Slammer 6/2008 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Call us at (09) 650 530 / riderservice@funster.fi / www.funster.fi
OAKLEY.COM/SHAUNGOGGLE Oakley Icon Ltd.: (+41) 448296100, www.oakley.com info@esakorpela.fi
018 MATTI KINNUNEN 028 TAMOK 038 JUSSI TARVAINEN 046 OLOS JA PALLAS 056 WAPPULOUNAS 060 VÄLIVUOSI 010 012 014 018 028 038 046 056 060 068 078 080 082 PÄÄKIRJOITUS UUTISET VIDEOPÖRSSI MATTI KINNUNEN TAMOK JUSSI TARVAINEN OLOS JA PALLAS WAPPULOUNAS VÄLIVUOSI AREENA LOIKKARIT TAIDETTA, KYLLÄ KIITOS! MUSACORNER Aleksis Kiven katu 17 A (laatikko 16), 00510 Helsinki. P Päätoimittaja Peter Hasselgren (peter@slammer.fi) AD Leo Karhunen (leo@slammer.fi) Seniorkuvaajat Peter Hasselgren, Pekka Sauro ja Rami Hanafi Avustajat Jukka Erätuli, Tomi Passi, Rauli Kangas, Kimmo Tuhola, Vesa Nissinen, Pat Vermeulen, Antti-Juhani Piirainen, Miikka Hast, Juuso Paloniemi, Anssi Jokiranta, Teemu Lahtinen, Jaakko Kuivamäki, Andy Wright, Tero Repo, Adam Moran, Antti Kangas, Tuukka Tams, Jarkko Henttonen, Noora Vihervaara ja Juha Mustonen Kustantaja Outdoor Media Oy Lehden markkinointi peter@slammer.fi Mediamyynti Jarkko Henttonen puh. 044 019 6688 (jarkko.henttonen@retkilehti.fi) Tilaajapalvelu Ti-to klo 09.0016.00 puh. 044-7330022. (tilaajapalvelu@slammer.fi) Painopaikka Oy Scanweb Ab SLAMMER ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten/ kuvien säilyttämisestä.
HUGE SELECTION! Order your FREE 196 page winter catalogue at www.blue-tomato.com/catalogue info@blue-tomato.com | www.blue-tomato.com Order Hotline: +43 (0)3687-24 22 333 Skype: blue-tomato-snowboardshop photo: m. lämmerhirt
No ei näitä negatiivisia juttuja tarvitse murehtia kokoajan, jollei ne nyt ole iskenyt juuri sinuun lomautusten tai potkujen muodossa. EteläSuomen FedEx-jääkausi oli hyvä esimerkki siitä kuinka muutaman tunnin varoitusajalla depressiosta päästiin eroon ilman sen kummenpia tekosyitä tai lääkitystä. Joskus hamaassa tulevaisudessa lumi saattaa olla sielläkin kummastelun aihe. Silmät kirkkaina koko Etelä-Suomi ihmetteli tätä 30 cm paksua valkoista ihmeainetta, joka sotki ihmisten rutiineja, ja joka oli pelastavinaan ihmiset synkän syksy-suden kynsistä. Mene rinteeseen ja tee tästä itsellesi kaikkien aikojen paras talvi. Itsekkin kolhin autoni ensimmäistä kertaa 11 ajokortillisen vuoden aikana ja eikä sitä paljon kerkenyt kuvausviikolla ihmettelemään. On terrorismiä, luonnonkatastrofeja, maailmantalouden lamaa, sää-oikkuja, nälänhätää ja niiden vastapainoksi yleensä vähän pinnallisempia hyviä uutisia. Ja jos olet jo pohjoisessa, niin nauti siitä mitä luonto nyt tarjoaa. Ja jos näin kävi, tai on käymässä, niin ei elämä siihen lopu. Talvella muistetaan aina muistuttaa että se "valon puute" vie voimat! Taitaa olla markkinointimiehien markkinointitaitoa suureksi osaksi sen tieteellisen faktan päälle. Huolet kääntyvät rajattomaksi huolettomuudeksi ja suurimmaksi murheeksi muodostuu rusketuksen tila pikku pilvihattaran peittäessä auringon. Enää ei voi ennustaa tulevaa, tai sitä mitä huonoja tai hyviä uutisia media meille kertoo. Täytyy muistaa, että markkinoinnilla on muutettu paljon suurempiakin "totuuksia" faktoiksi. Niin se aika hämärtää muistot ja 80-luvun "mahdoton" lamakin alkaa tuntua kaukaiselta möröltä. Lumi oli muuttunut yhtäkkiä ylellisyydeksi, jota palvottiin kuin tryffeliä metsässä. Takapuoli ylös sohvalta ja tekemään, harrastamaan ja kokemaan. Ihmisillä oli yhtäkkiä energiaa rajattomasti ja pikku tarpominen puolen metrin hangessa oli pelkkää lystiä. Peter Hasselgren Päätoimittaja Rami Hanafi. Pitäkää lompakoistanne kiinni ja satsatkaa euronne itseenne ja harrastuksiin, eikä turhiin lupauksiin. Miten sitten pitäisi toimia. Pidemmällä aikajänteellä näitä samoja juttuja on tapahtunut varmasti säännöksi asti aina parinkymmenen vuoden välein. Ei ihme että uutisetkin tarvitsevat nykyään loppukevennyksen. Jos etelässä ei ole lunta niin nokka kohti pohjoista ja välineet mukaan, sillä kohta siellä alkaa olla rinteet tikissä kunnossa. Ihminen on kaikkein päättäväisin, kun on todella pakko! Syksyn sateet ja pimeys saa negatiiviset sanat kuten "laman" tuntumaan jotenkin vaikuttavalta ja todelliselta. Asiat on kuitenkin täällä sen verran hyvin, että se on itsestä kiinni kuinka monta sormea sille pimeydelle antaa. Ihmiset olivat yhtäkkiä synkkyyden keskellä yhtä iloisia kuin kesällä, jolloin mieli tekee usein tepposet. Syksy on hyvien tekosyiden aikaa antaa valonpuutoksen vaikuttaa masentavasti. Sen kokonaisen viikon aikana kun "tarjous" oli voimassa, kaikki oli taas mahdollista. On se talvi kummaa aikaa, vaikka luulisi pohjolan ihmisten olevan jo sopeutunut vuosituhansien aikana lyhyehköön kuuden kuukauden pimeään rutistukseen. Maailma elää nyt kummallista aikaa
info@esakorpela.fi
Suun huonokuntoinen alkuperäis-asukas oli saanut lääkärin käsissä väistyä ja kultaa oli suositeltu hyväksi ja kestäväksi vaihtoehdoksi. Joni "kulta" saa nyt entistä syvällisemmän merkityksen.. Enni onkin vähitellen skalpeeramassa Meri Peltosen päänahkaa ja neiti tuli Itävallassa Dachsteinin Horsefeathers Pleasure Jam: ssä kolmanneksi heti Sarka Pancochovan ja Silvia Mittermueller jälkeen. Ainakin Ainakin JP Walkeria, Stian Solbergiä ja Joe Sextonia odotellaan mestoille Fredrik Sirviö voitti Prahan reiliSkaban Fredulla muuten pyyhkiin taas hetken lujaa, kun ukko voitti Prahan reiliskaban ja kuittasi siitä 2500. Jotta kaikilla halukkailla olisi varaa lähteä toivoisi SM-kisojen kaikista haasteista huolimatta siirtyvän Suomeen ja kesäksi. Slammer onnittelee etukäteen ja jää odottelemaan avioparin pitkään puhuttua muuttoa Helsinkiin. jaakko itäahon ja brad kramerin leFFaFirma Projekti ajoi karille ja uPPoSi Yhteisen videolafkan perustamista suunnitelleet ukot siirtyivät sittenkin Burtonin leipiin, kun sponsorikuviot ajoivat miesten projektin ahtaalle. Suurperheen isän Bradin piti saada töitä pikaisesti ja mies päätyi ohjaamaan Burtonin ensikauden elokuvan ja Jaakko hyvän tarjouksen saatuaan siirtyi perässä. Taso oli kuulema kova ja paikalliset olivat antaneet hyvän vastuksen. Ukko kertoi että leffaa varten tarkoitus olisi pyöriä ympäri maailmaa. Jenkkien lähetystö päätti tehdä asiasta vaikean ja epäillä onko ukko sittenkään tehnyt töitä Amerikassa!. Kisat pidettiin "poikkeuksellisesti" Marokossa kotimaan kohtalaisesten kylmien säiden vuoksi. WSD on kunnianosoitus lautailukulttuurille ja sen tarkoitus on koota harrastajat aloittelijasta ammattilaiseen rinteisiin ja julistaa lautailun ilosanomaa. Mukana olevat keskukset löytyvät netistä: lumitykki.net, ski.fi ja funster.fi StePchildilta ja 32:lta oma leFFa Lautailufirmojen omat leffat yleistyvät yhtä nopeasti kuin pääkaupunkiseudun puput ja yhä useampi päättää tehdä oman leffan parempi näkyvyys mielessä. Mies ei ollut empinyt ja satsasi tukun euroja karaatteihin. Tämän todisti Heikki ja Heppu (Pentti) olemalla kolmas sekä neljäs surffauksen SM-kisoissa Afrikassa. Slammer odottikin Slammer Gaalassa Ennin nousevan Meri Peltosen ohi, mutta nimi ja saavutukset ei vielä kantaneet voittoon. Neljä pitkää vuotta seurustelua ja hetkellinen väsymys veti Samin polvilleen. Minna Hesson ja Satu Järvelän jäljiltä kolutut maailman kisaareenat ovat jääneet uudelta naissukupolvelta palkinnoiltaan hieman laihoiksi, mutta muutoksen havinaa alkaa olla ilmassa. Stepchild on puskenut leffoja ulos jo jonkin aikaa, mutta 32:lle leffat ovat uusi aluevaltaus. Kirveet terävinä seuraamme kuka skalpeeraa kenet. Sami SaarenPää yrittää jakSaa Sekä myötä että vaStoinkäymiSiSSä! Hella ja kaulin koituivat myös Samille raskaiksi. Seurustelu muuttuu 13.12 Kouvolan kirkossa avioliitoksi jos Saarenpää sanoo "tahdon" Linda Huttuselle, ja toivottavasti myös Linda Samille. Leffan ohjaa tietenkin Ilari Suhonen, joka on ollut puikoissa myös edellisissä Stepchildin leffoissa. Ongelman takia ukolta jäi väliin monta duunijuttua, tv-haastis ja etukäteen maksettu Fizin matka. Iikka kuitenkin kommentoi että uskoo pääsevänsä takaisin töihin joulukuun alussa, melkein parin kuukauden jumituksen jälkeen. Tällä menolla Ennin pitäisikin jo taistella Merin kanssa 2009 Slammer Gaalan "Vuoden Naislaskijan" ja vuoden parhaiten menestyneen suomalaisnaislaskijan tittelistä. se on varmaa että Jaakko tulee olemaan entistä kiireisempi ukko. heikki SorSaSta Sm-taSon SurFFaaja Niin se vaan on, kun se lumilauta pysyy jalkojen alla, niin siellä pysyy muutkin laudat. Merkeillä on about samat ukot listoilla, Fredrik Sirviötä ja Risto Ruokolaa lukuunottamatta, joten yhteisleffa kuulostaa järkevältä. World SnoWboard day 21.12 Lumilautailun nimikkopäivää juhlitaan 21.12 jo kolmatta kertaa. Ja jos lumitilanne vain sallii, osa kuvataan Suomessa. Tällä kertaa kysymys ei ollut polvivammasta vaan tyttöystävä Lindan kosimisesta. Suomessa keskuksiin on luvassa sen mukavan hengen lisäksi myös eri aktiviteetteja ja tapahtumaan osallistuu yli 25 keskusta, jotka tarjoavat WSD päivänä kaksi päivälippua yhden hinnalla. Armeijan harmaat ovat vielä monelta käymättä ja maastoasua tuskin haluaa kukaan vapaaehtoisesti pukea! joni malmi hommaSi kultahamPaan Kohtalaisen tarkan markan ukkona tunnettu Joni on laittanut laman varalta rahansa purukalustoon. Vaikka viisumi järjestyisikin on maastakarkaajalla vielä toinen ongelma mikä kolkuttelee Iikan ja monen muun laskijan oven takana. Lajin vannoituneimmat harrastajat, kun ovat jo aikoja todistaneet surffauksen olevan hyvinkin mahdollista säiden salliessa myös kotimaassa. iikka backStrömin uSa:n viiSumi hylättiin Californian duracel pupu Iikka viettikin yllättäen alkutalven Suomessa räntäsateessa, kun viisumin uusiminen ei onnistunutkaan sen juututtua byrokratiaan. Suomlaisista myös Ville Uotila oli myös laskenut itsensä palkinnoille ja täydentänyt suomalaisten hienoa päivää. enni rukajärvi ttr Palkinoille Suomalainen naislumilautailu on sittenkin pelastumassa!. Tapahtumaa juhlitaan yli kahdessakymmenessä maassa ympäri maailmaa. Maailman suurimmalle lautamerkille pääsy on iso juttu, vielä kun merkit siirtyvät vähitellen omien leffojen tekemiseen
Tuotannon puolella säätää ainakin aluksi osaaikaisesti Hexi Salokangas, Jarkko Henttonen, Juho Konstig ja Jyri Paajamaa. CocoMadness avattiin pari viikkoa sitten osoitteessa Uudenmaankatu 28:siin. Liikkeen valikoimasta löytyy mm. Bataleon, Eleven, Signal, Beyondsnow, Magic Potion ja RVCA. Juuso oli päätynyt Piratekselle kuvaaja Marco Krillin kautta, joka oli kielinyt firman omistajalle Bastille ukosta. Lama iski kasvoille ja potkut perseelle. Lisäksi pojilla on edustuksessaan myös DJ Gabro, jonka musiikkitekeleitä kuultu monissa alan leffoissa, kuten Elekrep: ssä. Mestoilla ollut Nummelan "viihdepartio" kuulema kannusti ukon voittoon ja kisan jälkeiset juhlat myös se mukaiset. Pablo Films nimellä kulkevan tuotantoyhtiön taiteellisina vastaavina toimii esim. Nettisivut pitäis olla valmiina piakkoin www.pablo.fi ILTAPOIKA TEO KONTTINEN JA JUUSO LAIVISTO PIRATEKSELLE Leffa rintamalla on tulossa ihan mielenkiintoisia uutuuksia ensikaudeksi, kun Piratekselle kuvaa kaksi uutta suomalaista. Ukolta jäi harjoitukset väliin siteen tehtyä tenät, mutta itse kisassa Nummelan ravuri viihdytti tuomareita ja yleisöä kliinillä frontti tonnilla, frontti ysillä ja caba ysillä. Slammer tavoitti Pablon sihteerin joka kertoi: "Nettisivut pitäis olla ihan just valmiit ja ohessa on saatu jo puukattua ekat keikatkin. TYTÖILLE JA RISTIIN PUKEUTUVILLE POJILLE ERIKOISLIIKE HELSINKIIN Jippii! Vihdoin naisille löytyy oma kunnon erikoisliike nimeltä "CocoMadness". Janne onkin ollut liekeissä koko alkukauden ja voittanut jo pari kilpailua, sekä kohonnut TTR:n ranking listan kakkoseksi. TRAVIS KENNYDY SAI POTKUT FORUMILTA Jenkkiläisten pankkiirien leikkiminen rahamarkkinoilla sai aikaa maailmanlaajuisen taantuman mikä tuntuu ja näkyy nyt myös tiimien karsimisissa. Juuso on taas päässyt vihdoin pois Amerikan kirouksesta. Näin kävi myös Jenkkiläistä blingiä edustavalle Travikselle. Budjetti on kireällä myös Forumilla ja ukko oli liian kallis pidettäväksi joukueessa.. Käy kurkaamassa: www.cocomadness.fi JUKKA METSÄAHOLLE JA KIMI KOPOSELLE OMA LEFFATUOTANTOYHTIÖ Lumilauta ja suksileffoja tuottava HDP Films saa sisaryhtiön. Peetu Piiroinen jäi finaalissa viidenneksi ja Risto Mattila kahdeksanneksi. Kuvaukset Suomessa pitäisi aloittaa heti kun saadaan lunta ja kuvaajat on lennätetty rahtikoneella Suomeen. Otto Älä tipahda ennen kuin nuolaset! Ilmoittaudu Iltapojaksi osoitteessa iltapoika@slammer.fi! JANNE KORPI TUKHOLMAN YKKÖNEN TOISTA KERTAA PUTKEEN. Tukholman big air kisat huipentuivat jo toista kertaa Janne Korven voittoon. Kaikkea videoon liittyvää olisi tarkoitus tehdä." Tukikohdaksi Pablo Films on ottanut Malminkartannon, jossa toimistot ja pieni studio sijaitsee. Chris Soerman oli kakkonen ja Seppe Smits kolmonen. Viime kauden Scrapbook projektia kuvaillut Teo:lla menee muutenkin lujaa. Mies pääsee kuvailemaan todennäköisesti myös Suomessa reilejä edelliskausia enemmän, mitkä ovat menneet jollain tasolla penkin alle. Ukon huhutaan siirtyvän jonkun isomman firman leipiin laskemaan. Kunnon nais-tamineita kun saattanut olla vaikea löytää ja jos on niin vaaleanpunaiset kukkaset, liian lyhyet yläja slimmit alaosat ovat olleet homman nimi. Ponkesin skedeleffan vääntäneet Jukka "Jugijugi" Metsäaho ja Kim "Gusse" Koponen
info@esakorpela.fi
Kinnusen Matti. Oli kyllä kaikenkaikkiaan aika railakas reissu jälleen kerran. Pohjimmiltaan Masa on mukava, vaatimaton ja hullun rento kaveri, jonka pokka pitää välillä vähän liiankin hyvin! Masa on todella lahjakas laskija, jolta löytyy tarpeeksi luovaa hulluutta kokeilla uusia juttuja ja ennen kaikkea pirun hyvä tyyli! Siitä löytyy ainekset hiton maukkaaseen keitokseen! - Niko Lehtola Teksti & potretit Peter Hasselgren Moro Matti! Mikäs olotila, ja onko darra hellittänyt että päästään aloittamaan. Korpi voitti kisat, joten kyllähän se meininki oli sen mukaista. En oo tollasta ennen kokenut. Kun sinne vaunulle tuli joku yöksi, niin meillä oli aina KPS (kivi, paperi ja sakset) kuka putsaa katon lumesta. Ainahan sitä pitää olla jotain pientä jäynää. - Kaikkea huhuja sinäkin uskot (naurua!) Tosta päästäänkin ilman aasin- tai hevosensiltoja pitkin sun lempinimeen "Ketkuun." Mistä tää nimi on oikein peräisin. Se vaan jäi sitten päälle, mutta aika tottunut siihen jo oon. Aika harva mua enää kutsuu sillä nimellä. Suomalaiset taisivat taas kerran juhlia siellä. - Suomipojat oli kyllä taas kerran liekeissä. Meidän vaunua alettiin sanoa sitte "Ketkulan" vaunuksi ja jotenkin siitä pyörähti mulle se nimi. - Mitä tohon nyt sanois. - Mä arvasin että sä kysyt tota. Anssi pääsi kuin koira veräjästä ja musta tuli Ketku. En mä kuitenkaan mikään kusettaja oo. Siellä sai suunnilleen kokoajan heilua liivit päällä ja pilli suussa. - Kyllähän se on hyvä olo tällä hetkellä! Vähän meinaa vaan olla merisairautta ilmassa ton laivan jäljiltä, heh. Ukko tuli äsken Myrskynluodon Maijan partyboatilla suoraan Tukholman Big Airin kisoista. Paluumatkalla oli kunnon myrsky. Kierolla lapsella on monta nimeä vai miten se meni. Tuli vähän sketsi ländäys caba ysiin ja ei ollut finaaliin mitään asiaa. No meillä oli Anssin kanssa sellanen rimpsu, että me ei periaatteessa voitu kumpikaan ikinä hävitä sitä. Laitas kehiin jotain tiukkaa faktaa siitä miten ukko veti ja kaikki likaiset yksityiskohdat bileistä kanssa? - No kisathan ei mennyt ihan putkeen. Ens kerralla vois mielummin lentää sinne. Tota noin, sehän juontaan aika back in the days Syötteeltä, kun meillä oli Laamasen Anssin kanssa vaunu siellä kahdestaan. No mitäs sitten tehtiin. Kynnysmasa, Kusimasa, Masa, Masi, Kinu, Keku, Kekuli, Ketku a.k.a. Perus suomalainen, muutama kaakeli alle ja tukka pystyyn Kivaa oli! Laivamatkahan otettiin ihan rauhallisesti ja mentiin buffetiin syömään, juteltiin mukavia, pari leffaa ja mentiin nukkumaan...hehe! Ei taida pitää paikkaanssa! Ukko kuulema meinas joutua putkaan Petja Piiroisen kanssa ja ukkojen piti ottaa hatkat. Joo kaikki sun frendit kyllä muistutti, että jos ei oo valppaana niin joutuu heti jonkun sun jäynän kohteeksi. Noita tapahtuu myös mulle aina silloin tällöin.. Kaiken sen ketkuilun takana on kuitenkin värikäs persoona, josta kevyt pakkomielle pieneen jäynäntekoon on vain pieni osa. Meillä oli sellanen aikamoinen källivaunu
Peter Hasselgren 022 023 "Ei mulla oikeestaa mitään muuta oo hajonnut, kun se selkä murtu."
Pat Vermeulen 036 024 037 025 "Sitten perus lappahalaisia juttuja, kuten lakkojen poimintaa kesäisin ja niitä torille myytäväksi."
Hehe..mä jo hetken luulin että te siellä käsin huuhtelitte jostain Ounasjoesta niitä hippuja!. Kyllä mä oikeestaan tykkäsin olla koulussa, vaikka ei se nyt siistein mesta oo maailmassa. Minkälaisia hommia oot tehnyt. - No isäntä löysi kerran semmosen jöötin, kun oltiin siellä kaivoksilla. Kyllä se sitten lopulta natsas. En tiedä tuleeko se tästä: Se oli kerran ajanut porokolarin, kun se oli kattonut että onpas paljon sumua tiellä ja painanut vaan lisää kaasua. Siinä oli vaan sellanen ongelma, että kumpikaan ei muistanut sen merkin nimeä. Kai Niemen Miikka yritti jotain säätää mulle, mutta niistäkään säädöistä tullut oikein mitään, joten pysyin Amplidilla. Kyllä se kuvaaminen on se mihin oon enemmän lämmennyt. Kullankaivajan poika!. Kilohintahan on sellanen rapia kympin kilo, eli kyllä siitä ihan hyvin taskurahaa saa. Mä mietin just, että vois sitä johonkin kouluun hakea ja pitää siellä sitten paikkaa myöhempää ajankohtaa varten. Miikka (Niemi) oli sitten yrittänyt puhua mulle parempaa diiliä ja se team manageri oli vastannut siihen että: "Matti voi yrittää etsiä sitä jostain muualta." Mä lähetin sitten sen jälkeen Nitron pomolle mailia, että mikä meininki. Eikä tässä lajissa laske kukaan yli kolmekymppiseksi paitsi Superman Mäkinen ja Spiderman Vanninen. Jostain oli pakko kuitenkin saada lauta alle ja kuulin Amplidista joltain. - Ei olympialaiset oo mikään tavoite mulle. Kesät oon yrittänyt tehdä duunia ja talvet just sätkinyt yli. En mä mikään kullankaivajan poika siis oo...hehe! Kuulin tälläsen jutun susta: Sulla oli ollut Ruotsin kuuntelu lukiossa ja kun palauttit kokeen ope kysyi että mikäs tää "D" vastaus on, kun ei ole kun A, B ja C vaihtoehdot olemassa!. - En mä sulle niitä kerro, hehe! Löytää niitä jos tietää paikat. Siellä mä tein ihan kaikkea lannan lapioinnista pölleihin. Viime kesänä olin kaksi viikkoa tutuilla maatilalla Nummelassa. Kaikki mikä nokan eteen tulee on kelvannut. Ei se tehdas ollut valmis vielä, kun me oltiin rakentamassa sitä vasta. Vallin Pekka mulle aluksi noi diilit hoiti, eli tattista vaan. Ei toi telinejuttu oikein lähde. Sä menit jollekkin uudelle firmalle, mutta diilit ei tainnut olla vielä kauhean liekittäviä. - Muutamia maailman cuppeja oon käynyt ja pakko myöntää, että en mä niistä kauheesti välitä. Sä kuulut B maajoukkueeseen ja myös käyt kisoja jonkun verran. Mä luulen että se homma tyrehty siihen, kun mulla oli se selkä murtuneena. Nyt olin isännän mukana kultakaivoksella viikon ja sitten toiset pari viikkoa raivaamassa metsää. Oliks sun bestis "sumuisten vuorten Pate" mukana kanssa. Sitten menin isännän mukaan viikoksi kultakaivoksille ruuvaa vähän muttereita ja siitä olin pari viikkoa raivaamassa mehtää. - No Rukalla on semmonen basecamp mistä on ollut hyvä liikkua jos kutsu tulee jonnekkin. - Yläasteen mä jaksoin tsempata aika hyvin. Joo aika harvat enää laskee kolmenkympin jälkeen, ainakaa tolla tasolla millä noi ukot vielä vetää! Annetaanpa vähän palstatilaa sun rahallisille tukijoille. Meatfly tuli Ville Uotilan kautta, kun se oli puhunut niiden team managerille European Openissa. - Aika laidasta laitaan. Löytääkö niitä lakkoja oikeesti niin paljon. Sitten perus lappahalaisia juttuja, kuten lakkojen poimintaa kesäisin ja niitä torille myytäväksi. Kyllä mä kysyin mikä läppä se "Meatfly" oli, mutta se team manager vaan nauro perään. - Joku viisi vuotta mä laskin niille. Se oli aika säätöä, kun ei löytynyt mitään tietoa koko merkistä tai niiden kamoista. Mä oon asuskellut Veijolan Oton pikkubroidin Eliaksen ja vaunun omistajan Jussilan Antin kanssa siellä. Varasin just lennot Nippon Openiin jos sinne pääsis mukaan. Meillä on mökki Kuhmossa ja siellä niitä kyllä on. Ei taida Pudasjärven K-kauppias arvostaa kovin korkealle hyvää videoparttia. Yrittäjän hommat kiinnostaa kyllä. Ootteko löytänyt mitään hippuja. - Joo ei se oli ihan teollinen jättikaivos jossain siellä Kittilän huudeilla. - Joo, ei lumilautailu kanna vielä hedelmää niin paljoa, että pelkästään sillä eläisi. Jaksatko sä hoitaa suhteita sun sponssejen kanssa. Tässä on ollut nyt hyvää aikaa miettiä, että mitä sitä haluaa ja mitä sitä tykkää sitten joskus oikeasti tehdä. Mitä sun Faija sitten puuhailee, kun raaka yrittäjän arki noin kiinnostaa. Elektroniikan parissa ja freelancer hommina kaikkea muuta. Kaksi C:tä ja kaksi M: ää, eli C puol mikä pyöristetään M:äksi! Hehe! Mitäs jos ei ura avaudukkaan halutulla tavalla. Ville laitto sitten mulle sen team managerin sähköpostiosoitteen. Sieltä tuli sitten, että tervemenoa vaan! Laskeminen lisäksi joudut siis vielä käymään töissä. Isäntä on yrittäjä ja kattonut miten se hoitaa hommia niin se ois ihan siistiä puuhaa. Aika epäilyttävä lempinimi. Kun sun frendit sanoi, että sä olisit ollu tosi hyvä koulussa jos olisit halunnut. Siinä oli sitten jotain hilettä pinnassa ja faija oli ihan liekeissä: "Katos nyt tätä Matti, nyt taidettiin löytää kultakimpale!" Sitten kysyttiin joltain ja se oli kissanviikset jotain katinkultaa koko kivi...hehee! Kai sitä löytyy sieltä jostain maan sisästä, kun oikein kaivaa. MM-hyndäkisoihin lähden jos valmentaja Koskela päästää sinne mukaan.. Markkinointi jutut mua enimmäkseen kiinnostais ja nyt alkais itseasiassa haku Oulun ammattikorkeaan. - Miten ne jätkät voi muistaa tollasia juttuja, kun edes ite muista tota. Lukiossa kiinnosti toi laskeminen niin paljon että ei enään jaksanut, mutta ihan hyvin meni silti. - Kyllä noi koulut on laskemisen ohella mielessä. Kultaa kasvaa maa täynnä. Kai se oli lipsahtanut sinne! No toi oli johdanto tähän kysymykseen. Ei meillä oikeestaan tullut erimielisyyksiä. - En nyt lähtis sillä leijumaan. Rukalla on ollut kyllä tosi hyvät vermeet ja on vaunukin kimppaan, niin mikäs siellä loikoillessa. Martin Cernikin kisat Tsekeissä ois kanssa suunnitelmissa. Mukavaahan se on muutama hitti käydä paipissa hiettämässä, mutta en mä mikään kisakone ole. Siellä pitäis avautua hyndä tällä viikolla, eli sinne täytyy lähteä. Onko sulla oikeasti kiinnostusta mennä Olympialaisiin vai hengailetko siellä joukkueessa muuten ihan huvikseen. Otin yhteyttä sinne ja sieltä tuli lauta testiin, joten laskin sillä sitten kauden. Dikkailetko sä kisoista. Tänä vuonna ajattelin käydä enemmän noita TTR:n kisoja. - No oon koittanu hoidella sen jälkeen, kun meni Nitron kanssa sukset ristiin ja uusia ei oikein löytynyt mistään. Sulla oli pitkä suhde Nitron kanssa, mutta tuli erimielisyyksiä niiden Euroopassa team managerin kanssa. Se olikin ollut porotokka ja se oli ajanut koko lauman kumoon! Heheh! Sä oot kirjoilla kotona, mutta missäs ukko viettää sitten talvet. - Joo oli se siellä. Jos on hyvä mesta, niin se on kolme tuntia sanko ja siitä saa 80 plus hyvät selkälihakset. Onko sulla joku tukikohta mistä toimintaa pyöritetään. Ämmän paperit sieltä sitten lopulta tuli. Täytyy olla hyvät salaiset apajat
Ei oo vielä isompia kuulunut. - Aika raakaa peliähän se on, kun on vähän tota meininkiä nähnyt. Toi projekti oli varmaan uusi kokemus sulle. Laudan kanssa on helpompi seurustella! Kiitoksia, siihen on hyvä lopettaa. Sä et taida paljon tressata tai olla huolissaan mistään jutuista. Aika synkältä tällä hetkellä näyttää. Se olikin kauden viimeinen shotti. - Ensiksi täytyy kiittää äitii ja iskää kaikesta tuesta. Taitaa olla taustalla toi ilmaston lämpeäminen ja lama, kun lautoja ei mee kaupaksi ja ukkoja lentää tiimeistä pihalle. Se tail tökkäys siihen Rukan puuhun oli aika älytön ja täytyy sanoa että aika huonona kattelin vieressä sitä, kun sulla luut rutisi. Onko mitään loppukommentteja. - Kyllä mä jostain tressaan, mutta turha se jostain pikku asioista nipottaa. Laskemiseen kuitenkin ihastu niin perin pohjin ja sitä on eniten tehnyt tässä elämässä. Pikkukuumotus on kuitenkin jees, kun se pistää yrittämään enemmän. Ei noi diilit kovin helpolla kyllä heru verrattuna mitä oon kuullut 90-lukuun. - No ei periaatteessa. Annalle ja Niemelle kanssa propsit. Sitten toki kaikki kaverit, ilman niitähän tätä ei jaksais kukaan. Sikiääkö tuolta rinteistä sellasia junnuja joista vois tulla vielä jotain. Kattelin Wappulounaalla puuta ja jollekkin tokaisin, että oiskohan sellanen temppu mahdollinen tosta ali. Petteri tästä haastiksesta ja kaikki fotaajat. Me yritettiin tehdä susta juttua jo pari vuotta sitten, mutta silloin sulta murtu selkä. Kaikki sinkkunaiset ja miksei myös pojat tahtoo tietää että löytyykö rouva Kinnunen jostain. Kelailetko t ai punnitsetko paljon noita uusia temppuja. - Herra Kinnunen on tällä hetkellä sinkku ja haku päällä. Vähän yritän kattoa, että kamat roikkuu suunnilleen mukana. Naali ja Saraniemen Arton oli laittanut oman lafkan pystyyn ja ne meinaa tehdä sellasen leffan kun "Do it yourself!" Siihen varmaan kuvailen ainakin, mutta joku isompi juttu ois kanssa aika jees. Ei vaan, Jaakko Ruhaa lainatakseni: "Em mie pysty seurustelee, ku mie reissaan niin paljon!" Mä seurustelin kyllä tossa kolme vuotta, mutta se tyrehty tohon reissaamiseen. Sponssit: Meatfly ja Amplid. - Kyllä mä aika tarkkaan mietin, ennen kun lähen koittamaan mitään uusia kuten tupla härveleitä. Puol front flippiä tökkäis taililtä takaisin ja pari päivää sen jälkeen mentiin sille puulle takas kuvaamaan. Puolet ajasta viettää siteet jaloissa, niin olisihan se törkeen siistiä saada siitä ammatti. Miten sä näet lumilautabisneksen tollee nuorin ja viattomin silmin. - Kyllähän tuolla on niin paljon hyviä laskijoita, että joutuu puskee itsekkin enemmän. Kyllä mä aika hyvin omat rajani tiedän ja fiiliksen mukaan mennään. Oli kyllä siisti projekti ja oon auki kaikille uusille. Oliko kuningas alkoholilla taas asiaa tähän. No siirrytään seuraavan aiheeseen. kyllä tosi kova. - Thanks siitä, vaikken ite tuota allekirjoita! Joo viime kausi oli kyllä niin lepponen ja siistiä, että pääs mukaan tohon projektiin pyörimään isompien poikien jalkoihin. Eikö joku uusi leffa projekti olis luonteva jatkumo sulle. Polvet paukkuu ja naksuu, mutta välipäivillä nekin hoituu. Raksasin vähän lippaa ja se meni aika helposti päälle muutamalla yrityksellä. Mikä siinä on, että Suomesta tulee kaikki hyvät!. En mä lähde tekee jos kuumottaa liikaa. - Ei mulla oikeestaa mitään muuta oo hajonnut, kun se selkä murtu. Pikkurilli on kerran murtunut. Ja kaikki jotka jaksoivat lukea tän tänne asti, thanks!. Vielä ei siis ole tarvinnut tehdä sen suurempaa kuntoutusta kropalle. Nyt kun vähän budjettiakin tullut niin pakko kai sponsoreiden perään pitää vähän kattoa. Onko ollut muita pahoja. Pysty kavereiden kanssa reissaa, laskee ja kuvaa, eikä ollut mitään älytöntä tressiä paitsi Miikalla. Sekin omaa tyhmyyttäni, kuumehöyryissä yritin liikaa. Kyllä sitä aina jää jotain hampaankoloon ja oisin jotain juttuja halunnut saada vielä tohon pätkään. Veijolan Elias on esim. Rami Hanafi 026 027 Täytyy sanoa, että sulla oli varmasti paras Suomileffa pätkä mitä on täällä kuvattu. Eikä edes hajonnut mitään paikkoja, niin kai sitä voi olla tyytyväinen. Myös Vallin Peksille tattista, kun säädit hommat alkuun. On se silti ollut pienestä natiaisesta saakka haavena, että pääsis laskee ja sillä vielä elättäis itsensä
"Jaakko Ruhaa lainatakseni: "Em mie pysty seurustelee, ku mie reissaan niin paljon!" Pekka Sauro
Oli pirun kylmä ja lumi kevyttä sekä teräväkiteistä, kuten kuvasta näkyy. Saatiin sitten sadattelut niskaan, kun pojat näpit jäässä odotteli meidän surffailuja. Muut ehtivät laskea jo alemmas sovitulle paikalle ja meillä kesti tovi. Siinä sitten värjöttelin paukkupakkasessa miettien, että mihinköhän se herrasväki oikein jäi. Siirryttiin yhden huipun päältä kuvausmestoille ja bongattin Hanafin kanssa passeli kenttä tämmöseen surfhenkiseen lähikseen. Onneksi mitään vakavampaa ei ollut sattunut, vaan kyse oli ihan normihommasta malliin: "Pitäskö ottaa parit fotot?" Jep. -Naku Ajoin viiden norjalaismailin mittaisen tien Kilpisjärveltä Yykeänperälle Omasvuonon rantaan ensimmäisen kerran yli kymmenen vuotta sitten. -Miikka Joo itse olin jo innokkaana laskenut siirtymään jonkin tovin kunnes huomasin olevani melkolailla yksin. Sori, mutta hauskaa oli. Yliperän tuntureilla vietetty luminen viikko oli hauska ja ikimuistoinen, mutta reilun vuorokauden mittainen matka länsinaapuriin asetti asiat toisenlaiseen tärkeysjärjestykseen. Teksti Jarkko-Juhani Henttonen Kuvat Rami Hanafi
Ja pidemmäksikin aikaa. Musta kivi, jota kaikki janoiset haluavat suudella. Kopterilaskemisen makuun olin päässyt vuotta ennen ensimmäistä vierailuani Ruijan vuorille. Yksistään Yykeässä, joka tunnetaan paremmin sen norjalaisella nimellä Lyngen, on satoja huippuja. Laskureittejä huipuilta, lähes jokaiselta, tulee useampia. 030 031 Suomineidon käsivarren loivapiirteisten ja lempeiden tuntureiden sijaan Jäämerestä kohosi Ruijan taivaisiin valtavia vuorimassiiveja, joiden kylkien tajusin tarjoavan tutkittavaa lopuksi elämää. Vuorien valloittaminen, tai paremminkin niiden rinteillä, solissa ja huipuilla vieraileminen omin voimin on varsin työlästä puuhaa. Yhden laskun sijaan kopterilla ehtii laskea päivässä helposti viisi tai vaikka kymmenen mäkeä. Valhalla Pallomme pohjoisten osien mahdollisuuksia laskemiseen alettiin kartoittaa ensimmäisenä Alaskassa. Kun kevät jälleen koitti meitä oli Yykeässä kymmeniä, ja olimme siellä pitkään. Yhdellä huipulla käymiseen kuluu vähintään päivä, joidenkin saavuttamiseen kuluu useampia. Läntisessä onnen maassa viettämämme uskomaton päivä kuluikin liian nopeasti, ja hiljaa mielessäni päätin palata sinne mahdollisimman pian. Jalkaisinkin sitä on siellä harjoitettu jo hyvän aikaa, ja kaikki aidosti merkitykselliset suoritukset onkin tehty nimenomaan puhtaasti ihmisvoimin. Kävin Alaskan Valdezissa ensimmäisen kerran vuonna 1996 ja paikka teki nuoreen laskijanmieleeni melkoisen vaikutuksen. Huipuilta näimme toisia huippuja, niitä jatkui silmän kantamattomiin, ja tajusimme, että ne eivät laskemalla lopu, eivätkä varsinkaan kävelemällä. Alaskan helihiihto sai alkunsa muutaman onnettoman ja onnellisen sattuman seurauksena, ja näillä sattumilla on ollut todella suuri merkitys siihen millaiseksi laskeminen on kehittynyt. Vaikka omin voimin vuorelle nouseminen onkin jalompaa ja kaikin tavoin arvokkaampaa ja myös tärkeämpää toimintaa kuin kopterilasku, on kopterin tehokkuus iso apu muuten täysin mahdottoman tehtävän edessä. Helikopterin avulla toiminta on kuitenkin kasvanut nykymittoihinsa. Huonommallakin matematiikalla varusteltu osaa nopeasti laskea että elinpäivät eivät riitä jokaisella huipulla käyntiin, saatikka kaikkien reittien laskemiseen, jos homma pitää hoitaa jalkapatikassa. Ratkaisu ongelmaan on lentäminen. Se millaiseksi se vielä joskus kehittyy ei kuitenkaan ole koptereista kiinni... Valdeziahan pidetään vuorilaskemisen Mekkana, ja sitä se onkin. Kannattaa kuitenkin muistaa että Mekka on vain maanpäällinen. Lausuin mielessäni hautuneen ajatuksen ääneen puoli vuotta myöhemmin, ja se levisi muihin mieliin
-Miikka Paikallinen väestö, joka muuten ilmeisesti on 90 prosenttisesti Naton leivissä, ajelivat kelkoillaan ilmeisesti meitä varten milloin minnekin. -Miikka Huhhuh ei kai tollasta voi lehteen laittaa. Välillä ylöspäin pikku metsäpätkiä varten ja joskus laaksonpohjia pitkin kopterin laskeutumispaikalle. Tyylittelystä tulikin helposti lipsahduksia ja sitten pannuja. En tunnusta että oisin kuvassa. Mikä tuo ilme on, onko kenties photoshopattu?. Sekavien radiopuhelinkeskusteluiden, sekä pikku jännäämisen jälkeen lähdin losottamaan alaspäin, "aika suorilla" kuten ohje valokuvaaja Herra Hanafilta oli kommnetoinut ja näkyvästä jäljestäkin voi kuvasta päätellä. -Naku. Lasku oli kokonaisuudessa tosi hauska. Odotellaan helin käynnistysvalmisteluja. Noh, kopterista kuvaaminen onkin vähän haastavampaa kuin äkkiseltään luulisi ja niinpä ei siitä tullut muuta kuin huti. Tarkoituksena oli laskea tämä seinä, joka oli mukava alle parin sadan vertikaalimetrin hujaus. Tässäkin käännöksessä on vielä mukavasti lunta, mutta alempana olikin sitten jäistä röpelöä. Päästiin kruisimaan pitkiä pätkiä kolmistaan ja heli suhahteli yläpuolella. -Naku A Kun olosuhteet piti kopterin maassa, niin käytiin kelkoilla laskemassa mäkiä. Vauhtia piti pitää yllä, mutta lumiolosuhteet asettivat omia rajoituksia. Meillä jäi ylimäärästä heli aikaa ja haluttiin kuvata kopterista. Onneksi Hast ymmärsi kuunnella ohjeita paremmin ja kurvaa tässä esimerkillisesti lähes keskellä suljinta juuri oikeaan aikaan ennen hauskaa ja yllätyksellistä laskua Oden ja minun kanssa alas. Niilläkin pääsi yllättävän kauas ja korkealle. -Miikka Arpa osui meikäläisen kohdalle, kun mietittiin kuka vetäisi tuon pikku shuutin ekana. Taas oli hyvä ja kirkas ilma, eli varmaan 20 astetta pakkasta. AA Viimeisen päivän helikuvausta. Valittin kopterista linjat ja sovittiin kuvaajien kanssa miten käytäntö toimii. -Naku Nakulla on tatsia päästä ylös. Kaikki oli uutta, ihmeellistä ja hankala ajoittaa. Vieraanvaraista ja ystävällistä väkeä
Sinisen ja punaisen välillä nähtiin kaikki sävyt. Hast pölläyttää oikeaoppisen putskukurvin. -Miikka Öisen lämpötilan laskiessa sinne -40 asteeseen ei auringonlaskun aikaankaan enää kovin lämmin ollut, paitsi mielissä. Kevyttä ja kylmää pakkaslunta oli hyvä pöllyttää. Auringon laskiessa valo muuttui uskomattoman näköiseksi. Värit ovat kamerallakin kauniita, mutta voi vaan muistella kuinka makian näköistä siellä oli oikeasti. -Naku. Kuvankaunista maisemaa ja paksulti putikkaa, tosin alas päästyämme oli hämärä jo vaihtunut pimeään. Kovin lyhyitä, mutta hienoja hetkiä, tässä mr. Kuvassa tarjoillaan mansikanmakuista hattaraa. Hetki oli lyhyt, noin puolisen tuntia ja siitä yritettiin parina päivänä ottaa kaikki irti
Kopteri pysyin maassa tämän päivän, joten lähdettiin etsimään muuta tekemistä. Ja vaikka olisikin, sitä ei paljasteta. Mekkaan pääseminen ei siis lopultakaan vaadi paljoa. Lakia valvotaan tiukasti, ja sen rikkomisesta seuraa erittäin ankara rangaistus. Reiän löytämiseen meni monta vuotta, ja etsinnässä oli useita vaiheita. Pienellä raksauksella päästiin laskemaan vääristyneitä koivunrunkoja ylös ja alas. Olennaista on se, että lauma innosta röhkiviä puuteripossuja on reiän löytänyt ja mennyt siitä läpi, jotkut montakin kertaa. Naku näyttää kunnon keketsin. Se on muinaisten tarujen mukaan paikka, jossa pohjoisen mahtavat jumalat asuvat. -Miikka Kuvassa näkyvä puuviidakko oli jo aikaisempina ohiajokertoina vaikuttanut lupaavalta, ja noin sadan metrin tarpomisen päässä tieltä löytyikin kyseinen sateenkaaren muotoinen puuyksilö. H Naku laskee puuhun. Ja toisin kuin Mekkaan, jonne voi mennä kuka tahansa, Valhallan iloista pääsevät nauttimaan vain kaikkein rohkeimmat kuolevaiset. Perhe Hanafi oli juuri matkalla mestoille ja ennen perille pääsyä pysähtyi luoksemme räpsimään kuvia. Viimeisen vaiheen läpikäyminen oli monessakin mielessä tuskallinen prosessi, eikä sitä voi suositella kenellekään, mutta mitäpä ei kuo-. Kuten useimmissa muissakin laeissa, myös tässäkin on porsaan mentävä reikänsä, ja kuten jossain toisessa yhteydessä on todettu, ainahan puuteriporsas reiän löytää. Ja jos Valhallassa haluaa lentää, on oltava paitsi rohkea, myös kärsivällinen ja älykäs, jopa ovela. Lupa lentää Helikopterin avulla tapahtuva laskeminen on Norjassa kiellettyä. Jos Valdez on Mekka, on pohjoisen Atlantin ja Jäämeren aalloista nouseva alue Valhalla. Mikä ja millainen ja minkä kokoisesta reiästä tarkalleen on kyse, ei ole olennaista. Kielto on lainvoimainen, laki tehtiin jo 1970-luvulla. Pohjoisessa Norjassa vierailin ensimmäisen kerran toisen Valdezin matkani jälkeen, ja vaikka Valdez ehkä onkin Mekka, teki Lyngen ja sitä ympäröivät alueet minuun paljon Valdezia suuremman vaikutuksen, ja siihen on omat erikoiset syynsä. Rami päivitteli paikalle rämmittyään puiden globaalia valta-asemaa! Huolimatta siitä että olimme Pohjois-Norjassa kuvaamassa helilaskemista, niin meininki on sama muualla maailmaa: "Kai tossa on noita puita mitä vois kikkailla!" -Naku paikka, johon uskovat vaeltavat laumoittain. Toisin kuin Mekka, ei Valhalla ole maanpäällinen paikka. Sinne pääsevät käytännössä varmuudella kaikki, jotka sinne haluavat, ja etenkin ne, joilla on varaa maksaa rahalla sinne pääsemisestä. Löydettiin tiheästä koivumetsästä luonnon rainbow-puita
Miikka Hast ottaa tilaisuudesta vaarin ja kurvaa auringon vaaleanpunertavaksi värjäämällä jäisellä vaahtopäällä vielä kun kerkeää. Tai sitten lähteä ottamaan selvää. Tämän pumpuliluonnoksen horisontin taa avautuvaa maisemaa voi vain kuvitella... -Naku 034 035
Laakson pohja nousee hiukan vajaaseen 300 metriin ja sen molemmilla puolilla on huippuja jotka nousevat reilusti yli kilometrin pohjaa ylemmäs; suurimmat korkeuserot alavien maiden ja huippujen välillä lähentelevät 1500 metriä. levainen tekisi sen eteen että pääsee lounastamaan jumalten juhlapöydästä. Tamok on merellisen ja mannerilmastojen kohtauspaikka, ja siellä sataa paljon lunta. Osa vuorista on todella jylhiä, osa on lempeämpiä, ja jokaisella kymmenistä huipuista on mahtavia laskuja. Onneksi pääruokien joukossa on muitakin, lähes Lyngenin veroisia makupaloja, ja niistä parhain on kalaruokien ykkönen: Taimen. Taimenpöydässä Suoraan Yykeän etäläpuolella, viitisenkymmentäkilometriä Kilpisjärveltä länteen, sijaitsee Dapmotvaggi, Tamokdalen, Taimenlaakso. Toissakeväänä, jolloin olimme Tamokin huipuilla kopterin voimin. Ja luvatta lentämiseen liittyy riskinsä, joita ei moni ole halukas ottamaan. Ukko ylijumalan parhaiden herkkujen maistelu maksamatta siitä verenä, hikenä ja kyyneleinä ei valitettavasti enää ole mahdollista; Lyngen, pohjoisen Norjan herkkuja notkuvan juhlapöydä antimista epäilemättä paras, on nykyään kansallispuisto, jossa ei luvallisesti lentele enää edes kaikkein rohkeimmat
Kaikki oli monin verroin pelottavampaa ja isompaa eivätkä omat laskutaidotkaan tuntuneet enää juuri miltään Oden ja Jarkon handlatessa homman kuin homman. Voisi ehkä sanoa että onneksi ryhmämme muodostui myös paitsi monipuolisesta laskutaidosta, niin ennen kaikkea vankasta kokemusta joka puolestaan synnyttää intuitiota, jonka avulla etsivä löytää hakemansa. Ode kruisii samaisen pitkän laskun alkua. Tärkeintä kuitenkin oli, että meillä oli myös riittävästi nöyryyttä ja itsekuria. Ylhäältä näki alas asti ja sitä kuvitteli laskevansa sinne nopeasti, mutta lasku olikin yllättävän pitkä ja otti pikku kuvaustaukoineen varmaan yli puoli tuntia. Jumalten juhlapöydässä kun ei auta ryhtyä ahneeksi. Lumenhaltija ei sen sijaan päästänyt meitä helpolla. Ei tuullut ollenkaan ja aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta. -Miikka Ylös lentäessä näki kaikenlaisia kivoja pikku droppeja, linjoja ja kumpareita, mutta alas laskiessa joka seinän jyrkkyys kasvoi muutamalla kymmenellä asteella. Viime keväänä säänhaltija sen sijaan suosi meitä poikkeuksellisilla olosuhteilla: Tamokissa viettämästämme reilusta viikosta viisi kokonaista päivää olivat käytännössä täydellisiä. Lentoon pääsyä odottava lintumme olikin maassa melkein koko ajan, ja paksuun lumivaippaan puetut huiput jäivät jälkiämme vaille. Eikä eroa todellakaan ollut helppo havaita, eikä etenkään pystyä päättelemään missä hyvät paikat saattaisivat olla. Kahden tusinan kokoinen ryhmämme koostui varsin sekalaisesta seurakunnasta. Aikaisemmin talvella lumipatjaan oli lauhan jakson seurauksena kehittynyt kova jäinen välikansi. Mittasuhteet jäynäsivät taas silmää. Sen kummemmin erittelemättä voi vain todeta, että hankalissakin olosuhteissa voi löytää sen mitä löydettävissä on, jos osaa etsiä. Koko ajan piti pitää silmällä seinää, jos sieltä irtoaisi jotain, niin piti tietää mihin pääsisi pakoon. Takana lumilippa, mistä piti dropata sisään. -Naku kolmatta kertaa satoi lunta käytännössä joka päivä parin viikon ajan. Kannen päällä oli paikoitellen varsin paksu kerros parasta kovan pakkasen kuivaamaa, upean kristallisoitunutta lunta, mutta joissain paikoissa vain ohut pölykerros kuuraa. www.cohkka.fi www.scrapbook.fi. Tässäkin kuvassa oleva pätkä näyttää suhteellisen loivalta mitä se ei todellakaan ollut, sillä laakson pohja kuvaan mahtuessaan vaikuttaisi ylämäeltä. Mukana oli nuorta ja vanhempaakin intoa, suoranaista intohimoa, paljon monipuolista lahjakkuutta, mutta ennen kaikkea myös runsain mitoin kaikenlaisia odotuksia, haluja ja toiveita. Ilman sitä tuskin olisimme saaneet sitä mitä nyt saimme. Kuumotuksista huolimatta mahtava ja mukava lasku. Mukavaa lunta ja hyvää laskua edessä kilometreittäin. Vasemmalla sivustalla oli myös järkyttävän kokoinen jää-ja lumiseinä. Lumiolosuhteet kuumotti, kun ei tienny yhtään minkälainen pohja oli alla
Jonkun mielestä uran loppuminen voisi olla masentavaa ja tehdä katkeraksi, mutta Jussista voi itse kukin ottaa mallia. Nyt se unelma on eletty ja uudet edessä. Hän teki kaikkensa ammattilaisuuden unelman ylläpitämiseksi. Jussi paiskoi töitä sponsoreilleen sekä laskijana että suunnittelijana, tehden enemmän kuin kummaltakaan voisi pyytää. Olkoon tämä vinkkinä vaikkapa surullisen kuuluisille hiihtäjillekin: pää pystyyn ja kohti uusia haasteita! Teksti Tuukka Tams Potretit Pekka Sauro. Jussi kävi läpi kovan elämänkoulun
Jukka Erätuli 040 041 Jos kuuntelee muiden mielipiteitä niin ei koskaan voi tavoittaa omia unelmiaan. " "
Kuvasit kuitenkin samalla useita laskupätkiä. Muutama vuosi sen jälkeen, kun alotin lautailun, kiinnostuin grafiikan tekemisestä tietokoneella ja nettisivuista. Olin aina valmis osallistumaan kaikkiin photoshootteihin ja markkinointiin, jeesimään kameramiestä saamaan kamat ylös rinteeseen ja olemaan mukana suunnittelemassa uusia tuotteita. Toisaalta sain myös juuri tarvittavan määrän tukea harrastukseen mun vanhemmilta, joita ilman ammattilaisura olisi jäänyt haaveeksi. Eikä sitä filmipätkää saatu aikaiseksi sillä, että mentiin valmiille hyndälle. Kovaa tekstiä. Mulla on hyvä tarina. Olitko sä omiin pätkiisi koskaan täysin tyytyväinen. Toisaalta, kyllä se vaati kovaa duunia pitääkseen kropan kunnossa ei pelkästään kesällä vaan myös kauden aikana. Sen jälkeen olen pystynyt kustantamaan omat matkat itse ja on jäänyt vähän rahaa säästöönkin. Ajettiin pimeällä kelkoilla hyndille ja se ei ollut mikään maailman helpoin homma, koska lunta oli niin paljon ja polku oli kapea. Jos kuuntelee muiden mielipiteitä, niin ei koskaan voi tavoittaa omia unelmiaan. Se oli sitä kulta-aikaa. Tein mitä halusin, vaikka se erottikin mut muista. Millasta vaihetta sun elämässä silloin elettiin. Ja sen jälkeen olen viettänyt jokaisen kauden ja osan kesästä matkoilla, suurimmakseen osaksi Jenkeissä. Normaalisti se matka kestäisi ehkä 5-7 tuntia, mutta nyt oli niin huono keli, että meillä meni 11 tuntia. Lunta tuli, valokuvaajat olivat mestoilla ja sain videopätkän, mikä oli monipuolinen ja mun mielestä tyylikäs. Sponsorit sai musta enemmän sillä rahalla ja mulle se oli vaan parempi, että sain auttaa ja etenkin oppia uutta, mikä näin jälkeenpäin ajatellen on paljon arvokkaampaa kuin raha. Oli se iso projekti, mutta elin niin siinä hetkessä enkä miettinyt mitään muuta kuin että olen kauden alussa kunnossa. Lumilautailu ja suunnittelu toimivat käsi kädessä ja kun aloin olemaan tärkeämpi osa sponsoreideni tiimejä, aloin myös saamaan vapauksia. Se oli mun Neoproton "Everyday Something" videopätkä. 26-vuotias eläkeläinen Sun blogissasi lukee, että nyt 26-vuotiaana kerrot virallisesti jääväsi eläkkeelle laskemisesta. Halusin viedä tyyliä eteenpäin ja pitää jutut simppelinä. Se kausi meni myös muutenkin pulkkaan ja satuin olemaan aina oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Henkisesti se ei ollut helppoa, kun oli just lentänyt Jenkkeihin ja rajalla kuumotettu, että nyt lähdet kotiin! Sit pääset vihdoin perille yhdeltätoista yöllä ja seuraavana aamuna kello viideltä lähdet mäkeen kuvaamaan. Se on paljon se, paljon enemmän mihin monet laskijat on nykyään valmiita. Joutui ajamaan kelkalla monta tuntia päivässä, lapiomaan tunteja hyndää ja ajamaan väsyneenä kotiin syömään ja valmistautumaan seuraavaa päivää varten. Rakennettiin kaksi hyndää sinä päivänä ja tuntu, että olisi ollut jossain twilight zonessa koko päivän, kun taisteli väsymystä, nälkää ja kylmää vastaan. Mun lopettamiseen on aika monta syytä, johon ajatus heräsi, kun loukkasin. Päivät venyivät helposti 24-tuntiksi, eikä koti-ikävä pahemmin saanut vaivata, kun tiesi vielä olevan kolme kuukautta pitkiä päiviä tiedossa ilman montaa välipäivää. - Mä itse näen sen lähteneen siitä, kun lopetin lukion. Mä myös uskoin siihen, että musta voi tulla ammattilainen. Loukkaantumisia tulee, sitä ei voi estää: on vaan ajan kysymys, milloin ne tulee ja niistä on opittava. Otin seuraavaksi kahdeksaksi kuukaudeksi hirveän sykkeen päälle ja tein kahdeksan tuntia päivässä kuntoutusta. - Olin edellisenä kautena ollut ekaa tai tokaa kertaa Jenkeissä ja kaveri sai puhuttua mut kuvaamaan Neoproton leffaan. - Niinpä. Tiesin, etten ollut maailman paras tai hulluin laskemaan, mutta tiesin että mulla oli mahdollisuudet päästä pitkälle ja mulla oli todella kova halu näyttää. Mikä oli se merkittävä juttu, että susta pystyi tulemaan ammattilainen. - Ei se kovaa duunia ollut, kun koko ajan oli hauskaa. Herättiin 1:30 aamulla, jotta saataisiin parhaat hyndämestat. Ehkä siksi, ettei mulla ollut varaa syödä niitä burgereita, toisaalta kahvioon meneminen oli tylsää, kun pystyi sen ajan laskemaan. Mutta mä kelasin, ettei onneksi käynyt pahemmin. Näin tämän sellaisena asiana, että se olisi mun "fall back", kun jonain päivänä siirtyisin muihin juttuihin. Siitä lähdettiin sitten kisan jälkeen ajamaan Tahoelle, koska siellä oli dumppi. Just se pieni lisä oli ehkä se, miksi sain paremman sopimuksen kuin joku joka oli mua vähän parempi laskemaan. Tyyli on aina ollut mulle tärkein asia: tärkeämpää mulle oli tehdä bs 180 siististi kuin 1080. Joka tapauksessa se oli ikimuistoinen päivä. Tärkeää mulle oli myös se, että sponsorit saivat musta enemmän kuin vain laskijan. Ja myös rehellistä. Se opetti aika paljon myös psykologisesti suhtautumaan ammattimaiseen "urheiluun" ja tajusin, että kunnossa pysyminen vaatii ahkeraa treenausta salillakin. Aika meni tosi nopeasti ja kun kausi alkoi, olin about kunnossa. Siinä kävi aika tuuri, että ne kaksi sopivat toisilleen niin hyvin ja pystyin hyödyntämään molempia osa-alueita mun sen hetkisen uran ja myös tulevaisuuden kannalta. Oliko se kovaa duunia. Hyviä opetuksia nuoremmille urasta haaveileville, ei äitiä siellä aleta kaipaamaan. - Pohjustan tätä kysymystä hieman. Kun muut menivät kahvioon vetämään burgeria, mä jäin mielelläni hinuttamaan sitä paippia. Sponsorisopimukset alkoivat olemaan hyvällä mallilla ja kuvasin Itiksen kans Suomessa reilijuttuja, jotka sovittiin menevän Neoprotoon ja saisin sieltä putskujuttuja Itiksen (Jaakko Itäaho) leffaan. Ei se ollut raskasta eikä rasittavaa, kun eli täysillä siinä hetkessä ja uskoi, että mitä ikinä käykin niin aina siitä jotenkin selviää. Koko uran ajan mulle lautailu oli ykkönen ja kaiken muun vapaa-ajan käytin suunnittelujuttuihin. - Se oli varmaan se, että olin määrätietoinen enkä suostunut luovuttamaan. Halusin olla laskija, joka pystyi myös antamaan jotain muuta kuin vain hullun trickin jostain massiivisesta gäpistä. Näen silti tuon periksi antamattomuuden ja suomalaisen sisun suurimpina tekijöinä. Elin aika pitkälti koko urani siinä hetkessä muutamaa viimeistä vuotta lukuun ottamatta. Lähdin Jenkkeihin ja sain pulkkaan aika hyvän kauden, kunnes kauden lopussa meni Romen photoshooteissa eturistiside poikki. Ei kuitenkaan jokainen lukion lopettanut laskija voi ammatikseen laskea. Jos katsotaan sun uraa, niin mistä sulla ammattilaisuus lähti liikkeelle. Ensin sain antaa palautetta tuotteista, joka loppujen lopuksi johti kehitys- ja suunnittelutyöhön. - Yhteen pätkään olen urani aikana ollut tyytyväinen ja se jäi myös ainoaksi ehjäksi kaudekseni. Urakehitys Aloitetaan muistelemalla sun haastattelua Slammerista vuodelta 2003. Mutta se palkittiin. Oli ennustettu viisi jalkaa powdaa seuraavaksi aamuksi ja päästiin yhdeltätoista yöllä nukkumaan. Miten sä kelaisit sun ammattilaisuraa. Nostetaan kissa pöydälle... Kukaan muu ei varmaan uskonut muhun kuin itse ja vaikka jengi katto mua kieroon, olin päivät pitkät mäessä. Olin juuri kuntoutunut ekasta polvileikkauksestani, olin henkisesti ja fyysisestä tosi hyvässä kunnossa ja halusin näyttää, kuinka hyvä olen laskemaan. Oltiin Big Bearilla Kaliforniassa laskemassa ja tuomaroimassa yhtä Dragonin kilpailua. Miksi ihmeessä. Silloin sä olit laskenut Romella kaksi vuotta. Se oli mun ensimmäinen aika vakava loukkaantuminen. - Hah haa, ei se ole kissa
042 043
- Totta, ja näinhän siinä pääsi käymään. Siinä kauden aikana en saanut mitään uusia hookkauksia just siksi, kuten aikaisemmin mainitsin: edellisvuodelta ei ollut näyttöä, budjetit oli löyty lukkoon ja ne olivat pienentyneet edelliskauden huonon lumitilanteen eli myyntien takia. Vuosi sitten ne tukivat täysillä ja sanoivat, että kuntouta vaan tarvitsemasi aika, me ollaan täysiltä sun tukena. Moni asia viime vuonna vahvisti sitä, että nyt oli aika vaihtaa suuntaa ja alkaa tavoitella uusia unelmia elämältä. Mitä sille sitten on matkan varrella tapahtunut. Ja toisaalta, miksi olisin ollut, kun aina kun joku sai haastattelun niin ne teki myös muiden nimeä tunnetummaksi edustamalla Trulli Clania ja samalla meitä kaikkia. Trulli Clan Puhuttaisiinko hetki Trulleista. Kyllähän se harmitti kun niille oli kaikkensa antanut, mutta ihan niin kuin muussakin bisneksessä, kyse on vain rahasta. Sit ne pyörsi lupauksensa, eikä edes perustelleet sitä vaan vetosivat sopimukseen. polveni tosi pahasti Japanissa 2006 syksyllä tai ehkä kuntoutuksen aikana. - Miten mä näen sen, se elää meidän muistoissa ja kyllä me kaikki sitä vielä "edustetaan", muttei enää kuten ennen. Mutta olo oli aika petetty. Kumminkin pidettiin yhtä eikä haluttu tehdä päätöksiä ilman, ettei joku olisi saanut sanoa sanaansa. Se on. Harva pystyy. Rome mainosti mua aika paljon ja siitä näkyvyydestä sitten mun pienemmät sponssit hyötyivät tosi paljon. Propsit kuitenkin Neil Gossille, että sai tehtyä Trulli Love -dokkarin. Kyllä mä sain kaiken sekä enemmän ja olen enemmän kuin tyytyväinen uraani. Se on vähän kuin house of cards: kun yks lähtee niin muut seuraa perässä. " Puhun tässä tietenkin vain omasta näkökulmastani. Ei meillä keskenään ollut mun mielestä mitään kilpailua tai kateutta. Sä olet aina ollut lojaali sun sponsseja kohtaan. Olitko sä pimennossa. Tuo on aika vahvaa puhetta, jos pystyy oikeasti käsi sydämellä sanomaan saaneensa uraltaan kaiken mitä haluaa. Se meni about päinvastoin. Ei mulla ollut sellaista määrää materiaalia lehdissä ja isoissa video julkaisuissa, kuten vaikka Heikillä (Sorsa). Aloin pikkuhiljaa pedata tulevaisuutta ja päätin kumminkin, että lasken täysillä kauden, mutta varmistin sen verran etten loukkaantuisi typerien riskien takia. ehkä. Miltä susta tuntui, kun Rome potki sut pihalle, vaikka olit ollut siinä mukana about alusta saakka. Se myös tarkoitti sitä, että edellis kauden olisi pitänyt olla mun elämäni paras ja kaiken olisi pitänyt mennä just nappiin. - Ei se enää ole mitä se ennen oli, sehän on selvä.. Siinä vaiheessa myös mielenkiinnon kohteet mun elämässä alkoivat vaihtumaan. Kaikki teki omat päätöksensä, miten edesauttaa omaa uraansa ja siinä Trulli Clan jäi vähän jalkoihin. - Viime kauden puolessa välissä näin, mihin suuntaan tilanne oli kehittymässä musta riippumattomista asioista ja omista viboista. - Jos ammattilaiseksi asti on päässyt eikä voi olla tyytyväinen mitä uralta on saanut, niin silloin ei ole kyllä oppinut paljon siltä reissulta. Mun tarkoitus ei ollut koskaan milkata lumilautailulla. Kun kyseessä oli kahdeksan ihmistä, joilla kaikilla omat pläänit ja elämä vei mukanaan sata lasissa, ei siihen vaan ehtinyt laittaa vaatimaa aikaa enää. Eikä me enää voitu laskea yhdessä, kun kaikki meni omien proggiksien mukana ympäri maailmaa ja se olisi vaatinut, että kaikki Trullit olisi saatu yhden pöydän ympärille, joka oli mission impossible. Ei siitä mielestäni kadonnut missään vaiheessa mitään. Jäikö sulla kaivelemaan jokin, että olisi pitänyt tehdä toisin tai jotain jäi saavuttamatta. Kyllä me kaikki kannustettiin toisiamme ja oltiin vilpittömästi iloisia toistemme puolesta. Se on aika pirun arvokas elämänkoulu ja jos ymmärtää kuinka paljon siitä voi oppia ja osaa olla avoin, jää siitä paljon enemmän käteen. mulle "Koko uran ajankaiken lautailu oli ykkönen ja muun vapaa-ajan käytin suunnittelu-juttuihin. Millon sä sitten tajusit, että eiköhän tää ollut tässä. Oli paljon suunnitelmia vaatefirmasta, Trulli Clan -laskuleffasta ja niin edelleen. Who knows. Mutta kyllä mä siinä vaiheessa tunsin tuon lumilautamaailman ja bisnestä muutenkin jo sen verran, että tiesin ettei auta kuin siirtyä eteenpäin ja yrittää löytää uusi tukija. Jotenkin näin sen myös epäreiluna muita laskijoita kohtaan, jos olisin vaan venyttänyt uraa. Parisuhdekin alkoi olemaan siinä vaiheessa, että 3-4 kuukauden erot ei oikein tuntuneet hyvältä puolin tai toisin. - Totta kai jos katsotaan, kuka oli enemmän julkisuudessa, heh. Jos menet kysymään joltain muulta meistä niin varmaan saat aika erilaisen vastauksen... Miten Trulli Clan on muuttunut sen alkuajoista. Pidin aina tärkeänä, että on joku fall back, koska ei tää ammatti kenellekään kestä ikuisuutta, eikä kaikki siitä miljoonaa tee. Todellakin. Niistä kokemuksista, mitä urani aikana olen oppinut ja ystävät, joita olen saanut petasivat tien mun loppuelämälle ja se on mielestäni aika paljon. Vähän kumminkin napsahteli, mutta nyt olen niin ehjä kuin vain voi lumilautauran jälkeen olla. Siitä kuntoutuminen kesti yli vuoden ennen kuin pystyin normaalisti laskemaan. - Se tuli todella puun takaa. - Viime kaudella oikeastaan ainoiksi tukijoiksi jäi Helly Hansen ja Active Ride Shop, ja ne tuki mua täysillä kuten aina ennenkin. - Nostetaan kissa pöydälle, heh heh. Jo tuossa vuoden 2003 jutussa Petsku alusti haastattelua sanomalla, että nyt on vuorossa Trulli Clanin jäsen, joka on jäänyt vähän pimentoon. Miten tilanne eteni sponssien kanssa. Tuntui oudolta tajuta, että niin moni asia voisi loksahtaa kohdalleen yhden vuoden aikana niin nätisti. Siitä syntyi maailmanlaajuinen ilmiö, joka poiki monia "lumilautatiimejä" ympäri maailmaa. Sen johdosta osa sponsoreista sanoutui irti ja uusien saaminen siinä vaiheessa kautta oli liian myöhäistä, kun kaikki budjetit oli jo lyöty lukkoon. Suunnittelusta ja taiteesta oli tullut todella tärkeä osa ja tajusin, että ei senkään kanssa voi ikuisuuteen odotella. Joitain vuosia sitten Trulleihin viitattiin kaikissa haastatteluissa, mutta nyt hyvä jos kukaan sitä enää muistaa. Kenelläkään ei ollut aikaa, uskoa tai halua lähteä kehittämään sitä yritykseksi, vaikka industry puski sitä siihen suuntaan aika kovasti. Katosiko siitä sen vuoksi jotain. Kun yli kymmenen vuotta on reissannut maailmalla ja elänyt toisten nurkissa, nukkunut lattialla ja sohvalla, näyttää "normaali" tasaisempi elämä jo aivan erilaiselta. Se muun muassa vahvisti mun päätöksen lopettamisesta. Asuin sitä edeltävän vuoden Jenkeissä kuntouttamassa polvea ja sen kuntoutuksen aikana tuli kelattua asioita aika paljon. Se oli vaan kylmä fakta, ettei me voitu laskea enää yhdessä, koska kaikilla oli omat sponsorit ja velvoitteet. - Tietysti olisi ollut kiva käydä vielä muutamassa paikassa laskemassa ja saada vielä yksi pätkä mihin itse olisi tyytyväinen, mutta ei mua oikeasti mikään jäänyt kaivelemaan. Se lähti liikkeelle nuorten poikien "vitsistä" ja kehittyi ehkä jopa jäseniään isommaksi jutuksi. Henkisesti olin kasvanut aika paljon viime vuosina ja vakavien loukkaantumisten myötä terveyttä osasi arvostaa ihan eri tavalla. Sille oli oma aikansa. Sain jo kaiken ja enemmän kuin olisin voinut lumilautailulta pyytää
Nyt aletaan lopetella tätä suht kokonaisvaltaista urakkaa. Eli musta tulee isona taidemaalari ja menen myös opiskelemaan teollista suunnittelua. Keitä haluaisit kiittää erityisesti menneistä vuosista. Kaikki me ollaan reilusti parikymppisiä ja se alkaa olemaan aika "vanha" ikä lumilautailussa. Vaikkei Suomesta tällaista koulutusta saa, ei mun tarvitse taas muuttaa ulkomaille ja roudaa koko elämää sinne, niin tää toimii mulle ja mun suhteelle oikein hyvin. Ei se tarkoita sitä, että kaikki unelmat on mahdollisia, mutta kun on realisti ja samalla uskaltaa uskoa itseensä ja pitää kiinni omista päätöksistä tilanteessa kuin tilanteessa niin maailma on aikalailla auki. Nuoria hyviä jamppoja Suomi on kuitenkin pullollaan, kuten Piiroisen Peetu ja Laiviston Juuso, jotka vie lajia Suomessa ja maailmalla eteenpäin. Hienoa nähdä, että lumilautailu lajina on päässyt jo näin pitkälle ja etenkin se, että siellä on niin paljon suomalaisia mukana. Ei se silti tarkoita, että se kuolee nyt, kun alkaa tekemään muita juttuja. 044 045 " Kyllähän se harmitti kun niille oli kaikkensa antanut, mutta ihan niin kuin muussakin bisneksessä, kyse on vain rahasta. Te olitte pitkään niitä nuoria suomalaisia staroja, ja nyt säkin lähdet kuvioista pois. Mitä niistä kertoisit. Miten musta tuli ammattilumilautailija tapahtui suurilta osin alitajuisesta. Nyt voin laskea ilman mitään ulkopuolisia paineita, eikä tarvitse välittää mistään muusta kuin että siteet narskuu, kun bounaa sitä stalefishiä. Kyllä suomalaisia on leffojen ja lehtien tarjonnan etunenässä prosentuaalisesti paljon Suomen väkilukuun nähden. uraa enemmänkin ja miettinyt mitä kaikkea siltä on saanut, olen mielestäni löytänyt ja ymmärtänyt niitä keinoja, joiden avulla pääsin siihen lopputulokseen. - Mulle on tuote- ja graafinen suunnittelu sekä taide olleet tosi lähellä sydäntä ja se on suunta minkä tulevaisuudessa olen päättänyt ottaa. Onko nyt tapahtumassa jonkinlainen sukupolvenvaihdos. Toki mukana oli paljon onneakin, mutta suuri osa asioista on itsestään kiinni. Opiskelen tällä hetkellä onlinekoulussa taidemaalariksi ja se perustuu 1800-luvun ateljee-tyyliseen opetukseen. Onko Trulli Clan kuollut. Alkava kausi on ensimmäinen, kun voin vaan laskea itselleni. Ja se, että on aikaa laskea frendien kanssa eikä tarvitse niska hiessä yrittää opetella jotain 1260 spiniä minkä vetäisi jostain kallionkielekkeeltä alas on aika hyvä porkkana. Nyt on kyse vaan toteuttamisesta. Kyllä se elää aina muistoissa, vaikkei olekaan enää mitä se silloin aikoinaan oli. - Ehdottomasti. Vaikka maku laskemiseen vähän menikin viime kautena niin uskon, että se tulee takas kun pääsen vaan lumelle. Vieläkö aiot laskea. Toiset edustaa näkyvämmin kuin toiset, koska ne tekee vielä sitä minkä pohjalle Trulli Clan perustettiin. - Kyllä varmasti. Mike Arztin www.jussitarvainen.com www.yuzacreative.com www.fightforgood.com Nyt monet Trullit ovat jo lopettaneet laskemisen, kuten Pässi (Jari Tuoriniemi) ja sä, ja laskeeko Harrikaan (Holmsten) enää niin paljon. Nyt kun tässä olen viimeisen vuoden ajan käynyt läpi mun ". Olen asettanut tavoitteita, joita kohti pyrin niin kuin lumilautailussa ja mulla on nyt aika selvät sävelet miten sinne pääsen. En usko, että mulla olisi ollut parempaa ajankohtaa tai valmiutta lähteä jahtaamaan unelmaa ammattimaisen taiteilijan ja suunnittelijan urasta koskaan aikaisemmin elämässäni. - Ei Trulli Clan ikinä "kuole". Unelmana meillä kaikilla oli ammattilaisura ja Trulli Clan ainakin mulla kuuluu siihen lukuun elämässä. Että pystyin toteuttamaan unelmani ammattilumilautailijan urasta antoi mulle avaimet tulevaisuuteen. Samoja asioita voi soveltaa muualle elämään ja olen sitä kautta löytänyt keinoja, jotka tulee jeesaamaan toteuttamaan unelmia tulevaisuudessakin. - Perhettä, tyttöystävää, kaikkia Trulli Clanin jäseniä, kaikkia sponsoreita ja ihmisiä, jotka ovat mua tukeneet ja ovat osuneet matkan varrelle. Uudet kuviot Nyt sulla on toiset kuviot edessä
Otto Veijola / Pallas Kuvaaja: Teemu Lahtinen 046 047
Hinnat eivät ole sen halvempia kuin muissakaan Lapin kohteissa, eikä nuorempien eteen ole juuri mitään tehty. Tähän rakoon iskevät Olos ja Pallas. Asiakaskunta kuitenkin kokee luonnollista vähentymistään, jota myös hiippakunnan vaihdoksi kutsutaan, joten pieniä kehityksiä uusien turistien eteen on tehty. Ja kuinka monet kerrat olenkaan nähnyt lumilautailijoille tehtyjä "striittejä", joita on sitten esitteissä ja messuilla mainostettu ylistävin sanoin: jotka todellisuudessa ovat tietotaidon puuttuessa. Oloksella joitain tansseja järjestetään, mutta suoraan sanottuna ne tanssit tuskin ketään Slammerin lukijakunnasta kiinnostaa. Pallaksella on vain yksi hotelli, eikä Oloksellakaan kapasiteettia aivan hirvittävästi ole. Siinä missä kaikki piilokämpät eivät tarkoita turistirysiä, eivät kaikki hiihtokeskuksetkaan vielä ole yhtä synnin kehtoa. Tai haukkua, riippuu näkökulmasta. Keskukset eivät tosiaan ole koskaan lähteneet suuremmin houkuttelemaan massoja. Kun Suomessa ottaa ruokapöydässä puheeksi suunnittelevansa lapinmatkaa, tarkoittaa se näillä pituuspiireillä samaa kuin Amerikan serkuilla matka Las Vegasiin. Jos sinulle on tärkeämpää bailaaminen kuin laskeminen, ei tästä artikkelista ole sinulle mitään hyötyä. Niiden vakioasiakaskunta on muodostunut jo ajat sitten ja tämä väki tulee lomailemaan eläkepäivillään murtomaahiihdon ja hiljaisen tunnelman merkeissä. Lapin perinteikkäät keskukset tarjoavat mummoille ja papoille jotain ainutlaatuista, mutta miksi trendikkäästi neonväreissään kiitävän 17-vuotiaan Jani-Petterin pitäisi niistä olla kiinnostunut? Omissa oloissaan Sekä Olos että Pallas sijaitsevat Muonion kunnassa, verrattain kaukana tai lähellä kaikkea: Rovaniemeltä noin kolmen tunnin ajon päässä ja Kittilästä vajaan tunnin. Vaikea sanoa, kaivataanko siellä muuta väkeä kuin murtomaahiihtäjiä. Suurimmista Lapin kasvukeskuksista ei löydy piilopirttejä, joiden pihoilla voi nähdä ahmojen ja riekkojen selviytymiskamppailua: niiden pihoilla omaa "selviytymiskamppailuaan" käyvät britit ja venäläiset aamulla viiden aikaan. Pallakselta matkaa sitten Kittilään tai Muonioon tuleekin jo lähes tunti. Itse olen kokenut todella ahdistavia kokemuksia hiihtokeskusten diskoissa, joita järjestetään nuorten viihdyttämiseksi. Jos kuitenkin lapinmatkalta kaipaat rauhaa ja hyviä laskuja, voit hyvinkin löytää tästä jutusta hiihtolomasi seuraavan kohteen. Teksti Tuukka Tams Lappi ei ole enää pitkään aikaan ollut oikea paikka levolle ja rauhoittumiselle. Olokselta ei matkaa Muonion keskustaan ole kuin muutama kilometri, muttei Muoniota miksikään metropoliksi voi kehua. Useimmiten ne ovat omiaan ennemminkin keski-ikäisille bisnesukoille, jotka haluavat kokea uudelleen 90-luvun alun tanssihitit, joita he eivät silloisten pienten lastensa takia voineet ajallaan kokea. Silti on aiheellista kysyä, mitä nuori kuluttaja edes haluaa. Majoitukset ovat täyttyneet mukavasti vuosi vuodelta tuttujen naamojen tullessa uudestaan ja uudestaan talvilomallaan tuttujen työn- tekijöiden keskelle. Kuten kaikki tietävät, on Lappi aivan todella laaja alue, eikä edellä mainittua Lappia Loirin Vesku todellakaan tarkoita kertoessaan olleensa piilopirtissä Lapissa äänittämässä kalmankatkuisia veisujaan. Pahoittelut kuitenkin niille yli kuusikymmentävuotiaille murtsikkaa harrastaville eläkeläisille, jotka lukevat tätä aviisia: teitä ne varmaan kiinnostavat. Hiihtokeskukset ovat kasvaneet pieniksi kyliksi ja kylät paisuneet kuin pullataikina. Joten jos lentäen menee suurimman matkaa, ei perille kestä kuin hetki, ja kolmen tunnin ajo Lapissa tarkoittaa samaa kuin etelässä matka Helsingistä Porvooseen. Kuitenkin ne ovat suhteellisen etäällä kaikista keskuksista. Ne elävät omaa hiljaista, muuttumatonta eloaan, jota ne ovat eläneet jo vuosikymmenet. Olokselta löytyy rinnekartasta "striitti", mutta nykyaikaisten vaatimusten rinnalla se on hyvin vaatimaton
Miikka Hast / Olos Kuvaaja: Rami Hanafi
Päivät kuluivat ja joka aamu tuuli oli peittänyt edellisenä päivänä laskemamme jäljet. Tunnelma oli osaltani ristiriitainen: toisaalta nautin hiljaisuudesta täysin siemauksin, sillä mökki täynnä kavereita voittaa niskalenkillä massahumun. Meneillään oli vieläpä huhtikuun alkupuoli, jolloin ainakin suurissa hiihtokeskuksissa on jonkin sortin sesonki meneillään. Aamulla tunnelma oli vieläkin sekavampi. Aamulla aikaisin hotellin herkulliselle aamupalalle, hissien auettua suoraan mäkeen, muutama seuraa johtajaa -peli ja leppoisaa rakentelua ja kuvailua loppupäivä. Ei minulla mitään suksijoita vastaan ole, mutta tuo oli kyllä naurettavaa toimintaa. Jopa niin miellyttävä, että operaationamme olleen cornerin viimeisteleminen ei tuntunut kenestäkään houkuttelevalta. Mökkiseurueemme lisäksi näimme liikettä vain vastapäätä olleessa pizzeriassa, jossa sielläkin liikkui enimmäkseen vain ravintolan henkilökuntaa. Sieltä täältä löytyi töytäreitä sekä kumpuja, ja varsinkin alhaalta katsottuna oikeimmalla sijaitsevan hissin ympäristö kuruineen oli äärettömän miellyttävä. Tomi Passi / Pallas Kuvaaja: Juuso Paloniemi pilanneet muuten niin mielenkiintoiset rinteet. "Aakealta laakealta nyppylältä vaikuttanut Olos tarjosi jo ensimmäisillä laskuilla hauskimpia siivuja, mitä koko kautena olin Suomesta saanut." Jokainen tietää, mitä haluaa ja jokainen osaa itse parhaiten itseään viihdyttää. Jo ensimmäinen ilta kuvasti paljon tunnelmaa. Eihän sellainen näky vaikuta lupaavalta. Aikaisemmin kuvaamassa käyneet suksipellet vaan olivat päättäneet tuhota spine-hyppyrin, jota kissakuski ei enää halunnut uudestaan lähteä rakentamaan. Ymmärrettäväähän se oli: he olivat lähtiessään käskeneet vetää hyppyrin nokan matalaksi, joten eihän sitä enää pystynyt fiksaamaan. Juurikaan muita laskijoita ei näkynyt, joten saimme kurvailla miten sattuu. Muistan kulkeneeni Oloksen ohi autossa ollessani pieni, ja jo mini-ihmisenä se näytti tylsältä: aakea rinne keskellä, jonka molemmin puolin nousi pari hissiä. Jos on puhe leikkikentästä, jossa vain mielikuvitus on rajana, on Suomessa hyvin varteenotettavia paikkoja unohdetut suuruudet Olos ja Pallas. Oikeaa lomaa Siellä suomalaiset maastohiihdon huiput käyvät ensilumilla harjoittelemassa ja sen huipulla tuulimyllyt pauhaavat omaa hiljaista työtään ydinvoimaa vastaan. Cornerista saimme erittäin yhteistyöhaluisen kissakuskin avustuksella niin hyvän kuin nykyisellä lumitilanteella voi saada ja se oli hyvä. Päivät kuluivat jopa niin nopeasti, ettei tehnyt mieli lähteä, vaan otimme lisäpäiviä edellisen perään. Olokselle alkoi mukavasti kotiutua. Mutta miten viikko vierähtäisi, jos rinnetoiminta ei sen enempää tarjoaisi kuin sen, mitä lapsuudesta muistan. Muoniossa shoppailua ja ruokailua sinisen hetken. Oikeastaan muuta en Oloksesta tiennyt, kun sinne viime keväänä olin matkalla. Vähänpä tiesinkään! Aakealta laakealta nyppylältä vaikuttanut Olos tarjosi jo ensimmäisillä laskuilla hauskimpia siivuja, mitä koko kautena olin Suomesta saanut. Lunta oli pyryttänyt yön aikana oikein kiitettävä määrä, mutta olin skeptinen, mitä maasto pystyisi näillä lumilla tarjoamaan
Ja toisaalta, sitä mitä ei ole kokenut ei osaa kaivata. Puolustuksena on sanottava, että tuntureita sillä alueella on lukuisia, ja silloin putikkaa pystyi laskemaan niissä kaikissa: silloin vielä löytyi tuntureista muutakin kuin hissiä ja rinnettä hissin ja rinteen perään. Taisi joku jossain vaiheessa mainita idean Leville yönviettoon ajamisesta, sillä matkaahan ei olisi tuntiakaan, mutta se idea taisi olla kuollut jo syntyessään. Suomiputikkaa Nyt tulee suuri häpeällinen paljastus. 050 051 "Olokselta löytyy rinnekartasta "striitti", mutta nykyaikaisten vaatimusten rinnalla se on hyvin vaatimaton." jälkeen ja illaksi vielä pihalle kikkailemaan. Nyt kun sen on vihdoin kokenut, ei. Asuin yli kymmenen vuotta alle tunnin ajomatkan päässä Pallakselta, enkä käynyt silloin siellä kertaakaan laskemassa. Elämä tuntui hyvältä ja helpolta
Jollain tasolla Seppo oli väärässä, sillä viimeisessä mutkassa oli Peter liukumassa hyvää vauhtia ojaan: vain tukeva lumipenkka pelasti turhanpäiväiseltä lapioinnilta. Kaiken hyvän lisäksi hyppyrin pohjakin oli vielä tallella, joten pienellä fiksaamisella kynsi saatiin vetoja vaille valmiiksi. Vaan mitäpä sillä oli väliä: vain ääliö ei lähtisi pöllyttämään puuteria Pallakselle lumisateen jälkeen, jos majapaikka on Oloksella. Aamuinen pilvisyys oli vaihtumassa sinisen kirkkaaksi taivaaksi, joten odotukset kasvoivat korkeusmetrien mukana. Puuraja oli selkeämpi kuin juuri missään muissa valjastetuissa tuntureissa ja paljaat laet näyttivät jopa mykistävän jylhiltä. Matkaa on vain reilu 30 kilometriä ja Olokselta ostettu hissilippu käy myös Pallaksella. Näky oli huikea tien noustessa kohti hotelli Pallasta. Lauta selkään, lumikengät alle ja mestoja etsimään: siinä on hyvä resepti. Hyppyrissä oli kuitenkin huonoa karmaa, joten toinen ryhmä aloitti viereen uuden rakentamisen. On sanomattakin selvää, ettei oleellista Pallaksella ole se, mitä rinteistä löytyy vaan mitä on rinteiden välissä. Se sijaitsee Pallas-Yllästunturin kansallispuiston alueella Laukukerolla, jossa sen ainoat kaksi hissiä piirtyvät pitkinä suorina jylhälle huipulle. Tietenkään sinne ei sopinut mennä talsimaan ja testaamaan, missä kunnossa alastulo on, sillä jäljethän olisivat pilanneet koko jujun.. Aukeat, laajat kentät antavat tilaa kurvailla isoa käännöstä, mutta siihen homma ei todellakaan jää. Antti Autti / Olos Kuvaaja: Peter Hassegren malttaisi odottaa milloin sinne jälleen pääsee. Erinomaisia hyppyripaikkoja löytyy niin paljon kuin vain jaksaa etsiä ja jalat antavat periksi, sillä jos hissien maasto ei riitä, on aluetta tutkittavaksi päiväkausiksi. Pallas ei olekaan mikä tahansa keskus. Kiistalan Jukka oli edellisellä reissulla saanut olkapään sijoiltaan ja nyt alastulon kovuus arvelutti. Scrapbookin pojat olivat jo aiemmin kaudella käyneet kuvaamassa Pallaksella bäkkärihyppyjä, joten tuttu paikka oli tiedossa. Olin Autin kyydissä kohti Pallasta ja Hasselgren ajoi bemarillaan edellä ylikovaa, jolloin Seppo Kopran neuvojen mukaan "auto kääntyilee kuin itsestään". Yöllä lunta oli satanut sen verran paljon, ettei corneriin olisi kuitenkaan saanut vauhtia. Mutta helpommallakin pääsee
Antti Autti / Olos Kuvaaja: Anssi Jokiranta
Jos laki muuttuu, saa kansallispuistoihin rakentaa entistä enemmän.. Jos deiteille saisi mihin tahansa maailmassa partnerin viedä, olisi tämä kohde vahvasti haastamassa perinteiset Pariisit ja Roomat. Niinpä leikki hyppyrin kanssa loppui vasta siihen, että Lahden Joel pamautti bäkkiseiskassa polvensa kurkkuun. Jos joku ei tätä ymmärrä niin eihän siellä ole pakko käydä!" Hän huomauttaa, että lakiuudistus herättäisi myös muita tahoja toimimaan ainutlaatuisilla alueilla. Kun kysyn häneltä syitä Pallaksen kehittämiseen, hän yllättäen puhuukin sen säilyttämisen puolesta: "Nyt kun turismi kasvaa myös Suomen ainutlaatuisiin tuntureihin, on Pallas ehdottomasti säilytettävä mahdollisimman aitona. Toinen hyppyri osoittautui erittäinkin toimivaksi, vaikka sen suhteen skeptisyys oli ehkä vielä suurempi. Ukot paiskoivat temppuja kuin Rukan yläboksista ja kun alastulo oli totaalisen raiskattu, olivat kaikki tyytyväisiä. Ja tämä siis tuskin tarkoittaa pelkästään Pallas-Yllästunturin kansallispuistoa vaan ihan kaikkia kansallispuistoja. Lainmuutoshankkeen tunnetuimpana puolestapuhujana on ollut ympäristöministeri Paula Lehtomäki (kesk.). Hän on saanut kritiikkiä osakseen niin edus- Pallas muutoksen kourissa Muuten niin hiljaisena elänyt Pallas on kuluvana vuonna saanut valtakunnanlaajuisesti merkittävää keskustelua osakseen, kun nykyinen hotelliyrittäjä haluaa rakentaa nykyisen rakennuksen paikalle moninkertaisen pytingin. Hanke on jakanut porukkaa kuin Euroopassa Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Tässä hyvä opetus: myös verkkomaailma on todellisuutta ja varo vaan, mihin itsesi klikkaat, sillä saatat joutua klikkauksistasi vastuuseen. Sehän on tunnetusti huono juttu, sillä se tarkoittaa alastulon olevan kovempi kuin Hakametsän jää. Luottoa ukoilla silti vielä riitti, että pidemmällä olisi pehmeämpää. Kun puolestapuhujaa ei tunnu löytyvän maallikoiden keskuudesta, on turvauduttava korkeimpaan tahoon. Tietenkin piti silti vielä päästä putikkaa vähän pöllyttää! Putikan lisäksi pakollisia juttuja Pallaksella on kahvimunkit Romanssi-kahvilassa. Tällä hetkellä kansallispuistoja suojaa laki, jonka nojalla ne ovat rauhoitettuja luonnonsuojelualueita, eikä alueille saa rakentaa miten lystää. Ainakin jos näinä päivinä sietokyvyn ylittävään Facebookin ryhmäkokojen siteeraamiseen on uskominen, sillä tällä hetkellä Pelasta Pallas -ryhmässä on jäseniä kymmenkertainen määrä Pallasta pitää kehittää -ryhmään verrattuna. Tällä hetkellä näyttäisi, että Pallaksen entisellään säilyttäminen olisi tarinan Barack Obama Pallaksen kehittämisen esittäessä John McCainin roolia. Otto Veijola / Pallas Kuvaaja: Anssi Jokiranta "Aikaisemmin kuvaamassa käyneet suksipellet vaan olivat päättäneet tuhota spinehyppyrin, jota kissakuski ei enää halunnut uudestaan lähteä rakentamaan." Ensimmäiset testit jäivät armotta palloon, mutta jäljen jälkeä ei jäänyt. Miksi hän sitten on moisessa ryhmässä, jos puhuu hanketta vastaan. Joelin laskut olivatkin sitten aika lailla siinä. Jos ei tärskyt ole mielessä, on sen munkkikahvit kauniissa ja hiljaisessa ympäristössä suurin piirtein parasta, mitä maailma voi tarjota. Mielenkiintoisen hankkeesta tekee erityisesti se, että hotellin ollessa kansallispuiston alueella, olisi nykyistä lakia muutettava ennen kuin rakennustyöt voisivat alkaa. Vähemmistöryhmään oli liittynyt entinen huippulumilautailija, nykyinen leijasurfauksen "Suomen isä" ja monen vuoden Lapin kävijä Karri Kolmonen. "Olenkohan vahingossa klikannut itseni sinne..." Haastattelun jälkeen hän poisti itsensä ryhmästä
Loppuun voisin vastata nimimerkille "mc_coolboy", joka Lumitykki.net -sivustolla kommentoi nimimerkin "möykky" Pallaksella ottamaa kuvaa kysymällä, miten on striitin laita Pallaksella. Näin ollen puolustuksen näkökulma jää tällä kertaa saamatta. Pallas Kuvaaja: Anssi Jokiranta Hamaan tappiin asti Joskus tulevaisuudessa, kun koko tämä yltiöturismin kupla Lapissa puhkeaa, on mielenkiintoista nähdä millaisia aavekaupunkeja muun muassa Sirkasta ja Kuusamon Rukasta tulee. Äläkä sen jälkeen enää koskaan kysy tyhmiä!. Mutta jos tilannetta vertaa Pallakseen, seisoo se samanlaisena, muuttumattomana vielä tuhannenkin vuoden päästä. Tomi Passi / Pallas Kuvaaja: Peter Hasselgren "Siellä ei ole edes rinteiden pohjaa raivattu, joten laskijoista tuskin jää mitään jälkiä tuleville polville." kunnasta kuin kansalaisiltakin, mutta silti pysynyt visusti mielipiteensä takana. Koitin saada häneltä sähköpostitse syitä Pallaksen kehittämiseen, mutta ministeri ei ehtinyt kommentoimaan tilannetta. Minäpä kerron: ei ole, ja toivottavasti ei koskaan tule. Siellä ei ole edes rinteiden pohjaa raivattu, joten laskijoista tuskin jää mitään jälkiä tuleville polville. Entä mitä tuntureista on nähtävissä sadan vuoden päästä: rinteiden aluskasvillisuus ei koskaan enää palaa ennalleen ja kuvioidut rinteet ovat ylhäältä katsottuna kuin kumpuilevia peltoja. Olosta ei voi tässä tapauksessa täysin ylistää, mutta jos sitä vertaa muihin suuriin paikkoihin, on sen infrastruktuuri melko minimalistista. Mene sinne itse ja koe, mitä lumilautailu voi Suomessa oikeasti olla
Tämä tietenkin rokotti toisilta vapunaaton karkeloita, kun auton nokka oli käännettävä kesken työläislaulujen kohti Pohjois-Pohjanmaata ei siis Lappia, jossa Kuusamo ei todellakaan. Ensimmäinen Slammer-reportaasi Lounaasta löytyy vuodelta -99, jolloin lehtemme entinen päätoimittaja, silloinen toimituspäällikkö Juha Mustonen oli tarkastamassa tällöin Luostolla pidettyä bakkanaalia. Itse kuulun jälkimmäisiin. sijaitse. Tarinassa esiintyvät henkilöt ja tapahtumat saattavat olla fiktiivisiä. Tämän vuoksi on aiheellista kerrata, että se on yksiselitteisesti Suomen pitkäikäisin tapahtuma. Heillä oli pitkä viikko tiedossa. Koska tapahtuman isä, isoveli, isoisä, pappa ja jumala Rauli Kangas oli päättänyt sekuntiakaan kuulematta säätää orkesterini Highway Burnsin soittamaan perjantain kinkereihin, jaoin nyt kämppäni rokujen kanssa, jotka eivät olleet koskaan Lounaasta kuulleetkaan. Toisaalta jotkut olivat sännänneet jo ajoissa Rukalle pitkittämään juhliaan, kuten muun muassa Roistolan jengi, joka oli ollut juhlistamassa jo edellisenä päivänä Turbojugend Roistolan presidentin Johan I:n ja first lady Venus Gossardin hääjuhlia missäs muuallakaan kuin Vanhassa Karhussa. Se on kerännyt laskukansan yhteen viettämään kauden päättäjäisiä iloisen aurinkoisissa merkeissä jo yli kymmenen vuoden ajan. Slammer ei suosittele tekstiä paikalla olleille ja alle 18-vuotiaille." Näin osuvilla sanoilla pitäisi jokainen Wappulounaasta kertova artikkeli aloittaa! Tapahtuma on nähnyt paljon. Jutun hän aloitti näin: "Varoitus: Tämä artikkeli on toteutettu verrattain huonolla maulla. Se on nähnyt sukupolvien vaihtuvan, nuorukaisten kasvavan aikuisiksi, aikuisten siirtyvän "oikeiden aikuisten" vappukarkeloihin Suomenlinnaan ja toisten aikuisten elävän ikuista nuoruuttaan Wappulounaalla vuodesta toiseen. Vaikka se välissä kulki kerran nimellä Wappupiknik "pienemmän kattauksen" vuoksi, oli se silti kaikkien silmissä sama Wappulounas. Kun kävimme Pisteen edessä piipahtamassa vapunyönä, oli siinä vielä enemmän selittämistä: on vaikea uskotella keikasta tulevan hyvän, kun sama ravintola missä parin päivän päästä pitäisi soittaa, on nyt ammuttu pyssyllä täyteen parhaat hiihtopäivänsä nähneitä hawaii-asuihin sonnustautuneita hyppyritukkia. Keväinen Kattaus Harvinaista kyllä, tänä vuonna Wappulounas tapahtui vapun aikoihin, kun tapahtuman aloituspäivä sijoittui vapunpäivään. Osa materiaalista saattaa vahingoittaa hyvän huumorintajun omaavia lukijoita. antti autti Teksti Tuukka Tams Sitähän ei koskaan tiedä, vaikka Suomesta löytyisikin joku lumilautailua hivenenkin seuraava, joka ei tiedä mikä on Wappulounas. Sen syntymäpaikalta Luostolta 2004 lähdettyään se on käynyt Iso-Syötteellä, Saariselällä ja Rukalla, jossa se nyt järjestettiin kolmatta kertaa
Itse Spede se oli tullut haudan takaa laitteitaan testaamaan.. Ne on niitä muuttumattomia ilon aiheita: humppa raikaa Bistron terassilla ja ihmisillä on kivaa. Mutta niin se vaan saatiin, ja hyvään kuntoon saatiin kin. Kummallisia hetkiä kuitenkin koettiin illalla Pistee ssä, jonne IMR:n Roope oli suunnitellut livekaraoken. Kun lämpötila oli päiväkausia ollut kesähelteiden tasolla , on todellinen ihme saada pipe ajettavaan kuntoo n. Kuuleman mukaan siellä oli taas jotkut kisat, vaikkei ne mielestäni mitenkään kisoilta näyttäneet. Myös edesmenneen Spede n perintöä pidettiin totuttuun tapaan yllä Battery Catapultin muodossa. He talloivat soittovehkeitä ympäripäissään pyöriessään, joka lopulta johti tilanteeseen Roope 1FC Hyppyritukat 0. Sessarit olivat hyvät, aurinko paistoi, kaiken järjen vastaisesti ränni pysyi kunno ssa koko hela hoidon ajan ja lökä maistui. Hetken alakulon jälkeen illasta tuli hulvaton ja jälleen IMR todisti, miten humppa vaan puree sukupolvesta toiseen. Oikeastaan ainut asia, millä sinä päivänä oli väliä, oli haudasta noussu t Spede Pasasen haamu. Oli myös ilo nähdä comebackin tehnyt Anssi Kukkonen, joka juonsi tuttuun hekumalliseen tapaansa karkelo t läpi. Autin Antti taisi voittaa ja Simppis oli muistaakseni toinen , mutta onko sillä väliä. Ryan Hughes, Snowboarderin photo editor vei taas kaiken huomion vetäessään Ikkunaprinse ssan suomeksi ilman muistilappua! Lumiukko Vuosselin iloisen lumiukon ympärille on rakenn ettu sessarit jokaisena Rukan Wappulounaan vuoten a, ja niin tehtiin nytkin. Ei ne mitkään kisat olleet, eikä Wappulounaalla varmaan koskaan mitään "kisoja" ole nähtykään. Sitten se varsinainen pääsi kunnolla alkamaan: ja mistäpä muualtakaan kuin Ihanat Miehet Ranna lla after skistä. Joku tiesi haamun olevan Piiroisen Petja, mutta sitä en uskonut. PiPeä toukokuussa Aina yhtä suuren hatunnoston ansaitseva talkoov äki ylitti tänä vuonna kaikki heille luodut odotukset. Hän oli harjoitellut tuhansittain kappaleita vedett äväksi ja tuonut niistä sanatkin paikalle, mutta tämä edellistä iltaa jatkava hyppyritukkakansa ei ottanu t asiaa ymmärtääkseen. Ne kuuleman mukaan voitti Viitakankaan Toni, joka edellisenä vuotena oli vienyt kokonaiskilpailun voiton, mutta onko sillä mitään väliä. Muutaman ilojuoman jälkeen joutui kyllä hieraisemaan muutaman kerran silmiään, kun huolellisella pälvikaljulla viipottava mannenahkatakkinen miekkonen veti huolellisella pälvikaljulla varustetun keksijän laitteella kohti lumiukkoa ja lensi quarterista x-asennossa suoraa n sen laelle mahalleen. Kyllä se talkooväki vaan on velikultaa porukkaa taas oli suunnittelupöydältä tullut jos minkälaista obstaakkelia sessareiden iloksi
Sinne kelkk järkyttyneempi. Lauantaina aamulla on tode tunn ja kokemaan kun jo pääsee fiilistelemään bändejä jo iltapäivästä se todellista festaritunnelmaa, mutta ohi. Siinäpä vasta ä muun muMiekkonen puski kuin viimeistä päivä sekaan! Keikan assa lopulta stagedaivaten yleisön i, että oli jännittänyt ihan pirusti, jälkeen Stepa kerto nuorukainen oli enkä voinut käsittää, että tämä ujo kaikkien leidien juuri äskettäin saanut karismallaan ukset hytkymään. Siellä soitti Alava humpalla ään hajonneen TikTakin Emppu johon kuuluu vastik vat myös vastja hänen ukkonsa Masi, jotka soitti soittivat duona, ikään hajonneessa Damessa. takam sa. tätä pitää jaksaa usean päivän nä: Wappulounaalla me hänelle verran! Hän ei itse laske, joten tilasim saavuttuaan akyydin tapahtumapaikalle. On vaikea pääs taina n kun tietää kaiken olevan pian jällee tunnelmaan, osaltaan jopa taakka, sillä takanapäin. Useat Ilosa Ilosaariroc toimittaja puhuu: Perjantaina käyneenä tiedän, mistä ja lupaava festarin alkua vielä odotellaan, on jännä lla hauskaa, elma. viime in vaiheessa skedellä, mäessä tai han ovat jossa harrastaneet vähintään Toni Haukan videopelissä eli "aasia", jossa maailman viihdyttävintä pelimuotoa ä saman n tekee tempun ja toinen koittaa tehd toine ei onnistu niin kirjainta tulee. Kylnykyään heillä on ihan bändikin ympä mutta a jo parin päivän riennot takana lähän se lähti, mutt oli tässä vähän liikaa angstia minulle. HP 058 059 kuin edellisenä Illalla kattaus oli rokkipainotteisempi la, sävytetyssä juhlassa. ennalta määräämät temput, mikä temppu, ja jos Yksi kerrallaan kuulutettiin tehtävä kirjainta tuli. Nyt he rillä. ovat Elinan tumapäivä oli Omalta osaltani mielenkiintoisin tapah Y. Kaikkiinen, sillä pelin henki oli D.O.N.K.E. olla "wappulou mielestä ja Oli aika pyyhkiä haikeat tunnelmat keräänttyä päivän haasteeseen. Ihmiset kehuneet Wappulounasta soittopaikk anottavaisina, ovat hyvässä simassa eli erittäin vasta koko siinä tarvinnut kuin sanoa moro, ja joten eipä Raulikin kiitteli keikan jälkeen ja Piste oli mukana. Aamulla mökissämme oli osittain ei voinut käsittää, Varsinkaan taustalaulajamme Elina ssa neljään, miten lumilautailijat jaksavat olla baari na tikkaä vielä jatkoilla ja olla seuraavana aamu käyd Eikä sillä, että niin kävisi yhtenä päivä na rinteessä. Joukossa oli tynyt vaiku omissa silmissäni todellisia ennakkosuosikkeja, joista on nähnyt, mihin korkeimmalle nousi Simppis. ana. Nyt-viikkokorkealla, ä toimittaja liitteessä oli äskettäin artikkeli, miss jolla hän lanseerasi termin "ilosaarisunnuntai", en valtaa itti sitä haikeaa tunnelmaa, joka ihmis tarko arirockit kin viimeisenä päivänä. Tämä lupasi seuraavalle vuodelle paremmat muistetaan. Ilta oli hyvä, mutta lisää oli vielä luvas A.A.S.I. melko hiljaista. Rukan parkkivastaava Elina oli vielä nsa baarissa Timo Lahti oli kertonut hänelle ollee massa lapion loppuun saakka ja jo seiskalta oli heilu lautailijat sa tapahtumapaikalla. Paikalle oli keski ttava osanottajamäärä. tuo Pyssykylän Illan esiintyjäpuolelta päätti Stepa, keikka olikin! lahja Suomen hiphopille. eihän ilosta voi täysin nauttia jos jää yhtä hyvin tästä syystä "ilosaarisunnuntai" voisi Ja naslauantai". kuvitella kene ariston Mielenkiintoa hommassa herätti tuom toimi karsintana. Nyt varmaan kans silmissä jotain yli-ihmisiä. pedit. Kun sana perässä: jos on täynnä niin pimpom, pelistä pois. Tämä on haikeilemaan. Kun y, on vaikea tämä Outokummun pommimies pysty nkään pistävän paremmaksi. an olivat Vaikka odotukset viimeistä päivää kohta oli olo myös hyvin haikea. Oli metukkaa, air se ei päälle mennyt, terista, bäkki to fakieta cornerista, alley-oopia quar. Sunnuntunne alkaa saavuttaa tämä on pian tä iloiseen jo lähes harmittaa. olihan se Sitten päästettiin meidät lauteille, ja Ei ihme, että monet bändit ovat helkkarin kivaa
Andy Wright 060 061
Ajat muuttuvat ja hyviä vaihtoehtoja on nyt tarjolla. Jussi Oksanen VÄLIVUOSI Elämä alamäkeen Suomalainen on tottunut elämään metsässä. Yksi parhaista on elämä alamäessä. Teksti Jarkko-Juhani Henttonen
Länsinaapurissamme oivallettiin tiettyjä asioita jo kauan, kauan sitten. Tällä seikalla on historiallinen selitys: epäonneksemme onnistui iso itäinen naapurimme valloittamaan kauniin kotomme melko tarkkaan 200 vuotta sitten. Väitettä tukee länsinaapuriemme meidän keskimääräistä elinikäämme huomattavasti pidempi kesto sekä paljon mairittelevammat itsemurhatilastot. Kulttuurin nälkää tyydytti humpan kuuntelu gramofonilla ja Taistelevat metsot taulukopion tuijottelu. Välivuosia hyvin ruskettuneet valkeahampaiset naapurimme viettävät tyypillisesti 20 ja 30 ikävuosien välillä, toisinaan aiemmin ja vähintään yhtä monesti myös myöhemmin. Välivuoden pitäminen, muun muassa juuri sen terveysvaikutusten takia, on Ruotsissa niin yleistä ja hyväksyttyä, että sitä ei paheksu edes maan muutoin hitusen niuho pääministeri. Mutta jos kerran emme voi olla ruotsalaisia, niin seurataan edes heidän oivallista esimerkkiään ja ryhdytään sankoin joukoin välivuoden viettäjiksi! Muutto välivuoden viettoon autuaammille maille on onneksemme nykyään huomattavan helppoa. Välivuoden viettäjän ei enää esi-isiensä tavoin tarvitse miettiä sen enempää valuutan viennin säännöstelyä kuin niiden kurssejakaan (tai mahdollisen devalvaation vaikutusta niihin), viisumeita, oleskelulupia tai mitään muitakaan liikkumista ja elämistä rajoittavia tekijöitä. Elämä oli silti jotakuinkin siedettävää, tai ainakin selvittiin hengissä kuolemaan asti, mutta ei se totisesti mitään ruusuilla tanssimista ollut. Jos raatamisen jälkeen jaksoi vaikkapa urheilla, sitä joko heitti keihästä ja kiroili tai juoksi suolla ja kiroili enemmän. Iloisuus ei kuulu katajaisen ja katkeran kansamme suurimpiin hyveisiin. Asioita, jotka vasta nyt ovat tulossa tajuntaamme. Useimmat suuntaavat välivuotensa aikana keskisen Euroopan ihanaisiin alppimaihin, kuten vaikkapa Ranskaan. Entisen Kekkoslovakian ikkunat ja ovetkin ovat sepposen selällään suoraan Eurooppaan. Elämän ei tosiaankaan tarvitse olla kylmässä suossa rämpimistä ja sadattelemista, kun se voi olla hauskempaakin. Ranskassa ja muissa alppimaissa välivuottaan viettävien elämä on, jo mainitun reippaan ulkoilun ohella, käytännössä pelkkää Ballen peräänkuuluttamaa ruusuilla tanssimista sekä jalojen juomien maistelua ynnä muuta iloista toimeliaisuutta. Maailma onneksi muuttuu, kuten Esko aikoinaan sai kuulla. Töitä tehtiin aamusta iltaan joka päivä, paitsi sunnuntaisin jolloin käytiin kirkossa. Välivuoden viettäminen on joka tapauksessa nykyään huomattavan helppoa.. Itämeren takaisessa lintukodossa on jo pitkään ollut alempienkin kansanosien suurta hupia niin kutsutun välivuoden viettäminen. Viisaita sanoja, joiden varaan voi perustaa kokonaisen elämäntavan. Reipashenkisellä ulkoilulla, joka sinälläänkin on hauskaa, väite- tään olevan jopa kansanterveyttä edistävä vaikutus. Vielä viime vuosikymmenen alun tietämissä ei Eurooppa eikä muukaan maailma ollut ihan sitä mitä nykyään, ja monien asioiden hoitaminen oli silloin ehkä hitusen vaikeampaa. Elämäntyylin iloisuuden onkin todettu useassa kaksoissokkotutkimuksessa olevan välivuoden elämän laatua parantavan ja määrää lisäävän vaikutuksen ydinelementti. Skånelaisfilosofi Balle O. Ainoita huolenaiheita on kansainvälinen terrorismi ja ilmaston lämpeneminen, mutta tokihan jokaisella sukupolvella on omat murheensa, eikä siitä sen enempää. Toivotaan, että meidänkin pääministerimme saavuttaisi välivuoden saman valistuneisuustason kuin ruotsalainen kollegansa, ja välivuosi saavuttaisi suuren suosion suomalaistenkin keskuudessa. Jos nimittäin olisimme säilyneet Sveamamman osana, olisimme mekin kaikki ruotsalaisia, ja siksi nykyistä iloisempia. Ja ennen kaikkea välivuoden viettäminen olisi myös ihan takuuvarmasti yhtä yleistä kuin mitä se mamman poikain ja tyttärien keskuudessakin on. Ramsted tiivisti asiat jo hamalla 1980-luvulla toteamall: "Livet är inte bara dansande på rosorna, det är också drickande och knullande!". Valloitetuksi tulemisen raskas taakka painaa edelleen, vaikka vajaa sata vuotta mainitun ikävän sattuman jälkeen epäonnemme hieman helpottuikin esi-isiemme onnistuessa paljon huomiota saaneessa itsenäisyyshankkeessaan. Se ei kuitenkaan korjannut vahinkoa kuin osittain, jos ollenkaan. Viihteeksi varattiin kerran kuussa pullo kossua, paitsi kieltolain aikaan, jolloin se korvattiin smuglareiden tuomalla pirtulla. Aivan varmasti olisimme myös kauniimpia ja varakkaampiakin. Rami Hanafi "Toivotaan, että meidänkin pääministerimme saavuttaisi välivuoden saman valistuneisuustason kuin ruotsalainen kollegansa, ja välivuosi saavuttaisi suuren suosion suomalaistenkin keskuudessa." Naku Tasaisen kotimaamme elämisen raamit olivat vielä pari vuosikymmentä sitten rajattuja. Ruotsalaista välivuotta vietetään lähes poikkeuksetta reippaan ulkoilmaelämän merkeissä
Rahaa saa joko tekemällä työtä tai vaikka perimällä sitä. Tämä ei missään nimessä ole suositeltava vaihtoehto, koska jokainen työntekoon käytetty minuutti, tunti ja päivä on pois siitä ajasta jonka voisi käyttää reippailemalla raikkaassa ulkoilmassa tai tanssimalla ruusuilla tai tekemällä muuta hauskaa. Tero Repo Tero Repo Rami Hanafi Tero Repo. Suosittuja paikkoja välivuoden viettäjien, niin suomalaisten kuin muidenkin, keskuudessa ovat perinteisesti olleet mm Itävallan St Anton, Sveitsin Verbier ja Ranskan Chamonix. Tai ihan koko vuoden. Kauden mittakin vaihtelee paljon, se on puhujasta riippuen jotain kahden ja neljän kuukauden väliltä, mutta voi se olla joskus myös kuusikin kuukautta. Päätä minne haluat mennä Itse asiassa päätä ensin että ylipäätään haluat mennä. Rikollisia rahanhankintatapoja ei suositella! Käytännössä ei ole väliä mistä rahat saa hankittua, kunhan sitä vain on käytettävissä riittävästi. Lähtemispäätöksen tekemisen jälkeen kaikki on paljon helpompaa, kuin jos sitä ei tee. Alpeille kosteutta kuljettavat säärintamat tulevat pääsääntöisesti pohjoiselta Atlantilta, ja siksi ne tiputtavat suurimman osan sisällöstään, eli lumesta Alppien pohjoisen puoleisille osille. Neljä kilouroa on isohko summa, mutta sijoitukselleen saa varmasti vastinetta, vaikka toki pääministeri voi olla asiasta eri mieltä. Talvea kutsutaan usein välivuoden viettäjien keskuudessa kaudeksi. Jos jostain syystä ei onnistu hankkimaan riittävästi rahaa ennen välivuoden alkua, voi joutua tekemään töitä sen aikana. Vuosi voi olla lyhyempikin! Esimerkiksi vain talven mittainen. Mutta tämä on silkka makuasia, ja siitä voidaan kiistellä vaikka loputtomiin. Hanki tarvittava summa rahaa Välivuoden mitta ei aina ole 365 päivää. Kauden, olipa se minkä mittainen tahansa, aikana kuluu rahaa. Pelkkä lähtöpäätös ei kuitenkaan ole välttämättä riittävä, vaikka joillekin toki riittää pelkästään se että on menossa, eikä nimenomaisesti se että on menossa jonnekin, ja vieläpä tekemään jotain. Suositut paikat ovat suosittuja syystä, mutta kannattaa muistaa, että aina ei ole hauskinta olla osa isompaa joukkoa, vaan joskus on parempi olla sellaisessa paikassa missä ei muita juuri ole. Vähemmälläkin joku köyhä kihu ehkä pärjää, mutta ei välttämättä kovinkaan mukavasti. Perusperiaate meille on se, että neliökilometri tasamaata on kaikkein huonoin vaihtoehto, ja paras on sellainen neliökilometri, jossa maan kallistettujen tasojen pinta-alaa on mahdollisimman monta neliökilometriä. Huomionarvoisia seikkoja tietyn tyyppisen ulkoilman elämän harjoittajalle kohteessa on etenkin ulkoilumahdollisuudet. Tämä tarkoittaa yleensä vähintään noin 4000 euroa. Välivuoden viettäjien jotka harrastavat tiettyjä aisoita kuitenkin kannattaa päättää pelkän lähtemisen lisäksi se mihin ollaan menossa. Käytännössä välivuottaan viettävällä pitää kuitenkin olla käytettävissään ehdottomasti vähintään saman verran rahaa kuin mitä kotona normaalisti kuluisi. Jokainen kuitenkin saa kuluttaa rahansa haluamallaan tavalla. Välivuoden viettopaikkaa valitessa kannattaa myös tutkailla kohteiden säätilastoja, ja valita paikka jossa talvisaikaan sataa mahdollisimman paljon. Kannattaa esimerkiksi lukea Slammeria, katsoa laskuleffoja ja tutkia nettiä ja yksinkertaisesti päättää mennä sinne mikä sattuu omasta mielestä vaikuttamaan hyvältä vaihtoehdolta. Kuinka paljon rahaa kuluu on vaikea sanoa. Päätöksenteon apuvälineeksi löytyy tietoa helposti
Rami Hanafi "Aina ei ole hauskinta olla osa isompaa joukkoa, vaan joskus on parempi olla sellaisessa paikassa missä ei muita juuri ole." Jussi Oksanen
Alppimaissa on kuitenkin talvella kylmä, melkein kuin routaisessa isänmaassakin, ja reippailupäivän aikana vartalon tuottama lämpö on päätynyt pääasiallisesti kosteudeksi vaatteisiin. Välivuoden viettäjillä sen sijaan on harvoin varaa moiseen tuhlaavaisuuteen. Hanki valitsemastasi kohteesta majapaikka Vaikka telttailu tai esimerkiksi mutakuopassa asuminen ovat vaihtoehtoja, ne eivät kuitenkaan ole varteenotettavia vaihtoehtoja. Jos lähtee matkaan autolla Suomesta, kannattaa harkita Itämeren ylittämistä lautalla Saksaan saakka, eikä pelkästään Ruotsiin. Yleinen konsensus välivuoden viettäjien keskuudessa on että jos omistaa auton, kannattaa ehdottomasti mennä sillä. Junakin voi tulla kyseeseen, mutta junailu on vaivalloisempaa kuin lentomatkailu, eikä se ole halvempaakaan. Hinnoittelu on nimittäin tehty silmälläpitäen rikkaita turisteja. Yksiö maksaa lyhyemmäksi ajaksi vuokrattuna helpostikin pari kolme kertaa sen, mitä vastaavan luukun kuukausivuokra Helsingissä olisi. Mikä tahtoo sanoa että ne ovat märät. Suositeltavaa onkin jakaa vuokrakustannus useamman välivuotta viettävän kanssa. Auto on joka tapauksessa paras vaihtoehto. Autoa tarvitaankin lähinnä, paitsi kohteeseen siirtymiseen, myös sieltä pois pääsyyn. Julkisilla kulkupeileilläkin matkaaminen toki onnistuu, mutta se ei ole kovin käytännöllistä, koska mansikkamaan lähelläkin oleviin mustikkapaikkoihin matkustaminen julkisilla kestää yleensä käytännössä koko päivän, kun se omalla menopelillä voi viedä vain tunnin tai pari kolme. Vaikka tarkoituksena itse kohteessa onkin käyttää autoa mahdollisimman vähän, on siinä kuitenkin huomattavat etunsa. Jos tarkoituksena on oikeasti harrastaa reipasta ulkoilmaelämää, kannattaa asunto hankkia mahdollisimman läheltä paikkoja joissa toimintaakin harrastetaan. Kuten kaikkeen muuhunkin tähänkin asiaan vaikuttaa kysynnän ja tarjonnan tyly laki. Vierailu vihreämmällä nurmella piristääkin kummasti liian pitkään liian aurinkoisessa kelissä nahkaansa kärventänyttä välivuoden viettäjää. Jotta reippailulla olisi jatkuvuuta niitä pitäisikin pystyä kuivattelemaan ja se onnistuu parhaiten lämmitetyissä sisätiloissa. Taas autosta on huomattavaa etua vihreämmille nurmille siirtymisessä. Toki päivittäisen maitopurkin voi ostaa kohteestakin, mutta järkevämpää on kuitenkin suunnitella talous siten, että suurin piirtein kerran viikossa käydään hankkimassa suurempi annos elintarvikkeita alkuasukkai- Rami Hanafi den suosimista halvempien hintojen kaupoista. Vaikka oma maa onkin mansikka, ja muu maa mustikka, kannattaa pitää mielessä, että toisinaan ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. On täysin turhaa tuhlata kallista aikaansa matkustamiseen tunkkaisessa junassa, jos sen voi käyttää paremminkin, esimerkiksi reippailemalla ulkoilmassa. Rami Hanafi. Vuosivuokraus on ehkä vaihtoehto, mutta jos välivuoden mitta on vain vaikkapa 2 kuukautta, ei se ehkä kuitenkaan tule kyseeseen. Usein näkeekin 20 m2 asunnossa 3-4 tai useampiakin välivuoden viettäjiä. Jos välivuottaan viettävän reippaana ulkoiluharrastuksena olisi esimerkiksi jokin vesiurheilulaji, vaikkapa snorklaus, ja vuoden viettokohteena olisi jokin lempeämmän ilmaston trooppinen saari, ei majapaikalla olisi niin paljon väliä. Toki siirtyminen pelipaikoille onnistuu käyttäen vaikkapa omaa autoa, busseja tai junia, mutta pidemmän toiminta on kestävämmällä pohjalla, jos siirtyminen asunnolta leikkikentälle ja takaisin hoituu jalkapatikassa kohtuullisessa ajassa. Vaikka se onkin hieman hinnakkaampaa, se on kuitenkin sen verran vaivattomampaa että vaihtoehtoa kannattaa ainakin harkita. Kylmemmissä ilmastoissa sillä sen sijaan on paljonkin väliä. Jos ei, siirtyminen kannattaa hoitaa lentokoneella. Kuulostaa ahtaalta, mitä se onkin, mutta sopu suo sijaa. Turistit ovat oma rotunsa, ja heillä on yleensä enemmän kapitaalia käytössä kuin välivuoden viettäjillä, ja kohteiden ahneet kapitalistit haluavat tietenkin haltuunsa osan turistien kapitaalista. Toki se voi olla hyvinkin vaikeaa. Halpoja asuntoja ei ole tarjolla. Useimpien kohteiden lähimaastoissa on kyliä ja kaupunkeja joissa asuu alueen alkuperäisväestöä. Jalkaisin kulkeminen kun ei rasita kukkaroa eikä luontoa, ja on, sikäli kun asuinpaikan sijainti on valittu strategisesti oikein, aina nopeampaa kuin auton tai muun kulkupelin käyttö. Tero Repo Siirry kohteeseen & asetu taloksi Välivuotta viettämään ei pääse paikallisbussilla. Vaikka aurinko hiveleekin mieltä, se suurempina annoksian myös kärventää. Monissa paikoissa, esimerkiksi Chamonixssa ja Verbierissä kysyntään on huomattavan paljon, ja hinnoittelu on sen mukaista. Asunnon hankinta on nykyään helppoa. He eivät yleensä ole halukkaita maksamaan kohteiden korkeita hintoja, ja siksi heillä on omat kauppansa, joissa on välivuodenviettäjällekin soveliaampi hinnoittelu. Useimmissa suosituissa kohteissa elinkustannukset kohoavat kohtuuttoman korkeiksi, jos käyttää pelkästään kohteen lähikaupan palveluita
Esimerkiksi Verbierissä on tarjolla lähinnä humppaa. Lähtöpäätöstä tehdessä tämäkin hetki kannattaa ottaa huomioon (poikkeuksena ehkä ne, jotka ovat vain menossa, eivätkä menossa jonnekin). Esimerkiksi koulun ja toisen koulun, tai duunin ja toisen duunin. Suositeltavaa onkin pysytellä maltillisena, jotta ei pääse käymään niin, että välivuoden lopputulemaa laskettaessa hissilipun suhteellinen hinta on jäänyt turhan korkeaksi. Palaa kotiin Kun välivuosi on ohi, on kotiinpaluun aika. Siksi onkin järkevää suunnitella välivuoden elämä kortin mahdollisimman aktiivista käyttöä silmällä pitäen. Harvalla kunto kuitenkaan kestään kymmeniä ja kymmeniä tauotta kestävää reippailua, ja taukoja lipun käyttöön, lepopäiviä, tuleekin väistämättä. Humpan tahdissa toki menee helposti ilta jos toinenkin, mutta elämäänsä voi rikastuttaa paremminkin. Kulttisuosiota saavuttaneita pelejä ja leikkejä välivuoden viettäjistön lepopäivinä ovat nenänaatta ja kuka huutaa pelit. Vuorille pääsee jalkaisinkin, mutta helpommalla pääsee hissillä. Korttihan ei käytöstä kulu, päinvastoin. Jos se ei ole, ei kyseessä ole välivuosi, vaan jotain muuta. Näitä ei kuitenkaan vaativuutensa takia suositella kaikille, vaan tottumattomille suositellaan tavanomaisempia harrasteita, esimerkiksi tutustumista kohteen soittoruokaloiden tarjontaan. Jos homma ei kuitenkaan toimi niin kuin lehdessä luki, niin älkää sanoko että emme varoittaneet. Soittoruokaloihin kylläkin liittyy riskejä. Niissä tarjoillaan päihdyttäviä juomia, ja usein niissä myös viihtyy kaikenlaisia moraaliltaan arveluttavia kansanosia. Lepopäivät kannattaa muistaa pyhittää nekin. Hissiin ei pääse ilman hissilippua. Hissilippu kannattaa aina hankkia koko siksi ajaksi, jonka aikoo kohteessa viettää. Periaatteessa välivuoden viettäminen ei ole juuri tuota monimutkaisempaa. Tero Repo Tero Repo "Vaikkatelttailutaiesimerkiksi mutakuopassaasuminenovat vaihtoehtoja,neeivätkuitenkaan olevarteenotettaviavaihtoehtoja." Tanssi ruusuilla 066 067 Noudata välivuotesi aikana muutenkin arvon herra Ramstedin suurta elämänviisautta. Ja jos näin pääsee käymään, niin älä sano että emme varoittaneet.. Jos oikeasti viettää välivuotta, on käytännössä ainoa vaihtoehto niin sanottu kausikortti. Se kannattaa lunastaa mahdollisimman pian kohteeseen saapumisen jälkeen, ja sitä kannattaa käyttää niin usein kuin mahdollista, mieluiten päivittäin. Alppimailla reippaillaan vuorilla. Hyvissä kohteissa on yleensä paljon hissejä, mutta yksikin voi riittää. Jos ei aio käyttää hissilippuaan, ja on jo mainittu auto käytössä, voi lähteä tutkimusmatkalle lähimaastoihin. Muista että välivuotta lähdetään viettämään nimenomaan reippaan ulkoilmaelämän merkeissä, muu toiminta on vain sitä tukevaa hauskaa ajanvietettä. Kannattaa myös muistaa että välivuosi on, nimensä mukaisesti jonkin välissä. Useiden kohteiden kausikortteihin kuuluu mahdollisuus vierailla jossain lähialueen toisessa kohteessa, ja mahdollisuutta kannattaakin hyödyntää (lue uudelleen edellinen kappale), matkailuhan näes avartaa. Kuten sanottua, matkailu avartaa. Kotiinpaluuta helpottaa, jos rahakirstu ei kolise tyhjyyttään ja ylipäätään on koti johon palata. Älä kuitenkaan sorru kaikkiin makean elämän houkutuksiin. Hommassa on siis riskinsä. Kotosuomessa nähtävyyksinä on vain Turunlinna ja Tuomiokirkko, mutta ulkomailla perussuomalaisen näköaloja avartavia ihmeitä on keskisessä Euroopassa tarjolla lähes joka tienmutkassa. Niihin kannattaakin tutustua. Helposti voi käydä myös niin, että välivuoden viettämisestä muodostuukin tapa, ja se minkä piti olla vain kahden tavanomaisemman vuoden välissä, muuttuukin joksikin muuksi. Useat kohteet ovat kulttuuritarjonna puolesta varsin tylsiä paikkoja, ja sielunnälän tyydyttäminen ei ainakaan hienostuneemman maun omaavalle välttämättä onnistu. Jos ei ole mahdollisuutta lähteä tyydyttämään kulttuurin nälkäänsä, ja joutuu viettämään lepopäivänsä kohteessa, on tekemistä kuitenkin varmasti aina tarjolla. Hyvä syy hissilipun ahkeraan käyttöön on se, että ne ovat kalliita, ja mitä enemmän lippua käyttää, sen enemmän saa rahoilleen vastinetta. Vaikka tarkalleen ottaenhan me emme varoittaneetkaan
OSSA NUMER ST IIKKA HA SA VAS TTI M SEURAA NTTI AU OINEN TILA A IIR SSI TO MAT PEETU P IJOLA TOMI PA RIS OSKI RKKU K NEN OTTO VE KA KIISTALA MA JUK INNU MATTI K ANI PIIRAINEN TTINEN N UH ANTTI-J ONEN TEO KO LAHTI LT EL MERI PE PALAINEN JO AA JUHO H KAJÄRVI OI TERO P KUVA TEEMU LAHTINEN
064 065
LASKIJA Antti Autti KUVAAJA Rami Hanafi
070 071
LASKIJA Petja Piiroinen KUVAAJA Rami Hanafi
LASKIJA Wille Yli-Luoma KUVAAJA Andy Wright
LASKIJA Sami Saarenpää KUVAAJA Adam Moran
LASKIJA Antti Kurula KUVAAJA Antti Kangas
Olihan se aikamoinen tilaisuus.. Ukko oli duunissa kuulema Circalla ja kaupan päälle vielä mukava tyyppikin. Kynä käteen ja meiliä ukon perään. Miten lämmin siellä on nyt. Päivässä tuli joku 20-30 senttiä lunta kerralla. - Viikko sitten oli jotain 30 astetta, mut nyt on vähän viilentynyt. On siis aika luxusta viettää ikuista kesää californiassa, mutta kuinka päädyit sinne. Tänään on ehkä 20 astetta. Junnuna oli aina niin siisti fiilis, kun tuli ekat kunnon lumet. Sovimme lykkäävämme juttua jouluun, jotta saisimme myös tietoa uudesta projektista. Ei paha! Ai saatana...living a dream! - Älä! Tänne Helsinkiin tuli just kauhee dumppi. Siihen aikaan tutustuin Forumin itärannikon edustajaan ja aloin auttaa sitä silloin tällöin koulun jälkeen ja viikonloppuisin. Jutun tekeminen kuitenkin venähti, koska ukolla oli salainen projekti, josta ei pystynyt vielä puhumaan. Saanko esitellä Christian Didrichsen Californiasta. Teksti Peter Hasselgren Moro mikäs meininki Californiassa. Päätin tulla tänne kattoo mikä meininki täällä on. Kun valmistuin yliopistosta, mulle tarjottiin työpaikkaa Forumilta. Kuulin susta Heikin (Sorsa) ja Eeron (Ettala) kautta, kun kuulema asuivat sun luona aina silloin tällöin Californiassa. Christian Didrichsen Christianista kuulin ekan kerran, kun Heikki ja Eero puhuivat suomalaisesta ukosta, jonka luona he pitivät majaa Californiassa. Piti joko muuttaa takas Suomeen tai Californiaan. - Lukion jälkeen muutin Jenkkeihin ja kävin täällä yliopistoa Vermontissa. Aurinko varmaan paistaa ja ilmastointi huutaa täysillä. Mulla on itse asiassa vähän ikävä talvea ja vuodenaikoja. - Joo, kuulin että siellä satoi lunta. - Ihan hyvä meininki täällä. Aurinko kyllä yleensä paistaa, mut tänään satoi vähän vettä, vaikka se on kyllä aika harvinaista
Surffaan aika paljon ja skedeen, valokuvaan, ja piirrän kanssa välillä. Jenkit on mun mielestä yleensä aika tylsä paikka. hehe. - Olin ollut Forumilla duunissa noin 6 kuukautta, kun Burton osti Fourstar Distributionin lumilautailuun liittyvät merkit. Meillä aloitti myös pari viikkoa sitten toinen hyvä kaveri, joka suunnitteli sitä ennen Special Blendin ja Foursquarin vaatteet. Lauri (Heiskari) muuten kommentoi tossa vieressä: "kaks norttii!" Sano sille Heiskarille, että vaihtaa ne muotiryijyt pois ja tulee maitojunalla kotiin. Kun sä oot asunut siellä jo kauan, niin politiikka tulee varmasti tutuksi. Merkin nimi on Bond. Mun mielestä on tärkeetä vaan pitää mielessä aina kaikki arvot mitä on opetettu ja pysyä positiivisena. Sit pääsin siihen kouluun opiskelee graafista suunnittelua ja taidehistoriaa. Mulle on monet sanonut että mulla rento ja helppo duuni, mutta sen takana on useasti aika helvetin pitkiä päiviä. Suomi on muuten turvallinen paikka, mutta nakkikioskilla meinaa lähteä aina silloin tällöin henki. Hain sitten vuoden päästä green cardin, ja mul on se edelleenkin. Joo eihän sitä koskaan tiedä. Bisneksen tekeminen on oikeastaan kaikille jenkeissä itsestäänselvyys. California, USA Oliko se suunniteltu veto mennä mukamas opiskelemaan ja jäädä heti sinne. Must tuntuu että siellä oli vaan pari tyyppii tärkeissä asemissa, jotka ei oikein tiennyt miten rahat sijoitetaan järkevästi. Suunnitellaan siis lumilautavaatteita ja ne on kaikki tehty kierrätetyistä ja luontoystävällisistä materiaaleista. VISA:n hommaaminen ei varmaan ollut sulle niin vaikeeta, kun sun juuret on sieltä. Muistan, että olin niin kateellinen siitä laudasta. - Me halutaan tehdä tyylikkäitä, laadukkaita ja teknisiä vaatteita, mitä vois hyvinkin käyttää myös parin kauden jälkeen. Lähetä resepti! Anyway...Rehellisesti jenkeissä on kyllä aika outo meininki. Kesäisin käytiin aina moikkaamassa mun äidin perhettä jenkeissä. Tosi hyviä tyyppejä oli siellä töissä ja sinä aikana opin tuntee paljon uusia kavereita. hehe. Fourstarille jäi sit vaan C1rca, ja ne pyys mua jäämään sinne. Sitä paitsi en voi edes äänestää. - Todellakin oli! Lumilautailu on ollut niin iso osa mun elämää. Minkätyylistä kamaa ne tulee olemaan, minne päin maailmaa niitä yritetään myydä ja milloin. Kerro vähän sun nuoruudesta ja perheestä. Muuten oli kyl tosi hauskaa olla siellä duunissa. Kaikki ketkä on asunut vähän pidemmällä pitkään kaipailee just leipää ja salmiakkia. Ajatus on myös näyttää, että sellaisia vaatteita voi valmistaa luontoystävällisesti laadusta ja tyylistä tinkimättä. - Käyn viikonloppuisin talvella paljon laskeen. Tietysti pitää olla messissä tuuria myös. Faktaa pöytää. No mitäs turhaa sitten sitä hakea! Miten sä ton Forum-kuvion jälkeen päädyit Circalle töihin. Kiitoksia tästä!. Lauri (Heiskari), Iikka (Backström), ja Eero (Niemelä) asuvat ihan vieressä niin tulee surffattua ja hengattua aika paljon niiden kanssa. Oli kyl ihan luksusta saada tilaisuus käyttää mun koulutusta sen lajin parissa mitä mä rakastan, eikä jossain tylsässä perus duunissa mikä ei herätä minussa mitään mielenkiintoa. Suomessa on mun mielestä paljon helpompi seurata poliittisia asioita, kun media on siellä jotenkin neutraalimpi. Täytyy vaan toivoa parasta. Suomesta etsitään vielä maahantuojaa. - Kyllä suunnitelmissa on muuttaa takaisin Suomeen jossain vaiheessa, mut vähän vaikea sanoo milloin. Ne luulee, että jokainen ihminen maailmassa haluaa muuttaa sinne ja niiden maahantulo politiikka on myös sen mukaista. Eli sulla on jenkki tausta anyway! Sopeutuminen tais olla aika helppoa. Suunnitelma oli vaan tulla tänne ja kattoo miten viihtyisin. Täältä ei saa kunnon leipää, eikä salmiakkia, niin on pakko käydä Suomessa aina välillä lataamassa akkuja ja syömässä vuoden edestä salmiakkia ja ruisleipää. Viikonloppuisin menin aina laskee mun sedän kanssa Alhovuoreen. Onko toi ollut kanssa pitkän duunin tulos. Niillä ei sitten ollutkaan varaa maksaa laskuja lehdestä heti. - Ei se kyllä hirveen helppoa ole. - No, perustettiin mun kaverin Danin kanssa tää merkki pari kuukautta sitten. piti tehdä joku projekti tai jos suunnittelin niille lehti-mainoksen. - Joo...mutta ei yhtä paljon kuin haluisin. Cool...Oliko duunimesta kunnon lumilauta firmassa unelmien täyttymys. - Todellakin, mutta ne asiat on mun mielestä vaan niin uniikkeja Suomi juttuja. Täällä on vaan niin hullua ja eri asioita kuuluu joka paikasta, eikä oikein tiedä mitä pitäis uskoa. - Ei todellakaan ollut. Niitä tulee sit kaipaamaan, kun on asunut ulkomailla. - Synnyin Suomessa 1980. Ollaan myös saatu yllättävän paljon innokasta ja positiivista palautetta kiinnostuneilta maahantuojilta sekä jälleenmyyjiltä. Täytyy vaan olla valmis ottaa se riski ja kun tuntee oikeat ihmiset, niin on mahdollisuudet onnistua pitäisi olla hyvät. Tulen aina jouluksi ja uudeksi vuodeksi Suomeen ainakin pariksi viikoksi ja yritän tulla myös kesäisin. Tein työtä niille pari vuotta graafisena suunnittelijana ja pari kuukautta sitten sanoin itteni irti sieltä. Siellä asuin isän, äidin, ja pikkuveljeni kaa kunnes muutin Jenkkeihin. Joo kerro lisää tästä teidän firmasta, sillä edellisen kerran kun yritin tehdä susta juttua se oli vielä salaista tietoa. Onko firman pystyttäminen siellä helppoa. Jenkeissä ei taida mennä muutenkaan kauheen hyvin snoukka ja skeittaus bisneksellä. - Kun ensin tulin tänne kouluun, mulla oli opiskeluviisumi. Ootko miettinyt että hommaisit kansalaisuuden. Saatiin esimerkiksi tosi halpa vuokrasopimuksen meidän toimistolle ja vaatetehdas oli ihan fileis auttaa meitä, kun muut isommat merkit on hankaluuksissa. Ihmiset vaikuttaa kyllä olevan aika fileissä Obamasta. Mikä siinä yhden leivän leipomisessa on niin vaikeeta. Mun äiti on jenkeistä kotoisin, ja se vaan ehdotti että voisi olla hyvä tilaisuus hakea jenkkeihin opiskelemaan lukion jälkeen. - Ihan perus Suomi-lukiossa vaan! Perhe jäi siis palelee Suomeen. Ne on vissiin sit aika helppoja uusia, joten en oo kyl hirveesti miettinyt hankkia kansalaisuutta. Oli kyllä aika iso shokki nähdä ne jutut, kun ulkopuolelta katsoen siellä näytti menevän samaan malliin kuin ennenkin. - Joo on se ollu aika hullua, mutta voi olla että on just hyvä aika aloittaa tää bisnes. Joo no se kyllä helpottaa vähän! Onko tullut paljon vierailtua kotimaasta. Ollaan kaukana ghettosta ja jengi ei täällä pääse oikein Suomi-jurriin, kun baarit menee kiinni yheltä ja yleisillä paikoilla juopottelua ei suvaita. - Joo, on mullakin ollut tosi pitkiä työpäiviä ja on ollut aika helvetin hektistä välillä. Toisaalta kun sitä tekee sellaista työtä mistä oikeesti tykkää, niin se helpottaa kyllä aika paljon. Joo toi on ihme homma, vaikka se aika kliseeltä kuulostaankin. Dan oli ennen Forumin markkinointijohtaja, ja sitten myöhemmin myyntipäällikkö. Viimeistään eläkkeelle... Olihan C1rcalla myös tosi mielenkiintoista olla duunissa, mut lumilautailu merkitsi mulle vaan niin paljon enemmän kuin skedeys. Se ei tietenkään aina onnistu. - Ei ne työntekijöille kyllä hirveesti kertonut mitään. Maailmantaloudellisesta näkökulmasta toi teidän projekti sijoittui aika huonoon aikaan. Täällä ei surffitukalla pärjää kun parturit! - Se lähetti takas pusuja! Noniin homma jatkuu! Mitä sä opiskelit ennen jenkkeihin muuttoa. Mun setä asui naapurissa Suomessa ja se laski laudalla. - Jos vaan sen tietäis. - Ei kyllä hirveesti tartte olla varuillaan. Onko sulla suunnitelmia tulla vielä takaisin sieltä. Amerikassa tapahtuu paljon shittiä, eli saako siellä olla varuillaan. Millä mielellä olet seurannut vaaleja ja sen jälkeistä Obama-hysteriaa. Olen oppinut ihan sikana viimeisien kuukausien aikana. Välillä sen unohtaa, mutta ei se oo paha sitten kun muistaa, että tekee duunia kuitenkin lumilautailun parissa, eikä jossain pankissa solmio kaulassa. Forumilla tais mennä aika huonosti ennen kuin Burton osti sen. - Rehellisesti sanottuna politiikka ei ole mulle hirveen tuttu asia, vaikka kyllä ehkä pitäis olla... Ei täällä niitä snagaritappeluja hirveesti näe. Isä ja äiti eivät oikein olleet ennen laskeneet, mutta ne innostui aika nopeesti ja yhtäkkiä käytiin koko konkkaronkka mäessä. Toi homma pitää sut varmaan myös tulevaisuudessa siellä. Saatiin just suunniteltua valmiiksi meidän ensimmäinen mallisto, mikä tulee myyntiin ensi syksynä ympäri maailmaa. Pidetään Suomi-meininkiä yllä! Hieno homma että joku pitää lippua korkealla. Yhden hyvän kaverin kanssa päätettiin laittaa pystyyn sitten snoukkavaatefirma. Kyllä sen näki välillä läpi, kun esim. Kun kerrankin on tällainen mahdollisuus, niin pakko jäädä ja kattoo mitä tapahtuu. Mitä muuta jätkä duunailee kun tekee hommia. Ei mitään sairasta värisotkua. Hienoa, että on löytynyt mielenkiintoinen duuni. On se ollut tosi jännää ja hauskaa. Vapa-aika talvisin meni enimmäkseen siihen, ja hengaamiseen kavereitten kaa. En silloin oikein tiennyt mitä haluisin tehdä elämäni kaa. - Ei mulla ole Jenkkien kansalaisuutta, mutta oli tää jo melko tuttu paikka. Kyllä mä haluisin muuttaa jossain vaiheessa takaisin. Sitten sain joululahjaksi Burtonin Free-3 laudan, kun olin jotain 12 vanha. Asuttiin eka Tapiolassa ja sitten kun olin neljän vanha, muutettiin Kauniaisiin. Välillä tehtiin matkoja myös Lappiin ja Alpeille
info@esakorpela.fi