Slammer 3/2011 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lumilautailun erikoislehti Numero 3 / 2011 7,50 Lumilautailun erikoislehti Numero 3 / 2011 www.slammer.fi
Standing Sideways is always in season. SPRING/SUMMER COLLECTION AVAILABLE NOW Fashion the winter blues at burton.com Call us at: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi
NIKE 6.0 TEAM GJERMUND B ATEN.PEETU PIIROINEN.MIKKEL BANG PORTRAIT: HANSI HERBIG ACTION: LORENZ HOLDER ACTION: LORENZ HOLDER
GJERMUND BRAATEN PROOST JACKET IN THE
- Jani Kärppä 8 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. TILAA SLAMMER Kestotilaus (6 nroa) 42 , määräaikiainen (6 nroa) 44 Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Nousevan auringon maa tarjoaa täydellisen auringonlaskun. Asioiden kiteyttäminen on helppoa, mutta kuvien takana on aina polku, joka tulee kulkea päästäkseen perille. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 Päivän viimeinen lasku, Asahi, onsen ja illallinen... SISÄLTÖ 12 26 36 SISÄLTÖ 10 12 18 20 26 PÄÄKIRJOITUS UUTISET RISKIBISNES JEPPE RONTTI VUOKATTI 36 74 82 88 90 18 88 82 VALOKUVANUMERO SURF RIKSGRÄNSEN TAIDENURKKA MUSACORNER 74 20 90 Pihlajatie 28 00270 Helsinki Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Jari Salo (jari@slammer.fi) Webmaster Kalle Tarkiainen (kalle@slammer.fi) Slammer TV Mikael Ahtikari Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Tero Repo ja Rami Hanafi Harjoittelijat Antti Kangas ja Laura Sellgren Avustajat Blotto, Kalle Tarkiainen, Tuukka Tams, Simo Suopanki, Frode Sandback, Ville Kumpulainen, Teemu Lahtinen, Mark Welsh, Andy Wright, Vernon Deck, Harri Tarvainen, Colin Adair, Scott Serfas, Daniel Blom, Kevin Westenbarger, Tero Repo, Timo Järvinen, Aapo Virta, Janne Hinkkanen, Antti Kangas , Jani Kärppä Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi veikka.gustafsson@outdoormedia.fi Mediamyynti Veikka Gustafsson puh. 050 505 8848 (veikka.gustafsson@outdoormedia.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab 3/2011 KANSI Kuva: Jani Kärppä, laskija: Antti Autti, paikka: Asahidake, Japani SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. Nautitaan yksinkertaisista asioista ja annetaan laudan viedä. 044-7330022
BLUE TOMATO, OSTOSPARADIISI facebook.com/bluetomato Tilaa ilmainen Surf/kesäkuvasto! www.blue-tomato.com/catalogue info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com Order Hotline: 0043 3687-24 22 333 Deutschland: 01801-55 57 778 178 Skype: blue-tomato-snowboardshop photo: m. lämmerhirt
Ex-päätoimittaja Juha Mustoselle vaan terveisiä sinne tisuleiden pariin! Vaikka harrastajien määrä on suuri, ei Suomessa silti ole montaa lumilautakuvaajaa, jotka tienaisivat elantonsa pelkästään kuvaamaalla. Kaikesta huolimatta viimeisen lehden valmistumista on myös odotettu. Samoin kuin laskemisessa korkean tason pitäminen tsemppaa yrittämään enemmän. Se että parhaat kuvat päätyvät lehden sivuille on kaikkien kuvaajien etu. Toiset miettivät kuvat bisnesnäkökulmasta, minkälainen kuva menee kaupaksi lehdille ja brändeille. Kamerat ovat tulleet kaiken kansan ulottuville ja valokuvaamisen opetteleminen on helpompaa kuin koskaan. Hyvät valokuvat ovat aina olleet lehdelle todella tärkeä asia, aina Mustosten veljesten ajoista lähtien. Ei pelkästään sen takia, että jokaiseen kuvaan saisi bluebirdin, vaan siksi, että lämpimillä ja valoisilla keleillä kuvaamisesta voi myös nauttia. Useimmiten lopputulos on kultainen keskitie, missä molemmat ideologiat otetaan huomioon, ja myös allekirjoittanut sompailee jossain siellä välimaastossa. Kummastakin näkökulmasta syntyy hienoja, erilaisia kuvia ja kummallekin tyypille löytyy markkinat, missä touhuta. Olemme ylpeitä, että olemme saaneet pidetty tasoa yllä. Aihealueet pyörivät pitkälti kaiteiden ja helposti lähestyttävien kohteiden ympärillä, mikä ei varmasti miellytä kaikkia. Siihen tarvitaan kokonaisvaltaista lajin ymmärrystä, silmää ja raakaa itsekriittikkiä omia tuotoksia kohtaan. Kausi on ollut pitkä ja luminen, eikä loppua ole näkyvissä. Nyt on oikea aika ottaa kamera käteen ja aloittaa kuvaaminen. Vaikka ammattilasten määrä on pieni, niin se ei tarkoita, että paikkoja huipulla olisi rajoitettu määrä. Tästä hetkestä lähtien alkaa lehdentekijän lautailukausi, ja olen jo luvannut itselleni, että se tulee sisältämään paljon laskemista. fi jatkaa Kallen johdolla toimintaansa kuten ennenkin. Konkreettinen tekeminen loppuu melkein puoleksi vuodeksi, vaikka taustalla kaikenlaista tapahtuukin. Toiset taas luottavat omiin taiteellisiin lahjoihinsa, eli kuvat syntyvät mielikuvituksen sivutuotteena, ilman sen suurempia keloja kaupallisuudesta. Mieli pysyy virkeänä ja vehkeetkin saattavat toimia paremmin kuin sydäntalvella. Ainakin slammer. Tarkoitus on myös pyhittää aikaa kuvaamiselle, harrastukselle, jonka kautta itseni lisäksi myös edelliset päätoimittajat ovat päätyneet Slammeriin töihin. Tapoja pärjätä lumilautakuvauksella on myös monia. Kuka tahansa taitava kuvaaja voi tulla ja ottaa paikkansa Revon, Salmisen ja Hanafin rinnalta, jos vain niin haluaa. Kevät on parasta aikaa ottaa kuvia. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Tervetuloa valokuvanumeron ja samalla kauden viimeisen Slammerin pariin. Reissaaminen ei todellakaan ole halpaa puuhaa ja aloittelevalle kuvaajalle harvoin edes mahdollista, mutta kaupunkien kadut ovat tarjonneet hyvän koulun näkökulmien kehittämiselle kohti Alaskan vuoria tai vaikka muotimaailman huipulle. Suomalaisella lumilautakuvauksella pyyhkii tällä hetkellä hyvin. Kautta on jäljellä vielä kuukausia ja lunta riittää varmasti vielä pitkään sen jälkeenkin. Viimeisen lehden painoon saattaminen tuntuu haikealta. Uusia taitavia kuvaajia syntyy kuin sieniä sateella ja jo aloittaessa ollaan samalla levelillä kuin filmikameroiden kanssa pitkän harjoittelun jälkeen. Hyvää kevättä ja alkava kesää kaikille! Päätoimittaja Peter Hasselgren 10 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Menestystä on vaikea kuvailla, se pitää nähdä Nokia N8 -puhelimen huippukamera ikuistaa parhaat hetket nokia.fi © 2011 Nokia.
Teemu Lahtinen Lumilautailun valokuvaaminen on mennyt viime vuosina isolla kädellä eteenpäin. Itse olin myynyt samalta reissulta pari mainoskuvaa ja lähes 100 lehtikuvaa. Tai ei sen niin väliä, jos valotus vähän heitti härän pyllyä, photarilla homma kuosiin ja kuvat lehteen. "Aika heikosti, lama vaikuttaa", vastasi hän. Viime vuonna Alaskassa kuvaajakollegani ilmoitti ensimmäisenä päivänä, ettei aio ottaa kameraa esiin repusta, ennen kuin on laskenut kolme mäkeä kopterilla. Jos laskija ei ländännyt temppua, ei muuta kun good bye ja filmi roskakoriin. Helppo ja yksinkertainen keino estää puntteja laahaamasta jalkojen alla on kääräistä puntti lumipussin sisään kääntämällä lumipussi ulospäin housun päälle. Hänelle oli kerrottu, ettei Alaskaan kannata lähteä ilman isoa jöötiä. Jotkut housuvalmistajat ovat ottaneetkin tämän huomioon ja punteissa on jonkinmoiset nepparit lahkeen nostamiseksi. Harvalla kuitenkaan on mahdollisuus vetää kotonaan laskukengät jalkaan, vaan yleensä rinteeseen siirtyminen on helpompaa ja mukavampaa suorittaa jossakin muissa kuin laskukengissä. SLAMMER UUTISET Mielipide: Lumilautakuvaus Tero Repo 90-luvun puolivälissä, jos sulla oli kamera rinteessä ja kuvasit lautailua, olit lumilautakuvaaja. Syksyllä juttelin kaverin kanssa ja kysyin, oliko kuvat Alaskan reissusta menneet kaupaksi. Tuolloin kuvattiin filmille ja kameran takana piti olla perusasiat kunnossa. Toisaalta kaverilla oli 600-millinen putki, joka teki hänestä kuvaajan. Hainkin pariin kouluun mutta aina tuli rukkaset. Analoginen kuvaaminen ei antanut armoa, mutta kuitenkin siinä oli oma viehätyksensä. Mitä helvettiä! Jos mielikuvitus ei riitä omaperäisyyteen tai sitä ei ole, kannattaa kamerat lyödä naulaan tai sitten vaan ruveta harrastamaan. Nykyään elätän itseni lautakuvaajana, joka on minulle intohimo, ei pelkästään duunia. Oletko lumilautakuvaaja, jos hengaat parkissa kamera kaulassa. Todellakin olet, mutta et ammattilainen. Tämä johtuu yksinkertaisesti siitä, että laskuhousut ovat sen verran pitkät ja löysät lahkeesta että jäävät ainakin tennareilla liikuttaessa kengän alle isommasta tyylistä pitävillä myös laskukenkien alle. Kuvan tai kahden saaminen lehteen ei ole mielestäni vielä kriteeri lumilautakuvaajalle, puhutaan harrastekuvaajasta, joka nauttii vapaa-ajallaan kuvien ottamisesta. Right on, meitsi diggaa näistä tyypeistä. Yksinkertaista ja toimii. 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Älkää nyt ammattilaiset ottako hernettä nenään, en minä teitä tarkoita. Useimmiten tähän syyllis- tyvät puoliammattilaiset, jotka haluavat tulla andywrighteiksi tai ramihanafeiksi. Ei siellä rinteillä liiemmin harrastekuvaajia näkynyt. Loppupeleissä en käynyt kouluja lukion jälkeen ja lähdin hiihtopummiksi. Halusin art directoriksi, koska he olivat kaikkien ihannoimia ja rakastettuja hieman kuten elokuvaohjaajat. Ei se ole niin viiletä olla ammattilautakuvaaja. "Näin tämmösen kuvan Andylta, yritetään ottaa samanlainen", toteaa kuvaaja laskijalle. Viidestä lautakuvasta maksetaan saman verran kuin yhdestä tuotekuvasta Pirkka-lehteen. Itse asiassa lautakuvaaminen on rankkaa duunia. Itse haaveilin taannoin mainosalasta. Halveksuvasti kollegani naureskeli minun 300-milliselleni, jossa oli 1.4X telejatke. Sitten tuli digiaika ja lehtien avustajiin alkoi ilmestymään uusia nimiä. Erityisen ärsyttävää tämä on kevään jo sulaneiden parkkipaikkojen kurassa. Trendien kopioiminen ja kuvien samanlaisuus ärsyttävät. Ensi kerralla sitten 600-millinen mukaan. Enää ei ollut väliä, valitsitko filmiksi lämminsävyisen Kodakin vai hieman neutraalimman Fujin raakakuva koneelle ja sävyt kuntoon. Filmi oli suht hintavaa ja pieleen otetut kuvat tulivat kalliiksi, puhumattakaan siikkareiden räpsimisestä. Digillä oli helppo kuvata ja oppia valottamaan oikein. Lautakuvaamiseen täytyy löytyä todella kova intohimo, jotta sitä jaksaa tehdä, ja jotta sillä voi elättää itsensä. Oikeastaan turha kai tässä on avautua filmeistä ja kultaisesta analogisesta ajasta, sillä itsekään en vaihtaisi digiä enää poies. Homma menee kokoajan teknisemmäksi ja MACKAVERIN NIKSINURKKAUS Jari Salo MITEN PITÄÄ PUNTIT EHJINÄ Teksti Lauri Virkki Jos laskuhoususi eivät ole niin tiukkaa mallia, että ne eivät edes mahdu kengän päälle, punttisi todennäköisesti ovat rispaantuneet tai muuten kuluneet takapuolelta. Kaikissa laskuhousuissa on kuitenkin myös lumipussit. Olipas kaverilla asennetta
No mitä nopeemmin peli selvä, sitä parempi. Jos sulla on skabat joka viikonloppu kahen kuukauden ajan ja vielä eri puolilla maapalloa, niin ei sitä lautailuksi voi sanoa, vaan paremminkin travellaamiseksi. ILMASSA. Miten mestaruusvyötä kannetaan oikein ja hallitusti. 3. Joo kolme ekaa viikkoo sitä voi kantaa mukana baarissa ja käyttää sen kaikki mukavat hyödyt. Eipä siinä auta kun olemalla oma itsensä. Ainoa tavoite, mikä mulla on kisojen suhteen, on vaan ländätä runi. On selvää, että kantittomalla laudalla ei kannata haastaa superpaipin teräsjäästä hitsattuja kaaria ja superpuikan erikoismonoilla joutuu taas vääntää pelkkää sti ä koko runin. Tuppauduin seuraan ja kysyin muutaman vinkin, kuinka tulla mestariksi sekä samalla tyylikkään kalpeaksi urheilusankariksi. Ongelma on, että melkein puolet TTR-skaboista on kutsukilpailuja, mihin ei pääse kuin TTR-ranking top 5 edel- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 13. Ei siihen mitään sen kummempaa taktiikkaa tarvi. Sitten myös se hyvä tuuri, mitä mulla on ollut aika paljon matkassa! 2. Sen jälkeen se on jo vanha juttu ja vyö kannattaa jättää kotiin. Itse asiassa homman pitäisi olla kohtalaisen helppoa. TAKTIIKKA. Varsinkin hyndissä laskemisen taso on kehittynyt ihan hulluna. Mulle on periaatteessa aika sama, onko seitsemäs vai toka, kunhan ländää sen, mitä yrittää. Onko väliä, meneekö täysillä päin mestaruutta vai eteneekö rauhallisemmin ja ponnistaa vasta voitonjuhlissa katkerat muistot pois tuomareiden tavasta jakaa pisteitä. Mulla ei oo vastausta tähän miten pitää jalat maassa. Ainesosat mestariksi ovat siis selvät, mutta oikean reseptin löytäminen huomattavasti vaikeampaa. Näin sitä on viime vuodet menty. Näköjään siihen tarvitaan lauta, millä pystyy laskemaan kaikkea mahdollista reileistä umpijäiseen Saas Feen pipeen. 1. VAUHDINOTTO. Mestareihin on helppo samaistua ja miksi en myös minä voisi olla lumilautakuningas. VÄLINEET. Kisoja tai lautailutouhua ei pidä ottaa liian vakavasti, kuten on joillekin laskijoille käynyt. Mestaruuden jälkeen tulee hetki, kun puhelin lakkaa soimasta, pöytä pitää pyyhkiä selkääntaputtelijoista tyhjäksi ja puoliksi juodut pullot pitää kiikuttaa lähikauppaan palautukseen. heh! 4. Mestareita tulee ja menee, mutta totta kai ylpee voi ja pitää olla saavutuksistaan. SLAMMER UUTISET Kuinka tulla TTR mestariksi? liseltä kaudelta + wild cards. Siinä pitää kropan olla viimosen päälle rantakunnossa, että säilyy pahemmilta loukkaantumisilta. Se voi olla, että kohta tarvii sen erikoisruokavaliokin, jos haluaa pärjätä ylipäätään missä tahansa kisassa. Kotisohvalta seurattuna hattutemppu tapahtui nopeasti ja helposti. Sama asia kuin Suomi voittaisi nahkapallon maailmanmestaruuden kolme kertaa putkeen, eli periaatteessa Peetun teko oli mahdoton. Jos ländäät trikit ja oot skaboissa häntäpäässä, se kertoo yksinkertaisesti siitä, että et oo tarpeeksi hyvä! Neljättä titteliä ei tule, se on varmaa! Tärkeintä on nyt, että pääse myös laskemaan omaksi iloksi mahdollisimman paljon! Sami Tuoriniemi Peetu Piiroinen teki historia voittamalla kolmannen TTR-mestaruuden. Koska mestari nauttii aamupalaksi voitonnälkää, mitään erikoisruokavaliota ei varmaan tarvita, mutta miten muuten TTR-mestaruuteen pitää valmistautua. Käy kaikki kuuden tähden skabat, kun niistä saa eniten pisteitä ja ne on yleensä ne ¨arvostetuimmat¨ skabat. RUOKAVALIO. Tässä Peetun resepti aiheesta. Koska TTR-mestaruus voitetaan pärjäämällä tasaisesti kaikissa lajeissa, niin onko kisojen ulkopuolisella taktikoinnilla merkitystä. Aina myös pystyy fiksaamaan huonekaverin stanssin... Ennenaikainen mestaruus, ilmiö, joka tunnetaan myös kusikapilaari-ilmiönä, on aina vaarallinen. Minkälaiset välineet mestaruuteen tarvitsee. Taso on nykyään niin kova ja temput kehittyy koko ajan reileistä piippulaskemiseen. Joo ja multa puuttuu se tani! Pitää myös tykkää siitä, mitä tekee ja olla oikea asenne. Se riippuu kai luonteesta, pysyykö vai ei. Kun mestaruudesta on nautittu riittävästi ja pötsiin on kerätty pitkäaikaisia hiilihydraattienergiavarantoja, niin on aika nousta, kaivaa esiin pölyttyneet temput putkikassista ja hakea motivaatio takaisin lähikuppilan narikasta. UUDEN MESTARUUDEN TAVOITTELU. Miten pitää jalat maassa ja samalla lauta korkealla ilmassa. Mä kun aloitan mun kauden, niin totta kai on tavotteita, vaikka ei mulla koskaan ollut tavoitetta voittaa TTR:ää. Täytyy myös muistaa, että mestaruudet tulivat putkeen, ja viimeinen niistä loukkaantuneena. 7. Mä en oo lähtenyt lentoon ainakaan omasta mielestä, mutta ehkä ens vuonna! Laudan kyllä pystyy pitää korkealla, niin kauan kuin on motivaatiota tähän touhuun. LASKEUTUMINEN. 5. Lennät kisoihin, otat TTR-pisteet kotiin, hommaat palkintorahoilla napalävistyksen, rusketut siinä samalla ja lopulta voitat mestaruuden kerran, toisen ja kolmannen kerran! Hattutemppu kuinka vaikeaa se voi olla. Rinteeseen pääsee helposti, mutta en tarkalleen tiedä, mitä vaatii nousta uudestaan mestariksi. 6. Miten sohvanpohjalta pääsee rinteeseen ja uudestaan mestariksi. Eräällä matkalla satuin bongaamaan Peetun Hyvinkään Teboililla pelaamassa kolmikätistä rosvoa. Sponssit on tyytyväisiä ja voi taas oikeasti alkaa lumilautailemaan, kun ei enää tarvitse loppukauden kisoista välittää
Vielä on rapiat kuusi viikkoa aikaa snoukkailla menemään eli täytyy ottaa kaikki ilo irti tästä vapaudesta. Kevät näyttää olevan taas tuttuun tyyliin täynnä erilaisia hauskanpitoon valjastettuja tapahtumia, joten tekemistä löytyy jokaiselle. Epäilemättä monen mielestä parhaita aikoja koko talven aikana! Allekirjoitan sen täysin. Välillä on ihan mukava käydä hakemassa uutta perspektiiviä ja intoa laskemiseen muualta, ettei lopen kyllästy laskemaan tuttua lähirinnettä. Sinne siis joka iikka rinteeseen hymy huulilla ja hyvällä asenteella loppukauden laskut läpi! Teemu "Kerro, kerro kuvastin..." Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! Kausi alkaa olla pikkuhiljaa siinä vaiheessa, että parhaat laskukelit ovat yhtä viekkaasti ja yllättäen ovella kuin TV-lupatarkastaja. Viime viikot on tullut matkustettua Vuokatti-Helsinki-Vuokatti välia melko tiheään 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Viikonlopuksi voisikin jo suunnata Rukalle laskemaan. Le an vastaavana ohjaana toimii Mikael Ahtikari, joka huolehtii le an kokoamisesta. Mukaan on tullut Petja Piiroinen, Simo Rautava, Jeppe Rontti, Hans Kestilä, Tero Poikajärvi, Elias Veijola, Niko Länsiö, Konna Tervonen, Ville Paumola ja Enni Rukajärvi. Laskijoista moni on kuvaillut suhteellisen vähän kiireisen aikataulun vuoksi ja kännykkäle a mahdollistaa, että kuvata voi oikeastaan missä ja milloin tahansa. SLAMMER UUTISET sisältö jäänyt Geneveen, mutta nyt sain ilmastointiteipin avulla rakennettua Ikea-kassistani toimivan hätäratkaisun, joka turvasi laskukenkien, -housujen, lapion ja muiden selviytymisen HelsinkiVantaalle, missä ne oli helppo tullissa tarkistaa, etten koittanut salakuljettaa uhanalaisia trooppisia lajeja, aseita tai huumeita Suomeen, lintukotoomme, missä viranomaisyhteistyö toimii! -Saku Knopp Slammer Pocket Movie Slammerin ja maailman kautta aikain ensimmäinen kännykällä kuvattu isompi lumilautale a näkee päivänvaloa ensi syksynä Boardexpon aikoihin. Lomalla tuli käytyä testaamassa Talman leikkikentän tarjontaa ja laskemassa siinä samalla youngsterpaippia iäkkäämpien youngstereiden kanssa. Le a tulee slammer.fi:hin ensi-illan jälkeen. ILTAPOIKA LUMILAUTALUKIOLAISEN JUUSO PUSAN PÄIVÄKIRJA tahtiin. Siitä seuraavalla viikolla olikin aika aloittaa virallinen hiihtoloma, josta ei seuraisi kursseilta poistamisia tai valituksia koulun puolelta. Kesällä on kuitenkin tiedossa taas pelkkää työntekoa. Nokia on fiiliksissä lähtenyt sponssaamaan Pocket Movieta parillakymmenellä N8 puhelimella, jotka on jaettu le an laskijoille. Kevät on jo etelässä pitkällä, ja myös pohjoisemmassa alkaa aurinko mukavasti lämmittää mieltä ja kehoa. Tiimi on kohtalaisen kova ja jäsenistöön on tullut päivityksiä sen mukaan kun laskijat ovat kuulleet projektista. Le a ei tule varmasti muistuttamaan mitään olemassa olevaa lumilautale aa, vaan on kurkistus suomalaisen lumilautailijan kulissien taakse. Methodeista ja plänteistä ei ollut pulaa! Nyt on se lomakin lusittu pois, joten Vuokatissa taas "rankkaa raatamista" koulussa muutaman päivän verran. Tällä hetkellä maksimimäärä on kuiten- kin täytetty ja nykyisten kanssa yritetään saada mahdollisimman paljon shotteja aikaan. Nyt sitä mielellään laskeekin niin paljon, että kauden kruunauksen eli wappulounaan jälkeen voi hyvällä mielellä laittaa kamat naftaliiniin ja alkaa jo suunnitella tulevaa kesää. Ensin viikko reilien kuvaamista Helsingissä, jonka jälkeen oli pakko tulla välillä takaisin koulun penkille röhnöttämään
Duudsoninkestävä puhelin Samsung Xcover 271 Vettä, pölyä ja iskuja kestävä (IP67-luokitus) samsung.fi/duudsonit
Jos me oltaisiin myyty pelkkää vettä $5 pullo, niin kukaan ei olis kysynyt mitään ja ihmiset olis. Omistajia on Jussi ja Julian, joka vetää Mizua. Pienen koe-erän jälkeen vuonna 2008 syntyi Mizu. 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Varsinaisesti homma lähti kunnolla käyntiin vasta 2010. Vesisuodattimen voi ostaa kotiin muutamalla satasella. Jussi on toiminnassa mukana minkä ehtii, mutta omien sanojensa mukaan hän on kuitenkin enemmän taustajoukoissa. Muita osakkaita ovat Brad, Eero Niemela, Iikka Backtsöm ja Lauri Heiskari sekä muutama muu pieni sijoittaja. "Huvittavaa oli, kun me myytiin Trestlesin Hurley Pro -sur kisoissa Mizu-pulloja viidellä taalalla, ja siihen rajoittamaton määrä vettä kaupan päälle, niin jotkut ihmiset ottivat nokkiinsa, kun piti ostaa pullo jotta sai ilmaista vettä. "Olis siisti jos tästä syntyisi isompi brändi, ja olisin sitten laskemisen jälkeen Mizulla hommissa, pakkaamassa laatikoita tai jotain!" Mizu on varsinkin jenkkien kannalta ekotuote, sillä monet ostavat veden kaupasta muovipulloissa. Tuntuu että nykyään kaikki keskittyy niin paljon kuluttamiseen, varsinkin täällä, ja elämä on niin hektistä, että ekopuoli unohtuu monilta helposti. Reissuissa Jussia ja Brad Kremeriä alkoi ärsyttämään jatkuva muovipullojen roskiin heittäminen. Tällä hetkellä Jussin energia menee vielä laskemiseen, mutta tulevaisuudessa hän aikoo panostaa Mizuun täysillä. Sen jälkeen ei tarvitse enää raahata kaupasta pullovettä ja lopputulos on todennäköisesti parempaa kuin pullovesi.", kertoo Jussi. Koko idea on erittäin yksinkertainen ja varsinkin Suomesssa se on ollut aina osa meidän elämää kierrättää eikä haaskata. Eräänä päivänä, kun he olivat täyttämässä juomapullojaan, pojat kelasivat, että pitäisi tehdä siistejä pulloja, joita olisi kiva käyttää ja joissa olisi vähän enemmän fiilistä kuin perus eräpulloissa. "Se on lähtökohta, mutta tarkoitus ei ole pakottaa viestiä eli mieluummin tehdään jotain siistiä, mistä jengi tykkää ja sitä kautta saadaan ne messiin Mizuun. Kuinka merkittäviä ovat ekoasiat Mizulle. Riskibisnes Mizu Teksti Jari Salo, Kuva Blotto Nykyään Kaliforniassa asusteleva Jussi Oksanen on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä suomalaislautailijoista
Muita Mizun kumppaneita ovat Reebok, Burton ja Channel Island, joille on tulossa myös omat pullot. Mizun tavoitteena olisi löytää kierrätysmateriaali, joka täyttää samat kriteerit kuin elintarviketeräs. Tarkoitus on laajentua pikkuhiljaa, tehdä parempia tuotteita ja rakentaa vahva brändi, mitä ihmiset diggaa ja haluaa supporttaa." Jussi kiteyttää. Skedeosastolla taas edustaa Arto Saari. Lisäksi löytyy vielä lifestyle-porukka, johon kuuluu Stash, Steve Sherman, Blotto, Embry Rucker ja Gerry Lopez. Tällä hetkellä pääkumppanina toimii Hurley, joka on auttanut Mizua paljon. Sur puolelta löytyy Rob Machado, Taylor Knox ja Benji Wetherly. Slammer kiittää ja nostaa hattua Mizulle, joka toivottavasti inspiroi mahdollisimman monia ihmisiä hylkäämään kertakäyttöiset muovipullot! Mizu netissä: http://mizulife.com/ Twitter: @Mizu_Life täältä löytyy paljon kiinnostava matskua Facebook (hae "Mizu"-hakusanalla) Blog: http://oksanenjussi.wordpress.com/ varmasti ostanut ainakin neljä pulloo päivassä.", kertoo Jussi. lasten tuttipulloissa ja yleisesti joissain maissa kokonaan. "Kaikilla Mizu-pulloilla on elinikäinen takuu, mikä pakottaa tekemään laatua. Mizun pullot tehdään tällä hetkellä Kiinassa, mutta tavoitteena olisi saada pullojen valmistus siirrettyä tulevaisuudessa Jenkkeihin samalla tosin tuotantoerät pitää saada suuremmiksi. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 19. Halvoissa muovipulloissa on yhä BPA:ta (Bisphenol A), joka on myrkyllistä ja sen käyttö on kiellettyä esim. RISKIBISNES Onneksi Kiinassa Mizulla on oma tuotepäälikkö, joka valvoo tuotantoa ja työolosuhteita. Jos kiinnostaa edustaa Mizua suomessa, niin ottakaa yhteyttä info@mizulife.com. Yhtään pulloa ei ole ainakaan vielä tullut takaisin.", Jussi sanoo tyytyväisenä. Mizun pulloja on tällä hetkellä saatavilla vain Jenkeissä, mutta tarkoituksena on laajentaa seuraavaksi Eurooppaan, Japaniin ja Australiaan. Mizun teamissa on lumipuolella Jeremy Jones, Nicolas Müller, Louif ja Jussi. Mizu on alusta lähtien rakentanut toimintaansa yhteistyökumppaneiden ympärille. "Suomalaistenkin suosimasta SIGG-pullomerkin pulloista löytyi BPA:ta nykyään SIGG tekee myöskin teräspulloja. "Emme myy Euroopassa vielä, mutta tarkoitus olisi rantautua sinne tämän vuoden puolella. Uusia pullokokoja sekä korkkeja on luvassa lähiaikoina ja ensi talvelle on myös suunnitteilla oikea termospullo. "Suomesta tehtynä homma olisi voinut toki onnistua, mutta Kaliforniasta käsin on helpompi tehdä yhteistyötä lauta-alan firmojen kanssa, sillä monet yritykset ovat noin tunnin ajomatkan etäisyydellä Mizun toimistolta ja jälleenmyyjiin on helppo pitää yhteyttä kun kaikki asuu täällä.", Jussi toteaa. Mizun pullot on tehty teräksestä, materiaalista, johon päädyttiin kestävyyden ja myrkyttömyyden takia. Pullojen tekoprosessi on yksinkertainen: metalli tulee putkena, pullo muotoillaan ja pohja hitsataan paikoilleen. Myös Volcom on aktiivinen kumppani ja he ovatkin kokonaan kieltäneet muovipullojen käytön toimistollaan. Kehitteillä on myös termospullon pikkuveli, eli double wall -pullo, joka pitää kuumat juomat lämpimänä pidem- "Suomesta tehtynä homma olisi voinut toki onnistua, mutta Kaliforniasta käsin on helpompi tehdä yhteistyötä lauta-alan firmojen kanssa, sillä monet yritykset ovat noin tunnin ajomatkan etäisyydellä Mizun toimistolta ja jälleenmyyjiin on helppo pitää yhteyttä kun kaikki asuu täällä." pään. Jos miettii vaikkapa teräskattiloita, niin ne ei juuri mene miksikään, kunhan niitä vain välillä pesee. Alumiinipullot taas joudutaan vuoraamaan sisältä, ja siihen käsittelyyn käytetään kaikenlaisia myrkkyjä, mikä ei ole hyväksi luonnolle tai käyttäjälle.", Jussi kertoo. Tällä hetkellä pullot tehdään elintarviketeräksestä (304 food grade stainless steel)
JEPPE RONTTI Teksti Tuukka Tams, Potretit Kalle Tarkiainen Teksti Tuukka Tams
Helposti kerkesi ja illaksi äidin sapuskoille ja tietokoneen ääreen." Ehtiikö kukaan nykyään vartissa kirjoittaa edes statuspäivitystä. rastamista: "Koulu loppui 15.45, pyörällä poljin kaksi kilometriä kotiin, kamat niskaan ja 16.03 meni skibussi mun pysäkin ohi. Sitten kun tuli raibiskelu kuvioihin, niin tutustuin muuhunkin porukkaan ihan eri lailla: Oulun porukkaan sekä Rollon Möykyläjengiin." Rukalla on jo pitkään ollut meno kuin saksalaisessa nuorisosarjassa siis pelkästään hyvällä sanottuna. Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Espoo. Jeppe laski Rukalla siihen aikaan useiden jo lopettaneiden kuusamolaisten, Northlight Picturesin jengin ja Tuomas Alapietin kanssa: "Muut oli mua ja Tupea vanhempia, joten katsottiin mallia ja mentiin perässä
"Siellä Euroissa käydessä oli puhetta, että saattaisi tulla "Äiti sanoi kun lähdin pohjoisesta, että eihän siellä ole edes talvisin lunta. Monet liputtavat pohjoisen ylivoimaisuuden puolesta, mutta Jepellä laskeminen on sujunut etelässä odotettua paremmin: "Äiti sanoi kun lähdin pohjoisesta, että eihän siellä ole edes talvisin lunta. Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Sipoo Kun tarpeeksi aktiivisesti laskee, tulevat ennemmin tai myöhemmin myös sponssit mukaan kuvioihin. Sen jälkeen kävin laskemassa Mayerhofenissa, kun Vansilla oli siellä kämppä ja liput.", hän kertoo. Täällähän on ollut uskomaton määrä lunta ja spotteja, mitä kuvata." jotain sieltä päin, mutta kun tulin takaisin Suomeen niin kuulin, että Vans lopettaa vaatteiden tekemisen. Ei tainnut ihan noin mennä. Ja aika pitkälti samoin kävi myös Endeavorin kanssa." Sen jälkeen Jeppe on saanut tavaransa O consultilta: "Se on jeesannut sikana!" Nykyisin Jeppe asuu pääkaupungissamme piskuisen Kuusamon sijaan. Tuli vähän yllärinä! Niin paljon helpompaa ja pienemmällä vaivalla. Aika LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 23. Kaikki tunsi ja tiesi sun asiat paremmin kuin itse", Jeppe valottaa muuton syitä. "Ponkesin Keijo (Tuomas Keskikallio) huukkasi mut sinne ja samalla hommasi mut Hexin (Henri Salokangas) kanssa yhteen eli Endeavorille. Täällähän on ollut uskomaton määrä lunta ja spotteja, mitä kuvata. Niille laskin pari vuotta, kun samalla kävin mediaassistenttiopinnot Kuusamon amitsussa. Ei tainnut ihan noin mennä. Eli se oli siinä. Kaikki ei aina mene niin kuin pitää tai jatku niin pitkään kuin toivoisi, ihmisistä johtumattomistakin syistä. "Tyttöystävän perässä tulin, ja Ruka-Kuusamo-piirit alkoivat käymään vähän pieniksi. Sponssihommissa on kuitenkin valitettavasti myös kääntöpuolensa. "Ekan sponssin sain, kun Vans rupesi tekemään laskuvaatteita", Jeppe kertoo
Kuvaaja: Peter Hasselgern Paikka:JEPPE RONTTI Vuokatti
Laskija: Tero Poikajärvi VUOKATTI KOHDE-ESITTELY 26 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Ennen Rukalla asuntovaunussa kasvaneet maailmanmestarit ovat nyt siirtyneet urheiluopiston kasvatettavaksi. Vuokatin lumilautalukio on valtavan hieno esimerkki siitä, kuinka nuorista ollaan saatu koulittua maailmalla kisoissa pärjääviä laskijoita, ja sitä kautta luotu Vuokattiin aktiivinen sukupolvi, jonka ansioista rinteet pysyvät kunnossa myös tavalliselle harrastajalle. VUOKATTI KOHDE-ESITTELY KOHDE-ESITTELY Teksti ja kuvat Peter Hasselgren Kainuun sylissä, Sotkamon kunnan alueella ja Kajaanin kaupungin helmassa sijaitseva Vuokatti on ottanut suomalaisen lumilautailun kehittämisen pitkälti omille harteilleen. Allekirjoittanut pakkasi eväsreppunsa ja suuntasi nokkansa kohti Vuokatin lumilautailijatehdasta. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 27
Kaaret olivat kunnossa ja kokoakin oli enemmän kuin muualla. Kaaret olivat kunnossa ja kokoakin oli enemmän kuin muualla. Rinneprofiilia voisi pitää aika helppona, eivätkä rinteet ole alun jälkeen kovin jyrkkiä. Edellisellä reissulla kävimme Toni Kerkelän kanssa kuvaamassa radan viimeistä droppia rinteen vieressä. Ensimmäinen päivä pyhitettiin laskemiselle ja spottailulle. Etupuolen paippi ja striitti ovat eri rinteissä, mutta vierekkäisistä tuoli ja ankkurihissistä voi valita, kumpaan menee. VUOKATTI Laskija: Niko Länsiö Odotin tulevaa neljää päivää pelonsekaisin tuntein. Mukaan valikoitui sekalainen sakki laskijoita. On hienoa nähdä, että Ennin menestys on inspiroinut muitakin naislaskijoita Suomessa. Spotit Rinteiden ulkopuolisten spottien suhteen Vuokatti ei ole mikään aarrearkku, vaikka muutamia kurkkaamisen arvoisia mestoja sieltäkin löytyy. Caravankatin sompahissin varrelta löytyy ihan hauskoja pillow kiviä ja sen yläaseman vasemmalta puolelta metsästä aivan naurettava droppi, 28 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Paipin kunto oli kaikille yllätys ja siinä yksistään hyvä syy mennä käymään Vuokatissa ennen kevään loskakelejä." mutta osin siitä syystä Vuokatti ei ole ollut esillä lehdissä tai kotimaisissa le oissa. Paipin jälkeinen striitti ei ole kovin kummoinen, mutta se onkin tarkoitettu kaiken kansan huviksi. Striitti ei ole täydellinen, mutta ainakin se tarkastetaan päivittäin ja korjauksia tehdään sen mukaan. Peräkkäin pystyy vetämään kahden hyndän linjan, kolauttelemaan tuplatynnyriin ja vielä muutaman pressin, eli ihan kelpo setti ja Jeppe ainakin fiilisteli hyndien hyviä muotoja. Erikoisuutena paipin lopussa oli Bagjump, josta halukkaat saivat vetää aina kun patja oli käytössä. Kymmenen sivun loihtiminen ei ollut helppo homma, mutta ainakin tiesin aikaisemmista vierailuista, että Vuokatissa oheisjärjestelyt toimivat paremmin kuin missään muualla Suomessa. Tuolihissejä on kaksi ja loput sompa- ja ankkurimallisia. Apua sai varmasti jos pyysi, sekä monesti ihan pyytämättäkin, ja se on harvinaista herkkua nykypäivänä. Meille oli varattu mökki ja liput neljäksi päiväksi, eli yksinkertaisella laskutoimituksella hommia olisi vuorokauden jokaiselle tunnille. Paippirinteestä löytyi reilejä tai pressejä myös muutama, tasoltaan kohtalaisen helppoja, mutta lisääkin olisi voinut toivoa. Peruskäyttäjälle niistä ei ole mitään hyötyä, "Paippi oli kuvaushetkellä yksinkertaisesti Suomen paras. Uusirinteiden maastopyöräpuurata on ainakin yksi kurkkaamisen arvoinen mesta. Kuvattavia jättilinkoja ei Vuokatissa ole, mutta niiden tarpeellisuudesta voidaan aina keskustella. Kaikki tyhmimmätkin spotit tallennettiin kännykkään, jotta pystyimme tekemään suunnitelman siitä, mitä, missä ja milloin! Samalla yritin muodostaa jonkinlaista puolueetonta mielikuvaa keskuksesta, ja tajusin heti, että paikkahan on korkeampi kuin mitä salaisissa unissanikaan olin kuvitellut. Mielipidekysymys, mutta kovilla pakkasilla tai tuulella en tuolihissiin koske, mutta kevään lämmöllä sen hitautta ei pane pahakseen kukaan. Syy striitin ja paipin hyvään kuntoon on asiallisen kaluston lisäksi ehdottomasti lumilautalukion valmentajat Simo Suopanki ja Antti Koskinen, joiden päivittäisten valmennustehtävien ansiosta myös suorituspaikat hoidetaan kuntoon. Lukion näytöksessä ainakin lumilautalukion tytöt pistivät hyndästä menemään juttuja, mitä ei oltu ennen nähty. Vuokatilla on korkeuseroa 170 metriä ja rinteitä kaikkiaan 13 kappaletta aina yli kilometrin laskuihin asti. Kajaanista kyytiin hyppäsi Arto Saraniemi, mutta viiri ei todellakaan heilunut sen kaupungin kunniaksi. Paippi- ja hyndätemppujen treenaaminen oli otettu myös huomioon, joten kummaltakin reunalta löytyi paipin kaarta muistuttava neljännesympyrä. Tupla backflipit ja korkkarit pyörivät Merika Enteellä ja Vilina Koivistolla todella nätisti. Spotti vaatii jonkun verran lunta, mutta sitä pystyy oikeastaan kuvaamaan milloin tahansa. Paippi oli kuvaushetkellä yksinkertaisesti Suomen paras. Toista järveä edusti Kuusamossa Enni Rukajärvi ja Helsingin suurkaupungin hulinaa Jeppe Rontti. Paipin kunto oli kaikille yllätys ja siinä yksistään hyvä syy mennä käymään Vuokatissa ennen kevään loskakelejä. Rinteet ja striitti Vuokatin striitti ei ole näyttävin mitä olen nähnyt, mutta se toimii ja sitä on mukava laskea. Rovaniemen viiriä heilutteli iloisesti juuri jalkansa kuntoon saanut Tero Poikajärvi
Uuden Sokos Hotel Vuokatin Kipporavintolaa kehutaan alueen parhaaksi, mutta se ei ole rinteiden välittömässä läheisyydessä. Pihtaajalle urheiluopiston ruoka on halvin vaihtoehto, mutta hanhenmaksaa on turha odottaa. Takamaastosta löytyy varmasti paljon tekemistä, mutta takaisin haikkaaminen on toinen juttu. Ehkä sitten lasku-uran viimeiseksi yritykseksi! Majoitus ja Ruokailu Muutaman päivän Vuokatissa pyörimisen jälkeen tuli selväksi, että täällä on hyvä olla auto olemassa. Rinnepuolen ollessa kunnossa, palvelut taas tuntuvat hajaantuneen suuremmalle alueelle. Sotkamon kaupungin puolelta ei montaa spottia löydy. Harjunpäältä alas järveen laskeutuva maailman pisin puureili odottelee vielä vetäjää, ja pelkkä siitä puhuminen sai kyyneleet joukkueemme silmiin. VUOKATTI mikä myös meidän tämänkertaisella reissulla jäi vetämättä, kun salamakalusto päätti tehdä lopputilin. Kauppaa ei rinteiden läheisyydestä löydy ja ruokailuvaihtoehdotkin jäävät aika vähille. Alakahviosta saa lounaan sekä pizzaa ja paippiputkessa on Hesburger, mutta aikuiseen nälkään ainakin itse olisi kaivannut muitakin vaihtoehtoja lähelle rinteitä. Toisaalta Vuokatti-bussilla pääsee alarinteiltä kaikkialle, mutta aikataulu on rajoitettu klo 9.00-17.30 välille. Paikalle voi tarvittessa tulla myös isomman arsenaalin kera, jolloin hissin voi unohtaa. Oppaamme Juuso Pusan mukaan sekin droppi oli kuitenkin jo korkattu. Samalla seinällä ei kannata laskea liikaa vasenmalle alussa tai muuten eteen tulee todella järkyttävän kokoinen droppi. Voin taata että sinä Helsingissä asuva kuusamolainen, joka lupaili vetää dropin yksijalkaisena viedään vielä takaisin vastaamaan sanoistaan! Caravankatin spoteista on kuitenkin ihan turha haaveilla ilman, että pohjat on kunnossa ja puuteria löytyy riittävästi. Pienellä hyndällä ja flätillä ländingillä sen pitäisi olla kaikkien ulottuvilla. Jos mielii oikeita metsäkäännöksiä, niin välikatin yläaseman teletornin juurelta lähtee kohtalainen jyrkkä seinä vaaran väliin suoraan UKK ulkoreitille, josta pääsee takaisin ylös haikkaamalla polkua vasemmalle. Päähissiaseman vasemmalta puolelta tarvikevaraston vierestä löytyy ihan hauska vanha traktori, mitä kuvailimme suurella joukolla. Polku tulee yläparkkipaikalle, jonne pääsee Vuokatieltä autolla. Länsirinteiden Pirtti on kohtalainen soppapaikka, jos hissit ovat auki. Puuterin laskemista Vuokatissa rajoittaa rehevöityneen metsän tila, sillä maasto tuntuisi monessa paikassa olevan muuten ihan mukavaa. Bilettämisen kannalta ei Vuokatti ole paras paikka, eikä edes halua olla urheiluparaatiisin imago on Vuokatille tärkeä. Kauempana, kauppojen ja Katinkullan vierestä taas löytyy sitten kaikkea kylpylästä lammasfarmiin, mutta montaa kävelyreissua en ainakaan itse jaksaisi sinne tehdä. Katinkullan lavalla on välillä keikkoja ja sen yhteydessä myös jon- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 29. Suosittelemme ohjeiden kysymistä ennen retkeä. Suosittelen ländingin sondausta, sillä kivet näyttivät kohtalaisen teräviltä
VUOKATTI 20 Laskija: Toni Kerkelä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Valitettavasti yläpäässä odottava kynnys pitää huolen, että lauta pitää riisua aina pois. Mökkejä taas löytyy hinnan mukaan satoja vaihtoehtoja aina Kajaaniin asti, mutta paras hinta-laatusuhde on Vuokatinmaassa sekä Vuokatinhovissa. Paippiputki Vuokatti tunnetaan lumilautailijoiden parissa ehkä parhaiten vuonna -97 valmistuneesta paippiputkesta. 2012 Superpaippi Sen lisäksi, että Vuokatista löytyy tällä hetkellä. Toiminta ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa, mutta putken olemassaolo on mahdollistanut ympärivuotisen junioritoiminnan, ja on siksi Vuokatille ja urheiluopistolle myös imagokysymys." kinlainen baari. Paippiputken kuvauksiin liittyneellä Enni Rukajärvellä oli ainakin hyviä muistoja sieltä: "Mun mielestä tää on mahtava juttu. Epäilyksistä huolimatta putki kohosi suunnitellusti, mutta samoihin aikoihin myös laji muuttui radikaalisti. Toiminta ei ole ollut taloudellisesti kannattavaa, mutta putken olemassaolo on mahdollistanut ympärivuotisen junioritoiminnan, ja on siksi Vuokatille ja urheiluopistolle myös imagokysymys. Vaikka katto on lähellä, niin ei Suomessa ole montaa tyyppiä, mitkä pystyy raapimaan laudalla kattoa!" Kaikista epäilyksistä huolimatta vasta-ajettu paipin kaari näytti kyllä hyvältä, eikä sitä ollut oikeastaan hullumpi vetää. Majoituksissa taas löytyy valinnanvaraa 7000 vuodepaikan verran. Kyllä täällä pystyy treenaamaan ihan hyvin ja välillä meillä oli tuolla paipin pohjalla reilejä putkessa, niin tuli vaihtelua laskemiseen. Vuokatti on toimiva keskus, mutta rinteiden viereen kaipaisi palveluita lisää. Lumilautailu eli murrosvaihetta ja maailmalla alettiin fiilistellä aina vaan suurempia hyndiä ja paippeja. Silloin kun kausi oli ohi, tämä oli oikeastaan ainoa paikka laskea. Yhteenveto Vuokatti on sellaisen laskijan paikka, joka haluaa viettää aikansa rinteessä, eikä viihtellä. Paikassa on myös spesiaalifiilis, mitä ei löydy mistään muualta maailmasta, ja on harmi, ettei sen mahdollisuuksia ole päästy hyödyntämään isolla kädellä. Silti myös edullisempia vaihtoehtoja on tarjolla. Vaikka paippi ei ole täydellinen, niin lumilautalukiolaisilta kuitenkin löytyy arvostusta sen olemassaololle. Urheiluopistolta löytyy halpoja petejä, hintaan noin 30 per yö. Vuokatin etuna on sijainti, sillä se on Lapin keskuksiin verrattuna lähellä, varsinkin täällä etelässä asuville. Varteenotettava vaihtoehto on myös Sokos Hotel, josta köyhtyy noin 70 per yö. Vastavalmistunut maailman ensimmäinen paippiputki oli heti alkuunsa liian pieni, eikä siitä koskaan tullut sellaista kaupallista menestystä kuin oli toivottu. Se oli Vuokatin ensimmäinen yritys ottaa lumilautailun kehittäminen omille harteilleen. Vaikka pelkällä paippiputkessa treenaamisella ei pääsisi edes lähelle nykyisin kisoissa tarvittavia temppuja, niin paippia on yritetty silti muokata enemmän superpaippia muistuttavaksi korottamalla ja muokkaamalla kaaren muotoa. Parhaat vaihtoehdot löytyvät rinteiden viereisistä mökeistä, mutta hinta on myös korkeampi. Putken sisätiloissa sijaitsee kohtalaisen monipuolinen urheiluliike ja sen yläpuolella Hesburger, jonka ikkunoista voi seurata toimintaa paipissa. Hissiä putkessa ei ole, vaan ainoastaan hihna, mihin luultavasti voisi mennä myös lauta jalassa. "Vastavalmistunut maailman ensimmäinen paippiputki oli heti alkuunsa liian pieni, eikä siitä koskaan tullut sellaista kaupallista menestystä kuin oli toivottu. Maahan ei ole silti jääty makaamaan ja Vuokatin tulevaisuudensuunnitelmat lumilautailun varalle ovat suuret. Paippi on Suomen paras, striittikin peruslaskijalle hyvä ja kautta voi tarvittaessa pidentää paippiputkessa kesään asti
Valtionrahoituksen saaminen onkin merkittävässä roolissa suunnitelmien etenemiselle. Huhut superpaipin rakentamisesta alkavat vähitellen muuttua realistisiksi. Superpaippiin tehdään 22 jalan kaari ja pituutta vähintään 160 metriä. Näin suuri kaari taas vaatii uuden paippihöylän, ja valtava höylä taas uuden tampparin. Vuokatti toivoo, että toukokuussa päästäisiin jo hommiin, sillä maasto joudutaan louhimaan täysin uusiksi. Superpaipin sijainti tulee olemaan tuolihissin ja hyppyrimäen välissä, hieman striitin yläpuolella. VUOKATTI KOHDE-ESITTELY Suomen paras paippi, on sinne ehkä tulossa myös yksi Euroopan parhaista. Rahalliset panostukset pelkästään paippikoneisiin tulevat varmasti olemaan sadoissa tuhansissa, eli mistään pikkuluokan panostuksesta ei ole kyse. Vuokatin toimitusjohtajan Ilkka Suutarinen näki jo vuonna 2001 Vuokatin junnujen MM-kisoista, millaisia mahdollisuuksia kansainvälisten lautakisojen järjestäminen tuo alueelle. Paipin rakentaminen Vuokattiin on iso juttu, koska Euroopankaan laajuisesti ei superpaipilla varustettuja paikkoja löydy edes kymmentä, ja suurimmat kisat järjestetään pääasiallisesti juuri näissä keskuksissa. " Laskija: Vilina Koivisto Laskija: Enni Rukajärvi 32. Superpaippiin tehdään 22 jalan kaari ja pituutta vähintään 160 metriä. Myös vanhentuneet toimenpideluvat on laitettu pikaiseen uusintakäsittelyyn. Kivinen on kuitenkin ollut superpaipin matka Vuokatin vaaralle. Suunnittelussa on yritetty ottaa huomioon kaikki asiat valaistuksesta lähtien, jotta myös kisojen televisiointi olisi mahdollisimman helppoa. Vuokatin oman rahallisen panoksen lisäksi paipin rakentaminen yritetään osin rahoittaa valtionrahoituksella, jossa mallia otetaan Rukalta. Vuokattiin ollaan suurella varmuudella rakentamassa kansainväliset mitat täyttävä paippi, jonka pitäisi olla valmis tammikuussa 2012. Superpaipin rakentamisen jälkeen on suunnitelmissa vielä louhia lisää ja tehdä samantasoiset hyndät paipin ulkopuolelle. Tässä mallissa avustusta yritetään saada tekemällä paippi kunnan liikuntapaikaksi. Ensimmäiset rakennusluvat superpaipin maapohjille olivat olemassa jo vuonna 2002, mutta erimielisyydet maiden käytöstä urheiluopiston kanssa estivät pitkäaikaisten suunnitelmien tekemisen. Paipin muodot ja mitat tehdään FIS:n standardien mukaiseksi, jotta kansainvälisten kisojen järjestämiselle ei ole esteitä. Kuulostaa aivan liian hyvältä ollakseen totta, mutta vuoden päästä pitäisi paipin olla jo valmiina. "Paipin muodot ja mitat tehdään FIS:n standardien mukaiseksi, jotta kansainvälisten kisojen järjestämiselle ei ole esteitä. Vasta viime aikoina tarvittavat maakaupat on saatu tehty opiston vaihtuneen johtoportaan myötä, ja asiat ovat päässeet uuteen vauhtiin
VUOKATTI KOHDE-ESITTELY LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 25 Laskija: Arto Saraniemi
Hissikoppi wallride reiän läpi ja vauhdit kulman takaa kelkalla. Koska päivällä ei hissille ole mitään asiaa oli mestoille tultava klo 7.00 aamulla. Antti Koskinen kelkan ratissa ja Jeppe sekä Enni laudan varressa. Ei mikään laskunautinto, mutta ehdottomasti sen arvoinen ja Ennille yksi kuva lisää. 22 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. VUOKATTI Tämä spotti veti koko joukkeen mietteliääksi
Lumilautaliiton ja lukion suhde on läheinen. Sijanti varmasti karsii joukosta ne, ketkä haluavat oikeasti Sotkamoon. "Eniten lukion kasvateista ovat olleet esillä varmaankin Peetu Piiroinen, Markus Malin, Antti "Naku" Piirainen, Matti Kinnunen, Enni Rukajärvi, Janne Lipsanen, Niko Lehtola, Saku Tiilikainen ja Valtteri Paunonen. Joka jaksossa tulee yksi lukiokurssi valmennusta, eli sitä on käytännössä 38 tuntia 7 viikon aikana. Kursseja on ollut joku 3-5 per jakso, eli tahti on normaalia lukiota hitaampaa.", Koskinen kertoo. "Lukio ei ole pääsylippu maajoukkueeseen, mutta selvää on, että valmennettavat tulevat tutuiksi ja sitä kautta heidän kehittymistään on helpompi seurata.", kertoo Antti. Lumilautalukioon pääsi viime vuonna sisään kymmenen hakijaa kahdestakymmenestäviidestä, eli mahdollisuudet lukion käymiseen rinteessä ovat hyvät. On oikeastaan ihme, ettei muualle ole ilmestynyt vastaavia kouluja. Haku tapahtuu yhteishaun kautta, kuten muissakin lukioissa, ja lisäksi annetaan selvitys omasta lajitaustasta. Antti Koskinen ja Antti Suopanki pitävät huolta valmennuksesta lukiossa ja ovat samalla myös liiton valmentajia, liikkuen siellä, missä päävalmentaja tarvitsee apua. Tulevaisuudessa kannattaa pitää silmällä Niko Länsiötä, Aleksi Partasta ja Henri Laakkosta. Perinteisistä lajeista periytyneet lisälaput tuntuvat ehkä hieman kummallisilta, mutta ulkopuolisen lausunnon voi pyytää vaikka kaverilta. Kuka tahansa voi hakea ja hakemusten perusteella seulotaan laskijoita Vuokattiin pääsykokeisiin. Toinen lumilautalukion päivittäistä toimintaa pyörittävistä valmentajista on Antti Koskinen, joka kertoi meille haluprosessista: "Mitään valmennus- tai kilpailutaustaa ei vaadita. Toivotaan, että samanlainen tahti jatkuu.", Hehkuttaa Antti ansaitusti suojattejaan. Roope Tonteri ja Sami Luhtanen eivät kuitenkaan ole lukiossa, vaan Sotkamon ammattikoulun puolelta, missä meillä on samanlainen ohjelma käynnissä. ""Eniten lukion kasvateista ovat olleet esillä varmaankin Peetu Piiroinen, Markus Malin, Antti "Naku" Piirainen, Matti Kinnunen, Enni Rukajärvi, Janne Lipsanen, Niko Lehtola, Saku Tiilikainen ja Valtteri Paunonen." Urheilulukio Vuokatin urheilulukion lumilautalinja on nostanut pinnalle monet tämän hetken parhaimmista kisalaskijoista Suomessa. Alueen tarjoamat resurssit olivat riittävät lumilautailulle ja laji sopi hyvin urheilulukiolle, joten valmentajat saivat vapaat kädet kehittää koulutusta parhaaksi näkemällään tavalla. Sotkamon urheilulukion lumilautalinja on varmasti tuottanut lahjakkuuksia yli kaikkien odotusten. Päävalmentaja Pekka Koskela liikkuu pääasiallisesti maajoukkueen mukana, eikä herralla ole vastuuta lukion päivittäisessä toiminnassa. Tytöistä Merika Enne ja Koiviston Vilina ovat olleet liekeissä. Lukion historia alkoi kahdeksan vuotta sitten, kun silloinen päävalmentaja Mustosen Kimmo ja Pekka Koskela ehdottivat Sotkamon urheilulukiolle lumilautailun lisäämistä opetustarjontaan. Halukkaita on enemmän kuin paikkoja ja määrä kasvaa joka vuosi. Tulevaisuus näyttää, miten monta uutta Peetua lumilautalukiosta syntyy. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 35. Ensijaisesti laskijan pitäisi olla kiinnostunut myös kisaamisesta, koska valmennustyö suuntautuu siihen." On tärkeää, että urheilulukiossa pääsee laskemaan paljon, ja Vuokatissa se on mahdollista ympäri vuoden. "Kymmenen laskijaa on kuitenkin ehdoton maksimi, muuten alkaa yksilövalmentaminen kärsiä. Urheilukoulujen oppilaat ovat perinteisesti kisoissa jo oppia saaneita urheilijoita, mutta lumilautailun puolella on asiat toisin
36 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Herran pieksut sentään mikä spotti! -Peter 37 Kuvaaja: Peter Hasselgren Laskija: Heikki Sorsa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Kymmenen vuoden aikana mitä olen kuvaillut en ole nähnyt toista spottia, missä laskijan lisäksi myös kuvaajilla on kuravellit housussa. Helsingin Merihaassa sijaitseva closeout oli ( ja on edelleen) dinosaurusluu kenelle tahansa laskijalle maailmassa. Kerrasta poikki ja pinoon: toisen pinon ollessa loukkaantuneille ja toisen lumilautasankareille. Ensimmäisen yrityksen melkein haukattua väärälle puolelle olin hyvin onnellinen, että Heikki toisella vedolla päätyi sankareiden joukkoon. Aina kun kuljen paikan ohi nostan hattua, kumarran kohti Bulevardia ja teen uskonmerkin rinnalla. Useimmissa spoteissa uusintayritykset ovat mahdollista, mutta tällä kertaa kuvasta, videosta ja asennosta piti tulla hyvä ensimmäisellä yrittämällä
PHOTOISSUE Kuvaaja: Frode Sandbeck Laskija: Markku Koski 70 Paikka: Mammoth, USA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2011 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 39
Tämän kuvan saunanpuhdas juoppo ei ollut meidän tuttu, eikä herra kurkannut ikkunassa, kun Eero Ettala huuteli valmiuttaan vetää. Siitä huolimatta on tilanteita, joissa joku saattaa tuppautua kuvaan vaivihkaa ilman ennakkovaroituksia. Öisillä spoteilla ei vastaan tule häiriköitä kovin usein. Silloin menee kuva ja temppu piloille, sekä tunkeilija sairaalaan. Se on helmi! -Peter Kuvaaja Peter Hasselgren Laskija Eero Ettala 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Itse en ole ikinä tykännyt tuote- tai ihmisasettelusta kuvissa. Silti saunottelija päätti tuppautua kuvaan juuri oikealla hetkellä ja ikuistaa naamansa Slammerin valokuvanumeroon. Suosittelen etsimään erikoisklipin käsiin seuraavan kauden videotuotoksista ja nauttimaan siitä hidastettuna. Pelkkä poliisinkin näkeminen on nykyään harvinaista, nyt kun lainvoima on alkanut tottua meihin hiippailijoihin. Voin myös kertoa, että se oikea vaaratilanne syntyi, kun lauma alastomia korkeakoululaisia päätti tehdä rynnäkön saunasta kesken Fredrik Sirviön työvuoron. PHOTOISSUE Yöllinen lumilautakuvaus on pitkälti salamataitelua pimeää vastaan
PHOTOISSUE LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
Rajakangas vanhana veteraanina konkoili nuorempien mukana minkä kerkesi. Ensimmäinen etappi oli Rollo ja heti alako lyyti kirjottaan! Spottasin tämmösen seinän cittarin nurkilta ja totesin sen toimivaksi! Houkuttelin spotille mukaan Rollon omat pojat Poikajärven Teron, Rajakangaan Mikon, kaksi Villeä ja Espoon vahvistuksen Mikael Ahtikarin. Itse tyydyin vanhanliiton Putsiin, josta Ville nappasi tosi maukkaan foton. VALOKUVANUMERO 2011 Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin etelästä kohtia Lappia shottien toivossa. Miksu hoiti meille koulun kautta koko ku- vauskaluston (valot, gene jne.) Saatiin vieläpä kaikki kamat asennettua tuulisesta säästä huolimatta. Tero veti seinästä mitä ihmeellisempiä käsipyöräytyksiä, joissa asteita saattoi olla jopa 900. Aluksi kaikilla oli vähän hakemista seinään ajelun kanssa, mutta pikkuhiljaa alkoi porukka lämpeämään ja temppuja satelemaan. Olen fileissä tästä kuvasta koska se on otettu filmille, eikä nykyajan digihommeleilla! Oli hyvät sessarit ja muutenkin Lapin reissu oli jälleen kerran great success! -Ville Kuva: Ville Kumpulainen Laskija: Toni Viitakangas 42 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2011 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 43
VALOKUVANUMERO 2011 66 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Oli pitkään mielessä, että saisinpa kuvan siitä kuuluisasta sinisestä hetkestä. Rukan alaboxin ympäristö kun ei ole kovin kuvauksellinen, niin päätin sitten jättää kaiken muun pois ja keskittyä itse asiaan. -Teemu Kuvaaja: Teemu Lahtinen Laskija: Ville Paumola VALOKUVANUMERO 2011 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71. Oltiin syksyn ensimmäisillä boxisessareilla Antin kanssa, ja kun Ville sattui mestoille, niin täytyihän sitäkin kuvata mies kun vetää niin hyvällä tyylillä
-Eero Kuvaaja: Mark Welsh Laskija: Eero Ettala Paikka: Espoo 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. PHOTOISSUE Tää oli yksi erikoisimmista spoteista mitä oon vetänyt. Rennot sessarit Euro Gap porukalla, mutta voin kertoo että en aio mennä ikinä takas tonne. Sen verran kova väsäys tossa setissä. Heiton väsääminen oli aika työläs projekti ja alastulot ei meinannut pysyä kasassa. Lingolla kohti niin kovaa kun pääsi ja suhailtiin tota pötköö ylös, mistä sitten ollie wallrideen seinää alas
VALOKUVANUMERO 2011 Kuvaaja: Andy Wright Laskija: Lauri Heiskari Paikka: Minnesota, USA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 47
VALOKUVANUMERO 2011 Kuvaaja: Vernon Deck Laskija: Wille Yli-Luoma Paikka: Jackson Hole, USA 48 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2011 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 49
VALOKUVANUMERO 2011 Kuvaaja: Harri Tarvainen Laskija: Enni Rukajärvi Paikka: Ruka 50 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Colin Kuvaaja: Colin Adair Laskija:LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Iikka Backström 71. Tälle päivälle olosuhteet sattuivat olemaan täydelliset ja spotille sattui paistamaan muutenkin aurinko nätisti. Viime vuoden tammikuussa otimme kelkat ja suuntasimme pohjoiseen Pembertoniin BC:n. Mestoilla oli samaan aikaan Burtonin crewn ukkoja, kuten Fredd Kalbermatten, Mikey Rencz ja muita. Päivä oli varsinaista show:ta aamusta iltaan, laskijoiden sessatessa vuorelta kaiken mahdollisen. Alkukaudesta alueella on hienoja droppeja ja pillow-linjoja, mutta aurinko paistaa spotille vain aamuisin, joten liikkeellä pitää olla ennen kukon laulua. Hieno aloitus kuvauskaudelle
PHOTOISSUE Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Laskija: Vesa Nissinen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 70 Paikka: Espoo
PHOTOISSUE LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
Kuvaaja: Teemu Lahtinen Laskija: Pete Kauhanen Paikka: Pyhä
Kuvaaja: Scott Serfas PHOTOISSUE Laskija: Jussi Oksanen Paikka: Kanada LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
PHOTOISSUE Tämä kuva on ainoa, minkä kerkesin Lauri Heiskarin kanssa kuvamaan koko kautena. Lauri oli viettänyt kuukauden Suomessa ja lensi takaisin Kaliforniaan ainoastaan huomatakseen, että crew olisi tulossa Suomeen kuvaamaan reilejä. Pienestä tarkkuusalueesta huolimatta Laurin frontti 180 to switch nosepress 360 out osui aina täsmällisesti oikeaan kohtaan. Tämä ylöspäin vedettävä Espoolainen ledge on vedetty aikaisemminkin, mutta tällä kertaa ukoilla oli mielessä comboilua, mikä ei ainakaan helpottanut kuvien ottamista. Ammattilaskijan kanssa on aina mukava kuvata hyvää duunia Lauri! -Peter Kuvaaja: Peter Hasselgren Laskija: Lauri Heiskari 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Lauri tuli takaisin Joe Sextonin, JP Walkerin ja Simon Chamberlainen kanssa ja alkoi hommiin. 85 mm tilt&shift -linssi tuntui pehmentävän muuten tylsää taustaa mukavasti ja neljä flashiä pitivät laskijan valaistuna. Ennen kuvaamista ledgen edestä piti lapioida parin metrin kasa lunta pois ja tämä kuvakulma oli oikeastaan ainoa, missä ei ollut muita kasoja tiellä
PHOTOISSUE LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
VALOKUVANUMERO 2011 58 Kuvaaja: Ville Lahtinen Laskija: Jaakko "Konna" Tervonen Paikka: Helsinki LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Laskija: Vesa Nissinen PHOTOISSUE Paikka: Espoo Kuvaaja: Peter Hasselgren Laskija: Risto Mattila Paikka: Laax LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
PHOTOISSUE Kuvaaja: Daniel Blom Laskija: Markku Koski 70 Paikka: Åre, Ruotsi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
PHOTOISSUE LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
VALOKUVANUMERO 2011 Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Laskija: Mikko Hakulinen Paikka: Helsinki 62 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2011 Kuvaaja: Teemu Lahtinen Laskija: Antti Autti Paikka: Ruka LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 63
PHOTOISSUE 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
PHOTOISSUE Kuvaaja: Kevin Westenbarger Laskija: Otto Veijola Paikka: Mammoth, USA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
PHOTOISSUE 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
PHOTOISSUE Olin ollut spotilla jo kerran pimeällä, enkä siksi siitä superliekeissä, mutta nyt valoisalla avautuikin uusia kuvakulmia. Elkun, Antin ja Sakarin sessaillessa, vetäisi Sakari niin mojovan leachin, että meinasi mennä kuvaajalla pasmat sekaisin. Parin kuvan jälkeen otettiin se vielä videolle samalla tavalla on nämä nykyajan vempeleet kyllä ihmeellisiä! Sakari veti kerta toisensa jälkeen samalla törkeen nätillä tyylillä, no biggie!! P.s. Kiitti huoltomies, et saatiin sessaa loppuun asti! -Ville Kuvaaja: Ville Lahtinen Laskija: Sakari Lähdesmäki LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
Hienon lumisateen jälkeen kaiteiden lumipeite toimi hienosti kehyksenä reilille, ainakin siihen asti kun paikallinen crew päätti tulla ihmettelemään toimintaa ja tiputti kaiteen lumet tallustellessa mestoilla. Aina mukava fiiliksen tuhoaja, kun joutuu alkaa miettimään kuvaa uudelleen kesken vetämisen. Aikaisemmin aluetta peitti tiheä metsikkö, ländingissä oli liikennemerkki keskellä pystyssä ja unohtamatta, että reililtä oli kohtuu korkea droppi asfaltille. Herra ei kuitenkaan antanut loukkaantumisten häiritä, vaan päätti jatkaa laskemista kunnes muutama lisäshotti olisi nauhalla. Tämä droppireili oli harvinaista kyllä koskematon ja siihen oli monia syitä. Tämä oli Riston viimeinen bäkki 5-0 ihan mukavalla pressillä! Kuvaaja: Peter Hasselgren Laskija: Risto Ruokola 68 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Polvi on paukkunut monta kertaa ja tälläkin kaudella tuli yksi raksi ruutuun. VALOKUVANUMERO 2011 Risto Ruokolalla on ollut huono tuuri loukkaantumisten suhteen
VALOKUVANUMERO 2011 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 69
VALOKUVANUMERO 2011 Kuvaaja: Harri Tarvainen Laskija: Joel Lahti Paikka: Ruka 66 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2011 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
VALOKUVANUMERO 2011 Kuvaaja: Tero Repo Laskija: Miikka Hast Paikka: Italia 72 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
SURF Kuvaaja: Timo Järvinen 74 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Syömisestä ei kannata tinkiä, sillä laji on todella raskas ja pitemmällä reissulla iskee väsy jos keskittyy liikaa dokaamiseen tai syö pelkkää paahtoleipää. Mitä vähemmän on sur annut, sitä tärkeämpää on pyöriä aaltojen vietävänä niin pitkään kuin mahdollista. Niiden, joilla on enemmän budjettia ja aikaa, kannattaa suunnata kaukomaille. Pahimmillaan porukkaa on niin paljon, että väärän kundin eteen ajautuva voi saada rehellisesti turpaansa, ja kun tähän lisätään vielä mahdollisuus törmätä haihin, pohjakiviin tai oman laudan eviin, niin kulttuurishokki voi olla melkoinen. Käytännössä aloitteluun sopiviin paikkoihin pääsy vaatii joko lentokonetta tai useamman päivän autoilua. Tuo peruskuva sur auksesta on kaiken lisäksi todella kaukana useimpien suomalaisten sur aajien todellisuudesta. Siinä missä mainoksissa ja musavideoissa soitellaan akustista kitaraa rantanuotiolla ja käydään hymy huulilla napsimassa lasisia, letkeitä aaltoja, on todellisuudessa aallokko yleensä vähän liian pientä, liian suurta tai ainakin vähän liian sekaista, porukkaa on liikaa ja joukossa on aina vähintään yksi paikallinen stara, joka napsii kaikki ne aallot, joita itse yrität. Jos et harrasta säännöllisesti kilpauintia, koskimelontaa, vesipalloa (tai vielä parempaa, uppopalloa) tai vastaavaa, olet todennäköisesti aivan puhki ekan puolen tunnin jälkeen. Parasta aikaa on kuiva kausi eli kesä, jolloin alueen joet eivät dumppaa keskeisintä harjoittelupaikkaa, Kuta Beachin rantaa, täyteen muovikasseja ja muuta roskaa. Muitakin kohteita toki on. Vaikka Suomessa lajin harrastusmahdollisuudet ovat aika vähäiset, juoksentelevat lihaksikkaat sur nuorukaiset ja vaaleatukkaiset bikinimisut sur lauta kainalossa hämmästyttävän usein myös suomalaisissa mainoksissa. Majoitukset voi hoitaa ihan mistä huvittaa, tärkeintä taitojen kehittymisen kannalta on vain se, että pääsee veteen niin usein kuin mahdollista. Ja jos haluaa nähdä, minkälainen meininki on maissa, joissa sur aus on melkein kansallislaji, kannattaa reissata Havaijin lisäksi joko Australiaan tai Kaliforniaan. Jos ei ole ihan varma asiasta, omia kamoja ei kannata ostaa heti, vaan tutustua puuhaan vuokravehkein. Siellä homma on tehty helpoksi: sur leirejä, -kouluja, -vuokraamoja ja -kauppoja on joka lähtöön, ja mikä tärkeintä, Penichen niemi on niitä harvoja paikkoja Euroopassa, josta löytyy sur attavia aaltoja melkein vuoden jokaiselle päivälle. Kuten sanottu, laudalla ei ole niin väliä, kunhan se on tarpeeksi iso. Kohteet Jos haluaa opetella sur aamaan, on tärkeintä hakeutua sellaisiin paikkoihin, joissa homma luonnistuu. Märkäpukujen yleisin paksuus on 3/2-milliä, jossa kädet ja olkapäät on tehty 2-millisestä neopreenista ja muu puku 3-millisestä. Euroopassa Lounais-Ranskan Hossegor, Anglet ja Biarritz ovat legendaarisen hyviä mestoja, ja isossa maailmassa erinomaisia aloittelupaikkoja löytyy mm. Oli kohde mikä tahansa, sinne kannattaa lähteä pitemmäksi aikaa. Jos taas tuntuu siltä, että lainakamoilla ei halua touhuta, on aloittelijan tärkein ostos märkäpuku. Ennen reissua kannattaa treenata niin paljon kuin vain ikinä pystyy. Mitä pidempi, leveämpi ja paksumpi lauta on, sitä paremmin se kelluu ja sitä paremmin sillä saa aaltoja kiinni, ja aaltojen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 75. Euroopassa helpoimmalla pääsee menemällä Portugalin Penicheen. Ainakin pari viikkoa, mieluiten kuukausi tai vaikka kolme, jos vain on saumaa. Hyvien 3/2-millisten märkäpukujen hinnat pyörivät 200-300 eurossa. Kaikkein parasta sur treeniä on tietenkin sur aus, joten jos saat käsiisi laudan, käy melomassa sillä ennen reissua vaikkapa tunnin lenkkejä. Samalla totut laudan käsittelyyn vedessä. Balista on muodostunut viime vuosina koko maailman ykkösmestoja surfing lifen harjoittamiseen. SURF Täyttä tuskaa & siisteintä ikinä Teksti Aapo Virta Se alkuperäinen lautailulaji, sur aus, on tätä nykyä erittäin kovassa nosteessa. Vaikka tekisi kuinka mieli ostaa alle joku makean näköinen lauta, alkuun pärjää melkein millä tahansa laudalla, kunhan se vain on tarpeeksi iso. Onneksi uhkakuvia voi vältellä pienellä opiskelulla, ja kaikista niistä huolimatta, sur aus on äärimmäisen siistiä puuhaa, johon voi hurahtaa jopa tiukemmin kuin lumilautailuun. Märkäpuvun ominaisuudet huomaa kuitenkin jo saman tien, ja jäykkä tai väärän kokoinen puku pilaa fiiliksiä todella tehokkaasti. Jos lautaa ei löydy, niin mikä tahansa käsiä, selkää ja yleisesti yläkroppaa treenaava laji helpottaa hapotusta. Varusteet Entä kuinka paljon kannattaa satsata varusteisiin. Jos veden lämpö on yli 23 astetta, voit pärjätä pelkillä shortseilla, mutta varsinkin Euroopassa märkkäri on pakko-ostos. Väli-Amerikasta sekä sur auksen syntysijoilta Havaijilta
Perinteisen polyuretaanilaudan rakenne on käytännössä muutaman millin lasikuitukerroksella päällystettyä styroksia. Shortboardit on tehty osaaville harrastajille, ja siinä missä kuka tahansa voi opetella lumilautailun Jussi Oksasen pro modelilla, lajia aloitteleva sur aaja ei saa tehtyä 10-kertaisen sur auksen maailmanmestari Kelly Slaterin laudalla yhtään mitään, hyvä jos pysyy sen kanssa pinnalla. Tunnettuja epoksilautamerkkejä ovat Surftech ja Firewire. Monet erehtyvät ostamaan jo ensimmäisellä reissullaan ns. Melkeinpä kaikkien sur aajien tavoitteena on hankkia laudat mittatilauksena taitavilta sheippaajilta. Sen, kuinka kestävä tällainen rakenne on, voi miettiä ihan itse. Näyttää ja tuntuu tyhmältä. Halpismerkkien aloittelijalaudan saa Euroopassa muutamalla satasella. Kääntyvyyteen vaikuttaa myös reilien paksuus mitä ohuempi, sitä ketterämpi. Jyrkemmällä sivuleikkauksella varustettu lauta kääntyy hyvin mutta ei ole yhtä vakaa kuin suoremmalla sivuleikkauksella tehty. Jos lähdet sille tielle, omaa taitotasoa ei kannata liioitella vaan varmistaa, että laudasta löytyy tarpeeksi tilavuutta. Aloittelijoille ja harrastajille sopivampia malleja ovat longboardit, mini malibut eli minimalit, funboardit ja isot modernit fishit. Lautojen muotoihin pätee muutama perusasia. Epoksilaudat kestävät kolhuja paljon paremmin. Tasaisempi lauta on nopeampi mutta ei käänny yhtä nopeasti kuin isommalla rockerilla varustettu. Tätä ei voi painottaa liikaa hanki tarpeeksi iso lauta! Vaikka haluaisit shortboardin mallisen laudan, hanki sellainen, jossa on paksuutta, leveyttä ja tilavuutta enemmän kuin "oikeissa" shorteissa. Vaikka näille merkeille usein naureskellaan, laudat ovat mainettaan parempia, sillä kestävyys on omaa luokkaansa ja lautojen mallit ovat aina taitavien sheippaajien suunnittelemia. Materiaalipuolella valinnanvaraa ei ole kovin paljon. shortboardin, mutta aloitteleva sur aaja pienellä laudalla on vähän sama juttu kuin aloitteleva lumilautailija liian isolla laudalla. Mittatilausdekit ja parempien merkkien epoksilaudat kustantavat sitten 500-600 eurosta yli tonniin. Kaikkein kestävimpiä lautoja ovat muovista valetut Bicit ja NSP:t, joita näkee useimmiten sur koulujen käytössä. Laitetaan sopivasti shortsia tai märkäpukua päälle, vahataan laudan kansi tahmeaksi sur vahalla ja melotaan murtuvien aaltojen 76 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Paksumpien reilien etuna on puolestaan parempi melottavuus ja nopeus. Vedessä Lähtökohtaisesti sur aus on hyvinkin yksinkertaista. SURF Kuvaaja: Timo Järvinen saanti on se kaikkein tärkein juttu
Oikeaa asentoa kannattaa etsiä siis aktiivisesti, jo senkin vuoksi, että väärä asento imee myös mehut nopeammin. Melkein aina rannoilta löytyy syvempiä kohtia, joissa aallot eivät murru tai murtuvat löysemmin kuin muualla, ja läpimenoa kannattaa hakea juuri noista kohdista. Oikeassa melonta-asennossa rinta on kaarella, jalat yhdessä keskellä lautaa ja makaat sellaisessa kohdassa lautaa, että keula pysyy juuri ja juuri pinnan päällä. Jos tällaisia tyyppejä ei nurkissa pyöri, kannattaa kävellä sur kouluun ja pyytää vaikka muutamaksi päiväksi opetusta. Paras tapa aloittaa on hoitaa ensimmäiselle reissulle mukaan joku, joka tietää mistä on kyse. Tavallisin virhe on meloa leuka laudassa, jalat harallaan ja laudan keula liian pystyssä. Kun ajoittaa ulosmenon heti setin saapumisen jälkeen, pääsee todennäköisemmin melomaan LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 77. Painopisteen hakemisessa jo puolen sentin asennonvaihdoksilla on väliä. Kun melonta-asento on haarukoitu kohdalleen, on seuraava steppi aaltojen hakeminen. Harjoittelua varten kannattaa pysyä sellaisissa paikoissa, joissa jalat osuvat pohjaan, jolloin voit ponnistaa itsesi ja lautasi murtuvista aalloista läpi ottamalla tukea pohjasta. Monesti sur koulu näyttää käytännössä siltä, että 20 hyljettä pärskii epätoivoisesti rantavaahdoissa, samalla kun sur ope seisoo rannalla vittuuntuneena siitä, ettei pääse itse sur aamaan kunnolla. Mitä väsyneempi olet, sitä tarkemmin kannattaa yrittää keskittyä asentoon. Jos pystyt, valitse sellainen koulu, jossa opettajat tulevat aktiivisesti mukaan veteen. Tälläkin tavalla pääsee kyllä sur n makuun, ehkä vähän hankalammin, mutta kuitenkin. SURF "Euroopassa helpoimmalla pääsee menemällä Portugalin Penicheen. Sitten, kun on aika hoitaa itsensä pelkästään melomalla ulos (eli sinne, missä aallot eivät vielä murru), olennainen asia on löytää oikea reitti. Jos sooloilu on sun juttu, kannattaa keskittyä aluksi oikean melonta-asennon hakemiseen. Tämä kaikki on varmaan tullut jo melko selväksi, jos on yhtään lueskellut sur saitteja ja katsellut videopätkiä. Siellä homma on tehty helpoksi: sur leirejä, -kouluja, -vuokraamoja ja -kauppoja on joka lähtöön, ja mikä tärkeintä, Penichen niemi on niitä harvoja paikkoja Euroopassa, josta löytyy sur attavia aaltoja melkein vuoden jokaiselle päivälle." Kuvaaja: Timo Järvinen luo. Käytännössä tuo edellä mainittu on aivan naurettavan hankalaa, joten aloitteluun kannattaa ottaa erittäin nöyrä asenne. Myös ajoituksella on merkitystä. Aina voi tietenkin tehdä kuten kunnon Suomalainen tekee, eli ei kysy keneltäkään yhtään mitään ja opettelee kantapään kautta. Useimmiten aallot tulevat ulapalta muutamien aaltojen seteissä, joiden välillä voi kulua pitkiäkin aikoja. Sitten odotellaan sopivan näköistä aaltoa, ja kun se tulee, melotaan alkuvauhdit ja hypätään kyytiin. Yksityistunnit ovatkin aina parempi vaihtoehto kuin isossa ryhmässä tapahtuva opetus. Tällöin lauta toimii enemmän ankkurina kuin liukuvana alustana, ja aaltojen saaminen on melkein mahdotonta
SURF Kuvaaja: Janne Hinkkanen Kuvaaja: Timo Järvinen 78 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Se tosin vaatii treeniä. Jos kaikki on sujunut tähän asti hyvin, seisot nyt laudalla, joka liukuu sileän veden päällä ja fiilikset ovat katossa! Todennäköisesti jotain meni kuitenkin vikaan, ja silloin kannattaa miettiä, mikä meni vikaan ja keskittyä tekemään se seuraavalla kerralla paremmin. Pro-jäbät saavat aaltoja parilla kevyellä kauhaisulla, mutta me kuolevaiset joudumme kauhomaan niin maan perkeleesti, että aallot saa kiinni ajoissa. Laudasta kannattaa yrittää kuitenkin pitää aina kiinni. Isoa lautaa ei välttämättä saa lainkaan duck diveen, mutta aallon ali voi yrittää kääntymällä laudan kanssa ylösalaisin aallon kohdalla. Helpompi, muttei yhtä sulava konsti on hypätä pois laudalta, pitää leashin eli karkuremmin tyvestä kiinni ja sukeltaa aallon ali. Kun olet taistellut tiesi ulos, alkaa aaltojen metsästäminen. Sen mukaan voit hakea oikeaa kohtaa sivusuunnassa. Yleisimpiä virheitä on aallon ottaminen liian myöhään, jolloin aalto on jo noussut niin pystyyn, että se heittää sinut etukautta ympäri, ja aallon ottaminen liian aikaisin, jolloin aalto rullaa alta pois. Paras konsti on katsoa rannasta muutama maamerkki, joiden mukaan voit asetella itsesi. Jos ulos ei tahdo päästä, voi myös palata rantaan katsomaan uutta ulosmenoreittiä ja -hetkeä. Välillä on edessä tilanteita, joissa aaltoja tulee ulapalta sen verran tiuhaan ja sen verran leveälti, ettei niiden kiertäminen onnistu, vaan niistä pitää päästä läpi. Saman tien, kun näet aallon, käännä laudan nokka kohti rantaa, hae nopeasti oikea melonta-asento ja ala kauhoa niin kovaa kuin pystyt. Murtumattoman aallon saa parhaiten kiinni sen korkeimmasta kohdasta (eli peakista), ja jos aalto on jo alkanut murtua, kannattaa tähdätä aivan murtuvan ja puhtaan seinän rajaan. Sur etiketin mukaan etuajo-oikeus on sillä, joka on lähimpänä murtumakohtaa. Joskus ajoitus ei kuitenkaan onnistu, ja saatat niin sanotusti saada "setin päähän". Hyvän lineupin tunnistaa useimmiten siitä, että siellä on jo muita sur aajia. Jos jokin kohta näyttää toimivan hyvin, mutta kukaan rannan muista sur aajista ei vedä siinä, on useimmiten kyse siitä, että siinä kohdassa on jotain vikaa. Tavasta on myös hankala päästä eroon myöhemmin. Tällöin ei kannata uuvuttaa itseään tappelemalla aaltoja ja virtauksia vastaan, vaan odotella rauhassa setin päättymistä. Vaikka kuinka hirvittäisi, ei pystyyn nousemista kannata viivyttää. Lähde siis hakeutumaan kohti tätä paikkaa ja pidä aktiivisesti huolta siitä, että myös pysyt siinä. Siinä vaiheessa ota vielä pari kauhaisua lisää ja kipua pystyyn mahdollisimman nopeasti. Jos otat tavaksi liukua aallon pohjalle mahallasi ja nousta vasta siellä, et pääse oikein mitenkään sur aamaan puhdasta aaltoa vaan ajelet suoraan vaahtojen edessä. Tällöin pienemmästä laudasta on apua, sillä sen sukelluttaminen aallon ali (eli duck dive) onnistuu vähemmällä voimalla. Sur spoteilla toimii tehokkaasti magnetismi-ilmiö, eli jos joku jossain saa hyvän aallon, ei kestä kuin hetki niin spotilla on muitakin. Kun sitten tunnet, että aalto alkaa nostaa lautasi perää, ota vielä muutama rivakka veto. Riippuen rannasta näitä alueita voi olla joko vähän joka puolella tai sitten aallot al- kavat murtua hyvinkin pieneltä alueelta. Ajoituksen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 79. Ennen ulos melomista kannattaa aina katsoa valmiiksi lineuppeja eli alueita, joista aallot lähtevät murtumaan parhaimman näköisesti. Kesken melomisen kannattaa vilkuilla olan yli (ilman, että lopettaa melomisen), jotta näet miten aalto on nousemassa. Sitten kun olet mestassa, josta lähtee sopivan näköisiä aaltoja, ei muuta kuin odottamaan omaa vuoroa. Uudessa paikassa kannattaa siis melkein aina hankkiutua sinne, missä on jo muita. Jos kaikki on mennyt hyvin, alat tässä vaiheessa tuntea, kuinka aalto alkaa kiihdyttää lautaa. Kun sitten näet sopivannäköisen aallon nousevan ja rullaavan kohti sinua, alkaa se kriittisin osuus. Paras konsti on kuitenkin aina etsiä sellainen paikka, jossa aaltoja tarvitsee alittaa mahdollisimman vähän. Virtauksista riippuen oikeassa paikassa pysyminen voi vaatia jatkuvaa melomista. SURF "Yleisimpiä virheitä on aallon ottaminen liian myöhään, jolloin aalto on jo noussut niin pystyyn, että se heittää sinut etukautta ympäri, ja aallon ottaminen liian aikaisin, jolloin aalto rullaa alta pois." Kuvaaja: Timo Järvinen helposti ulos
Euroopassa järjestetään myös muita, pienempiä kisoja. Kovimpia nimiä tällä hetkellä ovat amerikkalaiset Kelly Slater ja Dane Reynolds, australialaiset Mick Fanning, Taj Burrow ja Joel Parkinson sekä etelä-afrikkalainen Jordy Smith. Useimmiten aallot ovat pieniä, heikkoja ja sekaisia, mutta kun kuu, tähdet ja Me Naiset -lehden horoskooppi osuvat linjaan, onnekkaille ja/tai tietäville voi olla luvassa nättiä aaltoa, joka ei häpeä ison maailman laineille tippaakaan. Muihin lautailulajeihin nähden kisasur auksessa on se ero, että maailman ehdottomasti parhaat ja monipuolisimmat sur aajat ovat lähes poikkeuksetta kisasur aajia. Suomessakin järjestetään kisoja, ainakin noin periaatteessa. Molemmista löytyy hiekkarantaa ja molempiin pääsee melko vaivattomasti. Normaalifysiikalla varustetulle sur noviisille tällaiselle tasolle pitäisi päästä parin viikon reissulla. Jos tänä vuonna järjestetään jotakin, siitä ilmoitetaan Onshore-foorumilla, www.kallio.org/onshore NETTILINKKEJÄ: Suomen ainut sur foorumi: www.kallio.org/onshore Yleissaitteja: www.surfline.com www.surfersvillage.com www.twsurf.com www.stabmag.com Kauppoja: www.sur kauppa.com www.magicseaweed.com Kohteita ja ennusteita: www.wannasurf.com www.magicseaweed.com Kisasur aus: www.aspworldtour.com www.worldprosurfers. Paikallisella Tuomas Stenforsilla on hallussaan epävirallinen härmäsurfennätys, yli 75 sur päivää vuoden aikana. Kisasur aus korkeimmalla tasolla tapahtuu puolen tunnin heateissa kahden tai kolmen sur aajan kesken, ja tuomareiden pisteyttämien vetojen perusteella valitaan voittaja. Edellisen kerran kisamuotoiset sessiot pidettiin 2008 Porissa. Oli opettelutapa mikä tahansa, ennen ensimmäistä reissua kannattaa asettaa tavoitetaso mahdollisimman alas. com Hyviä blogeja: www.marinelayerproductions.com www.globe.tv/dion/ www.tajburrow.com Huonoja blogeja: www.droppi.com/aallot/ Kuvaaja: Timo Järvinen 80 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Jos haluat päästä miehenkorkuiseen tuubiin tai tehdä käännöksiä, joissa vettä lentää ämpärikaupalla, varaudu siihen, että sille tasolle pääseminen vaatii perus suomisur aajalta useamman vuoden aktiivista harrastamista. Myös Euroopassa pidetään pari kisaa, joten jos haluaa nähdä, miltä maailman parhaiden sur aajien vetäminen näyttää, kannattaa hankkiutua joko Ranskan Hossegoriin lokakuun alussa tai Portugalin Peniceheen lokakuun puolivälissä. SURF hakemiseen ei oikein ole muuta konstia kuin hirveä määrä toistoja. Härmäsurf Vaikka äkkiseltään voisi kuvitella toisin, myös Suomessa pääsee lainelautailemaan. Isoin ongelma kotivesillä ei aina olekaan aallokon puute, vaan rakas jääkausi, jonka jäljiltä noin 99,8 % kotirannoistamme on aivan totaalisen kelvotonta sur auksen kannalta. Maailmancupin kisoja järjestetään 11 kappaletta joka puolella sur aavaa maailmaa. Seuraaville reissuille lähdettäessä tietää sitten jo paremmin, mistä hommassa on kyse ja mitä on luvassa. Vuosina 2009 ja 2010 kisoja ei pidetty, koska sopivia kisakelejä ei tullut odotusaikana. " kannattaa ottaa se, että oppii melomaan, oppii istumaan laudalla, oppii saamaan haluamistaan aalloista edes joka viidennen kiinni, ja pääsee muutaman kerran seisomaan laudalle sellaiseen kohtaan aaltoa, että edessä näkyy vain sileää vettä, eikä vain vaahtoja. Kun merialueilla puhaltaa joitakin tunteja yli 14 metriä sekunnissa, nousee aluevesille sen verran aallokkoa, että sopivaan rantaan murtuessaan niitä pääsee sur aamaan. Porin seutu onkin ainakin Manner-Suomen aaltovarminta aluetta. Ensimmäisen reissun tavoitteeksi "Porin seutu onkin ainakin Manner-Suomen aaltovarminta aluetta. Paikallisella Tuomas Stenforsilla on hallussaan epävirallinen härmäsurfennätys, yli 75 sur päivää vuoden aikana. Niiden aikataulun voi tsekata osoitteesta www.aspeurope.com Suomen SM-kisoja on pidetty jo vuosikausia, mutta viralliset kisat järjestetään aina ulkomailla, viimeksi Ranskan Angletissa, jossa hallitsevaksi mestariksi päätyi Pyry Pietiläinen, hopealle sur asi paljon Suomessakin vetävä, pitkän linjan surfdude Juho Mikkonen ja pronssia vei itäisen kantakaupungin kovapäisin kuulapää Jukka Karhunen. Omia mestoja kannattaa toki lähteä etsimään, mutta jos haluaa pelata varman päälle, ajaa joko Hangon Tulliniemeen (itätuulella) tai Porin Yyteriin (lännen puolen tuulilla). Lajin fyysisyydestä johtuen sur n maailmancup, ASPjärjestön pyörittämä WCT (World Championship Tour), on varmasti maailman urheilullisin lautailutouri, ja varsinkin Australiassa lajin starat ovat Shaun White -luokan julkkiksia. Jos on valmis satsaamaan vapaa-aikaa ja bensarahoja, niin tavallisena vuotena on aivan mahdollista saada kasaan tuollaiset 40 sur sessiota, ja työssäkäyvilläkin aktiiveilla paukkuu 30 päivää melkein joka vuosi. Kisasur aus Kuten lumilautailussakin, myös sur ssa on iso nippu ammatikseen lautailevia, joista osa kiertää kisoja, osa kuvaa ja osa tekee molempia
SURF LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 81
Laskija: Joni Malmi RIKSGRÄNSEN
Ensimmäinen päivä alkoi sankalla lumisateella ja päätimme jättää laskukamat suosiolla mökkiin. Matkaan lähdettiin suomiporukalla maaliskuisena sunnuntainaamuna kahden auton voimin. Itse hyppäsin Eeron ja Rasmuksen luotsaamaan mustaan farmari-Volvoon Oulun korkeudelta, hiukkasen edellisen illan tumuis- sa hätäisesti pakanneena, hampaat pestynä. Hotellilta löysimme Hampuksen johdolla jostain miljoonan mutkan takaa pingishuoneen, jossa järjestimme ajan tappamiseksi Suomi-Ruotsi-pingismaaottelun. Laskemisen sijaan suuntasimme Riksgränsenin kylään tutustumaan mestoihin ja kahvittelemaan paikallisen vahvistuksen Björn Lindgrenin kanssa hänen luksusasuntovaunuunsa ja samalla neuvottelemaan kelkkadiiliä seuraaville päiville. Reissuun lähdettäessä kuulee usein lyhyistä varotusajoista, mutta otapa ja lähdepä vuorokauden päästä viikoksi Ruotsiin! Noh, sain kuin sainkin työpaikkani puolesta vuoroni hoidettua ja hommat säädettyä, että ei muuta kuin kamat reppuun ja menoksi. "jatkoilta kyytiin", eli en siis ollut ainoa, joka poti haikeaa huomista. Alunperin porukkaamme piti päivää paria myöhemmin liittyä myös parivaljakko Markku Koski & Fredu Sirviö, mutta Markun saatua Tsekeissä kisahumussa aivotärähdyksen ja jouduttua magneettikuvauksiin, ja Fredun jäädessä odottelemaan Markkua, laskijamäärämme pysyi siis kolmessa. Matsi päättyi ikävä kyllä jälkimmäisen niukkaan LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 83. - Keltanokan päiväkirja Pohjoismaiden puuteriparatiisista Teksti ja kuvat Antti Kangas Tupakkalakon johdosta hieman kireästi alkanut kahvitaukoni kesken työpäivän katkeaa puhelimen pärinään, langan toisessa päässä kuvaava päätoimittajamme Hasselgren. Matkaa Riksgränseniin tulee Helsingistä noin 1200 kilometriä, eli ajassa mitattuna noin 15 tuntia, mikä ei loppupeleissä ole yhtään mitään, jos putikasta tykkää! Saavuimme perille paljon ennen sekä ruotsin vahvistuksia että Jonia ja Jaakkoa, jotka olivat jääneet Itiksen mummolaan Tornioon poronkäristykselle. Kolmen laskijan ja kolmen kuvaajan ryhmä on mielestäni aika maksimimäärä puuterihommissa, varsinkin kun kuljetaan ympäri vuoria kolmen puolilaiskan moottorikelkan voimin. Jutun juoni siis se, että herrat Malmi, Mosesson ja Ettala olivat päättäneet hurauttaa Ruotsin pohjoiskärkeen Riksgränseniin kuvaamaan uutta Eurogap-le aansa, kuvaajat Rasmus Tikkanen & Jaakko "aidari" Itäaho mukanaan. Hampus oli hoitanut mökkimajoituksen noin 30 kilometriä ennen Riksua sijaitsevasta Björklidenin kylästä. Ensimmäisen stopin aikana kävi ilmi, että myös kuvaajavelho Tikkanen oli tullut suoraan ns. Loppuporukan tullessa paikalle majoitus osoittautui kuitenkin liian pieneksi ja jouduimme ottamaan toisenkin mökin, sillä Hampus oli ottanut helikopterilentäjäkaverinsa mukaan ilmoittamatta mitään. Riksuun varsinkin autolla suuntaavan kannattaa siis tarkistaa nämä varsin edulliset Fjället -hotellin alla toimivat mökit, jotka mitä todennäköisimmin ovat halvempia kuin itse Riksun majoituspaikat. Mökit itsessään osoittautuivat varsin mukaviksi asumuksiksi, pois lukien pari hiirtä tonkimassa ruokia roskakorista ja ruotsalaisten insinöörien taidonnäyte: lattiakaivoton sauna
Jaakko ajoi yksin omaa autoansa, ja sillä välin kun poikkesimme vuokraamoon hakemaan Rasmukselle ja minulle piippereitä, Jaakko-kulta oli luullut Vásse -järvelle vievää kelkkareittiä autotieksi ja jäänyt jumiin. Kirkkaansininen taivas, kaksi hyvännäköistä hyndää valmiina ja eväät repussa, kolmijalkakin köytettynä kelkan takapakkiin kiinni pois häiritsemästä. Tiistaiherätys kello 7.30, pikainen aamiainen ja laskukamat niskaan. Minun puolesta olisi Eero-poika ( joka ei omien sanojensa mukaan koskaan pese hiuksiaan, ei kuulemma tarvi) voinut edes pari yritystä laittaa, niin olisi saanut keltanokka hifistellä kuvakulmaa hetken verran, mutta ei valittamista, ei. Kuskilla oli naurussa pitelemistä, kun kyltissä näkyi kissankokoinen moottorikelkan kuva. Keskiviikko alkoi mallikkaasti. Minun puolesta olisi Eero-poika ( joka ei omien sanojensa mukaan koskaan pese hiuksiaan, ei kuulemma tarvi) voinut edes pari yritystä laittaa, niin olisi saanut keltanokka hifistellä kuvakulmaa hetken verran, mutta ei valittamista, ei." 84 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Itse hyppäsin Hampuksen kelkan kyytiin ja voin sanoa, että spotteja etsiessä kamerakaluston ja kolmijalan raahaaminen pitkin tuskaisen pomppivaa maastoa ei ole sitä suurinta herkkua. Ajoimme kohti kelkkavuokraamoa odottavin mielin, auringon hieman välähdellen pilvien takaa. Riksusta siis löytyy paljon muutakin aktiviteettiä kuin laskeminen. Hampuksen sanoin: "You are so damn lucky! Normally you have to wait like two fucking weeks to get sun and you just come here for a couple of days and get bluebird and good powder!". Täytyy kyllä sanoa, että ensikokemukseni Ettalan kanssa kuvaamisesta osoittautui liiankin helpoksi, mies nimittäin pamautti bäkkiseiskan ekalla ja jälkiruuaksi vielä bäkkirodeo seiskan, ygösellä tietysti. Takamaastoihin lähtiessä kannattaakin jättää kaikki ylimääräinen roina pois "tapa rakkaasi" hengessä. RIKSGRÄNSEN voittoon. Oppaanamme toimineen Björnin johdolla suuntasimme iltapäivällä keskuksen pohjoispuolen maastoihin, ja onneksemme löysimme kaksi hyvännäköistä ländingiä samasta kurusta niin läheltä toisiaan, että niitä pystyi melkein vetämään peräkkäin. Serve chilled. Keli havaittiin erittäin ailahtelevaksi, kun ajelimme pitkin keskuksen eteläpuolta etsien mukavannäköistä windlippiä tai hyndäpaikkaa. Ei tarvinnut kuin etsiä sopiva kulma ja laittaa kamera laulamaan voiko ihanammin päivä enää alkaa. Onneksi ohiajanut kissakuski veti Jaakon pois pinteestä helikopterilentäjäkaverimme vaihdettua ensin muutaman sanasen hänen kanssaan. Myös Hampus sai aikaan pari komeaa fronttiseppoa eri otteilla ja Malmi puolestaan tarjoili oldschool-svitsbäkkisatasia! Hähää! Leipälounaan jälkeen ei tarvinnut liikkua kuin sata metriä ylöspäin kurua pitkin, kun jo "Täytyy kyllä sanoa, että ensikokemukseni Ettalan kanssa kuvaamisesta osoittautui liiankin helpoksi, mies nimittäin pamautti bäkkiseiskan ekalla ja jälkiruuaksi vielä bäkkirodeo seiskan, ygösellä tietysti. Hotellin punttisali ja uima-allasosasto tarjoavat esimerkiksi Jonin tapaisille patukoille tekemistä huonollakin kelillä! Ravintoloita löytyy Riksun alueelta muutama ja Katterjokkin keskuksesta parin kilometrin ajomatkan päästä myös Coop Konsum kaupan ja Systembolagetin yhdistelmä, jos tuntuu, että janottaa tai nälättää. Rakennustouhu käyntiin ja parin tunnin päästä meillä oli tarjottimella kaksi valmista puuteribanjoa, eli ei muuta kuin mökille ja seuraavaa päivää odottelemaan auringon toivossa
ENNI RUKAJÄRVI Laskija: Eero Ettala LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 85
30-50 euroa/yö -Piipperi 20 euroa/päivä 86 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. WHUT. RIKSGRÄNSEN "Mökit itsessään osoittautuivat varsin mukaviksi asumuksiksi, pois lukien pari hiirtä tonkimassa ruokia roskakorista ja ruotsalaisten insinöörien taidonnäyte: lattiakaivoton sauna." saavuttiinkin seuraavaan sightseeing-kohteeseemme. Nyt alkaa piisaamaan ja päätämme lähtä suunnittelemaan uusien mestojen valloitusta. Kelitiedote antoi olettaa surkeaa keliä loppuviikolle, joten päätimme palauttaa kelkat ja suunnata perjantaiaamuna kohti Torniota ja kotosuomea. Malmi rykäisee cab ysin ja menee syömään riisikakkuja. 1200 km Helsingistä. Luultavasti Eurogapista sitten näkee tuliko niitä. Meidän osaltamme toisen ja viimeisen laskupäivän tarjottimen ensimmäinen annos oli edellispäivänä spotattu windlippi lähellä eilisiä mestoja. Eeron svitsbäkkisatasen ja Hampuksen cab 180:n jälkeen napattiin Jonista vielä loistava pöllyytyskuva, mistä Itäaho ei ollut jostain syystä ollenkaan otettu. Kenties? Laskija: Hampus Mosseson -Sijaitsee Ruotsin pohjoiskärjessä, Norjan rajalla, n. Herrat Malmi, Itäaho, Mosesson sekä helikopterikundi Anders jäivät vielä mökkiin odottelemaan parempia kelejä. -Hissiliput n. Toinen annos torstaita sisälsi loppupäivän kelkan kyydissä olemista, turhaa seisoskelua, monta röökiä ja lisää kelkalla ajoa. 150-200 euroa/ päivä -Björklidenin Fjället -mökit neljälle hengelle n. Ettala tyylittelee useamman frontti vitosen ja Hampus puolestaan venyttelee bs seiskan mutella. Päälle kasattiin parikin pikku lippaa, joista Eero ja Hampus tulivat vuoron perään alas. 30 euroa/päivä -Kelkkavuokra n. Malmi puolestaan ajeli moottorikelkalla juuri siellä, missä Björnin mukaan ei missään nimessä saanut ajaa
Kyllä mä aloin tekemään niitä juttuja samaan aikaan kun web kuviot tuli mukaan eli reilu kymmenen vuotta sitten. Sun taide ei synny siveltimellä vaan on hiirellä ja kuvankäsittelyllä. Nykyään olen melko nynny joten loukkaantumisetkin ovat mukavasti laskussa. Mun lasku-ura on tuntematon varmasti siitä syystä että mitään uraa ei oikeastaan edes ollut. Sä varmaan masennuit kun sait laskukuvan ranskalaiseen naisten muotilehteen. Olinhan mä tietysti jo aikasemminkin ollut kiinostunut kaikenlaisesta visuaalisuudesta lumilautailu ja skede juttujen kautta mutta en vaan tiennyt että niitä kutsutaan designiksi. Minkälainen taitelija on Mika Mäkinen. Sun taiteellinen ura tuli kaikille aika puskista. Pienillä jutuilla sun partti muistuu vieläkin mieleen. Sponsoreiden lahjukset houkuttelivat lavean elämän pariin, mutta sinä seisoit kuin marmoripylväs ja pysyit periaatteissa. Itse tulisin toimeen pienemmälläkin spinnaamisella. Joo toi oli just niitä aikoja kun ammattilaiseksi pääsemiseksi riitti että tunsi jonkun tyypin joka laski jossain tiimissä. Kaikki tuntee sun veljen Joni Mäkisen, mutta Mikaa ei kukaan. Kyllä mä aikoinaan kaaduin aika usein ja lukua tuli otettua mutta ei ikinä mitään kauhena vakavaa. Askel kulkee melko hyvin huolimatta siitä että en ole enään ihan juniori. heh heh. Jonilla, Willellä, Malmilla ja Oksasella. Nuoriso hommat menee hieman yli. Sä puuhailit muitakin juttuja lumilautailun parissa ja sun ansiosta syntyi suomalaisten lumilautale ojen äiti Crema. Silloin ei ollut mitään Vimeoita eikä Youtubeja joten se oli VHS kamaa jota levitettiin Suomen lisäksi myös keski euroopassa. Siihen aikaan oli melko hottia laskea ilma hanskoja Jamie Lynniltä opittuun tyyliin. Mä en ikinä ollut niin lahjakas kuin suurin osa laskuseurastani, vaan tuntui aina että muut oppi uudet jutut hieman pienemmällä vaivalla. Ne oli erittäin hauskoja aikoja tosin. Sun partissa Lo-fi:ssa sulla oli joka shotissa eri vaatteet. Takaa tuulee ja eteenpäin mennään. Ami Voutilaisen, Jesse Hyvärin ja Wille Yli- Luoman kanssa. Crema oli hauska projekti joka me duunattiin Saku Knopin kanssa kaudella -97. Polvi on leikattu kolme kertaa ja akillesjänne on revennyt. Muutenhan noi laskujutut on lähtenyt ihan lapasesta enkä oikein ole pysynyt mukana nykytempuissa. Sairasta mitä tyypit pystyy duunaan nykyään mutta näyttäähän se ehkä vähän voimistelulta välillä. Se ei tietenkään ole ihan totta mutta on kai siinä joku totuus. Me kuvattiin enimmäkseen Super-8 filmille joten se edelleen näyttää mun mielestä ihan siedettävältä. Sun lasku-ura jäi suurelle yleisölle aika tuntemattomaksi vaikka suurin osa teidän Talman laskuporukasta päätyi maailmalle. Jos olisin lähtenyt niin luultavasti se olisi jäänyt aika lyhyeksi keikaksi. Web suunittelu oikeille asiakkaille on ollut mun päivätyö 88 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Jokainen saa näyttää siltä miltä näyttää mutta eihän se tietenkään tarkoita että mä tajuaisin niitä juttuja. Sulle myös tarjottiin Hammerin diiliä mihin et lähtenyt mukaan. Haettiin vähän sellaista Volcom Garden fiilistä vaikka musat ei ihan yltänytkään samalle tasolle. Olet aika onnettomuusaltis kaveri, onko paikat kärsinyt pahasti vuosien varrella. En mä ole kauheasti markkinoinut itseäni niin en ihmettele jos on tullut aika puskista. Ilman mua Nick ei varmaan olisi Trasworldin photo editor... Mä innostuin jostain syystä molemmista jutuista niin paljon että en osannut päättää mihin keskittyisin joten olen sitten tähän päivään asti koittanut jotenkin hallita koko kenttää. Mitä muita tuotoksia vuosien varrella syntyi. Ei mulla kauheesti sanottavaa tän päivän Moro Mika! Kuis askel kulkee, minne on matka ja mistä tuulee. Suuri osa Talma aktiiviaikojen laskuseurasta päätyi maailmalle mukaanlukien Joni veli. Mä oon kuullut aika monta kertaa tosta että mulla on Lo-Fi:ssa joka shotissa eri vaatteet. Sulla on varmaan paljon sanottavaa tämän päivän touhuista. Se lehti oli englantilanen Harpers & Queen. Se on muuten ehkä näkyvin juttu mun lasku uralta. Sinä opiskelit itsesi web guruksi, mutta missä vaiheessa design hyppäsi leikkiin mukaan. Mulla oli koko sivun kuva niitten 25 vuotis juhlanumerossa. Siinä oli hyvät partit esim. Kyllä Crema taisi jäädä ainoaksi oikeaksi laskule a tuotannoksi. Noilta ajoilta on monia yhden kauden ammatilaisia jotka onnistui ehkä saamaan jonkun yhden tyyli jutuista ole. TAIDENURKKAUS MIKA MÄKINEN Teksti Peter Hasselgren kuvan johonkin euro lehteen. Sä olet varmaan niitä harvoja Suomessa, jotka on sanonut ei ammattilasku-uralle. Kuva oli Nick Hamiltonin ottama ja käsittääkseni oli sen ensimmäinen laskukuva jonka se sai myytyä. Brodin lisäksi niihin aikoihin tuli laskettua paljon esim
Se auttaa myös jos on innostunut ja jaksaa seurata uusia juttuja koska kaikki muuttuu koko ajan kauheeta vauhtia ja on helppo huomata yhtäkkiä jääneensä pysäkille jos ei ole skarppina. Luultavasti suunilleen samat kuviot kuin nytkin... Enimmäkseen mun jutut on valokuviin pohjautuvia digitaalisia kuvituksia joissa toistuu usein luontoteema ja ehkä jossain määrin mystinen, vintage sävytteinen tunnelma. Nyt sinulla on mahdollisuus kääntää suomalaiset lumilautailijat polvistumaan viidesti päivässä kohti maailman PC:n valmistajia. Designin tekeminen ja mac kulkevat käsikädessä, mutta sinä nukut yösi PC:n kanssa. en mä tiedä. Olen aikoinaan kallistunut PC käyttäjäksi koska tein paljon Flash ohjelmointia ja se oli luonnollisempi valinta. Toivottavasti myös vanhat suosikki harrastukset on säilyneet. Just toi polvistumis homma mua tossa MAC jutussa hieman ahdistaa jos jotain pitää mainita. Se mitä tehdään ratkaisee mulle eikä niinkään se että millä tehdään. Mitä toivoisit tekeväsi viidenvuoden päästä. toivottavasti en ole jäänyt jumittamaan vaan taidot kasvaa hiljalleen koko ajan. Ehkä tiettyä silmää yksityiskohdille vaaditaan.. Tyytyväinen olen ollut mutta ei mulla mitään Mac koneita vastaan ole. Taitelijaksi en itseäni oikein miellä . TAIDENURKKAUS Kyllä hyvään lopputulokseen vaaditaan että kaikki on kunnossa, design ja koodi puoli mukaan lukien. Minkälaisia elämäntaitoja hyvän webbileiskan vääntäjän pitää osata. www.mcinen.net jo pitkään ja noi kuvitus tai taide hommat ollut vaan enimmäkseen sivu juttu. Kulkeeko upean nettisivu käsikädessä designin kanssa vai syntyykö toimivat sivut koodauksen kautta? LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 89. Pitää paikkansa. Omistan itsekkin myös sellaisen. Helvetti miten vaikee kysymys... tai se ainakin takaa paremman lopputuloksen. En mä halua saada ketään polvistumaan minkään koneen eteen. Vaikuttaa siltä että jonkin verran on kiinostusta olemassa mun kuvituksia kohtaan joten ehkä voisin panostaa siihen hieman enemmän. Se ei tosiaan ole ikinä ollut mulle mikään kauhean iso juttu. Katotaan nyt. Mulla on ollut juttuja netissä jo aika pitkään mutta oikeastaan vasta viime aikoina ne on ruvetu keksimään sieltä. Ei toi mitään ennenkuulumatonta ole mutta ehkä hieman harvinaisempi setup
Siihen ei kuitenkaan oltu varauduttu, että yhtäkkiä piti löytyä tuhansia dollareita taskusta, että saatiin herra astumaan lavalle. Silloin artisteja kiinnostaa soittaa muunkin kuin rahan takia.", hän kertoo. Joskus on jopa käynyt niin päin, että bändit itse ilmoittavat halukkuutensa päästä veivaamaan. Monen muuttujan on napsahdettava kohdilleen, ja palkkavaatimukset ja aikataulut ovat niistä vain muutamia. Sairauksista, matkojen peruuntumisista tai teknisistä ongelmista johtuvat peruuttamiset ovat asioita, jotka on otettava huomioon. Silti musan merkitystä ei voi väheksyä. Musiikki siis raikaa useissa keskuksissa ja sihijuoma virtaa. Hän on järjestänyt tapahtumia jo yli viisitoista vuotta ja bändejä on tullut haalittua useita kymmeniä. "Näin ei kuitenkaan ole kaikissa tapauksissa. Mika Anderssonilla on selkeä visio siitä, milloin tapahtuma on musiikkien osalta onnistunut: "Kun ihmiset luottavat siihen, että tapahtumassa on hyvä meininki ja että musa toimii, vaikkei bändit ihan tuttuja olisikaan. "Siinä tuli sitten samalla selvitettyä hänen parisuhdeongelmiaan vaimonsa kanssa", hän naurahtaa. Ja voihan sieltä yleisöstä tavoittaa sellaisiakin, jotka eivät normaalisti heidän keikoillaan kävisi.", Andersson arvelee. Korvaavia esiintyjiä on mahdollisesti etsittävä viime hetkillä. Se joko kohottaa tai lyttää tunnelman", Mika Andersson Soul Productionsilta kiteyttää. Yleisön puolelta energiataso on aika kova, mikä saattaa joillekin tulla yllätyksenä. Kun kaikki ovat tyytyväisiä, niin bändi kuin yleisökin, niin siitä tulee itsellekin hyvät fiilikset." Laskutapahtumien yleisöä voisi joku kutsua helpoksi, mutta Andersson kuvaa sitä vastaanottavaksi: "Laskuyleisö lähtee aika hyvin mukaan musatouhuihin. Suomessa kun oltiin, niin kaikki hoidettiin jämptisti, vaikka vaatimuksia riitti. Tapahtumajärjestäjästä on oltava moneksi! Ilo irti Vaikka musiikin haaliminen onkin vaikeaa, elämäntapataiteilijat voivat olla haastavia ja tekniset vaikeudet yllättäviä, on musiikin säätäminen varsinkin musiikkimiehenä tunnetulle Anderssonille tärkeä asia: "Kun keikan itse sopii, niin siinä antaa jonkinlaisen lupauksen bändille, miksi heidän kannattaa sinne tulla. "Oli kyseessä sitten livemusiikkia esittävä artisti tai levyjä pyörittävä sälli, niin musiikilla on tapahtumissa ihan keskeinen rooli. Ei ehkä ihan voida sanoa, että laskutapahtumasta olisi puolet jo kasassa, vaikkei musan lisäksi paikalla olisi edes laskijoita. Matkat voivat olla pitkiäkin ja joskus soitetaan ulkoilmassa. Suomessa kun oltiin, niin kaikki hoidettiin jämptisti, vaikka vaatimuksia riitti. Vaikka bändit olisivatkin halukkaita tule- "Tuotiin hieman jo aikoinaan kaltoin kohdeltua kaveria Suomeen hieman erilaiselle areenalle. Siellä saattaa olla aika railakaskin meininki." Ei siis ihme, että bändit mielellään soittavat laskuväelle, vaikka keikat eroavatkin suuresti normaaleista. Silloin mun mielestä on tapahtuma purkissa, kun kaikki ovat tyytyväisiä musaan." 90 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Olipa tapahtuma kuinka suuri tai pieni tahansa, on siellä lähes poikkeuksetta musiikkia. "Lumilautatapahtumat ovat onneksi sen luonteisia, että joihinkin on jopa helpompi saada bändejä: tapahtumat itsessään ovat kiinnostavia", Andersson kertoo. Semmoinen potku ja energia, mitä musa tuo sinne tullessaan.", Andersson sanoo. Soul Productionsin viihteellisemmistä tapahtumista mainittakoon ainakin Wappulounas ja Spring Break Rukalla. Tapahtumajärjestäjä voi joutua taipumaan kuin pajunoksa, kuten eräänkin ulkomaalaisen esiintyjän kohdalla kävi. Bändien haaliminen ei ole koskaan mikään helppo nakki. Siihen ei kuitenkaan oltu varauduttu, että yhtäkkiä piti löytyä tuhansia dollareita taskusta, että saatiin herra astumaan lavalle." maan, voi ongelmia tulla vastaan vielä kalkkiviivoilla. "Ehkä tämän tyyppiset tapahtumat ovat irtiottoja normaaleihin keikkareissuihin verrattuna. "Tuotiin hieman jo aikoinaan kaltoin kohdeltua kaveria Suomeen hieman erilaiselle areenalle. Niissä ilmoitetaan tietenkin tapahtumapaikka, aikataulu ja mahdolliset osallistumismaksut, mutta vaikka kyseessä on laskutapahtuma, painetaan niihin lähes poikkeuksetta kissankokoisilla kirjaimilla esiintyvät artistit. "Me saadaan bändi kohtaamaan yleisö, joka tykkää niiden musasta. Laskutapahtumilla on kuitenkin takanaan muutama valtti. Kevät tuo useita tapahtumia tullessaan. Siellä on yleisöä, joka on otollista heidän musalleen.", Andersson sanoo. On siinä aina pieni jännitys päällä, että toimiiko se ja miten yleisö ottaa vastaan. "Meidän tapahtumien tyylisistä jutuista ainakin fiilis jää uupumaan ilman musiikkia. Jo pelkästään palstatila kertoo, kuinka merkittävässä osassa musiikki on tapahtumia. Kun tapahtumaa ei vielä tunneta, niin silloin on vähän hankalampaa, mutta varsinkin meidän viihteellisimpiin tapahtumiin useat bändit haluavat tulla. MUSANURKKA PITKÄ KUUMA KEVÄT Teksti Tuukka Tams Taas on se aika vuodesta, kun kissoja ristitään siellä ja täällä. Siinä käytiin mielenkiintoisia keskusteluita takahuoneessa muutamia minuutteja ennen keikkaa", Andersson muistelee. Pienimmissä riittää sattumanvaraisessa järjestyksessä soiva soittolista, mutta kunnon kokoontumisajoissa on tietysti elävää musiikkia. Mitä tapahtumajulisteissa ja mainoksissa yleensä lukee. "Me ei kuitenkaan järjestetä mitään liian totisia tapahtumia, joten sanoisin musiikin olevan tapahtumissa yhtä keskeisessä osassa kuin itse tekeminenkin.", Andersson kertoo. Niiden viihdearvon voi jokainen päätellä itse. Rahoittajasta psykologiksi Jotta musaa voi tapahtumissa ylipäätään olla, on jonkun se sinne säädettävä. Lopulta artisti sai ylimääräiset rahansa ja hän nousi lauteille. Tarjolla on kaikille jotakin ja sekaan kannattaa lähteä avoimin mielin. Tapahtumasta puuttuu jotain oleellista, jos ainoat äänet ovat kaiteiden kolaukset
ANTAA ENERGIAA KOFEIINI YLLÄPITÄÄ NESTETASAPAINOA ISOTONINEN KOOSTUMUS AUTTAA PALAUTUMAAN MAGNESIUM