Slammer 5/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Slammer Numero 5 / 2008 Lumilautailun erikoislehti Numero 5 / 2008 6,5 ¤ HP Parviainen Niki Korpela Saku Knopp Antti Rastivo Musacorner
www.funster www fu st r funst f. (09 (09 0 0 530 i er rvic @funs er 5 rv ce c r. Call Ca Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster. / www.funster
® ® oakley.com/gbcollection Oakley Icon Ltd.: (+41) 448296100, www.oakley.com
IntroducIng info@esakorpela.fi
info@esakorpela.fi
044-7330022. 044 019 6688 (jarkko.henttonen@retkilehti.) Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Mediamyynti Jarkko Henttonen puh. (tilaajapalvelu@slammer.) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. TERO POIKAJÄRVI SCRAPBOOK HP PARVIAINEN SHOTGUN TUUKKA TUHISEE AREENA NIKI KORPELA 076 LOIKKARIT 080 TAIDETTA, KYLLÄ KIITOS! 082 MUSACORNER Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. 014 KRASNAYA POLYANA 028 OTTO VS. TERO 042 SCRAPBOOK 050 HP PARVIAINEN 070 NIKI KORPELA 080 TAIDETTA, KYLLÄ KIITOS! 010 012 014 028 042 050 054 060 064 070 PÄÄKIRJOITUS UUTISET KRASNAYA POLYANA OTTO VEIJOLA VS. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.) AD Leo Karhunen (leo@slammer.) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hana Avustajat Kim Koponen, Noora Vihervaara, Tuukka Tams, Anssi Jokiranta, Jaakko Kuivamäki, Veera Vihervaara, Antti Kangas, Jarkko Henttonen, Harri Tarvainen ja Juha Mustonen Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi peter@slammer. Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035
FREE HEADPHONE WITH EVERY NEW 2008/2009 SNOWBOARD SNOW&SURF info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com Order Hotline: +43-3687-24 22 33 Skype: blue-tomato-snowboardshop
Kun kolmen viikon aikataulusta karsii yhden viikon pois, alkaa töitä olla riittävästi molemmille aivopuoliskoille. Miten sitten se Scrapbook. Ennakko spekutukset ovat vaihdelleet kovasti. Jos Shotgun saa lunastettua lupauksia, avaa se varmasti monien silmiä naisten mahdollisuuksista. Leffat kun tuntuvat olevan aina pitkiä projekteja ja niitä hinkataan ja viilataan, kunnes ne näyttävät hyvältä ja niin ne yleensä tekevätkin. Mahdollisuudet Euroopassa ovat ehkä pienemmät kuin Pohjois-Amerikassa, mutta Suomileffaa kotimaisilla laskijoilla tässä tehtiinkin. Myös ulkomaalaiset leffauutuudet ovat tulleet juuri kauppoihin. Totta kai skedeleffat ovat myös tässä suuri edelläkävijä, mutta pitää kuitenkin muistaa kuinka erilaisessa ympäristössä talvella toimitaan. Tämän hetken naislumilautailu tarvitsee ehdottomasti piristysruiskeen, ja tällaisista projekteista näkee, että oikeaan suuntaan ollaan menossa. Hyvin mielenkiintoisia leffoja kyllä löytyy, mutta niistä lisää seuraavassa numerossa. HG-89 kun tuntuu olevan ainoa, joka näkyy ja myös kuuluu. Vaikea sanoa, kun ei ole leffaa vielä nähnyt. Vaikka parhaamme täällä yritämme, niin keskittyminen 110 % lehden tekemiseen ei ole aina mahdollista. Peter Hasselgren Päätoimittaja. Naisten tapauksessa ei olisikaan pahitteeksi, että Suomeen syntyisi myös muita naistiimejä, jotka puskisivat itseään esille. Itse uskoisin, että leffasta tulee hienoin mitä Suomessa on tehty ja jos ei niin pettymys on kyllä suuri. Boardexpon aikoihin voi tulla kommentoimaan, jos päätoimittajan rillit ovat olleet taas liian huurussa. Maailman parhaista shoteistakaan ei saa kuin ison kasan sontaa, jos editointi kusee ja niin on monesti leffoissa myös käynyt. Joel Lahti, kuva: Rami Hana Yksi lehti takana ja seuraava edessä. Kuten vuosien varrella on huomattu, kilpailevilla projekteilla tuntuu olevan kovasti kannustava ja laatua kohentava vaikutus. Maininnan arvoinen lienee myös lehdessä esitelty kotimainen tyttöleffa Shotgun. Siis sillä positiivisella tavalla! Naislaskijoita kuitenkin Suomessakin on, joten missä ovat tyttötiimit. Itse olen ylpeä Slammerin tuotoksista, ja aika missä lehden kokoamme on aina pitkien päivien tulos. Jos keskittäisimme vuoden energian yhteen paksuun lehteen, voin luvata että dvd-soittimessa pyörisi leffan sijaan Slammer ja paperisilppua. Kuten nykyaikaan kuuluu, ovat myös tytöt kääntyneet ammattijamppojen puoleen leffan tuottamisessa ja maailmaa on kierrelty ja kaarreltu kuvaajien kanssa paremman footagen perässä. Leffoista Scrapbook on tämän kauden odotetuin raina. Vaikka työtä täällä ruudun takana tuntuu riittävän, on lehden teko suhteellisen tiukka ja nopea rutistus. Tiedä sitten, kuinka hyvä asia se olisi!. Toiset perus kateelliset ja pessimistit ovat tuominneet sen opiksi ja yrittäneet perustella myös miksi. Toinen puoli uskoo leffaan kuin Jeesuksen uuteen tulemiseen, koska medioissa, kuten Slammerissä, asiaa on hehkutettu ja ennakkomarkkinoitu. Lumilautaleffat ovat nykyään sen verran visuaalisia pakkauksia, että monen muun alan kuvaajien pitäisi ottaa opikseen. Moinen ajatus tuli mieleen, kun tein taustatyötä tulevan kauden leffoista. Kun stressaa myös sairastaa, tuntuu olevan enemmän kuin tilastotappio lehtihommissa. Ja kyllä se hehkutus toimii! Itsekin on tullut koettua muutamia karmeita pettymyksiä, kun hehkutus on mennyt muutaman valovuoden edellä itse leffaa. Hyvää alkukautta. Sen verran kuitenkin asiasta tiedän, että olin Scrapbookin ukkojen kanssa puolitoista kuukautta reissussa ja työskentely ei millään tavoin hävennyt täysammattilaisten hittiprojekteista. Hinkkaaminen ei ole enää mahdollista ja jutut pitää saada purkkiin ensimmäisellä, tai viimeistään toisella yrityksellä. Muuten ei kanna posteljooni lehteä laatikkoon
info@esakorpela.fi
Lumilautapuolen keulamerkkeinä ja osakkaina toimivat Heikki Sorsa ja Eero Ettala. Alkuperäinen juonihan oli laittaa maailman parhaat vuoristoextreme tyypit samalle lmille. Crew:n uusi tyyli heijasteleekin paljon ravintolan horrorhevi tyyliä. Skede puolelta messissä on Jani Laitiala ja designistä vastaa myös tämän lehden taidenurkkauksesta tuttu Antti Rastivo. Vesa ja Ali karsittiin hyvissä ajoin ja Reetu jatkoi naaliin, mutta jäi ilman sijoitusta. Järjestäjät eivät omien sanojensa mukaan enään pystyneet takamaan laadukasta tapahtumaan, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jäi kisojen peruminen. Vuoden 1999 kisa nousi maailman tietoisuuteen, kun 6 ihmistä tallautui kuoliaaksi 45000 ihmisen panikoidessa ulos Innsbruckin hiihtostadionilta. Heikin ja Eeron muiden sponsoreiden takia ukot suporttavat vain merkin pipoja, lippiksiä, kangaskasseja ja bandanoja eli merkiltä löytyy tavaroiden skaala. Laskut väliin jättäneen Joni Malmin lauta siteineen ja kenkineen lensikin yleisöön ennen kuin kisat alkoivat. Pitkät tukat, huulikorut ja mustat latex asusteet kuuluvatkin pakollisina ryhmän värejä kantaville. Päähyvistä Genie de la Glisseä esittää esittää legendaarinen Regis Rolland. Ei siis mikään bisnesguru ala Jake Burton, mutta aikansa kovimpia laskijoita ja vieläkin hyvässä kunnossa. Pakko ostos pukin konttiin.. Analogisen tyylin päällepolkijoiden uusi leffa Wuhuu sai ensi-iltansa Dantes Highlitessa. Kisoja on järjestetty vuodesta 1994 asti ja ne ovat kokeneet kovia ala- että ylämäkiä. Yksi onnellinen sai Jonin yhden kengän, toinen toisen ja laudasta luovuttiin vasta tunnin tappelun jälkeen. Illasta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Herrahan on Euroopan eka kova lumilautailija, joka on perustanut Apocalypse Snowboardsin, A Snowboardsin ja Apo Snowboardsin. Leffaa ei nähnyt kukaan, mutta sen odotetaan tulevan myös myyntiin lähiaikoina. HD:lle ja sen on tarkoitus tulla myyntiin jouluksi. Eli reissu meni niinkuin oli kaavailtu, kylll! ETTALALLA & SORSALLA HERKKÄ WHITE MOMENT Suomeen on perustettu uusi hengailuvaate merkki White Moment. Konkurssikypsän Islannin Eiki Helgasson voitti lopulta koko kisan ja parhaan trikin Gulli Gudmundsson and Nils Arvidsson. Leffa on kuvattu DIGISTYLES AIR&STYLE 2008 PERUTTIIN ONKIN Yksi Euroopan tunnetuimmista HEVISTYLES kisoista on peruttu rahoitus ongelmien takia. Merkin lanseeraus tapahtuu Boardexpossa 31.10. APOCALYPSE SNOW PALAA VIDEOLLE! Legendaarinen 80-luvulla tehty leffatrilogia saa vihdoin jatkoa. Maamme mainetta oli pitämässä yllä jo neljättä vuotta putkeen Vesa Reissunpilaaja Nissinen, Ali Varttimanne Toppinen, Risto Ribish Ruokola, Joni I dont got time for that shit! Malmi ja Fredrik Reetu Sirviö. Hyvät lumilautailijat taistelee vuorilla pahiksia monoski tyyppejä vastaan. STOCKHOLM FRONTLINE JAM Keuruun Kareem El Raen Frontline railjam aloitti taas yhden kauden Sergels torilla. Portsareilla pitikin kiirettä ja ainakin Janne Heiskasta nähtiin ohjattavan ennenaikaisesti ulos bileistä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita Air&Style konseptin alasajoa, vaan 2009 kisoja suunnitellaan jo täyttä häkää. Tapahtuman pääsponsori oli perunut sopimuksen viime metreillä ja tarvittava rahoitus jäi sen mukana myös haaveeksi
Yök...kalapuikoista saa kaiken tarvittavan! Herran mainos: www. Ukko on iloissaan että sopimukseen päästiin ja tuotteet ovat kuulema hyviä. Sokerina pohjalla bänditarjonnassa Ravintola Pisteessä perjantaina 5.12 Conscious Youths ja lauantaina 6.12 Shotgun leffan ensi-iltabileissä The Driven Dynamo. Set Up lumitilanteen mukaan, mutta mestoille yritetään saada reilejä, pressejä ja hyndiä. Inhoittavan kuuloisia ja makuisia omega 3 happoja on purkitettu muovipurkkiin nesteen muodossa. Eeron 40-luvulla rakennettuun 81 neliön asuntoon onkin tulossa biljardipöytä, mutta pankkikriisin takia vain viidellä reijällä!. Tapahtuma kokee uudistuksen uuden kisaformaatin myötä: Luvassa yhdistetty kilpailu 2 hengen tiimeille, jossa lajeina Half Pipe, Slope Style, sekä kaiken kruunaava PujotteluCrossi naamiaishengessä. Kukaan markkinointiperverssi ei kuitenkaan tälläkertaa yritä rahastaa ja mehustaa miehen maineella, vaan idea on ukon ihan oma. EERO ETTALALLE UUSI-VANHA PELIMAJA Entinen Lauttasaaren kreivi on muuttamassa ja herrasta tuleekin Lauttasaaren pelimies. Tapahtuma järjestetään perinteisesti Rukalla ja ajankohtana huhtikuun alun parhaat kevätkelit eli 2-5.4.2009. Leffassa kotimaisista laskijoista vetävät Fredrik Sirviö, Risto Ruokola ja Markku Koski.. Parkkikauden Avajaiset tapahtuma pidetään 5-7.12.2008. Perheen kasvua odotellessa... TERJEN KALANMAKSAÖLJYT SEKAISIN Yksi kaikkien aikojen parhaista laskijoista Terje Höökönseni on lähtenyt mukaan kalanmaksaöljy bisnekseen Smart Fish brandillä. Herra lupaileekin mainoksessaan pitkää ikää ja ikuista pontessia hyvän maun muodossa. Herralla onkin nyt erityisen hyvät näkymät markkinoilla! STEPCHILDIN DOWNLOADED ULKONA Suomalaisohjaajat rulettavat maailmalla. Tsekkaa tapahtuman tarkemmat tiedot Rukan uusilta nettisivuilta osoitteessa ski.ruka./tapahtumat OSUMALTA UUSI MALLISTO ULOS Suomalainen vaatemerkki Osumalta on tullut uusi mallisto ulos. Odotettavissa Chillejä laskusessareita, valmennusta halukkaille, Shotgun leffan ensi-ilta, Rukan Parkkitiimin ja Shotgun leffan laskijoiden laskuvaatekirppis. Herra kasvoi ulos vanhasta yksiöstään ja tilalle piti saada jotain isompaa. Lisätietoja: www.osumastreetwear.com TYTTÖUUTISIA: OAKLEY JATKAA TYTTÖSESSAREIDEN PÄÄYHTEISTYÖKUMPPANINA Tiukkojen sopimusneuvotteluiden jälkeen saatiin juuri varmistus Oakley:n jatkamisesta Tyttösessarit tapahtuman pääyhteistyökumppanina kertoo tapahtuman pääjehuna toimiva Noora Vihervaara. Ilari Suhonen on ohjannut Stepchildin uuden leffan Downloaded joka on ilmaiseksi ladattavissa lafkan sivuilta. Valmennukset, iltabileet ja muu oheisohjelma pysyvät tietysti tiukasti ohjelmistossa, jotta tekemisen puute ei pääsisi viikonlopun aikana yllättämään. Jaakko Noh noh, eipäs kurkita..! Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.! EERO NIEMELÄ RILLIFIRMALLE Ojakkalan unelmien poikamies Eero on kirjoittanut itsensä Spy:n rillitiimiin. Risto Mattilan ei tarvitse enään kiistellä saunan koosta sen puuttuessa asunnosta, iso-nenäiset voivat melkein haistaa meren parvekeelta ja pikku piliset haistaa Eeron tyttökaverin tekemät kanelipullat. Vielä hieman tuntemattomaksi jääneen merkin riveissähän laskee Janne Heiskanen, Fredrik Sirviö ja Risto Ruokola, eli ukot ovat kirjaimellisesti oikealla merkillä! Merkin kamoja kaupoista kuten: Grey market supply, Geezers, Kill City Sport, Team place, Real Deal, Hidden, ja Kiasma. knuteliassen.blogspot.com/ ILTAPOIKA PARKKIKAUDEN AVAJAISET RUKALLA 57.12.2008 Ruka avaa tapahtumatäyteisen kauden BatteryParkissa
Ja selväksi tuli, että laskeminen voi parhaimmillaan olla Venäjällä upeinta mitä missään muualla. Monta ennakkoluuloa tuli todistetuksi vääräksi, mutta monta myös oikeiksi. Viime helmikuussa oli matka tekeillä Krasnaya Polyanaan ja tietenkin mesta sijaitsi siellä missä itse pirukin; Venäjällä! Nyt oli mahdollisuus ottaa selvää mikä maassa on meininki. Sen verran paljon on tullut kuultua crazyjä tarinoita kuumottavista miliiseistä ja ongelmista mihin matkaaja maassa kohtaa. Saanko esitellä: Krasnaya Polyana. Teksti ja kuvat Peter Hasselgren. Niin ainakin ajattelin aikaisemmin. Mahtava naapurimme on kumma ja pelottava maa. Aikaisemmin ei ole ollut syytä tai halua lähteä suinpäin ongelmiin, mutta Scrapbookin ukoilla oli kujeet mielessä
Yksi eksynyt porsas Otto Veijola oli kuulemma jo löytänyt tiensä Venäjälle ja oli kuulemma liittymässä joukkoomme paikallisen kuvaajan kanssa myöhemmin. Heli maksaa 3700¤ kymmeltä hengeltä, mutta ne kai saadaan jotenkin hoidettua. Huolimatta siitä, että vuori päättää heti pyllistää meille paljasta berberiä, uskomme että tästä kehkeytyy upea reissu. 016 017 SeteleitA pOytAAn Aikaisin aamulla tungemme kuuden ihmisen kamat paikalliseen Ladaan ja 150 ruplaa kuskille käteen. Jussi Väätäinen kertoi suunnitelmasta lähteä kuvaamaan suomalaisten kanssa hieman eksoottisempiin maisemiin Etelä-Venäjälle. Koneeseen kannettavat kameravehkeeni pysähtyivät lukemaan 48 kiloa ja lautabäki 32 kiloon. Moskovan kihot repivät tiskillä ruplat uusista 100 000 ruplan nipuista ja se myös näkyy paikallisessa nokkimisjärjestyksessä. Aika paljon raahattavaa kahden viikon reissulle, noihin laukkuihin ei nimittäin edes mahtunut lautaa. Tai miksi nyt ryöstetyksi tai tapetuksi tuleminen yleensä kuulostaa. Kaupassa annoimme oppaallemme vapaat kädet hyödyntää paikallista ruokakulttuuria. Kiitos mutta jätän väliin, vaikka kaikkiruokainen olenkin. Menestys panee pään pyörälle Vaikka kaikki tuntuikin olevan melkein länsimaalaista Moskova Moskovan kentällä satumme törmäämään painovaakaan ja mielenkiinnosta mittaamme salkkumme. Se, joka ei ota riskiä, ei juo samppanjaa. Muiden lapioidessa muroja maidolla, lapioin itse niitä valkovenäjäläisittäin Tammikuun lopussa minulle tipahti virtuaalipostia. Koska ylinopeus on kivempaa kuin hidastelu, oli päätös lopulta helppo. Jotain rotia tuntui mestasta selvästikin löytyvän. Paikallisesta Siwasta joku joukkueestamme kähveltää tuntemattoman naisen ruokakassit 15 omamme lisäksi. Turistin määritelmään kirjoitettiin taas kerran uusiksi! Krasnaya Polyana maassa maan tavalla Perillä otamme kovemmat otteet heti käyttöön. Keskitasoinen huoneisto kuin Euroopasta ja about 33% hintaan Venäjän hinnoista. Helmikuuta sattuu tietenkin olemaan niitä ainoita, kun Helsingissä sataa lunta. On vaikea selittää sitä tunnetta, kun pieniäkin matkoja varten pitää raahata mukana puolta tusinaa erinlaista muovikassi ja laukkuviritystä, joiden yhteispaino on 10kg yli oman painoni.. Lumitilanne ei todellakaan näyttänyt hyvältä. Vaihtelevin tuntein tapaan kentällä Miikka Hastin, Tomi Passin, videoguru Juuso Paloniemen ja oppaamme Mihaelin. Lennot eivät tunnu aivan mahdottomilta alle 500 euron hintaisina ja majoituskin kuulostaa ihan järkevältä parilla kympillä yö. Täällä me olemme ne persaukiset. Spermaspagettijuusto oli kuulema suurta herkkua venäjällä. Hintaa kuuluu tietenkin alkoholisoitunut omistaja, hänen identtinen velipoika ja vihreä kukkiva nurmikko. Kentällä oppaamme saa tilityksen naiselta kuinka loukkaantunut hän oli siitä, etten ottanut kutsua vastaan. Kaikki pölypallot mitä sukanvarresta ja lattialta irtosi, oli otettava mukaan. Ainoastaan hiirenloukussa on tarjolla ilmaista juustoa 2. Varovaisuus on hyväksi, tyhmyys pahaksi! Viidennen pyynnön jälkeen alkaa kone jo onneksi laskeutua ja tilanne laukeaa. 140 päivän mittaiselle kaudelle tulisi siis hintaa 140 000 ruplaa, eli 4500 euroa. Ohita tai kuole, tuntuu olevan maanteillä pelin nimi. Matkat pitäisi järjestää Moskovan kautta Sochiin ja sieltä taxilla 100km Krasnaya Polyanaan. Kokemuksesta viisampana seuraavalla kerralla pöperöt valitsen itse! Ensimmäiset ostokset kun sattuivat lojumaan pakasteessa viimeiseen päivään asti! Olut ja vodka ovat niitä ainoita eineksiä, joihin alkoi heti tuntea vetoa. Venäläinen opaskin oli tiedossa mukaan selventämään kulttuurien välistä törmäystä. Hyvin informoituna en edes tarkalleen tiedä ketä reissuun on lähdössä. Tässä oli about kaikki tiedot mitä Jussilta sain; Joku Onboardin tyyppi oli kuullut joltain, joka tiesi jotain ja meillä on joku linkki nyt sinne. Kiva pikku opetus kuinka homma täällä hoidetaan. Sochin lennolla saamme viitteitä Venäjän omalaatuisesta kulttuurista. Ne salettiin laittaa mun lasiin jotain ja ryöstää lompakon, kuiskaan Miikalle. Päätämme tehdä kauniin eleen ja palauttaa heti ryöstösaaliimme. Noin kymmenenen kirjoitusvirheen ja Googletuksen jälkeen löydän päämäärämme netistä. Onneksi sentään asuntomme on iloinen yllätys. Ei ihan ensimmäinen luvattoman hyvältä kuulostava liekitys, jonka olen kuullut. Varsinkin vodka, joka hienostuneesti peittää oppaamme uuden menyn aromit. Mitä enemmän tietoa etsin sitä helpomalta reissu kuulostaa. Jonon ensimmäinen oli jonon rikkain ja virheiden sattuessa ohittamista ei tunnuttu häpeilevän. Sochissa pidettäisiin tulevat 2014 talviolympialaiset ja Krasnaya Polyana toimisi niiden laskupaikkana. Nainen alkaa itkeä rehellisestä eleestämme, ja vaatii vielä päälle 300 ruplaa korvausta tapahtuneesta. Lennot ovat tietenkin epäsynkronissa keskenään ja tiedossa olisi pikapyörähdys Moskovassa. Kalliiksi tuntui reissu käyvän, kun pulitamme vielä päivälipuista 1000 ruplaa naama. Hinnoista minua oli informoitu sen verran, että Moskova on maailman kallein kaupunki ja Sochi Venäjän toiseksi kallein. Puolityhjän koneen ainoa kaunis nainen päättää laittaa pystyyn ryyppyringin ja pyytää minua liittymään seuraan noin 6 muun venäläisen seuraan. Jos unohti kaiken luvatun ja sanomatta selvät asiat, niin reissu kyllä kuulosti ihan jännittävältä
Miikka Hast auringonsulattaman puuterin vallassa. Blue bird hetkiä parhaimmillaan...
Kaikki lennot oli ylibuukattu ja edes maksamalla ei meille paikkaa löytyisi! Aivan sama! Arton opastuksen ansiosta meillä oli jo jonkinlainen kuva keskuksesta. Paljon muotoja, laskettavaa metsää ja aukeita alueita. Kohtalaisen turvallisena pystyi vuorta kuitenkin pitämään, koska se oli jokaista senttiä myöten tampattu ja tiiviisti. Paikallisen oppaan avulla saimme myös hissinousun kiellettyyn hedelmään, eli yläasemalle asti. Jokaisen huipun jälkeen löytyy aina uusi huippu minne kiivetä. Toinen puoli keskuksesta oli kartoitettu ja toinenkaan ei vaatisi muuta, kuin kovan aamupalan ja hieman tsemppiä. Tytöt tunnistivat Miikan venäläisen Onboardin haastiksesta. Kun turvakaiteita ei ole ja kyydin tasaisuus on sitä mitä on, ei ylimääräisen tavaran roudaaminen ylös tunnu kivalta. Emme tiedä alueesta mitään, joten onneksi törmäämme rinteestä tuttuun suomalaiseen suksijamppaan Artoon. Oluen ääressä huomaamme, että kotimaiset laskijat ovat kuumaa kauraa myös täällä Jumalan selän takana. Kunpa tulisi vaan sitä lunta, niin tästä kehkeytyisi se kauan odotettu unelmien reissu! After skistä löydämme paikan heliski-firman pomon. Hissistä kätseltuna paikan profiili vaikuttaa hienolta. Iso joukko on tietenkin mahdol-. Parin tunnin haikkaus reppu selässä vie voimat, mutta olemme saavuttaneet huipun jo ensimmäisellä nousulla. Ylös pääsi haikkaamalla 500 metriä tai hissillä, jos lauta jätettiin alas. Puhettahan oli ollut ilmaisista nousuista vuorelle. Promoa helifirma ei tarvinut. Voi sitä hymyn määrää kummallakin puolella pöytää! Onneksi saan osoitettua haastattelusta, että tuossa on MINUN ottama kuva. Maaston jyrkkyys tekee heti tepposet. Homma oli odotettua paremmin hallussa. Yläasemalle ei ollut kuitenkaan asiaa hissillä. Ensimmäinen nousun aikana joutuu ääntä muutamaan otteeseen korottamaan nolosti. Miikka Hast 018 019 Tomi Passi ja mega ledge. tasoa, joutuu hississä jännittämään hieman. Nyt meillä oli oppaana oma tulkkimme Mihael, suksijamppa Arto ja virallinen Krasnaya Polyana opas Alaxander, sekä iso lauma suomalaisia sukseilijoita ja kuvausporukkamme. Saamme ukosta oppaan ja päätämme lähteä heti kartoittamaan paikan mahdollisuuksia. Tämä oli eräänlainen turvatoimi, kun pari viikkoa aikaisemmin koko 2.5 kilometrin seinä valahti kaksi metriä alaspäin. Aurinko on lämmittänyt kaiken koskemattoman lumen mös- söksi, joten mistään puuterista ei nyt tarvinnut edes haaveilla. Potentiaalia mestassa todella löytyy, mutta kovahkot dropit eivät ainakaan saaneet innostusta laskijoiden keskuudessa. Voi sitä myötähäpeän määrää kummallakin puolella pöytää! Kolmas reissupAivA Uusi päivä, aamurutiinit, hissi ylös ja baanalle. Tänään eräs paikallinen oli lupautunut oppaaksi
Olemme yrittäneet kuvata edellisinä päivinä, mutta huonolla menestyksellä. Meillä asiasta ei ollut mitään hajua, mutta Mihael kertoo että leima on tärkeä. Pari huonosti valittua sanaa ja kielimuuri ulottuu jo pallon ympäri. Päätämme raksata hyndän siirtolohkareen taakse puurajan yläpuolelle siinä toivossa, että saisimme lunta seuraaviksi päiviksi. Nimi ei jää mieleen, kun uusi venäläinen ystävämme päättää pitää huulensa supussa. Ilman leimaa oli mahdollista, että matka kotiin ei olisikaan niin yksinkertainen. Moskova, mutta mikä paikka? Jos rahaa löytyy tarpeeksi, voit olla vaikka Raimo Ranualta ja silti löydät täältä naisen. lisimman vaikea hallita ja joukkomme hajoaa kuin kranaatti metsään. Luottamusta ja vaihtoehtoja ei juuri ollut! Viides aamu eikä vieläkään lumisadetta. Teen lupauksen, että en kommentoi rakennuspuolta enään koko reissulla. Täysi kamerareppu ei edelleenkään ollut toivottu lisäpaino laskiessa ja haikatessa. Alueen ainoa järkevä baari Munhausen keskuksen ala-asemalla on kiikarissa tulee mukaan ketään tai. Otto Veijola oli saapunut paikalle venäläisen Virus merkin kuvaajan kanssa. Taxilupa on enemmän kuin suhteellinen käsite täällä. Raksauksen ensimmäinen sääntö; suunnittele huolella ja rakenna sitten! Asiaa ei helpota että mykkä venäläinen kuvaajamme auttamisen sijasta harjoittelee voltteja ja methodeja lähistöllä. Löydämme muutaman hassunhauskan spotin mitä tahkota ja varjoisesta metsästä löytyy myös pehmeää pöllyteltävää. Kielimuuri on tässä tapauksessa Kiinanmuurin pituinen. Otto toi mukanaan ongelman, joka koski myös meitä muita suomalaisia. Venäjällä pitää passiin saada leima, jos matka kestää yli kaksi vuorokautta. Kämpillä on asuntomme saanut kaksi uutta asukasta. Mikä iso virhe! Kuvaamisen ensimmäinen sääntö; kun rakennat jotain, kuvaa se myös heti! Puolenpäivän raksauksen jälkeen vielä huomaamme, että hyndä on liian iso ja sitä pitää pienentää. Auton pysäyttäminen alhaalla, kun ei ole kauhean hankalaa ruplatukku kädessä. Lumisadetta kaivattaisiin nyt kovasti. Kuten aina päivät menevät kuin minuutit ja kaksi viikkoa alkaa yhtäkkiä tuntua lyhyeltä ajalta. Muiden lapioidessa muroja maidolla, lapioin omani valkovenäläisittäin. Sulakkeemme ovat Bilteman laatua ja niitä paukkuu vuoroin laskijoilla ja kuvaajilla. Passit ja rahat jonkun paikallisen mukaan ja homma kuulema hoituisi. Passit pitäisi toimittaa pikaisesti Sochiin, jossa leimaus tapahtuisi. Kämpillä harrastan itsemietiskelyä ja huomaan päävirtakeskuksen palaneen sen verran pahasti, että se tarvitsee korjaussarjan heti. Koskemattoman maaston hintaan sisältyi myös kymmenkertainen haikkaus takaisin. Koska mesta oli iso, ei ollut kovinkaan vaikeaa laskea ala-asemasta ohi 2-3 kilometriä sivuttaissuunnassa. Hajonnut joukkueemme palasikin takaisin kuka milläkin eri ajoneuvoilla
Miikka Hast ja yksi ukon tyylikkäimmistä tempuista; stalefish ala Russia!
Olihan seurustelusuhteessa ja asiaan ei olisi tulossa muutosta. Lasken ensimmäistä kertaa puuteria ja tukehtumisvaara on todellinen. Vittumaisinta olisi kuunnella sitä liekitystä, kuinka siistiä laskeminen on juuri tänään ollut. Koska kielitaitoni ja monimutkaistenkin asioiden pohtiminen paranee suhteessa juotuihin shotteihin työhöni vedoten otan lisää! Kun vauhtisokeus on parhaimmillaan ja näkökentän alkaa vallata kapea putkinäkö on kliimaksi saavutettu olen universumin kovin juttumies. Hyppään tuntemattomaan jeeppiin kahden vielä tuntemattoman venäläismiehen kanssa jatkamaan kulttuurimatkaa. Sama kun joku jakaisi Onnelassa passeja! Koska olin oman osuuteni juhlimisesta jo nauttinut, keskityn seuraamaan tilannetta. Siskon rahalähetys on jäänyt kuulema jumiin ja neiti tarvitsi yöpaikan tai rahaa, että voisi jäädä kanssani mestoille. Ihan salee! Onneksi tampatut rinteet jäisivät lyhytikäisiksi, kun lumisadetta oli luvattu seuraavat 12 päivää putkeen! Seitsemäs päivä ja ikkunasta avautuu maailman kaunein näkymä. Arrggh! Katsoa saa, mutta koskea ei. Tältäkö se oma toimittajantyö näyttää ulkopuolisen silmistä on se hieno työ! Sochi Aamuksi meille on varattu vuokra-auto ja reissu tutustumaan Sochiin ja Mustameren rantoihin. Ihan mielenkiintoinen tapaus, niin kauan kunnes tulee puhe rahasta. Jos rahaa löytyy tarpeeksi, voit olla vaikka Raimo Ranualta ja silti löydät täältä naisen. Tutustun Munhausenissa näyttävään pariskuntaan, jotka puhuvat kohtalaisen hyvää englantia. Pulitzeria odotellessa vaivun horrokseen! Kuudes päivä ja ulkona on tullut tuoretta puuteria. Varaamme Munhausenista pöydän 1000 ruplalla, jonka saamme myöhemmin takaisin juomien muodossa. Melkein turhauttava tilanne, jossa ei voi tehdä muuta, kuin nauraa kippurassa. Tulkkimme painelee menemään kuin viimeistä päivää, Passi on lyönyt päänsä pöytään ja Otto roikkuu tiskin kahvassa sen verran innokkaasti, että Miliisejä uhataan jo kutsua paikalle. Äijä on jätetty ja minä olisin seuraavana kiikarissa. Muut ovat kadonneet rinteeseen, kun kömmin tarkastelemaan tuhoja. Täällä ei koiria omista kukaan ja saan monesti saman vastauksen: It`s a everybody`s dog, stupid! Tällaisen päivän jälkeen voi jo alkaa puhua after skistä ja nyt se on myös kaikilla mielessä. No totta kai hädässä kuunnellaan ja lupaan miettiä asiaa...not! Tuntematon ukko tulee keskeyttämään tilanteen ja lyö käteen Sochiin lähteneet passimme leimoineen minulle ja muille. Paikalliset kahlaavat kaulaa myöten hangessa ilman mahdollisuutta edetä. Päivän ohjelma osoittautuu todella helpoksi; tiukka vaaka-asento, viisi leffaa ja viisi särkylääkettä. Pienet taitavat olla piirit täälläpäin! Kuin itsestään siirryn uusien ystävieni kanssa isäntämme asuntoon jatkoille. Tarjolla on viikon pöydällä seisseitä kanankoipia ja vodkaa. Rahaa voi tehdä myöhemmin, mutta tällaisia hetkiä tulee harvoin tarjolle. Päämäärää en tiedä ja mielessä myös käy, että ongelmia saattaisi olla tiedossa. Ulkona on 1,3 metriä uutta höyhenen kevyttä lunta, sen ainoassa ja oikeassa merkityksessä. Sinkku legioonamme ottaa kaiken tarjonnasta irti ja eikä turhaan. Koska janoisuus oli ollut tiimissämme vaihtelevaa, olen automaattisesti nimitetty kuskin virkaan. Vapaaehtoisten määrä kutistuu entisestään, kun selviää, että vuokraamamme 3000 ruplan talvirengas Pösön varustelista onkin aika puutteellinen. Vaikka tänne on tultu kuvaamaan, ei lumisateessa voi muuta kuin jättää kamerarepun säilytykseen ja laskea itse. Yksin ja maistissa juttelee suomalainen jöröjukka vaikka puhelintolpalle, jos tilanne sitä vaatii ja tilanne vaati. Kello 6 aamulla kömmin takaisin kotiin ja jätän kanankoipi vanan mennessäni, irrotan vessan lavuaarin, aiheutan pienimuotoisen vesivahingon ja tyhjennän ylimääräiset koipipalat sängyn viereen lattialle läppärin päälle. Keskuksen alue on kuin keskitysleiri Piikkilanka-aitoineen, kameroineen ja vartijoineen AK47:t käsissä. ei. Huvittavaa on, että myös paikalliset kulkukoirat haikkaavat puuterissa keskiasemalle asti ja kun laskupäivä on ohi, samat koirat ovat taas alhaalla. Vaikeuksia on jo ilman reppuakin. Silti ihan hauskaa turista niitä näitä. Rahan pitää näkyä ja myös kuulua. Aiheet kun täällä eivät ole ihan niitä samoja mitä kämpillä. Tapaan itsekin edellisen baarikeikan kauniimman osapuolen, joka lyö faktat heti pöytään. Da da ja passiba taitavat olla keskustelumme helmet, vaikka yritänkin tosissaan selittää jotain tiukkaa faktaa Suomesta. Säärtä riittää enemmän kuin Jaakon pavunvarressa. Lainassa oleva Passin 157cm parkkilauta ei oikein kanna painoani Tomi Passin one foot bomb drop. ja halailusta tulee turhankin intensiivistä. Edestä löytyy yksi nastallinen - sekä yksi nastaton rengas ja takana rehellisesti pelkät kesärenkaat.. Harmi kyllä kielitaito täällä kulkee jollainlailla käsikädessä egon kanssa. Hälytyskellot ovat epäilemättä epäkunnossa ja nakkikioskin puuttuessa kaikki suolainen suorastaan hakeutuu kurkkuun. Sukseilijat kadottelevat puuterissa suksiaan ja monet heistä eivät lopulta edes löydä niitä. Olinhan toimittaja, joten tarvitsin tuoreen näkökulman juttuani varten. Ulkona puolimetriä uutta lunta ja tästä tulisi vielä välipäivä. Lumi pöllyää niin paljon, että se menee henkeen, jolloin hengittäminen on vaikeaa. Venäläiset naiset ovat makkara-asteikolla parasta A-luokan meetvurstia, eli lihansyöjän herkkua. Onnekseni päädyn kotitalomme pihalle missä vuokraisäntä kavereineen odotteleekin minua. 16 laskuvuoteni aikana en ole koskaan kokenut mitään tällaista. Innostuksen määrää on vaikea kuvailla, kun tutkimme spotteja hissistä
Me ryntäämme seikkailuihin, mutta emme ajattele seurauksia. Onnettomuuspaikka oli keskellä metsää parin kilsan päässä ala-asemalta äijän syvyisessä puuterissa. Koska täällä pelastuspartio on yhtä kuin herra itse, oli ainoa vaihtoehto linkuttaa menemään ala-asemalle asti. Meille oli myös juuri kerrottu, että se oli ostanut koko Krasnaya Polyanan sen vanhalta omistajalta 400 miljoonalla eurolla. Kuvaajan ja laskijoiden innostus ei meinaa aina kohdata, mutta tiedän että kuvia tarvitaan monipuolisesti, jotta matka saadaan maksettua. Rails and shit Aamulla käytämme autokortin hyväksi ja lähdemme Tomin, Oton ja mykän venäläisen kuvaajamme kanssa pongatuille spoteille. Riisirullia minkä sisältä löytyy esim. Mikälie neuvostoajan jäänne moinen työ, kun koneitakin on olemassa ja niitä näyttää olevan myös käytössä. Droppia ledgen reunalla on parhaimmillaan about 13 metriä, joten mesta on kuumottava. Kun auto on vielä käytössä, päätämme käydä katsastamassa Gazprom-laaksoa. Tunnin pähkäilyn jälkeen sisu vie voiton, Passi kipuaa ylös ja tulee ehjänä alas, josta olemme kaikki huojentuneita. Tien varrelta löytyy maailman isoin ledge ja telineitä, joilta voisi kikkailla kameralle jotain visuaalista. Gazprom on venäjän suurin yritys ja sillä naurettavan paljon valtaa. Sana toimittaja kun ei ole kaikkein turvallisimpia Venäjällä. Alexander oli laskenut kantoon ja murtanut nilkkansa. Muistelen kuinka ruksasin viisumista itseni turistiksi vaikka lehdistön edustajien pitää hakea omaa viisumia päästäkseen maahan. Laskija lipan päällä ja kuvaaja alla. Onneksi teitä oli alettu aurata ja alhaalla keli kuulema plussan puolella. Mesta on Gazpromkaasuyhtiön työntekijöiden oma vuori rinteineen ja kylineen. Koska olemme turisteja ja säännöt eivät koske meitä, jatkamme toimiamme. Pienet ongelmat kun täällä muodostuvat helposti isoiksi. Tilaan Sushia mikä onkin aina jonkinlainen mittari ruuan tasolle ravintolassa. Kaupunki on kummallinen yhdistelmä Neuvostoliittoa, nykyaikaa, lunta ja palmuja. Heidän tehtävänä on lapioida tien vieruksia puhtaaksi. Keskuksen alue on kuin keskitysleiri piikkilanka-aitoineen, kameroineen ja vartijoineen AK47: t käsissä. Michelin tähdet voi tällä kertaa unohtaa. Kallis ja hieno kuulostaa ruuan suhteen hyvältä. Palloilemme turhanpäiväisesti ympäriinsä ja siirrymme oppaamme suosittelemaan kalaravintolaan Mustanmeren rannalle. Surullista hommassa oli se, että kaikki vuoren työntekijät potkittaisiin pois puolen vuoden sisällä. Meidän muiden ollessa ledgellä, oli Hast mennyt metsään Alexanderin kanssa ja ukot olivat heti päätyneet ongelmiin. Onneksi onnettomuuksilta vältytään ja saamme mahdollisuuden nähdä hieman Sochia. Ajellessamme takaisin löydämme muutaman aika liekittävän spotin, minne päätämme seuraavana aamuna palata. Tunti huristelua vuoristotietä alas ei oikein houkuttele rattiin. Kaksi viimeisen käyttöpäivän ylittänyttä vanhusta tulee hätistelemään meitä tien varrelta pois. Upouusia luxus alppivilloja piikkilanka-aitauksen keskellä. Hieman liian kuumottavaa meininkiä suomalaisille ja häivymme ennen kuin joku alkaa kysellä jotain. Pari rullaa vatsan pohjalla antaa samaa kyytiä kuin chiliä terskalla. Koko elämänsä vuorella haikanneiden oppaiden tilalle otettaisiin Gazpromin omia nuoria oppaita, joilla ei oikeasti ollut mitään asiantuntemusta hommasta. avocadon sijasta paksuja voinappeja. Venäläiset tunnetusti ovat kyllä karkaistua kansaa, mutta silti aikamoista 022 023 Oppaiden pomo tilaa meidän laskuun pöydälle 8 pulloa vodkaa sopivasti yksi jokaiselle. Ukot väärässä paikassa. Aina kerran kymmenessä vuodessa tulee koettua ruokailuelämyksiä, jotka aiheuttavat pahoinvointia samaisen ruuan näkemisestä myöhemminkin ja tämä oli taas niitä elämyksiä. Tomi Passi ja frontti kolmonen, hengissä selvittiin!. Kuvaamme vielä muutaman bombdropin flätille ja häivymme ennen kuin tulee ongelmia
Ennen tuloamme oli joku laskenut niin pahasti tolppaan, että Pietarin portteja kolkuteltiin jälleen. Slam-. Ylähissi on jumissa ja suljettu, kun ensimmäiset 50 metriä hissistä on lumen alla ja huipulla vyöryriski on kovimmillaan. Lämpötila on nollassa ja vuodenvanhat laskuvaatteet alkavat muistuttamaan libressen mainoksia. Keskiasemalla lumen paino alkaa olla liikaa katoille ja työntekijät joutuvat lapiomaan niitä puhtaiksi. Kiinnostus siihen onko ukko kuollut vai kämpillä alkoi olla vähäinen ja vielä vähäisempi kun ukko löytyy kämpiltä lipittämässä meidän oluita! Laskupäivän jälkeen alkaa kaikille vähitellen selvitä, että lunta on luvattu reissun loppuun asti ja sen ylikin, eikä meillä olisi huipulle mitään asiaa. Yritämme kuvata muutamat pillowlinet, mutta liikkuminen on aika rajallista. Pelle Hermannin asuntovaunu ja Otto Veijola. sitkeyttä Alexandrerilta. Lunta, lunta, lunta. Hissin alta löytyvätkin melkein siisteimmät laskut. Tiputan hankeen valoitusmittarin, eikä sen löytämisestä ole mitään toivoa. Meneillään on rinteessä yleinen koko perheen päiväkännitys. Lunta on satanut tauotta 4 päivää. Onneksi säännöt koskevat vain turisteja. Normaali rauhallinen iltapäivä Etelä-Venäjällä! Yhdeksäs päivä paratiisissa ja siitä on tulossa mielenkiintoinen. Uutta lunta on keski-asemalla jo kaksi metriä. Ihmiset laskevat kaatokännissä kaikella autonrenkaasta kelkkaan ja hommassa ei ole mitään tolkkua. Valmiiksi raksattu hyndä olisi peittynyt ja sitä tuskin edes löytyisi. Odotellessamme ala-aseman kahviossa mestoilla on muutenkin aika crazy meininki. Ala-asemalla törmäämme tuttuihin. Jääminen käy mielessä, mutta kun Passi ja Otto olivat rajanneet viisuminsa reissun mittaisiksi, reissun pidentämisen voi suosiolla unohtaa. Piipperi, lapiot ja sondi Herätys, silmät auki ja kurkistus ikkunasta ulos. Jonkun puuttuessa on helppo ynnätä, että jotain on saattanut sattua. Lumisateessa kuvaaminen on todella haastavaa kontrastin puuttuessa ja siksi kuvamateriaali on edelleen todella vähissä. Se, että joukkue pysyy kasassa ja kukaan ei lähde sooloilemaan, on tällaisessa paikassa kohtalaisen tärkeää. Mykkä ystävämme tekee metsässä jo perinteeksi muodostuneet katoamistemput. Riskit tiedostaen päätämme pysyä turvaetäisyydellä hissistä. Kun muut laskevat oikealle, painelee ukko vasemmalle. Sitten katkaisen filmirullan kameran sisään ja homma menee vielä vaikeammaksi
Oppaiden pomo tilaa meidän omaan laskuun pöydälle 8 pulloa vodkaa sopivasti yksi jokaiselle. reissupäivä. Jouduimmekin käymään joukkueemme kesken rehellisen keskustelun riskitekijöistä. Pane pöydälle kaikki, mitä uunissa on., kehottaa venäläinen sananparsi.. Erittäin mielenkiintoista huomata hyvien ja huonojen piippereiden sekä käyttäjien erot. Törmäämme myös mestoilla asuvaan paikallisen lautalehden päätoimittajaan Andrew Pirumoviin. Andrew kertoo, että tänään alue on vaarallinen metsässäkin. Taas joutuu toimittaja hommiin ja illasta tuleekin yksi leppoisimmista pitkiin aikoihin. 024 025 Ripeät ukot olivat kuitenkin kaivaneet toisensa ylös siihen tahtiin, että viimeinen oli pinnalla 10 minuutin jälkeen. G Otto Veijola ja frontti kolmonen reissun viimeisillä laskuilla. Tuntien kaivamisen jälkeen tajuamme että lunta on vain liikaa ja vauhtia ei hangen läpi saa. Piipperit lentävät pitkin peltoja ja ukot navigoivat perässä. Valmis hyndä tai ei kun koko metsä rasahtaa puolisen metriä alaspäin tulee kiire alas. Ripeät ukot olivat kuitenkin kaivaneet toisensa ylös siihen tahtiin, että viimeinen oli pinnalla 10 minuutin jälkeen. Päätämme pysyä hissien läheisyydessä tiuhassa metsässä ja välttää kaikkia aukeita paikkoja emme arvaakaan, kuinka viisaaksi päätös osoittautuu! Raksaamme metsään hyndän taittuneen puun yli ja omien ohjeiden vastaisesti jätämme sen taas odottelemaan parempia kelejä. Päädymme Munhausenin yläkertaan syömään ja juopottelemaan paikallisten ystäviemme kanssa. Vaikka tästäkin tulee epäonnistunut kuvaus, aurinko paistaa täydellä teholla ja kaikki viihtyvät. Päätämme hieman hyödyntää aurinkoa ja raksata pelle Hermannin tyylisen vanhan asuntovaunun. Vaikka tietotaitoa joukosta löytyikin, oli todellisuus ollut teoriaa vaikeampaa ja panikointia löytyi ilmasta. Tolkuilleen päässeet jenkkilaskijat olivat alkaneet heti etsiä ja kaivaa ylös muita. Nämä ovat niitä kultaakin arvokkaampia muistutuksia siitä, kuinka riskialtista offarimestoilla voi olla. Hissit suljettu 11. Syy selviää myöhemmin. Ukot olivat alkaneet raksata hyndää siirtymäreitin varteen 100 metriä keskiasemalta ja koko seinä oli pamahtanut päälle. Alhaalla tapaamme Bergerin kuvausryhmän, joka tuntuu olevan kovin mietteliäs. Mihael on vetänyt ex-tyttökaverin kanssa päiväkännit ja toive on, että seuraisimme heidän esimerkkiään. Kaikki olivat jääneet alle, mutta onneksi muutama vain löyhästi pinnalle. Läheiseltä parkkipaikalta tulevat harhasignaalit sotkevat harjoitusta pahasti ja tyydymme toteamaan, että pulassa olemme. Viimeisen hengitys oli kuitenkin lakannut, mutta elvytys oli tehokasta ja ukko pääsi laskemaan alas omin voimin. Ala-asemalla kyttääminen on turhaa ja päätämme pitää aiheellisen piipperi harjoituksen. Kiiiiitos! merin vanha avustaja ja yksi maailman kokeneimmista kuvaajista Eric Bergeri, pro Heinz Lohle ja pari muuta jenkkilaskijaa ovat saapuneet myös mestoille. Lumisade on tauonnut ja aurinko paistaa, mutta hissit on suljettu. Tieto on hyväksi, mutta se myös vaikeuttaa päätöstä
Koska koneen ovea ollaan sulkemassa, en kerkeä edes vetää housuja kintuista vaan raahaudun turvatarkastuksesta koneelle ja tungen kamojen kanssa sisälle. Pääsemme ensimmäiset 15 minuuttia eteenpäin kunnes kohtaamme kiertämättömän ongelman. Hieman haikeina haikkaamme takaisin ala-asemalle. Viihdymme kannolla kunnes rinnevahdit tulevat häätämään. ViimeistA viedAAn Herätys, tiukka aamupala ja rinteeseen. Dumppaan kaikki koneeseen menevät kamat tolpan taakse yhteen kentän vilkkaimmista paikoista. Siellä kamojen painot lasketaan gramma pelillä ja kaikki koneeseen menevät kamat punnitaan myös. Valon puute alkaa ajaa meitä alas, mutta kuvaamme kaiken mikä eteemme osuu. Erityisen huolestuttavaa on se, että lähtö Sochiin on klo 6 aamulla ja kuivin suin ei juhlissa tarvitse olla. Yhden yhdystunnelin päälle on tullut lumivyöry. Meillä on käytössä juhlia varten kokonainen hylätty hotelli. Pari puuridea, jokusen dropin ja sitten leikki on ohi. Miikka rykii muutaman suoran stillejä varten. Toinen laskee hyndää päin ja onkin senteistä kiinni, ettei ukon sisäelimet jää siskonmakkarana roikkumaan kannon terävään reunaan kiinni. Juoni on selkeä; mitä lujempaa, sitä pidemmälle! Menemme ensimmäisenä ja hiace pääsee juuri kasan päälle ja sieltä peilit rytyssä alas. Huomaavainen muistutus tekstiviestillä ja kämppä remottiin. Spotti on muuten turvallinen, mutta vaaraksi muodostuvat sukseilevat venäläiset. Parin tunnin vaiheilun jälkeen päätämme raksata hyndän kannon yli. Marssimme kentän esimiesten puheille, joiden perässä pääsemme väärälle puolelle tiskiä. Ylipainoista selviämme taas Mihaelin lipeän kielen ansiosta ainakin Moskovan kentälle asti. Mihael palaa hyvissä ajoin takaisin ja ottaa kielipolitiikan taas hallintaan. Passi saa videolle bäkki seiskan ja muutaman stillin. Muistikuvien hävitessä kraanaatin tavoin joukkumme katoaa ympäri kylää, kuka kenenkin luokse. Tunnin selvittelyn, laskuvaatteiden ja kenkien dumppauksen jälkeen pääsemme sopuun ja maksamme 150 euroa per pekka ylipainoista. Motivaatio kympissä Passi ländää bs japanin, frontti vitosen ja kelly airin. Matkaa oli ollut about kymmenen kilometriä ja kielimuuri oli estänyt taksin tilauksen. Venäjälle on pakko palata!. Viimeisenä pääsen passin selvitykseen ja samainen virkailija nappaa minut takaisin käsissäni 45 kiloa uusia kamoja. Otto vetää fr seiskan mikä ei taida kuitenkaan osua videolle. Ehkä yksi stressaavimmista tilanteista reissuilla ikinä. Pelkona on että kamat joutuvat virkailijan syyniin tai varastetuksi, sillä vartiointi on aika hankalaa. Mestoilla on puolisakea sumu, mutta vaihtoehdot ovat vähissä ja materiaalia pitää saada. Suuntaamme metsähyndälle. Rennon lötkeä darrajoukkueemme suuntaa ylös. Onneksi neiti pyytää vain ottamaan vielä yhden kokonaisen matkalaukun koneeseen, omien kolmen kassin lisäksi. Oppaamme ryhtyy työhön ja painostaa poliiseja tunnin, kunnes he antavat luvan yrittää! Tunnelin suulle on kaivettu jeepin mentävä aukko ja siitä pitäisi nyt päästä läpi takatuuppari hiacella. Aamulla saamme infoa, että hissit on taas avattu. Kun joukkue alkaa raahata kamoja ulos, juoksee Miikka märkänä vesisateessa kämpille. Homma hoidetaan vauhdilla ja ukot siirtyvät asemiin. Sama miten perille tullaan, kuhan tullaan! Ongelmasta ongelmaan Kohtalaisen yössä oleva joukkueemme jakautuu kahteen taksiin, joilla huristelemme kohti Sochia. Kerran kaivettu hyndä on peittynyt 80 % ja se pitää kaivaa uudestaan auki. Toiset tekävät saman ja kerkeämme juuri ja juuri ajoissa kentälle. Oops! 80 kilon setti ei naurata enää 20 euron kilohinnalla. Huudan viimeiset sanat perään; kello 06.00 pitää olla kamat valmiina lähtemään! Tuntia ennen lähtöä, kaikki muut paitsi Miikka ja Mihael ovat palanneet kämpille. Hienoa on ollut, mutta tastä se lysti vasta olisi alkanut ja niin se alkaakin! Meidät on kutsuttu Alexandrian 8-vuotis hääjuhliin. Kädet täristen istun alas ja yritän siirtää ajatukset takaisin parhaimpaan laskureissuun mitä on tullut tehtyä. Yksi dorka päättää kahlata estelyistä huolimatta läpi koskemattoman puuteriländingin. Muiden istuessa tyytyväisinä koneessa raahaan neljää laukkua mukana. Kaikilla on paineita saada jotain aikaiseksi viimeisenä laskupäivänä
CHECK OUT NICO IN: info@esakorpela.fi
Kun s varteen tuli ajatu nsiesiintyminen Scrapbooe ukkojen suuri video vella, oli aika esittelylle o kissakin kolkutteli le ja mikit käteen. t eivät tainneet tie llä Tero ja Otto! Saanko esite lgren kuvat: Peter Hasse Teksti ja. Tero oli Otto ja tin usein toisiinsa ja el tiedä miksi Joel. leppoisaa tten tapasin kaksi a sekoiMuutama vuosi si pohjoisesta, jotk aa ja lahjakasta laskij muihinkin. Kaikkea ol kypsä. Ukot toimist ää edes kaverit toisistaan. Kun Jo Otto oli Tero sekä umaan toisistaan, taidot t ukot alkoivat erot utama kuvakin jäi sukamu hahmottumaan ja yhteishaastattelusta
030 031 Otto Veijola, kuvat: Anssi Jokiranta
Tuli harrastettua aika paljon kaikkea, mutta niistä ajoista ei oo jääny muuta ko tuo lauta pyöriin tonne jalakojen alle. Otto: Meillä on aika perinteinen perhe. Siellä on niin paljon aitoja tyyppejä ja kavereita nuoruudesta. Viikonlopun jälkeen ei ehi kissaa sanoa, ku uus on jo käsillä. Täällä on kuitenkin näitä frendejäkin niin paljon nykyään. Miten noi veljien iät voisi muistaa! Sisko on 11 vee, käy koulussa ja hommailee kaikkea mitä pikkutytöt yleensä tekeekin. On siellä Kempeleessä sellanen mesta kun Köykkyri. En mä kuitenkaan näkis tätä Heltsinkiä kuitenkaan esteenä, jos vaikka joku hyvä koulupaikka löytyis täältä. Se on kyllä ero Etelän ja Pohjoisen ukoissa, että ei voi olla niin suora täällä Etelässä. Tero: Kyllähän sitä tuli nuorena kaikkee törttöiltyä. Oulussa ei voi kyllä laskea. Jos esim. Se oli ihan rentoa. yrittää hoitaa jotain asioita ja pitää matkustaa kaupungin reunalta toiselle, voi matkaan mennä todella kauan. Täällä päivät kuluu ehkä vähän huolestuttavan nopeasti. Isäntä on Rautiassa myyjänä ja äiti toimistohommissa. Tero: Valmista on! Selvittäkääs ukot vähän perhetaustoja niin päästään asiaan. Kemijärvellä oon syntynyt ja painellut siellä potkumopolla menemään. Otto: Kai mä olin aika villi penska. Isoveli muutti muutama vuosi sitten pois ja nyt sillä on vuoden ikäinen pikku muksu ja tyttökaveri Ruotsista. Rakennettiin jotain omia pommeja ja kiikuttiin katoilla. Siellä on tosi lyhyet etäisydet paikasta toiseen. Jos jotain haluaa hoitaa, niin siellä ei mee kauan aikaa. Porukoilla on pirtti Rovaniemellä, jossa ne on asunu ainaki toistakymmentä vuotta. Otto: Jos joku kysyy PC vai Mac, niin PC! Otetaan tästä kettärä asento, niin lähtee hyviä kysymyksiä ja vastauksia. Yleensä vanhimmalle lapselle pidetään kovinta kuria, mutta mä oon saanut mennä ja tulla aikalailla miten haluan. Mikä on kovin kaupunki; Rovaniemi, Oulu vai Helsinki. Tero: Rovaniemi on kyllä mulle ihan ykkösmesta ja siellä tykkään olla eniten. Toinen veli on 18 vee, tai eihän oo kun 20 vee. Just kysyin Väätäisen Jussilta jotain tyhjänpäiväistä ja se vastas että; Mua kiinnosta vittuakaan Otto! Ei täällä oikein sanota tollee. Siellä tuli käytyä, kun aloittelin laskemista. Hissiliput oli halpoja, koska hissejä ei ollu. Ainoa mikä täällä kussee, niin ei oo tuota mehtää hirviän lähellä missä temmeltää, siihen ois ainakin vaikea tottua.. Iskä ja äiti ei enää asu saman katon alla ja iskällä on nyt uusi vaimoke, mutta emmä tiedä kuuluku se niin mun perheeseen. Sieltä löytyy kaikki mitä meikä tarvii. Helsingissä aikaa menee kauheesti siihen, että pääsee paikasta toiseen. Pakko myöntää, että sydän se on jäänyt Ouluun! Tero: Meitähän on meikäläinen, velipoika, isukki ja äiti. Metro on kylläkin mieleen. Lopputuloksena tuli tällänen puolirehti mies. Mulla on kämpillä yksi hyvä kuva missä oon jäänyt housuista puun latvaan kiinni roikkumaan pää alaspäin perse paljaana. Oulusta ollaan kotoisin ja perheeseen kuuluu äiti, iskä, kaksi pikkuveljeä ja pikkusisko. Siellä meno on rauhallisempaa, eikä ihmisillä ole niin kova kiire. Siellä meikäläi- nenkin asuu nyt kun oon armeijassa. Kantapään kautta on opittu kaikki hommat. Ja tottakai hyviä kavereita on just tuolta Katajarannan huudeilta missä tuli pyörittyä. Moro ukot, ootteko valmiina. Aina sitä oli johonki menossa ja jostaki tulossa. Minkälaisia kauhukakaroita te oikein olitte. Se on sellanen about puoli Talmaa korkea ja kai siellä joku 2 reiliä oli. Se on sun äitipuoli! Otto: Ei se oo mun äitipuoli, vai tekeekö se siitä mun äitipuolen?! Ai silmäniterrää!!!! Toinen veli laskee ja se saakin Korpelalta jotain Riden pulkkia. Otto: Oulussa nyt ei oo ihan samanlainen meininki, kun täällä Helsingissä
Tero kokeilee Saariselällä korttitalon kestävyyttä. Fätti bäkki satanen luonnonländinkiin.
Hyvä homma että päädyitte näihin kuviohin. Vähän kuvailtiin omia pätkiä ja laskettiin. Autti, Lahtisen Teemu ja Rajakankaan Mikko, niin itelläki alko tulla vähän ilistä just parkkilaskemiseen. Meillä oli semmonen Snowstorm laskuporukka ja siinä oli aika monta laskijaa. Otto: Mun iskä kertoi että kun tulin ekan koulupäivän jälkeen kotiin olin sanonut; koulu on ihan paska! Se oli hyvä alotus tälle mun koulu-uralle, joka ei ehkä ihan täysin nappiin menny. Mutta jos miettii, niin kyllä se on nyt hyvä laskea, ku vielä pystyy. Kesäisin kun ei ollut mitään velvollisuuksia painettiin. Ite ei kiinnostanu pätkääkään. Mä aloitin golfn 15 vuoden vanhana, kun olin käymässä serkkujen luona Englannissa. Ne oli niitä aikoja ku alkoi pikku hiljaa kehittyyn laskemisessa. Lukion kävin ja ylioppilaaksi kirjoitin, mutta en mie silti lähtis nuilla papereilla leijumaan. Kiitti isännälle. Kyllä sitä jossaki vaiheessa rupes sitte tajuaan, että on tässä elämässä niin tuhannen muitaki siistejä ja tärkeitä juttuja. Siinä sitten oli vähän sama meininki, ku lumilautailussa. Tero: Otto ei kuulema harrasta enään juuri mitään, kun sen seurustelu ja yhteisen pirtin etsiminen vie kaiken ajan. Joskus yläasteella siitä ei oikeen tullu mittään ku tuntu, että ei elämässä oo muuta kun snoukkaus. Muistan kun Iso-Syötteellä 12 vanhana kävin heti alkeet opittuani paukauttaa suht isosta hyppyristä etupönöt puoleenväliin hyllyä, kuin tikka pystyyn. Nose meni kunnolla sinne lumihankeen ja isännän piti tulla irroittaa siteet jalasta, kun ukko ei päässyt muuten pois. Otto: Ei pidä paikkaansa! Eihän se näin ole. Tero: Oon mie yrittäny aina koulut käydä. Ai nii ja se miten mie yleensäki aloin snoukkaan. Hah! Tero: Se on tuolta Ounasvaaralta lähtöisin. Silloin tuli pelattua aamulla ja illalla vähintään yksi kierros. Täällä Rollossa kaikki vaan levyttelee kämpillä tai lumppaa muijan kans. No vastahakosesti menin sitten mäkkeen ja se sitten karahti päälle. Sitten jossain vaiheessa Antti ja muut kovikset suostutteli, että alan kiertään suoli-cuppia. Kyllä tekis mieli harrastaa myös kaikkea muutakin monipuolisesti, kuten vaikka tennistä, sulkkista ja futista. Noiden Kinnusen Matin ja muiden kaa laskettiin siellä sitten puolenkymmentä vuotta. Oon aina välillä käyny sijaisen hommissa ja siitä tuli innostus, että kasvatustieteitä haluaisin opiskelemaan. Niillä vedettiin mettäreittejä Iso-Syötteellä ja sitten alettiin painelee Äänivallilla minarilla. Tero: Skeittausta meikä harrastaa ja muutenki yritän liikkua että saa pidettyä paikat kunnossa. Se tais olla sitä suoli-cup aikaa justiin ja taisin saaha sillon ekan sponssinki. Mites noi kouluhommat, tuliko läksyt hoidettua ennen kun pääsi rinteeseen. Otto: Mä aloitin laskee suksilla joskus varmaan 8vuotiaana. Vallin Pekka oli kova jätkä silloin, se oli käyny ulkomaillaki. Se on vaa aika vaikeeta yksin. Siellä ekat viis vuotta snoukkailin mettiä ja kikkailin. Lukion kävin, eli ylioppilas oon! Ens vuodeksi oon laittanut tavoitteen, että oon koulussa ja tiiän mikä kiinnostaa. Koulujakin pystyy kyllä käymään myöhemmin. Mullahan on niin tuhannen projekteja. Nyt en oo kyllä pariin kesään pelannut juuri ollenkaan, mutta oltiin me oikein jossain valmennusryhmässäkin serkkumiehen kanssa. Sieltä se jäi niin pahasti päälle, että kotona oli pakko hommata omat mailat. viime viikonloppuna käytiin golffaamassa. Se aina vähän niinko valmensi mua. Miten päädyitte lumilautailemaan. Tais olla sitten isän idea että vuokrataan lumilauta ja sitten serkkumiehen kanssa painettiin paripäivää menemään niiden lankkujen kanssa ja vaan opeteltiin. Toi lumilautailu on asia minkä ympärillä meidän elämä jollain tasolla pyörii, mutta mitä muuta teidän elämästä löytyy. Ehkä se itekki pitäis sellanen näppärä vaimo hankkia sitte. Nyt ei oo toistaseksi mittään koulusuunnitelmia. Niihin aikoihin tutustuin myös nuihin vähän vanhempiin tyyppeihin ja niiltä pystyi sitten kynyttään kyytiä joka paikkaan. Muutama kaveri laski sillon. Niin mie tein sitten ja Ruokasen Pertin kyydillä pääsin aina kissoihin. Sitten kun eksy streetin puolelle ja siellä sattu olleen sen hetken kovimpia jätkiä kuten mm. Jotain B:tä ja C:tä sieltä tuli. Isäntä sitte halus kuitenki välttämättä, että mie kokkeilen ja vähän niinkö pakotti ostaan laudan. Molemmat jalat saman kapulan päällä mentiin. Täällä ei vaan kauheen paljon kehtaa käydä, kun se on niin kallista hommaa
Otto ja ahdasmielinen frontti satanen Rollon hikisessä iltapäivässä. 034 035
Tero: Mutta sähän oot myös entinen telinevoimistelijahehe. Tero: NauruaEi se mitään kehonrakennusta ole (koko toimisto nauraa). Sanoin vaan että ette oo tosissaan, että mulla on vaan kalsarit jalassa. Menin sinne ja ne heitti mulle sellaiset painitrikoot käteen mitä pitäis käyttää. Ei siellä kyllä tarvinnut tietää mistään mitään, kun kaikki teki samat liikkeet. Tero: On mulla vissiin jotain proteiinimäskiä kämpillä, mut ei mittään kovempia kamojanaurua! En tosta nimityksestä kyllä tiiä. Sieltä sitten suoraan inttiin. Kaikki tekee saman liikkeen ja voittaja on se, joka tekee sen parhaiten. Serkkumieskin hakkasi kerran bäkistä jalat ihan solmulle. Mun naapuri oli helvetin kova painimaan ja se kysy että lähetkö kokeilee. Se hipari kyllä onnistu kun se joutu johonkin Roihu lehden triktippiin. Tasoitus taitaa olla 12,6 tällä hetkellä. Sitten joskus tein jotain niskatreeniä niin pojat rupes heittään, etten reenaa ikinä mittää muuta kun niskaa. Tätä voisi ihan hyvin soveltaa lumilautailussakin. Otto: Voi helevettikyllä se musta oli hienoa hommaa. naurua! Otto: Kerro Tero kuka on Dino Carter muuten. Olit kuulema tehnyt takavoltin, tai ainakin yrittänyt sitä Rovaniemen poolista. Kai se tuli siitä ko katottiin jottain laskuleffaa ja MFM laski siinä ja heitin, että pieni sikaniska toi MFM. Mulla oli kunnon tarve päästä pomppimaan ja siellä sai purettua energiaa. Siltä joskus jotain liikkeitä kopioin siellä salilla. Otto: Mikä on törkeintä mitä oot harrastunuthehe. Oon mä käynyt ihan piirimestaruuskilpailuissakin, mutta en kyl muista miten meni. Se on toi Saraniemen Arto, joka on kova jätkä noissa salihommissa. Jätkähän tunnetusti kova skeittaamaan. Kuka vaan teki sen parhaiten voitti. Mä ostin siltä painitossut ja menin sinne pirttiin, missä sitten viskoin joku puolivuotta menemään. Kaikki sanoo että se oli niin häpiä, mutta musta se oli nättiä. Sitten meillä oli ensimmäiset kisat, jonne pyydettiin vaan ottamaan painikengät mukaan. Ympyrähän tulee sitten sulkeutumaan joku päivä. Kaikin puolin jämptiä hommaa. Sen tiedän että Otto on vaan lempinyt. Kultaa tuli kuitenkinhehe! Mitäs ukot on duunaillu kesällä. Anyway sitten musta tuli yhtäkkiä Dino Carter. Kauden lopussa lähin Rukalta Scrapbookin kuvauksista suoraan Balille kuukaudeksi. Kaikki sano sitten mua Dinoksi sen jälkeen. Tää on patentoitu nyt! Otto: Mites toi kehonrakennus ja mistä tulee nimitys sikaniska Tero. Nojapuista homma alkoi ja niihin tulee myös loppumaan. Muutaman kerran jälkeen meni hermot niin pahasti, että jäi valmennus siihen. Tero: Joo vähän lähti kerran alta poolissa ja pyöri vissiin takavoltin vahingossa. Siellä valmennusryhmässä meni täysin hermot, kun ne halusi opettaa uusia tapoja millä lyönnistä saisi paremman. Tero: Kyllä meikä sanoo että se on penkki. Joutu jättää skeittaamisenkin vähän vähemmälle, ku oli niin kova halu golffata ja sitten se taas käänty toisinpäin. Sitten vielä tais olla Lakelan Anssi, joka alkoi suolaamaan siitä, että oon tykännyt joskus penskana Aaron Carterista. Vedin ne siniset trikoot tykkien päälle ja mä näytin ihan kun joltain supermieheltä. Sitten oli mennyt se kädellä fr kolmonen kanssa. Oulun Pyrinnössä tuli treenattua 3-4 vuotta putkeen nuorempana 5 kertaa viikossa. Kesäisin tulee paljon käytyä ja treenattua noita tasapainohommia, kun ne auttaa loppupeleissä kuitenkin lautailussa. Salihommat meikä on jättänyt kyllä väliin. Sen verran vaan, että saa pidettyä itsensä kunnossa. Nojapuut oli se mun juttu, ja sitten tietenkin hevosella sekä renkailla laitettiin menemään. Normaalisti kesät on mennyt raksalla töissä ja kuppia otellessa.. Sitten se alkoi mennä ihan helvetiksi koko homma. Nyt ollaan itse asiassa käyty ottaan omalle telinevoimistelu muistolle muutamat reenit kisahallilla. Se oli sitten viimeinen päivä kun painin. Ne vaihto mun otetta ja mä enää edes osunnut niihin palloihin. Otto: Mitä oot mieltä onko se siellä salin puolella mielummin se ojentaja vai pena. Otto: Meikällä on rehellistä telinevoimistelu taustaa. Tero: No oon mä paininut(koko toimisto repeää!) Mitenköhän vanha mä olin, varmaan joku kymmenen vanha. Se reenaa kuitenkin monipuolisesti koko kroppaa.... Itellä ei kovin monessa hommassa mee hermot, mutta kentällä on tullut lyötyä mailaa maahan. serkun kanssa aamusta iltaa kentillä. Ei kumminkaan mitään överi mäskihommia tuu vedettyä!! Otto: Eikö jätkällä oo muka mäskiä. Tero: Ei tässä oo oikein mitään ihmeellistä kerkenyt tekemään. Siitä vähän testailin, mutta ei se oikein onnistunut. En tiiä. Tero: Se on aika pitkä juttu Viime syksynä Autin kisoissa vedin bileisiin jotku ihme ryijyt päälle ja näytin kuulema ihan mannelta
tuolla armeijassa missä on niin paljon erilaisia janttereita ja osa täysiä kusipäitä. Kyllä mä aina yritän tehdä itse safkatkin. Mulla vaan tulee nykyään hirveä darra, eikä muutenkaan oo niin intoa lähteä, eli syön himassa noita karkkeja mielummin. kertoa kotona aikaisemmin kun edellisenä päivänä, että on lähössä reissuun. Vaikka ukko ois mikä ongelma ei sulla mee hermot. Jos Tero Poikajärvi, kuvat: Anssi Jokiranta. Toi jääkaappimuhennos kuulostaa terveelliseltä. Kahvia oon alkanut juomaan, kun Tomi Passi keittää niin tiukkaa kamaa töissä. Oon puolen vuoden tykkimies Lapin Ilmatorjuntarykmentissä. Otto: No tämmöstä ei voi tänne pistää! No kai sitä tullut aikoinaan paljon juhlittua. Ehkä nyt ku tulee uus pressa, niin alan juoda kolaa. Niitä pystyis ihan ohimennen heittelemään kilotolkulla. Kovina jätkinä mie ainaki piän tyyppejä, joilla on rento tyyli ja jotka keksii kaikkee uutta. Just katottiin uus Tink Tankin leffa ja Tero: Mistä johtuu ettei sulla mee ikinä hermot varsinkaan tuolla reissuissa. Festarit oli kyllä kovia ja tuli viihdyttyä. Tero: On tuo intti kyllä ihme paikka. Ja kyllä mie tykkään tosi paljon tutustua erinlaisiin tyyppeihin, joskus se vaan on vaikeaa, jos ei oo mitään yhteistä tai mitään mistä jauhaa. 036 037 mut pakotetaan suunnittelemaan jotain, niin sitten menee. Aluksi oli just nuo Northlightin äijät täällä Lapissa. Kaikki mitä jääkaapista löytyy pannulle ja pari kananmunaa päälle, se on hyvä setti. Eli älä tuu kokkeileen mua!!! Otto: Sun siistin ulkonäön perusteelle voisi luulla että sulla on latinolainen temperamentti, mutta kuitenkin oot ihan leppoinen Lappilainen. Tero: Pikku hiljaa sitä on alkanu syömään ja elämään terveellisemmin. Se on myös kieltäny kaiken amerikkaisen kaman saman tien sen jälkeen, kun Bush astu siellä ruoriin. Tero: Hehekai sitä on vaan perus Lapin jätkä. Kyllä sitä jos tarpeeksi kauan kämpillä näpyttää konnella, niin pakostakin haluttaa lähtiä ulos tekkeen jotain järkevää. Tarkemmin sanoen oon ohjusmies ja ammun ohjuksia. Ei sitä jaksa tressata jostain tyhjänpäiväisistä asioista. Nyt oon vasta alkanut kunnolla tekee kotona ruokaa. En mä mihinkään mäkkiin mee syömään burgeria, vaan mielummin jotain kotiruokaa. Bon apetitte! Tero: Jätkähän on ollut kova suolaamaan nuorempana. Kyllä sieltä huonoltaki reissulta kotiin jollain konstilla aina pääsee. Tero: Mistä toi nyt tulihehe! Kuka ton sulle kertoi. Otto: Se on pannassa kyllä. Joskus tuli syötyä paljon ulkona ja otettua kuppia aika monesti. Nykyään en niin paljon. Ohan se suolaaminen siistiä kavereitten kans, mutta kyllä siinäkin joku raja on piettävä. Ei kai sitten, mutta kyllä oon sitä mieltä, että aina sitä selviytyy. Tuleeko Morgani, jos syöt jotain herkkuja ja et tee mitään. Meillä ei kotona ikinä juotu limua. Joskus saatan juoda light kokista lasin, mutta ihan kerran kuussa tai jotain. Siinä mielessä oon aika itsepäinen. Kai sitä pitäis vähän ajatella muitakin esim. Otto: Et sinäkään Tero kyllä paljon tressaa. Nyt oon ollut pari viimeistä kesää Helsingissä hommissa. Tykkään ihan sikana karkeista. Aika harvoin kyllä menee hermot. Mutta toisaalta sieltä oon saanu kyllä tosi paljon hyviä kavereita. Tero minkälainen homma tää sun intti kokemus on ollut. Se on perussetti kun tulee baarista kämpille joskus neljän jälkeen. Onko ukoilla jotain kuumia esikuvia mistä on katottu mallia. Suomen puolustaminen onkin tärkeä asia. Isäntä kielsi kannattamasta Coca Cola companya, eli siitä se on sitten jääny päälle. Kyllä se välillä on aika hullun hermoja raastavaa. Siitä ei mihinkää pääse. Ei todellakaan mitään FASTFOODIA. Hah! No ei, mutta lähinnä kesä on mennny töissä, skeitatessa ja tyttökaverin kanssa. Otto: Meikän kesähän on niin nykyaikainen kaupunkikesä, että ei siinä mitään erikoista. Kai mie aika huoleton kaveri oon. Tero: Kyllä sä sitten tressaat ruokavalioista ja limu taitaa olla pannassa. Otto: Onhan sullekkin Tero noi terveelliset elämäntavat alkanut maistumaan. Sitä yrittää vaan tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta on se vaikeeta välillä esim. Otto: Mikä sitten on se sun kuuluisa jääkaappimuhennos. On mulla huonojakin tapoja. Heh. Ei mulla tuu morgaania siitä jos syön ja en liiku. Tämän kesän meikä on lähinnä lempinyt ja romantisoinu. Mutta mua ei oo siunattu suunnittelu ominaisuudella. Tero: No niitä on kyllä aika hulluna. Ja oon alkanu ilisteleen myös ulkomaisia ruokia enemmän, mutta kyllä äiskä silti parhaat safkat laittaa. Aika suolaisia ukkoja tällä alalla on ja se kuuluu jotenkin asiaan. Otto: Eikö mulla mee ikinä hermot. Tero: En tiiä jaksaako ressaa, mutta tulee aika paljon mietittyä asioita valmiiksi
olihan siinä aika kovaa kammaa. Mutta onhan se pohjonen kovempi. Ai että sitä tunnetta, kun menee uusi liike päälle. Se on nyt selvä että tykkäätte laskemisesta, mutta miten kova pyrky sinne ammattilaiseksi teillä oikeesti on. Myös oma saamattomuus siinä vähän sekotti pakkaa. Ei siitä mitään tienannut, mutta ei ainakaan mennyt miinuksen puolella. Ja vieläkin sitä miettii, että oishan se tosi rentoo, kun sais vähän enemmän kamaa ja joku maksais reissut, mut ei voi kyllä valittaa. Kyllä niitä pitäis tietenkin pyytää jos on sponssi, mutta sitten taas ei kehtaa pyytää! On toi viime talvi ollut kyllä siisti kokemus laskee vaan ja käydä eri mestoilla. Joo tuo TTR kisa venäjällä meni kyllä ihan hyvin. Välillä kun ei oikein kehtaa pyytää sponseilta edes kamoja, vaikka niitä saisi. Nyt ku miettii, niin kyllä se vähän ärsyttää. Ja paska mäihäkin sitä kai oli. Elämässä on kuitenkin niin paljon muitakin siistejä ja tärkeitä juttuja kun laskeminen. On mulla kuitenki kokoajan ollu sellanen Plan B, eli on noi koulut käyty. Otto: Onnistumiset on tän lajin suola! Noi onnistumiset on kyllä se siistein juttu tässä lajissa. Siellä noi mun nuoruuden kaverit vääntää parkkia ja pitää kesällä Wake vaijerirataa pystyssä. Kai mulla oli ehkä mahiksetkin siihen, mutta se oli sitä aikaa, että oli pihalla vielä vähän meiningistä ja kai sitä tuli tehtyä vääriä päätöksiä ja ratkasuja. Noita jätkiä jotka laski Iso-Syötteellä silloin joskus. Aikoinaan Forumin tiimi oli kova juttu! Otto: Ketähän noita ois, ehkä Pekka Valli ja muut. Otto: Se on kyllä totta. Hyvät rahat saatiin pois. Onhan se siistiä, jos välillä vähän pärjää, mutta ei kai noita oikein oo. Helpompaa olis, jos olis sponsseja jotka maksaisi, nyt on vähän vaikeat ajat. Onhan niitä täällä, mutta ei mulla oo mitään tarvetta alkaa suoltamaan niitä sillee, että pitäis kokoajan mussuttaa jotakin. Ulkomaalaisista esikuvia on ollut aina Romain De Marchi ja kovanaama Darrel Mathes! Tekeekö Helsinki tai sen asukkaat tiukkaa teille pohjoisen pojille. Se on kuulema siirtynyt Ukko-Hallaan kaikki. Se on jännä jos laskijalla on hyvä tyyli laskea, mutta sillä ei oo pätkässä mitään muuta kun kruisimista, niin silti sitä on rento kattoa. Tero: Ilman noita pieniä onnistumisia ei varmaan kukaan laskis. Jos on pohjoisesta ja on semmonen, ettei osaa puhua itsestää oikein hyvään sävyyn tai kehua itteään, niin on se hankalaa. Hehe, ai ei kehtaa pyytää kamaa omalta sponssilta! Onko jätkille tullut jonkinlaisia saavutuksia laskemisesta. Antaa niiden olla omissa koloissaan. Oli kyllä muuten niin masentunutta miestä siellä Venäjällä. FMP:n kanssa tullut aikaisemmin kuvattua ja nyt ton Scrapbookin. Ei kai siellä Iso-Syötteellä oo enää mitään toimintaa. Kuka ois niin hirveä, että ei jaksais yhtään. Otto: Hitto kun asuu täällä, niin ei voi ainakaan täysin dissata. Eli kai se tyyli merkkaa mulle. Tero: Olihan se joskus suurimpana haaveena, että ois siisti laskea työkseen. Meille tuli Teron kanssa kaksoisvoitto Siperian kolmen tähden TTR skabasta. Sitten jos joku eurohörhö kruisailee samalla lailla, mutta paskemmalla tyylillä, niin sitä on vaan hyi niinkö vittu. Kaukolan Tommi, Aleksi Piipari, eli myös Nahkurin nimeä kantava ukko
Joskus mulle oli elintärkeetä saaha levyttää niin paljon ku mahollista. Toisaalta jos ei oo ilistä, oli siellä mitkä vermeet ja valot tahansa, niin en mä kyllä laske. Frontti satanen tail grab. kanssa. Ja en tietenkää las- ke, jos ei riitä usu! Kuvaamiseen kyllä painostetaan nykyään niin paljon, että laskeminen jää helposti taka-alalle. En mä pysty sitä myöntää, että mä niitä hukkaisin tai jättäisin johonkin. Tuleeko hävitettyä tai rikottua paljon kamaa reissussa. Nykyään on huomannu, että kyllä sitä tulee toimeen vähemmälläki unella ja saa enemmän aikaan ku herää aikasten. Se on sieltä tulossa mä veikkaan. Siellä joutuu odottelee ja ilis saattaa mennä vituiksi, kun joutuu oottelee. Toiko viimekauden kireä video- ja stillikuvaamistahti mitään uusia ajatuksia tosta puolesta lumilautailua. Noi kohta menee ihan överiksi mitä kaikkea värkkejä kuvaamiseen tarvii. Meikä uskoo vahvasti, että siitä tulee vielä kova juttu, kun kuvataan klassisella käsipelillä. Se oli niitä villejä aikoja.. Ne on kuitenkin konkreettista matskua, jota pystyy ilistelee vanhana. Kyllä mä pidän sitä saavutuksena, että pääsin messiin siihen. Joskus oon ollut SM-kisoissa neljäs tai jotain, eli se siitä. En mä tiedä kenelle se on hyvä homma, että niitä tavaroita säädetään sinne, ei ainakaan laskijalle. Ehkä mun kamat on niin siistejä, että muut laskijat haluaa niitä. Ei noita kisoja oo oikein tullut käytyä. Lumilautailijat eivät paljon kamoista yleensä huolehdi. Periaatteessa sitäkin pidän isona saavutuksena, että oon päässy reissaan eri paikoissa ja saanu tosi paljon hyviä kavereita. Tero: Kyllä meikä ihan sikana tykkään kuvata videota ja kuvia. Kyllä toi vähän käsistä lähtee. Nuorempana mä oon ollut törkeen kova hukkaa kamoja. Iso-Syötteen Wappulounaalla olin kuulema voittanut iso kasan hyviä tuotteita, mutta ei mulla ollut mitään hajua mitä voitin ja mihin ne katos. Sitä vaan saa niin paljon enemmän tehtyä, mutta reissussa varsinkin heräämiset vaihteleen niin paljon. Meet kuvaamaan reiliä niin kohta siellä juoksee joku vuohi kamera kaulassa sun perässä ja ottaa followcamia. Se taitaa olla ihan normaalia, jos tekee tota hommaa työkseen. Otto: Joo tossa leffassa on siisti kyllä olla mukana, kun siitä tulee tosi paljon sitä näkyvyyttä. Otto: Nykyään sen huomaa että tarvii aivan törkeesti kaikennäköistä valmistelua, jotta saa sen hyvän kuvan otettua. Mielummin meikä sitten vanhana keinutuolissa ilistelee noita sun ottamia kuvia, ku jotain Suomi Cupin pokaaleita. Jos tosta säädöstä saa jotain siistiä aikaan, niin on varmaan sen väärti. Muutaman ulkomaan kisan oon käynyt ja sitten noi Suomi-turnajaiset; Wappulounaat sun muut. Kun reissuun lähtee lautabäki on puolitäynnä ja yleensä siellä on muutama hassu tavara jäljellä, kun pääsee kotiin. Otto: Ne ei kyllä pysy tallessa, se on ihan totta. Olihan noilla ukoilla kaikennäköistä vaijerikameraa ja dollytrackiä. Niitä kopioita taidetaan kuitenkin tehdä niin tuhannen ympäri maailmaa. Onko ukkojen päivärytmit nyt ihan pielessä. Herääminen ei oo ongelma, mutta mahotonta on pysyä hereillä pitkään, kello kilahtaa puoli yksitoista, niin musta ei oo enään mihinkään. Otto: Ennen oon ollut aina sitä mieltä, että todellakin nukutaan pitkään, mutta kyllä se on nätti herätä aikaisin. On tää kyllä tosi rankkaa homma pojat, kun yöllä joutuu hommiin. Meneehän noissa aikaa aina monta tuntia, että saa vermeet kuntoon. Tuolla Jyväskylässä tuli kyllä painettua sellaisia päiviä noiden vehkeiden kanssa. Joskus on herättävä kuudelta ylös temuamaan jonnekkin. Siihen tulokseen oon tullut. Tero: Meikällä aika sama juttu. Tero Rollon yössä
Viime kausi meni tosiaan ongelmitta, mutta pakko koputtaa puuta. Onko rikkinäinen ukko vaan katu-uskottavampi. Lääkäri laittoi sitten Helsingissä uudet tilalle. Nelikosta nivelsiteet on vähän löystynyt, mutta ei nekään mikään ongelma enää oo. Se on kova pistään kyl. Tero: Kai ne pysyy. Solisluu on murtunut pari kertaa, mutta sitä ei leikattu kummallakaan kerralla. Miikka Hast juuri viestitteli, että noi junnut pyörii nykyään kaiken tuplana. Siinä meni sitten aika kauan ja siihen loppu myös mun telinevoimistelu-ura. Kyllä sitä on aika tarkka noista kamoista, ku ei niitä liikaa tuu. Seniori ukoista on pakko sanoa että Joni Mäkinen on kyllä kova, vaikka ei ilmeisesti enään aktiivisesti laskekkaan. Otto: Hevonen o Hästillä on tainnu vanhat silmät laittaa vähän yli kierroksia liikkeisiin. Te tiedätte kyllä ite kenelle kiitos kuuluu! Kiitti Petsku haastiksen tekemisestä!. Kiitoksia ukot. Kieltämättä monet junnut tekee kyllä ihan sairaita temppuja ja pyörii aivan hyrränlailla, mutta enemmän mun arvostusta saa se, joka tekee kaiken tyylikkäästi. Pysyykö vanhat ukotenään noiden junnujen perässä. Otto Veijola, Ruka. Tero: No mie en yleensä hukkaa kyllä mitään. Onko mitään loppukommentteja. Ohan tuolla monia vanhoja ukkoja, jotka laittaa tuplia ja pyörii niin tuhannesti. Nivelsiteet on mennyt kummastakin nilkasta. Välillä on tullut otettua niin raffeja pannuja, eikä oo mitään silti sattunut. Kyynärpää on lähtenyt sijoiltaan ja kai sieltä myös joku pala puuttu mikä piti leikata. Ehkä joskus jotain hanskoja tai pipoja, mutta neki vaan päissää. Tero: Kiitokset perhe, kaverit, Miikka Niemi, Harri Tarvainen, Seppo Kuivas, Viirus, koko Scrapbookin porukka, Naama-Anssi, Arto Saraniemi, Ruokasen Pertti, Jeppe, MP, möykylä, fömppi, kaikki kuvaajat sekä ihmiset jotka on yrittäny auttaa minua jotenki. Toi uusi sukupolvi on kyllä kova. Tähän on hyvä lopettaa. Onneksi kaikki osat pysyy vielä paikallaan. Miten on lumilautailuvehkeet taas kohdelleet ukkoja. Jos käykin niin että teidän paikat ei enään kestä laskemista, niin löytyykö tuolta rinteistä jotain nuorempia vaihdokkeja teidän tilalle. Ehkä se on vaan nuorilla nivelillä helpompi alkaa kokkeileen kaikkee. Ja tietenki myös jätkälle Petsku. Ois se kyllä hyvä ettei tarvis ajaa pyörätuolilla vanhana käppyränä. Kaikille jotka on auttanu, kun apua on tarvinnut. Tero: Ei mulla ikinä oo mikään murtunut. Nuorempana sattu kyllä koko ajan jotain. Kyllähän se aina itestä on tietenkin kiinni. Otto: Kai mun pikkuveli Elias on sanottava. Oton pikkuveli on kyllä kova. Kiitos! Otto: Kiitti iskä, äiti ja sisarukset, Hansku, kaikki kaverit ja kaikille sponsoreille iso iso kiitos! Nitro, Spy, Protec, Real Deal, Virus, Scrapbook crew kiitti siisteimmästä kaudesta ikinä. Jouduin ottaa jotain irtonaisia hampaita ite irti ja lääkäri repi loput. Polven kierukasta otettiin pieni revenny pala pois. Paumolan Ville Rukan jätkistä on kova kanssa. On se vähän harmi, että tuolla on niin paljon sellasia jätkiä, joista kukaan ei tiedä mitään. Tero: Mutta kyllä oon sitä mieltä, että tyylillä sitä painetaan eikä millään roikalointi neloiskierteellä. Otto: Kyllä noi sun jalat Tero aika löysiltä näyttää! Ukkohan pitäis olla kiinni siteistä kokoajan, muuten ei oo mitään rotia! No mulla meni pari kautta sitten Wappulounaalla legot sisään, kun tulin lumiukon yli ätille alas. Oltiin sitten loppu Wappulounas ilman hampaita. Tero: Tuleehan tuolta koko ajan niin saakutin hyviä laskijoita
Haluaisi kuitenkin saada tällä jopa kerrottua ulkopuolisille jotain lumilautakulttuurista, mikä on ehkä korkealentoinen tavoite, mutta ehkä siinä on jollain asteella onnistuttu. Tavoite on haasteellinen. Ei siis ihme, että kun Scrapbookista alettiin puhua lumilautadokkarina, nousivat monilla karvat pystyyn. Elokuvan tuottajaksi muodostui HDP-Films, joka on tuttu muun muassa Elekrepistä ja Solid Powder sarjasta. Ja monia muita, sillä Scrapbookin laskijakaarti on erittäin laaja ja monipuolinen. Goodtimesista opin, mitä kaikkea pystyy tekemään ja mitä ei. Sehän tässä onkin ollut vaikeaa, ja se tuli esille nimenomaan editoidessa. Ja mitä useampi tekijä, sitä enemmän kakkua pitää jakaa. Norjalainen bändi oli ilmoittanut menneensä juuri Teostoon saatuaan niin paljon kyselyjä paikalliselta tv-kanavalta. Kun tähän lisätään, että Money talks ja se toinen kävelee On fakta, että Scrapbook tulee olemaan yksi maailman suurilevikkisimmistä laskuleffoista. Snowboard documentary Koko lumilautahistorian ajan lumilautadokkarit ovat toimineet eräänlaisena tabuna, josta löytyy esimerkkejä myös Suomesta ja suomalaisista.. Kuvauksen ydinryhmän muodosti Niemi, Laama, Juuso Paloniem, Jussi Väätäinen sekä Jukka Heikkilä, jonka lisäksi eri osa-alueilla oli omat tekijänsä: oli graakkoa, nettisivujen tekijää ja päivittäjää, ihmisiä vastaamassa musiikista ja sihteereitä. Niemi pohti asiaa ja huomasi, että miksi tehdä kaksi pienempää, kun ideat voisi yhdistää tekemällä yhden ison. Olkoon sitten. Teksti Tuukka Tams Kuvat Rami Hana 040 041 Reilu vuosi sitten kaksi eri ryhmää lähestyi elokuvasuunnitelmilla Niemeä, joka oli vuotta aiemmin saattanut valmiiksi lähes omatoimisesti Goodtimes leffan. Toinen ryhmä puhui Lappi-leffasta ja toinen ryhmä Antti Autti äänimiehenä halusi tehdä kunnollisen Suomileffan. Aina sitä on kunnianhimoisempi kuin edellisellä kerralla, ja kun siihen tuli mukaan maailman parhaimpia lumilautailijoita, halusin näyttää ulkomaillekin miten hyviä laskijoita Suomesta vieläkin löytyy. Materiaalia ainakin on paljon. Ei näillä silti rikastumaan pääse, sanoo Niemi yksiselitteisesti. Tilanne silti parani koko ajan ja kyllä me saimme laskijat kuvattua omana itsenään. Mutta niiden kanssa tämän pitäisi olla kolmen suurimman joukossa. Kalustoa oli enemmän kuin koskaan, ja koko kauden oli kaksi ryhmää, joskus jopa kolme, kuvaamassa ympäri maailman. Se on mun mielestä hienoa, että näytetään laskijat tavallisina ihmisinä eikä minään sankareina, kertoo Niemi ja viittaa uuteen Travis Ricen elokuvaan sekä myös Sorsasta kertovaan dokumenttisarjaan, jonka alussa kerrotaan Heikin olevan superstara ennen kuin yhtään mitään on näytetty. Niin kävi myös osalla laskijoita, joilla myös oli aluksi ennakkoluuloja dokumentaarista kuvausta kohtaan. Hän halusi antaa Scrapbookissa mahdollisuuden tuntemattomillekin laskijoille, joka suoraan tarkoittaa sitä ettei heillä kaikilla ollut isoja sponsoreita. Iso pyörä lähti rullaamaan ja jo aikaisessa vaiheessa mukaan tuli laskijoita, joista moni leffarma olisi kateellinen Antti tietenkin, mutta myös Risto Mattila, Markku Koski, Miikka Hast ja kovassa nosteessa oleva Peetu Piiroinen sekä vielä suurelle yleisölle tuntemattomia mutta äärimmäisen taidokkaita laskijoita, kuten Joel Lahti, Antti-Juhani Piirainen ja Otto Veijola. Se tässä onkin hienoa, että kaikki ovat ystäviä keskenään, mikä myös vaikuttaa siihen, minkä iliksen katsoja leffasta saa. Pitäisi soittaa Boris Benedekille, mikä oli 91 Words For Snown levikki, ja MMP:lle, mikä oli Greenin. Heikkikin on lopulta samanlainen ihminen kuin kaikki muutkin, Niemi summaa. Kun jenkkileffoja miettii, niin siellä laskijan pitää aina saada sponsori maksamaan heidät leffaan. Dokumentaarisella jäljellä pitäisi saada myös lumilautailun ulkopuoliset ihmiset kiinnostumaan elokuvasta, mutta lumilautailijoidenkin mielenkiinto pitäisi saada säilytettyä. Ja vaikka budjetti olisi mikä, niin ei tästä sen enempää itselle jäisi. Saimme muodostettua sellaisen hierarkian, että pystyi jakamaan töitä eikä itse tarvinnut tehdä semmoista, mitä ei välttämättä osaisi. Silloin on parempi antaa laskijalle mahdollisuus. Vanhempi väki muistaa Dark Side of the Earth leffan hallusinaatiopätkät ja sekavat Lappikuvaukset, mutta myös nuoremmat Analogin tuottaman tyhjänpäiväisen The Heikki Sorsa Moving Picture Projectin, joka pintaa syvemmälle yrittäessään pääsi niin kauas todellisuudesta kuin vain oli mahdollista päästä. Mietin, että tämä olisi hyvä aloitus jutulle. Eli joudutaan vaihtamaan biisiä ja leffan pitäisi olla valmis perjantaina, hykertelee Niemi puhelimen päästä. Fakta on myös, että kun näin suurta projektia tehdään, ei pelkkä äidin sponssi riitä. HÄRMÄN LASKIJAN LEIKEKIRJA Deadline on neljän päivän päästä ohjaaja-kuvaaja Miikka Niemen naureskellessa, että vielä yksi pätkä menee uusiksi. Kun projekti lähti vetämään niin mulla oli Goodtimes ja Lahtisen Teemulla, toisella ohjaajalla, NLP taustalla, joten oikeastaan niiden kautta tutut ystävät muodostuivat pohjaksi. Kun meillä ei tätä hommaa ollut, niin toisaalta se on huono budjetin kannalta, mutta toisaalta se tuo leffaan rikkautta
Peter Hasselgren Mun mielestä siisat sa teintä oli, etnä ella, it tiin itse suun teuttaa päättää ja toa asti. kaikki alust malla Mahtavaa olioo maa porukalla h m tehdä! Miikka Hast
Niinpä kiivaan väittelyn jälkeen laskijat ottivat oikeuden omiin käsiinsä ja raiskasivat puhtaan alastulon. Niistä eräs oli Ylläksellä keväällä, kun boksia haluttiin kuvata ylhäältä gondolista. Kyllä mä uskon silti, että tämä antaa laskijoista realistisen kuvan. matkustamaan joka maailman kolkkaan päättäen itse asioista ja tapahtumista. Boksi oltiin saatu rakennettua ja kaiken piti olla selvänä, mutta taas julkkikset menivät pienten lumilautailijarenttujen ohi, ja gondoli saatiin varattua vain puoleksi tunniksi: nimeltä mainitsemattoman 80-luvun suosituimman koomikon oli päästävä ajoissa vetämään lökää saunagondoliin. kamerat pyörivät lähes yötä päivää, on editointipöydällä suunnattomasti materiaalia myös kyseenalaistakin. Niin laskijat kuin kuvaajatkin halusivat parasta mahdollista jälkeä, eikä mistään haluttu tinkiä mikä joskus johti koviinkin yhteenottoihin. Sen verran he ovat kuitenkin asiaa miettineet, ettei ketään yksittäistä laskijaa olla haluttu lähteä nolaamaan, vaan haluttu pitää kaikki samalla viivalla. Kun samoja naamoja katsotaan kuukaudesta toiseen, ei yhteentörmäyksiltä voi välttyä. Siinä on yhdistelmä, joka ei sellaisenaan ole toteutunut missään leffassa aikaisemmin, eikä varmaan ainakaan ihan heti tule uudestaan toteutumaan. Jotkut tilanteet vain ovat olleet sellaisia, etteivät ne ole sopineet tarinan kannalta mukaan. Neljä ryhmää matkusti talven aikana Keski-Euroopan ja Yhdysvaltojen tutuista paikoista aina Marokkoon, Islantiin ja Venäjälle saakka unohtamatta Lapin tuttuja ja tuntemattomampia paikkoja. Harvoin tulee ylipäänsä kenellekään mahdollisuutta, että kaveriporukassa pääsee. Toinen mielenkiintoinen tilanne oli Olos-Pallas akselilla paria viikkoa aiemmin. Ja saivatpahan he myös gondoliaikaa vieneeltä koomikolta privaattisketsit nauhalle. Niinhän siinä sitten kävi, ettei viikon aikana Matkustan ympäri maailman 042 043 Scrapbook on Niemen mukaan tavallaan elokuva heidän porukkansa kaudesta: mitä siinä tapahtui ja miten he sen kokivat. Sehän ei laskijoita miellyttänyt, sillä he halusivat saada puolesta tunnista kaiken mahdollisen irti, joten he halusivat päästä ensin testaamaan. Se on jotain, mitä ei varmaan millään muulla projektilla ole ollut mahdollisuutta tehdä tässä mittakaavassa. Päivät olivat pitkiä, kun joko matkustettiin Pallakselle kuvaamaan puuterihyppyreitä tai rakennettiin sekä vedettiin Oloksella corneria. Lopulta kaikki olivat kuitenkin tyytyväisiä jälkeen ja taas ystäviä keskenään. Koska rakentamiseen meni niin paljon aikaa joka puolella, eivät laskijat olleet tyytyväisiä: enemmän piti saada päivistä irti. Ja kun nuoret ihmiset on kyseessä, saattaa jotkut viihdyttää itseään kerran jos toisenkin after skin puolella. Melkoinen kausi se olikin. Mikä Scrapbookista teki ainutlaatuisen, oli kaikkien osapuolien omistautuminen asiaan: se oli kuin oma lapsi. Kaikkea me ei silti haluttu levitykseen laittaa, mutta ei tässä mitään sensuuriakaan ole ollut. Ja kyllä tässä kaikki puolet silti tulee esille. Boksi oli veistetty viimeisen päälle ja kuvaajat halusivat säilyttää sen koskemattomana, joten he alhaalla gondoliin noustessaan kertoivat radiopuhelimeen toiveistaan
e Jos tän lehteän n laitat niin kiitkin kaikkia Crapbooelh tyyppejä, oli aa! vetin hausk Joel Lahti
Joop nen Antti-Juhani Piirai. Joten: lopeta valitus, usko itseesi ja ryhdy hommiin, sillä unelmat on tehty toteutettavaksi. Lopputekstit Laskuleffat eivät koskaan ole täysin käsikirjoitettuja, eikä varsinkaan dokumentaarista sellaista voi juurikaan suunnitella etukäteen. Syksyllä käytiin vielä Vuokatin paippiputkella kuvaamassa ja lumen tultua siirryttiin kaupunkiin. Onneksi suuremmat voimat tulivat laittamaan miehet tauolle oksennustautiaallon pyyhkäistessä koko ryhmän yli. Se Nakun juttu oli kyllä pahin. Yllätyksiäkin elokuva toi tullessaan. Dokumentin tekijällä on paljon suurempi vastuu kuin tavallisen lumilautaleffan pyörittäjällä. Kuvasimme kisat dokkaria varten: halusimme näyttää mitä eroja kisaamisella ja kuvaamisella laskijalle on, ja toisaalta mitä yhtäläisyyksiä niistä löytyy. Niiden jälkeen jäimme sinne vielä kuvaamaan valoilla paippia ja muuta vastaavaa. ollut yhtään iltaa, etteikö kaikki olisi olleet ulkona väsäämässä mitä eriskummallisimpia hyppyreitä, gäpejä tai jibbiparkkeja kellon ympäri, eikä illan tullen olisi kukaan halunnut lopettaa. Wallrideja vedettiin paljon, sillä niitä ei täällä ole paljoa hyödynnetty. Toinen päivä tammikuuta lähdettiin Laaman (Teemu Lahtinen) ja Jussin (Väätäinen) kanssa Davosia kohti. Loukkaantuminen on osa lumilautailua, mutta turha sillä silti on lähteä mässäilemään. Marraskuussa käytiin kuvaamassa puuteria Itävallassa. Sillä se, että näin ison projektin pystyy Suomesta ja vieläpä Rovaniemeltä käsin tekemään on osittain ihme, mutta myös opetus periksi antamattomuuden ja väkevän työn kantamasta hedelmästä. Viime aikaisten tapahtumien jälkeen en edes halua tähän kysymyksen vastata. Mutta on se silti aikamoinen tarina kerrottavaksi. Pahimmat mieleen jääneet olivat Teo Konttisen vastapalloruoskat Euroopassa, Antti Autin solisluun murtuminen alkukaudesta paippiputkella ja Antti-Juhani Piiraisen pannut Ylläksellä, jossa solisluu katkesi, kylkiluita murtui ja taju meni. Sieltä menimme Laaxiin Burton European Openiin. Mutta niin ansaitsee myös tekijänsä, sillä katsoi asiaa miltä kannalta tahansa, on Scrapbook yksi parhaista suomalaisista vientituotteista, mitä koskaan Suomesta on tullut. Kumpi sitten on todellisuudessa vaarallisempaa, laskeminen vai normaali elämä. Miikka Niemi kertoo, ettei elokuva tietenkään ole sitä mitä suunniteltiin, sillä visiot muodostuivat kunnolla vasta editointipöydän äärellä. Hän oli rauhallisesti kuvatessaan nauttinut päivittäin mäyräkoiran verran notkeaa leipää, joka nähtävästi toimi äärimmäisen hyvänä lääkityksenä. kovat laskijat olisi kovia laskijoita, ja etteikö Scrapbookin laskijat olisi paikkaansa ansainneet. Ettäei tässä läjän käyny, kun vessapaperia päällä mitään ajoo... Uusien spottien löytäminen ei ollut vaikeaa, sillä emme aina hakeneet sitä pisintä reiliä vaan koetettiin keksiä muutakin tekemistä kaupungissa. Pakattiin auto täyteen kuvauskalustoa ja lähdettiin Turusta lautalla Tukholmaan, josta ajettiin Davosiin yhtä soittoa. Pari laskua ennen se valitti hississä, että jalat on jumissa pitkän laskuputken jälkeen, että hänen pitäisi ensin lämmitellä ennen kuvausta. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, etteikö Pitkä taival Miikka Niemi oli Scrapbookin vuoksi reissun päällä kuusi kuukautta lähes tauotta. Yritettiin saada Rovaniemen kuvaamattomista ja kuvatuista spoteista uutta irti. Siellä oli ONeill Evolution kisat, jossa oli meidän laskijoita. Siellä olimme muutaman päivän, koska lunta oli satanut ja oli hyvä kuvata. Koska tämä on Lappi-leffa, alkoivat kuvaukset jo näihin aikoihin viime syksynä. Siinähän ei mitään hauskaa ollut, mutta silti huvitti, että Lahtisen Teemulla oli samana päivänä mennyt Rovaniemellä pyörällä kaatuessaan saman käden solisluu poikki. Naku kokeili bs 180:stä isosta hyndästä, joka oli isoimpia mitä Suomessa on koskaan nähty. Siellä oli Markku (Koski), Miikka (Hast) ja Matti (Kinnunen), ja se oli todella tuottelias reissu. Koottiin porukka kasaan, mentiin saunomaan ja syötiin makkaraa perinteistä suomalaista meininkiä. Päästiin laskemaan tosi hyvää puuteria, ja oli jännää nähdä, miten hyvin suomalaiset vetää putikkaa, vaikkei ollakaan synnytty isojen puuterikenttien keskelle. Kun matkalle mahtuu tuhansia kilometrejä ja kymmeniä yöttömiä öitä, ei kuvaajan arki ole pelkkää juhlaa. Antin loukkaantumisesta muodostui elokuvaan paljon sisältöä, ja se näkyykin dokkarissa. Sitten odotimme, että Naku (Antti-Juhani Piirainen) tippuu kisoista, ehkä Hauskin muistoPoli i kävi ass Marokosta, kunna ulkoka hotellin taamupaskalla käytävällä a suihku-vesvälttääkseenli paperit pasan, ja heitteähän toiselle rin metrin pätävää hämäpuolelle käy varmaan aasi ykseksi. Ainut aallosta selvinnyt oli Paloniemen Juuso, mutta kuurin kuultuaan ei kukaan ollut yllättynyt. Täällä on kuvattu iät ja ajat, joten piti vähän soveltaa paikkojen suhteen. näy. Me puhuttiin tästä Antin kanssa ja hän halusi tuoda tapahtuman leffassa esiin, sillä se vaikutti lopulta paljonkin Antin kauteen. Vaikka loukkaantumisilta ei vältytty, oli niitä Niemen mielestä silti vähän. Dokumentti on totuus, ainakin se totuutena uskotaan, kun taas laskuleffassa laskijat voivat esiintyä kovina jätkinä, suurina losofeina tai vaikka yli-ihmisinä, vaikka todellisuudessa olisivatkin niitä samoja natiaisia kuin kaikki muutkin. Kuvattiin myös Kemissä, Torniossa ja Oulussa, sekä vähän Etelä-Suomessa. Se lähti vähän hasardisti ja tuulikin siihen otti, joten Naku tuli bs 360:sen etukenossa alas
Sekin oli positiivinen kokemus, sillä siellä satoi paljon lunta. Siellä oli tosi huono lumitilanne, eikä kuvaukset menneet putkeen, joten ihmisten mielialat alkoivat olla maassa. Japanin alun suunnitelmissa oli Toyota Big Air, yksi maailman suurimmista kisoista. Suomessuomalaisin voimin siististi tehtyjä lasku leffoja ja ta on tullu paljon tä listaa. - Markku Koski Scrapbook jatkaa tä. Sieltä tuli vain suuntaa-antavia tietoja, joista ei lopulta saanut mitään irti. Se oli mahtava reissu, ehkä kauden paras. 048 049 että päästään lähtemään. Siellä tapahtui kaikenlaista: helikopteri muun muassa haki Teon hyppyrin vastaseinästä. Jäimme vielä pariksi viikoksi kuvaamaan puuteria. Muutamana päivänä vain kävimme keskuksissa. Tai ei se suunnitelmissa ollut, mutta onneksi tippui, sillä sitten päästiin lähtemään Matin, Teon (Konttinen) ja Oton (Veijola) kanssa St Moritziin, jonne oli satanut paljon lunta. Kuvailin dokkaria ja kisat menivät hyvin: Antti voitti ja Risto oli toinen. Siinä oli hyvä kontrasti, kun ensin tulimme lämpimään Marrakechiin ja heräsimme vielä lämpimämpää Marrakechiin, jonka jälkeen aamupalaa talon yläparvekkeella nauttiessamme näimme horisontissa Atlasvuoret ja siellä lunta. Me ei muun muassa tiedetty, onko siellä yhtään lunta. Japanista tulin Suomeen hetkeksi, kunnes läh- siisteintä oli nähdä, okia kuvatessa ehkä olivat saamaan täysin Scrapbo ita kaikki kuinka motivoitunetehdyn leffan kasaan. Se oli aika hämmentävä reissu materiaalin puolesta, mutta onneksi viimeinen päivä pelasti sen matkan. Muut lähtivät Venäjälle. Vuokrasimme auton ja ajelimme teitä vuorten lähellä, bongailimme spotteja ja haikkasimme kuvaamaan. Saatiin jopa rakennettua hyppyrikin paikallisen talon yli. Toki yritimme soittaa arabiaa ja ranskaa osaavien kavereiden avustuksella Oukaimedenin laskettelukeskukseen ja Marrakechin turisti-infoon, mutta Marokko on semmoinen maa, ettei siellä ole mitään samanlaisia järjestelmiä kuin meillä. Lähdimme Nakun kanssa Geneveen, josta lensimme mielenkiintoisin ja odottavin tunnelmin Marokkoon. Antti ja Risto olivat mukana, joten pääsin seuraamaan kisoja kulissien takaa. Toki sitä olisi voinut olla enemmänkin, mutta hienointa oli ettei se ollut täysin turistireissu, vaan siellä päästiin oikeasti kuvaamaan. Sieltä tuli monenlaista materiaalia, kun päästiin käyttämään tavallista poikkeavaa luovuutta. Minä olin Antin (Autti) ja Riston (Mattila) kanssa lähdössä Japaniin, jota alkoi jo odottaa, kun tiesi siellä olevan lunta. Siitä lähdin muutamaksi päiväksi Billabongin Air & Styleen ja sieltä Mayerhofeniin, joka oli varmaan kauden turhin reissu
Menimme Ylläksellä, jossa oli perinteiset kevätsessarit, jotka jälleen osoittautuivat tuottoisimmiksi. Se viikko oli melkein kuin loma. Saimme kuvattua maailman mittakaavassa harvinaisen paipin yli hypyn, ja muutenkin Vuokatti oli tosi hyvin järjestetty. Toki sieltä löytyi paikkoja missä lunta oli, mutta se ei ollut ihan niin tuottelias reissu kuin olisi toivonut. Sen jälkeen suuntasimme pohjoiseen. Se meni tosi hyvin. Sen lisäksi aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta kolme päivää putkeen ja oli täysin tyyntä eli oli aika ainutlaatuinen tunnelma vuoren huipulla katsella ympärilleen. Se oli leffan kannalta tärkeä reissu. Henttosen Jarkko oli aiemmin järjestänyt Arctix vapaalaskukisan ja vähän vastaavaa juttua oli tänäkin vuonna järjestämässä. Siellä pojat tekivät suoritteita urheilukenttäympäristössä, josta kaikki voivat jotain päätellä. Muistoksi jäi hauska viikko ja varsinkin lätkäpeli laskijoiden kesken oli mukava. Sinne oli suksilla ja laudalla laskevia koottu yhteen ja pääsimme kokeilemaan kopterilaskua, joka on erittäin rajoitettua Norjassa. Menimme Pat Vermuelenin luo Matin, Nakun ja Hastin kanssa. Takaisin Suomeen tultua ei kauaa tarvinnut kotona olla, kun jo lähdin Vuokattiin kuvaamaan. Oltiin samassa porukassa, käytiin kruisimassa pikkukeskuksissa, testailtiin isoa hyndää ja lopulta sitä kuvattiinkin. Takaisin Suomeen tultua lähdin heti Kemiin kuvaamaan Ilvespoikien Haapalaisen Juhon ja Josan kanssa, mikä oli hauska kontrasti muihin nähden. ollu saanut m to on kyllä Ja Passi ja Ot ko mitä olen koomisin kaksik istanut! koskaan tod Antti Autti dettiin Gap Sessioniin Muncheniin. ässä rojektissa Parastahan tngi. Kotona ehdin olla alle viikon, kun jo lähdimme Pohjois-Norjaan Tamokiin Nakun ja Miikan kanssa. Spekutimme sieltä tultuamme, että KeskiEurooppaan on tullut lunta ja kahden päivän varoitusajalla lähdimme Sveitsin ranskankieliselle alueelle. Se onnistui tosi hyvin.. Opli monta oli meidän je anssa ei ennen äijää, joiden k ahista laskea. Ehdimme juuri hyvän lumen aikaan ja saimme kuvatua paljon puuterijuttuja, kuten esimerkiksi tiiserin viimeisen switch bs vitosen Matilta. Sen jälkeen lähdimme Ounasvaaralle, johon oli tehty maukas corneri. Lumiolosuhteet eivät silti olleet parhaita mahdollisia. Paljon uusia kavereita ja halu mennä sinne ensi vuonna uudestaan
Monesti ei ihmisille tule mahdollisuutta päästä tuollaiselle reissulle.. Kun ottaa vielä mukaan reissuväsymyksen ja muut, niin kyllä se silti antoi paljon: pääsin matkustamaan paikkoihin, mihin ei välttämättä enää koskaan pääse ja koin paljon hienoja hetkiä. Päätimme kauden Leville, missä oli Keson järjestämä Camp531. Ei hirveästi oltu mukana tapahtumassa vaan kuvasimme enemmän mökillä yhdessäoloa. Kausin meni nopeasti ohi. uv essa Scrapbookia koli atähdä, ä n ehkä siisteintivoituneita kuinka mot saamaan kaikki olivat isin voimin täysin suomalan kasaan. Sen lisäksi olin organisoinnissa mukana, niin kyllä se oli ihan kokopäivätyötä. tehdyn leffaullu paljon t Suomesta on jä lasku lefsiististi tehty book jatkaa foja ja Scrap aa. Kevät meni nopeasti ohi, sillä Ylläksellä oli vielä aika kova rinne, mutta muutamassa päivässä lämpötila nousi niin korkeaksi, ettei kunnon hyppyreitä pystynyt enää vetämään. Tietenkin sen dokkarin kannalta joutui koko ajan olemaan töissä ja kun uudet kamerat kuvaavat muistikortille, niin muu aika meni matskujen siirtoon. Siellä oli myös Wappulounas, jonka jälkeen jäimme vielä sinne kuvaamaan. tätä list Markku Koski 048 049 Parin päivän missiosta saimme tarvittavat shotit ja pystyimme siirtymään seuraavaan paikkaan eli Rukalle
Eka vuokrasin Crazy Bananan kovilla siteillä ja seuraavana jouluna sain oman laudan, sekin Crazy Banana. - Hyvin varmasti olen ristiriitainen, ainakin tällaisten vastauksien perusteella, heh. - En mä koe, että ihmiset kovin paljon tietää, kuka mä olen. Hannu-Pekka, tutummin HP, on silti paljon muutakin. Vaikka välillä näyttää siltä, ettei noissa jutuissa ole tyhmyydellä rajaa, niin silti se ei ole mitenkään pois siitä, ettenkö voisi toimia opettajanakin. Ja tietenkin toivoo, että pystyisi vielä vähän itseään puskemaan. Laskeminen on isossa roolissa siten, että jos en olisi laskenut niin en olisi törmännyt poikiin, koska muut pojat oli samassa koulussa keskenään, mutta mä eri koulussa eri puolella kaupunkia. Tiesitkö, että olet aika ristiriitainen ihminen. Viime talvena sä silti ihan rehellisesti sanottuna kehityit huimasti. Sieltä sai nähdä sitä oheistoimintaakin, joka tarttui itsellekin ja sitä sitten ruvettiin kehittämään. Oliko se tietoinen ratkaisu, ettei susta tullut kokopäiväduudsonia vaan lähdit opettajankoulutukseen. Se on niin klisee sanoa, että se on elämäntapa, mutta niin kauan kuin pystyn laudan päällä seisomaan, se on osa elämää. - No joo, varmasti katsovat, mutta olen miettinyt myös, että voin antaa erilaistakin mallia. En mä osaa tohon vastata, mutta omasta mielestäni se on toiminut yllättävän hyvin. Tulee myös mieleen, että lumilautailu on ollut aina tärkeä osa elämää viidennestä luokasta eli vuodesta -92 lähtien, ja sitä ennen laskin suksilla. Sieltä mä olen ne kaveritkin löytänyt, joiden kanssa tuota hommaa tehdään ja se on ollut äärimmäisen hienoa, että kavereiden kanssa on voinut tehdä noin isoa kuin mitä duudsoni-homma on. Kyllä mä itsenikin hieman yllätin, että lasku kulki niin hyvin. Me katsottiin skede- ja laskuleffoja ja nähtiin siellä häröilyä, niin sitten innostuttiin itsekin kuvaamaan laskemista ja kotibileitä, joissa sitten kuvattiin temppuja ja hölmöilyä. Toisinaan menet päätä pahkaa kuin herra haltuun, kun taas joskus mietit hyvinkin tarkasti mihin taidot riittää. Ne on jotenkin kierolla tavalla nivoutuneet yhteen, etten mä osaa niistä mitään nostaa ykköseksi ne vaan on sopivalla tavalla sekaisin. Mutta hän on myös erittäin innokas laskemaan, jota ilman tuskin olisin häneen tutustunut ja oppinut, että friikin julkisuuskuvan takana on erittäin vilpitön, iloinen ja rehellinen nuorukainen siis oikeasti hyvä ihminen. En ole kokenut ristiriitoja itseni kanssa pää on ainakin vielä kasassa. Tai kai se oli valinta, että haluan hankkia itselleni niin sanotun normi ammatin. Ne kaikki on mua. - Oikeasti mä olen se sama ihminen, joka siellä julkisuudessa esiintyy, heh. - Nyt olet kyllä analysoinut varmaan paremmin mua kuin itse koskaan! Välillä se tosiaan on sellasta, että mennään herran haltuun, mutta jossain vaiheessa löytyy myös itsesuojeluvaistoa usko tai älä. Mä olen ihan perusjamppa Pohjanmaalta ja työkseni teen noita kansankynttilän hommia se on leipätyötä ja duudsoni-hommat kavereiden kanssa olemista. Mitä lumilautailulta tulevaisuudessa odotat. Saa nähdä, uskaltaako niitä katureilejä joskus vetää Mitä, duudsoni pelkää jotain! Jos nyt miettii sun nykytilannetta, onko duudsonius sulle enemmän ylpeyden aihe vai taakka. Tärkeistä asioistasi ensimmäisenä laskeminen tuli mukaan. Kyllä, Hannu-Pekka on duudsoni yksi heistä, jotka uhmaavat terveyttään televisiossa ja valkokankaalla. Ja yhdestä leffasta muistan elävästi Tepon (Terje Haakonsen), joka on ollut meikälle sankari ihan pienestä lähtien, hyppimässä hotellihuoneessa kahden sängyn väliä tehden voltteja. Tokihan mun julkisuusjutut taidetaan tietää, mutta onneksi on paljon ihmisiä jotka tietää muutenkin. On hyviä ja huonoja päiviä, ja Wappulounaalla sattui vaan olemaan äärimmäisen hyviä päiviä. Eli mitä isot edellä niin nuoret perässä. Jotain hänestä kertoo se, että haastattelun jälkeen hän kiitti yhden haaveen toteuttamisesta. Nimenomaan esimerkiksi Roistola Weekendissä, jolloin arvelin iliksissä vauhdilla korjata virheet. Mun mielestä saa olla hullu, muttei tyhmä. Miten nämä ääripäät oikeasti mahtuu samaan ihmiseen. Sitten tuli nuoruus ihan asuttua rinteessä. - En oikein tiedä. Noissa hommissa on aina tuotu ilmi, että olen myös opiskellut opettajaksi, jolloin voin näyttää että pystyy tekemään montaa asiaa samanaikaisesti. Se kuitenkin pyörii ajatuksissa koko ajan, niin kyllä mä olen varmaan lumilautaileva duudsoni, joka opettaa. Varsinkin lumilaudan kanssa on ihan hyvä tietää, että se pysyy jotenkuten tatsissa, mutta joskus on sitten niin hyvä ilis päällä, ettei muista mitä olikaan tekemässä ja sitten sattuu vahinkoja. Että rinteessä olen viihtynyt koko ikäni. En mä siellä voi näyttää oppilaille, miten juosta pää edellä seinään. Mitä sulle tapahtui. Mitä sä näistä olet eniten: duudsoni, lumilautailija vai opettaja. - Kun Jarno, Jukka ja Jarppi myös laskivat niin rinteessä tutustuttiin. Sen parissa on kokenut niin paljon hyviä juttuja ja saanut hyviä kavereita se on vaan niin mukavaa. On ollut ilo tutustua moniin ihmisiin ympäri Suomen, mutta tuo julkisuus tuo vaan oman hommansa siihen. Vuosien julkisuuden jälkeen HP vielä jaksaa haaveilla samoista asioista kuin varmaan hänen oppilaansakin: kuvasta lumilautalehdessä. Teksti Tuukka Tams Kuvat Jaakko Kuivamäki Onko sun mielestä väärin sanoa, että tuskin löytyy Suomesta montaa, jotka eivät tiedä kuka sä olet. - Kyllä mulla on aina ollut mielessä, että haluan lähteä opiskelemaan. Asiat joita edustat, ovat aika ääripäissä. Toisaalta olet täysi hölmöilijä ja toisena hetkenä hyvinkin vakava pohtija. Toimenkuva on siellä erilainen. Siellä mun työnä on oppilaiden turvallisuus niin tietenkin hoidan sitä silloin. Olen. Kyllä mulla tietenkin on toiveissa, että joskus pääsisi kokeilemaan vähän isompaa vuorta: näkisi mitä se puuteri on. Mitenkäs se. - Sanotaan näin, että lumilautailu on äärimmäisen iso asia, vaikka onkin hirveän vaikea sanoa itseään lumilautailijaksi. Ei se mitenkään tietoinen ollut, etten halua kokopäiväduudsoniksi, vaan ajattelin aina hakeutuvani kouluun ja tekeväni noita juttuja siinä rinnalla. Esimerkiksi Roistola Weekendissä, kun sulla polvi meni, niin ei se näyttänyt siltä, että olisit paljoakaan miettinyt, kun taas reilien suhteen etenet jopa ihailtavan systemaattisesti. Enää et tarvitse laskuhommissa mitään duudsoni-tasoitusta vaan Wappulounaalla osoitit olevasi kovakin laskija. - Ylpeyden aihe, ehdottomasti ja pelkästään. - Joo, niistä. Mitä itse sanot. Noin poliittisesti kun vastaat niin kuka sä sitten oikeasti olet. Hei, mullehan tapahtui roistolat! Nahkarotsi, farkut ja päässä soi ränttätänttä, niin laskemiseen tuli ihan uusi asenne sellainen, että nyt räimitään temppuja! Intoahan joka syksy on samalla tavalla kuin pienenä: odotetaan lumen tulemista ja katsotaan laskuleffoja. Mietitkö koskaan, että nyt nuoret katsovat susta mallia. Miten sun nuoruus sitten duudsoni-hommiin ajautui. Ehkä se on paras kuvaus. Oliko Whiskey-leffat tärkeässä osassa vai mistä esimerkki löytyi. Siviilissä hän ei hölmöile ainakaan jatkuvasti vaan tekee ammatikseen opettajantyötä, joka monella tapaa on kaiken sen duudsoniuden totaalinen vastakohta. Jos itse kokisin asiat ristiriitaisiksi keskenään, niin silloin pitäisi jokin homma lopettaa. Jossain tuossa ääripäiden keskiössä on ehkä sun tapa laskea. - Niin paljon laskemista kuin vaan pystyy. - 90-luvun alkupuolella nuo Seinäjoen isot jätkät, Eski Huttu, Laama (Teemu Lahtinen) ja kumppanit, alkoivat laskea laudoilla niin sitä kautta kiinnostui siitä itsekin
- Täytyy kyllä sanoa, että ehdottomasti metukka Wappulounaalla: nahkatakki päällä ja farkut jalassa isoin metukka, mitä olen koskaan tehnyt. En tiedä, onko tämä sun korvaan liian poliittisesti korrekti vastaus, mutta arvostan kaikkia niin jokapäiväistä duunaria ja jokaisen panosta, kun olin oppinut huomaamaan miten tämä maailma pyörii. Mutta typeriä on rattijuopot ja nuo, mitä tässä Kauhajoella kävi ja jo pari kertaa ikävä kyllä Suomessa on nähty. Sieltähän tuli todella poliittinen vastaus. No, mitä terveisiä lähetät minnekin ja millekin. Että nyt päästiin hyvinkin paradoksaaliseen tilanteeseen! Että niin sitä itsekin tavan pulliaisena tekee johtopäätöksiä sen perusteella, mitä ihmisistä julkisuudessa näkee. - Ehkä parempi niin. 052 053. Arvostan silti kaikkia, jotka ovat voineet tehdä siitä itselleen ammatin. Se on taas siinä mielessä mielenkiintoista, että mä oon sanomassa tän pelkästään sen perusteella, mitä olen nähnyt niiden tekevän. Ketkä ovat sulle idoleita eri osa-alueilla. Se on kyllä ehdottomasti siisteintä! Sinänsä hassua, kun ottaa huomioon kaikki duudsonihommat, koulusta valmistumiset ja sen semmoiset, niin silti metukka vie voiton. Se on kuitenkin semmoista hommaa, että jos se ei jostain syystä enää mukavalta tuntuisi, niin ei sitä kannattaisi tehdä. Ja kaikki sotapäättäjät, George W. Monet kuitenkin pitävät sua julkisuuskuvasi kautta jonkin sortin typeränä tyyppinä. Kuinka pitkään jaksat olla duudsoni ja tehdä metukoita, vai koska susta tulee oikea ope. Kun nyt katsotaan, mihin se on mennyt ja mitä ollaan sen kautta saavutettu, niin olen pelkästään ylpeä. Ton mä kyllä sensuroin. Yksiselitteistä. Ja lupasin mainita myös Team Cobran täältä Pohjanmaalta: kiitos heille! Ja terveisiä kaikille ihmisille, joihin olen saanut tutustua. - Mutta niinhän se on, että metukasta kaikki lähtee! Toki on paljon siistejä asioita, mitä on tehnyt ja elämä tuonut: vaihtovuodet Barcelonassa, mitä poikien kanssa on tehnyt ja äärimmäisen mahtavat muistot. Nyt et selviä poliittisesti korrektilla vastauksella. - Joo, mä koitan miettiä. Ja pakko mainostaa, että SubTV:llä alkaa tammikuussa kesällä kuvaamamme uudet jaksot, joten ei muuta kuin tyhmät ja kuluneet sanat: stay tuned. Täytyy sanoa, että ne meidän Englannin serkut, nuo Dirty Sanchezin tyypit, tuntuu mun mielestä typeriltä tai pikemminkin ne jutut näyttää typeriltä, en mä niitä tekisi. Ketä sä pidät typeränä. Mutta silti metukka vaan lämmittää mieltä! Toivotaan niitä lisää. Omalta persoonaltani olen tietyllä tapaa samanlainen: tarvittaessa tiukka mutta myös osaan lähestyä ihmisiä ja olla rento. Näen itseni vielä kuudessakympissä rinteessä: siitä lähdetään, että metukka pitää silloin vielä. Se osaltaan kannusti lähteä katsomaan tätä hommaa. - Jos ammatista miettii, niin mun luokanvalvoja lukiosta on tavallaan idoli ja esikuva siitä, miten hän hoiti työtä. Monet varmaan kysyvät sulta, mikä on typerintä mitä olet koskaan tehnyt, mutta mikä on hienointa. Mitä sulle tulevaisuudessa tapahtuu. Sä teit gradun idolisoinnista ja varmasti olet joillekin idoli. - Kai mä jo oon oikea ope Niin kauan teen metukoita kuin kroppa kestää seistä laudan päällä. Duudsonihommista on tulevaisuus auki, niitä tehdään niin kauan kuin ideoita riittää ja se on hauskaa. Bush on aika typerä. Ja niitä, jotka asettavat haaveita ja tavoitteita, ja uskaltavat elää sekä toteuttaa niitä. - Ehdottomasti Iconin porukalle: Kaurasen Jarkolle, Bergmanin Antille ja Jasonille iso kiitos näistä vuosista ja myös tulevista, että ovat tukeneet meikää. Lumilautailun parista löytyy monia, mutta Terje on ollut yli kaiken. mukana sellaisessa, mihin harva uskoi silloin kun ohjelmat alkoivat
HT HT HT HT HT HT AK HT HT 054 055 HT HT HT HT HT
Lu en voitiin aloitt toive tarjota eni luultavasti keskusreissun jo hallussa, jot sa hommat m myös pienoinen sa oli taustalla ) kuva siitä, telu. istä taitotasoa hui mukaan m jalanjälkiä. Oskun aikatau ehdoilla töiltä ei ilmesty niiden miksi ty uri syy siihen, stajamääLuultavasti su mentiin aika pojilta, on harra htia leffoja kuin tytöt eivät samaa ta pitkälle. Minna Hess Noora Viherva verinsa Olli iehiin verrattuna seuraamaan m n puuhanaisen yös opiskeluka askijoita on m Films. on ja Satu Järve projektista Su aran m. kaveriporukan pitäen, ja essä pienestä aan, äsevät laskem , jolloin kaikki pä lia siis pukkaa, dellaan vuoroja Materiaa vaamaan. Supp hiukan eri tava sä ällä Suomessa tyykin a ohjaaja yleen miten naiset tä jekteissa, joiss ikka leffasta löy ä sitä, että va ja ut ja päättää, n iss tarkoitan lähinn . raavaksi alleki on oikein ollut. se fakta, että lisäksi myös määrän pienuuden läheskään siinä Tytöt äisiaan mäessä at mukana m taida kuvailla to joustion videokamer Pojilla kesken vaihrin kuin pojat. M Miikall noukkapr n väliin juniori-s ä vinkki siis tähä kamera, lähtekä ostamaan video n paljon kuin Pyytäkää isiä nii a een ja kuvatka tävää puuhaa porukalla mäk hauskaa ja kehit kuaan voi dollista. Toiveid nut kulaskuleffa ollut kiinnostu aa a kukaan ei oli vaikeaa, kosk tytöistä ollut om ä kenelläkään ttunut vain ajan roolista, eik va paino aminen oli siis sa vartavasten kameraa. Pien pi utta missä ov insessoille: e ja Itikselle. Seu in kuvaaminen ssi Shotgun millainen prose Kangas ja Antti Harri Tarvainen ervaara Kuvat Teksti Veera Vih laskuleffa Toiveissa oma tön kymmenen ty paljon laskeva kalla yhdessä miettinyt oman Ru aa oli jo kauan aik n käytäntöön ryhmä HG-89 en saattamine n tekoa. Suomessa ääosissa ovat kauem tulee isemmin p syksynä asiaan ja, mutta aika lumilautaleffo olollaan. Tässä asias sa laskukuvausproteos suunnit melko suppea uis ( joskin ealla lla kuin m jonkinmoinen laskevat. Meri Peltone suunnittelee re miä kuten mm lähtee mihinkin. mme onneksi Suomen kärkini ketä laskijoita tyy kotimaasta n en, löy meni näin: Saana Pehkon ia tulevaisuude Meillä homma lahjakkaita nuor t Ollin ja muitakin erittäin Tytöt selvittivä lut, ja lupauksia. Kuva sessareille, jos isoa iin kuten Tyttö tapahtum pojat kuvasivat leilla iin rekrytoidut kuvaushomm ja niillä materiaa n siellä täällä, ttölaumaa vähä kuvaaminen oli ty illa lle pötkitty. Naisl län Osku pu antoyhtiö Optic joten naisten yle määrä, oli oma tuot jilla s hiihtominimaalinen Koivulan, jolla lusto oli siis po pi arvioida peru ti vaikeam ojektin to eli kuvauska on suhteellises vausreissujen ultavasti leffapr Oleellinen osas aa ku perusteella. ffa, n laskule otimaine mäinen k ät vain naiset! Ensim ittäv jota tähd ille evat markkino usryhmät pusk in kuva joskus jopa vuodesta, jollo ellinen kausi, On taas se aika stettu koko ed tehtyjä joihin on pano maisin voimin simmat leffat, vuosittain koti an uu kin ilmestyy olleet ainoasta min. omat virheet las e aikoina puhu m ilman erkkejä, kun Ty sta on myös vii teutumisen m vät seuraavat n kiinnostui laskijoiden taso ensimmäisiä to elty missä viipy Osku Tuomine ihmet assa ollut immit -89: melko paljon ja tyvät suomim sareilla kuvaam ilijoiden ja HG ä tasolla menes omen naislauta kansainvälisell välityksellä. Mon alkuun laskemistaan ei hirveän pitkä rva oli nähnyt Projekti lähtee a videolta a siksi, että ha toiveiss kään leffan teko olisi voinut katso äärin, että nistunut meiltä Naisvideolla siinä m homma näytti utta eipä se on ä korjata niitä. Ja kum en! analysoida vid eivät sovi yhte töt ja tekniikka ka mukaan ty jon. Tänä tuosa e yhteistyössä loistaessa pois ffan, ls -89 julkaise iehet naisten ir m alaisen laskule porukka Hotg mmäisen suom itos, kun lasku si muu omalaiset lum s:in kanssa en sukupuolen su tiö Optic Film tantoyh man, uniimman ija selvittää hie pelkästään ka nut leffan lask ta tähdittävät jo rjoitta .. tä näistä mutta myös ku an, ja ajan myö en omia elokuvia pojat editoivat seuraajia Niem i teistä voi syntyä kku Puuha-Pe at naiset. Se on mah a, kun omaa las at samall väite, ja taidot karttuv otkaa samalla eolta. lautailijat. M Keväällä 2007 kussa ja yrittä ttu ttösespoikien apua
ä puuhänkkä yh dessä kuvaaja tumalta, kun ek Simon kanssa syttiin Åren tak satamaastoissa ja ihmisten ilmoil oltiin etsimäss le. Kuva: Antti Ka Löydettiin täm ngas. Myöhemmi ä n sitten tultiin tyttöjen kanssa tähän mökkiky ja tämä Veera lään n fiftari oli yks Nice! i päivän saldo sta.. Veera Vihervaa ra, 50-50, Åre
Ei palja kaikkea tässä, ilökohtaisetkin surut jaetaan ste katsokaahan lef ilot ja usein koko po fan intro niin ym ta rätte enemmän rukan kesken. Tätä so veltaessa otettiin pieniä vapauk kin sia aina välillä tyyliin; ei se oo justiinsa jos hy niin ndän lähtö ei oo portaiden pu tai no nyt kyllä olella tarvis laajista, ei näytä millekk Tästä tietynlai ään! sesta löysärant eisuudesta hu välillä mietitytti olimatta , että onko mat eriaali riittävän Usein päädytt hyvää. Varsi nkin Meri piti tiu linjaa asiassa, kkaa naista kun eivät hevoset olleet nä kiinnostane ikiet. Vanhat hepp atytöt Noora, An Kuortti, Heidi Paumola ja all ni ekirjoittanut ta olivat jo introon as kin kerinneet id eoida ratsastusteemaa. Intro i kyydeistä. Koska projektissa ei ketään selkeää ollut pääjehua, joka järjestelee käytä nön asiat ja su nunnittelee reiss ut, oli kymmen hengen tyttölau en man kesken va ikea vetää selke linjaa, miten ho ää mmat tehdää n. M ahdollisuus sa tason materiaa man liin poikien kans sa olisi varmaa yhtä todennäk n ollut öistä, kuin Loto n päävoiton kil taminen omall ahe tilille. No h, niitä ei ole sa aikaseksi vielä tähänkään päivä atu än mennessä.. . Kameran ed esiintyminen oli mpia tällaisiss asioissa, sano essä vähän eri hom a isin kuitenkin, ma kuin viilettä nen snoukalla että loppupelei käytännön asiat mipitkin mäkiä ku ssä menivät tytöiltä vaajan pysytelle perässä. Mielipiteitä aikataulujen so riitti, ja vittaminen oli välillä uskomat vaikeaa. na neitinä oli jäl kossa, missä ke leen kerran ka mielenkiintois rrottiin tyhmiä juttuja ja vede ivanut en kuvauspaika ltiin silloin tällö n internetin sy tä, jonne sitten in herneitä ne Noh, saattoiha övereispäätettiin lähte nukkiin. Kuvaus tkän kuvauspä jälkeen ahtaud jia paikkakin oli m ivän utaan väsyneen elko erikoinen, pääsi kokeilem ä samaan mök on yksityisyyttä joten aan uusia jänniä kiin, vähän, ja henk juttuja. Ni miasia lyötiin luk en aina koon miltei samantein, tarko ituksena nimitt äin oli, että voitaisiin sitten vat omista men oistaan, ja reiss uun lähti kuka tai kykeni. Etuk reissu hieman äteen jännitti, sillä os a tytöistä oli ta Oskun vain m vannut elko pikaisesti Tyttösessareilla vaushommiss kua, Ollia taas ei ollut Nooraa luk ottamatta tava uun nnut kukaan. Joka kin jouhevasti, oissa pystyttiin ssä inen pääsi myö asijoustamaan, iso s vähän lavastu valaistushomm ilta riidoilta välty ja ystävinä pysy s- ja iin ynnä muihin ttiin ttiin! Kun kaud statistin rooleihi koska olematto en aikana tehd monta laskure n, malla budjetilla ään issua, jossa pi ei paljon avusta haalittu. Alkukauden reissuilla hypp yreiden kuvaam inen jäi tosi vä osalle, koska as hälle iaa perusteltiin niin, että turha efforttia niihin laittaa nyt paskalla ke lillä, kun samat voisi sitten kevä temput ämmällä Kuvaaminenall about having fun? AK. Jä nnitys kuitenk osoittautui turh in aksi, koska mole mmat miehist paljastuvat muk ä aviksi, leppoisi ksi ja ennen ka kärsivällisiksi ka ikkea vereiksi. Meri Peltonen, kuva: Harri Ta rvainen Sanna Niilola, kuva: Antti Kangas Lapselle nimi ja identiteetti.. Shotgunia kuva tessa tavoite ei ollut missään sä lähteä kilpa nimesilemaan poikien tekeleiden kans vertailemaan nii sa tai tä, koska jokain en tytöistä kuite melko hyvin tie nkin si rahkeensa. Toisaalta iivinen moni saattaisi haluta nähdä enemmän sitä leffassa parkkitykitystä . Tytöistä voinut sanoa sa puoli sijaitsi aivan Itä ei aina maa, sillä valitu -Suomessa s jalla, joten reiss ksen aiheita löy Whiners Club usiraaamista taas pi tyi: kokoontui kun isasi. mär! Tammikuuhun 2008 menne ssä kukaan ei vielä keksinyt ollut nimeä leffalle. lokuvaajaksi lup autunut hauska ramies Harri Ta seurvainen saatiin mukaan. Ponyride- nim oltiin jo vähän eä pyöritelty, mut ta sitä ei hyväks koska osan m ytty, ielestä se oli ty ttömäinen ja to liiaksi hevoset i mieleen. n ne joskus pa ä, kun vaihtoe rupesivat olem laakin, mutta iha kärsivällisyyttä hdot aan vähissä. Kosk halusi a sponsoreilta tuleva rahamää pieni, reissut oli rä oli vat omakustant eisia, ja päälle kettiin vielä po lasikien reissumen ot yhteisesti ty kesken makse ttöjen ttavaksi. tehdä t-paitoja , tarroja sun m uuta sälää heti fa oli saanut nim kun lefen itselleen. iin kuvaamaan streetin sijasta ihan muuta, jok jotain a toisaalta voi olla ihan posit juttu. Kaksi toman kameraa on vä hän, mutta yksi lä vähemmän on vie, joten Olli ja Os ku oli ainakin sa mestoille mole atava mmat, ja tyttö jen piti jälleen Alunperin intro joustaa. Pakko myönt varsinkin hynd ää, että ien kuvaamise n suhteen oltiin varrella hieman kauden liian optimistisi a. Pi iltavaa miehestä silti enoinen miinus oli, että paikka löytyi. Kuvausaik taulujen suunnit boksit oli jääss temput ei men atelu oli taas oll ä, neet päälle tai ut aika suurpiirt joten pientä ha kuvauspaikka muuten vain m eistä, mmastenkiriste ei iellyttänyt, tai sit lyä aiheutti se että homma oli ten nirsoiltiin yh sistä ruuista, sä , si saatava purk teinkypaikoista ta kiin alle kahdes päivässä. Jos nimen ke ksiminen oli oll ut vaikeaa, niin intron suunnit oli kyllä telukin. Va voisin kuvitella, sa n kuvaaminen ikka että pojat ovat oli kuitenkin ha melko mielenkii usein ehkä he sopeutuvvampi uska ja ntoinen kokem lposti a ja mukautuva us. Laax reissulla sitten in laskupäivän oh essa mietimm nimiasiaa, ja su e ht spontaanist i ideoista muo dostui SHOTG UN! Nimi tunt ui heti oikealta ja sai aikaan er , ityist etupenkin paika ä naureskelua siksi, että sta oli tyttöjen kesk kova taistelu. Onne ksi löytyi mon tista kiinnostu ia projekneita hiihtokes kuksia, jotka ta ilmaisia hissilip rjosivat puja, iso kiitos siitä! Ensimmäinen reissu tehtiin No rjaan kesällä 20 mukana oli Ol lin ja Oskun lis 07, äksi kahdeksa Myös luottova n neitoa. oli tarkoitus ku vata jo loppuke tä, mutta kosk vääsa yleinen miel ipide oli, että as ei vielä ollut kii ialla re, lykättiin sitä. Va ikka hevostelua kyllä lopulliseen introon saatiin kin monien ilo ksi! Alusta alk oltiin kuitenkin aen päätetty, ettei nimi saa olla mikään girlie-g irl barbiekarkk iunelma (niinku ehkä Johanna in Tukiainen sano isi), vaan joku neutraali, mut ta kekseliäs ja ytimekäs. Kun elokuun alu havahduttiin sii ssa hen, että intro nkuvaussuunn ei ollut vieläkää Moneen kerta itelmia n tehty ja Olli an saimme ky lähtisi kuun lop opiskelemaan llä ihmetellä, et Ollilla ihan oik ussa New Yorkiin, tu tä eikö easti li hommalle kii Noora tehokkaa tyttöporukan jou ikinä pala käämit kovaäänisen re
Viiko , jolloin kuvaam vain yksi päivä n ollut mimäihällä olla eikä silloinkaa ska ollut järkevää, in noin vaan. Om reissulla nauhalla, kuin päättyi Japanin t. , Åre. Se nimitt an kerran kun si nyt pahemm älle! että kuvaus ku an tempun pä sä hienoimm vetänyt elämän just . avattu siltä osin, htailemaan om innostuisivat te suomi-tytöt stä, rinkoisista päivi jäänyt niistä au kanssa, ja aat fiilikset on Parh vereiden ippua laskea ka uhalle on tartkun on ollut hu n siitä, että na syt iloitsemaa riaatteessamalla pääs aminen on pe ussa ppuja. Kuva: An idän m, Bs Wallride ja löydettiin me Tiina Lindströ ailtiin mestoja tuja ja päivistä tsekk veti pahoja jut Yksi alkuviikon de spotti. Aina on jut te unnitelmallisem ens kerralla jos lllisemmin ja su huole attaa tehdä iten jutut kann dessa. ä tämä wallri skautuksista kämpän lähelt rkeimmista lei sessareiden ko tässä Tiinan yks esringon porotta hyppyreistä au ta isommista ringonpaiste ei kuva n, au kuinkas kävikää in hyppyreiden sa taustalla. Ko iden kannalta isi sä mput ländättä ltakeita, että te muitakin velvo tään gunin lisäksi oli talvella Shot lillä mennä kuvaajilla t, saattoi vä n opiskelu ja työ kuvata. onneksi vienyt tä kuvaayllätyksenä, et varmasti tullut kanssa aika Kenellekään ei sta kavereiden ruskruisailu maminen eroaa pe käyttökelpoista vin miten hitaasti tu tarpeeksi hy on paljon. Ensimmäistä ke ihan suunnitelm i suju piirteiset, tietenkään kaikk on vähän suur n suunnitelmat mat pitäisi Varsinkaan ku tä kuinka hom sanomassa et remmin, eikä ole ketään voinut tehdä pa i tuja mitä olisi min. Näilkyllä opetti, m eteen tulevaisuu onna ole tilaisuus tulee samanlainen n vielä ensi vu aa on nyt itenkaan ainak näkymin ei ku mmin. Poiki va! Monia ty uja n hyndätempp yri on ihan loista ljo hypp utkaan niin pa tei keväällä oll a toivat myös mitti, et an harmins ajatus oli. Sitä hit ui ei ehkä otet attoi huonolla a nauhalle tartt teriaali issulla sa n kestävällä re inen olisi huomioon. Tyttöjen piti lisuuksia, kute itu ämettei mitään vo käyttö. ne temput mist päätä itse, miltä SHOTGUN ja Käy tsekkaan ! ää toiminta näytt. Lopp tinyt, millaista joskus olisi miet -tytön lumilautailija ei Kukapa sä, ja monen HG pelko aa leffapätkään pieni olisi katsoa om lla on varmaan t toteen. Tytöt . Ja peli lä ehkä myöhe a jos muutkin tiedossa, mutta jatkoa mukav että olisi erittäin ia leffoja. llow cam- ku rasviä muistoja fo nssa ja yritti pa on hy usvuorojen ka messissä kuva ntää kaverille, oikeasti paljon myö äin harmittaa toinen on taan. AK tti Kangas. Hyppyrios a. Heidin kausi della sa, mikä oli to loukkaantumise es varistisiteen hajot lmikuussa etur in Heidillä olisi he astolla varsink sta. Kesken pitkiä aikojakin myös kameran ilyn etella lopulta ein vähän pelle siis op inki meni us ilessamme mein tettiin vähän skarpatakin me kuva kyllä välillä yri ulta Leviltä puolelle, mutta pukevään reiss Esimerkiksi lop kaikki oli vauksista, kun asian suhteen. Fakta on, ollut tosi t leffan teos mästi auttoiva homma jotka pyyteettö anaoloa koko ja Oskun muk ys! Pitää ks a million bo että ilman Ollin ut, joten than ovat pyörineet in olisi toteutun tusk lle, jotka kset myös kaiki t eivät ole antaa isot kiito n omat kuvaaja eran kanssa, ku rkemmin! apuna kam tellään sitten ta uteksteissä kii ehtineet. No , tai syy laitetti tesivat, että ihan tilauksesta tullutkaan lle he usein to ika an haren tullessa pa ttöjä siis hiem kontolle. Myös Annilta harmilli annettava ljon enemmän uminen ei masti ollut pa utta sen parant ssa solisluu, m murtui Sappee kovin kauan. Veera Vihervaar ei ojektin parissa rtaa tällaisen pr ien mukaan. Matkan varre aikkiaan jäätiin a on htokeskuksiss puolelle kaikenk jä, että monissa hii tuneita tyyppe ava huomata, muk ktista kiinnos avuliaita ja proje sa. Viime kaus hdä. Ehdotto lla on ollut nähtyä uusia m tyyppejä ja . Itse kuva nut hyviä tem a, että siinä siv tu a koko projekti ttua mukavia ut niin pieni os sa oll uja, tava a loistavia reiss masti plussan on tullut koettu estoja. Kaiki ja onko oton leffa saa osalta se käy ny älaisen vastaan rsuksissa, mink pe ään kotosin... Mitä jäi käteen s Shotgun rider n Meri Peltone en Saana Pehkon Sanna Niilola Tiina Lindström Hanne Kauko nen Hanna Laukka Anni Kuortti Heidi Paumola Noora ja a
Perja Saana Pehkon ja alla thinkpink-s ruk wallrideseinää ltiin kuvaamassa n Saana halusi vielä vetää O idisaster! lopuillaa ä tyylikäs bäkk niiden ollessa täm Palkintona oli vaiva kannatti.. er, Ruka. Antti Kangas. Kuva: ntaina en, bäkki disast essareilla
Jotta pakettimatkailua ja omin neuvoin säädettyä matkaa pystyy todella vertaamaan, on kysyttävä itseltään, mikä tekee juuri itselleen matkasta hyvän. Matkustaminen nimittäin tarjoaa kokemuksia ja koitoksia, jollaisia arki ei voi koskaan eteeni tuoda. Kun vaihtoehto on selvä, siitä ei tarvitse käpyillä. Kuitenkin on todettava, että kun muut tekevät suunnittelun, säästyy omaa aikaa roppakaupalla. Tietenkin toivon pääseväni turvallisesti kotiin ja matkan onnistuvan hyvin, mutta vasta muistot tekevät matkasta ainutlaatuisen. Menovesi näytti maistuvan useille kuin Irwinin lauluissa konsanaan, ja hetken ehdin jo epäillä, oliko lento menossa sittenkin Pattayalle Ranskan sijaan. Nyt olin jo muutamassa minuutissa istumassa bussissa laput korvilla, enkä ollut sanonut kellekään mitään edes englanniksi! Bussi kuljetti aivan hotellimme viereen, ja sisäänkirjautuminen oli hotellilla tehty helppoakin helpommaksi. Kun taas itse tekee ruokansa ja panostaa siihen hiemankin, se on aina hyvää ja jää muistoihin, vaikka kuinka hirveää kuraa se todellisuudessa olisikaan ollut. Nimi alle, ovi kiinni, unta palloon. Olen matkustanut laudan kanssa kymmeniä ja taas kymmeniä matkoja, ja jokaisen matkan olen säätänyt itse alusta loppuun, kun nyt jätin kaiken kohteen valintaa lukuun ottamatta matkatoimiston hoidettavaksi. Edellisen lennon aiheuttamien matkatavarakomplikaatioiden vuoksi allekirjoittanut paikalle saapui ilman kapsäkin kapsäkkiä, ja jotta tässä yhteydessä nimeltä mainitsemattomaksi jäävän kotimaisen lentoyhtiön oli mahdollista toimittaa tavarani hotellille, oli minun selvitettävä hotellini osoite. Ja nyt päästään asian ytimeen. Ravintolassa ruoan pitää olla lähes täydellistä, että sitä voi kehua, ja ainutlaatuista ennen kuin se jättää lähtemättömät muistot. Stressi ei ollut kasvattanut sykettä kertaakaan yli leposykkeen ohjearvojen. Kieltämättä se kävi tylsäksi. Kun mieli on levännyt hyvin, ei paluumatkan urpot suomalaisetkaan pystyneet tunnelmaa pilaamaan. Ahdistuksen määrä oli huomattava. Ongelmanratkaisutaidot pääsevät uudelle levelille toisella puolella maapalloa, kiire saa lautabägin kanssa lentokentällä juostessa aivan uuden merkityksen ja kavereiden luotettavuus testataan todellisissa pattitilanteissa muutamia mainitakseni. Tämän täytyi olla stressittömin matka, missä olen koskaan ollut, sillä aina reissussa joku puristaa kenkää. Tästä matkasta mieleen parhaiten jäi luultavasti kadonneiden matkatavaroiden metsästys, mikä sekin olisi jäänyt väliin jos olisin suoraan tullut tälle matkalle ilman omia aiempia seikkailuitani. Matkailun suola on juuri uusien kulttuurien kokeminen ja jos ruokaillessa toisesta kulttuurista ovat muistuttamassa vain tarjoilijan bonjour ja merci, on kotimaan kiinalaisissa ruokaloissakin enemmän eksotiikkaa, seikkailusta puhumattakaan. Ulkomaan tunnelmiin on yllättävän vaikea päästä, kun silmänsä sulkiessa äänet ja hajut ovat kuin Pataässästä. Varsinkin näiden tarpeiden varjolla olin erityisen ihmeissäni löytäessä itseni pakettimatkalta. Ruokailuilla tilanne oli sama: joka ilta tutussa paikassa samat tarjoilijat toimittivat ruoan eteen, ja heidän poistuessaan ilman täytti pohjoismainen keskustelu. Pelkät lentojen tiedot kourassa jäimme odottamaan lähtöpäivää. Totta kai tästäkin matkasta jäi hienoja muistoja, mutta niin kliseistä kuin se onkin, kaikki vaivat, huolet ja ongelmalliset tilanteet piirtyvät parhaiten takaraivoon. Epäilen vahvasti, että matkatoimisto ei olisi hukannut tavaroitani. Perin kummallista matkailua! Hotellissamme asui pelkästään suomalaisia ja ruotsalaisia matkatoimistomme asiakkaita, joten aamupalalla ei päässyt kulttuurishokki yllättämään. Koneen laskeuduttua näky oli vielä hämmentävämpi, kun nämä tuhannen riemua nauttineet hakivat lautabägejään hihnalta; kurahousualkkis lauta kainalossa ei ole se tutuin yhdistelmä missään päin maailmaa. Risto Mattila, kuva: Rami Hana Pakettimatkailulla on heikonlainen maine varsinkin laskupiireissä. Joku voisi kutsua sitä täydelliseksi lomaksi. 060 061 Vaikken matkusta minnekään ilman lautaani, ei matkustamiselle suurin motiivini ole laskemaan pääseminen. Jos ei mikään muu, niin sitten se on viimeistään pitkän laskupäivän jälkeinen nälkä, joka kalvaa sisimmässä niin, että jo ravintolan valitseminenkin on tuskaa. Nimittäin kun kaikki muu on puolestasi hoidettu, on itse laskemiseen ällistyttävän helppoa keskittyä. Mieli oikein lepäsi laskiessa Euroopan hienoimpia vuoria ilman murehtimista majapaikasta, ruoasta tai mistään muustakaan. Tavarat itse saapuivat hotellille vasta seuraavana iltana, juuri ennen viimeisten kävyn siementen haihtumista tuuleen. Joillekin tärkein asia on hyvä laskeminen, toiselle iltaelämä, kolmannelle akkujen lataaminen tai, kuten minulle, ikimuistoiset hetket. En ole täysi ääliö, enkä toivo matkallani tapahtuvan pelkästään vastoinkäymisiä. Koko hoito oli selvää pässinlihaa yhdellä nopealla puhelinsoitolla, jonka senkin hoiti tyttöystäväni. Tässä vaiheessa itse säädetyllä matkalla olisin todennäköisesti vetämässä sadan kilon ruumisarkkua perässäni etsien perille vievää bussia, junaa tai vuokra-autoa, eikä kukaan osaisi neuvoa minua kuin omalla äidinkielellään, jota tietenkään en ymmärtäisi. Mutta mikä on totuus pakettimatkailusta: jääkö aikaa muuhun vai leviääkö nuppi, kun kaikki narut eivät ole omissa käsissä. Lennot toimitettiin reittilentona, jossa oli pelkästään matkatoimiston asiakkaita. Helppoa, vaivatonta ja ennen kaikkea nopeaa! Hintavertailut saivat väistyä, kun matkatoimisto oli hoitanut kaiken puolestamme. Tämä kaikki on kuitenkin vain sivutuotteita sen tärkeimmän rinnalla. Onneksi parin tunnin jälkeen, juuri ennen koneen nousua, hän sai tarkasti lahden toisella puolen säilytetyn osoitteen selville, ja pystyin ilmoittamaan sen lentoyhtiölle. Silti tämä oli ensimmäinen lomamatkani koskaan, jolta kotiin tultuani en tarvinnut toista viikkoa lomamatkan väsymyksen poisnukkumiseksi. Sillä pakettimatkan vertaaminen itse säädettyyn matkaan on kuin ravintolaillallisen ja itse tehdyn illallisen vertaamista keskenään. Itse halutaan hoitaa kaikki alusta lähtien siksi, että niin pystytään tekemään tai siksi, koska siihen ollaan totuttu. Pirtsakka matkaopas ohjasi meidät busseihin, jotka oli ajettu suoraan saapumisportin viereen. Lähtöpäivänä ainoa tehtäväni oli saapua sovittuun aikaan lennolle tavaroitteni kanssa, ja siinäkin tietysti epäonnistuin. Matkatoimiston opas otti minut kyllä innosta. Kuten sanonta kuuluu, lähdetääs poijat katsomaan, ennen kuin sanotaan yhtään mitään. Teksti Tuukka Tams hihkuen vastaan ja halusi suomenruotsalaisella aksentillaan kovasti auttaa, mutta hän ei saanut yhteyttä Ruotsissa sijaitsevaan päämajaan, jossa hotellin osoitetta säilytettiin
Laskija Jussi Oksanen Kuvaaja Jeff Curtes
Laskija Fredrik Sirviö Kuvaaja Peter Hasselgren 064 065
Laskija Markku Koski Kuvaaja Peter Hasselgren
Laskija Antti Autti Kuvaaja Peter Hasselgren
068 069 Laskija Kaius Korpela Kuvaaja Janne Hinkkanen
070 060 071 061
Vaikka mä en pääsisi reissaamaan tai muuta niin ehkä mä laskisin jopa enemmän, tekisin sitä vaikken olisi mihinkään päässytkään. Sanattomaksi vetää sun kysymykset. Oliko rokkistarailua. - Ei ollut, se oli kyllä vähän pettymys. Tuolla Hintertuxissa kuvailtiin Methodin jätkien kanssa, en tiedä saisko sitä sanoa, mutta meni jo. Olin ländännyt pari kertaa tupla korkin ja frontti tobon, ja oli vähän osunut kädet maahan niin pitihän se huutaa, että one last time. - Joo, tuli pieni kolhu luumuun. Sinänsä mielenkiintoista kuulla, koska harva noin nuorena aloittaa. Pat Moore, Stevie Bell ja Joni (Malmi) oli. Näillä sanoilla kuvasi Joonas Mustonen tiimikaveriaan. Ai virallisesti. Siihen loppui Nikin päivä. Michi Lehmann Youth gone wild Sä olet alkanut laskemaan ihan pirun nuorena. Miten sulla kemuttaminen onnistui, kun ethän sä vielä täysi-ikäinen ole herranjestas? - Niin, mä olin aika mehulinjalla. Oli siellä melkein koko tiimi. Ei siis ihan kaikki. Harvinaisen selvä. Mä olin vielä niin nappula, että oli vaikea löytää oikean mittaista. Täällä on jotain tyyppejä Englannista ja itse asiassa mä en edes tiedä, ketä kaikkia täällä on. Tää on joku laskijatalo. - Öö, mitä siihen käytiin jossain skedeliikkeessä tai tollasessa pyörähtämässä, isot nimet kävi vähän jakelemassa nimmareita ja iltasin oli ensi-iltapirskeet. Ei Peter Line ollu paikalla. - Ryypiskelin vaan. Oli tuolla Cheryl Maas ja... Aivotärähdys, semmonen aika pienimuotoinen, mutta halusivat vaan pitää mut sairaalassa yön yli ja katsoa, että kaikki on kuosissa. Sellanen kaksikerroksinen, jossa oli vissiin kuusitoista sänkyä yläkerrassa. Meidän piti tehdä haastis jo muutama päivä sitten, mutta jouduit sairaalaan. Silti lopullinen tulos on Nikin kohdalla vielä kaukana näkemättä, sillä hänestä kuullaan vielä. Teksti Tuukka Tams Potretit Peter HasselgrenTeksti Kuvat Missäs Niki menee. Ehkä ens leffassa sitten, toivottavasti. Miksi sä sitten kiersit mukana. Enhän mä ole vielä alkuunkaan päässyt! Pahat on vasta tulossa... - En tiedä, kai siitä on muodostunut vähän sellainen elämäntyyli. Yöt oltiin hotellissa, onneksi. Siellä vähän riehuin. Sä olet jo ehtinyt olla pidemmän aikaa reissussa, vaikkei kausi kunnolla ole vielä alkanutkaan. Tv:n syytä, sieltä tuli jotain lautailua. Niinpä niin. - Olihan se sellasta. Lähti vähän paketti käsistä ja tuli suht kova skorpioni takakantilta. Miten se sai sut niin hyvin imettyä mukaan, että vieläkin jaksat. Meillä oli törkeen siisti bussi. - Venaas, mä etsin jonkun rauhallisemman paikan... Niki Korpela Sellainen kaupunkinulkki Espoosta tai Vantaalta, mutta eihän niissä ole mitään eroa. Siitä oli vaan itse ihan fiiliksissä ja halusi tie-. - Mä kävin Vihdissä ekat kerrat laskemassa ja sieltä on jäänyt mieleen, kun isot pojat hyppeli hyndistä. Rupes vanhempia niin paljon säälittämään, että ne tilasivat mulle laudan. Se on aina se suurin virhe. Sori, täällä on nyt laudanvahaussessiot menossa. Tai no... Millaisia muistoja sulla löytyy sieltä pikkunaperona laskemisesta. Millaista tourielämä oli. Nimittäin, jos aloittaa laskemisen vaahtosammuttimen kokoisena ja jatkaa sitä into piukeana vielä vuosikymmenenkin jälkeen, voiko muuta lopputulosta ollakaan. En mä tiedä puoliakaan, ketä täällä on. - Meikä oli viisi, kun sain ekan laudan. Tämä kaupunkinulkki on päässyt lautailussa pieneen ikäänsä nähden harvinaisen pitkälle ja vaikka jokaisen menestystarinan takaa löytyy silkkaa lahjakkuutta, on Nikin kohdalla kyse muustakin. - Ei ole. Milloin ja miksi. Onko sulla itsellä leffassa pätkää. Mä oon Mayrhofenissa ja meitä on lähemmäs kakskymmentä samassa talossa, hirveä hälinä päällä. Olisi ollut ihan siisti nähdä legenda itse. Mä väänsin sitten pahvista itselleni laudan ja teippasin jalat kiinni, väritin sen punaisella tussilla ja pompin meidän valkoisilla nahkasohvilla. Semmonen perussetti Mitä tourielämään kuului. - Losotellut vaan menemään, ja just tultiin viime yönä Forumin kiertueelta käytiin Munchenissa ja Innsbruckissa ensi-iltakiertueella. Ei kai siinä muuta. Se oli -95 Nideckerin sammakkolauta. Mitä tapahtui. - Niin niin, jos mamma näkee. Mitä kaikkea olet ehtinyt tekemään
Sitä paitsi täällä Itävallassa ikäraja on 16 vuotta, niin ei Europe Sä vietät paljon aikaasi nykyään euroissa, eikö vaan. Kenen kanssa sä enimmäkseen sitten vietät aikaasi?. Aika paljon se vaihtuu tulee ja lähtee jengiä. Lähetin ne varmaan jokaiselle maahantuojalle, mitä Suomesta löytyi. Oletko sä nyt siinä Youngbloodissa vai missä. Sen ainakin luulisi olevan kova koulu, kun joudut Mustosen kanssa olemaan. - Mä olin viime vuonna siinä, mutta mut siirrettiin tänne isojen poikien joukkoon eli perus eurotiimiin. Kyllä mä silloin jo väänsin itse jotain minilinkoja, mutta silleen enemmän on tullut varmaan viimeiset neljä vuotta vähän aktiivisemmin yritettyä. Niin että ekat vuodet meni ihan kruisaillessa. - En mä tiedä, ehkä mä oon ollu niin sekasin, etten mä muista oikein ollenkaan. Mä en muista, kuka sitä toi maahan, mutta sitä ei vissiin enää tuodakaan Suomeen. Se on ainakin varma, että sen kanssa ei itseään mehutta löydä: aina on jotakin nestettä mukana. - Tota tota, mistähän sitä aloittaisi... Siitähän se sitten lähti, Joonas oli aivan tulessa sen jälkeen! Tämä nyt ei sinänsä tuohon liity, mutta saattaa liittyäkin. Se vähän kusi siihen sitten. Sieltä Rauli sitten puski ylemmäs ja nyt oon täällä Euroopan päässä. - Omasta mielestäni en ole kauheasti kisannut - mä kävin yhdet Suomi cupin kisat Vihdissä, pari kertaa olen käynyt Serenan Riders Nightissa, parit Youngsterit kävin, viime kaudella en käynyt muuta kuin Wappulounaalla ja parit täällä Euroopan päässä. Aina niistä jotenkin selvisi, ettei sattunut. Jaahas, että sieltä löytyy kuitenkin niitä syrjähyppyjä! - No joo, ton voi kyllä deletoida... Vaikea selittää, on vaan ihan fileissä. - Mä vaan kokosin vähän materiaalia, kuvia ja pari videoklippiä mitä löytyi arkistoista. En mä kyllä oikein muista. Michi Lehmann tenkin kokeilla vaikka mitä. Miten sä päädyit sponsoroiduksi. Tai ei, ei vaiskaan... Mut joo, kyllä mä mielellään vieläkin kisaan. Hieno mies. Meidän team manager heitti Joonakselle, että käy vetään pari bisseä niin alkaa kulkemaan. Nyt meillä on varmaan aika sama läppä tänä vuonna, että täältä päästä reissaa enemmän kuin Suomesta. Olitko sensaatiolapsi. Hyvä läppä Joonaksesta on ainakin WänglTänglistä, missä Joonas laski vähän miten sattuu, eikä oikein lähtenyt. Mä olen ihan fileissä meidän team managerista ja homma pelittää aivan mainiosti. Tuurilla kai mä oon pärjännyt. Se on vähän, että kuka sattuu paikalla olemaan. Itse asiassa nyt just olin ihan fileissä, kun olin pääsemässä tonne Nokia Air&Styleen Muncheniin, mutta sitten kävi ilmi, että se on peruutettu. Tai siis silleen, ettei saman tien potkita ulos, jos ei heti jotain olympialaisia voita. - Se on vähän, että ketä sattuu vastassa olemaan. Ainut mikä ois siistiä olisi saada auto käyttöön. Muttei mulla todellakaan mitään kisaamista vastaan ole, Niin, ja kävinhän mä noi Monkey Businessin kisat, joissa mä pääsin podiumille. En varmasti. Sinne onnistuin pääsemään ja se oli niinku se jackpot. Yksi vastasi, ja se oli tuolta Romelta. Oli mulla yksi välivuosi bleideillä... Ekat frontti hiparithan tehtiin jo mamman mahassa, mutta ehkä mä olin jonku seitsemän tai kahdeksan, kun niitä tein lumilaudalla. Siitä tuli semmoinen lisäinto messiin, että oli pakko päästä joka päivä mäkeen ja siitä se vaan on pikkuhiljaa kehittynyt. Muuten ei iän puolesta paljon ole sen kummempia. Mutta se, että olen päässyt palkintopallille, on tarkoittanut huonoja vastustajia. - Kai se muodostui siinä, kun muutettiin Espooseen ja käytiin Serenassa serkkupojan kanssa suhaileen. Joo, saa nähdä miten muiden tapahtumien kanssa käy. Se jeesaisi varmaan eniten. Seuraavana 072 073 vuonna oli Unskassa eli Union5:ssä lautakauden avajaiset ja siellä kävin huhuilemassa Kankaan Raulille, joka pyysi lähettämään jotain matskua. - Niin no joo... Se oli sillon Youngbloodissa, ja oikeastaan edelleen, ettei paljoa tartte stressailla vaan laskee niin paljon kuin pystyy ja treenailee. En mä koskaan mikään kisakiree ole ollut. Mutta täällä kun ollaan, niin joka päivä lähtee semmoinen kymmenen jätkää mäkeen omilla autoilla eli aina löytää jonkun kyydin. Saa nähdä, mitä aika tuo tullessaan. Sä olet ainakin aika hyvin ollut Suomikisoissa palkintopallilla. - Joo, viime vuonnakin saatiin Forumilta kämppä täältä Mayrhofenista ja siellä tuli aika pitkälti asuttua. Että ei tule enää niin paljon niiden junnujen kanssa oltua tai junnujen ja junnujen, itsehän mä eniten junnu olen. Viime vuonna tuli aika paljon oltua ton Joonaksen kanssa, eniten varmaan noiden Forumin jätkien. Sä kun olet vielä alaikäinen niin vaikeuttaako se matkustamista jollain tavalla. Mutta sieltä mä sain sellaisen alediilin. Mitenkäs toi kisaaminen sulla. Missä vaiheessa sulle tuli sellainen tunne, että tätä voisi tehdä enemmänkin. - Itse asiassa mulle ei ole tullut paljoakaan ongelmia vastaan. Kun aikoinaan oli hauska katsoa noita TB-leffoja, missä näytettiin kuinka joku kolmevuotias Shaun White veteli menemään bäkkiseiskoja niin pakkohan tätä on kysyä, että minkä ikäisenä sulla tuli trikit haltuun. Kai sitä löytää itsensä hieman erilaisista tilanteista, kun sen kanssa hengaa
Ja jos numeroita katsoo, niin kyllä noi vanhemmat tyypit on monet aika samalla tasolla mun kanssa Ellei jopa alempana. Mitä sulla on mielessä sitten molemmat siteet kiinni. - No se on varmaan viimesin, mitä on tullut opeteltua. Oletpa hyvän mallin itsellesi löytänyt. Siinä mielessä ihan siistiä, että osaa muutakin. Sä oot varmaan joutunut kasvamaan nopeasti aikuiseksi, kun olet joutunut reissaamaan paljon yksin ja viettämään aikaa itseäsi vanhempien tyyppien kanssa. Ja voihan Joonaskin vähän asiaan vaikuttaa, kai siltä jotain mallia otetaan. En mä itseäni hirveäksi spin-to-win -mieheksi sanoisi. Meikä oli viisi, kun sain ekan laudan. Kai sitä jotain toisenlaista vois koittaa, mutta vaikka ne on siistejä niin kyllä mä silti olen sitä mieltä, että lautailu pitää tehdä kummatkin jalat laudassa kiinni. Tv:n syytä, sieltä tuli jotain lautailua. Breaking the law Lisää pahoja kysymyksiä. Tuntuuko susta, että jotain olisi jäänyt nuoruudesta väliin. - Ei todellakaan, ihan junnujahan tässä vieläkin ollaan. Ainut, mikä kuumottaa, on että polvet poksuu, jos menee päin männikköä. Mulle varmaan pitäisi tulla aika moneltakin klopilta, että tulisi sellainen oman näköinen. Jos sun nuorta ikää katsoo, niin mun mielestä on hassua, että aika lailla muut sun ikäset vetää tripla x:n housuissa, mutta sä kapeimmissa mahdollisissa. Että osaa. Tuplakorkit ehdit jo mainita. Sulla on takataskussa aika kovia muuveja, kuten yksjalkaset fronttihiparit näyttäis menevän tosta noin vaan. - Meikää ärsyttää ne Lucas Magoon -kopiot. Mikset ole kuten muut. Tuntuu, että viime kauden jälkeen jengi ei oikein muuta vedäkään kuin yksjalkasia. Onko muita yksjalkasia mietinnässä. Jos yleisesti nimeäsi, niin vähän sellaista teknisempää laskijaa ja sitten tyylikkäämpää laskijaa, ja niitä sopivassa määrin yhteen sovittaa niin aika nappi jätkä syntyy. Mä fiilestelen aika paljon vähän sellasia tyylikkäämpiä juttuja, niinku pienempää spiniä ja enemmän bounia. Siitä itse asiassa hyötyy, sillä lastenlipun saa rinteeseen, mikä on aika kova hyöty. Jos otettaisiin pala sieltä ja pala täältä, mistä laskijoista muodostuisi sun ihannelaskija. - Niin, sinäpä sen sanoit. Tuntuu hyvältä, kun vähän kiristää. - Huhhuh, onpa paha. Mut toisaalta on siistiä sitten osata jotain vähän erilaista tiukan paikan tullen, niinku noi fronttihiparit. - Kai sekin oli vaan semmonen het- ken juttu. En mä todellakaan ole mitään missannut, ja kai mä oon aikuinen sitten vasta joskus nelikymppisenä. siitä ongelmia tule. En tiedä, kai se on vaan tullut. On ihan tuhottomasti niitä hyviä laskijoita, että on mahdoton nimetä vaan pari
Mutta sen mä uskon, että jos nyt ei 074 064 075 065 Michi Lehmann. Onko sulla sitten koskaan ollut ketään esikuvia. En mä ainakaan tätä hetkeä katsoen usko, että alkaisin jonkun kanssa filmaamaan. Siinä mielessä mä oon vähän outo jätkä, että mulla ei ole ketään tiettyjä jätkiä vaan yleisesti katson jokaiselta jotakin. Vaikea sitä on vielä tässä välissä miettiä sen pidemmälle, sen näkee sitten mitä aika tuo tullessaan. - Itse asiassa olen tuota kyllä jo miettinyt. Jos sitä omaksi huviksi vähän yrittäisi. - Ei itse asiassa ole ollut. On varmaan aikaista puhua tällaisista asioista, mutta oletko koskaan miettinyt, mitä teet sitten kun laskeminen jää. Hikeä pintaan! Kai sitä voisi parit skabat käydä ja ihan fileissä olisi filmata jonkun kanssa, mutta toisaalta tuntuu nykyään olevan niin monta noita leffanvääntäjiä, että pääsisi sitten suoraan jonnekin kunnon porukkaan messiin. - Ihan älyttömän auki on, mutta varmaan aika paljon reissua ja kovaa treeniä, heh. Lisää pahaa, kun helppoja tuli väliin. Kaikkiahan mä palvon, mutta ketään ei ole ollut ylitse muiden. Siitä itse asiassa hyötyy, sillä lastenlipun saa rinteeseen, mikä on aika kova hyöty. niitä isompiakin juttuja tehdä tyylillä. Mitäs suunnitelmia sulla on laskemisen suhteen. Ja meikällä on hyvä tyyli, heh. Tuntuu itsestäkin oudolta, kun ei osaa mitään nimiä heittää, vaikka ne pitäisi ihan unissaankin tulla. Jos hyvää tyyliä etsii, niin Joonaksella ainakin on hyvä tyyli
Näyttääkö ne sun mielestä vanhoilta pieruilta. -No, kai sinne edelleen terassin kautta tullaan Jahas, niinkö sitten viime vuonnakin kävi. Siihen se sitten jäi. Sori, tohon tuli kaveri, jota en ole pitkään aikaan nähnyt. Ne vanhat pierutkin vaan paranee paranemistaan! Ei kai ne jätkät ikinä kuole. Siitäkin on ihan hyvä läppä. Aijai. Bavo Swijgers täysin murru ja menetä kaikkia vuosia, niin jotakin saa lajinkin parista. Mitenkäs kevät, ehditkö täyttää vaadittavan iän ennen kinkereitä. Pari iltaa päästiin ihan sulavasti sieltä, kunnes yhtenä iltana ensinnäkin kolisi ihan hirveesti kaikki tuolit kaatui, kun mä siellä rymisin sinne terassille. - No mun synttärit on toukokuussa, että lumet ehtii jo sulaa. Saa vähän jännitystä. BIO Koko nimi Niki Petteri Korpela Syntymäaika 15.05.1991 Kotikeskus Serena, Mayrhofen Stanssi about 60 Sponssit Forum, Foursquare, Oakley, UnionFive shop, Pow-gloves Kamat lauta Forum Youngblood 152cm, siteet Forum The Republic, kengät Forum Kicker Slr, Foursquare vaatteet ja lasit Oakley Crowbar Pituus ja paino 170 ja risat, n. Seuraavana iltana kun yritettiin, niin kaksi ovimiestä lähti rinteille asti juoksemaan perään. Salakiipeilin siellä. Whats up man. Ne on aina olleet lähellä sydäntä, joka päivä siellä käydään. 62kg Kengän koko 9.5 Kiitokset perhe, Rauli, Jon Weaver, ystävät, Robin Hood. - Itse asiassa siitä puheen ollen näin ton Forumin uuden leffan, niin se jätkähän on vieläkin ihan tulessa! Se on noussut kyllä uudestaan huipulle, ja sen mitä muistan niin sillä on leffassa ihan kokopitkä parttikin. - Vähän sillä lailla joo... Sitten poket tuli vähän junnumpien näkösiltä kysymään uudelleen papereita niin ihan ronskisti sanoin vaan, että ei kun tuolta terassin kautta kiipeiltiin, että venaa niin mä haen takkini tuolta roskiksen takaa ja lähden tää on ihan kupissa tää ilta. Joku jemmasi mun takin jonnekin roskiksen taakse ja sain mä siellä baarissa pari tuntia heiluttua. Joo ei se mitään, tämä loppuu ihan just. - Ei missään nimessä näytä. Sillä on kyllä ihan kovia juttuja, että pystyy vieläkin olemaan ihan tätä päivää. Mut ihan hauskaa, tommosta se mun mielestä pitää ollakin. -Varmaan jouluksi avaamaan paketteja. Mikä nyt on ollut eniten harkinnassa on, että tulisi Suomeen Expojen ajaksi. Venaa, mä niistän. Sä lasket nykyään monien sellasten kanssa, jotka ovat aloittaneet ennen kuin sä olet edes syntynyt. Ihan smuutisti mä siitä sitten selvisin. Vähän flunssa on, tavaraa on tullut kuukausikaupalla. Onhan tämäkin koulutus sinänsä. No niin, jatketaan sitten. Eli sua ei nähdä Wappulounaalla vieläkään Pisteen pöydällä tanssimassa. Se sun tiimikaveri Peter Line on vissiin aloittanut ammattilaisuran ennen sun syntymistäkään. Ja hyvä koulu onkin. Okei, milloin seuraavan kerran tuut koti-Suomeen ja mitä silloin teet
Totta kai mä kuvaan vielä lautailua. - On se sillai jos on kokemusta räkägetoista linnoihin.... Ei tosta kuviosta tule kouluampujia. Teksti ja kuvat Juha Mustonen Saku Knopp Knoppi on suomalaisen lumilautailukulttuurin mystisin ilmiö. Mul on fiilis, et sä oot tervetullut tyyppi lähes mihin tahansa palaveriin liittyen markkinointiin tai nuorten aikuisten medioihin, mut heti kun sä oot tyhjentänyt sun henkisen pajatsosi siihen palsupöydälle niin sä oot pihalla, mut sun hyvät ideat jää siihen pöydälle pyörimään. kuulostaa selittelyltä, mut raha ei oo mun valta. Ei ollut, mut miten muuten menee. et what ever.... En mä usko et kukaan on sillai sit lopulta mitään voittanut. Mut jos puhutaan Suomesta, niin tääl on vallalla sellainen lyhytnäköinen vedätys monessa jutussa. - En vitussakaan. Kyl mä mielelläni meen kuvaa jos jengi haluu. Ehkä se on mun omasta myynnistä kiinni... Saku Knopp on tehnyt kiistatta sekamelskaisen, mutta samalla ansioituneen uran lautailumedioissa yli raja-aitojen: Hän on heittänyt oman perseensä pataan muokkaamalla itsestään lähes instituutioon verrattavan mediahahmon. Jos ajatellaan vaikka kulttuurijuttuja, niin mitä tääl nyt on sillai. Mä en nyt pidä itseäni vanhana, mut jos kelataan nuorisokulttuuria niin kokisin sillai... mun pointti on se, et noi on kaikki ihan vitun tyhmiä. Tulihan se sieltä! Sul on kivekset tallella. Milloin sä itse jäit koukkuun lautailuun. Tajunnut et se ei oo mikään raha se juttu. Aika hyvin vedetty. Toi on ihan hyvä... Lautailu on bisneksenä siinä tilanteessa et alan brändit joutuu apdeittaa huolella itseään. Se on kaikista pahin juttu, luullaan et on joku asia, vaikka on vasta otsikko. Tai mun mielestä kaikki on hävinnyt, nyt kun shit hits the fan -niin kaikki on ihan loppu. Me puhuttiin tuosta joskus yhdellä mökillä. Tapasin Amin ja sitten jäbän broidinkin Strynissä ja kaikkee. Jokaisella Slammeriä lukeneella on hänestä vankka mielipiteensä, ja yleensä fiilikset ovat jommasta kummasta ääripäästä: Knoppia joko rakastetaan tai hänen juttujaan ei voida sietää! Kaiken kaaoksen keskeltä harva kykenee näkemään kuka ja millainen henkilö Saku Knopp oikeasti on. rikkain mies) tasoisena. Jos mä katon miten jengillä tuolla menee, niin onhan tuolla toimistoja ja medioita jotka on aika kaputt. Lumilautailu on aito yhteisö, sitä ei oo järjestetty mitenkään ankealla tavalla. Osaa asettua toisten rooleihin ja osaa rehellisesti kritisoida myös itseään. Saku Knopp on universaali visionääri, joka ei ole sen koommin sidottu aikaan, kuin paikkaankaan: Knoppi on käsite. - Kannustava visionääri. Knopp on ansainnut paikkansa lumilautailujournalismin taivaassa (tai helvetissä) suhaamalla milloin missäkin päin maailmaa raportoiden terävällä, mutta poukkoilevalla kynällä tai kameralla lumilautailusta ja hyvin usein myös muista maailman ilmiöistä. Kaikki haluaa hakee jotain uusia juttuja, mut kyl mä itse katsoisin vähän vanhempia tekijöitä, ketkä on käynyt jo asioita läpi. Oikeudenmukainen. Esimerkiksi matkustaminen on sellaista mikä kasvaa korkoa tuolla henkisellä puolella, ja sun kohdalla ei puhuta pakettimatkoista Phukettiin. Mut en mä tiedä yhtä seksikästä urheilulajia kuin lumilautailu, jota Suomessa voisi kunnolla harrastaa. Eli seuraavassa juttutuokio ei Shakumin, ei Marvinin, ei Randyn tai Sinikan, vaan Sakun itsensä kanssa. Oisin mä mielelläni vienyt jotain juttuja itse pidemmälle, sen sijaan et ne on tehty päin helvettiä. Positiivista nuorisokulttuuria. Lähimpänä surfausta. (Saku keskeyttää)... Mut todellakin jengi vedättää, mut ei voi laskea et mä oisin oikeasti jotain hävinnyt. - Sillai vitun hyvin, kun on alkanut näkee metsän puilta. Sillä lailla oikeudenmukainen, et osaa katsoa itseään ulkopuolelta. Mut siinäkin on se, et kuinka paljon ne sit on realistisessa kontaktissa ympäristöönsä. Äijä on visionääri. Pieni miinus on vaan se, et joku toinen taho sit usein on toteuttanut ne. Miljoona on paljon rahaa, tai sit se ei oo, mut noi kokemukset joita on pystynyt hoitaa on 10-20 miltsin arvoisia. heh heh. Niin, tyypit puhaltaa bongiin muiden länkkäreiden kanssa, eli meininki pysyy samana vaikka maisemat vaihtuu. Positiivisella esiintymisellä ja kannustuksen kautta pyrkii johtaa jotain ajatusta. Jos olet kahlannut tähän asti niin sukella pohjaan asti, mutta muista höllätä hieman sitä snorkkelin hihnaa niin voit nähdä juttuja uudelta kantilta! Sä naureskelit 30-vuotiaana mulle, et olit nuorempana asettanut tavoitteeksi, et ensimmäinen miljoona on hallussa ennen kuin täytät 30-vuotta. Oonko mä ihan väärässä. Ootsä yhtään katkera mistään duunijutuista. Mä ymmärrän. Mutta tulevaisuutta tai edes tätä päivää et rakenna enää lautailun varaan. Jengi voi mennä hotelleista hotelleihin ja tehä sitä sillai, mut toiset sentään menee reppumatkailijoina. Jengi voi matkustella ja mennä sillai noin, mut joku Hemingway on sanonut, et jos sä haluut nähdä oikeaa maailmaa niin sä oot tavallisten ihmisten kanssa. Pystytsä muuten difaindaa mitä sä tarkoitit ihan tarkalleen. Se oli siistiä, kun kaikki oli erilaista mihin oli tottunut.. Jos ois siinä kelassa pykinyt ni ois varmaan joutunut tunnustamaan häviönsä. Ja aletaan omimaan sitä otsikkoa, eikä lähetä kehittämään sitä itse asiaa. Mut onko kukaan sit vienyt multa mitään, ni en mä tiedä. aika uniikkikokemuksiahan ne on. Mut mun silmissä se tarkoittaa kuitenkin sitä, et sä oot hävinnyt... Se pointti on vaan sillai, et tajuaa varhaisessa iässä et asettaa tavoitteet oikeaan perspektiiviin. En mä muista menikö toi itse asiassa ihan noin. - Joo joo meni se; mun piti tappaa itseni jos en onnistu.. Yhdellä lauseella: Mitä sulle tulee ensimmäisenä mieleen titteleistä luovajohtaja tai tuotantopäällikkö. - Ami (Voutilainen) ja Sebu (Kuhlberg) oli laskenut aikaisemmin, mä aloitin joskus 91-92. Yritin pysyä mestarin rinnalla ja esitellä lukijoille sen positiivisen älykön, joka usein piiloutuu mitä ihmeellisemmän alter egon taakse. Mut joskus kun lähtökohta on ollut, et tolla on idea, mut tuotetaan se halvemmalla, niin mä oon monesti itse lähtenyt siitä pois. En tiedä pystyykö kukaan sanomaan tarkasti mitä Sakun pään sisällä liikkuu, mutta sen olen jo pitkään tiennyt, että siellä liikkuu positiivisia asioita suurella nopeudella: Knoppin seurassa on pakko skarpata, jotta ei tunne itseään totaalisen jälkeenjääneeksi. Se on aika ja sen kautta et... Onko lumilautailusta tullut sulle harrastus, enemmän kuin duunikuvio, kuten mulle on käynyt nyt kun en ole enää aktiivisesti vääntämässä lautailumediaa. - On lumilautailu siisteintä mitä tääl voi tehdä. Mitä mä oon seurannut, toisinaan läheltä toisinaan kauempaa, niin sulla on mielettömiä keloja ja visioita jotka monesti toteutuu. - Vitun kiittämätöntä jengiä, siis ihan totaalisia tolloja on paljon. Haetaan samanhenkistä seuraa ennemminkin kuin otetaan tuntumaa oikeaan elämään kohteessa. Jos ei ajattele sitä, niin voi olla ja nauttia elämästään; keksiä asioita jotka voi olla miljoonan arvoisia, vaikka puhtaat luontoelämykset. Kyl mä tsiikaan et kuinka paljon on nähnyt, saanut kokemuksia ja tehnyt asioita jotka tulee kantamaan hedelmää tulevaisuudessa, niin kyl mä pidän itseäni ihan Soroksen (maailman 99. Mut sit on taas kyl tää toinen jengi joka on vasta tulossa, eli mä näen et nyt on eka hetki kun on mahdollista seisoa vaikka yksin Hesaria vastaan. en mä tiedä. - Totahan yritetään koko ajan. Eihän tuolla työnteolla mitään rahaa saa. mut mitä siistejä juttuja nyt on tehty. - ...mut mitä mä oisin hävinnyt. Jengi koittaa rakennella jotain kusisia kuvioitaan. Mut sillai siitä se kiinnostus lähti heti kasvaa, kun huomasi et Suomessa on paljon jengii ketkä laskee, ja kaikki tosi hyviä tyyppejä. Mut ei raha oo mikään mittari. Mutta Saku takaisin alkuun, eli mä oon sitä mieltä, että sun olisi pitänyt ansaita se miltsisi jo ajat sitten
Planet Earth
- Joo joo, osa tosta matskusta tulee vasta esille, mut olihan siel mm. Mä kelasin et mikä voisi olla maailman epäkuulein asia, et mä oon mielummin sellainen, ku epäkuul on kuulimpaa kuin cool. - Eniten mä olen ylpeä... Se reissu kokonaisuudessaan joka käsitti myös US Openin, jossa näki Jussit, Odet ja Tikkaset. Siis nää paris hiltonit, ellen jokikunnaat ja vaik joku Jone Nikula, niin jos ne on ns. Mun mielestä Slammer on ainut... Oli himmee flow. varmaan se Utahin reissu, josta tein Slammeriin ja Freestyleriin jutun. Shakum ainakin Slammerin lukijoille, mut onko se edes eri persoona vai pelkkä taiteilijanimi. Mitä sä pidät siisteimpänä juttuna jonka lautailu duunina on sulle antanut. Siis on hyvä heittäytyä vaa tyhmäksi. Vähä ennen sillai kuin noi.... Jonin (Mäkinen), Amin ja Jessen (Hyväri) kanssa oltiin siellä ja toi Dave England asui silloin siellä. Mul on kivipestyt farkut ja pökäle, vittu kakkapökäle siin roskikses ja koittaa piilottaa siel hotellissa sitä kakkaa.... Puhuttiin vaan paskaa kaikille. George Bush on hyvä esimerkki siitä. Miten mun henkilökohtainen suosikkihahmo sun repertuaarista, Mervin keski-ikäinen käytettyjen autojen kauppias joka snoukkaa, oikein syntyi. Kaikki nää Idolsit ja nää, niin ne on niin makeit sillai nii. Se oli aika himmee reissu. Ajettiin Utahista Kaliforniaan ja meillä oli ihan himmeitä kledjuja. Lehdessä oli, et olympiaurheilija on kateissa vaikka Sebu oli meidän kans laskee putskuu Brightonissa Utahissa. - No vittu, Shakum heavily alistettuna kuningas Universal Magneticilla! Jee! Se on vaan tough down efekti, et ollaan jengille vaa tosi urpoja. tai te ootte hoitaneet asiat esimerkillisellä tavalla. Vaatteet maksoi jotain 10 dollaria ja jengi luuli et me oltiin menty tyyliin naimisiin. mikäköhän ois yksi ylitse muiden... Tuli tuosta, et oli himmeitä vaatteita mieleen, et syntyikö tuolloin osa sun alter egoista. siis silloin kun Slammer alkoi niin oli ihan överi hyviä reissuja! Asiat meni nappiin kaikin puolin. Tai koittaa sillee olla vitun tyhmä.. Jengi ei ainakaan osaa erottaa sua ja Shakumia toisistaan. Siis Slammeristäkin tuttu Randy Rekkamies. Lumilautailukin on niin makeet. Laskettiin ja kateltiin. Siit tuli itse asiassa Saksaankin juttu, se poiki vaan niin paljon. Se Jackass-jäbä. Ainakin osa skenestä. tää Randy Trailer Trasher... tai siis totanoin... Sit vaa on rehellisesti vitun tyhmä, eli tosi un-cool. jäbälle pitäis näyttää noit videoita. Tai siis mä vaan tarkoitan et mieluummin näyttäisi, kun ne pitää nähä et tajuu. - Joo joo joo, mut sillai ysiseiska. - Se tuli ihan tasan siitä, et kaikkihan on nykyään niin mageeta. makeeta, eli julkisuus on vaan julkisuuden vuoksi tavoiteltavaa, niin sehän on vitun tyhmää. Sit sieltä lensi Utahiin jos oli Ami, Jesse, Joni, Sebu ja Hyppösen Timppa. Ku moni juttu ei oo kovin uskottavaa, jos kattoo sillai sen jutun yli. - Niin just. Kuka sun hahmoista on tunnetuin. Mä muistan kun Kalle heitti puitteet 97 silloin kun lähti reissuun, niin olihan se helppoa..
Mut YouTubessa näkee ton koko jutun, lumilautailu ei saa siel niin paljo hittejä kun sen pitäs saada. Mä kelasin et keski-ikäiset on nuorisomedioissa ehkä kova juttu. Siellä on niin hyvä fiilis, et se on oikeesti HYVÄ fiilis. - Kun toi Vincent Skoglundin tuoma staili, et tuodaan fäshönkuvaamisen keinot lautailukuvaamisen, eli fläshit lähti käsistä, niin sellainen Mark Gallupin edustama freeride-kuvaaminen alkoi näyttää monien mielestä tylsältä. On tehty sellainen tutkimus, et jamaikalainen yhteiskuntasysteemi hajoaisi, jos niillä ei olisi soundsystemejä mihin ne voi mennä purkaa niiden aggressioita. Tollaista mielellään tukee ja on messissä. Toi on se normaali kaari, eli sitten kun se on täällä (näyttää kaaren loppupuolelle) niin massat tulee mukaan. Samalla lailla kuin poliisin virkamerkki tai puku antaa sille luvan käyttäytyä. Mut toi reilijuttu on sillai, et jengi on ottanut niin kuin keisarin uudet vaatteet, et se kosketuspinta siihen lasketteluun on rauta vastaan muovi. - Aivan aivan aivan! Kaikki siistit jutut lähtee noin. Reilejä on helpompi lähteä kuvaamaan, kuin sahata tuonne vuorille tai tuntureille. Aina on joku urpo bissekädessä taustalla ja kaikilla hymy korvissa. Niistä kuvistakin huokuu aina se hyvä meininki vaikka niissä vedettäisi vaikka just dissattuja reilejä tai mitä vaan. Sä voit tehdä mitä haluat piittaamasta muiden tunteista tai haluista, eli sä olet Kusipää. Varmaan radikaalein juttu ois... Tsekkasin, et suomalaisista Jussi on kiinnostanut eniten YouTubessa, sitten Ettala. Yhteisöllisyys on mielettömän tärkeä osa lautailua, tärkeämpi kuin monissa muissa lajeissa. - Hyvä et tukee, mut en mä sit tiedä onko sekään hyvä et tulee jotain tero pitkämäkiä jotka vaan urheilee. Muistan hyvin oman aikani Slammerin pallilla... - Dancehall ei oo eksklusiivista, eli se on kaikille avointa. olihan se lähes aina niin, et freelaskustoorit näytti kuvien puolesta ankeilta verrattuna freestyle-juttuihin. Nyt se menee sillai vaatteilla pelleilyksi. Esim. poliitikot ei muka voi ja se on ihan älytön asia. Plus niin vaikeaa, et siitä voi nauttia vain skidit tai pro-tason laskijat. Se on vaa harmi, et lappi on niin helvetin kaukana Stadista... Sitä mä tarkoitan sillai, et sitä pitäis tuoda Suomeen, siis ku meil on tanssilavoja ja voimakas Idols-kulttuuri, eli et on tiloja ja jengillä halu esiintyä, niin tuotaisi tollaista meininkiä Suomeen mis jengi voi ite tehdä sen musiikin ja oman sanomansa. - Aivan! Ihan kingiä menoo, ei oo parempaa kuin jossain Rukalla keväällä. Ja kun media on kasvattanut niin vahvan reilikulttuurin, niin mun mielestä siinä on kustu omiin muroihin: Urbaani lautailu on vitun tylsää pidemmän päälle. ei kiinnosta niin paljon kuin niihin laitetaan rahaa. Samassahan lumilautailussa oli aikoinaan kyse, eli jengi teki itse itselleen upean lajin, harrastuksen, elämäntavan, mediat ja myös bisneksen. parhaita. Kyl mun mielestä ihminen voi muuttaa mielensä. Kusipään ajatus on siinä, et vetämällä maskin päähän sä voit toimia ilman filttereitä. Sä voit olla movement, sul on vaihtoehtoja tai sit toinen vaihtoehto ois et sä oisit punkkikeikoilla dokaa. Mä edustan ja diggaan enemmän jälkimmäistä. Mitä sä Saku työstät tällä hetkellä. Sä oot, toisin kuin joskus voisi luulla, aina ollut hurjan positiivinen tyyppi. Missä sellaisia tapaa. Olla jossain Luoston huipulla on jo itsessään elämys mun tapaisille turakaisille. Eli lautailijat ei kiinnosta loppupeleissä niin paljon kuin voisi olettaa. ite arvostaa pieniä juttuja, jos joku osaa sillai tehdä toisin. Sitä se pitäis sanakirjan kohdalla olla, eli hyviä frendejä, semidokausta aka hauskanpitoa 24/7, kuvaillaan siinä sivussa, mut lasketaan myös ihan vaan huvikseen. joo joo joo. - Niin vastaveto kaikelle feikille. Gnu ja LibTech) brändi, jolla ei ollut prolaskijoita ja koko idis oli silleen suht puhtaalta artsipohjalta. Sitten kun ei olla enää erityisiä ja aletaan miellyttää kaikkia, niin sit siin ei oikeasti miellytetä ketään. Kyseessä oli siis Mervinin (mm. - Niinniiniiiniiiniii! Aivan aivan... toivottavasti. Ja ku jengi on niin medialukutaitoisia, niin en mä tiedä... Kushpää on kaikista vihaisin ja muutenkin rajuin sun hahmoista. Mis se lumi on, sillai. Lumilautailussa oli tosi vahva kulttuurinen draivi; vaatteet, musiikki ja media oli kaikki vahva osa lajia. Joo. Käydään viel läpi näitä, koska jengi on monesti hämmentyneitä sun rooleista. miten ois sillai joku transu lumilautailija. Tollaselle silikonikulttuurille. - Knopplogy:ä, eli vaihtoehtoista energiaa. Mut yleisesti ottaen noi on kyllä todella pieniä lukuja. Siihen se menee sillai niin. Mä tarkoitan, et kun puhutaan susta, niin moni puhuu Shakumista, eikä Sakusta. - Tekeminen kärsii sen vuoksi. sellaisissa vaikka hyvä olo tai asiakaslehdissä. Musta kevään lappisetit on lautailua parhaimmillaan. dancehall-meininkiä, mikä siinä kiehtoo. Mut toi 9/11 tuli ja kommandopipot ei enää oikein toimi. Nainen isolla N:nällä! Mikä Sinikan juttu on. - Ja luonnossa oleminen, mielettömiä mestoja missä lautailu tapahtuu. Kasvottomuus antaa sulle tekosyyn toimia. Henttonen näytti mulle joskus sen puolen. Kiitos Saku!. - Niin.... Kelaa, Vincent maksoi joskus 2000 euroa ylipainomaksua, et se sai roudattua sen salamat Uuteen-Seelantiin, tai oliko se Etelä-Amerikkaan, mut ymmärrät pointin. - Niin en mä tiedä mitä järkee noita on sit tukee, siis jotain 20. - Asshole... Kun mä puhuin just Mika Mäkisen ja Timo Hyppösen kans tos yks päivä, et mikä on ollut siisteintä lumilautailussa, niin ne sanoi et The Movement. Jengi helposti toistaa itse itseään. Se on aitoo meininkiä, toisin kuin just Idols, jossa tuodaan esittäjä auktoriteettien eteen, jotka joko dumaa tai nostaa sut. Tähän on loistava lopettaa. Anyway, sä oot jo vuosia liekittänyt mm. Lapsille tiedoksi, et toi oli joskus ysärin loppupuolella. Ja sit ne poussaukset et mitä ne sillai on. Mervin on siis vastaveto Idols- ja BB-ilmiöille, sekä niille ihmisille siellä. - Kovin on kuitenkin Sinikka, viriili viiskymppinen. Mikä on rajuinta mitä Kusipää on tehnyt. - Sellaisia tapaa esim. mut toi on todellakin hyvää menoo. Planet Earth Mut eikö se mene niin, et silloin siit tuleekin oikeasti cool. Se on aitoo ja se on siistein juttu siinä. Se on vaa yksi muiden joukossa. Se on sillai kuorrutusta, feikkiä. Niin luonto on aliarvostettua huippulumilautailussa. En mä tiedä miten siistiä jossain Kontulan ostarin takapihalla oikeasti on, vaikka joku liukuisi väärinpäin kiveksillä siinä kaiteella. Vetäis sen sillai, et toi tylsyys pois. Mä oon miettinyt samaa jo pitkään. - Ei se oo mun mielestä ees kauhean rajuja juttuja tehnyt. Se homofobisuus mitä siinä myös on, on tietty perseestä, mut mitä ne tarkoittaa on, et noi on kaikki sellaisia yhteisön vastajuttuja vastaan Babyloniaa, orgarvnisoitua ja korruptoitunutta kirkkoa, valtiota ja brutaalia poliisia kohtaan, jotka on white man business ja jotka uhkaa man woman and child. Sehän oli otsikko, ajatus, miten mä oon sen sillai ajatellut, et se kolahti isompaan yhteisöllisyyden kaipuuseen ja se on tuotteistettu sillai
Olihan se sairaan siistiä katsoa, kun Peter Line ja sit noi nuoremmat esim. Oon nähnyt haikeet hotellien keikkapaikat ja suurimmat festarit kiertäessäni bändien mukana, mutta ei. Yhteenottoja tulee, osaksi siksi, että ihmiset ovat vaan töissä jossain, ja ei ne rakasta aidosti brändejään. Romelle t-paitaa ja White Moment on ollut sellanen pidempikestoinen projekti mikä konkretisoituu pikkuhiljaa. Tottakai toivoisin pääseväni paljon mäkeen. Sä tunnet Joni Mäkisen ja paljon muita lumilautailijoita hyvin. Sä olet tehnyt aika paljon graafisia juttuja lumilautailuun. Teksti Peter Hasselgren Antti Rastivo Helsinkiläistä Antti Rastivoa ei pahemmin rinteessä näy. Pasi Salminen vie stillikuvausta ihan omille leveleilleen. Tuleeko paljon yhteenottoja ideoista kaupallisen mainostoimistopuolen kanssa. - Willelle olen tehnyt 8 lautaa (K2), Travis Parkerille yhden (Capita) ja Eeron Ettalan kanssa meillä oli hyvä alku, mutta sitten kävi mitä kävi. Elossa. Mulle on kerrottu, että sä et paljon anna armoa asiakkaille. Sek&Grey on suuressa roolissa Suomen mainoshistoriassa, on ollut hienoa jättää oma jälkensä siellä. Jaakko Itäaho visuaallisia lahjoja arvostan erittäin paljon. Milloin nähdään Rastivon ensimmäinen lumilauta produktio tai tv-show. - 35, Helsinki, YO, pari zygää 080 081 tullut musta soittajaakaan. Matkustaminen on aina inspiroivaa. Villa Össessön kuuluu jokaiseen talveen ja SM-skabat Tahkolla. - Moi. Kaikilla on erinlaisia juttuja mistä sitä inspistä ammenetaan. Valokuvaaminen ja video taitaa myös kuulua sun kiinnostusten piiriin. Mulla on yks leffakässäri päässä, sen haluun tehdä vielä joskus. - Tosi laimeeta vastata näin, mutta kyllä inspiraatiot tulee ihan kaikesta. Tappajahain tunnarin alkutahdit sain kuulostamaan sinnepäin ja siihen se sit jäi. Mikki kädessä suuntasimme miehen luokse ja pyysimme selvityksen muutaman kysymykseen. Ikä, syntymäpaikka, koulutus ja liikkumaväline. Mitä kaikkee oot kerennyt duunailla ja miten päädyit noihin hommiin. - Sillon kun on visio ja hyvä fiilis muutun aika hektiseksi, ehkä sen sitten voi tulkita armottomuudeksi. Meille fanaattisille talviurheilijoille talvi on aika tärkeää aikaa. Toki joo minäkin piirsin Judge Dredd hahmoa, mutta se oli lukiossa. Vaikka mä en ole Talmassa kovin tuttu näky, niin kyllä laji kokonaisuudessaan imaisi minut mukaan, kun Wille Yli-Luoma pyysi mua tekemään Grafiikat sen pro-modeliin. Sitten on jotain random juttuja esim. Tykkään niin monista jutuista, ehkä se sitten kanavoituu sekavuutena. Mistä on mies tehty ja kuka on tämä graafisen alan vanhempi kauhukakara. Nuorena mä halusin soittaa bändissä, isä lainas kaveriltaan basson ja styrkkarin mulle. Daniel Ek, Travis Kennedy laittoivat menemään. Viime keväänä olin seuraamassa Forumin kuvauksia Mt. Mistä sun ideat ja energia tähän hommaan tulee. Tottakai mä haluan olla mukana, jos mahdollisuus tulee. Silti ukko tuntee suuren osan laskijoista, on saanut oppinsa laskemiseen parhailta ja vapaaaikana viihtyy vaikka lautaleffojen kuvauksissa. Töitä mies on tehnyt teevee mainoksista lautoihin ja harvempi on välttynyt niitä näkemästä. Talviurheilussa fanaattisuutta oon saanut seurata talman jäisellä parkkipaikalla pikku tihkussa. Laskuleffoissa temput ovat kasvaneet, mutta vielä enemmän dikkaan, että niistä on tullut visuaalisia spektaakkeleja. Siitä alkoi koko touhu ja toivon, että jatkuu vielä pitkään. Sä teet jutut sun omalla tavalla ja sillä selvä. Sulla on skede ja musa tausta nuoruudesta ja opit huhujen mukaan lautailun päivässä. Liian usein hyvät jutut jäävät torsoiksi ennakkoluulojen ja ihmisten omien mieltymysten takia. Levyjen kannet taitaa olla sun joku spesiaali juttu ja sä oot tehnyt niitä aika paljon. Esim. Mä pyrin aina ajattelemaan brändiä, en niinkään mistä mä tykkään. Klaus Haapaniemellä on hieno tyyli, sitten on näitä haikeita kuvittajia jotka viisastelee ja piirtelee pöllöjä, mutta paskemmin kun Klaus. Kyllä! Kaikille tutut Vimeo, Flickr ja Youtube ovat mulle mieluisia alustoja tehdä erilaisia projekteja. Mainostoimistotyössä on paljon kyse luottamuksesta, kyvystä hurmata ja saada asiakas vakuuttuneeksi. Olet supermies, mutta silti et ole hurahtanut tohon laskemiseen sen pahemmin?! - Joni ja Jari Salo mut opetti laskemaan, kiitos heille! Jos jollain on mahdollisuus päästä tämän kaksikon valmennukseen, suosittelen. Viimeisen vuoden aikana on tullut voittoja ja suuria pettymyksiä. - Vaihtelevasti. Mä suhtaudun asioihin melko intohimoisesti. ARS; Antti Rastivo snowboarding. Merkkaako talvi sulle muuta, kun paskaa keliä ja paleltuneita varpaita. Vetääkö levyt sua puoleensa vai sinä levyjä? Moro Antti, miten pyyhkii. - Fanaattisuus on negatiivinen sana, josta tulee mieleen valkoisissa lakanoissa hyppely ja sit joku rynkky toisessa kädessä. Talvesta tulee toivottavasti runsasluminen. - Yhteenotot ja kaupallisuus viihtyvät samassa lauseessa hyvin. Musa on kuulunut mun elämään nuoresta asti. Toimari lainaa mulle silloin tällöin autoa, eli puheväleissä olen vielä hänen kanssaan. Oletko jonkunlainen Sek&Grey:n kauhukakara. Jari ei Burtonin jyrkän linjan takia saannut tehdä muille merkeille ja mä olen tuntenut Jarin ala-asteelta asti, joten se suositteli mua Willelle. Miten kuvailisit sun tyyliä ja miten sä näet tän asian. Nopeasti katsottuna sun tekemiä juttuja vois kuvailla aika randomeiksi tai sekaisiksi. Hood SkiBowl:ssa. - ARS.. Oikea asenne! Eroaako sun henkilökohtaiset projektit tyyliltään niistä mitä teet kuivemmille asiakkaille. Wille oli Jussin kautta kysellyt Jaria tekemään grafiikat. Mä olen kokenut, nähnyt, tavannut, tehnyt lautailun ansiosta niin paljon, enkä silti ole hurahtanut. Energiaa saan uimastadikalta, zygäilystä, läheisiltä ihmisiltä ja muista aktiviteeteistä. - Osa mun töistä syntyy tosi nopeesti ja välillä hinkkaan niitä tolkuttomasti. Se on sellasta Brave Heart leffan alkutaistelua, välillä kaatuu naamalteen ja välillä pääsee pellolle asti
Sattui. Kerro miten jouduit moiseen mukaan? - Vuosaarelaisena opin ajamaan pyörällä nuorena, hah! Wille asuu Portlandissa ja siellä pyöräkulttuuri on ihan omilla leveleillään. Sä olet kuulema dikkailet noista kisafillareista kovasti. - Mä olin Triatlonisti Taco Blue Steel Tapu Haron kanssa lenkillä. Huvittavaa seurata tätä Helsingin pyöräily touhua. Ketjut katkes ja jonkun ajan päästä ne päätyivät etupinnojen väliin. Kaupungissa sana levisi, kun tunnen paljon musiikkialan ihmisiä. Hieno tapa liikkua. Sulla kävi juuri onnettomuus pyörällä ja kylkiluita katkeili, mutta tässä tais olla jotain muuta taustalla. Se on Vanilla Bicycles:n omistajan vanha ja se maalasi sen mulle omalla tyylillään. Tähän astinen lista on pitkä ja monipuolinen. Hienoa toki, että jengi on innoissaan zygäilystä. Mitä oudompi, yllättävämpi bändi tai artisti, sen parempi. Sekin juttu lähti frendipohjalta. Olin jo tehnyt aika paljon kansia, mutta se sai huomiota musapiireissä ja muutenkin tunnustusta. Kiitoksia. Mä ajan itelleni tuolla Espoon autioilla teillä. Kiitos.. Hyvä combo. Mun toinen pyörä on vanha Muddy Fox Explorer 80-luvun alusta. Muista harrastuksista vähäsen. Nykyään teen kansia harvakseltaan. Willellä on kyky tartuttaa muhun hyviä juttuja ja siellä olen päässyt kokeilemaan monia pyöriä. Ei mulle ole mitään väliä tykkäänkö musasta tai en. Amorphis bändin Tuonela albumi oli sellainen hyppyri ja siitä pidettiin kovasti. Toin Portlandista Bianchi Pistan. Jengi vetää lahkeet rullalla, muovilätkät pinnoissa ja huulet tötteröllä, ihan kuin suoraan oppikirjasta. - Mä tein aikanaan tosi paljon kansia
Sekunda-Soikkelinakin tunnettu Anssi soittaa rumpuja Sweepin Tonesissa, Toeslagissa sekä hirveän monessa muussa bändissä ja on paraikaa kiertueella Six Gun Republic jenkkibändin kanssa, kun saan hänet kertomaan tästä jopa ainutlaatuisesta rupeamasta. Teksti Tuukka Tams Kuva Anssi Jokiranta meni. Itse leffaa olen tosi iliksissä menossa katsomaan. Tosi virallinen soundtrack Toiset etsivät leffaansa musiikit sieltä sun täältä, kun taas toiset tilaavat ne mittatilaustyönä. Tekijöillä oli nämä Marokon reissut ja tämmöset, että niiden laskupaikkojen henkistä musaa tarvitaan, mutta myös paljon tuli toiveita laskijoilta. Normaalisti pystyy hiomaan pitkän aikaa kaikkea, ottamaan rennosti ja ilistelemään treeniksellä, kun nyt taas tehtiin kymmenen biisiä laulujen kanssa viikossa, niin on se tosi nopea aika tuottaa musiikkia! Pistettiin vaan purkkiin se mikä ehdittiin, mutta yritettiin silti olla tinkimättä laadusta. Sitten se lopulta vähän levähti käsille ja tulikin tehtyä aika paljon kaikenlaista muutakin. Vierailijoita pyysin sinne mukaan sillä mielellä, että kaikki ovat tehneet mun kanssa jonkinlaista hommaa musan saralla. On hienoa nähdä suomalaista osaamista joka osaalueella ja vähän erilaisia ratkaisuja leffan kannalta nuo jenkkileffat kun tuntuvat olevan sitä samaa vuodesta toiseen. Varsinkin Rodolfolle on pistettävä iso kiitos tästä hommasta, koska se teki todella suuren työn laulujen kirjoittamisessa. Leffan tekijät olivat toivoneet eri genreistä musiikkia, niin me vaan lähdettiin työstämään, periaatteessa väkipakolla, mutta sitten yllättävän lupsakasti se koko homma. Positiiviset ilikset siitä silti jäi, ja olen todella kiitollinen kaikille niille, jotka oli siellä vetämässä. Totta kai mä uskon, että parhaat pätkät on Nakulla, Passilla ja Veijolan Otolla! Näin myös Haapalaisen Juhon pätkiä netissä ja nekin kyllä näytti hiton siisteiltä. Vaikka kaikenlaista on tullut tehtyä, niin tämä kyllä erosi aika paljonkin muista jutuista. Esimerkiksi Kosken Markku halusi indie-pop-rock henkistä musaa, ja siitä biisistä jäi itse asiassa tosi hyvät ilikset. Anna lauloi ihan älyttömän hyvin sen biisin ja siitä tuli mun mielestä aika makee, vaikka itse sanonkin. Mutta monesti noissa hommissa on, että jos jää hiomaan liikaa niin se kadottaa sen pienen jujun, mikä sinne on löytynyt jos nyt koskaan on ollut löytyäkseen. Se oli jännää toimintaa. Jos oltaisiin pari viikkoa voitu olla enemmän, niin tietenkin olisi saanut vielä enemmän sitä mitä olisi halunnut. Sekunda-Soikkeli haluaa kiittää niitä, jotka tekivät tämän homman mahdolliseksi: Micmacia studiokulujen kustantamisesta, Millbrookin musiikkia Ludwigin rummuista ja Staggin pelleistä, Finlands Guitar Workshopia Matti Nevalaisen kitaroista sekä Artlab Studiosin Ville Liukkosta miksaamisesta. Tästä ideasta, että tehdään leffaan varta vasten musiikit, voi syyttää Nakua (Antti-Juhani Piirainen). Oltiin ajamassa Talmaan laskemaan, kun puhuttiin siitä että jotain musiikkia voitaisiin tehdä Scrapbookia varten. Soitin parille vanhalle soittokaverille, Ilmarille ja Matille, ja idea oli, että ollaan viikko studiossa ja tehdään biisejä kolmestaan ja hommataan sinne laulajia sun muita tyyppejä vierailemaan, ettei siellä ole kovin montaa suuta samaan aikaan auki. Kaikki kyllä pisti itsensä sataprosenttisesti likoon, eikä kyllä jäänyt sekuntiakaan studioajasta hukkaamatta. Niiden toivomukset oli kyllä ihan kohtuullisia ja sinänsä helppo toteuttaa, vaikken tietenkään tiedä kuinka hyvin ne sitten toteutui Haastavaahan sen aikataulun kanssa oli. Ja sitä halusin toteuttaa nytkin. Onhan se mukava se nähdä, kun ollaan aina puhuttu ja olen halunnut tehdä Nakun ja Passin Tomin kanssa jotain yhteisprojektia, ja nyt se sitten sillä tavalla minimaalisesti onnistuikin. He heittivät esimerkkejä bändeistä ja tyyleistä, mitä ne haluaa omiin pätkiinsä, mutta ei niitä tietenkään silti lähdetty suoranaisesti apinoimaan. Anssi Soininen ystävineen heiluivat studiossa kuin heinämiehet, kun Scrapbookin tekijöiltä oli tullut lista biisitoiveista. Meikä vaan patisteli jätkiä, että kyllä teiltä joku rif löytyy ja niistä sitten lähdettiin väkisin vääntämään biisejä. Haluttiin pitää se sillä tavalla, että kaikki tuntevat toisensa ja on siten helppo toimia yhdessä. Olen soittanut musiikkia ihan laidasta laitaan, mutta niissä jutuissa on aina pitänyt olla tiettyä munaa, että se tuntuu itsestä hyvältä. Meitä oli kaikkiaan kymmenkunta: siinä oli vierailemassa Rodolfo Samperio ja Anna, Danny Lipsistä Vesku ja Otto, Chancey tästä Six Gun Republicista, hänen vaimonsa Kaisa, joka oli ennen Patsy Walkersissa ja nykyään Miss Treatmentissa, Rönkön Ville I Walk The Linesta ja sitten oli vielä marokkolainen äijä vetämässä gembriä, sellaista paikallista soitinta. Hän kertoi Miikka Niemelle, että tuntisi pari tyyppiä, jotka voisivat tehdä dvd:n valikkoihin musaa ja sen semmoista. Ainakin Goodtimes oli niin hiton hyvän näköistä kamaa, että se löi ihan ällikältä ja nyt odotan vielä enemmän
info@esakorpela.
Photo: Curtes/ Location: Northstar , Lake Tahoe DESIGN UNLIKELY FUTURES Call us at (09) 650 530 riderservice@funster.fi www.funster.fi HEIKKI SORSA www.analogclothing.com