Slammer 3/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lumilautailun erikoislehti Numero 3 / 2012 8,80 Lumilautailun erikoislehti Numero 3 / 2012 www.slammer.fi
RIDER: STEPHAN MAURER LOCATION: MT COOK, NZ PHOTO: CURTES CALL US AT: +358-9-650 530 / ridersercice@funster.fi / www.funster.fi
(+358)10 425 7306 ma-pe 8-16 verkkokauppa@unionfive.fi UNION FIVE KAMPPI Kampin keskus 5. krs. 02 909 080 50 minna.niiranen@unionfive.fi. Puh. 010 425 7360 tuukka@unionfive.fi UNION FIVE IDEAPARK Ideaparkinkatu 4 Osasto: Catwalk Puh. NIKI KORPELA | ROAST BEEF & SNOW MOBILES P H OTO : V I L L E L A H T I N E N WWW.UNIONFIVE.FI Union Five Verkkokauppa Puh
THANKS FOR THE GOOD TIMES!
SISÄLTÖ 24 42 86 SISÄLTÖ 10 12 16 24 26 36 38 42 PÄÄKIRJOITUS SEKALAISET SENIORIKUVAAJAT AIR + STYLE SIMO RAUTAVA VIIHDENURKKA VALOKUVAINTRO VALOKUVAT 76 78 84 86 94 96 98 26 76 94 KOFFARI SLOPESTYLE PÅMINNE DUUNARIT: MIIKA LAPPALAINEN JOSA LESKINEN GRACIAS BUENSE VIKAHITTI 38 78 96 Pihlajatie 28 00270 Helsinki Päätoimittaja Kalle Tarkiainen (kalle@slammer.fi) AD Jari Salo ( jari@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Tero Repo, Teemu Lahtinen, Rami Hanafi, Jani Kärppä ja Harri Tarvainen Avustajat Tuukka Tams, Teemu Heljo, Ville Lahtinen, Esa Ylijääskö, Mikko Kuiri, Sami Tuoriniemi, Niki Rutanen, Teemu Lahtinen, Mikko Kalilainen, Simo Vilhunen, Antti Kangas, Arto Saraniemi, Saku Knopp Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi veikka.gustafsson@outdoormedia.fi Mediamyynti Veikka Gustafsson puh. Mies laskee kovaa ja tällä kertaa kerma laskeutui kakun päälle senkin verran myöhään, että kuvaajien äänitorvet kajahtivat taatusti Higuman korviin. Täydellisiä käännöksiä ja ikimuistoisia hetkiä - katsellaan välillä taakse ja ylös!" Jani Kärppä SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. TILAA SLAMMER Kestotilaus (6 nroa) 48 , määräaikiainen (6 nroa) 50 Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Sluffin kanssa pelaaminen on oma taiteenlajinsa, josta Joelilla on varmasti tarina kerrottavanaan. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 8 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. 044-7330022. +358 50 5058848 (veikka.gustafsson@outdoormedia.fi) Tuomas Konttinen puh. +358 41 5061330 (tuomas@slammer.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab 3/2012 KANSI Kuva: Jani Kärppä, Laskija: Joel Lahti, Paikka: Niseko, Japani "Kokemuksesta oppii ja kantapään kautta ei ole aina se oikea tie
iamnikon.se. I AM THE BIG PICTURE I AM THE NIKON D800. Minulla on 36,3 miljoonaa pikseliä ja kahden muodon D-videotoiminto (1080p), joka tallentaa kuvataajuuksilla 30, 25 tai 24fps. Minulla on laajennettu ISO-herkkyys 50-25 600 ja innovatiivinen 51 pisteen automaattitarkennus. Käytän EXPEED 3 -kuvankäsittelyjärjestelmää, jossa on kahden muodon tallennuspaikat. Olen mestariteos
PÄÄKIRJOITUS Laskija: Joonas Eloranta Kuvaaja: Esa Ylijääskö Paikka: Joensuu 10 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Keväällä pystyy kätevästi linkittämään laskutapahtumista itselleen noin kuukauden mittaisen pakomatkan arjen askareista ja pidemmänkin, jos uskallusta riittää. Hyvä idea on myös esimerkiksi ottaa varmuuskopiot vanhoista kuvista, nimimerkillä 20072009 valokuvat pyyhkiytyneet lopullisesti tietskarilta, ikiajoiksi... Tilanne otettiin kumminkin hetimmiten haltuun, ja nyt edessänne on kymmenensivuinen "outokumpulaismiehen kehityskertomus mitättömyydestä keskinkertaisuuteen". Valokuvanumero on valitettavasti myös tämän kauden viimeinen lehti. Sitä ei tosin kannata jäädä pitkään murehtimaan, koska seuraavan lehden ilmestymispäivä on jo noin puolen vuoden kuluttua ja ainakin meillä on kuvia säästössä! Valokuvaaminen on siitä täydellinen laji, että nykypäivänä sitä voi harrastaa ihan kuka vaan, eikä teknologia ole enää kenenkään esteenä. Valokuvista päästäänkin aasinsillan kautta kevääseen, joka on tunnetusti ihmismielen parasta aikaa. Ainakin toivottavasti. Depressio alkaa väistymään orastavan maanisuuden tieltä ja aurinkokin paistaa. Jo pelkästään lappilaisten kuoppaisilla asvalttiteillä ajeleminen, tai kyydissä oleminen, minullahan ei ole korttia, on auringonlaskuineen ja autioseutuineen lumoavan siistiä. Itse tutustuin Josaan jo muutamia vuosia sitten, eikä kovin moni asia lämmitä mieltä niin paljon kuin se, että kundi alkaa viimein päätymään ihmisten silmien eteen. Loppupeleissä parhaita otoksia ovat aina ne, joissa näkyvät kamut ja kaikki muu mahdollinen. Tämänvuotiseen valokuvausraamattuun olemme pyrkineet panostamaan kovasti kuvien fiilikseen. Kuten Taru sormusten herrasta -trilogia meille opetti, ei se matkan päämäärä ole tärkein vaan matka itsessään. Mikäli ette ole vielä pohjoisen kevätkiertueiden taikaa kokeneet, kannattaa asia korjata pikimmiten. Ei siksi, että materiaalin yhteen kokoaminen olisi vaikeaa vaan siksi, että aivan helvetin kovia kuvia jäi jälleen kerran ulos lehden sivuilta. Aina on olemassa se vaara, että nimettömät toimittajamme päätyvät teille tuntemattomille ja unohtavat ajan ja maailmantajun, eli vaipuvat niin sanottuun "horrokseen". Laskekaa keväällä paljon ja räpsikää ihmeessä myös kuvia. Mutta ei loru kumminkaan tähän lopu, sillä netistä pystyy seuraamaan kevään mittaa huomattavan aktiivisesti erinäisten sessioiden ja kissanristiäisten kuulumisia. Kuvien tärkein tehtävä on kuitenkin taltioida tärkeitä hetkiä ihmisten elämänlangan varrelta. Voi sitten vanhana pappana hyvin mielin katsella kuva-albumeja läpi ja muistella kaikkia ystäviä, keiden kanssa ovat menneet välit poikki! Tärkeä juttu olisi myös tulostaa kuvia mahdollisimman paljon pihalle. Fyysinen kuva on kumminkin jonkin verran kivempi pitää kädessä kuin tietokoneen ruudun tuijottaminen. Toinen haastattelun kohde on Hartolan kuninkaallinen Josa Leskinen. Vielä eräs nostamisen arvoinen asia on Taidenurkan Buense, ööh, kollektiivi eli nelikko, joka suolaa lähes päivittäin Slammerin toimituksen vain huvikseen lyömällä spektaakkelimaiset fotot suoraan nettiin. Keväällä myös lumilautailu nousee omasta mielestäni todelliseen kukoistukseensa alku- ja keskitalven ollessa lähinnä kylmää ja ärsyttävää värjöttelyä. Näistä pettymyksistä saatte lukea lisää ensi kaudella! Kalle Tarkiainen päätoimittaja edesmenneen The Toilets yhtyeen vannoutunut ja kenties ainoa fani LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 11. Kuulemma ensimmäinen sponsorikin on jo hankittu! Katselkaa Ilvespoika-elokuvat läpi, niin pääsette entistä syvemmälle sielunmaisemiin. Tai jotakin sen suuntaista: itse katsoin vaan elokuvat, joten en tiedä tarkemmin kirjan syvistä pohdinnoista. Se kannattaa jokaisen muistaa, kun rupeaa valmistelemaan sitä maailman hienointa valokuvaa. Mutta ainakin kovasti yritetään! Koska tällä palstalla on kuulemma hyvä puhua myös itse lehdestä, niin hoidetaanpa sekin alta pois. Syy, miksi haastiksen kanssa kesti pikkuisen odotettua pidempään, oli kuvien puute. Voipi olla makea homma katsoa noita kuvia läpi jälkikasvun kera! Ei mulla oikein muuta. Kuluvan kauden lehdissä on vaivihkaa näkynyt jopa kännykkäkameralla otettuja fotoja. Tekijäporukkakin pääsee takaisin elämään pitkään jatkuneen paniikkikohtauksen jälkeen. Itse välttelen lumilautaa viimeiseen asti, mutta huhujen mukaan joudun kevään mittaan osallistumaan peräti lumilautailukilpailuihin. PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Siinä missä luulin vapaalaskunumeron olevan elämäni suurin haaste, jonka jälkeen voisin tyytyväisenä jäädä eläkkeelle, osoittautui valokuvanumero vielä hankalammaksi paketiksi. Yksinkertaisesti poisheitettävää tekstiä ei ollut! Simppis Rautavan haastattelu: tämä teille luvattiin. En usko, että miehet ovat itsekään huomanneet, että kasassa on jo kolmen vuoden verran valokuvallista tarinaa heidän omasta elämästään. Seniorit: tämä artikkeli tulisi jokaisen valokuvia ikinä katsoneen lukea! Neljän piiloon jääneen suuruuden suut on viimein avattu ja Tams repinyt miesten kidoista semmoisen määrän dataa, että jouduttiin pidentämään sille varattua sivutilaa ja syystä
Emme tiedä miten "oikeat" järjestelmäkamerat toimivat kunnon linsseillä köyhän kannattaa ostaa halpaa , mutta tämän pikkuveijarin tarkennus toimi lähes nopeammin kuin oma silmä. Xcover on puhelin, joka on tehty ihmiselle, jolle sattuu ja tapahtuu. Anttisworld CUP (Ounasvaara) 28.4.30.4. Yhtye onkin englantilainen poppunk-poikabändi promokuvista päätellen hieman skedehengessä. Väitetty supernopea automaattitarkennus ja valovoimainen, kiinteä 10 millimetrin linssi eivät todellakaan vähentäneet kiinnostusta. Wappulounas (Ruka) 3.5.5.5. Snowboarding Finnish Open (Tahko) 19.4.22.4. Kaikki jutun ruudut ovat tämän pikkumonsterin linssin läpi lauot- KEVÄT 2012 Maailmanhistorian viimeinen kevät on tuttuun tapaan täynnä toinen toistaan spektaakkelimaisempia tapahtumia. Kaikista edellä mainituista kokemuksista huolimatta härveli hengitti tasaisesti ja toiminnot pelasivat. "Liquid Image -gogglekamera kuvaa todellista suoritusta käyttäjän silmin nähtynä. Ensimmäinen etappi suoritettu! Seuraavaksi raahasimme mittauslaitteistomme ulos, poljimme laitteen hankeen ja astuimme vielä muutaman kerran hellästi vimpaimen yli ikään kuin varmuuden vuoksi. Lumilautailun SM-kisat (Ruka) 25.3.1.4. Skeittarit ovat tunnetusti kautta historian olleettodella helppo markkinointirako isoille rahoille, ja oletammekin, että kesäiset ystävämme kuuntelevat McFlyta tauotta harjoitellessaan tiktak-käännöksiä Helsingin jäähallin parkkipaikalla. Webiämme aktiivisesti seuraamalla voit seurata toimittajajoukkiomme matkaa kohti totaalista loppuun palamista. 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Laitteen tartuttua näppeihimme alkoi virne levitä isorokon lailla hölmistyneille kasvoillemme: viimein järkkäri, jossa on sopivan vähän nappeja ja erittäin kevyt paino! Ainakin ammattilaisrungoissa testaajia kismittää niiden massiivinen koko ja nappihelvetti. Suuntaa siis osoitteeseen slammer.fi/tilaa ja liity hilpeään uskonlahkoomme! Ps. HD-tason kuva ja äänenlaatu antavat loistavan mahdollisuuden muistojen ja suoritusten helppoon tallentamiseen harrastusten parissa." Suositushinta 249 Robokeskus.fi Samsung Xcover Kähvelsimme ovelasti Skimbaajan puhelimenheittokilpailukiertueelta palanneen Samsung Xcoverin hyppysiimme. Vaikuttaa mustalta magialta. Miinuspisteitä tulee siitä, että testiryhmä ei ymmärtänyt miten taskulamppu toimii. Nyt onnemme kääntyy peräti kolmesti! 22.3.24.3. Nimen perusteella voisi päätellä, että yhtye on svengaava jengi tulevaisuudesta (Marty McFly, kolkuttaako kenelläkään?), mutta jälleen olettamuksemme ovat vääriä. Suositushinta: 299 Myös teillä on mahdollisuus päästä kokeilemaan Xcoverin rajoja Slammerin tilaajakilpailun muodossa! Kaikkien kauden loppuun mennessä lehden tilanneiden vanhojen sekä uusien kesken arvotaan kaksi kyseistä ihmepuhelinta. Meidän silmissä kausi loppuu vasta Levi Camppien jälkeen! NIKON V1 PIKKUKAVERI KENTÄLLÄ! Toimitus on suhtautunut hyvin epäluuloisesti tämän veijarin edustamaan pikkujärkkärigenreen, mutta positiivisten käyttökokemusten myötä olimme hyvin innokkaita kokeilemaan laitteen toimivuutta tositilanteissa. Se on aika hemmetin paljon! POV tarkoittanee pääasiassa kappaletta "P.O.V." McFly-nimisen yhtyeen vuoden 2008 albumilta "Radio:Active". Camp 531 (Levi) Liquid Image Impact Series HD 720p Black Emme päässeet testaamaan tätä gogglekamerayhdistelmää kaikissa mahdollisissa sääolosuhteissa, joten tutustutaan laitteeseen hieman eri kantilta! Google tarjoaa hakusanalla "POV" yhteensä noin 250 miljoonaa tulosta. Hetkellisen väsytystaistelun jälkeen oli puhelin taas turvallisesti säilössä. Asiaa enempää jauhamatta listasimme tähän alle kauden nätisti paketoivat suurtapahtumat koottuna kauniiseen pieneen listaan, jonka voit tulostaa vaikka luottokorttisi kääntöpuolelle. Tekstit Kalle Tarkiainen TESTIJENGI! Slammerin ollessa valtamedian silmissä todennäköisesti kiljusta pohjalle jäänyttä sakkaa, siunaantuu meille todella harvoin kamaa testattavaksi asti. Tärkeä ja ennen kaikkea asiantunteva testiryhmämme aloitti testin tiputtamalla puhelimen laatikon aukaisun yhteydessä lattialle, josta koira nappasi sen kitaansa. Kameran tarkennus toimii todella nopeasti. Mofy Camp (Ylläs) 11.4.14.4. Lopputulos: 4/5 katutaistelupistettä. Kuvanlaatuun ei nyt kannata edes takertua: sur atkaa Ko ari Slopestyle -artikkeliin lehden loppupuolella ja arvioikaa itse. Kuten nokkelimmat lukijamme viime keväänä saivat todistaa (kaikki te kaksi!) kevään tapahtumista on ehdottomasti makeinta päivittää livenä tavaraa nettiin. Rakkineessa on myös mahdollista valita kohde, jossa tarkennus pysyy, ja täysin epätieteellisten testien mukaan se myös toimi aivan älyttömän hyvin. Testiryhmä jäi gogglekamerassa kaipaamaan hieman laajempaa kuvakulmaa nykyisen 136 asteen sijaan sekä mahdollisuutta säädellä kameran suuntausta. Tämä tosin suolaa sen, että kevätkiertue-tyylisiä artikkeleita ei näin ollen tapahtumien osalta suuremmin lehden sivuilla tulla näkemään. Battery Catfight (Levi) 30.3.1.4. SyöteUG (Pikku-Syöte) 12.4.14.4. Ydintuhosta edes tämä luuri ei selviä, mutta normaaleissa arjen kömmähdyksissä vehje hoitaa hommansa hyvin. Mutta hei, reaaliaikaisuus on tulevaisuutta ja vuoden jäljessä kulkeminen menneisyyttä! Kai
Laskujen tallennusjärjestelmän ja FrostBoard-pelin ovat kehittäneet yhteistyössä Syötekeskus ja Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulu Centria. Hedelmäpussit ovat haperoita kuin vanhentuneet kondomit, joten turvallisuuden tunne niiden kanssa hämää jätä ne kauppaan. Mikset myös sinä. Nyt tarvitaan tuhdimpaa, tosin normi kassi on melko kookas, jos ei satu omistamaan 46-kokoisia umpihankisuksia, joten paras vaihtoehto lienee heavyweight pakastepussi, noin viiden kilon kalkkunalle sopiva. Ei välttämättä! Mackaverin kikkakuutonen onkin laittaa muovipussit ulko- ja sisäkenkien väliin. Aurinko paistaa ja kaikki on hyvin, paitsi että kengät ovat loskassa kahlaamisesta läpimärät. Luonnollisesti kun klipit ovat omalla koneellasi niitä voi esimerkiksi editoida. Myös automaattitarkennus toimi poikkeuksetta hyvin ja nopeasti sekä suhteellisen äänettömästi. Näin pussia ei edes tunne, mutta jalat säilyvät kuivana. Huomioon kannattaa tosin ottaa kameran kroppikerroin, joka on 2,7, joten testissä ollut 10 mm linssi vastaa todellisuudessa noin 27 mm linssiä. Wappulounas pilalla. Lisäksi ne saa ladattua älykortin tunnuksella myös omalle tietokoneelle. Happy ending = happy morning! Laskukenkä ei liene markkinoiden hengittävin jalkine muutenkaan, joten Gore-hifistelijät älkööt peljätkö hätä ei lue lakia eikä eka kerta homoksi tee! Olé olé ja kuivin jaloin mäkeen! Kuvakaappaus Trick Camista Kuvakaappaus Trick Camista LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 13. Älykortilla ohjattu kuvausjärjestelmä tallentaa laskut parkkirinteessä automaattisesti, ja suorituksia voi katsella päivän päätteeksi rinneravintolan screeniltä tai netistä. Kokemuksen syvällä rintaäänellä voimme todeta, että videokamera on tekniikaltaan jotain aivan käsittämätöntä. Sillä muun muassa pystyi keskellä yötä kätevästi zoomaamaan alakahvilan ikkunaan, jossa koekaniinimme vilkutti kameralle. Muodikkaimmat rinnehipsterit voivat toki valita UG-merkkien pikkupussit ja varmistaa, että logot näkyvät. tuja. Extra-extrabonuksena löytyi hidastus-mode, joka takaa 400 fps tai 1200 fps kuvatut videopätkät. Erityisbonukset menevät laitteen video-ominaisuuksille. Rinnehenkilökunta kyllä löytää sinut pelätyn koiralauman kera! Jo viime syksynä Syötekeskus lanseerasi kaikille mahdollisuuden tutustua lautarinteeseen etukäteen virtuaalisen pelisovelluksen kautta. Mäkeen mentäessä kannattaa pussit kiristää niin, ettei kengän kärkeen jää pussia painamaan ja painaa kärjestä ilmat pois. Käy tutustumassa tulevaisuuteen jo etukäteen: syotecentralpark.fi MACKAVERIN NIKSINURKKA Kuiva meno Teksti ja kuva Ville Lahtinen Keväällä laskeminen on kultaa ja rinteet ovat pehmeitä kuin pilvet tai oikeastaan kuin jäähilejuomat etelän rannoilla. Isoin miinuspuoli tosin tuli esiin testilaitteen valkoisesta väristä, joka aiheutti täysin tarpeetonta hilpeyttä ja loanheittoa muiden silmissä. Me lähestulkoon pystyimme laskemaan känsät Arto "Raato" Saraniemen kämmenistä! Odotettavissa on, että ainakin ilvespojat tulevat videota uutterina videotaiteilijoina hyödyntämään. Kolmiulotteiseen FrostBoard-peliin on mallinnettu autenttinen parkkirinne hyppyreineen, reileineen ja rakennuksineen. Suositushinta: Nikkor 10-30 VR -kittilinssin kanssa 699 SYÖTE CENTRAL PARK JA TEKNOLOGIAN VALLANKU MOUS Syötekeskus on ensimmäinen hiihtokeskus Suomessa, jossa voit ikuistaa upeat temppusi sähköiseen muotoon! Nyt lähennellään Orwellin lanseeraamaa "isoveli valvoo"termiä jo todella vauhdilla tosin positiivisessa valossa! Syötekeskus tarjoaa nyt ensimmäisenä mahdollisuuden tallentaa temput sähköiseen muotoon uudella Trickcam-järjestelmällä. Tämä on mitä mainioin ratkaisu yksinäiselle miehelle, joka tahtoo tehdä todella siistin lyhytelokuvan! Älykortin saa käydä lunastamassa vuokraamosta pientä panttia vastaan. Full HD ja muut formaatit surraavat iloisesti ja toimivasti kuten nykypäivänä kuuluukin. Nikon V1 hyväksyy sovittimen avulla myös normaalit Nikkorin linssit mukisematta uusiokäyttöön. Oli se sitten Siwaa tai pinkeää muotipussia, tärkeintä on ottaa kämpille kontattaessa pussit tyhjäksi ja kengät kuivumaan. Kuvaajan ei tarvitse keskittyä juuri muuhun kuin olennaiseen eli itse valokuvaamiseen. Kaikki näyttää hulvattoman siistiltä megahidastettuna! Ylipäätään kamera loistaa helppokäyttöisyydellään ja osumatarkkuudellaan. Jos kortti jää taskuun, ei huolta
Tämä on kuitenkin ensimmäinen kerta, kun joku on selvittänyt ne teot, jotka eniten vaikuttavat juuri suomalaisen hiilijalanjälkeen. Selvityksestä käy ilmi, että esimerkiksi liikkumisen päästöjä voidaan pienentää näillä ilmastoteoilla jopa 90 prosenttia. Esimerkiksi Rukan Wappulounaalle pääsee juna-bussi-yhdistelmällä! Jätä oma auto kotiin ja rentoudu jo matkoilla mennen tullen! 14 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Jos lajittelumahdollisuuksia ei vielä kohteessa ole, anna palautetta ja edistä asiaa. Osallistu, ilmoittaudu ja sitoudu ilmastotekoihin: wwf.fi/earthhour Junalla tapahtumiin. · Korvaa autoilua kesäkaudella pyöräilyllä. ILTAPOIKA VAIKUTA VALINNOILLASI Teksti WWF Suomi ja Mikko Kuiri. tonnia vuodessa. 3. Mieti ruokahankinnat etukäteen ja voit myös miettiä lihan kulutustasi: suosi villikalaa ja palkokasveja lihan sijaan. Mittakaava muuttuisi heti. Jos jokainen kuluttaja vaikka vähentäisi oman ruokajätteensä määrää, olisi vähennys sitä luokkaa, että Lahden kokoisen kaupungin eli 100 000 suomalaisen hiilijalanjälki olisi nolla", Hanna-Liisa Kangas sanoo. Verkko on pullollaan ilmastovinkkejä ja erilaisia laskureita. Yes we can! NÄMÄ YHDEKSÄN VALINTAA VAIKUTTAVAT ENITEN WWF Suomen selvityksessä yhdeksän ilmastotekoa on luokiteltu kolmeen eri ryhmään: 1. 2. Kirjoittaja on puolet elämästään laudan päällä keikkunut ympäristö- ja musiikkialan toimija Maailman luonnonsäätiö WWF on ensimmäisenä Suomessa selvittänyt kuluttajan päästöihin eniten vaikuttavat yksittäiset ilmastoteot. Majoitusta luovutettaessa lajittele roskat ja ota left over -ruoat evääksi tai mukaan kotona odottaa kuitenkin tyhjä jääkaappi. · Korvaa neljäsosa ruoastasi kasvukaudella itse kerätyllä, kalastetulla ja kasvatetulla ruoalla. Poikamies Ile "Ylälauteilla on vielä tilaa." Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! WWF:n järjestämää maailmanlaajuista Earth Hour -tapahtumaa vietetään 31.3.12. Matkustaes- sasi autolla on fiksuinta matkustaa kimppakyydillä auto täynnä! Perillä majoituksessa on paljon mahdollisuuksia vaikuttaa energiatehokkuuteen: Käytä saunaa, kuivauskaappia, lattialämmitystä ja telkkaria vain sen aikaa kuin on tarve ja kytke ne muutoin pois päältä sähköä kuluttamasta. Näillä asumiseen, liikkumiseen ja ruokaan liittyvillä yhdeksällä ilmastoteolla kuluttaja voi pienentää huomattavasti omaa hiilijalanjälkeään. · Asenna kotiisi maalämpöpumppu. Lautailijan arjessa Mitä sitten yksittäinen lautailija voisi muuttaa elämässään elääkseen ympäristöystävällisemmin. Selvitys perustuu keskivertosuomalaisen hiilijalanjälkeen, joka on noin 10 CO2-ekv. No, esimerkiksi laskureissukohdetta suunnitellessa on hyvä tarkastaa majoituksen sijainti hiihtokeskuksesta ja välttää turhaa liikennettä kohteessa. · Pienennä ruokajätteen määrää suunnittele malla ruokaostoksesi. Selvityksessä on otettu huomioon myös se, ettei valinnoilla ja teoilla ole muita negatiivisia ympäristövaikutuksia", kertoo WWF Suomen ilmastovastaava Hanna-Liisa Kangas. Myös laskija voi vaikuttaa monilla valinnoilla. Lento- tai automatkan sijaan kannattaa laskureissulle matkustaa junalla. Yhden ihmisen vaikutus koko maailman mittakaavassa on häviävän pieni, mutta mitä jos kaikki suomalaiset suunnittelisivat toimintaansa uudesta vinkkelistä. Asuminen · Vaihda vihreään tuulisähköön. Matkustuksella on suuri vaikutus omaan hiilijalanjälkeen. lauantaina. · Vähennä työmatkapäästöjäsi: Pidä esimerkiksi yksi etätyöpäivä tai -palaveri viikossa. WWF Suomen selvitys on osa järjestön Tunnista teko -ilmastokampanjaa, joka laajentaa WWF:n maailmanlaajuisen Earth Hour -ilmastotapahtuman sisältöä. Ruoka · Puolita naudanlihan kulutuksesi: Vaihda naudanliha kaksi kertaa viikossa villikalaan tai palkokasveihin. "Pääsemme todella isoihin päästövähennyksiin jo yhdellä pienellä teolla. "Suomalaisen hiilijalanjälki on kaksinkertainen ruotsalaiseen verrattuna, ja pienentääksemme sitä tarvitsemme poliittisten päätösten lisäksi myös kuluttajatekoja. · Teetä kotiisi energiakartoitus ja paranna energialuokkaa ainakin yhdellä. Kysy, millainen sähkösopimus ja lämmitysmuoto on majoituksen tarjoajalla, ja ehkä hekin voisivat vaihtaa vihreään sähköön ja maalämpöön. Liikkuminen · Vaihda yksi lentoloma junalomaan
Benedekin monivuotinen projekti on laadukas ja pieteetillä tehty paketti, jota voi suositella lämpimästi kaikille, joita lumilautakulttuuri kiinnostaa. KLASSIKKOLUKEMISTA LASKUREISSUUN David Benedek: Current State: Snowboarding (2012) Sen lisäksi, että David Benedek osaa liukua sivuttain lumella hän osaa myös tehdä hienoja kirjoja. www.camp531.com LISÄKSI: - Matkailu- ja yrittäjyyspäivä 4.5.2012 Levillä klo 11-15, Hullu Poro - Kunniavieraita LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15 - Oheisohjelmaa. Idea on mielenkiintoinen: Kyseessä on oikeastaan kaksi eri kirjaa, jotka ovat kiinni toisissaan ja joita voi lukea samanaikaisesti tai erikseen. Osa kirjan kuvista ja sisällöstä jatkuu vastaavassa kohdassa toisessa kirjassa. www.almostanything.com LEVILLÄ 4.-5.5.2012 Artisteina: * Wasted * Raappana * Anders Karkea(SWE) * Dj:s Kammin videoesitys: Finn surf dokumetti Tapahtuman kotisivuilla on päivitetty ohjelma. Kuten nimikin jo kertoo, haastatteluissa puidaan lautailun nykytilaa. Saitilta saa hyvää osviittaa kirjan sisällöstä. Hintaa kirjalle kertyy postikulujen kera noin 95 euroa, eli kyseessä on suhteellisen arvokas paketti, mutta kyseessä onkin keräilyharvinaisuus. Toinen kirjoista eli Snowboarding keskittyy laskukuviin ja laskijoiden hengakuviin ja toinen Current State taas lajia muovanneiden ihmisten haastatteluihin. Laadukkaan sisällön lisäksi koko konsepti ja taitto on taiteellisesti erittäin korkeatasoinen. Teos on hienoin lumilautailusta kertova kirja, mitä allekirjoittanut on koskaan nähnyt. Suomalaislaskijoiden edustus on aika vähissä, mutta onneksi mukaan on ainakin päässyt Joni Mäkisen ja Sami Tuoriniemen potretit sekä Joni Malmin tailgrab Arctic Challengessa
SENIORIKUVAAJAT 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Valokuvaaja ammatiltani ja valokuvaaja-laskija sydämeltäni. - Oon mä kamerarepun kanssa, hehheh. Vikalle en keksi selitystä. Heidän naamansa tai sanansa eivät sivuja täytä. Ajattelin, etten jää himaan ruikuttamaan vaan lähden mukaan kuvaamaan. - No ei, mutta skenekuva. Syksyllä lentokentällä luin Powder Magazinesta yhden skimbakuvaajan sitaatin, missä siltä kysyttiin, että ehtiikö se yhtään harrastaa, ja se vastasi, että jos kuvaa puuteria niin myös laskee puuteria. Kun kaikki vähät korvaukset kuvista menevät reissubudjetteihin ja kaluston uusimiseen, voisi joku sanoa, ettei tuossa ole mitään järkeä. Mutsilta otin Jenkkeihin vaihto-oppilasvuodeksi kameran lainaan, ja siitä saakka olen harrastanut. Pääsin Tampereen yliopistoon lukemaan kuvajournalismia, ja silloin tein valinnan, että alan tehdä sitä täysillä. - Ei, ensimmäinen julkaistu laskukuva on Kimmo Tuholasta ja vaimostani Mirasta uima-altaalta. Vapaalaskuun sen sijaan on nyt parempi tatsi kuin aktiiviaikoina. Urbaani ja parkki on pakko selittyä sillä, että asui Etelä-Suomessa tai että asui Suomessa ylipäänsä, niin oli helppo käydä kuvailemassa reilejä Tampere-possella ja keväät kiertää Lapissa. Niinhän se on, mutta eihän nyt mikään laskukuva ole. Miksi otit kuvauksen ykkösjutuksi niin ajoissa. SENIORIKUVAAJAT SENIORIOSASTO Teksti Tuukka Tams Toisin kuin monissa muissa yhteyksissä, lumilautalehtien seniorit eivät ole kalkkiutuneita, vanhoihin tapoihin jumiutuneita ikämiehiä. Sun näyttelyn avajaisissa Hanneliuksen Tomppa sanoi, että susta olisi voinut tulla kovakin laskija. Jokainen heistä on ansainnut paikkansa sillä samalla keinolla millä sitä kahviakin valmistetaan: tinkimättömällä ammattitaidolla. Hyvä pointti. Hän on paitsi arvostettu ympäri maailman, häntä pidetään äärimmäisen kovana tekijänä myös laskukulttuurin ulkopuolella. - Korjasin silloinkin, että ei se ihan niin mennyt. Täällä olen aina asunut ulkomaan ekskursioita lukuun ottamatta. On kokemusta, taitoa, palkintoja, rohkeutta ja nälkää. Mukavampi ja itsevarmempi olo mulla on nykyään bäkkärillä kuin ennen. RAMI HANAFI Näyttelyitä, tunnustuksia ja satoja julkaistuja kuvia. Kosketusta lumeen ja puuteriin on ollut kohtalaisen paljon koko ajan. Duuniksi olen kuvannut 10 vuotta. Nämä miehet tekevät tätä asiaa pelkästään siitä kuuluisasta syystä: rakkaudesta lajiin. Niinhän se menee. Kun muissa yhteyksissä seniori on iäkkäämpi osanottaja, juniorin vastakohta, on seniori lehdissä se kaikista kovin luu, pataässä ja vasen suora. Laskenut noin 20 vuotta ja aika lailla 15 vuotta on täynnä valokuvaushommia. - Totta. Kerropas, mikäs mies tämä Hanafi nyt oikein on. Reinhartti on harvinainen lumilautakuvaaja. Niin paljon kuin mä laskemisesta nautin ja tuli vuosikaudet kierrettyä Suomi cupit ja muut, niin Tuliko tuolta Kanadan reissulta sulta ensimmäinen julkaistu laskukuva. Kuuden koplasta uusimpana tuttavuutena on Harri Tarvainen, joka tässä numerossa debytoi senioriliigassa. Paljon se on myös antanut: liudan uusia kavereita ja suunnattomasti kokemuksia, mutta kukaan ei ole sillä rikastunut. Tunnetusti kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, mutta usein kuvasta kaiken kunnian saa laskija, jonka roolia ei tietenkään voi vähätellä. Kahta en vaihda... - Sanoisin, että se menee näin: Ensin kuvasin kaikkea urbaania täällä, sitten reissasin Antin kanssa kuvauksissa ja kisoissa, ja Antin jälkeen tuli vapaalasku. Rami Hanafi on ollut seniorina jo useamman vuoden ajan, ja Teemu Lahtinen Jani Kärpän tavoin kuvannut tittelin alla jo jonkin aikaa. - Perusduunari tamperelainen. Valokuvaus vei mennessään. Slammerilla on koossa seniorikuvaajien kaarti, josta mikä tahansa lehti olisi ylpeä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Nyt kuitenkin itse kuvaajat pääsevät gloorian keskipisteeseen ja asaavat sanansa kuuluviin. Kuvaaminen kannattaa aina, ja kuka tietää, kenestä teistä tulee seuraava Slammerin seniorikuvaaja. kyllä mä jo parikymppisenä tiedostin, ettei mulla rahkeet riitä sinne korkeimmalle huipulle. Ja kyllä he pääsevät myös laskemaan. - Ihan heittämällä. Miksihän heitä kutsutaan sillä nimellä. Hämmästyin itsekin näyttelyyn kuvia valitessani, LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 17. He ovat se kovin ja ansioitunein sakki, jota kaikkien kuuluisi alavinkkelistä, pää paljaana ja nöyrästi pokkuroiden. Mutta kun siinä on! He saavat kokea asioita, joista monet vain haaveilevat, ja nähdä paikkoja, joihin harva pääsee. Ja kun sen osaa hyvin, se on suurta taidetta. Laskeminen jäi sitten harrastukseksi. Se onkin hyvä pitää mielessä, kun näitä tai- deteoksia katsoo. Vaikka heillä jokaisella on takanaan enemmän tai vähemmän aiheeseen liittyviä opintoja, on taidot haalittu tuhansien kilometrien matkustuksella, kuukausien ajan raahaamalla kamerareppua selässä, lukemattomilla kylmillä öillä sekä tuhansilla ja taas tuhansilla otetuilla kuvilla. Antin kanssa tuli sitten kuvattua parkkia paljon. Valokuvaus on hieno taito, oikeastaan todella upea. Jos sun kuvausuraa pitäisi jakaa osiin, niin eikös se aika hyvin mene kolmeen osaan: ennen Anttia (Autti), Antin kanssa ja Antin jälkeen. Se oli pirun hauskaa ja aloin diggailemaan siitä, ja pian se menikin laskemisen ohi. Mutta jos kiteyttää, niin tuon kautta olet päässyt laskemaan enemmän kuin perus toimistotyössä Tampereella. Kuuden kaartista jätettiin tällä erää haastattelematta juuri kipparin pestin luovuttanut Peter Hasselgren ja viime numerossa syväluotaavasti esillä ollut Tero Repo. Niin no, tavallaan se hyvin kuvastaa sua kuvaajana, että jo silloin otit paljon kuvia, jollaisista olet edelleen tunnettu. Mutta mihinkään hyndiin tai reileihin en ole koskenut vuosiin. Mitä mieltä itse olet. Kuvaajat ovat lehtien näkymätön voimavara. Oli mulla haaveissa saada enemmän sponssejakin, mutta just kun olin varannut lennot Vormiston (Rami Vuorinen), Jussilan (Toni) ja Juuhanin (Tuomas Laitinen) kanssa Whistleriin, niin mulla meni skedetessä nilkka paskaksi. Mäkipäiviä on saanut koko ajan, mutta tokihan sitä kamerarepun kanssa keskittyy eri asioihin. Nyt he saavat puhua suunsa puhtaaksi. Monissa lehdissä tässäkin on apinalaatikossa oma osastonsa seniorikuvaajille. Niillä aineksilla saadaan aikaiseksi kermakakut, joita te pääsette numerosta toiseen nauttimaan. Oletko sä sittemmin muka ehtinyt sitä harrastaakin. Ok. Ei siksi, etteikö heidän taitojaan arvostettaisi tai että heillä ei olisi sanottavaa. Nyt halusimme jututtaa miekkosia, jotka ovat olleet harvemmin äänessä
Minunkin aikana on voinut huomata sen, että kaikilla on paljon enemmän materiaalia käytössä. Sä kun olet pitkään seurannut meininkiä, niin onko sulla mitään avautumisia. Tuleehan niitä jatkuvasti uusia, mutta Hast ja Lago on äärettömän hyviä laskemaan ja fiksuja tyyppejä, niin heidän kanssaan on aina hauskaa. Ikä: 32 Paikkakunta: Tampere Laskenut vuodesta: circa -91 Kuvaajana vuodesta: circa -96, ammatiksi 2000-luvun alkupuoliskolta Kalusto: Canon digikalusto, Profoto valokalusto, Omenalaatikko pöydällä + erinäisiä filmikameroita, joista osa ihan oikeasti välillä käytettävissäkin. Entä mitkä olisivat Hanafin Ramille ideaalit kuvaussessarit. Kuka olet, mistä tulet ja milloin kuvaus astui kuvioihin. Aika paljon siinä on eri osa-alueita, mitä siihen kuuluu. Olenko ymmärtänyt oikein, että olet vähentänyt salamoiden käyttöä. Siinä on paitsi laskemista myös matkustamista ja tylsistymistä, rahat loppu tai reppu täynnä rahaa, juhlimista ja fanikulttuuria ja loukkaantumista. - No mulla on tunnetusti aika huono tuo mieleenjäämisaste. Laskijoiksi voisin valita Scotty Lagon ja Miikka Hastin. Mitä enemmän on tehnyt ennakkovalmisteluita, niin sen parempi lähtökohta kuvaamiseen on. Miten olet kehittynyt kuvaajana. No sittenhän sulla on loistavia kuvauksia harva se päivä, kun niiden kanssa kuitenkin usein huitelet menemään! - Voisihan tuohon heittää vaikka Travis Ricen ja Nicolas Mullerin, mutta kyllä mulle suuri osa tätä on, että saa tehdä tätä hommaa frendien kanssa. Skeittikuvia on tosi 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tuossahan ne lehdet hyllyssä on, että jossain se siellä on. Suurelta osin se varmasti johtuu siitä, että haluaa itse laskea putikkaa, joten mieluummin lähtee messiin sellaisille reissuille. Sä olet tosi määrätietoinen kuvaaja hetkessä ja pidemmälläkin tähtäimellä. Lasku- ja skeittikuvauksista se lähti. Kanavia on enemmän kuin ennen, mutta tekijöitä on myös huomattavasti enemmän. - Siellä on viimeisen kuuden vuoden ajalta laskukuvia ja kuvia niiden kuvien takaa. Sulla on juuri avattu näyttely Kuopioon. Mikä meininki. Kärpän Jani Sodankylästä. Tietysti tekniset asiat pitää olla kohdallaan, mutta täytyy myöntää, että se menee kyllä nykyään kohtalaisen automaatiolla siis se keskittyminen. Keiden kanssa kuvannut enimmäkseen: Joel Lahti, Antti Autti, Miikka Hast, Scotty Lago Esikuvat laskukuvauksessa: Vincent Skoglund Esikuvat muussa kuvauksessa: äiti Kiitokset: Kiitos Juha Mustonen kun julkaisit ekan kuvani Slammerissa, Peter Hasselgrenille kriittisyydestä vuosien varrella, Pekka Sauro kaikesta avusta, vaimo kärsivällisyydestä matkojen suhteen, Repo & Kovalainen & Lappalainen & Rio hyvistä hyndänvieruskeskusteluista, laskijat jotka ovat luottaneet, että välillä mäkin osun, erikseen vielä Antti Autti, jonka kanssa otettiin aikoinaan homma haltuun, Flow Snowboards vuosien luotosta ja Tuukka Tams parhaista reissutuokioista. Jos lehtiä ajatellaan, niin on tullut hyviä uusia lehtiä ja on vanhoja, jotka ovat tehneet tätä hyvin vuosikausia. Aina sata rautaa tulessa yhtä aikaa. - Aijai, vaikeita kysymyksiä heti kärkeen. Rajiksesta löytyy skede siikkari 3/2001 Slammeristä, ja muistan, kun Bergman (Antti) kannusti positiivisessa hengessä, mutta tuumasi samalla, että olisi siinä voinut olla kyllä enemmän ruutuja... Kumpi on sulle se tärkeämpi juttu. Hänkille ne on helppo ottaa, ja siellä ollaan yötä myöten. Ei kyllä ole muistissa hitto täytyy kaivella. Ja myös sen takia olen vähentänyt, että ennen käytin niitä niin paljon, että olen nyt alitajuisesti halunnut löytää uusia toimintatapoja. Koitan nykyään mennä enemmän fiiliksellä ja keskittyä hetkeen ja sattumanvaraisuuteen rikkoa niitä käytäntöjä, joita mä olen aikaisemmin tehnyt. SENIORIKUVAAJAT kuinka viime vuodet ovat olleet free-painotteisia. On siitä aikaa. Sitä on jossain kohtaa miettinyt ja enemmän tai vähemmän tiedostamalla olen pyrkinyt niistä eroon asetelmallisuudesta ja oikeaoppisuudesta. Näyttelyn tarkoitus on olla tarina mun todellisuudesta ja niistä, joiden kanssa mä oon ollut tätä hommaa tekemässä. Two More Minus One Kuopion VB-valokuvakeskuksessa JANI KÄRPPÄ Rovaniemen peruskallio, rauhallinen arjen raataja Käpä kuvaa mitä vain mihin hänet laitetaan ja tiukalla ammattitaidolla. Perusasioita niille, jotka tätä hommaa tekevät, mutta toivon, että näyttely menee läpi myös niille, joille aihe ei ole tuttu. Aamulla herättäisiin auringon paisteeseen ja illalla saunottaisiin. Miten sä pystyt keskittymään kuvaustilanteeseen ollenkaan. - Olisi kaksi tai kolme laskijaa, opas, helikopteri, lumikengät ja pirusti lunta ja jyrkkää mäkeä. - Jotenkin se tulee siitä, kun ottaa kameran esille, niin on sataprossaa siinä hetkessä. Sä olet myös yksi kiireisimmistä ihmisistä keitä mä tiedän. Kyllä se Mustosen Juhalle on mennyt. Mutta ei se ole mitään avautumista se on ihan normaali meininki. Tsekkaa: 2.3.8.4. Kuvaus astui Luostotunturilla pikkuhiljaa esiin Kankaan Raulin ja poikien kanssa. Yrittänyt oppia uutta sitä mukaa kuin haasteita tulee vastaan, mutta myös rikkoa jo aiemmin opittua. Enemmänkin mennä tilanteeseen flowlla kuin että olisi tarkat suunnitelmat shotille ja niitä noudattaa. Bisnespuoli ei ole yleensä helppoa ja aikatauluttaminen on vitun vaikeaa, mutta ne kuuluvat asiaan, jos tätä haluaa tehdä eivätkä ne ole laskuskenen yksinoikeuksia. - Sikäli olet ymmärtänyt oikein, sillä bäkkäreille on vaikeaa ellei mahdotonta mennä flashien kanssa ilman lisäkantoapua. Sehän asettaa itselle haasteita ja pitää miettiä uusia käytäntöjä. Niinhän se on, että kun ei osaa laskea tai skeitata tarpeeksi, niin ruvetaan kuvaamaan parempia. Kuuden kuvan fs noseblunt, hehheh. Muistatko, mikä oli sulta ensimmäinen julkaistu kuva. Slammerissa se varmasti on ollut. - En kyllä muista. Se on se perinteinen lähestyminen asiaan. - No ei oikeastaan. Ei sitten mikään merkittävä tapahtuma ollut, kun ei mieleen jäänyt... Skedekuviakin olet ahkerasti ottanut ja niitä myös julkaistu. - Kyllä se laskuhomma on. Toisia haluaa tehdä nyt tällä tapaa, kun ennen teki ne toisin. Että kaikelle on oikea paikka ja aika. Ei silloin mieti muuta. Lapin mies puhuu vähän, mutta kun suu aukeaa niin sieltä tulee totuus. - Mun kuvat olivat aluksi tosi graafisia ja huolella sommiteltuja. Sanotaan näin, että keskittyminen on parasta, kun se tapahtuu etukäteen. Kun taas katson omia kuvia yleensä, niin kyllä mä käytän salamoita edelleen paljon, mutta ne ovat enemmän kaupallisia juttuja
Bäkkärillä joutuu aika tarkkaan vissiin miettimään mistä kuvaa, kun parinkymmenen metrin kamojen siirtäminenkin voi joskus olla melko tuskaista. Miten sä muuten niitä erottelisit kuin lämpötilan ja materiaalin suhteen. Tai siis tietenkin kaikki ovat aina motivoituneita, kun lähdetään jotain tekemään, mutta on siinä enemmän sellaista tekemisen meininkiä. SENIORIKUVAAJAT mukava tehdä, kun saa lämpimässä toimia, mutta on se erilaista. Onko se sitten se intohimo, mikä ajaa tähän asiaan ja vapaus ja luovuus. Sitten on tullut ihan ihmeellisiä soittoja, että voinko käyttää kuvaa omilla Facebooksivuilla tai mitä tahansa. On se uskomatonta, mihin tuollaisella kevyellä kalustolla nykyään pystytään, mutta se on lopulta ihan sama, mikä on se väline, kun siellä takana pitäisi kuitenkin olla ajatus. Kuinka haastavaa hommaa se on Rovaniemellä kerätä itselleen elantoa noilla duuneilla. Onko se Antin motivaatio, vai mikä sen erottaa muista, että näin monet ovat hänen kanssaan hääränneet. Pääsee tekemään just sitä, mikä itseä kiinnostaa, eikä tarvitse kateellisena katsella, kun muut huitelevat menemään maailmalla. - Laskuhommissa nykyään laskijat ovat aika motivoituneita. Se helpottaa sitä toimintaa. Ehkä se ei sillä tasolla kehity. Sunkin kuvia on käytetty luvattomasti vähän siellä ja täällä. - Sitähän ei tällä hetkellä mitenkään saavuteta, enkä tiedä voiko sillä ikinä saavuttaakaan. Se sitten on vienyt myös Lahtisen kautta kuvaamaan sinne ympäriinsä. Mulla on vähän sellainen luonne, että jos laitetaan tekemään joku asia, niin se opetellaan ja tehdään vaikka ammatiksi itselleen. - Mulla on käynyt ihan hyvä tuuri. Asia kuin asia, niin mulla on ollut tapana tehdä se kunnolla, tai jos ei ole kiinnostanut, niin en ole tehnyt ollenkaan. Se mitä haluaa ei välttämättä ole aina mahdollista. Se on niin iso maailma tuo internet, että välillä ihmisillä menee suhteellisuudentaju sekaisin. Skeittauksessa on enemmän sellaista, että kaiken pitää olla aina rentoa että kaikki tulee vähän kuin itsestään ajan kanssa. Se on sitten itsestä kaikki kiinni. Mihin kaikkiin hommiin se on sut vienyt. Täytyy sanoa, että ainakin omalta osaltani yrityksen laittaminen on ollut ihan fiksu veto. Tosi monipuolista hommaa. Ei ole mitään helppoa hommaa tuommoisen repun kanssa tuolla kahlata. Toimituksissa varmaan tilanne on nyt aika hyvä. Toki digisysteemit ovat mahdollistaneet paljon, ja kun katsoo rinteessä, niin on siellä ainakin paljon kuvaajia. - Se on lähinnä huvittavaa. - Kyllä vanhat mestarit ovat vanhoja mestareita. Miten se niin on mennyt. Siihenpä se tuntuu aina monien kuvaajien kanssa keskustelu kääntyvän, että kalusto rajoittaa bäkkärillä menoa. Kuinka vaikea näiden kaikkien kanssa laskukuvaajan on sillä elantoaan tehdä. Mulla on kuitenkin enemmän noita laskututtuja, joiden kanssa kuvata. Susta ei hetkessä tullut kuvauksen eikä rakkauden ammattilaista. Kai se aina on monien yhteensattumien summa, miten asiat loppupeleissä menee. Skeittauksessa on enemmän sellaista, että kaiken pitää olla aina rentoa että kaikki tulee vähän kuin itsestään ajan kanssa. Kaikkialla tehdään kuitenkin niin älyttömiä juttuja, että siitä massasta on vaikea erottua. "Laskuhommissa nykyään laskijat ovat aika motivoituneita. Siihen vaan täytyy suhtautua eri tavalla. Siinä yhdistyy monenlaista, kun lähtee tuonne tunturiin. - Kyllä tuo kamera ainakin vie aika ihmeellisiin paikkoihin. Miltä meininki sun mielestä muuten tällä hetkellä vaikuttaa. Ja kun pian kännykkäkamerakuvaus lähtee ihan lapasesta, niin olisiko sunkin parempi pistää ajoissa kalusto kaupaksi. Luulisi, ettei laskukuvaajien suhteen tulevaisuudessa ainakaan ole huono tilanne, kun kaikilla on vehkeet ja mahdollisuudet siihen. Joutuu vähän katsomaan mitä voi tehdä ja mitä ei. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 19. Kun miettii sua laskukuvaajana, niin miten siinä omaa stailiasi kuvailisit. Skeittauksen puolella on näitä Rovaniemen poikia. Kun Sodankylästä lähdin, niin sattumien kautta löysin mielekästä tekemistä. Kun on tuo uusi hienoa laite, splitboard, niin pääsee ihan uusiin paikkoihin. Nykyään sä olet myös enemmän tai vähemmän Antin hovikuvaaja. Hienoa on ollut, että on päässyt mukaan. Sä olet sittemmin perustanut Lappikuvafirman ja teet itse itsellesi töitä. Se on ihan omanlaisensa, positiivinen ihminen, joka tietää tarkasti mitä haluaa. - No joutuu ainakin miettimään asiat ihan eri tavalla. - Ei varmastikaan. Välillä on tullut kuume kuvata revontulia, ja kun sattuu semmoinen sauma, että voi lähteä ja kelikin lupailee hyvää, niin on tehtävä iltareissu. Ulkomaille ainakin kun kuvia tarjoaa, niin pitää olla joku tosi hyvä asiayhteys tai muuten vaan aivan todella kovia kuvia. Välillä on oltu viisisataa metriä maan alla ja välillä ilmassa, välillä käyty toisella mantereella, ja sitten ollaan taas tunturissa omassa rauhassa katselemassa mitä siellä taivaalla tapahtuu. Häyrisen Jussin kanssa olen paljon kuvannut, mutta skeittauksessa on paljon pienemmät piirit. Internet maailman paras paikka. Laskemisessa kun sovitaan, että mennään kuvaamaan, niin siinä kyllä aina tapahtuu. Kun on muutama semmoinen kanava, niin se helpottaa tekemistä. Antilla on ollut viime vuosina tosi mielenkiintoisia projekteja, ja se on äärimmäisen motivoitunut niin kuin varmaan kaikki tietää. - Se vei internet-hommien kautta mainosmaailmaan, ja kyllä tulee vieläkin tehtyä hommia aika paljon koneella valokuvausta, nettipuolta ja suunnittelua. - No en mä nyt tiedä, olenko mä mikään hovikuvaaja. En tiedä, voiko se mennä samalla tavalla temppujen suhteen. Kun olen ollut monessa mukana, niin niistä on jäänyt pidempiaikaisia kontakteja. Itse ainakin olen sitä meiltä, että mitä yksinkertaisempi temppu, niin sitä hienompi kuva. Joskus tuntuu, että kun laittaa kuvan omille nettisivuilleen, niin se monille tarkoittaa samaa kuin se olisi vapaata riistaa, ja se voi sitten tulla missä tahansa vastaan. Katsoo vaikka Ramia, niin kyllä siellä sen valaisutekniikka vaan on niin hallussa oli salamat tai ei. - Se on aika laidasta laitaan. Laskeminen ja videokuvaus ovat kehittyneet huimasti viime vuosina, mutta miten on stillien suhteen. Viime yönkin vietin metsässä. Se on ollut tosi opettavaista, ja kiinnostaisi tehdä sitä enemmänkin. Mihin hommiin elämä sut vei. Mukavaa raitista hommaa. Raittiusliikkeen hommia siis. Siihen vaan täytyy suhtautua eri tavalla." Hyvin Antti on aina näitä kotimaan kuvaajia työllistänyt. Viimeisestä tulikin yöreissu. Tai siis tietenkin kaikki ovat aina motivoituneita, kun lähdetään jotain tekemään, mutta on siinä enemmän sellaista tekemisen meininkiä. - Ehkä se on vähän samanlainen homma, kuten Antti sanoi, että putikan jälkeen parkkia on helppo laskea ja kaikki on mahdollista, niin siten tuntuu olevan kuvauksessakin. Siellä taas yritetään vain seurata ja dokumentoida tilanteita. On tosi helppoa ja mukavaa toimia sen kanssa. Laama kuvaa videota, ja meikällä on sitten tämä stilli. Onko se vaikuttanut muuten sun kuvaamiseen, esimerkiksi salamoiden suhteen. No näinhän se on. Ainakin tuommoiseen valmiiksi luotuun ympäristöön, kadut, parkit ja vastaavat, niin niissä maa on kova jalkojen alla ja voit mennä mihin haluat, pyöriä ympyrää ja vaihdella asentoja ja asetuksia. - En tiedä, en osaa sanoa. Parin viime vuoden aikana on tullut varsinkin Antin projektien puitteissa free-puoli esiin, ja se on ihan erilaista kuin mihin on aikaisemmin tottunut ja itseään kouluttanut että pyörii salamavehkeiden kanssa ja yrittää valaista jotain
Täytyy nyt kyllä mainita opettajani Jaakko Heikkilä, jonka panoraamat ovat jotain ainutlaatuista. Wappulounas tapahtumana on sellainen, jonka mukana on oikeastaan kasvettu. Hattua täytyy nostaa Raulille (Kangas) ja Mikalle (Andersson) ainutlaatuisen ja loistavan tapahtuman pystyttämisestä vuodesta toiseen. Toki Autin ja Rajakankaan (Mikko) kanssa on tehty muita enemmän hommia, mutta tapahtumat ja Kinos-video ovat pitäneet skaalan laajana. Kiistala (Jukka), Ruha (Jaakko), Huttu (Eski), Laama (Teemu Lahtinen)... Mitä muuta on Laama. Tsekkaa: Lappikuva.fi TEEMU LAHTINEN Vuosikaudet ammattilaisena eikä silti riitä. Jos on hyvä, avoin ja leppoisa meininki, niin sitä osaa itsekin käyttää. Vielä loppuun, mitä Laybacksille kuuluu. Katson paljon kuvia ja tutkiskelen eri kuvaajien tapaa käyttää valoa kuvissaan. Alkumetreillä ihmeteltiin isojen poikien puuhastelua Luostolla, sittemmin oltiin lapion varressa ja puskettiin corneria Luoston huipulle ja nykyisellään tehdään enemmänkin ennakoivaa ja tapahtuman jälkeistä työtä. Todella harvoin itselle tulee ensin se kuva mieleen. Esikuvat laskukuvauksessa: Kyllä olen aina Ramin töitä ihaillut ei siitä mihinkään pääse. Hyviä muistoja! Mitkä ovat Käpän ideaalit kuvaussessarit. Laama pyörii edelleen vuorilla kuin kotonaan. Kerrotko siitä lisää. - Hehheh, nykyään aika monitoimimies. Tietenkin kun on tuttuja laskijoita mukana, niin tietää vähän paremmin, mitä sieltä on tulossa. Seinäjoen lahja maailmalle. Video- 20 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. pohjoisen poikia ja asukkeja. - Mitähän siinä voisi olla... Kyllä se vaan on semmoista mukana menemistä. Miltei kaikissa vaiheissa yhdistävänä tekijänä on ollut kuitenkin valokuvaus sekä tapahtuman dokumentointi, mikä puolestaan on toiminut kanavana moneen uuteen asiaan sekä siihenkin mitä nykyisellään tehdään. - Tapahtumakuvaus sekä niiden visualisointi on nykyisellään Soul Productionsin kautta mukavassa osassa työtä. - Mmm, käytiin juuri soittamassa perjantaina. Jotenkin sen pitäisi lähteä sieltä hauskuuden kautta, tai ettei ainakaan yritetä sitä liian väkisin tehdä. Skoglund (Vincent), Serfas (Scott) ja Bergeri (Eric) olivat tietenkin hyvin esillä oman kuvauksen alkuvaiheilla, mutta jotenkin olen aina pitänyt siitä, että meininkiin ja ympäristöön voi samaistua. Hinkkasen (Janne) arkistoja olisi mukava nähdä! Esikuvat muussa kuvauksessa: Ei mitään yksittäistä mainittavaa. Kiitokset: Tuuli, Antti, Laama, Rauli & Andersson, kaverit, lehdet, laskijat jne. Mies eräiden Suomen legendaarisimpien laskule ojen takaa pitää sekä videon että stillin lippua edelleen korkealla. Varsinkin kun lähtee rinteiden ulkopuolella kuvaamaan, niin tietää jo tunnelmasta, että tuleeko sinä päivänä mistään mitään. Oli ihan mukavaa. Ikä: 32 Laskenut vuodesta: -93 Kuvaajana vuodesta: -96 Kalusto: Canonilla on menty alusta saakka Kenen kanssa on kuvannut enimmäkseen: Ei varmaankaan ole sellaista enimmäkseenosastoa. SENIORIKUVAAJAT Sullahan on vahva yhteys Wappulounaaseen niin vanhassa kuin nykyisessäkin muodossa
- Kun osa repusta menee videolle, niin se väkisinkin syö tilaa. Molempia siksi, että videokuvaukseen enemmänkin ajauduin. Varsinkin bäkkärillä tulee aina jotain yllätyksiä vastaan, eikä niitä voi kontrolloida. Ei kaiken aina tarvitse olla niin täydellistä. Niinpä. Itse asiassa video alkoi aikaisemmin ja valokuvaus tuli myöhemmin mukaan. Ja mielellään hoidankin se on ihan hauskaa. Viime vuonna tehtiin yhdessä Antiout, ja sitä ennen tein sille webisode-juttuja. Kyllä kuva ilmankin kertoo tarinan kuin että siitä tehdään tekemällä tehty. Eikö sulla ole myös joitakin itse rakennettuja vehkeitä. Säkään et varmaan hirveästi flasheja mukana kantele, kun kalustoa on muutenkin olan takaa. Ei tarvinnut vääntää tosissaan laskemista eikä tarvinnut kuvata sen kummemmin. Siitä se kai lähti. Valokuvausta kyllä huvittaisi tehdä enemmän paljon enemmän kuin mitä nyt tekee. Mun mielestä jutut saa olla mitä ne on, eikä aleta ympäristöä muuttamaan." Maalaisen rauhallisuudella Antti siis painaa menemään. Jos vaan jossain vaiheessa ehtii, niin jotain erikoista pitäisi tehdä niilläkin. Kun miettii tuota sun stillikuvausta, niin milloin tuli sulta ensimmäinen julkaistu kuva. Niin, jostain syystä monien kuvaajien kohdalla Antin nimi nousee esiin. - Ehkä Antti on aina halunnut tehdä suomalaisten kanssa duunia tai tuttujen ja kavereiden. Siinä pystyy vähän pelaamaan sillä, että millaista jälkeä ne tekevät, kun valitsee eri filmin LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 21. Ei siihen sen kummempaa päätöstä tarvittu. Monet duunit kuitenkin ovat videokuvausta, niin valokuvaus pitää vaan sovittaa siihen kylkeen. Nythän me ollaan paljon reissussa yhdessä, eikä silloin ole varaa lähteä muiden kanssa kuvaamaan. Otetaan ensin ne videoklipit pois ja sitten valokuvia. - Muutama vuosi siinä meni, että laskin vaan huvikseni. Nytkin Tuoriniemen Sami on kuvaamassa valokuvia, ja mä pystyn keskittymään videokuvaukseen. Joutuu miettimään paljon enemmän ja välillä enemmän säätämäänkin. - Olisikohan se ollut joskus 2005 Monster Backside Magazinessa Antista kuva yllättäen. Ympyrä on siis sulkeutunut. - Kyllähän se onnistuu, ei kai siinä. Niitä on erinäköisiä kertynyt vuosien varrella kaikkia 40-luvun vehkeistä 7080-luvun pokkareihin. Mitä kaikkea sulta salkusta löytyy. Tuntui luonnolliselta alkaa kantaa kameraa mukana. Avoimessa maastossa se ei ole niin yksinkertaista. Ei kaiken aina tarvitse olla niin täydellistä. On bäkkärimaastoakin tullut nähtyä, mutta se on paljon monipuolisempaa ja haastavampaa. Se haluaa pitää homman rentona, ja silleenhän se onnistuu. - Tuota noin. - Joo, neulanreikäkameroita on, mutta niiden yhdistäminen lumilautakuvaukseen on aika hankalaa niissä valotusajat on niin pitkiä. Vaikka mä kuvaankin ja mulla on kohtuu painava reppu selässä, niin se on kuitenkin sen kokoinen, että pystyn sen kanssa laskemaan. - No joo, mutta kyllähän noi laskukuvat otetaan monesti digillä. Kyllähän noita blogikuvia tulee otettua ja välillä lehtikuviakin, mutta jos on toinen kuvaaja mestoilla, niin silloin keskityn videokuvaukseen. Miten se siitä jatkui meininki kuvaukseen. Joskus se menee toisin päin, mutta kuitenkin kun Antin kanssa hommia tekee, niin video on se pääasia mun osalla. SENIORIKUVAAJAT ja valokuvausta ja vähän graafisen suunnittelun duuneja sun muita on tullut tehtyä. - Niitä parkkeja ja reilejä on nähnyt niin paljon vuosien aikana. Parkissa on kohtuu helppoa, kun sinne voi viedä salamat ja kaluston helposti ja tehdä siitä kuvasta just sellaisen kuin haluaa. Se on myös osaltaan varmasti avannut mahdollisuuksia suomalaisille kuvaajille just Ramille, mulle, Käpälle ja monelle muulle. sisälle. En tykkää liian silotellusta ja sliipatusta. - Olin mä kuvauksesta kiinnostunut jo joskus back-in-the-days 80-luvulla, mutta se sitten jäi lumilautailun takia. Siksi se on mukavampaa. - Videopuolella mulla on kaitis mukana melkein joka paikassa, ja valokuvia mä vaan diggaan ottaa vanhoilla filmivehkeillä. Sä olit tosiaan aikaisemmin Simsillä prona, ja muutenkin sulla on tiukka ammattilaisura takana. Niinpä niin. Se ei mene kavereiden kanssa niin vääntämiseksi kuin jos olisi kuvaamassa jonkun ulkomaalaisen staran kanssa, joka on palkattu hommaan ja kiireellä pitäisi jutut hoitaa. Jos ei ole muita, niin sitten hoidan myös valokuvauspuolta. Sitten tuli laskettua niin paljon, ettei ehtinyt kuvaamaan. Tykkään, kun on vähän rosoisuutta. Miksi. Olen mä testimielessä muutaman rullan kuvannut pidemmillä suljinajoilla, mutta siinä on vielä vähän vääntämistä, että saa sen homman toimimaan. Tietty näillä reissuilla on muitakin. Toivottavasti se näkyy myös niissä kuvissa. Sen ohellahan näitä hommia tehdään, että päästään laskemaankin välillä. Sä olet tunnettu myös melko spesiaalista kamerarepertuaarista. Kyllä mulla pienimuotoinen projekti on työn alla. Mun mielestä jutut saa olla mitä ne on, eikä aleta ympäristöä muuttamaan. Silloin ei ollut tarvetta tehdä kumpaakaan. - Kyllähän mä kuvaan, jos niitä tilaisuuksia tulee vastaan. Mieluummin kannan filmipokkaria taskussa kuin digipokkaria. Ensin ne hommat ja katsotaan sitten valokuvia. Flasheja tuonne bäkkärille ei varsinkaan pysty paljoa roudaamaan. Sulla ei sitten ollut varsinaista taukoa vuorilla liikkumisesta, että jatkoitko sä luontevasti suoraan hommasta toiseen. Ja kun laskeminen alkoi vähenemään, niin huvitti edelleen olla tuntureilla ja vuorilla. Tai kyllä ne pystyy, mutta mulle on myös tärkeää, että pystyn itse laskemaan. Ei ole aina samanlaista digitavaraa, mitä nykyään tulee joka tuutista. Tällä hetkellä monet suomalaiset kuvaajat ovatkin enemmän kiinnostuneita vapaahommista kuin parkista ja reileistä. Varsinkin bäkkärillä tulee aina jotain yllätyksiä vastaan, eikä niitä voi kontrolloida. Tämä on periaatteessa kolmas vuosi. Sulla kun on kokemusta ja taitoja laskemisesta enemmän kuin monilla kuvaajilla yhteensä, niin tuleeko sulla koskaan kuvatessa sellainen fiilis, että haluaisit itse näyttää laskijoille miten sitä vedetään kun ei niillä tahdo siitä mitään tulla? " En tykkää liian silotellusta ja sliipatusta. Se on sille luonnollisempaa kuin että se vääntäisi tuolla jonkun ulkomaalaisen kuvaajan kanssa. Miten sä omaa kuvaustyyliäsi kuvailisit. Mistä se sun mielestä kertoo. Kyllä kuva ilmankin kertoo tarinan kuin että siitä tehdään tekemällä tehty. Tykkään, kun on vähän rosoisuutta. Mutta en mä siihen mitään yhtä sanaa keksi. Kuinka naimisissa sä nyt Antin kanssa olet, vai kuvaatko sä muidenkin kanssa. Kun vähitellen jätin kisat ja muut pois, niin sitten aloin vaan kuvaamaan enemmän. Mieluummin tekee rauhassa ja omalla tyylillään. Ainakin nuo monet vehkeet viestii aika oldschoolista hengestä. Pakko siitä tekemisestä on jotain fiilistä saada irti. Mä menen kuitenkin sen videokuvauksen ehdoilla. Aika pitkälti olen tuon kuvauksen ympärillä pyörinyt ja laskemisen tietysti. Se on vaan mielenkiintoisempaa. Northlight Picturesin kuviot tulivat mukaan 2000-luvun vaihteessa, ja silloin mä laskin itse vielä kisoja. Sä kun kuvaat molempia, videota ja stilliä, niin miksi molempia ja kumpi on rakkaampi. Sitten huvitti olla rinteessä enemmän ja enemmän, ja kuvaamisen kautta siellä saa olla aika paljon. Mutta kyllä sitten tulee kännykälläkin otettua kuvia se on nykyään niin helppoa. Miten se käytännössä onnistuu, että kun on paikalla videokuvaajana ja sitten alkaa samalla vääntää stillejäkin
Mikä sut sai alun perin tarttumaan kameraan. - Visuaalista silmää ja taiteellista taipumusta 22 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. - Kyllä mä edelleen viihdyn myös toisella puolella. - Se kyllä tulee! Huvittaisi ihan hulluna itsekin päästä laskemaan. Pääsisi kissalla ylös, kaksi laskijaa mukaan ja siellä voisi olla niin kauan, että kelit osuisivat kohdilleen. Laskijoista Antti olisi messissä anyways ja toiseksi Piiraisen Naku. Työskentelen mainostoimistossa ja teen siinä ohessa valokuvaushommia. - Tarvaisen Harri, 28 vee. Ehkä mä voin olla apuna, kun mietitään mitä voisi vetää tai miten hyndä rakennetaan, mutta en mä koe olevani oikeutettu neuvomaan jengiä, miten niiden pitäisi laskea. Sen takia ne varmaan kolahtivat ja ovat sittemmin paljon määrittäneet, millainen ihminen musta on tullut. En ole sillä tavalla jäänyt vain valokuvaajan rooliin, vaikka isommat jutut jätänkin suosiolla muiden tehtäväksi. Niillä pääsisi aika pitkälle! No joo. En osannut lämästä, ja kun painoin alaasteella sen 24 kiloa sinne kutosluokalle saakka, niin en tosiaan ollut mikään atleetti. - Olen aina ollut suhteellisen huono kaikessa urheilussa. Pitäisikö se sitten luvata, että kymmenvuotisjuhlavuoden kunniaksi se laitetaan kuntoon ja ulos. Paikkakunta: Rovaniemi, kotoisin Seinäjoelta Laskenut vuodesta: 1991 Kuvaajana vuodesta: 2001 video (Northlight Pictures -firma rekisteröitiin), 2005 valokuvaus Kalusto: Nikon D7000 (10,5mm, 20mm, 35mm, 50mm, 100mm, 1424mm, 80200mm) Pocket wizardit, 3 kpl Nikonin salamoita, Elinchromen Ranger Quadrat, JVC GY-HM100 videokamera, Nizo 481 Super8 -kaitis, kasa filmikameroita mm. Mikä mies, mikä valuutta. Millaiset olisivat sitten Laaman unelmasessarit. Mikset ole enempää viihtynyt kameran edessä. Kenen kanssa kuvannut enimmäkseen: Antti Autti, Joel Lahti, Northlightin laskijat, Kiistalan Jukka backinthedays Esikuvat laskukuvauksessa: Je Curtes, TBle at ja Dawgeri Esikuvat muussa kuvauksessa: Glen E Friedman, Edward Steichen ja Cartier-Bresson Kiitokset: Kaikille kuvattaville hyvästä yhteistyöstä ja tyttöystävälle, joka jaksaa odotella kotona reissujen ajan. Yashica D, Olympus XA, äänikalustona Sennheiserin nappimikit ja AudioTechnica AT875R, Gitzon jalusta, Burtonin F-Stop-reppu ja lukematon määrä erinäistä sälää. Entä tuleeko kameran takana koskaan olo, että hitto kun tekisi mieli vetää tuosta sitä ja tätä. Mutta onneksi mä pääsen reissuilla niitä myös laskemaan. Kymmenen vuoden juhlavuosi voisi olla aika kova. Sähän olet lisäksi törkeen kova laskemaan. Mulla on Facebookissa metukkakuvien projekti käynnissä, ja aina kun ollaan kuvaamassa niin olen myös itse vetämässä. Nyt meillä satoi lunta koko ajan, ja olisihan se mukava kuvata auringossakin. Harrilla pysyy mieli aina virkeänä ja iloisena, oli tilanne mikä tahansa. Laskenut laudalla jostain 11-vuotiaasta saakka, eli ei ihan vielä kahtakymmentä vuotta. Se on se yhdistelmä, millä tässä ollaan liikenteessä. Kyllä ne on sen verran kovia juttuja, mitä nuo jätkät vetää, ettei mun sinne tarvitse mennä neuvomaan. Joskus tulee vastaan sellaisia hyppyreitä, joita tekisi itsekin mieli vetää, mutta päivän päätteeksi on yleensä sen verran poikki, ettei vaan jaksa. - Joo, se olisi aika hyvä! Pitää tarkistaa milloin se tehtiin. Niillä päästäisiin aika pitkälle ainakin jos suomalaisista puhutaan. Tsekkaa: Northlightpictures.com HARRI TARVAINEN Suuri herrasmies ja lehtemme senioriosaston tuorein toivo. Miten snoukkailu sun elämään napsahti mukaan. SENIORIKUVAAJAT - Ehkä silloin, kun se meininki alkaa mennä siihen, että liian väkisin yritetään eikä mikään tahdo onnistua. Joka vuosi yritän oppia jotain uusia juttuja. Suuri filosofi on kovaa kamaa niin kameran takana kuin sen edessäkin. Silloin tekee ennemminkin mieli sanoa, että pitäisikö luovuttaa ja katsoa joku toinen päivä uudestaan. Eniten vituttaa ne kaikkein parhaat lainit. - No oisko Terje, hehheh, ja Muller. - Taisi olla vuodelta 2004, ja se varmaan julkaistaan, kun on aikaa viimeistellä se julkaisukuntoon. Into laskemiseen ei ole missään nimessä laantunut. Kyllä meillä on yleensä Antin kanssa tapana vähintään päivän päätteeksi lähteä vaan laskemaan, tai pitää välipäivä niin kuin eilen. - Varmaan se olisi joku tuollainen, kun oltiin Monasheen keskuksessa. Niiden vierestä katsominen kirpaisee todellakin. Kyllä noilla olosuhteilla alkaisi kuvaa ja videota tulla. Joku hyvä paikka, ja täältä Kanadasta ainakin sellaisia löytyy. Lähimmän kolmen vuoden aikana. Entä ulkomaan epeleistä. Loppuun vielä kysyn, että koska julkaistaan NLP:n julkaisematon le a oliko vuodelta 2003. Sitten kun hoksasin skeittauksen ja lumilautailun, niin ne tuntuivat heti omalta ja ensimmäisen kerran tuli liikkuessa positiivisiakin fiiliksiä
Taidelinjoille on hakeutunut paljon lumilautailijoita ja skeittaajia. Lumilautakuvaus taas on myös luovaa puuhaa, mutta harvoin siinä onnistuu saamaan niin universaaleja kuvia, että siinä saisi samanlai- sia fiiliksiä. Hanafin kuvia olen fiilistellyt aina. Lumilautailu ja skeittaus ovat kulttuureina todella visuaalisia ja joku voisi rumasti kutsua niitä myös pinnallisiksi, kun puhutaan paljon tyylistä. Jossain vaiheessa ne eivät kuitenkaan olleet enää niin siistejä, mutta lukiossa löysin taas innostuksen. Into laskemiseen ei ole missään nimessä laantunut. No olet kyllä miettinyt. - Ehkä se kertoo siitä, että olen hengaillut hyvien laskijoiden kanssa. Mainoskuvien kautta mulle on varmaan tullut sellainen ajattelu, että spotilla pyrin löytämään kyseisen spotin, ympäristön ja laskijan jutun ja lähden sitä sitten korostamaan. Lumilautakuvaukseen taas liittyy aina se, että mä tiedän, mistä laskija tulee ja mitä se tekee, ettei tule vaikka perseshottia. Viime aikoina sulta on ollut paljon kuvia esillä. Esikuvat muussa kuvauksessa: Lapin Kansan tagteam Jussi ja Anssi, jotka olisi voinut nimetä myös laskukuvaajiin, mutta nämä ovat niin omaa luokkaansa lehtikuvien maailmassa. Siellä on monia kuvaajia, joita katson ylöspäin. Tampereen poppoo, mm. Joka vuosi yritän oppia jotain uusia juttuja. Miten se sua vetää puoleensa. Mä kuvaan mainoskuvia, ja asiakkailla on monesti tiedossa, millaisia kuvia he multa haluavat. Niko, Hans, Joel, Ilvespojat Josa ja Juho Esikuvat laskukuvauksessa: Esim. Puolet seniorikuvaajistamme ovat vahvassa yhteydessä Rovaniemelle. En muista kuvaa mutta muistan fiiliksen, kun sai tietää, että nyt olisi saamassa kuvan lehteen. - Hyvä kysymys, ja voisin puhua tästä pitkään. Lisäksi paikat mihin olen päässyt ja ihmiset joita olen tavannut ovat sellaisia palkintoja, mitä ei voi rahassa mitata. Bäkkärillä ei voi omia maneereja niin paljon hyödyntää, mikä on mielenkiintoista kuvaajan kannalta siinä sitä kehitystä tapahtuu. SENIORIKUVAAJAT on ollut ihan pienestä saakka olin lapsena taidekoulussa ja muussa. Siinä on tarkemmat reunaehdot, joita itsekin pyrin välillä rikkomaan, mutta perusrakenne on aina aika sama. Sellaisen, missä ei olisi tehnyt sitä lumilautagenren vakiojuttua vaan olisi puskenut itsensä keksimään jonkun uuden jutun ja onnistunut siinä. "Mulla on Facebookissa metukkakuvien projekti käynnissä, ja aina kun ollaan kuvaamassa niin olen myös itse vetämässä. - Veikkaan, että ensimmäinen julkaistu lumilautakuva oli Slammerissa ja Mustosen aikaan. Mistä se kertoo. - Sanon heti, että olen tosi kiitollinen kaikesta mihin se on mut vienyt, ja tämä uusin juttu Slammerin seniorikuvaajan titteli on kyllä kovin sulka mun hatussa. - Kiinnostaahan se, ja mä olen päässyt sitä jonkin verran laskemaankin, muun muassa Whistlerissä ja Ranskan Alpeilla. - Kyllä se varmaan kertoo. He ovat luovia tyyppejä ja puskevat koko ajan uusia juttuja, ja mä olen siellä vaan dokumentoimassa. Toisaalta se on omaa kehittymättömyyttä, ettei osaa vielä oikein toimia. Vanhemmat jampat liikkuvat ahkerasti bäkkärillä. Rovaniemellä on vahva kulttuuri: siellä on taideyliopisto, elävä musiikkiskene, tunturit lähellä ja hyviä laskijoita. Olen nyt kuvannut paljon Oulun jätkien kanssa, Ilvespoikien, Rukan porukan ja Saraniemen Arton sun muiden Rovaniemen originaalien jätkien. En ole sillä tavalla jäänyt vain valokuvaajan rooliin, vaikka isommat jutut jätänkin suosiolla muiden tehtäväksi." Ikä: 28 Paikkakunta: Oulu Laskenut vuodesta: 1994 Kuvaajana vuodesta: 2000 hankin ekan järkkärin ja opettelin pimiöhommat Kalusto: Canonin 5D Mk2 + sekava satsi jotain lamppuja ja troottoreita Kenen kanssa kuvannut enimmäkseen: Rovaniemen ja Rukan poppoo, mm. Ainakin yhdestä asiasta se kertoo, sillä sain juuri korvanappiini tiedon, että tästä numerosta lähtien kuulut Slammerin seniorikuvaajiin. Siinä heti katoaa sellainen hyvä vahingon mahdollisuus. Näin loppuun kysyn, mitkä olisivat sun unelmakuvaussessarit? - Niissä pääsisin myös itse laskemaan, meillä olisi hyvä porukka ja että siitä saisi uudenlaisen kuvan. Ehkä kuvien kautta katsojat myös hoksaavat jotain ympäröivästä maailmasta. Muistan saaneeni Mustoselta mailia, että pitäisi jostain kuvasta saada hi-res. Onneksi olkoon! - Oi, ihan sairaan hienoa! Olen tosi mielissäni tästä kunnianosoituksesta. Jotenkin se tuntuu tosi loogiselta yhdistelmältä, että kun on kiinnostunut visuaalisista asioista ja viettää suurimman osan ajasta joko rinteessä tai rullalaudan päällä. Aina mä tuon niihin myös omaa, mutta työn puolesta joudun hyppäämään monesti tyylistä toiseen. Arto, Matti, Tero, Saku, Enni, Tommi ja Vade. En mä silloin varmaan edes ymmärtänyt, mitä sillä tarkoitetaan, hehheh. Mihin haluaisit sun kuvauksen kehittyvän ja mihin sut vievän. - Jaa, tätä en sitten olekaan pohtinut. Muistatko vielä ensimmäisen sulta julkaistun kuvan. Jos olen siellä samassa lokerossa omien esikuvien kanssa, niin onhan se kyllä tosi hieno fiilis. Taidekuvauksessa mua just kiehtoo, että löydetään arkisesta maailmasta sellaisia asioita, jotka ovat lähes mitättömiä, mutta kun niistä otetaan valokuva, niin ne tuodaan jalustalle. Kiitokset: Ulla, perhe, ystävät ja tietty snoukka- & skedehommat: Oon saanut olla hyvässä johdatuksessa! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 23. Hyvät kuvat ovat monesti syntyneet vahingossa, että siinä on jokin ohimenevä hetki, joka on onnistuttu ikuistamaan. Maailmassa on niin paljon hyviä kuvaajia, joiden töitä tulee seurattua, mutta tuttujen kuvaajien kuvia on aina erityisen mukava ihailla, kun tuntee ihmisen kuvan takaa. Ei mulla siis ole mitään selkeää tyylisuuntaa. Rovaniemen animalbrothers (Laama, Naali, Kärppä), Peter, Sami... Toivon pystyväni tulevaisuudessa tekemään tätä hommaa samalla tavalla kuin nytkin ja että pääsen edelleen laskemaan hienoja paikkoja. Slammerhan on Suomen THE lumilautalehti, ja siellä ovat olleet seniorikuvaajina kaikki, joita on katsonut ylöspäin sanotaan nyt vaikka Hanafi ensimmäisenä. Jos mennään vähän filosofisemmille linjoille, niin mitä valokuvaaminen sulle merkitsee. Valokuvauksessa mua kiehtoo se, että voi ympäröivästä maailmasta keskittyä sellaisiin asioihin, jotka mua kiinnostaa ja rajaamaan kuvan ulkopuolelle ne asiat, jotka mua eivät kiinnosta. Valokuvaus ylipäänsä on oivaltamista: jo olemassa olevan asian esittämistä uudella tavalla. Kertooko tämä jostain. Kuvat voivat silloin olla monesti hyvinkin erilaisia. Taide- ja dokumentointikuvaus ovat enemmän hetkessä elämistä, kun lumilautailussa se on paljon ongelmanratkaisua. Kysyin tätä muiltakin, joten miten kuvailisit kuvaustyyliäsi. Olosuhteet ja paikat ovat siellä paljon arvaamattomampia, eikä silloin voi tehdä sitä perussuoritusta kuten paipilla tai hyndillä, joissa mä voin ensin kokeilla ja sitten palata hyväksi todettuun. Onko se sulle enemmän dokumentointia vai taidetta, ja miten nämä kaksi voivat kulkea käsi kädessä
Lumilautailufanit sen sijaan ovat ihania palleroita. 24 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. AIR + STYLE AIR+STYLE Kuvat Sami Tuoriniemi, Teksti Don Kojootti / Wikipedia (totuus) Innsbruckin mäkihyppyradan mäkiennätystä pitää hallussaan jo kymmenettä vuotta putkeen legendaarinen Sven Hannawald. 134,5 metrin leiskautus on jotain, mitä toivottavasti lumilautailussa ei tulla koskaan näkemään! Fanius on aiemmin leimattu julkisuudessa ja tutkimuksessa oireena, joka kertoo yksilön psyykkisistä häiriöistä tai yhteiskunnan sosiaalisista ongelmista. Yleinen mielikuva faniudesta sisältää kaksi stereotyyppiä: pakkomielteisen yksilön sekä hysteerisen ryhmän
Tämä kuva sen sijaan todistaa, että lumilautailun parissa naama voi kastua monellakin tavalla! Eero Ettalalla on 19 461 tykkääjää Facebookissa. Se jääköön mysteeriksi. Halajaako Peetu siis ilmastonmuutosta. Slammer katselee kateellisena ojanpohjalta miesten menestystarinaa! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 25. Sen lisäksi mies pyörittää Heikki Sorsan kanssa koko lumilautailumaailman puhutuinta nettisarjaa nimeltään Cooking With Gas. AIR + STYLE Hakusanalla "big air hyppyri" ei löytynyt yhtään täsmäosumaa Wikipediasta, saatika muualta internetistä. Tässä Peetu Piiroinen kumminkin todistaa taruhahmon todelliseksi. Vesihöyry on kasvihuonekaasu eli ilmakehässä se voimistaa kasvihuoneilmiötä
SIMO RAUTAVA 26 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Pistelit siellä menemään jalat teipattuna skeittiin. Oisko se ollut jossain vanhassa Big Brotherin le assa, missä näin tämän mahtavan idean, että jeesusteipillä voi laittaa dekin kiinni jalkoihin. Ne näyttivät sen, ettei meininki ole vain laskemista mäessä. Pitkään siellä laskettiin omalla porukalla, mutta sitten porukka alkoi häviämään. Mistä ihmeestä miehessä on kyse, mistä vaikutteet tulevat ja mitä henkilö hahmon takana asioista ajattelee. - Outokummun meininki on aina ollut vähän erilaista. - Kai se lähti sieltä junnuvuosista. Meininki oli vähintään liian sekavaa. - No nimenomaan semmoinen. Sitten kun siirryttiin Kolille, niin sekin porukka vähän jäi. Miten siinä niin kävi. Sieltä löytyi Räsäsen Jussi ja Kolmosen Karri, joita katsoi ylöspäin ja rupesi tajuamaan, ettei suora backflip ja frontflip olekaan niin siistejä temppuja vaan rupesin harjoittelemaan myös rodeoita. 34-vuotiaana piti kolmipyöräisen etuhaarukkaa hitsailla useampaan otteeseen, kun se oli poikki jo silloin. Olitko sä pienenä sitten vähän niin kuin rasavilli. Eivät kyllä tuottaneet pettymystä. Katsoi, että toi on sitä meininkiä tässä on oltava mukana! Temput olivat räkäisesti tehtyjä, mikä sopi hyvin Itä-Suomen meininkiin. Enemmän siihen kuitenkin tultiin niskoilleen alas kuin jaloilleen, mutta jossain vaiheessa alkoi tämä homma onnistumaan. Kun molemmat kestivät tunnin verran, niin mä laskin saavani niillä enemmän vastinetta rahoille. All Heil Soininen alkoi pyöriä mukana joskus viidennellä luokalla, myöhemmin sinne tuli Nenä-Allu, Tussunaama-Mikko, Ilari ja O-P, ja jengi rupesi hitsautumaan kasaan. Flashback nyt oli tuttu jo silloin, ja ehkä siellä oli jotain Whiskeystä kerrottu. Monia nämä kysymykset kiehtovat: Simppistä on toivottu Slammerin haastateltavaksi luultavasti enemmän kuin ketään muuta lumilautailijaa! Kun kerran sitä halusitte, niin asiasta on parempi ottaa selvää tai ainakin yrittää... Mä näin sut ekan kerran joskus kauan sitten Joensuun skeittiparkilla. Tämä oli ala-asteaikaa, ehkä vähän yläastettakin. Oli lähdettävä kaikki itse miettimään. Mako (Kämäräinen) esitteli ensin jonkun toisen le an ja sitten Best of- ja Worst of Whiskeyt. Mistä se johtui. En mä ikinä ole ollut mikään aktiivinen koulussa, mutta on mulla koulut menneet ihan jees omasta mielestäni. SIMO RAUTAVA Simppa kukkona tunkiolla Simo Rautava Teksti Tuukka Tams, Potretit Kalle Tarkiainen Muuten niin geneerisessä lumilautameiningissä on ainakin yksi todellinen väripilkku Simppis. Creatures of Habit ja sellaiset oli jo kopioitu vhs:lle, ja niissä oli kaiken maailman lautatestejä, missä ne viskoi niitä portaita alas ja hakkasivat niitä palasiksi. Sitten kun näki laskule oja, niin vähän pystyi tajuamaan, mitä sillä lumilaudalla voi tehdä. Sullahan oli nuorempana enemmänkin taipumusta extreme-touhuun. Ylemmäs sai pikkunokan, alempana oli reilejä ja tienvarteen saatiin vielä qp. Yläasteella viimeistään koulunkäynti ei enää ollut kovin mieheen. Suoritettu läpi eikä jäänyt traumoja tai ehkä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 27. Pystyi tekemään tuckknee indyja ja muuta tuollaista, mitkä enemmän kiinnostaa kuin skeittihommat yleensä. - Meidän pihaparkissa oli legendaarinen yksi boksi, mitä hinkattiin. Ei ollut juurikaan esikuvia. - Jossain vaiheessa muut pojat rupesivat olemaan niin paljon parempia, että ei pärjännyt enää muuten kuin jalat teipattuna dekkiin. Koli-jengi oli sitten erikseen. Vain jotain nelikymppisiä vanhoja äijiä, ja itse olin 67-vuotias. Muuttivatko Whiskey-le at sun maailmankuvaa entisestään. Siinä tuli kyllä hierrettyä, eikä läksyjä tullut paljoa tehtyä. En ole ollut ikinä sieltä rauhallisimmasta päästä. - Outokummussa ei mahdottomasti laskijoita ollut, kun aloittelin. Outokumpu-porukka tuli sinne potkurilla tai pyörällä lauta selässä pihalle laskemaan, ja kyllä se pihaboksi opetti paljon. Aiheutitteko pahennusta. - Hehheh, no kyllä se yläaste vielä meni jotenkin tai ihan kohtalaisesti. Meni monta vuotta, että kolmekuuskymppinen oli helikopteri. Miten teitä Outokummun raitilla katseltiin. Jos vielä Outokumpuun palataan, niin sä olit kuulemma siellä ahkera rakentamaan parkkeja. Niin, siellä on aina ollut vähän oma meno. Olen tykännyt puuhailla vähän kaikenlaista, ja jonkinlainen reikähän päässä on ollut. Jos sattui jäinen keli olemaan, niin puutarhajyrsimellä sai alastulon pehmeäksi. - Ne oli kunnon klassikkoja! En tiennyt vhsle oista mitään, kun soitin Spot The Boardshopiin Jamolle ja kyselin uusia laskule oja. Vähän liian nuorena kyllä lähti siihen meininkiin tutustumaan, eikä ole sen jälkeen niin sanotut normaalit lumilautale at herättäneet kovin positiivisia tuntemuksia
Teillä taisi olla melkoinen kööri Kolilla. Taisin kahdesti vuodessa käydä kotona, vaikka se oli ihan siinä vieressä. - En mä omasta mielestäni ollut mikään älyttömän kova. - Joo, hylkiöt vetäytyivät Kolille, kun ei muuta hommaa saatu. - En oikeastaan muista, miten mä aloitin laskemaan. Kaikki asui aivan Kolin nurkilla ja oli oikeastaan puolet päivästä töissä ja puolet laski. Talvet meni Kolilla ja kesät vanhalla kaivoksella Soinisen kanssa pyöriessä. Joskus koitin lautaa, ja se vaan meni itsestään. huom.). Yllättävän pitkälle muuten lentää. Sitten Koli tuli mukaan kuvioihin, minne siirryit töihinkin. Kyllä se mun mielestä toimi tosi hyvin, eikä asiakkailta tullut valitusta, 28 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ja uimisessa olin aika nopea itse asiassa olin ikäisissäni Outokummun nopein! Siinäpä meriittiä kerrakseen. Tarina kertoo, ettet ole koskaan ollut liikuntajutuissa kauhean lahjakas, mutta laskeminen lähti heti. Olin mä sitä ennen ollut Outokummun vanhalla kaivoksella lokariautoradan vahtina työmarkkinatuella, mutta se oli eka sellainen oikea työ. Venttiilejä tuli pyöristä irrotettua ja tuommoista. - Ekana kun sinne meni, niin oli vähän enemmän tuntematonta porukkaa, mutta nopeasti tutustuin siihenkin jengiin. Enkä ikinä ole urheilussa ollut kova. Kukapa niitä ei olisi tehnyt, eikö se vähän kuulu siihen ikään. Pennusta lähtien olin laskenut suksilla, ja siitä vaan siirryin laudalle. Siellä pyöri hyvä porukka ja tuli juhlittua jonkin verran. Jamolla oli ensin Spot The Boardshop Joensuussa, missä se piti huolta hylkiöskeittareista, ja sitten se otti Kolille huostaansa hylkiölautailijat, kun siirtyi sinne rinnepäälliköksi. Niitä aikoja on mukava muistella, mutta en ikinä haluaisi lähteä sellaiseen ralliin uudestaan enää ei pää kestäisi. Kettusen Samuli oli siellä ollut jo pidempään ja Joensuun porukkaa siellä kävi aika paljon, mutta ne eivät olleet Samulia lukuun ottamatta niin laskumiehiä. Siellä tarvittiin hissiporukkaa, ja kyllä me hommat hoidettiin ja työtä painettiin. Eteenpäin venytys ja vauhditon pituus ovat olleet mun alaa, mutta mikään muu ei ole kiinnostanut. SIMO RAUTAVA Kuvaaja: Harri Tarvainen Paikka: Oulu "Enkä ikinä ole urheilussa ollut kova. Huhhuh, oli se rankkaa puuhaa. Varmaan siellä 45 vuotta meni, jos en pahasti valehtele. Laskettiin, painettiin töitä, suunniteltiin striittiä yömyöhään, siirreltiin reilejä ja parilla lökällä käytiin hotellilla silloin tällöin. Asuntovaunussa pyörittiin Kaitsun kanssa (Rinkinen, myös Biisonimafiasta tunnettu toim. Ja uimisessa olin aika nopea itse asiassa olin ikäisissäni Outokummun nopein!" joillekin muille jäi. Niin, sähän olet aina ollut kova tekemään källejä. Mistä se johtui. Saatiin me sitä hommaa mun mielestä pyöritettyä tosi hyvin, ettei se kuitenkaan mikään tarkkailuluokka ollut. - Se oli vähän sekavaa aikaa. Kuinka kauan siellä kaikkiaan oikein aikaa heilahti. No siitä ainakin tuli sanomista, kun tyhjensin isän partavaahtopurkin parvekkeelta niin pitkälle kuin se lensi. Eteenpäin venytys ja vauhditon pituus ovat olleet mun alaa, mutta mikään muu ei ole kiinnostanut. Ei se niin hylkiöporukkaa ollut, etteikö Jamo olisi uskaltanut jättää meitä keskenämme pyörimään. Sitten sain sinne puhuttua Soinisen, Könösen Pasin, Erosen Simon ja Pölösen Heikin, ja sillä porukalla laskettiin aivan törkeän paljon
Oli se iso apu ei olisi oma budjetti ihan riittänyt. Onneksi pysyi siellä Kolilla, ettei lähtenyt heti pyörimään ison maailman meininkiin. Sua ei silloin hirveästi missään näkynytkään aika omissa oloissanne olitte. Oli pakko tehdä sitä työtä, että pysyi ruoan kannassa edes jollakin tavalla ettei aina LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 29. Olihan siellä silloin pirun hyvä meininki. - Jamohan siinä oli puhumassa puolesta, niin sain lautaa. Oli se aika iso harppaus, ja ehkä se tuntui vähän liiankin helpolta. Silloin ei monissa keskuksissa ollut parkkivastaavia, vaikkei meistä kukaan virallisesti sillä tittelillä kulkenut. SIMO RAUTAVA mutta Jamolla voi olla eriäviä mielipiteitä ettei se ollut pelkkää kultaista tietä. Kaikki laskivat ja osasivat hoitaa parkkia ja tiesivät mitä tekivät. - Oli siellä Loma-Kolilla paljon rennompaa kuin Ukko-Kolilla. Vai olinkohan minä jossain vaiheessa... Jamon kautta sulle taisi tulla sponssihommatkin. Kolilla oli törkeen hyvä parkki laskea, siellä oli mukavaa ja hyvä porukka, niin ei se ihan tuntunut siltä, että joka viikonloppu olisi pitänyt lähteä jonnekin. - Siellä meitä näkyi sitäkin enemmän! Olisiko se sitten pitänyt itseä lähteä työntämään itseään jonnekin. Onneksi sitä ennen olin jostain kisoista saanut jotain lautoja, mutta auttoi se paljon, kun sai ilmaista tavaraa. Koitin myös pitää homman omalla lompakolla, etten porukoilta paljoa rahaa pyytänyt
SIMO RAUTAVA Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Uuperinrinteet 30 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Millainen sun suhde niihin on ollut. Sininen savu vaan nousi, kun Lohe painoi Suzukilla menemään, linja-auto tulee ja mä olen kirves kädessä keskellä kaistaa ja Volvo hätävilkut päällä. Sekin oli aika ankea tilanne, kun ei pitkän viikonlopun jälkeen yhtäkkiä ollut autoa. Loppuviikko meni siten, ettei laseja pystynyt pitämään päässä kuin vinossa ja hullun löysällä, kun sattui joka paikkaan. Kävin mä siellä jo joskus 16-kesäisenä, jolloin joutui vähän kikkailemaan baariin sisälle, mikä ei ollut niin helppoa. - Hehheh. Olin vahvasti sitä mieltä, etten ollut koko tappelussa mukana, mutta Könni oli kuskina ollut todistamassa, että mä siellä ekana olin pöydän alla pitkälläni enkä ollut enää löytänyt sieltä pois. Vatasen Mikko veti kelkan käyntiin ja kaasu oli pohjassa, niin lähti saman tien puuta päin. Kevätreissu on kyllä aina ollut vuoden kohokohta, mutta muuten tulee käytyä aika vähän missään. Mutta kyllä muille jätkille sattui vielä enemmän, etten todellakaan ollut sieltä pahimmasta päästä kelkan kanssa. Kelkkojen kanssa teillä taisi myös olla pientä problematiikkaa. Siinä oli vähän hämmentäviä muuttujia, enkä nyt tiedä onko tämä nyt ihan lehtimateriaalia... Se oli vähän pakotettu ratkaisu pysyä siellä Kolilla. Nenä-Allun kanssa käytiin Oksanen-Malmi Invitationaleja pari kertaa, mutta eka omalla autolla tehty reissu taisi olla Pyhälle Kukkulan Kuninkaisiin, ja eka Lappi-kiertue oli myös melko hyvä reissu. Meni puoliksi katki sinne jonnekin, niin Markus työnsi kissalla lumet päälle ettei näkynyt." löytyi kirves, jolla hakkasin Suzukin rengasta, joka lähti lopulta auki. Lähdettiin pihalle, todennäköisesti ihan omin avuin, missä mylly sitten jatkui. Siinä vaiheessa olin ostanut isältä Volvon, joka oli hätävilkut päällä keskellä katua jossain Espoossa. Muistaakseni äiti oli ostanut sitä kangasta jostakin, ja jossain olin nähnyt ruutukuosia muodissa, niin pyysin äitiä tekemään housut. Yhdellä sun toisella taisi kelkat mennä mäskäleiksi. - Eka auto oli aika lailla pommi, semmoinen kaksilitrainen Sierra, takaveto, törkeen hyvä eka auto. Oli siellä itku välillä aika lähellä, kun oli 30 astetta pakkasta, olit yksin lumettamassa ja kelkka jumissa. Jätkät toi mulle viskipullon ja korin kaljaa. Nyky- sesta laskettelukeskuksesta. SIMO RAUTAVA tarvinnut käydä etsimässä halvinta riisipakettia, vaikka joskus niinkin piti tehdä. En ymmärrä mitä mun päässä on liikkunut... Tieto oli Kolillekin kantautunut, ja Jamo oli aika tyytyväinen. Siitä meni takarengas jotenkin jumiin ja piti lähteä kaveriksi auttamaan. Noistakin on vähän paha puhua julkisesti, kun puhutaan melko turvalli- "Vatasen Mikko veti kelkan käyntiin ja kaasu oli pohjassa, niin lähti saman tien puuta päin. - Oppi sitäkin lopulta käsittelemään. Mä olen niin valmis laskemaan sillä uudestaan ei siinä ne seitsemän laskukautta näy vielä missään! Mitä muistoja sitten tuo mieleen tarina Kolin pojat vs. - Kyllä siinä hopealle jäätiin. Se oli kyllä yksi legendaarisimpia reissuja. Pikkuisen väärässä paikassa tulee tehtyä noita ratkaisuja. Nyt mulla on Dodge, mihin voin olla tyytyväinen. Meni puoliksi katki sinne jonnekin, niin Markus työnsi kissalla lumet päälle ettei näkynyt. Se kävi kysymässä, että onko sulla tän vai tän mittainen kikkeli ja näytti semmoista viidestä seitsemään sentin haarukkaa. Päästiin kuitenkin siitä palaamaan Kolille, ja kun työpaikalle soiteltiin, niin Lieksan poliisi vastaa. Olihan ne ihan hirveät kun katsoo nyt, mutta silloin se oli olevinaan siisti homma. Oliko se eka kevätreissu, kun vedit bs 630 kinkin yli Wappulounaalla. Milloin sä aloit kulkea muualla kuin kotimäessä. Tuli sun porukoista mieleen sun mutsin tekemät ruudulliset aivan perkeleellisen isot housut ja sininen Columbian takki. On siinä saattanut joku katsoa, että mikähän meininki täällä on. Takakontista LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 31. Moottoriajoneuvoista tulee mieleen sun autot. Mutta siitä sinisestä Columbian takista on tullut ihan legenda! Olen koittanut sitä etsiä, mutta ei löydy mistään. - Ne on kulutustavaraa. Lieksan baari. - Oltiin baarissa melko päissämme, ja Soininen päätti ottaa kontaktia yhteen kaveriin, joka oli ollut hiljaa koko illan. Jostain se on hommattava takaisin. Jos siellä on pommitettu hissilinjaa kaasu pohjassa alas joku muksu takana, kun kaasu hirttää kiinni, niin saattaa siitä joku vielä närkästyä tai siitä kun kelkat ovat kimpoilleet puuwallrideistä metsään yksinään. Silloin alkoi se mylly käymään hirveä suhina ja sähinä päällä. Mitä äiti sanoi, kun löit kouraan suunnitelmat, että tällaiset housut olisi saatava. - Ei se eka ollut. Se oli tiukka paikka, kun ekan auton menetti. Silloin oli rahat vähissä ja piti päästä Lohjalle työharjoitteluun. Sen ajoin hirveä päin. Joka talvi Koli Lieksa-jäätie piti käydä testaamassa, ja aina siellä jotain häsmäkkää oli. - No porukoiden kanssa reissattiin tosi paljon Lappia, mutta kun täytin 18, niin lähdettiin vähän katselemaan paikkoja. Takkia repesi, pipoa hävisi ja Samulilla hukkui oma puhelin, työmaan puhelin, lompakko ja passi. Sitten oli Jetta, joka varastettiin Kalliosta. Sitten ostin Suzukin, jonka myin Sorasalmen Janille ja Lohelle (Tuomas AlaPieti) ja sanoin, että maksakaa siitä omantunnon mukaan. No on se jonkun lehden
Olet sittemmin Raulinkin kanssa saanut asiat vissiin jotenkin hoidettua, kun olet muun muassa voittanut Wappulounaan overallin. Se oli tosi hyvä diili. Pojat järjestää vähän kilpailuja, niin hyvähän se on sinne mennä sotkemaan ja sekoilemaan. - Todennäköisesti Itä-Suomesta. Kettusen Samuli sanoi, että skeittiparkkia pitää katsoa silleen vedettäväksi kuin miten sitä ei ole suunniteltu. Olen pitänyt niitä liian virallisina. Eikä mulla ollut mitään lomia käytettävänä, kun kaikki meni jo keväällä. - Pelkkiä hyviä. Mieluummin käyn laskettelemassa vähän rauhallisemmin ja panostan sitten Wappulounaaseen. Mistä sun ihmeelliset temput juontavat juurensa. Ihan hauskoja tapahtumia nuo kisat ovat olleet, mutta ei ne enää mua kiinnosta. Suomi Cupia tai semmoisia en ole koskaan kiertänyt. Olen sanonut, että pelkään haikaloja ja lähteä nyt sur hommiin korallien sekaan nielemään merivettä eihän siinä ole mitään tolkkua. SIMO RAUTAVA Kuvaaja: Jari Salo Paikka: Syötekeskus ään voi huoletta käydä Lounaalla, mutta Luoston Wappulounaalla 16-vuotiaana aivan liian nuorena olin siellä pyörimässä. Kun aloin laskemaan, niin mistyt ja rodeot olivat kovia juttuja, mutta ainakin puolet niistä vanhan liiton tempuista on hukassa. Entä mistä tulee tuo suht persoonallinen laskutyyli. Vaikka olihan sitä käynyt aiemminkin vähän maistelemassa kaljaa, niin siellä paljastui, mitä lumilautakevät todellisuudessa on. Kun oli Koli-porukka, niin kaikilla siellä oli vähän räkäinen tyyli, mistä meikä tykkää paljon enemmän kuin jostain kasassa pyörimisestä. Joku 250 se taisi maksaa. Töissä oli kuitenkin semmoinen tilanne, että ne lomautti porukkaa ja oli pientä pelkoa päällä, niin en uskaltanut silloin lähteä. Siellä jos pärjää niin voi pitää paljon kovempana suorituksena kuin jotain reilikisaa. - Ne tulee suoraan sieltä pihaboksista. Reilikisojakin olet kiertänyt paljon. Joku oli kuitenkin sen löytänyt ja käynyt metikköön tyhjentämässä. Ja iltaelämästäkin näki vähän muuta toimintaa. Tässä persoonallinen ei varmaan tarkoita mitään hirveän positiivista. Käytiin sitten tyttökaverini Maijan kanssa pyörimässä Portugalissa viikon reissu, joka saatiin kuitattua lahjakortilla. Ei ne enää niin tule. Kai siellä Rukalla sekoillaan vielä enemmän, mutta ei kai jengi siitä enää Raulille soita, kun siellä on muitakin kuin Lounaan sakkia. - Jos Googleen kirjoittaisi nimeni ja kisatuloksia lähtisi etsimään, niin varmaan aika kattava lista tulisi. En ainakaan minä tyhjentänyt, mutta semmoinen tarttui matkaan. Etkö sä sielläkin jotain källejä tehnyt, kuten erään vaahtosammuttimen kanssa. Suorastakin boksista voi tehdä eri juttuja kuin vain hypätä siitä. 32 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ei se ollut lasten paikka ollenkaan! Mitä muistoja sulla sieltä sitten on. Siinä sitten iski nuorelle pojalle paniikki, ja hylkäsin sen jonnekin penkalle. - No siinä oli vähän epäselvyyksiä, kuka sen anasti ja kuka sen tyhjensi. - En käynyt. Itä-Suomessa lähdettiin aina röyhkeästi etukantilta. Meininki oli todella erilaista kuin nykyään. Mä olen koittanut katsoa lumilautahommia samalla tavalla. Touhu on mennyt mulle liian pelottavaksi. Joskus oli kova homma gäpittää tasanen-alas-reili kakkosella, mikä ei nykypäivänä ole mitään. Sähän oletkin ollut kova luu varsinkin aasissa Lounaalla. Tai jonkun porukan kohdalla eihän sitä voi yleistää. Kävitkö sä ollenkaan siellä Balin voittomatkalla. Luosto oli vielä niin pieni, ettei siellä ollut ketään muita kuin Lounaan porukkaa, niin totta kai Raulille soitettiin ekana, että mitä porukkaa täällä on ollut ja kuka teki mitä. Jossain boardercross-kisassa oli vieressä lähtemässä samaan lähtöön joku Kaurasen Jarkko, jonka oli nähnyt vain jossain Dark Side of the Earthissa laskemassa että nyt on ison maailman meininkiä! Pisti se itsensä yrittämään vähän enemmän ja ehkä vähän liikaakin, kuten joku 630 reiliin, niin eihän siinä ole minkäänlaista tolkkua. Ja Raulihan (Kangas) nappasi meidät kiinni banderolleja anastamasta, mutta ei nyt mitään isompaa hässäkkää aiheutettu. Mulle tuli maksettavaksi sen täyttäminen, mikä siihen budjettiin oli todella mukava yllätys
- Hehheh, ei se mitään merkitse. Olihan mulla se hiphop-aikakin, mutta se meni nopeasti ohi. Onhan niitä tuplakorkkareitakin miettinyt, mutta niitä pitäisi tehdä niin isoista bokseista että ehtisi, ettei enää uskalla. - Lähetin Soinisen ensin piilokärkenä tutkimaan tilannetta, ja reissutyötähän tämä on. Idea vaan tulee ja sitten mä koitan. Hauska niitäkin on koittaa. Se on loppupeleissä tehty niin turvalliseksi, että se on käytännössä sama kuin täyttäisit kaupan hyllyä. Ei riitä enää tatsi mihinkään blunttikakkosiin tai tailpresseihin, niin koitan sitten vaan erilaisia juttuja. Sitten koitetaan, jos se vaikka sieltä tulisi. Entä mikä on yksijalkaisten juttu. Toimeen tulee niidenkin kanssa, eikä kaikki ole niin hiljaisia ja sisäänpäin kääntyneitä mitä on luullut. Sitä vaan laittaa tavaraa reikään, eikä sitä mieti minään ihmeellisenä. Joskus tuli mieleen, että voisi yksjalkaisena koittaa jotain bäkkilipparia, ja siitä se pikkuhiljaa paketti alkoi leviämään. Luulin kyllä tienaavani enemmän, mutta kyllä tässä toimeen tulee. Tai jauhetaan paskaa ja mietitään, voisiko tuohon tehdä jotain. Olen tutustunut myös Etelä-Suomen porukkaan, ja hyviä heppuja sieltäkin löytyy. Mietitkö sä itse sitten paljon temppuja. Miten se tuli mukaan elämään. Se on vaan - Olisikohan 200300 kiintokuutiota, mitä kerralla ammutaan. - Ekat joululahjaksi saadut cd:t olivat Ace of Base ja Punk +, kun siinä oli lumilautailija kannessa. Nyt olen muuttanut Tampereelle, ja kyllä sielläkin on mukavaa ollut. Etteivät "etelän varikset" sitten niin pahoja olekaan. Kuten puolet itäsuomalaisista, säkin olet vahvasti punkin miehiä. Se on hommaa siinä missä muutkin. Miten se on LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 33. Siellä on pitkät kaivosperinteet. En mä ole virallisesti asunut Helsingissä missään vaiheessa, mutta on siellä tullut aikaa vietettyä. Katsoin, että puoli vuotta kestää koulutus ja varma työllistyminen, niin tuolla pohjalla mentiin aika pitkälle. - En mä niitä mieti. Mistä idea siihen tuli. Kuinka isoja pateja sä itse olet siellä pistänyt räjäytellen? "Kettusen Samuli sanoi, että skeittiparkkia pitää katsoa silleen vedettäväksi kuin miten sitä ei ole suunniteltu. Ei se hauska laskeminen näköjään ole vain Itä-Suomessa, että on etelässäkin ihan mukava pyöriä. Liian kova vauhti. Sen myötä muutit myös etelään. Kuulin myös, että on kohtalainen liksa. Pikkujibbailuissa ei voi käydä niin pahasti. - Joo, ei ole niin vastenmielistä porukkaa, mitä ennen ajattelin. Mä olen koittanut katsoa lumilautahommia samalla tavalla. Mitä se punk sulle merkitsee. - Tarina kertoo, että Joel Lahti on Suomen kuningas siinä hommassa mä vain koitan loistaa varjossa. Jotenkin se Punk + kuulostikin paremmalta. Joensuussa punk on ollut aika isossa osassa tuota skeittiporukkaa missä pyörin. Ettei tee aina sitä mitä muutkin, vaan miettii itse niitä asioita. - Se tuli taas Outokummusta. Yleensä idea tulee vauhdinotossa seisoessa ja joskus tulee uusi juttu mieleen, mitä ei ole aiemmin koittanut. Suorastakin boksista voi tehdä eri juttuja kuin vain hypätä siitä." toiminut. Eikä varsinkaan tee aina sitä, mikä oli muodikasta viimeisessä laskule assa. Sittemmin on oltu punkin parissa, ja käy mulle muunlainenkin rokki. SIMO RAUTAVA Kuvaaja:Teemu Heljo Paikka: Tampere Niinpä. Sä olet kaivosmies. Oli se aluksi isoa ja ihmeellistä, mutta ei tuo enää tunnu sen kummemmalta. Joskus siinä käy hyvin, joskus ei
SIMO RAUTAVA Kuvaaja:Teemu Heljo Paikka: Tampere 34 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
On täällä vähän enemmän toimintaa nykyään, ja suurin osa kavereista asuu etelässä. Seuraavana Kaitsu Rinkinen kyselee ensimmäisestä reissustasi Punkaharjulle, kun meinasit hypätä liikkuvasta autosta. Puolistakaan kännykkäkameran otoksista ei saa mitään selvää, niin välillä tuntuu vähän turhauttavalle. Ystävyydenhaluinen vai vihainen. Ei tämä ole mikään uskontoon liittyvä homma, että pyhittäisin lepopäivän. Sama koskee jotain oi-punkkia, mikä yhdistetään skinimeininkiin. - Jos kadulla olisi bokseja niin siellä. Kadulla vai rinteessä. - Ilvespoika, eikä tätä tarvitse perustella mitenkään. - Aijaijai, kyllä mä sanon Rapa OK:n. - Kaitsu tuli hakemaan mua juna-asemalta enkä ollut miestä aiemmin nähnyt. Siitä tuli mun editoima le a, mikä on aika hirveää katsottavaa nykyään, mutta kyllä siinä ainakin saa nauraa. - Motivaatio on hyvä, mutta meillä ei ole ketään henkilökohtaista Keppiä, joka meitä kuvailisi. Pakko vastata, että kolme neljäsosaa sydämeltä. Ei pidä olla jeejeesjätkä. Lempinimet: Simppis Ikä: 27 Asuinpaikkakunta: Tampere Yläasteen päästötodistuksen keskiarvo: hivenen seiskan paremmalla puolella, muttei yli 7,5 Sponssit: Ponkes The Shop, Santa Cruz, Ilvespoika Setuppi: lauta Santa Cruz Screaming Hand 158 cm rinteeseen ja kadulle The Face 155 cm, kengät Vans Andreas Wiig, siteet Santa Cruz Magma, vaatteet suurin piirtein omat, pikkusen rikki ja melkein puhtaat, kulmat n. - Koli ehdottomasti! Talmassa on hauska laskea, mutta Koli on se, mistä kaikki on potkaistu liikkeelle ja siellä on juuret, vaikka siellä tuleekin aivan liian harvoin nykyään käytyä. Kyllä niillä pystyy liikkumaan, mutta en mä linjaautoon mene vieläkään. Voivat ne tunnetutkin olla kavereita, mutta niitä on kyllä vähän. En mä kuuntele siitä mitään sanomaa. Naku kysyy myös, mitä olivat alastonviikot. En usko, että Könönen on ainakaan musta sitä mieltä. Itä ennen vanhaan, etelä nykyään. Digistylesit ja muut etelänvetelät. Ilvespoika vai Digistyles. Sitten jo mainittu Anssi Soininen tiedustelee: Mistä tulee sun fobia julkisia kulkuneuvoja kohtaan. Kysyn, että mikä sitä vaivaa ja se oli olevinaan, ettei huomaa koko asiaa ja väittää, ettei huuda. Sekä tietysti Maijalla, kun koittaa pitää miestään kasassa ja jaksaa katsella tätä rauhallista toimintaa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 35. Porukat ja Sepille erikoismaininta, että jaksoi alaikäistä junioria kuletella ja kuunnella sitä teini-iän angstia. Ai niin, siis tärkeää oli, että tarrat olivat ilmaisia. Muista ei voi varmasti sanoa, kun eihän niitä reittejä voi kukaan oppia. Rupesi olemaan sellainen olo, että jos toi ukko ei itse tiedä, että se huutaa, niin olisikohan parempi vain ottaa jalat alle ja karata. - Nyt on taas niin hämmentävä... Siinä olisi ollut aivan liikaa järjestettävää, joten päädyttiin alastonviikkoihin. - En halua eksyä ja ahdistaa, kun tuntemattomia ihmisiä laitetaan niin paljon samaan paikkaan. Ainut julkinen vehje mihin voi luottaa on lossi: siitä tietää mihin se on menossa. Kavereiden kanssa mäkeen vai jonkun tunne- tun. SIMO RAUTAVA hyvää musiikkia. - Kavereiden, ehdottomasti. Koli vai Talma. Ensin suunniteltiin Hawaii-viikkoa, että roudattaisiin lattialle hiekkaa ja nostettaisiin lämmöt tappiin. Kyllä mä valitsen etelän. Ei saa omaa blogia mainostaa. Scrabble vai mäkeen. Siitä päästäänkin seuraavaan Könnin kysymykseen: Mikset koskaan lähde reileille sunnuntaisin. Kyllä mä mieluummin hyvässä rinteessä. Siksi en keskustassa käykään, kun siellä ei ole parkkipaikkoja. Kun oli tullut kämpille, niin oli kolme minuuttia aikaa riisua itsensä alasti. Shit oli helppo laittaa, kun tiesin, ettei siitä mitään tule. Keke Ponkesista, Outokummun ja Joenzoon porukka sekä Koli-duunarit. Valokuvaajat ja videokuvaajat, joiden aikaa olen onnistunut tuhlaamaan useilla reissuilla. Sitten oltiin munasillaan koko viikko. Kinos kun oli kova homma, niin suunnittelin pienen piirin videomakasiinia. - Kolilla oli tylsää, niin kehitettiin tekemistä. Nimi tuli siitä, kun postissa oli Helposti särkyvää- ja Economytarroja. Kaikki jotka ovat suostuneet ottamaan mukkaan noille Lappi-turneille ja laskeneet sisätiloihin lepäämään hetkellisesti. - Nyt on paha. Olen pyytänyt eri tyyppejä kysymään sulta heitä askarruttaneita asioita. Videopartit: Constant Motion, Economy Shit Magazine, Never Ready, Hola!, Digistyles Digiboxi, Digistyles High Guality, Ilvespoika Ilenpoika Rööperi, Ilvespoika 2011 Palkintosijoitukset: Luoston Wappulounas -03 slopestyle 2.,Wappulounas -04: Slopestyles Yhden tempun ihme, Reili Seppo ja Railjam Besttrick, Himos Kukkulan kuningas 2004 lautasarja 1., Rails on Fire -05: villillä kortilla Hessaan, JTS Railjam 2010 Oulu 2., TTR Seat Railjam 2011 19., Air & Rail 2., Wappulounas 2008 pipe 3., Wappulounas 2009 Overall 1., 2009 ehdolla Vuoden tulokkaaksi. Se on parasta, mitä lumilautailulle on tapahtunut vähään aikaan. Semmoista omakustannesysteemiä, joka ei kuitenkaan koskaan onnistunut, kun en osannut käyttää tarvittavia vehkeitä. 15 erisuuntiin ei ne ole niin justiinsa, stanssi yhtä vaille levein mitä saa. Ilvespojat ja muu Oulun yksikkö Niilontiestä lähtien. En osaa ajaa autolla kuin Kampin parkkihalliin, ja se on aina kympin reissu, kun siellä käy asioita hoitamassa. Lempitemppu: liitsi ja oikeestaan kaikki bs spinit sekä etukantin fronttispinit Musamaku: punk aka Leatherface, UK Subs, Dropkick Murphys, The Real McKenzies, Anal Thunder, Relentless ja tämän tyyppistä Kiitokset: Slammerin skundit tästäkin mahdollisuudesta, Karsta, Tuukka, Jari. - Hehheh, veikkaan, että Könönen on itse missannut useamman sunnuntain. Nyt tullaankin sitten haastattelun viimeiseen osioon nimeltään "Kaverit kysyvät". Itä vai etelä. Ja itseäni jalustalle nostamatta Wappulounaalla on esiintyny omien epäilysteni mukaan miun mukaan nimetty The Rautavas ja esitetty "Simppiksen näin, en tajua" -kappale sekä olen ollut Wappulounaan julisteessa pääosassa, joten ei kait miulla ole enää mitään muita tavotteita kun joku kansikuva lehessä mutta pärjään ilmankin. En mä lähde joka kerta laskemaan, kun se kysyy. - Hehheh. Simppiksen-blogi vai Rapa OK -blogi. Kyllä loppukevät mennään normaalisti. Skelethor Soininen, Könni Kööneri (luotto iltakaljalle lähtijä). Yksi saatanan sunnuntai, kun se ei päässyt mäkeen vaan joutui pelaamaan meillä Scrabblea, niin nyt se vittuilee tuosta! Mäkeen mä mieluummin lähden. Kyllä se on vihainen se on siistimpi. Silloin kun asuin Itäkeskuksessa, pystyin käyttämään metroa, ja Martinlaaksosta pääsin M-junalla. Täysin tuntematon jätkä alkaa yhtäkkiä huutamaan autossa ihme karjaisuja. Hyvin tehty käytännön pila suoritettiin siinä! Seuraavaksi alkaa pitkä Könösen lista: Oletko sydämeltäsi lumilautailija. Sitä kävi hiihtokoulukin ihmettelemässä. Meillä oli siis tarroitus jo valmiina. Ekan kysyy Antti-Juhani Piirainen Helsingistä: Mikä ihme oli Economy Shit Magazine. Autolla mä ajan joka paikkaan. Mikä on sun motivaatio kuvata. - Ei vanhan polvet enää kestä eikä joka paikkaan voi mennä onefootina siitä on muodostunut jo liian klisee. Rankan viikon jälkeen on hyvä rentoutua, ja silloin ei ole sunnuntaina laskeminen ekana mielessä. Jollekin reissulle me oltiin lähdössä. - Tämä on kyllä niin Könöseltä suoraan. En haluaisi verrata legendaan, mutta meininki on aika lähellä Whiskey-touhua. Normaalisti vai onefootina. Seuraavaksi Könni on kunnostautunut joko tai -tyyppisillä kysymyksillä. Joku streittaripunkki voi olla hyvän kuuloista, mutta ei meikälle sovi se elämäntyyli. Siellä on kuitenkin ollut Suomen paras parkki. Yksinkertaista musiikkia yksinkertaisille ihmisille. - Aijai, joskus olen ollut ehkä enemmän
Vuoden 2012 kovin levy, ja yhdistettynä tunteikkaisiin sarjakuviin kenties koko vuoden tärkein mediatapaus! Ehdottomasti tärkeintä koko loppukeväänä on järjestää pyhiinvaellus Wappulounaille ja sytkäri kädessä huojua yleisössä, kun levyn herkimmät balladit pärähtävät eetteristä ulos eloisan lavashown saattelemina. Préliminaires ei ole lainkaan taattua iggymäistä rockmusiikkia vaan seilaa luontevasti yökerhojazzin, bossa novan ja rämekitaroinnin välillä. Maserati muistuttaa hieman Mogwain tunnelmointia. Tassili on äänitetty Kaakkois-Algerian aavikoilla ja soitettu täysin akustisesti, mutta äänityksissä on jälkikäteen lisätty myös sähkökitaraa ja muita soittimia. Tinariwen Tassili (2011) Tiedemiehet ovat paljastaneet, että nykyihmiset ovat lähtöisin Afrikasta. Iggy laulaa äärimmäisen koskettavasti koirista kappaleessa A Machine for Loving. Lisätietoja: www.highwayburns.com Boris Heavy Rocks (2011) Japanista tulee kaikkea erikoista. Myös Party Time on äärimmäisen huikea iggymäinen suoritus, jossa suorastaan voi nähdä Iggyn hajoilemassa coctailbileissä. Hämäysmielessä Boris julkaisi jo vuonna 2002 samannimisen levyn. Tarkka on kerran ostanut musiikkialbumin. Perää huuhteleva lämmitetty vessanpönttö, johon on integroitu vettä säästävä käsienpesuallas, on oivallinen esimerkki saarivaltion innovaatiokyvystä. Yhtyeen musiikki vaihtelee inhottavasta japanipopista aina äreään metallimurinaan. Vastassa on kumminkin turboahdetut hirviömäiset zombie-sotilaat, joiden kyvyt ja taidot ovat vailla vertaansa! Ehdottomasti arvostelussa olevan levyn suosikiksi muodostui A-puolen kappale Freak, joka lämpimällä countryhengellään vie mukanaan raavaimmankin miehen sydämen. Tämä uudempi Heavy Rocks on erittäin mukavasti etenevää rockmusiikkia. Vastaavanlaista ennakkoluulottomuutta edustaa myös Boris. Se oli Aquan legendaarinen Aquarium, joka sisälsi muun muassa hitin Barbie Girl. MUSIIKKI poistoon on tietenkin se, että levy soveltuu mitä mahtavimmin mangaa lukiessa taustamusiikiksi. Se taas edustaa yhtyeen sähköisempää ja popimpaa puolta ja on myöskin tutustumisen arvoinen. Highway Burns Dirt, Sand & Sleepless Nights (2012) Musiikkitoimittaja K. Heti perään reportteri joutuu ostamaan Highway Burnsin uuden levyn, eikä vain siksi, että yhtyeen äänitorvena toimii pääosin Slammerin ikivihreä Tuukka Tams. Lähes yliinhimilliset taidot omannut rumpali Jerry Fuchs putosi hissikuiluun ja menehtyi ollessaan kutsuvieraana Intian lasten hyväksi järjestetyssä hyväntekeväisyystapahtumassa. Heavy Rocks edustaa yhtyeen menevämpää tuotantoa. Sieltä lähtöisin olevat homo sapiensit korvasivat aikoinaan vähitellen Euroopassa elelleet neandertalinihmiset. Erityisesti Inventions-kappale on mestarillinen suoritus. Boris ei tyydy hämmentämään kuulijaa pelkällä levyn nimeämisellä, vaan julkaisi samaan aikaan lisäksi toisen levyn nimeltä Attention Please (2011). Eteläsaharalaiset muusikot soittavat moderneilla soittimilla levy, johon ei kyllästy helpolla. 576, jossa alkavat olemaan koko tarinan ratkaisut jo käsillä. Ensikuuntelulla oli työn alla Naruto nro. Muistot tulvivat mieleen, ja tunnelma on haikea mutta ennen kaikkea onnellinen. Yhtyeen tarinaan liittyy myös traaginen takaisku. Naruto on taas toisaalla juuri oppinut yhteistyön yhdeksänhäntäisen demonikettunsa kanssa, ja mielessä pyöriikin, että mihin Naruton kyvyt riittävät. Hemmetin taidokkaasti soitettu 36 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ehkäpä juuri afrikkalainen perimä saa myös Slammerin toimituksen tanssahtelemaan tyytyväisenä Tinariwenin Tuareg-paimentolaismusiikin tahdissa. Sanoitukset ovat loistavia. Sasuke kohtasi edesmenneen veljensä Itachin, jota on syyttänyt koko elämänsä sukunsa joukkomurhasta. Levyä kuunnellessa kannattaakin muistaa, että hyväntekeväisyys kannattaa ja että hissikuilut voivat olla vaaraksi, jos niihin vahingossa putoaa. Iggy Pop Préliminaires (2009) Iggy Pop, tuo hoikka vanhus, joka kieputtaa keikalla kaulansa ympärille mikrofonin johtoa ja poistuu verissä päin lavalta jokaisen keikan jälkeen yllättää jälleen. Mukaan mahtuu muutama ranskankielinen klassikkokappalekin. Maserati Inventions For The New Season (2007) Instrumentaalia post-rockia mitäpäs muuta. Itachi teki tämän vain suojellakseen Sasukea ja Konohan kylää, mutta lupasi pitää todellisuuden salaisuutena, ja sai näin ollen koko ninjamaailman vihat niskoillensa syyttä suotta. Pääsyy albumin pakko- perinteistä musiikkia
Kuvaaja: Teemu Heljo, Laskija: Niko Länsiö
Ajan saatossa olen jonkin verran ollut yömyöhään kuvailemassa, ja fakta on, että sessarit venyvät joka kerta. VALOKUVANUMERO 2012 KASISTA VIITEEN KAUPUNKILAPSEN BLUES Teksti Kalle Tarkiainen Mikä olisi kivempaa kuin värjötellä yömyöhään käytännössä aamuun kylmässä lumisateessa kaupungin uneliaiden mutta paheksuvien katseiden alla. 18:00 Kello näytti kuutta illalla. Tartuin siis tilanteeseen ja lähdin tarkastelemaan, mistä ne öiset kuvat meidän lehtemme sivuille päätyvät. Lämpöaalto oli vain nieltävä minä tahdoin olla valmis! Aika kävi todella pitkäksi ja laukoin ulos jo etukäteen, jolloin havahduin ensimmäiseen ongelmakohtaan oman mukavuusalueeni rajoilla: lunta tuprutti, ja ulkona oli kylmä. Läväytetään siis tiskiin, että kuvissa esiintyvä paikka sijaitsee Ruoholahden sillan välittömässä läheisyydessä Helsingissä. Omien kuvaussessareideni painottuessa lähinnä öiseen Photoboothin klikkailuun tietokoneella, tarjoutui minulle kerrassaan mainio tilaisuus lähteä seuraamaan raakaa työskentelyä sopivan lähelle kotiosoitettani. 19:00 Kello tikitti jo seitsemää. Joten ilta oli täynnä lupaavia kokemuksia. Aika moni asia. Reilikuvauksissa on kuitenkin hyvätkin puolensa: Fiilis on sessareilla yleensä aivan mahtava, vaikka vastoinkäymisiäkin sattuu. Kyytini saapuessa etupenkiltä virnuilivat Hans Kestilä iloiset silmät ja Mikael Ahtikarin masentuneet kasvot. Henkilökohtaisesti en kannata spottien salailua. Päivänvalossa kuvatessa aurinko määrää valon suunnan, ja pimeän tultua lähdetään yksinkertaisesti kotiin. Huvittavinta tässä on se, että olen läpi elämäni pitänyt itseäni tarkkasilmäisenä spottihaukkana, ja alkukausi kului yhdessä Konna Tervosen kanssa spotteja etsiessä. Laskukamat päällä kotona värjötteleminen on erittäin kuuma ja kiusallinen harrastus. Ilta lähenteli jo kahdeksaa, ja matkamme itse tapahtumapaikalle sai alkaa. Surullista tästä tekee se, että ajoimme tämän kyseessä olevan spotin ohitse valehtelematta joka ikisellä retkellämme, kyynel poskella ja hädässä etsien sitä seuraavaa hyvää paikkaa, mistä saisi sitä uskomatonta materiaalia. Kihelmöinti ja jännitys olivat vaihtuneet helvetilliseen kuumotukseen. Luojan lykyksi olin pukeutunut kerrankin asiaankuuluvan lämpimästi, ja transformaationi lumiukoksi sai jatkua hymyilevin huulin. Salamalaitteiden ylitsepääsemättömien käyttövaikeuksien myötä kiinnostus yöaikaiseen kuvaamiseen loppui jo vuosia sitten. Edes etäisesti ei kumpikaan ikinä noteerannut tätä kirottua ylöspäin menevää hänkkää. Varpaissani kihelmöi: kohta pääsisin peuhaamaan koko yöksi pihalle! Tavoitteenani tosin oli olla keskiyöhön mennessä turvallisesti peiton alla, mutta alitajunnassani tiesin haaveeni täysin mahdottomaksi. Välittömällä tarkoitan nimenomaan paikkaa mistä silta alkaa. Ystävyyssuhteet tiivistyvät, ja omanlainen atmosfääri valtaa ilmatilan. Täten nimitän itseni uudelleen Suomen sokeimmaksi spottilepakoksi. 38 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Luonnonvalon lisäksi omaa sydäntäni lähellä on eritoten laskuvauhdilliset spotit, enkä ole benjiköysien tai moottoroitujen vauhtilaitteiden kanssa pahemmin aikaani viettänyt
Hiljalleen myös laskijoina toimineet Sorasalmi ja Kestilä rupesivat lämpenemään tähän teknologian riemuvoittoon, ja temput alkoivat lähestyä maagista rajapistettä, jossa ne muuttuvat yrityksistä ländätyiksi. Jos istuu uudesta vuodesta lähtien käytännössä sata prosenttia ajastaan tietokoneella kotona, tekee pieni lapparointi oikeasti todella hyvää. Palattuamme takaisin ja minuuttikaupalla maailmankaikkeutta pohdittuamme saapui sankarikaksikko Sorasalmi ja Ahtikari paikalle monsterimoottorin kanssa suuntaa antavien käyttöohjeiden kera varustettuna. Muille siis lapiot kouraan, ja itse katoan takavasemmalle hiljaa vihellellen. Nyt kello oli jo aivan liikaa. Siinä vaiheessa kun spotti oli saatu kasaan ja ruoka syöty pikana kiitos oli aika laittaa testilaskut käyntiin. VALOKUVANUMERO 2012 21:00 Kello löi jo yhdeksän, joten ei muuta kuin hommiin. Todellisuudessa meistä kellään ei ollut aavistustakaan, miten rakkine toimii, mutta laitoimme henkemme peliin yhteisen hyvän puolesta. Kuten odottaa saattoi, olivat ranskikset jälleen rakentaneet laitteen valkoiset liput liehuen. Ensimmäisenä pokaalin pokkasi itsellensä Hans Kestilä fiftari bäkki ykkösellään, ja lähes heti perään Sorasalmi hoiti homman kotiin nosepressillänsä koko laitoksen läpi, josta Lahtinen sai havittelemansa kuvan. Kello näytti kymmentä. Tai oikeastaan uhrasimme nuoren ranskalaisen moottorinkäyttäjäksi ja me muut seisoimme etäällä. Ranskalaiset olivat tuoneet meren yli mukanaan oman vinssinsä, joka osoittautui avainpelaajaksi illan ajankäytössämme. Näenkin kohdallani valoisan elokuvateatteritulevaisuuden lisäksi paljon potentiaalia lumenluojana. Lahtinen oli tässä vaiheessa lähtenyt pikaisesti taltioimaan toisen porukan touhuiluja minne lie Espoon perukoille, ja vauhdinottovehkeeksemme jäi tuliterän itse rakennetun vinssin sijasta tämä ranskalainen löyhä vastine Suzuki PV:lle. Ei muuta kuin sessarit käyntiin! Pienen jännäämisen jälkeen rohkea moottorimiehemme Niels Shack sai jutun jyvästä kiinni ja oppi käyttämään moottoria mahdollisimman hyvin vauhtia antavaksi. Ranskalaiset jätettiin pääasiallisesti häpeämään moottorisahansa kanssa ja vähän mietiskelemään käytöstään. Vauhtia tuosta rakkineesta voisi saada hyvänä päivänä, 90 asteen alamäessä ja myötätuulessa ehkä juuri ja juuri yhteen vatsapuolen käännökseen, mutta näillä pelipaikoilla ei vehkeestä ollut mitään hyötyä. Paikalla oli meidän pienen autoseurueemme lisäksi läjä ranskalaisia, Jani Sorasalmi sekä valokuvaaja Ville Lahtinen. Kuva odottaa sinun silmiäsi seuraavalla aukeamalla. Creme bonjour vieköön! Surullista tästä tekee se, että ajoimme tämän kyseessä olevan spotin ohitse valehtelematta joka ikisellä retkellämme, kyynel poskella ja hädässä etsien sitä seuraavaa hyvää paikkaa, mistä saisi sitä uskomatonta materiaalia. 00:00 Kello kumahti keskiyön merkiksi. Nohevat nuorukaisemme lähtivät peukkujen pyörittämisen sijasta hakemaan Lahtisen hirviölinkoa meidän käyttöömme, ja B-joukkue siirtyi etsimään makeaa mahan täydeltä. Vielä oli tehtävä perinteinen jälkisiivous, jotta myös tulevaisuuden toivot saavat työskennellä kaduilla rauhassa. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 39. Omatuntoni myötä tosin jouduin myös itse lumenluontihommiin tärkeän dokumentoimiseni ohessa, mutta ei se oikeastaan ollut niin paha nakki
Päälle kun lyö vielä alan medioiden epäinhimilliset aikataulut kaiken suhteen sori vaan kaikille! on jokainen Slammerin valokuvaaja pakko nostaa vielä kerran jalustalle tämän kauden aikana. VALOKUVANUMERO 2012 Matemaattisesti laskien tämän retken yhteenlaskettu tulo on 400 euron hujakoilla. Tämä jaettuna hämärin laskutoimituksin kaikkien meidän kesken päästään tuntipalkkana noin 5 euron pintaan. Tämä laskentakaavio pätee lähes kaikkiin laskukuvaajiin ja siitä kotiutettaviin tuloihin. Tästä eteenpäin monta kymmentä sivua on siis näiden arjen gladiaattoreiden parhaita tuotoksia! Pyhällä hengellä ei väittämän mukaan pääse pitkälle, mutta kovasti se silti näyttäisi ihmisiä potkivan eteenpäin! 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Tässä tapauksessa rahat ropisevat lähinnä valokuvaajien kukkaroihin, josta ne suoraveloitetaan aikalailla täysin tulevien reissujen matkakuluihin ja uusiin laitteistohankintoihin. McDonaldsissa pääsee helposti 10 euron tuntipalkkoihin, ja sieltä rahaa saa aivan jokainen työntekijä. Matemaattisesti laskien tämän retken yhteenlaskettu tulo on 400 euron hujakoilla. Tämä jaettuna hämärin laskutoimituksin kaikkien meidän kesken päästään tuntipalkkana noin 5 euron pintaan. Yhden yön aikana toimin valokuvaajana, lumenluojana, rec-napin painajana ja vinssinarun vetäjänä sekä tietenkin yleisen yhteishengen buustaajana
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Jani Sorasalmi Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Helsinki LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 41
VALOKUVANUMERO 2012 42 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Jani Kärppä Paikka: Riksgränsen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 43
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Ville Väisänen Kuvaaja: Niki Rutanen Paikka: Jyväskylä Täydellinen päivä oli lähellä mennä täysin pilalle muutaman vastapalloländäyksen jälkeen. Vastoinkäymisistä huolimatta sain kumminkin loppujen lopuksi reilin kesytettyä ja laskeuduttua pohjalle elävänä. Onnekseni Niki oli matkassa ja sai kuvat talteen! Olin tämän jälkeen hyvin iloinen. - Ville Väisänen 44 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2012 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 45
AREENA 46 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Käännöksen jälkeen ei enää sattunut selkään, mutta kylmä oli. VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Jani Kärppä Paikka: Asahidake, Japani Tämä on ehkä yksi ikimuistoisimmista päivistä viime kaudelta. Koska itse en halunnut hyppiä enää selkäkipujen takia, ajattelin tehdä elämäni ensimmäisen bäkkislässin ilman paitaa... Toisaalta luulen, että mun hyvä kaveri ja suomalaisen lumilautailun afterski-legenda Jiippari on jo tehnyt senkin niin monta kertaa, että koko juttu kuivuisi kasaan, koska yrittäisin ratsastaa sen maineella. Hans löysi knöllin, josta teki haakonin. Samaan hengenvetoon Hans tokaisi, että enpä ole koskaan tehnyt haakonia. Liiallisen haikkaamisen ja turhautumisen merkit olivat niin selvät, että jopa aina niin lempeitä The Animaaleja eli Laamaa ja Kärppää näytti ottavan päähän. Aika näyttää, uskallanko seurata JF Pelchatin jalanjälkiä ja tehdä joskus fronttislässin alasti viittaan pukeutuneena... -Antti LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 47. Päädyimme kuitenkin väsymyksestä huolimatta menemään kauas metsään hyppimään spottia, jonka olimme viikkoa aikaisemmin löytäneet. Jotenkin onnistuimme saamaan muutaman hyvän trikin päälle, ja siinä vaiheessa päätimme, että nyt vaan lasketaan eikä mietitä kuvauksia. Oli Joelin (Lahti) ja Hansin (Kestilä) vika laskupäivä Japanissa, meillä oli mennyt aika lailla edelliset kolme päivää aivan vituralleen ja mun selkä oli ihan jumissa, kun olin ottanut pannut
Hoidin oman osuuteni lupaukset ovat ikuisia!. Valokuvaaja oli päättänyt etsiä itselleen mukavan lämpimän paikan missä venailla erittäin hitaalla tahdilla näkökenttään ilmestyviä kavereita. - Peter Hasselgren Nikon D700, Nikkor 85mm tilt& shift 48 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Konna Tervonen Kuvaaja: Peter Hasselgren Paikka: Ukkohalla Konna Tervonen in da Ukkohalla. Tämä kuva on viime kauden lopulta Ukkohallalta, ajalta kun en vielä itkenyt itseäni uneen. Ensimmäinen lupaus tästä omasta partista tuli jo vuosia takaperin, ja vaikka parttia ei tippunut, le aakaan ei kyllä näkynyt. Kamerassa oli kiinni 85 mm Tilt & Shift, millä sai pyyhittyä vähemmän tärkeitä yksityiskohtia pois ja Konna takapuolen pääosaan fanien ihailtavaksi. Vuosiluvut vaihtuivat, Konna nousi vähitellen koko kansan lautailukeisariksi ja tämä tuleva le a alkoi muuttua urbaaniksi legendaksi. Mieltäni on katkeroittanut Konnan lupaus vuosien takaa, että vastineeksi loputtomasta medianäkyvyydestä allekirjoittanut saisi ikioman partin Konnan tulevaisuuden Konna The Movie -elokuvassa. Ennen itse kuvan käsittelyä käydään läpi muutama selvittämätön asia. Metsästä löytyi kanto, minkä ympärillä kärpäset pörräsivät ja heinä oli märkää mutta valo kaunista
VALOKUVANUMERO 2012 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 49
AREENA Laskija: Robert Granfelt Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Syötekeskus Oltiin Pikkusyötteellä kuvaamassa ja fiilisteltiin auringonlaskua, josta tulikin idea salamalla valaistusta härvelistä, auringonlasku taustana. -Ville Lahtinen 50 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Superystävällisen ja myötämielisen henkilökunnan avulla etsittiin sopiva objekti ja alettiin rakentamaan, mutta juuri kun salamat alkoivat olemaan paikallaan, alkoi päivä uhkaavasti painua mailleen. Kreivin hetkellä Sir Granfelt iski maisemaan mätsäävissä vaatteissaan bluntin kohdilleen ja melkein puhkesin kyyneliin. Kiitos Syöte. Laskijoita tuli mäkeä alas kuin palikoita tetriksen vikalla tasolla, sillä aikaikkuna oli nyt tavallistakin pienempi räppänä
AREENA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 51
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Saku Tiilikainen Kuvaaja: Harri Tarvainen Paikka: Oulu 52 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2012 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 53
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Teemu Lahtinen Paikka: Uusi-Seelanti 54 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Hans Kestilä Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Tampere LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 55
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Petteri Liikkanen Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Syötekeskus Laskija: Jeppe Rontti Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Ylläs 56 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2012 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57
AREENA 58 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Antti Jussila Kuvaaja: Kali Paikka: Lahti LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 59
VALOKUVANUMERO 2012 60 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
- Kalle Tarkiainen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 61. Siitä todisteena tämä vauhdikas poikittain liukuminen klassiseen verkkoaitaan. VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Tuomas Alapieti Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Helsinki Olen tehnyt tutkimusta viime vuodet siitä, kenelle kuuluu oikeasti Suomen pisimmän lumilautailijan titteli ja Tuomas on kyllä aika korkealla siellä listassa. Sen sijaan, että mies olisi jäänyt itkemään kohtaloaan, hän on ottanut siitä kaiken irti ja kehittänyt itsensä ketteräksi kuin gaselli ja nopeaksi kuin leppäkerttu
VALOKUVANUMERO 2012 62 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Ei, mutta vauhdit riittivät ja hyvä kuva saatiin. Jouduttiin sitten Kerkelän Nissanilla ottamaan vauhdit tähän sähköboksiin, kun pojat eivät jaksaneet venyttää bungeeta. - Niki Rutanen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 63. Ekologista. VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Toni Kerkelä Kuvaaja: Niki Rutanen Paikka: Jyväskylä Tällä spotilla oli alkuun hieman vaikeuksia vauhtien kanssa
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Miikka Hast Kuvaaja: Rami Hanafi Paikka: Baldface, Kanada 64 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Oli se näköjään sen arvoista! - Sebu LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 65. Siinä sitten savupäissään kiipesin muutaman kerran ylös Mazelin (Mikael Ahtikari) huutaessa "nopeemmin". Sessareiden lopuksi Ville löysi repustaan jonkinnäköisiä savupommeja ja pääsi toteuttamaan pitkään mielessä olleen idean. VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Sebastian Naumanen Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Espoo Oltiin kuvaamassa ehkä Suomen kuvatuinta reiliä taiteellisessa mielessä videolle
Laskija: Teo Konttinen AREENA Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Espoo 66 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
AREENA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 67
Päivän toinen spotti, eli kyseinen puu, löytyi riivatun autorallin jälkeen melko keskeltä kaupunkia, kun aukoi silmät ja sovelsi. - Kali Laskija: Janne Lipsanen Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Ukkohalla 68 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Suurin soveltaminen oli kuitenkin kaaren rakentamisessa sokerilumesta, joka saatiin pysymään kasassa pitkän syljeskelyn jälkeen. VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Niko Länsiö Kuvaaja: Kali Paikka: Jyväskylä Tämä kuva on otettu talven ekoilta KBR-kuvauksilta Jyväskylästä. Puolet kuvausporukasta lähti läheiselle grillille lämmittelemään Nikon ja Tonin jäädessä sessaamaan puuta. Vaikka grilliruoka on miehen mieleen, tämä kuvakin miellytti aika paljon. Facebook-tyylinen "tykkää" tähän Nikolle
AREENA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 69
Veni, vidi, vici. Sain kunnian seurata kamerani läpi tätä intohimolla ja antaumuksella maustettua harjoitusta Ahveniston urheilukeskuksessa. Puhelimeni soi, olympiakomitean uusi lellikkipoika Toni Kerkelä oli juuri saapumassa urheilupsykologinsa puheilta ja valmistautumassa aamun harjoituksiin. VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Toni Kerkelä Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Ahveniston Urheilukeskus Pakkanen kiristi nahkaani navakan pohjoistuulen puhaltaessa puiden lomasta. Teemu Heljo 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2012 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
Laskija: Tommi Ollikainen Kuvaaja: Esa Ylijääskö Paikka: Jyväskylä
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Niko Länsiö Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Laajavuori LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 73
VALOKUVANUMERO 2012 Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Teemu Lahtinen Paikka: Tamok 74 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
VALOKUVANUMERO 2012 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 75
Jos presidentinvaalit olisivat nyt, niin todennäköisesti Ko ari Slopestyle äänestäisi Haavistoa tai ainakin me toivomme niin! Eli rinne oli auki jokaiselle, joka tykkää tulla alaspäin liukumalla oli sitten kyseessä lumilauta tai klassinen Stiga. Vanha raha tahtoisi rauhoittaa vai peräti rauta-aidoin eristää puiston Vapaamuurareiden salaisia kokouksia varten, kun taas työttömät hipinretaleet suunnittelevat puiston muuttamista kaupungin yleiseksi vessaksi. siltä, että siitä olisi helposti uskaltanut käydä jalkansa katkomassa. Mikäli seuraava tapahtuma onkin vasta vuonna 2032, toivomme vakaasti näkevämme paikalla tarunhohtoisen fullpipen! Ps. Vanha raha tahtoisi rauhoittaa vai peräti rauta-aidoin eristää puiston Vapaamuurareiden salaisia kokouksia varten, kun taas työttömät hipinretaleet suunnittelevat puiston muuttamista kaupungin yleiseksi vessaksi. Jos joku tuntee jonkun, joka voisi hoitaa Ko ariin edes vähän aikaa pysyvät laskuobstaakkelit, on nyt hyvä aika ryhtyä nykimään hihasta. Kaikilla oli kivaa! Oikeastaan ainoaksi miinukseksi koko härdellistä voi laskea sen, että allekirjoittanut oli kameran toisella puolen. Toki sekaan mahtuvat myös joukkotappelut merkkipäivien kunniaksi (kesään mahtuu yllättävän monta kissanristiäistä) sekä luonnollisesti pahamaineiset koiranulkoiluttajat. Media on aina tärkeä! Tuttuun tapaan siis seisoin pääasiallisesti varjossa ja murisin. Vain yhdessä voimme onnistua. KOFFARI SLOPESTYLE Koffari Slopestyle Teksti ja kuvat Kalle Tarkiainen Huhupuheiden mukaan Sinebrycho n puistossa järjestettiin parikymmentä vuotta sitten big air -kilpailut. Päästiin kutakuinkin miljoonien paikkeille, kun todettiin projektimme turhaksi. Varsinkin korneri näytti Puisto on myös vakiinnuttanut asemansa jonkin sortin mielipiteiden jakajana. Lienee sallittua olettaa, että meno on ollut suhteellisen vauhdikasta ja ennen kaikkea neonväreillä ryyditettyä. Toivoisimmekin nyt, että jokainen laittaisi kätensä ristiin, taputtaisi kahdesti, viheltäisi S.O.S.-koodin hitaasti ja toivoisi tapahtumasta jokavuotista. Ei järjestysongelmia, ei loukkaantumisia kun mustelmia ei lasketa, ystävämme taivaan arnold (aurinko, nyt skarppina!), kerrassaan houkuttelevat laskusetit sekä maistuvat makkarat yhdistivät onnistuneesti voimansa ja muokkasivat käsityksemme "sunnuntaista" uudelleen. Puisto on myös vakiinnuttanut asemansa jonkin sortin mielipiteiden jakajana. Vuoteen 2012 on Ko n puisto saanut pääasiallisesti nauttia pussikaljoittelijoista sekä aktiivisesta pullonkeräilijäskenestä. Mäen käyttöaste tulisi olemaan tapahtuman perusteella aivan älytön! 76 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Eläimiähän me kaikki ollaan. Hyväksyin siitä huolimatta minulle kultaisella vadilla tarjotun roolin ja nautin auringosta kaikin rinnoin. Lumilautailijat eivät ole siis kahteen vuosikymmeneen olleet kenenkään silmissä suunnaton uhka "Ko arin" tulevaisuuden suhteen, eikä meistä luultavasti nytkään jäänyt kenellekään pahaa makua suuhun Ko ari Slopestylen ansiosta! Ko ari Slopestyle on Samsungin ja Makian yhteinen avioton lapsi, joka on opetettu naperosta asti yltiömäisen suvaitsevaiseksi, niin kuin nykykulttuuriin kuuluu. Täysin hatusta heitettyjen mittaustulosten myötä sanoisimme, että laskijoita oli paikalla "helvetin paljon", aurinko paistoi, oli "pakko laittaa rasvaa, kohta tarttuu pronssi" ja ihmisten kasvoilta ei ehditty edes hymyjä laskemaan
KOFFARI SLOPESTYLE Laskija: Juha Blid LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 77
Laskija: Risto Ruokola PÅMINNE 78 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
PÅMINNE Teksti ja kuvat Kalle Tarkiainen Etelänmatkailua, öh, eteläläisittäin. Påminne on legendan mukaan Suomen eteläisin laskettelukeskus, mutta lumilautailijoiden herkkiä silmiä Raaseporin jylhä vuori ei ole vuosien saatossa juurikaan häikäissyt. Tutkiva journalismi on aina siistiä, joten lähdimme tutustumaan paikan päivitettyyn tarjontaan. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 79
Alhaalta katsottuna rinne näytti ihka oikealta laskettelukeskukselta: kaksi hissiä ja vatupassin tarkoilla kissanvarpailla ajetut rinteet suorastaan huusivat meitä luokseen. "Puitteet rinteessä ovat mitä parhaat ja sen mäkiprofiili erinomainen, mutta kukaan ei ollut panostanut kamojen laittamiseen tai ylläpitoon", kertoo Fredu Riston jatkaessa tinkimättömään tyyliinsä: "Oli se ehkä vähän "Tämänhetkinen parkki on erittäin hauska laskea. Pojat eivät joutuneet onneksi täysin yksin taistelemaan paremman lumilautailumaailman puolesta, vaan mukaan saatiin värvättyä kenties yksi Suomen tarunhohtoisimmista kissakuskeista eli Serenan ikioma Lauri Pihlajamäki. "Lumen vähyys oli pikkainen ongelma. Olimme varautuneet pohjoiseen ajamisen verrattavaan suureen seikkailuun, mutta matka olikin ohi ennen kuin se edes ehti kunnolla alkaa. PÅMINNE Laskija: Risto Ruokola Påminne on lyönyt itsensä läpi kirjailijan omaan päähän aikoinaan Teksti TV:n rinnetietosivulta, justiinsa siitä Solvalla Swinghillin yläpuolelta. Yhden ranin aikana ehtii jopa kääntyä muutamaan otteeseen! Kauniina aurinkoisena päivänä fiilis on hyvin lappilainen: näkymät siintävät kauas ja rinteen aidoista tulee mieleen Ylläksen hissiladut. Vaikka puitteet olivat lähes kaikilta osin hyvät uuden maailman rakentamiseen, ei prosessi tietenkään ollut täysin mutkaton. Etelän Lappi Onko miestä purrut vesikauhuinen koira. Miesten vähäuninen vuorokausi oli kaiken kivun ja verenvuodatuksen arvoinen. Vaikka Påminneen on matkaa Helsingistä vain alle 100 kilometriä, väittäisin, että valtaosa lumikenttien gladiaattoreista ei ole koskaan harkinnutkaan paikalle vääntäytymistä. Slammerin käydessä paikalla oli paikat erittäin hyvässä iskussa, kuten ehkä on voinut jo päätellä, mutta tunnetusti yksi laskupäivä on vain yksi päivä vuodesta. Reilejä pystyy vetämään neljä ranissa (mikä on muuten aika harvinaista näin etelässä) tai miksailla raniinsa pikku hyndiä reilien sijaan." shokki, kun tajusi, että vuoteen -95 ei ollutkaan Stadista kuin 80 kilometriä!". Henkilökunta Påminnessa on todella mukavaa, ja he auttoivat todella paljon taikomisessa!" kertoo Fredu. Reilejä pystyy vetämään neljä ranissa (mikä on muuten aika harvinaista näin etelässä) tai miksailla raniinsa pikku hyndiä reilien sijaan. Kaksikolle on jo ennestään kertynyt rutkasti kokemusta metallin taivuttamisesta öljytyin vartaloin Serenan parkin parissa. Muuten kaikki sujui hyvin ja tasan 21 tuntia putkeen meni, että saatiin laitettua kamat ja tehtyä uusi hyndä. Vaikka kuskeilla on jo ennestään kyvyt ajaa rinnettä hyvään kuosiin, sotkevat reilit ja boksit jonkin verran tuttuja rutiineja. "Tämänhetkinen parkki on erittäin hauska laskea. Emme olleet kulkeneet madonreiän läpi, vaan välimatka ei oikeasti ole kovin pitkä. Alustavien puheiden 80 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Ainakin mä laskin ihan fiiliksissä, ja toivottavasti muillakin on yhtä hauskaa", kertoo Risto fiiliksiään suu vaahdoten. Kundien ensireaktiot keskuksesta olivat hyvin vaihtelevat. Ei, vaan rinnettä on oikeasti todella siisti laskea. Sen sijaan että rinteen annettaisi rappeutua taas seuraavat kymmenisen vuotta, on suunnitelmana lähettää Påminnen kuskit Serenaan Laurin oppiin. Voimakaksoset Syy miksi ylipäätänsä päätimme lähteä seikkailemaan kohti Karjaata oli monen mutkan kautta saatu tieto siitä, että Yellow Snowboardingin pojat Risto Ruokola ja Fredu Sirviö olisi värvätty laittamaan Påminnen parkki timantinkovaan kuosiin. Asioiden todellinen laita selvisi retkikunnallemmekin vasta siinä vaiheessa, kun yhtäkkiä rinne olikin tien vieressä. Tekemistä siis miehille riitti, eikä aikaa historiallisten jääkiekkovuosien muisteluun ollut. Ehkä eniten hyvää fiilistä huonokuntoiseen toimittajaan loihti mäen korkeus: Påminne on liki kaksi kertaa esimerkiksi Talman korkuinen ja varsinkin alaspäin kaatuillessa eron huomaa. Keskuksenkaan kehitys ei jää vain tähän kauteen, vaan kesä käytetään hyödyksi ja tarkoituksena olisi muokata maapohjien avulla rinteeseen lisää uutta laskettavaa
Laskija: Fredu Sirviö LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 81
PÅMINNE Laskija: Konna Tervonen Laskija: Fredu Sirviö 82 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Se kaduttaa edelleen, miten aikuinen mies voi pelätä alle polven korkuista muoviputkea. Kaikki huolet ehtivät huuhtoutua jo pois pääkopasta ennen kuin suorituspaikka tulee kohdalle. paprikoita! Kylläpäs ajatus karkasi. Se oli myös Påminnessa ehdottomasti ideamme, ja rinteen huipulla seisookin perinteinen "Hasselgrenin kota", josta on nähty yksi jos toinenkin päräyttävä kuva vuosien saatossa. Pressibokseihin ja reileihin laskeminen on jo itsessään nautinto, kun mitään ei ole pakattu liian tiiviisti toisiinsa kiinni vaan Pressibokseihin ja reileihin laskeminen on jo itsessään nautinto, kun mitään ei ole pakattu liian tiiviisti toisiinsa kiinni vaan obstaakkeleiden välissä on aikaa miettiä maailman tilannetta ja AKT:n ongelmia. Hinnasto: Viikonloppuisin päivälippu 24/21, Arkisin Iltalippu 18/14 Aukioloajat kaudelle 2012: Ke-To: 17.0021.00, LaSu: 10.0019.00 www.paminne.fi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 83. Lyödään päättäjät mäkeen miettimään tekosiaan, ja se kuka lähtee ekana sairaalaan on häviäjä! Oppisivathan keskittymään vain olennaiseen, eli asioihin millä on väliä, kuten ystävyyteen, lämpöön sekä ennen kaikkea grillimakkaroihin. Pisin rinne 550 m pitkä, korkeutta kukkulalla on 85 metriä. PÅMINNE mukaan wündertwins Ruokola & Sirviö saattavat hyvinkin pysyä kyydissä myös tulevaisuudessa. Jää nähtäväksi", Risto spekuloi. Jopa ikuinen skeptikkomme, antisankari Konna Tervonen myönsi paluumatkalla salaa, ettei ole hetkeen laskenut yhtä paljon kuin tällä keikalla. Tämä on paljon miehen suusta, joka oli valmis menomatkalla ajamaan automme alas mereen, koska oli niin känkkäränkkänä! PÅMINNE obstaakkeleiden välissä on aikaa miettiä maailman tilannetta ja AKT:n ongelmia. Lähin suurempi asutuskeskus on Karjaa, joka on noin 5 km päässä. Erityismaininnat: Kaikki rinteet ovat etelän puolella, joten kevätkeleillä nautitaan auringosta. Aurinko möllötti taivaalta, oli tilaa liikkua ja myös muut ryhmämme jäsenet huomioivat asian. Mesta paikka Nyt kun olemme käsitelleet faktapuolen, paneutukaamme tunteiden paloon! Useimmiten kohde-esittelyjä varten kaivamme rinteestä mitä hämmentävimpiä spotteja, jotta lukijoidemme visuaalinen silmä saisi välittömän erektion. Grillimakkarat rinteessä ovat jotain kaunista, ja kannatamme vahvasti niiden laajempaa tarjoilua laskettelukeskuksissa. Rinne: Yhteensä 5 rinnettä + streetti. Pysykää mukana siitä huolimatta! Päädyimme siis kerrankin ottamaan kuvia pelkästään luonnollisessa tilassa lepäävistä parkkiobstaakkeleista, ja koko projektiin meni noin kymmenesosa päivästä! Liekö auringon hymyily ollut syynä tähän menestysformaattiin, mutta kenellekään porukasta ei takuuvarmasti jäänyt reissusta paskan maku suuhun. Itse jäin kuumottelemaan pieni kyynel poskellani pyöreän putken äärelle, mutta en uskaltautunut ikinä sen päälle. Vegaaneille vaikka paahdettuja Sijainti: 80 km Helsingistä ja 100 km Turusta. Kaikki huolet ehtivät huuhtoutua jo pois pääkopasta ennen kuin suorituspaikka tulee kohdalle. Tämä mäki voisi siis toimia eräänlaisena psykiatrisena toimipisteenä. Lumilautailuelokuvien legenda Ilari Suhonenkin herkistyi rinteen reunassa kököttäessään ja päättikin käydä tekemässä muutamat erittäin tyylikkäät leikkaavat käännökset. Kaikki suunnitelmani romuttuivat samalla sekunnilla, kun ensimmäinen hissinousu oli takana: rinteessä oli vaan huomattavan makeeta laskea. Kaikki reilit oli tehty sellaisiksi, että niitä uskaltaa laskea, jos vaan uskaltaa koskea reileihin. "Kyllä tässä jotain puhetta on ollut, että annettaisiin vähän isommasta kädestä ensi vuonna
Suhteiden merkitys ei näytä olevan yhtään sen vähäisempi yksityisellä sektorilla, oli kyseessä sitten valkokaulus- tai haalarihommat. Hänelle työ tarkoittaa sitä, että tienaa leipänsä ja maksaa itse kulunsa. Kädestä suuhun -asenne sopii vatsahaavat muille jättävälle ja elämästä nauttimiseen keskittyvälle Miikalle tällä hetkellä hyvin. Miika haluaisi tulevaisuudessa pistää käsien lisäksi myös pääkoppansa töihin. He rakensivat yhdessä hirsitaloa humisevien honkien ja hohtavien hankien keskellä, tiettömien taipalten takana... Vaikka käsillä tekeminen maistuu, kiinnostavat rakennusinsinööriopinnot tulevaisuudessa. Reissutyö, jossa rampataan pitkin peräkyliä pitkää päivää puskien, on ajoittain raskasta. Työporukka Miikalla on niin tiivis, että huumori tarkemmin ilmaistuna pohjoissuomalainen perinteinen kommunikaatiomuoto ja taiteenlaji vittuilu kulkee työpäivän läpi 84 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. "Siihen harjakaistouhuun me ei olla lähdetty, mutta kyllä meidän työporukalle kalja maistuu", Miika valottaa. Pitemmän tähtäimen suunnittelu ja huomisen murehtiminen ei ole Miikalle kuitenkaan luontaista. Jos Miikalle tarjoutuisi mahdollisuus laskea palkkaa vastaan ammatikseen, ei hän epäilisi panostaa hommaan täysillä. Miikan työkavereina laskukaverin isän omistamassa pienessä rakennusliikkeessä on pyörinyt lumilautakuvioista tuttuja naamoja Antti Jussilasta Josa Leskiseen. Mikäpä siinä päivän urakan jälkeen tähtitaivaan alla vaunun lämmössä tirpaista yksi lumihankikylmä karhunpoikanen. Laskutouhujen ulkopuolella Miika toivoo muuttavansa tyttöystävänsä kanssa yhteen, pääsevänsä opiskelemaan ja sitä kautta joihinkin "hyvviin hommiin". DUUNARIT Kuvaaja: Matti Ollila Teksti Simo Vilhunen, Potretit Antti Kangas duunarit: MIIKA LAPPALAINEN luihinsa. Kyseessä ei ole vinksahtanut iltasatu vaan totisinta totta lieköhän myöskin osoitus oululaisen lempinimikulttuurin syvimmästä olemuksesta. "Onhan se nyt kaikkien laskijoiden unelma-ammatti!" Laskemiseensa Miika imee vaikutteita rapakon takaa interwebiin pukkaavista videoista. Miikan mukaan "moottorisaha on kyllä aika rento". Rakennusmiehillä on usein tiivis suhde työka- Työporukka Miikalla on niin tiivis, että huumori tarkemmin ilmaistuna pohjoissuomalainen perinteinen kommunikaatiomuoto ja taiteenlaji vittuilu kulkee työpäivän läpi kantavana voimana. Rakennusmiesten juopottelusta liikkuu mitä villeimpiä legendoja. Slammer toivottaa Miikalle liukkaita ja pitkiä slaideja! Olipa kerran kolmikko, joka tunnettiin nimillä Maaherra, Kyykkypaska ja Pygmi. Mikäli teoria jokaisella jaetusta kahdesta metristä pitää paikkansa, ei se ainakaan kannon mitasta jää kiinni. Lisäksi Miika toivoo kehittyvänsä "jos ei täydelliseksi niin vähintään hyväksi rakastajaksi". Kaverit tosin kertovat Miikan suolaamisen olevan hankalaa. Onneksi Miika saa joustavalta työnantajalta mukavasti vapaita sovituksi, jotta pääsee keskittymään olennaiseen eli rakkaaseen harrastustoimintaan. Parhaita puolia nykyisessä järjestelyssä on ulkoilmatyö ja mahtava työporukka. Työpäivät myös vilisevät vikkelästi ohi käsillä tehdessä. Miika suunnittelee vielä siirtymistä höyläpenkin äärestä koulun penkille. Hirsivarvien pikku hiljaa kohotessa valmiiksi rakennukseksi näkee Miikan mukaan mukavasti oman aikaansaannoksensa summan. Husqvarna-merkkisen moottorisahan lisäksi miehenpätykälle istuu jäseniin kuin nakutettuna pillifarkut ja Nitron lumipulkka. Ammattistarttikoulutuksen kautta mielessä siintänyt putkiala vaihtui talonrakennuslinjaan ja kesätöiden kautta löytynyt työpaikka ammattikoulun jälkeen vakituiseksi työksi. Muurarin poika Miika päätyi rakennusalalle oman kiinnostuksensa kautta. Erityisesti Bear Mountainin ja Videograssin pätkät ovat "kovvaa". Lumilautailussa Miikalla on tavoitteena kuvata pätkä vuosittain PT-Filmsin elokuvaan. Niihin pitää pystyä luottamaan kovassa käytössä samoin kuin varusteisiin rinteen puolella. Työviikko Miikalla kuluu asuntovaunussa mökkityömaalla. Tarinamme Pygmi nimittäin kantaa ainakin verottajan papereissa nimeä Miika Lappalainen, ja ammattinimikkeenä toimii kirvesmies. Häntä ei saa loukkaantumaan edes kääpiövitseillä, sillä hän lyhyestä varrestaan huolimatta kertoo niitä itsekin. kantavana voimana
DUUNARIT Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Ukkohalla LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 85
JOSA LESKINEN 86 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Toisin kuin aggressiivinen laskutyyli ja lempinimi 'Hullu-Josa' antavat ymmärtää, rinteen ulkopuolella Josa on rauhallinen ja mietteliäs tyyppi, joka tykkää lukea paljon kirjoja. Ylipäätään miehelle voi antaa mitkä tahansa vanhat laskurojut ullakolta, ja jätkä vetää silti ihan täysillä. Tuona kautena Josalla taisi olla joku isänsä vanha SailSkin takki ja valkoinen Burtonin potta, mikä oli vähintään muutaman koon liian iso. JOSA LESKINEN Teksti Arto Saraniemi, Potretit Harri Tarvainen JOSA LESKINEN "Taisi olla vuosi 2006, kun tutustuin Josaan Messilän rinteillä, ja siitä lähtien olen yrittänyt pysytellä miehen vauhdissa. Tutulla tavaramerkkityylillähän se jo silloin painoi menemään eli kovaa ja omia linjoja. Mies todistaa, ettei se kova laskeminen vaadi niitä huippuvermeitä. Josa ei ole koskaan ollut ronkeli noiden laskukamojen suhteen. Josa ei todellakaan pidä itsestään turhaa meteliä, joten onnea vaan toimitukselle yritykseen nyhtää miehestä jotain tiedon jyvää irti!" - Juho Haapalainen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 87
Siinäpä ne faktat taitaa ollakin. Taisi mennä kaksi vuotta, kun tajuttiin kokeilla ekan kerran ollieta, hehheh. reunoista jotain omia temppuja. Ei silloin ollut mitään nettiä, mistä olisi voinut katsoa leffapätkiä ja ottaa mallia. Hyvät naiset ja herrat, saanko esitellä: Josa Leskinen! Kerroppa kansalle, minkälainen kaveri on tällä kertaa haastatteluvuorossa. Joo joo, eli pussailua tyttökaverin kanssa ja nörttihommia koulussa. Mä taidan olla ainoa, joka siitä porukasta laskee aktiivisesti. On siellä aina mukava kuitenkin käydä. Sai hommailla kaikenlaista. Kyllähän jengi välillä haistatti siellä, kun oli niiden mielestä erilainen, mutta ei se silti ollut ikinä mitään vakavaa. - Nimi on Josa Leskinen ja... Asiaan tehdään muutos nyt ja heti! Kyseinen henkilö ei pidä itsestään ääntä senkään vertaa, mutta vierestä kaverin laskemista seuranneena voin todeta, että hänen laskutaitonsa puhuvat puolestaan isolla volyymillä. Skeittaaminen tuli kuvioihin sitten laskemisen aloittamisen jälkeen. Oli siinä kyllä paljon negatiivisiakin puolia, kun kaikki tunsi toisensa ja porukka puhui paskaa toisistaan. Siellähän sitä on tullut laskettua ja skedettyä pienenä. Se sijoittuu tuohon Jyväskylän ja Lahden välimaastoon. - No eipä juuri ole muuttunut. Mikä tuohon laskemiseen ja skedeykseen johdatti tuollaisessa pienessä maalaiskylässä. Asun Miljan kanssa nyt saman katon alla. No jopas on ollut ystävällistä porukkaa kuluttajakuntaa kohtaan. Siellä piti käyttää aika paljon mielikuvitusta, kun ei siellä mitään hyndiä ollut eikä keskus halunnut niitä rakentaakaan." Sun laskemisesta huomaa, että sulla on vahva skedetausta. Se on näin jälkeenpäin ajateltuna aika leppoinen ja mukava mesta, mutta en mä siellä enää haluaisi asua. Sama homma oli oikeastaan siinä laskemisen kanssa. Onko opiskelut ollut mieleistä. Ihan mukavaa "Hartolassa aikoinaan aloitti skedeemisen ja laskemisen. Laskettiin sitten täysiä mäkeä alas ja hypittiin rinteen Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Syötekeskus 88 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Olisinkohan ollut 9-vuotias, kun ekan kerran kiinnitin siteet jalkaan. Minkälaista elämää vietit Hartolan maalaisidyllissä. Muutit sitten Hartolasta Ouluun. Miniä skeitattiin kesät, eikä oikeastaan mitään muuta tullut sitten skeitattuakaan. Meitä oli noin viisi jätkää samassa porukassa silloin. Vai että olet Hartolan lahja Suomen lumilautailulle. Sama homma oli oikeastaan siinä laskemisen kanssa. - No siis siellähän asuu noin neljätuhatta asukasta. Sillä on ollut suuri vaikutus tuohon nykyiseen konkoiluun. - Ne oli noita Hartolan kavereita. JOSA LESKINEN Seuraavaksi esittelemme persoonan, joka saattaa olla monille alan harrastajalle hieman tuntemattomampi suuruus. Nyt meillä on oiva tilaisuus ottaa Josasta selvää enemmänkin: minkälainen kaveri on kyseessä ja millä asialla hän liikkuu. - Siellä on sellainen paikka kuin Purnuvuori, jossa mä oikeastaan laskin ekat viisi vuotta. - No tyttöystävähän tänne sai tulemaan. Onkohan meininki siellä vuosien mittaan muuttunut. Kenen kanssa laskit silloin Purnuvuoren kultaisina aikoina. Ei silloin ollut mitään nettiä, mistä olisi voinut katsoa le apätkiä ja ottaa mallia. Mitähän sitä vois nyt itsestä kertoa. No ei me nyt vielä tähän tätä jätetä. On siinä Hartolassa kuitenkin sellaista maalaiskylän romantiikkaa. Siellä piti käyttää aika paljon mielikuvitusta, kun ei siellä mitään hyndiä ollut eikä keskus halunnut niitä rakentaakaan. Kun siellä on niin vähän porukkaa, niin kaikkien kanssa oli tultava kuitenkin toimeen. - Ihan mukavaa ja normaalia elämää sai viettää, kun kaverit oli lähellä. - Onhan se opiskelupaikka hyvä olla, koska hyvähän se on tehdä jotain järkevää. Samanlaista siellä on kuin aina ennenkin. - Onhan sillä varmaan ollut merkitystä, kun Hartolassa aikoinaan aloitti skedeemisen ja laskemisen. En oikein muista, mistä se idea siihen edes lähti. Hartola ei ilmeisesti ole mikään metropoli. Hartolasta olen kotoisin, ja nykyään asun Oulussa ja lasken Syötekeskuksessa. Mikäs Ouluun vei mennessään. Taisi tulla vaan sellainen fiilis, että olisi pakko päästä tesettään. Lumilautailustahan se lähti ensiksi. Minkälainen kyläpahanen se oikein on. Ekan kauden kokeilin vuokrakamoilla, ja sitten sinne hommattiin kausikortti. Opiskelen ympäristötekniikkaa teknillisessä tiedekunnassa Oulun yliopistossa kolmatta vuotta. Nekin hyndät, joita me sinne lapioitiin, ajettiin kissalla paskaksi
JOSA LESKINEN Kuvaaja: Harri Tarvainen Paikka: Oulu LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 89
JOSA LESKINEN 90 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
On siinä siis tuollainen ekologinen näkökulma myös. Ei kuulosta maailman yksinkertaisimmalta hommalta. Minkälaisesta laskemisesta sitten tykkäät. Pakko ne hommat on kuitenkin jossakin vaiheessa tehdä. Olet tosi luova laskija, ja kun sun laskemista katsoo, ikinä ei oikein tiedä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Näyttäisi olevan harkittua ja teknistä konkoilua. Mutta kun pääsee laskemaankin, niin jaksaa olla koulun penkillä. Kyllä se välillä organisoimista vaatii, mutta onneksi opiskelut voi ottaa silleen löysemmin, että on aikaa laskemisellekin. No huh huh. Pakko ne hommat on kuitenkin jossakin vaiheessa tehdä. Tykkään laskea parkkia, vetää reilejä tai laskea putskua. Tykkään, että vaan menee ja tekee. Miten laskemisen ja opiskelujen yhteensovittaminen onnistuu. Vähän sellaista skedehenkisestä laskemista. Eli toisin sanoen yritetään optimoida yhtiön kemiallisten aineiden valmistusta silleen, että se kuormittaisi ympäristöä mahdollisimman vähän. Aika matikka- ja tekniikkapohjaista se opiskelu on. Pustkun laskeminenhan se varmaan siisteintä olisi, jos sitä vaan pääsisi enemmän tekemään, mutta kun asuu Oulussa eikä täällä mitään oikeita mäkiä ole, niin tulee Kuvaaja: Harri Tarvainen Paikka: Oulu LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 91. Mutta kun pääsee laskemaankin, niin jaksaa olla koulun penkillä. Ensi viikolla pitäisi valita suuntautumisvaihtoehdot, enkä ole vielä ihan päättänyt, mikä se valinta on. Viime keväänä oli vähän motivaatio-ongelmia sen kanssa, ja laskin sitten oikeastaan koko kevään, mutta nyt olen kyllä taas ollut hyvällä motivaatiolla myös opiskelemassa. Koitan, että laskemisessa olisi sellainen meininki ja pöhinä. JOSA LESKINEN "Tänäänkin piti mennä tekemään ryhmätyötä kirjastoon, ja pojat lähti aamulla kuvaamaan, että kyllähän se välillä vituttaa istua tuolla. " opiskelu on, jos opiskelu voi mukavaa olla. Valaisepa hieman tietämätöntä ja kerro, mitä ihmettä te pähkäilette siellä laskimet ja kaavat kuumana. - Tänäänkin piti mennä tekemään ryhmätyötä kirjastoon, ja pojat lähti aamulla kuvaamaan, että kyllähän se välillä vituttaa istua tuolla. Varsin hyviä ajatuksia, young padawan! Mennäänpä noihin laskuhommiin. - Kyllähän mä tykkään tosi monenlaisesta laskemisesta. Luotan suhun täysin siinä mitä teet. - No pohditaan esimerkiksi, että miten saadaan teollisista prosesseista mahdollisimman vähän luontoa tuhoavia
JOSA LESKINEN Kuvaaja: Harri Tarvainen Paikka: Oulu 92 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
- Tilanteen mukaan mennään, mutta tuskinpa noita lautoja on tulossa, heheh. No näinhän se on! Jätkät käy Oulusta ahkerasti laskemassa Syötekeskuksessa. Sillä nimellä tehdään se le akin. Notso (Tuomas Kuoksa) ja INFOT TISKIIN: Nimi: Josa Jeremias Leskinen Syntymäaika: 20.8.1988 Kotipaikkakunta: ennen Hartola ja nykyään Oulu Lauta: 5150 Movement 158 parkkiin ja 155 reileihin Stance: Regular, noin 60 cm, kulmista ei ole oikein hajua Sponsorit: 5150 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 93. Onko benjiköysi ollut kovassa käytössä Oulun lakeuksilla. Tehdään semmoisia juttuja, mitkä tuntuu itsestä sillä hetkellä hyvältä. Tehän olette kuvanneet enemmän kuin koskaan uuteen Ilvespoika-le aan tänä talvena. Alettiin sitten kuvaamaan tahallaan sellaista ihan karmeeta paskaa ja laitettiin niitä videoita sitten nettiin sillä nimellä. Nyt tulee haastattelun pakollinen kliseinen kysymys: Mitä lumilautailu sulle merkitsee. Ei pysty heittään ketään tiettyä henkilöä. Yritetään pitää meininki samanlaisena, eikä oteta hommia niin tosissaan. Minkälainen meininki siellä on. Nykyäänhän se meininki on muuttunut siten, että tämä tietty jengi laskee ja kuvaa. Samalla se on myös itseilmaisun väline. - No en mä ihan tarkkaan osaa tai voi sanoa, että mikä se alun perin on. Se on hyvin kokonaisvaltainen harrastus. Reilejä ollaan pääasiassa tähän mennessä kuvattu, ja mukavasti on tullut tavaraa nauhalle. Mistä muista asioista imet vaikutteet arkipäivääsi. - No nuorempana tietenkin äiti ja isä vaikuttivat arvomaailmaan paljon, mutta ei mulla oikeastaan ole ketään ulkoisia idoleita. JOSA LESKINEN "Kyllähän se benjiköysi on maksanut itsensä monesti takaisin, koska aika moneen spottiin joutuu virittään sen köyden, koska eihän täällä Heinäpään lisäksi mitään mäkiä ole." Reiliseppo (Janne Järvenpää) ovat tehneet tosi paljon duunia keskuksen eteen. Aletaanpa laittaa homma pakettiin, niin pääset tästä piinapenkistä. Mitä muita tärkeitä asioita sulla on, jotka tekee sut onnelliseksi. Kehitetään tuota Ilvespoika Weekendiä tulevaisuudessa johonkin mielenkiintoisen suuntaan. Siellä me hengataan sitten vaunussa viikonloput kalsarit jalassa. Parisuhde, perhe, kaverit ja harrastukset tekee ainakin onnelliseksi. - Nyt menee kyllä diipiksi. Teillä on tuollainen Ilvespoika-kulttiliike. Onhan se totta, mutta on se vaan niin kliseinen lause. Teillä on kuitenkin hommat menneet hieman ammattimaisemmaksi. Kun sen osaa niin luulen, että asiat on hyvin. Homma lähti t-paidasta, ja nyt on le aa, orkesteria ja omaa tapahtumaa. - No se on vähän niin kuin ei mitään ei kenellekään. - Joo, onhan Kykällä (Antti Kangas) ja Tanelilla (Haapala) orkesteri: 2-7 miehen trio. Sen blogin yhtenäinen linja on kadonnut jo kauan aikaa sitten. Joissakin ihmisissä voi toki olla joku inspiroiva piirre, josta voi löytää vaikutteita. Onko teistä toisinajattelijoista tulossa aikuisia. Olet ollut koko haastattelun ajan niin hermostunut, että sun on pitänyt soittaa kitaraa koko ajan. Pitää yrittää arvostaa perusasioita. Löytyy sieltä länsirinteiltä myös yllättävän hyviä putskumestoja, kun on vaan lunta. Ollaan me sitten jeesattu talkoohengellä sen verran, mitä ollaan vaan voitu. Miten on asian laita. Valaisepa siitä hieman. Parkissa on kolme boksia putkeen, pari reililinjaa, korneri ja jonkin näköinen pikku pipen tynkäkin siellä on. On tietenkin siistejä laskijoita tai muusikoita, mutta en mä ole hirveästi harrastanut mitään henkilöpalvontaa. Eka se lähti siitä, kun Kalle (toim. - Hehheh. Pistä vielä kiitokset sen ansainneille: - Milja, perhe, allekirjoittanut, Juho, Pete, Taneli, Ilvespoika-meiningit, Karsta, Risto, Heikki, Toni ja Sakke kouluhommissa jeesaamisesta, Syöte Central Park -porukka, Horneman family, Teemu Takamäki/5150 ja Harri Tarvainen. nuo realiteetit vastaan aika kovaa. Yritän pitää homman aika yksinkertaisena. Onko seuraavana odotettavissa oma lumilautamerkki Ed Hardyn ja Emporio Armanin lumilautojen rinnalle. Ehkä sitä nyt vanhemmiten haluaa laskemassa tehdä asioita kunnolla, kun nuorempana oli kuitenkin niin paljon aikaa enemmän käytettävissä. - En ainakaan halua sanoa, että se on elämäntapa. - Syöte on mun kotikeskus, ja siellä on yks kovimmista ja hauskimmista parkeista Suomessa. Saa mun puolesta mennä jos haluaa. päätoimittaja) alkoi tekemään Ilvespoika-t-paitoja. Liittyy siihen kuitenkin sellainen tee-se-itse-meininki. Kyllähän se välillä syö virittää sitä köyttä joka paikkaan. On se vaan iso osa mun elämää. Siellä on hyvä meininki ja tosi hyvä porukka. Kyllähän se benjiköysi on maksanut itsensä monesti takaisin, koska aika moneen spottiin joutuu virittään sen köyden, koska eihän täällä Heinäpään lisäksi mitään mäkiä ole. huom. Ainakin olette kuvailleet todella hämmentäviä Youtube-pätkiä. Se on myös sellaista terapiaa, kun voi keskittyä niin täysin siihen tekemiseen. Aika karmeeta kuraahan se on, johon porukka käy välillä postailemassa ihan mitä sattuu. Kyllä se köysi on mahdollistanut monen spotin vetämisen täällä. Joidenkin laskijoiden mielestä tasamaalla ei kuulu mennä lujaa. Itse asiassa Tanelin toinen bändi, Kuolem Symbal, teki melkein koko viime Ilvespoika-le an soundtrackin, heheh. - No nyt on aggregaatti, valot ja ekaa kertaa kunnon kameravehkeet. Teillähän on myös erittäin kattavaa oheistoimintaa. No mikäs tuo erittäin hämmentävä Ilvespoikablogi sitten on (Ilvespoika.blogspot.com). - Joo, ollaan kuvailtu nyt enemmän kuin koskaan ennen
MUSANURKKA Gracias Teksti Tuukka Tams 94 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Tällä hetkellä mulla on tehosoitossa The Black Keys, Shabazz Palaces, Aihki ja Little Dragon. Niin kuin sanoin, musiikkia on tullut väännettyä jonkun aikaa, ja vasta viime vuonna mut huomioitiin vähän isommin. - Kyseessä on mun livebändi. - Kyllä tässä on tarkoitus markkinoida itteensä myös muualle. Sulla on muun muassa siellä mukana veivaamassa The Globe Band. Sitä mukaa, kun rupesin saamaan kontakteja, niin luominen kans helpottui. Vedän noita keikkareissuja aika roadtrip-meiningillä. Voisin jatkaa tätä loputtomiin. Tekisin kaiken tuon uusiksi, koska se oli oleellinen etappi päästäkseni tähän pisteeseen artistina. Jos mennään ihan sinne alkujuurille, niin miten sun artistiura lähti liikkeelle ja miten se kehittyi ennen viime vuonna julkaistua debyytti EP:täsi. Onhan se keikka paljon eloisampi, kun on livemusaa taustalla. Räppi on tekemässä uutta tulemista uusien nuorten kykyjen myötä. Sellaista räppiä, jossa lyrikaalinen kontentti on isossa osassa. Mä en sitten vaan kuulu siihen kohderyhmään kelle se musa on tarkoitettu, jos se ei mua miellytä. kanavat ovat mahdollistaneet musan leviämisen kaikkialle. En koe itse, että olisin uusi artisti. Milloin sulta tulee se virallinen pitkäsoitto, ja mitä siltä sopii odottaa. - Kaikki nuo tunnustukset toimivat hyvinä motivaattoreina, mutta ei ne ole ikinä olleet mulle kaikki kaikessa. MUSANURKKA Vuoden tulokas on mystinen termi. Eiväthän he oikeasti ole sinä vuonna hommia aloittaneet! Kaikki hehkuttavat Graciasta uutena vahvistuksena, vaikka kokemusta on jo kuin pienessä pitäjässä. Moro Gracias! Ihan heti alkuun on pakko kysyä vähän urheiluruutumaisesti, että miltä nyt tuntuu nimittäin olla uutena artistina kaikkien huulilla. Päivitettyä retrotyylistä rentoa räppiä, kovaa sylkyä ja kaksi kappaletta mimmibiisejä. - Diggailen nykyräppiä tosi paljon. Yritä vaikka suomentaa Wu-Tang-jäsenten nimet Haamunaama Tappaja, heh. Se liittyy olennaisesti siihen, että youtubet ja facebookin tyyppiset Tsekkaa: Gracias Rukan Spring Breakissa 23.3. Sitä musaa mitä fiilisteli oli englanninkielistä, ja se vaan soundasi paremmalta omaan korvaan. Kyllä, tuota New York -ysärisoundia tullut fiilisteltyä paljon. Paineita en ota mistään. www.gracias.fi LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 95. En jaksa asettaa itseäni "mikä on paskaa ja mikä on hyvää"-asetelmaan. - Ensimmäinen hiihtokeskuskeikka ikinä, mutta toivottavasti ei ole viimeinen. Kyllä mä pyrin tekemään suomikamaa enemmän lähitulevaisuudessa." Mistä sun vaikutteet tulevat tai ketä sä arvostat niin ulkomailta kuin Suomesta. Entä miten muu musa kolahtaa. Ei tässä ole kiirettä mihinkään, kun miettii pelkästään kauan meni, että pääsi tähän nykyiseen asemaan. Laatua. - Joskus 1415-vuotiaana aloin duunaamaan julkaisukelpoista räppiä. Livemusa elää kokoajan. Osunko oikeaan. Onko kyseessä livebändi taustalle. Englanninkielisen räpin markkinat ovat pitkälti muissa maissa kuin Suomessa. Snouggapiirin ihmiset on ylirentoi. Tajusin vaan, miten universaalista musa on ja miten pystyy ottamaan vaikutteita omiin proggiksiin eri tyylilajeista indie-chill-tempo-minimalistinenpost dubi-detroit tekno... Tämä oli tätä räppipuristi, bleidaus, kahden hengen housut, dipset -aikaa ja se myös paistoi levyn läpi. Suomesta Ceebrot, Joniveli, Heikki Kuula, Paperi THC ja muut. Yritä vaikka suomentaa Wu-Tang-jäsenten nimet Haamunaama Tappaja, heh. - Suomiräppi voi erittäin hyvin. - Rollo, Manse, Hämptön, Uppsala, Seinäjoki, Pori, Tokyo, Burkina Faso ja niin edelleen. Auto täyteen hyviä frendejä ja lähdetään hämmentämään isoihin kaupunkeihin ihan vitun heseläisinä. Mutta että vuoden tulokas lumilautailussa saati sitten musiikissa. Sanon ton kategorisoimatta tietenkään ketään. Jokaiselle kuuntelijalle on tarjolla jotain. Olen kiitollinen kaikesta tuesta. Sä olet lähdössä veivaamaan Spring Breakiin Rukalle. Onko täältä hyvä operoida, vai harkitsetko painumista rapakon taakse. Siis himmeetä räppilai i! Economy Class -lentoja ja Evian vesipulloja. Ennen sitä olin kirjoitellut paljon. Myös Metukkamies voisi olla kova tekijä. - Head shot. Jossain änärissä se toimii, kun pelaaja on todellakin ekaa vuotta liigassa. Ja Skrillex rokkaa. Suomalaisella räpillä ja muutenkin rytmimusiikilla menee nyt täällä lujaa. Mihin kaikkialle keikkailu on sut vienyt, ja millaista touhua se sun kohdalla on ollut. Jokanen rummunlyönti on ainutlaatuinen. Kun kerran diggailet enemmän vanhasta, niin miltä nykyräppi sun silmissä näyttää niin MTV:llä kuin undergroundissa. - "Musta" tuntuu hyvältä. Englanniksi pystyy räppää asioita siistimmin kun suomeksi. Mitään en häpeä enkä pyydä mistään anteeksi. Kun nyt varsinkin suomeksi räppäävät jampat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus, niin miksi itse päädyit englantiin. Kuunteletko sä muuta musaa kuin räppiä. Mitä sä olet sen tasosta mieltä. - Gracias x JTT Globe -albumi keväällä ulos. Tavannut kyllä paljon siistejä ihmisiä. Mitä se kaikki huomio sulle merkitsee, ja luoko se paineita. - MF Doom, Al Green, kaikki mahdolliset Queens räppärit ja niin edelleen. Onko se sun eka tuollainen hiihtokeskuskeikka. Musiikkia on tullut väännettyä noin kahdeksan vuotta, ja viime vuonna nyt sattui julkaisemaan sen biisin, joka levisi isoimmille massoille. Mun työmoraali ei ole muuttunut musiikin luomisen suhteen kaiken tämän hypen keskellä. Mainittakoon Kendrick Lamar, Curren$y, Asap Rock, Stalley ja Blu monien muiden joukosta. Askel kerrallaan toki. - Kun pidin muutaman vuoden tauon räpistä opin kuuntelemaan ja rikastuttamaan omaa musiikkitietämystä muilla genreillä. Kyllä mä pyrin tekemään suomikamaa enemmän lähitulevaisuudessa. Julkaisin ekan mixtapen, Listenin Comprehension 2007, Luminate-nimellä. Miten livebändin kanssa vetäminen eroaa dj:n kanssa duunaamisesta. Boom. "Englanniksi pystyy räppää asioita siistimmin kun suomeksi. Sun musiikkia jos mun pitäisi kuvailla, niin kyllä mä lähtisin siitä, että olet ottanut vaikutteesi enemmänkin ysäriltä kuin nykyräpistä. Eletään jonkinlaista rytmimusiikin nousukautta. Kaikilla se vaihe oli, älä huoli. Susta on vähän vaikka missä mediassa tehty Suomen virallista tulevaisuuden toivoa. Musiikkia on siistiä tehdä omilla ehdoilla. Odotan keikkaa innolla. Luksushotelleja, limusiineja, loputtomia bailuja vai jotain muuta. - Se tuli aika luonnostaan
Eikö digi olekaan in. Iike on ahkera! Buense on todellisuudessa neljän miehen salaseura. Ne on pirun tylsiä suurimmaksi osaksi. Ei haluttu mittää perinteistä nettisivua, niin keksittiin sitte, että tehhään kuvalehti digitaalisessa muodossa. Mistä idea tähän sotkuun lähtemiseen juontaa juurensa. Et todellakaan. Oletteko löytäneet tienne Eldoradoon sivustonne avulla. Nautin mieluummin toimivasta joukkoliikenteestä sekä lyhyestä talvesta. Anssin mielestä olis siisti homma, jos se oikeasti näyttäisikin lehdeltä, niin tehtiin sitte semmonen. Oletteko oikeasti alkaneet tekemään jo lehteä numero 2. Helsinki voi kehittää oman sisäänpäin kääntyneen projektin. Eikö kaupan hyllyjen lehtivalikoima riitä. Varsinkin dialle. Eikö ne oo vähä semmosta Facebook-kammaa. Tuota noin... - Kun meillä kaikilla kolmella, mulla, Anssi Laamasella ja Teemu Kursulla, oli tuo valokuvaus aika iso kiinnostuksen kohde, niin aateltiin, että vois tehä jonku yhteisprojektin. Olette kunnianhimoisesti julkaisseet nettilehden kaudelle 2007, ja seuraavan numeron julkaisu tapahtuu heti perään vuoteen 2020 mennessä. - Ite en ainakaan ole oppinut käyttämään salamoita. Eikö tuo ole aika sisäänpäin kääntynyttä menoa. Se on vaan muokkaantunu vahingossa. Missä muista maailman blogeista tutut kissimirrit ja hauvavauvat luuraa. Totuus julki nyt heti! - No. Loppuun vielä ekstrakysymys. Meikät tekkee ommaa. Tais tuossa ekassakin numerossa kestää ideasta toteutukseen se rapiat kolome vuotta. - Varmaan suurin syy on laiskuus. Milloin se tulee. - Ite ainakin tykkään valokuvista, joissa on joku ihminen. Se on niin mahtava tunne, kun oottaa, että kuinka siistejä kuvia siellä onkaan, ja 99 prosenttia kuvista on täyttä paskaa! Vauhti korjaa virheet! Teidän kuvien tyyliä voi myös kuvailla "raa'aksi". - Kyllähän se filimi on aina siistimpää kammaa ku digi! Digitaalisesti on vaan helepompi ja halavempi kuvata, niin siksi sivuilla suurin osa kuvista on digillä kuvattuja. Kuulostaa hyvin tutulta. Teknisillä salamoilla ei liikaa elämöidä! Ettekö ole oppineet käyttämään niitä, vai mistä on kyse. Tosin meiän tuoreimman vahvistuksen, Iiken (Iisakki Kennilä) kuviahan on näkyny Slammerin sivuillaki aika paljon. Luonnollinen valinta oli sitten läheinen ystävämme Teemu Kursu. Haistanko palavaa halua liittyä Buenseen. Triona puskettiin sitte aika pitkään, vuoden 2011 syksyyn. Teidän kuvissa näyttäisi pääosissa olevan ihmiset. Voiko tähän kerhoon hakea jonkun mustanaamioklubin kautta, vai miten olette päätyneet yhteen. On siistimpää saada se kuva esille heti ja fiilistellä kuin oottaa pari kuukautta, että lehti julkastaan. Se ehkä tekee siitä kuvasta paljon mielenkiintosemman kuin joku eläin. - Alunperin meitä oli kaks, meikä ja Anssi Laamanen, mutta ajateltiin heti ensikättelyssä, että kolomas pyörä ei ois haitaksi. - On todellaki sisäänpäin kääntynyttä ja tulee jatkossakin olemaan. Missä Suomen pääkaupunki Helsinki luuhaa. - Ei oo lappia. Käy tarkastamassa tilanne osoitteesta: www.buense.com 96 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. - Ai voiko internet-sivuilla tienata rahaa. Ei vaan jakseta lähettää niitä kuvia mihinkään. TAIDENURKKAUS BUENSE INTERNETIN IHMELAPSET Teksti Kalle Tarkiainen "Buense, kuvalehtien kuningas" väittää itsevarmasti Buensen nettisivujen otsake. Hakemuksia on turha lähetellä. Otimme tämän salamyhkäisen herrasmiesnelikon äänitorveksi Risto Hannuniemen ja istutimme hänet aasialaiseen tippakidutuskammioon. Risto Hannuniemi, mitä tarkottaa buense. Eläinkuvia on muutenkin nimeltä mainitsemattomat valokuvasivustot täynnä, niin ei jaksa ite niitä kuvata. Maisemakuviin sortuu joskus, mutta ei niitäkään jaksa hillittömästi kuvata saati sitten julukasta. Itellä tavotteena on kuvata tulevaisuudessa pirusti enemmän filmille. Ei se varmaankaa tarkota mitään. Onko se lappia. Miksi ne ovat netissä eikä lehdissä. Buense on hyvin Pohjois-Suomi-painotteinen. Kiitos ja kuittaus. Onko Pohjois-Suomeen muka vedetty internet. Kuulosti hyvältä, niin alettiin käyttään nimeä Buense. Silloin pyydettin meidän kaikkien hyvä ystävä Iike mukaan, koska se jätkä ottaa pirun siistejä kuvia! Eli aikalailla kaverihommia tämä Buense. En usko, että ihan hetkeen otetaan lisävahvistuksia. Palataan aiheeseen! Internetissä liikkuu maaginen määrä niin sanottua internet-rahaa. Mistä tämä ylimielisyys juontaa juurensa. Tähän talveen asti taistelin pelkällä synkkapiuhalla ja optisella orjalla. Tuolla teidän internetissä on jonkin verran filmille kuvattua kamaa. Numero 2 ilmestyy, kunhan saadaan painokoneet korjattua. Siitähän ei tullu helevettiäkään, niin yleensä tuli vaan dumpattua salamat ja kuvattua ilman niitä. Meillä se on vaan rahan menoa. Johtuu varmaan myös siitä, että meikä ei tykkää kissoista ja Teemu on allerginen koirille. Ja onhan se jumalattomasti helpompaa kuvata ilman niitä syntisiä vehkeitä! Pieni raakamaisuus ja rae kuvissa ei ole ikinä pahasta! Paljon näyttäisi tuolla olevan myös laskukuvia bittimuodossa
TAIDENURKKAUS LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 81
Jos kylmettää, pieni pissa housuihin tuo mukavasti lämpöä. Suuret kyyneleet vierivät alas poskiani ja rähmälläni otan tatsia maasta polvillani. Nyt äkkiä pakkaamaan tavaroita, vielä ehtii Lappiin keväthangille, kunhan ei myöhästy koneesta. Ohjaan lapsia mustilta rinteiltä turvallisemmille tantereille. Kun lumet sulavat, itken. Minä itse lorotan lahkeet täyteen aina kun siltä tuntuu. Minulle se on elämä. Tuolihissillä nouseminen on kuin kimppataksilla ajelisi. Miekkonen rantautuu maihin syömään hernerokkaa ja suremaan sitä, ettei aikanaan osallistunut Suomi Slalomiin vaan sortui lumilautailemaan, johon hän jäi koukkuun ja jonka lifestyle vei hänen viimeisetkin haisevat roposensa. Miehet yleensä kadehtivat ja yrittävät keksiä syitä, joilla minut voisi vaientaa ja heille neuvoksi: mars punttikselle. Kiitos kuitenkin kaikille tahoille, jotka sponsoroivat minua, ettei aivan kadulla tarvitse itseään myydä saadakseen asiaankuuluvaa garderoobia. Minua on rukoiltu siirtymään lumilautalehden sivuilta muun muassa presidentiksi erilaisiin järjestöihin sekä Hollywoodiin isommille areenoille. Jep, oltuani taistelemassa Atlantin vaaroja muun muassa tursaita vastaan ja tähtiä tsiigaillessa tuli mietittyä erinäisiä asioita. Olen luvannut harkita asiaa, kunhan minua palkitseva bonusjärjestelmä saadaan aikaan. Ei kauhean loogista, mutta shrediä on saatava vaikka lähes väkisin. Lumilautailu on kehittänyt minua ihmisenä. Se on syy, miksi tätäkin sontaa rustaan. Revitty lehti on aina rikkinäinen lehti, kun taas eheä Slammer sisältää just meitsiä, joten ei kannata yrittää eroon loistostani. Minä, mä ja meitsi ekaks! Kiilaan aina kun mahdollista itseäni pienikokoisempia ihmisiä, jotka tuntuvat jotenkin vähäpätöisemmiltä. Ei ole pakko puhua muiden matkustajien kanssa, mutta se on helvetin kohteliasta mainita edes pari sanaa säästä vaikka oikeasti tekisi mieli iskeä puukko kurkulle ja ryöstää tämän pulliaisen lompakko. Suurelle osaa ihmisille lautailu on harrastus. Kuulemma Celine Dionkin jää varjooni. Vaan toista oli ennen: pissahousuiselle kaverille tarjottiin yleensä bisseä ja hänen kanssaan naurettiin erilaisille kaskuille. 2) Kiilaaminen tuo myös mukavaa jännitettä ihmisten välille. Nyt asiaan eli keväthangille. Fuck osake, cash only. 3) Tuolihissi on itselleni mieluisin julkinen kulkuväline. Tavalliset pulliaiset, älkää ottako kaikkea niin vitun todesta ja nähdään pelleilyn parissa rinteessä tai jossain kusiputkassa missä lie jengi nyt yleensä törmäilee toisiinsa. 98 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Vaihtaa limoja. Opin tämän taidon ollessani Keski-Euroopan Chamonix'ssa lasku-urani alkutaipaleella, jolloin ihmiset olivat vielä ihmisiä ja he jopa hymyilivät toisilleen. 1) Hissijonoissa hengailu on nastaa puuhaa. Puran kiukkuani internetissä keskustelemalla nimimerkin varjossa kaikista tosi mielenkiintoisista asioista, joista voi olla eri mieltä mutta tärkeintä on valittaa, haukkua ja olla ankea. Pienet ihmiset mahtuvat helpommin erilaisiin koloihin, mutta tähän ne välittömät edut loppuvat. Ennemmin lumilautailen kuin syön. Joillekin hissien aatelia on niin sanottu pomalift, munamankeli, teleskooppihissi, jonka on todettu olevan mieluisa kyyti niin eturauhasvaivoista kärsiville keski-ikäisille julkisen liikenteen kuluttajille kuten niin sanotuille jakorasioille, itseään availeville naisille. I live for the snow. Nuoret rodunjalostuksen priimayksilöt ihmettelevät, miten setä jaksaa painaa menemään, vaikka voisi varmasti aivokapasiteettinsa, ulkonäkönsä, tuoksunsa ja ylipäätään jumalaisen olemuksensa ansiosta tehdä jotain kehittävämpää, esimerkiksi johtaa maailmaa kestävän kehityksen polulla sanoista tekoihin. Edistykselliset kehuivat vapaata tyyliäni ja etenkin ulkonäköäni. Nykyelämän vaateet Facebook-päivityksineen eivät palkitse housujansa kastelevia kavereita. Minä itse lorotan lahkeet täyteen aina kun siltä tuntuu. Olen joutunut oppimaan kuuntelemaan ihmisiä, joilla ei ole oikeasti mitään sanottavaa ja joiden koko habitus suorastaan huutaa väkivaltaa osakseen. Koolla on väliä sanoi tyttöystäväsi sinulle mitä tahansa. Mietin näitä asioita vastatessani itselleni, mikä saa minut lumilautailemaan: Jos kylmettää, pieni pissa housuihin tuo mukavasti lämpöä. Gondolaan tungeksivat kaikenkarvaiset turjakkeet bakteereineen hengittämään samaa ilmaa kanssani kuin metrossa konsanaan. Kiiltävät kuvat tarvitsevat tekstiä oheensa. Kesä on minulle yksi suuri hautausmaa, jossa ei ole yhtään kivaa. Itseäni isokokoisemmat jätän rauhaan, ja heitä en pyri ohittamaan, vaikka mahdollisuus sen sallisi, koska he voisivat lytätä minut kuten minä itseäni pienemmät konsanaan. VIKAHITTI JUNTTI POHTII BY KAPU MAKRILLI Teksti Knopp Aikansa merellä viihdyttyään oman elämänsä kapteeni, vuorineuvos, monessa liemessä keitetty kaveri palaa lapsuuden maisemiinsa, lumilautailemaan koto-Suomeen ja jengi hurraa. Adoniksen runkoni ei ole sattumaa, vaan se, että ruumiini on lähes veistoksellinen korreloi henkisyyttäni, ja molemmat ovat sitä luokkaa, että maallikkoa hirvittää. Suurin ihmetyksen aihe onkin ollut just miten joku voi olla noin sataprosenttisen täydellinen. Mitkä ovat ne asiat, jotka tekevät elämästä elettävän. Avaan ovia vammaisille ja autan mummeleita ylittämään suojateitä. Nyrkiniskuja, potkuja, kalashnikoveja. En aio kuitenkaan jättää fanejani, Slammerin lukijoita, jotka menettävät lehdestä sivuja mikäli haluavat minusta eroon. On tietysti etuoikeutettua pohtia tällaisia asioita, mutta kyllä tähän tilaan päästäkseen on tarvittu tehdä töitä ja luopua asioista mikään ei ole tullut ilmaiseksi. Naiset rekkalesboista trophy wifeihin haluavat tavata minua ja suudella kanssani. Miten toi ukkeli voi olla noin täydellinen. Opin tämän taidon ollessani Keski-Euroopan Chamonix'ssa lasku-urani alkutaipaleella, jolloin ihmiset olivat vielä ihmisiä ja he jopa hymyilivät toisilleen. Snow lives in me. Palattuani Suomeen oli toimitus ollut tukkeutua viesteihin koskien kirjoittamiani vikahittejä. Intohimo kaarrella laudalla ja irtaantua ajoittaisesti maasta ajaa kaiken muun edelle, vaikka tässä iässä se on kaikkea muuta kuin palkitsevaa
Santaco Sport Ltd. / 010 4257 300 / www.santacosport.fi WWW.DCSHOES.COM/SNOW