Slammer 3/2010 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Slammer Numero 3 / 2010 Lumilautailun erikoislehti Numero 3 / 2010 7,10 Juuso Laivisto & Kamchatka / Saku Tiilikainen / Sputnik / Timo Hyppönen / SMC Hoodrats
Pizol, CH. r. Stephan Maurer ph. Cyril l
www.burton.com Drop into the lifestyle enjoyed by the entire Burton team. Drop into the Channel with EST Call us at: +358-9-650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi
044-7330022. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 Slammer 3/2010. NUMERO3/2010 4 03 Sivu 008 6 02 010 PÄÄKIRJOITUS 012 UUTISET 018 MAAHANTUOJAT: JARILAAKSOOY 020 GOPROHDHEROTESTI 024 JUUSOLAIVISTO &KAMCHATKA 034 VALOKUVANUMERO: KOTIMAISET KANSI 0 08 060 VALOKUVANUMERO: ULKOMAISET 070 SAKUTIILIKAINEN 076 SEURATSYYNISSÄ: SPUTNIK 078 RISKIBISNES: JONIVASTAMÄKI 080 TAIDETTA,KYLLÄKIITOS! 082 MUSACORNER Kannen kuvaaja eikä laskija halunneet sen enempää kuvaa kommentoida.-TO I M I T U S 06 0 Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. 040 547 8844 (jenni@outdoormedia.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. TILAA SLAMMER! Kestotilaus (6 nroa) 40 Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Leo Karhunen (leo@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hanafi Avustajat Tuukka Tams, Hans Kestilä, Jussi Leinonen, Rasmus Tikkanen, Juuso Pusa, Pekka Koskela, Jaakko Itäaho, Antti Kallio, Matias Kolttinen, Juuso Laivisto, Carlos Blanchard, Anssi Jokiranta, Jani Kääriäinen, Samuli Ronkanen, Harri Tarvainen, Antti Kangas, Iisakki Kennilä, Anders Neuman, Lev Maslov, Juuso Aranko, Marko Isola, Samuli Hintikka, Teemu Lahtinen Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi peter@slammer.fi Mediamyynti Jenni Nilsson puh
Toivottavasti myös tulevaisuudessa näitä kuvaajia löytyy jatkamaan Kalle Mustosen, Timo Järvisen, William Mallatin sun muiden pioneerien aloittamaa tietä ja pitämään suomalaisen lumilautakulttuurin voimissaan. Uskoisin, että näin kävi myös kyseisillä herroilla. Matka lumilautakuvaajaksi on mukava kuin mikä, mutta helppo se ei ole. Valokuvaus on hieno harrastus ja se pistää parantamaan, kuten videokuvauskin, laskijoiden suorituksia. Tervetuloa Slammerin valokuvanumeron pariin ja samalla tervemenoa kohti kauden loppua, kevättä ja vähitellen kesää. Kuten tämänkertaisesta numerosta saattaa huomata, nuoret kuvaajat ovat vallanneet osansa lehdestä, me vanhemmat ketut olemme melkein jääneet nuolemaan tassujamme. Slammer on pyrkinyt aina ottamaan yhteyttä uusiin ja vanhempiin kuvaajiin, joilla on selvästi silmää kuville. Ukko on saanut tehtyä todella hyvää työtä kolmen lehden parissa vietetyn vuoden aikana ja pakko sanoa ne ovat olleet myös mukavimmat vuodet toimistolla. Leon leima lehdestä ei varmasti katoa hetkessä ja seuraavalla taittajalla onkin isot saappaat täytettävänä. Sitä vanhenee työtehtävien rinnalla ja pölyttyy vähitellen toimiston nurkkaan. Lajille ja lehdelle niin hieno juttu, mutta kuvaavan päätoimittajan kannalta hieman valitettavaa. Nuoria kuvaajia on kannustettu lähettämään kuvia näytille ja myös omatoimisesti arvioimaan mitkä kuvista kannattaa lähettää Slammeriin, tai sitten eteenpäin jopa johonkin ulkomaalaiseen julkaisuun. Ja kuten kaikessa muissakin asioissa, niin jos ei onnistu ensimmäisellä kerralla, niin sitten täytyy yrittää uudelleen. Mitä enemmän nuori kuvaajasukupolvi kehittyy, niin sitä enemmän on potentiaalista selattavaa koneen ääressä. Aina talven jälkeen sitä on enemmän tai vähemmän kypsä lautailuun, mutta kun patterit on kesällä taas ladattu, niin innostusta löytyy jälleen pienen ydinvoimalan verran. Meidän tervehenkinen kilpailu nosti tsemppauksen tasoa itselläni aivan uusiin sfääreihin. Joka kausi tulee vietettyä vähemmän päiviä kamera kädessä. Silti moni lahjakas nuori kuvaaja jäi ulkopuolelle sivumäärän ollessa rajallinen, mutta valokuvanumeron tarkoitus onkin painaa ne parhaiten onnistuneet otokset. Pakko kuitenkin sanoa, että eivät ne ulkopuolelle jääneet kuvat mitään huonoja olleet, mutta tilaa yksinkertaisesti on rajoitetusti. Kuusi lehteä on taas takana ja pakko sanoa, että oman elämäni lumisin talvi täällä etelässä on takana aivan liian nopeasti. Työtä pitää tehdä paljon ja kannuksista pitää maksaa pitkä penni, ennen kuin se alkaa oikeasti tuottamaan oltermannia leivän päälle. Suunnitelmat ovat kovat mennä sinne ja tänne, kuvata jokaisen haastateltavan kanssa, tehdä töitä päivät ja kuvata yöt, ja tietenkin käydä laskemassa aina kun mahdollista. Pieni tervehenkinen kilpailu on aina paikallaan. Kevät on kuitenkin täynnä uusia mahdollisuuksia kuvata hyvää materiaalia ennen kesää, mutta on siinäkin omat riskinsä, kuten jokainen Lapissa pyörinyt tietää! Ne ovat niitä aikuisten riskejä. Samoin pitäisi suhtautua kuvaamiseen. Hyviä katseluhetkiä valokuvanumeron parissa! Peter Hasselgren Päätoimittaja Sivu Kuvat Slammer 3/2010 010 Matt Georges. Lopuksi täytyy kiittää Slammerin AD:ta, Leo Karhusta, jonka viimeiseksi numeroksi tämä lehti valitettavasti jää. Suomessa lautailijat suhtautuvat itsekriittisesti suorituksiinsa, siksi me myös pärjäämme maailmalla. Uusia lupaavia kuvaajan alkuja, ja vähän enemmänkin kuin lupaavia, on kasvanut muutamassa vuodessa kuin salaa ja mitä todennäköisimmin paikallisilta sessareilta löytää Slammerin seniorikuvaajan sijasta jonkun nuoremman harrastajan. Mitä enemmän lunta tuli, sitä enemmän oli toimistolla töitä juuri toimistolla, eikä ulkona kuvaamisen parissa. Allekirjoittanut, joka toimii myös jonkinlai- sena kuvatoimittajana, on ollut tiukka siitä, että hyvät kuvat päätyvät lehteen ja huonot sen ulkopuolelle. Nuoret promoavat itseään ja samalla myös laskijoitaan eteenpäin, sekä tuottavat arvokasta infoa ja kuvia lehdille, ja pitävät myös suomalaista lautailukulttuuria tietämättään yllä. Itse voin sanoa, että tutustuminen kilpaileviin kuvaajiin kuten Pekka Sauroon ja Rami Hanafiin, pisti aikoinaan itselläni luun kurkkuun juuri oikeaan aikaan. Innostus ei valitettavasti aina korvaa niitä valvottuja tunteja. Ja se jos mikä lämmittää sydäntä. Slammer on aina ollut lehti, jossa kuviin on panostettu. Ensimmäiset kuukaudet meneekin helposti tätä rataa, mutta sitten vauhti alkaa hiljetä kohti viimeisiä numeroita, kunnes lehdet ovat purkissa ja kalenteri on taas tyhjä. Meidän Leo on nyt kasvanut aikuiseksi ja kotipesästä lähtö on koittanut! Näihin surullisiin tunnelmiin on hyvä lopettaa, kyynel vierähtää pitkin poskea..
Koska kyseessä on Union Fiven promovideo, siinä on myös skedeystä ja siinä puskee Janne Saario, Jeremias Delgado, Mathias Stenmann, Juan Carbia ja Tito Aiha." Leffan ensi-ilta luvataan järjestää syksyllä. Muista suomalaisista Roope Tonteri oli 7. TAC käytiin tällä kertaa pelkkänä slopestylena, kun aikaisempina vuosina QP on ollut suuressa roolissa. Puuteria vain on vaikea löytää mistään päin maailmaa tällä hetkellä, joten lähdemme yrittämään Norjan ja Ruotsin rajalle Riksgränseniin. Monacossa. Skeitti- ja lumilautatavaratalo U5 on alkanut puuhailemaan kaikessa hiljaisuudessa promovideota. Leffan kimpussa hyörii Digistylesin editoiva räppäri Teemu Saario, joka kertoi leffasta Slammerille. Salt Lakessa loppukautta viettävän Heikki Sorsan treenit parkissa eivät menneet sovitulla tavalla. Tämä Friday Management yhtiö oli sama lafka, joka tuotti mun tv-ohjelman viime vuonna, joten hän oli tuttu entuudestaan. Mulla on uusi manageri Jayson Hotell, joka nyt yrittää hoitaa näitä muita diilejä ja tv-ohjelmasäätöjä. Burton US Openissa kisataan sekä Rukajärven paraatilajissa slopestylessa että pipessa. Slopestylen finaalit lasketaan Suomen aikaa myöhään perjantai-iltana 20.3. Leffaa aletaan levittämään ilmaiseksi Union Fiven myymälöissä ja nettitilausten kylkiäisinä. Sitten alkaa leffa nimeltä EuroGap olla jo kutakuinkin purkissa! Oi että on mennyt taas aika pikakelauksella eteenpäin, vaikka hommia on vielä paiskittava monta viikkoa! Uhh dagbok, jag älskar dig också po svenska! Vi ses! UNION FIVELTA PROMOVIDEO 012. Hyndiä ja putskua on käyty puskemassa pohjoisessa, Pallaksella ja Syötteellä. 90 luvulla tutuksi tullut paikka on todistanut muiden muassa Ingemar Backmanin järkyttävän kokoisen korneri metodin. Jostain kumman syystä Heikki oli valinnut sw frontti rokin sijaan normaalin frontti rokkarin, ja homma oli mennyt kirjaimellisest puihin. "Joo sain diilin jenkeissä just ennen X-Gamesia. Rukalla järjestettävässä Oakley Tyttösessarit tapahtumassa. X-Gamesin voiton jälkeen on uskottavampaa olla jenkkiläinen manageri, jos haluaa muitakin sponsseja, mutta noi mun lautadiilit mä hoidan kuitenkin vielä itse." Ei olisi mikään ihme, jos kohta tulisi Eerolle myös nimikkokuulokkeita, joten jäädään mielenkiinnolla odottelemaan. ja Ville Uotila oli 10., joita myös voi pitää hyvinä saavutuksina. parhaan joukossa takaavat naiselle johtopaikan vielä tässä vaiheessa. Kaikkihan tietävät, että Heikki on sw frontti jätkiä! Koska kaikki on Amerikassa isompaa, tuloksena oli 14 tikkiä sääreen ja kaunis arpi muistoksi. 16 tunnin ajo Suomen lapin kautta ei tunnu missään! Huhtikuun alussa majailemmekin sitten jo Lake Tahoella, United States Of Whateverissä, kuvaamassa parkkia Northstarilla ja sieltä Sorsan Heikin tyyssijaan Salt Lake Cityyn. On ollut muutenkin aika hyvä kausi, joten tää oli hyvä juttu. Kahden vuoden diilin solminut Eero on fileissä uudesta lautailun ulkopuolisesta sopimuksesta. Hyvän talven ansiosta uudet ja erilaiset spotit on auennut. Wiik ei ole voittanut kauden aikana ainoatakaan kilpailua TTR-kiertueella, mutta tasaiset sijoitukset 10. Lisäksi uusi vauhdinottohärveli bungee, eli pitkä kuminauha, on mahdollistanut monet uudet obstaakkelit ja helpottanut kaikkien elämää. Peetu kasvatti voitollaan johtoaan 1000:lla TTR-pisteellä, mikä riitti uusimaan jo toisen TTR- PEETU PIIROINEN ARCTIC CHALLENGEN YKKÖNEN 10.3.2010 Rasmus Tikkasen päiväkirja Oi rakas päiväkirja rakastan sinua kerta kerralta enemmän. ja lumikourufinaalit samaan aikaan lauantaina 21.3. Projektin blogisivuilla http://u5promovideo.blogspot.com/ seurataan leffan edistymistä, myös tiiseriä on luvassa lähiaikoina. Sivu EERO ETTALA SKULLCANDYLLE HEIKKI SORSA SAI TIKKEJÄ Lumilautailumaailman huipulle kohinalla noussut Enni Rukajärvi lähtee tavoittelemaan kolmatta peräkkäistä TTR-kiertueen slopestyle voittoaan Burton US Openista. Reilejä, bombdroppeja ja wallraideja on kolhittu koko talvi lähinnä pääkaupunkiseudulla. Rukajärvi nousi tammikuisten voittojensa ansoista neljänneksi naisten TTR-rankingissa, eroa kärjessä olevaan Norjan Lisa Wiikiin on reilu 30 pistettä. Kunpa olisit ihminen niin ottaisin sinut syliini ja kantaisin maailman ääriin! Rakas, silmäni näkevät jo valkoisen hohtavat keväthanget, tumman huurteiset porter oluet sekä makealle siirapille haisevat laskukengät! Japanin urakasta toivuttuamme, osa kuvausryhmästämme aloitti jo afterski kauden etelän alpeilla mm. Utahin sairaala sai suomalaisen vieraan, kun paikallisen keskuksen rinnepressi ei ollut liukkaudellaan Heikin standardien mukainen. Kaiken maailman karvaisia korvastereoita valmistava Skullcandy on laittanut jenkkitiimin rinnalle global-tiimin, johon Eero Ettala on saanut kutsun Halldor Helgason ja Eiki Helgason kanssa. Rukajärvi nähdään keväällä vielä Suomessa kilpailemassa TTR-kiertueen 8.4.-11.4. Rukajärvi lähtee seitsemännen kerran järjestettävään tapahtumaan puolustamaan vuoden takaista voittoaan. RUKAJÄRVELLÄ MAHDOLLISUUS NAISTEN TTR KIERTUEEN VOITTOON 6 tähden TTR-kisa Oakley Arctic Challenge oli taas suurta suomalaisjuhlaa, kun Peetu Piiroinen taisteli viimeisellä runilla itselleen voiton, jättäen toiseksi Seppe Smitsin ja kolmanneksi Torstein Horgmon. "Leffan laskijoina on Union Fiven laskutiimi: Jani Sorasalmi, Toni Viitakangas, Michael Ståhlberg ja Joonas Mustonen
9.5. Suomen Lumilautaliiton ja Rukan järjestämä, Burtonin tukema kesäleiri on kaikkea sitä mitä juniorilaskija voi laskulomaltaan haluta! Reilejä, pikkuhyndiä ja jibbailua sopivan pehmeässä kesämäessä ammattivalmentajien ja maajoukkuelaskijoiden silmien alla. Kuvat pitää lähettää Slammerin kilpailu@ slammer.fi -osoitteeseen ennen 15.9.2010. Seuraavat sijat ja yleisön suosikki saavat mukaansa Spy:n laseja, Slammerin vuosikertoja ja muuta mielenkiintoista tavaraa. Slammer 3/2010 Sivu 013. Luvassa on prolaskijoiden tykitystä kornerista, handplantteja pipessa ja lauantaina hommat lähtee käsistä avoimella kilpailulla kornerista. Tämän jälkeen tapahtuvat ilmoittautumiset huomioidaan vain, jos leirillä on tilaa. Tiedossa kevään viimeinen tapahtuma, joka yhdistää laskemisen ja skeittauksen, unohtamatta lammenylityssessareita surf-tyyliin. Rinnetreeneissä toimitaan pienryhmissä. Ja mikä parasta, hissinousut ovat koko viikonlopun kaikille ilmaiset. Tavoitteena on pitää kesämäki avoinna 10.6.2010 asti! Ilmoittautumisaika leirille on 15.2.-1.5.2010. Majoituksen saa naurettavan halpaan hintaan Hullu Porosta 37 yö 2 hh sis. Lisätietoja ja kuvia tapahtuman kotisivuilta osoitteessa www.camp531.com LEVI CAMP531 TAPAHTUMA 7. Sen minkä muut laskijat lupaavat voittaa, Antti takaa! ANTTISWORLD CUP 23. Leirille otetaan mukaan 35 ensimmäiseksi ilmoittautunutta laskijaa, jotka täyttävät laskukriteerit. Kutsuttujen laskijoiden lisäksi haastajille on varattu lauantaina 40 paikkaa. Sekä snowparkissa, että rullalautaparkissa punnitaan kilpailijoiden monipuolisuus erilaisissa obstaakkeleissa. 24.4. Peetu kruunataan voittajaksi US Open -kisojen jälkeen. Kilpailu tulee olemaan kovaa, kun paikalla on melkein jokainen lautailun olympiamitalisti. Sarjassamme jo viides lautailun erikoistapahtuma käydään Levillä. Leiriin liittyvät tiedustelut: Noora Vihervaara, puh: 040 351 0227, noora.vihervaara@ruka.fi www.fsa.fi www.parkkikoulu.net BURTON & RUKA SUMMER SNOWBOARD CAMP 20. Pekka Koskela, Antti Koskinen, Simo Suopanki ja maajoukkuelaskijat. Voittaja kävelee ulos mukanaan 800 arvoisen Nikonin D5000 kitin (D5000 runko ja 18-55 mm VR-objektiivi) kanssa. Voittajakuva voi olla lifestyle, hengaus, action tai vaikka potretti, jos siinä kiteytyy lumilautailun ydin mielenkiintoisella tavalla. Sinne ovat tervetulleita kaikki parkkikouluun talven aikana osallistuneet, mutta myös muut lumilautaintoiset juniorit! Leiri on avoin yli 10 v. US Openissa on vielä mahdollisuus ottaa osansa 500 000 dollarin palkinnoista, kuten parhaalle naiselle ja miehelle tuleva uusi Volvo. Kokonaiskilpailun voittoon voi päästä käsiksi luovalla mielikuvituksella ja taidokkaalla laskemisella, tai koko viikonlopun kestävällä aktiivisella positiivisella osallistumisella. Leirin päätöspeijaiset ovat perinteisessä Vanhassa Hullu Porossa, jossa bileet jatkuvat aina aamuun asti. Leirin ohjaajina toimivat lumilautaliiton valmentajat mm. majoitus, ruokailut, hissiliput, valmennus ja oheisohjelma). Perjantai-iltana on luvassa Highest Air -kisa kornerista! Lauantaina kisameiningit startataan karsinnalla kello 12., ilmoittautuminen alkaa kello 10 ja vapaat harjoitukset rullaavat kisan alkuun asti. juniorilautailijoille, joilla on taidot hallussa perusparkkilaskemiseen reileineen ja hyndineen. Camp531:n aikana meininki on snow, skate & surf -henkeen. Aihepiiri on vapaa, kunhan se liittyy lautailuun. Peetu teki samalla historiaa olemalla ensimmäinen TTR-kiertueen tuplamestari peräkkäisinä vuosina. Leirin hinta on 359 (sis. Anttisworld Cup on melkoinen rieha Rovaniemen Ounasvaaralla. mestaruuden. Pyrimme löytämään jokaiselle sopivan pienryhmän ja kaikki saavat kaikkien valmentajien ohjausta tasapuolisesti. Neljä päivää kestävä leiri sisältää lumilautailua rentojen ohjaajien opastuksella, videointia ja oman laskun analysointia sekä mukavaa yhdessäoloa. 23.5.2010 ILTAPOIKA Joel "Pensselit kohti kevättä" Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! Kun muun maailman lumilautakisaajat alkavat paikkailla katkenneita nivelsiteitä, Rovaniemen kisakausi alkaa vasta käynnistyä. aamupalan. Leiri on lumilautaliiton järjestämän parkkikoulun loppuleiri. Voittajakuvat julkaistaan ja palkitaan Boardexpossa. Palkinnot ovat todella hyviä. Kuvien pitää olla 2009/2010 -talven aikana otettuja, digitaalisessa muodossa ja niistä pitää löytyä vähintään 6 megapixelin originaali tiedosto. OUNASVAARALLA Kuten viime lehdessä ilmoitettiin, niin nyt käynnistyy Slammerin suuri valokuvauskilpailu harrastajille joilla ei ole julkaistuja kuvia ennestään lumilautailulehdissä. Mojovia palkintoja luvassa
Kisan jälkeen tulikin annettua varmaan enemmän haastatteluita lehdille, kuin viimeisenä kahtena vuotena yhteensä. Vancouverista laskijat jatkoivatkin eri puolille maapalloa. Pari päivää jatkuneet vesisateet olivat pehmittäneet pipen mukavasti, mutta kuten Suomessa pakkanen iski heti seuraavana päivänä ja paikat menivät erittäin jäähän. Lunta ei ollut muualla kuin parissa rinteessä ja pipessä. Nyt kaudesta on jäljellä vielä US Open, missä lähes kaikki maajoukkuelaskijat ovat. Olympialaiset olivat kaikkiaan erittäin hieno tapahtuma, isona osana oli varmasti itse Vancouverin kaupunki, missä kaikki asukkaat olivat uskomattoman ystävällisiä. Peetu ja Markku lähtivät Japaniin, kun taas Markus ja Janne tulivat euroopan puolelle. Paikanpäällä Ilkka-Eemelin polvivamma osoittautui odotettua pahemmaksi ja jouduimme kutsumaan paikalle Markku Kosken. Pipe oli hyvä, mutta hieman liian kapea. Lisäarvoa Gaylordiin toi ilmapatja, johon pystyi hyppäämään molemman puolen kaarista. Kyseessä oli Etelä-Suomen keskusten kokoinen keskus varustettuna täysi kokoisella pipellä ja tuolihissillä. Nyt oli kaikki edellytykset erittäin näyttävään kisaan. Siinä vaiheessa tuli itsellekkin pieni huoli Sivu siitä, että mitäköhän näistä kisoista nyt tulee, mutta onneksi järjestäjät tekivät kaikkensa ja sään puolesta kävi hieman säkää, jotta viimeisenä harjoituspäivänä saatiin pipe kuntoon. Se sijaitsee pohjois-Michiganissa USA:ssa ja keskuksena toimi Otsego Club. Kyseessä oli Olympialaisten ensimmäinen mitali Suomeen, mikä sai kaikki mediat hulluiksi. Kuulimme kuitenkin muilta mailta, että kyseessä oli hyvä paikka hyvällä pipellä ja koska saimme sieltä sen verran hyvän tarjouksen, ei muita vaihtoehtoja tarvinnut miettiä. Olimmekin saaneet kuulla, että pari ensimmäistä harjoituspäivää oli jouduttu perumaan. Gaylordin kautta mentiin Olympialaisiin, missä Peetu hoiti homman kotiin ottaen hopeaa. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä ja avuliaita. Saavuttuamme paikalle oli esim. Seuraavan päivän harjoituksissa kaaret kestivät jo hyvin, mutta flätti oli kuin kumpareikko. Gaylord oli paikan nimi, missä olimme leirillä ennen Vancouveria. Japanin joukkue kerennyt olla siellä jo yli kaksi viikkoa. Koska kaaret menivät umpijäähän, keskus yritti leikata jäätä pois reilulla kädellä, mikä taas auttoi pipen leveyden kasvamiseen. Kaikkiaan Gaylord oli loistava paikka ja meistä pidettiin siellä erittäin hyvää huolta. Kisan jälkeen varsinainen pyöritys vasta alkoikin. Vimeisellä viikolla paikalla oli meidän lisäksi vain Espanjan joukkue, joten mekin saimme lähes privaattipipen edes hetkeksi. Parin päivän odottelun ja avajaisten jälkeen, pääsimme vihdoin Cypressvuorelle laskemaan. Vesisateet olivat pehmittäneet pipen sen verran pahasti, että siinä ei pystynyt laskemaan kunnolla. Mielenkiinnolla jäämme odottamaan, mitä Sochilla on tarjottavana neljän vuoden kuluttua. Saavuttuamme Vancouveriin näytti enemmän siltä kuin olisimme saapuneet kesäkisoihin, ruoho oli vihreää ja ilma oli sen verran lämmin, että kesälajit olisivat onnistuneet paljon paremmin. Suomen lumilautamaajoukkueen päävalmentaja Pekka Koskelan päiväkirja Maajoukkueen kuulumisia Paljon on kerennyt tapahtua viime kerrasta. Yksien kunnon harjoitusten jälkeen olikin jo kilpailujen vuoro. Peetuakin vietiin ympäriinsä ja lopulta piti vielä antaa pakollinen pissanäyte purkkiin. Gaylord oli aika mielenkiintoinen ratkaisu mennä laskemaan. Kisa sisälsikin paljon draamaa, alkaen Korven vääristä pisteistä ja tuomareiden kanssa vääntämisestä, Peetun hopeamitaliin. Osa joukkueesta tuli Calgarystä ja osa Michiganista. Kahden ja puolen viikon jälkeen olikin aika suunnata kohti Vancouveria. Torijuhlien jälkeen Hyvinkäällä, olikin Peetun aika mennä sinetöimään TTR-voitto Arctic Challengeen Norjaan ja sen Peetu tekikin erittäin näyttävällä tavalla. Seuraavat päivät kuluivatkin palkintojenjaossa, juhladinnereillä, mitalikahveilla, lätkämatsissa Jutin ja Kurrin kanssa, sekä pakollisella tutustumisella Vancouverin yöhön. Kelikin oli kuin Suomessa, joten meille se tuntui kuin kotiin olisi tullut. Kisapäivänä pipe oli saatu huippukuntoon ja aurinkokin paistoi pilvettömältä taivaalta. Siihen oli poikien hyvä testailla tuplakorkkeja. Ennen kovaa media pyöritystä Suomessa Peetu kävi voittamassa Toyota-bigairin Japanissa. Loppu ajan pipe olikin erittäin hyvässä muodossa ja viimeisellä viikolla saimme aurinkoista keliä, mikä pehmitti pipeä vähän. Sen jälkeen juhlistamme vielä SM-kilpailuita Rukalla 25.-27.3 maajoukkuelaskijoiden kanssa. Slammer 2/2010 014. Kaiken tämän jälkeen olimme kämpillä vasta yhden aikaan yöllä, emmekä jaksaneet enää lähteä juhlimaan
Katsotaan sitä kuuluisaa jääkiekko-ottelua joskus sitten, ehkä kaikki todisteet sen tapahtumisesta tuhotaan, tai ehkä se pelataan. Vielä ehtii muutaman viikkoa nauttia opiskelemattomuudesta ja elää luontonsa mukaan eli laiskotella opiskelun kanssa. Viimeisessä jaksossa kuitenkin tulee kova jysähdys korkealta arkeen, kun niitä kursseja on taas pakko alkaa suorittaa enemmän. Ken tietää! Veikkaan että samanlaista peliä odotettavissa, kuin olympialaisissa Suomi-USA välierä... 9.3. Takkiinhan siinä tuli ja pahasti! MURHAPAPA JA MAMA Sivu Slammer 2/2010 016. Etelä- ja Keski-Suomen hiihtolomatkin on Vuokatissa tullut huomattua; hyvässä ja pahassa. Vuokatti Lumilautalukiolainen Juuso Pusan päiväkirja Kevättä kohti mennään vauhdilla. Laiskanmiehen kurssivalinnat on tehty, ja kyllähän ne vapaapäivät aina maistuu. Yrittäjät kyllä kusevat hunajaa kun voittoa varmaan syntyy näinä viikkoina. Mutta lomaviikot on nyt kestetty ilman suurempia verisuonien pamahtamisia päässä, eli nyt vaan laskemaan kun turistit vähenee! Riittää se angsti ja avautuminen tältä erää. Ei liian pitkään kuitenkaan jaksanut laakereillaan levähtää, vaan suorilta sinne missä on hyvä nouggailla, tällä kertaa yllätysyllätys Rukalle. Makoisaa oli laskeminen, sinne sitten varmaan SM-kisojen aikaan uudestaan koettamaan onnea. Saa nähdä riittääkö tatsi ja temput mihinkään! Nyt on muutenkin koko koulunkäynti ollut suurta lomaa. Hiihtolomatkin on eletty koko Suomessa nyt läpi, myös omalta hiihtolomalta on pitänyt palata takaisin opiskelun karvaaseen makuun. Sitten vaan nauttimaan bluebird-keleistä pitkälle kevääseen ja uusia liikkeitä ruipomaan loskalumeen! Toivotaan vähän vesisateita ja paljon aurinkoa, hyvät kevätlaskut itse kullekin! PS. Parkki ja paippi on ollut Vuokatissa jo hyvän tovin auki, paippikin saatiin viimeisteltyä laskukuntoon juuri sopivasti Youngster-kisoihin. Pakolliset "omat lomat" on kuitenkin otettava wappulounaiden ynnämuiden kevätkarkeloiden aikaan, niitähän tässä kuitenkin odotellaan! Vielä jos kävisi Sappeella katsastamassa Youngster-kiertueen viimeisen pit-stopin viikonloppureissuna. Mutta jokapäiväinen rinteen hinkuttaja, aka local laskija, näkee varjopuoliakin: sunnuntailaskijat ei vaan ikinä opi että siellä alastulon kummulla ei kannata ihmetellä maailman menoa ja miettiä mihin suuntaan se pörssi kääntyy päivän päätteeksi! Onhan se rasittavaa joka laskulla huutaa ihmiset pois sieltä kummulta, kun ei haluaisi mitään ylimääräisiä bonkkeja lisätä hyppyihin. Omatunto ei enää anna lupaa laiskotella! Kuitenkin täältä koulusta joskus haluaa poiskin kirjoittaa. Loma meni pitkälti laskiessa, tuli siinä muutama päivä äkkiseltään kotonakin käytyä
Harri Tarvainen Slammer tarjoaa kuusi vahvaa numeroa ja Spy Targa lasit yhteishintaan 59 euroa, jonka jälkeen tilaus jatkuu kestotilauksena. Tutustun Slammeriin (6 nroa + Spy Targa lasit / 59 ) Tilaukseni jatkuu kestotilauksena. Tilaan Slammerin lahjaksi (6 nroa + Spy Targa lasit / 59 ) Slammer Numero 2 / 2010 Lumilautailun erikoislehti Numero 2 / 2010 7,10 Slammer maksaa postimaksun Outdoor Media Oy Slammer vastauslähetys Sopimus 5010660 15101 LAHTI Delta Sports / Areena Joonas Mikola / Relentless / Gospelboarders / Pasi Voho /
Kyllä se Kalifornian reissu ja surffiharrastus vaikutti mun tulevaisuuteen paljon. Maahantuojat Jari Laakso Oy Turkulainen Jari Laakso on mies jota moni suomalainen ammattilautailija voi kiittää. Mulla on käynyt aika hyvä tuuri, kun on saanut tehdä hommia ukkojen kanssa. Kaliforniaan tuli liike vuosi sitten, mikä on ollut haave sieltä vaihtovuosista lähtien. Niiden jätkät oli messuilla 3 x 3 metrin kopissa myymässä Velcro-kellon rannekkeita ja purjelautojen strapetsinaruja. Heitä yritetään puskea tietenkin maailmalle", Jari lopettaa hymy huulilla. Sivu Teksti ja potretti Slammer 3/2010 018 Peter Hasselgren. Monen mutkan, periksiantamattomuuden ja myös hyvän tuurin ansiosta Jari Laakson maahantuomia tuotteita löytyy nyt melkein jokaisen suomalaisen sporttiliikkeen hyllyiltä. Jari Laakson tie maahantuojaksi alkoi kultaisella 80luvulla, kun kilpaileminen purjelautailussa alkoi vetää kohti Amerikkaa. Oakley on meillä aika tuore merkki, kun se on ollut vasta pari vuotta meillä." Yli parinkymmenen vuoden Billabong edustusta voisi pitää jo kohtalaisen pitkänä. "Sanuk menee hyvin läpi. Tää kausi on ollut meille ja varmaan muillekin talviurheilukauppiaille ihan poikkeuksellinen. Herran perustama Jari Laakso Oy on vuodesta -89 asti kaupannut lautailulajien tuotteita suomalaisille ja samalla nostanut kotimaisia lautailulahjakkuuksia kansainvälisiin tiimeihin. Mä sitten kysyin, että onko sillä mitään kisatuloksia, mutta ei se edes ollut kisoissa käynyt. Kankaan Rauli vastaa lumilautailusta, Laura vastaa Power Balancesta, Hanne sekä Pia vastaa laskutuksesta konttorilla. Niillä reput, laukut, matkalaukut, hanskat ja vaatteet ovat isoja tuotekategorioita mitkä menee kaupaksi. Kävin sitten kauppaopistoa päivisin ja iltaisin myin Askossa huonekaluja. Ei tällaisia myyntejä kyllä useasti tule. Sitten tulin -85 takaisin ja kävin lukion ja intit pois alta. Se oli sitten heti myös junnujen MM:ssä toinen. Samana vuonna alettiin tuomaan niitä maahan, eli siitä se alkoi. Ei me aktiivisesti etsitä kykyjä, mutta sieltä täältä tulee tietoa. Nyt noi Off Consultin jätkät on saanut siihen jotain uutta potkua. Kuuden henkilön voimin pyörivä Jari Laakso Oy on kasvanut parin miljoonan liikevaihtoa pyörittäväksi yritykseksi, myös Pryme Sports Oy on päässyt miljoonakerhoon. Jarin 90-luvulla valitsemat brandit eivät olleet alkuun kovinkaan katu-uskottavia tai suuria. Stockmannilta tie vei urheiluliikkeiden kautta aina Amerikkaan asti, jossa Jarilla on myös oma kauppa. Jari Laakso Oy on myös mukana hiihtopuolen maahantuonnissa 50% osuudella Pryme Sports Oy: stä, joka tuo maahan hiihtotuotteita kuten Spyderia, Sanukin kenkiä ja sandaaleita ja Power Balancea. Se on kyllä ihan erilainen merkki kuin mikään muu. Dakine on kyllä meidän ylivoimaisesti suurin ja mukavin merkki nykyään. Se kundi, kenen kanssa tossa ekassa kokouksessa tehtiin diili maahantuonnista, on ollut koko Billabongin toimitusjohtaja nyt joku 8 vuotta. Kaikki oikeastaan hoitaa vähän kaikkia juttuja yhtä aikaa." Koska Jari Laakso oli juuri Autin, Mattilan ja Oksasen takana, niin myös tulevaisuudessa luulisi uusia kykyjä tulevan lisää herran tallista. Mä nyt kuitenkin annoin Lamarin dekkejä, kun niitä tuli, ja se heti voitti ensimmäiset kisat mihin se osallistui. Mulla oli sellainen kaveri kuin Rauhansuon Janne, jota jeesailin sponssijutuissa ja samalla yritettiin yhdessä löytää parhaat kamat maailmalta Suomeen myytäväksi." Vaikka Jarilla rakkautta ja uskoa uusiin lajeihin löytyi, niin se ei todellakaan taannut suoraa menestystä Suomessa. "Kyllä meillä sellainen junnukatras pyörii koko ajan, mutta nyt on ollut vähän hiljaisempaa kuin parhaina vuosina. Sitten ne alkoi tekemään sellaisia ihan älyttömiä fleese jokerihattuja, jotka oli tosi suosittuja aikoinaan. Tietämättään mies päätyi myöhemmin auttamaan Suomen kovimpia laskijoita maailmalle. Kalliiden surffishortsien tuominen kylmään ja harmaaseen Suomeen ei aiheuttanut ryntäystä kauppoihin. Vasta -95 lähtien tää on ollut kokopäiväduunia." Kun toivottua menestystä ei syntynyt, niin Jari siirtyi vähitellen talvituotteisiin ja lumilautailuun. On meillä sitten vielä sellainen vesiurheilukeskus/ lomakyläkeskus Eurassa, minkä parissa menee kesät aika hyvin", Jari naureskelee ja toivoo, että aikaa ja energiaa riittäisi vielä lisää. Oksasen Jussin tapaisia puheluita tulee aina silloin tällöin. "Jotenkin on ollut niin hyvät merkit mitä myydä, että on päässyt Intersportteihin ja Top-Sportteihin sisään. Mä pyöritin pitkään maahantuontia yksin ja sitten noita apureita alkoi vähitellen tulla, kun kauppa lisääntyi. Se oli kyllä niin pientä toimintaa. "Flow teki aluksi vaan kenkiä ja siteitä, mutta sitten kun laudat tuli kuvioihin, niin se alkoi menemään hyvin. "Merkkejä on hyvä määrä ja aktiivisesti ei haeta uusia merkkejä, mutta aina ollaan silmät auki. Dakine tuli mulle -91. Antti oli vasta 12- tai 13-vuotias, kun se alkoi laskea Flow:lle. Vuonna -89 palasin jenkkeihin samaan perheeseen ja kävin samalla jonkun lisäkoulutuksen. Montaa ihmistä ei ensimmäisestä myyntikokouksesta ole enää jäljellä ja Jari on siitä myös vaatimattomasti ylpeä. Mä sanoin, että kai jotain alennusdiiliä vois antaa, mutta se halusi heti kunnon sponssin. Peetun mitalin ja hyvän talven takia tätä on onneksi taas helpompi tehdä. Kun kuulin, että Antti oli lähtenyt Flow:lta, niin se oli kyllä yksiä huonoimpia päiviä mitä on ollut, kun olin ihan varma, ettei sitä eroa tulisi koskaan", Jari pohtii tilannetta aidosti pahoillaan. Suomessa tää jakelu nyt on mitä on, ja suurien kautta menee suurin osa kamasta. Risto Mattila, Antti Autti ja Tuomo Ojala tulivat sitten Flow:n Suomi-tiimiin nuorina poikina. "Mulla oikeestaan kävi tuuri, kun pääsin Stockmannille ekana vuonna, mutta kauppa oli aika pientä. Kun puhe kääntyy tulevaisuuden suunnitelmiin, niin selväksi tulee, että tekemistä on nykyisissäkin bisneksissä tarpeeksi. Myöhemmin Jussi saikin aivan mahtavan ennätysdiilin Burtonilta. Jälkikäteen kun ajattelee, niin moni asia vaan loksahti hyvin paikalleen. Nyt on tiimissä Visa Turku, Joel Lahti, Teemu Kinnunen, Niko Länsiö, Pekka Ruokanen ja muut. Lamarin team manager oli paikalla ja hoiti sille kunnon diilin. Jari on myös selvästi tietoinen omien tiimiläistensä potentiaalista ja ollut yhteyksissä asiasta maailmalle. Spyder on vähän vaikeampi, kun se on aika kallis, mutta Power Balance on tällä hetkellä varmaan Pryme Sportsin isoin merkki yli 200:lla jälleenmyyjällä. Jarilla kävi tuuri, kun pääsi ihmettelemään juuri Big Wednesday -leffasta tutulle legendaariselle Huntington Beachille, kuinka suosittuja lautailulajeista oli kasvanut. Jos miettii mitä muita merkkejä meillä on ollut, niin Thirty Two oli jonkun aikaa, mutta ei meillä ollut markkinoita noille kengille. Aika rajalliset ne meidän tukemiskeinot on, mutta niin ollaan toimittu kaikkien kanssa. Jussi otti muhun itse yhteyttä, se oli jotenkin vaan niin ponteva ja sinnikäs. Jarin puheesta huomaa, että myös tuuria sattui kohdalle. "Vuonna -95 tuli Flow mukaan tohon talvipuolelle. Niillä mä sitten pääsin moneen paikkaan sisään. Sellainen alle kymmenen jamppaa kenellä on eritasoisia diilejä. Jussi oli hyvä, kun listas mut sponsoreiden joukkoon vielä kymmenen vuotta sen jälkeen, kun se lähti Suomesta. Toisilla on ollut uraputki vähän parempi!" Kun Jari Laakson merkit alkoivat kasvaa ja kehittyä, niin myös kauppa alkoi kasvaa. Sitten aloin myös tuomaan purjelautojen mastoja ja purjeita, kun dollarin kurssi oli vielä halpa. Ei siellä helppoa ole, kun nyt yritetään viedä Suomea Kaliforniaan. On kiva tehdä kauppaa, kun pöydän kummallakin puolella ollaan tyytyväisiä. "Siellä mä näin kuinka isoja merkkejä Ocean Pacific sun muut silloin olivat, ja Quicksilver oli juuri tuloillaan. Parin vuoden vaihdon aikana herra pääsi omin silmin näkemään kuinka suuri bisnes surffauksesta oli kasvanut. Ilman sitä firmaa möisin varmaan vieläkin huonekaluja. Juuri noiden kotimaisten junnujen nousu maailmalle on avittanut Jarin brandien menestystä ja myyntejä Suomessa. Ne on kaikissa lajeissa messissä ja vielä uskottavasti. "Noista muista maahantuojista ei oo enää montaa alkuperäistä. Lamar tuli sen jälkeen ja Oksasen Jussi oli eka sponssattava noilla dekeillä. Se on vähän sama kuin silloin 90-luvun alussa, kun yritettiin tuoda Kaliforniaa tänne. Samoihin aikoihin Billabong oli juuri perustettu ja otin niihin yhteyttä. Sitten on muutama erikoisliike jotka myy tavaraa, itse oon myös pitänyt kauppaa, joten tiedän miten vaikeata se on. Elias hoitaa sitten Oakleyta ja varastoa. Risto tuli Kalle Mustosen suosituksesta ja Antti Rovaniemen paikallisen kauppiaan suosituksesta. Meillä on siellä myynnissä Makiaa, Controllia, Asennetta, White Momenttia ja Costoa", Jari kertoo hymyillen vaikeasta alusta
OAKLEY FROGSKIN, 139 Näitä haluaa kaikki, mutta vain harvalle riittää. Legendaarista lasia löytyy kaupoista vain rajoitetusti ja muutama väri kerrallaan. POWER BALANCE SILICONE WRIST BAND, 29 Lisää tasapainoa laskuusi - kokeile ja hämmästy! BILLABONG BROADPEAK, 229 Superkevyt untsikka tulee kauppoihin syksyllä BIC JUNGLE, 1290 SUPia, surffia tai purjelautailua, tällä onnistuu kaikki DAKINE HELIPRO DLX, 129 Klassikkorepun parannettu versio tosilaskijalle SANUK DONNY SURFTAIL, 69 Donavon Frankenreiterin uudet suosikit rantaan ja radalle FLOW M9, 259 Helppokäyttöinen freestyle - side Slammer 3/2010 Sivu 019
- Vesitiivis kotelo - 3M:n kiinnitysalustoja riippuen mallista (Motorsport, Surf, Helmet) - USB-kaapeli - Component Video (HDTV) -kaapeli - Composite Video + Audio Out -kaapeli - Kermana kakun päällä vuoden takuu. Itse asiassa ostin siihen vielä kypärä- ja surffimallin kiinnikkeet lisävarusteena. Joutui turvautumaan sveitsiläisen apuun siis linkkuveitsen ei turistin. Pienemmälläkin pärjää, esim. Pakkauksessa on mukana: - Itse kamera - Uudelleenladattava 1100 mAh Lithium-Ion akku Sivu Teksti ja kuvat Slammer 3/2010 020 Matias Konttinen. head strap - leveä kuminauha, jonka saa päähän kiinni otsalampun tavoin. Kameraa hypistellessä ensivaikutelma oli tämä legendaarinen: "Onpas se pieni!" Kuitenkin linssin koosta päätellen laite vaikuttaa uskottavalta ja ominaisuuksiinsa nähden varsin toimivalta paketilta. Ei, se ei ole likinäköinen kansanedustaja sukellusveneessä, vaan GoPro HD Hero -videokamera, joka on niin pieni, että sen pystyy kiinnittämään melkein mihin ruumiinosaan vaan ja se kuvaa Full HD -laatuista videokuvaa ja 5MP stillikuvia SD-muistikortille. Niin kuin otsikosta saattaa päätellä, artikkeli käsittelee aktiiviliikkujalle ja extremelajien harrastajalle suunnattua mini-videokamera. Mitat: (K x L x S): 42 mm x 60 mm x 30 mm Paino: 94 g akulla, 167 g ulkokuoren kanssa Muistikorttia ei tule paketin mukana, sen joutuu ostamaan erikseen. Allekirjoittaneelle Motorsports HERO Widemalli päätyi maahantuojan kautta, juuri sopivasti ennen Väli-Amerikan surffimatkaa, joka oli otollinen paikka ottaa kamerasta kaikki irti. Maksimikoko mitä kameraan voi laittaa on 32 Gb:n SD-kortti, johon mahtuu videota ja stillejä enemmän kuin hyvin. Alkuperäisessä mallissahan videon laatu jäi siis VGA-laatuun 512 x 384 px, joka riittää juuri ja juuri perus YouTube-käyttöön ja tietokoneen näytöltä katsottavaksi. Vaikka nimi antaakin ymmärtää laitteen olevan aika "sankari" itsessään, niin kotisohvan do-it-yourself-Itäahot ja Mack Dawgit huomio, kannattaa lukea tämä artikkeli loppuun ennen kuin syöksyy suinpäin kaupoille. GoPro lanseerasi Hero Wide -mallista uuden version vuoden 2009 loppupuolella, jolloin siihen oli lisätty Full HD -ominaisuus. Lisävarusteita on melkein mihin lajiin vaan, ja ostoprosessiin siis vaikuttaa aika paljon se, mihin tarkoitukseen kameraa ollaan ostamassa. Malli kannattaa valita käyttäjän harrastuksesta riippuen, mutta aika pitkälle pärjää, jos hankkii motorsport-mallin ja ostaa siihen lisäosana vaikka surffi- ja kypäräkiinnityspaketin. Jos otetaan huomioon vehkeen koko (hieman tulitikkuaskia suurempi) ja sen veden- ja iskunkestävät ominaisuudet sekä Full HD -videolaatu (1080 p / 30 fps ja 720 p / 60 fps), 170-asteen laajakulma ja stillkuvaus-mode, niin alkaa tämä laite vetää vertoja normaaleille "isoille" videokameroille. Kannattaa käydä läpi mahdollisimman tarkkaan mitä eri kiinnitysplugareita malleissa tulee mukana. Kannattaa valita highspeed (SDHC) -kortti nopeampaan kirjoitukseen. Lisäksi paketissa on mukana liuta KÄYTTÖÖNOTTO Kamera tulee aika ihmeellisessä muovisessa boxissa, joka on meikäläisen nakkisormille melko hankala avata. GOPRO HD HERO TESTI Mikä on pieni, harmaa, isolinssinen ja se on lukittu läpinäkyvään vedenpitävään kuoreen. Käytännössä tämä on se versio, mihin kannattaa satsata. Perusmallit (ilman HD-ominaisuutta) ovat kypärään, lautaan tai ranteeseen kiinnitettäviä malleja, mutta suosituin malli lienee kuitenkin uusi HD Helmet Hero, joka sopii lumilautailuun, surffaukseen, motocrossiin, pyöräilyyn, autoiluun, you name it. Failikoko on stillikuvissa noin 1-2 Mb, videolla kuvatessa n. 100 Mb/minuutti. GoPro:n mallistosta siis löytyy malleja moneen eri tarkoitukseen. Helmet Hero:ssa tulee mukana mm. 8-16 Gb:n kortti toimii myös hyvin. Sopii myös helposti pipon tai kypärän alle. Unohtakaa muut. Päivitys oli siis enemmän kuin tarpeen
Mutta lopussa kiitos seisoo, jos seisoo, heh. On vaan siistimpi tulla koneen ääreen pitkän päivän jälkeen ja innolla odottaa mitä tuli, vai tuliko mitään. Akusta manuaali sanoo, että kamera tallentaa 2,5 tuntia yhdellä latauksella, ja jopa 9 tuntia 32 Gb:n SD-kortille. Usein ihan pari laskua ei riitä, eli kyllä sitä joutuu hinkkaamaan muutaman kerran, jotta sieltä joku hyvä kuva osuu kohdalle. Viimeisenä juttuna voisi mainita ettei kamera varoita akun loppumisesta, ja mielenkiintoinen feature on, että kuvien siirron aikana kamera ei lataudu. Ainoa miinus tietenkin on kuvan ottaminen, minkä olen ratkaissut sillä, että laitan stilli-modessa 2 sekunnin intervallin päälle ranin alussa ja lopetan alhaalla. Kamerassa ei siis ole näyttöä, mistä voisi katsoa kuvattua materiaalia. Lisävarusteiden ansiosta kameran saa kiinni kypärään tukevasti tai vaikkapa reiliin tai mihin tolppaan vaan. Stillikuvaukseen taas imukuppi-lautaan-yhdistelmä toimii, kuvakulma on aika jännä ja mahdollisuuksia monia. Tosin tästäkin voidaan olla montaa eri mieltä, minua se ei juuri haittaa. Linssiin ei juurikaan tartu likaa ja kotelo on tiivis ja ajaa asiansa. Yhtenä isoimpana ruusuna pidän kuitenkin kameran kokoa, paino on 167 grammaa kuorineen ja akkuineen. Tuosta 9 tunnista en olisi ihan niin varma, mutta siis suhteellisen hyvä akku kuitenkin. Toisena risuna voisi pitää valkotasapainoa. En tiedä korjaantuuko myöhemmin firmwaren päivityksellä. Kameralla saa myös intervalli-asetuksella ihan mukavia timelapseja vaikka liikkuvista pilvistä. Ääni kamerassa on kuulemma parannettu aikaisemmasta mallista, mutta itse en kyllä hir- veästi mitään haastatteluja tuolla lähtisi tekemään, ainakaan, jos kamera on vedenpitävässä kotelossa. 1920 x 1020 -modella kuvakulma jostain syystä on vaan 127 asteinen, minkä huomasin vasta parin kuvauskerran jälkeen. Lumilautaan kiinnittäessä tosin kannattaa kamera asettaa mahdollisimman lähelle itse imukuppia, koska kaikki jatkovarret ja ylimääräiset nivelet, mitä paketeissa tulee mukana, on turhaa. Pakkasen kanssa taas ei ole mitään huurtumista todettu. RISUT! Muutamia puutteita kuitenkin laitteesta löytyy. Parhaimmillaan kameraa voisi pitää otsalla tai kädessä kuvatessa, oli se sitten stillkuvia tai videota kuvatessa. 80% kuvatusta materiaalista on normaalisti tasapainossa. Stillikuvien ottamisesta löytyi myös pieniä puutteita. Motorsport-mallin mukana tuleva imukuppikiinnitys on mukava lisä, jos kameraa haluaa kiinnittää vaikkapa surffi- tai lumilautaan. www.offconsult.fi www.goprocamera.com Kuvia: www.matiaskonttinen.com Sivu Teksti ja kuvat Slammer 3/2010 022 Matias Konttinen. Suosittelen kameraa kyllä lämpimästi aktiiviliikkujille ja alan harrastajille, miksei ammattilaisillekin lisäkamerana ahtaisiin paikkoihin tai lisäkuvakulmaa tuomaan. Kamera on siis täysin vedenpitävä, ja miksei lumenkin. Stillikuvaus-modessa on jostain syystä kuitenkin noin sekunnin viive, joka saattaa tietyissä tilanteissa olla kiusallinen. Kameran kanssa laskiessa parkkia kohdistuu lautaan aika paljon tärinää, joka videota kuvattaessa ainakin häiritsee. Hintaa kameralla on suomessa noin 350 . Kokokin on käteen sopiva. Kamera mittaa valkotasapainon ilmeisesti siitä ensimmäisestä framesta, jolloin kuvan värit saattaa olla hieman "jänniä", jos on osoittanut poispäin kohteesta aloittaessa kuvausta. Oman kokemukseni perusteella n. ulkona oli varjossakin + 30 astetta lämmintä, niin suorassa auringonvalossa linssiin muodostui pientä kosteutta sisäpuolelle. Pakkauksen mukana tulee tosin vaihtoluukku, mikä ei ole vedenpitävä, mutta siinä ääni kyllä tallentuu paremmin. Käyttöliittymässä on myös tuulisen kuvauksen säätöä koskevia asetuksia. RUUSUJA Videota kuvatessa kuvanlaatua saa kyllä kiitellä tässä kamerassa, tälläkertaa HD on HD:ta. Jos ultra laajakulmaa havitellaan, niin 720 p -modella (1280 x 720) täysi 170 asteinen kuvakulma toimii ja tähän koristeena kakun päällä 60 fps -hidastus antaa lisää vaihtoehtoja kuvaukseen
Kaksi oli narulla perässä ja kaksi kyydisssä. No me päätettiin sitten lähteä Pirates jengin kanssa tonne, kun se kuulosti niin mielenkiintoiselta. Vielä kun aurinko alkoi paistamaan, niin siinä sohjossa ei pystynyt kukaan laskemaan. Lupasin kyllä ton reissun jälkeen, että oli vika kerta, mutta saa nähdä. Meillä oli siellä yksi paikallinen tuttu, joka oli rakentanut vuorille kämpän laskemista varten. Illalla Teksti Kuvat alkoi uudelleen liukumaan, kun alkoi pakastamaan. Yksi päivä, kun oltiin kuvaamassa, niin kattelin bäkkärille, että taas joku kelkkailija on crakkänyt ländingin, mutta ne olikin karhun jälkiä. Hyvä aika olisi mennä joskus maalis-huhtikuussa. Se vuokraa sitä eteenpäin ja sieltä löytyy kelkat sun muut härvelit. Kelkat oli tollaisia venäläisiä 250 kuutioisia, yhdellä metallietusuksella varustettuja. Aamulla pystyi hyppimään hyndiä, mutta päivällä lumi muuttui sohjoksi. Kummassakin on omat hyvät ja huonot puolensa, mutta kuvattavat pääsevät paikkoihin minne ei kisakoneistoilla ole ikinä asiaa. Koska mesta on niin kaukana kaikesta, niin nuorille on hyvät puitteet vaan laskea siellä, kun ei ole muutakaan tekemistä. Ne karhut on herätessä aika vihaisia, kun joet on vielä jäässä ja ruokaa ei ole. Meitsi haluis kyllä mennä uudestaan noiden spottien takia, mutta en tiedä onko pokkaa mennä. Aika kuumottavaa, kun näkee niiden tassujen koon, niin se tassu on omaa päätä isompi. Jos menee tarpeeksi korkealle, niin pystyy ottaa hyviä linjoja ja alempana on taas hyndäspotteja. Ekana viikkona ei pystynyt paljon laskea. Ruoka oli mitä oli, lihasta ja kasviksista oli turha haaveilla, kun niitä ei kasva kauheasti noilla alueilla. Tulee mieleen, että miksi, mutta siellä mestoilla on joka vuosi aika paljon lunta ja isoja vuoria. Ton mestan kalusto oli aika surkeata. Tämä Marus, joka omisti mestan, oli entinen Burtonin ammattilaskija. Mestojen puolesta suosittelen! Slammer 3/2010 024 Juuso Laivisto Carlos Blanchard. Marus oli hoksannut, että tollaiselle base campille vuorilla on kysyntää ja laittanut homman pyörimään. Parhaillaan meitä oli neljä yhden kelkan päällä, kun tuli lisää porukkaa mestoille. Kun Juuso kertoi, että oli päätynyt laskemaan Pirates Filmsin porukan kanssa Itä-Venäjälle Kamchatkaan, niin Slammerin oli pakko selvittää mistä oli kysymys! Tehtiin 2009 Pirates Filmsin jengin kanssa aika erilainen kuvausreissu Kamchatkaan Itä-Venäjälle. Oli siellä myös kunnon tonnisia nelitahtikelkkoja mitä meidän piti päästä ajamaan, mutta ei ne luottanut meihin tarpeeksi. Lopulta meillä oli vain kaksi Summit-kelkkaa kuudelle tyypille, eli triplattiin joka päivä mestoille. Me oltiin tuolla aivan liian myöhään, kun mä olin sieltä takaisin vasta toukokuussa. Hinta on 20 euroo yö ja siihen päälle ruoka 10 per naaSivu ma mestan omassa ravintolassa. Joka päivä ruoaksi oli kalaa, mistään lohesta oli kuitenkin turha haaveilla. Aika monet laskijat jotka ovat laskenut paljon noita suurempia seiniä sanoo, että Kamchatka on seuraava Alaska. Homma korjaantui, jos yöllä oli pilvetöntä ja kylmärintama puuteroi lumen uudestaan jäähileeksi. Meitä oli reissussa Emeric Front, Dimitry Fesenko, Alexey "Osa" Pavel, Florian "Cepten" Bauer ja tän jutun stillikuvaaja Carlos Blanchard. Kun lähetään noin kauas itään, niin suosittelen ottamaan oppaan mukaan, jos ei ole venäjän kieli hallussa. Kamchatkassa on niin paljon kaikkea siistiä tekemistä, jos olosuhteet olisi vaan kohdallaan. Se yrittää saada sitä kautta tota mestaa maailmalla skenen tietoisuuteen. Silloin yritettiin spottailla mestoja ja kuvailla jotain puujibbejä sun muita. Meillä oli ton talon edessä joku neljä koiraa karkoittamassa ja varoittamassa noista karhuja. Siellä oli eka viikko huonoa säätä ja pilvisen yön jäljiltä lumi oli kosteata. Helmikuussa säät on vielä aika surkeita ja sitten huhtikuun loppupuolella alkavat karhut heräillä, jolloin siellä on taas aika vaarallista. Ei siellä ole montaa tyyppiä jotka puhuu englantia ja noiden paikallisten tapojen tunteminen tuntuu olevan aina välillä hankalaa. Juuso Laivisto & Kamchatka Juuso Laivisto on yksi Suomen kovimpia nuoria laskijoita, mutta kuvaamisen ansiosta miehen kuulumisia ei näy samaan tapaan kuin kisatykkien. Se osti valmistalon jostain Suomesta ja kuljetti sen venerahtina sinne mestoille ja hoiti sen asuttavaksi
Slammer 3/2010 Sivu 025
Tossa sinisessä boxissa oli sitten kalaa ja jotain riisiä mikä ei ollut riisiä. Sivu Teksti Kuvat Slammer 3/2010 026 Juuso Laivisto Carlos Blanchard. Koska ruoat kuului hintaan ja me oltiin kuvaamassa, niin meille annettiin aina mukaan ruoat bäkkärille. H Toi oli meidän perus lunch
Tää oli mun tripin paras hyndä ja ainut shotti leffaan tuli täältä. Ei nyt mikään paras hyndä, mutta parhaita mitä saatiin videolle! Slammer 3/2010 Sivu 027
Siinä oli kaikki vähän ihmeissään, että mistä se ilmestyi tonne ja moni otti sen aika raskaasti. Sen omistaja ei ikinä selvinnyt. Kuvat Slammer 3/2010 Sivu Teksti 028 Juuso Laivisto Carlos Blanchard. Me oltais kyllä tehty aika erilailla. G Toi oli mesta mistä kauan taisteltiin, että onko toi ländinki flätti vai ei. Yön aikana tohon meidän terassin rodeen oli ilmestynyt tollainen käytetty huumeneula. Ne sai kuvattua tästä kyllä pari aika hauskaa juttua. Meitä oli tosiaan siellä meidän ryhmä, ja sitten pari paikallista slednekkiin kelkoilla. Emeric halusi sitten tehdä, ja me tehtiin, mutta tiesihän siitä mitä siinä kävi. G Tossa meidän talon edessä oli tollainen roskis ja tää oli aika kuumottova juttu. Tää oli noiden venäläisten rakentama spotti mitä ne oli kuvannut ensin, ja me mentiin sinne ihmettelemään
Oli kyllä vähän eri meininki kuin länsimaissa. Se oli siisti juttu, että tuollainen oli käytössä, kun ulkona oli pirun kylmä. Tuolla mestoilla oli viisi ihmistä, leffat koneelta loppu ja huonoa säätä, niin se ei tehnyt henkiselle puolelle niin hyvää. Kännykkäyhteys oli metsässä aika huono. Ois ollut kyllä pirun siisti mesta. A Dimitri osti mennessä 15 kpl puolen litran oluita kaupungista ja sitten, kun oli ekan kerran huonoa säätä, niin keskityttiin tohon hommaan. Eipä siellä ole muutakaan tekemistä kuin laskea, niin se on suosittu harrastus. Slammer 3/2010 Sivu 029. Me tehtiin sitä hyndää sitten kolme päivää ja lopulta vesisade veti koko rakennelman kokoon. Dimitri Fesenko ja Emeric Front meni tolle jutulle, kun me mentiin rakentamaan jotain hyndää. Oltiin sitten jossain baarissa, joka näytti Kaivohuoneelta pikkaisen huonommassa kunnossa. A En tiedä mistä toi shotti oli, kun oltiin splitattu meidän crew. Meitä oli neljä laskijaa ja kaksi per jibbi. Ne kenen kanssa biletettiin, niin oli kaikki paikallisia laskijoita. Meillä oli siinä pihalla tuollainen oma luonnonlähde, mitä varten oli tehty allas, missä se rikiltä haiseva vesi seisoi. Yhdellä palkilla piti sitten yrittää sinnitellä ja nettiyhteyttä ei ollut lainkaan. Ilman sitä Osaa en olisi kyllä mennyt sinne. Oli kyllä hauska trippi, kun meidän kuvaaja oli vielä tuolta kotoisin, niin se tunsi mestan aika hyvin. Me kokeiltiin kyllä kelkalla vauhtia, mutta siitä ois tullut kuitenkin vastapalloon, niin luovuttiin sitten ajatuksesta. Meidän piti kahden viikon erakoitumisen jälkeen mennä kaupunkiin käymään, kun puhelut pätki niin paljon
Tää oli multa bäkkifemma, mutta noi ländäykset oli mitä oli. G Yksi siisti mesta tuolla kaupungissa oli, mihin oli pakko mennä käymään. Paikallinen kalatori mistä meidät pakotettiin ostamaan jotkut kokonaiset lohet mukaan lautabäkiin. Ihan hauska hyndä, mutta aivan liian flätti ländinki. G Lentäminen tonne oli kyllä vähän hasardia, se paikallinen yhtiö tuntui hullulta. Toi on sama hyndä kuin Emeric Frontista cap femma lipiltä kuvattuna. Mä söin sen kalan sitten Moskovan lentokentällä ja mädit toin Suomeen asti, mutta ei niitä pokannut syödä. Slammer 3/2010 Sivu Teksti Kuvat 030 Juuso Laivisto Carlos Blanchard. Meillä oli aika kova taistelu siitä miten hyndä pitäis rakentaa
Mä luulin aluksi, että tuolla oli sodittu, mutta toi oli ihan normimeininkiä, kun ketään ei kiinnosta. Toi mäki takana on tulivuori. Toi näytti siltä, että olisi tullut viikko jonkun toisen maailmansodan jälkeen paikalle ihmettelemään. Se oli ihan siisti spotti. Me tehtiin tulivuoren reunalle pikku hyndän alku. Ei tuosta mitään videolle päätynyt, mutta hauska kuva tuli kuitenkin. Slammer 3/2010 Sivu 031. H Tästä näkee hyvin miten surkeessa kunnossa toi kaupunki oli
Noi paikalliset kertoi, että tuolla on sellaisia ihme läppiä noiden viranomaisten kanssa. Niille ihmisille ei vaan kerrottu, että sieltä mestoilta ei ole lentoa takaisin. H Työntekijöiden kämppä. Aikoinaan ihmisiä houkuteltiin köyhemmiltä alueilta käymään tonne mestoille jollain tuhannen dollarin palkkioilla. Kyllä tuolla kuumotti aika paljon, jos jäi yksin jonnekin metsään ilman asetta. Aika ankeet olot niillä oli ja jossain makuupussissa ne nukkui lattialla siellä. G Koirat nukkui ulkona. Ne oli siellä ainoastaan noiden karhujen takia. Noi pojat kertoi ton mestan historiaa, vähän miten toi kaupunki on saatu asutetuksi. En tiedä noiden rotua, mutta hyvin ne tuntui kestävän noita kylmiä olosuhteita. Kaikki on tuolla kyllä aika fuckup! Oli Maruusilla kuitenkin aika siisti kämppä, vaikka noi on ulkoa aika huonossa kunnossa. Joo toi oli niiden työntekijöiden talo, missä sitten asui parhaillaan viisi tyyppiä. Kyllä monesti mietin, että mitä sitä tekisi, jos joutuisi vastatusten karhun kanssa. G Tosta varmaan näkee, että talot on aika huonossa kunnossa. Jengi ei jaksa nähdä vaivaa noiden hoitamiseen, kun kaupunki omistaa noi kaikki talot. Se oli sitten löytänyt vaimon itselleen. Ihmisten oli vähän pakko jäädä sinne. Kun lentää Venäjällä yhdeksän tuntia Siperian suuntaan, niin sitten sieltä ei tosiaan pääse pois mitenkään muuten. Toi mesta on avattu yleisölle vasta joku 10 vuotta sitten, ton armeijan vahvan läsnäolon takia. Kuvat Slammer 3/2010 Sivu Teksti 032 Juuso Laivisto Carlos Blanchard. Maruushin faija meni tonne mestoille intin kautta, kun se oli saanut komennuksen pariksi vuodeksi. Ne saattaa vaan ilmoittaa, että me otetaan toi talo meidän käyttöön
H Toi oli sama päivä kun tehtiin corneria. Siinä meni sitten pari päivää, kun jouduin toipumaan kämpillä. Aika kuumottavaa silti. Ne ei näytä niin isoilta, mutta oli ne mun reiden paksuisia runkoja kuitenkin. Lähimpään kaupunkiin oli kaksi tuntia, eikä sielläkään varmuudella ollut mitään lääkäriä, joten aloin kelailla oiskohan fiksua vaan lähteä kotiin lääkäriin. Kuvassa alleyoop kolmonen. G Ekoina viikkoina yritettiin tosiaan tehdä tän tyylisiä juttuja, eli hyppiä puiden yli, kun ei saanut vauhtia hyndiin. Jalat petti alta, kun oli tupla vauhdit aikaisempiin ja mä liuin ton lähdön perseelteni noihin puihin. Vikalla yrityksellä päätin sitten ottaa kovemmat vauhdit ja kahvasta kiinni vielä lähdön puolessa välissä. Harmittaa kyllä että toi jäi välistä. Se on suoraan ton tulivuoren pohjalta. Alkoi olla sen verran myöhä, että jätettiin se kesken ja päätettiin kuvata jotain nopeasti pois alta. Heräilin vähän väliä yöllä, kun pyörrytti niin paljon. Mä en päässyt sinne ton aivotärähdyksen takia, mutta toi ois ollut aika siisti. Osuin noihin puihin ja vedin frontflipin ekasta oksasta, mihin löin samalla leuan ja löin pään, niin että sain aika pahan aivotärähdyksen. No siinä meni sitten neljä päivää pannuista, kun pääsin takas Suomeen ja oireet alkoi jo helpottaa, niin ei tarvinnut mennä lääkäriin. Vähän jäi harmittamaan, kun ei tullut niin paljon shotteja tolta reissulta, kun säät olivat huonoja. Slammer 3/2010 Sivu 033. G Tää kuva oli tulivuoren sisältä Emery frontista. Tehtiin sitten tollainen natural corner ja hypittiin siitä muutaman kerran. Siellä ne oli sitten kikkaillut jotain kiveä. Se toimi aika hyvin ja pari noista näytti ihan hyvältä. Se meidän venäläinen kuvaaja oli lähdössä pois, niin otin samat lennot. Seuraaviksi päiviksi oli luvattu myös huonoa säätä, joten haluttiin vaan tehdä jotain. Siinä kelkan piti sitten mennä oikealle ja se oli vähän liikaa jaloille. Kelkalla piti vetää vauhtia ja hiljaisilla vauhdeilla toi oli ihan hauska juttu, kun siitä piti päästä noiden puiden yli
LASKIJA ArtoSaraniemi AnssiJokiranta PAIKKA Ruka KUVAAJA
JaniIsaksson JaniKääriäinen PAIKKA Helsinki LASKIJA KUVAAJA
OttoVeijola SamuliRonkanen PAIKKA Helsinki LASKIJA KUVAAJA
AnttiPiirainen RamiHanafi PAIKKA Ounasvaara LASKIJA KUVAAJA
LASKIJA MattiKinnunen NikiKorpela AnssiJokiranta PAIKKA Ruka LASKIJA KUVAAJA
VilleUotila AnssiJokiranta PAIKKA Ruka LASKIJA KUVAAJA
JukkaKiistala JussiLeinonen PAIKKA Rovaniemi LASKIJA KUVAAJA
AnttiPiirainen PeterHasselgren PAIKKA Turku LASKIJA KUVAAJA
MaijaHavola JaniKääriäinen PAIKKA Kontulanpulkkamäki LASKIJA KUVAAJA
LASKIJA MichaelStolberg SimoRautava JaniKääriäinen PAIKKA Helsinki LASKIJA KUVAAJA
ToniViitakangas JaniKääriäinen PAIKKA Helsinki LASKIJA KUVAAJA
LASKIJA FredrikSirviö PeterHasselgren PAIKKA Espoo KUVAAJA
LASKIJA SiimonHurtig HarriTarvainen PAIKKA Haaparanta,Ruotsi KUVAAJA
AnttiJussila AnttiKangas PAIKKA Oulu LASKIJA KUVAAJA
LASKIJA TeroPoikajärvi HarriTarvainen PAIKKA Ruka KUVAAJA
LauriHeiskari AnssiJokiranta PAIKKA Rovaniemi LASKIJA KUVAAJA
MarkusMalin IisakkiKennilä PAIKKA Tahko LASKIJA KUVAAJA
KareemElRafie AndersNeuman PAIKKA Tukholma LASKIJA KUVAAJA
TeoKonttinen LevMaslov PAIKKA Venäjä LASKIJA KUVAAJA
RistoMattila PeterHasselgren PAIKKA Laax,Sveitsi LASKIJA KUVAAJA
MiikkaHast Scalp PAIKKA LesArcs,Ranska LASKIJA KUVAAJA
WilleYli-Luoma AndyWright PAIKKA JacksonHole,USA LASKIJA KUVAAJA
LASKIJA KUVAAJA JanneLipsanen MattGeorges PAIKKA June,USA
Sivu Kuva Slammer 3/2010 070 Teemu Lahtinen
Sakulla on hyvä asenne laskemiseen ja realiteetit ja arvot elämää kohtaan kunnossa. Ei tullut satikutia, villaisella painettiin. Miten nuo pulkkahommat siihen tuli mukaan. Niin ja isäkin: se asuu myös Mikkelissä. Millaista oli Mikkelissä varttua. - Heh, joo niin kai asun. Laskettiin parkkia Sakun kanssa joku aika sitten Rukalla ja puhuttiin samalla lumilautailun nykytilasta, kun jengi pyörii niin, että hilse pölisee päästä. Pituutta on kuin Aasian kartalla eli 174,5 ja painoa täydet 62. Ihan hyvin on kyllä mennyt, lukuun ottamatta pieniä selkävaivoja, mutta ne on nyt selätetty ja pystyy taas laskemaan kunnolla. - En mä mikään kauhukakara omasta mielestäni ollut. - Se oli kyllä mukavaa. En silti ihmettelisi sekuntiakaan, jos se vaikka sattuisi joskus kahdesti katon kautta vetämään. Aika lailla kultasta keskilinjaa ja vähän alle mentiin. Se on hyvä että touhuaa. Sain lukionkin päätökseen tuossa itsenäisyyspäivänä, niin ei tarvitse sillä päätä vaivata. Tämä poika keskittyy tyyliin ja pitää samalla pilkkeen silmäkulmassa ja hymyn naamalla, niin mäessä kuin sen ulkopuolellakin. Siellä on pirtti järven rannalla, ja kesät varsinkin oli tosi siistejä, kun pääsi uimaan milloin halusi. Sinne sitten mentiin veljen ja serkun kanssa, ja heti perus alkukankeuden jälkeen innostuin! Eka talvi meni vuokrakamoilla, jonka jälkeen sain Nitron laudan, joka oli 118 cm pitkä, jolla sitten mentiin. Tässä Rukajärvellä asun. Ja tyttöystäväkin löytyy. - Olen nyt Rukalla. Niinhän sen pitää mennäkin! Kundista varmasti kuullaan jatkossakin! Go for it Saku! - A R TO S ARAN I E M I Mistäs päin maailmaa vastailet. Mitenkäs kausi on tähän mennessä heilahtanut. On sitä jotain tullut tehtyä. Yksi hauska oli, kun olin joku viiden vanha, niin veljen kanssa laskettiin äidin kuplavolkkarin konepellillä persmäkeä ja se vähän hajosi, ja uskallettiin paljastaa tämä tapaus vasta pari vuotta sitten. Niin ja on kyllä kissakin. Checkoutin tarkoitushan on tuoda esille uusi laskija, joten pistetään heti alkuun faktat pöytään: nimi, ikä, pituus, paino, perhe, koti, lemmikit ja mitä niitä nyt vielä on. No tuliko älliä. - Ei saakeli älliä tullut tällä kierroksella. Perheeseen kuuluu äiti, isäpuoli, isoveli ja pikkuveli sekä pikkusisko. Mun muistaakseni äiti ehdotti, että otettaisiin lautatunti. Jaa, että legendaarisissa Suomen historian maisemissa Rukajärven tiellä pusket. - Saku Tiilikainen, 19-kesäinen sälli Mikkelistä. Mun kotipaikka on 25 kilometriä Mikkelin keskustasta, sellainen paikka kuin Vehmaskylä. Perhe asuu Mikkelissä ja itse siis tällä hetkellä täällä Rukalla. Saku totesi siihen, että mähän olen jo sen ysin tehnyt tälle kaudelle, eihän mun enää tarvitse pyöriä. Siellä oli varmasti hyvä remuta. Ja paikka oli Mikkelin Ski Tornimäki. Slammer 3/2010 Teksti Sivu Tuukka Tams 071. On se oma rauha siistiä, kun ei ole naapureita kyttäämässä jokaista liikettä. No ensi kerralla sitten. Joskus saattoi tukkapöllyä ehkä tulla, mutta varmasti syystä. - Ne tuli vuonna 1998, mutta aikaisemmin olin suksilla vähän laskenut. Millainen sä olit lapsena, että teitkö paljon pahojasi
Mä muistan omat alkuajat erittäin kultaisina, kun kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Millaisia olivat Sakun oppivuodet. Mutta siinä kodin lähellä oli sellainen suht iso mäki, missä tuli käytyä isäpuolen kanssa kruisimassa vähän puuteria aina välillä. Juu varmasti on. - Sitähän rupesi tuntumaan, että eihän tässä päässä muuta pyörikään kuin tämä lumilautailu, ja yläasteen jälkeen hainkin tuonne Vuokatin urheilulukioon, mitä en kyllä ole katunut hetkeäkään. - En mä sitä ole vielä päättänyt tähänkään päivään mennessä, että mitä siitä tulee. Meinaan, että tuolla lukiossa, kun pääsi laskemaan niin paljon ja hyvässä seurassa, niin se intohimo lautailua kohtaan vaan kasvoi. Muistan, kun ekan kerran sain jonkunlaisen lienin tai metukan, niin oli kyllä uskomaton tunne! Ja mallia katsottiin paikallisilta sankareilta, Olli Pereltä, Antti Ropposelta ja Karhusen Laurilta. - Keskiarvoraja taisi olla joku 7,5 ja itsellä oli silloin 7,8 eli heittämällä sen puolesta, heh. Sitten oikeastaan joskus heti milleniumin aikoihin rupesin useammin käymään Tornimäellä yhden kylän kaverin kanssa, joka veteli suksilla. Siellä opettelin gräbejä pikkuisista itsetehdyistä hyndistä. Olitko sä sitä ennen jo päättänyt, että laskemisesta tulee jotain enemmän vai tuliko kipinä vasta siellä. Pienenä se oli unelma kyllä, ettei tarvitsisi kuin vain laskea, mutta nyt sitä osaa olla vähän realistisempi. Näinhän se on tehtävä. Paljon on lautailu antanut ja opettanut. Että sinne vaan rohkeasti hakemaan jos kiinnostaa! Mulla on kieltämättä ajatuksia puolesta ja vastaan sitä toimintaa kohtaan, turha kai sitä on kieltää. Sivu Kuva Slammer 3/2010 072 Harri Tarvainen. Miten se touhu lähti siitä sitten kehittymään. Jotta pienet lumilautailijat voivat itsekseen miettiä, uskaltaako sinne lukioon lähteä vai ei, niin kuinka vaikea sinne oli päästä. Ja siitähän vaan innostu taas enemmän tästä touhusta. - Heh joo, mutta äitiä kyllä saa tosissaan kiittää. Siellä oli muutamia lautailusta innostuneita suht samanikäisiä poikia, joiden kanssa tuli opeteltua kaikkea: Lipsasen Jannen opin siellä muun muassa tuntemaan. - Täytyy ihan muistella. Peruslaskujutut pitää olla kunnossa, mutta ei tosiaan tarvitse tuplajiirit olla hallussa, vaikka muotia ovatkin nykyään. Janne ja Antti olivat menneet jo vuotta aikaisemmin sinne, ja ne suosit- teli mulle ja porukat myös kannusti lähtemään sinne. Aluksi ei tullut niin usein käytyä, kun mäkeen oli matkaa tosiaan se 30 kilometriä. Sen myötä pääsin aina noihin Suomen kisoihin ja pääsin laskemaan tosi paljon, kun rinteeseen oli kämpiltä se kilometri matkaa. "Muistan, kun ekan kerran sain jonkunlaisen lienin tai Metukan, niin oli kyllä uskoMaton tunne!" Harvalle mutsi lautailua suosittelee! Eipä ole tainnut silloin tietää, mille tielle lapsensa laittaa. Kai siellä pääsykokeissa katsotaan, että on kehityskelpoinen. Se kipinä tosiaan on iso, mutta antaa mennä omalla painollaan ja katsoo mitä tulee
- Joo sieltä niitä sikiää. Oliko lautailijat sitten Vuokatin sosiaalisessa verkostossa niitä hylkiöitä. Minkäs luokan hommia siellä paiskot. Ehkä toi high school -leffajuttu ei päde tähän hommaan. Siitä en tykkää, että varta vasten jotakin kisaa varten treenaa ja pitää hankkia kaiken maailman ilmapatjat ja sirkustarvikkeet. Mutta ei me mitenkään syrjäydytty, että loppujen lopuksi kuitenkin mun mielestä oltiin vähän kuin karavaanarit, eli kaikkien kavereita. Miten susta tuntuu, että muut vuokattilaiset asiaan suhtautuvat. - No kyllä sielläkin on kovia. Ja nyt kun tuolla tuli käytyä kisoissa jonkun verran, niin sen tajusin, että se ei ole se juttu mitä itse lautailulta haluan. - Olen ravintola-alalla, eli blokkarina tanssiravintola Pisteessä. - Heh, en mä noinkaan sanoisi. Ei kun onhan Masa Vuokatista, eli vähän molemmista niitä idoleita on tullut. - No joo, siis se on aivan verraton työsuhde-etu! Slammer 3/2010 Teksti Kuva Sivu Tuukka Tams Harri Tarvainen (Potretit Teemu Lahtinen) 073. Noi vapaaillat ei onneksi mene niin usein työpaikalla. Mitä sä luulet, haluaisiko Vuokatin väki, että sieltä tomaatteja tulisi. Se on ainakin, kun se on aika tiivis kommuuni, niin on tosi monta laskukaveria. Keväällä voisi noissa joissain tapahtumissa kierrellä, ja toivottavasti voisi ensi talvenkin olla täällä. Eli päivät mäessä, yöt töissä ja vapaapäivät mäessä ja vapaaillat työpaikalla, eikö vaan. Toki se kehittää lajia, mutta se ei ole se suunta minkä valitsisin. Onhan noita valmennusryhmiä sun muita kuitenkin muuallakin. Tuoppia tuopin päälle. Kaikilla lautailijoilla oli keskenään hyvä yhteishenki ja meitä oli niin monta, että siinä oli sosiaalista verkkoa kerrakseen. Miten se menee suomalaisessa urheilulukiossa. Nyt sä et kuitenkaan ole enää Vuokatin ympyröissä, joten miten kuviot ovat sen jälkeen jatkuneet ja miten tulevat jatkumaan. Mitä siellä on sellaista, mitä muualla ei ole. Nimiä ei tarvitse alkaa mainitsemaan, ettei sitten tule rinteessä pataan. Kovia laskijoita kyllä aina halutaan, eikä siinä tosiaan ole mitään pahaa, mutta ei siellä sitä ajatusmaailmaa ihannoida. Ja käy myös käsitreenistä: tulee nuo haukkarit hyvään kuntoon. No sekin on hyvä kuulla. - Mulla on aika monia kenen laskemista tykkään kattoa, mutta tosi paljon tykkään Fredun, Kosken Markun ja Kinnusen Masan meiningistä, ja se johtuu kyllä niiden hyvistä leffaparteista. Siellä ollessa kyllä välillä tuntui, että me lautailijat ollaan ne nörtit ja lätkänpelaajat ja hiihtäjät on niitä adoniksia, tuolla tavalla se ehkä pitää paikkaansa! Oltiin me kai vähän selkärangatonta porukkaa joidenkin mielestä. Joo ehdottomasti. No mutta onhan siellä muitakin urheilijoita. Jos Enni on maisemissa, niin sen kanssa tulee aikaa vietettyä. - Joo se jakaa monien mielipiteitä ja myönnän, että siinä on molemmat puolensa. Että ei sieltä noita idoleita niin ole tullut sieltä Vuokatista. En kyllä tykkää käyttää lumilautailua ja valmentajaa samassa lauseessa, mutta kuitenkin sieltä saa hyviä neuvoja Antilta (Koskinen) ja Simolta (Suopanki), jos ei oikein meinaa lähteä. No on JP Walker kyllä aika kova. Myös Kuusamon poika Paumolan Ville on kyllä yks lemppareista. - Hehheh, no siinä se oli aika lailla pähkinänkuoressa. - Ei ne kyllä hakemalla sellaista sieltä hae eikä tee. Eikö niille saada yhtään sellaista jockey-statusta rakennettua. Mutta ei saakeli tule nyt mieleen sellaista, kuka olisi ylitse muiden. Mä en oikein osaa sanoa, on ehkä vähän kyllä muuttunut. - Hehheh, en mä kyllä itseäni sanoisi pahikseksi, kun olen sen urheilulukion käynyt. Ja tosiaan se on fakta, että sieltä tulee kovia laskijoita. Itse asiassa tuntuu, että tällä hetkellä jokainen kuuman ryhmän nuorukainen on ansainnut siellä kannuksensa. Mutta se on aika hyvä tässä työssä, että ei paljon aivokapasiteettiä vaadi tämä homma, eikö. Ennen en oikein tiennyt, että mitähän mieltä olen vaikka tuosta kisaamisesta ja sellaisesta. Huh, se on hyvä kuulla. Kovia laskijoita siellä on niin pirun monta, mutta ajatusmaailmaltaan ei ole tulossa ketään Suomen lentävää tomaattia. Ameriikan pätkistä puheen ollen, uuden mantereen high school -leffoissa urheilijat on aina pahiksia ja nörtit hyviksiä. Vanha väkäleuka, onhan se. Oli hullun siistiä vaihtaa vähän maisemaa, olen tykännyt tosi paljon olla täällä. Mutta ei Ameriikan ihmeet nappaa. Onko sulla ajatusmaailma lukiossa muuttunut lautailun suhteen ja jos on niin miten. Ei se Ameriikka vain kaikkialle uppoa. Tuleeko nekin Vuokatista, vai onko ne haettu Ameriikan pätkistä. - Joo nyt muutin tosiaan Ennin (Rukajärvi) perässä tänne Rukalle ja täällä asustelen ainakin tämän talven: teen töitä ja lasken niin paljon kuin vaan mahdollista. - Niin tosiaan. Ja se auttaa, että rinteeseen pääsee yhdessä hujauksessa kävelemällä. Saman tien käyneenä voin pienet taputukset olkapäälle laittaa. Entä idolit lumilautailussa. - Musta kyllä tuntuu, että aika moni on samoilla linjoilla. Mun mielestä kun kaveriporukalla yhdessä painaa menemään, niin temputkin siinä samalla kehittyy ihan huomaamatta
Sivu Slammer 3/2010 074
- Kiitos kuuluu tietenkin koko perheelle kaikesta tuesta rahallisesti ja henkisesti. - No riippuu ketä luet siihen kaartiin, mutta mulle isompia poikia ja tyttöjä on ainakin Poikajärven Tero ja Saraniemen Arto, jotka käy täällä aika paljon, ja Vihervaaran Noorahan se täällä pyörii. Miten sulla muuten sponssikuviot tuli hommaan mukaan. toki Se kehittää lajia, mutta Se ei ole Se Suunta minkä valitSiSin." Voi sitten kesät mennä hihat ylhäällä. Mitä sä siitä voisit kertoa. "Siitä en tykkää, että varta vaSten jotakin kiSaa varten treenaa ja pitää hankkia kaiken maailman ilmapatjat ja SirkuStarvikkeet. Saatiin samalla villit kortit Crepelin Invitational-paippikisaan. Entä miten kisat sulle toimii. Olen kyllä fiiliksissä sen puolesta. Se on kyllä ollut melko vauhdissa tämän talven. - Lukion ekalla kysäisin tuolta Union Fivestä, että saisiko ostettua lautaa alennuksella. Enkä ilman lumilautailua varmaan olisi Enniä tavannut, ja siitä olen tosi kiitollinen. Ja siellä se leimahti, aikalailla heti taisi synkata. Mistähän sitä aloittaisi... Sen talven sain sieltä hyvään hintaan roippeita, ja pari vuotta sitten Kestilän Hans auttoi mua Suomen Rossignolin suunnalle, ja sieltä olen nyt saanut vähän tukiaisia noihin lautoihin. Että kyllä mä voin osallistua, jos on hyvä fiilis jonkun kisan suhteen, mutta ei se ihan mun juttu ehkä ole. Että siinä mun huippuhetket kisarintamalla oikeastaan on. Kiitti siitä Hansille! Mennäänpä loppuun vähän diipimmälle sektorille. Ennille iso kiitos ja pusu, ja Ennin vanhemmille Simolle ja Marjaleenalle iso kiitos siitä, että täällä nurkissa saan pyöriä. - Ennikin päätti vaihtaa tuonne Vuokattiin lukion toiselle. - Joo kerron sitten! No mitään sen tunnetumpaa jengiä ei kyllä ole, mutta on meillä täällä Rukalla aina sama porukka oikeastaan kenen kanssa on tullut tämä talvi laskettua. Ajattelin vaan, että voisin kyllä ehkä huumorilla osallistua, kun näin sen ilmoituksen siitä. Se oli sellainen vähän niin kuin maailmanlaajuinen Aasi-peli, että tuli kahden viikon välein temppu, joka piti tehdä, kuvata ja laittaa nettiin. Enää en ihan niin paljon tykkää kisoista kuin ennen, mutta kyllä mä ajattelin SM-kisoihin osallistua, kun ne tässä Rukalla on. - Hehheh. Sitten kavereiden kanssa kuvailtiin niitä temppuja, ja sitten oltiinkin Maran (Martin Kalliola) ja Nikon (Länsiö) kanssa siellä Ranskan finaaleissa. Sitten noilla lumilautailuun liittyvillä reissuilla on nähnyt maailmaa jonkun verran, ja se tietysti aina avartaa sitä miten tätä maailmaa oikein katselee. - Joo no se oli tosiaan viime vuonna. Vieläkö siellä vanhemman kaartin ukkoja ja akkoja pyörii. Ja jos en ole ensi vuonna mihinkään kouluun vielä päätynyt, niin jos saisi vielä yhden talven täällä Rukalla olla töissä ja laskea. Jos en sinne vielä mene, niin kesän olen Mikkelissä töissä. Ei saakeli, tiukkaa tulisi. Kun kaikilla muuten on kaiken maailman laskujengejä, niin mikä on sun jengi. Myönnän, että on liikkeitä, jotka Enni tekee mua paremmin. Silti jostain syystä se voitto meni sinne Itävaltaan, ja se on vieläkin vähän pimennossa että miksi. No se on haasteen paikka! Kerrot sitten kumpi vei. Mitenkäs teillä lempi pääsi leiskahtamaan. - Sama tyttönen on kyseessä. Siellä oli poikien kanssa sellainen olo, että ollaankohan nyt ihan oikeassa paikassa. Eli Enni aina kun se on Suomessa, mun hyvä kaveri Vuokatin ajoilta Valtteri Paunonen, Paumolan Ville, Rokolammen Tommi ja Muhosen Teemu ja Sampo Virmasalo. - Joo näin on käynyt, että jostain syystä se on meikäläistä jaksanut jo tovin katella, heh. - Mun huippuhetkiä kisoista ei ole paljoa, mutta viime vuonna olin Talman Youngstereissa toka, ja kun olin lukion ykkösellä niin taisin voittaa samat kisat. Olet varmaan niitäkin käynyt, niin millaista on menestys ollut. Kauden kuulumiset jo kerroitkin, mutta mitä tapahtuu sen jälkeen. Tai vaikka talvetkin. Mulla oli taas silloin toi selkä vähän rikki, enkä voinut osallistua siellä siihen vikaan kierrokseen, mutta Niko ja Mara hoiti homman aika kunnialla loppuun. Aletaan pistää hommaa purkkiin, eli olisiko se legendaaristen kiitosten paikka. Kai Artoa ja Teroa voidaan jo vanhan kaartin rukalaisiksi kutsua, onhan ne siellä yhden ihmiselämän verran varmaan yhteensä olleet. Ja tietenkin sulle tästä haastattelusta ja Harrille kuvista! Slammer 3/2010 Teksti Kuva Sivu Tuukka Tams Harri Tarvainen (Potretti Teemu Lahtinen) 075. - No saakeli valtio on kutsunut palvelemaan ensi kesäksi, mutta ehkä joutuu lykkäämään tai jotain. Ja kaikille laskukavereille tietenkin! Ja Simolle, Antille ja Pekalle kiitos Vuokatin ajoista. Otetaan nyt kissa pöydälle, kun kerran tuli puheeksi. Mitä mä nyt olen oikein ymmärtänyt, niin sä olit silti ahkerasti mukana Quikin King of S.N.O.W.:ssa. - No nyt on kyllä diippiä. Mutta en ole ihan varma vielä mikä musta tulee isona. En tiedä. No ettei tämä ihan bees & honey -osastolle menisi, niin kumpi vie Aasissa. Siis ihan lukijoillekin tässä kerron, että kyseessähän on Enni Rukajärvi, joka on viime aikoina voittanut suurin piirtein kaiken mihin on kätensä laittanut. Mitä oot saanut lumilautailulta, jotain mitä ilman sitä ei välttämättä olisi elämääsi tullut. No tosi monta uutta ystävää on tullut ja joitain fyysisiä vammoja, jotka vaivaa vieläkin. No epäilemättä. Eli sähän olet saanut kainaloosi tämän hetken kovimman mimmilumilautailijan, eikö totta. Pitääkö tämäkin paikkaansa. Kesällä olin tosin jo puhelimessa puhunut sen kanssa, joten silloin jo kiinnostuin. Vähän kiinnostaisi tuo luokanopettajan virka, että täytyy tässä katsoa, jos sellaiseen kouluun hakisi ja joskus pääsisi, niin se voisi olla se tuleva ammatti
tn Spukääink omeetta" k "Hyvin Juuso Aranko TUNTEMATON JUNNU Lumilautaseura Sputnik osoittaa, että Hyvinkäältä voi tulla muutakin kuin keskinkertaista suomiräppiä. Valmennusta seuran kautta saa jo hyvin nuorena, sillä heidän kauttaan toimii Intersportin tukema lumilautakoulu, jonka nuorimmat ovat 8-vuotiaita. "Jokainen tietää parhaiten omat tavoitteensa", tähdentää Mikko Lahdensalo. Koettiin, että epämiellyttävätkin asiat pystyttiin hoitamaan itse. Siinä on kaksi sanaa, jotka ovat tällä hetkellä kaikkien suomalaisten huulilla. "Ollaan kyselty usein, että miten voitaisiin niitä jeesata, ja kun on järkätty tapahtumia, ollaan aina kelattu niitä myös keskuksen näkökulmasta yhdessä Hyttisen Maken (Sveitsin toimitusjohtaja) kanssa." Valmennus on Sputnikissa ollut aina laadukasta. "Jos joku haluaa voittaa maailmancupin niin toki halutaan siinä laskijaa tukea, mutta jos joku haluaa vain laskea fiilisten takia ja kuvailla kavereiden kanssa laskemistaan, niin siinäkin tuetaan porukkaa." Sivu Teksti Slammer 3/2010 076 Tuukka Tams. Seuran ansioksi hän ei silti Peetun menestystä lue. "Sputnikissa seuralaisten ja hallituksen ajatukset ovat yhteneväiset, jolloin myös kumppaneiden hankkiminen ja tapahtumien järkkääminen on helpompaa ja selkeämpää." Treenit Sveitsissä Sputnikin vahvin valtti on sen ahkera valmennus- toiminta. Lahdensalo kehuu myös yhteistyötä Sveitsin Hiihtokeskuksen kanssa, mikä on molemminpuolista. "Kai sitä ajateltiin, että seurana voitaisiin saada jotain tukeakin vaikka kaupungilta, mutta ei ole tainnut kukaan muistaa yhtään anomusta koskaan lähettää", naureskelee Lahdensalo. Alussa Sputnik oli osa Hyvinkään Slalomseura Sukkulaa. "Oli tarve saada oma ja selkeä identiteetti. "Oli helppoa kuulua isompaan ja olla vain alajaosto", kertoo Lahdensalo. Kymmenessä vuodessa seura on kasvanut yhdeksi Suomen kuuluisimmista. Peetu Piiroinen. Heidän kuuluisin valmentajansa on nykyinen maajoukkueen päävalmentaja Pekka Koskela, joka on työskennellyt lajivalmentajana myös Vuokatin urheilulukiossa. Toki siinä oli ollut hiukan ristiriitoja toimintatapojen ja asioihin panostamisen kanssa, kun slalom- ja lautaseurojen intressit ovat hiukan erilaiset." Sputnik irtaantui Sukkulasta 2008 omaksi itsenäiseksi seurakseen. Intoa seuralla ainakin riittää. Omat kannukset Noin kymmenen vuotta sitten Koskelan Pekan isä Timo, joka työskenteli liikunnan opettajana sekä hiihtokoulussa lumilautailun opettajana, alkoi potkia paikallisia laskijoita kasaamaan lumilautaseuraa. "Kun meistä puhutaan tai me puhumme itsestämme, puhumme silloin vain lautailusta", kertoo Lahdensalo ja vertaa aikaan, jolloin he Sukkulan rinnalla olivat velvollisia ottamaan myös suksijat huomioon. Seura kasvoi huomaamatta, kun seuralaiset laskivat yhdessä, kisasivat ja järjestivät kisoja. Lisäksi seura kuljettaa laskijoitaan kimppakyydeillä kisoihin ja pistää pystyyn itse muutaman tapahtuman kaudessa. Itse se kuitenkin on aina laskenut laudallaan, joten eiköhän se ole pitkälti kuitenkin Peetu itse, joka on tuon jutun hoitanut kotiin." Silti on vaikea uskoa, että pienestä kaupungista tulisi näin paljon kovia laskijoita, ellei aktiivisella seuralla jotenkin olisi näppinsä pelissä. Myös Mikko Lahdensalo, yksi Sputnikin perustajajäsenistä ja entinen puheenjohtaja, kiittää Peetua seuransa Sputnikin ja kotikeskuksensa Sveitsin Hiihtokeskuksen muistamisesta. "Koskelan Pekan rooli meidän valmentajana oli varmaan Peetulle tärkeä, ja niiden välille kasvoi aika tiivis suhde. Vaikka Sputnikille on tullut kisoista paljon menestystä, kannustetaan laskijoita siihen mitä kukin itse haluaa. Heillä on viikoittain treenejä pari kertaa kolmessa ryhmässä: harrastajissa, kisaajissa ja tytöissä. Silti myös vanhemmalle, kisoissa käyvälle porukalle järjestetään valmennusta. Seuralaiset saavat myös välineitä alennushintaan, ja jokaisella valmennusryhmällä on oma trampoliinivuoronsa. Nykyään Sputnikissa valmentajia on toistakymmentä, joista myös rinteestä ovat tunnettuja muun muassa Markku Kuusiniemi ja Jani Lammia. "Ei tarvinnut olla omia rahastonhoitojuttuja tai muita virallisia ja epämiellyttäviä vaatimuksia, mitä laki määrää yhdistyksen riesaksi." Lopulta kuitenkin huomattiin, että Sputnik oli kasvanut isoksi ja myös vanhempia oli saatu mukaan, jolloin muutoksiin oltiin valmiita. Nykyään Sputnik on arvatenkin puhtaasti lumilautaseura
Lahdensalo toivoo, että Sputnik voisi tarjota mahdollisimman monelle lapselle ja nuorelle mahdollisuuden treenata laskemista viikkotreeneissä ja löytää sitä kautta samanhenkisiä laskukavereita, minkä kautta porukka innostuisi lähtemään kisoihin ja kuvailemaan ensin ympäri Suomea ja sitten maailmalle. Samuli Hintikka Uusia nousukkaita Sputnikin palkintokaapista löytyy SM-mitaleja vaikka muille jakaa, ja nousevia laskijoita tulee jatkuvasti uusia. "Johonkin se porukka vaan monesti katoaa junnuvuosien jälkeen meilläkin", harmittelee Lahdensalo. Mikko Lahdensalo on itse jäänyt puheenjohtajan penkiltä taustalle hallitukseen pitämään ideologiaa yllä, mutta silti hän valmentaa edelleen minoreita iltatreeneissä, minkä hän kokee olevan parasta koko seuratoiminnassa: ajan viettäminen innokkaiden lasten kanssa. Heistä osa on jo saavuttanut mainetta muuallakin kuin Hyvinkään ostarilla, mutta osalla natsat on vielä ansaitsemista vailla. Ruohonjuuritason työ tuottaa hedelmää. "Kun ei ole kristallipalloa, on vaikea sanoa mitä tulevaisuuteen kuuluu. Pienen albiinon ja ahkerien valmentajien lisäksi Sputnik on tuonut tähän maailmaan muun muassa sellaisia nuorukaisia kuin Petja Piiroinen, Niko ja Riku Länsiö, Joni Uusitalo, Niko Savolainen ja Teemu Matikainen. Vaikka yhden seuralaisen todellinen tuhkimotarina voisi heittää ajatukset pilviin, on Lahdensalolla tulevaisuuden suhteen jalat tukevasti maassa. Sputnikin valmennus keskittyykin enemmän nimenomaan minoreihin ja nuorempiin junioreihin. Silti paljon on Sputnikinkin riveistä hävinnyt väkeä. Päivä kerrallaan mennään ja katsotaan, mitä tuleman pitää." LISÄTIETOJA Samuli Hintikka Juuso Aranko TEPPO KUITTINEN www.sputniksnowboarding.com Samuli Hintikka Slammer 3/2010 Sivu 077. Tuli heistä sitten maailman menestyneimpiä kisaajia, kuten kanssaseuralaisestaan, tai pelkästään aktiivisia lumilautaharrastajia, on seura heistä varmasti tyytyväinen. Kuuluisinta Sputnikin kasvattia ei tarvitse erikseen edes mainita: hän on voittanut ties mitä ja ties missä
Yhtään ratalaskijaa ei kuitenkaan kekkereihin päässyt, mikä varmasti olisi lisännyt laskijoiden uskoa tekemisiinsä ja antanut lisäkipinää ratapuolelle Suomessa. Ei ne olympialaiset musta yhtään parempaa laskijaa tai ihmistä tee. Sami sanoi, että nämä testit on tässä, mä lähden skeittaamaan, ja niin se otti dekkinsä ja lähti ulos. Useilla huippu-urheilijoilla tulee uran loppuessa vastaan vaikea kausi, kun pitää keksiä uutta tekemistä asian tilalle, joka on vienyt leijonanosan kaikesta ajasta. Sen verran on tapahtunut, ettei Slammerissa taida sivut riittää sellaisen teoksen julkaisuun. Ei mulla ole mitään kompleksia kuluttaa media-aikaa turhaan itseni vuoksi. Joni Vastamäki Nobrainer Films Suomen menestyneimmästä ratalaskijasta kehkeytyi moniosaaja, jonka toimialaan kuuluvat muun muassa laskijoiden managerointi, valmennus sekä liikkuvan kuvan tuottaminen. Susta ei ole ihan hetkeen medioissa kuulunut. Seuraavana aamuna pakkasin kamat, menin kesken Niemi-Nikkolan aamuluennon palauttamaan yhteisen kämpän avaimet curling-joukkueen kapulle Uusipaavalniemelle ja lähdin Lohjalle. 20 kilon tanko niskaan ja minuutin aikana ylösalas niin monta kertaa kuin ehdit ja jaksat. Sä olit pesunkestävä huippu-urheilija: treenasit paljon ja kiersit kisoja ympäri maailman vuodesta toiseen. Kaupallisuus on aina yksi syy lajin seurattavuuteen. Sitä en ota heiltä pois, ja nykypäivän jampat pipessä on vielä kovempia kunnoltaan. Kovakuntoisia ne pipelaskijat olivat silloinkin. Naganon olympialaisissa 1998 ratalasku oli ensi kertaa olympialajina ja kutsua odotettiin. Ensimmäisissä tutustutaan ilmapiiriin, toisissa yritetään parantaa aikaisempaa tulosta ja kolmansissa sitten otetaan kultamitali kotiin. Muistan yhdet maajoukkueen kuntotestit, missä testattiin maitohapon sietokykyä. Turusen Toni-Markus kyseli, jos alkaisin hänen managerikseen, ja siitä on nyt tarkalleen 4 vuotta aikaa. Ei yksikään kaveri voi tulla 45 metriä flätille ja jatkaa matkaa, jollei jaloista löydy jerkkua, keskivartalosta puhumattakaan. Minun tulkintani oli, että kysymys ei ollut siitä, etteikö Sami olisi testiä jaksanut tehdä, vaan siitä, että Samin mielestä kyseinen testi ei tehnyt hänestä yhtään parempaa pipelaskijaa. Jannelle varsinkin iso kiitos, että luotti muhun alkuaikoina. Tämän jälkeen hän kertoi, kuinka muistaa aikaisemmat vuodet suunnitellessaan kyseisten urheilijoiden kanssa, että huippu-urheilijan uraan kuuluu kolmet olympialaiset. Siinä rupesin sitten miettimään, että mitä tässä alkaisi tehdä. No käytetään silti pari. - Suomesta sain sponsoreita yllättävänkin hyvin, isälle iso kiitos siitä. Pitää Samilta ottaa sen verran pois, että mun titteli varmistui jo siinä vaiheessa, kun se joutui vielä lähteä laskemaan finaalia. Salt Lake Cityyn olin ylittänyt tarvittavat kriteerit kisoihin pääsyyn, ja vuotta aikaisemmin olleissa esiolympialaisissa Park Cityssä olin ollut finaalissa parisuurpujottelussa. Hyvä motivointipointti oli myös Kari Niemi-Nikkolan puhe Torinon 2006 olympialaisten valmennusleirillä Vierumäellä. Torinon kisoihin FIS-pisteet oli kasassa, mutta kutsua ei jostain syystä tullut. Tietty se ketutti, että olisi ollut kiva edes kerran Sivu Teksti Slammer 3/2010 078 Tuukka Tams. Kaveri aloitti puheensa, että on kiva nähdä tuttuja kasvoja täällä näin paljon, viitaten ilmeisesti murtsikkapuolen porukkaan. Ei mulle laskemisen lopettaminen ollut kova pala. Sen muistan, että niistä kultaisia on 18. Pipelaskijat ovat lökäpöksyjä, ei urheilijoita. Sami tietää mun kilpailuvietin ja varmasti antaa anteeksi sen, että mun pitää olla tässäkin taas ekana. Loukkaantumiset olivat myös sitä luokkaa, että edellinen kausi oli menty teipatuilla olkapäillä. Entä oliko sponssien haaliminen tuulimyllyjä vastaan taistelemista. Kilpailemisen lopettaminen oli kovempi. Oletko sittemmin käynyt kouluja, vai onko lumilautailijan elämänkoulu se millä edelleen menet. Kyllä se ratatreenaaminen oli ihan eri tasolla silloin kuin freestylehommat. Joutuiko homman eteen tekemään paljon duunia. - Jaa-ah. Sitten alkoi näyttää siltä, että 23 vuoden päästä tulee omat kännykkä-platformit WWW-selailuun. Täytyy poikia kiittää kunniasta, minkä ovat antaneet: älyttömän antoisaa ja haastellista on heidän kanssa työskennellä. Medioissa oli useimmiten maininta, jos menestystä oli tullut, mikä riitti mulle hyvin. Silti valintaa karkeloihin ei tullut. - Suurin syy miksi lopetin oli ehdottomasti tyttäreni syntymä. Kuolematon muisto urallani. Samalla kun olen laskijoiden asioita hoitanut, olen alkanut myös valmentamaan heitä laskuteknisissä asioissa. Mitä sinä aikana on tapahtunut. Vuoden päästä tuli mukaan Uotilan Ville ja Ruhan Jaakko, edellisvuonna aloitin yhteistyön Markus Malinin ja sitten viime vuonna Ilkka-Eemeli Laarin kanssa. Spartalaiselle harjoittelijalle oli tullut Hyry-efekti. Sä olet kai edelleenkin kaikkien aikojen menestynein suomalainen ratalaskija. - Kun lopetin lautailun, siirryin yhteen yritykseen suunnittelemaan mobiiliplatform-sivuja. Tiivistettynä, kaikki muut tittelimitalit löytyy, mutta ei olympiamitalia. Eikö sulla ainakin SMmitaleja ole suurin piirtein eniten. Varmasti hänen ansiostaan tämä loppuporukka myös tuli mukaan. Jo siihen aikaan ratalaskijat olivat selkeästi pienemmässä huomiossa kuin freestylerit. Kuinka kova paikka sulle oli pistää pillit pussiin. Ainoat asiat, missä kaupallisuus on parempi rata vastaan freestyle -saralla, on autourheilu, moottoripyöräurheilu sekä skimbaus, mutta jälkimmäinen saattaa muuttua lähitulevaisuudessa. Kohon Janne taisi olla ekana, veti hienosti koko minuutin ja ryömi vielä puolitajuissaan oksentamaan roskikseen. - Jo silloin freestylelautoja myytiin paljon enemmän kuin ratalautoja. Sitten olen yhdistetyssä junioreiden maailmanmestari, EM 2., MM 3., MC-ranking 3. Muun muassa Ridelle tein WAP-sivut silloin. Se taas tarkoitti kylmästi WAP- ja muiden sen aikaisten mobiiliplatformien kuolemaa. Seuraavana Hyryn Sami laittoi tangon niskaan. Koutsi rupesi antamaan lähtölaskentaa niin Hyry totesi, että tanko sattuu niskaan, ei pysty. ja PM-mestaruuksia taitaa olla 2. Hyryn kanssa voitettiin junnu MM-kisat Sloveniassa 1994. Koutsit tajusivat ottaa sitten sen roskiksen lähemmäksi, että jos joltain lentää aikaisemmin laatta kuin minuutissa. Vaihtoehdot oli joko koulun penkille tai sitten itsenäisesti aloittaa jotain. Siinä vaiheessa on parempi alkaa miettiä työtä, missä on eläke ja säännölliset tulot. Johtui varmasti siitä konservatiivisuudesta, mikä vieläkin velloo. Pian Korven Janne kuuli siitä, ja juteltuamme aloitin saman tien hoitaa myös hänen asioitaan. - Pitäisi varmaan palkintokaapilla käydä laskemassa, kuinka monta niitä SMmitaleita on
Treenien jälkeen hän vielä pyysi järjestäjiltä, että saisiko treenata pipen loppupäässä switch tupla backflippiä. Laskijamanageri -suhde on mun kohdalla niin, että mä olen laskijoille töissä: ei päinvastoin. Mitään ei uskalla kirkossa kuuluttaa, kun katsoo, mitkä pisteet Korpi sieltä Vancouverin rännistä keräsi. Perus ratalauta, mikä kaupasta jäisi käteen, ei olisi kilpailukykyinen nykypäivän maailmancupissa. Nyt kun tuo kevät tosiaan on parhaimmillaan, niin miten aiot aurinkoisia hankia palvoa. - Tarkoitus olisi vielä lähteä Luostolle ja Tahkolle kuvaamaan Kissmarkin tiimivideota. Olen kuitenkin tietyllä tavalla vastuussa laskijoiden urasta. Ratalaskussa kuoli Dani Loetcher laskettuaan maalitolppaa päin. - No Suomesta ei ainakaan montaa ratalaskijaa tällä hetkellä löydy. Se koko pätkähän on kuvattu luonnonvalossa ja samassa huoneessa ja leikattu hyvin. Oltiin Calgaryssä ja pipetreenit ohi. Sitten ruvettiin siihen harjoittelemaan samaan temppuun 180 asteen kierrettä, eli pientä rodeon tynkää. Sä olet myös tuottajana Nobrainertuotantoyhtiössä. Ainoa asia, mikä oli onni, niin kaveri tuli sen jaloilleen. Mulla on nauhalla kahdeksan yritystä, joista kaveri ländää kolme. Mun taktiikka oli, että mä olen ekana ykkösmutkassa, ihan sama kuinka paljon kolisee. Zengerin pätkä oli ylivoimainen ykkönen, hittejä taisi olla silloin 15 miljoonaa. Vaikea lähteä sanomaan, miten siellä olisi käynyt. Otatko samalla vakavuudella työt, ja uskaltavatko työkumppanisi sanoa sulle vastaan. Laarin kohdalla kuitenkin epäonnistuin järkyttävästi tällä kaudella tässä asiassa. Crossissa varsinkin piti ottaa mentaliteetti, että jos siinä haluaa pärjätä, pitää yksinkertaisesti laskea kovempaa kuin muut. Sen promoprojektin jälkeen istuttiin alas ja ehdotin pojille, että pistetään firma pystyyn. Ländätty temppu, mutta ei siitä ilman maksuja selvitä. Lauri ja Jere olivat silloin saaneet Felix Zengerin beatboxvideon valmiiksi ja näyttivät sitä minulle. Jos ratalaskusta puhutaan, niin sillä ei nykyään taida hirveän hyvin mennä. Kilpaillessa on tietty eri meininki. Eli työnteolla aion palvoa. Slammer 3/2010 Sivu 079. Fakta on se, että alkuaikoina oli mahdotonta sen aikaisilla kumisaappailla ja vaahtomuovilaudoilla laskea kovaa tai hypätä korkealle piipussa. Vancouverissa selvisi, että polvesta on eturistiside poikki. Crossissa kuoli yhtenä kautena nais- ja mieslaskija. Ratalaudat ovat menneet paljon eteenpäin ja kaikki tehdään omien mittojen ja halujen mukaan. Eli pienemmät merkit niitä rakentelee. Sveitsi, Italia, Ranska ja Itävalta ovat maat, missä on paljon ratalaskijoita. - Kaupallisesta näkökulmasta tarkasteltuna en usko valoisaan tulevaisuuteen. Nyt niitä on 18 miljoonaa. Hyppy lähti periaatteessa hyvin, mutta ponnistus oli liikaa molemmilla jaloilla. Eli kun olet kärjessä pystyt kontrolloimaan paremmin tilannetta. Sillä tiellä ollaan edelleenkin. Sulla oli laskijana aika jämpti maine ja monet ovat kertoneet pelänneensä sun vierellä lähdössä. Tahto meni läpi. Nyt kun katsoo esimerkiksi pipelautoja, kenkiä ja siteitä, niin on alettu keskittyä olennaiseen. Kyllähän sellaiseen haasteeseen oli tartuttava. - Ollaanhan jokaisessa lajissa menty valovuosi eteenpäin. Mikä on Nobrainer ja millainen sen historia on. Kun crossissa menee kummatkin olkapäät, katkeaa okahaarakkeita selkärangasta, muljahtaa polvet, lonkkanivel ja nilkat, vaikka on kovat kengät alla, niin ei siinä Nasan tutkintoa tarvitse, että ymmärtää millaisten voimamomenttien kanssa on tekemisissä. Taitoa ei meikäläisellä ollut niin paljon, että olisi voinut takki auki laskeskella voitosta voittoon crossissa. - Enpä usko, että siellä kukaan mua pelkäsi, ja jos pelkäsi niin täysin syyttä. päästä taistelemaan olympiamitalista. Mutta kyllä sitä sitten kolisikin. Kaupallisesti suurien merkkien ei kannata ratalaskuun sijoittaa, koska siinä ei mitään massaryntäystä kauppoihin tapahdu. Huonommalla tuurilla voi lentää lusikka nurkkaan. Työelämässä otan toki asiat vakavasti. Alkavat pari sivua olla täynnä, joten loppuun kerro vielä, miltä lumilautailu yleisesti näyttää sun silmissä verrattuna sun aktiivivuosiin. Ratalautoja saa tilattuja pienemmiltä yrityksiltä mittatilauksena. Pätkästä pitää sen verran sanoa, että viime vuonna joku suurempi suomalaislehti teki tutkimusta siitä, kuka on katsotuin suomalaisartisti YouTubessa. Sellaiset asiat pistää väkisinkin ajattelemaan, kuinka tärkeää on tehdä sitä mitä tekee. Ilkalla oli periaatteessa kolme tuplaa valmiina olympialaisiin ja fs 1260. Niillä on huomattavasti helpompi laskea kovempaa ja niitä on paljon helpompi kontrolloida. Tiettyihin asioihin joutuu kuitenkin ottamaan vahvasti kantaa, ja ne ovat asioita, jotka liittyvät turvallisuuteen. Ei kellään ole kropassa niin paljon voimaa, että saisi sellaista tärinää valjastettua. Kaksi ja puoli vuotta sitten Kissmark kysyi, että riittäisikö pelitaitoni tuottamaan heille 10 minuutin mittaisen promovideon. Se taas tarkoitti, että riskejä pitää ottaa enemmän kuin muut. Ilkka tuli kahdesta ja puolesta metristä viiden metrin pipen pohjalle. Välineet ovat kehittyneet hirveästi ja sitä kautta on tullut nopeutta ja ilmaa lajiin lisää, puhumattakaan tempuista. Varovainen veikkaus on, että finaalissa olisi oltu. - Nobrainer Films on minun, Jere Vainikan ja Lauri Hakalan perustama pääasiallisesti mainoselokuvia tuottava firma. Onko ratalaskulla sitten tulevaisuutta. SM-, PM-, EM-, MM- ja maailmancupin mitalit oli kaapissa ja jos paremmaksi olisi tahtonut, olisi se vaatinut enemmän töitä ja vielä enemmän rahaa, jos olympialätkää sinne havitteli. Mutta harrastajia ja kilpailijoita varmasti tulee aina olemaan, joten en usko, että se mihinkään kuolee. Bändeistä ohi meni vain Nightwish 21 miljoonalla hitillä ja muut suomalaisbändit jäivät taakse. Kartoitan eri vaihtoehtoja pojille ja käydään eri mahdollisuuksia läpi. TMT kertoi minulle Jerestä, jonka kautta sitten tutustuin Lauriin. Ei siinä hirveästi tarvinnut miettiä, mitä nämä kundit saisivat aikaan lumilautailun puolella, vaikka asiaan eivät olleet silloin hirveästi perehtyneetkään. Takkiin tulisi varmasti 45 sekuntia, vaikka laskutekniikka olisikin kohdillaan. Kysäisin siinä pipella, että jaksatko vielä, eikä kundi tietenkään lopeta ennen kuin saa valium-piikin konttiin. Näin se menee. Kun paikkoja rupesi hajoamaan, niin alkoi jarrua tulla väistämättä päähänkin. Mikä on sun kanta ratalaskun nykytilanteeseen. Enhän mä mitään beatboksausesta tajua, mutta se mikä jäi mieleen, niin pojat olivat käyttäneet järkyttävän määrän mielikuvitusta kuvakulmiin ja kamera-ajoihin. Ohittaminen on crossissa vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Laskijoilla on aina viimeinen sana ja heidän tahdollaan mennään
"Public Service", romuraudasta valettu pisuaari
Brytskaan ja sleppaan kaukaloo aamust iltaan. Mikä on Skatemaniacsin historia ja älkää ymmärtäkö väärin, mutta miten tämä intro liittyy skedeykseen. Idea räppivideosta leffan introon oli elänyt jo muutaman vuoden. SMC Hoodrats Sen piti olla pelkkä läppä. Entä onko levylafkoilta otettu yhteyttä. Jugin mä sain peipattua tiimiin mukaan, kun tajusin, että mun omat iMozie-pätkät ei ole kauhean siistejä. Kauppa-auto Manabi ja Pairo Foster ansaitsevat jeesistä isoa kiitosta! Voisin kuvitella, että teitä olisi jo kysytty sinne sun tänne esiintymään. Luulisi tuollaisen remmin aiheuttavan ihmetystä kujilla. Legendaarisen Kulli-Jeren pikkubroidi Mikko "Pyöveli" Paavilainen bongasi jostain nimen Skatemaniacs. Ensi-illat on se juttu. Propsit kaikille, jotka ovat olleet mestoilla! Joka tapauksessa biisi on itsessään tiukkaa kamaa, oli täysi läppä tai ei. Prinssi: Tarjouksia on sadellut, mutta ei ole ollut aikaa. Prinssi: Eli ei mitään... Prinssi: Viime kesänä bamlasin biisin ideasta Junolle ja Thonolle. Ei kuitenkaan kelattu alunperin mitään tällaista hypetystä. Jokaisella on omat proggikset. Kummatkin ovat entuudestaan tuttuja. Hyvä jos jengi diggaa. Mutta onneksi massii tippuu tasaista tahtii Prinssin tilille ja leffamoguli Jugi nuolee näppejään. Jugi: Pari faktaa. Kyllä niiltä luulisi tällaisen suosion kerännyt juttu kiinnostavan. Kun kerran tämä tehtiin skedeleffan introksi, niin eikö harmita, että itse leffa on vaarassa jäädä intron varjoon. Mistä ne siihen saatiin haalittua. Ilmiöstä nimeltään SMC Hoodrats kertovat leffan kuvaaja Jukka Metsäaho ja esiintyvä taiteilija Avionin Prinssi. Yli 350 000 hittiä YouTubessa, faniryhmiä siellä täällä ja juttua Helsingin Sanomissa. Jugi: Eiköhän me aina duunata jotain skeidaa oli se musaa tai jotain muuta. Jos ei ymmärrä läppiä, niin ei tarvitsekaan ymmärtää. Leffat on tehty myös frendeille, joille skeittaus on pelkkää puulankun pyörimistä. Että mikä ihmeen SMC. Intron toisena teemana on aina ollut frendien tekemää musiikkia. Mistä jengi saatiin biisiin kokoon. Erä-Koira saatiin viime hetkellä remmiin messiin yhden frendimme peruttua settinsä. Kuinka paljon on keikkapyyntöjä tullut ja mitä olette sanoneet. Sillä nimellä me ollaan järkätty Pohjois-Helsingin lähiöbileitä, ja SMC 8 -leffan intro sai SMC Hoodrats -nimen nettiin, koska muuta ei keksitty. Kyllä nämä meidän projektit ovat enemmän ottaneet kuin antaneet. TSEKKAA SMC YouTubessa: www.youtube.com Erä-Koira Helsingin Sanomissa: www.hs.fi Sivu Teksti Slammer 3/2010 082 Tuukka Tams. Ollaan niin UG-porukkaa, että ne ei löydä meitä mistään. Prinssi: Joo, kyllä meille taikina kelpaa. Oliko tämä sitten tässä vai voiko Hoodratsia tulla vielä lisää. Erikoisilta tilanteilta vältyttiin sopeutumalla hyvin joukkoon. Itsehän olen aivan paska räppäämään, mutta kermainen ääneni on sulattanut monien daamien sydämen. Eikä tästä biisistä olisi ikinä tullut niin suosittu, jos ei oltaisi tehty siihen videota. Introssa pyörii monta suht erikoisen näköistä seppää. Prinssi: Tästä taas päästään siihen, miksi joku ei ymmärrä läppien sanomaa. Tästä kuuluu propsit Ränni Rapulle ja Ternolle. Kun Suomen parhaat lumilautakuvaajat tekevät kaveriskedeleffaan intron, voi siitä muodostua hitti, joka päätyy jopa maan johtavaan sanomalehteen. Yhdellä biisillä, jossa on pöllityt taustat on suht hankala heittää kovin pitkää keikkaa. Jugi: Kyllä lähiöistä löytyy vieläkin ihmeellisempää jengiä. SMC4ever! Kun nyt kuitenkin teillä se suosio on, niin eikö se olisi kuitenkin sama ottaa massit pois. Tästä johtuen ei ollut kovin työlästä saada porukkaa kasaan. Muun muassa kiertareita vetävät mannet aiheuttavat suunnatonta hilpeyttä! Prinssi: Meillä on buli kaveriporukka lähiöissä, josta löytyy jos jonkinlaista sorttia. Jokaisessa Skatemaniacs-skedeleffan introssa on aina edustettu vahvasti lähiöitä sekä frendejä. SMC-leffojen introissa ei ole ikinä ollut viittauksia skeittaukseen eikä tarvitsekaan olla. Kiertarit ja potkuskabat kuuluvat lähiöarkeen. Siitä lähtien se on jäänyt frendiporukan nimeksi, millä on tehty leffoja ja järkätty bileitä ynnä muuta. Jugi: Sitä saa mitä tulee. Tästä syystä Mobb Deepin Shook Ones sopi hyvin teemaan. SMC eli Skatemaniacs ei ole mikään bändi. Miltäs nyt tuntuu. Jugi: Skatemaniacs on ollut aina paljon muutakin kuin pelkkää skeittausta. Moni voi olla hieman ihmeissään, että mikä tämä juttu nyt on. Junolle ja Thonolle kuulemma kyselyitä on enimmäkseen tullut: ne kun muutenkin keikkailevat. Juno oli ensimmäinen, jolla oli riimit valmiina. Intro on duunattu omien kulmien lähiönaamoille, vanhoille skedejäbille. Pääosin video kuvattiin yhdessä lokaatiossa isolla remmillä, ja muut paikat koluttiin hieman kevyemmällä kaliiberilla. Jugi: Ihan hyvä meininki. Vuosien saatossa on jengiä tullut lisää mukaan. Mosan Trio Tetriksen biisit ovat soineet edustavasti aikaisemmissa leffoissa. Jugi: Ei kyllä harmita pätkääkään. Thonon kanssa skedettiin jo 1995 Pasilassa ja Sampokujalla, ja Juno taas on tullut tutuksi Malmin Avionin bileistä, jonne Klunssille järkättiin keikka uransa alkutaipaleella. Niissä se palaute tulee suoraan, kun 200 tyyppiä elää hetkessä. Kuitenkin sana on jokaisella aika hyvin hallussa. Kerään just Jugin kanssa skillaa Pattayan seksilomaa varten, jossa kuvataan Prinssin oma video. Esimerkiksi omat räppini koostuvat nimenomaan SMC:n alkuvaiheista, omista frendeistä ja propsien heittämisestä vanhoille skedestarboille. Huvittavaa, että meidän oma inside-juttu on saanut niin suuren suosion ympäri Suomea. Onnekseni hän jeesasi räppieni kanssa, muuten olisin ollut ihan botlarit suussa. Prinssi: Tämän siitä nyt saa, julkisuuden taakka painaa. Haluttiin taustojen olevan tunnetut meidän ikäpolville, joille ysäriräppi on vieläkin se kovin juttu. Se on ainut, mikä mulle merkkaa, hehe. Thonolle ja EräKoiralle riimien duunaaminen on ihan peruskamaa. Prinssi: Skatemaniacs sai alkunsa Pohjois-Helsingin kulmilta 1996, kun kelattiin ekalle leffalle nimeä. Oliko kuvauksissa mitään erikoisia tilanteita. Ei meidän leffoja muutenkaan ole ikinä tehty suurelle yleisölle. Näillä näkymin ei laiteta yleiseen levitykseen mitään, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Olemme aina panostaneet niissä selkeästi frendien sekä omien kulmien esiintuomiseen. Prinssi: Ei ainakaan mun korviin ole tullut mitään läppää
IKUISTA VAUHDIKKAAT KUVAT JÄRJESTELMÄ 7/2009 VUODEN 2009 NIKON D5000 Nappaa kaikki kuvakulmat REC D5000:ssa on täysin kääntyvä LCD-näyttö, jonka avulla voit kuvata pitämällä kameraa vaikka ylä tai alapuolellasi. D-videointi, laaja ISO herkkyysalue, vähäinen kohina, automaattitarkennus, 12,3 megapikseliä ja laaja kameran sisäinen muokkausvalikko. Opas-tila auttaa ottamaan täydellisiä kuvia ja säätää halutessasi asetukset siten, että saat parhaan mahdollisen tuloksen. kuvauspaikkatiedot (myydään erikseen) www.nikon.fi. Täydellinen kamera kaikkiin kuvakulmiin! OS HYVÄ OST Nro 17/2 009 NIKON D3000 Oikotie parempiin kuviin Nikon D3000 on varmasti hintansa arvoinen kamera, jossa on runsaasti kehittyneitä mahdollisuuksia, jotka opastavat käyttäjää
JEFF CURTES PEETU PIIROINEN 2010 HALFPIPE SILVER MEDALIST VANCOUVER. PH