Slammer 3/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Slammer Numero 3 / 2008 Lumilautailun erikoislehti Numero 3 / 2008 6,5 Eero Ettala Arto Saraniemi Slammer testaa: Lapiot Rasmus Tikkanen Annukka Himmi
BUR08·Teaser_SlammerSF.indd 1
Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi 09) 0 09 650 30 c @f 05.03.2008 11:19:50 Uhr
Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Leo Karhunen (leo@slammer.fi) seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro, Rami Hanafi ja Juha Mustonen Avustajat Tuukka Tams, Mark Welsh, Andy Wright, Rob Mathis, Lauri Virkki, Aapo Virta, Tuomas Kaakinen, Risto Hannuniemi, Marko Isola, Jussi Leinonen, Anssi Jokiranta, Antti Kangas, Harri Tarvainen, Jani Kärppä, Daniel Blom, Jess Mooney, Colin Adar, Cyril Muller, Sami Tuoriniemi, Ryan Hughes, Blotto Grey, Espen Lystad, Jeff Curtes, Peter Lundström, Elina Sirparanta, Rasmus Tikkanen ja Jarkko Henttonen. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab sLAMMereivastaatilaamattalähetettyjen kirjoitusten/kuviensäilyttämisestä. kustantaja Outdoor Media Oy Lehdenmarkkinointi peter@slammer.fi Mediamyynti Jarkko Henttonen puh. 018 eero ettALA 032 LAPiotesti 036 VALokuVA NuMero: AMAtÖÖrit 048 VALokuVA NuMero: AMMAttiLAiset 078 Arto sArANieMi 088 tAiDettA, kYLLäkiitos! 010 012 015 018 032 036 048 078 084 086 088 090 Pääkirjoitus uutiset koNttorirotAt eeroettALA LAPiotesti VALokuVANuMero: AMAtÖÖrit VALokuVANuMero: AMMAttiLAiset ArtosArANieMi ALoitteLeVANVALokuVAAjAN kYMMeNeNkäskYä MeLoikkArit tAiDettA,kYLLäkiitos! MusACorNer Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. 044 019 6688 (jarkko.henttonen@retkilehti.fi) tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035. 044-7330022
Info@esakorpela.fi
Nauttikaa keväästä, käyttäkää pohjoisen hyvää lumitilannetta hyväksi ja tallentakaa niitä muistoja. Koska pidämme rimaa korkealla voisi jopa sanoa, että laskijat jotka vartavasten ovat kuvanneet kuvia Slammerin haastattelua tai checkoutia varten, sekä onnistuneet siinä, ovat jo hyvinkin valmiita semi-ammattilaisia. Se että oman kylän suurimmasta lupauksesta ei ole vieläkään tehty juttua johdu siitä, että emme tietäisi tai haluaisi esitellä häntä, vaan usein juuri kuvien puutteesta. Nykyään kuvaukseen pitää todella panostaa, jos haluaa kuviaan kansainvälisesti julkaistua ja myytyä. Nykyään otetaan kyllä erittäin hienoja otoksia ja digitaalisuus on helpottanut myös toimituksen elämää valtavasti. Siksi tässä numerossa on myös oma osio niille uusille lahjakkuuksille, jotka olisivat ehkä muuten jääneet ammattilaisten jalkoihin, ja täytyy rehellisesti sanoa etteivät jää. Videossa kaiken tarpeellisen tiedon saa heti, mutta valokuvissa sen eteen joutuu tekemään analysointia ja onneksi usein mielikuvituksen raikastamaa sellaista. Tottakai on niitäkin laskijoita, jotka ovat selvinneet sinne maailmalle myös ihan omin, vaikka videoiden kautta, mutta on se aika harvinaista herkkua. Lumilautailijaa kun on aika vaikea esitellä järkevästi ilman kuvia, tekstin tärkeyttä väheksymättä. Kaikilla on se vähintään 8 megapixeliä repussa ja laajis "sen" jatkeena. Omakohtaisia kokemuksia ehkä. Lehden huipputykkien kuvausmahdollisuudet ovat yleensä aika rajattuja, ja siksi se oma tiivis "paikallistiimi" on hyvin tärkeässä roolissa. Laadukkaiden kuvien kerääminen haastatteluun, kun voi olla yhtä haasteellista tai jopa vaikeampaa hommaa, kun videopartin kuvaaminen. Valokuvaajat eivät varmaankaan nouse sen "helppouden" takia sinne top kymppiin arvostetuimpien ammattien joukossa, vaikka onkin upea, ja huipulla myös todella vaativa sellainen. Yhä harvemmin kukaan kutsuun ammattireiska paikalle, kun tarvitaan kohtuulaatuisia kuvia nopeasti, vaan homman saa se siskon miehen poika, joka sai joululahjaksi uuden pokkarin. Se onko kynä kameraa terävämpi työkalu ei ole kiveen kirjoitettu, mutta kyllä hyvä kuva kertoo aika paljon. Uudet nuoret kuvaajat ovat suuri voimavara ja he helpottavat pajon toimituksen arkea. Klisee, hups!. Kuvien laatu on kyllä huomattavasti parempi, mutta totetutus on jäänyt usein puolitiehen. Kuvaajien määrä oli myös aika paljon pienempi. Sisältä löytyy kauden parhaat otokset kotimaisista laskijoista ympäri maailmaa, joita on säästelty kynsin ja hampain tähän hetkeen asti. Valokuvilla muutenkin on iso merkitys lehteä tehtäessä, varsinkin kun lehti pitää yllä jonkinlaista katu-uskottavaa ulkoasua. Ajatus oli, että se aikanaan hieno laajakulmashotti rinnehyppyrin alapuolelta on vain menettänyt arvonsa, koska tekniikka kuvien totetuttamiseen on nykyään kaikkien käsillä. Peter Hasselgren Päätoimittaja. Kuvien kautta määritetään aika paljon mistä juttuja tehdään. Valokuva ei ole myöskään niin harmittavan rehellinen kuin videokamera, joka paljastaa kaiken epäonnistuneesta lähdöstä, räpiköinnistä ilmassa vielä siihen perkuleen kaatumiseen. Se on menoa nyt, tämä poika aikoo viettää seuraavat kuukaudet ensikauden lehtiä suunnitellessa, ja ne aurinkoiset päivät tietenkin kameran takana. Ne pienet yksityiskohdat mitä filmiaikana hienosäädetiin tunteja ennen sitä ensimmäistä laukausta, ovat nykyään valitettavan harvassa. Älkää ymmärtäkö minua väärin. Ne shotit mitkä olivat hienoja 5 vuotta sitten, eivät säväytä enään ketään. Antaa kuvien puhua puolestaan ja kukin voi sitten määritellä termin "ammattilainen" uusiksi. Suuri uusien kuvaajien määrä on erittäin hieno homma meille. Lahjakkaiden laskijoiden esille tuominen on nykyään helpompaa, kun niitä paikalliskuvaajia ja teknisesti painokelpoisia kuvia löytyy. Digitaallisuus on jollain tasolla huonontanut myös niitä otoksia mitä ammattikuvaajat käsistään päästävät, vaikka kaiken järjen mukaan niiden pitäisi olla parempia. Kuvat ovat monesti myös merkki siitä, että esiteltävällä laskijalla on oikeasti halua nousta tähdeksi ja edetä ammattilaiseksi. Suosittelen lukemaan yhden Suomen parhaimman lehti- että lumilautakuvaaja Rami Hanafin "10 vinkkiä kuvaajalle" sivulla 84, täyttä asiaa joka rivi. Kuten Eero Ettala kertoo tämän numeron haastattelussaan, niin lumilautailulla ansaitseminen on mennyt kovemmaksi myös kuvauspuolella. Pidät käsissäsi kauden viimeistä Slammeriä, joka on tuttuun tapaan Valokuva Numero. Mielestäni kuvien ottamisesta on allekirjoittaneen silmin tullut liian "helppoa", eikä siihen juuri vaadita kuin nippu seteleitä, intoa lukea vehkeen käyttöohjeet pönttöreissulla ja kääntää se automatiikka päälle. Ironista kyllä surkeat viimetalvet ovat pitäneet kuvien kysynnän kovana ja laatuotokset kateissa. Selvää myös on, että aina joku esittelyn ansaitseva jää valitettavasti ulkopuolelle kuvien puutteen takia. Jälkikäsittelyn varaan lasketaan turhan paljon, ja täytyy sanoa, että siellä myös pystyy tekemään paljon! Kun tulin töihin Slammeriin noin kuusi vuotta sitten ja otin myös epävirallisen kuvatoimittajan roolin itselleni (Juha Mustoselta kysymättä), niin hyviä kuvia tuli vain ihmisiltä, jotka olivat todella vannoutuneita hommaan. Kyllä hienoa kuvia katsoo mielellään, vaikka tietäisikin ettei temppu juuri tuossa räpsyssä mennyt päälle. Videon ja kuvien suurin ero on niiden välittämä informaatio. Monen lehdessämme esitellyn kohdalla se on myös ollut pitkällinen prosessi, joka on pisimmillään kestänyt monta vuotta. Huolimatta että valokuvaus on paljolti psykologiaa, ihmisten ja tilanteiden lukemista, on digitaalikuvaus on jättänyt jonkinlaisen aukon myös lumilautakuvien maailmaan. Jos aikoinaan löytyi 10-15 kuvaajan kuvia toimiston hyllyllä, niin nykyisin niitä löytyy kovalevyltä yli kuudeltakymmeneltä. Yleisesti ammatilaiskuvaajien otokset ovat huonontuneet ja amatöörien parantuneet. Edelllinen nyt ei tietenkään ole ihan 100% vedenpitävä totuus, mutta se antaa jotain suuntaa ajatuksilleni. Se näyttö siinä kameran takana tuppaa usein pysäyttää kaiken sen ajatuksenjuoksun mitä hyvän kuvan eteen pitäisi tehdä. Se on kunnianosoitus niille kuvaajille, jotka hyörivät kulissien takana varmistamassa, että laskijoille löytyy tarpeeksi näkyvyyttä, lehdille kuvia, sekä että te hyvät lukijat kokisitte uusia visuaalisia elämyksiä ja saisitte ispiraatiota mennä heilumaan sinne rinteeseen
Viimeisempänä jo kertaalleen korjattu vaihdelaatikko, jonka takuu oli vielä voimassa. "I offer you thousand dollars of that nice skater boy!". Hyvä pojat, samalla määrällä litratilavuutta kuskaisi päivittäin 200 kehitysmaan lasta riisipuurolle ja Talmaan! Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! NOLLA.NET ULKOMAISTEN KÄSIIN Tackyworld on ostanut www.nolla.net sivuston itselleen. Iikka ei taas ollut tyytyväinen oman kulkupelinsä vuosimalliin, jonka Eero ja Heikki ostivat sopivasti omakseen hyvää korvausta vastaan. Sen verran suuri määrä kiellettyä hormoonia löytyi paikallisten fanien verestä, että Flown kuvaukset olivat vaikeuksissa keskeytyä ylikiimaisten nimikirjoitusten ja kuvien metsästäjien pyöriessä kameran edessä. Kisan jälkeen fanilaumat piirittivät yllättäen Antin ja Riston kaikkialla mihin liikkuivat. Eeron ja Heikin omistama "vanha" 8-litrainen Dodge sai lähteä, kun melkein joka reissulla siitä hajosi jotain. Ongelma ratkaistiin lahjoittamalla auto erittäin edulliseen 1000 dollarin hintaa Slammerin amerikkalaiselle avustajalle Mark Welshille. Hypyt suoritettiin laser showssa, ilotulituksen keskellä ja kymmenien tuhansien yleisön edessä. Niemelä ja Heiskari taas vaihtoivat autonsa, ettei samassa majoituksessa asuva Bäckström pääsisi kukkoilemaan uudella kiesillä. Miikka Niemi oli taltioimassa kuvauksia, jotka ironista kyllä olivat taas vaikeuksissa, kun Burtonin ja Oakleyn naisten kuvausryhmät tungeksivat samoilla spoteilla. Miikka Niemelle oli myös paikallisen lentoaseman tiskillä lätkäisty 2500 euron ennätys ylipainomaksut liikakiloista mitä miehellä ei edes juuri ollut. Jos ei nyt viimeistään natsannut, niin kannattaa jätkät ehkä loppua leikistä.... Yritys on jo pidempään yrittänyt laajentua Suomeen hieman huonolla menestyksellä. Miikka ratkaisi tilanteen katsemalla lennon lähtemistä terminaalista ja nukkumalla seuraavat 2 yötä myös kentällä. Ongelmaksi muodostui että auto hajosi 2000km päähän lähimmästä takuukorjaamosta, joten sen kuskaaminen takaisin olisi asettanut aika suuria ponnistuksia. On se rankkaa! Kisojen jälkeen keskityttiin kuuluisaan Japanilaiseen puuteriin, jota taas kerran löytyi käsittämättömät määrät. SM:n tason skeittari Harri Puupponen, joka oli aikaisemmin vastuussa sivustosta siirtyy kaupan mukana nyt kehittämään tackyn tuotteita. Miesten reissu alkoi japanin Toyota Big Airissa, josta Antti ja Risto keräsivät koko potin. Mielenkiintoisin kysymys kuuluu myytiinkö myös Harri pois. Kätevää eikö! ILTAPOIKA Jyrki Rasvat on jo ostettu, enää puuttuu levittäjä... EERO NIEMELÄ, LAURI HEISKARI, HEIKKI SORSA JA EERO ETTALA RYHTYIVÄT AUTOKAUPPOIHIN Nuoret lippulaivamme maailmalla ovat olleet tyytymättömiä kulkuneuvoihinsa ja autot ovat vaihtaneet omistajiaan sen mukaan miten korkealle egoa, ja ehkä myös kelkkoja on pitänyt herrasväen vuorille raahata. SUOMALAISET KUVAAMASSA NOUSEVAAN AURINKOA Risto ja Autti olivat olleet vauhdissa Aasiassa
"Suomesta tulee maailman parhaat laskijat, niin miksei meidän omat mestaruuskisat olisi myös niiden tasolla" kommentoi Heppu asiaa. Viime kauden megacorner oli jonkinlainen ennätys Suomen mittakaavassa ja tänä keväänä mestoilta varmasti löytyy varmasti jotain lähes yhtä kovatasoista. En tiedä mutta tuntuu, että tikanheittokin saa kymmenen kertaa enemmän tukea tällä hetkellä kuin lumilautailu. Rahaa on jakanut Kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin 79 urheilijalle yhteensä 942 000 euroa urheilija-apurahoina. Mies oli päätynyt kirjaimellisesti rinteestä penkkaan ja penkasta tohtorille. Tahkolle halutaan meininkiä missä ihmiset viihtyvät muutenkin kuin paipin reunalla seisoen. Tiedoksi vaan kaikille Subaru Imbreza gti ja sti on aivan eri luokan autoja!. Vaikka neliveto nouseekin kuulema myös Serenan huipulle, oli tällä kertaa miehen oma kylkipilari katkennut ja tiedossa on taukoa laskuista. SuoMalaiSeT valloiTTaMaSSa ennen laSkeMaTToMia Seiniä norjaSSa Vapaasta laskutyylistään tuttu Teemu Tiiro laski hiihtolomaviikolla spotteja, jota harvempi hiihtolomalainen koskaan pääsee laskemaan. No onneksi kuitenkin tänä vuonna on herunut pojille reissurahaa valtiomme vähäisistä varoista, kun Jätkille myönnettiin 6000 euron suuruiset Suomen Olympiakomitean valmennus- ja harjoitteluapurahat. Myös Slammerin avustaja toimiva Tero pitääkin nykyään majaansa Sveitsissä missä kuvaa pääasiallisesti vapaalaskua mutta mies on kuitenkin myös tuttu näky lapin kevätsessareilla. Lisätietoja www.camp531.com valTion kukkaro levällään, 12000 euroa luMilauTailulle On se perkule aikakin, ettei kaikkia meidän nuorten veromaksajien rahoja jaeta koko Kansan urheilulajeille, kuten hiihdon tukemiseen mihin naurettavista narahtamisista huolimatta virtaa dollareita kuin Dubaissa. Kisojen virallinen isäntä, alueen jonkinlainen uusi maisteri ja Icon pro Heppu Pentti lupaa, että SM-kisoille tehdään todellista profiilin korotusta ja kisoista yritetään tehdä tapahtuma mikä muuttaa niiden luonnetta ihan uuteen suuntaan. Leirin päätöspeijaiset mitellään Vanha Hullu Porossa, jossa lavalle nousee myös live artisteja. Ensimmäistä kertaa talvella järjestetty Nissan Outdoor Games oli kesällä järjestettävän sisartapahtumansa kaltainen kilpailu, jossa yhdistyivät seikkailu-urheilu ja lyhytelokuvien teko. Ravintola Tuikun läheisyydessä voi nauttia virvokkeita ja herkullista paistia suoraa vartaasta. Ei-olympialajien osalta mitalimenestystä odotetaan lajin MM-kisoissa tai vastaavissa. Tiedossa kevään viimeiset sessarit, joka yhdistää laskemisen ja skeittauksen, unohtamatta lammenylitys sessareita surf tyyliin. Pienet apurahat on tarkoitettu sellaisille lahjakkaille yksilölajien nuorille urheilijoille, jotka ovat jo kohtuullisesti menestyneet aikuisten kansainvälisissä arvokilpailuissa tai tasoltaan vastaavissa muissa kilpailuissa ja jotka arvioidaan lähitulevaisuuden mitaliehdokkaiksi." Kuulostaa siltä, ettei ministeri odota Peetun tai Jannen menestyvän MM-kisoissa tai olympialaisissa. "Kilpailu oli hauska ja haasteellinen. outdoorgames.ch CaMp531 levillä 9-10.5.2008 Tulevassa Camp531:ssä meininki on snow, skate & surf henkistä. Nej, nej, nej, du lilla Stefan! Tahkon SM-kiSaT 3.-6.4.2008 noSTaa profiilia Suomen lumilautailun mestaruuksista taistellaan tällä kertaa Tahkolla. Huvittavaa koko hommassa kuitenkin on, että 6000 euroa oli apurahoista pienempi, kun tarjolla olisi myös ollut 15 000 euroa. Onneksi sää suosi tapahtumaa, mikä teki kuvaamisesta hauskaa" kommentoi Golgoth-tiimin joukkueenjohtaja ja lumilautailija Jarkko Henttonen. Oman haasteensa toi se, että tiimimme oli kasassa ensimmäistä kertaa. Kuka vietti hiihtoloman darrassa, käsi ylös nyt!? Tero repo voiTTi niSSan ouTdoor GaMeSien valokuvauSkilpailun Ranskassa suomalais-norjalaisen Golgoth-tiimillä meni hyvin, kun valokuvaaja Tero Repo oli kisojen paras valokuvaaja ja herrojen dokumentti lyhytelokuvissa valittiin kisojen ansioituneimmaksi. lisää tietoa kisoista www.fsa.fi Sarjat Minorit (-95 ja nuoremmat): tytöt ja pojat: ; HP, SS Juniorit (-92 ja nuoremmat) tytöt ja pojat; HP, SS, GS, PSL, SBX Yleinen naiset ja miehet HP, SS, GS, PSL, SBX Old school kaikki jotka olivat kehissä edellisellä vuosituhannella MaSTer of ylläS 2008 2-4.5.2008 Kun haetaan viime kevään isoimpia ilmoja, niin ne löytyivät varmasti Ylläkseltä. Laatuaikaa tuli vietettyä mm. Huomattavaa on myös, että tähän aikaan ei hissilippuja Levillä tarvita. Paikalla tulee olemaan kovanluokan bändi meininkiä, grillaamista, bileitä ja tietenkin Suomen parasta laskemista. Kilpisjärvellä, josta haikkaamalla mies kävi laskemassa Kilpikselle näkyvyvän upean Paras tunturin itäseinämän. Pohjoismaisittain erittäin isoja laskuja ja harvinaista huvia nykyään. Mestoilla miehet vetivät Rostafjelletin, Tamokin korkeimman vuoren traversin, jossa sekä nousu että laskureitti olivat Sushia tuoreempaa tavaraa, eli nousureittiä ei oltu aiemmin kiivetty eikä laskureittiä laskettu. Jokainen voi itse päätellä täyttyvätkö ukoilla isomman apurahan määritelmä: "Suuri 15 000 euron apuraha on tarkoitettu kansainvälisellä huipulla oleville yksilöurheilijoille, joilta odotetaan mitalisijaa tulevissa olympiakisoissa ja paralympiakisoissa. Lisätietoja: www.mofy.net anTTi SeppäläSTä kaTkeSi kylkipilari Nelivetojen ja lumettomien alamäkien ykkös puikkari Antti Seppälä on myös rikkinäinen mies. Majoituksen saa naurettavan halpaan hintaan tottakai. Talvilajit pitivät sisällään vapaalaskua (suksi ja lauta), jääkiipeilyä, liitovarjoilua ja BASE-hyvppyjä. Muoniossa nykyään majaa pitävä Tiiro pakkasi laskuvälineet että moottorikelkkansa mukaan ja suuntasi pohjoiseen. Kisoissa tuotetut videot ja kuvat on katsottavissa osoitteessa www. Kahdeksannen järjestettävä kauden päätös ei ole niinkään kisa, vaan laskukansan yhteinen kokoontuminen missä juhlistetaan kauden loppumista ja kesän saapumista leppoisissa merkeissä. Seuraavaksi vuorossa oli Norjan Tamok yhdessä paikallisen Aadne Olsrudin kanssa. Muutamassa päivässä piti tuottaa Viiden minuutin mittainen lyhytelokuva, sen making of -dokkari ja 20 valokuvaa viidestä eri extreme-lajista. Vaikka kanttia kaasuttaa miehellä löytyykin, niin laudan kantit eivät olleet kuitenkaan pidelleet miehen ahtopaineita kurissa. Vielä tämän jälkeen oli vuorossa Tamokin lasku vuoren 1590 metriseltä huipulta alas Rostajärvelle, jossa on noin 1500 metriä korkeuseroa
Slammerin väki esiteltiin viimeksi vuonna 2000, joten päivitys tiimistä aviisin takaa on todellakin paikallaan. Tiimi kasvaa ja kehittyy, mutta pääajatus pysyy samana: tarjotaan freesiä tarinaa suomalaisilta laskijoilta suomalaisille laskijoille. Slammer on ja pysyy pienen lumilautailevan kansan asialla nyt ja aina! Tähän voisi jopa lainata säkeistöä Michael Jacksonin kansoja syleilevästä hittibiisistä We Are The World, mutta ei nyt kuitenkaan lainata.. Silloin esitellystä ryhmästä lehteä on puuhaamassa enää yksi ja hänkin on kokenut roiman "alennuksen" nuorempien rynniessä yli, toisen silloisen tehtyä comeback kyseessähän on siis Slammerin juuret eli veljekset Mustonen
PHENOM AND HOLT THE PHENOM BLUE DANGEROUS AND HOLT MATTE WHITE COLONY. SMITH. SOLID.. STYLE. WORN BY... SCOTTY LAGO LAGO A AG CHECK EM OUT AT SMITHOPTICS.COM/SCOTTY 800.635.4401 OPTICALLYDELICIOUS.COM PERFORMANCE
Info@esakorpela.fi
Arvostuksesta huolimatta Eero ei kellu pahemmin iltapäivälehtien lööpeissä, urheiluruudun katsauksissa tai kulttuuriministerin apurahalistoissa, vaikka teeveessä ukkoa haukutaankin "Nutcaseksi!" Silti tämä kaveri on noussut huipulle takomalla esiin videopartteja, joista tuntuu löytyvän joka vuosi sellaisia "ahaa" elämyksiä, että oksat ja juuret vaan silppuriin. Saanko esitellä, Lauttasaaren markiisi Eero Ettala! Teksti ja potretit Peter Hasselgen. Aika harva Suomalainen laskija nauttii tällä hetkellä niin suurta arvostusta rinteissä ja niiden ulkopuolella, kun tämä herra. Eero "Shittilä" Ettala on aktiivinen mies lumilautailijoiden saarelta Helsingin kupeesta. 17 lehden kantta ja 16 haastattelua ei voi olla väärässä
020 021 Mark Welsh
Kyllä mä pidän lumilautailua urheiluna mitä vaan rakastan tehdä. Sitten me kumpikaan ei oltais voitu toteuttaa meidän duunia ilman Pasin pakettiautoa mihin ollaan kaikki kamat saatu tungettua. Se on hienoa että on pystynyt rakentamaan tiimin ympärille missä voi tosiaan tehdä hyvin töitä. Siistiä on että pystyy antamaan jengille uusia fiiliksiä ja ideoita esim. Kuusi vuotta sitten (Slammerin haastattelussa) kerroit olevasi onnellinen mies, jos pääset ammattilaiseksi. Oletko onnellinen mies lumilautailun ansiosta. - Ei tässä hirveesti valittamista oo, laskemiset on mennyt ihan hyvin ja muutenkin henkilökohtaisella puolella oon ollut fiiliksissä. Voi olla että joku sovletaa niitä j ako-. Laskeminen on laji mitä pystyy vielä kehittämään ja joka vuosi tulee uusia temppuja mistä saa sitten uutta inspiraatiota. Mä olin silloin 17-vuotias, eli enhän mä ois ees saanut juoda sitä anyway..heh! Sä tykkäät pitää ohjaksia käsissä ja sä oot auttanut montaa lajin parissa toimivaa lahjakasta kuvaajaa ja sun frendiä eteenpäin, mikä taas on auttanut sinua. Miten sä näät sun kohdalla. - Hmm...ootapa kun vähän mietin. Se on ollut aika yhden miehen komppania pitkään, mutta tottakai oon saanut siihen vielä messiin mun parhaita frendejä laskemaan. Välillä on kyllä tottumisvaikeuksia, kun ulkopuolisia tulee mukaan kuvaustiimiin sekoittamaan pakkaa ja kaikki ei menekkään niin kuin haluaa. Sanoisin että se on urheilua, ja samalla mulle intohimo minkä tekemistä mä en pystyis lopettamaan. jostain onnistuneesta videopartista. - Jaahas, saahan sitä yrittää. Heiskanen on mun todella hyvä frendi, Pasi on tosi tehokas valokuvaaja ja Itis erittäin lahjakas kuvaaja. - Mulle lumilautailussa on se juttu, ettei tarvii laskee niinkuin muut laskee. Se on siistiä että pystyy antamaan myös lumilautailulle jotain takaisin, että se ei oo sellainen laji missä sä juokset kilpaa ja yrität piestä toisen tuloksen jollain sekunnin sadasosalla. Kai sillä on ollut iso rooli tässä hommassa. Mutta täytyy kyllä myöntää, oon aika fiiliksissä siitä että on voinut vaan tehdä sitä omaa juttua ja ei oo ollut kauheasti muita jätkiä vaikeuttamassa asioita. Sinä vuonna sain sen vikan pätkän siihen leffaan, joten Jaakon siistit kuvaukset oli suuressa osassa siinä. Tottakai ollut siistiä auttaa frendejä ja sitä tietää, että ne auttaa myös sua takaisin. Onko lumilautailussa loppupeleissä kyse siitä elämäntyylistä vai urheilusta, on ehkä kliseisin kysymys mitä voi kysyä. Aika vaikeita kysymyksiä Hasseli!! Ei nää tähän lopu, kirkas lamppu kasvoja kohti ja voltteja palleille, niin saadaan niitä paljastuksia. Eli urheilulaji mitä teen kovalla intohimolla. Eli meillä on tosi hyvä tiimi puskee duunia ja se helpottaa kun on motivoitunutta porukkaa ympärillä. Silti en ole kuullut kovin järkeviä vastauksia siihen. 2002 haastattelusta suora lainaus: "Ne tarjoili siellä koneessa skumppaa ennen kuin se lähti liikkeelle, ei kyllä pyyginyt ottaa, kun se on niin pahaa". Ei se kyllä enään niin pahalta maistu. Tervehdys, miten elämä kohtelee tällä hetkellä. Miten isossa osassa sua auttaneet kaverit on sitten olleet sun menestymisen takana. Jos dokataan, niin sitten dokataan kunnolla. - Kyllä mennään, en mä viitsi vetää jotain yhtä shampanjalasia vaan päähän sen juomisen ilosta. En sanois että se on mulle mikään elämäntyyli, mutta en mä nää itseäni lopettamassa laskemista sitten kun ura loppuu. Silloin kun Jaakko kuvas ekan viikon mun kanssa ja ne matskut lähetettiin jenkkeihin, niin ne halusi palkata Jaakon heti. Välillä se on myös huono juttu, että on se jätkä joka pystyy päättää ne mestat ja muut jutut. - Omalla tavallaan se helpottaa mun duunia, jos pystyy olemaan puikoissa ja päättää mitä tehdään. Jos oltais päätetty frendien kanssa, että vedetään jurrit siinä koneessa, niin sitten joisin sen. Mun mielestä jokainen laskija näkee rinteen härvelit sekä mahdollisuudet erinlailla ja se juttu on miten sitä mielikuvitustaan sitten käyttää hyväkseen. - No mä sanoisin näin, että se on helpottanut että Itis on alkanut kuvaamaan Dawgerille. - No se vähän riippuu. Kyllä siihen onnellisuuteen lumilautailulla on aika iso osa, koska sitä kautta on tavannut aika paljon niitä ihmisiä kenen kanssa nykyään hengailee. Mennäänkö samalla kaavalla vieläkin. Onko tärkeää että asiat menee niinkuin sä oot ne kaavaillut. Mikä sulle lautailusta tekee niin mielenkiintoisen, kun se on kuitenkin nykyään massojen viikonloppuviihdettä
022 023 Tuntuu vaan että pitää mennä trikki kerrallaan, sillä nyt oon niin keskittynyt siihen switch triplaflippiin. Bäkki rodeo puujibistä jenkkilässä. Kuva: Rob Mathis
Se sun viimetalven switch triplaflippi yritys ei ole enään mikään salaisuus. - No viime kauden Mack Dawgin parkkishootit oli järkätty ihan päin helvettiä. Niitä taitaa olla just joku parikymmentä ja kokonaiseen pätkään tarvii maksimissaan joku kolmekymmentä. Nykyäänhän sulla on siellä kaikki tarvittavat oiheislaitteet (kelkka ja auto) mitkä tekevät päätöksestä helpon. Onko jenkkeihin lähtö kauden kohokohta vai vitutus. Kaikki on vähän jo nähty. Siitä nyt on kuitenkin joku 7 vuotta, kun viimeksi olin siellä. Sä oot käynyt ahkerasti ja kiltisti vuosi toisensa perään jenkeissä kuvaamassa sen puuteri-partin kokoon, mutta miten paljon sua oikeasti kiinnostaa lähteä sinne jenkkeihin kuvaamaan. Pitää yrittää tehdä jotain erinlaisia uusia juttuja ja kelailla spotteja erikantilta. Ainakin reileissä ja jibbailussa. Kaksi niistä yrityksistä kaaduin, jotka tulin laudan päälle ja yksi sitten vajaaksi noselle. - Täytyy myöntää, että kyllä tää rupee maistuu vähän puurolta, kun joka vuosi toistuu sama kuvio. Omalla tavallaan silloin kasas ihan turhia paineita itelleen, kun kaikki tiesi että halusin tehdä uuden tempun ja ne järkkäs isot shootit sen takia. Vaikeuttaako tuo itse partin tekemistä, kun ei ole laajaa skaalaa mistä valita. Nyt kun se tulee aina pakollisena, niin se alkaa tuntua vähän puurolta. Siellä pitää huukata joku paikallinen kuvaaja, joka tuntee mestat. Kehitys tempuissa on mennyt ennemminkin vaan suurempiin juttuihin. - Mä kuulin jengi on väsännyt omia spedelinkoja maailmalla millä pääsee jotain yhdeksää kymppiä. - No jossain MySpacissa tai Facebookissa tulee usein palautetta sekä meilejä, että on siisti kattoo sun videopätkää, kun siellä on aina jotain uusia juttuja. Hauska lähtee johonkin Vappulounaalle vähän haistelee miten hulluu se meininki nyt oli. Droppasin siihen hyndään ja huusin Itikselle että ootsä ready ja kuvaa tää! Kun pannutin, niin jengi oli että ootsä ihan ok. - Kyllä mun omasta mielestä on parhaat alkukauden matskut mitä oon ikinä kuvannut. Tuomaritkin sano, että pirun siistiä kun joku laskee vähän erinlailla. keilee itse jotain uutta, eli lumilautailussa pystyy jakamaan omaan osaamista eteenpäin. Lähdit juuri Jenkkeihin ja Suomen reilisesonki on sulle jo ohi. Noissa spinneissä en pystyis kilpailee, vaan mielummin teen jotain omia random juttuja. Kysyin Dawgerille, että voisko ne rakentaa sellaisen hyndän, josta voisin vetään sen. Siellä oli neljä hyndää putkee ja kaikki veti ysit niistä. Se videoshotti pidettiin jemmassa, jos sen sais ländättyy vielä myöhemmin. - Se tässä just kuumottaakin kun kattelee jotain vanhoja lehtiä, sillä on jotain vanhoja temppuja mitä ei välttämättä osaa enään. Oli se yritys tosi lähellä. Oon saanut mielestäni kuvattua hieman erilaisia juttuja, kuin on tottunut normaalisti vetämään. Oiskohan ne parkkishootit kestänyt jonkun kuukaudenpuoltoista ja niistä vain yksi wallride päätyi leffaan. Sulla tais olla pari vuotta sitten samoihin aikoihin satoja shotteja ja nyt vain parikymmentä. Tässä iässä alkaa jo arvostaa, että saa olla himassa. - Kyllä sen ihan helposti pystyy tekemään, mutta ei se hyndä Big Bearilla ollut tarpeeksi iso. Nyt ei oo juuri niitä perus frontti rokkareita ja bäkki lippareita mitä aikaisemmin. Mielummin me tullaan Suomeen vähän bilettää, kun ei oo nähnyt kotimaan kevät meininkejä vuosiin. Siitä tripla jutusta olin turpa kiinni, enkä kertonut siitä kenellekkään. - Mun mielestä Euroopassa on aika vaikea saada matskua. No on hauska myös kuulla palautetta laskijoilta, esim. Jos löytyisi joku vaihtoehtoinen paikka, niin voisitko miettiä kuvaavasi loppukauden jossain muualla. Jenkit on se paikka missä tapahtuu se bisnes tässä lajissa. Siitä tuli vähän sellainen fiilis, että on vaan pakko ländätä se temppu. Millä tavoin erinlaisia. Jenkeissä kelkalla voi vaan liikkua niin paljon nopeammin. Jenkeissä on helppo saada matskua aikaan, mutta ois myös siisti saada uusia kokemuksia. Miten sä oot omasta mielestäsi kehittynyt näiden kuuden vuoden aikana. Jos pitäis muutaman vuoden taukoa reissaamisesta ja ei tekis tätä hommaa niin aktiivisesti, niin kyllä sitä osais varmasti taas arvostaa. Ihan mahdollinen juttu, mutta ei tollasia juttuja voi suunnitella etukäteen, sillee että huomenna mä teen ton trikin! Tuntuu vaan että pitää mennä trikki kerrallaan, sillä nyt oon niin keskittynyt siihen triplajuttuun. Oon ehkä tehnyt vähän sellaisia erinlaisia juttuja mitä muut ei välttämättä oo kelannut tai pystynyt tekemään. Ennen sitä on vaikea kelata mitään muuta tulevaisuuden temppuja. Paljastatko mikä mullistava temppu sulla on seuraavana mielessä. Kyllä se harmittaa lähteä kahdeksi kuukaudeksi jonnekkin reissuun. Sanotaan että en mä oo ihan kauheesti kehittynyt laskijana, vaan oon yrittänyt tehdä sitä omaa juttua. Teillä on tänä kautena suunnitelmissa kuvata myös loppukausi Suomessa, mistäs moinen. Kun kattelee tota sun vanhaa haastista Slammerissä, niin tonnit meni silloinkin jo aika hyvin päälle. Sitten se päivä tuli ja jengi venas siellä että tuun tekee sen tempun! Ihan hyvin se meni ja ländäsin sen tempun. Kaikki luuli että pyörin tuplan yli ja kuolin sinne. Nyt päätettiin, että lähetään yrittää Suomeen, kun sieltä varmasti saa enemmän kuin yhden shotin. Niillä pystyy varmasti tekemään kaupunkimaisemissa nykyistä hullumpia stuntteja. Nykyään en mene edes yrittämään juttuja joiden en usko päätyvän leffaan. Siellä voi käydä kaksikymmentä spottia päivässä ja valita niistä sitten parhaat päältä. Tänne tullaan kahdeksi kolmeksi kuukaudeksi samoille mestoille: Tahoelle, Utahiin ja Big Bearille. En mä lähde edes kilpailemaan jonkun Andreas Wiikin tai kenenkään muun kanssa kuka pyöriii eniten hyndästä, vaan mielummin teen niitä juttuja mitä dikkaan tehdä. - Kyllä se vituttaa. Miltäs näyttää shottien suhteen. Kaikki muut härvelit oli rakennettu liian pieniksi tai niin kuiviksi, ettei niissä ollut mitään järkeä. Nykyään oon paljon valikoivampi. Mielummin sitten hengaan himassa tai käyn laskemassa Talmassa ja yritän kehittää laskemista sillä saralla. Kyllä mä elättelen toiveita, että joku vuosi ei tarvis tulla niin kauaksi aikaa, vaan voisi hoitaa noi putskat ja parkit muualla. Ei niistä 100:sta shotista oo mitään hyötyä. "Follow me around" vuonna kelailin sitä bäkki tuplarodeota koko vuoden, että sellainen ois siisti tehdä. Mikä on sinun mielestä seuraava askel lumilautailussa. Et kyllä oon fiiliksissä, mutta onhan se aina vaikeeta verrata johonkin kolmen vuoden takaisiin matskuihin, kun uudet on niin paljon kovempia juttuja. - Ei mun mielestä. Euroissa herätään aikasin ja haikataan johonkin spotille, ja jos se spotti ei olekkaan hyvä, niin koko päivä onkin piloilla, koska siirtymiset spotilta toiselle vievät niin paljon aikaa. X-Gamesissä tultiin sanomaan, että omat ranini oli ihan erinlaisia kuin kaikilla muilla. Noi tulee varmasti tuomaan uusia temppuja urbaaniin laskemiseen
Tää on aika ääripäästä, mutta voiko nykyistä isompia hyndiä enään vetää. - No mä nään sen niin, että kun vedetään lähemmäs 50 portaan reileihin bäkki lippareita ja se menee lukkoon siihen, niin kyllä se menis ne kymmenen tai kaksikymmentä porrasta lisääkin. En mennyt mihinkään lääkäriin, vaan laskin sen jälkeen vielä kolme viikkoa, mutta toi polvi ei ruvennut tuntumaan yhtään paremmalta. Ehkä se oli loppupeleissä ihan hyvä juttu, niin tulee nykyään ke-. Kuva: Andy Wright varmasti pystytään tekemään vielä hullumpia juttuja tulevaisuudessa. Mielummin kokeilee jotain uusia juttuja mistä näkee että niitä on kelailtu vähän. Sä oot niitä todella harvoja laskijoita, jotka on selvinnyt vähemmillä loukkaantumisilla nyt viime kauteen asti. - Ooh... Puntaroitko sä riskejä paljon. Mut kyllä mä tiedän omat rajani hyvin ja isoissa jutuissa on tietenkin aina riski olemassa. Kelasin ettei mulle voi käydä tällee ja näin heti kauden vilahtavan ohi silmissä. No viime talvena, kun meni toi eturistiside ja kierrukka paskaksi, niin oon kelaillut vähän enemmän. Switch Bäkkiflippi Big Bearilla. Voiko reilit mennä tosiaan nykyistä isommiksi enää. Jos mulla on jostain jutusta huonot vibat, niin en mee sinne. Oltiin kuvattu hyvii pätkii Dawgerille ja olin vetänyt aika kovia pannuja, jotka ei ollut tuntunut missään. Mulla oli aikasemmin vähän sellainen supermies fiilis, että ei tässä mitään voi käydä. Tulee sitä tehtyä aika paljon vaarallisia juttuja, mutta mulla on niistä yleensä niin kova itseluottamus, ettei niitä riskejä tuu kelailtua. Travis Rice pystyy, mutta siinä menee aina monta vuotta ennen kuin kukaan muu pääsee samaan! Travis on vähän sellainen yhden miehen show. Oliko toi sun loukkaantuminen jonkinlainen "reality check" sulle? - Joo oli se omalla tavallaan. Eka ostin buranaa, mobilaattia ja icepoweria, joilla uskottelin itselleni, ettei siinä polvessa mitään vikaa ole. Oli kyllä sellainen olo, ettei muhun satu ollenkaan. Sitten kun menin lääkäriin ja se sano ettei sulla oo eturistisidettä, niin meinasin pyörtyä siihen paikkaan. Silloin kun loukkaannuin, niin en mä sitä meinannut uskoa. Onks se sitten enään siistiä, että käyt joka vuosi etsimässä kymmenen porrasta lisää ja vedät ne samat jutut niihin, joka on musta aika kuivaa. Silloin kun oon epävarmana jostain, niin niitä tulee kelailtua enemmän ja sitten sitä sattuukin helpommin jotain
Lumilautailu on vaan mennyt eteenpäin. - Noi on taas aika ääripäitä. Miten sä näet uuden laskijasukupolven tulemisen. - (Naurua!) No kai sitä pelkkää kuntoutusta kesti kaksi ja puoli kuukautta, jonka jälkeen aloin iisisti skedee kerran viikossa. - En mä nää, että ne jutut on yhtään sen älyttömämpiä mitä me ollaan nuorempana tehty. Oli tota punttista joku puoli vuotta putkeen. No siinä oli messissä kuitenkin Karalahti ja se oli siisti läppä, sekä myös joku sähly jätkä. Siinä unohtuu nopeasti kuinka paljon normaalisti sinne pääseminen ja pysyminen vaatii vaivaa. Vihdissä ei ollut aikoinaan mitään kunnon hyndiä, vaan kaikki piti kolailla sinne itse. Mä osaan kyllä arvostaa, että oon päässyt tähän saakka ja sitä kautta jaksaa myös yrittää enemmän. lattua juttuja vähän enemmän. On laskijoita jotka ei oo niin hyviä laskijoita, mutta tekee hulluja juttuja. Sitä tietää itsekin, että ei voi vaan lusmuilla ja uskoa että nimi kantaa sen muutaman vuoden vielä eteenpäin. Tuntuu vaan, että on ollut aika monta vuotta kuvioissa messissä. Musta se oli omalla tavallaan siisti juttu kokea miten paljon kuntoutusta vaaditaan, että saa polven uudestaan kuntoon. Sitten niitä oikeesti hyviä laskijoita, jotka varmistelee vaan liikaa ja ei saa siksi aikaan mitään. Munkin on pitänyt kiertää aika monta junnujen MM-, SM- ja muuta hirviöskabaa ennen kuin pääsin ammattilaiseksi. mulle, Heikille, Eerolle, Iikalle ja Laurille. Kyllä mä käytän polvitukea vielä, josta saan aika paljon itseluottamusta, vaikka toi onkin täysin parantunut. Ottaako laskijat sinun mielestäsi liian suuria riskejä. Mietitkö koskaan että joku tempaus vois vahingoittaa sun imagoa. Mietin että tää alkaa kuulostaa ihan hauskalta kompinaatiolta ja eikä siitä mitään haittaakaan voi olla! On siitä ollut mulle hyötyä, koska media alkanut tiedostamaan mut. Mistä sä luulet johtuvan että junnut vetää niin pahoja juttuja nykyään. - Musta tuntuu että nuoret laskijat on lellitty ihan piloille, kun miettii minkälaiset on olleet parkkien taso aikoinaan esim. Nyt kun jengi tulee Talmaan laskemaan, niin valitetaan jos hyndän nokassa on joku pikku ura. Se on hyvä juttu, että noi nuoret pistää vanhemmat jätkät tsemppaamaan, vaikka en mä mitenkään kovin vanhana vielä itseäni pidä. Tuntuu että skidit oppii nykyään seiskan ennen kolmosta. Kaikki tietää, että junnuista kasvaa joka vuosi, niin monta uutta hyvää laskijaa. Sitten oon eka kuvannut Straight Jacketille, Marco Lutzille ja siitä päässyt kantapään kautta Standardille ja sieltä Mack Dawgille, mutta tuuriakin siinä on ollut mukana. Nykyään yritetään aloittaa niin vaikeista tempuista, että alkeellisimmat perustaidot kuten kanttaaminen ei ole enään hirveän hyvin hallussa. Jos palataan kuitenkin tohon Snickersin Nutcase juttuun, niin olin mä aika skeptinen sen suhteen aluksi. - Mun mielestä se tekee nykyisten pro-laskijoiden elämän vähän hankalammaksi ja se pitää jengin varpaillaan. On meilläkin ollut niitä esikuvia mitkä on näyttänyt, että uusia temppuja on vielä mahdollista tehdä lumilaudalla ja niistä ollaan itse otettu niitä vaikutteita. - No se on ihan selvä juttu, kun huipulle pääsee nopeinta reittiä, niin helposti olettaa ettei siellä pysyäkseen tarvitse tehdä mitään sen eteen. Onko polvi vihoitellut yhtään. Skedeyksestä huolimatta treenit tehtiin siellä taustalla ihan normaalisti. Kun ei ollut nuoruudessa kauheesti laskettavaa rinteissä, niin sitä on oppinut käyttämään hyväksi myös erinlailla. Myös Suomesta on tullut lupaavia laskijoita on päässyt huipulle ehkä vähän liiankin helposti, onko tää huono vai hyvä juttu. Joka kausi vähintään kymmenen ammattilaskijaa loukkaantuu, mikä kertoo miten hulluksi on tää meininki mennyt. Musta on ihan siisti juttu olla siinä messissä, vaikka toi on niin kaksipiippunen miekka.. En mä sitä puntaroi sillee, mutta kyllä mä teen mielestäni vaan juttuja mitkä on musta rentoja. Kun meen laskemaan, niin en mä kelaa sitä yhtään tai ei mun tarvii yrittää suojella sitä. - Puhutaanko tässä nyt Snickersistä. Kauan tota kuntoutusta oikein kesti. Jos rupeen skeittaa, niin joka päivä on pakko kehittyä ja tehdä jotain uutta, joten piti ottaa varovasti. Mä oon aina pitänyt sun vahvuutena sitä, että sä harvemmin kieltäydyt mistään hulluista ideoista kuvauksista tai muista jutuista jotka taas on poikineet paljon näkyvyyttä. - Ei se taivu yhtä hyvin kun toinen. Joo se tuntuu myös olevan jonkinlainen ongelma. Vuosien varrella lahjakkaiden laskijoiden ikä on tippunut aivan naurettavan nuoriksi ja temput ovat tulleet hullummiksi siinä samalla. Se oli todella iso motivoija kesällä, että jaksoi tsepata itsensä seiskaksi sinne puntille ja uimaan joka aamu. Se on jo aika taisteluvoitto, jos pysyy kauden ehjänä. Joskus aikoinaan kisoissa voitettiin vielä backflipillä. Ja jos kerran rinnastetaan jonkun Karalahden rinnalle, niin tuohan se itelle lisää mediaarvoa, vaikka sitä nyt en välttämättä haluiskaan. Sä treenasit kyllä ahkerasti ton suhteen. Se on selvää, että kun heti näkee niitä tuplavolteja ja tonneja rinteessä, niin kyllä sä samaistut niihin
Noihin kisoihin pitäis kyllä yrittää keksii jotain uutta. - Kyllä sen näkee erinlailla, kun nyt on kuitenkin nähnyt miten kaikki oikeesti toimii. Tekis mieli sanoo, että kun jengi vetää farkut jalassa, mutta kuitenkin niin moni frendi vetää ne päällä, ettei tosissaan viitti dissaa ketään. Kyllä siihen sisältyy kaikkee muuta säätöä, kuten juttuja jota ei haluis tehdä, mutta ne on kuitenkin välttämättömiä. - En mä oo koskaan kelannut sitä imagoa. En oo ikinä koettanut ottaa mitään shortcuttia siitä, että pääsis vaan imagon avulla eteenpäin. Sen parteista ei oikein ikinä tiedä mitä odot- taa. Kyllä imagon puolesta on pakko dikkailla Marc Frankia. Kun se tekee jonkun stindin tai euroindyn, niin ne voi kattoa ihan läpi sormien. - Kyllä noi tonni tail- ja nosegrapit ärsyttää aika paljon, kun niitä on alkanut tulee joka tuutista ja niillä voitetaan about kaikki kisat. Jokaisella on tietenkin se oma juttu millä sinne huipulle pääsee, että en mä haluu dissaa ketään muuta. Se ehkä ärsyttää noissa kisoissa eniten, että jos pyörii 180° enemmän kuin toinen, niin sillä sitten voitetaan. Mitä enemmän lumilautailussa on. Jokainen tyylillään! Onko ketään laskijoita joiden toimia seuraat todella tarkkaan ja salaa salee kadehdit. Kun mä lasken Heikin kanssa niin mä lasken myös paremmin, koska me pusketaan toisiamme niin paljon eteenpäin. Onko se miten näet lumilautailun ammattina muuttunut vuosien aikana. Oli mulla aika vääristynyt kuva siitä minkälaista olla pro-laskija. Sellainen "rebel" imago kyllä sopii niin sille, vaikka en haluis kyllä ite sellainen olla. En mä ainakaan haluisi, että meitsistä puhuttaisiin tollasia juttuja. Luulin että mennään laskemaan ja se on sitten siinä. Miten sä näet sun oman imagon, tai oletko sitä edes yrittänyt rakentaa moista. Omalla tavalla Gigi Rufia, koska se erottuu niin paljon joukosta ja sillä on niin erinlaisia juttuja. - Hmmm.....no mä katon laskijana Heikkiä ihan mielettömästi ylöspäin ja sen kanssa on siisti laskea. Mitkä asiat koet juuri nyt ärsyttäväksi. Sitä dikkailee kyllä kattoa, kun on se niin huvittava ja vielä mukava kaveri. Lautailupiireissä tulee imagosta helposti puhetta ja jengiä alkaa ärsyttämään, jos on päässyt imagon voimin liian pitkälle. Haluun olla sellainen tyyppi, jonka laskutaidot puhuu puolestaan. Se jätkä on kyllä kova laskemaan, mutta sen imago on kyllä puskenut läpi. Sä olet välillä kriittinen asioista mitkä koet lumilautailussa kuiviksi jutuiksi, vaikka sitä harvemmin siitä sanot suoraan
Ei noissa kisoissa mitään kauheeta frendi meininkiä yleensä oo. Switch fronttiwallride kulma Rukalla. Kisojen jälkeen bileissä tietenkin jengi alkaa vähän rentoutuu ja siellä on ihan hauskaa. - Ainakin niissä kisoissa missä oon ollut messissä on nykyään erinlaista. Toi puolen vuoden rutistus talvella on aika stressaavaa aikaa. Mutta ei mulla oo aikaa laskea paippia, kun kerran kaksi vuodessa, niin ei siinä opita niitä tonneja nose- ja tailgrapeillä. Olympialaiset on varmasti ollut jonkinlainen positiivinen ja myös negatiivinen mielipiteiden jakaja. Kuvauspuolellakin meininki on myös muuttunut. Joskus nuorempana oli kauden kohokohta päästä kesällä laskemaan, mutta nykyään se olis kauheinta mitä vois tapahtua. Ei mulla oo mitään olympialaisia vastaan, ja jos tulisi kutsu, sekä uskoisin että pärjäisin siellä, niin kyllä menisin mukaan. Kuvausjutuissa kyllä pitää olla aikamoinen tiimipelaaja, jotta siitä tulee ylipäätänsä mitään. Siinä ajassa pitää saada toteuttettua hullu pätkä, että kaikki sponssit ois tyytyväisiä. Haluun pitää pitkän kesäloman, että jaksaa olla täysillä messissä sen 6 kuukautta. Monet kiertää pelkästään vaan kisoja ja kun niiden elanto on pelkästään kiinni kisoista, niin ymmärrettävästi ne stressaa aika paljon. Olisiko mahdollista nähdä Eeroa ikinä siellä? - Ensinnäkin Eeron pitäis oppia laskemaan paippia niin hyvin, että ansaitsin sen paikan sinne joukkueeseen. Onko lumilautamaailma muuttunut ylipäätänsä sitten. - No emmä oikein tiedä. Jos joku Suomalaisista voittaisi olympiakultaa, niin miten korkealle sä nostat tollasen saavutuksen sun omalla henkilökohtaisella listalla, vaikka arvostaisit heitä muuten laskijoina. Kyllä hommat on mennyt myös ammattimaisempaan suuntaan. Ne muutamat tyypit jotka on alkaneet ottamaan kuvaamisen tosissaan, niin on pakottanut muutkin tekemään samoin. Se on olympialaisissa ikävää, että ne paineet kasaantuu siihen yhteen päivään neljän vuoden ajan. Tekee vaan mieli skeitata aina kun on mahdollista. Kuva: Peter Hasselgren Mulla oli aikasemmin vähän sellainen supermies fiilis, että ei tässä mitään voi käydä. mukana, niin sitä pidempiä taukoja myös siitä tarvii. Ei mulla oo skeittauksen kanssa mitään tollasta vastareaktiota. Kyllä tästä on tullut mulle semi duuni. Niissä on ollut vähän kiristinyt ilmapiiri, kun on isot rahat kuitenkin kyseessä. Kyllä mä nään ehkä X-Gamesien voiton kuitenkin kovempana, kuin olympiakullan.. Aika paljon nykyään joutuu roudaamaan kuvauskalustua, dolleja, ja muuta sälää spoteille, että saa erinlaista kuvamateriaalia kun muilla
Ei silloin puhuttu vielä mistään hirveen isoista summista, mutta tiesin että jos kaikki menee putkeen, niin palkka nousee siinä samalla. - Se että voitin Snowboarderin vuoden videopartti-palkinnon kaksi kertaa putkeen. Mulle on vaan tärkeetä, ettei jäisi jumittamaan paikoilleen. Ei se nyt oikein kiinnostanut tarpeeksi...hehe! Mites paljon sun perhe on ollut mukana laskumeiningeissä. Täytyy vaan hoitaa juttunsa smootisti loppuun asti. Kyllä mä veikkaan että kaikki ovet on avoinna, jos haluis jäädä lajin pariin. Sitten vedin muutaman mäen alas aika huonolla menestyksellä, mutta innostuin hommasta paljon. Kyllä pari paippishottia on ihan jees partissa, että pystyy näyttää osaavansa laskee sitä. Miksi paippi on jäänyt sulla vähemmälle, vaikka se reilien lailla on ihan samanlaista hinkutusta. Mitä ammattilaskijaksi pääseminen vaatii nykyään. - No kai pitää olla oikee asenne koko hommaan. - No hyviä paippeja on vaikee löytää, vaikka ei se mikään tekosyy olekkaan. - Vaikee tollasta on kelata. Onko sun vanhemmat patistellut tai jauhanut ikinä sulle koulusta. Mitkä sun saavutukset nostat kaikkein korkeimmalle esim. Musta on pirun siistiä, että joku pokkaa tehdä tollee. Mutsi nyt liittyy aika paljon, kun se hoitaa mun asioita ja kaikki muut tietenkin seuraa netistä, kun oon jossain kisoissa. Siinä oli siistiä, että sen päätti laskijat jotka olivat viimeisen kymmenen vuoden aikana päässeet ehdolle. Seuraavana päivänä olikin hiihtoloma, niin sain pummittua mutsia ja faijaa ostamaan laudan mulle ja mun siskolle puoliksi. Mites elämä sitten laskemisen jälkeen. - Kyllä se oli varmaan kun sain mun ekan diilin Nitrolta 8 vuotta sitten. Jos sinne laittais jotain pressiboxeja sekaan, niin sitä ois kyllä hauskempi katsoa...hehe! Vaikuttaako sen kuivuuteen, että paippiskabojen voittoon tarvitsee vähintään ne kolme tonnia ja bäkki ysi. Missä vaiheessa alkoi tuntua siltä, että laskemisesta voisi kehkeytyä ammatti. Sitten varmaan Toyota Big Airin voitto, Mack Dawgin vika pätkä ja TWS:n haastis. Kiinnostaako tehdä töitä lajin parissa vai onko mahdollisesti jotain muuta mielessä. - Olin pulkkamäessä mun kotikonnuilla Westendissä ja sitten yhellä mun frendillä oli siellä lauta messissä. - Jos ois erinlaisuus arvossa, niin kyllä se ois pirun siistiä. Aina kun oon himassa, niin hoidetaan kuitit pois alta ja katotaan mun firman jutut kuntoon. Ei ne kyllä oikeestaan muuten seuraa lumilautailua. Testasin sen lautaa ja käytin laskukenkinä mun siskon moonbootseja. - No mun mutsi hoitaa kaikki mun raha-asiat, mikä helpottaa aika paljon mun elämää. Miten sun laskeminen oikein alkoi. Mä muistan, että Terje olisi joskus aloittanut raninsa handplantillä. On paippi kuitenkin loppuopeleissä semi kuivaa katottavaa, kun se on aina niin samannäköistä. - No silloin kun meni toi polvi paskaksi, ja siinä oli tosiaan puoli vuotta hengailua, niin kyllä faija kysy että jos lukisin johonkin kouluun kirjoille. - Haluan kehittää omaa laskemista. kisoista tai parteista. Haluisin tehdä juttuja mitä joutuu vähän spekuttaa ja jossa joutuu vähän miettimään. Mitä tulevaisuudessa haluisit vielä saavuttaa lumilautailussa. Meitsi kyllä dikkailee bisnesjutuista, mutta en kuitenkaan mistään kauppis meiningistä. Kannattaa 028 029. Minusta noi fronttiseiskat ja alley-oopit on aika nähty. Pitää jaksaa olla motivoitunut, mikä on huvittavaa, koska myös imagolla pystyy nousemaan huipulle. Siitä se alkoi
Sä oot aika pihisteliä noiden rahojen suhteen. Shawn Whiten arvellaan tienaavan jotain 12 miljoonaa dollaria vuodessa, joka onkin lajinsa parhaimmistoa. Kun ne oli laittanut homman alulle, niin sitten otin homman haltuun. Miten sä suhtaudut rahaan ja sen käyttämiseen. Miten sä suhtaudut että pystyt tekemään vuodessa normi ihmisen 10 vuoden tulot. Lumilautailussa joutuu pistää itsensä likoon aikalailla. Kun oli kaksi tollasta sponssia alla, niin oli aika helppo heruttaa pienempiä sponsseja siihen kylkiäisiksi. Ja tottakai pitää olla kova laskemaan, koska ammattilaiseksi pääseminen menee vuosi vuodelta vaikeammaksi. - No joo, en mä nyt tiiä! Ekat sponssit mulle hoiti Oskari Mykkänen ja Sami Hyry, eli Oakleyn ja Nitron. Kyllä asioista johon ei tarvitse tuhlata rahaa nauttii kuitenkin enemmän. Moni ei pääse lähellekkään moisia summia, mutta sinunkin tulot on töissä käyvälle ihmiselle tähtitieteelliset. Fiftarista ollie fiftariin ja droppi pois. On se aika paljon turvallisempaa olla Alepan kassalla, kun vetää se tuplavoltti kolkyt metrisestä hyndästä. Ei mun tarvitse käyttää rahaa mihinkään, että olisin onnellinen.. Jos lumilautailua tekee tällä ammattitasolla, niin kyllä siitä pitää saada hyvä korvauskin. - Vuodessa....! Lumilautailu on kyllä sellainen juttu, että sitä pystyy tekemään maksimissaan kolmekymppiseksi ja jos sillä pystyy rahastamaan, niin kyllä se tottakai kannattaa. Toinen on että katsoo hieman eteenpäin tulevaisuuteen ja säästää jossain jutuissa, niin jää enemmän tulevaisuudelle, joka on miten mä asiaa ajattelen. Sä taisit olla aika epeli säätämään sun sponsseja nuoruudessa. Joko elää siinä hetkessä ja törsää kaiken mitä tienaa ja pitää vaan hauskaa. - Mun mielestä rahaa voi käyttää parilla eri tyylillä. En sanois että mä oon pihi, mutta käytän sitä semi järkevästi. Kuva: Peter Hasselgren yrittää olla sosiaalinen, eikä perussuomalainen ja hengaa turpa kiinni. Jos pystyn valitsee Hummerin ja Toyotan väliltä, niin otan sen Toyotan. Kyllä mä nautin nykyään enemmän rahoistani ja en mieti niin paljon sen käyttöä
- On se hankalaa, mutta kyllä se on molemmista osapuolista kiinni Jos dikkailee paljon, niin pystyy tekemään isojakin uhrauksia. Aikasemmin joutu säätää kauheesti meilejä puheluita, että pääsi johonkin kisaan messiin. Kaikista jutuista mihin oon lähtenyt messiin, niin oon kyllä tiennyt mitä tulevan pitää. Kiitoksia juttutuokiosta ja lopuksi sana on vapaa. Mulla varmaan menee about 30 euroa päivässä, kun ei oo oikein mitään muita kuluja. Mä oon just se jätkä joka on hiljaa." - No joo onhan noi treffit vieläkin aika kuumottavia ja aika vähän niillä on tullut käytyä. - On paljon semmoisia tyyppejä jota ei oikeestaan tunne, mutta ne saattaa tulla frendaa ihan parhaina kavereina, mikä on kanssa aika outoa. Kyllä se ois aika nihkee tilanne, jos selittää vaan jotain juttuja ja muija ois ihan pihalla niistä. Lainaus 2002 haastattelusta: "Hoodilla säästin 38 taalaa, kun haikkasin ylös puolessa tunnissa." Samassa haastattelusta kysyttiin paljon kulutat rahaa viikossa ja vastaus oli 20 euroa. - Me ollaan molemmat niin periksiantamattomia tyyppejä, että jos joku sanoo että ostakaa GPS, niin ei me sitä osteta, vaan luotetaan että löydetään perille. Pystyin jo silloin pärjäämään omillani, niin emmä oikein pysty samaistumaan siihen tilanteeseen, että joutuis miettimään rahan käyttöä.....mikä on aika outoa. opiskellessa joutuu miettimään valintaa makaroonin ja vessapaperin väliltä. - Sanotaan että en mä oo koskaan kerkenyt näkemään sitä osaa elämästä, kun esim. Onhan ne kuumottavia varsinkin, jos on ihan fiiliksissä muijasta ja ei haluu näyttää ihan urpolta sen silmissä, vaikka salee aina näytänkin. Se on hienoa että pystyy tekemään ja tietenkin saamaan palveluksia ilman että tarvitsee kuumottaa ketään. Tytti, Heikki Sorsa, Janne Heiskanen, Rasmus Tikkanen, Itis, Pasi Salminen, Hasselgren, kaikki sponssit tietty ja kaikki valo- ja videokuvaajat, kaikki old- ja newschool frendit, tiedätte kyl kelle kuuluu kiitokset hyvistä ajoista. 030 031. Mitä helvettiä, varmaan mä mihinkään treffeille meen. Kyllä ne frendit erottaa niistä random tyypeistä, jotka vaan hengaa sun kanssa sen nimen takia. Kyllä me huomattiin sitten myöhemmin, ettei me pärjätä ilman sitä. Onks sulle tärkeetä että takana on tutut, turvalliset ja pitkäaikaiset sponsorit kuten Nitro ja Oakley. - 20 euroa viikossa! Hehe...on se aika vähän. Silloin nuorena aikasemmin söin vaan makaronia...hehe! Jaakko Itäaho kertoi että sä olit pihistellyt Heikin kanssa 300 dollaria GPS:n suhteen ja olitte harhailleet Jenkeissä pari vuotta ennen kun kommasitte sen. Kun alkaa olemaan nimeä lumilautakuvioissa, niin vedetään mukaan joka paikkaan. On ollut joitain tilanteita missä musta oon saatu enemmän irti, kun oon itse saanut, mutta ei kaikista jutuista voi aina kelailla sitä rahaa. Miten reissaamisen ja suhteen pystyy sovittamaan yhteen. Kahdeksassa vuodessa on kyllä oppinut tuntemaan kaikki ihmiset Nitrolta, joka kyllä helpottaa asioita huomattavasti. Se että ihmiset ovat kiinnostunut siitä ketä sä oot, eikä mitä sä oot....vai meniks se nyt toisinpäin...hehe! Lainaus Slammerin haastattelusta 2002: "Meitsi inhoaa treffejä. Se riippuu ihan siitä, että millä fiiliksellä sinne lähtee ja kuinka rento seuralainen on. Suomessa ei ikinä kukaan käyttäytyisi mitenkään noin. - Kiitoksia mamma & pappa, sisko ja broidi. treffit on ihan perseestä, kuumottavia tilanteita. Kun pääsin lukiosta, niin ostin mun oman kämpän ja auton. Ei mulla oo mitään sellasta, että kun oon saanut jotain hankittua, niin sitten oon tyytyväinen. Eikö se tuo kuitenkin varmuutta elämään, kun ei tarvitse stressata rahasta. Onko sulla vielä tarvetta saada jotain materiaa tai henkisiä juttuja elämäsi aikana. - No kyllä se on tärkeetä, että on sposoreihin molemminpuoleinen luottamus ja ne oikees- ti arvostaa sun duunia. Se ei todellakaan ollut rahasta kiinni Sä oot saanut kuitenkin hankittua tällä duunilla jo kaiken elämiseen tarvittavan kuten kämpän, auton ja muuta mukavaa tarpeellista. On ihmisiä jotka on joskus jelpannut uralla, niin välillä voi mennä johonkin juttuihin messiin vastapalveluksena. Kyllä Jenkeissä on silti enemmän sellasta meininkiä, että joku random saattaa haluta yhtäkkiä sun messiin laskemaan tai päästä fiilistelee sun mukana. Miten paljon tollasta on osunut sun kohdallesi. - Ei mulla oikein koskaan ollut mitään tarvetta tavaroille, kun lautailu antanut niin paljon ja siitä dikkailee aika paljon. Ei niillä keksi mitään sanottavaa. Kisakutsuja tulee kokoajan mistä aika paljon pitää kieltäytyä. Mä pystyn juttelee ja sanoo ihan rehellisesti Nitron omistajille, jos joku juttu on perseestä kuten frendille, eikä niinkään pomolle. Mun suomenkieli on vielä välillä vähän randomii. Menestys vetää yleensä puoleensa paljon hännystelijöitä, sekä ihmisiä jotka käyttävät käyttää sitä hyväksi. ehkä vaan muutamaksi päiväksi kuitenkin...hehe! Kyllä mun mutsi silti näpäyttelee aina välillä, että pitäisköhän sun miettiä vähän tota rahan käyttöä. On se ihan selvä, että joskus pitää asettua aloilleen ja miettiä jotain perheen perustamis juttuja, mutta kaikki noi aikanaan. Medianäkyvyys kiinnostaa myös vastakkaista sukupuolea aika paljon ja onhan Shittilä komea kaveri...ainakin omien sanojen mukaan! Mites sun seurustelukumppani suhtautuu siihen, että naisia saattaa tuppautua seuraan. Ois varmaan ihan siistiä kokea kituuttamisen arkea.... - Ei niin pääse ikinä käymään...hehe! Se että muijia tuuppaa seuraan, niin kyllä osoittaa sen jutun mistä en dikkaa yhtään. Periaatteessa oon ollut fiiliksissä mitä vaan on nyt
Info@esakorpela.fi
Ainoastaan Black Diamondin lapiossa oli yksiosanen varsi, jota ei voinut laittaa kuin yhteen asentoon. Kahva on erilaisesta ratkaisustaan huolimatta kelvollinen myös käytössä. Käytännössä sopii kuitenkin toivoa, että sitä lapiota ei itse turvatarkoituksessa tarvita, koska jos tarvitaan, ovat hommat menneet jo pahasti pieleen ja jonkun henki on vaarassa. Kuinka lapio uppoaa kovaankin lumeen. Vanha totuus lapion käytöstä soran siirrossa pätee myös lumihommissa lapiota ei kannata lyödä lumeen, koska siitä ei seuraa muuta kuin kipeät kädet ja hartiat. Kolmessa testatuista lapioista oli tasan sama lapio-osa, eli tehtaita jotka lapioita valmistavat ei liene liian montaa. Ainoastaan muovinen Mammut Raptor ei vakuuttanut rimpulan oloisella varrella ja periksi antavalla lapio-osalla. Yksi asia mitä puuteria pöllyttävä, tai sen pöllyttämisestä haaveileva harvoin tulee miettineeksi on se, että jos lumi tosiaan lähtee vyörymään, ei se pysähtyessään enää ole sitä samaa pöllyävää puuteria, vaan muistuttaa pikemminkin betonia. Mutta ei sekään hajalle mennyt vaikka sitä kuinka jäiseen hankeen poljettiin. Joskaan ei se muovi myöskään jäähän uponnut. Tosin osalla testatuissa lapioissa tämä ei ole ollenkaan mahdollista lapio-osan muotoilun ansioista. Mikään näistä ei kuitenkaan lähde kovin helposti mukaan kun poistutaan hiemankin pidemmälle parkkipaikan vierestä. Varren pitää olla tukeva ja lukitusten pitävät, jotta aikaiseksi tulee muutakin kun hermojen menetystä. Jonkin verran oli heittoa myös valmistajien ilmoittamiin painoihin, mutta ei niin paljoa, että siitä kannattaisi isoa numeroa nostaa. Yksityiskohdissa on paljonkin eroja, mutta loppujen lopuksi kaikki testatut lapiot ajavat asiansa eli toimivat lapioina. Tämä tarkoittaa käytännössä teleskooppivartta ja irrotettavaa lapioosaa. Käytännössä sitä repussa tai auton takakontissa kulkevaa lapiota ei kuitenkaan yleensä käytetä kaverin pelastamiseen vaan erinäköisten hyppyreiden rakentamiseen tai penkkaan lipsahtaneen auton esille kaivamiseen. Osassa lapiota oli panostettu lapio-osan lumensiirtokykyyn ja reppuun pakattavuus olikin koon puolesta aika äärirajoilla. Varsinkin kovaan hankeen lapio on paras polkaista jalalla, mikäli mahdollista. Yksityiskohdissa on kuitenkin hyvinkin suuria eroja joista osa vaikuttaa käytettävyyteen paljonkin. Kolme testissä olleista lapioista oli tarkoitettu myös varren kanssa pakattavaksi eli varren sai pujotettua enemmän tai vähemmän näppäräksi osaksi lapio-osaa. Loppu onkin sitten käyttäjästä kiinni.. Ja jos sen betonikerroksen alle on vielä hautautunut kaveri, ei se kahdella eurolla Etolasta vitsinä ostettu muovilapio enää ehkä tunnukaan kovin hyvältä hankinnalta. Jotta lapio kulkee mukana takamaastossa, pitää sen olla helposti pakattavissa reppuun. Kuitenkin kaikki paitsi Mammutin Raptor mahtuivat referenssireppuumme ilman suurempia ongelmia. Yksi iso ero testilapioissa enemmistössä olleiden Dkahvojen muotoiluissa tulee reppuun kiinnitettäessä. Kuinka hyvin lapiolla saa siirrettyä lunta. Jään läpi kaivautumisessa taas parhaiten toimii vanha kunnon rautalapio. Monikäyttöinen lapio toimii myös näissä käytöissä. D-kahva on kuitenkin ylivertainen lapiota käytettäessä. Toinen kaikessa käytössä suuressa roolissa oleva osa on itse lapioosa. Lisäksi pitää mainita Ortovoxin Pro Alu lapion L-kahva, jonka avulla lapion saa muutettua kuokaksi. Aina se pisin asento ei ole paras mahdollinen työskentelyyn. Kaikkien testattujen lapioiden varsien lukitukset toimivat samanlaisella systeemillä. Kovin lyhyellä varrella varustettu lapio ei myöskään ole kovin selkäystävällinen saati sitten käytännöllinen pystyssä työskenneltäessä. Vain 40% kokonaan hautautuneista lumivyöryn uhreista selviää hengissä ja todennäköisyys näidenkin selviämiseen tippuu minuuttien kuluessa nopeasti 1. SLAMMER TESTAA: LAPIOT Teksti Lauri Virkki Kuvat Pekka Sauro 032 033 Lapio on yksi kolmesta turvavarusteesta jotka jokaisella takamaastoissa liikkuvalla pitäisi aina olla mukana. Lisäksi paino on yksi olennainen osa kuljetettavuutta. Kun lapiolla ruvetaan toteuttamaan sen syvintä olemusta eli lapiomaan, nousee kahvan merkitys uudelle tasolle. Erikoisemmissa paikoissa tulee monisäätöisen varren edut esille. T-kahva on reppuun kiinnitettynä vähemmän tiellä, mutta kyllä D-kahvoihinkin saa näköjään isoja eroja aikaiseksi. Miten lapiota voi käyttää jos siitä ei edes saa kunnolla otetta. Mammut Expert lapiossa saa kahvan käännettyä 90 asteen kulmaan, mikä helpottaa yllättävän monessa kohtaa. Hyppyreiden raksaamiseen parhaat työkalut ovat lumikola ja iso lumilapio. Missään näistä kolmesta tämä ei kuitenkaan toiminut niin hyvin, että ne olisi saanut mahtumaan repun lapio taskuun varsi kiinnitettynä. Muista löytyi vähintään pituuden säätö mahdollisuus. Suurin osa testatuista lapioista selvisikin peruskäytöstä hyvin tai erinomaisesti. Samoin Ortovoxin Pro Alu -mallin ratkaisu lapio-osan kääntyminen kuokaksi voi olla hyödyllinen joissain tilanteissa. Yhtä lukuun ottamatta kaikki testatut lapiot ovatkin alumiinisia eli painoerot ovat sen verran pieniä, että niillä ei ole käytännön merkitystä. Ainoastaan Burtonissa ja Ortovoxin Pro Alu lapioissa oli otettu tämä toimintamalli kunnolla huomioon lapio-osan ylälaidan muotoilulla. Itse lapioinnissa tulee isoimmat erot esille varsinkin jos osuu kovempaan kohtaan. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla testatuilla lapioilla varmasti saa hyppyrin rakennettua ja tarpeen vaatiessa kaverin kaivettua vyöryn sisältä. Suurimmassa osassa takamaastokäyttöön suunnitelluissa repuissa on erillinen tasku tai ainakin lokero lapio-osalle ja kiinnityspaikka varrelle repun sivussa ulkopuolella
SLAMMER TESTAA: LAPIOT 2 3 1
4 6 5 SLAMMER TESTAA: LAPIOT 034 035
SLAMMER TESTAA: LAPIOT 8 7 9
036 037
038 039
040 041
044 045
046 047
B adio ssor a 102,8 ® FM 102,8 Mhz | Welho 105,9 Mhz | Nettiradio Basso.fi
048 049
050 051
052 053
054 055
058 059
062 063
066 067
068 069
072 073
074 075
076 077
Tutustumistarjous 3 numeroa / 10 ! Slammer tarjoaa kolme vahvaa numeroa yhteishintaan 10 euroa, jonka jälkeen tilaus jatkuu kestotilauksena. Tämä tutustumistarjous voimassa Huhtikuun loppuun asti. Tutustun Slammeriin (3 nroa / 10 ) Tilaukseni jatkuu kestotilauksena. Tilaan Slammerin lahjaksi (6 nroa / 33 ) Slammer maksaa postimaksun Outdoor Media Oy Slammer vastauslähetys Sopimus 5010660 15101 LAHTI Laskija Joel Lahti Kuva Rami Hanafi
NIEMI ARTO SARA NIEMI SARANIEMI ARTO SARA SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI ARTO IEMI AR I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM I SARANIEMI ARTO SARA NIEMI ARTO SARANIEM I ARTO SARA IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM I SARANIEMI ARTO SARA NIEMI ARTO SARANIEM I ARTO SARA IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM I SARANIEMI ARTO SARA NIEMI ARTO SARANIEM TO SARA I ARTO SARANIEMI AR IEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA I ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEM IEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO
Muuten se on sitä laskemista itseään hyvin pitkälle. Kaikkia on yhdistänyt halu päästä laskemaan hyvään keskukseen. Jos saisin sen koulupaikan, niin jalka olisi jo hyvin oven välissä. Oikeastaan on tullut oltua "alalla" vain kun on ollut jotkut kissanristiäiset: Wappulounaat, uusivuosi tai jotain muuta. - Laitoitpa pahan... Arto Saraniemi on toisen polven Rovaniemeläislaskijoiden peruspilareita, ja näin ollen kovaa valuuttaa. Eikä skene olisi niin vahva jos eivät sen osatkin olisi. - No niin, eli olen Arto ja 21-vuotta. Esimerkiksi siellä on pari kertaa käynyt ovella joku ihme hamppi. Opettajan duuni kiinnostaa ihan tulevaisuudenkin kannalta tosi paljon. Ajattelin hakea OKL:ään nyt ihan tosissani. Lasketaan mitä jaksetaan, ja mäkipäivän jälkeen saatetaan mennä vielä salille "könttäämään". En ole tällä hetkellä missään koulussa, niin mikään ei sido. Molempiin pitää kuitenkin panostaa vielä paljon ei kai asiat itsestään tapahdu. Niin sanottuja isoja kisoja en ole hirveästi vielä käynyt, että sitten vasta näkee, mitä ne sanoo. - Onhan noita. Ei mitään hajua kuka se oli. Meillä on tosi tiivis jengi, vaikka kyllä jonkin sorttisesta sukupolvenvaihdoksesta voidaan varmasti puhua. Kyllähän ne vanhemmat ukot edelleen mäessä käyvät, mutta onhan se niinkin, ettei kai sitä koko elämäänsä voi vaan snoukkaillakaan. Kerrankin riemullisen perjantai-illan jäljiltä se äijä paineli pirttiin sisälle ja oli halukas ostamaan meidän oluita, kuulemma ihan rahaa vastaan. Sähän olet viettänyt jo useamman kauden Möykylässä. Niinhän sä luulet. Tarvaisen Harrin ja FMP:n kanssa kuvaaminenkin on ollut ihan mahtavaa: näkee työnsä sitten kuvissa ja videolla. Ja aina, kun Ile on kämpässä, sen konkoiluja on hauska seurata, heh. No joo, miten on kausi lähtenyt liikkeelle. - Se on semmoinen kaverikommuuni. Kumpi sulle on isompi haave: päästä ammattilaiseksi vai opettajaksi. Pikkupoikia isojen poikien maailmassa "I will never grow up", heh. Tykkään kyllä siitä hommasta. - Se on varmaan aika paljon itsestä kiinni. Toisaalta taas tämä laji on antanut minulle niin paljon kaikkea tähänkin mennessä, että olen jo tähän tyytyväinen. - Joo tutustuin "Fömpin" poikiin. Mitä ne ovat poikineet. Teksti Tuukka Tams Kuvat Harri Tarvainen Rovaniemi on vuosien saatossa pitänyt hyvin asemansa Suomen lumilautakaupunkien kärjessä, ja se on pelkästään vahvan skenen ansiota. Kyllä se mulle on ollut ihan täysin toinen koti. Sinne mahtuu luultavasti yksi jos toinenkin mehukas tarina. Totta. Kävi se toistamiseenkin kyselemässä kyytiä Kuusamoon. Jonkin verran olen päässyt reissaamaan ja reissuthan on aina mukavia. Valittiin aikoinaan mestaksi tietenkin Ruka ja jengi valittiin ihan kaveripohjalta. Kaikki asukkaista tosiaan tekee duunia tai käy koulua tuon Möykylä-elämän ulkopuolella ei kai sitä koko aikaa totakaan porukkaa kattelisi, heh. Entä millainen on Möykylän arki, laskemista aamusta iltaan ja dokaamista illasta aamuun. Olen ollut yhdellä ala-asteella semmoisena "vakisijaisena" niin melkein joka viikko on ollut siellä hommia. Kaikki tuntee tällä hetkellä toisensa paremmin kuin omat taskunsa! Pääasukkeja ovat HG:n lämsät eli Saana (Pehkonen), Mepa (Meri Peltonen), Sanna (Niilola), Tiina (Lindström) ja Hanna (Laukkanen), ja sitten erittäin sekalainen seurakunta äijiä eli mie, Poikajärven Tero, Naali (Matti Ollila), Långin Jukka ja Ojansivun Ile. Kerro, kuka olet. Mahtavaa aikaa olen viettänyt Rukalla Möykylässä asuen ystävien kanssa ja laskenut maistunut laskeminen paremmalta kuin koskaan! Vastapainoksi olen käynyt Rollossa välillä duunissa, että saa ostettua vähän leipää ja maitoa. Tämmöinen perus poikanen Rovaniemen maastosta. Sen jälkeen sulle on tapahtunut yhtä sun toista eli millaisia kohokohtia sulle näille vuosille liittyy. Otetaan selvää, mitä kaikkea kuuluu Tivolin euron keskiviikon, Möykylän nuudelidieetin ja Rukan striitin väliä ahkerasti tahkoavan nuoren herrasmiehen sielunmaailmaan. Aloitetaan täysillä. - Kausi on alkanut tosi kivasti. Kerrotko siitä yhteisöstä lisää. On kai se ammattilaishaave pyörinyt päässä jo monet vuodet ja olisihan sitä mahtava tehdä. Onko sieltä tullut teidän tilalle uusia junnuja, kun teistä on tullut niitä "aikuisia". Kesällä ja vähän viikonloppuinakin olen Europcarin autovuokraamolla ja sitten pääasiassa syksyn ja talven tehnyt luokanopettajan sijaisuuksia täällä Rollossa. - Joo, olenhan minä. Olethan sinäkin jo tehnyt oikeita töitä laskemisen rinnalla, eikö totta. Samalla voisi koittaa, mihin ne rahkeet oikeasti laskemisessa riittää. Kaudessa tulee asuttua siellä marraskuusta toukokuuhun oikeastaan aina, kun ei ole reissussa tai töissä. Opettajan työtä voisi sitten tehdäkin eläkeikään asti, että on se opettajan työ mulle periaatteessa haaveammatti, eli molemmissa on varmasti puolensa. Sulla oli mainio pätkä FMP:n Night Shiftissä ja jo Meitsi NXT:ssä. Illasta ruoat naamaan, jauhetaan kaikenmoista, katotaan jotain koneelta tai töllöstä ja ihmisten aikaan nukkumaan. Et kai sä nyt ihan perus ole, kun tässäkin haastatellaan. - Itsensä voittaminen ja onnistuminen laskemisen parissa on aina siistiä. - Normaalisti päivän rutiini on, että herätään aamulla ihmisten aikoihin ja puoli kymmeneksi mäkeen. Vissiin jonkinlainen sukupolvenvaihdos on sielläkin käynnissä, kun vanhemmat ukot ovat siirtyneet enemmän tai vähemmän taka-alalle. - Ihan varmasti on junnuja tulossa, mutta ei kai me nyt mitään aikuisia vielä olla. Mä tutustuin suhun, kun olit vielä lasku-urasi alussa jos näin voidaan sanoa. Millaiset ovat Rollo-kuviot nykyään. Mitä luulet, voitko panostaa molempiin haaveisiin täysillä. - Rollon skene voi tosi hyvin tällä hetkellä. Kai sitä joutuu silti välillä käväseen Pisteessä..
NIEMI ARTO SARA NIEMI SARANIEMI ARTO SARA SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI ARTO IEMI AR I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM 080 TO SARANIEMI ARTO 081 NIEMI AR SARANIEMI ARTO SARA I ARTO SARANIEMI NIEMI ARTO SARANIEM IEMI ARTO SARA I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM I SARANIEMI ARTO SARA NIEMI ARTO SARANIEM I ARTO SARA IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM I SARANIEMI ARTO SARA NIEMI ARTO SARANIEM I ARTO SARA IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM I SARANIEMI ARTO SARA NIEMI ARTO SARANIEM TO SARA I ARTO SARANIEMI AR IEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA I ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEM IEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO Shkrebiy Yura
Juttelin Teemun kanssa asiasta myöhemmin ja se oli kiinnostunut tukemaan mua. Lapissahan on tunnetusti vähintään yhtä paljon kovia laskijoita kuin etelässäkin, mutta tuntuu siltä, että kun diilejä jaetaan, niin etelä ottaa ensimmäiset varauspaikat. Onhan täällä paljon hyviä laskijoita, muttei täällä ole ketään bongaamassa niitä rinteiden reunoilta. Jos jonnekin nyt pitäisi lähteä, niin varmaan lähtisin Ouluun tai Tampereelle. Täällä Lapissa on tullut temmellettyä koko ikänsä niin kaipaa vuodenaikojen vaihtelua ja kunnon talvea, mikä etelässä on aika karu. Niissä on kieltämättä jotain samaa kuin Rollossa. Etelä-Suomessa se on helpompaa senkin takia, että maahantuojat voivat mennä joko Serenaan tai Talmaan katsomaan, ketkä laskevat hyvin. Nämä Rollon kaverit ovat olleet aina mahtavia tyyppejä, ja niiden kanssa on aina tultu hyvin toimeen. Miten Pikku-Arto keksi lumilautailun. Ja tietenkin Oksasen Jussia on tullut katottua ylöspäin. Mutta jos nyt vaikka Sallassa asuu, niin hyväähän se tekee jos vaikka Youngstereita käy kiertämässä että sut nähdään siellä kisoissa. Mutta täytyy vaan olla oma itsensä ja laskea niin hyvin kuin pystyy, ja jos sä olet tarpeeksi hyvä niin kyllä sut huomataan asuit sitten Hangossa tai Enontekiöllä. - Sivakoillahan tuli painettua menemään eka tuolla Oukulla palttiarallaa 11-vuotiaana. Ja siitä asti ollaan samoilla reiteillä menty. Onhan se vähän harmillista. Ei ole tarvinnut katua sitäkään. Ne on mukavia paikkoja. Ketä sä katselit silloin ylöspäin eli oliko sulla jotain esifotoja, Iso-Pebeä lainatakseni. - Kävin toteamassa Helsingissä, että siellä ei ole lunta ja se alkoi ahdistamaan. Tietenkin vähän tuli uusia kasvoja mukaan, kun muutettiin Rukalle. Vuotta myöhemmin halusin vaihtaa lautaan, kun se oli niin makeen näköstä. Helsingistä on vaan hieman pidempi matka lähteä Rolloon tai Rukalle, mutta minkäs teet. - Jengi on kyllä ollut aika samaa junnuajoista tähän saakka. Ja muutenkin reissaa laskemisen parissa, koska se on mukavaa hommaa ja avartaa mieltä. Sä olet aktiivinen musaharrastaja, eikö totta. Kun on asunut koko ikänsä Rovaniemellä, eikö tule jo ikävä muualle. - Taisi olla Sappeen SM-kisat 2006, kun Luukin Juho oli jauhanut Takamäen Teemulle eli Riden kaverille jotain minusta. - Sepä se. Mitä kaikkea siihen kuuluu, keikoilla käymistä ja kotona diggailua. - Joo, se on täys tosi. Tuleeko enemmän kamaa, kun pärstä vilkkuu telkkarissa. Miten se on pysynyt niin tiiviinä kaikki nämä vuodet. Olen saanut itteäni esille leffoihin, tietenkin, ja mahtavia muistoja reissuista on tullut jo niiltä Gramischin ajoilta. - Kyllähän ne varmaan diggailee, kun naama on jossain, heh. - Olen soittanut rumpuja ala-asteelta. Avointa ja mukavaa porukkaa molemmissa paikoissa, ja erittäin härski huumori lentää! Koska molemmissa kaupungeissa on kavereita, on niihin aina mukava mennä pelkästään oleilemaan. Ja ihmiset on aika samanhenkisiä, jotenkin kieroutunut huumorintaju kaikilla. Olen tykännyt Rovaniemestä aina, eikä sinänsä ole ikävä muualle, mutta ei kai sitä ikinä tiedä, mihin sitä joskus saattaa muuttaa. Ja olen saanut paljon hyviä ystäviä! Mitä sponssit diggailee suomileffoista. Teillä on ollut suurin piirtein sama remmi pystyssä jo niistä ajoista lähtien, ensin Oukulla ja nyt Rukalla. Ei vaikkapa pelkästään Sallassa laskemalla kovin pitkälle pääse, vaikka kuinka hyvä olisi. Vanhemmat osti mulle mun kaverilta naapurista Liquid Formula 131:n ja sillä tuli sitten mentyä tuolla Oukun mäessä. Miten sä pääsit "ponssin kylkeä" murjomaan. Ennen sponssien mukaan tulemista pitää tietenkin aloittaa laskeminen. Se on kyllä koko touhun suola. Samanhenkistä jengiä kun ollaan, niin mikäs siinä. Sen verran olen saanut kamaa, mitä olen tarvinnut eli hyvin olen pärjännyt. - On se vähän niin. - Oukullahan pyöri nuo Eski (Huttu), Laama (Teemu Lahtinen) ja Rajis (Mikko Rajakangas), niin ne oli kyllä kovia jätkiä sillon. Sitten, kun näin jotkut vanhat Air & Stylet, niin Jamie Lynn ja Peter Line oli kovaa kamaa. Meitsi NXT:n ajoilla Garmischissa ja siitä se idea sitten lähti. Mutta pitää sitä vissiin vähän reissatakin. Onko pohjoisesta sun mielestä vaikeampi päästä eteenpäin
NIEMI ARTO SARA NIEMI SARANIEMI ARTO SARA SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI ARTO IEMI AR I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA I ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEM IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA ARTO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM 082 TO SARANIEMI ARTO 083 NIEMI AR SARANIEMI ARTO SARA I ARTO SARANIEMI NIEMI ARTO SARANIEM IEMI ARTO SARA I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA TO SARANIEMI I ARTO SARANIEMI AR IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM I SARANIEMI ARTO SARA NIEMI ARTO SARANIEM I ARTO SARA IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM I SARANIEMI ARTO SARA NIEMI ARTO SARANIEM I ARTO SARA IEMI ARTO SARANIEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM I SARANIEMI ARTO SARA NIEMI ARTO SARANIEM TO SARA I ARTO SARANIEMI AR IEM I ARTO NIEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO SARA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM EMI ARTO RANIEMI ARTO SARANI SARANIEMI ARTO SA EMI ARTO SARANIEMI I ARTO SARANI IEMI ARTO SARANIEM SARANIEMI ARTO
- Koitan olla myös musan suhteen mahdollisimman avarakatseinen. Ja tietenkin vielä Wappulounas! Tottahan toki! Sä varmaan haluat kiitoksia pistää eli anna tulla vaan. Naalin kanssa lauletaan ja soitetaan duettoa nykyään, heh. Videolle haluaisin kuvata niin paljon kuin mahdollista ja reissata eri paikoissa. Ja Harrille kaikesta kiitos ja sulle haastiksesta!. Sitten lähden käymään Andorrassa TTR-kisoissa ensi kuun lopulla. Ja tietty Turbonegroa. - Kisoissa olisi kiva pärjätä ja saada kuvia jonnekin esille. Mitä vielä odotat lumilautailulta muuta kuin hyviä kokemuksia. Sitten Cardigansia, Have Heartia ja Social Distortionia tulee eniten muuten kuunneltua. Teknolle ja rave-musiikille mun päässä ei silti ole tilaa, en jaksa niitä yhtään. Tietysti Turbonegroa. Vähän voisin kuvata Scrapbookin kanssa ja talteen FMP:n seuraavaa leffaa varten. Tällä hetkellä eniten kolisee Combat Rock Industryn bändit, Lighthouse Project on yks mun suosikeista. Ja levyjä tulee ostettua joka kuukausi jonkin verran ja keikoillakin käyn aina, kun sattuu joku hyvä keikka olemaan. lähtien ja vaikka enää ei niin hirveästi ole aikaa ja paikkaa, niin silti kun mahdollisuus tulee, olen varmasti puikoissa. Millainen sun musamaku on. - Kyllä vain, eli iso kiitos äiti, isä, Kaisu, Miikka, Minna, Möykylän jengi, FMPporukka, Rukan ja Rollon väki, Teemu Takamäki, Esa Korpela Oy, Europcar, Ounasrinteen ala-aste, kaverit ja ystävät. Pääasiassa musamaku on tuolla punk/ hardcore/ rock linjalla, mutta myös räppiä, singer-songwriter-musaa ja kaikennäköistä tulee myös kuunneltua. Se voi olla siisti reissu. Millaisia suunnitelmia sulla on tälle kaudelle. - Ajattelin laskea niin paljon kuin mahdollista ja kuvia voisin Tarvaisen Harrin kanssa ottaa. Ja jos joku mulle tulisi jotain diiliä tyrkyttämään niin enhän mie tietenkään kieltäytyisi. Mutta sen näkee sitten
Ilman takakannen ruutua olet myös pakotettu kelaamaan mitä sinun ja kohteesi välillä oikeasti tapahtuu. Katso myös toisten kuvia ja mieti mikä niistä tekee mielestäsi hyviä tai paskoja. Valokuvaaminen on teknisesti fysiikkaa. Tai yritä ainakin vielä uudestaan. Muilta osin se on mm. Luovalla tiimityöskentelyllä saa ihmeitä aikaan. Älä anna sen hämätä taitojasi, ammattikameroissa sitä toimintoa ei ole. Siinä vaiheessa kun se ei enää sitä ole, niin mieti motiivejasi siihen.. Valokuvaajan pitää olla aidosti kiinnostunut mitä ympärillä tapahtuu. 5 6 Näytä kuviasi kokeneemmille kuvaajalle ja kavereillesi saadaksesi palautetta. Virheiden tekeminen on oikeesti opettavaa. Jos kuitenkin haluat mennä heti digiaikaan, niin ota silti selvää miksi ruudulla asiat näyttävät siltä miltä ne näyttävät. Se on kivinen tie, jonka pituus riippuu sinusta itsestäsi. 1 084 085 2 3 Seuraavaksi mieti näitkö siellä ulkona mitään. Älä unohda perusteita, koska jossain vaiheessa nekin tulevat vielä vastaan. Inspiroiduitko mistään, jäitkö miettimään jotain, saitko ideoita, herättikö jokin mielenkiintosi...jos et niin unohda koko juttu. oivaltamista, ohjaamista ja psykologiaa. Älä kuitenkaan unohda itsekritiikkiä. Vain tätä kautta voit vielä kokea sen jännityksen, kun odotat filmiä peloissasi kehityksestä. Aloittelevan valokuvaajan kymmenen käskyä By Rami Hanafi Ota pullo (mielellään halvan puoleista) skumppaa tai jos olet alaikäinen niin vaikka pirtelöä, etsi keinutuoli ja istahda ikkunan ääreen itseksesi. Palaa lähtöruutuun ja kato asioita uusin silmin. 4 7 8 9 10 Pulkkailua kuvatessasi usko sinun ja kavereidesi voimaan. Kuvaa, kuvaa, kuvaa ja kuvaa. Digitaalipokkareihin on asennettu automatiikka, joka saa baarireissujenkin räpsyt näyttämään hyviltä. Pulkkailun kuvaaminen on vielä näiden lisäksi mm. haikkaamista, sormien paleltumista, turhautumista ja roudaamista. Valokuvaaminen on hemmetin hauskaa toimintaa. Jos kuvittelet osaavasi kaiken, niin olet pahasti jämähtänyt paikoillesi. Nauti juoma rauhassa, ja tarkkaile mitä ulkona tapahtuu. Valokuvaaminen on myös tuulettamista, ylävitosia, ällistymistä, skoolausta ja hurraa huutoja. Jos sinulla ei ole kiire näkemään mitä siellä tien päässä on, niin osta käytetty filmijärkkäri (niitä saa nykyään puoli-ilmaiseksi) ja lopuilla rahoilla erilaisia filmejä. Siinä istuessasi mieti todellista haluasi tarttua kameraan. Nauti siitä mitä teet
Mukava nähdä, millaista se arki todellisuudessa on. Aina on ollut vähän kullattu kuva Suomesta, miten täällä on kaikki kivaa ja hienoa, kun on täällä käynyt lumilla. Tykkään, että Ranskassa ihmiset ovat avoimia ja avuliaita, eivätkä katso ketään statuksen tai koulutuksen mukaan. Harva kuitenkin näinä loskan ja tippuvien räystäiden aikana saa päähänsä niinkin älyvapaan idean kuin perustaa oman lumilautamerkin ja saada sen jopa toimimaan. - Ode varmaan vastasi hyvin, hitsi etten lukenut sitä... Ollut kyllä hirmu kivaa. Suurimmat erot ovat ihmisten sosiaalisuudessa ja toisten huomioon ottamisessa, sekä hyvässä että pahassa. Joulun ja uudenvuoden olin Ranskassa ja välissä Jenkeissä, Saksassa ja Hollannissa, mutta tosi paljon olen ollut täällä. Aikoinaan Suomen tunnetuimpiin naislaskijoihin kuulunut Annukka Himmi teki sen, ja paljon muutakin. Teksti Tuukka Tams Kuva Elina Sirparanta Miten sulla on talvi mennyt. Viidessä minuutissa pääsee junalla 1600 metriin. Mikä sinut on Suomeen tuonut "takaisin". Mitä mieltä sinä olet. Annukka Himmi Joskus elämä vie mennessään aivan uusille urille, eivätkä ne uudetkaan urat aina riitä. Silloin on tampattava omat latunsa ja mentävä edellä. Kun puhun ranskaa, niin tietenkin saan erilaisen kohtelun, mutta tykkään. Tuli mahdollisuus kokeilla, millaista on elämä Suomessa näin monen vuoden jälkeen, niin piti se kokea. Eroaahan ne toisistaan kuin yö ja päivä. - Itse asiassa tämä on ensimmäinen talvi yhdeksään vuoteen, että olen ollut Suomessa näin paljon. Kerroit olevasi Suomessa pitkästä aikaa. Viime lehdessä oli Odesta (Siivonen) juttu ja häneltä kysyttiin hyviä ja huonoja puolia Ranskasta Suomeen verrattuna. - Olen edelleen Ranskan ja Suomen välillä, mutta teen tällä hetkellä suomalaiselle teknologiayritykselle markkinointia. Meillä on myös asunto Bourg Saint Mauricessa, joka on Les Arcsin alakylä Savoien alueella
Ekat laudat tuli sitten myyntiin viime kaudella. Ensi kaudelle meiltä tulee kolmas malli ja grafiikoista ollaan saatu positiivista palautetta. Kun nyt ollaan maaliskuussa, niin meillä on varmaan viisi lautaa varastossa, mitkä ollaan ihan tarkoituksella jätetty, että jos tulee reklamaatioita tai muita, niin pystytään asiakkaita palvelemaan mahdollisimman hyvin. Mutta Ranskassa et tiedä, että ilmaantuuko se paikalle juuri siihen kellonaikaan vai tuleeko se tunnin myöhässä. - Aloitin laskemaan vuonna -92 ja tapasin Rukalla Hesson Minnan, jonka kanssa ystävystyttiin ja laskettiin yhdessä. Tietysti viime kautena, kun tultiin markkinoille, ei olisi huonompaa talvea voinut kuvitella. - Mun mielestä näyttää ihan positiiviselta. En siis miksikään lätkävalmentajatyyliseksi lumilautaäidiksi ole rupeamassa! Yritän tietenkin pitää, että jälkipolvi nauttii laskemisesta yhtä paljon kuin itsekin. Jos vaikka sovit kaverin kanssa treffit jonnekin kaupungille, niin tiedät sen tulevan sinne. Se oli ikävää uudelle alternativelautamerkille. Bisnes on raakaa ja kovenee koko ajan, ja kelien myötä varmasti muutoksia valmistajien osalta tapahtuu. Tutustuin sinä aikana kaikkiin suomalaisiin laskijoihin ja ihan mahtavia oli kaikki tyypit, kisareissut ja tapahtumat, vaikka välillä olikin hampaidenkirestelyä ja vastoinkäymisiä. Kyllä se Ode aika samoista asioista puhui sellaista "mañana" kulttuuriahan se on. Me ollaan kyllä tosi tyytyväisiä meidän tiimiin tällä hetkellä: he ovat hyviä tyyppejä sekä laskijoina että ihmisinä. Sinä aikana aloin kiertämään Continental Openin kisoja ja siihen aikaan oli ISF:n maailmancupin kisatkin. Miten huono talvi käytännössä vaikutti ja miten siitä aallokosta pääsitte yli. Siellä saatat työkaverin kanssa puhua tunninkin, eikä kukaan tule sanomaan mitään, vaikkei edes puhuisi työasioista. Miltä Aavenin tulevaisuus vaikuttaa. Me yritetään pitää laskijoista hyvää huolta sillä kokemuksella, mikä meillä on entisinä laskijoina. Mutta siihenkin joustavuuteen osaa suhtautua, kun eri kulttuurissa elää vähän aikaa. Miten sulla aktiivilaskeminen alkoi hiipumaan. Me ollaan niin alussa ja ollaan haluttu minimoida riskit, ettei meillä ole kahtatuhatta lautaa sitten loppukaudesta varastossa rahana seisomassa. enemmän sellaisesta eteläeurooppalaisesta sosialisoimisesta. Se on käänteisesti sitten Suomessa ehkä se negatiivinen asia, että haluaisi ihmisten hymyilevän enemmän ja olevan vähän avoimempia ja välittömämpiä. Millainen oli sun aktiivilaskemisen aika. Kiersit 90-luvulla maailmancupia ja olit muutenkin tunnettu lumilautailija. Olin semmoisena hengailukaverina mukana, kun se laski ensimmäisen kauden Suomi Cupia. Kun tulin takaisin, niin Minna ja Satu olivat saaneet ensimmäiset sponssit. Mutta Suomessa on hyvä, että asiat toimivat kuin unelma, ja ihmiset oikeasti pitävät sanansa. Silti pelkkää positiivista jäänyt mieleen ja edelleenkin pidetään yhteyttä sekä tyttö- että poikakavereiden kanssa. - Ei se loppujen lopuksi ollut. Varsinkin kun ulos katsoo ja vettä sataa, niin kyllä jokainen ostettu lauta on tänä päivänä ihme. Olin sitten Salomonilla pari vuotta lautapuolella viestintä- ja markkinointihommissa. Ilman teitä en olisi sama Annukka tänään. Oliko aloittaminen vaikeaa. Joka ilta oltiin Louekalliolla Sievissä mäessä. Mietittiin asiaa joka kantilta, että onko meillä oikeasti rahkeita tehdä sitä ja lopulta oltiin, että okei, ei muuta kuin firma pystyyn. Jos se pikkuisen enemmän kasvaisi, niin voisi tehdä niin visuaalisesti kuin teknillisestikin erilaisia ratkaisuja kuin muut. En mie koskaan niin hyvä ollut, että olisin voinut itseni sillä vuosiksi eteenpäin elättää. Siellä tutustuin Järvelän Satuun, Laajiston Joannaan ja muihin Suomi-tyttöihin, Pentin Hepun ja Annan mie olin tuntenut ihan pienestä asti, noista Tahkon kuvioista. Itsekin yritän kovasti tilannetta auttaa, kun meillä on 2,5-vuotias Inari-tyttö ja hän on nyt saanut ensimmäisen kantittoman laudan, mihin piti tietysti Aavenin tarroja laittaa. Ei olisi kyllä voinut nuoruus mennä paremmin kuin lautailun merkeissä! Hirmu hyvät kontaktit on edelleen, mikä muutenkin on lautailussa tosi positiivista, että jengi pitää edelleen yhtä ihan lautailun ulkopuolellakin työasioissa ja muualla. Jos esimerkiksi tarvitsevat kontakteja muihin sponsoreihin tai valokuvaajiin tai pääsyä kutsukisoihin, niin yritetään auttamaan. - Kun toista vuotta ollaan markkinoilla, niin ei pystytä mitään miljoonabudjetteja laskijoille antamaan, mutta pyritään auttamaan materiaalisesti ja muuten. Siitä tuli lisäkipinää. - Koko Aavenin porukalle, tiimilaskijoille erityisesti, tietenkin omalle pienelle perheelle, veljelle ja kaikille ystäville ja kavereille niin Suomessa, Ranskassa ja muuallakin. Opiskelin siinä sivussa ja valmistuin Grenoblen kauppakorkeasta 2003, jonka jälkeen olin viime kevääseen saakka Zagin vienti- ja markkinointipäällikkönä. Mutta miten se toimii, niin sitä pitäisi kysyä tiimilaskijoilta itseltään. Onhan se yksityisyrittäjän arki aika vaikeaa, kun on paljon ajallisesti ja rahallisesti pelissä. Haluaisitko lähettää terkkuja jonnekin päin maailmata. Meillä kuitenkin on pienet tuotantoerät, niin ei ollut oikeastaan mitään merkitystä. Meidän Lappeenrannan kämpän takana on pikkuinen mäki, missä ollaan käyty kaksi kertaa vähän laskemassa ihan vaan siksi, kun isi ja äitikin laskee. Hirmu mukavia kavereita, ja toivottavasti meillä on parin viikon päästä koko tiimillä photoshootit. Viime kausi oli liikkeiden kannalta hirmu hyvä sisään oston kannalta, mutta laudat eivät liikkuneet eteenpäin. Missä vaiheessa kuvioon tuli mukaan Aaven Snowboards. Ensi kaudelle on tullut ihan kivasti tilauksia, että melkein koko tilauskanta on jo myyty. Mutta jos ei riskejä ota, niin mitä hyvää voi saadakaan. Ei keskityttäisi vain budjetillisiin asioihin, vaikka nekin tärkeitä ovat. Teidän tiimissä on paljon suomalaisia ja Viitalan Tapanikin kehittämässä lautoja. Olisinko ekassa kisassa ollut kolmas, ja siitä se innostus lähti. Aavenista alettiin 2005 enemmän puhua, että mitä jos kokeiltaisiin, ja vuotta myöhemmin se virallisesti perustettiin. Mutta sehän Aavenissa on juuri mahtavaa, että voi tehdä omia juttuja. Seb ja Remy (Mercier) testasivat lautoja ja löysivät mukavan konseptin. Silloin jo mietin, että olisi tosi kiva tehdä joskus omaa hommaa, mutta se jäi sinne hautumaan. Sitten me saatiin kaksi suomalaista meidän tiimiin, Matti Ollilan ja Ilkka Ojansivun, jotka täydentävät Mannisen Juhoa. Ei tarvitse miettiä sitä, miten me pärjätään isojen firmojen kanssa, koska me pyritään olemaan ihan eri kategoriassa niiden kanssa. Vuonna 2000 mua pyydettiin Salomonille töihin ja ajattelin, että nyt olisi hyvä sauma tehdä jotain muutakin kuin kiertää kisoja ja laskea. Onhan naislumilautailu hyvin erilaista kuin silloin kymmenen vuotta sitten, kun me oltiin aktiivisia. Se oli ihan luonnollinen siirtyminen, halusin tehdä jotain muuta lumilautailuun liittyvää millä tienata elanto. Tekisikö mieli mennä näyttämään, miten homma menee! - Ei, ei mitään näyttämisen tarvetta ole, heh, vaikka edelleen paljon laskenkin ja lajia aktiivisesi seuraankin. Meidän aikaan meidän tyttökaveriporukassa, jossa oli Minna, Satu, Joanna, Jaana, Mervi (Nevala) ja Kumpuniemen Marja sun muut, me laskettiin paippia tosi paljon paippipainotteista se oli. Laji on urbanisoitunut tosi paljon, eikä hyviä paippejakaan kovin ole. Mutta suomalaisten tyttölautailijoiden meininki näyttää tosi hyvältä ja toivottavasti tulee uusia laskijoita paljon. Tuli sellainen olo, että pitää itsekin käydä kokeilemassa jotain kisoja. - Tähän kauteen se vaikutti paljon. - Muutin -98 Ranskaan, kun tapasin -97 miun miehen Sebastian Vassoneyn. Niin ja tietysti suuri kiitos tästä haastattelusta.. Ei silloin ollut mitään reilejä tai muita. Tilauskanta laski varmaan kaikilla merkeillä. Me ollaan yritetty olla vaihtoehtona ja ollaan tehty meitä miellyttäviä grafiikoita. - Oikeastaan se oli ollut siellä aina, mutta se lähti enemmän Salomonin aikoina. Miltä sinun silmiin näyttää suomalaisten ja varsinkin suomalaisten likkojen laskeminen. Kun ajattelee Aavenin toimintaa kaikin puolin, niin paljon paremmin lähti käyntiin kuin uskallettiin odottaa. - Ranskassahan ei lasketa mitään tunteja töissä. Millaista teidän työskentely tiimiläisten kanssa on. Meillä oli hirmu hyvä kaveriporukka siihen aikaan, tai siis edelleenkin pidetään yhteyttä. Miten homma lähti käyntiin. Suomessa taas toimistoajat ovat tarkasti kahdeksasta neljään, kellokortilla sisään ja ulos, eikä kukaan jää tekemään mitään ekstraa tai juttele niitä näitä. Positiivisin mielin lähdetään ensi kaudelle, mutta tulevaisuutta on ilmanmuutoksen ja muiden taloudellisten muutosten vuoksi vaikea arvioida. Jos me ei tehtäisi mitään erilaista, niin me oltaisiin kuin ne lampaat siellä massassa ihan samanlaisia kuin kaikki muutkin. Silloin Salomon oli Adidaksen omistuksessa niin monet asiat, jotka olisivat olleet mukavia tehdä, jäivät byrokratian rattaisiin, kun oli iso firma eivätkä ihmiset yläpuolella välttämättä tienneet lumilautailusta tai asiakkaan tarpeista. Tälle kaudelle tehtiin noin 400 lautaa eli hyvin pienistä määristä puhutaan. Siitä tuli itselleenkin halu päästä enemmän laskemaan ja muutin -95 Ylivieskaan, jossa tutustuin Kosken poikiin, Mattilan Ristoon ja muihin kavereihin sekä Myllykankaan Jaanaan, ja se oli kyllä mahtavat neljä vuotta. Jos ajattelee Ranskaa, ja vaikka Suomeakin, niin liikkeille jäi tosi paljon lautoja varastoon. Olisiko ollut 93-94, kun olin vaihto-oppilaana Utahissa ja pääsin enemmän laskemaan vuorille. Monethan ovat sanoneet Aavenin sheipeistä, että ne on tosi erilaiset ja toisia ne jopa ärsyttää, mutta kun ovat laskeneet vähän aikaa niin ovat tottuneet ja todenneet hyviksi. Ranskassakin tuli kunnon lumet vasta tammikuussa, jolloin liikkeet olivat aloittaneet jo alennusmyynnit. Huippu homma. Mutta positiivisesti tämä on mennyt, paljon huonomminkin voisi mennä. Kesti pari vuotta, että sain paperit koulusta tuotantotalouden insinööri olen ekalta koulutukseltani, myöhemmin valmistuin kauppakorkeasta Ranskassa. Seb laski silloin Salomonin tiimissä ja Minna myös
- Helvetin hyvinhän ne myy. Ootko kuullut miten noi sun suunnittelemat pipot myy verrattuna kestosuosikkeihin. Eikä Eero sanan varsinaisessa merkityksessä mikään paskanaama ole, se nyt on vaan tapa jolla moikataan esim. Nykyään nää tietokoneet vaan jättää maalaamista ja piirtämistä vähän taustalle. Ei vaan ehdi kanavoida kaikkii juttuja toteutukseen asti, mikä on tietty hiuksia nostattavaa. Sitten ollaan oltu Sveitsissä, Itävallassa, Italiassa ja vielä United States of Americassa also. 088 089 teillä joku kantava kuningasidea minkä mukaan jatketaan eteenpäin. - Ihan joka tilanne mikä eteen tulee voi inspiroida. Kyllä se kerran sano "EI", kun yritin lanseerata uutta logoa jossa luki Villawool´n Shit, vaikka se ois ollut helvetin jees. Onko jotain taiteilijoita tai elämän päivittäisiä asioita, jotka inspiroi sua noissa jutuissa, mitä sun kädestä maailmalle lähtee. Teksti Peter Hasselgren Rasmus Tikkanen Rasmus Tikkanen on monessa mausteessa keitetty mies, eli varsinainen soppa! Rasse tunnetaan ehkä parhaiten Storbiksen takaa, mutta on miehellä myös muita kauniita luurankoja kaapissa. - No tässä vaiheessa about joka paikassa Suomessa. - Mun mutsi on taidemaalari ja se on aina maalannut tauluja, joten kai se on siltä alunperin lähtöisin. Onhan se itekki esitellyt kuolemattoman sloganin "If you aint a cowboarder, you ain´t shit." Missä ei oo mitään järkee...cowboarder...hahah. - On pitänyt kyllä! Joutuu matkustelee kauemmas kuvailemaan. Onko lumettomuus pitänyt ukon kiireisinä, kun Helsingissä on jäänyt reilisodat pitämättä. - Mistähän sitä alottaisi, kun se riippuu vähän vuodesta ja miten paljon on budjettia palkata apua tekemään leffaa. Euroopassa pyöritty myöskin viikkoja viikon perään. - Ei se niin hirveesti mieti tommosii tai kiinnitä edes huomiota. - Ei nää hommat varmaan tuu ikinä olee paketissa, mutta joo mä oon kyllä ihan avoin kaikelle. Suurin osa niistä on tietty semmosii kompromissi malleja, kun alkuperäinen suunnitelma ois ollut ehkä vähän liikaa. Välillä tekis kyllä kovasti mieli ottaa kynä käteen. Kuitenkin nimenomaan virheet opettaa ja Wikipedia auttaa tietty! Storbiksella on selvästi erittäin erottuva oma identiteetti ja graafinen linjaus noissa leffoissa. - Ehkä me palataan tavallaan vähän juurille ja kuvataan hauskoja sketsejä/introja, mutta silti pidetään leffa tosi laadukkaana HD matskulla. - Kuningasidea taitaa meidän tapauksessa olla vaan järjettömyys. Kerran löysin jonkun pipon etiketistä läpän jossa luki että Ettala on "Poopface"! Miten sun faija suhtautuu tollaseen luovaan hulluuteen. Nykyään se on enemmänkin "horseface". Joku outo varjo jossain seinässä tai vaikkapa Tarjoustalon lentolehtinen lattialla, joka näyttää jotenkin oudolta ja siitä tulee sitten joku muu juttu mieleen. Ihan pienestä asti on opetettu mummolassakin piirtää erilaisia juttuja. Sulla ei taida olla mitään koulutusta noihin hommiin. - Periaatteessa mulla on yrittäjän koulutus, kun olen ylioppilasmerkonomi, mutta ei tämmöseen säätämiseen voi mikään koulu valmistaa..heheh! Varsinkin just kaikki kuvaukseen liittyvä kehittyy niin hemmetin moista vauhtia, ettei siinä pysy melkein millään mukana. Onko taidot kertyneet virheiden ja onnistumisten kautta. Mut onhan se hyvä juttu kyllä. Normisti pystyy aina pääkaupunkiseudulla kuvailee ja sen jälkeen on pääsee kotiin nukkumaan. Kun nää hommat alkaa olee paketissa, niin onko sulla mitään muita juttua mitä haluisit tehdä tulevaisuudessa. Paljon häiriintynyttä kamaa, mutta myös paljon tosi hyvää snoukkausta! Sä oot Storbis projektin takana kirjaimellisesti kokonaan. Sulla on ollut vissiin aika vapaat kädet tehdä omia juttuja teidän perheyrityksellä Villawoolilla. Materiaalia on kylläkin tarttunut lumettomuudesta huolimatta helvetin hyvin! Missä kaikkialla ukot ovat ehtineet kuvailla tällä kaudella. Tänä vuonna on ollut monta parin kolmen päivän reissua pohjoseen. Kiitoksia! Miten kuvailisit tulevaa leffaa verrattuina edellisiin. Tuliko sun kiinnostus taiteisiin noiden leffaprojektien myötä, vai jo ennen niitä. Mitä kaikkea toi duuni pitää sisällään. Mutta tässä on vuosien varrella oppinut mitä jengi ostaa ja mitä ei, niin ei viitti hirveen överiksi vetää. Toimitus selvitti Pipoimperiumin vesan aatteita taiteista ja tietenkin kuulumiset tulevasta leffasta. Moro Rasmus, miten menee. noita meidän Norjalaisia tovereita. Onko. Normaalisti tohon kuuluu kuvausta, eddausta, diilejä, sponsseja, maileja, laskuja, soppareita, musiikkia, järkkäystä, soittelua, miettimistä, koordinointia, yms ja kaikki noi kertaa 999
Info@esakorpela.fi Info@esakorpela.fi
Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi Analog08·Sumner_SlammerSF.indd 1 05.03.2008 11:19:09 Uhr