pitää totta kai olla bändipaitoja. Siitä huolimatta tai juuri siksi bänditoiminta on laskemisen jälkeen parasta toimintaa ellei jopa hieman parempaa. Ja rahat kun eivät enää kunnon äänitykseen riitä, hommat on pakko hoitaa treeniksellä Garageband-nauhoituksina. Lähde keikalle Katselette toisianne bäkkärillä ja jokaisen silmät todistavat sen: te olette maailman paras bändi ja te tiedätte sen. Luukussa on niin huono akustiikka, ettette itsekään kestä kuunnella itseänne kolmea varttia pidempään
Tätä ei ole todistettu, ja tietääkseni me kaikki asumme Maa-nimisellä planeetalla. Ja on muuten turvallista ihmisille. Lykantropia eli ihmisen sudeksi muuttuminen on mahdollista GMO-tekniikalla, josta ei synny ihmisten terveydelle mitään haittaa lukuun ottamatta pieniä munuaisvaurioita ja karvoitusta kielessä. Paitsi niin kaunis, kuu on aurinkokuntamme yks nastoimmista karakteereista. "Se on kyllä äijä se Pertti, se on ihmissusi. Aah. Olosuhteet olisivat ihanteelliset vaniljajäätelön säilymiselle, sillä tuskin kukaan ikinä löytäisi sitä, niin harvassa ovat herkkusuiden visiitit kuuhun. Olen ollut mukana nimeltä mainitsemattoman monialayrityksen tutkimuksessa, jossa tut- kittiin olisiko mahdollista muuttaa naisten kuukautiset "viikottaisiksi," ja siten saada extra buustia tamponeiden myyntiin terveys siteistä puhumattakaan. Nykyajan astronautit voisivat ottaa lusikan oikeaan käteen ja käydä naapimassa näytteet, ja samalla tulisi ehkä lopullisesti todistettua, että kuu on hyvä mesta, eikä loppujen lopuksi paljon pimeämpi, kylmempi ja yksinäisempi paikka kuin koto-Suomi. Yksin kuuta katsovat ovat sekoboltseja, mahdollisia vampyyreitä. Kuun kanssa voi ottaa relammin. Sen sijaan Aadnen Tamokdaleniin kannattaa suunnata oikeaoppisesti. Ketään asianosaisia ei ole kuultu asian tiimoilta, ja tuskin kuullaankaan, sillä mönjä sulaa kuukauden puoliväliin mennessä takuuvarmasti ja kuuleminen ja kuuntelu on välillä todella rasittavaa, oli sitten vaikka kuinka helvetin kuuhullu kaveri kyseessä, ei kiinnosta enää. Ihme ettei enää nykyään käydä kuussa pörräämässä, näin siis ihmisten toimesta. Toinen tarina auringon kanssa. Ihan totta. Mutta eihän kukaan kuuhullua kuuntele nykymaailmassa, jossa tarvii olla koko ajan niin ollakseen, ettei tajua kuun merkitystä meille. The END. 74 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Saatammepa JOPA kysyä, mutta todennäköisesti emme. Sitä kelpaa katsella kullan kanssa. Sillä on ihan omat juttunsa, esim. Kuvateksti: Tamokdalenin herra Aadne Oddsrup esittelee menopelinsä pölykapseliin yön aikana ilmestynyttä mönjää. silmän verkkokalvoille ei synny. VIKAHITTI Kuuhullun kaverin toilailut. Jengi kysyy, mikä mun ongelma on. Katsele vaan rauhassa, tulet korkeintaan hulluksi mutta fyysisiä vahinkoja esim. Esim. Paraikaa neuvottelen toisen saman alan yrityksen kanssa, josko voisimme poistaa kuukautiset kokonaan maapallolta. Kiikareilla. vuorovesi riippuu kuun toiminnasta. Ihminen on ollut kuulemma kuussa, jos näin on, niin käy kateeksi niitä. No mä kerron: Mun ongelma on, että mä olen vanha ja ryppyinen se laittaa apeaksi. Okei, älkää kertoko kenellekään, ok. Eli lisää geenimanipuloitua ruokaa ruokapöytään. Käänsin kuitenkin takkini ja juristieni avulla sain kammettua typerän idean, ja siten seivattua puolet maapallon väestöstä. Lunatic. Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta. Koska kuun mineraaleja ei ole kaikkia tutkittu, on mahdollista, että kuussa on vaniljajäätelöä. Paitsi sadististen psykopaattien mielestä, jotka ovat ihan kuutamolla täysin ilman humaaneja arvoja. Geenimanipuloitua ruokaa ei ole voitu todistaa ihmisille terveelliseksi, koska ihmiset eivät ole syöneet sitä tarpeeksi pitkää aikaa, jotta asiaa voitaisiin puida oikeasti tieteellisesti, "tieteen" kriteerit täyttäen. Rated Retard. Teksti ja kuva Saku Knopp / KNOPPLOGY KNOPPHOTO mask TK Kuu on ihana, romanttinen asia. Ei kukaan tarvitse neljiä menkkoja. Arvaa kysymmekö muijilta mitään. Mutta todellakin olisi hienoa, jos kuu näyttäytyy täysillä ja pysyisi hereillä, ja saisi koko setistä kuvan, kuten kuvassa siis on käynyt, koska se on olemassa. Balladit kuulostavat tosi hyvältä yöaikaan, kun nukkumatti jo tarjoilee tainnuttavia tippojaan ja hyviin viboihin ei tarvita edes täysikuuta välttämättä. Tai kentaureja eli yksisarvisia hevosmaisia olentoja (mutta NE on asia erikseen, nyt puhutaan kuusta). Mutta täytyy myös muistaa, että myös kuuhullut pärjäävät pyramidin huipulla. Kuun ulkomuoto miellyttää ja kuussa silmä lepää. Universumimme keskeisen veijarin silmäily polttaa silmät kuoppiinsa ellei ole varovainen. Kuuhullu kaveri odottaa täysikuuta kuin hullo puuroa. Täysikuu iskee kuin tuhat volttia, ei tule uni ja tekisi mieli ulvoa suden lailla kuuta. Sitä on nuorena niin olevinaan, sit vanhuksena sitä vaan möllöttää tällä lailla. Ja kuu ei ole juustoa, vaikka joku nero on joskus niin väittänytkin. Prosessi edellytti naikkosen metaboliikkaa nopeuttavien anabolisten steroidien lisäämistä naisille suunnattuihin tuotteisin, kuten suklaaseen jota naiset suuhunsa tunkevat. Miksi mä en voi vaan heittää normaalia läppää, puhua jostain vähemmän epäolennaisista asioista. Se on kaikki kaikessa. Itselläni, kuuhullulla kaverilla, ei ole mitään kyklooppeja vastaan. Kysy vaikka johtavilta tiedemiehiltä, jotka tietävät ei kai Monsanto turhaan heille maksaisi lobbaamisesta, duh. Täysikuuta epäillään syylliseksi, sillä kalenterin mukaan puolikuulla oli alibi. Ihmissusi, siinä ehkä uusi uljas mies karnalisoituu. Verenimijät ja kykloopit voivat tunkea sen silmänsä kaukoputkeen yksisilmäisyys on so last century. Ihan sama miten se laskee lumilaudalla, se on werewolf ja sä olet nothing sen rinnalla viiksi haituviesi kanssa!" (nimi muutettu asian omaisen oikean henkilöllisyyden salaamiseksi)
Slammer Productions & Nokia esittävät SLAMMER TV - SEASON 1 www.slammer.fi Powered by