Slammer 5/2009 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Slammer Numero 5 / 2009 Lumilautailun erikoislehti Numero 5 / 2009 6,80 Omat alueet / Niko Lehtola / Aleksi Litovaara / Sami Saarenpää / Chebaleba
Photos by Paul Dembski and Luke Mitrani. Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi
Sage Cattabriga-Alosa Seen through the lens of Adam Clark
Raging Viking Jacket The North Face® Snow Report thenorthface.com/eu
info@esakorpela.fi, puh. 010 8386 400
Santaco Sport ltd | 010 4257 300 | www.santacosport.fi
Vermeet: Nikon D700, 17-35mm ja Profoto flashit." 2 05 Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. Itse olin tyytyväinen jos mies pääsisi metrin hyndään korkeamalle, kun Joeli luuli että ilmaa pitäisi olla monia metrejä. Itselläni oli koko reissun ajan ollut mielessä tämä spotti, mutta se tuntui vasta heräävän henkiin kun aurinko paistoi. 0400 750 780 (jari.henttonen@retkilehti.fi) Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. Vaikka Joelilla jonkinasteinen himo yhden jalan temppuhin löytyi, ei tähän spottiin oikein löytynyt mitään mielenkiintoa. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Leo Karhunen (leo@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hanafi Avustajat Tuukka Tams, Tero Repo, Kalle Mustonen, Rasmus Tikkanen, Juuso Pusa, Hanna Johnson, Hans Kestilä, Jani Kärppä, Joni Lindroos, Arto Majava, Jarkko Henttonen, Blotto, Scott Serfas, Daniel Blom, Matti Ollila, Harri Tarvainen Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi peter@slammer.fi Mediamyynti Jari Henttonen puh. Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035 2 07 Slammer 5/2009. Kuva sattui vielä sopivasti numeroon missä Joelista on haastis. No homma saatiin pakettiin ja kaikki olivat tyytyväisiä. 044-7330022. Sininen taivas ja keltainen runko näyttivät hienolta yhdistelmältä. NUMERO5/2009 04 0 Sivu 014 0 03 016 018 026 030 040 052 PÄÄKIRJOITUS UUTISET MAAHANTUOJAT: ESAKORPELA JOELLAHTI GULMARGINTIANTAISTELUTANNER KEVÄÄNKINKERIT 058 062 072 078 080 082 KANSI P ETE R H A S S E LG R E N OMATALUEET AREENA NIKOLEHTOLA RISKIBISNES: ALEKSILITOVAARA TAIDETTA,KYLLÄKIITOS! MUSACORNER "Tämä kuva syntyi Joel Lahdesta Gulmargissa, Intiassa viime keväänä
lämmerhirt. VALIKOIMA MAHTAVA Check out our new product nder www.blue-tomato.com/productfinder info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com Order Hotline: +43 (0)3687-24 22 333 Skype: blue-tomato-snowboardshop photo: m
Pakko sanoa, että jos herrat pystyvät treenaamaan (inhottava sana) itsensä mitaleille, niin se on kova suoritus. Vaikka B-joukkueesta olisikin ihan yhtä hyvät mahdollisuudet nousta kisakoneeseen, niin sitä tuskin tällä kertaa tapahtuu. Kaikilla heistä on mahdollisuus nousta koneeseen ja pärjätä siellä. Kaiken takana on kuitenkin nainen! Heti, kun aletaan puhua krossista ja paripujottelusta, niin herääkin kysymys, että miksi juuri nämä lajit otettiin mukaan. Vain doping puuttuu! Shawn Whiten ja kavereiden treenatessa patjoille triplavoltteja kierteellä, Suomessa mietitään onko rahaa paippiin. Sillä olympiakortilla ollaan viety lajia varmasti aika paljon eteenpäin, eli toivottavasti Markku nähdään tepastelemassa Suomiverkkareissa vielä kerran. Olympialaisissa sitten viimeistään nähdään minkälaisia paippihirviöitä patjat ovat saaneet aikaan. Kuten moni varmasti tietää, niin lumilautailuun Sivu kuulumattomat epäurheilijamaiset keinot on otettu käyttöön Atlantin toisella puolella. Päävalmentaja Pekka Koskelalla on varmasti jonkinlainen haju lähtijöistä, mutta tuskin hänkään on lopullisia valintoja tehnyt. Hauskaa, että media otti menestyksen myötä lautailun omakseen; odotukset Vancouverista ovat kovat. Paipin tekeminen on kallista hommaa, kunnollisen vielä kalliimpaa. Samasta syystä reilien vetämistä tullaan tuskin koskaan viemään olympiaasteelle. Lajista tehdään kovaa vauhtia "huippu-urheilua" muiden tylsien lajien joukkoon. Voisin väittää, että hyppiminen on missä tahansa koko- tai ikäluokassa laskettuna varmasti lähempänä normaalien rinteiden lanaajien ajatusmaailmaa kuin paripujottelu, crossi tai ne reilit. Peetu Piiroinen on varmasti suurin suosikki. Paripujottelussa Ilona Ruotsalaisella on mahdollisuudet nousta koneeseen, ja hienoa olisi, jos saisimme myös yhden naisen joukkueeseen. Viimeiset laskijat pystyssä istuvat lopulta koneessa kohti Vancouveria. Harjoituspaikat Suomessa vaan vähenevät ja suunnitellutkin perutaan. Meillä näin ja muualla toisin! Mistä ratkaisu ongelmaan. Hienoa, että lajimme on saanut jalan oven väliin, mutta onhan se kummallista, kun big-jumpista (niin virallinen termi) ei ole tehty omaa lajia. Taitava mies käsittelemään kirvestä, onhan hän aikaisemminkin skalpeeraanut jenkkien päänahkoja aamupalaksi. Samaan aikaa maajoukkuetta lennätetään ympäri maailmaa paipista toiseen, omilla ja välillä vanhempien rahoilla. Sitten jäljelle jää vielä kokeneempi nelikko: Antti Autti, Janne Korpi, Risto Mattila ja Markku Koski. Niistä taistelee seitsemän tasavertaista laskijaa A-maajoukkueessa. Ja eikö niiden keppien pujottelu heti kielletä, kun niitä jostain rinteestä löytyy. Toivottavasti ei! Se mitä hullut eteläeurooppalaiset vapaa-ajallaan harrastavat onkin toinen juttu. Liitto varmasti tekee työnsä niin hyvin kuin nykyisillä resursseilla on mahdollista, mutta helppoa reittiä mitaleille ei ole, vaikka kovat olosuhteet olisivat etumme. Tällä hetkellä Suomella on neljä paikkaa kisakoneeseen. Ennen kaikkea he ovat tällä hetkellä myös terveitä. Odotukset mitalista ovat suuret, vai ovatko. Suomessa ei ole enää vuosiin ollut maailmantason paippia, eikä tule ennen kuin tukea toiminnalle annetaan. Kumpi on sitten parempi. Ehkä kisoista tulee rökäletappio, ja se herättää aiheellista keskustelua lautailuun panostamisesta. Lajeina toimivat paippi sekä koko kansan suosikit: krossi ja parisuurpujottelu. Megapaippiin ei ole tällä hetkellä kiinnostusta yhdelläkään keskuksella, kun taantumus takoo budjetteja alaspäin. Ketä Vancouveriin noista seitsemästä lähtee, onkin sitten ylemmän herran käsissä. Jos mennään ajassa taaksepäin, niin menestys on ollut kohtalaista, kun miettii panostuksia lautailuun verrattuna muihin valtavirran lajeihin. Suksipuolelta on varmasti otettu enemmän mallia kuin pitäisi, koska rinteestä ei montaa harrastajaa löydy. Olympialaiset lähestyvät kovaa vauhtia. Tosiasia kuitenkin on, että lisäpanostuksia lautailuun ei ole valtiolta herunut. No se mitä tapahtuu selviää myöhemmin. No minkälaista pontentiaalia meidän paippijoukkueesta sitten löytyy. Tyylistä on tuskin tietoakaan! Ei manata vielä miten käy, sillä Suomella on pirun kovia laskijoita, oli patjoja tai ei. Hyvää joulun odotusta. Ensiksi pitää varmaan selvittää mikä on tämänhetkinen taso maailmalla. Kokemustakin alkaa isoista kisoista löytyä sen verran, että mies pystyy varmasti Kuva hallitsemaan itsensä tiukan paikan tullen. Vaikka Kreikan Roomassa keksitystä lajista ei olekaan kyse, niin silti se on kisojen odotetuimpia. Noh, ei patja Suomessa uusi keksintö ole, mutta jos nyt aloitettaisiin vaikka siitä kunnollisesta paipista ensin. Lumilautailusta kun on kyse, niin loukkaantumisriski on mahdollinen, vieläpä aika paljon todennäköisempi kuin monessa muussa lajissa. Tai sitten kisoista tulee menestystä, ja nykyiset resurssit voidaan perustella riittävinä. Luultavasti edes hän ei vielä uskaltaisi. Lumilautailulla menee kohta lujaa ainakin hetken kun miljardi ihmistä keskittyy toviksi lökäpöksyjen seurantaan. Peter Hasselgren Päätoimittaja Slammer 5/2009 016 Rami Hanafi. Markku Koski laski Torinossa 2006 pronssille, joka onkin jäänyt ainoaksi mitaliksi. Siihen me emme voi vaikuttaa
Ei enää märkiä jalkineita! The ThermiCare Refresher - Vähentää bakteereja ja basilleja - Poistaa epämiellyttäviä hajuja - Kuivaa materiaaliystävällisesti monot ja jalkineet osoitteess Lisätietoja osoitteessa www.thermic.com info@esakorpela.fi Puh. 010 8386 400
Aluksi matka suuntautui kohti Lontoota, missä oli vuorossa kauden ensimmäinen big air. Se toimii harrastamista tukevana ilmaisena työkaluna niin suksijoille, lautailijoille kuin telluilijoillekin.Verkkopalvelun ydin on yhdessä laskukavereiden kanssa ylläpidettävä laskupäiväkirja, jonka kautta voi jakaa kokemuksia ja valokuvia kavereiden sekä koko harrastajayhteisön kanssa. Vaikka Rukan leiri ei ollut aivan sitä mitä oli suunniteltu, toimi se hyvänä rentouttavana jaksona laskijoille. Festarialueella oli paljon muutakin toimintaa, joita laskijat mielellään testailivat. Kategorioita on 10, niiden voittajista tuomaroidaan koko kilpailun voittaja. Se on vähän sama asia kuin Linnanmäen Space Shot, mutta potenssiin 10. Kotimaahan tultuamme haikailimme jo pääsystä Rukan maisemiin. Kuvia, tarinaa ja tunnelmia löytyy Wappulounaan sivuilta: www.wappulounas.com 9 MONTHS OF SNOW LADATTAVISSA NETISSÄ Miikka Niemen viimeinen projekti Rukan ja Pyhän maisemissa on nyt vihdoin kaikkien ladattavissa netissä. Tarkoituksena oli päästä hyppäämään ilmapatjalle, missä olisimme voineet kokeilla uusia tuplakorkkeja yms. Voittaja saa Leica S2 setin arvoltaan 30 000$. Laskemisen tietopankkia voi hyödyntää tulevien laskureissujen suunnittelussa tai puhtaasti viihdetarkoituksissa muiden laskukokemuksia fiilistellessä. Mukana oli Nuutti Niemelä, Roope Tonteri, Niko Länsiö, Martin Kalliola ja Janne Korpi. Näistä muodostuu lopulta todellinen tietopankki, sisältäen ensikäden tietoa laskukohteista ympäri maailmaa. Hinta (lauta siteineen) 690 euroa. Laskupäivien kautta palveluun karttuu laskijoiden kokemuksia, vinkkejä ja valokuvia eri kohteista. Lisätietoja www.redbullillume.com RED BULL ILLUME 2010 KÄYNNISSÄ Suomen lumilautamaajoukkueen päävalmentaja Pekka Koskelan päiväkirja Saas Feetä ja vähän Rukaa Lokakuun leirin jälkeen oli maajoukkueella vuorossa ensimmäiset kilpailut Euroopassa. Intohimoisena lumilautailijana Alex kyllästyi miehille, ulkonäöltään ja ominaisuuksiltaan, sunniteltuihin lumilautoihin. Merkin suunnittelijana toimii pitkäaikainen lumilautailija Alex Masterson. Perinteinen Saas Fee-keli iski jälleen, eli lunta, tuulta ja pakkasta samalla kertaa. Yksi siisteimmistä oli bungy väärinpäin, eli toisin sanoen ritsa. RinSivu netyöntekijöiden lakko viivästytti lähtöä jonkin verran, mutta lopulta sinne pääsimme. Suomalaisistakin finaaliin pääsi Rami Hanafi ja Pasi Salminen, jotka lennätettiin X-Games aikaan gaalatilaisuuteen Amerikkaan. Nämä tulokset varmistivat Suomelle neljä maapaikkaa olympialaisiin, ja juuri sen takia kisa olikin maajoukkueelle erittäin tärkeä. Tulosta kuitenkin tuli: Peetu oli kolmas ja Autti neljäs. Roope Tonteri 5 ja Janne Korpi 6. 2010 kisasta on varmasti tulossa entistäkin isompi. NAISILLE OMA LAUTAMERKKI Kautta aikojen on naiset laskeneet miesten laudoilla, kun naisten dekkien saatavuus on ollut rajoitettua. Finaalit päästiin sentään laskemaan hyvässä kelissä, tosin pipe oli aivan umpijäässä. Kaudesta on kuitenkin tulossa erittäin raskas. Rinne ja hissit olivat suljettuja turisteilta, mutta kyllä nyt aina yksi karsinta voidaan läpi viedä. Käykää kurkkaamassa www.vimeo.com/7081061 Uusi aktiivisten laskijoiden yhteisöllinen verkkopalvelu Powderlove (www.powderlove.com) on avattu VERKKOPALVELU POWDERLOVE AVATTU Yksi maailman suurimpia seikkailu- ja toimintalajien kuvauskilpailuja on taas käynnistynyt. Tästä turhautuneena hän päätti lähteä suunnittelemaan lumilautaa, jossa yhdistyy naisen fysiikalle sopivat ominaisuudet ja ennen kaikkea tyyli. Karsinnatkin vedettiin läpi todella huonossa säässä. BitchBoards on yhdysvaltalainen lumilautamerkki, joka on suunniteltu vain ja ainoastaan naisille. Siellä on luvassa muutamat kilpailut ja laskemista todella hyvässä piipussa. Slammer 3/2009 018. Sveitsistä suuntaamme kohti USA:ta ja Coloradoa, missä olimme myös viime vuonna. Rukan ala-boxi sentään valmistui, mistä laskijat pääsivät hyppimään. Lumilauta on kevyt, mutta kuitenkin vakaa, herkkä ja nautinnollinen naiselle laskea. Kuvien pitää olla otettu 01.01.2007 jälkeen, ja lajin täytyy kuulua johonkin niistä 50:stä lajista jotka järjestäjä listaa sivuillaan. Lontoon jälkeen oli vuorossa laskijoiden ehdoton suosikki, Saas Feen pipe-kisa. Muun ohjelman ohessa kisatkin menivät kohtalaisesti. Harjoittelemaan ei juuri päästy huonon kelin takia. Powderlove on laskemisen mitä, missä ja milloin. "BitchBoards-jälleenmyyjiä on tällä hetkellä muutama, mutta tavoitteena on koko maan kattava myyntiverkosto noin kymmenen kauppiaan voimin", kertoo VesaMatti Väänänen VMV Ski-Consultingista. Matkaan lähti melko junioripainotteinen joukkue vahvistettuna Janne Korvella. www.powderlove.com WAPPULOUNAS 2010 VARMISTUNUT Vuoden 2010 vappukarkelot ovat taas varmistuneet, kun Wappulounaan järjestäjät ovat saaneet neuvottelut loppuun Rukalla. Kuvia tuli 50 maasta yhteensä 7500 kpl. Onneksi osa joukkueesta oli päässyt hyppäämään patjalle edellisellä viikolla Saas Feessä, näin uudet temput ovat jo tulleet tutuksi useammalle laskijalle. Kilpailu on kaikille avoin ja ilmainen. BitchBoards on ainoa lumilautamerkki jonka sekä suunnittelijana että käyttäjänä on nainen! BitchBoards-merkin Suomen virallinen maahantuoja on VMV Ski-Consulting. Kevättä odotellessa voi tutustua Wappulounaan 2009 tunnelmiin: http://vimeo.com/7221191. Seuraavaksi suuntaamme joukkueen kanssa Sveitsin Laaxiin, missä pääsemme laskemaan hyvää pipeä. Kilpailuun osallistuminen päättyy 28.2.2010. Lisätietoja www.bitchboards.com marraskuun alussa. Kilpailun ympärille oli muodostettu musiikkifestivaalit, nimeltä London Freeze, missä pääesiintyjänä oli Eagles of Death Metal. Kilpailu on ainutlaatuinen lajissaan, edellinen kilpailu 2007 keräsi mukaan jättimäisen määrän osallistujia. Lumilautojen mitat ovat 139 cm:stä 164 cm:iin. Kaikki pääsivät laskemaan vapaasti ja paljon, ilman mitään kisastressiä. Lumen vähyyden ja muiden ongelmien takia patja-sessarit ei valitettavasti onnistuneet tällä kertaa. Tarkka ajankohta on 29.4.1.5.2010, ja voitte olla varmoja, että kattaus tulee olemaan kerrassaan uskomaton. Laskijoina leffassa Antti Autti, AJ Kemppainen, Peetu Piiroinen, Matti Räty, Enni Rukajärvi, Matti Kinnunen, Miikka Hast sekä monia muita. Laax on tehnyt European open pipen valmiiksi muutamia maajoukkueita varten, myös Suomen joukkue pääsee sitä laskemaan
Voidaankin sanoa hyvällä syyllä ja liioittelematta, sekä muiden lajien harrastajia millään tavoin väheksymättä, että lautailijat ovat Suomen nuorison parhaimmistoa. Image Match Oy, helsinkiläinen kulttuurin ja liikunnan sponsorointiin ja markkinointiin erikoistunut yritys, on tehnyt suunnitelman Paloheinän kehittämisestä lumilautailun ja laskettelun harrastamiseen. Pulkkailijoita unohtamatta. Täyttömaasta rakennettu Paloheinän huippuna tunnettu mäki on tällä hetkellä ainoa paikka Helsingissä, jolla olisi realistiset puitteet laskemisen harrastamiseen. kaupungin ylläpitämä, suosittu ulkoilumaja, jonka ympäriltä löytyvät erinomaiset maastohiihtoladut. Lumilautailu on hyvää ja kehittävää liikuntaa, sekä harraste- ja huippu-urheilua. Naapurikunnissa sijaitsevat keskukset palvelevat toki myös helsinkiläisiä laskijoita, mutta kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia käydä laskemassa Serenassa, Talmassa tai Peuramaalla, vaikka halua laskemiseen löytyisi. Asukkaiden mukaan kohteen kehittäminen myös lautailijoille ja laskettelijoille sopivaksi haittaisi pulkkailun harrastamista ja olisi muutenkin häiriöksi. Suomalaisilla on hyvät syynsä sulkeutuneisuuteensa, mutta maailma muuttuu avoimemmaksi, ja myös meidän suomalaisten tulisi pystyä muuttumaan sen mukana. Onneksi olkoon saavutuksesta. Riskithän voidaan minimoida ne huomioimalla ja ongelmat ratkaista, jos vain tahdotaan. Sama yritys on myös menestyksekkään Rautatientorin jääpuiston takana. Se on lautailun harrastajan näkökulmasta katsottuna käsittämätöntä. Päätös luopua Paloheinän kehittämisestä on selvä virhe. Esitämme pyynnön Helsingin kaupungin liikuntavirastolle perua päätös ja ryhtyä toteuttamaan hienoa suunnitelmaa kehittää Paloheinää myös helsinkiläisiä lautailijoita ja laskettelijoita palvelevaksi talviurheilukohteeksi. Paloheinän hankkeen kaltaisiin yrityksiin liittyy toki riskejä ja käytännön ongelmia, mutta näistä ei nähtävästi kuitenkaan ollut tässä tapauksessa kyse. Tästä huolimatta tukemisen sijaan Suomessa vastustetaan lumilautailua, sen harrastamista ja harrastajia. Tilaisuudessa asukkaat vastustivat jyrkästi suunnitelmaa. Mäkeä toki lasketaankin, mutta nykyisellään vain pulkalla. Suunnitelma oli käytännölliseti katsoen toteuttamista vaille valmis ja toiminnan määrä alkaa Joulun aikoihin. Se vahvistaa, uudistaa ja kehittää paitsi suomalaista urheilukulttuuria myös nuorisokulttuuria, ja on siten laajemminkin merkittävä ja positiivinen muutosvoima yhteiskunnassamme. Paloheinän laskupaikka oli tarkoitus toteuttaa samalla konseptilla kuin jääpuisto: Image Matchin ja Helsingin kaupungin liikuntaviraston, sekä toimintaa tukevien sponsorien yhteistyönä. Lumilautailua on harrastettu Suomessa jo yli 40-vuotta. Mutta halua haasteiden ratkaisuun ei ilmeisesti ollut. Tai ainakin lopettaa vastustamasta positiivisia asioita kuten lautailua. New School laskeminen) on monelle elämäntapa. Harrastuspaikan puutteesta Helsingissä kärsivät eniten nuorimmat laskijat ja harrastusta voi vaikeuttaa taloudelliset syyt. Paloheinässä on mm. Helsinkiläisiä lähimmät laskettelukeskukset sijaitsevat Espoossa, Vantaalla ja Kirkkonummella. Paloheinän ulkoilumajalla järjestettiin 23.11 alueen asukkaiden kuulemistilaisuus. Voisimme yrittää opetella suhtautumaan muutoksiin hiukan avoimimmin mielin. Perinteikäs Suomen latu onkin jo pitkään järjestänyt Paloheinässä suomalaista kuntoliikuntaa ansiokkaasti edistävää toimintaansa. Se on elinvoimainen laji, joka on tullut tänne jäädäkseen. Lumilautailu, kuten monet muutkin nuorten suosimat lajit (esim. Asukkaiden vastustuksen takia liikuntavirasto päätti luopua hankkeesta. Lajilla on maassamme kymmeniätuhansia aktiivisia harrastajia. Vielä ei kuitenkaan ole liian myöhäistä korjata sitä. Kaupungissa ei kuitenkaan ole näihin lajeihin harrastusmahdollisuuksia. Palkintona miehelle lähtee Eero Ettalan Gogglet! SLAMMER PANDA KILPAILUN VOITTAJA Slammer 5/2009 Sivu 019. ILTAPOIKA AVOIN KIRJE HELSINGIN PÄÄTTÄJILLE JA HELSINKILÄISILLE Tuomarinkylän Paloheinä, joka sijaitsee Pohjois-Helsingissä, on pääkaupungin tärkein talviurheilu- ja liikuntapaikka. Se ei ole yllättävää, koska suomalaiseen kulttuuriin on aina kuulunut muutosvastaisuus ja ennakkoluuloisuus. Helsingissä asuu paitsi maastohiihdon harrastajia, myös lähes yhtä paljon lumilautailijoita ja laskettelijoita. Kunnioittavasti, Lumilautailulehti Slammerin toimitus Ilmo "Miestä ei ole karvoihin katsomista" Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! Kuukauden parhaat pandat lähetti meille Tuomas Korpi. Ennenkaikkea sen puitteissa tehdään paljon muutakin arvokasta nuorisokulttuuria
Onneksi kesä on kaikesta loistokkuudestaan huolimatta jo ohi, niin saa sisäelimet taas edes vähän happea. Netissä: www.safiiri.com Suomen harvat lumilautailun erikoisliikkeet ovat saaneet seuraa, kun uuteen huoneistohotelli Ruka Villagen alakertaan avattiin Backhill Boardshop palvelemaan lautailijoita. Mies, joka on nähnyt kirjaimellisesti kaiken, piti mun töitä ainutlaatuisina ja loistavina, niin olinhan mä todella otettu kunniasta. "Muutin keväällä mummini vanhaan maalaistaloon. Varsinkin, kun just silloin sillä oli liikkeessään Matti Hietalan töitä, ja Hietala taas oli reilu kymmenen vuotta Suomen menestynein muotikuvaaja maailmalla... On paljon mätiä ja lieroja ihmisä, jotka yrittävät synkistää koko maapalloa. Mies sattui näkemään Kallen vanhoja duuneja ja oli sen jälkeen vakuuttunut, että halusi ukon näyttelyn tiloihinsa. Paskaa tältä planeetalta löytyy ihan liikaa. Slammerin perustaja ja entinen päätoimittaja Kalle Mustonen, aka "Kärsä", jatkaa valokuvaajan uraansa, joka alkoi lumilautakuvaamisesta jo vuonna 1993. Yhdessä avovaimon kanssa eletään, ja arkikin on suorastaan loistavaa. Yhteystiedot: Puh 0400-656536, email ruka@backhill.fi Sivu BACKHILL BOARDSHOP AVATTU RUKALLA 021. Kauppa on iloinen yllätys kaikille jotka ovat kaivannneet erikoisliikettä alueelle. Siihen mäkin omalta pieneltä osaltani koitan pyrkiä, eli tehdä jotain kaunista ja hyvää, niin töissäni kuin elämässänikin." Helsingistä näyttelyn on tarkoitus siirtyä keväällä Saksaan. Neljän kuukauden aikana oli ainoastaan 20 päivää, että ei ollut ystäviä yökylässä. Jokainen voi miettiä, että kuinka paljon mielialaan vaikuttaa esimerkiksi kaunis aurinkoinen päivä, verrattuna synkkään ja sateiseen päivään. Oli se kyllä hieno hetki, kun Hannu kesällä ilmoitti näyttelystä. Myymälävastaava toimii Patrick Forsblom. 100 neliön kaupasta löytyy myynnissä Burtonin, Redin, Anonin, Analogin ja Dragonin tuotteita. "Kauneus on ihan liian aliarvostettu voimavara. niin ihan hyvään joukkoon tiesi pääsevänsä", Kalle kertoo fiiliksissä! Näyttelyssä on miehen uusia ja vanhoja kuvia, ja sen teemana on yksinkertaisesti kauneus. Siitä asti elämä on ollut yhtä juhlaa, paras kesä ikinä. Kaikki on muutenkin oikein hyvässä jamassa. Se on se ikuinen hyvän ja pahan taistelu. Alkusyksy meni pitkälle tuota näyttelyä puuhatessa, mutta nyt Slammer 5/2009 KALLE MUSTOSEN KUVANÄYTTELY tehdään muita kuvauksia. Ukon näyttely sai alkunsa sattuman kautta, kun gallerian omistaja, huippuhiustaiteilija Hannu Kallio oli kesällä herännyt eräiden juhlien jälkeen Kallen sohvalta. Mitä useampi ihminen panostaa hyviin juttuihin, sitä parempi kaikilla on olla. Mustosen kaikkien aikojen toinen valokuvanäyttely avattiin 26.11 Helsingissä. Slammer onkin seurannut tiukasti Mustosen liikkeitä ja päätti näyttelyn avajaisten jälkeen kysellä miehen kuulumisia. Mustosen töitä voi käydä katsastamassa osoitteessa: Bulevardi 15, Helsinki
"Me yritettiiin jo vuosi sitten päästä laivalla Ushuaiassa, Etelä-Argentiinassa kohti Etelämannerta. Muuten laskut olivat lähinnä muutaman sadan metrin pyrähdyksiä, jotka sopivat loistavasti kuvaamiseen." Hirveästi kauemmaksi ei laudalla pääse vaikka kuinka yrittää, joten miesten suoritus on hatunnos- ton arvoinen. Loppumetreillä reissu tyssäsi kuitenkin tekniseen vikaan ja reissu peruttiin. Toisena päivänä kaksikko kiipesi ja laski reissun ehdottomasti hienoimman mäen, jolla jyrkkyys vaihteli 55-60-asteen välillä." Jeremy hehkutti ensilaskua: "En olisi voinut kuuna päivänä uskoa, että laskisin Antarcticalla tämän kaltaisen laskun". Perille päästyämme keli oli mitä mahtavin. Aurinko paistoi, eikä tuulta ollut nimeksikään. Tarkoitus oli matkata Etelämantereen niemimaalle, jossa kuvaisimme viikon ajan ensilaskuja. Slammer oli satelliittiyhteydessä mieheen ja kyseli mitä ihmettä ja miksi. Oli mahtavaa olla reissussa, kun Mäcci-safkan ja pizzan sijaan saimme oikeata ruokaa, joka koostui kolmen ruokalajin lounaasta ja illallisesta. Itse laivamatka Ushuaiasta Etelämantereen niemimaalle oli reilut 60 tuntia, ja reitti kulki maailman kovakäyntisimmän merialueen, TERO REPO ANTARKTIKSELLA Drake Passage:n, läpi. Paluumatkalla meri oli lähes tyyni, joten korkki aukesi lähestulkoon joka jampalla ja tanssilattialla laitettiin koreasti", Tero kertoi tyytyväisenä. Reissu alkoi loistavasti miedolla merenkäynnillä, mikä tarkoitti ainoastaan noin 3-4 metrin aaltoja. Xavier de le Rue ja Jeremy Jones olivat reissumme lautailevat linssiludet. Slammer onnittelee hyvästä suorituksesta! MURHAPAPA JA MAMA Sivu Slammer 5/2009 022. Viimeisen laskupäivän jälkeen kaikki olivat yhtä hymyä. Nyt lähdettiin sitten nöyränä kokeilemaan onneamme uudestaan. Laivalla oli yhteensä reilu 100 asiakasta, jotka koostuivat lähinnä eläkeiässä olevista nautiskelijoista, joten jyrkillä seinillä ei kummempaa ryysistä näkynyt. Ruokailu tapahtui niin ikään laivalla, jossa pöydät notkuivat gourmet-ruokia ja juomia. "Asuimme koko reissun laivalla. Ensimmäisestä päivästä lähtien Jeremy ja Xavier laskivat vaikuttavia mäkiä, jotka he kiipesivät ylös jäärautoja sekä hakkuja käyttäen. Meidän ryhmässä kaikki Xavieria lukuun ottamatta selvisi merimatkasta ilman kummempaa pahoinvointia. Suomen kovimpia suksi- ja lautakuvaajia Tero Repo on päässyt ehjin nahoin reissultaan Antarktikselta, kahden maailman kovimman vapaalaskijan Jeremy Jonesin ja Xavier de le Ruen kanssa. Viikon aikana lasketut mäet, pingviinit, hylkeet ja valaat olivat ehdottomasti hienoin kokemus suurimmalle osalle matkustajista. Joka aamu lähdimme laivalta Zodiakeilla (isoilla kumiveneillä) mantereelle tai läheisille saarille valloittamaan uusia ensilaskuja
No arvon ladies and genitals, voin kertoa että Euro Gap Is Back! Näinä vaikeina lumilauta-elokuvan aikoina on vaikea löytää projektia, johon uskoisi itse täydellisesti. Kuvata helikopterin sijaan yksityisellä suihkukoneella, jolla saa vähän enemmän tempoa filmille. Rauhaa ja rakkautta! 15.11. Ensi numerossa selviää miten meidän kävi. Elämme tällä hetkellä kuitenkin vielä kriittisiä aikoja. Pakkaset sattuivat hyvin lakkoviikonloppujen kohdille, kun tykkien olisi ollut mahdollista laulaa. 20.11. Muutamat ehtivät jo käydä Kajaanissa katureileillä tuon pienen talvenmaistiaisen aikana. Me tehdään Euro Gap 3, eikä me tehdä sitä rahalla, vaan sydämellä! Näin ajattelevat myös Joni Malmi, Eero Ettala, Fredu Sirviö, Markku Koski, Hampus Mosesson, Niki Korpela, Jaakko Itäaho ja kenties Heikki Sorsa, jos kyseinen herra vihdoin osaisi ottaa sormen nenästä, ja tehdä meidän lailla mitä huvittaa! No jos totta puhutaan, Heikki kyllä tekeekin just eikä melkeen mitä huvittaa, siksi hänkin tulee olemaan Euro Gap kolmosessa uskokaa minua tai älkää. Koeviikkokin on päällä ja lukeminen on tunnetusti yliarvostettua, mutta suositeltavaa. Helsinki Rasmus Tikkasen päiväkirja Muistatteko takavuosien eurodancetekno taideteokset nimeltä Euro Gap. Ei ketään kiinnosta isolla rahalla tuotetut lautalafkojen promoleffat, eikä semirandomlaskijoista kasatut amerikan projektit. Vuokatti Lumilautalukiolainen Juuso Pusan päiväkirja Niin siinä sitten kävi, että rinnetyöntekijöiden lakko siirsi myös Vuokatissa rinteiden avaamista eteenpäin kalenterissa. Enää ei riitä luonnonlumi siihenkään. Sinne saatiin viiden pressin/reilin runi värkättyä. Muuten ohjelmassa on ollut normaalia treeniä, rekkitanko on ollut jakson taikatemppu. Opiskelumotivaatio pitäisi vielä yrittää pitää hetken täysillä, ennen kuin rinne aukeaa kunnolla. Yritämme saada budjettia tulevalle tuotokselle, jotta voimme syödä Chez Dominiquessa lounasta joka päivä. Myös koulun auto suuntaa Vuokatista kohti Rukaa, parkkikauden avajaisiin. Sitten sitä motivaatiota ei niin helposti kuitenkaan löydä. Tykit kerkesivät sen verran tehdä kuitenkin töitä, että lastenrinne saatiin tampattua ja hissi pyörii iltaisin. Ei liikaa stressiä siihen suuntaan, se ei ole kuin pahasta! Joulupukille on kirjoitettu etukäteistoive pakkasista. Noh, kun muutama lakko oli menty läpi, eikös se sää sitten lauhdu! Ja vesikeleillä mennään vieläkin eteenpäin. Toteutumista odotellessa... Slammer 4/2009. Kelpaa! Monet ovat kyllä tehneet viikonloppureissuja Rukalle. Me toteutetaan itseämme haluamallamme lailla. Me tehdään mitä me halutaan, eikä anneta isompien pompottaa
Muutaman drinkin nauttinut Fredu ei osaa nauttia palkinnostaan heti täysin rinnoin. FOTOREPORTAASI Slammer Gaala 2009 SLAMMER GAALA 09 VOITTAJAT Vuoden tapahtuma: Wappulounas Vuoden tulokas: Nuutti Niemelä Vuoden reililaskija: Fredrik Sirviö Vuoden paippilaskija: Peetu Piiroinen Vuoden vapaalaskija: Miikka Hast Vuoden freestylelaskija: Matti Kinnunen Vuoden leffapartti: Eero Ettala Vuoden naislaskija: Enni Rukajärvi Vuoden Leffapartti 2009 meni Eero Ettalalle. Se olisi ansainnut tän. "Se on loistava fiilis, kun ensin kuumottelee jotain uutta juttua ihan hirveästi, mutta lopulta ylittää itsensä ja kokeilee sitä. "Olen nähnyt ihan kaiken suomalaisesta lumilautailusta. Eero on palkinnon lunastuksen jälkeen fileissä ja syystä: "Tää oli aika kiva ylläri, kun multa ei oo vähään aikaan tullut mitään leffaa ulos. Olen saanut paljon aikaiseksi, joten palkinto ei tullut ihan yllätyksenä", Markus paljastaa. "Haluan oppia paljon uutta. "Mun mielestä mun rakkaan pikkuveljen Risto Ruokolan olisi pitänyt voittaa. Positiivinen palkinto! Mä oon vaan supertyytyväinen, et voitin jotain. "Voitin, koska ihmiset olivat äänestäneet niin. Enni perustelee voittoaan näin: "Kai tyypit on huomannut, että tämmöinenkin tyttölaskija on olemassa." Hän kertoo, että laskemisessa siisteintä on uusien juttujen oppiminen. Tytötkin diggaa siitä", Fredu hempeilee. Sivu Teksti Kuvat Slammer 5/2009 024 Hanna Johnson Hanna Johnson ja Joonas Kenttämies. Kiitos kaikille, haluan jatkaa valitsemallani tiellä", Miika runoilee. Vuoden 2009 lumilautailutapahtuma on Wappulounas. Vitsi mä diggaan siitä. Siitä tulee tosi hyvä fiilis, kun onnistuu." Ensi kauden tavoitteena olisi pysyä ehjänä. Eli jos sopassa on liian monta häntää hämmentämässä, niin se toimii", Rauli Kangas ja Mika Andersson perustelevat voittoaan yhteen ääneen. Slammerin elämäntyöpalkinto meni Markus Aarnille, jota Slammer-gaalan backstagella kuvailtiin muun muassa Suomen Jake Burtoniksi. Kai ne näkee, et mä oon yrittänyt ja sehän on tärkeintä. Enni opiskelee Sotkamon urheilulukiossa, ja oli ehdolla Vuoden naislaskijaksi myös viime vuonna. "Kun soppaa sekoittaa lapinmiehet, rantaruottalaiset, savolaiset ja etelän vetelät, ei siitä voi seurata kuin hyvää. Arvostan omaa työtäni, ja on hienoa huomata, että muutkin arvostavat sitä. Vuoden reililaskija 2009 on Frederik Sirviö. Se on aina mukavaa!" Vuoden naislaskija 2009 on Enni Rukajärvi. Haluan myös onnistua tekemään parhaani jossain isommassa kisassa ja laskea siistimmin." Vuoden laskija: Matti Kinnunen Elämäntyöstä palkitaan: Markus Aarni Vuoden vapaalaskija 2009 on Miika Hast
FOTOREPORTAASI Messubongauksia Veera Keränen 17, Kiia Rapo 17 ja Heini Kivikoski 17. Michael kertoo alkuun, että taskussa polttelee jo Talman kausari. Molemmat vakuuttavat yhdestä suusta, että tänä kautena olisi tarkoitus laskea niin paljon kuin mahdollista. Sakki kertoo käyneensä messuilla jo viimeiset viisi vuotta putkeen. Parivaljakko laskee yleensä Messilässä. "Leffakorneri oli kyllä messujen siistein juttu", kaksikko kehuu. "Tänä vuonna messut olivat paljon pienemmät. Haaveena olisi kuulemma päästä laskemaan joskus myös Rukalle ja Ylläkselle. Ninni Ruhonen 16 ja Suvi-Tuuli Kinnanen 16. Ehkä laitetaan vauva kantoliinaan ja suunnataan Rukan Wappulounaalle", Markku pohtii. Suomessa parhaita laskupaikkoja ovat kuulemma Levi ja Ruka. Michael Bauer 26 ja Markku Metsola 27. Nyt toiveena olisikin, että paikat pysyvät tänä kautena ehjinä. Loppukaudesta olisi tarkoitus tehdä joku kotimaan laskureissu. Markku puolestaan on laskenut Talmassa jo monta kautta, mutta tänä kautena saa kausari jäädä, kun Markusta tulee isukki. Tytöt ovat kotoisin Savonlinnasta ja käyvät laskemassa Ruunarinteillä. Suvi-Tuuli on löytänyt messuvalikoimista jo laudan ja hupparin. Lauantaina juuri messuille tulleet Teemu ja Jaana bongattiin skeittinurkkauksesta. Kasper on koulussa Sotkamon urheilulukiossa, joten hän käy laskemassa Vuokatissa. Anton puolestaan suosii Serenaa, koska se on lähellä, ja se on hänen mukaansa pääkaupunkiseudun paras laskupaikka. Slammer 5/2009 Sivu 025. "Rukalle olisi tarkoitus tehdä taas joku laskureissu", kaksikko kuittaa. Severi Klausola 19, Olli Porvari 18 ja Tapio Anttila 21. Kaksikko on hakemassa messuilta uusia laskukamoja laudoista vaatteisiin. Nyt ei millään maltettaisi odottaa, et päästäisiin jo laskemaan", tytöt hehkuttavat yhteen ääneen. Hanna Väisälä 23 ja Juuso Haaksivuori 22. Shoppailemaankin on päästy. Teemu kertoo laskevansa Serenassa, kun taas Jaana, joka on kotoisin Rovaniemeltä, pyrkii bongaamaan aina lähimpänä olevan laskumestan. * Toimitus onnittelee tulevaa faijaa! Roope Ahonen 12 ja Ilmari Liias 10. Heini kertoo ostaneensa Dropin-liikkeen pisteestä Volcomin t-paidan. Tytöt pitävät messujen fiiliksestä. Porukka fiilisteli eniten Ruudolfin freestyleä Makia-loungessa. Teemu Olander 23 ja Jaana Heikkonen 22. Nurmijärveltä kotoisin olevat pojat kuvailevat messuja kivaksi tapahtumaksi. "Talman kausarit on jo hankittu. Hannalta leikattiin viime vuonna polvi, joten se verotti viime kauden laskuja. Tapahtumasta on tullut traditio. Oli todella tiivis tunnelma", Severi kertoo. Ensi kauden suunnitelmiin kuuluu päästä laskemaan Rukalla, Serenassa ja Tahkolla. Kasper Kasanen 15 ja Anton Stennabb 16. Tämä on jo heidän kolmas vuosi putkeen messuilla. "Ne ovat meidän ylpeys", kaksikko kikattaa. "Siisteintä messuilla oli toi Bag Jump -patjahyppyjuttu", Juuso kertoo. Ilmari on löytänyt messuilta jo kaksi White Momentin pipoa. "Pyrin silti laskemaan mahdollisemman paljon. Molemmat käyvät laskemassa Serenassa. Kolmikko yllätettiin pyörimästä Union Five -liikkeen pisteestä
"Ei mua enää sitten kiinnostanut laskea laudalla, kun olin tottunut koviin monoihin, mutta hyvä että lautailussa päädyttiin moiseen ratkaisuun, sillä lumilautailuhan ei olisi luontevaa ilman pehmeitä kenkiä. "Ride, Smith ja Giro on isoimmat merkit. Ennen kuin mies sai varsinaisia lautailutuotteita, otti Esa maahantuontiin Sport Lovit -nimisen viilentävän suihkushamppoon, joka oli jonkinlainen hitti ympäri Suomea. Nykypäivänä Esa Korpela Oy on noussut suureksi toimijaksi markkinoilla, noin kahden miljoonan euron liikevaihdolla. Esa teki sen minkä kaikki muutkin. Suojat, kypärät ja lasit on se millä rahat tehdään. "Se helpottaa aika paljon silloin, kun tarvii pikaisesti jonkun tuotteen eteenpäin ja koko remmi on samaan aikaan reissussa," kommentoi Marko Pitkäranta. Ensimmäinen lautailutuote oli sitten Smith, minkä johdosta Esa Korpela pääsi sisään lautailubisnekseen. Miehet varmasti tietävät mistä puhuvat, kun miettii Korpelan kautta kulkeneita laskijoita Suomesta maailmanmaineeseen. Opetteli ensin kikat muiden leivissä ja perusti vasta sitten oman firman. Silloin oli ongelmana, että pehmeitä kenkiä ei oltu kehitetty yhtään ja rinteessä piti tyyliin laskea kumisaappaat jalassa. Ulkomailla pyörivät kovemmat jätkät ei ole meille niitä parhaimpia tiimiläisiä. Suojien myynnit ovatkin kasvaneet tasaisesti ihmisten tietoisuuden kasvaessa rinteen vaaroista. Alku ei kuitenkaan ollut helppo. Piirit olivat pienet. Muita firman maahantuomia tuotteita ovat: Smithin lasit ja kypärät, Giron lasit ja kypärät, Riden ja 5150 laudat, Dynastarin sukset, Thermicin lämmittimet, Linen sukset, Levelin hanskat ja pipot, Adion kengät ja Krytonics. Mies vaihtoi samoihin aikoihin laudasta suksiin, kun kovien ja pehmeiden kenkien taistelu päättyi pehmeiden voitoksi. Esa jatkaa: "Tästä hommasta ei paljon glamuuria löydy. Hiihtokeskuksia meni nurin mutta lumilautailuun se ei vaikuttanut kauheesti. Koska sukset ovat firmalle myös tärkeä tulonlähde, kertovat herrat myös mielellään suksipuolen kuulumisia. "Suomitiimien pitäminen ja paikallinen näkyvyys on meille tärkeätä. Pysyminen huipulla on vaatinut kovaa duunia ja omistautumista lautailua kohtaan. Esa Korpela oli ensimmäisten joukossa Suomessa luotsaamassa lautailun ilosanomaa kauppiaille, ja sitä kautta meille kuluttajille. Perussohvaperunakin käy varmasti enemmän laskemassa kuin me. Ura lähti liikkeelle simmareista ja tennisvarusteista. Suurista suksimerkeistä ainoastaan K2 on onnistunut siinä hyvin, kun muilla merkeillä menee todella surkeasti tällä hetkellä", Esa analysoi. "Uusi juttu suksissa on, että noita twin-suksia ostelee jo ihan normilaskettelijat, vaikka ne ei niitä tarvitsisikaan. Se oli sen verran tiukkaa kamaa, että jos pesi pallit sillä, niin se kyllä veti ne ihan jäähän. Suomitiimiä usein väheksytään, mutta ainakin Esa Korpela Oy:lle sponssatut laskijat ovat tärkeä osa liiketoimintaa. Testeissä sen on huomannut kuinka ihmeissään 5 vuotta vanhoilla dekeillä laskevat tyypit on ollut uusista kamoista." Lautojen kehityksestä puhe kääntyy nopeasti rockereihin. Ura jatkui ensin itsenäisenä myyntiedustajana, vasta myöhemmin, ensimmäisten maahantuotujen tuotteiden myötä, ahtaassa autotallissa "autotallifirmana". "Nykyään viilentävät tuotteet on ihan arkipäivää, mutta toi oli ensimmäinen Suomessa. Suurin osa kaatui ajan myötä. Melkein meidän kaikilla merkeillä on kyllä tiimit Suomessa." Vinkkinä herrat antavat, ettei hakemusta kannata lähettää, jos haluaa vain uusia kamoja ilmaiseksi, eikä merkki edes kiinnosta. Esa jatkaa: "Tiimiläisiä kaivataan aina! Jos on kiinnostusta meidän merkkejä kohtaan, osaa laskea ja haluaa kehittyä, niin ottaa vaan yhteyttä meihin. Vuonna -93 firma sai maahantuontiin K2:n laudat ja sukset, sekä Nortwaven, jotka olivat kummatkin merkittäviä merkkejä maailmalla. Eka laskukerta joskus -86 ei mennyt ihan putkeen, enkä voinut uskoa, että miten muut pysyivät pystyssä ja minä en. Silloin alppikauppa romahti ihan taydellisesti. Esa Korpela Oy Suomessa ei ole kovin montaa lautamaahantuojaa jotka ovat aloittaneet 80-luvun puolessa välissä, ja pysyneet pystyssä ylä- ja alamäet tähän päivään asti. Myynnit oli silloin kaksi kertaa suuremmat kuin nykyään. Onhan se yksi parhaiten breikanneita innovaatoita pitkään aikaan. Melkein kaikilla merkeiltä jo löytyy erilaisia rocker-dekkejä. Alussa ei lautoja tuovia yrityksiä, eikä lautamerkkejä, ollut niin montaa. Lumilautailu tuli siihen koloon. "Alan pahin alamäki tuli 90-luvun alkupuolella. Kaikki kynnelle kykenevät yrittävät tehdä lautoja. Toivottavasti rockerit houkuttelis niitä harrastajia, ketkä ei ole vaihtanut dekkiä pitkään aikaan", miettii Teemu. Samoihin aikoihin suuret suksimerkit olivat tajunneet lautailun bisneksenä ja yrittivät rynniä markkinoille. Sellaiset deletoidaan heti ja niin tekevät varmasti myös muut maahantuojat. Perinteinen alppipuoli ja carvin-sukset vähenee... ja tää twin juttu tulee kasvamaan, " kommentoi Esa. Varsinaisesti kisatyyppejä meidän tiimiläisten ei tarvii olla", miettii Teemu. Raskaantyön raatajia on Korpelalla töissä tällä hetkellä neljä kappaletta: Esa itse, Teemu Takamäki, Marko Rantanen ja firman sihteeri. "Kesän jälkeen puhuttiin sitten mitä talvella voisi tehdä. Tärkeimpiä tyyppejä meille on tyypit ketkä kiertelee Suomessa kisoja ja näkyy rinteissä. Ei siinä ollut mitään järkeä. Ajatus lumilautatuotteiden myymisestä lähti liikkeelle miehen kavereista, joista suurin osasi surffasi. Vuonna -87 tuli maahantuontiin Crazy Banana, joka oli myös merkittävä merkki aikoinaan. Burton oli tuohon aikaan edelläkävijä, kuten on edelleen!" Esa avautuu. Niitä aikoja tässä muistellaan aina haikeasti. Esan ura myyntipuolella alkoi myyntimiehenä urheilualan tukussa, jossa hän 80-luvun alussa opetteli alan alkeita. Koko 90-luvun lautailu kasvoi, koska kasvunvaraa oli. "Burton, Sims, Santa Cruz, Kemper, Hooger Booger, GNU ja Hot olivat kovia merkkejä Suomessa. Suomen tiimistä löytyy uusia ja vanhempia tuttuja nimiä, kuten Iisaksonin Jani, Luukin Juho, Luhtasen Sami, Kuortin Anni ja Tuomas "Lohe" Alapieti. Mies on myös merkin pitkäaikaisin maahantuoja Euroopassa. Huonoin tapa on lähettää sponssihakemus kaikille maahantuojille samaan aikaan ja samalla viestillä. Siellä pyöri sitten kaikki sen aikaiset kovat tyypit rinteessä, kuten Timo Järvinen, Mallat, Tomi Toiminen ja Skipe, joka on nykyään Suomen kovimpia skimbavapaalaskijoita. Sport Lovit on myös ainoita tuotteita minkä maahantuonnista olen luopunut, ja nykyään tuote onkin jo kuopattu", kertoo Esa. Kyllä nyt tän laman pohja on jo saavutettu", miettii Esa. Firma ulkoisti kolme vuotta sitten varastonsa Tuusulaan, jolla haettiin vain enemmän vapaa-aikaa työtekijöille. Se on ollut, ja on edelleen, Suomen eniten myytyjä laskettelulasimerkkejä. Kaikki laskijat kenellä on 3 vuotta vanha dekki tulee yllättymään kuinka hyvä uusilla laudoilla on laskea. " Kun puhe vaihtuu lautailun ylä- ja alamäkiin, niin erityisen negatiivista sävyä ei Esan puheesta löydy. Aikoinaan tukea ovat saaneet sellaiset nimet kuin Markus Hurme, Juuso Laivisto, Aleksi Litovaara ja Nita Arpiainen. Myöhemmin kuviohin tuli Radical Airlines, juuri lumilautabuumin kynnyksellä. Ihmettelin, että miten on mahdollista, että muut osaa", Muistelee Esa. "Se on hyvä, että kaikilta löytyy noita rockereita, niin kukaan ei joudu kantamaan yksin niiden promoamista maailmalle. Parhaat myynnit tehtiin 2000-luvun alussa. Helppoo tavaraa ostaaa huonoina aikoina", kertoo Teemu. "Silloin lautamerkkejä oli noin 200-300. Vaikka onhan se kiva tehdä duunia tavaran kanssa mistä on aina pitänyt tai harrastanut," kommentoi Esa loppuun. Sivu Teksti Kuva Slammer 5/2009 026 Peter Hasselgren Peter Hasselgren. Esa Korpelan luotsaama Esa Korpela Oy kuuluu näihin firmoihin. Nykyinen Union Fiven omistaja Vesa Huttunenkin paineli ohitse. Firman myyntiedustaja Teemu Takamäki kommentoi väliin: "Lumilautalaman aikana laudat on onneksi kehittynyt valtavasti
Pehmeyttä lautaan tuo puuytimen lisäksi Slimewall 85A, sekä kestävyyttä paksummat kantit "cleave edge". Erikoiseksi siteen tekee varpaiden v-sträppi varustettuna kumimaisella verkolla (pitää sträpin paremmin kengän päällä), sekä nilkkasträppi jonka kovuutta/pehmeyttä voi itse säätää. Lasissa tulee mukana kaksi linssiä vakiona, säilytyspussi varalinssi taskulla sekä kova säilytys boksi. Avaa vain linssin yläreunassa kaksi lukkoa ja vedä vanha linssi pois ja pistä uusi tilalle ja lukot kiinni. Lasinhihnanpidikkeessä pullonkorkinavaaja. Ride laatua. GIRO REVOLVER 90 UUSI pienellä lipalla varustettu malli. "Wedgie 2.5" välipohja paketissa mukana "wedgie 4.0". Kaarevan Spherical linssin optiikka on erittäin korkealuokkainen ja linsssit ovat huurtumattomat ja sopivat kypärän kanssa loistavasti. Kolme kokoa. Ready to Ride. Slammer 5/2009 Sivu 027. Lähes äänetön kuivain on kätevä kesät talvet niin kotona kuin matkallakin. Irrotettavat korvaläpät, joissa uudet audiokuuloketaskut. Todellinen parkkien ja paippien katseidenkääntäjä. Kypärän sisällä erillinen ura lasien sträppinauhaa varten, mikä mahdollistaa lasihihnan pitämisen trendin mukaisesti kypärän sisällä. Lasissa ei ole takalukkoa, jolloin sitä on myös helppo käyttää kypärän alla. RIDE COMPACT 420 Compact on naisille tehty rocker-lauta parkkilaskuun. Kuusi tuuletusaukkoa. www.smithoptics.com RIDE NITRANE CONTRABAND 250 Nitrane Contraband on kokonaan uudenlainen side markkinoilla. CE-hyväksytty. GIRO BASIS 129 Basis on uusi Giro malli, joka on Anttin, Riston ja Juuson suosikki lasi. Istuu kypärän kanssa loistavasti ja suuren näkökentän takia on helppo laskea tiukatkin paikat. THERMICARE REFRESHER 80 Verkkovirralla toimiva puhallinkuivain, joka kuivaa tehokkaasti ja materiaaliystävällisesti niin lumilautakengät kuin mitkä tahansa muutkin jalkineet. Nopea, helppo, kevyt ja erittäin mukava side. UV-valo laitteen sisällä vähentää bakteereja ja basilleja. Membrain pintarakenne tekee laudasta kevyemmän. I/O on "raamiton" laskettelulasi, johon voi vaihtaa uuden linssin hetkessä. Laudan "rocker" ja RadialBlenz-leikkaus vähentävät huomattavasti kanttien nappaamista kiinni temppujen lähdöissä sekä alastuloissa. Kulkee mukana vaikka lautakengässä! SMITH I/O 189 Smith lasien uusin malli, joka on saanut vaikutteita teamiläisiltä ja aurinkolasimuodista. Kun side on kerran asennettu kenkään sopivaksi, niin silloin ei tarvitse avata kuin yksi pumppu. Tupalinssinen Spherical lasi antaa huurtumattoman laskun
smithoptics.com - opticallydelicious.com - smith@safilo.com I/O BLUE MASHUP SIMON GRUBER
info@esakorpela.fi, puh 010 838 6400 INTEGRATE MAZE HELMET AND PHENOM GOGGLE NEON SYNTH
Sivu Slammer 5/2009 030
N lla, mu pitänee kiertän tta mo e muuta t huolta yt neen hä mat usk , että La eli lask n on olliset hti on s ea. jä tal e annut m silti eht v a pla isi aailma inyt mu neettaa kaan. Mies ei a turhia e apina paljon sopia tä omasta a, mutt hän hy aa elämä vin. Joel La hti on r auhall stressa inen ukk ile, eikä o Tamp myöskä "Kukaa ereelta än jauh n ei tunn . Rin ailman nkin he t takaja lehtiä, rra on lasta ja eessä Joelin tu kerenn nnistaa ka Yksi erik yt usein irt oinen Jo uden ulkopuo onaises lella ja el Laht kiitos! ta uhoisist i, ilman a käsis v lkos a tä. ipulia, Slammer 5/2009 Teksti Kuva Sivu Peter Hasselgren Rami Hanafi 031. Viim mies ei o stä eiset nel pina tuntee ka le breik ikki", vo än. Kuv sponso aanut ia mieh muutam ri tehdä s estä löy a an laa itä mitä t ov t tyy ym dukkaa kuv am osaa, päri ma a n pätkä aan
Samoin se, että pääs laskeen ja reissaan Iisakin Janin ja Misen kaa, puski tosi paljon eteenpäin. - Moro moro! Hyvin on vierähtänyt työn merkeissä. Samaa jauhoo kyllä varmaan, täytyy muuten kysyä siltä. Se tais olla aika lähellä, että susta ois tullut oikein yrittäjä alalle. Harvinaista herkkua kauden alkuun kyllä. Kyllä mä oon tosi uskollinen tamperelainen, en mä täältä lähe mihkään! En tiä mikä siinä on, mutta jotenkin vaan on niin kiintynyt Törtsään. Tuliko jauhettua Iisakson ja Hansin kanssa paljon työstä vapaa-ajalla, esim. Teillä kokeilla on varmaan ihan oma kieli millä keskustelette. Mäkin oon ollut kesällä niin paljon duunissa, ettei paljon Sivu Teksti Kuvat Slammer 5/2009 032 Peter Hasselgren Peter Hasselgren. Tulee noista työasioita jauhettua niin paljon, että palaa varmaan käpy kaikilla. - Jaahas, aika filosofista tavaraa heti kärkeen. Tappara on kyl kova, mutta Ilves kovempi! Onko sulle tamperelaisuus tärkeä juttu. jauhoista ja hiivasta. Se kuvaaminen on aina puskenut aika paljon eteeenpäin. Tosiaan meinattiin ostaa toi Lielahden Kotipizza Hanssin ja Niko Lehtolan kaa viime kesänä. - Ei tullut kyllä kumpaakaan. Ne on ne perus kliseet mistä kuulee aina. mun ja Hanssin siskot sekä sen veli. Meiän pomo tarjos sitä mulle jo aiemmin. Vikana päivänä sitten tajusin, että se ois hyvä spotti tolle tempulle. Hämärien kaapumiesten seurassa saatiin vikallekin päivälle jotain tekemistä. Moro kummelimies! Kuis alkutalvi on vierähtänyt Tampereella. Ei pukista ja laivoista oo vastusta mörölle! Miten sun mielestä oot päätynyt tähän Slammerin haastateltavaksi. Kerro kolme suurinta klisettä Tampereesta ja niiden asukeista. - Siinä on monta tekijää ja sattumaa, luulen että en ois tässä ilman Tatraa, Hanneliuksen Tomppaa ja Laarin Manua, ne on jeesannu mua ihan hullusti. - En tiä mikä meiät ajaa tohon leipomiseen. Sitte se soitti viime keväänä, että ostakaa pois. Tuliko kisoista kallista kultaa vai halpaa hopeaa. Rovaniemel- tä löytyis joulupukki ja Helsingistä ruotsinlaivat!. On tuttuja, esim. Jani Iisakson oli leipuri, jätkä ja Hans pizzan pyörittäjä. - Ei tullu kyllä Janin kaa näistä asioista juteltua, sen verran eri alaa. Kahdesti käynyt laskeen, JTS reilikisoissa ja kerran Sappeessa haikkaan Puuman ja Hanssin (Kestilä) kaa. Miten mulla on sellainen kuva, että kaikki tamperelaiset laskijat on jonkinnäköisiä kokkeja. Aika lailla kaikki Tampereen kaverit, jotka tekee töitä, on pizza-alalla. Tätä spottia käytiin kattoon ekoina päivinä Intian matkalla, mutta todettiin ettei sillä mitään tee. Nysse tulee, kuivin juttu ikinä: Ilves & Tappara vääntö ja Tampereen murre. Tottakai se, että on Rami Hanafin kaa pystynyt kuvaan jo useemman vuoden. Tuli darra! Oli kyllä yllättävän siistit kisat. Hajoisiko pää, jos joutuis muuttamaan johonkin muualle. Myös Hanssin kaa laskeminen puskee hullusti. Siitä eteenpäin Laakson Jari ja Antti Autti on auttanut mun sponssiasiat alulle. Ei ikinä voi jäädä pekkaa pahemmaksi, ja jos se tekee jotain, niin on pakko mennä perässä. - Mäkin oon ipan miehiä. Semmoseen pitäs kuitenkin tehä duunia ympäri vuoden jokaisena päivänä, mutta kaikki halusi vielä laskee. Hieno alku syksyyn jäähallilumilla, tosi hauskat reilit ja muutenkin toimi ihan hyvin järjestelyt. Ei sitte loppupeleissä haluttu ainakaan vielä sitoutua siihen
Muuten ei oo kauheesti esikuvia tästä skenestä. Aattelin hakee lukeen psykologiaa, kuhan tässä ehtii! Siirrytään tuolta ruokien herkullisesta maailmasta takaisin talveen ja rinteeseen. Pakko kysyä tosta sun fetissistä lisää. Siihen tuli aika paljon kaikkia mukaan ja sitten oli panokset jo aika kovat, niin ei voinut peruuttaa. Wappulounaalla sä löit vetoa aika monen ukon kanssa, että pystyt laskemaan koko tapahtuman one foottina. Kokki ois kyllä siisti olla. Onko sun mielestä lautailu saavuttanut jonkinlaisen päätepisteen, kun ei kummallekin jalalle löydy enää "Tosiaan meinattiin ostaa toi Lielahden Kotipizza Hanssin ja Niko Lehtolan kaa viime kesänä." Sivu Slammer 5/2009 033. Vedin ekana päivänä siitä kornerista hirveet lehmät, enkä oikeen laskenut enää koko viikonloppuna, mitä ny pari kertaa parkourattiin alas. On se lepposaa hommaa, mutta ei kyllä ainakaan pizzaa. - En kyllä. Aika yksinäistä on, enkä tiä mikä se viehätys siinä on. Ja muuten tosta Wappulounaan vedosta: kukaan ei o maksanu vielä mitään mulle, mukaan lukien jätkä! Se oli mun mielestä hyvä idea silloin, kun sun kaa eka se veto lyötiin. Mikä siinä viehättää ja kuka on sen skenen kovin kaveri. Kertoilen sitten pojille pubissa kuinka monta känkkyä taas tein, ja hehkutan, jos Nykänen on käynyt. Joo tais jäädä toi lopputulos vähän epäselväksi, niin ei tullut maksettua. muita juttuja oo mitä kertoo. En ikinä oo ollut hirveen kova noissa pään yli tempuissa ja rupesin vetää one-footeja, jotka sitten pikku hiljaa on jäänyt päälle pahemman kerran. Onko sulla siteet rikki, kun ukko tuntuu viihtyvän paljon toinen jalka irti. Yritän aina vältellä sitä ja mietin joka spotilla, että nyt pidä jalat laudassa, mutta jotenkin sitä vaan irrottaa sen toisen siteen. Pääsin rukalle ja sain konkoiltua itteni ilman toista sidettä sinne kisa-alueelle, niin olin kyl aika kusessa. Joskus junnumpana aattelin, että ois siisti osata vähän jotain erikoisempaa. Oli kohtalaisen kokoiset vekottimet yksjalkaselle. Voisitko kuvitella tekeväsi ruokaa työksesi lopun elämää. - On aika pieni skene meillä! Nicolas Mullerin yksjalkanen bs7 mitä se yritti vissiin Air and Stylessä oli aika uskomaton muuvi. - On kyllä tullu viihdyttyä aika paljon ilman toista jalkaa
Hullua miten noinkin helppojen juttujen taustalla voi olla niin paljon duunia. Sitten raksattiin sokerilumesta hyndää ja ajoa vaikka kuinka kauan, että saatiin toimiin tommonen nälkäinen risu. Sivu Slammer 5/2009 034. Painettiin Ramin kaa silmiä myöten Rukan skutsissa, molemmilla jotain Rainan murheenkryynejä niskassa ja telkänpönttöjä päässä
Noitten patjojen kanssa treenaminen tulee varmaan määräämään maailmalla paippikisoissa top kympin tulevaisuudessa. Kuvaisitko leffaan, kävisit kisoja tai jotain muuta. Ne edustaa taas yhtä käännekohtaa lajissa. Sehän on hyvä asia, että keksitään uutta ja erikoista, mielenkiintoisemmaksi se siitä vaan muuttuu. Se ta vote on ainakin jo saa vutettu" Slammer 5/2009 Teksti Kuvat Sivu Peter Hasselgren Rami Hanafi 035. Kuka ois Tatran kaveri kenelle antaisit paikan maailmalla. Lajin on nyt seurattava sitä rataa mihin jenkit sitä vetävät. Oisin ulkomailla kevääseen saakka ja tulisin tänne kevääks konkoileen. Kyllä mä voisin kisoihinkin mennä, jos joku pakottasi. - Hans ansaitsisi, se on innokkain laskija ketä tiedän ja pirun taitava. Olin jo Ramilta kyselly kuvat kokoon, ja luulin, että joudun vakuuttelemaan aikani, mutta ilmeisesti Olaf luotti Tuomoon aika vahvasti. - Sanoin joskus junnuna Hansille, että mulle riittäis, jos sais pari vuotta laskee, niin ettei tarvis olla talvella töissä. - Ei, päinvastoin. Sitten tuli Scrapbook ja viimeisimpänä Do It Yourself ja Kinos. En kyllä osaa sanoo mitä pitäis tehä! Nyt on tullut noita patjoja mihin voi harjoitella hyndistä ja paipista. Siitä tulikin mieleen, että mitkä sun tavoitteet on. Laji muuttuu vähitellen laskelmoiduksi huippu-urheiluksi, johon perus rinteiden tallaajalla ei ole mitään asiaa. No kuvitellaan että hoidat Tatran juttuja. Siinäpä se aika lailla, eli aika perus kaava. Mun mielestäni noiden patjojen käyttö vie lajia vaan kauemmaksi perus laskemisesta tuolla rinteessä. Paljon hauskempaa perus kruisalukin on, kun keksii jotain erikoista hommaa Mikä ois seuraava mullistava askel mikä pitäis laudalla toteuttaa. Siellä oli tosi hauska laskee. Tottakai tuli hyvä fiilis, kun ei juuri mitään kisoja käynyt tai voittanut. Sappeeseen tulee ensi kaudeksi semmoinen, mutta oon kyllä samaa mieltä sun kaa, että joku roti täytyis olla, ettei ihan menis siihen, että lipasta irti, silmät kii, 1, 2, 3 ja ländi niinku uimahyppääjillä. Se on kova luu. Junnuna sitä oli lajista niin liekeissä, että Suomen mestaritkin tuntui aika isoilta staroilta. Sitten pääsi kuvaa noihin FMP:n leffoihin, mikä oli ihan hullun hauskaa. Tiiän, että sitä se vaatii nykyään että pärjää, kun ne jenkkiapinat treenaa kesät talvet erilaisia ukemeita patjoille. Joka kausi tuntuu siltä, että kukaan ei voi tehdä mitään uutta tai säväyttävää, mutta aina ne vaan keksii. Nyt oon jo laskenut, reissannut ja päässyt kuvaan enemmän kuin ikinä osasin ees kuvitella. Sulla alkoi toi koho tosiaan nykimään lupaavasti ja joku tais tarttua matoonkin. - Haluaisin kuvata jotain leffaa ja ottaa kuvia. Se on kehittynyt muutamassa vuodessa ihan hullun paljon ja uskon että kehittyy vielä entisestään. Ja se on syvältä. - Alotettiin toi kuvaushomma joskus tosi junnuina ja kuvattiinkin niitä kolme tai neljä. Ei siinä oo mun mielestä enää mitään tolkkua. Itte ainakin tykkään vähän erilaisemmista ja kekseliäistä jutuista. Se ratkaiseva askel on otettu. Pistin sitten sille F2:n team managerille Olafille mailia tyyliin: Joeli tässä terve, eli mikä on homman nimi ja mitä haluat tietää, niin se lähetti mulle saman tien diilin. Joo tulevaisuudessa tulee olemaan huomattavasti vaikeampi päästä huipputasolle. Mua on jotenkin aina ärsyttänyt semmoinen toiminta, että pakko treenata joku temppu tonne kisoihinin. Jos joku löisi kunnon diilin pöytään, niin mitä sä sun uralta toivoisit. Ainahan se on kiva voittaa jotain, ja olin mä kyllä mielissään. - No on kyllä todella syvältä. Voin melkein arvata, ettei kauheita suunnitelmia ole asetettu mihinkään suuntaan. Lähtisitkö ulkomaille vai jäisitkö Suomeen. Oikeen ärsyttää. Tässä alkaa nyt kait jo neljäs sellanen talvi, että voi keskittyä vaan laskemiseen. Laskisin putskua koko talven! Oothan sä jonkun verran leffoja jo kuvaillut. Se oli sitten melkoinen kananlento. Ukkohan on Suomen mestari ja vielä hallitseva sellainen. - Jaa-a. Oli pirun hauskaa laskee (Tomi) Passin ja (Miikka) Hastin "Tässä alkaa nyt kait jo neljäs sellanen talvi, että voi keskitty v ä aan laskemiseen. Olin jo ihan varma etten sais tälle kaudelle diiliä, mutta oon kyllä onnellinen, että vähintään vuoden saa vielä reissata ja laskee. - Ojalan Tuomo oli puhunu Ramin (Hanafi) kaa ja se kysy multa, että oisinko kiinnostunu F2:n diilistä ja tottakai olin. - Kyllä semmoselle patjalle varmaan ihan hauska on hyppiä. Tavoite on se, että kun en enää pääse reissaan rupeen hoitaan Tampereen porukan kaa Tatran juttuja. Miltäs se tuntuu. tekemistä. - Eipä kyllä tullut uskomatonta staraa sen johdosta. Ne oli meikästä hullun siistit kisat. Mitä sä dikkailet noista patjoista ja nykymeinigistä. Palataan noihin sun menneisiin diileihin. Se tavote on ainakin jo saavutettu. En osaa kyllä sanoa
Miksi siellä ei oltu sitten kiinnostuneita. Sitten pari vuotta laskin Flow:lla Suomen päässä. Se helpottaa kummasti harrastustoimintaa. Kaks vuotta ehittiin siel sätkiä ja rupes hommat jo näyttään vähän järkevältä, niin postiluukusta kolahti kauhee nippu papereita ja otsikko oli DAS KONKURSZ tai jotain. Sitten kun F2:sta tarjottiin, niin Laakson Jari kysy Flow:lta että haluatteko tämmösen yhen jampan sinne. Pari kertaa oon viime talvena meinannut pistää kirjepommia Billabongin suuntaan, kun en saanu rahojani. En tosin pistäis vastaankaan, jos joku tunkis rahaa käteen! Kun sä oot pyörinyt tuolla ulkomailla, mitä sä dikkailet tästä suomalaisesta lautailuskenestä. Jäikö yhtään ruotoja suuhun tosta retkestä. Ne oli maksanut mulle yhen laskun kaks kertaa, eikä ne huomannut sitä vasta kuin parin laskun jälkeen. Kuulostaa sekavalta, mutta jäin voitolle siitä hommasta. Yritys Flow:n tiimiin oli myös kova. - Kyllä mä tykkään Suomen skenestä aika paljon. Lautoja pitäis saada ja voidetta niiden pohjaan. kaa, niin kauan ku sitä kesti. Ei tässä taloudellisesti mitään hengen hätää oo, mutta jos pulkat ja siteet saa ni hyvin menee. - Kait se on haku päällä. Eilen soitin Laaksolle ja se lupas antaa mulle pulkan. Monelle noi parhaat diilit jää saamatta, kun ei se ulkomaan pellejen kanssa puuhailu tuntunutkaan niin omalta jutulta. Se homma oli sitten siinä. Billabongilta sain vielä ens kaudeks sopimuksen. - No sitä Antti joskus mulle puhu, että sieltä vois jotain saada. - Eipä juuri, itte sain vielä kaikki rahat ennen das konkurssia hyvällä säkällä. Sitten ne sano, että otetaan toi summa pois seuraavasta laskusta, jota en ikinä ehtinyt lähettää ennen konkurssia. Sieltä on matkabudjetti ja saa loimet niskaan. Onko haku päällä. Mitäs nyt pitäis sitten tehdä. Kaikki on tosi helppoo täällä. Ja niiden photoshootit oli parasta komiikkaa ikinä. Ne sano ettei ne halua enää suomalaisia ukkoja, kun siel oli jo Antti Autti, Risto Mattila, Petja Piiroinen ja Länsiön Riku. Aina pystyy säätää kaikkeen, kun kaikki tuntee aikalailla kaikki. Lähetin sinne noin 10 mailia kolmessa kuukaudessa ja Sivu Teksti Kuva Slammer 5/2009 036 Peter Hasselgren Peter Hasselgren
Kyllä semmoinen syö ihan hullusti. Sen oon kyllä oppinut, että en luota mihinkään tässä hommassa ennen kuin on jotain konkreettista käsissä. Oltiin tultu Ketkun kanssa yöllä sinne ja muut oli baarissa. Soitti sinne niin kamat oli seuraavana päivänä himassa. Korpi nukahti siihen mun viereen. Mä en tiä mikä mulla aina on tommosia juttuja vastaan, jotenkin ei vaan kiinnosta yhtään. Sä oot kuulemma kunnostautunut tuolla "miesrintamalla". Se oli niin helppoo esim. Vähän ajan päästä se pisti käden mun poskelle ja rupes kääntää mun päätä itteensä kohti. Onneksi se knööli kuitenkin riitti pieneen lisävauhtiin, niin saatiin jotain tehtyä tollakin hyndällä. joka kerta sanottiin, että kyllä ne on maksettu. Oon käyny siellä 5 kertaa. Pistin lopussa sinne sellasia maileja, että lähtee kämppä alta, puhelin suljetaan ja polvilumpiot viedään kohta meikältä, jos ei pian tuu rahaa. Vauhdinottoon oli kaksi vaihtoehtoo: joko lähtee Himalajan huipulta tai pieni knööli vähän matkan päässä. Vastustan myös pokeria, eli oon aika kapinallinen. Parin päivän päästä mentiin kuvaan. Se tapahtu itse asiassa Levillä catapultti ammunnoissa. Olin niin kauan vastustanut sitä etten voinu nöyrtyä, kehitin aliaksen ja heilahdin sinne. Se on huvittavaa Suomessa, että Wappulounaan ja Levi campin jälkeen kaikki lautailijat katoaa omiin koloihinsa, ja jossain facebookissa saattaa törmätä tuurilla. Mentiin sitten nukkuu ja parin tunnin päästä alkoi ihan älytön huuto, kun Uotilan Ville löysi meiät sieltä. Ilmeisesti ainakin sinä iltana olin Jannen mielestä hyvinkin viehättävä! Slammer 5/2009 Sivu 037. Siitä tulikin mieleen, että miksi ukko on siellä salanimellä. Käytiin Samin kaa raksaan tää, Petskun ja Nakun ollessa jossain apinaviiruksessa hotellilla. Heräsin vasta, kun se oli melkein jo kiinni naamassa ja rupesin huutaa sille, että nyt Korpi stoppia, että se on Joel tässä! Se sitten murisi jotain ja käänsi kylkee, mutta vartti eteenpäin ja sama homma toistui. Sä olit sammunut jossain pohjoisen reissulla, Janne Korpi oli luullut sua naiseksi ja yrittänyt päästä iholle. - Oon vastustanut sitä hommaa alusta asti, mutta sitten kun viime vuonna kuvattiin sitä "Do It Yourselfiä," niin Naali pakotti mut sinne, että saa suunniteltua hommat. "Kaksi vuotta ehdittiin siel sätkiä ja rupes hommat jo nä yttään v ähän järkev ältä, niin postiluukusta kolahti kauhee nippu papereita ja otsikko oli DAS KONKURS" Tää oli meiän viimeinen hyndä Intiassa. Ootko mielestäsi femiini mies? - Hahahahah! Toi oli niin hämärä juttu. Sitten huusin sille taas, niin se putosi sängystä ja pääsin pälkähästä. Ne sitten aikansa huusi ja möykkäsi, kunnes ne meni nukkuu. Testihypyn jäädessä kahden metrin päähän hyndästä alkoi tulla epätoivonen olo. sillon, kun sain vielä Flow:n kamoja Laaksolta. Arnoldilla ei oo Stadion Hostelliin enää mitään asiaa! Unohdetaan Facebook ja siirrytään mielenkiintoisempaan aiheeseen
Ja toi palaminen oli, kun ajettiin viime vuonna Leville, ja joku nakkas kemmin sitten etuikkunasta pihalle. Pelasin sitten aika kauan lätkää, futista ja harrastin taekwondoo. Vaikka mikä tilanne on, niin se osaa olla rauhallinen ja ajatella järkevästi. Jätit kuulemma Hintertuxin reissun väliin, kun piti mennä New Yorkiin hellustelemaan. Ei tahtonut kaiteen ja seinän väli alkuun hyväksyä mun 46 koon monoja, mutta joutui sekin loppupeleissä nöyrtyyn. Tää oli vain lämmittelyä itse aiheeseen. Pari ojakeikkaa ja auto meinas vielä palaa. Sitten jatkettiin matkaa kaikessa hiljaisuudessa. Ajettiin semmosta pikkutietä ja chillasin sen verran, että osu rengas penkkaan. Kaksin kun oltiin, niin oli pakko soveltaa pikkaisen vauhdinoton suhteen. Sä et tunnu kyllä stressaavan juuri mistään, eli onko sut vapaakasvatettu epäonnistuneesti. Sitten tutustuin Hanssiin ja aloin skeittaan, sekä pikkuhiljaa laskee kanssa. Joo, tähän on hyvä lopettaa. Tein sokerilumesta pään kokoisen kasan, ja vedin ittelleni tosta kaiteesta vauhdit. Onko terveisiä? - Kiittäisin perhettä, Hannaa, Tomppaa, Manua, Oskua, Iisakkia, Miseä, Tonia, Mikkoa, Jari Laaksoa, Anttia, David Pitschiä, Hanafia, Kostia, Ippoa, Penaa, Puumaa, Nikoa, Artoa, Hansia, Peteä ja sitä Bläkärin työntekijä, jota Dannyksi kutsutaan. Hanssi ei ees herännyt siihen. Siinäpä se pähkinänkuoressa. - Ilmeisesti oon aika seurustelevaa tyyppiä ainakin nykyään, mutta en oo mikään semmoinen "pakko seurustella" ukko. Kyllä mä seurustelen kun niikseen käy. Mites tässä näin kävi. Nukuttiin siellä pari tuntia ja lähettiin ettiin jotain mestaa ja meikä ajo. Kerro vähän sun perheestä ja nuoruudesta, niin saadaan sekin asia käsiteltyä. - Nää infot oot saanu varmasti astma Nikolta. Ei muuta kuin bussipysäkille ja kamoja pihalle, mutta siitäkin selvittiin. Sä olit kuulema chillaillut melkein sun frendit kuoliaaksi, kun olitte ajellut pohjoiseen. Puumalla tippui leuka lattiaan ja se katto mua, eikä sekään sanonu mitään. - Joo, ajetiin Hanssin ja Puuman kaa Suomulle. - Meitä löytyy äiti, isä, pikku- ja isosisko sekä koira. Naispaholainen on kuulemma vienyt sun jalat alta, ja susta on tulossa avomies. Hyvin selvisit myös tästä. Oon oppinut sen varmaan äiteltä, kun se ei stressaa ikinä mistään. Joo, kyllä oon tosiaan muuttumassa avomieheksi heti, kun saan Ramilta siunauksen. Oltiin katottu tota spottia Törtsässä jo monta vuotta. Kun Hanafit saavat kämppänsä valmiiksi, niin me päästään muuttaan niitten vanhaan pirttiin. Mulla hajois pää jos stressaisin. Ootsä seurustelevaa tyyppiä, vai pitääkö sun saada mennä vapaasti kuin villit mustangit tasangolla. Synnyin Turussa ja asuttiin siellä 6 vuotta, sitten muutettiin Tampereelle Hansin naapuriin. En kyllä sen takia sinne jättänyt menemättä, mutta olkoon nyt. Se hulahti samaa reittiä takapenkille lautabägien ja laukkujen sekaan. Kiitos teille ja jätkälle! Sivu Teksti Kuvat Slammer 5/2009 038 Peter Hasselgren Rami Hanafi. Se iskee vyön alle. Sain sitten Ramin irroitettua töistä ja lähettiin koittaan. - Oon kyllä tyytyväinen siihen, että pystyy olee stressaamatta. Sen jälkeen ei ollut enää aikaa käydä oikeen missään muissa treeneis- sä, niin lopetin kaiken muun ja laskin vaan
Lisätietoja www.nintendo.fi. 50% enemmän sisältöä: Uusia ominaisuuksia Yli 60 harjoitusta! Kutsu ystäväsi mukaan tasapainopeleihin! Wii Fit Plus hauskoja kisahaasteita, valitse suosikkisi! Uutta Pidä pää kylmänä ja väistele sinua kohti lentäviä lumipalloja. Snowball Fight Laskettele porttien läpi ja yritä tehdä uusi aikaennätys. Ski Slalom Vaihda sukset lumilautaan ja kisaa mäkeä alas. Snowboard Slalom Wii Fit Plus liikunnallinen pelielämys sisältää joogaa, aerobisia harjoituksia, lihaskuntoliikkeitä sekä hauskoja tasapainopelejä
Sivu Slammer 5/2009 040
Slammer 5/2009 Teksti Kuvat Sivu Peter Hasselgren Peter Hasselgren 041
Faktoilla ei ole mitään merkitystä, kunhan kerrotaan parhaat jutut vuosien varsilta ja unohdetaan huonoimmat. Oma laskijanhoukutin menee kutakuinkin näin. Vaikka odotinkin kovasti Gulmargiin pääsyä, oli edessä vielä monta haastetta. Sama tunne kuin katselisi koiranpentuja rankkurilla voi niitä söpöjä poloisia! Siirtyessä terminaalista toiseen meitä kerittiin jo huijata ensimmäisen kerran. Lennot maksoivat 430 Delhiin ja Intian sisäiset siihen satasen päälle, eli hinnan puolesta Gulmarg oli kaikkien Eurooppaan matkustavien ulottuvissa. Motivaatio-ongelmia ei myöskään tuottanut lentojen hinnoittelu. "Paska juttu, mutta hei tilanne voi muuttua!?" Ja viimein, kun sitoumukset lähdöstä on allekirjoitettu, siirrytään vasta faktoihin, ja ihmetellään mitä tuli luvattua. Onneksi kiinnostuksen vähyys oli kaksisuuntaista kerrankin näin päin! Turvatarkastuksessa housuista ja lompakosta pursuvat setelitukut aiheuttivat avautumista. Tärkeintä kunnon porukan kasaamisessa on olla itsekäs, aivan kuten vastapuolikin on. Se vaatisi matkavakuutuksen lisäksi lisävakuutuksen, mitä emme tietenkään hankkineet. Nykyään ei jakseta edes soittaa, vaan suunnitellaan reissutkin Facebookissa. Koska päämäärämme Shrinagar oli sotilastukikohta, oli meitä varoitettu, että turvatarkastukset voivat olla hankalia ja painorajat tiukat. Koska sisälle koneeseen ei saanut viedä matkatavaraa, oli painojen kanssa pelaaminen mahdotonta. "Siellä sataa aika perkeleesti lunta, lähde messiin!" Sitten kun muut olivat löytäneet linkin paikalliseen webbi-kameraan, voivotellaan, että eikö sitä lunta vielä tullutkaan. No enhän minä, mutta ne muut tietenkin! Lobbarin homma ei ole mikään maailman siistein homma. Nykyään pitää olla paippipatja viritettynä valmiina, ennen kuin edes harkitaan reissaamista. Alueella ei oltu sodittu pitkään aikaan ja propagandan määrä uutisissa tuntui Sivu Teksti Kuvat Slammer 5/2009 042 Peter Hasselgren Peter Hasselgren. Vieressä Sami Saarenpää, Joel Lahti ja takana Naku Piirainen, Meillä oli mun hermoille riittävän järkevä ja rauhallinen porukka koossa. Jokainen puntaroi aina sitä kuinka kauden saisi hyödynnettyä maksimaalisesti hyväkseen. Sisääntuloterminaalissa odottelu sai paikalliset turistien kyttääjät liimaamaan kielensä alueen erottavan ikkunaan kiinni, sillä erolla, että kieli ei jäätynyt Delhissä kiinni. Delhistä oli tarkoitus siirtyä Shrinagarin sotilastukikohtaan, jossa meitä odottaisi autokyyti vuorille. Olo on stressaantunut ja kuumeinen. On kohtalaisen jeesustelu-olo, kun pitää puhelu puhelun jälkeen ennustaa kristallipallosta tulevaa reissua. Kaukana on ne päivät, kun ylimääräisiä halukkaita reissuunlähtijöitä sai hätistellä kimpusta hyttyskarkoitteella ja lätkällä. Jo pelkkä Delhin kenttä osoittautui aikamoiseksi paikaksi. oli satanut lunta vuosia takaperin 9 metriä yhden kauden aikana, kun samaan aikaan nettikamera näytti samalla ala-asemalla paljasta nurmikkoa. Palvelu kun on mitä on. 10 vuotta sitten ei mietitty sen ihmeempiä. Ensinmäiseksi hehkutetaan kohdetta oikein kunnolla, että saadaan kiinnostus heräämään. Lähdettiin matkaan ja toivottiin parasta. 10 euron menetyksestä tuskin toivumme koskaan. Jos jonkinlaista selitystä pitäisi antaa, niin homma menee about noin. Gulmargissa esim. Kun sain vihdoin kamat check-in tiskille, suljin silmäni ja toivoin parasta neidin huuto kaikuu vieläkin päässä: "61 kilos!" Odotin, että asiasta nousisi kauhea älämölö ja joku alkaisi viittomaan esimiestä paikalla, mutta ei. Ennakkoon maksettuja busseja kannattaa käyttää, sillä yksityisen taksimme hintaan ilmestyi kielimuurin turvin yksi ylimääräinen nolla perään. Vielä, kun pankkiautomaatti sattui olemaan ikkunan vieressä, ei 123000 rupian nostaminen 10 erässä tuntunut oikein mukavalta hommalta. Paskaa tuutin täydeltä kaikille kolmelle naamassa sijaitsevalle aistille. Kehittyvä kehitysmaa Ennen reissua olimme selvittäneet hieman alueen turvallisuuskysymyksiä. Valitettavasti luottokortti oli kynää ja miekkaakin voimakkaampi, ja se oli nimissäni. Vaikka onnettomuuden riski olikin yksi miljoonasta, oli lentoyhtiön vaihdon kannalla enemmistö. Ei ehkä se kaikkein stressivapain tekniikka, mutta ei töissä ole tarkoituskaan hymyillä! Edellä mainituista syistä suihkuputki oli ilmassa ja mukanani istui päiväunien unelmatiimi matkalla kohti Istanbulia. Sotilaan huuto muistutti tilannetta, kun joku pyllistäisi kohti naaman korkeudelle ja pakaroiden välissä olisi tungettu risa kaiutin volume täysillä. Istun koneessa matkalla Helsingistä Istanbuliin Turkkiin. Ainakin vakuutusyhtiöiden mukaan alue oli sotatila-aluetta. Lennoille ei saanut ottaa kuin 15 kg matkatavaraa, joten olin jokatapauksessa pinteessä. Tämä jengi osasi myös laskea ja oli motivoitunut kuvaamaan. Nykynuoriso on hemmoteltu pilalle, sanoi jo ukkini aikoinaan, tarkoittaen omaa sukupolveani. Viikko takaperin vuoren seinään ennenaikaisesti laskeutunut Turkish Airlinesin kone takasi sen, että kukaan ei halunnut lentää lentävillä turkkilaisilla. Takana on muutama viikko lobbarin hommia, vain sen takia, että saisin vapaaehtoisesti muutaman luotettavan kaverin mukaan laskemaan yhtä maailman korkeimmista hiihtokeskuksista Intian Gulmargissa. Kun yhdellä ei ole motivaatio kunnossa, tarttuu se kuin Lauri Tähkä juntteihin, eikä se ole hyvä juttu
Suomalaiselle tilanne voi tuntua hassulta, sillä kun luovutat koko matkakassasi reissun järjestäjälle, voi tilannetta seurata selän takana tusina tuntematonta kerjäläistä. Löydettiin ylhäältä tommoinen varjopuolen seinä missä oli vielä hyvää lunta. Koska olin ollut hieman skeptinen maksamisesta etukäteen, oli rahojen luovuttaminen matkanjärjestäjälle tiedossa parkkipaikalla. Kashmirin alueella on ripoteltu puoli miljoona sotilasta, eli mikään pikku operaatio ei ole kyseessä. Kohtalaisen ärsyttävää, mutta niin homma toimii täällä. Matka kohti Gulmargia kesti muutaman tunnin. Propagandaa tai ei, en ollut koskaan nähnyt niin paljon sotilaita mitä Shrinagarissa. Vaikka kenttää olikin uudistettu rajusti, ei rynnäkkökiväärit jääneet kimalluksen takaa huomaamatta. Ainoana merkkinä varastumisesta oli ne harvat köyhyyden keskelle Slammer 5/2009 Sivu 043. Sotilaita oli ripoteltu koko matkan kohti Gulmargia noin sadan metrin välein. Intiassa ei niin pientä tehtävää löydy, että sille ei olisi tekijää. Infrastruktuuri oli todella surkeaa ja köyhyyttä oli mahdoton päästä pakooon. Väkimäärän kasvu on järjetöntä ja köyhiä noin 900 miljoona enemmän kuin Suomessa. Joel Lahti olevan suuri. Rahojen kanssa täytyy olla tarkkana, sillä heti kun laskumme sekosivat, niin kasasta liikkui välittömästi pari tuhattapaikallista oppaamme Bashirin eduksi. Kentällä meitä oli vastassa puoli Shrinagaria ihmisiä valmiina palvelemaan kantohommissa. Vaikka Intia numeroiden valossa oli yrittänyt nousta kehitysmaiden joukosta pois, painui se ensinäkemän jälkeen takaisin omiensa joukkoon. Kps kuka menee eka ja onneksi voitin, oli meinaan yksi viime kauden hauskimmista jutuista mitä tein. Matkalla piti pysähdellä tiesulkuihin, tankkaamaan, ruokakauppaan ja about kaikille asioille mitä kuski pystyi hoitamaan samalla reissulla. Maisemat olivat komeita ja samalla niin lohduttomia. Aikamoinen pattitilanne, varsinkin, kun ollaan mestoilla minne ei haluaisi jäädä palloilemaan ilman opasta
Päätin pysyä siellä kunnes olisin terve. Kohtuulliset 500 euroa per naama asumisesta ja oppaasta ei ollut kyllä kallista toimintaa, vaikkakin jonkinlaisia lehmänkauppoja piti järjestää, ja nämä vaihtolehmät eivät olleet mitään tavallisia friisiläisiä. Vielä kun kaivoin läppärin matkatavaroiden joukosta, alkoi oloni olemaan todella surkea. Steriileiksi ei olosuhteita oikein pystynyt kuvailemaan. Kokonainen porukkamme ei ollut vieläkään, kun Naku päätti siirtyä tilalleni vaihtoaitioon vatsataudin takia, mikä ei ollut mitenkään ihmeellistä täälläpäin maailmaa. Huolimatta epäilyksistä oloni alkoi muutaman tunnin jälkeen olemaan parempi ja kuume tipotiessään. Verkko kuulema löytyi, mutta se toimi vain paikallisilla korteilla, jonka pystyi taas ostamaan vain Intian henkilökortilla. Se oli tunnin ajomatkan päässä. Ja luntakin oli alhaalla jopa kohtuullisesti. 200 rupialla ei saanut 150 rupian lippua, sillä vaihtorahaa ei suostuttu antamaan. Siirryin aulaan hotellinjohtajan puheille ihmettelemään miksi kännykkä lakkoili täällä Jumalan selän takana. Lääkeampulli rikki lyömällä se paskaisen pöydän kulmaan, piikki täyteen rohtoa ja se syvälle ahteriin. Yli neljään tonniin nouseva seinämä täynnä koskemattomia linjoja. Hissi löytyi 5 minuutin reipastelun päästä. Kuinka absurdi tilanne voisikaan olla. nousseet ökytalot, ainoastaan muistuttumaan siitä kenellä täällä on rahaa. Puurajaan asti Gulmarg oli loivaa metsikköä, jossa haikkaamisen vaara oli olemassa väärää linjaa Sivu Teksti Kuvat Slammer 5/2009 044 Peter Hasselgren Peter Hasselgren. Ei ehkä niitä kaikkein ylpeimpiä hetkiä elämässäni, mutta oppaan perässä piti kulkea. I`m rich biatch! Gulmarg Kun automme pääsi peltojen keskeltä vuoren rinteelle, oli näkymä upea. Amerikkalainen oppaamme oli kuulemma hyvä, mutta tulisi vaihtumaan seuraavina päivinä paikalliseen ukkoon, kenellä olisi spotit paremmin hallussa. Vaikka näillä banaanin mussuttelijoilla saattoi olla kirkas takamus, niin minä olin se kenellä naama oli punainen ja berberin näköinen. Normaalia toimintaa täälläpäin, mistä kukaan ei ollut tietenkään moksiskaan. Melkoinen paradoksi, mutta onneksi mustapörssi on maailmanlaajuinen shoppailuparatiisi. Koko ajatuskin tuntui inhottavalta, mutta into rinteeseen oli liian suuri. Palvelu tuntui heti ensiluokkaiselta, huoneet siisteiltä ja kylpyammekkin löytyi. Ainoastaan kylmiä väreitä herätti sisälämpötila, joka vastasi aika pitkälti ulkolämpötilaa. Hyvää keliä oli luvattu ainakin viikoksi eteenpäin, joten saatoin huokaista ja painua takaisin pehkuihin. Joukkueen päästessä takaisin kerrottavaa riitti. Tuskin kukaan Rukallakaan suuttuisi, jos hissejä ei jaksattaisi avata esim lakon takia. Olin Intiassa kuumeessa, ja herään siihen kun paikallinen paviaaniperhe vaani viiden metrin päässä tilaisuutta varastella välipalaa parvekkeelta ja huoneista. Lappu kädessa sitten leikkimökkiä vastaavaan rakennukseen, mikä toimi apteekkina, jossa oli lattiasta kattoon täynnä toinen toistaa sekalaisempia pakkauksia. Ulkona paistava mollukka sai hetkeksi unohtamaan kuinka kipeä oikeasti olin. Odottaa ei tarvinnut kauaa, sillä jo pelkkä ihonvärini antoi oikeuden kiilata noin kymmenen sairasta vanhusta ja toistakymmentä vielä sairaampaa lasta. Rottia juoksenteli lattialla, joten mieli teki kysyä olinko joutunut eläinlääkärille. Uusi majapaikkamme oli alueen hienoin hirsihotelli, vieläpä ihan kelvollinen sellainen. Tuskin lääkkeillä oli mitään virkaa, sillä noin kuumottava kokemus parantaisi varmaan syövänkin. Originaali olisi ollut jonkinlainen kompromissi hinnan ja laadun suhteen, mutta tällä kertaa meitä lykästi. Spotteja oli rakennettu valmiiksi ja vuoressa riitti toimintaa varmasti koko loppuretkeksi. Kolmas päivä toden sanoo. Pääsin vihdoin sitomaan laskukenkien nauhoja. Hissit olivat kohtuu moderneja gondoleita, mutta sähkökatkokset pysäyttivät hissejä silloin tällöin. Koska kyydit kuuluivat myös hintaan, päätin soittaa matkanjärjestäjän viemään minut seuraavaan lähimpään kaupunkiin. Päätin mennä vastentahtoisesti kokeilemaan paikallisia lääkäripalveluita. Seuraava aamu ei ollut edellistä parempi. Aamulla olin yksin, sillä joukkueeni oli hylännyt minut. Välillä hissejä ei avattu päiviksi olleenkaan erilaisiin syihin vedoten. Uusi oppaamme oli etunimeltään Mustafa, kuten 50 miljoona muutakin ihmisistä Intiassa. Tilannetta paikattiin yhdelle pienellä sähköpatterilla, joka sitten hohkasi kuin Rudolfin nenä yöllä. Muutaman vuorokauden yhtämittainen valvominen ei todellakaan ollut auttanut kuumettani laskemaan. Yli neljässä tonnissa hiihtäminen ei tullut mieleenkään ennen kuin olisin terve. Lääkkeet kourassa hoitajan luokse vielä saastaisempaan huoneeseen, missä huolestuttava piikitys tapahtuisi. Sairaala löytyikin Tangmargin kylästä keskeltä jonkinlaista peltoa. Liput ostettiin kertanousuina alempaan ja ylempään hissiin erikseen, tasarahalla tietenkin. Oireet kuvailtiin lyhyesti ja ilman tutkimuksia minulle kirjoitettiin keltaiselle tarralapulle resepti. Sukelsin syvälle punkkaan puremaan hammasta. Mustaffa kertoi, että aikataulut toimivat, jos hissin pyörittäjiä niin huvitti. Hyvä kun tiesimme majoituksemme nimen, koska se oli muutettu puolestamme toiseen paikkaan. Teiden varsia koristi 1,5 metrin kinokset, joten ehkä hehkutukseni oli aiheellista. Majoituksen kanssa kuitenkin riitti ihmettelemistä. Kone oli kyllä yhtenä palasena, mutta se näytti siltä kuin joku olisi lyönyt rautakangella sen päälle, eli läppäri oli entinen! Kuinka on mahdollista, että joka reissulla nämä jutut sattuvat juuri minulle
Sairaan siisti mesta ja eksoottista lumilautailua parhaimmillaan! Sami Saarenpää Nagaparbat 8650 meter Nun 7500 meter Kun Nun 7000 meter Slammer 5/2009 Sivu 045. Huomatkaa myös lumimäärä ala-asemalla, josta tää kuva suurinpiirtein on, sillä se yllätti varmasti kaikki. Ne halusi lainata Petterin lautaa ja sitten vielä että niistä otettaisiin kuvia kun ne poseeraa laudan kanssa. Kesäisin tuo aita on varmaan aika vaikee ylittää ilman naarmuja. Aita kuvastaa hyvin mikä meininki Gulmargissa oli! Vaikka me hypittiinki aidan yli, paikallisten suhtautuminen oli aika myönteistä
Vuoren takana odottikin sitten Pakistan ja kuolema. Epäilemättä ensimmäistä kertaa laudalla! Ei paikallinen uteliaisuus mitenkään vihamielistä ollut. Kotoisat oppimme yksityisyyden kunnioittamisesta ei olleet vielä rantautuneet Intiaan - ja tuskin rantautuisivat! Seuraavana aamuna joukkueemme oli vihdoin täysi. Tarkoitus olisi vetää ukkojen raksaamaa kalliodroppia, mikä ei ensisilmäyksellä tuntunut houkuttelevalta linssin kummaltakaan puolelta. Fiftarit joustavaan vaijeriin olivat juuri niin sketsejä kuin arveltiin. Ikinä ei kuitenkaan ollut myöhäistä sairastua kesken päivän. Hyndä tasaisella 15 metriä flättiä ja ländinkiä 50 metriä. Mieleen tuli, että mies yritti ripustaa itseään kuin vaatetta pyykkinarulla. Päätimme Samin kanssa skipata vuoret ja siirtyä vanhalle hissiasemalla kikkailemaan, Joelin siirtyessä vaihtopenkille Nakun seuraksi. Oltiinhan Intiassa. Sami sai aika ajoin itsensä ennennäkemättömiin asentoihin. "Then you have special strength!" Mies oli vastaukseen tyytyväinen ja jatkoi matkaansa. Puurajan yläpuolella vuori oli jyrkkää. Kenelläkään ei ollut kuumetta, ripulia, vuoristotautia tai mitään muutakaan. laskettaessa, mutta hissistä pystyi hyvin hahmottamaan mihin ei kannattamut laskea. Kun tuo raja tuli ylitettyä ja siirryttyä liian kauas, niin ei ainoastaan tarvinnut haikata, vaan olla kunnoltaan jonkinlainen sherba. Väärä reitti kun saattoi päätyä 5 kilometriä väärään suuntaan. Saimme kuitenkin kuvattua sen mitä haimme, kunnes joku paikallinen kaapukaveri hyökkäsi metsästä lenkkarit jalassa häiritsemään työrauhaamme. Loppupäiväksi meitä odotti alhaalla jääsuihku keskellä metsää. Itse en ollut kovinkaan vakuuttunut, mutta pojat halusivat kokeilla ja siihen se Sivu Teksti Kuvat Slammer 5/2009 046 Peter Hasselgren Peter Hasselgren. Selvä! Vaijerin jälkeen alettiin duunata hyndää ala-asemalle piikkilankaaidan yli. Parin metrin korkeudessa roikkui houkutteleva vaijeri pohjan pilaamista varten, ja vielä nopealla raksaamisella. Joel otti käyttöön capa vitoset, Naku frontti hiparin ja Sami sw bäkki vitoset ja normi bäkki seiskat. Taas löytyi pari ohikulkijaa liimautumaan niskan taakse kyselemään ja lainaamaan kamoja. Onneksi olin raahannut koko salama-arsenaalin 8000 kilometriä, joten illan hämärrys ei ollut ongelma. Joeli liekitti pari bäkki satasta, Sami takavoltteja ja Naku bäkki satasia stalefishejä. Reipas siirtyminen huipulle, haikkausta alhaalta katsottuna oikealle noin kilometri, ja puolessa välissä rinnettä löytyi turvallinen lumilippa, jonka viereen hyndä oli kasattu. Ukkojen huipulle kokoama bäkkärihyndä oli vain odotellut täydellistä kokoonpanoa. Eipä aikaakaan, kun ukot paineli vieressä mun lauta jaloissa ja gogglet silmillä rinnettä alas. Ylhäältä katsottuna oikeasta reunasta pystyi laskemaan parinkymmenen kilometrin laskun Monkey forestin läpi Tangmargin kylään alhaalle, mutta lunta laskuun ei näin kevääksi ollut tarpeeksi. Sivuttainen siirtyminen huipulta oli mahdollista muutaman kilometrin matkalla, mahdollistaen vielä hissille takaisin laskemisen. Tällä kertaa edes opas ei ollut halukas lähtemään tuolle reitille, ja Joel valitteli, että olisi saanut ruokamyrkytyksen. Kuudes päivä ysiltä rinteeseen ja hisseillä toppiin. Hyppy yli, bonaus tappiin ja selälteen alas jonnekin huomattavasti pidemmälle. Koska loukkaantumisia ei tapahtunut siirryttiin seuraavalle hyndälle, joka oli 100 metriä alempana. Lasku oli hyvin suosittu, eikä ihmekään, koska maasto näytti parhaalta metsäpätkältä mikä silmiini oli koskaan osunut. Paidat lähtivät heti muutaman haikkauksen jälkeen. Murtuneet vesiputket eivät olleet täällä mikään ihmeellisyys, niistä muodostuneita jäätyneitä suihkulähteitä löytyi aina sieltä täältä. "Are you married?" Johon Sami vastasi kahdesti "yes" ja mies jatkoi. Spotti ei ollut loppupeleissä mitenkään ihmeellinen. Vaikka englanti oli ymmärrettävää, oli paikallisten kysymykset sen verran kummallisia, ettei tiennyt oikein mitä vastata."You need special training for that. 1,5 metriä leveä lähde ja hyndä sen eteen. Ländinki oli lopulta tasainen kuin pannukakku ja virheettömiä ländättyjä juttuja ei tullut kovin montaa muistikortille. Hyndä oli ensimmäisen päivän rakennelmia. Hintakaan ei ollut kymmentä euroa kalliimpi. Vaikka spotti oli noin 3200 metrissä mestoilla oli lämmin kuin kesällä. Se on sitä suomalaista sisua Intiassa perkele! Hyndän jälkeen löysimme vielä varjoisista paikoista pöllyteltävää, vaikka lämpötila oli lähemmäs +5°C. Sama toistettin niin monta kertaa, että joltain hirtti kiinni niin pahasti, että suu olisi pitänyt pestä. Kylästä pääsi takaisin tunnissa taksilla. Koska hyndä puolsi sopivasti juuri toiselle puolelle, ei temppuja jäänyt kolmelle laskijalle kovin montaa. Varsinkin Sami ruoski itseään rinnettä ylös sellaisella raivolla, että ihan sääliksi kävi. Pakko antaa tunnustusta pojille, että yritystä tuntui riittävän loputtomiin, vaikka jokainen meistä hyvin tiesi jo ensimetreillä, että alastulo ei ollut kummoinen. Puolikuntoisena 4000 metrissä haikkaaminen oli rankkaa touhua, kun se ilma on niiiiin ohutta! Yöllä lämpötila oli sahannut miinuksesta plussaan, nyt se oli jotain niiden väliltä ja keli optimaalinen. Välillä lunta tuntui olevan oikein kunnolla ja släshejä pystyi tekemään kuhan kerkesi muita ennen
Siitä vähän esimerkkiä meille kermaperseille Suomeen. Mukava pikku kliffi joka sattu vaihtoehtoreitille ylhäältä tultaessa. Kolmekymppinen parrakas muslimi näytti noin kymmenen vuotta vanhemmalta. Ilman sitä pärjää kyllä, mutta monelta ongelmalta välttyy, kun ottaa suosiolla oppaan mukaan. Päihteisiin mies ei ollut koskaan koskenut, jota on pakko arvostaa, kun se tapahtuu noin luonnollisesti asiaa sen enempää tuputtamatta. Oppaamme Mustaffan oli asunut mestoilla syntymästä saakka, vaikkakin asuikin nykyään Shrinagarissa kauden ulkopuolella. Metsästä löytyi viimeisellä laskulla korkea katkennut puu, jolle päätimme palata illalla varusteiden kera, heti ruokailun jälkeen. Keskustelusta tuli huomattavasti helpompaa. Vuosia taaksepäin oli kaikenlainen rinteiden ulkopuolinen toiminta, kuten hyppiminen puuterissa ankarasti kielletty. Kiinnijääneet laitettiin kävelemään laaksoa ympäri halkojen kanssa. Otimme irti puuterista sen minkä saimme, sillä sitä ei kestäisi kauan. Miehellä oli kovastikin unelmia tulevaisuuden suhteen, mutta niistä piti luopua perheen vuoksi. Harjoituspaikasta se ei ainakaan kiinni ollut! Laskeminen sodan runtelemassa Gulmargissa ei miehen nuoruudessa ollut mitenkään helppoa. Mustaffa oli ollut nuorempana lahjakas alppihiihtäjä, pärjännyt jopa kisoissa siinä määrin, että oli saanut kutsun Eurooppaan kisoihin. Joelin 35 metrin lento selälteen ja litistyneet keuhkot eivät luoneet toivottua innostusta, toisin kuin ne muutamat huipun varjossa olevat kurut täynnä puuteria. Hinta ei varmasti vie ketään konkurssiin, kun alle parillakympillä päivä saa opastuksen lisäksi vinkuintian tulkkauksen. Huippu-urheilijat eivät Gulmargissa halua kilpailua, ja sitä kautta lajin kehittyminen on pysähtynyt kuin seinään. Mustaffa kertoi, että oli naimisissa, mutta hän näki vaimoaan vain kerran kolmessa kuukaudessa laskukaudella. Vaikka lammas kuuluikin suosikkiruokiini, alkoi se maistua puulta nopeasti. Mies oli erittäin asiallinen ja hiljainen, sekä aina ajoissa odottamassa sovitussa paikassa, toisin kuin me länsimaalaiset turistipellet. Energia oli tarpeen, koska puulle oli tarkoitus kantaa koko kuvauskalusto mitä mukaan oli otettu. Onneksi saimme miehen hyppäämään yhden pienen kannon yli, mutta vasta pitkän suostuttelun jälkeen. Intian huippulaskijat olivat kuitenkin sen verran mustasukkaisia uusille tulokkaille, että suhteilla miehen lähtö oltiin saatu estettyä. jäikin. Oli se hienoa katsoa vierestä, kun rima ylitetään oikein kunnolla ja noinkin pienistä jutuista voi joku tulla suunnattoman onnelliseksi. Pienellä kannustuksella voitimme miehen luottamuksen. Hotellimme oli luvannut valmistaa meille jokapäiväisen lampaan sijaan jotain muuta. Pakko oli yrittää, mutta pitkän päivän jälkeen voimattomina ja kamat litimärkinä alkoi kyynel vähitellen valua silmäkulmasta. Oppaamme Mustaffa Ensikertalaiselle oppaan käyttö on ainakin Gulmargissa suositeltavaa. Hauskaa oli myös huomata kuinka tosissaan mies otti Islamin opit. Mies puhui asiasta ja Intian urheilupiireistä erittäin katkeraan sävyyn, eipä ihmekään. Töitä oli pakko tehdä, koska kotona oli 6 nuorempaa veljeä ja siskoa, joiden koulutuksen hän töillään maksoi. Matkaa oli 20 kilometriä, niin se siitä rennosta harrastuksesta. Kun puulle vihdoin päästiin, olimme kaikki samaa mieltä siitä kuinka turha reissu oli. Tällä miehellä olikin suuri vaikutus minkälaisen kuvan maasta ja varsinkin Gulmargista saimme. Aurinko paisto, putikka oli tahmeaa ja takavolttikin nähtiin! Slammer 5/2009 Sivu 047. Intiassa puhutaan englantia, mutta kaupunkien ulkopuolella sitä on turha keneltäkään odottaa
Vaikka kuvaaminen oli edelleen tärkeää, oli puuterin laskeminen tärkeämpää! Yksi niistä kirjoittamattomista säännöistä mikä olisi pitänyt lisätä 11. Rajalla kuolee paljon ihmisiä, mistä ei raportoida mihinkään. Joka toinen temppu päälle, ja edellisiä piti poistella muistikortilta sen minkä kerkesi. Kolme 2:n gigan muistikorttia Sivu Teksti Kuvat Slammer 5/2009 048 Peter Hasselgren Peter Hasselgren. Matkalla saimme taas kosketuksen paikallisten uteliaisuudesta, kun parikymmentä nuorta tuli ilmoittamatta iholle. 80-luvulla Gulmarg oli erittäin rauhaton alue, josta pystyyn lahoavat hotellin raadot vieläkin muistuttavat. Sen johdosta on käyty kolme sotaakin. Ländinki ei ollut edes mikään kovin kummoinen, mutta ukot olivat ilmiliekeissä. Hyndä kokoon ja mies pääsi potkimaan puuta. Pari yritystä ja homma oli purkissa. Majoituksemme välipalavalikoima oli sen verran olematon, että toivoimme löytävän jostain energiapatukoita. Vaikka meillä oli tekemistä jäljellä, päätimme pyhittää vielä yhden päivän haikkaamiselle ja puuterille. Hotelli oli kuitenkin aika mielenkiintoinen ja täynnä mahdollisuuksia, mutta kuten oppaamme oli varoittanut, Lopun alku Reissumme oli edennyt hyvin, mutta päätimme hoitaa sen lopppuun asti mahdollisimman tehokkaasti. Vaikka hanavettä periaatteessa pystyi juomaan, ei suomalaisen herkkä vatsa välttämättä moista kestänyt. käskyksi raamattuun jo aikoja sitten. Kertakäyttöpullojen käyttö kyllä näkyi, sillä lumien sulaessa alkoi Gulmargista paljastua ne valtavat määrät luontoon heitettyjä roskakasoja. Alueen arvoa ei oltu ajateltu pidemmälle, mutta asia tuntui olevan alueen ongelmista pienin. Kashmirin sota Ilman hotellimme työtekijöiden ja oppaamme Mustaffan kertomuksia, olisi Kashmirin tarina jäänyt aika epäselväksi. Toisaalta pullovesikään ei ollut säästänyt meitä vatsavaivoilta. Päätimme kielloista huolimatta siirtyä läheiselle ränsistyneelle hotellille. Jos haluaa sen kaikkein halvimman majoituksen, niin se löytyy keskustasta, mutta matkaa rinteeseen on enemmän kuin raskaan laskupäivän jälkeen toivoisi. Olimme saaneet vinkin, että joku suksiryhmä oli käynyt kuvaamassa mestoilla kattopillowlinjaa. Armeijalla on suuri valta Intiassa, ja se myös pitää siitä kiinni. 50 metriä hyndältä oli heti toinen spotti. Maailman huipulla Olimme saaneet kohtalaisen hyvin aikaan kuudessa päivässä, siitä huolimatta, että joku meistä oli aina kipeä. Pojat halusivat rakentaa sen kylkeen kaaren, josta voisi hyppiä suihkun yli. Sami halusi tehdä kylkeen kaaren josta voisi vetää mäkkäreitä, joten sellainen myös herralle tehtiin, ja sellaisen herra myös veti. Vaikka uskonnot ovat suuressa osassa sodassa, niin paikallisten mielestä sota liittyy enemmän alueen luonnonvaroihin, joihin valtavat hedelmätarhaukset kuuluvat. Alkanut viikko oli ollut raskas. Hienoa oli huomata, että kuinka tietoisia ihmiset olivat alueen tilanteesta ja kaikkea propagandaa ei nielty purematta. olivat aika alimitoitettuja, kun napsin sekkareita talteen muutaman minuutin välein. Kyllä kevyt laiskottelu nostaa fiiliksiä aikalailla. Vastapäiset huiput olivat kaikki yli 8000 metrisiä ja maailman toiseksi korkein vuori K2 pilkotti vuorien takaa, kun haikkasi tarpeeksi pitkälle. Ja ruoat kuuluivat tietenkin hintaan. Propsit taas ukoille, jotka jaksoivat hinkata niin kauan, että kuvat olivat purkissa. Ihan huvikseen vaan, ilman mitään syytä tai kysymyksiä. Mollukka paistoi täysillä. Silti ehkä kauden siisteimpiä ja erikoisimpia spotteja. Kuten muinakin päivinä oppaamme pysyi tiukasti seurassa, vaikka ehdotimme, että hän voisi viettää työpäivänsä meidän puolesta vaikka kotona. Vuoren takana oleva raja-alue oli, ja on vieläkin, erittäin vaarallinen paikka. Koko sota ja soppa oli alkanut, kun Pakistan itsenäistyi omaksi valtioksi Brittiläisestä Intiasta 1947. Sykkimisen sijaan päätimme mennä nauttimaan auringosta metsän reunalle, ja rakentaa hyndän siinä samalla. 4200 metrin korkeudesta oli huikeat näkymät aina Shrinagariin asti. Jos jotain kuvattavaa löytyisi, niin myös intoa kyllä löytyisi, mutta stressata ei kukaan enää jaksanut. Gulmarg healthcenter Lämpötila oli noussut Samin viimeisen päivän kunniaksi melkein parinkymmeneen. Aina tunnin välein osa kasasta romahti putken päälle tukkien vesisuihkun, ja jonkun piti laskeutua pohjalle kaivamaan reikä taas esiin. Spotti oli houkutellut jo monta päivää, mutta kukaan ei ollut keksinyt mitä moiselle kasalle tehdä. Koska ensimmäistä kertaa reissun aikana olimme valoisan aikaan kämpillä, päätimme siirtyä Gulmargin keskustaan, joka oli parin kilometrin päässä hirsilinnastamme. Gulmargin korkeimmalle huipulle oli tunnin haikkaus Affarwatin yläasemalta. Edellispäivänä rakennettu hyndä otettiin haltuun heti aamusta, ja pojat käyttivät sen tehokkaasti hyväkseen. Suklaata kyllä löytyi, mutta sisällöstä en ollut niin varma. Helsingistä kannetut Mars-, Rider- ja Snickers-pussit olivat osoittautuneet rinteessä kultaakin kalliimmiksi, mutta Gulmargissa lännen massatuotteet sai unohtamaan. Rajaviranomaiset jäivät aikoinaan kiinni lahjusten ottamisesta, koska olivat päästäneet Pakistanin sissejä rajan yli. Pienen pöllyttelyn jälkeen päätimme ottaa iisisti. Sodan illuusio halutaan pitää yllä kaikin keinoin ja valta armeijalla. Itse Gulmargin keskusta ei kummoinen ollut. Kuten saattoi arvata, kaivaminen vastasi seisomista suihkussa. Intian rajaviranomaiset eivät valvo rajaa vaan armeija. Taivas oli sinisin mitä olin nähnyt aikoihin. Meidänkin reissun aikana sattui kaksi pommi-iskua Shrinagarissa, mutta kaikkien mielestä ne oli Intian armeijan itse teettämiä. Rinteiden sohjo ei enää oikein houkuttanut. Jos joku oli kuvannut, niin kuukausia aikaisemmin. Laiskottelimme hämärtymiseen asti. Niiden suhteen sai tehdä nopeita päätöksiä. Kymmenen avokioskia, jotka tarjosivat samat tuotteet mandariinistä riisiin. Kashmiristä riidellään edelleen. Voi että kun joukkueemme oli liekeissä! Edellispäivänä löydetty suihkulähde pyöri vielä päässämme. Samin saldo capa ja frontti vitoset, Nakulle bs vitoset ja Joelille bs seiskat. Keskustassa voi parin viikon majoituksen saada jopa parilla sadalla, mutta silloin majoitus on huonompi kuin Suomeen kerjäämään tulleilla romaneilla. Kaikkien suusta toistui sama viesti. Hieno oksaton puunrunko oli kuin nakutettu Joelin onefootille. Päätimme siirtyä toiselle läheiselle vesisuihkulle, joka oli about 4-5 metriä korkea todella vaikuttava jäämuodostelma. Jos jossain, niin tässä oli tilannekomiikka huipussaan. Yllätys yllätys, sota liittyy siihen kuinka uskontojen hallitsemat alueet jaettiin. Suoraan sanoen pikkaisen kuumottavaa, mutta se tosiaan kuului tähän kummaan kultturiin. Parin päivän aikana lämpötila oli noussut varmaan 15 astetta, ja jääkasa suli ihan silmissä. Parin tunnin kaivamisen jälkeen olimme valmiit, mutta valoa oli liikaa salamoita varten. No jos Pakistanin puolella sattuu asioita mistä ei puhuta, niin sattuu niitä kuulemma myös Intian puolella. Armeija otti vallan, siirsi sotilaat rajalle ja rajaviranomaiset teiden varteen. Pakko sanoa oman hotellimme puolesta, että kun ruoka, huoneet ja henkilökunta on tasokasta, niin viihtyy mestoilla paljon paremmin, kun elintasoporsaita oltiin!Hotelli Heavenissa aamupalaksi sai puuroa, täytettyjä toasteja, hedelmiä, vastapuristettua mehua, maitoa ja about kaikkea mitä saattoi keksiä pyytää. Lounaaksi oli normaalisti kolmen lampaanlihan kokonaisuus - tai haluttaessa listalta mitä tahansa. Laakson lumen peittämiltä golf-kentiltä löytyi lisää ihmeellisiä asioita, kun rikkaat intialaiset ottivat ensi tuntumaan lasketteluun tasaisilla kentillä, paikallisten työntäessä heitä kilometrejä korvausta vastaan. 8 tunnin sessarit kun vetää miehen aika löysäksi! Kuvien puolesta reissu alkoi olla pulkassa
Antti-Juhani Piirainen Slammer 5/2009 Sivu 049. Mikäs siinä, houkuttelevan näkönen obstaakkeli, josta pikkuraksauksella saatiin aika skate -henkinen frontti hippi! Jatkuvaa vesisuihkua piti vaan tukkia tiuhaan tahtiin milloin milläkin; lumella, jäällä tai valokuvaajilla. Kylän liepeillä oli parissa kohtaa paikallinen vesiputki päässyt halkeamaan, joihin sitten ajan ja pakkasen kanssa oli muodostunut tollasia "jäävuoria". Ei ilmeisesti ketään kiinnostanut korjata
Onneksi Gulmargista löytyi pieni terveyskeskus, ettei uutta käyntiä eläinlääkärissä tarvinnut tehdä. Samin viittoessa katsomaan spottia hotellin kupeessa, kävelin ukkoa kohti kunnes astuin 35x35 sentin kokoisesta betonireiästä sukkana sisään. Sama vatsatauti oli yllättänyt ja kestänyt vielä Amerikkaan asti. Vaikka haava olisi vaatinut selvästi tikkausta tai liimausta, oli paikallisen lääkärin mielestä side paras vaihtoehto. Oli aika jättää jäähyväiset. Myöhemmin selvisi, että Sami oli viettänyt koko Intia-Eurooppa -lennon vessassa. Samin siirtyessä kohti Burtonin velvoitteita, Joel ja Naku siirtyivät rinteeseen. Sen seurauksena olin kolmen metrin syvyisessä kuilussa lantiota myöten vedessä. Kuten paikalliset asukkaatkin, pöpöt Gulmargissa olivat kovissa oloissa karaistuneet. Sami sai revittyä allekirjoittaneen ylös. Arpi muistuttaa vielä tänäkin päivänä tikkien tarpeesta! Gulmargin kauden lopettajaiset Samin reissu oli ohi. myös täynnä vaaroja. Kun viimeinen päivä vihdoin koitti, päätin kaikesta huolimatta lähteä varovaisesti rinteeseen, olihan kyseessä Gulmargin kauden päättäjäiset. Alhaalta oli Sivu Teksti Kuvat Slammer 5/2009 050 Peter Hasselgren Peter Hasselgren. Onneksi suusta suuhun tekniikkaa ei tarvinut harjoittaa, mutta jalan avohaava oli kuitenkin about luuhun asti, ja se tarkoitti vastenmielistä retkeä ensiapuun. Itse makasin sängyssä ja toivoin, että tämä jäisi viimeiseksi koettelemukseksi tällä reissulla. Kuiluun vievät ruosteiset terästangot olivat repineet oikean puoleisen käden ja jalan auki, huuto sen mukainen
Kummien kysymysten sarja sai taas jatkoa, kun keskustelu pääsi vauhtiin. Pari yritystä ja one foot to wall, bs 360 revert out päälle. Kaikki oli niin vakuuttuneita tästä jutusta että leikin mukana ja hyvin kävi. Joel Lahti vatsatauti oli yllättänyt ja kestänyt vielä Amerikkaan asti. Kiitos ja anteeksi Intia! Slammer 5/2009 Sivu 051. Voi sitä myötävitusta, kun kaverin pitäisi löytää vessa minuutin sisällä ja ainoa vaihtoehto on vetää housut kinttuun, ja hoitaa homma siluettina vasten auringonlaskua - latukoneen ajellessa latua vierestä. Päällimmäisenä kaupungista jäi mieleen, että kaupunki on myös yksi saastaisimpia, ja reissussa katsottu Slum Dog Millionaire tuntui vastaavan hyvin todellisuutta, vaikka sama kaupunki ei ollutkaan kyseessä. Vaikka kaverin tuskalle ei yleensä naureta, niin kyllä silloin nauratti! Lopulta ukko piti viedä taxilla kämpille, kun tauti vei miehen loputkin voimat. Nakun tehdessä kuolemaa terminaalin edessä minä ja vanhempi paikallinen herra yritimme puhua joukkoa turhaan sisälle. Seuraavaksi kerraksi meille luvattiin ilmaiset majoitukset, jos tulisimme ison porukan kera. Päätimme jalkautua Gulmargin keskustaan fiilistelemään potretteja ja hengauskuvia. Mies oli sen verran yllättänyt, että sulloi rahat taskuunsa ja lähti pois sanomatta mitään, mutta tuskin pettymyksestä kuitenkaan. Kuten paikalliset asukkaatkin, pöpöt Gulmargissa olivat kovissa oloissa karaistuneet. Tais olla Petsku joka bongas tän spotin, ja kaikki oli sitä mieltä että täydellinen spotti fastpläntille paitsi meikä. "Do you want come to drink tea?" Aloitti herra keskustelun ja jatkoi: "Do you spend time with your family?" Mitä ihmettä!. Shrinagarissa meitä ei päästetty kentälle sisään, koska olimme mestoilla liian ajoissa. Nakua ei vetäminen kiinnostanut, joten Mr one-foot Finland hoiti homman yksin kotiin. Muiden raksatessa spottia, metsästä ilmestyi taas yksi paikallinen kaapuhaamu radiopuhelin kädessä ihmettelemään touhuamme. Alhaalta oli löytynyt hyvä one-foot spotti, minkä Joel vielä halusi kuvata. Silti hieno reissun lopetus. Tolla ländillä ja vauhdilla se ois ollu mahdottomuus. Ei ihan eka vastaava lupaus minkä olin kuullut! Seuraavana aamuna Naku ei ollut vieläkään kunnossa. Kun viimeinen päivä vihdoin koitti, päätin kaikesta huolimatta lähteä varovaisesti rinteeseen, olihan kyseessä Gulmargin kauden päättäjäiset. Hotellin henkilökunta palkittiin tällä kertaa vain lämpimällä kädellä ja muutamalla ryhmäpotretilla. Olimme keränneet ukolle 240 euroa ja se vastasi oppaan parin kuukauden palkkaa. Viimeisen illan kunniaksi hyvästelimme Mustaffan ja vaihdoimme asiaan kuuluvasti yhteystiedot ja heitimme tippiä hyvin hoidetusta työstä rupijoita kädet täyteen. Aikamoista simputusta upseereilta, mutta maassa maan tavalla. Delhi oli lämmin kuten saattoi odottaa. Pari päivää nähtävyyksiä ja hengissä pysymistä maailman sairaimmassa liikenteessä. Jos pystyy unohtamaan kotoisat mukavuudet, niin Gulmarg oli kyllä suurin positiivinen yllättäjä, missä olen käynyt, ja välimatkasta huolimatta kaikkien ulottuvilla. Pieni hengähdystauko kodin ja kuvausreissun välillä on aina tervetullut. Vaikka harvoin olen palannut samaan kohteeseen, niin Gulmarg voisi olla ensimmäisiä. Yritä sitten vastata noihin jotain järkevää 30 sekunnin tuttavuuden jälkeen! Onneksi oppaamme sai kommunikoitua puolestamme, ja pääsimme ottamaan yhteispotretteja uuden ystävyyden kunniaksi. Naku ei kauan jaksanut, kun vatsatauti yllätti kesken golfkentän. Vähän yli neljäkymmentä lämmintä talvilenkkareissa tuntui jotenkin ylilyönniltä, mutta koko pysähdys oli vain extraa. Aikamoista toimintaa vielä viime minuuteilla! Gulmargin laskut oli laskettu, mutta aikaa oli vielä jäljellä. Syy siihen saattoi olla se että olin ymmärtäny Petskun vision niin, että pitäs osua tohon ylemmän oksan kohalle
Kaunein hetki: Aamulla, kun tsekkaa sieltä huipulta maisemaa ja on hiljaista. Kuitenkaan switch bs ysi hyndästä sekä bs kolmonen cornerista eivät vielä riittäneet viemään Hesenpullaa ykköseksi, sillä parhaan laskijan tittelin vei Slammer Gaalassa Vuoden laskijaksi kruunattu Matti "Kinky" Kinnunen. Tulevaisuudessa halutaan kasvattaa kisaviikonlopusta kokonaisvaltainen tapahtuma, missä tapahtuu paljon myös itse kisan ympärillä. Tapahtuman perusrunko jää usein liian vähälle huomiolle. Nykyään on yleistä, että kisat vedetään läpi jamiformaatilla, mutta sitä ei Tahkolla nähty. Lisäksi Aleksi Partanen sai Zemppari-palkinnon, ja jo lie kuinka kauan Suomen parhaisiin laskijoihin kuulunut Juha Rautanen Bonus-palkinnon. Ensi vuonna uudestaan pojat, ja tuokaa niitä ulkomaaneläviä tänne pestäväksi täällä on sauna lämmin! - Se, että paikalle oli saapunut suomalaisten laskijoiden kärkikastia Sorsasta Kuhlbergiin ja Piiroisesta Hastiin. Suomen parhaat laskijat, tulevaisuudessa varmasti enemmän kansainvälistä laskijakuntaa myös. - Herkin hetki: Kun heittää snoukkaboardin takakonttiin, kun pitää lähtee himaan. Kisaformaateista jam-sessio on ajatuksena on hyvä, mutta toteutuksena vaikea ennen kaikkea tuomareille, joten aika perusformaatilla vedettiin läpi", kertaa Heppu syitä. Ihan kun muutenkin ei tämän tason laskijat osaisi näyttää mihin pystyvät, laittoivat he Tahkolla uutta vaihdetta silmään. Loistavat iltabileet useilla eri esiintyjillä höystettynä. Sä olet käynyt läpi liudan tapahtumia elämäsi aikana. Vaikka taso oli kova ja tasainen, oli kahden kopla huipulla omassa luokassaan. Ai sitä mammonan ihmeellistä voimaa! Liekittäjiä olivat muun muassa Joonas Mustonen, Janne Lipsanen, Ville Uotila ja Miikka Hast, mutta he kaikki jäivät pienen tulokkaan, kolmanneksi tulleen Aleksi Partasen jalkoihin, sillä Aleksi pisti isommilleen oikein huolella luuta kurkkuun. Kiihkein hetki: Kun Ali ja Ossi olivat voittaneet ruletissa tai black jackissä, ja pienellä tontilla hehkutti voittoa baaritiskillä. Teknisyys kohtasi tyylin, eikä cornerista vedettyjä isoja ilmoja voinut mitata laskijoiden iällä. Aina on tapahtumassa paljon kehitettävää ja parannettavaa. www.snowboardingfinnishopen.com Slammer 5/2009 Heppu Pentti Mies kaiken takana kertoo, miltä siellä takana näyttää. Ja sitten kans Nikin, Paulin ja kumppaneiden tanssisessari Ukossa. Mitä olet oppinut niiden järjestämisestä, eli mitä olet oppinut toisten onnistumisista ja virheistä. Hurjin hetki: Polttarisankari smurffin puolitoista takajykää cornerista flätille niskoilleen, huhhuh... Kenenkään yllätykseksi tuskin tuli, että kärkikahinoissa oli Heikki, joka Tahkolla vielä veti Custom allaan, nykyäänhän Heksulla on toiset kuviot. Mitkä olivat ensikertalaisen tapahtuman kohokohdat? Teksti Kuvat Sivu 054 Tuukka Tams Pekka Sauro. Ei jäänyt muilla nokankoputteluita, kun Masa pisti cab ysiä boksista ja bäkki rodeota cornerista, jolla hän voitti myös päivän korkeimman ilman. On mukavaa, ettei kaikki tapahtumat Suomen keväässä sijoitu sinne tolkuttoman kauas Lappiin, ja varsinkin siinä mielessä SFO osoitti olevansa tärkeä osa Suomen kevättä. Hän veti muun muassa hyndästä tupla backflippiä niin rautaisella tatsilla, että oli siinä vanhoilla parroilla ihmettelemistä. "Mun mielestä on kivaa, että saa laskea niin paljon kuin haluaa ja varsinkin corneri on sellainen härveli, jota on kiva sessata ja mennä aina vähän kovempaa ja kovempaa. - Sen olen hiffannut, että tapahtuman järjestämisessä on aika paljon duunia. Paas kertoen Snowboarding Finnish Openin... Siinä maiseman alareunassa näkyy, kun joku vetää cornerista hyvin tweakatun methodin. Monet järjestävät tahot kiinnittävät huomion asioihin, millä ei loppujen lopuksi ole niinkään suurta merkitystä tapahtuman onnistumisen suhteen. Lehdet ja oksat putoaa, jos runko on laho. Nuoret tulokkaat kohtasivat vanhan liiton miehet, joka näkyi myös laskutavassa. Millaiseksi kuvastaisit Finnish Openia tapahtumana niille, jotka eivät siitä mitään tiedä. HEPPU PENTTI aika, joita oli koko viikko odotettu. - Snowboarding Finnish Open, SFO, Tahkolla 15.18.4.2010
"Jos et tiedä asioista muuta kuin mitä leffoista olet nähnyt, tarvitset rutkasti harjoitusta" Sivu Slammer 5/2009 058
Lumivyöryvarusteiden käyttöä pitää harjoitella. Sitten alkaa armoton kaivaminen repusta löytyvällä lapiolla. Esimerkiksi lumivyöryt ovat hengenvaarallisia, ja kukaan meistä ei sinne lumen alle halua, muuten kuin dropatessa kaltsilta puuteriin tai laskiessaan lumisateessa metsässä mättäältä toiselle. Jos reitistä ei ole saatavilla topoa eli reittiohjetta, tai käsillä ei ole kuin kartta, täytyy huomioida ylimääräinen aika joka kuluu tuntemattomassa maastossa edetessä. Mutta vähän kerrallaan, ja tekemällä asioita ajatuksen kanssa, alkaa Föhrin ennusteet ja havainnot tarttua takaraivoon. Laskutuntuma, vauhdit ja ilmat kasvavat kuin itsestään ulkoiluttamalla lautaa riittävän usein. Nousureittiä suunnitellessa on syytä huomioida myös yläpuoliset vaara-alueet, joita on usein vaikeata hahmottaa. Sään pysyessä vakaana, 3-5-päivää sateen jälkeen on jo turvallisempaa liikkua. Niiden huomaaminen vaatii huolellista paneutumista. Hissi vie ja painovoima tuo alas Toisin on surffauksessa, jossa jo aallolle meno on sen verran haastavaa, että tietoa ja taitoa selvitä luonnon kanssa karttuu väkisinkin joka ukkoon ja akkaan, ennen kuin on edes päässyt ensimmäisen kerran laudalle. Siellä "meitä " ei valitettavasti estä kukaan menemästä paikkoihin, jonne tiedot ja taidot eivät vielä riitä. Kokeneemman viisautta Kokeneemman ääntä pitää kuunnella. Laskukavereiden kanssa on hyvä käydä huolellisesti läpi tuleva reissu, tai vaikkapa vain yksittäinen lasku. Harjoittele, jotta tunnet laitteen ja löydät kaverisi nopeasti. Laskeminen rinteiden ulkopuolella on monipuolista ja hauskaa vaikkapa vain täällä Härmässä. Alkuun pääsee kotikeskuksen metsäreiteiltä saatavalla laskutuntumalla. lyöminen johtaa valitettavan usein kohtalokkaaseen lumivyöryyn. Sään ja olosuhteiden laimin- Lumivyöryesimerkki Kuvittele, että olet laskemassa kaverisi kanssa lumisateen jälkeisenä aurinkoisena päivänä etelään päin antavaa Slammer 5/2009 Teksti Kuva Sivu Arto Majava Saku Knopp 059. Lisättynä "sinne tänne" -sinkoilun mäessä lumisateen jälkeisenä päivänä, takaa katastrofin ainekset. Haikkaamalla usein myös tavoitetaan parhaat lumet. Lumivyöryyn joutuminen on erittäin todennäköistä. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Lumivyörykursseja Suomessa järjestää Henttosen Jarkko. Sääilmiöiden oppiminen vie helposti yhden yliopistotutkinnon verran aikaa. Kaveri pelastuu. Varmistaa ettei muita vyöryjä tule enää niskaan, ja kiiruhtaa kohtaan jossa viimeisen kerran näki laskukaverinsa. Backcountry-laskemisessa on yksi suuri hyvä (tai paha) tekijä, ja se on hissi, joka mahdollistaa ylösmenon törmän päälle. Haastavimpien urotekojen lomassa, vapaalaskeminen Etelä-Suomen keskuksissa tarjoaa kohtuullista harjoittelumaastoa. Lajin parissa jo pidempään viihtyneet Travis, Terje ja kumppanit treenaavat kaikkia näitä taitoja joka vuosi. Lumen täytyy saada asettua paikoilleen, ja siihen kuluu muutama päivä. Takamaastoissa ei ole turvallista. Lajin parissa viihtyessä taidot karttuvat. Maailmalla suosituimpia kohteita löytyy Alpeilta, Pohjois-Amerikasta sekä Kanadasta. Hälytyskellojen pitää alkaa soida, epäröidessäsi esimerkiksi lumen rakenteen koostumuksen alati heikkenevän ylöspäin mentäessä. Haikkaaminen opettaa lumesta paljon. mukavaa puuteririnnettä. Ilman harjoittelua ja oikeita varusteita "pelastajalla" on edessään mahdoton tehtävä. Jos et tiedä asioista muuta kuin mitä leffoista olet nähnyt, tarvitset rutkasti harjoitusta lumiturvallisuudesta, rinteenlukemisesta, säätiedotusten merkityksestä sekä ryhmässä liikkumisen taidoista. Katso: www.cohkka.fi. Itse seuraat puusta roikkuen kaverin menoa, kunnes hän häviää lumimassojen alle. Näille kursseille kannattaa hakeutua. Täällä härmässä selviytymistaitoja ja muita vaativampia taitoja harvemmin tarvitaan. Hyvä vinkki on hakeutua kokeneemman seuraan sekä mennä lumivyörykurssille. Laskemisestakin saattaa nauttia enemmän, kun tietää tasan tarkkaan millaista lunta oli missäkin kohtaa nousua. On opittava luonnossa selviytymisen taitoja, sekä tekniikoita liikkua vaihtelevissa maastoissa. Omat alueet Kohti takamaastoja Travis Ricen ja Terjen tyylisten kavereiden laskut Alaskan mahtavilla lumivalkoisilla vuorilla ja Brittiläisen Kolumbian pillow-lineilla ovat backcountry-laskemista parhaimmillaan. Syvemmälle takamaastoihin mentäessä täytyy kuitenkin huomioida paljon muutakin, kuin miten hyvin osaa flouttaa lautaa pehmeässä lumessa. Paikka löytyy. Ei riitä, että ripustat piipparin kaulaan ja tunnet olevasi valmis takametsien valloitukseen. Jokaisen haikkaajan vaistoihin kuuluu myös osata perääntyä riittävän ajoissa. Varsinaisessa puuterivaipassa laskeminen ei vaadi laskutaitoa juuri enempää. Monet freestylepuolen laskijat tulevat mukaan takamaastokuvioihin tiedostamatta turvallisuusseikkoja. Epävakaan sään jatkuessa useamman päivän maustettuna kovalla tuulella, se hidastaa prosessia useilla päivillä, joskus se vie jopa viikkoja. Haikkaamaan Haikkaamisessa pätevät samat säännöt kuin niin sanotussa hissilaskemisessa. Opiskelu saattaa kuulostaa tylsältä, mutta sitä on syytä tehdä. Silloin otetaan repusta lumivyörysondi - telttakepin näköinen, 2.5 metriä pitkä alumiinitikku - jolla paikallistetaan kaveri lumen alta. Hommia harjoitellut kaveri sen sijaan ottaa tilanteen haltuun. Mitä tehdä. Laskutaidot ovat huippuluokkaa, mutta tietotaitoa takamaastoissa liikkumisesta ei kaikilla ole. Sää ja olosuhteet. Backcountry-ridereille myös sää on kaikki kaikessa. Lumisateen jälkeen 3-5 ensimmäistä vuorokautta ovat todennäköisintä aikaa joutua lumivyöryihin. Harjaantuneetkin laskijat perääntyvät yllättävän usein. Yhtäkkiä lumivyöry lähtee liikkeelle, kaveri menee vyöryn mukana. Viime vuosina suosiossa on ollut myös hiukan eksoottisempiakin kohteita, kuten Japani. Laite pitää tuntea ja myös testata kavereiden laitteiden kanssa toimivaksi. Sieltä hän lähtee lumivyörypiipparilla etsimään vyöryyn hävinnyttä kaveriaan, jolla on samanlainen laite takkinsa alla. Suomen parhaat offarit löytyvät kuitenkin Pohjois-Suomesta. Laskeminen neitseellisillä rinteillä on kuitenkin niin mukavaa, että opiskelu kannattaa. Lumivyörykursseilta saat parhaan pohjan harrastuksen alkuun
- "Lehmänhäntä" - Aplacow rautalankakoukku - Kaksi jääruuvia Hyvä reittisuunnittelu on turvallinen ja takaa parhaat lumet. Lumikengät, split board vai siirtymäsukset? Lumikengillä haikkaaminen on ollut perinteisesti yleisin tapa liikkua. Käy reitti läpi laskukavereiden kanssa, jotta se on selkeä kaikille. - Valjaat - Jääraudat - Hakku - Köydet - Laskeutumislaite esimerkisi "laskeutumiskasi tai atc" - Muutamia nauhalenkkejä (slinggejä) 60 - 120 cm - Sulkurenkaita - Railopelastusvälineet, esimerkiksi: mini traxion laite, tibloc sekä väkipyörä rulla. Kalliokiipeily- sekä köysitekniikkakursseille kannattaa osallistua. Topo-kirjoissa kuvaillaan laskupaikkaa muutamin lausein. Siirtymäsukset voi myös rakentaa itse. Kartat ja topo-kirjat Kartat ja topo-kirjat ovat backcountrylaskijan parhaita kavereita. Mene lumivyörykurssille. Perusvarusteet haikille ja hissilaskuun - Lapio - Sondi - Piippari - Reppu Haikkiin perus lisävarusteet - Lumikengät - Split board + nousukarvat - Siirtymäsukset - Teleskooppisauvat Erikoisvarusteet Pidemmälle mentäessä kuvioihin tulee mukaan vielä rutosti opittavaa, sekä lisää tavaraa. Viime vuosina yleistymässä olevat split boardit ovat nousemassa kovaksi kilpailijaksi perinteiselle lumikengälle. Tosiasia on se, että splittien suorituskyky on kasvanut ajan myötä rutosti. Turhaa riskiä ei kannata ottaa. Siirtymäsuk- silla saavutetaan split boardin hiihto-ominaisuus, siirtymäsukset mahdollistavat myös oman tutun vapaalaskulaudan mukaan ottamisen. Topo-kirjoista saa kattavat tiedot laskupaikan tai hiihtokeskuksen parhaista laskuista. "Round trip" tarkoittaa aikaa joka kuluu koko reitin läpi menemiseen. Laskutuntuma on näin luonnollisesti tuttu. Topo-kirjat myös suosittavat parasta vuodenaikaa valitulle laskulle. Sivu Teksti Kuvat Slammer 5/2009 060 Arto Majava Saku Knopp. Topo-kirjoista ilmenee reitille vaadittava aika. Railopelastus ja jäätiköillä sekä köysistössä liikkuminen ovat perustaitoja jotka pitää vähintään hallita. Internetistä löytyy tarvittavat ohjeet sekä siteet ja nousukarvat. Kaikkia näitä taitoja pitää harjoitella huolellisesti kokeneemman laskijan kanssa. Oman vapaalaskulaudan voi myös halkaista split boardiksi. Tässä kategoriassa astuu mukaan myös köysi- ja kiipeilytekniikat. Huomioi vaarat (jyrkänteet, lumimassat, serakit) reitin yläpuolella. Huomioi vallitsevat sää- ja lumiolosuhteet. Jotkut ylistävät siirtymäsuksien nimeen. Käy mielessä läpi kaikki riskitekijät ja turvallisuusseikat. Yleensä kerrotaan reitin luonne ja vaativuus, rinteen jyrkkyys sekä noustava korkeusero ylös mentäessä, sekä laskettavat vertikaalit alas tultaessa. Tämä vaati harjoitusta, mutta pikkuhiljaa palaset alkavat loksahtaa paikoilleen. Topo-kirjoissa kaikki tarvittava on yleensä huomioitu. Ole ajoissa liikkeellä. Vältä ylös mentäessä avoimia +30°lumikenttiä. Siirtymäsukset, ovat vähiten käytetyt nousuvälineet. Valittaessa lumikengät mukaan, voidaan ottaa mukaan se sama tuttu vapaalaskulauta, jolla lasketaan yleisesti ottaen aina. Toiset pitävät splittiä painavana, pientä moitetta kuuluu myös laskutuntumasta. Topo-kirja opastaa tarvittavat varusteet kyseiselle reitille. Splitillä matkanteko on joutuisaa ja liikkuminen luontevaa. Topo-kirjat ovat tehty juuri takamaastoihin suuntautuville reissuille. Selvitä ja opettele koko reitin kulku itsellesi selkeäksi. Jäätiköille mentäessä panokset kasvavat jälleen. Omat alueet Kohti takamaastoja Backcountry-laskemisen turvallisuusasiat Opettele hahmottamaan selkeä kokonaiskuva laskureissusta - ja sen sisällä kaikki liikkuvat osat
Länsiseinä on ainakin alkutalvesta lähes poikkeuksetta tuulen pieksemää korppua, ja se on hyvä laskea todennäköisesti vain melko myöhään keväällä. Kesäaikaan mäellä siis voi poimia marjoja, talvella on tarjolla muunlaisia herkkuja. Voi valloittaa huippua, johon kuluu aikaa 4-6 tuntia, tai laskea lyhyempiä pätkiä. Mustikkamäki, kaikilla kielillä. Keskimäärin parasta laskua mäki on joka tapauksessa tarjoillut maalishuhtikuussa, jolloin pohjoisen päivällä on jo riittävästi mittaa ja lumipeitekin on saavuttanut sopivan paksuuden. Mäki ei kohoa hapettomimpiin ilmanaloihin. Esimerkiksi vuonna 2000 vuoren koko yläosa vyöryi tielle asti, ja sen ylikin, keilaten tieltään hehtaarikaupalla norjalaista koivurääsikköä. Omat alueet Kohti takamaastoja Mustikka "Oma maa mansikka, muu maa mustikka", sanoo vanha sananlasku. Mustikka löytyy Norjasta. Mustikka on mäki Pohjois-Norjassa. Vaikkapa mainittuja ojanpohjia voi pommittaa koko päivän, ja korkeuseroa saa kerrytettyä yhtä paljon kuin huipulla käydessäkin. Suomesta, Enontekiön kunnan Yliperän Kilpisjärveltä nimittäin, autoilee vuoren juurelle reilussa tunnissa. Pelkillä luonnonlumilla joka tapauksessa kausi on varsin hyvän mittainen. Tromssan kaupunkiin, jossa sijaitsee toinen mäkeä lähinnä olevista lentokentisä, on ajomatkaa pari tuntia. Lautailijan näkökulmasta Mustikka on muutenkin loistava kohde. Mustikka on nimittäin loistava paikka harrastaa lumilautailua, ja miksei muunkinlaista mäenlaskua. Vuori on pyramidin mallinen, ja suoraan sen huipulta voi lähteä laskemaan mille tahansa rinteelle. Tuulen tuoman lumen kanssa on syytä kuitenkin olla varovainen. Kuten sanottua, mäellä voi harrastaa monenlaista toimintaa. Sen, minkä tyyppisestä laskusta itse kukin saa eniten irti, voi jokainen itse päättää, mutta tykkäsipä mistä tahansa, on Mustikalla kaikille herkkuja tarjolla! Slammer 5/2009 Teksti Kuva Sivu JJ Henttonen Aadne Olsrud 061. Etelärinteellä nimittäin vyöryy melko usein, ja toisinaan hyvinkin isosti. Ojanpohjia on pitkälti toistakymmentä ja ne tarjoavat hätäisemmälle nopeaa kivaa. Tarkemmin sanottuna se sijaitsee Norjan Troms-läänin Balsfjordin kunnassa, keskellä Tamokin laaksoa ja sen pohjoisella laidalla. Sen norjankielinen nimi on Blåbaerfjellet ja alueen natiivit, saamelaiset, ovat nimenneet sen Sarregaisiksi. Ylempänä "south facelta" löytyy kumpu poikineen sekä kohtalainen liuta hyviä droppeja, joiden avulla mäkikotkailusta kiinnostuneet pääsevät nauttimaan mittavammistakin ilmakylvyistä. Laskettavaa on siis pitkälti toista kilometriä korkeudessa mitattuna, ja mittaa laskuille kertyy parhaimmillaan lähemmäs kolme kilometriä. Länsiseinältä tuulen rosvoama lumi pakkautuu niin etelärinteen bowleihin kuin itäseinällekin, ja niissä onkin, säästä, lähinnä lämpötiloista, riippuen usein todella hyvät "lössnö" -eli putikkakelit. Törmältä löytyy laskua joka makuun, diggailipa sitten pikku-kikkailusta tai isommasta vetämisestä. Parhaat olosuhteet ovat yleensä lopputalvesta tai kevät aikaan. Itse asiassa hapen osapaine on Mustikan huipulla melko sama kuin merenpinnallakin, mäen korkeus merenpinnasta mitattuna on nimittäin vaivaiset 1442 metriä. Mäen etelärinteen alaosan metsiköstä, n 250 500 metrin korkeudelta, löytyy paitsi tunturikoivujen pujottelua, myös mahtavia puronuomia, joihin muodostuu talvella ykkösluokan puuteripaippeja. Mustikka on Kaledonian vuoriketjuun eli Kölivuoriin kuuluva törmä. Sydäntalvellakin mäellä kannattaa todennäköisesti käydä, jos alueella sattuu liikkumaan, sillä lumi joka pohjoisessa sataa kaamoksen aikaan on lähes poikkeuksetta sitä itseään. Nimensä tunturi on saanut luonnollisesti sen alarinteillä kesäiseen aikaan vihantanaan rehottavasta varpukasvista, jonka nimi latinaksi on Vaccinium myrtillus. Ne ovatkin olleet Mustikkalassa vierailleiden suosikkikohteita jo vuosia. Joidenkin mielestä Mustikka onkin parempi kuin Mansikka, missä se ikinä sitten lieneekään. Mustikka on lähes joka vuodenajan mäki. Eteläseinällä on alaosasta leveyttä nelisen kilometriä ja sekä itä- että länsiseinät ovat jotakuinkin saman kokoisia. Itse asiassa vuoren läntistä kylkeä ei ilmeisesti ole koskaan laskettu. Itäseinällä oleva mahtava kattila on laskettu todennäköisesti vain kerran. Puurajan yläpuolelta löytyy myös mahtavia bowleja sekä avoimempaa maastoa vauhdikkaampaan mutkamäenlaskuun. Mäki lähtee nousemaan kohti huippua suoraan tieltä, joten mitään lähestymistä tai poistumista tasamaalla ei Mustikan valloitajan tarvitse tehdä. Vuorella, sillä kunnon vuoresta on kyse, on kolme kylkeä: eteläinen, läntinen ja itäinen. Siellä on laskettu jo melko aikaisin syksyllä, syyskuussa, ja kausi jatkuu aina kesään asti, loppuen yleensä viimeistään Juhannuksen aikaan. Toisen mukaan toiset pitävät enemmän äideistä, toiset tyttäristä. Vuoren etelään antavilla kyljillä on tarjolla kaikkea mitä takamaastolautailija voi toivoa, paitsi timmimpiä jyrkänteitä, joita löytyy kyllä riittävästi niin itä- kuin länsipuoleltakin. Mäelle on helppo päästä, sillä eteläseinän juurella kulkee tie. Eteläseinä, joka ei tien takia ole varsinaista taka- vaan etumaastoa, on suosituin kohde, lähinnä sen takia, että itä- ja länsiseinät laskevat takamaastoon. Korkeusero on kuitenkin vertailukelpoinen, sillä tunturin juuret ovat n 250 metrissä
LASKIJA JUSSI OKSANEN KUVAAJA BLOTTO PAIKKA ALASKA, USA
LASKIJA MARKUS MALIN KUVAAJA RAMI HANAFI PAIKKA TAHKO
LASKIJA JANNE HEISKANEN KUVAAJA PETER HASSELGREN PAIKKA ESPOO
LASKIJA EERO NIEMELÄ KUVAAJA SCOTT SERFAS PAIKKA BC, CANADA
LASKIJA MARKKU KOSKI KUVAAJA DANIEL BLOM PAIKKA FURANO, JAPANI
010 8386 400. info@esakorpela.fi, puh
010 8386 400. info@esakorpela.fi, puh
Miten sinne eksyit. Niko on tosi leppoisa kaveri ja osaa ottaa lunkisti, eikä stressaa liikoja. Oltiin Sebiin (Sebastain Vassoney) yhteydessä, että täällä olisi joku laskija Suomessa, joka olisi siihen mahdollinen. Millaista siihen oli kuvata. Hauskaa niitä on tehdä itsekin. - Hyvä siellä on olla. Eihän niitä kaikkia voi muistaa. Tosi pieni firma ja äijät on tosi mukavia. Se on ihan hyvin toiminut tähänkin mennessä. Naali oli hyvin suunnitellut reissuja. Onneksi päästiin lopulta Törtsään ja taidettiin painaa Bläkäriin heti parin tunnin unien jälkeen. - HA N S K E S TI LÄ Sivu Teksti Slammer 5/2009 072 Tuukka Tams. - Joo, pikkuhiljaa siinä on isommat pojat jäämässä sivummalle. On on. Onko siellä ketään, josta voisi tulla seuraava Tampereen ukko. Mukavaa oli laskea poikien kanssa. - Täältä se lähti silloin back in the day. - Aika hiljasta on kyllä ollut sillä saralla. Muutenkin vaikuttaa hyvältä. Meillä oli alla Nikon papan vanha farmari, josta oli pakoputki poikki, eikä nastokaan juuri renkaissa ollut. Seb lähetteli mailia ja kyseli. Kierrätys kunniaan! Miten sulla laskeminen alkoi. Sen auton avain oli ihan yksittäin, joka muodostui vähän huonoksi ominaisuudeksi. Sä ajauduit myös Vuokatin lukioon, niin kuin nyt joka toinen tuntuu ajautuneen. Naali ja Tarvaisen Harri ovat vääntäneet ensi kauden lautoihin grafiikoita, että siistin näköistä kamaa on tulossa. Sieltä sitten lähti Tatran (Tampereen lumilautaseura) kautta eteenpäin. Muut sitten jostain muualta hankin. Niillä on hyvä meininki. Kuulin, että Tatrassakin on sukupolvenvaihdos menossa, kun vanhat lähtevät pois ja te otatte homman haltuun. Kaiken tuon lisäksi sillä on tosi hyvä tyyli! - M AT T I O LLI LA Sä olit DIY:ssä mukana. Jyväskylän kohdalla muistan, kun molemmat alkoi olemaan kohtuu täynnä sitä väsymystä ja sairaan äänekästä pakoputkea. Mustavuoressa käytiin kaikki, meikä muutaman vuoden myöhemmin kuin noi Joel (Lahti) ja Hans (Kestilä) ja muut. - Mitä me nyt Tampereella ollaan poikien kanssa Hiutaletta tai jotain tehty, niin olihan tuo nyt vähän pidemmälle vietyä toimintaa. - Oli kyllä törkeen hauskaa. Törkeen tykki! - Joo, Valtteri Tykki on aika tykkiäijä! Onhan siellä vaikka ketä, mutta nyt en muista millään niiden nimiä. Sä siellä Matin kanssa Aavenin tiimissä veteletkin. Kuitenkin hän on sen verran jämpti, että on osannut hoitaa hommansa aina hyvin, liittyi se sitten laskemiseen tai kouluhommiin. Se meni aika sillä DIY-hengellä, että kuvattiin kaikki siihen itsekin. - Puuma (Tatu Laakso) ja Pena (Pekka Järvinen) tietty! Ja on siellä sen niminen henkilö kuin Valtteri Tykki. On siellä tullut pari viime talvea jo oltua ohjaamassa aina silloin tällöin. Sit päätettiin vielä ottaa varaslähtö Töttöröölle. Ei siinä sen kummempia. Se hukkui ainakin seitsemän kertaa sen parin viikon aikana, ja lähtö viivästyi siksi aina keskimäärin 15 minsaa. Miten sun sponssiura muuten on edennyt elämän aikana. Ainahan sieltä tulee nousevia junioreita. - No laskeehan ne. - Viime talvena Naali jotain puheli, että ne etsii toista laskijaa. Sehän siinä oli pääideana, että omalla budjetilla ja omalla ajalla sitä tehdään. Piti lähteä aikaisin aamulla, mutta lähdettiinkin ajamaan edellisenä iltana yötä vasten. Kummallisen hyvin ne kyllä laskee kaikki nykyään. Kyllähän se on ihan mukavaa hommaa. Arvostan sitä, että Niko on hyvä all-aroundlaskija, eli osaa vetää kaikkia obstaakkeleita hyvin. Pitäisi vissiin meidän alkaa ottaa ohjia käsiin, ainakin jonkin verran. Siitä se jotenkin lähti. Mitä laskemiseen tulee, niin kyllä Niko on hemmetin kova laskemaan ja tosi motivoitunut. Sun sukupolvi Tampereelta on ainakin ollut hyvin edustettuna. En hirveen monella jampalla ole semmoista poppia nähnyt, ja tuntuu, että se vetää aina isommin kuin muut. Se oli vähän semmoista. Erosiko se mitenkään sitten sun edellisistä proggiksista. Ei meikällä tällä hetkellä muita juttuja olekaan, kuin että Aavenilta saan laudat. Se on aika kova äijä. Joko siellä junnut laskevat paremmin kuin te. Ihan siisti projekti tuommoinenkin, vaikka onhan niitä ennenkin tullut tehtyä, että kuvataan itse omaa meininkiä. Toissatalvena kun ei FMP:n leffaakaan tullut niin Hansin kameralla kuvattiin aina silloin tällöin. Naali (Matti Ollila) päämiehenä kuvaamassa ja organisoimassa. Hiutaletta tehtiin harrastemielessä, kun ei muutakaan ollut. Mikä sinne vei? Muutama talvi sitten oltiin Nikon kanssa kaksin reissussa Rukalla pari viikkoa. Niko on huippujätkä, enkä voisi parempaa tiimikaveria toivoa! Hänen kanssaan on ollut aina rento laskea ja reissailla. Millaista siellä on ihmisen ollut olla. Ei me mitään kirjanpito- ja talouspuolia osata, mutta varmaan pitäisi olla ensi talvena junioreita ohjaamassa
Slammer 5/2009 Kuva Sivu Peter Hasselgren 073
- Heh, joo aika tiiviisti siellä on tullut oltua keväästä saakka. - En kyllä muista, mistä ajatus tuli. Ei sitä känkkyä varmaan jaksa loppuelämäänsä pyöritellä. Sivu Teksti Kuva Slammer 5/2009 074 Tuukka Tams Harri Tarvainen. Laskin talven ja kevään. Saa vielä talven pitää vapaata, niin sehän on aika täydellinen. Meillä oli semmoinen hyvä porukka, kun oli Peetu, Kukkeenmäen Kim ja Jalastin Anna. - No ei kai! Kyllä siinä pikkuhiljaa meikäläinenkin ratkesi poikien hommiin. Siinä ekan vuoden lopulla tai toisen vuoden alussa alkoi olemaan jo aikamoista meininkiä. Enemmän se oli siinä, ettei kukaan ollut tuputtamassa tekemään läksyjä tai siivoamaan. Hyvin olet perillä tekemisistäsi. sehän oli siis viime vuosi! Niin viime talvenahan sieltä intistä tosiaan pääsin pois. Mutta ei saatana... Kyllä siellä pärjäsi. Pääsi tekemään töitä vähän silloin tällöin, kun vuoroja oli vapaana. Oletko siitä saakka ollut tuolla Lielahden Kotipizza-kollektiivissa, jossa on ollut ainakin Joel, Lahikainen, Tatu ja vissiin koko Kestilän perhe. Joutui ottamaan vähän enemmän itseään niskasta kiinni, kun kämppä alkoi näyttää siltä, ettei itsekään uskalla mennä sisään. Lähtikö homma heti lapasesta. En tiedä mikä siinä viehättää. Ei kun joo, kaveri lähti sinne aikaisemmin johonkin pesäpallolinjalle ja kertoi, että siellä on sellainen lumilautalinja. Mitä siitä kaikesta jäi käteen. Onko pizzanpyörityksessä tulevaisuus. Kyllä se auttoi tässä hommassa ja hauskaa siellä oli. Mitä sun elämässä tapahtui Vuokatin jälkeen. Oli hauska laskea niiden kanssa, ja Vuokatissa oli hyvät puitteet. Kuusi kuukautta siellä olin ja pääsin tammikuussa pois. Paljon siellä ainakin kehittyy, kun pääsee itsekin laskemaan. Sehän siellä toteutui, että kyllä siellä pääsi laskemaan ihan niin paljon kuin sielu antoi periksi. Siellä oli Naku (Antti-Juhani Piirainen) ja Karjaluodon Teemu silloin koulussa, ja kun vaikutti hyvältä meiningiltä, niin ajattelin, että miksipäs ei: pääsee ainakin enemmän laskemaan kuin etelässä. Millaista oli nuorena lähteä äidin hoivasta pois. Hetkinen, 2008 keväällä kirjoitin pois, niin... - Kävin lukion neljään vuoteen, ja kun keväällä olin kirjoittanut, niin menin syksyllä inttiin tuohon Pirkkalaan. Olihan se vähän jännää, mutta ei se nyt niin kummallista ollut laittaa roiskeläppää mikroon tai tehdä jotain makaronisoosia. Pitäisi varmaan jotain järkevämpää keksiä tulevaisuuteen, mutta en kyllä vielä tiedä mitä. ei siinä tulevaisuus ole. Ei se silti mitenkään pahemmaksi äitynyt, mitä se olisi Tampereellakaan ollut. Sitten ei ihan hirveästi ollut mitään. Milloinkahan se oli, olen niin sekaisin vuosissa. Otin siitä sitten enemmän selvää. Kuulin, että teidät upgreidattiin parempaan pestiin. Siitä sai joskus pari vuotta sitten helpolla kesätyöpaikan. Mikäs siinä, ei tarvitse muita kesätöitä hakea, kun kauden jälkeen pääsee sinne. - Ehei, meikä oli aika kiltti poika pienenä. - Joo Napoliin mentiin. Monet ovat ainakin maajoukkuehommiin sieltä lähteneet. - Kyllähän sieltä tuppaa noita kisatykkejä tulemaan. Oliko siellä kaikki laskijat niin kilttejä, ettei paheet kiinnostaneet
Mukavaa se oli tuossa kesällä ja alkusyksystä, kun sai muutakin tekemistä kuin töitä aamusta iltaan, mutta kyllä se nyt rupeaa vähän kyrsimään lähteä aamulla vesisateessa pimeässä kouluun ja tulla vesisateessa pimeässä takaisin, kun voisi olla jossain muualla laskemassa. Pitäähän sitä nyt laskemaan päästä. Tympiikö se. Ihan hyvältä se vaikuttaa, mutta on se aika vahvasti tuonne kisameininkiin mennyt. Ei mulle ole niin väliksi, mitä muut tekee. Ihan hyvin on suhtauduttu. Oma opettaja on käynyt puhumassa muille, että pitäisi onnistua ihan hyvin. Pitää sitten vaan opiskella enemmän omatoimisesti. - Tampereen ammattikorkeassa olen nyt pyörinyt syksystä lähtien liiketalouden linjalla. - En mä oikein tiedä. Siihen varmaan voi kaikki samaistua. Onhan junnuilla siellä hyvä mahdollisuus "OLIHAN SE VÄHÄN JÄNNÄÄ, MUTTA EI SE NYT NIIN KUMMALLISTA OLLUT LAITTAA ROISKELÄPPÄÄ MIKROON TAI TEHDÄ JOTAIN MAKAROONISOOSIA." Kuva Sivu Slammer 5/2009 Teksti Tuukka Tams Harri Tarvainen 075. Jengi on alkanut enemmän kiertää tuolla suomicupeissa. - Vähän on vielä auki. - Onhan se ainakin kehittynyt ihan perkeleesti. Miltä sun silmissä suomalainen lumilautailumeinkin tällä hetkellä näyttää. Eihän noita pienempiä leffaprojektejakaan ole enää samalla tavalla kuin ennen. Kouluthan sulla jo alkoivatkin, eikö vaan. Kai se on ihan hyvä niitä kisoja kiertää. Mitä suunnitelmia sulla on talvelle koulun ja laskemisen kanssa. Aluksi ajattelin, että olisin poissaolevana koko kevätlukukauden ja laskisin vain, mutta siellä on tosiaan läsnäolopakko monilla kursseilla, niin olen käynyt juttelemassa, että saisi vähän joustavuutta niihin
Kaksi hyppyä ja se on sitten siinä, jos ei finaaliin pääse. Paremmat mahdollisuudet siellä on varmaan kuin näiden omien leffaprojektien kautta nykyään. Onko FIS:n jampat erilaista sakkia kuin muut laskijat vai ihan samaa porukkaa. Mutta hyviä laskijoita- Sivu Kuva Slammer 5/2009 076 Harri Tarvainen (potretit Peter Hasselgren). On siellä niitä kisahöyliä ja myös ihan rentoja ukkoja, vaikka on niissä kisahöylissäkin ihan rentoja. - Onhan se ihan hauskaa joskus käydä kisoissa. Kyllähän se sitten meni, kun siihen tottui, mutta onhan se aikamoista vääntämistä nuo FIS:n kisat. - Siellä on molempaa kastia. päästä eteenpäin. Meikällä kun on vielä korkean paikan kammo, niin jouduin vähän puristelemaan kaiteita. Miten sä itse, jaksatko kiertää kisoja ja olla kissanristiäisissä nuokkumassa. Se torni, mistä piti laskea, oli aika sketsin oloinen. Viime talvena kävin kerran maailmancupissa ja olihan se aikamoista
"Viime talVena kerran käVin maailmancupissa ja olihan se aikamoista. Mukavahan se on laskea vuodet pitkät. Jos sitten pari ulkomaanreissua saisi onnistumaan, niin olisi ihan makea. Monilla on nyt rahat tiukalla, ainakin itsellä on, mutta täytyy sitä kuluttaakin, että firmat saa rahaa ja pystyy tekemään meille tuotteita. Ei se kyllä ehkä just se homma ole, mitä huvittaisi tehdä. Varmaan kaikkien pitäisi elää vaan normaalia elämää, eikä jäädä kotiin niin sanotusti ruokkimaan lamaa. Ei varmaan ensi kaudella kuitenkaan mitään leffaa tehdä. Mitä haluaisit loppuun sanoa. Kun tuota bisnespuolta kerran opiskelet, niin mitkä ovat sun ohjeet siihen, miten Suomi selviää taantumasta. Kiinnostaisiko sua sitä touhua enemmän tehdä. Kun ei liikaa stressaa, niin se on ihan ok. Ei sitä kiirettä kannata pitääkään. - Aika rauhallisesti. Kai sitä vaan täytyy elellä sitä omaa elämäänsä, eikä liikaa murehtia toisten touhuista. Varmaan seiskapuolen pintaan. Kyselin monelta tyypiltä susta eikä kellään löytynyt oikein mitään pahaa sanottavaa. Tuolta tulee noita junnuja, jotka pyörivät miljoonia asteita, niin eihän siellä mitenkään voisi edes pärjätä. Kotia menen pizzalle. Meikällä on ajatukset vielä niin auki, että mitä tässä haluaa tehdä. - Enpä tiedä. Varmaan järkevästi pitäisi sekä kuluttaa että säästää. Ensi kaudella pitäisi aika paljon Rukan ja Lapin seudulla olla. - Heh, en kyllä tiedä. Toisaalta taas, täällä pitäisi Tartan hommissa olla. - Aika auki se on. Olihan se junnuna haaveena päästä joskus tuonne maailmalle laskemaan, mutta pitää tässä alkaa vähän etsimään jotain muutakin. Olisihan se silti ihan hyvä jotain siihen rinnalle saada, koulua ja muuta. Varmaan tuon saman DIY-porukan kanssa jotain tehdään. - Heh, en kyllä osaa yhtään sanoa. Mikä on sun resepti stressittömälle ja leppoisalle elämälle. Joel käski kysymään, kuinka kyyninen sä olet asteikolla 110. Huomenna Helsinkiin tupareihin. Kai se täytyisi kiittää porukoita ja kavereita ja Aavenin Sebia, Ollilan Masaa, Tatran Tomppaa ja Koskelan Pekkaa, Koskisen Anttia Vuokatissa, FMP: ää, Hiutaletta ja Liapon Himalättyä. - Ei kai tässä, kiitos sulle haastiksesta. Luulisi nyt jollain olevan pahaakin sanottavaa. se torni, mistä piti laskea, oli aika sketsin oloinen. Mulla on aika tiukkoja mielipiteitä tiettyjen asioiden suhteen, niin sitä se Joel varmaan tarkoittaa. - Heh, ei niin helpolla. Slammer 5/2009 Teksti Kuva Sivu Tuukka Tams Harri Tarvainen 077. Miten perjantai-ilta Tampereella jatkuu. - Heh, varmaan aika kyyninen sitten. Millaisia suunnitelmia tai haaveita sulla laskemisen suhteen on. meikällä kun on Vielä korkean paikan kammo niin jouduin Vähän puristelemaan kaiteita." han siellä on, ei siinä mitään. Sitä mä ajattelin tehdä vielä niin monet vuodet kuin pystyn. Et saa pizzasta tarpeeksesi. Mitähän se olisi
sitä ei pysty korvaamaan millään. Ohjelma on käsikirjoitettu, niin hyvässä kuin huonossakin mielessä, eli kaikista pahimmat puujalkavitsit on sitten käsikirjoittajan, heheh! Juonnot luetaan prompterista, eli kameran linssin edestä. - Silloin mulla oli editoijana ja kuvaajana Ilari Suhonen. Ennätystehtaan homma tuli aika puskista, mutta lyhyesti sanottuna oli hyvä tuuri. - Sain tietää jutusta keväällä ja kuvaukset oli loppukesästä. Ja seurasi lumilautailua mistä foorumista tahansa, törmää sielläkin Akuun. Siitä ei kuitenkaan kovin kauan mennyt, kunnes aloit väsäämään MoonTV:lle ALS:ia. Kesällä 2001 hankin ekan videokamerani ja syksyllä jo kuvattiin Alsia. Oikeat ihmiset kohtasivat, ja MTV3: n tuottajat olivat tehneet kotiläksynsä, eli katsoneet Alsia. - Joo, eipä niin. Siitä tuli funktiolaskimeeni tulos: 1+1=ALS. Se on rehellisesti hyvä tai huono. Mutta miksipä pitäisi, sillä Aku ei ole ottanut titteleitä vastaan hän on ne ansainnut. Sekin oli aluksi aika hurja ajatus, että parinkymmenen ihmisen duunit, ennätysten tehtailijat sekä puoli miljoonaa katsojaa oli susta kiinni. Tekstin lukeminen ääneen luontevasti on muuten sairaan vaikeaa! Alsin idea on spontaaniudessa. Siinä vaiheessa, kun oltiin eddattu pelkästään ekaa traileria muutama päivä ja ekan jakson eddaukseenkin Sivu Teksti Kuva Slammer 5/2009 078 Tuukka Tams Peter Hasselgren. Kituutin lajin parissa aika pitkään, koska se oli mun elämä ja rakkaus. Kyllä ET:ssä on paljon spontaaniuttakin. Temppujen oppimisen huumaa, frendien arvostusta hyvänä laskijana, palkintopallin ja kisan adrenaliinia... Siinä mielessä vaihdos oli aika jouheva. Mitä siinä kaiken kaikkiaan kävi ja millaisen via dolarosan jouduit käymään läpi lopettamisen kanssa. Kuinka rankkaa Alsin tekeminen aluksi oli. En mieti kysymyksiä etukäteen, ne vaan tulee, kun kaksi lautailijaa juttelevat keskenään. Mä toimin ohjaajana, vaikka hädin tuskin tiesin siitä mitään. Lopulta periaate jousti uran pitkittämisen kustannuksella. Ajattelin, että nämä kaksi pitäisi jotenkin yhdistää. - Aika lipevä aloitus, kiitos vaan! Vaikken niin titteleistä perusta, niin onhan tuossa hieno soundi siis ensimmäisessä. Noin kolme kuukautta luin ääneen kaikkea Hesarista lastensatuihin, että oppisin lukemaan tekstiä ääneen. - Kyl sitä tietä on raivattu! Eka modeli joo, vaikka Mäkinen kirikin rinnalle, kun sai samalle vuodelle modelin hieman myöhemmin. Jälkimmäisestä en ole vielä niin varma. Mitään muuta lumilautailullisesti uskottavaa tässä eläkejärjestelyssä ei ollutkaan, vaikka mahtava juttu mulle, ja japsit on aina guruja. Mutta kaikesta selviää, ja haasteet on mahtavia, vaikka opittavaa on vielä paljon. Ennätystehdas. Mitä siihen voi muuta lisätä. "No niin, täällä ollaan!" Kun sä olet Suomen virallinen Mr. Itse paikkasin sen työnteolla ja päädyin nyttemmin ajatellen burnoutiin. Kuinka paljon uutta piti siihen hommaan oppia. - Keväällä -96 hyppäsin Rukalla boksista liian pitkälle, eikä nilkka oikein koskaan parantunut. Aleksi Litovaara Herra "Suomen virallinen lumilautailija". Etukäteen kirjoitetut jutut tuntuivat aluksi vierailta, mutta se oli hieno uusi kokemus. Nyt kun häneen törmää vieläpä eräässä suosituimmista viihdeohjelmista, ei Akua pääse missään pakoon. Julkisuutta en enää kaipaa lisää, mutta toisaalta on hienoa, kun voi jakaa hyvät fiilikset useiden ihmisten kanssa töllön välityksellä. Editoinnista ja koneen käytöstä en tiennyt hölkäsen pöläystäkään. Sitä kaikki ei tiedä, että tuolloin FIS:n kisat oli tasoltaan Suomicupiakin alempana, vaikkei ne nyt hirveästi tasokkaampia vieläkään ole, heheh! No joo, mutta silloin ei vielä voinut puhua kahdesta kilpailevasta cupista, eli kaikki kovikset veti samoissa kisoissa. Tästä kaikesta selviämisestä voin kiittää rakasta vaimoani, perhettä ja frendejä sekä nyttemmin ihanaa tytärtäni. Voi sanoa, että Als on ollut paras, hauskin ja rankin koulu. Poks, poks, henkselit paukahtaa! Toi vuosi oli myös viimeinen, kun Terje kiersi cuppia, vaikkei se ihan niin tosissaan ollut kuin Litovaara! Muista ekoista kerroista mä en sitten viitsi tässä kertoakaan, paitsi pikku knoppina, että olin eka länsimaalainen laskija japanilaisen Yonexin tiimissä. Mulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista kokemusta mihinkään Alsiin liittyvään, paitsi lumilautailuun. Olin -96 eka suomijamppa, joka voitti ISF:n pipen maailmancupin. Olen aina digannut esiintyä, ja koska en osaa fiksata autoja tai kasata kännyköitä, päätin jäädä sen asian pariin mistä tiedän eniten. Kaikki frendit, laskeminen, matkustelu, ai että... Eikös sulla olekin hallussa vaikka mitä "ensimmäinen sitä ja tätä" -titteleitä tuolta lumilautauralta, kuten eka suomalaisen promodel. Ekat Alsit kuvasin silleen, että vedin oman kisarunin, ryntäsin repulle, otin kameran ja kuvasin muita sekä tein haastattelut. Puhuttiin lumilautailusta sitten missä tahansa, törmätään ennen pitkää Akuun. Ennen ekaa Zermattin matkaa MoonTV: n ohjelmapäällikkö kertoi viidessä minuutissa, miten mut ja haastateltava kannattaa asetella kuvaan ja sillä mentiin. Sulla loppui laskijaura susta riippumattomista syistä. Vihasin ajatusta feidautuvasta laskijasta, mutta kaikesta siitä hauskuudesta oli todella vaikea päästää irti. Vaikka pitkään tiesin, että lopettaminen on ehkä vain seuraavan frontti indin takana, oli lopettaminen vaikeinta ja raskainta, mitä olin siihen mennessä kohdannut. Snowboarding, niin miten ihmeessä susta tuli Mr
Oman firman juttuja voi tehdä milloin vain. Reissaamisesta en diggaa enää niin paljon, perhe- ja ympäristösyistä. No mikä jottei! Kamerat oli kylmiä, joten jouduin taluttamaan Terjen ulos hankeen hotellin taakse ja häikäisemään sen silmät kameravalolla. Mun mielestä se oli ihan perusteltua ja hauskaa. PMA:lla (Pulp Management Agency) on managerihommissa tietty perus duuniaikaodote, mutta aika vapaata sekin on ollut. Teen siinä pääasiassa vain juontajan jutut. Mikä on kaikkein ikimuistoisin hetki. Kiitti Slammer, perhe, frendit, Alsin kumppanit ja katsojat. Onko koskaan tullut semmoinen tunne, että saa tämä reileillä pönöttäminen riittää ja nyt tehdään muita juttuja. Tämä saa pidettyä pirteänä ja iloisena! Mitä lumilautailun isähahmo kertoisi lumilautailun nykytilasta ja mihin suuntaan haluaisit lumilautailun kehittyvän. Lisäksi oli aika monta muuta uutta ja ihmeellistä asiaa, niin itkuhan siitä tuli! Jos vielä joutuisi menemään eddaamaan Ilarille ja kolkuttaa sen ikkunaa haravalla pari tuntia ennen kuin se herää, niin ei hymyilyttäisi yhtä helposti. Mä menin siitä aika shaisseksi ja ajattelin, etten haastista enää tule saamaan. Alsin jatkumisesta en itse asiassa ollut varma, koska Urheilukanava panttasi ohjelma-aikoja. Nyt TV5:llä on tarkemmat kriteerit, mutta se tuntuu hyvältä kodilta meidän pikku Alsille. Yhdeksän viimeistä vuotta on ollut aika hulinaa. Uuden oppiminen, mukavat haasteet, ai ai paljon on hyvää! Sulla on varmaan Alsin kautta tullut koettua yhtä sun toista. Vikan päivän iltana, juuri kun olin lähdössä takasin Suomeen, Teppo tulee kolkuttamaan olkapäälle, että Aleksi tehdäänkö haastis nyt. meni viikko, heräsi kysymys, missä vaiheessa me kuvataan uusia juttuja ja uusi jakso piti tulla viikon välein. Nyt vietän isyyslomavuotta niistä hommista. Myöhemmin selvisi, että ne haluaa panostaa 4050vuotiaisiin äijiin ja mä ihmettelin, että miksette halua jatkaa Alsia: toihan on just mun kohderyhmää! Millaista tv-kanavien kanssa yhteistyö on. Sä olet siis todella kiireinen mies, ainakin meriittien puolesta. Yökuvaukset olen tosin lomauttanut ja siirtänyt globalisaation myötä Kiinaan. Silloin hiipii sellainen aatos, että onko tämä ihan kolmekymppisten hommaa! Vuosi sitten kesällä olin aika over koko jutusta, mutta luettuani Richard Bransonin elämänkerran tajusin, että kyllä Alsin tekeminen on lystiä puuhaa vieläkin, ja sitä mitä haluan tehdä. - Jep, yleensä siinä kolmen aikaan yöllä, kun on itseään puolta nuorempien seurassa ja on ihan jäässä ojassa reiliä kuvaamassa. Vääntöä on ollut joka vuosi muun muassa ohjelmien ja traile- reiden määrästä, ohjelma-ajoista ja ohjelmayhteistyöpaketeista, joilla itse hankin rahoituksen ohjelmalle. Positiivista vibaa vaan kaikille! Slammer 5/2009 Sivu 079. Hän avasi oven aika apeana ja kertoi, että Craig Kelly oli just kuollut lumivyöryssä. Ihan hyvä haastis siitä tuli ja sain Terjen jopa naurahtamaan muutaman kerran, mikä oli siihen aikaan kovempi juttu kuin Fredulle buutsit! Sä olet tehnyt Alsia jo vaikka kuinka pitkään. Siihen päälle sain pari junnaavaa tilausbiisiä, mitä olisi pitänyt kuunnella koko jakson ajan, koska muuhun ei ollut varaa. Mahdollisimman paljon sellaista kanssakäymistä, missä meriittejä ei kaivata. Laidbackin hommat koitan vyöryttää kuvaus/eddausaisaparini Kalle Oksan niskaan. Vaikka duunia on paljon, hallinta on itsellä. - Sekä että. Jouduin toimarin puhutteluun vain kerran, kun ekassa Urkan Alsissa näytin, kun JF Pelchat lyö vetoa ja juoksee luistelukaukalon läpi alasti. - BEO:ssa Livignossa kuutisen vuotta sitten olin menossa haastattelemaan Terjeä (Haakonsen tietty!) sen huoneeseen. Terkut vaan Illulle! Kun sä lähdit tekemään Ennätystehdasta, niin mä olin ihan varma, että Als jää. Cheers Aku! Toivottavasti nähdään pian, niin voin tuopin äärellä kysyä sitten lisää! - Cheers Tuukka, säkin olet vääntänyt nosepressiä Alsissa. Kalle saakin nauttia lätkäaiheisen proggiksen parissa ensi keväälle saakka. Nyt en enää kaipaa meriittejä vaan vapaa-aikaa perheen ja ystävien kanssa. Meriittejä on tullut tehtailtua liikaakin, välillä vain sen meriitin takia. Mun mielestä kaverimeiningin ja hauskuuden maksimointi on tärkeämpää kuin riskeerata henkensä pystyäkseen taistelemaan mitaleista. - Hiljattain olen pyrkinyt karsimaan jutuista ja keskittyä ALSiin, juontohommiin, yritysvalmennuksiin ja -luentoihin, ET:seen ja oman tuotantoyhtiön Laidback Productions Oy:n hommiin. Ja sullahan onkin vaikka mitä muita juttuja, vai mitä. Mikä sut saa pidettyä niin pirteänä ja iloisena. - Saa olla oman itsensä herra. - Totta mooses Als jatkuu! ET:n tekoon menee murto-osa Alsista. Ohjelman sisällön kannalta Urheilukanavalla oli aina vapaat kädet. Hyvin on meidän yhdeksänvuotias suhtautunut elämänsä toiseen muuttoon. Oletettavasti ainakin reissaaminen ja ihmisiin tutustuminen ovat tuon työn parhaita puolia, mutta mitä muita huippujuttuja voisit työstäsi samaan kastiin heittää. - Kiirettä on ollut vähän liikaakin. Onko kovaa vääntöä vai saatko vapaat kädet. - Aika kreisiä, kun jengi alkaa treenaamaan tosissaan pipessä tuplakorkkeja bag jumpiin olympialaisia varten. Kunhan ohjelmatunnisteet tulee ohjelman yhteydessä ja jakso ajallaan, niin mä oon tyytyväinen
Käytkö katsomassa näyttelyitä tai fiilisteletkö netissä jonkun kuvaajan kuvia. Burton leikkasi sut niiden Euroopan joukkueesta pois, eli olet päässyt osaksi maailmanlaajuista taantumusta. Sivu - Joo. Kerro sun ikä, siviilisääty, asuinkylä ja menopelin merkki. Miksi about kaikki laskijat haluaa olla luovia, ja ne käy Teksti ton stilli- tai videokuvausvaiheen läpi. Sami Saarenpää Sami Saarenpää on yksi Suomen lupaavimpia nuoria laskijoita ja vielä mukava sellainen. Siinä mestassa vaan joku vetää puoleensa magneetin lailla! Mitä Kouvola on sulle antanut. - Aika sairaan kuulonen tilanne, mutta se on antanu paljon! Siihen mahtuu sitten puolensa. Naimisissa, Kouvola, Opel hahahaha! Pakko sanoa, että mulla on ollut aina ihan kauhee Kouvola-fetissi. Siirrytään tonne taiteiden maailmaan. Toi on niin tota digitaalista maailmaa! Kun sä nyt oot kuitenkin laskija päätoimisesti, niin herättääkö sussa kuvaajien toiminta koskaan ihmetystä tai juttuja mitä tekisit sun näkökulmasta toisin. Jos ajatellaan positiivisesti, niin eikö nyt ole hyvä tauko tutkia ja hoitaa selkä kuntoon. Pysäyttävää, kun ei just sun sopimuksia sitten jatketakaan, mut tietyn väliajoin pois tutusta ja turvallisesta taitaa tehdä hyvää, vaikka olisikin sairaan vaikeeta ja haastavaa. Aika on rahaa ja raha kallista, eli mennään asiaan. Onks sulla jotain juttuja mitä olisit ehdottomasti halunnut vielä päästä laudalla tekemään. Kouvolassa vaimonsa Lindan kanssa asustava Sami on myös seurannut monen muun laskijan jälkiä ja alkanut valokuvaamaan retkillään ympäri maailmaa. Anyway, viime aikoina uutiset ei oo ollut parhaita sulle. - Ne on niin paljon tekemisissä molempien kanssa. Lumilautakuvaaja kuvaa jotta saisi kuvia lehteen ja sitä kautta voita leivän päälle, eli mihin sun kuvat päätyy lopulta. - Oisko ero siinä, että ku ei yritä myydä kuukausittain kuviaan, ni ei oo paineita ja voi rauhassa keskittyä harrastamiseen ja erilaisten juttujen kokeilemiseen. Mies on kerennyt nuoreen ikäänsä nähden tehdä paljon. - Hah joo se, että mä kyselen niiltä aina tyhmiä kysymyksiä ja saatan ihmetellä jotain kuvakulmaa. Ja sitten kun se on niin vitsin visuaalinen laji. - Kouvolan näyttelytarjonta on seuraavanlainen: kirjaston eteisessä julkaistaan kameraseuran jäsenten kuvia kuukausittain! Mutta kyllä internetin kautta tulee välillä selattua, ja sitten lehtihyllyltä muutama Slammer 5/2009 080 Peter Hasselgren. Mulla on todettu jonkinasteinen välilevyrappeuma, joka sijoittuu tonne alaselkään. Tosiaan lautailussa ura yleensä päättyy, kun paikat ei enää kestä. Tietty tähän Kouvola-aspektiin heti tartutaan. Oikeilla jäljillä ollaan. Nyt tarvitaan vähän lihaa luiden ympärille, eli faktaa pöytään. - No sanotaan, että vaikka hyvän mahdollisuuden etsiä identiteettiä jostain muualta kuin asuinpaikasta! Itse asiassa mua on vetänyt sinne vain se yksi suora reili siellä teollisuusalueella, jota ei olla ikinä päästy kuvaamaan. Mikä sun harrastamisen taso on tällä hetkellä. Se kone missä ne oli formatoitiin, ja kovalevy jossa oli backupit tippui lattialle. - No eihän mulla muuta olekaan kuin suunnitelmia, heheh! Se onkin toinen juttu, että mitkä osoittautuu oikeiksi vaihtoehdoiksi ja mitkä ovet aukeavat. Ehkä se, että pystyis joskus laskemaan ihan täysin terveenä omien taitojen rajoilla. - Naulan kantaan! Se on levon ja kuntoutuksen tarpeessa, joten tuntuu, että oikeessa aikataulussa mennään kauempaa katsottuna. Selvitetään mitä miehellä on asiasta sanottavaa ja aikooko mies vaihtaa linssin toiselle puolelle. Moro Sami. Joo, sä tosiaan oot hurahtanut myös tohon valokuvaushommaan. Onko sulla mitään varasuunnitelmaa tulevaisuuden varalle, jos selkä ei anna armoa. Joskus on kyl näkemyseroja siitä, että missä vaiheessa jostain reilistä tai gräbistä kannattaa ottaa se kuva, mutta sekin on sitten mielipidekysymys. Korjautan sen ulkoisen, jos voitan lotossa tms. - Kovalevyille, hahha! Mulla hävis muuten kaikki ennen 2007 otetut kuvat. - Ei tule nyt mieleen mitään semmoista yhtä tiettyä juttua, mutta aina kaikki vois tehdä paremmin, kun varsinkin jo tehtyjä prokkiksia tai menneitä kausia miettii. Sulla on ollut ongelmia selän kanssa, joka on jo vaivannut jo pidempään. Se on ajan kysymys, mutta keskitytään nyt tähän päivään. Toisaalta siellä on sitten vähän muutakin, kuten yliliikkuvuutta ja yhdessä nää tekijät ei sitten ole yhtään hyvä juttu. Nälkä on aina kova uusiin kokemuksiin ja parempiin fiiliksiin, mutta täytyy kyllä olla jo onnellinen siitä mitä on kokenut. Missä menee ero lumilautakuvaajan ja sun harrastuksen välillä. - Moi! 23v. Oikeasti ei siitä mitään tuu, jos ei luota siihen kuvaajaan, vaikka näyttäis ihan oudolta omiin silmiin
Kyllä sitä haaveilee aina, että vielä joskus sais uuden rungon ja muutaman putken, mutta vielä ei ole ollut sen aika. Kyllä mun mielestä saa hyvänmaun rajoissa säätää, mut sana muokkaus on jo raju. Richard Avedon. Mikä on siistein susta ikinä otettu kuva. Suosikkikuvaajia lautailussa on Matt Georges ja Vincent Skoglund, silloin kun se kuvas. Kalustosta puhuminen kuuluu valokuvaamiseen yhtä oleellisesti kuin Nykänen Seiskaan. Silloin tulee taiteellisempaa matskua kuin Lomolla. - No aika heikosti. Se on hommaa missä vierähtää tunti jos toinenki, ja istuminen mun selälle on hallaa. Slammer 5/2009 Perussäädöt osaan kai tehdä, mutta syvällä ei uida sanotaan näin. Moni on sitä mieltä ettei noita kuvia sais muokkailla. - Hmm, aika paha! Kokemuksena varmaan, kun Skoglundin kanssa pääsi kuvaamaan johonki rupuselle hiekkakuopalle kaivinkonetta vasten rakennuttua kaarta Hemsedalissa. Miten paljon oot päässyt sisään tohon kuvien digitaaliseen säätämiseen ja muokkaamiseen. Kerroppa vielä tähän loppuun sellainen viisaus valokuvaamisesta, että pysähtyy aika paikalleen. Kaikki tyylillään tässäkin hommassa. Lautailun ulkopuolelta potrettiosaston kuvaajista sykähdyttää esim. Sillä oli homma hyppysissä, vaikka ei ole mitenkään kovin tunnettu kuvaaja. - Hehe! Aika pysähtyy, kun avaat sulkimen, ja jatkuu, kun se lävähtää takas. Niin, on kyllä mullakin D70 ja se ei oo huono kamera ollenkaan. Eli pitkiä suljinaikoja pitkiä minuutteja, hehhe! Sivu 081. Pitääkö sulla olla uusimmat pelit ja vehkeet, vai seuraatko edes tekniikan kehitystä. Se pääty Snowboarder US:n galleriaan, hahha! Se mitä se heppu sai irti siitä mestasta oli jotain ihan himmeetä. - Hehe, voi kuule mulla on ruoska Nikon D70, joka pettää sillon ku haluaa. lehti plärättyä. Myös muutama putskukuva Howzee nimisen sveitsiläisen hepun kuvaamina
- Kuuntelen aika paljon laidasta laitaan erilaista musiikkia. Aika on nyt entistä enemmän kortilla, mutta kyllä sitä ehtii vielä tekemään musaa ja laskuleffoja: pitää vaan suunnitella menemiset tarkemmin. Se on ihan kiva, kun voi vetää vähän erilaisia tunnelmia kehiin. Ainakin hyviä levyjä lähtee markkinoille enemmän kuin hyviä leffoja. Teen itse myös taustoja. Mutta jos joku ei tajua niin se on sen oma vika. Tattista vaan pojille! Tuosta remmistä olisi moni ammattimuusikkokin kateellinen. - Se on ihan mun oma juttu. Mutta saa nyt nähdä, millaista musaa sitä tulee puskettua jatkossa. Hyvää tietysti! www.myspace.com/chebalebamusic Sivu Teksti Kuva Slammer 5/2009 082 Tuukka Tams Tuomo Lampinen. - Siis todellakin suurin osa biiseistä on tehty ihan kieli poskella ja läpällä, koska se on kuulostanut silloin hauskalta sen enempiä miettimättä. - Ei voi tolleen sanoa, että jompi kumpi olisi kovempi juttu itselle, kun kumpaakin olen tehnyt jo niin monta vuotta. Jos nyt sanoisin, niin Chebaleba on melko erikoinen nimi. Mieluummin sitten tekee jotain, missä on jotain "järkeä". Kyllä sitä välillä tulee sellaisia fiiliksiä että hetkinen mitäköhän mä nyt olen oikein sanomassa tässä biisissä. Keikoista puheenollen, olit arvatenkin Digiboxin ensi-illassa veivaamassa. Se Ääni -biisistä tulee mieleen 90-luvun synkkä räppi, mutta Saundijäbässä jo mennään lähellä Suomen reggaemeininkiä. Jugi ja Kimi tulivat kuvaamaan kolmelta eri keikalta matskua, muun muassa mun uuden levyn levyjulkkareista, jotka oli 24.7 Redrumissa. Siitä tuli sitten sellainen kolmen biisin keikkataltiointi/musavideo-hässäkkä. Kaikki ainakin muistaa varmasti ekan keikan, että millainen sulla se oli. Haluan pitää tän homman yksinkertaisena ja helppona. Noi keikat on yleensä olleet jotain meidän itse järkkäämiä bileitä, ensi-iltoja tai frendien synttäreitä. Meni aikaa joku puoli vuotta ja Jugilta tuli tekstari joskus kymmenen aikaan illalla, että huomenna lähdetään kuvaamaan musavideota Se ääni -biisiin. - Joojoo siellä oltiin! Se nyt keikkapaikkana ei ollut mitenkään kaikista paras, eikä aulan akustiikka oikein natsannut. Tuleeko sun taustat keikalla koneelta vai oikeilla soittimilla vedettyjä. Minkä verran olet keikkaa heittänyt ja millainen keikkahistoria sulla on. Meidän piti frendien kanssa vetää pari biisiä ja tietysti me oltiin niin wasted, että ei muistettu sanoja, räpättiin vaan paskaa freestyleä ja kaikki oli ok. Mun mielestä sun saundimaailma on aika laaja. Kolmas video olikin sitten jo vähän enemmän mietitty juttu. Eikä niitä juttuja ole tarkoitettu otettavaksi tosissaan, jos niin tekee niin pieleen menee. Sieltä se lähti kehittymään, ja vuonna 2006 julkaisin ekan levyn Kaapista ulos, jonka biisejä olin työstänyt vuosien varrella. Kaiken lisäksi Digiboxissa on hänen musiikkiaan tai oikeastaan Chebaleban musaa. Varsinkin keikoilla tuntuu vähän hassulta välillä huudella hirveitä rivouksia mikkiin, kun ei kaikki kuitenkaan tajua, et se on läppää. Sitten lähdettiin frendien kanssa NYCiin joskus puolitoista vuotta sitten ja Jugi lähti messiin. Jugi ja Kimi (Kim Koponen) tuli hakemaan mut siinä seiskan aikaan aamulla. Olin vaan silleen, että öö okei, tuli vähän puun takaa mutta mennään vaan. Ainakin reggae-meiningissä sen luulisi toimivan! - Taustat tulee keikoilla vinyyliltä seraton ja läppärin kautta. Jotenkin sitä on vaan tullut itsekseen tehtyä biisejä, vaikka on kyllä ihan parasta räppäillä kavereiden kanssa. Kyllä uudella levyllä on muutama frendi fiittaamassa, mutta eniten olen tehnyt yhteisbiisejä RicoWamoksen kanssa. Lisäksi kuvattiin kaikkea muuta matskua videoon. Miten sait ne mukaan. - Chebaleba sai alkunsa jo joskus vuonna 2000, kun ruvettiin muutaman frendin kanssa tekemään omia räppibiisejä Torpparinmäen gettohuudeilla. - Ensimmäinen keikka taisi olla yksissä kotibileissä joskus ihan way back. Vähän hassua kyllä, mutta en itse hirveästi fiilistele suomi-räppiä, vaikka sitä teenkin. Mutta muuten siellä oli kova meininki ja paljon jengiä tuli katsomaan leffaa. Voisin tehdä seuraavan levyn mun pojalle. Eikä siinä kaikki: Chebalebalta on juuri ilmestynyt esikoislevy Puun takaa, jota saa asevelihintaan Funkiest Recordsilta. Heti alkuun: kumpi on kovempi juttu, laskeminen vai musa. Vaatisi liikaa kaikkea säätöä ja liikaa jengiä. Oliko raju meno ja miten se erosi muista keikoista. Aina on ollut paljon tuttuja paikalla katsomassa, mikä on mukavaa. Puun takaa -levyllä on mukana Naapurin Markku ja Thono Slowknow. Eli ei enää pervoja rivoilubiisejä, heh. Kuvattiin yhdessä päivässä koko video ja Jugi leikkasi videon kuppiin. Chebaleba vaikuttaa aika kieli poskessa tehdyltä, tarkoituksellisesti. Levy sai hyvän vastaanoton ainakin kaveripiireissä, ja siitä sai paljon inspiksiä ruveta tekemään uusia biisejä. Päätettiin, että kuvataan siellä se musavideo. - Jotenkin sitä vaan jaksaa duunata noita juttuja, kun se on niin siistiä. No ei. On siistiä tehdä "yhteistyötä" eli tehdä biisejä kavereiden kanssa, ja olen yrittänyt vähän potkia jotain kavereita, että tulisivat mukaan biiseihin. Jotenkin ihan itsestään ja vahingossa olen saanut tuollaiset ammattijäbät tekemään mun kanssa musavideoita, mikä on ihan loistava juttu. Mistä Chebaleba lähti. Toisaalta toi laskuleffojen tekeminenkin on muutaman vuoden sisällä alkanut kiinnostaa enemmän ja enemmän, eli diggaan kummastakin ihan pirusti! Sä kun puuhaat molempia aktiivisesti, niin miten ihmeessä sulla riittää aikaa molempiin. Olen nauhoittanut ja miksannut kaikki uudet biisit himassa, mikä on helpottanut ja mahdollistanut paljon kaikkea tekemistä ja antanut vapauden kokeilla kaikkia juttuja. Että voi olla kivaa, eikä tarvitse ottaa kaikkea niin vakavasti itseäänkään, jos ymmärrät mitä tarkoitan. Sun Myspacessa on jo useampi musavideo, joita on ollut tekemässä aika nimekäs kaarti ainakin laskupiirien näkökulmasta. Kyllähän nuo "oikeat" soittimetkin varmaan toimisivat ihan kivasti, mutta ei se ole mun juttu. Muutenkin keikka vähän kusi, kun toinen kajari oli basana ja multa loppu ääni siinä about kolmannen biisin kohdalla, eli ei se nyt mitenkään putkeen mennyt. Ei se nyt mitenkään hirveästi muuten eronnut muista keikoista. Se kuulostaa hyvältä suussa. Sellainen chilli reggae uppoaa, ja siitä on hyvä vaihtaa pumppaavaan styge-matskuun. Siellä oli Itis (Jaakko Itä-aho) venailemassa kamera valmiina lähtemään kuvailemaan. Mun keikka-dj Rawby G pistelee biitit kehiin. Jos koneelta, niin mites noi oikea soittimet toimisi. Just aika paljon kaikkia reggaeartisteja ja tietysti räppiä, ihan kaikkea chilliä meininkiä ja gangsta-uhoamisetkin uppoaa. Keikoillahan tuollainen laaja skaala toimii tietysti tosi hyvin. Jugi kuuli jotain meitsin biisejä ja aina kännissä puhuttiin, että tehdään joku musavideo, mutta eihän me mitään ikinä oikeasti saatu aikaiseksi. Olen vetänyt ehkä joku vajaa 20 keikkaa yhteensä eli ei hirveästi, mutta jatkossa lisää toivottavasti. Mentiin HDP Filmsin officelle. Tuntuu, että jos ei olisi kaikkea siistiä puuhattavaa koko ajan, niin kävisi aika tylsäksi ja sit sitä vaan tekisi jotain ihan hyödytöntä. Onko se täysin sun oma juttu vai kuuluuko siihen jotain salaisia taustavaikuttajia. Soul-fiilistelyt ja funk-meiningit on myös lähellä sydäntä, että kai ne vaikutteet tulee sieltä jostain ja sit yhdistelen niitä keskenään, josta tulee sitä mun tyylistä musaa. Jatkossa meinaan tehdä vähän erilaisilla fiiliksellä musaa, koska mun elämäntilanne on muuttunut viimeisen vuoden aikana todella radikaalisti, kun menin kihloihin mun tyttöystävän kanssa ja saatiin lapsi. Thono Slowknow oli kans siellä keikalla ja otti yleisön haltuun. Mistä sun vaikutteet tulevat ja miten näin laaja skaala skulaa keikalla. - Aluksi mä tutustuin Jugijugiin (Jukka Metsä-aho) joskus pari vuotta sitten Vekun (Vesa Nissinen) kautta. Ainakin olen itse ihan fileissä siitä, tulee aina se reissu mieleen. Mutta sitten kuitenkin olen sanonut kaiken, mitä on mieleen tullut eikä kaduta. Mistä moinen. Onko kova paikka laittaa itsensä totaalisesti likoon. Chebaleba Teemu Saario on monille tuttu Digistylesin leffoista, joissa nähdään hänen laskuaan, mutta myös hänen editin jälkeä, sillä hänen koneeltaan leffat tulevat ilmoille. Halusin siihen nimeen vähän jotain lisäpotkua niin keksin Chebaleban. On siistiä tehdä ihan kokonaan 100% itse tehty biisi. - Joskus junnumpana sain vaan jostain lempinimen Cheba eli keppi ja sillä nimellä tein jotain ekoja biisejä. Se syntyi jotenkin ihan itsestään ja videostahan tuli ihan helvetin hyvä. Lautailu on kyllä ollut kauemmin kehissä, mutta noi musahommat on nyt viime vuosina tulleet vähän vahvemmin mukaan kuvioihin. Nyt mun elämäntilanne on muuttunut ihan sikaradikaalisti vuoden sisällä, kun sain poikalapsen mun ihanan tulevan vaimoni kanssa viime kesänä
Rukankyläntie 23, 93825 Rukatunturi | Puh: 0400-656536 | Email: ruka@backhill.fi