Slammer 5/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Lumilautailun erikoislehti Numero 5 / 2012 8,80 ? Lumilautailun erikoislehti Numero 5 / 2012 www.slammer.fi
Mä olin niin mielissäni tuosta dropista, etten ajatellut. 050 505 8848 (veikka.gustafsson@outdoormedia.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab 5/2012 KANSI Kuva: Rami Hanafi, Laskija: Antti Autti, Paikka: Helsinki ?On yksi asia vetää dropista, toinen tehdä se heti pitkän lainin kärkeen. SISÄLTÖ 86 78 22 26 10 38 68 94 70 SISÄLTÖ 8 PÄÄKIRJOITUS 10 SEKALAISET 12 ?OOTKO KUNNOSSA?? 22 BOARD EXPO 26 PETRUS KOSKINEN 38 LEFFAT 2012 68 RED 70 JOEL AHOLA 78 AREENA 86 TTR 92 VIIHDENURKKA 94 OSKARI HEIKKINEN & ARKTINEN VOODOO ORKESTERI 96 EESU LEHTOLA 98 VIKAHITTI Pihlajatie 28 00270 Helsinki Päätoimittaja: Kalle Tarkiainen (kalle@slammer.fi) AD: Jari Salo ( jari@slammer.fi) Oikoluku: Tuukka Tams Seniorkuvaajat: Peter Hasselgren, Tero Repo, Teemu Lahtinen, Rami Hanafi ja Jani Kärppä Avustajat: Tuukka Tams, Alexsandra Piela, Antti-Juhani Piirainen, Teemu Heljo, Niki Rutanen, Mikko Kalilainen, Teemu Lahtinen, Esa Ylijaasko, Janne Jameson, Jani Sorasalmi, Juho Varjokallio, Ville Lahtinen, Harri Tarvainen, Matti Ollila, Anna-Liisa Ojala, Espen Lystad, Saku Knopp Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi veikka.gustafsson@outdoormedia.fi Mediamyynti Jens Forsman puh. Yours truly, Rami? 6 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä. TILAA SLAMMER Kestotilaus (6 nroa) 48 ?, määräaikiainen (6 nroa) 50 ? Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.00?16.00 puh. niin mäkin olin mielissäni. Kruisailin vaan menemään.. Antti laski koko loppulainin sen varjopuolella, ja kun sanoin alhaalla, että olisit nyt samalla vaivalla kurvaillut auringon puolella, ukko vastasi: ?Ai niin, sorry. 040 861 1328 ( jens@slammer.fi) Veikka Gustafsson puh. Mitä mulla enää tuohon lisättävää . Antti avasi päivän tyylikkään rauhallisesti droppaamalla tähän Uuden-Seelannin seinään. 044-7330022. (tilaajapalvelu@outdoormedia.fi) Aikakauslehtien liiton jäsenlehti ISSN 1239-9035. Jos olisin näyttänyt kameralleni koko komeuden, ei Antista paljon kuvan yläreunassa näkyisi
PACKED WITH Photo: Marcel Lämmerhirt LOVE Order your free snowboard catalogue 2012/13 now! blue-tomato.com/catalogue bt_slammer_packed_with_love_217x280_4mm.indd 1 09.10.12 09:15
Vaikka lunta nyt ei välttämättä ihan Boardexpoille sataisikaan, ei meistä kukaan siihen ainakaan toivottavasti kuole. Reissu oli luonnollisesti ensimmäinen laatuaan ainakin minulle ja vuoret jännittivät. Kesällä on turha ruikuttaa vähäisiä laskukertoja. Leffaporukoihin on kaivettu myös uusia tuttavuuksia, jotka ovat tuotoksillaan heijastaneet sitä ajatusmaailmaa, mitä me laskemiselta tahdotaan. Pääkirjoituksen vuoro to-do-listalla polttaa verisiä silmämuniani erittäin huolestuttavalla poltteella, mutta mieli on siitä huolimatta äärettömän positiivinen. Tulkaa Boardexpoilla ihastelemaan meidän pohjanoteerausta! (Meillä on pohjallisia, hehe!) Ja muistakaa myös varmistaa itsellenne pääsy Slammer Gaalaan hyvissä ajoin . Laskuolosuhteista huolimatta maajoukkueesta löytyi laskuintoisia sankareita, joita on menneinä vuosina ainakin omalta kantiltani vieroksuttu ja vähän kyseenalaistettu. Enemmän joukkoon tutustuttuani oli maajoukkueleiri erittäin piristävä kokemus ottaen huomioon sen, että aikaisemmin olen kameran varressa pyörinyt lähinnä törkyisten leffaporukoiden kyydissä. Tarkemmat infot osoitteesta www.slammer.fi. Positiivisinta nykyaikana on se, että suurin piirtein lehden julkaisun aikoihin on kaikki numerossa esitellyt leffat myös katseltavissa ja voit syventää katselukokemustasi entisestään lukemalla tarinoita pätkien takaa. Erittäin yllättävä kokemus ainakin allekirjoittaneelle oli tällä leirillä se oivallus, että laskijat eivät olleet tulleet tänne kuvaamaan. ?Laskeminen on mulle elämäntapa. Kuva: Niina Tuominen PÄÄKIRJOITUS PÄÄKIRJOITUS Kosmiset syysterveiset täältä kolkosta kellarista! Lehti alkaa olemaan aivan loppumetreillä, ja päätoimittaja on ajettu ahtaalle selkä seinää vasten. Miksi? Kävimme rakkaan kirjailijaesikuvani Tuukka Tamsin kanssa Hintertuxissa lumilautamaajoukkueen laskuleirillä. lippuja on rajoitettu määrä. Tykkään lumilautailla, koska se on todella rentoa ja siitä tulee älyttömän hyvä fiilis. Se vain tarkoittaa sitä, että kun se kausi tulee, niin siitä pitää nauttia täysillä. ja jos minä 8 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI siinä välissä saan siitä pari ruutua taltioitua on se vaan ylimääräistä plussaa. Kun piristävistä jutuista puhutaan, en yksinkertaisesti voi olla mainitsematta Roope Tonteria, joka omasta mielestäni on suomalaisen lumilautailun kenties siistein laskija. Laskeminen on Roopen työ, harrastus ja ties vaikka rakkaus. Minkä takia Roope laskee. Ketään ei pakoteta laskemaan, vaan se halu touhuta mäessä lähtee jokaisesta itsestään. Voiko lumilautailun ydintä tiivistää paremmin? Roopen edellä mainittua mantraa noudattamalla me kaikki saadaan tästä lajista entistä enemmän irti. Laskemisen kautta saa myös heitettyä kaikki maailman murheet pois mielestään, ja keskittyy tekemään vain sitä mistä tykkää.. Laskufiilikset lähentelivät lähellä nollaa siinä vaiheessa, kun saavuimme vuorenhuipulle ensi kertaa, näkyvyys oli noin viisi metriä ja laudan alla oli lumen sijasta täysin kiillotettua jäätä. Kaikilla neidoilla ja urhoilla alkavat kisakalenterit pikku hiljaa puskemaan päälle, mutta laskutatsia oli pakko saada . Picture Control Productions pitää nostaa erityiselle jalustalle: kundien jokainen elokuva on tähän mennessä ollut välitön klassikko, joka takaa laskufiilikset kaikille vauvoista vaariin! Toivottavasti lehti maistuu mansikoille, sillä ainakin luettavaa löytyy! Ensi lehdessä suuntaammekin hieman rajojen toiselle puolelle nuuhkimaan matkailun ihmeellistä maailmaa. Rakkain terveisin, Kalle Tapani Tarkiainen Bileruhtinas / Päätoimittaja Ps. Myös Slammerin tekeminen pohjautuu täysin samalle periaatteelle . Mies elää täysin lumilautailulle. Ei ikinä.) Tämän ohjeen avulla me myös selviämme yhdessä yli näistä jännittävistä ajoista. Viime kautena talvi saapui varsinkin etelään todella myöhässä, ja pelko edellisestä vuodesta elää kaikkien niskassa. toki me tahkotaan siinä sivussa myös aivan hillittömät hillot! (Haaveitamme ei ikinä saa murskata. Tarttukaa hetkeen! Tähän pahimman talvikuumeen keskelle laskeutuu meidän laskuleffoihin painottunut numero. Edes orastava univaje ei ole saanut miestä matalaksi, kulkutaudeista puhumattakaan
sain siihen jo lääkäriltä luvan!. Väite on todistettu sittemmin vääräksi. Tutkimusten mukaan hainrustosta ei ole löytynyt minkäänlaista parantavaa vaikutusta ihmisille. American Cancer Society sanoo asiasta näin: ?Saatavilla oleva tieteellinen todistusaineisto ei tue väitettä, että lisäravinteina myydyt hainrustotuotteet olisivat toimiva hoitomuoto syövän, osteoporoosin tai minkään muun sairauden hoitoon.. Haihin kasaantuu ympäristömyrkkyjä kuten elohopeaa vaarallisen isoja määriä. ?Aivoni turposivat runsaasti ja niin paljon aivosoluja meni kuolioon, että sain seurauksena vakavan aivovamman.? Nyt hänellä kuitenkin menee jo huomattavasti paremmin, ja lääkäriltäkin on tullut kuuluisaa vihreää valoa. Hän ei käyttänyt kypärää. Saman tien menin tajuttomaksi, aloin tärisemään ja suusta valui verta?, Tomi kertoo onnettomuudestaan. WWF:n arvion mukaan 100 miljoonaa haita pyydetään vuosittain, joista noin 10 miljoonaa pelkästään hainevien vuoksi. Merten ravintoketjun huipulla olemiseen liittyy myös toinen yllättävä ongelma. Kaikista kuvista kootaan yhteinen kollaasi. ?Oli niin kova pakkanen, lähemmäs 30 astetta, joten korneriin ei tullut mitään uraa. Lensin vinoon ja putosin jostain kuudesta metristä flätille selälleni ja löin pääni. Aika yksiselitteistä. Kapseleiden väitetyt terveyshyödyt ovat siis pelkkää kusetusta. Mutta onko kapseleista sitten jotain haittaa? Hait ovat eläneet merissämme noin 400 miljoonaa vuotta. Vasta viime aikoina ollaan herätty siihen, että hait ovat elintärkeä osa toimivaa merten ekosysteemiä. pitää kypärää vaan sen, että tajuat lumilautailun riskit ja yrität estää niitä tapahtumasta itsellesi.? Kanna kypärääsi ylpeydellä ja nakkaa itsestäsi kuva Liiton Facebook-sivuille. Siitä jää elinikäiset oirekuvat, mutta niitä on opittava hallitsemaan.? Sebustian "Kylmää, kylmää, kylmää? Lämpiää!" Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! Tomille Tajua itse -kampanja on tärkeä paikka näyttää muille, miksi kypärä on tärkeä. Big up, Tomi! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Rami Hanafi. Sitä paitsi haithan ovat niitä ikäviä tappajia, jotka leikkaavat surffareita kahtia sahahampaillaan, joten on upeaa, jos niistä on kerrankin jotain hyötyä. ?Se näyttää sen, että tajuat pitää huolta itsestäsi ja aina varautua pahimpaan. Kapselien valmistajat kotimaiset Bioteekki ja Leader väittävät nettisivuillaan hainruston olevan todella tehokasta kamaa nivelten hoitoon. Jotkut väittävät hainruston jopa parantavan syöpää, jonka parantava vaikutus liittyy uskomukseen, että hai ei voi sairastua syöpään. Niveliin kohdistuneiden vammojen hoitoon rakkaat keskusliikkeemme, apteekit ja luontaistuotekaupat kaupittelevat hainrusto-vihersimpukkakapseleita. Hainruston uskotaan parantavan nivelongelmia erityisen tehokkaasti. Herkkäuskoinen voikin tarttua hainrustotuotepakettiin asiaan sen syvemmin perehtymättä nopeamman paranemisen toivossa. ?Aivovammasta, ja vielä vakavasta, ei koskaan täysin ?parane?. Mertensuojelujärjestö Sea Shepherdin mukaan viime vuosina 90 % isoista hailajeista on tuhottu, eivätkä hait enää pysty lisääntymään samalla vauhdilla kuin niitä tapetaan (limuautomaatit muuten aiheuttavat enemmän kuolemantapauksia ihmisille kuin hait). ILTAPOIKA Roope Tonterikin diggaa kypärää. HAINRUSTOKUSETUS Teksti Jari Salo Haaverin jälkeen nopea paraneminen on varmasti jokaisella päällimmäisenä mielessä. Se näyttää, ettet ?häpeä. ?Ainoa tavoite on tällä hetkellä päästä rinteeseen ensi talvena . Vihernurkka kehottaa lukijoita kertomaan mielipiteensä kauppiaille, jotta asiakkaiden kusetus ja haiden tappaminen saataisiin loppumaan. 10 TAJUA ITSE -KAMPANJA ON PÄÄASIA! Suomen lumilautaliitto on lykännyt pystyyn päitä suojelevan kampanjan, joka saa meiltä täältä Slammerin puolesta täyden supportin. Tajua itse -kamppiksen ideana on saada suomalaiset laskijat kantamaan kypärää ylpeydellä. Kampanjalle kasvonsa antaa Tomi Taskinen, joka loukkaantui Joensuussa pidetyssä kornerikisassa viime vuonna. Silti jotain jää. Mahdollisesti juuri suurten elohopeamäärien vuoksi hainrusto-vihersimpukkakapseleita ei valmistajien mukaan suositella raskaana oleville, imettäville eikä lapsille. Syömällä hainrustokapseleita et paranna itseäsi nopeasti vaan tapat hait, vaurioitat merten ekosysteemejä ja saat elimistöösi myrkyllistä elohopeaa ja muita myrkkyjä
Myös lumilaudan tunnistaminen lasketaan eduksi. Sopimuspaperiin ovat omalla verellään nimensä kirjoittaneet seuraavat epäonnen lähettiläät: Antti Autti (Slammer Kahvi, tuo kahvien juhlamokka!), Jani Sorasalmi (Töissä kahvia menee), Niko Länsiö (Mä juon mitä vaan jos saan tarran!), Miikka Hast (Kahvi pitää minut kunnossa. Joukkue on koottu alan merkittävimmistä kahvifaneista, ja se onkin lähes ainoa edellytys klubiin pääsemiseen. Mikäli et tiedä, mikä internet on, tule Boardexpoille kokemaan aito ja oikea Slammer-kahvi, livenä! Paikalla myös todennäköisesti joku klubimme edustajista. ä? LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15 Rami Hanafi. Huippukunnossa!), Simppis Rautava (Olen huolissani urakehityksestäni), Hans Kestilä (Kyllä se aito kahvi taksimiehen tiellä pitää!), Saku Tiilikainen (Sumpit ja hyvä elokuva, ah!), Joni Mäkinen (Kyllä minä jaksan!) sekä the one and only, Tuukka Tams (Paluuni sponsorikentille on taattu). Mikäli et tiedä, mitä todellinen kahvi on, suuntaa Kaffa Roasteryyn maistelemaan sitä aitoa tummaa. Jos et tiedä, missä Kaffa Roastery on, suunnista kyseisen firman internetsivuille osoitteeseen www. kaffaroastery.com. SLAMMERIN KAHVIKLUBI ESITTÄYTYY! Elämme historiallisia aikoja: ensimmäistä kertaa ties miten moneen vuoteen on rakkaalla Slammerillamme ikioma joukkue! Joukkueen etuihin kuuluu luonnollisesti naurettavat määrät riihikuivaa sekä käsittämättömän paljon ilmaista rompetta
?OOTKO KUNNOSSA?? ?OOTKO KUNNOSSA?? Osa 2. Teksti Antti-Juhani Piirainen 12 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
?Nilkassa on semmoisia jaksoja, ettei siihen kiinnitä juuri mitään huomiota, mutta välillä se on kyllä niin juntturassa?, hän huokaisee. ?Sitten kun rupesi noita loukkaantumisia olemaan paljon, niin aloin käymään salilla. Käsi oli aika käyttökelvoton, jonka johdosta olin melko pitkällä ?sairauslomalla??, Joni muistelee. Epäonni jatkui helmikuussa 2003 nivelsiteiden revetessä nilkasta, juuri kun olkapää oli tullut kuntoon. Transworld Snowboarding julkaisi uran ensimmäisen kansikuvan marraskuussa vuonna 1996, mutta valitettavasti karma muisti jälleen lunastaa omansa. Periaatteessa toinen käsi oli halvaantunut, muutama lihas surkastu oikeastaan kokonaan pois. Perusteluina kuulin Hammerin team-managerilta, että mulla ei ole rahaa kiertää kisoja . Se oli paljon enemmän sellaista harrastemeininkiä, mitä ei todellakaan otettu niin tosissaan. ei jaksa. Alastulot flättejä ja yleensä jäässä, joten aika paljon teki varmasti hallaa kropalle ne alkuvuosien kamat?, hän pohtii. Vuoden lainakamojen jälkeen alle saatiin oma lauta, Sims Blade 1510. ?Pää ei oikein käänny, niin kyllä se ainakin melkein joka päivä on jotenkin läsnä.? Usvaa putkeen Koettelemuksesta selvittiin kuitenkin hengissä, ja Mäkinen siirtyi syksyllä Joyridelle, joka tarjosi miehelle ensimmäisen pro-modelin. ?Ekoja kertoja kun meni lumelle, niin ei tarvinnut kuin pienen pyllähdyksen ja saman tien oli niin ettei henki kulje. Juuri ennen vuosituhannen vaihdetta olkapäähän tuli repeämä, ja myöhemmin samana talvena kantapää kärsi tärähdysvammasta. Sellainen lumilippa . Kaatuminen pipessä johti ruhjeisiin munuaisissa ja vajaan viikon sairaalareissuun. Kesällä 2001 olkapää otti taas osumaa, ja seuraavan vuoden keväällä siinä ilmeni jotain pahempaa. Selässä meni nikama vähän vinksalleen ja lihakset sai ruhjeita?, Joni muistelee. Suomeen paluun jälkeen kiropraktikkokäyntejä oli paljon. ?Ne yritti saada mulle ?villiäkorttia? Suomen lumilautaliitolta, että olisin päässyt ISF:n pipe-kisoihin. ei mikään terävä edes . Ainakin yritti pitää vähän parempaa huolta kehosta. Vesijuoksu oli ihan ässä juttu. ?Siihen tuli aika paha hermovaurio, johon ei ole ikinä löytynyt mitään syitä. Se auttoi moneen ongelmaan?, Joni muistelee. Myös muu liikunta oli yleistä. Siihen jouduttiin jopa tekemään polvesta rustosiirrännäinen. Varsinkin kun niska on ottanut muutaman muunkin iskun myöhemmin?, hän kertoo ja lisää vielä, että onnettomuus muistuttaa itsestään usein. Laskupäivän jälkeen oli vaan, että ei hemmetti . Kaikki oli vielä jotain Talma-lokaaleja, eikä kukaan tiennyt mistään lumivyöryistä mitään eikä ollut mitään geareita.? ?Katsottiin, että ei hemmetti, nyt pois täältä, ei tässä ole mitään järkeä. Se taisi olla ensimmäisen päivän ?Lopuksi se meni siihen, että jos kadulla kävellessä tuli joku pikkukivi varpaiden alle, niin tuntui kuin puukkoa lyötäisiin jalkapöytään!? kolmas lasku, ja lunta oli tullut niin pirusti, että se oli ihan järjetön idea edes olla siellä missä me oltiin. Janoamme vauhtia ja vaaraa, joita esimerkiksi lumilautailun kautta on suhteellisen terveellistä nauttia. Vastuullisena lehtenä avasimme lääketieteellisen näkökulman lajin aiheuttamiin riskitekijöihin ja vammoihin sivuten mahdollisia keinoja niiden välttämiseksi. ja etten pärjäisi kuitenkaan?, Joni muistelee. Eikä varmaan paljoo flexiä ollut?, Joni summaa. Siellä oli vielä jotain lihaskramppeja, jotain pikkulihaksia, jotka heti nykäisi nikaman uudelleen vinoon. Kortisonipiikkillä se lähti, mutta siitä olen kyllä maksanut eniten hintaa. vaikka Hammer sanoi, että ne maksaa kaikki kulut . Millaisia seurauksia on vuosikymmenten intensiivisellä laskemisella. Sillä laskulla oli ollut jo pari muutakin vyöryä. ?Kaikki ilmat olivat tietysti paljon pienempiä, eli vaikka kaatui, niin ei ainakaan tullut niin kovaa tai korkealta. Riskit olivat siten pienempiä, mutta kamojen puolelta homma oli kyllä ihan päinvastainen! Siteet saattoivat lähteä ilmassa irti laudasta, ja remmit paukkuivat. ja sitten skedettyä, mutta se varmaan vaan pahensi tilannetta, hahah!? Toki välillä ote lipsui. Rullalautailu oli alkanut jo vuoden 1986 kieppeillä, josta luonnollinen siirtymä lumille tapahtui isoveljen 165 senttiä pitkällä Burton Cruiserilla. Liitto ei antanut sitä. Tämä johti leikkaukseen, jolloin nilkasta paljastui vihdoin myös paha rustovaurio. Laiskistu siihen venyttelyyn, ja kun paikat pääsi pahasti jumiin, niin sitten se vasta olikin tuskaa venytellä. Tuntui, että vaikka miten yrittää, niin siitä ei tule mitään eikä se jelppaa yhtään.? Mäkinen pohtii välillä eri aikakausien välisiä kulttuurieroja. Sitten alkoikin tapahtua. Tai ei sitä ainakaan kauaa kestä.? Hermo-hommia Jonin lasku-ura eteni mukavasti, mutta loukkaantumiset olivat jokseenkin jatkuvia. tää on lifestyle. ?OOTKO KUNNOSSA?? Jatkoa viime numerosta: Ihmisten henkilökohtaiset kierroslukumittarit nykivät punaisen puolella. Puitteet olivat toden totta varsin erilaiset nykyaikaan verrattuna. ?Aikoinaanhan se oli niin, että jos kävit puntilla, niin muut alkoi suurin piirtein nauraa, että ?mitä hemmettii sä teet . Samana vuonna hän kuvasi ensimmäisen leffaparttinsa Fall Line Filmsin klassikkoon Easy Rider, ja tulevaisuus alkoi näyttää valoisalta. Lunta tupaan Kuvioiden muuttuessa suuremmiksi alkoi loukkaantumisiakin tulla. Yritettiin löytää vaan turvallinen reitti takaisin hoidetuille mäille. Mutta sitten kun reissasi paljon niin se vaan jäi. sitten murtui ja imaisi mut ja Hyvärin Jessen mukaan. Jesse pääsi pois vyörystä, ja mä jäin sinne kunnes tuli semmoinen iso lumikokkare selkään, joka heitti mut siitä pihalle. Eikä paljon sitä tukea tullut, ainakaan oikeaan kohtaan. Mikään ei riitä. Yksi suurimmista syistä on varmaan se, että kiinnitti siihen ongel- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 13. ?Jossain vaiheessa tuli pidettyä hyvin huolta, sporttailtua paljon ja käytyä jatkuvasti hierojalla. ?Suunnistin tenavana aika paljon, ja sitä mä jatkoin harrastusmielessä pitkäänkin. Se oli varmasti hyvä nilkoille ja polville, että juoksi metsässä, kun jatkuvasti joutui hakemaan. Paljon tuollaista juoksujuttua tuli tehtyä . Vastauksia on toki yhtä monia kuin laskijoitakin, mutta yhteen niistä pääsemme käsiksi Suomen ensimmäisiin pro-laskijoihin lukeutuvan Joni Mäkisen kautta. Joni aloitti lumilautailun kultaisen 80-luvun lopulla. Diskaus puutteellisen lisenssin takia vuoden 1994 SM-kisoista sai miehen lopettamaan Suomen Lumilautaliiton alaisten kisojen käymisen ?totaalisesti?, kuten hän itse asian ilmaisee. Kiitokset Jonilta heilahtavat Ami Voutilaiselle tammikuussa -95 saadusta Hammerin sponssista. Myöhemmin talvella polvesta hajosi vielä kierukka. Selkä, niska ja kyynärpää otti pahimman tällin. Syyskuussa -97 alkoivat ongelmat nilkan kanssa, kun nivelhaarukka repesi ja pohjeluu murtui skedetessä. Ensimmäinen Suomi-sponssi tuli Hanigtonilta Kemperin muodossa vuonna 1992. Seuraavana vuonna Joni voitti pipen Suomen mestaruuden, mutta saman kauden aikana maksettiin myös oppirahoja. ?Se oli aika operaatio, eikä nilkka kyllä toipunut siitä. Pahimmaksi yksittäiseksi tapaukseksi Mäkinen nostaa lumivyöryyn jäämisen Chilessä vuoden -95 heinäkuussa. ?Oltiin koko kesä käyty noita kesäcamppeja läpi ja odotti, että pääsee laskemaan oikeaa lunta ja putikkaa. Omat ekat kengätkin oli pari numeroa liian isot. Pelkkä teoria ei kuitenkaan riitä, joten siirrymmekin tässä jatko-osassa käytännön puolelle. ?Se oli varmaan pitempi ja painavampi kuin minä. Nykyään on melkeinpä pakko pitää kehostaan huolta: muuten ei pysty ottamaan tuommosia isoja iskuja vastaan. ynnä muuta
?Reililaskemisessa nyt pitäisi olla lätkävarusteet päällä: siinä on kaikki mahdollista. ?Oli aika alitajunnassa jo se, että nuoremmaksi tästä ei enää tulla eivätkä paikatkaan varmaan paremmaksi mene. En tiedä, olisinko tehnyt asialle edes mitään, jos se ei olisi paljastunut siinä leikkauksessa?, mies myöntää ja uppoutuu miettimään syy-seuraussuhteita. ?Se oli syntynyt varmaankin ensinnäkin niistä pannuista skedellä, ja lisäksi vuosien saatossa semmosesta, että tulee vähän liikaa varvaskantille alas . mikä oli just se mihin sitä pitäisi olla. Joutui tekemään kaikenlaisia virityksiä kenkiin, että sai vähän jämäkkyyttä.? ?Nykyisin kiinnitän kamoihin paljon enemmän huomiota. Itse vaan on jotenkin tottunut laskemaan ilman kypärää, niin on vaikeaa siirtyä siihen... Oli jo alkanut tekemään enemmän omilla ehdoilla?, hän kertoo. ?Aika ikämieshän sitä rupesi olemaan laskupiireissä silloin kun iski kamat kasaan. lähinnä kun omat suoritukset alkoivat olla sellaisia kuolemaa halveksuvia... Ainakin luulisin! Leikkauksia ei ole paljoa?, hän pohtii. ?Anssi Manninen silloin kun sillä meni se niska. Kun päästiin sairaalaan, niin Anssi oli kuitenkin jo aika pirteenä, niskatuessa ja jaloillaan suurin piirtein saman tien. Lopuksi se meni siihen, että jos kadulla kävellessä tuli joku pikkukivi varpaiden alle, niin tuntui kuin puukkoa lyötäisiin jalkapöytään! Se oli ihan älytöntä. Viimeinen kausi meni myös ilman loukkaantumisia, mutta silloin toisaalta valitsi aika tarkkaan mitä tekee. Sponsoreiden kanssa meni vähän sukset ristiin, ja oli hyvä kausi takana. ?Loukkaantumiset ei varmaan pääty ikinä, mutta suhteellisen vähällä olen kumminkin selvinnyt. Onneksi mies on myös valmis antamaan lumilautayhteisölle takaisin. ?Tälläkin hetkellä polven kanssa on taas ongelmia, ilmeisesti nilkan takia, joka myöskin 14 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI vaivaa. Putskussa sitten taas noin lumivyöryjä ajatellen tärkeintä on tietotaito. Olen esimerkiksi tehnyt korotuspalan siteisiin kantapään alle. Me sessattiin semmoista bäkkihippiä keväällä ja itse päätin alkaa jo lopettelemaan . Ja pää kääntyy entistä vähemmän. Vaikka eihän sitä koskaan voi tietää täysin varmaksi. Vaikka sivusuunnassa kengät rupesivat tukemaan, niin eteenpäin tukea ei ollut . Jatkuvasti saa tehdä töitä?, hän lisää ja mainitsee: ?Aika monella laskijalla on samoja ongelmia, joten se on sinällään yleinen ammattitauti.? Ammatti vaihtoon Vuoden 2005 kieppeillä olkapää ehti lähteä vielä sijoiltaan, kunnes lauta meni 31.12.2006 ammatillisessa mielessä lopullisesti narikkaan. 12 pro-vuoden aikana takkiin oli kertynyt 11 nimikkolautaa, saman verran kansikuvia ympäri maailmaa ja muutama leffapätkä. Jotenkin se otti kyynärpäällä vastaan alastulossa ja koko paikka oli saman tien ihan veressä! Ja Vanninen huuti kuin sikaa tapettaisiin. Kannattaa vähän miettiä ja kokeilla eri kenkiä ja siteitä. Juoksin sinne ja olin, että soittakaa heli paikalle, nyt kävi pahasti. Ennemmin myöskin antaa kropan vähän levätä kuin jatkaa väkisin . ?Vinkkinä junnuille välineiden hankintaan se, ettei vaan osteta sitä ensimmäistä ensimmäisestä kaupasta. Vaikka muutaman hypyn olisin voinut jättää väliin, niin en kyllä silti kadu päivääkään, ja raahaudun taas Talmaan jahka lumet tulee?, Joni lupaa. Verta kehässä Vuosien varrella Mäkinen on joutunut myös myötäelämään kavereille sattuneita loukkaantumisia, joista pahimpina nousee esiin kaksi tapausta. Eli metodeita koko päivän?, mies naurahtaa. Sai hyvin materiaalia filmille ja muuta vastaavaa. parempi ottaa taukoa muutama päivä kuin muutama vuosi! Tämä tulee kokemuksesta. Jos olisin muutaman kerran mennyt aiemmin hoitoon, varsinkin tuon nilkan kanssa, niin olisin. Se on sama kuin sulla olisi pipo päässä. Suosittelen kaikille lämpimästi. Puuta on kuulemma koputettava siitä hyvästä, että mies on säästynyt lumilautailijoille valitettavan yleisiltä ristisidevammoilta. Ammattilaisuuden jälkeen talvella 2007 leikkaushoitoa vaati tosin polven kierukkavamma, joka vielä neljä vuotta myöhemmin toistui. Tosin silloin ne painoivat kumminkin aika paljon, ja siinä vaiheessa kun toi niska oli vähän mitä oli, niin aina kun tuli whiplashi niin se kypärä vaan pahensi asiaa! Eihän noi uudet kypärät paina mitään. Enemmän ja enemmän pitäisi vaan jumpata nilkkaa, mutta se on kyllä jo sanottu, ettei siitä ikinä tule entistä. Mutta Aleksi aina aloittaa vähän varovaisemmin ja pikkuhiljaa rupeaa tekemään pahempia temppuja ja isompaa ilmaa, ja se oli vasta innostumassa. Näin vaan, että verta tulee helvetisti ja luu näkyy. Varmasti osansa oli niilläkin alkuaikojen kamoilla. 90-luvun loppupuolella jossain kisoissa oli kypäräpakko, josta niitä pystyi lainaamaan, mutta siihenpä ne käytöt oikeastaan jääkin. Se voi yllättää missä vaan.? Pää kylmänä, Nanook Vain harvoilla ja valituilla on lajistamme yhtä paljon kokemusta kuin Joni Mäkisellä, niin ajallisesti kuin muussakin mielessä. Huvittavaa tosin on, että kun välillä käytiin samalla fysioterapeutilla, niin huolimatta siitä, että Anssilla on joku kolme nikamaa samassa metallilevyssä kiinni, niin kuulemma sen pää kääntyy enemmän?, mies hymähtää ja alkaa muistella toista, ehkä vähemmän vakavaa mutta sitäkin värikkäämpää tapausta. ?Garmishissakohan se oli kun Vannisella meni kyynärpää. Sain tietää oikeastaan saman tien, että siltä murtui niska ja hyppäsin autoon. Ne olivat olleet kuvaamassa parkkihyndää, se oli vetänyt vähän liian pitkälle ja kantapääkantti oli hitsannut kiinni. Edellä mainittujen kolhujen lisäksi ranteisiin on tullut vääntymiä ja luumustelmia. Ne on kumminkin aika yksilöllisiä. ?Tyhmä kun on. ?Oli tyytyväinen siihen kauteen ja mietin, että tähän on hyvä lopettaa.? Vaikka aktiiviura jäi, harrastusmielessä touhu on jatkunut intensiivisesti. Tosin pyöräillessä mä olen alkanut pitämään kypärää, että ehkä se kato siitä tarttuu näin vanhemmalla iällä?, Joni virnuilee. Suositteluja saavat myöskin selkäpanssari ja hammassuojat. Jonkin aikaa oli ollut kuitenkin sellainen pelko, että lähellä oli halvaantuminen. Pelottavaa se silti oli, ja pitkäänhän sillä meni se toipuminen. Sen kyynärpää oli lähtenyt sijoiltaan, ja isku oli niin kova, että se luu työntyi tuosta ihon läpi. Hyvää siinä oli, että sillä ei ollut takkia päällä, koska jos yhtäkkiä tullut niin paljon verta tietämättä mistä se tulee, niin se olisi ollut vielä kuumottavampaa?, Joni kauhistelee. Suojaan Muiden kokemuksista voi ottaa oppia, kuten äskeisestä laskukaverin nopeasta auttamisesta. Mallin katsominen ei kuitenkaan aina riitä. Puhuttaessa suojavarusteista Joni paljastaa, ettei juuri koskaan ole pitänyt kypärää. ?OOTKO KUNNOSSA?? maan huomiota ihan liian myöhään. Joku kenkämalli saattaa istua jollekin todella hyvin, ja toiselle se ei taas toimi yhtään. Ja jos tulee iskuja vastaan, niin fysioterapiaan ja lääkäriin kannattaa hakeutua ajoissa. Mä hyppäsin ensin ja odottelin siinä alhaalla, kun Aleksi veti jonkun bäkkiairin joka kääntyi vähän yli. esimerkiksi hieman vajaasta fronttipyörityksestä. Muistaakseni se ei videolta näyttänyt edes mitenkään älyttömän pahalta, sellainen normi whiplash. Itsellä menee niin päin, että saman tien täysillä, pois alta -tyyliin. Se auttaa todella paljon! Heti jos tulee varpailleen alas, niin siinä on kumminkin jo se alku, ettei nilkka pääse pitemmälle antaa periksi. ?Niin monelta tietää, että on hampaat paukkuneet, ja jos ne tulee tuohon polveen, niin sitten on sekin samalla remontissa.? Kun keskustelu harhailee välillä reililaskemiseen ovat puuterihain kommentit odotettuja, vaikka hänen onkin viime vuosina nähty koluavan ahkerasti myös metalliputkia. Olin itse silloin Utahissa ja se Coloradossa, eli suht lähellä
Joka vuosi oli vaan, että ?kyllä tää menee vielä hyvin mukana?. Ei ikinä halunnut kuulla sitä, että ?joo, leikkauspöydälle huomenna?, vaikka tiesi, että jonain päivänä se tulee. Paippi sheipattu lapiolla ynnä muuta. Toisaalta hän muistuttaa, että pienet kolhut kuuluvat lajiin. Nykyään tuntuu, että porukka tulee mäkeen ja jos joku on vähän vinksallaan, niin heti on marmatus päällä eikä olla valmiita tekemään mitään itse?, Joni valittelee ja antaa samalla neuvon. ?Perusteet ensin kuntoon, ja hauskaa pitää olla! Pakkopullana mistään ei tule mitään. Mutta niillä on myös homma vähän paremmin hallussa. Oma-aloitteisuus ja luovuus on karsiutunut. Jos ajattelee, että ?joo nyt mä vedän isot rahat. ?Jos näkee, että hyndässä on pahat urat, niin pitää sen viiden minuutin tauon ja käy vähän sheippaamassa sitä. Mutta olennaista on se, että hankkii pikkuhiljaa taidot siihen, eikä yritä edetä liian isoin harppauksin.? Mikäli siis pidät asenteen kohdillaan ja mielen avoinna, on edessäsi luultavasti lukuisia mukavia laskuvuosia. Se on aina paha, jos on joku paikka hajalla ja jatkaa sen kiusaamista.? Löytyypä häneltä nykymenostakin vähän moitittavaa. ?Onhan se nyt eri juttu, jos joku tekee sitä työkseen ja saa ihan hyvää tiliä siitä. ?Juoksin sinne ja olin, että soittakaa heli paikalle, nyt kävi pahasti. Esimerkiksi polvesta mulla meni kierukka -97 ja leikkautin sen vasta 2000. Kannattaa miettiä aina omalle kohdalle, että onko joku juttu sen mahdollisen riskin arvoista?, Joni tähdentää ja toivoo, että ihmiset pitäisivät järjen päässä. Näin vaan, että verta tulee helvetisti ja luu näkyy. Iso riski on myös, jos alkaa kylmiltään tekemään jotain vähän liian isoa tai muuta. ?Kaatumatta ei opi. Mullakin on tasapainolauta kotona millä koitan just nilkkoja pyöritellä ja tuommoista.? On tärkeää tiedostaa myös omat rajat eikä mennä vain ympäristön mukana. ?Kun itse lähti nollista liikkeelle, niin on ollut valmis tekemään, että saa vehkeet kuntoon. niin kannattaa miettiä jotain muuta . Vaikka silloin back-in-the-day ei ollut valmista pöytää katettuna, niin tuntui, että laskeminen oli monipuolisempaa.? Lopuksi Konkari tarjoaa myös ohjeet riskien välttämiseen. Kannattaa saada paikkoja vetreäksi, ja siihen määrätietoinen venyttely jelppaa todella paljon. se alkaa olemaan jo suhteellisen vaikeaa. Niitä toivon myös Jonille ja kiitän häntä haastattelusta! Teille, hyvät lukijat, tämän jatkojännärin toisen osan neuvot voidaan kiteyttää seuraavanlaisesti: Keep on keeping on, sopivasti kerrallaan. SLAMMER X FOOTBALANCE Yksijalkaisille puoleen hintaan! Maailman ensimmäinen jalkaan muotoiltava Slammer pohjallinen on täällä. Montakohan yötä ollaan Talmassakin väännetty niitä hyndiä kasaan. Pakkohan sen onkin vähän enemmän työntää omia rajojaan, ainakin olettaisin. Nykypaikat antaa hyvät lähtökohdat junnuille: on pientä ja isoa sekä jyrkkyyttä alastuloissa. Silti tuntuu, että moni vetää vaan peruslinjaa eikä ajattele mitä muuta voisi tehdä. Pitää olla valmis ottamaan iskuja vastaan, jos haluaa minnekään päästä ja kehittyä. Hae omasi Board Exposta. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 15. Sen kyynärpää oli lähtenyt sijoiltaan, ja isku oli niin kova, että se luu työntyi tuosta ihon läpi. Hyvää siinä oli, että sillä ei ollut takkia päällä, koska jos yhtäkkiä tullut niin paljon verta tietämättä mistä se tulee, niin se olisi ollut vielä kuumottavampaa.? aika monelta murheelta säästynyt?, Mäkinen summaa. ?Ehkä sitä jotenkin aina pelkäsi mitä lääkäri sanoo
SPOT DIGGER 16 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Häpeän huomatessani, ?Kyllä toi on melko aikaa vievää, kun ollaan oltu kaikessa mukana ja niin moni asia on pidettävä kontrollissa. Ekaksi kelattiin nettisivua, johon vois lisäillä enemmänkin ja ehkä tehdä siitä globaalimpaa. Houkuttelevaa, eikö totta? Teksti Antti-Juhani Piirainen, Kuvat Kalle Tarkiainen Päätoimittaja Tarkiainen lupaili puhelimessa Pulitzer-palkinnon arvoista aihetta, joka tulisi haastamaan tutkivan journalismin käsitteen nyt ja tulevaisuudessa. Onneksi vasemmassa yläkulmassa on hakutoiminto. Alkuvalikosta voi valita joko ?skate. Tarkemmat, sanalliset kuvaukset näkyvät klikatessa kuvaketta. On tullut tehtyä 16 tunnin päiviä välillä viikkoja putkeen. Ollaan myös jonkin verran laitettu omaa rahaa firmaan, että on pystytty tekemään juttuja. E: Paljon ollaan kehitetty sitä käyttäjäkokemusta mahdollisimman yksinkertaiseksi. Alussa oli paljon sellaisia mitä kelattiin, että skidit olisivat tarvinneet. En tiedä, olisiko logoja eri spoteille kätevämpi olla enemmän vai sekoittaisiko se vain näkymää. ei lunta vaan lumilautailua. On tullut tehtyä 16 tunnin päiviä välillä viikkoja putkeen. Graafikko nyt on tehnyt putkeen 20-tuntisia päiviä!? että olen unohtanut laittaa gps-toiminnon puhelimesta päälle. Siispä otin haasteen vastaan kuin mies, hommasin älypuhelimen lainaan toimitukselta saamani hyödyttömän wifi-laitteen tilalle ja otin selvää, mistä Spot Digger oikein on kotoisin vai onko mistään. Postinumerona toimii klassinen 01380 Vantaa, Finland. Sitten meillä oli miittinki sen appis-firman kanssa, ja ne innostuivat myös tästä ideasta hirveästi. Olemmehan me kuitenkin Suomen ensimmäinen ja ainoa lumilautalehti!) Boardexpo-numeroon spottiopas stadin lumilautaspoteille. Spot Diggerillä on jo monta lempinimeä. Ehkäpä sittenkin poistan sen ja testaan, löydänkö samanlaista enää koskaan. Sitten tapahtuu jotain. Boardexpossa sitten lanseerataan maailmanlaajuisesti täysversio. Fredu: Eeron kanssa ollaan istuskeltu autossa ja mietitty, että minne sitä menisi, kun ei muista vanhoja tai löydä uusia spotteja. Näinä päivinä niin muodikkaita applikaatioita pursuaa ovista ja ikkunoista, ja tähän soppaan ovat mausteensa heittäneet myös lumilauta-ammattilaiset Eero Ettala ja Fredu Sirviö kumppaneineen. vai pitäisikö sanoa esipaistetulla . Tämä tulisi olemaan koko Slammerin historian mehukkain tarina. Lähtökohdat olivat kieltämättä houkuttelevat, sillä älypuhelinnoviisin palkkaaminen älypuhelinapplikaatiosta kertovan jutun kirjoittajaksi synnyttää tiettyjä ristiriitoja, ja ristiriidoista maailma hengittää. Lataus kestää melko pitkään. Reittiohjeet mestoille jäävät myöskin uupumaan, ainakin tässä versiossa. Ongelmia tuottaa lähinnä kartalla zoomaaminen, sillä ajoittain sormet osuvat vahingossa johonkin spottiin mihin sovellus sitten kohdentaa. huom. Sitten mietittiin, että vitsi olisi siistiä, jos nämä kaikki olisivat jossain ylhäällä. Hyvä Suomi ja Angry Birds! Ja hyvä Misfits! Seuraavaksi pyydetään joko hyväksymään käyttöehdot tai olemaan niistä eri mieltä. Tietenkin hyväksyn, vaikka samalla luovun mahdollisesti Spot Diggerille lähettämien tietojen tekijänoikeuksista. Johan toimii! Karttaa tarkastellessa spotit näkyvät siinä väärinpäin olevan pisaran näköisinä kuvakkeina. Mikäli lähistöllä on useampi spotti, on pisarassa numero, joka kuvaa paikkojen lukumäärää. Päästiin yhteisymmärrykseen sikäli, että pienellä siivulla meidän firmasta ne tekee meille nettisivun ja appiksen, ja nyt sit ollaan tässä pisteessä. Vai niin, tavallinen tuhkimotarina siis. Mikä sai heidät ryömimään pimeään kellariin, leikkimään ykkösten ja nollien kanssa pelkän tietokoneista lähtevän kelmeän valon turvin raikkaan ulkoilman sijaan? Eero: Reilu vuosi sitten me kelattiin, että olisi siistiä tehdä SnowExtremen (toim. Onko firman pyörittäminen ollut raskasta? F: Kyllä toi on melko aikaa vievää, kun ollaan oltu kaikessa mukana ja niin moni asia on pidettävä kontrollissa. Ajattelen kuitenkin olevan fiksumpaa mikäli etenen jo valmiiksi annetuilla eväillä aiheuttamatta itselleni turhaa vaivaa. Käynnistettäessä kyseinen versio 0.9.2.3 ilmoittaa olevansa ?provided by Samsung?. Seuraava vaihe onkin jo jonkin sortin tekijänoikeus/vastuuvapautuslomake, jolloin sovelluksen takana paljastuu olevan Spot Digger Oy Hakkilankaari 7 B:stä. niitä kuitenkin tulee ja menee. Valitsen näin loppukesästä skaten. ?Cannot obtain your location. Please check you have enabled the location service from the settings and try again?, joka lukee ruudulla niin vähän aikaa, että joudun lataamaan sivun viisi kertaa ennen kuin saan kopioitua tekstin tähän artikkeliin. Että kyllä me tosissaan ollaan tässä vuoden päivät kateltu sitä ruutua ja mietitty, että miten tästä saisi vielä järkevämmän ja helpomman käyttää. Pate on sitten tehnyt sen grafiikan siihen päälle. Minä ja Fredu ollaan mietitty, mikä on järkevintä ja koodarit ovat tehneet työtä käskettyä. Onko matkan varrella tullut vastaan haasteita? E: Öö no, sellaisia haasteita mitä ei ehkä osannut odottaa. Sitten mietittiin pidemmälle ja ajateltiin, että ehkä se on vähän vanhanaikaista tehdä enää paperille mitään tuollaista. Näinköhän tämä toimii. Kelasi, että se on maailman simppelein LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 17. Kiitoksia herrat Sirviö ja Ettala haastattelusta sekä Henri Kunnas Pulpilta puhelimen lainaamisesta. Sovellus tuli laitteen mukana valmiiksi ladattuna, joten sen hankkimisesta ei ole kommentoitavaa. Kyseessä on sekä Android- että iOSkäyttöjärjestelmille suunniteltu sovellus nettisivuineen, jonka tarkoitusperä on varsin yksinkertainen: sen avulla tulisi olla entistä helpompaa luovia suorituspaikoille olipa allasi sitten lumi- tai rullalauta. Lähin spottikin löytyy heti automaattisesti paikan mukaan päivittyvästä listasta. Ja se nimenomaan sanoi, että ehdottomasti applikaatio eikä nettisivu. tai ?snow?. ennakkoluuloista poiketen . Kirjautuessa sisään Facebook-tilillä tulee tällainen ilmoitus: ?SpotDigger pyytää valinnaisia oikeuksia: Tämä sovellus voi julkaista puolestasi myös tilapäivityksiä, kuvia ja muuta.? Vaihtoehdoiksi annetaan ?salli kaikki. Tosin kuvaa ei näy. mitä ihmettä, miksi ei Slammeriin. tai ?älä salli mitään?. Itse kuvakkeita on kolmea eri tyyppiä: ostoskärryt kaupoille, kaiteella varustetut portaat erilaisille striittispoteille ja vuori hiihtokeskuksille. Miksi emme tekisi sellaista applikaatiota, millä pystyisi löytämään spotteja . Graafikko nyt on tehnyt putkeen 20-tuntisia päiviä! Mutta on ainakin nyt tullut käytyä läpi ihan sieltä firman perustamisesta ja tukihakemuksista lähtien. Sit sen jälkeen? E: ?Niin, mun mielestä sä olit puhunut sen graafikko Paten kanssa, joka oli silloin jossain firmassa, joka väänsi applikaatiota ja siinä oli hyvät hookupit valmiina. Oletan, ettei ilman hyväksymistä juuri aloitusruutua pidemmälle pääsisi. Luottamuksen puutteen kaihertaessa sisintäni valitsen jälkimmäisen. Betasalpaajia Beta-versio. Joutsenmerkkihän tästä pamahtaa välittömästi. Ideana oli vaan se, että olisi siistiä, jos kaikilla olisi mahdollisuus löytää parhaat spotit sieltä alueelta, missä ne onkaan. Ruvettiin ideoimaan, ja tässä me nyt ollaan melkein vuoden päivät sitä pyöritelty, ja nyt ollaan vihdoin ja viimein saatu Androidille beta-versio ulos. Ilmeisesti beta-version alkuvaiheessa on ollut mahdollista lisätä spotteja ilman kuvaa, mutta ?nykyään se ei enää onnistu?, kuten Eero ja Fredu kertovat. Pitääkin kysyä herroilta, mistä näin jälkikäteen ilmiselvältä tuntuva idea ylipäätään sai alkunsa. Mutta sitten tajuttiin, että ehkä toi on vähän turha ja ehkä nämä vois yhdistää. SPOT DIGGER Dick spotter, pot digger, crack spitter. Uunituoreella . Skate tarkoittaa ilmeisesti luistinten sijaan rullalautailua ja snow
Periaatteessa se on pakko miettiä, millä tavalla pystyy rahoittamaan tätä juttua, niin oli pakko tuoda yhteistyökumppaneita. Mistä yhteistyökumppani löytyi, ja vaikuttiko se kenties sovelluksen sisältöön? E: Tämä oli valmis tuote, jota myytiin. oma kanavansa, ikään kuin uusi media? F: No se on oikeastaan yks idea tässä?. Tietääpähän, ettei tarvitse sitten mennä jonnekin vetämään niitä trikkejä, jos jotkut ovat jo olleet siellä. Fredu: Samalla tavalla tämä kehittää muutenkin, kun kaikki suorituspaikat tulee kaikkien saataville. ja miksei muillekin . Turvataanko tällä teidän eläkemassit? E: Olisihan se kiva. Musta se on ihan paras juttu laskijoille ja skeittareille . Tunnen olevani jollakin tavalla etuoikeutettu. Mutta meidän perusidis tässä oli ehkä se, että haluttiin tehdä omalla tavallaan... Tai kelattiin, että se on siisti juttu, kun on 10 vuotta käyttänyt siihen, että on kiertänyt jotain spotteja, niin että haluttiin jakaa niitä omia vanhoja spotteja skideille. siitä näkee kuka on missäkin ja milloin. Kuulostaa kätevältä. Me oltiin joihinkin firmoihin koodeissa, ja Samsung oli tosi kiinnostunut. Tietenkin se oli myös meidän mielestä hyvä firma minkä kanssa alkaa tekemään, koska ne ovat innostuneet tästä skenestä. Miten tällaisia ylikansallisia megakorporaatioita sitten yhteistyökumppaniksi hommataan? E: Meillehän on heti alusta asti ollut tärkeää, että me halutaan antaa tämä ilmaiseksi ulos. Mutta mistä tämä pihistely oikein juontaa juurensa, ja voisiko yksi ainoa sovellus tuoda asiaan muutoksen. Enkä muuten lisää minäkään! Sisälläni riemuitsee pieni kapinallinen. Että sinänsä mä näen itse ainakin vain positiivisia puolia siinä, että avataan spotteja kaikkien saataville. Kieltämättä jalo ajatusmalli. Se kehittää lajia ja puskee skidejä eteenpäin. Se lienee kuitenkin vain seitinohut harha, jonka takaa todellisuus kolahtaa heti Boardexpon jälkeen. Ehkä se on parempikin niin. Kun jengi on ollut jossain kuvaamassa, niin siitä voi puhua jo ihan avoimesti. Nyt se on ollut vähän semmoista, että kaikki pihtaa spotteja eikä kukaan halua tehdä kenenkään kanssa mitään kuka ei ole silleen frendi. Ne olivat tosi fiiliksissä tästä koko ideasta, ja ne puhuivat vähän siihen malliin, että ylipäätään lumilauta- ja skeittiskene on semmoinen, missä ne haluisivat olla vahvasti mukana. Tosin tällä hetkellä kaikki alkaa näyttää ihan hyvältä. Hatunnoston arvoista on se, että sovellus on käyttäjälle täysin ilmainen. SPOT DIGGER juttu tehdä semmoinen kartta mihin lisäillään spotteja, joita pystyy gps:n kautta löytämään. Mutta ei se ollutkaan ihan niin helppoa. Musta tuntuu, että joka tapauksessa ollaan menossa parempaan suuntaan. Pitänee kysyä pojilta. Eero: Mä en tiedä, mistä se on alunperin lähte- nyt. Näinä satelliittipaikannuksen aikoinakin tarvitaan vielä joidenkin asioiden eteen henkilökohtaisia suhteita ja toveruutta. Lähdettyään tukemaan tätä juttua ne voivat käyttää Spot Diggeriä markkinointiin, mikä on taas meille hyvä juttu, koska siten saamme sitä aika hyvin näkyville tässä heti ensimmäisten vuosien aikana. F: Tuo yhteistyö mahdollistaa tosi paljon juttuja meillekin, niin kuin appiksen kehittämiseen ja markkinointiin liittyen. Epäilemättä. Ja meidän mielestä olisi siistiä, jos skidit ja vanhemmat tyypit ketä me ei tunneta jakaisivat sitten myös meille tai niin sanotusti. Myös tiedetään, että ne on tosi vahvoilla markkinoilla muutenkin. 18 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Entäpä sitten taloudelliset tavoitteet. Ei meillä mitään sitä vastaan varmasti ole, jos siitä jäisikin muutama euro joskus käteen. Siitä on tullut vähän semmoinen battle. Mutta kuten yleisesti tiedetään, mikään ei ole ilmaista tässä maailmassa. Onko kolikolla mahdollisesti nurjempaa puolta, esimerkiksi kaikkein trendikkäimpien paikkojen ruuhkautuminen? F: Kyllä me ollaan pyritty suunnittelemaan tuo sillä tavalla, ettei olisi mitään bugeja tai negatiivisia puolia. Ehkä kun se on ollut skidistä lähtien tapana, ettei kukaan kerro sulle mitään, niin sitten on ollut silleen, että ?no en mäkään sit kerro kellekään mitään?. Tai jotenkin, että yhteisöllistäisiin tätä koko skeneä. Me kerrottiin, että tällainen olisi ja jos ei kiinnosta, niin ei sitten. Skidit löytävät oikeat paikat missä tehdä temppuja ja harjoitella. Onhan harrastajamäärien kasvettua molempien lajien yhtenä piirteenä ollut valitettavasti tietynlainen kuppikuntaisuus ja kyräily. Tämä julma totuus konkretisoituu minulle, kun vaeltelen ympäri kaupunkia uudenkarhea teknologian helmi näpeissäni ja huomaan olevani onnellinen siitä, ettei aivan kaikkia rakennettujakaan skedespotteja ole ainakaan vielä applikaatioon lisätty. Eli toiminnallisuuteen tai muuhun se ei vaikuttanut. Omaan neuroottiseen kaaliini alkaa tosin moisista tsekkauksista juontua ajatuksia hyvin orwellilaisesta yhteiskunnasta, mutta ehkä vielä jonain päivänä pääsen yli ongelmistani. Voisiko tästä jopa tulla junioreille . Enkä usko, että spotit ruuhkautuu, jos ihmiset alkaa käyttämään sitä oikein: silleen että tsekkaa aina itsensä spoteille, joka tulee sitten siihen feediin. Mun mielestä tämä voisi viedä lajeja parempaan suuntaan. Nuori kapinallinen Väitteet on helppo allekirjoittaa. Siten tämä meidän proggis sopi niille hyvin. Samsung on meillä tällä hetkellä yhteistyökumppanina. En mä usko, etteikö sitä pystyisi jotenkin muuttamaan
Tänään on jo pihtailtu . mahdollistaa mielikuvituksellisimmatkin suorituspaikat. Mutta mikäpä siinä, sillä me Voisivatko sponsorit huomata tulevaisuuden lupauksia sovelluksen kautta? E: Ei olla edes mietitty asiaa noin pitkälle ? mutta voihan se olla! Ei nyt varmaan pelkän valokuvan perusteella, mutta jos me joskus saadaan se video tuohon mukaan, niin mä veikkaan, että sitten aletaan olla aika lähellä sitä, että se saattaakin alkaa olla aika varteenotettava kanava markkinoida itseään ja nuoria laskijoita. Kauppojen lisääminen jääköön kauppiaille, mutta miten olisi hiihtokeskus? Kauhukseni huomaan, ettei applikaatiosta löydy esimerkiksi vanhaa kotikeskustani Mustavaaraa. Joensuun lumilautaspoteista näyttäisi olevan lisättynä vain kirkon kinkkireili, mikä ei sinällään ole kovin sivistävää, sillä kaikkihan tietävät, että kirkon vieressä on aina kinkki . Me olemme ihan tyytyväisiä, jos muut extremelajit seuraa sitä. on selkeästi ?low?, ja kaikki ajat käyvät. Oikeassa yläkulmassa näkyy vihreä neliö, jonka sisällä on +-merkki ja ylöspäin menevä pisara. Ihan jo imagollisistakin syistä, koska minä ja Fredu ja kaikki muutkin tiimissä ovat lumilautailijoita tai skedeejiä. Luulenpa, että lista vielä laajenee ajan myötä. Valojen kohdalla hieman epäröin, mutta tulen siihen tulokseen, että valtaväylän lamput valaisevat reilin. Ja sitten just kun spoteille pystyy tsekkaamaan sisään, niin on siistiä, että niiden kaverit näkee missä ne on pyörimässä. Jääköön sen lisääminen lokaalien hoidettavaksi. on aika kulttuuriteolle. Ei olla niinkään mietitty muita lajeja . Seuraavaksi on vauhtivaihtoehdot, joista tälle spotille käy parhaiten ?natural?. Mikään ei siis estä myöskään evoluution mukanaan tuomia saatanallisten johdannaislajien, kuten skuutteroinnin hyödyntämästä sovellusta. Painan siitä ja pääsen valitsemaan kolmesta eri spottityypistä: ?street?, ?resort. Jää nähtäväksi, moderoidaanko spottini pois vai pystyykö moista edes lisäämään. Tyyppivaihtoehtoja on kahdeksaa erilaista, joista viimeisin eli ?other. Plus että voi lisätä fotoja mikä on taas tälle kohdeyleisölle siistiä varmaan seurata, millaisia kuvia sinne on tullut. F: Ja samalla voi jakaa omat kuvat, että käy tsäppää kuvat ja laittaa appikseen, niin frendit näkee saman tien mitä on tehty. Mikä muuten on teidän kohderyhmä, ja onko siinä kenties karvastakin lajijakoa? E: Tarkoitus oli kyllä keskittyä lumilautailuun ja skedeykseen. Nyt pitääkin lisätä kuva, joka tapahtuu ottamalla kuva tai valitsemalla se tiedostoista. Lisään reiluna kaverina kolme kuvaa, jotta spotista saa parhaan mahdollisen kuvan. Seuraavaksi vuorossa on vaikein osio, nimittäin spotin nimeäminen. Ei me nyt mennä hakkaamaan sitä bleidaajaa, joka käyttää tätä appista. Sinne se menee, kaiken julkisen arvostelun alle. ja ?done?. Minua jännittää. Koska en kuitenkaan LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 19. ei ole vielä kartalla! Onneksi voin kerrankin tehdä itse asialle jotain pelkän palautteen lähettämisen sijaan. ?Bust factor. Aloittelija. Koukussa Alkuun päästyäni nälkä kasvaa luonnollisesti syödessä. Skeittiosasto koostuu sellaisista nimistä kuin Jaakko Ojanen, Jesse Turunen, Pirkka Pollari, Simo Mäkelä ja Madars Apse. Toisaalta, onko sille tarvettakaan? Mutta mitä kummaa kohta näenkään: legendaarista ?Jere Paavilaisen syysreiliä. Mutta ihan imagollisista syistäkin me ajateltiin, että nämä on ne kaksi lajia talvi- ja kesäpuolella mitä sitten nuo muut lajit kuitenkin seuraavat: monet bleidaajat saattaa katsoa skeittivideoita ja miettiä, millaisia spotteja siellä on, ja suksipuolella katsotaan lumilautailua. Kelattiin, että tämä olisi paras tapa mennä. Ollaan vähän katsottu meidän mielestä toimivia appiksia ja yritetty yhdistää niistä parhaat puolet. mikäli en siis puhelimeni kanssa juuri sillä hetkellä siinä seisoisi. Olkaa ihmiset lempeitä, nimim. Itse en ole kuullut mitään muuta nimeä kyseiselle paikalle, ja asioista pitää pystyä puhumaan niiden oikeilla nimillä. paikkakunnasta riippumatta. Kuvaa en keskuksesta saa, enkä viitsi rikkoa tekijänoikeuksiakaan räpsäisemällä fotoa esimerkiksi nettisivuilta. Päätettiin vaan, ettei tehdä liian sillisalaattia: keskitytään vaan kahteen lajiin, joista tiedetään jotain. Mieleeni juolahtaa myös kysymys aiheesta laajemmin ajateltuna. olisi ollut tietoa tai taitoakaan tehdä mitään bleidi-appista. Mutta videot vaativat niin paljon serveritilaa, ettei se vielä ole ajankohtaista. Näen jo mielessäni, kuinka tulevaisuuden teammanagerit kulkevat tabletit käsissään ympäri hiihtokeskuksia ja katuja tarkastellen reaaliaikaisesti kunkin paikan pahimmat suoritteet. Tästä Slammeristakin tutusta kaiteesta on tehtävä spotti. Valitettavasti action-kuvia ei näin syksyllä saa talvilajista kovin helposti, joten joudun tyytymään potrettiin. Ei muuta kuin ?preview. Eikä meillä lautailijathan olemme kovin suvaitsevaa väkeä. Kummalle alkuperäisistä lajeista on enemmän odotuksia, skeitti vai lumilautapuolelle? E: Todennäköisesti skede-osio saa enemmän käyttäjiä, koska sitä kuitenkin tehdään enemmän kaduilla. F: Niin, ja kun skeittareita ja skedespotteja on maailmassa niin paljon enemmän. ?Lumilautapuolella tuotetta edustavat bisneskumppanusten lisäksi Heikki Sorsa, Aaron Biittner, Mark McMorris sekä Helgasonit Halldor ja Eiki.? Selviää myös, että tiimiläisiä herrat ovat hankkineet jo molempiin lajeihin. Onpa huomaavaista! Seuraava askel on yläkulmasta näpäytettävä ?next?. Mutta jätetäänpä haaveilut ja palataan empiiriseen tutkimukseen. Korsi kekoon Nautittuani hetken rullailusta ei-kenenkäänmaalla päätän lumilautalehden edustajana jättää skedespotit oman onnensa nojaan, kääntää sovelluksen talviteloille ja vaihtaa maisemaa. Huomaan myös, ettei näyttö käänny puhelinta käännettäessä. Painaessani ?street?-painiketta pääsen kartalle, jolloin tarvitsee enää raahata pisara oikeaan kohtaan . Plussaa tulee siitä, että useammat vaihtoehdot ovat mahdollisia molemmissa. Reili kun nyt sattuu olemaan juuri Kumpulan, Toukolan, Hermannin ja Vallilan keskellä, joten kaupunginosatkaan eivät ole tässä tapauksessa kovin valaisevia. Kansainvälisyyden vuoksi nimen tulisi olla vielä englanniksi, sillä enhän halua poiketa massasta. Jere?s Autumn Rail. SPOT DIGGER E: Niin, omalla tavallaan se on semmoinen plääni mitä me ollaan kelattu. Lumilautapuolella tuotetta edustavat bisneskumppanusten lisäksi Heikki Sorsa, Aaron Biittner, Mark McMorris sekä Helgasonit Halldor ja Eiki. Lisäinfossa kehotan kuitenkin välttämään ruuhka-aikoja. Arvosteluasteikon jätän demokraattisesti puoliväliin . päättäköön kansa mistä tykkää. Spot Digger kehottaa tarkistamaan spotin sijainnin, sillä oletussijainti ei välttämättä ole oikea. vaikka olisihan meillä Isakssonin Jani valmiina ottaa bleiditiimiin? Seuraa hersyvää naurua puolin jos toisin. Noh, vitsit vitseinä. tai ?shop?. Materiaalin voi niin ikään valita neljästä valmiista tai keksiä oman
SPOT DIGGER 20 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Ylävai alakanttiin. Sovellus bugitti vain muutaman kerran, ja nämä lapsukset annettakoon anteeksi betan nimeen. Jos vielä haaveilet takaisin aikaan, jolloin spottien löytämiseen tarvittiin tutuilta ja heidän tutuiltaan kyselemistä, pelkään pahoin, että tulet pettymään karvaasti. Niistä voi kuitenkin saada paremmin selville, millainen se spotti oikeestaan on ja myös, että mitä siihen on tehty. Koko ohjelma kaatuu ja ruutuun tulee viesti: Spot Digger on pysäytetty. Onko mielessä jo kenties muitakin sovelluksia, nyt kun olette päässeet alkuun? E: No ei nyt vielä hirveästi. Aika moni on kysynyt just, että koska se tulee oikein iPhonelle. Varmaan kaksi kolmesta kelle puhuu tästä kysyy aina sitä. Bad?, ?Lights . ?Snowpark yes / no. on kuitenkin saanut kolme tähteä, eli on periaatteessa keskinkertainen spotti. niin mekin ollaan tehty. Kirjaudun ulos tililtäni ja palaan takaisin vanhaan, älyttömään puhelimeeni. Samalla kun harhailen kaupungilla tuijottaen kartalla etenevää silhuettia nokkaeläimestä herää kysymys, onko sen takana kenties jokin mehukas tarina? E: Sen on suunnitellut erät Lauri Puustjärvi, joka on meitsin kaveri ja opiskelee Taikissa. High?. ?Didsi. Oma henkilökohtainen ja spontaani ensikokemukseni Spot Diggeristä on oikein positiivinen. Menikö arvosteluni niin pieleen. Koska jos heti oltaisiin lähetty maailmanlaajuisesti ja sitten koko paska olisi kaatunut, niin ehkä se on suurempi kynnys ladata uudelleen tämä ohjelma, jos sen on kerran poistanut. Mutta se nyt rajoittuu siihen, kun on haluttu pitää pienenä ennen kuin tämä on kokonaan valmis ja maailmanlaajuinen. Olipa reissu. Oli myös monta muuta, joista yksi jo melkein valittiin, mutta onneksi ei, koska se olisi ollut paljon huonompi, hehheh! Kuumat paljastustarinat jäävät nimen osalta siis väliin. Rough?, ?Run Up . Spot Digger on tulevaisuutta . ja ?Pipe yes / no?. Jää nähtäväksi, tuleeko kokoversioon jonkin sortin backcountry-lokero, jossa on mahdollisuus kenties valita dropista, klassisesta putskuhyndästä tai vastaavista. Lopulta saan kuin saankin lisättyä Mustavaaran noin 450 kilometrin päästä ja annan sille nostalgiapäissäni neljä tähteä. Tätä varten beta-versioita kai yleensä julkaistaankin. ?Haluttiin pitää nimenomaan pienenä tämä juttu aluksi. Että kai se on ihan onnistunut sitten! Paljastuu siis ainakin, että kyseessä on ankka. Entä nimi, mistä se juontaa juurensa? E: Se on Fredun keksimä. Lisäksi voi myös lisäillä valmiisiin spotteihin omia kuvia. Tämä selvä. Onneksi minulla on vielä yksi ominaisuus testaamatta, nimittäin ?check-in?-toiminto. Kyllä, näyttää toimivan. Seisoessani erään suorituspaikan vieressä yläkulmaan ilmestyy checkin-nappula, jota klikkaamalla kaikkien sovellusta käyttävien feediin tulee ilmoitus siitä, missä tämäkin retku tällä hetkellä luuhaa. No?, ?Bust Factor . Eli ei muuta kuin kaikki lisäämään omat lempispotit kartalle . Näin loppuun, millaisia terveisiä kertoisiitte tuleville ja nykyisille käyttäjille? E: Toivosin, että käyttäjät pistäisivät vähän eforttia niihin kuviin mitä laitetaan, että saa selvää ja että siitä tulee mahdollisimman houkuttelevan näköinen. Koska jonkun mielestä se voi olla paras spotti ja jonkun mielestä paskin spotti. Paipissa on mukana myös rating-systeemi, minkä puutetta ihmettelen parkin osalta. Aiemmin kehumiani kotimaisuuspisteitä rapistaa hieman se, ettei sovellusta ole näillä näkymin tulossa Windows-puhelimelle. ?Tarkkaillaan vähän tilannetta ja keskitytään Androidiin ja iOs:n tekemiseen?, Fredu toteaa. Vielä hetken aikaa mainoksista suurin piirtein vapaa Spot Digger saattaa toimia tulevaisuudessa myös markkinointimiesten aivopesukanavana, sillä yrityksen ?ilmaiseksi kaikille. Varmaan jo sillä, että Suomessa julkaistaisiin iPhonelle, niin helposti tuplattaisiin määrä! Sitten kun pistetään maailmalle, niin sitä on ihan mahdoton arvata, miten se lähtee liikenteeseen. Eikö olisi mitään lukumääriä sanoa? E: No ei. Nyt tämä on pelkästään Suomessa ja pelkästään Androidille. Eero: On se sinänsä hyvä. Vähän jotain filtteriä ynnä muuta sellaista. Mutta kyllä nyt 100 000 hujakoille pitäisi päästä jossakin vaiheessa. Epäilen poikien olevan hieman ujoja veikkaustensa kanssa: onhan kyseessä kuitenkin volyy- mimarkkina. Esimerkiksi itse kun laitan, niin yritän aina saada näyttämään spotin sellaiselta kuin se on ja jotenkin järkevästi. Bad?, ?Run Out . Toisaalta se on kyllä varsin houkutteleva paitsi nimensä myös statistiikkansa puolesta, sillä kaikki hehkuvat punaista: ?Flat . Ollaan me läpällä mietitty jotain kalastusspottien ohjelmaa, mutta ehkä me toistaiseksi pysytellään tässä. Olen siis päässyt käsiksi johonkin ainutlaatuiseen. piditpä siitä tai et. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 21. Kannattaa miettii kuvakulmia vähän. F: Ja se myös, että kannattaa laittaa spottikuvien lisäksi myös action-kuvia. Ei ainakaan kirjoittamassa tätä juttua näköjään. Uteliaisuuttani piipahdan vielä nopeasti skate-puolella, joka näyttäisi Joensuussa olevan myöskin köyhänpuoleinen: löydän vain epäilyttävän ?Valintatalon Didsin?. Jos kymmenen portaan rappusista räppäisee kuvan suoraan edestä, niin siitä ei välttämättä saa mitään selvää, että millanen se spotti on. Myös takamaastopaikat loistavat poissaolollaan. En malta olla utelematta testiversion käyttäjämääristä ja mahdollisista kokoversion tavoitteista. Miten on asiain laita? Fredu: Tällä hetkellä on 3 000 latausta. Tai sitten ne voivat katsoa ajo-ohjeita skedehallille tai ?kauppaan, jos ovat menossa ostamaan skidille uusia kenkiä. Kyllähän sitä kuka tahansa periaatteessa pystyy käyttää. E: Ja mainokset voisi tulevaisuudessa tulla esimerkiksi joltain alan liikkeiltä, silloin kun ihmiset liikkuvat niiden lähellä. Melko etevää, täytyy myöntää. Me oltiin kelattu sellaista Sherlock Holmes -meininkiä ja oltiin kolmestaan istuskelemassa jossain ja ideoimassa logoa. F: Sitten se vaan piirteli jotain luonnoksia ja heti kun se oli luonnostellut tuon, niin molemmat meistä vain osoitti sitä saman tien ja oli silleen, että ?tuossa se on?! E: Mulla on laudassa semmoinen tarra, missä on vaan tuo ankka, niin yllättävän monet ovat tulleet sanomaan, että hei, siisti logo, mikä toi oikein on, vaikka niillä ei ole ollut mitään hajua koko Spot Diggeristä. Nyt haluttiin eka testailla ja katsoa, missä mättää näin testiporukalla?, Eero paljastaa. Vähän jotain filtteriä ynnä muuta sellaista.? pääse eteenpäin valitsematta jotakin kuvaa, otan täysin mustan foton, jonka poistan myöhemmin. Älkää te muut tehkö näin! Hiihtokeskusten kohdalla on ymmärrettävästikin paljon vähemmän vaihtoehtoja. toimintamalli ikään kuin pakottaa siihen. Pelkät alan harrastajat ovat sangen suppea ihmisryhmä, voiko sovelluksesta olla iloa myös muille? F: No sinänsä joo, koska onhan täällä kauppoja ja hiihtokeskuksia ja tällaisia. Vieläpä ilman kuvaa paikasta. Valvotaanko sisältöjä millään tavalla? F: Tossa on se report-nappi millä kuka tahansa voi ilmoittaa, ja kyllä me aika kärppänä poistetaan, jos tulee jotain epämäärästä. E: Ja ideana kuitenkin on, että sovellukseen kirjaudutaan Facebookin kautta sisään, niin ehkä se jossain määrin minimoi tuollaista pelleilyä. Mutta onhan tuolla kaikenlaista suhaajaa liikkeellä. F: Jossain määrin tuohon kokoversioon on tulossa se, että sä pystyt tykkäämään kuvista ja jakamaan niitä. E: Niin, ja ylipäänsä spoteillehan se laskee keskiarvon niiden ratingien mukaan. SPOT DIGGER ?Toivoisin, että käyttäjät pistäisivät vähän eforttia niihin kuviin mitä laitetaan, että saa selvää ja että siitä tulee mahdollisimman houkuttelevan näköinen
Tuolta löytyy tänäkin vuonna Makia Loungea, Leffateatteria ja ties mitä reiliareenaa. Siitä eteenpäin siellä on aina joku meistä vähintään seitsemästä kymmeneen painamassa pitkää päivää. Kyllä tuohon rakentamispuoleen panostetaan aika hillittömän pituisia päiviä. I: Ja me tosiaan päästään vasta messuja edeltävänä tiistaina itse halliin raksaamaan. Sulla on nauhurit ja kaikki! Ilmo: Huomionarvoista on myös, että sulla on maailman huonoin mikrofonipuhelin. Olet väärässä. Tänä vuonna yhdeksättä kertaa järjestettävän Boardexpon kehityskäyrä on alusta lähtien ollut todella nousujohteinen, ja vuonna 2011 tapahtuma keräsi ennätykselliset 68 000 silmäparia pällistelemään kauden uutuuksia. Meidän yhtiön (Pulp Agency) päämiehet Makke (Martikainen) ja Kari (Haapalainen) sitten kävivät kyselemässä lautabrändeiltä, että kiinnostaisiko lähteä mukaan rakentamaan jotain uutta. Sieltä saa laskutavaraa, tapaa tuttuja läheltä ja kaukaa sekä lisänä se on virallisesti Suomen paras paikka hankkia alan tarroja! Mutta koreiden kuorien alla piilee aina synkkä totuus, tai tässä tapauksessa ei edes kovin synkkä. BOARD EXPO BOARDEXPO - SINNE JA TAKAISIN Teksti Kalle Tarkiainen Boardexpo on kätevä tapahtuma kaikille. Joskus meillä on ollut sellaisia tilanteita, että on joutunut taikomaan lisää tunteja päivään, että ollaan saatu hommat pysymään raameissaan. Millaista tapahtuman pohjasuunnitelman tekeminen on. Kaapelitehdas valikoitui paikaksi, ja koska niin paljon näytteilleasettajia kiinnostui meiningistä heti alkuun, myös kävijävirrat löysivät hyvin paikalle. Meininki tosin oli vähän skiexpomainen, eli lautailu ei oikein sopinut siihen yhteyteen ihan täydellisesti. Nukun tyytyväisenä sinivalkoisissa lakanoissani ja käytän vain parhaita puhelimia. Asiaan! Miten Boardexpo on saanut alkunsa? H: Alun perin oli vain Skiexpo, missä oli myös lautabrändit mukana. Loppu onkin historiaa, ja yhdeksäs Boardexpo on lähempänä kuin kukaan uskookaan. Itse messuilla osastojen ulkoasu on aika pitkälti näytteilleasettajien vastuulla, mutta minkälainen prosessi teillä on taustalla tuon koko sirkuksen rakentaminen. Meidän hoidettavia asioita ovat myös valaistukset ja kolkon hallin tekeminen mahdollisimman viihtyisäksi. Mutta miten tämänkaltainen lumipallo oikeastaan laitetaan pyörimään. Isot tekijät innostuivat, ja luonnollisesti pienemmät seurasivat perässä. Löytyykö talttaa ja vasaraa mitä tarjoatte avuliaasti kädettömille? H: Toki tarjotaan palveluja, että kaikilla on kivaa, mutta sen lisäksi meillä on myös omat kädet suhteellisen täynnä meidän omista jutuista. Meillä ei ole harmainta aavistusta, joten kaivoimme mikrofonin ääreen tuottajakaksikko Henri Kunnaksen ja Ilmo Niittymäen! 22 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Arvon herrat, ruvetaan hommiin! Henri: Nyt iski lukko päälle. Ensimmäisen Boardexpon sunnuntaina olivat Skiexpon päälliköt tulleet haistelemaan meininkiä ja ehdottaneet yhteistä tulevaisuutta messukeskuksen katon alla. Oletettavasti AutoCad huutaa kuin viimeistä päivää.
Jo sähköpistokkeiden sijainti vaatii sen, että palikat menevät juuri kohdalleen eikä vähän sinnepäin. Perinteinen projekti on myös se, että joku haluaakin johonkin toisaalle, jonka seurauksena ne kaikki tetris-palikat liikkuvat uusille sijoille. Pelaatteko paljon yhteen naapurissa tömisevän Skiexpon kanssa? I: Pakkohan meidän on . Toisaalta ISPO on aika eri asia kuin Boardexpo. Skiexpon läsnäolo on myös meidän kantilta hyvä, koska niiden markkinointibudjetti on noin kymmenkertainen meidän budjettiin verrattuna. BOARD EXPO Kuvaaja: Julius Konttinen I: Messukeskus tapahtumapaikkana tuo meille jonkin verran lisäduunia. Boardexpothan ovat täysin kuluttajille suunnatut messut, jossa sitä ylimääräistä voitelua ei välttämättä enää tarvita! tuollaiset, joita kaikki loppupeleissä tarvitsevat. H: On myös aika häilyvä termi, että tehdäänkö yhteistyötä nimenomaan Skiexpon kanssa vai Suomen Messujen kanssa. Siellä on todella paljon omia säädöksiä, mitä meidän tulee noudattaa. Paloturvallisuusasiat ja muut tärkeät jutut pitää olla todella hyvin tiedossa ennen kuin aletaan piirtämään yhtään mitään. Periaatteessa saadaan Suomen Messuilta tila missä touhuta, ja siihen se Onko teistä kumpikaan ollut tapahtuman alkupuolella mukana toiminnassa? H: Mä olin Unionfiven osastolla siellä Kaapelitehtaalla duunissa, mutta en itse tapahtuman kanssa pahemmin ollut tekemisissä. En ikinä tahtoisi, että ISPOjen kaltaiset läträysjuhlat rantautuisivat suomeen! I: No joo. Meidän resursseilla sen asteinen medianäkyvyys ei olisi muuten mahdollinen. Skiexpo on Suomen Messujen oma tapahtuma, ja niiltä hoituu myös äärettömän hyvin ihan perustiedottaminen, kuten ajo-ohjeet hallille ja muut enimmäkseen itse tapahtuman aikaan jää. Tämä mahdollistaa sen, että ollaan joissain jutuissa hyvin niiden siivellä hengailemassa, jonka ansiosta pääsemme entistä suuremman yleisön tietoisuuteen. Mitä nyt talkoojengin mukana olin lapioimassa lunta LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 23. Ohjelmia tai tapahtumia ei mietitä heidän kanssaan, vaan me molemmat kuljemme päättäväisesti omia teitämme. I: Ai niin, myös ravintolapuolen kaikki jutut pitää hoitaa messukeskuksen oman talon sisältä. ?Ensimmäisen Boardexpon sunnuntaina olivat Skiexpon päälliköt tulleet haistelemaan meininkiä ja ehdottaneet yhteistä tulevaisuutta messukeskuksen katon alla. Messujen lopullinen ulkoasu riippuu erittäin paljon siitä, minkä muotoista tilaa jengi tahtoo. H: Tiivistettynä voisi sanoa, että suunnittelu on Tetriksen peluuta isossa mittakaavassa. ISPO on täysin ammattilaisille suunnattu messutapahtuma, jossa jokainen vastaantulija on potentiaalinen asiakas ja/tai yhteistyökumppani, joten siellä toimintatekniikatkin ovat vähän erilaiset. Loppu onkin historiaa, ja yhdeksäs Boardexpo on lähempänä kuin kukaan uskookaan.? Tuo on periaatteessa positiivista. meillä on kumminkin sama tapahtuma-aika sekä paikka. Suomen lait eivät taas toisaalta kiellä juottamasta ihmisiä känniin
ainakin Suomen mittakaavalla. Totta, ja tuo olisi lumilautailun itsensä kannalta todella oiva tilaisuus iskeä! Mitä enemmän silmäpareja lautailua katsoo, sitä todennäköisemmin ne siitä kiinnostuvat? I: Näin on. Paikan päällä on kumminkin todella paljon helpompi lähestyä potentiaalisia asiakkaita, koska siellä he todistavat konkreettisesti sitä, miksi Boardexpoilla kannattaa olla. Bonuksena siellä on myös väki jo valmiiksi hallissa, puitteet kunnossa ja meininki katossa. I: Kunnon kisojen kannaltahan toi on jo valmiiksi tapahtumana aika älytön, mutta tapahtumapaikkana ei niin optimaalinen. Vain taivas on rajana . Mutta kaikkein hektisintä on melkein siinä kaksi viikkoa ennen tapahtumaa, jolloin selviää meidän lopulliset suunnitelmat. Tosin yksi suurehko ongelma on se, että tuon kaltaisen reiliskaban rakentaminen tuonne hallin sisään on logistinen helvetti, ja se maksaa aika paljon. Ihan hyvin meillä on mennyt. Lumen raahaaminen halliin ei ole logistisesti maailman helpoin juttu, ja lämpötila nousee tuolla aika ylös, jos kävijäpiikit jatkavat kasvuaan. Toki sitä osa firmoista pitää hyvänä markkinointikanavana, mutta fakta on se, että siellä on myös mahdollista järjestää erittäin taloudellisesti kannattava viikonloppu. Jos laskelmoi, että ottaa pienen kojun, niin ei tarvitse kovin montaa vaatesettiä myydä, kun kojun kulut on jo katettu. Miten esittelypisteen hinta muodostuu? H: Meillä on ihan kiinteä neliöhinta, minkä mukaan lopullinen saldo lasketaan. Reilisessarit ja muut karnevaalit vaativat kumminkin vähän Kuvaaja: Teemu Heljo ?Enemmän myös painotetaan sitä, että kyseessä on lifestyletapahtuma messujen sijasta. Me ainakin toivotaan, että siellä olisi kunnon kuhinaa ja meininkiä käynnissä koko ajan.? isompaa panostusta, ja tuossa tilanteessa kaivetaankin jo oikein kunnon kävijäkaavijoita ja muita tärkeitä lukuja tiskiin. Me ainakin toivotaan, että siellä olisi kunnon kuhinaa ja meininkiä käynnissä koko ajan. I: Meille ehkä isoin työ myynnin kannalta on hankkia yhteistyökumppaneita noihin isompiin tapahtumiin tapahtuman sisällä. Se neliöhinta tosin käsittää vain sen neliömäärän. melkein . Vaikuttaako tämä teidän työhön mitenkään? H: Ei kyllä voi sanoa, että olisi hirveästi vaikuttanut. Messukeskus määrää tässä tapauksessa tahdin. Millaisilla myyntipuheilla lähdette vokottelemaan uusia esillepanijoita? H: Voi rähmä. Minä olen vähän eri mieltä kuin Henri siitä, miten lautabisneksellä Suomessa menee. Ihan yhtä pulassa täällä varmasti ollaan kuin muualla maailmassa, ja tässä tapauksessa Boardexpoille tulo voi vaikuttaa siihen, miten firmat kauden markkinointibudjettinsa kohdistavat. Tuo voi näkyä esimerkiksi siinä, että lehdille ei enää riitä mainosbudjettia . Kyllä tuo on investointi . Tämä luonnollisesti heijastuu siihen, että kenelläkään ei ole rahaa millä leikkiä. Älyttömän paljon tulee myös yhteydenottoja suoraan minulle, että sinne tosiaan halutaan mukaan. pahoittelut teille! H: Monelle Boardexpo on myös todella tuloksekas myyntitapahtuma. Valitettavasti me ei voida vaikuttaa tuohon hintaan. Mutta ehdottomasti kannattava investointi. Siinä kun viikko ennen tapahtumaa päästään itse halliin, ei pahemmin enää taustasuunnitelmiin voi vaikuttaa vaan pitää pelata niillä korteilla mitkä on jaettu. firmalle kuin firmalle. Tähän mennessä olemme myyneet enemmän tilaa kuin ikinä! Globaali lautabisnes on luultavasti ottanut isomman iskun kuin Suomen vastaava. Viime vuonna oli kolmen tähden TTR-reilikisa sekä Hookup-skedekisa paikan päällä, ja ties mitä muuta! Koko tapahtumassa on erittäin hyvä yhteistyökumppaneiden kantilta katsottuna se, että saadaan messuhalliin koottua saman katon alle niin iso kirjo menoa ja vilskettä. Mitä on odotettavissa Boardexpojen tulevaisuudelta? I: Ensi vuosi on vielä aika suunnittelupöydällä, jos edes vielä siellä! Tuolla tämänkertaisten messujen aikana aletaan sitten ruoppaamaan tulevaisuutta paremmin kasaan. Siinä vikalla viikolla, kun pääsee halliin, niin ei pahemmin ole enää mitään tehtävissä, ja pitää vaan ruveta tekemään. I: Tapahtuman jälkeisellä viikolla onkin sitten aikaa taas rentoutua! Boardexpo Helsingin Messukeskuksessa 2.?4.11.2012 Käy hoitamassa itsellesi Boardexpo etukupongit osoitteesta www.boardexpo.fi Myös Slammer on Boardexpoilla. Alkaako silloin olemaan jo jännäkakka housuissa? I: Haha, no silloin kyllä jännittää! H: No ehkä ihan pikkiriikkisen. Siihen päälle tulee vielä sähköt ja muut kulut. Suunnatkaa kohti spektaakkelia!. Toki se on ollut jokaisen pennin väärti, mutta itse skaban tuottamiseen menee jo niin iso siivu budjettia, ettei palkintorahoiksi saa kaivettua miljardeja. Tämä sitten karsii sen, että kivikovat ulkomaalaiset reilinakuttajat eivät kovin helposti paikan päälle vaivaudu lähtemään. Lehden ilmestyessä on itse tapahtumaan viikko aikaa. No kyllähän se vähän, mutta viikko on jo positiivinen. siihen, mitä omalle osastolleen voi rakentaa! I: Hinnat löytyy myös internetistä, mutta etukäteen varattaessa liikutaan 60 euron tienoilla. Myöhemmin varattuna hinta pompsahtaa sinne 70 euron paremmalle puolelle. Jos nyt joutuu kiperään myyntitilanteeseen, niin sitten yritetään kuvailla sitä fiilistä ja meininkiä sieltä paikan päältä ? videoin ja kuvin höystettynä! Enemmän myös painotetaan sitä, että kyseessä on lifestyletapahtuma messujen sijasta. BOARD EXPO reiliskaboihin ja jotain muuta pientä. Onko sinun mielestäsi meininki muuttunut paljon näytteilleasettajan kantilta katsottuna? H: No, ainakin noihin Kaapelitehtaan aikoihin verrattuna ovat kävijämäärät aivan eri luokkaa. Jo se, että messukeskuksessa on samaan aikaan paljon muita messuja, liikuttaa sitä kävijävirtaa myös meidän suuntaan. No meidän onneksi toi on todella helppo tapahtuma myydä, ja noin 70?80 % seuraavan kauden osastoista myydään jo kuluvan 24 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI vuoden messuilla. Mutta tuo mahdollisuus, että laskijat pääsevät ihan kirjaimellisesti tuhansien ihmisten eteen laskemaan, on jotakin aivan ainutlaatuista . Suomessa kumminkin taloudella menee ihan hyvin, ja luntakin on loppupeleissä riittänyt. I: Minä luulen, että meidän menestys johtuu pitkälti siitä, että Boardexpo on oikeasti näytteilleasettajalle todella hyvä paikka näkyä ja sinne halutaan. Tosin täytyy myöntää, että tuolla Kaapelitehtaalla oli todella hyvin väkeä siihen nähden, että kyseessä oli aivan ensimmäinen kerta, kun koko tapahtuma järjestettiin. Vuonna 2012 on lama jälleen muodissa. Onhan se tunnelma jotakin aika erilaista! Messujen aikaan on myös ehdottomasti parhaat ennakkovaraajan edut, joten myös se helpottaa työskentelyä siellä. H: Itse tahtoisin, että jatkossa noihin meidän tapahtumiin panostettaisiin entistä enemmän. Expot on ajankohdallisesti erittäin hyvässä saumassa, ja sen ajankohdan takia tuonne voisi hyvin rakentaa kansainvälisestikin merkittävän reiliskaban käyntiin. Todellinen totuus valkenee noin pari viikkoa ennen tapahtumaa, jolloin selviää lopulliset mahdollisuudet
- Toni Kerkelä. Olin nähnyt muutaman kerran ennen tätä rinteessä uuden, pääosin fs boardslideja vetävän snoukkaajan, joka omisti omalaatuisen stänssin: siteet oli asennettu osoittamaan noin 15 astetta sisäänpäin. Olimme laittaneet reiliä kohdilleen jo tovin, kunnes tämä internetfoorumeilla siinä vaiheessa käyttäjänimellä Snoukka tunnettu nuorimies tuli kysymään, tarvitsemmeko apua. Aloimme muistaakseni heti samana kautena kuvailemaan ja niin edespäin! Petrus tekee paljon: on monien hyvien asioiden takana, kova laskemaan, kova säätämään, hyväntahtoinen, Root Beer -fani, monien klaanien kunniajäsen, fs 180 a-framen ylitte, bilekeisari, Ruoke, good times! Go Petga!!!. PETRUS KOSKINEN Teksti Tuukka Tams, Potretit Niki Rutanen ?Eletään varmaankin vuotta 2004 tai 2005. Lunta on tuprutellut kivasti, ja asennamme reiliä Laajavuoreen Nenäinniemen ja Vaajakosken poikien kanssa. Tuosta taisikin sitten minun ja Petruksen seikkailu alkaa. Tarkka lainaus meni jotakuinkin näin: 26 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI ?Voinkos tulla jeesii knöölin kanssa . tampataan ku tamppoonit tätä knöölii!? On varmaan sanomattakin selvää, että siinä meni Tikkakosken poika hämilleen espoolaisnuoren suusta tulleista uusista sanoista
PETRUS KOSKINEN LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 27
Jotenkin ehkä alusta asti päädyin ottamaan tuon säätäjän roolin. Miten olet päätynyt laudan päälle? - Hmm... Muutettiin ihan Laajavuoren viereen, ja olin jo pitkään haaveillut laskemisen aloittamisesta. Kierrettiin vähän pohjoisia tuntureita ja niin edespäin. Se oli erittäin tiukka pätkä! Olen nähnyt kuvan susta, jossa vedät jotakin reiliä noin kuuden takin kanssa kantaen kokispulloja. Asuin Espoossa pienenä ja ennen sitä vähän siellä sun täällä. ja todennäköisesti myös lukijoille. Mutta tuossa elokuvassa meillä oli ekaa kertaa just yhteistyökumppaneita, joiden kautta saatiin hissilippua ja muuta mukavaa kouraan. Organisointi ja muut tuommoiset hommelit ovat aina olleet jotenkin lähellä sydäntä. Olisi toisaalta aika siisti, että joku muu ottaisi joskus homman haltuun edes hetkellisesti, niin saisin itsekin hengähtää välillä. Hommien kustessa vaikkapa diilien suhteen kaikki paska kaatuu hyvin todennäköisesti sun päälle. Aika itseluottavaisin mielin talvella kuvataan ja kesällä editoidaan. Aikoinaan kun aloin laskemaan, niin painelin ekat pari vuotta menemään suht yksin ennen kuin tutustuin noihin muihin tyyppeihin. Tosin olin Serenassa käynyt laskemassa suksilla ihan nappulana. Asuttiin me tosin joskus Saksassakin, ja käytiin vuorilla laskemassa turistimeiningillä suksilla. Kai tuolla Laajavuoressa sitten vaan loksahti asiat paikoilleen. oli Muotia itärajan takaa. Tuosta klaanista sitten muotoutui laskuporukka, joka kantoi samaa nimeä. pitämään tuota karusellia nimeltä KBR pystyssä? - Lukion oon vaan käynyt. Olen tosin jo tyytynyt kohtalooni. poikien kanssa, ja Rossin Tommi teki siitä sitten videokoosteen. Pätkässä muun muassa matkustettiin bussilla paikan päälle, kaaduttiin harjoituslaskuja ja paineltiin menemään semmoisella nuoruuden innolla . Onko internetti laajentanut sun maailmaa junnuna paljon? - Kyllä varsinkin laskumaailmaa se on laajentanut tosi paljon. Tuleeko paineita sen suhteen, että kaikki sponsorit ovat tyytyväisiä siihen mitä olette duunanneet? - No siitä tulee kyllä vähän paineita, mutta ei liikaa. Mutta ei ne oo kauheesti ees kussu. Miten tuo tapahtui? - BASH oli meidän eka tuommoinen vähän isompi leffa, mutta ei sekään nyt mikään älyttömän kookas projekti ollut. Jossain vaiheessa meidän perhe muutti sitten Espoosta Jyväskylään, ja minä olin luonnollisesti mukana. Ei nyt ehkä ihan kahdeksantuntisia työpäiviä tullut istuttua, mutta suht paljon aikaa kyllä menee. Kauden aikana sitten menee aikaa kuvausreissujen organisoimisiin ja muuhun pikkusäätöön. Näetkö säätämisen enemmän semmoisena pakollisena pahana vai mielenkiintoisena haasteena? - Vaihtelee tosi paljon. Helpostihan tuommoisissa jutuissa jännittää tosi paljon, mutta mulla se ramppikuume on jo kuoriutunut siitä päältä pois.. Tosin on se tuntunut vähän kaukaiselta jutulta, että voitaisiin jopa työllistää jotakin näiden projektien tiimoilta. Ei yhtään hassummin kaveriporukalta! Ootko käynyt mitään kouluja, minkä ansiosta pystyt No käännetään kysymys ympäri. Laajavuorelle sitten uskaltauduin ekaa kertaa siskon kanssa lumilautailukurssille. Mutta olisihan sulla Espoossa ollut esimerkiksi Serena aika helposti saavutettavissa. - No olisihan se, mutta enhän sitä sillon nassikkana tajunnut ollenkaan. Toi tosin saattoi olla meidän eka askel oikeiden videoiden maailmaan, joten ei se ihan turha pätkä ole! Ai et ole edes pikkusen pelannut? - En ole pelannut ikinä sitä tosissaan ainakaan! Jahas. Luonnollisesti parhaan koulutuksen tähän yleissäätöön oon saanut sillä, että olen vaan ruvennut tekemään. Onko toi kohtaus tuosta elokuvasta? - Voi juku, ei ole! Edellinen kausi ennen tota meidän ekaa leffaa oltiin keväällä Himoksen Kukkulan Kunkuissa ?roadtripillä. En mä koe, että se olisi muuten hirveästi maailmankuvaani vaikuttanut. Miten teillä sitten kääntyi unelma CS-ammattilaisuudesta lumilautailuelokuvayhtiöksi? - Suurin piirtein vuonna 2004 ruvettiin kuvaamaan vähän vakavammin. No vaikka sun CS-tausta ei ole niin vahva kuin kuvittelin, niin yritän ajaa tällä takaa sitä, että olet jo sitä ikäpolvea, joka on kasvanut nenä netissä. Onhan toi KBR:n säätäminen ollut mittaamattoman arvokas koulu mulle. Meidän hatara infolappu kertoo, että olet ollut syvällä Counter Strike -maailmassa. Kaikki uusimmat laskuleffat käytiin läpi Lumitykki.netissä, ja muutenkin palloiltiin siellä foorumilla menemään. Toni (Kerkelä) ei kyllä tykkää siitä, että puhun tästä liikaa. PETRUS KOSKINEN Sun historia on mulle aika iso kysymysmerkki . Tuleeko tuommoisesta vastuusta paineita? - Välillä joo, mutta tuota... Toki ennen sitä piuhalle oli tarttunut yhtä ja toista, mutta tuossa vaiheessa rupesi kutittelemaan idea kokonaisen leffan teon suhteen. Mitähän tuohon nyt vastaisi? Leffojahan kuvaa kaikki ainakin jossain vaiheessa elämää, mutta teillä lähti homma sitten vähän isommalla pyörällä rullaamaan ja saitte vähän yhteistyökumppaneitakin messiin. Killer-Pete! - No ois se kyllä varmaan ollut joku ton suuntanen... Välillä myös tahtoisi keskittyä enemmän ihan vaan laskemiseen ja taikoisi toisen Kobra-Koskisen hoitamaan kaikki tärkeät hommat. Nolla.netissä olin Board-Pete! Mutta tuosta Counter Strikesta. Tarina kertoo, että kundit ovat olleet myös Assemblyilla tai jossakin vastaavassa tapahtumassa oikein asenteella mukana. Sitä seurannut leffa Bugarest sai sitten vähän jopa kansainvälistäkin huomiota, ja siinä vaiheessa sitten älyttiin ruveta virittelemään hommaa vähän vielä pidemmälle, koska meidän mielestä leffojen tekeminen oli ihan älyttömän siistiä. Pitääkö paikkansa? - Haha, en mä sitä oikeastaan ole hakannut? Mikä sun pelinimi oli. Voisi sitä ihmislapsella mennä paljon huonomminkin. Se on loppupeleissä todella mielenkiintoista ja opettavaista hommaa, mutta hommien kustessa sitä ei kyllä huvittaisi touhuta oikein yhtään. Meillä on kyllä tosi taitava ja motivoitunut jengi, en sitä sano, mutta kyllä mun pitää koittaa pitää siitä huolta, että kaikki saa tasapuolisesti matskua ja joissain tilanteissa puskea jotain laskijoita enemmän. Onko tuosta KBR-juttujen kanssa säätämisestä ollut hyötyä sun omien diilien hoitamiseen? - On siitä varmasti. Tietää mihin kannattaa ottaa yhteyttä ja miten asia kannattaa muotoilla. just esimerkiksi pullot kädessä. Näillä tyypeillä oli sattumoisin Counter Strike -klaani nimeltä Kobra crew. Loppupeleissä on aika raskasta kuvata itselleen pätkää ja pitää huolta siitä, että kaikki muutkin saa sitä tavaraa nauhalle. Aika itsestään tuo kuvailu sitten lähti hyvin käyntiin, ja meidän eka leffa 28 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Meneekö sulla paljon aikaa elämästä kaikkeen säätämiseen? - Viime syksynä meni se aika intensiivinen pari kuukautta apujoukkojen värväämiseen. Mua ei myöskään pahemmin jännitä ottaa yhteyttä sponsoreihin
PETRUS KOSKINEN Kuvaaja: Niki Rutanen Paikka: Jyväskylä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 29
PETRUS KOSKINEN 30 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Aikaisempina vuosina olen päätynyt paljonkin seisomaan kameran toiselle puolelle, koska olen halunnut, että myös kaikki muut saa ne pahimmat klippinsä talteen. Nyt kun panosti melkein pelkästään laskemiseen, niin nähtävästi sitä materiaalia sitten syntyi aika hyvin. Joutuu kyllä olemaan tyytyväinen materiaaliin! Silloin kun sun polvi pamahti paskaksi, vetikö se mieltä matalaksi? - Ei siinä nyt hirveästi ennättänyt masentelemaan. Pystyin kaudella keskittymään siihen laskemiseen kaikkein eniten muiden huolehtiessa kuvaamisesta. En kylläkään olisi kuvitellut, että saisin ittestäni sellaisen sporttivarttimoodin käyntiin, mutta musta tuli kyllä aika semmoinen superkuntopoju Petrus! Kyllähän se jonkinnäköisestä luonteenlujuudesta kertoo, että jaksaa rampata vesijuoksut ja muut läpi. - Kyllä mä aika kunnianhimoinen olen, ja varmaan just sen ansiosta jaksoin tsempata itseäni. En tahtonut jättää sitä paranemisprosessia puoliväliin roikkumaan, vaan painoin täysillä läpi. Ennemminkin vaan itse joutui toteamaan, että nyt tapahtui näin eikä sille mitään mahda. Panostin sitten siihen kuntoutukseen täysillä murjottamisen sijasta. Ja toisaalta olisi se ollut suhteellisen kuiva pärähtää rinteen reunaan seuraavana kautena ilmoittamaan, että ?no kundit, tämä nyt oli tässä?. Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Turku Minkälaiset fiilikset sulla oli just sillä hetkellä, kun se polvi ruksahti . ennen lääkärikäyntejä tai mitään muita toimenpiteitä. Pelottiko? - Ihan aluksi ei pahemmin jännittänyt, koska itse tapaturma ei ollut mitenkään massiivinen eikä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 31. Mun polvi meni hajalle tuossa talvella 2011, ja sain sen kuntoutettua ihan hyvin ennen viime kauden alkua, niin ei sekään painanut takaraivossa. PETRUS KOSKINEN ?Panostin sitten siihen kuntoutukseen täysillä murjottamisen sijasta. Tosi paljon teki myös mieli päästä takaisin mäkeen. En kylläkään olisi kuvitellut, että saisin ittestäni sellaisen sporttivarttimoodin käyntiin, mutta musta tuli kyllä aika semmoinen superkuntopoju Petrus!? Puuha Pete Kaikesta touhuilustasi huolimatta olet onnistunut tuottamaan aika tiukan paketin tavaraa viime kaudelta! - Viime kausi oli tosiaan siltä kantilta hemmetin hyvä, että saatiin niin sanotusti täyspäivänen videokuvaaja matkaan
Isot firmat satsaa kumminkin niihin 10-vuotiaisiin triplalupauksiin. - Aika hyvä kysymys. Ei kauden loppupuolella edes muistellut enää koko polvea. Myös lääkäri oli sitä mieltä, että ei tässä pahemmin käynyt . Maailma Sä olet nyt 22-vuotias. Hyvänä esimerkkinä voisi toimia vaikka Eero Ettala, joka on käytännössä Suomesta käsin luonut itselleen universaalin uran.. Itse näkisin itseni tuolla kuvauspuolella ennemmin, mutta en ole pahemmin oikeastaan miettinyt maailmalle lähtemistä. Nykyään tosin netin ansiosta se on aika yksi ja sama missä sä asut. Hyvät klipit kumminkin leviävät maailmanlaajuisesti todella nopeasti. Minkälaisia mahdollisuuksia näet itsesi kohdalla maailmalle lähtemiseen. Ehkä semmoinen puolen päivän masennus tuosta seurasi. Mistä jaksat aina repiä virtaa ja hyvä viboja itseesi. Sitten tulikin magneettikuvat tiskiin, ja paikat olikin aika totaalisen tohjona, niin kyllä se iski aika lujaa. Kyllä mä välillä otan aika koviakin stressejä, mutta turhien juttujen takia ei kannata mieltään pahoittaa. Onko loukkaantumisen jälkeen jäänyt mihin- 32 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI kään takaraivoon pelkoa paikkojen rikkomisesta? - Alkukaudella panostin ihan mielelläni vähän ?Lehdissä varsinkin on nykyään paljon tasapuolisemmin kuvia eri laskijoista, mikä taas tekee sen, että joku tietty tyyppi ei saa sitä valtavaa mediahuomiota mitä ehkä ennen vanhaan. En oikein tiedä itse mistä se lähtee. Kisapuolella sitten satsataan noihin tulevaisuuden lupauksiin. väkeä, varsinkin kuvauspuolelle. Ehkä olen vaan päättänyt, että en jaksa surkutella turhia. Polvituki tuosta jalasta ainakin konkreettisesti muistuttaa. Petrus vs. PETRUS KOSKINEN Temppu: Backside lipslide Kuvaaja: Niki Rutanen Paikka: Jyväskylä siihen sattunutkaan hulluna. Eli kai se vähän kolkutteli siellä takarai- vossa, mutta ei se mua sillein kokokehohalvaukseen saa, jos sitä ajattelee. ? pienempiin juttuihin, joista sitten pikkuhiljaa pystyin siirtymään isojen poikien sarjaan. muutaman viikon rauhoittuminen ja homma olisi hoidossa. Kaikki muut mun tuntemat ihmiset on välillä aika maissa, mutta sua en ole ikinä nähnyt surkeana. - Tuo on kyllä aika paha kysymys... Kyllähän tuonne isoihin ympyröihin aina silloin tällöin tupsahtaa vähän ?iäkkäämpääkin. Oli vielä muutto käynnissä samana päivänä, niin ei kyllä mennyt top 5 päiviin elämästäni. Olet todella positiivinen tyyppi
Jos ei itse nauttisi laskemisesta yhtään, niin sitten kyllä olisi aika siirtyä muihin hommiin. Nuo tuommoiset laskijat voi mun puolesta olla vaikka loppuikänsä superammattilaisia! Minkälaisena näet lumilautailun bisnespuolen. Toisaalta onhan tuolla Uskotko, että reilit kehittyvät tekniseltä puoleltaan entistä sairaammaksi. Lehdissä varsinkin on nykyään paljon tasapuolisemmin kuvia eri laskijoista, mikä taas tekee sen, että joku tietty tyyppi ei saa sitä valtavaa mediahuomiota mitä ehkä ennen vanhaan. Kehittyminen olisi stopannut jo aikaa sitten ja muutenkin olisi kiinnostus kateissa. Mutta kyllä itse laskemisestakin pitää nauttia tosi paljon. Mitä mieltä olet semmoisista tyypeistä, jotka aivan selvästi lypsää niitä rahahanoja ihan viimeiseen asti. Joku Gus Engle varsinkin menee ihan omalla meiningillään ? Venäjän Dennis Leonytevistä puhumattakaan. Vaikka kaikki ei noista tyypeistä lämpeä, niin ne ainakin erottuu joukosta. kumminkin niin sanottuja vanhoja miehiä, jotka painaa koko ajan aivan helvetisti eteenpäin, kuten Jussi Oksanen. Antaisitko tilaa nuoremmille? - Mulle ainakin itselleni on tärkein pointti se, että tykkäisikö itse siitä laskemisesta enää. Mutta toisaalta kyllähän noita spesiaa- limpiakin tyyppejä on olemassa. Tarinat kertoo aika rajuista leikkauksista isojenkin nimien kohdalla. - Kai tuolla finanssikriisillä on ollut jotain tekemistä asian kanssa. Tavallaan yritän sanoa sitä, että varsinkin reililaskemisessa mikä on eniten mun sydäntä lähellä on huippulahjat jakaantuneet tavallaan niin monen tyypin kesken, että siellä ei ole sitä yhtä, joka olisi kaikkein kovin vaan niitä on tosi monta. Mun näkemyksen mukaan noilta taitavilta ihmisiltä puuttuu se oma imago, joka räväyttäisi ja säväyttäisi jengiä. Mutta jos nauttii lumilautailusta ja se on hauskaa ja joku siitä maksaa, niin toisaalta miksi ei. Ne kumminkin vai- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 33. Pitäisikö vanhojen patujen jo antaa tilaa nuorille varsoille? - No semmoiset tyypit, jotka ovat vaikka viimeiset viisi vuotta vedättäneet hyvillä diileillä kehittymättä yhtään, voisi aivan suosiolla antaa tilaa uusille ihmisille. Puuttuu särmä! - Niin, tavallaan tuosta voi ikään kuin syyttää lumilautamedioita. Eihän toi nyt muhun suoranaisesti ole vaikuttanut juuri mitenkään, koska mun diilit ovat niin pienimuotoisia. Miten sä itse toimisit semmoisessa tilanteessa, että sulla olisi hyvät vakaat diilit, eikä sulta oikein odotettaisi mitään. PETRUS KOSKINEN Kuvaaja: Niki Rutanen Paikka: Jyväskylä Kuvaaja: Niki Rutanen Paikka: Pyhä Mistähän se johtuu, että mitään megaisoja tähtiä ei ole enää hetkeen syntynyt? - Siihen vaikuttaa varmana se, että nykyään tulee niin paljon pätkää ulos jatkuvalla syötöllä ja niissä kaikissa on niin pirun kovaa laskemista, ettei kukaan erotu toisistaan
Nuorempana sitä ei vaan oikein kehtaa olla se oma itsensä. KBR on ystäväporukkana todella tiiviisti yhteen hitsautunut. Sen myötä meillä yhteiselo on tosi luonnollista ja aika mutkatonta. Kautta aikain mun isoimpia esikuvia on ollut Ettala, mutta niin on varmaan melkein kaikilla muilla mun ikäpolven laskijoilla. Petrus ja torakat Olet hilkulla ylittänyt 20 vuoden rajapyykin ja kenties alat olemaan aika sinut itsesi kanssa. Miten paljon näkisit, että sun ystäväpiiri on vaikuttanut siihen, millainen ihminen susta on tullut? - Mitähän tähän nyt sanoisi... Mutta pääosin just tykkään tehdä niin sanotusti yksinkertaistettuja temppuja. Sollors on todella monipuolinen laskija, ja Deiss taas hivenen erikoisempi jamppa. jutut maistuvat myös hyvin jengille. Vuosien vieriessä ollaan sitten opittu ottamaan homma vähän rennommin, ja kaikki tavallaan tuntee toisensa tosi hyvin. Ei rupea naamat vituttamaan, vaikka pitempäänkin oltaisiin jossain! Onko sulle laskijana tärkeää, että saat pääosin laskea just sun parhaiden kavereiden kanssa? - Aivan todella tärkeää! Mikä olisi oikeasti siistimpi skenaario kuin se, että saat viettää puolet 84 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Miten kuvailisit omaa laskemistasi? - Hehe, tuo tyylihomma on kyllä hioutunut aika itsestään. Pinnallisiin puoliin on takuuvarmasti vaikuttanut, mutta musta tuntuu, että ihmisen perusluonne on alusta asti aika sama. Onko se aina mennyt noin, vai onko ollut säröjä suhteissa? - No alkupätkällä meidän meininkejä on tietenkin vähän haisteltu, että minkälaisia kundeja nämä muut oikein on, niin hyvällä kuin pahallakin. PETRUS KOSKINEN ?Hyvältä reilipätkältä ei välttämättä vaadita niitä turbopyörähdyksiä sisään ja ulos, vaan tyylillä tehdyt ?perinteisemmät? jutut maistuvat myös hyvin jengille.? kuttaisivat olevan eniten sun sydäntä lähellä? - Tavallaan toivon, että homma tulee menemään enemmän tyylipainotteiseksi. En nyt meinaa sitä, että käy leipomassa fiftaria joka kaiteeseen, vaan että se mitä teet on simppelin näköistä . Just reileissä tuonsuuntaista kehitystä on ollut huomattavissa. Hyvältä reilipätkältä ei välttämättä vaadita niitä turbopyörähdyksiä sisään ja ulos, vaan tyylillä tehdyt ?perinteisemmät. vaikka olisikin teknisesti kova juttu. Ehkä semmoinen yksinkertaistettu kuvastaa parhaiten mun meininkiä laudan päällä. Minkälaisia esikuvia sulla on ollut laskemisessa? - Tällä hetkellä eniten sytyttää semmoiset laskijat, kuten Mark Sollors ja Ethan Deiss. New school -puolellahan koko reilitouhu on lähtenyt jo aivan lavasta myös suksijoiden omasta mielestä. Ainakaan toivottavasti lautailupuolella ei mennä tuohon suuntaan. Sä olet selkeästi panostanut sun laskutyyliin aika paljon. Ei enää riitä, että pyöritään ulos ja sisään, vaan siinä välissäkin pitää leikkiä hyrrää
PETRUS KOSKINEN Kuvaaja: Kali Paikka: Jyväskylä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 35
PETRUS KOSKINEN Kuvaaja: Kali Paikka: Kuopio ?Ehdottomasti typerin ylilyönti mitä noissa on tapahtunut on se, kun joku oli nakannut tuolin alas Tigerin parvekkeelta suoraan Narinkkatorille. Mutta noissa huonoissa jutuissa on se, että ei niitä voi oikein meidänkään kontolle laittaa. Ei se ole kumminkaan meidän homma pitää järjestystä yllä siellä ravintelissa.? Kuvaaja: Kali Paikka: Kuopio 36 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Ja onhan se aina siistiä, että niin paljon jengiä löytää paikalle, vaikka se tuokin mukanaan vähän lisäpainetta. kaikesta huolimatta. Pepen bileklubi Teidän leffojen ensi-illat saa aina aikamoisen kansanliikkeen käyntiin. Kai noilla paikoilla on järjestyksenvalvojat ihan sitä varten? Yleensä tulee myös tosi positiivista palautetta enskareiden jälkeen lähinnä sen ansiosta, että laskukansalla tuntuu kukkaron nyörit olevan aika löysällä noissa tapahtumissa ja ravintolat tekevät myyntiennätyksiä. Mikähän siinä on, että laskuleffojen enskarit vetävät aina niin paljon jengiä paikalle? - Kaipa se on se, että samanhenkiset ihmiset tykkää tehdä juttuja saman katon alla. Eli alkuillasta saunarillaukset ja loppuillasta YMCA. Miksi Jyväskylä: Kiva kaupunki kesällä ja helppo kaupunki talvella tehdä sen tyylistä lumilautailua mitä itse tykkään tehdä. Loppupeleissä koko laskeminen kumminkin perustuu siihen, että luisutaan mäkeä alas ja hymyillään. Viime kaudella ei hirveästi siellä kuvattu, mutta eiköhän me jotakin keksitä! Ruotsiin olisi makoisaa lähteä katselemaan reilejä ja muita urbaaneja spotteja. Semmoista tervehenkistä hippaa ehkä enemmänkin, jonka seurauksena varmaan kaikki meistä kehittyy koko ajan. Noiden sekoitus on kyllä kaikista kovin. Mutta kyllä mä KBR:än kuvaisin aina, ja myös säätäisin sitä mieluusti myös . Keitä tahdot kiittää? Saat valita kolme henkilöä. - Kolme. Ei se ole kumminkaan meidän homma pitää järjestystä yllä siellä ravintelissa. On se varmana kaikille muille tosi rento ilta kokonaisuudessaan, mutta mulla alkaa happi kiertämään kunnolla vasta sen jälkeen, kun leffa on pyöritetty. Henkilökohtaisesti tahtoisin kuvata taas täyden partin ja tietenkin saada muutamat valokuvat vielä kylkeen sekä muutamat tapahtumat olisi nättiä käydä läpi. Onko mielenkiintoa lähteä ulkomaille kuvaamaan, vai riittääkö Jyväskylän loputon reilitarjonta vielä monta vuotta? - Kyllä Jypylässä on vielä paljon koskematonta kaidetta... Lämmittääkö se mieltä vai pukkaako stressihikeä. Noita olisi myös kova lähteä tutkimaan tuolta Suomen syrjäseuduilta missä ei ole oikein mitään. Lautailijat näyttäisi olevan myös suhteellisen vetovoimaista sakkia lajin ulkopuolisille, niin sana lähtee leviämään ja kakku saa kuorrutuksensa! Noinhan se menee. Jos meidän sponsorit löisivät tukun rahaa pöytään, niin olisi aivan sairaan siistiä käydä Japanissa kuvaamassa putikkaa ja mitä ikinä siellä muuta keksisikään, mutta tämmöisissä jutuissa eletään vielä aika haaveiden tasolla. Eli olisitte kapselihotellissa kattomassa hentaipornoa! - Jep, lautasalkku toisessa kourassa ja nuudelit toisessa. Eiköhän tämä ole tässä. a: Kali Kuopio PETRUS KOSKINEN vuodesta sun ykköskamujen kanssa tekemässä sitä mistä kaikki tykkää eniten? Peruskaavalla eteenpäin! Aika kova nälkä alkaa olla jo laskemisen suhteen. Onko teillä kovaa keskinäistä kilpailua? - On tietenkin jotain pientä. Siinä missä skeittaus niin kuin ydinporukaltaan vaikuttaa aika pienen piirin hommalta, on lautailijat sitten varmaan vähän helpommin lähestyttävää jengiä. - Nii-in. Itse olen ainakin kehittynyt laskijana just sen ansiosta, että olen laskenut niin hemmetin hyvien laskijoiden kanssa. Voisitko kuvitella laskevasi jollekin muulle porukalle kuin KBR:lle? - Kyllä mä haluisin aina kuvata KBR:än, mutta en näkisi sitä mahdottomanakaan tilanteena, että kuvaisin kanssa johonkin toiseen projektiin missä olisin pelkästään laskijana ja muut hoitaisivat kaiken oheistoiminnan. Päissään ihmiset tuppaavat kumminkin aina toheloimaan. - No tuota... Mitä KBR tekee, ja mitä sinä teet? - Meillä on nyt pieni haaste edessämme, koska meidän videokuvaaja Mikko Suomalainen muuttaa Berliiniin ilmeisesti dyykkaushommiin. Eiköhän me jotakin keksitä ja saada taas naputettua temppua nauhalle. Kolmen edellisen leffan enskarit Helsingissä ovat kyllä tuoneet aina jotain pientä palautetta ravintolapäälliköiltä, niin kuin negatiivista semmoista. Ehdottomasti typerin ylilyönti mitä noissa on tapahtunut on se, kun joku oli nakannut tuolin alas Tigerin parvekkeelta suoraan Narinkkatorille. Kyllä mä tahdon valita enemmän. Okei, rajattomasti kiitoksia annettu. - Kiitokset menevät Tiialle, perheelle, kavereille, KBR-tyypeille, kaikille jotka ovat minua auttaneet, Nideckerille, Volcomille, Clastille, Elmille, Switchback Bindingseille ja Batterylle. PETRUS KOSKINEN Lemppari laskuleffa: Vanhoista leffoista Robotfoodin Lame ja tämän kauden leffoista Videograssin The Darkside Maailman paras sieniresepti: Kermainen sienimuhennos on kyllä paras lisuke! Umpikela vai avokela: Avokela lol! Rapala vai Flying Lure: Rapala! Hillitty illanistuminen vai himokas diskotanssi: Riippuu illasta. Ja paljon kavereita! LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 37. Mutta noissa huonoissa jutuissa on se, että ei niitä voi oikein meidänkään kontolle laittaa. Kaikki mahtuu sekaan! Paluu Petruksen tulevaisuuteen Tuleva kausi
Nämähän eivät ole elokuvia, jotka pyörivät leffateattereissa, vaan jakelu tapahtuu ihan toista kautta alan harrastajille. Ehkä muutamat elokuvamaisemmat sen kykenevät tekemään, mutta enimmäkseenhän nämä ovat sellaisia kryptisiä sisäpiirihörhöilyjä, joiden vitsit aukeavat vain niille, jotka ovat kulttuurin sisällä. On syksy, ja perinteiseen tapaan katsomme, millaista satoa on niitetty. Suomalaiset elokuvat ovat viime vuosien aikana vakiintuneet muutaman tekijän harteille. Pikemminkin liian harva elokuva pääsee syynin alle: jokaisesta leffasta voisi kirjoittaa vaikka kokonaisen lehden. Pahoittelut jo heti kättelyssä niille, jotka eivät mukaan mahtuneet. Sen sijaan itse ilmiöstä on vaikeampi enää kertoa mitään uutta. Kaikki eivät hae tähtiä taivaalta eikä kaikilla ole vielä kokemusta, mutta itse ilmiö on erityinen. ?Eihän tämä mikään irrallinen juttu ole. Tuntuu, että lumilautaelokuvista on sanottu jo kaikki oleellinen. ?Jotkut olivat elokuvamaisia ja toiset kamalan kotivideomaisia lähestymistavaltaan ja otteeltaan. Näkökulma on sellainen, että paskat suuremmasta yleisöstä ? me tehdään kavereille ja harrastajakunnalle.? Lumilautaelokuvat tieteen käsissä Lumilautaelokuvat, kuten muidenkin vastaavien lajien pätkät, ovat melkoisia outolintuja elokuvakentässä. Halusimme tietää, mitä hänen akateemiset silmänsä lumilautaelokuvien ilmiössä näkevät, miten ne hänelle määrittyvät ja ennen kaikkea mitä hän on kotimaisesta kattauksesta mieltä. Annoimme Jarille tutkittavaksi tämän jutun elokuvien trailerit sekä vertailukohdaksi kauden ehkä rahakkaimman tuotoksen eli Burtonin 13:n trailerin. Totuus elokuvista nousi akateemikon silmille välittömästi. Kyllähän se nimeäminenkin ratkaisee. Jotkut alkoivat kertomalla, että tässä on tällainen lumilautaelokuva ja toiset lähtivät liikkeelle onnettomilla klipeillä, mistä tuli kotivideoefekti. Miten nämä tekijät itsekään ovat asennoituneet siihen tekemiseensä?? Hyvä kysymys, ja asennoitumisessa on varmasti eroja. eli tekijöiden itsensä. Aiheeseen palataan ties kuinka monetta kertaa, mutta asiaan on aiheensa. Eipä edes. Skeittaajat ja muut voidaan laskea laajempaan alakulttuuriin: kaikkihan nämä tekevät leffoja. Kalusto on monesti melko samankaltaista kuten myös kohdeyleisö. Näistähän harvat edes avaavat snoukkausta suuremmalle yleisölle. Valot himmenevät ja puheensorina lakkaa. mahdoton yhtälö. Millä kriteereillä elokuvia katsomme alkaa korostua myös trailereissa: äänen käyttö, kerronnallisuus eli onko päähenkilöitä, tarinaa ja muita tällaisia asioita. Jotkut tutut ryhmät ovat pitäneet taukoa tai siirtyneet toisille urille, mutta uusia kovia tulokkaita ei näytä samalla mitalla tulevan tilalle. ?Tekijöiden ammattilaisuudessa oli tosiaan isoja heittoja?, Jari pamauttaa. Omilla jakelukanavillaan, omalla kuvastollaan ja joskus hieman liiankin vakiintuneella kerrontatavallaan ne muodostavat oman ainutlaatuisen kategorian, jota voi olla haastavaa määrittää: riippuu, mistä näkökulmasta asiaa katsoo. ?Yhdestä vinkkelistä ne ovat urheilueloku-. Vai onko. Jokainen kausi tuo tullessaan tukun leffoja, joista jokainen on oma, erilainen yksilönsä. Tämä on sellaista sisäpiiriviestintää. Päätimme tehdä kuten varteenotettavat mediat konsanaan ja otimme lausunnon akateemiselta asiantuntijalta. Saimme katsaukseemme mukaan Itä-Suomen yliopiston kulttuuritutkimuksen dosentin Jari Kupiaisen, joka toimii myös viestinnän yliopettajana. LEFFAT 2012 SLAMMERIN ELOKUVAKERHO KOKOONTUU: VUODEN 2012 KOTIMAISET HITIT Laskija: Antti Juntunen Kuvaaja: Esa Ylijaasko Paikka: Jyväskylä Teksti Tuukka Tams Nahkapaikkaiset pikkutakit on puettu ylle, silmälaseja laskettu piirun verran nenänvartta alaspäin ja punaviinit annosteltu. Kun ei uusia näkökulmia löydä, on etsittävä paikalle tuore silmäpari. Akateeminen leffakatsaus Alan ammattilainen ja silti asiaan vihkiytymätön . Siispä pääsemme jututtamaan jo entuudestaan tuttuja tekijöitä, kun Slammerin elokuvakerho kokoontuu jälleen tutkimaan kauden merkittävimpiä kotimaisia tekeleitä niiden ihmisten kanssa, joilla asiasta on eniten sanottavaa . Jos 38 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI joka kausi katsoo läpi parisenkymmentä leffaa ja kuvio toistuu yli viidentoista vuoden ajan, voidaan sanoa, että raati on jo hieman turtunut tarjontaan
Emme kyseenalaista omia toimintatapojamme, koska siten meidät on kasvatettu. Summa summarum Jari Kupiainen on lumilautaelokuvien kulttuurista selvästi innoissaan. Ne ovat aika graafisiakin dokumentteja siitä, mitä tapahtuu valtayhteiskunnan marginaaleissa ja ulkopuolella. Siitä tuli sellainen vaikutelma, ettei tavoitetaso ole kovin korkealla. Se kertoo siitä omaehtoisuudesta ja asenteesta: ei haluta turvautua valtayhteiskunnan keinoihin tai edes näkökulmiin tai kerronnan tapoihin. tai siltä ainakin näyttää Missä se ammattilaisuus näissä pätkissä sitten näkyy. Todellisuudessa jokaisen laskun eteen on pitänyt nousta jollain ylös, katsoa varotoimet ja tuumailla pitkät tovit linjoja kuntoon. Jos suunnittelee kuvaavansa vain jotain, kun kerran rinteessä ollaan ja kamera on mukana, niin niitä tilanteita ei ole rakennettu kameralle. ?Etenkin tämmöisinä kulttuuriteollisuuden aikoina ja kapitalismin jyrätessä se on erityisen tärkeää. Niissä oli heti elokuvamaisempi ote, ja ne tuntuivat heti aukeavan kerronnallisesti paremmin. Miten se erottui. Kuvat tarjoavat malleja. Joissain näissä pätkissä kuvaukset sen sijaan oli rakennettu kameralle: ne oli suunniteltu kuvattaviksi, temput tehtiin nimenomaan kameraa varten ja asetelmat ja kuvakulmat oli mietitty tarkasti. Todellisuudessa kuvastosta kuitenkin leviää paljon malleja muille harrastajille. Leffat luovat visuaalisen ilmeen koko lajille: miten pukeudutaan, miten käyttäydytään ja miten jutut tehdään rinteessä. ne kun yrittävät. Kun katsoo vaikkapa jotain Alaskassa kuvattua puuteripätkää, kyse on illuusiosta. Niitä sitten omaksutaan joko sellaisenaan tai kriittisesti.? Tämähän on tietenkin sellaista sisältöä, mitä kukaan ei voi suoraan myöntää. ?Toiveiden päässä on ideaalisia malleja, että tältä tämä parhaiten toteutuessaan näyttää, kun on parhaat rinteet, vehkeet, ideat, olosuhteet ja laskijat . Se on enemmän kiinni tekijäporukan elokuvallisesta ajattelusta: mitä ne ajattelevat olevansa tekemässä. Niiden ääniraidat oli huolellisemmin tehty, eivätkä ne olleet jotain satasen kohinaa lumikasan päältä äänitettynä. Ääni kuitenkin ohjaa miten me kuvia katsotaan.? ?Mitä helvetin Hollywood-kriteereitä siihen silloin pitää alkaa raahaamaan. Ja hyvä niin. Voihan se silti olla, että siellä on ollut suureellisemmat tavoitteet, mutta joistakin välittyi, ettei edes yritetä kuin vain sen verran.? Nyt olemme puhuneet paljon pätkien elokuvallisuudesta, mutta se on lumilautakulttuurissa oikeastaan vain kolikon kääntöpuoli. ?Huonoillakin vehkeillä voi pärjätä yllättävän hyvin ja monipuolisesti. Niissä vain käsittelytapa oli hitusen erilainen, tai sitten ei oltu niin paljon satsattu trailerin näyttävyyteen, mikä korostui ulkomaisessa, jossa kaikki palikat olivat paikallaan.? Voihan kyse olla myös kulttuurieroista. Ja se omaehtoisuuden tunnistaminen on näissä hirveän tärkeää. Jos niitä katsoo vain urheiluleffapätkinä, niin niissä missaa sen pointin.? Joukossa oli yksi ulkomaalainen. Missä se konkreettisimmin näkyi oli ääniraita. ?Kyllä se erottui. Hänellä riittää paljon sanottavaa, ja riittäisi varmaan vielä pitkäänkin. Aihetta on kaiken lisäksi tutkittu varsin vähän, tai siis ei oikeastaan ollenkaan, joten neitseellinen aines tarjoaa varmasti tutkijalle jotain, mitä joka päivä ei vastaan tule. sitten se näyttää tältä ja on niin prameaa kuin vain voi olla.? Näinhän asia on. Toiset ottavat idoleiltaan vaikkapa pukeutumisvinkit sellaisenaan, toiset katsovat mitä temppuja pitää tehdä. Niitä pitää katsoa niiden omilla ehdoilla. Toiset tavoittelevat enemmän, ja niitä on silloin katsottava elokuvan näkökulmasta kriittisemmin . Se oli ammattimaisesti koostettu ja huolellisesti tehty. Ajatuksia tuntuu heräävän. ?Mitä jäin miettimään, niin aika moni tuntui luottavan siihen, että kyllä kaverit kuitenkin tykkää tästä vaikka pantaisiin mitä huttua. Jos niitä katsoo vain urheiluleffapätkinä, niin niissä missaa sen pointin.? Nautinnollisia elokuvahetkiä kaikille. Siitä kumpi käytäntö on toista parempi voi olla montaa mieltä, mutta todennäköisesti suurin osa suomalaisista pitää amerikkalaista tyyliä naurettavana. n o LEFFAT 2012 via, mutta jotkut eivät sano niitä edes elokuviksi vaan videokoosteiksi tai vastaaviksi?, Jari pohtii. ?Toisesta vinkkelistä ne ovat alakulttuurin sisäistä viestintää ja identiteetin rakentamista. se on arvokasta sinänsä?, Jari Kupiainen myöntää. Sitähän se snoukkaaminen kuitenkin tarjoaa: se tarjoaa tietyn resurssin ja puitteet etääntyä yhteiskunnasta ainakin tilapäisesti harrastamisen ajaksi. Sehän on tärkeä asia itsessään. Toisella puolella on aivan eri tematiikka, johon aiemmin mainitut laadulliset kriteerit pätevät hyvin vähän jos ollenkaan. Osittain omaehtoinen leffakulttuuri kuitenkin on juuri sitä: omaehtoista itse tekemistä. Puuhataan pätkiä omaksi huviksi ilman suurempia tavoitteita, vietetään aikaa yhdessä ja harrastetaan sitä mistä saa parhaan nautinnon. ne kun yrittävät. Toiset kun eivät yritä, niin on vähän epäreilua käyttää sellaisia kriteereitä niihin, joille ne eivät ole relevantteja. ?Koko ajanhan se on tätä diy-kulttuuria, ja sillä on oma itseisarvonsa . ja jos se on näin mielletty, niin onko siinä jotain väärää?? Dosentti innostuu entisestään. puhumattakaan kyseisten teosten elokuvallisesta luonteesta. Niitä pitää katsoa niiden omilla ehdoilla. Näinhän se on, ja sitähän ne tekevät . Siinä oli idea mukana, ettei se ollut vain jotain ääntä, vaan selkeästi kävi vuoropuhelua, kytkeytyi kuviin ja tuki niitä hallitusti.? ?Mutta kyllä näistä parhaat kotimaiset silti liikkuivat Burtonin trailerin kanssa samassa kategoriassa ja olivat suoraan vertailukelpoisia?, Jari kannustaa. Se on henkireikä niille kaikille, jotka siihen osallistuvat.? Ammattilainen asialla . Jotkut toteavat, että noin en temppuja ainakaan halua tehdä. Rokki pauhaa, lumi lentää ja laskija vetää tuhatta ja sataa mäkeä alas. ?Mitä helvetin Hollywood-kriteereitä siihen silloin pitää alkaa raahaamaan. Toiset tavoittelevat enemmän, ja niitä on silloin katsottava elokuvan näkökulmasta kriittisemmin . Toiset kun eivät yritä, niin on vähän epäreilua käyttää sellaisia kriteereitä niihin, joille ne eivät ole relevantteja. Ja se omaehtoisuuden tunnistaminen on näissä hirveän tärkeää. Niissä oli joku tarina tai vähintäänkin selkeä kehyskertomus. ?Ei ne mun mielestä hävinneet sen kummemmin. Yksilöllisyyttä korostavassa lumilautailussa ideat tulevat kuin ?itsestään?, eikä niitä varsinkaan matkita mistään elokuvista. Se oikeuttaa lisää kotivideonäkökulmaa, joka on suunnattu vain kaveripiirille. Eikä jokainen veto edes ole pelkkää timanttia tai todellisuus niin auvoinen kuin miltä se huikeilla kameroilla kopterista kuvattuna näyttää. Toisaalta, todellisuus ei kuulosta ainakaan dosentin muotoilemana kaksiselta. Mallin ottamista sekin. Toiveet ja todellisuus Kun akateemikko katsoo elokuvia tietämättä lajista läheskään niin paljon kuin harrastajat, niin millaisen kuvan leffat hänelle lajista antavat? ?Jos voisi koomisesti karrikoiden sanoa, niin toisessa päässä on toiveet ja toisessa todellisuus?, Jari naurahtaa. Amerikan raitilla asiat on totuttu tekemään näyttäviksi, ja omia tekemisiä hehkutetaan häpeilemättä. Me sen sijaan olemme saaneet äidinmaidossa yltiöpäisen nöyryyden: anna tekojen puhua puolestasi, ja vaikka jotain hienoa tekisitkin, älä vain nosta itseäsi jalustalle. Ainakaan kalustosta se ei ole kiinni. Jari Kupiainen on samaa mieltä. Tänä syksynä ette missaa leffojen pointteja. Elokuvien trailerit on arvioinut Itä-Suomen yliopiston kulttuuritutkimuksen dosentti Jari Kupiainen. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 39. ?Todellisuus on siellä toisessa päässä just näissä videokoosteissa, missä jengi örveltää kännissä ilman minkäänlaista erityistä ajatusta, mitä he ovat tekemässä
Kerropa siitä. - Kävin juuri myymässä ensi-iltalippuja meidän laskuseuran junnuille, ja ensimmäinen juttu minkä kuulin oli juuri murrosikään päässeiden tyyppien mumisevan, etteivät he halua katsoa leffaa, kun ei ne koskaan pääse kuitenkaan laskemaan semmoisia paikkoja. Joutuiko enemmän miettimään, miten hommat tehdään? - Leffaa joutui kelailemaan aika paljon, mutta webisodeissahan Relate To It -teema ei näy yhtään. Tämä kuitenkin on sun pääjuttu nykyään. - Tänä vuonna jouduttiin vääntämään paljon enemmän, mutta se johtui paljolti siitä, mitä juttuja me haluttiin laskea. Miten muutenkaan Arto (Saraniemi), Tero (Poikajärvi) tai Joel (Lahti) olisivat voineet vetää heliä Tamokissa. En mä silti mitään stressiä siitä ottanut. ?Usko itseesi?, ?Tee kuten sydän sanoo?, ?Yksi elämä, yksi mahdollisuus. Elokuvalla me yritetään hieman luoda jengille ajatuksia, ettei se niin vaikeaa oikeasti ole mennä niille mestoille laskemaan. Tässä on myös sellaista juurille palaamisen meininkiä mulle tosi paljon. Mulle tulee sellainen olo, että lumilautailun todellinen hienous ja sielukkuus jää monelta kokematta, jos ei uskalla avartaa katsomustaan. Se taas tarkoitti sitä, että freestylepuoli jäi välillä pienemmäksi. Relate To Itissä on melko korkealentoinen filosofia. Nykyään niin moni lähtee menemään rinteestä, kun parkki ei ole kunnossa. vaikka onhan Laama tietty laskenut ja tehnyt leffoja jo kauan. Mä ymmärrän sen hyvin, koska eihän täällä sitä putikkaa kauheasti ole, mutta ei se tarkoita sitä, ettei tuolla bäkkärillä voisi tehdä kaikkea hienoa, vaikkei putskua aina olisikaan. Itsekin tykkään laskea paippia, metsää ja parkkia aivan yhtä paljon kuin ennenkin . Mihin väännöt kaatuivat? - Varmaankin siihen, että mä halusin tehdä juttuja Anttisworldiin ja kuvata Laaman (Teemu Lahtinen) kanssa. Relate To It on kuitenkin pääasiassa elokuva missä haikataan kaikkiin mestoihin, joten joskus tuli tehtyä aikamoisia missioita. Eli luukun ottamatta muutamaa mestaa, kuten Lille Russentindeniä Tamokissa ja Mt. Erottuu taidokkuus ja ?once in the lifetime?-fiilis. LEFFAT 2012 RELATE TO IT Antti Autti Arvio: ?Näkyy selkeä identiteetin määrittäminen, ja luontosuhde tulee esille makeasti. Matkustaminen maksaa aina, mutta sitten kun pääset mestoille, siellä temuaminen voi olla paljon halvempaa kuin esimerkiksi viikko Rukalla kavereiden kanssa. tästä saa visuaalisesti paljon irti. Se on jo ensimmäinen merkki siitä, kuinka paljon lumilautailijoiden oma katsomus lajia kohtaan on muuttunut. Esimerkiksi suurin osa suomalaisista lumilautailijoista ei osaa kuvitella laskevansa puuteria ja väheksyy sen katsomista, koska eivät pysty siihen mitenkään samaistumaan. ei se miksikään ole muuttunut. Toiko tämä filosofia omia haasteita leffan ja webisodien tekemiseen. Siellä me käytettiin hekoa myös. Mä itse laskin aina metsässä, kun Oukulla ei ollut parkkeja. Mulle taas oli itselle tärkeää saada puskettua omaa freelaskemistani eteenpäin ja Laama taas halusi kuvauksista enemmän irti, joten esimerkiksi Tamokissa me kuvattiin hekosta pari päivää. Toki me itse laskettiin vaikeista mestoista alas, mutta tuolla vuorilla on niin paljon juttuja mitä voi tehdä. Kaikki mestat minne mentiin oli joko halpoja sen takia, että matkustamisen jälkeen me haikattiin tai sitten toisinpäin. ja mitä näitä latteita sanontoja onkaan pitävät täysin paikkansa Suomen intohimoisimman lumilautailijan kohdalla. Tähän hän haluaa muiden samaistuvan. Sulla oli kauden aikana webisodeja Relate To It -nimikkeellä. Me vain yritetään kannustaa jengiä laskemaan ihan kaikkea. UudenSeelannin reissua mä säädin koko kevään ja kesän, että sain kaiken natsaamaan. Meidän ei olisi tarvinnut käyttää siellä heliä, mutta ilman sitä ei niitä mestoja olisi voinut kuvata. Käytettiin se matkustamiseen menevä raha sitten helikopteriin. Tämän lisäksi meillä on mediadiili Transworldin kanssa, jossa haluttiin nähdä suoraviivaista laskemista. Joten noilla webisodeilla ei todellakaan tuotu millään tavoin esille, mistä projektissa on kyse. Nykyaikana kun kaiken täytyy tapahtua heti ekasta sekunnista lähtien, niin turhat selittelyt oli hyvä jättää pois ainakin webisodien aluista. Viime vuonna sanoit, ettet ainakaan tee omaa leffaa. Oliko ressiä niskassa missään vaiheessa. Sitten kun parkit tuli, ei me siltikään lopetettu metsälaskemista. Siihen paloi rahaa, mutta yllättävän vähän, koska Aadne (Olsrud) ja Henttonen (JJ) auttoivat meitä järkkäämään jutut halvemmalla. Kyllähän me siellä sitten haikattiinkin, mutta ei ne haikit mitään övereitä olleet, vai mitä? No eihän ne laskut ilmaisia ole, vaikkei lippuja tarvitsekaan, mutta kyllä niistä selvisi. - Totta kai meillä oli myös muutama trippi, missä itse teema jäi hieman kaukaisemmaksi, jos ajatellaan perusjäbää. Laskin juuri tuossa, että mulla meni kuukauden Japanin reissulla hissilippuihin rahaa noin 40 euroa. Moni porukka on ollut tuolla maailmalla kiertämässä ja tekemässä elokuvia ikuisuuden omalla näkemyksellään, eikä sinne mennä noin vain sekoittamaan soppaa. mestoja, jotka on paikallisille kuin meillä soramontut tai paikalliset keskukset. Monasheessa oli sellainen tampparimeininki, mihin sain säädettyä kolme päivää ilmaista putikkalaskua, kun kerroin meidän projektin tarkoituksesta. Ja onhan siinä sekin, että Anttisworld.com on ollut mulle mitä parhain tapa jatkaa omaa uraani laskijana, joten miksi en siihen sitten panostaisi täysillä ja tuottaisi sinne hyvää pätkää. Miten on, tuliko Relate To It helpolla vai joutuiko vääntämään. Nuo jutut on ehkä sellaisia, mistä moni vain haaveilee, mutta mestat missä laskettiin oli pääosin sellaisia, mistä ihan jokainen perusjamppakin voi laskea . Oliko alusta saakka selvää, että teet myös leffan? - Alussa oli hieman mietinnässä tehdä vain webisodeja, mutta Laama kuitenkin tokaisi heti ensimmäisen reissun jälkeen, että on pakko tehdä leffa, kun me kuvataan kaitistakin eikä niitä ehdittäisi saada sisälle episodeihin. Meillä on sen verran hyvä yhteinen näkemys asioista, ja Laaman avulla mä saan myös puskettua omaa laskemistani oikeaan suuntaan. Tamokissa on ehkä maailman halvin mahdollisuus lentää hekolla. Koin myös, että jos haluan puskea omaa laskemistani näkyville, olisi se paras tapa tehdä netin kautta. Ajatukset leffasta ikään kuin alkoivat kasaantua vasta ensimmäisen reissun aikana, joka onneksi oli jo joulukuulla, joten meillä oli hyvin aikaa suunnitella sitä sen jälkeen. Elokuvallista kuvausta . tai siis sieltä oli aina myös helppo reitti alas? Eli leffalla mennään paikkoihin, mihin kuka tahansa pääsee kunhan matkustaa paikalle . Milloin ja miksi pää kääntyi? - Kaikki kääntyi hyvin pitkälti siinä vaiheessa, kun huomasin, kuinka tohkeissaan porukka oli ollut meidän viimevuotisesta pätkästä. Uusi leffa tuntuu totta kai omalta, mutta tuleva leffa ei kuitenkaan ole uusi lumilautailu elokuva Antti Autista, vaan se on elokuva meistä kaikista. 40 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Sulla oli vissiin kuitenkin vääntöä leffafirmojenkin kanssa. Mä halusin itse kokea laskemista vuorilla ja katsoa, riittääkö mun rahkeet siihen. Me ollaan aika uusia tällaisissa bäkkäriprojekteissa, ja meillä riittää intoa duunata meidän juttuja omalta kantilta . Oliko tämä budjettikysymys, vai oliko siihen oikea syy? - Mulle ehkä tärkein seikka koko leffan mestoissa on se, että jokainen lumilaudalla kohtuu hyvin laskeva tyyppi olisi voinut nauttia siellä laskemisesta lokaatiosta riippumatta. Paras kotimaisista, ja pärjää ehdottomasti ulkomaisille. Musa on tässä tärkeässä roolissa: kun Lapko jauhaa, niin siitä tulee osa kulttuuria.? Antti on ottanut tekemisissään vahvasti oman tien ja pysynyt sillä. Se oli tosi vaativaa ja vei paljon aikaa. Albertia Uudessa-Seelannissa, kaikista olisi
LEFFAT 2012 Laskija: Joel Lahti Kuvaaja: Jani Kärppä Paikka: Japani ?Esimerkiksi suurin osa suomalaisista lumilautailijoista ei osaa kuvitella laskevansa puuteria ja väheksyy sen katsomista, koska eivät pysty siihen mitenkään samaistumaan. Mä ymmärrän sen hyvin, koska eihän täällä sitä putikkaa kauheasti ole, mutta ei se tarkoita sitä, ettei tuolla bäkkärillä voisi tehdä kaikkea hienoa, vaikkei putskua aina olisikaan. Elokuvalla me yritetään hieman luoda jengille ajatuksia, ettei se niin vaikeaa oikeasti ole mennä niille mestoille laskemaan.? Kuvaaja: Teemu Lahtinen Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Teemu Lahtinen Paikka: Ruka LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 41
LEFFAT 2012 Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Jani Kärppä Paikka: Tamok, Norja 42 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Mä tosiaankin halusin laskea laineja ja olla vuorilla enemmän tällä kaudella. Musta sellainen välimuotomeininki ei kantaisi kauhean pitkälle.? Jos olisi kaikki raha käytettävissä, olisiko mestat silloin sitten valittu toisin? - Jos rahaa olisi ollut enemmän, olisin ollut kaikissa mestoissa kauemmin. Sen ymmärtää, kun Suomi nyt muutenkin suhtautuu kaikkeen vapaalaskun mainitsevaankin hieman epäilevästi. Oletko itse huomannut hehkutusta puolesta tai vastaan? - Joo, kyllähän se on juuri näin. Sama koskee myös lainien laskemista ja sitä, että toivoo vain aurinkoa eikä lähde puurajaan laskemaan, kun keli on huono. ?On hyvä, että mun jutusta joko tykkää tai sitten ei. Mutta myös noilla LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 43. Kun siihen tutustuu enemmän, niin onko se tutumpi vai pelottaako entistä enemmän? - Asiat tulee tutummiksi, mutta oma vaatimustaso omalle laskemiselle myös nousee. Se riippuu paljolti halusta haikata ja olla avoin sille mitä tietty mesta tarjoaa. Mutta ei se mitään. Niissä oli hyvin vaihtelua. Muuten lokaatiot viime kaudella oli tosi hyviä. Norjassa ja Uudessa-Seelannissa se onnistui, ja siellä olin kyllä eniten peloissani myös. Oli tosi tärkeää omalle laskemiselle, että tein niin, vaikka se jättikin välillä freestylepuolen varjoon. Mutta olen mä saanut aika ihmeellistä palautetta välillä jengiltä. On hyvä, että mun jutusta joko tykkää tai sitten ei. Tässä just tulee bäkkärilaskemisen hienous ja samalla kirous esille. Joka puolella mihin mentiin oli hyvää lunta, mutta välillä parhaille mestoille ei voinut mennä, koska ei ollut selkeää. Suomessa sun toimintaan taidetaan suhtautua vähän ristiriitaisesti, eikö totta. Positiivista palautetta on tullut tosi paljon, ja porukka on arvostanut sitä, että mä teen omaa juttua mihin mä uskon. Niihin osa porukasta ei vaan lämpeä, hehheh. Musta sellainen välimuotomeininki ei kantaisi kauhean pitkälle. Miten sä itse bäkkäritouhuun nykyään suhtaudut. Hieman me jouduttiin kirvaamaan, kun ei saatu tammi?maaliskuun välisenä aikana kuin viisi aurinkoista päivää, mutta muuten oli tosi hyvä meno koko ajan. Se voi johtua myös siitä, että mulla on aika vahvat mielipiteet näistä asioista ja siitä mitä mä haluan tehdä. LEFFAT 2012 jokainen kohtuu hyvin laudalla laskeva voinut laskea. Monesti jos etsii vaan hyppyripaikkaa menee koko reissu luultavasti pilalle, koska mieli ei ole tarpeeksi avoin muille mahdollisuuksille
LEFFAT 2012 44 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Jani Kärppä Paikka: Tamok, Norja
? Laskija: Antti Autti Kuvaaja: Teemu Lahtinen Paikka: Tamok, Norja - Oli tärkeää, että mentäisiin uusiin mestoihin ja exploorattaisiin enemmän myös jo tutuissa spoteissa. molemmat tykätään temuta mäessä. erilaisuus. On opiskelijoita, täysammattilaisia ja puoliammattilaisia. Ne olivat valmiita rakentamaan, laskemaan laineja ja vaikka kikkailemaan, jos lumiolosuhteet eivät olleet kohdillaan. Laama myös halusi kokeilla uusia kuvakulmia bäkkärilaskussa, mutta leffan suurin uutuus on laskijoiden ?statuksen. Entä sitten vakkarisidekick Jokke? - Joel ja minä jaetaan hyvin pitkälti samanlainen näkemys laskemisesta . Autti Kärppä k, Norja LEFFAT 2012 mestoilla koin parhaat fiilikset koko kaudelta, joten totta kai se toisaalta pelottaa, kun tietää menevänsä johonkin hieman vaativampaan paikkaan, mutta samalla on mitä valppain koko ajan. ja sillä on aivan saakelin kova kunto. Ei sitä suotta He-Maniksi kutsuta. Kaikkien laskijoiden kanssa jutut menee eri tavalla. Enemmänkin sieltä on tullut tosi paljon tukea tähän juttuun. Tämä mun siirtyminen bäkkärille kisoista on kuitenkin sellainen hieman old school -henkinen juttu, ja just esimerkiksi mun uudella lautasponssilla on oltu liekeissä tällaisesta jutusta. Japanissa ja Euroissa ollaan oltu ihan hyvin esillä, mutta Jenkit on aina vaikeampi. Puhutaan vielä tosta leffasta. Mä olin tosi otettu, kuinka motivoituneita ne oli laskemaan meidän projektissa. Aika moni prolaskijakin on sanonut mulle, ettei niitä kiinnosta laskea laineja, mutta mun mielestä juuri tässä tullaan siihen faktaan, että niin moni joka näin sanoo ei tule koskaan kokemaan sellaista elämystä lumilaudalla kuin minkä esimerkiksi Arto ja Tero saivat kokea Tamokissa viime kaudella meidän kanssa. Jokke on kuitenkin niin sanotusti vähävarainen ammattilainen, joka joutuu tekemään niska limassa duunia, että se pääsee laskemaan talvella mahdollisimman paljon. Sellainen laskija oli myös tärkeä projektille. Kuitenkin ehkä projektin yksi tärkeimmistä las- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 45. Hasti on määrätietoinen, kun katsotaan big mountainia, ?Vaikka vuorilla koinkin parhaat laskufiilikset viime kaudelta, niin silti mä näen bäkkärilaskemisen laajempana kuin pelkkänä vuorilla olemisena. Yksi asia minkä huomasin oli se, että esimerkiksi Sylvain (Bourbousson) ja Will (Jackways) ovat valmiimpia tekemään kaikenlaista lumilautailua kuin moni suomalainen, joiden kanssa olen ollut reissussa. Samalla ne myös lupasivat mulle suporttia lautojen kehityksessä. Olen kuitenkin laskenut niiden siteillä ja kengillä jo tovin, joten vaihto tapahtui aika helposti. Laskijoiden lähtökohdat projektia ajatellen olivat tosi tärkeitä. Niin, miten jengi sitten valikoitui. Joel (Lahti) ja Hasti on sitten tietty asia erikseen. Laskijoita tuli porukkaan ihan ulkomailta asti. - Me haluttiin ilman muuta ulkomaalaisia laskijoita leffalle, mutta myös uusia ja erilaisia suomalaisia laskijoita. Ja entä mitä sanoo sponssit? - Sponsorit ovat olleet mielissään. Eipä mua niin haittaa. Se on aivan älyttömän kova laskija . Vaikka vuorilla koinkin parhaat laskufiilikset viime kaudelta, niin silti mä näen bäkkärilaskemisen laajempana kuin pelkkänä vuorilla olemisena. Siellä on menossa kova muutosvaihde ja yritys tehdä merkistä jälleen kova myös lautojen puolella. Myös Victor De La Rue ja Nick Visconti alkoivat laskemaan niille, joten siellä on nyt sitten tosi nälkäisiä laskijoita listoilla. Onneksi olkoon uusille tuulille. Kuten Rajis (Mikko Rajakangas) ja Nakukin (Piirainen), mä jouduin myös karhuamaan sieltä niin paljon rahoja, että alkoi ottaa kaaliin. Onneksi Draken teammanager-laskija Alvaro fiilistelee meininkiä ja kysyi, että haluaisinko alkaa tuikkaamaan niiden laudoilla. Voi olla, että meidän pitäisi tehdä oma Hullunkiillon leffa, jotta päästäisiin siellä kunnolla näkyville, hehheh. Niin, sulla tosiaan meni pulkka uusiksi. Esimerkiksi just Tamokissa mä halusin varta vasten nähdä, mitä Miikka (Hast) halusi laskea, jotta päästäisiin leffassa myös sen alueelle. Miten sun hommat on otettu ulkomailla vastaan. Mietipä sanaa freeride ja sen merkitystä. Esimerkiksi meidän Japanin reissu oli juuri tuota freeridestyleä ja kokonaisuutena paras reissu, kun miettii laskemisen määrää, luonnossa olemista ja porukkaa! Se on kuitenkin paljolti yhdessä oloa ja hetkistä nauttimista. Nimenomaan. Kun oltiin Kanadassa, Juuso (Laivisto) ja Markku (Koski) olivat tosi halukkaita tekemään hyndiä ja ehkä ne olivat jopa hieman pettyneitä, kun ei päästy tekemään kuin yksi ihan ok linko koko aikana. Miksi siihen päädyit? - Nideckerillä oli tosi hyviä dekkejä, mutta niiden tuki mun juttua kohtaan jäi aivan liian pieneksi, kun ajattelen niitä aikoja silloin kun sopimuksen tein. Sylvain on mun mielestä Absinthen leffoilla jäänyt tosi varjoon, kun se on vain laskenut hyndiä, ja nyt kun näin sen taidot laskea laineja olin tosi fiiliksissä. Ehkä nuo pitäisi yhdistää ja luoda freeridestyle. Mietipä sanaa freeride ja sen merkitystä. Mun mielestä se kuvastaa lumilautailua enemmän kuin freestyle. Mä olen sellainen välimallin ukko, että tykkään laskea mitä vain takamaastossa, ja eri laskijoiden kanssa pitää vaan löytää kultainen keskitie, että hommat toimii mahdollisimman hyvin. Miten kävitte läpi Laaman kanssa viime leffaa, että mitä uutta tähän pitää saada? Markun ja Juuson tasoiset laskijat messiin. Mitkä ovat sen suurimmat erot Antioutiin? - Antiout on tehty täysin mun laskuhalujen ympärille, mutta Relate To It perustuu kaikkien laskijoiden haluihin laskea mestoilla ja kokea uusia juttuja. Mun mielestä se kuvastaa lumilautailua enemmän kuin freestyle. Ehkä nuo pitäisi yhdistää ja luoda freeridestyle. Siellä se skenemeininki on muutenkin välillä hieman erikoista. Oli tosi siistiä saada ja jos joku luulee, että se milkkaa, niin ne on niin väärässä
Totta kai mä myös haluan puskea seuraavan projektin eri tasolle. Turha sitä on väkisin vääntää, jos ei ole fiilistä ja itsevarmuutta. Mitä kaikkea olet Pete sen eteen saanut vuosien varrella tehdä? P: No meidän tapauksessa se vaatii syksyllä suurin piirtein kuukaudesta kahteen aikaa. LEFFAT 2012 kijoista on Tero. Ei kaikista tule ammattilaisia, mutta ei se sitä tarkoita, etteikö bäkkärille voisi päästä. Kun nyt olen sun mukana käynyt pariin kertaan Japanissa, niin kyllähän te veditte nyt ihan eri levelillä kuin silloin. Metsässä temuamiseen me otettiin sellainen asenne, jota me ollaan Laaman ja Kärpän (Jani) kanssa kutsuttu ?modern approach to the roots of snowboardingiksi?. sen lumen ja sen olon mikä siitä tulee, kun tekee niinkin normaalin asian kuin käännöksen. Mitäs nyt. On meillä ainakin seuraavalle kaudelle siistejä uusia juttuja tiedossa. Laadukas, studiossa fiksattu ääniraita on tärkeä laatua nostattava elementti. Laskemisen pitää olla hauskaa! Jos bäkkärille menee vain kuvaamaan, missaa pointin, minkä takia siellä on . Toivottavasti toimitaan nuoremmille esimerkkinä ja jengi duunaa perässä. Toisaalta, mikäs ihme se on, että kova vetäminen ja laadukas tuotanto ihmisiä kiinnostavat. Ensi alkuun esittelyt, eli ketä olette ja mitä roolia leffassa pelaatte? Petrus: Hojo! Mä olen yksi leffan laskijoista. Muutama oppivuosi on takana, ja nyt tuntuu, että olisi oikeasti aika ottaa askel isompaan suuntaan, mutta silti on pidettävä leffassa sama maanläheinen meininki. Näin niin kuin Relate To Itin merkeissä, mitä terkkuja lähetät kaikille suomalaisille laskijoille? - Oli siistiä nähdä Ilvespojat Norjassa tänä vuonna. Mitä kaikkea se on vaatinut, että kehitystä on noin paljon tapahtunut? - Kehittyminen lähtee siitä, että nauttii jutusta mitä tekee. Tai ei edes oikeastaan voi. Monesti ollaan kuitenkin niin säiden armoilla, että tarvittaisiin enemmän aikaa yhdessä paikassa. Aluksi pitää olla koodeissa kaikkiin potentiaalisiin yhteistyökumppaneihin. ? niin päästään samalle levelille kuin Pete eli 8. No joo, Hullunkiillon leffojen taiteellisuudesta voi olla montaa mieltä. viime kauden. Onnea vaan ensikertalaiselle! Jos teidän pitäisi arvioida, millä levelillä teidän touhu tällä hetkellä on, niin missä se olisi asteikolla 1?10, jos ykkönen on Youtube-kännykkäkuvausta ja kymppi Brainfarmin pätkät? P: No varmaan joku 8 voisi olla aika lähellä. Ne osaa samaistua olosuhteisiin ja ottaa siitä kaiken irti. Tuottaja: Northlight Pictures ja Anttisworld.com Laskijat: Joel Lahti, Miikka Hast, Markku Koski, Juuso Laivisto, Tero Poikajärvi, Antti Autti, Will Jackways, Sylvain Bourbousson, Nicholas Wolken, Saku Tiilikainen ja kaverit Kuvaajat: Teemu Lahtinen, Matti Ollila ja Anssi Lakela / Elo Pictures. Viimeksi tosiaan ajatukset olivat vähän suuntaan ja toiseen, mutta nyt omat leffat ovat osoittautuneet aika toimiviksi. Pelottaako alamäki, vai onko vielä pitkään pelkkää ylämäkeä tiedossa? P: Hehe, toi on kyllä hauska kuulla, koska harvoin tuota noin kelaa. 20-vuotias pk-seudulta, tytöt soitelkaa. Niiden ansiosta Relate To Itillä on enemmän merkitystä kuin sillä, että se olisi täynnä ammattilaisia. Linssin toisella puolella, eli kuvaajan hommaa olen toimittanut osittain viimeiset kolme vuotta ja ?täysipäiväisesti. Sen lisäksi mulle on napsahtanut myös KBR:n tuottajan ja ohjaajan nakki tässä vuosien mittaan. Mikko: Ensi kerran kun saan esitellä itseni Slammerissa, huh. Tero on mun frendi Rollosta, joka on älyttömän kova laskemaan. Sitten kun kaikkiin on oltu koodeissa, niin ruvetaan miettimään, miten. Kaupunkikuvauksista tulee parkour mieleen. tiedekeskus Pilke, Rovaniemi ja 1.11. Pysytkö tällä tiellä vai jotain muuta? - Mä haluaisin alkaa tekemään pidempää projektia, jotta meillä olisi enemmän aikaa saada tosi kovaa matskua nauhalle. Jotensakin lyötte koko ajan ennätyksiä uusiksi. ravintola Adams, Helsinki SNAKE BITE Petrus Koskinen & Mikko Suomalainen Arvio: ?Ei mielestäni kauhean osuva nimen valinta: eipä tuolla juurikaan käärmeitä pyöri. Nyt mun tavoitteet ja ajatukset mun omaa laskemista kohtaan ovat selkeämpiä kuin koskaan. Ei kyllä malttaisi odottaa, että pääsee nakkeleen! M: Aina jos tulee alamäki voi lähteä meditoimaan Mombasaan. Siellä nähdään. Kai sillä on aika suuri merkitys, että meikä on jaksanut säätää tätä hommaa vuodesta toiseen. Eipä meillä hulluna mikään alamäki pelota, ja jos jossain vaiheessa rupeaa pelottamaan, niin sitten pitää harkita, että tekeekö leffaa. Sillä ei ole kunnon sponsseja ja se tekee töitä, että se pääsee laskemaan bäkkärijuttuja. Ei me kyllä varmaan koskaan yritetäkään saada tuotantoa samalle tasolle kuin Brainfarmilla on, koska ei se ainakaan mun mielestä ole se juttu meidän leffoissa. M: Meikällä ei kyllä ole hajua mikä on Brainfarm, mutta asteikolla 1 on kännymatsku ja 10 on Jurassic Park . Eli tuikataan niin maan perkeleesti ja koitetaan tehdä vähintään yksi kovempi juttu per päivä kun kuvataan. Mitä se sitten käytännössä vaatii, se kaikki säätö. Ehkä se ei sitä itse tiedä, mutta ilman sen tuloa Tamokkiin meillä ei olisi ollut minkäänlaista uskottavuutta. Hyvät laskijat kuten Tero ja Rollon nuori jannu Erkka Siivola, joka oli meidän kanssa Riksussa, ovat tosi tärkeitä tällaiselle projektille. Eemeli Hepolalta saatiin kans muutama klippi samoilta sessareilta. Editoija: Teemu Lahtinen Mistä: Anttisworld.com, mediapartnerit Slammer, Onboard ja TWS. Kuvattu: Hokkaido, Japani; Tamokdalen, Norja; Revelstoke, Kanada; Monashee Powder Snowcats, Kanada; Riksgränsen, Ruotsi; Southern Alps, Uusi-Seelanti, Sveitsi ja Suomen Lappi Kesto: alle 30 minuuttia Musiikki: Sponsorit: Billabong, Giro, Northwave, Drake Tiiseri: Vimeo.com/46756131 ja Anttisworld.com Ensi-ilta: 27.10. En tiedä, onko kaveriporukasta alkaneella leffajengillä koskaan mistään päästy näin pitkälle, mutta ei ainakaan Suomesta. Tällaista voisi mun mielestä olla elokuvissa enemmänkin.? 46 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Raketin lailla koko maailman lumilautakansan tietoisuuteen kohonnut keskisuomalainen leffaporukka KBR on jo niin korkealla, ettei voi kuin ihmetellä. toimituskin tykkää tästä eikö. Eli jotta voi kehittyä puuterinlaskussa, ei voi vain mennä kuvaamaan vaan täytyy tykätä siitä aivan samalla lailla kuin pipen tai reilien laskemisesta. Mä lasken bäkkärillä vaikka vain avointa kenttää, jos ei muuta ole tarjolla
LEFFAT 2012 Niko Länsiö ja Elias Veijola Kuvaaja: Kalle Tarkiainen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 47
Miten touhu tähän leffaan. LEFFAT 2012 Laskija: Niko Länsiö Kuvaaja: Teemu Heljo K: Teemu Heljo K: Kalle Tarkiainen se mahdollinen yhteistyökumppani voi olla mukana leffassa. Mun duuniin kuuluu tosi paljon muutakin kuin pelkkä budjetti, esimerkkeinä joidenkin reissujen järjestäminen ja vaikkapa tuotantotiimin kasaaminen. On tästä hommasta nimittäin pakko ruveta tekijäporukan saamaan palkkaa, kun ei enää porukoiden hoivissa asustella. Tarkoittaako tämä sitä, että KBR vetelee menemään taskut seteleitä pursuten? M: Kyllä meikä vielä dyykkaa ruokansa . Leffan sponssit on myös laskijoiden henkilökohtaisia yhteistyökumppaneita, ja totta kai ne firmat haluaa tukea meidän leffaa, koska niiden laskijat saa näkyvyyttä sitä kautta. Jos olette ihan rehellisiä, niin mitä teillä sitten on mitä muilla ei ole, että pystytte kustantamaan kuvaajat sun muut? P: Meillä on ennen kaikkea taitavia lumilautailijoita ja motivoituneita tyyppejä tässä hommassa mukana, ja se on luonut pohjan kaikelle. Iso merkitys on myös sillä, että meidän laskijat ovat saaneet enemmän nimeä. Logopaikkaa ja näkyvyyttä leffassa me luvataan noille yhteistyökumppaneille. Onko teillä monestikin saunailtoja, joissa taputtelette toisianne selkään ja fiilistelette, kuinka hyvin asiat ovat menneet? Ja tässä ei ole mitään ironiaa tai naljailua vaan puhdasta ylpeyttä touhustanne. M: Varmaan just enemmän fiilistellään muiden juttuja tai ihan muita juttuja saunassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi. Siitä se budjetti lähtee normaalisti kasaantumaan. Mites kun kuulin, että nyt on ollut ihan maksettu seuralainen reissussa . Ja maksettiin sille jopa palkkaa! Se oli kyllä super siisti juttu meille ja mun mielestä jonkin sortin merkkipaalu KBR:n historiassa. Onhan Suomi toisaalta täynnä hyviä ja motivoituneita lumilautailijoita, mutta ei niillä kaikilla ole näin toimivaa kuvausporukkaa takana kuin meillä on. Näin se on nähtävä. eli ei. P: Ei. Vaikea sitä on kyllä ruveta jotain tiettyjä juttuja spekuloimaan erikseen mitä kaikkea on saanut tehdä vuosien varrella KBR:n eteen. ei voi muuta sanoa. Ja niin kuin tuossa aiemmin sanoin, niin varmaan iso merkitys on myös sillä, että yksi henkilö on jaksanut nähdä yhteisen jutun eteen niin paljon vaivaa. Eihän kukaan kuitenkaan hyvää hyvyyttään pätäkkää kouraan lyö. P: No viime syksynä siinä oli kyllä tosi paljon hommaa, kun duunasin meille ekaa kertaa bud- Kuvaaja: Teemu Heljo jettia Snake Biteen. Heh. Kuinka kova homma tuommoinen sponssien kerääminen oikein on, ja mitä te sponsseille lupaatte. Mutta nyt ainakin tuntuu, että vuoden päästä julkaistavan leffan budjetti kasaantuu paljon helpommin kuin viime vuonna. Ei ole enää sitä samaa alkujännitystä kuin vuosi sitten ja on vähän enemmän kokemusta tuosta tuottamisesta. Kiitos vaan minun puolesta sponsoreille ja muille, että sain, ööh, linssikokoelmaan uusia tulokkaita palkkarahoilla! P: Joo, Mikko toimi viime kaudella meidän pääkuvaajana. Harvemmin mitään omia aikaansaannoksiaan hirveästi mehustelee ennen kuin joku toinen tulee taputtamaan selkään sen johdosta. P: On meillä kyllä aika usein saunailtoja, mutta aika vähän me keskitytään niissä mehustelemaan, kuinka hyvin hommat ovat menneet, hehheh. Silloin se talven 48 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI puurtaminen tuottaa konkreettista tulosta, ja meidän porukka tajuaa mitä on saatu aikaiseksi. Liian hyvään tottuneet, ja liian vaatimattomia olette. Ehkä jengi on tottunut siihen, että hommat toimii. Mutta sanotaan näin, että on sitä saanut tosi paljon tehdä duunia, että homma toimii tällä hetkellä näinkin hyvin. Ei helkkari, olette te kyllä epeleitä . palkattu kuvaaja siis? M: Huhu on totta. Enskareissa jengi kyllä yleensä innostuu fiilistelemään noita juttuja. Eli siis tässä tapauksessa minä
Eikä tarvitse mennä montaa vuotta takaisin, kun kaikki tämä oli ihan ?Mutta nyt ainakin tuntuu, että vuoden päästä julkaistavan leffan budjetti kasaantuu paljon helpommin kuin viime vuonna. Ihan hetki sitten Fuji laittoi lapun luukulle elokuvafilmille, toivottavasti Kodak vielä pysyy pinnalla. Toivottavasti. Mitä se käytännössä tarkoittaa, ja mitä se tekee. Ei ole enää sitä samaa alkujännitystä kuin vuosi sitten ja on vähän enemmän kokemusta tuosta tuottamisesta. Iso merkitys on myös sillä, että meidän laskijat ovat saaneet enemmän nimeä. Tuota tuskin monikaan ajattelee näin digin juhla-aikana. M: Lähinnä prosessi on pidempi, ja siinä on useampi vaihe, joka voi mennä pieleen. Lähinnä se duunaa noita lupia kaikkiin biiseihin ja vähän etsii myös musaa. Kuvatkaa siis filkalle vielä kun voi. Jos joku yksittäinen juttu pitäisi nimetä tuotannon puolelta mitä on tänä vuonna uutta, niin meillä on tässä leffassa vähän 16 mm -filmimatskua messissä. Tuliko monesti sellainen fiilis, että joku jäi tekemättä siksi, että LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 49. Filmin kelaaminen pikkukeloille, kameran lataus, kuvaaminen ja oikeinvalotus ja sitten vielä kehitys ja skannaus kahdessa eri mestassa, ja sen jälkeen näet, mitä sinne on tullut sohittua. Kuvattiin kyllä viime vuonna super paljon ainakin meille uusia spotteja, mikä oli aika nätti juttu. Te kun kuitenkin jo tiedätte Suomen kadut kuin omat taskunne, niin oliko viime kautena vaikea löytää uutta kuvattavaa. LEFFAT 2012 K: Teemu Heljo K: Kalle Tarkiainen kehittyi, ja miten se vielä voi kehittyä? P: Laskemisen ja tuotannon taso kehittyi viime leffasta, ja nuo ovat semmoisia juttuja, mihin tullaan aina panostamaan. ? arkipäivää niin snoukka- kuin myös Hollywoodtason leffoissa. Mutta tosiaan mihinkään liian hifiin tuotantoon ei ole tarkoitus tulevaisuudessa pyrkiä, vaan halutaan tehdä semmoista tyylikästä ja hyvää perusjälkeä. Ja miten halutaan kehittyä laskemisen ja tuotannon lisäksi, niin pyritään saamaan vuosi vuodelta isommat katsojaluvut meidän leffoille. M: Varmaan itselle siistein juttu oli just pystyä kuvaamaan 16 mm -matskua ekaa kertaa ja että ne onnistui tosi hyvin. Onko filkan kuvaaminen sitten kovinkin erilaista kuin digin. Se helpottaa aika paljon meikän taakkaa, kun on osaava tyyppi, joka duunaa noita juttuja. Muuten, kuinka monta ennennäkemätöntä temppua leffaan tuli kuvattua ja uutta spottia korkattua? M: Luulen että yks temppu kuvattiin, mutta ei se tainnu leffaan päätyä. Osa laskijoista ehdottaa biisejä omiin pätkiinsä, ja Mikko koittaa hoitaa niitä parhaansa mukaan. Mitä kaikkea siihen työhön siis kuuluu? P: Joo, Kuirin Mikko on toiminut meidän musavastaavana tässä ja edellisessä leffassa. Ei pokkaa ruveta laskemaan. Aika paljon jengi on panostanut tyyliin ja siisteihin spotteihin, joita niitä on uusia varmaan aika monta. Ei kyllä tule mieleen yhtään, koska ihan salettiin joku kylän mies on tehnyt nuo erikoisimmatkin trigut ennen mitä tässä leffassa on. Teillä on tosiaan oma musavastaava. Jää siis salaisuudeksi. P: Huh! Aika fyysinen kysymys. Ja siinä sivussa vielä toivot, että se yli 60-vuotias saksalainen kameravanhus pyörii oikein
Alkaa kuin elokuvat ja luo oletusarvoa. Toisto tuottaa tylsyyttä, mutta silti ihan näyttävä.? Villissä idässä tee-se-itse-asenne elää vahvana. Viime kesän jälkeen meitä oli pieni ja tiivis kaveriporukka muutamalla uudella kasvolla varustettuna, ja viimeistään Eemelin (Nättinen) halu kuvata meidän kanssa sai asiat rullaamaan todella kevyesti eteenpäin. Jengiä oli varmaan aika paljon enemmän kuin kuvittelitte. Pääsittekö tavoitteeseenne ja miten se meni? P: Päästiin! Tehtiin ensimmäinen vain ja ainoastaan KBR-miehistöllä toteutettu bäkkärireissu Riksgränseniin. Pienet asiat tuovat elokuvissa merkitystä. Ylitti kaikki odotukset kymppikertoimella. Kun juuri mitään ei ole, saa itse tekemällä edes jotain. Niin kaverit, tuntemattomat ja meidän oma porukka. Mitkä olivat silloin fiilikset? P: Siinä vaiheessa oli ihan mielettömät fiilikset, kun sai leffan pyöräytettyä ja jengi tuli mehustelemaan leffaa ja meidän meininkiä. Julkaistaan Boardexpojen aikaan Kuvattu: Suomessa, Pohjois-Ruotsissa ja Alpeilla Kesto: 27 min Musiikki: Musakordinaattorina toimi Mikko Kuiri. Jokaiselle ollaan pyritty tekemään itsensä näköinen pätkä juuri persoonaa ensisijaisesti ajatellen. toukokuussa. Aika viime tipassa kylläkin . Jannelta ja Luhtaselta on tuon Riksun reissun lisäksi matskua muualta kuin Suomesta. Turha sitä ainakaan noita katujuttuja on Suomea kauemmaksi lähteä kuvaamaan. Oli tosi lystiä ja onnistuttiin saamaan muutama backcountry-shotti leffaan. Muun muassa Jannen enderi on siltä reissulta! Ei käynyt mitään sen kummempia kommelluksia ja selvittiin hengissä. Ja kyllä todellakin jätettiin monta liian nähtyä spottia vetämättä. M: Ainakin monet spotit olivat mulle uusia, kun en ole juuri katsonut snoukkaleffoja pariin vuoteen, hehe. Kun löydätte uusia spotteja, pihtaatteko ne sitten muilta? P: Kyllä me jotain semmoisia täysin uusia spotteja pihdataan sen talven aikana, kun ne ekaa kertaa kuvataan. Mutta sitten kun ne on kuvattu ja leffa julkaistu, niin totta kai kerrotaan jengille missä ne on. juuria unohtamatta. 1S4R kuulosti alun perin kertaluontoiselta projektilta. Ollaan tosi onnekkaita siinä, että voidaan kuvata kansainvälisesti kiinnostavaa matskua Suomessa, eikä tarvitse lähteä konkoilemaan kauemmaksi. 50 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI OUR ROOTS Joonas Eloranta Arvio: ?Nimi tuo heti oletusta, mitä on luvassa ja pistää katsojan miettimään. Mikä sai astumaan hommaan uudelleen? - Mitä luultavammin tekemisen puute. Eli laittakaahan lehti seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi kestotilaukselle. M: Olin koko Riksun reissun sellaisessa vuoristopsykoosissa, että hyvinhän se meni ja aivan mahtavaa hommaa. Viime leffanne ensi-ilta oli aika älytön. Eesu Lehtola teki grafiikat ja Mikko Suomalainen sääti värit. Mistä: Kbrprod.com/snakebite. Uusien spottien löytäminen ja vetäminen on kuitenkin tosi iso osa lumilautailuleffan tekoa, niin ehkä siihen on tottunut. Bändit: The Surfing Henchmen, I Walk The Line, Iron Claw, Gracias, Vulkano, I Was A King, Phantogram & Graveyard Sponsorit: Battery, Iso-Syöte, K2 Snowboarding, Rip Curl, Dakine, DC, Junkyard.com, Nidecker & Omenahotels.com Tiiseri: Kbprod.com Ensi-ilta: 21.9. Good vibes! M: Viime ensi-ilta oli aivan mahtava. LEFFAT 2012 se on jo liian nähty. 100% local production from snowboarders to snowboarders.? Se kuvaa hyvin meidän juuria, mistä tuleekin leffan nimi, Our Roots. Mikä on hommassa nyt muuttunut, ja mitä uutta koitatte meininkiin tuoda. Annecy, Ranska; 27.9. Noita spotteja kuitenkin vilisee niin sadassa leffassa. P: No ei sitä ainakaan kelannut silleen, että se olisi ollut mitenkään hullun hankalaa. Putskuhommat on sitten asia erikseen. Onko esimerkiksi dokkarihommat edelleen mukana, ja tuleeko homma sarjana vai leffana ulos? - Kuvanlaatu on ainakin mennyt eteenpäin ja toivottavasti myös laskemisen taso. Viime vuonna alkanut 1Season4Reasons-projekti kasvaa sarjasta kokonaiseen elokuvaan . Onko nyt kaikki syyt mukana? - Nyt on Kuopiokin mahdutettu mukaan Kalilaisen Mikan johdattamana, joten uskallan väittää värisuoran olevan täynnä! Kerro vielä kaikille ne syyt, niin ei tule epäselvyyksiä. - Alun perin ne neljä syytä olivat neljä kaupunkia eli Joensuu, Savonlinna, Jyväskylä ja Kuopio, joista jälkimmäiseen me ei tosin koskaan päästy. Tänä vuonna ollaan laajennuttu Kuopiosta myös hieman Mikkeliinkin päin, joten neljän kaupungin sijaan ollaankin keskitytty meidän juuriin ja omaan näkemykseen, eli miksi me ylipäätänsä halutaan tehdä näitä elokuvia. München, Saksa; 13.10. Ja tietenkin oli luonnollinen halu tehdä parempi elokuva, koska resurssit ja olosuhteet olivat edellisiin nähden vähintäänkin valovuoden edellä. Ekana vuonna meininki jäi yhtä ?reasonia? vajaaksi. Mun käsityksen mukaan siitä on tulossa joku juttu Slammeriin myös. Ja olisi varmaan ihan makea leffakin, jos olisi tosi vähän rinnematskua. Kävittekö muuten ulkomailla kuvaamassa, vai pysyittekö Suomen kamaralla? P: Aika pitkälti kuvattiin Suomessa. Tänä vuonna tosin päätettiin kangistua kaavoihin ja tehtiin perinteinen lumilautaelokuva perinteisillä pätkillä, mutta kyllä me ollaan joitain asioita yritetty tehdä myös toisin kuin on yleisesti opetettu. Miten kausi kaiken kaikkiaan meni, ja tuliko matsku helpolla?. Jyväskylä; 2.11. ?People, ski resorts, urban spots and music. Tehdään kuitenkin tosi paljon duunia sen eteen, että löydetään uutta kuvattavaa, niin on se vähän kuiva, jos löytää jonkun super siistin spotin ja sitten se on heti samana kautena kaikissa muissakin leffoissa. Teillä oli aikomus viime talvena lähteä paukuttamaan myös bäkkäriä. Ydinporukassa oli oikeastaan enää neljä hyvin erilaista persoonaa, ja mielestäni se näkyy hyvin pätkien editoinnissa. Helsinki Tuleeko teistä nyt myös bäkkärijätkiä? P: No ei ehkä ihan bäkkärijätkiä, mutta ehdottomasti kuvataan ensi vuonna enemmän putskua. Olisi siistiä saada kuvattua niin paljon putskua talvella, ettei tarvitsisi sitten keväällä järjestää kuin muutamat shootit rinnekeskuksiin. Uusista kaupungeista esimerkiksi Turusta löytyi tosi paljon uutta kuvattavaa, ja sinne on kyllä mentävä ensi talvena uudestaan, jos on lunta. En tiedä, löytyykö tänä vuonna vielä isompaa kuppilaa missä sitä vois järkätä? Tuottaja: KBR Productions / Petrus Koskinen Laskijat: Petrus Koskinen, Toni Kerkelä, Janne Lipsanen, Antti Jussila, Sami Luhtanen, Niko Länsiö, Elias Veijola, Sakari Lähdesmäki, Roope Höynä & frendut Kuvaajat: Mikko Suomalainen, frendit ja eiköhän jokainen yllä olevista laskijoista ole ainakin kerran painanut reciä. Editoija: Petrus Koskinen
LEFFAT 2012 Laskija: Joonas Eloranta Kuvaaja: Esa Ylijaasko Paikka: Jyväskylä LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 51
Pähkinänkuoreen voitaisiin tiivistää, että hyvä fiilis, laskemisen taso ja mielenkiintoiset persoonat ovat ne meidän valttikortit! Fiilis ennen kaikkea, kyllä kyllä. Ostettiin myös uusi aggregaatti valojen kanssa, joten tänä vuonna pimeällä näki jopa laskea reilejä päin. Tosin jälkeenpäin kun noita materiaaleja katselee, niin olisihan sitä voinut olla vielä pari valoa lisää joillakin spoteilla. Ylipäätänsä koko toiminnan organisointi oli kuitenkin jo suhteellisen lähellä kiitettävää tasoa, ja paikoittain oltiinkin todella tehokkaita spoteilla. Nälkä todella kasvaa syödessä, nimittäin taas on se sama tunne, että vielä pystyisi parempaan? Mua kiinnostaa tietää, katsottiinko teidän leffaa rajojen ulkopuolella. Mitäs seuraavaksi teillä tapahtuu? - Tällä hetkellä uuden elokuvan tuottaminen näyttää todella hankalalta, koska Eemeli siirtyy uusien haasteiden pariin, eikä meillä ole korvaajaa tiedossa. Tänä vuonna tiiserin saaman huomion myötä ollaan kyllä huomattu, ettei näkyvyys ainakaan ole laskenut, joten tekstityksien lisääminen lienee paikallaan ainakin muutamaan kohtaan. Te kun olette Itä-Suomi-orientoituneita, niin miten kuvailisit sitä meininkiä. Kuvauspäiviä olikin sitten todella paljon lopputalvesta, ja lopulta materiaalia tuli tuplasti viimevuotinen määrä. Siinä kuitenkin oli paljon puhetta, mutta ette olleet tekstittäneet jutustelua. Hetken oltiin aika umpikujassa ja osalla se varmasti näkyi motivaation määrässä, mutta niin vain oli todettava, ettei pohjalta pääse kuin ylös. Tehtiin monia asioita väärin ja aivan varmasti tehdään vieläkin, mutta suunta on oikea ja virheistä oppii parhaiten. Toivottavasti nuoret inspiroituisivat meidän teoksista ja alkaisi kuvaamaan omia elokuviaan. Nimenomaan. Millaista palautetta viime vuoden pläjäyksestä saitte? - Pelkästään hyvää palautetta saatiin eli toisin sanoen rakentavaa. Se oli todella suuri takapakki, kun kausi oli tässä vaiheessa jo tammikuun lopulla. Tietysti kolikon toinen puoli oli se, ettei tullut kauheasti laskettua rinteessä . Ei me oikeastaan viime vuonna editointivaiheessa edes mietitty, että pitäisikö elokuvalla olla tekstitykset vai ei, eli aika pitkälti tähdättiin vain Suomen markkinoille. Oliko nyt hommaan helpompi ryhtyä astetta viisaampina? - Opittiin niin paljon kyllä kantapään kautta, että tämä kausi meni siihen nähden todella mut- ?Kausi alkoi todella vauhdikkaasti, ja materiaalia tarttui kameralle lähestulkoon tasaiseen tahtiin jokaiselta, mutta jossain vaiheessa Eemelin kovalevy tuhoutui, ja kaikki materiaalit meni sen myötä. Se oli todella suuri takapakki, kun kausi oli tässä vaiheessa jo tammikuun lopulla.? kattomasti niin kuvaamisen kuin editoinninkin osalta. Toisaalta Itä-Suomessa ei taas muutoin tapahdu yhtään mitään, eli onhan tässä samalla tarkoitus tuoda sinne edes jotain sisältöä. Toivoisin, että tästäkin elokuvasta tultaisiin suoraan sanomaan ruusujen lisäksi myös niitä risujakin, että pysytään sillä oikealla suunnalla. Ekana vuonna teitte ensimmäistä kertaa kaiken 52 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI itse ja saitte kantapään kauttakin oppia muun muassa editoinnista sun muusta. LEFFAT 2012 Laskija: Joonas Eloranta Kuvaaja: Esa Ylijaasko Laskija: Raku Purokuu Kuvaaja: Esa Ylijaasko Paikka: Jyväskylä Laskija: Tommi Ollinen Kuvaaja: Esa Ylijaasko - Kausi alkoi todella vauhdikkaasti, ja materiaalia tarttui kameralle lähestulkoon tasaiseen tahtiin jokaiselta, mutta jossain vaiheessa Eemelin kovalevy tuhoutui, ja kaikki materiaalit meni sen myötä. Esan (Ylijääskö) kanssa tullaan varmasti ottamaan valokuvia entistä enemmän eli siihen panostetaan ainakin.. Tähtäsittekö pelkästään ?kotimaan markkinoille?? - Episodeja jaettiin ainakin ympäri Eurooppaa, ja se suoraan sanoen yllätti meidät. Siellä nyt kuitenkin on aika oma menonsa. - Se on rehtiä meininkiä, missä asiat sanotaan suoraan ja lupaukset pidetään. ja sen kyllä tunsi nahoissaan spoteilla. Jos sun pitäisi kertoa leffan kohokohdat, niin mitä ne sun mielestä olisivat? - Toivon, että kohokohdat tulee siitä kokonaisfiiliksestä, mitä meidän elokuva pyrkii tarjoamaan. Muutama uusi reili ja ehkä jopa uusi temppukin elokuvasta löytyy, mutta nämä ei varmasti ole se meidän kilpailuvaltti tällä miehistöllä ja näillä resursseilla
Mulle toi on poikinut töitä lajin parissa, mistä olen todella tyytyväinen ja KiSSBa KISSBA Mikael Ahtikari Arvio: ?Päähenkilöiden esittelyssä kumpuaa henkilöpalvontaa: laskemassa ei ole ketä tahansa tyyppejä vaan tähtiä. Eiköhän nuo kaikki aika samaan kastiin mene. Lähinnä nuo on sellaisia muka hauskoja inside-läppiä, joille ollaan sitten keskenämme naureskeltu. Toi on sopivan päin helvettiä. Entä mikä on ollut parasta kuittailua, mitä noista nimistä olet saanut kuulla? - Samalta Vilhunen & Laaksonen -akselilta tämäkin sikiää. Mitä ne ovat poikineet. Laskijoita nyt ei tuntunut kauheasti kiinnostavan, että mikä nimi tuolle pätkälle tulee ja itsellä oli luovuuden puutetta tuolla saralla. Aika pahan pistit. Siistein pikemminkin, hehheh. Teidän aikaisemmat leffat ovat jo olleet tautisen kovia. Ei uskoisi, että nollabudjetti se tämänkin taustalla raksuttaa. Mihinkähän pystyisivät, jos joku nyörejään raottaisi? LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 53. Ei noista mitään sen pahempaa kuittailua ole oikein tullut. Virtala, Mia Suszko, Satellite Stories, The Average Gatsby, The Dirtones Sponsorit: Mustavaara, CY, Banshee Bungee Tiiseri: Vimeo.com/42047893 Ensi-ilta: 27.10. Lahtisen Villen kanssa puhuttiin taannoin tuosta asiasta, niin se sano aika hyvin, että turha sun nyt enää mitään kunnon nimeä noille on koittaa keksiä. Niin valitettavasti en osaa tuohon tuota tarkempaa vastausta antaa. Kaikissa perheissä se lempilapsi silti on, myönnetään se tai ei. Heres a good example of those both.. Muodostetaan omaa luontosuhdetta: skidit kasvavat kerrostaloissa ja löytävät läheltä luonnon. ?Oisko tota kissbaa mahollista saada tonne?? Ymmärrän. LEFFAT 2012 Tuottaja: 1Season4Reasons Laskijat: Antti Juntunen, Joonas Eloranta, Joonas Karttunen, Miika Kajakulma, Mika Kalilainen, Samu Mikkonen, Tommi Ollikainen & kaverit Kuvaajat: Eemeli Nättinen Editoija: Eemeli Nättinen Mistä: Facebook.com/1season4reasons Kuvattu: Joensuu, Jyväskylä, Kuopio, Mikkeli, Savonlinna Kesto: 20 min Musiikki: Highway Burns, J. Menee samalla kaavalla kuin edellisetkin ja erottuu joukosta . Luulisi nyt jotain tulevan, kun sellaista jälkeä amatööriporukka tekee! - No minkäänlaista budjettia ei tähänkään hommaan saatu, vaikka viime syksynä vähän koitettiin, jos jostain muutama lantti olisi irronnut. Mutta ainakin tahdon uskoa, että tuolla viime vuoden pätkällä olisi ollut jotain vaikutusta siihen, että muutamat laskijat ovat saaneet nyt jotain diilejä itselleen. Tuo on vähän samanlainen kuin kysyisit joltain kenellä on kolme lasta, että kuka niistä lapsista on sun lemppari. Holma & M. oli se sitten hyvässä tai huonossa mielessä. Totta. Onko tämäkin nimi sieltä viime vuonna mainitsemasi Gestapon peruja. anniskeluravintola Ruma, Jyväskylä Nimihirviöt jatkuvat. Yksi ihan hyvä kuittaus taisi tulla joskus Onboardilta, kun ne olivat laittaneet jonkun noista tiisereistä niiden sivuille: ?Finns are really good at snowboarding and really bad at giving their movies good names. Tai siis en. Yksi parhaista.? Laskija: Hans Kestilä Kuvaaja: Teemu Heljo Erikoiset nimet ja erityisen kova meininki. Mazel Films tekee sellaista laatua, että se nousee kevyesti ulkomaidenkin kovimpien tekeleiden rinnalle. Kun noita nyt näyttäisi sikiävän, niin oliko leffalle muita nimiehdotuksia? - Kai se kävi mielessä, että jos tänä vuonna oltaisiin leffalle annettu ihan ?oikea. Paljon dramatiikkaa. Se oli ainakin ihan hauska. nimi. Mikä noista on sun mielestä hirvein: Mätäsä, Mjaah vai Kissba? - Hirvein
Kuvasitteko koko pätkän Suomessa, vai tuliko käytyä muuallakin? - Aika pitkälti kyllä Suomessa. Tuliko usein sellainen ei voi olla totta -tyyppinen fiilis. Olisihan se ollut mukava käydä reissailemassa ja kuvailemassa ympäriinsä, mutta melkein kaikilla meillä oli joko töitä, koulua tai muita oikeiden ihmisten hommia hoidettavanaan. Ajan ja rahan puute varmaan ajoi siihen, että kuvattiin pelkästään Suomessa. 54 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Laskija: Juuso Laivisto Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Ylläs. Raha on ohimenevää. Tiiserin perusteella ukot ovat vetäneet älyttömiä juttuja. Eli vaikka tästäkään projektista ei jäänyt juuri minkäänlaista taloudellista hyötyä lapaseen, niin pakko ehkä kuitenkin myöntää, että kaikkea ei ehkä mitata rahassa ja se mitä nämä hommat ovat poikineet ja opettaneet niin on aika arvokkaita juttuja. Sitäpä juuri tarkoitin. Toki sitä oli aina fiiliksissä, kun joku sai jotain timanttia piuhalle. Vai oliko tämä nyt sitten vaan kausi muiden joukossa? - Kyllä musta tuntuu, että nuo poijjaat tietää aika hyvin omat rajansa ja sen mihin ne pystyy. Kausi muiden joukossa ja siisti kanssa nähdä, että monessa suhteessa edellisestä proggiksesta on taas saatu hommaa vähän kehitettyä . LEFFAT 2012 ?No minkäänlaista budjettia ei tähänkään hommaan saatu, vaikka viime syksynä vähän koitettiin, jos jostain muutama lantti olisi irronnut. Tsekkeihin tehtiin keväällä yksi reissu, joka meni aivan putkeen. Jani (Sorasalmi) hajotti polvensa tyyliin ekana päivänä, ja koko viikon ajan satoi vettä ja rättejä taivaalta. Mä puolestani koitin hoitaa oman tonttini kunnialla ja taltioida hommat kykyjeni mukaan niin hyvin kuin osaan. Mulle toi on poikinut töitä lajin parissa, mistä olen todella tyytyväinen ja kiitollinen.? kiitollinen. Mutta ainakin tahdon uskoa, että tuolla viime vuoden pätkällä olisi ollut jotain vaikutusta siihen, että muutamat laskijat ovat saaneet nyt jotain diilejä itselleen. Miltä tuntui seurata sitä touhua linssin takaa. Hyndiin ei kelin puolesta saanut vauhtia, ja ainut shotti mikä tuli oli Hansista (Kestilä) joltain reililtä, mikä näytti siltä, että se olisi ihan yhtä hyvin voinut olla Helsingistä. ihan laskemisen kuin kaiken muunkin osalta
LEFFAT 2012 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 55
Ei muuta kerrontaa kuin että aikaa on vietetty kavereiden kanssa. Ihan alkeisjuttuja muihin verrattuna. Niistä koittanut sitten ammentaa noita ideoita ja inspiraatiota omiin hommiin. Jos jotkut oli reissun päällä, niin silloin kuvattiin toisten kanssa ja toisinpäin. Teillä kun leffat näyttävät erittäin vimosen päälle viimeistellyiltä, niin mitä olet mieltä muiden tekemisistä. Kaikki Ilvespoika-nimeä kantava on ensisijaisesti taidetta isolla T:llä. Niin se pitää. LEFFAT 2012 Taas ovat nimet hieman vaihtuneet. Kyllä ne mummot ja kotipoliisit vielä välillä jaksaa inistä, mutta monesti se on vaan sitä, että ne ei ymmärrä sitä mitä ollaan tekemässä. Kun muut käyvät tankkaamassa alligaattorin, hoitavat dollyt paikalleen ja syövät burgerit odotellessa, niin jotenkin musta tuntuu, että teillä kaava on hieman erilainen . Miten teidän kuvaukset noin niin kuin pääpiirteittäin menevät. Tainnut jutut loppua. Pakkasessa on tullut taas vietettyä päiviä, iltoja ja öitä. Matti on aivan suossa tuon blogin päivittämisen kanssa, kun ei enää keksi mitään postattavaa. Ihan mitään treffi-ilmoitusta ei ole vielä tarvinnut laittaa mihinkään. Esimerkiksi Hans soitti mulle viime syksynä, että miten olisi, että mahtuisiko kööriin vielä mukaan ja osa sitten on muuten vaan sattunut pyörimään meidän kanssa samoilla sessareilla ja sitä kautta tullut mukaan kuvioihin. Olisiko tulijoita enemmän kuin voi ottaa, vai joutuuko porukkaa ruinaamaan sessareille? - Kyllä noita tulijoita olisi tälle kaudelle ollut ja joillekin joutui sanomaan, että nyt on jo vähän täyttä. Treffi-ilmoituksen kautta vai joutuuko ihan soittelemaan? - Jotain kauttahan nuo on tähän kaikki sotkeutuneet. Pidettiin kanssa porukat niin pieninä noilla spoteilla, että yleensä ei haitannut, vaikka joku olisi ollut reissussa. Että heillä on oma meininki. Mistä tulevat sun esikuvat? - Tuosta vimosen päälle viimeistellystä nyt voi olla montaa mieltä. Että he viittaavat kintaalla elokuvien oletusarvoille. Jo alkukaudesta oli aika hyvä idea siitä, että kun reissuun ei kauheasti ollut varaa lähteä, niin kuvataan urbaaneita niin kauan kunnes tulee kevätkelit, jolloin siirryttäisiin sitten Lappiin kuvailemaan hyndä hommia. Että he nauttivat touhustaan täysin siemauksin. Kyllä mä fiilistelen tosi paljon mui- 56 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI denkin hommia. No, pistetään vaikka yhdet semmoiset. Heti alkuun tärkeimmät, eli mitä kuuluu tuottajallenne Matille? - Hyvää kuuluu. Lahtea lukuun ottamatta tuntui, että koko Suomessa on aika suvaitsevainen meininki koko hommaa kohtaan. Tiiserin perusteella kuvaukset painottuvat teillä alkutalveen ja yöhön. Tuota se varmaan enemmän todellisuudessa on, mutta todellisuus ei ole hirveän kiinnostava.? Mitä Ilvespojasta pitäisi kertoa. Aika monethan noista leffan ukoista kiertää myös maailmaa muissa merkeissä. Osa puolivahingossa ja osa enemmän tai vähemmän tarkoituksella. Mutta jos joku yksittäinen tekijä lumilautapuolella pitäisi tuohon sanoa, niin Ititksen (Jaakko Itäaho) hommia olen kyllä aina fiilistellyt. Joka tapauksessa leffa on jo usean vuoden ajan saatu hoidettua, niin ei se ihan sattumaa voi olla. - Usko tai älä, meillä on tälläkin porukalla joskus ihan suunniteltuakin kuvaustoimintaa. pois tai ilkeyttään sanottu, että ei pääse. Mistä miehet saadaan. Ja onhan se nyt yleensäkin hauskaa kavereiden kanssa touhuta menemään. Niin, ja ensi-illat tietty . Just vähän aika sitten katoin Elekrepin, ja se oli musta edelleen pirun kova. Tuostakin pätkästä löytyisi vielä tosi paljon parannettavaa monellakin osa alueella. paikat parempaan kuntoon kuin tullessa, niin ei ole ollut ongelmaa. Siistiä aina nähdä, mitä kaverit on eri proggiksissa kauden aikana saaneet aikaiseksi. Aika paljon tulee nykyään katseltua ihan kaikkea muutakin kuin vain noita laskuhommia. Mistä on Ilvespojat tehty? - Joukko oululaistuneita elämäntapa-puliukkoja ja urbaanejahippejä ilmaisee itseään muun muassa lumilautailemalla. Miten on, kun olette sessareita kuvaamassa, niin kuvaatteko leffaa vai vietättekö aikaa ja katsotte mitä tapahtuu. Ei silleen, että ketään olisi ?potkittu. vaikkei niistä kukaan yleensä mitään muistakaan? Tuottaja: Mazel Films / Mikael Ahtikari Laskijat: Jani Sorasalmi, Hans Kestilä, Ville Uotila, Juuso Laivisto, Teo Konttinen, Nuutti Niemelä, Joel Ahola, Jeppe Rontti, Konna Tervonen, Sebu Naumanen ja muutamia kamuja Kuvaajat: Mikael Ahtikari ja yksittäisiä klippejä saatu vähän sieltä täältä Editoija: Mikael Ahtikari Mistä: Vimeo.com Kuvattu: Suomi Kesto: vartti ja rapiat päälle Musiikki: ok kamaa Sponsorit: oiskin Tiiseri: Vimeo.com/42664926 Ensi-ilta: coming soon ILVESPOIKA 2012 Juho Haapalainen Arvio: ?Tämä on semmoinen ?ei olisi pitänyt julkaista ollenkaan?-tyyppinen. Tuntuu, että poliiseja ei koko homma enää jaksa kauheasti hetkauttaa, joten ei kai sitä pamppua hirveästi ole tullut. Mutta kai se on se fiilis, kun yön tai päivän päätteeksi voi lähteä ABC:n kautta kämpille tietäen, että on saanut jotain siistiä taltioitua. Se oli monessa suhteessa niin paljon edellä aikaansa silloin kun se tuli. Antaako tiiseri odottaa liikaa. Melkein useammin porukka tuli utelemaan ja fiilistelemään meininkejä kuin häätämään pois. ja siivoaa . KBR:llä ainakin tuntuu olevan nykyään hyvä meininki niin laadullisesti kuin muutenkin. Tasasen varmaa ja hyvää suorittamista laskijoilta alusta loppuun, joten propsit kaikille niille ketkä laittoivat itsensä likoon pätkää varten! Loppuun vielä, kun sullakin alkaa tuota kokemusta olla jo olan takaa, niin mikä leffojen tekemisessä on siisteintä? - Tuota samaa olen kyllä itsekin miettinyt monet kerrat, että mikä helvetti ajaa aikuiset ihmiset värjöttelemään tuonne pakkaseen ilman, että siitä maksetaan sentin jeniä. Onko näillä asioilla vaikutusta toisiinsa? - Oikeastaan vähäinen päivänvalo Suomessa talvisaikaan on selitys siihen, miksi kuvattiin pääasiassa yöllä. vai olenko aivan väärässä ja kaikki onkin suurta illuusiota?. Melkein aina kun rauhallisesti selittää, että mistä hommassa on kyse ja lupaa siivota . Monesti esimerkiksi reileillä on parempi, että sitä jengiä ei ole siellä liikaa niin saa paremmin aikaiseksi. Miten muuten nykyään tuolla kaduilla touhuun suhtaudutaan. Omasta mielestäni tuolla ei pitäisi kauheasti mitään fillereitä olla missään välissä. Useimmiten se taitaa kyllä mennä niin, että lähdetään jonnekin porukalla laskemaan ja katsotaan paikanpäällä, onko kameran akuissa virtaa. Usein ei ole. Onneksi kännyköilläkin voi nykyään kuvailla. Jos sun pitäisi kuvata Ilvespoikien leffoja ihmiselle, joka ei tiedä mistään yhtään mitään, niin mitä kertoisit. Onko kaikki kovimmat temput siinä, vai onko vielä kovempia itse leffaan tulossa? - En ainakaan usko, että antoi odottaa liikoja. Matskua riitti ihan karsimiseen asti, ja jotain hyviäkin shotteja jäi käyttämättä. Afterski vesittää hyvätkin jutut: ääliömäisyyttä ei kannata paljastaa. Vielä mummot jaksaa inistä ja polliisit pamputtaa? - Yleensä sitä saa touhuta ihan rauhassa
Usein ei ole. Onneksi kännyköilläkin voi nykyään kuvailla.? Laskija: Juho Haapalainen Kuvaaja: Teemu Heljo Laskija: Simo Rautava Kuvaaja: Kalle Tarkiainen LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 57. LEFFAT 2012 Laskija: Simo Rautava Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Ounasvaara ?Usko tai älä, meillä on tälläkin porukalla joskus ihan suunniteltuakin kuvaustoimintaa. Useimmiten se taitaa kyllä mennä niin, että lähdetään jonnekin porukalla laskemaan ja katsotaan paikanpäällä, onko kameran akuissa virtaa
Laskija: Juho Haapalainen Kuvaaja: Kalle Tarkiainen LEFFAT 2012 Paikka: Ukkohalla 58 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
niin kuin me . Mikäs tämä illuusiohomma muuten on. Esimerkiksi eddaus, kuvaus, leikkaus ja niin edelleen. Onhan se sellainen survivalkonsti paskayhteiskunnalle.? Jotain huhuja on pyörinyt, että leffaa ei välttämättä tänä vuonna olisi tullut. Tuon kuvauskaluston suhteen olet kyllä ihan oikeilla jäljillä. paitsi viinasten alaikäisille. Onko joku merkittävä juttu, mikä erottaa tämän muista teidän leffoista. Nokka kohti PikkuSyötettä tammikuun lopulla 2013, niin laitetaan telttasauna lämpiämään. LEFFAT 2012 - Kaikkeushan on illuusio, vai onko. Ei kyllä todellakaan jaksa mitään dollyja raahailla mestoille. Vai onko kaava niin rutinoitunut, ettei sitä kannata eikä pysty lähteä muuttamaan? - Tänä vuonna kaikki tekivät omat pätkänsä. Aikaisemmissa tekeleissä meikä ja Pete ollaan lähinnä oltu ATK-velhoina ja Utajärven Iippo vastannut Skirbe86:n matskuista. Kyllä tänäkin kautena oli spotteja, joiden raksaamiseen kului ihan tolkuttomasti aikaa. Eikö dollyt ole muutenkin niin 2008? ?Joku tuntematon kommentoi viimeistä elokuvaa eli Ilvespoika2011:sta, että ?voisitte vähä katsoa tuon viinan kanssa läträämistä?. Kyllä se aggregaattikin pitää joskus tankata ja burgerit syödä, jos tekee mieli. Sairas kysymys. Selvä. Urbaani ympäristö otetaan haltuun ja betonilähiö inhimillistetään: tämä on myös meidän paikkamme. Eli ei mekään noita spotteja ihan ilmatteeksi päästä vetämään, vaikka se olisi kyllä ideaali tilanne. Taitaa toimittajalla pyöriä vaan illuusiot mielessä näin viikonlopun alla. Entä alaspäin? - Tekisi mieli vastata poliiseja, mutta Suomen poliisit ovat kyllä niin yhteistyökykyisiä ja muutenkin omilta kokemuksiltani mukavia, ettei niitä voi kuin kehua. Tuo jäi kyllä mieleen. Paitsi että joo hetkinen, kyllähän tuo yksi maailmallakin mainetta niittänyt tanssija pyöri männä talvella jaloissa. Tuo jäi kyllä mieleen. Panettelua vai oliko taustalla ripaus totuuttakin? - Oli se vähän vaakalaudalla, kun lumet satoivat niin myöhään, että ei tiennyt, ehtiikö saamaan matskua tarpeeksi kasaan. Mutta sitten kun lunta satoi, niin kuvattiin leffa suunnilleen kahden kuukauden aikana. Te olette väsänneet leffoja jo pienen iäisyyden. Mitä kaikkea teille on tapahtunut sinä aikana? - Kuvattu leffoja, ländätty temppuja, sairaalakeikkoja, hulluja reissuja, hyviä muistoja, ei voi muistaa, himmeetä tuuria, lisääntymistä, ikääntymistä, iloa, surua, naurua, ensi-iltoja ja nyt ollaan tässä. Tanella ainakin luulisi riittävän kiirettä menestyvänä keikka- Tuottaja: Matti Kuvaus / editointi / laskijat: Josa Leskinen, Taneli Haapala, Kimmo Ratilainen, Pete Markkanen, Juho Haapalainen, Lassi Päkkilä, Simo Rautava, Pasi Könönen, Heikki Halttu ja muita Mistä: Internetistä. Vimeo ja Ketanainen-nimellä löytyy settiä, mikä kannattaa tarkistaa. muusikkona, vai onko tämäkin vain illuusiota? - Taneli on kyllä nykyään kiireinen, kuin myös koko muu 2?7 miehentrio. Spotin valmistelu sisälsi muun muassa metsätöitä, raudan katkaisua sekä inrunin ja alastulon rakentamista. Ilvespoika.blogspot.com & Slammer.fi Kuvattu: mm. 30 min Musiikki: Tällä kertaa ei niin paljon oman porukan biisejä. Sponsorit: Pikku-Syöte Tiiseri: Vimeosta nimellä Ilvespoika Varjotiizzr Ensi-ilta: Oulussa syksymmällä. DIGISTYLES Mikko Hakulinen Arvio: ?Ei niin elokuvallinen mutta kuitenkin sinnepäin. Luonto näkyy pienissä jutuissa, vaikka tässä onkin enemmän sellainen Babylonian yhteiskunta. Hienoja miehiä kaikki. Kuten tästä käy ilmi, mihin tiikeri raidoistaan pääsee. Mikä on ollut parasta palautetta, mitä olette leffoistanne saaneet? - Joku tuntematon kommentoi viimeistä elokuvaa eli Ilvespoika2011:sta, että ?voisitte vähä katsoa tuon viinan kanssa läträämistä?. Expojen aikoihin viimeistään infoa luvassa häppeningeistä. Uutta leffaa saadaan jälleen Digistylesiltä ulos. Kuinka suuren vaivan takana on, että vielä niitä teette? - Semmoisen vaivan, että pitää saada pomolta ruinattua palkaton vapaa, että pääsee kuvaamaan tai laskemaan. Katsokaa videolta kuka, jos tunnistatte. Nimeä en viitsi alkaa vasikoimaan. Muuten se on kyllä helppoa, kun duunaa sitä parhaiden frendien kanssa. Välittäminen kannattaa . Oulu, Ukkohalla, Pikku-Syöte, Norja Kesto: n. Ei paljasteta vielä tässä vaiheessa muuta. Tekemällä oppii, eli mitä kaikkea leffojen tekemisestä olette vuosien varrella oppineet? mitä vinkkejä antaisitte muille, ettei tarvitse kaikkien kantapään kautta oppia? - Ollaan opittu kaikkia käytännön juttuja leffan teosta. Tuntuu hyvältä, että joku välittää. Selväpä tämä. Mitäs muuten kuuluu klassiselle Ilvespoika Weekendille. Itse ollaan ainakin oltu omiin leffaprojekteihimme tyytyväisiä, ja itsellehän näitä leffoja kaikki amatöörit . Tuntuu hyvältä, että joku välittää.? Ehkä jopa 2004. Eräskin uusi spotti Oulussa, joka nykyään tunnetaan nimellä khiisuputki, vaati noin kahdeksan tunnin duunausta kolmelta kundilta. Ei kait meitä sen enempää ole kuin aikaisempinakaan vuosia. Keikkarintamalla siis riittää vientiä. Tuliko tänä vuonna uusia kasvoja mukaan kuvioihin. Vieläkö tapahtuma nähdään ensi vuonna? - Toden totta tapahtuma on tulossa, vahvempana kuin koskaan. Viime aikoina olen ammentanut inspiraatiota ihan normaalissa arjessa jaksamiseen Kinnusen Matin ja Pudasjärven porukan videopätkistä. tekevät. Näinhän se menee. Mistä haette inspikset tekemiseen ja kenen touhuja katsotte ylöspäin ? lumilautailusta ja muualta? - Toni Kerkelä, kaikki lumilautailevat Veijolat, muusikko Teemu Bergman. Jos sun pitäisi nimetä Ilvespoika-leffojen kohokohdat, niin mitkä ne olisivat? - Kaikki Skirbe86:n ilmapotkut ja kiekkarit. Nough said. Digistyles on tehnyt leffoja jo pienen ikuisuuden, ja siinä matkan varrella räkänokista on kasvanut isoja ukkoja. Luvassa on taas kovat parkkiskabat, livemusiikkia ja ?viihdettä?. Entä hävisikö vanhoja tuttuja kuvioista pois. Osaa BB-julkkiksista? Elämä on yhtä suurta illuusiota. Silti nuoruuden into näkyy tekemisessä edelleen. Kimmon materiaalit kun on niin lujaa terästä, ettei niitä ihan kuka tahansa seppä saakaan taipumaan. Tarvittiin siis editointiapua Suomen Utajärveltä. Kaikkia pätkiä myös tehtiin tänä vuonna aikalailla päällekkäin, ja jokaisen oma henkilökohtainen visio on syntynyt tehdessä, joten melkoinen sillisalaatti siitä kokonaisuudesta varmasti tulee. Tällainen kaava näyttäisi toimivan meille. Mutta kaikki hioo omaa kombo- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 59
Välillä sitä miettii, kun ottaa hirveät pannut jossain, että miksi tätä tekee. jos noidenkaan. leffa on vielä editointipöydällä. Musiikki: Ei vielä tietoa. Sponsorit: Ei ole sponsoreita. Tiiseri: Vimeo.com/43919283 Ensi-ilta: Syksyllä Stadissa! Lisätiedot ja info: Facebook.com/digistyles. Te olette yksi niistä, jotka selkeästi teette pätkää itsellenne ja ehkä kavereillenne, mutta muiden mielipiteillä ei kauheasti ole väliä . Saibuli on lyhäri, mikä avaa meidän viime leffan introa ihan uusiin ulottuvuuksiin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä tätä juttua. Onko kyse vain tavasta viettää aikaa, vai 60 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Kuvaaja: Jani Sorasalmi onko taustalla jotain muitakin tavoitteita, kuten mahdollisimman hyvän pätkän tekeminen - Kyllähän se harrastus on, mutta totta kai tehdään jutut niin hyvin kuin pystytään. LEFFAT 2012 Laskija: Mikko hakulinen Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Helsinki Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Laskija: Vesa Nissinen Kuvaaja: Janne Jameson Paikka: Helsinki aan kuntoon miten sen tekee. Mutta en mä osaa sanoo muuta kuin että lumilautailu on vaan niin siistiä ja leffat on huippuja muistoja! Asteikolla yhdestä kymmeneen, kuinka paljon Digistyles on ?hesalaisten inside-läppää?? - Nyt täytyy sanoa, etten ymmärrä kysymystä. Mutta se johtuu varmaan siitä, että mä olen Vantaalta. Osui ja upposi. Mitkä ovat olleet kaikkien näiden vuosien selkeät kohokohdat? - Yhteiset reissut Digistylesin kanssa ja totta kai ensi-illat! Vieläkö teette leffoja pitkään. Jotkut vetää fiiliksellä, toiset suorittaa, mutta hyvä meininki on kyllä yleisesti! Mitä tämä uusi leffa tuo teidän jatkumoon, vai onko keisarilla edelleen samat vaatteet? - Ainakin viime leffan tiiseriin on tulossa jatkumo Saibulin johdosta. Millä touhussa sitten on väliä. Kuinka monta Digi-filmiä on vielä odotettavissa? - Jos vaan sähköä riittää, niin niitä tulee kuin sieniä sateella. Tuottaja: Digistyles Laskijat: Vekku Nissinen, Miz Stålberg, Lohe Alapieti, Hagge Hakulinen ja pari feattia päälle Kuvaajat: Hagge, Miz, Ricowamos, Däni Editoija: Miz ja Hagge Mistä saa: Vimeo.com/digistyles ja Digiloota. blogspot.com Kuvattu missä: pääkaupunkiseudulla Kesto: Veikkaisin 20 min . Entä miten leffameininki muuten on lumilautailussa muuttunut? - Ei kai se hirveästi ole muuttunut. Muistaa tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä ja nauttii siitä mitä tekee! Niinpä. Mutta noin niin kuin yleisesti voisin todeta, että mihinpä se tiikeri raidoistansa pääsisi. Sepä se
LEFFAT 2012 Tarkiainen Laskija: Lauri Heiskari Kuvaaja: Kali Paikka: Iisalmi Kaksi Suomen urhoollisinta laskijaa laittoi voimansa yhteen. Hyvät naurut tuli ja nimi oli päätetty. Cooking With Gas on tietty jo tullut ja mennyt, mutta ei sitä ole kunnolla näilläkään sivuilla tutkittu. Saimme eetteriin yhden kaikkien aikojen seuratuimpia webisodisarjoja. Cooking With Gas oli Eeron ja Heikin läppäsanonta, jota ne viljeli MDP-aikoina. Valmiit pätkät eli ne full partit julkaistiin terassiaikaan, jotta ne tulisivat ulos samoihin aikoihin kuin Transworldin Cooking With Gas -lehtinumero. Aivan aivan. Ei oikein etene minnekään, ja katsoja jää ymmälleen.? Cooking With Gas oli Heikin ja Eeron juttu. Mistä siihen idea, ja miksi tämmöinen nimi? - Kummallakaan ei ollut kuvaussuunnitelmia seuraavalle kaudella, ja tietenkin paras vaihtoehto oli kehittää oma yhteinen projekti. Nimeä tunteella pähkäillessä jompikumpi heitti vitsillä tuon. Laajan nettihypen lisäksi Eero sai kaksi kantta ja haastiksen TWS:ään, Heikki sai kannen ja haastiksen Onboardiin ja lisäks meidän Japanin reissusta tuli juttu Onboardiin. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 61. nettisarjaan. Siitä päästäänkin mielenkiintoiseen juttuun: miksi se julkaistiin ensinnäkin webisodeina ja sitten nämä valmiit pätkätkin laitettiin ulos aikana, jolloin muut vielä istuvat terassilla cubalibret kourassa? - Webisodeista oli maailmalla muutama esimerkki, mutta meillä oli semmoinen fiilis, että ne voisi toteuttaa vielä päräyttävämmin. Mutta eikö siinä aikataulullisesti menetetty paljon näkyvyyttä, vai tuliko TWS:n mediakumppanuudesta kaikki vaadittava? - Näkyvyydeltä CWG-kausi oli Eerolle ja Heikille yksi uransa parhaista. Alkuperäinen idea oli saada jatkoa varsinkin Jenkeissä kovaa hypeä saaneelle Tracking Eerolle. Näytetään vaan kaikki heti ja jätetään dokumentointikin vähän vähemmälle kuin webisodeissa on ollut tapana. Ja kuka olisi parempi näyttämään tämmöisessä esimerkkiä kuin snoukkablogiedelläkävijäEttala. Rakenteesta tulee hajanainen, kun ei rakennu selkeää tarinaa. Yritystä kuitenkin on, mutta vaikuttaa, että on jääty saatujen klippien varaan. Webisode killed a filmstar? COOKING WITH GAS Joonas Kenttämies Arvio: ?Nyt liikutaan dokumentin ja viihteen välillä eikä tiedetä kumpaa tehdään. Selittää kaiken. Nykyisen taloustilanteen painostuksen alla päädyttiin sitten ?vain
Kai se oli kaikista hauskinta nauraa omille ja toisten kaatumisille jälkikäteen. Se näyttää kuitenkin ihan hirveän kauhealta! - Mulla on ällötyskynnys aika korkealla, enkä paljon miettinyt uskaltaako käyttää vai ei. Oliko työ merkittävästi erilainen kuin normaalisti? - Ei se omalla kohdalla paljon eronnut ?normaalista?. Ollaan panostettu entistä enemmän spot-. Kypsän ja fiksun oloinen kaveri. Mitä teillä on seuraavana suunnitelmissa. Tänä syksynä ilmestyy uusi leffa nimeltään Screw PCP. Hauska tutustua. Ymmärrätkö mitä tarkoitan . Niin kauan tätä tehdään kun itsellä on hauskaa. Nyt teillä pärähtää uusi leffa eetteriin. Heikin onnettomuus saikin paljon lääniä pätkistä. Miltä tuntui käyttää sitä matskua editissä. Tällä kertaa kuitenkin Pasi Salminen toimi kirurgikuvaajana, koska oltiin Eeron kanssa lähdetty jo seuraavaan reissuun. Mitä kuvaaja kelaa silloin kun joku pannuttaa pahasti. Monesti kuitenkin kuvataan tiiviimmällä porukalla ja kuvaajat on ne, jotka ensimmäisenä ehtivät paikalle. Eerolle löydettiin tosi pätevä uusi kuvaaja, jonka kanssa on CWG-jatkoa jo suunnitteilla. Vaikka nykyään onkin siistiä päästä jakamaan edellisen kauden hommia maailmalle, niin oikeasti tehdään tätä edelleen itselle. Itsellä jäi kenkä yhden oven väliin Jenkeissä, ja sinne kohta lähden takaisin. Tuottajat: Jayson Hotell ja Eero Ettala Laskijat: Eero Ettala ja Heikki Sorsa. Vierailijoina Lauri Heiskari, Yuji Suzuki, Teo Konttinen, Matt Ladley, Mark McMorris ja Greg Lutzka Kuvaajat: Joonas Kenttämies, Leilani Tanbara Editoija: Joonas Kenttämies Mistä: Twsnow.com, Onboardmag.com, Ettala. com ja YouTube Kuvattu: Suomi, Japani ja Sunny California Kesto: 5?9 min x 6 + full partit Musiikki: Trouble Andrew ja Red Bullin arkistot Sponsorit: Oakley, Red Bull, Skullcandy, DVS ja Active SCREW PCP Tatu Miettinen, Joel Pirclen & Heikki Kantanen Traileria ei ollut vielä saatavilla. Lumilautakulttuurissa on tärkeää, että uusia tulee vanhojen rinnalle. niin kuin arvostuksen vuoksi. - Ymmärrän kyllä. Olen oppinut pelästyessä olla painamatta reciä pois päältä. Tähän kuvattiin muutenkin paljon muutakin kuin pelkkää laskemista. tuommoinen iso mediatalo voi olla. Sä et kuitenkaan voi juosta paikalle auttamaan, kun sun pitää dokumentoida. - Riippuu tilanteesta. Varsinkin Eeron blogia varten tuli kuvattua paljon muuta kuin itse actionia. 62 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Pätkissä oli kaikkea kaduilta putskuun. Horoskooppimerkki: nauris. Mutta toisin kuin telkkarissa, Sheckler on yllättävän vähän esa. Netissä tavoittaa laajemman yleisön. Omaksi iloksi sitä alettiin kuvailla. Se on sitten jäänyt päälle. Sen ei tarvitse enää tehdä itsestään numeroa, niitä on jo tarpeeksi monta tehty. Kun miettii, että sekä Heikki että Eero kuvasivat molemmat yksiä uransa pahimpia juttuja tuohon hommaan, niin jäikö semmoinen fiilis, että ?voi kun nuo olisivat päätyneet oikeaan leffaan?. Kahdet Eeron leikkaukset kuvanneena se oli mulle itsestäänselvyys, että halutaan näyttää Heikin leikkausta. Kuinka tarkka ?pomo. Ollaan kaveriporukka pääkaupunkiseudulta, jotka ovat tutustuneet lauta jaloissa ja viettää suurimman osan yhteisestä ajastaan lauta jaloissa. Vai eroavatko polut tässä vaiheessa? - Polut ovat osittain jo eronneet. Poikkeuksena on, jos en tunne laskijaa ja hänen mielipidettään kuvaamisesta sillä hetkellä. Mun mielestä se ei yksittäisen tempun arvostusta laske, jos se näkyy nettipätkässä. Päinvastoin, siellä se hype leviää paremmin, kun voi heti nähdä, mistä puhutaan. Hommaan saatiin tahtomattakin kunnon dramatiikkaa, mitä tietty tuollainen semidokumentaarinen pätkä myös tarvitsee. Ne oli fiiliksissä meidän jutusta ja antoivat meidän toteuttaa sitä niin kuin parhaaksi näimme. Sovittiin alusta alkaen järkevä aikataulu kuudelle jaksolle ja TWS hyväksyi sen. LEFFAT 2012 Ok. Onhan se oma juttunsa ottaa DVD hyllystä ja katsoa lumilautailua kunnon leffafiiliksellä. Millainen historia teillä touhuista on, ketä kaikkia mukana on vuosien varrella pyörinyt ja missä on tullut touhuttua? - No Talmastahan tämä kaikki lähti. Tuleeko niissä tilanteissa sisäinen fanittaja esille, vai pysytkö aina kylmän viileänä? - Shecklerin kanssa ei itse jaksoihin kuvattu, vaikka jälkeenpäin selvisi, että sekin olisi ollut mielellään messissä. Mieluummin tutustun ja seurailen miten vähän isompi stara käyttäytyy uusien ihmisten seurassa kuin että pyytäisin nimmarin. Mitä siitä voisitte kertoa? - Se nyt on editoinnin puolesta vielä aika kesken. Tatu alkaa toivottavasti kohta sitä tekemään, hehe. Ikä: 4 vuotta. Viime syksynä laitettiin leffa nimeltä So Last Season nettiin. Oikeudet julkaisuvuoroista Onboardin ja muun internetmaailman kanssa meni sujuvasti, ja musatkin löytyivät yllättävän kivuttomasti Trouble Andrew?n ja Red Bullin musa-arkistojen kautta. Musta tuntuu, että vielä on vallalla sellainen näkemys, että oikeat leffat ovat jotenkin arvokkaampia kuin webisodit. Jos paikalla on enemmän jengiä, eikä mun apu tilannetta paranna, niin sitten vaan kylmän viileästi dokumentoin. Pomottiko aikataulujen kanssa tai oliko muuten kova vääntö oikeuksien sun muiden suhteen? - TWS oli todella suvaitsevainen ja joustava. Scheckler ja varsinkin Lutzka ovat tosi vieraanvaraisia. No millainen se ameriikan meininki sitten on. Eikä me nyt kovin pitkälle olla sieltä vieläkään päästy. Pitäkää näitä kolleja silmällä! Teidän tuotanto on suoraan sanottuna mulle aivan vierasta. Silloin kamera jää jalustalle. Pari vuotta ollaan nyt aktiivisesti kuvailtu EteläSuomen kaduilla meidän toimintaa talvisaikaan. Aika sama ydinporukka meitä tässä on pyörinyt alusta asti. Mistä kipinä alun perin hommaan lähti, ja mikä pitää tiellä? - Olihan toi kuvaamisen aloittaminen ihan loogista tietyssä pisteessä. Ja nyt sitten totuus esille: onko Sheckler kunnon esa? - Ameriikan meininki on isoa ja leveetä ihan niin kuin leffoissa. Miten sä ylipäänsä viihdyt tuolla metsissä munat jäässä? - Mulle kotoisin fiilis on yöllä pimeillä kaduilla, ja siellä parhaiten tiedän, miten haluan minkäkin jutun kuvata. Kotoisin ei kuitenkaan aina tarkoita mielenkiintoisinta. PictureControl Pictures on sieltä tuoreimmasta päästä, mutta tulokassarjasta voi nousta nopeastikin pääliigaan. Eli alkuun tarvitaan kaikki tarvittavat faktat tiskiin! - Nimi: PictureControl. Japanin reissut ovat jääneet parhaiten mieleen. Kuvasitte myös ameriikan meininkiä kaiken maailman starojen kuten Ryan Shecklerin kanssa. Lumilautaleffat ovat edelleen omalla tapaa arvostetumpia, mutta ne eivät enää myy samoja määriä. Mikä oli sulle mieluisinta kuvata. Life of Ryan sitä tuntuu enimmäkseen vaan nolottavan
Reilejä ja vastaavia tulee meidän leffassa näkymään suurimmaksi osaksi. Meidän filosofian mukaan ei ole oikein järkeä hypätä hyppyristä, jos ei tule raudan tai kiven päälle alas. Hyvä filosofia, arvostan. Muuten on jäänyt valitettavan vähille tuo reissaaminen. tai näinhän se on mennyt jo monta vuotta. Mihin haluaisitte touhun kehittyvän? - On ainakin ollut tosi siistiä, miten omaa juttua tekemällä on saatu vuosi vuodelta enemmän näkyvyyttä. Toisaalta se ehkä potkii meitä keksimään vielä jotain erilaista. Meidän filosofian mukaan ei ole oikein järkeä hypätä hyppyristä, jos ei tule raudan tai kiven päälle alas.? teihin, mutta silti pidetty rento meininki. olisi makeaa nähdä lumilautaturistin silmin. Mitä pätkiä olette itse eniten fiilistelleet menneiltä vuosilta. lyhyt ja ytimekäs. Mikä on se juttu, mikä erottaa teidät muista? - Ollaan tehty hommat niin kuin itse halutaan. Toivottavasti se hyvä meininki välittyy myös katsojille. Aika tiivis paketti on tulossa . Toivottavasti kehitys jatkuisi samanlaisena. Leffojen teko on tänä päivänä periaatteessa helppoa. Hyvää fiilistä all around! Millaista laskemista teidän leffassa on? - Kyllähän toi meidän laskeminen enimmäkseen kadulla tapahtuu. Onko se teidän mielestänne miinus vai plussa, että jengiä pyörii paljon ja samoja spotteja näkyy monessa leffassa? Laskija: Tatu Miettinen Kuvaaja: Juho Varjokallio Paikka: Vantaa - On ihan siistiä, että porukkaa käy ympäri maailmaa täällä kuvailemassa. Mutta kyllä se kuitenkin kuuluu tähän hommaan, että samoja spotteja näkyy monissa eri pätkissä. Minkä verran te olette puuhanneet ulkomailla? Entä minne haluaisitte ehdottomasti päästä kuvaamaan? - Tatu ja Damon kävi viime keväänä Avoriazissa Volcomin PBRJ-kisojen eurofinaaleissa. Sama duo on myös parina keväänä putkeen käynyt Åressa kuvailemassa. Kyllähän se ?Ämerican ihmemaa. Reilejä ja vastaavia tulee meidän leffassa näkymään suurimmaksi osaksi. Ja niillekin ketkä ei leffaa katso. Kuka tahansa osaa kuvata, editoida ja ladata leffansa nettiin. Monet ovat Suomessa tehneet pätkiä vuodesta toiseen, ja jotkut ovat päässeet melko pitkälle. On hienoa kun laskupätkiä katsoessa alkaa ajatella ?miksen mä ole tajunnut tuota?. Suomessa pyörii tänä päivänä sekä kotimaisia mutta myös ulkomaisia leffaporukoita pilvin pimein . Entä mitä tuotoksia odotatte LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 63. Mitä ominaisuuksia teidän mielestä hyvällä leffantekijällä/porukalla silti pitää olla? - Nykymaailmassa, kun taso laskemisen ja teknisen puolen osalta alkaa olemaan kaikilla ihan älytön, erottuu varmasti parhaiten mielikuvitusta käyttämällä. LEFFAT 2012 Laskija: Tatu Miettinen Kuvaaja: Juho Varjokallio Paikka: Helsinki ?Kyllähän toi meidän laskeminen enimmäkseen kadulla tapahtuu. Se vaikeuttaa tietty meidän kannalta uusien juttujen keksimistä, kun välillä tuntuu siltä, että kaikki on jo tehty
LEFFAT 2012 eniten tänä kautena? - Videograssilla on ollut hyvä meininki, ja ThinkThankin leffoissa on myös paljon luovaa laskemista. Varjokallio Kuvaajat: Tatu + muu PictureControl Editoija: Tatu Miettinen Mistä: Intterwebiin se tulee ilmaiseksi jakoon. Helpoiten löytää varmaan Facebookista etsimällä PictureControl Productions. Kuvattu: lähinnä Etelä-Suomessa Kesto: Ei vielä tiedossa. Laskija: Tatu Miettinen Kuvaaja: Juho Varjokallio Paikka: Espoo Kuvaaja: Juho Varjokallio Musiikki: Avoinna sekin. Kesäsin sitten vähän skeitataan ja nautitaan siitä kesästä. Mitä tulevaisuuteen kuuluu, eli mitä tästä eteenpäin tapahtuu? - Samalla meiningillä jatketaan kuin tähän asti. Damon ja meidän hovivalokuvaaja Juho ovat tulevan kauden sotimassa, että se aiheuttaa tietysti pieniä muutoksia, mutta eiköhän paketti pysy ainakin lähestulkoon kasassa. Tuommoinen garagepunkki-painotteinen soundtrack on todennäköisesti luvassa. Sponsorit: ?Supported by Ourselves? Tiiseri: Facebookista Vimeo-linkkiä! Ensi-ilta: Ilmoitetaan myöhemmin Facebookissa. Tulevan kauden leffoista varmasti ehdottomasti just nuo Videograssin pätkät ovat ylitse muiden. Mitä teidän jengi puuhaa siviilissä, eli mikä pitää mäestä poissa? - Loukkaantumiset ja kesä pitää mäestä pois, ei meillä mitään muuta elämää ole. Koitetaan pitää jatkossakin hauskaa ja laskea mahdollisimman paljon. Laskija: Heikki Kantanen Kuvaaja: Juho Varjokallio Paikka: Helsinki Tuottaja: Tatu Miettinen Laskijat: Damon Beckford, Heikki Kantanen, Tatu Miettinen, Joel Pircklen, Marko Sinkkonen, Juho ?Soppis. Kyllä tietty opiskelut ja duunit kanssa vähän rajoittavat, mutta pyritään siihen, että niistä olisi mahdollisimman vähän haittaa laskuhommille. Saadaan myös mahdollisesti pari lisäystä viime kauden kokoonpanoon. Vaanikaa! Laskija: Tatu Miettinen Kuvaaja: Juho Varjokallio Paikka: Helsinki 64 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Mikä on se kuuluisa eteenpäin vievä voima? - Joo nastaahan se on! On se sitten ihan kiva fiilis, kun pätkä on valmis ja porukka tykkää siitä. Kyllä tämäkin on sitä kuuluisaa ?kampetta?. Oi tulee sanoista omaksi iloksi. Ajateltiin, että kuvaillaan ihan sitä mikä hyvältä tuntuu. Meitä on siinä kuusi ?aktiivista. Huippuhetkiä on varmasti nuo reissut mitä tämän porukan kanssa on saanut tehdä ? Lappi ja Norja-retket. Jos teillä olisi kaikki valta maailmassa käytettävissänne, miten kehittäisitte omaa toimintaanne? - Hommattaisiin vimpan päälle laitteet ja systeemit! No vähäänpä tyydytte! Ja jos realistisesti ajatellaan, missä näette itsenne viiden vuoden päästä? - Jos miettii, että minkälainen taso Suomessa on lumilautailussa ja kuinka hienoja videoita nuoremmilta koko ajan tulee, niin eiköhän me olla viiden vuoden päästä katsomossa, hehheh. Loppuun, mitä ihmiset voivat OiVideo3:lta odottaa? - Videolta voi odottaa oivallisia spotteja ja siistejä temppuja. LEFFAT 2012 että joka paikka on koluttu. Harrastuksiin kuuluu lumilautailun lisäksi rullalautailu, kalastus, valo- ja videokuvaus, pyöräily. Hyviä on silti kyllä paljon! Suomalaisista vaikka KBR-jätkien leffat on ollut kovia. Mutta silti niitä aina vaan löytyy ja tulee lisää. Kiinnostavuus liittyy paikkoihin: ei näille kundeille tarvitse rakentaa hiihtokeskuksia, kun pärjäävät muutenkin. Mutta ihan hyvin silti on saatu matskua. Kotona kun asuin, niin ei ollut omaa tietokonetta ja matskut saattoi hävitä mystisesti. Mutta kipinähän se varmasti on tullut noista Robotfoodeista ja muista kovista pätkistä! Mihin touhunne pääasiassa keskittyy. Loput tietää ketkä on kuvannut! Editoija: Heikki Suoraniemi Mistä: Vimeosta Kuvattu: ympäri Suomen Kesto: 15 min (veikkaus) Musiikki: Jimi Hendrix, Ta-Ku, Vinnie Paz, Will Smith, Leo Sayer, Broken Bells, Carlos Santana Sponsorit: Boardsport / Arbor, Tornikeskus, Pikku-Syöte, Caamos, Greenled Tiiseri: Vimeo.com Ensi-ilta: Expoilla viimeistään LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 65. Ihan hirveästi ei kumminkaan päästy kuvaamaan verrattuna edellisiin talviin. Ja kyllähän tuossa aina oppii kaikkea uutta. Varsinkin temppuja tulee opittua, kun kaverit kannustaa ja koittaa pysyä toisten perässä. Syitä siihen on, että jengi asuu vähän joka puolella Suomea ja kaikki opiskelee tai käy töissä. Kyllähän tuosta hommasta paljon hyviä muistoja jää. Reissut on aina tosi siistejä! Entäpä jos miettii niitä kuuluisia esikuvia? Mitä filmejä itse olette fiilistelleet, ja miten ne vaikuttavat teidän omaan tekemiseen? - Esikuvia on varmaan jokainen filmi. Monipuolisia spotteja ja voi useamman spotinkin päivään koluta. Yleiskuvat liittävät hyvin tarinaa yhteen.? Aivan tulokkaista ei OiVideon kohdalla voida puhua, mutta lähellä mennään. Takamaastossa voitaisiin myös olla, mutta sitten pitäisi saada jotain muuta moottoria tilalle kuin tämä oma ?Videolta voi odottaa oivallisia spotteja ja siistejä temppuja. Sehän nyt on selvää, että pätkien kuvaaminen on nastaa hommaa. Mitkä olivat huippuhetkiä ja oliko matkassa suurempia ongelmia? - Kuvaukset menivät ihan hyvin. ja sitten joku vieraileva tähti on aina videolle saatu mukaan. Kehitystä jos jotain semmoista on tapahtunut, niin ehkä kuvaus on ainakin ekasta parantunut. Tukijoita on saatu mukaan, mikä on kyllä tsempannut ja jeesannut paljon. Kerro myös itsestäsi kaikki olennainen. - 24-vuotias, kotoisin Vaasasta, nykyisin helsinkiläinen. Mutta takamaastohyndiä olisi kyllä kiva saada enemmän mukaan! OIVIDEO3 Heikki Suoraniemi Arvio: ?Elokuvallinen ote. Oi oi! Ihan heti kärkeen, mikä on OiVideo ja mikä on sen historia. Missä itsenne mieluiten näette? - Kyllä näkisin, että mieluiten ollaan tuolla kadulla. Se on tietenkin tosi hankalaa nykyään, kun tuntuu, Tiiserissä näkyy myös aika monipuolisesti kaikkea kadun ja takamaaston välillä. Jokaisesta löytyy aina jotain siistiä mitä fiilistelee, mutta ehkä eniten on fiilistellyt Robotfoodeja, Vividiä ja MDP:n leffoja. siitä se lähtee. Sitä kautta sitten osaa etsiä paremmin erilaisia spottejakin. Mitä muuten olette mieltä kotimaan tasosta, ja katsotteko itse mieluummin Suomen leffoja vai ulkomaiden ihmeiden? - Kyllä täällä Suomessa on tosi kova taso! Ihan mielellään katselee Suomi-leffoja, mutta kyllä noita ulkomaan pätkiäkin tulee seurattua. Miten viime kauden kuvaukset menivät. Paljon kyllä on videolla myös sitten tuttujakin spotteja. Ainahan noista katsoo vähän mallia ja näkee uusia variaatioita tempuista. Kuulemma ihan ookoo jätkä? Se on hyvä se! Mistä tuli se kipinä, että tekin halusitte tehdä omaa pätkää? - Kipinä oman pätkän tekoon on kytenyt jo pitkään. Kyllä nuo boksit ja takamaaston hyppyritkin osaa porukkaa kiinnostaa, mutta tuntuu, että ne on niin paljon työläämpiä, niin jää vähän vähemmälle huomiolle. Silti, mitä kaikkea tuosta touhusta tekijät itse saavat irti. Tiiseristä jäi ainakin mulle sellainen fiilis, että olette vetäneet paljon sellaisia spotteja mitä muut eivät ole. - Aika pitkälti touhu keskittyy reileihin ja yritetään koko ajan etsiä uusia spotteja. Ja sitten olisi siisti, jos jengin saisi venailee talvea kahta kauheammin! Tuottaja: Oi Productions Laskijat: Elias Kellosaari, Tuomas Pönkä, Heikki Suoraniemi, Jan Pelkonen, Juho Pihlajaniemi, Teppo Ruokokoski, Siimon Hurtig Kuvaajat: Heikki Suoraniemi, Jokke Katajamäki (iso kiitos Jokelle myös spedelingon lainasta!), Lassi Veteläinen, Matti Korhonen, Könni Könönen, Kastanja Heininen ja kumppanit. Ja sitten olisi siisti, jos jengin saisi venailee talvea kahta kauheammin!? kauramoottori. Reidet täyteen vaan . Ei vaan aikaisemmin ollut oikein mahdollista. Milloin touhu alkoi, miten se on kehittynyt ja niin edelleen? - Terve kaikille! OiVideo sai alkunsa talvella 2010?2011, mutta kaikennäköistä muuta pientä on tuolla porukalla tullut kuvailtua aikaisemminkin
SITÄ KAMPETTA 68 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Teksti ja kuvat Ville Lahtinen. RED RED
Digitaalisuus pyyhkii unihiekat alaa seuraavien silmistä, ja kuvan tuottaminen on edullisempaa kuin koskaan. Tämä tarkoittaa, että pienemmilläkin firmoilla on varaa todella laadukkaaseen jälkeen. Mitä mieltä olit piuhalle tarttuneesta tavarasta? - Matskut näyttävät tosi hyvältä valmiina, enkä ole vielä kuvannut muille kameroille, joilla saisi yhtä elokuvamaista meininkiä nauhalle. Niitä vartenhan se on oikeastaan kehitettykin. RED myös painaa todella paljon enemmän kuin perinteisempi kuvauskalusto, ja kun kamat painaa paljon enemmän, niin ei spottia viitsisi olla juoksentelemassa ympäriinsä kuvakulmaa etsiessä. Leffa-alalla käytetään kyllä muidenkin valmistajien kameroita. Paljonkos se teidän käytössä ollut setti oikein maksoi? - Meillä oli siinä aika paljon kaikenlaisia leluja, vaikka koitettiinkin ottaa aika kevyt setti. tuplasti enemmän kuin lähimmässä leffateatterissasi! 4 K -laadulla 1?30 fps 2 K -laadulla 1?120 fps Random fakta: Oakleyn perustaja James "Jim" Jannard myi Oakleyn ja perusti rahoilla REDin. www.red.com LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 69. Enemmän ne tekniset ongelmat painottuivat tuonne vinssien ja generaattoreiden ympärille. Laitteenahan se on periaatteessa helppokäyttöinen, mutta kaikki tekeminen vaatii vähän enemmän suunnitelmallisuutta. RED ja muut sen kaltaiset kamerat kuvaavat prores-raw-materiaalia, joka tallentaa tosi laajan skaalan sävyjä, joita voi sitten jälkikäteen säätää paremmin. Mikäs se RED vähän tarkennettuna on, ja kenet te ryöstitte, että pääsitte sillä kuvaamaan? - Se millä me päästiin kuvaamaan oli siis Lapin Yliopistolta lainassa ollut Red One -digitaalinen elokuvakamera. Vuosia sitten muutamat tarpeeksi isot lumilautaleffapuljut kuvasivat lumilautailua 16-milliselle filmille tehden pesäeroa pienempiin lafkoihin. Ennen kaikki isot leffateatterileffat kuvattiin filmille, ja RED oli ensimmäisten joukossa, kun alettiin kehittämään todellista digitaalista kilpailijaa elokuvakameroille. Aikuisviihdettäkö? - Kyllä kai sillä vähän pornoakin kuvataan, mutta pääasiassa mainoksia ja tietty muita leffoja. Välillä oli vähän säätöä, kun kaikki eri kuvausporukat pyörivät ympäri maailmaa ja niitä kameroita sitten läheteltiin joka suuntaan. Ilmenikö kuvauksissa jotain teknisiä ongelmia? - Eipä omalle kohdalle sattunut ainakaan mitään vakavampia teknisiä ongelmia. Vuosi sitten Red Bull iski kaikille riman korkealle digitaalisesti kuvatun Art of Flightin myötä, jossa todella mässäiltiin uuden teknologian suomalla visuaalisuudella. Ja olihan se kiva päästä kokeilemaan, miten se kamera tuossa lautakuvailuhommassa toimii. Piraateilla (Pirate Movie Productions) on kaikki uuden elokuvansa materiaalit kuvattu nimenomaan REDillä. Mitä muuta siistiä REDillä kuvataan. Vaikea arvioida koko paketin arvoa, mutta useampi kymmenentuhatta euroa kuitenkin. Huhhuh, tuollahan elelisi viikonlopun kuin Ruotisin kuninkaalliset. Pitääkö kutinsa? - Joo kyllä se pitää paikkansa. Pitää vaihtaa filkkaa aina välillä, eikä shotteja näe paikan päällä. Laskijan kannalta REDillä kuvaaminen on kyllä helpompaa, kun pystyy vähän hiomaan temppujakin. Oletko jo päässyt tsekkaamaan, miltä matskut näyttävät valmiina. Viime kaudella yhä useampi porukka haikailikin supernäyttävän ?redimatskun. Kiva sitä oli kokeilla, mutta ei tuollaiset kamerat ole kaikkia projekteja varten, eikä laite ole mikään taikapapu mikä laittaa kaiken kuntoon sinun puolestasi. Tullaanko sinun leffassa tänä syksynä tai tulevaisuudessa näkemään paljon REDillä kuvattuja pätkiä? - Onhan siellä muutama klippi nyt tulossa joo, tulevaisuudesta en osaa sanoa. Nettiin leffoja tehtäessä ei kuitenkaan pääse käyttämään kuin murto-osaa tuon kameran potentiaalista, joten juuri meidän käyttöön tuolla ei ole hirveästi eroja järkkärin käyttöön verrattuna. Oliko kameraa helppo käyttää? - Henkilökohtaisesti mun mielestä RED on aika vittumainen käyttää. Eroa on tosiaan laskijankin kannalta. 16-milliselle kuvattaessa kaikki on vielä vähän hitaampaa kuin REDillä. Jos joskus taas sattuu mahdollisuus päästä sellaisen kanssa leikkimään, niin ehkä sitä voi kokeilla uudestaan. Mutta tuskin ainakaan ihan lähiaikoina. Muun muassa kuvan rajaaminen ja hidastaminen jälkikäteen sekä valotuksen hienosäätö ovat aivan omalla tasollaan. Virheitään tai laiskuuttaan voi sitten kyllä korjata jälkikäsittelyssä, mutta sekin vaatii sitten koneelta aika paljon paukkuja ja entistä enemmän aikaa editissä. Siksipä haluamme tietää, mitä mieltä itse vetäjät ovat REDistä. Piinapenkissä Piratesin oma rosvopäällikkö, Teo Konttinen. Kuulin huhua että Piratesin uuden leffan kaikki materiaali on kuvattu REDillä. perään. RED on kuitenkin vain yksi valmistaja muiden joukossa, vaikka onkin tullut jotenkin suurelle yleisölle muita paremmin tutuksi. Slammer tunki märiltä hanskoilta haisevat kätensä syvälle Mazel Filmsin Mikael Ahtikarin sanaiseen arkkuun selvittääkseen, missä leffaskenessä näinä päivinä mennään. Pääsitte kuvaamaan viime keväänä hyndäsessarit Ylläksellä REDillä. osaksi aikaa jostain lainattiin vielä kolmatta. enskaria odotellessa! RED ONE Kuvausvalmiin kamerasetin hinta noin 30 000 dollaria 4 K -kuvanlaatu . Lopputuloksena on Unique 8 -niminen pätkä! Montako kameraa teillä oli yleensä käytössä, ja eroaako REDillä kuvaaminen jotenkin muusta kuvaamisesta laskijan kannalta? - Kameroita meillä oli viime kaudella käytössä yleensä kaksi. Nykyään laskupätkiä kuvataan paljon digijärkkäreillä. Myös REDin käynnistäminen ja kaikki säätö kestää paljon järkkäriä kauemmin. Ainakin periaatteessa. Jyvät erotellaan edelleen akanoista, sillä kalusto maksaa vieläkin kaikkea purjeveneen ja kerrostalohuoneiston väliltä, vaikka kuvaaminen itsessään onkin edullisempaa. Pakkanen ei vissiin ole tuollaisten koneiden ihanteellinen käyttöympäristö. Sun leffapartteja on kuvattu ennen myös 16mm-filmille. Tällä kaudella Pirates siirtyi 16 mm -matskusta REDiin. Mitä eroa on filmille ja REDillä kuvaamisella, ja kummasta tykkäät enemmän? - Joo, vielä toissa kaudelta tuli kuvattua 16 mm -shotteja. Kuvakoko on myös isompi kuin FullHD, joten kuvaa voi rajata jälkikäteen, ja valittavissa on myös paljon tavallista nopeampi frame-rate näyttävien hidastusten saavuttamiseksi. Meidän projektin takana oli sellainen juttu, että koulussa saatiin valita tuon RED-kurssin suorittamiseksi oma projekti kouluprojektien sijaan. Mikä tuossa REDissä on niin paljon parempaa, että hintaero selittyy? - Suurin hyöty meille verrattuna järkkäriin on jälkikäsittelymahdollisuudet. Saatiin sitten lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kun kuvailtiin noita omia lumilautaprojekteja. RED Elokuva-ala on samassa murrospisteessä kuin stillivalokuvaus 15 vuotta sitten. Fiiliksissä siis olen . REDillä kuvatessa kameran valmistelu ja kaikki alkusäätö kestää kauemmin kuin noilla niin sanotuilla normikameroilla. Välillä myös korttien vaihtaminen ja muu lisäsäätö vie aikaa, mutta sehän on aika sama kaikilla kameroilla. Olivatko nuo kamerat Piratesin omia vai vuokralla? - Kamerat on Piratesin omia . Tuntuu, että omissa hommissa pärjää useimmiten vielä ihan hyvin ilman tuon tasoisia leluja. Kolikolla on kaksi puolta, monilla meistä kaksi pakaraa ja Tupulla, Hupulla ja Lupulla on kaikilla kaksi veljeä
Mitä on tapahtunut pätkän julkistuksen jälkeen, ja minkälainen mies Joel oikeastaan on? 70 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Muutamassa päivässä miehen videopartti keräsi kiitettävät 14 000 katselukertaa, ja sponsorit metsästivät miestä kuin loukkaantunutta minkkiä. Joel Ahola . Internetin Ihmelapsi Teksti Kalle Tarkiainen Potretit Ville Lahtinen Joel Ahola näyttäytyi laskukansalle ensimmäistä kertaa 5.4.2011, nettivideolla, mikä oli kuvattu Eero Ettalan saitille
LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 71
Sen jälkeen tuli sitten kuljettua bussilla tuonne Serenan lumisille huipuille, ellei autokyytiä saanut jostain lokitettua. Eli tiivistettynä: ei, en kulkenut pienenä bussilla Serenaan. Bussilla sieltä on päässyt pienestä pitäen kulkemaan mihin tahansa, ja nyt kun ajokortti on kehissä, niin liikkuminen on entistä helpompaa. Siinä vaiheessa oli jo mielessä, että tästä voidaan saada vesselille hyvä sponssivideo. Tulivatko temput helposti nauhalle, vai jouduitko painostamaan ukkelia uusiin sfääreihin? - Temput tulivat melko liukuhihnamaisesti. En uskaltanut mennä silloin pienenä Serenaan, koska siellä oli ankkurihissit, joita en osannut käyttää. Pätkää editoidessa kannattaa jokaisen shotin kohdalla miettiä, kuinka paljon täysin ulkopuolista ihmistä kiinnostaa nähdä se. Tyyli loisti kirkkaasti. Jännittääkö sua enemmän itse kysymykset vai lopputulos? - Ehkä se on toi lopputulos... Miten videon tuotantoprosessi meni. Kutittelee mahassa! Miten Joel löytyi rinteestä sinun kamerasi eteen. Ehkä asia korjataan joskus, mutta ei ainakaan nyt. Hienoa oli nähdä, miten se myös edesauttoi Joelia sponsoriasioissa. Mitä vinkkejä antaisit ihmisille, jotka haluaa räjähtää ihmisten tietoisuuteen samanlaisella paineaallolla kuin tässä tapauksessa? Sun käsistä on lähtenyt tukku pätkiä, jotka on nauttineet aivan järisyttävää kansansuosiota ? paljasta salaisuutesi! - Tämän tyyliset nettiklipit kannattaa jättää lyhyiksi. Sillä tuli sitten enimmäkseen laskettua kotipihalla tai sitten jossakin pulkkamäessä. Sen seurauksena jotenkin päättelin, että asfaltti ei ainakaan lopu ikinä. Vähän aikaa tarkkailtiin varjosta kundin toimintaa, jonka jälkeen kävin jututtamassa ujoa Joelpoikaa. Sen jälkeen vaan ruvettiin spontaanisti kuvaamaan. Jos katsoja ei tunne laskijaa tai laskijoita ja huomaa, että pätkä on yli neljäminuuttinen, Play-napin painamiseen on paljon korkeampi kynnys. Oletko henkisesti valmis haastatteluun? - Olen valmis. 72 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Miksi sä sitä jännität. Seurasitteko miestä varjoista ja palasitte suunnittelupöydän ääreen loihtimaan sotasuunnitelmia, vai rupesitteko vaan spontaanisti kuvaamaan? - Eerolla oli vähän aikaisemmin mennyt polvi tohjoksi, ja blogi kaipasi tuoretta lumilautailuaiheista sisältöä. Aika pian sitten lopetin koko touhun tuon traagisen uutislähetyksen seurauksena. Aika rajua! - No joo. Yleisesti ottaen jengi dissaa Kalajärveä aika paljon, mutta ei se paljoa hetkauta. Itselleni tuli ihan yllätyksenä, kun hissistä näin siltä parit ranit. Sua ei ole ehkä ikinä haastateltu, niin et välttämättä tiedä, mimmoisia paineita tästä voi ottaa! Ymmärrän. Tulipa pitkä vastaus! Siis täh, olet lopettanut laskemisen hetkeksi? - Joo. Aika samanlaista menoa tämä elämä on tähän mennessä ollut. Joten panostin pelkästään skeittaukseen! Nelisen vuotta sitten mun kaveri painosti mua ostamaan laudan Boardexpoilta, ja siitä lähti semmoinen uusi innostus laskemista kohtaan, ja hankin loputkin laskukamat sitten samaan syssyyn. JOEL AHOLA Tuhkimotarina kuvaaja Joonas Kenttämiehen näkökulmasta. Jänskättääkö? - Itse asiassa kyllä. Materiaalia löytyy kiitettävästi. Vaikein shotti oli pätkän ensimmäinen, jossa Joel katsoo suoraan kameraan. Siinä vaiheessa kun rupesit leikkaamaan pätkää, oliko sulla kutina, että videosta tulee niin iso hitti kuin mitä se oli? - Oli mulla kutina, että laskutyylin takia pätkää tullaan jakamaan normaalia enemmän. Joten mennään asiaan! Minkä ikäinen sä olet? - Olen 19-vuotias. Onko sun elämä muuttunut rajusti nyt kun olet ?aikuinen?? - No eipä oikeastaan kummemmin, mitä nyt armeija tuli vähän sekoittamaan pakkaa. Eipähän ole enää tarvinnut laskukamoissa juosta bussiin! Serenan läheisyys on myös ehdoton plussa. Kuljitko pienenä poikana paljon bussilla Serenaan? - No periaatteessa ihan junnuna en oikeastaan edes laskenut hirveästi. Joten panostin pelkästään skeittaukseen!?. Aloitin ekan kerran laskemaan suurin piirtein kahdeksanvuotiaana, kun ostin kaverilta jonkun laudan. Pari temppua ehdottelin väliin, kun niin sujuvasti se niitä nakkeli. Loistiko miehen tyyli ja kyvyt kirkkaasti kuin Naantalin aurinko muuten niin synkän Serenan myrskyisillä kukkuloilla? - Oma harrastelustikkailu kun on viime vuosina jäänyt vähemmälle, niin en tiennyt, kuinka tuttu näky Joel oli siellä mäessä tuolloin. Sen seurauksena jotenkin päättelin, että asfaltti ei ainakaan lopu ikinä. Serena on ainakin siinä ihan vieressä. - Mun mielestä se on kyllä ollut todella rento paikka kasvaa ja elää. Mutta toisaalta, koska laskeminen ei silloin antanut mitään ihan hillitöntä kipinää, on intoa nyt moninkertaisesti koko lajia kohtaan! Hetkinen, miten kauan sinä olet sitten yhteensä laskenut? - Tämä alkava kausi on nyt viides, jos junnuna ?Mun into laskemiseen lopahti nappulana täysin, koska näin uutislähetyksen missä sanottiin, että Suomeen ei enää tule lunta. Mun into laskemiseen lopahti nappulana täysin, koska näin uutislähetyksen missä sanottiin, että Suomeen ei enää tule lunta. Joelin pätkästä meinasin karsia Halldor Helgasonin lanseeraaman hand-drag-kumpu-rollin, ettei katsojalle tulisi Joelista mitenkään kopio-fiilis. ?Aim to make it interesting for yo momma to watch?, jos se lumilautailisi. Moi Joel. Sun tärkein tehtävä on nyt hoitaa homma kotiin myös verbaalisesti! - Totta! Oliko toi kysymys? No oli tavallaan. - Hitto, aika paha. Pääosin meno on ollut laskemista ja skedeemistä, eli pohjimmiltaan tosi leppoisaa menoa tähän asti. Asut Kalajärvellä, joka on periaatteessa syrjässä, mutta todellisuudessa aika lähellä kaikkea. Oletko aina asunut siellä? - Joo olen. Minkälainen paikka se on ollut kasvaa aikuiseksi. Ja vanhempanakin vain vähän. Olin muistaakseni Fredulta ja Konnalta dokumentoimassa muutamat ranit sinä päivänä, eli kamera oli sopivasti mukana
JOEL AHOLA Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Tornikeskus LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 73
Keppi tuli sitten myös vähän juttelemaan meidän kanssa ja kertoi, että miesten projektina oli kuvata Konnalta jotain pätkää. Aluksi ei meinannut lähteä homma käyntiin mitenkään, mutta pikkuhiljaa oppi asioita juttu kerrallaan. Miten päädyit tuohon edellä mainittuun netti- 74 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI videoon. Sinut värvättiin ilmeisesti aika nopeasti DC:n talliin ja lykättiin lentokoneeseen kohti pohjoista. - Joo, mainingit oli kyllä makoisat. Keppi myös sanoi, että se voisi ottaa multa jotakin matskua nauhalle. En minä kyllä vielä tuossa vaiheessa ymmärtänyt, miten iso juttu siitä tulisi. Heh. Herranjumala! Miten kauan olit laskenut silloin, kun sun internetin räjäyttänyt video Ettalan sivuille kuvattiin? - Se oli mun kolmas kausi rinteessä. Sait vanhan miehen masentumaan. Siellä oli ainakin paikallisia suksijäbiä kuvaamassa, ja heidän kanssa olin sinne oikeastaan mennytkin. Pikaisen paniikkipuhelun jälkeen selvisi, että Lahtisen. Mun tarkoitus oli lähteä muiden Suomen DC-laskijoiden kanssa kuvaamaan Ylläkselle jotakin bokseja. Ei tainnut kulua edes viikkoa kunnes Kaius Korpela Santaco Sportsilta soitti ja pyysi käymään. Olen laskenut melkein 10 vuotta pidempään kuin sinä? Sun skedetaustasta on väkisinkin hyötyä sun laskemisessa. - Hihi, kai siitä on jotakin hyötyä, tai ehkä se on enemmänkin semmoinen hyvä pohja minkä päälle rakentaa. Jännittikö silloin? - Se oli kyllä kova homma päästä kuvaamaan noiden tyyppien kanssa . JOEL AHOLA Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Ukkohalla laskettuja kotimäkiä ei lasketa. Ville Lahtisen oli tarkoitus toimia mun kontaktihenkilönä, ja sen oli myös tarkoitus hakea mut lentokentältä. Saavuin sitten Kittilän kentälle vain todetakseni, että siellä ei ollut ristin sielua missään. Paikalle saapuivat sitten myös Fredu (Sirviö), Konna (Tervonen) sekä Keppi (Joonas Kenttämies). Jotenkin päädyin Fredun kanssa samaan hissiin, ja luonnollisesti ajauduttiin myös jutustelemaan. Mutta oli toi lumilauta aivan uusi aluevaltaus, kun sen kanssa rupesi sitten tosissaan leikkimään. Tarina meni sillä lailla, että Serenassa oli jonkin sortin privasessarit aamupäivällä ennen kuin itse keskus avattiin. Sitten kun itse pätkä tuli pihalle, niin mun fiilikset oli kyllä ihan katossa! Minkälaiset jälkimainingit tuolla videolla oli. Kaikki tuo kuhina oli kyllä tosi kummallista, varsinkin toi pohjoisen reissu. Laskin vaan menemään. aivan puskista tuli koko juttu. Siinä sitten laskin niitä samoja juttuja mitä normaalisti parkissa lasken, ja saatiinkin sitten vähän enemmän matskua
Kaikki mun materiaalit ovat vähän siellä sun täällä ja kenellä sattuu, niin en ole aivan varma itsekään, että mistä sitä näkee. Minkälainen olisi sun unelmien videopartti? LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 75. Muita en tuntenut yhtään. Itse olin tuolla Ylläksen reissulla myös, tuntemattomana naamana paikalla. Tuon seurauksena jäi sitten liuta temppuja tekemättä, mutta onpahan jotain tekemistä tuleville kausille! Missä kaikissa tämän syksyn ensi-illoissa voimme nähdä sua temppuilemassa? - Ainakin Digistylesien kanssa olen käynyt kuvaamassa, Sorasalmen Janin ja muiden Ero One -kundien kanssa käytiin Tornikeskuksessa ja kaupungilla, Kissba-porukan kanssa olen myös kuvannut vähän. Konna oli ainut semmoinen vähän tuttu tyyppi, mutta se on kyllä suhteellisen kuumottava hahmo ennen kuin siihen tutustuu. Siinä sitten suhteellisen orpona värjöttelin siellä lentokentän parkkiksella niin pitkään, että kenttä meni kiinni. Lisäksi meillä on kaveriporukalla tulossa tuommoinen pätkä kuin Mellow Crew. Kaikki muut tekivät niin pahoja juttuja, ettei siinä ollut mitään tolkkua. Jos koko toi reissu pitäisi kiteyttää pähkinänkuoreen, niin sanoisin, että tuolla muut olivat kuvaamassa ja mun tehtäväksi jäi semmoinen suhailu ja sidekickin rooli. Viime kaudella olet kuvaillut aikalailla kaikkien kanssa. Olitko tietoinen siitä, että käytännössä kaikki laskijat rinteessä oli nähnyt tuon sun videon. Paikalliset poliisit olivat sitten huolestuneet siitä touhusta sen verran, että ystävällisesti heittivät minut paikallisen hotellin aulaan katselemaan telkkaria. Tuo kuulostaa jo aika timanttiselta tilanteelta. Et käsittääkseni tuntenut lähes ketään koko porukasta, joiden kanssa sinun oli tarkoitus lähteä kuvaamaan? - En kyllä oikein ketään. En kyllä uskonut, että nuo kaikki olisivat sen videon nähneet. Paikalliset poliisit olivat sitten huolestuneet siitä touhusta sen verran, että ystävällisesti heittivät minut paikallisen hotellin aulaan katselemaan telkkaria.? Kuvaaja: Teemu Heljo Paikka: Tampere auto oli ilmeisesti hajonnut johonkin matkan varrelle. Miten on kuvailut luistaneet? - Joo, vähän kaikkialla sitä on painettu menemään! Koko ajan on tietty tullut kehityttyä, mutta ei kyllä tunnu siltä, että olisi täysin tyytyväinen viime kauden laskumatskuihin. Mikä matskuissa mättää? - No lähinnä se, että en päässyt kuvaamaan niin paljoa kuin tahdoin. JOEL AHOLA ?Siinä sitten suhteellisen orpona värjöttelin siellä lentokentän parkkiksella niin pitkään, että kenttä meni kiinni. Oliko semmoinen fiilis, että kaikkea mitä teet seurataan suurennuslasin kanssa? - Joo muistan, että olit siellä kanssa. Tunsin kyllä tuolla oloni aika ulkopuoliseksi, ja lisäksi vielä oli semmoinen fiilis, etten osannut laskea yhtään
Milloin pääset pois, ja mitä rupeat tekemään jahka olet saanut ammattisotilaan paperit kouraan? - Kotiudun tammikuun neljäs päivä. Sitten kun on normaalimaailmaan taas palauduttu, niin olisi tarkoitus laskea niin paljon kuin sielu sietää! Onko sulla elämässä mitään jatkosuunnitelmia hieman tuota pidemmälle? - Ei ainakaan vielä pahemmin ole. On aika vaikea yrittää nähdä noin pitkälle. Siitä tulee aina tosi kovat laskufiilikset. 76 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Olet nyt armeijassa syömässä jäkälää ja valvomassa pitkiä tuloksettomia öitä. Töihin olisi hyvä mennä. tosin hyvän maun rajoissa. Mikä on sun lemppari laskupätkä kautta aikojen? - Olen loppupeleissä katsonut niin vähän laskuleffoja, etten kyllä osaa lähteä sanomaan suosikkiparttia kautta historian... Helpotetaan kyssäriä pikkuisen. Saisi rahaa ainakin säännöllisesti. Missä sinä näet itsesi viiden vuoden kuluttua? - En kyllä tiedä yhtään. Tahtoisin semmoisen partin, että saisin samat temput tehtyä kaupungissa kuin mitä saa laitettua rinteessä. JOEL AHOLA Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Ruka - Aika paha... Luultavasti joutuu jonkinasteisen loman ottamaan elämästä heti sen jälkeen. Mikä on sun mielestä paras laskuleffa mitä olet nähnyt? - No Stepchildin Child Support on sellainen, mitä olen eniten katsonut. Lisäksi tahtoisin, että voisin pyöriä bokseista niin paljon kuin mieli tekee . Ainakin toivon, että olisin jossain missä on hyvä olla ja ei olisi huolia edelleenkään oikein mistään! JOEL AHOLA Sponsorit: DC, Battery, Cloything Top 3 tekemiset intissä: rötvääminen, Salkkarit ja lenkkeily Punnertaminen vai vatsalihasliikkeet: punnertaminen Kalajärvi vai Vanhakartano: Kalajärvi Öljytty skedeparkki vai kivitetty laskettelurinne: kivitetty laskettelurinne
RUKALLA JA PYHÄLLÄ TAPAHTUU* *Rukan Parkkikauden Avajaiset 8.12.2012 *K2 Free?kend Pyhällä 22.-24.3.2013 *Lumilautailun SM-kisat Rukalla 4.-7.4.2013 *SpringBreak Rukalla 18.-21.4.2013 *Carsberg HighFive Pyhällä 19.-21.4.2013 *MayDay Pyhällä 28.4.-1.5.2013 *Wappulounas Rukalla 26.4.-1.5.2013 Lisää tapahtumatietoja ski.ruka.fi/tapahtumat ja ski.pyha.fi/tapahtumat LIITY FACEBOOKISSA RUKA BATTERYPARK & PYHÄ FUNPARK
AREENA Laskija: Roope Tonteri Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Ylläs 78 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
AREENA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 79
AREENA Laskija: Jani Sorasalmi Kuvaaja: Ville Lahtinen Paikka: Helsinki 80 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
AREENA Laskija: Merika Enne Kuvaaja: Kalle Tarkiainen Paikka: Hintertux LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 81
AREENA Laskija: Tero Poikajärvi Kuvaaja: Harri Tarvainen Paikka: Rovaniemi 82 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
AREENA LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 83
Laskija: Joel lahti Kuvaaja: Matti Ollila AREENA Paikka: Pyhä 84 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
@ Ducasse @ Blom IOURI PODLADTCHIKOV
TTR Laskija: Nuutti Niemelä 86 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Eberharter ihmetteli lukuisia valmentajia paipin reunalta: ?Huutavat laskijoille treeneissä, että pidä grabia kauemmin kiinni, vaikka kyllähän laskijat sen tietävät.? Beckna näki lumilautailun menneen jopa liian vakavaksi urheiluksi: ?Kaikki yrittävät alusta asti saada laskemisesta elannon, ja vanhemmat puskevat lapsiaan eteenpäin saadakseen lapsilleen hyviä sopimuksia. Tai mitkä seikat haastavat kuvaajia? Teksti Okke Ojala Kuvat Espen Lystad Helmikuussa 2012 Oslossa järjestetyissä Ticket to Ride -organisaation ensimmäisissä maailmanmestaruuskilpailuissa Suomen virallinen joukkue koostui neljästä naislaskijasta, yhdeksästä mieslaskijasta ja neljästä smurffipukuisesta liiton työntekijästä. Kilpailuiden lopulla pidetyssä pressitilaisuudessa TTR:n hallitus . WAS:kin voisi helposti tehdä asioille jotain pyytämällä laskijoita kieltäytymään kilpailemisesta huonojen järjestelyiden vuoksi. Hyvissä kilpailuissa kaikki toimii moitteitta, mutta huonoissa kilpailuissa ollaan lähellä samoja olosuhteita, joissa laskijat usein treenaavat. Vansin Euroopan team manageri, kuvaaja ja vanha ammattilaskija Thomas ?Beckna. Palloa pyöritetään televisioinnin ja kisasponsorien ehdoilla, ja TTR pyritään saamaan siihen kuntoon, että Kansainvälinen Olympiakomitea hyväksyy TTR:n olympialaisten freestylelumilautailun organisoijaksi vuodesta 2018 alkaen. Oslossa ei ollut vaikeaa huomata, että tämä rahaa imevä ja kunnianhimoinen organisaatio vaatii yhtä lailla liikoja sekä työntekijöiltään kuin kauden aikana monilta perinteikkäiltäkin kilpailujärjestäjiltä, jotka maksavat suuria summia ja vaihtavat jopa tuomaristoaan saadakseen käyttää TTR:n nimeä kilpailunsa yhteydessä. Heidän lisäkseen Terje oli kutsunut QP-kisaa varten Mattilan Riston, ja omakustanteisesti matkaan oli lähtenyt liuta laskijoiden managereita ja suomalaisia mediahenkilöitä. Koska suomalaiset laskijat olivat pesiytyneet kansalliseen tapaan omaksi joukkueekseen ja syrjään kisakeskuksena toimineesta hotelli Vulkanista, tuli perinteisen kisamatkastoorin kirjoittamisesta mahdotonta. terästettynä We Are Snowboarding -heimopäälliköllä Chas Guldemondilla . Lumilautailijat eivät enää välitä aatteista, vaan lumilautailijoilta puuttuu nykyään luonnet- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 87. Kuinka FIS:ltä se kuulostaa? Toisaalta samat TV-tuotannot ja kisasponsorit maksavat välillisesti usein myös Suomi-laskijoiden ja -tuomareiden viulut, joten käytäntöjä on siksi usein järjetöntä kritisoida, kuten Oslon kisoja tuomaroinut Satu Järvelä muistuttaa. Satu lisäsi, että moni järjestelyasia olisi usein vain eri toimijoiden asenteista kiinni. TTR TTR:N MM-KISOJEN ABC KAIKKI MITÄ OLET AINA HALUNNUT TIETÄÄ TTR:N MM-KISOISTA, MUTTA ET OLISI KOSKAAN TAJUNNUT KYSYÄ Kisatulosten, temppujen ja palkintosummien mutustelu reilusti kisojen jälkeen tuntuisi vanhalta, varsinkin jos suomalaisten mitalisaalis jää perus hiihtokisatasolle. Nyt meille on osoitettu muutama paikka, joista saa kuvata, vaikka laskijat on siitä kuvakulmasta suoraan metsässä?, norjalainen veteraanikuvaaja Espen Lystad kuvailee omaa asemaansa Oslon maailmalopunkisoissa. Usein kuitenkin unohdetaan, että lumilautailun parhaita puolia on olla luonnossa temmeltämässä parhaiden kavereiden kanssa ja pitämässä hauskaa. Ehkä siksi se ei tunnu riittävän suurelta asialta vastaan pistämiselle. Kilpailuiden perinteikkäin ja ehkä kokeneinkin kaarti löytyi Oslossakin rinteiden reunalta. ?Ennen meitä arvostettiin kilpailuissa. Saman pallon pinnalla kuperkeikkaa heittävät niin laskijoiden toiveet, väljät aikataulut huonon kelin varalle kuin inhimilliset työolosuhteet tuomaristolle ja valokuvaajille. Laskijat lensivät vieläpä kotiin jokseenkin heti tiputtuaan jatkoista, ja loput keskittyivät suorituksiinsa omissa oloissaan, jonne ei alan medialla ollut asiaa. Jos ruokaa ei ehdi syödä kisapäivän aikana, vessat ovat pahemmat kuin Provinssissa viimeisen päivän aamuna ja kuljetukset ovat joko myöhässä tai aikataulullisesti sopimattomia, voisi laskijakaarti lyödä kapuloita rattaisiin. kertoi TTR:n kehittelemästä kokonaisrankinglistasta, jossa yhdistyisivät muun muassa TTR:n, FIS:n, X Gamesien ja Dew Tourin tulokset. Tämä yhä suuremmaksi kasvava lumilautailuorganisaatio on kuitenkin vain kuuden ihmisen pyörittämä lumipallo. Ihmiset unohtavat lumilautailun juuret ja ne laskijat, jotka loivat standardeja ja miltä pohjalta niitä luotiin. Lumilautatähtien toilailuistakin saa tietoa Youtubesta tai juorulehtien arkistoista. Suomalaisten seuraaminen tuomareiden ja kuvaajien silmin mahdollistui sen sijaan paremmin kuin monissa muissa eventeissä. Are we snowboarding? Kisoissa eräät tuntuvimmista seikoista olivat kaupallisuuden, näkyvyyden ja arvostuksenhakemisen aiheuttamat paineet. Mutta mitkä asiat pistävät tuomareiden silmiin kisatuloksissa ja suomalaisten laskemisessa. Ne asiat, joista kukaan ei kirjoita eikä moni edes huomaa, ovat yleensä kaikista itsestään selvimpiä, kuten että kilpailuissa tuomarit tuomaroivat ja kisapaikkojen reunat täyttyvät kuvaajista
?Seisot täällä koko päivän, etkä sitten saa mitään kameralle. Sen sijaan Beckna soisi näkevän, että nykyinen tilanne on lumilautailun kehityksessä vain joku vaihe, jossa suunta ja näkemykset ovat vähän kateissa. V... Hissinousulla Enniä nauratti Espenin suomenoppitunti, ja seuraavalla kisarunilla neiti Rukajärvi sai kuvaajakaartin hurraamaan. varsinkin kuvaajia. Hyndät olivatkin aika jäätäviä: nokkia taivaalle niskojen kera, flättejä ja/tai kapeita ja lyhyitä ländejä. Joskus se on niin pienestä kiinni, että keli ja hyndä on hyvä ja spinikin sopiva, mutta grabia ei vaan tule?, Espen Lystad manaili naisten kisan ollessa käynnissä. Sitten onkin Ennin vuoro pamauttaa mukava bs kolmonen alahyndästä, mutta jälleen kerran ote uupuu. TTR ta, sillä kilpailu laskijoiden keskuudessa on niin kovaa, ettei siihen ole aina mahdollisuutta.? Beckna ei sanojaan säästellyt, vaikka Vansin oma laskija I-Pod vei paipissa koko potin. ?Sehän ei edes naisten tapaan läpännyt sitä lautaa, vaan piti grabia kiinni pitkään!? Espen hihkuu. Miesten slopestylen semeissä kuvaajat valitsivat paikakseen ylimmän hyndän laidan ja kirosivat jälleen heille osoitettua kuvauspaikkaa. Ellei tuntenut hiihtokeskusta ja muita kuvaajia hyvin, ei osannut kavuta juuri oikeaan paikkaan Laskija: Peetu Piiroinen 88 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI. Parhaimmat pistelivät seiskoja ja switch bs vitosia tosi varmasti. Toisaalta taas finaaleihin pääsi, jos uskalsi vetää kaikista hyndistä suoria ja ainakin yhdestä spinin niin, että pysyi pystyssä. Huonon kelin kanssa yhdistelmä oli aika pelottava, mutta silti naisten taso sapetti . ota grabi! Naisten slopestylessä tasoero parhaiden ja huonoimpien välillä oli tuntuva. Onneksi Ennillä on huumorintajua ja kuvaajalla kanttia: ?Miten sanotaan suomeksi ?oh fuck, take a grab??
TTR seisomaan ja saanut sopivaa taustaa kuvilleen. Samoin jos laskijat päättivät laskea hyndän vasenta nokkaa, oli tempuista mahdotonta saada painokelpoisia kuvia. Kaikki ei ollut kiinni kilpailujärjestäjistä: myös Suomi-laskijoiden vaatetus sai palautetta. Kuvaajan kannalta musta ei ole cool. Suurin osa pyörii tuplat siinä asennossa, ettei tempusta ole mahdollista ottaa hyvää kuvaa tempun lakipisteessä. Jotkut laskijat ajavat pipeä niin loivassa kulmassa, ettei Jotkut hyvätkin laskijat ottavat grabin kiinni vasta alaspäin mennessään. Suurin osa pyörii tuplat siinä asennossa, ettei tempusta ole mahdollista ottaa hyvää kuvaa tempun lakipisteessä. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 89. Näitä pieniä huomioita kannattaisi suomalaistiimin valmen- tajienkin toisinaan miettiä. Kuvaajien vieressä myös tekniset suoritukset näyttävät sekä slopessa että paipissa yllättäviltä. Jotkut hyvätkin laskijat ottavat grabin kiinni vas- ta alaspäin mennessään. Sen sijaan esimerkiksi Roopen oranssi takki loi sopivan kontrastin taustametsän kanssa. Kuvaajien vieressä istuessa oppii pieniä ja yllättäviä huomioita, joilla laskijat saattaisivat saada kisamenestyksen lisäksi myös kuviaan lehtiin
TTR Laskija: Peetu Piiroinen Laskija: Enni Rukajärvi 90 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI
Korkeita ja ländättyjä temppuja, alusta loppuun asti laudasta kiinni pidettyjä grabeja, kädet hyvässä asennossa ja taas kerran ainakin Peetulla se sopiva takkivalinta. Ehkä yksi hauskimmista hetkistä koko kisarupeaman aikana tapahtui juuri kuvaajien toimesta miesten slopen semien aikana, kun keli oli kohdallaan ja laskijat puskivat temppuja taivaalle tyylillä ja varmasti. Markus oli vasta kolmas laskija Shaunin ja IPodin jälkeen, jonka tuomarit näkivät yrittävän tuplamäkkäriä. Kolmannen runin aikana saattoi olla onnellinen, ettei ollut paipilla seisomassa . Tälläkin kertaa laskutekniikka ja uskallus ratkaisivat, sillä jäinen paippi oli Kelly Clarkin sanoin niin nopea, että ?jos et jarruta vauhtia femman kohdalla, niin tulet kuolemaan seuraavassa tonnissa?. Iouri Podladtchikovin ekan runin aluksi joku palkattu linssinpyyhkijä sai kisakatsomon ulvomaan naurusta. Ai, se onkin Jamie Anderson.? Kuuntelemalla pari temppua pelkästä selostuksesta Satu tunnisti ongelmitta laskijan. taas kerran?, Gretchen Bleirer totesi, suu täynnä hotelli Vulkanin ravintolan mainiota purilaista. LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 91. Ryo Aono sen sijaan vei tuomarien tunteet toiseen äärilaitaan: ?Tää temppu on saatava loppumaan! Miksikä tuota edes voi kutsua. Pipetuomarit taisivat kuitenkin kuulla Jamie Andersonin kommentin ja pistivät Ladleyn Louie Viton edelle. Toisessa runissa koettiin muutama yllä- tyskin. Sumua oli ja vettä tuli niin, että tiesi olevansa Norjassa. ?Ihan oikein meni pisteet . Peetun kolmannen runin kaatumisen jälkeen tuomarit olivat varmoja siitä, että Peetu on vihdoin löytänyt itselleen tyttöystävän. ?Ehkä voisitte seuraavan kerran koittaa vaikka majoneesia. Silläkin saisi kivan efektin aikaiseksi.? Tuomaripeliä kisastudiossa Oslossa oli mahdollista pitää kisastudiota baarissa tuomarien kanssa, sillä mittelöihin oli palkattu parikymmentä tuomaria. tai varsinkaan laskemassa. ?You know, it always makes you loose your mojo!? Tuomarien työskentelystä jää helposti mieleen ne harvat kerrat, kun pisteet eivät osu ihan kohdilleen. Vaikka paippifinaalin tuomarointi tapahtui jossain mystisessä pommisuojassa ja aikaa pisteiden antamiselle oli todella vähän, osasivat kisastudionkin tuomarit arvata paippituomareiden pistemäärät jokseenkin varmasti. eikä laskijaa edes erota?, eräs nuorempi kuvaaja kuittasi kollegoilleen. Paras esimerkki tästä oli bussimatka Satun kanssa kisapaikalle naisten slopefinaalin ollessa käynnissä: ?Oota hetki, mä kuuntelen kuka siinä laskee. Vaikka heat olisi kuinka kovatasoinen, tietävät asiansa osaavat tuomarit jo ennalta jokaisen laskijan temppuva- Tuomareille juuri mikään kisassa ei yllätä. Lopulta mukaan liittyi muutamia laskijoitakin. Kuvaajat seisoivat rivissä hissilinjan vieressä ja kuvasivat keskittyneesti vastavaloon, kunnes eräs porukan nimekkäimmistä kertoi kuulleensa nuoren ja arvostetun Matt Georgesin heittävän toisinaan hieman lunta linssin päälle saadakseen kuviinsa suodatinta ja välkettä silloin, jos aurinko paistaa suoraan vasten. Kuvaajajoukko Onboardin legendaarisesta Danny Burrowsista alkaen innostui koittamaan keinoa ja seisoi lopulta heittämässä rivoa läppää hissilinjalla kulkeville laskijoille, kun kuvaaminen märän linssin kanssa osoittautui mahdottomaksi. Sadun tuomaroidessa miesten paippifinaaleja katsoimme hotellissa kisaa kahden slopetuomarin kanssa. ?Esimerkiksi Matt Ladley pisti just omaan tapaansa helpon grabin, ja tällä kertaa huonoon shaunwhitetyyliin?, eräs kisastudion tuomareista selvensi. Tuomareille juuri mikään kisassa ei yllätä. Takapenkin huutelija ilmoitti tykkäävänsä Ladleyn tyylistä. Mielipiteelle ei annettu arvoa, sillä kommentoija ei omannut sertifikaattia TTR-tuomarien tiedekunnasta. TTR Laskija: Markus Malin tempun lentorata ole kuvaamiselle otollinen. Peetun ja Markuksen paippilaskussa ei sen sijaan ollut mitään valittamista. ?Mielenkiinnolla odottelen seuraavia Onboardia, Pleasurea, Methodia ja muita eurolehtiä, kun kaikilla on kansikuvat täynnä ?sparkleja. ?Oho! Näitkö. Aika kehäkettuja nuo tuomarit, mutta myös laskijat, jos porukka kiertää ympäri maailmaa pistämässä standardeilla radoilla samat temput samojen tuomarien edessä kerta toisensa jälkeen. Oslossa tuomarit arvostelivat SLS-systeemillä. Se oli meillekin yllätys!? Markus Malin yritti tuplamäkkäriä paipin vikasta hitistä. Oslon kisastudiossa sen sijaan huomasi, ettei tuomarien tiedekunta anna useinkaan aihetta näille mielikuville. Kisastudion tuomarit myönsivät rokottavansa myös siitä, jos temppuja tehdään helpoimman kautta, eli spinejä helpoilla gräpeillä tai muljautuksilla. Se tarkoitti paipin kohdalla sitä, että jokaisella tuomarilla oli pääsääntöisesti yksi hitti arvosteltavanaan, jonka lisäksi oli pari tuomaria overallia ja flow?ta varten. Samalla tempulla I-Pod tosiaan kiskaisi itselleen 40 000 dollaria viikkorahaa. Vaikka heat olisi kuinka kovatasoinen, tietävät asiansa osaavat tuomarit jo ennalta jokaisen laskijan temppuvalikoiman. likoiman. Frontti 180 kaksoisetuperinvoltti?. ?Tiätkö, jos Markus ländää ton, se voi voittaa vaikka tän koko kisan!. Takarivin huutelija päästelee voihkaisuja ja huokaa: ?Markus on niin hyvä laskija!
Levy jatkaa muutaman viimeisimmän teoksen viitoittamalla tiellä. tai vaihtoehtoisesti trance. Suosittelen ujosti! - KT varustetulla bändillä saattaisi olla tuskallisen vahvat omat visiot, josta sitten väännettäisiin kättä levy-yhtiön puku-ukkojen, bändin eri jäsenten ja niiden tyttöystävien, yli 100 000 Facebook-fanin ja allekirjoittaneen välillä kuukausitolkulla. Antti Rastivo. Ja Hypnoottisin. Yllättäen kannen suunnittelu sujuikin erittäin jouhevasti ilman välienselvityksiä ylimääräisten tahojen kanssa. Yli puolituntiset kappaleet, jotka kuulostavat juuri tältä, ovat todella raskas paukku sunnuntaimusiikkifanille. Tällä kertaa tarjolla ei ole kovin ilmeisiä hittejä, mutta kappaleiden kauneus saa raavaimmankin salikarjun kyynelehtimään liikutuksesta. - JS vaan vaatii useamman toiston. Helvetin kova. Siitä ilahtuneena päätänkin suositella levyä kaikille, jotka diggaavat stadionkelpoisesta huippuunsa tuotetusta hittejä kaihtamattomasta goottivivahteisesta vampyyrirokista. Nämä ukkelit eivät väsähdä sitten millään. Jos pitää TypeO-Negativestä, Sisters Of Mercystä ja HIM:in tyyppisestä musiikista, saatat todennäköisesti myös pitää tästä. Kaikkien onneksi levy kumminkin on miinuksesta huolimatta todella hyvä. Erityinen lisäpiste menee Simon & Garfunkel -coverille The Boxer, joka saa vanhan hippilapsen vollottamaan ilosta ja rakkaudesta. Eniten korviani häiritsi yleinen ?paikallaanjunnaavuus?, joka on kenties yhtyeen tyylikeino. Muuten levy on takuuvarmaa Dinosauria alusta loppuun. MUSIIKKI Swans The Seer (2012) The Swans on herkkäkorvaiselle päätoimittajalle uusi tuttavuus, mutta itsepintaisen taiteilija-akti- The 69 Eyes X (2012) Aikoinaan The 69 Eyesin hovihankkijana levynkansiasioissa oli mies Wille Yli- Luoman lautagrafiikoiden takana . - JS. Nätisti paukkuvat soittimet, solistin karismaattinen ääni ja kaikin puolin väkevä meininki tekevät albumista todella tiukan paketin, mutta ei ongelmitta. Jotkut kappaleet kuulostavat niin samoilta, että välillä kuunneltaessa iskee pelko Päiväni murmelina -elokuvaan joutumisesta. ansiosta. Itse levy ei jättänyt mitään epäselväksi. Meininki heittelee aina CSI Miamin tunnarin tyylisistä avausraidoista Nightwishiltä kuulostaviin välispiikkeihin. Antilta levynkansien suunnittelukopin otti Losin meksikolaisjengi-pahis-fotoguru Estevan Oriol (kuvaillut sellaisia kuten Eminem, Cypress Hill, Dennis Hopper, Xzibit, 50 Cent). Estevanin jälkeen allekirjoittanutta pyydettiin hyppäämään kelkkaan. Pelkäämättä Estevanin jengiläisten mahdollista drive-by-ampumavälikohtausta otettiin Hakaniemen suunnalla haaste vastaan. Hieman pelotti, että menestyneellä ja vahvalla konseptilla 92 vistin vänkäämänä heittäydyin hetkeen ja perehdyin poppoon uusimpaan levyyn. Ennakkotietoina korviini oli kantautunut tarinoita siitä, miten lasit särkyvät livekeikoilla jo pelkästään musiikin ?töminän. Tai sitten porukka on niin vahvojen lääkkeiden alaisena, että yksinkertaisesti he unohtavat mikrofonit kaiuttimien viereen ja ääni kiertää loputtomiin. Tietysti sillä olettamalla, että salikarju kuuntelisi Dinosaur Jr:n kaltaista musiikkia. Todennäköisempää on, että bodarin kuulokkeissa raikaa joku Machine Head tai muu nu- metal . Lopputuloksena syntyi loistava kokonaisuus, joka on suurempi kuin osiensa summa. Kuten useimmat mestariteokset, tämäkään levy ei ehkä aukea ihan ensimmäisellä kuuntelukerralla LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI man muotiblogin suosikkiyhtye Mumford & Sons on läväyttänyt uusimman kiekkonsa eetteriin, ja siitä lämpeää hieman vähemmän ajan trendeistä tietävä toimittajanretkukin. Levy jatkaa samaa linjaa kuin edellinen albumi Sigh No More, jonka kappale Little Lion Man räjäytti joka ikiset pilkulliset ranskalaistyyliset pikkuhousut märiksi ympäri stratosfäärin. Vaikka kaikkein aitopäisimmät folk-diggarit puhuvat yhtyeestä varmasti pahaa, on musiikista vaikea olla pitämättä. Todelliset UG-diggarit sen sijaan voivat kokea jonkinlaisen valaistumisen, jos jaksavat kahlata levyn läpi. Helposti kiteytettynä voisi sanoa, että The Seer on fyysisesti raskain levy, mitä olen elämässäni kuunnellut sekä ehdottomasti koukuttavin. - KT Mumford & Sons Babel (2012) Vähintään joka toisen maail- Tämä levy kannattaa hommata vinyylinä, sillä siinä kannet ovat erittäin mukavan näköiset. - JS Dinosaur Jr. I Bet On Sky (2012) Moonface: With Siinai Heartbreaking Bravery (2012) Wolf Paraden raunioista noussut laulaja Spencer Krug on lyöttäytynyt yhteen suomalaisyhtye Siinain kanssa
LUMI ARTIKKELIT HIIHTOKESKUKSET BLOGIT MATKAT KESKUSTELU TARJOUKSET KUVAT JA VIDEOT
Orkesterin meininki kiteytyy hyvin pohjoiseen ja Lappiin: ankeaa, vimmaista ja hysteeristä, ilmestyksen omaista saarnaamista ja ehkä jopa poronkusesta saatuja hallusinaatioita. Tämän hetkinen miehistö on Oskari Heikkinen, laulu ja kitara, Eemeli Piira, kitara ja taustalaulu, Kullervo Oikarainen, rummut ja taustalaulu, Tapani Soukka, basso ja Matti Kanabro, viulu ja koskettimet. Kullervo: Oskarin kanssa käytiin soittamassa jo pari vuotta sitten kahdestaan Arktisen Voodoon yhtä kappaletta. Silloin se siemen taidettiin lait-. No, tulee sieltä sitten jotain Siwan Idols-voittajia ja söpöilypoikabändejä, mutta ei puhuta niistä. MUSANURKKA OSKARI HEIKKINEN & ARKTINEN VOODOO ORKESTERI Teksti Tuukka Tams Jostain syystä Rovaniemeltä tulee hivenen hämäriä bändejä, kuten vaikkapa Absoluuttinen Nollapiste, Tulenkantajat ja Jalla Jalla. Puhutaan Arktisesta Voodoo Orkesterista. Mikä on juttu miehiään. Se on hämärä, ja juuri siksi aivan pirun loistava. 94 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Miksi niin harva osaa enää tehdä itsensä kuuloista musiikkia, kysyn vaan. Arktinen Voodoo Orkesteri. Kotipaikka, alkusanat, miehistö ? kertokaa kaikki nyt! Oskari: Oskari Heikkinen & Arktinen Voodoo on alkuvuodesta 2012 Rovaniemellä perustettu, tällä hetkellä viisihenkinen orkesteri. Ei mikään peruspoppoon kuuloinen bändi. Perustin Arktisen Voodoon tehtyäni melkein levyllisen verran lauluja yksinään ja tarvitsin niille oikeat soittajat
Teillä pamahti uusi levy just ulos, vai onko se vielä painossa. Miten siinä tulevat ilmi arktisuus ja voodoo, ja mitä ne teille merkitsevät? O: Arktinen Voodoo tulee pohjoisesta. Keskiikäiset ja vähän nuoremmat ihmiset kuulemma tykkäävät meidän musasta. Isä opetti soittamaan, punk-hengessä, joka siis oli ensimmäinen iso juttu 10-vuotiaalle ihmisenalulle. Ilman isän musiikkiopastusta tuskin olisin tällä tiellä. Ostin heti muutaman levyn ja sain tietää, että meillä on samana päivä synttärit! Sattumaa? Kaikki päräyttävä musa jää alitajuntaan, ja se vaikuttaa omaan musiikkiin sitä kautta. Se mikä todella pärisee, on teidän oivalliset suomalaiset lyriikat. En osaa tehdä tietynlaisia kappaleita. Ne ovat henkilökohtaisia ja yleismaallisia. Ei ole mitään järkeä tehdä viittäkymmentä laulua, joissa kaikissa on ikävää ja synkkää samalla tavalla kuvattuna. Homma kuulostaa samalla tutulta mutta myös todella originellilta. Puhutaan siis teidän vaikutteista. O: Vaikutteista puhuttaessa en haluaisi mainita mitään tiettyä artistia tai porukkaa, jotka olisivat se koko homman kiintopiste. Antti on löytänyt oman juttunsa, ja olen ylpeä hänen laskutouhuistaan. Ennen kaikkea ihmisenä Antti on piru reilu äijä. Hienon uran tehnyt ja nuori sälli vielä. En tiedä, mutta lautailijat kuuntelevat parempaa musaa! Osui ja upposi. Joskus kysyttiin, että miten Antilla menee. Asiat eivät ole koskaan täysin niin kuin me ne näemme. syntynyt viihdyttään. Tavallaan teidän musassa vaikutteet ovat tosi ilmeiset, mutta silti tuntuu, ettei kukaan ole tuota samalla tavalla tajunnut aikaisemmin tehdä. Hommat hoidetaan ilman suurempia mutkia. K: Ajattelen demoneita vuoksesi. Adams, Helsinki: Relate To It -ensi-ilta LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 95. Meidän sisällä on syntisiä ajatuksia, ja kun ne päästään purkamaan ulos syntyy hyvällä hengellä jotain kaunista. Yhteissoittoa emme harjoitelleet aluksi laisinkaan. Miten olette saaneet noin kovan paketin kasaan noin lyhyessä ajassa. Kauko Röyhkä, Joose Keskitalo, Tom Waits. Olen Jupiterin lapsi . Ihminen näkee sitä, mitä se haluaa nähdä. Kullervo, mitä olet mieltä velimiehesi Autin Antin touhuista ja kuinka paljon sua vituttaa tähän kysymykseen vastata? K: Ai, että mitä mieltä. Yksikään aiempi projekti ei kuulu meidän musiikissamme, emmekä ole tehneet mitään tällaista aikaisemmin. Onko kaikki sattumien summaa, vai oliko alussa se oivallinen ajatus, että jes, tästä lähdetään hommaa vääntämään? K: Mulla on taskussa aina mukana siionin laulut ja wirret. Tällä porukalla hommat vain menevät kuin jonkin suuremman kaavan mukaan. Mikä te olette? O: Arktisesta aamujurrista ja voodosta olen kuullut puhuttavan? K: Narktinen hoodoo . Musta opus täynnä arvoituksia. Sen tien laveudesta voi olla montaa mieltä. Se, että olen soitellut yläasteella parikymppistäkin vanhempien ihmisten kanssa baareissa ei ole mielestäni iso juttu. Kai siellä vähän iskelmä soi taustalla haikeasti. O: Olen säveltänyt ja sanoittanut lähes kaiken materiaalin, lukuun ottamatta sitä seikkaa, että jokainen biisi on kuitenkin yhdessä kasattu. Arktinen Voodoo tekee kappaleesta kappaleen . Ainoana sanoitusten kirjoittajana en pitäisi ikääni minkäänlaisena huomionarvoisena seikkana. Arthur Rimbaud kirjoitti kaiken tuotantonsa alle 20-vuotiaana, ja hän on kuulemma länsimaisen runouden kulmakiviä. se on Arktista Voodoota. K: Neljä vuodenaikaa ruokkii meidän okkultistisia sieluja. En osaa edes mainita omia bändisuosikkejani, koska ne vaihtuvat päivittäin enkä koe niiden hehkuttamista mitenkään tärkeänä. Kuuntelen niin paljon kaikkea, etten osaa päättää, mikä olisi se mitä edes haluaisin tehdä. Tuntuu, että eniten vaikutteita otan kirjoista ja vanhoista negrospirituaaleista tai noisesta kuin niiltä, miltä joku väittää Arktisen Voodoon kuulostavan. MUSANURKKA taa melkein tietämättä itämään. Bändi asuu Napapiirillä ja imee vaikutteita yliluonnollisesta . ? K: Viime aikoina olen kuunnellut klassista musiikkia ja black metallia! Tom Waits on kuites artisti, josta innostuin heti ekalla kuuntelukerralla. Mä kuulin, että olisit jo nuorena pamahtanut musan pariin ja että sulla toi rokkenrolli on tullut mukaan isänmaidossa. Onko näin? O: Olen soittanut kitaraa kymmenisen vuotta ja tehnyt kappaleita lähes saman verran. Luetteko Timo K. Sanavalintoihin kiinnitän huomiota. Mikä teidän suhde nykyään niihin touhuihin on? K: Mie en ole laskenut fyysisesti pariin vuoteen. Meidän musalla ei ole laskemisen kanssa yhteyttä. Itse kokisin olevani hiidenkivi. Lapsineroja siis. Tämä on noituutta ja sinistä magiaa, koska Lappi on talvisin sininen. En tiedä mistä johtuu. minulla on vain se luuranko, johon muut luovat lihaa. Tälläkin hetkellä ikähaarukka soittopiireissäni on yli 15 vuotta, enkä minä edes ole tuota itse koskaan ajatellut. Kaikilla hyvillä bändeillä muuten on leikkisä lempinimi: Rollarit, Fleimarit, Teharit ja niin edelleen. Voodoo on mulle meditaatiota ? jotain, jossa aika menettää merkityksen. Näin teidät ekan kerran Antti?s World Cupin jatkoilla, ja löitte kyllä ällikällä. Ikä ei ole mikään kysymys musiikkimaailmassa. Mukkaa vai oletteko lapsineroja? O: Lyriikat tulevat kaikkialta. Rakkaudesta lajiin! Ei multa tällaista kysymystä ole aikaisemmin kysytty, joten ei vituta yhtään. Kuvastaa menoa erittäin hyvin. Yksi synkkä päivä pyysin Eemelin treeneihin mukaan, ja siitä se sitten alkoi. On muuten hieno nimi bändille. Se, että olemme esittäneet muun muassa Tuomari Nurmion kappaleita keikoillamme, ei tarkoita todellakaan sitä, että Dumari olisi se mihin pyrkisimme, vaan että hän on perkeleen hyvä lauluntekijä. Väitän silti. Kuka ei kuulu joukkoon, tai ketä vielä puuttuu. Piti vain odottaa, että löydetään oikeat äijät soitinten taakse, ja se tapahtui sitten vähän niinku vahingossa. mitä se sitten tarkoittaakin. Kullervo, sä ainakin vetelit suksilla ennen menemään, ja sittemmin olet tainnut velimieheltäsi nyysiä pulkkia käyttöön. Kirjoitan ne kerralla, korjailematta tai miettimättä. Tosin tällä hetkellä olen kiinnostunut Einstürzende Neubautenista ja Vladimir Visotskysta. ?Tuntuu, että eniten vaikutteita otan kirjoista ja vanhoista negrospirituaaleista tai noisesta kuin niiltä, miltä joku väittää Arktisen Voodoon kuulostavan. Olen ottanut paljon enemmän juttuja ja inspiraatiota 1800-luvun runoudesta kuin mistään muualta. No joka tapauksessa, kertokaa siitä ja miksi se pitäisi itselleen hommata ja mistä? O: Levy kannattaa ostaa, jos kokee tarvitsevansa Arktista Voodoota elämäänsä. Mistä olette nuorella iällä oppineet tekemään noin kovaa lyriikkaa. Mulla yhteys on henkilökohtaisesti moneen laskijaan, koska noissa piireissä sitä on kasvanut ja viettänyt nuoruusvuodet. Onko niinkin kliseisesti käynyt, että rokki syrjäytti urheilun? K: Urheilu pois televisiosta! Kullervo, miksi lumilautailu on suksimista siistimpää? K: Onko se hienompaa kuin sukseilu. Sen pitäisi olla ulkona lokakuun lopussa, mutta pahoin pelkään sen myöhästyvän. Pakkohan tätä on loppuun vielä kysyä. Käskin soittaa ja kysyä. Oskari Heikkinen & Arktinen Voodoo Orkesteri livenä: 1.11. Siellä näytti, että olisitte soittaneet aina ja syntyneet viihdyttämään. O: Olemme kaikki keikkailleet enemmän tai vähemmän aiemminkin, mutta en usko sen vaikuttavan kovinkaan paljoa tämänhetkiseen tilanteeseen
Tälläkin hetkellä mä hoidan ystävien koiria viikoittain. Myöhemmin olin myös Digitaalisen median kehityskeskuksessa leikkaajana ja animaattorina ennen kouluista päästyäni.. Ennen skeittausta, snoukkausta ja musahommia sun muita mä pelailin ja hääräilin koneen ääressä ihan niinkin pitkälle, että kolmannella luokalla koodasin jo ekan tekstiseikkailun Q Basicilla ja virittelin omaa pc:tä. Miten sinä maailmalle päädyit. Silloin pelien top-10 listalle ei saanut kuin kolmen merkin nimimerkkejä, joten kun Erik ei mahtunut, niin jostain syystä aloin kirjoittamaan siihen Exu. Kuitenkin mun elämässä on ollut jo pitkän aikaa koiria, lähinnä mimmikavereiden kautta, joilla on ollut koiria. Olen jo pitkään tosin miettinyt, että hankkisin oman koiran . Vaikka voisi oletuksena kuvitella, että yhtälöllä aurinko ja skeittaus ei välttämättä opiskeluista tulisi yhtään mitään, yllätti koulun ja opetuksen taso mut niin positiivisesti, että sain suoritettua enemmän opintopisteitä kuin mun olisi koko vaihtoaikana edes tarvinnut suorittaa. Olet käynyt lukion sekä ammattikoulun. TAIDENURKKAUS EESU LEHTOLA Teksti Kalle Tarkiainen Eerik Lehtola tunnetaan paremmin nimellä Eesu. Siinä kävi kuitenkin sitten niin, että mä tulin kissoille allergiseksi, ja Töppönenkin joutui lopulta lähtemään setäni luokse asustelemaan. tutkitaanpa tarkemmin! Aloitetaan ihan selventävällä kysymyksellä. Miten ihmeessä nimimerkki Erik on muuntautunut Eesuksi? - Tätä pitää pohjustaa sillä, että mun isä on tietokonemiehiä henkeen ja vereen, joten mulla oli tietokone jo kaksivuotiaana. Noihin aikoihin omien leffojen tekeminen oli silti jo vahvasti osa tekemistä, ja taas kiitos isälle siitä, että se aluksi nikkaroi mulle himaan vhs-editointikamat. Mies ehtii kaiken muun ohella myös toimia Sherpa-mainostoimistossa täyspäiväisenä taiteilijana, Silent Paprika Films -elokuvatuotantoyhtiön osakkaana ja kaupan päälle hoitamaan ystäviensä koiria. Koulussa opetuskin oli lopulta täysin katalaaniksi. Mahtavan oloinen tyyppi . Skedemeiningit painoivat vaakakupissa luonnollisesti aika paljon, vaikka en puhunut silloin sanaakaan espanjaa. kahdella vhs-nauhurilla leffoja, mutta ennen kaikkea sillä sai ääniraidan korvattua jollain omalla biisillä! Myöhemmin isä hommasi meille myös jonkun varhaisen edittikortin ja sai kameran lainaan duunin kautta. Otin sitten vaihto-opiskelukortin käyttöön, ja kun sain tietää, että Barcelona olisi yksi vaihtoehto, oli päätös aika itsestään selvä. Minkälainen muutos oli siirtyä oppilaasta arjen askartelijaksi? - Tein itse asiassa jo media-assistenttiaikoinani freelancerina hommia, ja olin työharjoittelussa Skatelandissa (nykyisin Lamina) graafisena suunnittelijana. Kaikki koirat on persoonia siinä missä ihmisetkin, joten ei mulla ole sen kummemmin ajatuksia siitä, minkälaisen koiran sitä itse sitten haluaisi. ?leikattua. Tuosta se sitten aika luontevasti kääntyi Eesuksi, ja sen pituinen se. Olet ennakkotietojemme mukaan kova koiramies. olisi sitten semmoinen ihmisen paras ystävä aina olemassa. Minkälaisista koirista pidät eniten? - Mulla ei siis koskaan ole ollut omaa koiraa. 96 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Mulla oli kissa, nimeltään Töppönen. Lukiossa mua ei kiinnostanut kuin skeittaus ja lumilautailu. Eesu on tuttu varsinkin skeittilaudan päältä, mutta lukijoistamme melkein kaikki ovat törmänneet miehen tuotoksiin kuluneen vuoden KBR-grafiikoiden parista. Vetikö Barcan skedemeiningit puoleensa? - Olin noihin aikoihin todella kypsä aika lailla kaikkeen mahdolliseen koko maailmassa, ja oli pakko saada jotain vaihtelua elämään. Päädyin sitten opiskelemaan audiovisuaalista alaa. Olet opiskellut Kuopion Muotoiluakatemiassa sekä käynyt bonuksena peräti Barcelonassa asti istumassa pulpetissa. Käytännössä isä duunasi sellasen scart-johdon, millä sai Koulut lusittuasi hyppäsit suoraan mainostoimistojen vauhdikkaaseen maailmaan. Mä olin sitten yksi niistä harvoista tyypeistä, jolla oli edittisoftat käytössä, joilla pystyi duunaamaan leffoja. Lukion jälkeen kun oli aika miettiä, että mitä tahtoo tehdä, tuli päällimmäisenä kiinnostuksen kohteena mieleen leffojen tekeminen ja luonnollisesti skeittaus. Luitko ne samanaikaisesti läpi, vai kuljitko pidemmän kaavan kautta molemmat yksitellen läpi? - Molemmat tuli käytyä ihan pidemmän kaavan kautta
Ehkä ainut asia mitä enemmän elämältä toivoisin olisi vapaa-aikaa. Toisaalta yleensä teen luppoaikanakin niitä samoja juttuja mitä teen työkseni! Mikä on Silent Paprika Films. Meillä on tällä hetkellä myös ensimmäinen kokopitkä elokuva esituotannossa! Makkonen on meidän kalustomestari ja joka paikan erikoismies . Tällä porukalla sitten tehdään ja julkaistaan lyhytelokuvia, dokumentteja, mainosfilmejä ja musiikkivideoita. Tällä alalla pääsee myös tekemään niin paljon erilaisia juttuja missä voi aina kehittyä, että jo niiden takia koko touhu on todella palkitsevaa. En ole valitettavasti juuri muihin päässyt porukasta tutustumaan kuin Makkoseen ja Petrukseen, mutta mitä olen nopeasti jengiä tavannut, niin miehet vaikuttavat hyviltä tyypeiltä! Itse työskentely on luistanut niin hyvin ja yhteisymmärryksessä kuin tällaisissa projekteissa voi mennä . TAIDENURKKAUS Muotoiluakatemia aikoina tein sitten jo paljon enemmän friikkuhommia niin mainostoimistoille, lehdille, omille asiakkaille ja Asteelle, joten ei tuo loikka ihan hyppy tuntemattomaan ollut. Tunsin jo ennestään Tommi Kortesniemen sekä tiesin joten kunten Lauri Vassisen ja Pauli Waroman skeittihommien kautta, eli porukka oli jo ennestään samanhenkistä. Mainostoimistossa ei kahta samanlaista päivää kyllä ole, mikä on aika piristävää! Mikä on suurin haaveesi. Alastomuus ja Makkonen on yhtä luonnollinen kombo kuin esimerkiksi muna ja kana tai vaikka lumi ja lautailu! Tuohon toteamukseen on todella hyvä lopettaa. Keitä tahdot kiittää? - Kiitos ystävät ja kaikki hyvät ihmiset, joihin olen saanut tutustua, joiden kanssa olen saanut tehdä duunia, viettää lystiä ja nauttia elämästä niin hyvässä kuin pahassakin. Päivät venyvät välillä helvetin pitkiksi, oma ennätys 38 tuntia duunissa ilman unta, asiakkaat ovat välillä täysin väärässä ja aukovat päätänsä. Totta kai olisi siistiä päästä tekemään semmoisilla firmoille duunia, joita on fanittanut pienestä asti, ja lisäksi olisi todella hienoa päästä tekemään lumilautoihin graffoja. Meidän neljän lisäksi porukkaan kuuluu kymmenkunta eri alojen tekijää aina säveltäjistä ja äänimiehistä graafikoihin ja käsikirjoittajiin. löytyy) www.sherpa.fi KBRproductionsin eri kanavat Miten olet päätynyt KBR-poppoon visuaalisesta ilmeestä vastaavaksi tyypiksi. Meidän lehden lukijoille teidän erikoismies Makkonen on tuttu alastonkuvistaan edellisessä numerossamme. - Silent Paprika Films on neljän osakkaan muodostama elokuvatuotantoyhtiö. Mitä tahtoisit graafisella urallasi saavuttaa? - Monella tapaa mulla on tällä hetkellä asiat paremmin kuin voisin ikinä toivoa. Sillä ei ole pahemmin väliä, minkä kokoinen projekti on kyseessä. tosin omien kiireiden vuoksi en ole aina voinut toimia ihan niin nopeilla varoitusajoilla kuin on ollut tarvis. eli skedegrafiikoita, elokuvia, musavideoita ja muita vastaavia. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Millaista siellä mainostoimistossa on työskennellä? - Kaikki glamour mitä yleisesti mainosalasta puhutaan on kyllä aika pitkälti puuta heinää. Melkein eniten nykyään arvostan sitä, että saan tehdä hyvien tyyppien kanssa hyviä juttuja. SPF, Sherpat, Aste, Match 88 %, Kuplakopla, S.M.E.L, Pöljäskate, KBR, Memmu, iskä, perhe, Töppönen, mustit kuten Chico & kump, ja viimeiseksi mutta ei vähimmäksi Äiti r.i.p. Käy katsomassa Eesun tuotoksia osoitteista: www.silentpaprikafilms.com Youtube (hakusanoilla ?aste skateboards. En mä suoraan sanottuna edes tiedä, mitä muuta tekisin, jos en näihin hommiin olisi löytänyt. Myös se vastuu mikä tulee siitä, että käytännössä aina pitäisi keksiä jotain uutta ja mullistavaa synnyttää kyllä ajoittain melko absurdeja yhtälöitä ja stressiä. Silti se, että saa liksaa siitä kun tekee töitä hyvien kavereiden kanssa semmoisten asioiden parissa mistä oikeasti tykkää tuntuu aika uskomattomalta. Mulla on myös firma mun parhaiden kavereideni kanssa, ja kaiken lisänä saan vielä freelancerina toteuttaa semmoisia projekteja, mitkä ovat olleet lapsena aina mun haaveita . Onko kundien kanssa helppo työskennellä? - Tuosta kiitos kuuluu täysin Makkoselle, joka kysyi, että kiinnostaisiko mua tehdä nopeasti jonkin sortin visut heidän edelliseen elokuvaan. Silloin itse elokuva oli jo aika valmis, joten mun tehtävä oli aikamoinen rynnäkkötuotanto alusta loppuun ilman suurempia kikkailuja. Makkonen on tosiaan täysiverinen luonnonlapsi, joka muun muassa asui viime kesän autossaan, ja miehen fyysinen sijainti oli myös meille usein aika suuri arvoitus. MacGyverinakin tunnettu. Olen päivätöissä hyvässä seurassa ja pääsen tekemään todella siistejä projekteja. Ilmeisesti ihmiset sitten lämpesivät mun tuotoksiin, ja ensi-illassa juteltiin Petruksen kanssa, että teki- LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI 97. Sherpan porukat otti mut aivan sairaan hyvin vastaan, mikä edesauttoi oman paikkansa löytämistä tosi paljon, vaikka tietty piti vähän oppirahoja maksaa. sinkö myös tähän uuteen elokuvaan visuaalista ilmettä
Ulkomaalaisille on sitten kebab, pizza, hampurilainen ja sushi. Olen uudistusmielinen kuntapoliitikko, vesuri heiluu, leikkaukset sopivat. Nämä eivät ole mitään vainoharhaisia salaliittoteorioita vaan poliittista faktaa. Me eletään edustuksellisessa demokratiassa eli kansanvallassa, jossa tarvitaan poliitikkoa edustamaan sinua, koska sinä et osaa mitään vaan siihen just tarvitaan ns. (Vähän niin kuin ?nigga. Poistaisin myös muut yhteiskunnan ongelmat lainsäädännöllä. Ei tule aina kysyä, mitä kunta voi tehdä sinulle vaan mitä sinä voit tehdä kunnallesi? Kunnallispoliitikoksi ryhtymiseni on pitkä stoori, jonka voi kertoa lyhyesti. homo politicus, poliittinen ihminen. Hyvät alamaiset, Olen asettunut ehdolle nyt lokakuussa pidettäviin kunnallisvaaleihin 2012. Kunnalliset asiat ovat tärkeitä. Tarvitaan karhua perimään veroa, palomiestä sammuttamaan hellalle jääneet kalapuikot ja poliisia kuskaamaan sammuneet koteihinsa. Mitä tapahtui Saddamille, Gaddafille ja mitä tapahtuu Syyriassa, niin voi huomenna tapahtua suomalaisessa kunnassa, lähirinteessä, äänestäjien keskuudessa.. Nostat sen syksyn lihottaman ahterisi ja marssit äänestyskopille ja lauot ne voittonumerot, joilla meitsi menee läpi ja siirryn eliittiin kalifiksi. Mutta tämä on tätä avoimmuutta, että avautuu motiiveista äänestäjille ja kannatan sitä, koska sitten tietävät mitä tulemaan pitää. Kannattaa äänestää monestakin syystä. hallita ja hajottaa teitä. Oikeastaan narsisti psykopaatti, tyranni, diktaattori ovat sanoja, joilla meitsin vastuunkantoa koitetaan dissata, lyödä lyttyyn. Ulkomaalaisille on sitten kebab, pizza, hampurilainen ja sushi. Virikkeellisellä toiminnalla ehkäistään syrjäytyminen. Vaalimies täällä viittoo, täällä on ilmapalloja, mehua ja rokkaa, tulkaa toki keskustelemaan tulevaisuudestanne, kunnallisvaaleista 2012 ja kuuntelemaan hienoa puhetta, kunnallisvaalitaistoni on alkanut. Kunnallispolitiikka on maailman mielenkiintoisin puheenaihe ja olennainen osa lumilautailua. historiallisia johtajia. Todelliset mestarit kuten allekirjoittanut eivät usein pääse puikkoihin, ja jos päästään, meidät laitetaan usein giljotiiniin tai joku assasinoi meitsin. Klaava on oma valuuttamme ja paljon hienompi kuin euro. Loukkaannun, jos ja kun kansalaisille annetaan demokratia, mahdollisuus äänestää meitsiä niin jos he jättävät tämän mahdollisuuden käyttämättä tai äänestävät väärin. Ihmisellä pitää olla jotain elämässä muutakin kuin leipää. Pyyhkikäämme siis nykyisellä ?sivilisaatiolla. Eliitti sietää poliitikkoa just niin paljon kuin se karjanpaimentajana hyödyttää globaalia supermarketketjua ja koko illuusiota ylläpitävää fiat-rahasysteemiä. Kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta on erityisen tärkeää, että kaikkia kuntalaisia ruokitaan tasapuolisesti: hullut saavat puuronsa, aristokraatit riistansa ja kuluttajat makkaransa, mämminsä, piimänsä ja muut herkkunsa. Ei ne kaiteet, joita te kutsutte reileiksi synny itsestään, vaan niiden pystyttämiseen tarvitaan rautainen annos kunnallispolitiikkaa. Lyllertämiskielto lopettaisi liikalihavuuden, virtahevot, vauvat, vammaisuuden sekä vanhuuden, jotka kaikki maksavat kunnalle maltaita, toisin kuin esimerkiksi pormestari. Kuntalaisten hyvinvoinnin kannalta on erityisen tärkeää, että kaikkia kuntalaisia ruokitaan tasapuolisesti: hullut saavat puuronsa, aristokraatit riistansa ja kuluttajat makkaransa, mämminsä, piimänsä ja muut herkkunsa. Faarao, Hitler, Darth Vader, Stalin, Kanerva . Tämä on demokratian ongelma. valkoisen suusta sanottuna.) ?Valistunut itsevaltius. pöytää ja luodaan uusi järjestys ilman turhia ankkureita kuten liikapopulaatiota. Haluaisin kantaa salkkua, jossa olisi punainen nappula ja jota painamalla saa aikaan ydinsodan. olkaamme siis enemmän hiljaa. Valituksi tulemisen jälkeen ei tarvitse enää kauheasti sillai välittää mitä tuli höpöteltyä ennen vaaleja, kun virka-asema on jo hallussa. Pelastusoperaatio tulee kalliimmaksi kuin kaiken uudelleen aloittaminen puhtaalta pöydältä, leikkaukset ovat pakollisia, katkaisemme sähköt ja vedenjakelun. Laitan punaiset liikennevalot päälle joka nurkkakuntaan, liikutte vasta lupaviidakossani, kun saatte luvan siihen. Kohta ei maakunnissa saa edes puhua suomea vaan pitää puhua jotain koraania ja pakkoruotsia . Mutta eipä hätää: rakensivathan ne faaraot pyramidinsakin. Ihminen on siis fiksu ja osaa ratkaista ongelmia. Eurosta irtautuneen kuntamme omalla valuutalla, klaavalla, syrjäytyneet nuoret voidaan saattaa positiivisiin viboihin antamalla heille mahdollisuus lumilautailla ilkivallankäytön sijaan. on demokratiaa parempi yhteiskuntamalli, koska päätöksentekoa ei haittaa eriävät mielipiteet. Ei se ole tyhmä, joka on ehdokkaana vaan se, joka äänestää! Uskoakseni kunnallinen vaikuttaminen on hyvää harjoittelua totaalista maailman herruutta silmällä pitäen, ja joka on minun missioni maan päällä . Kerjäämiskielto on köyhyys kielto. VIKAHITTI Slammer Vaalimies 2012 . Diktater Hyvät lumilautailijat, laskekaa gräbinne hetkeksi ja kuunnelkaa. Kun puoluemiekkonen kysyi minulta, olenko valmis ottamaan haasteen vastaan ja kantamaan vastuuta, mietin asiaa pari sekuntia ja päätös oli tehty. Olen NIIN valmis kantamaan sitä vastuuta, ja ?Yes, I am niin ready hallitsemaan!. Äänestämällä minua saat liikuntaa. Ei kai kukaan jaksa mitään keskusteluja, jos voi tehdä päätök- 98 LUMILAUTAILUN ERIKOISLEHTI Teksti PPONK Ehdokas NRO 1. siä. Suomalaiset ovat hienoa kansaa, kurinalaista, uskovat ja tottelevat mitä heille tuputetaan, joten todennäköisesti on ihan kivaa hommaa käskyttää teitä kuntatasolla. Jengi on ihan täpinöissä puolueista, jotka ovat niin söpöjä että meinaa pyörtyä. Mysteeri vielä on, että miten siirtyminen sitten konkreettisesti toteutetaan. Oops! Hyvä hallitsija pitää mölyt mahassaan ennen kunnallisvaaleja. Konkreettisesti syrjäytymisen esto tapahtuu kuntatasolla siirtymisellä postindustrialiseen elämystalouteen, jossa hiihtohissit ja lumetus ovat päällä 365 päivää vuodessa ja kuntalaiset voivat nauttia tasaarvoisesti laskettelun hurmasta syrjäytymisen sijaan
Vangitsen pienimmätkin yksityiskohdat HDR-teknologialla ja Full HD -videolla. Minä olen ikkuna maailmaan. Olen varustettu 24 megapikselin FX-täyskuvakennolla, joka oli aiemmin käytössä vain ammattilaiskameroissa. iamnikon.fi. Olen ammattilainen palveluksessasi. I AM A GAME CHANGER I AM THE NIKON D600
AVAILABLE NOW ON iTUNES Santaco Sport Ltd. 4257 300 / www.santacosport.fi 01-MBN-INTRO-AD-SLAMMER-MAG.indd 1 10/17/12 4:47 PM. / 010