G co m. 20 10 Fi fr BU G nd om R e yo a TO t yo ur ny N ur a S f BE ne ut NO re LI ar ho W e co EV e r E st ize BO p IN d ea d B AR y of SN O le ur DS th W r e BO o ton C AR n b d AT D ur ea A IN G to le LO n. r
Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster.fi www.funster.fi
www.BURTON.com. TIME FOR SOME ACTION
Photos by Blotto Photto, Curtes, Moran, Owen, and Cyril
G co m. 20 10 Fi fr BU G nd om R e yo a TO t yo ur ny N ur a S f BE ne ut NO re LI ar ho W e co EV e r E st ize BO p IN d ea d B AR y of SN O le ur DS th W r e BO o ton C AR n b d AT D ur ea A IN G to le LO n. r
Johan Jonsson
Seen through the lens of Mattias Fredriksson
Photo: Damiano Levati
Marja Persson
Seen through the lens of Mattias Fredriksson
Giulia Monego
Seen through the lens of Yves Garneau
Karina Hollekim
Seen through the lens of Damiano Levati
thenorthface.com/eu
Johan Jonsson Tom-Oliver Hedvall
Seen through the lens of Damiano Levati
The North Face® Snow Report
info@esakorpela.fi, puh 010 838 6400
PHOTO: SAMI KARESNIEMI
UNIONFIVE KAMPIN KESKUS 5.KRS | 010 4257 360 | WWW.UNIONFIVE.FI
Noh, lunta luotiin ländiin ja kelkkavauhditkin saatiin sopivaksi ja lopulta sitten Hra. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Leo Karhunen (leo@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hanafi Avustajat Teemu Lahtinen, Pekka Koskela, Juuso Pusa, Rasmus Tikkanen, Tuukka Tams, Harri Tarvainen, Antti Kallio, Eric Bergeri, Matt Georges, Markus Henttonen, Andrea Chiliro, Sami Karesniemi, Niko Rutanen, Teemu Heljo, Teemu Lahtinen, Joonas Mikola, Jussi Väätäinen, Patrick Forsblom, Sari Grönholm, Toni Miettinen, Pekko Manninen, Miikka Hast, Christian Brecheis, Kevin Westenbarger, Scott Serfas, Andy Wright, Iisakki Kennilä, Juho Jääskeläinen, Jussi Tossavainen Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi peter@slammer.fi Mediamyynti Jari Henttonen puh. 044-7330022. 0400 750 780 (jari.henttonen@retkilehti.fi) Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Höynä pamauttaa etukantilta satasella sisään pressiin ja satasella takaisin kutakuinkin kolmen sentin päähän allekirjoittaneen jalasta."
05 4
Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. NUMERO 4/2009
2 03 08
Sivu
014
6 01
016 018 022 032 048 PÄÄKIRJOITUS UUTISET JANNE LIPSANEN SUOMI-LEFFAT ANTIN JA JIIPPARIN KESÄLOMA 054 KOHDE-ESITTELY: SAARISELKÄ
KANSI
- ANTTI K A N GAS
066 SLAMMER TESTAA: SUURI LAUTATESTI 2009 076 AREENA 086 SIIMON HURTIG 094 RISKIBISNES: TOPI TOSSAVAINEN 096 TAIDETTA, KYLLÄ KIITOS! 098 MUSACORNER
"Tämän spotin ländi tulee suoraan hiihtoladulle jonka Josa Leskinen urheasti testasi helvetin kovaksi tuloksella muutama murtunut kylkiluu ja kovemmat kuumotukset muille. Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035
6
Slammer 4/2009
CELEBRATE
20 YEARS OF
SNOW BOARDING
info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com
Tilaa talvikuvasto ilmaiseksi www.blue-tomato.com/catalogue
Order Hotline: +43 (0)3687-24 22 333 Skype: blue-tomato-snowboardshop
photo: m. lämmerhirt
Jonkinlainen kuva meillä täällä toimituksessa on siitä missä on parantamisen varaa ja mitä näillä resusseilla pystymme parantamaan, mutta tieto ei lisää tuskaa tässä tapauksessa. Istun toimistolla lokakuun loppupuolella. Selain miettii hetken. Jos yllätyksistä luovuttaisiin, niin lehti ei olisi enää Slammer. Näissä tuskin voi tulla takkiin!. Kun monivalintakysymykset on vihdoin kahlattu läpi, on aika siirtyä isompien poikien leikkiin, eli vapaaseen palautteeseen. Olen valmis poistamaan lukijatutkimuksen linkin ja avaamaan niiden tulokset. Kiitoksia vielä kaikille lukijatutkimukseen vastanneille! Vielä lopuksi muistakaa Slammer Gaala 31.10. Olihan lukijatutkimuksessa muitakin tärkeitä kysymyksiä, kuten ne onnistumiset. not! Mututuntumalla mennään. Toinen tykkää vähän, toinen enemmän ja kolmas paljon. Olen valmis avaamaan työkoneen. Hyviä vinkkejä, toivomuksia, risuja ja kehuja. Seuraava: "Liikaa virheitä!" Ammattitaidottomat jampat töissä, se on selvä. Ainakin koulussa näihin vastaaminen oli helppoa, mutta vastausten lukeminen exelistä on sitten vaikeampaa. Kuvien puute kaatuukin yleensä pohjoisten laskijoiden ongelmaksi, mutta onneksi tilanne on ollut uusien sukupolvien myötä parantumaan päin. Nähdään Boardexpossa! Peter Hasselgren Päätoimittaja
Sivu
Kuva
Slammer 4/2009
016
Teemu Lahtinen. Login ja Password ovat ainoat tervehdykset. Ja kyllähän se lämmittää, kun tulee myös kehuja sekä tsemppausviestejä: "Jatkakaa samaan malliin!" Lukijatutkimuksen sato saatiin lopulta korjattua ihan hyvin. Olen aikaani edellä, sillä virallinen sulkeutumispäivä on vasta päivien päästä. Risuiset ruusut, tervetuloa! Ensimmäisten joukossa tulee heti helmi: "Mustoset takaisin!" Samaa mieltä, mutta epäilen poikien halukkuutta kovasti. Avaan uuden ikkunan. Kone on hidas niin kuin sen käyttäjäkin. Toinen tykkää lehden alusta ja toinen lopusta. Toisiin asioihin sitten suhtaudutaankin itsepäisemmin, eli optio spontaaneihin yllätyksiin pidetään edelleen toimituksella. Shit happens, silti pohjoisen pojat ja tytöt on tiedostettu siinä missä muutkin. Vaikka kuinka on karvasta tai makeaa, niin nöyränä on pakko lukea loppuun asti. En sen takia, että olisin hedonisti, vaan sen, että painoon on vielä matkaa raskaat 24 tuntia kuivaa ruudun tuijottamista. Sitten eteen alkoi vierimään monivalintakysymyksiä. Kurkkiminen on kielletty, mutta en malta odottaa, sillä tämän tutkimuksen tietoja ollaan odotettu pitkään. Heti alkuun tylsiä kysymyksiä, kuten ikä, asuinpaikka... Helsinki ei ole ollut mitenkään muiden edellä, mutta Etelä-Suomi parinsadan kilometrin säteellä Helsingistä vie kyllä voiton
70% verrattuna pohjoiseen. Mielenkiintoista ja hyvin vaihtelevaa palautetta. Ja käykää äänestämässä osoitteessa www.slammer.fi mieluisat ehdokkaat voittoon. Edelleen lisää monivalintakysymyksiä, ihan mielenkiintoista palautetta. Ja lisää helmiä: "Lehti liian Helsinki-keskeinen!" Suljen tutkimuksen ja avaan omat muistiot viimeisen kolmen vuoden sisältä esitellyistä henkilöistä. sun muuta. Lippuja saa Slammerin osastolta Boardexposta. Osa kysymyksistä on pelkästään yleistä lukijoiden perustietojen haalimista ja kartoittamista, ja osa tyhjiä kohtia: tyyliin hauku tai kehu tähän! No palautettahan tässä haettiin, joten se myös kestetään. Piristys tuntuu olevan tarpeen. "Kun kumartaa toiseen suuntaan, pyllistää toiseen", on kliseinen fraasi, mutta toimii hyvin
Slammerin kaltaiseen pieneen toimitukseen. Ei näistä rehellisesti mitään tajua. Tämän säästin tahallisesti viimeiseksi. Seassa on kysymyksiä joihin vastaus melkeinpä jo tiedetään, eli risuja ja ruusuja on varmasti tasapuolisesti odotettavissa. Edellisestä lukijatutkimuksesta on vierähtänyt jo tovi aivan liian pitkä tovi! Sekalaisin mielin painan nappulaa, joka tekee vastauksista exel-taulukon, erittäin pitkän sellaisen. Toisin kuin arvioin, toisessa kysymyksessä tulee takkiin ja toisessa selkääntaputuksia. Jos tämän jälkeen saa nukuttua yönsä rauhassa, niin asiat on liian hyvin. Vastaajia on ollut yllättävän paljon, itse asiassa melkein 700. Pieniä sekä isompia korjattavia juttuja. Asioita joihin tullaan aivan varmasti kiinnittämään huomiota, joihinkin jo tässä lehdessä. Eroilmoitus odottelee jo pöydällä, mutta käytetään se kortti vasta myöhemmin. Diagrammeihin pakattuja lukijoita olisi kiva osoitella karttakepillä johtoryhmälle.... Tunnarit eivät ole nimeni tai syntymäaikani, vaan pari satunnaista numerokirjainyhdistelmää. lauantaina Kaivohuoneella. Eteeni avautuu sivu, jossa lukee Slammer lukijatutkimus 2009. Arvosteltiinhan tässä toimituksen panosta, ja Slammerin lukijat, kuten lehtikin, ovat varmasti rehellisiä niin hyvässä kuin pahassa. Uskon Mustosten kuitenkin olevan hengessä mukana, vaikka se tuskin ketään lohduttaa. Peli on raakaa, kompromissejä tehdään päivittäin. Kun risukasa kasvaa tarpeeksi korkeaksi, on aika siirtyä eteenpäin. Kirjoitan "sensuroidun" osoitteen sille varattuun kenttään. Pakko sanoa, että jännittää hieman. No kai tähän hommaan palkataan joku tilastotieteilijä kertomaan kuinka edetään. Tiimalasin valuttua loppuun pääsen nettiselaimelle. No selittelyt sikseen ja tutkimus auki
info@esakorpela.fi, puh 010 838 6400
Tulevana talvena järjestetään säännöllisesti vain tytöille tarkoitettuja treenisessareita. Käy kurkkaamassa lisätietoja: www.facebook.com/ClastNeckwear
CLAST ETSII UUSIA TIIMILÄISIÄ
GIRLIE PROJECT
Suomen rinteille mahtuu vielä reilusti enemmän lautailevia tyttöjä. Yhteensä 22 Parkkikoulua ja peräti 66 tapahtumapäivää. Matkaan lähti kaikkiaan 14 laskijaa. Ensimmäinen tapahtuma on Rukalla 5.-6.12, ja siitä mennään eteenpäin tasaiseen tahtiin melkein kaikki Suomen parkit läpi. net ja www.fsa.fi
Oletko jäänyt ilman sponsoria, mutta tunnet ansainneesi sellaisen. Osallistujilla oltava voimassa oleva tapaturmavakuutus (esim. Kelit olivatkin loistavat kaikki kolme päivää. Deadline videoille on 30.11.2009. Sitten kun lunta tuli, sitä saatiinkin riittävästi. Seuraavassa lehdessä sitten siitä lisää...
Slammer 3/2009
018. Mukana on Ounasvaara (seura MCO), Mustavuori (Tartra), Talma sekä Serena (Pakastin ja SNL).
Kohta on Shawn White kiipelissä! Pitkään on Amerikan ihme luottan ut vippaskonsteihin, mutta myös täällä Suomessa osataan. Ohjelmana Suomen lumilautailun parhaimmiston palkitseminen ja vuoden laskijan valitseminen. liiton lisenssivakuutus). Kisaformaatteina slopestyle ja parkkicrossi. Siihen voi jokainen vaikuttaa äänestämällä suosikkisi voittoon. Niissä harjoitellaan peruslaskua, opetellaan temppuja, tutustutaan uusiin laskukavereihin ja pidetään hauskaa! Menoa vauhdittaa tietenkin superhyvät ja osaavat valmentajat. Kahtena edellis vuotena hyvät kelit olivat suosineet leiriä. Kolmen päivän jälkeen olikin aika vaihtaa takaisin Hintertuxiin, minne oli luvattu selkenevää. Pitääkö viime vuoden voittaja Peetu Piiroinen pintansa vai nappaako joku uusi tulokas miehen päänahan. Äänestäminen tapahtuu www.slammer.fi Jos Gaala ei kiinnosta, niin tule silti ja vedä protestinaamat. Uutena juttuna tulevalle kaudelle on kuudella paikkakunnalla järjestettävät Parkkiskabat, jotka tulevat Parkkikoulun jatkoksi. Saas Feessä pääsimme sentään laskemaan vaikkakin pipe jonka perässä sinne tulimme oli melko jäinen. Huonojen kelien takia leiri meinasi muuttua tennisleiriksi. Ensimmäisenä päivänä aurinko paistoi, mutta lumet olivat todella vähissä. Jos videoarkkusi pursuaa ylimääräisiä laskuklippejä, joille ei ole löytynyt käyttöä, niin nyt niille on käyttömahdollisuus. Talven aikana on treenien lisäksi luvassa paljon muutakin kivaa. Kausimaksu on 85 euroa (eka kerta veloituksetta). Sappeen Snow Parkista löytyy tulevalle talvelle Suomen ensimmäinen BigAirBag-ilmatyynyllä varustettu hyppyharjoittelupaikka. Alustana toimii ilmatäytteinen 15x11 metrinen BigAirBag-ilmapatja, jonka ansiosta hyppyjen harjoitteleminen on turvallista. Parhaat pääsevät mukaan Clastzoo-tiimiläisiksi. Sappeen Matkailukeskus on panostanut jo vuosia New School -hiihtäjien ja
SAPPEELLE BIGAIRBAG ILMATYYNY
Maajoukkue lähti myös tänä vuonna jo perinteeksi muodostuneelle leirille Itävallan Hintertuxiin. Liput 15
PARKKIKOULU KIERTUE KÄYNNISTYY TAAS 5. Mökättäminen on vain hauskanpidon yksi muoto. Mukana oli mm. Sivuilla videot arvostellaan Clastin tiimin ja sivuilla käyneiden kesken. Tarkempaa tietoa: www.parkkikoulu. Mukana menossa Tyttösessarit, Suomen Lumilautaliitto, Skullcandy ja Burton. Sen minkä muut lupaavat, Slammer takaa! Bileet aloitetaan klo 22.00 ja tällä kertaa olisi tarkoitus repiä paikka maan tasalle tietenkin rauhallisesti mutta tehokkaasti. 6.12.
Kolmatta vuotta käynnistyvä "Parkkikoulu" on noin 10-15-vuotiaille lautailijoille tarkoitettu temppukoulu. Clastin tiimin arvovaltaisena tuomaristona toimii Markus Keller, Markku Koski ja Gian Simmen. Parkki pysyi kiinni viikon verran, mutta sentään muutamia puuterilaskuja kuitenkin saatiin näkyvyyden salliessa. Lippuja myydään Boardexpossa Slammerin osastolla ja Kaivon ovella. Lupaukset pitivät paikkansa ja Hinterissä boxit olivat huippukunnossa, sekä suomalaiset laskijat liekeissä. Tänä vuonna tilanne oli täysin toinen, eli hyvän onnen oli ilmeisesti loputtava jossain vaiheessa. Editoi 2-5-minuutin minileffa, linkitä se YouTuben tai Vimeon kautta Clastin facebook-sivuille. Tarkempaa tietoa löytyy myöhemmin liiton sivuilla: www.fsa.fi
SLAMMER GAALA, KAIVOHUONEELLA LAUANTAI 31.10
"Gaala on taas, gaala on taas, kattilat täynnä keittoo! Nyt sitä saa, nyt sitä saa, vatsansa täyteen keittoo...." Jos ei ulkona näytä talvelta, niin Kaivohuoneella Slammer Gaalassa, Bordexpon virallisissa bileissä ainakin näyttää. Lunta ja aurinkoa riitti, eikä huonon kelin takia jäänyt laskupäiviä pois kuin pari. Sankkojen lumisateiden takia rinteeseen ei ollut asiaa muutamaan päivään. Tavoitteena on, että homma lähtee käyntiin joulukuun 15. Clast etsii uusia motivoituneita tiimiläisiä joukkoonsa tositarkoituksella. Lippuja jätetään ovelle erittäin rajotetusti, eli hoida omasi ajoissa. Lipun hinta sisältää Slammer lehden tutumistilauksen (3 numeroa), sekä tuotekassin täynnä mielenkiintoisia uutuustuotteita. Peetu Piiroinen, Antti Autti, Risto Mattila, Markku Koski, Janne Korpi, Markus Malin, Juuso Laivisto ym. Illan pääesiintyjänä toimii Ruudolf ja levymusiikista vastaa Top Billin dj:t J-Laini sekä Flipperi. tienoilla. Sen verran kova meininki on luvassa, että lunta on pakko heittää tupaan tai muuten Kaivolta sulaa lattia alta. Kuka on kukkulan kuningas 2009. Treenit pidetään vähintään kerran viikossa. BigAirBagille voi treenata temppuja ennen kun niitä tarvitsee mennä leiskauttamaan jonkin kivikovan hyndän ländinkiin. Mayerhofenissa nähtiin muutamia todella tiukkoja nelinpelejä.
Sivu
Säätiedotuksen lupaillessa edelleen huonoa keliä päätimme lähteä pienen iskuporukan kanssa käymään Saas Feessä, missä oli luvattu todella hyvää keliä. Homman idea on yksinkertainen. Burton ja SkullCandy palkitsevat tapahtumissa huimimmat suoritukset. Kun allekirjoittanut joutui jättämään Hintertuxin taakseen, jäi vielä osa joukkueesta sinne. Mm
Kortit voi ladata myös netissä. Joensuun Keskustorilla. Jos olet ollut komeiden pandojen omistaja ja siitä on sinulla todiste tee itsellesi ja muille palvelus ja lähetä kuva niistä meille. Myös Eko-Kammi ravintola Sappeenvuoren laella avataan nyt yleiseen asiakaskäyttöön sesonkiviikonloppuisin. Kiertueaikataulu ja lisäinfot osoitteesta: www.jtstour.fi
Daniel
"Mennäkkö vai eikö mennä gymille. Sappeella pidetään ko. lumilautailijoiden erityissuorituspaikkoihin. Lisää infoa löytyy Eeron sivuilta www.ettala.com
Sivu
013. Liity remmiin talven odotetuimmalle kiertueelle. Onko liiallinen gogglejen käyttö jättänyt naamallesi seksikkään valkoisen ja ruskistetun ihon rajan. Nämä meidän kaikkien rakastamat elementit yhdistyvät tajunnan päräyttäväksi paketiksi JTS City Rail Tourin startatessa 10.10. Siellä ensimmäisen kerran läsähti todella silmille, millä tasolla nykyään snoukataan! Paikalla oli jenkkien olympiajoukkue, ja joka jannu pyöri pipessä tuplakorkkareita ja muita öky muffe temppuja. Henkilökohtaisesti olin mukana kuvaamassa Oakleylle tv-sarjaa Eero Ettalan kaudesta ja samaan syssyyn ilmestyy myös snoukkaleffa tyylinen dokkari. Voittajalle on luvassa Eero Ettalan Gogglet. Lisätiedot: Sappeen Matkailukeskus, Rinnetoiminnanjohtaja Kosti Puurunen, puh 040 560 9291, email: kosti.puurunen@sappee.fi
ILTAPOIKA
OAKLEY PANDA KUVAKILPAILU!
Onko naamasi punottanut koskaan laskupäivän jälkeen. 29.10.2009
Lumi, lautailu, sukseilu, musiikki, sooda ja rento meininki hyvässä seurassa. Oli pandasi kiinalainen, intialainen tai kotimainen, niin me kohtelemme kaikki pandoja niiden ansaitsemalla kunnioituksella. Kiertueen kolmelta ensimmäiseltä stopilta karsitaan lauta- ja suksisarjojen parhaat kohti Helsingin finaaliskaboja. Varmaa keräilytavaraa jo ensi kautena. Helsinki Moikka! Valotan tähän alkuun vähän niitä, ketkä tiedä kuka olen. Suomessa molemmat lajit ovat kansainvälisestikin hyvällä tasolla, mutta suomalaiset laskijat ovat joutuneet antamaan tasoitusta erityisharjoittelupaikkojen puutteen vuoksi. Kilpailu päättyy 20.11.2009 ja kuvat voi lähettää slammerin toimituksen sähköpostiin: kilpailu@slammer.fi Ei megaa isompia kuvia kiitos!
JTS CITY RAIL TOUR 10.10. Olen Rasmus, ja olen puhdas lumilautamaailman duunari. Näyttäisi vakavasti siltä että nyt ollaan pysyvästi ihan uudessa kerroksessa, eikä hississä ole enää P nappia! Se, onko tuplahirviöt siistejä,
Slammer 3/2009
onkin sitten ihan oma stoorinsa, ja tähän kaikilla on varmastikkin oma mielipide. Hoodilla High Cascade lumilautaleirillä. Sappeelle tulee myös etäluettavat sirukortit. Jokaisessa leffassa on myös lähes joka jätkällä jokunen tuplavoltti, ja kauden ekoissa kisoissakin lähes jokainen hampuusi teki tuplaharakan. Jos lumilautailu olisi iso kerrostalo, mä olisin yksi sen talonmiehistä! Noin, se siitä! Kirjoittelen tähän kuulumisia ja läppiä läpällä läpi kauden! Olin kesällä käymässä Mt. Itseasiassa me rakastamme pandoja niin paljon, että haluamme kuvan pandoistasi. Nettilatauksista Sappeen Matkailukeskus antaa 2 euron alennuksen. Tulit siis paikalle porukassa tai yksin, laskufiiliksissä tai ilman, niin näitä alkutalven rennoimpia laskutapahtumia ei todellakaan kannata missata. Sarja alkaa pyörimään MTV kolmosella joulukuussa, ja suosittelen kaikille katsomista! Kausi oli todella onnistunut ja väittäisin että se oli myös mielenkiintoinen! Mukana menossa lähes koko Oakleyn tiimi Terjestä, Danny Kassiin. Kiertueelta tullaan bongaamaan 2 kpl nousevia staroja K2:n Suomi-tiimiin, ja finaaliskaboissa on jaossa 2000 kahisevaa! Karsintaskabojen palkinnot ei myöskään tule varmasti jättämään ketään kylmäksi. asiakasryhmiä erittäin tärkeinä. Pandojen rodulla ei ole mitään väliä. Siinä vasta pulma..."
Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi!
Rasmus Tikkasen päiväkirja
23.10. Sirukortit ovat uudelleen ladattavia. Näyttävien laskusessareiden, rennon musiikin, päräyttävien afterski-partyjen sekä letkeääkin letkeämmän kiertuekansan avulla luodaan 09/10-laskukaudelle paras mahdollinen aloitus! Jokaisella neljällä stopilla alan tiukimmat nimet sessailevat kaupunkien keskustoihin rakennetuilla laskupuitteilla lungin kisailun tiimellyksessä. Paras pandakuva julkaistaan seuraavassa lehdessä. Palamisen väitetään aiheuttavan syöpää ei pidä paikkaansa! Meidän mielestä kunnon punotus piristää ja nostaa suorituskykyä, ja siksi me täällä Slammerissä rakastamme pandoja
Kaikki olivat todella ystävällisiä ja mukavia uusia tulokkaita kohtaan, ja sekös kannusti pysymään Vuokatissa laudan päällä! Kertaakaan en ole katunut päätöstä lähteä 600 km:n päähän kotoa, kun on mahdollisuus lautailla paljon ja käydä samalla koulua. Miten onnistuu koulunkäynti laskemisen ohella, ja kuinka Juuso kehittyy laskemisen saralla. Tällä hetkellä Vuokatissa odotetaan, että rinne alkaisi saada tykkipatteristosta valkoista pintaa ja päästäisiin ulkorinteeseen kruisimaan sisäpaipin sijasta. Vastapainona on myös mahdollisuus laskea reiliä sekä pressiä paippiputkessa, niin lähtee temput sitten lumen tulon myötä katureileillä hyvällä otteella. Helpompi kehittyä, kun on perushommat rautaisessa tatsissa. Ukko on tiukasti kiinni unelmassaan. Muistan Juuson ensimmäisen käynnin Slammerin toimistolla noin 6 vuotta sitten faijansa kanssa, kun pituus oli puolet nykyisestä. Kämpillä fiilistellään kaikki vanhat ja uudet laskuleffat läpi monen saman henkisen ihmisen kanssa. Nyt sitä aikaa lautailulle löytyy, kun koulu on sulautettu tasapainoon laskemisen kanssa. Noin vuosi sitten törmäsin Juusoon, pituutta oli tullut roimasti lisää ja innostus lautailuun syventynyt entisestään. Ikääkään ei ollut kovin paljon. Vuokatin skeittiparkilla alkaa olla kylmät kelit rullailla ja flätti usein märkää, kun mennään jo lokakuun puolelle syksyssä. Se selviää myöhemmin, sillä tästä alkaa Juuso Pusan elämästä, koulusta ja lumilautailusta kertova päiväkirja. Ala-asteelta aloitettu haaveilu on nyt toteutunut ja suunnitelmat on laitettu konkreettisesti käytäntöön. Vihreän valon välähtäminen oli suuri elämänmuutos, kun vanhempien luota piti muuttaa pois. Oli se toki alkuun outo ajatus heti yläasteen jälkeen, mutta ei sitä lopulta liikaa ajatellut, kun Vuokatissa kaikki tuntui heti kolahtavan kohdalleen. Siispä välillä tehdään retki Kajaanin skeittihalliin. Lähinnä syksyllä on haettu peruslaskutuntumaa paippiin sisäputkessa. Monet tietävät, että koulun ja/ tai työn sovittaminen lautailun kanssa ei ole se helpoin juttu elämässä, aikaa laudan päällä saisi olla enemmän. Syksy on lähtenyt hyvin käyntiin niin treenin kuin koulunkin puolesta. Vuokatin lautailulukio oli tähtäimessä ja paremmat laskutaidot haaveena. "Pakko tota on kokeilla!" Unelman toteuttaminen ja opiskelun aloittaminen lumilautailulla höystetyssä lukiossa vaati tietenkin ensin sen, että pääsi pääsykokeiden kautta koko kouluun sisälle. Rinteiden aukeamista tosin odotetaan varmaan kaikkialla! Hinku on kyllä kova. "Siellä v***n paippilukiossa" kuten Simo Rautava on kuulemani mukaan paikasta todennut, todellakin paippia tulee hinkattua, kun siihen on ympärivuotinen mahdollisuus. Junnu oli jo silloin kova lautailun dikkari, eikä into ei ole hyytynyt vieläkään. "Nyt sitä opiskellaan lumilautalukiossa Vuokatissa/ Sotkamossa. Ainahan voisi toki parempiakin arvosanoja saada. Koulusta tuli heti haave, kun sain tietää mahdollisuudesta harrastaa lautailutoimintaa käytännössä niin paljon kuin jaksoi koulun ohella. Siinä sivussa pidetään vielä fyysinen kunto tikissä, että ne takakantin ruoskat kestetään kunnolla. Ainakin omat tavoitteet opiskelun kanssa on tavoitettu. Kova hinku oppia uusia temppuja, kun ympärillä laskee niin monta itseä kovempaa sälliä! Samalla laskuporukassa on hyvä henki, ja sekös motivoi oppimaan uutta ja laskemaan entistä paremmin." Vanhempien sällien video päivästä "siellä v***n paippilukiossa": vimeo.com/7068046
MURHAPAPA JA MAMA
Sivu
Slammer 4/2009
020. Vuokatti Juuso Pusa on nuori lumilautailusta kiinnostunut lukiolainen. Vielä pitää hetki malttaa ja hinkata vaikka uutta reiliä, jos pelkän paipin laskeminen ei maistu. Ensimmäisen viikon aikana alkoi jo tuntua, että vanhemmat lautailijat ja muut uudet opiskelijat olisi tuntenut kauemminkin. Lumilautalukiolainen Juuso Pusan päiväkirja
20.10. Mukavaa toimintaa putkessa laskemisen ja muun treenin vastapainoksi. Vaihtelua voi käydä vielä hakemassa skeittaamisesta. Nyt vain odotan innolla, että talvi lähtisi kunnolla käyntiin. Vuokatin kouluun pääsy on nyt toteutunut
ISO-D!
Sivu
Kuva
Slammer 4/2009
022
Matt Georges
Vuokatin tähtitehtaalta nousee maailmanmaineeseen toinen toistaan kovempia pulkkailijoita, eikä Janne "Danny" Lipsanen ole tämän kaavan poikkeus. Kisoja ja menestystä hänellä on jo tukuittain takana ja leffaurakin tekee lähtöään, joten näyttäisi käyvän niin, että Danny seuraa toisen Lipsasen jalanjälkiä omalla sarallaan. Toisin kuin kaimallaan, ei hänellä ole kuitenkaan sydän tuuliviiri rauhaton, vaan eteenpäin mennään tukevasti jalat maassa.
Slammer 4/2009 Teksti Sivu
Tuukka Tams
023
Miten sä siihen jengiin eksyit mukaan. Missä nyt menet. A-joukkueessa on lähinnä nuo parhaat kisakoneet, ja ne ketkä tavoittelee tuonne olympialaisiin
pääsemistä. - Onhan niitä aika paljon, kun noita maajoukkueitakin on joku kolme erilaista. Putikassahan ne taidot todella mitataankin! - Jep, ainakin paremmat slashit tuli kuin viime vuonna, heh.
kun ei jaksettu ajaa suoraa Hinteristä tuonne Kööpenhaminaan. Ihan siistiä oli. Eli ei ole aikaa paraateille. Mitenkäs lasku muuten näin kauden alussa kulkee, onko kesä ottanut teränsä vai kulkeeko heti kuin ei olisi yhtään päivää ollut välissä. Pääsi hyviä putskukäännöksiä tekemään, mutta parkkia ei päässyt laskemaan sitten oikein ollenkaan. Tämä päivä vaan hengaillaan täällä ja huomenna lähdetään aamusta ajamaan, kun Köpiksessä on Rip Curlin Welcome Home -leffan ensi-ilta. Haluttiin näyttää, että Rip Curl on muutakin kuin surffibrändi, että se tekee myös snoukkakamaa. Tuo nimi Welcome Home tulee siitä, että käytiin kuvailemassa tiimiläisten kotona tai kotikeskuksissa. Oli rennon oloi-
"Toisien kanssa kun sä tanssit/ niin aina levy silloin soi/ kauan" (1965)
Mitä sä siellä Berliinissä teet. Kannattaa katsoa niin selviää paremmin. Olisihan siinä se B-joukkue välissä. Mä en kyllä edes tiedä, missä mä olen. Lunta tuli melkein viikko putkeen, niin lopussa alkoi olemaan ihan hyvin putikkaa. Mikäs leffa tämä sitten on. - Tuntui ainakin, että olisi ihan hyvässä tatsissa ollut, mutta vaikea sanoa, kun ei oikein hyndiä päässyt laskemaan. Itsekään en oikein tiedä mitään, kun en ole vielä sitä katsonut. - No ei todellakaan, sitä parkkia ehtii Suomessakin laskea. Gay parade. Sehän nyt ei haittaa yhtään, jos siis putikkaa on. Eilen tulin Hinterin leiriltä tänne. - Se on Rip Curlin uusin tiimileffa, jota kuvattiin viime kaudella. - Heh, no meillä on tässä vaan tällainen välietappi,. - Tavattiin tuon KBR:n Petruksen (Koskinen) kanssa muutama vuosi sitten Pipefesteillä. Viime vuonna olin junnumaajoukkueessa, johon nyt olen liian vanha, niin saa nähdä olenko missään. Sä olet myös mukana KBR:n uudessa leffassa. - Oltiin siellä maajoukkueleirillä. Mikä oli Hintertuxissa meno. Toudellakin. - Nyt olen Berliinissä ja intistä lomilla. Ketäs siellä maajoukkueessa nyt puljaa
ISO-D!
Teksti
Kuvat
Sivu
Tuukka Tams
Eric Bergeri (potretti Matt Georges)
025
Sivu
Kuvat
Slammer 4/2009
026
Matt Georges
Ja hyvä takanoja ländissä: kyllä se Siperia opettaa, jos takanojaa ei muista, heh. Mä olen taas asunut siellä vähä enemmän, kun olen intissä ollut. Ei kuitenkaan tarvitse olla kilometrin kokoinen bäkkärihyppyri, mutta että ensimmäistä kertaa sellaisella kentällä on. Eka mä ajattelin, että tännehän voi koittaa ihan mitä vaan kun on pehmeää, mutta aika nopeasti se selvisi, kun oli ekaa kertaa siellä vauhdinotossa tai drop-inin päällä, että ei viddu tässähän voi sattuakin. Molemmat päästiin testeihin ja sitä kautta lukioon. - No ihan siisti mesta se on, sellainen kesäkaupunki. Metsässä laskusta saa hullun hyvää treeniä tuohon laudanhallintaan, ainakin meitsin mielestä. Aika vähälle jäi kuvaukset niiden kanssa, mutta sen mitä ehdin niin mukavaa oli. En ole koskaan ollut kovin fiiliksissä siitä, kun ei ne ole ikinä parkkiin panostaneet. - Keväälle jäi kaikki kuvaukset. - Hyvinhän ne meni. Mikä sut sai sinne lähtemään. Entä miten sun kuvailut Ripcurlin leffaan menivät. Niillä on tosi hyvä meininki tähän hommaan ja hyvin olivat saaneet kuvattuakin. Ai ei Danny sulle lähde. Tuntuu oudommalta jos joku sanoo Janneksi. Oletko saanut viettää koko ikäsi Danny-nimen kanssa vai onko se myöhemmän ajan juttuja. Tuliko niitä kuuluisia pesareita vedettyä. - Joo, sinne menin enkä ole hetkeäkään sitä päätöstä katunut. - No siellä on Tornimäki, jossa kai oli ihan hyvä aloittaa laskeminen. - Lähtee lähtee, ainakin Kuusamo-kappele Zonen karaokessa, mutten kyllä laskupätkään laittaisi. Kannattaa katsoa se leffa, KBR Bugarest! Missä sä kävit niiden kanssa kuvaamassa. Onko siis nimenomaan Vuokatin urheilulukion ansiota, että sä olet oppinut laskemaan ja päässyt siihen pisteeseen, missä nyt olet. Näkee sitten muiden kanssa samaan aikaan. - Ne meni ihan hullun hyvin, mutta kauheasti en ehtinyt niidenkään kanssa kuvaamaan. Siinä vaiheessa meinasi usko loppua, kun tuntui, että mikä tässä on kun ilmassa tuntui, että pystyisi ländäämään, mutta ei sitten. Murheet unohtuivat siinä vaiheessa. Talvella sitten ei tule paljoa siellä oltua. Siitä niitä alkoi oppia. Vaikkei se täysin sinänsä lukion ansiota ollut vaan enemmänkin sen, että pääsin laskemaan hyvää parkkia. Aluksi meinasi usko loppua, mutta sitten yllättävän nopeasti löytyi tatsi, niin sai ihan hyviä temppuja päällekin.
- Ei ole, ihan hyvä jätkähän se oikea Iso-D:kin on. Pyhällä kävin niiden kanssa ja vähän ennen Wappulounasta Rukalla. Ei haitannut enää vaikkei illalla pää kääntynyt. En mä oikeastaan hyndiä edes laskenut kunnolla ennen kuin lähdin tuonne urheilulukioon. - No tulihan niitä. - Lähdin mun mikkeliläisen kaverin Antti Viitasen kanssa sinne, tai itse asiassa en alussa edes halunnut lähteä sinne, mutta se sai sitten houkuteltua laittamaan paperit vetämään. Millasta Mikkelissä oli aloittaa laskuhommat. Kantsii kyllä laskea vaan paljon puuteria ennen kuin menee hyppimään. Sitten kun sen tajusi, niin alkoi onneksi saamaan pystyynkin. Ei meikä ainakaan osannut juuri mitään temppuja hyndästä, ja paippia en ollut vissiin kertaakaan laskenut. Olin oikeastaan ekaa kertaa laskemassa puuteria tuolloin ja heti mentiin
Slammer 4/2009
Tuukka Tams
027. Pari kertaa viikossa oli ohjattua laskemista,
Sivu
ISO-D!
Miltä putikan vetäminen tuntui, kuumottiko. Tai siihen asti ainakin oli hyvä laskea ennen kuin parkin laskeminen alkoi kiinnostaa. - Jos hyppiä aikoo, niin kannattaa tehdä sellaisia temppuja mitä saa tyyliin silmät kiinni tehtyä parkkihyndästä. Ilman lukiota vetäisin varmaan vieläkin Mikkelissä reilejä, eikä kukaan tietäisi musta, enkä varmasti olisi tässä pisteessä missä nyt olen. Vai onko se alkanut jo sapettamaan?
Teksti
nen heppu, tutustuttiin toisiimme ja se pyysi sitten kuvaamaan niiden kanssa. Mä en kyllä tiedä Mikkelistä mitään muuta kuin että sen kautta menee moni tie. - Ei todellakaan, oli se sen arvosta ja tiesi kuitenkin, ettei se ainakaan vaikeampaa ole seuraavana päivänä.
"Maantieltä taloon/ kulkijaa ei silloin saatu palaamaan" (1972)
Pätkää odotellessa. Sitä paitsi Iso-D on sen luokan alfauros, että on kunnia-asia saada lisänimi hänen mukaansa. Oliko jo silloin haaveissa, että lautailulla jotain muutakin tekisi kuin tappaisi aikaa, vai pitikö äidin helmasta vaan päästä kiireellä pois. Junnuna sillä ei ollut niin väliä, että millaisessa kunnossa oli, mutta sitten kun alkoi tajuamaan vähän, niin mielellään sitä lähti muihin keskuksiin. Oliko kovat vaatimukset. - Jos Danny tekisi uuden vähän paremman biisin niin mikä ettei. Miten siellä sitten päivät etenivät, että sitä laskutaitoa nähtävästi on saatukin. Sen jälkeen tuolla Sotkamon lukiossa alkoi kaikki sanoa mua Dannyksi, ja siitä se on sitten levinnyt. Oli siellä silloin ihan hyvät reilit, mutta aina sai ruinata, että tekevät hyndiä ja ei ne meinanneet oikein pitää niistä huolta. Kai sä haluaisit, että siinä Danny soisi. - Kai sitä riitti, että oli motivoitunut ja peruslasku tatsissa. - Toi Danny tuli vissiin lukion ekana vuotena. Eli millainen pätkä sulla leffassa on ja ennen kaikkea: kai pätkässä soi Danny. Aloin laskea myös muutenkin eri paikoissa. - Oli meillä välillä aika hartsport-meininki, mutta ei siinä mitään kyllä mä siitä diggasin. Opettiko sut Siperia, eli olitko juntturassa päivän pesareiden jälkeen. - Kyllähän se välillä meinasi vähän jännittää. Millaista se Vuokatin meno sitten on, Hartsportia aamupalaksi ja aamujäille heti valmentajan kanssa. Ekalla hyndällä vedin varmaan kymmenet pesarit ennen kuin sain mitään päälle. Se oli ihan siistiä, käytiin hyppimässä voltteja koulun salissa. hyndille. - Hehe, en ole itse edes leffaa nähnyt, kun haluan odottaa ensi-iltaa. Joulukuussa oltiin Ruotsissa kuvaamassa reilejä, ja tammikuussa kävin puuteria pöllyttämässä. Mitä vinkkejä antaisit sellaiselle, joka about samanlaisessa tilanteessa on. Silloin ekana syksynä kävin varmaan joka päivä laskemassa pipeputkessa, olin niin fiiliksissä siitä. Laskureissua sinne ei kannata ainakaan kovin kaukaa tehdä. Olihan se jo aikakin, onhan tuo nyt niin ilmeinen juttu kuin mikään olla voi. Ja mun eka putskuhyndä oli vielä sellainen ihan jäätävän kokoinen linko! En sellaisesta ole parkissakaan ikinä hypännyt. Mä laittaisin. Ja siitä päästäänkin aiheeseen, jota tässä olen jo tovin odotellut. Niille on tärkeää, että on kuvannut jutut niiden kanssa, että meininki pysyy oikeana. Pitikö tonnit pyöriä. Kun lukion aikana aloin kiertää kisoja ja pärjäsin niissä jotenkin, pääsin junnumaajoukkueeseen ja aloin tuntea porukkaa. Sä kun olet Mikkelistä kotoisin, niin kerro siitä jotain. - Todellakin opetti! Olin kai mä aika shittinä, mutta kyllähän se palkitsi sitten mieltä, kun sai jotain ländättyäkin. Sitten koulun jälkeen laskemaan, ja illalla oli vielä yleensä joku iltaspesiaali, jossa oli punttia tai jotain pelejä. Luultavasti Danny ei soi, mutta huomenna sen sitten näkee. Aikamoista. Siitä tulee kyllä ihan uskomattoman hyvä fiilis, kun putikkaan saa temput stompattua. - Pakko se on melkein myöntää, että aika tärkeä juttu se oli. Sitten, kun pääsin laskemaan noiden vanhempien ja hyvien laskijoiden kanssa, niin alkoi itsekin kokeilemaan samoja temppuja. Meillä oli joku pari kertaa viikossa telinevoimistelua. Muistaakseni 2007 Malmi & Oksasessa Litovaara (Aleksi) oli juontajana ja silloin se heitti jotain läppää Dannysta ja Iso-D:stä, kun olin laskemassa. Ja sitten sä liityit Vuokatin opetuslapsiin
Pakko siinä on ainakin olla tyyli mukana, ettei ihan kauhean näköiseksi toi lumilautailu mene.
Slammer 4/2009
"Seitsemän kertaa seitsemän/ koetellut on koura kohtalon" (1968)
Missä vaiheessa sä tajusit, että laskemisesta voisi jotain tullakin. Ekaa kertaa lähdin ulkomaille, ja ne oli majoittaneet
Sivu
Teksti
Kuvat
028
Tuukka Tams
Matt Georges. Eikä kyllä kuulostakaan. Se oli toka ulkomaanreissu, ja sen jälkeen on tullut käytyä aika useasti. On varmaa Fredukin jotain kisoja käynyt, että on huomattu kuinka hemmetin hyvä se on vetämään reilejä. En mäkään sellaisesta spinto-win-meiningistä tykkää. Sitten seuraavana vuonna SM-kisojen voiton jälkeen valmentajat pyysi mua junnujen MM-kisoihin. Sain matkan Champs Openiin Leysiniin palkinnoksi. - Kai mä tajusin silloin lukion ekana vuotena, kun voitin ekan kisan, joka oli pipeputken Youngster-kisa. Silloin aloin miettimään, että olisi kyllä siistiä päästä tällaisille reissuille uudestaan: pitää laskea hyvin, että voittaa tulevaisuudessakin jotain. - No se riippuu niin paljon laskijasta. - Ennen nuo tavoitteet oli oikeastaan pelkässä kisaamisessa, mutta nyt nuo kuvaushommat ovat tulleet mukaan. Olin ihan kusessa. Miten oikea koulu siihen kaikkeen mahtui. Mutta kyllähän siitä voi saada joltakin vähän kritiikkiä, jos pelkkiä kisoja käy. Siellä lukiossa kisaaminen oli se tie, mitä lähdettiin enemmän kulkemaan, mutta aika nopeasti sitä tajusi, että olisihan se rentoa päästä kuvaamaan jonkun porukan mukana. Kun kerran tavoitteita on tullut täytettyä, niin mitä uusia on matkan varrella tullut. Nykyään mulla on nuo aika tasapainossa, että kyllä kisoja haluttaa kiertää, mutta samalla myös pitäisi ehtiä kuvaamaan.
Miten on, koulutetaanko Vuokatissa vapaalaskijoita vai kisaraakkeja, vaikkei kisaraakeissa mitään vikaa sinänsä ole. Vaikea mun esimerkiksi jotain Fredua olisi nähdä, että se olisi maailmancupin kautta siellä missä nyt on. Mitä mieltä sä itse olet, leimaako kisat laskijoita. Ei sitä helpolla mihinkään isoon leffaporukkaan heti pääse. Kyllä ne kisakoneita meistä koittaa tehdä, mutta on se tavallaan ihan hyvä, kun sitä kautta saa helpoiten näkyvyyttä, jos alkaa pärjäämään. Ja ihan hyvin meni: nyt on lakki kotona pölyttymässä.
mut Riston (Mattilan) ja Korven (Jannen) kanssa samaan huoneeseen. - Jep, kaikki vetää tyylillään. Saatiin 16 kurssia jo pelkästä lautailusta, ja kun vielä kävin lukion neljään vuoteen, niin en mä ikinä siitä oikein stressiä ottanut. Ei se koululta oikein kyllä tuntunut. ISO-D!
joka kuului siihen koulun käyntiin. - Siinähän se vähän niin kuin sivussa meni
Slammer 4/2009
Teksti
Kuvat
Sivu
Tuukka Tams
Eric Bergeri
029
Miksi näin. - Heh, no ei mua ainakaan omasta mielestä ole kovin helppo jekuttaa, mutta Ketku on kyllä niin hyvä siinä hommassa, että pari kertaa olen mennyt aika pahasti lankaan. Että suunnitelmia on. Katsottiin poikien kanssa Hinterissä tuo Absinthen uusin pätkä, ja olin ihan myytyä miestä kun näin miten hyvin se tuolla metsässä laskee. Olin ihan kusessa ja ajattelin, että en varmana vie, vaan vien jonkun vanhan koneen. Ei
Sivu
mua haittaa, jos se koulusta valmistautuminen venyy, kunhan joku back up plan olisi vaan vaikka loukkaantumisen varalta.
yhdistyvät glamour ja mennyt huuma, niin mitä pitää sisällään Däni-show. Loppukevennyksiä päin mennään. Ihan hirveää. - Tuohon en kyllä osaa vastata. Sä oot kuitenkin Danny! - No toivotaan.
"Hastá mañana, Rebecca/ on aika mennä, mun mennä" (1967)
Sua on kuuleman mukaan helppo jekuttaa ja muun muassa Ketku (Matti Kinnunen) on pistänyt sulle pahaa kuittia. Ei ole kyllä yhtään siistiä ja toivon, että tulevaisuudessakin hyvä tyyli merkitsisi jotain eikä vain, että kuinka monta kertaa katon kautta mennään ympäri. Millaisten koijausten osalliseksi sä olet joutunut. Ei ole lumilautailua se, sano kuka mitä halusi. Jos ei muuta niin syksyt opiskelisi ja talvet laskisi. Ehkä sä tiedät siitä jotain mitä minä en. Armin kanssa olisi tietenkin paras. ISO-D!
Siitä päästäänkin siihen, että ketä laskijaa sä erityisesti katsot ylöspäin. Yritä. Vai että Peetun ajattelit lapsipornoa latailleen! - No niin, kun itse en ollut. Mutta pakko myöntää, että ainakin nuo pipetemput lähti pikkasen käsistä viime kesän aikana, kun katsoi New Zealand Openin. Olin, että mitä vittua. Kyllä mä kouluun aion hakea varmaan ensi syksynä. Ehkä se sieltä tulee vastaan. Ei sinne ihan helpolla kehiin nousta! - Eipä se oikeastaan kuumota, onhan nuo ihan parhaat jo kauan tehneet vaikka mitä hulluja juttuja. - Mä luin siitä tästä lehdestä jo kerran Matin kertomana, mutta kai mä voin oman versioni sanoa. - Piiroisen Peetu on kyllä vaan niin hemmetin kova: pystyy tekemään melkein mitä temppuja vaan, jotka on sen mielessä. - Joo joo, en mä halua ihan tyhjän päällä olla. Kerran se teki mulle sellaisen FBI-jekun. Pitää vaan itse laskea niin hyvin kuin mahdollista, että itse pääsisi sinne joku päivä. Yleensä ne on ihan harmittomia, mutta kyllä pitäisi koittaa koijata Ketkua samalla mitalla. Olin ihan normisti, että aijaa. Sitten Ketku vielä soitti perään tuntemattomasta ja esitti poliisia. Entä koska susta tulee yhtä iso kuin Iso D:stä. Alkaa muistuttaa jo jotain telinevoimistelua tällä menolla. Niin se ainakin on väittänyt, että sua on helppo koijata. - Voi viddu. Ei ole kovin siistiä meikän mielestä. Kuinka paljon sä olet varannut lumilautailun varaan, eli jos ei jostain syystä homma natsaakaan niin mitä sitten. - Joo, mä olen samaa mieltä. Jos Danny-show on spektaakkeli, jossa
Teksti Kuvat
Slammer 4/2009
030
Tuukka Tams
Matt Georges. - Jonkun tytön kanssa on hyvä vetää Tahdon olla sulle hyvin hellä. - Lukion mä olen käynyt, nyt olen intissä ja sitten ajattelin pari vuotta kokeilla, että mitä jos sitä talvet pelkästään laskisi. Mutta nyt kun on itse putskua päässyt laskemaan, niin arvostus tuohon Nicolas Mulleriin on kasvanut ihan hullusti. Kaikilla tuplakorkit vaan mielessä ja että mistä saisi Big Air Bagin, että pääsisi treenaamaan. Varmaan ensi viikolla olen isompi, kun ollaan koluttu tuo koko ensi-iltakiertue. - Kai se olisi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, heh. Juteltiin sen kanssa ihan normisti Mesessä ja se heitti, että se on kuullut porukalle tulleen jotain viestejä poliisilta, että on lapsipornoa koneella. Ajattelin, että se on joku Peetu ollut, kun se käyttää mun nettiä. - Ei ole Armia näkynyt... Sitten se oli lähettänyt joltain sivulta mulle sellaisen viestin, että mun nettiyhteydeltä on ladattu lapsipornoa. Kaikista ihmisistä Peetun... Hienoo! Kun kerran karaokeakin on tullut vedettyä, niin mikä on Dannyn paras biisi vetää. Olin ihan paniikissa, mutta sitten se repesi siellä itsekin ja yhdessä naurettiin sille jutulle. Siinä viestissä luki, että mun pitää viedä läppäri poliisilaitokselle. Noita molempia kyllä arvostan, vaikka ihan erityylisiä laskijoita ovatkin. Kuinka kuumottavaa se on nousevalle laskijalle, että toi taso on tuollainen
Varsinkin KBR:n joukkiolta voi odottaa pitkää ja nousujohteista taivalta. Pelkästä Suomesta ei sitä määrää kuitenkaan saa pyssylläkään. Leffantekijät ovat poimineet edellisen talven hedelmät, sorvanneet ne tehosekoittimissaan ja purkittaneet herkun kaiken kansan tutkittavaksi. Toisin on itsensä leffantekijöiden suhteen. Nyt on aika avata purnukat ja katsoa, mitä kannen alta paljastuu.
Kotimainen elokuvasyksy vaikuttaa kerrassaan hykerryttävän mielenkiintoiselta. Tämä on pelkkää spekulaatiota enkä välttämättä tiedä mistään mitään. Ryhmät eivät ole lähteneet hakemaan taivaita merentakaisilta puuterikentiltä, vaan suurin osa leffojen kuvauksista on tapahtunut puhtaasti kotikonnuilla. Timo Jutilaa lainaten, sitten voisi v**tu naattia. Mustana hevosena voidaan pitää viimeistään tällä kaudella miesten sarjaan siirtyvää KBRproductionsin Bugarestia ja ELO Picturesin DIY:ta, joka tekee debyyttinsä näissä kuvioissa. Kun usean vuoden ajan jokin suuri elokuva on määritellyt kauden satoa, on nyt puiden tiputtaessa lehtensä lähtöviivalla useita saman arvoisia pätkiä. Myös jonkin sortin sukupolvenvaihdosta on teollisuudessa havaittavissa. Voi silti olla varma, että pian ajat taas muuttuvat ja hilloa alkaa jälleen valua leffoille, jos nyt ei ovista ja ikkunoista niin ainakin ovenraosta. Mutta niin voi v**tu naattia nytkin sen verran laadukasta tuotosta on kansalle nimittäin tarjolla. Silti peräänkuulutan uskaliaisuutta: mitä siinä menettäisi, että heittäisi leffansa rohkeasti kaiken maailman foorumeille tirkisteltäväksi. Taloustilanne näkyy myös kuvauksessa. Päällimmäisenä piikkareita jalkaansa asettelevat Flatlight Filmsin 9 Months of Snow sekä Digistylesin Digiboxi, joilta kummaltakin odotetaan vähintään kauden kärkitulosta. Jos taso kehittyy myös sitä mukaa, on luvassa melko päräyttävää kamaa: onhan Bugarestin tiiserit luvanneet jo tältä tekeleeltä paljon. Kinos palaa uudella valmennusryhmällään usean vuoden tauon jälkeen elokuvalla Kinos666 ja Roistola saapuu Las Palmasilta takaisin kuvioihin parin vuoden kypsyttelyn päätteeksi. Ainoa selkeä poikkeus on Cold Focus, joka laittaa rainaansa ensisijaisesti Italiaan. Toisaalta kehitys on jo vuosien ajan mennyt katujen suuntaan, joten tuskin tilanne olisi järisyttävän erilainen, vaikka muutama dollari olisikin taskunpohjissa poltellut. Kun kerran tyttöjä ei tämän vuoden leffakatraan joukosta löydy, on tyydyttävä kuuntelemaan seitsemää viisasta miestä. Itse alan tekijät, olkaatten hyvät!
Lämminveriset vähissä
Kotimaiset elokuvat kuvastavat hyvin nykyistä taantumatilannetta. Hänen tuore elokuvansa on Rukan ja Pyhän tuottama mainoselokuva, ja se on kuvattu kyseisten keskusten maisemissa. Selkeä ero isoihin tuotteisin tämän kauden kotimaisissa on, että ne ovat lähes poikkeuksetta tarkoitettu Suomen levitykseen. Tämä tietysti vaatisi pätäkkää ja sitähän ei näillä näppäimillä ole tarjolla, mutta tilanne voi hetkessä kääntyä päälaelleen. Pieni budjetti on pieni budjetti vaikka upporasvassa pyörittäisi, joten rohkeasti vain muiden nollabudjetin juttujen sekaan kaiken maailman Youtubeihin sun muihin. Flatlight Filmsin tuotos Miikka Niemen johdolla on sadon elokuvista ainut, josta tekijät saavat voita reikäleipänsä päälle. Osa tässä esitellyistä leffoista on jo lehden ilmestyessä tullut yleisölle tutuiksi, joten "naatinnon" tasokin on tullut mitatuksi. Tietysti internetin antamat puitteet jättävät valtavasti mahdollisuuksia elokuville menestyä kansainvälisestikin, kun ne ovat joka jampan etsittävissä ja nähtävissä. raamit. Niemi sai vahvan otteen teollisuudesta jo viime vuotuisella Scrapbookillaan ja viimeistään 9 Months of Snow näyttää, että hän jos kuka hallitsee loistavasti myös bisneksen määräämät
Mihin käy Suomi-leffan tie?
Nousuja ja laskuja on aina edessä, sehän on selvä. Yhtään isolla rahalla tehtyä jättiläistä ei ole mahtunut tänä syksynä mukaan, mutta asetelma antaa toisaalta tilaa pienemmille tekijöille tulla esiin. Kalusto ja matkat maksavat kumman paljon, ja aika se vasta tyyristä onkin. Syksy käy ja on sadonkorjuun aika. Olisihan se nannaa, että saisimme lisää sirkushuveja ruudulta pällisteltäväksi. Ensi-iltaan tulee toistakymmentä teosta, joista nyt esittelemme seitsemän. Uusia tekijöitä ilmaantuu markkinoille ja leffoissa on tuoreita kasvoja esittelemässä viimeisimpiä liikkeitään. Kun lumilautateollisuus on tällä haavaa alamaissa, se näkyy myös kotimaisessa leffatarjonnassa ainakin rahallisesti. Leffojen tekeminen kun ei ole ilmaista puuhaa, vaikkei kuluja levypainosta tulisikaan nettilevityksen johdosta. joka tähtäisi suurille markkinoille aivan ameriikan ihmeiden rinnalle. Heillä kaikilla ei taida olla ikää edes kolmannen veroluokan pitkäripaisen tuotteisiin, joten jos vertaa porukan vanhimpaan, eli Roistolaan, on heillä edessään vielä pitkälti toista kymmentä elokuvaa edessä jos he siis jaksavat seurata konkareiden viitoittamaa tietä. Muilla tekeminen todennäköisesti vie viimeisetkin kannikat kaapista pois. Jos leffaansa panttaa vain omilla nettisivuillaan tai jonkun Freecasterin syövereissä, ei siihen kovin moni tule vahingossa törmäämään. Tiiserit ovat kuitenkin antaneet odottaa leffalta paljon muutakin kuin perusravia: taidetaan leffassa nimittäin mennä mainoselokuvalle epätyypillisesti jo laukan puolelle. Kotimaisuus kuvauspaikoissa tarkoittaa lähes poikkeuksetta reilejä, joten putikkaa ei juurikaan elokuvista löydy. Laadukasta ravia on luvassa myös Cold Focusin Ruggine 2.5 TD:llä, joka yhdistelee suomalaista ja italialaista osaamista pettämättömällä otteellaan. Katsoohan sitä näytön ääressä huulisynkkaavaa läskiäkin miljoonat ihmiset, joten miksei niitä leffojakin oikealla tyrkyttämisellä joku satatuhatta tiiraisi. Katseet kannattaa kiinnittää myös kahteen paluuta tekevään veteraaniin. Tarkoittaisiko se sitä, että HDP Films tuo laskupiirien Solar Films ryhtyisi jälleen tuottamaan isoa projektia,
Sivu
Teksti
Slammer 4/2009
032
Tuukka Tams. Ehkä sen laadun sieltä todellisen sonnan seasta joku yllättäen äkkääkin, ja jo seuraavana vuonna on budjetissa yksi nolla lisää. Ehkä jo tällä kaudella jokin energiajuomafirma, pari autolafkaa ja joku suuri keskus alkaisi kaivamaan kuvettaan ja kopla pääsisi tositoimiin. Jaakko Itäaho, tuo Suomi-leffojen Aleksi Mäkelä, on väläytellyt aikeista tehdä uutta kotimaisin voimin tuotettua laskuleffaa. Ei niin paljon pahaa ettei jotain hyvääkin
Slammer 4/2009
Kuva
Sivu
Andrea Schilirò
033
NAKU PIIRAINEN
Slammer 4/2009
Kuvat
Sivu
Andrea Schilirò
035
HD ja dvd Mistä saa: www.digistyles.net osoitteesta saa ladattua ja jos haluaa tukea toimintaa niin pystyy ostamaan kansien ja extrojen kera Union Fivesta ja entisestä Extremevideosta nykyisestä Drop Inistä. - Pari porrasta joka vuosi lisää ja aina vaan parempi meininki. kaverileffatyyli, eli ollaan vaan vähä vanhempia kuin jotkut skidit ketkä kuvaa omia leffoja, mutta muuten mennään aika samalla kaavalla. Se meidät ainakin erottaa noista jenkkileffoista. Pikkujoulut verotti ja Däni dokasi loput ensi-iltamassit, kaikki menee periaatteessa omasta pussista. Meidän pääsykokeissa pitää osata juoda ja kolistella! Hehe, eli periaatteessa kaikki ketkä tähän jengiin ovat eksyneet mukaan ovat tulleet vaan hengailun
Digistyles on saanut melkoista suosiota osakseen. Teille tuli uusia jamppoja tänä vuonna mukaan, joista ainakaan Simppis ei äkkiseltään näyttäisi ihan perus Digistylesin tyypiltä. Jääkö sulla aikaa mihinkään muuhun kuin leffahommien puskemiseen ja mikä siinä on, että sitä jaksaa tehdä niin paljon. Digiboxi
Digistyles / Mikko Hakulinen
TUOMAS ALAPIETI
Leffan nimi: Digiboxi Laskijat: Mikko Hakulinen, Michael Stålberg, Vesa Nissinen, Tuomas(lohe)Alapieti, Jani Sorasalmi, Toni "Sakko" Viitakangas, Simo Rautava, Teemu Saario, Teemu Syö-Yrjö, Petri Sjöholm, Heikki Kantanen, Santtu Sander, Jens Forsman, Antti Jussila, Matias Galkin ja paljon muitakin frendejä. Kuvailisin menoa kuppimaiseksi! Te olette ahkeria päivittämään blogianne. Mutta uskon kyllä, että asioita on jokseenkin auttanut se, että asutaan pk-seudulla. - Joo, joka vuosi on periaatteessa tullut uusia jäbiä, mikä on tosi siistiä. Miltä se on tuntunut ja mistä suuri suksee sun mielestä johtuu. Ero muihin leffoihin on varmaan ns. Missä kuvattu: Ympäri Suomea, osa kävi Puolassa pyörähtämässä ja käytiin me hupeltamassakin! Millaista laskemista: Arvaa! Eli reilejä, eli hyvää, mutta on siinä paljon muutakin, jopa hyndiä! Kohokohdat/ miten eroaa muista leffoista: Kohokohdat saa katsoja päättää itse. Toivon ainakin, että meidän "suosio" johtuisi siitä, että jengi tykkää katsoa meidän leffoja ja saa niistä sen laskufiiliksen. Mutta on parit kaverit kyllä huomauttaneet, jotka ei laskuhommia tee, että aina sitä katoaa talveksi noihin laskuhommiin. Se on aika kaksipiippuinen juttu. Eli ei vieläkään osata oikein organisoida järkevästi mitään, paranemaan päin kyllä! Budjetti: Ei mitään budjettia. Ja miksi sitä jaksaa tehdä paljon johtuu siitä, että se on vaan yksinkertaisesti niin kivaa. Tuntuu, että mitä enemmän olet periaatteessa "pinnalla" niin sitä enemmän sulla on myös vihaajia, ja ne huomaa helpommin, hehe. En meinaa, että kuvaaminen olisi ainut tapa saada aikaiseksi lumilautailussa, mutta ne jää ainakin muistiin ja muistoksi, kun tekee frendien kanssa leffoja. Mikä sai teidät aikoinaan puskemaan leffoja, ja miten Digistyles muodostui. - Itsellä se on ollut sitä, että on yrittänyt puskea eteenpäin ja samalla koittanut kuvata niitä itselle kovia juttuja, ja sitä kautta saanut siitä fiilikset, että on kauden jälkeen saanut jotain "aikaiseksi". Ja kuinka paljon Simppis sai touhua sabotoitua. Digistyles muodostui Digidogseista, jotka oli oma kaveriporukkansa Torpparinmäestä ja sitten Massivestylesistä, joka oli kaveriporukka Talmasta. Ja toi suosio kuulostaa jotenkin niin ärsyttävältä. Traileri: www.digistyles.net Ensi-ilta: 24.10 klo 21.00 Bio Rex, jatkot Ravintola Nudessa
Miten meininki on vuosien varrella kehittynyt ja millaiseksi kuvaisit menoa tänä päivänä. Kuvaajat: Topias Tiusanen, Teemu Saario, Michael Stålberg, Keppi, Antti, meikä, Miikka Niemi ja kaikki muutkin välillä kuvaa Editoija: Teemu Saario Formaatti: Digi. Sitten yhteisen laskemisen ja hengailun kautta sulauduttiin yhteen ja nimi muuttui Digistylesiksi.
Sivu
Teksti
Kuvat
Slammer 4/2009
035
Tuukka Tams
Sami Karesniemi. Miten teille tulee uusia ukkoja messiin ja miten nimenomaan Simppis eksyi teidän remmiin. - Hehe, varsinkin kesäisin! Talvisin kyllä tulee puskettua niin paljon laudan päällä, että ei ehdi hirveästi muuta tekemään kuin pakolliset duunit. Itse fiilistelen paria tuplaa, mitkä leffasta löytyy. - Niin no, en mä tuosta suosioista oikein tiedä
dosta, ja vähä Trailerit: www.kbrproductions.net Helsingissä, Ensi-ilta: 17.10 Jyväskylässä ja 29.10 fot nettisivuilta. Nykyään porukkaa on ympäri Suomea messissä, joka on ihan kingiä! Porukkaa tulee messiin ihan vaan frendipohjalta. On siistiä kun kaikki kuhilaat puhaltaa yhteen hiileen! Samanlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kokee harva nuorimies toisen nuoren miehen kanssa. Jos mietitään nuoria lupaavia laskijoita, on teillä aika kova edustus. Kaiken takana on ennen kaikkea nainen, mutta meillä oli lisäksi halu taltioida meidän temppuja nauhalle. Miten laskutason kehitys on touhussa näkynyt, ja kuinka paljon voitte vielä kehittyä. On
Sivu
Teksti
Kuvat
Slammer 4/2009
038
Tuukka Tams
Niko Rutanen. Jos pitäisi kuvata Kbrproductionsia jotenkin, niin se on noin kymmenen läheistä kaveria, joilla on sama kiinnostuksen aihe lumilautailu. On maailman siistein fiilis kurvail-
la frendien kanssa aurinkoisena kevätpäivänä, plus afterskiit siihen kehiin. Apua saatiin Editoija: Toni Kerkelä ja meikäläin mainostoimisto myös 7th Heavenista, joka on osa Taivasta. Koitettiin keks juttuja. Käteen jäi meidän Lappi-reissulta myös hyviä shotteja, kai nuo pojat meni aika monella eri tavalla pari kertaa katon ympäri. Joistain nimeltä mainitsemattomista keskuksista jäi aika rapeat darudet käteen, mutta se on kyllä ihan omaa tyhmyyttä. - Leffan tekemisessä ehkä just siisteintä on se tekeminen. - Eipä olla asiaa tuolta kantilta kelailtu, mutta kai me sitten pulkkailla osataan. Aloitettiin siis viitisen vuotta sitten leffojen kuvaus ja ollaan nyt joka syksy pistetty pätkää pihalle. Miten laskijat valikoituivat mukaan. Kiitos vielä kaikille keskuksille, jotka tarjosivat majoitukset ja setit. Formaatti: HD kai... - Niistä jäi käteen siisteimpiä laskupäiviä meidän porukalla koskaan. On kai se laskutaso kehittynyt ekasta leffasta, ja olisihan se aika makiaa, että jollain meistä loksahtaisi palaset niin hyvin kohilleen, että vois elättää itsensä jonkun vuoden laskemisella.
Teillä on jengiin tullut laskijoita Keski-Suomen ulkopuoleltakin. Kuvaajat: Laskijat kuvanneet toisia en. Ehkä siten, että Kohokohdat/ miten eroaa muista: todella nopea tempo. - Tämä on meidän viides leffa. lisäin
NIKO LÄNSIÖ
Miten ja milloin touhu lähti liikkeelle, ja mitä on ehtinyt tapahtua tähän päivään mennessä. Mitä noilta keskussessareilta jäi käteen ja missä oli parhaat setit. Tuskin mitään noita tuplahärveleitä mistään hänkkähyndästä pystyisi tekemäänkään. Kuvasitte monissa keskuksissa ettekä pelkästään kaduilla, mikä on nykyään aika harvinaista. Mikä leffan tekemisessä on siisteintä ja mikä sitten toisaalta tylsintä. 60 tuntia raaka leffassa on ä 23 minuuttiin: eka hengähdysmatskua tiivistettyn tauko tulee lopputekstien paikkeilla. Jossain vaiheessa tajuttiin, että niistä kuvatuista klipeistä saa kasattua leffan. Plussaa on se, että osaa laskea. - Alkuperäistä porukkaa rupesi vähitellen tippumaan, kun kehiin tuli autoala, peltihommat ja naiset. Eli kädet on aika rakoilla. Kbrproductions / Petrus Koskinen
Bugarest
iö, Petrus Koskinen, Laskijat: Roope Höynä, Niko Läns Veijola, Toni Kerkelä, Nuutti Janne Lipsanen, Elias Niemelä ja kaverit an. Näin syntyi eka tekeleemme "Muotia itärajan takaa?". ilmaiseksi ladatMistä saa: www.kbrproductions.net tavissa hottia lukuun Missä kuvattu: Paria Lipposen reilis atta Suomessa ottam mista ja rinnejutMillaista laskemista: Urbaania laske iä kaikkia mahdollisimman luovia tuja. Ollaan kelattu, että halutaan pitää toi meidän homma niin kaveripainotteisena kuin on mahdollista, ja siinä ollaan onnistuttu. Entä onko jotain todellisia vaikeuksia. Paljon uusia tuttavuuksia on myös jäänyt käteen. ista ja pitkäveBudjetti: Käärittiin kasaan pulloraho n saatiin yhteistyökumppaneilta. Onhan siihenkin kyllä sitten se toinen keino
Nykyään kynnys leffojen tekoonkin on tosi pieni, kun noita HD-vehkeitäkin tuntuu saavan reilusti alle tonnilla. - Tämä on kuumottava, kun unohtuu väkisinkin jotain tärkeitä. - En oikein tiedä, mihin suuntaan tuota lähtisi kehittämään. Pahoja juttuja varmasti. - Kuvatkaa leffoja, niitä on siistiä tehdä ja katsoa. Kiitos kaikille leffan yhteistyökumppaneille: Häkärinteet, Ruka, Pyhä, 7th Heaven, Rantasipi Rukahovi, Levi, Laajavuori ja Ukkohalla. Hitto sun kysymykset on vaikeampia kuin yo-kirjoituksissa! Kai voisi tsiigailla kuvakulmia tarkemmin ja koittaa keksii jotain mahdollisimman luovaa! En tiedä meinataanko lähtee valloittamaan vuoria. Onko joku pätkä tulossa, jota erityisesti odotat näkeväsi. Love you guys! Mälsiä puolia ei kauheasti tule mieleen. Mitä hittoa, oikeesti. Lopuksi sanon vaan: Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet meitä, teitä on ihan sikana. Katsoo nyt meidän maailmanvalloitussuunnitelmaa uudestaan, jos ja toivottavasti kun palaset loksahtelee kohdalleen! Helpottaisihan oikea budjetti tätä hommaa huomattavasti. Kai. Olisiko ollut joku bäkki 1620. Se on tosi palkitsevaa ja toimii hyvänä elämänkouluna, kun säätää hommat omalla porukalla. Mihin suuntaan haluaisitte leffojenne kehittyvän niin sisällöltään kuin ulkoisesti. Just tsiigasin, kun joku noista norjalaisten Factory Films -kundeista pyöri niin maan perkeleesti. Välillä pistää kiristämään sekin, kun sitä on kuitenkin jossain määrin "vastuussa" koko köörin toilailuista. Kuvaaminen on siistii. Eikä tuo kuvaaminen mitään avaruusfysiikkaa ole: rekki päälle ja rekki pois. Nämä on pieniä juttuja siihen nähden, kuinka rentoa meillä on touhuta! Miltä leffojen taso tällä hetkellä vaikuttaa Suomessa ja ulkomailla. Ja ainakin olettaisin, että noita pätkiä on ihan rentoa vanhana kiikkustuolista katsoa. Odotellaan Niemen Miikan RukaPyhä-leffaa hullun lailla! Veikkaan myös, että tuosta Digistylesin pätkästä tulee überkova. Kai se olisi siistiä, että päästäisiin tällä porukalla laskemaan freetä ja oppia tuntemaan vuori. Kiitokset koko meidän porukalle ketä tässä laskee ja ketä ympärillä pyörii! Ilman teitä tästä hommastahan ei luonnollisesti tulisi mitään. Kiitos myös meikän henkilökohtaisille yhteistyökumppaneille Cocomadness, K2, Spy ja Protec. Ja jos joku loukkaantuu sessareilla, niin on siinä vähän kyyninen fiilis, mutta ei ole tainnut kukaan kauhean vakavasti meillä loukkaantua. Ulkomailla on isoissa porukoissa nykyään ihan älytön laskemisen taso. Thanks and love!
ROOPE HÖYNÄ
Slammer 4/2009
Teillä on vielä paljon aikaa edessä, jos vain innostusta riittää. Tänä vuonna on vaan tuntunut olevan vähän semmoinen välivuosi Suomi-leffojen suhteen. Kiitos kaikille artisteille, joita leffassa esiintyy, vaikka te ette luultavasti osaa suomea lukea. Oikeastaan melkein kaikkihan tässä hommassa on hiton siistii, ei tätä muuten tekisi. Mitä sanottavaa koko touhusta on sellaisille, jotka eivät leffoja tee. Meikäläisellä pistää välillä kiristelee se, kun melkein kaikki käytännön säätö ja järjestelyt jää reissuilla meikäläisen harteille, mutta jonkun on sekin tehtävä. Lautaleffojen kuvaaminen ja editointi on jotain niin siistiä nykyään myös, eteenpäin mennään hirveällä hapella!
aikeissa viedä touhua ammattimaisempaan suuntaan vai pitäydyttekö pienen budjetin meiningissä. Ei paljoa siis vaadi, että saa fiksun näköistä kuvaa aikaiseksi nykyään. Ja tuon Jed Andersoninkin uusimmat liikkeet lähtee kohtalaisen lapasesta, kun vedetään frontti kolmonen reilin sisään ja bäkki kolmonen pois, siinä on ihminen mutkalla. Tai no, just joku kapturointi on aika anuksesta. TONI KERKELÄ
myös erittäin palkitsevaa katsoa porukalla sessareiden jälkeen shotit nauhalta, vaikka muutaman oluen siivittäminä! Enskaribileet on myös aina siistit! Laskeminen on siistii. Eli onko
Kuvat
Sivu
Teemu Heljo
039. - Suomessa on aika kova taso laskuleffoissa, kun vertaa vaikka noihin keskieurooppalaisiin saman kokoluokan porukoihin. No problem! Ketä on kiittäminen siitä, että tämä leffa näkee päivänvalon
Anssin kanssa perustettiin firma, joka tuottaa leffan. - Tämä leffa tulee poikkeamaan muista siten, että kuvattu materiaali on paljon paskempaa. Miten niistä olet päässyt yli. Se, että leffassa saa pidettyä mielenkiinnon yllä, onkin aika vaikea toteuttaa. Laskijana ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin saada raahattua itsensä torniin. En löytänyt tietoa teidän leffaprojektista oikein mistään, joten voisitko kertoa mistä on kyse. Välillä kyllä meinasi kynttilä palaa kummaltakin puolelta loppuun ja halusi vaan laskea, mutta hyvä näin ja ei tässä mikään kaduta. Itse pidän enemmän dokkarityyppisistä ratkaisuista, missä laskijat pääsevät itse kertomaan omia kokemuksia talvesta. Päätimme Lapin ja Tampereen poikien kanssa yhteistuumin, että jos ei muuta tapahdu niin aletaan vääntämään leffaa itse, saadaanpahan ainakin jotain järkevää aikaan. Mikä sai aloittamaan oman leffan tekemisen. Kausi vierähti leffaa kuvatessa ja säätäessä. Tärkeintä mulle on, että leffasta tulee semmoinen olo, että nyt on pakko päästä laskemaan. Ehkä tässä tulevan talven aikana pitää sitten yrittää palautua tavalla taikka toisella.
Minkälaisia tavoitteita sulla on leffan tekemisen suhteen, kuten mitä uutta tämä leffa tuo muiden leffojen tarjontaan. Tähän olen itsekin pyrkinyt. Aika hyvät suunnitelmat pitää ollakin, jos haluaa kunnolla ja ilman suurempaa säätämistä saada hommat purkkiin. Lähinnä nyt se, että ei osannut aavistaa kuinka paljon työtä tämmöinen pienempikin projekti vaatii. Onko tullut vastaan joitain yllätyksiä, jotka ovat olleet paljon haastavampia kuin aluksi luulit. - Kyllä on ja paljonkin. Olet aikaisemmin kuvannut muun muassa Niemen kanssa. Kun homma oli omissa hyppysissä, pääsi tekemään sitä juuri siten kuin me haluttiinkin. Siitä hetkestä lähtien kun päätettiin, että tämmöinen raina tehdään, olen pyörittänyt lopputulosta päässä 24/7, nähnyt unia siitä ja elänyt jonkinlaisessa psykoosissa vuoden. Sitä joutuu olemaan paljon yhteyksissä yhteistyökumppaneihin ja tekemään paljon muuta leffaan liittyvää kaiken muun kuvaamisen ja laskemisen ulkopuolella. Miten touhu eroaa siitä, että nyt tekee kaiken itse eikä ole vain laskijana. - Itse kun alkaa tekemään niin vastuu on tietenkin sinulla. - Aluksi kyseltiin, että kellä olisi kiinnostusta alkaa laskemaan siihen, sitten alettiin tekemään tarkempia suunnitelmia kuvauspaikkojen ja aikataulujen suhteen. No ei. Nykyään kaikki tuntuvat osaavan kuvata dollyjen sun muiden härpäkkeiden kanssa hidastettua matskua ja kuva on tosi hienoa, mutta lopputuloksesta vaan puuttuu jotain. En nyt tiedä, miten meidän leffa poikkeaa radikaalisti muista, mutta ehkä tämä on enemmän dokumenttimaisempi ja kaikki laskevat yhdessä, kuten oikeassa maailmassa yleensä tehdään. Näin tuottajana pitää huolehtia kaikesta, täytyy säätää majoitus ja hissiliput laskijoille, yrittää puskea leffaa eteenpäin ja hoitaa rahoitusta sun muuta. Budjetti: Miinukselle menee että helähtää! Ensi-ilta: Ei ole vielä varmuutta Traileri: Julkaistaan heti kun saamme sivut kasaan.
Harri Tarvainen
Harri Tarvainen
ARTO SARANIEMI
Sä olet ihan uusia tekijöitä leffaympyröissä. Säädin koulusta poikkeuksellisesti toiselle vuodelle työharjoittelun ja suoritin sen meidän firmassa, eli pääsin tekemään talvella sitä mitä halusinkin eivätkä opinnot siirtyneet yhtään. Elo Pictures / Matti Ollila
Harri Tarvainen
DIY eli Do It Yourself
Laskijat: Taneli Haapala, Juho Haapalainen, Siimon Hurtig, Hans Kestilä, Joel Lahti, Anssi Lakela, Niko Lehtola, Josa Leskinen, Matti Ollila, Ville Paumola, Tero Poikajärvi, Arto Saraniemi Kuvaajat: Matti Ollila, Anssi Lakela, Miikka Niemi, Teemu Lahtinen ja lähes kaikki laskijat Editoija: Matti Ollila Formaatti: Nettiversiolla mennään Mistä saa: Leffa julkaistaan netissä ilmatteeksi Missä kuvattu: Pääosin Lapissa, mutta myös etelämmässä: Ruka, Pyhä, Levi, Ylläs, Pallas, Olos, Ukkohalla, Sappee + kaupungit sieltä täältä Millaista laskemista: Reilejä, Parkkia ja Suomiputikkaa! Kohokohdat/ miten eroaa muista: Leffassa ei ole laskijoille varsinaisia pätkiä, vaan elokuva etenee kronologisesti seuraten laskijoiden kautta. Meillä mitään HD-kameroita ole vaan vanha kunnon Mini DV. Millaisessa jamassa laskuleffat tällä hetkellä ovat niin Suomessa kuin ulkomailla, ja mihin suuntaan
Sivu
Teksti
Slammer 4/2009
040
Tuukka Tams. Hemmetin hauskaa oli ja tosi opettavainen vuosi kaiken kaikkiaan. Kaiken maailman taidepätkät on pidemmän päälle puuduttavaa katsottavaa, samoten 50 minuutin "hidastetaan joka temppu" -elokuvat. En ole tässä vuosien varrella varsinkaan näistä uusimmista leffoista saanut minkäänlaisia laskufiiliksiä, ne ovat olleet siistejä ja hyvin tuotettuja, mutta jotenkin vaan niin tyhjiä. Minulle tärkeintä leffan tekemisessä on se, että saadaan pidettyä hyvä fiilis ja henki päällä vaikka materiaali ei olisikaan viimeisen päälle. Siitä en ole päässyt vieläkään yli. Silloin se on onnistunut raina. En tiedä, miten laskuleffan voisi tehdä niin paljon erilaiseksi, että paketti pysyisi vielä kasassa. Omassa rauhassa keskityttiin tämän tekemiseen ja jätettiin turhat paskanjauhannat pois. Jouduin tekemään sinne suht tarkat suunnitelmat
leffasta aikatauluineen päivineen, mutta sehän nyt ei ollut yhtään huono juttu. Editointi on löysää ja laskijatkin on vielä aika surkeita. Miten uuden projektin suunnittelu ja toteutus lähti liikkeelle. Päätettiin, että jos tätä nyt tosissaan aletaan tekemään, niin tehdään se kans niin hyvin kuin pystytään ja osataan. - Kaikki lähti oikeastaan liikkeelle noin vuosi sitten kesällä, kun poikien kanssa mietittiin, että mitähän sitä tulevalla kaudella tekisi. Kellään ei ollut mitään suunnitelmia, ja nihkeästi vaikutti noita kuvausproggiksiakin olevan. Ja kyllähän sitä loppupeleissä pääsi paljon laskemaan. - Ihan tarkoituksella ei haluttu alkaa mitään huutelemaan ennen kuin saataisiin aikaan jotain konkreettista
- Tosi hyvä maku jäi tämän tekemisestä. - Kaikkia laskijoita, yhteistyökumppaneita, vanhoja ja ei niin vanhoja partoja, jotka ovat jeesineet tämän prosessin ymmärtämisessä ja tekemisessä. No, pyydän anteeksi kaikilta katsojilta, olemme vielä uramme alussa!
Slammer 4/2009
Kuvat
Harri Tarvainen. Tarkempaa en osaa tähän väliin murjasta. Kyllähän tuolta aika paljon kuitenkin erilaisia leffoja löytyy, ja näin sen pitääkin olla. Sen toki ymmärrän, että tekijät haluavat kehittyä,
mutta olennainen tulee aina muistaa kun tehdään laskuleffaa. Iso kiitos teille, on ollut ilo viettää viime talvi teidän kanssa, mutta sitäkin suurempi ilo on tuntea teidät kaikki! Mitähän tähän loppuun vielä sanoisi. Oli varmaan yksi parhaimpia kausia ja tuntuu, että niin se oli myös monille muille. Ehkä siihen liittyy jotain nostalgista. Välineiden kanssa homma on lähtenyt lapasesta, jengihän kuvailee jo jollain RED:in kameroilla ja kyllä sitä 35 mm filkkaa taisi myös aika hyvin palaa Ricen leffaan. Kyllä lumilautaelokuvassa pitää olla jotain munaa ja fiilistä! Tuleeko ensi vuonna teiltä uusi leffa vai minkälaiset fiilikset touhusta jäi. Ketä on kiittäminen tästä touhusta. Niissä vaan on sitä jotain kutinaa, ne ei ole mitään teknoelektrokonemusapaskaa, mitä tulee ulos joka tuutista. - Ne näyttää hyviltä ja temput on sairaampia vuosi vuodelta. Hauskaa oli ja paljon opittiin! Tässä vaiheessa ollaan liian myöhässä aloittamaan uuden leffan suunnittelua, mutta kyllä me varmasti jotain tullaan kuvaamaan. Harri Tarvainen
HANS KESTILÄ
haluaisit kehityksen menevän. Tekniikka kehittyy koko ajan ja kohta varmaan kaikki kuvaa jotain 4K leffoja, heh. Jo parista ekasta sekunnista tietää, että kohta alkaa vituttamaan. DIY:tä väännetään Mini DV:llä, mutta ei tässä mitään katkeruutta ole kuitenkaan ilmassa. Vaikka kaikki onkin nykyään niin hienoa ja sliipattua, saan edelleen parhaimmat laskufiilikset jostain vanhoista ranoista. Pitää uskaltaa ottaa riskejä ja tehdä omaa juttua, vaikka siitä ei kaikki pitäisikään. Olen sitä mieltä, että jos vain haluaa tehdä teknisesti tosi näyttävää ja viimeisen päälle sliipattua kuvaa, niin voi minun puolesta lähteä ohjaamaan leffoja vaikka Hollywoodiin
Mikä oli tämän leffan tekemisessä kliffointa verrattuna aikaisempiin leffoihin, ja oliko jotain mitä olisit muista tähän kaivannut. - Kyllä sieltä suunnalta taisi olla täysi luottamus minun tekemisiin. Uskon kuitenkin, että elokuva näyttää hyvin vuoden kierron ja minkälaista Rukalla ja Pyhällä juuri mihinkin aikaan on. Eipä oikeastaan tarvinnut laskijoita etsiä vaan homma toimi kuin itsestään. Aika kumman vähäistä nykyään tuo leffoista kirjoittaminen on muutenkin. Sua tituleerataan nykyään jopa Rovaniemen Renny Harliniksi, mikä näkökulmasta riippuen on joko suuri kunnianosoitus
Sivu
Teksti
Slammer 4/2009
042
Tuukka Tams. Kuinka vapaat kädet taiteelliseen tuotokseen Rukan ja Pyhän puolelta tuli, vai saitko toteuttaa rinteissä ja rinteiden ulkopuolella miten halusit. Kiitos kaikille laskijoille! Mitä noita tiisereitä on tullut vilkuiltua, niin en nyt seläntaputteluun viitsi lähteä, mutta laskeminen näyttäisi karanneen aika lapasesta. Eli kyllä elokuvassa käydään sielläkin puolella, mutta jos sitä hakee leffalta, niin sitten tämä ei ole välttämättä oikea valinta. Mielestäni on loistava veto keskukselta panostaa tällaiseen. Aivan loistavaahan se silloin on, kun voi mennä lähellä oleviin keskuksiin ja tehdä parhaansa. Monipuolista. Kyllä sitä ennen vanhaan aina pääsi lukemaan kunnon palautetta omista ja muista tuotoksista. Mielenkiinnolla sitten kuuntelee alan medioissa ja keskustelupalstoilla ihmisten kommentteja. Toisaalta muutamat mutkat sielläkin tuli kuvattua. - Eiköhän se afterski ole pääosin jo ollut sen 45 vuotta aika nähtyä kauraa laskuleffoissa. Editoija: Miikka Niemi Formaatti: HD web Mistä saa: ski.ruka.fi ja ski.pyha.fi Missä kuvattu: Ruka & Pyhä Millaista laskemista: Puuterista, parkin kautta reileihin. Lisäkuvauksia Teemu Lahtinen, Jukka Heikkilä, Joonas Kenttämies... Jälki on toivottavasti sen näköistä. Kohokohdat/ miten eroaa muista: Mukana sekä lautailijoita että suksilla laskevia. - Nythän tässä tavallaan ovat osat vaihtuneet. - Ei todellakaan. Ei esimerkiksi sanottu, että Pisteen portaita ette sitten laske... Eikä siinä sitä Rukan ylpeyttä Battery Parkiakaan olla unohdettu. Sitten käyttää mielikuvitusta, niin varmasti löytyy kuvattavaa. - Onhan Rukalle tullut tehtyä jo useana vuonna jonkinlaista elokuvaa. Kotimaisuus ja lähiseudut kunniaan! Mistä idea tämmöiseen melko erikoislaatuiseen projektiin lähti, ja miten se heilahti liikkeelle. Uskon siitä tulevan hyötyä vielä pitkän ajan päästäkin. Eli kovia intressejä sinne ei ollut kuvaamaan. Kerro miten. On pojat nimittäin pistäneet semmoista vaihdetta silmään, että vastaavaa ei mainosleffoissa kovin monesti näe! Millä sait ne motivoitua sellaisiin manöövereihin. Toki itse aina katson ympäristöä ja mahdollisia kuvauspaikkoja. Oli tosi mielenkiintoista mennä kuvaamaan Pyhälle, koska en ollut viime kautta ennen noussut siellä hissinousun hissinousua. Homma kuitenkin saatiin alulle ja rahoituskin onnistui, niin ei ole ollut valittamista. Se idea kun on nyt kohtalaisena versiona editin kovalevyllä, niin voi olla melko tyytyväisin mielin. Homma toimi kyllä hyvin. Kun kyseessä on kahteen keskukseen sijoittuva pätkä, niin rajoittaako se toimintaa häiritsevästi. - Hienoa oli se, että oli aika selvä missio, mitä halusi saada tehtyä. Kuvattu vain kahdessa keskuksessa sekä niiden ympäristössä Budjetti: Traileri: http://vimeo.com/6253126 Ensi-ilta: Boardexpossa sekä kauden alettua Rukalla ja Pyhällä
Harri Tarvainen
VILLE PAUMOLA
Olet ehtinyt tehdä monen näköistä, mutta tämä leffa eroaa muista tuotoksista aikamoisesti. Sitä kautta kuvauksia tuli aika paljonkin rinteiden ulkopuolella. Oli myös mukavaa keskittyä vain muutamaan paikkaan kodin lähellä ei tarvinnut sitten juosta ympäri maapalloa lumen perässä. Myös edellisiä kausia enemmän on tullut kuvattua suksikavereiden kanssa ja mukavaa porukkaa nekin ovat. Sen pohjalta sitten katsottiin, ketä laskijoita oli paikalla. Ehkä luet vaan vääriä paikkoja. Teemu Lahtinen
Flatlight Films / Miikka Niemi
9 Months Of Snow
Laskijat: Ruka Park Team, Matti Kinnunen, Peetu Piiroinen, Kuvaajat: Miikka Niemi, Anssi Jokiranta (still-timelapset). - Aikalailla sitä suunnitteli etukäteen, että milloin tulin Rukalle ja milloin Pyhälle. Ihan leffaa näkemättömänä päättelen, ettei esimerkiksi kaikkien Rukalla aktiivisesti harrastamaa afterskiitä rainassa paljoakaan ole. - Usein se motivoiminen tapahtuu jo siinä vaiheessa, että kenen kanssa kuvaa. Entä kuinka paljon raamit sinua itseäsi kahlitsivat. En itse asiassa tarkalleen nyt muista, kummasta suunnasta idea lähti tällaiseen isompaan projektiin. Miten kuvaaminen käytännössä eteni: asuitko koko talven Rukalla toivoen, että joku tulisi laskemaan ja kuvaisit sitä vai kuinka. Ennen sitä on pääosin ollut oman itsensä herra, kun nyt taas itse on vaan se työntekijä. Sitten laskijoiden kanssa mietitään yhdessä, voisiko ne toimia. Kai sitä on jotain elämässään tehnyt oikein, kun laskijat jopa itse haluavat sinne kameran toiselle puolelle. Usein täytyy vähän tehdä jotain sen eteen, mutta monipuolisuus on ehkä se avainsana, mikä mielessä tätä hommaa lähdin tekemään. Ensimmäinen reissu meni jo aika nappiin ja sieltä tuli isohkoa backcountry-droppia, ja vielä ihan pehmeälle lumelle alas
Ja mitä tästä leffasta toivoisit muiden keskuksen huomaavan ja kenelle kiitokset ohjataan. Oli tai ei, niin mitä on tulevaisuudelle suunnitteilla. Flatlight Films -firman pyöritystä ja koko ajan on tarkoitus kasvattaa toimintaa. Niin ja tietenkin musiikkivideoita. Entä onko sinulla suunnitteilla omaa Mannerheimia. Lyhytelokuvia, dokkareita ja ehkä jotain pitkääkin. - Keskuksia voi markkinoida muillakin kuin lehtimainoksilla. Kun homma toimii on aivan varma, että myös sana siitä kuuluu pitkälle. - Cliffhanger, koska tässä leffassa on yhtä lailla jännitystä ja vaarallisia tilanteita. Stepalle ja Red Number Twolle on videot suunnitteilla. Harri Tarvainen
MATTI KINNUNEN
tai sitten jotain aivan muuta. Laskijoille, talven aikana auttaneille, Jokirannan Anssille, Naturpolikselle ja Outi Saastamoiselle, lisämateriaalia kuvanneille, muusikoille sekä kaikille trailerin ja tulevan leffan katsojille iso kiitos!
Rami Hanafi
ANTTI AUTTI
Slammer 4/2009
Kuva
Sivu
Antti Kangas
33. Mikä Harlinin leffa on mielestäsi lähimpänä leffaasi 9 Months Of Snow. - Ei ehkä omaa Mannerheimia, mutta paljon on suunnitelmia nimenomaan lumilautailun ulkopuolelle. Jos saat omaan keskukseen aktiivisen lumilauta- ja suksiporukan, olet ottanut askeleen eteenpäin. Mielenkiintoinen projekti tulee myös olemaan Antti Auttin nettisivut www.anttisworld.com, jonne Flatlight Films tuottaa materiaalia. Toivottavasti Sylttykin leffasta löytyy. Kiitokset Rukan ja Pyhän väelle: Seppo Saarinen, Noora Vihervaara, Anssi Lakela, Kari-Tapio Saarela ja Manu Laari muutamat mainitakseni
Katsottu ykköstä ja yritetty jäljitellä sitä. Vähän niin kuin 411 ulkomailla ja Captured Suomessa. Entä miten tämä eroaa aikaisemmista Kinoksista. Siinä meni vähän aikaa opetellessa. Roistolalta tuli 4:3 kuvauksia ja vähän outoa tuo editin tekeminen, kun en ole mäkillä ennen tehnyt muuta kuin käynyt netissä. On tullut kuultua villejä huhuja... - Kinos on suomalainen lumilautavideomagasiini. Jotain skatepätkiä on tullut joskus tehtyä ja jotain juttuja tehtyä NLP:lle. Kuvasinkin vitoseen muutaman tempun. Mutta mitään laskuvideohommia en ole ennen tehnyt. - Eri tekijät eli erilainen leffa. En muista osoitetta... Äläpä tee. Kinosta halusin alkaa tekemään, kun oli mukava alkaa kuvaamaan montaa laskijaa ja helpompi tehdä, kun saa materiaalia muualta. Onhan kuudessa vuodessa lumilautailu aika paljon muuttunut, on tuplavolttia, jengi hyppii enemmän seinälle ja muuta. Olin kyllä miettinyt jo pari vuotta, että olisi siistiä kun tulisi uusi Kinos. Piti sitten alkaa itse tekemään ja sain Antin juotettua mukaan. - Juhannuksena se Kauppayhtiön ukko kysyi, että pitäisikö ensi-ilta pitää siellä ja nyt on logo tatuoituna jalkaan. Niissä oli aina hyvä fiilis ja tuttuja laskijoita paljon: aina niitä oli mukava katsoa uudestaan ja uudestaan.
Kerro nuorimmille lukijoille mikä on Kinos tai mitä se silloin oli. Ja miten projekti on edennyt, onko peukku ollut useinkin suussa. Nyt ei taida tulla kenestäkään mitään profiilijuttua, Antille saattaa tosin tulla oma pätkä. Myös profiilit ovat jääneet hyvin mieleen, parhaiten Eski, kun se oli helvetin hauska: "Meitsi on Eski Huttu." Oliko tämän Kinoksen tekemisessä ongelmia. - Olenhan minä ne kaikki katsonut ja pari laatikkoa tuossa uusia vielä on nurkassa odottamassa. Kun lähdit tätä projektia tekemään niin mikä sulla oli aiempi kokemus leffan tekemisen saralta. Millaista laskemista: Kaiken näköstä Kohokohdat/ miten eroaa muista: Kaikki eroaa muista. Päissään me se Antin kanssa syksyllä keksittiin. Kuinka tarkasti itse olet Kinoksesi katsonut. MATTI OLLILLA
Kinos / Jiippari
Kinos 666
Laskijat: Liian monta Kuvaajat: Jiippari, Antti, Naali, Niemi, Laama, Vuokatin opetuslapset... - Ei mulla ollut minkäänlaista kokemusta. - Ehdottomasti Topin frontti reili ilman paitaa, ja Tuorstan bäkki satanen missä se heittää vauhdinotossa paidan pois. Editoija: Antti ja Jiippari Formaatti: VHS ja netti Mistä saa: Antin nettisivut. anttisworld.com Missä kuvattu: Sapporo, Rovaniemi, Ruka, Kauppayhtiö, Mammutin parkkipaikka.... Ei oikein tullut kenestäkään muista tarpeeksi matskua, eikä ketään kiinnostanut haastatella, paitsi että saatan jätkästä tässä samalla tehdä profiilipätkän, kun jutellaan tätä haastista. Eli video, mihin voi periaatteessa kaikki päästä, jos vain on tarpeeksi paskaa eli hyvää laskemista. Entä miten on sun Kauppayhtiö-sponssin laita. Sponsorit sentään tuli helpolla: ei tarvinnut kuin soittaa kavereille. Siellä on mulle vähän halvemmat bisset, postilaatikko terassilla ja tupakkaa saan, mutta ei ne liity Kinokseen mitenkään.
Nyt kyllä täytyy sanoa, että tämä on varmaan yksi erikoisimmista projekteista Suomen lumilautahistoriassa! Kysyn vaan, mikä sai herättämään Kinoksen henkiin. Budjetti: 0 Traileri: Löytyy Ensi-ilta: 2.10 Kauppayhtiössä Rovaniemellä, näytöksiä on muuallakin joskus.
JIIPPARI
Kun muistelet vanhoja Kinoksia, niin mitä sieltä on parhaiten jäänyt mieleen. - Olihan niitä. - Joo, arkistoja löytyy ja tapahtumapätkiä myös. Onko tulossa samaan tyyliin Arkistot, Tapahtumat, Henkilöt jne.. Kuinka tarkasti olet lähtenyt jäljittelemään aiempaa Kinoksen jälkeä. - Alkoholi siinä varmaan oli pääosallisena. Myös jätkän bäkki satanen stale Rukan yläboksista on jäänyt mieleen ja Antin frontti seiska mutella niitä oli vitosessa aika monta (Antti huutaa taustalta, että niitä on kuusi ja kaikki kuvattu Rukalta samasta hyndästä). Eikä tässä ole yhtään juttua kuvattu Rukan yläboksista se on iso muutos.
Sivu
Teksti
Slammer 4/2009
044
Tuukka Tams
Ja Roistolalle kiitos sen kanssa tehdään joskus vielä splitti-vhs!
Slammer 4/2009
Kuva
Sivu
Joonas Mikola
045. - Juo viinaa. Että ole hyvä. - Kauppayhtiö, Ponkes, Mikko Nyqvist, Sportia Revontuli, AA Fortune Oy, MyHouse, alkoholi. Kai sä toisiakin Kinoksia teet. Mä olen kuullut, että olet haalinut kasaan ihan oikean sponssilistankin, joten pitäähän se antaa mahdollisuudet kiitoksiin. Tuonne Kauppayhtiölle on Driven Dynamo tulossa soittamaan, ja Tampereella pitäisi joskus olla joku näytös, mutta en tiedä siitä sen enempää.
Kinoksiahan tuli silloin vuosia sitten hirveän nopealla tahdilla. - Joo meikä on hakannut Naalia joka ilta Tivolin edessä ja varastanut niiden matskut. Onko teillä ollut Tivolin edessä nyrkkitappeluita, ettei tonen pääse seuraavana päivänä ryöväämään spottia. Koska sä olet jo varsinainen hahmo, todellinen suomalaisen lumilauta-after-skiin legenda, niin on pakko kysyä oikeaoppiset selviytymisohjeet Kinos 666:den ensi-iltaan. JIIPPARI
Rovaniemeltä on nyt tulossa toinenkin leffa, kun Ollilan Matti väsää omaansa. - Ensi vuonna saattaa tulla Kinos748
- Ei tule paljoa seurattua. Olen kyllä aika fiiliksissä, kun Fredu ja Savelan Tomi ovat ajautuneet mukaan projektiin. Ukot alkaa olemaan aika romuina ja lohkoperunat silmien alla on kuin Porttilan Jarilla. Tästä yleisö ei aina tykkää, mutta tästä päästään kysymykseen, miksi juttuja tehdään ja kenelle. "Vielä hämärän peitossa..."
Roistola / Kimmo Tuhola
sa, kuten Leffan nimi: Vielä vähän hämärän peitos se että näkeekö leffa ikinä päivänvaloa. Jengi pistää sellaisia juttuja, mistä 90-luvulla ei voinut edes haaveilla. Toisaalta Rintasen Rane tiesi sen jo vuonna 1996 Himoksen Suomi Cupissa -26 asteen pakkasessa, kun totesi, että farkut toimii hyvin laskuhousuina, kun vaan pistää pitkät kalsarit alle. - Joo, löytyy totta kai. Nyt kyllä tuntuu noi kapeat housut olevan kuumaa huutoa, mutta ei sekään aina pelasta tilannetta. Menneiden vuosikymmenten tyylisuunnat ja jutut vaikuttaa kyllä myös
aikalailla. Onhan niitä... Varmasti tämä leffa kuitenkin pysyy Roistola-linjassa totta kai, mutta ei tässä mitään edellisten leffojen toistoa olla tekemässä, vaikkei kai siltäkään voi täysin välttyä, eikä mun mielestä tarvitsekaan. Toisaalta näkyy tuolla mäessä aikuisia miehiä värikkäissä lastenvaatteissakin. Mutta laji kehittyy ja temput hurjenee, rajoja haetaan, sille ei vaan voi mitään. Jossain vaiheessa palataan Keski-Suomen maaseudulle ja pistetään Roistolan chopper-paja pystyyn. Mikä sai pitämään välivuoden tai pitäisikö ennemminkin kysyä, mikä sai jälleen tekemään leffaa. Toivottavasti tämä leffa kuvastaa ukkojen ajatuksia ja fiiliksiä tästä hetkestä, ja laskemisen puolesta tästä tulee ehkä monipuolisin leffa mitä ollaan duunattu. - Heh, 18 vuotta Roistola-elokuvia... Kun kiitoksia kysyttiin, sanoi Vuorisen Rami jossain haastattelussa ettei halua kiittää ketään. Miltä se tuntuu, rippaako toiset Roistolan juttua. - Alkaa. Toisaalta tästä syntyy myös vastailmiöitä, kuten just nämä farkkuääliöt, joita ei voisi vähempää kiinnostaa mennä kisoihin pyörimään Coolboarders-henkisiä tuplavoltteja kolmella rotaatiolla. Tuskin ainakaan laskuleffoista, enkä ihmettele vaikka monille Roistolan leffat olisivatkin juuri siksi kauheeta arttua. Uncle Sam, Uusmedianen, Niemi, Semi, Maggi ja pojat Editoija: Sekin selviää lähiaikoina. Huvittavinta on kyllä, kun jotain uusia tiisereitä ja leffoja on tullut vastaan, niin meno vaikuttaa ihan joltain Roistolan leffalta viisi vuotta sitten. Entä mitä nykymeiningistä sulla on sanottavana. Ei mua kauheasti kiinnosta mitä porukka ajattelee. filmin Traileri: Ei ole tulossa. - No joo, no comments. , katuja ja Millaista laskemista: Aika paljon kaaria vähän putikkaakin. Jengillä alkaa olemaan perhettä, lapsia ja uraputkia. Hienoa on myös nähdä, että Suomessakin eri porukat puskee filmejä ulos ja pitää paikallista meininkiä yllä. Formaatti: VHS. Mistä keräät inspiraation ja vaikutteet leffoihin. - Musiikki on kyllä iso vaikuttaja ja lähtökohta koko elokuvalle. Huh, tullut kyllä vuosien varrella törmättyä huikeisiin tyyppeihin ja hahmoihin näiden kuvioiden myötä.
Sivu
Teksti
Kuvat
046
Tuukka Tams
Andrea Schilirò. Kuinka mones elokuva oikein nyt lähtee liikkeelle. Silloin kun vuosituhannen alussa Roistola alkoi tehdä leffoja oikein kaupan hyllyille myytäviksi, ei silloin muissa pätkissä muita farkkuääliöitä pyörinyt, mutta nyt niitä on joka toisessa leffassa. Psykedeeliset soundit maalaa mieleen erilaisia värejä ja maisemia. Hyviä ukkoja ja asiallista menoa. Varm sekavaa ja happoista menoa. - Olisi aika tylsää, jos asiat eivät kehittyisi. Miten elokuvat ovat vuosien varrella muuttuneet ja miten juuri tämä eroaa aikaisemmista teoksista. Mitä kuuluu Roistolan tulevaisuuteen. Lumilautaleffat on aika nähtyjä, jos niitä on tullut tuijotettua vuodesta -91. Toivottavasti edittiin jää tällä kertaa enemmän aikaa kuin viime kerralla: Heartbreakers pistettiin kasaan viikossa, ja kone laski leffaa vielä ensiiltakapakan takahuoneessa, kun leffa olisi pitänyt näyttää. Lisätietoja www.roistola.com
Tämän leffan kuvaaminen otti kaksi vuotta. Temput ovat kyllä nykyään lähteneet aika käsistä. Mutta kaiken kaikkiaan lumilautailusta on kuitenkin kehittynyt helkkarin monipuolinen laji, missä jokainen voi jo "hyväksyttävästi" laskea ja sekoilla miten huvittaa. nvälin tieEnsi-ilta: Joskus tässä, joulukuun puole noolla jossakin. Keski-ikä leffoissa on jo eläkeiän partaalla, eikö ala ikä painamaan. Eikä tässä mun mielestä olla paljoa takkeja käännelty tai anteeksi pyydelty, vaikka siinäkään ei ole mitään pahaa. LahikaiKuvaajat: Various. Jotkut kritisoivat sitä, että Roistola on vuosien varrella muuttunut siitä mitä se ennen oli, kun ukkoja on vaihtunut ja ainakin jossain vaiheessa jotain sponssin tynkääkin ollut. Liekkö Standardikaan tehnyt yhtä monta pätkää. Esimerkiksi toi Video Grass vai mikä se on, jota itse asiassa vähän odotan. Ukot laskee liian pienissä farkuissa, hyppii flätille ja vetelee firecrackereilla portaita. Leffojen määrässä olen tippunut kärryiltä jo aikoja sitten. Jussila (Toni) ennusti jo seitsemän vuotta sitten, että nössöt tulee kaapista ulos ja rupeaa tulevaisuudessa laskemaan yhä enemmän farkut jalassa. Mitä sinulla on tähän sanottavaa. Roistola se vaan jaksaa puskea pätkiä ulos. Kyllähän moni bändikin muuttaa suuntaansa ja tyyliään uransa aikana. ä 8mmBudjetti: Noin 400 , kaikki menee lähinn kuluihin. Kuinka aktiivisesti muuten seuraat muita leffoja ja miltä meno näyttää. Lumilautailusta on tullut jotain ihme telinevoimistelun ja stunttien välimaastossa sekoilua, missä tyylistä on usein tullut toissijaista. - Niin, nykymeininki... Muutenkin nämä Roistola-projektit ovat olleet hyviä henkireikiä ja fiilistelyjä duunien vastapainoksi. Tästä esimerkiksi voisi sanoa vaikka Simppiksen ja Gigi Ruffin, jotka ovat valinneet aika omat polkunsa. Autti, KiisLaskijat: Passi, Naku, Mustonen, Savela, , Fredu, Vormisto ja Hinkkanen muutamia tala, Tams mainitakseni. tietenkin Missä kuvattu: Japani, Turkki, Sveitsi ja Suomen perukat. Ja taas kerran hyvät musiikit inspiroi ja luo pohjan koko leffalle. i kirppuMistä saa: Ei varmaan mistään, toivottavast toreilta 20 vuoden päästä. Jos jotain pitää mainita niin viime vuosina Vincent Gallon sekoiluja on tullut fiilisteltyä. Kiitokset kaikille, keneltä olen saanut materiaalia leffoihin, bändit, Roistola-ukot, artistit ja kuvaajat, kaikki joilta on saatu inspiraatiota ja supporttia. Mut sekin mitä on aika Roistola-henkistä se ikinä ei tiedä tulevan pitää. - En oikein tiedä vielä, katsotaan millaisella mielialoilla sitä ollaan editin aikaan liikkeellä. Respektit siitä. Lähes kaikki vaikutteet mitä tarttuu on kyllä jostain ihan muualta kuin lumilautaleffoista tai lumilautailusta. Jotenkin tuntuu, että lajin kehityksessä ja nykypäivän lumilautailun ihanteissa ollaan menty juurilta aika väärään suuntaan. monipuoKohokohdat/ miten eroaa muista: Aika aankin aika lista kamaa ja myös laskemistakin. Miten on sun laita, löytyykö kiitoksia. - Kun näitä leffaprojekteja alkoi olemaan jo muutama takana, tuntui hyvältä unohtaa leffa- ja lumilautakuviot ja keskittyä muihin asioihin. Miksi tässä nyt ollaan ja väännetään taas leffaa on aika pitkälti sen ansiota, että ukot ovat käyneet laskemassa ja filmillekin on tarttunut jotain
info@esakorpela.fi, puh 010 838 6400
INTEGRATE PERFORMANCE & S YLE ST
NEON SYNTH PHENOM GOGGLE & MAZE HELMET SHAYNE POSPISIL
smithoptics.com
Sivu
Slammer 4/2009
048
Slammer 4/2009
Teksti
Kuva
Sivu
Tuukka Tams
Teemu Lahtinen
049
Kuvat
Sivu
Teemu Lahtinen
051
Löin sitten rautaysillä kiveen ja maila vääntyi aika mutkalle. Se oli hieno näky, kun Hunksien luokse oli yhteiskuvaan jonottamassa 30 tyttöä ja Jiippari. Siitä sessiosta tuli vähän sama fiilis kuin silloin, kun haikkaa pipeä tai boksia kiireellä takaisin ylös, kun on niin fiiliksissä. Jiippari muun muassa kävi Vuosselin pipessä tekemässä kick flipin, tosin skeitillä. Viimeisenä kuvauspäivänä tuli muuten oikeasti hyvä kuva. Kuva saatiin ja hyvä siitä tulikin! Kuvan oton yhteydessä Jiippari nähtiin pussailevan myös Suomen unelmien poikamiehen kanssa, tai oikeastaan Jiippari pussaili sitä. Sinnekin käytiin tekemässä släshi, mutta muuten mentiin mättäitä pitkin.
Kalajoen särkät
Rukalla oltiin oltu vesiselvänä, mutta kun alkoholi tuli mukaan kuvioihin niin johan alkoi tapahtua. Kalajoella menikin sitten vähän liian lujaa. Varmaan jo kaikki ovat nähneet sen kuvan, missä Jiippari poseeraa Hunksien vieressä I Love Anal -paita päällä. Harrastimme myös golfausta. Loppui huitominen siihen. Sillä tavalla se on mulla golfauksen kanssa, mutta ehkä myös Stingin. Myös lumihaudassa oli mukavasti lunta. Ehkä jopa parin metrin läntti. Laamakin oli kuvasta kikseissä, eikä se yleensä saa kiksejä mistään. Ei olisi kyllä uskonut, että siihen aikaan vuodesta saisi Suomessa jotain laskemisen saralla aikaiseksi. Nyt se jopa sanoi, että tuli ihan siisti eli se oli ihan hullun kikseissä.
Sivu
Teksti
Kuva
052
Tuukka Tams
Teemu Lahtinen. Niin tarina kertoo joskus käyneen. Hyvät lapset ja pahat lapset, Antti ja Jiippari kiittävät seurastanne.
Jiippari flippaa
Harrastettiin me siellä paljon muutakin. Parasta oli, että paikalle olivat saapuneet myös Scandinavian Hunksit. Ehkä se on juuri kyseisellä laudalla yrittänyt sitä kuuluisaa mäkkäriä, josta on lähtenyt michaelchuk. Ei me siellä mitään shotteja saatu, korkeintaan baaritiskillä. Kyllä me silti kuvattiin, Kinosta ja Jaana Pelkosta. Siellä oli joku pieni betoniporsas, missä se kävi pomppimassa. En minä siitä lajista niin perusta, mutta kun mailat sain niin mikä jottei. Kalajoen jälkeen meikä lähti Japaniin velipojan kanssa ja Jiippari jatkoi Ouluun, jossa sama meno jatkui. Oli kyllä mahtava kesän avaus, suosittelen muillekin kesälle mieluummin laskemista kuin vaikka sitä iänikuista golfia. Kalajoki oli hullun hyvä jälleen, vaikka siellä oli kylmä ja huono ilma. Se on vähän kuin Zoolander sanoo, ettei se tykkää Stingistä mutta kun se tekee musaa niin se on ihan siisti juttu. No, kun tällainen tilaisuus tuli vastaan, oli pakko saada päivitetty otos
info@esakorpela.fi, puh 010 838 6400
Kaikenkaikkiaan hieno päivä...
Sivu
Slammer 4/2009
054. On se hienoa, että kaikki tärkeät elementit ovat osuneet kuvassa nappiin. Aurinko paistaa täydeltä taivalta, eli kyseessä on ns. Ja kuka kehtasi väittää ettei kypärä päässä voi laskea isosti, turvallisesti ja tyylikkäästi samaan aikaan. blue bird. Ja lopuksi herran rahallinen tukija tulee ensivilkaisulla selväksi. Riston bounaus on myös niin tapissa, kun kuluneet nivelet antavat periksi
Puhelut eivät kuitenkaan päättyneet ja toisenlaisiakin vastauksia löytyi. Viime kauden puolessa välissä olin päättänyt, että suomalaiset keskukset tarvitsevat palstatilaa lehtemme sivuilla. Saariselkä oli yksi näistä. Aloitin ahkeran soittokierroksen ympäri Suomea ja esitin asiani. Kuinka mukava olikaan hypätä auton rattiin ja suunnata kohti Saariselkää, kun tiesi että homma oli kutakuinkin hallussa. Majoitus ja liputkin olivat järjestyneet itsekseen. Jutun tekemistä pidettiin toteuttamisen arvoisena ja hyvänä ideana asia oli hyvin nopeasti sovittu. Ainoa mikä saattoi kusta oli oma panoksemme, mutta kevätkeleihin löytyi luottoa enemmän kuin Tähkän vetovoimaan.
Slammer 4/2009
Teksti
Kuva
Sivu
Peter Hasselgren
Peter Hasselgren
055. Aikataulut saatiin hoidettua paremmin kuin joustavasti, rakennettavista härveleistä neuvoteltiin kuukausia etukäteen ja toiveitamme kuunneltiin hyvin. Kysyntää keskusten esittelylle oli ja intoa tekemiseen löytyi. On mukava tunne, kun tietää että langan toisessa päässä hymyillään. Vastaanotto oli muutamia tapauksia lukuun ottamatta kaikkea muuta kuin innostunut. Keskusten esittelyyn, eli parhaaseen mahdolliseen ilmaiseen mainokseen ei kuulema ollut tarvetta asiat tuntuivat olevan liian hyvin, vaikka toisen kuvan oli saanut
Matti Kinnunen vetää niin tyylikkäästi kun viimeisillä voimilla pystyy, ja pakko sanoa että mies oli liekeissä. Vaikka moni kotikatsomoissa saattaa olla huolissaan siitä, onko kipinästä pidetty teltassa huolta, voin kertoa että Joonas Mustonen vietti melkein koko sessarit kodan sisällä kylkiluu murtuneena liekistä huolehtien. Arvostan!
Sivu
Slammer 4/2009
056. Kiitokset vaan Joonakselle, joka teki sen suurimman ihmeen ja sai pidettyä liekit korkeina märillä haloilla
Hyviä esimerkkejä suurista ja huonosti hoidetuista keskuksista kyllä löytyy. Läheiselle Ivalon lentokentälle saapuminen olisi ollut paljon parempi vaihtoehto, mutta tässä seurassa ei kannattanut suunnitelmia tehdä päivää pidemmälle, eikä ilmalaivojen painorajat tuntuneet suosivan kamerakalustoani. Saariselän luulisi olevan korkea keskus sen pohjoiseen sijaintinsa vuoksi, mutta ei se ole korkein tai levein Suomessa. Korkeutta ei kaivattukaan, sillä suuri korkeus, puiden vähäisyys ja tuuli kun tuntuivat kulkevan aina käsikädessä Suomessa. Jonkinlaista muonaa metsästäessä tuli heti mieleen, että Saariselän keskusta oli kehittynyt todella paljon ja kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta tuntui nyt löytyvän joka makuun. Kahden auton lisäksi paikalle oli tulossa vielä kolmas auto sisällään Joel Lahti ja Matti Kinnunen. Ainakin omasta mielestäni hyvän suomalaisen keskuksen tunnusmerkkejä ei välttämättä ole korkeus, vaan aivan muut tekijät. Vaikka Saariselän vahvuuksia ei ole läheinen sijainti, on se löytänyt vahvan kannattajakunnan talviurheiluharrastajien keskuudessa. Jaakko "Konna" Tervonen päätti lähteä mukaan noin 5 minuutin varoitusajalla kesken espoolaisen kebabin. Kauempaa tulevan kannattaa kyllä siirtyä suosiolla lentämiseen ja jättää dinosauruksen kokoinen hiilijalanjälki jälkeensä. Olimme siis vihdoin perillä, joka oli hieno homma, mutta automatkasta toipuminen vaati hetken. Odotukset olivatkin korkealla ja paineet suuret saada kuvia. Risto oli rikkonut kypäränsä Amerikan mantereella ja Joonas oli taas päivää ennen pamauttanut itsensä Finnish Openissa lähes sairaalakuntoon. Majoitus oli järjestetty Saariselän keskustasta Kuukkelin tilavasta rivitalosta, kaikkien palveluiden kupeesta. Automatka Saariselälle on pitkä ja keskus on itseasiassa pohjoisin Suomessa. Toinen vaihtoehto olisi ollut perinteinen bussi mikä kulki suoraan Rovaniemeltä mestoille, jos jonkun mielestä niillä matkustaminen oli jollain tapaa siististi cool. Epäonnistumisten takana on yleensä paljon muutakin kuin pelkän suolan, lapion ja innokkaan laskijaporukan puuttuminen. Oikeastaan kaikki vaihtoehdot missä ei tarvitse murehtia itsensä ja muiden turvallisuudesta tuntui kyseisen myrskyn jälkeen järkeviltä.
"Kodan mahdollisuudet olivat aika rajatut, mutta ainakin Joel paiskasi muutaman ollie fakien kotaa korkeammalle, jota tuskin on aikaisemmin nähty."
G Kaunispään huippu ja ravintola....
Slammer 4/2009
Teksti
Kuvat
Sivu
Peter Hasselgren
Peter Hasselgren
057. Olimme saaneet kokoon innokkaan jengin, jota ei kiinnostunut kuin se että liput, majoitus ja suunnitelmat oli hoidettu heidän puolestaan valmiiksi no tietenkin! Koska kyseessä oli kiireisiä ukkoja ei päätöksiä osattu tehdä ennen kuin lähtö oli kirjaimellisesti ovella. Mukaan oli siis tulossa tajuttoman lahjakas ja suurikokoinen, eli vaikeasti hallittava ryhmä. Menestyvän keskuksen luomiseen Suomeen tarvitaan paljon rahaa, pitkäjänteistä vuosien työtä ja vielä ripaus onnea. Tilaa löytyi kaikille muille paitsi Joelille, joka ainoana jälki-ilmoittautuneena palkittiin sohvapaikalla. Kuin ihmeen kaupalla emme osuneet kasoihin, kun joku muu oli kerennyt epäonnekkaasti aikaisemmin paikalle. Ilmainen majoitus lippuineen kun ei koskaan ole ilmaista. Nämä ukot huukkasin kyytiin vasta kun teinibemarin öljyt olivat lämpimät ja kärry liikkeellä. Yöllä oli tuullut metrin korkeita lumiesteitä tielle, joihin osuminen satasen vauhdissa oli kaikin tavoin vaarallista. Saariselkä menee, 180 metrin korkeuserolla ja 15 rinteellä, Rukan ja muiden keskisuurten keskusten joukkoon. Toipilas Risto Mattila päätti päräyttää suoraan Saariselälle sähköautollaan Joonas Mustonen matkassaan. Yhden talven pahimman myrskyn ja 14 tunnin automatkan jälkeen olimme vasta Kuusamossa. Täytyy kuitenkin sanoa ettei tehtävä laskijoiden houkuttelemiseksi ole mitenkään helppo. Varsinainen teho-osaston supertiimi, mutta
varoittavia esimerkkejä on aina hyvä olla matkassa. Mieleen palasi ensimmäinen kerta Saariselällä joskus 17 vuotta sitten, kun näkymä oli hieman erilainen. Parin tunnin unien jälkeen jatkoimme unisilla silmillä matkaan kunnes olimme perillä. Jani Sorasalmi hyppäsi kyytiin kesken päiväkahviseuran, vaikka miehen piti suunnata Pyhälle Digipoikien kuvauksiin. Lähtö Saariselälle oli tullut
Sivu
Slammer 4/2009
058
Hyndääkään ei oltu cornerin vuoksi ehditty suurentamaan ja se tuntui näin lyhyellä aikajänteeltä aika mahdottomalta tehtävältä. Silti muutama härveli voisi löytyä lisääkin, jos toivomuksia saa esittää ainakin tilaa löytyy! Ylempänä striitillä oli myös muutama pienempi hyndä/kumpu, mistä oli siistiä leiskautella menemään. Finnish Openista tulleet pojat kuvailivat sitä saman kokoiseksi kuin Tahkon kisoissa ja se oli kauden isoimpia Suomessa. Syynä lienee Kaunispään puoleinen tuolihissi ja Iisakinpään tuulisuus. Ajettuamme laakson pohjalle noiden "päiden" väliin tuolihissin vierestä pilkotti jotain isoa ja kaunista. Ei mitään 10 metrin virityksiä, vaan kolauteltavia lyhyitä juttuja. Striitti oli muuttanut Iisakinpään puoleisilta rinteiltä Tuolihissin viereen Kaunispään Riekkorinteeseen. Iisakinpään cornerissa tuntui myös olevan ongelmana varjopuolen ländinki, joka oli keväällä jäässä keskuksen sulkemiseen asti, joten siirto tuntui olevan järkevä. Jotta ei mene asiat sekaisin on hyvä tietää, että Saariselän alue tunnetaan myös virallisissa papereissa nimeltä Kaunispää ja laakson vastapäinen seinä nimellä Iisakinpää. Ongelma lienee tuolihisseissä yleinen. Hyndä oli olemassa, mutta panostukset ja lumet olivat menneet corneriin toivomustemme mukaisesti.
Striitti
Pientä hämmennystä itsessäni herätti härveleiden uusi sijainti. Ja onko kädet taskuissa tottakai!
"Se kertoo jo aika paljon, kun ei saa jengiä kuvattavaksi, kun peruslaskeminen maistuu liian hyvin."
Ensimmäiset askeleet
Koska joukkueemme oli iso piti heti ensimmäisenä aamuna kartoittaa rinteet ja ryhtyä hommiin. Jotta tasaiselle saadaan moinen kasa, vaatii se muutakin kun yhden lumitykin ruiskimaan randomisti ympäriinsä. Kovalla tuulella kun matka tuntui kestävän ikuisuuden, jolloin vilu iski nopeasti kevätvarustuksella. Sellaisia mihin ei tarvitse kauheaa reilikokemusta tai kantitonta lautaa. Riekkorinteen striitin tasainen alku tarjosi mukavia laskuja pressien ja putkien muodossa. Jyrkkyyden takia hyndä oli ehkä hieman hätäisellä lähdöllä, mutta pienellä sheippauksella varmasti ihan hyvä. Rinteistä ei kuitenkaan paistanut maa, seikka josta olimme todella onnellisia. Montun pohjalle oli rakennettu jättimäinen corner. Asiaan oli panostettu ja se lämmitti. Seuraavaksi kaudeksi siirtäisin hyndän striitin
Sivu
Riekonlinna kaikessa komeudessaan.
Slammer 4/2009
Teksti
Kuvat
Peter Hasselgren
Peter Hasselgren
059. Lunta oli huomattavasti vähemmän kuin edellisenä kautena, mutta kylmä kevät oli pitänyt vähäiset lumet rinteessä. The Great Corner ja Matti Kinnusen taidonnäyte bäkkirodeo tailgrabistä. Ainoana miinuksen uudessa järjestelyssä tuntui olevan striitin tuolihissin hitaus. Ja hiivana pohjalle hyndä noin 12 metrin flatillä striitin jyrkillä viime metreillä. Siinä se seisoi vain meitä varten ja näytti melkoisen hyvältä. Tiedossa oli kuitenkin hommia, koska striitille suunniteltu hippi oli alkutekijöissään. Lunta oli sen verran mitä kevääksi pystyi odottamaan
Ei liian vakavaa, eikä liian haastavaa. Hisseille pääseminen vaati lyhyehkön haikkauksen, mutta matkaa ei kuitenkaan kerry puolta kilometriä enempää. Ainakin toissa kaudella metsästä löytyi pari treerideä ja muutamama epämuodostuSlammer 4/2009
060
Peter Hasselgren
Peter Hasselgren. Ainakin itse pidän Kaunispään puolen rinteistä enemmän. Vaikeusasteelta Kaunispään puoli tarjoaa huomattavasti helpompaa laskettavaa koko perheelle, kun Iisakinpään puoleiset rinteet ovat jyrkempiä ja soveltuvat paremmin nopeaan laskemiseen. Alueen historia oli ainakin itselleni yllättävä. Lasku päätyy suoraan kahvion parkkikselle, josta pääsee muutamalla askeleella takaisin tuolihissille. Sanoma kuulosti ainakin minun korvaan ihan järkevältä.
Kaunis- ja Iisakinpää
Koska Saariselkä ei ole järin iso keskus, on siellä mukava rinneprofiili loivasta keskijyrkkään. Se on siinä! Jos vieläkin on epäselvää millä laudalla Risto laskee niin suosittelen näon tarkastusta. Pulkkarinteen ja Pulmusrinteen väliltä löytyy myös hyviä laskuja. Iisakinpäältä hyviä metsälaskuja saa ylhäältä alas katsottuna Naakkarinteen vasemmalta puolelta. Viesti oli, että Saariselän panostukset menevät normaalisti peruslautailijoiden tarpeisiin, eikä niinkään ammattilaskijoiden tarvitsemiin jättirakennelmiin. Kaunispään puolella hyviä käännöspaikkoja löytyy Pulmusrinteen ja Riekkorinteen välistä tuolihissin alta. "Lounasaikaan kalakeitto oli Näköalaravintolassa hyvin suosittu tiimimme keskuudessa"
loivan ja jyrkän osuuden kulmaan. Hyndälle hyvä paikka löytyy lumisateen jälkeen Iisakinpään ankkurihissin kohdilla, Kaunispään puolelta missä metsä erottaa rinteen. Täytyy kuitenkin muistaa, että kuvauksia varten rakennetut jutut eivät vastaa todellisuutta ja asiaa muistettiin myös minulle painottaa. Ylempää pitäisi löytyä muutama vedettävä kallio, josta lasku päätyy samaan metsään. Reitti kannattaa katsastaa autotieltä etukäteen ettei lasku pääty leveän ojan pohjalle. Jos budjetti on vähissä, siivilät vaan esiin ja puron pohjalle laskukengissä erottelemaan sitä kultaa! Koska tuloajankohtamme sijoittui vasta huhtikuun loppuun ei puuteria tai rinteiden ulkopuolista laskemista tarvinnut paljon etsiä. Se kertoo jo aika paljon, kun ei saa jengiä kuvattavaksi, kun peruslaskeminen maistuu liian hyvin. Ei ole siis ihme, että alue liitettiin 80-luvulla UKK-kansallispuistoon. Kuva mikä parkista jäi tuntui olevan ihan hyvä. Vauhdit pitää ottaa metsästä ja hyndä tehdä puiden väliin, mutta ländinki on hyvä ja riittävän jyrkkä. Itse metsästä pitäisi löytyä hyviä kikkailtavia puita. Oli suosikki kumpi tahansa, laakso on kaunis ja ainutlaatuinen. Toinen vaihtoehto on haikata ylhäältä jonkin verran samaan suuntaan toppia pitkin ja laskea vasta sitten alas. Sanon nyt sen vielä kerran kaikessa ärsyttävyydessä: Risto laskee Draken laudoilla!
Sivu
kaivajat ovat eksyneet mestoille jo 1800-luvulla, ja sieltä on löytynyt myös Suomen suurin kultahippu painoltaan 330 grammaa. Jos cornerit ja muut vaativat rakennelmat unohti, laskeminen on mukavaa kikkailua ja kurvailua. KullanTeksti Kuvat
G Risto Mattilan tuotekuvat. Saariselkä ei varsinaisesti ole mikään offarikeskus, mutta sieltä löytyy myös hyviä puuteripaikkoja, jos vain tietää mihin mennä. Mestoilla oli spine ja puubonkki, mutta erityisen suosittu härveli se ei näyttänyt olevan. Kaikilla tuntui unohtuvan reissun alkuperäinen tarkoitus kuvaamisesta ja sehän ei haitannut yhtään. Lauta poikittain, taili maassa ja kädet kauniisti sivuilla. Iisakin puoli on kuitenkin myös tuulisempi johtuen puiden puutteesta. Saariselkään tultiin tutustumaan ja sitä joukkomme myös teki. Ota vauhtia niin paljon kun saat ja traversaa vasempaan niin pitkälle kun pääset
No, mies osaa myös laskea ja tässä tyylikäs frontti kolmonen mutella!
Slammer 4/2009
Sivu
061. Konnahan se siinä! Pakko sanoa että tällä miehellä lähtee jutut käsistä. Vaikka mies onkin yksi persoonallisimmista tyypeistä ketä olen tavannut, on ukko myös eniten sekaisin, sillee positiivisella tavalla
Koska hyvän spinen rakentaminen koneella on liki mahdotonta, oli se kaivettava käsin. Ei niitä helpoimpia, eikä turvallisimpia kohteita, mutta työ maksaa vaivan. Hommat haluttiin saada tiuhalla aikataululla pakettiin ja kaikki apu otettiin mielellään vastaan. Hiihtolatua pitkin pääsee takaisin, mutta huomattavasti nopeampi reitti on laskujälkiä takaisin ylös. Kaivajien määrä ei yllättänyt, mutta lopputulos oli kuin laserilla leikattu sokean jedi-sotilaan jäljiltä! Onneksi spinen pahin kikkeri mureni heti alkuunsa ja pehmeä ländinki antoi virheitä anteeksi. JOEL LAHTI
nut pikkumänty, joiden päälle oli kasautunut lunta pillow-henkisesti. Itse olen todistanut ainakin, kuinka Otto Veijola menee pää ohjuksena läpi pillown ja oksien. Paikallisista ukoista on pakko mainita ainakin Lauri Lairikkala, joka laittoi menemään todella hyvin. Muiden ukkojen suorituksista itselleni jäi mieleen Janin vähintään parikymmentä päälle mennyttä frontti alley-ooppia, Joelin järjettömän korkeat methodit fakieen ja Matin killitykset. Ammattitaitoa näytti löytyvän omastakin takaa ja itseasiassa corneriin ei tehty minkäänlaisia korjauksia tai muutoksia Saariselän tiimin jäljiltä, joka on erittäin harvinaista herkkua. Paikalle oli säädetty kaksi kelkkaa vetämään laskijoita ylös ja riittävän jyrkän mäen verran painovoimaa painamaan miehiä vauhdilla linkoon. Palkinnon antaisin kuitenkin kaikille yrittäneille. Yrittämisen puutteesta ei Ristoa tarvinnut syyttää, kun mies välttämättä halusi saada lisäsenttimetrejä kelkan perässä peesaamalla. Iisakinpään yli mentäessä pitäisi vielä löytyä hyviä laskuja kansallispuistoon, mutta sinne mentäessä on tiedossa totista haikkaamista. The great corner oli hieno näyttö ettei paikalle tarvittu Amerikasta tilattua paipinkaivajaa tai pro-laskijaa. Metsärajan alapuolella rinne on jyrkkää ja pusikko helppoa. Vaikeampi sijainti varmistaa ettei mestoille kovin moni ikinä eksy ja paikat pysyvät koskemattomina pitkään. Heti lumisateen jälkeen kannattaa kuitenkin käydä Lunnirinteen oikeanpuoleisessa metsässä ottamassa puuterit pois pyörimästä. Tomi hoiti myös kiitettävän arvoisesti byrokratian nuorten ja vanhempien sukupolvien välillä, kun tarvittavia härveleitä suunniteltiin. Ukot lunastivat lupauksia ja laskijoita tuli alas kelkan perässä liiankin lujalla tahdilla monttuun. Pelkästään oman turvallisuuden vuoksi kannattaa kukkulan väärälle puolelle menosta ilmoittaa henkilökunnalle, sekä myös varmistaa mitä keskuksen säännöt sanovat rinteiden ulkopuolella laskemisesta.
Lokaalit
Saariselän kuuluisin ukko lienee Sodankylän Jaakko Ruha, joka on ollut myös viimeiset kolme vuotta Saariselän striitin suunnittelun takana. Vaikka auringon puute tuntui aiheuttavan reissun alkuun ongelmia, saapui se aikanaan cornerille ja me olimme valmiita. Vaikka miestä ei tällä kertaa näkynytkään mestoilla, oli sessareihin
Sivu
saapunut paikallisia talentteja jotka pistivät joukkueemme vierellä yhtään häpeämättä. Mittausvälineinä toimivat allekirjoittaneen naarmuiset miinus 4:n rillit, joiden luotettavuudesta voidaan tietenkin olla montaa mieltä. Vielä kun corner oli kaksipuoleinen, variaatiota tempuille oli loputtomiin.
Spine
Corner oli kaikkiaan upea, mutta yksi eniten odottamani juttu oli kuitenkin keskeneräinen spine striitin keskellä. Vaikka
Slammer 4/2009
062. Aika omituinen tilanne ettei previkoita edes kerinnyt
katsella kamerasta, kun jo uusi ukko viiletti kohti corner monttua. Laskijoiden lisäksi hattua täytyy nostaa Hiihtovuokraamon Tomi Sokerolle, joka oli paikallinen kontaktimme, sekä hiihtokoulun Ossi Parviaiselle, joka avusti tarvittaessa aina yömyöhään. Korkeinta ilmaa haettaessa Riston, Joelin ja Joonaksen erot olivat lasermittauksella vain senttimetrien päässä toisistaan
Päätimme suoraan siirtyä varasuunnitelmaan, joka oli hylätty hissikoppi tuolihissin alla. On ilo katsella, kun yrittäminen lähtee uudelle levelille. Valokuvauksen kannalta kaksi metriä korkea ja metrin leveä koppi oli helppo valaista ja vetäminenkään ei tuntunut kovin haastavalta. Pienet jutut toimivat aina. Joel on se mies, joka on määritellyt suomalaisen one-foot laskemisen aivan uusiksi ja tässä pieni katsaus yksijalkaisen miehen arjesta. Hyvää täytematskua, niinkuin joku tokaisi. Matti liekitti handplanttejä ja kisakone Risto ei malttanut olla ottamatta korkeimpaa ilmaa nimiinsä. Yksijalkaisen miehen elämä on raakaa vääntämistä ländinkiin asti, mutta Joelin frontti hiparilla ja Saariselän spinellä ei ole mitään toisiaan vastaan. Toivottavasti sellainen löytyy myös tulevaisuudessa striitiltä.
Yksinäinen hissikoppi
Muutaman tiukan laskupäivän jälkeen oli tiedossa hyppyrin suunnittelua. Huhun mukaan miehen side oli niin vähällä käytöllä, että siitä löytyi myynti-ilmoitus tamperelaisen pizzerian ilmoitustaululta. Joel tuntui kerkeävän aina ennen muita fuskaamalla siteiden kiinnittämisessä. Ravintolaa ja kahvilaa oli tietenkin ajansaatossa laajennettu kymmenkertaisiksi ja tilat modernisoitu nykyturisteille sopiviksi. ilmojen herruuden tavoittelu tuntui aluksi valokuviin järkevältä, alkoi kulmien pyöristyessä maistua spinnit ja muut katon kautta ympäri yritykset. Hipit ovat todella upean näköisiä ja siistejä vetää, ainakin niin kauan kun sheippi on oikea. Alueen toinen vatsalaukun täyttäjä on Skibar striitin ala-aseman vierellä, mutta ruokavalio on pitkälti darrassa maistuvaa ja rasvakeittimen läpi kulkevaa. Yksijalkaisesta miehestä kuullaan vielä!
Sivu
Peter Hasselgren
Peter Hasselgren
063. Paikalla missä vaijeri vaihtoi suuntaa on hieno betonijalka, sitä olimme yrittäneet joskus kelkan avustuksella ylöspäin ja bomb droppina alaspäin. Autolla pääsee takakautta huipulle ja auringonlaskun aikaan alue tarjoaa huikeat maisemat. Jani keskittyi bäkki rodeoihin ja Konna fakie ja bäkki hipareihin. Koppiin kokeiltiin varmaan kaikkea mahdollista fakien ja
Slammer 4/2009
niskalenkin väliltä. Pitkällisten neuvotteluiden jälkeen päädyimme kuitenkin jättämään hyppyrin rauhaan. Tampereen Joel Lahdelle taas jalka irtoaa lattiasta komeasti rinteessä, kuin niiden ulkopuolellakin. Hyndän edellä ollut toinen spinekasa oli sen verran iso, ettei sen siirtäminen ollut järkevää tai edes mahdollista. Taas yhden pitkän laskupäivän jälkeen tuntui
Teksti Kuvat
"Saariselän alue tunnetaan myös virallisissa papereissa nimeltä Kaunispää ja laakson vastapäinen seinä nimellä Iisakinpää."
G Jalan irtoaminen siteestä on kirous pahimmasta päästä. Yhden siteen kun saa kiinni kahta nopeammin ja mieheltä lähtikin muutama makoinen frontti hipari toinen jalka irtonaisena. Varsinkin cornerin seuraamiseen se tarjosi aitiopaikan ja vielä A-oikeuksilla! Ihan ygösmesta jos laskeminen ei kiinnosta. Paljas betoni ei kuitenkaan houkutellut ilman lunta ja homma jätettiin tuleville sukupolville hoidettavaksi. Kun hissikoppi oli antanut kaikkensa ja puolet pikikatostaan, oli suunnitelmissa tuolihissin yläasema. Tiedoksi vaan että naulat on nyt poistettu betonista etukäteen, mutta lupaa vetämiseen tuskin heltiää! Betonihirviön vieressä sijaitsee myös alueen vanhin rakennus, nykyiseltä nimeltään Näköalaravintola Kaunispään Huippu, joka aikoinaan poltettiin sakemannien jäljiltä Lapinsodassa. Kaikille kuvaajille ihan ehdoton käyntikohde! Lounasaikaan kalakeitto oli Näköalaravintolassa hyvin suosittu tiimimme keskuudessa, ja kun ukkoja ei näkynyt, tiesin mistä etsiä. Skibarin terassi on kyllä hyvällä ja suojaisella paikalla. Ravintolasta on mukavat näkymät ympäroivään kansallispuistoon ja korkeuttakin kertyy merenpinnasta 437 metriä. Siisti pieni koppi oli täydellinen pieneen kikkailuun pienellä vaivalla
Krapula ei tuntunut haittavaan yhtään. Risto käytti tilaisuuden hyväksi, otti autonsa ja suuntasi suoraan kohti Rovaniemeä Antti Autin kisoihin. Ainakin kyseisenä iltana Bepop toimi hyvin, ja raskaan viikon jälkeen näytti sosialisointi vievän jalat alta, vaikka aamun lähtö oli ajoitettu aikaiseen. Viime kaudelta muistui mieleen Otto Veijolan kansi (ollie fakieen) kodan kyljeltä. Kodan mahdollisuudet olivat aika rajatut, mutta ainakin Joel paiskasi muutaman ollie fakien kotaa korkeammalle, jota tuskin on aikaisemmin nähty. Nuorempiin laskijoihin ollaan panostamassa ja puhetta oli, että lasten rinteeseen tehtäisiin pienempi ja ei niin vaativa parkki. Itse kaari ei paljon työtä vaatinut, kun kissa hoiteli fyysisen puolen, mutta koholla olevat naulat sitäkin enemmän. On sanomattakin selvää, että kun saavutaan kämpille klo 8.00 aamulla, niin siitä ei ihan heti liikuta mihinkään. Alue on satsannut paljon ja myös näkyvästi kehittynyt eteenpäin. Koska aikaisemmin olimme hoitaneet homman käsin, oli rakennelma ollut surkea. Ei mikään mukavin ääni, kun naula
Sivu
repäisee pohjan tai jotain muuta arvokkaampaa auki! Naulojen vaaroista huolimatta Jani, Risto ja Matti luottivat alusta asti handplantin valloittavaan voimaan. Irtiotto arjesta tuntui myös maistuvan muille. Isolle striitille oli suunnitelmissa kolmen hyndän linja, joka olisi varmasti kova juttu, jos asiaan panostetaan. Kuka olisi voinut uskoa että sekin päivä koittaa, kun kameran voi viedä veden alle! Joukkueemme vasemmalta oikealle: Matti Kinnunen, Joonas Mustonen, Joel Lahti, Konna Tervonen, Jani Sorasalmi ja Risto Mattila.
siltä, että jokin muu ohjelma voisi piristää kummasti. Illan hämärässä halusin piristää ryhmäämme, ja näyttää kuinka laakson perällä pääsisi kätevästi teinibemarillani ilman haikkausta. Koska työpäivämme olivat olleet kovin pitkiä ja rankkoja, tuntui työmoraali olevan kateissa. Kun haluaa pelkästää tuopille, menisin itse Panimolle, joka sijaitsee Holiday Clubia vastapäätä. Panimoa tuntui myös suosivan paikalliset työntekijät, ja siellä tuntui olevan aina kova meininki päällä. Ennen kuin paljastan lopputuloksen täytyy kertoa, että takavedolla pääsee pakkasella melkein huipulle, mutta valitettavasti ei plussalla. Holiday Clubin kylpylässä kelluminen oli ollut itselläni mielessä joka päivä, mutta ääneen en ollut vielä kehdannut moista ideaa esittää. Oli selvää, että olimme Saariselällä liian myöhään, ja parkin täydellinen testaaminen jäi osittain kokematta. Vaikka Saariselkä ei ole suurimpia keskuksia Suomessa, on se palvelutasoltaan top viiden joukossa. H Joukkueemme rankan viikon jälkeen puhtaampana kuin koskaan. Odotettavissa on varmasti taas hyvä
Teksti Kuvat
parkki, tai ainakin suunnitelmat ovat sen mukaiset. Mitään kilometrin vesiliukumäkeä ei travitse kylpylästä odottaa, eikä niitä odotettukaan.
Kota
Koska joukkueemme viikko ei ollut päättynyt ja kuvia ei ollut tarpeeksi, piti keksiä jotain lisää. Kun kaipaa "oikeaa" yökerhoa, niin Holiday Clubin Bepop toimii hyvin. Noin sadan metrin matkan jälkeen muiden nauraessa parkkipaikalla, olin tyylikkäästi pohjasta kiinni juuri ajetulla pehmeällä hiihtoladulla. Varasuunnitelma otettiin taas käyttöön. Kun vihdoin sain suuni avattua, ei idealle yllättäen löytynyt vastustajia ja pyyhkeet kourassa marssimme kohti poreita. Mielenkiinnolla odottelen uutisia tulevasta parkista. Janin ja Riston bäkki handplantit antoivat kovan vastuksen Matin handplant fakielle, joka heilahtaa kuin kellon heiluri tarkasti ja täsmällisesti. Panimosta löytyy myös langaton wwwmaailma, joka on niitä harvoja toimivia ja ilmaisia. Kävelyn ladulla vielä ymmärtää, mutta nyt puukkoja sateli selkään hiihtäjiltä ja kissakuskilta. Osaavan joukkeen kera tiesin, että kodassa oli vielä potentiaalia. Vedin henkeä ja asennoiduin siihen, että huomenna ei krapulaltaan nousisi kukaan sängystä. Rinteiden puolesta laskeminen on mukavaa, ja parkista vastaavat selvästikin osaavat hommansa. Mestoilta löytyy laidasta laitaan esiintyjiä ja meininki on ihan toimiva. Vaihtoehtoja kylällä oli paljon, mutta järkeviä sellaisia vain muutama. Turpaakaan ei tullut, joten paikkaa voi hyvin suositella. Joel, Matti ja Joonas seurasivat perässä, kun me muut jäimme kokeilemaan onneamme keskustan kuppiloihin. Kyllä teki hyvää liottaa haisuliinivarpaita lämpimässä porealtaassa. Viikko oli kuitenkin onnistunut ja olimme käyttäneet kaikki mahdollisuudet hyväksi. Innokkuus kotaa kohtaan ei kuitenkaan ollut suurin, mutta itsepäisesti vaadin, että visiotani oli seurattava. Lainassa ollut vedenkestävä digipokkari osoittautui toimivaksi vehkeeksi vesileikeissä, ja vaikka kuinka aikuisia oltiin, niin jaksettiin kameran edessä pelleillä yhden gigan kortti täyteen. Kaikin puolin Saariselkää voi suositella lämpimästi kaikille, ja jos vanhat merkit pitävät paikkansa myös allekirjoittanut aikoo olla paikalla taas keväällä.
SAARISELKÄ
KULKUYHTEYDET · Junalla Rovaniemelle: www.vr.fi ja bussilla Saariselälle: www.matkahuolto.fi www.korsisaari.fi www.eskelisen-lapinlinjat.com/fi · Ivaloon lentäen: www.ilmailulaitos.fi, bussiyhteys Saariselälle Ivalosta FAKTAT · 15 rinnettä, joista 7 valaistuja ja 5 hissiä · Korkeus merenpinnasta 437m · Pisin rinne 1 300 m · Korkeusero 180 m · Parkissa, bokseja, reilejä, corner ja spine · Hissiliput: päivälippu 35 ja viikkolippu 138 (aikuiset) · Suomen pisin streetti LISÄTIETOJA www.saariselkaski.fi www.syotekeskus.net
Slammer 4/2009
064
Peter Hasselgren
Peter Hasselgren
Kolmessa ensimmäisessä kategoriassa laudalle annettiin pisteitä asteikolla 1-5. Tämä olisi jokaisella laudanostajalla tehtävä kaupassa ensimmäisenä, kun laudan käteensä ottaa. Nitron mallistosta testiin oli laitettu Team Series -lauta, joka oli pituudeltaan 155 senttiä. Kaikki testaajat olivat myös puolueettomia, koska kenelläkään ei ollut testiajankohtana voimassa olevaa sopimusta minkään lautavalmistajan kanssa.
Näin laudat testattiin
Tukikohdan sijainti Rukan Eturinteillä antoi oivan lähtökohdan testin suorittamiseen. Ensi vääntelyissä ja kääntelyissä selvisi, että K2:n WWW on joukon löysin lauta ja Elan erottui joukosta pituuden vuoksi. Rukan yksi haastavimmista rinteistä edustaa hyvin tyypillistä suomalaista laskettelurinnettä. Kaikki laudat näyttivät olevan ulkoisesti ja sisäisesti kunnossa, vaikka pieniä yllätyksiäkin löytyi. Myös naisnäkökulma haluttiin mukaan. Kutsussa ilmoitettiin, että lauta tulisi olla mallia directional, pituudeltaan 155-159 senttiä, hinnaltaan 300-500 euroa, ja että testi suoritetaan pääasiassa tavallisessa laskettelurinteessä. Niiden testin vuoro olisi myöhemmin. Laskuvuosia koko ryhmällä oli yhteensä yli puolen vuosisadan verran. Halusimme suorittaa testin kotimaan lumilla ja paikaksi valikoitui kaikkien lumilautailua harrastavien tuntema hiihtokeskus, Kuusamon Ruka. Nykyään varastona toimivan tilan seiniä koristivat 12 erilaista lumilautaa, joten hipelöitävää ja ihmeteltävää riitti. Laudan tail ja nose vääntyivät aivan mutkalle kämmenillä ja peukaloilla taivutettaessa. Arviointilomakkeessa laudan ominaisuudet oli jaettu neljään eri kategoriaan, joista yksi oli vapaat kommentit. Laudoilla oli pituusheittoa parhaimmillaan 10 senttiä, ja lautojen käyttötarkoitukset poikkesivat myös toisistaan. Laskuominaisuuksissa arvioitiin kääntyvyyttä, kaarrevakautta (mm. Aikaa tähän päivään on siis vierähtänyt kymmenen vuotta. Osa luuli jo, että laudan kantit ovat molemmista päistä poikki, kunnes joku totesi herkkyyden vääntymiseen johtuvan siitä, että nose ja tail on tässä mallissa "kevennetty". Tässä ajassa lumilautailu on ottanut merkittäviä askeleita eteenpäin, niin laudat, parkit, rinteet, pipet kuin myös asenteet ovat muuttuneet. Vaikka markkinoille on tullut viime vuosina kaiken näköisiä uutuuksia Park Rockereista muihin mullistuksiin, päätettiin niiden arvioiminen jättää pois. kiertojäykkyys), vauhdinkestävyyttä ja hallittavuutta sekä
Slammer 4/2009
Testiryhmä
Jo ensimmäisessä palaverissa, jossa testiä suunniteltiin, kiinnitettiin erityistä huomiota testaajien valintaan. Ryhmän kaikilta muilta jäseniltä, paitsi Hastilta, löytyy hiihdonopettajan tutkinto. Laudan "raskaat" ydinmateriaalit eivät näin ollen ulotu aivan laudan kärkeen, joka tekee päistä kevyemmät ja näin ollen löysemmät. Teknisistä ominaisuuksista arvioitiin valmistuslaatua, siteiden kiinnitystä ja toimivuutta suhteessa lautaan ja tietenkin laudan ulkonäköä. Laudat testattiin myös Saaruan BatteryParkissa kaikkien ominaisuuksien löytämiseksi. virheitä. Testaajat valitsivatkin yleensä Eturinteen ensilaskuihin. Lähestulkoon ainoa mikä on pysynyt samana on se, että joka syksy odotamme ensipakkasia ja lumisateita, jotta pääsisimme liukumaan tuota valkoista kultaa pitkin. Tervetuloa Slammer lumilautatestien laboratoriomaisentarkkaan maailmaan.
SUURI LAUTATESTI 2009
Testikutsun otti vastaan 12 eri lumilautamerkin maahantuojaa. Testiryhmän keskuudessa päätettiin kuitenkin, että jokainen sai laskea omilla siteillä, jotta jokaisella laudalla olisi mahdollisimman tasaiset lähtökohdat testiin lähdettäessä. Jokaisesta laudasta etsittiin ja tutkittiin ominaisuudet ja näin saimme eroteltua jyvät akanoista. Jo parilla ensimmäisellä laskulla laudasta löytyi erilaisia ominaisuuksia, mutta näiden vahvistamiselle täytyi lautoja testata myös loivemmissa rinteissä, joten Eturinteeltä oli hyvä suunnata joko Vuosseliin tai Saaruaan. Tämä Koillismaan tunturi takaisi hyvät olosuhteet testin järjestämiselle lumivarmuuden ja hyvässä kunnossa olevien rinteiden ja parkkien myötä, myös keväällä. Lautojen mukana maahantuojilta tuli myös lautaan sopivat siteet. Lautojen joukosta erottui heti silmään K2:n WWW (pituus 155) ja Elanin Crest (pituus 162). Joidenkin lautojen osalta testatessa joudutiin kuitenkin pakon sanelemana turvautumaan maahantuojan lähettämään sidepariin. Kun etsittiin niin sanottua yleislautaa, myös testaajien tulisi olla mahdollisimman erilaisia, mutta kuitenkin suurinpiirtein saman painoisia ja pituisia. Ensialkuun katsottiin kaikki laudat läpi ja etsittiin mahdollisia valmistusSivu
066
Jussi Väätäinen. Laskupäiviäkin jokaiselle testaajalle kertyy vuodessa keskimäärin yli 150. Muistan lukeneeni edellisen lumilautatestin Slammerista vuonna 1999. Painoa tailille, noselle, vääntelyä ja kääntelyä. Oli aika ruuvata ensimmäisiin lautoihin siteet alle ja laittaa testiryhmä todelliseen työntouhuun rinteeseen. Lähestyimme suomalaisia maahantuojia alkukeväästä testikutsulla, joka eritteli suurinpiirtein minkälaisia lautoja testiin kaavailimme. Äijä-osastolla kokeneita, ja hyvällä tekniikalla laskevia, lautailijoita edustivat Rukan tapahtumista tuttu Toni Miettinen, aktiiviharrastaja Pekko Manninen, lautailunopettaja Patrick Forsblom ja Pro-lumilautailija Miikka Hast.
Teksti
Laudat
Testitukikohta perustettiin Rukan Kururinteen kolmen hengen tuolihissin ala-aseman viereen, vanhan suksihuollon tiloihin. Tätä edusti aktiiviurallaan MM-pronssia pipessä voittanut ja Salt Lake Cityn olympialaisiin osallistunut Sari Grönholm. Pituutta rinteestä löytyy noin 500 metriä ja korkeuseroa reilut 200 metriä, tarjoten vaihtelevaa pätkää loivahkosta jyrkkään
- Katohan, tässä laudassa tulee näköjään tarrat kaupanpäälle ja vielä valmiiksi tarroitettuna, Sari
Slammer 4/2009 Kuva Sivu
Patrick Forsblom
067. Sarin ensimmäinen valinta kohdistui tämän kauden uutuuteen Suomen markkinoilla, eli Draken Player -lautaan. Vapaissa kommenteissa laudalle pystyi antamaan sanallisesti plussia tai miinuksia ja kommentoimaan yleisesti eri ominaisuuksia.
Odotuksia, pettymyksiä ja yllätyksiä
Testattaviksi laudoiksi oli saapunut monipuolinen kattaus kauden 2009-2010 lautoja. Pekko testasi rinnetestin jälkeen laudan parkissa, jossa lauta pääsi kunnolla edukseen. Jo ensimmäisten kierrosten jälkeen testin menestyjät alkoivat hahmottua ja myös testaajien laudoille antamat arvosanat puhuivat näiden havaintojen puolesta. Sopivan jäykkä, mutta silti kestää kovempaakin vauhtia. Grafiikoista pitää antaa vielä erityismaininta, Pekko kertoi. "Vaikka markkinoille on tullut viime vuosina kaiken näköisiä uutuuksia Park Rockereista muihin mullistuksiin, päätettiin niiden arvioiminen jättää pois"
hitaassa- että vauhtilaskussa. Soveltavassa osiossa testaajat arvioivat kuinka kyseinen lauta soveltuu erilaisiin rinneolosuhteisiin kuten leikkaavaan rinnelaskuun, parkkilaskuun, metsälaskuun, vapaalaskuun ja switchlaskuun. 156 senttiä pitkä lauta oli Sarille hieman iso, mutta laskutekniikka korvasi puuttuvat pituussentit. Pekko Manninen oli valinnut testin alkuun Nitron Team Series -laudan, jolla esimerkiksi Scrapbookista yleisön tietoon ponnistanut, ja Slammerin sivuilta tuttu, Tero Poikajärvi laskee. - Loistava yleislauta, joka toimii parkissa lähes täydellisesti
Crazy Creek ei selkeästi vakuuttanut testiryhmää ominaisuuksillaan. Suosittelemme uuden laudan ostajaa suuntaamaan maahantuojien testikeskuksiin, joita järjestetään ympäri Suomea. Hyvä vauhtikestävyys johtaa taasen siihen, että lauta on erittäin vaikea hallittava ja jäykkä. Myös testiryhmä totesi tämän ja Hepun lauta saikin kehuja hyvästä vauhtikestävyydestä. Useasti tulevan kauden mallit ovat testattavissa viimeistään keväällä, joten näin ollen kuluttaja pystyy minimoimaan laudan ostamisen myötä tulevat yllätykset. Testiryhmän mielipiteitä Forumin osalta jakoi enimmäkseen grafiikat. Jokainen testaaja sanoi laudan tuntuvan pidemmältä mitä se on ja yleinen toteamus oli, että lauta sopii jäykkyytenä puolesta myös pidemmille laskijoille. - Yllätyin kyllä laudasta positiivisesti, kierto- ja pituusjäykkyyttä löytyy, mutta lauta on laskettaessa "eloton", Patrick kertoi. Samalla tulee helposti testattua laudan pituusjäykkyyttä todellisella painolla, pelkän käsien avulla tehtävän taivuttamisen sijaan.
Isojen laskijoiden valinnat
Suomen valtakunnan lippulaivana tässä testissä toimi Iconin Heppu Pentin promodel. Kuka ostaa skeittilautaakaan Prismasta. - Varmaan pihalautana menisi ja toivottavasti tämä on puoli-ilmainen. Yksi suurimmista odotuksista laskijoiden keskuudessa oli Stepchildin Everything Sucks -lauta, jolla esimerkiksi Fredu Sirviö laskee. Oman värinsä testiin toi ison urheiluvälineketjun mallistossa oleva Crazy Creek. Afrohiuksinen mieshenkilö etusiteen edessä voi alkaa kauden mittaan hissimatkoilla pitkästyttämään, mutta laudan muoto keräsi kehuja ainakin Miikan osalta.
Slammer 4/2009
068
Jussi Väätäinen
Patrick Forsblom. - Tähän ei voi laittaa muita kuin Burtonin siteitä, ärsyttävää tälläinen kytkykauppa, Miikka totesi. Lautaa kuvailtiin vaativaksi ja jäykäksi, joka toisaalta tekee juurikin sen mitä laskija haluaa. Kyllä se lumilaudalta näyttää, mutta ominaisuudet eivät ole muiden lautojen tasolla, Miikka ja Pekko totesivat. Molemmat laudat ovat Iconin tapaan hyviä vauhdikkaaseen rinnelaskuun vakaan kaarrevakauden vuoksi. Crazy Creekillä on niin sanottu markettilaudan maine, jollaiseksi myös testiryhmä sitä kuvaili. Heppu tunnetaan isokokoisena ja aggressiivisena laskijana, jonka löytää useimmiten rinteiden takamaastoista tai tavoittelemassa korkeinta ilmaa cornereista. Mutta miten testiryhmä suhtautui aina niin legendaarisen Burtonin lautaan, joka oli malliltaan Operator, jota myös Shaun Whiten työkaluna mainostetaan. Onnistuneet käännökset vaativat paljon vauhtia ja Patrickin mielestä laudassa pitäisikin olla tarra: "Vain kokeneille laskijoille!" - Tuntuu samalta miltä näyttää. Pekko ja Miikka olivat Sarin kanssa samoilla linjoilla, kiertojäykkyys laudassa oli pielessä. Kaupassa kannattaakin kokeilla inserttien toimivuutta ja niiden sijoittelua ruuvaamalla siteet lautaan kiinni. Leikkaavaan laskuun kovassa vauhdissa, vaatii paljon kokemusta, laskutaitoa ja painoa, yleislautana toimii kriteerit täyttäneelle laskijalle. Tämä seikka tuleekin ottaa huomioon, kun kauppaan marssii uutta lumilautaa ostamaan. Vastaavasti moni laskija, joka normaalisti laskee näin lyhyellä laudalla voi pettyä, koska lauta tuntuu paljon pidemmältä kuin luvut antavat ymmärtää. Testin ääripäätä inserttien vähyydessä edusti Ride ja vastaavasti eniten inserttejä löytyi Rossignolin ja Stepchildin laudoista. Lauta oli testin lyhyin (152 senttiä). Beacon-nimeä kantava malli oli pituudeltaan 154 senttiä. Inserttien eli ruuvinpaikkojen tai kiskojen määrä vaihteli myös muissa laudoissa laidasta laitaan. "Jo ensimmäisessä palaverissa, jossa testiä suunniteltiin, kiinnitettiin erityistä huomiota testaajien valintaan"
naurahti, kun lautaan oli valmiiksi isketty Electricin tarrat. Myös muu testiryhmä oli Miikan kanssa samoilSivu Teksti Kuvat
la linjoilla, vain yhden valmistajan siteiden sopivuus oli selkeä miinuspuoli, mutta itse rinteessä lauta keräsi hyvää palautetta. Lauta toimi yleisesti, mutta paikoin kankeus vaikeutti laudan kantille laittamista. Isommille laskijoille testiryhmä suosittelee Hepun promodelin lisäksi myös Forumin Schemeä ja Elanin Crestiä. Kokeilua helpottaa, kun laittaa vielä laskukengät jalkaan ja siteet kireälle. Todellinen valinta siis pipeä ja rinnettä laskeville, mutta jibbailuun tästä laudasta ei juurikaan ole sen jäykkyyden vuoksi
Käsityönä Kaliforniassa valmistettavien lautojen pohjamateriaali on kierrätetty muiden lautojen ylijäämäpalasista, eikä laudan pintamateriaaleina käytetä ympäristölle haitallisia pintalakkoja. Tämä 159 senttiä pitkä lauta on siis hyvä vaihtoehto ekologista elämäntapaa kunnioittavalle laskijalle, mutta laudan ominaisuudet eivät kulje käsi kädessä hyvän ympäristöarvon myötä. Tai yllätyksestä tässä tapauksessa voi olla vaikea puhua, koska kyseessä on yksi legendaarisimmista ja vanhimmista rinnelajien merkeistä mitä on. Toimii parkissa, mutta pienet nose ja tail kickit eivät ole vapaalaskussa ja puuterissa edukseen, Miikka kertoi. Samantapaiset kommentit testaajilla oli mielessä myös Elanin Crestin jälkeen. Pituudensa puolesta isojen miesten lautojen kategoriaan raivasi tiensä Suomen markkinoille vasta viime vuosina rantautunut Signal laudallaan OG. Tämä kohta ei niinkään vaikuttanut lautojen lopulliseen paremmuusjärjestykseen, mutta ulkonäkö on kuitenkin yksi merkittävä asia ostopäätöstä tehtäessä. - Aika lankkumainen tämä on, eli ketteryys puuttuu. Isolle laskijalle vauhdikkaaseen rinnelaskuun. Monessa laudassa yhtä vakaa lasku on kuitenkin mahdollista myös notkeammalla rakenteella, Toni pohdiskeli. Tämän pitäisi tuoda laudalle lisää kestävyyttä ja "SlimeWall" -nimellä markkinoitavan ominaisuuden pitäisi myös lisätä laudan eloa. Rossignolilla on aina osattu lautojen suunnittelu, ja Scopen osalta siinä on onnistuttu todella hyvin. Ulkonäkö on myös minun mieleen, kun päällys on sopivan musta ja kalloja, mutta laudan pohja ei taasen mielytä niin paljon silmää, Scopen suosikkilaudakseen testissä valinnut Miikka analysoi.
Ja voittaja on...
Jokaisen laudan testaamisen jälkeen laskijat täyttivät lomakkeen, joka suljettiin odottamaan tuloslaskentaa. Sekä Pekko että Miikka kertoivat laudan olevan kömpelö, samoilla linjoilla oli myös Sari, joka kuvasi lautaa myös sanalla kankea. - Looginen peli, joka on pituuteen (156 cm) nähden jäykkä. Tämä ei tarkoittanut valmistustapaa tai tyyliä, vaan selkeästi grafiikoita. Miikka kiinnitti huomiota myös laudan hienoon sidewalliin, joka on tehty samasta materiaalista kuin skeittirenkaat. Jo esipuheessa mainittu K2:n WWW todettiin todella löysäksi laudaksi ja samansuuntaiset kommentit jatkuivat laudan päästessä tositoimiin. Todella vaikea saada kontrollia, Pekko totesi.
Pääkallot pitävät pintansa
Yhtenä ominaisuutena laudoista arvosteltiin laudan ulkonäköä. Testilomakkeista oli myös huomattavissa, että Riden Control lautaa testiryhmä suosittelee isompikokoisille laskijoille. Tuloslaskenta suoritettiin yksinkertaisella
Kuvat Sivu
Patrick Forsblom
069. - Lauta tuntui ensimetreistä lähtien hyvältä ja käyttötarkoituskin on laaja, kun se toimii jokaisessa tilanteessa, niin parkissa kuin rinteessä. Yleislautana toimiva, mutta kannattaa melkein pysyä pois parkeista ja suunnata isommille vuorille ja vaativampiin rinteisiin. Testin laudoista pääkalloja löytyy ainakin Iconin Hepun promodelista, sekä Rossignolin Scopesta ja K2:n WWW:stä. Vaikka laudalla on pituutta 155 senttiä, sitä ei kuitenkaan heikon pituusjäykkyyden vuoksi suositella isompiin bokseihin ja vaativaan rinnelaskuun. Vaikka lauta on hieman kankeahko, toimii se silti parkkiympäristössä loistavasti, mutta ketteryyden puute vaivaa. Ensimmäiset kommentit olivat, että nyt on tämä lauta eksynyt väärään testiin, mutta kyllä lauta esiintyi silti edukseen tietyillä osa-alueilla, mutta kokonaisvoittajaksi tästä laudasta ei ollut. Samoin kuin
Slammer 4/2009
kaikessa muussakin taiteessa toinen tykkää ja toinen ei, mutta yksi asia lautojen grafiikoissa toistuu vuodesta toiseen, nimittäin pääkallot. - Todella ketterä lauta. Laskijat kuvailivat laudan sopivan erityisesti jibbailuun ja pieneen rinnekikkailuun. Kolmas kallolauta eli Rossignolin Scope oli yksi testin positiivisimmista yllätyksistä. - Leikkaavassa rinnelaskussa lauta toimii, mutta vastaavasti hitaammassa vauhdissa dekki tuntuu menevän minne sattuu. Pikkuparkkiin, reileihin, mutta kovempaan vauhtiin tätä ei oikein voi suositella kenellekään, sillä vauhtikestävyys on miltei olematon, Pekko summasi
- Siteiden ruuvaaminen.... Laudasta oppi nopeasti miten se toimii. Eihän sitä voi laittaa freeridetikkuun twinin stanssia. Löytyikö joukosta lautaa tai lautoja joilla voisit kuvitella laskevasi vakituisesti. Testin voittaja oli kuitenkin lähestulkoon ylivoimaisesti 152 sentin pituudestaan huolimatta Stepchildin Everything Sucks. Erityismaininnan lauta sai vielä lähes tulkoon kaikkien mielestä ylivoimaisesti hienoimmista grafiikoista, vaikka pinta on yksinkertainen. Omassa laudassa sinulle on varmaan vakiintuneet siteiden kulmat, setback, stance jne. ja laudoissa oli isoja eroja. Olet ilmaissut kiinnostuksesi päästä laskemaan tulevaisuudessa yhä enemmän isoja vuoria ja freeridea. Se sopii paikkaan kuin paikkaan. Kuten urheilukilpailussa, myös Slammerin lautatestissä palkitseminen aloitetaan kolmannesta sijasta ja vuoden 2009 lautatestin pronssia nappasi Burtonin malliston Operator. - K2 Podium 56 on nyt alla parkissa ja putskussa K2 Turbo Dream 61. Oliko joku testin laudoista sellainen, jonka ottaisit mukaan bäkkärille. Mikä teki Rossignolista niin hyvän laudan. Suoraan numeroista testin voittajaa ei kuitenkaan voinut laskea, vaan sen lisäksi eri arviointikohdille annettiin eri painoarvot. - Oli ensimmäinen kerta näin laajasti. jouduitko vaihtamaan jonkin tietyn laudan kohdalla näitä säätöjä esimerkiksi laudan pituudesta johtuen. Lähes jokaisella katsomisella grafiikoista löytää jotain uutta ihmeteltävää. Parkkia ja pipeä on tullu aina laskettua kohtuu jämäkällä ja leikkaavalla laudalla, ja oon aina tykänny enemmän directionaaleista kuin twineistä.
"Laskupäiviäkin jokaiselle testaajalle kertyy vuodessa keskimäärin yli 150"
keskiarvolaskennalla, jolloin parhaimpien lautojen keskiarvot 1-5 portaisella asteikolla nousivat lähelle neljää, kun taas häntäpään laudat jäivät keskiarvossa hieman päälle kahden. - Jonkin verran tulee seurattua, mutta ei nyt enää tuijottele lehtiä ja brosyyreitä niin tiukasti. Toiseksi korkeimmalle korokkeelle nousi pääkallotyylin myös ensi kaudella muodissa pitävä Rossignolin Scope, jonka tasaisuus kaikilla osa-alueilla nosti sen Burtonin edelle. Se oli eka lauta alla ja jotenkin arvasin, että sen parempaa ei edes tule vastaan nyt. Burtonin puolesta puhui esimerkiksi vauhtikestävyys ja jäykkyys, mutta takkiin tuli selkeästi siteiden kiinnityksestä. Entä helpointa. Muutamia kertoja ollaan kavereiden kanssa testailtu ja oon kokeillu aika paljon erilaisia lautoja. Jos kavereilla on jotain uutta alla mitä kehutaan, niin kyllähän sitä kiinnostaa kokeilla. - Rossari oli hyvä. Jos joku pitäs ottaa, niin Rossignol varmaan sinnekin vähän pidempänä. Tuleeko noin muuten talven varrella testattua erilaisia lautoja esimerkiksi kavereilta. Tällä laudalla kelpaa lähteä tykittelemään vaativampaakin rinnettä, mutta lauta toimii hyvin myös parkissa. - Aika pakasta tulee vedettyä laudat alle, eli en tee. Slammer suosittelee tätä lautaa niin Talman parkkiin, kuin myös alppien jyrkille rinteille, todellinen yleislauta siis.
Mikä oli mielestäsi kaikkein haastavinta testaamisessa. Tulosten selvittyä paremmuuslistaa pohdittiin vielä testiryhmän kesken ja näin saatiin varmistettua tulosten oikeellisuus. Ammattilaisen mielipide
Sinulla on laskuvuosia takana aikamoinen määrä ja ammattilaisenakin useita vuosia, tämä taisi olla kuitenkin ensimmäinen kerta, kun osallistuit näin laajaan lautatestiin. Tuleeko paljon seurattua eri lautavalmistajien innovaatioita ja uutuuksia, ja olisitko halunnut, että joku tälläinen lauta olisi ollut testissä mukana. Vaikkakin laudan pituus on hämäävä, vei Stepchild voiton monipuolisten ominaisuuksien avulla. - Ei. Myös vapaat kommentit otettiin tässä vaiheessa huomioon, jotta laudat saatiin oikeutetuille sijoille tiukassa testissä. Mikä lauta sinulla on normaalisti alla. Jotkut oli pidempiä freeride-tykkejä ja jotkut ihan jibbailu-vehkeitä. - Se on helppo hallita, mutta silti pysyi jämäkästi mäessä kiinni kovassakin vauhdissa. - Laskeminen oli mukavaa dekistä huolimatta ja omilla siteillä sai aina samanlaisen tatsin lautaan. Paipinhinkkausaikoina tuli kanttien kanssa vähän pelattua, mutta sekin on jäänyt. - Vähän piti katsoa laudan mukaan setuppia, mutta yritin pitää kaiken aika samana, että saisi mahdollisimman samanlaisen otteen lautoihin. Rockereita aka banaaneita olis haluttanu testata ja magnatraction viritelmiä, mutta se olis sitten ollut ihan eri testi jo, ja vienyt paljon enemmän aikaa.
Sivu
Teksti
Kuva
Slammer 4/2009
070
Jussi Väätäinen
Patrick Forsblom. Lauta keräsi koko testin ajan kehuja testiryhmältä. Ainoastaan puuteriin kukaan testiryhmästä ei suosittele näin lyhyttä lautaa, mutta sitä ei tässä testissä ollut tarkoituskaan testata. Teetkö normaalisti jotain erikoisviritelmiä välineisiisi, ja onnistuiko sellaisten tekeminen tässä testissä. Setbackillä joutu tietenkin pelaamaan. Pidemmät laudat oli mulle liian jäykkiä, enkä tykkää putikassa laudasta jota on raskas kääntää. Tuntui omalta laudalta
Mid-Wide-versiossa ja Full-Wideversioissa pituudet kasvavat 161 senttiin saakka. Lauta sopii sekä harrastajalle että aktiivilaskijalle. Hiilikuituvalmisteiset V-POP-vahvistukset nosessa ja tailissa lisäävät poppia ja takaavat sen, että lauta pysyy kimmoisana pitkään. Plussat - Looginen - Toimii kaikilla osa-alueilla - Inserttien määrä Miinukset - Pohjan graafikat jakoivat mielipiteitä Yleisarvosana: 4,2
ICON "HEPPU PENTTI"
Pituus: 159 Muoto: Directional Kääntösäde: 8 m Leveys: 255-300 mm Suositushinta: 499 Freestylelauta joka on suunniteltu niin vuorten kuin parkin laskemiseen. ROSSIGNOL "SCOPE"
Pituus: 156 Muoto: Directional Kääntösäde: 7.3-8.1 m Leveys: 246-270 mm Suositushinta: 399 Rossignol Scope on freestylelauta, josta löytyy paljon eri leveyksiä ja pituuksia directional mallista, 149 sentistä aina 159 senttiin. Dual Decressive Sidecut tekee laudasta alastuloissa anteeksiantavan, mutta kuitenkin hyvin leikkaavan. Vuodesta 1907 toiminut firma, joka on valmistanut lumilautojakin jo 20 vuotta. Suomessa suunniteltu ja grafiikoista vastaa Heppu Pentti itse! Plussat - Vauhtikestävyys - Vahvalle ja isolle laskijalle Miinukset - Jäykkä - Vain kokeneille laskijoille Yleisarvosana: 3
NITRO "TEAM"
Pituus: 155 Muoto: Directional Twin Kääntösäde: 7,2 m Leveys: 248-290 mm Suositushinta: 419 Nitron tiimiläisten käyttämä lauta sopii kaikenlaiseen laskemiseen ja myös aloittelijoille. Tiimissä laskevat esimerkiksi Big Mountain erikoismies Jeremy Jones, norjalainen Kjersti Buaas ja ranskalainen Mathieu Crébel. Isompi jalkaiselle lauta on saatavissa myös Wide-versiona. Plussat - Ketterä - Parkkiin, pari senttiä normaalia pidempänä myös rinteeseen - Toimii myös hitaassa laskussa Miinukset - Nose ja tail vähän kiertolöysiä Yleisarvosana: 3,7
Slammer 4/2009
Sivu
071
Valmistetaan käsityönä ympäristöarvot huomioon ottaen. Plussat - Leikkaavaan rinnelaskuun - Jyrä Miinukset - Vaikea kontrolloida - Kankeahko Yleisarvosana: 2
Sivu
Teksti
Slammer 4/2009
072
Jussi Väätäinen. Plussat - Vapaalaskuun - Vauhdikkaaseen rinnelaskuun - Helppo laskea Miinukset - Ei aloittelijoille tai harrastajille - Vaativa Yleisarvosana: 3,5
SIGNAL "OG"
Pituus: 159 Muoto: Directional Twin Kääntösäde: 8,1 m Leveys: 252-297 mm Suositushinta: 440 All Mountain -lauta, joka soveltuu erityisesti parkkiin, paippiin ja rinteeseen. Plussat - Reileihin - Kevyelle laskijalle - Helppo laskea Miinukset - Ei kestä kovempaa vauhtia - Tuntuu leveämmältä mitä on - Liian yksipuolinen käyttökohde Yleisarvosana: 2,6
ELAN "CREST"
Pituus: 162 Muoto: Directional Kääntösäde: 8 m Leveys: 252-302 mm Suositushinta: 399 Kokeneiden laskijoiden All Mountain Freeride -lauta puuteriin ja takamaastoon. Jäykähkö lauta laskijoille, jotka vaativat kaikki ominaisuudet yhdeltä ja samalta laudalta. Lauta saatavissa isompijalkaisille myös Widenä, sekä Rockerina. Laudan malli sopii kaikenlaisiin lumiolosuhteisiin. K2 "WWW"
Pituus: 155 Muoto: Twintip Kääntösäde: 8,6 m Leveys: 252-295 mm Suositushinta: 449 Parkki- ja reililauta, jossa Jib Tip, eli jatkettu kantin pituutta kärkeen, jolloin voi ottaa viisi senttiä lyhyemmän laudan. OG:ssä erikoisuutena käsinmaalatut grafiikat, joten jokainen lauta on yksilöllinen. Jibbailuun ja buttereihin
Yleislauta vaativallekin harrastajalle. Uutena Controlissa SlimeWall-sivuseinä. Täyspuuydin ja poikittaiset hiilikuituvahvikkeet takaavat laudalle sopivassa suhteessa poppia ja jämäkkyyttä. Slimewall tuo lautaan myös lisää kestävyyttä pehmeän sivuseinän ansioista. RIDE "CONTROL"
Pituus: 158 Muoto: Directional Kääntösäde: 7,9 m Leveys: 249 mm Suositushinta: 350 Ride Control on perusleikkaava All Mountain -lauta. Hiilikuituvahvikkeet puuytimessä taas tuovat lautaan lisää kimmoisuutta ja vastusta. Sama lauta mallistossa mustalla tai valkoisella grafiikalla, riippuen pituudesta. Myös Wide-versio löytyy. Plussat - Vakaa - Pituus/kiertojäykkyyssuhde Miinukset - Eloton - Vaikea kääntää - Hinta/laatusuhde Yleisarvosana: 1,5
Slammer 4/2009
Sivu
073. Samaa materiaalia kuin skeittirenkaat, joka tekee laskemisesta pehmeämmän tuntuista. Plussat - Jäykkyys - Kovempaan vauhtiin - Isommalle laskijalle parkkiin - Vesiurat sohjoiselle kelille Miinukset - Vähän inserttejä - Kömpelö Yleisarvosana: 2
DRAKE "PLAYER"
Pituus: 156 Muoto: Directional Twin Kääntösäde: 8,7 m Leveys: 250-294 mm Suositushinta: 299 Kaikenlaiseen laskemiseen tarkoitettu Directional Twin -lauta, jonka kanssa voi "pelata" missä päin tahansa tunturia, vuorta tai parkkia. Plussat - Rinteeseen - Parkkiin - Laadukas - Halpa Miinukset - Ei rinteiden ulkopuolelle - Hidas kantilta kantille Yleisarvosana: 2,5
CRAZY CREEK "BEACON"
Pituus: 154 Muoto: Directional Twin Kääntösäde: 7,4 m Leveys: 249 mm Suositushinta: 349 Beacon soveltuu vauhdikkaaseen rinnelaskuun, kuin myös paipin ja parkin höyläämiseen
Tämä kaikkeen pystyvä lauta tarjoaa protason suorituskykyä massoille. Uutuutena tänä vuonna, lautaa on kevennetty nosesta ja teilistä, mikä keventää rotaatiota huimasti. Kiskokiinnityksellä saat siteet laitettua näppärästi minkälaiseen stanssiin tahansa. Plussat - Vauhdinkestävyys - Rinnelaskuun, myös jäiselle alustalle Miinukset - Vaatii paljon voimaa - Kankeahko Yleisarvosana: 3,2
STEPCHILD "EVERYTHING SUCKS"
Pituus: 152 Muoto: Twintip Kääntösäde: 7,9 m Leveys: 250 mm Suositushinta: 459,Stepchild Everything Sucks on helppokäyttöinen lauta kaikenlaiseen laskemiseen. Lauta jatkaa samoilla linjoilla kuten edeltäjänsä Powder Sucks, joka valittiin Transworld Snowboarding Good Wood -testin parhaimmistoon. All-Mountain -freestylelauta, joka tunnetaan myös paippijyrä Shaun Whiten työkaluna. BURTON "OPERATOR"
Pituus: 154 Muoto: Directional Kääntösäde: 7,4 m Leveys: 249 mm Suositushinta: 349 Laskitpa sitten parkkia, pipeä, puuteria, droppeja tai vain kruisailet rinteessä, Burtonin Operator on valintasi. Directionaalisen muodon lisäksi tämä lauta tarjoaa Formula-käsitellyn pohjan suoraan tehtaalta. Kevyt ja vahvistettu poplar-puuydin tuo lautaan kimmoisuutta ja kiertojäykkyyttä. Everything sucks, paitsi Everything sucks.
Plussat - Tuntuu pidemmältä kuin mitä on - Grafiikat - Sopii pidemmällekin laskijalle - Jäykkyys - Kaikenlaiseen laskemiseen - Vauhtikestävuus Miinukset - Pituus voi hämätä Yleisarvosana: 4,2
Sivu
Teksti
Slammer 4/2009
074
Jussi Väätäinen. Twintip-muodon ansiosta lauta on saavuttanut suuren suosion parkki- ja reililaskijoiden parissa. Plussat - Leikkaavaan rinnelaskuun ja pipeen - Toimii joka paikassa - Burtonin laatu Miinukset - Vain Burtonin siteet käyvät - Ei aloittelijoille Yleisarvosana: 3,8
FORUM "SCHEME BOB ROSS"
Pituus: 156 Muoto: Twin-Like Kääntösäde: 7,7 m Leveys: 248 mm Suositushinta: 459 Scheme on lauta joka sopii kavereille jotka tykkää kurvailla
LASKIJA SAMI SAARENPÄÄ KUVAAJA CHRISTIAN BRECHEIS PAIKKA ARLBERG, ITÄVALTA
LASKIJA OTTO VEIJOLA KUVAAJA KEVIN WESTENBARGER PAIKKA USA
LASKIJA IIKKA BÄCKSTRÖM KUVAAJA SCOTT SERFAS PAIKKA BC, CANADA
LASKIJA ANTTI AUTTI KUVAAJA RAMI HANAFI PAIKKA MAMMOTH, USA
v
LASKIJA JUSSI OKSANEN KUVAAJA ANDY WRIGHT PAIKKA UTAH, USA
Sivu
Kuvat
Slammer 4/2009
086
Peter Hasselgren
Mulle on riittänyt ihan hyvin Suomen puitteet lumilautailuun. Soitti toissaviikolla että pitäis BMX myydä, kun meni muisti. Sun multitalent veli Kaarlen kuulumisia kyseltiin tossa viime kaudella taidenurkkauksessa. Ei meiän perheessä ollut kyllä koskaan mopoja. En oo kyllä haikaillut noiden sponsorien perään yhtään. Saa nähdä kauanko intressit riittää, eli tuleeko mopokuume tai sillee. Alkoiko kotikonnut käydä liian pieneksi sulle. Sellainen löyty kun soittelin sijaisuuksia. Kuis kelkka kulkee. Kun ei ole opiskelija, niin on melkein halvempi mennä tyttökaverin kanssa autolla kun junalla. Eli sä et ole teidän perheen eka lumilautaileva tai skeittaava jäsen. - En oo! Kyllähän noita on. Kai sitä joskus pitää mennä johonkin korkeakouluun tai jotain. Kai se ois hauska nähdä, mutta en oo mitään haaveillut. Jos siellä olisi ollut kavereita edes muutama, niin ois siellä voinut vaikka ollakin. Siellä on ihan mukavia spotteja, että pitäis mennä kuvailee ennen kuin muuttaa sieltä pois. Sä et ole muuten ainoa teidän perheen edustaja, joka on esitelty Slammerissä. Netissä melkein fifty-fifty tulee kateltua pyöräilyä ja laskemista. Snoukka-hustleriksi sitä haukuttiin. - Joo, tai oikeastaan Vaasasta tulin, koska siellä nykyään asustelen. Broidi on kyllä hulluin kundi. - No tota tota. - Siis tota omaa tulevaisuutta vai. Eli mopot ei kiinnosta, mutta kaksipyöräiset kuitenkin. Mutta toisaalta ei sinne oikein kukaan palaakkaan opiskelujen jälkeen. Siimon Hurtig?" "Joo", sanoin, "broidihan se." Katottiin silloin ne footaget, ja olin mielissään, että "ai ai!" Unohdin sitten muutamaksi vuodeksi tyystin sen kehityksen seuraamisen, jotenkin sain vain sen käsityksen, että koti-Torniossa mies laskee paljon, ja laskupäiviä tulee suunnilleen yhtä paljon kuin isoveljillänsä 90-luvun alun Kallinkankaalla. Ei oikein vielä sellasta varmuutta mitä haluis tehdä isona, ei sillee väkisin viitsi. Oon ostellu vanhoja kilpapyöriä, ja sitten
Slammer 4/2009
Teksti
Sivu
Peter Hasselgren
087. Kyllä mä tässä töitä teen ja lasken. Mites ton koulutuksen kanssa sitten, kun et sen perässä kuitenkaan muuttanut. Olin joskus 2004 "Ennätystehdas-Litovaaran" luona hengaan, kun oltiin naapureita silloin. Ilmasto on niin tuhnunen, samoin kun täällä etelässä, ettei siellä talvea tuu kuin joskus huhtikuussa vasta. Se on sääli, jos ihmiset muuttaa pois. Pikkuveli Kuiska on laskenut paljon, siellä se Kallinkankaalla vääntää uusia temppuja. Sori vaan Suomen lumilautailu, tää nyt on varmasti tosi puolueellinen mielipide, koska en enää ihan sikana seuraa, mutta Siimon on spotti- ja temppusilmältään Suomen luovin laskija. 1,6 litran vehje ja isukilta ostettu. Näin sitten myöhemmin jossain Lumitykin "parhaimmat" tai "suosituimmat" tai mitälie kuvissa jotain shotteja ja ymmärsin, että kai se lauta on alkanu tottelemaan miestä aika kiitettävästi. Mulla on neljä isoveljeä ja yksi isosisko, ja kaikki veljet on snoukkaillut ja skeitannut aika vahvasti. - Fixi-pyöristä on tullut mulle kyllä iso juttu. Ehkä siellä ei oo noita opiskelupaikkoja niin laajasti, ja siksi ihmiset lähtee muualle. Pihalla näytti kiiltelevän uusi menopelikin, eli aika liukkaasti näyttää pyyhkivän. Joo, kaveripiiri kävi pieneksi, kun about kaikki on muuttanut pois sieltä. Viime talvi oli ihan hyvä, mutta ei siellä normaalisti oo lunta. Kyllä sitä vois yrittää vähän joustavam-
man työpaikan saada, että jos tulee jotain laskujuttuja niin voi lähteä. Muutenkaan en oo hirveästi käynyt ulkomailla. "Pannutin joo boksista, naama ruvella!" Sitten reilistä selälleen, takaraivo betoniin, jalka, käsi ja aivot! Ja sit taas tuli joku morjens-juttu. Vähän muille maille piti lähteä. - Ei löydy! Siellä on Öjberg, mikä on sellanen pikkupaikka, joku Kallinkangaan kokoinen. Sitten on vielä noita nuorempia snoukkaripoikia kotona, jotka tulee perässä. Aika paljon kerinnyt laskea töiden ohella, mutta kuitenkin ite hommaan reissurahat. Muuten menee ihan mukavasti töiden, urheilun ja seurustelun parissa. Löytyykö Vaasassa parempia maastoja laskemiseen kuin Torniosta. Se skeittailu on kyllä jäänyt vähän, kun pitää säästellä polvia laskemiseen. Nöyränä on hyvä edetä. - Corolla kulkee kyllä. Littis sit joskus huudahti: "Et ai niin, onks tällanen Hurtig sulle mitään sukua. Mä oon perheen puolesta välistä. Mä oon ylpee susta kundi. Onko koulutuksella mitään väliä, jos saa jonkun maksajan noille laskutouhulle. Sä olit meistä se joka sit oikeesti oppi laskeen.
- KA A R LE H U RTI G
Tervetuloa vaan etelään Siimon! Ukko päätti tulla Torniosta asti Helsinkiin, eli vuori siirtyi Mooseksen luokse tai jotain sinne päin. Littis oli siihen aikaan vielä "ALS-Litovaara", ja niillä oli silloin joku "sponsor me" -tyyppinen skaba siinä ohjelmassa. Olen koulunkäyntiavustajana Vaasassa hommissa. Laskemisen lisäksi tiesin, että ukko myi ja osti Lumitykissä kamoja, rotseja, lautoja, housuja ja siteitä. Ja mun broidi. Ite oon kyllä tykännyt kovasti, en ois kyllä halunnut missään muualla viettää lapsuuttani. Aika perinteistä, että siellä käy kato
Puhutaan vähän lumilautailusta vaihteeksi, kun tää menee tällaiseksi hempeilyksi. Ehkä sillee se tulee ilmi muille, ettei juopottele tai juhli. Noi "Yksi Kevään Hetkistä" -kisat on ollut huhtikuussa, ja ne on sellaiset kauden lopetuskisat. Tuli tossa BMX-pyöräkin ostettua, mutta sain kauheen aivotärähdyksen ja lähti näkökin hetkeksi, niin ei se innosta enää. Hyvä parkki on ollut ja kaikki on kyllä tykännyt siitä. Ihan oon saanut kyllä olla oma itseni. Aina, kun tulee vastaan joku hieno pyörä, niin on pakko ostaa pois. Pakko palata vielä teidän perheeseen, eli otetaanko tähän väliin Hurtigien perhekatsaus 2009?
- Otetaan vaan. Vanhemmat siellä viidenkympin maissa porskuttelee. Petturipoika! Kyllä siellä on muutama pikkujäbbis, ketkä on kovia,
Sivu
Teksti
Kuvat
Slammer 4/2009
088
Peter Hasselgren
Iisakki Kennilä. Ei oo kukaan kimppuun käynyt tai mitään sellaista. Se on enemmänkin sellaista omakohtaista, eikä niinkään ulospäinsuuntautunutta. En mä noista muista uskonnoista tiedä, mutta ei me harrasteta mitään ovelle pimpottelua, enkä mä kenellekkään mitään uskaltaisi saarnata. Varsinkin silloin, kun siellä on kisat, niin siellä tehdään yötäpäivää. Viisi asuu vielä kotona. Jotain yläasteella ehkä, mutta se on sellasta kuittailua vaan. Tusinan verran meitä löytyy sieltä. Torniossa on koti. - No, yritys on ainakin kova. Vanhimmat on varmaan neljänkymmenen pinnassa. Viimeksi oli kolmen boxin linja ja reilejä paljon. rakentanut niistä fixi-pyöriä. Nuorin on viisivuotias ja vanhin kolmekymppinen. Maalailen ja laittelen, eli ehostan. Sankalan Henri, Sami Hyry, Väänäsen Pete, Ainosen Tero ja Voltti Jykä, eli Seitamon Jyrki, se oli aikoinaan kova. Jotain kisojakin on tullut ajettua, viimeksi Tour De Helsinki, ja se meni neljään ja puoleen tuntiin. Yllättävän paljon ne panostaa parkkiin, vaikka niillä on ollut taloudellisesti vaikeaa. Kyllähän se joskus sivaltaa vähän, kun joku kuittailee asiasta. Onks suhun suhtauduttu erilailla, kun joku on kuullut Siimonin olevan lestadiolainen. Parhaimmillaan on ollut joku 8 pyörää, mutta äiti ei oikein kauheesti tykännyt siitä, niin piti myydä osa pois. Olin kolmassadas jostain tuhannesta. Toki kaverina siellä on ollut auttamassa ja reilejä hitsaamassa. Tornion Kallinkankaasta tuli silloin aikoinaan kovia junnuja, mutta kuis siellä pyyhkii nykyään. Ne on varmaan seitsemättä kertaa, ja kaikennäköistä on sinne rakennettu. Se on
aikalailla enemmän sisäinen juttu toi meidän uskonto. - No ei oikeestaan. Joni Malmikin jäi sinne taakse. - No bleideillä ne siellä laskee, hehe! Ei laisiskaan! Niemelän Janne on yksi, mutta vissiin asustelee nykyään Rukalla. Kuulostaa ihan mielenkiintoiselta. Onhan se ekologistakin touhua. Onko sun uskonvakaumus sitten suuri, kun ei sua pidetä kuitenkaan kovin uskonnollisena. - Onhan sieltä tullut vaikka ketä. Ketäs muita kovia junnuja sieltä Kallinkankaalta oikein on tulossa. Kallinkankaassa on
ehdottomasti kyllä tosi aito meininki. Se on nyt myynnissä! Pyöriä on kiva rakennella
- Ei kyllä satanut. Ei niitä ukkoja paljon näkynyt enään rinteessä, kun iski mopokuume päälle. Leville oli tarkoitus lähtee töihin ja laskemaan. jos ne vaan pääsee sen mopovillityksen yli. Rinteeseen ei pystynyt menemään, kun peilit hohki joka raosta,
"EN OO KYLLÄ HAIKAILLUT NOIDEN SPONSORIEN PERÄÄN YHTÄÄN. Folgefonna taitaa olla ainoita reissuja viime kesänä. Viime talvena frendit oli siellä kauden, ja ne vähän innosti. Sä et oo käynyt montaa kertaa laskemassa ulkomailla. Siellä sitten herättiin seuraavana aamuna kukkasina. Siellä oli ihan täydelliset kelit, ja me poltettiin naamat totaalisesti, kun ei me suomalaiset mitään aurinkorasvaa käytetty. Kai se parkki oli ihan hauska. Helsinkiin ei jaksanut enään muuttaa, kun täällä on asunut jo yhden kesän. - Onhan ne kai! Sehän se on pahin snoukkauksen tappaja Torniossa, kun tulee yläasteella mopokuume. KAI SE OIS HAUSKA NÄHDÄ, MUTTA EN OO MITÄÄN HAAVEILLUT."
Slammer 4/2009
Teksti
Kuva
Sivu
Peter Hasselgren
Rami Hanafi
089. Mopot on kyllä paha virus! Onko tarkoitus irtautua täksi kaudeksi Kallista jonnekkin muualle. Hassuu kyllä, että mä en koskaan oo ollut erityisen innos-
tunut Levistä ja sen imagosta. Kokoajan palataan näihin mopoihin. Turkuun me oltiin eka menossa, sitten mentiinkin Vaasaan. Siitä tuli aivan täydellinen burnoutti. Honda Monkey taitaa olla kovassa suosiossa Torniossa. Aika helposti mä saatan jonnekkin muuttaa. Aika moni on vaihtanut suksiin, kun siellä on sellainen villitys nyt päällä. Siellä on täytynyt tulla vettä niin maan perhanasti. - Tarkoitus oli lähtee jo kesälomien jälkeen, mutta saatiin lisää töitä Vaasasta
Kyllä sieltä sitten löytyi, kun alkoi etsiä erilaista laskettavaa, joita ei oo edes kerennyt kuvaamaan. Mitäs sulla on tavoitteena saavuttaa lumilautailun puolella. No oli aika budjettiin kyllä. Kyllä mä pyrin erottumaan massasta, vaikkei mitään näyttämisen tarvetta olekaan. Vähän sellaisia merkityksettömiä juttuja mun mielestä.
Sivu
Teksti
Kuvat
Slammer 4/2009
090
Peter Hasselgren
Juho Jääskeläinen. Aika budjettii! Unelmareissu kyllä, siellä vähän hortoiltiin ympäri Norjaa ja Ruotsia. ja vaikka kuinka yritti peitellä, niin sattui naamaan. Aika helpolla sitä on ite päässyt, kun aika paljon on samoja shotteja. Olihan se pakko, kun liputkin oli ostettu. Sitten heräiltiin, kun ekat autot ajoi ylös aamulla. Kyllähän me saatiin aika mukavasti nauhalle temppuja. Siellä oli sellainen aika iso hyppyri noiden ruotsalaisten kuvaajien jäljiltä, jota sitten vedettiin niiden jälkiliukkailla. Kyllä mä tykkään videotouhuista, mutta ehkä vielä enemmän valokuvaamishommista. Kyllä niihin saattaa olla pahoja juttuja, mutta ei ne oikein jää mieleen. - Sellasta pientä pätkää ollaan kuvattu kavereiden kanssa. Onnistuitteko saamaan noin pienellä budjetilla mitään uutta ja maailmaa mullistavaa videolle. Sun kavereiden mielestä sä olet aika ADHD-tapaus. - En tiedä onko se meikäläisen luonne vai oonko pyrkinyt siihen. Se on kiva nähdä se työn tulos, joka välillä saattaa olla kovankin puurtamisen takana. Sitten on toi meidän pienellä porukalla kuvattu Triplicate, sen löytää Vimeosta joskus tässä joulun alla. Pallogrilli tulille, aamupalaa ja laskemaan. Aivan törkeen hyvät ilmat koko reissun, varmaan joku 25 lämmintä. Aivan tolkutonta tuskaa koko homma, ja oli pakko mennä peräkärryn alle nukkumaan. Olet kuulemma aina vauhdissa ideoimaan erilaisia spotteja ja uusia juttuja videoiden tekemiseen. Ainakin
sä oot kuvaillut videota sen verran ahkerasti, että sulla on monta videoprojektia tulessa yhtäaikaa. Kaksi nukkui etupenkillä, ja minä ja Korhonen asfaltilla patjan kanssa rinteiden välittömässä läheisyydessä. Hirveästi näkyy sellaista samanlaista kauraa, kuten boxeja ja muuta. Aika paljon oli kaikenlaisia tiimejä kuvaamassa auringonlaskun aikaan. Torniossa ei oikein oo noita normaaleja spotteja samalla lailla kuin muualla, niin kasvoi ihan erilainen silmä etsiä spotteja. Sinne ylös ajaa kuitenkin tunnin sieltä kylästä, niin säästihän siinä. Illalla sitten mentiin haikkailemaan, kun aurinko laski. - Kinos sex sex sexissä oli temppuja, Ollilan Matin projektissa DIY oli jotain mitä en oo nähnyt. Olihan siellä ihan mahdottomasti kaikkea
"MUSTA OIS EHKÄ SIISTIMPÄÄ, ETTÄ LAUTAILU EI OIS IHMISTEN SILMISSÄ NIIN SUOSITTUA, NIIN SIITÄ JÄIS VÄHÄN POIS SELLASTA WANNABEMEININKIÄ."
Sä et kuulemma jaksa ottaa öitäkään rauhassa. Kaikenlaista on tullut tehtyä. Sitten Simon Chamberlain, kaimapoika! VideoGrassin porukalla on hauska meininki. Kun ei kerkee tehdä päivällä tarpeeksi, niin pitää jatkaa yöllä. (Naurua!) Jos erilaisia juttuja kaipaa, niin ketä niitä tällä hetkellä tarjoilee. Pallojen perään tulee usein yöllä konttailtua. Hyllyjä on tullut kaadettua, naapureilla käytyä yöllä ja kavereita peloteltu vahingossa. - Se on välillä pelottavaa hommaa. Heräsin sitten sieltä paineessa, että nyt oon väärässä kämpässä. Vaikka sen hoksaa, ettei tää oo totta, niin näkee jotain ihan kummia. - Suomalaisista ainakin Kinnusen Matti on aivan älytön snoukkailemaan. Aloin pakata kamoja kiireellä ja juoksin ovelle. Ovella sitten tajusin, että oon kaverilla. Vähän erilaisia juttuja, ei niin loppuun asti kuvattuja, eli noita Nick Dirksiä sun muita. Viime yönä taas heräsin Kannelmäestä kaverin luota, kun en oo ollut ennen siellä yötä. No Eero Ettala ehkä noista projätkistä on ehkä ketä seuraan.
Slammer 4/2009
Kuva
Sivu
Juho Jääskeläinen
091. Kaverin kämpillä tais olla joku aivan kaamea käärme mitä pakoilin. Eikö yöt pitäisi nukkua, eikä sätkiä menemään. Onko jotain laskijoita, jotka pitäis oikein nimeltä mainita
Lumilautapuitteiden puolesta vois kehittää näiden jäähallien lähelle jonkinlaista laskemista. Kai noi kaupunkijutut alkaa olee joskus myöhemmin nähty. Mulle se ei oo kyllä niin sydämen asia, että kaikki laskis. Elonkorjuuta tehtiin alastuloon jonkin verran. Vuosi sitten lähdettiin kavereiden kanssa etsimään noita mestoja. Eikö noiden kaupunkien hinkkaaminen ala olla jo nähty juttu. - No Ylläksen lähistöllä olin joskus lukioaikoihin vaeltamassa, ja siellä kattelin noita paikkoja. Mulla on niiden logokin lasien kulmassa. Pääsee laskemaan niin paljon kuin haluaa, ja sponsoreilta saa apua lautoihin. Mua ärsyttää kyllä semmonen wannabe-meininki. Kuhan nuoret urheilisi vaan jotakin. Sä et selvästikään pidä kaikista lautailun piirteistä tällä hetkellä. Aikalailla oon tyytyväinen tähän tilanteeseen mikä nyt on. Te olette käynyt vaeltamassa tuolla tuntureilla etsimässä spotteja. Onko löytynyt mitään järkevää. Jengi tuntuu vaan hinkkaavan noita samoja mitä muutkin. Sponsseina on Signalin laudat ja vaatteet, sekä Fluxin siteet ja Magic Potionin voiteet. Miten sen nyt kauniisti sanois. Talvella sitten oltiin siellä kuvaamassa ja aika paljon saatiin kuvattua. Painavaa puhetta nuorelta mieheltä! Vaikka sponssien hakeminen ei niin kiinnosta, niin kuka sun touhuja kustantaa tällä hetkellä. - No en mä usko, että ne on vielä nähty. Kai se on totuttelukysymys. Mua alkaa ahdistamaan, jos menee liian ammattimaiseksi toi homma. Miten sä muuttaisit sitten asioita, jos sellainen mahdollisuus tulisi. Siellä restauroitiin maisemaa vähän parempaan kuntoon ja upotettiin yksi iso kivi maan sisään. Siellä sitten pimeässä hortoiltiin menemään. Lähtekää luontoon niin kuin Tarzan! Kiitoksia Annalle, Signalin Jukalle, Timolle ja Mialle. Eli on kamppeet viimeisen päälle, mutta niiden sisällä on tuhnu, ainakin lautailun saralla! Musta ois ehkä siistimpää, että lautailu ei ois ihmisten silmissä niin suosittua, niin siitä jäis vähän pois sellasta wannabe-meninkiä. Onko viimeisiä kommenteja tai jotain hengennostatuslausetta loppuun. Kyllä me löydettiin se mesta sellaisen kodan viereltä. Minkälaisiin juttuihin sä haluat keskittyä lumilautailussa tulevaisuudessa. - Nykyisistä Ducktapen kamoista olen kyllä aivan mielissään, mutta en kaipaa
mitään isoja diilejä, kisoja tai muita juttuja. Jos ne vehkeet olisi hyvin tehty, niin siitä ei tulisi yhtään ylläpitokustannuksia. Se oli ensimmäisiä
putskujuttuja mulle. Luuletko, että sä sopisit tonne maailmalle pyörimään, jos mahdollisuus tulisi eteen. On tässä suunnitellut, jos jossain vaiheessa alkaisi ajamaan sitä asiaa eteenpäin. Tuskin meikäpoikaa ikinä nähdään missään X-Game:ssä. Hahahah! Kiitoksia jutustelusta. Kyllä kaupungeissa on niin paljon laskettavaa, mutta se tarvii sellaista avoimuutta. Se on ihan kiva,
jos nuoriso innostuu. Ihan huipputilanne, enkä kaipaa mitään muuta. Sitten Kallinkankaan Porukalle ja kaikille lasku- ja kuvauskavereille.
Sivu
Teksti
Kuvat
Slammer 4/2009
092
Peter Hasselgren
Harri Tarvainen. Se on kyllä hyvä juttu, että niitä lautoja tehdään ja kehitetään, ja että joku pystyy repimään niistä vielä voittoa. Ne tekee kuitenkin ekat jäät jo joskus syyskuussa. - En kyl! En mä sellaista kaipaa. No mitä tohon voi enää sanoa. Ehkä vois päästä valokuvia ottamaan lisää. - No kun se raha ratkaisee, niin se vähän stressaa. Välillä, kun ollut noita isompia kuvauksia, niin kauheeta stressaamista se on. - Älkää ottako niin tosissaan, älkääkä stressatko. Suomessa on bäkkäriä, mutta se ei ole kaikkien ulottuvilla. On vaikee löytää sellaisia juttuja, mitä ei tiedä etsivän. Aika mahtavaa hommaa vetää siellä luonnon keskellä ja paistella makkaraa! No siitä se lähtee käyntiin. Siellä vois olla joku pressi ja hänkkä mihin jengi levittelis sitä lunta oman mielen mukaan. Viime kaudellakin tuli niin paljon uusia erilaisia juttuja. Sieltä sitä lunta saisi, niin pitäis ehdottomasti kaupunkien puolesta tehdä jotain pikkumäkeä niiden viereen, missä vois sitä lunta käyttää hyväkseen. Kallinkangas kanssa, kun sieltä on tullut kausari ilmaiseksi. Kun ei tollasta isonmaailmanmeininkiä kaipaa, niin ei tuu mitään tehtyä sen eteen
Therm-ic:llä on ratkaisu: Uusi ThermiControl Liionpack. Tämä innovatiivinen lämmitysjärjestelmä pitää jalkasi mukavan lämpöisinä kovimmillakin pakkasilla - missä tahansa monoissa tai jalkineissa! osoitteessa Lisätietoja osoitteess www.thermic.com
info@esakorpela.fi Puh. 010 8386 400. EI ENÄÄ PALELEVIA VARPAITA!
Palelevat varpaat ja kylmyys tekevät lumilautailusta ja ulkoilusta ikävää ja lisäävät loukkaantumisriskiä
Kolme kautta kuitenkin aiheutti sen, että sopimukset loppuivat, ja niin loppui minun kiertäminen maailmalla. Ajateltiin broidin kanssa, että perustetaan lehti, kun sille voisi olla kysyntää Lapin harmaan mediapaskan lisäksi. Mikä sai aikoinaan lehden perustamaan. Moni voisi jäädä.
Mä muistan sut ihan pirun kovana luuna laskuhommissa, mutta sitten sä hävisit niistä kuvioista lähes yhtäkkiä. Aivan kaiken. Tietenkin tosin paljon parempi ja komeampi. Harvoin se on kiinni laskutaidoista, sillä jos olisi, nähtäisiin ammattilaisena kieppumassa hyvinkin erilainen katras. Topi Tossavainen
Lumilautailu jos mikä on riskibisnestä. Mitä tapahtui. Sun kohdalla voidaan todellakin käyttää sanaa "yrittäjä", sillä niin moneen soppaan olet laskuhommien jälkeen kauhasi laittanut. Onneksi Topi löytää itsensä aina jaloilleen eikä jää laakereilleen makaamaan. Millainen lehti Roihu oli ja kenelle se oli suunnattu. Jatkoin siinä vielä kuitenkin lehden tekemistä, ja sitten joulukuussa 2008 yhtenä lauantaiaamuna hampaita pestessä neljä päivää valvoneena pyörryin, ja heräsin lattialta leuka, huuli ja hammas halki. On aikamoinen saavutus pyörittää lähes kahdestaan kuukausittain ilmestyvää ajankohtaista lehteä, jolla ei ulkopuolista kustantajaa ollut ja jolla vielä oli ansioituneet nettisivutkin. Eli kaipa sitä jonkun sortin masiksesta voidaan puhua. Olen ihan saletti, että jos en olisi lopettanut lehteä, niin meikä olisi loppunut. Kaiken minä varasin lasku-uralle. Mikään muu ei kiinnostanut. - Lumilautailun loppumisen otin todella raskaasti. - Niin siis mullahan on aina ollut se ongelma, että jos jotain teen, niin teen sen sitten kunnolla. Koska olin treenannut kuin hullu niin kuin aina olen joka hommaa tehnyt tulin katkeraksi, että sitten sellaiset läsnäolotreenaajat, ja isien rahoilla maailmaa kiertävät paskahousut, ryyppäämällä oikeissa paikoissa oikeitten tyyppien kanssa saivat hyviä diilejä, ja käytännössä kuoppasivat meikän mahdollisuudet jatkaa lumilautailua huipulla. Tossavaisen Topi on saanut kokea vastaiskuja molemmilta puolilta siinä määrin, että heikompaa hirvittäisi. Varsinkin lappilaiselle jengille sä olet tullut tutuksi Roihu-lehden kautta, jota alkuvuoteen saakka veljesi kanssa pyörititte. Joillakin natsaa, mutta todella usealla ei. Uusiin haasteisiin tartuin samalla asenteella kuin lumilautailuun: kaikki tai ei mitään, ja käteen on jäänyt jälkimmäinen. Kuinka paljon sä olit elämääsi varannut lasku-uran varalle, vai oliko sulla jo aikoinaan toisia suunnitelmia. Yhtä raadollista on rinteen ulkopuolinenkin elämä, jossa toisilla menee lujaa ja toiset saavat kylmää vettä niskaansa. - Eipä siinä sen kummempaa tapahtunut. Paljon turhaa, mutta jos nyt jotakin kertoisi, niin laskuhommien jälkeen ja niiden aikana aloin kiinnostua breikkaamisesta, ja sitähän piti kokeilla, että kuinka pitkälle siinä lajissa pääsisin. Meni monta vuotta, että vihasin kaikkea ja kaikkia mikä liittyi lumilautailuun, kun olin kuitenkin tehnyt ja omistautunut lajille täysin. - Jos vitusti kehuisin, niin kaipa Roihu oli vähän kuin Lapin NYT-liite. Miltä tuntui kasata kaikki alusta. No meikän ristomattilamaisella kilpailuasenteella periksi ei annettu, ja breikkaus oli koko vitun elämä. Periaatteessa minä ja broidi tehtiin koko paska. Tuliko perinteinen suomalainen kansantauti masis paikalle, vai saitko heti uusista haasteista kiinni. Meikä paloi aivan täysin loppuun noin vuosi ennen lehden lopettamista. Tämä saattaa tulla monille yllätykse-
Sivu
Teksti
Kuva
Slammer 4/2009
094
Tuukka Tams
Jussi Tossavainen. Lehti perustettiin sitten sen kummempia suunnittelematta, ja ensimmäinen numero tuli ulos lokakuussa 2005. Tosin noihin MM:iin ei kaikki maailman parhaat breikkarit osallistu, mikä on vähän sama kuin lumilautailussa, että on TTR ja sitten FIS. Mitä kaikkea on tullut tehtyä. Noita MM:iä voidaan pitää breikkauksen FIS:inä. Sitten kun olin paskana, niin piti alkaa keksimään muita huonoja suunnitelmia, ja sitten sata lasissa kohti uusia haasteita. Tein vielä kolme lehteä ja viimeinen Roihu lähti pellolle maaliskuussa 2009. Yhtäkkiä huomasin olevani tanssiopettaja, ja kun olin SM-kisoissa kolmas, sain paikan MM: iin. Kävin MM:issä ja olin 9., mikä on tietääkseni paras suomalaisen sijoitus vielä tänäkin päivänä kyseisissä skaboissa breikin saralla. - Typeryys, suuri typeryys. - Voi voi... Kolme viimeistä kautta niin sanottuna prona meni niin, että loukkaannuin alkukaudesta, ja kevään ja kesän aikana pääsin kuntoon. Silloin päätin, että nyt tämä homma loppuu. Ei sellaisesta työmäärästä pystykään selviämään. Meikää on aina kiinnostanut jollakin tapaa gonzo, kirjoittaminen ja ihmisille vittuileminen, niin siinähän niitä oman lehden kautta pääsi mukavasti tekemään
Peruspitsakokki tienaa ainakin saman verran. Mitä nyt on vuorossa, uusia Lappia hämmentäviä kuvioita. Jäikö siitä kaikesta mitään hyvää mieleen. Ja tietenkin kun itse kehittyi hommassa, niin onhan se mukavaa tehdä haastatteluja ja tavata eri kulttuureista ja harrastuksista kiinnostuneita ihmisiä. - Ylivoimaisesti parasta Roihun tekemisessä oli se, että mulla oli niin käsittämättömän mahtavia tyyppejä jotka Roihuun kirjoitteli. - En aloittasi, alkaisin opiskella jotakin mukavaa ja todennäköisesti perustaisin Roihun lokakuussa 2009 ja palaisin loppuun. Entä uskotko voiko Roihu vielä palata uudelleen. - Kuten jo sanoin, oli mulla tasan kaksi vaihtoehtoa: joko jatkaa lehteä ja kuolla, tai sitten lopettaa lehti ja olla onnellisempi ja täysin persaukinen. - Olen ollut huomattavasti onnellisempi ja oikeasti nauttinut jopa lumilautailusta taas. Jos sitä tuosta aihiosta lähtisi jotakin kehittelemään tai sitten ei. - Sata tonnia tiskiin niin teen parhaan median mitä Lapissa on koskaan ollut. Jos katsot taaksepäin, pystytkö suosittelemaan muille tämmöistä itsenäisen lehden pyörittämisen jobia. Roihu Eventsillä olette tehneet tapahtumia. Kävinhän keväällä vetämässä muutamat frontti kolmoset indy bounilla, hymy on taas herkässä ja meikästä on tullut taas mukava jätkä. Niin ja Roihullahan ei ikinä tullut edes kunnolla toimeen. Mulla on muutamia kauniita ajatuksia, joista en halua vielä tällä hetkellä kertoa sen enempää. - Ammattitaidottomien ei kannata tehdä muuta kuin kolata lunta pihalla ja käydä kaljalla lähikuppilassa. Viimeisen lehden jälkeen nukuin viikon ainakin 20 tuntia vuorokaudessa, ja nukuin ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen levollista unta. Elitte kuitenkin lehden mukana yli kolme vuotta aika tiiviisti. No ei, olen vähän palaillut kirjoittamisen pariin ja tehnyt vähän duunia radioon. nä, sillä ulkopuolisen silmin touhu saattoi näyttää siltä, että pojat vaan pyörii baareissa keikoilla ja käy oluella oikeiden ihmisten kanssa. - Oli vaikea päätös. Ollaan varmaan paremmissa väleissä nyt kuin Roihun aikaan, kun ei tarvitsee tapella työasioista. Seuraavaksi on vuorossa jotakin yhtä turhaa mitä olen aina tehnyt. - Hyvin kaikki tapahtumat on aina menneet ja jatkoa tulee. - Palautetta tuli mutta aika vähän. Olen aivan helvetin paljon parempi isä mun 6-vuotiaalle tyttärelle Milalle, kun teen kotona muutakin kuin töitä. Vakiona sinne kirjoitti sellainen 30 tyyppiä, joita en ikinä tule unohtamaan, ja varmasti jeesaan heitä aina kun vaan on mahdollista. Nyt kun ei tarvitse enää stressata koko paletista aina teemoittamisesta lehden
jakeluun, tuntuu tämä freelancerin elämä kyllä pirun rennolta ja hauskalta. Se on niin perkeleen helppoa tulla kertomaan sen jälkeen, kun lehti on painettu, että hauki on kala, kun ei tiedä, että lehden tekijät repivät joka ikisen sanansa omasta selkärangastaan ja aina kiireellä. Radio ja ääni kiinnostaa tällä hetkellä. Mitä Roihusta jäi käteen ja mitä sen tekemisessä opit. Saitko koskaan vastata kiukkuisiin puheluihin tai maileihin, että miksi tällaista ilmaisjakeluna kaikkien saataville laitetaan. Ei ihmiset näemmä jaksa mitään palautetta antaa, mutta pienistä kirjoitusvirheistä natinaa antoi kyllä jokainen A:n äikästä kirjoittanut. Jos olisit nyt vuodessa 2005 ja suunnittelisit Roihun aloittamista, mitä tekisit toisin. - Onhan se mukavaa, jos saa arvostusta ja sillähän elää pari päivää, mutta voita leivän päälle se arvostus ei tuo. - Me oltiin Jaakon kanssa se koko Roihu, ja se liekki tuskin sammuu kokonaan koskaan. Nykyään yritän olla vähemmän jääräpää ja tehdä kuten normaalit ihmiset, kun se "kaikki, tänne, heti ja nyt" on niin helkkarin raskas tie kulkea. - En!
Slammer 4/2009
Sivu
095. Entä onko elämää lehden jälkeen. Saiko siinä touhussa käytännössä mitään arvostusta keneltäkään, vai oliko se pelkkää potkua päähän toisensa perään. Lappi tarvitsisi kunnon potkun
perseelle, kun ainakin nuo raukat nykynuoret on niin flekmaattisia. Teillä oli välillä aika kokeellista ja ehkä jopa yleisesti hyväksytyn maun rajoilla liikkuvia juttuja. Ne teki sen, mitä Roihu oli ja on. Mutta toisaalta Roihua tehdessäkin homma meni niin, että meikä vastasi kaikesta mitä lehden sisällössä on, ja Jaakko pyöritti puljua muuten.
Oliko lopettaminen vaikea päätös ja miten siitä pääsitte yli. Entä miten Jaakko on lopettamisen ottanut ja oletteko te pysyneet väleissä. Onko jatkoa luvassa. Lehtihän oli kasvava, ja jos oltaisiin jatkettu, niin ehkä siitä olisi vuonna 2015 saanut jo ihan palkkaakin
Harri Tarvainen
Harri Tarvainen on pohjoisen monitoimimies. Ja kyllä mua kiinnostaa paljon myös ajatus siitä, että tekis enemmänkin töitä ihan itselleni. - Nämä ajat nyt on mitä on, mutta uskon, että pohjoisessa riittää hyvin töitä. Laitetaan heti alkuun sun syntymävuosi, siviilisääty, cribsin neliömäärä ja sen hienon kulkuneuvon tiedot. Näillä vastauksilla ei saa vielä edes Rainbowtonnikalapurkkia, eli katsotaan ne taskut, jos sieltä löytyis jotain hyviä juttuja. Ei tästä ryöstöhaastiksesta tuu yhtään mitään. Onko elämä Rovaniemellä liian hektistä. Olin niin huono futiksessa ja muissa urheiluhommissa, että piti sitten tarttua vissiin pensseliin. Oon 26 vuotta, vierestä löytyy tyttöystävä ja pihalta farkkuvolvo. Vois sanoa että lahjakkaille jampoille löytyy aina hommia, oli töitä tai ei. Ukko on Slammerin linkki pohjoiseen ja muutenkin kiireinen mies. Ei pitäis koskaan sortua opiskelijoihin! Etkö sä oo ollut siellä Rovaniemen Yliopiston graafisella puolella jo aika pitkään. -No halvalla saa mitä saa! Nyt on kuudes vuosi menossa ja oon pahamaineisessa graduvaiheessa. Valokuvat ovat tuttuja Slammerin sivuilta, mutta miehen muut hommat ovat jääneet vähemmälle julkisuudelle. Mistä ja milloin Harrin valokuvaus ja taiteilujutut on lähtenyt oikein liikkeelle. Sen verran moneen verkkoon on mies sotkeutunut, ettei tiedä varmaan itsekkään. - On todellakin! En ymmärrä miten mulla on aina niin tuhannen rautaa tulessa. Sen verran oon sua seuraillut, että ukko on kyykkinyt tuolla rinteessä toinen silmä ummessa ja toinen kameralla jo pidemmän aikaa. - Vanhemmat laittoi mut joskus ala-asteella taidekouluun. Kerroppas miksi sua ei ole meinannut millään saada kiinni, ja tää taidenurkkauskin meinas jäädä tekemättä. Harrin tuntevat varmasti kaikki, ja ne jotka eivät tunne, olisi varmaan syytä tuntea. Digitaalisen ja analogisen, uuden ja vanhan yhdistäminen on kuitenkin aina jotenkin osana noita mun tuotoksia. Jos sun pitäis lähteä sun nykyisestä paikasta, niin miten paljon mahdollisuuksia on Rollossa tai pohjoisessa tehdä vastaavaa työtä. Tykkään paljon pohjoisen luonnosta ja meiningistä, ei mulla oo mitään kiirettä muuttaa ainakaan mihinkään metropoliin. - Miikalla on kyllä hienoja töitä ja omanlainen tyyli, tykkään paljon sen graffoista ja kuvituksista. En kyllä koskaan ajatellut, että taidehommista olis tullu mulle mitään uraa, mutta sitten aloin joskus 11-vuotiaana laskemaan laudalla ja rullaamaan, ja sitä kautta innostuin pian valokuvauksesta ja myöhemmin graafisesta suunnittelusta. Seuraavassa jutussa vain muutama niistä "pimentoon" jääneistä jutuista mitä ukko puuhaillut viimeisinä vuosina.
Harri moro! Nyt on toimittajalla jutut vähissä, eli kädet ylös ja vastaukset tänne ilman vastarintaa. Sen verran oon koulussa oppinut, että pystyn opiskelujen päätyttyä feikkaamaan uskottavasti sen opiskelijakortin lukuvuositarroineen ja lokittaan ne lounaat pilkkahintaan jatkossakin! Opiskelujen ohessa oon ollut nyt jonkun kolme vuotta yhdessä mainostoimistossa töissä ja tehnyt omia duuneja toiminimen kautta. - Täällä Lapissahan karautetaan jääkarhuilla duuniin ja asutaan igluissa! No ei... Oiskohan aika jo lopetSivu
taa sen halvan kouluruuan sekä matkalippujen perässä juokseminen ja siirtyä veronmaksamisella rikastumaan. Mulla on tavallaan tietoisestikin se oma juttu vielä hakusessa ja tykkään kokeilla eri tyylejä ja tekniikoita. Lumilautailukulttuuri on tosi kannustava kaikenlaiseen
Slammer 4/2009
096
Peter Hasselgren. Nykyään hoidetaan niin paljon töitä näitten elektroniikkapelien välityksellä, että se maantieteellinen sijainti ei oo välttämättä ratkaiseva
Teksti
tekijä. Mahtava juttu kuitenkin, että saatiin kuvituksia sivuille, vaikka yötöiksi menikin. Siihen aikaan Karate Kidit ja Rocky oli kovvaa kammaa, ja taidekoululaiset oli välituntileikeissä heittopusseja! Mun piti sitten yhden taidekoulukohtalotoverin kanssa kehitellä sille touhulle sellainen salanimi, että ulkopuoliset olis saattanu luulla meidän menevän johonki taekwondo-treeneihin! Oli se kyllä tosi hauskaa, ja oli mahtava kokea olevansa jossain hyvä. Verojen maksaminen on siis jo tuttua, rikastuminen ei! No mennään sitten näillä mitä on. Jaahas, katsotaan se toinen tasku vielä! Eli siellä pohjoisessa Miikka Niemeä tituulerataan Rovaniemen Renny Harliniksi, eli onko Harri sitten Rollon Miika Saksi
ilman omaa autoa ei valokuvaaja oikein pärjää.
Vaikka ukon taskut onkin tyhjät, sä olet ollut Slammerin linkki pohjoisessa pitkään. Jo aiemmin mainitun Saksin ja teidän Leo Karhusen duuneista tykkään myös tosi paljon. Ketä sun mielestä on kolme kovinta tulokasta pohjoisesta, jotka kohta syö elävältä noi vanhat pöhöttyneet kisakoneet. - Paumolan Ville ja Rukajärven Enni on varmasti sellaiset joista kuullaan vielä ja paljon. - Piirit on tietenkin pienet, mutta meininki on aika pitkälle sellainen, että kaikki pääsee sisään siihen piiriin. Anyway, yksi Suomen kovimmista nuorista kuvaajista pohjoisessa kertoi mulle, ettei juuri ota laskukuvia, koska piirit on liian pienet siellä pohjoisessa. visuaaliseen ilmaisuun. Mikä noissa lautojen tekemisessä innostaa, kun kaikki graafikot niitä haluavat tehdä. Nyt oot alkanut duunailla Aavenin lumilautamerkille graafikoita. Poikajärven Tero nyt ei enää oo mikään tulokas, mutta se on vaan niin luonnonlahjakkuus! No joo, Tero on kova ja sen taskuilla käytiin jo aikaisemmin. -Oon laskenut nyt parina viime talvena aika paljon ja päässyt vääntämään metukkaa, niin että tyrä rytkyy! Ne kuvat ei ehkä koskaan pääse facebookkia pidemmälle, mutta on se silti siisti fiilis, jos saa joskus olla itse kameran etupuolella ja saa hyvän kuvan. Muutaman kerran vuodessa mun lomareissut suuntautuu vaeltamaan Lappiin, kai se on aika ekologista turismia. Kuvaako Harri piirin sisälle vai ulkopuolelle. - Täällä Rollossa luonto on niin lähellä, että sitä elää pakostakin aikamoisessa symbioosissa ympäristön kanssa. Kenet kolme kuvaajaa maailmasta haluisit kuvaamaan sua, ja kenet kolme graafik-
koa suunnittelemaan sun tuotteiden grafiikoita. - Monet graafikot tulee just rullaus- ja laskuporukoista, ja onhan se sellainen graafikon graalin malja päästä tekemään niitä lautagraffoja! Ukko tosiaan tykkää käyttää käsiäsi piirtämiseen, mutta minkälaista jälkeä jättää Harrin hiilijalanjälki. Joka tapauksessa en edes uskalla ajatella missä olisin nyt, jos en olis joskus alkanut laskemaan laudalla. Kyllä mulle on syntynyt sellainen Rovaniemen ja Rukan kaveriporukka, minkä kanssa kuvaillaan. Tai sitten kyseinen kulttuuri on vaan tosi narsistinen ja pinnallinen, kun kaikki pitää kuvata ja videoida ja tyyli on kaikki kaikessa tiedä häntä. Meilläkin on niin avoimet piirit, että kuvitellaan nyt hetki, että ukko olisi noussut takaisin parrasvaloihin laskijana. Kerroppa loppuun joku sellainen juttu, että lähtee Tivolista katto!. Aina sitä vois tehdä tietty enemmän, mutta esim. Ehkä mun jutuilla ei saada kuin pientä väpätystä Tivolin räystäisiin! Kiitos itsellesi haastattelusta ja siitä, että oon saanu olla mukana tuottamassa materiaalia Slammeriin!
Sivu
Slammer 4/2009
097. Leinosen Jussi ja Jokirannan Anssi on tosi lahjakkaita kuvaajia, Anssin ja Jussin kuvista tykkään paljon kyllä. Noh, ei tästä ryöstöhaastiksesta tullut edes voita leivän päälle, mutta kiitoksia kuitenkin mielenkiintoisista turinoista. Ja sää Peter voisit ottaa meidän miehekkäästä salitiimistä sitten sellaiset eroottiset poikakalenteripotretit, jahka me ollaan liian könttejä tuohon lumipulkkailuun! No mutta takas asiaan: grafiikoita tekis Emil Bertell, hyvä kaveri joka on aina jotenkin niin ajan hermolla mun mielestä
UNIQUE FEATURES
· Ultra Lightweight In-Molded Polyca rbonate Shell and Extra Durable ABS cover · Air BandTM for customizable fit · Airvanced VentilationTM · Quick Clip IITM Ear Pads
Call us at: +358-9-650 530 / riders
ervice@funster.fi / www.funster.fi